Nro 6-2022 Hinta 11,60 € ”Laitteet eivät saa olla pääosassa, mutta hyvästä sivu roolista ne voivat saada Oscarin.” TEEMU VIINIKAINEN: KLANG – 3D -ääni on etu korvamonitoroinnissakin Jorma ”Hämis” Hämäläinen: ”Kaiun pituus oli kaksitoista sekuntia. Siihen ei kukaan muu pysty laulamaan.” 01 Kansi 622.indd 1 01 Kansi 622.indd 1 25.11.2022 15.48 25.11.2022 15.48
010 320 7300 | f-pro@f-musiikki.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 24.11.2022 17.33 24.11.2022 17.33. Optimoitujen EQ-asetusten avulla on todella helppoa esittää livemusiikkia tai tallennettua musiikkia. Aina valmiina keikalle BOSE® L1 PRO – KANNETTAVAT PA-JÄRJESTELMÄT P R O F E S S I O N A L P R O F E S S I O N A L Bose® Professional -tuotteiden maahantuonti: F-Musiikki Oy www.f-musiikki.fi | puh. L1 Pro -äänentoistojärjestelmä on aina valmiina lähtemään mukaasi, ja se on helppo pakata autoon ja nopea asentaa. C:n muotoiset Articulated Array -neodyymielementit takaavat laajan peittoalueen. Integroituun mikseriin voit liittää erilaisia mikrofoneja, soittimia tai muita äänilähteitä. Bose L1 Mix -sovelluksen avulla voit ohjata laitteiston toimintoja älypuhelimellasi
Asiaa ehtii analysoida myöhemminkin. Ja vastaus on silloinkin hyväksyttävä, vaikka se tuntuisi olevan kokemuksen, hyppystuntuman tai mittarin lukeman kanssa eri paria. Ei myöskään ole poissuljettua, että oikea menettely on sekä että. No, se kelpaa totuudeksi oikeasta menettelystä, jos kerran taide sillä on edistyäkseen. Ääritilanteessa – siellä tyypillisesti hyviä tuloksia tuottavan vaihteluvälin yläpuolella – voi toki ounastella, että laulajasta mahtaa kyllä jo tuntua siltä kuin säkkiin huutaisi, mutta etenkin siellä loivemmalla puolella operoitaessa varmuuden asiasta saa parhaiten kysymällä laulajalta. Kun kysymys on vino, oikeata vastausta ei ole. 4 www.riffi.fi 6/2022 ÄÄTOIMITTAJALTA On se, onko se. Ja toisin päin käännettynä: onko sillä haittavaikutuksia, joita olisi syytä välttää. Lukuterveisin, Lauri Paloposki, päätoimittaja p.s. Audiolaitteidenkin mittarit kyllä näyttävät kaikenlaisia lukemia, mutta yhden ja ainoan oikean tuloksen sijaan niitä lukemia täytyy useimmiten sovitella johonkin hahloon, jossa alarajan alapuolelle vajotessaan saa harvemmin kelpo tuloksia, ja jonka ylärajan yläpuolella osuminen maaliin tuppaa olemaan jo melko epätodennäköistä. Ja jos kompressoidaan jo äänitysvaiheessa, mittari antaa osviittaa vain tallentimelle vietävän signaalin tasosta kertomatta juurikaan siitä, miltä tilanne tuntuu laulajan kurkussa tai soittajan hyppysissä. Esimerkiksi vaikka: saako tai pitääkö bassorummussa käyttää kaikua. Ei lainkaan kompressoria eikä kaikua monitorointiin, kiitos. Jälleen on yksi vuosikerta muuten saatu valmiiksi. Niin, että kompressoidaanko vaiko eikö, koska olisi hyvä hetki siihen ja kuinka paljon puristettaisiin. Onko sillä välttämättömyystai lisäarvoa soundin tai dynamiikan kannalta, vai jääkö se yhdentekeväksi. Sitten kun tämä asia on käsitelty, voi sen tilalle vaihtaa jonkin muun toistuvasti esiin ponnahtavan kestopulman. Jämäkän on tai ei ole -lausunnon käytännön vastineena jaellaan toteamuksia ”ei mainittavasti” tai ”mahdollisesti”. Mutta yksinkertaisen sijaan elämä tarjoaa mielenkiintoista ja sehän meitä riemastuttaa. Mutta pojat, te teette sitten tietysti sen jälkeen kaikki ne temput mitä teidän pitääkin, jotta miksaus kuulostaa siellä salin puolella hyvältä.” Todettakoon, että kyseisen solistin äänenhallinta oli huippua ja mikrofonitekniikka tip top. Jossain on siihenkin selitys, mutta sitä vänkäämällä voi helpostikin pilata koko session, joten nöyrästi säädöt solistille myötämieliseen suuntaan ja uutta raitaa talteen. Ajattelen tässä kohden lämmöllä solistia, joka kauan sitten evästi audiohenkilöstöä ennen ensimmäistä yhteistä soundcheckiä: ”Haluan kuulla monitorista juuri sen mitä laulan voidakseni kontrolloida sitä niin hyvin kuin pystyn. Muotoillaan siis toisin: tuoko kompressorin käyttö tässä nimenomaisessa yhteydessä ja näillä asetuksilla jotain sellaista hyvää, jonka ansiosta musiikki kuulostaa paremmalta ja kuulijalle tulee hyvä olo. O lisi yksinkertaista, jos kaikki laadun tunnusmerkit voisi standardoida täsmällisiksi lukuarvoiksi tai bittien tapaan yksiselitteisiksi on/ei ole -havainnoiksi. Kun vielä samaan aikaan vallitsisi jonkinlainen yhteinen näkemys siitä, mikä lukuarvo tai status edustaisi hyvää ja tavoiteltavaa, niin helppoahan tämä olisi. Kenties joskus täysin kiistattomassa tapauksessa edelliset haparoivat lausunnot voi korvata sentään vahvaa positiivista tulkintaa osoittavalla kiteytyksellä ”jossain määrin”. Sekin on mahdollista, että suoritteen antaja on tottunut nojaamaan kompressoria vasten ja vierastaa liian kevyttä mankelointia. Oli kummin vain, kuka niin sanoo. Kiitokset koko toimituskunnalle, lukijoille sekä ilmoittajille! 04-05 Pääkirjoitus 622.indd 4 04-05 Pääkirjoitus 622.indd 4 27.11.2022 14.22 27.11.2022 14.22. Mittari voi kyllä esimerkiksi kertoa täsmällisesti kuinka paljon kompressori signaalia vaimentaa, mutta se tieto ei sellaisenaan kerro miltä kyseinen signaali kuulostaa ja millä tavalla se asettuu muiden samaan miksaukseen kuuluvien signaaleiden joukkoon
Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2022 kuusi kertaa. Virtanen Timur Yilmaz Timo Östman Nettitoimitus: Ilari Hassinen, Reima Lindroos, Matti Rinne, Timo Östman, Topi Suuronen, Tommi E. 32 Dave Lindholm – matalalla profiililla LUKUPALAT 16 kirjasyksyn satoa 18 Open Creative House avattiin Espoossa SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 36 Elämäni kitarat: Jussi Turunen – Kitaralinja on yhdentekevä, jos se ei ole kontekstissa oikea 54 Immersiivinen ääni – nautinnon vuoksi, tuotannon tueksi KÄYTTÖTESTIT 40 Soldano SLO Pedal – suuret sävelet pedaalilla 42 Bluetone Black Prince 15 Reverb – juureva on oikea sana 44 Nomad Factory 80s Spaces V2 – kaikuja 80-luvulta 46 Isovox Isopop – popsahdukset aisoihin 48 Yamaha AG06 Mk 2 – USB on avain 50 Electro Voice Everse 8 – pieni on kätevä 52 Point Source Audio Series 8 – pieni on huomaamaton GRANDE FINALE 58 Normipäivä – Yleisöstä ihasteltuna 60 Muusikkona maailmalla – Mietteitä vuosien takaa 62 Alangon päiväkirja – 5 x i . 6 www.riffi.fi 6/2022 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Irtonumeron hinta on 11,60 €. Sit joku huusi, että ’laittakaa radio hiljemmalle’.” Dave Lindholm Kannen kuva: Ville Paul Paasimaa 06-07 Sisältö 622.indd 6 06-07 Sisältö 622.indd 6 28.11.2022 16.47 28.11.2022 16.47. posti kulut. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 44 42 24 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. 27. 5 x L 32 ”Mä soitin hiljaa akustisesti samalla kun ne söi. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 11,60 € sis. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 60,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 69,50 €. Virtanen Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Jorma ”Hämis” Hämäläinen – “Siitä vaistos samantien, että tää tulee pamahtaa!” 22 Ville Laaksonen – laajalla skaalalla 24 Panu Aaltio – leffan tarinan motiiveja esille musiikilla 28 Teemu Viinikainen – Laitteet eivät saa olla pääosassa, mutta hyvästä sivuroolista ne voivat saada Oscarin. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Tero Ahonen Petri Alanko Kari Antila Minna Hatinen Kalle Heino Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Ville Paul Paasimaa Juha Seila Pekka Soini Vilma Timonen Tommi E. 040 501 2745 (ark
Sivustolla kerrotaan, että kotimaisen musiikkialan kokonaisarvo vuonna 2021 oli 890 miljoonaa euroa ja musiikkiviennin arvo oli 93,1 miljoonaa euroa. Korona alensi kokonaisarvoa, mutta vienti kasvoi siitä huolimatta. Viinien osalta vastaus oli arvattavissakin: ranskalainen tietenkin. Music Finland, Muusikkojen liitto, Musiikin edistämissäätiö, Suomen Musiikintekijät, Musiikkituottajat IFPI Finland, Suomen Musiikkikustantajat, Suomen Säveltäjät, GT Musiikkiluvat Oy sekä Taideyliopiston SibeliusAkatemia. Jos musiikkialan uutiset, tutkimukset ja faktat kiinnostavat, käypä katsomassa uutta portaalia! LAURI KAIRA 06-07 Sisältö 622.indd 7 06-07 Sisältö 622.indd 7 28.11.2022 16.47 28.11.2022 16.47. Näihinkin kysymyksiin löytyy vastaus uudelta www.musiikkiala.fi sivustolta. Saksalainen taas lisäsi saksalaisten viinien menekkiä. Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Haastatteluissa kävi ilmi, etteivät asiakkaat tiedostaneet taustamusiikkia lainkaan. Niin kuorolaulu, soittaminen kuin musiikin kuuntelu oikeasti auttavat. Musiikin tehosta aivojen kuntoutuksessa löytyy tietoa Helsingin yliopiston neuropsykologian apulaisprofessori Teppo Särkämön haastattelusta. Gramex ja Teosto päättivät perustaa musiikin tietoportaalin ja kutsuivat hankkeeseen mukaan ison joukon musiikin toimijoita. Entäpä vastaukset alun kysymyksiin. Sivusto keskittyy faktatietoon ja tutkimuksiin musiikkialasta ja musiikin vaikutuksista sekä alan uutisiin. 36 22 08 TUTKIMUSTIETOA JA UUTISIA MUSIIKKIALALTA T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Uusi verkkosivusto www.musiikkiala.fi jakaa tietoa musiikkialan asioista ja vaikutuksesta. Kiinnostaako, mikä on kotimaisen musiikkialan kokonaisarvo, miten musiikki kuntouttaa aivoja tai mikä musiikki lisää ranskalaisten viinien myyntiä parhaiten. Särkämön tutkimusryhmä selvittää tämän syitä muunmuassa aivojen magneettikuvauksen avulla. Mukana ovat mm
Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. 8 www.riffi.fi 6/2022 TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: MINNA HATINEN Jorma ”Hämis” HÄMÄLÄINEN IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 8 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 8 27.11.2022 14.28 27.11.2022 14.28
Mutta nythän mä olen vasta oppinut tän homman. Läksiäiset jäivät kuitenkin sillä erää pitämättä, ja nyt niihin on entistäkin painavammat syyt. – Mä olin varoittanut äiteetä, että jossain vaiheessa lähden Helsinkiin. Sehän käytännössä kasvatti koko sen seuraavan sukupolven. Hämis riivasi Maikkarin musiikkipäällikkö Ari Oinosta vähän väliä kyselemällä, että joko hän tulee. Studio Pop syntyi 2000-luvun taitteessa, kun MTV ulkoisti toimintojaan. Nuori Jorma ja Microvoxin edesmennyt omistaja Pekka Nurmikallio. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Ei ne oikein halunneet kertoa temppujaan. Hämis kertoo, ettei yksikään solisti ole lähtenyt studiosta sillä fiiliksellä, että nyt tuli niin hyvä suoritus kuin mahdollista. – No varmasti. Se lienee tilanne, jossa psykologista pelisilmää tarvitaan eniten. Taustalla vaikutti myös sovittaja muusikko Pentti Lasasen ja Maikkarin aiemman musiikkipäällikön, Rane Lehtisen posiitiviset lausunnot. Lahtelainen Hämis aloitti studiohommat 70-luvun lopulla kotikaupungissaan Pekka Nurmikallion ikonisessa Microvoxissa. Neljäkymmentä vuotta samassa työpaikassa, samassa osoitteessa on valtavan pitkä aika. – Mä huomasin sitä joskus, kun olin käymässä jossain studiossa. Kikkoja ei paljasteta Hämis muistelee uransa alkuaikoja, jolloin kunnollista infoa studiotyöskentelystä ei ollut oikein saatavilla. Kun se päivä tuli, niin itkemäänhän se alkoi. – Olen monasti katsonut sivusta, kun tuottaja käskee vetämään uudelleen. Laulun äänittämistä sivutaan melkein joka artikkelissa. – Aina pitää vetää vielä yksi otto. Vaikka joku sanoo, että usko mua, tää oli ihan törkeän hyvä, niin ei vaan kelpaa. Se toi niin paljon Suomen musakenttään. Kiinnostavimmat olivat kuitenkin MTV:n Musiikki Studio 1 ja Musiikki Studio 2 Pöllölaaksossa. Äänipöydän, jonka ääressä istumme, kautta on mennyt paljon suomalaisille tuttua ääntä. On sillä tehty myös Suomen myydyin levy, Jari Sillanpään Jari Sillanpää. Ari Oinonen otti tuolloin musiikkituotannon hoiviinsa, mutta studion omistaminen ei levy-yhtiön vinkkelistä ollut tarpeellista. Rumpujen kanssa ei mene viittä minuuttia enempää, kun ei oikein tiedä mitä hakis… Internetiä ei vielä ollut ja tietoa hankittiin pääasiassa AES:n messuilla Euroopassa ja Jenkeissä. 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 9 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 9 27.11.2022 14.28 27.11.2022 14.28. Niinpä Jari Laasanen ja Hämis perustivat Studio Popin, joka jatkoi toimintaa entisissä tiloissa itsenäisenä yrityksenä. Eräällä kerralla Los Angelesissa mukana olivat mm. Ainakin hänellä on kova hinku jatkaa töitä. Laulaminen on uuvuttavaa hommaa, niin emotionaalisesti kuin fyysisesti. Jotain kuvioita on viritteillä, mutta niitä ei kannata sen enempää spekuloida. N eljäkymmentä vuotta on ihmisen elämässä pitkä aika. Se laulajahan kuolee tonne! Moni kysyy, Microvoxin katto oli 182 cm matala ja Hämiksen pituus näppärästi 184 cm. Maikkarilla kiinnosti se kaikki muu toiminta studion ympärillä. Hämis vertaa studiossa toimimista lääkärin vastaanotolla käymiseen vaitiolovelvollisuuksineen ja henkisine tsemppauksineen. www.riffi.fi 6/2022 9 Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Päätin tehdä kaikkeni, että pääsen sinne duuniin, jos paikka aukeaa. Mutta itkettääkö Hämistä tuleva lähtö Pöllölaaksosta. Ilmiö, johon moni vanhemman sukupolven äänittäjä on törmännyt. Homman tekninen puoli kun on vasta osa laajempaa kokonaisuutta. Joka päivä tässä pähkäilee miten tää homma jatkuis. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Se, mitä Hämis aikoo studion purkamisen jälkeen tehdä, on vielä auki. Vaikea uskoa, että kymmenennen oton tuolta puolen löytyisi se paras versio. Samaan aikaan päättyy pitkä aikakausi kotimaisen tv-tuotannon historiassa, kun koko Pöllölaakso – jossa niin StudioPop kuin MTV3 ovat sijainneet – puretaan asuintalojen tieltä. – Mä tunsin myös muiden studioiden resurssit. Miehet vierailivat usein Helsingissä eri studioissa, kuten Finnvoxissa ja Takomolla. Mutta kaikki päättyy joskus, niin myös Jorma ”Hämis” Hämäläisen ja Jari Laasasen studion, StudioPopin taival. Luultavasti tärkein ominaisuus on psykologinen pelisilmä. Hieno ihminen. Tää on ollut heille aika iso mesta, jossa ovat tehneet satoja biisejä. Esa Kaartamo ja suomalaisen liveäänentoiston suurmies ja MS Audiotronin perustaja Matti Sarapaltio. Joskus sä laitat itseäs niin paljon emotionaalisesti peliin, ettet edes muista mitä biisiä ollaan vedetty. Korkean luokan psykologiaa Vuosien varrella tällä palstalla on pohdittu studiotyöskentelyssä vaadittavia luonteenominaisuuksia. Päätettiin jo kakskyt vuotta sitten Nykäsen Anssin ja Rantasen Harrin kanssa, että pidetään läksiäiset, kun jouduttiin luovuttaa toi studion toinen puoli, eli Musa 1. – Asia olis eri, jos mä olisin ihan kyllästynyt tähän duuniin. Eikä näitä hommia pysty tekemään, ellet ole kunnolla mukana. Edellinen sukupolvikaan ei jostain syystä halunnut opastaa tulijoita. – Tässä tulee henkinen hiki. Lopulta hänet sitten kutsuttiin haastatteluun, joka meni hyvin. Mullahan ei ole ikinä ollut mitään kikkoja, vaan toiminta on aika suoraviivaista. Sillä oli aina kamera kädessä, millä se otti kaikista PA-jutuista ja studioista kuvia. Olet niin kypällä messissä. – Matilla raksutti koko ajan, miten se tuo tietoa Suomeen näistä jutuista
Mä sanon Juhalle, ettei mitään hätää. Huilaillaan ja kuunnellaan samalla toi lämmittelyveto. Ne on niin taitavia, että osas kertoa miksi otetaan uusiksi, mitä osaa parannetaan. Eikä ole lähtenyt. Se on taitoa, että saa siitä artistista kaiken ulos. Oli meininki mikä tahansa, aina kannattaa silti pitää rec päällä. – Levy-yhtiö oli tosi tyytyväinen, kun sai bändin sinne tekemään duunia tehokkaasti. Nauhurina toimi 24-raitainen SR-dolbattu kahden tuuman Otari. Myös valot aiheuttivat kaikenlaisia ongelmia, kuten pirinää himmennettäessä. Analogiaikaan kaapelinveto oli oma hommansa. Se ei riitä, että pyydät laulamaan paremmin, Hämis kuvailee. – Siellä metässä, S.O.S. Ja se just on tän homman suola. Me ollaan tässä tunti tapeltu tän kanssa!”, Hämis muistelee nauraen. Kyllä tiesi roudanneensa. Ja ihan hyvinhän se on lähtenyt. – ADATit oli vihonviimeisiä paskoja. Ja kuinka vastata oikealla tavalla. 80-luvun alussa rakennettua autoa käytettiin Maikkarin omissa tvtuotannoissa ja sitä myös vuokrattiin ulos muiden levy-yhtiöiden käyttöön. Menee puoli tuntia, menee tunti, eikä mitään saada talteen. Sitä oli jo siinä vaiheessa aika hiessä ja sitten pitäisi vasta alkaa töihin. Siellä tehtiin myös Pepe Ahlqvistia ja Q. Olen mä sellaistakin nähnyt, että sessioiden jälkeen otetaan kalenteri esiin, että koskas pääset seuraavan kerran, tää oli hyvä harjoitus. ”Mitä helkkaria sä sen nyt vasta soitat. Yhteen kaapelikelaan meni satametriä. Pitää vaan tehdä niin hyvin kuin voi ja toivoa, että lähtee. Hämis tuli käytännössä aina kaupan mukana äänittäjäksi. – Juha soitteli jotain juttuja ja testaili soundeja, ja mä äänitin ja säilytin sen. Hän sanoo, ettei osaa oikeastaan mitään erityisesti, mutta tietää aika paljon monesta musiikkityylistä. Kyllähän sen tietää, kun maalaisbändi tulee Helsinkiin, niin voi vaan kuvitella mitä soiton jälkeen tapahtuu. Noin kaksikymmentä prosenttia töistä on ollut liveäänityksiä, jotka on tehty pääasiassa MTV:n äänitysautolla. Lapsikylän rakennuksessa tehtiin Popedan Ei oo valoo -levyä. Mutta silloin sun pitää olla varma siitä, että olet oikeassa. – Mä olen sivusta nähnyt Kassua ( Halonen), Veikko Samulia, Hyvärisen Anttia ja Vexiä ( Salmi). Aletaan oikeasti äänittämään. – Kaikki mihin Rupert Neve koskee on kultaa. Toisaalta laulajat haluavat monesti vetää värssyn vielä kerran, vaikkei mikään ei muutu. Se kasettiformaatti oli niin huono, että usko koko alaan alkoi hiipumaan. Tultiin just toisesta suunnasta, kun auton ovi piti saada talon puolel”Ne on niin taitavia, että osas kertoa miksi otetaan uusiksi, mitä osaa parannetaan.” 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 10 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 10 27.11.2022 14.28 27.11.2022 14.28. Stonea. Ja se vihoviimeinen edellämainittu ADAT. – Jos pokka kestää, niin voihan sitä sanoa, että tää on sun levy, totta kai me voidaan tehdä tolleen, jos tykkäät noin sen tehdä. Ja seuraavana päivänä bändi on ihan puhki. – Mä olen usein nähnyt sen, että demo on ollut jo ihan valmis. Hyvä ettei se lyönyt mua sen jälkeen. – Olen äänittänyt jazzia, viihdeorkestereita, kuoroa ja vaikka mitä. Ja siitä oli vielä matkaa lavalle. Se oli ensimmäinen tällainen maaseutu-studio ennen Petraxia. Ja se on hyvä asia. Ei mee rahaa ja bändi on suhtkoht kasassa. Se mihin on satsattu eniten, ei lähdekään vaan se, mihin on käytetty puoli tuntia aikaa. On suuri rikkaus, että pääsee tekemään erilaisia juttuja. Kaapeli muuten painaa Hämistä on aina kiehtonut musiikkibisneksen arvaamattomuus. Sen oppi myös Juha Björninen. Bändin miksaaja-roudari Raaka-Arska toimi siellä talonmiehenä. Olihan siellä kuitenkin tietty pientä liikehdintää. Kerro mitä pitää tehdä eri tavalla… lisää hymyä, vedä hiljempaa…. Ja se on pitänyt pään kunnossa. – Monta kertaa on ollut fiilis, että tää tulee lähtemään. Kaikkihan sen tekis, jos tietäis miten. Mutta Neven pöytä – joka muuten oli silloin ainoa Suomessa – oli loistava. Se oli jännä, kun laitoit jonkun herkän konkkamikin siihen ihan suorilla säädöillä ja vertasit soundia vaikka tähän pöytään, niin ero oli aikamoinen. Eräs kuumottava tilanne on, kun huone on täynnä porukkaa, ja joka suunnasta sataa kysymyksiä, kritiikkiä ja ohjeita. – Se oli tosi massiivinen paketti. Sitä samaa rentoutta on enää vaikea saavuttaa. Autossa oli laitteet viimeisen päälle, paitsi kun lisäraitoja varten mukaan hommattiin ADAT-nauhuri. Rajuja paikkoja. Edelleenkään ei pysty sanomaan varmasti mikä juttu tulee jengiin uppoamaan. ”Miksi skitassa on niin huono soundi, mikä hiton mikki sulla on?” Palautetta tulee ja sitä pitäisi osata käsitellä. – Urho Kekkosen katu oli silloin yksisuuntainen. Auto oli käytössä niin Muroleen metsässä kuin Hartwall Areenan takana. Esimerkiksi Discogsista löytyy Hämiksen nimellä toistatuhatta merkintää. Hartwall Areenalla ranteenpaksuista kaapelia kului sata metriä jo ennen kuin oltiin edes ovella. Näkee sivusta, kun se ihminen murenee. Eihän mun nimi siinä päällä lue, se lukee siellä jossain perässä. Levy-yhtiö ja Epe oli onnellisia kun bändi ei pääse keskeltä metsää dokailemaan. Pitäisi myös erottaa, onko artistilla vain huono päivä vai onko soundi oikeasti huono. Häntä voikin kutsua auton talonmieheksi. 10 www.riffi.fi 6/2022 että mitä mä parannan. Kyllä täällä on tekemisen kyyneleet lentäneet. Hämis muistelee erästä äänitystä Tavastialla, jonne pääsy oli jo omanlainen show. Mitään nimikkojuttua tai ominta musatyyliä ei ole
Leningrad Cowboysin keikka Senaatintorilla vuonna 1994 oli Hämikselle ainakin piuhan määrässä mitattuna ennennäkemätön koettelemus. Bändi alkaa soittamaan ja hän kuulee samantien autoon, että mikit on aivan hujan hajan. – Sehän se ongelma olikin, kun ne mikit oli siellä tyyppien seassa ja jengi kompasteli niihin. – Mä kuuntelin sitä soundia ja mietin, että voi hitto kun tää olis jotain muuta musaa. Sen lisäksi studiohommat ovat vieneet häntä ympäri maailmaa. Jos pellit oli balanssissa, niin ihan täydellinen paikka yhden mikin äänitykseen. Ei mulla ole aikaa kiertää joka tyyppiä läpi erikseen!” – Seuraavissa sessioissa kävi niin, että ne näki että tuolla on taas toi pitkätukkainen raivopää, niin ne mikit meni paikoilleen ihan automaattisesti. – Se oli vielä sitä aikaa, kun klasarijengi oli todella tarkka kaikista oikeuksistaan. Se biisi meni puihin, mutta muuten homman sai onneksi pelastettua vaihtamalla sulakkeet. Hämiksen mukaan tilan soundi perustuu juuri niihin haperoihin verhoihin. Me emme ehdi soittaa tätä”. Kyllähän mä sen tiesin, että nyt on vähän eri porukkaa. Muusikoiden palatessa paikoilleen menee käynnistelyyn helposti taas puolikin tuntia. Ne mikit oli liian hifiä siihen musaan. Heti sisään astuessaan mies oli myyty. Ja eikös se valomies runttaa ne kaikki tonniset kybälle. Kävin soundcheckin aikana kokeilemassa niitä proppujen päällisiä, ne oli jo silloin ihan kuumana. Liikkeellä oltiin kahdella autolla. ”Okei nyt ollaan valmiita nauhoittamaan!” Silloin yks tyyppi nostaa kättään: ”Kapellimestari, kappale kestää neljä minuuttia ja tauko alkaa kahden minuutin kuluttua. Kauhee valomeri siellä katossa. Rekasta lähtee ekana virrat. Toisessa Hessu Savolainen, joka tallensi keikkaa levyä varten. Hämis oli asetellut instrumenttien mikit niin, että ne saa helposti takaisin paikoilleen. Korsusta Abbey Roadille Hämis pitää itseään valtavan onnekkaana jo senkin takia, että on päässyt työskentelemään loistavien ihmisten kanssa. ”No, olishan noita ja noita kiva kokeilla”, Hämis mehusteli. Täytyy näillä ribboneilla mennä. Myöhemmille keikoille Puna-armeijan kuoro sai sitten AKG:n pantamikit, joita yksi tyyppi miksasi ja teki niistä summamiksauksen päämiksaajalle. Kapellimestari Markku Johansson huutaa, ”SEIS! …mitähän me tehtäis, kun on vielä kaksi tuntia aikaa…» – Se otti revanssin itselleen. Bändi vietti kaksi päivää Abbey Roadin studio kakkosessa. Assari Chris kysyi, että mitä mä meinaan. ”On se nyt ihme homma, jos sovitaan että katotte, että mikit on paikoillaan. Siihen tuli saman tien semmonen Amerikka mukaan. Seinällä roikkuneisiin ikiaikaisiin valkoisiin verhoihin koskeminen oli kielletty. Kun viimeinen ääni sammuu, alkaa hirveä roudauskuhina. Sanoin, että älkää perkele luukuttako sitten kybällä. Siellä me taisteltiin, mutta saatiin jotain kuulumaan. – Se oli just sitä aikaa, kun EMI meinas purkaa sen, kun ne oli kusessa koko kiinteistön kanssa. Puhe meni perille. ”No, että mitä mikkiä tähän käyttäis”. Sellaista mitä pitää käsitellä silkkihansikkain. Tila oli juuri niin hyvä kuin Hämis oli kuvitellutkin. Muistan Markun ( Johansson) ilmeen: ”Aha, tauko?». Ei mikään ihme että Ringo Starrin rummut on äänitetty siellä parilla mikillä. Bändin toinen ”solisti”, Mato Valtonen, mietti ääneen, josko seuraava levy pitäisi tehdä jossain muualla, kuin ”täällä saatanan perunakellarissa”. – Harva tän päivän tyyppi tajuaa mitä me ollaan kärsitty, Hämis tuhahtaa päälle. ”Perunakellarista” Copacabanalle Lahtelainen Sleepy Sleepers levytti aina kotikaupungin Microvoxissa, jossa nuori Hämis oli ensimmäisessä studiotöissään. – Mä tulin sinne saliin, näytin Markulle, että poikki. Valikoima on netissä ja tarvittavat mikit kaivettu valmiiksi esille. Pöytä oli vanha Neve, josta piti nappulat ravistaa ennen käyttöä. Sitä ennen oltiin sovittu, että pidetään breikki kello 11. – Mä kuitenkin koskin niihin ja kun siellä on palanut ja savunnut kaikenlaista, niin hyvä ettei se kangas hajonnut. Kerrankin 65-henkistä orkesteria äänitettiin urakalla Vantaan Martinlaakson Martinus-salissa. Samassa sessiossa kävi lopussa niin, että kaikki biisit saatiin äänitettyä kaksi tuntia etuajassa. Hämis taas teki Maikkarille suoraa lähetystä. Poliisin piti tulla pysäyttämään liikenne, että päästiin ajamaan siihen vastavirtaan. – Bassorumpukin tuli niin hyvin. Siihen tais sitten valtio tulla väliin, että tätä kansallisaarretta ei pureta. Apuna oli koko ajan kaksi assistenttia, joista toinen hoiti nauhuria. Mongo Aaltonen varoitti mua, että varo niiden kirosanojen kanssa. ”Mä kuuntelin sitä soundia ja mietin, että voi hitto kun tää olis jotain muuta musaa.” 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 11 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 11 27.11.2022 14.28 27.11.2022 14.28. Tässä pari tarinaa ulkomaan reissuista. www.riffi.fi 6/2022 11 le. Mä tiesin heti mihin juosta. Mikkivalikoima sai pään pyörälle. Nythän meininki on uuden sukupolven myötä muuttunut vähän joustavammaksi. – Oltiin just treenattu puoli tuntia jotain biisiä. Tuohon aikaan ei ollut vielä headset-mikkejä käytössä vaan mikrofonit sijoiteltiin kuoron keskelle ja aina kolme ukkoa lauloi samaan mikkiin. Käytävillä oli valokuvia siellä soittaneista staroista. Tavastialla oli se vanha sähkökaappi. Talossa oli selittämätön fiilis, joku henki siellä pyörii. Hämis ripittää kokonaisen orkesterin Hämis on tehnyt aikoinaan paljon Vantaan viihdeorkesterin levyjä. – Mulla oli siinä AKG:n C12-mikkejä, joista en ollut ihan varma, kun tehtiin humppaa. – Kattelin roudatessa sitä tonnisten spottien määrää. ”Pistä tuplat vaan, ja kuuntelet sitten itse kumpaa käytät”. Hämis otettiin mukaan äänittäjäksi. Keikka alkaa, kaikki menee hyvin, kunnes tulee heidän hittibiisi. Korsuorkesterin jäsenet olivat ihastelleet television Live at Abbey Road -ohjelmaa ja saivat saunan lauteilla idean lähteä Lontooseen tekemään seuraavaa levyä
Muistan kun levy aikoinaan tuli ulos, niin mulle soitti toimittaja, että ”miten tää on tehty?” ”Miten niin, onko siinä jotain hämminkiä?” ”Ei, kun se kuulostaa niin hyvältä.” ”No se on moniraidalla äänitetty ja miksattu.” ”Eihän klassista musiikkia saa moniraidalle äänittää ja miksata!”, se huutaa… ”Voi himmeli, siirry jo tälle kymmenelle!” – Klasarimeininki on totutusti ollut sellaista, että kapun päälle laitetaan stereopari, muutama apumikki ja sillä mennään, Hämis kuvailee vallinnutta käytäntöä. Pohjat oli jo äänitetty Kari Tapion valvovan silmän alla ja nyt oli ensimmäinen laulupäivä. Microvoxin omistaja, Pekka Nurmikallio hoiti matkajärjestelyt. Alkuperäisestä ei paljoa informaatiota löytynyt, joten levyn kansitietoja päivittänyt henkilö soitti Hämäläiselle, josko häneltä heltiäisi levystä jotain tietoa. Siinä bitit oli ihmeissään. Sitten lähdettiin Rioon. – Siellä ne veti Väinö-biisin englanniksi nimellä Sally is Something Else. Hieman Takomon tyyppisessä studiossa oli äänittäjänä englantilainen Andy P. Muita avainhenkilöitä kun ei enää löydä elävien kirjoista. Oli niitäkin aamuja, jolloin Klabbi ilmoitti puhelimessa vielä kahta oktaavia normaalia möreämmällä äänellä, ettei tänään luonnistu. Mä miksasin sille paljon myös keikkoja. – Silloin kun tuli ensimmäiset DATit ja klasarijengi oli ihan onnensa kukkuloilla. Kaiku oli sille niin pyhä asia. Lauluäänitysten alkaessa Kari Tapio tapasi ääntä säästääkseen pitää viikon mykkäkoulua vaimonsa, Pia Viheriävaaran, kanssa. Se oli täysin suhinaton ja dynamiikka todella hyvä. Eikä sitä koskaan tuntunut olevan tarpeeksi. Mutta heti treenidemon saatuaan hän aloitti kotona intensiivisen treenauksen karaokelaitteilla. ”Tossa kävelee kuollut mies”, siellä mietittiin. Mills tuli jopa jossain vaiheessa bändin perässä Suomeen ja oli vielä Lontoossakin äänittämässä Sliipparien kanssa. – Kuuntelin luureilla kaiun pituutta, että nyt tää on aika nastan kuulonen. Äänitys tehtiin Avantin kanssa Laurentius-salissa 1989. Siellä oli Otarin SR-dolbattu systeemi, jolla pystyi äänittämään klassista musiikkia raidoille. Kun Hämis laittoi levyn pyörimään, tulvahti mieleen kaikenlaisia asioita sessioista. – Sekin tehtiin rekalla. Mutta ei mitään hätää, homman saa hoidettua. Sä olet viimeinen mohikaani! – Ai Klabbia vai. Hämiksellä oli valtavan kokoinen kannettava VHS-kamera, jolla hän kuvasi bändin edesottamuksia, kuten sen esiintymistä Brasilian tv:ssä. Lähtisitkö kokeilemaan seuraavalle levylle. ”Kuuntele, ei kohise!” Ja soundi oli ihan hirveä. Isoja saleja viimeiseen pisaraan asti. 12 www.riffi.fi 6/2022 Dave Lindholm heitti siihen ajatuksen, että lähetään saakeli Rioon! Meni puoli vuotta ja bändi – Hämis mukaanlukien – oli siellä. Kari Tapio: Myskyn jälkeen, Audiovox Records 1995 Kari Tapion kohdalla koko homma kiertyy sen ympärille, että hän oli suuri kaiun ystävä. Hämis hekumoi, että uudella dolbysysteemillä pystyi tekemään ihan mitä vaan. Klassista EI tehdä moniraita-äänityksenä! Svart Records julkaisi hiljattain Pekka Pohjolan Sinfonia no 1 -levyn uusiopainoksen. Kävi niin, että Veikko Samuli oli tehnyt Tapion edellistä Laulaja-levyä muualla ja Klabbi olisi vielä halunnut lisätä kaikua valmiiseen masteriin. Mills. – Hän ei voinut ymmärtää sitä dynamiikkaa. – Harva tajuaa sitä, että niin tunnollinen ihminen kär”Se oli vaativa äijä ja mä diggaan vaativista ihmisistä.” 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 12 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 12 27.11.2022 14.28 27.11.2022 14.28. – Se oli vaativa äijä ja mä diggaan vaativista ihmisistä. Meni päivä ihmetellessä, kunnes Pitkä ilmestyy respaan, jossa hänet tunnistetaan valokuvan perusteella. – Se oli helkkarin hyvänkuuloinen mesta. – Poliisi ilmoittaa, että he ovat löytäneet basisti Kari ”Pitkä” Lehtisen paperit jostain hotellin nurkalta, eikä miestä näy missään. Ilmoitti ja katui. Pekka Pohjola kiitteli, että lähimikitys pelasti koko äänityksen, sillä puupuhaltimien ja brassien voimasuhteet äänitystilanteessa eivät vastanneetkaan säveltäjän alkuperäistä ajatusta. Se oli hänen sovitusmokansa. Me ollaan kaikkien muiden kanssa kokeiltu. – Veikko tulee mulle, että nyt on semmonen tilanne, että Klabbisen mielestä kukaan Suomessa ei ymmärrä millaista kaikua hän lauluun haluaa. Pitkä tokaisee vaan, että ”hitto se muija vei mun rahat!” Ja oltiin vasta menomatkalla. Kari Tapio jopa lauloi Hämäläisen isän hautajaisissa. Jotkut omasta mielestä yksinkertaiset asiat ei luonnistuneet millään. Jo ensimmäisenä iltana alkoi tapahtua. Ihan aina eivät luonnistuneet äänitykset muutenkaan. Se halus hengata bändin kanssa, kun niillä oli niin hauskaa. Piti jättää 20 desibeliä headroomia, ettei se koko mälli mene särölle. – Se opetteli ne jutut niin tiukasti, että jos se oli tajunnut jonkun kohdan väärin, se ei pystynyt korjaamaan sitä lennossa. No, totta helvetissä! Hämis oli aiemmin tehnyt jotain Maikkarin etuäänityksiä Kari Tapion kanssa ja herrojen rakkaus kaiutettuun lauluun oli samanlainen. Saadaan laulettua eka biisi ja Klabbinen hiippailee kopista mun luo: ”Saatana!” ”Mitä?! Teinkö mä jotain väärin?” ”Eikun sähän ymmärrät mua!” Siitä lähti meidän yhteinen työura, joka kehittyi ihan ystävyydeksi. Äänittäjä Jari Laasanen oli ollut mahdottoman asian edessä: eihän se toimi, jos sitä yrittää summaan laittaa. Nurmikallio sääti bändin kanssa asioita ja Hämis toimi juoksupoikana. Kahdentoista hengen seurue lensi Rioon New Yorkin kautta, johon pysähdyttiin viikoksi. Kaikki melodiat kuului sieltä ja kapellimestari Olli Pohjola vaan hymyili, että saakeli kun kuulostaa hyvältä
Hämiksen mittapuulla Ruohosen Matti on uskomaton äijä. Tilanne oli vähän samanlainen kuin lehmien päästessä kesälaitumelle. Kyllä ne hienot jutut on positiivisen tuskan kautta tulleet, Hämis nauraa. Jännitystä aiheutti kaikuisa tila. – Käskin rumpali Leevi Leppästä lyömään oikein kunnolla. Veljekset lähtivät samaan aikaan Turusta ja kahdentoista aikaan oltiin perillä. Kokeilin viiskasilla sitä Kultsan kiinteää systeemiä, niin sehän oli ihan täydellinen. ”Voiks vähän?” ”Ei voi!!” Kaiun pituus oli kaksitoista sekuntia. – Sanoin levyä tuottaneelle Veikko Samulille, että huomasitko. Mä ajattelin, että nyt kun äijä menee laulamaan niin jengi pyörtyy! Ja jumalauta, kun se keikka lähti käyntiin… Ekan puolikkaan jälkeen jengi jähmettyi. Sovittaja Hyvärisellä oli tapana tehdä rumpaleille punaista ”nuolenpääkirjoitusta”, jolla ilmaistiin ”tu-tu-tum-tum-tutu” -pohjalta minkälaista filliä pitää mihinkin kohtaa laittaa. Jos Antti laittoi hänelle jotain nuolenpääkirjoitusta, miten fillin pitää mennä, Anssi teki sen just niin. Onneksi lavan takaseinään oli vedetty isot mustat molton-verhot. Toi oli ainoa kerta, kun mä näin, että se olis kollegalle jotain esitellyt. Järkkäri huutaa, että pitäisi jengi päästää sisään. Sen takia se juttu on välittynyt tohon musaan. Hän kutsui efektiläjää ”pojaksi”. Kuulosti niin törkeän hyvältä! – Mä tiedän kun suoritus on okei, mutta nyt se oli niin yli, että normijengi ei tajuukaan. Ja varsinkin, kun kuuli millaisesta matskusta hän oli ne sovittanut. Semmosia kun ne demot silloin oli… tai hyvä, jos demoja edes oli! Pohjien teko aloitettiin yleensä kymmeneltä. Artisti seisoo lavalla aamutakki päällä reinot jalassa ja säätää kahta Lexiconin kaikua. www.riffi.fi 6/2022 13 sii ihan kauheista morkkiksista. Matti, Teppo ja Hämis – Oli aina juhlatapahtuma, kun turkulaiset tuli Helsinkiin, aloittaa Hämis tuttavallisesti. ”Ei vielä! Tsuh! Tsuh!!” Viimeinen Kari Tapion keikka Helsingin Kultsalla jännitti Hämistä. Ei niitä voi sanoa huonoiksi hetkiksi, vaan se on luovuutta. Siihen ei kukaan muu pysty laulamaan. – Anssilla (Nykänen) on ihan järjetön muisti. ”Tarkkaamossa oli aina hiljainen hetki, kun se lähti näyttämään, miten joku juttu soitetaan.” 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 13 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 13 27.11.2022 14.28 27.11.2022 14.28. Vainion Ile tulee huutamaan mulle: Hämy, Hämy!! Mitä hittoa sä menit tekemään. Joskus kävi niinkin, että Antti Hyvärisen visio ei ollutkaan Ruohosen Matin mieleen. Tämä ei jäänyt sanattomaksi, koska ”Kaikki iskut mitä piirsit, on sinne soitettu!” Henkilökohtainen ohjaus ei jäänyt vain filleihin: – Kerran se näytti Anssi Nykäselle kapulalla missä kulmassa sen pitää olla jossain biisissä haitsua soittaessa… Syystä tai toisesta Hyvärinen otti useimmiten rumpalin hampaisiinsa. Se on siellä perse pystyssä, säätää kaikua. – ”Tsuh! Tsuh!!” ”Onko tarpeeksi pitkä?”, se huutaa mulle. Ne ei osanneet nousta niistä penkeistä. ”Huomasin.” Meni muutama tunti ja Klabbinen soittaa: ”Me ollaan Taipaleen Reiskan kanssa tässä oven takana, päästäänkö kuuntelemaan biisejä?”, Hämis kertoo, ja jatkaa: ”Lahnat’’ taskussa molemmilla laulumiehillä. Kun jotain on sovittu, niin se pitäisi hoitaa. Kari Tapio oli aina aktiivinen myös miksauksessa. Loppuun muistellaan ties monennettako Kari Tapion keikkaa Tampere-talolla. Vaikka rumpali: ”Miten sä noin hitaasti sen soitit. ”Voisi sitä pikkasen lyhentää.” Mä kävin kattomassa siinä lavan reunalla. Klabbi sanoi aina, ihan sama mitä kirjoitatte, kunhan nimi on oikein. Ei saatana, yli kymmentä sekuntia mennään. – Antin sovituksista tuli todella hyviä. Ruohosen Matti teki demot ja Hyvärinen sovitti ne. Ruohosen veljesten kanssa työskenteli Antti Hyvärinen. Hämis tuli mukaan 80-luvun puolivälissä. Tempo oli vaikka liian hidas. Sen sijaan, että olisivat olleet vaatimassa rahojaan takaisin kyseltiin koska uusi keikka on. Rumpujakin voi pistää kuunteluun. – Siinä alkoi semmonen hyvä säpinä, kun kaikki oli vähän hartiat luimussa. Siellä sai sitten jokainen osansa. – Noh, Antti savolaisena oli aika nopea kantapääliikkeissään, eikä voinut myöntää, että on itse tehnyt virheen. Tarkkaamossa oli aina hiljainen hetki, kun se lähti näyttämään, miten joku juttu soitetaan. Tekstejä ne väänteli ihan pieniä tavuja myöten. Sun olis pitänyt huomata se!” Veljesten saapuminen oli itsessään kuitenkin eduksi toiminnalle. Useimmiten materiaali oli englanniksi höpötettyä ”beibi beibi” -osastoa. Hyvärisellä on vieläkin niitä c-kasetteja tallella ja ne ovat kuulemma kovaa kamaa. Kun kaksikko sai valmiiksi levynsä ”Enemmän’’, oli Teppo ”Lisää kaikua tai saat kenkää”, mestari ohjeistaa. Fanit olivat silti uskollisia, vaikka keikkoja peruuntui. Hämis kertoo miten erään albumin miksauksen valmistuessa artistin kasvoille levisi jotenkin erilainen ilme. Käytiin Veikon kanssa hakemassa kahvia Maikkarin kahviosta, ja kummankin iltapäivälehden lööpeissä komeili Kari Tapio. Ei tässä ole näköjään mitään ongelmaa. Nopeempi tempohan siinä pitää olla. Sanoittaja VeePee Lehto joutui venymään uskomattomiin suorituksiin ja taas tehtiin uudelleen. Siinä vaiheessa studiolla oli saatu jo yhden tai kahden biisin pohjat sisään. Tuottaja Veikko Samuli tokaisi, että jaahas, levyn markkinointi on näköjään aloitettu. Yleisö odottaa salin ovien takana. Demot Matti äänitti yleensä yöllä vessassa c-kasetille, etteivät perheen pienet lapset heräisi. Se sai olennaisen niihin biiseihin. – Sitä uutisointia oli paljon, mutta ei sillä ollut mitään uutisarvoa. Mutta ei siellä kukaan helpolla päässyt. Joskus Antti kuunteli jotain ja tokaisi Anssille, että ei se noin mennyt. – Niitä se tykkäs kiusaa
– Kahteentoista asti tehtiin jotain juttua. Koska materiaali kuulosti niin hyvältä, olivat Maijanen ja Hämäläinen sitä mieltä, että kyllä tästä levykin on pakko tehdä. Aika usein Pave Maijanen liittyi seuraan juomaan yhden vehnäoluen, niin tälläkin kertaa. Maijanen alkoi selvittää levy-yhtiöiltä, miten homma hoidetaan. Homma lähti käyntiin, kun Hämis ja Jari Laasanen astuivat keskiviikko-sulkisten jälkeen Hotelli Haagan Roll-inravintolaan. – Laitoin nauhan pyörimään ja ”Rööperiin” lähti soimaan. Muuten kyllä, mutta käynnissä on Veikko Samulin sessio, eikä Hämis mitenkään voi sanoa ystävälleen, että se täytyisi keskeyttää. Mutta kyllähän siihenkin hommaan tottuminen vei oman aikansa. Soitin samoin tein Pavelle, nyt on jotain. Business-puolella yhtälöllä oli neljä jakajaa: Taurus, Eastway, EMI, BMG. Kaksikymmentätuhatta myy ihan varmaan. Pienet mogat eivät haittaa, kunhan keikan tunteen saa välitettyä myös kotiyleisölle. – Vähän ajan päästä Hesarissa oli mainos Mestareiden Hartwall -areenan keikasta: Aa, tää on varmaan, mistä se höpötti. Kaikki seisoo ja laulaa. ”Tää on nyt tälleen, moi”. Yleisö tallennettiin neljällä puikkomikkillä, jotka sojottivat lavalta kohti keskiympyrää. – Areena oli vuoden vanha. Nyt aihetta käsitellään äänittäjä-miksaajan näkökulmasta. Mulla on meinaan seitsemän biisiä seuraavalle levylle valmiina!” – Se luovuus on uskomatonta. Ei hitto miltä tää kuulostaa! Mä en ollut tehnyt sille oikeastaan mitään. Alkuun tarkoitus oli tehdä vain tallenne MTV:lle, kukaan ei puhunut levystä. – Mä istun jäähyaitiossa ja jengiä ihan sikana ja fiiliksissä. Mutta Matti tuumaa siihen perään, että ”Eijeijei, ei ihan vielä. Mestarit oli yksi tällainen tapahtuma, vaikkei Hämis sitä montaa päivää ehtinytkään suunnitella. Seuraavana päivänä Pave soittaa uudelleen, ”Hälytys, ne puupäät pääs sopimukseen! Nyt aletaan heti toimeen!” Albumi laitettiin kasaan hektisessä aikataulussa. No tonnehan pitää päästä kattomaan. Kiire oli helkkarinmoinen. Kaapelisulkeiset Hartwallilla veivät kaksi ja puoli tuntia, jonka jälkeen Hämis palasi studiolle jatkamaan kahvilla kyllästetyn bändin taltioimista. Vaikka monella levyllä on konevetoinen meininki, niin se pitää saada livenäkin toimimaan. Sanoin Veikolle, mä olen ihan hetken pois. Aukasen hanoja ja mulla on ihan karvat pystyssä. Ja rakentamaan pitäisi lähteä saman tien. Että miten se takaseinä ampuu sieltä takaisin. Lopulta myynti ylitti sadantuhannen rajan – levyn, joka oli vähällä jäädä julkaisematta, koska neuvottelu osuuksien jaosta ei tahtonut onnistua. Tilanne selvitetty siltä erää. Lyhyt keskustelu kääntyy yllättäen siihen, ettei Hytti kaipaa Hämistä yleisöön vaan äänittämään. 14 www.riffi.fi 6/2022 Ruohonen jo monta kertaa sanonut, että touhua aletaan nyt pikkuhiljaa lopettelemaan. Unohdetaan koko levy!” Mä meinasin alkaa itkemään siinä puhelimessa. Musa oli isoilla tunnin nauhoilla, jotka ei mahtuneet Studeriin niin jouduin leikkaamaan ne keskeltä poikki. Nyt on jotain! – Siitä vaistos samantien, että tää tulee pamahtaa! Päivää myöhemmin konsertti sitten äänitettiin ja sen oli tarkoitus tulla ulos Maikkarilta jo seuraavalla viikolla. Mestarit areenalla -levyllä se ei tuottanut vaikeuksia, sillä porukka lauloi mukana melkein koko keikan. Takaseinästä tuli pieni heijastuma, mutta sitä ei kuule, koska yleisö mellakoi sen verran luMainostelevision ääniauto ja sen talonmies 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 14 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 14 27.11.2022 14.28 27.11.2022 14.28. ”Jätkät nyt olis jotain isoa tulossa”, Pave intoili. Tuu auttaa heti, mä olen ihan sekaisin! Pave tulee paikalle, ihmettelee tyypilliseen tyyliinsä ”No, mikä on hätänä?” ”Ai saakeli! Nyt on kyllä! Nyt soitetaan Jyrkille ja koneisto käyntiin”. Yksi keino tunteen välittämisessä on ottaa yleisö vahvasti mukaan miksaukseen. Mestarit areenalla 1998 Mestarien kiertuetta käytiin läpi tällä palstalla ensimmäisen kerran Riffissä 5/2018, Okko Larun muisteloissa. Noin kaksikymmentä prosenttia Hämiksen tuotannoista on live-äänityksiä. Jyrki Hytti Eastwaylta soittaa Hämikselle varmistaakseen, että tämä on tulossa Hartwallille. Veljeksillä on vielä ollut hyvä puoli, että ne on koko aika muuntautuneet matkan varrella menettämättä sitä tanssimusan poljentoaan. Hytti kutsui Hämiksen jälleen paikalle, tällä kertaa yleisön puolelle. – Tuun tänne studioon lauantaina. Tais olla mulle eka kerta siellä, joten ei ollut mitään tuntumaa paikan soundiin. Materiaalia miksatessaan Hämis ja Pave olivat spekuloineet, että kyllä siitä ainakin kultalevyt tulee. Keskiviikkona oli treenit Kaivohuoneella, ja projektin työnimenä oli muuten alusta asti Neljä tunaria. Niiden tekemisessä häntä kiehtoo se, miten ja millä salissa olevan tunnelman saa välittymään kotikatsomoihin. Siinähän auttaa paljon oikeat rummut. Kun bändi aloittaa soiton, molemmat, Hytti ja Hämäläinen vilkaisevat toisiaan. – Sit se soittaa mulle: ”Hitto ne saakelin dorkat ei pääse sopimukseen siitä jaosta. No nyt mä tajuun! Hämikselle livetallenteissa on ennen kaikkea kyse tunteesta. Ja livenä soitetaan oikean bändin kanssa. Ihmisen pääkoppa vaan on niin ihmeellinen. Se on ihan tätä päivää. Mestarit jatkoi kymmenen keikan kiertueella palatakseen lopuksi vielä Hartwallille. Vaikka sähkö on tullut mukaan, niin siinä on se iskelmäsoundi vielä olemassa. Nykänen ja Rantanen kun tuli mukaan, niin sen konemeiningin pystyy helposti piilottamaan. Elettiin tiistaita ja keikka olisi torstaina. Albumi valmistuu ja pian soittaa Jyrki Hytti vaahdoten, että kauppa käy niin kuumana ettei levyä ehditä painaa lisää. Tuolloin Laru toimi bändiliiderinä ja tuottajana
Eikös sitten iltamissa Kirill (eli Kirka) päättänyt käyskennellä ympäriinsä tamburiinit kädessä. – Siinä onkin aikamoinen jumppaaminen miten sen saa korjattua, niin ettei se saliääni häviä. Onneksi soittajat olivat niin taitavia, että stipluja tuli hyvin vähän. Tullaan siihen, että kun on eri dynamiikalla vetäviä laulajia, niin mitä siellä bändissä tapahtuu vuotomielessä. Se salissa ollut fiilis todella välittyy. Mentiin aamulla kympiltä roudaamaan ja piuhaa vetämään. – Mä olin tehnyt rekalla jo aiemmin Hectorin livejuttuja ja Paven Sirkus saapuu kaupunkiin -levyn Kesälahdella. Ja kumpi tahansa osapuoli saattaa aloittaa väärän värssyn tai muistaa sanat eri tavalla. Mutta kotona levy oli jäänyt CD-soittimeen ja tarhasta tullessaan perheen Sanna-taapero oli onnistunut käynnistämään soittimen. Ja taas tulee Hytin legendaarinen puhelu, että sekin pitäisi äänittää. Piti olla käsillä jotain tekemistä. Miks kaikki ei olleet viiskaseja. Näin se vaan menee. www.riffi.fi 6/2022 15 jaa. Mä en voinut tajuta sitä! Ei joka juttu onnistu noin hyvin. Tulee progea yllättävän nopeasti. Jenna oli koko sen keikan mun kanssa. Mä sain de-esserillä sitä kilinää vähän sieltä pois, mutta tamburiini on vaan niin pirun vahva, että se jyrää laulutkin. Vuoden päästä homma huipentui sitten loppuunmyytyyn Olympiastadionin keikkaan. ”Siitä vaistos samantien, että tää tulee pamahtaa!” 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 15 08-15 Ikimuistoiset_622 Hämäläinen.indd 15 27.11.2022 14.28 27.11.2022 14.28. Studiossa saa kyllä viriteltyä lähimikkilauluja, mutta kun siihen lisätään saliääni, niin arvaa millainen chorus-efekti siinä on päällä. u Hämis ja pöytä, jonka läpi on kulkenut lukemattomia suomalaisille rakkaita lauluja. Ei se välttämättä jokaisen äänelle olekaan hyvä. Vaimo hakee hänet sitten iltapäivällä kotiin. Varsinkin, kun jengi osas ne biisit. Se miten se tulee syliin. Ja Kirka hermostuksissaan vatkas joka biisiin sitä. Joillain livelevyillä yleisöä on nostettu kertosäkeiden kohdalla kovemmalla, jotta luodaan illuusio kovemmasta intensiteetistä. Nyt sentään viikkoa ennen. – Ihan sama kuin studiossa, ekaan ottoon tulee aina jotain sellaista mitä sä et enää siihen saa. Tässä tapauksessa lähdin ihan varman päälle, just sen takia ettei keretty kokeilemaan mitään. Kun saliääni on balanssissa, yleisön ääni sujahtaa sinne sekaan aika vaivattomasti. Se vaan oli niin iso tapaus Suomessa. Se tuli niistä kasiseiskoista läpi oikein kunnolla. Aamulla kun vein häntä tarhaan, hän luikauttaa sieltä takapenkiltä ”Pyykkimuija, joka…” Rööperiin-kappaleen tekstiä. – Livesessioissa mikkivalinta on ihan keskeinen juttu. Päiväunet nukuttiin siellä rekan taka-osassa. Edelleen, kun sen kuulee meidän Panasonicin keittiöradiosta, niin putoaa perseelleen. Born to be Wildissa se menee ihan hulluksi lopussa. Ne pelkää, että joku yskäsee siellä salissa. Onneksi Suomessa. – Mä tuun himaan helpottuneena, että mun ei tarvi enää ikinä kuunnella sitä levyä, niin eikö siellä nelivuotias soita sitä. Ajattelin, että tätä kuuntelen sitten kymmenen vuoden päästä. Tällä kertaa siihen ei ollut tarvetta, vaan raja haettiin mixiin niin, että salin ääniraita voi olla koko ajan tietyn verran auki. Hämis kuulee levyllä tietynlaisen ensimmäisen oton soundin ja fiiliksen – mikä on aina hienoa. Sama vireen kanssa. Loppuun hän muistelee hetkeä, kun sai luovuttaa miksauksen Mika Jussilalle Finnvoxiin masterointiin. – Oli neljä tosi kovaa laulajaa. Roudattiin sitten yöllä piuhat pois. Kahdella Shuren 58:t ja kahdella 87:t, eli konkkakapulat. Se käveli neljän mikin läpi ja vatkas tuplana niitä tamburiineja. – Tekniikka on pakollinen osa sitä hommaa, mutta kyllä se isoin osa menee sille bändille ja yleisölle siitä fiiliksestä. Enhän mä voinut hänelle sanoa, että laita hiljemmalle. Kun siellä tärähtää väärä ääni, niin mites mä tän siivoan. Mutta miten parin päivän varoitusajalla pystyy ennakoimaan yhtään mitään. Mulle vanhan liiton Shure-osasto ei petä. Samalla se koko yleissoundi kuolee, tai siihen tulee vähintäänkin kuoppa. Pepellä ( Willberg) tais olla se toinen 87. Tässä tullaan laulun osalta siihen tilanteeseen, että kun saliäänimikit ovat auki, laulu kuuluu sieltäkin. – Mä olin lomalla. Kun sellaista nappulaa ei ole, millä saa hyvän fiiliksen. Monitorimiksaus oli isossa roolissa, sillä se vuoti lauluja lavamikkeihin. Oikein pelästyin sitä, kun ekan kerran avasin hanat. Arvaa vaan, kun vaimo tuli paikalle – eihän se suostunut lähtemään. – Ja sitten kaikki soolot vaikka brasseilla, mitkä tulee helposti kaikkialta läpi. Sen takia siitä tuli niin iso. Enhän mä saanut lasta mihinkään hoitoon, niin mä otin sitten meidän kahdeksanvuotiaan Jennan sinne Stadikalle mukaan. ”Nasta” yllätysmomentti oli, että nopeasti ruokiksella tehdyssä soundcheckissa ei kukaan juossut lavalla ympäriinsä kahden tamburiinin kanssa. Vauvasta vaariin. – Kun jengi alkaa laulaa, sitä ei tarvitse nostaa. Heikille tietty toimi se 87 paremmin, kun sen ääni on iisimpi. Oikeat mikit valikoitu oikeisiin paikkoihin, ettei sieltä vuoda väärät asiat vääriin paikkoihin. Esimerkiks laulumikit oli mysteeri siinä vaiheessa. Kyllä sen pitää sieltä mikin takaa tulla. Se vaan vaatii tekniikalta sen, että asiat on hyvin ennakoitu. – Joissain vanhoissa YLE:n miksauksissa on kaksi sekuntia hyvä soundi, kun biisin lopussa yleisö huutaa, mutta kun seuraava biisi lähtee, yleisö laitetaan mutelle. – Mutta siitä huomas, että se levy kosketti koko kansaa. Kun taas Kirkan ääni oli sellainen, että se menee takaseinän läpi ilman mikkiä
Ogelin historia personoituu vahvasti perustajaan, rehtori Klaus Järviseen ja hänen puolisoonsa Seijaan, mutta toiminnan ydinryhmä on alusta alkaen laajempi ja henkilökunta ja taustajoukot vuosien saatossa vieläkin monilukuisampia. Pembroken ohella kirjan alkuperäistä käsikirjoitusta laati amerikkalainen radiotoimittaja ja musiikkipromoottori Rick Chafen (1950 – 2020), joka siis hänkin kuoli ennen teoksen valmistumista. Rytmioppia – Pop & Jazz Konservatorio 1972 – 2022 Toimittanut: Janne Mäkelä Kustantaja: SKS Kirjat (2022) ISBN 978-951-585-168-3 ARVIO: LAURI PALOPOSKI Jim Pembroke: Just My Situation – Muistelmat tään ja monenlaisia tapauksia avataan, mutta pyrkimys ei ole pikkutarkkaan historiikkiin tai kronologiseen esitystapaan, vaan sattumat sopasta on poimittu kirjoittajan omien mielenliikkeiden ja assosiaatioiden perusteella. Jim Pembroke: Just My Situation – Muistelmat Kirjoittajat: Jim Pembroke ja Rick Chafen Epilogin toimittaja: Jarkko Jokelainen Kääntäjä: Esa Kuloniemi Kustantaja: Like (2022) ISBN: 978-951-1-45026-9 ARVIO: LAURI PALOPOSKI 16-21 Ajankohtaiset 622.indd 16 16-21 Ajankohtaiset 622.indd 16 27.11.2022 14.33 27.11.2022 14.33. Pitäisi samaan aikaan svengata ja groovata, mutta silti pystyä systemaattisesti kasvattamaan perinteet ja teoriat hallitsevia ja kuitenkin ennakkoluulottomasti uutta luovia muusikkopolvia. Pembroken elämän viimeiset vuodet käydäänkin läpi vain lyhyesti kirjan epilogissa, jonka on toimittanut Jarkko Jokelainen. Erityisesti jälkimmäisessä hämmästyttää myös näiden artistien tyylillinen kirjavuus, listalla on bändejä Kalevalasta Gringos Locosiin, Hurriganesista Vanhaan Isäntään, ja Royalsista Tasavallan Presidenttiin. 16 www.riffi.fi 6/2022 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA K otimaastaan Englannista Suomeen 1965 matkannut ja täällä lähes saman tien pop-tähdeksi leivottu Jim Pembroke (1946 – 2021) tarinoi elämästään leppoisasti ja teos kuuluu ilman muuta syksyn nojatuolilukemistoon, jos Wigwamin musiikki on edes jossain vaiheessa elämää kuulunut henkilökohtaiselle soittolistalle. Siinä aurataan latua umpihankeen, tuiskussa ja vastatuuleen. Ansiokas sellainen. Haastattelutekstiä on runsaasti, mutta se on osaavasti seulottua ja vie eteenpäin tai syRytmioppia – Pop & Jazz Konservatorio 1972 – 2022 ventää käsiteltävää asiaa. Vaikka tekstiä lukee kuin ajanvietettä, kyseessä on tietokirja. Eläydytään aikaan. Ajankuvaa piirreO gelina sen kansalaiset tuntevat, vaikka nimeä on vuosien saatossa muokattu moneen muotoon niin virallisissa kuin epävirallisissakin yhteyksissä. Käsittelytapakin on korrekti ja kanssaihmisiä kunnioittava, hyvä niin. Se on samaan aikaan ihailtu ja parjattu, ja sen läpikäyneet soittajat usein taitaviksi kehuttuja mutta kuitenkin monesti myös vähäteltyjä. Kirjan toimittaja Janne Mäkelällä on ollut selvästi todella laaja aineisto, jonka pohjalta hän on saanut koottua ja muotoiltua helppolukuisen ja selkeän kokonaisuuden. Tekstin on kääntänyt Esa Kuloniemi ja jälki on sujuvaa. Solistien kavalkadi ulottuu Maaritista Kojoon, Sonja Lummesta Timo Kiiskiseen ja Heinäsirkasta Aarno Raniseen! Vain joitain esimerkkejä tässä mainitakseni. Tämä osuus perustuu pääosin Jim Pembroken lesken Cadyn, sekä hänen tyttärensä Emman haastatteluihin, ja lisäväriä tuovat yhteistyökumppanit Jukka Orma sekä Jussi Tegelman omine muistoineen. Ristivetoa 1970-luvun alussa on joka suunnalla: asemansa paaluttaneelle klassisen musiikin opetukselle on jo vakiintuneet muodot ja perinteet, sekä ennenkaikkea vakiintunut rahoitus. Kirjan lopussa on kattavat luettelot viitteistä sekä lähteistä, sekä mittava henkilöhakemisto. Ei jäädä pyörimään saman ympärille, eikä siteerata vain siteeraamisen ilosta. Vapaasti polveilevaa tarinointia on miellyttävää lukea. Vähillä resursseilla sitä tehdään, mutta sitäkin suuremmalla palolla. Kampitusyrityksistä ja vastustuksesta huolimatta aika on otollinen ja ideasta tulee totta. Sen rinnalla pitäisi sitten osoittaa, että rytmimusiikki on yhtä todellista – yhtä vaativaa, laadukasta, merkittävää ja arvostettavaa. Syksyn kiinnostavin musiikkikirja kertoo yhden oppilaitoksen tarinaa, mutta piirtää vääjäämättä sen rinnalla kuvaa yhteiskunnan tilasta ja muutoksista laajemminkin. Todennäköisesti joku toiminnassa mukana ollut pettyy, kun ei löydä itseään teoksen sivuilta. Opus täydentää lukijan tietovarantoa, ei varsinaisesti muodosta runkoa sellaiselle. Ja kyllä lukea kannattaa, vaikka juuri Wigut eivät olisi olleet niin läheisiä – niin monessa eri kokoonpanossa Pembroke ehti nimittäin Suomessa soittaa ja vielä useamman artistin tuotannossa hän on läsnä biisien kirjoittajana tai sanoittajana. Kotimaisen populaarimusiikkin tietokirja ei ole kuitenkaan kyseessä. Ja kuten kirjassa todetaan, jokseenkin kaikilla on nimenomaan tuosta Ogelista jonkinlainen, usein aika kärjekäskin mielipide. Toisaalta vanhoihinkin kuviin on kaivettu henkilöiden nimet mukaan ja sen aivan ensimmäisen kesäleirin osallistujatkin on listattu
TEKNO DIDA & MUSEHANKKEEN LOPPUSEMINAARI ORIVEDEN KAMPUKSELLA 3.–5.2.2023. Tapahtuma on suunnattu musiikin ammattilaisille, opettajille, tutkijoille ja opiskelijoille. Kokonaisuutena teos on pikemminkin esseekokoelma kuin varsinainen käsitai oppikirja. Mikrofonin symbolilla merkatut tietoiskut tai vinkit elävöittävät tekstipohjaista esitystapaa, ja muutama kaaviokin on havainnollistamassa tiettyjä hierarkioita tai periaatteita. Lisäksi kirjassa on merkillepantavan niukasti minkäänlaisia lyöntivirheitä. www.riffi.fi 6/2022 17 Musiikkikasvatusteknologian koulutustapahtuma TeknoDida järjestetään kolmattatoista kertaa! Tapahtuman yhteydessä on MUSE – musiikin etäopettamisen, etäesittämisen ja etätuottamisen matalan latenssin ja matalan kynnyksen ratkaisut -hankkeen loppuseminaari. Teoksen sisällysluettelo on selkeä ja hyvin jäsennelty. Kokenut ja työstään palkittu artistituottaja Maiju Talvisto käytti tilaisuuden hyväkseen ja laati oppaan alalle aikoville. Kaavioissa ja niihin liittyvissä selityksissä häiritsee hieman niiden satunnaiselta vaikuttava epäjohdonmukaisuus. Teksti etenee luontevasti ja on helppolukuista. Artistituottaja ei kuulu artistin omaan organisaatioon vaan edustaa tilaajaa, jonka järjestämään tapahtumaan artisti saapuu esiintymään. Lähdeja liiteluettelot kirjasta löytyvät ja näistä ensinmainittu vahvistaa osaltaan kirjoittajan toteamuksen teoksen alussa: tästä asiasta on kirjoitettu kovin vähän, ja niinpä neljästä nimetystä lähteestä peräti kolme onkin Talviston omia aiempia tuotoksia! Erinomaista moniäänisyyttä kirjaan tuovat kuitenkin vierailijat – ääneen pääsee viisi hyvin erityyppistä artistia ja peräti kahdeksan erilaisissa tuotannon tehtävissä työskentelevää henkilöä, jotka kukin vuorollaan valaisevat alaa omasta vinkkelistään. Jollei listalle löydy järjestelyperustetta asioiden merkitysten keskinäisistä painoarvoista, niin aakkosjärjestys olisi tunnetusti erittäin hyvä ja yleispätevä ratkaisu. LISÄTIETOA JA ILMOITTAUTUMINEN OOMC.FI/TEKNODIDA LUENTOJA TYÖPAJOJA KESKUSTELUTILAISUUKSIA JA PALJON MUUTA! K un tapahtuma-ala oli suljettuna koronan vuoksi, jäi aikaa kaikenlaiseen muuhun, myös kirjojen kirjoittamiseen. Sekä niille, jotka ihan vaan uteliaisuuttaan tykkäävät tarkastella aikamme ilmiöitä. Eräiden lukujen loppuun kootut, tärkeät näkökohdat tai käsitteet olisi voinut myös listata toisella tavalla. Tällaisenkin pieneltä tuntuvan asian merkitys korostuu, kun havahtuu siihen, ettei kirjassa ole minkäänlaista asiatai henkilöhakemistoa, jolla jotakin tietoa voisi jäljittää. Käsittelyn piiriin on koottu ilmeisen kattavasti varmastikin kaikki oleellinen ammatista. Kirjan alkuun olisi voinut myös aivan rautalangasta vääntää yhden perusasian: kenen palkkalistoilla artistuottaja työskentelee. Backstagella – Artistituottajan käsikirja Kirjoittaja: Maiju Talvisto Kustantaja: Reuna Publishing House (2022) ISBN10: 9789523551 ARVIO: LAURI PALOPOSKI Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! 16-21 Ajankohtaiset 622.indd 17 16-21 Ajankohtaiset 622.indd 17 27.11.2022 14.33 27.11.2022 14.33. Vaikka sopii kirja lukemistoon myös työelämässä jo oleville – aina on hyvä peilata omia ajatuksia ja käytäntöjä kollegoiden mietteisiin ja menetelmiin. Nämä puheenvuorot kannattaa lukea, vaikka ei olisi minkäänlaista aikomusta ryhtyä tuottajaksi. Nyt asian voi päätellä lukiessaan, mutta selkeä toteamus aluksi olisi ollut paikallaan. Se myös helpottaisi jonkin asian Backstagella – Artistituottajan käsikirja löytämistä myöhemmin ja toisaalta vapauttaisi lukijan niiltä virhetulkinnoilta, että listan kärjessä olisi tärkein asia ja lopussa vähäpätöisin. Pienistä puutteistaan huolimatta Artistituottajan käsikirja on mainio johdatus alalle ja sen kautta on helppo hahmottaa kulisseissa työskentelevän ammattiryhmän toimenkuvaa. Selitysteksti ei välttämättä etene piirretyn kaavion mukaisesti ja hyppelehtivyyden lisäksi kaikille selitettäville nimikkeille ei löydykään kaaviosta omaa laatikkoaan tai vastoin päin. Näin ainakin kirjan perusteella asian ymmärsin. Sellaisenaan se sopiikin paitsi alaa ammattina harkitseville näköalojen avaajaksi, myös niille joilla on edessään vierailu tapahtumaan artistin ominaisuudessa tai rooli teknisen toteutuksen vastuutehtävissä
Kolmas nelikko muodostuu erikoistapauksista: musiikin miksaamiseen ja masterointiin suunnitellun tarkkaamon ohessa on toinen, varta vasten Atmos-tuotantoon rakennettu miksaamo. Toiminta ei myöskään perustu eikä suuntaudu ainoastaan kotimaisille markkinoille. Tuplakokoiset, kooltaan jo kahdeksan neliömetrin suuruiset tarkkaamot on ajateltu laulunkirjoitussessioita varten ja niihin mahtuu työskentelemään jo pienen työryhmän verran väkeä. Jos tekijöiden visio toteutuu, hedelmällisiä kohtaamisia tapahtuu vääjämättä. Tiettyä synergiaa taustajärjestöihin siis on. Espoon Keilaniemessä avajaisiaan 16. OHC:n tilakompleksiin on rakennettu kaikkiaan 12 akustoitua nykytyylin studiota eli tuotantoyksikköä. 16-21 Ajankohtaiset 622.indd 18 16-21 Ajankohtaiset 622.indd 18 27.11.2022 14.33 27.11.2022 14.33. Aika näyttää miten hanakasti alalla tartutaan tähän ajatukseen ja millainen tarina vahvasti Slush-hengessä ovensa avanneen Open Creative Housen ympärille kirjoitetaan. Neljä pienintä studiota on tarkoitettu lähinnä yksin tai parityöskentelyyn. Samassa, Musiikin satamaksi, nimetyssä rakennuksessa toimivat entuudestaan jo Gramex, Teosto ja musiikin vientiä edistävä Music Finland. Jatkeeksi tulevat AV-studio, sekä virtuaalimaailman porttina palveleva Metaverse-studio. 18 www.riffi.fi 6/2022 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh. Bisnes isolla beellä taas hakeutuu mielellään uutuuttaan hohtaviin lasirakennuksiin. Suuria soittotiloja bändiäänityksiin ei ole tarjolla, nämä tilat on suunniteltu biisien kirjoitusta, demojen tekoa sekä miksausta tai masterointia varten. marraskuuta viettänyt OCH eli Open Creative House ja sen likeinen yhteistyökumppani Family in Music Oy koettavat nyt yhdistää molemmat ulottuvuudet tarjoamalla musiikkialan toimijoille viihtyisiä tuotantostudioita, neuvottelutiloja, konsultaatiota sekä otollisen ympäristön verkostoitumiseen. 03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi M usiikkistudioita on totuttu rakentamaan pääasiassa tuottavalta teollisuudelta vapautuviin ja pääsääntöisesti nukkavieruihin kiinteistöihin. Lisätiedot: Open Creative House & Family in Music • opencreativehouse.com • familyinmusic.com TEKSTI: LAURI PALOPOSKI OCH vuokraa Espoon Keilaniemessä erikokoisia työskentelytiloja laulunikkaroinnista Atmos-miksaukseen. Perusvarustelu koostuu monitoroinnista, äänikortista ja koskettimistosta – tietokoneen ja muut mahdolliset tarpeelliset välineet ja instrumentit työskentelijä tuo tullessaan. Visio on kunnianhimoinen – samoihin tiloihin houkutellaan operoimaan sisällöntuottajia, levyja tuotantoyhtiöiden edustajia sekä keikkarintamasta huolehtivia managereita ja Open Creative House avattiin Espoossa agentteja. Siitä kertoo jo sekin, että molempien toimijoiden verkkosivustot ovat englanninkieliset. Studioiden lisäksi OHC ja Family in Music hallinnoivat neuvotteluhuoneita, taukoja oleskelutiloja sekä eri tyyppisiä työpisteitä, joita kaikkia asiakkaat voivat vuokrata käyttöönsä eri tyyppisillä sopimuksilla yksittäisistä käyttökerroista pysyviin kuukausikiintiöihin
Ja kun ollaan siirrytty suorasta vaihdantataloudesta jo ajat sitten erillisen maksuvälineen käyttöön, ei maitokauppiaskaan mokoma kelpuuta valmista lehteä kaurajuomatölkin vastikkeeksi. Pizzicato-tekniikalla alkava soolo (Libertango) on huikeaa tulkintaa, jossa kuuluu Kuusiston elämäntyö klassisen musiikin mestariviulistina. With its portable, space-saving design, the FP-10 is the ideal instrument for home use, whether you’re practicing techniques in the spare room or giving performances in the living room. Matkanjohtaja Ylipää kyllä osaa luoda tunnelman ja hänen äänenkäyttönsä on verevää. Riffin perinteinen 1 + 6 -JOULUTARJOUS on jälleen katettuna, tartu siihen! LEHTITILAUS – joukkorahoituksen perinteisin muoto! K yllähän se aina mieltä lämmittää kuulla, miten on “hienoa, kun julkaistaan vielä vanhaa kunnon paperilehteä”. Haitaristi Niko Kumpuvaara on maailmanluokan pelimanni, jonka soitto saa tämän maailmankolkan musan lentoon (vaikkei soittimena olekaan bandoneón, alkuperäinen tangon instrumentti). 17:25 2022. Ilmaisuvoimaa Nymanissa kyllä riittää ja onhan noissa sähkökitararyöpsytyksissä toisaalta jotain hyvin anarkistista. Levy onkin omistettu Kuusiston muistolle. Siihen ei kukaa n muu pysty laulam aan.” 01 Kansi 622.indd 1 01 Kansi 622.indd 1 25.11.20 22 15.48 25.11.20 22 15.48 riffi.fi/verkkokauppa AJANKOHTAISIA POIMINTOJA UNBEATABLE PERFORMANCE, UNBELIEVABLE PRICE When inspiration strikes, take a seat at the latest model in Roland’s renowned FP piano series; the entry-level FP-10. Se pitää ensin vaihtaa jossain rahaksi. Nuo molemmat puoliskot tarvitaan ja riittävän kokoisina, muuten alkaa askel onnahdella. Koskettavinta on kuitenkin kuulla viulunsa kanssa loistavan Jaakko Kuusiston (1974 – 2022) soittoa. Niiden konteksti jää hämäräksi, pikemminkin ne sekoittavat mielikuvitusmatkaa Buenos Airesin savuisiin baareihin. Taltiointia kuunnellessa voi vain hämmästellä pala kurkussa kuinka uskomattoman sielukas soittaja Kuusisto olikaan ja mikä menetys hänen poismenonsa on. 17:25 V iiden suomalaisen huippumuusikon Piazzolla-konsertti taltioitiin Helsingin G Live labissa jo 2019, mutta levy sai odottaa julkaisuaan korona-ajan yli. Mä kattelin, että ei toi oo musiikkia! Kassu Halonen: 01 Kansia.indd 1 01 Kansia.indd 1 27.3.2022 14.28 27.3.2022 14.28 UNIVERSAL AUDIO VOLT – LA ATUA TYYLISTÄ TINKIMÄTTÄ! Nro 3-2022 Hinta 11,60 € ”Oli aikamoinen shokki yli 30 vuoden levyttämisen jälkeen, että plugarilla sain parhaat soundit!” ”Jos koko ajan miettii mitä olisi voinut tehdä toisin, unohtaa katsoa eteenpäin.” JANNE JOUTSENNIEMI: Joe Satriani: Von Hertzen Brothers – ei läppäriä keikalle! 01 Kansi 322.indd 1 01 Kansi 322.indd 1 29.5.2022 15.29 29.5.2022 15.29 DPA 4055 – TÄYDELLINEN BASSARIMIKKI! Nro 4-2022 Hinta 11,60 € Laulu, kantele ja rummut… MAIJA KAUHANEN on yhden naisen bändi! Miitri Aaltonen: ”Pitää olla läsnä koko ajan – ja mielipide, jos sitä kysytään.” Tuomo & Markus: Game Changing – immersiivinen audio syventää ilmaisua 01 Kansi 422.indd 1 01 Kansi 422.indd 1 15.8.2022 11.48 15.8.2022 11.48 Nro 5-2022 Hinta 11,60 € ”Sarapaltio varoitti, että ’älä anna äänittää piuhalla’.” ”Keskityn vain siihen, että yritän säveltää parhaan mahdollisen kappaleen.” Kalle Lae: Tommy Emmanuel: ”Tuntuu, että tällaiselle ’perinteiselle’ soundille on koko ajan enemmän ja enemmän kysyntää.” TOMI LEINO: EBS Magni 502 – sukupolve n verran edistykse llisempi 01 Kansi 522.indd 1 01 Kansi 522.indd 1 9.10.2022 19.50 9.10.2022 19.50 Nro 6-202 2 Hinta 11,60 € ”Laitteet eivät saa olla pääosassa , mutta hyvästä sivu roolista ne voivat saada Oscarin.” TEEMU VIINIKAINE N: KLAN G – 3D -ääni on etu korva moni toroin nissa kin Jorma ”Hämis” Hämäläine n: ”Kaiun pituus oli kaksito ista sekun tia. Maria de Buenos Aires -libretto sai ensi-iltansa vuonna 1968. Nyman on ässä myös akustisen kitaran varressa, harvemmin kuultua tulkintaa häneltä. Mutta ei sillä lämmöllä paljoa painopalveluita osteta, eikä Kustia poleteta, puhumattakaan toimittajan vuokrakämpän sähkölaskun maksusta. Riffi on aika tärkeä julkaisu melko pienelle ihmisryhmälle ja sen tietäen täällä kyllä joustetaan ja venytään nyt aika lailla, ja niin on tehty jo useampi vuosi. 05. Tämä projekti oli Kuusiston viimeisiä taidonnäytteitä soittajana, ja se antaa kuuntelukokemukseen erityisen haikean sävyn. FP-10 DIGITAL PIANO WWW.ROLAND.COM FP-10 half_ad 230x135.indd 1 FP-10 half_ad 230x135.indd 1 2022. Lehti nimittäin. 26. Ja kun kvintetti on muutoin akustinen, tulee mieleen, että oliko sähkökitaran ottaminen mukaan tälle levylle oikeastaan edes tarpeen. Ja niinhän se on, ettei ihmisellä loppujen lopuksi ole mitään hankaluuksia ilmaista arvonantoa tai kiitollisuutta sen jälkeen, kun foinikialiset rahan keksivät: kahisevaa tiskiin tai mobilepayt laulamaan, sillä hoituu. Olisi hienoa, jos tästä huolimatta tämä väkevien tulkintojen tangoyhtye jatkaisi toimintaansa. 05. Lisätiedot ja ohjeet julkaistaan Riffin verkkosivustolla sekä printtinumerossa 1/2023. Verevä on myös upeasti soittava taustaorkesteri, selkärankanaan Ville Herrala kontransa kanssa. Albumin huipentuvaksi nousevassa, yli kahdeksanminuuttisessa Libertangossa Kumpuvaara pistääkin peliin osaamistaan niin, että G Livelabin yleisö puhkeaa raivoisiin suosionosoituksiin. VIRTANEN Piazzolla! – musiikkimatka Argentiinaan 16-21 Ajankohtaiset 622.indd 20 16-21 Ajankohtaiset 622.indd 20 27.11.2022 14.33 27.11.2022 14.33. Siitä viis. Näinä aikoina kaikilla on tiukkaa, ei käy kieltäminen. Puolet Riffin budjetista tulee myydyistä ilmoituksista, toinen puoli tilausmaksuista ja irtonumeroiden myynnistä. Eivät ne ole itsestäänselvyyksiä. Sitäkin suuremmin arvostamme jokaista tilausta, myytyä irtonumeora ja lehdessä julkaistua ilmoitusta. This affordable digital piano is always ready to play, with a reassuringly authentic feel from the 88-note PHA-4 Standard keyboard, joined by Roland’s evocative SuperNATURAL piano tones through onboard speakers or headphones. Useimmat teksteistä ovat Horacio Ferrerin käsialaa ja aivan Astor Piazzollan taiteen ytimessä. Plus, with Bluetooth® connectivity and powerful onboard features not offered by any other digital model at this price, the FP-10 is the ideal second piano for more experienced players. Huom! Riffin digitaalisen näköispainoksen voi lunastaa luettavaksi Lehtiluukku-palvelusta. Joten jos asia on tärkeä, näytä se – tilaa lehti ja pidä painokone edelleen työllistettynä. STEVE VAI: – Tomi-iskut ja kaikki tehtiin yksitellen. Nro 1-2022 Hinta 11,60 € ”Mä ajattelin silloin, että kuusitois ta raitaa on niin paljon, ettei sellaista määrää tarvita mihinkää n.” ”Livenä äänittämisessä on kyse energiasta, joka vaikuttaa kuuntelukokem ukseen.” SLASH: Dan Tigerstedt: AMPLIT UBE X-GEAR – KAIKEN KATTAV AT SOUND IT! 01 Kansi_122.in dd 1 01 Kansi_122.in dd 1 30.1.2022 13.32 30.1.2022 13.32 JHS PACKRAT – kaikki versiot samassa paketissa! Nro 2-2022 Hinta 11,60 € – Halusin löytää jokaisen soinnun ”aromin” pelkän asteikon kelaamisen sijaan. Kitaristi Marzi Nyman ottaa tarvittaessa tilaa, muttei tallo solistia jalkoihinsa. Laulaja Maria Ylipää tulkitsee kapppaleet alkuperäiskielellä, ja siksi onkin hiukan hämmentävää kuulla levyltä myös dramatisoituja puheosuuksia suomeksi. 26. Piazzolla! – Ylipää, Kuusisto, Kumpuvaara, Herrala, Nyman Texicalli, 2022 ARVIO: TOMMI E. Ja printtilehden tilaajana pääset ensi vuonna vapaasti lukemaan myös palveluun kertyneitä arkistonumeroita ilman eri maksua. On pankkikriisiä, koronaa ja tuo Venäjän mielipuolinen hyökkäyssota… aina nousee uutta kiveä auran eteen, se on taattua. Piazzollan musiikissa viulu on muutenkin keskeinen soitin, joka saa sydämet särkymään siinä missä laulukin
Lehti nimittäin. Nuo molemmat puoliskot tarvitaan ja riittävän kokoisina, muuten alkaa askel onnahdella. This affordable digital piano is always ready to play, with a reassuringly authentic feel from the 88-note PHA-4 Standard keyboard, joined by Roland’s evocative SuperNATURAL piano tones through onboard speakers or headphones. STEVE VAI: – Tomi-iskut ja kaikki tehtiin yksitellen. On pankkikriisiä, koronaa ja tuo Venäjän mielipuolinen hyökkäyssota… aina nousee uutta kiveä auran eteen, se on taattua. Joten jos asia on tärkeä, näytä se – tilaa lehti ja pidä painokone edelleen työllistettynä. Mä kattelin, että ei toi oo musiikkia! Kassu Halonen: 01 Kansia.indd 1 01 Kansia.indd 1 27.3.2022 14.28 27.3.2022 14.28 UNIVERSAL AUDIO VOLT – LA ATUA TYYLISTÄ TINKIMÄTTÄ! Nro 3-2022 Hinta 11,60 € ”Oli aikamoinen shokki yli 30 vuoden levyttämisen jälkeen, että plugarilla sain parhaat soundit!” ”Jos koko ajan miettii mitä olisi voinut tehdä toisin, unohtaa katsoa eteenpäin.” JANNE JOUTSENNIEMI: Joe Satriani: Von Hertzen Brothers – ei läppäriä keikalle! 01 Kansi 322.indd 1 01 Kansi 322.indd 1 29.5.2022 15.29 29.5.2022 15.29 DPA 4055 – TÄYDELLINEN BASSARIMIKKI! Nro 4-2022 Hinta 11,60 € Laulu, kantele ja rummut… MAIJA KAUHANEN on yhden naisen bändi! Miitri Aaltonen: ”Pitää olla läsnä koko ajan – ja mielipide, jos sitä kysytään.” Tuomo & Markus: Game Changing – immersiivinen audio syventää ilmaisua 01 Kansi 422.indd 1 01 Kansi 422.indd 1 15.8.2022 11.48 15.8.2022 11.48 Nro 5-2022 Hinta 11,60 € ”Sarapaltio varoitti, että ’älä anna äänittää piuhalla’.” ”Keskityn vain siihen, että yritän säveltää parhaan mahdollisen kappaleen.” Kalle Lae: Tommy Emmanuel: ”Tuntuu, että tällaiselle ’perinteiselle’ soundille on koko ajan enemmän ja enemmän kysyntää.” TOMI LEINO: EBS Magni 502 – sukupolve n verran edistykse llisempi 01 Kansi 522.indd 1 01 Kansi 522.indd 1 9.10.2022 19.50 9.10.2022 19.50 Nro 6-202 2 Hinta 11,60 € ”Laitteet eivät saa olla pääosassa , mutta hyvästä sivu roolista ne voivat saada Oscarin.” TEEMU VIINIKAINE N: KLAN G – 3D -ääni on etu korva moni toroin nissa kin Jorma ”Hämis” Hämäläine n: ”Kaiun pituus oli kaksito ista sekun tia. 26. Huom! Riffin digitaalisen näköispainoksen voi lunastaa luettavaksi Lehtiluukku-palvelusta. Mutta ei sillä lämmöllä paljoa painopalveluita osteta, eikä Kustia poleteta, puhumattakaan toimittajan vuokrakämpän sähkölaskun maksusta. Riffin perinteinen 1 + 6 -JOULUTARJOUS on jälleen katettuna, tartu siihen! LEHTITILAUS – joukkorahoituksen perinteisin muoto! K yllähän se aina mieltä lämmittää kuulla, miten on “hienoa, kun julkaistaan vielä vanhaa kunnon paperilehteä”. Ja niinhän se on, ettei ihmisellä loppujen lopuksi ole mitään hankaluuksia ilmaista arvonantoa tai kiitollisuutta sen jälkeen, kun foinikialiset rahan keksivät: kahisevaa tiskiin tai mobilepayt laulamaan, sillä hoituu. 17:25 2022. 05. Ja kun ollaan siirrytty suorasta vaihdantataloudesta jo ajat sitten erillisen maksuvälineen käyttöön, ei maitokauppiaskaan mokoma kelpuuta valmista lehteä kaurajuomatölkin vastikkeeksi. Se pitää ensin vaihtaa jossain rahaksi. Näinä aikoina kaikilla on tiukkaa, ei käy kieltäminen. Puolet Riffin budjetista tulee myydyistä ilmoituksista, toinen puoli tilausmaksuista ja irtonumeroiden myynnistä. Lisätiedot ja ohjeet julkaistaan Riffin verkkosivustolla sekä printtinumerossa 1/2023. 26. 17:25 16-21 Ajankohtaiset 622.indd 21 16-21 Ajankohtaiset 622.indd 21 27.11.2022 14.33 27.11.2022 14.33. FP-10 DIGITAL PIANO WWW.ROLAND.COM FP-10 half_ad 230x135.indd 1 FP-10 half_ad 230x135.indd 1 2022. Sitäkin suuremmin arvostamme jokaista tilausta, myytyä irtonumeora ja lehdessä julkaistua ilmoitusta. Eivät ne ole itsestäänselvyyksiä. Siihen ei kukaa n muu pysty laulam aan.” 01 Kansi 622.indd 1 01 Kansi 622.indd 1 25.11.20 22 15.48 25.11.20 22 15.48 riffi.fi/verkkokauppa UNBEATABLE PERFORMANCE, UNBELIEVABLE PRICE When inspiration strikes, take a seat at the latest model in Roland’s renowned FP piano series; the entry-level FP-10. Riffi on aika tärkeä julkaisu melko pienelle ihmisryhmälle ja sen tietäen täällä kyllä joustetaan ja venytään nyt aika lailla, ja niin on tehty jo useampi vuosi. 05. With its portable, space-saving design, the FP-10 is the ideal instrument for home use, whether you’re practicing techniques in the spare room or giving performances in the living room. Nro 1-2022 Hinta 11,60 € ”Mä ajattelin silloin, että kuusitois ta raitaa on niin paljon, ettei sellaista määrää tarvita mihinkää n.” ”Livenä äänittämisessä on kyse energiasta, joka vaikuttaa kuuntelukokem ukseen.” SLASH: Dan Tigerstedt: AMPLIT UBE X-GEAR – KAIKEN KATTAV AT SOUND IT! 01 Kansi_122.in dd 1 01 Kansi_122.in dd 1 30.1.2022 13.32 30.1.2022 13.32 JHS PACKRAT – kaikki versiot samassa paketissa! Nro 2-2022 Hinta 11,60 € – Halusin löytää jokaisen soinnun ”aromin” pelkän asteikon kelaamisen sijaan. Plus, with Bluetooth® connectivity and powerful onboard features not offered by any other digital model at this price, the FP-10 is the ideal second piano for more experienced players. Ja printtilehden tilaajana pääset ensi vuonna vapaasti lukemaan myös palveluun kertyneitä arkistonumeroita ilman eri maksua
Laaksonen on valmistunut Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolta pääaineinaan klassinen piano sekä popja jazzlaulu. Jos olen laulutuottajana, teen ihan saman asian mutta olen myös itse antamassa taiteellisen panoksen siihen. Tässä tulee vastaan moninaisia ongelmia ja erilaisia musiikillisia haasteita, joita ei välttämättä näe musiikkioppilaitoksiin valikoituneiden, musiikillisesti jo aika korkealla tasolla olevien ihmisten kanssa. Epäilen, että Helsingissä keikalla olleen Guns N’Rosesin raiderissa luki, että pitää olla laulunopettaja varalla, ja sitten keikkajärjestäjä soitti mulle, että ”voisitko mahdollisesti tulla huomenna”. Erilaiset oppilaat tuovat vaihtelua Laaksosella on lauluoppilaita laidasta laitaan aloittelevista harrastajista levyttäviin artisteihin, tv-kilpailujen tähtiin ja näyttelijöihin. Lisäksi hän opettaa omassa laulustudiossaan Helsingin Alppiharjussa ja käy pitämässä kursseja. Nyt teen seuraavaksi varmaan jonkin verran pianokappaleita. Hankittuna on myös Complete Vocal Technique -opettajan pätevyys. Laaksosen mukaan ero on omien taiteellisten ambitioiden toteuttamisessa tai toteuttamatta jättämisessä. Laaksosen kolmas oma albumi, pääasiassa laulettua musiikkia sisältävä Shadows Are Light näki päivänvalon syyskuussa 2022, ja nyt on aikaa ottaa hetki rauhallisesti, matkustella ja miettiä tulevia suunnitelmia. 22 www.riffi.fi 6/2022 V ille Laaksosella on omien sanojensa mukaan meneillään ”suvantovaihe”. Laaksonen muistelee iäkkäimmän lauluoppilaansa olleen 88-vuotias. – Silloin kun mä opetan, on kyse siitä, mitä laulaja haluaa ja mikä on hänen taiteellinen visionsa. Lopputulos ratkaisee Pedagogin taidoista on hyötyä myös musiikin tuottamisessa. Laaksonen säveltää laulukappaleita sekä piano-, kuoroja elokuvamusiikkia, tekee sovituksia ja on mukana co-writesessioissa. Myös ikäjakauma on laaja. Ei se valitettavasti toteutunut, mutta sehän olisi ollut tosi hauskaa. – Tuli sellainen poika kuin Isac Lundén eli Isac Elliot. – En ehkä edelleenkään haluaisi alkaa täyspäiväisesti tekemään popbiisejä muille, mutta luulen, että nyt teen ehkä vähän enemmän co-writea. Sivuaineenaan hän opiskeli klassista laulua. Yleensä olen sanonut alle teini-ikäisten lasten vanhemmille, että on ehkä hyvä ensin kokeilla vaikka kuoroa, mutta Isac oli jo laulanut Cantores Minoreksessa, näytellyt Svenska Teaternin musikaalissa ja oli hakemassa johonkin toiseen musikaaliin, niin sanoin sitten, että kokeillaan. Laaksosen mielestä monipuolinen oppilasmateriaali tuo työhön mukavaa vaihtelua ja haastetta. Kun tein levyä, jätin sivuun muita projekteja, että ”en voi tehdä tätä, pitää saada levy valmiiksi”. Silloin pääosassa ei ole laulajan taiteellinen kasvu vaan se, että lopputulos on mahdollisimman hyvä. 22-27 Ville Laaksonen Panu Aaltio.indd 22 22-27 Ville Laaksonen Panu Aaltio.indd 22 27.11.2022 14.37 27.11.2022 14.37. TEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Ville Laaksonen – laajalla skaalalla Laulupedagogi ja muusikko Ville Laaksonen on ollut mukana monessa. En tuo omaa taiteellista näkemystäni siihen – tai ainakin pyrin välttämään sitä. Ja sittenhän he tekivät musiikkia ja solmivat levytyssopimuksen. – Tästä on jo yli kymmenen vuotta, mutta minulta pyydettiin, että voisinko mä antaa tunnin Axl Roselle. Oli tietysti valtavan hauskaa olla siinä mukana. On ollut muutama projekti odottamassa, että tehdään, kun on aikaa. Prosessi on tosi yksinkertainen: sävellän, soitan – setup on kotona valmiina ja miksaus-setuppikin on valmiina – ja valmiin kappaleen voi laittaa helposti ulos, sanoo Laaksonen, joka on paitsi ammattilaulaja myös -pianisti. – Tavallaan teen koko ajan musiikkia. Olipa Laaksonen vähällä päätyä pitämään laulutunnin myös maailmanluokan rocktähdelle. – On ihmisiä, jotka ovat täysin laulutaidottomia, ja on ammattilaisia, jotka ovat tehneet pitkään, ja saattaa olla ihmisiä, joilla on ollut ääniongelmia. Suvantovaiheesta huolimatta uutta musiikkia syntyy koko ajan. Lapsia hän ei ollut opettanut, kunnes vastaan tuli poikkeustapaus. Hän on myös kokenut laulutuottaja, joka hyödyntää osaamistaan sekä muiden tukena että omissa projekteissaan
– Levyllä on paljon moniäänisiä kuorojuttuja, ja melkein aina lähetin ne Jukalle niin, että balanssi oli jo tehty. Laaksonen arvioi omiksi tuottajavahvuuksikseen kyvyn kommunikoida selkeästi sekä laulajan että studiohenkilökunnan suuntaan ja poistaa äänitystilanteesta ylimääräistä ”mystiikkaa”. – Kyse on aina lopputuloksesta, miten se on mahdollisimman vaikuttava. Ja sitten taas esimerkiksi se, miten teknikot ja äänittäjät kommunikoivat laulajien kanssa vaikka monitoroinnista, jolla on ihan valtava vaikutus siihen, miten lauletaan. Sitten olen soittanut syntetisaattoreita ja muita. Että osaa päästää liiasta perfektionismista irti – tai ainakin siitä, että ajattelee, että ei tää var”Kyse on aina loppu tuloksesta, miten se on mahdollisimman vaikuttava.” 22-27 Ville Laaksonen Panu Aaltio.indd 23 22-27 Ville Laaksonen Panu Aaltio.indd 23 27.11.2022 14.37 27.11.2022 14.37. Nuku ensin yön yli Laaksonen aloitti omien tuotantojen tekemisen jo yläkouluikäisenä. Tärkeää on olla perillä siitä, mitä tavoitellaan, kuten millaista soundia haetaan tai täytyykö laulun sanoista saada selvää. Heti äänitystilanteen jälkeen huonolta vaikuttava ratkaisu voikin kuulostaa hyvältä yön yli nukuttua tai pari päivää myöhemmin. Jos esimerkiksi halusin, että on joku nauhaemulaatio tai vastaava, niin laitoin sen jo valmiiksi. – Jukka vastasi rytmipuolesta, ja hänellä oli modulaattorisynia ja muita. – Yhteistyö oli kauhean luontevaa, meillä oli tavallaan hyvin samanlainen visio Jukan kanssa, Laaksonen kertoo. On selkeitä asioita, joista laulajan on hyödyllistä olla tietoinen. Opettelua on vaatinut myös liiallisesta täydellisyyden tavoittelusta eroon päästäminen. www.riffi.fi 6/2022 23 ”Mahdollisimman hyvää” lopputulosta jahdataan erilaisin keinoin. Hän teki ja äänitti yhdessä koulukaverinsa kanssa omaa musiikkia varhaisilla audiotyöasemilla. Laaksonen kertoo oppineensa olemaan tekemättä tuotantoprosessissa turhan äkkinäisiä päätöksiä. – Opetustaustani vuoksi pystyn käymään laulajan kanssa asioita etukäteen läpi. Jousikvartetti nauhoitettiin studiollani Jukan kanssa, ja sitten parissa biisissä on vielä jousiorkesteri, joka tilattiin etäsessiona Budapestista. Omiin osuuksiini tein esimiksausta. Itse nauhoitin kaikki laulut täällä laulustudiolla ja pianot äänitin kotoani löytyvällä akustisella pianolla. Sen olen oppinut, että voin ihan hyvin lähettää miksaajalle version, jossa on jo valmiiksi juttuja. Sitten tekninen osuus, että miten miksataan ja mikä on tyylin kannalta oleellista, Laaksonen luettelee. – Nykyään on aika tyypillistä, että soololaulu korjataan ensin Melodynella ja sen jälkeen laitetaan vielä Auto-Tunen läpi, vaikka laulaja osaisi oikein hyvin laulaa eikä vireessä olisi mitään ongelmia. Uuden Shadows Are Light -levynsä Laaksonen tuotti yhdessä tuottaja-biisintekijä Jukka Jahnukaisen kanssa. Mun mielestä on tosi tärkeää käyttää tarpeeksi aikaa siihen, että kokeillaan, mikä on hyvä kuuntelu, onko toinen korva auki, kuinka paljon on kompressoria ja kaikki tällainen. Siinä on tietysti useampia tekijöitä: on se, millä lailla laulajasta saa parhaan suorituksen irti, ja sitten se, millä lailla harjoitellaan ja millä välineillä tehdään. Se on ikään kuin vaan se soundi, jota halutaan. Useinhan nykypopulaarimusiikissa soololaulu on keskiössä
Kyllä mäkin sitten näin osallistujalistan; olin vaan katsonut, että vähän tutun näköinen tyyppi istuu eturivissä. Musta on ihan mahtavaa, että on jatkuva kiinnostus siihen, että voin tässä kehittää itseäni.” TEKSTI: KALLE HEINO KUVA: TIMUR YILMAZ – leffan tarinan motiiveja esille musiikilla Panu AALTIO Elokuvasäveltäjä Panu Aaltion mielestä elokuvamusiikilla on kaksi ulottuvuutta: rooli tarinankerronnassa sekä musiikin teoksellisuus itsessään. Voisin keksiä paljon hyvää musiikkia, joka ei sovi ollenkaan elokuvaan, koska se ei täytä tarinankerronnan tarpeita. Aaltio kuvaa tätä puolta elokuvamusiikista sanalla teoksellisuus. Kerroin, että olemme menossa pitämään tällaista kurssia ja kysyin, mitä ryhmäläiset itse ehkä haluaisivat kuulla. K un elokuvasäveltäjä Panu Aaltiolta kysyy musiikin merkityksestä elokuvassa, ensimmäinen vastaus on yksiselitteinen: musiikki kertoo elokuvan tapahtumista, hahmoista ja motiiveista jotain, mitä katsoja ei muuten pysty lukemaan mutta mitä kerronnassa halutaan tuoda esille. – Nykyään teknologia on tullut saavutettavammaksi ja toisaalta myös vaihtoehtojen määrä on valtava. Itse kävin lauluraidat läpi Melodynellä, ja siellä on ehkä joku sellainen kohta, että ”okei, tästä varmaan kuulee”, Laaksonen sanoo. Laaksosen omalla levyllä esimerkiksi Auto-Tunea on käytetty säästeliäästi. Lauluyhtyeiden äänitteillä aika usein tuplataan basso tai käytetään jotain octaveria, että siihen tulee vielä oktaavia matalampi taajuus ja saadaan muhkea soundi. u Aina voi oppia uutta ”Ruotsissa toimii Studio-lehti, joka järjestää myös erilaisia seminaareja. Mutta kerronnallisen tehtävän lisäksi elokuvamusiikilla on toinenkin ulottuvuus, jota Aaltio on pyöritellyt mielessään. Vastaanotto oli vähän sellainen, että ”ei me nyt tartteta mitään, että ei tässä ole mitään tarvetta”. Laaksonen ei karta teknisiä apuvälineitä vaan toteaa, että äänitetty musiikki on aina ”illuusio”. – Mutta toisaalta se ei nimenomaan riitä, että elokuvamusiikki on miellyttävää musiikkia. Laaksonen korostaa, että tärkeintä on pitää mielessä, mitkä ovat kunkin projektin esteettiset arvot. Nykyään käytettävissä on myös runsain määrin teknologiaa. – Kaikki työvälineet ovat sellaisia, että kunhan tekemisessä on joku pointti ja kunhan se kuulostaa hyvältä… Ja koko äänite on tavallaan illuusio, että laitetaan joku kaiku ja saadaan illuusio siitä, että ollaan jossain tilassa. Kun syntetisaattorit tulivat, niin sanottiin, että ne eivät ole luonnollisia. – Olen miettinyt pitkään, tarvitseeko elokuvamusiikin olla hyvää musiikkia ollakseen hyvää elokuvamusiikkia. Hänen viimeisimpiä 22-27 Ville Laaksonen Panu Aaltio.indd 24 22-27 Ville Laaksonen Panu Aaltio.indd 24 27.11.2022 14.37 27.11.2022 14.37. Ei se kuulosta akustisesti samalta. Meillä oli demolaulajat, joita laulatimme ja demonstroimme, miten laulajasta saadaan eniten irti. Äänite on illuusio Laulun tuottamisessa kuten muussakin musiikin tuottamisessa ja tekemisessä erilaisia näkemyksiä riittää. Minut ja kollegani Annika Holmberg pyydettiin mukaan sellaiseen pitämään luento siitä, miten työskennellään laulajan kanssa studiossa, että minkälaisia työkaluja siihen on. Se tekee tästä samalla sekä helppoa että vaikeaa. Tai vaikka sähkökitara; sitäkin vahvistetaan ja signaalille tehdään kaikenlaista ikään kuin taiteellisista lähtökohdista. – Tietenkään en osaa sanoa, mitä kaikkea Jukka on tehnyt, mutta tosi vähän Auto-Tunea siellä on käytetty. 24 www.riffi.fi 6/2022 maan ole tarpeeksi hyvä, kun tää on jotenkin sitä ja tätä ja tuota… Tämän opin Tommi Vainikaisen äänityskurssilla. No, sitten me oltiin siellä Ruotsissa ja sali oli tosi täynnä. Siihen on vähän vaikea vastata, koska elokuvamusiikki voi toteuttaa funktionsa ja tuottaa halutut tunnetilat, vaikka siinä ei olisi esimerkiksi hirveän vahvaa temaattista rakennetta. Ehkä hän oli käynyt niissä seminaareissa jo ennen kuin hänestä oli tullut maailmantähti ja saanut jotain hyötyä sieltä. Se tulee ilmi esimerkiksi elokuvan musiikin ja äänimaailman tunnistettavuudesta: vaikka kuvaa ei näe ja kuulisi vain äänen vaikkapa seinän takaa, tietää mistä elokuvasta on kyse. Vahvat teemat sävellysten pohjana Aaltio on ehtinyt säveltää musiikit jo noin 30 pitkään elokuvaan, niin Suomessa kuin ulkomailla. Musiikki on eräänlainen kertojaääni. – Tähän liittyy tietysti vastuu, millainen tämä kertojaääni on, Aaltio pohdiskelee kahvikupin ääressä yhdistetyllä työhuoneellaan ja kaupunkiasunnollaan Helsingin Kalliossa. Mun laulajani kertoi myöhemmin, että hän oli huomannut yleisössä Aviciin. Kyselin etukäteen ideoita sisällöstä Facebook-ryhmässä, jossa oli suomalaisia musiikkija studioalan ihmisiä
He päätyvät keräämään huopia kodittomille, ajatuksena että yksi huovista päätyisi isälle. Musiikissa vedetään matto alta ja sitten lähdetään rakentamaan jotain uutta taas takaisin kohti perheen teemaa, sen enempää juonta nyt spoilaamatta. Mutta sitten kun idylli särkyy, myös musiikki särkyy ja muuttuu pahaenteiseksi, pieneksi ja moderniksi draamamusiikiksi. Säveltäjän työ on lähellä leikkaajan työtä Aaltion sävellysprosessi on yleensä hyvin samantyyppinen jokaisessa projektissa. Yleensä hän alkaa työstää kappaletta jo suoraan koneella. ”Itse pidän melodioista, ja uskon että nekin taas tulevat isosti takaisin.” 22-27 Ville Laaksonen Panu Aaltio.indd 25 22-27 Ville Laaksonen Panu Aaltio.indd 25 27.11.2022 14.37 27.11.2022 14.37. Jo leikkaamaton kuva ja tieto kameran liikkeistä ja muista rytmityksistäkin voivat tietysti avittaa tätä. – Yritän löytää aiheita, jotka kolahtaisivat jotenkin mieleenjäävästi. 5000 Blankets saa ensi-iltansa joulukuussa. Tosin jos kyseessä on hyvin melodinen kappale perinteisemmällä rakenteella, välivaiheena hän tällaisissa tapauksissa saattaa tehdä pianoversion. Tietysti kohtaus rajoittaa aina musiikinkin rakennetta, mutta kohtauksen sisällä voi miettiä, voisiko musiikista tehdä kappalemaisen. Perheen teemasta siirrytään tarkoituksen teemaan. Aaltio on myös säveltänyt musiikin amerikkalaiseen, Amin Matalqan ohjaamaan 5000 Blankets -elokuvaan. Jotain missä tuntuu, että tämä sopii juuri tähän ja on tunnistettavaa ja mieleenjäävää. – Tässä musiikki lähtee hyvin perinteisestä, isosta ja lämpimästä orkesterimusiikista. Aaltion mukaan musiikin tempo onkin hyvin lähellä elokuvan leikkausta ja sitä, miten elokuvan leikkaaja ajattelee elokuvan rytmiä. Muuten on riski, että musiikista tulee sellaista improvisaatiohissimusaa, varsinkin jos aikataulu on kiireinen. Että saa niistä sellaisen työkalupakin, jolla sitten voi oikeasti lähteä tekemään kohtauksia läpi. Aaltio rakentaa sävellyksissään yhteyksiä kaiken välille. Lisäksi Aaltio sävelsi musiikit viime vuonna ilmestyneeseen dokumenttielokuvaan Tunturin tarina, josta hän sai tänä vuonna Kansainvälisen elokuvamusiikkikriitikoiden järjestön (The International Film Music Critics Association IFMCA) palkinnon parhaasta dokumenttielokuvasävellyksestä. Tätä tietysti helpottaa, jos tai kun on mahdollista nähdä leikattua kuvaa. Aaltion sävellystyö pohjautuu usein vahvoihin teemoihin, joista 5000 Blankets on hyvä esimerkki. Toisaalta jos joku sävyjuttu on tärkeä tai kun mennään sointivärien ja tunnelmien kautta, kuten kauhuelokuvan musiikissa, silloin tällaista välivaihetta ei tietenkään tarvita. – Sen avulla mietin lähinnä, onko se kappaleen muoto järkevä. Panu Aaltio säveltää yleensä musiikkia heti suoraan sekvensseriin. Elokuvan tarina alkaa perheidyllistä, joka kuitenkin alkaa säröillä, kun perheen isän skitsofrenia paljastuu pikku hiljaa. www.riffi.fi 6/2022 25 Panu AALTIO töitään ovat olleet esimerkiksi Supermarsu 2 sekä ensi vuonna ensi-iltansa saavat Pertsa ja Kilu 2. On ne sitten melodioita tai motiiveja tai vaikka värejäkin. Hyvin varhaisessa vaiheessa elokuvamusiikkiin on Aaltion mukaan tärkeää myös hakea oikea tempo. Isä katoaa, jolloin vaimo ja poika alkavat etsiä häntä
Se on hyvä, että joku muu ottaa siinä vaiheessa homman haltuun, kun itse on jo piipussa ja olisi mieluummin jo vaikka veneilemässä. – Siksi juuri pidän John Powellin kaltaisista säveltäjistä, jotka hallitsevat tämän. 26 www.riffi.fi 6/2022 – Leikkaajat varmasti tarkkailevat aivan samoja asioita kuin säveltäjät. Aaltio työskenteleekin itse pitkälti plugarija samplepohjalta. – Siellä olisi kiva tehdä projekteja, mutta niitä on tietysti hankala edistää jos ei ole siellä paikan päällä. Tämä on nimenomaan animaatioelokuvien genressä tyypillinen piirre. Aaltion musiikintekohistorian juuret ovat sellonsoitossa ja aikoinaan Commodore Amiga -kotitietokoneella tehdyssä tracker-musiikissa. Kun katsoo jonkuntyyppistä kuvaa, ja jos siinä on tietty rytmi ja tietty määrä dialogia ja tietynkokoisia kuvia, niin ne kaikki ohjaa myös musiikin tyylilajin valintaa. En oikeastaan jaksa enää edes seurata niitä. Aaltio muistuttaa, että tärkeää on välillä tietoisesti poiketa odotetusta tyylistä ja tehdä jotain yllättävää. Ehkä enemmän niin, että jos tulee tiettyjä genrekonventioita läpi. – Varsinkin jos on monta tuottajaa, tuottaja tai tuottajat ovat helposti kyttäämässä jokaista liikettä. 5000 Blanket on verrattain pieni elokuva, ja Aminin kanssa sainkin tehdä juuri vapaammin omannäköistä musiikkia. Kun Aaltio työstää musiikkia sekvensserissä, muodostuvat sounditkin vastaavasti samalla, varsinkin kun nykyajan samplekirjastot ovat lähes rajattomat. Siksi yritän käydä siellä enemmän. Sitten kun olen tehnyt ekan version, voin kuunnella temp trackeja, ja silloin se voi olla hyödyllistäkin, koska niistä voi oivaltaa jotain, esimerkiksi että johonkin kohtaan sopiikin tietynlainen käänne tai vähän eri tunnelma. Liikkuvana tekijänä Aaltio ei ole juurikaan hankkinut hardware-laitteistoa, koska projektit on saatava auki nopeasti kaikkialla. Äärilaidasta toiseen, mutta yhteneväisesti Aaltio pitää myös Supermarsu 2:ta erityisen mielenkiintoisena projektina, syystä että elokuvassa yhdistyy monta eri tyylilajia. Sinänsä erilaisia juttuja itsessään toinen toisensa perään voi olla helppo säveltää. Varsinkin jos on paljon liveäänityksiä, niin se on työläs vaihe. Se helposti kaventaa ajattelua ja kampittaa luovuutta. Tarvitsen suoran palautteen siitä, miltä musiikki kuulostaa. – Vaihtoehtoja ja samplekirjastoja on nykyään jo ihan loputon määrä. Sama miksauspuolen kanssa. Koko ajan tulee eri juttuja ja musiikki muuttuu, mutta silti siitä muodostuu jonkinnäköinen musiikillinen kokonaisuus. Aaltio opiskeli aikanaan vuoden verran elokuvakoulu USC:ssä Los Angelesissa. Musiikin tyylilaji muotoutuu yleensä Aaltiolla kulloisenkin projektin myötä. Leikkausmusiikki voi kampittaa luovuutta Aaltion tavoitteena on jo pidempään ollut saada jalansijaa Yhdysvalloista. Se on älytöntä se dynamiikka. ”Tämä on sellainen omituinen ala, että aina tulee yllättävä käänne, joka pitää jotenkin osata ottaa vastaan.” 22-27 Ville Laaksonen Panu Aaltio.indd 26 22-27 Ville Laaksonen Panu Aaltio.indd 26 27.11.2022 14.37 27.11.2022 14.37. Aikanaan alkoi vain olla Suomessa proggiksia, niin lähdin sitten uralla niiden perässä tekemään musiikkia. – Olen ottanut tavaksi, että en itse aluksi suostu kuuntelemaan sitä. Yleensä elokuvan tyylilaji jo pitkälti ohjaa musiikin tyylilajiakin. Toinen selkeä on ero on se, että Suomessa ja Euroopassa on enemmän ohjaajalähtöinen työskentelytapa, kun taas jenkeissä tuottaja on usein keskiössä. Työkaluna on Reaper, vaikka välissä Aaltio on pyörinyt myös Logicin ja Cubasen maailmoissa. Ja usein sieltä tuleekin hienot laput, joissa on jotain hienoja yksityiskohtia, joita ei itse edes ajatellut. Aaltion mukaan suurimpia eroja elokuvamusiikin teolla Euroopassa ja Yhdysvalloissa on niin kutsuttujen ”temp trackien” käyttö, eli väliaikaisen leikkausmusiikin hyödyntäminen tunnelman löytämiseksi ennen varsinaisen musiikin sävellystä. Työtapa on melko sama, oli projektissa kyse sitten perinteisestä orkesterisoundeista tai vaikkapa elektronisesta musiikista. Jo alussa on ajatus jonkinlaisesta suunnasta, miltä musiikki kuulostaa. – Varsinkin jos on kiireinen aikataulu, niin mielelläni annan nuotinnoksen jollekulle toiselle. – Siinä musiikin pitää nopeasti liikkua eri tyylilajien välillä. Ihailen sellaista suuresti. Aaltio toimi menestyneesti tietokonemusiikin tekijänä niin kutsutussa demoskenessä, joka kukoisti 1990-luvulla. Tästä prosessista Aaltiolta syntyy lopputuloksena melko valmiin kuuloisia demoja, joissa on hän on ehkä hieman hieronut EQ:ta ja muita pikkujuttuja, mutta muuten jättänyt viilamatta miksausta sen enempää. Joskus kokeilin alkaa tehdä sävellyksiä suoraan Sibeliukseen, mutta siitä tuli hirveää roskaa. Aaltiolla on itse omassa prosessissaan tiukka suhtautuminen leikkausmusiikkiin. – En oikeastaan koskaan sävellä kynällä ja paperilla. Elokuvassa on komediallisia hetkiä, draamaa, supersankarielementtejä ja sitten vielä animaatioelokuvan sävyjä. Elokuvaa tehdessä en sitä niin paljon miettinyt, mutta kun musiikkia kuuntelee albumilta, huomaa esimerkiksi miten ensin alkaa joku iso juttu ja sitten mennäänkin nopeasti alas. Suosikkikavalkadista löytyy muun muassa Kontaktia, Omnisphereä, Divaa ja Fab-Filterin efektejä. Samplekirjastoja enemmän kuin tarpeeksi Helsingin työhuoneen lisäksi Aaltiolla on lisäksi varsinainen työhuone kotonaan Nurmijärvellä. Tietysti jos orkesterimusiikista on kyse, tästä alkaa prosessi, jossa joko Aaltio itse tai joku hänen yhteistyökumppaninsa nuotintaa musiikin orkesterille. – En ehkä mieti tyyliä kauhean analyyttisesti. Tavallaan se on hauska, kun vertaa johonkin 2000-luvun alkuun, kun oli vain yksi Viennan orkesterikirjasto. Toki tietysti budjetitkin ovat usein moninkertaisia, ja usein se on kiinni siitä. Genrekonventioita rikkovat ratkaisut ovat monesti tehokkaita tehokeinoja. Tai vanhojen Warner Brosin piirrettyjen musiikeista. Vaikea sanoa, mihin nykytilanne kehittyy, ehkä seuraavaksi tulee jotain neuroverkkojuttuja, Aaltio pohtii. Aaltion mielestä kiinnostava haaste on nimenomaan siinä, miten äärilaidasta toiseen kulkemisesta huolimatta kokonaisuudesta saa yhtenäisen
savonia.?/yhteishaku Savonia-ammattikorkeakoulu SavoniaMusiikkijaTanssi @savoniamusiikki Kouluttaudu opettajaksi ja kulttuurialan osaajaksi taiteen kansainväliselle kentälle. Itse pidän melodioista, ja uskon että nekin taas tulevat isosti takaisin. Esimerkiksi Supermarsu 2:n musiikit äänitettiin Tampere Filharmonian kanssa. Elokuvat tehdään nopealla aikataululla, mutta orkesterien kalenterit voivat olla vuosiksi täynnä. – Suosin kyllä kotimaisia soittajia aina, kun mahdollista. Mutta se on sellaista jännää vaihtelua, kun katsoo historiaa. Hae yhteishaussa 15.–30.3.2023: •Musiikkipedagogi (AMK), päivätoteutus | 240 op, 4 vuotta, Kuopio •Taidepedagogiikka (YAMK), monimuotototeutus | 60 op, 1–2 vuotta, Kuopio Aaltion nykyisestä musiikintekofilosofiasta sekvensserien parissa on iso osa myös tracker-maailmasta. Omituinen ala täynnä yllättäviä käänteitä Yksi Aaltion unelma on päästä tekemään elokuvia, joista itsekin tykkää, kuten isoja seikkailuelokuvia. Tunturin tarinan musiikit Aaltio teki Tuuletar-lauluyhtyeen lisäksi Tapiola Sinfoniettan kanssa. Tämä on sellainen omituinen ala, että aina tulee yllättävä käänne, joka pitää jotenkin osata ottaa vastaan. Usein Aaltio tekee yhteistyötä tunnettujen klassisten orkestereiden kanssa. Melodiat tulevat ja menevät. Mutta nyt elokuvan tunnusmusiikki on Spotifyssa mun kuunnelluin kappaleeni. – Ainakin kymmenen vuotta on menty pois melodioista. – Todennäköisin tilanne on yleensä se, että ei päädy ollenkaan sinne, minne on kuvitellut menevänsä. Trackereissa hieno juttu oli, että session sai aina auki ja näki, miten biisi oli tehty. – Sama juttu on tämä seikkailuelokuvapuoli. Aaltio kuitenkin muistuttaa, että varsinkin Yhdysvalloissa ala on kilpailtu. Se oli opettavaista katsoa, mitä kappaleessa tapahtuu, vaikka että miten joku nopea arpeggio oli tehty. Samoin sampleja sai helposti otettua muista biiseistä ja käytettyä niitä ristiin. – Tracker-musiikissahan oli paljon hienoja juttuja, kovia tekijöitä ja itselläkin selkeitä esikuvia. Olin itse lähtenyt aikanaan Hans Zimmeristä liikkeelle, enkä yhtään yhdistänyt tällaista John Williams -tyyppistä juttua itseeni. Silloin ei kyllä paljon ajateltu tekijänoikeuskysymyksiä. Aaltion mukaan on kuitenkin usein tuurista kiinni, miten yhteistyöt orkesterien kanssa osuvat aikataulujen kanssa yhteen. Ja toisaalta ura menee usein aivan eri polkua, mitä on aiemmin ajatellut. u 22-27 Ville Laaksonen Panu Aaltio.indd 27 22-27 Ville Laaksonen Panu Aaltio.indd 27 27.11.2022 14.37 27.11.2022 14.37. Mutta niin sekin puoli lähti tulemaan esiin. Sessiot hoituvat etäyhteydellä. Täällä on hirveästi hyviä soittajia, ja mielelläni tällaisia keikkoja antaa heille. Mutta varsinkin silloin, kun itse säätää studioaikoja ja muuta koordinointia, niin se ei ole aina yksinkertaista. Aaltion mielestä tämä näkyy hänen kohdallaan esimerkiksi elokuvamusiikin tyylilajeissa, joita hän on tehnyt, alkaen Dome Karukosken Tummien perhosten kodista lähes viisitoista vuotta sitten. – Ajattelin silloin, että se ei ole ollenkaan genreä, jossa pärjään. Pienempiin juttuun Aaltiolla on tuttuja luottosoittajia, ja toisaalta usein on helppo käyttää sessio-orkestereita esimerkiksi Budapestistä. Aaltion mielestä elokuvamusiikki yleisesti on nykyään mennyt enemmän äänisuunnittelumaisempaan ja musiikkimaisemaisempaan suuntaan. Toisaalta hän muistuttaa, että niin kuin muissakin asioissa, elokuvamusiikissakin trendit vaihtelevat aaltomaisesti
Suurimmaksi osaksi aikaa käytän efektejä kytkettynä rinnakkain puhtaan klassisen jazz-soundin kanssa. Nyt Sami oli siinä rinnalla se ”basisti”, kitaristi myhäilee. Hän toteaa niiden olleen aluksi enemmänkin ”suorittamista ja selviytymistä”, jonka johdosta ”takki oli keikan jälkeen tyhjänä”. Kuitenkin vasta korona-aikaan minulle tuli efektien suhteen uusia oivalluksia, kun oli aikaa vain istua neljän seinän sisällä. Pitkiä luuppikaaria Teemu Viinikainen muistelee tehneensä ensimmäisen soolokeikkansa lähes parikymmentä vuotta sitten. Pidimme ajatuksesta, että levyllä olisi perinteistä ja modernimpaa sointia sekä erilaisia kaaria ja harmonioita, miehet pohtivat, kun tapaamme artistin kotona Jyväskylässä. – Tarkoitus oli, että albumikokonaisuus olisi monipuolinen, koska levyn konsepti oli hirveän haastava: yksi kitaristi soittaa yksin livenä. – Kävin viime uutena vuotena soittamassa siellä Jaakon kitaralla pari sointua, ja homma oli sillä selvä. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: VILLE PAUL PAASIMAA , SAMI SALLINEN (SESSIOKUVAT) Teemu VIINIKAINEN – Laitteet eivät saa olla pääosassa, mutta hyvästä sivuroolista ne voivat saada Oscarin. Miten päädyit äänittämään sen. Artistin lisäksi levyn tekoon osallistui äänittäjän ja kanssatuottajan roolissa ollut Sami Sallinen. – Yhtä lailla joku Finnvox on tuttu paikka myös, ja siinä on oma hienoutensa, mutta silloin tulee väistämättä sellainen olo, että nyt olen ammattilaisena ammattistudiossa. Kun tila soi hyvin, ei tarvitse alkaa prässäämään. Jos soittaa yksin studion puolella ilman bändiä, johon nojata, niin siinä on vähän eristyksissä. 28 www.riffi.fi 6/2022 S ongs of Silence -albumilla (Eclipse Music) Viinikainen tulkitsee paitsi jazz-standardeja ( Monk, Mingus, Ellington, Corea), myös muita ”standardeja”, sillä mukana on iskelmäklassikko Rakastan elämää ja Sting-klassikko Tea in the Sahara. Mutta kun niitä aikansa teki, niin alkoi tuntua, nyt pystyn soolokeikoillakin vain nauttimaan soittamisesta. Hankasalmella Jaakko Erkkilän JaBa-studiolla taltioitu Songs of Silence tehtiin parin päivän sessiona. Puhutaan hieman levyn kappaleista. Silläkin oli iso merkitys, että Sami oli äänittäjänä siinä samassa tilassa. Lisäksi hän mainitsee ympäristön kotoisan fiiliksen, jolla oli osansa levyn onnistumisessa. Tämän levyn teossa taas oli kotifiilis, joka oli pieni tärkeä palanen. Äänitykset tehtiin kitaristin kotikonnuilla Hankasalmella. Teemu Viinikaisen uudella soololevyllä Songs of Silence on äänessä ainoastaan kitaristi itse. Standardiosastoa edustaa esimerkiksi Thelonius Monkin Evidence. – Se oli alussa iso kakku kantaa. 28-31 Teemu Viinikainen.indd 28 28-31 Teemu Viinikainen.indd 28 27.11.2022 14.42 27.11.2022 14.42. Levy sisältää sataprosenttisia ottoja yksin kitaralla soitettuna, toki välillä efektein höystettynä. Se on tavallaan paradoksi, mutta sen on oppinut, kun on tehnyt paljon äänityksiä, Viinikainen kertoo. Monessa kappaleessa soitan tosi hiljaa, hiljempaa kuin normitilanteessa, ja juuri tällainen soitto saadaan hyvässä tilassa äänitettynä kuulostamaan todella isolta
Halusin, että levyllä on vähintään yksi biisi, joka kuulostaa lähes freeltä, koska silloin kaunis kappale on vielä kauniimpi; ilman vastakohtaa tämä tehokeino ei toteutuisi niin hyvin. Monkin sävelkieli on sellaista, että periaatteessa aika vähillä äänillä pärjää: jos soittaa melodian ja bassoäänen sekä pari ääntä sinne väliin, niin se jo välittyy. Olin jo ennen sitä soittanut Evidenceä ja Round Midnightia, mutta kun aloin tutkimaan hänen musiikkiaan enemmän, huomasin, että se istuu kitaralle yllättävän hienosti. Itse vienkin Evidencen harmoniaa ja rytmiä tosi tosi kauas alkuperäisestä. www.riffi.fi 6/2022 29 – Laitteet eivät saa olla pääosassa, mutta hyvästä sivuroolista ne voivat saada Oscarin. 28-31 Teemu Viinikainen.indd 29 28-31 Teemu Viinikainen.indd 29 27.11.2022 14.42 27.11.2022 14.42. – Sen taustalla on selkeä tarina, sillä Jussi Fredrikson pyysi taannoin minut soittamaan tunnin setin Monkin musiikkia Flame Jazz -risteilylle. Lisäksi Monkin kappaleet kestävät pientä moukarointia, ne on ikään kuin sillä tavoin sävelletty
Hän soittaa nykyään ns. – Siihen signaali meni oktaaverin kautta. Toiseen vahvistimeen (Fender Vibrochamp) ei mennyt luuppeja ollenkaan, vaan sillä oli tarkoitus varmistaa, että melodiat ja soolot saa erottumaan hyvin, mikäli luuppi olisi liian lujalla. – Niillä sain sekä perkussiivisuuden että täyteläisyyden talteen. Teemu Viinikainen on modannut efektien volume-pedaalinsa pianon sustainpolkimesta. – Se mikä tällä levyllä vähän poikkeaa monien luuppaustouhusta on se, että luuppikaaret saattaa olla tosi pitkiä, pisimmillään minuutin-kaksi. Stingin Tea in the Saharan Viinikainen tulkitsee varsin uskollisesti alkuperäisen version mukaan mitä tulee sointuihin ja melodiaan. Sittemmin siitä on tullut minulle eräänlainen signature-kappale. 28-31 Teemu Viinikainen.indd 30 28-31 Teemu Viinikainen.indd 30 27.11.2022 14.42 27.11.2022 14.42. Ja varmuuden vuoksi äänitettiin myös tilasointi pallokuvioisella konkkamikillä. Kun itse opetan, niin puutun kyllä siihen, jos joku vetää melodian väärin. Kun tuollaiseen hitaasti syttyvään vahvistimeen ajaa matalia taajuuksia, niin sen atakki on aika pyöreä, Sallinen perustelee mikkivalintaa. Päävahvistin oli Deluxe Reverb, jonka kautta soitin toistui kaikkine efekteineen. Fender Tweed Deluxe hoiti puolestaan ”bassovahvistimen” virkaa. Hän tiesi, että tulee erilainen harmonia, sillä tykkään soinnuista ja se on monesti minun tapani käsitellä kotimaisia kappaleita. Sallinen muistaa, että tätä aspektia puitiin myös äänityksissä. ”klasariasennossa”, joten alaselkä ei tykkää hyvää, jos polkee tavallista keinupoljinta. Siinä käytin Beyerdynamicin M160-nauhamikkiä, jotta liidisoundi olisi pehmeän ja täyteläisen kuuloinen. Siinä vaiheessa pitää olla vähän tuotannollista otetta ja ajatella asiaa myös kuuntelijan näkökulmasta, hän muistuttaa. Kolmen vahvistimen taktiikalla Viinikainen soittaa Songs of Silence -levyllä A-P Paasosen rakentama jazz-kitaralla ja kolmella vahvistimella (Fender Deluxe Reverb, Vibro Champ, Tweed Deluxe). – Melodian pitäisi aina olla tunnistettavissa tai ainakin sen ydin. Kun on soittanut muutaman oton siihen alle, niin voi tuntua itsestä tylsältä soittaa yksinkertaisesti. Tämän vuoksi sitä ei lähde edes kuuntelemaan toistuvana luuppina, huomauttaa Sallinen väliin. – Että voisiko kappaleen melodian esitellä ensimmäisellä kerralla yksinkertaisemmin. Onneksi minulla oli mukana Shuren Beta 52, koska mikään muu mikki ei poiminut sitä oikealla tavalla. Ennen äänityksiä hän piirsi Salliselle kaavion signaalitiestä, jotta tämä pääsi perille siitä, miten hommaa tulisi lähestyä. Luupperia hän käytti myös muissa levyn biiseissä, mikäli tarve vaati. – Levyllä on pieni stereoulottuvuuskin, mutta se ei ole kovin laaja, mikä oli ihan tarkoituskin. Paasosen rakentaman kitaran erikoisuus, matalimmalla kielellä oleva bassomikki, tallennettiin oktaaveri/Tweed Deluxe -yhdistelmän lisäksi DI-boksilla, jotta myös linjasoundin atakki saatiin talteen. Esimerkiksi Evidencessä melodia on hyvin abstrakti, eikä sitä varsinaisesti viheltele, joten sellaista on luontevaa abstraktoida hyvinkin paljon, kun taas vaikkapa Rakastan elämää on vähän eri juttu. Sen Sallinen mikitti Shuren SM57:lla ja Royerin 101 -nauhamikillä siten, että ne olivat hyvin keskenään vaiheessa. Melodialle uskollisuus ja sen variointi on varmaan jazz-musiikolle ikuisuuskysymys: miten teet oman version. Kitaran suunnittelusta ja rakentamisesta kertova artikkeli on julkaistu Riffissä 4/2019, ja sen voi lukea myös Riffin verkkosivustolta. Lisäksi kitara itsessään tallennettiin kahdella pikkukonkalla X/Y-asetelmassa, sillä soittimen akustista ääntä haluttiin kontrolloida miksausvaiheessa. Tea in the Saharan ajoittaiset efektiäänet Viinikainen teki ohjaamalla Chase Blissin Mood-pedaalia toisella kädellä soiton lomassa. Sitten soitin Rakastan elämää kerran omalla keikallani, ja huomasin, että sehän on mieletön biisi. – Siihenkin liittyy tarina. Rakastan elämää -versionsa alussa Viinikainen soittaa sointukierron kerran läpi patterni tremolo -efektin kanssa, jonka jälkeen luupperi toistaa sitä läpi kappaleen. Kokeilin miksatessa kaikenlaisia keinoja, miten stereokuvaa voisi levittää, mutta jos sitä teki liikaa, se ei enää kuulostanut yhdeltä kitaristilta, Sallinen tuumaa. Noin yleisesti ottaen, kuinka paljon alkuperäissävellyksen elementtejä pitää hänen mielestään uudessa versiossa säilyttää. Se toki riippuu kappaleestakin. Jukka Perko oli menossa Saksaan äänittämään levyä Iiro Rantalan kanssa, ja pyysi minua tekemään tästä heille version. AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: rif fi.fi/verkkokauppa 36,00 € + toimituskulut 28,50 € + toimituskulut 26,00 € + toimituskulut 30 www.riffi.fi 6/2022 Tämä vastakohta on Kauko Käyhkön aikoinaan tunnetuksi tekemä Rakastan elämää, josta on tullut Viinikaisen keikkojen vakionumero. Kitarasoundiin yhdistettin vahvistimia ja akustista mikitystä. Jos taas itse varioin, se on yleensä aika tietoista, Viinikainen pohtii. Mutta sen jälkeen voi tehdä melkein mitä vaan
CD ja suoratoisto mahdollistaa vaikka mitä, mutta on parempi, että levy jättää vähän nälkää, kuin että on kylläinen sen kuunneltuaan, Teemu kiteyttää. Se soundi, joka Paasosen rakentamasta kitarasta lähtee, on tallennettu tälle levylle niin hyvin kuin mahdollista. Siellä on sitä akustista ääntä, vahvistinta ja efekejä. Viinikainen kertoo, että kotona soittaessaan hän kuulee sekä kitaran akustisen äänen että vahvistimen äänen. Jaakko Viitalähteen masteroimalle levylle valittiin lopulta musiikkia noin 40 minuutin verran, mikä on LP-ajan kasvatiksi tunnustautuvalle Viinikaiselle juuri sopiva mitta. Vinyylikin on siis tulossa jossain vaiheessa. AtlasArtin mainiot soitto-oppaat nyt myös Riffin verkkokaupasta Katso tarkat tiedot osoitteesta: rif fi.fi/verkkokauppa 36,00 € + toimituskulut 28,50 € + toimituskulut 26,00 € + toimituskulut Sami Sallinen toi mukanaan oman äänityskalustonsa, jossa laatua piisaa. Laitteet ei tietenkään saa olla pääosassa, mutta ne voi olla hyvässä sivuroolissa, joka saa Oscarin, Viinikainen pohtii. – Jos menen johonkin keikkapaikkaan, missä pitää soittaa lujaa, niin menetän sen akustisen soundin ja silloin pieni palanen jää puuttumaan. – Ensimmäisen miksausversion tein plugareilla, mutta sen Teemu hylkäsi tietämättä, että se oli niillä tehty. Levyn miksauksen Sami Sallinen teki kotistudiossaan pääosin ulkoisilla ekvalisaattoreilla ja kompressoreilla, sillä pelkästään plugareilla homma ei toiminut. Sitten otin hatun kauniiseen käteen, ja käytin analogiprosessointia lukuunottamatta pientä korjailua, kuten maahurinoiden poistoa filttereillä tai resonanssien hillitsemistä Oeksoundin Soothella. – Itse mietin kokonaisuutta juuri albumin kautta: mikä on ekan puolen eka biisi, mikä toisen puolen ensimmäinen, mikä on viimeinen. Sitä samaa soundia tavoiteltiin myös tälle levylle. u 28-31 Teemu Viinikainen.indd 31 28-31 Teemu Viinikainen.indd 31 27.11.2022 14.42 27.11.2022 14.42. Lisäksi käytin Softuben Tape Multitrackia, jolla sain softan käyttäytymään moniraitanauhurin tapaan, koska haettiin yhtä aikaa erottelevaa ja lämmintä soundia
Monet 32-35 Dave Lindholm.indd 32 32-35 Dave Lindholm.indd 32 27.11.2022 14.47 27.11.2022 14.47. Y li puoli vuosisataa maata kiertänyt Dave Lindholm (s. Juhlapuheita pidettiin, mutta pelimanni pysyi poissa valokeilasta. ”Aika kultaa muistot”, hän sanoo ja kertoo esimerkin Fleetwood Macin vuoden 1969 keikasta: ”Ne soundit oli mielettömät mun mielikuvissa. 1952) ei esittelyjä kaipaa. VIRTANEN JA PEKKA SOINI Dave Lindholm – matalalla profiililla Dave Lindholm on vanhan koulukunnan bluesartisti, joka antaa musiikin puhua puolestaan. Hän on soittanut itsensä suomalaisten sydämiin, varsinkin runollisilla lauluillaan. Sitten kuulin äänityksen.” Lindholmin mielestä Vanhat hyvät ajat ovatkin ”perseesTEKSTI: TOMMI E. VIRTANEN KUVAT: TOMMI E. Tämä kävi hyvin selville 70-vuotisjuhlatohinoissa, kun Lindholm kategorisesti kieltäytyi kaikista haastatteluista. 32 www.riffi.fi 6/2022 nostaisivatkin hänet mielellään jalustalle, mutta mitään pönötystä ei Lindholm kaipaa. Lindholm viihtyykin paremmin tien päällä kuin tv:n viihdeohjelmissa. ”Äkkiä semmoinen muisteleminen lamauttaa ihmisen”, lataa Lindholm, joka ei haikaile menneeseen
Lindholm on kuin vanha tietäjä, joka välittää sanomaa ilman krumeluureja. Sitähän yleisö usein pikku pubeissa on ja sellaisia keikkoja Lindholmille on kertynyt tuhansittain – ehkä enemmän kuin kenellekään Suomessa. Mutta välillä ei vaan lähde, sille ei voi mitään.” Humalainen ja yli-innokas yleisö ei ole Davelle mikään ongelma. Näitä standardeiksi nousseita lauluja yleisö myös janoaa. Sellaisena Dave nimenomaan muistetaan. Hiljaa istuva yleisö sai kuulla niin ikivihreiksi muodostuneita suomenkielisiä lauluja kuin perinteisempää bluesia dobrolla ja slideputkella – sooloartistin kaksi puolta. Lakonisuudesta huolimatta hän toteaa silti, että ”on hyvä muistaa ja kokeilla uudistaa vanhoja juttujaan.” Tässä suorasukaisessa koruttomuudessa ei oikeastaan ole mitään uutta Lindholmin tunteville. Ihmiset istuivat lattialla ja hiljaisen harras tunnelma oli poikkeuksellinen. Yleisön kunnioitus on kuitenkin ansaittu ja suurin ongelma lienee liian innokkaat fanit. 2. ”Vaikka en tekisikään keikkoja, soittaminen on silti osa jokapäiväistä elämää. Tyylikkäästi pukeutunut Lindholm oli silkkihuivissa ja huopahatussaan ehkä jopa aavistuksen oudossa tilanteessa, korokkeella. Syntymäpäivän kunniaksi 31.3. Levy onkin jo toinen tänä vuonna ilmestynyt Lindholmalbumi. Siihen päälle kuullaan tarina. Ei siihen ole mitään lisättävää. Soitto rullaa kuin puro solisee. julkaistu Laulu & kitara oli nimensä mukaisesti soolona paljon keikkailevan trubaduurin livetallenne. ”Mä soitin hiljaa akustisesti samalla kun ne söi. ”Kun on itse soittanut hyvin, siitä voi kaikki saada tosi hyvän fiiliksen, vaikka ihmiset ei olisikaan niin fiiliksissä. Yli 50 vuotta keikkailleelle Lindholmille paussi muistutti, mistä henki saa ravintonsa. ”Toisaalta mulla oli aika hauskaa, koska se tilanne oli jotenkin niin absurdi.” Soolokeikoilla Lindholm on kuitenkin parhaimmillaan, oli kyseessä nuhruinen pubi tai Kansallisteatteri. Sellainen oli Janne Ödner, suomalaisen sähkökitaran harmaa eminenssi. Loppuvuonna ilmestynyt Vol. ”Harvemmin ne roikkuu kitaran kaulassa kiinni, vaikka on sitäkin sattunut. Mutta 70-vuotisjuhlakiertueen keikoilla Lindholm esiintyi yksin. Rock’n’roll Band oli jo hajonnut ennen kuin rockklassikoksi sittemmin noussut Everybody Needs Dancemusic Sometimes (Love Records, 1975) oli edes äänitetty. Janne opetti kitaran kaulan ja kuuntelutti mulla vanhoja blueslevyjä”, muistelee Dave. ”Ödnerin merkitys minulle on helvetin iso. Syntyi Nuo mainiot miehet soivine koneineen (Bluelight, 2007). Luuttukitaran rapsakan helisevä soundi yhdistettynä Lindholmin venyttelevään puhelauluun on täysin jäljittelemätön yhdistelmä. Se on pitänyt mielen pinnalla”, pohtii Lindholm. Tapiolan Louhisalissa asetelmassa oli jotain ylevää, kun tunnelmallisesti valaistu lava plyysimattoineen viestitti tilanteen juhlavuutta. Lindholm itse muistelee erikoista soolokeikkaa Mäntyharjussa ”jossain motellissa”. Samaa levyjen kuuntelua hän harrasti räätäli Albert Järvisen kanssa: ”Albert kuunteli koko ajan levyjä, kun se teki vaatteita.” SF Bluesin kolmikon muodostavat Pepe Ahlqvist (vas.), Heikki Silvennoinen ja Dave Lindholm ovat esiintyneet yhdessä jo 20 vuotta 32-35 Dave Lindholm.indd 33 32-35 Dave Lindholm.indd 33 27.11.2022 14.47 27.11.2022 14.47. Hardest working man in showbusiness Onneksi keikkojakin on taas ollut. Lindholmille tärkeää on kuitenkin pitää oma rima korkealla ja määritellä itse mikä on hyvä keikka. Eikä Lindholm pelkää soittaa hittejään. Janne Ödnerin opit Mutta on Lindholmillakin mentorinsa. Muistuu mieleen keikka Oulusta syksyltä 1996, kun säestyksen hoiti kosketinsoittaja Tapio Niemelä (Bluesounds). Trubaduuri oli pyydetty musisoimaan eläkeläisten tapahtumaan. Albumeja Davelta on tullut vähintään yksi vuodessa, ja bändien kokoonpanot ovat olleet jatkuvassa muutostilassa. Toisaalta monet soittajat ovat seuranneet mukana pitkäänkin. Koruttomastikin. Sit joku huusi, että ’laittakaa radio hiljemmalle’ – se luuli et mä oon radiossa, että radio on liian kovalla”, nauraa Lindholm, joka ei tilanteesta suivaantunut. Joku selittää innostuneena ja ottaa kitaran kaulasta kiinni.” Eikä Lindholm tarvitse välttämättä kitaraa tunnelman luomiseen. Kun korona sulki keikkamestat, vajosi moni soittaja apatiaan ja harmauteen. www.riffi.fi 6/2022 33 tä”. Tuorein kokoonpano, juurevaa kitaramusiikkia soittava Dave Lindholm Lights on keikkaillut tasaisesti aivan kuten superryhmä SF Blues tämän kevään kiertueellaan. jatkaa herrasmiesduon tarinaa. Yksi heistä on Antero Jakoila, jonka kanssa Lindholm on soittanut aina Grazy Moon -EP:n ilmestymisestä alkaen vuodesta 1979. Jo parikymppisenä ”liian nopee Lindholm” oli pelimanni, joka oli jo tekemässä seuraavaa juttua ennen kuin pöly oli laskeutunut edellisestä. Teatteriyleisö osoitti suosiota, mutta reaktiot ovat täällä hillitympiä kuin pubeissa. Livenä posetiivin puksuttamana säestetty Voi kun riittäis pieni taivas on kumman maaginen kokemus. 50 vuodessa niitä on tullut paljon: nopeasti rullaava Minun nimi on nimessun, popahtava Sitähän se kaikki on tai virren asemaan noussut Pieni ja hento ote. Viimeiset pari vuotta osoittivat selvästi, miten olennainen osa elämääni se on. Tämä kaikki rokkibaari 45:ssa! Astetta erikoisempi kokoonpano oli duo Jarmo ”Tare” Saitajoen kanssa, joka oli teettänyt 12 Lindholm-klassikosta posetiivirullat
Lindholm itse pitää sitä yhtenä parhaimmista bändeistään. Silloin ei voi keskittyä mihinkään muuhun. Ei toiminut. Sillä oli tämmöinen tyyli, et se perusti bändin ja lähti sit pois”, Lindholm muistelee. Aikoinaan hyvin modernilta kuulostanut bändi on yksi Lindholmin uran persoonallisimpia. Yksi Ödnerin opeista oli soittaa jokainen ääni huolella ja vasta sitten siirtyä seuraavaan. ”Oltiin erilaisia, mut jostain syystä se toimi”. Käytin sitä Orfeuksessa”. Ylipäätään hän sanoo olevansa todella huono polkimien kanssa, siksi on aina mieluummin soittanut puhtaalla soundilla. Potkija oli Ödner ja pian ystävyys oli solmittu. Onneksi Lindholm ei suostunut. Se on asia, joka vaivaa edelleenkin Lindholmia. ”Se oli harmonizer tai sustainer -poljin, jonka ostin Albertilta vuonna 1973. ”Piuha kiinni. ”Ödnerhän perusti Rock’n’roll Bandin ( Pave) Maijasen ja Affen ( Forsman) kanssa. Uusia kuvioita Monet aikalaissoittajat ovat poistuneet rinnalta yläkerran orkesteriin, joten sukupolven vaihdos on näkynyt myös Daven bändeissä. Välillä on kiva soittaa hiljaa”, pohtii Dave. Albert Järvinen ja Dave Lindholm Kaivopuistossa vuonna 1978. ”Siinä oli hyvä idea.” Nyt Leppänen ja Vaahtera ovat jo edesmenneitä, niin kuin jo vuonna 1981 menehtynyt Ödnerkin. Sitä hän oli monelle muullekin aikalaiskitaristille. ”Ödnerillä oli hyvä vibrato. Jousikvartetista päästäänkin luontevasti Daven siihen puoleen, jota tunnetaan vähemmän. ”Sähkökitaraa saa soittaa lujaa. Nyt en oo pahemmin piirrellyt, vaikka ideoita mulla kyllä on. Hyvin pedaalit tunteva Laine koettaa jäljittää mistä on kyse, mutta ei Lindholm muista. Siihen kuului hyvin soiva vibrato. Etsin sellasia eläintyylisiä hahmoja ja teinkin niitä paljon.” Työt syntyivät Pohjanmaalla, Koskenkorvassa, missä ne ovat kai edelleenkin. ”Olin katellut niitä aina pelloilla keikkareissujen varrella. Tämä oli hänen maneerinsa. Bussimatkalla joku tyyppi tuli potkaisemaan Daven kitaralaukkua, missä oli juuri hankittu Telecaster. 34 www.riffi.fi 6/2022 Järvisestä tuli Pen Leen myötä bändikaveri, mutta Ödner oli jotain enemmän, guru. Oon jopa hankkinut jotain maaleja, mutta en oo vielä saanu aikaseks mitään.” Mitään paineita hän ei siitä ota. Tuottaja Otto Donner loi klassikoksi muodostuneet jousisovitukset, mutta kitaraa hän olisi halunnut enemmän. Ödner lähti Royalsin kelkkaan miksaajaksi ja toimi kulisseissa neuvojaan jaellen. ”Maalaaminen on mulle terapiajuttu. Ensikohtaaminen tapahtui Lindholmin lapsuusmaisemissa Haagassa. Laine kuuntelee, kun mestari kertoo vanhasta pedaalistaan. Se tulee aika luontevasti. Se opetti mulle sitä jonkin ja antoi esimerkkejä.” Mestarillisesta vibratosta Lindholmin tunnistaakin. Mä menin vain jameihin, mutta sitten mä olinkin bändissä. ”Ödner oli hyvä ihmistuntija. ”Ne olivat olleet Albertin kanssa yöelämässä. Nilkkoihin asti ulottuvassa turkissaan tarinoiva Dave on aika epäsuomalainen ilmestys. Vaikka hyvä soittotatsi syntyy soittamalla ja keikalla oppii, työ tekniikan parissa jatkuu. Tosin välillä käytössä on ollut kaksikin Tube Screameria. Yksi erikoisimmista projekteista oli maalata niittosilppureita. Maalaaminen on omaa kivaa. Hän on musiikillisesti paljon laaja-alaisempi, kuin varmaan moni arvaakaan. Uutinen rauhallisena tunnetun Ödnerin kuolemisesta putkaan kuulosti epäuskottavalta. Kaiun avulla syntyi suuri ja ilmava soundi. Pieni ja hento ote -sessioissa kokeiltiin ensin säröistä soundia. Mulle ei ole kyse siitä, että pitäisi näyttää jollekin kuinka hyvä on”, hän pohtii. Kun Dave laittoi Bluesoundsin pystyyn Ari Vaahteran ja Zape Leppäsen kanssa, epäili Ödner ”coctailin” toimivuutta. 32-35 Dave Lindholm.indd 34 32-35 Dave Lindholm.indd 34 27.11.2022 14.47 27.11.2022 14.47. Esimerkiksi virolaisen säveltäjä Arvo Pärtin (s.1935) meditatiivinen orkesterimusiikki on inspiroinut. Paljon piirroksia ja maalauksia onkin hävinnyt. Soolon koettaessa volaa laitettiin lisää. Ei siinä ole ikinä valmis, se on koko elämän kestävä homma.” Ödner soitti Lindholmin rinnalla Orfeuksessa, mutta jäi pian pois bändistä. Sitten Dave laittoi Fender Champ -vahvistimen ykköselle. ”Se tulee sit jos on tullakseen. Lavalla ihmetyksen kohteena kitaristi Jimi Sumén. Se on se juttu, näkee mitä maalaa. Se ei sopinut ollenkaan siihen koko juttuun, että hän olisi joutunut putkaan”, ihmettelee Lindholm, eikä vieläkään halua hyväksyä mysteeriksi jääneen tapahtuman käänteitä. Daven maalaamista kivistä on järjestetty näyttelykin – tosin esillepääsy ja näkyminen ei ole koskaan motiivi. Tuntuu hyvältä tehdä jotain, mistä tulee konkreettista jälkeä. Hän ymmärsi, miten puhua erilaisille ihmisille”, muistelee Lindholm. ”Se on loputon juttu. Istumme Bar Loosen takahuoneessa ennen keikkaa. Dave Lindholm Lightsissa toisessa kitarassa on Tommi Laine, jonka Dave nostaa yhdeksi tärkeimmistä viime vuosien soittokavereista. Niin oppi paljon.” Se oli metodi, miten tunnistettava soundi löytyi. ”Olen oppinut Pärtiltä, ettei tarvi hosua, vaan voi vaan antaa rauhassa soida vaikka yhden soinnun vaan.” Meditatiivisuutta löytyy myös maalaamisesta
Pienlevy-yhtiö ja levymoguli Topi Salmi Halutessaan Lindholm voisi kyllä ratsastaa nostalgialla. Vastaus tulee joutuin. Laulajatar Noora Louhimon sairastuminen harmittaa jengiä, mutta onneksi paikalla on uskomattomalla äänellä varustettu kosketinsoittaja Jukka Gustavson. Rennosti lenkkareihin sonnustautunut Heikki Silvennoinen on niin ikään yksi Lindholmin läheisimmistä soittokavereista. ”Biisit vain tulee. Coda Kysyn Davelta, mikä on tärkeintä. Motivaatiota tuntuu riittävän. Ilveksen matsia puhelimestaan katsova Silvennoinen eläytyy ainakin täysillä matsin vaiheisiin. Hyvä henki ja yhteissoiton riemu, jakaminen, huokuu koko ryhmästä. Miehellä riittää positiivista energiaa myös takahuoneen puolella, jossa keskustelu soljuu iloisesti. Julkaisutahti on ollut hengästyttävä pari levyä vuodessa. u 32-35 Dave Lindholm.indd 35 32-35 Dave Lindholm.indd 35 27.11.2022 14.47 27.11.2022 14.47. www.riffi.fi 6/2022 35 Kolmen mestarin blues Toisille Dave on nimenomaan mestarillinen blueskitaristi. ”Pidin siitä mistä kerroit…” Voiko lauluntekijälle olla suurempaa kunniaa kuin se, että laulu lentää omilla siivillään suoraan ihmisten sydämiin. Voin vain kuvitella tv-tuottajia maanittelemassa omapäistä Lindholmia ohjelmiinsa. Ei siinä ole sen kummempaa. Kukaan ei ole varastamassa huomiota, kaikenlainen kukkoilu loistaa poissaolollaan tässä herrasmiesten joukossa. Ei mediahiljaisuuteen monella olisikaan varaa, mutta Lindholmilla on. On hienoa huomata, miten upealla tavalla amerikkalainen perinnemusa syntyy uudestaan näiden herrojen innon ja ymmärryksen myötä. Soolovuorot vaihtelevat ja vuoron perään joku on sivuoven tuolilla nauttimassa toisten soitosta. ”Levyt ovat vähän niin kuin tekisi dokumentteja. Ei minun lähtökohtana ole valloittaa Suomi, vaan se, että itsestä tuntuu hyvältä”, pohtii Lindholm. Löytty soittaa myös Lights-kvartetissa. Lindholm on syömässä, kunnes äkkää basisti Mikko Löytyn. On jälleen trubaduurikeikan vuoro. Keikan tunnelma onkin nostattava. Tupakkakoppi on tuolla alhaalla. Pitää olla mielenkiintoa tekemisiin, että haluaa olla terveenä”, hän pohtii. Dave heittää viimeisen spiikin: ”Mä soitan vielä yhden laulun ja se menee näin.” Yleisö tietää jo ensisoinnuista mikä se on. Jos olisin isossa yhtiössä, tilanne olisi täysin eri. Konsertti käy kohti loppuaan. Osallistuminen tv-ohjelmiin ja näkyminen aikakausilehdissä pohjustaisi viihdeorkesterin kanssa toteutettua isoa hittikiertuetta… Skenaario on mahdoton. Mutta ei sekään riitä, jos ei ole motiivia mihinkään. Enintään yksi levy kahdessa vuodessa olisi maksimi. Se oikeuttaa myös sen nostalgian läikähdyksen, mikä väistämättä kuuluu pakettiin. Viime vuonna Lights julkaisi peräperää kaksi studiolevyä ja tänä vuonna on tipahtanut Daven soolokonserttitaltiointi sekä albumi Jakoilan kanssa. Luuttukitara soi ja tunnelma on harras. Lavalle johtavan oven vihreän lampun alla puheen sorina käy vilkkaana ennen H-hetkeä. Kun tähän ynnää Turengin aikana vuosina 2017–19 julkaistut viisi levyä, on saldo yhdeksän levyä Salmen huomassa. Levytyksissä hänelle on kaikkein tärkeintä täydellinen riippumattomuus. Mietin, että tässä ryhmässä on aika paljon kokemusta ja suomalaista musiikkihistoriaa. ”Teen levyjä, kun on fiilis ja mahdollisuus. Punaiseen lierihattuun sonnustautunut Pepe Ahlqvist on porukan rouheaäänisin laulaja. ”Tärkeintä on terveys. Pian tuo energia purkautuu kaikkien kuultavaksi. Salmen mukana Lindholm vaihtoi Turenki Recordsin pari vuotta sitten perustettuun Emsalö Musiciin. Väliajan jälkeen show jatkuu ja huippukohdat seuraavat toisiaan. Helsingin Maunula-talon sali on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Paikalla on myös special guest Ile Kallio – Ödnerin opetuslapsia hänkin ja Lindholmin aikalaisia. Keväällä 2022 SF Blues -kolmikko aktivoitui vuosittaiselle kiertueelleen. Vuonna 2020 ilmestyi tuplalevy – mikä on sinkkuaikakautena eräänlainen saavutus sekin – uusia Dave-biisejä. Tunnelma on lupsakka, eikä näillä kilsoilla ketään tunnu hermostuttavan tippaakaan. Emsalössä minulla on mahdollisuus tehdä levyjä niin paljon kuin haluan. Maestro antaa ainoastaan musiikin puhua puolestaan, mikä on tänä päivänä poikkeuksellinen ratkaisu. Niin kauan, kun on visioita ja fiiliksiä, tapahtuu.” Kirsikkapuut kukkivat. Oota, tuun mukaan.” Jollain tavalla Löytyn rauhallinen olemus sopii hyvin tähän porukkaan. Sellaista ei voi saada, jos on kansainvälisen levy-yhtiön rosterissa – sen Lindholm hyvin tietää. Luomisvoima on mystinen voima, mutta mitä sitä ihmettelemään, jos lähde pulppuaa. Tampere-talon valtava sali on aika pompöösi paikka juurevalle bluesille, mutta toisaalta onhan lavalla valtava määrä arvokkuutta ja kokemusta. ”Ooksä menossa röökille. Se on helvetin tärkeää”, sanoo Lindholm, joka antaa täydet krediitit Topi Salmelle
Nykyään kuitenkin vähenevissä määrin. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Jussi Turunen – Kitaralinja on yhdentekevä, jos se ei ole kontekstissa oikea J ussi Turusen soittoa on kuultu lukuisten artistien taustalla aina Diandrasta Hectoriin ja Ismo Leikolaan, samoin kuin puolisonsa Annika Eklundin kanssa. Jussi Turunen aloitti kitaransoiton kotiseudullaan Kouvolassa. Esimerkiksi lukkovirittimet, koska ne jeesaa ihan käytännön syistä. Erilaisia kitaroita Turusella on ollut kuulemma paljonkin, mutta nykyään hän soittaa eniten kotimaisten rakenta36-39 EK_622 Jussi Turunen.indd 36 36-39 EK_622 Jussi Turunen.indd 36 27.11.2022 14.50 27.11.2022 14.50. Aluksi aukenivat blues-asteikon salat yksityistunneilla, ja myöhemmin paikallisessa musiikkiopistossa tuli monipuolisempaa oppia Harri Louhensuolta, mikä pohjusti tietä ammattiopintojen pariin pääkaupunkiseudulle. Fender American Standard ’97 – Ensimmäinen kitarani oli Samickin Stratocaster, mutta hyvin nopeasti huomasin sen olevan aika lailla soittokelvoton. 36 www.riffi.fi 6/2022 jien soittimilla ja vahvistimilla. Tosin nyt taitaa vain kaula ja runko olla alkuperäisestä kitarasta, koska vuosien varrella olen vaihtanut tähän lähes kaiken vaihdettavissa olevan. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Terveisiä vaan Askolan Teijolle, joka oli silloin Kouvolan Guitar-Centerissä töissä; hän muistaakseni kävi sinä kesänä Amerikassa ja itse toi soittimen sieltä. Tapasimme Turusen hänen kotonaan Sipoossa. Minulla on sittemmin ollut paljon muitakin Stratocastereita, sillä siihen kun totuin, niin meni monta vuotta etten juuri muilla kitaroilla soittanutkaan. Vaikka leipä on tullut freelance-keikoista, Turunen toteaa, että hänellä on aina ollut rinnalla myös jokin omaa musiikkia soittava bändi. Tällä hetkellä sellainen on ”progemetallia” soittava Wheel, ja se viekin Turusen aikaa runsaasti. – Tämä on ihan hyvä kitara. Bändin keikkatahti on nimittäin koronan jälkeen elpynyt, ja keväällä Apocalyptican lämppärinä tehty PohjoisAmerikan kiertue sai marraskuussa jatkoa Suomessa ja ensi vuonna Euroopassa. Sen jälkeen ostin uutena tämän American Standardin, jota odotettiin kuin kuuta nousevaa, että se saapuu Kouvolaan
Tässä valkoisessa mallissa taas on yksi Firebird-mikki sekä P.A.Ftyylinen humbucker, josta tulee vähän enemmän kirkkautta. Ja nyt niitä on minulla kaksi. Tosin hyvä soitinrakentaja osaa ohjata valintoja oikeaan suuntaan. – Sinänsä en etsi teetetyistä kitaroista mitään elämää suurempaa. Pitkän aikaa kuitenkin pelkäsin teetetyn soittimen hankintaa, sillä ajattelin, että siitä ei välttämättä tulekaan hyvää. Hyvä soitin vaan soi hyvin, ja se vaikuttaa soittofiilikseen. Nyt on käynyt niin, että olen myynyt aika paljon muita kitaroitani pois, koska nämä omilla spekseillä teetetyt on niin hyviä. Samoin vaikkapa tietty kaulaprofiili ei ole minulle mitenkään tärkeä asia. 36-39 EK_622 Jussi Turunen.indd 37 36-39 EK_622 Jussi Turunen.indd 37 27.11.2022 14.50 27.11.2022 14.50. Vuorensakut on käytössä Wheel-bändissä, toinen drop-C-virityksessä ja Firebird-mikeillä. www.riffi.fi 6/2022 37 Kaksi Vuorensakun T-Family -kitaraa – Kun ekan kerran näin Vuoren Sakun kitaroita, mietin, että on niin hieno design, että tuollainen se on saatava. En ole ylipäänsä erityisen perehtynyt siihen, miten kitarat on rakennettu, vaikka olenkin itse valinnut näihin materiaalit ja speksit
Sehän on kuitenkin aika täsmällisesti soitettua musiikkia. Näistä vanhempaa en itse asiassa ole teettänyt, vaan se tuli minulle, kun pyysin häntä tekemään kitaran Firebird-mikeillä. Äänten sammutus ja sytytys Yhdenlaisena työelämän esimerkkinä edellisestä käy Turusen pesti Diandran bändissä heti artistin ensilevyn (Outta My Head, 2012) jälkeen. Sillä tavalla ruokittiin toinen toisiamme. Toki sielläkin saa sitten välillä rapatessa roiskua. Sittemmin hän opetti itsekin kitaransoittoa keikkailun ohella vuoteen 2015 saakka. Mutta kun heiltä kysyi, että soitatko jossain bändissä, niin moni sanoi, että ei kun mä treenaan vielä vähän aikaa. – Jarnon Mean Bastardeja minulla on kaksi. Tässä on ihan kokonaan ontto koppa, ilman minkäänlaista keskipalkkia. – Luulen, että on aika paljonkin. Soita osana bändiä Lukion jälkeen Jussi Turunen siirtyi opiskelmaan Pop-Jazz Konservatorioon Helsinkiin, ja siitä vielä AMK:n puolelle, josta hän valmistui kymmenisen vuotta sitten. Mitä tulee käännettyyn virityspäähän, se on käsittääkseni näissä kitaroissa ihan tyylijuttu. Keikoilla oli toki vapauksia, mutta monesti yritin soittaa sellaisia linjoja ja soundeja, jotka eivät olleet aivan tavallisia rock-soittajalle. Tai en tiedä, onko sillä mitään vaikutusta soundiin. Tätä soitinta pidän ihan standardivireessä, koska se on ollut käytössäni freelancer-keikoilla. Jotta tämä eroaisi vähän tuosta toisesta Vuorensakusta, halusin sen kahdella humbuckerilla. Soitin tällä pari keikkaa, havaitsin hyväksi, ja huomasin, että vibrasysteemikin pitää vireen ihan mukavasti. Jarnolla sattui olemaan jo yksi valmiina, tosin Vibrola-tallalla, mikä ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta otin kitaran testiin. Salon custom-kitaraa – Tämä puoliakustinen J. – Toinen Mean Bastard piti saada sitten Wheel-touhuja varten. – Siitä on kuitenkin tosi iso etu, että soitetaan kimpassa pienestä asti, opitaan siten soittamaan bändissä ja olemaan osa sitä. Silloin pelkkä kitaransoitto ei ole se juttu, vaan se bändi. Ajatus on mennyt siis vähän ylösalaisin omasta nuoruudesta, sillä silloin mentiin bänditreeneihin ja siellä harjoiteltiin. – Siinä sai paljonkin miettiä, miten sitä estetiikkaa lähestyisi. Niitä juttua tulee edelleenkin tehtyä, jotta asiat kuulostaisi omaperäisemmältä. Salo oli ensimmäinen Jarnolla teettämäni kitara. En voinut soittaa ihan rock-pohjalta, koska se oli niin synavoittoista ja pitkälti ohjelmoitua musaa. Kitaralinja on nimittäin yhdentekevä, jos se ei ole siinä kontekstissa oikea. Silloin tämä on jonkin verran kiertoherkkä, mutta toisaalta se riippuu aina siitä, missä asennossa kitara on suhteessa vahistimeen. Tällä olen soittanut hyvin monenlaista musiikkia, jopa ihan rockenrollia reippailla säröilläkin. – Huomasin, että siellä (oppilailla) on tekniset valmiudet huikealla tasolla tosi varhain. Kun toinen soitti jonkun hyvän likin, niin siinä tuli aina vakoiltua, että tuosta kohtaa se painelee otelautaa. 38 www.riffi.fi 6/2022 Kolme J. Kyllä se väkisin muokkasi omaa soittoa, kun oppi ei-kitaramaisia lähestymistapoja. Onko tästä lähestymistavasta jäänyt mitään esimerkiksi siihen, miten nyt soitat Wheelissä. Sen sijaan Wheel on progemetallia, ja sen bändin estetiikkaan kuuluu, että tietyt kohdat kappaleissa pitää soittaa tosi huolellisesti. 36-39 EK_622 Jussi Turunen.indd 38 36-39 EK_622 Jussi Turunen.indd 38 27.11.2022 14.50 27.11.2022 14.50. Tuon levyn koneellisesti toteutettu materiaali nimittäin vaati kitaristilta mukautumista, jotta istui kappaleisiin luonnollisesti. Silloin huomasin, että tosi huolellinen äänten sammutus ja sytytys oli tärkeä osa sitä, että sain soiton kuulostamaan konemaiselta. Jussi liputtaa sen puolesta, että opitaan toimimaan ryhmässä heti alusta lähtien. Pari huomiota kertyi tältä ajalta. Noin yleensä jos soitan rock-kitaraa, niin se saa olla sellaista aika huolimatonta, koska tykkään siitä, että vähän räiskyy. Sen sijaan oman kokemukseni perusteella porukalla vaikuttaa nykyään olevan tosi vähän bändejä tuossa vaiheessa
Turunen on tyytyväinen Wheelin asemaan, jossa bändillä on takanaan levy-yhtiö, joka puskee omalta osaltaan hommaa eteenpäin. – Tämän pitäisi mennä lentokoneessa käsimatkatavaroihin. Lisäksi moni järjestäjä on lähtenyt joko muihin juttuihin tai vaihtunut koronan myötä. – Ajatuksena kyllä on, että tekisin vielä vähän pienemmän Wheel-laudan, jonka kanssa pystyisi vielä soittamaan keikan ilman kompromisseja. – Osaltaan kyllä, mutta ei kuitenkaan ihan normaaliksi koko kentän osalta. Hectorin bändissä olin sitten aina koronaan saakka. Hector on nimittäin sanonut, että hänen bändissään ei käytetä tuuraajia, ja näinhän sen pitääkin olla. – Itse tulin aluksi Timo Kämäräisen paikalle, mutta aika paljon se tasapäistyi, koska en ole niin hersyvä kitaristi kuin hän. Minkälainen työnjako kitaristeilla oli ison H:n musiikissa. Keikkojen buukkailu on vielä vähän arkaa. Pedaaleista ehkä Walrus Audion Kangra on vähän erikoisempi, tyypiltään filter fuzz. Huippuvehkeitä nekin. Edustan itse aika kurinalaista soittotapaa eli tykkään soittaa tietyllä tavalla sovittuja asioita. Mitä laitteita käytät Wheelin kiertueilla?` – Päävahvistimeni on Friedmanin OD-50 Deluxe, joka on ”hot rod” Marshall-tyyppinen nuppi. Miten on nyt, tuntuuko siltä, että keikkapuoli olisi palautunut normaaliksi. – Ei välttämättä yritetä kuulostaa siltä, miltä se on aina kuulostanut, vaan voidaan hakea uutta lähtökohtaa ja soundia. Alunperin tein tuon jutun wahilla, mutta tuottaja Joonas Parkkonen tiesi, että tällainen pedaali on. Levy julkaistiin koronan keskellä, joten otti aikansa, että uudessa bändissä pääsi keikoille saakka, koska ”kalenterissa olleet keikat peruttiin aina sitä mukaa, mitä lähemmäksi ne tulivat”. Esimerkiksi uusia riffejä ei aina lähdetä luomaan sitä kautta, että se olisi kitaramainen juttu. Se on tosi hyvä vehje, mutta sen verran iso, etten raaskinut ottaa sitä esimerkiksi jenkkeihin mukaan. Sinänsä pedaalilaudassani on melko perustavaraa, ja kun signaalitiekin menee pedaalista pedaaliin, en tarvitse mitään erillistä vaihtajasysteemiä. Nyt viime kesänä olisi ollut pari keikkaa, mutta kun toiselle niistä en olisi päässyt, oli parempi jäädä kokonaan pois. Hän toteaa monista aiemmista ”oman musan” bändeistään, esimerkiksi Stone Blue Electricistä, että ”paukut oli loppu siinä vaiheessa, kun varsinaisen työn teon olisi pitänyt alkaa”. Sillä kiertueella soitin Victory Sheriff ”lunchbox”-nupilla, koska sen pystyi kuljettamaan lentokoneeseen käsimatkatavaroissa. Siinä kaikilla on selkeä päämäärä, ja hommia tehdään kunnianhimoisesti. Nyt Wheel vie paljon aikaani, mutta koen, että se on sen arvoista. Nuo kiertueet olivat hienoja kokemuksia, kun soitettiin isoissa paikoissa, kuten Hartwall Areenalla. – Okko Laru pyysi minua tuohon bändiin, oltiin tehty joitain yhteisiä keikkoja ennen sitä. Lisäksi mukana kulkee iso pedaalilauta, vaikka se vähän ylimääräistä kulua lentokeikoilla tuokin. Wheelin kohta julkaistavassa uudessa kappaleessa yksi kokonainen osa perustuu tuohon pedaaliin. Mutta kyllä se nyt näyttää, että se lähtee tuosta elpymään, Jussi tuumaa. Kun Kangrasta avaa filtteriä, se lähtee isosta ja tummasta soundista liikenteeseen, Jussi kertoo lopuksi uuden kappaleen soundimaailmasta. Ratas pyörii Jussi Turunen liittyi Wheeliin juuri sen toisen albumin valmistumisen jälkeen, jolla soitti vielä Saku Mattila. – Siinä vaiheessa kun oli saatu suunnilleen ensimmäinen levy valmiiksi, niin kaikilta oli vähän puhti poissa. Se sopiva soittotapa kuitenkin löytyi, sillä Jarmo ( Nikku) on niin joviaali kaveri. Turunen kertoo, että ulkomaankiertueilla hänellä on mukanaan kaksi kitaraa, jotka kulkevat turvallisesti kotimaisen Casemakersin valmistamassa Guitar Vault -kotelossa. Lisäksi soundi pysyy tiukkana ja hyvin kasassa, mikä on aika tärkeää, kun musiikissa on kuitenkin metalliriffittelyä jonkin verran. Viime rundilla meillä molemmilla kitaristeilla oli Victoryn 4×12-kaapit, sillä Wheelillä on heidän kanssaan diili. Se toimi ihan hyvin, vaikkakin siinä on vähän vähemmän vääntöä, eikä se pysy aivan yhtä tiukkana kuin esikuvansa. www.riffi.fi 6/2022 39 ”Progemetallin” maailma antaa Jussin mielestä mahdollisuuksia luoda. u 36-39 EK_622 Jussi Turunen.indd 39 36-39 EK_622 Jussi Turunen.indd 39 27.11.2022 14.50 27.11.2022 14.50. Toisaalta Turunen oli pitkään toisena kitaristina myös Hectorin yhtyeessä, aina vuodesta 2014 viime kesään, kunnes joutui taannoin jäämään siitä pois. Ja lisäksi bändi on ollut aktiivinen jo useamman levyn ajan, ja uutta musiikkia tehdään tälläkin hetkellä. Siinä käy helposti niin, että porukka on panostanut hetken ajan kaiken energian bändiin, ja sitten kun levy ei lähde missään soimaan, menee hartiat alas. Se on tosi luotettava vahvistin, ja soundiltaan aika perus-Marshall, vähän muhkeampi vain. Wah nimittäin leikkaa alakertaa, mutta tämä taas ei. Siinä on suvanto, missä pikkuhiljaa avaan filtteriä. Tässä kohtaa Jussi kohdistaa huomion kotimaiseen Bluetonen nuppiin, jonka saa muutettua vipua napsauttamalla Marshall JCM 800 tai ”hot rod” -tyyppiseksi
Nämä ovat vahvistinsoundin käsittelyyn osallistuva kolmikko Volume, Presence ja Gain sekä EQ-osio Treble, Middle ja Bass. Alussa mainittu mielikuva areenarockista pätee edelleen myös SLO Pedalin kanssa, sillä soundi on iso ja täyteläinen. MULLISTAVAT UUTUUSVAHVISTIMET! F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | . Kitaran oman volyymisäädön käyttämiselle tulee nyt enemmänkin tarvetta, koska yliohjauksen määrä on suuresti riippuvaiTEKSTI: TIMO KOSKINEN Soldano SLO Pedal – suuret sävelet pedaalilla Mielikuvani Soldanon vahvistimista on areenarock. Voimalla vedetään Viimeistään tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että SLO on lyhenne sanoista Super Lead Overdrive. Hiljattain Soldano julkisti toisenkin 30-wattisen nupin, tällä kertaa transistoritoimisen SLO Minin, jonka leveys on alle 25 cm. . . Säätimien asennon näkee merkkiviivasta hyvin ja pyörimisliike on pehmeää ja tasaista. Näiden nykyversioissa on tyyppinimessä sana Classic viittaamassa vuosikymmenien perinteeseen. Ja tämän haltuunoton pedaali hoitaa niin tehokkaasti, ettei vahvistimen tai edes SLO Pedalin volyymia tarvitse paljonkaan avata, eikä myöskään gainia. Tämä menee yhteentoista… SLO Pedal on rakennettu valkoiseen tukevaan metallikoteloon. Onneksi ne ovat sen verran kaukana poljettavasta kytkimestä, ettei kenkä niihin helposti osu. Tämä ei ole pedaali, joka kytketään päälle vain soolon tai kompin ajaksi, vaan se saa olla käytössä koko ajan. Jakkiliitännöissä on tavanomainen tukirengas, mutta 9 voltin virtalähteen liitäntää ei ole tuettu – se on vain vähän upotettu kotelon suojiin. SLO Pedal on tarkoitettu ottamaan haltuun vahvistinsoundi, eikä niinkään efektipedaalin tavoin tukemaan sen perään tulevan vahvistimen perussoundia. Erityisesti yläpään ja keskitaajuuksien puhtia tulee runsain mitoin. Säätimet ovat pienehköjä ja muovisia. Aitoon Tufnel-tyyliin pedaalin säätimet menevät yhteentoista asti, kuten Soldanon nupeillakin on ollut tapana. Ensin 100-wattisia, joiden rinnalle tehtiin myöhemmin yksikanavainen ja mitoiltaan pienempi 30-wattinen. Valmistaja kieltää yli yhdeksän voltin jännitteen tarjoamisen pedaalille, joten sitä ylimääräistä pelivaraa ei enää tuollaisella konstilla kannata yrittää. Ja osoituksena siitä, että tuotakin vielä pienempään tilaan voidaan Soldanon soundia pakata, meillä on nyt tutkittavana SLO Pedal. @fmusiikki Catalyst™-kombovahvistimet toimivat kuten perinteiset kitaravahvistimet. Aivan samanlaiset säätimet ovat aiemmin mainitussa SLO Minissä ja putkinupeissakin on vain hiukan tästä poikkeava konfiguraatio. Eikä ihme, sillä Michael Soldanon suunnittelemien SLO-vahvistimien läpimurto tapahtui reilut 30 vuotta sitten nimenomaan stadioneilla ja suurissa halleissa soittavien kitaristien keskuudessa. Lisäksi niissä on nykyaikaisten vahvistimien monipuoliset ominaisuudet ja kuusi Line6 HX®teknologiaan perustuvaa vahvistinmallia. Tervetuloa testaamaan! 40-41 Soldano.indd 40 40-41 Soldano.indd 40 28.11.2022 16.59 28.11.2022 16.59. 40 www.riffi.fi 6/2022 A lkuperäiset SLO:t ovat putkivahvistinnuppeja. Pyöritettäviä säätimiä on kahdessa rivissä yhteensä kuusi. Ja heti kokeilun aluksi tulee todistetuksi, että yliohjausta todellakin on. Paljon
Koska pedaali yliohjaa etuasteen erityisen tehokkaasti, sen sijoittaminen suoraan pääteasteen eteen on sekin varteenotettava vaihtoehto. Aikoinaanhan putkivahvistimien kokoa ja tehoa kasvatettiin, koska tarvittiin volyymia suurille keikkapaikoille. Loppujen lopuksi kuulemma 13. Soldanon tapauksessa pedaalin valmistaja on ottanut omasta tuotannostaan vahvistimen tarkkaan analyysiin ja Michael Soldanon mukaan pedaalissa on sama arkkitehtuuri kuin 100 watin putkinupissa. u MULLISTAVAT UUTUUSVAHVISTIMET! F-Musiikki Oy | www.f-musiikki.fi | . Riffissäkin on tällaisia hiljattain käsitelty, esimerkiksi Mad Professorin Super Black (6/21) tai Cornerstonen Gladio (2/22). Nykyään markkinoille tulee pedaaleja, jotka jäljittelevät jonkin tunnetun putkivahvistimen kokonaisominaisuuksia. Valtava määrä lisälaitteita on kehitelty auttamaan tässä. Samalla huomattiin, että volyymin avulla vahvistimista saadaan ulos jämäkkää säröytyvyyttä, josta tuli tavoiteltu ominaisuus. @fmusiikki Catalyst™-kombovahvistimet toimivat kuten perinteiset kitaravahvistimet. prototyyppi tuotti hyväksyttävän soundimaailman. Nuo ovat olleet putiikkivalmistajan tulkintoja toisen merkin vahvistimista. Soldano SLO Pedal Hi-gain putkivahvistinsoundi pedaalissa. Jos halutaan painottaa pedaalin yleissointia matalampaan suuntaan, kotelon kyljessä on aiemmin mainitsematta jäänyt painike Deep tähän tarkoitukseen. Aitoa Soldanon putkinuppia ei vertailukohteeksi toimitettu. Tervetuloa testaamaan! 40-41 Soldano.indd 41 40-41 Soldano.indd 41 28.11.2022 16.59 28.11.2022 16.59. Transistorivahvistimet eivät samaan pystyneet, mutta analogielektroniikka sen sijaan on hyväksytty lisälaitteiden sisuskaluihin. Isot soundit pienemmillä laitteilla SLO Pedal on osoitus siitä, että kitarasoundien tuottamisen saralla on kierretty laaja kierros, jossa nykytrendi alkaa päätyä pieniin yksiköihin. . Loppupäätelmänä onkin, että pedaali tarjoaa runsaan määrän yliohjausta ja säröä, eikä menetä erottelevuutta isoillakaan volyymeilla – kunhan vain sen kanssa käytettävä vahvistin pystyy muhkean signaalin käsittelemään. . Ja nyt modernin analogielektroniikan keinoilla voidaan selvittää, millaisia komponentteja tarvitaan, jotta saavutetaan samanlaista äänenmuodostusta kuin ison putkivahvistimen kautta kulkevalle signaalille. • volume, precence ja gain • kolmialueinen EQ • Deep-kytkin matalasävyisempää äänimaailmaa varten • liitäntä 9 V verkkolaitteelle • hinta maahantuojan verkkokaupassa 279 € Lisätiedot: Musamaailma Puh. Siksi ei vastata tässä kysymykseen siitä, kuinka lähelle yli 4000 euron putkivahvistinta tämä pieni alle 300 € SLO Pedal soundeillaan pääsee. (09) 720 6060 • www.musamaailma.fi nen tulosignaalin tasosta. Lisäksi niissä on nykyaikaisten vahvistimien monipuoliset ominaisuudet ja kuusi Line6 HX®teknologiaan perustuvaa vahvistinmallia
Säädin kakkoselle käännettynä se antaa mukavasti ilmaa ja jatkuvuutta lyhyillekin äänille eikä vyöry soiton päälle. 42-43 Bluetone.indd 42 42-43 Bluetone.indd 42 28.11.2022 17.01 28.11.2022 17.01. Isommilla annoksilla kaiun uskomaton pituus toki muodostuu reunaehdoksi, sillä sepä mielii ryhtyä silloin rengin sijaan isännäksi. Ilman tehostusta SG:n soundi jää nimittäin nuhaiseksi, mutta kytkimen takaa löytyy mukavasti kirkkautta sointiin. Jälleen harkiten kaikua ja maltillisesti kolmialueisella ekvalisaattorilla soundin hienoäätöä. Nyt aukeaa pelipaikka jo bright-kytkimen napsautukselle. Sävyltään kaiku on silloinkin puhdas ja muistuttaa enemmän studiomaailmaa kuin kitaravahvistinten tyypillisiä jousikaikuja. Sanotaan nyt vielä varmuudeksi erikseen, että tämän vahvistimen kanssa soittodynamiikka – samoin kuin sen puute – on ratkaisevassa roolissa kaiken aikaa. Tremoloa ei ole, mutta niitä voi hankkia TEKSTI: LAURI PALOPOSKI BLUETONE Black Prince 15 Reverb – juureva on oikea sana Fenderin innoittamana, mutta omalla kierteellä. Sointia saa muokattua todella reippaasti ja samalla muutettua ikään kuin huomaamatta vahvistimen perusluonnetta. Keskirekisteri soi purevana ja preesense-alueelta heltiää häijyä vihlovuutta. Kun ekvalisaattorin namikoita kääntää enemmän auki, alkaa vaikutus kuulua taajuuspainotusten lisäksi myös säröytymisessä. Ja koko ajan soundia voi suitsia kitaran voluumia laskemalla ja toisaalta myös puskea reunan yli avaamalla kitaraa hieman lisää. Vähitellen volumea auki ja sieltä se tulee, hämmästyttävän sävykäs ja rouhea Fender-henkinen soundi. Vaihdetaanpa kitaraa ja noudatetaan käyttöohjeen neuvoa kytkemällä humbuckereilla varustettu soitin vahvistimen epäherkempään tulojakkiin. Strato yksikelaisilla tuntuu kaipaavan hiukan treble-hanikan avaamista, muuten en halua asiaan kajota. Ja juuri tähän käyttöön myös Bluetonen Black Prince on varmasti omiaan. 42 www.riffi.fi 6/2022 N yt on kyseessä erikoistapaus, joten aloitanpa lähestymisen varovasti: master volume lähes kokonaan auki, kaiku täysin kiinni, treble boost pois päältä, ja kaikki äänenvärin säätimet nollille(!). Ekvalisointia miedontamalla äänimaailma muuntuu jälleen sävyltään säyseämmäksi, ei kuitenkaan ryhdittömäksi. Havainto on sama kuin yksikelaisilla – näissä sävynsäätimissä on tehoa enemmän kuin kylliksi. Princeton tunnetaan arvostettuna studiovahvistimena, josta saa tolkullisella äänenvoimakkuudella sekä puhdasta että säröistä ääntä. Sittenpä kaikua mukaan, mutta millaista: lyhyt Accutronics-tankki tuottaa todella ison, kuulaan, ja ennen kaikkea pitkän jälkisoinnin. Black Prince reagoi vahvasti niin tahallisiin kuin tahattomiinkin voimakkuuseroihin soitossa. Näin päästään sulavasti liukumaan putipuhtoisesta keskilännen rekkamies-kantrista etelän rämeisille suistomaille, sinne mojon tyyssijoille. Bluetone F-tyyliin Black Princen kytkentä pohjautuu Fenderin 60-luvun mustanaamaiseen Princetoniin, jota valmistettiin sekä ilman kaikua että kaiun kanssa. Esikuvassa ekvalisointi oli vain kahdella säätimellä, mutta tremolo sen sijaan kuului varusteluun. Jos tässä vaiheessa laskee hiukan master volumea ja nostaa sen sijaan volumea, irtoaa vahvistimesta jo melkoista ärjyä. Ja sitten alusta uudestaan samalla metodilla. Säätimiä vain pikkuisen availlessa sointi on puhdas ja raikas, samaan aikaan kirkas ja lämmin. Jousipakka ei juurikaan kuplahtele kieliä kovempaa piiskattaessa, joten jos kaipaa alkukantaisen reuhakkaa tai roisia tehostetta, niin tämä ei ole ihan sellainen
Ja miksi pitäisikään kloonata suoraan, jos kerran voi näin onnistuneesti tarjota vähän ekstraa samaan pakettiin. Sellainen määrä antaa perspektiiviä, vaikka eipä tekijä vierastanut alkuperäiskytkentöjen muuntelua firman alkutaipaleellakaan. 0400 506 843 • bluetone.fi multiefekti ja äänikortti Sup eruu tuus ! NUX MG-400 Peltolantie 2, VANTAA – 010 439 3733 sales@musiikkisilfverberg.fi – www.musiikkisilfverberg.fi vaikka pedaaleina. Harry Kneckt on valmistanut Bluetone-vahvistimia vuodesta 2005 ja hiljattain luovutettiin viidessadas vahvistin asiakkaalle. Kannen kahva on jämerä ja asiallinen suojahuppukin kuuluu hintaan. Sanalla sanoen: toimii. u BLUETONE Black Prince 15 Reverb 42-43 Bluetone.indd 43 42-43 Bluetone.indd 43 28.11.2022 17.01 28.11.2022 17.01. Se on erinomainen konsti skaalata vahvistin pienempäänkin tupaan ja etenkin säröjen haku sopivalla äänenvoimakkuudella käy sen kanssa kätevästi. Ja kolmialueinen eq on joka tapauksessa mainio parannus pelkän bassoja treble-säätimen tilalle. Äänitystoimissa linjatason lähtö on myös plussaa, etenkin kun vahvistimen keinokuormalla saa mykistettyä kaiuttimen kokonaan. Kombon koppa on keisaripuuta ja koko laitos painaa alle kymmenen kiloa. Tasasuuntaajan ja päätevahvistimen väliin sijoitettu master volume on sekin Bluetonen käsialaa. Ja huomioida samalla asiakkaan toiveet vaikkapa verhoilusta oman maun mukaisella tolexilla. www.riffi.fi 6/2022 43 Bluetone Black Prince 15 Reverb Combo Kotimainen putkivahvistin • volume & master volume • treble-boost kytkimellä • sävynsäädöt: bass, middle, treble • Accutronics-jousikaiku • nimellisteho: 15 wattia • etuasteen putket: 2 ×12AX7 • pääteputket: 2 × 6V6GT • kaiutin: WGS G10 C/75 W • säädettävä linjatason lähtö • sisäinen keinokuorma • paino 9,2 kg • hintaluokka: 1300 € Lisätiedot: Bluetone Puh
tamia efektejä – niitä, jotka antoivat 80-luvun musiikille omat tunnistettavat sävynsä. Konvoluution tuloksena ei siten synny kokonaista virtuaalista laitetta säätöineen päivineen vaan pikemminkin kyky tuottaa tiettyä tilannetta vastaava soundi. Firma ei kuitenkaan lähesty asiaa samalla tavalla kuin Sony ja Yamaha tekivät reilut parikymmentä vuotta sitten, jolloin kummankin uraauurtaneen valmistajan tiimit kiersivät taltioimassa hyviksi tiedettyjen konserttisalien ja kirkkojen akustiikkanäytteitä eli impulssivasteita ympäri maailmaa. Konvoluutio puolestaan toisintaa jonkin tietyn erityistilanteen, vaikkapa jäljiteltävän laitteen preset-ohjelman numero 36. Lyhyesti kuvattuna kyse on siitä, että alkuperäislaitteeseen syötetään lyhyt heräte, impulssi, jonka aiheuttama kaiun ta napataan talteen, analysoidaan ja muutetaan sen perusteella laskentakaavaksi. Siinä missä japanilaiset halusivat toisintaa realistisesti juuri tiettyjen salien akustiikan, Nomad Factory haluaa nimittäin palauttaa studioon vuosikymmenten takaisten digitaalisten kaikulaitteiden tuotTEKSTI: LAURI PALOPOSKI – kaikuja 80-luvulta Nomad Factory 80s Spaces V2 Plugivery-palvelun kautta tuotteitaan jakelevan Nomad Factoryn valikoimassa on efektiplugia jos jonkinlaista. Kokeiltavakseni sain erittäin kiinnostavan ja oivalliseksi osoittautuneen kaikuprosessorin. 44 www.riffi.fi 6/2022 8 0s Spaces V2 -kaikuprosessori perustuu impulssivasteiden käyttöön ja konvoluutiotekniikkaan. 44-45 Nomad.indd 44 44-45 Nomad.indd 44 28.11.2022 17.02 28.11.2022 17.02. Kun tiedossa on mitä yhdelle tietyllä voimakkuudella syötetylle herätteelle laitteessa tapahtuu, voidaan sama toistaa muille herätteille. Mallinnuksesta konvoluutio poikkeaa siinä suhteessa, että mallinnettu laite pyrkii toistamaan alkuperäisen kaikkine toimintoineen ja komponenttitason muuttujineen. Kuulostaa scifiltä, mutta periaatteessa jokainen yksittäinen digitaalinen sample on juuri tuollainen heräte, joka liipaisee saman prosessin käyntiin. Ja niillä säädöillä, jotka impulssin mittaushetkellä ovat voimassa
Efektin leveyttä stereokannassa voi puolestaan sekä laajentaa että kaventaa, joten samaa presettiä voi käyttää tiukkana monomaisena tehosteena tai todella avaruudellisena efektinä. Hauska lisä on mahdollisuus valita 80s Spaces V2:n kojetaulun väriksi tyylikkään askeettinen harmaa tai hipahtavan värikäs lila. Eri kaikulaitteista napattujen impulssivasteiden sävyt vaikuttavat nekin autenttisilta, ainakin leimallisesti erilaisilta. Jos ponnettomiin rumpuihin pitää saada jotain ryhtiä ja rähinää, järjestyy. Kaikkia alkuperäisiä en ole käyttänyt, mutta osan toki tunnen. Kun solisti tarvitsee juhlavaa salia tai kuulasta platea, 80s Spaces V2 toimittaa. Lisäksi kaiun syttymistä voi loiventaa kekseliäällä attack-säädöllä, joka ikäänkuin liu’uttaa kaiun esiin sen sijaan, että se aukeaisi kerralla. Toinen tärkeä parametri on kaiun syttymishetkeä viivästävä pre delay, joka tässä plugissa säätyy suoraan millisekunneissa. Toiset ohjelmat taas täytyy esille kutsumisen jälkeen vielä erikseen napsaista päälle, jotta niiden soundia voisi kuunnella. Koska kyse ei ole virtuaalilaitteiden mallinnuksesta, ei lähtökohdaksi voi sopivaa kaikua etsiessään ottaa jotakin tiettyä laitetta tai sen algoritmia. www.riffi.fi 6/2022 45 Nomad Factory 80s Spaces V2 Konvoluutiokaiku • 12 referenssilaitetta • 250 referenssilaitteista mitattua impulssivastetta • 510 valmista kaikuohjelmaa • kahden kaikuohjelman vertailu A/B-valinnalla • monipuoliset muokkausmahdollisuudet • mahdollisuus tallentaa itse muokattuja ohjelmia • hinta Plugivery-palvelussa 179 $ Lisätiedot: Nomad Factory • go.nomadfactory.com • plugivery.com Nomad Factory 80s Spaces V2 Enemmän kuin pelkkä monistuskone Valmistaja voi oman harkintansa ja resurssiensa puitteissa laajentaa konvoluution perusideaa lisäämällä impulssivasteen sisältämään reseptiin muuntelumahdollisuuksia. Kun gaten ajan asettaa riittävän pitkäksi suhteessa kaiun kestoon, se ei käytännössä vaikuta kaiun sointiin lainkaan. Jos ensin on kokeillessaan lyhentänyt esimerkiksi kahden sekunnin kaiun 50 prosentin mittaan, niin seuraavassa ohjelmassa käytetty vaikkapa nyt sitten yhden sekunnin kaikuaika on sekin vain puolet alkuperäisestä – jollei käännä säädintä itse 100 prosentin lukemaan. Sitä pidän kuitenkin hyvänä, että vastaavalla tavalla kolme kriittistä asetusta – tulosignaalin taso, miksaussuhde kuivan ja efektin välillä sekä lähtösignaalin taso – pysyvät säädetyssä arvossaan ohjelmia selattaessa. Mainioita työkaluja, joilla kaiun saa sopivasti irti kuivasta äänestä ja uimaan mukaan sulavasti. Olen joskus tainnut sanoa, että minun puolestani efektilaitteen käyttöliittymä voisi olla sukua vaikka excel-taulukolle, kunhan olisi selkeät ruudut, joihin parametrien arvot voi naputella. Sen puolestaan voi nimikoida ja tallentaa käyttäjälle varattuun muistitilaan, joten mikään ei estä rakentamasta ikiomaa, nimenomaan laitetyypin mukaan jäsennettyä efektikirjastoa. Nyt ei ole tarjolla niin geneeristä ja usein kaikessa hattaraisuudessaan olemattomiin haihtuvaista yleiskaikua kuin monessa plugissa. Ja kyllä Nomad Factoryn loihtima ikoninen on todella ikonista. Tehtaan ohjelmia on jaettu sekä käyttökohteen mukaisiin että kaikutyypin perusteella muodostettuihin ryhmiin. No valitsin tietysti heti sen violetin, koska se on niin piristävä… u 44-45 Nomad.indd 45 44-45 Nomad.indd 45 28.11.2022 17.02 28.11.2022 17.02. Niitä selatessa tulee hieman yllätyksenä, että osa preseteistä aukeaa saman tien toimintaan ja efekti on heti kuultavissa. Soivan kaiun vaimentamiseen on lisäksi 0,1 – 10 sekunnin aika-asetuksella sulkeutuva gate, joka katkaisee soinnin kytkinvalinnan mukaan joko hyvin jyrkästi tai hieman loivemmin. Efektin voikin antaa pelmahtaa pisimmillään 200 millisekunnin viiveen jälkeen, ja sen saa nousemaan täyteen tasoon – 100 millisekunnin kuluessa. Skaalan toisessa päässä keikkasettiinkin sopivan edullisen japanilaisefektin rujous toisintuu sekin maukkaasti. Ja jossain vaiheessa käy niin, että uuden ohjelman napsautus päälle sulkeekin jonkin edellisistä kokeilluista jälleen pois, ja jos siihen palaa, se pitää taas napsauttaa takaisin päälle. Kun mukaan otetaan alija ylipäästösuotimet, joille kummallekin voi valita erikseen jyrkkyydeksi 6, 12 tai 24 desibeliä, saadaan myös taajuussisältöä muotoiltua tehokkaasti, vaikka varsinaista ekvalisaattoria ei varusteluun kuulukaan. Koukussa Soundillaan 80s Spaces V2 vakuuttaa jo ensikuulemalta. Nomad Factory on yhteistyössä plugin kehittämiseen osallistuneen MoreVoxin kanssa päätynyt juuri tähän taktiikkaan ja niinpä 80s Spaces V2 osaa paljon muutakin kuin vain toisintaa siihen tallennetut 250 erilaista impulssivastetta sellaisinaan. Mainio ominaisuus on myös A/B-painikepari, jossa kummallekin kirjaimelle voi valita oman kaikuohjelmansa ja sitten vertailla tai käyttää niitä vuorotellen. Lisäväriä antavat myös kaiunnan eloisuuteen vaikuttava ja teholtaan portaattomasti säätyvä chorus sekä erikseen analogielektroniikan ja digitaalisen maailman vajavaisuuksia simuloivat color-kytkimet. Sen sijaan ensin valitaan jokin Nomadilla tallennettu preset-ohjelma, josta sitten muovaillaan itse oma versio. Toinen hieman häiritsevä piirre on se, että säätimillä ohjelmaan tehdyt muutokset siirtyvät seuraavaankin esille kutsuttavaan ohjelmaan. Ensinnäkin kaikuajan pituus on aina kriittinen tekijä ja sille löytyykin oma säätönsä, jonka prosenttiasteikko muuntuu vasemmalla sijaitsevassa ”näytössä” millisekunneiksi tai sekuntilukemaksi. Ne ovatkin vasta tarjoiluehdotus, jota voi muovailla oman makunsa ja käyttötilanteen mukaan. Nomadin preseteissä on heti kouriintuntuvaa konkretiaa, ehtaa asiaa, joka ottaa paikkansa ja pitää sen. Jo näillä säädöillä saa yhdestä ja samasta preset-ohjelmasta irti varsin moneen eri tilanteeseen sopivia kaikuvariantteja
Sihisevää ässää saa hillittyä jonkin verran ekvalisoimalla, tai de-esseriksi nimetyllä työkalulla, jossa eq tai hetkellinen kompressio reagoi nimenomaan s-taajuuksien perusteella. Ominaista näille kaikille äänteille on, etteivät ne turmele ainoastaan itseään, vaan niihin liittyvä peräaalto jatkuu usein seuraavan äänteen ylle tärvellen senkin. Se miten suuresta ongelmasta on kyse, riippuu tyystin puhujan tai laulajan äänestä sekä äänenkäytöstä – äänitysmikrofonin valintaa ja sen asemointia unohtamatta. Tuntoaisti paljastaa yllättäviä ilmiöitä vaikkapa seuraavilla ytimekkäillä testisignaaleilla: ”huuhkaja huhuili; pekka puhuri; paahtava helle; painostava paatos” tai vaikka yksittäisellä sanalla ”kopteri”. Edellämainittujen lisäksi äänityksen kannalta kriittisiä äänteitä ovat h ja s, joista ensinmainittu humahtaa ja jälkimmäinen saattaa sihahtaa ellei jopa vingahda. Silloin tarvitaan erillinen pop-filtteri, ulkotuotannoista tutun tuulisuojan sisäsiisti serkku. 46 www.riffi.fi 6/2022 K lusiili (eng. Mikrofonille erityisen haasteellisia klusiileita ovat k, p ja t, jotka tuottavat voimakkaita ilmavirtoja – kuin paikallisia tuulenpuuskia – joita mikrofonin kapselissa ääntä aistiva kalvo ei aina pysty tyynesti käsittelemään. Se tempautuu mukaan, jolloin syntyy säröä ja ruttua, rumaa sellaista. Kohtalokkaita s-pitoisuuksia taas voi tutkiskella vaikka loruttelemalla näitä: ”sakset sekosi; suurenmoiset sepustukset: sikin sokin siansaksaa”. Tai esimerkiksi sillä vanhalla kunnon ”vesihiisi sihisi hississä” -hokemalla, joka tuottaa yllättävän vähän puhahduksia, mutta saa kyllä s:n suhisemaan ja vinkumaan, kun sopivasti suuhun asettuu. Yksinään melko vaaraton äänne saattaa muuttua todella häiritseväksi, kun sitä edeltää tai sen perässä on jokin sopiva kaveri yllyttämässä. Mikrofonin kapselia ympäröivä metalliverkko kykenee hajottamaan klusiilien synnyttämiä tuulenpuuskia jonkin verran, mutta puhetta tai laulua lähietäisyydeltä äänitettäessä se ei aina riitä. Sen mikrofonitelineeseen tiukattava jämerä leuka hohtaa juhlavan pronssinvärisenä ja samaa sävyä on musTEKSTI: LAURI PALOPOSKI ISOVOX – popsahdukset aisoihin Akustinen korjaus tepsii joihinkin ongelmiin parhaiten, vaikka digitaalinen signaalinkäsittely onkin kukoistuksensa huipulla. Myös sillä on merkitystä, minkälainen äänneyhdistelmä on kyseessä. Asiaa voi kokeilla laittamalla kämmenen viidestä kymmeneen sentin etäisyydelle suun eteen ja lausumalla sitten painokkaasti erityisen klusiilisellisia sanoja. Voimakkaita puhureita ei enää oikein korjata jälkikäsittelyssä, ne pitäisi saada torpattua jo ennen mikrofonin kalvolle pääsyä. plosiivi) on äänne, jota tuotettaessa suun kautta purkautuva ilmavirta ensin katkeaa ja alkaa sitten uudestaan hyvin äkisti. Isopop on tyylikäs Elegantti lienee sopiva sana kuvaamaan ruotsalaisen Isovoxin tuotetta. Isopop 46-47 Isovox.indd 46 46-47 Isovox.indd 46 28.11.2022 17.04 28.11.2022 17.04
Päätehtävässään sekä Isopop että mittatikuksi otettu Popkiller onnistuvat mallikelpoisesti. Mutta siinä missä K&M Popkiller on verraten kookas ja arkinen työkalu, Isovoxin Isopop tuo tunnelmaan oman elegantin visuaalisen säväyksensä. Tepsiikö konsti. Neutral ja De-Ess eivät nimittäin eroa niin radikaalisti, että sokkokuuntelussa uskaltaisin lähteä arvailemaan kumpaa on käytetty. Mitä juhlavampi mikrofoni sitä tyylikkäämmin Isopop sen kumppaniksi käy. Sirona se ei myöskään rajaa näkyvyyttä nuottitelineelle tai tarkkaamon suuntaan, joten tekstin lukeminen ja kommunikointi esimerkiksi tuottajan kanssa sujuu ainakin näiltä osin ilman näköesteitä. 25 mm:n putkelle • taipuisa joutsenkaula 35 cm • suotimen halkaisija 10 cm • mukana kaksi erityyppistä suodinta: Neutral ja De-Ess • paino 158 grammaa • hintaluokka 135 € Lisätiedot: Isovox • isovoxbooth.com taa suodinta pitelevä metallikehä. Olipa käyttötilanne mikä tahansa, ratkaisu alkaa asenteesta. Myös itse suotimissa on rakenteellista eroa. Vaihtosekä huoltotoimet käyvät sujuvasti, suotimen saa pullautettua pois paikoiltaan hyvin helposti eikä uuden laitto tilalle vaadi minkäänlaista sormiakrobatiaa. Design-tuotteet harvoin ovat, ja sellainen se eittämättä on. Valmistaja kuitenkin luonnehtii Neutraalia, no niin: neutraaliksi, ja toista vieläkin siloisemmaksi, sillä tiuhemman solukon on määrä suodattaa matalien humahdusten lisäksi myös karhealta kuulostavaa preesens-alueen terävyyttä. www.riffi.fi 6/2022 47 Isovox Isopop Pop-filtteri • kiinnitysleuka maks. Tieteellisen tarkkaa mittausta vaimennuskyvystä ei kokeilun yhteydessä ollut mahdollista tehdä, mutta näppituntumalla ja koeäänitysten perusteella Isopop on kyllä selkeästi tehokkaampi kuin perinteinen sukkahouskankainen malli. Kumpikin malli on tässä suhteessa helppo tapaus, ne peittävät riittävän laajan alueen, eikä asemointi ole kummankaan kohdalla aivan millimetripeliä. Joutsenkaulan pituudessa ei näiden tuotteiden välillä ole mainittavaa eroa. Laulun tallennus sekä muotivirtausten nosteeseensa kaappaamien podcastien teko ja äänikirjojen luenta ovat toimintaa, joissa klusiilit voivat verottaa onnistumisen riemua – puhumattakaan kuunnelmien äänittämisestä tai elokuvan dubbauksista, joissa eläytyminen saattaa olla toisinaan järisyttävän suurieleistä. Minkäänlaisia mittaustuloksia näiden suotimien vaikutuksesta taajuusvasteeseen ei Isopopin pakkauksessa ollut. Kun tyypillisen mikrofonitelineen puomi on läpimitaltaan 15 mm:n luokkaa ja paksuinkin pystyputken halkaisija vain parinkymmenen verran, täyttävät molemmat tuotteet kirkkaasti käytännön vaatimukset. Isovox puolestaan toimittaa oman tuotteensa mukana kaksi vaahtomuovista leikattua kiekkoa, joiden paksuus on 20 mm. Pop-filtteri pitää asemoida niin, että se todella katkaisee ilmanpuuskan etenemisreitin suusta mikrofonin kapselille. Mikrofonin eteen asetettuna se ei vaikuta erilliseltä tai ylimääräiselta tarvikkeelta vaan sulautuu osaksi sitä kokonaisuutta, jolla tuetaan myös taiteilijan tunnepuolta. Kumpainenkin on helppo asetella käyttöpaikalleen ja kun etäisyydet suusta filtterille ja filtteriltä mikrofonille ovat kunnossa, rajutkin puhurit talttuvat vaarattomiksi. Mutta täsmäaseena tietyssä tilanteessa De-Ess on varmasti omiaan, sillä preesens-alueella se tuntuu rahtusen pehmentävän yleissointia tekemättä silti siitä mitenkään liian tummaa tai tumppua. Ja sen mukana tulevan kahden vaihtoehtoisen suotimen valinnalla voi vielä tilannekohtaisesti optimoida soundia hyvin hienovaraisesti. u 46-47 Isovox.indd 47 46-47 Isovox.indd 47 28.11.2022 17.04 28.11.2022 17.04. K&M perustuu kahteen ohkaiseen, sukkahousukangasta muistuttavaan nylon-kerrokseen, joiden välissä on puolen sentin luokkaa oleva ilmarako. Käyttökokeiden aikana ruuvasin Isopopin myös suoraan muutamankin eri mikrofonin oman telineadapterin kantaan, joihin popfiltterin leuka nappasi napakasti kiinni ja joista ulottuvuus kookkaamman mikrofonin kriittiseen paikkaan oli ihanteellinen. Halkaisijaltaan suotimen kehä on yli kolme senttiä pienempi kuin K&M:n Popkillerissä, jota voi pitää varsin yleisenä ja edustavana vakioratkaisuna. Sijoillaan Isovoxin vaahtomuovikiekot pysyvät ihan sellaisenaan, kun ne asettaa kehän sisään. K&M:n kiinnitysleuka avautuu kuitenkin laajemmaksi ja haukkaa enimmillään 30 mm:n paksuiseen putkeen, Isovox nielaisee vastaavasti 25 mm:n putken. Selkeys säilyy kummallakin pakettiin kuuluvalla suotimella, Neutral kun ei tunnu värittävän soundia lainkaan. Rakenteeltaan karkeampi kiekko on nimeltään Neutral, ja hienojakoisemman solukon omaava puolestaan De-Ess. Kokonaisuus on hillityn tyylikäs – se ei kimmellä valossa itseään korostaen, vaan sulautuu kauniisti maisemaan. Mikäli työympäristö ja kalusto ovat muuten kunnossa, se voi vielä ripauksen parantaa audiolaatua teknisellä pätevyydellään ja tuoda siinä ohessa aimo annoksen hyvää fiilistä esteettisellä olemuksellaan. Taipuisa joutsenkaula niiden välillä on verhottu jonkinlaiseen mattamustaan kumitai muovisukkaan. Välipesu lauluvuoron vaihtuessa (tai miksei vaikka ottojen välissä, jos oikein yltyy pärskyttämään roolihahmon repliikeitä kotimaiselle dubatessaan) vaatii käyttöohjeen perusteella vain juoksevaa vettä, mutta itse ehkä tohtisin kokeilla mietoa pesuainetta – etenkin näinä viruspitoisina aikoina. Isovox ei hintansa puolesta ole enää varsinainen heräteostos
Lukuisia parametreja voi säätää laajalla alueella, kaikuajankin pisimmillään 30 sekuntiin, toisin sanoen aivan mahdottoman pitkäksi. Kummassakin kanavassa on varsinaisen volumen lisäksi asianmukainen esivahvistuksen säätö (gain), ja varuiksi yliohjautumisesta kertova punainen ledi. Niinpä varustelukin on stereokanavissa karsittua, vain tulotason valinta (hi/low) sekä voluumisäätö. Yhteisen painonapin takaa molempiin kanaviin voi kytkeä 48 voltin phantom-virran, joten kondensaattorimikrofonit tai aktiiviset di-boksit voi liittää suoraan mikseriin. Pre delaylla TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Yamaha AG06 Mk2 – USB on avain Onko se mikseri vai äänikortti. 48 www.riffi.fi 6/2022 P ikkumikserin takalaidassa on kaksi USB-C-liitintä, yksi virtalähteelle ja toinen tietokoneelle. Ykköskanavan kolmantena kytkimenä on comp/eq-nappi ja kakkoskanavassa sen paikalla on amp sim -painike. AG06 Mk2 ilmiintyi käytössä olevien äänilaitteiden listalle ja oli saman tien toimintavalmis. Ja sieltähän ne löytyvät: ensinnäkin kaikutyypin valinta kiitettävän monipuolisine säätöineen, sekä lisäksi kanavakohtaiset kompressorin ja ekvalisaattorin asetukset. Mausteena kaikua Yamaha on ladannut appiin valmiiksi kolme erilaista kaikuohjelmaa: hallin, huoneen ja estradin. Selostan sen ominaisuudet mikserin toimintoja peratessani. Nyt huomio AG Controller -appia kohden. Tähän sinänsä mukavaan tilanteeseen ei silti ole syytä vielä tyytyä, sillä Yamahan sivustolta ladattava AG Controller -appi aukaisee mikserin kansilevyn alle kätketyn maailman, joka kannattaa kyllä ottaa haltuun. Kaapelit kiinni ja kas, yhteys Maciin solmiutui heittämällä. On, molempia. 48-49 Yamaha.indd 48 48-49 Yamaha.indd 48 28.11.2022 17.15 28.11.2022 17.15. Applikaatio pelaa tietokoneessa sekä mobiilissa ja on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin helppokäyttöinen. Kaiun saa myös avattua koko ruudulle täppäämällä. Kanavat 3/4 sekä 5/6 ovat siis kaksi stereoparia, joiden kautta mukaan voi miksata valmista audiota vaikkapa kosketinsoitintyöasemalta tai perinteiseltä cd-soittimelta tms. Yksi jakki on mikrofonille ja toinen niihin liittyville kuulokkeille. Sekä kolme tärkeää painokytkintä. Mikseri mikserinä Kanavia AG06 Mk2:ssa on mallitunnuksen mukaan kuusi, mutta laskuoppi on se alan tuttu käytäntö, jossa monot ovat ykkösiä, mutta stereokanavat lasketaan kahtena. Kolmantena optiona sille on headset-tyyppinen kuulokkeiden ja mikrofonin yhdistelmä, joka liitetään mikseriin kahden erillisen pikkujakin kautta. Monokanavien työkalut appi näyttää omina ikkunoinaan ja yleisnäkymän erikseen. Kakkoskanavassa puolestaan on mikrofoni/linjatulon ohessa kolmantena vaihtoehtona mahdollisuus kielisoittimelle mallaavaan impedanssisovitukseen. Monokanavat ovat antimiltaan runsaampia ja niistä ensimmäinen on tarkoitettu mikrofonille tai linjasignaalille. Ja tähtenä kuusen latvassa loistaa kakkoskanavan vahvistinsimulaattori, sekin asiallisin säätömahdollisuuksin. Merkkivalolla varustetut mykistysnäppäimet (mute) sekä kaiun päälle/pois-painike ovat yhtäläiset molemmissa
Alakerran siivoamiseen on vielä erikseen ylipäästösuodin, jolle voi asettaa rajatajuuden 20 – 600 Hz:n haarukassa. Sen muuntimet operoivat 24-bittisesti ja tarvittaessa jopa 192 kHz:n näytetaajuudella. Mikserin kylkiäisinä saa myös ladata käyttöönsä niin ikään Steinbergin koodaaman, podcast-tuotannon tarpeisiin keskittyvän Wavelab Cast -ohjelman. www.riffi.fi 6/2022 49 Yamaha AG06 Mk 2 Analoginen mikseri & äänikortti • kaksi monokanavaa • kaksi stereokanavaa • sisäinen kaikuefekti • sisäinen dynamiikkaprosessointi • loop back -toiminto • hintaluokka < 250 € Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Tämä ei muodostanut ongelmaa enää sen jälkeen, kun asian huomasi ja otti huomioon. Puuhaan voi käyttää vaikkapa maksutonta Cubase AI -ohjelmaa, jonka käyttöoikeus sekä latausohjeet toimitetaan mikserin mukana. Appi kun avaa mikseristä kokonaan uusia ulottuvuuksia, helposti hyödynnettäviä ja käyttökelpoisia sellaisia. Kompressorin säätimistö on monipuolisuudessaan yhtä täydellinen kuin kaiun, ja logiikkakin on samaa puuta. Kompression kynnystason (threshold) voi asettaa liukusäätimellä tai tarttumalla käppyrään kiinni, muut parametrit asetellaan liukusäätimin. Kompressorit ja ekvalisaattorit ovat sen sijaan täysin kanavakohtaisia ja kummankin säätimistö ja toiminta erinomaista. Ekstra-tehosteena on kakkoskanavan vahvistinsimulaattori, joka on selkeydessään mainio peli siitäkin huolimatta, että sen presenceksi nimetty säätö vaikutti ainakin testiin ladatussa softaversiossa pikemminkin alempiin keskiääniin kuin preesens-alueeseen. Niinpä yhdestä ja samasta alkujuuresta voi leipoa hyvin erilaiselta kuulostavia tehosteita. Nekin ovat ihan hyvä tapa edetä. Ei koiraa karvoihin katsominen Menneet ovat ne ajat, jolloin tällaisenkin laitteen toiminnot saattoi arvioida jo pelkkää kansilevyä vilkaisemalla. Jos soundi ei tällä löydy, vaihdetaan mikki, ruuvaajassahan harvemmin mitää vikkaa o. Yamaha on huomioinut tämän mahdollisuuden myös lisävarusteiden osalta: mikserin pohjassa on valmiit kiinnityspisteet pidikkeelle, jolla AG06:n saa kiinni tavalliseen mikrofonitelineeseen, ja kansilevyssä on jakki jalkakytkimelle kanavien sekä kaiun päälle/pois-komentoja varten. Tosin pienin rajoituksin. Jos asetusten ruuvailu omin päin ei innosta lainkaan, voi molemmille kanaville valita myös valmiin presetin, esimerkiksi äänialan mukaan yleispätevästi ihmisäänelle soveltuvan vaihtoehdon tai kakkoskanavassa soitintyypin mukaisen tehtaan näkemyksen tarkoituksenmukaisesta prosessoinnista. Ja mikseri puolestaan olisi helppo liittää sitten joko omaan tai talon järjestelmään. Ei tässä kilpailla itsenäisinä tuotteina myytävien virtuaalivahvistimien sarjassa, mutta hyviä perussoundeja irtoaa jopa säröpuolelta. Kaikutyyppi asetuksineen on sama molemmille kanaville, mutta tehosteen voimakkuutta voi säätää kummassakin erikseen. Veikkaan bugia ja toiveikkaasti ajattelen, että valmistaja huomioi asian tulevissa ohjelmistopäivityksissään. Nelialueisessa parametrisessa Eq:ssa voi hiirellä tai sormella justeerata yhdellä ja samalla liikkeellä valitun korjainyksikön vaikutustaajuutta sekä suotimen vaikutusta plus/miinus-akselilla. Etenkin, jos ottaa käyttöön vielä erilliset bassoja diskanttileikkurit, joilla kaiun voi rajata vain haluamalleen taajuusalueelle. Viimeksi mainitussa kannattaa huomioida, että kuulokeliitäntöjä on vain yksi, eikä AG06 Mk2 sisällä sellaisia äänitehosteiden liipaisutoimintoja, joita pääasiassa juuri podcastien tuottamiseen tarkoitetuissa laitteissa yleensä on. u 48-49 Yamaha.indd 49 48-49 Yamaha.indd 49 28.11.2022 17.15 28.11.2022 17.15. Sen sijaan kaistanleveys (Q-arvo) täytyy asettaa kuvaajan alapuolella olevalla liukusäätimellä. Oman työpisteen äänija videohommien ohessa AG06 Mk2 sopisi hyvin vaikka trubaduurin PA:n ytimeksi. Siihen olisi kätevää kytkeä sekä laulumikki että instrumentti, ynnä tabletti tai muut taustaraitojen soittimet. 010 320 7300 • www.f-musiikki.fi kaiun syttymishetkeä voi viivästää enimmillään 99,3 millisekuntia ja lisäksi kaikuklusterin kiinteyttä tai hajallisuutta (diffusion) sekä ylätaajuuksien vaimentumista (hi damp) pääsee säätämään tehokkaasti. Oletusarvoltaan kaikki neljä suodinta ovat kellokorjaimia, mutta alimman ja ylimmän kaistan voi itsenäisesti määrittää hyllytyyppiseksi. Muusikko voisi nyt esimerkiksi vaikkapa kuunnella tietokoneen audiosoittimella oppimateriaalia, jonka säestämänä soittaa oman osuutensa ja tallentaa näistä opettajalle lähetettävän valmiiksi miksatun audiotiedoston. Sekä eq:n että dynamiikkaprosessorin vaikutusta kuvaaviin käyriin voi tarttua myös suoraan kiinni, jos se tuntuu kivemmalta kuin liukusäätimien käyttö. Loop back, tietenkin AG06 Mk2 on tietokoneen liittolainen läpikotaisin. Tämän laitteen vahvuudet ovat itsellisen muusikon omatoimisen työskentelyn tukemisessa ja podcast-ulottuvuus tulee bonuksena. Vahvistinsimulaattorissa on valmiina kolme erilaista kitaralle sommiteltua presettiä ja yksi bassolle, mutta käsisäätöjenkin teko on helppoa ja palkitsevaa. Loop back sopii myös videoiden ääniraitojen tekoon, sekä esimerkiksi podcastien äänityksiin. Lisäksi siinä on loop backtoiminto, jonka ansiosta se pystyy yhdistämään tietokoneelta kuunneltavan stereomateriaalin ja tallennettavan uuden audion summaksi, joka lähetetään sitten yhtenä miksauksena tietokoneelle. Suppeampaa laitetta haluaville Yamahalla on varattuna AG03 Mk2, nyt kokeillun miksuttimen pienempi versio
Kolmialueinen ekvalisointi kuuluu luontevasti kanavasäätimistöön ja sen perään tulevat yhdellä nupilla hallittava kompressori, efektin voimakkuussäätö, ja hännänhuippuna ducking, jolla komennetaan stereokanavaan (kanavapari 3/4) kytketty taustamusiikki vaimentumaan sopivasti aina mikrofoniin puhuttaessa. 50 www.riffi.fi 6/2022 J os EV:n S200 aikanaan määritteli laulukaapin normin uusiksi, saattaa Everse 8 nyt toistaa tempun. Sellaisen pariksi Everse sovitetaan valitsemalla jokin kolmesta geneerisestä bassoleikkurin rajataajuudesta, tai vaihtoehtoisesti jokin neljästä EV:n omille subbareille mitoitetusta valinnasta, joissa on huomioitu ylipäästösuotimen toiminnan lisäksi myös sopiva viiveasetus mallikohtaisesti. Kanavat kuntoon Yleistason asetusten jälkeen siirrytään kanavakohtaisiin säätöihin. Jos siihen sisältyvien 21 erillisen säätimen kanssa touhuilu ei houkuta, voi korjainta säätää applikaatiossa toisellakin tapaa. Joukossa on geneerisiä soittimia tyyliin ”kitara” ja ”basso”, mutta myös EV:n omille mikrofonimalleille pedattuja vaihtoehtoja. Panorointikin kahdesta ensimmäisestä kanavasta löytyy, mutta sille on luonnollisestikin käyttöä vasta silloin, kun koossa on stereosetti. Pienestä koostaan huolimatta Eversessä on siis tarjolla PA:n viritystä ihan toden teolla – jos käyttötilanne nimittäin sitä vaatii. Niin paljon ominaisuuksia on onnistuneesti paketoitu yhteen koteloon, eikä äänipuoltakaan ole soimaaminen. Music on valmiin taustamusiikin soittoon, Live TEKSTI: LAURI PALOPOSKI EV Everse 8 – pieni on kätevä Kainalossa kulkeva aktiivikaiutin käy moneen hommaan, etenkin kun se pelaa akulla. Käytännössä taustamusiikin saa niiaamaan ja oikenemaan takaisin lähtötasolle sievästi eikä suurikaan pudotus volyymissä kuulosta pahalta. Lähtösoundiksi kanavalle voi valita muokkaamattoman vasteen sijasta jonkin 11 erilaisesta valmiista ekvalisoinnista, jotka on nimikoitu äänilähteen mukaan. Samaan perusasetusten kategoriaan kuuluu myös valinta erillisen subwooferin käytöstä. Tämän jälkeen voi vielä virittää yleissointia yksinkertaisella kolmialueisella ekvalisaattorilla tai pikkutarkempaan säätöön tarkoitetulla seitsenalueisella graafisella korjaimella. Kun on päästy näin pitkälle, valitaan seuraavaksi sopiva käyttötilanne. Efektoinnin osalta sama valinta pätee kummallekin kanavalle. Kahdessa mikrofoneille tai instrumenteille tarkoitetussa kanavassa sellaisia onkin runsaanpuoleisesti. Sopivan voi määritellä itse ja maksimi on 40 desibeliä. Kokoelmassa on 30 erilaista yksittäisen tai kahden eri tehosteen yhdistelmää, joita ei voi editoida lukuunottamatta yhden delay-ohjelman tap tampo -ominaisuutta. Eversen muotoilussa sekä DSP:n valikossa on huomioitu sijoitus lattiamonitoriksi kyljelleen tai maahan backlinen tapaan takakenoon kallistettuna, sekä nosto PA-käytössä kaiutintelineelle. Valita voi vain efektityypin ja säätää sille kanavakohtaisen voimakkuuden. elävän esityksen toistoon. Jokaiselle näistä on oma valmis ekvalisointikäyränsä, jossa on otettu lukuun käyttöpaikan aiheuttamat lähipintojen heijastukset tai niiden puuttuminen. Puheelle ja klubimusalle on niillekin omat vaihtoehtonsa. Jollei duckingille ole tarvetta, koko toiminnon voi myös kytkeä kokonaan pois. Jollaisen muodostaminen kahdesta Eversestä onnistuu langattomasti Bluetoothilla, hurraa. Ja jotteivät keinot loppuisi kesken, mainittu graafinen korjainkin muuntuu haluttaessa seitsemän täysparametrisen yksikön ekvalisaattoriksi. 50-53 EV ja Point.indd 50 50-53 EV ja Point.indd 50 28.11.2022 18.26 28.11.2022 18.26. Kahdeksantuumainen kartioelementti ja tuuman diskantti toistavat nimittäin yhdessä papereiden mukaan taajuusalueen 60 hertsistä 20 kilohertsiin, ja tekevät sen korvalla arvioituna miellyttävästi ja riittoisalla volyymillä. Se sallii tarttumisen sormenpäällä suoraan kiinni ekvalisaattorin kuvaajaan, jota voi vanutella ja venytellä kosketusnäytön pinnalla mieleisekseen. Tulokas myös sopeutuu moneen käyttötilanteeseen
Emoyhtiö EV:n nimissä julkaistussa mallissa on paljon saman konsernin Dynacord-merkiltä tuttuja piirteitä. Ulkosalla liitännät voi peittää läpinäkyvällä ja roiskevesitiiviillä suojakannella, joka toimitetaan kaiuttimen mukana. Mutta erityisesti siinä kierron rajamailla oltaessa suotimet pelaavat hienosti ja antavat yhden arvokkaan lisäturvan esityksen takeeksi. Kaikujen jatkeena listassa olevat chorukset ja stereolevennykset ovat nekin aivan käypiä mausteita. Käytännössä tämäkin ominaisuus tuntui toimivan mallikkaasti, eikä suotimien toiminta merkittävästi vaikuttanut soundiinkaan. Vakuuttavaa jälkeä Nyt on tutkittu markkinat, löydetty se kuuluisa rako ja suunniteltu mittojen mukaan siihen sopiva kaiutin. Jossain kohden ilmaantuu ensimmäinen kiertotaajuus, jonka Everse tunnistaa ja virittää siihen suotimen. Monikkomuoto siksi, että yksittäisiä suotimia on täysinä tusina. Niinpä sille on monta mahdollista käyttötilannetta, trubaduuritoiminnasta puutarhajuhlien tunnelman nostajaksi ja ex tempore -tiedotustilaisuuden puhevahvistuksesta liikuntaryhmän motivaattoriksi. Se toki pitää muistaa, ettei suodinkaan pysty täysin estämään kiertoa silloin, jos sitä varta vasten yllytetään mikrofonia kupittamalla tai tolkuttomalla suuntauksella. Appi ei ole pakollinen, mutta käytännöllinen se on. Efektien soundi on asiallinen ja toimivien peruskaikujen kirjo riittävän laaja kattaakseen monenlaisia tarpeita tummasta kirkkaaseen, lyhyestä pitkään ja pehmeästä kovaan. Ensin kytketään mikrofonit päälle ja sitten nostetaan vahvistustasoa vähitellen hiljaisuuden vallitessa. 0400 101 220 • www.profitron.fi 50-53 EV ja Point.indd 51 50-53 EV ja Point.indd 51 28.11.2022 18.26 28.11.2022 18.26. Ja automaattinen siksi, että kevyellä avustuksella suotimisto virittää itse itsensä. u Electro-Voice Everse 8 Aktiivikaiutin omalla akulla • toistoalue 60 Hz – 20 kHz (-3 dB) • maksiäänenpaine 121 dB (SPL) • suuntaavuus 100 ° × 100 ° • ilmoitettu vahvistinteho 400 W • 8-tuumainen kartiolelementti + 1" diskantti-tweeter • mitat: 400 × 275 × 272 (k × l x ×, mm) • paino 11 kg Lisätiedot: Profitron Puh. Tasoa edelleen nostettaessa löytyvät vuoron perään seuraavatkin kiertoherkät taajuudet, joita suotimet sitten ryhtyvät vaimentamaan. Käyttö edellyttää silloin langattomuutta, johdoille ei suojakannessa ole läpivientejä. Prosessia voi ohjailla jonkin verran antamalla kierrolle virikkeitä vaikkapa akustisen kitaran koppaa kumisuttamalla tai s-äänteitä korostetusti suhistamalla. www.riffi.fi 6/2022 51 Kaikki Eversen toiminnot ja säädöt voi hoitaa yhdellä säätimellä ja kanavien valintakytkimillä. Eikun hommiin. Äänipuoli on asiallisesti hoidettu efektejä myöten, ja käyttölogiikankin oppii nopeasti, säätipä asioita kaiuttimen omalla näytöllä tai applikaatiolla. Vingut pois Eversen efektivalikkoon on sijoitettu myös erinomainen aputoiminto – automaattinen kierronestosuotimisto. Valmistajan tai pikemminkin valmistajien kokemus näkyy ja kuuluu. Akkutoimisuus sekä Bluetooth tekevät Eversestä helposti siirreltävän ja tarvittaessa täysin itsenäisen yksikön
Adapterijohtoja on kaikkiaan TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Point Source Audio Series 8 – pieni on huomaamaton Äänentoistolaitteiden pitäisi tunnetusti olla näkymättömiä. Kummankin mikrofonin mukana toimitetaan kokoluokkaan mallaava vaahtomuovista tehty pikkuruinen tuulisuoja sekä napakka klipsi, jolla mikrofoni tai sen johto saadaan ankkuroitua asianmukaisesti. Koukut myös pysyvät valitussa asennossa luotettavasti, sillä kääntömekanismissa on kolme selkeästi tunnistettavaa pykälää, joista yksi on kuljetusasento ja kaksi muuta sitten käyttööön joko vasemmalla tai oikealla poskella. Testiin valittiin CO-8WL lavalier-mikrofoni sekä sangallinen CO-8WD. Sankamallin kaapeli on pituudeltaan sama 1,2 metriä ja sen kanssa käytetään samaa X-Connector-liitäntää. Valetut muoviliittimet sekä mikrofonin johdossa että X-Connectorsarjan sovitteissa vaikuttavat asiallisilta ja käyttöä kestäviltä. Vaihto puolelta toiselle hoituu erittäin helposti. Korvan ylitse asetettavat ”koukut” saa nimittäin pyöräytettyä niskan takaa kiertävän sangan ylätai alapuolelle, jolloin kätisyys vaihtuu samalla. Rohkeasti vaan Klipsissä on kapea hahlo mikrofonin johdolle ja alkuun kaapelin asettelu uraan tuntui hiukan pelottavalta. Kyse on vajaat 20 senttiä pitkästä adapterijohdosta, jonka yhdessä päässä oleva, kierteellä paikoilleen tiukattava liitin sopii mikrofonin johdossa kiinteästi olevaan liittimeen. 52 www.riffi.fi 6/2022 P oint Source Audion 8-sarjan mikrofonit edustavat valmistajansa huippuosaamista. Valikoiman laajuuden ansiosta yhteensopivuus käytännössä kaikkiin yleisiin liitintyyppeihin on hoidossa. 50-53 EV ja Point.indd 52 50-53 EV ja Point.indd 52 28.11.2022 18.26 28.11.2022 18.26. Ohkaisen, mutta mekaanisesti vahvan oloisen ja sopivan taipuisan johdon pituus on 1,2 metriä, ja liitäntä audiolaitteistoon vaatii oikeanlaisen X-Connector-sarjan sovitteen. Ulkomitoiltaan CO-8WD on vielä lavalier-serkkuaan solakampi, itse kapseli on hieman yli kolme milliä läpimitaltaan ja sitä pitelevä puomi vielä reilun millin hoikempi. Sen kapselia ympäröivällä rungolla on pituutta noin 11 milliä ja läpimittaa neljä. Kovin häiritsevästi se ei varmastikan tunge tv-lähetykseen ja lava-oloissa sitä tuskin salin puolelta juurikaan edes näkee. Ja mikäli tilaaja toivoo, mikrofonit toimitetaan jo tehtaalta valmiiksi tietyn tyyppisellä kiinteällä liittimellä varustettuina, tai vaikka kokonaan ilman liitintä, jos tilaaja mielummin asentaa sellaisen itse. Lisävarusteena valmistajalla on valikoimissaan kapselin päälle pujotettava erillinen irtokuori niihin tilanteisiin, joissa tarvitaan sääolojen tai maskeerauksen vuoksi lisäsuojaa. Pelkällä sormenpäällä johtoa ei saa painettua sijoilleen ja kynsi vaikutti Molemmat kokeillut Point Source Audion mallit olivat vaaleahkon ihon värisellä pinnalla, mutta vaihtoehtona valmistajalla on katalookissaan myös tummempaa ruskeata sekä umpimustaa. Nyt ollaan jo aika lähellä onnistumista… tusina erilaista ja niistä valitaan oikea sen mukaan, että sovitenysän toisessa päässä oleva liitin sopii esimerkiksi käytössä olevan langattoman setin vyörasiaan. Suoraan johdon päähän liitetty CO-8WL vastaa hyvin mielikuvaa miniatyyrimikrofonista. Toinen kokeiltu malli, CO-8WD, on jäykähköllä, mutta taivuteltavalla pienoispuomilla varustettu headset-malli, joka soveltuu yhtälailla vasemmalle kuin oikeallekin poskelle
Point Source Audion konstruktio on käsin hypisteltynä hentoisen oloinen eikä paina juuri mitään. Toimensa se myös hoitaa moitteettomasti. Siitä on hyvä lähteä. Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun 50-53 EV ja Point.indd 53 50-53 EV ja Point.indd 53 28.11.2022 18.26 28.11.2022 18.26. CO-8WL olisi varmastikin mahdollinen työkalu niiden orkesterisoitinten kanssa, joiden rakenteisiin pienoismikrofoneja yleensäkin kiinnitetään. Sankamallin kohdalla kysymys luonnollisestikin kuuluu, onko sitä miellyttävä pitää. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 oivaa instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Rummut haltuun – selkeä ja havainnollinen johdatus settisoiton perusteisiin! Sävel on vapaa! – improvisoinnin perus resepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Point Source Audio CO-8WL & CO-8WD Miniatyyrimikrofoneja CO-8WL • elekreettikapseli • toistoalue 20 Hz – 20 kHz • herkkyys -54 dB /1V/Pa • hinta 499 € CO-8WD • elekreettikapseli • toistoalue 20 Hz – 20 kHz • herkkyys -43 dB /1V/Pa • hinta 899 € Lisätiedot: Seastone Audio Puh. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Yksinkertainen solmioon tai kaulukseen kiinni nipistettävä klipsi ei tosin ole paras mahdollinen väline silloin, eikä Point Source Audion oma kiinnikevalikoima ole toistaiseksi kovin laaja. Puuha vaatii kumminkin sen verran keskittymistä, että malttaa säätää korvalenkkien paikat oikein suhteessa niskan takaa kiertävään runkoon, ja puomin pituuden sekä kaareutuvuuden sopivaksi kapselin ihanteellista sijoituspaikkaa varten. Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Riffi-kauppa RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varus tetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Kokeeksi akustiikaltaan kelpoisessa huonetilassa tehty akustisen kitaran ja lyömäsoitinten äänitys kuulosti nimittäin molemmilla mikrofoneilla oikein hyvältä, neutraalilta ja dynaamiselta. RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Transientit toistuivat ryhdikkäinä, ja instrumenttien oma soundi sävykkäänä. Ääneltään molemmat mallit ovat ensiluokkaisia ja sopisivat epäilemättä loistavasti myös puhetoistoa vaativampiin toimiin. u Point Source Audio Series 8 Tutustu sisältöön lähemmin: www.riffi.fi . +358 (0)400 404 190 • www.seastone.audio terävyydessään hiukan liian väkivaltaiselta ahtimelta. Pikkuruisen tuulisuojan asettelu kapselin ylle taas vaatii hieman sorminäppäryyttä, mutta tiukan sovituksen ansiosta se tuntuu myös pysyvän sijoillaan luotettavasti. Kaikissa tilanteissa mikrofonia ei voi teipata esiintyjän poskeen tai pujottaa päälaen yli otsalle, ja silloin sangallinen CO-8WD puolestaan voisi olla pätevä valinta laulunkin taltiointiin tai toistoon. Huolellisen asettelun jälkeen käyttökokemusta ei voine ainakaan epämielyttäväksi sanoa, koskapa testihommista tauolle lähdettyäni havahduin mikrofonin olemassaoloon vasta, kun voileipä törmäsi suun vieressä sojottaneeseen puomiin. Erilaisia tarranauhoja ja erillistarvikkeita luovasti soveltaen on kuitenkin ratkottu isompiakin pulmia. Samalla tavalla tuon mikrofonin unohtaa kuin silmälasit, ei sen kummempaa. Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille. Apuun löytyi paksu ja sopivan pyöreäreunainen plektra, jolla varovasti avittaen johto painui nätisti hahloon eikä näyttänyt olevan operaatiosta moksiskaan. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Liikkuvien osien asettelu sopiville kohdille vie tovin, mutta hankalaa se ei ole
54-57 Dolby.indd 54 54-57 Dolby.indd 54 27.11.2022 16.44 27.11.2022 16.44. Kummankin yhteydessä puhutaan immersiivisestä audiosta eli innostavasta, vaikuttavasta tai (sieltä se nyt tulee…) elämyksellisestä äänestä. Ensimmäinen pyrkii siirtämään autenttisen kokemuksen konserttisalista olohuoneeseen. Atmos ei synny valmiin stereomiksauksen jälkiprosessointina vaan tuotanto miksataan ja tallennetaan jo alunperin Atmos-formaattiin, joten se vaatii asianmukaisen kaiutinpatteriston äänitarkkaamoon. Koteja ei voi standardoida hifin ehdoilla ja kaiuttimet sijoitetaan useimmiten sinne mihin ne sisustuksessa saadaan sopimaan. Aidosti niskan takaa lähestyvät askeleet tai horisonttiin katoava pelastusveneen ääni – ne ovat vahvoja signaaleita. Ja elävään kuvaan yhdistettynä kolmiulotteisella äänellä voidaan taas erittäin tehokkaasti muokata tunnelmaa, kunhan äänet sijoitellaan strategisiin suuntiin. Klang kehitti kolmiulotteisen kuuntelun korva monitorointiin, jotta muusikon olisi helpompi soittaa ja laulajan laulaa. Niinpä monoääni yhden kaiuttimen välityksellä toistuu edelleen kaikkein luotettavimmin. Stereoksi tarkoitettu kaiutinpari kun hajaantuu usein käytännössä jo kahdeksi erilliseksi monolähteeksi, joiden kesken koherenssia on vaikea todentaa missään kohden huonetta. 54 www.riffi.fi 6/2022 P isimmälle luonnonmukaista vastaavaan kolmiulotteiseen kuuntelukokemukseen on päästy elokuvateattereissa. Ei ihme, että juuri klassisen musiikin äänitetuotannossa ja filmiteollisuudessa kolmiulotteinen ääni onkin ollut tutkimusten kohteena jo pitkään. Voisihan sen avulla tuottaa autenttisen tuntuman esimerkiksi elävästä musiikkiesityksestä sellaisena kuin se esityspaikalla kuunneltuna on. Ajatus kuuntelijaa todella ympäröivästä äänimaisemasta kiehtoo silti monesta syystä. Jälkimmäinen taas luomaan illuusion tapahtumasta, jota ei välttämättä ole koskaan ollut. Niitä ei suunnitella olohuoneen estetiikalla ja kaiuttimet voidaan sijoittaa normin mukaisesti kuulijan ympärille. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Immersiivinen ääni – nautinnon vuoksi, tuotannon tueksi Dolby loi Atmoksen, että musiikin sekä elokuvien äänimaailman kuunteleminen olisi vaikuttavampaa. Filmiteatterin ulkopuolella haastekerroin on isompi. Kun kuunteluolot on vakioitu jälkikaiunnankin osalta, saadaan äänisuunnittelijan näkemys myös välittymään katsojalle kohtuullisen alkuperäisellä tavalla. Kannettavaan mankkaan integroidut ämyrit – puhumattakaan puhelimen kaiuttimista – taas ovat niin lähellä toisiaan, että yhtään etäämmältä tilanne vastaa monoksi kytkettyä stereota. Jo aiempia monikanavaisia formaatteja ansiokkaasti kehitellyt Dolby uskoo löytäneensä lopulta viisasten kiven Atmos-järjestelmästä, joka on perinteisen surroundin laajennettu muoto
Niiden myötä mukana kuljetettavan laitteiston määrä on pienentynyt ja lavalla vallitseva mekkala vähentynyt. Klangin kuulokemonitoroinnissa äänen voi sijoittaa kuulijan mille puolelle tahansa ja samalla voi määrittää myös äänilähteen sijainnin korkeussuunnassa. Oman monitorimiksauksen teko käy muusikolta nopeammin, kun käytössä on helppoja työkaluja. Bedin ja objektien ohjaamiseen tarvitaan Dolby Atmos Renderer -applikaatiota, joka kuuluu osana Atmos Production Suitesekä Atmos Mastering Suite -ohjelmistopakettiin. Kuulokkeita käytettäessä vältetään kuuntelutilan heijastukset ja kuuntelija sijoittuu kyllä periaatteessa aina ihanteellisesti kumpaankin äänilähteeseen nähden. Yksinkertaisen toimivaa. Basso soi jossain selän takana ja sinne viereen mahtui Dolby Atmos vaatii oman laitteistonsa Vaikka valmista Atmos-ääntä voidaan toistaa kuulokkeilla, ei kuulokekuuntelua suositella miksaukseen. Jälkimmäinen on myös osaltaan helpottanut saliäänen miksausta. Vaikka taajuudet ja desibelimäärät vaihtelevat rummun koon ja virityksen mukaan, kaava on Klangin tekemän käyttäjäkyselyn mukaan suhteellisen yleispätevä. Klangin applikaatiosta napatussa kuvassa näkyy ennalta ohjelmoitu käyrä, joka noudattaa yleistä bassorummun muokkausperiaatetta: botnea ja napsua esiin, keskelle kuoppaa. Eräs sellainen on muusikoiden siirtyminen yhä enenevissä määrin pois perinteisestä vahvistinkalustosta ja lavamonitoroinnista. Sitä täytyy vain muovata tilanteeseen sopivaksi… mikä sujuu näppärästi tarttumalla violettiin pisteeseen ja liikuttamalla sitä johonkin suuntaan. Luurit päähän! Erityyppisillä prosessoreilla on pystytty jo kauan sitten venyttämään stereovaikutelmaa leveämmäksi ja taivuttamaan sitä ainakin osittain kuulijan sivuille tai taakse ulottuvaksi, mutta nämä menetelmät ovat olleet sekä karkeita että haavoittuvaisia. Soveltuvan tarkkaamon fyysiset mitat ovat yllättävän pienet, tilaa tarvitaan vähimmillään 18–20 neliömetriä ja huonekorkeudeksi riittää 2,6 metriä. Natiivina Atmos on jo integoritu Cubaseen ja Nuendoon, Logiciin, Pro Toolsiin sekä Pyramixiin. Fiksulla sijoittelulla erottelevuus kasvaa, kun soittimilla on ”oma tilansa” ja kokonaisuus on helpompaa saada balanssiin. Muihin DAW-ohjelmiin se hankitaan AUtai VST-plugina. Nykyisillä prosessoritehoilla ja tietämyksellä pystytään kuitenkin asioihin, joita ei vielä jokin aika sitten voitu toteuttaa. Perusvaatimus tarkkaamolle on siten normin mukainen monikanavainen kaiutinjärjestelmä ja DAW-ohjelmasta kaiuttimistolle ääntä välittävä interface. Korvamonitoroinnin käyttö ei silti ole täysin pulmatonta. Suositusten mukaan rakennettu tarkkaamokuuntelu toimii Atmoksen ohessa myös perinteisen stereon lisäksi vanhempien monikanava-formaattien työstöön, olipa kyse musiikkituotannosta tai kuvaan liittyvästä audiosta. 54-57 Dolby.indd 55 54-57 Dolby.indd 55 27.11.2022 16.44 27.11.2022 16.44. Vaikutelma on silti usein jäänyt enemmän oudon kuin innostuneesti ilahtuneen puolelle. Jos aiemmin kaksi bändin laidoilla soittavaa kitaristia käytti perinteiseen tapaan lavan eripuolille sijoitettuja kovaääniskaappeja, kuuli eturivin solisti todennäköisesti heidät molemmat suhteellisen selkeästi ja monitori hänen jalkojensa juuressa huolehti puolestaan hänen oman lauluosuutensa kuulumisesta. Sivusuunnassa saa koko eq-käyrää liikuteltua suhteessa taajuusspektriin, korkeussuunnassa puolestaan säädetään ekvalisoinnin desibelivaikutusta minimaalisesta maksimaaliseen. Äänen siirtäminen stereokaiutinten muodostamalta akselilta kuuntelijan sivustalle edes jotenkin onnistuneesti ja ennustettavasti on myös vaatinut kuulijan sijoittumista täsmälleen ihanteelliseen kuuntelupisteeseen. Tilalle ovat tulleet linjasoitto ja korvamonitorointi. www.riffi.fi 6/2022 55 Valmista tallennetta voidaan kuitenkin kuunnella monikanavaisen järjestelmän sijaan myös tavallisilla kuulokkeilla
Klangilla uskotaan, että syynä puuroon on nimenomaan ruuhka stereokuvan muodostavalla akselilla ja loogisena ratkaisuna on järjestellä kaikki monitoroitavat instrumentit sekä laulut yhden akselin sijasta kolmiulotteiseen kuunteluavaruuteen. Tässä tapauksessa immersiivisellä äänellä ei ole tarkoitus tuottaa varsinaisia elämyksiä vaan parantaa esiintyjän työskentelyoloja. Tähän asti miksaaminen vastaa perinteistä monikanavamiksausta. Vaikka kuvakerronta onkin luontaisesti kuin luotu juuri liikkuvien äänten kumppaniksi, voi musiikin yhteydessä lähestyä asiaa yhtä luovasti. 56 www.riffi.fi 6/2022 Formaattina Atmos jakautuu kahteen eri tasoon, joista ensimmäinen on nimitykseltään ”bed”. Kun sama määrä soittimia pakataankin sitten kahteen korvakuulokkeeseen, jäljelle jää vain suora akseli vasemmalta oikealle, ilman muita suuntavihjeitä. Objekti voi myös liikkua paikasta toiseen hyvin vapaasti. Systeemi tunnistaa automaattisesti kulloisenkin toistojärjestelmän ja osaa sopeuttaa miksauksen myös suppeammille 7.1tai 5.1-laitteistoille. Ruuhkaisuus pyrkii usein myös nostamaan kuunteluvoimakkuutta, Kaksi tasoa, kolme ulottuvuutta Eroa on myös vaikutelman tarkkuudessa. Bed sopeutuu eri kuuntelutilanteisiin likimääräisenä, mutta objektien Dolby lupaa paikantuvan aina hyvin tarkasti sinne mihin ne on miksauksessa määritelty. Vaikka ekvalisointi auttaa erottelemaan soittimia, miksaus puuroutuu silti helposti. Objekti ei ole kanava eikä kaiutin, vaan äänen sijaintipaikka virtuaalisessa kolmiulotteisessa ympäristössä. Musiikkituotannossa Bediin sijoitetaan pääsääntöisesti staattisia elementtejä ja yleensä verraten konservatiivisesti: bändi ja solisti asetellaan kuulijan eteen kuin elävässä esityksessä, tilasointi ja kaiut sijoitellaan tyypillisesti sitten kuuntelupistettä ympäröiviin kanaviin. 54-57 Dolby.indd 56 54-57 Dolby.indd 56 27.11.2022 16.44 27.11.2022 16.44. Pelkistettynä se vastaa varhaisempia surround-formaatteja ja voi laajimmillaan sisältää jopa 7.1.2-kokoonpanon mukaiset kanavat, joihin ääntä sijoitetaan. Lienee selvää, että puhutaan varsin raskaasti prosessointivoimaa vaativasta toiminnasta. Atmos-miksaus voi kyllä olla äärimmäisen realistinen konserttisalikokemuksen toisinto, mutta mikään ei estä luomasta virtuaalista tilannetta, jossa kuulija sijoitetaan osaksi erilaisten äänija säveltapahtumien kudelmaa. Siinä tilanteessa instrumenteilla oli volyymibalanssin lisäksi myös omat paikkansa eri suunnissa, ja sen ansiosta ne oli helpompaa erotella toisistaan. Salaisuus on metadatassa, jolla sijoituspaikka ja mahdollinen liike kuvaillaan toistolaitteistolle, jonka koostumuksen mukaan prosessori laskee toiston aikana minkä kaikkien käytössä olevien kaiutinten kautta ja millä keinoin muokattuna kyseinen ääni tulee toistaa, jotta aistimus kuuntelupisteessä vastaa aistimusta miksaustilanteessa. Siinä missä bed kykenee välittämään äänen tulosuunnan, objektit kykenevät välittämään myös äänilähteen etäisyyden, sekä suunnan ja/tai etäisyyden muutoksen suhteessa kuuntelupisteeseen. Klangin mukaan ruuhkainen stereokuuntelu kuormittaa aivoja enemmän ja väsyttää ne nopeammin kuin jos kuunneltaisiin ihanteellisen selkeätä monitorointia. Eikä ääniä tarvitse toki liikutella lainkaan, jo objektien sijainnit määrittämällä saa vaikkapa yhden ja saman ihmisen soittamat raidat siroteltua virtuaaliseen ympäristöön sillä tavoin, että kuuntelija voi aistia orkesterin jonka soittajat soittavat eri etäisyyksillä ja suunnilla kuuntelupisteestä. rumpalikin. Atmoksen toisella tasolla kuvaan astuvat objektit, joita voi olla enimmillään 118 kappaletta
International Telecommunications Unionin suositus jättää kaiutinten sijoitukselle pelivaraa – kunhan ne ovat kaikki tarkalleen yhtä kaukana kuuntelupisteestä ja kuuntelijan korvien korkeudella. Ilmiö on nimeltään HRTF (Head Related Transfer Function) ja sen tunnistamista ja huomioimista on yleisesti pidetty kriittisenä tekijänä. u 54-57 Dolby.indd 57 54-57 Dolby.indd 57 27.11.2022 16.44 27.11.2022 16.44. Itse virtuaalinen tilavaikutelma kuitenkin toteutuu millä tahansa kuulokkeilla, lupaa Dolby. Ainakin Klangin mukaan voi ja selitys on yksinkertainen. jolloin rasituskerroin edelleen kasvaa. Kuva on Eero Aron kirjasta Tilaääni. Immersiivisellä miksauksella saavutetaan kuulemma tyypillisesti 6–8 desibelin pudotus äänenvoimakkuudessa. Äärimmäiseen autenttisuuteen pyrittäessä pitäisi huomioida tietystikin se, että jokaisella ihmisellä on omanlaisensa anatomia, joka vaikuttaa siihen millä tavoin ihminen yksilönä näitä suuntavihjeitä havaitsee. Ja päinvastoin: Klangin havaintojen mukaan kuunteluvoimakkuus tuppaa laskemaan sitä myöten, kun selkeys lisääntyy. Ja pystytään manipuloimaan jokaista erillistä äänilähdettä tarvittavalla tavalla ennen kuin ne summataan stereoksi ja syötetään kuulokkeisiin. Kuva on Eero Aron kirjoittamasta ja Riffin kustantajan, Idemcon julkaisemasta käsikirjasta ”Tilaääni”, jossa käsitellään suuntakuulon toimintaa, monikanavaisten formaattien kehitystä sekä erityyppisiä metodeja kolmiulotteisen äänen taltioimiseksi ja toistamiseksi. Mutta omat vai kaverin luurit. Esimerkiksi X-Box-pelikonsoli ja Applen tietokoneet sekä tietyt mobiililaitteet soveltuvat Atmos-koodatun musiikin kuunteluun. Tämä ei ole suinkaan ainoa pitkälle jalostettu mikrofonikaavio, jolla konserttisalien akustiikkaa on pyritty välittämään kotisohville. Euroopan Yleisradioliiton suositus mukailee samaa. Kunhan kuulokkeita syöttävä laite vain kykenee prosessoimaan Atmos-muodossa jaeltua audiota. Kun huppu vedetään korville tai hattu päähän, ei kulu aikaakaan ja kuulo on kalibroinut itsensä uuteen tilanteeseen hämääntymättä uudesta heijastimesta tai suodattimesta. Käytännöllisin väline jälkimmäiseen on applikaatio tietokoneessa tai mobiilaitteessa, mutta monitorimiksauksen ohjausparametrit on nyt implementoitu jo myös tiettyjen DiGICon miksereiden käyttöjärjestelmiin, joilla voi siis suoraan miksata 3D Klang -ääntä. Se osaa huomioida esimerkiksi lierihatun tai talvitakin hupun vaikutukset äänten kulkuun. Kuulo mukautuu kaiken aikaa ja vieläpä yllättävän nopeasti erilaisiin muutoksiin. Voiko siis yksi ja sama manipuloitu signaali tuottaa samanlaisen suunta-aistimuksen jokaiselle kuulijalle, kun henkilöt ovat kuitenkin erilaisia. Konserttien taltiointiin on kehitetty lukuisia tarkoin määriteltyjä mikrofoniasetelmia, joilla napataan orkesterin lisäksi talteen koko ympäröivä tila. Samantyyppiset asetelmat voisivat hyvinkin palvella myös Atmos-tuotantoa. Myös Klang vaatii aina oman prosessorinsa suuntavaikutelmien luomiseen, sekä ohjauspinnan miksaamiseen. Mikäli tallenne on vaikkapa striimauspalvelun jakelussa Atmos-versiona, sen kuunteluun riittävät aivan tavalliset kuulokkeet. Esimerkiksi Lars Christensenin kehittämä mikrofonimuodostelma perustuu Decca Tree -kolmikkoon, jota laajennetaan takasuuntaan joko joko ORTFtai AB-mikrofoniparilla. Esimerkiksi korvalehden koko ja muoto vaikuttaa sekä esteenä takaa tulevien äänten osalta että heijastimena edestä tulevien äänten suhteen. Rs Ls L C R –30° –110° 110° –120° 120° –100° 100° 30° C 60–120 cm 60–120 cm pallo herttakuviot pallo pallo 60–120 cm 17 cm 8–10 m L Ls Rs R C 60–120 cm 60–120 cm pallo hertta hertta pallo pallo 60–120 cm 2 m 8–10 m L Ls Rs R www.riffi.fi 6/2022 57 Viiden kaiuttimen muodostelma toimii edelleen pohjana kehittyneemmille järjestelmille. Yksilölliset kuulokkeet, joissa olisi prikulleen huomioitu henkilön oma anatomia, eivät siten toisi sellaista lisäarvoa, että sen huomioiminen Klangin 3D-matematiikassa olisi välttämätöntä. Kuten Dolbyllä, myös Klangilla uskotaan, että kolmiulotteisuus voidaan saada toteutumaan kuulokkeilla, kunhan vain tunnetaan riittävän tarkoin ne mekanismit, jotka muodostavat suuntakuulon perusteet. Apple on erityistapaus siinä suhteessa, että sen korvanappeihin sisältyvä head tracking -ominaisuus rekisteröi pään liikeet ja pitää äänikuvan paikallaan vaikka kääntäisi päätään sivulle esimerkiksi kadun turvallista ylittämistä varmistellessaan. Eikä sitä edellytä myöskään Dolbyn Atmos, jonka vaikuttavuutta voi jokainen tutkia helposti itsekin
Seisoin koko puolitoistatuntisen kaatosateessa suu auki. Merkillepantavaa hänen työskentelyssään oli se, että hän lauloi mukana ja hieman tanssikin. Kyseistä bändiä olenkin käynyt toistakymmentä kertaa katsomassa milloin missäkin. Muistan keikan puolivälin paikkeilla vilkaisseeni taakseni ja huomasin herrasmiehen miksauspöytänsä ääressä. Hauskaa joulunodotusta! Niko Laasonen Yleisöstä ihasteltuna 58-63 Finale 622.indd 58 58-63 Finale 622.indd 58 27.11.2022 14.58 27.11.2022 14.58. Normipäivä – audiosekatyömies muistelee nykyisyyttä K U V A : TO M M I P O S A 58 www.riffi.fi 6/2022 A iemmin tänä vuonna sivusin kolumnissani musiikillisia mieltymyksiäni, joten ikään kuin sille jatkoksi ajattelin hieman käydä läpi mieleenpainuneita konserttikokemuksia yleisöstä käsin, nimenomaan siten, että miksauksen laatu tai audiovisuaalinen elämys olisi vaikuttanut ammatilliseen kehitykseen. Bluntin ensi tahdit muuttivat kuitenkin käsityksen. Syksyllä 2021 teimme yhteiskeikan Logomossa Behmin kanssa ja Anni Annalan miksaus ei jättänyt musikaalisuudessaan kerrassaan mitään kysymyksiä. ••• Vielä yksi mainitsemisen arvoinen kokemus on itseasiassa viime kesältä. Olin tullut ensisijaisesti katsomaan Paul Simonia, jonka musiikkiin olin mieltynyt jo varhain. Muutamia mainitakseni huomion ansaitsevat mielestäni ainakin seuraavat. Bändin kosketinsoittajan Mats Schubertin innoittamana hankin vuotta myöhemmin Nord Electro 2 -kosketinsoittimenkin, se löytyy vieläkin. Bändin energisyys musiikissa sekä toisaalta Makeban vahva positiivinen viesti painuivat nekin vahvasti mieleen. Ja se meni erityisesti soundillisesti, mutta myös muutenkin vähintään koettujen keikkojen top-kolmoseen. Esimerkillisiä ovat olleet myös J.Karjalainen Robert Palomäen käsissä, samoin kuin Alma Antti Patrosen käsissä. Odotus myöskin palkittiin musiikillisesti ja samalta kiertueelta taltioitu live-dvd oli tarkassa syynissä pitkään. Siinä oli vaan kerrassaan kaikki juuri niin, kuin pop-keikalla kuuluukin. Lista voisi olla pitkäkin, mutta poimitaan nyt muutamia mielestäni keskeisimpiä. Päätin matkustaa Vaasa Festivaaleille hieman etuajassa, nähdäkseni kehutun Tomas Ledinin keikan. On toki myös todella paljon muitakin, mutta erityisesti nämä ovat jättäneet vahvoja positiivisia muistijälkiä. ••• Näiden muisteloiden jälkeen on hyvä pistää tälle kolumnisarjalle hetkeksi ainakin pilkku, sillä siirryn hetkeksi tauolle tehden samalla tilaa Anders Liljeströmille, joka tulee jakamaan tällä palstalla havaintoja soitinrakentajan arjesta. Kiitokset jokaiselle lukijalle ja kaikille palautetta laittaneille. En kuitenkaan aio ripustaa näppäimistöä naulaan, vaan jatkan tuttuun tapaan lehden avustajakaartissa erilaisten testien ja muiden parissa. Tai jos ei nyt suoraan lopputulokseen, niin ainakin antanut suuntaa mihin tähdätä. ••• Yksi mieleenpainuvimmista keikoista aikanaan oli vuonna 2002 Pori Jazzeilla. Joka osa-alueen tekninen suorittaminen oli niin kiistatonta – mitä tietysti edesauttoi keulahahmon karismaattinen esiintyminen sekä vuosikymmenten hittikavalkadi. Taiten tehdyt sovitukset mahdollistivat sen, että kaikki erottui selvästi samalla, kun kaikki kuulosti yhtäaikaa aivan valtavan isolta yhdessä. ••• Sattumalta kolmas bändi samalta illalta oli ruotsalainen Bo Kaspers Orkester, ja tuosta alkoikin sekä bändin fanittaminen, että innostus ruotsalaiseen pop-musiikkiin ylipäätään. ••• Seuraava käänteentekevä keikka oli yhdeksän vuotta myöhemmin, kun lähdin katsomaan James Bluntia Kaisaniemen KaisaFest:ille. Samana iltana aiemmin esiintyi myös Miriam Makeba yhtyeineen. En ollut vastaavaa aiemmin kuullut ja oman työn rima nousi kertalaakista metritolkulla (sitä yhä tavoitellessa…). Päinvastoin, aina kun esimerkiksi on festivaaleilla tai muissa tilanteissa mahdollisuus käydä kuuntelemassa, on hämmentävää seurata, miten korkeatasoista tekeminen maassamme on, niin soittajilla, artisteilla, teknikoilla, kuin äänijärjestelmien osalta. Mikään ei noussut häiritsevästi esiin, mutta kaikesta sai täydellisesti selvää, tasapainoisen bändimiksauksen päällä lepäsi laulusuoritus, juuri kuten mielestäni kuuluikin. Edellisten bändien kohdalla harmittelin, että kyseisessä teltassa musiikki ei tuntunut kuulostavan kovin hääviltä ja arvelin myös äänentoistolaitteistossa olevan puutteita. ••• Vaikka aiemmat esimerkit ovat ulkomaalaisia ei se tarkoita, että kotimaisen tekemisen tasoakaan tarvitsisi hävetä. Muistan ajatelleeni, että ”tuossa on kyllä sitä jotain”
Seuraava Näytön paikka julkaistaan 8. Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. Kuljetuslaukut ja räätälöidyt sisustat pro audio ?nland oy audiotools for professionals Authorized API Audio dealer www.proaudio?nland.. www.riffi.fi 6/2022 59 N Ä Y T Ö N P A I K K A Vähän parempaa pakkaamista Suomesta jo vuodesta 1996. www.cccase.. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A MAAHANTUONTI JA MYYNTI: WWW.VIKINGPRO.FI info@profitron.fi www.profitron.fi PROFITRON OY Puh. on oikea foorumi nostaa asia esiin. 0400 101 220 Pro-luokan akkukaiutin • nelikanavainen mikseri efekteillä + kompressorilla • 6 – 12 h käyttöaika yhdellä latauksella • 400 W / 121 dB (SPL) !!! • Bluetooth: sekä striimaus että kontrolli • tymäkkä 8-tuumainen kaiutin + titaanitweeter • paino vain 11 kg Everse 8 Uskomaton soundi & poweri! Varaudu sähkö – akulla soi! katkoksiin 58-63 Finale 622.indd 59 58-63 Finale 622.indd 59 27.11.2022 14.58 27.11.2022 14.58. Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. helmikuuta 2023
2006 olin vähän alle nelikymppinen. Ei haitannut vaikka lomat ja vapaapäivät jäivät pitämättä. Fyysistä kuntoakin on vaalittava uimalla ja pyöräilemällä. Virtaa riitti. ••• Ensimmäisessä kolumnissa tarkastelin myös sitä, miten Euroopassa asuu väkeä paljon tiheämmässä ja ihmiset ovat sosiaalisempia verrattuna Suomeen ja suomalaisiin. Muuten ei vain enää tahdo jaksaa. Olenhan näiden kolumnivuosien vuoden aikana soittanut kuitenkin yli 1 500 keikkaa Suomessa ja maailmalla, ehtinyt asua New Yorkissakin toista vuotta kaikkiaan, ja urani on vähitellen keskittynyt lähes pelkästään oman musiikkini ympärillä pyöriväksi jutuksi (lukuunottamatta joitain ajoittaisia freelance-töitä yms.). Kirjoittaessani sitä keväällä 2006 olin vielä Jazzmusiikin Maisterin koulutuksessa Gentin Kuninkaallisessa konservatoriossa Belgiassa ja takana oli 2,5 vuotta opiskelua ulkomailla. Toinen seikka on, että ihmisiä on kotiplaneetallamme joka vuosi enemmän ja maailman koko väestö lienee nyt toista miljardia suurempi kuin 2006. Suomihan liittyi jäseneksi 1995 (ja eurotkin tulivat käyttöön jo 2002). Monet mysteerit ovat musiikissa tässä välissä kuitenkin selvinneet. Tämä on tietysti edelleen ihan totta, vaikka Suomessakin on vuosien kuluessa moni asia muuttunut. Nyt kuudetta kymppiä jo hiljalleen lähestyvänä huomaan kyllä vanhentuneeni ja nuoruuden innostuksen osittain vaihtuneen iän tuomaan varmuuteen. Euroopassa ja maailmalla jammailemaan pääsee miltei joka päivä jos haluaa, mutta kiva huomata että Suomikin on menossa samaan suuntaan. 60 www.riffi.fi 6/2022 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a L oppuvuosi ja joulun aika on usein muistelun aikaa. Silti ensimmäisessä kolumnissa on aistittavissa vielä asioiden tuoreutta ja ihmettelyä siitä, että passitta kykeni ajelemaan Suomesta Belgiaan pelkkä henkilöllisyystodistus taskussaan, ja EU:ssa pystyi työskentelemään muusikkona suomalaisella toiminimellä laskuja kirjoittaen. Seitsemäntoista vuotta sitten tällainen matkailu oli vähäisempää ja ulkomailla pyöriminen uniikimpaa. Yksi syy voi olla, että Suomeen on paluumuuttajina rantautunut jo paljonkin ulkomailla opiskelleita ja asuneita henkilöitä, jotka ovat varmaan ainakin osan tästä jamikulttuurista tuoneet mukanaan. Tätä myötä suomalainen kulttuurikin on muuttumassa ainakin keskimäärin sosiaalisemmaksi. Omaa elämääni miettiessä huomaan, kyllä että moni asia on muuttunut tässä 17 vuoden aikana. Mukavaa loppuvuotta ja Joulun aikaa kaikille Riffin lukijoille täältä Belgiasta, Kari Antila Mietteitä vuosien takaa 58-63 Finale 622.indd 60 58-63 Finale 622.indd 60 27.11.2022 14.58 27.11.2022 14.58. Kokemuksia monista asioista oli jo kertynyt, ja tuossa ensimmäisessä kolumnissa pyörittelin ajatuksiani kulttuurieroista, ulkomaille lähdöstä ja muusikon töistä antaen vinkkejä ulkomaille musisoimaan haluaville. Kansainvälisyys ja EU ovat arkipäiväistyneet ja monenlaiset hankkeet ja seminaarit ynnä muut kuljettelevat eri ammateissa työskenteleviä ihmisiä Euroopan maihin yhteistyöprojekteihin. Moni kysymys oli musiikissakin vielä vailla vastausta. Tämä seikka vaikuttaa tietysti niin Suomessa kuin Euroopassakin moneen asiaan. Isommissa kaupungeissa ja pienemmilläkin paikkakunnilla asuu nykyään valtavan paljon enemmän maahanmuuttotaustaisia ihmisiä kuin ennen. Uusia opittavia asioita tuli vastaan päivittäin, ja paneuduin niihin täydellä nuoruuden innolla. ••• Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi EU-sanan käyttöön. Jazzissa ainakin tämä jameissa käyminen ja soittaminen on tärkeä osa käytännön harjoittelua ammattia opettelevalle ja ylläpitävälle. Myös erilaisten vaihto-oppilasvuosien viettäminen ulkomailla oli ennen vähäisempää kuin nyt. Mutta vapaapäiviä on kyllä nykyään oltava vähintään yksi viikossa ja kesällä pari viikkoa kunnon lomaa. Tämäkin näyttää aika tavalla muuttuneen ja nykyään Helsingissä on useanakin päivänä viikolla jameja. Että tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Vähän sitä ennakoiden päädyin lukaisemaan läpi kaikkien aikojen ensimmäisen Riffiin kirjoittamani kolumnin liki 17 vuoden takaa. Toki edelleen musiikki innostaa ja inspiroi minua päivittäin ja harjoiteltuakin tulee tietty koko ajan. ••• 2006 painotin myös sitä, että Suomessa on vähemmän jameja kuin esimerkiksi Belgiassa tai Keski-Euroopassa. Ajat ovat selkeästi muuttuneet ja nykyään monet suomalaiset muusikot keikkailevat niin jazzkuin muissakin musiikkilajeissa eri puolilla Eurooppaa. Myös ainakin Turussa ja Raumalla näyttää olevan nykyään jamisessioita säännöllisesti ja se on tosi ilahduttava asia. Nykyäänhän on melkeinpä enemmän sääntö kuin poikkeus, että nuoret korkeakouluopiskelijat hakeutuvat ainakin jonkin mittaiseksi pätkäksi ulkomaille opiskelemaan. ••• Ensimmäistä kolumnia vuosien jälkeen lukiessani tuli mieleen, että monet vuonna 2006 pohtimistani asioista tuntuvat edelleen silti yllättävän valideilta
www.msonic.fi 58-63 Finale 622.indd 61 58-63 Finale 622.indd 61 27.11.2022 14.58 27.11.2022 14.58. Voimassa 31.12.2022 saakka. marraskuuta 2022 13.35.42 Kuljetuskotelot p. www.riffi.fi 6/2022 61 N Ä Y T Ö N P A I K K A Tervetuloa verkkokauppaamme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita myynti@noretroncomponents.com 5 25 75 95 100 Riffi 2022-06 Klang näytön paikka perjantai 25. 050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com UA-jälleenmyyjillä VOLT-superkampanja ja yli 400 € edestä plug-innejä ilmaiseksi
Noiden kaikkien yhteensovittaminen yhdellä kertaa voi olla hieman painajaista, suosittelen aloittamaan Keyboard Maestrosta ja Meta Gridistä. Pitää voida inspiroitua mahdollisimman vähistä aineksista, ja se on treenin paikka, se. Kolmen i:n paketti, joka itse asiassa on kuin kolmen laudaturin täsmäase. Todella näppärää. Ja kun työkalut ovat vähissä, on luotettava erityisesti kakkos-i:hin. Varhaiset demot ovat kuin aikaportti innostukseen: intuitio ja inspiraatio tarvitsevat ylläpitoa, niiden jälkeen improvisaatio kanavoi uoman kohti immersiota, immersion jälkeen iterointia. ••• On jotenkin hassua ajatella, että nykyään matkustaa ”vain” läppärin kanssa. ••• Kertaan: Intuitio – inspiraatio – improvisaatio – immersio – iteraatio – workflow. Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Myin lisäksi jokin aika sitten pari näyttöäni pois, koska huomasin, että isommat iPadini toimivat nykyisin kakkosnäyttöinä muitta mutkitta. Älkääkä unohtako Keyboard Maestroa. Harmi vain, etteivät tue 4K-resoluutiota. ••• Tätä kirjoittaessani olen Barbadoksella Neon2-levyä loppuun säätämässä, ja huomattavan pienikokoisella koneistolla pitää saada melkein valmista aikaan. 5 x L 58-63 Finale 622.indd 62 58-63 Finale 622.indd 62 27.11.2022 14.58 27.11.2022 14.58. Noiden kanssa on vietetty aikaa yläasteesta asti, nyt se arvoketju alkaa hiljalleen toimia. Mutta idea on siis se, että käsissä on suunnilleen sama määrä palikoita kuin muinoin oikein helkkarin paljon isommassa pajassani. Siksi kaikilla kolmella setilläni on suunnilleen samanlainen tekninen layout – softan, näppiskomentojen, kontrollereiden, kauko-ohjaimien ynnä kirjastojen suhteen. 5 x i . I-sarjaa edestakaisin soutaessa immersio on ratkaisevassa asemassa – koska sen ylläpito vaatii workflow’n kestävyyttä ja skaalautuvuutta. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta tätä kirjoittaessani kolme i:tä jotenkin erityisesti saa painoa. Helpolta kuulostaa, mutta kun tuo pitää sovittaa aikatauluihin, milestoneihin, sprintteihin ja niin edelleen… reeniä, reeniä. Ja se puolestaan edellyttää työkalujen joustavuutta ja toisaalta niiden tietynlaista pysyvyyttä. Sitä se vaatii. KUVA: VILLE JUURIKKALA Alangon päiväkirja 62 www.riffi.fi 6/2022 I ntuitio – inspiraatio – improvisaatio. ••• Mutta siis. Kyse ei ole mitenkään erityisen hienostuneesta tai standardoidusta systematiikasta: joskus nuo muistiot ovat pelkästään viivoja ja käyriä ja jotakin suttua siellä täällä. Ja siitäpä saatiin se viides i-kirjain listan jatkeeksi. Myös orkesterikirjastojen hallintaan tarkoitettu Babylon Artsin Art Conductor on kullanarvoinen. Välittömästi intuition jälkeen alkaa inspiraatio kumminkin yleensä kukkia ja tämä on näistä i-vaiheista se vaikein ylläpidettävä, mutta tuiki tärkeä. Säästetty pähkäilyaika näkyy työmukavuudessa ja se taas kuuluu lopputuloksessa. Olen tästäkin kai jo vähintään pariin kertaan itseäni toistanut, mutta kuumimman palon latistuessa voi oikein hemmetin hyvin käyttää varhaisia demoja tunnelman palauttamiseen vaikkapa nelivuotisen peliprojektin käydessä junnaavaksi. Intuitio on se, minkä käsiin heittäydyn aina jotakin ensimmäistä kertaa nähdessäni. On pieni ihme, miten paljon pienen ruudun vekotin suurenee sopivalla oheiskamalla. Plugareita kone pyörittää tolkuttomasti, ja 64 gigan käyttömuisti sekä kahden teran sisäinen SSD… no, ei voi verrata menneeseen. Yritän tehdä omalla pikakirjoituksellani muistiota ja piirtää kamaa paperille. ••• Varmaankin toistan itseäni, mutta alkuvaiheessa suuren innostuksen vallassa tehtyä, monesti kursorista materiaalia on hyvä käydä läpi, kun inspis myöhemmin saattaa hyvinkin latistua esimerkiksi keskellä yhä uudestaan toistuvia iteraatiokertoja. Okei, läppärin ja muutaman pikkuruisen SSD-levyn kanssa, ja vaikka vääntöä takavuosien matkasettiin on parikymmenkertaisesti, se pikku ruutu aina jotenkin pienentää työympäristöä, vaikka resoluutio onkin ennallaan. Suosittelen vahvasti TouchOSC-softaa, MetaGrid-softaa sekä Plugsearch-kikkaretta Logiciin. Nykyään lisään tuohon i-letkaan jatkoksi vielä immersion, koska parhaassa tapauksessa kolmesta ensimmäisestä alkaa flow-efekti, jonka toisessa päässä tajuaa tuntien kuluneen kuin pikakelauksella. On yhtä tärkeää viettää aikaa korvien välissä olevien työkalujen kanssa kuin itse työympäristön
15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. MANGER C1 suositushinta alk. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. MANGER C1 suositushinta alk. MANGER C1 suositushinta alk. www.riffi.fi 6/2022 63 N Ä Y T Ö N P A I K K A Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: • pallotai herttakuvio • kevyt ja kestävä rakenne • 360° kääntyvä puomi • max SPL 136 dB • nettopaino 17 g • kolme eri väriä • vedenpitävä (pallokuvio, IP57) • vaihdettavat liitinsovitteet (12 eri liitintyyppiä sekä jatkokaapeli) seastone audio & acoustics www.seastone.audio MUSIC IS BALM FOR OUR SOUL. facebook.com/MadProfessorAmplification Mad Professor Classics 58-63 Finale 622.indd 63 58-63 Finale 622.indd 63 24.11.2022 17.22 24.11.2022 17.22. 15 000 € pari Tutustu lisää seastone.audio/fi/manger Made in Germany /seastone.audio +358 (0) 400 404 190 hello@seastone.audio Point Source Audio Lavalier / Headset-mikrofonit www.mpamp.com
Kampanja on voimassa 31.12.2022 saakka ja lainasettejä on rajallinen määrä. Tutustu lisää #CreateWithGenelec -kampanjaan ja täytä hakemus täällä: www.genelec.com/create-with-genelec Valtuutettu Genelec-jälleenmyyjä ottaa sinuun yhteyttä sopiakseen kanssasi lainasetin toimituksesta suoraan kotiisi. Voit nyt päästä kokeilemaan Genelecin kompakteja SAM-kaiuttimia ilman velvoitteita oman kotisi rauhassa. Create with Genelec Muusikko, DJ, ääni-insinööri, tuottaja, äänisuunnittelija, vloggaaja, videokuvaaja – tämä viesti on juuri sinulle. Kuva: Jarkko Ripsomaa 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 2 6 64 Takakansi 622.indd 64 64 Takakansi 622.indd 64 24.11.2022 17.06 24.11.2022 17.06. Pääset myös tutustumaan GLM-kalibrointiohjelmistoon, jolla saat minimoitua huoneakustiikan haitalliset vaikutukset äänenlaatuun ja taajuustasapainoon – jotta äänityksesi kuulostaisivat loistavilta paikasta riippumatta, juuri sellaisilta kuin halusit