Siinä on ne variaatiot.” Trad.Attack! on maaginen sekoitus arkistonauhoituksia, luuppausta ja elävää soittoa! 01 Kansi618.indd 1 26.11.2018 20.24. ICELAND AIRWAVES ravistelee musiikkibisneksen rakenteita Nro 6-2018 Hinta 10,50 E Trad.Attack! on maaginen sekoitus arkistonauhoituksia, luuppausta ja elävää soittoa! RADIAL KeyLargo – kosketinkioskin hermokeskus! JANNE SAKSA, TUOTTAJA-ÄÄNITTÄJÄ: ”Joko soitetaan huonolla taimilla, huonossa vireessä tai oikein
Valittavissa on neljä eri asetusta. J-KUVIO – Kun yleisösi istuu ja kaiutin on korotetulla lavalla. Näin äänen peittoalue on aina käyttötilaan sopiva. 010 320 7300 BOSE® F1 MODEL 812 FLEXIBLE ARRAY P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L SUORA – Kun yleisösi on kaiuttimen kanssa samalla korkeudella. Voit siis mukauttaa PA-kaiutinjärjestelmäsi huoneeseen riippumatta siitä, toistatko ääntä lattiatasossa, lavalla vai porrastetun katsomon edessä. KÄÄNNETTY J – Kun yleisösi istuu nousevassa katsomossa. Ensimmäinen siirrettävä aktiivinen linjasäteilijä, jonka äänen peittoaluetta voi säätää pystysuunnassa. Siirrä helposti. Suuntaa tarkasti. Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | puh. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 26.11.2018 20.27. C-KUVIO – Kun korotettu katsomo alkaa lattian tasolta. Kaiutin säätää taajuuskorjainta automaattisesti siten, että äänitasapaino on optimaalinen kussakin muodossa
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. 08-13 Ikimuistoiset 618 Saksa.indd 8 27.11.2018 20.38. 8 www.riffi.fi 6/2018 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN JA TUOMO SAIKKONEN Janne SAKSA IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee
Oli kai siinä onnea mukana, kun osumisprosentti on kuitenkin aika pieni noissa. – Mulla kävi silloin viidestä kuuteen Spinen bändiä vuodessa. Heti ensimmäinen biisi meni läpi Kristian Meurmannille. Voihan se varmaan olla näin minkä tahansa musan kanssa, mutta ei se mitään fiilistelyä ole, vaan hyvin pedanttia hommaa, josta on välillä rokki todella kaukana. Vanha klisee on, että tällä alalla tulot koostuvat pienistä puroista. Kiirettä piti aina vuoteen 2008 asti, jolloin studiotyö väheni kuin veitsellä leikaten. – Liukuhihnatahti oli stressaavaa, vaikka itse tekeminen hauskaa onkin. Eli pyrittiin kaivamaan niitä parhaita puolia tai korostamaan niitä. – Poppihomman taltioiminen on helpompaa. – Tänä vuonna se osui lomakaudelle, mutta kyllähän kysynnän putoaminen kuumotti. Studiosessioiden lyheneminen ja kotiäänittämisen helpottuminen nakertavat studion pitämisen mielekkyyttä. Onhan hevi raskasta, hehheh… jos äänität kuukauden rässiä, viikonloppu väliin ja uusi rässibändi kehiin, niin käyhän se raskaaksi. Uuden”Tolla levyllä oli sitä punkkia, jota sen hetken metallista tuntui puuttuvan.” 08-13 Ikimuistoiset 618 Saksa.indd 9 27.11.2018 20.38. Yleensä se menee silleen, että hyvänä vuotena studiotyöllä elää ja teostoilla reissaa, mutta viime aikoina on reissut jääneet väliin. www.riffi.fi 6/2018 9 M usiikkibisneksessä työskentely – varsinkin studion omistaminen – vaatii hyvin laaja-alaista osaamista. Puhumattakaan esituotannosta, jota tehtiin harvoin. Nyt ei tehty geneeristä tavaraa. Mokoma: Kurimus, Sakara Records 2003 Kaksi grungeen kallellaan olevaa albumia EMI:lle tehnyt lappeenrantalaisyhtye perusti levy-yhtiön, muutti täysin musiikkinsa suuntaa ja alkoi esittää trashia. – Mä luulen kuitenkin, että se lama puhdisti aika paljon tota hevikenttää, kun ei ne kaikki diilin saaneet bändit olleet ihan maailman parhaita. Samalla pitemmät pätkät jäi pois, eikä sellaisia ole enää tullut. Ja kun koko bisnes elää jatkuvassa murroksessa, on studion omistajankin pakko laajentaa omaa toimialaansa ja palvelutarjontaansa. – Oli tilanteita, joissa saatoin ehdottaa jotain muutoksia, ja bändi oli ihmeissään, että puututko sinä meidän musiikkiin. Selkeän kuvan toista äärilaitaa edustivat harhakuvitelmat, joissa bändi oletti että vaikka soitto ei ole kauhean hyvää, siitä kuitenkin saa hyvää, luonnollisesti luomuna – esimerkiksi rummuissa ei haluttu käyttää sampleja, vaikka ilman niitä rumpuraidat kuulostivat hatarilta. Soittaessa se soittamisen riemu ei useinkaan näy. Fiilistely syntyy sitten vasta kun päästään levyn valmistuessa kuuntelemaan ja kilistelemään. Välillä tehdään ulkostudiollista toimintaa cover-keikkojen muodossa ja siihen vielä päälle biisien säveltämistä. – Bändeillähän on odotukset ja olettamukset, että pitäisi kuulostaa referenssiltä, vaikka tietysti poikkeuksiakin on. Nostalgiassa hän ei kuitenkaan suostu piehtaroimaan, vaan kultaista 2000-luvun alkua muistellessaan nousee otsalle hiki. Hevituottajaksi profiloitunut hämeenlinnalainen muistelee 2000-luvun alkua, jolloin Suomessa jylläsi todellinen hevibuumi ja työtä riitti. Yleensä hevilevyllä bassarit lätisee, kitaroissa on se skoopattu hi-gain -soundi, vahvistimena Peaveyn 5150. Jos ajatellaan vaikka kitaraa, jolla soitetaan jotain sointukiertoa. Kolmetoista vuotta omaa studiotaan pyörittänyt Janne Saksa on saanut tuntea alan muuttumisen omissa nahoissaan. Kun saa vetää äänityskarttaan ruksin komppikitaran kohdalle, se on huokaisun paikka. – Aloin tekemään niitä 2009, kun tuli ensimmäinen pitempi tyhjä pätkä kalenteriin. Alussa asiakkaista seitsemänkymmentäviisi prosenttia oli metallibändejä ja kaksikymmentäviisi prosenttia edusti kaikkea muuta. – Monelta levy-yhtiöltä, kuten Spineltä, potkittiin monta bändiä pois. Muutos on jatkuvaa ja kiivastempoista. Tuon ajanjakson alusta on peräisin Saksan ensimmäinen valinta ikimuistoiseksi sessioksi. Perinteisten studiotöiden vähetessä oli pakko ryhtyä miettimään muita ansaintakeinoja. Ja juuri se asia tekee metallista metallia. Usein kävi niin, että levy-yhtiö kertoi yhtyeelle, että Janne Saksa tuottaa, mutta pahimmassa tapauksessa bändi ei edes tiennyt mitä tuottaminen tarkoittaa. Kuukauden siivuja. Saksan kohdalla se tarkoittaa mainostuotantoa spiikkauksineen, joskus myös mainosmusiikin sävellystä. Ei ollut tietoa millaista kamaa tulossa ja pahimmillaan koko homma piti hoitaa miksauksineen neljässä viikossa. Sessioissa joissa ei ollut esituotantoa, itse bändi toimi referenssinä. Olen aina kuitenkin saanut pidettyä lomat. Spinefarm-levy-yhtiö oli Saksan suurimpia työllistäjiä ja kalenterissa riitti varauksia aina kuusi kuukautta eteenpäin. Saksa tunnustaa syyllistyneensä joskus aikataulusyistä geneerisen soundin tuottamiseen. Yrittäjällä ei ole pahemmin varaa valita. Koska se on niin helppoa, voi siinä paremmin keskittyä siihen fiilikseen eikä taimaukseen. Sama kun rumpali saa urakkansa kasaan ja sitä aletaan vielä kvanttailemaan niin sen jälkeen on vähän kuin levyn harjannostajaiset. Kun saman genren yhtyeitä tuotettiin liukuhihnatahdilla, mahdollisuudet yksilöllisten soundien hakemiseen olivat vähissä. Lama oli palannut. Nyt homma on enemmänkin päivän-kahden sessioita. Kun taas metallihommissa mennään välillä pahimmillaan tahti kerrallaan. Eri musiikkityylien äänittämisessä on siis eroavaisuuksia. Ne menevät otsikolla ”kaikenlaista musahommaa”. Niitä on kaksi ja ne soittaa aika pitkälle samaa. Usein bändeillä saattoi olla selkeä kuva, mitä ne halusivat tuoda esille, Janne Saksa kuvailee. Toisaalta, myös hiljaiset ajat saattavat aiheuttaa kiireitä, sillä ahtaina aikoina sitä tapaa bookata itselleen kaikki tarjotut duunit, ja yhtäkkiä niitä onkin liikaa. Lama oli tavallaan onni onnettomudessa, sillä se avasi mulle uusia ovia. Ennen tänne piti varata aika puoli vuotta aikaisemmin, nyt mennään tosi lyhyellä jänteellä. Kunnon esituotannolla olisi saavutettu yksilöllisempää soundia. Myös psyykkaamista tarvittiin paljon. Toisaalta metallin soundimaailma on jo lähtökohtaisesti hyvin geneerinen ja sille on asetettu tarkat raamit, josta ei paljoa poiketa. Töiden vähentymisestä huolimatta Janne Saksaa voidaan hyvällä syyllä kutsua onnekkaaksi sillä kolmentoista vuoden aikana yli neljä viikkoa kestäviä taukoja on ollut vain kaksi. Aallon harjalla olisi pysyttävä niin teknisesti kuin soundillisestikin. Vaikka Janne Saksa on profiloitunut metallituottajaksi, on musiikkityylien painotus kääntynyt toisinpäin
Sen jälkeen laitettiin Sakara Records pystyyn. Janne Saksa kehuu yhtyeen tapaa antaa luottoa myös muille. Se on hommaa joka vaatii tietynlaista kuntoa. Sanoitukset on ainut asia johon Saksa – eikä luultavasti muutkaan bändin jäsenet – puutu. Saksa pohtii, että jos bändi tekee kymmenen levyä, ei voi olla mahdollista, että seuraava levy kuulostaa aina soundillisesti paremmalta kuin edellinen. Lyriikassakaan ei liikuttu perinteisissä aiheissa vaan jossain kappaleessa saatettiin mainita jopa rakkaus. Joko se soitetaan huonolla taimilla, huonossa vireessä, tai oikein. – Se oli tosi simppeli setti. Kaikesta rajuudesta huolimatta soundi on yllättävän erotteleva. Mokoma studiossa. Silloin Mokoma kuulosti tolta ja mulla oli tuollaisia mikkejä silloin. Säröä niissä on varmasti riittävästi. En varmaan osaisi tänä päivänä edes tehdä samanlaista soundia. Itse en sitä kyllä kuule. Monesti metallimusiikissa basso tuplaa kitaraa. Varsinkin kitaristien down-pikkauksessa, että sen saa kuulostamaan oikeelta. Toisaalta hevilevyissä on helppoa kun saat yhden biisin valmiiksi, loput menee aika pitkälle samoilla säädöillä. 10 www.riffi.fi 6/2018 laisella soundilla, tyylillä ja suomenkielellä soiva Kurimus oli käänteentekevä tekele suomalaiselle metallimusiikkikentälle ja varsinkin Janne Saksalle. Mies takoo tyylillä, josta Saksa on aina pitänyt. – Olihan ne treenanneet, mutta oli siinä silti tekemistä. Mokoman kohdalla kappaleet on sävelletty usein akustisella kitaralla ja kertosäkeet pohjautuvat enemmän sointukiertoihin kuin riffeihin. – Tolla levyllä oli sitä punkkia, jota sen hetken metallista tuntui puuttuvan. Siinä on ne variaatiot. – Niin ne varmaan joidenkin kriteerien mukaan ovatkin, mutta ne on samalla myös geneerisemmät. Myöhemminhän laulaja Marko Annalasta tuli myös kirjailija. Olisiko yleisö valmis tälle. Tämä oli ainoa kerta, kun hän on miksannut jossain muualla. Sehän on tietty ajankuva. Janne Saksa ei osaa sanoa tekisikö hän tänä päivänä jotain eri tavalla. Ne on jatkaneet samalla linjalla ja tehneet aika mielettömän uran. Mun korvissa Kurimus on omalaatuisinta Mokomaa. Väsynyt Atlas -biisiin piti saada jotain noisea. He ovat hyvin vastaanottavaisia erilaisille ehdotuksille. – Ne kaksi aikaisempaa EMI:n levyä ei lähteneet ollenkaan. Jälkikäteen on helppo todeta, että kyseessä oli niinsanotusti ”tykki” levy. Kombinaatio tuntui liian kummalliselta, kun yhdistetään suomenkieli, pauhaava rässi ja omintakeinen laulusoundi. Saattaa olla, että multa syntyy nykyään metallimusiikin suhteen geneerisempää soundia, mutta se on oma tietoinen valinta. Siinä on vielä kaikuja taide-ajoista. – En tiedä hänen metallitaustastaan, hän on enemmän rokkirumpali. – Vaikka oli samat Genelecit, niin olin aika hukassa. – Masteroinnissa Mika Jussila tokaisi, että omassa studiossa tehdyt biisit kuulostavat vähän paremmilta, vaikka ne onkin samoilla säädöillä tehty. Metallissa ei riffin soittamista voi tuottaa. Myöhemmin heidän ulosantinsa on selkeytynyt. Albumia äänitettiin Hämeenlinnan kaupungin studiolla noin kuukauden ajan. Kun se ajan plugarit ei olleet vielä kauhean kehittyneitä, niin mölyä saadakseni äänitin pölynimuria flangereiden sun muiden läpi. Ja se oli metalliympyröissä kiivaasti paheksuttu aihe. Mokoman millään levyllä ei ole enempää rytmikitaroita. Työskentely vieraalla kuuntelulla tuotti alkuun vaikeuksia. Ei niiden ole tarvinnut sen jälkeen muuttaa konseptiaan. Tommosen homman haltuunoottaminen on kuitenkin useamman kuukauden homma. Hyvinhän kaikki saatiin talteen, mutta ei se ihan ongelmitta sujunut. Osan biiseistä Saksa miksasi omassa studiossaan, mutta pääosin levy miksattiin Helsingissä Inkfishillä. Melodiat, rakenteet, jopa tempot ovat muokattavissa, jos muutokset pystyy perustelemaan. Rumpali, joka osaa groovata, mikä on metalliympyröissä joskus hieman tuntematon käsite. Piti vain luottaa niihin päätöksiin mitä oli tehnyt. Vaikka siellä on kaahausta, on mukana kummallisia sointuja ja laulumelodioita. Esimerkiksi kitarasoundi, joka levyä paljon leimaa on jätkien vääntämä ja mä taltioin sen Shuren 57:lla ja Senkun 421:llä. Tai ainakin sellaisia aihepiirejä sivuttiin. He kävivät ymmärtääkseni samalla kun levyä tehtiin, viemässä firman paperit patenttija rekisterihallitukseen. 08-13 Ikimuistoiset 618 Saksa.indd 10 27.11.2018 20.38. Tällöin niihin on helpompi keksiä erilaisia bassovariaatioita. Bändin toiveena oli kivitalon kokoiset kitarat. Lauluun ja yllättäen bassoon voi Janne Saksan mukaan vaikuttaa paljonkin. Voi olla, että se neljäs on se parhaimman kuuloinen. Ja loppu on historiaa. Kaksi kitaraa, bassot ja rummut. Albumi oli hänelle ensimmäinen oikeasti menestynyt levy, joka poiki paljon töitä saman genren bändien kanssa. Se ei ole geneerisen kuuloinen levy. Albumin materiaaliin tutustuessaan Saksa oli kuitenkin hieman epäileväinen. – Mikä on tuottamista, mikä ei… kyllä mä ainakin laulajaa ohjeistan yleensä aika paljon. Lauluvetoisesta keskitempo-rokista ei niin vain hypätä yli 200 bpm:n tempoilla mätettävään metalliin. Rumpali Janne Hyrkäs saa rummutuksestaan puhtaat paperit. Hän muistaa ainakin Mokoman seuraavaa albumia tehdessään tokaisseen jollekin lähtösoundien olevan paremmat kuin edellisellä levyllä. Minuutti nopeata down-pikkausta putkeen vaatii soittokuntoa ja -tekniikkaa. Myöskään laulu ei saa olla liian lujalla, vaan se on yksi instrumentti muiden seassa. Vaikka osalla Mokoman jäsenistä oli trash-taustaa, olivat vuodet välissä tehneet tehtävänsä. Jotain stemmoja siellä äänitettiin lisää. Se menee niinkuin se menee
Kunnianhimoista ja helkkarin hyvänkuuloista musaa. Vire ja taimaukset eivät olleet ihan timmiä ja soundikin jäi vajaaksi, sillä tarvittavaa poweria – mitä ammattilainen pystyy tuottamaan – ei vaan ollut. Mutta kun se kaikki pitäisi vielä instrumentoidakin. Ähakutti, eipä ne kuorot kuitenkaan siinä olleet. Kitarassa piti olla oikea bassosävel, vaikka siellä on jo basso. Sitä varten haalittiin Hämeenlinnasta kaikki laulutaitoiset kaverit. Ja hyvinhän se toimi. Poweria kuitenkin puuttui. Seuraavaksi tarvittiin viikinkikuoroa. Biisit oli sointupohjaisia, jolloin kitaran tehtävänä oli tuoda musiikkiin se metallisoundi. – En ollut silloin vielä kuullut tuollaista orkesteriohjelmointeja, jotka paikoitellen kuulosti ihan aidoilta. Toi onkin musaa, jota pitää tehdä hyvissä ajoin. Turisas: The Varangian way, Century Media 2007 Oman kylän poijjaat, Turisas. Ei mitään klassista, mutta Saksa vertaa suoritusta keskimääräistä paremmin laulavaan armeijajoukkoon. Tahti oli kova materiaalin putoillessa tiputellen. – Mä lauloin siellä neljä ottoa per ääni. Ne veti lujaa! Kuorosekoilu oli tärkeä oppitunti Saksalle ja varmaankin bändillekin. Vuonna 2007 jokainen omisti jo tietysti laptopin, mutta silti Janne Saksalle oli valtaisa yllätys, kun bändi roudasi kitaroiden lisäksi studioon kasan tietokoneita. Janne Saksa oli tietoinen bändin olemassaolosta, mutta musiikkia hän ei ollut vielä kuullut. – Oli ne perusteltuja juttuja, mutta siinä vaiheessa mun oli vaikea kuulla niitä. Studiossa oli ainakin kaksi pc-pistettä, jossa ohjelmoitiin siis muutaman bändinjäsenen toimesta orkestereita, kun samaan aikaan tallennettiin bändisoittimia. Ihan tyhjin käsin ei Tampereelta palattu, mutta paljon jäi vielä uupumaan. Sit se alkoi jo kuulostamaan jäsennellyltä ja virekin alkoi olla jo kohdillaan. Apuun hälytettiin viimein kaksi oopperalaulajaa, mies ja nainen. Ja hakusessa oli massiivista, vähintäänkin Carmina Buranaan verrattavaa äänimassaa. Ja eikun paikkailemaan. Käytännössä Saksa vastasi pitkälti soitinosuuksien äänittämisestä ja samalla, kun instrumentteja tallennettiin, singahteli ATK-osastolta lennossa viestejä, että tällaista tavaraa on kohta tulossa. No rahalla tietenkin. Noh, vaikka olisikin, niin ei se varmaankaan olisi valmistanut häntä siihen mitä tuleman pitää. Ammattilainen on ammattilainen. Janne Saksa ei muista pyydettiinkö häntä tuottajaksi vai äänittäjäksi, mutta nopeasti kävi selväksi, että yhtyeen musiikkipuolta ei voi kukaan muu tuottaa kuin bändin liideri Mathias Nygård. – Ne melodiat ei ollut ihan mitään perusjuttuja kuitenkaan. Niiden käyttötarkoitus valkeni nopeasti. Noin yhdeksänkymmentäseitsemän prosenttisesti kuitenkin. Jos on orkesteria, niin pitäähän sitä olla sitten kuoroakin. Työstöön oli nimittäin tulossa sen verran monumentaalinen teos, että kokonaisuutena se valkeni Saksalle vasta kun hän kuuli sen kokonaan miksattuna. Säästämällä ei aina saa halpaa. Materiaalin koostaminen oli hyvin teoreettista ja pohdiskelevaa. Levyn tekokin oli pakko aloittaa vaikka kappalemateriaalia ei ollut vielä ihan valmiina. Siitä oli rokki kaukana. Kyse ei ollut kuitenkaan mistään mullikööristä, vaan ihan oikeata laulua sekin materiaali oli. Sen jälkeen kuoro alkoi kuulostaa siltä miltä sen piti. Samalla rahalla olisi homma voinut tulla laakista päivässä kohdilleen. Ja milläs sitä saadaan. Sopraanot ei ihan lähteneet. Turisaksella ei kauheasti ollut kitarariffejä, vaan se oli enemmän säestystä. Bändi oli varannut itselleen huomattavasti enemmän studioaikaa kuin Mokoma, mutta esituotantoa ei ehditty kiertueaikataulun vuoksi kuitenkaan tehdä. Samanlaisia viilauksia löytyy levyltä paljon. – Välillä kun tultiin yhdeksältä studioon, niin Mathias oli viettänyt koko yön ohjelmoiden viuluja ja sointukäännöksiä miettien. Kaikki juttuja, mihin ylsin. Jokainen bändin jäsen joka osasi laulaa laitettiin laulamaan. Tuollaisia juttuja ei voinut tuottaa. Esimerkiksi kitaroita ei voinut soittaa pelkästään vitos-otteella, vaan ne piti soittaa kvarttikäännöksenä, että ne menee muiden bassolinjojen mukaan. Muuten kitarat oli alisteisia sille orkesterille. Myös Janne Saksa. Siihen ei kuitenkaan budjettia löytynyt, joten päädyttiin tamperelaiseen amatöörikuoroon, jota äänitettiin stereoparilla ja liikkuvalla kalustolla pienessä salissa Tampereella. Sak”Biisit oli sointupohjaisia, jolloin kitaran tehtävänä oli tuoda musiikkiin se metallisoundi.” 08-13 Ikimuistoiset 618 Saksa.indd 11 27.11.2018 20.38. Vierailijoiden oli sinänsä helppo vetää, sillä puhaltajataustan omaava Nygård oli tehnyt kaikista osuuksista partituurit. www.riffi.fi 6/2018 11 – Vaikka on välillä tylsää, että hevilevyissä on biiseissä samat soundit, onneksi tää levy kuulosti tältä eikä sillisalaatilta. Pätkääkään nukkumatta. Kyllä se kuoro siitä suoriutui, mutta onhan siinä ero amatöörija ammattikuoron välillä. – Siihen kun jokainen bändinjäsen kävi laulamassa ja tuplaamassa, meni varmaan useampi päivä. – Niillä tehtiin orkesteriohjelmointia moniajona, ja orkat oli koneilla pääosin valmiina. Matskussa ei ollut muutenkaan mitään puuttumisen varaa
– Nehän rundas silloin paljon. Joskus päivä saattoi mennä piuhoja juotellessa, kun odoteltiin materiaalin valmistumista. – Hän halusi kuulla jokaisen soinnun taimin erikseen, vaikka aika alkoi loppumaan. Poppibiisin sävellystyön saa tehtyä vartissa. Sinfoniaa, jota säestää hevibändi. Hän nimittäin alkoi saman tien miettimään, mitä materiaalissa pitäisi muuttaa. Kiinnostaisiko lähteä tekemään Stam1naa. Toisin kuin Turisas, Stam1na oli panostanut myös esituotan08-13 Ikimuistoiset 618 Saksa.indd 12 27.11.2018 20.38. Saksa kuvaa ensimmäistä reaktiotaan kappaleisiin aloittelijamaiseksi. Ja palkka juoksi. Myös aikataulutukseen olisi voinut paneutua enemmän. Sitä ei olis varmaankaan voinut tehdä toisin. Albumin miksasi Finnvoxissa Teropekka Virtanen. – Sen materiaali ei ollut mitään juustoista string-soundilla tuotettua kamaa, johon kuka tahansa pystyy. Vaikka toiminta välillä aika järjestelemätöntä olikin, kuuntelee Janne Saksa lopputulosta hymyssä suin. – Siinä piti alkaa lennossa miettimään, kuka sen sitten ehtii miksata. Aikataulun venymisestä johtuen oli ollut jo jonkin aikaa selvää, että Saksa ei hääloman takia levyä ehdi miksaamaan. Ja hänen jutut on vielä sävellyksellisesti tuosta kehittyneet. Ja se aiheutti paineita myös mun suuntaan. Sehän on kuitenkin yksi suomen isoimmista metallibändeistä. Kun joku kappaleen osa oli sävelletty tiettyyn sävellajiin, saattoi se olla laululle aivan väärä rekisteri. – Vaikka olin jo pitkän ajan tehnyt näitä hommia, niin se oli jostain syystä mun ensimmäinen ajatus. Tällaisen teoksen luomisessa oli mukava olla mukana. Taksa oli tietenkin sovittu. – Sehän oli niin läpisävellettyä taidetta, että ei mulla olis ollut mitään hommaakaan siinä. Pihan siistimiseen käytetty aika ei ihan riittänyt monimutkaisen tavaran sisäistämiseen. Tässä vaiheessa on pakko ihmetellä, miksei esituotantoa tehty. Kai mä ajattelin, että kun kyseessä on Stam1na, niin nyt pitää näyttää kynnet. Pitää alkaa oikein TUOTTAMAAN. Stam1na: SLK, Sakara records 2014 Puhelimessa oli taas vanha tuttu, Mokoman kitaristi Tuomo Saikkonen, joka toimi tällä kertaa levy-yhtiön edustajana. Se koko konsepti tarinoineen ja teksteineen on vaatinut varmasti paljon aikaa. – No eihän siitä voi kieltäytyä mitenkään. Kun Janne Saksa alkaa tuottaa kappaleita rakenteellisesti, on hänellä aina pyrkimys yksinkertaistaa. Äänitykset alkoivat olla loppusuoralla eikä Saksa ollut kuullut vielä yhtäkään kappaletta kokonaisuudessaan. Ja Stam1nalla on siihen varaa. 12 www.riffi.fi 6/2018 sa kuulee Nygårdin sävellyksistä, että hän on kuunnellut paljon klassista musiikkia ja leffascoreja. Tommosen materiaalin säveltäminen ei vaan onnistu keikkadösässä, vaan sille tarvii varata aikaa. Niiden purkaminen tapahtui nurmikkoa leikatessa. – Välillä oli silleen, kun tiedustelin mitä seuraavana päivänä soitetaan, se saattoi olla pahimmillaan ainoastaan jonkin biisin c-osa, mihin oli orkat valmiina. Ja tuotanto on tapahtunut samaan aikaan kuin sävellys ja mulla ei olis ollut siihen mitään tehtävää. Bändi oli valmistautunut tuleviin sessioihin hyvin ja oli äänittänyt Saksalle biiseistä demot. Jossain vaiheessa biisit alkoi hiljalleen kristallisoitumaan ja tajusin että eihän tässä mitään tarvii muuttaa. Hyvin maksettua piuhantekoaikaa. Miksaaja löytyi tottakai suositusten kautta ja se onnistui erittäin hyvin. Oli jännä tilanne, kun noin kovasti rakennettu juttu jääkin yllättäen aika epävarmoille kantimille. Lahjakas jätkä, jolla oli selkein näkemys kokonaisuudesta. Deadline häämötti jo nurkan takana, mutta kontrollifriikin vikaa omaavalla Nygårdilla oli vielä hommat kesken. Ainoa asia, mikä olisi Saksan mukaan vaatinut miettimistä etukäteen oli sävellajit. Korkeintaan jotain pieniä asioita. Hänen mukaansa yhtyeen jokaisella levyllä on paljon kimurantteja biisejä, jotka eivät avaudu välttämättä viidennellä kerrallakaan. – Siinä meni monta kuuntelukertaa. Kymmenen biisiä putkeen tosi kimuranttia kamaa ja vähän huonoilla soundeilla
Kun yleensä työpäivän pituus on kahdeksan tuntia, nyt työskenneltiin kymmenen tuntia päivässä. – Helkkarin vaikeita juttuja. Tokan levyn kohdalla homma menee niin, että ainoastaan se kuka on vuorossa, on paikalla. Se, kenen vuoro oli aamulla tulla studioon, ei juhlinut ja näin vältyttiin rokulipäiviltä. Studiossa tietysti tulee omat lisäykset ja niitä ei voikaan mitenkään esituottaa. Olen myös oppinut sen että jos joku mun idea ei mee läpi, en jää sitä surkuttelemaan. Esimerkiksi joku tuplabasarijuttu, jossa saattaa olla yksi väärä kuudestoistaosaisku, niin sen korjaaminen on ihan äärettömän vaikeeta. Saksa kertoo olleensa yllättävän väsynyt äänitysten jälkeen. Pitää alkaa oikein TUOTTAMAAN.” 08-13 Ikimuistoiset 618 Saksa.indd 13 27.11.2018 20.38. Ja se, että ollaan yhdessä päättämässä asioista, jolloin saadaan niille lopullinen hyväksyntä minkä mukaan mennään. Ja biiseistä tulee parempia. Ne on niitä hetken lauluja. Kyllä nekin saatiin sinne, mutta duunia oli. Rumpujen jälkeen kappaleita alettiin rakentaa limittäin, jolloin työstettiin vaikka kahden kappaleen raidat jopa lauluun asti. Sitä varten järjestettiin kaksipäiväinen tuotantoleiri saunoineen eräällä metsästysmajalla Lemissä. Kyllähän se hyvin jytisi, ei mulla siihen mitään. Loppujen lopuksi bändin ensimmäiset demot olivat lähellä lopullista muotoa. Stam1 nan levyjen äänitysprosessista on rokki kaukana. Kirjoittajan mieleen tulee heti kutkuttava ajatus bändin jäsenten kauhistuneesta ilmeestä, kun tuottaja kaivaa esiin nipun ”parannusehdotuksia”. Esituotantoleiri oli hyvä päänavaus, sen sijaan että mentäisiin suoraan studioon. – Mulle useimmiten riittää vaan se, että saan olla yksin siellä studiossa. Kolmannen ja neljännen levyn kohdalla, bändi alkaa kyselemään, pääsiskö studioon iltaisin tai viikonloppuisin. Että tarviiko käydä päiväduuneissa. Se ei siinä soitossa kauheasti tule esille, varsinkin kun mietitään jotain sointukäännöksiä, rekistereitä ja muuta… se perusleipä, rumpu, basso, kitarat -juttu, kyllä niitä leivottiin. Sehän on varmaan pakon sanelemaa, noinhan se menee iän myötä, kun tulee muita asioita mukaan. – Se oli hyvä tapa tutustua ja aloittaa. Mutta majoitustilojen polkuharmoonin päältä löytyi varmaankin kaikki kesän talteen kerätyt bäkkäriviinapullot – tyhjänä. – Metallijutut on nykyään sellaista ”precision”-musaa. Mitään eripuraa ei kuitenkaan syntynyt sillä kyseessä oli fiksuja vastaanottavaisia kavereita. – Enkä mä alkanut mitään latelemaan. Joskin sekin oli hyvin järjestelmällistä. Jotkut kompit taas eivät toimineet, niinkuin oli ajateltu. Olen aistinut, että levynteko on ollut ykkösprioriteettina. Väsymystä ei tehdessä huomannut, mutta en tiedä miten olisi ollut, jos oltais tehty vielä yksi viikko. Janne Saksa analysoi, että Stam1nan kaltaisessa kimurantimmassa tavarassa rockräyhä saattaa usein jäädä aika laihaksi. Soittimien äänitys alkoi rumpujen purkituksella, johon käytettiin kuutisen päivää. Heidän tapauksessaan rockvaihde tulee rankemmasta laulusta ja summittaisista sekoilukohdista joita mukana oli nyt totuttua vähemmän. www.riffi.fi 6/2018 13 toon. Hommat on järjestetty niin, eikä silleen, että se tulee siinä sivussa, pohtii Saksa ja lisää oitis perään: – Toki tähän vaikuttaa suoraan se kuinka menestynyt bändi on. – Bändihän tykkää työskennellä sellaisella työleirimeiningillä, että tehdään niin pitkään kuin virtaa riittää. – Kukin tekee aina tyylillään, tottakai. Esituotannolla varmaankin myös säästetään rahaa pitkässä juoksussa. Mulla oli ideoita paperilla, joita päästiin samantien kokeilemaan. Osa raidoista taltioitiin hyvinkin nopeasti, ja osaa taas äänitettiin pätkissä tuntikausia. Hän olisi miksannut albumin eri tavalla. Kyse on nyansseista, mutta kokonaiskuvassa se selkeytti äänikuvaa onnistuneesti. – Jep. Olisin miksannut luomumman, mutta ei tommoset mua haittaa, mä olin tuottamassa ja kyllä siellä ne mun ratkaisut kuuluu. Eipä kai jäänyt mitään jossiteltavaa. Kaikki mehut puristettiin. Albumia äänitettiin kuusi viikkoa, ja koko bändi oli rumpalia lukuunottamatta sen ajan studiossa. Sessiot olivat aika intensiiviset eikä mitään löysiä päiviä oikein ollut. Silloin saa hengittää vapaasti. Janne Saksa kuuli raakamiksauksia matkan varrelta, joista sai hahmoteltua jonkinlaisen yleissoundin. u ”Nyt pitää näyttää kynnet. Jos se on jäänyt sun päähän, niin se vaatii jo useamman treenipäivän. Eikä kaikki varmasti menneetkään. Spekuloidessani ajatuksella, että Saksa olisi myös miksannut albumin, mietin kuinka paljon olisi pitänyt ottaa etäisyyttä äänityksiin ennen kuin miksaamisen voi aloittaa. Kymmenen kappaleen kitaroiden tekeminen putkeen olisikin ollut aikamoinen urakka. Myös koskettimien ja kitaroiden sovitusten tarkistamiseen käytettiin paljon aikaa, jotta niiden harmoniat eivät riitelisi vaan tukisivat toisiaan. – Sitä ei voinut vaan rokata läpi, vaan kyllä siellä joutu aikamoista musiikkiteoriapohdintaa käymään. Ei tultu vaan soittamaan ”Get onia” sinne. Tuottamisesta huolimatta albumin miksasi tanskalainen Tue Madsen. Mutta kaikkien näiden kolmen, Mokoman, Turisaksen ja Stam1nan kohdalla on ollut niin, että melkein joka jätkä on ollut mukana. Albumi valittiin Emma-gaalassa vuoden 2014 metallialbumiksi. Eikä mikään ihme, sillä vaikka komppeja oltiin esituotantovaiheessa ja jopa vielä studiossa yksinkertaistettu, oli haastetta vielä yllin kyllin jäljellä. Sessio on yksi Janne Saksan pisimmistä. Muuten se olis jäänyt levälleen. – Olen tehnyt sellaisen havainnon, että yleensä kun bändi tekee ensimmäisen levyn, kaikki tyypit on koko pätkän studiossa, kun ne on niin innoissaan. Jos studiotoiminnasta rokki olikin poissa, niin rock-elämää vietettiin kyllä studion ulkopuolella. Bändin kaverit oli myös aika naattia. SLK, joka on lyhenne sanoista: Salli luonnollinen kuolema, nousi Suomen virallisen listan kärkeen vuoden 2014 seitsemännellä viikolla. Livenä moni asia olisi mennyt heittämällä läpi, mutta studiossa ei. Mukavahan muiden kanssa on tehdä duunia, mutta jos kuusi viikkoa on tehty yhdessä, niin kyllä silloin parasta on yksintyöskentely. Ne jäsentyy ja kaikki alkaa kuulemaan lopullisesti mitä ollaan tekemässä. Koska osapuolet olivat toisilleen ennestään tuntemattomia, oli ilmassa ainakin alkuun molemminpuolista kohteliaisuutta, joka jo tekee sen että kukaan ei kimpoilemaan
Musiikkiopistossa soittimeksi valikoitui sello, vaikka espoolaistytön intohimona olikin piano, jota hän jaksoi pimputella kotona omin päin kaiket päivät. Lappi sanoo pitävänsä pienenä ihmeenä, että pääsi ilman muodollista piano-opetusta Sibelius-Akatemian Musiikkikasvatuksen osastolle – piano pääinstrumenttinaan. 14 www.riffi.fi 6/2018 TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: TOM RÖLLICH, TOMMI SAARELA Katja LAPPI – maailmanlopun musadiktaattori Putous, Siskonpeti, Nieminen ja Lahtinen Show… television suosikkisarjoista tutuksi tullutta pianisti-sovittaja-säveltäjäkapellimestari Katja Lappia ei yllättäen olla tänä syksynä tv-ruudussa nähty, sillä kalenterin on täyttänyt työskentely teatterissa, lokakuussa ensi-iltansa saaneen ”Maailmanlopun revyyn” musiikin parissa. Putouksessa lähes alusta asti pianistina ja kapellimestarina työskennellyt Lappi joutui päällekkäisyyksien takia jättäytymään pois suosikkisarjan kymmenenneltä tuotantokaudelta. Katja Lappi sovittaa, säveltää, liidaa ja soittaa telkkarissa, keikoilla ja teatterissa – nyt Peacockin näyttämöllä. 14-17 Katja Lappi.indd 14 27.11.2018 20.41. K atja Lapin syksy on kulkenut eri tahtiin kuin vuosikausiin, sillä hän ei ole ollut mukana yhdessäkään isossa tvproduktiossa. Lapin matka miljoonayleisöjen tunnistamaksi tv-musiikkikasvoksi alkoi jo muskari-iässä
Lappi antaakin krediittiä bändilleen, jossa ”oikeastaan jokainen jäsen on kapu siinä missä minäkin”. Toisinaan taas iskee bändiä itseäänkin hämmentävä telepaattinen hetki, jossa jokainen tekee samaan aikaan asian, jota ei oltu ennalta sovittu. – Olin valmistumassa MuKalta, kun minulta kysyttiin, kiinnostaisiko tulla Riihimäelle yhteen kesäteatteriproggikseen, johon tarvittiin pianistikapua. Tutuksi tulivat saman tien Aku Hirviniemet, Niina Lahtiset, Janne Katajat ja koko ”Riihimäen mafia”. – Adrenaliinin määrä niissä oli ehkä vähän pienempi, mutta nekin taltioitiin elävän yleisön edessä. Lähdön näyttää kapellimestari ellei se lähde suoraan rumpalin fillistä. Ja vaikka mokia tuli niin talteen jäivät, ja uusiksi ei otettu. Ja siitä alkoi Katjan ”matka kohti pelkoa ja häpeää”, joka kuulemma jatkuu edelleen. Komentoja ja telepatiaa Vaikka Putouksen sketsit ja hahmot eivät aina puhuttelisikaan, Katja Lapin bändin yhteispeliä ja -soundia on aina ollut ilo kuunnella. Kuunnellessa Lapin kertomuksia suoran lähetyksen sattumuksista käy ilmeiseksi, kuinka omanlaisensa sarka tv-soitanta onkaan musiikin kentällä. Lappi jatkaa, että nauhoitetut Vedetään hatusta ja ”Nieminen & Lahtinen Show” olivat muusikolle käytännössä pitkälti samanlaista toimintaa kuin suora Putous. – Kysymys on käytännössä siitä, ehtiikö ja muistaako se, jolla on biisin ”lähetysvuoro”, pistää klikkiä korvaan. – Myöhemmin tuottaja vastasi Akulle, että ”olen tsekannut muijan, se saa tulla”, Lappi nauraa toistaen sanatarkasti saamansa kutsun kameroiden eteen. Bändin pitää kuitenkin olla koko ajan tilanteen tasalla tai mielellään vähän sen edellä. – Oli viimeinen hetki, muuten se jäisi kokeilematta, mikä saattaisi katkeroittaa myöhemmin, Lappi pohtii ja hymähtää perään, että jos vapaalla kentällä alkaa näyttää vaikealta, ainahan voi palata koululle raapimaan ikkunoita ja anelemaan, että ”ottakaa mut takaisin”. Jos ei ole ihan tilanteen päällä, voivat esimerkiksi tempot lähteä aika lujaakin. Pian tajuttiin, että vakituinen, elävä yhtye toisi suoriin lähetyksiin lisää draivia, ja Lappi sai koota ohjelmaan housebandin riihimäkeläisten proggiksissa pyörineistä muusikoista. Samalla kun mainittu porukka alkoi nousta tv:n kautta koko kansan suosioon, pyöritettiin Riihimäellä ”puskateatteria ja muuta hömppää” muun muassa VIT-revyyn (Varsin Iloinen Teatteri) ja VSOP-improvisaatioryhmän puitteissa. – Tietysti nopeat katseet ja viittomat auttavat, ja lisäksi meillä on mikkilinja bändin luureihin. Katja Lapin kosketinkioskiin kuuluvat NordStage, Yamahan Motif ja Nord Electro – jos ei näillä lähde niin millä sitten. www.riffi.fi 6/2018 15 Yllättävän moni MuKan käynyt on valmistuttuaan mennyt muihin kuin pedagogin hommiin, mutta Lappi päätti, että niin ei käy hänelle. Samoihin aikoihin Vedetään hatusta -sarjan kanssa alkoi myös Putous, jossa Lappi vieraili jo ensimmäisillä tuotantokausilla jaksoissa, joissa tarvittiin säestäjää. – Ajattelin, että kun tänne on päästy ja saadaan laadukas koulutus musiikinopettajaksi, niin sitä ruvetaan tekemään! Valmistuttuaan Lappi onnistuikin sukkuloimaan musiikinopettajan päivätyön ja taiteilijauran välillä kymmenen vuotta, mutta jättäytyi tänä syksynä vapaaksi taiteilijaksi. Riihimäen kautta Tapiolan lukion musiikkilinjan ja Espoon musiikkiopiston kasvatti päätyi kapellimestariksi kameroiden eteen Riihimäen kautta, kuinkas ollakaan. Kameroiden ristitulessa ammatin haasteet voivat olla varsin erilaisia kuin levyillä ja lavoilla – tutut selviytymiskaavat ei ruudussa toimikaan. Television ”Vedetään hatusta” -improsarjaan vuonna 2010 pyydetty Aku Hirviniemi vihjaisi tv-tuottajalle, että heillä olisi VSOP:ssä tämmöinen Katja, joka voisi soveltua ohjelman bändin liideriksi. – Minulle muusikkona niiden suurin ero näkyy adrenaliinin määrässä. Siitä huolimatta että bändin alati pitenevä nimi on vaihtunut kaudesta toiseen – kuten Katja Lappi & Pojat miksi kiusaatte ja tuotatte vain harmin tai Katja Lappi & Keitä te ootte te nuoret pojat kun en mä tunne teitä – sama joukkue on työskennellyt yhdessä pitkään. 14-17 Katja Lappi.indd 15 27.11.2018 20.41. Aina kun jammailtiin opettajan kanssa tunnin alussa, kädet alkoivat täristä kun soolokohta lähestyi. Klikki auttaisi, mutta suoran lähetyksen kyydissä ratkaisu on yllättävän epävarma. Ja vaikka olisi ehtinytkin, joskus sitä klikkiä ei voi kuulla naurun ja taputuksen alta, ja sitten oltaisiin ongelmissa. Ja siitä se alkoi. Sittemmin Putous alkoi kerätä miljoonayleisöjä ja juhli tosiaan tänä syksynä jo kymmenettä kauttaan televisiossa. – Rakastan sitä, että olen saanut soittaa samojen muusikoiden kanssa kaiken maailman hömppäjutuissa jo niin kauan, että nykyään sitä elää ja hengittää toisten soittoa. Lappi kertoo, että suoran lähetyksen syke on niin nopea, että biisien pitää yleensä lähteä ilman tahdinlaskua ja loppua merkkiin. – Impro on ollut minulle mörkö, ja muutenkin olen ollut hirveä jännittäjä, jonka itseluottamus omiin tekemisiin opiskeluaikoina oli pyöreä nolla. Lappi kuvailee, kuinka jostain soittajakumppanin fillistä tai kuljetuksesta aavistaa, että ”nyt tehdäänkin näin”. Suoran lähetyksen kutina on omaa luokkaansa, ja sillä voi olla huonojakin seurauksia. Adrenaliini virtaa Katja Lappi pohtii, että tv-työskentelyn puitteissa on isoja eroja, jos vertaillaan vaikkapa parin tunnin suoraa viihdepläjäystä lauantain prime timessa ”Siskonpetin” kaltaiseen nauhoitettuun komediasarjaan
Ja siinähän soitat, hatusta, miljoonayleisön edessä. – Kun toteutetaan omia sovituksia, sitä tietenkin korvat höröllä haluaa että ne kuulostavat juuri sellaisilta kuin on tarkoitus. Lappi veikkaa, ettei kenelläkään voi olla syvällistä asiantuntemusta kaikesta maailman musiikista. Olen aina digannut täyteläisistä harmonioista, ne saavat minut innostumaan. Jossain vaiheessa iski voimakas musikaalikausi, ja Lappi kuunteli musikaalilevyjä ahmimalla ja kävi Broadwayta myöten musikaaleja katsomassa ja ihmettelemässä. Silloin poimitaan muutamia tunnistettavia asioita kulloisestakin tyylilajista, ja luodaan illuusio ja väite siitä. Lappi on halunnut ympäröidä itsensä muusikoilla, joilla on asioista näkemys ja joiden kanssa on kiva olla ja tehdä töitä. Monivuotisen yhteistyökumppaninsa Anna Dahlmanin ohjaamaan syksyn revyyseen hän sovitti kaiken musiikin, sävelsi, toimi harjoituspianistina treenien ajan sekä tietysti johtaa bändiä esityksissä. Tutussa porukassa voi luottaa siihen, että saa mitä tilaa ilman, että kirjoittaa kaiken auki. Törkeitä fillejä Lappi tykkää jättää sovituksissaan tilaa soittajien tulkinnalle, ja vakuuttaa, että vaikka lappu olisi kuinka viitteellinen, se ei tarkoita että kapua laiskotti. Lappi kuvailee musiikkimieltymyksiään vanhahtaviksi, jos vertaa ikätovereihin. Jos se on turkkilainen masurkka tai funkmetal niin eihän minulla semmoisista ole hajuakaan. Esimerkiksi kesken suoraa lähetystä kapellimestarin korviin voi tulla ohjaamosta komento, että tiettyä kenraaliharjoituksessa päivällä vedettyä kohtaa ei nyt tulekaan, mutta ”soittakaa siihen jotain muuta”. Silloin poimitaan muutamia tunnistettavia asioita tyylilajista, ja luodaan illuusio ja väite siitä.” 14-17 Katja Lappi.indd 16 27.11.2018 20.41. 16 www.riffi.fi 6/2018 märrettävää jazzia”. – Itselläni on kuoroja lauluyhtyetausta, ja olen kova stemmanatsi, Lappi hörähtää. Lappi ymmärtää tämän täysin. No, pyritään muodostamaan niistä hetkessä jokin mielikuva ja yritetään selviytyä näyttelijän kanssa maaliin! Lappi luonnehtii, että se mitä hän musiikillisesti tekee on aikamoista kameleontin hommaa, mutta se sopii hänelle. Lapilla on ollut ilo kuulua työryhmiin, joissa jokainen uskaltaa tuoda ajatuksensa julki ja puuttua tarvittaessa kaverinkin tonttiin. Äkkiä se pedagogi sieltä ärähtää! Musiikin harjoituttamiseen kuuluu tietysti myös lauluharjoitusten johto liideistä kööreihin. – Tykkään tehdä työn yhdessä soittajien kanssa. Toisaalta mikään ei mene teatterissa kuin juna, vaan musiikki muuttuu harjoituksien kuluessa ja tehtyä työtä saatetaan jopa hyllyttää. – Kyllä se yläasteen musaopettaja minussa herää, jos treenit alkavat mennä kikatteluksi ja pelleilyksi. – Kaverit kuuntelivat nuorena Spice Girlsia tai Guns N’ Rosesia, itse diggailin Beatlesia ja nykyään vaikka Diana Krallia, jota joku voi pitää imelänä, mutta joka edustaa minulle ”ym”Ei kenelläkään voi olla syvällistä asiantuntemusta kaikesta maailman musiikista. Harjoituksien kuluessa hänellä on tapana panna tarvittaessa ruotuun myös näyttelijät. Kaikkiruokaiseksi hän ei tunnustaudu, mutta monipuolisuus kiinnostaa. – Usein tulee sellainen ”en kestä kuinka hyvä tästä tulikaan” -olo, kun muusikot ovat soitollaan panneet lihan ja nahan niiden luiden päälle. Ymmärrettävää jatsia Siinä kun suorissa tv-lähetyksissä näyttelijälle yllätyksenä annetuissa improtehtävissä soitanta etenee bändin näkökulmasta jonkinlaisen etukäteen sovitun linjan mukaisesti, samassa tilanteessa improteatterien livekeikoilla ravintoloissa ja klubeissa on soittajankin heittäytymisvaade paljon suurempi. Ryhmä pystyy tuottamaan livenä niin rikasta ja vaihtelevaa soundia, ettei sitä juuri tarvitse taustanauhoilla ryydittää. – Teatterissa treeniaikaa on kauemmin kuin tv:ssä, joten teat terityö on pidempi ja isompi prosessi, minkä aikana asioiden kuuluukin muuttua. Mitäs sitten tehdään. – Jos osaa tarjota panostaan, eikä ole mulkku, ja on kolmanneksi multi-instrumentalisti niin enempää ei kapu voi soittajalta toivoa, Lappi luettelee nauraen. Heittäytymisen taito Linnanmäen legendaarisen Peacockin lavalla Katja Lappi hihkuu valokuvauksen lomassa riemua siitä, että pääsee pitkästä aikaa taas teatteriin. Toinen kiipparisti soittaa puupuhaltimia ja kitaristi muun muassa luuttua, banjoa, mandoliinia ja viulua. Kirjoitan komppilappuihin rakenteelliset asiat ja melodiakuljetukset, mutta loput jätän auki – rumpalin lappuun voin kirjoittaa, että ”törkein filli mikä lähtee”. – Joku yleisöstä heittää aiheen näyttelijälle ja joku toinen huutaa perään musiikkilajin. ”Maailmanlopun revyyssäkin” Lapilla on bändi, joka täyttää speksit
14-17 Katja Lappi.indd 17 27.11.2018 20.41. Elokuvan teko olikin itselleni uskomaton oppikoulu, josta lopulta selvittiin kunnialla. Samoin tapahtuu biisille, kun sille saadaan laulaja joka heittäytyy. NordStage on Lapin luottosoitin, jolla pärjää koko keikan, jos musiikin laji on suht perinteinen ja suppea. Lapin työnkuva Siskonpetissä on hänen omien sanojensa mukaan ”musiikkidiktaattori”. Tärkeintä on, että tatsi sopii ”nakeille”, ja että instrumentista löytyy lennosta laadukas akustisen sekä sähköpianon soundi. – Missään tapauksessa tarkoituksena ei ole raiskata alkuperäisbiisejä vaan löytää niihin kiinnostavia näkökulmia uusien sovitusten kautta. Järjestyksessään jo seitsemättä uutta Hoosianna-sovitusta voi kuulostella Jouluradion kanavalta loppiaiseen saakka. Siskonpetin musiikeissa Lapin työtapana on ollut kirjoittaa ensin laulusovitus paperille, ja ruveta sitten ympäröimään laulua soitinsäestyksellä. – Äänitin raidat pitkään audiona, mutta nyt olen pyrkinyt tallentamaan niitä myös midinä, koska niitä pääsee studiossa helpommin muokkaamaan. Sehän on komediaa, jossa ei ole hyvä jos alkaa viilailla ja korjailla niin, että Autotunet paukkuu. Siskonpetin leimallisimpia musiikkiosuuksia ovat ”mash upit” eli biisikimarat, joissa yhdistellään luovalla tavalla johonkin teemaan tai tekijään ankkuroituvia hittejä uudeksi kokonaisuudeksi. En omannut sitä tietotaitoa ja kaikkea teknistä osaamista mitä elokuvasäveltäminen ymmärtääkseni edellytti, Lappi muistelee todeten, että itseään vähättelevistä ajatusmalleista pitäisi päästä eroon, se kun johtaa kovin helposti alisuorittamiseen. Nyt olen oppinut, että sillä on merkitystä, minkälainen malli mihinkin tarpeeseen tarvitaan. Kun höntsäfiilis iskee, niin on hyvä tietää että se on tuossa valmiina käyttöön. Säätäminen ei hirveästi kiinnosta. – Siskonpetin ensimmäinen kausi tehtiin aika aidon bändisoiton kuuloisena, samoin laulut. Jos skaala lavenee, napataan syntikka sen rinnalle. Ja mietitään, miten niitä voisi vielä rikastuttaa: no, sijoittamalla kaikki ihan eri musatyyliin kuin alkuperäiset! Lappi avaa metodia. Se vain vaatisi vähän perehtymistä. – Monta ideaa on syntynyt, kun olen leikkinyt Tyroksella jonkun irkkupillin tai jousiluupin kanssa. – Otetaan yhden biisin soinnut, toisen melodia ja vaikkapa kolmannen sanat. Nauhoitettavaan sketsisarjaan sen sijaan voi tehdä ihan minkä kuuloista ja -kokoista tahansa. Hitit mäsäksi Kahdesti Venla-palkittu Siskonpeti lavensi Katja Lapin toimenkuvaa sovittamisesta säveltämisen suuntaan. – En ole pitänyt itseäni säveltäjänä, enkä ollut tehnyt scorea koskaan. Esimerkiksi Yle Leaks -sarjaan olen tehnyt musataustoja, jotka olen ihan itse äänittänyt ja miksannutkin tällä yksinkertaisella setilläni. Ja vielä ajankohtaisista aluevaltauksista puheen ollen – Katja Lappi on tehnyt Jouluradion tämänvuotisen Hoosianna-sovituksen. Mainittujen keikkakiipparien lisäksi Lapilla on kotonaan vielä ”hupivälineenä” Yamahan Tyros. Lappi myöntää, ettei itse ole laiteorientoitunut soittaja, eikä tykkää ympäröidä itseään keikalla tai studiossa liialla kamalla. Autotunen pauketta Kun Lappi sovittaa televisioon tai teatteriin livebändille, esityskokoonpano rajoittaa luontevasti luovuuden rönsyjä. Periaatteessa kaksi kiipparia riittää kaikkeen, ainoastaan jos pitää soittaa urkuhommaa toisella kädellä samalla kuin pianoa, kolmantena voi olla Nord Electro. Ei siinä sovittajana muuta voi kuin todeta että ”pidetään tämä!” Tatsia nakeille Lappi sanoo, ettei ole joutunut puuttumaan soittajiensa kalustovalintoihin – eikä haluaisikaan. – Jotkut demot olemme tehneet Lahtisen Niinan kanssa simppelisti laulamalla suoraan kännyköihin ja lähettämällä failit puhelimista miksaaja-Miikalle Sonic Pumpiin. Putouksessa oli pääkiipparina digitaalinen flyygeli. – Minulle on helpompaa, jos on hyväsoundinen soitin, jolloin ei tarvitse kuin vähän efektiä perään. Elokuvassa musiikilla on vahva panos kertojana, vaikka lajina ei olekaan musiikkielokuva. www.riffi.fi 6/2018 17 – On aina jännittävä hetki, kun kuulee käsikirjoitusta ekaa kertaa lukuharjoituksissa, miten näyttelijät antavat siihen oman sävynsä. – ”Heinähattu”-leffaa tehdessä piti alkaa ottaa koodaushommia haltuun ja hankkia kaiken maailman äänikirjastoja, silloin tajusin että voisihan niitä hyödyntää livenäkin. Jos rumpali tulee setin kanssa, mutta tarvittaisiin myös pädi, niin hommataan kylkeen sellainen! Aikoinaan sähkökitara ja hilavitkuttimet lattialla olivat minulle ufo asia. – On tärkeätä, että soittaja saa valita kamat, joilla tietää että tulee valmista. Työ oli Lapille varsin toisenlainen kokemus kuin tvja teatterikeikat. Välillä taas on edetty impulsiivisemminkin. – Syntikkani on Yamahan Motif. ”Tietty konmaritus” tekee kuulemma hyvää silläkin saralla. Lapin ensimmäinen kokoillan elokuvan sävellystyö tuskin jää viimeiseksi: kolme kautta tv:ssä pyörineelle Siskonpetille on kyselty jatkoa, jota saattaa olla luvassa teatterielokuvan muodossa. Herranjestas, miten paljon kaikki muuttuu verrattuna siihen miten asiat päässään kuuli. Mutta seuraavilla kausilla nälkä kasvoi: arrit rikoskumppanini Miikka Huttusen kanssa lähtivät lapasesta, kun tuli tarve tehdä paikoitellen ”leffamaisempaa” soundia. Ja mitä siitä vaikka tempot heittelee ja ääni särisee, Miikka on joka kerta onnistunut upottamaan ne sessioon ja panemaan taimiin! u Lue lisää ”Maailmanlopun revyystä” Riffin nettisivuilta (riffi.fi/ teatteriarviot). Lapin kodin työhuoneessa tallennusvälineenä on läppäriin asennettu Pro Tools, joka on softana tuttu jo MuKan opiskeluajoilta. – Pitäisi oppia sanomaan haasteille ”kyllä”. Tv-, teatteritai livekeikoille Lappi ei lähde plugarien ja läppärin kanssa, mutta ehkä sekin aika tulee. Säveliä isolle kankaalle Vuosi sitten Katja Lappi sai tarttua uuteen haasteeseen, kun häntä pyydettiin tekemään musiikkia lastenelokuvaan ”Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset”. – Siskonpetissä musiikki on tärkeässä roolissa, ja kun on saanut kuulua alusta lähtien ohjelman sisällöntuotantotiimiin, on ollut helpompi lähteä toteuttamaan omaa tonttiaan
010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 139,90 € 129,90 € Myös ¾ja ½-kokoisena Ortega RST5 – UUTUUS! Laadukas, kuusikantinen ja helpposoittoinen nailonkielinen kitara aloittelijalle ja harrastajalle. 2 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi W W W . Alkaen 169 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Nyt akku vakiona! F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Hintaan sisältyy kuljetuspussi. 18 www.riffi.fi 6/2018 n näyteikkuna DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Hinnat alk. 459 € Arturia Keylab mk2 Osta Arturia Keylab MKII ja saat kaupan päälle kolme Arturia-softainstrumenttia. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Seagull M4 Merlin Hauska diatoninen soitin jonka soittaminen on helppo oppia. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. tarjoushintaan: 725 € Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification 259 € Loud’n Proud Fuzz, booster ja ”plexi” pedaalin muodossa 18-21 Näyteikkuna 618.indd 18 28.11.2018 18.45. Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi MOOG – Grandmother Puolimodulaarinen analoginen syntetisaattori 1 010 € Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com 169 € Uusi T5V on laadukas, mutta edullinen 2-tie lähikenttämonitori 5" bassoelementillä ja U-ART nauhadiskantilla. DJ-keikoille ja yleisvahvistimeksi moneen käyttöön. Pori Sound City Oy Rautatienpuistok. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Bose S1 Pro Kätevä kannettava PA-järjestelmä musiikkiesityksiin. F I Jimi Hendrix Strato Väri: musta tai valkoinen. F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. 599 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. ADAM Audio T5V -lähikenttämonitori Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi Pearl Decade Maple DMP905/C229 White Satin Pearl 985 € Kitarakaupasta löytyvät myös laadukkaat rumpusetit edullisesti! F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. P O R I S O U N D C I T Y
Alkaen 594,90 € F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. Mukana on Eleven ® HD Expanded™ -softa, 7-tuumainen kosketusnäyttö sekä valtava valikoima ensiluokkaisia mallinnoksia. 1 699 € Lisätiedot Gigboardista sekä tuhansista muista tuotteista: kuvasto.intoluthman.fi HEADRUSH GIGBOARD Juuri kun HeadRush oli ehtinyt mullistaa koko kitaramaailman Pedalboard-laudallaan, seuraa uusi vallankumous! Gigboard ® on kaikenkattava vahvistin-, kaiutin-, mikrofonija efektimallintaja, jonka kompakti koko on ihanteellinen niin keikkakuin studiokäyttöönkin. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi 28,90 € D’Addario Auto Lock -kitarahihna – UUTUUS! Yhteistyössä Ned Steinbergerin kanssa suunniteltu yksinkertaisen nerokas lukkohihna. www.riffi.fi 6/2018 19 Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi NUX Mighty Lite BT • kitaravahvistin efekteillä • rumpukone ja metronomi • käyttö paristoilla tai virtalähteellä • bluetooth musiikin mukana jammailuun 99 € Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 www.musiikkilukinmaa.fi CN-37-digitaalipiano 1 399 € (1770 €) F-Musiikki Tampere, Kuninkaank. F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. Musamaailma Retail Liisankatu 18, Kruununhaka, HELSINKI 09 5627 1240, retail@musamaailma.fi www.musamaailma.fi Tuunasimme klassikon! Tokai TST-50 Modern Maple HSS 3 upeaa väriä 999 € 18-21 Näyteikkuna 618.indd 19 28.11.2018 18.45. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Yamaha P-515 -digitaalipiano – UUTUUS! Raskaan sarjan Clavinova-ominaisuudet ovat ensimmäistä kertaa saatavissa helposti liikuteltavassa muodossa. Hyvin varustetuista musiikkiliikkeistä kautta maan! 599 € TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi 889 € PRS SE Custom 22 WB Selkeä keskialuesoundi edesauttaa kitararaitasi kuulumista ilman sen kummempia pedaaliarsenaaleja. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi Uudet Yamaha Recording Custom -koivuvirvelit Legendan paluu! RBS1455 (14" × 5,5) ja RBS1480 (14" × 8). Pehmeää nailonkangasta. 19, TAMPERE Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta
20 € 18-21 Näyteikkuna 618.indd 20 28.11.2018 18.45. Paul’s Sound Oy, Joukolankuja 2, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Yamaha DXS12 MKII Erittäin kompakti, mutta tehokas 12" aktiivisubwoofer. 1020 W, 134 dB SPL. 478 € Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi 9 490 € Kavai NV-10 Novus Uskomaton hybridipiano – aito flyygelin kosketinkoneisto! Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi 790 € Yamaha Stagepas Täysin varusteltu kannettava PA-järjestelmä huikealla soundilla ja Bluetoothyhteydellä! 600BT nyt (400BT 555 €) Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Alto Über 50-wattinen mukana kuljetettava akkukäyttöinen Bluetooth ® PA-systeemi 179 € St. 239 € Kannattaa tutustua! Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 649 € Fenderin uudet Player Stratot ja Telet testattavissa myymälässämme. 798 € Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi 75 € TritonAudio FetHead Boostaa mikrofoniasi jopa 27 dB! Tilaa suoraan kustantajalta: www.riffi.fi/verkkokauppa Tila & ääni, siinä se! Verraton opas Atmokseen matkaaville. 20 www.riffi.fi 6/2018 n näyteikkuna LAG – Kitara-aatelia Ranskasta hinnat alk. (HSS-stratot 679 € ) New definition of guitar amps Taurus Stomp Head2 NordSound 040 681 0910, info@nordsound.fi www.nordsound.fi 430 € Svh
3999 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Hinnat alk. Clear Pro...1 599 € Listen Pro....269 € Shape 40.....399 € Shape 50.....549 € Shape 65......699 € Shape Twin....849 € 18-21 Näyteikkuna 618.indd 21 28.11.2018 18.45. Myös muut Taylor-uutuudet varastossa. www.riffi.fi 6/2018 21 r i f f i piste f i Kurkista! Varaa paikkasi Riffin NÄYTEIKKUNAAN! Seuraava julkaisupäivä 5.2.2019 ilmestyvässä numerossa 1/2019. Kysy tarkemmat tiedot: • puh. Kaiuttimien stereokuva on jäsentynyt, bassotoisto erotteleva ja diskantti puhdas. 10–18, la 10–15 FOCAL CLEAR PROFESSIONAL on korkealuokkainen kuuloke musiikin ammattilaisille ja sen suorituskyky vastaa parhaimpia studiokaiuttimia. kantolaukun. kantolaukun. 179 € Arturia Keylab Essential Osta Arturia Keylab Essential ja saat kaupan päälle kaksi Arturia-softainstrumenttia. FOCAL SHAPE PROFESSIONAL -aktiivikaiutinmallisto on suunniteltu lähikenttämonitorointiin ja koostuu neljästä eri mallista. Kimmon Soitin Oy, Torikatu 21, JOENSUU 044 970 0991, 0400 386 001 www.kimmonsoitin.fi GEM PROMEGA 2+ Huippuluokan käsintehty digipiano Suomesta! 2 790 € Huom! Uusi osoite: Liisankatu 3, HELSINKI 09 6840 0010 yrityspalvelut@kruunuradio.fi Palvelemme ark. Ilmoituksen moduulikoko on 61 × 76 mm tai 128 × 76 mm. Sis. 040 501 2745 / Lauri Paloposki • s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi Taylor 814ce V-Class Huippuluokan akustinen uudella V-Class rimoituksella. Sis. FOCAL LISTEN PROFESSIONAL on suljettu kuuloke, jonka toiston tarkkuus tekee siitä erinomaisen työkalun ammattimaiseen musiikintuotantoon
Krzywacki tunnetaan taitavana kitaristina, säveltäjänä, sovittajana ja pedagogina. Nyt syksyllä julkaistut kolme ensimmäistä osaa ovat ”Jazzkitara – Sointupohjainen improvisointi”, ”Vapaat kädet – Pianonsoiton ja improvisoinnin opas” sekä ”Jazzbasso – Perusteet ja improvisointi”. Saimme uutuusteokset toimituksen arvioitavaksi ja pyysin talkoisiin kokeneita pedagogeja tutkimaan millaisesta materiaalista on oikein kyse. Rytmiikkaan, fraasien muodostamiseen, temaattiseen kehittelyyn ja taukojen pitämiseen annetaan selkeitä harjoitteluohjeita. 22 www.riffi.fi 6/2018 TEKSTI: PIA KORTEALA, JARMO HYNNINEN, HARRI HÖLTTÄ JA LAURI PALOPOSKI Soita, Luo, Nauti – soitto-oppaita aikuiseen makuun Suomalainen kustanusosakeyhtiö AtlasArt on julkaissut uuden Soita, Luo, Nauti -musiikkiopassarjan aikuisille. Kirja-arvio: Jarmo Hynninen 22-23 Kirjakatsaus.indd 22 28.11.2018 18.31. Kustakin kappaleesta opetellaan perussointu otteet joiden ympärille hahmotellaan sointujen sävelet. Kirja keskittyy asteikkojen sijaan sointusäveliin pohjautuvaan improvisointiin, joka on luonteva lähestymistapa kirjan kappaleiden sointukulkuihin. Tästä kirjasta lähtee toive samantien joulupukille!”. Jokaisen kirjan tueksi on laadittu myös sarja opetusvideoita, jotka kustantaja on ladannut Youtube-kanavalleen vapaasti kaikkien katseltavaksi. Jazzkitara – Sointupohjainen improvisointi Petri Krzywackin kirja on tuhti paketti asiaa, 108 sivua kaikkineen. Videoiden soittoesimerkit on soitettu laadukkaasti ja Youtube-videot ovat oivallinen lisä ja tuki kirjan materiaalille. Lisäksi käydään läpi laajojen intervallien käyttöä ja harmonian värittämistä välidominanteilla, tritonuskorvauksilla ja kromaattisilla lähestymissoinnuilla. Krzywackin opetustekstit ja ohjeet ovat selkeitä ja ymmärrettäviä. Kirjan tueksi tehdyt videot löytyvät kirjoittamalla Youtuben hakukenttään kirjan ja tekijän nimet. Sointupohjaista jazzkitaraimprovisointia lähestytään kirjassa tunnetuihin jazzstandardeihin perustuvien sointukulkujen kautta: Kappaleet Pieni swingi (Minor Swing), Lähijuna Leppävaaraan (Take the A Train), Ajattelin sinua (I thought About You), Rytmikierto (I Got Rhyhtm/Rhythm Changes), Kaikki mitä olet (All the Things You Are) Kuumatka (Fly Me To the Moon) muodostavat rungon, jota täydentää Blues/Jazz-blues. Sointusävelille opetellaan erilaisia lähestymiskuvioita, jotka tuovat melodialinjoihin lisää mielenkiintoa. Kirjassa opetellaan myös ns. bebop-asteikkoihin pohjaavaa melodialinjan rakentamisen periaatetta, jossa sointusävelet ovat iskuilla ja iskujen väliin sijoittuvat sävelet johtavat melodialinjan seuraavalle sointusävelelle. Kirja etenee loogisesti ja siitä muodostuu hyvin jäsennetty opetuspaketti sointupohjaisen improvisoinnin kehittämiseen. Eräs kitarapedagogiksi opiskeleva oppilaani Metropolia AMK:ssa huomasi Krzywackin kirjan nuottitelineellä kesken oppitunnin kysyen spontaanisti ”Mikä toi on?” Tiedustelin haluaisiko hän, että esittelen kirjaa ja vastaus oli ”ehdottomasti!”. S oita, Luo, Nauti -sarjan tavoitteena on tarjota helposti lähestyttävää kotimaista opetusmateriaalia aikuisille. Näinhän tämä pitäisi opettaa. Opetusvideot on järjestetty soittolistoiksi kunkin kirjan otsakkeen alle kirjan mukaiseen järjestykseen. Tämän vuoden puolella kustantaja on julkaissut sarjan kolme ensimmäistä kirjaa, ja julkaisulistalla on saman verran nimikkeitä ensi vuodeksi. Kyseinen oppilas on jo melkoisen pitkällä oleva taitava kitaristi, mutta hänen vilpitön huudahduksensa Krywackin kirjan muutamaa lukua tarkasteltuamme oli: ”Voi vitsi, olisipa mulla ollut tämä kirja käytössä silloin kun opiskelin jazzimprovisoinnin perusteita. Nuottien lisäksi käytössä on myös tabulatuuri. Hänen erikoisalueensa on jazz, mutta hän on työskennellyt laajalti myös muiden rytmimusiikin osaaluiden parissa jo kahden vuosi kymmenen ajan. Kokemus näkyy: kirja on selkeä ja perusteellinen opas sointupohjaisen jazz improvisoinnin perusteiden opiskeluun
Ensivaikutelma kirjasta oli hiukan sekava, se tuntui olevan täynnä tekstiä ja ainakin minusta tuntui hankalalta nopealla silmäilyllä ymmärtää, mistä missäkin on kyse. Erikoista bassonsoiton opetukseen liittyvässä kirjassa on se, että ääninäytteissä ei kuulla oikean basson ääntä juuri ollenkaan. Pienistä puutteista huolimatta opus sopii jo jonkin verran aiemmin bassoa soittaneille, joilla on perustiedot teoriasta. Kirjassa on hyvää myös se, että esimerkkikappaleita käytetään monipuolisesti eli soitetaan bassolinjat, melodiat ja niihin improvisoidaan. Ylennettyjen sävelten paikat otelaudalta pitää myöhemmässä vaiheessa joko keksiä itse sorminumeroista, tai sitten täytyy tietää ennestään jotain enharmoniasta, sillä sellaisia asioita ei kerrota. Noista aiheista erikseen olisi voinut ja on myös kirjoitettu lukuisia paksuja opuksia. Kirja-arvio: Pia Korteala Kirjan puutteista pahin koskettaa oheismateriaalia YouTubessa. Harmi vaan, että käytännön toteutus on jäänyt puolitiehen. www.riffi.fi 6/2018 23 Jazzbasso On hienoa, että nykyisen englismin ja kaikkinetistäilmaiseksimulleheti-mentaliteetin vastapainoksi julkaistaan myös suomenkielisiä soitto-oppaita. Mutta kun ajan kanssa perehtyi kirjaan enemmän, tuli sisällön rautaisuus esille. Sanon tämän tässä siksi, että kun nuottikaupassa etsii oppilaille materiaalia, valintoja saattaa tehdä hyvinkin pikaisen selailun perusteella, ja siinä selkeä ulkoasu on valttia. Kirjassa basson otelautaan on merkitty ainoastaan alennetut juurisävelet. 22-23 Kirjakatsaus.indd 23 28.11.2018 18.31. Sovitukset ovat enimmäkseen oivaltavia ja pianistisia, mahdollisimman vähillä ja pianolla luontevasti toimivilla eleillä on saatu musikaalisesti maksimaalinen teho. Soita, luo, nauti Soitto-oppaita aikuisille • Petri Krzywacki: Jazzkitara – Sointupohjainen improvisointi • Stefanie Tuurna: Vapaat kädet • Ilkka Hanski: Jazzbasso • sivumäärä 108/kirja • jokaiseen kirjaan liittyy sarja Youtube-videoita • suositushinta 36 e /kirja Lisätiedot: AtlasArt Puh. Ilkka Hanskin Jazzbasso-kirjassa on otettu iso kakku haukattavaksi, sillä noin satasivuisessa oppaassa pyritään yhdistämään jazzbassonsoitto sekä kontraettä sähköbassolle, improvisointiharjoituksia ja musiikinteorian perusteet. Samanlaisia kertomisen puutteita on tahtilajien, merkintöjen, sävelten nimien, asteikkojen yms. Kirja on perusteellinen, fiksu ja musisoinnin ilosta ammentava ja sitä ruokkiva. Ja samoin kävi videoiden kanssa; ensi katsomisella puhetta tuntui riittävän liiankin kanssa, toisella katsomisella arvostus tekijän ajattelun johdonmukaisuutta ja kekseliäisyyttä kohtaan kasvoi suuresti. Kirjan loppuun on koottu ”hittikavalkadi”, jonka kappaleissa hyödynnetään kirjassa opittuja asioita. Hienoa on myös se, että perinteisten teknisten asioiden lisäksi tarjotaan tietoa musiikin perusteista, sillä teoreettinen pohjatieto tukee oppimista. Kirja-arvio: Harri Hölttä Vapaat kädet Stefanie Tuurnan kirjoittama Vapaat kädet opastaa pianonsoiton alkeisiin luovalla tavalla, vahvasti improvisaatioon painottaen. Kaiken kaikkiaan Vapaat kädet on kyllä ilahduttava ja oivaltava opus, ja siinä on raikkaalla tavalla saatu samoihin kansiin sekä improvisaatiota että valmiita kappaleita sopien myös tänä vuonna voimaan astuneen uuden opetussuunnitelman henkeen. Ennen kaikkea kirja sopii bassonsoitonopettajan materiaaliksi, jolloin opettaja voi soittaa esimerkit. Eri käsitteet nimetään selkeästi, mutta tulkinnasta viimeisin ohje on: tee miten itse parhaaksi koet. Hittikavalkadin kappaleet on myös valittu niin, että uskoisin kokoelman kestävän aikaakin hyvin. Tässä tiivistelmässä on väistämättä jouduttu oikaisemaan vähän sieltä ja täältä. Ne eivät ole pääosin videoita ollenkaan, vaan äänitiedostoja. Sellaisia olisi kaikkien videoiden pitänyt olla. Kirjassa on musiikkia eri tyylilajeista ja opittavia asioita lähestytään usein oppilaan omaan tutkimiseen ja kuunteluun kannustavalla asenteella. kanssa, kuten myös omalaatuisia lähestymistapoja musiikin teoriaan ylipäätään mm. Nuotinlukua, musiikin rakenteita ja tekniikan eri osa-alueita esitellään johdonmukaisesti ja selkeästi edeten, ja niitä harjoitellaan luovalla tavalla. kvarttiympyrän muodossa. Se on taloudellisesti ymmärrettävää, että epäsvengaavat rummut ja piano tulevat koneesta, mutta että itse pääsoitin on nuotinkirjoitusohjelman soittama! Siinä ei ole minkäänlaista dynamiikkaa, intonaation ja fraseerauksen vaihtelua. Mikä voisi olla paremmin. Näytti myös epäselvältä, kenelle kirja on suunnattu, lapsille vai aikuisille. Esimerkkikappaleet on valikoitu ihan hyvin, soolofraasit vallan toimivia. 050 599 4444 • www.atlasart.fi Varsinkin kirjan oivaltavat improvisaatioharjoitukset avautuvat hienosti videoiden kautta. Ainoastaan ”soolon fraaseja”-videolla Ilkka soittaa itse
Keväällä voimaan tullut uusi alkoholilaki aiheutti paljon yleistä keskustelua. – Silloin kun laki valmistui, tuli ihan fyysisiä peruutuksia. – Tässä tapauksessa se vain lisää kilpailua. Sen vuoksi myös ravintolan tulee olla laadultaan tai ohjelmistoltaan sellainen, että ihmiset viitsivät sinne mennä. Ja joissain tapauksissa, kun TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Alkoholilaki uudistui – vähenivätkö keikat. Tein pienen gallupin uuden lain vaikutuksista ja kysyin myös, minkälaisena uusi tilanne nähdään 24-25 Tonefestt ja Alkoholilaki.indd 24 27.11.2018 20.44. – Näen sen ehdottomasti positiivisena. Minun mielestäni uudistus antaa huomattavasti enemmän valinnan varaa asiakkaillekin. Nyttemmin osa paikoista on alkanut jälleen ottaa esiintyjiä. Kuitenkin tässä on kyse ihmisistä, joita myydään; eiväthän kaikki edes tienneet aikataulujaan niin pitkälle. Saan aluksi langan päähän yhtiön toimitusjohtaja-agentin Hannu Korhosen. Ja soittakaa äkkiä settinne, moro, me jatketaan karaoken merkeissä”. On huomattu, että ammattimaisesti hoidettu live-musiikki onkin kilpailutekijä, eikä pelkästään jatkoajan tae. 24 www.riffi.fi 6/2018 P iikkikasvi-ohjelmatoimiston tytäryhtiö Saharassa duoja bilebändi-esiintyjistä vastaava Arttu Tolonen toteaa suoraan, että alkuvuodesta uudistus näkyi keikkamyynnissä selkeästi. Vaikutuksensa sillä on ollut myös live-musiikin puolelle. Tolosen tavoin myös Lena Haapala pitää uudistusta kuitenkin viime kädessä positiivisena. – Keikkamäärissä on varmaan tullut pieniä laskujakin. Ravintolat pystyvät pitämään ohjelmiston huomattavasti mielenkiintoisempana, kun se ei ole mitenkään pakotettua. Sen on uumoiltu vähentävän keikkoja tällaisissa paikoissa. Vuoden vanhetessa on kuitenkin tapahtunut elpymistä. Ei tarvitse kokea sellaista, että ”no tulkaa nyt, koska mun oli pakko teidät tänne tilata. Lena Haapalan mukaan vanha lainsäädäntö aiheutti jopa tilanteita, joissa sopimukset esiintyjistä olivat ravintolalle tärkeämpiä kuin itse esiintyjät. Jos ennen sama ravintoloitsija käytti kuukaudessa joka perjantai ja lauantai ohjelmaa, jotta hän sai sen jatkoaikaluvan, ja kuukausibudjetti neljälle viikonlopulle on ollut maksimissaan 2000 euroa, niin nyt se sama raha on voitu kohdistaa vaikkapa yhteen keikkaan kuukaudessa ja himpun verran ehkä tunnetumpiin artisteihin. Saman huomasi myös jossain isommissa paikoissa. Väitän, että hyvin hoidettu live-toiminta tuo myös jatkossa asiakkaita ravintolaan. Valinnanvaraa kaikille Soitetaan vielä toiseen isoon ohjelmatoimistoon, Dex-viihteelle. Laista poistui ravintoloiden jatkoaikojen ehtona ollut vaatimus ”korkeatasoisesta ohjelmasta”. Kaljaa voi ostaa kotiin, mutta hyvää live-musiikkia sinne ei ainakaan periaatteessa pysty hankkimaan. Ja lopulta näkisin sen hyvänä myös artistin näkökulmasta, koska nyt kun heidät tilataan keikalle, niin he ovat sinne oikeasti tervetulleita. Markkinat on sen verran kilpaillut, että on huomattu hyvän live-musiikin myös tuovan asiakkaita. Hän toteaa, että omalle myyntisektorille uudistus ei ole vaikuttanut, mutta kehottaa soittamaan yhtiön agenteista Lena Haapalalle, jolle ”yökerhomaailma” on tuttu. On selvää, että lakimuutos on vaikuttanut tämän sektorin keikkamääriin. Haapala kiteyttää uudistuksen tuoman muutoksen siihen, että nyt monissa ravintoloissa otetaan live-esiintyjiä harvemmin ja kun otetaan, niin silloin esiintyjä on tunnetumpaa sorttia. Haapala toteaa, että vanhan lainsäädännön myötä monilla tuntemattomilla, yleensä ”trubaduuri”-esiintyjillä, keikkoja saattoi olla vuosittain todella paljon. – Alkuvuosi oli siinä mielessä karmea, että ravintolat varmaankin osittain oletti, että pidetään vaan ovet auki kello neljään ja perutaan kaikki ylimääräinen ohjelmisto, koska sitä ei enää jatkoaikojen vuoksi tarvita. – Aikaisemminhan asia oli lainsäädännön puolesta vielä siten, että hakeakseen jatkoaikalupia ravintoloitsijan piti näyttää toteen esimerkiksi puolen tai jopa vuoden ohjelmat eteenpäin. Varsinkin pienet paikat, joissa oli akustista musiikkia, trubaduureja ja duoja, niin niiden kohdalla tuli myyntiin ihan selkeä kuoppa. Meiltäkin jopa joskus kysyttiin, että voisiko ostaa pelkät sopimukset, mihin emme tietenkään suostuneet. Tolosen mukaan joukossa oli sellaisia keikkapaikkoja, joissa oli aikaisemmin ollut vakituista live-toimintaa, mikä sitten uudistuksen myötä kuoli kokonaan. Pitemmällä tähtäimellä Tolonen näkee uudistuksen kuitenkin enemmän hyvänä kuin huonona asiana
Edellisen Tonefest-tapahtumaan liitetty iltakonsertti jää pois ja sitä kautta näyttelytilaksi vapautuu nyt myös Kultuuritalon pääsali. Sitten tuli välivuosi ja tapahtuman jatko oli katkolla. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Tonefest 2019 – pidot senkun paranee! Nyt ei kuitenkaan väkeä vähentämällä vaan päin vastoin: tekemällä tapahtumasta vieläkin isompi. Liki pitäen kaikki vuoden 2018 näytteilleasettajat ovat vahvistaneet osallitumisensa ja uusia tulijoita heidän vanavedessään on sekä kotimaasta että rajojemme ulkopuolelta. Ohjelman pitää toimia ravintolassa Soitetaan vielä yhdelle ”trubaduurille”. Peltonen soittaa lähinnä ravintoloissa, joissa on 50 – 200 asiakaspaikkaa, ja toteaa, että lakiuudistuksen myötä tapahtunut keikkojen väheneminen kyllä näkyy. – Ongelman positiivinen puoli on se, että pahimmat valvomiset ovat jääneet pois. Mutta esimerkiksi tällaisille ”pikkunimille”, jollaiseksi itsenikin luokittelen, koska biisit soi jonkin verran radiossa, on keikkoja kuitenkin riittänyt, eikä paniikki ole iskenyt. Muita vastaavia messuja ei ollut, eikä kukaan muu näyttänyt ryhtyvän toimeen. Muutto Kulttuuritalolle toi tapahtuman keskelle metropolialueen kuhinaa ja mittavampien tilojen myötä näytteilleasettajien joukkoon astuivat myös keskeiset maahantuojat. u Tule Helsingin Kulttuuritalolle lauantaina 9. Jos kaikki menee nappiin, Tonefest päihittää koossa läntisen naapurimaamme ylpeyden, Fuzz-kitaraportaalin vuosittain Göteborgissa järjestämän Guitar Shown. Alunperin pitkälti Harri Kosken (Mad Professor) voimin luotu Tonefest saavutti muutamassa vuodessa kasvunsa fyysiset rajat täyttäessään Turengin vanhan asemarakennuksen ääriään myöten. – Vaikka tässä vähän puukottaa soittajakollegoita selkään, niin onhan se tosiasia, että eihän ravintolayrittäjällä pitäisi olla tuollaista pakkoa. Euralainen Mika Peltonen on tehnyt pitkään keikkaa ammatikseen, soittaen sekä omaa musiikkia että covereita. Järjestelyvastuun ottivat Petri Matero ja Davide Floreno, joilla on kummallakin vahva verkosto ja siteet sekä musiikkipuoleen että markkinointibisnekseen. Muuten he panostavat enemmän nimiesiintyjiin, mikä on varmaankin myös valtakunnallinen trendi. Myös hän näkee muutoksessa enemmän hyvää kuin huonoa. Pohjaa tapahtuman rakentamiseen antoi myös 2017 Finnish Blues Awards -gaalan yhteydessä pienessä mittakaavassa järjestetty samantyyppinen tilaisuus. helmikuuta tutustumaan itse Tonefestiin ja sen tunnelmaan, ja poikkea tervehtimässä – olemme Riffin kanssa jälleen paikalla. Enemmän nähtävää 2019 Nyt Helsingin Alppilaan kasataan ensi helmikuulle vieläkin isompaa tapahtumaa, jossa kaikkea on enemmän. Ne pois jääneet paikat ovat sellaisia, joissa on joutunut soittamaan todella myöhään johtuen juuri tästä jatkoajasta, hän huomauttaa aluksi. Parivaljakon motiivi tapahtuman järjestämiseen Helsingissä oli simppeli. u T onefest 2018 jatkoi hienosti Turengin vanhalla asemalla viriteltyä perinnettä kotimaisten soitinrakentajien, vahvistinvalmistajien ja erikoispalveluiden tarjoajien yhteisnäyttelynä. Näin saadaan osatojen asettelua väljemmäksi ja kävijälle aukeavat paremmat mahdollisuudet syventyä niiden tarjontaan. www.riffi.fi 6/2018 25 Alkoholilaki uudistui jatkoaikaluvat oli saatu, niin ravintola saattoikin perua kaikki ohjelmat. Joten onneksi tultiin tähän tilanteeseen, koska nyt jää paljon enemmän valinnanvaraa niin asiakkaille kuin meille keikkamyyjillekin. Sitäkään ei kukaan sitten varsinaisesti valvonut, kuten ei myöskään ohjelman ”korkeatasoisuutta”. Lähtökohtaisesti sen ohjelman tulee olla niin hyvä, että se joko tuo ihmisiä paikkaan tai että se pitää ne ihmiset siellä. Mielestäni on ihan terve rakenne, että jos joku ohjelma ei jossain ravintolassa toimi, niin ei sitä voi silloin pakottaa. Onhan se jollain tapaa ollut myös ravintoloitsijan rankaisemista, että ohjelmaa on ollut pakko ottaa, Peltonen kokee. Sopivaa luonnetta tapahtumalle on haettu Davide Florenon mukaan asettumalla itse messuvieraan asemaan: – Jos me oltaisin itse vieraana, niin millainen sen tapahtuman pitäisi olla. Davide Floreno ja Petri Matero. Perinteisillä kotimaisilla musiikkimessuilla näytteilleasettajina ovat olleet pitkälti samat tahot, joiden tuotteet ovat verraten kattavasti esillä suurten kaupunkien musiikkiliikkeissä. Tonefest nostaa rinnalle kotimaiset tekijät ja Petri Matero toteaakin, että se avaa kävijälle ainutlaatuisen mahdollisuuden: – Periaatteessa 80 prosenttia Tonefestissä näytteillä olevasta tavarasta on sellaista, mitä ei ikinä pääse liikkeessä kokeilemaan. Alakerran ravintolaja kabinettitiloja otetaan niitäkin käyttöön demojen ja tietoiskujen pitoa varten. 24-25 Tonefestt ja Alkoholilaki.indd 25 27.11.2018 20.44. Hänelle oman musiikin tekeminen on kuitenkin auttanut asiaa. Sen ohessa hän on julkaissut myös omia levyjään. Lisäksi olen tänä vuonna tekemässä uutta levyä, ja siksi on ollut tarkoituskin tehdä vähän vähemmän keikkoja, toteaa Peltonen. Näyttelyaikakin on pitempi, kun ovet avautuvat tapahtumalauantaina kymmeneltä ja sulkeutuvat vasta iltaseitsemältä. – Esimerkiksi täällä Eurassa paikallisesta Public Housesta trubaduuri-illat jäi pois kokonaan, heitä käytetään enää ainoastaan kesäsunnuntaisin
Sandralla on myös neljä linjaa: instrumentit, efektit ja laulu. – Me käytämme arkistonauhoja bändin lead-laulajina, emme lyhyinä sämpleinä kuten normaalisti. Tuottaja on yleensä se TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: MARIS SAVIK – arkistonauhoja ja ”oldskool”-luuppausta Trad.Attack! on Viron suosituin yhtye. Trad.Attackin live-esiintymiset tai äänitykset eivät perustu ohjelmointiin tai edes klikkiraidan käyttämiseen. Bändillä on kuitenkin perinteen ja modernin fuusioon oma kulmansa. – Single sai paljon radiosoittoa ja kehuja. Jalmar Vabarnan 12-kielisen akustisen kitaran soundia vietiin efektoidumpaan suuntaan kitarapedaaleilla. Käytännössä Trad.Attack tekee kappaleensa niin, että Sandra Vabarna etsii arkistoista mahdollisia lauluja, joista bändi valikoi mielestään parhaat. Niiden ympärille rakennetaan instrumenttija lauluosuudet – Yleensä käytämme koko laulun, mutta uudella singlellämme alkuperäinen äänitys oli vain muutaman rivin mittainen. Kerran olemme käyttäneet erästä kurkkulaulu-äänitystä kappaleemme bassoraitana. Ajatus ”folk-party”-bändistä syntyi aikoinaan Sandran kanssa, joka, kuten myös Jalmar on soittanut kansanmusiikkia nuoresta saakka. Nyt nuo vanhat kansanlaulun superstarat elävät taas. Varsinaista tuottajaa bändillä ei ole, eikä sellaisia kuulemma Virossa juuri olekaan. Itse asiassa se on myös aika mukavaa, ja myös yksi vahvuuksistamme, sillä keikoilla tulee todella elää musiikin mukana. Periaatteessa kitaralinjoja menee miksauspöytään 26-27 Trad.Attack.indd 26 27.11.2018 20.46. Sovitimme sitä varten viisi perinnekappaletta, jotka meidän oli tarkoitus laulaa itse. On muutama kaveri, jotka siihen pystyvät, mutta pääosin kaikki tuottavat itse omat levynsä. –Toisaalta se tarkoittaa sitä, että meidän pitää todellakin keskittyä soittamiseen: Jos joku polkaiseekin luupin päälle vaikkapa neljäsosasekunti liian aikaisin, niin siihen pitää reagoida heti. Se oli aika uusi idea, josta on pidetty kyllä paljon, eikä kritiikkiä ole kuulunut. – Eräs miksaaja sanoi, että ”tehän olette oldskool-luuppaajia”, toteaa Tubli. – Jalmar käyttää basso-harmonizeria, säröpedaalia sekä luupperia. Koska säkkipillisti-huilisti-laulaja Sandra Vabarna on nukuttamassa vauvaa, juttelen takahuoneessa kitaristi-laulaja Jalmar Vabarnan ja rumpali Tonu Tublin kanssa. Sitten soppaa maustettiin edelleen. Pyynnöstäni Tubli kertaa aluksi taustoja, ja toteaa, että yhtyeen muusikot olivat jo entuudestaan melko tunnettuja soittajia Virossa. Tubli puolestaan aloitti pasuunalla, mutta on nykyään Viron kysytyimpiä rumpaleita. Se ei esimerkiksi käytä sämpläystä siten kuin termi yleensä ymmärretään, kertoo Jalmar Vabarna. 26 www.riffi.fi 6/2018 neljä. Se on jo aika friikkihommaa, Jalmar naurahtaa, viitaten Anne Vabarnaan, joka oli tunnetuimpia kansanlaulajia maan kaakkoisosasta Setomaalta. Tätä pettymystä seurasi oivallus, jota Tubli kutsuu ”heureka-hetkeksi”. Toimimme siis erilaisin tavoin, Jalmar kertoo. Folkrock syntyi tyylinä jo liki 50 vuotta sitten, ja toisaalta koneja perinnemusiikin fuusio oli erityisen suosittua etenkin vuosituhannen vaihteen tienoilla. Se ei kuitenkaan kuulostanut ihan siltä mitä toivoimme. Yhtyeen musiikissa taas kuullaan jo edesmenneitä kansan laulajia arkisto nauhojen muodossa. Vasta neljä vuotta toiminyt trio on voittanut kotimaassaan 21 erilaista musiikki palkintoa ja on ehtinyt esiintyä jo 36 eri maassa. Olemme myös tavanneet joidenkin arkistolaulajien sukulaisia, ja minä jopa laulan yhdessä kappaleessa iso-isoäitini kanssa yhdessä kappaleessa. Sitten osallistuimme Tallin Music Weekille, missä piti soittaa puolen tunnin show. Edellisellä levyllään (Trad.Attack!) bändi työskenteli Tartossa Silver Lepasteen kanssa, joka tunnetaan maassa suositusta Winny Puhh -yhtyeestä. Bändi soittaa kaiken livenä, ja reagoi tempon muutoksiin aina tarvittaessa. Ja yhä tässä kehitellään juttuja, Tubli valaisee. Duetto iso-isoäidin kanssa Sinänsä Trad.Attack ei ole keksinyt pyörää uudestaan. Aluksi uusi yhtye teki singlen (Kooreke), jonka myötä lähti isompi pyörä pyörimään. – Päätimme alkaa käyttää noiden perinnekappaleiden aitoja arkistonauhoja oman soittomme osana. Toki se vaati niiden pientä editointia rytmin osalta. – Virossa ei ole kovinkaan paljon tuottajia, se on tosi harvinaista. Enemmänkin me olemme se sämpläys siinä alkuperäisen kappaleen ympärillä. T apaan Trad.Attackin ennen bändin marraskuista keikkaa Savoy-teatterissa. Jatkoin sitä omalla laulullani eli loimme uuden kappaleen. Joko herättää mielenkiinnon
Ja kun siihen lisätään hyvä lavapresenssi, on kasassa voittava joukkue. Sandra Vabarnan soittamat säkkipilli ja huilu mikitetään Sennheiserin pienikalvoisella konkkamikillä. Itse yritämme tuottaa itseämme niin hyvin kuin mahdollista, koska tämä on tyyli on meillekin uutta. www.riffi.fi 6/2018 27 kaveri, joka osaa studiossa käyttää laitteita. – Säkkipillissä oli jossain vaiheessa jopa tremoloa, mutta siitä luovuttiin, Tubli toteaa. – Se on ollut kokeilemistani pedaaleista paras tuota hommaa varten. Jalmarin mukaan heidän reseptinsä perustuu hyviin lauluihin ja niiden kunnolliseen harjoitteluun ennen äänityksiä. Minulla on myös todella vanha Bossin luupperi, joka kohisee aika paljon, mutta onneksi miksaajamme saa sen geittaamalla ihan hyvin kuriin. Bändi matkustaa oman miksaajan ja digitaalimikserin kera, joten nopeista festivaalicheckeistäkin kuulemma selvitään kunnialla. Sen jälkeen äänittäjä vain käyttää oikeita plugareita, jotta kaiut ja delayt tulevat oikein. Koska soitamme akustisia soittimia, niin pyrimme jokaisessa keikkapaikassa tekemään niin pitkän soundchekin, että tiedämme vähän miltä kyseinen tila kuulostaa. – Emme mene koskaan studioon niin, että olisi vain jotain materiaalia kasassa. Kauheasti en jaksa pedaaleista etsiä uusia soundeja, teen vain lauluja niiden kanssa. Nykyään selviämme yleensä alle tunnissa. Laulua Vabarna kuulemma käsittelee ajoittain itse omalla efektillä. Boss Deluxe Reverb ’65 -pedaali on osoittautunut toimivaksi valinnaksi akustisen kitaran kanssa. Säkkipilliä ei saa pilata turhilla efekteillä Jalmar Vabarna käyttää Matonin 12-kielistä kitaraa, jota hän ajoittain säröyttäää. Earthquakerin delay-pedaali taas on aivan erinomainen. Levyille halutaan myös keikkojen tunnelmaa. – On parempi, että tuon soittimen soundia ei efektoi turhan paljon, koska se on jo itsessään hyvin erottuva ja persoonallinen. Näihin soittimiin bändin salimiksaaja lisää sitten kaiut ja delayt. Keikka myös osoitti, miksi Trad.Attack on nyt niin suosittu: soitossa ja kappaleissa on kekseliäisyyttä, joka koukuttaa. Oikean live-tunnelman saaminen levylle on kuitenkin tärkeää. – Pyrimme aina soittamaan biisit alusta loppuun, ja sitten lisäämme jonkin verran raitoja päälle. Se on tavallaan vähän typeräkin tapa, koska olisi helpompaa työstää kappaletta osa kerrallaan. Tomeissa taas pyrin diskomaiseen, matalampaan soundiin menemättä kuitenkaan liian kauas akustisen rummun normaalista soundista. Myös Savoy-teatterissa soundi oli alun jälkeen aivan kelvollinen. Kaikki on treenattu valmiiksi, ja sitten vain äänitämme. – Virvelin viritän yleensä aika löysäksi ja demppaan sitä aika paljon, koska yritän saada mukaan ’80-90-lukujen virvelisoundia. u ”Tuottaja on yleensä se kaveri, joka osaa studiossa käyttää laitteita.” 26-27 Trad.Attack.indd 27 27.11.2018 20.46. Tonu Tublin rummut ovat täysin akustiset. Nyansseja hän hakee virityksellä
– Asia pitää paketoida siten, että jopa ne, jotka haluaisivat kohauttaa sille olkapäitään, eivät yksinkertaisesti voi. Nimenomaan vaistonvaraisesti, Gibbs miettii. TahTEKSTI: PETRI SILAS KUVA: MICHAEL WEINTROB Melvin GIBBSIN Harva yhdistää muskelin ja melodisuuden yhtä luontevasti kuin Melvin Gibbs. Liike, jonka näkyvimmäksi lipunkantajaksi globaalisti nousi sen henkeä sataprosenttisesti edustanut Living Colour, syntyi New Yorkissa 1985. Heidän on pakko reagoida. Muita pidempiaikaisia yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi kitaristit Marc Ribot ja Arto Lindsay. Porukan kasaaminen ja toiminnan käynnistäminen inspiroi minua ja monia muita suuresti. Tietyt afrikkalaiset ja brasilialaiset rytmit olivat siinä vaiheessa kyllä jo tuttuja perkussiopohjani tähden. – Brooklynissa varttuminen lienee suurin selittävä tekijä sille, että minusta tuli mitä tuli, Gibbs avaa. – Altistuin siellä pienestä pitäen monille kulttuureille, samoin aina vieraillessani sukulaisten luona Bronxissa. Sama asenne on ollut siitä saakka osa meitä kaikkia. Asialla olivat mustat muusikot ja muut toimijat, joiden mielestä valkoihoinen valtakulttuuri tarvitsi vastavoiman edustamaan kaikkea sitä kiinnostavaa, mikä mustassa marginaalissa kuhisi. Gibbs nojaa eteenpäin kuin varmistaakseen, että viesti menee perille. Jos halusin liittyä bändiin, jossa olevien ystävieni juuret juontuivat Puerto Ricoon, minun piti osata soittaa salsaa oikein. – Havaitsen näin jälkikäteen elämässäni pitkiä kaaria, joiden taitekohdissa on aina ollut jonkinlaisia… kyllästyminen on liian vahva muotoilu, mutta sanotaan väsähtämisen aiheuttamia suuria muutoksia. Kun jokin juttu alkoi tuntua tylsältä, piti siirtyä eteenpäin. Herkkyys legendaarisen Ornette Colemanin uraa uurtaville musiikin teorian tulkinnoille virisi kitaristi Sonny Sharrockin ja rumpali Ronald Shannon Jacksonin yhtyeissä, ilmaisun hioi entistä svengaavammaksi jakso pasunisti Joe Bowien Defunktissa ja suuren yleisön tietoisuuteen Gibbs nousi hardcore-messias Henry Rollinsin yhtyeessä. Jopa siinä tapauksessa, että synnyinkaupunki sattuisi olemaan se kaikkein suurin sulatusuuni ja unelmien värityskirja, maailman metropolien metropoli. Viidennen albuminsa julkaisuun valmistautuvan Harriet Tubman -yhtyeen keikkaa Lontoon Sohossa odottava Melvin nyökyttelee päätään. Laajasta vaikute paletista vapaasti assosioivaan basistiin ovat nojanneet sekä freejazzin 1980-luvun kuumat nimet että Vernon Reidin ja Henry Rollinsin kaltaiset seuraavan vuosikymmenen rockia tuulettaneet uudistajatkin. Basisti ja aktivisti pitkä matka 28-30 Melvin Gibbs.indd 28 27.11.2018 20.47. Sama haitilaisten tai trinidadilaisten kanssa. Se määritti rakkaan ystäväni, kitaristi-säveltäjä Vernon Reidin, minun, toimittaja Greg Taten ja koko jengin toimia. Tällainen täysin omaleimainen ja aina vaistojaan totellut mies on basisti ja tuottaja Melvin Gibbs. Eikö vain. Muun muassa karibialaiset rytmit tulivat tutuiksi ja opin soittamaan niitä oikeastaan ihan itsestään. Joten kun tavoitteena on saada aikaan jotain uutta ja mullistavaa, tulee toimia niin vastaansanomattomalla voimalla ja tahdolla, ettei kukaan jää kylmäksi. Sellainen mielentila on aika tyypillinen, aiheesta riippumatta. Tärkeää on myös Black Rock Coalitionin kanssa tehty poliittinen työ. Gibbs eteni nuorena orkesterista toiseen vaistonsa viemänä, kuten toki moni muukin. Eli en alkanut tapailla bassolla karibialaista musaa ihan kylmiltäni. Kyse oli sananmukaisesti koalitiosta eli halusta saattaa yhteen samanhenkistä väkeä. – Päämäärien hahmottaminen ja tavoitteiden asettaminen on ollut minulle aina tärkeää. Johtotähtenä näyttäisi aina toimineen vapaus, sekä itse soitossa että luontevissa liukumissa yli keinotekoisten raja-aitojen. 28 www.riffi.fi 6/2018 T ietyt soittajat heijastavat kotikontujaan oikeastaan täydellisesti. Niin ikään en voinut feikata, kun tahdoin reggaebändiin jamaikalaisten frendieni kanssa. Mikään ajopuu hän ei ole koskaan ollut, vaan asiat ovat tapahtuneet aktiivisten päätösten kautta. Musta vastavoima Gibbsin meriitit eivät rajoitu saavutuksiin muusikkona, vaan hän on antanut tärkeän panoksen myös mustien oikeuksia puolustaville ja tasa-arvoisuutta yleisemmin ajaville aatteellisille järjestöille. Luonteenpiirre korostui, kun perustimme Black Rock Coalitionin. Enkä tahdo kuulostaa liian itseriittoiselta tai röyhkeältä, mutta tässä me onnistuimme BRC:n kanssa. Hän syntyi 60 vuotta sitten New Yorkiin, aloitti lyömäsoittimilla ja on luonut koko uransa ajan uutta jazzin, rockin, funkin ja maailmanmusiikin neliössä. – Mutta motivaatiotakin oli. – Jos vähän yleistetään, niin ihmisethän karsastavat ja vastustavat kaikkea uutta. Reaktiot eivät olleet pelkästään myönteisiä
Tuollaista asennetta arvostan keikkailevassa muusikossa ehkä yli kaiken, tyylilajista riippumatta. Mennä suoraan eteenpäin. – Kaikki palautuu bluesiin. – Silloinen naisystäväni puhui minut ympäri ja otin yhteyttä. Aluksi Rollins Bandiin liittyminen ei kiinnostanut. – Vaikka yksi jatkuvan vitsin aihe bändissä olikin, miten vähän minä piittasin hardrockista tai heavymetallista, saimme kontaktin toisiimme nimenomaan bluesin kautta. u ”Kaikki palautuu bluesiin. Konkari harmittelee sitä, miten helposti nykyään unohdetaan, että 1980-luvulla elettiin aivan toisenlaisessa maailmassa. Haluanko perustaa uuden projektin vai lähteä jonkun olemassa olevan yksikön matkaan. Jos mieheltä itseltään kysytään, nämä virrat pulppuavat samasta lähteestä. The Velvet Undergroundiin. Melvinillä on 1980-luvun kulttuurisesta omimisesta monta henkilökohtaista tarinaa, mutta hän kiistää tunteneensa asian äärellä silloin tai nyt erityistä mielipahaa. Hyviä muistoja, ja pidämme Henryn kanssa yhteyttä yllä edelleen. Fishbone ei tässä ikinä onnistunut samalla tavalla kuin Living Colour biisillään Cult of Personality. Sieltä tulevat sekä jazz että rock. Reidin ja niin ikään Living Colourista suurelle yleisölle tutun rumpali Will Calhounin kanssa kesällä 2017 pystytetty Zig Zag Power Trio on aktivoitumassa maaliskuussa. Vaisto taisi kerrankin pettää. Kun Sonny aloitti esiintymisen, hän asettui keskelle lavaa ja paahtoi täysillä, kunnes keikka oli ohi. Yleisesti ot taen Rollins Bandin keikoissa oli jotain samaa kuin Sonny Sharrockin kanssa soittamisessa. Ja tämähän on helppo tsekata, jos joku ei usko. Trendin keulakuviksi Living Colourin ohitse nostettiin pääosin valkoihoisista kalifornialaisista koostuneet Red Hot Chili Peppers ja Faith No More. Kun asiat puretaan atomitasolle, myös Mahavishnu Orchestra oli bluesbändi. Viime kerralla (Araminta, 2017) mukana oli muutamalla raidalla trumpetisti Wadada Leo Smith, mutta nyt olemme taas liikkeellä pelkästään triona. – Uusi levymme The Terror End of Beauty julkaistaan marraskuussa. – Flea esimerkiksi on aivan upea ukko ja ystäväni, Gibbs kuvailee Red Hot Chili Peppersin basistia ja johtajaa. Se on ihan selkeä fakta. – Sonylle yhden levyn tehnyt Eye & I -bändini oli Henryn kitaristin Chris Haskettin soittaessa jo oikeastaan hajonnut, ja mietin tulevaisuutta. Ja levittää sanaa, että sillä tavalla ajattelevia ihmisiä oli aika paljon. Ja kun se oli ohi, hän oli antanut kaiken. Eniten minuun vetosi hänen sisunsa ja tinkimättömyytensä. Liityin bändiin, tein pari hienoa albumia ja pääsin kiertämään maailmaa isoissa puitteissa. Appropriaation arvet Black Rock Coalition syntyi tarpeeseen, mutta senkään vääntö ei riittänyt, kun Music Televisionin ja ylikansallisten levy-yhtiöiden pääkonttoreissa hoksattiin, miten kansaan meneviä yhdistelmiä rockista ja funkista voi syntyä. Lewis. Etenkin tuottajan työni kautta olen tutkinut afrikkalais-amerikkalaisia rytmejä intensiivisesti, ja tuorein oivallus tuli ihan vähän aikaa sitten. – Hänen johdollaan tehdyt asiat resonoivat yhä sisälläni. Aiemmin tai samaan aikaan toimineille mustille ladunavaajille kuten Bad Brainsille ja Fishbonelle kävi kuin Little Richardille aikoinaan Elvis Presleyn kanssa. Siinä sulkeutui yksi ympyrä. Työ jatkuu edelleen, osin samojen avainpelurien kanssa. Väliin oli mahtunut lyhyt pulahdus valtavirtaan, kun Melvinin ja niin ikään Black Rock Coalitionin perustajiin lukeutuvan solisti DK Dysonin yhtye kokeili onneaan valioliigassa. Gibbsin mielikuvitus, monipuolisuus ja musikaalisuus puhkeavat luonnollisesti täyteen kukkaan juuri pienissä kokoonpanoissa. Monet Harriet Tubmanille tekemäni jutut ovat ainakin rytmisesti jatketta sille, mitä sain tehdä Decoding Societyn puitteissa. Monet ovat alkaneet vasta viime aikoina katsella ympärilleen samalla tavalla kuin esimerkiksi (Fishbonen laulaja) Angelo Moore ja (Fishbonen basisti) Norwood Fisher tekivät jo 30 vuotta sitten. Vaikka raami olikin Gibbsille poikkeuksellisen tiukka, myös Rollins Bandin runttaus oli blues-johteista, sillä Black Sabbath oli yhtyeen sisällä kovassa kurssissa. Mutta eihän Red Hot Chili Peppersiä tai vaikka No Doubtia olisi olemassa ilman Fishbonea. Fishbone taas vertautui pikemmin johonkin... – Ensimmäinen puoli oli tietenkin rasismi. – Hän on myös tunnustanut rehellisesti, että pihisti bändinsä ensimmäiseen biisiin yhden minun bassolinjoistani. Sieltä tulevat sekä jazz että rock.” 28-30 Melvin Gibbs.indd 30 27.11.2018 20.47. Äiti blues ja universaali pulssi Pioneerityöstä oli kyse jo silloin, kun Gibbs yhdisteli 1980-luvun alulla jazzia, funkia ja rockia Defunktin ja Decoding Societyn riveissä. Myöntävät edelleen, jos joku kysyy. Silloin joku kiteyttää olennaisen itsestään ja ympäristöstään tavalla, johon tuhannet voivat tarttua ja ehkä samaistua. Mutta Chili Peppersin tyypit tajusivat ja myönsivät asian. Samalla soitinnuksella ja pääosin samalla jazzin, bluesin ja rockin sektorilla toimii myös Harriet Tubman, jonka kokoonpanon täydentävät kitaristi Brandon Ross ja rumpali J.T. Henry oli ihan vastaava tapaus. Se kuvasti sekä bändin olemusta että ajan henkeä täysin vastustamattomasti. Näin Chili Peppersin ensi kerran, kun he olivat ekalla isommalla rundillaan, lämmittelemässä nimenomaan Fishbonea. Yhtä biisiä kuunnellessani tajusin, että sen poljento perustuu yhteen erittäin tärkeään rytmiin liittyvään asiaan, jonka Ronald Shannon Jackson näytti minulle ensimmäisenä, kun liityin hänen bändiinsä. Gibbsin mukaan kuvion muodosti kaksi tekijää. Tiesin oikeastaan vain sen, että haluan edetä urallani. Hyvä varhainen esimerkki siitä, millä tyylillä mies täyttää triosta löytyvän tilan, on kitaristi Bill Frisellin ja Ronald Shannon Jacksonin kanssa 1987 toteutettu Strange Meeting. Niin se vain on. Muoto oli rajatumpi Gibbsin liittyessä kymmenisen vuotta myöhemmin raskasta rockia ruhjoneeseen Rollins Bandiin. – En tahdo sanoa, että olimme niin ja niin paljon edellä aikaamme, mutta me suhtauduimme elämään yleensä täysin poikkeavasti. Kunhan kuuntelee peräkkäin Defunktin biisiä Defunkt ja Peppersin biisiä Out in L.A. Hiki lensi koko ajan, eikä vedon päätteeksi jäljellä ollut mitään. 30 www.riffi.fi 6/2018 doimme luoda henkisen tilan, jossa operoida. Ja funkissa tietysti vielä kolmannella. Haskett ehti jättää kaksi soittopyyntöä, ennen kuin Gibbsin mieli muuttui. Yhdessä genressä bluesia muokattiin tietyllä tavalla, toisessa toisella. Orkesteria rumpusetin takaa luotsannut Ronald Shannon Jackson lukeutui Gibbsin tärkeimpiin mentoreihin. Decoding Society näyttäytyi itselleni alkuun omalaatuisena, avoimena ja avantgardistisena fuusiobändinä, mutta blues senkin pohjalla virtasi. Ja kyllähän he saivat musiikillisesti selkäänsä kuusi-nolla. Media sai pelata pelejään, samanhenkiset muusikot puhalsivat suurelta osin samaan hiileen kotipaikasta tai ihonväristä riippumatta. Lisäksi kyse on jostain, mitä nimitän salaman vangitsemiseksi pulloon. Ja sitä halusin
Suomalaiset basistit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä bassoja”. Nyt hän laulaa lähes kaikissa kokoonpanoissaan biisin tai pari illassa. Laulu on kuitenkin hänen mielestään ”ehkä paras instrumentti maailmassa: ei mitään välikäsiä.” Vuosituhannen alussa, ensimmäistä soololevyään suunnitellessa Löytty tekikin päätöksen, että ”rohkeesti vaan kukin äänellänsä”. www.riffi.fi 6/2018 31 C atwalkista, Q-Stonesta, Hurriganesista ja monesta muusta yhteydestä tunnettu Mikko Löytty on viime vuosina nostanut profiiliaan myös laulajana ja laulujen säveltäjänä. Nyt vuorossa… E l ä m ä n i b a s s o t Mikko Löytty – laulava basisti 31-33 Elämäni bassot 618.indd 31 27.11.2018 20.49. Tänä syksynä julkaistiin jo neljäs sooloalbumi, ”Höyhen”. Laulaneensa Mikko Löytty kertoo nuoruudesta saakka, mutta kun aikoinaan kutsu kävi keikkaileviin bändeihin, hän keskittyi ”rokkibasson soittamiseen”. Ja niitä kokoonpanoja riittää: on blues-yhtye Slim Butler & TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Bassoja, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa
Tässä on Presarin kaula ja Jazz-Basson runko, ja ilmeisesti ne molemmat on ’70-luvun alusta. Aikoinaan nauhaton oli kyllä tehokkaassa käytössä, sillä Pastorius oli niin kova kolahdus, että kaikki yritti olla pastoriuksia. Silloin teki muutenkin paljon tyhmyyksiä. Hipshottiakin kokeilin joskus, mutta pudotus D:hen ei koskaan mennyt vireessä, joten luovuin siitä aika nopeasti. Ja tottakai SF-Blues tekee aina vuosittaisen kiertueensa. – Kyseessä on siinäkin mielessä laadukas basso, että vireen voi laskea aika matalaksi. Nykyiset työbassot ovat olleet hallussa jo pidemmän aikaa, ja niistä jokainen perustuu Leo Fenderin aivoituksiin. – 1980-luvulla soitin G&L-bassoa melkein aina aktiivisena, laitoin napit niin, että soundi tuli niin lujaa ja tanakasti kuin mahdollista. Vuodenaika, lastenmusiikkia tekevä Herra Heinämäen Latoorkesteri sekä Jaakko Löytyn bändi. Uudella levyllä soitin esimerkiksi Laulutyttö-kappaleen tällä vireellä. Nykyään häntä taitaa se kauppa jo vähän harmittaakin. Sen seurauksena hankin sitten tämän, jossa on paljon Musaria, Presaria ja Jazz-Bassoa: kaula on järeä, mikrofoneja on kaksi ja ne ovat aktiiviset. Siinä bändissä soitin plektralla ja Eb-vireellä, joka on triolle tosi toimiva ja tanakka vire. – Jazz-Basson metkuihin tottuminen kesti aika kauan G&L:n jälkeen, vaikka olinkin sellaisesta aina haaveillut. Nykyään taidetaan ajatella enemmänkin niin, että tietyn ikäisiin bassoihin kuuluu ne tietynlaiset tallat. Nyt olen virittänyt sen D:hen eli kaikki kielet ovat sävelaskeleen normaalia alempana. Tapasimme ensimmäisen kerran 1970-luvun lopulla. G&L-basso, ’80-luvun alusta – ’90-luvun lopulle asti soitin kaikki keikat ja levytykset tällä G&L:n bassolla, jonka hommasin ilmeisesti jo vuonna ’82. Nyt ne olisi arvokkaat. Minulla oli vanhat Marshal lin bassokamat, kaksi kaappia ja nuppi. Nauhatonta olen soittanut lähinnä levytyksissä, mutta nyt olen jälleen kaivellut tämän esiin, jotta tulisi treenattua enemmän. Tähän ihastuin silloin, ja tällä soitin kaikki Q-Stone-levyt ja muut. Hän antoi minulle vinkin, että Kitarapajassa olisi tällainen, pitäisikö se hakea sieltä turvaan. Ne saa kytkettyä passiivisiksi ja myös yksikelaisiksi. Mutta nykyään kun lähden keikalle ja aamulla mietin, kumman näistä otan, niin Jazz-Bassoon melkein aina päädyn. Kaiken kaikkiaan hän toteaa olevansa todella tyytyväinen ja kiitollinen uravalinnastaan, vaikkei se aina taloudellisesti niin turvallista ole ollutkaan: ”Ois tää voinut huonomminkin mennä”, kuten hän uudella levyllään laulaa. – Myös nauhattomaan bassooni liittyy Harri Rantanen, sillä ostin tämän häneltä joskus ’80-luvun lopulla. Se kuitenkin varastettiin, mikä harmittaa vielä tänäkin päivänä; kyseessä oli kuitenkin ihan niitä ekoja Sting Ray -malleja. Tapasimme Mikko Löytyn Tampereen Onkiniemessä, jossa vanha trikootehdas tarjoaa treenitilat monelle tamperelaismuusikolle. ”Fender-basistiksi” itsensä luokitteleva Mikko Löytty toteaa, ettei hän ole koskaan omistanut kovin montaa soitinta. Vasta myöhemmin löysin sen passiiviasennon. 32 www.riffi.fi 6/2018 Slim Cuts, ”rehtiä suomenkielistä rokkia” esittävä Lohkare, zydecoa soittava Crawfish Kings, bluesrockia ja progea yhdistelevä 5. Nyt voisi olla jo vähän omaakin soundia. Hurriganesissa oli käytössä myös G&L, koska se kaljupäinen rumpali oli välillä sitä mieltä, että tästä ei lähtenyt jotain tarpeeksi. Pidin niistä todella paljon, mutta kun ääntä ei tullut tarpeeksi ”lujaa”, niin ostin jonkun transitorivahvistimen ja myin Marshallit halvalla. Sitä ennen soitin Music Man Sting Ray -bassolla, josta pidin todella paljon. Melodioiden etsimistä Mikko Löytyn Höyhen-levyn muusikkokaartiin kuuluvat hänen itsensä ohella Jarkka Rissanen, Janne Louhivuori, Simo Laihonen, Anssi Salminen, Kepa Kettunen, Arto Piispa31-33 Elämäni bassot 618.indd 32 27.11.2018 20.49. En tiedä kuka tämän on varsinaisesti tehnyt, sillä Harrikin hommasi tämän tällaisena. Esimerkiksi D-sävellajissa on mahtavaa, kun saa sen ala-D:n sieltä. Tämä tapahtui vuonna ’97 tai niillä nurkilla. Olisko tällainen järeämpi talla ollut Pastoriuksellakin. Niinpä sitten vaihtelin näiden väillä. Tiedän sen siitä, että soitan tällä eräällä videolla, joka on kuvattu kyseisenä vuonna ensimmäisessä Räikkärockissa Ylöjärvellä. Tähän soittimeen vaihdoin aikoinaan aktiivimikit, samoin erilaisen tallan, jotta sain paremman sustainin. Fender Jazz Bass ’64 & nauhaton Fender-hybridi – Jazz Bass on suosikkibassoni, jonka tarina liittyy ystävääni Harri Rantaseen. Se oli Catwalk-yhtyeen aikaa
Sanoittajina kuullaan tällä kertaa Heikki Saloa, Esa Elorantaa, Jouko Mäki-Louhiluomaa sekä Teppo Nuorvaa. Isommille keikoille otan Marshallin VBA400-putkinupin, joka on siis valmistajan tehokkain. Soundi oli hyvä, mutta samalla ne olivat epäluotettavia. Mieluummin kuitenkin ilman. Studiosoitossakin linjasoundin tukena on usein vahvistin. Ja sitten kun on pidempään soittamatta, niin sen myös huomaa: esimerkiksi kahden viikon lomareissun jälkeen soitin tuntuu jo oudolta. Samasta kaavasta on tehty elokuvia ja kirjoja. Jouko Mäki-Lohiluoman sanoittamassa Ois tää voinut huonomminkin mennä -biisissä minua taas huvittaa se, että siinä asioita ilmaistaan ikään kuin tamperelaisesti, negaation kautta. Noilla äänittäjäkavereilla on kuitenkin hyviä etuasteita. Ennen levyjensä äänityksiä Löytty tekee aina kotona kappaleista demot soittajille. Totean, että mielestäni myös Löytyn laulutavassa kuuluu tamperelaisuus. Toisaalta etsin melodioita. Sen parina käytän jompaa kumpaa kahdesta Ampeg-kaapeistani. Joku voi jäädä kummittelemaan vuosiksi, ja sitten se pulpahtaa sieltä. – Äänitän ne moniraitatallentimella, ja soitan kitaran ja basson rumpukoneen päälle. – Välillä kun noita lauluja äänitin, niin siellä tuli niin Tampereen murretta. Bassonsoittoa hän treenaa edelleen lähes joka päivä. Pienempi vaihtoehto kummittelee edelleen takaraivossa. Toki aina roudatessa sitä ajattelee, että ”ei enää”. Olin sitten aikeissa ostaa tilalle yhden modernimman, pienikokoisen tuhatwattisen nupin. Joskus se harjoittelu on sitä, että treenaan uusia biisejä ja otan sieltä jonkun jutun ja katson miten se menee. Päädyin siis vaihtoehtoon, joka on vieläkin painavampi. – Pienissä kuppiloissa ja klubeissa Ampeg Rocket -kombo riittää yllättävän hyvin. Niitä on kaksi, erikokoisia keikkapaikkoja varten. Esimerkiksi Laulutyttöni on uuden levyn kappaleista tällainen. Joku biisi taas tulee viidessä minuutissa, kuin tippuisi taivaalta. Nykyään se on itsestäänselvyys, mutta välillä se tuntuu myös orjuuttavalta. – Muistan kun nuorena luin amerikkalaisista lehdistä, että nyt ne käyttää click-träkkiä, niin minua jännitti, että mitenkähän sen klikin kanssa pärjää, kun se tulee Suomeen. – Toisaalta, jos on sellainen sessio, että menee vain jonnekin soittamaan bassoraidan tai pari, niin suoraan pöytään vaan. Ehkä sitten, kun tulee ikää enemmän… Bassokaappi pitää kuitenkin aina olla keikalla selän takana, se on niin tuttu ja turvallinen verrattuna pelkkään monitoriin. Laitettiin se demo sinne alle pyörimään, ja soitettiin sen päälle, koska kitaraintron soundi oli niin hyvä. Ennen käytin Ampegin uudempia Classic-nuppeja, mutta ne jotenkin aina hajoili. Sitä pyrin vähän välttelemään, mutta kyllä siellä ärrät kuuluu. Luonnollisesti ne kaverit, jotka sitten kappaletta levylle soittavat, tuo sitten oman juttunsa ja koukkunsa siihen. Pohjasessioissa ideana oli se, että ”perusbändi soittaa samanaikaisesti”. nen, Kaisa Leskinen, Sakari Löytty, Jarkko Helin, Harri Raudaskoski, Nipa Niilola sekä Tapio Ylinen, joka myös on julkaissut levyn Eclipse-merkillään. Toisaalta, eikö pieni tauko soittamisesta silloin tällöin tuo myös herkkyyttä siihen. Sehän on vähän sellainen pastissi, ajattelen, että se on ikään kuin ollut olemassa. Louhivuori myös miksasi levyn. Kappaleet ovat kauttaaltaan Mikko Löytyn sävellyksiä. Nykyään myös luurikuuntelu toimii ja luurit on hyviä, joten kaikki käy. Musa ei aina hengitä, sillä pienet tempon muutokset jossain kohdissa ovat ihan luonnollisia. Ne on pieniä ja kevyitä. – Ei, paitsi että edelliseltä levyltä käytettiin yksi kitarariffi. Joskus treenaus on tehotonta, mutta välillä myös tehokasta. Kun olin musakaupassa, niin minun korvissani tämä iso Marshall kuitenkin pesi sen soundillaan. Musan pitää hengittää Höyhen-levyä äänitettiin Latostudion lisäksi Studio JJ:llä sekä Janne Louhivuoren Louhipajalla Espoossa. Siinä on kahdeksan pääteputkea, ja se painaa kuin synti. Se ei ole mikään erityisen vanha, mutta enää sitä ei valmisteta. Myöskään klikkiä ei käytetty. Mutta suhteeni asiaan ei ole fanaattinen, ja joskus se klikki saattaa pitää jonkun tunnelman kasassa paremmin. – Viime kesänä monessa paikassa oli Aguilarin nuppeja ja kaappeja, ja ne kyllä soundasi tosi hyvältä. Joistan kappaleista olen tehnyt vuosien varrella montakin erilaista demoa, mutta aina jokin on tökkinyt. www.riffi.fi 6/2018 33 Kahdella styrkkarilla pärjää Keräilijän vikaa ei Mikko Löytyssä ole myöskään vahvistimien suhteen. Niiden tekemistä hän kutsuu ”palapeliksi”. – Tuntuukin, että oikeastaan vasta nyt alkaa tajuamaan mistä on kysymys. Samoin mietin sormituksia ja sointuja. – Me juteltiin Tepon kanssa puhelimessa kappaleista. Samoin Ois tää voinut huonomminkin mennä, sekin on vähän sellaista kantriperinnettä. Esimerkiksi Laulutytön sävellyksestä molemmat oli sitä mieltä, että tämä on ilmiselvästi rakkaustarina, klassinen sellainen: nuorena rakastuu, joutuu lähtemään kauas pois merten taa, sitten palaa, ja tyttö odottikin. Ibanezin orkesterikitaralla demonsa soittava Mikko Löytty kuvaakin itseään ”innokkaaksi kitaraharrastajaksi”. Siinä samalla siis myös sovitan kappaleet. Jääkö demoilta koskaan mitään lopulliseen versioon. – Tuo se, tauothan on joskus tosi tärkeitä. Musassakin tauko on kova juttu, Mikko Löytty muistuttaa u 31-33 Elämäni bassot 618.indd 33 27.11.2018 20.49. – Joskus biisit lähtevät kitarariffeistä, ja välillä koko biisi voi olla yhtä riffiä
Samalla juhlittiin 20. Keikkoja seurasi tuhansien festivaalivieraiden ohella iso joukko musiikkialan ammattilaisia. Se toi marraskuussa Reykjavíkiin kaikkiaan 249 esiintyjää, joista pääosa edusti isäntämaata. 34 www.riffi.fi 6/2018 TEKSTI JA KUVAT: MATTI KOMULAINEN Muutos syntyy tekemällä – Iceland Airwaves ravistelee musiikkibisneksen rakenteita Iceland Airwaves on musiikkiin keskittyvä showcase-tapahtuma. Sycamore Tree edusti 20. Airwavesin saavuttamaa statusta maailman tasa-arvoisimpana festivaalina. 34-37 Iceland.indd 34 27.11.2018 20.50. Iceland Airwavesissa tuoreita tulokkaita
www.riffi.fi 6/2018 35 I slanti on toista maata. 34-37 Iceland.indd 35 27.11.2018 20.50. Sigurðardóttir johtaa Islannin säveltäjäyhdistystä sekä toimii nykymusiikin säveltäjänä ja pianistina. Väestön kokoon nähden Islanti on tuottanut huikean määrän maailmanlaajuisesti tunnettuja musiikintekijöitä. Oleellista on juuri toiminta. Iceland Airwavesissa isoista vientinimistä konsertoivat muun muassa säveltäjä-muusikko Ólafur Arnalds, elektropoptrio aYia, laulaja-lauluntekijä Ásgeir sekä viikinkimetalliyhtye Sólstafir, jotka kaikki ovat viime vuodet keikkailleet enimmäkseen kotimaansa ulkopuolella. Strategia on havaittu hyväksi laajasti. Tuoreita tekijöitä riittää, sillä Islannissa arvostettavan tee-seitse-ideologian mukaisesti kynnys perustaa bändi on matala. Esimerkiksi Björk työsti tuottajavetoista elektronista popmusiikkia vuosien ajan ennen kuin genrestä tuli ensin trendi ja sitten osa valtavirtaa. Airwavesissa korostui jälleen, miten islantilaiset ovat edenneet maailmalle underground-henkisesti uudet soinnit edellä. Ohessa Islannin musiikkivientitoimisto järjesti konferenssin, jossa pureuduttiin ammattilaisten näkökulmasta ajankohtaisiin teemoihin musiikin jakelun sähköisistä vaihtoehdoista alan tasa-arvoistamista ajavaan Keychange-hankkeeseen. Silti musiikin taso on hämmästyttävän korkea. Minimaalisesta geenipoolista ponnistavat muun muassa Mezzoforte, Skúli Sverrisson, Sugarcubes, Björk, Sigur Rós, Jóhann Jóhannsson, GusGus, Daníel Bjarnason, Múm, Víkingur Ólafsson, Emilíana Torrini, Ólöf Arnalds, Amiina ja Of Monsters and Men – kukin omalla äänellään. Iceland Airwaves, Reykjavik, Islanti 7.–11.11.2018 aYia on islantilaisen popmusiikin kuumia vientinimiä. Islannissa yleisessä projektiossa Pohjois-Atlantilla sijaitseva saari on keskellä kaikkea. Matkaa on yhtä sopivasti Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Monet tutkimukset todistavat musiikkialan miesvaltaisuuden ja näyttää, ettei tilanne muutu ilman aktiivista puuttumista epäkohtaan, monitoiminainen selvitti näkemyksiään Airwavesissa. Kun festivaalin taiteellinen johtaja ilmoitti tavoittelevansa kutsutuissa säveltäjissä sukupuolibalanssia, totesin spontaanisti että 20. Musiikkialaa monesta näkökulmasta tuntevana hän arvostaa Keychange-agendaa. – Itsekään en usko, että 50/50-kiintiöinti yksistään saa ihmeitä aikaan. Hankkeeseen liittyy monenlaisia haasteita, alkaen kyseenalaistamisesta, ratkaiseeko se oikeasti mitään pitkällä tähtäimellä. Elektroninen popmusiikki, äidinkielellä räppääminen ja laulaja-lauluntekijät korostuivat tarjonnassa tänä vuonna. Keychange-hanketta kannattava Þórunn Gréta Sigurðardóttir kumautti Airwavesissa gongia muutokselle. – Päätyöni on nykymusiikissa. Suunnanmuutos on välttämätön saada aikaan: päivittää ja uudelleen organisoida konservatiivinen työympäristö. – Tarkoitatko, että voisiko agendalla olla jotain haittaa tulevaisuudessa sukupuoliselle tasa-arvolle. Johdin Nordic Music Daysin työryhmää vuonna 2016, kun järjestysvastuu oli Islannilla. Ellei tee jotain, mitään muutosta ei myöskään tapahdu. – Olen aktivisti ja feministi. Musiikkiala onkin laatinut meillä omat teesinsä yhdenvertaisuuden edistämiseksi Keychangen hengessä. Tavoite on esimerkiksi Suomessa kaukana, sillä Music Finlandin tilaaman selvityksen mukaan valta kasaantuu miehille. Konkreettisesti. Sigurðardóttir on kuitenkin optimistinen, sillä hän on kokenut käytännössä ihmisten pyrkimyksen oikeudenmukaisuuteen. Voiko agendassa sitten olla sisäänrakennettuja ongelmia, jotka konkretisoituvat arjessa. Eikö esimerkiksi organisaation työntekijä tai festivaaliohjelma pitäisi valita kokonaisuuden, ei sukupuolen perusteella. Jo aiemmin Islanti on toistuvasti sijoittunut korkealle listauksissa, joissa on arvioitu naisten asemaa yhteiskunnassa. Bändi tasapainottaa harrastuksena muita töitä. Airwaves noudattaa EU-rahoitteisen Keychange-hankkeen ohjelmaa, jonka mukaan musiikkialalla vastuutehtävät ja esiintyjäkiinnitykset jaetaan tasan vuoteen 2022 mennessä. Noin 348 000 asukkaan tasavalta on muokannut kartatkin itselleen sopivaksi. Se voi kuitenkin rohkaista, tai ehkä oikeammin pakottaa ihmiset ajattelemaan asioita tuoreesta vinkkelistä, ja sen myötä muokata totuttuja käytäntöjä. Isänpäiväsunnuntaina päättyneessä 20. Siteeraan usein rauhannobelisti Jody Williamsia, joka totesi kerran että ”muutoksissa ei ole mitään ihmeellistä, sen kun vain ryhtyy hommiin”. Þórunn Gréta Sigurðardóttir soittaa koskettimia poliittisessa punkyhtyeessä Austuvígstöðvarnar, joka koostuu kolmesta naisesta ja yhtä monesta miehestä. Tasa-arvoa organisaatioihin ja julkisivuun Airwaves hehkutti niin ennakkoon kuin tapahtuman aikana saavutustaan maailman tasa-arvoisimpana festivaalina. Pienet ja liikkeissään vikkelät toimijat synnyttävät ilmiöitä, joita pedataan globaaleiksi. Ainoa ongelma, joka tulee mieleeni olisi se, että Keychange-tavoite herättäisi niin paljon vastustusta, että asiat muuttuisivat nykyistä huonommalle tolalle
Kuvittelin olevani realisti, sillä olin organisoinut aiemminkin nykymusiikin tapahtumia ja tiesin, miten harvat naissäveltäjät osallistuivat avoimiin hakuihin. Kävijämäärä on moninkertaistunut, kun paikallisten artistien lisäksi Reykjavíkiin on kutsuttu maailmantähtiä Kraftwerkista Fleet Foxesiin. Vahva perinne tulevaisuuden perustana Airwaves käynnistettiin pienessä hallissa Reykjavíkin lentokentällä lokakuussa 1999. Kaikki muut pitivät ratkaisua virstanpylväänä, sillä se ei vaikuttanut tapahtuman taiteelliseen tasoon millään tavalla. Pitkään islantilaista musiikkikenttää muokannut Högni Egilsson toi Airwavesiin uuden taideprojektinsa. Hugar taas ammensi sointinsa sähkökitaran, pasuunan ja elektroniikan kolmiyhteydestä. Niinpä olen kokenut käytännössä kiintiöpolitiikan onnistumisen, joten miksi Keychange ei sitten toimisi. Visio on perua monista yhteistöistä, joissa duon Bergur Þórisson ja Pétur Jónsson ovat jakaneet studion muun muassa Ólafur Arnaldsin, Björkin ja Sigur Rósin kanssa. Ajankohta on hilattu marraskuuhun ja tapahtuma siirretty keskustaan. Hän toi Islannin kansallisteatteriin akustisen Two Swans -projektinsa, jonka hän oli säveltänyt äänelle ja jousille. Muutamaa kuukautta myöhemmin ohjelma oli valmis, yllättävin tuloksin. Lähtökohtaisesti Airwavesin juju on tutustua livenä musiikkiin, johon ei välttämättä törmää muualla. Airwavesin virallisen ohjelman rinnalla on off-venue-keikkoja, jotka täydensivät tänä vuonna 14 virallisen estradin tarjontaa. Läsnäolo välittyi rennoista välipuheista, joilla Arnalds johdatti kuunteiljat soivaan maailmaansa. Tapahtuman talous tukeutuu matkailijoihin, mutta varsinainen pääkohderyhmä on musiikkialan ammattilaiset. Festivaali sai erittäin positiiviset arviot, ja naisten tasapuolinen osuus herätti erityistä huomiota niin Pohjoismaissa kuin Saksassa. Epätavallisia tarinoita Islantilaisista pitkän linjan puurtajista teki erityisen vaikutuksen Högni Egilsson. Draama kumpusi naissolistin heittäytyvästä äänenkäytöstä, jota trion konemestarit siivittävät sähäkällä rytmiikalla ja mannerlaattojen törmäämisen mieleen tuovalla alataajuusmurinalla. Monitoimiareena Harpassa esiintynyt aYia edustaa maalailevaa taide-elektroa, joka on kasvanut keskeiseksi ilmaisumuodoksi islantilaisessa popmusiikissa. Lisäksi Reykjavík on aktiivisesti brändännyt kaupunkia festivaalimekkana. Paikallista talenttia markkinoidaan ulkomaisille promoottoreille, agenteille, jakelijoille, medialle ja muille portinvartijoille. Tulokkaista säväyttivät muun muassa aYia ja Hugar. 36 www.riffi.fi 6/2018 hieno tavoite mutten kuitenkaan uskonut siihen päästävän. IDK/IDA muutti Islantiin musiikkiilmapiirin vuoksi ja soitti Smekkleysalevykaupassa. Omien albumikokonaisuuksien lisäksi tilaustöitä installaatioihin, elokuviin ja tv-sarjoihin työstänyt säveltäjä-multi-instrumentalisti on tämän hetken kiireisimpiä islantilaisartisteja. 20 vuodessa on muuttunut paljon. Ne ovat houkutelleet natiivejakin hankkimaan sisäänpääsyrannekkeen, joita myytiin 9000 vieraalle huippuvuonna 2015. Jousisektio toi liiderin sormioarsenaaliin miellyttävää puun ja lämmön hehkua. Jokainen valittiin samoilla kriteereillä hakuprosessin kautta. Ilmankos tämänvuotinen festivaali toi paikalle kuuntelijoita yli 60 maasta. Keskellä laajaa maailmankiertuettaan hän soitti kahtena iltana Airwavesissa. Keikan lopuksi maestro siirtyi kolhiintuneen flyygelin ääreen ja soitti muutaman soolovedon, joista Luther Vandrossin Never Too Much ilmensi omalaatuista islantilaista soultulkintaa. Elämyksellisyyttä on lisännyt tuliperäisen saaren luonto, jossa kohtaavat äärimmäisyydet laavakentistä jäätiköihin. – Minun oli pakko kysyä, montako teosta hänen oli valittava haun ulkopuolelta. ”Oleellista on juuri toiminta. Airwaves on vahvojen taustavoimien yhteistyön tulos. Ei yhtään, kuului vastaus. Tänä vuonna ohjelma painottui islantilaiseen musiikkiin, joskin nytkin esiintyjiä saapui kaikkiaan 26 maasta. Lausunta säestyksineen vei kuuntelijan toisiin tiloihin. Sen myötä ohjelma on levittäytynyt kaikkialle varsinaisten klubien ja konserttisalien lisäksi: levykaupoista kirkkoihin, hostelleista kirjapuoteihin ja taidehallista pankkiin. Kaksikko kehitti näennäisen niukoista elementeistä vahvan kokeellisen äänimaiseman. Muistan vain yhden kirjoittaneen tasa-arvopolitiikasta negatiivisessa sävyssä. Yleisöä kertyi parisensataa. Ólafur Arnaldskin hyödynsi showssaan jousia. Iceland Music taas on vientiorganisaatio, joka on tehokkaasti levittänyt tietoa islantilaisesta musiikista. Festivaalin perustaja ja tukipilari Icelandair on johtava Islantiin ja Islannista lentoja tarjoava lentoyhtiö. Ellei tee jotain, mitään muutosta ei myöskään tapahdu.” 34-37 Iceland.indd 36 27.11.2018 20.51
Sittemmin musiikkilähettiläät kuten Björk, Sigur Rós sekä iso liuta myöhempiä artisteja mukaan lukien Emilíana Torrini, GusGus, Of Monsters and Men ja Kaleo ovat ohittamattomia sanan levittäjiä. www.riffi.fi 6/2018 37 Sigtryggur Baldursson johtaa Iceland Musicia (IM), Islannin musiikinvientitoimistoa. Artistille moisesta on iso etu, pankkimaailmassa taas siitä syntyy ongelmia kuten viimeaikainen historia on näyttänyt, Baldursson nauraa. Maailmalla menestyneet islantilaiset ovat osaltaan rummuttaneet tulokkaita. Mielikuvat edelläkävijyydestä sekä vaihtoehdosta valtavirralle ovat olleet oleellisia kokonaisuudessa. – Kaikki on lähtenyt hetkestä ja tilaisuuteen tarttumisesta, kertoo itsensä ensisijaisesti musiikkiveteraaniksi esittelevä Baldursson pilke silmässä. Baldursson väittää hyvällä pokerilla, että islantilaisten menestyksessä kyse on sattumasta – strategioiden luominen kun on kuulemma haasteellista impulsiiviselle kansalle. – Erilaiset mentoroinnin muodot ovat laajasti käytössä, samoin kuin muu informaation levittäminen. Niin ikään Reykjavík Loftbrú -rahasto on merkittävä sikäläisten artistien keikkamatkojen tukija. – Vielä alle sata vuotta sitten kalastus oli pääelinkeino ja heinätöissä oli hyödynnettävä sateeton päivä tai pari, jotka sattuivat kohdalle. Baldursson oli Sugarcubesin (1988–1992) lisäksi mukana muun muassa bändeissä Þeyr (1981–1983) ja KUKL (1983–1986). – Koska kotimarkkina on niin minimaalinen, ihmisten on pakko pyrkiä ulos täältä. Vastakohdissa on voimaa, kuten islantilaiset ovat osoittaneet laajemminkin. Menestyksen taustalla on paitsi monipuolisuus, myös verkostoituminen. – On absurdia, että koko maan musiikki saa brändileiman. Oleellista on tuottaa uutta toimintaa aiempien saavutusten pohjalta. Smekkleysa-levykaupan hyllyjä plaratessa kohdalle sattui Ida Schuften Juhl, tanskalainen musiikintekijä, joka asettui Reykjavíkiin vuonna 2015 ja työskentelee nimellä IDK/IDA. Ilmiö perustuu isoihin, kaikkien tuntemiin nimiin, joille musiikinkuuntelijat ja alan toimittajat hakevat yhtäläisyyksiä. Joku saattaa ryhtyä manageriksi, toinen taas kirjoittaa kirjan ja kiertää luennoimassa kokemuksistaan. u Sigtryggur Baldursson johtaa Islannin musiikkivientitoimistoa ja tietää, ettei menestykseen ole oikotietä. Verkostot ovat menestyksen perusta 34-37 Iceland.indd 37 27.11.2018 20.51. Resepti on toiminut islantilaisille, jotka ovat päässeet kuuluville laajassa mittakaavassa aivan vasta, Baldursson muistuttaa. – Sugarcubes oli tietysti tärkeä, samoin kuin Smekkleysa, ei-populaaria lähestymistapaa rummuttanut levy-yhtiö. Muusikkona hän oli perustamassa Björkin maailmanmaineeseen nostanutta Sugarcubes-yhtyettä, samoin kuin Smekkleysa-levymerkkiä, joka avusti Björkin lisäksi liudan muita artisteja kansainväliseen tietoisuuteen. Niiden lisäksi valtava joukko ihmisiä Islannissa ja muualla lobbaa islantilaista kulttuuria mediassa maailmanlaajuisesti. Pieni geenipooli toimii luovuuden eduksi erityisellä tavalla. Suomalaisilla olisi opittavaa islantilaisilta musiikin brändäämisessä ja tunnetuksi tekemisessä maailmalla. Ura kattaa keskeiset yhtyeet, jotka raivasivat tietä tuliperäisen saaren maailmanmaineelle popmusiikin talenttihautomona. Samalla olemme tavanneet kiertää sääntöjä silloin kun meidän on pakko saada aikaan tuloksia. Se ei ole kuitenkaan koko totuus vaan skaala on hyvin laaja ja moni-ilmeinen. Näyttelijä-laulaja Ágústa Eva Erlendsdóttir ja musiikillinen johtaja Gunnar Hilmarsson ammensivat yhtä lailla americanan valtavirrasta kuin piinaavasta vaikutelmasta, että jotain on pahasti vialla. Eihän ”islantilaista saundia” ole oikeasti olemassa, vaikka ihmiset ovat sellaisen tunnistavinaan. – Käytännössä se tarkoittaa sitä, että alalle tulevilla nuorilla on korkean profiilin roolimalleja, jotka tekevät musiikkia omilla ehdoillaan eivätkä yritä jäljitellä trendejä. Kun ihmiset sitten kuuntelevat Jóhann Jóhannssonia ja GusGusia, heistä alkaa tuntua, että islantilainen musiikki on juuri tuollaista eteeristä ja tunnelmallista. Kaikki lähtee Baldurssonin mielestä perusasioista. Omanlaisen todellisuuden loi myös Sycamore Tree, jonka nimi samoin kuin ulosanti muistuttivat hitusen David Lynchin Twin Peaksin vinksahtaneesta tunnelmasta. Se on opettanut improvisoimaan ja käyttämään tilaisuudet hyväksi. – Tehkää hyvää musiikkia, menkää maailmalle, hankkikaa kontakteja ja jakakaa kokemuksenne. Äänikollaasissa omaa ulkopuolisuutta analysoivat tekstit nivottiin kiehtovasti katkorytmiikkaan sekä kenttä-äänityksiin Vietnamista Islantiin. Ohessa on syntynyt musiikkia elokuvaan, televisioon ja teatteriin. Baldurssonin mukaan Iceland Airwaves on myös ollut avainroolissa musiikin tunnetuksi tekemisessä, onhan se alusta saakka ollut ainoa festivaali, joka on omistautunut paikallisten nimien esittelyyn. Lisäksi Baldursson on ollut tekemässä musiikkia monien tulevien tähtien kanssa, kuten säveltäjä Jóhann Jóhannsson, muusikko-tuottaja Howie B, säveltäjä-tuottaja Ben Frost ja laulaja-lauluntekijä Emilíana Torrini. – Kaikki kumpuaa isoimmista musiikkilähettiläistämme, kuten Björk ja Sigur Rós. Oppien välittämiseen on monia keinoja. Baldurssonin mielestäni kannattaisikin puhua islantilaisesta asenteesta saundin sijaan. Hän soitti sähköistä ja sähköistävää sykettä, jonka sisältö heittää jyrkkiä kontrasteja viileään pintaan. Toisaalta kun musiikkipiirit ovat pienet ja kaikki sen myötä tuntevat toisensa, kontaktit ja kokemukset leviävät helposti
Lasse Piiraisen kosketinkioskista SuomiLOVEssa löytyy tarvittava kaikkiin tyylilajeihin. 38-40 Lasse Piirainen.indd 38 27.11.2018 20.53. Viimeinen kontrolloi myös softasyntikoita. Välillä toki maistuu myös ihan pelkkä flyygelin sointi. Soitinrsenaalissa on Korg Prologue, Nord Electro 5D, Access Virus TI2 Polar, Nord Wave, Moog Subsequent 37 sekä Korg Kronos 2 88 ja 61. Nykyään kuviossa voi kokoaikaisesti olla ehkä yksi tai kaksi artistia, Piirainen kertoo. Ajankohtaisin tv-kiinnitys on jo viidennelle tuotantokaudelleen ehtineen SuomiLOVEn bändissä, ja tuoreessa muistissa ovat myös muun muassa The Voice of Finland, Idols sekä neljän tunnin Nenäpäivä-lähetys. Lisäksi paletista löytyy esimerkiksi Kasmirin ja Isac Elliotin livebändit. Piirainen oli mukana myös Cheekin yhtyeessä kevään jäähallikiertueella, kesäfestareila sekä viimeisillä keikoilla Lahden mäkimontussa. 38 www.riffi.fi 6/2018 K osketinsoittaja Lasse Piirainen on mies, johon kukaan vähääkään suomalaista musiikkia kuluttava tai television kotimaisia viihdeohjelmia katsova ei ole voinut olla törmäämättä. Piirainen soittaa myös fuusiota Pistonissa ja Mikko KosoTEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: ATTE MÄLÄSKÄ JA TERO VIHAVAINEN Lasse Piirainen – räyhää, energiaa ja törkeyttä synasoundeihin Monessa liemessä keitetty kosketinsoittaja rakastaa syntikoita, joiden soundissa yhdistyvät kauneus ja rumuus. Piirainen on viime vuosina nähty soittajana niin isoissa tvprojekteissa kuin nimekkäiden artistien bändeissä. Nuorempana saatoin olla neljän-viiden artistin mukana ja olihan se aikamoista seikkailua. – Kasmir ja Isac Elliot vetävät välillä dj:n kanssa, joten se helpottaa sitä, että voi olla mukana muissa proggiksissa
Määränpäänä on yleensä tietty projekti ja biisi, ja lähtökohta soundien tekoon on usein tuotannollinen. Monissa biiseissähän ei edes paperilla ole synaa. Toki Euroviisuissa 2017 nähty Norma John -duokin yhdessä Leena Tirrosen kanssa on edelleen aktiivinen. Televisiossa turhat kikkailut pois Televisiossa soittaminen on oma maailmansa, jossa päivät ovat pitkiä ja varsinkin suorissa lähetyksissä niin sanotusti vain yksi mahdollisuus onnistua. – Toinen ääripää on tietysti vaikkapa proge 1970-luvulta. En voi stressata mielessä, että vielä olisi 12 muuta biisiä tänään soitettavana. Siksi mulla on urku, Moog ja Mellotron käsillä. – Yksi, mitä synatyypin kandee pohtia, on se, miten reagoi vaikka siihen, jos rumpali tekee peltiswellin. Pyrin luomaan ja soittamaan jotain sellaista, että ihminen kuullessaan miettii, kuinka tässä on jotain avaruudellista. Televisiossa korostuu myös läsnäolo ja hetkessä eläminen. Haluan tarjota estetiikkaa ja dramatiikkaa. Piirainen kertoo, että tämä on draaman värittämistä, mitä hyödynnetään liian vähän. On hieno hetki lavalla, kun tällaisessa kohdassa katsoo rumpalia ja on fillis, että nyt ollaan tässä asiassa kimpassa. Yksi hyvä esimerkki Piiraisen soundija soittofilosofiasta on Cheekin Flexaa-biisi. – Jos vaikka SuomiLOVEssa vedetään J. Oma tehtäväni on värittää ja maisemoida. Siihen voi reagoida vaikka filsulla, joka avaa kaikua – ikään kuin soittaisi peltiswellin synalla. On klassisia suomipopbiisejä, rockia, progemaailmaa ja niin edelleen. Välillä kyseessä voi olla myös kitaristin kaltainen rooli, jossa käsissä on lead-soundi särödelaylla. Tyylilajien mankeli SuomiLOVE on Piiraisen mukaan erinomainen mankeli soittajalle, koska siinä ovat mukana lähes kaikki tyylilajit. Siksi Piirainen kehuu SuomiLOVEa kiinnostavaksi projektiksi. Etua on myös siitä, että mukana on vakiintunut ryhmä, josta löytyvät muun muassa tutut Mikko Kosonen, Ako Kiiski ja Kalle Torniainen. Välillä tarvitaan luomumpaa soittamista, ja sitten voikin olla vaikkapa chilliä hiphopia ja modernia sample-maailmaa. Tehdään, koska se on kivaa ja julkaistaan jotain silloin, kun jotain on valmiina. Reagointia syntikalla Piiraisen mukaan tärkeä osa erityisesti syntikan soittamista on se, miten synalla reagoi eri asioihin. Televisioon ei sovi kokeileva soitto. Jos on yksi isku, jossa on rumpalin isku, muun bändin iskut ja kovalevyltä tulee vielä pommi, niin miten siihen tuo jotain lisää. Taustalle tarvitaan syvä intohimo, ja Piiraiselle pianonsoitto, musiikin tekeminen ja luovuuden kanavointi soittimilla on tuttua jo ihan pienestä lapsesta asti. Pelkkä jollain soundilla soittaminen harvoin tuo tarpeeksi lisäarvoa. Usein päivässä saattaa olla kameraharjoitus, kenraaliharjoitus ja vasta sitten kaiken päälle varsinainen nauhoitus tai suora lähetys. Esimerkiksi Cheekin keikoilla kovalevyltä tuli jo valmiiksi paljon prosessoitua synakamaa. Filtteriä pitää käyttää kunnolla. – SuomiLOVEssa on oikeastaan kolme kosketinsoittajaa, ja työnjako on helppo. – Tv-soitossa ei pidä ottaa paineita, vaikka tietty jännitys kuuluu asiaan, Lasse Piirainen sanoo. – Toinen hyvä esimerkki on iskut. www.riffi.fi 6/2018 39 sen Kosmik 5:ssä. Synatyypilla pitääkin olla toinen käsi koko ajan nupeilla. – Parin äänen asia voi olla kiinnostavampi kuin ajatusmaailma ”olen pianisti ja soitan paljon kahdella kädellä”. – Tärkein kysymys kuitenkin aina on se, miten sijoitat itsesi ja mikä on oma funktiosi. Synissa sama asia koskee myös vaikkapa filtteröintiä. Kun teet jotain, tee siitä statement. Tavoitteena oli blendien hakeminen sekä särön ja uhkaavuuden lisäily. Siihen on turha soittaa pädisoundia pädin päälle. – Siinä oli valmiina paljon moderneja dancesoundeja kovalevyltä. – Tietenkin, jos keikkoja on yli kolmekymmentä, soitto ja oma sisäinen draama vakiintuu ja asiat alkaa soittaa aika samalla tavalla. Television tekemisessä ennakkovalmistelu korostuu. – Norma John toimii omaehtoisesti, eikä siinä ole tulosvastuuta. Karjalaista ja olen vain urkuri, sillä hetkellä ei ole muuta. Kehitin siihen luomumman kuuloisen stäbisoundin ja soitin tarkasti yhdessä rumpalin kanssa. Lenni-Kalle ( Taipale) hoitaa pianopuolen ja Osmo ( Ikonen) osan synamaailmasta. Toisinaan soundinteko on pelkkää kokeilua. Tv:ssä on myös syytä jättää kaikki turhat jutut pois ja pitää asiat selkeinä. Siitä saa hienon yhteisimpaktin. Pitää olla koko paletti, mitä tuoda pöytään, ilman että mukana on 25 soitinta. Ja myönnän olevani soitinnörtti, Piirainen sanoo. Piirainen kertoo istuvansa soittimien äärellä niin kauan, kunnes hän on tyytyväinen soundeihin. Ei pädiä pädin päälle Mutta miten soittajan vinkkelistä onnistuu erilaisissa, isoissa projekteissa toimiminen. On tärkeää pitää huolta siitä, että voimat riittävät myös H-hetkeen. Itse olen päässyt noin seitsemään-kahdeksaan. Hullun tohtorin touhuja Synasoundeja Piirainen luo yleensä tarkoitushakuisesti. Tärkeitä kysymyksiä hänen mukaansa myös ovat, minkä tyyppisen soundivärin luo, pistääkö esimerkiksi sahaväriä, kuinka ”törkeä” soundi on, onko siinä säröä tai delayta ja miten sitä moduloi. Toinen tärkeä neuvo Piiraisen mukaan on voimien säästely. ”Mua viehättävät esimerkiksi pitkät kaiut, säröt, filtterien resonaatio ja särön sekä choruksen yhdistelmät.” 38-40 Lasse Piirainen.indd 39 27.11.2018 20.53. Sen sijaan, että tekee ison soundin, voikin olla järkevää luoda soundi, jossa on kylmä, terävä attack ja vähän häntää, ikään kuin ”tähtipölyä”. – Jos soitat, niin soitat, ja jos et soita, niin et soita. – Ja tietenkin hetkestä pitää nauttia ja muistaa, että nämä ovat muusikon näkökulmasta huippuhetkiä. – Kun näenkin flyygelin tai kiipparit, tekee heti mieli päästä soittamaan ja hipelöimään niitä. Ensimmäinen asia jokaisessa projektissa on tietenkin matskun ottaminen haltuun ja mielellään biisien opettelu ulkoa – vaikka esimerkiksi tv-soitossa laput ovatkin usein turvana. Ikään kuin piirrän filtterin avulla. Piirainen soittaa hyvin vaistonvaraisesti. Kun hän jälkeenpäin miettii, ei hän oikeastaan edes yksityiskohtaisesti muista, mitä ja miten hän tarkalleen ottaen missäkin kohdassa soittaa. SuomiLOVEssa onkin vaativin setup, ja soittotapa riippuu aina tyylistä. – Myös kaikki osien taitteet ovat tärkeitä ja se, miten ylipäätään filtteröi. Oma roolini oli tuoda räyhää, energiaa, törkeyttä ja rumia soundeja
– Pidän siitä, että yksittäisten soundien välinen kontrolli on minulla itselläni. – Se on ulkonäkökysymys. Niillä hän usein täyttää soittohommien väliin jäävän ajan. Kronos-työasema on kuin linkkuveitsi. Mua viehättävät esimerkiksi pitkät kaiut, säröt, filtterien resonaatio ja särön sekä choruksen yhdistelmät. Yksi erikoisuus on virtuaalianalogi Virus TI2 Polar, jolle Piirainen ei pitkään aikaan löytänyt käyttöä, vaikka siinä olikin sinänsä hieno soundi. Kontrastit kiinnostavat, ja tykkään synista, jotka kykenevät olemaan samaan aikaan kauniita ja saakelin rumia. Välillä Piirainen yhdistelee tietoisesti analogisia ja digitaalisia soundeja päällekkäin. Soundi tuntuu analogiselta ja tuhdimmalta. Mutta se tarkoittaa, että tanssimittarilla homma toimii hyvin, jos tällainen pökkelökin alkaa tanssia. Sitten pitää löytää oikea laite. 40 www.riffi.fi 6/2018 – Ei oikeastaan ole väliä, onko alla softasyna tai hardis, jos saan lopputuloksen, jonka takana seisoa ja joka on jonkinlainen oma statement. Soundcheckissä Piirainen yleensä soittaa kaikkea samanaikaisesti. Muuten alkaa varoa soittamista. Eikä vasen käsi oikein tunnu toimivan. u ”Synatyypilla pitääkin olla toinen käsi koko ajan nupeilla. Ja Nordit ovat nopeita. Arsenaalista löytyvät Ultimate Ears 7 ja JH Audion JH7, joista jälkimmäinen on pääkäytössä. Pelkkä jollain soundilla soittaminen harvoin tuo tarpeeksi lisäarvoa.” 38-40 Lasse Piirainen.indd 40 27.11.2018 20.53. Toinen työhuone Elements Musicin Grind Studiolla sisältää klassikkosoittimia, joita Piirainen harvemmin roudaa keikoille: Yamahan CP80-sähköpiano, Rolandin Juno-106 ja SH3A, Yamahan DX7, Moog Voyager ja niin edelleen. Piirainen tekee työtään kokonaisvaltaisesti ja esimerkiksi kaupungilla kävellessä hän saattaa miettiä, miten saisi tietynlaisen soundin aikaiseksi. Pianolla kun helposti alkaa aina vain soittaa lyyrisesti. Mieli on kyllä kieltämättä aika varattu, kun vaikkapa SuomiLOVEssa on 70 biisiä, joihin kaikkiin miettii näitä samoja soundikysymyksiä. Tein ekspressiivisen soundin, jossa on yhdeksän sekunnin kaiku, kun filsu on auki. Ja missä suhteessa volapotikat ovat suhteessa toisten laitteiden volapotikoihin. Kuin silität päätä ja puukotat samaan aikaan. – Myös Korgeja ollut paljon elämässäni. Jos on paljon proggiksia, joissa ei ole pianistina, ja sitten pitäisikin yhtäkkiä vetää jotain jazzimpaa, niin joutuu hetken miettimään ”miten tuokin sointu oikein löytyy”. Soundit balanssiin kokemuksen avulla Kun soittimia on iso nippu ja jokaisessa nippu erilaisia soundeja, on kokonaisuuden saaminen miksauksen vinkkelistä balanssiin oma taiteenlajinsa. – Saatan soittaa vaikka Viruksen virtuaalianalogilla pädisoundia ja äänimaton yläosan ”reunustan” Moogin Voyagerilla. Ehkä siinä on ikään kuin hetkeni kitaristina, ja Nord Stagella voin tehdä kaiken tarvittavan, Piirainen sanoo. Aiemmin Piirainen soitti Kasmirin yhtyeessä pelkästään synabassoa KingKorgilla. Toisaalta jos vaikka soittaa mattoja leadsoundia päällekkäin, täytyy pitää huolta siitä, ettei matto ole liian lujalla. Sitä kannattaa musiikissa rytmisesti tavoitella. Piirainen haluaa pitää soundimaailmansa omissa käsissään. Piiraisen omiin suosikkisoittimiin kuuluu esimerkiksi Clavian Nord Wave. Kyseessä on matto, joka elää tilanteen mukaan hetkessä. Se on helppo ja fantastinen, ja siinä on loistava settilistaominaisuus. Samalla työhuoneella Piirainen hoitaa pääasiallisesti varsinaiset sävellysja tuotantotyöt. Olkoon sitten Coldplay-tyyppistä stadionrockia tai kaunis ja runomainen, akustinen biisi. Livekuuntelussa Piirainen luottaa in-ear-monitoreihin. – Käytännön kautta ja korvan avulla oppii tuntemaan, mitä on käsissä, mikä on volyymin perustaso ja mikä maksimi, ja miten paljon voi buustata mitenkin. – Aggressiivisuus vie tiloihin, ja parilla keikalla Korg lensi lattiaankin. On tärkeää, etten Kasmirin keikoilla seiso seesteisesti kioskin takana. – Jotain rytmikomppia tasaisella tahdilla jonkun biisin mukana, ja toistoa niin kauan kunnes alat elää rytmiä. – Päätin, että teen yhden soundin, joka sopii kaikkeen biisistä ja genrestä riippumatta. Muuten miksaaja hiljentää kokonaisuutta ja lead-soundi katoaa. Toisella työhuoneella Piirainen puolestaan voi rakennella ja kokeilla erilaisia livesettejä. Piiraisella on iso soitinarsenaali, joita hän pitää kahdella työhuoneellaan. Siellä ovat syntyneet myös Gibraltarin rumpuräkeistä kustomoidut synaständit. Piirainen kuvailee soundien luomista ”hullu tohtori” -meiningiksi, jossa silmät syttyvät ideoista. Aggressiivista synabassoa Aina Piirainen ei suostu astumaan ison kosketinkioskin taakse. – Sitten pitää kokeilla ja erehtyä, ja joskus laitteiden rajat tulevat vastaan. Se on hyvää herättelyä ja uusien ajatusten juurruttamista. – Se on ollut mukana varmaan kaikilla keikoillani sen jälkeen, kun se julkaistiin. Siksi hän tarjoaa miksaajalle vain stereoparia omasta 14-kanavaisesta Mackie VLZ3 -mikseristään tai Radialin Key-Largosta. Rytmiikka on tärkeässä roolissa myös itsenäisessä soittoharjoittelussa, samoin kuin paluu pianon ääreen. – On tärkeää, ettei itse korostu liikaa ja että kuulee itsensä siedettävällä volyymilla. Kuuntelussa Piirainen haluaa tukeutua soundiin, joka on melko lähellä sitä, millaista musiikki olisi levyltä kuunneltuna. Pianolla treenatessa ja soittaessa sormien itsenäisyys pysyy yllä, mutta Piirainen on silti viime aikoina viehtynyt nimenomaan juuri rytmiharjoitteluun. Jos mulla on joku vapaamuotoinen keikka, esimerkiksi fuusiokeikka, usein otan mukaan Nord Stagen ja Nord Waven. – Välillä on pakko maadottaa itsensä. Kasmirin kanssa mukana on vain Nord Stage, josta löytyy kaikki tarvittava. Se on yksi syy, miksi kannan Viruksen joka paikkaan. Keikat ovat energisiä, ja mussa on vahva grungeja Prodigy-tausta. – Tämä soundi jalostaa pädin tarkoituksen niin, että se tuo biisiin jotain merkityksellistä. Jos mikään ei erityisesti hyökkää seasta, ollaan melko lähellä hyvää tasapainoa. Perussynamatto on tylsä ja se vain liimaa yhteen kaiken, mitä muut soittaa, mutta ei ole kiinnostava. Oman soiton pitää kuuntelussa sijoittua musiikkiin. Se syna on hyytävän kylmä ja kivan lämmin samaan aikaan
Vedän itse myös Midwest Banjo Camp -musiikkileiriä, jonne saapuu kerrallaan toista sataa banjistia. Tämä on kyllä aikamoinen muutos, sillä aiemmin resonaattoribanjoja myytiin huomattavasti enemmän. Old time -banjoihin luetaan vertailussa kaikki bluegrass banjoa primitiivisemmät viiskielismallit eli myös edulliset travel-banjot ja Viisikielisistä banjoista avopohjainen old time -malli on Yhdysvalloissa viime vuosina ottanut suosiossa kiinni banjomarkkinoita pitkään hallinneen bluegrassbanjon. Sielläkin old time -banjistien suhteellinen osuus on koko ajan kasvamaan päin, vaikkei vielä ihan ylläkään bluegrass-banjistien määrään. 41-43 Old Time Banjo.indd 41 27.11.2018 20.54. Joillakin mittareilla avopohjainen malli on jopa mennyt resonaattoripohjalla varustetun version ohitse. TEKSTI: SEPPO SILLANPÄÄ KUVAT: SEPPO SILLANPÄÄN ARKISTO BANJO – alati uudistuva old time banjo 2/3 Banjovetoinen kvartetti Rising Appalachia esiintyi Helsingissä elokuussa 2018. Ilmiö on suoraan yhteydessä old timesta innoituksensa saaneiden ja banjolla itseään säestävien artistien kasvavaan määrään, mutta myös soitinrakennuksen hyvään nosteeseen. www.riffi.fi 6/2018 41 S tan Werbin, Michiganissa toimivan folk-instrumentteihin erikoistuneen Elderly Instruments -musiikkitavaratalon johtaja, vahvisti markkinatilanteen elokuun 2018 lopulla: – Myymme nyt enemmän uusia old time -banjoja kuin bluegrass-banjoja, ja käytettyjen soittimien kohdalla tilanne on aika lailla tasainen
Tässä tyylissä olennainen ero bluegrassiin on vain metallisten irtokynsien puuttuminen. 42 www.riffi.fi 6/2018 nauhattomat mountain-banjot, gourdja minstrel-banjot sekä kaikki erilaisten pienpajojen kokeilut, joissa ei ole bluegrass-banjon tukevaa ja painavampaa metallista tukirakennetta. Teknisesti melko perinteistä drop thumb -tekniikkaa hyödyntänyt banjonsoitto oli kauttaaltaan sujuvaa ja näyttävää, mutta sooloilun sijaan se palveli tässä yhteydessä isompaa kokonaisuutta, johon kuului duolaulun lisäksi myös sisar Chloen viulu ja takarivin komppiryhmän muusikoiden David Brownin ja Biko Casinin luoma draivi. Paxton tuottaa suurella nailonkielisellä Bell Stichter -banjollaan säveliä ihailtavalla helppoudella. Vanhaa tyyliä tuoreella otteella Syksyllä 2017 Suomessa mm. Kestävän kehityksen banjomusiikkia Gloriassa 29.8.2018 Georgiasta kotoisin olevat sisarukset Leah Song ja Chloe Smith vierailivat syksyllä Rising Appalachia -kvartetillaan Helsingissä ja saivat salin täyteen amerikkalaisen banjovetoisen folkin ystäviä. Vain peukalo näppäilee sormen pehmeällä puolella muita sormia vastaan, kuten kaikissa muissakin old time -tyyleissä. Clawhammer-tekniikkaan mahtuu peukalo-, etusormitai keskisormivetoista melodian poimintaa, kahden sormen näppäilyä sekä karua sointuotteiden harjaamista jäykällä ranteella siinä missä herkkää melodista soittotyyliä, jossa viulusävelmien kaikki pienetkin korusävelet pyritään saamaan kuuluville. Suurikokoisia banjoja suosivassa Minstrel-tyylissä käytetään yleensä suonitai nailonkieliä, joita näppäillään joko aivan klassisen kitaran tapaan tai osittain clawhammer-tekniikkaa soveltaen – hiukan aikakaudesta ja kappaleista riippuen. 41-43 Old Time Banjo.indd 42 27.11.2018 20.54. Jerron ’Blind Boy’ Paxton. Rullaaviin peukalo-etusormi-keskisormi-kuvioihin pohjautuva 3-sormipoiminta on taas periaatteessa nykyisen bluegrasssoittotyylin esiaste. Hänen vahvuutensa on erityisesti vanhoihin minstrel-soittotyyleihin pohjautuva sekatekniikka, jossa sor mien näppäilysuunta saattaa vaihtua kesken fraasin. Toki kaikenlaisia kynnenvahvikkeita on tavattu satunnaisesti myös old time banjonsoitossa. Ollaanpa niistä mitä mieltä tahanssa, some-palautteesta mielensä pahoittanut muusikko jopa lopetti soittamisen kokonaan pitkäksi toviksi. Hän saattaa hetkittäin käyttää jopa flamenco-kitaroinnista muistuttavia arpeggio-kuvioita, mutta kuulostaa kuitenkin samalla 30-luvun äänitteiltä tutuilta muusikoilta. Monilla Youtuben old time -videoilla esiteltävällä drop thumb -tekniikalla tarkoitetaan sellaista clawhammer-tyyliä, jossa peukalo liikkuu lyhyen viidennen kielen lisäksi myös sisäkielillä ja double thumbing -tekniikassa puolestaan peukalo käy säännöllisesti joka toisella kerralla sisäkielillä aikaansaaden synkopoidun rytmin hiukan kitarasta tutun Travis pickingin tapaan. USA:n eteläosissa 1800-luvulta lähtien kukoistanut old time -banjotyyli on aina sallinut kaiken mahdollisen luovuuden soittimen rakenteen, viritysten ja näppäilytapojenkin suhteen. Yleisimmät soittotekniikat Uuden renessanssin kokeneen old time -banjon yleisin soittotyyli on clawhammer, jossa oikea käsi on puolittain nyrkissä ja näppäily tapahtuu alaspäin kynnet kieliä vasten (claw = kynsi, hammer = vasara, clawhammer = sorkkarauta). slow movement -liikkeen edustajana. Mm. Osa old time -musiikin harrastajista on kokenut Frankin elkeet ulkomusiikillisina temppuina. Sormilla ylöspäin poimittaessa puhutaan yleisesti old time up picking -tyyleistä. Sisarusten koko syksyn mittainen Euroopan kiertue tarjosi Helsingissä yleisilmeeltään melko vauhdikasta singer/song writerfolkia, jonka käynnissäpitävä instrumentti oli Leah Songin old time -banjo. Malmitalossa konsertoinut multiinstrumentalisti Jerron ’Blind Boy’ Paxton (s.1989) on nuoresta iästään huolimatta yksi aikamme monipuolisimmista old time -banjisteista. Hän takoo 60 dollarin Kay-banjoaan tavalla, joka on saavuttanut lukuisia ihailijoita ja ihmettelijöitä, mutta esitysten videokommentteihin on myös kertynyt moitteita liiasta museaalisuudesta. Esimerkiksi USA:n kiertueistaan yhtye pyrkii hoitamaan mahdollisimman monet liikkumalla pelkästään julkisilla kulkuneuvoilla, erityisesti junalla. Yhtye tunnetaan kantaaottavista lauluistaan ja Youtubevideoistaan, mutta myös kestävän kehityksen puolesta taistelevana ns. pula-ajan banjismin vielä astetta lähemmäs 30-luvun tyyliä puheen ja laulun aksenttia, pukeutumista ja hiustyyliä myöten. YouTubesta löytyvä Paxtonin soittokumppani Frank Fairfield on vienyt tämän ns. Pete Seeger näppäsi melodiaäänet etusormella ylöspäin kohti kämmentä, mutta soitto oli muilta osin clawhammerin kaltaista
Premon mielenkiintoisin instrumentaaliäänite on 2016 julkaistu I Walked Abroad -duettoalbumi avainviulua soittavan ruotsalaisen Anna Gustavsonin kanssa. Daven ahkera yhteydenpito eurooppalaisiin folk-klubeihin on saanut aikaan sen, että Slack Bird kiertää nykyään ulkomailla enemmän kuin Suomessa. Kolmen vuoden kiertämisen jälkeen Recording King pääsi eläkepäiville olohuoneen nurkkaan. Oikealla: Laurel Premo (toinen oikealta) antaa banjovinkkejä. Nykyisin Dave Klas reissaa lähinnä (kuvassa näkyvän) Pisgah-banjonsa kanssa, mutta muitakin banjoja on nurkkiin ehtinyt kertyä. Siinä ruotsalaiset polskat ja vanhat vuoristosävelmät ovat saaneet osittain uuden kuosin, mutta albumin yleisilme on hyvin tasapainoinen ja ehyt u www.risingappalachia.com www.pisgahbanjos.com http://bell.20m.com/banjostichterpage.html Vasemmalla: Dave Klas soittaa folkpunkkia. Sen kanssa olen matkannut läpi loskan ja auringon kiertueilla ympäri Eurooppaa. Arto Järvelän viuluoppilaana, ja hän on edelleen hyvin kiinnostunut skandinaavisesta musiikista. Kotibanjoina on myös Chip Arnoldin tekemä nauhaton ”mountain banjo” ja vuonna 1888 Joseph Danielsin lafkan valmistama open back banjo, joka on myös nauhaton. – Vanhana rumpalina arvostan tyylin perkussiivisuutta ja groovea. Halusin kevyen, mutta muhkeasoundisen banjon. Melodisen clawhammerin lähettiläs Haapavesi Folkin kesäkursseilla 2018 toimi ulkomaisena banjoopettajana Michiganissa asuva Laurel Premo, jonka yhtye Red Tail Ring oli yksi festivaalin pääesiintyjistä. Ilman laulua ja muita soittimia kuunneltuna Daven banjonsoitto olisi melko tyylipuhdasta amerikkalaista clawhammeria, mutta Joensuun opiskeluajoilta on mukaan tarttunut aineksia myös mm. Laurel Premon banjonsoiton opettajana ja oppi-isänä on toiminut Illinoisissa vaikuttava Joel Mabus, jonka omat vanhemmat esiintyivät 30-luvulla amerikkalaisten medicine show -kiertueiden muusikkoina. Oman värinsä soittoon tuo samanaikainen puisen laatikon päällä tapahtuva jalkarummutus. Viimeisen 20 vuoden aikana en ole saanut mistään instrumentista niin paljon iloa irti kuin 5-kielisestä banjosta. Välillä olen miljoonakaupunkien ruuhkaisessa joukkoliikenteessä toivonut olevani huuliharpisti, mutta olen kasvanut banjoon kiinni. 41-43 Old Time Banjo.indd 43 27.11.2018 20.54. www.riffi.fi 6/2018 43 Dave Klas – banjopunkin kotimainen pioneeri Kotimaisista old time -tekniikkaa käyttävistä banjisteista mielenkiintoisin hahmo lienee Dave Klas, jonka Slack Bird -duon toinen jäsen on laulaja-haitaristi Susanna Leppänen. Levyja keikka-arvioissa yhtyeen tyyliä on kuvattu mm. Varsinkin Slack Birdin alkuaikoina soitin suuremman osan keikoista soolona, joka on osaltaan vaikuttanut soittotyyliini: pyrin täyttämään komppikitaran tontin ja samaan aikaan soittamaan melodian selkeästi pitäen kuitenkin kiinni clawhammerin perinteistä. Kirjoitin toiveeni Pisgahille ja he toimivat sen mukaisesti. karjalaisista kansansävelmistä. Pidän siitä vanhanajan soundista, jonka nauhattomat nylon-kieliset banjot tuottavat. Banjon sustain on yllättävänkin hyvä open backiksi ja soundi on hyvin muriseva, etenkin kun sen virittää tupla C -vireeseen (g C G C D).Tuosta murisevasta dronesta onkin tullut olennainen osa Slack Birdin soundia. Työbanjona minulla on nykyään Pisgah Banjo Companyn pähkinäpuusta valmistettu ja ns. – Niitä on minulla tällä hetkellä neljä kappaletta, kaikki 5-kielisiä. ’karjalaiseksi folk punkiksi’ ja Daven banjonsoittoa taas kutsutaan usein maaniseksi ja shamanistiseksi. Clawhammer on myös mainio tyyli yksinsoittamiseen, sillä se mahdollistaa kompin ja melodian soittamisen samanaikaisesti. Oikein mainio hintaansa nähden, mutta resonaattoribanjot ovat painavia pelejä ja tämäkään yksilö ei ole poikkeus. Dave kertoo, että päätös ryhtyä banjistiksi ei oikeastaan ollut mikään päätös vaan seurausta tapahtumista. Ensimmäinen oli Recording Kingin resonaattoribanjo. – Tarkoitus oli hankkia banjo vain sävyttämään paria biisiä Slack Birdin ensimmäiselle seiskatuumaiselle, mutta enpä silloin olisi uskonut, että banjosta tulisi iloni ja työni. dobson-toneringillä varustettu open back. Joel ohjasi Laurelin syvälle Appalakkien modaalisten viulusävelmien maailmaan ja Laurel Premo soittaa niitä Chuck Leen rakentamalla banjolla, jonka tumma syvä ääni soveltuu hyvin melodiseen clawhammeriin. Miehensä Michael Beauchamp-Cohenin kanssa esiintyvä Laurel opiskeli joitakin vuosia sitten Sibelius akatemian kansanmusiikkilinjalla puolen vuoden ajan mm
Toisaalta se ei ollut mikään iso takaisku, koska tuon ajan muusikot eivät välttämättä kaivanneet uusia ja säihkyvän kiiltäviä kamoja, vaan etsivät tieten tahtoen laitteita jotka olivat saaneet jo valmiiksi osumia keikoilla. Myymälästä kasvoi hyvin nopeasti Lontoon suurin tekijä käytettyjen soitinten ja vahvistimien osalta, ja asiakkaat jonottivat päästäkseen sisään. – 1968 hippiliikkeellä oli tiukka ote nuorisosta ja se antoi kyllä melkoisen piristysruiskeen Lontoon siihen asti niin ankean harmaaseen ilmeeseen. Paikka oli aivan kaameassa kunnossa ja vaikka miten koetimme kunnostaa ja puunata sitä, niin ihan kämäisenä se silti pysyi. Autot olivat pääasiassa olleet mustia, rakennukset väreiltään mitäänsanomattomia. Minusta se näytti hyvältä ja annoin kaupalle nimeksi Orange. Ja kaikki lähti luistamaan kuin rasvattu. Samalla aukeni mahdollisuus haastatella Orangen perustajaa, toimitusjohtajan roolissa yritystä yhä luotsaavaa Cliff Cooperia. Puodin väritys natsasi ajan henkeen. – No, ei siinä pitkään mennyt, kun naapuruston muut kauppiaat ja kaupungin viranomaiset olivat vaatimassa minua palauttamaan koko puodin alkuperäisiin väreihin. Tarina alkaa svengaavan vuosikymmenen ytimestä, Lontoosta, jonka henkinen ilmapiiri vapautui hiljalleen sodanjälkeisestä harmaudestaan tehden tilaa uudelle kulttuurille sen kaikilla sektoreilla. Pikkuhiljaa ne vaatimuksetkin siitä laantuivat. Tosin Fenderin, Gibsonin ja Marshallin kaltaiset isot tekijät eivät suostuneet myymään minulle mitään, joten kauppa pyöri käytettyjen laitteiden myynnillä. – Mutta sain kuin sainkin lainattu 50 puntaa, joilla sain ensimmäisen liikkeeni avattua Lontoon New Compton Streetille, aivan keskelle Sohon hulinaa ja vilinää. Brittipop ja -rock olivat luoneet perustan vallanku mouks elle, joka imi pyörteisiinsä yhä uusia tulijoita. Rakennus oli itseasiassa määrätty purettavaksi, joten vuokra oli mitätön eikä minulla muuhun olisi varaa ollutkaan. Visuaalisesta ilmeestä tuli luonteva osa myös Orangen imagoa, jolla se yhtäältä sulautui 60-luvun lopun henkeen ja toisaalta erottui samalla kilpailijoistaan ulkoisesti. 44 www.riffi.fi 6/2018 J os 1950-luku olikin ilmeeltään vielä mustavalkoinen, niin 60-luvun jälkipuolisko suorastaan räjäytti värit. Olin nuori ja uhmakas, enkä mielestäni ollut tehnyt mitään väärää, joten annoin oranssin olla. – Ei se helppoa ollut, Cooper muistelee. Maalin päälle vedimme kirkkaan lakan, mikä teki pinnasta mukavasti hohtavan. 44-48 Orange.indd 44 28.11.2018 21.38. Cliff Cooper, tuolloin nuori elektronikkainsinööri, eli keskellä suurta murrosta, uutta ajan soundia diggaillen ja palaen halusta perustaa oma musiikkiliike ja studio. TEKSTI: LARS MULLEN KUVAT: LARS MULLEN, ORANGEN ARKISTO Orange – 50 vuotta värikästä soundia! Lars Mullen, kirjeenvaihtajamme Brittein saarilla, sai poikkeuksellisen tilaisuuden päästä vierailulle perinteikkään vahvistinvalmistajan aarrekammioon, johon koottu kokoelma sisältää vahvistimia firman alkuajoista asti, mukana myös erittäin harvinaisia malleja. Cliff Cooper ja Omec Digital 1975. Maalasin vielä sanan seinään psykedeelisin kirjaimin ja koristelin sen tyyliin sopivilla väreillä. Sana uudesta liikkeestä alkoi levitä ja sain nopeasti asiakkaita. Ja sitten yht’äkkiä joka puolella jengi tanssii kaftaaneissaan, kirkkaan väriset paidat yllään, Hare Khrisnaa veisaten… Päätin vain hypätä mukaan trendiin ja maalasin koko kaupan oranssiksi, mikä sivumennen sanoen oli silloin ja on edelleen lempivärini. Poppareiden ja rockareiden hiukset kasvoivat uusiin pituusennätyksiin, ja musiikki kukoisti mitä monimuotoisimmin rönsyin
Vaikka käytettyjen laitteiden myynti veti siimana, Cooperin mielessä poltteli edelleen halu rakentaa omia vahvistimia niin kitaralle ja bassolle kuin PA-käyttöönkin. Niinpä ne kaikki ohjautuivat meille rupattelemaan mukavia ja jammailemaan puodissa. Marc Bolan, Eric Clapton, Peter Green, Brian Jones, Paul Kossof, John Lennon, 44-48 Orange.indd 45 28.11.2018 21.38. Pitkätukkien joukossa viihtyivät myös tuon ajan nimekkäimmät soittajat genrestä riippumatta. Vahvistin sai vuosien saatossa myös kuvaavan lempinimen ”Pics Only”, koska säätimien nimikoinnissa käytettiin tekstin sijasta symboleita, jotka ovat säilyneet melko vähäisin muutoksin aivan nykyaikaan saakka. Osansa oli myös kilpailijoiden kömpelyydellä. Se oli verraten helppo homma, koska olin opiskellut elektroniikkaa. Niinpä ryhdyimme valmistamaan laitteita itse, ja 1971 lanseeraasimme Orange Plexin. – Minusta tuntui, että kaupalle pitäisi saada joku oma tuotemerkki, ja ryhdyin suunnittelemaan kitaravahvistinta. Vauhdikkaan alun jälkeen Orangen nimi tunnettiin laajalti, eikä kaupan sijainti Lontoon ytimessä ainakaan jarruttanut menestystä. Neljä kirkkain värein maalattua beach buggya huristeli ympäri Lontoota ilosanomaa levittämässä, Cooper muistelee. – Muissa Lontoon musiikkikaupoissa oli töissä solmiokaulaisia herrasmiehiä, jotka eivät oikein suvainneet pitkätukkia liikkeisiinsä. Kellarissa svengaa Orange Plexi oli ratkaiseva virstanpylväs yrityksen historiassa ja se määritti suunnan sekä rouhealle ominaissoundille että tunnistettavalle ulkonäölle. Sitten oli kuitenkin löydettävä joku, joka voisi valmistaa vahvistimia, ja sitä varten otin yhteyttä Radio Craftin Mat Mathiakseen, joka valmisti Pohjois-Englannissa vahvistimia omalla Matamp-merkillään. Kitaristit antoivat todella rohkaisevaa palautetta meille, ja siinä sitten kävi ilmeiseksi, ettei Mat pysty valmistamaan niin paljon vahvistimia kuin me saisimme myydyksi. Hän suostui puuhaan sillä ehdolla, että vahvistimiin laitetaan meidän kummankin nimet näkyviin ja se passasi minulle vallan mainiosti. Puskaradio toimi, mutta kyllä mainetta hankittiin myös omin toimin. – Meillä oli myös aivan loistavia markkinointikikkoja, kuten kuuluisat Orangen ranta-autot yhteen aikaan
Aika toi kuitenkin pelikentälle jälleen uudenlaiset haastajat, tehokkaat ja kompaktit kombot. Aika pian palasimme ison mittakaavan tehdastuotantoon. Tuolloin 1970-luvun puolivälissä farkkukankaan ja nahan yh44-48 Orange.indd 46 28.11.2018 21.38. Orange vastasi tuohon huutoon Hustler-sarjalla, johon kuului kaksi 60-wattista komboa, 12-tuumaisella kaiuttimella oleva malli kitarakäyttöön ja 15-tuumaisella kaiuttimella ja refleksikotelolla toteutettu malli bassolle. – Samalla aikakaudella teimme niin ikään 150-wattisen, monikanavaisen Jimmy Bean -transistorivahvistimen, jossa oli monia suurenmoisia ominaisuuksia. Pankkikaan ei lähtenyt lainoittamaan tuotekehitystä ja niin meidän piti jatkaa OMECin nimissä puolijohdepuolella. – Oasis oli lähdössä kiertueelle U2:n kanssa ja Noel, joka tykkää ajaa vahvistinta aina täysillä, kaipasi lisää muroa soundiinsa, Emsley muistelee ja jatkaa: – Tein Noelin pyynnöstä useita muutoksia etuasteen kytkentään sekä vaiheenkääntäjään ja se toi säröytymiseen lisää Jimmy Page, Keith Richards ja Frank Zappa olivat kaupan väelle tuttuja vieraita, ja Peter Greenin Fleetwood Mac oli ensimmäinen bändi, joka teki kiertueensa kokonaan Orangen kamoilla. Valmistimme sitä nimellä OMEC eli Orange Music Electronic Company ja mielestäni oli tärkeätä saada mukaan puolijohteisiin ja digitaalitekniikkaan viittaava sana Electronic, jotta uudet mallit erottuisivat selkeästi putkivahvistimistamme. Suhde brittipopin pelastajaksikin kutsuttuun Oasikseen syveni. Tuotannon nostaminen ei kuitenkaan käynyt yksinkertaisesti. Kolmella jalalla piirikortille juotettava transistori muutti asetelmat kertaheitolla. – Noel Gallagher käytti Orangen vahvistimia jo varhaisilla Oasiksen levyillä, mutta halusi sitten tiettyjä muutoksia soundiin. – Noihin aikoihin paine etsiä uudet tilat alkoi olla ankara, kiinteistöhän oli ollut purku-uhan alla jo koko toimintamme ajan. Sinne päästäessä Cliff Cooper oli avannut Lontoon muodikkaalle Denmark Streetille useita musiikkiliikkeitä joiden joukossa olivat mm. En vieläkään tiedä miksi se ei menestynyt, se kumminkin näytti puolistäkkinä mainiolta denimpintoineen ja vasikannahalla päällystettyine päätyineen. Lanseerasimme kokonaisen sarjan 150-wattisia transistorivahvistimia instrumenttija PA-käyttöön. Se oli sopiva homma Adrian Emsleylle, alkujaan lontoolaiselle moottoripyörälähetille, jolla oli niin valtava tietovaranto ja kokemus putkivahvistimien korjaamisesta, että tarjosin hänelle töitä meiltä. Siinä oli seitsemän soundiin vaikuttavaa säätöä, joiden asetukset voitiin tallentaa neljään eri muistipaikkaan. Uusiin tiloihin siirryttyään Orange jatkoi vahvistimien valmistusta pieninä sarjoina aina 90-luvulle asti, jolloin kehä kiertyi eräässä mielessä umpeen. – Brittipopin uusi nousu oli meille käännekohta, oikeastaan kuin uudestisyntyminen. Ja jollei aaltoa voi väistää, pitää hypätä sen selkään. Olin alkuun ajatellut, että paikka voisi olla meillä muutaman vuoden, sitten suunnitelma vaihtui ensin viideksi vuodeksi ja venähti lopulta kymmeneksi ennen kuin meidät komennettiin häipymään 1978. Mutta horisontista oli nousemassa uusi aalto, jonka voimaa kukaan ei osannut ennustaa. – Hustler-sarja oli firmalle jälleen tärkeä onnistuminen emmekä pystyneet valmistamaan niitä niin paljon kuin kysyntää olisi ollut, Cliff Cooper muistelee. – Vahvistin oli todella uraa uurtava ja huimasti aikaansa edellä. ”Hanks”, The Bass Shop ja The PA Shop. Ja aivan kuten Compton Streetillä aikanaan, maan musapiireissä poreili mukavasti. – Emmehän me osanneet mitenkään ennustaa, että 70-luvun puolivälissä tänne laivataan transistorivahvistimia, jotka vetävät maton käsintehtyjen putkivahvistimien alta niin täydellisesti. 46 www.riffi.fi 6/2018 disteleminenhän oli ihan tavanomaista, kaikilla oli päällään sellaisia vetimiä. Orangen soundi nousi kokonaisen uuden muusikkopolven tietoisuuteen, kun suositut bändit ja Noel Gallagherin tapaiset soittajat kiersivät ympäri maailmaa ja käyttivät keikoilla meidän vahvistimiamme. Ja sitten jotain aivan toisenlaista 1973 Orange porskutti kokka vaahdossa eteenpäin ja menoa siivitti melkoinen armada soittajia, jotka luottivat perinteiseen brittisoundiin a la Orange. Siitä minä sen ideankin sain. Kellaripajassa takoivat musiikkiaan julkaistavaan muotoon myös esimerkiksi Robin Gibb, John Miles, Mickie Most sekä Brian Wilson Beach Boys -yhtyeineen. Sen sisuksissa oli kuitenkin mikropiirejä, jotka olivat tuolloin hillittömissä hinnoissa, eikä vahvistin sellaisenaan ollut mitenkään kaupallisesti kannattava hanke. Kaupan alakertaan rakennetussa studiossa riitti niin ikään asiakkaita ja muuan Stevie Wonder tallensi siellä erään Supersticious -nimisen kipaleensa – Orangen kamoilla tietystikin. Yhden aikakauden loppu Vuosikymmenen lopulle tultaessa hippiajat ja psykedelia olivat jääneet kauas taa ja Orangen oli aika päivittää ulkonäköään. Peter Hamiltonin suunnittelema 150-wattinen OMEC Digital oli 1974 itse asiassa sitten maailman ensimmäinen digitaalisesti ohjelmoitava kitaravahvistin. Logo pantiin uusiksi, vahvistimista tehtiin solakampia ja perinteinen rusehtava kaiuttimen etuverkko väisti mustaa etukangasta. – Inhosin niiden soundia, mutta ne olivat suosittuja ja kävivät kaupaksi, joten pitkään pohdittuani päädyin siihen ajatukseen, että tarvitsimme oman transistorimalliston pärjätäksemme kilpailussa
140-wattinen ADHTC, joka oli AD140-bassovahvistimesta johdettu kaksikanavainen erikoispainos kitaralle. Ensimmäinen malli julkistettiin 2003 ja speksiin kuuluu yksi kanava perinteisen rouheata Orangen säröä, ja toinen kanava lasin kirkasta ja dynaamista putkisoundia. nen Orange 120 PA -vahvistin 70-luvulta ovat nykyisin keräilykamaa. Pään avasi yhdellä Celestion G12 H30 -kaiuttimella ladattu kombo. että päätettä tarvisisi luukuttaa niin rajusti ja siihen tarpeeseen suunnittelin Thunderverbin. Thunderverb oli myös ensimmäinen Orangen vahvistin, jonka kakkoskanavassa on Shape-säätö antamassa laajan kirjon erilaisia puhtaita ja säröisiä sävyjä. Se on mainio yleispätevä vahvistin, mutta erityisen sovelias raskaamman genren ja etenkin seitsenkielisen soittajille, jotka halusivat enemmän kontrollia etuja pääteasteen toimintaan. Rockerverbin otti omakseen jälleen joukko nimekkäitä soittajia, joista tunnetuimmat linevät Slipknotin Jim Root, sekä Madonnan kitaristi Monte Pitman, jolle Orangen Custom Shop valmisti erikoistilauksena kaksi purppuraisina kimaltelevaa nupin ja kaapin yhdistelmää vuoden 2006 maailmankiertueelle. Alkuperäiset AD80ja AD280+-vahvistimet ja jopa varhaiMonte Pittmanille tilauksesta suunniteltu purppurastäkki kiersi Madonnan turneella. Ne saivat alan lehdistöltä suitsutusta sekä palkintoja, ja nostivat Orangen jälleen vahvistinmaailman kärkiryhmään. Uuden vuosituhannen soundi Pinttyneinkin rokkari tarvitsee aika ajoin pikkuisen puhdasta soundia ja tämä oli Orangella tiedossa, kun Rockerverb-sarjaa suunniteltiin. www.riffi.fi 6/2018 47 kipinää. 44-48 Orange.indd 47 28.11.2018 21.38. Vuotta myöhemmin sarjaan lisättiin Custom Shop -ver siot kitaralle ja bassolle, ja 2001 valmistettiin rajoitettu sarja ADvahvistimia kokonaan käsityönä, mukana mm. Sitä kautta muotoutui samalla OTR-nupin perusta. Asiaa auttoi sekin, että esimerkiksi Jimmy Page soitti AD30-vahvistimella Black Croves -kiertueensa. Mutta annetaan Adrianin jatkaa: – Kitaristit kyselivät meiltä enemmän etuastesäröä, ilman Aivan toisen tyyppinen Tiny Terror -mallisto tuotiin markkinoille 2006 ja se kuuluu kiistatta Orangen menestyksekkäimpiin vahvistinsarjoihin. Toinen esimerkki Custom Shopin tilaustyöstä: Englannin lipun väreihin viimeistelty Rockerverb 50 Mk II. Tälle mallille löytyi niin kovasti kysyntää, että se lisättiin pysyvästi Orangeen kaiken aikaa paisuvaan katalookiin. 1998 Orange lanseerasi uuden AD-malliston, johon kuului 30-wattisia nuppeja ja 15-wattisia komboja
Meillä on Amerikassa oma tytäryhtiö ja vahvistimiamme myydään 110 eri maassa. Orangen mukaan se onkin ”täydelinen muusikon tietokone”. Vietämme 50-vuotisjuhlia tänä vuonna ja rakennamme juuri Kiinaan jo kolmatta omaa tehdastamme. Sittemmin kompaktien ja helposti siirreltävien vahvistimien kysyntä on vain kasvanut. Jossain vaiheessa tokaisin, että aion suunnitella putkivahvistimen, joka mahtuu A4-paperiarkille. Ja tuloillaan on kohta puolin myös erittäin innovatiivisia uusia vahvistimia niin kitaralle kuin bassollekin. Se herätti tietysti armotonta raakkumista. Alussa oli vain pieni idea, jonka olemme saaneet kasvamaan globaalisti merkittäväksi tuotemerkiksi. 48 www.riffi.fi 6/2018 Tiny Terror on jälleen Adrian Emsleyn käsialaa, mutta suunnitteluprosessi ei ollut se tavanomaisin tarina. OPC on ladattu itsenäisesti toimivalla mallintavalla ohjelmistolla ja siinä on 24-bittisin muuntimin varustetut liitännät niin kitaralle kuin mikrofonillekin. Vaikka se ei mikään klassikko ainakaan toistaiseksi vielä ole, se on kuitenkin mainio esimerkki siitä valppaudesta, jolla yritys on pyrkinyt vastaamaan kitaristien alati muuttuviin tarpeisiin ja toiveisiin. 44-48 Orange.indd 48 28.11.2018 21.38. Cliff Cooper ei edelleenkään heittäydy lepäilemään eilisen saavutuksilla vaan katsoo edelleen eteenpäin kohti uusia innovaatioita. Tulevaisuus on jo alkanut Putkivahvistimilla on edelleen paikkansa, mutta tulevaisuus on silti jo nykyisyyttä sekin. Olemme onnistuneet pysymään ajan hermolla ja olemaan luotettavia, säilyttämään oman persoonallisuutemme ja identiteettimme. Kyllä tämä ensirakkaus kestää, Cooper kuittaa haastattelun lopuksi. Vahvistimien rinnalle olemme tuoneet muita innovatiivisia tuotteita kuten maailman ensimmäisen Twister-kaapelin sekä uuden kaksikanavaisen etuvahvistimen akustiselle kitaralle. Crush-sarjan bassoja kitarakombot kuuluvatkin tätä nykyä yrityksen myydyimpien mallien joukkoon. Mutta minullapa on edelleen tallessa prototyyppi ja alkuperäiset piirustukset ja kyllähän se pirulainen mahtui ihan nätisti A4:n kokoiselle alalle. Etäältä katsottuna Orange OPC näyttää ihan tavalliselta harjoitusvahvistimelta, mutta tosiasiassa se on enemmänkin sukua desktop-tietokoneelle. – Istuimme iltaa ystävien kanssa 2005 NAMM-shown aikaan ja kittasimme siinä illan mittaan melkoisen määrän alkoholia. u https://orangeamps.com/ https://www.facebook.com/OrangeAmps/ https://www.instagram.com/orangeamplifiers/?hl=en Adrian Emsley esittelee Tiny Terrorin prototyyppiä. – Olen ylpeä Orangesta. En missään vaiheessa ole menettänyt enkä menetä intohimoa laadukkaiden vahvistinten valmistamiseen. Orange tunnetaan laadukkaista tuotteistaan ja olemme saaneet kolmesti Kuningattaren vientipalkinnon
Käytännössä sopiva hahlo löytyi siroimmillekin tele-tyyppisille nupeille siinä missä Gibsonin isoille kulmikkaille malleille ja muille siltä väliltä. Sen jälkeen uusi napin painallus aloittaa kielten selaamisen jälleen alimmasta. Käytännössä valikoimasta saa koostettua kitaran yleisimmät avovireet ja soittimen koko viritystä voi laskea puolitai kokosävelaskeleen verran alemmas. Puoliautomaattisessa moodissa luonnollinen virittäjä kertoo koneelle yksitellen mitä kieltä aio taan seuraavaksi virittää. Ison soitinkokoelman aktiivikäyttäjälle T2 voisikin olla mainio apuri. Jos lähtötilanne on pahasti pielessä tai on vahinkolaukauksen seurauksena menty reilusti metsään, kone jatkaa mielellään kohti lähintä saman nimistä säveltä. T2:n muistiin voi tallentaa myös yhden poikkeusvireen Custom-nimikkeen alle. Yhtään kieltä en kokeilun aikana saanut kuitenkaan katkeamaan, vaikka aika korkeissa vireissä välillä huideltiinkin. Jokaiselle kielelle on ennakkoon valittu tietty Jowoom T2 Smart Tuner – automaatilla vireeseen. Vaikka T2 erottaa sujuvasti toisista alimman ja ylimmän kielen E-sävelet, niin muutoin se ei oktaavialoja niin tarkasti noteeraa. T2 osoittautui varsin näppäräksi vekottimeksi. Inhimilliset erehdyksetkin se hoksaa aika nokkelasti – jos kojeen on asettanut vaikkapa D-kielelle ja näppää sitten ajatuksissaan jompaa kumpaa viereistä kieltä, Jowoom saattaa nytkähtää pikkuisen, mutta asettuu sitten aloilleen eikä lähde turhaan veivaamaan. Referenssinä T2:lla on A-sävel 440 Hz, eikä asetusta voi ilmeisesti muuttaa toiseksi. www.riffi.fi 6/2018 49 RIVAKAT TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVA: LAITEVALMISTAJA Hinta: 69 E Lisätiedot: R-JAM Group • www.r-jamgroup.fi B i-bip sanoo kohtuullisen siro ja mukavasti käteen istuva viritysmittarin ja akkuvääntimen yhdistelmä, kun kitaran kieli on sen mielestä sopivan piukalla. Viritysmittareista tutun värikoodauksen ohessa koje ilmoittaa poikkeaman myös prosenttilukemana. Pikakelauksesta on iloa myös kieltenvaihon yhteydessä, kun vanha setti on saatava pois ja uudet kielet kiristettyä osapuilleen oikealle hollille ennen tarkkuusviritykseen siirtymistä. Valinta on syytä muistaa tehdä ennen kuin asettaa kojeen seuraavan kielen viritysnupille ja näppää kieltä – T2 näet luottaa sokeasti ihmisen älykkyyteen eikä mieti onko esimerkiksi D-kieli tarkoitus tosiaan kiristää ylös A-säveleen vai olisiko ohjastaja nyt tosiaan unohtanut päivittää valinnan edellisen kielen jälkeen. Yhden yksittäisen soittimen ylläpitoon en nykyisillä soittomäärillä lähtisi väännintä hankkimaan, mutta vilkkaimpina vuosina kielten kulutus oli toista maata ja niinä aikoina tällaisellekin laitteelle olisi ollut selvää tilausta. Virittäminen T2:lla vaatii silti totuttelua ollakseen tehokasta – siinä missä minkä tahansa muunkin työkalun käyttö. Sitä ennen se saattaa lonksutella joitakin kertoja pikkuisen yli tai laskea hitusen liikaa löysän puolelle. määrä vaihtoehtoisia säveliä, joista käyttäjä sitten valitsee omaan Custom-palettiinsa sopivan lajitelman. Toimintojen rajaukset on tehty järkeväti ja pienen tutkailun jälkeen asetukset löytyvät kohtuullisen näppärästi. ••• Täysautomatiikalla Jowoom tunnistaa omatoimisesti mitä kieltä pelimanni milloinkin näppää ja ryhtyy toimiin samoin tein. Puuhan aikana täsmäystä voi tarkastella kahvaan upotetusta selkeästä näytöstä. ••• Jowoom T2 toimitetaan yhdellä kiinteällä vääntimen päällä, jossa on kaksi ristikkäistä, erikokoisille ja -muotoisille viritysnupeille sopivaa hahloa. Mukana tulee myös kiinteään päähän pujotettava lisäpala, jossa on vastaavat hahlot toisenlaisia viritysnuppeja varten. Virityksen puhtaudessa Jowoom tuottaa aivan tasaveroista jälkeä ulkoiseen viritysmittariin ja näppisäätöön verrattuna. Kun T2 sitten on piipannut tyytyväisyyttään, on aika siirtyä seuraavan kielen kohdalle. u 49-51 Rivakat.indd 49 28.11.2018 21.36. Kitarasta riippuen koneistoja on lavan yhdellä tai kahdella puolella ja jonkin verran piti alkuun tuumailla millaisen otteen kahvasta ottaa, jotta vääntimen saa kätevästi kääntymään sopivasta kulmasta sijoilleen. Lääke löytyy upja down-painikkeista, joilla voi kelata vapaasti kieltä kireämmäksi tai löysemmäksi silloin, kun ollaan kaukana tavoitteesta. Kielet valitaan järjestyksessä alimmasta alkaen ja ylimpään edeten
Palvelevat jälleenmyyjämme: St.Paul´s Sound Musacorner Soitin-Laine DLX Deluxe Music Mikrofonikauppa.fi F-Musiikki Markun Musiikki Kouvolan Musiikki Oivalliset rumpukirjat pukinkonttiin – tietysti JOULUHINNOIN! Tilaa kätevästi suoraan Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi Tommi Rautiainen: GROOVE IN – avaimet svengaavaan komppiin ja tyylikkäisiin filleihin. Yksinkertainen idea, josta on tehty kerrassaan loistava työkalu. Mukana DVD ja CD. 20 € (+ pakkausja postituskulut* 8,50 €) * Pakkausja postituskulut kattavat yhden kirjan lähetyksen. Kun raaka-aineet ovat kunnossa, ei juuri muuta välttämättä edes tarvita. ••• Taidokas kaikujen käyttö on hienon miksauksen suola ja pippuri. 10 € (+ pakkausja postituskulut* 8,50 €) Teemu Vuorela: FLAM OUT – tekniikka haltuun, harjoittelua rudimenttien kautta. Samansuuntaiset havainnot ja laatumääreet pätevät viiteen muuhunkin efektiohjelmaan, mutta niiden kohdalla paletti on vielä paljon laajempi. Eventide SP2016 sopii tähän logiikkaan juuri jetsulleen. Mukana CD-levy. Minimaalinen särö ja suora vaihevaste. u www.msonic.fi RADIAL JDI Lujatekoinen, passiivinen stereo-DI-boxi Jensenin muuntajalla. Stereo Room, Room ja Plate – siinä kolme peruskaikua, joiden tarjoajista ei tällä plugin-aikakaudella ole varsinaisesti pulaa. Ei ällistytä määrällä, mutta hätkähdyttää soundillaan. ••• Position-parametri on käytettävissä viiden kaikutyypin kanssa. Näillä työkaluilla, Position-säätö mukaanlukien, saa kaiun istumaan miksaukseen todella nätisti. Mitä lähemmäs mennään sitä selkeämmäksi alkuperäinen ääni käy, kun varsinainen jälEventide SP2016 – kaikuja kolmen vuosikymmenen takaa kikaiku jää ikäänkuin kuulijan taa ja suora ääni ensiheijastuksineen nousee enemmän esiin. Itse kaiku säilyy samana, mutta kuulovaikutelma muuttuu samaan tapaan kuin todellisessa tilassa kävisi silloin, kun kaikuisan salin takaosasta siirrytään eteen esiintyjän luo. 25 € (+ pakkausja postituskulut* 8,50 €) Juha Tanninen: BRAZIL – sambaa ja bossa novaa rumpusetille sovitettuina. RADIAL KEY LARGO Samassa jämäkässä kuoressa stereo DI-boxi, kontrollipedaali ja monikanavainen keyboardmikseri. RIVAKAT Listahinta 249 $ (kirjoitushetkellä tarjouksessa 79 $) Lisätiedot: Eventide • www.eventide.com TEKSTI: LAURI PALOPOSKI T uore AU/VST-plugi sisältää kolme erityyppistä kaikuohjelmaa, jotka on poimittu 1980-luvun SP2016-räkkilaitteesta. Ja sitähän Eventidella on. Askeettisen näköisen SP2016:n parametrien joukossa on ensinnäkin mielenkiintoinen Position-säädin, jolla kuulijaa voi liikuttaa kaikukentässä lähemmäs äänilähdettä tai kauemmas siitä. Diffusion-parametri muokkaa kaiun yleisilmettä tehokkaasti, ja lisää muunteluvaraa löytyy eq-osastolta, jossa säädetään neljällä liu’ulla bassoja diskanttileikkurin rajataajuudet ja vaimennusmäärät. Se on yksinkertainen käyttää ja kuulostaa erinomaiselta. 49-51 Rivakat.indd 50 28.11.2018 21.36. Mukana kaksi CD-levyä. Jos joukosta haluaa nousta esiin, täytyy olla jotain omaperäistä tarjottavaa. Useamman kirjan sisältävän paketin postimaksu määräytyy painon mukaan. Poikkeuksen tekee perinnepuolen pelkistetty HiDensity Plate, jossa on ainoastaan kolme säätöä: mix, pre-delay ja decay. Vaikuttaa ensialkuun vähäiseltä, mutta kun hetken syventyy asiaan, havahtuu huomaamaan miten hämmästyttävän paljon yhdestä ja samasta kaiusta löytyy käyttökelpoista ja moneen muotoon muunneltavaa väriä, kun itse algoritmi säätimien taustalla on koodattu taiten
Mukana kaksi CD-levyä. Sellainen muodostuu, kun kahden sähköverkkoon kytketyn audiolaitteen välille kytketään äänikaapeli, jota myöten kahden eri sähkösyötön välinen jännite-ero pyrkii purkautumaan. Mukana CD-levy. 20 € (+ pakkausja postituskulut* 8,50 €) * Pakkausja postituskulut kattavat yhden kirjan lähetyksen. Siinäpä se. Käyttövirtaa rasia ei tarvitse, audiosignaali tekee matkaa ihan omalla voimallaan. RADIAL KEY LARGO Samassa jämäkässä kuoressa stereo DI-boxi, kontrollipedaali ja monikanavainen keyboardmikseri. Mukana DVD ja CD. RIVAKAT TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVA: LAITEVALMISTAJA Hintaluokka: 80 E /100 E (jakki/ XLR-liitännöin) Lisätiedot: Musiikki Silfverberg • www.musiikkisilfverberg.fi www.msonic.fi RADIAL JDI Lujatekoinen, passiivinen stereo-DI-boxi Jensenin muuntajalla. Isoissa PA-järjestelmissä ilmiö on tuttu, kun backline kytketään omaan sähkösyöttöönsä ja monitorointi sekä PA omiinsa. u Oivalliset rumpukirjat pukinkonttiin – tietysti JOULUHINNOIN! Tilaa kätevästi suoraan Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi Tommi Rautiainen: GROOVE IN – avaimet svengaavaan komppiin ja tyylikkäisiin filleihin. ••• Juuri tästä on kyse Ebtechin HE-2:ssa. Hurina alkaa tyypillisesti viimeistään silloin, kun ensimmäisen backlineen kytketyn soittimen signaali jaetaan myös PA:lle. Valmistajalla on erikseen versiot myös XLR-liittimillä sekä 8-kanavan räkkiviipaleina. Kokeilun yhteydessä eliminoin EH2:lla myös hurinan, joka syntyi kun jaoin etuvahvistimen jälkeen sijoitetulla efektilaitteella signaalin stereoksi kahdelle eri kitarakombolle. Toisen haaran kulku Ebtechin kautta hiljensi brummin tehokkaasti. Rasia sisältää tulot ja lähdöt kahdelle kanavalle, ja TRSjakkien takana oleva passiivinen muuntajakytkentä soveltuu niin balansoidulle kuin balansoimattomillekin signaaleille. Perinteisessä passiivisessa ratkaisussa käytetään lisäapuna muuntajaa, jolla myös audiojohtimet saadaan galvaanisesti erotettua toisistaan. 49-51 Rivakat.indd 51 28.11.2018 21.36. Jos vastaava tilanne syntyy äänentoistojärjestelmän jossakin muussa kytkennässä, otetaan Ebtech HE-2 – pörinät pois! avuksi usein erotusmuuntaja tai käytetään esimerkiksi saliäänen ja monitoroinnin väliseen signaaleiden jakoon splittereitä, joissa on valmiina maatonerotus jompaan kumpaan suuntaan lähteville signaaleille. HE-2 on suunniteltu plugijohtojen kanssa käytettäväksi ja se sopii kahden laitteen välisen audiokytkennän erottimeksi, kunhan ne keskustelevat keskenään linjatason signaalilla. Koska näin käy tämän tästä, kuuluu DI-boksien sekä vahvistimien linjalähtöjen vakiintuneisiin ominaisuuksiin kytkin, jolla audiomaatto katkaistaan yhdestä lähtevästä signaalista. Matala hurina tai ikävästi pärisevä staattinen pörinä saattaa johtua äänilaitteen vaatimattomasta virtalähteestä, viasta tai kehnosta toteutuksesta laitteen sisällä, tai sitten ihan perinteisestä maalenkistä. Useamman kirjan sisältävän paketin postimaksu määräytyy painon mukaan. Hurinaa ei siis suodateta pois, vaan se estetään katkaisemalla siltä etenemisreitti. Minimaalinen särö ja suora vaihevaste. Palvelevat jälleenmyyjämme: St.Paul´s Sound Musacorner Soitin-Laine DLX Deluxe Music Mikrofonikauppa.fi F-Musiikki Markun Musiikki Kouvolan Musiikki E rotusmuuntaja ei kuulosta hirveän innostavalta laitteelta, mutta silloin kun sitä tarvitaan, se on korvaamaton. 10 € (+ pakkausja postituskulut* 8,50 €) Teemu Vuorela: FLAM OUT – tekniikka haltuun, harjoittelua rudimenttien kautta. Tietokoneen äänikorttien, dj-asemien ja kosketinsoitinten lähdöt lienevät tyypillisiä tapauksia, joissa EH-2:n puhdistavaa vaikutusta saatetaan tarvita. 25 € (+ pakkausja postituskulut* 8,50 €) Juha Tanninen: BRAZIL – sambaa ja bossa novaa rumpusetille sovitettuina
Tuumaa kookkaampikin löytyy. Zildjian ui virrassa mukana, joten pienin K Sweet -haikka on 15-tuumainen. K Sweet 52-53 Zildjian.indd 52 28.11.2018 18.33. Näihin pelteihin saattaa rakastua ensisilmäyksellä – ainakin jos on perso ”makealle”. K-sarjan sävypalettia tummaan, herkkään ja hienostuneeseen suuntaan laajentavan K Sweet -malliston tunnistaa ulkoisesti K-sarjan perinteisestä taontajäljestä sekä hienojakoisesta sorvauksesta. Ohutta ja paksumpaa Rumpumaailman trendivirtauksissa hi-hatit ovat olleet viime vuosina jälleen kasvusuunnassa. 16ja jopa 17-tuumaisten haikkojen yleistyessä on selvää, että ”15 on uusi 14”. Uusi K Sweet -mallisto sisältää tätä kirjoitettaessa kymmenkunta keskimääräistä kookkaampaa mutta ohuempaa symbaalia, jotka valmistaja on suunnitellut täyttämään K-sarjan aiempia soinnillisia aukkoja. TEKSTI: TOMMI SAARELA Zildjian – makeaa mahan täydeltä Zildjian on julkaissut hienostuneen symbaalimalliston rumpaleille, jotka haluavat herrasmiehinä ottaa huomioon yleisön ja soittajatoverien korvat – periaatteella ”vähemmän melua, enemmän sävyjä”. 52 www.riffi.fi 6/2018 Z ildjianin A-sarjassa ohuita Sweet-peltejä on aiemmin tavattu jokunen, ja tänä vuonna myös valmistajan arvokkaampi K-sarja sai nipun vastaavia
Siinä kun keskipaksu ride pelittää edellä mainittuja äänekkäämpäänkin toimintaan, sarjan haikka ei välttämättä palvele parhaalla tavalla vaikkapa kiireistä fuusiotilutusta – vaarana on, että pehmeäsointiseen, ohueen yläpeltiin soitetut nopeat tilut saattavat mennä vähän harakoille. Satsin kookkainta, 20-tuumaista, voi hyvillä mielin käyttää myös pienien puitteiden ride-peltinä, sillä kapulan napse selältä on riittävän selkeä. Kuvut ovat sorvaamattomat. Malliston 21ja 23-tuumaisista rideista oli kokeiltavissa pienempi, joka passasi mukavasti 15-tuumaisen haikan pariksi. www.riffi.fi 6/2018 53 Zildjian K Sweet Hienostunut symbaalisarja • 15" Hi-Hat (564 e ) • 16" Crash (311 e ) • 18" Crash (344 e ) • 19" Crash (399 e ) • 20" Crash (422 e ) • 21" Ride (462 e ) Lisätiedot: EM Nordic Puh. Tämän kuulee heti soundissa, joka on varsin kuiva, selkeä ja matala – mutta pelkästään hyvällä tavalla. Ja vaikka sointi on maltillinen, kaikki se mitä kuuluu on todella hienostunutta. K Sweet Ride on sarjan ainoana kuvustaankin sorvattu, mutta profiililtaan kupu on yhtä laakea kuin muissakin, mikä tuottaa miellyttävän matalan ja selkeän kupusoundin. Makoisat pellit Vaikka K Sweet -sarjan tiedetään menestyksellä palvelleen vähän reippaammassakin soitossa, kokeilun jälkeen oma tuntuma ja suositus tämänlaatuisista soittimista etsiytyy herkuttelevan, hiljaisenpuoleisen soiton suuntaan, jossa sävyt pääsevät esiin kaikessa rikkaudessaan, ja kalliiden peltien rikkoutumisen vaarakin on vähäisempi. Jos poljennan nopeus on kriittinen asia soittajalleen, tuntuma voi alkuun olla hieman hidas. 0207 282 200 • www.emnordic.fi K Sweetin haitsut ovat tarkasti punnittu yhdistelmä varsin ohutta yläpeltiä ja selvästi ylipainoista alapeltiä. Hienommalla otteella Hi-hatien tapaan K Sweet -sarjan komppipellit ovat kookasta sakkia. 19-tuumainen on isoveljeensä nähden selvästi leimallisemmin crash, ja 18-tuumainen jo mitä mainioin jokapaikan aksenttipelti, joka tarjoaa sopivassa balanssissa nopeaa syttymistä ja täyteläistä sointia. 21-tuumaiseksi keskipaksuksi symbaaliksi K Sweet Ride toimii yllättävän hienosti aksentteihinkin, ilman että sitä tarvitsee piiskata olkavarresta asti saadakseen crash-efektin syttymään halutulla tavalla. Ridesta poiketen sarjan crashit ovat kautta linjan erittäin ohuita – jopa niin, että symbaalien reunat tuntuvat melkeinpä veitsenteräviltä. Yleiskuvailu kokeillun crash-kvartetin soinnista voisi olla ”tumma ja hienostunut”. Toisaalta jalka mukautuu nopeasti, ja ainahan voi tilanteen vaatiessa harkita pikkuisen pedaalijousen kiristämistä. Paksun ja yksinään kirkkaasti soivan alapellin ansiosta polkaisuääni on mukavasti erottuva, ja ilman noin jämäkkää alapeltiä polkeminen voisikin joissain tilanteissa olla turhauttavaa touhua. Tällaista kupua voi huolettomasti käyttää vaikka köyhän miehen lehmänkellona ilman pelkoa siitä, että kenenkään korvia alkaa riipiä tipan tippaa. Näistä päästiin taputtelemaan lähes kaikkia, vain 17-tuumainen puuttui otannasta. Muusta K Sweet -sarjasta poiketen ridet eivät ole erikoisohuita, vaan itse asiassa ”Medium Thin” -vahvuutta. Symbaalin reuna on kuitenkin hyvin ohut, eli malttia matkaan tai pelti saattaa olla äkkiä hieman liian eksoottisessa kunnossa. Sorvaamattomien, laakeiden kupujen avulla ylätaajuudet ja jälkisointi ovat maltillisia, ja crash-efekti syttyy nopeasti, vähällä vaivalla, ja sammuu nopeasti. Soinnin pohja ei myöskään lähde humisemaan hallitsemattomasti oikein millään, vaikka yrittäisi. Kokeilussa oli hi-hat-kaksikon pienempi malli, josta lähtee nupilla matala, siisti ja kiinteä napse, ja kapulan varrella symbaaliparin reunaan kompatessa sointi rikastuu, kirkastuu ja levenee. Kaiken kaikkiaan Zildjian on takonut K Sweet -sarjastaan kovaja tasalaatuisen kattauksen, johon tuskin voi pettyä. Toki ohut pelti samalla humisee napseen alla aika reippaasti. Haikan ja riden tapaan kaikissa crasheissa pienintä myöten kupukin on käyttökelpoista soittoaluetta, mistä on annettava isosti plussaa. Symbaalin virallinen käyttötarve eli aksentti aukeaa varsin leppoisalla kosketuksella. Äänekkäässä ympäristössä kirkasta läpitunkevuutta hakevalle rumpalille ei K Sweet -haikkaa uskalla suositella, tämänlaatuinen instrumentti sopeutuu paremmin volyymiltaan maltilliseen ja nyansseilla herkuttelevaan soittoon. Tulevina lisäyksinä sarjaan voisi toivoa ainakin nykyisiä pienempää, peruskokoista 14-tuumaista hi-hatia. Suurikokoisina ja ohuina K Sweet on ylipäätään ystävällinen symbaali niin korville kuin mikrofoneillekin, ja hakematta hyviä käyttöympäristöjä voisi löytyä teatterin ja jazzin lisäksi esimerkiksi loungemusasta ja kokkarija tanssibändeistä. Asia tulee selväksi, eikä kenenkään korviin satu. Ehkä sellainen tuleekin, jos kovasti toivotaan. Myös turha kireys puuttuu symbaalista jo lähdössä, instrumentti on suoraan pakasta vedettynä jo sopivasti sisäänsoitetun kuuloinen. Ensituntumalta K Sweet -haikan kevyt, iso yläpelti tuntuu polkiessa hieman leijailevan alleen puristuvan ilmapatsaan päällä. Isompien K Sweet -crashien kanssa on syytä olla varovainen, sillä kokonsa puolesta ne saattavat innostaa rankaisemaan itseään kunnolla. Porukan pienin, 16-tuumainen on mainio tapaus kuppilaja kokkarikeikalle: aksentti on lyhyt, muttei vaisu tai heikko. u 52-53 Zildjian.indd 53 28.11.2018 18.33. Maltti on valttia Crasheja on K Sweet -sarjassa tarjolla täysi kattaus tuuman portain 16:sta 20:een. Yläpellin laakean, sorvaamattoman kuvun soundi on miellyttävämpi kuin haitsuissa keskimäärin
Kuten Gibsonin sähkökitaroissakin, lapaa on kallistettu taaksepäin aika lailla, ja satulasta virityskoneistoihin kielet kääntyvät kulmaan, joten jossain vaiheessa grafiittia tai jotain voitelua on syytä satulaan laittaa. Nyt julkistettiin sitten joukko akustisia kitaroita, joiden erona perinteiseen valmistukseen on mahongin vaihtuminen rungossa ympäristöä ja hintaa säästävämpään pähkinäpuuhun. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Tämä ei ole J-45 Studiossa kuitenkaan mitenkään dramaattisempaa kuin akustisissa yleensäkään. Tallassa on vain vähän kompensointia ja enemmänkin olisi voinut olla. Ja soihan se Siinä missä halvoissa – eikä aina kovinkaan hyvin tehdyissä – akustisissa tuntuu olevan rajoitin päällä koko ajan (eivät soi hyvin hiljaa tai kovaa), hyvä kitara vastaa soittoon kaikilla näppäilyn voimakkuuksilla. Gibsonillahan on ollut jo aiemmin pähkinäpuuta mallin J-15 sivuissa ja pohjassa. Tsekkaa jouluhinna t Riffin verkko kaupasta! 54-55 Gibson.indd 54 28.11.2018 18.35. Pähkinäpuuta on hyvin saatavilla ja sitä onkin käytetty ajoittain sekä sähköisten että akustisten materiaalina. Virityskoneistot ovat pehmeän tasaisesti toimivat. r i f f i . Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Erityiskiitos siitä, että plektrasuojan reunat on pyöristetty eivätkä hankaa plektrakäden sormien selkäpuolta. Ajan tyylin mukaisesti tyyppinumero kertoi kitaran silloisen listahinnan olevan 45 dollaria. Rahan ostovoima oli toki toinen ja 45 dollariakin oli tuolloin tuntuva summa. Resepti osoittautui toimivaksi ja kitara on ollut tuotannossa kutakuinkin yhtäjaksoisesti siitä lähtien, ja ajan saatossa siitä on tullut Gibsonin myydyin akustinen. f i . 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Ohuemmat kielet toki olisivat helpommat puristaa ja venyttää – eikä puristaminen nytkään erityisvoimaa vaadi – mutta kunnon kielet palkitsevat soittajan rikkaammalla ja täyteläisemmällä soinnilla. Eikä J-45 tuolloinkaan ollut Gibsonin kalleimpia akustisia, vaan sen valmistuksessa pyrittiin hintaa säästäviin ratkaisuihin: ei ylimääräisiä koristeluja, vain yksinkertainen kannen reunalista, simppeli rosetti, pienet otelautamerkit. Nykypäivän J-45:t ovat säilyneet mitoiltaan, puulajien valinnoiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan kohtalaisen lähellä alkuperäistä 40-luvun mallia. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Kitara on varustettu kielisetillä 0.012, mikä on oikea ratkaisu. Kaikkien mukana cd-levy. Huoli sademetsistä ja monien puulajien säilymisestä on aiheellinen, olkoonkin että kitarateollisuus kuluttaa vain pienen murto-osan eksoottisisten puumateriaalien vuosittaisesta sadosta. Eri aikakausina on tarjottu rajoitettuja eriä, joissa sivut ja pohja on tehty vaikkapa ruusupuusta tai koasta, mutta vuoden 2019 sarjatuotantomallistoon tulee nyt neljän akustisen kitaran Studio-valikoima pähkinäpuisilla sivuilla ja pohjalla: J-45, L-00, Hummingbird ja SJ-200. B. Tämänpaksuisilla kielillä kitaran suorat nauhat aiheuttavat lievää, mutta havaittavaa soinnillista epätarkkuutta. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. Studio-sarjalaiset ovat aavistuksen verran ohuempikoppaisia kuin vastaavat Standardit, mutta kaikissa on selvästi suurempi otelaudan säde, mikä merkitsee vähemmän kaarevuutta otelaudan puussa ja nauhoissa. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Nauhojen hionta ja päiden tasaus samoin kuin puutyötkin on tehty ammattitaitoisesti. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Onneksi Tusq on materiaalina kovaa ja luonnostaan melko liukasta. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Kansi kuusipuuta, kaula, sivut ja pohja mahonkia. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. J-45 Studio edustaa jälkimmäistä suun taus ta TEKSTI: TIMO KOSKINEN Gibson J-45 Studio – uusi hintaluokka uusilla materiaaleilla Gibson on aikaisemmin käyttänyt Studio-mallinimeä sähkökitaroissa, joissa on kevennetty joitakin ominaisuuksia varsinaiseen Standard-mallistoon verrattuna. Tasaista työtä J-45 Studio toimitetaan tukevassa Gibsonin kovassa kotelossa, jonka pehmeään sisukseen kitara sujahtaa tiiviisti eikä varmasti kuljetuksen aikana hölsky. 54 www.riffi.fi 6/2018 G ibson J-45 julkistettiin alkusyksystä sotavuonna 1942 korvaamaan aikaisempi J-35. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi
Pähkinäpuunkin kerrotaan saavuttavan jämäkämpää bassoisuutta ajan mittaan. Teemu Viinikaisen toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. f i . R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. • kova kotelo • hintaluokka 1700 e Lisätiedot: Into-Luthman Puh. 010 339720 • http://kuvasto.intoluthman.fi ja sillä voi soittaa kevyesti sormin tai plektralla. Sointi on kuuluva myös ylemmiltä nauhoilta soitettaessa, vaikka tämäntyyppiset akustiset ilman soololovea ja 14. Vieressä ei kuitenkaan ollut mahonkirunkoista J-45 Standardia vertailukohteena, joten ajatellaan siis J-45 Studiota omana itsenään eikä toisen mallin sointia suoraan jäljittelevänä. Lyhytaikaisessa kokeilussa ei tietenkään saa käsitystä siitä, mitä kitaran soinnille tapahtuu vuosien soittamisen aikana. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Kitaran elektroniikkana on LR Baggsin VTC -järjestelmä, johon kuuluu Element-sensori ja sen säätimet ääniaukon reunassa kannen sisällä. J-45:llä on kirjoitettu ja levytetty monia hittikappaleita. Äärimmäistä plektravoimaa ei tässä kokeilussa käytetty, mutta tukkoon tätä kitaraa ei peruskompilla saa. Hyvä akustinen on ilo käsille ja korville ja mieluusti tätä Studiota näppäilee. 45 taalalla ei tällaista kitaraa enää saa, mutta onhan rahan arvokin ihan toinen nykyään. Element poimii sointia kitaran kannesta, ja kyllähän se antaa luonnollisemman äänen akustisesta soittimesta verrattuna yleiseen, tallan alle sijoitettuun pietsomikitykseen. Sähköisen signaalin lähtöjakki on päädyn nupissa, jonka pitäisi toimia myös hihnan kiinnitystappina. Kaikkien mukana cd-levy. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Kaikkien kielten sointi on tasapainoinen ja kuuluva, ja kun iskun voimakkuutta lisätään, projektio kasvaa vallan muhkeaksi. J-45 Studion sointi taas ei tunnu mitenkään bassopainotteiselta, pikemminkin huomio kiintyy railakkaasti soiviin keskitaajuuksiin. Tsekkaa jouluhinna t Riffin verkko kaupasta! 54-55 Gibson.indd 55 28.11.2018 18.35. • kaula mahonkia • kansi kuusipuuta • otelauta, sivut ja pohja pähkinäpuuta. B. Riffikauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Mahongista pähkinäpuuksi Puulajeilla on omat soinnilliset ominaisuutensa, eivätkä pähkinäpuu ja mahonki ole samanlaisia. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Nuppi on kuitenkin sellaista mallia, että oikein paksua nahkahihnaa voi olla vaikea saada pysymään siinä turvallisesti. nauha kannen reunan kohdalla ovatkin omimmillaan tuhdeissa soinnuissa ja sorminäppäilyssä. • LR Baggs VTC-mikkijärjestelmä. Gibson J-45 Studio Pyöreäharteinen akustinen kitara. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Alkuaikojen soittimia on käytössä edelleenkin, mikä todistaa hyvän akustisen kestävän omistajansa eliniän ja siirtyvän seuraaville sukupolvillekin. r i f f i . u Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Jos mietitään alkuinvestoinnin jakautumista kymmenien vuosien ajalle ja käyttötuntien määrää tuossa ajassa, laadukas akustinen osoittautuu hyväksi vastineeksi soittajan rahoille. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perus asiat jo hallitseville. J-45:llä on maine melko bassoisena kitarana. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin
Otetaanpa selvää. Tiukkaa kontrollia Paketista kuoriutuu maltillisen kokoinen nuppi, jonka molempia päätyjä koristavat kätevät kantokahvat, ja jonka etupaneeli syttyy käynnistysnappia painamalla tutun siniseen hehkuun. Huippusalaiseksi julistetun Spirit-teknologian ympärille rakennetun vahvistimen varsinainen valtti piilee kuitenkin sen monipuolisuudessa ja -käyttöisyydessä. Painikkeet eivät ole järeimmästä päästä, mutta metalliset säädinpotikat tuntuvat miellyttävän tukevilta – ja niitä todellakin riittää: Master volumen, kolmikanavaisen eq:n ja gain-säädön lisäksi mukana ovat soundin terävyyttä ja bassopään tukevuutta hienosäätävät presenceja resonance-säätimet. 56-57 Hughes&Kettner.indd 56 28.11.2018 18.36. Black Spiritin ulostuloteho on valittavissa 2, 20 ja 200 watin väliltä ja tarjolla on viimeisin kehitysversio Hughes & Kettnerin maineikkaasta DI-boxi Red Boxista, jonka lähtö on valittavissa mikrofonitai linjatason välillä. 56 www.riffi.fi 6/2018 T riAmpja Statesman-vahvistinmallisarjoistaan tunnettu saksalainen Hughes & Kettner heittää putkipeleille todellisen haasteen uutuuslaitteensa soundeilla. Paperilla kattaus hakee vertaistaan: soittajan käytettävissä on neljä kanavaa ja 200 wattia tehoa. Nuppi on liitettävissä mihin tahansa äänentoistolaitteeseen kitarakaapeista hifi-kaiuttimiin ja äänityslaitteista pa-järjestelmiin. H&K:n ohjainpedaali kannattaa hankkia saman tien, niin vahvistimesta saa täyden ilon irti. Kaikki vahvistimen säädöt voi tallentaa myöhempää käyttöä varten, ja soundia voi maustaa kuudella sisäänrakennetulla digitaaliefektillä. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta. Lisäksi mukana on aux in -jakki ulkoisille tallentimille, kuuTEKSTI: ANSSI ERIKSSON Hughes & Kettner Black Spirit 200 Hughes & Kettner Black Spirit 200 – saksalainen linkkuveitsi Hughes & Kettner vie useamman vuoden kehitystyön päätökseen julkaisemalla vahvistimen, jonka sisällä sykkivän transistori sydämen lupaillaan jäljittelevän uskottavasti putkisoundeja aina 60-luvulta nykypäivään saakka. Nämä Smart Rotary Control -säätimet ovat kaikki Master volumea lukuun ottamatta myös täysin ohjelmoitavissa. Tällöin voi ottaa käyttöön Cab type -valitsimen takaa löytyvät kahdeksan eri kaappiemulaatiota yksittäisestä 10 tuuman ämyristä aina useampaankin eri 4 × 12-komeroon saakka
Käytännössä pedaalin hankinta on pakollinen toimi, jos mielii ottaa vahvistimen kaikki ominaisuudet käyttöön. Modulaatioefektit valitaan mod type -namiskasta, joka on jaettu neljään osaan choruksen, flangerin, phaserin ja tremolon kesken. Kohinat pysyvät aisoissa erinomaisen tehokkaalla Noise gate -säädöllä, kun taas varsinaisiin tehosteisiin päästään käsiksi Fx access -painikkeen kautta. Puhdas kanava yllättää kuulaudellaan ja viettelevä reunasärö on saavutettavissa niin Clean-kanavan kaakko-, kuin Crunchkanavan lounaisneljännekselläkin. Tone-säädön jarruttelu saattaa puolestaan olla tarpeen yksikelaisilla mikeillä särökanavia kurittaessa, mutta koska jokaiselle kanavalle voidaan tallentaa efektija volume-asetusten lisäksi myös omat eq-säätönsä, sopivat kitarakohtaiset säädöt on helppo asettaa suoraan vahvistimeenkin. Kaiken kaikkiaan Black Spirit 200 tarjoaa kuitenkin erittäin varteenotettavan vaihtoehdon saman hintaluokan vahvistimille äänentuottoon käytettyihin komponentteihin katsomatta. Säröä joka lähtöön Kaikki nämä säätömahdollisuudet olisivat tietenkin lopulta turhia, ellei se kaikkein tärkein, eli laitteen synnyttämä ääni olisi kohdillaan. Sagging-emulaation tuottama lisä soundin säröytymiseen on huomattava varsinkin namiskaa puolenpäivän paremmalle puolelle ruuvailtaessa. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi lokeliitäntä, midiliittimet sekä Bluetooth-vastaanotin, jonka välityksellä asetuksia voi muokata iOS-applikaatiolla. Lead-kanava tarjoilee heti ensimetreiltään lähtien tiukasti soittoon reagoivaa, laulavaa sitkoa, kun taas Ultra-kanavan murea saturaatiomatto on kuin luotu matalilla vireillä junttaamiseen. www.riffi.fi 6/2018 57 Hughes & Kettner Black Spirit 200 Transistorivahvistin kitaralle • teho: 2/20/200 wattia • kanavat: clean, crunch, lead ja ultra • efektilenkki • Red Box AE+ • Bluetooth-liitäntä • paino: 3,6 kg • mitat: 410 × 155 × 150 mm Hinnat: • Black Spirit 200 -vahvistin: 799 e • jalkakytkin: FSM-432 MK III: 169 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Tämän lisäksi jalkakytkin mahdollistaa viiveajan säätämisen tap tempo -toiminnon avulla. Asetusten tallentaminen ei voisi olla yksinkertaisempaa: kun säädöt ovat halutuissa asennoissa, sujahtavat ne muistiin nopealla store-nappulan painalluksella. Ensimmäisenä listalta löytyy varsin pätevä kaiku, jonka sävy on juuri oikea reippaampaankin surffiiloitteluun ilman, että se tulee missään vaiheessa suoran äänen tielle. Tallennetut soundit kaivetaan esiin aiemmin mainitulla midipedaalilla, jolle voidaan varastoida kaikkiaan 128 esiasetusta. Modulaatioissa saa säädettyä sekä muljutuksen nopeutta että voimakkuutta. Saturaation määrästä huolimatta vahvistin vastaa erinomaisesti kitaran kontrolleihin, ja jopa kiukkuinen Ultra-kanava on mahdollista kesyttää pelkkää soittimen volume-potikkaa pakittamalla. Sen yhteensopivuus ja säätömahdollisuudet tekevät siitä houkuttelevan vaihtoehdon niin sunnuntaisoittelijalle kuin lavoja työkseen kiertävälle ammattilaisellekin. Roudaajan unelma Black Spirit 200:sta on vaikea olla pitämättä. Delaylle on varattu kolme eri säädintä, joilla hallita viiveen pituutta ja toistojen määrää. Roudaukseen kyllästyneelle musikantille se on 3,5 kilon painollaan kuin vastaus rukouksiin, eikä se välttämättä kaipaa keikalle kaverikseen instrumentin lisäksi juuri muuta kuin viritysmittarin. Soundi kaikilla mausteilla Black Spiritin kaltaisissa monitoimivahvistimissa haasteena on valjastaa lukuisat säätömahdollisuudet tarpeeksi intuitiiviseksi käyttöliittymäksi, jotta laitteen hallinta olisi mahdollisimman sujuvaa, eikä etupaneeli täyttyisi pelkistä potikoista. Yksi näistä uutuuksista on sagging-säätö, joka jäljittelee putkitasasuuntaajalla varustettujen vahvistinten pääteasteen ruttua sekä sen tuottamaa notkahdusefektiä. Se, onko 800 euroa liian paljon transistorinupista, ja voiko sillä jäljitellä aidon putkitornin tuottaman äänen jokaista nyanssia ja yksityiskohtaa, jääköön jokaisen itse päätettäväksi. Hughes & Kettner on kuitenkin onnistunut tavoitteessaan vangita jotakin olennaista putkivahvistimien tuottamasta mekkalasta mainiosti. Tästä Hughes & Kettnerillä on toki jo kokemusta lippulaivamalleistaan, eikä toimivaa kaavaa ole lähdetty turhaan rikkomaan – joskin joiltain osin sitä on virtaviivaistettu entisestään, ja onpa siihen lisätty pari uutta jippoakin. Saggingja gain-asetuksia sekä tarvittaessa päälle polkaistavaa boostia yhdistelemällä käytettävissä oleva särön määrä on miltei loputon. u Hughes & Kettner Black Spirit 200 Hughes & Kettner Black Spirit 200 56-57 Hughes&Kettner.indd 57 28.11.2018 18.36
Klikkaamalla aukeaa sitten kyseisen prosessorin naamataulu säätötoimia varten. Käytännössä efektejä ladotaan raahaamalla pinoksi, jossa niistä näkyy vain kehystetty nimike sekä on/off-painike. 58 www.riffi.fi 6/2018 K okemusta firmalla kyllä on jo pitkältä ajalta äänikorttien, digitaalisten miksereiden ja ulkoisten DAW-ohjainten valmistamisesta, eikä Studio Onen kohdalla puhutakaan demojen luonnosteluun soveltuvasta applikaatiosta vaan musiikkituotantoon tarkoitetusta täysmittaisesta audio/midi-sekvensseristä. Sitä etsiskellessä kului tovi jos toinenkin, kunnes onnekas klikkaus skaalasi kanavat oletusasetuksen korkean pilarin sijasta matalampaan ja leveämpään muotoon ja kas, sieltäpä se efektisyöttökin löytyi. Jos haluaa käyttää yhteistä kaikua useammalle kanavalle, perinteinen aux-syötön tyyppinen ratkaisu on kanavainserttiä näppärämpi tapa. Audion työstämiseen pakissa on asiallisia ekvalisaattoreita ja päteviä dynamiikkaprässejä kokokaistan puristimista monikaistamankeliin, sekä lajitelma värittimiä kuten maukkaasti huljuuttava Rotor-leslie tai roisisti raastava Redlightdist-särömoduuli. Käyttäjä latoo sitten tiskin täyteen työkaluja kulloisenkin tarpeen mukaan. Kattava perusvarustelu Lähtökohtaisesti Studio Onen mikserikanavat ovat tyhjiä raameja, joissa on kanavaliun lisäksi vain panorointi ja muutama peruspainike. Käytännössä täytyy myös luoda efx channel -niminen kanava, jonka inserttiin kaiku sijoitetaan, ja TEKSTI: LAURI PALOPOSKI PreSonus Studio One 4 – neljännen polven DAW PreSonus on DAW-markkinoilla verraten uusi tulokas. Tyhjä kanavalohko tarjoaa efektille ensisijaisesti inserttityyppisen sijoituksen, mikä ekvalisointien ja dynamiikan työstön kohdalla onkin kätevin ratkaisu. 58-59 Presonus.indd 58 28.11.2018 22.12. Etumatkaa kurottavaksi on paljon, mutta hyvällä sykkeellä on painettu, urheilujournalismin termein asiaa kuvaillakseni
Syötöt muusikoiden monitorointia varten eivät aukea kuitenkaan tällä tekniikalla, vaan ne aktivoidaan konsolin I/O-ikkunasta, jossa uuden lähdön voi täpätä cue-käyttöön, jonka seurauksena asianmukaiset säätimet ilmiintyvät mikserikanaviin. Varustele mieleiseksesi Lisää työkaluja ja musiikin alkuaineksia Studio One -pakettiin myydään PreSonuksen omassa verkkokaupassa. Koekäytössä oli ohjelman versio 4.1.0 ja alustana vuoden 2017 MacBook Pro (2,9 GHz / i7). Studio One on vahva osoitus siitä, että Presonus haastaa muut audiosekvensserien valmistajat ihan toden teolla eikä ainoastaan kalastele satunnaisten harrastelijoiden huomiota. Puodin valikoimissa on myös virtuaali-instrumentteja sekä niiden soundeja, ja tietysti plug-in-efektejä nauhasaturaa tion jäljittelystä konvoluutiokaikuihin. 09 4245 0630 (Suomen konttori) • www.nordicaudio.eu joka on samalla efektoidun signaalin paluuvoimakkuuden säätöpiste. StudioOne hyväksyy myös AUja VST-plugit, joten tarjontaa riittää muidenkin toimijoiden myymälöissä. Presonuksen linjaus on järkevä: peruspaketissa on kaikki perustyöskentelyyn vaadittava, mutta tuunaus omien painotusten mukaiseksi jää käyttäjälle. Toisaalta kaikille toiminnoille ei ole yläpalkin valikossa omaa komentoaan, vaan ominaisuus avautuu näkyville jostakin tietystä kohdasta klikkaamalla. Kanavien värikoodauksen voi kytkeä päälle ja pois, joten siinä kohden käyttäjä on myös visuaalisen tilanteen herra. Jos kollaasitekniikka kiinnostaa, raakamateriaalia näyttäisi löytyvän. Samalla logiikalla kanavien signaaleita voi reitittää yhteisiin bus-kanaviin, sitten ohjata eteenpäin konsolin päälähtöön tai jonkin prosessorin side chain -liitäntään. Pääosin intuitio vie eteenpäin, mutta joissain kohden olisi kyllä ollut mukavaa löytää vaihtoehtoinen komento valikosta. Bändilappujen kirjoittajan kannattaa huomioida, että valmiin kappaleen tulostus soitettavaksi nuotiksi ei onnistu suoraan Studio Onesta vaan välissä täytyy käyttää tulkkina PreSonuksen omaa Notion-ohjelmaa tai kierrättää teos midi-muodossa johonkin muuhun nuotinkirjoitusohjelmaan viimeisteltäväksi. Matkaa kärkisijoille vielä on, mutta tarkka sijoitus lajin ranking-listalla on pitkälti kiinni henkilökohtaisista mieltymyksistä. Samaiseen efektikanavaan voi latoa muitakin työkaluja, vaikka gaten putsaamaan kaiulle matkaavaa signaalia tai ekvalisaattorin muotoilemaan lopputulosta. Asiallinen kokonaisuus Studio One osoittautui vallan päteväksi DAW-ohjelmaksi, jolla musiikin tekoon ja työstämiseen tarvittavat operaatiot luonnistuvat mainiosti niin midikuin audiopuolellakin. Midistä puheenollen: aivan oman lukunsa ohjelman varustelussa muodostavat ns. Tarjolla on ensinnäkin valtavasti luuppeja kaikissa tyylilajeissa jazzista 60-luvun poppiin ja teknosta etnoviuluun. Kahden oskillaattorin Mai Tai jäljittelee analogisyntikkaa maukkaasti. www.riffi.fi 6/2018 59 PreSonus Studio One 4 Audio/midi-sekvensseri • vaatii 64-bittisen käyttöjärjestelmän • toimii Macja Windows-alustoilla (macOS ® 10.11 tai uudempi / Windows 7 (SP1 + päivitys), Windows 8.1 tai Windows 10x64 • 37 sisäistä efektiä • 5 virtuaali-instrumenttia • 4 Note FX -efektiä • tuki AU-, VST2-, VST3-, ja ReWire-plugeille • hinta: 409,20 e (PreSonus-verkkokauppa) Lisätiedot: Nordic Audio Distribution Puh. Se ei ainoastaan toista midi-säveliä, vaan antaa mahdollisuuden muunnella toistojen virettä ja velocity-arvoa yksilöllisesti. Askarointi käsityönä sujuu mutkattomasti ja monissa kohdissa tarjolla on fiksuja automaatioita, joilla palikat nivoutuvat toisiinsa. Kokonaisuutena Studio One on joka tapauksessa niin pätevä paketti, ettei musiikin tekeminen ainakaan sen asettamien puitteiden puristukseen tukahdu. 58-59 Presonus.indd 59 28.11.2018 22.12. Paketti pysyy hallittavan kokoisena ja ohjelmaa itse varustellessaan tutustuu uusiin työkaluihin syvällisemmin kuin jos ne kaadettaisiin kertaheitolla käyttäjän syliin. Oiva työkalu, jolla saa aikaan yhtä lailla monotonista tankkausta kuin todella eläväistä rytmittelyäkin. Ulkoasu on makukysymys, ja vaikka tumma siniharmaa yleisilme onkin levollinen, on päällekkäisiä ikkunoita melko hankala välillä erottaa toisistaan. Note-efektit, joiden joukossa on arpeggioja sointuautomatiikan ohessa myös key rangeja velocityarvoihin perustuva midi-datan suodin sekä erityisen viehättävä Note Repeater. u Fat Channel ilmentää Studio Onen graafista jäsentelytapaa: eri prosessorit aukeavat vuorotellen kuin taululukkolaskennan välilehdet
KeyLargoon saa liitettyä myös yhden ulkoisen stereoefektin, jota ruokitaan perinteisen aux-lähdön tapaan, ja jokaisessa tulokanavassa on oma säätimensä efektin syötölle. KeyLargo on kaikin puolin ensiluokkainen laite, jolle keksii käyttöä niin keikkasetin osana kuin matkatai kotistudionkin ytimenä. Sekä audioettä midi-liikenne Radialin kautta toimivat saman tien nikottelematta, eikä minkäänlaista moitetta voi lausua sen paremmin äänenladun kuin kohinan tai muiden häriöidenkään suhteen – viimeksimainittuja kun ei ilmennyt lainkaan. Mikserin ja virtalähteen lisäksi paketissa on USB-tikku, jolle on tallennettu KeyLargon esittelyvideo, käyttöopas sekä Windows-ajuri. 60 www.riffi.fi 6/2018 Radial Engineering KeyLargo Pienoismikseri & USB audio/midi -sovitin • kolme stereotuloa, balansoimattomat 6,3 mm TS-jakit • USB-stereotulo • liitännät stereofoniselle efektilaitteelle • balansoidut päälähdöt, XLR • balansoidut monitorilähdöt. Puuhaan tarvitaan silloin master-lohkon inserttiliitäntään kytkettävä kaksikanavainen volume-pedaali. Toinen mahdollinen sijoituspaikka on lattialla soittimen alla, jolloin kansilevyn yhdellä painokytkimellä voi napsauttaa efektit päälle ja pois, ja toisella hoitaa kosketinsoittimen sustain-pedaalin virkaa. Painokytkin on kuitenkin sopivan kevyt, jotta efektejä voi kytkeä päälle ja pois soiton lomassa ihan näppivoiminkin, jos mikserin pitää soittimen kannella. 040 1246002 • www.msonic.fi TEKSTI: LAURI PALOPOSKI A nalogiset stereotulot kolmelle kosketinsoittimelle ja kaksikanavainen USB-liitäntä tietokoneelta soitettaville virtuaali-instrumenteille muodostavat Radialin mikserin kanaviston. Hupi ei kuitenkaan jää audiosignaaleiden ohjailuun, siitä pitävät huolen KeyLargon päätylevyyn asennetut midiliitännät, sekä USB-väylän kaksisuuntaisuus niin audion kuin midinkin suhteen. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin kuulokeliitäntä olisi ollut mainio lisä itsessään jo todella runsaaseen varusteluun. 6,3 mm TRS-jakit • volume ja ground lift erikseen kummallekin lähdölle • liitännät stereofoniselle / 2-kanavaiselle volume-pedaalille • kaksi sisään / kaksi ulos USB-audiosovitin • 24-bittiset muunnokset (max. Macin kanssa ajuria ei tarvita ja käyttöjärjestelmä tunnisti laitteen samalla hetkellä, kun usb-kaapeli liitettiin paikoilleen. Päävoimakkuuden voi alistaa myös keinupolkimen kontrolliin. Samalla mikserin namikat kuitenkin karkaavat käden ulottumattomiin, joten ihan joka tilanteeseen tuo optio ei sovellu. u Radial KeyLargo – nimi enteilee uutta klassikkoa Kosketinkioskin näppärä pikkumikseri palvelee myös tietokoneen USB-väylään liitettävänä kaksikanavaisena audio/midi-sovittimena. Analogisia audiolähtöjä on kaksi paria, yksi soittajan omaa monitorointia varten ja toinen PA-käyttöön. Toteutus on kaikkinensa jämäkkä, ja vaikka virtalähde onkin ulkoinen pikkumurikka, sen johto vaikuttaa kestävältä ja KeyLargon takalaidassa oleva vedonpostonipukka kyllin vankalta keikkailua ajatellen. 192 kHz) • hintaluokka: < 500 e Lisätiedot: Msonic Puh. Jämäkkä kuin mikä KeyLargon vankka metallikotelo mahtuu normikoskettimiston päälle ja pysyy kyllä sijoillaan reilun painonsa ja tahkeiden kumitassujensa ansiosta. Molemmat parit ovat kytkennältään balansoituja ja kumpaisessakin on oma tasonsäätönsä, sekä lisäksi oma audiomaaton erotuskytkimensä maalenkkien estämiseen. Näillä ominaisuuksilla Radialin mikseristä kasvaakin oikeastaan koko kioskin hermokeskus. 60-61 JBL KeyLargo.indd 60 28.11.2018 18.38
Keilassa pysytään, vaikka pää kääntyy sivulle ja väliin kurotellaan syrjemmälle. Kun tajuaa missä hintaluokassa JBL tähän pystyy, voikin kouraista hatun päästään. 270 e / kpl Lisätiedot: Soundtools Puh. Muutoin kokonaisuus rakentuu oikein luotettavasti. Yläbasson ja alemman keskialueen rajavyöhykkeellä sointi on napakka ja täsmällinen, luonteeltaan ytimekäs. Jopa siinä määrin, että akustisten soitinten pehmeät koppahuminat jäävät hieman taka-alalle ja hallitsevaksi nousee alakielten kuivakan täsmällinen klangi. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI JBL 306P MkII – paluu perusasioiden äärelle Nyt ei oteta digiloikkaa, vaan asetellaan koko paino vakaasti perinteisen analogitekniikan varaan. Kytkentä äänilähteeseen hoidetaan XLRtai plugijohdolla, molemmissa tapauksissa liitäntä on balansoitu ja nimellinen signaalitason sovitus valitaan kytkimellä (-10 dBV / -4 dBu). Tämä pätee myös 306P MkII:n sointiin joka on miellyttävän avara, hallittu ja selkeä alabassoista toistokaistan huipulle asti. Tätä tukee myös laaja ”sweet spot” eli se alue, jossa kuuntelu käy vaivatta päinsä soundin säilyessä leimallisesti samana ja stereokuvan hallittuna. Erinomaista työtä. Matalat rumputöminät välittyvät hyvin ja bassostemmojen alimmistakin sävelistä saa täsmällisen käsityksen vaikka mistään jytistelykaiuttimista ei toki puhutakaan. Etulaitaan muotoiltu aalto-ohjain vaikuttaakin oikein onnistuneelta. JBL:n kaiuttimiin liitän samantapaisen määreen kuin Paisteen symbaaleihin ja paremman kielikuvan puuttuessa sanailen näin: kummankaan ylärekisteri ei sihise vaan se kahisee lehtevästi ja mukavan rapsakasti. Boundary Eq:lla loivennetaan tarvittaessa lähipintojen aiheuttamaa bassokorostusta vaimentamalla alle 50 Hz:n bassoaluetta 1,5 tai 3 desibeliä. 60-61 JBL KeyLargo.indd 61 28.11.2018 18.38. www.riffi.fi 6/2018 61 JBL 306P MkII Aktiivinen tarkkailukaiutin • 2-tieratkaisu, refleksikotelo • 6,5" bassoelementti • 1" diskantti • toistoalue 47 Hz – 20 kHz (+/3 dB) • jakotaajuus 1425 Hz • D-luokan vahvistimet 56 W + 56 W • Boundary EQ bassotoiston säätöön (0 /-1,5 / -3, dB) @50 Hz • HF Trim diskanttitoiston säätöön (-2 / / +2, dB) • voimakkuudensäätö • automaattinen virransäästötila • balansoidut tulot (XLR ja 6,3 TRS-jakki) -10 dBV / +4 dBu • hintaluokka: n. Lauluääni puolestaan ryhdistyy hieman todellisuutta jämäkämmäksi. Eri valmistajilla tuntuu silti olevan omia mieltymyksiään äänensävyn suhteen. Sovitus kuunteluympäristöön hoidetaan kahdella 306P MkII:n takalaitaan upotetulla minikytkimellä. Alabassosta voi todella puhua kaiuttimen koosta huolimatta, sillä toisto ulottuu 47 Hz:n rajaan kolmen desibelin poikkeaman puitteissa, ja aina 39 hertsiin asti, jos sallitaan 10 dB:n vaimentuma alimmalle pätkälle. Kitarointi seisaaltaankaan ei nosta korvia katveeseen, kunhan on tilaa astua askel tai puolitoista istuinpaikkaa taaemmas. HF Trim puolestaan tarjoaa ”suoran” diskanttitoiston vaihtoehdoiksi kahden desibelin vaimennuksen tai saman suuruisen korostuksen. Erinomaista erityisesti silloin, kun äänittäjä myös soittaa itse. Perusbalanssi, panoroinnit ja tilojen käytön suuntaviivat löytyvät vaivattomasti ja lopputulosta kelpaa kuunnella muuallakin. Tuttua soundia Monitorikaiuttimen tehtävänä on tarjota luotettava ja tarkka kuva kulloinkin työstettävästä äänimateriaalista. 029 080 0830 • www.soundtools.fi K uuden ja puolen tuuman bassokartiolla ja tuuman diskanttielementillä ladattu JBL 306P MkII ei ole mikään tietokoneen pikku kylkiäinen vaan kunnon tarkkaamokaiutin, jonka äänivarat riittävät yhden ihmisen työpistettä isommalle alalle. Tämä piirre on syytä tiedostaa miksatessa, ettei valmis tuotos jää tarpeettoman muhevaksi
Hieman vaivannäköä on aiheuttanut se tosiseikka, että show olisi syytä saada hoidettua yhden teknikon työpanoksella ja illasta toiseen mahdollisimman tasalaatuisena. Mummoni kuulemma tapasi sanoa, että ”ei mikään ilma ole niin paha sekaan mennen, kuin lasista katsellen”, tämä on tuntunut pätevän tässäkin tapauksessa. Bändikeikkojen lisäksi työllistävät kuitenkin jouluriennot ravintolassa, jossa toimin vakioteknikkona. Konseptiin kuuluu, että lipun hintaan sisältyy illallinen ja tilaisuuden luonteeseen sopivaa viihdeohjelmaa. Illoilla on oma profiilinsa: keskiviikkoisin ja torstaisin show:n jälkeen jatkaa tiskijukka, perjantaisin kahden kattauksen jälkeen lavalle astuu coverbändi viihdyttämään, ja lauantaisin estradille on buukattu maamme eturivin artisteja. ••• Oman mausteensa touhuun tuovat vielä lauantaiartistien konsertit. Iltamia järjestetään keskimäärin keskiviikosta lauantaihin. Tätä kirjoittaessa käynnissä ovat jo ensimmäiset pikkujoulutkin… Tänä vuonna kalenterissani on tosin poikkeuksellisen vähän varsinaisia teknikkokeikkoja firmojen pikkujouluihin. Ensi-iltaan mennessä kaikki tekniset ongelmat saatiin kuitenkin ratkottua ja homma tuntuu toimivan show:sta toiseen varsin hyvin. ••• Valojen osalta sen sijaan ollaan oltu joka vuosi lähestulkoon täysin autopilotilla. ”Show & Dinner” -illat vaikuttavat yleistyneen ainakin pääkaupunkiseudun tapahtumaravintoloissa, ja ne taitavat olla suosittuja myös muualla. Ylimääräinen työ on (itseänikin) huolettanut aina ennakkoon enemmän, kuin se lopulta on ollut. Tämän takia koko show:ta käytännössä pyörittää Mac Minissä pyörivä Qlab-ohjelma, joka toistaa musiikit ja lähettää tarvittavia ohjauskäskyjä eri laitteille. Varsinkin, kun bändin kasaillessa soittimistoaan takaisin lavalle ravintolahenkilökunta samanaikaisesti tyhjentää koko salin pöydistä ja tuoleista. Ei tämäkään sinänsä mahdoton rasti ole, järjestetäänhän sitä erilaisia festivaalejakin tässä maassa. Pikkujouluja 62-67 Finale Näytön paikka 618.indd 62 28.11.2018 18.41. Ennen keikkaa tapahtuvaan show:hun tarvitaan käytännössä koko lavan pinta-ala, joten soundcheckin ja keikan välissä kaikki backline täytyy kiikuttaa piiloon ja kantaa sitten kaikki uudestaan esille lähempänä puoltayötä. Klubikiertueet ovat käynnissä ja erilaiset joulukonsertitkin hiljalleen lähestyvät. Liikennettä niinsanotusti on. GrandMA-valokonsoleila aikakoodin seuraaminen taitaa olla ihan jokapäiväistä kauraa, mutta Chamsys on ilmeisesti harvinaisempi tapaus tässä suhteessa ja siinäpä sitten tulikin tenkka poo, kun hetken vaikutti siltä, ettei kukaan osa neuvoa miten homma saadaan pelaamaan. Joka vuosi olen pienellä mielikuvituksella löytänyt melkeinpä neliömetrin lisää toimivaa säilytystilaa, mutta aina jää satunnaisia kamppeita tungettavaksi mihin vain milloinkin mahtuu – olen yhdenkin show:n tehnyt aikanaan kontrabassoa miksauskopissa väistellen. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 62 www.riffi.fi 6/2018 Niko Laasonen T ämä(kin) vuodenaika on monelle viihdealan toimijalle sesonkiaikaa. Yrityksille on yksinkertaista ostaa työntekijöilleen liput esitykseen ja ulkoistaa näin joulujuhlan ohjelman sekä tarjoilujen suunnittelu ja järjestely täysin. OSC-käskyjä valo-ohjaimelle, mutta tänä vuonna tietokoneelta ajetaankin valopöytään LTC-aikakoodia. Ja parin aiemman vuoden kokemuksen perusteella haluan uskoa, ettei tänäkään vuonna tule mitään sellaista vastaan, mistä ei huumorilla selviäisi. Kiitos kuuluu Jyri Jänöselle valo-ohjelmoinnista, Jaakko Peltoselle konsultaatiosta ja Veera Vallinkoskelle äänisuunnittelusta. Tällaiset Show & Dinner -illat ovat olleet vuosi vuodelta suositumpia sen neljän kauden aikana, minkä olen talossa ollut. ••• Viime vuosina ns. Käytännössä Qlab on aiemmin lähettänyt ns. Mutta 1900-luvun alussa rakennetussa juhlasalissa ylimääräistä säilytystilaa lavan välittömässä läheisyydessä on varsin niukalti. ••• Itse show tekniseltä sisällöltään on sinänsä varsin yksinkertainen: orkesteria ei ole, vaan kaikki tanssinumeroiden musiikit sekä kahden solistin esitysten taustat tulevat äänitteeltä. Pari vuotta sitten vein äänen osalta tämän niin pitkälle, että talon Midas Pro 2:n scenejä lauottiin midin välityksellä, jolloin operaattorin tehtäväksi jäi lähinnä pitää kädet laulukanavien tasoissa ja seurata yleistä äänenvoimakkuutta. Pro 2:n miksausautomaatio ja oma ajatusmaailmani ovat kuitenkin siinä määrin etäällä toisistaan, että tämä kokeilu jäi kertaluontoiseksi (lue: koin automaation muokkaamisen sangen työlääksi saavutettuun hyötyyn nähden)
62-67 Finale Näytön paikka 618.indd 63 28.11.2018 18.41. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. www.riffi.fi 6/2018 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A Kuljetuskotelot p. Maailman nopeimmat digitiskit. C U S T O M B O A R D S . f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed. F I PEDAALILAUTOJEN JA EFEKTIEN ERIKOISKAUPPA VOODOO LAB PEDALTRAIN EVIDENCE AUDIO T-REX KEELEY CIOKS FULLTONE FRIEDMAN WAMPLER LEHLE UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com W W W
Turkuun mentiin Laitilasta levyostoksille bussilla parin kuukauden välein ja noilla reissuilla sitten kävin ostamassa myös Guitar Playerin, josta alkoi löytyä uudenlaista inspiraatiota ja tietämystä, lähinnä amerikkalaiskitaristien vinkkelistä. Toisaalta perusasiat eivät sittenkään ole muuttuneet mihinkään. Tärkeitä kokemuksia olivat myös Helsingin jäähallissa ja Kulttuuritalolla järjestetyt ulkomaisten artistien konsertit. ••• Soitonopetusta tai tietoa musiikista yleensäkin oli vaikeaa löytää. Toinen mieleen painunut tapaus 1980-luvulta on edesmenneen kitaristi Allan Holdsworthin konsertti Kulttuuritalolla. Tiedon valtatiestä ei osattu uneksiakaan, ystäville soiteltiin vanhanaikaisilla luuripuhelimilla, eikä edes puhelinvastaajia ollut yleisesti käytössä. Radiota kuunnellessakin piti aina olla kasetti äänitysvalmiina, jos vaikka joku kiinnostava kappale sattuisi soimaan radiosta. Rahaa niihin ei tietenkään ollut. Tuon ajan keikkailusta minulla ei ollut juuri kuvaa, koska Laitilassa ei ollut muutaman harrastelijatason rockbändin lisäksi muuta kuin jokunen puoliammattilaisina soittava ”tanssibändi”. ••• Soitinpuolella tunnettiin japanilaisten kopiokitaroitten lisäksi tietenkin Fender ja Gibson, joita me sitten kuolailimme Turussa Soitin Laineella tai Helsingin reissuilla Musiikki Fazerilla. Noihin aikoihin LP-levyjen ja C-kasettien myynti kävi kuumana ja suuri osa viikkorahoista sijoitettiinkin uusiin hankintoihin. Ikkunoita maailmaan avasivat niukka musiikkilehdistö, lähinnä Suosikki ja Soundi, sekä television harvahkot populaarimusiikille omistetut lähetykset. ••• Yksi merkittävä väylä ulos Lounais-Suomen melkoisen pienistä kuvioista oli amerikkalainen Guitar Player -lehti, jota myytiin irtonumeroina Turussa KOPin legendaarisen kolmiotalon R-kioskissa. Lähialueen keikkoja ja kuvioita hallittiin pitkälti Turun musiikkimaailmasta ja vaikuttajien käsin. Tämä oli varsin tavallinen tilanne suomalaiskodeissa tuolloin. Musiikki on edelleen ihmisten välistä kommunikointia parhaimmillaan ja toimii humaanina, sisäistä inhimillistä luontoa heijastavana ilmiönä. Soittaminen vaatii edelleen musiikin kuulemista, harjoittelua ja kätten taitoa. Rockbändejä kiersikin paljon jo tuon ajan Suomessa ja Hurriganes oli se kovin juttu, mitä Kalannin urheilutalolla ja Köyliön Lallintalolla käytiin kuuntelemassa. Tavoitit jos tavoitit, ja ellet tavoittanut, niin parhaassa tapauksessa jätit sanan. Opinahjoja oli rytmimusiikista kiinnostuneille tasan yksi. ••• On mukava muistella historiaa, mutta samalla on huikeata huomata ero nykyhetkeen – ilmainen kommunikaatio internetin välityksellä eri puolille maailmaa, kansainväliset keikkareissut, verkostoituminen, mobiililaitteet, tiedon, musiikin ja oppimateriaalin jakaminen, globalisaatio ylipäänsä, EU, matkailun helppous, teknologian ja musiikkilaitteiden kehitys… Moni näistä asioista on helpottanut huomattavasti muusikoksi ryhtymistä ja ammatissa toimimista. ••• Vaikka maailma todella muuttuu dramaattista vauhtia, on hyvä joskus palata perusasioiden äärelle ja havaita, että ne pysyvät sittenkin. Matkailu oli suhteessa paljon kalliimpaa nykyiseen verrattuna, eivätkä ihmiset yleensäkään juuri matkustelleet laajasti tuolloisessa Kekkosen ajan Suomessa. Sellaisia naureskeltiin ja katsottiin hieman alaspäin tuossa vaiheessa, kun rockmuusikkous oli se ideaali, jota arvostettiin ja johon pyrittiin. Ihmisyys, kitaransoitto ja musiikin perusfunktio nimittäin eivät näytä aikojen kuluessakaan muutoksia kaipaavan. Muistan yhä ensimmäisen matkan bussilla Helsinkiin syksyllä 1981, jolloin lähtemättömän vaikutuksen teki jäähallissa konsertoinut Eric Clapton. Kotikonnuilla Laitilassa jazz oli vierasta ja kummallista, eikä tähän musiikin lajiin ollut oikeastaan mitään käytännön kosketuspintaa arkipäivän todellisuudessa. Oltiin tyytyväisiä, että oli yleensä jonkinlainen sähkökitara. Rockin SM-kilpailut olivatkin oikeastaan ainoa realistinen väylä eteenpäin, ja muistan osallistuneeni 80-luvulla karsintoihin kitaristi/kosketinsoittajana Ran-nimisessä laitilalaisbändissä. Mukavaa loppuvuotta toivottaen, Kari Antila 40 vuodessa muuttuu kaikki, eikä mikään 62-67 Finale Näytön paikka 618.indd 64 28.11.2018 18.41. Kitaransoittoa opeteltiin korvakuulolta ja muistan, että monasti oli tämän päivän vinkkelistä katsottuna aika erikoisia ongelmia. 64 www.riffi.fi 6/2018 M u u s i k k o n a ma a i l mal l a S ain ensimmäisen kitarani jouluna vuonna 1978, aikaan jolloin LP-levyt kuunneltiin vanhempien stereoilla olohuoneessa, ja omassa huoneessa oli sitten C-kasettinauhuri ostettujen kasettien tai radiosta äänitettyjen kappaleiden kuunteluun. Muistan myös, että levyttämään pääseminen noina vuosina oli todella vaikeaa ja studiot olivat aika lailla tavallisen harrastajan tavoittamattomissa. Oma ensimmäinen stratokopioni oli merkiltään Yamato ja italialainen transistorivahvistimeni oli Eko. Oulunkylän Pop/Jazz -opisto toimi Helsingissä ja se toki tunnettiin – pitihän rehtori Klaus Järvinen opiston näkyvyyttä yllä viikottain kansallisesti huippusuositun Levyraati TV-ohjelman pysyvänä asiantuntijana
0400 607608 myynti@noretronbroadcast.com SOUND DEVICES MixPre -tallennin & SENNHEISER Ambeo -mikrofoni – ammattilaisen työkalut moni kanavaisen tilaäänen tallentamiseen. Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C PROFITRON OY Puh. ELX200 Series • 10", 12" ja 15" kokoäänialueen kaiuttimet • toimivat myös monitorikäytössä • 12" ja 18" sub-wooferit • DSP ja Bluetooth ® kaikissa • Preset-EQ + käyttäjämuistipaikat • saatavana myös passiiviversioina Enemmän räyhää, vähemmän hintaa! 62-67 Finale Näytön paikka 618.indd 65 28.11.2018 18.41. www.riffi.fi 6/2018 65 N Ä Y T Ö N P A I K K A Full confidence in sound. Weighs Less. Reference 4 Muista tarkistaa joulukuun vaihtuvat kampanjatarjoukset sivustoltamme! kauppa@mikrofonikauppa.fi / 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki 25 vuotta ammattiaudioja videotekniikkaa! www.noretronbroadcast.fi p. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi Does More
Laillisen softan ostaminen on oikeasti jees, ja ehdottomasti pakollista, jos sillä tienaa rahaa. Suojaus asiakkuudelta, suojaus tulevilta ostoilta ja suojaus sisääntulevalta valuuttavirralta. Löysin taannoin pikkukehittäjän äänikirjastosta oman nimeni sekä luottokorttini neljä ensimmäistä ja viimeistä numeroa metatageista. Olin siis Thaimaassa, eikä nopeita nettijuttuja ollut missään. Itselleni suojaus mielipahalta. ••• Apple ID:issäkin on riittävästi päänvaivaa, varsinkin, jos välimies ”vahingossa” kohdistaa ostot väärälle Apple ID:lle. ryhmälisenssien (volumelisenssi, siis) hankintaan. Ei nimittäin auta perustaa ID:tä, ja toivoa, että ostetut lisenssit putkahtaisivat sinne ID:n aktivoiduttua. Ei kuulemma ollut oikea IP-osoite, että mitäs helvetin piratismia sitä ja kolme pistettä. Samplejen laatu ailahtelee aika tavalla ja kirjastoissa on vireongelmia… Eivät siis ole mielestäni ammattikamaa ne, joten lähetin meiliä firmaan, kertoakseni negatiivissävyisestä asiakaspalvelusta sekä -kokemuksesta, vain kokeakseni syvän hiljaisuuden. Ensin asennat kahdelta(kymmeneltä) disketiltä softan, sitten aktivoit sen key diskillä (joita ei pystynyt kopioimaan) ja säilytät sekä softadisketit että key diskin jossakin tallessa, kuivassa, magneeteilta suojatussa paikassa. Win-win! ••• p.s. Ja se, kuulkaas, on paras suojaus. Tuolloin, 90-luvun alkupuolella, opettelin useita uusia kirosanoja juuri tästä syystä. Tai jos maksamiseen käytetty luottokortti on firman. ••• No, toista se oli, kun ohjelmat suojattiin erityisillä 3.5-tuumaisilla key disketeillä, joissa oli 2 tai 3 autorisointia. Asuin Suomessa ja vesileimattu kirjasto oli ladattu vuosia sitten Thaimaassa, että mites helvetti tämä on mahdollista. Jos CD-asemassa oli jo vaikkapa SampleCell II:n kirjastolevy, oli aina hieman jännää, miten softat suhtautuivat taltiovaihtoihin kesken sessioiden. Mutta se ei ole okei, miten firmat suhtautuvat yritysasiakkaisiin, ja miten perkeleen byrokraattiseksi homma menee siinä kohtaa, jos lisenssejä ei syystä tai toisesta voidakaan sitoa firmalle, vaan lisenssinhaltijaksi pitääkin kohdistaa joku henkilö. 7Eioo ei juurikaan osaa/jaksa/viitsi debugata Kontaktskriptejään, eikä päivityksiä bugien runtelemiin kirjastoihin kuulu. Lähetin kopiot meileistä 7Eioo:lle, ja kenenkään pahoittelematta ilmoittivat iloisesti, että voin jatkossakin hankkia heiltä kirjastoja. Tai ID:lle, jota ei edes ole olemassa. HÄH. Ymmärtänette, tämä on vain ja ainoastaan fiktiota ja viihteen värittämää jurnutusta. Tai jos lataukseen käytetty IP-osoite muuttuu. Sitten tulivat CD-rompputarkastukset, ja tästäpä pro-väki tykkäsi: lyö sisään CD-romppu joka jösseksen kerta, kun klikkaat softan käyntiin. Ostin softan Amexillani, ja kauhukseni tajusin purchase receipt -meilistä, että se pitää ladata seuraavan 72 tunnin aikana. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 66 www.riffi.fi 6/2018 O len käyttänyt – ja käytän edelleen – todennäköisesti joka ikistä käyttöjärjestelmän tukemaa suojausmetodia, eikä siinä mitään, en kitise suojauksista. Mietin itsekin, kunnes muistin käydyn email-vaihdon. ••• Joskus asiakas joutuu käyttämään puitesopimuksissa määriteltyä välitoimijaa lisenssien ja ns. Siispä meiliä firmaan. Ja sitten saa kuulla, että mitäs sumutusta tämä oikein on – eihän se ollutkaan 1300 vaan 4333€! Muutenkin kallis ihmisiä työllistävä turha byrokratia tuhoaa paitsi nopeat liikkeet, myös niiden mahdollisen rahallisen hyödyn. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. No, annoin omani, ja sen seurauksena lyötiin kaikki poikki ja tunnelma kiristyi kuin agenttisarjassa. Ja miksi halvatussa ID:n todentamiseen saatetaan vaatia puhelinnumero, jota ei ehkä ensi viikolla ole enää käytössä. Tiedossa on meilija puhelurumba, joka kuluttaa tuskallisuudessaan kaiken luovan energian. Tämäkin on vielä ihan okei. En onneksi joutunut vastuuseen jo tehdyistä ostoista. ••• Joskus monta, monta vuotta sitten 7Eioo-niminen kirjastofirma julkaisi juuri Thaimaan-lomani aikaan kirjaston, joka oli helskutin halvalla myynnissä ensimmäisen 24 tunnin ajan. Meni maku firmasta, meni rahat WiFiin (muistaakseni 60 € pulitin nettiyhteydestä), ja kaiken lisäksi hotellin suojattu WiFi tai maksatuksesta huolehtinut senaikainen epäilyttävä mikäliekikkare vuoti Amexini numeron jonnekin, ja kortti suljettiin loman aikana, jotta vahinkoja ei tapahtuisi. ”Voisko lataa myöhemmin?” ”No ei kato voi.” ”Oon Thaikuissa eikä täällä futaa mikään.” ”No se on vähän voi voi.” Siinäpä se. Tietoturvasta ja suojauksista 62-67 Finale Näytön paikka 618.indd 66 28.11.2018 18.41. ••• Kaiken huipuksi lakiosasto otti vuosia myöhemmin yhteyttä syytellen, ja pyysivät, että nimeäpäs nyt äkkiä sun IP-osoitteet. Mutta kyllä kaikenlaiset kopiosuojaukset ja lisensoinnit pitäisi saada toimimaan nykyistä kätevämmin ja tietoturvaa vaarantamatta. Toisinaan turvakopio oli ihan oikeasti turvakopio, joskus se ”vahingossa” lainattiin hyvälle ystävälle, joka ehkä ”vahingossa” unohti palauttaa sen. Saattaa käydä niin, että juuri nyt olis ensteks mahti Black Friday -ale ja ale olisi 70 %, mutta koska pitää ensin puitesopimuksen mukaan tilata purchase order, joka sitten hyväksytään ja sen perusteella tehdään lisenssiostopäätös arviobudjetin mukaan ja pyydetään välimiestä toimimaan, ale menee aina, joka helvetin kerta, ohi suun. Ja paskat sekään auttanut, key disk kuraantui aina jossakin kohtaa, ja siksipä joku fiksu firma kehitti Key Disk Terminatorin, jolla kallisarvoisesta, monen sadan markan softan suojausvälineestä, voitiin ottaa ”turvakopio”. Tai jos yhdellä tiimillä pitäisi olla Apple ID, johon tiimin kaikilla jäsenillä on pääsy
010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: 62-67 Finale Näytön paikka 618.indd 67 26.11.2018 20.22. 044 7743 695 gears.uraltone.com Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. www.riffi.fi 6/6018 67 N Ä Y T Ö N P A I K K A Myymälä ja nettikauppa www.soundtools.fi TEOLLISUUSKATU 21, 00510 HELSINKI • 029 080 0835 PARHAAT SOITTIMET MUKAVASTA MUSIIKKIKAUPASTA Peltolantie 2 01300 Vantaa 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Tee-se-itsekitaristin unelmaprojekti: UralTone jr, vintagehenkinen täysputkirakennussarja UralTone Amplification Oy Helsinginkatu 30, HELSINKI orders@uraltone.com, puh
Genelecin 40. juhlavuoden erikoismalli nyt saatavilla www.genelec.fi/40 68 Takakansi618.indd 68 26.11.2018 20.23