SONOR AQ2 SAFARI – ISO SETTI KOKOISEKSEEN! Nro 6-2019 Hinta 10,90 E MASA MAIJANEN: ”Bassosoolo on yksi turhimpia asioita!” Electro-Harmonixin pedaalimallistolle ei näy äärtä, ei laitaa! SIMO ”Jurek” REUNAMÄKI: ”Ei sieltä kuitenkaan tarvitse kuulua kuin laulu ja riittävä määrä säestystä.” 01 Kansi 619.indd 1 24.11.2019 10.26
Milloin vain. Ulkoinen äänilähde voidaan liittää helposti Bluetooth-yhteydellä. Reverb, EQ sekä ToneMatch®-presetit laululle ja kitaralle. Myös akkukäyttö. Bose S1 toimii akkari-PA:na, fillinä, viiveenä, jne. F-Musiikista ja jälleenmyyjiltä. Missä vain. Soundi ällistytti heti ensimmäisellä kuuntelulla. 010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi Uusi Bose® S1 Pro on kätevä ja kevyt PA-järjestelmä jolla tuot ammattitason äänentoiston helposti kaikkialle. 3-kanavainen mikseri. BOSE® S1 PRO KANNETTAVA PA-JÄRJESTELMÄ Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. Sopii hyvin liveja DJ-keikoille, kulmamonitoriksi ja äänentoistoksi moneen käyttöön. Verraton myös Bluetooth-kaiuttimena keikkadösässä.” Temi Kinnunen MIKSAAJA / ANTTI KETONEN 02-03 Ilmoitukset.indd 2 25.11.2019 17.26. STEREOTOISTO LANGATTOMASTI! Lataa uusi Bose Connect -sovellus! P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L ”Käytämme Bose S1 -aktiiveja akustisilla keikoillamme. Auto-EQ säätää soundin automaattisesti kaiuttimen asennon mukaan. Must have!” Antti Ketonen ARTISTI ”Pienestä kaiuttimesta iso ääni. Litiumioniakku nyt vakiona
50€ HYVITYS VANHASTA LANGATTOMASTASI OSTAESSASI UUDEN SHURE BLX/GLX-D -JÄRJESTELMÄN Kampanja voimassa vuoden 2019 loppuun saakka Kysy lisää lähimmältä Shure-jälleenmyyjältäsi Bright on Shuren virallinen maahantuoja 02-03 Ilmoitukset.indd 3 25.11.2019 17.27
Matalat äänet ulottuivat matalammalle ja ylä-äänet soivat ilmavammin. VARAA HETKI AIKAA JA TULE TUTUSTUMAAN. Lyömät räiskähtelivät kuulijaa suoraan otsaan ja bändi rähjäsi solistin kanssa kilpaa, vaikka tämä oli miksattu niin pintaan kuin ikinä. Laulajan sävyn saattoi tunnistaa, kompin poljennosta pääsi nauttimaan, eikä sointujenkaan anatomia jäänyt pimentoon. Osa arvuuteltavista artisteista lepatti pöydälle asetellun puhelimen pikkukaiuttimista niin repaleisena ettei hahmosta saanut oikein mitään tolkkua. Elämys oli yhtä hurmiollinen. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja ADAM AUDION S-SARJA ON UUDISTUNUT. Tuohon aikaan äänentoiston huippua edustivat kelanauhurit ja vinyylisoittimet, asianmukaiseen ja yleensä kookkaasen vahvistinja kaiutinlaitteistoon liitettyinä. Ei jäänyt arvoitukseksi sen paremmin rytminen pohja kuin harmonian sisältökään. Kuten miksausta, jonka tavoitteena on ollut soida tasapainoisesti myös monona autoradiossa – avoimesta ikkunasta ohikulkijan korviin kantautuessaan. TÄHÄN VOISIMME LISTATA LUKUISIA INNOVAATIOITA, TEKNOLOGIOITA JA SAAVUTUKSIA, JOITA UUDET S-SARJAN REFERENSSIMONITORIT PITÄVÄT SISÄLLÄÄN. Samaan aikaan osa esiin kaivetuista kappaleista toistui hallittuina miniatyyriversioina sellaisesta, mikä arvatenkin soi komeammin ja korskeammin hienoilla audiolaitteilla. Se pohjaa vanhaan havaintoon, johon törmäsin uudessa muodossa ja nykyajassa. Ne vanhat hyveet, tai ainakin jotkut niistä, olisivat kenties sittenkin vaalimisen arvoisia. 08-6146334 04-05 Pääkirjoitus 619.indd 4 27.11.2019 8.53. Kuunteluvälineestä riippumatta basso ja bassorumpu sykkivät aina synkronissa, kitaroille ja koskettimillekin oli löytynyt mukavasti tilaa samaan kokonaisuuteen. Bändi ei ollut iso, mutta se soi tiukassa paketissa ja mikä mainiointa, jokaisen soittimen erotti vaikka soundi oli täyteläinen. Sellaiset löytyivät koulukaverini kotoa, kiitos vanhempien veljiensä hifi-harrastuksen. Tokkopa mielikuva kuitenkaan täysin perusteeton on. Mutta soitinten balanssi säilyi kuitenkin ennallaan. En nimittäin tiedä, jaan vain ihmettelyni. 4 www.riffi.fi 6/2019 ÄÄTOIMITTAJALTA Ihmeellinen miksaus T urha kuvitellakaan, että tämän tekstin lopussa paljastaisin kuinka se oikein tehdään. Ja jokainen sukupolvi hakee ymmärrettävästi omaa ilmaisutapaansa itse määrittelemänsä estetiikan kautta. Etenkin laulusta, joka aparaatissa kuin aparaatissa jäi viimeiseksi kuuluville, kun voluumin laski olemattomiin. Ja kaikesta sai selvää. Kun sitä samaa musiikkia kuunneltiin noilla silloisen mittapuun mukaan hulppeilla laitteilla (huom: stereona), tuo edellä kuvailtu mainio miksaus kasvoi kaikin puolin isommaksi ja vivahteikkaammaksi. F-MUSIIKKI, VANTAA -------ST PAUL’S SOUND, NUMMELA -------NORDIC AUDIO DISTRIBUTION, HELSINKI WWW.NORDICAUDIO.EU ---VANHA HELSINGINTIE 18, 00700 HELSINKI ---P. Särökitara oli verraten nuori ilmiö silloin, kun itse haltioiduin musiikista ensimmäisen kerran ja syntikat tekivät vasta tuloaan. ÄÄNENLAADUN KUULET KUITENKIN VASTA KUUNTELEMALLA. Efektejä käytettiin avokätisesti ja kenties kaikki oli juuri kuten oli ajateltukin. Murros jos toinenkin on sen jälkeen koettu, joten muutoksessa itsessään ei ole mitään vierasta tai outoa. Ehkä muistan asiat vain kultareunuksin. Siihen nimittäin havahduin taannoin, kun illanistujaisissa pidettiin musavisaa. Mutta ensin paluu aika monen vuosikymmenen taa, jolloin kuuntelimme Kalifornian musaa C-kasetilta, pikkuisen radiomankan kautta. Moni vanha hyve on menettänyt merkityksensä uuden ajan hyökyessä päälle. Ääni oli monoa ja monona se pysyi olohuoneen radionkin kautta kuunneltaessa. Silti joskus huomaan kaipaavani jotain tiettyä asiaa menneestä maailmasta. Semminkin, kun enempi vähempi jyrisevässä peltikoslassa kuunneltu autoradio on yhä suurelle joukolle pääasiallinen musiikin ilmentymismuoto, eikä mobiililaite edes pikkuisen bt-kaiuttimen kera pysty juurikaan hifistyneempään toistoon kuin se muinoinen kasettimankka
VARAA HETKI AIKAA JA TULE TUTUSTUMAAN. ÄÄNENLAADUN KUULET KUITENKIN VASTA KUUNTELEMALLA. 08-6146334 04-05 Pääkirjoitus 619.indd 5 27.11.2019 8.53. F-MUSIIKKI, VANTAA -------ST PAUL’S SOUND, NUMMELA -------NORDIC AUDIO DISTRIBUTION, HELSINKI WWW.NORDICAUDIO.EU ---VANHA HELSINGINTIE 18, 00700 HELSINKI ---P. ADAM AUDION S-SARJA ON UUDISTUNUT. TÄHÄN VOISIMME LISTATA LUKUISIA INNOVAATIOITA, TEKNOLOGIOITA JA SAAVUTUKSIA, JOITA UUDET S-SARJAN REFERENSSIMONITORIT PITÄVÄT SISÄLLÄÄN
(09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,90 e + posti kulut. HAASTATTELUT & ESITTELYT 10 Ikimuistoiset sessiot – Jurek eli Simo Reunamäki 16 Heikki Kervinen – olympiavalmentajasta ääniteknikoksi 24 Alma Sipilä – luota lauluihin, jotka syntyvät luontevasti 26 Akukon 25 vuotta – sillä lailla! 32 Svart Records – aktiivinen kymmenvuotias 35 Kata Larisuo – käsityöläinen saa kitarahihnat elämään 42 Jan Akkerman – genret vaihtuvat, soittotyyli pysyy SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 20 Janne Wirman – uusia mausteita klassikkosaundeihin 38 Masa Maijanen – bassosoolo on yksi turhimpia asioita! LUKUPALAT 45 Ajankohtaiset uutiset ja poiminnat RIVAKAT PIKAKOKEET 47 Yamaha FP9D – suoravetoa tuplana KÄYTTÖTESTIT 48 Sonor AQ2 Safari – iso kokoisekseen! 50 FGN Iliad Standard & Boundary – telemaniaa Japanista 52 Orange Tremlord 30 – syväsukellus 70 vuoden takaisiin soundeihin 54 Veteraani virkeänä – Electro-Harmonixin pedaalimallistolle ei näy äärtä, ei laitaa 57 Audient Nero – kaikki kontrollissa! 58 Austrian Audio OC18 – partakoneen uusi tuleminen 60 Rødecaster Pro – podcasteja laakista GRANDE FINALE 62 Normipäivä – Rahakanavan vartijana 64 Muusikkona maailmalla – Jazzillisia sävyjä etsimässä 4 66 Alangon päiväkirja – Digitaalinen iilimato ja radioasemat 20 ”Kolmen-neljän ekan levyn aikana käytiin viisi kertaa viikossa treenaamassa, vaikka ei olisi ollut edes kiertuetta tiedossa.” Janne Wirman, Children of Bodom Kannen kuva: Minna Hatinen YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Virtanen Timo Östman Nettitoimitus: Toni Honkala, Samuel Järvinen, Reima Lindroos, Lauri Nieminen, Ville Pekkala, Matti Rinne, Tommi Saarela, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 6 www.riffi.fi 6/2019 SISÄLTÖ 38 35 24 Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen K U V A : V IL L E K A V IL O 06 Sisältö 619.indd 6 27.11.2019 8.56. Riffi ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. Irtonumeron hinta on 10,90 e . 24. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Minna Hatinen Kalle Heino Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Tommi Saarela Juha Seila Tommi E. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Untitled-1 1 9.12.2015 7:57:09 Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 57,50 e (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 65,50 e
Näistä aineksista lähti ja lähtee edelleen todella iso TONE. 4 190 € Pearl e/MERGE -sähkörummut nyt meillä! Power Sound Ky, Jokioistentie 993, SOMERO (02) 748 3932, myynti@power-sound.fi Kurzweil PC4 Uusimman sukupolven monipuoliset soundit kompaktissa paketissa. 1 998 € Top Sound Oy Puolatie 5, HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi LAG HYVIBE THV10DCE ÄLYKITARA! Laadukas akustinen kitara sisäänrakennetuilla efekteillä, looperilla sekä bluetoothkaiuttimella! (heti varastosta!) 995 € Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23, LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi 859 € Odotetut Fender-uutuudet ovat saapuneet! Fender Vintera 60’s Mustang Bass Fender Vintera 50’s Stratocaster LAG – Kitara-aatelia Ranskasta Soita +358 68223801 S-posti sales@musiikkiliike.fi NäMä ja Paljon…Paljon…Paljon muitakin Merkkejä ja Tuotteita Aina EURO-Hinnoin hinnat alk. Ruusupuuotelauta ja kaksi humbuckeria. Tarkasta päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi. www.riffi.fi 6/2019 7 n näyteikkuna Seuraava julkaisupäivä 12.2.2020 ilmestyvässä numerossa 1/2020. Paul’s Sound Oy, Joukolankuja 2, NUMMELA 010 281 3730, myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi YAMAHA TF-3 digitaalimikseri hyväsoundinen helppokäyttöinen tunnetusti kestävä 2 999 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi BluGuitar AMP1 Iridium – Metallimiesten oma AMP1. 579 € PRS SE Standard 245 Tobacco Sunburst St. Hyvä kosketintuntuma, vaikka painoa vain 13 kg. Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11, TORNIO (016) 480 450, tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com Paul Reed Smith palaa siihen mistä kaikki alkoi 1985. Kokomahonkinen runko ja kaula. 239 € Tampereen Musiikki, Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13, TAMPERE (03) 222 5570, info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi ASM Hydrasynth Digital Wavemorphing Synthesizer – Uskomaton uutuus! 1 399 € 07-09 Näyteikkuna 619.indd 7 27.11.2019 12.39. DLX-hinta: 749 € Musacorner Oy, Näsilinnankatu 22, TAMPERE 050 365 9509, info@musacorner.fi www.musacorner.fi/pearl alk
F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7475, f-kuopio@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi BEYERDYNAMIC Lagoon ANC – UUTUUS! Premium-tason langaton Bluetoothvastamelukuuloke. 15,90 € Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7, SAVONLINNA (015) 515 670, soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Sigma DM-SG5+ Uutuus! 650 € Mad Professor Amplification www.mpamp.com facebook.com/MadProfessorAmplification Supreme Overdrive 279 € 07-09 Näyteikkuna 619.indd 8 27.11.2019 12.39. 399 € F-Musiikki Tampere, Kauppakeskus Veska, Saapastie 2, PIRKKALA Puh. 010 320 7460, f-turku@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi HUGHES & KETTNER Black Spirit 200 Floor – UUTUUS! Kätevä lattiaversio suositusta Black Spirit 200 -vahvistimesta. Bluetooth. 8 www.riffi.fi 6/2019 n näyteikkuna TV-Sävel Music Shop Tiiriönsuontie 2, HÄMEENLINNA (03) 6127 333, tvsavel@gmail.com www.tevari.fi 699 € PEAVEY CLASSIC 30 2-kanavainen täysputkicombo TODELLINEN KLASSIKKO F-Musiikki Espoo, Finnoonlaaksontie 9 (kauppakeskus Merituuli), ESPOO Puh. 010 320 7490, f-tampere@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi D’ADDARIO Classical Guitar XT – UUTUUS! Päällystetty ohuella kosteutta hylkivällä materiaalilla. Langaton valmius. Kestävät ja säilyttävät vireensä ja sointinsa pidempään. 18,90 € F-Musiikki Turku, Viilarinkatu 1, TURKU Puh. Kestävät ja säilyttävät vireensä ja sointinsa pidempään. 899 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikki Vantaa, Antaksentie 4, VANTAA Puh. F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Puh. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 38,90 € F-Musiikki Kuopio, Kuninkaankatu 21, KUOPIO Puh. 489 € F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 010 320 7440, info@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi D’ADDARIO Electric Bass XT Nickel – UUTUUS! Päällystetty ohuella kosteutta hylkivällä materiaalilla. 010 3207 400, f-vantaa@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi D’ADDARIO Electric Guitar XT Nickel – UUTUUS! Päällystetty ohuella kosteutta hylkivällä materiaalilla. Ladattava akku. 010 320 7480, f-espoo@f-musiikki.fi www.f-musiikki.fi YAMAHA THR30II Wireless – UUTUUS! Uusi versio suositusta THR-kitaravahvistimesta. Kestävät ja säilyttävät vireensä ja sointinsa pidempään
Riffi-kauppa Musiikki Lukinmaa Oy Välikatu 15 KAJAANI 050 4329301 ESP EC-1000 Tiger Eye with Fluence Pickups 1 051 € DLX Deluxe Music Hermannin rantatie 10 HELSINKI 0207 282 250 www.dlxmusic.fi Tarkasta päivän hinta osoitteesta dlxmusic.fi. 6 699 € / 8 789 € Musamaailma Helsinki: Liisankatu 18 Musamaailma Turku: Brahenkatu 5 www.musamaailma.fi BOUTIQUEKITARAT USA:sta Suhr Classic S IR HSS 2 852 € Tammer-Piano ja Soitin Ky, Pinninkatu 26–28 TAMPERE, (03) 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi 411 € Kokopuinen kuusikansi ja Ovationin tunnusomainen näyttävä Multi soundhole. ARTURIA AudioFuse REV2 – Ammattitason USB-äänikortti erinomaisella äänenlaadulla, designillä ja monipuolisilla kytkentä mahdollisuuksilla. 040 501 2745 / Lauri Paloposki• s-posti: lauri.paloposki@riffi.fi 07-09 Näyteikkuna 619.indd 9 27.11.2019 12.39. www.riffi.fi 6/2019 9 Ota Groove haltuun! Tsekkaa lisätiedot Riffin verkkokaupasta 35 € www.riffi.fi . OVATION Celebrity CE44-RR (elektroakustinen kitara) Varaukset / lisätiedot: • puh. DLX-hinta: 599 € Vantaan musiikki, Peltolantie 2, VANTAA 010 439 3730, info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi NUX NMP4 • langaton jalkapedaali AC-50:n rumpukoneen ja luupperin ohjaamiseen NUX Stageman AC-50 • akustisen kitaran vahvistin • sisäänrakennettu rumpukone ja luupperi • 20 eri rumpukomppia • 40 muistipaikkaa luupeille 395 € 89 € Soitin Laine Oy Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi MOOG One – Ensimmäinen polyfoninen analoginen syntetisaattori Moogilta yli 35 vuoteen! Saatavana 8tai 16-äänisenä
Hän ei haluaisi tehdä sillä oikeastaan enää mitään. 10 www.riffi.fi 6/2019 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Jurek IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. S imo ”Jurek” Reunamäki (s. eli Simo Reunamäki 10-15 Jurek Ikimuistoiset 619.indd 10 25.11.2019 18.57. Kamojen piti olla mahdollisimman mobiilit ja kevyet. 1986) on kyllästynyt työskentelemään läppärillä. Perinteinen studiohomma tuntui raskaalta. Tätä ennen päällä oli pitkään vaihe, jolloin hän teki sillä kaiken
Onko vaaraa, että vintage-buumin myötä katoavat asiakkaat. Varsinkin laulatus studiossa. Siihen että soittopuuhat alkoivat taas maistua, tarvittiin juuri oikeanlainen soitin. Jos mä voin käyttää enemmän aikaa synan näpräämiseen, kitaran soittoon ja pedaaleilla soundien hakemiseen, niin onhan se nyt paljon hauskempaa kuin hiirellä klikkailla potikoita ruudulla. – Mä yritän pitää mahdollisimman paljon hommaa pois siitä läppäristä, kun sitä joka tapauksessa on mukana. Se on vaatinut tunteja siellä studiossa. Kunhan on vaan sellainen vehje, mistä oikeasti tulee sitä sielua läpi. Kun ne tulokset ei ole mitenkään yllättäviä, ne tulee aina samalla tavalla ulos. – Se on koomista, kun yhtäkkiä ne angstiriffit joita soitteli teininä, on tosi kuumaa kamaa jossain Losissa. Sillä vain päästään nopeammin lopputulokseen. Koska Sanni on myös kitaristi, niin tiedossa oli, että sitä halutaan paljon myös tulevalle levylle. Ja sillä tavalla tulee usein hienoja vahinkoja. – Käytännössä Sannin levy on pelkästään sitä styrkkaria ja kaikkia niitä pedaaleja, hän kertoo. Jos sulla on joku padimainen soundi, niin ennen se on ollut joku muu soitin, vaikka kalimba. Mutta jos sulla on joku vintagepöristin 60-luvulta, Jurek innostuu, niin se on kaikesta kiinni, mitä sieltä tiettynä päivänä tulee. Esitän ajatuksen, että nykyään instrumentin sijaan soitetaan soundeja johon Jurek jatkaa, että läppäristä on tavallaan tullut uusi instrumentti. Siellä on hidastettu ja käytetty chorus-efektiä ja muuta, että ne on saatu riittävän vireiseksi. Eikä hänkään ole niistä tietenkään kokonaan luopunut. Mikä se soundi sitten onkaan. Mä äänitin kaiken kelanauhoille. Kun nykyään… Jurek ottaa hengähdystauon ennen kuin jatkaa: kysehän ei ole siitä, osaako joku laulaa, vaan onko fiilistä ja välittyykö se asia. Samalla löytyi myös uudelleen kadoksissa ollut into kitaransoittoon. Tähän lopullisena syynä oli Sannin viimeisimmän levyn teko. Sillä pystyy tekemään asioita, joita ei millään muulla instrumentilla pysty, jolloin sillä voi saavuttaa mielettömän hienoja juttuja. Nyt omistuksessa on pelkästään soittimia jotka on valmistettu ennen 90-lukua. – Hiphopin ja trapin puolella tapahtuu tällä hetkellä suurimmat innovaatiot, josta ne siirtyy popin puolelle. Sä voit tehdä niitä samoja elementtejä eri laitteilla. – Ne musanteon peruspalikat ei kuitenkaan ole muuttuneet mihinkään. Ellei sitten tule jotain suurta trendiä, että laulussa ei saa olla autotunea tai mikään ei saa olla kvantisoitua. Kuulemma myös yksi Keith Richardsin suosikkivahvareista. Nykyään Jurekille ainut tapa toimia, on että buukataan jokin paikka – yleensä mökki – jossa tehdään mobiilirigillä käytännössä koko levy. Aiemmin kitarat ovat olleet Jurekille pelkkiä työkaluja. Taito soittaa instrumentteja ja käyttää niitä laitteita joita on ennen vanhaankin käytetty. Palattaisiin aikaan, jolloin bändit viettivät studiossa helposti puolikin vuotta. Mutta kun siihen tulee se rutiini, niin siitä tulee aika tylsää. Tietyt perussoittimet on niin ajattomia, että ne tulee aina olemaan, vaikka mikä estetiikka olisi sillä hetkellä pinnalla. Niin, eikös käsityö ole kuitenkin ihmiselle luontaista toimintaa. Ja se käsityö olisi mun mielestä tärkeää säilyttää. Sitä kautta ne sähkökitaratkin on tulleet takaisin. Kuukauden sisällä Jurek on haalinut ”järjettömän läjän” kaikenlaisia kummallisia pedaaleja, syntikoita ja kitaroita. Ainahan tietokoneet ovat jossain kohtaa osa prosessia. Kun samoja juttuja soittelee itse kitaralla, päätyy niistä elementtejä musiikkiin. Lopputyöstö tapahtuu sitten hallituissa olosuhteissa. Jurek ei usko että kukaan pystyy ainakaan modernissa musiikissa luopumaan tietokoneiden käytöstä. Kun nykyään saa niin helposti valmiita soundeja ja looppeja netistä, niin siitä häviää se käsityöläistaito. Ja se tarkoittaa hänen tapauksessa isoja 90-luvun bändejä kuten Radiohead, Smashing Pumkins ja Red Hot Chili Peppers. Ehkä pitää joku proggis tehdä kelamankalle, Jurek hieroo mietteliäänä leukaansa. Sitä ei moni ymmärräkään, että suuri osa levytyksistä ennen autotunea on vaatinut monen tunnin puristuksia, että ollaan saatu edes yksi järkevän kuuloinen lauluraita. Nostalgian pyörteissä vellovan Jurekin suhtautuminen musiikkiin on myös muuttunut jollain tapaa. Ja niitä ei saa välttämättä ikinä enää toisinnettua. Kitarahan elää tällä hetkellä popmusassa kultakauttaan. Ne on niin arvaamattomia. Kirjoitetaan, tuotetaan ja äänitetään. Ei varmaankaan, sillä hänen mielestään saman lopputuloksen saa niin monella tavalla. Sen saman fiiliksen löytäminen läppärillä tietyn pisteen jälkeen on aika hankalaa. Mutta se, miten päästään haluttuun lopputulokseen, siihen on taas miljoonia reittejä. Läppärin vieroksuminen kumpuaakin Jurekilla ihan uran ensiaskelista, sillä hän on aloittanut studiotyöskentelyn nauhavehkeillä. Laulut, rummut, kitarat, piano, jouset ja torvet… ne säilyy aina siellä, muoto ehkä vähän muuttuu. – Toki siellä oli myös Cubaset ja muut, mutta niistä nauhalaitteista mä innostuin. Tänä päivänä levy-yhtiöt eivät ole valmiita maksamaan sellaisia budjetteja, että bändi voi mennä kahdeksi kuukaudeksi studioon vähän tsekkailemaan mitä syntyy. – Hintahan on yksi iso syy minkä takia ei enää käytetä isoja konsoleja ja outboard-vehkeitä. – En mä pystyis tekemään mitään mun tuotannoista ilman sitä. Jurek mielletään pääasiassa modernin tanssimusiikin tuottajana. Eihän akustinen kitara ole missään vaiheessa mihinkään kadonnut, mutta semmo10-15 Jurek Ikimuistoiset 619.indd 11 25.11.2019 18.57. Kun opettelet käyttämään softia ja plugareita, niin silloin se on vielä sellaista uuden löytämistä. www.riffi.fi 6/2019 11 Läppärin hyljeksimisen ohella päälle hyökyi vintage-intoilu, joka on lähtenyt miehellä totaalisen lapasesta. Toisaalta, jos niitä yrittäisikin tehdä perinteisin keinoin, niin saattais päästä aika lähelle. Se soitin tuntui ihan erilaiselta. Samaan syssyyn mies osti 60-luvun Gibsonin SG-2:n ja Telecaster-basson. – Sitähän se musiikin tekeminen nimenomaan on. Viisi vuotta sitten ei olis mennyt millään läpi. Kunnes… – Testasin kitarapajalla 70-luvun Teleä, jolloin huomasin, että kitaransoitto voi olla ihan hauskaakin. Vintage-buumin tärkeimmän löydön tittelistä Telen kanssa kilpailee Selmerin harjoitusvahvistin vuodelta ’65. Sitä ja jopa särökitaraa on ihan joka paikassa. Saattaa olla että studioajan tarve kasvaisi tuolloin radikaalisti. Oli mielenkiintoista kattoa mitä musiikille tapahtuu kun se vedetään oikeiden laitteiden läpi. Voisi tulla jopa mielenkiintoisempi tulos. Kuten ennen tehtiin. Ja vaikka hän kitaristiksi tunnustautuukin – on kitaransoitto jotenkin ottanut aina päähän. Nyt tulee enemmän palattua siihen, miksi joskus on innostunut kitaransoitosta
Ihan kuin täällä olisi peitelty jotain. – Asiat kuitenkin etenee omalla painollaan. Kun eletään sisilialaisella huvilalla kaukana kaikesta, saattaa ajantaju kadota kokonaan. Minä ja Sanni elettiin siellä tietynlaisessa kuplassa. Nashvillen jälkeen materiaalia oli kasassa kahden albumin verran, mutta siitä päätettiin kasata vain yksi albumi. – Miamin kämppä nimettiin murhakämpäksi. Myös Jurekille Yorkin tapaaminen oli onni onnettomuudessa. Jurekin mukaan tärkein asia tällaisten paikkojen valinnassa on fiilisten haistelu. Me vajottiin johonkin psykoosiin ja ruvettiin tuottamaan sen kämpän kuuloista musaa. Eli ihan selkeästi se paikka inspiroi tekemään tietynlaista musaa. Miamin kappaleet olivat siis aivan eri maata kuin Sisiliassa tehdyt. Sisiliassa syntyi saman verran, mutta Nashvillessä ei enää montaakaan, sillä edeltävä Sisilia oli ollut niin massiivinen kokemus, että Nashvillestä tuli enemmänkin krapulareissu. On paljon rappija trappijuttuja, joissa laulajat vetää ihan raakana sen freesiyden takia. – Että on päässyt ylipäätään tekemään tällaisia proggiksia, vaatii erittäin kovaa työmoraalia. Kuvissa se näytti asialliselta. Että muulla ei ole väliä. Sisilian taika kuuluu niissä. Miamissa tuli tehtyä varmaan pimeintä kamaa. Merinäköalalla varustettu huvila rinteen päällä, jossa omat uima-altaat, saunat ja turkkilaiset saunat. Tässä vaiheessa kirjoittaja raapii päätään, sillä on aika kreisiä, että luonnollisuudesta on tullut yhtäkkiä erikoisuus ja ”juttu”. Olisi kiva nähdä muutakin Amerikkaa kuin Los Angelesia. Pikkuhiljaa sitä musaa alkaa muodostumaan. Hän on huomannut että tällaisilla reissuilla biiseistä tulee parempia ja niitä tulee enemmän. Kyllä sinne on menty töitä tekemään. Nashvillessa saatiin levylle myös vierailija, kun kaupungista kotoisin olevan Paramoren kitaristi Justin York tuli kitaroimaan Rokkenroll-elämää kappaleeseen. Kämpän outo tunnelma vaikutti siellä tehtyihin kappaleisiin. – Ei ole aikaa, päiviä, kellokortteja… päivät vaan luonnollisesti ohjautuu niin, että jossain vaiheessa tehdään hommia, ja jossain vaiheessa istutaan kännissä jacuzzissa paskaa jauhamassa. Kovasti bändiä diggaileva Sanni oli tutustunut Yorkiin omia reittejään vuosia aiemmin. Saattaa kuulostaa aika rennolta, mitä se kieltämättä onkin, mutta samalla se on hyvin tehokas tapa työskennellä. Jopa albumin synkemmissä biiseissä on jokin raikkaus ja kepeys. Että se on vaan seksikästä sanoa noin. Nälkä-kappaleessakin biisin tärkeimmät elementit ovat akustinen kitara ja laulu. Suurin osa levyn kappaleista tehtiin juuri Sisiliassa ja Jurek huomaa niissä aivan omanlaisen tunnelman. Kuudentoista biisin levy on nykystandardeissa aika tuhti paketti, kun nykyään levyksi riittää jo kahdeksan biisiä. Tästä johtuen Nashvillessa tehtiinkin eniten kitarabiisejä. – Kun kuuntelet koko viikon sen paikan musaa ja otat kitaran käteen niin pakosti alkaa tulemaan samanlaista tavaraa. Miamista aloitettiin, jossa syntyi kahdeksan tai yhdeksän kappaletta, joista viisi tai kuusi pääsi jatkoon. Ilmasto, ihmiset, valo… kaikki asiat vaikuttavat lopputulokseen. – Samalla tavalla kuin laulu ilman autotunea. Ainoa ajatus levyntekoa suunniteltaessa oli, että johonkin lähdetään ja kaksi levyä tehdään. – Olin Losissa ennen Nashvillea ja perille saavuttaessa mun äänityssetti olikin hajonnut. Eli silloinkin paikan tunnelma eli ”viba” vaikutti materiaaliin väkevästi. Ja tietysti tenniskenttä. Ei haettu mitään hulppeata kartanoa vaan toimivaa paikkaa. Ensiksi herää ajatus, tuleeko työnteosta tuollaisessa paikassa yhtään mitään. 12 www.riffi.fi 6/2019 nen ”kitarointi” on koomisesti tullut sieltä hiphop-maailmasta poppimaailmaan. Jotain on tosi väärin. – Olen lukenut monasti siitä miten jokin paikka on vaikuttanut, ja olen itse ajatellut, että mä voin tehdä makkarissa ihan mitä vaan. Siinä on tärkeintä saada omat kanavat auki ja korvat hörölle, että päädytään siihen että ei ole mitään muuta kuin se luovuus ja mitä pään sisällä soi. Tästä huolimatta materiaalia jäi silti yli. Mutta nyt mä oikeasti kuulin, miten paikka vaikuttaa. – Kun siellä ei ole sitä aikaa, niin sitä tavallaan luo koko ajan. – Siellä oli tosi synkkää koko ajan ja kämpän rumankeltainen kelmeä keinovalaistus sai kaiken näyttämään synkältä ja ankealta. Miamin reissun jälkeen mietittiin jo seuraavaa paikkaa, sillä onhan biisinteko paljon kivempaa jossain muualla. Mä näen tässä musassa sen paikan missä se tehtiin. Päällimmäisenä oli Miami, jossa Sanni oli käynyt aiemminkin. Jurek kertoo että päivät eivät tavallaan alkaneet tai loppuneet. Kun ei tehdä bändilevyä, vaan yksittäisen artistin tuottajavetoista albumia, saattaa joka biisissä olla erilainen tuotanto. Italiassa työnteolle oli varattu huikeat puitteet. Omia fiiliksiä ei myöskään varmaankaan haitannut, että kylä oli yksi kauneimpia paikkoja jossa hän on käynyt. Sitä paitsi biisinkirjoittajalle Nashville on mekka, josta koko americana-musiikki on peräisin. ”Kun kuuntelet koko viikon sen paikan musaa ja otat kitaran käteen niin pakosti alkaa tulemaan samanlaista tavaraa.” 10-15 Jurek Ikimuistoiset 619.indd 12 25.11.2019 18.57. Jurekille tällainen työskentelytapa sopii erittäin hyvin. – Niin, se kuulostaakin yhtäkkiä epäautenttiselta. Sanni: Trippi, Warner Music Finland 2019 Sannin viimeisintä albumia kirjoitettiin, äänitettiin ja miksattiin kolmessa eri paikassa, Miamissa, Sisiliassa ja Nashvillessä. Paramoren kamojen käyttäminen oli Sannille erityisen mieluisaa, sillä hän pääsi laulamaan samaan mikrofoniin johon Paramoren laulaja Haley Williams on laulanut monella yhtyeen kappaleella. On vaikea kuvitella itseään miettimässä, että eihän tässä tarvitse tehdä mitään hommia, kun täällä on kaikkea muuta kivaa. Jossain vaiheessa heräsi ajatus, että viimeiset sessiot voisi tehdä Nashvillessä. Se on ihan kreisi fiilis, kun siitä tulee niin vahva henkilökohtainen vaikutus. ”Eihän tolleen saa tehdä”, Jurek myötäilee. Kun se on niin kreisin kuulosta, kun joku onkin yhtäkkiä epävireessä. Mutta kun astuttiin sisälle, ensimmäinen fiilis oli, että ”täällä on ihan varmaan murhattu joku”. On vaan semmonen tunnelma. Termi ”työpäivä” menettää merkityksensä. Onneksi Justin lainas meille kaikki sen kamat, kitaroista lähtien
Hän ei erittele eri työvaiheita. Tai muuta vastaavaa. Vaikka reissuja ja biisejä tehdään yhdessä, loppunviemisvaiheessa sä haluatkin oikeastaan kasata niitä palasia omassa rauhassa. – Sä olet itsesi pahin kriitikko. Hiljalleen biisit alkoivat kuulostaa yhtenäisiltä, koska kitara oli siellä toistuvana elementtinä. Tällöin ollaan heti oikeassa osoitteessa ja vältetään turhat kuumotukset kun aikaansaannokset pitää esitellä erikseen artistille ja levy-yhtiölle. On tärkeää, että tehdään asiat kunnolla, eikä sillä tavalla, että kun on julkaistu tarpeeksi sinkkuja tehdään pari biisiä lisää ja läntätään niistä albumi. Ei ole nimittäin mitenkään inspiroivaa tehdä biisejä jollekin jota ei edes tunne. Ihmiset ihmiseltä ihmisille, näin lässysti sanottuna. Jurekin ominta juttua onkin albumien teko. Ja kun niitä miksailtiin, niin eipä ne siitä kauheasti enää muuttuneet. Kun estetiikaltaan erilaisia kappaleita alettiin asettelemaan levylle, tehtiin kitarasta niitä yhdistävä punainen lanka. Mä tuotan sitä jo kirjoittaessa. Raastavuutta vähentääkseen Jurek tekee töitä pelkästään suoraan artistin kanssa. Se onkin usein haaste aloittelevilla biisintekijöillä ja tuottajilla. www.riffi.fi 6/2019 13 Tässä tapauksessa biisikohtainen soundiajatus syntyi jo reissun aikana. Siinä on se etu kun tuottaa kirjoittamaansa biisiä, niin sitä tehdessä tietää jo millaisia soundeja sinne voi ympätä. Huvilatarinoiden jälkeen onkin yllättävää kuulla kun Jurek toteaa, että tuottajan duuni on yksinäistä. – Ensimmäinen asia mitä tein kun tultiin Suomeen, marssin Kitarapajalle ja ostin sen vahvarin ja läjän pedaaleja. 10-15 Jurek Ikimuistoiset 619.indd 13 25.11.2019 18.57. Albumin runko rakentui sen jälkeen aika helposti. Kaikilla artisteilla on omat fiksaationsa, mitkä tulee esille, kun heidän kanssaan työskentelee suoraan. Sehän on oikeastaan sitä Sannin ydintä. Ja se on välillä tosi raastavaa. Ei sinkkuja vaan isoja kokonaisuuksia, missä sukelletaan oikeasti johonkin juttuun. Jurek harvemmin enää tekee tällaista. – Sitä kokonaisuutta tekee aika paljon vaan itelleen ja sitten niille ihan tosifaneille, jotka haluaa paljon kuunneltavaa. – Se on mulle samaa asiaa. Isoille massoille riittävät usein vain ne täkybiisit. Biisileiri Texasissa, syyskuu 2019 Ollaan tv-sarja Dallasin maisemissa Jurekin Amerikan-kustantajan toista kertaa järjestämällä biisileirillä. Tän takia on kivaa tutustua niihin artisteihin ihmisinä. Jurek on kuitenkin säveltänyt kauemmin kuin tuottanut, joten hän lähestyy kappaleita aina biisintekijävinkkelistä. – Artisti on siinä paikassa samantien kuulemassa mitä asioita mä laitan siihen tekeleeseen. – ”Mulla olis tässä Johanna Kurkelalle biisi, joka on täynnä kelttihuiluja”, mutta ne ei tiedä, että hän vihaa huiluja. Jos äskeisessä tarinassa sisilialainen huvila oli osa ikimuistoisuutta, tällä kertaa ikimuistoisuus johtuu ainoastaan paikasta jossa kaikki tapahtui. Hän on aloittanut kitaravetoisessa rokkibändissä. Levyn lopputyöt menikin niin, että mentiin aamulla studiolle, kytkettiin pedaaleja eri järjestykseen ja alettiin etsimään eri kitarasoundeja. – Se on tosi outoa – pitää vähän niinkuin arvailla mitä sen elämään kuuluu. Samalla saamme pienen kurkistuksen amerikkalaiseen mielenmaisemaan. Sillä välttää kaikki turhat vekslauk set. Joskus on ollut tilanteita, jolloin levy-yhtiö on tilannut artistille biisin, joka ei ole maistunut hänelle ollenkaan. – Se biisi on aika paljon helpompi myydä siinä kuin että se laitetaan mailiin, että tässä on sun seuraava hitti. ”Luota muhun, kun sä laulat tän, tää tulee toimimaan”. Ikävä kyllä se on jotain, mikä ei suurta kansaa hirveästi kiinnosta. Joskus saattaa olla niin että ite tietää millainen biisi hänelle kuuluisi, mutta kun ei ole itse siinä selittämässä sitä visiota. Ne lähettää demoja suoraan levy-yhtiöille eikä artisteille
Otetaan se mukaan. Sun pitää saada mahdollisimman paljon nimiä sun bioon, mistä voit sitten namedroppailla. Vain Tiina Vainikainen oli toisena suomalaisena muualta. Sen tekeminen on kivaa ja mä haluan ilmaista itseäni sitä kautta. Kun kirjastossa sanoi ääneen ”rise”, yksi kirjahyllyistä nousi ja takana oli toinen huone. Ja se vaikuttaa siihen, miten suhun suhtaudutaan. Ja jatkaa luettelemalla muita paikan mukavuuksia. Menestys on kaikista helpoin yksittäinen mittari, mutta samalla se on se myrkyllisin mittari. Nyt on jo päässyt vähän siihen hommaan sisään. Muunmuassa Bushin perhe ja Trumpien perhettä. Tekojärvi, ei siis mikään lampi vaan järvi! Tällaisissa maisemissa siis järjestettiin Renegade Songsin biisileiri, johon oli kutsuttu kymmenkunta biisintekijää Amerikasta. Näkemyksiltään hyvin oikeistolaisia republikaaneja. ”Mä olen ollut tän tyypin kanssa samassa huoneessa ja tehnyt näiden tyyppien kanssa töitä.” Kun sitten haetaan kirjoittajia leirille, mieleen tulee, että ”tuo on tehnyt töitä noiden kanssa, sen on pakko olla hyvä tyyppi…”. – Jenkeissä sitä tapahtuu vaan paljon enemmän. Niitä saatiin kuitenkin aikaiseksi. Mutta samaan aikaan mua ahdisti olla siellä, kun tiedostin, että tää edustaa monilta osin sitä pahuuden kehtoa. Hae opiskelemaan salpaus.fi Musiikkituotannon ammattitutkinto ”Ai tuo on tehnyt töitä noiden kanssa, sen on pakko olla hyvä tyyppi…” 10-15 Jurek Ikimuistoiset 619.indd 14 25.11.2019 18.57. Jenkeissä se on kuitenkin aivan normaalia. Se, että kyseessä oli biisintekoreissu, lienee jäänyt tässä vaiheessa sivuseikaksi. – Oma täysi 16-reikäinen golfrata, ampumarata, go-karteja. Se kun unohtuu, voi tapahtua pahoja asioita. Kun koko juttu on lähtenyt siitä että mä haluun vaan tehdä musaa. Ja takaisin olennaiseen, eli republikaaniseen taikalinnaan. Kun siellä tavataan uusia ihmisiä niin tutustuminen alkaa yleensä kertomalla mitä ja kenen kanssa on tehty. – Vaikka tapasimme, ei politiikasta juteltu ollenkaan. – Joskus ne mielipide-erot on niin jyrkkiä, ettei kannata lähteä edes keskustelemaan. – Kustantajat ja managerit shoppaa niitä ympäriinsä. Nää tosiaan tukee NRA:ta ja Trumpia sun muuta. Suomi on niin pieni maa, että täällä saa paljon nopeammin biisejä eteenpäin. – Se monesti myös tuhoaa sen menestyksen, kun aletaan itse kelaamaan, että menestys on se tärkein asia. Siellä se on volyymihommaa. – Se namedroppailu tuntuu suomalaisesta niin urpolta. Minkä statusluokan ihmisistä oli kyse, alkoi selvitä taloon astuessa. Porukkaa, joita on ehkä yksi prosentti Yhdysvaltain väestöstä, Jurek selventää. Esimerkiksi Jurekin studiohuoneeseen pääsi kahta reittiä. Jurek muistelee että ”Oli kreisiä ajatella, että täällä me hipit ollaan biisejä tekemässä kaikkien presidenttien seassa”. Sun pitää myydä itsesi siinä heti. Mihin tahansa. Tuotokset oli tarkoitettu tarjottavaksi eri tahoille. Reissu oli Jurekille myös opettavainen. Eihän se ole kartano eikä mikään, jos siellä ei ole salahuoneita ja tunneleita. Sut arvotetaan sitä kautta. Putkeä pitkin liukumalla pääsi keittiöön asti suoraan aamiaiselle. Ja jos siitä tykkää miljoona ihmistä, ihan mahtavaa. Ainakin Jenkeissä pitää liikkua johonkin pisteeseen asti rinta rottingilla ja osata luontevasti mainostaa omia saavutuksiaan. ”Turisti suomesta” -fiilis on poistunut. Kuolevaisten tapaan rappusia pitkin tai kummitusten ja agenttien käyttämää salareittiä, joka oli rakenteiden sisällä kulkeva putki. Ja sitä tuli myös käytettyä. Monasti kannattaa kuitenkin yrittää, että voisiko sitä tehdä sivistyneen aikuismaisesti. Jurek aloittaa vuodatuksen siitä, miten liian moni arvottaa musiikkia sen kautta miten paljon se tuottaa. Puhe kääntyy siihen miten suomalaisetkin ovat viimein päässeet biisintekijöinä kansainvälisiin ympyröihin. Jos siitä tykkää sun tyttöystävä ja äiti, se on Syvennä osaamistasi musiikin tuottamiseen ja laulun tekemiseen! aloitus helmikuussa 2020. Toisaalta juuri vaatimattomuutta myös arvostetaan. Aina pitää päästä parempaan huoneeseen. Jos samalla viivalla on kaksi hyvää kappaletta, tunnetun ja vähemmän tunnetun tekemä, on hyvin todennäköistä, että levy-yhtiö valitsee tunnetumman biisin. Nimien pudottelu kuitenkin kuuluu siellä siihen keskustelukulttuuriin. Siitä se homma hiljalleen etenee. Toinen uskomaton paikka oli ”taikahuone”, jonne päästiin tietenkin kirjaston kautta. Jos teet vuodessa sata kappaletta, niistä varmaan puolet julkaistaan – mikä on todella korkea prosentti. Mun biisejä on ollut holdissa tv-sarjoihin, elokuviin ja eri artisteille. Skaala on paljon rajumpi. Alkuvaihe sun uraa on käytännössä vain biografian rakentamista. Biisikilpailuissa asioita mutkistaa vielä politiikka, johon törmää tietysti Suomessakin. Jurekin analyysin mukaan suomalaiset eivät ole mitenkään huonolla itsetunnolla varustettuja, mutta vaatimattomia kuitenkin. Tunnettuus on jo itsessään laadun tae, eli turvallinen valinta. Siellä on niin paljon enemmän kilpailua ja kaikki on kovia. Olis ollut ihan väärä paikka alkaa väittelemään näkemyksistä. – Eräs biisinkirjoittajista oli sukua talon omistajille, jotka oli jotain kiinteistömiljonäärejä. Viikkoa aiemmin talossa oli vieraillut Donald Trump perheineen. Tää on mun työkalu kommunikointiin. Viimeistään siellä tajusi, että ihmisillä saa – ja pitää olla eri mielipiteitä. Kun oli kuitenkin sen verran hienoa, että he päästivät meidät sinne ja antoivat meidän leikkiä siellä. Suomalaisesta nöyryydestä eroon pääseminen on vaatinut opettelua. 14 www.riffi.fi 6/2019 – RANCH!! Ja kun mä sanon ranch, niin se on FOR REAL!!, Jurek aloittaa texasilaiseen tyyliin. Itse talo oli jo massiivinen kahdensadan ihmisen majoituskapasiteetteineen. Mut on hyväksytty niihin ympyröihin ja mut otetaan vakavasti. Tärkein mittari on se, että onko tämä MUN mielestä hyvä. Eteisen seinät täynnä kuvia talon vieraista, joita oli järjetön määrä. – On ollut mahtavaa päästä ulkomaille tekemään hommia ja löytää uusia inspiroivia kumppaneita. Jurek kutsuu kuviota huonepeliksi. Jenkeissä taas sadasta biisistä saattaa mennä läpi yksi tai kaksi
Sen mökkiympäristön huolettomuus ja rentous mun mielestä kuuluu niillä äänitteillä. Jurekille kaikenlainen kamahifistely on ”super-toisarvoista”. Julkaistaan siitä toi tuohon aikaan, tuohon kiertue, jne…” Se on hurjaa, mutta silloin se menee oikein päin. Se on niin välitön, autenttinen ja helposti lähestyttävä. Syvennä osaamistasi musiikin tuottamiseen ja laulun tekemiseen! aloitus helmikuussa 2020. Sen yhden tuotteliaan mökkireissun perusteella. Kun ei suurin osa tule ikinä kuulemaan näitä pikkudetaljeja, mitä mä kuulen. Kaikki muu on toisarvoista. Hän ottaa esimerkkinä esiin Kendrick Lamarin ”Damn.”-albumin miksaajan Derek Alin, joka miksasi albumin monona ja yhdellä Monotonen ”kurkkupurkilla”. Antti Tuisku: Anatude, Warner Music, 2017 Takana oli Jurekin ja Antti Tuiskun ensimmäinen yhteinen albumi, suuren suosion saavuttanut ”En kommentoi”. – ”Okei, meillä on tässä hyvää kamaa. Levyn valmistuminen vaati viidestä kuuteen reissua. Syvällisiä keskusteluja ja lukemattomia inside-vitsejä. Sessioiden alkaessa päälle hiipi fiilis, että Karibian sijaan mennäänkin Miekojärvelle. – Antin kohdalla noi mökkijutut on tosi oleellisia, sillä se on niin iso osa Antin habitusta. Keskityn enemmänkin siihen, että tunne välittyy. Musa on loistava harrastus, mutta ihan hirveä ammatti. – On se aika hurjaa, että me mennään jonnekin skutsiin tekemään jotain ja kun ne aikaansaannokset lähetetään levy-yhtiöön, niin ne suunnittelee jonkun artistin elämän kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Se oli kahden viikon ihana psykoosi. Vasta ensimmäisen kahden reissun jälkeen puhutaan deadlineista. Mekin monesti äänitetään niin, että musaa tulee kaiuttimista ja siihen vaan karjutaan päälle. Lapissa, Vierumäellä, Miekojärvellä sekä Antti Tuiskun kotona. Vaikka se on semmosta modernia ja provosoivaa, siellä on kuitenkin se Lapin poika Antti. Ja se, mitä saadaan aikaiseksi, se synnyttää aikatauluja. vieläkin mahtavaa. Karibiat pois ja Miekojärveä tilalle. Mitään aikatauluja mökille lähdettäessä ei ole, kun siinä vaiheessa ei ole vielä biisejäkään. Näinpä levyä työstettiin useammassa kohteessa eri puolilla Suomea. – Koko levyn tekeminen oli yhtä villasukat ja pieruverkkarit jalassa bailaamista. Ensin synnytetään taide, sen jälkeen kaupallistetaan se. Mökeillä tehdään siis yleensä biisit ja oikeastaan kaikki muutkin jutut. Studiossa niitä asioita tulee huomattua liian usein. On toki eri asia, jos se juttu ei jostain teknisestä syystä toimi. – Näissä sessioissa asioiden pitääkin olla vähän päin helvettiä. Studiota käytetään ainoastaan ihan viimeisessä kriittisessä vaiheessa, jossa tarkistetaan että kaikki on kunnossa. Eikä ole liiemmin levymyyntiä haitannut. Kun nykyään musiikkia kuunnellaan useimmiten pikku bluetoothkaiuttimista, niin miksi ne pitäisi miksata jossain akustoidussa huoneessa kymppitonnin kaiuttimilla, hän kysyy. Konseptina olisi dancehall/Karibia-levy joka tehtäisiin siellä Karibialla. Myös miksaaminen luonnistuu hyvin mökkiolosuhteissa, sillä Jurek miksaa aina kuulokkeilla. Usein se liiallinen siivoaminen tuhoaa sitä draivia, mikä saattaa olla juuri kyseisen kappaleen sielu. Sessioiden alkuun räjäytettiin aivan uusiksi ne biisit joista löytyi reggaetonia. Soundi saattaa välillä olla aika sekavaa, mutta siinä oppii aika hyvin sitä äänen restaurointia. Kukaan ei tiedä, että tehdäänkö tässä edes levyä. u ”Ensin synnytetään taide, sen jälkeen kaupallistetaan se.” 10-15 Jurek Ikimuistoiset 619.indd 15 25.11.2019 18.57. Kaksi äijää isossa talossa keskellä ei mitään ja ulkona käytännössä koko ajan pimeää. Hae opiskelemaan salpaus.fi Musiikkituotannon ammattitutkinto Tuottaja pohtii miten yksi mökkireissu vaikuttaa vuosiksi monen ihmisen elämään. – En ole ikinä edes kokenut sellaista, että sanotaan, että tuossa kohtaa pitäisi tulla uusi biisi ja sitten aletaan bookkaamaan mökkiä ja studioita jne… Aina mennään siinä järjestyksessä, että lähdetään katsomaan, syntyykö jotain. Keksittiin ajatus konseptilevystä, jonka taakse voitiin piiloutua suurimmilta myyntiodotuksilta. Kaksiviikkoista reissua Miekojärvelle ei Jurek unohda koskaan. Parivaljakkoa ahdisti, sillä ensimmäisen levyn saavuttama hype pitäisi jollain ilveellä ylittää. – Ei sieltä kuitenkaan tarvitse kuulua kuin laulu ja riittävä määrä säestystä. Myös siinä musassa
16 www.riffi.fi 6/2019 O tetaan se poikkeuksellinen urapolku puheeksi hieman myöhemmin, mutta heti kärkeen: Heikki Kervisen nopeahko nousu tunnettujen artistien luottomieheksi saattaa joitakuita ihmetyttää. Suomen maa joukkuetta olympialaisissa valmentanut Kervinen vaihtoi lajia vuosikymmenen alussa ja työskentelee nyt kärkiartistien etupään ja monitorien vahtina. 16-19 Kervinen.indd 16 24.11.2019 11.53. Lyytisestä seurasi Erjan ja Heikki Silvennoisen yhteiskiertue, sitten Silvennoisen omat keikat, sitten hänen muut proggiksensa kuten SF-Blues Dave Lindholmin ja Pepe Ahlqvistin kanssa, SMB Pave Maijasen kanssa, ja tuoreimpana Silvennoisen proggis Heikki Helan ja Johanna Förstin kanssa. Syliin pudonnut keikka oli aika kookas noin alkuunsa, joten puhelinlinjat olivat kuumina Antikaisen suun taan: ”mites tekisin tämän ja tuon…?” Kervinen kuittaa nousunsa alalla osittain sillä, että on ai na pyrkinyt etsiytymään ”itseään parempaan seuraan”. Ja kun Kervinen hyppäsi Lyytisen kelkkaan, heti kolmas keikka olikin jo ulkomailla. Yhteys Erja Lyytisen hovimiksaaja Kimmo Antikaiseen poiki hänelle ensimmäisen pitkäaikaisen yhteistyön blueskuningattaren hovissa. Hom ma sujui ilmeisen hyvin, sillä leirin päätyttyä Antikainen ilmoitti, että voisi oikeastaan pitää välivuoden ja luovuttaisi seuraavan kesän näillä puheilla Kerviselle. Ja siellä on pyöritty säännöllisesti siitä lähtien. Suomen skicross-maajoukkueen valmentaja Vancouverin maisemissa kevättalvella 2010. Tulokas rupesi talven mittaan ottamaan asioista selvää, mikä olikin tarpeen, sillä puikkoihin käydessään hän joutui heti miksaamaan muun muassa Ilmavoimien Big Bandia isolla Louhosareenalla. Ja asiat todellakin johtavat toisiin: Wigwamin monitoriteknikon pesti tuli Maijasen suosituksesta, joka oli kiinnitetty juhlakiertueen basistiksi. Kervisen lähtöpotkuna keikkaäänentoiston pariin toimi Nilsiän musiikkileiri, jonka vakiomiksaaja Kimmo Antikainen otti innokkaan oppilaan apumiehekseen kesäksi 2010. Lumilta lauteille Heikki Kervisellä (45) on ääniammattilaiseksi poikkeukselli nen menneisyys. – Kimmo oli vihjannut Erjan suuntaan, että tietää hyvän sällin, joka on liikkunut ulkomailla ja puhuu muutakin kuin suomea. Hän lisää, että on jo kilpaurheilun parissa oppinut sietämään pai netta, ja tekemään asiat aina niin hyvin kuin pystyy – mielel lään vähän paremminkin. Pystymetsästä alalle tullut Kervinen ihmettelee vähän itsekin, kuinka on onnistunut väistämään alkuaikojen tyypilliTEKSTI: TOMMI SAARELA Heikki Kervinen – olympiavalmentajasta ääniteknikoksi Heikki Kervisen urapolku ääniteknikoksi on ollut mäkinen ja mutkainen – siis sananmukaisesti. Liikuntatieteiden maisterin ja valmentajan erikoisammattitutkinnon omaava Kervinen valmensi pää toimisesti Suomen skicrossmaajoukkuetta vuodesta 2007 Vancouverin olympialaisten yli. – Ensi kesänä tulee kymmenen vuotta siitä, kun keksin, että äänen toimittaminen voisi olla jännää hommaa, Kervinen toteaa leppoisan savolaiseen tyyliinsä. Lumilautaliiton valmennusteh tävissä tuli käytyä jo edellisetkin talviolympialaiset Torinossa 2006. – Minulla on ”likainen bilebändimenneisyys” ja äänentois tosta tiesin mikä on mikki ja mikseri, mutta voi sanoa että lähdin tälle alalle käytännössä nollasta
Tekniikan omaksuminenkaan ei ole kuulemma tuottanut ongelmia. Virkavapaita kasautui siinä määrin, että koulun johdossa alkoi ymmärrys loppua, ja Erja Lyytinen itse joutui kerran soittamaan rehtorille, että ”pukkaisi keikkaa Sveitsiin ja Saksaan, pääsisikös se Kervinen kumminkin”. Sama selkeä meininki on ollut vallalla myös SF-Bluesin ja Silvennoinen-Maijanen Bandin kanssa, korkeintaan backliner jeesaa iPadilla lavalta tarvittaessa. Nykyään Kervinen työskentelee siis sekä salimiksauksen, esiintyjämonitoroinnin että järjestelmäsuunnittelun parissa. – Kai sitä voisi erikoistua yhteen lajiin. Nyt kun nälkä on kasvanut syödessä ja hommat ovat laajentuneet järjestelmäteknikon tehtävien puolelle, niin niitä koulutuksia on tullut matkan varrella koluttua, ja tutkittua aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Mutta näin pienessä maassa ja mielenterveydenkin kannalta on hyvä, jos voi tehdä kaikkea – ja käsi kädessähän nuo kulkevat muutenkin. – Olen yrittänyt kuunnella miten muut hommia tekevät, liittyen esimerkiksi miksauksen balanssiin ja estetiikkaan. Kaksi ensin mainittua linkittyy usein toisiinsa, esimerkiksi Lyytisen monitorit on hoidettu lähes poikkeuksetta etupään tiskiltä. Sellaisessa jos menet yhden niistä kanavista ryssimään, niin se on 25 prosenttia kokonaisuudesta! Heikki Silvennoisen kiertuekokoonpanot ovat työllistäneet miksaaja Heikki Kervistä kiitettävästi. Big bandin miksauksesta uransa aloittaneelle Kerviselle iso bändi ja paljon tulokanavia pöytään ei ole kauhistus, toinen ääripää sen sijaan voi saada kämmenet hikoamaan. – Laitteet ovat lopulta aika simppeleitä – jos ne ovat kunnossa niin nehän tottelevat. Soundien hahmottamisen ja sähköisen bändin tilasoinnin hallinnan suhteen Kervinen sanoo, että hänellä kävi tuuri kun sai miksattavakseen heti kärkeen juuri Lyytisen vankan bändin, jossa soitti kovan luokan ammattimiehiä rumpali Miri Miettisestä Chaka Khanin basistina kunnostautuneeseen Roger Innissiin. Uruissa Jukka Gustavson. Okei, teknologia oli siis helppo nakki. 16-19 Kervinen.indd 17 24.11.2019 11.53. SF-Bluesin kitaristikolmikkoon kuuluvat myös Dave Lindholm ja Pepe Ahlqvist. Mikseri tai äänijärjestelmä on väline, ei niiden kanssa tarvitse taikoja tehdä. Kaksi miestä isolla lavalla, ja pöytään tulee neljä kanavaa: Loirin laulu ja kolme Lerchen kitarakanavaa. – Siitä sai hyvän referenssin, miltä bändin pitää lähtökohtaisesti kuulostaa! Sormet liu’uilla Ensimmäiset vuotensa audioalalla Kervinen onnistui ymmärtäväisten rehtorien ansiosta pitämään kiinni liikunnanopettajan virastaan miksauskeikkojensa ohessa, ennen kuin uskalsi heittäytyä päätoimiseksi ääniammattilaiseksi. www.riffi.fi 6/2019 17 set karikot, vaikka astuikin usein alkuvuosina kokoaan suurempiin saappaisiin. Entä äänen olemus, akustiset ilmiöt, soundi – eikös noissa jo löydy elämänmittaisesti opiskeltavaa. – Olin tuuraavana äänitaiteilijana Vesku Loirin ja Peter Lerchen duokeikalla Seinäjoki-areenalla, joka on siis jalkapallostadion. Tästä ei tarvitse tehdä niin monimutkaista, että on itsekin ihan solmussa. – Ei kehdannut rehtori sanoa artistille päin naamaa, ettei päästä, Kervinen hymähtää
Teknisten tuotantojen kasvaessa yhä isommiksi yksi avainasia tuppaa joskus unohtumaan – se, että kaikella on hintalappunsa. Lisäksi Silvennoisen, Daven ja Maijasen tapaisilla hahmoilla ei ole tapana kauheasti jäädä hieromaan asioita ennen keikkaa. Maksavaa yleisöä lainkaan halveksimatta Kervinen luonnehtii, että teknikon kriittisin yleisö taitaa sittenkin olla lavalla. ”Levysoundi” ei ole tällöin edes tavoite, eikä live kuulosta samalta kuin stereot kotisohvalla. Isosti on kiva tehdä, mutta joskus ylöspanoissa on niin paljon näyttämisen makua, että artisti saattaa yllättyä kun hieno rundi meneekin taloudellisesti tappiolle. Siellä lava soi, ja lujaa: on aika läjä instruTausta huippuurheilijoiden valmentajana on auttanut Heikki Kervistä asettamaan tavoitetason kohdalleen. Esimerkiksi konserttisalit, joita tänä päivänä paljon bändien kanssa kierretään, ovat monesti hyvin haasteellisia rytmimusiikin soittoon. Olisi kiva, että artistillekin jäisi vähän eläketurvaa – sen lisäksi, että näytettiin ja kuulostettiin hyvältä. 18 www.riffi.fi 6/2019 Egoa pienemmälle Kervisen firmalla on omaakin kalustoa, jonka ydintä ovat Allen & Heath dLive -sarjan tiskit, Shuren PSM1000-sarjan langaton korvamonitorijärjestelmä sekä cat-pohjainen lavakaapelointi ja läjä mikrofoneja. menttivahvistimia kaappeineen ja myös monitorit soivat lavalla tilassa, eivät korvanapeissa. Äänihommissa riittää, kun setti on vireessä, bändillä on hyvä olla ja yleisö nauttii – ja näitä ei sadasosilla mitata. Yleisössähän on niin monta mieltä kuin on kuulijaakin. Emmehän me äänimiehet ole keikalla itseämme korostamassa. Riittää, että laitteet ovat tilanteeseen sopivia, esiintyjällä on hyvä olla ja ennen kaikkea yleisö nauttii. 16-19 Kervinen.indd 18 24.11.2019 11.53. Silloin kun kukaan ei sano mitään, teknikko voinee onnitella itseään: kaikki on nähtävästi mennyt hyvin. Välillä on näyttänyt siltä, että jonkun ego vaatii hillittömän laitemäärän, jolla ei kuitenkaan lopulta tehdä mitään merkittävää. Keikka on. Yksittäiset huomauttelut pitää Kervisen mielestä osata suhteuttaa tilanteeseen ja yleisömäärään, mutta jos mikserille alkaa syntyä jonoa, on varmaan syytä katsoa peiliin, että oliko jotain oikeasti vialla. Mutta pidetään siinäkin joku tolkku. – Nuo vaikuttavat tosi paljon kaikkeen mikä sen jälkeen tulee. – Jos on itsellä hyvät kamat, niin siinä on yksi iso huolenaihe poistettu. Kervinen toteaa, että varsinkin sisäkeikoilla katsojille on joskus vaikea selittää, miksi miksaaja ei voi kaikkeen vaikuttaa. Paljonko se nostaa esityksen arvoa, jos tiskiin on kytketty Bricastin kaiku. Äänihommissa tavoitetason asettaminen on hiukan armollisempaa. Live ei ole levy Kervinen sanoo, että valmennustyö on auttanut asettamaan monta seikkaa tiettyyn mittakaavaan. Muusikoilla on jo ammattinsa puolesta tarkat korvat, ja niissä aika kalliit napit, joista kuuluu tasan se mitä teknikko sinne syöttää. – Kiertuetuotannot pitäisi laskea ”kustannukset versus hyöty” -pohjalta, eli mitä tiettyjä omia laitteita kannattaa kuljettaa mukana, ja miksi, montako henkilöä tarvitaan tekniikkaan, ja miten kuljetaan. – Livemusan soundi on lähes aina kompromissi. Aika harvoin show jää siitä kaiusta kiinni, Kervinen kärjistää. Balanssi on jo bändissä itsessään, ja miksaajan pitää välittää se eteenpäin. PA:lla toistetaan bändin estetiikkaa eli lavalta tulee se matsku – varsinkin näillä vanhan liiton bändeillä, joita itse olen pääosin tehnyt. Marko Hietalan sooloprojektin livesoundia hiottiin kohdalleen kauan – ensimmäinen veto oli Tuska-festivaaleilla Helsingissä. Ja yleisöstä puheen ollen, sen keskellä miksaava ääniteknikko on useimmiten se, kuka kuulee ensimmäisenä yleisön palautteen, eikä se aina ole kiittävää. Siksi on tärkeää, että soittaja saa monitoreihinsa kaiken minkä haluaa, ja juuri sellaisena kuin haluaa. – Varsinkin luurien kanssa kuuntelu on juuri se työkalu, jonka varassa soittaja kontrolloi sitä mitä hän yleisölle esittää! Sata db:tä lavalta Kervisen keskeisimmät työnantajat ovat tosiaan vanhan liiton muusikoita ja bändejä. – Onhan se kiva haalia kaikkia laitteita mukaan tai vaihdattaa ihan asiallinen PA omien mieltymysten mukaiseksi, mutta kun se kaikki pitäisi saada myös sisään ja ulos talosta tietyssä ajassa. He ovat tehneet näitä hommia pitkään, soundcheck ei ole heille se juttu. Urheilu on armotonta, koska mittaustapa on niin yksioikoinen: suoraan tuloslistasta näkee miten meni. Myös mittalaitteita on ilmaantunut matkan varrella töiden vaatimusten mukaisesti
– Totesin hymynkare suupielessä artisteille, että nythän meillä olisi kaksi vaihtoehtoa: annatte Kerviselle valtakirjan soittaa PA:ta niin lujaa kuin tarvitsee, ilman yleisön valitusoikeutta – tai voimme toki myös hiljentää styrkkareita lavalla. Vaikka soundit sinänsä olisivatkin mestarien sormista lähtiessään täydellisiä, ne saattavat joskus tulla esimerkiksi ”hieman” kovaa. – Vanhoissa rockja bluesbändeissä on monesti paljon dynamiikkaa, kun mukana ei ole valmiiksi puristettua kovalevytaustaa, mikä määrittelisi soittoa millään tavalla. Wigwamin juhlarundilla Kervisen vastuulle lankesi monitorimiksauksen lisäksi myös tekninen tuotanto, kuten varsin monilla muillakin kiertueilla. Wigwamin tapaisissa lattiamonitoreita käyttävissä bändeissä on omat haasteensa, vaikka sellaisten monitorointi itsessään ei niin monisyistä olisikaan. 16-19 Kervinen.indd 19 24.11.2019 11.53. Kalustopullisteluun ei ole tarvetta sen enempää etupäässä kuin monitoreissakaan. Niiden kanssa ei presettejä välttämättä nakutella sen enempää monitoritiskillä kuin etupäässäkään. Sen sijaan luurikuuntelua käyttävät modernimmat bändit ovat toisella tavalla vaativia, kun jokaiselle räätälöidään dramaattisesti muista soittajista poikkeava monitorointi, ja vieläpä biisikohtaisesti kuten esimerkiksi Marko Hietalan rundilla. Ja onhan paikkakin joka tapauksessa taas toinen kuin eilen. Kervinen vertailee, että etupäässä miksaajalla on edessään yleensä vain stereot, jolloin tehdään käytännössä yksi mik saus. – Sitä rakennettiin molemmissa päissä muistipaikkoihin: siellä menee kanavaa kiinni ja auki ynnä muuta. www.riffi.fi 6/2019 19 ”Vanhan liiton mestareille soundcheck ei ole heille se juttu. Silloin kukaan ei saisi tehdä omia muutoksia – ainakaan kertomatta niistä muille! u Kervisen kaluston kovaa ydintä ovat Allen & Heath dLive -tiskit. Muistipaikoilla vai ilman Välillä Kervinen päivystää etupään sijaan lavan sivussa monitoritiskin takana, miltä sektorilta löytyykin pari asiallista kiertuetta reilun vuoden ajalta: Wigwamin 50-vuotisjuhlakiertue toissa syksynä ja Marko Hietalan suomenkielisen soololevyn julkaisurundi viime kesänä. Ja kun teemana on ”legendat lavalla”, siinä saattaa nuorempi ääniteknikko joutua hetken rykimään. – Jos on mahdollista tallentaa tiettyjä juttuja, niin miksipä ei, Kervinen nyökkää. Monitoritiskin takana sen sijaan joutuu olemaan hyvinkin valppaana. Eli riskit kasvavat mitä enemmän äänipöydän valikoihin piilottaa säätöjä, ja äkkiäkös asiat alkavatkin heittää volttia. Keikka on.” Näissä puitteissa tiskin takana ei kannata satsata mihinkään biisikohtaisiin presetteihin – tärkeämpää on pitää korvat auki ja kuunnella millainen päivä tänään on. Esimerkiksi taannoin SF-Bluesissa, jossa soittaa kolme kitaristia, joilla on viisi kitarastyrkkaria, ja jossain vaiheessa Daven ja Ahlqvistin kamoista alkoi tulla aika väkevästi sataa desibeliä Kerviselle etupäähän ennen kuin PA:n kanavia oli edes avattu. Ainakin silloin äänimiehen velvollisuus on asiasta mainita. Sittemmin kitarasankarit ovat lisäksi hyväksyneet pleksit vahvistimiensa eteen ryhmää liidaavan Silvennoisen lailla, joka käyttääkin niitä tilanteesta riippumatta. – Jos ajetaan keikkaa valmiilla asetuksilla, kurin pitää olla tiukka. Hietalan kiertue oli huolella valmisteltu koitos: äänimiehet istuivat viikon ajan treeneissä rakentamassa monitorien ja etupään soundeja ja balanssia. – Toisaalta siinäkin piilee aina vaara, että olet kätkenyt jotain pöytään biisissä numero 12, ja tilanne lavalla onkin tietämättäsi muuttunut. Kun kaikilla on napit korvissa ja soiton sekaan tulee HDraitoja, näin voi ja varmaan kannattaakin tehdä
Soundin luomisessa on loputtomat patchailymahikset. Marraskuun alussa Wirman, rumpali Jaska Raatikainen ja basisti Henkka Seppälä ilmoittivat jättävänsä bändin. Toki paljon ostan myös valmiita moduuleita. Wirman onkin alkanut tehdä yhteistyötä suomalaisen Supercritical Synthesizersin kanssa. TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: MINNA HATINEN Janne Wirman – uusia mausteita klassikkosaundeihin Children of Bodomin loppuvuodesta jättävä kosketinsoittaja on luottanut tavaramerkkisoundeihinsa samalla, kun bändi on parinkymmenen vuoden aikana jalostanut extreme metal -musiikkinsa perusajatusta koko ajan tiukemmaksi paketiksi. Esimerkiksi Rolandin XV-5050-moduuli on ollut varsinkin livekäytössä luottopeli lähes alkuajoista saakka. – Mä en ollut innostunut vuosiin ostamaan kamoja. Bändillä oli koskettimien soundimaailmaan jo jonkinlainen näkemys, ja tästä muodostuivat muutamat tavaramerkkisoundit, jotka ovat pysyneet Bodomilla ja Wirmanilla matkassa. Pitch bend wheel vai joystick. Janne Wirman on ehdottomasti pyörän kannalla. Uusi synainnostus Koska Wirmanin soundimaailma on pysynyt pitkälti samana, on myös laitearsenaali ollut hyvin vakiintunut. – Tietysti tähän liittyy myös musiikkiteknologian kehitys. – Ajat muuttuvat, mutta perusajatus on ollut sama, ja se on ollut tärkeintä. Nyt innostus on laajentunut modulaarisyntikoihin. Alkuaikoina kiipparit vedettiin suoraan Adat-nauhalle. Viime aikoina Janne Wirman on alkanut maustaa soundipalettiaan muun muassa modulaarisyntikoilla. Niistä lähti innostus ostaa uusia vehkeitä. – Joystickillä bendit ja soolot kuulostavat erilaiselta. – Monofonista modulaaria käytin synabassossa ja polyfonista ajoin mukaan pädisaundeihin. Jälkimmäisestä oli käytössä kaksi versiota, pehmeämpi ja vähän sirkkelimäisempi. Wirman tuli itse Bodomiin, kun bändin ekan levyn Something Wildin biisit oli sävelletty. Olen vetänyt samalla paletilla, johon oon tottunut. Polyfonisella modulaarisyntikalla on tehty Children of Bodomin tuoreelle levylle joitakin pädisaundeja. Himaräkissä toki on vähän vaihtunut kamat, ja levyillä ollut tietty aina muutakin. Tarkoitus on saada mukaan muitakin kosketinsoittajia. Soitin joka äänen nauhalle. Kun Wirman alkoi tutustua modulaarimaailmaan ja rakentaa polyfonista modulaaria, hän huomasi, että kotimaastakin löytyy juuri sellaisen valmistaja. 20 www.riffi.fi 6/2019 C hildren of Bodom on jyllännyt suomalaisessa metalliskenessä jo yli 20 vuotta ja vienyt sekä genreä että itseään menestyneesti eri puolille maailmaa. Yhtye tekee kuitenkin tässä lähes alkuperäisessä kokoonpanossaan vielä joulukuisen Suomen-kiertueen. Esimerkiksi sellaiset soundit kuin orchestra hit ja bell patch ovat pysyneet lähes identtisinä alkutaipaleen levyihin verrattaessa. Mutta nyt pari vuotta sitten aloitin sen homman. Siihen menee kaikki rahat. Bändin menestyskaavaan kuuluu, että perusajatus on yhä sama kuin 1990-luvun lopussa, mutta soitto, soundimaailma ja biisit ovat joka levyllä aina entistä tiukempia. Kun homma hioutuu, tekee levyjä ja treenaa, niin eihän sitä samaa vaarantunnetta enää saa, mitä oli ekoilla levyillä, Children of Bodomin kosketinsoittaja Janne Wirman sanoo. Kun tehtiin paria ekaa levyä, oltiin lapsia mutta innokkaita. – Päätin 20 vuotta sitten, että modulaaria en ikinä rakenna. Mutta nyt oon ostanut hirveän läjän synia. Siinä myös yhdistyy hauskasti monenlainen nörtteily, kun kolvailee moduuleita kiteistä itse. Ei ollut midiä eikä kikkailuja. Pari vuotta sitten hankin Rolandin Boutique -sarjan laitteita, ja mulla on aina pari purkkia ollut rundilla mukana. Perussynalla ei saa samoja asioita, eikä asioita voi laittaa samalla lailla eri järjestykseen, miten haluaisi. Livenä Wirman testasi modulaaria ensimmäistä kertaa bändin elokuisella jättikeikalla Helsingin Kaisaniemessä. Keväällä ilmestynyt Hexed-albumi osoitti jälleen, että yhtye ei ole löystynyt vuosikymmenten saatossa lainkaan, vaan päin vastoin. Fiilislataus on tietty eri. Tehtiin 70 000 Tons of Metal -risteilyllä Jens Johanssonin kanssa adressi Rolandille, että toisivat soittimiinsa wheelit takaisin. 20-23 Janne Wirman.indd 20 24.11.2019 11.55
Janne Wirman 20-23 Janne Wirman.indd 21 24.11.2019 11.55
Koulutaustaa niin Wirmanilta kuin Laiholta löytyykin. Pitää säännöllisesti koluta ilmoituksia ja ostaa aina pari lisää, kun laitteita hajoilee. Hieno asenne miehellä jo tuolloin, Wirman sanoo. Livenä Wirmanilla on Children of Bodomissa käytössä vain yksi kiippari, joka ohjaa räkistä löytyviä moduuleita. Esimerkiksi Are You Dead Yet. 22 www.riffi.fi 6/2019 Synakamainnostus on herättänyt Wirmanissa myös kiinnostuksen kuumana käyvään synthwave-genreen, joka kumartaa 1980-luvun populaarikulttuurin ja sen soundtrackien suuntaan. Sitä soundia on todella vaikea soittaa ilman delayta. Niin kutsutuille lentokeikoille mukaan ovat lähteneet lähinnä kiipparit, XV-5050-moduuli varakappaleineen sekä pedaaliJanne Wirman kokeili modulaarisyntikkaa livenä Children of Bodomin kanssa ensimmäistä kertaa elokuisella jättikeikalla Helsingin Kaisaniemessä. – Tykkään siitä kahdesta syystä. Onneksi crew’n jätkät ovat osanneet jo aika hyvin parsia noita kasaan, ja yhdistelemällä niistä saa usein toimivan kappaleen. Tuottaja Mikko Karmilan kanssa sitten päätettiin, että pakko laittaa se demoversio. Bändi itse on tituleerannut musiikkiaan joskus extreme metaliksi. Sitten kokeilin delayta ja totesin, että totta, onhan se helpompaa soittaa. Muutenkin monet hänen soundeistaan ovat hybridejä useasta eri laitteesta, joita ohjataan midillä. Yksi Wirmanin legendaarisista tavaramerkeistä on efektipedaalien läpi ajettu lead-soundi. Mahdottomia sormituksia Children of Bodomin musiikissa yhdistyvät niin melodinen death metal, thrash metal, sinfoninen black metal kuin neoklassinen metallikin. Mutta se soundi on silloin saakelin sirkkelin kuuloinen. On pitänyt sitten kiippareilla kehittää aika mystisiä sormituksia ja treenata niitä, että saa ne menemään livenä. Se on vielä semmoinen digisärö, joka ei edes kuulostaa hyvälle. Nyt se on saanut vähän pehmennystä choruksella ja delaylla. Uskottavalla hevikitaralla voisi saada hauskan soundin. Levyllä on ihan se demofile, ja sehän menee ihan säröllekin, kun se on kännissä nauhoitettu. Lähes Bodomin alkuajoista lähtien midi-kiipparina on pysynyt Korgin X5D-syna. En tykkää bendata joystickilla. Lead-soundi sähköpostilla Synamaailman täydentäminen modulaarisyntikoilla istuu Wirmanin toimintatapaan luobtevasti. Soundin taustalta löytyy Stratovariuksen Jens Johansson ja hänen soolosoundinsa. – Oon jo nuorena aloittanut teoriahommat, ne kiinnosti sikana. Nopeat melodiat yhdistyvät tiukkoihin kitarariffeihin ja kuorrutuksena toimii kitaristi-vokalisti Alexi Laihon jopa punkhenkinen, örinää ja metallirääkynää yhdistelevä laulu. Niiden ansiosta asioita pystyy käsittelemään oikeilla termeillä. Tärkeä osa Children of Bodomin musiikkia on myös tuplaukset, joissa koskettimet ja Laihon kitara soittavat samaa melodiaa tai riffiä unisonossa. Neljä tai viisi kappaletta on tuhoutunut täysin. – Kun oikea hetki tuli, väänneltiin ja väänneltiin, mutta ei keksitty, mikä se oikea magia oli. Yllätykseksi Jens lähetti soundin liitetiedostona ja kirjoitti, että ole hyvä, tässä tämä, saat käyttää, mutta älä anna muille. Kun levyä mentiin varsinaisesti tekemään studioon, yhtä hyvää introa ei enää saatu aikaiseksi. En pystyisi hyppäämään proggikseen, jossa joku ei kykene kertomaan asioista oikealla nimellä. Kun ei ollut vielä in eareja ja soundi tuli täysillä monitorista, niin siitä valitti rumpalit ja kaikki, että saatana, kun se saha tulee sieltä täysiä. Wirmanilla onkin X5:sia varastoissa tällä hetkellä viitisentoista kappaletta. -levyn Living Dead Beat -biisin intro syntyi loppujen lopuksi demonauhoituksista. Children of Bodomissa koskettimien rooli on ollut melko laaja taustapädeistä ja sointuihin nojaamisesta melodioihin, liideihin ja sooloihin. Bändi sovittaa ja treenaa biisit, ja samalla kun kitaroita on nauhoitettu, Wirman on työstänyt kiippariosuuksia itsenäisesti. Nykyisin Wirman käyttää soundin kanssa chorus-, delayja säröpedaaleita. Muistaakseni siinä oli käytetty Nord Lead 2:sta ja jotain Rolandin synaa sekaisin. Wirman ja Laiho olivat nauttineet miestä väkevämpää ja demottelivat biisejä Wirmanin studiolla, joka tuolloin sijaitsi Kalevankadulla Helsingissä. Molemmat opiskelivat nuorina Pop & Jazz -konservatoriossa, tosin silloin toisistaan tietämättä. – Ongelma on, että silti ne loppuu välillä kesken. Children of Bodomin biisit ovat syntyneet Alexi Laihon kynästä. – Meillä oli joskus jenkkilafkoja, jotka ehdottivat, että laulutyyliä muutettaisiin, jotta levyt myisivät enemmän, mutta taiteellista puolta ei muuteta, vaikka mitä sanotaan, Wirman kertoo. Katsotaan päätyykö biisejä ihan julkaisuun asti. Lopuksi Wirman ja Laiho ovat istuneet yhdessä alas ja katsoneet, tarvitseeko koskettimiin muutoksia, ja lopuksi ajaneet midit audioksi. Soundin pohjalla on Rolandin formaatille tehty Korgin Polysix-syntikkaemulaatio. Musiikkiopintojen ansiosta sävellysja sovitustyö onkin sujunut helposti. – Oltiin tehty eka levy, ja laitoin Jensille sähköpostin, jossa sanoin että tuo on pirun hyvä synasoundi, mitä käytät, ja kysyin, että miten se on toteutettu. Soundi herää varsinaisesti henkiin vasta ulkoisen säröpedaalin kanssa. Haaveilen myös, että soittaisin siihen itse rumpuja. – Jenskin joskus sanoi, että ootsä hullu, kun sulla ei ole delayta. Se on kompaktin kokoinen ja siinä on wheelit. – Allu kun miettii likkejä, niin totta kai se miettii vain, miten ne soitetaan kitaralla. Haluaisin tehdä vähän synkempää musaa kuin vaikkapa Carpenter Brut, yhdistellä synthwaveen enemmän heavy metal -puolen kamaa. Miehet hassuttelivat biisissä synabasolla. – Olen kirjoitellut synthwave-biisejä. Välillä olen katsonut muita vaihtoehtoja, mutta en ole löytänyt yhtä hyvää synaa. Saisi mukaan orgaanisuutta, kun seassa olisi oikeita rummuniskuja. – Kiersin nuorena hulluina vuosina pelkän särön kanssa. 20-23 Janne Wirman.indd 22 24.11.2019 11.55. Välillä ainekset ovat löytyneet yllättävästä paikasta
Syy ei todellakaan ole se, että yleisö näkee sormet. Nykyään koskettimia Wirman treenaa eniten silloin, kun hän kehittelee sooloja. Kyseessä on täysin ja ainoastaan ergonominen juttu. lauta. Soittoasennon kannalta on myös tärkeää, että soitin on tarpeeksi kompakti. Wirman ei siis seiso livenä ison kosketinkioskin takana, vaan näpeissä on vain yksi kompakti soitin. Children of Bodom on vuosien saatossa tullut tunnetuksi myös melko vauhdikkaana ja sekoilevanakin bändinä. Mukana on myös TL Audion 16:2-putkisummain stereoäänille ja SSL Alpha Channel -etuaste lead-kanavalle. Toki flyygelin hankinta käy välillä mielessä. Meikäläisen pianoasiat on aika ruosteessa. Ehkä jonain päivänä ostan ja sitten eläkepäivillä fiilistelen jazzia. u ”Mä en ollut innostunut vuosiin ostamaan kamoja. Tietysti Bodomkin on ehtinyt kasvaa jo isoksi organisaatioksi, joka on bändin lisäksi elättänyt myös neljän tai viiden hengen teknistä crew’ta. En ihan täysin ymmärrä suoratoistopalveluita. Vuodet näkyvät myös siinä, että varsinaista soittotreeniä tarvitsee vähän. Suoratoistopalveluiden korvausprosentit ovat kyllä nousseet, mutta toivoisin että artistien taksan saisi parempaan suuntaan. Aikoinaan fyysisten levyjen myynti oli iso osa toimintaa, mutta nyt isotkin bändit ovat vahvasti riippuvaisia keikkatuloista. Children of Bodom on treenannut biisintekovaiheessa ahkerasti, jotta se osaa soittaa biisit livenä, kun se menee studioon. Myös ennen kiertueita bändi on yleensä pitänyt parin viikon treenivaiheen. – Käytettyä flyygeliä välillä kuolaan. – Mulla on vain sähköpiano, mutta jos tarkkoja ollaan, niin sillähän ei tee mitään, eikä sillä voi oikeasti pianoa treenata. Ryyppäilyä ja sekoilua ei enää ihannoida. Mutta eihän sellaista voi enää nelikymppisenä jatkaa, eikä se kiinnostakaan. Modulaarisyntikkakokonaisuus puolestaan rakentui muun muassa Doepferin, Supercritical Synthesizersin, Mutable Instrumentsin, Erica Synthsin ja Rolandin laitteista. Vaikka Wirman on aikanaan opiskellut jazz-pianoa, pianonsoitto on jäänyt nykyään lähes kokonaan. Wirmanin lead-soundi kiertää pedaalilaudan kautta, josta löytyvät Mad Professorin Electric Blue Chorus ja Mighty Red Distortion, MXR:n Carbon Copy Analog Delay sekä Bossin Noise Suppressor. Children of Bodomilla on myös yhdistetty treenikämppä ja studio, jossa äänittäminen onnistuu omin voimin. Vaatisi tosi paljon duunia, että ne saisi haltuun. – Nyt jos on ollut taukoa, on ollut pakko lähteä keikoille. Nyt kun miettii, niin oli se aika mielipuolista, mutta sen ansiosta nuoruudesta on jäänyt kova perustekniikka. Olen vetänyt samalla paletilla, johon oon tottunut.” 20-23 Janne Wirman.indd 23 24.11.2019 11.55. Se oli aikanaan luontevaa ja helvetin hauskaa. – Kolmen-neljän ekan levyn aikana käytiin viisi kertaa viikossa treenaamassa, vaikka ei olisi ollut edes kiertuetta tiedossa. Ymmärrän, että jos joku haluaa kuunnella musiikkia, niin sitten ostaa levyn. – Soittoasentokin on pöllitty Jens Johanssonilta. Aikanaan näin Jensin soittavan noin ja mietin, että mikä juttu tämä oikein on. – Onhan homma totta kai muuttunut. Soolonsoittovaiheessa voi mennä yksikin työpäivä yhdessä soolonpätkässä, kun pitää keksiä fressejä likkejä ja uusia juttuja. – Melodiahommissa joutuu miettimään ja kehittämään sormituksia ja treenaamaan niitä. Molempien räkkien ytimessä on Roland XV-5050 -moduuli ja sen varakappale. Rokki-imago tappiin asti Wirmanilla on oma pieni kotistudio, jossa hän voi itse työstää kiippariosuuksia. www.riffi.fi 6/2019 23 Kaksi versiota räkistä Janne Wirmanin livesettiin kuuluu Korg X5D -syna midikiipparina ja räkki, josta kulkee kiertueesta riippuen mukana joko iso täyssetti tai pienempi niin kutsuttu lentosettiversio. Esimerkiksi Children of Bodomin elokuisella Kaisaniemen-keikalla laajemmassa räkissä mukana olivat myös Rolandin Integra-moduuli ja Korgin Radias-syna. Tähän liittyy tietysti musiikkibisneksen kehitys. – Mielestäni on typerän näköistä, kun iso työasema laitetaan tällaiseen asentoon. Kaikki perustasot mitä oli, voicing-jutut ja muut mitä treenattiin, on kyllä unohtunut. Isommille keikoille, joissa bändillä on ollut rekka mukana, on saanut räkkiin matkaan isomman laitearsenaalin. Itsestänikin on tullut isä, mikä on mageeta. Oleellista myös on, että kiippari seisoo lavassa vinossa etukenoon, käytännössä siis aseteltuna takaperin käännetyn kaksitasoisen kiippariständin kallistetulle ylätasolle. Kun kokeilin vähän, tajusin, että kun kiipparin laittaa noin, kädet voi laskea siihen suoraksi, eikä tarvitse taittaa ranteita. Nuoriso ei enää ryyppää, mikä on ihan positiivinen asia, vaikka onhan viherpirtelöistä tietysti rock’n’roll kaukana. Kotoakaan ei löydy akustista pianoa. Pikametallissa kädet väsyy hemmetisti, ja tämä vähentää sitä. Me vedettiin rock’n’rollja ryyppäämisimago tappiin. Se kertoo siitä, miten yhteenhitsautunut ja visiostaan tinkimätön bändi Children of Bodom on ollut. – Ajat ovat muutenkin muuttuneet 20 vuodessa. Mutta ajat muuttuu, ei siitä myöskään kannata liikaa kitistä
A lma Sipilän esikoislevy, Pilvet ovat valtameriä, ilmestyi vuonna 2016. Levyllä musisoivat rumpuja soittaneen tuottaja Neilson Hubbardin lisäksi Dean Marold (basso), Megan McCormick (sähkökitara), Juan Solorzano (kitara), Eamon McLoughlin (viulu) ja David Henry (sello). Neil sonilla TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: NEILSON HUBBARD Alma SIPILÄ – luota lauluihin, jotka syntyvät luontevasti Keskustakirjasto Oodi lienee mitä sopivin paikka juuri laulunkirjoittajan haastatteluun. 24 www.riffi.fi 6/2019 tekotavan oikeastaan täysin erilaiseksi. Laulut on äänitetty joko samaan aikaan tai erikseen silloin, jos soitin itse pianoa. Hän matkusti Nashvilleen, jossa paikalliset muusikot olivat hänen kanssaan studiossa viikon, sovitusten syntyessä äänitysten lomassa. Kappaleiden tekstin sisällön Alma selitti soittajille aina ennen äänittämistä. Tuottaja kuunteli kappaleiden tunnelmaa, ja hänen voimakkain tapansa puuttua niihin oli sanoa, missä otossa tunnelma oli vahvin. Tapaan siellä Alma Sipilän, joka tekee tarkasti ihmistä havainnoivia lauluja ja esiintyy olohuonekonserteissa. – Kappaleet ovat aika lailla live-ottoja. Risto Ylihärsilän tuottaman levyn äänitysprosessi kesti vuoden, sitä tehtiin paloissa siellä täällä ja hiottiin pitkään eteenpäin. Uutta Silti-levyään varten Sipilä muutti 24-31 Sipilä_Möller.indd 24 25.11.2019 19.02. – Näin he tiesivät mistä laulussa oli kyse. Itse olen taipuvainen uskomaan, että vaikka tekotapa ei suoraan kuuluisi, niin se ainakin tuntuu levyllä, Sipilä kertoo. Uuden Silti-albuminsa hän teki Nashvillessa
Kunnioitan tarinallista kerrontaa, mutta en ole myöskään puskenut itseäni siihen. Veneen pitää pysyä pinnalla Helsinkiläinen, Tampereellakin asunut Sipilä aloitti varsinaisen laulunkirjoittamisen kymmenisen vuotta sitten. Eli siitä minkälainen veneen pitää olla, jotta se pysyy pinnalla. Yhteys levyn tuottajana toimineeseen Neilson Hubbardiin löytyi juuri Gretchen Petersin kautta: – Hän pitää välillä kursseja laulunkirjoittamisesta, joille olen osallistunut. – Ehkä se on juuri se kohtaaminen ja hetki mikä minun lauluissani on sen laajemman kuvan sijaan, Alma pohtii. – Olin ensin hyvin epäileväinen sen suhteen, että voiko suomenkielistä levyä tehdä Nashvillessa. Se on minulle tekijyydessä tärkein ja vaikein kysymys. Tarina voi olla psykologinen Alma Sipilä on toiselta ammatiltaan psykologi. Alma Sipilälle myös englanti on luonteva kieli kirjoittaa, sil24-31 Sipilä_Möller.indd 25 25.11.2019 19.02. Hänen lauluissaan käsitellään usein ihmisyyttä ja ihmisuhteita niin, että kohde on hyvin lähellä. Toki elementtejä voi ottaa tarinallisuudesta, yksityiskohtien ja konkretian muodossa. Nashvillessa tehdyissä kappaleissa on kuitenkin usein tietty toistuva rakenne sointuineen. Ymmärsin nyt, että minulle on tekijänä tärkeää istua mukana koko miksausprosessin ajan. Mutta Neilson varmaankin kiinnostui ideasta juuri kieliasian vuoksi, ja tykästyi myös kappaleisiin. Tosin päässä soi yleensä jokin melodia-aihe, ennen kuin alan sitä pianolla etsimään. Sitten pitää ruveta katsomaan, että mistä tässä on kysymys. Siitä lähtien se on ollut erehdyksen kautta oppimista ja yleisön edessä kasvamista. – Kyllä se oli, mutta toki aina on sellaisia asioita, jotka paljastuvat vasta projektin jälkeen. Koen, että lauluntekijän täytyy luottaa siihen, mitkä on ne laulut, jotka syntyvät luontevasti. Mutta reilu kymmenen vuotta sitten istuin todella alas pianon ääreen ja aloin kasaamaan omia lauluja ihan itse. – Lauluja olen alkanut tekemään jollain lailla jo hyvin nuorena – laulaminen ja sanoitukset ovat olleet minulle aina keskeinen elementti. – Kirjoitan pääsääntöisesti aika hitaasti, ja sanat ja sävel syntyät saman aikaisesti. Sieltä löytyy isoja esikuvia, jotka eivät Suomessa ole niinkään tunnettuja, kuten Gretchen Peters ja Lori McKenna. Miksi suomenkielinen levy Nashvillessa. Alma tiedostaa, että hänellä on laulujen tekemisessä yleensä tietty prosessi. Nyt kun sessioista on jo yli vuosi aikaa, voi kysyä oliko ratkaisu oikea. – Se koulutus antoi tosi vahvan ymmärryksen laulun rakenteesta. Tapasin hänet ensimmäistä kertaa Edinburghissa ja toisen kerran Yhdysvalloissa. Mikä Sipilän suhde on juuri ”americanassa” usein esiintyvään tarinallisuuteen, jossa hyödynnetään maantieteellisiä paikkoja sekä henkilöiden nimiä. Tutustuin ensin Ben Gloveriin ja hänen kauttaan Neilson Hubbardiin. Kitaristi Meghan McCormick Silti-levyn sessioissa Nashvillessa. Koska äänittämisen tekninen toteutus on nykyään yleensä reilassa käytännössä missä vaan, on syytä esittää ilmeinen kysymys: miksi Nashville. Juan Solorzano syventyneeä Sipilän levyn tekoon americanan syntymailla. – Odotan, että milloin sellainen on tulossa minun laulunkirjoittamiseeni. Vaikka Silti-levy onkin tehty Nashvillessa, ihan perinteiseltä ”americanalta” se ei kuulosta. Laulu alkaa usein jostain sanaparista, jolla pääsee kiinni laulun hännästä. – Soittajat olivat ihastuttavan innostuneita paitsi vieraasta kielestä, myös siitä, että he saivat soittaa kappaleita, joissa on enemmän kuin kolme sointua ja joissa vaihdetaan sävellajia biisin aikana. Gretchen kysyi, että haluaisinko hänen yhdistävän minut muihin laulunkirjoittajiin. – Nashvillen lauluntekijäperinne ja niin kutsuttu ”americana” on ollut minulle tosi inspiroivaa ja omaa lauluntekemistä mentoroivaa koko lauluntekijyyteni ajan. Paljon kysymys on myös käsityöstä, sanojen etsimisestä ja istumalihaksista. Sipilä myöntää, että mannertenvälinen ja kielirajat ylittävä yhteistyö tuntui aluksi haasteelliselta. Alma haki oppia lauluntekemisen tekniikkaan Heikki Salon ohjauksessa Ikaalisissa. Kappaleesta Kaikki mikä mussa laulaa on levyllä aivan ensimmäinen otto, ja se oli myös ensimmäinen kerta, kun laulu soitettiin. www.riffi.fi 6/2019 25 on myös se filosofia, että ottoa ei hiota loputtomiin. Ehdotan, että Sipilän lauluissa tarina on ”psykologisempi”. Nyt tehtiin erilailla, mikä oli paitsi Neilsonin toive, myös käytännön seikoista johtuvaa. Sen jälkeen omaan tekemiseen tuli tosi paljon enemmän vapautta, koska tiesi mitä oli tekemässä
Mutta samalla siinä on se ajatus, ettei se ole mahdollista, sillä ihmistä ei ole tehty teflonista. Työllistä itsesi, perusta firma! Onneksi pessimistiselle ennusteelle ei annettu valtaa sinä iltana jona akustikot Tapio Lahti ja Henrik Möller istuivat pöydän ääreen miettimään kuinka selviytyä omasta tukalasta tilanteestaan. Parhaimmillaan musiikkini liikuttaa ihmistä sisäisesti, mutta ei oikeastaan tanssilattialle. Olohuonekiertueella laulut kerrotaan Alma Sipilä ei ole esiintynyt kovinkaan paljon bändin kanssa, lukuunottamatta levynjulkistamiskeikkoja Pilvet ovat valtameriä -levyn tiimoilta. – Ilmeisesti. Olet ilmeisesti mieltynyt tällaiseen tempoon. Vankka arkinen ammattitaito ei ehkä heruta yhtä ihastuneita huokauksia kuin leijonanluolaan uskaltautuvat rohkelikot, mutta sen turvin yritys saattaa kumminkin todistettavasti pärjätä neljännesvuosisadan, ja pitemmällekin… A kukonin perustamisen aikoihin alan silloiset konkarit arvelivat yksimielisesti, että Suomessa akustiikka on ollut marginaalissa ja siellä se pysyy vastakin. Jos nyt ehkä kymmenelle akustikolle töitä vielä jonain päivänä voisi löytyäkin, niin missään tapauksessa määrä ei voisi kasvaa yli kahdenkymmenen. Se on sinänsä hassua, koska olen itse kuitenkin tanssija. Kotikonserttien idean Sipilä on saanut Yhdysvalloista, missä se on yksi esiintymismuoto varsinkin valtavirran ulkopuolella toimivilla artisteilla. Pieleen ennustettu. Hänen mielestään tekeminen on suomen kielellä vaativampaa, mutta sen avulla täkäläinen yleisö avautuu helpommin. Tehty teflonista -kappale on kitaralla sävelletty ja kuuluu mielestäni Silti-levyn parhaimmistoon Mistä laulun idea tuli. heikossa ha24-31 Sipilä_Möller.indd 26 25.11.2019 19.02. Englanniksi voi maalata laveammalla pensselillä, mutta suomeksi jään heti kiinni, jos en ole asian ytimessä. Mediaseksikkäistä start-upeista pitemmälle jatkaa vain viidennes. Sipilä säveltää pääasiassa pianolla, mutta uudella levyllä pari kappaletta on tehty kitaralla, jolla ”rytmiseikat on yleensä vähän erilaisia”. – Muistan vain sen tekotilanteen hyvin selkeästi: menin Edu Kettusen keikan jälkeen suoraan työhuoneelle. – Joskus myös juutun johonkin kohtaan, ja silloin on hyvä vaihtaa soitinta. – Kokeilin sitä ensimmäisen kerran omassa olohuoneessani, ja totesin, että tämähän toimii ihan hyvin. Kyseinen laulu on levyn nopeimpia, vaikka verkkaisella biitillä kulkeekin. Töitä parivaljakolle oli kyllä, mutta Suomi kouristeli yhä laman jälkiaalloissa ja silloinen työnantaja oli ns. Yleisössä istuvat saavat myös jakaa tilanteen eri tavalla kuin jossain ravintolassa, Alma kokee. 26 www.riffi.fi 6/2019 lä hän on asunut ulkomailla ja käynyt englanninkielistä koulua. – Suomen kielessä käytettäviä sanoja on vähemmän, ja tuntuu että englanniksi pääsen helpommalla. Toki myös laulujen aiheet asettaa itse kappaleen tempon. Se olosuhde tarjoaa kuuntelijoille loistavan mahdollisuuden keskittyä vain kuuntelemiseen, ja se on ollut minulle esiintyvän lauluntekijyyden kannalta merkittävä kanava: sinne ei mennä esiintymään, vaan jollain lailla kertomaan ne laulut. Kun tein ensimmäisen kiertueellisen ”olohuonekonsertteja”, se vain vahvisti käsitystäni. Minulle laulut alkaa yleensä jostain sanaparista, ja tässä tapauksessa se lähti irti päästämisestä, siitä ajatuksesta, ettei kannata olla aina rystyset valkoisena kun joku asia päättyy. Työllistäähän 25 vuoden ikään varttunut Akukon nykyisin jo yksinään Suomessa noin 45 ammattilaista (ja ulkomaan toiminnoissa vielä päälle 20 henkeä lisää). u ”Vaikka tekotapa ei suoraan kuuluisi, niin se ainakin tuntuu levyllä.” TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: MINNA HATINEN, AKUKONIN ARKISTO Akukon 25 vuotta Akukon 25 vuotta – sillä lailla! Joka toinen alkava yritys Suomessa lopettaa viiden vuoden kuluessa. Sen sijaan hän keikkailee yksin, ja nimenomaan ihmisten olohuoneissa
On uskallettava, ja toisinaan suoraan siihen syvään päätyyn. Liikkeelle päästiin juoheasti, kun pohjaa antoivat vanhan työnantajan ajalta periytyvät urakat ja kontaktit. Vähin erin Akukonin toiminta alkoi vakiintua, vaikka kovin laveaa ei elämä alkuvuosina ollutkaan. www.riffi.fi 6/2019 27 pessa. – Olin ainoa, joka pyöritti siellä rakennusja huoneakustiikkaa, ja ainoa jolla oli tarpeeksi töitä itselle, Möller kertoo. Tilanne puolsi muutenkin pesäeron tekoa. Tapio Lahden tilanne ei ollut ihan yhtä suotuisa, mutta hänenkään kohdallaan oma yritys ei ainakaan ollut viemässä asioita huonompaan suuntaan. Ilmoitettiin työnantajalle, että jos se haluaa, niin me voidaan siirtää meidän toiminta heiltä omalle firmalle. Ihan heittämällä Akukon ei kuitenkaan kaupparekisteriin kelvannut, koska lähes sama nimi oli jo jollakin toisella käytössä. Puun ja kuoren välissä päättäväisyys nousee arvoonsa. 24-31 Sipilä_Möller.indd 27 25.11.2019 19.02. – Meillä ei kummallakaan ollut minkäänlaista bisnes-taustaa, eikä mitään hajua miten kaikki tehdään. syyskuuta 1994 muodossa Insinööritoimisto Akukon oy ja sen omistus merkittiin kumppanusten kesken tasajaolla 50/50. Akukon 25 vuotta Akukon 25 vuotta Henrik Möller kuvattiin juttua varten kotikylänsä Sipoon Nikkilän kirjastossa. Kun ehdotus sai vastaansa vihreää valoa, ryhdyttiin toimeen. Tavallaan siis ulkoistettiin itsemme, muistelee Henrik Möller yrityksen syntyhetkeä. Niinpä uusi yritys rekisteröitiin 1. – Se oli yhden illan illan päätös: okei, perustetaan firma. Tulevaisuus sen palveluksessa ei näyttänyt varmalta, jos nyt ylisummaan edes mahdolliselta. Yksi asia oli kuitenkin selvä: rakennusja suunnittelusektorilla yleinen nimenmuodostuskaava ”insinööritoimisto tuo ja tämä” ei vaikuttanut väkevältä ratkaisulta, sellainen kun ei kerro toiminnan luonteesta riittävästi. Tapio Lahti keksikin ehdot täyttävän nimen ja sille passaavan logon
Avain aidosti hyvään lopputulokseen on aktiivinen rooli hankkeessa jo aivan sen alkuvaiheessa, jolloin perusratkaisuja vasta haetaan. Konttorit kuntoon Valtaosa Akukonin rakennusja huoneakustiikkaan liittyvistä toimeksiannoista koskee toimistojen, koulujen ja muiden vastaavien tilojen akustiikkasuunnittelua. 1959, k. – Näin ei aikaisemmin ollut, ei ollenkaan. Kyllä mä väitän että Hessu ja Akukon on ne, jotka on startannu akustiikka-konsultointibisneksen Suomessa. 24-31 Sipilä_Möller.indd 28 25.11.2019 19.02. Nykyvinkkelistä katseltuna meno oli monin paikoin vielä kovin kehittymätöntä. Kourallinen ammattilaisia tuntui Mölleristä kovin niukalta koko Suomea ajatellen, kun vertailukohtana oli toisen pohjoismaan akustikkokunta. – Asiakas kuin asiakas vaatii nykyään, että pitää ottaa akustiikkasuunnittelija mukaan. Nykyisin akustiikan suunnittelun ohella toteutetaan usein myös toimiston koko AV-järjestelmän suunnittelu, johon Akukonin aiempi kokemus on luonut hyvän pohjan. Oli VTT:n ja Työterveyslaitoksen asiantuntijoita, ja muutama konsultti, jotka keskittyivät lähinnä teollisuusja liikennemeluun. – Mä tulin Tanskasta, jossa niitä oli satoja… Ajattelin että pakkohan tässä on olla jotain mahdollisuuksia! Sopiva kirittäjäkin löytyi muutaman vuoden kuluttua, kun Heikki Helimäki (s. Selvää oli, että rakennustyömaa vaati suunnittelun ohella pätevää valvontaa. Ensinnäkin rytmimusiikille tehtiin vihdoinkin omaa ja varta vasten sen opetustarpeisiin suunniteltua tilakompleksia harjoitushuoneineen ja studioineen päivineen. Paino on sanalla suunnittelu, sillä kun maito on nurin, vahingon jälkiä voi yleensä enää vain siivota pois sen minkä nyt voi. Siinä kävi vielä niin hauskasti, että Andy Munro oli sen studion suunnittelija ja tämän meidän entisen firman pomo oli tehnyt sopimuksen Andyn kanssa punnissa, mutta asiakkaan kanssa markoissa. – Se on erilaista. Rakennuttajat sekä rakentajat alkoivat nähdä asiassa vissiä perää. – Se oli suurin projekti, jonka mä sain mukaan, kun me lähdettiin. Keilapallon jyräys radalla tai voimanostajan salin lattiaan jysäyttämä punttitanko ei välttämättä kuulu kovin kauas ilmaK U V A : JO N I R A N T A S A L O Logomo-sali Turussa skaalautuu liikkuvan katsomonsa ansiosta hyvin erilaisiin mittoihin ja tarjoaa myös muunneltavan keinoakustiikan. Elävän musiikin ja elokuvien esitystilat, teatterit, auditoriot – tuotantostudiosta puhumattakaan – ovat jo pitkään olleet ympäristöjä joissa huoneakustiikka ja sähköinen tekniikka kättelevät toisiaan, olkoonpa kyse sitten analogisesta tai digitaalisesta tekniikasta. 28 www.riffi.fi 6/2019 – Kuukauden lopussa maksettiin laskut ja katsottiin sitten, että jäikö meille mitään palkkaa, kuvailee Möller taloudellisen menestyksen mittakaavaa, ja naurahtaa perään, että onneksi molempien vaimoilla oli hyvät työpaikat! Alkuvauhdit antoi Oulunkylän Pop & Jazz Opiston & Konservatorion silloinen rakennushanke Arabiassa. Se ei ole konserttisali, mutta sillä on omat haasteensa. Kyseessä oli Suomen oloissa poikkeuksellisen merkittävä asia monessakin mielessä. Ja juuri silloin kurssi lähti oikeaan suuntaan. Semmoinen onnenpotku! Alaa uurtamassa Maailma oli hyvin toisenlainen tuohon aikaan muutenkin, eikä missään mielessä lähelläkään valmista. – Suomessa oli ihan vaan pari akustikkoa tai ääniasiantuntijaa. – Ja sitten meillä oli kaksi firmaa, jotka pystyivät tarjoamaan tällaisen palvelun. Ja tilojen keskinäisen äänieristyksen lisäksi oli huolehdittava myös siitä ettei ajoneuvoja raitiotieliikenne aiheuta häiriöitä toiminnalle, eikä toiminta toisaalta tuota haittaa ympäristölle. Näiltä osin kehitys on kulkenut parempaan suuntaan, vaikka karuja kuvauksia muodikkaiden monitoimityötilojen epäviihtyisyydestä kuuleekin tämän tästä. Mutta kaikki muut: koulut, toimistot, mitkä vaan – eihän siinä tarvita akustikkoa! Muutos käynnistyi 90-luvun lopulla, kun tietous akustiikan merkityksestä rakennuksen käytettävyydelle ja viihtyisyydelle yleistyi vähitellen. Viime vuosina yleistynyt tapa yhdistää kauppakeskus, erilaiset ajanvietetoiminnot, mitä moninaisimmat palvelut ja mahdollisesti vielä asuminen samaan rakennuskompleksiin tuottavat välillä todellista päänvaivaa akustikoille, joiden leipälajina on myös värähtelyn vaimentaminen rakenteissa. Oli just, että jos sä teet konserttisalin, sun pitää saada akustikko. 2018) irrottautui Halmeen toimistosta ja perusti oman yrityksensä, Helimäki Akustikot. Mutta koko tämä puoli mikä me hahmotetaan nyt normaaliksi rakennustai huoneakustiikaksi – ei siinä ollut kuin kaksi toimijaa: Alpo Halmeen toimisto ja sitten Raimo Parjo, joka toimi yksin. Uudisrakennuksen sijaan toiminnot sovitettiin entisiin tehdastiloihin, mikä asetti omat reunaehtonsa. Möller näkee selkeän yhteyden siihen, että akustiikkakonsultin ottaminen mukaan jo suunnitteluvaiheessa on nykyisin luontevaa hyvin monenlaisissa hankkeissa. Meille tuli 15–20 000 markkaa lisää tuloa ihan siitä kurssivaihtelusta. Siitä se lähti. Eikä se ole vain se huoneakustiikka siinä avotoimistossa vaan myös kaikki muu mikä liittyy siihen. Ja ne oli ainoat, jotka teki rakennus ja huoneakustiikkaa. Aina kun jompi kumpi keksi jotain, niin toinen keksi jotain muuta. Esimerkiksi research & development -osaston – jossa ihmiset istuu ja keksii – ei välttämättä kannata olla samassa avotilassa markkinointi osaston kanssa. – Siitä lähti oikeastaan sellainen parijuoksu, varsinkin Hessun ja mun välillä. Tarvitaan neukkareita ja puhelinkoppeja… Ja pitää hahmotella myös, että mitä kannattaa laittaa minnekin
Oma lukunsa on maankäytön kehitys kaupungeissa, joissa vapaana olevia tontteja ei tahdo löytyä muualta kuin sieltä minne ei aikanaan ole jonkin häiriön vuoksi haluttu rakentaa. Toisinkin päin voi käydä. 24-31 Sipilä_Möller.indd 29 25.11.2019 19.02. Mutta se, että saa suunniteltua 30 kilometriä tärinäeristystä metroradan alle, se on vähän semmoista… ”ai että nuo matot on joku oikein suunnitellut?” …Ju-u! Akukonilla ympäristömelun torjunta näkyy myös usein ajan kerrostuessa syntyvien ongelmian ratkontana – Teollisuuslaitos on aikoinaan saanut luvan, että tää on ihan hyvä paikka. Konserteissa ja tapahtumissa nämä kaksi nivoutuvat toisiinsa. Talot ovat olleet sijoillaan iät ja ajat, mutta häiriö tuodaan paikaalle vasta myöhemmin. Tyypillinen häiriö on raideliikenne, jonka yhteydessä saatetaan vielä törmätä monen eri toimijan keskenään ristiriitaisiin intresseihin ja oikeuksiin. Ja sitten on rakennettu taloja pikku hiljaa ympärille ja huomattu, että tuohan muuten pitää hemmetinmoista meteliä. – Me ollaan yritetty auttaa järjestäjiä niin, että ollaan suunniteltu se koko lay-out tapahtuma-alueelle. Melu itsessään ei rajoitu vain tapahtumiin, siitä on kehkeytynyt todellinen nykyajan yleisvitsaus. Ei, vaikka radan varteen rakennettavan kerrostalon asumismukavuuden takeeksi se olisi kenties yksinkertaisin menetelmä. Jos me suunnitellaan konserttisalia, se on ihan selvää mitä me ollaan siellä tekemässä. Sekin pitäisi saada tehtyä niin, että ne ei tuntisi sitä tärinää. Se on ihan selvä, että kun sulla on vähintään kymmenen desibeliä vähemmän ääntä taaksepäin, niin jos sä pystyt laittamaan lavan sillä lailla, että se ei huuda suoraan mummun asuntoon, niin se on kaikki kotiinpäin. www.riffi.fi 6/2019 29 äänenä, mutta rakennuksen rungossa tärinä kulkee toisinaan uskomattoman pitkiä matkoja, kunnes se punkeaa esiin sopimattomassa paikassa. ”Se on haaste tulevaisuudessa, että meillä ei ole hiljaisuutta juuri missään.” KUVA: JUSSI TIAINEN Wuxin oppperatalon sali Kiinassa löytyy Akukonin meriittilistalta sekin. Jos katsoo Suomen kartalta alueita, joissa ei ole melua – jotka siis ovat todella hiljaisia, luonnontilassa – niin ei niitä kovin montaa ole. Jos rata on kunnostettu muutama vuosi sitten ratayhtiön kustannuksella – kun kaupunki vasta valmisteli rakennuskaavaansa – ei suhteellisen tuoreita kiskoja hevillä lähdetä irrottamaan uudestaan tärinänvaimennuksen asentamiseksi. Tämä tietää töitä akustikolle, yhdellä ehdolla: – Se pitää toteuttaa niin, että kukaan ei huomaa, että siitä tulee rakentamiseen lisäkustannuksia. Ja kaupungeissahan ongelma on, että niitä paikkoja ei oikein ole… mutta valittajia on. Nämä meluprojektit on tyypillisesti melko isoja ja joskus on aika vaikea selittää mikä meidän rooli niissä on. Eikä ole hyväksi häiritä mummon päivätorkkuja hänen kotisohvaansa täryyttelemällä puhumattakaan siitä, että kerrosta paria alempana leikataan potilaan silmää laserilla, jonka kohdistus ei saa heilahtaa asteen murto-osaakaan. Meluntorjuntaa tarvitaan niin työpaikoilla kuin vapaa-ajallakin. – Meluhan on yksi niitä isoimpia ympäristön haasteita. Jos rata oli ensin ja talo tulee myöhemmin, saa talon rakentaja huolehtia asumismukavuuden toteutumisesta. Festivaalien järjestäjät ovat ammattilaisia ohjelman rakentamisessa, teknisissä järjestelyissä tarvitaan erikoisosaamista. – Pitäisi voida järjestää joku tapahtuma, että siellä voi soittaa järkevällä tasolla ja ihmiset eivät häiriinny liikaa. – Metro: yht’äkkiä sitten tulee tuommonen juna lauttasaarelaisten lattioiden alle, missä ei ole ennen ollut mitään. Siihenkin on konstinsa, ja vain hyvin erityisluonteisissa tapauksissa kuten Musiikkitalon kohdalla ratkaisu on se, että koko talo eristetään täysin tärinältä. Melkein aina on vähintään joku tie lähellä tai lentoreitti yläpuolella… se on haaste tulevaisuudessa, että meillä ei ole hiljaisuutta juuri missään. Sitten pitää saada se teollisuuslaitos hiljaiseksi
Kyseessä on Suomen ainoa äänitasomittareiden ja niiden kalibrointilaitteiden tarkistukseen valtuutettu laboratorio. Aikanaan Työterveyslaitos tarjosi mittareiden kalibrointipalvelua osana omaa toimintaansa, mutta palvelu lopetettiin vähäisen kysynnän vuoksi kymmenisen vuotta sitten. Esimerkeiksi käyvät Yleisradion tarunhohtoisen M1-studion korvaajan suunnittelu, U 11 -ulkotuotantoauto sekä Turun toimituksen tilat Logomolla. 30 www.riffi.fi 6/2019 Entäs ne musiikkistudiot. Sitä ei enää ole.” 24-31 Sipilä_Möller.indd 30 25.11.2019 19.02. Vallitseva talousmatematiikka kiteytyy sarkastiseen kommenttiin: – Studiohan on erittäin tehokas ja nopea tapa hävittää hävyttömän paljon rahaa… Itsenäisten tuottajien omaan käyttöön rakennetaan kyllä yhä uusi työhuonestudioita. Monen muun akustikon tapaan Möller on itsekin aktiivinen harrastajamuusikko, ja hän on seurannut alan kehitystä myös oman studionsa isäntänä ja isomman pajan osakkaana. – Jos on mittari, jota ei ole kalibroitu kymmeneen vuoteen, niin kyllä se voi heittää aika paljon. Studiopalveluita myyvien yritysten tulevaisuus ei näytä ruusuiselta. Ne varmistavat desibelilukeman oikeellisuuden yhden kilohertsin taajuudella, mutta laboratoriossa tarkasteluun saadaan kaikki muutkin taajuudet. Akustikko ei ole enää uhanalainen laji Erityisesti viimeisen kymmenen vuoden kuluessa akustikkojen määrä Suomessa on kasvanut voimakkaasti. Kun nykytilanne on jotain aivan muuta kuin TTL:n palvelun sulkemispäätöksen aikoihin, oli Akukonilla oman laboratorion perustamiseen kosolti hyviä syitä. Ei vain niin, että näyttääkö se oikean numeron vaan tutkia myös onko suodattimet kunnossa, varsinkin analogilaitteista, joiden komponenttien arvot voivat vähän heitellä. Sitä ei enää ole. Ympäri maailmaa kuulostaa liian hienolta, mutta sanotaan ”sinne sun tänne”. – Suomessa on viranomaisten ja konsulttien käytössä noin 3 000 äänitasomittaria, ja pari tuhatta kalibraattoria. – 10–15 vuotta sitten studiobisnes oli oikea bisnes. Neuvonnan tarvetta esiintyykin siellä täällä, mutta yksittäisten pienehköjen projektien sovittaminen verraten isoksi yritykseksi kasvaneen Akukonin aikatauluihin ja hallintoon on monesti hankalaa. Samalla mitataan laitteiden oma itseiskohina, jotta tiedetään onko jokin mitattu arvo mittarin omaa pohjakohinaa vai mitattavan kohteen ominaisuus. Vielä kun mittarei”10–15 vuotta sitten studiobisnes oli oikea bisnes. Asiakkaan opastus alkuun ja reittiohjeet luotettaviksi osoittautuneiden yhteistyötahojen luo on silloin hedelmällinen tapa edetä. – Se on positiivista, koska se tarkoittaa, että tälle on markkinoita. Äänitasonmittari pitäisi kalibroida joka toinen vuosi ja kalibraattori joka vuosi. Siitä lähtien alan voimakkaasti kasvava toimijajoukko on joutunut lähettämään mittarinsa sekä niiden kalibrointilaitteet tarkistettaviksi Ruotsiin tai vielä kauemmas. Entisissä Elokuvasäätiön tiloissa toimivan Megurun elokuvamiksaamot ovat nekin tuore tapaus, eikä studioista puhuttaessa voi sivuuttaa alan opinahjoja, joista viimeisimpänä on Akukonin referenssilistalle merkattu Aaltoyliopiston Äänimaa-studioiden suunnittelu. Muutosta kuvaa hyvin Akukonin uusin lisäys palveluihin, akkreditoidun kalibrointilaboratorion perustaminen. Ne pitää siis viedä laboratorioon ja katsoa kokonaan läpi. Tutkimus labratoriossa on perusteellisempi prosessi kuin äänitasomittarin pikatarkistus kenttäoloissa mukana kuljetettavalla kalibraattorilla. Riffin lukijoita läheltä liippaava musiikkistudioiden rakentaminen on kuihtunut liki olemattomiin. miten voi olla taas vähän parempi. Mutta se tarkoittaa myös, että koko ajan pitää keksiä – Mä olen sillä lailla onnen pekka, että mun elanto tulee nykyään melkein kokonaan siitä, että mä suunnittelen erilaisia konserttisaleja ja esitystiloja sinne sun tänne. Kyllä me edelleen suunnitellaan studioita, mutta broadcastja TV-studioita, kertoo Henrik Möller. Kun muut oppivat sen, mitä me osataan nyt, meidän pitää osata jo jotain enemmän… jatkuvaa kehitystä, sitä tämä on
Tarvittiin kohtuullinen määrä ärhäkkyyttä ja vastapuolta haastavaa asennetta, että paikalle saatiin riittävän iso pomo ottamaan asia uudestaan harkintaan. – Jossain vaiheessa tuli sitten, että hetkinen: mitä me ollaan oikein tekemässä. Itsenäisyys on arvo itsessään ja Akukon on päättänyt vaalia sitä sukupolvelta seuraavalle. Uusia tekijöitä taloon tuli milloin harjoittelujakson tai diplomityön tekemisen kautta, jonkin projektin tuomana ja miten milloinkin. – Me tutkittiin hyvin tarkasti meidän belgialaisten kollegoiden kanssa, että miten se lava on rakennettu että pystytään sitten kopioimaan se. Mutta mahtaako ne tietää, että hyvälaatuinenkin mittari voi heitellä kymmenen vuoden sisällä plus-miinus viisi desibeliä. Siinä astutaan henkilökemiasta samalla vielä askel syvemmälle mystiikkaan, eri kansojen luontaiseen tapaan tulkita ohjeita ja toimintatapoja. – Kun mä jään eläkkelle, mulla on viisi vuotta aikaa myydä mun osakkeet. – No hän näkee, että mä olen vähän kiihtynyt ja kysyy mikä nyt on. Niiltä ei näe mitään, mutta silti kuulostaa erittäin hyvältä! Kaiken lisäksi salin on alunperin suunnitellut arkkitehti eikä akustikko. En mä voi sallia sitä mitenkään! Viesti kolahtaa, jo valmiiksi saatu kolmasosa lavaa määrätään purettavaksi. – Olin Moskovassa mukana, kun siellä entisöitiin Tshaikovski-konservatorion isoa Bolshoi-salia, joka on yksi maailman parhaista konserttisaleista. Nykyisen Akukonin vetäminen ei enää ole yhden henkilön varassa, vaan firmassa on useita tiimipäälliköitä ja päätoiminen toimitusjohtaja. Ja miten me oikeasti halutaan pyörittää tätä firmaa. Piste. Visiot tulevaisuudesta muotoiltiin yhteisesti ja ulkopuolisten tahojen ostotarjoukset firmasta on nekin hylätty yhteisellä päätöksellä. Ei suvussa, vaan työntekijöiden piirissä. Ja se on aika paljon, jos puhutaan vaikka konsertista. Jos se tehdään noin kuin te nyt teette, niin siitä tulee ihan liian jäykkä rakenne. Erilaisten persoonallisuuksien, toimintatapojen ja tulevaisuudenvisioiden sovittaminen toimivaksi kokonaisuudeksi oli välttämätöntä, mutta vaivalloista. Tarkoitus oli, että kun se saadaan restauroitua, soundin pitää olla ihan sama kuin 1901, jolloin se avattiin. Kenelläkään. Tässähän on kaikki ne jutut, joista opetetaan, että älä ainakaan näin tee. – No sitten kaksi, kolme viikkoa ennen avajaisia mä menen sinne viimeiselle inspektiolle, kun ne ovat juuri tekemässä lavan lattiaa. Työmiesten on aloitettava alusta, tällä kerralla ohjeiden mukaisesti. Onnistuminen oli sikälikin mielenkiintoista, että Möller toteaa salin rakenteiden olevan vähintäänkin omintakeisia: – Kun mä katson niitä piirustuksia niin ajattelin, että ei juma, ei tämän pitäisi toimia. – Että kaikki eivät olekaan samaa mieltä siitä miten pitäisi toimia… Ja sitten joku on vähän hiljaisempi ja joku toinen taas puhuu oikein mielellään, Möller kuvailee asiaa taputtaen tässä kohden merkitsevästi rintaansa ennen kuin jatkaa: Jos mä jotain tekisin nyt toisin, niin mä en odottaisi niin kauan. Urakan aikataulua ei oltu hakattu kiveen, vaan pahempaa: se oli naulattu julkisesti kaikkien tietoon, sillä sali otettaisiin käyttöön kansainvälisen Tshaikovski-kilpailun ensimmäisessä konsertissa. Ei kasvua kivuitta Akukonin 25 vuotta on pitkä taival, johon mahtuu riemukkaita voitontuntoja, mutta toisaalta myös kasvun vääjäämättä mukanaan tuomia kipukohtiakin. Nyt meni vähän yli kymmenen vuotta ennen kuin me ryhdyttiin miettimään kunnolla mitä me ollaan tekemässä. den käyttäjät muistaisivat, että työvälineiden säännöllinen tarkistus kuuluu asiaan. This is Russia: nothing works, but everything is possible! Salista tuli lopulta kelpo. Tilanteen selvittely kannatti. Henkilöstön kasvu oli luontaista seurausta työmäärän kasvusta. Mutta sen sijaan, että ne olisivat tehneet niin kuin me oltiin speksattu eli laittaneet kaksi kerrosta 45-millisiä lankkuja ristikoolauksena, niin ne olivat päättäneet että pääsee paljon helpommalla, kun kääntää kakkosneloset pystyyn ja tekee vain yhden koolauksen! Urakan valvojan oli aika älähtää, kuullakseen vain, että näin tehdään kun restauraattorit ovat kerran antaneet luvan muuttaa rakennetta. Vaikka siellä oli sellaisia juttuja, joista me ei ymmärretty, että miksi ne oikein toimii… Perusteellinen dokumentointi oli tarpeen jo restauroinnin massiivisuudenkin vuoksi, rakennuksesta säästettiin lähinnä kuori ja kantavat rakenteet. Tilaajan tiukkuus pisti akustikot syynäämään vanhoja rakenteita pieteetillä. www.riffi.fi 6/2019 31 Suomi elää viennistä Puutavaran ohella Suomesta kannattaa viedä osaamista. – Sieltä revittiin ihan kaikki ulos, aivan paljaalle betonille… joka ei edes ollut betonia. Kaikki omistajat nimittäin työskentelevät itse yrityksessä eikä muuta mahdollisuutta ole. – Kun viranomainen käy tarkistamassa äänitasoa festivaalilla tai konsertissa, mittaa ja antaa jonkun luvun, niin sehän otetaan kuin raamatusta, absoluuttisena totuutena. Akukonilla on nykyisin viisi tytäryhtiötä ulkomailla ja toimeksiantoja eri puolilla maailmaa. Muusikot olivat hyvin tyytyväisiä ja kuulopuheiden mukaan maan kulttuuriministeri olisi avajaisten jälkeen myhäillyt seurueelleen, että ”luojan kiitos, edes yksi meidän projekteista meni ihan nappiin”. – Tapio ja minä lähdettiin periaatteessa tekemään vain itsellemme työpaikkaa ja sitten yht’äkkiä hiffattiin, että täällä on yli 20 ihmistä töissä ja se pitäisi jotenkin organisoida. Se on ihan uskomaton sali, takaparvikin, joka jatkuu ja jatkuu niin pitkälle ettei lattiaa mahdu enää korottamaan takimmaisilla neljällä rivillä. Henrikin tiedustellessa jälkeenpäin venäläiseltä kollegaltaan miten tällaista voi edes tapahtua, vastaus kuuluu: – What did you expect. u 24-31 Sipilä_Möller.indd 31 25.11.2019 19.02. Mä selitän, että lavan kytkentä permantoon on yksi tärkeimpiä asioita tässä koko jutussa, ja meidän on kerta kaikkiaan pakko kopioida se vanha rakenne. Ja mikä meidän bisnes oikein on. Henkilökemia taitaa silti olla olemukseltaan lähempänä alkemiaa kuin insinööritiedettä, mikä toisinaan voi yllättää
32 www.riffi.fi 6/2019 T omi Pulkki, toinen Svartin perustajista, saa näinä aikoina vastailla median kysymyksiin tavallistakin enemmän, sillä firma saavuttaa kunnioitettavan 10 vuoden merkkipaalun – Ei ole kauhean tyypillistä, että tällä alalla firma pärjää Suomessa kymmentä vuotta. Myynti on kylläkin vahvasti muuttunut ja julkaisujen määrä on vähentynyt. Meillä taas keskimääräinen painoksen koko on 300–500 ja projekteja on paljon, Pulkki summaa Svartin näkymiä. Paitsi että Suomesta löytyy levy-yhtiö, joka julkaisee vuosittain aivan hengästyttävän määrän levyjä vieläpä enimmäkseen vinyylinä – uusintapainoksia klassikoista ja tuntemattomista erikoisuuksista ja myös aivan uuttakin tuotantoa: Svart Records. Perinteinen levyfirma pyrkii julkaisemaan pienen määrän albumeja ja myymään niitä niin paljon kuin suinkin mahdollista. 32-37 Svart Records_Larisuo.indd 32 27.11.2019 9.12. Levymyynti on romahtanut, mutta meillä ei ikinä ole ollut suuria tavoitteita. – Vinyylikauppa on säilynyt hengissä ja jonkin verran nousTEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVA: MINNA HATINEN on aktiivinen kymmenvuotias Svart Records Äänilevyjen myynti ei ole loppunut. CD oli firman käynnistyessä ylivoimainen musiikin formaatti, vaikkakin muutos kohti jakelun digitalisaatiota oli vahvasti käynnissä – ja sitten nähtiin vinyylin uudenlainen nousu, joka on sopinut Svartin ajattelulle mainiosti
– Juha Torvisen kanssa on oltu yhteistyössä. Se tekee tuotteesta keräiltävämmän. – Näissä kahdessa paketissa on Eeron ja Jussin 60-luku aika hyvin katettuna. Painos oli 500 kpl, joista läheinen levykauppa halusi erikoispainoksen omaan myyntiinsä valkoisella vinyylillä. Nykyään on aika tyypillinen tapa, että joku taho haluaa itselleen erikoisversion ja vinyylin värin vaihtaminen on siihen suosittu konsti. 60-luvulla albumeja tehtiin ja myytiin vähän, eikä niistä ole ollut uusintajulkaisuja. Asiakkaissa on varmasti jonkin verran esineen palvontaan liittyvää vinyylifetisismiä, mutta loppujen lopuksi jos musiikki ei ole kiinnostavaa, se ei lähde mihinkään. Kansainvälisesti kiinnostavaa levyä saattaa mennä 1 000 kappaletta, suositun kotimaisen artistin vinyyliä saattaa mennä ilmestyessä 350 kpl ja loput jäävät odottamaan parempia aikoja. Tämä levy taas ei alkuperäisenäkään ole huippuharvinaisuus ja 20-vuotisjuhlajulkaisu oli aikoinaan tupla-CD lisämateriaalilla höystettynä. Käytiin Epe Heleniuksen on aktiivinen kymmenvuotias Svart Records ”Musiikin kuuntelu vinyyliltä on tunnepitoinen asia, fiilistelyä ja keräilyä.” 32-37 Svart Records_Larisuo.indd 33 27.11.2019 9.12. Lopulta Holle Holopaiselta löytyi alkuperäinen kappale ja siinäkin kansi oli vinosti halki. Graafikolla oli hommaa saada siitä kuva aikaiseksi. Pienien painoksien suomalaisesta uusintajulkaisusta taas ei tule suuria summia kenellekään. – Suomen musiikkituotanto on poikkeuksellisen kotimaapainotteista. Me taas tulemme punkhenkisestä kulttuurista, jossa levy on olemassa vasta kun on se käsissä. Välillä käy tuuri artistivalinnan kanssa, yleensä ei kuitenkaan listakärkeä kolkutella. Pulkki nimeää esimerkkinä 2011 julkaistun vinyyliversion Liekki-yhtyeen klassikkolevystä Korppi, joka ei tuolloin lähtenyt lentoon ja painoksen loppuosuus oli aikanaan pakko dumpata ulos varastosta. Meille yleisintä on lisensoiminen suurelta levy-yhtiöltä per painos kertakorvauksella ja he jakavat sen artistin kanssa lisensointiklausuulissa määritellyllä tavalla. Neljän LP:n boksia ei haluttu tehdä, tämä tapa mukailee alkuperäisiä albumeita paremmin. ja virallinen lista 25.]. Vaihtoehto/undergroundskene on globaali – ei iso, mutta aktiivinen, ja ilman sitä ei pärjättäisi. Toisaalta, vaikka olisi miten laadukas levy, se ei aina ole löytänyt tietä, jos sitä ei ole markkinoitu oikealla tavalla. – Jäähän siitä. Meilläkin on amerikkalaisia ja brittibändejä, Italiasta ja Japanista. Kun se aikoinaan ilmestyi 80-luvulla, sitä ei juuri listoilla näkynyt, vaikka myynti oli noin 7 000 kappaletta. – Toinen esimerkki on Se-yhtyeen Pahaa Unta, jonka uusintapainos käväisi fyysisellä listalla 200 kappaleen myynnillä. Myydäänkö vinyylien pienet painokset loppuun. Käsittääkseni viimeiset vuodet ovat olleet melko stabiileja vinyylille ainakin Suomessa. Tämäntyyppiselle musiikille on oma harrastajakuntansa ja alkuperäiset ovat hirveissä hinnoissa. Indieyhtiöiden väkeä tavatessakin Spotifyn soittolistat ovat aina puheenaiheena. – Levy on niin harvinainen, ettei meinannut löytyä edes kantta reprottavaksi, ei keräilijöiltä eikä arkistoista. Viralliseen listaan otetaan striimaukset mukaan ja uudelleenjulkaisuilla ei tälläiseen ole juuri asiaa. Spotifyyn ladataan 30 000 biisiä päivässä ja siihen valtamereen on helppo hukkua. Vinyyliboomista puhutaan, vaikka ennen kaikkea CD-myynti putoaa vuoristorataa alaspäin ja vinyylimyynti nousee hitaasti. – Oltiin yhteyksissä Eeron ja Jussin kanssa ja sieltä tuli suosituksia mukaan sisällytettävästä materiaalista. Loppuunmyytyjä tietenkin on, kaikkia ei jää varastoon. Viime vuonna tehtiin Eppujen Aknepop erikoisversiona avattavilla kansilla ja nyt mentiin samalla konseptilla. Silloin kun kyseessä on meidän oma artisti, kaikki voitto kulujen jälkeen jaetaan tasan. Mitäpä kerrottavaa on tästä projektista. – Ei välttämättä. – Eero ja Jussi on ollut pitkään puheissa. Nyt aika on toinen ja uusi 300 kappaleen painos kuuluu kysytyimpien nimikkeiden joukkoon. Viedään suomalaista pienlevytuotantoa ulkomaille, mutta vastaavasti sainataan ulkomaalaisia artistejakin. www.riffi.fi 6/2019 33 sut. Muutos on enemmänkin sitä, että nykyään voi tehdä vinyylille sellaista musiikkia, joka aikaisemmin olisi ollut kaupallisesti mahdotonta. Toinen mystinen esimerkki 60-luvun LP:stä on Topmostin levy, josta Svart myöskin on tehnyt uudelleenjulkaisun. – Fyysisen listan ykköseksi pääsemiseen riittää noin 300 kappaleen viikkomyynti. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta ihmiset kuulisivat tätä musiikkia. Voisin veikata, että Spotifyn 50 eniten soitetun listalla on 45 suomenkielistä tai kotimaista. Kymmenisen vuotta tuoreemman materiaalin uusintajulkaisua edustaa Eppu Normaalin toisen albumin Maximum Jee & Jee 40-vuotisjuhlapainos. Poikkeuksiakin on: Ville Valon ja Agentsin levy on kuulemma myynyt vinyylinä 6–7 000 kpl ja CD:t päälle [tämä ei ole Svartin julkaisu] ja tällaiset dominoivat listoja. Jos painos on 300–500, jääkö tällaisen myynnistä jaettavaa kaikkien toimijoiden kesken. Olen istunut Suomen indietuottajien etujärjestön hallituksessa pari vuotta ja huomannut, että monet joutuvat tekemään muutakin työtä kuin julkaisemaan levyjä. – Musiikin kuuntelu vinyyliltä on tunnepitoinen asia, fiilistelyä ja keräilyä, siihen liittyy laitteiden kanssa pelaaminen ja säätäminen, joista tulee maaginen kytkentä. Mutta meidän tämän vuoden suurprojekti Waste of Space Orchestra myi Suomessa hyvin ja sitä striimattiin [fyysinen lista 3. Pulkki ei vertailuista isojen yhtiöiden kanssa välitä. Tämä on meille elannon tekemistä, mutta ei isoa bisnestä – enemmänkin harrastajat tekevät materiaa toisille harrastajille. Indieyhtiön on pärjätäkseen katsottava kansainvälisille markkinoille ja sitä me olemme tehneet alusta asti. Nyt palattiin taas alkuperäisen levyn sisältöön, mutta oheismateriaaliksi löytyi vielä jotain ennen julkaisematonta. Levy-yhtiöille on avainkysymys saada oma musiikki kulumaan tuossakin joukossa ja markkinoinnille ei muita kanavia oikein ole. Klassikkoja ja arkistojen aarteita Yksi tämän vuoden puhutuimmista uusintajulkaisuista on ollut Eero ja Jussi & The Boysin ensimmäinen LP Numero 1, alkujaan vuodelta 1965. Joidenkin kansainvälisten artistien levyjä on vuosien varrella myyty 10 000, ja siitä jää artistillekin, vaikka on täytynyt satsata lehtimainontaan ja PR-agentteihin. Ennakkoja ei välttämättä makseta. Silloin kun meillä on oikeudet julkaista Spotifyssä, niin tietysti levy sinne laitetaan. Otin keskusteluun aiheeksi Ylen uutisoinnin, jonka mukaan Suomen äänitemarkkinoita hallitsevat Sony, Universal ja Warner, ja muille jaossa olisi vain leivänmuruja. Saatin sinkut lainaan, joista otettiin kansikuvat ja etiketit reprodusoitaviksi. – Meidän maailmamme on konkreettisesti hyvin erilainen kuin major-yhtiöiden, joissa musiikki ja artistit tuotteistetaan, radiosoitto on tärkeässä asemassa ja itse levy ei ole kovin merkittävä, sinkkuja tehdään striimattavaksi. Svartilla päätettiin jakaa veljesten tuotanto kahdelle tuplavinyylille, joista ensimmäiseen koottiin kokoelma sinkuista
Jazzin puolelta homma oli helpompi, koska bändeissä oli paljon samoja tyyppejä. Läpikuultavat ja yksiväriset eivät kuulosta yhtään huonommalta kuin mustat. Tämän jälkeen meidän piti neuvotella jokaisen artistin kanssa ja tämä olikin pitkä prosessi, koska artisteja oli noin 35, eri muusikkoja yli 200. Tummanruskea ja hopeanharmaa ovat riski, mutta niistäkin saadaan hyvän kuuloisia kun ne prässätään huolella. Onko mitään vastaavanlaista arkistokokonaisuutta odottamassa julkaisua. Me ollaan aika hippejä, eikä vaadita erityisiä asioita artistilta, korkeintaan oikeus tehdä fyysinen ja digitaalinen tallenne. Esimerkkejä: – Suomalaisista bändeistä Malaria ja Sammal ovat progea, psykedeelistä kamaa edustaa Kaleidobolt, erilaisia metallin muotoja on, kokeellista ja vähemmän kokeellista, Lasten Hautausmaa on melankolista rokkia. Musiikki Fazer osti niitä paljon ja sekin myytiin. Minusta tämä oli kuitenkin tärkeä projekti, jossa tuotiin esiin 40 vuotta kuulumattomissa olleita äänityksiä. Uskon, että pienimuotoiset yhtiöt säilyvät olemassa boomeista ja muutoksista huolimatta. – Olisi hauska tehdä ensimmäinen Ruisrock vuodelta 1970. Tunnetuimmat artistit kuten Tasavallan Presidentti, Tolonen ja Wigwam menivät vauhdilla, kun taas jazzin puolelta osa levyistä jäi hyllyyn. – Projekti alkoi siitä, kun kirjan Jee Jee Jee – Suomalaisen Rockin Historia mukana tuli kokoelma-CD Ylen arkistoista poimituista harvinaisuuksista. Sieltä on jonkin verran keikkoja tallella, ainakin Kalevala, jossa mukana olivat Remu Aaltonen ja Albert Järvinen, samoin Wigwamia ja muita. Rockin puolelta kulutettiin yksi talvi siihen, että kiikutettiin artisteja ja perikuntia arkistoon kuuntelemaan julkaistavaksi suunniteltuja materiaaleja. Näiden nauhavarastoja on digitoitu korkealla näytetaajuudella ja meidän lähdemateriaalina ovat nämä digitaaliset arkistot. Massiivinen urakka. – Ei mitään noin isoja. On ollut kiva reprota vanhoja keikkajulisteita pakettiin mukaan. – Olisi hienoa toimia täysanalogisesti koko matkalta, mutta Suomessa se ei ole mahdollista. – Olihan se. Yle laskutti määrätyn summan oikeudesta käyttää heidän nauhojaan. Paljon muitakin kansainvälisiä artisteja on, mutta näiden kanssa täytyy jäljittää oikeuksien omistajat ja tehdä sopimus näiden kanssa, koska Yle ei voi määrätä tallenteen sisällöstä, vain sen käytöstä. Mikä on lähdemateriaalina uusintajulkaisuja tehtäessä – onko vanhoja nauhoituksia saatavilla vai joudutaanko käyttämään levyjä. Tummasävyisempi musiikki sopii meille paremmin kuin r’n’b tai moderni nuorison musiikki. Mitään bonusbiisejä ei ole mukana, koska Eppujen harvinaisuudet on koottu albumille Paskahatun Paluu – ja meillä on tarkoitus lisensoida se jossakin vaiheessa. Tämä oli jo ennen kuin Svart oli olemassa. Liisankadulla äänitetyt Popstudio ja Jazzstudio olivat hyviä kokonaisuuksia. Kulttuuritalolta on esimerkiksi Steppenwolfin keikka vuodelta 1968, jossa on Apollo lämmittelijänä. Onneksi Musiikin edistämissäätiö tuki meitä, koska ei tällä ikinä päässyt omilleen. Mikä on näkemyksesi vinyylimarkkinoiden tulevaisuudesta. Vanhoissa nauhoissa on ongelmana, että niitä on säilytetty missä milloinkin, niitä on saatavilla vähän ja 40 vuotta vanha nauha ei todennäköisesti tule pyörimään. Vaikka tähän asti on puhuttu enimmäkseen Svartin uusintajulkaisuista, Pulkki muistuttaa, että heillä on koko joukko omia artisteja, joilta julkaistaan uutta musiikkia. – Ei ole, jos levy on hyvin tehty. Ennen nykyistä vinyyliboomia LP:n kannet saattoivat olla CD:stä suurennettuja ja pikselöityneitä, ja levy kaiverrettiin myynnissä olevasta CD:stä tehtaalla. Kaikki lähetykset eivät olleet tallessa, mutta suuri osa oli. Jotkut antoivat luvan suoraan ja pyysivät pari levyä, joku halusi tietyn summan rahaa ja joiltakin lupaa ei saatu. Vesa Kontiainen kirjoitti artikkelin levyn tekovaiheista. Muutama vuosi sitten Svartin kulttuuritekoja olivat Ylen Liisankadun studiossa taltioidusta arkistomateriaalista koostetut levysarjat Pop Liisa ja Jazz Liisa. – Levyihin ei ole jouduttu turvautumaan, muutoin kuin hyvin harvoin joissakin sinkkubiiseissä, joista ei kerta kaikkiaan ole löytynyt mitään muuta. Lopulta materiaalia julkaistiin 9 + 9 CD:tä ja vinyylinä tuplamäärä. Hyvänkuuloisen vinyylin avainkysymys on hyvä masterointi. Perikuntaan on saatu yhteys, mutta en tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Metallin alalajeissa vinyylillä on sama merkitys kuin vaikka 1997. – Sopimus Ylen kanssa oli erilainen kuin olemassa olevien levyjen lisensointi, koska tässä tehtiin uusia levyjä. Uunikäsittelyn jälkeen niissä on teknisiä ongelmia tai pätkiä musiikista puuttuu. Mutta haluttiin tehdä kompletistinen paketti, vaikka joukossa on monia obskuureja nimiä. Soittelin levyä vuosien varrella ja mietin, mitähän kaikkea arkistossa mahtaa olla. Sony omistaa jonkin verran, Warner vielä enemmän ja Universal kaikkein eniten. Pulkki kertoo jättiurakan monista vaiheista. u ”Me ollaan aika hippejä, eikä vaadita erityisiä asioita artistilta, korkeintaan oikeus tehdä fyysinen ja digitaalinen tallenne.” 32-37 Svart Records_Larisuo.indd 34 27.11.2019 9.12. 34 www.riffi.fi 6/2019 luona, josta löytyi vanhoja flyereitä ja tarroja kuvattavaksi oheisvihkoon. Kyllä maailmaan musiikkia mahtuu ja meilläkin on neuvoteltuna kansainvälinen sopimus, jossa on musiikkia eri puolilta, esimerkiksi 70-luvun levyjä Argentiinasta ja 80-luvun alun ranskalaista synajuttuja ja kaikenlaista kummallista, jota kukaan ei ole julkaissut uudestaan, Pulkki ennustelee lähiaikojen tapahtumia. Näistä saisi muutaman levyn. – Luulen, että pysytään aika samassa. Melkein kaikki vanhat levy-yhtiöt ovat lakanneet olemasta ja konkurssiperät on myyty. Nyt tehdas ei kajoa masterointiin, vaan pyrkii toistamaan levyn sellaisena kuin se on heille tullut. Esimerkiksi Cumulusta ei julkaistu, koska Hector sanoi, että hän ja Anki laulavat nuotin vierestä ja Haikaran yksi elossa oleva jäsen sanoi, ettei hän halua tehdä mitään Haikaraan liittyvää. Lisäksi on John Faheyn Suomessa tehty nauhoitus, jota ei ole julkaistu missään. Ruvettiin neuvottelemaan Ylen kanssa ja päästiin siihen pisteeseen, että mentiin arkistoja tutkimaan ja saatiin sopimus julkaisemisesta. Yle voi myös laittaa tallenteitaan kuunneltavaksi, mutta kaupallinen julkaisu on aivan eri juttu. Soundeista ja tulevaisuudesta Otetaanpa lopuksi pari kiperää kysymystä, joista ensimmäinen tietysti kiinnostaa kaikkia vinyylinpyörittäjiä: onko värillisellä ja mustalla vinyylillä soundillista eroa. Roiskeväristen ja psykedeelisten väriyhdistelmien kanssa saattaa olla ongelmia, niihin voi tulla pintarahinaa ja napsumista kun massaan sotketaan liikaa kemikaaleja. Olen vertaillut alkuperäisiä vinyylejä, CD-versioita ja uusintapainoksia vinyylillä ja erot ovat olleet hyvin pieniä. Koska tehdas tekee työtä kolmessa vuorossa, eikä levyjä aina ehdi jäähdyttää, ne voivat mennä pakattuna mutkalle. Samoin konemusiikissa, psykedeliassa ja muussa diggarimusiikissa ei ole muutosta
Tuoreimpia kokeiluja ovat kukonjalkahihnat. Joskus se tulee selkeänä toiveena, kuva-aiheena, ornamenttina tai tekstinä. Yleensä kuvituksen kristallisoituminen vaatii kuitenkin alkuun perusteellisen keskustelun ja kuvien pallottelun. Mie yritän ratkoa ne ongelmat mitä tulee vastaan”, hän sanoo pyrkiessään toteuttamaan pelimannin mielessä olevaa kuvitusta. Meriaiheiset kuvastot näkyvät töissä: merenneidot, sudenkorennot ja delfiinit – aivan kuten tatuoinneissakin. Larisuon tarkoitus on tehdä hihna, jota asiakas kantaa kuin tatuointia – loppuikänsä. Tupakkamassin – Larisuon ideoima oheistuote – nahkaan on kuvioitu suomalaisia yrttejä. Larisuon maalaamat hihnat ovatkin mielikuvituksellisen värikkäitä ja ykTEKSTI JA KUVA: TOMMI E. En muista nähneeni mitään vastaavaa. Artenomi Kata Larisuo on yksi näistä taitureista. 1964) kaikki lähtee asiakkaan toiveista. Silloin hihnaan saattaa ikuistua unessa ilmestynyt puhuva karhu tai merenneito. Toisaalta hänen elämänsäkin on värikäs ja uskomaton kuin satamakorttelin tatuointitaiteilijan. ”Rajana taivas. Larisuota kuunnellessa ymmärtääkin nopeasti, että kyse ei ole pelkästään käsityöammatista vaan jostain paljon syvemmästä ja kokonaisvaltaisemmasta taiteesta. sityiskohtaisia kuin tatuoinnit ja yhtä pieteetillä taiteilija niitä lähestyykin. Korkeatasoinen käsityöläisyys näkyy myös monessa oheistuotteissa. New Yorkista Napapiirille Kaikesta näkee, että työ on mystisempää kuin perussuutarin. Mieluiten Larisuo käyttää Suomen luontoa ”koska meillä on niin runsas ja upea luonto”. VIRTANEN Kata Larisuo saa kitarahihnat elämään Suomalainen muotoilu ja osaaminen leviää maailmalle kitaroina ja pedaaleina. Imatralta hän muutti Jenk32-37 Svart Records_Larisuo.indd 35 27.11.2019 9.12. Hänen käsistään syntyvä kitarahihna on taideteos ja soittajan persoonallinen jatke. Seinällä roikkuu hirvikuvioinen hihna, toisessa leukojaan aukoo hauki kuin suoraan Kalevalasta. www.riffi.fi 6/2019 35 K atariina ”Kata” Larisuolle (s. Niissä nahkaan on kiinnitetty imatralaisia kukonjalkoja, eräänlaista karjalaista voodooperinnettä siis. Vertaus tatuointiartistiin ei ole kaukaa haettu
Hakala on muusikkoutensa ohella myös arvostettu kitaranrakentaja ja mikkien käämijä. Mikkien käämimiset Rami hoitaa kellarissa”, kertoo Larisuo. Tarinan kannalta kohtalon hihnataiteilijana sinetöi hullaantuminen nahkaan. Soittotaidottomana musahommat olivat aluksi yksin miehen heiniä ja niin hyvä. ”Kun takana oli neljä vuotta kankaankudontaa ja sidoksia, meillä oli kurssi nahasta hyvin charmikkaan tädin opissa ja hän siirsi minuun intohimon nahkatöihin. ”Olin Rovaniemen teatterilla töissä ja minulla oli oma työhuone. Läpimurtona voi pitää sitä, kun maailmalla kiertävä Korpiklaani halusi Larisuon valmistamat hihnat. Samassa verstaassa hihnojen kanssa syntyvät kitaroiden korjaukset. Sen täytyy olla mukava ja kestävä. Tämä ei ollut kuitenkaan Larisuon haave. Hihna syntyy monien vaiheiden tuloksena Näkyvin osa Larisuon työstä on kuvittamista, mutta yhtä tärkeä on myös hihnan funktio kitaran kannattajana. Myös Robben Fordilla on Mikki Housen hihna. Rajan takana pyöräilymatkan päässä on Svetogorsk eli suomeksi Enson kaupunki. Mikki Housessa työt sujuvat saman katon alla. Yksi kiinnostavimmista yhteistyökumppaneista on Pallo-tuolillaan maailmanmaineeseen noussut suunnittelijalegenda Eero Aarnio. Ei koulutus hukkaan mennyt, sillä kesäisin hihnapaja on kiinni kun taiteilija kipparoi sisävesilaivaa Saimaalla. Tänne asiakkaat tulevat keskustelemaan tilaustoiveistaan. Napapiirin Joulupukin Kammarin esineet ovat pitkälti Larisuon toteuttamia. Larisuo toteutti hihnan kitaran muotoja mukaillen. Olin tehnyt jo laukkuja ja Rami sanoi että ”siun on pakko tehdä myös kitarahihnoja”. Välillä kirmailtiin koulussa Dustin Hoffmanin lasten kanssa, välillä paettiin äidin rikollista miesystävää. Soittajien onneksi merille lähtö vaihtui kuitenkin artenomin opintoihin Rovaniemen Taideja käsiteollisessa koulussa. Juuri hän voisi auttaa muusikkoja saamaan laadukkaan nahkaisen hihnan ja vuodattaa siihen taiteelliset ambitionsa. Nahkalaukut vaihtuvat kitarahihnoihin Hihnataiteilijaksi hän päätyi miehensä painostuksesta. Tien toisella puolen jylistelevät kilometrin mittaiset venäläiset tukkijunat kohti paperitehdasta. 36 www.riffi.fi 6/2019 keihin jo kuusivuotiaana seikkailijaäitinsä karistaessa Suomen pölyt jaloistaan. Materiaali löytyi retkiltä Portugalista. ”Meillä on näin pienessä tilassa toimiva paja. Pieni hypistely todistaa nopeasti, että hihnat eivät vain näytä hyviltä, ne tosiaan tuntuvat hyviltä. Siitä seurasi vuosien pähkäily. Juurtuminen ei kuitenkaan ollut aivan mutkatonta ja ensimmäinen ammattivalinta olikin merimies. Laivurin paperit Larisuo sai vuonna 1982. 32-37 Svart Records_Larisuo.indd 36 27.11.2019 9.12. Yksi innovaatio on nahan alla oleva korkki, joka tekee hihnasta mukavan hengittävän. Nyt Mikki House on sijainnut jo 9 vuotta rintamamiestalossa Imatran Kuparissa. Imatralla sijaitsevassa omakotitalossa onkin melkoinen tehdas, jossa seinät ja nurkat ovat täynnä hienoja kitaroita. Se aalto tosin rauhoittui ja suurin osa asiakkaista onkin suomalaisia. Aarnion suunnittelemaan ja Lottosen valmistamaan Copacapana-kitaraan tuli Hakalan valmistama humbucker, ”CopaBucker”. Vaikka visuaalisuus onkin ollut aina tärkeä osa soittamisen estetiikkaa, mukavuus lienee keikkamuusikolle tärkeämpi seikka. Mie tiesin siinä vaiheessa, että tämä on miun juttu.” Koulun jälkeen Larisuo teki hommia Rovaniemen teatterissa lavasteita suunnitellen – siinä oppi luomaan ja keksimään jos mitäkin. Mutta kun muusikoita pyöri jatkuvasti nurkissa, ymmärsi Larisuo, että markkinat olisivat olemassa. Niin Petteri Sariola kuin Jouni Hynynenkin ovat olleet pitkään Larisuon asiakkaita. Elämä New Yorkissa oli vaiheikasta, eikä suinkaan aina kovin hohdokasta. Hän toimi myös opettajana Rovaniemen Steinerkoulussa ja omassa pajassa syntyi koko ajan nahkalaukkuja. Sen myötä tilauksia tuli pian ympäri maailmaa. Muuton seurauksena napapiiriltä löytyi muusikkomies Rami Hakala. Suomeen Larisuo muutti yksin 15-vuotiaana, asettui mummonsa luo Imatralle ja päätti suorittaa peruskoulunsa loppuun. Sana kiiri ja töitä kyseltiin. Omakotitalon portin pieltä koristaa raudasta taottu yrityksen logo: Mikki House. ”Se tuli Ramilta vähän niin kuin käskynä ja minä olin hirmu kauan aikaa vastaan sitä.” Laukut vaihtoivat hihnoihin noin viisitoista vuotta sitten
Hihnan pohjaväri voikin olla perusruskean ohella vaikka vihreäksi tai valkoiseksi värjätty nahka. Se hihna on kuitenkin osa sitä musiikkia, mitä se ihminen tekee.”u 32-37 Svart Records_Larisuo.indd 37 27.11.2019 9.12. ”Teen maalausta siinä järjestyksessä kuin minusta tuntuu. ”Tämä on aika samanlaista kuin tatuoijan työ. Käsitellyn nahan pinta on epätasainen, joten värit käyttäytyvät sen mukaan. Toisessa etikkapurkissa lilluu tammenterhoja, siitä syntyy ruskeaa. Testissä on myös pakurikäävän ominaisuudet. Maalatusta kohteessa ei näy nahan kuviointi vaan kuva on kohollaan. ”Jokaisen tekemäni hihnan laidat on käsitelty paikallisella mehiläisvahalla. Se käyttäytyy vähän niin kuin vesivärit. ”Piirsin sulat nahkaan ja viilsin ne ulos nahan pinnasta. Jos haluaa syvempää tummuutta, täytyy kohta maalata useita kertoja. Silti mie haluan olla juuri se, joka tekee hihnoja kitaristeille.” Lopputulos syntyy keskustelujen pohjalta ja lopun Larisuo vuodattaa intuitiolla. Vaaleaa ei pysty saamaan tumman päälle kuin pintamaalilla.” Kuvion työstämiseen menee helposti monta tuntia ja siinä on useita vaiheita. Uuden kokeilu kiinnostaa mutta paljon on tietenkin vanhoja konsteja. Se on kuin puunveisto konsanaan, että toisesta kohtaa muoto on syvempää. Jos Rami on tehnyt mikkejä ja pöydällä on metallihiukkasia, ne on nahassa heti. Niiden ero näkyy pinnassa. Sen vuoksi siinä tekoprosessissa täytyy olla ajatus täysin mukana.” Larisuo on väsymätön kokeilija niin materiaaleissa kuin kuvioinnissa, eikä hän halua toistaa itseään. Joskus käytän tusseja rajaukseen.” Näiden lisäksi tekniikoita on muitakin ja tekniikoita voi käyttää rinnakkain. Seuraavaksi Larisuo työstää nahkaa hakkaamalla. Haaste on myös muoto, pitkä nahkahihna muodostaa omat vaikeutensa. Esimerkiksi parkkinahka täytyy olla tietyn kosteaa, kun sitä käsittelee ja tietyn kuivaa, kun sitä maalaa. ”Akryyli toimii nahassa erinomaisesti. Sulat ovat kuitenkin tehty viiltämällä. Se on paras kyllästysaine nahalle. Nahka pitää olla optimin kosteaa, kun sitä lähtee työstämään.” Muovista kuva siirtyy nahkaan sukkapuikolla tai kynällä varovasti painaen. ”Se on kuitenkin niin kuin tatuointi, että haluan lopputuloksen olevan sen hinnan arvoinen ja tietyllä tavalla lopullinen. Luonnonmateriaalia on myös hihnan reunojen loppusilaukseen käytetty mehiläisvaha. Haukiaiheisen hihnan koskimainen tausta sitä vastoin on luotu tekniikalla, jossa Larisuo on sekoittanut akryyliin esimerkiksi silikonia, jolla hän saa aikaan hallitsematonta tekstuuria. Samalla tekniikalla voi tehdä vaikka ruusukuvioita. Vaihe on työläs. www.riffi.fi 6/2019 37 Larisuon ideologiaan kuuluu käyttää luonnonmateriaaleja. Tummaa pystyy lisäämään vaalean päälle, jonka vuoksi vaaleat kohdat täytyy ottaa ensin huomioon. Lopputulos on elävän kolmiulotteinen, jossa nahan pinta ja värien luomat tasot tekevät taikojaan. Olen öljyväri-ihmisiä ja tottunut korjailemaan virheitä, mutta nahan kanssa niitä virheitä ei oikeastaan saa tulla. Viimeisimpänä koristeluna ennen maalausta voidaan nahasta myös nostaa kuvioita veitsellä. Siirrän kuvan kuin tatuoija kopioimalla sen läpinäkyvälle muoville. Nahka on venyvää, hyvin plastista ainetta”, selittää Larisuo. Jokainen hihna on uusi haaste. Eikä maalatessa voi olla paskaset kädet. Metrin mittaista hihnaa, joka on täysin kuvioitu, joutuu työstämään pari päivää. Mitä enemmän haluaa kolmiulotteista pintaa, sitä useampi kerros väriä täytyy olla. Kuinka paljon saa 6,5 senttiin kuvallisesti mahtumaan. Vasta sen jälkeen se on valmis maalattavaksi. ”Tilaukset pyörivät päässä ja tietysti niitä kaikkia tulee mietittyä. Rautanaulat ässistyvät etikassa, siitä saadaan mustaa väriä. ”Ei metrin mittainen liuska ole optimi minun taiteelle. Joskus tulee myös kuva, mikä pitää vain jäljentää. Ensimmäinen vaihe on siirtää kuva nahkaan. Käytän suomalaista, puhdasta mehiläisvahaa, johon ei ole sekoitettu liuottimia.” Ekologista on myös nahan käyttö, jos siinä ei käytetä muovia, niin kuin valitettavan usein kiinalaisissa halpaversioissa näkee. Helpointa on keskittyä yhteen hihnaan, vaikka pohjia on tietenkin järkevä tehdä sarjatyönä. Akryyliväri taas peittää nahan kalvolla. Larisuo esittelee sulkia, jotka näyttävät hämmästyttävän aidoilta. ”Käyttämäni kasviparkittu nahka ei kuormita hirveästi ympäristöä, se maatuu.” Nahka vaikuttaa myös Larisuon työskentelymetodeihin. Teksasissa syntyvät cowboy-satuloiden ja bootsien kuvioinnit samalla tekniikalla. Parkkinahka imaisee itseensä kaiken. ”Mie sanon tätä talttaamiseksi, koska tämä on niin lähellä puun talttaamista. Se ei rapistu. Talttaan kosteaa nahkaa ja saan siihen kolmiulotteista.” Työskentelytapaa kutsutaan sheridan-tekniikaksi. Pientä piperrystä, sävyjen hakua ja kertaamista.” Lähes kaikki työt tulevat niin, että Larisuo sopii asiakkaan kanssa kuvan raameista ja tekee toiveiden mukaan. Kolmas vaihe on maalaus. Asetonipohjainen maali jättää nahan omaa pintaa näkyviin, eikä peitä sitä vaan imeytyy nahkaan. ”Minulla on valtava kuvapankki ideoita sähköisesti ja piirustuksina. Maalaajan täytyy ottaa tämä huomioon esimerkiksi kuoppaisissa kohdissa. Helpompi on kuitenkin tehdä yhtä hihnaa kerrallaan. Larisuon työstämät kuviot ovat yksityiskohtaisia taideteoksia. Se syntyy joko asetonitai akryylimaalilla. Sen jälkeen nahanpinta leikataan terävällä nahkaveitsellä sieltä mistä halutaan. Niiden tekeminen on tarkkaa työtä, jossa ei voi tehdä virheitä
Niinpä sarjaTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Bassoja, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Fender Jazz Bass, vuodelta ’74 – Aikoinaan oli muotia, että jokaisella basistilla piti olla kaksioktaavinen Aria Pro II. Loppuvuonna Masa Maijasta työllistää live-keikkojen suhteen esimerkiksi Hectorin HEXIT-kiertue. Maijanen on pitkälti itseoppinut, ja ”rokkikaava kun löytyi, niin se oli aika hieno asia”. Mitä kylmempi keli, sitä kipeämpi se oli. Vuorossa… E l ä m ä n i b a s s o t Masa Maijanen – bassosoolo on yksi turhimpia asioita! 38-41 Masa Maijanen EB.indd 38 25.11.2019 19.46. Tämä Jazz Bass tuli aikoinaan MS Audiotronille puolalaiselta tanssimuusikolta. Lisäksi kaikissa Maijasen bassoissa on passiivielektroniikka, sillä ”soundin pitää lähteä sormista, eikä siitä että soittimessa on paristo”. Lappeenrannasta kotoisin olevan muusikon instrumentti valikoitui Lauritsalan yhteiskoulun musiikkiluokassa, kun kaveribändissä ainoa vapaa soitin oli basso. – Maksoin tästä bassosta 600 markkaa kovan laukun kanssa vuonna ’82. Suvun toiselta basistilta ei tullut suoranaisesti oppeja, sillä ” Paavali oli silloin jo hommissa Helsingissä”. Maijasen ensimmäinen vakavampi yhtye oli fuusiomusiikkia soittanut lappeenrantalainen Farout. Sitä seurasi täydellinen suunnanmuutos, sillä Maijasta pyydettiin Maukka Perusjätkän bändiin, jossa hän lähti soittamaan Säpinää kansalle ympäri maata. Kun hankin Jazz Basson, se hävisi. Soittimistaan monet Maijanen on hankkinut Kitarapajasta, jonka Masa kuvailee olleen ’80-luvulla ”kodittomien soittajien päiväkoti”, missä tutustui moniin tuleviin työnantajiin. Myös uutta tulemista tekevän Broadcastin tulevaa levyä työllistetään. Vierailimme Maijasen kotona ja nautimme hyvistä tarinoista. Tulli oli ilmeisesti silloin aika tarkka siitä jos myyt Suomeen tuomasi soittimen. Sitten pähkäilin itse syyn: minulla oli nuorena poikana niin lyhyet kädet, että kun soitti F-asemasta, niin tuli jännetuppitulehdus. Hänen mielestään Presari sopii soinnillisesti ainoastaan trio-soittamiseen, jolloin ”soundin tulee olla paksu”. Suomalaiset basistit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä bassoja”. Maijanen kertoo soittaneensa pääasiassa Fenderin Jazz-Bassoa ”tai sen kaltaisia soittimia”. 38 www.riffi.fi 6/2019 M asa Maijanen tunnetaan monista ykkössarjan bändeistä sekä sessiosoittajan töistään. Minullakin oli nuorena sellainen, mutta pian nimettömän ensimmäiseen niveleen nousi kauhea patti. Kävin lääkärilläkin
Juhan mielestä Suomen lippukin alkoi näyttää jotenkin haaleammalta, joten tämä oli se väri. Ja tietenkin nauhat. Tämäkin soitin on lentänyt tosi monta kertaa naamalleen. – bassosoolo on yksi turhimpia asioita! 38-41 Masa Maijanen EB.indd 39 25.11.2019 19.46. Siihen aikaan ei vielä harrastettu niiden uudelleen käämintää, ja koska oli kiire keikalle, niin Jaakko suositteli tuolloin uutta Bartolinin mikkiä, joka laitettiin kokeeksi. Sitten kun sen nostaa ylös, niin se on vielä vireessäkin. Istuin sitten keikan jälkeen alakerrassa tarinoimassa, jolloin Paavali tuli siihen, potkaisi polveen ja kysyi, että tuutko soittamaan levylle. Soitin sitten Pajaan, ja kysyin, että löytyisikö osia, joista saisi nopeasti kyhättyä sellaisen. Tämä basso menetti studioneitsyytensä Paven Lähtisitkö-levyllä. Soundin takia käytän vähän ohuempia kieliä tässä soittimessa. Tarina alkoi siitä, että minulla oli joku sessio ’90-luvulla, jossa toivottiin yhteen kappaleeseen myös nauhatonta. – Soitonkin sain aika nopeasti haltuun, sillä olin jo aikaisemmin kokeillut kavereiden nauhattomia bassoja. Heti alussa meni myös tallamikin käämi poikki. Huikea soittaja. www.riffi.fi 6/2019 39 numero oli viilattu pois. Aloin sitten tykkäämään siitä, koska siinä on hieman enemmän keskialuetta. Sittemmin olen laittanut Bartolinit myös pariin muuhun bassooni. Palabasso, Sotakorvaus-Blue, vuodelta ’83 – Tässä on ESP:n runko, Presarin kaula ja tietysti kaksi Bartolinin mikkiä. Se johtuu siitä, että kun Suomi hävisi toisessa maailmansodassa, niin Venäjälle tehtiin sotakorvauksina kaikenlaisia jäänmurtajia ja laivoja, mutta takaisinpäin tuli vasemman jalan huopatöppösiä ja sinkkiämpäreitä. Jaakko Kiikeri Kitarapajasta selvitti osien perusteella, että vuosimalli on ’74. Siihen päädyin soittamaan, kun olin katsomassa Little Stevenin konserttia Kulttuuritalolla. Pitää vain vähän katsoa mistä kohdasta soittaa. Yksi viritin tähän on vaihdettu, se vääntyi niin pahasti. Heidän kanssaan tehtiin Havana Blackissa kimppakeikkoja Suomessa ja Eestissä. – Yksi Jazz-Basson hyviä puolia on sen kestävyys. Kun minulta kysyttiin, että minkälaisen värin haluat, sanoin, että tuo GHS:n kielipaketti näyttää aika hyvältä. ”Eeva”, GHS Red, nauhaton basso ESP:n osista – Soittimen nimi on Eeva, vaimoni edesmenneen siskon mukaan, joka lainasi minulle rahat tämän hankintaan. – Tätä soitinta käytän hyvin paljon, ja soundillisesti tästä tulee hieman enemmän tehoa kuin vanhasta Jazz-Bassostani. Soitin kasattiin Kitarapajassa ja Juha Nuutinen maalasi rungon. Nauhattoman soittajista olen diggaillut luonnollisesti Jaco Pastoriusta, mutta myös eestiläistä Raul Vaiglaa, joka soitti Ultima Thule -yhtyeessä. Pyysin vielä nauhan paikkoihin vähän viilua, että näkisi mistä soittaa. Nykyään käytän tätä paljon Ben Granfeltin kiertueilla. Soitan jonkin verran myös plektralla, joka on jo katoava luonnonvara, ja tämä basso on jotenkin jämäkämpi siihen kuin esimerkiksi Jazz Bass. Värin nimi on Sotakorvaus-Blue
38-41 Masa Maijanen EB.indd 40 25.11.2019 19.46. 40 www.riffi.fi 6/2019 Epiphonen puoliakustinen bassokitara – Tehtiin Kuustonen, Kaartamo, Kettunen -levy ja sen tiimoilta kiertue. Rundilla oli paljon akustista matskua, joten minulla oli Musamaailmasta lainassa Epiphonen muovikoppainen puoliakustinen basso. Lisäksi mieleen on erityisesti nupissa oleva sisäinen keinokuorma ja DI-lähtö, mikä on studiokäytössä erittäin hyvä ominaisuus. Maijanen toteaa, että Granfeltin bändissä soittaminen on ollut mukavaa siksikin, että on päässyt ”vanhoilla päivillä” kiertämään Keski-Eurooppaa. Testasin kaupan Ampegiin, ja tämähän kuulosti mielettömän hyvältä. Skaalanpituus on Fenderiä lyhyempi, ja kauhean ylös tällä ei pääse, mutta esimerksi tulevista Broadcast-bassoraidoista soitin tällä kaksi ottoa ja erittäin hyvältä kuulosti. Jouko käytti mielikuvitustaan, ja aika nättihän tästä tuli. – Samana päivänä kävin Mikkelin Musiikissa, josta löysin tämän Epiphonen. No, seuraavana päivänä vaimo soitti minulle Raisiosta, ja sanoi, että täällä olisi nyt tällainen Mazda, joka pitäisi saada. Keski-Euroopassa musakulttuuri on ihan erilainen kuin meillä: kaikki konsertit alkaa viimeistään puoli yhdeksältä, mieluummin jo aikaisemmin. – Jouko teki basson täysin suomalaisista puista. Hänellähän on siellä jo aika vakiintunut yleisö. Nuoremmilla kavereillahan on oikein laudat nykyään, mikä tietysti sopii tiettyihin juttuihin. Myös Guitars, Guitars and More Guitars -kiertueella olen soittanut tällä bassolla puolet setistä. – Käydään siellä pörräämässä pari kiertuetta vuodessa. Jengi tulee töiden jälkeen, juo pari olutta, diggailee musaa, ostaa Beniltä pari levyä ja lähtee kotiin. Meidän ostosten erotus taisi olla vain jotain 22 000 markkaa… ”Bond”, rakentaja Jouko Harjunpää – Jouko halusi rakentaa minulle basson, ja kysyi minkälaisen haluaisin. Runko on loimuleppää, kaula loimukoivua ja otelauta visakoivua. Hoedownissa tämä toimii myös hyvin vaihtobassomeiningissä. Bassosoolo turha, melodinen juttu ok Masa Maijanen edustaa basistina sitä koulukuntaa, jonka mukaan ”bassosoolo on yksi turhimpia keksintöjä koko maailmassa”. Mesa Boogien Subway WD-800 -nuppi on Maijasen mukaan soundiltaan erinomainen ja kevyt roudata. Juttutuvassa taas on pysyväissäilytyksessä Trace Elliotin putkikombo Hoedown-keikkoja varten. Ensimmäisen keikan jälkeen Kuopiossa ihmettelin miksi A-kieli soi ihan hillittömän lujaa; kävi ilmi, että kanteen oli tullut halkeama sen alle. Silti Ben Granfeltin triossa orastavaa solistista tonttia on: – Siellä on sellaisia pieniä juttuja, ja sitten melodisia hommia Benin kanssa kimpassa. Hän näytti muutaman rakentamansa soittimen, ja totesin, että joku Gibson EB-0 -tyyppinen olisi kiva. Soittimen sarjanumero on 007 eli nimeltään Bond. Kaappeja voi valita keikan mukaan. Itse pidän siitä, että jos soitan soolon, niin se on melodinen, ei niinkään tekninen. Laitoin sitten soittimen kauppaan takaisin. Haluan soittaa vähän, mutta harkittuja ääniä. Onko sulla mitään sitä vastaan. Silloin oli kuitenkin rahat vähissä, joten soitin vaimolle ja kysyin että sopiiko, jos ostan tällaisen. Hinta taisi olla 360 markkaa. Mutta esimerkiksi minun ainoat pedaalit ovat viritysmittarit sekä A/B-boksi, jolla jaan signaalin kahteen eri bassoon
Menin sinne ja siellä Järvinen sanoi: ”oon soittanut nää kaikki läpi: tää on paras”. Bändi soitti 16 keikkaa Moskovan Olympiahallissa. PA-kamat oli Dynacordin laulukamat, neljät päällekkäin stäkättynä. Maijanen on soittanut pääasiassa juuri live-pohjaisissa sessioissa, mutta juuri haastattelua edeltävällä viikolla oli ollut uuden aluevaltauksen aika: – Soitin kotonani yhteen Broadcastin tulevan julkaisun biisiin kolme erilaista bassoraitaa, jotta on sitten valinnanvaraa. Mutta kaksi live-keikkaakin tehtiin, ja koko backline tuotiin Suomesta yhdessä todella isossa kirstussa. VUORIKATU 22, 70100 KUOPIO PUH. Kyseessä on Edun kappale, johon Miri oli jo soittanut rummut. Joka päivä. Eestiin mentiin lautalla yli, eikä ollut fyrkkaa vuokrata pakettiautoa. Sessioita hän teki varsinkin ’80-90-luvuilla aika paljon, vaikka varsinainen nuotinlukija hän ei silloin vielä ollut. ’80-luvullakin Maijanen kiersi Havana Blackin ja Boycottin kanssa Eestissä sekä Venäjällä. Aina niistä sessioista oppi jotain uutta. Miltä tämä moderni tapa tuntuu vanhasta kehäketusta. Mutta tuli myös paljon kavereita, joiden kanssa ollaan vieläkin ystäviä. Laajat valikoimat, nopeat toimitukset Valmiiksi kansainvälisten verkkokauppojen hintatasoon tingityt hinnat Takuuasioissa sinua palvelee suomalainen asiantuntija viikingmusic. Olosuhteista johtuen noilla kiertueilla tuli vastaan välillä erikoisiakin laitevirityksiä, mutta toisaalta hienoja ihmisiä. Maksoin toki kitarasta jotain, mutta meillä oli silloin Fenderin kanssa diili: käytettiin niiden kamoja ja tehtiin klinikoita ympäri Suomen eli soiteltiin bluesia A:sta, C:stä, G:stä ja E:stä. – Mä luen nuotteja edelleenkin huonosti, mutta sointulappuja nyt jo hyvin. 017 261 9800 VIIKINGMUSIIKKI@GMAIL.COM SOITINLIIKKEESI VERKOSSA JA KUOPIOSSA RUNSAS VALIKOIMA PRS-KITARO ITA Albertin valinta – Braindamage-kiertueella kysyin Albert Järviseltä, josko hän auttaisi sähkökitaran valinnassa. – No, eihän se tietenkään ole sama asia kuin bändin kanssa soittaminen. Tulin kerran Finnvoxille äänityksiin, ja vaikka B-studio on täsmälleen toisella puolella pääsisäänkäyntiä, niin se soolo kuului siihen ulos asti, vaikka yksikään ikkuna ei ollut auki, Maijanen muistelee. Studiossa kokonaisia ottoja Masa Maijanen on kerännyt mainetta myös studiosoittajana. www.riffi.fi 6/2019 41 Seuraava ri uudella kitaralla. – Koko lavan takaseinä oli vuorattu tinapaperilla. Soitettiin sitten paikallisella backlinella ja siellä tuli aika kummallisia vahvistimia vastaan, jotka välillä hajoilivatkin. Silloiseen ProCenteriin tuli 24 Fenderin (American Standard) Telecasteria. u 38-41 Masa Maijanen EB.indd 41 25.11.2019 19.46. Boycott puolestaan esiintyi Moskovan musiikkimessuilla, jossa Polarvox oli ainut tapahtumaan osallistuva länsimainen levy-yhtiö. – Albertilla oli silloin kaksi punanuppista Fender Twin -vahvistinta, jotka oli aina täysillä. Kaartamon Esa vainaa tuotti paljon varsinkin ’80-luvulla ja käytti minua basistina. Itse en kuitenkaan tykkää siitä, että soittoa editoidaan tai että tehdään pätkissä. Mutta silloin kun pitää tehdä jotain siten, että jokainen isku on ihan millintarkasti kohdillaan, on kotona soittaminen ihan paikallaan. Moskovan ZSKA:n koripallohalliin meitä tuli katsomaan 3 000 karvahattupäistä sotilasta. Nykyäänkin sessioita on jonkin verran. Ja me vedettiin viisi biisiä playbackina. – Olihan se melko askeettista. Kokonaisessa otossa on parempi fiilis, Masa Maijanen perustelee. Soitan aina yhden kokonaisen oton ja jos se on huono, niin sanon itselleni, että soita parempi. Voimavirtaletku taas oli korjattu maalarin teipillä poikki menneestä kohdasta. En ole nimittäin eläessäni soittanut yhtään tanssikeikkaa, joten niitä lappujakaan ei ole tarvinnut. Laser-valo taas tehtiin noin kolme metriä pitkällä, ydinsukellusveneen pienoismallia muistuttavalla rautamöhkäleellä, josta lähti beami, jonka sitten joku tyyppi sihtasi peilillä jumalattomaan diskopalloon, Masa muistelee. Valaistuksen suhteen käytettiin neuvostoaikana luovuutta. Ei hymyn hymyä. KÄÄNNY SEURAAVAN SOITTIMESI HANKINNASSA UUDEN KOTIMAISEN VERKKOKAUPAN PUOLEEN. – Päiväshowssa yleisöä oli 30 000, ja iltashowssa 60 000. Nyt kun mennään tekemään Elorannan Esan levyä, niin siinä soittaa kaikki yhtä aikaa. Nytkin joulukuussa mennään tekemään Elorannan Esan uutta levyä
Pyydän Jania kertomaan sävellyksen synnystä: – Sen taustalla oli enemmän tai vähemmän menestyksekäs epäonnistuminen. Kesti kuitenkin noin vuoden verran, että sain järjestettyä materiaalin oikeaan perspektiiviin jotta päästiin studioon. En nimittäin tiennyt mitä tehdä tuon sävellyksen kanssa, sillä sen rytminen pulssi oli hyvin epäsäännöllinen. Sitten annoin sävelmän tuottajalleni, joka löysi tahtilajit, jotka itse olin hukannut, koska soitin melodian koneelleni spontaanisti. Levyn nimikappaleessa on kaunis, omaperäinen melodia. Harvinaista kyllä, sää on langan päässä samanlainen kuin Suomessa: Hollannissakin sataa. Yhtye teki ’70-luvun alussa kovatasoisia levyjä, ja sen jäsenistä tunnetuimmaksi nousi Jan Akkerman, jonka Melody Maker -lehti valitsi aikoinaan maailman parhaaksi kitaristiksi. Rakastan siinä olevaa fantastista harmonista virtausta. Aktiivinen sooloura jatkuu yhä ja levyistä tuorein on juuri ilmestynyt. Itse uskon sekä perinteeseen että tulevaisuuteen. Monipuolisuus on Jan Akkermanin polveilevan soolotuotannon punainen lanka, ja hän toteaa ettei käy nykyään juurikaan konserteissa, koska ”kaikki soittavat koko illan samaa juttua, vaikka artisti olisikin hyvä”. T avoitan Jan Akkermanin puhelimitse hänen kotoaan ”kalastajakylä” Volendamista Amsterdamin lähistöltä. Tästä innostuneena hän tekee viittauksen 1900-luvun taidemusiikkiin. Siinä mennään viiteen, seitsemään ja yhteentoista. – Kyllä, sillä mehän seisomme esi-isiemme hartioilla. Sama juttu pätee Bartokin orkesterikonserton neljänteen osaan. Hän tietää kaiken tietokoneista, ymmärtää mitä haluan ja osaa myös improvisoida. Siinä on hieman espanjalaista sävyä, joten kastanjettien soundi piti saada jotenkin mukaan. Se eteneekin lähes Miles Davis -tyyppisesti. Klassinen musiikki onkin ollut Akkermanille aina innoituksen lähde. 42 www.riffi.fi 6/2019 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: PAUL BERGEN Jan Akkerman – genret vaihtuvat, soittotyyli pysyy Hollantilainen proge-yhtye Focus muistetaan hiteistään Hocus Pocus ja Sylvia. – Close Beauty kannatti tehdä, koska siinä on monipuolisuutta ja kauneutta. – Se on vaivatonta, ja yöllä voin työskennellä kuulokkeilla. Lisäksi halusin rakentaa kappaleesta 10–15 minuutin mittaisen. Soitimme biisit studiossa kuitenkin live-pohjalta, mutta ensimmäisessä kappaleessa (Spiritual Privacy) käytimme sekvensseriä. Pari vuotta sitten hollantilaisen Mascot Labelin omistaja ilmoitti, että mitä vain Akkermanilla on tarjolla, hän julkaisee sen. Kyseinen levy-yhtiö on nykyään merkittävä kitarapainotteisen musiikin maailmanlaajuinen julkaisija. Käsistä, sydämestä ja aivoista Vuonna 1946 Amsterdamissa syntyneen Jan Akkermanin nuoruuteen kuuluivat blues ja rock, mutta myös klassisen kita42-44 Jan Akkerman.indd 42 27.11.2019 9.14. Kappaleessa on jatkuvasti virtaava tunnelma. – Olen aina pitänyt Shönbergin Gurrelieder-teoksesta, jonka hän sävelsi ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä (tarkemmin 1911). Mestarikitaristi ei ole päästänyt yleisöään liian helpolla, sillä hän on tehnyt koko uransa musiikkia, jonka tyyli on poukkoillut jazzin, rockin ja klassisen välillä. Kerron Janille, että olen kuunnellut kappaletta vain sävelvirtana, enkä ole miettinyt sitä erilaisina tahtilajeina. Lähellä kauneutta Close Beauty -levyn sävellykset olivat Akkermanin mukaan valmiina jo aikaa sitten, mutta ne eivät ”jostain syystä” materialisoituneet levyksi aikaisemmin. Hän onkin ollut hieman vaikeasti markkinoitava muusikko, jonka suosio on rajoittunut etupäässä kotimaahan Hollantiin. Oliko se vaikea saada pidettyä yllä noin pitkän aikaa. Sävellystyönsä Akkerman tekee tietokoneella käyttämällä midi-kitaraa. Jan Akkermanin uusi albumi, Close Beauty, on instrumentaalilevy, kuten lähes kaikki hänen soololevynsä ovat olleet. – Ihme kyllä ei, koska levyn tuottanut Coen Molenaar on kosketinsoittaja. Sillä tavoin tapahtuu välillä hyviä asioita. On nimittäin aina vaikeaa löytää monipuoliseen sävelmistöön yhtenäinen linja, hän jatkaa
Pidän sellaisesta kamasta. Tabernakel-albumiin liittyy sellainenkin anekdootti, että sen äänitti Les Paulin poika Gene Paul. www.riffi.fi 6/2019 43 ran opinnot. Kunpa tuollaisia vahvistimia ja laitteita olisi ollut silloin 40 vuotta sitten, kun aloitin, Jan huokaa. 1950ja ’60-luvun Amsterdamissa soitettiin paljon jazzia, mutta nuoreen Akkermaniin vaikutti vahvimmin blues ja rhythm’n’blues. Edellä mainitussa Close Beauty -kappaleessa Jan Akkerman soittaa juuri gypsy-kitaraa. – Pidin Claptonista, B.B. – Näinpä juuri. Muilta valmistajilta niitä on kuitenkin tullut. Olin todella kylJan Akkerman 42-44 Jan Akkerman.indd 43 27.11.2019 9.14. – He tekivät siitä uuden version ja valmistivat 3000 kitaraa. Soitin luuttua kynsillä, mikä oli tavallaan ”kiellettyä”, Jan toteaa. Tunnetuimman valmisti Framus jo ’70-luvun alussa. Maineikkaan kitaristin nimi soittimessa, joka Framuksen mukaan oli ”maailman paras”, ei kuitenkaan pelastanut firmaa konkurssilta. – Vaihdoin gypsy-kitaraan vasta vanhempana, ja soitin sittemmin Rosenberg Trion kanssa. Rakkaus nailonkieliseen kitaraan säilyi pitkään. – Käytin uuden levyn äänityksissä vahvistimina kahta Voxin AV60-komboa, jotka ovat kevyitä ja kuulostavat hyvältä. Kingistä sun muista. Jan Akkermanin sooloura alkoi vuonna 1976, mutta jo Focuksessa ollessaan hän teki levyt Profile (1972) ja Tabernakel (1973), joista jälkimmäinen koostui lähinnä sooloesityksistä luutulla. Olen hyvin ylpeä tuosta Jan Akkerman signature-kitarasta (Gitane DG-350). – Olimme äänittämässä Focuksen levyä Englannissa Mike Vernonin studiolla Chipping Nortonissa. Kerron Janille, että pidän kovasti Tabernakelista, johon hän toteaa heti, ettei hän soittanut luuttua ”ortodoksisesti oikealla tekniikalla”. Mitä tulee vahvistimiin ja tekniikkaan yleisesti, Akkerman ei koe eroa analogisen ja digitaalisen välillä, sillä ”kaikki lähtee käsistä, sydämestä ja aivoista”. Idea levyn tekoon tuli, kun Akkerman turhautui Focuksen levytyssessioissa Englannissa. Itsekin haluan ajatella tuolla tavalla. Nuorenahan sain Pablo Rosenbergilta haitaritunteja Amsterdamin lähistöllä. Alussa soitin myös r’n’b-kappaleita, kuten F ats Dominon ”I Wanna Walk You Homea” ja Connie Francisin ”Lipstick on Your Collaria” (jonka kitarasoolon soitti alunperin George Barnes). Akkerman on soittanut jo Focus-ajoista Gibson Les Paul Personal -mallia, mutta ei ole kuitenkaan koskaan saanut Gibsonilta nimikkomallia. – San Fransiscossa toimiva Saga Instruments teki minulle Django-perinteen mukaisen akustisen kitaran. Luuttu, henkilökohtainen vallankumous Focus-yhtyeen taival ei loppujen lopuksi ollut kovin pitkä, toki reunion-kiertueita on nähty ja bändi on kai nytkin kasassa huilisti-kosketinsoittaja Thijs van Leerin johdolla. Sittemmin Warwickin omistukseen siirtynyt Framus elvytti tuon soittimen vuonna 2013. Aprikoin, että mitäs siitä, jos musiikki toimii. Pääasia on, että laitteet palvelevat häntä silloin kun tarvitaan. Lisäksi käytän Line 6 Helixiä, mikä on aivan erinomainen laite. He ottivat mitat Djangon Selmer-kitarasta, joka on nyt museossa Pariisissa. Edelleen kuuntelen Djangon levytyksiä. Ja edelleenkin noita soittimia myydään käytettynä kovaan hintaan, Jan toteaa
Tällä alalla minua häiritsee se, että menestyäkseen pitäisi tehdä jatkuvasti samaa juttua. Kun ne yhdisti ja laittoi nauhurin äänitystilaan pystyin kuuntelemaan soittoani kuulokkeilla, kun olimme Focuksen kanssa eri puolilla maailmaa. Olin aikoinaan sessiosoittaja, ja tykkäsin siitä, että sai soittaa monipuolista musiikkia. Onneksi olen siinä asemassa, että minun ei tarvitse niin tehdä. Liimasin mikin luuttuuni ja ostin pienen nauhurin. Manny’s Musicista New Yorkista Akkerman puolestaan hankki varhaisen Barcus Berry -mikrofonin luuttuunsa. Esimerkiksi Judit Leyster teki aiheesta kuuluisan maalauksen (Young man playing the lute). Tarvittiin kuitenkin vielä legendaarinen Ahmet Ertegün, että hanke materialisoitui. – Ertugünin levy-yhtiö, Atlantic, jakeli Focuksen levyjä Yhdysvalloissa ja sain kutsun tapaamiseen Los Angelesiin. – Olen tuon aikakauden soittaja, ja lähes keksin sen tyylin – en halua kieltää itseäni. – Soittotyylini on se, mikä on ja pysyy samanlaisena. Oli nimittäin niin, että turkkilaissyntyisen levymogulin muusikkoäiti soitti luuttua. Täällä on hyvä, ja monet ihmiset tulevat kuulemaan minua tänne. Jan Akkerman on soittanut uuden levyn tiimoilta konsertteja Hollannissa, mutta muualle Eurooppaan hän ei juurikaan halua mennä. Minulta julkaistiin juuri 26 CD:n boksi (The Complete Jan Akkerman), jossa on kaikki soolotuotantoni (lukuunottamatta Close Beauty -levyä). Luutun soiton Akkerman opetteli varsin nopeasti. Mutta haluan tehdä monipuolista musiikkia. Se vasta hullua olisikin, sillä se on minun tyylini. Kun hän astui huoneeseeni soitin juuri luuttua ja hän sanoi, että ”haluan albumillisen tuota”, Jan muistelee. Mutta vieläkö hän nykyään haluaa soittaa vanhoja Focus-kappaleita keikoilla. Sitä paitsi, onhan Hollannin sijainti aika keskeinen: – Voisin tehdä kiertueita Englannissa, mutta en ole kiinnostunut, varsinkaan Brexitin vuoksi. – Se oli taivaallinen liitto. lästynyt odotteluun, ja oli mitä ihanin kesäpäivä. Se oli minulle vallankumous, sillä tajusin, että Amsterdamin Rijksmuseumissa todella monessa maalauksessa esiintyy luuttu – sehän oli kotisoitin 1600ja 1700-luvulla. Mikä hienointa, mikään noista levyistä ei ole muiden toisinto. Hän kopioi luuttu-tabulatuureja, jotta sai soittimen virityksen ja alkeet haltuun. Hän saapui paikalle Rolls Roycellaan useiden naisystäviensä kanssa. u ”Tällä alalla minua häiritsee se, että menestyäkseen pitäisi tehdä jatkuvasti samaa juttua.” 42-44 Jan Akkerman.indd 44 27.11.2019 9.14. Lähdin ajelemaan kauniissa maalaismaisemassa, avasin auton radion ja BBC:ltä tuli Julian Breamin soittamaa luuttumusiikkia. Musiikkityylin sijaan levyt sitoo yhteen Akkermanin tapa soittaa. Keinot olivat monenlaiset, jotta treenaus meluisilla keikkapaikoilla onnistui. Ei ole syytä kieltää menneisyyttään Jan Akkerman oli mukana Focuksen reunion-kokoonpanossa ’90-luvulla
ja telineita?, joilla 4430 voidaan sijoittaa lattialle, seina?lle, laipioon tai vaikkapa trussirunkoon. Painevaletusta kierra?tysalumiinista valmistettu kaiutinkotelo on saatavissa valkoisen ja mustan perusva?rin lisa?ksi RAL-va?rikartan 120:ssa eri sa?vyssa?. Saman IP-verkon kautta ja?rjestelma?suunnittelijat pystyva?t konfiguroimaan Genelec Smart IP Manager -tietokoneohjelmalla miltei rajattoman ma?a?ra?n huoneita, alueita, kaiuttimia ja audiokanavia. ja huolloista Suomessa. Ohjelmistolla voidaan myös tunnistaa verkkoon liitettyja. Tuotelinjasta Msonicilla vastaa Ossi Männistö. Smart IP -teknologiaa. www.riffi.fi 6/2019 45 AJANKOHTAISIA TUOTEUUTISIA PROFITRON OY Puh. Monipuoliset lisa?varusteet sisa?lta?va?t valikoiman kiinnikkeita. Genelecin suunnitteleman virtala?hteen ja 2 × 50 watin vahvistimien avulla 4430:n lyhytkestoiseksi maksimia?a?nenpaineeksi kerrotaan 104 dB (SPL). Saimme lisäerän maailmalla huippuarviot saaneista mikeistä – toimi nyt, nämä viedään käsistä! LCT 140 AIR monipuoliset säädöt: • luonnollinen (Flat) tai ilmava (Air) • bassoleikkurija vaimennuskytkimet LCT 040 Match Genelec 4430 liitetään suoraan IP-verkkoon Julkisten tilojen a?a?nentoistoja?rjestelmiin tarkoitettu 4430 on ensimma?inen aktiivikaiutin, jossa sovelletaan Genelecin kehitta?ma?a. Genelec 4430 liiteta?a?n ethernet-kaapelilla suoraan IP-verkkoon ja se toistaa Danteseka. laitteita, tehda. linjatasoista analogista audiosignaalia. Aktiivinen kaksitiekaiutin ottaa myös tarvitsemansa ka?yttösa?hkön Power-Over-Ethernet standardin (PoE/PoE+) mukaisesti IP-verkosta. Lisätiedot: F-Musiikki • www.f-musiikki.fi Lue jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset Riffin verkkosivustolta: riffi.fi Rupert Neve Designs ja Msonic ovat solmineet sopimuksen, jonka mukaisesti Msonic huolehtii nyt RND-tuotteiden maahantuonnista, myynnista. Kaiuttimen toistokaistaksi ilmoitetaan 45 Hz – 23 kHz (-6 dB). 4430:n kaiutinelementit ovat 19 millimetrin kalottidiskantti ja 130 millimetrin bassokartio. 0400 101 220 info@profitron.fi www.profitron.fi www.lewitt-audio.com 99 € 149 € Enemmän mikkiä kuin hintaa! Loistavat puikot keikalle tai studioon esimerkiksi overheadkäyttöön ja akustisille kitaroille. 4430:n ohjelmointirajapinta (API) mahdollistaa kaiuttimien ohjauksen ja hallinnan kolmannen osapuolen laitteiden tai ohjelmistojen, esimerkiksi kotiautomaatioja?rjestelmien kautta. Lisätiedot: Genelec • www.genelec.fi Edustusuutisia Clavia Digital Musical Instruments ja F-Musiikki ovat solmineet sopimuksen, jonka mukaisesti F-Musiikki huolehtii nyt Nord-kosketinsoitinten maahantuonnista, myynnista. Lisätiedot: Msonic • www.msonic.fi 45-47 Uutiset Rivakka Yamaha.indd 45 27.11.2019 10.19. Tuoteryhma?sta. akustisen vasteen kalibrointi seka. F-Musiikilla vastaa Veijo Laine. 4430 pystyy vastaanottamaan kahta digitaalista audiokanavaa 32–96 kilohertsin na?ytetaajuuksilla ja 16–24 bitin resoluutiolla, ja yhden kanavan symmetrista. Striimausta voidaan hallita Dante Controllerja Dante Domain Manager -ohjelmistoilla. organisoida ja valvoa ja?rjestelma?a?. ja huolloista Suomessa. AES67audioformaatteja
keskiössa. ”Oi murheen mustat laulajat / miks on niin tumma taivas ja / miks oon vain kuollut kelopuu / sumurinteella. VIRTANEN Dynamiikkaa ja herkkyyttä Meidän jälkeemme hiljaisuus on vahva näyttö laulujen voimasta. minuuttia, on siina. No, makuasia taaskin. Promocdl:ta. Komppiryhma. albumeista, ettei na?ista. harjun suun” (Murheen mustat laulajat) Eika. Ilahduttavaa on myös huomata, etta. on taas kerran yksi niista. ja sanottavaa löytyy. herraskaisen perheauton verran… Oivallinen joulun lukupala! Mikko Mattlar: Synteettinen Suomi, 260 sivua, nidottu teos (ISBN 978-952-68906-2-3, Svart, 2019) ARVIO: TOMMI E. laulaa lakonisen kauniilla tyylilla?a?n. levylla. Sanoitukset ovat ta?ssa. vain jaksaa Joe erottua massasta. ba?ndissa. iskelma?sta. Herkkyytta. se varmaan ole ollut tarkoituskaan. levylla. ambienssia. Levyn vierailijat, kuten avausbiisissa. Viitalan soittokokemus Suomen eturivin artistien tuotan noissa sekä soitonopettajan pätevyys ovat antaneet oivan pohjan luoda kokonaan uudenlainen metodi rumpujensoiton opiskeluun. Joe Bonamassa: ”Live at the Sydney Opera House” Provogue Records / Mascot Label Group (2019) Kirja painottuu 1970 ja ’80-luvuille, analogistudioiden kulta-ajalle ennen tietoneiden vyörya?. 45-47 Uutiset Rivakka Yamaha.indd 46 27.11.2019 10.19. Viitasen Piia: Meidän jälkeemme hiljaisuus Texicalli Records (2019) Lue myös muut levyarviot Riffin verkkosivustolta: riffi.fi Lue myös muut kirja-arviot ja suositukset Riffin verkkosivustolta: riffi.fi ARVIO: JARI SALO Väsymätön blues-lähettiläs Yha. muutakin ja?senta?. Uskon kuitenkin, etta. Radion voimasoittoon ei ta?lla. Mukana soittavat myös tanakasti puhaltavat Lee Thornburg (trumpetti, tunnetaan mm. tehot irti ja albumi on tasapainoinen kokonaisuus. Toisaalta itse huomasin, etta. Eliel Viitala: Rummut haltuun on aivan uudentyyppinen rumpujensoiton perus opas, jossa selkeisiin ja helppolukuisiin kuva merkkeihin perustuva esitystapa sekä perinteinen nuottikirjoitus kulkevat rinta rinnan toisiaan tukien. Kun Joe pa?a?see irti, voi aistia soittamisen ilon, jos nyt bluesista voi noin sanoa. vuosikymmenilla. Piia Viitasen sanat puhuttelevat ja haastavat. Tower Of Power, Chicago ja BST yhteyksista?a?n) ja Paulie Cerra (foni). levylla?. Mattlar piirta?a. Bonamassaa, jota fanimassa haluaa ja saa ja?lleen kerran. duetoiva Topi Saha, sopivat ta?ydellisesti levyn soundimaisemaan. Iso merkitys on myös bändillä, jonka soitossa on dynamiikkaa. Erityisen huomion ansaitsee Tero Ahosen kansitaide, joka pukee ta?ydellisesti albumin musiikkia. Se luo tekstiin painoarvoa. Todella hienosti toteutettu kokonaisuus. Helppotajuisen ja innostavan oppaan harjoitukset on myös käytännössä testattu ja toimiviksi havaittu kirjoittajan omien oppilaiden parissa. Jos pyyta?a. Vertaukset Pink Floydin klassikkoalbumien kansiin ei ole liioiteltua. Youtubella on konsertista klippeja. Suositeltava hankinta Bonamassan faneille, dvd myös. ja soundien voimasta ovat huimaa luettavaa ja soitinten nykyhintoja kauhisteleville saattaa olla avartavaa sekin, etta. Opas sopii yhtä lailla omatoimiseen kuin opettajan johdollakin etenevään opiskeluun, eikä se edellytä aiempia opintoja tai nuotinlukutaitoa. Tuottaja Julius Mauranen on taikonut ta?sta. voi vain sanoa, mika. toimii paremmin kuin joku toinen. myös ihan omaa ela?ma?a?nsa. Kuvaukset työskentelysta. Kun la?hennella?a?n jo kymmenta. kaikesta ka?y kiitta?minen biisinkirjoittaja Viitasta, silla. ja dvd:kin on julkaistu. puuttuva ”Livin easy” gospelmaisine tunnelmineen on onneksi virallisella myyntilevylla?, ja komeasti nuo veta?va?t taustalaulajat ja Paul Cerran upea foni tukevat Bonamassan kitaraa. piittaa soittolistoista. on nelja. kiinnostavimmista valtavirran ulkopuolella olevista artisteista. na?in vaikuttavalla musiikilla ba?ndi voittaa paljon lisa?a. 1986) on helsinkiläistynyt rumpali ja soitonopettaja (YAMK), jonka oma opinpolku alkoi Pohjois-Kymen musiikkiopiston soittotunneilta ja on sen jälkeen johtanut hänet Sibelius-Akatemian nuoriso-osaston sekä Pop & Jazz Konservatorion kautta Metropolia Ammattikorkeakouluun, josta hän on valmistunut musiikkipedagogiksi 2017. ”Love ain’t a love song” ela?a. Rytmiryhma?a?n kuuluvat Anton Fig (rummut) ja Michael Rhodes (basso), koskettimista huolehtii puolestaan aina luotettava Reese Wynans. Kylla?, juuri samoin itsekin sanoisin. videoaikakuden pop-tuotantoihin. Viitasen on hyva. Vuonna 2012 julkaistun omakustanteen ja?lkeen ba?ndi on tehnyt indie-levy-yhtiö Texicallin tallissa jo kolme albumia. tyylittelyssa. ja musiikki alisteista runolliselle ilmaisulle. Pienlevy-yhtiön julkaisupolitiikka ei onneksi pakota pyrkima?a?n hittiapajille, vaan yhtyeen musiikki on pysynyt ihanan ajattomana. – Patteristin askelmerkit ELIEL VIITALA (s. riitta?a. Vahvimmin ta?ma. Iso huippuba?ndi taustalaulajineen toimii kuten pita?a?kin, ja Bonamassan kitara ja a?a?ni ovat vireessa?, kylla?. saisin soittava jouhikkotaituri Pekko Käppi, ja Viitasen kanssa Kulje mun kanssani -biisissa. Ota siis rummut haltuun – nyt se käy helpommin kuin koskaan! 28 € ,50 ARVIO: LAURI PALOPOSKI Suomen syntikkahistoria Synteettinen Suomi -dj-iltoja kymmenisen vuotta Helsingissa. polyfoninen huipputason syntikka maksoi menneilla. Mikko Malmivaara kitarassa on tyylika?s sounditaiteilija, koskettimissa Matias Tyni antaa hyva?a. isa?nnöinyt Mikko Mattlar on koonnut kirjaansa melkoisen kattauksen suomalaista syntikkahistoriaa, jonka vuosipa?iva?a?nsa. Piia Viitasen liidaama yhtye, joka on folk-popillaan vakiinnuttanut asemansa yhtena. kuulijoita puolelleen – niita?, jotka eiva?t va?ltta?ma?tta. Biiseihin jos paneudutaan, niin ta?ma. ryhma?sta. 46 www.riffi.fi 6/2019 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA (+ pakkausja postituskulut) Katso tarkat tiedot Riffin verkkokaupasta: riffi.fi/verkkokauppa Erilaisia värija kuvamerkkejä on aiemmin käytetty muiden soitinten opetuksessa, mutta Rummut haltuun on tiettävästi ensimmäinen oppikirja, jossa näin lähestytään rumpujensoittoa. Minimoogista Kari Litmasen Oberheimiin, Jari Laasasen ohjelmoimasta LinnDrumista Tommi Lidellin S50-sampleri/sekvensseriin, ja perinteisesta. dynamiikkaa ja musiikki hengitta?a. Sanoittajana Viitanen on kiinnostava ja ajaton. – se on nykya?a?n valitettavan poikkeuksellista. juhlistava Svart Records on aplodien arvoisesti julkaissut koviin kansiin sidottuna teoksena. ole asiaa, eika. Tasaisen hyva?a. kattauksen Joe Bonamassan musiikista vuosien varrelta, ainoana miinuksena ovat kappaleiden liian pitka?t kestot. Juho Niemelä bassossa ja Oskari Lehtonen rummuissa luovat herkullisen pohjan, jonka pa?a?lla. olin eniten kuunnellut Clapton-coveria ”Mainline Florida”, joka on – kuten jossain sanottiin – ”bright, breezy and warm”. vuosien saatossa kertyneen haastattelumateriaalin kautta mielenkiintoisen polun Esa Kotilaisen ensimma?isesta. tulee esille apokalyptisessa nimibiisissa?, joka alkaa rauhallisen uneliaasti, mutta kasvaa loppua kohti uhkaavasti kuin maailmanloppua ounastellen. Konserttitaltiointi vuodelta 2016 sisa?lta?a. Viitasen Piia on laulaja-lauluntekija. jo tavalliselle tamppaajalle puolet liikaa, mutta tosi fanille se ei tunnu missa?a?n
Tihea?n oloisella mustalla huovalla pa?a?llystetyissa. tarkoittaa esimerkiksi lisa?a. RIVAKAT TEKSTI: TOMMI SAARELA FP9D-sinkkupedaali 300 E DFP9D-tuplapedaali 610 E Lisätiedot: F-Musiikki • www.f-musiikki.fi Y amaha lanseerasi hiljattain kaksi ns. Ja?lkimma?isen nuija sujautetaan omaan koloonsa oikeanpuoleiseen pedaaliin ”ykkösnuijan” naapuriksi. ratkaisusta voisi toivoa alan standardia! Aluslevy, jonka pa?a?lle koko komeus ankkuroituu, on poikkeuksellisen vankkaa tekoa. Ota siis rummut haltuun – nyt se käy helpommin kuin koskaan! 28 € ,50 UUTU US! 45-47 Uutiset Rivakka Yamaha.indd 47 27.11.2019 10.19. voi annostella na?ppa?ra?sti rumpuavaimella – ta?sta. nopeutta. seka. nuijissa on sa?a?detta?va?t painot, ja palautusjousen kireytta. Teknisella. on tarkoitus muun muassa va?henta?a. ••• Suoravetopedaaleissa liike polkimesta nuijalle siirtyy ja?yka?n kokometallisen va?likappaleen avulla, minka. Yamaha FP9D – suoravetoa tuplana (+ pakkausja postituskulut) Katso tarkat tiedot Riffin verkkokaupasta: riffi.fi/verkkokauppa Erilaisia värija kuvamerkkejä on aiemmin käytetty muiden soitinten opetuksessa, mutta Rummut haltuun on tiettävästi ensimmäinen oppikirja, jossa näin lähestytään rumpujensoittoa. puolella kummastakin pedaalista löytyva?tkin nopeasti kaikki kuviteltavissa olevat sa?a?döt, kenties va?ha?n enemma?nkin. fyysisesti pystyy. Rinnakkaismalleista kokeiluun saatiin tuplapedaaliversio DFP9D, joka rakentuu yhdesta. 1986) on helsinkiläistynyt rumpali ja soitonopettaja (YAMK), jonka oma opinpolku alkoi Pohjois-Kymen musiikkiopiston soittotunneilta ja on sen jälkeen johtanut hänet Sibelius-Akatemian nuoriso-osaston sekä Pop & Jazz Konservatorion kautta Metropolia Ammattikorkeakouluun, josta hän on valmistunut musiikkipedagogiksi 2017. Kummankin pedaalivaihtoehdon hintaan sisa?ltyy kuljetuslaukku, jossa kaikki monituiset osat pysyva?t tallella omissa lokeroissaan. Ja vaikka alkuasetuksiin hieman aikaa tuhraantuukin, normika?yttö ei sen ja?lkeen ole peruspedaalia mutkikkaampaa. ja rumpuavaimella ka?teva?sti lukittavasta lisa?pedaalista. energiahukkaa. – Patteristin askelmerkit ELIEL VIITALA (s. Tupla-asetelmaan kytkettyna. tavoitteita, ta?sma?llisyys varmaankin on. Opas sopii yhtä lailla omatoimiseen kuin opettajan johdollakin etenevään opiskeluun, eikä se edellytä aiempia opintoja tai nuotinlukutaitoa. Ja vaikka nopeus ei olisikaan kaikille rumpaleille keskeisimpia. pedaalikaksikon yhdysakseli kasvaa tarvittaessa noin 50-senttiseksi ja a?a?riasennossakin vasemman jalan liikkeet siirtyva?t ja?rea?n nivelistön ja liukkaan laakeroinnin avulla luotettavasti bassorummun kalvolle saakka. Viitalan soittokokemus Suomen eturivin artistien tuotan noissa sekä soitonopettajan pätevyys ovat antaneet oivan pohjan luoda kokonaan uudenlainen metodi rumpujensoiton opiskeluun. voidaan itsena?isesti sa?a?ta?a?. Eliel Viitala: Rummut haltuun on aivan uudentyyppinen rumpujensoiton perus opas, jossa selkeisiin ja helppolukuisiin kuva merkkeihin perustuva esitystapa sekä perinteinen nuottikirjoitus kulkevat rinta rinnan toisiaan tukien. Vasuripedaalin luisumista esta?va?t vankat piikit tulevat tarpeeseen – se kun ei pysty ottamaan oikeanpuoleisesta pedaalista poiketen tukea mista?a?n muualta kuin lattiasta. Ja sita?ha?n Yamahan suoraveto na?ytta?isi lisa?a?va?n: työkalu ei ole ena?a. suoravetoista bassorummun poljinta. Helppotajuisen ja innostavan oppaan harjoitukset on myös käytännössä testattu ja toimiviksi havaittu kirjoittajan omien oppilaiden parissa. FP9D:sta. soittajan ajatuksen ja tekniikan tiella?, vaan tekee sen mita. siihen voimansiirtoakselilla liitetta?va?sta. FP9D:n tapauksessa ta?ma. soittaja haluaa ja mihin ta?ma. ••• Pedaalikaksikon ja?ma?ka?n tuntuinen mekaaninen rakenne ja tyylika?s muotoilu nostavat odotukset korkealle. Cam eli keskiö sa?a?tyy haluttuun kulmaan ka?teva?sti, ja myös poljinosaa ja kantapa?a?levya
Saksalaisen Sonorin kiinalaisvalmisteinen mallisto totteli pitkään nimeä Force, joka on nyt korvattu uusilla AQ1ja AQ2sarjoilla. Koivurunkoinen, telinepaketin sisältävä AQ1 on kaksikosta se aloittelijan budjettipaketti, hieman kalliimman AQ2:n tarjotessa jo selvästi enemmän laatua ja valinnanvaraa edistyneemmällekin soittajalle. TEKSTI: TOMMI SAARELA Sonor AQ2 Safari – iso kokoisekseen! AQ2 Safari on hyvältä soundaava, helposti roudattava ja hinnaltaan houkutteleva pikkurummusto moneen käyttöön. 48-49 Sonor.indd 48 27.11.2019 9.16. 48 www.riffi.fi 6/2019 K aikilla arvonsa tuntevilla läntisillä rumpumerkeillä on Euroopassa tai Yhdysvalloissa räätälintyönä valmistettavien rumpujensa ohessa tarjolla huokeampaa Kaukoidän sarjatuotantoa, jolla houkutellaan uusia asiakkaita omaan leiriin. Setin mukana tulee yksi lyhyt symbaalipuomi, jolle löytyy ripustusreikä tuplatomitelineen oikealta puoliskolta. AQ2-malliston Safari tarjoaa Bop-kokoakin näppärämpää vaihtoehtoa kevyiden keikkaja äänitystarpeiden lisäksi opetusja treenikäyttöön. Safari on näppärä moposetti, jossa kaikkien komponent tien halkaisijoista ja syvyyksistä on tyypillisiin mittoihin verrattuna tingitty tuuma tai pari. Kaukoidän Sonoreista Riffin kokeiluun poimittiin tieten tahtoen normimitoista poikkeava, vain 16-tuumaisen bassarin ympärille koottu AQ2 Safari
www.riffi.fi 6/2019 49 Sonor AQ2 Safari Kätevä kevytsetti 16" × 15" bassorumpu 13" × 6" virveli 10" × 7" tomi 13" × 12" lattiatomi Hinta 839 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Myös Tunesafe-virityspesien periaate on peräisin kalliimmista saksalaisseteistä. Käyttäjä päättää Sonor markkinoi AQ2-mallistoaan lajiteltuna viiteen peruspakettiin bassorummun koon mukaan: Safarin yläpuolelta löytyvät normimittaiset Bop (18"), Studio (20") ja Stage (22"), ja hännänhuippuna on Safariakin pienempi, 14-tuumaisella bassarilla varustettu Martini, esimerkiksi oppilaskäyttöön alle kouluikäisille rumpalinaluille. Uutta on lisäksi tähän hintaluokkaan esitelty etutomin Smartmount-ripustus, joka on integroitu kahteen yläkalvon virityspesään, millä pyritään optimoimaan rungon vapaata sointia. Onko kalvojen laatutaso noussut takavuosista vai mikä lie, mutta vanhaa normisuositusta ”kannattaa vaihtaa ensi töikseen settiin laadukkaammat kalvot” pitää nyt korjata päinvastaiseksi: ”nämä kalvot kannattaa hyvällä syyllä soittaa ensin loppuun, ennen kuin alkaa katsella muita vaihtoehtoja”. Kuvassa kokeilusettiä kookkaampi rummusto. Näissäkin sopivan reipas syvyys tuntuu lisäävän sointiin sopivasti botnea ja jämäkkyyttä. Rautatavaraa on ylipäätään kevennetty, ja badgen mukailu SQ1-malliston mukaiseksi on viimeinen silaus, joka nostaa AQ2:n arvokkaan oloiseksi tuttavuudeksi myös ulkoisesti. AQ2-malliston rummut rakennetaan seitsemästä viilukerroksesta (osa viiluista kanadalaista vaahteraa), joiden ristiinlaminointi vähentää rungon jännitystä, minkä pitäisi muun muassa madaltaa rummun ominaisvirettä. Virittämisessä tai sen pysyvyydessä ei virvelin eikä muidenkaan rumpujen kanssa kohdattu ongelmia, pesät olivat hyvissä voiteissa, viisteet kunnossa ja vanteet asialliset. Se soi niin jämptisti ja tiukasti mutta myös alapäätä löytyy hämmentävät määrät. Setin muiden rumpujen tavoin virveliäkin on kutistettu. AQ2-malliston kolmea pienintä settiä myydään yhdellä etutomilla, kahta suurinta kahdella. Setin kaikissa rummuissa on kiinalais-Remot, eli UT:t, joista ei nyt keksi pahaa sanaa. 48-49 Sonor.indd 49 27.11.2019 9.16. Äänittäjän kaveri Vaikka Safarin bassari on kooltaan vain keskikokoisen lattiatomin luokkaa, se on puuvanteineen olemukseltaan ihan oikea bassorumpu, jonka 15 tuuman syvyys vaikuttaa juuri tähän rakenteeseen oikein valitulta mitalta. Lisärumpuina jokaiseen on ilahduttavasti saatavilla kolmea eri kokoista tomia eteen ja kolmea lattiallekin – valinnanvaraa kullekin käyttäjälle sopivan setin koostamiseen siis todellakin on. Pientä bassaria ei muutenkaan uskoisi kokoisekseen, jos sitä kuuntelisi silmät sidottuina. Mattokoneisto on liuskakiinnityksineen ja vipuineen yksinkertaisin mahdollinen, mutta sellaisena varsin pätevä. Bassarin isoin rakenteellinen plussa on kiinteä, jämäkkä korotin, jolla pienikokoisen rummun kalvon keskiosan saa osutettua bassaripedaalin nuijan akselille ilman, että nuijan vartta pitäisi kohtuuttoman paljon lyhentää. Sehr gut! Samalla kun Sonorin Kaukoidän tuotanto nimettiin uudestaan, johdonmukaisesti saksalaisvalmisteisten SQ1ja SQ2-mallistojen jatkeeksi, valmistaja toi näihin edullisempiin sarjoihin vähintään ripauksen sitä saksalaista suunnittelutaitoa, josta se on kuuluisa. Viritysvaraa kummassakin löytyy paksusta lätinästä korkeasti soivaan jazz/kokkarivireeseen. Joustoa joka suuntaan Bassarin ympärille pystytettävät kymppituumainen etutomi ja pieni, 13-tuumainen lattiatomi vaikuttavat pätevältä pariskunnalta. Toisaalta tällainen settihän valitaankin matkaan usein juuri siksi, ettei ääntä hirveästi ilmoille halutakaan. Kokeilussa käyneen Safari-setin perusteella Sonorin AQ2sarja vaikuttaa tutustumisen arvoiselta vaihtoehdolta, joka yhdistelee kunnianhimoisia rakenneratkaisuja, mittavaa valinnanvaraa ja silti varsin kohtuullista hintaa. Isommat AQ2-malliston bassarit ovat tiettävästi hitusen vankempia. 010 320 7400 • www.f-musiikki.fi Safari kulkee kyydissä mukavasti pienemmänkin auton takakontissa, eikä pystytettynäkään rohmua turhaa tilaa treenihuoneen tai esiintymispaikan nurkassa. Tällaista kontrolloitua rumpua äänitysmikrofoni rakastaa! Ison oloinen mättösoundi ei toki välttämättä ole edes tavoite kaikessa käytössä tällaisen pikkusetin kanssa, ja soundin saakin halutessaan helposti ruuvattua pienemmäksi ja kapeammaksi – silti on huojentavaa tietää, että jämäkkää alapäätä löytyy mikäli tarvitaan. Safari-setissä työntömitta näytti kaikkien rumpujen runkovahvuudeksi samaa vajaata kuutta millimetriä. Niiden tavoitteena on vähentää soiton vaikutuksesta tapahtuvaa viritysruuvien löystymistä. Yleisesti ottaen setti ei ole kovin äänekäs, virveli ehkä jopa hieman vaisun oloinen. AQ2:n kaikissa kokoluokissa on pinnoitteina tällä hetkellä saatavilla neljän lakkaviimeistelyn (Quartz Titanium, Aqua Silver, Brown Fade ja Transparent Black) lisäksi yksi perinteinen helmiäis-wrap, White Pearl. Tuntuu siltä, että AQ2:n kaltaisella rummustolla pystyy kurottelemaan vaarallisen lähelle jopa ammattikehiin riittävää sointia ja käyttövarmuutta – huomattavan kevyin kustannuksin. Tosin se onkin vastaavasti kuusi tuumaa syvä, mikä kompensoi soundipoliittisesti 13-tuumaista halkaisijaa. u Etutomin kahteen virityspesään nojaava Smartmountripustus optimoi rungon vapaata sointia
Sillä saa perinteisen tele-soundin, jossa alakielet soivat ytimekkäästi ja twängiä luoden. Tämän mikrofoni toistaa keskialueen erittäin terveesti ja ylärekisterikin on selkeä vailla riipivyyttä. 50-51 Fujigen.indd 50 27.11.2019 9.17. Lisäksi kitarassa herätti huomion varsin hyvä akustinen soivuus (sustain). Ja vielä yksi huomio soitettavuudesta: Standard on varsin kevyt, noin 2,95 kg, mikä selittynee paljolti rungon materiaalilla. Rungon takaosaa on loivennettu hieman ja soitin asettuu kylkiluita vasten mukavasti. Vintage-tyylisessä ”laatikkotallassa” on kolme tallapalaa, joten vireen kompensointi on aina kahden kielen kompromissi. Kokonaissointi onkin hyvin tasapainoinen. Soundi kuulosti erinomaiselta niin vahvistimeen kuin suoraan äänikortin instrumenttituloonkin liitettynä. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN FGN Iliad Standard & Boundary – telemaniaa Japanista Liki 60 vuotta muille merkeille alihankintana soittimia valmistanut Fujigen on pitkään rakentanut myös omalla nimellään myytäviä kitaroita ja bassoja. 50 www.riffi.fi 6/2019 T estikaksikon hinnakkaampi tele-mukaelma, karvan alle 800 euroa maksava Iliad Standard on viimeistelty vaalealla butterscotch-värjäyksellä. Kirkas ja selkeä sointi Todennäköisesti juuri saarnirungon ja vaahteraotelaudan ansiosta Iliad Standardissa on varsin kirkas akustinen sointi. Lisäksi volume-potentiometri säilytti soundin ylätaajuudet hyvin myös silloin, kun säädintä käänsi pienemmälle. Ylimmille nauhoille pääsemistä taas auttaa kaulaliitoksen kohdalle runkoon tehty pieni viiste. Käytännössä tuo ei kuitenkaan haittaa, etenkin kun tallapalat mahtuvat hiukan liikkumaan kulmittain, ja hienosäätöä saman palan jakavien kielten välille on ehkä mahdollista tehdä. Kaulamikki on sekin Seymour Duncanilta (STR-1), joskaan se ei tehnyt aivan yhtä mahtavaa vaikutusta, vaikka siinä ei sinänsä mitään vikaa olekaan. Sen ansiosta Standardilla pystyy soittamaan melko vaivatta jopa 17. Klassikkomalleihin perustuvissa soittimissa se käyttää itse kehittämäänsä CFS-nauhoitusta. Minkäänlaista halpismikeille tyypillistä epäselvää tummuutta siinä ei kuitenkaan ole, vertailuasetelma Dona huen nimikkomallin rinnalla on vain haastava. Iliad Standardiin on asennettu tallamikiksi Seymour Duncanin Jerry Donahue Signature, soundiltaan erittäin maukas mikrofoni. nauhalta alkavasta ”A-bluesboksista”. Soundi tuntui kuitenkin omaan korvaan hieman valjulta verrattuna erinomaiselta kuulostavaan tallamikkiin. Läsnä on kuitenkin myös terve, selkeä keskialue ja alakerta, mukavasti lävähtävä atakki
Yhdistelmänä tallamikrofonin kanssa toimii kumpi tahansa versio kaulamikistä, jonka tuplakelaisuutta voi ajatella myös eräänlaisena lisävaihteena tavanomaiselle telesoundistolle niin voluumin kuin sävynkin osalta. (02) 748 3932 • power-sound.fi FGN Iliad Boundary Iliad Boundaryssä on siinäkin edellä kuvatut loivennukset rungon takaosassa ja kaulaliitoksen luona, joten soittomukavuus ja kurottelu ylänauhoille vastaavat Standardia. Dynamiikkaa löytyy kuitenkin tästäkin kitarasta ihan mukavasti hintaansa nähden, ja akustinen soundi kuulostaa terveeltä. Luonteeltaan se on silti hyvin erilainen verrattuna Standardissa olevaan Jerry Donahue Signature -malliin. www.riffi.fi 6/2019 51 Fujigen Iliad Standard & Iliad Boundary Telecaster-tyyppisiä sähkökitaroita Molemmat mallit: • valmistusmaa: Japani • CFS-nauhoitus (circular fretting system) • kielten soiva pituus 648 mm (25,50 tuumaa) • vaahterakaula ruuviliitoksella • Gotoh SD91-05M -virityskoneistot • kolmiasentoinen mikrofoninvalitsin Iliad Standard: • saarnitai leppärunko • vaahteraotelauta • perinteinen ”tele-talla” kolmella tallapalalla (FJIL3WSTD) • Seymour Duncan -mikrofonit: STR-1 (kaula) / APTL-3JD Jerry Donahue (talla) • mukana Fujigen gig bag • hinta: 729 e Fujigen Iliad Boundary: • lehmusrunko • granadillo-otelauta • FGN FJIL-6SSTD -talla kuudella tallapalalla • FGN-mikrofonit: FGN BH-n (kaula) / FGN BIL-b (talla) • kaulamikrofonin puolitus tone-säätimen kytkimellä • hinta: 499 e Lisätiedot: Power-Sound Puh. Hinnan ja laadun suhde kunnossa Molemmat Iliad-telet olivat tasapainoisia soittaa niin istuen kuin hihnankin kanssa, eikä Standard-mallin keveyskään aiheuttanut tasapaino-ongelmaa. Pieni miinus annetaan siitä, että kummassakin satulan reunat oli jätetty melko teräviksi. Näkkileipämäisesti soiva tallamikrofoni täydentää paletin onnistuneesti. CFS:n eduiksi mainitaan tarkka vire, puhdas ja erotteleva soundi, pitkä sustain (soivuus), sekä helposti syttyvät huiluäänet. Molemmat Fujigen-kitarat ovat kuitenkin hintaansa suhteutettuna oikein hyviä soittimia ja Standard-mallin mukana tulee lisäksi kunnollinen soft bag, jossa on iso tasku nuoteille tai tarvikkeille. Mutta rinnalla pitäisi kyllä olla täysin samanlainen kitara tavallisella nauhatyypillä, jotta eroa pystyisi edes jotenkin todentamaan. Sen ansiosta ylärekisterissä mehukkaasti soivan, mutta alakielillä bassovoittoisuutensa vuoksi herkästi puuroutuvan humbuckerin saa hoikistettua varsin autenttiseksi teleperinteen jatkajaksi, jolla bassokielten paukuttelu sujuu mainiosti. Nämä Fujigen Iliad -kitarat edustavat kahta hyvin erilaista näkemystä tele-tyyppisestä soittimesta, joten suora vertailu on hankalaa. Soitin myös painaa 450 grammaa enemmän kuin erittäin kevyt Standard. Tallakin on uudenaikaisempaa mallia, jossa kullekin kielelle on oma, säädettävä tallapalansa, eikä aluslevyssä ole korkeita reunoja. Kaikissa Fujigen-kitaroissa käytetään valmistajan kehittämää CFS-tekniikkaa (Circular Fretting System), jossa nauhat kaareutuvat hieman viuhkamaisesti ja jokainen kieli asettuu aina sopivassa kulmassa nauhoihin. Iliad Standard oli kaksikosta jonkin verran dynaamisempi akustiselta soinniltaan. Boundaryn runko on kuitenkin lehmusta, ja sen otelauta puolestaan granadilloa, jolla CITES-rajoitusten myötä on yleisesti korvattu ruusupuun käyttöä. Lisäksi välillä tuntui kuin satulan urissa olisi ollut hieman epätasaisuutta. Ja heti perään totean, että varsinkin oktaavit soivat näillä kitaroilla huomattavan puhtaasti eri puolilla otelautaa. Iliad Boundaryssä on kaulamikkinä humbucker, jonka saa puolitettua tonesäätimeen yhdistetyllä nostokytkimellä. Ero ei ollut dramaattinen, ja se selittyy ainakin osin materiaaleilla. Erikoismaininta myös siitä, että kummassakin soittimessa volumepotikka toimi hyvin, eikä soinnista tuntunut häviävän ylätaajuuksia oikeastaan lainkaan volumea kitarasta laskettaessa. Oma suosikkini on Standard, mutta kummallakaan ei voi varsinaisesti mennä hintaluokassaan pieleen. Lisäksi Standard tuntui olevan tehtaalla paremmin säädetty valmiiksi hienovireen suhteen, mikä sitten taas voi korreloida tiiviimmin hinnan kanssa. Soundiltaan Iliad Boundary on tummempi kuin verrokkinsa, ja samalla se on myös akustisesti soitettuna jonkin verran hiljaisempi. u FGN Iliad Standard & Boundary 50-51 Fujigen.indd 51 27.11.2019 9.17. Testikitarat soivatkin hyvin vireessä ja etenkin Standardissa soivuus kiinnitti huomioni. Tämän tosin huomaa vain, jos koura menee avoimessa asemassa soitettaessa satulan reunojen päälle. Kuuluuko CFS vireessä. Sen oma soundi on hyvin kirkas olematta kuitenkaan riipivä. Työn jälki on huoliteltua, eikä kauneusvirheitä näistä kitaroista löydy
52-53 Orange.indd 52 24.11.2019 12.19. Mitä muuta sitä tarvitaan. Vasemmalta katsoen ensimmäinen namiska määrittelee vahvistimesta ulostulevan äänen voimakkuuden, jota seuraa kahden kaistan ekvalisaattori bassoja treble-säätimineen. Perinteet kunniaan Orange Tremlord 30:een käsiksi käyminen on helppoa, vaikka valmistajan tyylille uskollisesti säätimet onkin merkattu tekstin sijaan symbolein. Perinteet ovatkin ainakin paperilla erinomaisesti hallussa, sillä EL84pääteputkiin perustuva 30 watin kombovahvistin on varustettu putkitremololla ja aidolla kaksijousisella jousikaikutankilla. TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Orange Tremlord 30 – syväsukellus 70 vuoden takaisiin soundeihin Orange palaa vintage-henkisellä uutuusvahvistimellaan perusasioiden äärelle: yksi kanava, putkitremolo ja jousikaiku. Ulkoasu edustaa tietenkin tuttua Orange-linjaa, ja kombo on saatavilla niin klassisen oranssiin kuin mustaankin toleksiin verhoiltuna versiona. 52 www.riffi.fi 6/2019 O rangen uutuusvahvistin Tremlord 30 edustaa valmistajan itsensä mukaan brittiläistä 50-luvun soundia. Vanhan koulukunnan estetiikan vastapainoksi laite on ladattu myös moderneilla mukavuuksilla efektilenkin, skaalattavan ulostulotehon ja jämerän rakenteen muodossa
Toinen speed-säädin aktivoituu kuitenkin vain silloin, kun käytössä on jalkakytkin, jolla vaihdellaan kahden eri tremolo-nopeuden välillä. Myös käytetyt materiaalit ovat laadukkaita, sillä putket ja piirilevy on kätketty vankan teräskehikon sisään ja kabinetin rakenne on jämäkkää komposiittia. Se toistaa eri taajuudet tasapainoisesti ja avoimen kuuloisesti. Sisäänajo ajallisesti rajoitetun testijakson aikana ei tietenkään onnistu, joten kaiuttimen voitaneen olettaa avautuvan käytön myötä vielä entisestään. Se antaa soittajan käyttöön roppakaupalla omaleimaisen tukevaa ja harmonisesti rikasta soundia, jollaisesta ei samassa hintaluokassa ole tällä haavaa varsinaista runsaudenpulaa. www.riffi.fi 6/2019 53 Orange Tremlord 30 Yksikanavainen täysputkikombo • 12" 200W, 16-ohm Lavoce-kaiutin • nimellisteho valittavissa 30w/15w/2w/1w • etuaste: 3 × ECC83/12AX7, 2 × ECC81/12AT7 • pääte: 4 × EL84 • kaksijousinen jousikaiku • putkiohjattu tremolo • säädöt: volume, bass, treble, tremolon speed ja depth, kaiun määrä, bedroom/headroom • standby mode switch, virtakytkin • 2/4 output-valve switch, 3 × speaker outs, 3 × individual footswitch inputs (tremolo on/off, tremolo speed, reverb on/off) • putkibufferoitu efektilenkki • hintaluokka 1200 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Säädinpaneelista löytyvällä Headroom to Bedroom -kytkimellä teho voidaan pudottaa Bedroom-asennossa joko kahteen tai yhteen wattiin, riippuen käytössä olevien pääteputkien määrästä. Efekti liukuu säädintä myötäpäivään käännettäessä maltillisesta tilantunnun lisäyksestä aina autenttiseen surffilätinään saakka. Ei tällä hyvin rakennettua ja uniikkia vintagesoundia tarjoilevaa vahvistinta haikaileva soittaja ainakaan metsään mene. Mainio kokonaisuus Kuten aiemmin todettua, erinäisten krumeluurien ja lukuisten toimintojen sijaan Tremlord 30 briljeeraa ennen kaikkea soundillaan. Puhtaudestaan johtuen Tremlord soveltuukin mitä mainioimmin pedaalialustaksi, jossa soittaja voi hakea saturaatiomausteensa lempipurnukoistaan. Potikatkin on vielä suojattu erikseen säädinpaneelin molemmin puolin asennetuin metalliputkin. Käytettävyyden kannalta ainoa miinus on annettava takapaneelin jakkien ja kytkimien sijoittelusta, sillä ne on asetettu kaiutinkotelon sisään siten, että kaikki liittimet ja vipstaakit osoittavat suoraan alaspäin. Pääteasteen putkisto koostuu puolestaan neljästä EL84:stä. Kahdella eri impedanssilla toimivaa kaiutinkaappia ei saa kuitenkaan käyttää samanaikaisesti. Tehoa moneen käyttöön Tremlord 30 skaalautuu valmistajan saatesanojen perusteella joustavasti tilanteen mukaan, sillä se on varustettu Orangen omalla Headroom to Bedroom -keinokuormalla. Näiden vierestä löytyvät myös kaiutinlähdöt (2 × 8 ohmia, 1 × 16 ohmia), jotka mahdollistavat lisäkaapin kytkennän. Se toimii ulkoisten särönlähteiden kanssa oivallisesti, vaikkakin maltillisimmilla volyymeillä soitettaessa voi olla tarpeen pakittaa treble-säätöä kimakoimpien ylätaajuuksien taltuttamiseksi. Käytössä väite ei tunnu lainkaan tuulesta temmatulta. Putkien määrä valitaan kytkimellä vahvistimen takaosasta. Vaikka soundillisesti liikutaankin lähtökohtaisesti brittiperinteen puolella, on mausteena aimo annos fendermäistä helinää. Äänenlaadun lisäksi laitteeseen on panostettu myös rakenteen puolesta: se on jykevää tekoa ja vakuuttaa 24 kilon painollaan. Näin ollen paneelin käyttö ei onnistu sujuvasti ilman vahvistimen reipasta kallistelua, tai notkeutta vaativaa kyyristelyä. Takapaneelista löytyvät liitännät tremolon ja kaiun jalkakytkimille. Signaali säilyy aivan kuumimpia humppareita lukuunottomatta puhtaana volumen viimeiselle neljännekselle saakka, jonka jälkeen sävelet saavat hivenen mureampia sävyjä. Tällöin vahvistin on omiaan myöhäisiltojen kotisoitteluun naapureita häiritsemättä tai vaikkapa studiossa mikitetyn vahvistimen korvia säästävään huudattamiseen. Efektilooppi sijaitsee tremolon jälkeen ja se on molemmista päistään 12AT7-putkella putkibufferoitu. Kaikki lähtee soundista Vahvistimen etuaste toimii kahdella ECC81 (12 AT7) -putkella sekä kolmella ECC83 (12AX7) -putkella. Varsinaista säröä Tremlordista ei kuitenkaan ilman ulkoisia apuja ole irrotettavissa. Lisäksi tremolo voidaan kytkeä vielä erillisellä jalkakytkimellä päälle tai pois. Jousikaikua ajaa yksi 12AT7-putki sekä kustomoitu muuntaja, ja systeemiä mainostetaan valmistajan rikkaimmin soivana jousikaikuna. u 52-53 Orange.indd 53 24.11.2019 12.19. Tehonsa skaalautuvuuden vuoksi se soveltuu yhtä kätevästi niin kotikuin keikkakäyttöönkin, ja modernit mukavuudet tekevät sen helposti omaksuttavaksi laitteeksi “nykyaikaisempiinkin” vahvistimiin tottuneille. Tremolon lisäksi Tremlord 30:stä löytyy kahdella jousella toteutettu jousikaiku, jonka tasoa kontrolloidaan omalla säätimellään. Lisäksi vahvistimen pääteastetta on mahdollista käyttää neljän putken sijaan vain kahdella, jolloin teho putoaa 15 wattiin. 029 080 0835 • www.soundtools.fi Loput säätimet on omistettu efektien hienosäätöön. 12-tuumainen kaiutin on suunniteltu yhteistyössä italialaisen LaVocen kanssa mahdollisimman laajan dynamiikka-alueen ja pehmeän diskantin aikaansaamiseksi. Tremolon tavoin kaiulle on liitettävissä oma jalkakytkin, jolla efekti voidaan polkaista tarvittaessa käyttöön. Tämä avaa esimerkiksi livesoiton kannalta mitä mielenkiintoisimpia mahdollisuuksia väpätyksellä pelaamiseen. Ämyristä kantautuva ääni on käytössä olevasta kitarasta ja mikrofoneista riippumatta aina heleä, erotteleva ja ponnekas. Tremololle on asetettavissa kaksi eri nopeutta. Lopputulos on persoonallinen yhdistelmä rapakon kummankin rannan parhaimpia puolia
Kun tuloskin kuulostaa ihan eri asialta kuin perinteisellä oktaaverilla tuotettu matala stemma, on pe rusteita laitteelle jo kelpo lailla. Koteloltaan Bass9 on samanlainen kuin tuoteperheen aikai semmat laitteet (B9, C9, Key9, Mel9 & Synth9). Basso tarvitsee bassovahvistimen Ensimmäinen havainto on oikeastaan itsestään selvä: laite ajaa välittömästi pienen kitaravahvistimen aivan tukkoon, varsin kin kun pedaali tuntuu boostaavan signaalia. Säätimistä CTRL 1 annostelee mukaan sub oktaavia, joka ei niinkään vaikuta kuultavan äänen taajuuteen, vaan säätöä avatessa antaa vaikutelman aina vain paksummis ta ja löysemmin soivista basson kielistä. Tai on kyt keydyttävä bassovahvistimeen, kuten testin jatkossa tein, jolloin ongelmia toistossa ei ollut. Lisäksi Bass9 sisältää monia eri koisuuksia, joita voi käyttää ylemmissäkin rekistereissä. Kahdelle viereiselle pyörittimelle on totuttuun tapaan määritel ty soundin säätöjä, jotka ovat hyvinkin erilaisia eri ohjelmille. Tämä soundi on valikoiman ainoa, jonka perusäänen sävelkorkeutta voi säätää oktaavin ver ran puolisävelaskeleiden välein CTRL 1:llä. Osuvaksi valinnaksi soundipaikkaan 1 on sijoitettu Precision, digitaalinen tulkinta tuosta basismin kulmakivestä. Tällä kertaa kyseessä on basso eikä kosketinsoitin. TEKSTI: TIMO KOSKINEN Veteraani virkeänä – Electro-Harmonixin pedaalimallistolle ei näy äärtä, ei laitaa Bass9 on jo kuudes pedaalisarjan laite, joka muuntaa realiajassa kitaran soundin joksikin toiseksi instrumentiksi. Mod 11 puolestaan keskittyy erilaisiin modulaatioefekteihin, luonnollisestikin valmistajalleen ominaiselle väänteellä. Vaikka säätimessä onkin selvästi näkyvä merkkiviiva, voi olla hankala saada tämä säätö nopeasti kohdalleen. 54 www.riffi.fi 6/2019 K uten aikaisemmatkin tuoteperheen jäsenet, Bass9 on suo raan johdolla kytkettävissä kitaran ja vahvistimen väliin il man muita lisävarusteita, laite on polyfoninen, ja se seuraa soit toa ilman havaittavaa viivettä. Kun ei aitoa Precisionia ollut vertailukohteeksi käsillä, todetaan vain, että nyt tulee kitaralla yleiskäyttöinen bassoääni, joka ei todellakaan ole vain matala kitara. 54-57 EHX_Audient.indd 54 27.11.2019 9.19. Paneelin kaksi vasemmanpuoleisinta säädintä on tarkoitettu efektoidun sekä kä sittelemättömän äänen voimakkuudelle – tässäkin pedaalissa on kaksi lähtöä ja toisesta voi ottaa kitarasignaalin ulos sellaisenaan. Houkutteleva asetelma, jos te kee musiikkia omissa oloissaan ja haluaa soittaa bassolinjat it selleen tutulla kitaralla. Soundina 2 on Danelectron 6kielisistä bassoista ja baritoni kitaroista inspiroitunut Longhorn. Jos kitaristi käyt tää tätä laitetta samalla vahvistimella kuin kitaraansa, vahva rin täytyy pystyä käsittelemään matalat taajuudet. Vaikka soittokaverina olisi oikea basisti, uusilla soundeilla voi täyden tää bändin kokonaiskuvaa
klassikot Small Stone, Electric Mistress sekä Clone Theo ry. 54-57 EHX_Audient.indd 55 27.11.2019 9.19. Soundi 3 Fretless on akustisen tai nauhattoman sähköbasson jäljillä. Kokemuksen suomalla varmuudella Aiemmat ysitunnuksella merkatut pedaalit jäljittelivät kitaraan verrattuna täysin eri lailla soitettavia kosketinsoittimia. Pienen ohjevihkosen vinkistä oli huomattava apu pysty basson soundin tavoittelussa: kielten kevyt demppaaminen to della auttaa tätä päämäärää. Nelikielisen basson tunnelmiin pääseekin vaivatta, ja useam pikielisten bassojen mataluutta voi ehkä koettaa tavoitella virit tämällä kitaraa valmiiksi alaspäin. Ensivaikutelma Mod 11:n modulaatioista on yleisesti kirkkaus ja selkeys. www.riffi.fi 6/2019 55 Longhorn toimii kyllä kivasti välimaaston taajuuksissakin ba ritonina ja soundiin saa vanhan ajan värinää CTRL 2:n tremolo efektiä lisäämällä. Siinä ei kuitenkaan ole kaikki: Moden painallus avaa toisen käyttötilan, jossa soiton EHX sisällyttää pedaaleidensa pakkauksiin nykyään verkkovirtalähteen, mikä sinänsä on reilua toimintaa, varsinkin kun esimerkiksi näiden kahden laitteen käyttäminen paristolla ei verraten suuresta virrankulutuksesta johtuen ole mahdollista. Äänen korkeutta aaltoilevasti muokkaava Vibrefekti tosin alkaa muljuttaa melko hallitsemattomasti jo, kun efektin voimakkuutta vähänkin lisä tään, joten sen kanssa kevyt annostelu riittää. Perinteiset chorus, phaser, flan ger, rotary ja tremolo soivat nätisti ja perustilan säädöissä noin puoliväliin asti ne pysyvät maltillisella ja käyttökelpoisella alueel la. Tästäpä tulee muistettavaa, varsinkin kun variaatiot ovat keskenään erilaisia – esimerkiksi choruksessa ensimmäinen vaihtoehto on perinteisen tyylinen, toinen ns. Ja kannattaa muistaa viime vuoden Mod Rex, jossa tämän sarjan efektejä on runsain mitoin vaikka neljä yhtä aikaa käy tettäväksi, stereona, runsaiden säätöjen ja muistipaikkojen kera. Suboktaavin lisääminen an taa tiettyihin soundeihin jyhkeää massiivisuutta. Moden painamiselle on kuitenkin yleistä tarvetta sekä käyttötilojen valinnassa että sen avulla avautuvissa lisäsäädöissä, jotka ovat varsin monipuolisia ja selvästikin Mod Rexistä na pattuja: esimerkiksi modulaation tai filtterin verhokäyrän muo toon tai efektoidun ja käsittelemättömän soundin miksaukseen. Mod 11 – modulaatio poikineen ElectroHarmonix on ollut vuosikymmenien ajan uranuurtaja modulaatioefektien valmistajana – heidän tuotantoaanhan ovat mm. Bassolla ja kitaralla on eronsa, mutta silti basso on kosketinsoittimiin ver rattuna paljonkin lähempänä kitaraa ja sitä kautta myös Bass9 on tuntuvasti helpompi lähestyttävä kitaristille. Longhorn puolestaan napakoihin melodioihin ja miksei rankempaan jyystöönkin, koska sen soundi on kitaraa lähinnä. Laitteen soundivalikoimasta perussuosikiksi nousee moni käyttöisin Precision, minkä lisäksi Synth ja 3:03 ovat aivan omi aan progehenkiseen massiivisuuteen tai funkin ja popin riffit telyyn. tri mode on kolmella erilaisella modulaatiolla, ja se kolmas puo lestaan suodattaa moduloinnista pois matalat taajuudet Flan gerissa taas on valittavissa toisistaan poikkeavat additiivinen ja subtraktiivinen tila. Nyt tutkailtavana oleva Mod 11 on jonkinmoinen pikkuveli Mod Rexille: efektejä on 11 tyyppiä, joista vain yksi kerrallaan on käytettävissä monona eikä muistipaikkoja ole. Kaikista soundeista tämä on nimenomaises ti plektralla soitettuna parhaimmillaan, muut kuulostavat aika lailla samoilta plektralla tai sormilla soitettuna – plektran na pakkaa atakkia ei niihin ole saatu mukaan. Kotelo ja sää timetkin ovat aika lailla minikokoa, joskin säätömahdollisuuksia paljastuu yllättävän paljon näinkin pienestä rasiasta. Bowed puolestaan jäljittelee jousella soitettua bassoa tai sel loa häivyttäen säädetysti soundin atakkia, kun taas Split Bass luo alaoktaavin vain keskiG:tä matalammille taajuuksille, jol loin vaikkapa sorminäppäilysoitossa saadaan matalilta kieliltä bassolinjat ja ylemmiltä kieliltä soinnut ja melodiat normaalil la taajuudella. Salattu maailma Erityismaininnan saa Rotary, joka sellaisenaankin antaa run saan ja tilavaikutelmaa luovan pyörityksen. Modepainike on sijoitettu säätimien keskelle ja vaikka se ku vassa näyttää helposti saavutettavalta, rako nuppien välissä on tosi kapea. Tosin akustisen basson muhkeaa soinnin syttymistä ei saavuteta. EHX:llä, kuten monilla muillakin valmistajilla, täysin avattu ääriasento on kuitenkin jo varsinaista häröilyä. Toinen pieni kritiikin aihe liittyy 11asentoiseen soundin va litsimeen, joka on kyllä pykälöity, mutta jonka asettumista koh dalleen ei sormissa aina tunne. Tarkempi tarkastelu nimittäin osoittaa valinnanvaraa ole van enemmänkin, sillä jokaisessa efektissä on ainakin kaksi eri laista käyttötilaa, monissa kolmekin. Valinta tehdään Modepai nikkeella ja sen merkkinä pedaalin keskellä loistava valo on vih reä, oranssi tai punainen. Mutta ne soundit. Samantapaista filtteröintiä kuul laan Rolandin TB303:a esikuvanaan pitävässä soundissa 3:03, vaikka alkuperäisessä olikin toki säädettävää roimasti enemmän. Muista bassosoundeista mainittakoon Taurusbassopedaa lien inspiroima Synth, jossa asiaankuuluvasti sointia maustaa säädettävä filtterin pyyhkäisy. Aivan autenttiseen nauhattoman sähköbasson liukuvaan sointiin tämä pedaali ei myöskään yllä, vaikka soundi onkin toki muuten käyttökelpoinen
Riffi-kauppa HARRI LOUHENSUON soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Silloin Rate ja Volume/Control säätimille avautuvat uudet toiminnot, joista jo mainittiinkin kah delle efektityypille saatava overdrive. TEEMU VIINIKAISEN oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Electro-Harmonix Kitarapedaaleita Bass9 Bass Machine • muuntaa kitarasoundin suoraan bassosoundiksi • polyfoninen • yhdeksän bassosoundia (Precision / Longhorn / Fretless / Synth / Virtual / Bowed / Split Bass / 3:03 / Flip-Flop) • oma verkkovirtalähde • hintaluokka 225 e Electro-Harmonix Mod 11 • yksitoista eri modulaatiota (tremolo / harmonic tremolo / vibrato / Uni-Viben emulaatio / chorus / rotary / flanger / through zero flanger / phaser / pitch / filter) • yksi modulaatioefekti kerrallaan käytössä • jokaisella modulaatiolla kaksi tai kolme erilaista variaatiota • variaatioissa useimpiin modulaatioihin voi lisätä ohjelmoitavia filttereitä • oma verkkovirtalähde • hintaluokka 150 e Lisätiedot: • EM Nordic: emnordic.fi • Soundtools: soundtools.fi • Uraltone: uraltone.com dynamiikka vaikuttaa virtuaalisen Leslien pyörimisnopeuteen: tuhdimpi plektran isku kiihdyttää nopeutta, joka sitten hidastuu signaalin hiipuessa. Siellä missä säätö puuhiin on enemmän aikaa, pedaalista saa irti paljon ja kai kenlaista. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Joillekin efekteille taas tarjolla on aiemmin mainittu verho käyrä, joka voi olla positiivisen lisäksi negatiivinen, jolloin hil jainen soitto aiheuttaakin vahvan efektin. JARMO HYNNISEN kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Muistipaikkojen puuttuessa efektistä toiseen vaih taminen ei siis aina hoidu ihan hetkessä, koska useita sääti miä joutuu asettelemaan uusin asentoihin. Mod 11 on käyttövalmis tuttujen modulaatioiden muodos tamiseen periaatteella ”kytke ja käytä ohjekirjaan vilkaisemat ta”, mutta haluttaessa se antaa valtavan määrän erikoisuuksia, joiden hallintaan perehtyminen todellakin vaatii syvällisempää tutustumista ohjeissa selitettyihin mahdollisuuksiin. B. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . TEEMU VIINIKAISEN toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen. Useimmille muille efekteille tästä osiosta paljastuu kuitenkin ElectroHarmonixin mieltymys filttereihin ja niiden ohjelmointiin. Lisäsäädöillä Ro taryyn saa lisätyksi vielä samasta pedaalista löytyvän overdriven. Verhokäyrän nopeut takin voi vielä säätää. 35 e + postikulut 35 e + postikulut 35 e + postikulut 30 e + postikulut 54-57 EHX_Audient.indd 56 27.11.2019 9.19. Jos soittaja on tarkka soundinsa pienistäkin yksityiskohdis ta – ja kukapa ei olisi – asetukset haluaa mieluusti kohdilleen skarpisti. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. Samanlainen verhokäyrä on valittavissa tre mololoillekin kahdessa muussa efektityypissä. Mainittuihin lisäsäätöihin päästään pitämällä Modepaini ketta pohjassa sekunnin ajan. Riffi-julkaisut Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. u Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. EHX ei nimittäin ole tyytynyt pelkästään siihen, että modulaatiot soljuvat perinteisesti siniaal lon mukaisesti, vaan vaihtoehdoiksi löytyvät myös kolmioaalto, nouseva ja laskeva sahalaita sekä suorakulmainen kanttiaalto. Kaikkien mukana cd-levy
Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Kaikkien mukana cd-levy. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Tämä seikka sekä sisäisen komentomikrofonin vaatimattomuus ovat kin sitten ainoat narinan aiheet, jotka nekin voi sivuuttaa huo lellisuudella ja ulkoista mikrofonia käyttämällä. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoitta jien kuunte lemi sen taito. B. Kullekin kuulokelähdölle voi valita oman signaalilähteensä ihan samalla logiikalla kuin tarkkaamokaiuttimillekin. Kun sen painaa monokytki men kanssa samanaikaisesti alas, kuulee miksauksesta enää lai dat – tyypillisesti tilasointia ja efektejä. Ulkoinen virtalähde lienee kustannustason sanelema pakko, mutta jonkinlainen ni pukka johdon vedonpoistolle olisi kyllä ollut paikallaan. Riffi-kauppa HARRI LOUHENSUON soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. 010 841 4150 • www.brightgroup.fi 54-57 EHX_Audient.indd 57 27.11.2019 9.19. Siinä. Riffi-julkaisut Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. JARMO HYNNISEN kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Dimmaa ja monota Tarkkaamokuuntelun mykistys (cut) ja vaimennus (dim) ovat ar jessa arvokkaita toimintoja, eikä perinteisen monosopeutuvuu den tarkistusta ole nykyisinkään syytä väheksyä. Balansoituja stereotuloja on kaksi ja niiden rinnalla kolman tena on Auxtulo, jolle on analogisen RCAparin vaihtoehtona sekä optinen että koaksiaalinen digitulo. 35 e + postikulut 35 e + postikulut 35 e + postikulut 30 e + postikulut A udient Nero on analoginen monitorikontrolleri, jolla tark kaamokuuntelun ohessa voidaan hoitaa kuulokemiksaus ten jakelu muusikoille. Dimtoiminnon oletusarvo on +15 dB, mutta vaimennuksen määrää voi säätää. Liitinpolitiikka viittaa vahvasti perinteisen mastertallentimen suuntaan, mutta Aux sopii muunkin valmiin ohjelmamateriaalin tuontiin. Oikeaoppisesti Nero myös hiljentää kaiutinkuuntelua ai na, kun talkbacklinja avataan. TEEMU VIINIKAISEN oppikirja vie jazzfrasee rauksen ja sen muuntelun maail maan. Säätövaraa kaiutinlähtöjen keskinäisten tasojen vakioimiseksi on +/15 dB per lähtö ja asetukset saa kätevästi muistiin. Kulloinkin kuunneltava tulo valitaan valaistuilla painokyt kimillä ja vastaavilla painikkeilla määritellään myös kaiuttimet, joilla kuunnellaan. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekni seen hallintaan. Semminkään kun Audient on lisännyt Neroon vasemman tulokanavan pola riteetin kääntävän Polkytkimen. Vankkaan metallikoteloon rakennettu laite istuu jämäkäs ti työpöydälle, eikä haukkaa liikaa tilaa. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Keskustelu välittyy selkeästi ei kä kierron vaaraa ole. www.riffi.fi 6/2019 57 Tutustu tarkemmin netissä: www.riffi.fi . u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Audient Nero Audient Nero – kaikki kontrollissa! Miksaamossa kuunneltavan signaalilähteen valinnan ja kaiutinparien vaihdon täytyy käydä sukkelasti, häiriöittä ja äänenlaatuun vaikuttamatta, sanalla sanoen Nerokkaasti! Audient Nero Monitorikontrolleri • stereotulot kolmelle ohjelmalähteelle • Cue-tulo • lähdöt kolmelle kaiutinparille + sub bass -kaiuttimelle • neljä kuulokelähtöä omin signaalivalinnoin ja voimakkuudensäätimin • hintaluokka alle 450 e Lisätiedot: Bright Sales & Installation Puh. Ulkoinen mikrofoni, dynaa minen tai kondensaattori, toimii siististi ja häiriöittä. Audient on kiteyttänyt oivan annoksen studiomiksereiden pa rissa kartuttamaansa osaamista Neroon, jolla on tarkoin mää ritetty tehtävä ja juuri siihen pätevät ominaisuudet. Käyttöohje suosittaa ulkoisen mikin käyttöä ja annan ajatukselle täyden kannatukseni: Neron sisäinen mikrofoni kohisee kovasti ja reagoi kytkinten painalluk siin ja muihin runkoääniin herkästi. Muilta osin Nero osuu maaliin briljantisti ja toimittaa juu ri sen mitä pitääkin. Liitännät kolmelle kaiutinparille (Main, Alt 1 ja Alt 2) sekä erilliselle sub bass syötölle kuuluvat varusteluun. Kahdesta monoliitännästä koostuva Cuetulo puolestaan käy luontevasti muusikoiden kuuntelumiksauksen reititykseen kuulokkeille, joita Neroon voi kytkeä peräti neljät kappaleet. Intressantti tutkimusvä line omiin ja muiden miksauksiin uppouduttaessa! Neron talkbacktoiminnolla puolestaan muusikoiden luurei hin voi jutella joko kansilevyn alle upotetun tai takalaitaan kyt ketyn ulkoisen mikrofonin kautta. TEEMU VIINIKAISEN toinen kirja antaa aineksia dynaamiseen komppauk seen
Runkoon upotetut liukukytkimet pelaavat täsmällisesti, viimeistely on kauttaaltaan tip top ja mikrofonin olemus asiallisen hienostunut. Malli on kuitenkin alan standardi ja tuttu, joten siihen lienee perusteltua tukeutua. Tulille Verrokiksi koeäänityksiin valitsin niinikään suurikalvoisen ja kiinteällä herttakuviolla toimivan Neumann TLM103:n, joka tosin ei tarjoa padia eikä bassovaimenninta vaikka onkin hinnaltaan reippaasti kalliimpi. Asialla ovat nimittäin perinteikkään AKG:n palveluksessa meritoituneet ja sittemmin oman yrityksensä perustaneet henkilöt. Mikrofonin voikin kääntää huoletta mihin asentoon tahansa, semminkin kun kehtoa kannattelevat kumilangatkin on pujoteltu niin, etteivät ne tahattomasti ponnahtele kiinnikkeistään. Alempi korostus vasteessa lähtee jo alle kolmen kilohertsin lukemista ja saavuttaa huippunsa viiden kilohertsin kohdalla – kääntyäkseen reippaaseen laskuun jo kuuden kilohertsin viivalla. Pakkaukseen kuuluva pikaopas johdattelee muutamalla piirroskuvalla käyttäjän alkuun. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Austrian Audio OC18 – partakoneen uusi tuleminen Jos on mikrofonin muotoilussa paljon tuttua, niin on sitä tekijöissäkin. Lauluja puheäänen puhahduksille se on paljaaltaan hitusen herkempi kuin verrokkinsa TLM103, mutta molemmissa pop-filtterin käyttö on lähiäänityksissä suotavaa ja ratkaisee ongelmat. Vaimennus sivulle ja taakse on tehokasta, eikä vuotoäänen piikikkyyttä esiinny. Silloin, kun OC18:n bassoleikkuri ei ole päällä, sen alarekisteri ulottuu hyvin alas tasaisen vahvana ja selkeänä. Sen varusteluun kuuluvat kolmiportainen vaimennin signaalitason hillintään (pad) ja neliportainen bassoleikkuri alakerran jymyjen siivoamiseen (high-pass filter). Keskialueen sointi on yleisilmeeltään miellyttävän tasainen ja itävaltalaisperinteestä juontuva tapa jakaa preesens-korostus kahdelle peräkkäiselle kukkulalle antaa sille omaa luonnettaan. Molemmilla mikrofoneilla myös suuntakuvion rajaus toimii erinomaisesti. 58-59 Austrian.indd 58 27.11.2019 9.20. OC18 toimitetaan sirossa kuljetussalkussa ja mukana tulevat vaahtomuovinen tuulisuoja, asiallinen kiintoadapteri sekä tehokkaasti runkoääniä vaimentava ja tiukasti mikrofonin kantaan tiukentuva kehtopidike. Soinniltaan nämä kaksi poikkeavat toisistaan oleellisesti, vaikka joillakin tietyillä soittimilla ja tietyissä äänialoissa sokkotunnistus olisikin epävarmaa. 58 www.riffi.fi 6/2019 A ustrian Audiolla on toistaiseksi vain kaksi mikrofonimallia, joista Riffille testiin saatiin kiintellä herttakuviolla toteutettu OC18. Sen jälkeen seuraa uusi, tällä kertaa pitkälle yli kymmenen kilohertsin päälle ulottuva korostus, joka tuo sointiin avaruutta ja kirkkautta. Vaan eipä hätää, alamäki on verraten lyhyt ja notkelman keskikohta osuu jotakuinkin kahdeksaan kilohertsiin. Minkäänlaisia taajuusvasteen tai suuntakuvion kuvaajia ei mikrofonin mukana tule, mutta tekniset suoritusarvot on painettu salkkua ympäröivään pahvikääreeseen
Molemmissa alakerta soi tanakasti, vaikka TLM103:n kautta ääni välittyy ikäänkuin tiiviimmäksi paketiksi puristettuna, kun taas OC18 toistaa saman jytinän avoimempana ja laakeampana massana, jota bassoleikkurilla voi toki muotoilla tilanteen mukaan. Myös otekäden siirtelystä syntyvät sivuäänet OC18 nostaa esille äkäisempinä kuin TLM103. Niinpä oma CKR12-kapseli syntyikin ääni-ihanteen osalta vintage-AKG:n hengessä, vaikka teknisesti tämä käsityönä koottava kapseli onkin Austrian Audion oma luomus. Ymmärrettävää, onhan asialla yli 20 entistä AKG:n työntekijää. Perinteinenkin metodi – suuntakuvion valinta jo äänityshetkellä – toki onnistuu, joko mikrofonin runkoon upotetulla kytkimellä tai vaihtoehtoisesti mikrofoniin liitettävän bluetooth-vastaanottimen ja applikaation yhdistelmällä langattomasti. www.riffi.fi 6/2019 59 Austrian Audio OC18 Isokalvoinen kondensattorimikrofoni • suuntakuvio herttta • toistoalue 20 Hz – 20 kHz • signaalitason vaimennin: / -10 / -20 dB • bassoleikkurin rajataajuuden valinta: / 40 / 80 / 160 Hz • maksimiäänenpaineen kesto 148 dB SPL • nimellisimpedansssi 275 ohmia • herkkyys 13 mV/Pa • Itseiskohina 9 dB SPL (A-painotuksella) • hintaluokka n. Siinä missä jälkimmäinen istuttaa kuulijan jalopuilla paneloidun neukkarin plyysisohvalle, OC18 vie kuulijan mielikuvitusvierailulle teollisuusrakennuksesta saneerattuun, krouvien pintojen ympäröimään loftiin, istumaan jykevästä lankusta veistetylle penkille. Kummallakin mikrofonilla äänitysjälki on erinomaista, sävyltään vain erilaista. Kovasta materiaalista valmistetun plektran ja kielen kohtaamisessa on hitunen samaa metallista kalskahdusta kuin symbaaleissakin. Ideana on, että näiden kahden komponentin keskinäinen balanssi säädetään vasta miksausvaiheessa, jolloin suuntakuviota ja sen kautta tilainformaation määrää soundissa voi justeerata vasta ihan loppumetreilläkin. Jos haussa on tietynlainen räyhäkkyys, jolla soitin nousee esiin miksauksesta, OC18 on hyvä lähtöoletus mikrofoniksi. Keskialueella setti kolisee enemmän OC18:n välityksellä ja mikrofoni nostaa selkeämmin esiin myös matalien tomien herättelemän virvelimaton taustaresonoinnin, kuivakkaana ja rahisevana. Ihmisäänelle OC18 passaa erinomaisesti ja hallittu proximity-efekti suo keinoja ilmaisun sävytykseen. Erityisesti hi-hatin, mutta myös muiden symbaaleiden selkään kapuloidut lyönnit puolestaan kalskahtavat kulmikkaammin kuin TLM103:n ikäänkuin jo valmiiksi sievistetyssä soundissa. Edellä kuvatut soinnin ominaispiirteet eivät katoa minnekään, joten lopullinen arvio syntyy aina kunkin laulajan oman soundin, ympäröivän tilan ja musiikin muun soundiestetiikan summana. Austrian Audio ilmoittaa, että tehtaalta lähtevien mikrofonien toleranssit pysyvät yhden desibelin haarukassa ja mitkä tahansa kaksi mikrofonia voivat siten muodostaa stereoparin. Teräskielisellä akustisella kitaralla OC18:n preesens tuottaa rouhean ja vahvan klangin, jossa sormisoitto artikuloituu täsAustrian Audio – hauska tappa vanha tuttu Frankfurtin messuilla viime keväänä julkisuuteen astunut Austrian Audio kertoo aloittaneensa malliston suunnittelun puhtaalta pöydältä, mutta itävaltalaista mikrofoniperinnettä kunnioittaen. Testissä olleesta mallista poiketen OC818 on toteutettu vaihdettavalla suuntakuviolla ja siten, että kapselin kummankin kalvon signaalit saa halutessaan erillisinä komponentteina ulos mikrofonista. käsiperkkojen soundeissa mikrofonien väliset erot riippuvat ihan siitä miten kyseisen soittimen ylä-äänekset mallaavat preesens-alueiden erilaisuuteen. u 58-59 Austrian.indd 59 27.11.2019 9.20. 700 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Jos taas instrumentin soundi pitää saada uppoamaan miksaukseen, TLM103 saattaa olla se suosiollisempi valinta. Vähän kuin vertaisi nisupullaa ja grahamsämpylää keskenään – tekstuuri on erilainen ja kumpikin leipomus suosii omanlaistaan päällistä, yksi kaipaa hilloa, toinen suolaista juustoviipaletta seurakseen. mällisesti ja komppiharjaus piirtyy karhean erottelevana. Tässä vaiheessa mikrofonimalleja on kaksi ja ne perustuvat samaan kapseliin. 029 080 0835 • www.soundtools.fi Käytännössä esimerkiksi akustinen rumpusetti kuulostaa Austrian Audion välittämänä jossain määrin agressiivisemmalta tai karkeammalta kuin TLM103:n kautta. Niinpä kummastakaan mallista ei ole erikseen myynnissä valmista stereoparia, ja keskenään sekoittamalla niistä voi koota myös M/S-parin. Erilaisten shakereiden, tamburiinien, triangelien yms
Jos taitoa ja intoa riittää, voi asetuksia myös jonkin verran muokata. Jokainen työkalu voidaan kytkeä yksitellen päälle tai pois, ja erittäin kätevä on kaikki muokkaustoiminnot kerralla ohittava pääkytkin, jolla prosessoimatonta ja prosessoitua ääntä voi vertailla kätevästi. 60 www.riffi.fi 6/2019 K äyttäjäkunnan moninaisuus on huomioitu Rødecasterissa kautta linjan. 60-61Rodecaster.indd 60 24.11.2019 12.20. Käyttö perustuu pääasiassa yleispäteviin etukäteisasetuksiin, joista valitaan tilanteeseen sopivimmat. Valaistuille painikkeille voi määrittää TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Rødecaster Pro – podcasteja laakista Podcast tai suora haastattelu, asialla kokenut audiopersoona tai oman työnsä ohessa taltioiva juontaja-toimittaja – Rødecaster Prolla lähetyksen saa kasaan ja ulos vaivatta. Molemmissa on mahdollisuus käyttää mix minus -toimintoa, jolla estetään puhelimesta tulevan signaalin kiertäminen takaisin puhelimeen turhaa kaikua tuottamaan. Kuulokekuuntelun maksimivoimakkuutta vartioiva limitteri on oletusarvoisesti päällä ja suojaa pahimmilta tunaroinneilta. Ne ohjaavat kanavan pitkälti automatisoituja muokkaustoimintoja – kompressoria, s-limitteriä, bassoleikkuria sekä kohinaporttia. Erillinen stereolähtö tarkkaamokuuntelua varten on sekin oman hanikkansa takana. Sopivilla valinnoilla soundin ilmettä voi tehostaa tai hillitä, mutta asetuksilla on toinenkin tehtävä. Äänitehosteet sekaan Kansilevyn painikkeiden taakse saa liipaisuvalmiiksi kahdeksan samplattua äänitehostetta. Ykköskanavassa on ekstrana ducker-kytkin, jota käytettäessä muut kanavat vaimentuvat automaattisesti sen verran, että ykköskanavan viesti ajaa niiden yli aina kun siihen puhutaan. Kun etenkin jenkkilässä radiotuotannossa on suosittu pitkään EV:n ja Shuren tiettyjä dynaamisia malleja, niin varmasti aika helposti niillekin olisi voitu räätälöidä omat presettinsä. Mahdollisen soundimuutoksen ohessa myös taso saattaa heilahtaa rajusti. Ihan alkuun laitteelle kerrotaan millainen mikrofonityyppi on käytössä. Mikrofonikanavien Voice-valikosta voi valita puhujan äänensävyä parhaiten kuvaavan vaihtoehdon (matala ääni, keskiverto ja korkea), ja toinen kolmivalinta puolestaan koskee puhetapaa asteikolla heiveröisestä vahvaan. Ehkäpä tämä asia huomioidaan tulevissa päivityksissä. Soundia mikille Rødecasterin mikrofonikanavissa on muokkaukseen runsaammat työkalut, kun taas ulkoisille ohjelmalähteille tarkoitetut ovat niukemmin varusteltuja. Valikoimassa on useita Røden omia malleja, sekä geneerinen dynaaminen mikrofoni ja geneerinen kondensaattorimalli. USB-kanavan toinen rooli on palvella puhelinhaastatteluissa mobiilin liityntänä, vaikka puhelimelle on varmuudeksi myös oma kanavansa analogisella 3,5 mm:n jakkitulolla. Koostumus on luonteva, mutta yhtä ilmeinen kuin K-ryhmän Pirkka-lehdessä, jossa esillä on vain oman kaupan tuotteita. Uteliaan kokeilijan ei kannata selata presettejä soundien vertaamiseksi kanava auki, sillä jokaiselle mikrofonityypille on asetettu ennalta myös sille sopivaksi ajateltu gain-asetus ja näiden välillä on isojakin eroja. Aphexin big bottom -bassokorostus ja Aural Exciter -kihistin kuuluvat mikrofonikanavien työkalupakkiin nekin. Jos käyttäjällä on homma hyppysissään, limitterin voi halutessaan myös napsauttaa pois päältä. Radiolle tyypilliset haastattelut ja pyöreän pöydän keskustelut on huomioitu: kuulokelähtöjä on neljä, jokainen omalla voimakkuudensäädöllään varustettuna. Gainia voi kuitenkin säätää itsekin ja sen suhteen lähtötilanne on todellakin vain perusasetus, josta aletaan. Ulkoisen ohjelmalähteen käyttöön varatuissa USBja Bluetooth-kanavissa on rajallisemmin työkaluja, mutta Aphexin ryydit löytyvät niistäkin
Play taas soittaa samplen aina alusta loppuun kokonaisuudessaan vaikka mitä tekisi soiton aikana. Replayllä puolestaan voi nykyttää samplea dj-tyyliin. Käytössä olevan pankin lisäksi reservissä voi samaan aikaan olla vielä kaksi muuta kahdeksan tehosteen pankkia. Näytön kirkkauden lisäksi voi säätää myös painikkeiden valotehoa, ja jälkimmäiselle on mukavasti kaksi eri asetusta. Näistä latch liipaisee samplen käyntiin aina alusta ja soiton voi katkaista uudella napautuksella. Sama logiikka pätee Rødecaster Prohon – musiikkiäänityksiin tai edes tietokoneen audioliittymäksi kotistudiossa se on rajoittunut verrattuna monikanavaisiin interfaceihin. Tehosteiden lataamisen lisäksi Røden applikaatiolla voi siirtää valmiita tallenteita laitteelta tietokoneelle. Pause-moodissa tehoste pysähtyy uudella täppäyksellä ja jatkaa jälleen seuraavalla täppäyksellä siitä kohdasta, johon soitto pysäytettiin. Liitäntöjä on riittävästi useammankin keskustelijan kokoonpanoille ja testihetken käyttöjärjestelmällä pystyi jo tallentamaan myös moniraitaisen paketin, jota voi tarvittaessa editoida tietokoneessa. u Tiedostojen liikuttelu Rødecasterin ja tietokoneen välillä käy applikaatiolla. 045 787 224 23 • www.svanfield.fi omat värinsä ja näyttöruudussa näkee miten tehosteen symbolin taustaväri hupenee sitä mukaa kun sample soi. Pankista toiseen ei pääse vaihtamaan samplen soidessa, joten peräkanaa liipaistavat tehosteet pitää järjestää samaan pankkiin. Painikkeiden reagointitavallekin on neljä eri vaihtoehtoa. 60-61Rodecaster.indd 61 24.11.2019 12.21. Tehosteiden keskinäinen voluumisäätö vaatii sekin ulkoista työasemaa, säätö kun pitää tehdä jo ennen tehosteiden tuomista Rødecasteriin, joka ei tarjoa minkäänlaisia työkaluja sen paremmin tehosteiden kuin laitteella tehtyjen tallenteidenkaan editointiin. www.riffi.fi 6/2019 61 Rødecaster Pro Erikoistallennin podcastien ja radiohjelmien tekoon • tallennusvälineenä microSD • tallennusmahdollisuus suoraan tietokoneelle • neljä mikrofonikanavaa • neljä kuulokeliitäntää • kolme lisäkanavaa: USB, Bluetooth, mobiili • tarkkaamokuuntelun liitännät • hintaluokka 600 e Lisätiedot: Svanfield Puh. Erittäin hyvä, vaan ei täydellinen Rødecaster Pro on onnistunut tuote. Jakoavaimella voi vääntää monenkokoisia muttereita ja pultteja, mutta sillä ei voi ruuvata. Kyllä sillä silti saa studioon vieraaksi saapuneen pienen akustisen kombon mukaan radiolähetykseen, mutta parhaimmillaan se on ehdottomasti päätehtävässään – lennossa julkaisuvalmiiksi koostettavan puheohjelman tuotannossa. Automaattiset muokkaustoiminnot ajavat asiansa pääosin erinomaisesti, joskaan dynamiikan hallinnassa ei kannata heittäytyä sinisilmäisesti koneen varaan. Kirkkaus tai himmeys silloin, kun tehoste ei soi ja toinen määritys valon määrälle siihen tilanteeseen, kun painiketta on käytetty ja tehoste soi. Se ei paina paljoa, mahtuu selkäreppuun tai kohtuullisen kokoiseen salkkuun ja sopii senkin vuoksi liikkuvan toimittajan työkaluksi. Käytännössä puuha on helppoa ja varsin nopeaakin. Se käy helposti tietokoneella ja Røden applikaatiolla. Keskivertotapauksissa jälki on siistiä ihan heittämällä, mutta tietyillä äänteillä, äänenvoimakkuuksilla ja puhujan rekisterillä syntyy yhdistelmiä, joita automatiikka ei aina tunnista kunnolla. Yhteistoiminnan luvataan sujuvan myös tunnettujen DAWohjelmien kanssa, mutta siihen puoleen en testijakson aikana ottanut tuntumaa. Etenkään, jos kanava-asetuksia ei ole huolellisesti optimoitu kunkin puhujan ja mikrofonin mukaisiksi. Joko studiossa tai liikkuvan työyksikön perustana. Ei siis tarvitse arpoa, koska jatkaa jutustelua, kone kertoo kun h-hetki lähestyy
Tässä muutamia ajatuksiani aiheesta, valtaosa muilta vohkittuja, mutta on siellä pari omaakin keksintöä. Yksinkertaisempaa todellisuudessa kuin näin kirjoitettuna. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : T O M M I P O S A 62 www.riffi.fi 6/2019 Niko Laasonen S uurin yksittäinen oivallukseni konserttiäänentoistosta taisi oli se, kun tajusin keskimääräisen konserttikävijän olevan kiinnostuneempi kuulemaan pystysolistin suoritusta kuin virveliä tai lauludelaytä. Selkeyden nimissä ja kiertojen torjumiseksi pitäisi salamannopeasti raottaa kulloinkin äänessä olevan puhujan mikkikanavaa ja pitää muiden liu’ut alhaalla. Rahakanavan vartijana 62-67 Finale 619.indd 62 27.11.2019 11.29. Olen toisinaan hyödyntänyt tätä bändikeikoillakin, yllättävän hyvällä menestyksellä. Dugan siis on tavallaan varsin nopeasti toimiva ”gate” ja häiriöäänet ovat varsin pienet. Jos grillin ja kapselin välimatka onkin kaksi senttimetriä, pitää solistin ottaa kahden sentin verran etäisyyttä grillistä saadakseen aikaan saman muutoksen. Olen monesti käyttänyt tällaisissa tilanteissa kohtuullisella menestyksellä expandereita ja gateja, joiden vaimennuksen pidän 3–9 dB luokassa. Yhä useampi solisti haluaa ja osaa hyödyntää mikrofonin suuntakuviota ja lauluetäisyyden vaihtelua osana ilmaisuaan. Hyvän laulumikrofonin salaisuus Viime vuosina olen uhrannut paljon mielenkiintoa laulumikrofoneihin tutustumiseen ja vertailuun. Vain lopputuloksella on väliä. Mikrofonit eivät kuitenkaan rakenteeltaan ole kaikki samanlaisia ja esimerkiksi kapselin etäisyys grillistä eli suojaverkosta vaihtelee. Tämän ilmiön ratkaisin siten, että tähän rinnakkaiskanavaan on lisätty kompressori, jota ohjaa virvelikanava. Sen myötä alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, ettei ole olemassa yhtä ainoata parasta mikrofonia. Eräällä seminaarikeikalla laitoin Duganin yhteen tyhjään kanavaan kohinageneraattorin signaalilähteeksi. Sen lähemmäksi kapselia laulaja ei pääse kuin painaessaan huulensa kiinni grillin ulkopintaan. Keskeisenä kriteerinä pidän myös toki sitä, miten mikrofonin taajuusvaste soveltuu yhteen laulajan äänen kanssa. Itse olen ratkaissut asian digimikserin sisällä hiljattain siten, että minulla on piilossa erillinen rankasti ekvalisoitu ja kompressoitu kanava, joka ohjaa laulukanavan expanderia. Kun käänsin edellämainittujen asioiden balanssit toisin päin, miksaukseni parani huomattavasti. laulajan ääni, mikrofonitekniikka sekä ympäristön meluisuus. Kyse on siis hyvin pienten etäisyydenmuutosten vaikutuksesta, joiden seurauksena muuttuu samalla myös lauluäänen ja taustalta kuuluvan vuotoäänen suhde. Aina ei onnistu, mutta avuksi käy moniin tiskeihin sisäänrakennettu automaattimikseri, joista tunnetuin lienee Dugan. Keikasta riippuen käytössä on osa ja haastavammissa tapauksissa lähes kaikki edellä kuvatut kikat. Laulaja/mikrofoni-yhdistelmän täytyy olla yhteensopiva ja tähän vaikuttavat mm. Tällä on merkitystä, koska suoran äänen taso putoaa laskennallisesti kuusi desibeliä aina kun etäisyys kaksinkertaistuu. Vastaava taitaa löytyä myös Yamahan tiskeistä nykyään. Sivuketjun ekvalisoinnilla pystyy osumatarkkuutta parantamaan edelleen, ja esimerkiksi Wavesilla on tähän huikea tuote nimeltään PSE, Primary Source Expander. Sellainen taas on sitten väärä työkalu laulajalle, joka tykkää vaihdella etäisyyttään mikrofoniin laajoilla liikkeillä. Ei ole sääntöä sille kuinka kaukana kapselin pitäisi grillistä olla, mikrofoneja valmistetaan monella eri tavalla. Tämän lisäksi vuotoäänen määrä ja laatu määrittävät sen, kuinka paljon signaalia voidaan ekvalisoida ja kompressoida ennen kuin vuodot pilaavat muutoin hyvän laulusoundin, tai kiertoraja tulee vastaan. Muut saavat väistellä laulun tieltä Toisinaan olen ajanut kaikki harmoniasoittimet (ainakin kitarat ja kosketinsoittimet) yhteen apuryhmään, jonka kompressoria ohjaa laulukanava. Kompressori voi olla joko yksialueinen tai monialueinen, tilanteesta riippuen. Kompression määrän ollessa riittävän pientä ja toiminnan ollessa tarpeeksi rivakkaa päädytään tilanteeseen, jossa kitarat ja kosketinsoittimet ikäänkuin väistyvät laulun tieltä hetkellisesti, mutta ne voivat olla miksauksessa muutoin kovemmalla. Jos matkaa kapselille on silloin yksi senttimetri, tarkoittaa etäisyyden tuplaaminen ainoastaan yhden senttimetrin rakoa huulten ja grillin välille. Laulukanava auki vain silloin, kun tarvitaan Oletetaan, että sopiva mikrofoni on löytynyt, mutta laulukanavasta tulee paljon muuta silloin, kun ei lauleta. Taannoin ongelmaksi muodostui se, että virveli tahtoo availla kyseistä porttia. Se valikoi algoritminsa avulla kulloinkin tärkeimmän kanavan ja hämmentävän hyvin sen tekeekin. Yhdenkin kanavan ollessa auki toistuu silti kaikki taustameteli sen kautta, jotenkin pitäisi siis saada kaikki kanavat hiljennettyä silloin kun mihinkään niistä ei puhuta. Automaattimikseri avuksi Toisinaan puheäänikeikalla tulee vastaan tilanne, jossa on monta puhujaa, joilla kaikilla pallokuvioiset headset-mikit. Tällöin kaikki puhekäytössä olevat kanavat pysyvät kiinni mikäli niiden signaali on alle kohinageneraattorin tason. Ja toisinaan laulun ei ole tarkoituskaan kuulua yhtä selvästi tai olla yhtä hallitseva elementti kuin vaikkapa poptai iskelmämusiikissa. Mikäli laulaja pitäytyy aivan grillituntumassa ja laulua vahvistetaan paljon, tiukasti läheltä ottava mikrofoni on juuri oikea valinta
C U S T O M B O A R D S . Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 12. on oikea foorumi nostaa asia esiin. alv 90 x 60 x 60 (cm) 349 € sis. www.riffi.fi 6/2019 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A Verkkokauppamme on nyt auki! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita E-mail: komponentit@noretron.fi Puh: 010 525 8000 DPA 4097 on huippulaadukas kuoromikrofoni elegantisti muotoilulla telineellä Maahantuonti: sales.?@brightgroup.com Kysy demomahdollisuuksista jälleenmyyjältäsi VANHA HELSINGINTIE 18, 00700 HELSINKI WWW.NORDICAUDIO.EU P. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A 62-67 Finale 619.indd 63 27.11.2019 11.29. alv Talvi-special! Erä caseja: W W W . helmikuuta. alv 120 x 60 x 60 (cm) 399 € sis. 08 6146334 www.vikingpro.fi / www.vikingproshop.fi 60 x 60 x 60 (cm) 319 € sis. F I PEDAALILAUTOJEN JA EFEKTIEN ERIKOISKAUPPA VOODOO LAB PEDALTRAIN EVIDENCE AUDIO KEELEY CIOKS FULLTONE LEHLE MAD PROFESSOR KEMPER DISASTER AREA SQUARE PLUG WALRUS AUDIO Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla
PARHAAT SOITTIMET MUKAVASTA MUSIIKKIKAUPASTA Peltolantie 2 01300 Vantaa 010 439 3730 info@vantaanmusiikki.fi www.vantaanmusiikki.fi Soitinliikkeesi verkossa ja Kuopiossa viikingmusic. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com 62-67 Finale 619.indd 65 27.11.2019 11.30. Vakiona 96 kHz ja ällistyttävän pieni 0,7 ms latenssi. www.riffi.fi 6/2019 65 N Ä Y T Ö N P A I K K A UUTUUS! Allen & Heath SQ5 ja SQ6. www.nordsound.fi / 040 681 0910 / info@nordsound.fi GREEN kitarat alk. Maailman nopeimmat digitiskit. 348 € Nyt myös ONE CONTROL BJF -efektipedaalit ja muut ONE CONTROL -tuotteet! Kuljetuskotelot p. f-pro@f-musiikki.fi | www.f-musiikki.fi The Sound of Speed
Tarvitaan vain sopiva koodikikkare, jolle kerrotaan, että tässä on alkuperäinen signaali, ja tässä taas se toinen, lopullinen signaali. ••• Jokunen aika sitten tulin siirtyneeksi osin radion palvelukseen, eräänlaiseksi audiobrändin vartijaksi. Liian fiksu puolestaan yrittää opetella ulkoa koko kymmentuntisen pätkän. Ai että. ••• Ongelma oli periaatteessa yksinkertainen. suoraan tiskistä, ja myös broadcast-ketjun läpi. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 66 www.riffi.fi 6/2019 O n mielenkiintoista, mitä koneoppimisella voidaan saada aikaan. ••• Ikävä puoli on, että jokainen opetettava kanava vaatii minimissään tuon 10 tuntia lineaarista materiaalia ns. Pian selvisi, että liian tyhmä hermoverkko tuottaa vain kauheaa jyrskettä osaamatta päätellä mitään. ••• Kävi ilmi nopeiden testien perusteella, että hermoverkolle piti saada semmoiset pyöreät kymmenisen tuntia lineaarista materiaalia suoraan toimituksesta. Sama proseduuri pitäisi käydä läpi kaikille muillekin kanaville, mutta mikäpä siinä. Mitä enemmän materiaalia, sitä tarkempi malli. Lisäksi perusalgoritmista voisi olla vaikkapa haaveilemani Examplerin valmistukseen: en halua eksaktia kuulokuvaa tallentavaa sampleria, haluan vehkeen, joka yrittää matkia kuulemaansa vaikkapa vuorokauden päästä, ohjeistuksenaan ”tee kymmenen tän kuulosta soundii kiitti”. Toimittajan levyltä (tai kiintolevyltä) soittama biisi tai puffi kuulostaa studiossa tietynlaiselta, mutta lähetysketjun läpi kulkiessaan sille tapahtuu jotakin jännää. Artifakteja syntyy. Kävi ilmi, että jos lähtöja verrokkimateriaalit ovat tyystin erilaisia, syntyy ihanaa sekasotkua, oikeata scifiä kerrassaan. Lopputuloksena on kiinnostavaa jyrskettä, jollaista on vaikea saada aikaan muilla keinoin, millään plugarisetillä. Siihen asti digi-iilimatoystäväiseni Ilpo Kikkare joutuu riuskan rääkkäyksen kohteeksi. Yrityksenämme on saada työkalu jossakin vaiheessa ilmaiseen jakoon ja myös muiden asemien ja toimijoiden käyttöön – studioille, masterointipajoille, sisällöntuottajille… ••• Kuten kunnon äänisuunnittelijan kuuluu, aloin tutkiskella myös väärinkäytön mahdollisuutta. Kuuntelin lumoutuneena herran selvitystä asiasta, ja presentaatiosta intoutuneena surffasin monen monta viikkoa pitkin poikin netin ihmemaata imien itseeni kaiken minkä löysin koneälystä, koneoppimisesta, hahmontunnistuksesta ja niin edelleen. Tuumin, että nyt olisi mies, muttei työkalua. Oli päivänselvää jo lähtökohtaisesti, että Reaktorin peruspatchilla tai Kymalla tuosta ei selvitä. Alkoi ankara lobbaus sellaisen hankkimiseksi. Se vain on niin, että puutarha rehottaa ilman oikeaa miestä ja työkaluja. Raportoin lisää tuonnempana. Sirpaloituminen oli pitkän ajan tuotos eikä asiaan oltu kiinnitetty liiemmin huomiota. ••• Tällä materiaalilla opetettiin lopputuotteena syntyneelle plugarille yhden kanavan perusprofiili. Erityisesti degradaatio koskee äänisuunnittelua omiin tuotantoihin: joissakin tapauksissa hiuksenhienot muutokset dynamiikassa lähetysketjun tietyissä vaiheissa voivat aiheuttaa dramaattisia muutoksia kuulokuvassa, taajuuksista riippuen. Pientä värittymistä, degradaatiota, jne. En väitä tulleeni asiantuntijaksi, kaukana siitä. Eikä markkinoilla tuolloin mitään muutakaan sopivaa ollut. ••• Työkalun idea oli yhtä yksinkertainen: käännetään lähetyskompression ja muiden broadcast-ketjun muuttujien vaikutus signaaliin koodiksi, joka osaa simuloida lähetysketjun vaikutuksia, jotta ne voidaan huomioida tuotantovaiheessa. ••• Olin aikanaan ollut tekemisissä XBox Onelle granulaariplugarin sorvanneen hepun kanssa ja sovin palaverin miekkosen kanssa. Plugarin valmistuskustannuksiin nähden (el cheapo maximus, oikeasti) lopputulos oli hämmästyttävä. Tehdään materiaaliin tarpeelliset muutokset, jotta mummun ratio toistaa kaiken just eikä melkein, laitetaan iilimato bypassille – ja bouncataan juttu stereofailiksi, viedään toistojärjestelmään, ja… ja sehän kuulosti hyvältä. Hermoverkko menee täysin kuralle, eikä tiedä mitä tehdä. Toinen kymmenisen tuntia koko broadcastketjun läpi ajettuna. Ei välttämättä mitenkään iisi homma, mutta toteutettavissa sopivan tarmonpuuskan tullen. Kaffekupposen ääressä purin murheellista sydäntäni. Saatuaan sapuskaa hermoverkko alkoi jyskyttää. Mutta halusin tietää, mistä tohtori puhui. Sitten annetaan koodin kertoa mitä signaalille oikein prosessissa tapahtuu. Elämme ihmeellisiä aikoja! Digitaalinen iilimato ja radioasemat 62-67 Finale 619.indd 66 27.11.2019 11.30. Sopiva idiotismin taso löytyi digitaalisesta nivelmadosta: 10 000 neuronia oli suunnilleen sopiva koko ymmärrykseen ja soveltamiseen, ja tuo 10 000 neuronia vastaa ihan oikeastikin – iilimatoa. Asiat kertyivät hiljalleen, eikä se ollut kenenkään vika. Nälkäni kasvoi valtavaksi. Liekö vieläkään, tuskin. Lähimuisti degeneroituu hermoverkollakin, joten tässä ollaan nyt jonkun hassun äärellä. Jo pestin ekalla viikolla pistin merkille, että asema se-ja-tämä kuulosti olevansa kiinni ajassa, toinen oli vähän sinne päin, kolmas oli jossakin jälkibrezhneviläisessä tunnelmassa ja niin edelleen. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Makein juttu plugarissa oli, että jos sen laittoi vaikkapa Logicissa master outputin viimeiseksi plugariksi, kuulokuva oli käytännössä sama kuin Pihtiputaan mummun ratiossa. No, tohtorismies oli sitä mieltä, että koneoppiminen on avain ratkaisuun
www.riffi.fi 6/2019 67 N Ä Y T Ö N P A I K K A Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO, p. 010-525 8000 www.noretron.fi communication@noretron.fi Äänija valotekniikkaa: Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C 62-67 Finale 619.indd 67 24.11.2019 10.36
Lue lisää www.genelec.fi T H E O N E S . / T H E W O R L D ’ S F I N E S T U LT R A N E A R F I E L D M I D F I E L D M O N I T O R S W W W . Genelec, johtava ammattiäänentarkkailun laitetoimittaja, laajentaa Ultimate Point Source Monitor -tarkkailukaiuttimien perhettään ja tarjoaa nyt tinkimättömän tarkkaa toistoa myös suurempiin tarkkaamoihin, pidemmille kuunteluetäisyyksille ja suuremmille äänenpainevaatimuksille. 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 1 9 6 Seuraava askel. C O M / T H E O N E S 68 Takakansi 619.indd 68 25.11.2019 17.23. G E N E L E C