HOTONE Ampero II Stage – kaikki soundit ja vielä luupperi päälle! Nro 6-2024 Hinta 12,70 € ”Kaikki lähtee soundista. Pitää olla puhutteleva soundi.” ”Ilma tekee äänestä paremman.” SAMI ASP Sami Sippola ”Analogi-lofi on tietynikäisille iso juttu.” Ville-Veikko Airaniemi 01 Kansi 624 Asp.indd 1 01 Kansi 624 Asp.indd 1 25.11.2024 16.50 25.11.2024 16.50
03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 02-03 Ilmoitukset.indd 2 24.11.2024 18.42 24.11.2024 18.42. Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh
03 222 1300, 050 323 3167 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Kuninkaankatu 13, TAMPERE 03 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Kirkkokatu 7, SAVONLINNA 015 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com S ITINKULMA S ITINKULMA Maariankatu 10, TURKU 029 080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi 5 25 75 95 100 Riffi 2024-06 Shure PSM AD kokosivu sunnuntai 24. Lähikauppa palvelee! Menossa mukana Hämeenkatu 23, LAHTI 03 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Veikkointie 16, NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Pinninkatu 26–28, TAMPERE Puh. marraskuuta 2024 22.48.40 02-03 Ilmoitukset.indd 3 02-03 Ilmoitukset.indd 3 25.11.2024 18.25 25.11.2024 18.25
Kamat eivät silti ratkaise kaikkea, olivatpa samat tai toisenlaiset. Neuvo siitä, että idolin soundi on helpointa löytää hankkimalla samanlaiset kamat kuin idolillakin on, on looginen, mutta ei välttämättä alkuunkaan oikea. Niin ehkäpä siihen tavoitesoundiin tarvittaisiinkin jotain aivan muuta kuin ne idolin kamat. Mielenkiintoisiahan nämä jutut ovat ja monesti hyvinkin viihdyttäviä, sillä ne myös nostavat esiin sen, miten erilaisin konstein soittajat pyrkivät kohti omia päämääriään ja kuinka monenlaisia asioita he kokevat merkitseviksi tai jopa ratkaiseviksi oman ilmaisunsa kannalta. Valoa ja rauhaa! Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 04-05 Pääkirj_Sislu 624.indd 4 04-05 Pääkirj_Sislu 624.indd 4 26.11.2024 15.59 26.11.2024 15.59. Aivan parasta on yllättyä toistuvasti myös siitä, että melko tavanomaisilla kamppeilla joku saa aikaan tavattoman hienoa musiikkia, jollaiseen en itse pysty edes kertaluokkaa kalliimmilla rensseleillä. Kaikista esikuvasoittajista ei tokikaan ole kirjoitettu palstametreittäin selostuksia, eikä kuvattu videoita videoiden perään. Jotkut lentävät tutkan katveessa ja osa mielenkiintoisista on mennyt manan majoille jo kauan ennen tiedon valtatien avaamista. Eikä siitä niin laajalti ääntä ole pidetty, että Albert Järvisellä oli jossain vaiheessa Stratossaan pleksin alle asennettu buusteri, jonka antamalla lisäfjongalla vahvistinkin lauloi ihan toiseen malliin. Ja kun nyt aloin, niin lausunpa vielä sen johtopäätöksenkin. Täytyy siis mennä merta edemmäs kalaan, tavallaan. Periaate pätee myös plektraan, jossa paksuus ja materiaali vaikuttavat äänen tanakkuuteen ja sointiväriin enemmän kuin ehkä tulee ensi hätään ajatelleeksikaan. 4 www.riffi.fi 6/2024 ÄÄTOIMITTAJALTA Toisilla on toiset konstit R umpuja joskus virittäneet tietävät tämän: jokin lähtökohta on kokemuspohjalta tai oppi-isiltä saatu ja yleensä toimivaksi havaittu, mutta toisinaan täytyy silti laittaa aivan erilaiset kalvot saman setin perättäisiin rumpuihin, jotta ne saa soimaan yhtenäisesti ja toisiinsa sopivalla klangilla. Jotain sellaista, mikä kompensoi oman todellisuuden ja idolin edustaman maailman eroa: pinnoittamattoman sijaan pinnoitettu kalvo, ohuen plektran sijasta paksu. Ensinnäkin pitäisi tarkalleen tietää mitä ne idolin kamat ovat ja mitä niille on ehkä tehty. Kapulat taas vertautuvat plektraan: ohkoosilla kepeillä vihaisesti piiskaava saa äkäisen mutta ohuen soundin, paksuilla kapuloilla voi hiljaisillakin lyönneillä tuottaa pyöreän ja tanakan soundin. Toiselta kuulostaminen vaatii hirmuista perehtymistä ja kykyä analysoida sen toisen tapaa mieltää rytmiikkaa, harmoniaa ja melodiikkaa. Kiitokset päättyvästä vuodesta lukijoille sekä ilmoittajakunnallemme. Ja onhan kylillä kiertänyt huhuja siitä, että milloin minkäkin bändin backline on todellisuudessa vain lavasteeksi roudattua silmänlumetta, kun oikeasti ne soundit tuotetaan ohjelmoitavilla digitaalipedaaleilla… Siksi kitaralehtien vakiosisältöä ovat aina olleet pikkutarkat selostukset siitä, millä säröpurkin revisiolla sankari on milloinkin soittanut, ja onko se E-kieli ollut vakiosettiin kuuluva vai käsin poimittu erikoispaksuus. Ja siinä auttaa kyllä eräs alan perinneviisaus: jos haluaa kuulostaa esikuvaltaan, pitää ottaa selvää mitä musiikkia ja keitä muusikoita hän on kuunnellut. Vauhti ja massa, kummallakin on soundinsa. Kuvissa Byrds-yhtyeen Roger McGuinn soittaa 12-kielistä Rickenbackeria, mutta kuvatekstissä, levyn kannessa tai nuorisolehden julisteessa tuskin mainitaan, että hänen Rickenbackeriinsa on jo tehtaalla asennettu kompressori. Tiedonhankinta on silti haasteista pienin, sillä kehä kiertyy tässä kohdessa tavallaan takaisin alkupisteeseen: kun ei ole kumminkaan sen idolin sormia vaan on ne omat, ne erit
Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 12,70 € sis. 040 501 2745 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Asiakaspalvelu/tilaukset: Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 64,00 € (ensimmäinen kuuden numeron jakso) ja määrä aikaisena kuuden numeron jaksona 75,00 €. Virtanen, Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2024 kuusi kertaa. www.riffi.fi 6/2024 5 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Virtanen Mikko Vuorinen Timo Östman Nettitoimitus: Anssi Eriksson, Toni Honkala, Matti Rinne, Ari Vanha-Majamaa, Tommi E. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Siinä jotenkin musiikki pakenee samaa vauhtia.” – Ahti Kortelainen Kannen kuva: Pasi Ristolainen 04-05 Pääkirj_Sislu 624.indd 5 04-05 Pääkirj_Sislu 624.indd 5 26.11.2024 15.59 26.11.2024 15.59. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, hinnan voit tarkistaa Riffin verkkokaupasta: www.riffi.fi/verkkokauppa. klo 9–16) Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen www-sivustomme Riffi-kaupassa. 14 Antti Kokkola – ei insinööriä, ei opettajaa: tulikin muusikko! 22 Ilari KAUPPI – koskettimien pitää svengata 26 DeWolff – Matkalla Alabamaan 28 Sami Sippola – saksofonin soundi lähtee ihmisestä 32 Anders Jormin – yhteistyö alkaa luottamuksella ja luottamuksella LUKUPALAT 17 Ajankohtaisia uutisia • uutta tekniikkaa • tuotepoimintoja • yrityskauppoja SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 36 Elämäni kitarat: Ville-Veikko Airaniemi – Tykkään keikoista, joissa on riskiä KÄYTTÖTESTIT 40 Hotone Ampero II Stage – jättiannos digitaalista kitarakivaa 44 Anti1992 High Gain Amp & Enigmatic ’82 Overdrive Special Amp – särövallien ystäville 47 Shure SM4 – puhu, laula tai soita 48 Sennheiser MD 421 Kompakt – Akilleen kantapää on hoidettu GRANDE FINALE 50 Tuumia verstaalta – Mistä on soitinrakentajat tehty 52 Muusikkona maailmalla – Ajatuksia kitaransoiton ja musiikin harjoittelusta 54 Alangon päiväkirja – Siipiveikot olkapäillä 6 ”En haluaisi enää hirveästi editoida. vuosikerta Aikakausmedia ry:n jäsen 36 32 26 22 Jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut löydät osoitteesta www.riffi.fi. 29. 040 501 2745 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka: , Forssa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Irtonumeron hinta on 12,70 €. 10 Eläköön studio, osa 3, Tampere – takana loistava menneisyys, edessä lupaava tulevaisuus. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Anssi Eriksson Anders Liljeström Kalle Heino Tuomo Jakku Misha Koivunen Timo Koskinen Pasi Ristolainen Juha Seila Jan-Olof Strandberg Vilma Timonen Tommi E. 040 501 2745 (ark. HAASTATTELUT & ESITTELYT 6 Ikimuistoiset sessiot: Ahti Kortelainen – Jos kuulosti hyvältä, se riitti. posti kulut. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet
TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: TUOMO JAKKU Ahti Kortelainen IKIMUISTOISET SESSIOT Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 6 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 6 25.11.2024 18.31 25.11.2024 18.31
– Olihan se ihan järkyttävää viiden tunnin yöunilla. Siitä taas studiolle kello kymmeneksi 10. Ihan kuin olisi katsonut lentokoneen ohjaamoa. Kamaa oli sen verran että niillä sai studion käyntiin. Seitsemän päivää viikossa. Mutta se oli sitä aikaa. Askel ylöspäin tapahtui, kun ensimmäiset hevibändit löysivät Tico-Ticon. Yhtyeen nimiin oli ostettu PA:t, mutta kun kamojen osamaksuja alkoi ropista, bändi yllättäen hajosi. Lausahdus, ”Jos tietämättäni kuulen jonkun oman jutun jossain, en osaa edes sanoa, onko se mun tekemä”, kertonee kaiken. Bändi teki vuosina 2000–2023 ainakin seitsemän albumia Tico-Ticolla. Ahti muistelee, että paperikalenteriaikoina jono oli parhaimmillaan kahdeksantoista kuukautta. 1990-luvun alussa bändejä oli jo jonoksi asti. Mulla oli simppeli analogipöytä. Yötäpäivää. Jäljelle jäi Kortelainen, soittokaveri Kari Kauppila ja kasa kaikenlaista musatavaraa. Vaikkei studiota koskaan mainostettu, muuttui homma parissa vuodessa täyspäiväiseksi. – Se oli mun vanhan studion ensimmäinen levy. Sillä tavalla tein tiukkoja filttereitä, jolla sain siihen soundiin jotain todella pöhköä, jota ei muuten olisi saanut. Vapaata pidettiin pakosta. – Joku bändi sanoi, että muualla kohtelu oli tylyä. Hän toteaa, että ”suoheviä” soittavan pudasjärveläisen Kalmahin kanssa on homma toiminut aina erittäin hyvin. Bändejä tuli yllättäen oman kaupungin ulkopuolelta, varsinkin Oulusta. Tilanteesta selvittiin sillä että kyseinen muutaman päivän sessio peruutettiin, työpäivä lyhennettiin kymmentuntiseksi ja viikkoon tuli yksi vapaapäivä. Siihen mennessä yhtäkään juttua ei oltu tehty edes kokonaista viikkoa. ”Pitäis saada jotain ukkosta…” ”No se on jo tulossa täältä. Ainoa projekti jota hän on kuunnellut myöhemminkin, ja josta hän on suorastaan ylpeä on Sentencedin Amok (Century Media, 1995). Ei ollut tavatonta, että koko urakka piti saada valmiiksi vain neljässä päivässä – kamojen pystytyksestä lopulliseen miksaukseen. Genren tunnusmerkkeihin kuuluvat nimittäin kryptiset kauhu-introt, jossa kuvaillaan joko kaikenkattavaa tuhoa, hirviön syntymää tai jotain muuta yhtä uhkaavaa. Kattelin mikseriä, jonka nappulat jotenkin sumeni. Siinä välissä oli kartalla tyhjää ja Tico-Ticolle tilausta. Nykyään ei varmaan tehdä kuin neljä biisiä. Pojat tuli jostain muualta, mä sanoin heille, etten pysty tekemään tällä hetkellä mitään. Usein lähdettiin vielä Ankkuriin syömään ja kaljalle. ”Kattelin mikseriä jonka nappulat jotenkin sumeni.” 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 7 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 7 25.11.2024 18.31 25.11.2024 18.31. Maanantaina uusi bändi tulossa ja sunnuntai-iltana vielä pari biisiä edellisestä sessi– Äänitin jossain mielessä pöljällä tavalla, jolla en uskaltaisi nykyään enää tehdä. Mun mielestä eivät tehneet oikeastaan mitään. 26 500 markkaa maksanut sampleri oli tähän hommaan täydellinen. En ollut sitä ennen, enkä ole sen jälkeenkään kyseistä menetelmää käyttänyt. Samoja miehiä ovat.” Impaled Nazarenen lukuisat sessiot ovat kyllä jääneet Ahdin mieleen, mutta niistä etenkin ulkomusiikilliset asiat, joita ei ole tässä tarpeen ruotia. Ahdin aiemmista kommenteista saan sellaisen kuvan, että miehen päässä kaikki vuosien aikana tehty on sulautunut yhtenäiseksi virraksi, josta yksittäisiä sessioita on mahdotonta erotella omiksi tapahtumikseen. Mutta hiukan kun ääniraudalla tökkii, löytää Ahti jotain muisteltavaa. Kortelainen oli äänitellyt jo 70-luvulla omaa bändiä treenikämpällä. Aamukymmenestä iltakymmeneen studiossa, siitä vielä yökolmeen paikallisradioon mainoksia. Silloin tuli vielä poltettuakin – tupakkia siis. Jotta sain muutettua skittasoundia mieleiseksi – summasin suoraan signaaliin erittäin lyhyen viiveen – noin puoli millisekuntia. – Pahin oli sadankolmen päivän putki. Kun pyydän nimeämään vuosikymmenten varrelta ”edes kolme” hänen mielestään onnistunutta levyä, se osoittautuu ylivoimaiseksi. Tässä olisi sitten jotain kirkon kelloa ja tuossa lapiolla kaivuuta, ja tuolta vielä ukkosta.” ”No just sitä tarvitaan…” Ja joka levystä löytyi sama. Kyllä ne oli vihaisia. – Silloin buumi oli pahimmillaan ja tein järkyttävän paljon noita juttuja. – Kuukaudessa tuli tehtyä jopa neljä albumia. Pyytelin kauheasti anteeksi. Jossakin vaiheessa Kauppila halusi tehdä enemmän keikkaa ja Kortelainen taas studiohommia, joten tavarat laitettiin jakoon. Noihin aikoihin myös aikataulut olivat järkyttäviä. Ja siihen päälle vielä syntsasta kuorosoundi! Unohtumattomat levyt. Studiolta löytyy vieläkin sampleri, joka oli kovassa käytössä noihin aikoihin. Masteroinnissa olisi voinut tehdä jotain. Näin perustettiin Tico-Tico. Tahti oli ruuhkavuosina karmiva. Se on vieläkin hyvän kuuloinen. – Kerran viikossa piti tehdä jollekin levylle intro. www.riffi.fi 6/2024 7 K un Tico-Tico -studio perustettiin Kemiin vuonna 1987, ei Oulun yläpuolella ollut Ahti Kortelaisen mukaan kuin kaksi studiota ja niistäkin toinen oli Oulussa, yksi Rovaniemellä. Kun tiedustelen, millaista oli seurata yhtyeen kehitystä, hän toteaa, että ”Onko ne nyt kehittyneet mihinkään suuntaan. Mutta täällä joku oikeasti jaksaa kuunnella meidän juttua ja sitä oikeasti kiinnostaa. Aikaa oli ruhtinaallisesti eli kaksi viikkoa. – Yhtenä aamuna tuli bändi. Vain kaksi kertaa hän joutui toteamaan asiakkaalle, että ”Nyt on pikkasen väsy, voitaisko pitää vähän vapaapäivää?” Sitten tulikin suurempi romahdus. Amok on jäänyt Ahdin mieleen syystä, että siinä oli jotain erilaista pari vuotta aiemmin koetun death metal -suman jälkeen
Se on ollut semmonen helevetin hyvä ohjenuora. He ovat siellä tottuneet äänittämään busukia. Kolmekymppisen Ahdin mielestä aikataulu ei ollut mitenkään mahdoton. Hevibändejä riitti, vaikkei Ahti varsinaisesti tiennyt mitään spesiaalia hevin soundi-estetiikasta. Studiossa ensimmäisiä julkaisujaan tekivät muunmuassa Sentenced, Impaled Nazarene ja Sonata Arctica. Silloin ei siellä ollut sellaista studiota, joka osaisi tehdä heidän musiikkiaan. Kohtuu kehnostakin rumpuraidasta pystyy editoimaan ihan hyvän kuuloisen. – Laitoin soimaan, ja tuumasin että en ole ikinä kuullutkaan tätä. Kovasta tahdista kertoo, kun studiolle tuli postissa CD: ”Kiitos kovasti viimeisestä”. Kiillotetaan inhimillisyys pois Ahdin kiinnostus hevihommaa kohtaan hieman notkahti rumpujen editoinnin ja muun hinkkaamisen myötä. – Tein vain sitä mitä bändit toivoi. Jokainen näistä bändeistä on tehnyt sittemmin mittavan kansainvälisen uran. Sun pitää pystyä luottamaan siihen, että jos sun jalka polkee, niin se pysyy kasassa, eikä pompi siellä sun täällä. 8 www.riffi.fi 6/2024 osta miksaamatta. Mutta jotain siinä häviää, enkä pysty enää kuuntelemaan sellaisia levyjä, joissa rummut Kun studiossa ei ole kivaa Ahti muistelee studiouransa kevyesti paskamaisinta hommaa. Oli siinä varmasti myös pohjoisen eksotiikkaa mukana. Raakaa ja rankkaa. Mikäli mahdollista, en haluaisi sitä enää hirveästi tehdä. Päällä oli death metal -buumi ja pohjoisessa niitä bändejä riitti. Kyse ei ollut kuitenkaan yrittäjän dilemmasta, jossa millekään duunille ei voi sanoa ei. Ne oli helkkarin tylsiä hommia. Ja jos ne rummut ei ikäänkuin pysy koossa, sinne on vaikea soittaa vaikka kitaroita. Siinä jotenkin musiikki pakenee samaa vauhtia. – Jos annat itsestäsi satakakskyt prosenttiä, niin sen ehkä pystyy jo editoimaan. – Nyt olisi hirveän vaikea tehdä samanlaiseen tahtiin hommia. Bändien soundi muodostuu tietysti heidän omasta soinnistaan, mutta sen tallentaminen onkin eri juttu, kun äänitetään instrumentti kerrallaan. Joku sanoi sen hyvin, että ”kirkkaat bassot ja tummat diskantit”. ”Silloin vaan tehtiin nopeasti”. Hevi ei vaan lähtenyt. Sellaisen tarve oli kasvussa, sillä bändit kehittyivät siihen malliin, että osasivat tehdä biisejä, joihin soittotaito ei riittänyt. Suoriutumisen pakkoa raskautti 90-luvun äänitystekniikka, lue: analogivehkeet. – Se tuntui itsestäkin vähän hullulta, että Nightfall tuli tänne Kreikasta asti. Miehen levyhyllystä löytyi lähinnä Led Zeppelinia ja bluesia. – Yhdessä biisissä oli rumpueditissä 110 000 cross fadea, ja meni kahdeksan tuntia että raita oli kunnossa. Ne on vedetty tosta vaan livenä purkkiin, tai sitten korjailtu tai soitettu uudestaan. Eksoottisen Suomi-soundin perässä Kemiin löysi myös ulkomaalaisia bändejä, mikä oli aivan huikea juttu niihin aikoihin. Se onkin luultavasti siunaus Ahdille, että käsillä olevaan juttuun osaa keskittyä täysillä, mutta urakan valmistuttua sen saa myös pois mielestään. Menoa piti yrittää hillitä jotenkin vaikka yhdellä välipäivällä. – Nykyään digiaikoina säädöt saa tallennettua, mutta analogiaikoina hommat piti tehdä kerralla valmiiksi. Jos bändi on halunnut soittaa johonkin klikkiin ja siinä on jotain valmiiksi ohjelmoitua tavaraa, mikä on jo gridissä, on melkein pakko editoida. Katsoin kannesta että kolme kuukautta aikaisemmin äänitetty meillä. En muista että oltais mitään klikkejä käytetty. Joskus sekin saattoi kääntyä varapäiväksi. Varsinkin nykyään, kun bändit soittavat raitoja klikin päälle ympäri Suomea. – Enhän mä ilman lupaa voi mitään tehdä. Keskimäärin, jos on vähän iisimpää matskua, niin editoinnissa menee ehkä tunti. Ovatko nämä asioita, joita teet itselähtöisesti, vai onko ne asiakkaan toiveita. Ja saisko sen vielä miksattuakin… Kansainvälistä soundia 90-luvun alussa Tico-Tico profiloitui metallimusiikkiin. Eihän siinä mitään, kun diginä pystyy nykyään tekemään jo aika näppärästi. Ja se oli stressaavaa puuhaa. Yritetään korjata vain niitä pahimpia, mutta joskus on vaan nopeampaa räiskästä se koko homma kohdilleen sen sijaan, että alkaa palastella sitä. Enkä ollut kuullukaan koko bändiä – muistaakseni. – Ei siinä sillä tavalla sitä yhteistä groovea saa aikaiseksi. Vois olla jännä tehdä punkkityyliin viisitoista biisiä päivässä. Ennen tietysti soitettiin enemmän yhdessä. ”Kun otat kaikki virheet pois, siellä on yllättävän vähän enää kuultavaa.” 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 8 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 8 25.11.2024 18.31 25.11.2024 18.31
Mutta ei niitä siihen aikaan mietitty. En minä pysty enää tekemään sellaista, jota olen tehnyt kolmekymmentä vuotta sitten. Voluumisota Eräs ajan merkki olivat viimeiseen asti kompressoidut levyt ja sen myötä niiden mahdollisimman kovalle puristetut äänekkyystasot. Kun otat kaikki virheet pois, siellä on yllättävän vähän enää kuultavaa. Äänenvoimakkuus ei aiheuta hänelle nykyään suurempaa ongelmaa. Asiat mitä on aikanaan tehty, on hienon kuuloisia, mutta ainakin itse ymmärrän, että kukaan ei halua, että niiden uusi levy kuulostaa samalta kuin mitä multa on lähtenyt 90-luvun alussa. Se on tappavan kuuloista. Jos kuulosti hyvältä, se riitti. – Vaikka saisin levyn, en minä osaa siihen mitään sanoa. Jos haluavat, olen pulassa. Yhden biisin voit prässätä vaikka kuinka tappiin, eikä vielä häiritse. Ethän sä enää kuule tollaisia Reign in Bloodin (Slayer, 1987) kuuloisia juttuja, jossa kaikki on soitettu oikeasti. Sen verran hän muistaa, että ne on tehty nopeasti. Silloin tällöin pyydetään samaa soundia kuin aiemmin on jo tehty. Mutta ne on niin vanhoja, että ne on jo mullekin outoja. – Olen kuullut, että isot levy-yhtiöt saa tuotteensa siellä desibelin kovemmalle kuin muut. Teknisessä mielessä Ahti ei kuulemma aina edes välttämättä pysty rekonstruoimaan, miten jotkut tietyt jutut on aikanaan tehty. Nykyään kaikki tuollainen on karsittu pois. Sitäpaitsi kyllähän tässä on vähän kehitytty. u ”Siinä jotenkin musiikki pakenee samaa vauhtia.” 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 9 06-09 Ikimuist 624 Kortelainen.indd 9 25.11.2024 18.31 25.11.2024 18.31. – Joskus vastaan tuli levyjä, jotka oli tosi onnistuneesti puristettu lujalle. Feelgood -cd oli aivan naurettavan hiljainen. Nyt voluumisota on Ahdin mukaan rauhoittunut, sillä suoratoistopalvelut tasoittavat äänitasot joka tapauksessa. Vanhat meriitit painavat – ikävä kyllä Tico-Ticon ulkomaiset asiakkaat hakeutuvat nykyisinkin usein nimenomaan aiempien levyjen perusteella Kemiin. Musta tuntuu, että se mitä ihmiset haluaa kuunnella, on muuttunut. Sekin tietysti nykyään soi uudelleenmasteroituna Spotifyssa ihan yhtä kovalla. Ahti Kortelaisen 90-luvun alussa tekemiä äänitteitä arvostetaan hevipiireissä vieläkin. Siihen hullutukseen lähes jokainen studioalan ihminen joutui ottamaan väkisinkin osaa. Mutta jos kuuntelet sellaisen levyn alusta loppuun, raskaaksi menee. Jos vertaa, niin 90-luvulla julkaistu Mötley Crüen Dr. – Vähän niinkuin uudempaa soundia muuten, mutta ne ”jotkut” tomisoundit, mitkä silloin tehtiin, oli tosi hyvät. www.riffi.fi 6/2024 9 on editoitu ihan gridiin. – En yritä enää tehdä siitä mitenkään lujempaa, mutta en halua jäädä jälkeenkään. Nykyään saa ämpyillä mikkien kanssa, onko vaiheessa vai ei
Kotija projektistudioita on enemmän kuin koskaan, mutta miten on nimenomaisesti musiikin taltiointiin ja miksaamiseen tarkoitettujen kaupallisten tilojen laita. – Jatko Onkiniemessä oli epävarmaa, joten kun Jani haki kumppaneita, niin tulimme sitten tähän. OSA 3: TAMPERE Headline Studio Jani Viitasen perustama Headline Studio on sijainnut Tampereen keskustassa vuodesta 1995 lähtien. Headline Studio on ja näyttääkin vinolaudoituksineen vanhan liiton paikalta. Meitä on tässä yhteensä neljä itsenäistä yrittäjää, uusimpana Onni Pietilä, joka hänkin on ollut mukana jo nelisen vuotta, Mikko Kangasjärvi kertoo. Useamman tekijän paikka siitä tuli, kun Deerhouse-studiotaan Onkiniemen kulttuuritehtaalla vuoteen 2013 asti pitäneet Mikko Kangasjärvi ja Jari Latomaa tulivat mukaan toimintaan. Vuorossa Tampere. 10 www.riffi.fi 6/2024 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Eläköön STUDIO – takana loistava menneisyys, edessä lupaava tulevaisuus. K U V A : M IK K O V U O R IN E N 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 10 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 10 25.11.2024 18.34 25.11.2024 18.34. Näissä jutuissa katsastetaan kenttää isoimmissa kaupungeissa. Siellä onkin tehty mittava määrä merkkilevyjä suomirockin saralla
Headline-studion yrittäjät ovat Pietilää lukuunottamatta pitkän linjan muusikoita, ja kullakin on jo omat vakiintuneet asiakkaansa: – Viitasen Janilla jotkut asiakkaat ovat olleet jo 30 vuotta, esimerkiksi Dave Lindholm. Bändejä käy edelleen Headline on enimmäkseen perinteiseen musiikkituotantoon keskittynyt paikka. Muut on kuitenkin nopeampia noiden vehkeiden kanssa. Sen jälkeen raidat lähtee yleensä kitaristille, joka äänittää osuutensa kotonaan. Mikä sai siirtymään nykyiseen paikkaan. Paradoksihan on se, että bändeissä on aina joku, jolla on jonkinlaiset mahdollisuudet äänittää itse. Ekvalisointiakin teen jo äänittäessä, mutta radikaaleimmat liikkeet jätän siinä kohtaa tekemättä. – Ison soittotilan lisäksi meillä on pieniä laulukoppeja eristämään laulajat ja vahvistimet, jos bändi vetää livenä. Hän kertoo, että artisti haluaa tehdä yleensä yhdestä kolmeen kappaletta, mutta harvoin sen enempää. Mutta toki nykyään äänitetään myös treenikämpillä, Pietilä kertoo Kangasjärven jatkaessa: – Sillä saralla on pientä renessanssiakin. Studion tarkkaamossa on räkkikaupalla etuasteita, kompressoreita ja muita ”outboard”-laitteita. – Usein toimitaan niin, että studiolle tulee minun lisäkseni rumpali ja basisti, ja siinä saatetaan tehdä saman päivän aikana vaikkapa kolmen eri projektin pohjat. Itse aina innostun niistä hommista, mutta lopulta luovutan ne roolit jollekin toiselle, ja keskityn siihen tuottamiseen, eli artistin ”oman soundin” hakemiseen. Viimeisin päivitys tarkkaamossa on ollut siirtyminen Genelecin Ones-sarjan monitoreihin, joihin ollaankin erittäin tyytyväisiä. Miksaukset Pietilä kertoo kuitenkin tekevänsä tietokoneen sisällä. Meillä taas on tässä yritys, joka pyörittää studiota, ja me kukin itsenäisinä toimijoina vuokraamme aikaa siltä yhteiseltä yhtiöltä. Laulukoppi on sen verran iso, että sinne mahtuu hyvin pieni rumpusettikin. Toki soitin kuin soitin kuulostaa parhaalta tässä isossa äänitystilassa, sillä hyvä tila näyttelee niin isoa roolia äänittämisessä, Onni Pietilä tietää. Muutaman vuoden jälkeen tartuin tilaisuuteen. Mikko Kangasjärven tuotannot ovat usein laulaja-lauluntekijä-tyyppisiä. Myös projekteja tehdään yhdessä. – Noissa projekteissa käytän Onnia äänittäjänä ja miksaajana. Fantom Studio Samu Oittisen Fantom Studio on sekin pitkäikäinen toimija, joka on sijainnut Akun Tehtaalla vuodesta 2007 saakka. – Kun talo rakennettiin vuonna 2003, niin jo silloin Eppu Normaalin Aku Syrjä kyseli mukaan, mutta tuolloin vielä hieman vierastin ajatusta. www.riffi.fi 6/2024 11 Studion kiinteistö puolestaan on ollut vuodesta 2019 Apulanta Oy:n omistuksessa. ”Luotettava kuuntelu on kaiken perusta.” 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 11 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 11 25.11.2024 18.34 25.11.2024 18.34. Hieman osuuskuntameininkiä siis, mutta kyseessä on kuitenkin osakeyhtiö, Kangasjärvi jatkaa. Musiikin äänittämisen oheen Headlinella on tullut esimerkiksi podcast-äänitykset, joita tehdään ”tasaiseen tahtiin”. Mutta jos hän on tarpeeksi valveutunut, niin hän ymmärtää, että jotain kannattaa tehdä myös kunnon studiossa, ainakin rummut. – Esimerkiksi Eppujen Ratinan konsertti tehtiin alusta loppuun talon omalla väellä, ja itse paitsi äänitin, myös miksasin sen. Pietilä tekee studiolla paljon äänittämistä ja miksaamista, ja toteaa, että bändiasiakkaita on edelleen paljon. Ne on pitkiä suhteita, eivätkä ne kovin helposti muutu. Kaksikon mielestä analogisoundi voittaa edelleenkin plugarit, joten laitteita myös hyödynnetään. Samoin Eppu Normaali -elokuvassa olin äänisuunnittelija. 1993 perustettu studio ehti toimia aluksi kahdessa eri osoitteessa Tampereella. – Muutama podcast-tuottaja käyttää tätä studiota. Silloin tänne tulee yleensä vähän isompi ryhmä ihmisiä, joten senkin vuoksi on hyvä, että on tällaiset tilat, Pietilä mainitsee. – En luonnehtisi sitä haastavaksi teknisestä näkökulmasta, mutta haastavaa on saada ihmiset puhumaan lähellä mikrofonia, sillä rentoutuessaan he alkavat nojaamaan taaksepäin ja rapistelemaan sivuja. Studion kokonaispinta-ala on 150 neliömetriä, ja tilat antavat hyvät lähtökohdat bändiäänityksiin. Onko podcastien tekemisessä äänittäjälle haastetta. Pintojen virityksiä tein sitten paljon itse. Kosketinsoittajana ja sovittajana tunnettu Kangasjärvi soittaa luonnollisesti itse tuotannoissaan paljon. Luotettava kuuntelu on kuitenkin ihan kaiken perusta, Headlinella tiedetään. – Kyllähän bändejä käy koko ajan, viikottainkin, sillä yhä edelleen he haluavat äänittää musiikkiaan laadukkaasti. Jos työsuhde on kestänyt riittävän kauan, niin sitä kyllä tietää, kenelle kannattaa antaa tietty biisi soitettavaksi, koska jo ennalta on tiedossa millaista soittoa sieltä tulee. – Apulannalla on tunneside tähän paikkaan, sillä he tekivät täällä aika monta levyä vuosituhannen taitteessa. Fantom Studiossa on varsinaisen tarkkaamon ja ison soittotilan lisäksi pikkutarkkaamo sekä ”laulukoppi”, jotka Oittinen rakensi toimistotilan paikalle. Samoin esimerkiksi itselleni on kehkeytynyt sellainen 10–20 asiakkaan ryhmä, jotka aina jossain vaiheessa tekevät jotain uutta. – Kun analogilaitteiden läpi äänitetään, niin sillä saadaan soundi jo tosi lähelle valmista. Tämä tila oli rakennettu alunperin Eppu Normaali -studioksi, joten runko ja pohja äänieristyksineen oli jo valmiina, mikä olikin lottovoitto. – Ne on mahtavia vehkeitä. Oittisen mielestä Akun Tehtaassa parasta on synergia, sillä talo on täynnä kovan tason ammattilaisia jotka ymmärtävät alaa
– Genelecin kaiuttimia olen päässyt välillä etukäteenkin kuuntelemaan. Laulu on tärkein yksittäinen elementti, ja äänitystilanteen fiilis jo merkitsee paljon. – Teen pohjatyön Pro Toolsissa, josta SSL:n pöytään tulee 16–18 kanavan analogisumma. Siirrymme isompaan soittotilaan, jolla todella on korkeutta. Kaikkea mitä voi kuunnella Samu Oittisen viime vuosien asiakkaisiin kuuluvat muiden muassa Apocalyptica, Mokoma ja Tampere Filharmonia. Olen myös suunnitellut kotiteattereita ja studioita, jotka olen toteuttanut Genelecin ja UAD:n tuotteilla. Niille on sitten kaapissa pareittain omat sisäänmenot. Lauluäänitys on tietysti nykyään helppo tehdä kotona, mutta studiossa kalusto on omaa luokkaansa, joten mikrofonin voi valita laulajan mukaan, sillä yksi mikki ei aina ole paras kaikille. Näissä kahdessa mikissä myös off axis -vuotosoundi on ihanan hieno. Kaikin puolin koko ala on ammattimaistunut, eikä se haittaa ollenkaan, Samu Oittinen toteaa. Samoin viereistä käytävää voi hyödyntää äänityksissä. Oittisen miksausrutiini yhdistää plugareita ja analogilaitteita. Kalusto on halventunut, mikä on mahdollistanut asioiden tekemisen pienemmillä investoinneilla. Kommunikointi ja talkback-nappulan käyttö on yksi tärkeimpiä asioita äänittäessä. Lisäksi tilassa jököttää reamppausta varten oleva Marshallin ”kokoelmakaappi”, johon Oittinen vaihtelee nuppeja tarkkaamosta käsin. Isossa soittotilassa on myös oma työpiste, jota Oittinen vuokraa tietyssä määrin muille tekijöille, joille poistuminen kotistudiosta on jo itsessään inspiraation lähde. Hän osaa myös hyvin perustella sen, miksi varsinkin nämä instrumentit kannattaa taltioida studiossa, eikä treenikämpällä tai kotioloissa. – Rajusti, ja monellakin tapaa. Mikko Kangasjärven tavoin hän mainitsee myös yleisemmän muutoksen liittyen studiotyöskentelyyn: – En enää muista milloin joku olisi juonut kaljaa studiossa, kun vielä ’90-luvulla se oli melkein pääasia. Toisaalta esimerkiksi UAD:n mallintava DLX Sphere on hyvä stereomikki sellaisenaankin, ja siinä mallinnuksen voi valita jälkeenpäin. – Tässä voidaan tehdä myös isoa live-äänitystä koko bändillä, ja lisäksi isoilla sermeillä pystyn eristämään paikat vahvistimille. Päätarkkaamossa on SSL AWS -äänipöydän ja mittavan outboard-laitteiston lisäksi muutama kelanauhuri. – Ennen tuotiin studiolle kasa kiippareita, ja sitten rakennettiin niitä soundeja, mikä olikin hienoa hommaa. Samoin kitarasankari voi hieroa soolojaan kotona kalsarit jalassa niin kauan kuin haluaa. Nykyään kitaran ja basson reamppaus studiossa on arkipäivää, samoin kosketinsoittajat soittelevat kotioloissa. – Olen useiden muiden merkkien lisäksi keräillyt erilaisia vanhoja Marshall-kitarakaappeja, joista olen valinnut erilaisista Celestion-elementeistä parhaat. Näitä pienempiä tiloja voin siis käyttää myös livesoittotilanteessa vahvistimien sun muun eristämiseen. KUVA: PASI RISTOLAINEN ”Laulu on tärkein yksittäinen elementti, ja äänitystilanteen fiilis jo merkitsee paljon.” 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 12 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 12 25.11.2024 18.34 25.11.2024 18.34. – Neumannilla on ikää 58 vuotta, mutta sen soundi on hunajaa. Samu Oittinen kertoo, että studiolla äänitetään nykyään eniten rumpuja ja laulua. – Studion tila, hyvä mikkivalikoima sekä etuasteiden määrä ja laatu mahdollistavat laadukkaat rumpuäänitykset, ja lisäksi itse rumpalina osaan tarjota jotain enemmän. Minulla on monta laitetta sekä plugarina että rautana, eivätkä ne oikeastaan korvaa toisiaan, vaan molemmilla on oma tehtävänsä. Kokonaisuudessaan hänen työnsä studiossa käsittää kaikkea sitä, mitä voi kuunnella, eikä se siis rajoitu pelkästään musiikkiin. 12 www.riffi.fi 6/2024 – Kaikkiin tiloihin tulee linjat ristiin. Miten työ on muuttunut sieltä ’90-luvulta lähtien. Äänittäjällä on tuottajana iso rooli saada artistista se oma parhaansa esiin. Oittinen toimii myös alan opettajana, ja lisäksi hän myy Universal Audion ja Genelecin tuotteita. Ja tietenkin levynmyynnin vähentyminen 2000-luvulla on vaikuttanut budjetteihin, eikä studioaikaa varata enää samalla tavalla. Lisäksi on muutama insertti, joissa on kompuroita rumpuihin ja lauluihin. Nykyään ne tulee valmiina tiedostoina. Fantom Studion laajasta mikrofonivalikoimasta erityismaininnan saa kaksi: Schoeps-puikko vuosimallia ’74 sekä Telefunken-logolla varustettu Neumann U67. Tällä hetkellä pikkutarkkaamossa on myös vuokralainen
Kollegoilta saa apua, ja esimerkiksi Legenda-yhtiön kanssa on tehty monenlaista yhteistyötä, samoin kuin Oittisen Samun kanssa jo parikymmentä vuotta. Myös Sami Asp kehuu Akun Tehtaan ilmapiiriä. – Soittelen kitaran ja laulun lisäksi muita bändisoittimia jonkin verran. Sanoin, että älkää nyt ainakaan purkako niitä, kun ne on ilmaiseksi saatu, mutta tottakai ne purettiin aivan ensimmäiseksi, hän kertoo. Samoin teen vaikkapa raakaspiikkejä mainostoimistolle, sekä itse alusta loppuun valmiita mainosspotteja. u Music Mainly for Humans / Sami Asp ”Kun olin pitkään äänittänyt juttuja pienemmässä tilassa, niin oli ilo siirtyä tähän, koska ilma tekee äänestä paremman.” KUVA: PASI RISTOLAINEN 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 13 10-13 Eläköön studio Tampere.indd 13 25.11.2024 18.34 25.11.2024 18.34. Eikä siihen mennyt kuin pari päivää. Lisäksi itse astmaatikkona ymmärrän sen, miltä tuntuu, jos joutuu miettimään, että millähän vuosisadalla studiossa on siivottu. – Kun ihminen on satsannut rahaa mennäkseen studioon, niin ei ole kivaa, jos siellä on äänittäjä, jota ei voisi homma vähempää kiinnostaa. – Vaikka minulla on Nordic Audio Labsin hieno mikki, Fairmanin mahtava putkietuaste sekä Apogeen muuntimet, niin niillä pääsen vain tiettyyn pisteeseen. Yritän mielellään saada laulajalta kolme ottoa per osa, jotta voin sitten niistä yhdistellä sen lopullisen oton. Sami Asp kertoo myös oppineensa paljon huonoista studiokokemuksista vuosien varrella, eikä halua toistaa niitä. – Enimmäkseen teen kokonaisvaltaista musiikkituotantoa ja äänittämistä, muusikkolähtöisesti biisin arrauksesta tuotantoon saakka. Yleensä laitan biisit Samulle miksattavaksi ja masteroitavaksi, mutta joskus miksaan itsekin. Kärjistäen ihmiset ovat herkkiä ja tosiherkkiä, ja itse teen mitä tahansa, että minun tykönä voisi heittäytyä siten, että he saisivat ne parhaat mahdolliset otot itsestään irti. Aspille psykologia on puolet äänitystyötä. Sen lisäksi haluan, että se tuotantoprosessi olisi mahdollisimman kiva. Siksi yritän pitää paikat siistinä, hän toteaa. – En olisi lähtenyt Viitasaarelta kulumallakaan, mutta kun sieltä ei löytynyt oikein sopivia tiloja. www.riffi.fi 6/2024 13 Fantom Studion vieressä käytävän toisella puolella sijaitsee Sami Aspin studiotila. Hän kertookin, että asiakaskunta studiolla koostuu pitkälti tuttavapiirissä olevista musiikintekijöistä. Koskettimia yritän olla opettelematta soittamaan, jotta niiden kanssa homma menisi ihan vain korvalla. Lopulta hän pääsi vuokralaiseksi nykyiseen tilaan, joka toimi sitä ennen Klas Granqvistin rumpuvarastona. Akun Tehtaalla Asp työskenteli aluksi alivuokralaisena Fantom Studion pikkutarkkaamossa. Tämä oli tosi pitkälle valmis tila, mutta lopulta meni vuosi siinä, että remontoin tämän omaan käyttöön sopivaksi vaimon ja appiukon avustuksella. Toimivan tarkkaamon lisäksi valttina on korkeahko soittotila. Psykologia on työn toinen puoli Sami Asp työskentelee myös muusikkona, ja kitaristin tontilla hänet onkin tavattu mitä moninaisimmissa yhteyksissä, esimerkiksi Hausmyllyssä. – Tässä on ihan mahtavaa jengiä; pelkästään kun tuossa käytävällä kävelee, niin tulee hyvä mieli. – Kun äänitimme Juha Torvisen kanssa äänikirjaa, niin vihjasin, että josko tämä tila joskus vapautuisi. Asp äänittää siis eniten itseään, mutta haastattelupäivänäkin oli paikalle tulossa jousisoittajia. Viitasaarelta Tampereelle vajaa kymmenen vuotta sitten muuttanut Asp kuvailee itseään ”työpakolaiseksi”, sillä entisellä kotipaikkakunnalla ei löytynyt tilaa studiolle. Mutta välillä käytän myös muita muusikoita. Työnkuva on laaja, mutta kuitenkin pääosin muusikkolähtöinen. – Kun olin pitkään äänittänyt juttuja pienemmässä tilassa, niin oli ilo siirtyä tähän, koska ilma tekee äänestä paremman. Kaupungitalolta vapautui kylläkin vanhat Ylen rakentamat studiotilat, mutta ne haluttiin käyttää maataloustoimistoa varten. Olen huomannut, että se vähentää kaikkea muuta editointitarvetta
Tuulikki Blom säveltää ja sanoittaa kappaleet. Kokkola lämmitteli musiikkiopistoaikojensa vanhat viulututkintokappaleet pääsykokeita varten ja pääsi sisään. Yksi asia johti toiseen, ja pian Kokkola huomasi, että musiikki veti häntä puoleensa enemmän ja enemmän. Mukalla tuli repertuaariin paljon uusia instrumentteja, se oli tosi avartavaa ja monipuolista se opetus. Opinnot avasivat Kokkolalle kokonaan uuden maailman. Myös Saara Aallon kanssa Kokkola on tehnyt musiikkia pitkään ja toimi muun muassa Aallon Wild Wild Wonderland -kiertueen bändiliiderinä. Nykyään työllistävät myös sävellystilaukset. – Kalenteri siltä ajalta on uskomattoman näköinen: saattoi olla yhden päivän aikana kahden tunnin treenejä eri bänTEKSTI JA KUVAT: VILMA TIMONEN Antti KOKKOLA – ei insinööriä, ei opettajaa: tulikin muusikko! Monessa eri kokoonpanossa kouliintunut multi-instrumentalisti tekee musiikkia teatteriin, dokumenttielokuviin ja mainoksiin. – Opinnot jäivät jossain vaiheessa, kun alkoi olla ihan hirveästi töitä. Ja sitten meillä on aktiivisena sellainen Laulavat tiedekysymykset -yhtye, jota Suvi Isotalo liidaa. Mutta sitten jotenkin se varsinainen opettajuus… Olen ollut ala-asteella töissä ja on ollut yksityisoppilaitakin joskus. Muita yhteistyökumppaneita ovat olleet esimerkiksi Oona Airola, Mikko Harju, Joel Herttua, Antti Ketonen, Anna Kokkonen, Teri Mantere, Pate Mustajärvi, Samuli Putro, Pyhimys, Leo Stillman ja Verona sekä JonesAndYou, Teleks ja Younghearted. 14 www.riffi.fi 6/2024 A ntti Kokkolan tie ammattimuusikoksi kulki mutkan kautta. Viime aikoina hän on tehnyt aktiivista yhteistyötä myös Ellinooran ja Antti Aution kanssa. Ja kyllä mua kiinnostaa musakasvatus aiheena ihan hirveästi. Olemme julkaisseet kaksi albumia ja teemme parasta aikaa kolmatta. Pandemia pelasti loppuunpalamiselta Koronapandemia oli musiikkialan toimijoille tuhoisaa aikaa, mutta Kokkolalle se koitui pelastukseksi. – Olin Tapiolan musalukiossa, ja monet ystävät lähtivät sieltä Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan. Viimeisimpinä artistipesteinään Kokkola on soittanut kitaraa ja koskettimia ja laulanut taustoja Mariskan livekokoonpanossa ja levyllä sekä Pimeys-yhtyeessä. Reitti ammattilaisuuteen ei rakentunut ankaran urasuunnittelun puitteissa vaan pikemminkin uteliaan löytöretkijän otteella. Kokkola on lastenmusiikkiyhtye Pikku Papun Orkesterin perustajajäsen ja oli mukana kokoonpanossa kymmenen vuoden ajan. Toki himassa olin vähän soitellut kitaraa ja näin, mutta tosi sellaista pienimuotoista. – Kun olin opiskellut TKK:lla aikani, löysin itseni Polyteknikkojen sinfoniaorkesterista viulun kanssa. 14-16 Antti Kokkola.indd 14 14-16 Antti Kokkola.indd 14 25.11.2024 18.37 25.11.2024 18.37. Opettajan työ ei ollutkaan kutsumus Sibelius-Akatemian opintojen edetessä Kokkola päätyi soittamaan useisiin eri kokoonpanoihin; ja sitten tapahtui se vanhanaikainen. – Pegasos on pitkäaikaisin oma bändi, jossa tällä hetkellä olen. Se on Helsingin Sanomien lasten tiedekysymyksiin sävellettyä koko perheen musaa. Kesken jääneet opinnot ja koulussa luodut verkostot loivat kuitenkin vahvan pohjan myöhemmälle uralle. – Tahkosin kaksikymppiseksi asti pelkkää klassista viulua, mikä vähän jälkeenpäin harmittaa. Meillä oli viime vuonna Huvila-teltassa levynjulkistus, ja tänä vuonna oltiin esimerkiksi Hämeenlinnan hippaloilla. – Siitä mä sitten innostuin ja tajusin, että ei tämä ehkä ole mua varten tämä TKK, että musahommat ovat kuitenkin aika paljon siistimpiä. Soittamisen ohella Kokkola on opiskeluajoistaan asti työskennellyt ammattivalokuvaajana, kuvannut ja ohjannut musiikkivideoita ja mainoksia ja pyörittänyt omaa yritystä. Kokkola sanoo, että opinnot auttoivat häntä ymmärtämään, että opettajan työ ei ehkä sittenkään ollut se kaikkein suurin kutsumus. Lopetin TKK:lla ja pyrin Mukalle [musiikkikasvatus] Sibelius-Akatemiaan. Viiden vanhana alkaneen klassisen viulunsoiton parissa vietetyn lapsuuden ja musiikkilukion jälkeen Kokkola totesi, että ”musahommat eivät kiinnosta” ja päätyi opiskelemaan teknistä alaa. – Siitä se paletti rupesi rakentumaan. Siinä tehdessä sen sitten tajusi, että ei se ollut mun juttu sitten ollenkaan. Minusta se ei tuntunut yhtään omalta siinä vaiheessa, ja hain opiskelemaan akustiikkaa Teknilliseen korkeakouluun, Kokkola kertoo. – Kyllä mulla pedagoginen pelisilmä on olemassa ja pärjään, on ollut erilaisia lastenbändijuttuja ja muita kuvioita. Mä en oikein ymmärtänyt mistä olin jäänyt paitsi, että musiikissa voi olla niin paljon muutakin. Ympärillä oli paljon muita opiskelijoita, jotka olivat todella kiinnostuneita nimenomaan opettamisesta. Hän kertoo olleensa pandemian alkaessa burnoutin partaalla. Vanhojen musiikkikasvatuksen opiskelukavereiden kanssa perustettu Pegasos-bändi keikkailee harvakseltaan. Siinä tuli ensimmäistä kertaa kunnolla yhteissoittoa, ja ajattelin, että ”täähän on mahtavaa”
Olen huomannut, että on koko ajan vähän sellainen olo, että mitäköhän seuraavaksi tapahtuu, että ei itsekään tiedä. Se on aika ihana tunne. Se oli mulle ihan valtava helpotus, kun yhtäkkiä kaikki pyyhkiytyi pois. Menen kellumalla virran mukana, kaikki asiat vain tapahtuvat. Kokkola on luonnostaan kova tekemään töitä ja innostumaan uusista asioista. Pilli rupesi viheltämään kyllä tosi rankasti, koska olenhan pohjimmiltani jees-mies ja aina sanomassa, että ”kyllä tuun ja ehdin, totta kai”. Kokkola puuhaa mielellään monenlaista ja näkee vaivaa oppiakseen uusia taitoja, mutta säntillinen soittotreenaus ei tahdo motivoida. Tosin viime aikoina olen oppinut, että aika on rajallista. Luontainen lahjakkuus sekä kyky innostua ja tarttua toimeen tuskin selittävät kaikkea. – Olen ehkä vähän laiskistunut, mutta laiskottelu on tehnyt hirveän hyvää siksi, että ajatustyötä tapahtuu nyt huomattavasti enemmän kuin silloin, kun olin se suorittaja-Antti. Kokkola sanoo, että häneltä puuttuu työelämään liittyvää päämäärätietoisuutta, mutta alitajunnassa tekeytyy kuitenkin ”pieniä puolivuotissuunnitelmia”. – Sillä hetkellä, kun tuli korona – niin hirveää ja surullista kuin se olikin, ja kaikilta lähtivät kaikki työt – niin ajattelin saman tien, että mä selvisin. – Tähän liittyy hirveästi myös onnea. ”Tykkään luomisprosessista ja paineesta, joka vallitsee, kun teosta tehdään.” 14-16 Antti Kokkola.indd 15 14-16 Antti Kokkola.indd 15 25.11.2024 18.37 25.11.2024 18.37. ”Asiat vain tapahtuvat” Kokkola on monipuolinen ja työllistetty tekijä niin musiikin kuin valoja videokuvaamisenkin saralla. Sitten oivalsin, että teen tästä lähtien vain yhden asian per päivä. www.riffi.fi 6/2024 15 deissä eri puolilla kaupunkia: Kaapelilla, Arabiassa, Musiikkitalolla… Että milloin mä olen syönyt ja millä mä olen liikkunut, kun treenit ovat alkaneet heti, kun edelliset ovat loppuneet. Mutta ne olivat myös kivoja juttuja, se ajoi eteenpäin, Kokkola sanoo. Ja tänään on tämä haastattelu, tämä on nyt päivän pääasia. Ja kuvaukset rullaavat kuitenkin koko ajan. Voin ottaa ihan rauhassa, kirjoittelen vähän sähköposteja ja istun ehkä jossain palaverissa, mutta ei mitään sen kummempaa. On valtavan armollista, kun tiedän, että huomisillalla on esitys ja mun ei huomenna tarvitse tehdä mitään muuta. – Aina mä joko olen hinkuttanut soundia tai rakentanut pedaalilautaa, mutten ole oikein koskaan ollut harjoittelija. – Esimerkiksi nyt tiedän, että mulla on täksi syksyksi paljon teatteriesityksiä, että pysyn taloudellisesti hyvissä kantimissa. Hän arvelee työn määrän vähentämisen johtaneen uudenlaisten ideoiden syntymiseen ja mahdollisesti tekemisen laadun paranemiseen – vaikkei aiemmassakaan laatutasossa moittimista olisi ollut. Ja jos tulee tyhjä aika, niin sitten ehkä aloitan viimeinkin itseni markkinoinnin ja teen valokuvausportfolion nettiin ja jonkun showreelin kaikista videotöistä. Mutta ehkä se kelluminen on se taika, että kyllä mä aina olen melkein kaikkeen sanonut ”joo”
16 www.riffi.fi 6/2024 Jossain vaiheessa tajusin, että turhaan mä siitä itseäni ruoskin, kunhan pärjään niissä hommissa, joita mulla kulloinkin on. Voi olla, että keikkabussinkin kutsu käy vielä jossain vaiheessa vastustamattoman voimakkaaksi. Ajattelin sitten, että se oli kuitenkin erinomaista treeniä ja valmistautumista kevääseen. Keikkailuun tottuneelle muusikolle teatteri on työympäristönä mieluinen. Kun mua pyydettiin hakemaan tähän Kansiksen juttuun, niin mietin ensin, että pärjäänköhän mä nyt. – Se oli aikamoista, kun oli se äänisuunnittelutontti ja musiikin sävellykset ja harjoituttamiset. Viime kesänä mulla oli ensimmäinen oikea pitkä kesäloma, ja se tuntui kyllä todella ihanalta. On riittänyt, että olen läheltä nähnyt sitä meininkiä, se on myös aika raaka maailma monella tavalla. – Mä olen aikaisemmin tehnyt pieniin ammattiteattereihin pienempiä juttuja, joissa on ollut lyhyitä esityskausia. Hyhmäistä tunnelmamusaa ja muita tulevaisuuden unelmia Kokkola on uransa aikana säveltänyt pääasiassa tilaustöitä ja soittanut paljon toisten tekemää musiikkia. – Perinteisesti kun tehdään musiikkivideo, niin ensin syntyy kappale, ja sitten joku siitä inspiroituu ja tekee videon. Mutta sitten otin haasteen vastaan, ja olen pärjännyt omasta ja ilmeisesti muidenkin mielestä oikein hyvin. Esillä oleminen ei suuremmin houkuta, omaehtoisen musiikin säveltäminen sen sijaan kyllä. Mua kiinnostaisi aloittaa kuvan ehdoilla, tehdä ikään kuin levyllinen videoita ensin, ja sitten säveltää niihin musiikkia. – Jollain sairaalla tavalla sitä nauttii siitä, että on tosi monta layeria aina samaan aikaan meneillään, että yksi aivopuolisko tai joku neljäsosa miettii sitä äänisuunnittelua ja toinen yrittää muistaa tekstiä ulkoa ja vähän tuottaa sitä ja yksi miettii musaa. Kaikki palaset pitää saada paikalleen vain muutamassa kuukaudessa. Näytelmän on ohjannut Helena Vierikko. Mutta ehkä joskus, matalalla profiililla, että ”ai, sulla oli täällä tämmöinen levy Spotifyssa, en mä edes tiennyt”. – Kyllä se voittaa keikkabussissa istumisen, että voi kävellä tohon teatterille, jossa on kaikki tavarat valmiiksi pystyssä, ja esityksen jälkeen on jo hetken päästä takaisin kotona. Joutui ottamaan näyttelemisen haltuun ihan pystymetsästä. – Monet sitä aina kysyvät, että mikset tee soolomusaa tai perusta jotain artistinimeä itselle, mutta sellaista kutsumusta mulla ei ole koskaan ollut. u ”Kyllä se voittaa keikkabussissa istumisen, että voi kävellä tohon teatterille, jossa on kaikki tavarat valmiiksi pystyssä.” 14-16 Antti Kokkola.indd 16 14-16 Antti Kokkola.indd 16 25.11.2024 18.37 25.11.2024 18.37. Se on todella koukuttavaa, heti kun siitä selviytyy, alkaa haluta lisää. Mutta ehkä se on vahvuus, että tiedän hirveän monesta jutusta kuitenkin vähän jotain. Kokkola kehuu Kansallisteatterin puitteita ja hyvää työporukkaa. Paljon musiikkivideoita ohjanneen ja kuvanneen Kokkolan päässä muhii myös idea käänteisistä musiikkivideoista, musiikin säveltäminen ennalta tehtyihin musiikkivideoihin. – Kyllä mä tykkään luomisprosessista ja paineesta, joka vallitsee, kun teosta tehdään. Kyseessä on Kokkolan ensimmäinen pitkäkestoinen teatterikiinnitys. Hän sanoo viihtyvänsä hyvin taustajoukoissa. Toisaalta hän uskoo, että juuri moniosaaminen hänelle myös Kansallisteatterin työn poiki. Kyllä mä uskon ja toivon, että jossain vaiheessa taas löydän itseni jonkun artistin bändistä. Jotain hyhmäistä tunnelmamusaa, instrumentaalia, sellaista haluaisin tehdä. Olen tosi tyytyväinen ja onnellinen, että voin olla vähän siellä verhoissa ja puuhailla takana. Ja osoittautui myös, että mä olen koko ajan lavalla ja mulla on hirveästi repliikkejä. Ensin ohjaajan kanssa juteltiin hänen toiveistaan, että ”tämmöisiä ja tämmöisiä juttuja”, ja sitten mä rupesin jo vähän säveltämään – vain todetakseni, että suurin osa ennakkoon tehdyistä jutuista meni suoraan romukoppaan. Missään nimessä en ole näyttelijä, mutta se on ollut ihan valtavan ihana kokemus ja olen oppinut hirveästi upeilta kollegoiltani, jotka mun kanssa siellä puuhaavat, Kokkola sanoo. Kokkola pohtii, että vaihtelun vuoksi voisi olla mukavaa keskittyä seuraavalla kerralla vain yhteen asiaan, kuten äänisuunnitteluun tai musiikkiin, ja katsoa millaista jälkeä silloin syntyy. Teatterityö sopii moniosaajalle Tällä hetkellä Kokkola on mukana Kansallisteatterin koko perheelle suunnatussa, Paula Norosen ja Minna Kivelän podcasteihin perustuvassa Hulluja satuja -esityksessä. – Teatterityön myötä olen jättänyt toistaiseksi kaikki aktiiviset livebändit. Hulluja satuja -näytelmää edelsi parin kolmen kuukauden intensiivinen harjoitusjakso, yhteensä 50 harjoitusta. Teatteriesityksen tuotantoprosessi on tiivis. Mutta uskon, että kun muutaman kesän on ollut keikkailematta, niin saattaa ehkä myös tulla se sellainen palo, että ”hitsi vie, siellä ne nyt pitää hauskaa taas Ruisrockissa ja minä oon täällä nyt vaan lomalla”. Ja samalla pyörii se valtava tekninen paletti siinä, että yritän nyt tässä jotenkin lennosta tuoda esille tämän mun ajatuksen ja kytken piuhaa samalla... Kokkola vastaa näytelmän äänisuunnittelusta ja musiikin säveltämisestä ja harjoittamisesta ja on myös lavalla mukana muusikkona ja näyttelijänä. On aina niin monta juttua, aina joku uusi asia vetää ja kiinnostaa, ja sitten se edellinen taas jää... Ihan sekopäistä hommaa, mutta tosi palkitsevaa lopulta. Toivotaan, että näitä töitä tulee vielä joskus, freelancerille kun tulevaisuus kaikkien leikkausten keskellä ei näytä tällä hetkellä kovin hyvältä. – Sain käsikirjoituksen viime vuoden puolella, ja ensi-ilta meillä oli keväällä pääsiäisen nurkilla
Asiakaskokemuksen jatkuva kehittäminen on yksi yrityksen toiminnan tärkeimpiä kulmakiviä. Sisältääpä opus myös ohjeet soittimen mitoituksen ja kielten ominaisuuksien laskemiseen. 1897 perustetun Musiikki Fazerin perintöä vuodesta 1998 jatkaneen F-Musiikin koko osakekannan ostanut F Holding on perustettu hallinnoimaan F-Musiikin omistusta ja toiminnan kehittämistä. Lisätiedot: F-Musiikki • f-musiikki.fi www.msonic.fi Myynti: UA-jälleenmyyjät Rakennettu tähdille, valmiina studioosi Gen 2 Soiton synty – ääni alusta alkaen R auno Niemisen ja Jyrki Pölkin teos selvittää alkuun mitä on värähtely ja miten se syntyy. Vantaan näyttävä suurmyymälä on varastoineen ja huoltoineen alansa suurin Pohjoismaissa. Lähitulevaisuudessa F-Musiikin tavoitteena on panostaa verkkokaupan lisäksi muun muassa uusiin tietojärjestelmiin, jotka molemmat edistävät sujuvampaa kaupankäyntiä ja parantavat asiakaskokemusta. Esimerkit on poimittu ilahduttavan monipuolisesti, vaikka pääpaino onkin kitarassa, jonka kohdalla sukelletaan myös sähkökitaran historiaan ja soittimen elektroniikan perusteisiin. Soiton synty Pehmeäkantinen painettu teos tai pdf-julkaisu Kirjoittajat: Rauno Nieminen ja Jyrki Pölkki Kustantaja: Santa Kustannus ARVIO: LAURI PALOPOSKI F-Musiikille uudet omistajat 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 17 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 17 25.11.2024 18.39 25.11.2024 18.39. Kirja on mainio yleisteos ja antaa kelpo pohjaa soitinten kanssa touhuamiselle, olipa kysessä muusikon, musiikinopettajan tai vaikkapa soitinrakentajan lähestymiskulma. Heillä on maailmanluokan osaamista, jonka avulla F-Musiikin toiminta voidaan viedä uudelle tasolle, Kainulainen kertoo. Yrityksen pääomistajia ovat musiikkialalla eri tavoin vaikuttavat Toni Nuotio, Jussi Aalto ja Rami Alanko, jotka tiedotteen mukaan haluavat lähitulevaisuudessa panostaa muun muassa F-Musiikin verkkokaupan kehittämiseen. F-Musiikkia vuodesta 1012 luotsannut Janne Kainulainen jatkaa edelleen toimitusjohtajana. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA P erinteikkäällä suomalaisella musiikkiliikkeellä on nyt uudet omistajat. F-Musiikilla on viisi toimipistettä: Vantaalla, Turussa, Kuopiossa, Oulussa ja Seinäjoella. – Odotan että pääsemme uudelleenrakentamaan perinteistä yritystä inspiroivien uusien omistajien kanssa. Edetään yläsävelsarjoihin, vireen käsitteeseen ja sen historiaan, soinnin sävyyn ja soitinten erilaisuuteen värähtelijöinä
Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi Puh. Interferenssi pystytään nimittäin ”ohjaamaan” kyseisille kanaville yhteisesti jaettavan kaistan ulkopuolelle, jolloin kaistan sisällä on jaettavana puhdasta tilaa. Vyölle klipsillä kiinnitettävä tai taskuun sujautettava pikkupakki välittää sekin dataa kahteen suuntaan: monitorisignaalia käyttäjänsä kuulokkeille ja mikrofonisignaalia miksaajalle. 020 7191990 • https://en-fi.sennheiser.com Sennheiser Spectera – kaksisuuntainen digitaalinen langaton 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 18 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 18 25.11.2024 18.39 25.11.2024 18.39. Ensimmäiset julkisesti esitellyt WMAStuotteet ovat Sennheiser Spectera ja Shure Axient Digital PSM. Mikäli käyttöympäristössä on tarjolla vain yksittäisiä taajuuksia, käytetään edelleen Narrowband-siirtoa, jolla on omat vahvuutensa erityisesti niissä tilanteissa, joissa tarvittavien mikrofonikanavien tai korvamonitorointiin lähetettävien miksausten lukumäärä on pienehkö. WMASin hienouksiin kuuluu, että vastaanottimet kykenevät seulomaan yhdestä laajalla kaistalla lähetettävästä datavirrasta itselleen tarkoitetun osuuden. Menettely sallii myös kaksisuuntaisen liikenteen, joten yhdellä WMAS-kaistalla voidaan periaatteessa käyttää sekä mikrofoneja että korvamonitorointia samanaikaisesti – ja hoitaa sen ohessa näiden laitteiden hallintaan tarvittavien kontrollisignaaleiden lähetys ja vastaanotto. WMAS ei kuitenkaan korvaa aiempaa digitaalista tekniikkaa, vaan se tuo vaihtoehdon sellaisiin tilanteisiin, joissa tarvitaan suuria kanavamääriä kerralla, ja niiden siirtoon on käytettävissä riittävän leveä yhtenäinen ja vapaa kaista. Spectera on Sennheiserin mukaan järjestelmänä suojattu ulkoisia häriöitä ja RF-signaalin voimakkuusvaihteluita vastaan tehokkaasti, ja yhteen 64-kanavan järjestelmään voidaan tarvittaessa liittää jopa neljä eri antennia riittävän kattavan ja vakaan peiton saamiseksi. Aiempien, enemmän tai vähemmän suljettujen mallisarjojen sijaan Specteraa kuvaillaan uudentyyppistä ajattelua edustavaksi ekosysteemiksi, joka kehittyy tulevien vuosien aikana sekä ominaisuuksiensa että kokonaisuuteen liitettävien fyysisten laitteiden osalta. W MAS-periaatetta hyödyntävän Specteran keskusyksikkö on räkkiin sijoitettava, 32/32-kanavainen lähetin/vastaanotinyhdistelmälaite. 18 www.riffi.fi 6/2024 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA D igitaalinen langaton tekniikka monipuolistuu entisestään, kun kuluvan syksyn aikana on julkistettu ensimmäiset USA:n ja EU:n viranomaisten taannoin hyväksymää WMASperiaatetta hyödyntävät tuotteet. Kun aiempi digitaalinen langattomuus on perustunut yhden yksittäisen kanavan siirtoon kapean radiotaajuuden välityksellä (Narrowband), on WMASin ideana varata käyttöönsä radioavaruudesta leveämpi yhtenäinen taajuuskaista, jonka kautta lähetetään useita kanavia. Seurantaan ja asetusten muuttamiseen tarvittavat kontrollisignaalit liikkuvat nekin langattomasti audioliikenteen ohessa. 64 audiokanavan välitykseen Spectera tarvitsee yhden TV-kanavan (maakohtaisesti 6 tai 8 MHz) verran yhtenäistä vapaata radiotaajuuskaistaa. Yhteydenpitoon keskusyksikön ja taskurasioiden välillä tarvitaan Specteralle kehitetty suuntaava DAD-antenni, joka huolehtii radioliikenteen vastaanotosta ja lähettämisestä samaan aikaan. WMAS (Wireless Multichannel Audio Systems) ei ole tekninen standardi vaan protokolla, jonka puitteissa jokainen valmistaja voi itse valita oman tapansa ja tekniset ratkaisunsa. Jonkin tietyn valmistajan WMAS-järjestelmä ei siis keskustele suoraan kenenkään toisen valmistajan WMAS-järjestelmän kanssa, niiden toimintaperiaate on vain yleisellä tasolla sama, ja ne noudattavat samoja viranomaisten määrittelemiä ehtoja esimerkiksi lähetystehon ja käytettävien radiotaajuuksien suhteen. Jälkimmäiseen liittyen kerrotaan lopuksi, että Spectera-järjestelmään sopivat käsilähettimet ovat jo tuloillaan. Järjestelmän hallintaan tarvittava LinkDesk-applikaatio toimii sekä MacOSettä Windows-järjestelmissä ja se seuraa reaali ajassa järjestelmän kaikkia parametreja RF-signaalin laadusta korvamonitoreiden kuunteluvoimakkuuteen sekä paristojen varaustilasta audiosignaalin tasoon ja latenssiin. Sennheiserin mukaan Specteran toiminta on muutoinkin varmistettu kaikilta osa-alueiltaan alkaen keskusyksikön tuplavirtalähteestä ja sisältäen kaksinkertaiset Danteja MADI-liitännät sekä cascade-linkkauksen järjestelmän täydellistä kaksintamista varten. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI WMAS monipuolistaa langattomuutta Havainnollistava piirros WMAS-tekniikan käyttömahdollisuuksista löytyy ETSIn (European Telecommunications Standards Institute) julkaisusta ETSI TR 103 450, joka on ladattavissa järjestön verkkosivustolta (etsi.org). Suurten kanavamäärien hallinta on kuitenkin käytännöllistä WMAS-periaatteella muun muassa sen vuoksi, että yhden leveän kaistan sisälle sijoitettu kanavasetti toimii jo lähtökohtaisesti sovussa itsensä kanssa aiheuttamatta haittaa viereisille kanaville
Lisäksi PSM-lähetintä voi myös käyttää aiemman Axient Digital -sarjan vastaanotinten kanssa pisteestä pisteeseen johtavana pitkän matkan langattomana siirtoväylänä. Lähetinmalleja on kaksi, nelikanavainen Axient Digital PSM ADTQ ja kaksikanavainen ADTD. Shure Axient Digital PSM – WMAS avaa mahdollisuuksia S huren lokakuussa esittelemä langaton korvamonitorijärjestelmä palvelee käyttäjäänsä neljällä valinnaisella tavalla alkaen analogisesta FM-siirrosta ja ulottuen digitaalista WMAS-tekniikkaa hyödyntävään monikanavaiseen lähetykseen saakka. Premium Distribution Partner for Professional Audio & Video System Solutions Ota Yhteyttä: info@standardsystems.fi Löydä Jälleenmyyjäsi: www.standardsystems.fi/dealers KAIKKI KOMPONENTIT AV-JÄRJESTELMÄÄSI VARTEN Premium Distribution Partner for Professional Audio & Video System Solutions Ota Yhteyttä: info@standardsystems.fi Löydä Jälleenmyyjäsi: www.standardsystems.fi/dealers KAIKKI KOMPONENTIT AV-JÄRJESTELMÄÄSI VARTEN Seuraa jatkuvasti päivitettäviä tuoteuutisia osoitteessa riffi.fi. WMASin erityispiirteenä on myös mahdollisuus käyttää useita samanaikaisia lähetysantenneita kattavan peiton turvaamiseksi, sillä ADXR-vastaanottimet osaavat suodattaa eri reittejä ja eri aikaan saapuvat päällekkäiset viestit siten ettei sekaannuksia synny. Lisäksi kerrotaan, että kummankin vastaanottoantennin poimima signaali käsitellään valmiiksi asti ennen lopullista valintaa siitä, kumpi signaali ohjataan kuulokkeisiin (True Digital Diversity). Analogisten audioliitäntöjen lisäksi lähettimet voidaan liittää digitaaliseen verkkoon (AES, Dante). Laajennuslisenssi ei ole sidottu tiettyyn laitteeseen, joten kanavamäärää voi allokoida joustavasti tilanteen ja tarpeiden muuttuessa. ADXR-vastaanottimet tunnistavat niihin liitettyjen kuulokkeiden impedanssin ja optimoivat toiminnan automaattisesti, jolloin akkujen kestokin saadaan samalla ihanteelliseksi. 020 767 9450 • www.intersonic.fi 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 19 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 19 25.11.2024 18.39 25.11.2024 18.39. Kanavat ovat stereofonisia ja kummankin lähettimen kanavamäärän voi ohjelmallisesti tuplata hankkimalla Shuren laajennuslisenssin. Lisätiedot: Intersonic Puh. WMASin vaihtoehtona on Narrowband-moodi, jossa jokainen audiokanava lähetetään omalla radiotaajuudellaan ja käytössä on maksimaalinen lähetysteho kanavaa kohden. Analogian etuna mainitaan lähes täysin latenssiton yhteys, WMAS-moodissa puolestaan voidaan siirtää enimmillään 40 kanavaa eurooppalaiselle tv-kanavalle mitoitetulla 8 MHz:n kaistalla (28kanavaa amerikkalaisella 6 MHz:n kaistalla). Audiokanavien ohessa Axient Digital PSM välittää myös Showlink-kontrolliviestit ja järjestelmän hallintaan käytetään Shure Wireless Workbench -applikaatiota
Kaiken ytimessä ovat kuitenkin Laineen sävellykset, jotka kestävät kuuntelua. Jos edellinen levy oli napakymppi, vaivaa 27-minuuttista Muovipussilevyä pieni keskeneräisyys. Hän on Ville-Veikko Airaniemi, joka on tehnyt myös fantastisen hienon soololevyn. Calico on osoitus siitä, mihin tämä vasta kolmekymppinen, ilmeikkäästi soittava kitaristi pystyy. Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se wp ind riffi.indd 1 wp ind riffi.indd 1 2024-11-22 16:23 2024-11-22 16:23 Avaruusromua ja herkkyyttä P ekka Laine & The Enchantedin ensimmäinen levy nousi tapaukseksi ja instrumusa keräsi laajalti ystäviä. Mutta nuoruuden naivismia edustaa hienosti Arppa! Ja täysin aseistariisuvalla tavalla. Albumi on äärimmäisen virkistävää paperinohuen nykypopin vastapainoksi. Mutta Arppa on myös taidokas yhtye, joka pystyy kutomaan yksinkertaisiin popbiiseihin sävyjä ja lyömään koko homman jazziksikin. Laineella on käsissään erittäin ilmaisukykyinen orkesteri ja soppaa hämmentävien Väinö Karjalaisen ja Toni Liimatan tuotantojälki on kiehtovaa. Bändin jazzahtava nuotiopop ei tarjoile mitään uutta, mutta jotain täysin originellia kvartetin musiikissa on. Inginmaa on loistava esimerkki siitä, kuinka kokemus kuuluu syvyytenä ja aistikkuutena. Aaro ”Arppa” Airolan hymy on joillekin liikaa, mutta yhtä lailla raketin lailla poptaivaalle singahtanut Arppa on myös hurmannut monet. Paikoitellen kappaleet ovat kuin hetkenlauluja (nimibiisi), vaikka ”Kavereita, Hilma” on upea. Ry Cooderin jalanjäljillä talsiva Airanie17-21 Ajankohtaiset 624.indd 20 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 20 25.11.2024 18.39 25.11.2024 18.39. Kun laitetaan soppakattilaan 60–70-luvun ranskalaista leffamusaa, sekoitetaan mojova annos 50-luvun amerikkalaista avaruusaikaa ja slaavilaisen kaihoisia melodioita, on cocktail viekoitteleva ja ajaton. Laine on myös pitkän linjan muusikoista koostuvan Hypnomen-yhtyeen kitaristi, ja kyseisen instrumentaalibändin soundimaailma osoittautuu nyt täydelliseksi alustaksi Anna Ingin maan persoonalliselle laululle. Orkesterin riveissä soittaa myös yksi tämän hetken kiinnostavimmista uusista kitaristeista. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Catacombs Reverb and Delay in a compact pedal without compromise. Inginmaalla tuntuu olevan jotain sanottavaa, ja tulkinnassa on syvyyttä kuin brittiläisessä Beth Gibbonsissa. Aikamme helmasynti on kumartaa pakonomaisesti nuoruuden naiiviudelle
Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se wp ind riffi.indd 1 wp ind riffi.indd 1 2024-11-22 16:23 2024-11-22 16:23 76 97 600 1_ P LS _a llg _R if fi_ 11 0x 28 • 21 0x 29 7 m m • P S O co at ed V 3 • C M Y K • lr D U : 18 .1 1. – 11. Keräämme ja tilittämme sinulle korvaukset esimerkiksi radiosoitoista. www.gramex.fi Schoeps-mikrofonien maahantuonti ja virallinen edustus. proaudile.fi mi on ennen kaikkea tyylittelijä, joka tekee kaiken musiikin ehdoilla. Pekka Laine & The Enchanted: In Slumberland (Svart, 2024) Inginmaa/Hypnomen: Maailma katoaa (Stupido Records, 2024) Arppa: Muovipussi kummittelee (Johanna, 2024) Ville Veikko Airaniemi: Calico (Airamusic, 2024) TEKSTI: TOMMI E. Luodaan yhdessä hienoja muistoja. info@evenos.fi Puh. Catacombs Reverb and Delay in a compact pedal without compromise. 4. Hänen ajatuksiaan soittimista ja soittamisesta voit muuten lukea sattumoisin juuri tässä samassa numerossa julkaistusta, Timo Östmanin toimittamasta haastattelusta. Tuotatko äänitteitä. Akustisen musiikin tinkimätöntä ja korkeatasoista äänittämistä, äänentoistoa sekä striimaamista. Esiinnytkö äänitteillä. Gramex Liity maksutta asiakkaaksemme. 2025 Frankfurt am Main Lunasta tästä ilmainen messulippu ja tule juhlimaan kanssamme! 30 Years of Entertainment Technology Tule kokemaan tapahtumaja viihdemaailman sykkivä sydän – ja juhlimaan kanssamme ainutlaatuista vuosipäivää. 040 544 5577 FOR THE MUSIC Jotta muusikot ja musiikintuottajat saavat työstään korvauksen. VIRTANEN Lisää kirjaja levyarvioita sekä tuoteuutisia löydät Riffin jatkuvasti päivitettävältä nettisivustolta riffi.fi ! 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 21 17-21 Ajankohtaiset 624.indd 21 25.11.2024 18.39 25.11.2024 18.39. 20 24 FI 8
22-25 Ilari Kauppi.indd 22 22-25 Ilari Kauppi.indd 22 25.11.2024 18.45 25.11.2024 18.45. Jäsenillä on kuitenkin jo uusia TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: JUHA SEILA Ilari KAUPPI – koskettimien pitää svengata Koskettimien rytmillinen rooli sekä klassiset sovitusopit nousevat Ilari Kaupin soitossa esiin niin tanssiyhtye Kaihossa kuin tulevalla omalla rock-levyllä. 22 www.riffi.fi 6/2024 P itkään toiminut ja vankan suosion kartuttanut tanssiorkesteri Kaiho ilmoitti laittavansa tämän vuoden lopussa pillit pussiin. Ahkerasti keikkaillut yhtye on viime vuosina kerännyt tanssilavoilla mainetta innovatiivisilla tavoillaan sovittaa erilaisia popja rock-biisejä parketille sopiviksi. Iso syy Kaihon lopettamiselle on sen jäsentensä hajaantuminen eri puolille Suomea. Vaikka koskettimilla voi olla bändissä monta erilaista roolia, niin keskeisimpänä Ilari Kauppi näkee keskirekisterin sointuharmonian ja hyvän svengin
Siinä Kenny Kirkland soittaa pitkän pianosoolon. Vaikka Kauppi hyödyntääkin biisien sovituksissa monia klassisia oppeja, välillä sovitusratkaisut ovat yksinkertaisia. – Tällä hetkellä kaikki on vielä auki, on vain minä ja mun biisit. Uuden tyylinsä myötä Kaiho on soittanut jopa 60–80 keikkaa vuodessa. Tarkoitus olisi julkaista aluksi pari singleä ja sen jälkeen klassiseen tyyliin kokopitkä albumi. Mutta tyylilaji on kuitenkin menevää rockia, ja sehän on livemusaa, niin kyllä siihen pitää joku ryhmä ainakin livekokoonpanoksi saada. – Tästä on ollut valtavasti apua, kun on lähtenyt myöhemmin rytmimusiikkiin. – Keikoilla, jos soitan paljon urkua, monesti toivon, että saisin soolopaikan, jossa voisin soittaa myös sekä bassoettä harmoniaosastoa itse soolon lisäksi. Se on isoin soundi mitä mun mielestä mistään tavanomaisesta bändi-instrumentista saa, varsinkin jos on vielä jalkiobasso ja täyttää sillä subbasso-osaston. Kauppi aikoo tuottaa levyn mahdollisimman pitkälle omassa kotistudiossaan, mutta miten ja keiden soittajien kanssa, se ratkeaa tuonnempana. Hän aikoo tulevana vuonna keskittyä muiden projektien ohella oman musiikin ja levyn tekemiseen. Meillä on ohjelmistossa esimerkiksi Baker Street, ja alkuperäisessä biisissä on sama tempo kuin monissa tanssilavojen cha chaissa. Nyt setistä löytyvät esimerkiksi Haloo Helsingin Reiviluola, Måneskinin Beggin’ ja Ricky Martinin Livin’ la Vida Loca sekä Rauli Badding Somerjoen Paratiisi – Toto-henkisesti soitettuna. Ilari Kauppi hyppäsi bändin kelkkaan ensimmäisen kerran 2018 ja littyi orkesteriin täysiverisenä jäsenenä 2019. Kaiho soitti pitkään niin sanottua perinteisempää tanssimusiikkia, mutta koronavuosina bändi alkoikin kokeiluluontoisesti tehdä tunnetuista rockja pop-kappaleista tanssilavoille sopivia versioita. On neliääninen sointuhajoitus, joka liikkuu, ja pitää miettiä miten käännökset saa soimaan hyvin. – Jos haluan kuunnella svengaavaa soolosoittoa, kuuntelen sitä. Siihenkin pitää kirjoittaa satseja, ja pianonsoittokin on itse asiassa tosi paljon satsin soittamista. Uruissa Kauppi näkee oleellisena basson sekä sen, miten laaja spektri urkurilla on ilmaisunsa välineeksi. Lisää tilaa uruille Kauppi on lapsena opiskellut selloa, mutta vaihtoi teini-iässä pianoon, jota hän on opiskellut mainituissa Ylä-Savon musiikkiopistossa sekä Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa. Ollaan soitettu se sitten aika lailla samalla lailla kuin levyllä ja juonnettu biisi sisään, että nyt tulee cha chata. Kaupilla on ollut osuutensa näiden Kaihon omien biisien säveltämisessä ja sovittamisessa. Eli kyllä 1600-luvun äänenkuljetuksella on ollut vaikutusta siihen, miten ajattelen stemmoja yksittäisinä ääninä. Kaupilla on ollut iso rooli näiden sovittajana. Kaiho on tehnyt myös muutaman oman biisin, kuten menevän rock-vedon V8:n, jossa on Jon Lord -henkiset urkuraidat, tarttuvan popahtavan Nopeusrajoituksii-biisin sekä elektronisia elementtejä hyödyntävän Seremoniamestarin. Onneksi tämä maa on täynnä muusikoita, joita tällainen musiikkityyli varmasti puhuttelee. Eli että saisi koko tilan käyttöön. Vaikka perusbändisoitossa bassotaajuudet ovat ennemmin basistin kuin urkurin heiniä, Kauppi toivoo, että niitä voisi hyödyntää urkujen kanssa enemmän esimerkiksi soolossa. Meistä alettiin puhua joka paikassa, ja negatiivinenkin julkisuus oli hyvää julkisuutta, Kauppi pohtii. – Osaan soittaa myös kitaraa ja bassoa, mutta niissä soittotaito ja tekniikka eivät taivu kaikkiin ideoihin. Tämä osoittautui menestyskaavaksi. Viimeiset pari vuotta suosikkimusagenreni on ollut AOR ja Länsirannikon 1970ja 1980-luvun musiikki, ja oma musani on samantyylistä mutta suomen kielellä, Kauppi kertoo. Sitä puuhaa hän on aikoinaan opiskellut pianonsoiton ohessa sekä Ylä-Savon musiikkiopistossa Iisalmessa että myöhemmin Pop & Jazz Konservatoriolla. – Sovitusta ei välttämättä tehdä niin, että jos biisistä tehdään vaikka cha cha, niin pakotetaan se cha chan muotoon. – Kyllä mä näen pianon tosi vahvana komppisoittimena, joka voi tarjota jämäkkää, svengaavaa komppia missä tahansa musiikkityylissä. www.riffi.fi 6/2024 23 juttuja vireillä, kuten bändin kosketinsoittaja Ilari Kaupilla. Yksi hyvä esimerkki tällaisesta on Kaupin mielestä Tower of Power, jonka 1970-luvun levyillä urkuri Chester Thomp”Kyllä 1600-luvun äänenkuljetuksella on ollut vaikutusta siihen, miten ajattelen stemmoja yksittäisinä ääninä.” 22-25 Ilari Kauppi.indd 23 22-25 Ilari Kauppi.indd 23 25.11.2024 18.45 25.11.2024 18.45. Mutta on ilo huomata, että vaikka me ollaan aiheutettu myös pahennusta, niin meidän keikkamäärähän lähti tyylinmuutoksesta valtavaan kasvuun. Bilesoundia 1600-luvun opeilla Ennen oman levyn realisoitumista Kaupilla on vielä yhteisvastuu paketoida Kaiho muun orkesterin kanssa. – Tämä on ollut mulla pitkään haaveena, ja biisejä on valmiina jo EP:n verran. Eri soittimia hän luonnehtii niille ominaisten erityispiirteiden tai roolien kautta. Kaihon omaleimainen tyyli on herättänyt yleisössä ja etenkin tanssimusiikin kohderyhmässä tunteita sekä puolesta että vastaan. Monipuolisuutta toivat opintoihin sisältynyt Hammondin soitto, ja kaiken päälle Kauppi on opiskellut myöhemmin vielä musiikkipedagogiksi Metropolia-ammattikorkeakoulussa. – Loppujen lopuksi kyse oli siitä, että me herätettiin keskustelua… Ja siitä, että ihmiset keskenään alkoi puhua siitä, että mikä on ylipäätään hyvää tanssimusiikkia. – Osa on ollut tosi innostuneita siitä, miten raikasta meno on, ja toiset on ollut tosi vihaisia. Vuosien varrella tutuiksi ovat käyneet äänenkuljetus, orkestraatio, kenraalibasso ja kaikki klassinen teoria. Toisaalta pianosta on myös virtuoottiseksi soolosoittimeksi, Kauppi muistuttaa, ja hehkuttaa esimerkiksi When The World is Running Down -kappaleen versiota Stingin Bring On the Night -livealbumilla. Yhtye on alun perin perustettu 2013, ja se voitti tanssibändien Suomenmestaruuden vuonna 2017. Kaupin filosofia noudattaa aikakautensa inspiraatiota. Se on pianosooloa ihan huipussaan. – Käytännössä uruilla pystyy täyttämään koko kaistan, jos ottaa kaikki liukutangot auki ja soittaa ison soinnun
Yksi lähtökohta sanoituksissa on niin sanottu tittelilähtöisyys. Ja jos soitetaan samaa, se pitää todella tarkkaan sopia, että jokainen sävel on aivan sama. AOR-teemaan istuu luontevasti, että Kauppi kertoo tutkineensa myös esimerkiksi Toton tekstejä. Suuri ero pianon ja urun välillä on tietysti se, että uruissa ääni soi niin pitkään kuin kosketinta pitää pohjassa ja että uruissa ei ole kosketukseen perustuvaa dynamiikkaa. Kaupin mielestä kitaristin ja kosketinsoittajan on tärkeä myös varmistaa tarkasti, etteivät he esimerkiksi muodosta sointuhajoituksia, joissa on kaksi ristiriitaista näkemystä kokonaisharmoniasta.. Projektissa Kauppi tuottaa itse taustanauhat. Hammond-urut ja hämyinen jazz hyvällä svengillä on kulkenut Kaupin matkassa konservatorioajoista alkaen, jolloin asialla oli Larry’s Lit Unit. – Eli keksitään vaikka ”nopeusrajoitus”, ja sitten mietitään, miten siitä saisi jonkun stoorin ja mihin kaikkeen sanaa voi käyttää vertauskuvana. Please welcome the all new WA76-D, WA76-D2, WA76-A & WA76-A2 At the 10-year anniversary of Warm Audio’s wildly successful WA76 FET compressor, comes an update to the lineup and the introduction of an all-new series of WA76 compressors. Yhteistyössä on pääasiassa kaksi vaihtoehtoa: joko soitetaan keskenään täysin samaa tai aivan eri asiaa. Kypsiä sanoituksia rakkaudesta Palataan Kaupin tulevaan omaan levyyn, jonka kappaleet hän itse myös sanoittaa. Kauppi kertoo, että hänen sanoituksensa käsittelevät klassisia rockin aihepiirejä kuten rakkaus ja ihmissuhteet, mutta näkökulma on AOR-genren henkisesti kypsä. Taustanauhojen takia oleellisessa roolissa mukana on myös vakituinen miksaaja. Tähän kuuluu kulloisenkin soundin sustain sekä modwheelin ja pitch bendin käyttö. Soitettiin covereita sekä yksi oma biisini, Jazzy Larry Trio, jonka olin säveltänyt keikkapaikalle. Kaihossa koko bändi osallistui tekstien kirjoittamiseen yhteisissä sanoitussessioissa. Se on todella oleellinen osa fraseerausta. Näiden lisäksi Kaupilla on tiedossa myös erilaisia muusikon töitä freelancerina. Niissä muita kuuntelemalla Kauppi on luonut pohjan omalle sanoitustyylilleen. Merkittäviksi vaikuttajiksi sanoittamisessa Kauppi nostaa Pauli Hanhiniemen sekä Ultra Bran, joka hänen mielestään osaa hyvin naulata vahvojen mielikuvien ja tunnetilojen herättämisen sanavalinnoilla ja fraaseilla. Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se WA 76 RIFFI NY.indd 1 WA 76 RIFFI NY.indd 1 2024-11-22 16:25 2024-11-22 16:25 22-25 Ilari Kauppi.indd 24 22-25 Ilari Kauppi.indd 24 25.11.2024 18.45 25.11.2024 18.45. Tilaisuus oli samalla myös rumpali Jaakko Pöyhösen tutkintokonsertti, jossa hänen komppiparinaan soitti basisti Tatu Back. Sen sijaan soitan pidempiä ääniä ja motiiveja. – Eli pitää olla tosi tarkasti kartalla siitä, mikä on se moodi, jossa kuljetaan. – Se oli tosi kiva keikka, johon järkättiin vielä jazz-jamit perään. – Ne eivät ehkä ole niin täynnä kapinaa ja vihaa, joita vaikka jossain punk-lyriikassa on. Samalla tyylillä olen tehnyt omia sanoituksia. Mukana on Kaihon laulaja Tuomas Salminen sekä rumpali Taneli Kiiskinen. – Ideana on, että meillä on trio ja aika isokin taustanauhakoneisto. Lisäarvo on, että kokonaisuus kuulostaa isolta, mutta sopii pienemmälle budjetille. Niissä hyödynnetään tosi paljon pitch bendiä, kuten kitaralla. u Ilari Kauppinen keikalla Häire-yhtyeen kanssa Juttutuvassa Helsingissä 14.11.2024. – Mutta kyllä tavallisessa bändissä näen, että keskirekisterin sointuharmonia on se kaikista yleisin rooli, ja siinä erittäin keskeistä on hyvä rytmi ja se, että komppaus svengaa. – Vaikka olen kuunnellut niitä biisejä paljon vuosien varrella, niin ikinä en ole oikeastaan keskittynyt, että mistä niissä lauletaan. Tämä kokoonpano julkaisi aikanaan yhden EP:n, jossa oli Kaupin omia jazz-biisejä. – Kosketinsoittajan ja kitaristin täytyy todella paljon kommunikoida siitä, mitä musiikissa halutaan tapahtuvan. Bilebändi triona ja taustanauhoilla Oman levyn ohella toinen merkittävä projekti on Kaihon jälkeen suunnitteilla. Built with the specific circuits of the iconic originals and also with more functions such as Dry/Wet, SideChain and more. – Heidän levyjään olen kuunnellut todella paljon hidastettuna. Kauppi muistuttaa, että kosketinsoittimet on valtavan ilmaisuvoimainen soitinkokonaisuus, joka voi sisältää lähes mitä vain. – Kiva olisi joskus palata näihinkin projekteihin, hän toteaa juttutuokiomme päätteeksi. 24 www.riffi.fi 6/2024 son soittaa rumpalin kanssa duettoja niin, että kitaran rooli on urkusoolojen ajan puhtaasti rytminen. Se on uusi bilebändi, joka soittaa perinteistä hitticover-osastoa mutta triopohjaisesti. – Siksi esimerkiksi soolosoitossa uruilla soitan harvemmin kahdeksasosapohjaista soololinjaa, joka on tyypillistä pianolla vaikkapa jazz-musiikissa. Siellähän on tosi mielenkiintoisia tarinoita niissä teksteissä. Tekstit ovat rauhanomaisia ja niissä on positiivinen tunnelma. Scan the QR code to find your local dealers. Kiipparisti ja kitaristi aisaparina Kaupin mielestä yksi keskeisistä lähtökohdista bändissä on se, että kosketinsoittaja muodostaa kitaristin kanssa aisaparin samalla tavalla kuin rumpali ja basisti keskenään. Pianon ja urkujen lisäksi Kaupilla on hallussaan myös syntetisaattorit, joiden kohdalla hän kiinnittää huomiota fraseerauksen erityispiirteisiin. Esiintymään voidaan lähteä vaikka Sture Jazz Bariin rumpali Kiiskisen ja kitaristi Ville-Veikko Ijäksen kanssa muodostetulla Jazzy Larry Triolla, kuten viime keväänä. Keskirekisterin harmoniavastuita olivat jakamassa kitaristit Valtteri Nurmiranta ja Markus Venehsalo. Näissä vaikutteita ovat antaneet esimerkiksi Keith Emerson ja Chick Corea. Koskettimet voivat täyttää bassotonttia tai keskirekisterin sointuharmoniaa tai olla solistisessa roolissa – tai kaikkea tätä yhdessä tai sekaisin. Surulliset asiat yritetään nähdä kasvun paikkoina, jotka kuuluvat elämään
Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se WA 76 RIFFI NY.indd 1 WA 76 RIFFI NY.indd 1 2024-11-22 16:25 2024-11-22 16:25 22-25 Ilari Kauppi.indd 25 22-25 Ilari Kauppi.indd 25 25.11.2024 18.45 25.11.2024 18.45. Built with the specific circuits of the iconic originals and also with more functions such as Dry/Wet, SideChain and more. Please welcome the all new WA76-D, WA76-D2, WA76-A & WA76-A2 At the 10-year anniversary of Warm Audio’s wildly successful WA76 FET compressor, comes an update to the lineup and the introduction of an all-new series of WA76 compressors. Scan the QR code to find your local dealers
26-27 DeWolff.indd 26 26-27 DeWolff.indd 26 25.11.2024 18.46 25.11.2024 18.46. Muscle Shoals -levy äänitettiin sekä 65 vuotta toimineella Fame-studiolla, että taannoin uudelleen avatussa Muscle Shoals Sound -studiossa. B ändin laulaja-kitaristi Pablo van de Poel vastaa Zoompuheluun bändin uudessa studiossa Maastrichtissa. – Se on ollut unelmamme pitkään, ja liittyy nimenomaan siihen musiikkiin, jonka parissa vartuimme. Nyt mennään toisella ajatuksella: tuoreen levynsä äänityksiin bändi matkusti Yhdysvaltain eteläosiin. Kun puitteet on jo omastakin takaa, niin miksi halusitte matkustaa Alabamaan saakka äänittämään. Taustalla näkyy muun muassa iso Studerin miksauspöytä sekä MCI:n kelanauhuri. Toisaalta olemme kuunnelleet paljon myös Muscle Shoals Sound -studiossa äänitettyjä levyjä, esimerkiksi Leon Russellia ja Boz Scagsia. 26 www.riffi.fi 6/2024 TEKSTI: TIMO ÖSTMAN DeWolff – Matkalla Alabamaan Hollantilaistrio DeWolff oli edellisen kerran esillä Riffissä nelisen vuotta sitten, kun se oli äänittänyt Tascam Tapes -levynsä Tascamin neliraitanauhurilla C-kasetille. Fame-studiolla äänitettiin paljon etelän soul-musiikkia, ja lisäksi se oli Allman Brothersin alkusija
Studio perustettiin uudestaan kymmenisen vuotta sitten alkuperäiseen kiinteistöön, ja Beats by Dr. Muscle Shoals -levyn tuottajana toiminut Ben Tanner (mm. www.riffi.fi 6/2024 27 Fame ja Muscle Shoals Sound sijaitsevat käytännössä samassa kaupungissa, ja ne toimivat myös turistikohteina. Onko aikeita tulla myös Suomeen. Lauluosuuteni äänitin myös päälleäänityksenä, koska halusin laulaa ihan viimeisen päälle. 26-27 DeWolff.indd 27 26-27 DeWolff.indd 27 25.11.2024 18.46 25.11.2024 18.46. Menen edelleen kananlihalle tuosta kokemuksesta, koska tuntui siltä, että musiikkimme kuului sinne. Toisaalta kun menin varastohuoneeseen, ja odotin löytäväni paljon hienoja vintage-laitteita, niin eipä niitä juuri ollut, kuten ei alkuperäisiä mikkejäkään kovin paljon. Rumputila oli siis samanlainen, kuin vaikkapa Bob Segerillä vuonna 1975. Tämänkin asian suhteen paikallisen tuottajan käyttäminen auttoi järjestelyitä: – Muscle Shoals -studiolla meille annettiin aluksi ymmärtää, että voisimme äänittää vain kello neljästä alkaen iltapäivällä. u Juuri 65-vuotista toimintaansa näyttävästi ja kuuluvasti juhlistaneen Famen sivustolta löytyy aika mukavasti kuvia studion sisätiloista, vaikka virallinen latauslinkki ei toimikaan. Tapamme tehdä kappaleita lähtee edelleenkin jammailusta, mutta siinä mielessä se on muuttunut, että nykyään ujutamme levylle kaikki ne ideat, joista itse pidämme. – Famella on toki edelleen mahdollisuus äänittää nauhalle. Aina välillä siellä oli turistikierros, mutta silloin pidimme tauon. Eikä periodisoundin tavoittelu jäänyt tähän, sillä rumpusettikin siirrettiin bändin toivomuksesta kuivaan tilaan. Perinteistä kalustoa saatiin kuitenkin äänityksiin juuri Ben Tannerin avulla. – Ennen koronaa kävin itse turistina tutustumassa molempiin, ja tuolla nimenomaisella matkalla tämän levyn siemenet kylvettiin, Pablo kertoo. Jason Isbell, North Mississippi Allstars) työskenteli Fame-studioilla pitkän aikaa talon omana äänittäjänä. DeWolffin kalenterissa oli jutun teon aikaan useampi keikka Ruotsissa. Ben toi kuitenkin omasta kokoelmastaan meidän käyttöön vanhempia mikrofoneja, samoin kuin Altec Lansing 1592A -mikserin sekä Ampexin mikserin. – Famessa pystyimme tekemään ihan täysiä päiviä. Toisaalta kitarasoolot soitan yleensä aina sisään samaan aikaan muun bändin kanssa, koska jos alan soittaa niitä jälkikäteen, niin se on päättymätön savotta. Miten äänittäminen ylipäänsä onnistui studioissa, jotka toimivat myös turistikohteina. Samoin esimerkiksi mikseri on vaihtunut pari kertaa, Pablo kertoo. Kaikkein suurin hyöty Famella äänittämisestä olikin paikan soundi, Pablo kokee: – Kun laitoimme kamamme valmiiksi, ja aloimme soittamaan sellaisia kappaleita, joiden tiesimme olevan siellä taltioituja ( Aretha Franklin, Otis Rush, Clarence Carter, Jimmy Hughes), niin tunnistimme heti, että tämä on tosiaan se huone, missä ne on äänitetty. DeWolff itse äänitti omat sessionsa Universal Audion 610-putkimikserin kautta, autenttisuussyistä. Mutta Ben on paikallinen kaveri ja tuntee ihmiset, joten hän järjesti asiat niin, että pystyimme aloittamaan äänitykset jo yhdeltä. Dre:n antamalla rahoituksella paikka palautettiin alkuperäiseen uskoonsa. – Saimme sen Benin ystävältä lainaan, joten meidän sessioissa mikseri oli juuri samanlainen kuin studiolla aikoinaan oli. Mutta omasta mielestäni heillä on vain juuri ja juuri sen verran laitteistoa, että siellä pystyy äänittämään. Itse asiassa juuri sattumalla, kun kuuntelimme jotain ottoa, niin viitisenkymmentä turistia pelmahti soittotilaan ja katsoivat meitä: nuo kaverit ovat ihan kuin ’70-luvun alusta, Pablo nauraa. Ruotsissa olemme olleet jo muutaman kerran, joten lienee vain ajan kysymys, milloin pystymme laajentamaan reviiriämme myös Norjaan ja Suomeen, Pablo uskoo. – Tällä kertaa halusin ehdottomasti värittää kappaleita ylimääräisillä kitararaidoilla. Demppasimme tilan oikein kunnolla, koska siten ’70-luvulla toimittiin. – He ovat pelänneet jäävänsä junasta, joten siellä siirryttiin digitaaliseen äänittämiseen melko varhain. Pablo van de Poelin (laulu, kitara), Luka van De Poelin (rummut, laulu) ja Robin Pison (Hammond) muodostama DeWolff sävelsi kappaleet osittain valmiiksi Hollannissa. – Luulen, että näin tapahtuu jossain vaiheessa. – Ben asetteli setin aluksi keskelle huonetta, kuten normaalisti äänitämme, mutta lopulta siirsimme sen rumpukoppiin. Pablo kertoo, että niiden tekemistä inspiroi ajatus paikan päällä äänittämisestä. – Studio näyttää sisältä ihan alkuperäiseltä. Sinne on hankittu Chet Atkinsin vanha API-mikseri vuodelta ’68. – Jätimme joitain biisejä keskeneräisiksi sillä ajatuksella, että viimeistelemme ne sitten, kun paikan päällä oleskelu alkaa vaikuttaa meihin. Rummutkin kuivana Muscle Shoals Sound onkin sitten toinen tarina, koska se suljettiin vuonna 1980, jolloin sen paikalla aloitti kodinkoneliike. Nyt levyjulkaisun jälkeen on tietysti luvassa pitkä kiertue. Nyt sinne ollaan asentamassa myös Dolby Atmos -miksauksen mahdollistavaa kaiuttimistoa. Kun studio on toiminut yhtäjaksoisesti yli 60 vuotta, on selvää, että laitteistoa on päivitetty paljon sinä aikana. Minkälainen itse äänitysprosessi tällä levyllä oli. Muscle Shoals ilmeisesti laskee enemmän turistikierrosten varaan, sillä tuoretta kuvastoa ei juurikaan ole tarjolla
Amerikkalaisesta beatnikja bebop-kulttuurista ammentava Sippola on kuin suoraan Easy Rider -elokuvasta. VIRTANEN Sami SIPPOLA – saksofonin soundi lähtee ihmisestä Sami Sippola on vakiinnuttanut asemansa yhtenä suomalaisen jazzin kiinnostavimmista saksofonisteista, joka ei pelkää tai vierasta genre rajojen rikkomista. Käytiin joka kesä kuunteTEKSTI JA KUVAT: TOMMI E. Hän ei pidä Poria jazzkaupunkina, mutta toisaalta ilman Pori Jazzeja ei Sippolasta olisi tullut saksofonistia. Äitini tavattuaan he kävivät siellä yhdessä ja siellä minä olen ollut jo lastenvaunuissa. Herkkyyttä Sippola kuulee niin 28-31 Sami Sippola.indd 28 28-31 Sami Sippola.indd 28 25.11.2024 18.48 25.11.2024 18.48. Samasta diversiteetistä kertoo muusikon repertoaari. Mutta kaikki lähti jazzista. Pori Jazzin synnyttämä Kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin Sippolan porilaisuus kuuluu vielä aksentissa. Ahkerasti keikkailevan saksofonistin voi nähdä niin reggaebändin kanssa, Iro Haarlan kokeilevan jazzyhtyeen riveissä kuin haitaristi Kusti Vuorisen vierellä tallipihalla soittamassa vanhaa suomalaista iskelmää. Biker-look, pitkä parta, sormukset ja tatuoinnit voivat hämätä, sillä kuoren alla sykkii parantumaton romantikko. 28 www.riffi.fi 6/2024 freejazzissa kuin Neil Youngin musiikissa. ”Isäni on käynyt siellä niistä ekoista jatseista 1966 vuodesta lähtien. Rap ja hiphop, roots tai garage, tärkeintä on, että musiikilla on jotain sanottavaa. S ami Sippolan (s.1971) soitossa yhdistyvät herkkyys ja koruttomuus, vahva soundi ja bebopin virtuositeetti
Soitan sateisella jazzklubilla, semmoinen haikean surullinen ranskalainen sivukatu”, kuvailee Sippola hymistellen romanttisuudelleen ja jatkaa. Ettei se kuulosta miltään semmoiselta pillipiipari soittaa yksinään katolla, kun meillä ei ole harmoniasoittimia”, kuvailee Sippola. ”Olin kuunnellut pelkkää jatsia koko ikäni. Saksofonissa ei ole soundia Alkuaikoina Sippolan instrumentti oli sopraanofoni. ”Yritin tehdä Janne Laurilan Folk Americana -levylle jotain tosi yksinkertaisia melodioita, muuta niistäkin tuli liian jatsia”, hymähtää Sippola. Paljon on tullut ammennettu monilta muusikoilta, joiden kanssa olen päässyt soittamaan. Tenoriin hän siirtyi osin epäonnisen taloustilanteen vuoksi. Pianonsoitto on kuitenkin kulkenut koko ajan mukana. www.riffi.fi 6/2024 29 lemassa pääkonsertit. Sieltä on tullut kipinä jazziin”, muistelee Sippola. Eikä kyse ole asenteesta, sillä avaramielisyyttä riittää, nyt. Kymmenessä vuodessa se ehti tehdä paljon, kuten 10 albumia väkevää musiikkia. Parikymppisenä bebop-fanaatikkona Sippola oli jyrkkä mielipiteissään. Siinä Rauhalan lisäksi soittaa rumpali Janne Tuomi. Jazz on myös ainoa genre, mitä Sippola omasta mielestään osaa säveltää. Se tulee luontaisesti heiltä.” Yhteistyö sai syyskuussa uusia sävyjä, kun Orma pyysi Sippolan osaksi Hotelli Sointu -orkesteria liidatessaan Pedro Hietasen muistokonserttia. Yhdistävä tekijä molemmissa bändeissä on ollut basisti Ville Rauhala (yhä Black Motorin riveissä), joka on soittanut Sippolan kanssa enemmän kuin kukaan muu muusikko. Kaksikko on ollut myös luottomiehinä monissa tamperelaisissa niin jazz-, rockkuin blueskokoonpanoissa. Sippola laskee vierailijoita olleen yli puolensataa. Siinä oli mielestäni hienoa keitosta monen suuntaan.” Yksi merkittävä vierailija on ollut molempien bändien kanssa soittanut kitaristi Jukka Orma. ”Olen oppinut tekemään biisejä siten, että mietin melodiat ja bassojutut mielessäni. Olen tehnyt paljon biisejä, ja sävellän ne aina pianolla. Olin Tampereella keikalla. ”Näytti siltä, että PK diggas älyttömästi soittaa kanssamme. Pianonvirittäjäksikin kouluttautunut Sippola on varsin taitava pianisti, vaikkei mielellään soitakaan julkisesti. ”Jukan kanssa tehdään enemmän seitkytluvun Electric Mile siin suuntaavaa musaa, mistä itse diggaan. Yhteistyö on jatkunut näihin päiviin ja on johtanut jopa yhteiseen Saksan kiertueeseen. ”Pianonuoteissa luki aina, että ’opettele nuotit’. ”PK:n musa on roots ja rock’n’roll. Tehtiinkin pari keikkaa, mutta sitten juttu hyytyi bändin hajottua.” Myöhemmin Keränen vieraili Hot Heros -keikoilla. Olin niin fokusoitunut siihen ajatukseen jostain jazzmusiikkikaudesta 40–50-luvulla, että se on melkein hävettävää. Hot Heros on bändi, jota on helppo liidata. Siitä seurasi elämänmittainen rakkaus jazziin. ”Pianonsoitosta on ollut paljon hyötyä. Musiikkiopiston kokeissa olin keksinyt johonkin sonettiin tosi hienon bassokulun ja opettaja kielsi ehdottomasti soittamassa sitä kokeessa. Freejazzin kauneus Black Motor oli Sippolan ykkösbändi sen perustamisvuodesta 2005 vuoteen 2014, jolloin fonisti jätti trion. Fonilla en osaa oikein säveltää.” Pääasiassa Sippola on säveltänyt jazz-trioilleen, ensiksi Black Motorille ja viimeiset kymmenen vuotta Hot Herosille, jolta juuri julkaistiin jo kahdeksas levy, ”Kammin Jaaretti”. Se oli tosi kallis torvi, mutta vuokrat piti maksaa.” Sami SIPPOLA ”Sano sitten jotain, millä on jotain merkitystä.” 28-31 Sami Sippola.indd 29 28-31 Sami Sippola.indd 29 25.11.2024 18.48 25.11.2024 18.48. Siinä on iso tila, mitä voi käyttää.” Keikoilla bändi meni solistin ehdoilla. ”Sopraanofoni meni Tampereen alkuaikoina kaniin, eikä uutta ollut varaa hankkia. Kun Black Motorin kilsat tulivat Sippolan osalta täyteen, perustettiin uusi yhtye, Hot Heros. ”Se toteutui kerran. ”Meillä oli sitten PK:n kanssa Pistepirkkojen Torvet -ryhmä jonkin aikaa, missä oli lisäkseni Antero Priha, Tapani Varis ja Pentti Luomakangas. Jazz edusti puhtainta musiikkia ja siihen piti suhtautua vakavasti. Olen kuitenkin itse tykännyt garagesta ja räkärockabillysta. Mieluummin pidettiin se rouheana mutta tyylinmukaisena. Se oli aika hippiä touhua vielä silloin. (Brötzmannin kanssa soitettu keikka on nauhoitettu, mutta ei julkaistu) tai Pulitzer-palkittu runoilija Gregory Pardlo. Tykkäsin soitella silloin jo omasta päästäni. Freejazz-trion yhtenä toiminta-ajatuksena oli kutsua vierailijoita keikoille. Se oli Sippolalle suuri kunnia. Ennen sitä oli kuitenkin Black Motor, josta nousi nopeasti pieni ilmiö Suomen jazztaivaalle. Priha sovitti Pirkkojen keikkoja torville. ”Jazznuottien” soittaminen Aaronin pianokoulun sekaan ei käynyt pirtaan 70-luvulla, jonka vuoksi Sippolalla on hiertävä suhde taideinstituutioihin. Minulla oli tosi romanttinen ajatus, missä on pikkutakki ja suorat housut. Muusikot tutustuivat Jäämerelle ulottuneen kulttuurilähetystön Staalon Kaato -kiertueen myötä. Tästä alkoi mun kahina klassisen musiikin kanssa.” Sippola mieltää klassisen musiikin korkeakulttuuriksi, eikä ahdistus ole hellittänyt vieläkään. Sehän on ihan avoin kenttä. ”On ollut luontevaa tehdä eri tyyppien kanssa. Tietysti soitin sen siellä, kun se oli mun mielestä niin hyvä juttu, enkä sitten päässyt jatkoon. Se on meidän komppiparillekin sellaista kamaa, ettei niitten tarvi yhtään himmailla tai miettiä, et miten tätä pitäis soittaa. Yhtäkkiä tajusin, että tää on nyt just se, mitä halusin joskus!” No moni sellainen asia on toteutunut, mitä Sippola ei ehkä arvannutkaan. Kovista nimistä mainittakoon kitaristi Raoul Björkenheim tai fonistit Juhani Aaltonen ja Peter Brötzmann. Sama toiminta on jatkunut Hot Herosin kanssa. Osan kanssa on päädytty tekemään levyjäkin, kuten Hannibalin kanssa”, kertoo Sippola tarkoittaen Tulenkantajista tuttua rovaniemeläisräppäri Hannibalia ( Hannu Stark). Olisi tuntunut tyylittömältä soittaa jotain free-älämölöä siellä. Yhteistyötä kitaristien kanssa Yksi Hot Herosin vierailijoista on PK Keränen, 22-Pistepirkko-yhtyeestä tunnettu kitaristi-laulaja. Satoi ja oli vähän myrskyisää. Sitten havahduin, että on aika paljon kaikkea muutakin musiikkia. Hän on päässyt soittamaan lukemattomien loistavien muusikkojen kanssa ja ollut jopa Emma-ehdokkaana Hot Herosin kanssa
Sippola vertaa sitä karaktäärisiin laulajiin, ja nappaa esimerkiksi Tapio Rautavaaran, jonka soundin tunnistaa välittömästi. Se tenorifoni on mun päätykki ja se on loistava. ”Helsingissä on koulutusta ja paljon hyviä bändejä. Kuitenkin sinne on ihan mahdoton saada mitään aikaiseksi täältä päin. Pitää olla puhutteleva soundi. Pääasia, että siinä on jotain, mikä saa ihmiset ajattelemaan. Mutta sitten taas kyllähän helsinkiläiset käy mielellään Tampereella keikalla. Tietysti myös Peter Brötzmann. He ovat suomalaisen jazzin kuninkaalliset. Esimerkkinä keikkapaikoista Sippola mainitsee kestosuosikit Vastavirtaklubin ja Telakan, mutta myös Tahmela Huvilan hyvät keikat. Soittaa niin, että ’ihmiset kuunnelkaa!’ Jos sulla on se sana vielä käytössäsi, niin sano sitten jotain millä on jotain merkitystä. Ensin istutaan kahvipöydässä, kunnes aletaan soittaa. Hänen bändinsä The Thing oli Black Motorin suuri esikuva. ”Olen jo vuodesta 1984 kuunnellut rappia. Aika nopeasti löytyi Public Enemy ja jossain vaiheessa Beastie Boys.” Musiikillisen retken kautta myös löytyi niin Red Hot Chili Peppersin funk-räpäytykset kuin poliittinen Living Colour. ”Esimerkiksi beatnik! Ihmiset oli älyttömän kiinnostuneita kaikesta ja meni pelotta kohti uutta. Ennen oli vahva yhteisö ja on vain tehty juttuja.” Onneksi Tampereella tehdään. Kyllähän kaikki yrittää varmasti tosissaan, mutta se voi olla hyvin subjektiivinen kokemus. ”Jorma Tapio on tosi vaikuttava. ”Iro ja Uffe ( Krokfors) on voimakaksikko. Pitää olla puhutteleva soundi.” 5 25 75 95 100 Riffi 2024-06 Audient 1-2 sivu sunnuntai 24. Ei siinä tarvitse mitään poliittista välttämättä olla. Sellainen kahlitsee hirveästi sitä tekemistä, ja sitten ollaan yksin sen ajatuksen kanssa. Nykyään ollaan hyvin rajoittuneita ja varovaisia. Tunnistettavuus kuitenkin tekee soittajan. Livemeininki saa paljon kehuja. Monia nuoria rajoittaa nykyään se, ettei ne oikein uskalla tehdä mitään. Musiikilla on poliittinen ja yhteiskunnallinen agenda. Hänellä on tosi hieno, älyttömän herkkä staili.” Iro Haarla on myös tärkeä työllistäjä. marraskuuta 2024 22.50.07 28-31 Sami Sippola.indd 30 28-31 Sami Sippola.indd 30 25.11.2024 18.48 25.11.2024 18.48. Hän on soittanut Iron kanssa. ”Kuulin Mats Gustafssonia. Ei ollut rajoituksia, vaan kaikkea tutkittiin estotta. Koitan aina itsekin kertoa jotain soitollani. Itse torven soundi ei kiinnosta minua millään lailla – ei siinä ole mitään ääntä. Suuri kunnia soittaa heidän kanssaan.” Musiikissa pitää olla sanomaa Musavaikutteista kertoo hyvin Sippolan pitkäaikainen rakkaus hip-hopiin. Sippolan mielestä Mansesteri on vireä jazzkaupunki, jossa tehdään ennakkoluulottomasti uutta. Olen myös aina tykännyt hip-hopissa käytetyistä jazzsampleistä. He asuvat Tervakoskella vanhassa muinaiskartanossa. Jännittää mennä sinne. Loukkaako se todella jotain. Jos ei keksi mitään, vaan kirjoittelee jotain sanoja – se on mielestäni ihan turhaa”, pohtii Sippola, joka ei ymmärrä lauluntekijöitä, jotka laulelevat ”jostain avokadoista”. Sitten löysin Porista kirppikseltä 150 eurolla vanhan italialaisen torven, jolla olen soittanut ainakin 15 vuotta. Samoin Trygve Seim, norjalainen suuruus ja Garbarekin seuraaja, joka niin ikään soitti Iron bändissä myös. Silloin se ei ollut mitään hiphoppia tai rappia vielä – ne oli ”breakdance”kasetteja joita ostettiin Porin Anttilasta. Siinä musassa on aina jotain asiaa. Hänen innostamana hommasin muutamalla satasella kiinalaisen tenorifonin, jolla soitin ekat vuodet. En mä oo edes halunnut kokeilla mitään kalliita torvia.” Sippolan mielestä soittajan ja soittimen välisessä suhteessa soittaja määrittelee soundin, myös fonissa. ”Kaikki lähtee soundista. Siinä tärkeintä on rytmin lisäksi vahva message. ”Soundi lähtee läheltä sydäntä. ”Jazz oli kaiken aikaa ideaali, mutta hip-hop on ollut siellä pohjalla. Haarlaan Sippola suhtautuu suurella kunnioituksella. He aistivat sitä musaa niin vahvasti, että tiedän, etten ole vielä lunastanut siinä kaikkea. 30 www.riffi.fi 6/2024 Tenoriin siirtyminen sinetöitiin Black Motorissa. Ajattelen, että kylläpäs se kuulostaa hienolta, mutta joku muu ei taas koe siitä millään lailla, että toi ei puhuttele mua ollenkaan.” Kotimaisista fonisteista Sippola nostaa merkittäviksi Juhani Aaltosen ja Jorma Tapion. Beatnikit ja tekemisen meiningin tärkeys Sippolaa on kiinnostanut kuuskytlukulainen kulttuuri, sen ennakkoluulottomuus ja yhdessä tekeminen. Sitä Sippola arvostaa. Aina pelätään loukkaavan jotain – semmoinen on kulttuuri-ilmapiiri. Kyllä siinä joku ihmeen rajapyykki on välillä edelleen”, hämmästelee 30 vuotta Tampereella asunut Sippola. Esimerkiksi joissain kansanmusiikkiympyröissä ollaan tosi tarkkoja, että ”voidaanko me laulaa jotain itkuvirsiä, kun me ei olla oikeasti karjalaisia”. Juhani Aaltonen on koskettava soittaja, josta olen tykännyt paljon. Olen päässyt soittamaan hänen vierellään ja siinä hohkaa puulieden lämpöä. Hän on suuri hahmo. Se on vain sellaista tuulen suhinaa.” Sippolalla kyllä on tarkka mielikuva ihannesoundista, vaikka myöntääkin sen olevan vaikeasti määriteltävä. Uusi keikkapaikka, Pet House, on moni”Kaikki lähtee soundista
”Olen tehnyt parikymmentä vuotta keikkaa Kustin kanssa. Kun aika kuluu, ymmärtää että on siellä ihan hienoakin matskua. Kaikki on pitkälti siellä freejazz-saralla, koska siellä on suurinta riskinotto – siten se onnistuminen on myös maksimoitu. Hän hoiti äänitykset Tahmela Sixille, joka on yksi Sippolan kokoonpanoista. Tampereella on myös pienlevy-yhtiöitä, jotka julkaisevat jatkuvasti musiikkia valtamedioiden katveessa. Se on vaikeaa, vaikka olisi aikaa työstääkin. Kun koko ajan yrittää täysillä ja pistää studiossa kaiken peliin, on se onnistuessaan hienoa. ”Joku puhtaasti visuaalinen, esteettinen juttu, kuten siisti rotsi tai auto – se on niin valmis! Mutta kuulokuva on vaikeampi hahmottaa. Ollaan äänitelty hyvin verkkaisesti Rauhalan Villen kotistudiolla Herosin räppilevyä – jossa vierailevat mm. Siitä loputtomasta matskusta Jarno kasasi kokonaisen levyn”, kertoo Sippola. Vision toteuttamisen vaikeus Sippola tekee musaa tekemisen pakosta ja myös sen takia, että ”saisi keikkoja ja jotenkin pärjäisi”. Yksi mikeistä oli vesiämpärissä, ja Jarno äänitti musiikkia sieltä veden läpi. ”Itse asiassa yllätyin, kun kuulin jotain vanhoja meidän jazz-äänityksiä. Joku menee aina vähän väärään suuntaan tai vastakarvaan.”, pohtii Sippola. Se ajatus ja lopputulos ovat hyvin harvoin samat”. Aina annetaan niin kuin olisi viimeistä keikkaa soittamassa.” u ”Hyvin harvoin biisit onnistuvat siten, millaisina ne päässä kuulee tai tulee ulos.” 5 25 75 95 100 Riffi 2024-06 Audient 1-2 sivu sunnuntai 24. Ollaan mietitty ja kokeiltu kaikkea. Se näkyy vahvana omana tyylinä niin pukeutumisessa kuin vaikka vanhassa Harley-Davidsonissa ja sen sinisessä avokypärässä. Sippola oli mukana perustusvaiheissa, mutta sanoutui irti heti kun paperinpyörittely tuli mukaan. Suurin haaste tuntuu olevan taiteilijan oma itsekritiikki. Myös kaksi uutta vinyylejä julkaisevaa yhtiötä, Puro Recordings ja Mustik Motel Music, mainitaan. marraskuuta 2024 22.50.07 28-31 Sami Sippola.indd 31 28-31 Sami Sippola.indd 31 25.11.2024 18.48 25.11.2024 18.48. Mustik Motelin takana vaikuttaa Jarno Alho, pitkän linjan masteroija. Myös kitaristi Matti Salo on työllistänyt Sippolaa. Kun omiin tekemisiin tulee perspektiiviä, hellittää myös pahin itsekriittisyys. ”Tuntuu, että hyvin harvoin biisit onnistuvat siten, millaisina ne päässä kuulee tai tulee ulos. Sama on keikallakin. Sieltä löytyy vertailukohteita. Mulla on siihen ehkä häiriintynyt ajatus jostain estetiikasta, mikä on vaikea toteuttaa siinä. Hot Heros on soittanut siellä jo monesti. Ei sinne mennä seiftaamaan mitään. Sippola on esteetikko. Hän tekee kuvataidetta ja veistoksia sekä tosi hienoa omankuuloista musaa”. ”Jarno roudasi Tahmelan huvilalle hemmetisti mikkejä. Asa, Are ja Hannibal. Matti Salo Quartetin toinen levy ilmestyi kesällä. puolinen areena. Tampereen Levyt on sellainen. Omaa visiota ei koskaan täysin tavoita ja mielessä kuultua on vaikea siirtää nauhalle. Sitten kun on julkaistu niitä biisejä, niin aina on tunne, että ois tämän voinut tehdä jotenkin muutenkin. Sippola haluaa nostaa esiin myös haitaristi Kusti Vuorisen
Willy Kyrklund (s. Haluan jakaa sitä kaikkien kiinnostuneiden kanssa, enkä näe oikeastaan mitään ratkaisevaa eroa sillä, välitetäänkö musiikin sanomaa lavalla vai luokkahuoneessa. Kukaan ei sano mitä pitää soittaa tai miten pitää ajatella. ”Minulle taiteilijana ja kouluttajana on hyvin vähän absoluuttisia totuuksia.” 32-35 Anders Jormin.indd 32 32-35 Anders Jormin.indd 32 25.11.2024 18.49 25.11.2024 18.49. 1990-luvun lopulla hän esiintyi säännöllisesti puolalaisen trumpetisti Tomasz Sta?kon kanssa. Mistä tämä kumpuaa. 32 www.riffi.fi 6/2024 A nders Jormin tuli aikoinaan yleisön laajempaan tietoisuuten Bobo Stensonin yhtyeen jäsenenä 1980-luvun puolivälissä, mikä myös johti kansainväliseen uraan Charles Lloydin kanssa 1990-luvun alussa. Sitaatti on aloituslause Kyrklundin 1952 julkaistussa kirjassa Mestari Ma. Riffi: Olet ollut mukana monilla hienoilla, sanotaanko legendaarisilla, ECM-levyillä mm. Taloudelliset resurssit studioon ja muihin kuluihin ovat yleensä aika rajalliset, joten harvemmin riittää aikaa enempään. Menetelmät voivat sitten vaihdella siitä riippuen, kenen kanssa kulloinkin työskennellään – millaiset valmiudet hänellä jo on ja mitä hän haluaa kehittää tai haluaa oppia. Vuodesta 1995 hän työskennellyt myös vierailevana professorina Sibelius-Akatemiassa Helsingissä, ja 2003 hänelle myönnettiin Sibelius-Akatemian kunniatohtorin arvonimi. Kaikki ECM-sessiot olivat kaksipäiväisiä, joista aamupäivä käytettiin yleensä soundcheckiin. Jormin on nelinkertainen Ruotsin parhaan jazz-tallenteen vuosipalkinnon saaja, ja ensimmäinen Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi nimitetty nykyimprovisoija. Jormin opettaa myös kontrabassoa ja improvisaatiota, ja 2002 alkaen hänellä on ollut professuuri Göteborgin yliopiston musiikkija draama-akatemiassa. Haluan jakaa kokemuksiani ja sitä tietämystä, jonka olen hankkinut matkan varrella. Bobo Stensonin, Charles Lloydin sekä Tomasz Sta?kon kanssa. Harjoituksiin varsinaisessa mielessä ei aina ole aikaa. Eräänlainen kutsumustyö. AJ: Kutsumus on kaunis sana. Riffi: Olet opettanut useita suomalaisia huippubasisteja ja auttanut heitä etenemään urallaan. Miles Davis on ehkä hyvä esimerkki suuresta johtajuudesta: se perustui uskoakseni siihen ajatukseen, että valitaan hyvät muusikot ja annetaan heidän sitten kukoistaa ja yhdessä luoda hänen musiikkiaan. Jazzmaailman äänitykset tehdään usein yllättävän lyhyessä ajassa. Tapasimme Koko Jazz Clubilla, jossa Jormin esiintyi duona Severi Pyysalon kanssa. Willy Kyrklundia lainatakseni ”Etsin kysymystä, johon (ihmis)elämä on vastaus”. AJ: Kaikilla mainitsemillasi taiteilijoilla – ja monilla muilla, joita olen tavannut – on yksi yhteinen tekijä: he antavat muusikoilleen sekä luottamusta että henkilökohtaisen vastuun. Yksi tai korkeintaan kaksi päivää koko levyn äänityksiin on ollut kokemukseni mukaan yleisin tapa. AJ: Olen nuorena tavannut useita minulle tärkeitä opettajia ja esikuvia, ja heillä on kaikilla ollut valtavan erilaiset soittotekniikat ja lähestymistavat. Minulle taiteilijana ja kouluttajana on hyvin vähän absoluuttisia totuuksia. Riffi: Olet myös uudistanut kontrabasson soittotekniikan perinteisiä sormituksia, joita on opetettu musiikkikouluissa iät ja ajat. Samalla olen oppinut, että tärkeätä on se musiikki ja sen sisältö. 27.06.2009 Uppsala), oli suomalaissyntyinen kirjailija, joka sodassa synnyinmaataan palveltuaan muutti Tukholmaan opiskelemaan stipendiaattina ja jäi filosofian kandidaatiksi valmistuttuaan pysyvästi Ruotsiin. Tämä työ on myös selvästi hyvin lähellä sinua. Näytän usein monia eri mahdollisuuksia ja lähestymistapoja oppilaalle, ja koetan sitten auttaa opiskelijaa pohtimaan, kokeilemaan ja valitsemaan, mikä on mahdollisesti parasta juuri hänelle. Näistä kaikista opeista ja havainnoista olen muodostanut eräänlaisen ”Best of ” -mallin, jota nyt itse käytän. Henkilökohtaisesti sinun pitää tulla hyvin valmistautuneena studioon. Jormin on soittanut monen suuren jazznimen kuten esim. Don Cherryn, Joe Hendersonin, Elvin Jonesin, Lee Konitzin, Mike Mainierin, Albert Mangelsdorffin, Rita Marcotullin, Paul Motianin, Kenny Wheelerin ja Norma Winstonen kanssa. Kyseessä on myös intuitiivinen, kokemukseen perustuva tieto, joka on jatkuvassa liikkeessä ja osa eteenpäin suuntautuvaa prosessia. Millaista oli työskennellä herrojen kanssa, olivatko sessiot pitkiä ja miten harjoitusrutiinit erosivat toisistaan. Molemmissa tilanteissa kyse on siitä, että yhdessä lähestytään jotakin joka on sanojen ulkopuolella. Muusikkona hän on yhtä kotonaan kansanmusiikin, improvisoidun musiikin kuin jazzin parissa. 27.02.1921 Helsinki, k. Yhteistyö alkaa luottamuksella ja luottamuksella. Monet jazz-tallenteet ovatkin suurelta osin dokumenTEKSTI: JAN-OLOF STRANDBERG Anders JORMIN – yhteistyö alkaa luottamuksella ja luottamuksella ”Jos soundi ei ole kohdallaan, niin musiikki ei ole välttämättä kiinnostavaa”, toteaa verevän improvisaation voimaan luottava basistimestari
Onko jokin salaisuus, jonka haluaisit paljastaa. Riffi: Harjoitteletko yhä paljon. Taiteellinen näkemys, avoimuus ja hyväksyntä tulee saavuttaa tallennuksen aikana. Hyvillä rumpaleilla on myös kyky tehdä basistista ”vapaa”. He soittavat sellaisella tavalla, joka sekä rohkaisee että vaatii basistina soittamaan ja selventämään omaa ääntä ja estetiikkaa niin, että syntyy luova jännityskenttä. Kuinka paljon rumpali vaikuttaa soittoosi. AJ: Tämä on ihmetyttänyt minua ajoittain, mutta mielestäni sekä rumpali että basisti jollakin mikrotasolla osaavat sopeutua ja samalla selkeyttää soittoansa ja lukkiutua näin toisiinsa musiikillisessa kohtaamisessa. He antavat myös tilaa tällaisen tapahtua. Jotkut ovat enemmän ”laid back” kuin toiset jne. www.riffi.fi 6/2024 33 taatiota jännittävästä tapaamisesta tässä ja nyt, koska ne ovat ehdoton toteutus yhden bändin johtajan kuvitellusta mestariteoksesta. Koen itse olevani hiukan ”on top of the beat” ja ajattelin ehkä sen takia, että esimerkiksi Elvin Jonesin – joka tunnetaan päinvastaisesta – kanssa soittaminen olisi erittäin vaikeaa. Riffi: Olet soittanut monen maailmanluokan rumpalin kanssa, ja heillä kaikilla on oma tapansa soittaa. Se ei tietysti riitä, jos haluaa edistyä, mutta se riittää tason ylläpitämiseen. Muuten kuljetaan taas eri teitä. Riffi: Luonnehdit soittavasti ”on top of the beat”, harjoitteletko metronomilla. Riffi: Sinulla on upea tasapaino jousen ja sormisoiton välillä. Mutta ei. Ilman tätä kykyä – ja tahtoa – yhdessä soittaminen on joskus vaikeaa. Ryhmätyöskentelyssä ei kuitenkaan ole ”koskaan” metronomia. Jos minua muusikkona on pyydetty johonkin tehtävään – ja olen sitten tuonut sessioon enemmän kuin mahdollisesti odotettiin – niin yhteistyö on yleensä jatkunut, ja ajan mittaan tulee lisää yhteistyöpyyntöjä. AJ: En ole koskaan tehnyt niin. Kaikki mikä tukee kehitystä, on hyväksi. K U V A : C A T E R IN A D I P E R R I 32-35 Anders Jormin.indd 33 32-35 Anders Jormin.indd 33 25.11.2024 18.49 25.11.2024 18.49. Itselläni ei ole kuitenkaan mitään ehdotonta mielipidettä tästä asiasta. Ja olen huomannut että, jos harjoittelen vaikka vain 30 minuuttia päivässä, niin saan ylläpidettyä olemassa olevan tason ja intonaation. AJ: Yritän soittaa joka päivä, mutta nyt on elämä niin täynnä kaikenlaista muutakin… Tarkoitus on harjoitella päivittäin. Olen kokenut sen Paulin Motianin, Jon Christensenin, Billy Hartin ja monet muut kanssa. Sehän on asia, josta keskustellaan usein ammattilaisten ja amatöörien parissa. Ehkä pitäisi…. Jaamme silloin intuitiivisen tunteen siitä, mitä haluamme saavuttaa (kutsu sitä swingiksi, grooveksi, intiimiksi vuorovaikutukseksi tai miksi haluat), mutta tämä on tehtävä yhdessä
Joten toivon kyllä, että uusi tuleva matkabassoni on laadukkaampi kuin se mitä nyt käytän. 34 www.riffi.fi 6/2024 AJ: Niille, jotka aloittavat suoraan jazz-basistina, jousi voi olla haaste. Kuitenkin haluaisin aina mieluummin kuulostaa omalta itseltäni enkä tehdä kompromisseja. Siitä syystä teetän uuden basson eräällä taitavalla soitinrakentajalla – haluan tehdä mahdollisimman vähän kompromisseja. AJ: Kyllä. Ehkä se oli pikemminkin sellainen ”opi rakastamaan” -prosessi! Riffi: Miten äänität bassosi studiossa. Riffi: Kun olet kiertueella tai teet pistokeikkoja eri maihin, lainaatko aina paikanpäällä instrumenttia joltakin vai miten toimit. Niinpä otankin tuon oman matkabassoni mukaan niin usein kuin vain on mahdollista. Minulle jousi luultavasti antaa mahdollisuuden tulla ikään kuin ilmeikkääksi ääneksi. Basso on ihan ok, mutta en ole täysin tyytyväinen siihen soittimena. Riffi: Kuulin soittoasi ensimmäisen kerran joskus ’90-uvun alussa Sibelius-Akatemiassa ja muistan että se toi hetkittäin mieleen Jaco Pastoriuksen. Täydellinen intonaatio, fantastisia melodisia heittäytymisiä ja huiluäänet, joita olen myös itse käyttänyt kontrabassolla. Jos soundi ei ole kohdallaan niin musiikki ei ole välttämättä kiinnostavaa. Kontrabassoa on kuitenkin aika haastava kuljettaa. Matkabassojen ongelma on, että ne ensisijaisesti tuntuvat oikein mukavilta, mutta soundi tulee sitten vasta mukavuuden jälkeen. Itse aloitin klassisen kontrabasson opinnot samalla kun tutkiskelin jazzia pianolla. Käytän kiertueella sellaista bassoa, josta saa kaulan irti, tai oikeastaan sen saa taiteltua rungon sisään. Riffi: Oliko sinulla mukana nyt tällä keikalla Severi Pyysalon kanssa se oma kasattava kontrabasso. Nämä kolme ovat vaikuttaneet minuun suuresti ja näistä ehkä Jaco eniten. 32-35 Anders Jormin.indd 34 32-35 Anders Jormin.indd 34 25.11.2024 18.49 25.11.2024 18.49. K U V A : JA N -O LO F S T R A N D B E R G Anders Jormin ja Severi Pyysalo valmistautumassa illan konserttiin Koko Jazz Clubilla. Et soittanut Jacon ”likkejä”, mutta teillä on ehkä jokin samantapainen ajatus bassonsoitosta. Soundi on musiikissa tärkeää. AJ: Mieluiten soitan omalla bassollani. Riffi: Mutta sehän kuulosti oikein hyvältä! AJ: Kyllä se hyvältä kuulostaa ja moni kollega, kuten Christian McBride sekä Stanley Clarke, käyttää keikoilla saman tyyppistä soitinta. Kun ihmiset kysyvät mitkä basistit ovat vaikuttaneet minuun eniten, niin vastaan että Jaco Pastorius on yksi heistä, kuten myös Charlie Haden sekä Gary Peacock. Kahden viime vuoden aikana olen kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut syystä tai toisesta lainaamaan jonkun kerran bassoa, ja kuten tiedämme, vastaan voi tulla mitä tahansa. AJ: Äänitän sen aina mahdollisimman luonnollisena ja käytän laadukkaita ”full range” -mikkejä eli samoja, joita esimerkiksi laulajat käyttävät. En myöskään erityisesti pidä kompressoreista, ne usein muuttavat soundia epäedulliseen suuntaan. AJ: Kyllä oli. Mitkä ovat soundisi salaisuudet. Kuljetuslaatikon kanssa se painaa juuri sen 23 kiloa, mikä lentokoneisiin sallitaan. AJ: En luultavasti valinnut sitä itse, isäni oli pianisti ja tarvitsi basistin… Samasta syystä pikkuveljestäni Christianista tuli ensin rumpali. En halua, että syntyy mitään erityisiä korostuksia millekään alueelle, vaan haluan pitää soundin mahdollisimman luonnollisena. On kuitenkin tärkeää olla luopumatta jousesta vaikka keskittyisi jazziin. Suosittelen mieluummin perehtymään asiaan ja etsimään ratkaisuja, kokeilemaan mitä pitää tehdä, jotta löytyy oikea tie. Improvisoijalle jousi antaa vissin edun – sen kanssa on aina mahdollisuus valita pitkä sävel! Riffi: Miten muuten löysit kontrabasson aikanaan
Riffi: Olet kuitenkin julkaissut kaksi upeaa sooloalbumia, joilla soitat pelkästään bassoa, Alone (1991) ja Xieyi (2000). u ”Omalle kehitykselleni tärkeää on kuitenkin ollut erityisesti se, että olen kuunnellut muita instrumentteja.” 32-35 Anders Jormin.indd 35 32-35 Anders Jormin.indd 35 25.11.2024 18.49 25.11.2024 18.49. Myös espanjalaiset kitaristit käyttävät paljon huiluääniä soitossaan. AJ: Yhteistyö Latvian Radion kuoron kanssa sekä Big Bandin kanssa Lontoossa, ja yksi uusi, tuleva trio brittiläisen kitaristin Rob Luftin ja ruotsalaisen rumpalin Jon Fältin kanssa, siis joitain spontaaneja esimerkkejä tulevasta. Riffi: Jos joku ei tunne sinua ja haluaa tutustua töihisi, onko joitain erityisiä levyjä, jotka edustaisivat sinua parhaiten, ja joita haluaisit näin aluksi suositella. Siitä saimme sen ison ja luonnollisen soundin levylle. Riffi: Onko sinulla työn alla mielenkiintoisia projekteja ensi vuodelle. Mutta meillä on kyllä Ruotsissa ja Norjassa jotakin mitä voimme kutsua vahvaksi jazzidentiteetiksi. AJ: Hyvä kun mainitsit, unohdin kaverin. www.riffi.fi 6/2024 35 Riffi: Niitä käytit myös runsaasti konsertissa Severi Pyysalon kanssa. Uutta musiikkia, jota ei aikaisemmin olla kuultu. Riffi: Niin, musiikissa kaikki lainaavat kaikilta, ja vievät niitä lainaamiaan juttuja eri suuntiin soveltaessaan niitä omaan soittoonsa… AJ: Haluaisin vielä lisätä, että jos olen aikoinaan kuunnellut paljon Jacoa, Weather Reportia, Charlie Hadenia, Gary Peacockia jne, niin omalle kehitykselleni tärkeää on kuitenkin ollut erityisesti se, että olen kuunnellut muita instrumentteja. Häntä pidettiin aikoinaan suurena tulevaisuuden lupauksena klassisen musiikin saralla, mutta hän kiinnostui sitten enemmän jazzista muutettuaan New Yorkiin. AJ: Kiitos, kiitos, yritän parhaani. AJ: Se on äänitetty suuressa konserttisalissa Katowicessa, Puolassa. Itse äänityksestä tuli sitten välitavoite itselleni konkretisoimaan sitä mitä olen todella oppinut eri mahdollisuuksista käyttää instrumenttia. Pidin levystä paljon ja Miroslavilla oli hieno soundi. Riffi: Ama-levy kuulostaa hyvin tuoreelta ja persoonalliselta levyltä. Riffi: Onko suunnitteilla soolobassokiertueita. Riffi: Musiikissasi kuuluu paljon vaikutteita kansanmusiikista, tietysti jazzista ja myös improvisoidusta musiikista. Iso kuoro ja kontrabasso, yhdistelmä toimii mainiosti. Ja ECM-katalookista ehkä nämä kaksi: In Winds, in Light (mukana Lena Willemark, pianisti Marilyn Crispell, Karin Nelson sekä lyömäsoittaja Raymond Strid), ja uusi Pasado en claro (mukana Lena Willemark, Karin Nakagawa, sekä rumpali Jon Fält). AJ: Kyllä. Mutta tiedän, että jotkut levyni – usein pienemmille ruotsalaisilla levy-yhtiöillä tehtyjä – ovat monelle tuntemattomia. En ole oikeastaan ajatellut niin paljon instrumenttikohtaisesti, vaan olen inspiroitunut kaikesta mikä mielestäni kuulostaa hienolta – myös laulajista – ja miettinyt, miten voisin laulaa kontrabassolla. kohtaamaan soolosoitossani. Riffi: Hienoa että jatkat tätä tärkeää pohjoismaista perinnettä. Mutta on taustalla kyllä muutakin – tunnet varmaan Ruotsalaisen muusikon Jan Johanssonin. Hän on vaikuttanut minuun paljon, vaikka kuulunkin seuraavaan sukupolveen. AJ: En oikein osaa nimetä mitään yksittäistä levyä. Se sai minut tutkimaan soittimeni mahdollisuuksia vakavasti: kuinka saisin harmonian, melodian, soundin, rytmisen rikkauden jne. Riffi: Käytät musiikissasi paljon ihmisääntä; kuoroja ja laulajia kuten esimerkiksi Ama-levyllä (2018). AJ: Kyllä näin on. Ehkä myös vanhempi tallenne, Severi Pyysalon kanssa tehty hieno duolevy, Aviaja, saattaa olla vielä tuntematon monille Suomessa. Mistä sait idean tehdä niin vaativia ja haastavia levyjä. Urani alussa en ollut niinkään kiinnostunut laulusta enkä teksteistä, vaan se on ilmaantunut vuosien varrella. Niitä asioita priorisoin. Riffi: Olen monta kertaa miettinyt, että onkohan Jaco kuunnellut aikoinaan Miroslav Vitousta, koska hänellä on vähän samanlainen lähestymistapa soittimeen. AJ: Ei tällä hetkellä. Esimerkiksi Freedom Jazz Dance -kappaletta levyltä Mountain In The Clouds (1970). Arvostan ihmisten välistä kommunikaatiota ja uudet haasteet ovat minulle tärkeitä asioita. Joskus pyydän myös tunnettuja runoilijoita kirjoittamaan tekstejä. Omat suosikkini ovat pianisteja ja fonisteja, joilta olen oppinut paljon. Joskus valitsen laulajan, kuten Lena Willemarkin, joka tulee kansanmusiikin puolelta. Mielestäni hän laulaa hyvinja eläytyy hienosti teksteihin. Siksi voin ehkä nöyrästi suositella joitain julkaisuja, joihin olen säveltänyt musiikkia hieman erilaisille kokoonpanoille: Songs in Meantone ja Tantum (molemmat yhdessä huilisti Jonas Simonsonin ja urkuri Karin Nelsonin kanssa), Ama (yhdessä Camerata Silesia -kuoron kanssa, kuoronjohtajana Anna Szostak), Between Always and Never (yhdessä Jönnköping Sinfoniettan ja Jönköping Chamber Choir -kamarikuoron, sekä laulaja-viulisti-säveltäjä Lena Willemarkin kanssa), Poems for Orchestra (Bohuslän Big Bandin kanssa). Se että käyttää musiikissa laulajia, antaa musiikille paljon läsnäoloa ja sitä arvostan. Olen periaatteessa kuunteleva muusikko ja omistautunut yhteistyökumppani. AJ: Alone oli aluksi vain henkilökohtainen harjoituskohde haastamaan itseni ja soittamaan koko ohjelmiston yksin bassolla. Soitimme livenä, mutta ilman yleisöä. Miroslav Vitous on myös basisti, jota olen kuunnellut paljon. Jos tutkit levyjen kansia, huomaat, että olen kirjoittanut niitä aika paljon. Kymmenen vuotta myöhemmin tein Xieyin kysymyksellä: kuinka lähestyn soolosoittoani nyt – olenko edistynyt, olenko oppinut lisää, miten olen muuttunut muusikkona. Nyt olen erittäin kiinnostunut teksteistä ja runoista, ja kirjoitan niitä itse. En ole siis itse niitä keksinyt vaan lainannut lähinnä Jacolta, joka vuorostaan lainasi niitä klassisen musiikin kitaristeilta. Ajatukseni ei ole, että nytpä lisään tähän kansanmusiikillisia elementtejä, vaan se tulee aika luonnollisesti. AJ: Kyllä niin voi sanoa, eräänlaista kehitystä mielestäni
Nykyään pääkaupunkiseudulla asuva Airaniemi on kotoisin Tampereelta, missä soittaminen alkoi konservatoriossa klassisella kitaralla. Vuorossa: E l ä m ä n i k i t a r a t Ville-Veikko Airaniemi – Tykkään keikoista, joissa on riskiä 36-39 EK 624 Airaniemi.indd 36 36-39 EK 624 Airaniemi.indd 36 25.11.2024 18.51 25.11.2024 18.51. Tänä syksynä hän julkaisi ensimmäisen soololevynsä Calico, joka esittelee hänet instrumentaalimusiikin tekijänä. Verrattuna perinteiseen Telecasteriin tämän soinnissa on tietty lasisuus sekä akustinen elementti. Sähkökitara ui pian mukaan kuvioihin, mutta vielä lukiovuosiin saakka hän soitti klassista ja sähkökitaraa rinta rinnan. – Soitin esityksessä Jarmon Tom Anderson -kitaralla, ja samanlaisen hankkiminen itsellekin jäi sitten kytemään. Sellaiseen tonttiin astuminen oli mahtavaa ja myös jännittävää, koska olin hänen tekemisiään paljon fiilistellyt. Ville-Veikko Airaniemi kuului Ylen Uusi päivä -sarjan hahmoihin Vihreät Valot -yhtyeen kitaristina. Tallamikin säätimessä on nostopotikka coil tapille, mikä siis vähentää sen teTEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Todellinen ammatikseen soittaminen alkoi kuitenkin teatterimontusta Tampereen Työväen Teatterin Hamlet-rockmusikaalissa sekä freelancer-keikoilla esimerkiksi Mikael Gabrielin taustalla. Lisäksi klassiseen kitaraan tottuminen vaikutti myös siten, ettei hän kauheasti kavahda sitä, jos jossain kitarassa sattuu olemaan hiukan paksumpi kaula. Lopulta löysin sellaisen muusikoiden netistä, ja sen jälkeen soitin tällä Arppa-keikkoja noin vuoden verran. Tämän tarina johtaa Tampereen työväen teatterin Hamlet-rockmusikaaliin. Airaniemi toteaa arvostavansa klassisen kitaran taustaansa sitä enemmän, mitä enemmän ikää tulee, ja kertoo siitä ajasta oppineensa ”tietynlaisen suhtautumisen soittimeen, koska se oli akustinen”. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Tämä on laadukas ja varmasti toimiva instrumentti. Tapasimme Airaniemen hänen työhuoneellaan Vantaalla. Varre Vartiainen ja Jarmo Saari olivat siinä kitaristeina, ja he myös sävelsivät musiikin yhdessä Eeva Kontun kanssa. Viitasaari Instruments Custom OM Jazzmaster – Nykyään soitan Arppa-keikkoja tällä Olli Viitasaaren minulle rakentamalla Custom-Jazzmasterilla. 36 www.riffi.fi 6/2024 A rppa on yksi tämän hetken kiinnostavimpia suomalaisartisteja, ja kitaraa bändissä soittaa taitava Ville-Veikko Airaniemi. Tom Anderson Hollow T – Calico-levyn soitin suurimmaksi osaksi tällä Tom Anderson -kitaralla. Itse olin Jarmon tuurajana, ja soitin siksi hänen laitteillaan. Kitaran kolme P90-mikkiä ovat myös Ollin rakentamia
36-39 EK 624 Airaniemi.indd 37 36-39 EK 624 Airaniemi.indd 37 25.11.2024 18.51 25.11.2024 18.51. Siinä on aika hauska, hieman banjomainen soundi, jota voi sitten jatkojalostaa erilaisilla efekteillä. hoa. Hän demosi meille molempia, kertoi samalla hyviä juttuja, ja lopulta saimme vieläpä molemmat lainaan. Tässä se soitin nyt sitten on. Merkityksellisyyden tunne Ville-Veikko Airaniemi kuvailee Arppaa omalla kohdallaan poikkeukselliseksi kokoonpanoksi siinä mielessä, että ”asioita tehdään paljon yhdessä”. – Eli se soundi luodaan yhdessä. Jonkun kappaleen hän tuo valmiinpana, ja joissain taas on enemmän sovitushommaa. Toisin sanoen kappaleiden sovitukset tehdään yhdessä, ja sekä levyt että keikat soitetaan samalla porukalla. Kitaran värin halusin muistuttavan Ville Vallaton -päärynäjätskiä. Nämä P90-mikit ovat mukavalla tavalla mikrofoniset, eli ne poimii kitaran runkoa mukaan. Juhani-biisiin päätyi niistä sitten Jerry Jones. Sellainen piti sitten jostain etsiä, ja Jarmo Nikultahan se löytyi. Arppa tekee toki biisit, ja tuo ne sitten meille. Sattumoisin muutaman viikon päästä minulle tuli viesti: ”hei, kuulin, että etsit sähkösitaria”. www.riffi.fi 6/2024 37 MD-kitarasitar – Kun teimme ensimmäistä Arppa-levyä, niin Väinö Karjalainen sai idean, että Juhani-kappale tarvitsee sähkösitaria. Sovimme erääksi aamuksi tapaamisen hänen treenikämpälleen, missä hän oli laittanut valmiiksi Jerry Jonesin sähkösitarin sekä Line6 Variaxin, jossa myös on sitar-soundi. Lähtöjä tässä on kaksi, sillä kaiken muun lisäksi tähän asennettiin kontaktimikki, jolle on oma lähtönsä. Lisäksi tähän laitettiin hänen fuzz-kytkentänsä sekä bass cut -toiminto, jolla pääsee aika lähelle Stratocasterin yksikelaista soundia. Se oli Martti Vesala, joka oli kuullut asiasta Pekka Nisulta, joka taas oli kuullut sen Väinöltä
Keikoilla hänellä on käytössä kahden tai kolmen vahvistimen systeemi, joka mahdollistaa stereona soittamisen. 36-39 EK 624 Airaniemi.indd 38 36-39 EK 624 Airaniemi.indd 38 25.11.2024 18.51 25.11.2024 18.51. Eli kun soitan soinnun, joka tulee ensin kuivana yhdestä vahvistimesta, niin vähän ajan päästä se tulee oktaavia ylempää kahdesta muusta vahvistimesta. Minkälainen on sovitetun ja improvisoidun aineksen suhde Arpan keikoilla. Siksi siitä tuleekin paljon isompi merkityksellisyyden tunne. Se on ollut hyödyksi, koska soittomme koostuu pitkälti rummuista, bassosta ja kitarasta. Mutta nyt meillä on konserttisalikiertue, mikä taas on aika erilaista hommaa, koska siinä ei ole varsinaista aikarajaa, vaan väliajalliset keikat, joten sitä kautta on tietysti enemmän mahdollisuuksia. Arppa soittaa välillä kosketinsoittimia, joskus enemmän, joskus vähemmän. Siinä on granulaariefektejä, jotka kuuntelevat soittoa ja tekevät siitä omia johtopäätöksiä. Settilistaa bändi ei ole Airaniemen mukaan juuri koskaan käyttänyt. – Jos minulla on kolme vahvistinta matkassa, niin silloin käytän yleensä wet-dry-wet-systeemiä. Hän kuvailee sen käyttäytymistä elastiseksi, mikä tekee soittamisesta helppoa. – Tässä nykypäivässä tuntuu poikkeukselliselta, että tehdään pitkään musiikkia samalla porukalla. Mutta yleensä me sovitaan kaksi ensimmäistä biisiä, jonka jälkeen se keikka lähtee rakentumaan omalla painollaan. Bändisoundi on jalostunut erityisesti keikkailun myötä. 38 www.riffi.fi 6/2024 Aaro Airolan, Okko Saastamoisen, Eero Sepän ja Ville-Veikko Airaniemen lisäksi kiinteä osa bändiä on myös tuottaja-äänittäjä Väinö Karjalainen. Kolmen vahvistimen kanssa pystyn tekemään hauskoja efektointeja esimerkiksi Microcosm-pedaalin kanssa. – Vaikka tykkään kaikenlaisesta näpräämisestä, niin Deluxen soundi on heti siinä, kun sen laittaa päälle. Deluxen parina on usein Vox AC-15 sekä välillä vielä Svartin kombo. Festareilla soittoaika on rajallinen, parhaimmillaan 75 minuuttia, ja aika nopeasti kesän keikoilla muodostuu sellaisia hyväksi havaittuja reittejä, joita pitkin sitten edetään. Väinö Karjalainen ei ole mukana keikoilla, mutta hänellä on ollut iso vaikutus varsinkin levyjen soundiin. – Improvisoinnilla on iso rooli, mutta se riippuu kyllä keikasta. Vahvistimista keikkakäytössä on eritoten ’60-luvun Fender Deluxe Amp. – Kerran tai pari sellainen on tainnut olla. Kahdella tai kolmella vahvistimella Ville-Veikko Airaniemen soitinja vahvistinkalusto on kokonaisuudessaan paljolti Fender-tyylistä. Se pitää homman myös meille tuoreena, koska on pieni riski siinä, että lähdetäänkö aina samaan biisiin. Tämä ryhmittymä on ollut tiivis, sillä ainoastaan basisti on matkan varrella kerran vaihtunut, kun Seppä astui Antti Ahoniemen tilalle pari vuotta sitten. Onko sähkökitaran soivuus ilman vahvistinta sinulle lainkaan tärkeä asia. Hän osaa taltioida instrumentteja juuri sellaisina kuin ne luonnostaan kuulostaa, ja hän osaa myös jatkojalostaa niitä
En ajattele niin, että sähkökitarasta ei olisi mihinkään, jos se ei akustisesti soi hyvin, Airaniemi toteaa. – Tottakai on se on tärkeää, mutta mikit ovat kuitenkin se merkittävin osa soundia. Airaniemi on sitä sukupolvea, jolle neliraitureiden vaatimaton analoginen äänenlaatu on 2000-luvulla löydetty asia, josta on muodostunut omanlaisensa tehokeino. Ilmiön taustalla on Los Angelesissa toimivan Old Style Guitar Shopin Reuben Cox, joka on tullut tunnetuksi siitä, että hän modifioi vanhoja akustisia kitaroita kumipäällysteisellä tallalla. – Yksi tavoite oli se, että tämän levyn voisi laittaa soimaan ilman, että sieltä tulee mielettömiä yllätyksiä. Omaa musiikkia Ville-Veikko Airaniemen soololevy Calico koostuu sävellyksistä, joita hän työstänyt Arpan keikkojen lomassa. Kun tuikkaan tämän kiinni vanhaan Fender Deluxe Reverbiin, niin ymmärrän, miksi nämä kaksi ovat olleet aina käytetty yhdistelmä.” Airaniemen puhuessa kumikitarasta olemme kuvaajan kanssa aluksi hämillämme, kunnes hän ottaa soittimen esille: kumia siinä onkin vain talla. Lisäksi vuodesta 2000 alkaa olemaan jo sen verran aikaa, että myös vanha digitaalinen äänenlaatu kiinnostaa joitakin ihmisiä. Basisti Oskari Siirtolan ja Arppa-rumpali Okko Saastamoisen kanssa äänitetyn levyn levyn sävellykset etenevät pääosin tempoltaan rauhallisesti. Tällaisella kitaralla on oma funktionsa, mutta enemmänkin efektinä yksittäisissä kappaleissa. – Esimerkiksi Wilcon Jeff Tweedy käyttää kumitallaa siksi, että kitaran sointi ei tulisi laulun tielle. www.riffi.fi 6/2024 39 ”Fender Custom Shop Telecasterin löysin Viking Musiikista Kuopiosta, ja nimenomaan kaulamikin soundi sen minulle ”myi”. Keikoilla on tietysti hieman toinen ääni kellossa, mikä on luonnollista. – Kokeilin ensin modauksessani kutistesukkaa, mutta se aiheutti hirvittävän intonaatio-ongelman ylemmille nauhoille. tammikuuta olemme Mäntsälän Kulttuurimeijerissä. – Levyllä toimivat tietyt asiat, kun taas keikalla eri jutut. Tykkään kyllä myös virtuoosisuutta teknisessä mielessä painottavasta musiikista, mutta Calico-levyni kaltaista musiikkia kuuntelen enimmäkseen yksin, joko matkustaessa tai kotona ollessa. Esimerkiksi Bill Frisellillä on joitain levyjä, joissa on tietty maksimidynamiikka, jonka yli ei mennä. Tulevista keikoista tiedän sen verran, että 20. Itse olen hyödyntänyt tätä soitinta Arpan Täällä taas -biisissä, samoin kuin Calico-levyn ensimmäisessä kappaleessa, Airaniemi kertoo. – Sen olen äänittänyt joskus kotona jouluaattona neliraiturille. Päätin laittaa bändikappaleiden väliin pari tuollaista biisiä. Esimerkiksi Phoebe Bridgesillä on musiikkia, jossa on haettu tavallaan huonon mp3:n soundia. – Väittäisin, että analogi-lofi on tietynikäisille iso juttu. Airaniemi puhuu maksimidynamiikasta. Varsinkin livenä energia korostuu, ja itse tykkään keikoista, joissa on riskiä. Kumitallan soundia korostaa vielä se, että olen laittanut tähän Thomastikin hiotut kielet. u Kumikitara eli Fender Jazzmasterin kumitalla 36-39 EK 624 Airaniemi.indd 39 36-39 EK 624 Airaniemi.indd 39 25.11.2024 18.51 25.11.2024 18.51. Tieten tahtoen musiikin sekaan ympättyjä sooloja levyllä ei kuule, vaan ne nivoutuvat osaksi sävellyksiä. Täysin omakustanteena julkaistulla Calicolla on bändikappaleiden välissä pari ”välipalaa”, kuten avauskappale Desert Gold, jossa on lofi-tyylinen äänimaailma. – Ehkä niissä mennään enemmän se biisin moodi edellä, mikä taas juontaa siitä musiikista, mitä olen levyn tekemisen aikana kuunnellut, kuten Daniel Lanois’ta. Nopeasti löysin kuitenkin how to make -tyyppisiä videoita, joiden avulla pystyin tekemään tällaisen itse. Kaikelle on paikkansa, ja nekin ovat omalta osaltaan työkaluja, varsinkin jos niitä yhdistellään uudella tavalla siten, että ne luovat tunnelmaa, Airaniemi toteaa. Arpan Muovipussi kummittelee -levyn sähkökitarat soitin pääosin tällä. Näistä soittimista on tullut jossain määrin suosittuja, ja hänen kumitallansa demppaamaa soundia on kuultu esimerkiksi Taylor Swiftin hittikappaleessa Champagne Problems. – Kun tällaisia lofi-plugareita ja -pedaaleita tuli markkinoille, niin aluksi vierastin sellaisia, mutta ostoskoriin kuitenkin meni. Vaikka tällainen estetiikka saattaa tuntua jollekin vieraalta, Airaniemi korostaa, että kyse on parhaimmassa tapauksessa tunnelman luomisesta
Kokeiltavaksi saatiin multipedaali Ampero II Stage, sekä sen suppeampi versio Ampero Mini. Ampero II Stagessa moduulit voi myös jakaa jopa kahdeksi erilliseksi signaalipoluk si joista yhdelle otetaan signaali tavalliseen tapaan kitaralle tarkoitetusta tulojakista, ja toiselle XLRliitännästä, joka on tarkoitet tu mikrofonille (tai mikrofonitason signaalia tuottavalle monoäänilähteelle). Vankka on Stage on rakennettu jämäkän tuntuiseen metallikoteloon, joka painaa vajaat kaksi kiloa ja pysyy jalan alla paikallaan pohja levyn kumitassujen varassa. Kytkimet ja säätimet on kiinnitet ty tukevasti, ne eivät heilu eikä niiden tuntumassa ole löysää. TEKSTI: TIMO KOSKINEN Hotone Ampero II Stage – jättiannos digitaalista kitarakivaa Eihän tästä puutu yhtään mitään! 40-43 Hotone.indd 40 40-43 Hotone.indd 40 26.11.2024 16.01 26.11.2024 16.01. Asiat on sijoiteltu selkeästi myös kansilevyn puolella ja Sta gen laajat ominaisuudet ja toiminnot on saatu tottelemaan varsin kompaktia säätimistöä ja kytkimiä. Valikoimaa löytyy kai kentasoisille soittajille ja maltillisellakin hintatasolla, kuten Hotone nyt osoittaa. Mahdollisuuksia on paljon. Tai sitten ihan vaan kitaran rinnalle laulumikki, sillä vaikka Stagen ominaisuu det onkin ensisijaisesti suunniteltu sähkö kitaralle, on efektien joukossa monia eri tyisesti laulajaa varten suunnattuja kuten harmonisoijia, filttereitä sekä Pitch Cor rection ja AT-Tune. Päähuomio testissä kohdistuu Ampero II Stageen, jonka kolmiydinprosessori antaa mahdollisuuden käyttää samanai kaisesti enimmillään 12 ohjelmallista moduulia. Kaikkia muitakin moduuleja aina vahvistinmallinnuksia myöten voi tietysti käyttää XLRtulon kautta kulkevalle signaalille, joten bän din toinen kitara – tai miksei bassokin – voi osallistua Stagen käyttöön, jos niin halutaan. Lisäksi lähetykseen oli pakattu mukaan kaksi erilaista keinupoljinta, joilla efektien toimintaa voi ohjailla soiton aikana. Sähkökita ra kiinni jakkituloon ja akustinen mikrofo nilla tai DIboksin kautta XLRliitäntään. Tai akustisen kitaran elektroniikasta linja signaali jakkituloon ja lisäksi akustisempi soundi mikrofonilla. Markkinoille suorastaan vyöryy reilusti aiempaa tehokkaampaa ja moni puolisempaa kalustoa, ja hinnan suhde hupiin harppoo se kin isoja askelia kohti yhä parempaa. Kaiken kaik kiaan erilaisia moduuleita on 16. Oma erillinen verkkovirtalähde tulee laitteen mukana, mutta sen liittimelle ei Ampero II Stagessa ole lukitusta tai vedonpoistonipukkaa, jonka ympärille virtajohdon voisi kiep sauttaa varmistukseksi. Audioliitännät vaikuttavat mekaanisesti vankoilta ja kestä viltä, ja nimikoinnit on hoidettu selkeälukuisella fontilla poh javärin tehostaessa niiden ryhmitettelyä. 40 www.riffi.fi 6/2024 J os ei ole elämänasenteeseen punoutuvia syviä periaat teellisia syitä pitäytyä erossa digitaalitekniikasta kitarasig naalin muokkauksessa, niin ajat ovat antoisat. Valittavana on jättimäärä efektejä, joiden lisäksi kitaran sointia muotoillaan mallinnetun vahvistinosion sekä impulssi vasteiden käyttöön perustuvan kaiutinsimuloinnin keinoilla
Värillinen 800 × 480 pikse lin kosketusnäyttö tekee hommasta helppoa ja nopeaa. Näiden joukossa on sellaisenaan käyttökelpoisiakin, jotkut taas ovat varsin yltiöpäisiä esimerk kejä siitä, mihin Stage pystyy. Ampero II Stageen valitut laitteet edustavat tunnettua ja haluttua kalustoa – esimerkiksi Fenderin kitaravahvistimia on Ampero Miniä valmistetaan kuutena eri värinä, joten rasian voi sovittaa oman maun ja ympäristön estetiikan puitteisiin. Näin voi rakentaa esimerkiksi yhden pe russoundin vaikkapa tietyn biisin rungoksi ja sen ympäril le sitten koota erilaiset efektien yhdistelmät tai parametrien asetukset kappaleen eri osien aikana käytettäväksi. Näyttöruudun signaaliketjutila on oivallinen mahdolli suus asettaa kaikki moduulit joko peräkkäin tai haaroittaa polku rinnakkaisiksi lenkeiksi. Yksinkertai sen näppärää! Soitto soimaan Hotone säästää luontoa, eikä Stagen mukana tule paperil le painettua ohjevihkosta. Näytön alle on sijoitettu kolme pyöritettävää säädintä para metrien asettamiseksi ja oikealle puolelle sormenpäällä pyö ritettävä, hieman muita kookkaampi kiekko valikoiden vaih tamiseen ja lisäsäätöihin. www.riffi.fi 6/2024 41 Laitteen yläpaneelia hallitsee viiden tuuman kosketus näyttö, jonka vasemmalla puolella on lähtövolyymin säätö. Efektejä selatessa tulee mieleen, että onkohan Hotone it se mallintanut läpi tämän valtavan kalustomäärän, joka Sta geen on digitaalisesti pakattu. Nykyisillä proses soroinnin tehoilla mallinnukset pystyvät erinomaisen laaduk kaasti jäljittelemään erityyppisten komponenttien, putkien ja muiden osatekijöiden käyttäytymistä vaihtelevilla soittodyna miikoilla ja volyymeilla, se on selvä. Oli miten oli, tulokset ovat vakuuttavia. Sekä kokeilla virtuaalilaittei den järjestystä tavanomaisesta täysin poikkeavillakin tavoilla. Stomp puolestaan vertautuu pedaalilautaan, johin valikoi tuja efektejä voi tilanteen mukaan poimia käyttöön omilla pol kukytkimillään. Ohjelmoiminen on soittamisen lisäksi mukavinta, mi tä Stagen kanssa voi puuhailla. Ja avataan käyttöön viritysmittari – tai luupperi, jota käytettäessä kytkimet toimivat äänityksen ja toiston ohjauksessa. Jos ei käyttäminen ilman oppai ta jo muutenkin anna käsitystä Stagen sisältämien ominaisuuk sien valtavasta määrästä, pikainen katsaus oppaiden listauk siin ja yhdistelmien mahdollisuuksiin viimeistään tekee sen. Stagessa on peräti 300 muistipaikkaa eli patchia. Kaikista voi silti hakea oppia omalle ohjelmoinnille. Muut polkukytkimet ovat monikäyttöisiä ja niiden vai kutus riippuu aina kulloisestakin käyttötilasta. Ne on kirjoitettu englanniksi selkeästi ja molemmat sisältä vät hyödyllistä tietoa käyttämisen yksityiskohdista, ja niitä eh dottomasti kannattaa silmäillä. 40-43 Hotone.indd 41 40-43 Hotone.indd 41 26.11.2024 16.01 26.11.2024 16.01. Oh jelmointiin voisi käyttää myös puhelimen applikaatiota tai USB:n kautta tietokonetta, mutta se ei ole välttämätöntä, koska Stagen oma näyttöruutu on tarkoitukseen aivan riit tävän iso. Homman käynnistämiseen sitä ei tarvitakaan, koska liitännät ovat helposti tulkittavissa ja soitto soikin nopeasti kytkemisten jälkeen. Patch-sisältää kaikki johonkin tiettyyn tarkoitukseen koo tun efektiyhdistelmän asetukset, mukaanlukien systeemiin li tettyjen ulkoisten kontrollereiden käyttöön liittyvät määreet. Osa muistipaikoista on valmiiksi ohjelmoitu tehtaalla, ku ten multiefekteissä tapana on. Poljettavia kytkimiä on kahdeksan. Kytkimil le 6 ja 7 voi lisäksi määritellä tehtäväksi jonkin efektin kytke misen päälle ja pois. Huomioidaan tässä nyt sekin, että kaiken lisäksi jokainen 300 patchista voi sisältää enimmillään viisi erilaista sceneä, jotka ovat siis muunnelmia muistipaikkaan tallennetusta efek tikokonaisuudesta. Takapaneelin tila on käytetty tehokkaasti hyväksi: kaksi liitäntää ekspressio-pedaaleille, jakkija XLR-tulot, efektilenkki stereona, lähdöt stereona jakilla ja XLR:llä, stereofoninen AUX-tulo ja kuulokelähtö. Hotonen kotisivun kautta voi kuitenkin ladata ja lukea laitteen 94sivuisen käyttöoppaan ja 89sivuisen listan mallinnuksista ja efekteistä. Kaksi TRS-tyyppistä jakkia midiä varten, USB, virtakytkin ja virtaliitin mukana toimitettavalle virtalähteelle. Kaikki hyvin organisoituina ja selkeästi merkittyinä. Poljettavat kytkimet on aseteltu muutoin sopivan väljästi, mutta ylemmän rivin kytkimiä on naksuteltava huolellisesti vain tossun kärjellä, muutoin on vaara tallata samalla alem pana olevia kengän pohjalla. Näyttöä lähinnä ole va on varattu Patch/Stomp-valinnalle sekä koko pedaalin bypasskomennolle. Niillä selataan muistipankkeja, valitaan muistipaikkoja, kytketään yksittäi siä efektejä päälle ja pois. Paketissa tulee muutamia läpinäkyvästä muovista tehty jä hattuja poljettavien kytkimien päälle asetettavaksi. En us ko kenenkään käyttävän näin montaa eri soundia, mutta an taahan muistipaikkojen iso määrä mahdollisuuden tallentaa ikään kuin muistiinpanoja kiinnostavista ideoista myöhempää jatkojalostamista varten. Valinta vaikuttaa myös näytön esitystapaan, Patch rakentuu valikkoperiaatteella, kun taas Stomp puoles taan visualisoi signaalipolun laite laitteelta etenevänä reittinä. Kytki mien juuressa on rengasmaiset LEDmerkkivalot, ja muo vihatut saavat värivalot näkymään paremmin
www.f-musiikki.fi POD Express Black Uusi efektiprosessori tarjoaa klassisia soundeja ja moderneja high gain -soundeja. Efektien ja vahvistin/kaiutinmallinnuksien valikoima kin on pienempi, signaaliteitä on yksi ja kosketusnäyttö on sekin hiukan pienempi. Minipaketissakin aika maksisisältö Ampero II Stagen hinta lähentelee 700 euroa, joka on tuntu va summa peruskäyttäjän lompakosta mitattuna. Mutta tä hän on pitänyt vuosien varrella tottua vastaavanlaisten pol kimien kanssa monta kertaa. Ampero II Press. Ampero Control on näennäisen yksinkertainen – siinä on näkyvissä vain neljä poljettavaa kytkintä ja pieni numeerinen näyttöruutu. Keinupolkimen sijaan voi Stageen liittää myös kytkinpedaalin. Hyvä näin. Särösoundeista voi toki todeta, että kun klassiset levyiltä ja lavoilta tutut ärhäkät soinnit perustuvat ilman liikuttami seen tehoilla ja Stagessa taas liikutellaan bittejä ennen kaiut timelle pääsyä, ei digitaalisesti ehkä koko ajan päästä ihan sa maan tulokseen. Ekspressiopedaali ei ole välttämätön, joskin se on erityi sen suositeltava lisähankinta. Sen käytölle on jo valmiiksi li sätty ominaisuuksia Hotonen tehtaalla ohjelmoituihin valmis soundeihin, ja kun esimerkiksi efektien osastossa ”WAH” on mallinnettuna odottamassa peräti 13 erilaista vaakkua, niin niitähän tietysti haluaa saada myös käyttöönsä. Yksi oleellinen ominaisuus Stagesta puuttuu: siinä ei ole itsessään ekspressiopedaalia. Sen tarkkuus on ylivertainen ja riittää jopa soittimen intonaation säätämiseen. Yksinkertaisimmillaan midillä voidaan ohjata jotakin kytkintä, ja juuri tähän ideaan nuo mainitut kontrolliboksitkin ovat perustuneet – joko midiä tai muuta ohjaussignaalia käyttäen. Pedaalit ovat muuten yllättävän painavia (450 ja 600 g), mikä ei ole haitaksi ollenkaan – pikemminkin tämä lisää nii den vakautta. Vilkaisu ohjekirjaan tai näyttöruu dun valikoihin suorastaan houkuttelee kokeilemaan ja vertai lemaan näiden ääniä ja tulokset ovat heti palkitsevia: hyviä yhdistelmiä löytyy nopeasti ja kun jonkin osatekijän vaihtaa, saadaan uusi ja erilaisella tavalla hyvä tulos. Hotone valmistaakin midikytkinlaitetta Ampero Control, joka toimii kaikilla näillä kolmella tavalla Stagen kanssa. Onko syy vai seuraus, mutta verraten pieni osuus kaikista kitaralaitteista on ylipäänsä varusteltu edes jonkinlaisilla midi-toiminnoilla. Pedaali toimii kolmella AA-paristolla (sisältyy) tai valinnaisella 9 voltin virtalähteellä. Stagen kanssa käytettynä nämä toiminnot ovat siis ohjelmapaikan, kontrollerin ja efektien tilan muutoksia. Control laajentaa Amperon käyttötapoja huomattavasti ja sitä voi tietenkin käyttää muidenkin valmistajien midi-laitteiden ohjaamiseen. Sellainen on toki hyvin helpos ti mukaan kytkettävissä ja testattavaksi tuli kaksikin erilaista Hotonen valmistamaa keinupoljinta. Molemmat pedaalit ovat melkoisen lyhykäisiä, joten iso kenkä kyllä menee niiden yli molemmista päistä. Testisetin mukana toimitettu Ampero II Press on passiivi toiminen pedaali, jossa on kaksi erillistä TRStyyppisen kaa pelin kautta tapahtuvaa toimintoa: keinupoljin palvelee eks pressiopedaalina, ja sen kärkiosan alle sijoitettu kytkin ko mentaa kulloinkin valittua toimintaa. Pedaali sisältää seitsemän vahvistinta, seitsemän kaappia ja 17 efektiä mukaan lukien loopperi. Kummassakin mallinnosten laatu on kautta linjan ns. Midi mukaan Midi on jäänyt kitaristeille melko tuntemattomaksi järjestelmäksi, vaikka sen käyttö on silkkaa rutiinia monien muiden soittimien yhteydessä. Paljon aivan samaa sisältöä on onneksi tarjolla huomattavasti halvemmas sa Ampero Minissä, joka myös kävi tutkittavana. Kytkin on momentaa rinen, sillä annettu käsky on voimassa niin pitkään kuin pe daalia pitää alaspainettuna. 249 ,90 42 www.riffi.fi 6/2024 tutkittu 16 erilaista, ja eri valmistajien tuotteista mallinnettu ja viivelaitteitakin on 31. Samoin häntä myöhemmin alalle tullut ja arvostetuksi noussut Bob Bradshaw on suunnitellut ja koostanut järeitä efektilaitteistoja maailman huippusoittajille. Tuner Pressissä on lisäksi vakiona viritintoiminto, jonka näyttö on pedaalin ylä pinnassa. Jokaiselle kytkimelle voidaan kuitenkin sovelluksella ohjelmoida ainakin 16 toimintoa, kuten PC (Program Change), CC (Control Change), on, off ja muitakin. Myös Tuner Pressissä on kytkintoiminto, mutta varpaan alle annetaan tässä tapauksessa perustyypin niks/naks-toi minto, jolla voi vaihtaa keinulaudan käyttötilaa volyymi ja ekspressiokäytön välillä. Kummankin päällyspinnassa on hiomalaikkaa muistuttava karhennus, josta kenkä ei luiskahda. Ampero II Stage on valmiiksi midi-kelpoinen kolmellakin tavalla: johdolla midi-portin tai USB:n kautta sekä langattomasti Bluetoothin kautta. Stagessa ja Minissäkin on itsessään yksinkertainen viritinominaisuus, mutta Tuner Press polkimeen voi valita näyttöön strobovirityksen. Toinen mukana tullut ulkoinen lisäpedaali,Tuner Press, on edellistä monipuolisempi kontrolleri. Ekspressio-pedaalit käytössä Ampero II Stagen takapaneeliin voi kytkeä kaksi – ja Ampe ro Miniin yhden – keinuteltavan lisäpedaalin ohjaamaan jo ko volyymia tai jotakin valittua parametria esimerkiksi juuri simppelisti wahpedaaliksi. Minissä digitaaliprosessoreita on kaksi, mikä merkitsee Stageen verrattuna vähemmän efektejä samanaikaiseen käyt töön. Toki tiedetään kiertuekitaristien jalkojen juuressa nähdyt ohjainboksit kontrolloimassa monien pedaalien samanaikaisia kytkemisiä yhdellä polkaisulla, ja kyllähän näitä systeemeitä ajateltaessa on pakko mainita Pete Cornishin vuosikymmeniä kestänyt uraauurtava työ. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. Jos haluaa esimerkiksi jäädyttää kaiun soimaan tietyksi aikaa, tällaisella konstilla se luontuu. am mattitasoa, ja innostavia sekä korvaa hiveleviä soundeja löy tyy todella paljon. Mutta muun bändin kanssa soitettaessa täl laiset pienet seikat jäävät hyvin huomaamattomiksi. 40-43 Hotone.indd 42 40-43 Hotone.indd 42 26.11.2024 16.01 26.11.2024 16.01
Koska muistipaikkojen selaaminen ja käsittely toimii Minissä parhaiten kosketusnäytöllä, on näppärintä pitää lai te käden ulottuvilla soitettaessa. 40-43 Hotone.indd 43 40-43 Hotone.indd 43 26.11.2024 16.01 26.11.2024 16.01. Pedaali toimii kolmella AA-paristolla (sisältyy) tai valinnaisella 9 voltin virtalähteellä. Ampero Minin anti ei siltikään ole suppea. F-Musiikin myymälöistä ja verkkokaupasta. 249 ,90 Hotone Ampero Digitaalisia mallintavia multiefektipedaaleja kitaristille Ampero II Stage • yli 460 efektimallinnusta 16 moduulissa, 12 käytettävissä samanaikaisesti • yli 90 vahvistinja 68 kaiutinmallinnusta, impulssivasteita voi ladata muilta toimijoilta • mahdollisuus käyttää kahta erillistä signaalitietä samanaikaisesti • 300 muistipaikkaa tallennuksille, viisi sceneä/muistipaikka • värillinen kosketusnäyttö • USB, Bluetooth, midi • muut toiminnot: viritin, rumpukone, loopperi (stereona 60 s tallennusaika) • hintaluokka noin 700 € Ampero Mini • yli 100 vahvistin-, kaiutinja efektimallinnusta, 9 käytettävissä samanaikaisesti • impulssivasteita voi ladata muilta toimijoilta • 198 muistipaikkaa • värillinen kosketusnäyttö • USB • viritin, rumpukone, loopperi (stereona 50 s tallennusaika) • hintaluokka 200 € Lisätiedot: Fitzpatrick • www.fitzpatrick.se Valintaa punnitessa täytyy ajatella myös omaa käyttöta paa: Minin etupaneelissa on vain kaksi painettavaa kytkin tä, joten muistipaikkojen sekä luupperin käyttö ja hallinta on rajoittuneempaa. www.f-musiikki.fi POD Express Black Uusi efektiprosessori tarjoaa klassisia soundeja ja moderneja high gain -soundeja. Se on varteen otettava valinta bändikäyttöön, kotiharjoitteluun ja kotiääni tyksiin. Erikseen kannattaa mainita, että Minissä on vielä Stagea kin enemmän akustisen kitaran simulaatioita, jotka ovat yl lättävän realistisen kuuloisia. Pedaali sisältää seitsemän vahvistinta, seitsemän kaappia ja 17 efektiä mukaan lukien loopperi. Jos pääasiallien käyttö on keikkailua, on Ampero II Stage nimensä mukaisesti oikea peli, jonka lisäk si ei ulkoista ohjainpolkusinta lukuunottamatta juuri muuta sitten tarvitakaan. u Ampero Tuner Press. Mukaan valitut mallinnuk set ovat laadullisesti vankkaa tasoa ja laite sopisi myös vaikka pa pedaalilaudan yhdeksi monitoimiseksi täydennyselemen tiksi erinomaisesti
Testissä kolmen koplasta jäi uupumaan vain Kalifornian polttavan auringon marinoimaa Mesa Boogie -klassikkoa jäljittelevä Knuckles ’92 Dual Rec Amp, joka tätä juttua tehtäessä oli vasta matkalla Suomeen. Mallinnoksessa tämän 120-wattisen mörssärin soundi on yhdistetty ajanjaksolta tutuiksi tulleisiin mikitettyihin kaappeihin mahdollisimman autenttisen äänimaailman taltioimiseksi. 44-47 UA-Shure.indd 44 44-47 UA-Shure.indd 44 26.11.2024 16.02 26.11.2024 16.02. Mikäli pedaalista irtoavan saturaation määrä ei jostain syystä tunnu sellaisenaan riittävän rajuimpaan black metal-, thrashtai death metal -louhintaan, löytyy Antista myös integroitu Tubescreamer-piiri, ”etuastetta” kutitteleva boosti sekä ylimääräiset sihinät taltuttava sisäinen kohinanpoistaja. Anti 1992 High Gain Amp Markkinointimateriaalissa Antista maalaillaan kuvaa skandinaavisten metalliyhtyeiden ja Slipknotin kaltaisten jytäpumppujen luottopelinä, mutta Edward Van Halenin tunnetuksi tekemästä Peaveyn 5150:stähän tässä on kyse. 44 www.riffi.fi 6/2024 J os UA onkin aiemmin nojannut kitarapedaaleillaan lähinnä Fenderja Marshall-maailmoihin, niin nytpä kurotellaan muutamaa pykälää saturoituneempiin sfääreihin. Niille, joiden virittelysormet eivät koskaan lakkaa syyhyämästä, on tarjolla UAFX-mobiilisovellus, jonka avulla päästään käsiksi ammattisoittajien valmiiksi säätämiin esiasetuksiin tai luomaan alusta pitäen uusia. Pedaali kätkeekin sisuksiinsa kaikkiaan kuusi raskaamman musiikin parissa vakiintunutta kaappija kaiutinparia. Silti säätövaraa löytyy sen verran runsaasti, että osa jää vääjäämättä sovelluksen varaan. Ankaraa jytinää Punaisena hohtavan pedaalin kannessa nököttää kuusi potikkaa, kolme vipukytkintä sekä kaksi jalkakytkintä. Olennaisimmat muokkaukset ja peruskäyttö hoituu toki ilman mobiililaitteita. TEKSTI: ANSSI ERIKSSON Anti 1992 High Gain Amp & Enigmatic ’82 Overdrive Special Amp – särövallien ystäville Universal Audio laajensi tunnettuja vahvistimia mallintavien pedaaleidensa valikoimaa kolmella tulokkaalla. Arvioitavaksi saapui näistä kaksi, 90-luvun high gain -jyrää ja tavan tallaajien ulottumattomissa olevaa Graalin maljaa imitoivaa purnukkaa. Pre Gain määrittelee ”etuasteen” muroutumisen tason, kolmitaajuuksisella EQ:lla säädetään äänensävyjä, Presencellä keskikaistan ylätaajuuksia ja Outputilla ulos puskevan mekkalan äänenvoimakkuutta. Nämä ovat kaksi 4×12 Marshall-kaappia V30-kaiuttimilla, yksi vastaavankokoinen kolossi Celestion 75:llä sekä kolme bonuskaappia: 2×12 D65, 4×12 Celestion 80 sekä 4×12 Brown. Pedaalin sydämenä sykkii UAFX dual -moottori, ja onpa mukaan ympätty myös valmistajan suositusta OX Amp Top Boxista lainattu Dynamic Room Modeling -mallinnus
Overdrive Special lienee maestron luomuksista tunnetuin ja se erottuu massasta edukseen soitodynamiikkaan reagoivalla herkkyydellään ja kermaisilla keskitaajuuksillaan. Antin ja Enigmaticin liitännät ovat tuttua kauraa aiemmista Universal Audion pedaaleista: mono/ stereo tulot ja vastaavat lähdöt totuttuun tapaan 6,3 mm:n jakeilla, nykykäytännön mukainen virtaliitin, sekä USB-C tietokoneeseen yhdistämistä ja firmware-päivityksiä varten. EQ vaihtuu ALTkytkimellä kolmikoksi Overdrive, OD Tone ja OD Level, jolla kontrolloidaan sisäänrakennettua Tubescreameria. Antin lähimpiä kilpailijoita lienevät selvästi edullisempi Boss IR-2, sekä samoja äänimaailmoja – myöskin edullisemmassa paketissa – tavoitteleva TC Electronicin Ampworkx 550. Butiikki on tässä yhteydessä jopa lievä ilmaisu, sillä edesmenneen Alexander Dumblen valmistamia vahvistimia ei ole maailmassa montaakaan sataa kappaletta, eikä niistä kannata haaveilla ilman kymmenientuhansien eurojen likviditeettiä. Ensin mainittu polkaistaan päälle vasemmasta jalkakytkimestä. ”Etuasteen” kutittelu Bossin SD-1:llä tarjoaa vaihtelua sisäiselle overdrivelle, vaikka molemmista samantyylistä keskitaajuusbuustia saadaankin. Gate puolestaan määrittelee kohinanpoistajan herkkyyden. Tässä tilanteessa soundi muodostuu ennalta muistiin tallennettujen asetusten mukaisesti. Custom on varattu käyttäjän omille säädöille. Perusasetuksilla se on suhteellisen lenseä antaen nuottien soida rauhassa ja pitkään, mutta ylimääräiset sirinät nitistäen. Äänenlaadultaan Universal Audion näkemys on kuitenkin ensiluokkainen, eikä sillä voi mennä vikaan mikäli mureasti rähisevä särövalli on hakusessa. Aggressiivisemmilla asetuksilla äänet on helppo asettaa sammumaan kipakasti kiivastahtista komppausta varten. Tallennus itsessään käy helposti pitämällä keskimmäistä vipstaakia hetken aikaa Store-asennossa. Pedaalissa on kaksi eri moodia eli toimintatilaa: Live ja Preset. Rohkeimmat voivat kokeilla pumppunsa kestävyyttä vaikkapa Bossin HM-2:n tai Metalzonen kanssa. Tablettia tai puhelinta unohtamatta, sillä USB-porttia ei voi käyttää suoraan säätöjen hallinnoimiseen ja virittelyä varten tarvitsee joka tapauksessa UAFX-applikaation. Tällöin päästään käsiksi esimerkiksi Resonanceen, jolla hienosäädetään matalimpia bassotaajuuksia. Toimenpide tallentaa ainoastaan ne säädöt, joita on muuteltu sitten edellisen tallennuskerran, joten kertaalleen jo tallennettua soundia voi kätevästi viilata yhä paremmaksi. Myös midituki loistaa lähinnä poissaolollaan ja XLR-liitäntöjäkin varten tarvitaan erillinen DI-boksi. Tällöin ilmoille puskee vahvasti saturoitua, mutta tiukkaa, tanakkaa ja silti hyvin selkeää soundia, joka soveltuu yhtä lailla demppikomppiin kuin laulavien liidienkin tarpeisiin. Preset-moodi löytyy puolestaan oikean jalkakytkimen alta, ja sen merkkivalo loistaa vihreänä. Olipa tavoitteena sitten moderni matalataajuisempi metalli tai keskitaajuksiltaan skuupattu kasarimähinä, Antissa on mukavasti aineksia kelvoksi yhden pedaalin setupiksi. Loput kytkimet ovat pedaalin vasempaan laitaan sijoitettu Cab, jolla valitaan kaiutinkaappi, sekä vastakkaisella puolella nököttävä vahvistinkanavan valintaan tarkoitettu vipstaaki. Noise Gatella on myös oma merkittävä roolinsa mitä soundin tiukkuuteen tulee. Ensin mainittu tarjoilee rapsakkaa liidisoundia, jälkimmäinen komppailuun soveltuvaa napakkuutta. Vaikka sirkkelisäröt lähtevät Antista jo sellaisenaan, toimii pedaali mainiosti myös ulkoisten efektien kanssa. www.riffi.fi 6/2024 45 Useilla potikoilla on toinenkin funktio, joka aktivoidaan napsauttamalla keskimmäinen vipuvalitsin [ALT]-asentoon. Liian vähän, ja on kuin transistoriradiota kuuntelisi. Käytännössä kuitenkin moni soittoniekka jää kaipaamaan viritintä sekä tapaa päästä ajamaan signaali suoraan kuulokkeisiin treenaamista varten. Ja tässä voi mainita yhden nykytekniikan ihanuuksista: Ibanez-emulaation tilalle voi Antin mobiili-applikaatiolla vaihtaa TC Electronicin etuastetta jäljittelevän mallinnoksen. Välttämättä kaikkein kolmiulotteisimmat Fender-helinät eivät rasiasta irtoa, mutta varsin käyttökelpoista tavaraa yhtä kaikki. Punainen merkkivalo kertoo moodin olevan aktivoitu, ja silloin soundi muodostuu suoraan kansilevyn kytkinten ja säätimien asentojen mukaisesti. 44-47 UA-Shure.indd 45 44-47 UA-Shure.indd 45 26.11.2024 16.02 26.11.2024 16.02. Enigmatic ’82 mallintaa vahvistimen historiaa 30 vuoden ajalta aina 1970-luvun Santa Cruz -malleista myöhempiin Los Angelesissa 1980/90-luvuilla valmistettuihin iteraatioihin. Enigmatic ’82 Overdrive Special Amp Valmistajan mukaan Enigmatic ’82 tuo muun muassa Joe Bona massan, Robben Fordin, John Mayerin, Carlos Santanan, ja Stevie Ray Vaughanin käyttämien butiikkivahvistimien soundit normikuluttajan ulottuville. Puhdastakin, jopa Vaikka kukaan tuskin hankkii Antin esikuvaa sen heleän puhtaiden soundien takia, ei niistä näin pedaalimuodossa löydy moitittavaa. Apuun rientää Resonance-säätö, joka muovaa virtuaalisen päätevahvistimen alataajuuksia vaimentamatta niitä liikaa. Sitä ovat olleet UA:n oman väen lisäksi laatimassa Diamond Rowe, Jeff Loomis ja Ryan Knight. Myös bassotaajuudet ovat high gain -soitossa kriittisessä asemassa: liikaa alakertaa, ja soundi hajoaa muhjuksi. Presetin vaihtaminen kokonaan toiseksi järjestyy applikaatiolla, joka avaa samalla ovet laajaan valmiiden presettien kirjastoon. Modernin metallin maailmoihin päästään kummalla tahansa rullailemalla Gain-asteikon puolivälin paikkeille ja kääntämällä virtuaalisen Tube screamerin volumet kaakkoon – Overdrive-säätö sen alkuneljänneksellä säilyttäen. Crunchja Lead -kanavat ovat joka tapauksessa Antin myyntivaltti, ja säröähän niissä piisaa. Soittajalla on käytössään kolme valmista EQ-moodia: Rock, Jazz ja Custom. Pedaali huolehtii vahvistimesta, kaapista, mikistä ja huoneen ambienssista. Antin lailla Enigmatic ’82 mallintaa käytännössä koko signaaliketjun (josta löytyy oma kattava kaavionsa ohjekirjasta) kitarasta eteenpäin, ja laite voidaan kytkeä suoraan PA:han tai audio interfaceen
Antin tavoin Enigmatic hankitaan noin yleisesti ottaen aivan muista syistä kuin puhtailla soittamista varten. Enigmatic ’82 mallintaa tietenkin vain yhtä vahvistinta eri versioineen, kun nykyään standardina on totuttu pitämään useampia eri laitteita sisuksissaan säilöviä mallintajia. Myös kuulokeliitännän puute harmittaa. Alimmalla neljänneksellä säätö ohitetaan kokonaan. Myös liitännät ovat identtiset Antin kanssa, niin hyvässä kuin pahassakin. Bonusvaihtoehtoja onkin sitten tuplasti enemmän: 4×12 UK V30, 2×12 JBF120, 1×12 Black EV12, 4×12 Stripped GB, 1×12 JBG125 ja 2×12 D-EV12. Antin tavoin myös Enigmatic ’82:n potikoista löytyy lisäfunktioita. Valittavissa on kaikkiaan yhdeksän eri mikkija kaiutinparia. Keskitaajuudet ovat etualalla, mutta kuitenkin sulassa sovussa matalampien ja korkeampien kanssa. [ALT]-kytkettynä aktivoituu Room, jolla määritellään signaaliin sekoitettava huoneambienssi. Sormin näppäiltynä sävelten reunat pyöristyvät juuri kuten pitääkin. Mysteerit avautuvat Pedaalin ylälaidassa nököttävät Volume, Overdrive ja Output tuskin tarvitsevat sen suurempaa avaamista. Huomionarvoista on, että moodien vaihtamisen yhteydessä signaali vaimenee hetkeksi, joten keikan tuoksinassa asian kanssa kannattaa olla tarkkana, tai ainakin olla haka ajoituksen suhteen. Asiaa voi katsella niin päin, että applikaatio laajentaa jo itsessään kelpo pedaalin mahdollisuuksia, jonka namikat on saatu tällä järjestelyllä rajattua helposti hallittavaan määrään. Tässä on erikoistuttu yhteen kokonaisuuteen ja hoidettu se homma tinkimättä. Äänet syttyvät ärhäkästi, ja lohkeilevat plektran iskuista nautittavasti. Säädöillä on helppo muunnella bassotaajuuksia tiukemmiksi, lisätä rapeutta yläkertaan tai korostaa tilan tuntua vetämällä virtuaalimikkiä kauemmas kaapin etuverkosta. 46 www.riffi.fi 6/2024 Kaappimalleja pedaalissa on kolme: 1×12 Black GB25, 2×12 Boutique D65 ja 2×12 Brute. Ne kuitenkin soivat kuulaasti ja ryhdikkäästi. Kosketusherkkyys on erinomainen ja sustain on kuin luotu venytyksiin ja vibratolla sävelistä viimeisetkin mehut irti puristamiseen. Saturaation lisääntyessä Dumblen myyttiset mitat saavuttanut soundimagia alkaa käydä selväksi. Dynamiikkaa ei tarvitse tavoitella, se syntyy kuin itsestään. Monia saattaa häiritä älylaitteen tarve syvempiin säätöihin sukellettaessa, vaikkei se peruskäytössä välttämättömyys olekaan. Liveja Preset-moodit toimivat identtisesti Antin kanssa. Gainin viimeisellä neljänneksellä soundi alkaa saada fuzzahtavia piirteitä. Dynaaminen kaiutinmallinnus on puolestaan peruja palkitusta OX Amp Top Boxista. Deep/Mid-boosti vaihtuu ensin mainitusta jälkimmäiseen puolenpäivän paikkeilla. Bass, Middle ja Treble -säädötkin ovat varmasti kaikille entuudestaan tuttuja lukemattomista eri laitteista. Soundinmetsästäjien iloksi mukaan on lisätty lisäksi ’70-luvun Santa Cruz-, 80-luvun lopun Skylinersekä 90-luvun Hot Rubber Monkey -etuastemodaukset. Universal Audion hintapolitiikka voikin tässä suhteessa tuntua kovalta, mutta toisaalta soundien laatua ei käy kiistäminen. Laihahkon sinapin värisen pedaalin pinnasta on välillä hankala erottaa valkoista tekstiä, varsinkaan hämärässä. Internet-keskusteluiden perusteella itse applikaatiolla näyttää Android-ympyröissä olevan maine epäluotettavana ja herkästi yhteyden hukkaavana ratkaisuna, mutta ainakin testitilanteessa iPhonen kautta homma luisti mainiosti. Säästäähän tällä toki myös muutaman kymmenen tuhatlappusta esikuvaansa nähden. Ja UAFX-sovelluksessa eteen avautuu koko joukko lisää viriteltävää etuasteen tyypistä pääteputkien jännitteisiin asti. Presence toimii käytännössä Bright cap -kytkimenä, jolla voidaan lisätä säihkettä ylätaajuuksiin valitsemalla kolmesta eri vaihtoehdosta (kirkkauden lisääntyessä järjestyksessä): 150 pF, 196 pF ja 300 pF. Kliinejä kannattaakin ehdottomasti kokeilla eri kaappi/mikkipareilla, sillä tarjolla on varsin maukkaita yhdistelmiä. Gainit puolenpäivän tiimoilla kaiuttimesta kantautuvaa ääntä voisi kuvailla sulavaksi ja silkkiseksi. Tämä toimii ainoastaan kaiutinkaappiin kytkettynä, eikä kokonaan efektoitua signaalia ole tarjolla. 010 4398800 • msonic.fi 44-47 UA-Shure.indd 46 44-47 UA-Shure.indd 46 26.11.2024 16.02 26.11.2024 16.02. u Universal Audio Anti 1992 & Enigmatic ’82 Overdrive Special Mallinnettuja vahvistimia pedaalimuodossa • jännite 9V DC • virrantarve 400 mA • liitännät: mono/sterotulot, 6,3 mm jakein, USB-C, käyttövirta (keskipiikki negatiivinen) • bluetooth v5 applikaation käyttöä varten • jalkakytkimet: On & Preset Anti 1992 • säädöt: Pre Gain/Resonance, Presence/Gate, Output, Low/ Overdrive, Mid/OD Tone, High/OD Level • vipukytkimet: Cab, Alt, Store, Channel • hintaluokka < 450 € Enigmatic ’82 Overdrive Special • säädöt: Volume/Room, Overdrive/Ratio, Output, Bass/ Deep/Mid, Middle/Presence, Treble/Bright • vipukytkimet: Cab, Alt, Store, Tone • hintaluokka < 450 € Lisätiedot: Msonic Puh. Niin tai näin Elo Enigmatic ’82:n kanssa ei ole kuitenkaan pelkkää täydellistä harmoniaa. Ratio määrittää Overdrive-kanavan äänenvoimakkuuden. Koska myyttinen Dumble-soundimaailma on käytännössä tavallisen soittajan ulottumattomissa, sen makuun pääseminen pedaalilautaan mahtuvassa muodossa on eittämättä houkutteleva lisä lähes soittajan kuin soittajan soundirepertuaariin
290 € Lisätiedot: Intersonic Puh. Suuntakeila on kuitenkin riittävän lavea, jotta puhujan ääni pysyy stabiilina hieman asentoa vaihtaessakin. Vaikka SM4:llä on painoa on liki puoli kiloa, saa adapterin nivelen helposti kiristettyä kookkaalla siipiruuvilla tarpeeksi piukalle tilanteessa kuin tilanteessa. Enemmän mikrofonia kuin hintaa Kotimuusikon toimenkuvaan kuuluu monesti usean erillisen raidan äänittäminen samaan teokseen. Mikrofonin mukana toimitetaan jämäkkä telineadapteri, joka tiukataan kaulusruuvilla SM4:n rungon kantaan. Shurella on tällekin mikrofonille oma joustoripustuksella vaimennettu kehtonsa, johon kaiken kukkuraksi saa liitettyä magneetilla kiinnitettävän ulkoisen pop-filtterin. Sopivaa maustetta saa siirtymällä lähemmäs, jolloin bassotaajuudet tällaisella suuntaavalla mikrofonilla korostuvat. Tällainen perusneutraali äänensävy on myös podcastaajan etu, sillä puheen tulee pääsääntöisesti kuulostaa luonnolliselta ihmisääneltä ilman kommervenkkejä. SM4:llä tämä proximity-efekti on helposti hallittavissa ja se sallii riittävän laajan liikkumavaran puhujalle. Shure SM4 Isokalvoinen kondensaattorimikrofoni • suuntakuvio hertta • toistoalue 20 Hz – 20 kHz • herkkyys -39 dBv/Pa • maksimiäänenpaineen kesto: 140 dB SPL (1 kilo-ohmin kuormalla), 145 dB SPL (2,5 kilo-ohmin kuormalla) • tarvitsee toimiakseen phantom-virtaa ( +48 V, 5,3 mA) • paino 463 grammaa • hintaluokat: SM4 . Painon vuoksi riittävän vankka mikrofoniteline on myös välttämätön lisävaruste, etenkin, jos teline on puomillista mallia. Taustalta kantautuva mekkala on yksi häiriötekijä, mutta ihan jo pelkästään hiljaisen huoneen oma akustiikka saattaa tuottaa suoran äänen laahukseksi sellaista ainesta, jota ei kernaasti haluttaisi mukaan. SM4:llä ei tällaista ongelmaa kuitenkaan pääse syntymään: soundi on terveellä tavalla neutraali eikä alleviivaa mitään taajuusaluetta tarpeettoman tehostuksen vuoksi. Tai vetäytymällä hieman kauemmas, jolloin alarekisteri puolestaan vaimentuu ja ääni hoikkenee. Jos mikrofonilla on kovin voimakkaasti värittynyt soundi, kertautuu tuollainen väritys kierros kierrokselta ja lopulta väritystä on yhteensä aivan liikaa – ja ikävä kyllä ylt’ ympäriinsä. www.riffi.fi 6/2024 47 H erttakuvioinen SM4 on mutkaton tapaus. Hieman kalliimmassa SM4 Kit -paketissa tulee sitten mukana myös kehtoripustin sekä mainittu ulkoinen pop-filtteri. Molempien käyttäjäryhmien hommissa on myös tärkeätä että mikrofonin suuntakuvio pitää kutinsa ja vaimentaa muista kuin pääsuunnasta tulevaa ääntä tehokkaasti. 020 767 9450 • www.intersonic.fi 44-47 UA-Shure.indd 47 44-47 UA-Shure.indd 47 26.11.2024 16.02 26.11.2024 16.02. Kaikkinensa kelpo mikrofoni, siis. SM4:n edullisin myyntipakkaus sisältää vain mikrofonin ja kiintopidikkeen sekä topatun kuljetuspussin. 230 € ja SM4 Kit . u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Shure SM4 – puhu, laula tai soita Kotiäänityksen ei tarvitse kuulostaa kotikutoiselta. Suuntaamista varten mikrofonia voi kääntää rajoituksitta rungon pituusakselin ympäri, ja pidikkeen nivel sallii myös reippaan kallistuksen. Hallittu suuntakuvio siistii äänitysjälkeä automaattisesti ja SM4:llä tämäkin asia on kunnossa. Samalla verkko ja runko muodostavat tehokkaan muurin ulkoisia häiriöitä vastaan. Sellaisen raita raidalta karttuneen ylimääräisen värin himmaus käy työlääksi ja pesuveden mukana solahtaa vielä lapsi samaan viemäriin. Se myötäilee rungon kaarevaa pintaa sopivasti siitä erillään ja istuu tyylikkäästi kokonaisuuteen. Vankan metallirungon yläosassa kapselia suojaa monikerroksinen metalliverkko, joka suodattaa puhalteita tehokkaasti. Se rajaa kuuntelukulmaa juuri sopivasti, jottei kotiäänityksestä tule samoin tein kotikutoista äänitystä
Toinen alkuperäisen MD 421:n varjopuoli liittyy sen suurehkoon kokoon. Siihen verrattuna MD 421:ssä oli koko joukko teknisiä parannuksia, joilla mm. Kaksi paremmin, kaikki paremmin. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Sennheiser MD 421 Kompakt – Akilleen kantapää on hoidettu Ei muistella sentään antiikin kreikkalaisia, mutta hyvin kauan sitten, jo viime vuosituhannella Sennheiser kehitti mikrofonimallin, joka on säilyttänyt asemansa yli milleniaalisen murroksenkin. Design on esteettisesti miellyttävän siro ja rakenne on periaatteessa jämäkkä, mutta sen lukitusmekanismiin sisältyy riski. 48-49 Sennheiser.indd 48 48-49 Sennheiser.indd 48 26.11.2024 16.05 26.11.2024 16.05. Ja nyt siitä on muokattu sanalla sanoen kompaktimpi versio uusille audiopolville. Lääkkeenä vaivaan on ollut adapterin teippaaminen kiinni mikrofoniin, mikä menettelynä on vähän liikaa rock ja roll ollakseen ainakaan minun mieleeni. Studioväen ja PA-heebojen keskuudessa klassikkomalli MD 421 onkin ollut suosittu mikrofoni juuri rumpujen ja sähkökitaroiden, jos kohta myöskin puhaltimien ja bassoinstrumenttien kanssa käytettäväksi. Suurin syy uudistukseen oli alkuperäisen rakenteen vaatima suuri määrä käsityötä, jonka vuoksi mikrofonista tuli vääjäämättä verraten kallis. Yleiskäyttöisyyden tavoite toteutui, ja niinpä tuo sama mikrofonimalli on vuosikymmenten saatossa palvellut niin saarnastuolista julistettua sanaa ja rehtorin kanslian kuulutuksia kuin bassorummun taltiointia studiolla tai sähkökitarakaapin vahvistusta rokkilavalla. Liikeradan yhdessä päässä oli merkkinä S (Sprache tai Speech) ja toisessa M (Musik/Music). Mikrofonia käsitellessä adapterin pienikokoista salpa-nippaa on helppo tönäistä vahingossa juuri sen verran, että lukitus aukeaa ja mikrofoni kirpoaa. 48 www.riffi.fi 6/2024 K lassikoksi jo varhaisvuosinaan vakiintunut MD 421 suunniteltiin yleiskäyttöiseksi mikrofoniksi, joka muuntui tehtävästä toiseen rungon takaosaan liittimen tuntumaan sijoitettua bassoleikkurin valintarengasta kääntämällä. Tämä asia – MD421:n akilleen kantapää – on nyt hoidettu, sillä MD 421 Kompaktissa adapterin kanta on osa mikrofonin runkoa, eikä irtoa siitä vahingossa mitenkään. Kapseliin oli myös lisätty ylimääräinen ”haamukela” vaimentamaan ulkoisia häiriöitä, ja kaiken kruunasi edellä mainittu bassoleikkuri, jolle oli valittavissa viisi eri suodatusherkkyyttä. MD 421 II on edelleen tuotannossa ja sillä on vankka kannattajakuntansa. MD 421 julkistettiin 1960 ja se perustui pitkälti seitsemän vuotta aiemmin markkinoille tuotuun reportterimalliin MD 21, jonka radioja tv-studiot olivat saman tien ottaneet lemmikikseen (myös erään Mauno Ahosen luottomikki). sen suuntaavuus koko taajuuskaistalla oli saatu hallitummaksi ja äänenpaineen kesto paremmaksi. Kakkossukupolveen siirryttäessä rungon rakennetta ja muotoa entrattiin jonkin verran, ja samalla myös soundipuolta muokattiin ajan henkeen paremmin istuvaksi. Preesens-alueen korostus toteutettiin kuitenkin varsin maltillisesti ja klassisia kauneusihanteita vaalien. Tätäkään huolta ei Kompaktin kanssa ole, sillä kun äänenvärin muunteluun tarvittava elektroniikka ja säätöyksikkö on karsittu pois, on mikrofonin runkoa voitu pienentää huomattavasti: pituus on lyhentynyt lähes puoleen ja paino pudonnut vielä sitäkin rajummin. Pohjimmiltaan MD 421 säilyi ennallaan läpi neljän vuosikymmenen, kunnes 2002 uusi sukupolvi otti perinnön kantaakseen. Edellä kerrotusta huolimatta MD 421:ssä on alusta asti ollut yksi kiusallinen piirre: telineadapterin kiinnitys mikrofonin rungossa olevaan uraan
Toinenkin ilmeinen ero löytyy melko nopeasti, kun kuunnellaan äänilähdettä, jossa on taajuussisältöä koko spektrin leveydellä. 020 7191990 • https://en-fi.sennheiser.com Tuloksena on verraten pieni ja erittäin kevyt mikrofoni, jonka voi sijoittaa näppärästi rumpukioskin ahtaisiinkin väleihin. Sydän paikallaan Kompaktin muoto on kokoerosta huolimatta hyvin tuttu, ja mikrofonin ytimen Sennheiser onkin pitänyt ennallaan. Sointi on molemmissa täsmällinen, mutta Kompakt antaa äänelle enemmän jykevyyttä – jota kyllä löytyy sitten vintagestakin ekvalisoimalla. Lopuksi mainittakoon, että Kompaktia myydään myös varta vasten rumpukäyttöön optimoituna pakettina, jossa mikrofonin lisäksi on mukana rummun vanteeseen napsautettava sankapidike. Parhaiten Kompakt tuntuu viihtyvän aivan kaiuttimen lähituntumassa, alle muutaman kymmenen sentin etäisyyksillä kartiosta – jollei sitten halua varta vasten hoikentaa ääntä ja napata samalla ympäröivää tilaa mukaan. Siitä huolimatta soinnin sukulaisuus on tietyillä äänilähteillä – kuten tomeilla – niin vahva, etten uskaltaisi sokkona arvata kummasta on kyse, testeihin lainatusta vintage-mikrofonista vai Kompaktista. 300 € Lisätiedot: Sennheiser Nordic, Suomi • Puh. Se asettuu napakasti sijoilleen ja siihen kiinnitettyä mikrofonia on helppo siirrellä ja suunnata. Jämäkän basson lisäksi Kompaktin soinnissa on preesens-alueen korostuksen tuomaa kirkkautta ja hienostuneisuuden tuntua, joka antaa soundille huolitellun ilmeen. Soundi on selkeä, roteva ja terveen neutraali koko rekisterin mitalla. Eroja kuitenkin on, ja ne tunnistaa sitä selkeämmin mitä useamman eri äänilähteen mikrofonikaksikolla taltioi A/B-vertailua varten. www.riffi.fi 6/2024 49 Sennheiser MD 421 Kompakt Dynaaminen mikrofoni instrumenttikäyttöön • suuntakuvio hertta • toistoalue 30 Hz – 17 kHz • herkkyys 2 mV/Pa, +/2,5 dB • nimellinen impedanssi 250 ohmia • paino 159 grammaa • mitat, 122 × 49 × 84 (mm) • hintaluokka . Rumpujen ja perkussioiden lisäksi kokeilin Kompaktia sähkökitaran mikitykseen ja siinäkin toimessa se menestyy erinomaisesti. Makuja tyylikysymys, mutta siinä missä Kompaktin kautta kuulosteltu virvelin matto esimerkiksi rihisee sivistyneesti mausteena rummun äänelle, välittää vintage-malli saman resonanssin tylynpuoleisena ja niskan päälle pyrkivänä räksätyksenä. MD 421 Kompakt sulautuu myös ympäröivään maisemaan kantamalliaan helpommin, mikä luettakoon eduksi erityisesti kuvan kanssa työskenneltäessä ja muissa visuaalisesti herkissä tilanteissa. MD 421 II:n kapseli ja sitä ympäröivä osuus runkoa grilleineen päivineen on lainattu Kompaktiin sellaisenaan ja näin ollen suuntakuviot sekä taajuusvaste ovat lähtökohtaisesti samat. Itse mikrofoni on tismalleen sama ja kiinnityssankaa myydään myös erillisenä lisävarusteena. Ja yhtenä verrokkina kokeilussa käytettiinkin Sami Sarhamaalta (Perfect Sound) lainaan saatua MD 421 U -mikrofonia. Jos soundieroja suvun historiaan peilattaessa on, niin niiden pitäisi ilmetä silloin, kun Kompaktin vertailuparina on ennen vuotta 2002 valmistettu MD 421 U. Jos nimenomaan rähinää kuitenkin haluaa, sitä voi nostaa taajuuskorjaimella helposti esiin Kompaktiakin käytettäessä, joko preesensalueen kumpua hieman madaltamalla tai sen alapuolelle jäävää tasannetta maltillisesti nostamalla. Lyhyesti sanottuna parivaljakko on kuin kaksi eri marjaa. Instrumenttien lähimikitykseen aivan oivallinen mikrofoni siis. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi bassorekisteriin, jonka Kompakt välittää yhtä kiinteän selkeänä kuin vintage, mutta samaan aikaan rotevampana ja syvemmällä rintaäänellä. Vintagemikrofonin kuivakkaampi bassorekisteri antaa yleissoinnille askeettisemmaan ilmeen, ja keskirekisterin tasaisuus aimo annoksen sellaista karua kaunistelemattomuutta, joka tuo äänilähteen lähemmäs kuulijaa. Shakerit ja tamburiini kuuluvat vakiona kokeiltavien äänilähteiden joukkoon ja ne vahvistavat havainnon; soitin pysyy samana, mutta on ikään kuin kiltimpi versio itsestään Kompaktin kautta kuulosteltuna. Erinomaista! u Sennheiser MD 421 Kompakt Frequency response Polar pattern 48-49 Sennheiser.indd 49 48-49 Sennheiser.indd 49 26.11.2024 16.05 26.11.2024 16.05
Luulot olivat suuret, se kuuluu ikään. ••• Minulle tärkeää on nimenomaan käsillä tekeminen. Toki ne vaativat huoltamista toimiakseen niinkuin pitää. Kestää kauan saada yrittäjyys kannattavaksi, joten rakkaus lajiin tarvitaan. Hienon ja laadukkaan soittimen rakentaminen ei ole helppoa. En täydelliseksi, vaan taidokkaasti toteutetuksi. Valmista on vasta sitten, kun on valmista. Soitinrakennus on harrastuksista hienoimpia! Ilahduttavan monella paikkakunnalla on mahdollista aloittaa soitinten rakentaminen erilaisten kurssien ja kerhojen kautta, eikä omaa verstasta tai työkaluja tarvitse heti omistaa. Ja jos homma menee pieleen, aloita alusta sen sijaan että yrittäisit pelastaa sellaista mitä ei voi pelastaa. Tietysti alalla on myös paljon harrastajia, joiden tarkoituskaan ei ole tehdä toiminnasta taloudellisesti kannattavaa, ja tämä on mielestäni hyvä asia. Rauhassa ja hyvin on aina parempi kuin kiireellä kasaan ja eteenpäin. Kun muistelen kurssitovereitani, niin olihan siellä paljon taitavampia puuntyöstäjiä kuin minä. Silmien ja käsien yhteispeli, siitähän tässä on kyse. Tälläkin alalla on niin paljon opittavaa, ettei koko työura riitä kaiken omaksumiseen. www.riffi.fi Pätevät oppaat pikkurumpaleille ja mestareille löydät hyvin varustelluista soitinliikkeistä sekä Riffin verkkokaupasta! E nsi vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun valmistuin soitinrakentaja-artesaaniksi. 50 www.riffi.fi 6/2024 Tuumia verstaalta Anders Liljeström on erikoistunut soittimien luomistyöhön ja hengissä pitämiseen. Ala on suhteellisen vaikea, marginaalinen ja työläs. ••• Suostu oppilaan rooliin. Siksi kannattaa suostua kysymään asioista, joista ei vielä tiedä. Mietin mitkä asiat ovat saaneet minut pysymään ja kehittymään soitinrakentajana. ••• Olipa soitinrakennus harrastus tai ammatti, muutama periaate tai neuvo pätee aina. Se tuntuu aidoimmalta puun työstämiseltä. Se saa kuuntelemaan soittimiaan analyyttisesti, ja tarttumaan pieneen höylään muokaten vielä pikkasen rimoja sieltä täältä. Siltä vuosikurssilta myös jäi alalle keskimääräistä enemmän porukkaa. Intohimo saa miehen junaan messumatkalle viiden kitaran ja vain kahden käden kanssa. Haaveilen edelleen valmistavani joskus soittimen, johon ei tarvita jyrsintä tai muita sähkövempeleitä ollenkaan. Alan olla jo lähellä. ••• Ilman intohimoa en olisi enää alalla. Prosessi määrittää lopputuloksen. Joskus työ toimii parhaana opettajana, joskus muiden tekijöiden työtapojen tai tekniikoiden seuraaminen. Tätä opettelen edelleen. Intohimo kannustaa rakentamaan aina seuraavan kitaran, vaikka edellinenkin olisi myymättä. Sointi ei perustu pelkkiin mitattaviin asioihin, kuten puun paksuuteen tai painoon, vaan usein päätöksiä tehdään intuitiolla. Sain muutaman kaverin, joiden kanssa viihdyttiin kitaroita suunnitellen. Hiukan vaikean alun ja pienelle paikkakunnalle muuttamisen aiheuttaman säikähdyksen jälkeen tunsin kuuluvani porukkaan. Materiaali tulee myös tutuksi aivan eri tavalla kuin koneita käyttäen, oppii katsomaan syysuuntia. Koulun aloitus meni päällekkäin valtion velvollisuuksien suorittamisen kanssa, joten minulla oli jonkin verran kiinni kurottavaa muihin nähden. Oma verstaani on kooltaan noin 15 neliötä, ja riittää hyvin. Verstaan koko ja koneiden määrä eivät ole aivan niin ratkaisevia seikkoja kuin voisi kuvitella. Käsityökalut ovat myös turvallisempia käyttää kuin sähköiset serkkunsa, pitävät pienempää meteliä eivätkä pölläytä pölyjä ilmaan. Olin päässyt Ikaalisten käsija taideteollisuus oppilaitokseen varasijan kautta. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka jollakin tehtaalla kitaran rosette valmistuu alle minuutissa, sinä saat nyhrätä ja tehdä jotain hienoa ja uniikkia niin pitkään kuin haluat ja hyvältä tuntuu. Älä kiirehdi, älä ota aikaa, äläkä tee tiukkoja aikarajoja, jos ei ole pakko. Huomaan pitäväni eniten niistä työvaiheista, joissa saan käyttää käsityökalujani, kuten talttaa, höylää, sahaa tai sikliä. Itselleni se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yritän tehdä jokaisen osan kauniiksi. Mistä on soitinrakentajat tehty 50-55 Finale 624.indd 50 50-55 Finale 624.indd 50 26.11.2024 16.47 26.11.2024 16.47. ••• Olen välillä miettinyt, miksi juuri minä olen näissä hommissa edelleen. Kiitos siis sinulle tuntematon hakija, joka et sitten ottanutkaan vastaan opiskelupaikkaasi. Siitä on hyvä sitten lähteä suuntaan ja toiseen. Ehkäpä juuri uran alussa tälle tunteelle on eniten käyttöä, sillä nykyään se ei enää näyttele yhtä suurta roolia. ••• Soittimia voi rakentaa monella tavalla, mutta haluan rohkaista asiasta kiinnostuneita tutustumaan perusteisiin ja perinteisiin. Sitten on seuraavan osan vuoro. On tärkeää säilyttää utelias mieli
Kysy lisää: lauri.paloposki@riffi.fi Uusi tuote tai tuotemerkki, huoltopalvelu tai laitevuokraus, soitinklinikka tai muuttomyynti. www.riffi.fi 6/2024 51 www.riffi.fi Pätevät oppaat pikkurumpaleille ja mestareille löydät hyvin varustelluista soitinliikkeistä sekä Riffin verkkokaupasta! Täydennä näkyvyyttä tarvittaessa liittämällä printin rinnalle ilmoitus Riffin verkkosivustolla. on oikea foorumi nostaa asia esiin. Seuraava Näytön paikka julkaistaan 19. www.riffi.fi N Ä Y T Ö N P A I K K A Musikantti Oy Ahjokatu 8 40320 Jyväskylä 014-620120 www.musikantti.fi musikantti@musikantti.fi Logon perusmalli värit CMYK: musta C 0%, M 0%, Y 0%, 100% punainen C 0%, M 100%, Y 100%, K 15% värit RGB: musta R0, G0, B0 punainen R191, G0, B0 PMS: PMS musta PMS 1807 C N Ä Y T Ö N P A I K K A 50-55 Finale 624.indd 51 50-55 Finale 624.indd 51 26.11.2024 16.47 26.11.2024 16.47. helmikuuta 2025
Tämä on vanha teesi, mutta edelleen niin validi kuin olla ja voi. Kun kokee olevansa se heikoin lenkki, niin motivaatio ja halu parempaan soittamiseen saa uusia kierroksia sisälläsi. Kaikkea kuulemaansa musiikkia kannattaa aina pysähtyä tutkimaan. Lopputuloksena väärien liikeratojen oppimisessa on usein umpikuja, josta on vaikea sitten oppia pois oikean tekniikan toteutukseen. Mukavaa loppuvuotta toivottaen, Kari Antila Ajatuksia kitaransoiton ja musiikin harjoittelusta 50-55 Finale 624.indd 52 50-55 Finale 624.indd 52 26.11.2024 16.47 26.11.2024 16.47. Transkriptio on kuunnellun musiikin kopioimista omalle soittimellesi korvakuulolta. Hyvä on myös muistaa, että omat esiintymiset kannattaa myös vähintäänkin äänittää ja ajoittain myös videoida samoista mainituista syistä. Mikäli toistelee liikkeitä, joissa esimerkiksi sormitukset ja plektraliikkeet jatkuvasti muuttuvat, lopputuloksena on väärien liikkeiden satunnainen iskostuminen lihasmuistiin, josta on ennen pitkää enemmän haittaa kuin hyötyä. Tästä on paljon apua myös, jos joutuu joskus esittämään kappaleen esiintymisjännityksen alaisena. Tunteja harjoitteluun varsinkin kitaran osalta on löydettävä joka päivä läpi elämän, mikäli mielii musiikin ja soiton maailmassa eteenpäin. Äänittämisen kautta pystyt kuuntelemaan jälkikäteen mitä ja miten harjoittelit. Nuotinna tai jäljittele. Kaikesta soitosta toisten muusikoiden kanssa on aina hyötyä, ja joka sessiosta oppii uutta itsestään ja muista. Tärkeä on tässäkin muistaa ensin harjoitella hitaasti ja virheettömästi, ennenkuin metronomin lukemaa alkaa nostaa. Keskity rytmiikkaan ja käytä harjoitellessasi metronomia. Sanomattakin on selvää, että säännöllinen harjoittelu on kaiken avain. Jännitys usein häiritsee esimerkiksi sormien lihasmuistia ja virheitä syntyy tämän vuoksi helpommin. Jos jännitystilanteessa pystyy keskittymään esitettävän kappaleen melodian laulamiseen (hiljaa sisäisesti) soiton aikana, lihasmuisti saa tukea melodian sisäisestä kuulemisesta. Itseä parempien muusikoiden kanssa soitetut keikat tai sessiot motivoivat kuitenkin harjoittelemaan enemmän ja enemmän. Melodioiden samanaikainen soittaminen ja hyräily vahvistaa nimittäin lihasmuistia oikealla tavalla. Oman soittoharjoittelun kuunteleminen ulkoapäin tuo harjoittelun laadun arvioimiseen objektiivisuutta. Metronomin avulla voi myös seurata soittotaitojen kehittymistä numeerisesti mittaamalla. Usein näissä tilanteissa koetut oivallukset musiikista ja itsestä ovat pitemmän päälle juuri niitä kaikkein antoisimpia asioita, joita kotona yksinsoittaessa ei voisi koskaan edes oppia. Afroamerikkalaisen musiikin perusta on rytmiikka, groove ja svengi. Pyri aina myös laulamaan harjoittelemasi melodiat. Kannattaa myös muistaa, että metronomin ei aina tarvitse tikittää jokaisella neljäsosanuotilla. Lisäksi soiton imitoiminen levyjen kanssa parantaa instrumentin hallintaa ja tekniikkaa. Kiirehtimällä asioiden eteneminen usein vain hidastuu. Sen sijaan voi kokeilla eri tempoilla soittamista esimerkiksi siten, että laittaa metronomin tikittämään vain tahdin toiselle ja neljännelle iskulle, tai vaikkapa vielä hitaammin esimerkiksi joka toiselle tahdille. Itse teen päivittäin transkriptiopätkiä jostain kuulemastani musiikkipätkästä. Harjoittelun äänittäminen on opettanut minulle paljon siitä, miten harjoittelun laatua tai määrää tai fokusta voisi muuttaa. Kokosin ajatukseni jonkinlaisiksi teeseiksi, sellaisiahan kaikenlaiset valmentajat eri elämänalueilla tuntuvat suosivan ••• Harjoittele aina tarpeeksi hitaasti ja pyri harjoittelemaan virheettömästi. Nykyään on niin helppoa tallentaa ääntä vaikkapa älypuhelimeen, että tätä konstia ei kannata olla käyttämättä. Toimintana soiton harjoittelu koskettaa varmastikin meitä kaikkia jollain tavalla, ammattilaisista harrastajiin ja toisin päin. ••• Tässäpä joitain viimeisen 45 vuoden aikana kypsyneitä ajatuksia harjoittelusta. 52 www.riffi.fi 6/2024 M u u s i k k o n a m a ai lma l l a www.riffi.fi Pätevät oppaat kuusikielisen taitureille löydät hyvin varustelluista soitinliikkeistä sekä Riffin verkkokaupasta! V uoden 2024 päätteeksi päädyin aiheeseen, jota en ole aiemmin näissä kolumneissa käsitellyt, vaikkakin asian kanssa tulee oltua muuten tekemisissä miltei päivittäin. Pyri aina soittamaan itseäsi parempien soittajien kanssa. Laulaminen tai hyräileminen – ääneen tai ihan vaan hiljaa mielessä – on aina musisoimisen lähtökohta. Tämän prosessin seurauksena harjoittelun laatua tai fokusta on helppo parantaa. Kun opettelet soittamaan kappaletta, niin laulamalla soiton aikana opit parhaiten ja nopeiten muistamaan melodian myös ulkoa. Aiempien aikojen ja nykyisten mestareiden kopioiminen ja imitoiminen korvakuulolta auttaa ymmärtämään mestareiden musiikillista ajattelua ja parantaa korviasi. Monesti harjoitellessa tuntuu siltä, että ongelma harjoittelussa on jossain muualla kuin missä se sitten lopulta nauhan kuuntelun perusteella oikeasti on. Usein jännityskin vähenee tämän prosessin kautta koska mieli keskittyy enemmän musiikin kuulemiseen jännittämisen sijaan. Aina kun opetamme lihasja hermoradoillemme liikkeitä kitaran kaulalla, koskettimistolla – tai millä tahansa soittimella ja sen soittovälineellä – olisi pyrittävä hitaasti toistamaan samoja oikeita liikeratoja, jotta lihasmuistimme saisi hyödyllistä harjoitusta. Kun käytämme aikaa harjoittelemiseen, on hyvin tärkeä miettiä mitä tekee. Soittotaito ei valitettavasti tule automaattisesti aamupuuron joukossa. Eikä silloinkaan välttämättä tahdin ykköselle vaan vaikkapa kakkoselle! Äänitä harjoittelusessiosi. Käytä harjoitellessasi metronomia, sillä metronomi antaa perustan hyvällä taimille ja koulii soittamaan toisten muusikoiden kanssa. Se on yksi perusharjoittelumenetelmistäni
marraskuuta 2024 11.23.47 www.bluetone.fi SE SININEN SUOMALAINEN 50-55 Finale 624.indd 53 50-55 Finale 624.indd 53 26.11.2024 16.47 26.11.2024 16.47. www.riffi.fi 6/2024 53 www.riffi.fi Pätevät oppaat kuusikielisen taitureille löydät hyvin varustelluista soitinliikkeistä sekä Riffin verkkokaupasta! N Ä Y T Ö N P A I K K A 5 25 75 95 100 Riffi 2024-01 näytön paikka Cranborne Audio maanantai 25
Silloin annan ajatuksien olla ja yritän aikataulun puitteissa odotella sitä jotakin pintautuvaa asiaa. Molemmat nimittäin johtavat a:sta kohti b:tä ja siitä eteenpäin. Enkä koskaan osaa luonnehtia muuten kuin alkamalla höpöttämään ja ajatuspieruilemaan samoin tein. Sain siis kokemuksia puoleen ja toiseen, ja siitä päästään tiedonjakamiseen. Joskus nuori asiakas potkaistiin pihalle ihan vain huvikseen, mutta varsinkin, jos asiakasta palvelleesta henkilöstä tuntui, että esitetyssä kysymyksessä oli hänen mielestään nenäkkyyttä. Osa termeistä on melko eklektisiä ja päällekkäisyyttäkin on roimasti, mutta sen tarkoitus on puhtaasti fokusoida. KUVA: VILLE JUURIKKALA E rään projektin tultua pihalle noin vuosi sitten olenkin reissannut pitkin ja poikin seutuja kertoilemassa tekemisistäni. ”Vihjaileva, etäisen elektroninen, melkein kliinisen kylmä, mutta silti uhkaava yliluonnollisin sävyin.” Tämän vedin nyt ihan hatusta, mutta tuollaisia ylätason suuntaviivoja voi kertyä työtä varten suurinpiirtein aanelosen verran. ••• Ja, joskus sitä sitten miettii, että okei, tässä sataa ja ilta hämärtyy, mutta nää puhuu ulkosalla ihan mukavia, vaikkakin vakavina… mut hei, mikä on tän sateen ja ajankohdan merkitys. Usein pyydän, etten saisi kysymyksiä etukäteen, koska haluan oikeasti joutua miettimään siinä samalla. ••• Pidän siitä, että voin jakaa tietoa, koska – no, itse en aikoinaan tahtonut saada tietoa yhtään mistään vaikka halusin. Opinkin jo varhain sääntelemään kysymyksiäni ja keskityin tietyissä puljuissa asioidessani ainoastaan pianonuottien hankkimiseen. Arvostin ja arvostan edelleen. Nyt ulos. Toisinaan tarina antaa heti vihjeitä, joskus pää on tyhjä. Jokaisessa kohtauksessa on jokin, joka kopauttaa kevyesti olkapäälle, ja joskus sen tunnistamiseen tarvitaan pikkuisen aikaa – tai ehkäpä silloin pitää vain työstää jotakin toista klippiä. ••• Yleinen on todella high level, mutta silti tyypittelevä jo lataukseltaan. Kiitos vinkistä, olin teoksen ylivoimaisesti useimmin lainannut henkilö vuosina 1982–1989. Saattoi osin johtua siitä, että olin muinoin semmoinen hiton ärsyttävä ja silloinkin jo itseään täynnä oleva lukiopoika, joka vaivasi soitinliikkeiden tyyppejä kysymyksillään aina porttikieltoon asti. ••• Aina kysytään, miten kuulen, mitä kuvassa pitää olla – siis todellakin ihan aina. ••• Mistäkö tiedän mitä kohtauksessa pitää olla. Ja heti.” ••• Onneksi eräässä toisessa keskustan musaliikkeessä työskennellyt hahmo oli mukava ja enemmän kärryillä. Ja sitten on vielä julmettu akselilista. 54 www.riffi.fi 6/2024 Alangon päiväkirja Sarja tosikertomuksia, joissa monenlaisiin musiikki-, pelija ITprojekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Siipiveikot olkapäillä 50-55 Finale 624.indd 54 50-55 Finale 624.indd 54 26.11.2024 16.47 26.11.2024 16.47. Vihjasipa kerran myös, että ”tuolla musiikkikirjastossa on semmoinen Osmo Lindemanin kirja, missä on kytkentäkaavioita ja juttua elektronisesta musiikista”. Molempia konsepteja täydennetään matkan varrella, mutta mitään en aloita ennen kuin tiedossa on noin 50-prosenttisesti Art Director-, Directorja Producer-tittelein todennettu konsepti. Usein ne vuorottelevat, mutta pelaavat aina samassa tiimissä, ihme kyllä: on hetkiä, jolloin riitasointu kuulostaa oikeasti kauniilta, ja niissä hetkissä on niin paljon tunnetta mukana, että siinä on vaikea istua ilman kyyneliä oivalluksen viemänä. Joka ikinen kerta. Miljöö/lokaatio. Terveisiä vaan Lahteen. Toinen erityisen avulias heppu oli Keskusmusiikin Veka Salminen, rumpalismies, jolla oli paitsi rytmi, myös sydän paikallaan. Vähän kuin viitteellisesti avattu sisällysluettelo ja yksityiskohtaisemmat kappaleet, tässä järjestyksessä. Mikä on kohtauksen sävy. Kaikkihan lähtee musiikkikonseptista: millainen instrumentaatio on, kenelle mikäkin sektio tai soundi kuuluu, dynamiikka, tempot, miksaustekniset seikat… lista on todella pitkä ja sisältää hyvinkin yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi prosessointitavasta ja plugareista yms. Toisinaan mietin ääneen, ja olen kuullut, että se erityisesti jeesaa yleisöä; toisen ajatuspolun mallintaminen on jotenkin älyttömän mielenkiintoista itsellenikin. Lokaalikonsepti taas käsittelee jo pienen kirjasen verran huomattavasti tiukemmin yksittäisiä eventtejä: missä tapahtumanäyttämö sijaitsee, mikä on intentio tai emotionaalinen lataus… ja kenelle kuuluu mikäkin sektio tai leitmotiv – leading motive. Miksi hahmot/henkilöt ovat kohtauksessa. Vekassa oli hienoa sekin, että kaveri osasi myös sanoa ”nyt en kyllä tiedä”, mutta perhana: tyyppi otti selvää ja seuraavan kerran notkuessani tiskillä asiaan poikkeuksetta palattiin ja homma alkoi selvitä. Viimeistään silloin, jossakin kohtaa, Se Jokin™ laskeutuu olkapäälle, ja itselläni ei juurikaan ole väliä onko se piru vaiko se toinen siipiveikko. ••• Ja siitä eteenpäin se on sitten kuvan lukemista, kun cinematic tupsahtaa työpöydälle sävellettäväksi. Onko kohtaukseen mahdollista sijoittaa osia pidemmästä kaaresta (yleiskonseptin long story arch), jolloin vaikkapa alkupuolelle sijoittuvassa cinematicissa olisi vihje loppuasetelmalle tai kohtaamiselle, vaikka sitä ei vielä siinä kohtaa ymmärtäisikään. Joku oivallus siinä kait sitte tapahtuu. Akseleilla tarkoitan vaikkapa sellaisia vastakkainasetteluita kuin ”elektroninen – akustinen”, ”puhdas – likainen” ja niin edelleen. Mikä on hahmon ”palkkio”. Emminätiiä. Parhaita ovat olleet Q&A-sessiot, joissa kyselijänä on moderaattori, joka on jo etukäteen ottanut selvää yleisöstä ja tilannut kysymyksiä porukalta. On yleiskonsepti ja sitten vielä lokaalikonsepti. ”Hei olisko tätä Czernyä kovakantisena, mun piano-opella oli semmone…” ”Ulos. Protagonisti. Tuntuu, että sellaisesta saa itsekin irti. Viekö kohtausta päävaiko sivuhenkilö. Mikä johti tähän ja mihin tämä johtaa. Joskus siltikin tuli lennettyä pihalle. Mikä on hahmon tehtävä. Antagonisti
050 569 7495, jussi.zenger@bluescase.com www.bluescase.com Vitikka 2, 02630 ESPOO www.noretroncommunication.fi info@noretroncommunication.fi Äänija valotekniikkaa: Distributed in the Nordics by www.fitzpatrick.se Try one. www.riffi.fi 6/2024 55 N Ä Y T Ö N P A I K K A Tutustu tuotteisiimme! WWW.KOMPONENTIT.FI Suomen monipuolisin valikoima AV-alan liittimiä, kaapeleita ja tarvikkeita myynti@noretroncomponents.com 60 Years of Analog Tone. It will surprise you. At Your Feet. NYT. Riffi modul 1.indd 1 Riffi modul 1.indd 1 2024-03-28 14:33 2024-03-28 14:33 50-55 Finale 624.indd 55 50-55 Finale 624.indd 55 25.11.2024 16.38 25.11.2024 16.38. marraskuuta 2023 11.16.24 Kuljetuskotelot p. Maahantuoja Uudet UAFX-pedaalit saatavana UA-jälleenmyyjiltä. 5 25 75 95 100 Riffi 2023-06 näytön paikka RollFM frame maanantai 27
juhlavuotta, jonka kunniaksi julkaisimme Genelec SonicAdvisor™ -kampanjan, jossa tarjoamme uusien, kampanjaan kuuluvien Genelec-kaiuttimien ostajille SonicAdvisor käyttöönottoja kalibrointipalvelun asiakkaan luona veloituksetta. SonicAdvisor TM Kampanja koskee 20.3.2023.–31.12.2024 ostettuja ja rekisteröityjä Genelec-malleja: 8381A, 8351B, 8361A, S360, 1237A, 1238A, 1238DF, 1234A, 1234, 1235A , 1236A ja W371A. Lopuksi he suorittavat kalibroinnin, jolla varmistetaan paras mahdollinen ääni juuri sinun tilaasi sopivaksi. Päätimme jatkaa suosittua kampanjaa vielä vuoden 2024 ajan, joten tervetuloa mukaan! Kun ilmoittaudut mukaan kampanjaan, Genelecin tekniset asiantuntijat tulevat luoksesi ja auttavat sinua kaiutinjärjestelmäsi käyttöönotossa. Vietimme viime vuonna 45. Lue lisää: www.genelec.fi/sonicadvisor 56 Takakansi 624.indd 56 56 Takakansi 624.indd 56 24.11.2024 18.41 24.11.2024 18.41. Käyttöönottoja kalibrointipalvelu ei sisällä asennusta. 6 4 1 4 8 8 6 8 7 1 6 1 2 4 6 Jo yli 45 vuoden ajan missiomme on ollut auttaa asiakkaitamme toteuttamaan unelmiaan tarjoamalla parhaan mahdollisen totuudenmukaisen äänentoiston