Riffi 1/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

PRO TOOLS 10 pistää koko paletin uusiksi! Kitara on soitinten kruunattu kuningas Marzi Nyman Nro 1/2012 Hinta 8,85 E 17. vsk DIGITECH iPB-10 innovaatiota kerrakseen Movek MyMix monitorimiksaus omissa hyppysissä
Houses of Worship require a console solution that provides extreme versatility, is easy to use and has an expandable infrastructure, whilst still providing the best possible audio quality. Theatre sound mixing is subtly different from other forms of mixing and DiGiCo has produced a product that has been specifically adapted for this purpose. DiGiCo consoles are chosen the world over because of their superb sonic performance, combined with ease of use and proven road reliability. They have also found that its compact size reduces the amount of seats needed for the front of house position - a very simple way to increase any theatre's revenue. DiGiCo consoles combine all these attributes to give the perfect solution for professional engineers and volunteers alike. Alan standardi myös Suomessa Jo 50 Digico SD-series raskaan sarjan mikseriä toimitettu 3 vuodessa! SD7 / SD7T / SD7B SD10 / SD10B SD8 SD9 SD11 / SD11B Digico SD-sarja tulevaisuustakuulla! 2012 päivitykset SD-sarjaan: lisää kanavia, efektejä, DigiTube, lisää kaikkea; kaikissa SD-sarjan miksereissä sama FPGA-prosessori, signaalitie, työkalut ja käyttöliittymä. Optiona: ainoana saatavissa täysin integroitu WAVES plugarit. Live sound mixing is the art of combining and processing a number of audio signals together to create a `mix' that the audience, or performers, at a live show hear. Live- tai Broadacast-versiot. They provide a cost effective solution with enough busses to cope with the most demanding level of submixes and output destinations that are needed for broadcast's rapid transitions between reporters, studio-based presenters and taped footage. Broadcast facilities from the UK to Australia rely on DiGiCo consoles. The corporate sector demands extremely high levels of audio service and support. DiGiCo's range of consoles can supply the solution for both requirements, integrating seamlessly to give a complete, easy to use solution. HOW Broadcast Post Corporate. Packing all this into a small sized desk to maximise the use of real estate and enabling post production studios to provide a one stop shop is DiGiCo's forte. This can be extremely challenging, whether you are in a stadium or small club. Skill and the right equipment enables an engineer to achieve this. Whether it is a television drama, an iconic advertisement or a blockbuster film, the world of post production demands a level of sonic performance and functionality that only a few console manufacturers can supply. Mama Mia, We Will Rock You, Dirty Dancing and Spamalot are just a few of the productions that have experienced the D5T's unrivalled audio quality, intuitive operation and flexibility. The superior sonic quality of DiGiCo products, coupled with high levels of flexibility mean that they are swiftly becoming the console of choice for the corporate sector from high profile product launches to annual conferences. www.digico.biz Live Theatre Sports Whether it is the Tour de France, or the Olympic Games, sporting events combine both the demands of the live environment with those of broadcast
C-1 CUSTOM Seymour Duncan Custom Custom SH-11/'59 SH-1N mikit, aito Floyd Rosen lukkovibra ja Schecterin lukittavat virittimet. fi · w w w. Tule myymälään testaamaan! SOLO-6 CUSTOM Seymour Duncan Custom Custom SH-11/'59 SH-1N mikit ja Schecterin lukittavat virittimet. MYYMÄLÄ AVOINNA MA-PE KLO 10-18 S o undtools O y · Teo ll i su u s k at u 2 1, 00 51 0 H e l sink i · puh. BLACKJACK ATX C-1 FR Seymour Duncan Active Blackouts AHB-1-mikit, aito Floyd Rosen lukkovibra ja Groverin virittimet. ULTRA III Duncan Designed FG-101 mikit ja Roller TOM w/Bigsby B-50 Vibrato. fi. HELLRAISER C-1 FR EMG:n 81tw/89 -mikit, aito Floyd Rosen lukkovibra ja Schecterin lukittavat virittimet. PT-FASTBACK Duncan Designed FG-101/Schecter SuperRock Custom Alnico mikit, ja Groverin virittimet. Parasta laatua jo vuodesta 1976! Hyvät rakennusmateriaalit ja tarkka viimeistely takaavat, että Schecterin kitarat kestävät kovat otteet ja Suomen alati vaihtuvan ilmaston. Tarjolla laaja valikoima jokaiseen käteen ja tyyliin sopivia skeboja. s o u n d to o l s. 040 128 7787 · soundtools@soun d to o ls
Vinyyliaikakaudelta periytyi tapa ostaa musiikkia levy levyltä ja kerääntyä kuuntelemaan yhdessä jonkun toisen ostamaa levyä. Jokainen 4 www.riffi.fi 1/2012. Omalle ikäpolvelleni monet arkisetkin tavarat olivat jonkinlaista ylellisyyttä. Ei kerrassaan sanaakaan siitä musii kista, jota itse tuolloin kuuntelin. Y le Teema lähetti taannoin kuusiosaisen "Paluu 80luvulle" ohjelman, jossa ennakkotietojen K un oma levyhyllyni on täyttynyt ohjelman tekijöille tuntemattomien, mutta omalla sarallaan erittäin hyvin myyneiden ja laajalti myös toisten artistien tuotantoon vaikuttaneiden tekijöiden levyistä, ja vastavuoroisesti ohjelman tekijät kokosivat kasaan kuusi tuntia omasta mielestään keskeisintä 1980 luvun materiaalia joka oli minulle tyystin vierasta, jää vain yksi johtopäätös. Levyjä lainattiin ja niillä oli keskeinen rooli elämässä ja elämäntyylissä. Saldo nolla. Jos keskusteluun liittyisi nyt puoli tusinaa sopivasti eri suuntiin aikanaan korvansa kään tänyttä kansalaista, löytyisi yhä uusia toisilleen vieraita musiikillisia alueita yksi toisensa jälkeen. Eivätkä nämä kaksi toisilleen vierasta otantaa muodosta vielä yhdessäkään minkäänlaista kattavaa kuvaa 1980 luvun musiikista. Ei musiikin valtagenreä eikä hallitsevaa muotia. Ohjelman tekijöiden tuntema lohko tuon ajan musiikista oli vain yksi osa kokonaisuudesta. Yksittäisen ihmisen on silti välillä levättävä ja jaettava vuorokautensa aktiiviset tunnit moneen eri tarkoi tukseen. PÄÄTOIMITTAJALTA Sirpaleinen nykyaika? kulttuuriakaan enää ole. Samoin oma levystöni on vain yhden ihmisen kooste. Tuskin nykykulttuuri silti on yhtään sen pirstaloituneempaa tai epäyhtenäisempää. Ja kaiken aikaa koetin löytää edes jotain tutulta vaikuttavaa ruudulle vyöry vistä musiikkisuuntauksista ja ilmiöistä. Vaan olisiko niin, että aika vääristää muistoja sittenkin. Levykokoelma määritti ihmisen persoonaa siinä missä kirjahyllyn koostumuskin. Entäs, jos kulttuuri ei koskaan ennenkään ole ollut niin yhtenäistä kuin halutaan uskoa? Y leinen käsitys tuntuu olevan, että nykymaailma on pirstaloitunut eikä yhtä yhtenäistä nuoriso niistä itsessään merkittäviä, ja tietylle ja ainakin osa melko suurellekin ryhmälle tärkeitä. S e, että nämä yleisöt yhtä pirstaleiset ja hajallaan olevat kuin nykyisinkin löytyivät tuolloin, saattaa selittyä kahdella seikalla. Punkin, funkin, syntsapopin tai vaikka stadionrockin tekijät uskoivat musiikkiinsa. 24/7 on yksilötasolla lopultakin vain hauska koodi, jolla voi kuvata ympäröivän vilinän jatkuvuutta. Oletetaan, että '80luku kuului vielä siihen vanhaan hyvään aikaan, jolloin kulttuuri oli yhtenäistä. Toinen tarjoamani selitys nojaa kolmeen suureen muutokseen: aineelliseen vaurastumiseen, tietotek niikan yleistymiseen ja erilaisten vapaaajan huvi tusten lisääntymiseen. Jos ohjelma kuvasi perusteellisesti 1980luvun musiikkisuuntauksia, en ilmeisesti ole sittenkään elänyt kyseisellä vuosikymmenellä, niin vieraalta sisältö vaikutti. Materiaalinen hyvinvointi on nostanut ylelli syystarvikkeiden normia noista ajoista muutenkin, ja kun tietotekniikka mahdollistaa musiikin jakelun aineettomana hyödykkeenä, ei levyjen ostaminen ja omistaminen ole enää samanlainen asia kuin ennen. Katsoin ohjelman, ensin yhden osan norminopeudella, sen jälkeen yhä vinhemmin loikkien. Maailma vain muuttuu sen ympärillä, tällä haava tällaiseen suuntaan. Kun yhtälöön lisätään kaikenlaisten vapaaajan viihdykkeiden määrän kasvu ja yleinen saatavuus, huomataan ettei musiikille jää niin itsestäänselvää ja isoa lokeroa ihmisen elämässä. Yhtenäisen 1980luvun täytyy olla illuusio, jolle ei löydy todellista vastinetta. Yleisöjen tavoittaminen on yhä työläämpää ja oikean kohderyhmän löytäminen hankalampaa kuin ennen. Ensinnäkin monet valtasuun niksi kasvaneet musiikin alalajit lähtivät tekijöidensä aidosta tahdosta tehdä juuri sellaista musiikkia kuin itse halusivat. Ensin syntyi musiikki, sitten vasta myynti. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja mukaan tehtiin "perusteellinen syväsukellus 1980 luvun musiikkisuuntauksiin ja ilmiöihin"
Onnistuneen suuntaimen sekä laadukkaan diskanttielementin ansiosta korkeat äänet toistuvat tavallista puhtaammin ja äänikuva on vakaa salin eri puolilla. 1. PROEL FLASH12A 2. TM 19/2011 TESTIVOITTAJA ww w.t m n e t .f i TEKNIIKAN MAAILMA 19/2011 ww w.t m n e t .f i testasi kuusi aktiivikaiutinta ja totesi: Proel muistuttaa ääneltään hifikaiutinta enemmän kuin mikään muu sen viidestä kilpailijasta. RCF ART 312A mkII 5. dB Technologies Opera 402D 3. JBL EON 315 KAIUTTIMET | MIKSERIT | PÄÄTEVAHVISTIMET | MIKROFONIJALUSTAT JA KAAPELIT JÄLLEENMYYJÄT: MELPLAY STORE HELSINKI · YKKÖSMUSIIKKI JOENSUU · MUSIIKKI LUKINMAA KAJAANI VIIKING MUSIIKKI KUOPIO · KESKUSMUSIIKKI LAHTI LAHTI · SAVON MUSIIKKI MIKKELI ST.PAUL'S SOUNDS NUMMELA · PORIN SOUND CITY PORI · RAAHEN MUSIIKKI RAAHE SAVONLINNAN SOITINKULMA SAVONLINNA · TAMMER PIANO JA SOITIN TAMPERE MAAHANTUOJA: Mankkaantie 32, 02180 ESPOO | 010 525 8000 infoaudio@noretron.fi | www.noretron.fi. Yamaha MSR-400 6. Mackie SRM 450 V2 4
29 erilainen mikrofonistatiivi 44 Palmer MCTXL piuhat kuntotestiin! 45 BOSS TU-1000 Stage Tuner on mittarilla näköä ja kokoa! 6 www.riffi.fi 1/2012. s. 8 HAASTATTELUT & ESITTELYT 08 Marzi Nyman kitara on soitinten kruunattu kuningas 12 Abdissa "Mamba" Assefa kun rummut puhuvat 16 Valokiilassa bändi! Osa 4 voimakkaissa virroissa 20 Kitara Portugalin malliin fado-musiikissa soi erilainen kitara 24 Komppia ikä kaikki tuhansien rytmien maa 26 Raastuvan ovia hipoen plagiaatti vai ei? 29 Ammatti musiikista tai kenties sen liepeiltä? 34 Huilu on hieno koulusoitin ja sen voi valmistaa myös itse! LUKUPALAT 38 Ajankohtaisia poimintoja · Waltarin vuosijuhla poiki juhlajulkaisun · Soitinmessut Lahdessa helmikuussa! · Michael Monroen elämä kirjoitettin kansien sisään 40 Tuoteuutiset uusi vuosi, uuden vehkeet... RIVAKAT PIKAKOKEET 44 Audix CabGrabber s
66 Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 3,00 e + postikulut. Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi · Afrikan tiekartta oppaana Mamba · Huilu on hieno koulusoitin: nettilinkit tiedon lähteille · Komppia ikä kaikki -kirja tarkassa ruodinnassa · Korg Wavedrum hyötyä ja hupia triggerimikillä · Waltarin riveissä alusta asti vaikuttanut kitaristi Jariot (Jari Lehtinen) haastattelussa Aikakauslehtien Liiton jäsen www.riffi.fi 1/2012 7. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 48 KÄYTTÖTESTIT 46 Premier Performance XPK kouluun ja keikalle! YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 55,30 e ja määräaikaisena 65,50 e. 56 GRANDE FINALE 69 Muusikkona maailmalla Onko levyillä tulevaisuutta? 70 Saarinen selvittää Svenska Teatern: uusi kaiutinjärjestelmä vireeseen 74 Alangon päiväkirja Win-win... s. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Irtonumeron hinta on 8,85 e. Uusimman irtomumeron voi tilata myös toimituksesta hintaa 8,85 e + postikulut. s. 64 Sievälä s. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu 48 Korg Wavedrum Mini pieni suuri sähkörumpu 50 Fender American Vintage Telecaster kaksi kolmesta 53 Digitech iPB-10 innovaatiota kerrakseen s. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuillamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Riffi ilmestyy vuonna 2012 seitsemän kertaa. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Jussi Huolman Misha Koivunen Pauli Komonen Timo Koskinen Jarmo Lehtelä Mikko Linna Pekka Nurmi Kari Rosenberg Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Juha Seila Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 50 56 Avid Pro Tools 10 kympin suoritus! 59 Mikrofonit korkealle ja kauas... 60 Nexo 45°N-12 monitorointia uusin ajatuksin 62 Proel M·16 & Flash12HA napakka äänentoistosetti mahtuu perheauton takakonttiin 64 Movek MyMix persoonallista monitorointia s
Kaikilla on varmaan oma reitti sävyjen löytämiseksi, Nyman sanoo. Sittemmin olen hamstrannut muitakin kitaroita, mutta palaan aina Stratocasteriin. Kotipaikastani Lohjalta kotoisin oleva kitaristi Julle Westerberg soitti setäni kanssa bändissä levyn kahta ensimmäistä biisiä (Scuttle Buttin' ja levyn nimibiisi). Luulen, että tietynlainen saundi-ihanne jäi päähän jo silloin. Sain kopioitua Couldn't Stand the Weatherin itselleni ja se oli ensimmäinen levy, jota tuli aktiivisesti kuunneltua. Itse pidän monenlaisista artisteista, bändeistä ja soittajista, ja nyanssit tulevat siitä, että on niin laawww.riffi.fi 1/2012 9. Täytyy sanoa, että Couldn't Stand the Weather on ihan mieletön mestariteos; aivan huikea, Nyman hehkuttaa. Ehkä sen takia, että se on ilmaisuvoimaisin kaikista kitaroista. Siinä on valtava dynamiikan ja sävyjen kirjo, joka tuntuu istuvan melkein kaikkeen musiikkiin. TEKSTI: JUSSI HUOLMAN KUVAT: KARI ROSENBERG Marzi Nyman kitara on soitinten kruunattu kuningas Kitaristi Marzi Nyman on yksi sukupolvensa suurista muusikoista: superlahjakkuus, joka ei ole ainoastaan tekninen virtuoosi vaan kokonais valtainen osaaja, jonka hurjimmissakin tilutuksissa ja revittelyissä kuuluvat nyanssit ja värit. N ymanin lähtölaukaus kitaristiksi oli Stevie Ray Vaughanin levy Couldn't Stand the Weather, ja hän myös soittaa paljon Fenderin Stevie Ray Vaughan -mallin Stratocasterilla. Kun joku rock-kitaristi kuten Malcolm Young (AC/DC:n rytmikitaristi) soittaa sairaan hyvällä saundilla, nyanssit ovat olemassa, mutta eri haitarilla. Stratocasterissa on jotain koukuttavaa, josta on vaikea päästä irti. Kävin vakoilemassa bändin treenejä ja koetin sijoittua Jullen vahvistimen tulilinjalle. Kun kokeilin ensimmäistä kertaa Fenderin Stevie Ray Vaughan -mallia, kaula tuntui sopivan leveältä. Ei siitä kylläkään raskasta humbucker-saundia saa, paitsi Yngwie Malmsteen, jonka käsissä Stratocaster on myös hyvä hevikitara. Minulla on isot kourat, ja kitara kesti kyyditystä vähän paremmin kuin jotkut muut, joita olin kokeillut. Miten jokainen kitaristi voisi löytää omaan soittoonsa sävyjä. Jotkut soittajat kuulostavat aivan fantastiselta niin, että se "Palaan aina Stratocasteriin ainut nyanssi on kolme äffää (forte fortissimo = mahdollisimman voi ehkä sen takia, että se on makkaasti, kirjoittajan huomautus). ilmaisuvoimaisin kaikista kitaroista." On henkilökohtainen lähtökohta, mihin on mieltynyt ja mistä innostuu. Stratocaster-sävyissäkin on eri ihmisillä eri ideaalit: jotkut tykkävät enemmän Jimmie Vaughanista, jotkut rautalankasaundista ja Shadowsista, jotkut Jeff Beckin saundista
Ostin sen käytettynä F-Musiikista ja siihen on kai vaihdettu jotain mikkejä. Vahvistimista käytän usein Svartin Space Tone -pikkupönttöä ja Bad Catia kahdestaan stereona; silloin voi herkutella Line 6 -kaikupedaalin pingpong-delaylla. Omani löysin Kitarapajalta. Siitä lähtien, kun näin Timo Kämäräisellä sellaisen, halusin samanlaisen. Nykyään käytän Bossin Super Shifteriä ajamaan samaa asiaa. Leningrad Cowboysissa käytin paljon Gibson Flying V:tä, joka on varsinainen äijäkitara ja hyvä rokkikeppi. Studiossa olen käyttänyt paljon Gibson Les Paul Gold- top '57 Reissue -mallia, jossa on Bigsby-talla ja P-90-mikit. Minulla on muutama Duesenbergin kitara, ne ovat hyvännäköisiä ja niistä tulee sellainen Cadillacfiilis. Tällöin harmittaa vähemmän, jos kitara sattuisi vaikka menemään mäsäksi tai unohtumaan keikkapaikalle. Saundi paranee kummasti, kun soitin on hyvässä vireessä. Aiem- 10 www.riffi.fi 1/2012. Bändeissä, joissa ei ole basistia, on ollut hauska käyttää Bossin Super Octave 3 -pedaalia. Nymanin mukaan hänen tärkein pedaalinsa on Bossin viritin. Sieltä löytyy sävyjä, joita voi käyttää Hendrix-tyylisessä mäiskeessä, ja toisinpäin. Kamat keikan mukaan Nyman kertoo, että hän ei yleensä osta liian kalliita kitaroita. Se kuulostaa niin vinkeältä ja ohjaa soittamaan eri tavalla. Whammy-pedaalia käytin pitkään juuri tuohon tarkoitukseen. Iiro Rantalan Shit Catapult -biisin videolla käytän valkoista Duesenbergiä. Lisäksi minulla on Ibanez JEM, valkoinen herkku. Tällöin voi soittaa yläkielillä melodioita ja alakielillä bassoja. Marshallin JCM2000 Triple Super Leadia olen myös käyttänyt. Muista kitaroistaan ja vahvistimistaan mies kertoilee näin: Minulla on kaksi Fender Telecasteria, '50-luvun Thinline Reissue, jonka ostin Ebay-verkkokaupasta, ja Hod Rod '52 Reissue (puunvärinen mustalla pleksillä), jossa on Seymour Duncanin mini-humbucker kaulassa. Bogner Shiva on äkäinen vahvistin. Toisin kuin useimmilla muilla kitaristeilla, soitto kuulostaa siltä, että käytät enemmän whammytyyppistä efektiä kuin Octaviaa. Kitarassa on rapsakka saundi ja Nyman käyttää sitä erikoistarkoituksiin. Olen usein keikoilla kuullut sinun soittavan sooloja, joissa on yläoktaaviefekti päällä. Se saundi myös leikkaa läpi hyvin. Siinä voi säätää taajuuden, josta alkaa oktaavituplaus alaspäin. Teemu Viinikainen on laittanut minulle kuntoon '60-luvun Fender Twinin. Iiro Rantalan ja Anna-Mari Kähärän kokoonpanoissa tämä pedaali oli korvaamaton. Varsinkin viime aikoina soittaessa akustisten soittajien, muun muassa kamarimuusikkojen kanssa, on alkanut löytyä dynamiikan alapäätä. Minulla on itse asiassa molemmat pedaalit, sekä Roger Mayerin Octavia että Digitechin Whammy, Nyman vastaa. jalti kuunnellut ja saanut soittaa erilaisten tyyppien kanssa. Ainut arvokitara on Fenderin Starcaster '70-luvun puolivälistä
u www.riffi.fi 1/2012 11. Nyman sanoo lopuksi: Kitara on soitinten ehdoton kruunattu kuningas, ylivertainen sävyissä ja dynamiikan ääripäissä. Oli hienoa huomata, että Suomessa on paljon erittäin intohimoisia Frank Zappa -faneja. Jeff Beckin keikka oli mahtava, Nyman ylistää. Levyä nauhoitettiin eri paikoissa ja siinä kävi paljon vierailijoita, mikä tuntui minulle luontevalta, koska nautin erilaisten muusikoiden kanssa soittamisesta. Vai oli nuorena Zappan "stunt-kitaristi". Tällainen esimerkki on myös Marzi Nyman. Siitä on jäänyt lämpimät muistot. Minne vaan menikin, niin aina tuli vastaan ihmisiä, jotka tiesivät hirveän paljon Zappasta ja valaisivat minuakin jutuillaan. Jarmo Saari on mielestäni maailman paras kitaristi ja ehkä tärkein pedagogini. Se on massiivinen kuin Iisakin kirkko, Nyman määrittelee. Iiron triossa oli haastavaa löytää meidän kolmen yhteinen saundi ja kaikkien soittajien omat roolit. Husband on tavallaan veljesorkesteri. Yksi Nymanin viime vuosien tiukimmista kokoonpanoista on ollut Pekka Pohjolan musiikkia hienosti tulkinnut fuusioryhmä Husband, joka esiintyi muun muassa Pori Jazz -festivaaleilla 2010, samassa konsertissa Jeff Beckin kanssa. Sittemmin teimme muutaman vuoden aikana aika paljon Zappa-keikkoja. Kun vaikka Timo Kämäräinen tai Teemu Viinikainen soittavat kitaraa niin että rytisee, niin kuulija menee sopivasti sekaisin. Siinä bändissä on painetta ja tulivoimaa. Se musiikki oli itselleni ominaista maaperää harmonisesti ja rytmillisesti. Yhdistelmä piano, kitara, & beatbox ei ole helppo miksattava. Joutui miettimään, miten musiikkia voisi värittää ja mikä olisi hyvä tapa täydentää pianon ja beatboxin yhdistelmää. Myös bändi oli mahtava. Nyman tutustui Frank Zappaan alun perin Steve Vain kautta. Kun tajusin, että Vai ammensi harmoniaansa ja estetiikkaansa paljon Zappalta, löysin kaikki lukemattomat Zappa-levyt. Iirolla on sellainen tapa, että joskus soitetaan joku biisi vain kerran ja otetaan se sitten keikkaohjelmistoon. On mahtavaa olla kitaristi. Nyman sai kuulijoilta runsaasti kehuja esittäessään Frank Zappan sävellyksiä UMO Jazz Orchestran kanssa. Raoul Björkenheim, joka on opettanut minua Sibiksessä, on kuin pyörremyrsky ja niin inspiroiva tyyppi, että kun häneen törmää, tekee heti mieli mennä soittamaan kitaraa ja yrittämään löytää soitossa jotain uutta. Suuret muusikot kautta aikojen ovat olleet esimerkkejä omistautumisesta soittimelleen ja musiikille. Jos joku lukija vielä arpoo kitaran ja jonkun muun soittimen välillä, kannattaa valita kitara. Iiron triossa soittaminen teki hyvää. UMO on valtavan hieno bändi täynnä huikeita soittajia. Biisit muokkautuvat keikalla. Varre on kuvaillut, että Husband soittaa "jazzia juopoille". Se on fuusiojazz-musiikkia, jossa on hienhaju. Levyllä on Suomeksi laulettuja biisejä, joissa on härski annos romantiikkaa. Piano- virtuoosi Rantalan ja Nymanin lisäksi kokoonpanoon kuului beatboxari Felix Zenger, joka imitoi suullaan rumpujen äänet. Kaikki se, mikä kitarasankaruudessa on hyvää, sen Jeff Beck osaa. Krakataun Alive on samantasoinen triolivelevy kuin Jimi Hendrixin Band of Gypsys. Keitä muita tärkeitä vaikutteita sinulla on ollut aiemmin mainittujen lisäksi. Komppipari Harri Rantanen ja Anssi Nykänen on sama kuin triossani. Minulla oli paikka eturivissä, ja People Get Ready -kappaleen kohdalla ripautin muutaman kyyneleenkin. Siinä on jotain itselle tärkeää. Pyrin koko ajan oppimaan mahdollisimman paljon sovittamisesta, säveltämisestä ja tuottamisesta, mutta pohjimmiltani olen kitaristi. min mainittujen lisäksi minulla on muun muassa kaksi Bossin Blues Driveria, joista toinen on modifioitu, sekä Analog Manin King of Tone. Zappa, Vai & Beck Ensimmäisen soololevynsä Nyman julkaisi vuonna 2006. Rundasimme paljon ulkomailla. Olemme hyviä ystäviä kokoonpanon toisen kitaristin Varre Vartiaisen kanssa. Onneksi Pekka Virtanen tuli vakiomiksaajaksi ja sai loihdittua meille hyvät saundit. Mukana oli fanitusta, kun ja siinä kävi paljon vierailijoita, mikä tuntui diggailin Iiron soittoa sounminulle luontevalta, koska nautin erilaisten dcheckien aikana; itselleni keskinkertaisena pianistimuusikoiden kanssa soittamisesta." na se oli mannaa korville. Oli mieletön kokemus olla ensimmäistä kertaa UMOn solistina. Toinen levyni on lauluja vaille valmis ja toivoisin saada sen julkaistua keväällä. Ei ole ihme, että hänestä on tullut yksi tämän hetken taitavimmista muusikoista. Felix on tietysti ihan ilmiömäinen. Felixin beatboxin monitorointi oli aluksi haastavaa ja riippui kulloinkin käytettävissä olleesta PA-kalustosta. Kauan Beckiä oli Suomeen odotettukin, ja Porissa kaikki odotukset lunastettiin. Pianon ja beatboxin välissä Nymanin parhaista kokoonpanoista on erikseen mainittava myös Iiro Rantala New Trio, sittemmin ikävä kyllä lopettanut kokoonpano, jonka live-esiintymiset olivat täysin mykistäviä. Beck harrastaa kaikenlaisia tilutuksia ja vibrakampikikkoja, jollaisia muutkin tekevät, mutta hän tekee ne paremmin kuin muut. Iiro on järjettömän "Soololevyäni nauhoitettiin eri paikoissa hieno muusikko ja pianisti. Tulee sellainen olo, että karvat nousevat pystyyn. Erityisesti Seppo Kantonen kaivoi loputtomasta arsenaalistaan juttuja, jotka antoivat minullekin lisää potkua. Esiintyminen samalla lavalla Jeff Beckin kanssa oli hieno kokemus myös Nymanille, joka kertoo aina diggailleensa Beckiä
Suhteellisen metristä palikkaa pukkaa, noin siis 12 www.riffi.fi 1/2012. Mä lisäilen hienovaraisesti juttuja, jotka vähän nostaa sitä soundillisesti tai rytmillisesti, aloittaa Mamba pohdiskellessaan toimenkuvaansa. Lähdin reissuun just ennen inttiä. Tapaaminen tuli hyvään saumaan, pääsin soitossa eteenpäin, opin paljon käsi- ja lyöntitekniikkaa. Mamba toteaa olevansa niin suomalaistunut, ettei soitosta Etiopiaa juurikaan kuulu. Lisätä siihen hyvällä maulla asioita ja tukea sitä olemassaolevaa rytmiraitaa, eli täyttää sitä asiaa maukkaasti. Yksi huipulle kavunneista on Abdissa "Mamba" Assefa. -M ä näen mun homman maustamisena. Vaatimattomuudessa etiopialainen ja suomalainen mielenlaatu eivät kuulemma poikkea toisistaan juuri ollenkaan etiopialainen persoona on enemmänkin pidättyvä kuin räiskyvä. Etiopiasta kolmevuotiaana Suomeen muuttanutta muusikkoa ei voi syyttää ainakaan liiasta egoilusta, sillä itsensä kuvaaminen adjektiivein muodostui hänelle suhteellisen vaikeaksi tehtäväksi. Sitä kautta tutustuin myös siihen soittimeen. Siellä kolahti vahvasti djembet ja polyrytmiikka. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: JUHA SEILA Abdissa "Mamba" Assefa kun rummut puhuvat Suomalaisen populaarimusiikin lyömäsoittajien huipulla ei ole tungosta. Setti ei mennyt myyntiin kuitenkaan samantien. Afrikkalaista pukeutumista ajatellessa mieleen tulee ensimmäisenä kirkas värikylläisyys, mutta Etiopiassa perusväri pukeutumisessa on valkoinen. Armeijan jälkeen Mamba pääsi töihin Vantaan nuorisotoimen pyörittämään Vernissaan, jossa hän tutustui ghanalaiseen Danieliin. Koen olevani ajattelussa aika länsimainen, olen kasvanut tässä musassa. Tausta näkyy korkeintaan persoonallisuudessa, jos se nyt soittoon jotenkin välittyy. Kyseessä voi olla Mamban mukaan heijastus luonteen pidättyväisyydestä. Ennen matkaa olin settisoittaja, mutta reissussa käsirumpujen monipuolisuus laittoi miettimään asiaa uudelleen. Ne perkussiot oli vaan niin paljon rikkaammat. Hänellä oli myös etelä-amerikkalainen kaveri, joka soitti congaa. Yritän aina soittaa sitä biisiä ja tukea sitä. Lyömäsoittimia mies on kolistellut jo kahdeksanvuotiaasta asti, mutta lopullisen perkussiivisen herätyksen hän koki 18-vuotiaana lomamatkalla Gambiaan ja Senegaliin. Sen jälkeen setti oli valmis myyntiin. Daniel oli mestarillinen djemben soittaja ja ylipäätään tietämys afrikkalaisesta rytmiikasta ja polyrytmiikasta oli mieletön
Etiopialainen musiikki on melodisempaa ja sitä soitetaan lähinnä huiluin ja kielisoittimin. Ja eikun hommiin Armeija oli käyty ja ensimmäinen kunnon kosketus perkussioiden maailmaan otettu. Baana oli auki ja töitä alkoi ilmaantua nopeasti. En osaa sanoa. soitannollisesti. Kymmenvuotiaana sain rumpusetin ja siitä lähtien on ollut selvää että soitan rumpuja. Kaikki rytmi taputellaan ja tömistellään. Ensimmäinen ammattilaisrundi oli Mikko Kuustosen "Valon Valtakunta" -kiertue vuonna 1993. Siitä lähtien Mamba www.riffi.fi 1/2012 13. Etiopiassa ei ole juurikaan käsirumpuperinnettä. Valitsiko soitin hänet. Kyllähän sitä paikallista fraseerausta ja muuta pitää opiskella, jos ei luontaisesti löydy. Esimerkiksi Keniassa ja Tansaniassa on rummutusta enemmän. Iän myötä on tullut jonkinlainen taju ja maltti kuunnella oikeita asioita. Ainoas- taan kumeita kirkkorumpuja. Mies teilaa harhaluuloni siitä että kaikki mustassa Afrikassa syntyneet ovat jotenkin erityisen rytmisesti orientoituneita. Tietysti afrikkalaisesta meiningistä olen yrittänut ottaa selvää. Soitin jo kahdeksanvuotiaana triossa, jossa paukutin bongoja
"Mitä vitun soulia. Penttinen on erittäin lahjakas suomalainen laulaja ja lauluntekijä. Siellä tehtiin sitten saksalaisen popmimmin Vanessan levy ja Jaw-nimiselle bändille rytmituotantoa. Mä teen aika paljon hommia tietokoneella, Pro Toolsit on otettu haltuun, jne, mut mä en jaksa yhtään istua sen ääressä himassa. Mutta jos halutaan vain muutama shakeri ja congat, niin hyvin toimii. Teen nyt just Lontooseen yhtä juttua, Brittiläinen tumma kundi, joka tais voittaa paikallisen Talent-kilpailun. Usein proggigset menee suusta suuhun, joku suosittelee. Tänäkin vuon- na (haastattelua tehdessä siis vuonna 2011) on ollut aika monta ja pari vielä tulossa. Yksi treenipäivä ja suora veto sunnuntaisin. Mä vastasin, että "Tommosta suomisoulia Sami Saaren kanssa". Kai"Iän myötä on tullut kenkaikkiaan lyömäsoittajia on varmaan yhtä paljonkinlainen taju ja maltti jon kuin muitakin soittajia, mutta enimmäkseen kuunnella oikeita asioita." klassisella puolella, ja hyviä soittajia onkin! Mutta pop/rock/jazz-puolella ennakkoluulottomasti ja laaja-alaisesti tekeviä soittajia on vähän. Tietysti jos pyritään sataprosenttiseen livetilanteeseen, joka on ihanne, niin se on tottakai eri juttu. Sitten syntyi suomisoul, tuli Sirkesalo ja Saari. Kuustosen bändissä hän soitti sekasettiä, jossa oli perusrumpujen lisäksi perkussioita. Pari biisiä on valmiina ja pari vielä pitäisi tehdä. Mielenkiintoisia proggiksia. 14 www.riffi.fi 1/2012. Tai kun joskus kymmenisen vuotta sitten käytiin Saksassa isossa studiossa tekemässä Jussi Penttisen soololevylle rummut ja lyömät Samuli Kosmisen kanssa. Olis nastaa jos olis kilpailua, joutuis olemaan vähän varpaillaan. Töitä ympäri maailman Tällä hetkellä työllisyystilanne Mamballa on hyvä, eikä miehen CV:tä selaillessa vaikuta siltä, että hän olisi liiemmin joutunut toimettomana olemaankaan. Syksyllä oli syys-joulukuun ajan "Tanssii Tähtien Kanssa" -ohjelma, jota tehtiin kaksi kertaa viikossa. Siihen päälle kaksi Jazzliiton rundia; Mikko Helevän "Groovin' Hammond" -kvintetin ja toinen Auteur Jazzin kanssa joulukuun alussa. Yleensä muhun otetaan yhteyttä. Nykypäivänä suurin osa pohjista tulee sähköpostilla ja raidat kasataan ympäri maailmaa soittajien edes tapaamatta toisiaan. Mutta olihan sitä musaa täällä soitettu; jollain keikalla Edward Vesala kysy, että "Missäs sä soitat?". Edellinen viikko oli kulunut kyseisellä Helevän kiertueella, josta kolme vetoa oli Virossa ja loput Suomessa. Keikkoja ja levyjä. Tommosia juttuja on tehty ympäri maailmaa. Mamba-soundia Verkostoituminen taitaa olla avainsana edellämainittuja töitä tavoitellessa. Hän otti meidät heidän proggiksiin mukaan. Ensimmäinen merkittävä levytys perkussionistina osui vuodelle 1997. Kaikki oli uutta, eikä perkoille ollut juurikaan kysyntää. Nyt ei ole ollut opetusta tai teatteria, kuten viime vuonna. Toi on todella hyvä kysymys. Kukaan ei liiku mihinkään, eikä kamoja tartte roudaa. Vaikka levyteollisuus on aika huonossa jamassa, niin yllättäen viime vuonna oli kymmenkunta levytystä. Joskus aikoinaan rock-puolella Mongo (Tapio "Mongo" Aaltonen) oli itekseen tehnyt niitä juttuja. Kolikon kääntöpuoli on, ettei ole kilpailua. Paljon tilataan päällesoittoja filepohjalta. Mamba toteaa, että uran alkuvaihe osui hyvään ajankohtaan. Mies ei edes käytä tärkeimpiä netin markkinointikanavia, kuten Facebookia, MySpacea tai omia kotisivuja. Tällä viikolla oli Timo Lassyn uuden levyn äänitystä. Joku kuulee soittoa jostain. Tässä maassa on perkussiosoittajien kannalta kiitollinen tilanne hyvässä ja pahassa. Mä olen tosi huono itseni markkinoinnissa. Se poiki sen, että homman tuottaja ja studion omistaja Peter Hoffman innostui meidän soitosta. on työskennellyt täysipäiväisenä muusikkona. Viikkotasolla homma menee tietysti vaihdellen ja kausiluonteisesti. Eestissä 90-luvun lopussa oli paljon eri kuvioita. Se sopii mun luonteelle. Singer-songwriter, erittäin lahjakas ja loistava ääni. Tämä on ollut erittäin kannattavaa kaikkien osapuolien kannalta. Yleensä joku rumpali on vetäny raidat sinne. Paljon myös pistokeikkaa. Tilanne oli otollinen. Levytyspuoli hoituu suurimmilta osin miehen omassa työhuoneessa, josta löytyvät kaikki soittimet ja äänitysvalmius. Suurin osa työhommista koostuu keikoista, mutta sessiot ovat lisääntyneet tasaisesti pikkuhiljaa vuosien varrella. Tähän yhtälöön ei vaan sovi lyömäsoittajamme tietokonevastaisuus. Miten nämä kaikki työt sitten haalitaan. Oikeastaan kaikki keikat. Eilen olin Olli Ahvenlahden kanssa keikalla, viikkoa aikaisemmin Tuomon kanssa Virgin Oilissa, ja huomenna Jimi Tenorin kanssa Kouvolassa. Sen tuottaja on siellä opiskellut suomalainen Teemu Hammaren. Me soitettiin sitä jo kuuskyt-luvulla", Vesala tiuskaisi. Pääasiassa viikot täyttyy treeneistä. Jonkin aikaa sitten tehtiin Katri Helenan levyä kahdessa kolmen päivän ryppäässä. Olin siinä jengissä ekojen joukossa. Kyseessä oli Sami Saaren "Do Re Mi" -albumi ja bändinä Cosmosonic, jossa hän soitti vajaat kymmenen vuotta. Tottahan se oli. Onhan noita käännösbiisejä levytetty paljonkin, mutta ei siellä lyöjiä ole paljoa ollut
Saa soittaa afrobeattia, joka on todella nastaa. Paljon shakereita, tamburiineja, congat, cowbellseja, mitä nyt tommoseen pop/rock-sessioon tarvii. Tultiin todella hyvin toimeen. Korvat kasvaa koko ajan, hän lopettaa. Sillä meni silloin tosi kovaa, ja kaikki oli tosi allright. Ja se riittää. Mamba painottaa että tyylitajua pitää olla, että ymmärtää mitä kyseinen musiikki ja biisi kaipaa. Kukaan ei soita kuin hän. Kaikista rakkain settibändeistä on tällä hetkellä Jimi Tenorin yhtye. Soitettiin pohjoisen Afrikan matskua. Lyömäsoittaja, joka tekee hommaa työkseen on varmasti työkaluiltaan paremmin varustautunut eri tilanteisiin ja pyrkii olemaan "up to date" tavaroidensa kanssa toisin kuin joku, joka ei tee sitä työkseen. Tottakai se voi tulla, ja varmasti tulee ihan yhtä hyvällä timella sinne raidalle. Minä ja Tony Allen Mamba ei ole hylännyt rumpusettiään täysin. Ei kuulosta multa". Homma selviää aika nopeasti jo siinä ekassa puhelussa, että mitä ne haluaa. Pitää siis olla valmiudet kaikenlaisiin tällasiin juttuihin. Tarkoituksena ei ole vetää kaikkia opettelemiaan juttuja pöytään, vaan palvella musiikkia. Ylipäätään jos mulle soitetaan, niin niillä on joku kuva, et mitä ne haluaa ja mitä mä pystyn toimittamaan. Siinä on monta tekijää verrattuna siihen, että "Kyl toi rumpali voi tulla vetämään siihen. Albumin teemana oli matka maailman ympäri. Oli hienoa päästä siihen viereen. Elektronisesta kattauksesta lähtien. "Mulla on nää kamat, oli biisi ku biisi". Mamba tapasi Allenin ensimmäisen kerran Funky Elephant -festivaaleilla 2003. u Lue myös nettispesiaali "Tiekartta Afrikkaan" osoitteesta www.riffi.fi. www.riffi.fi 1/2012 15. Monesti kun tuottaja ottaa yhteyttä, niin heti silloin pyrin tiedustelemaan, että millaista musiikkia, onko lappuja, onko demoja tehty tai onko koodisanoja, että mikä meininki. Mies on perkussionismin ohella soittanut settiä ainakin Giant Robotissa, sekä norjalaisen Annien ja Färsaarelaisen Eivorin bändeissä. Kaikissa tilanteissa pitää osata niin sanotusti lukea liikennettä. Kaikin puolin uniikki aijä. Se näytti mulle kädestä pitäen, että miten pitää vetää. Harrastaja ei välttämättä kiinnitä noihin asioihin huomiota. Pääsin soittamaan Tonyn kanssa kun hän pyysi loppukeikasta mukaan. Tässä tapauksessa ensimmäinen ajatus ei todellakaan ole, että tähän pitää saada perkussioita. Se tuli sitä kautta että soitin Andyn leffan (The Real McCoy, 1998) soundtrackilla äänikollaasia kuvan päälle. Tai jos halutaan, että mä soitan livenä siihen lomaan padilla jotain sähköisiä tai samplattuja soundeja, niin se on toteutettavissa. Välillä tulee silleen että "Olenks mä soittanut tän raidan. Tilausten laajuudesta toimii hyvänä esimerkkinä kansanmusiikki-duo Mimmit, jonka lastenmusiikki-levyä tehtiin Universalille isolla budjetilla. Semmosta tatsia eikä groovea tai soundia ole kenelläkään. Mä koen olevani sellaisessa ihan hyvä. Sieltä tilataan myös sitä että "Sillä on hemmetin hyvänkuuloinen tamburiini ja sen lisäksi se tulee ihan hyvässä timessakin sinne raidalle". Lämmiteltiin Allenia tilaisuutta varten perustetulla kokoonpanolla, johon kuului mun lisäksi Mäkysen Teppo, Kiviniemen Jukkis, Rantalan Kimi ja Hosni Boudali. Nää on semmosia juttuja jotka tulee kokemuksen ja iän myötä. Sen soittaminen on kiinnostanut siitä asti kun löysin Tony Allenin. Se oli tosi kattava setti. Toki soitin- ja soundiarsenaali on laaja, niinkuin lyömäsoittajalla pitääkin olla. Toisessa ääripäässä on sitten taas Briard, eli rokkimeininkiä. Kai sillä on joku tamburiini siellä kämpällä". Välillä sitä yllättyy iloisesti, että "Ai onks tullut soitettua tommonenkin?" Mamba kertoo tilaajan kuitenkin haluavan luultavasti ne molemmat puolet. Mies myöntää haluavansa uskoa että yhteydenotto tulee jonkin tietyn hänelle ominaisen jutun takia. Eihän se niin mene, aloittaa Mamba. Paljon soittajia, Peter Lerche tuottajana, joka sanoi, että sun pitäisi ohjelmoida banghra-rytmi, eli Intialaista dancehallia, mutta mukaan piti ottaa myös cajon, djembe ja sormipianosoundia Afrikasta, Uduja, erilaisia shakereita, yms... Sitä on tullut soitettua niin monella ettei muista kaikkea. Oma soundi on kehittynyt vuosien varrella, ja se on tunnistettavissa. Menin avoimin mielin siihen sessioon, otin sinne suht' peruskattauksen. Todella hauska sessio. Siihen tulee yksi layeri lisää joka värittää ja kuljettaa sitä juttua sopivasti. Hän soitti ranskan edustusbändissä, ja meillä synkkasi tosi hyvin joillain jatkoilla ja sitten yhtäkkiä se on Tavastialla! Viime kesänä oli ilo ja kunnia päästä parille Tonyn ja Jimin yhteiskeikalle tuuraamaan! Miten soitinpaletti sessiokohtaisesti rakentuu? Se onkin olennainen juttu, sillä ethän sä voi mennä yhden kioskin kanssa joka sessioon. Yleensä 1/16-, tai 1/8-osa tamburiiniraita on tällaisissa tilanteissa se lääke tai triangeliraita yhdistettynä shakeriin ja tamburiini sit neloselle. Vähän romua, crashereitä ja sellasta, jos tarvitaan rytinää mukaan. Kuriositeettina mainittakoon, että Tonyn sen hetkisessä bändissä oli koskettimissa Ranskalainen Jean Philip, jonka olin tavannut euroviisuissa Birminghamissa viisi vuotta aikaisemmin. Soitin djembea ja shekerea. Keikan jälkeen takahuoneessa oli mahtava meininki. Kuten hän alussa selvitti toimenkuvaansa, hän jatkaa aiheesta syventäen; Monasti pop-sessiossa se voi olla vaan, että halutaan kertsiin vähän enemmän nostetta, tai siihen halutaan joku lisäelementti. Tällä hetkellä ainoa bändi, jossa soitan settiä. Se diggas siitä meiningistä ja pyysi levylle mukaan. Kun työtä tarjotaan, niin halutaanko Mamba-soundia, vai ainoastaan toimivaa raitaa. Millaista soittoa Mambalta sitten tilataan
vierekkäisessä johtimessa kulkee Toki huolellisuus on aina paikalyhtä suuri jännite. Vaikka pahin on aina mahdollista ja kaikkea voi tien päällä sattua, Moving Light Oy:n bändivalaisun ekspertti Anna Pesonen ei lähtisi liikaa pelottelemaan valaisusta kiinnostuneita paksuilla "voimavirta"kaapeleilla ja isoilla ampeerimäärillä. Myös fysiikan ja laskuopin ikiaikaiset faktat pätevät harmittavalla tarkkuudella valojen kanssa touhutessa. Heittimistä esimerkiksi tarkistetaan rutiininomaisesti että ne ovat päällisin puolin toimintakuntoisen oloisia, että kaapelien vedonpoistot ovat kunnossa ja ettei kupari paista mistään läpi. Sähkömittari olisi varma mutta kallis keino todentaa tilanne. TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: RISTO SILLANPÄÄ Valokiilas Osa 4 voimakkaissai virroissa Valosuunnittelu on tekniikkalaji, jossa ei pärjää pelkällä fiiliksellä ja taiteen palolla. laan, käytettiinpä omia tai vuokralaitteita. Loppujen loVoimavirta on puhekielinen nimitys puksi 3-vaihekaapelissa liikkuvat volkolmivaihevirralle, jonka kolmessa tit ovat samoja, joita kodin seinäpistokkeenkin takana asuu. Isoihin tapahtumiin valoille 16 www.riffi.fi 1/2012. Miinat on helpompi väistää jos pystyy tuottamaan selkeät suunnitelmat, osaa vähän laskea ja tietää mitä kaapelissa kulkee. Viallinen tai sellaiseksi epäilty laite otetaan pois setistä ja toimitetaan ensi tilassa ammattihuoltoon. Killerit kuriin Lähtökohtaisesti pitäisi voida luottaa siihen, että talon tarjoaman sähkön laatu ja määrä on oikeanlaista. Riffin juttusarjassa luodataan tällä kertaa bändi valaisua käytännön tasolla, heitinkartan piirtämisestä valojen tekniseen toteutukseen. B ändivaloista kiinnostuneen kannattaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tsekata tiettyjä pakollisia kuvioita, esimerkiksi tutustua kolviin ja sähköoppiin. Paikalle on nimittäin turha huhuilla huoltomiestä, jos ja kun keikalla jotain rikkoontuu
Vaan annas olla kun kalustoon lisätään muutamia perinteisiä purkaus- tai halogeenilamppuja, niin aletaan puhua kilowateista vallan eri malliin. Tärkeintä valomiehelle olisi kuitenkin tietää ja osata itse laskea ainakin suunnilleen paljonko oma laitteisto haukkaa tehoa ja onko sitä tarpeeksi tarjolla. Normaali sähkökaapeli on 2,5-neliöistä, jolloin johdon perään kytkettävä kuorma ei saisi ylittää 2500 wattia. Sulakkeen lisäksi täytyy ottaa huomioon kaapeleidenkin ominaisuudet. Jos järjestäjä vannoo sähkönsyötöstään, että "toimi se viime viikollakin", valomiehen pitäisi voida luottaa siihen, että toimii nytkin. Esimerkiksi, vain yksi neljän halogeenin blinderi (2 × 4 × 650 W) lavan kummallekin puolelwww.riffi.fi 1/2012 17. Yksi 16 ampeerin vaihe riittää teoriassa seitsemälle 500-wattiselle halogeenilampulle, käytännössä ehkä kuudelle, sillä lähestyttäessä maksimia keraaminen sulake alkaa kuumentua ja saattaa laueta ennen ylikuormaa. sa bändi! tuodaankin omat keskukset, jolloin päästään muun muassa tasaamaan valtakunnan verkosta otettava jännite. Yksi pahimpia peruskuppiloiden killereitä on se, kun joudutaan tuomaan sähkö heittimille takahuoneen perukoilta, mutta välissä on palo-ovi, jonka joku yleensä yrittää teljetä vaikka kaapeliveto kulkeekin kynnyksen yli. Jos jotain on silmin nähden rempallaan, ja tökkelit roikkuvat seinistä kaapelien varassa, on syytä kyseenalaistaa kytkeytyminen verkkoon. Silloin suojat kuoriutuvat helposti pois ja kupari irvistää alta. Jos yhtälö ei toimi, se ei toimi ja tarvitaan toimenpiteitä. Eikä pelin perussääntöjä yhtään selkeytä se, että kentällä liikkuu juuri nyt kahden sukupolven laitteita joiden tehonkulutuksien ero on käsittämättömän suuri. Teoriasta todellisuuteen Esiintymispaikan tarjoamien sähkötehojen riittämättömyyteen ei ledien aikakaudella onneksi törmää enää yhtä usein kuin takavuosina. Yhteen 16 ampeerin vaiheeseen voi kytkeä laskennallisesti 3680 wattia, mikä riittää kymmenelle pienelle lediliikkuvalle tai jopa useille kymmenille ledipar-heittimille. On ihmisiä jotka kuvittelevat tekevänsä tätä työkseen, mutta kytkevät pokkana kahdeksan kilowatin edestä lamppuja yhden 16A vaiheen perään, Pesonen kummastelee. Mikäli kuorma on isompi ja heittimet ovat päällä pitkään, kupari kaapelin sisällä alkaa kuumeta ja johto saattaa sulaa, tietää Pesonen. Ilosaarirockin Sue-lavan valaistus toteutettiin viime kesänä rohkeasti uusimmalla leditekniikalla, etuvaloja myöten. Pelivaralla pärjää Jos bändi päättää roudata ledien lisäksi keikoilla vanhaa kunnon rokkilamppukattausta, on hyvä muistaa että vaatimustaso nousee monessa mielessä
Näin ollen taulussa napsahtaa jo alle kuuden kilowatin heitinkuormalla. Eikä siellä pubissa tai pitseriassa ole sähkömiestä, joka vaihtaisi bändille tauluun oikeankokoisen sulakkeen. Voimakasta vaiheilua Bändivalaisu ja varsinkin perinteisempi halogeenikattaus tarvitsee niin roimasti sähköä, että valohommiin ryhtyvän on syytä ottaa "voimavirran" käsite haltuun heti kärkeen. Saman kaavan mukaan 32 ampeerin 3-vaihesyöton yksi vaihe riittää reilulle seitsemälle kilowatille ja 63A:n vaihe puolestaan liki viidelletoista kilolle. Tutki valojärjestelmää kaaviona, jotta hahmotat miten laitteet kytke tään: kun periaate on hallussa voit laajentaa järjestelmää äärettömiin. Joustavalla heitinkattauksella lavan näkymää voi esiintyjän mukaan muokata koreilevan runsaasta tyylikkään pelkistettyyn. ...ja perinteinen signaalitie Kun käytetään perinteisiä heittimiä, valotiski lähettää DMXkaapelilla toiminta käskyt himmentimeen, josta lähtee sähkökaapeli heittimelle. Himmennin päät tää käskyjen perusteella mihin kanavaan se antaa paljonkin sähköä, ja sen mukaan heitin syttyy. Ledivalaisimien kanssa puuhatessa kaikki muuttuu alkaen siitä, että va lopöydän 12 kanavaa eivät enää ohjaakaan kukin omaa himmennintään, vaan tusinan verran kanavia tarvitaan jo yhdellekin heittimelle, ja heitintä ohjataan suoraan pöydästä, sillä himmennykset ja muut toiminnot on rakennettu heit timen sisään. keet per kanava ja 32A kolmivaiheliitin. C. Laskelmiin on kuitenkin hyvä jättää pelivaraa, sillä kaavat eivät ota huomioon käytäntöä kuten sitä, että useimpien 32 ampeerin liittymien takana on vain 25A sulake. le tarkoittaa ensinnäkin, että niille tarvitaan himmentimet, ja toiseksi sähköä tupaan enemmän kuin yksi 16 ampeerin vaihe. Kolmivaihevirrassa sähkön määrä on kolminkertainen, ja esimerkiksi 16 ampeerin 3-vaihekaapelissa kulkee siis kolme 16A vaihetta. Tämä on valitettavasti normaalia suomalaisessa sähkörakentamisessa, kun sähköammattilaisetkaan eivät saata ymmärtää miksi livevalaisussa tarvitaan näin paljon sähköä, Pesonen huokaa. Tässä esimerkissä selustan pystyy varmistamaan käyttämällä heittimiä aina korkeintaan 90 prosentin teholla jolloin maksimikulutus saadaan puristettua 21 600 wattiin, Pesonen neuvoo ja muistuttaa lopuksi, että edellä mainitut säännöt ja laskelmat pätevät samaan tapaan kaikkiin voimavirtoihin. Sulakkeiden mukaan lamppuja saisi kytkeä maksimissaan noin 22 kW, mutta käytännössähän kuorma nousee helposti 24 kilowattiin, kun jokaiseen kanavaan lykätään tyypillisesti kaksi tuhatwattista Par-kannua. Voimavirta on puhekielinen nimitys kolmivaihevirralle, jonka kolmessa vierekkäisessä johtimessa kulkee yhtä suuri jännite. 32A sulakkeet kestävät kyseisen ylikuorman hetkellisesti mutta jos lamppuja poltetaan pitkään täysillä, sulake palaa varmasti. Pesonen kertoo, että käytännön keikkaelämässä himmenninpuolella sulakkeita saatetaan harkiten ja tiedostaen "ylikäyttää". Vaihtoehtoisesti valopuomiin voidaan tehdä sisäinen piuhoitus, jolloin esimerkiksi puolen tusinan heittimen puomiin voidaan kytkeytyä kätevästi suoraan moninapaliittimellä. Kotien tuttu yksivaiheinen suko-sähköpistoke on joko 10A tai 16A sulakkeen takana. Näin ollen tällaiseen kolmivaihesyöttöön saa kytkettyä valoja yli 10 kilowatin verran (noin 3 × 3500W). B. u Seuraavan Riffin valokoulussa tutkaillaan bändivalaisun tyyliseikkoja ja tulevaisuudennäkymiä sekä esitellään raskaan sarjan valosuunnittelijakolmikko Mikki Kunttu, Anna Pesonen ja Juha Rouhikoski. 18 www.riffi.fi 1/2012. Monikanavaisissa himmentimissä käytetään moninapakaapelia, joka jae taan muuntimella lavapäässä takaisin yksittäisiksi liittimiksi. 12-kanavaisessa himmentimessä on yleensä 2,3 kW sulak- Bändivalaisun abc... Jos bändivalaisu kiinnostaa, on syytä ottaa hanskaan alan aakkosista ainakin kolme ensimmäistä: A. Sisäistä valon käyttäytyminen, sillä perusasioiden ymmärtäminen pois taa harhaluuloja: valo ei esimerkiksi tee mutkia eikä se näy ilman kohdetta esiintyjää, pintaa tai hiukkasia ilmassa. Opiskele perinteiset heitintyypit: miksi käytetään profiiliheittimiä, mikä on blinderin idea ja mihin tarvitaan pesureita
Tark kojen tilamallinnuksien kanssa pystytään myös näkemään lisärakennelmien mahtuminen esimerkiksi Ilosaaren suun nitelmaan piirrettiin myös teltta, joka on tarkka mallinnus tel tantoimittajan tuotteesta. Läppäriltä lavalle Valosuunnittelija Risto Sillanpää suunnitteli Suelavan valaistuksen viime kesän Ilosaarirockiin. Festarilavojen valoja hahmoteltaessa törmätään usein pulmiin, joita ei tavallisella bändikeikalla tai rundilla tule. Sillanpään suunnitelma eteni varsin tyypillistä reittiä asiakkaan toiveista suunnittelijan päähän ja tietokoneen ruudulta esiintymislavalle. Koska 3Dkuvista on helppo nähdä, millaista jälkeä ollaan tekemässä niillä saadaan suunnitelma "myytyä" asiakkaalle. Valomiehille on aivan samantyyppistä hyötyä havainnekuvista, niistä heille selviää jo etukäteen visuaalisessa muodossa selvät suuntaviivat siitä mitä suunnittelija ajaa takaa, Sillanpää kertoo. Heitinkartasta ja havainnekuvista voi ilmetä paljon muu takin, kuten eiliikkuvien konventionaalisten heittimien suun taukset, varsinkin jos kuva on tallennettu suoraan edestä hiukan yläviistosta. Jos ehtii ja tarvitaan, niistä saa muokattua edelleen hyvin aidon näköiset renderoidut versiot. Heitinkartan ja havainnekuvien lisäksi valosuunnittelija laatii järjestelmäsuunnitelman, joka sisältää laitteiden osoit teet ja kaapeloinnin. Suelavan suunnittelussa oli varsin vapaat kädet kaluston suhteen. Suunnittelutyössä Sillanpää käyttää valosuunnittelijoiden suosimaa Cast Softwaren Wysiwygsoftaa, jonka ominai suuksiin kuuluu, että simppelit Shadedhavainnekuvat saa daan suoraan cadpiirroksista. Suunnitellessa joutuu ottamaan huomioon kaikki lavalla esiintyvät bändit, heidän toiveensa ja suunnittelemaan va lojärjestelmän, joka soveltuu sekä jokaisen artistin tarpeisiin että palvelee myös yleisöä. Vaikka kolme eriväristä lediä mahdollistavatkin teoriassa laajan vä riavaruuden, käytännössä RGB ei riitä kriittisiin kohteisiin vä rintoiston kapeuden vuoksi esimerkiksi valkoisen ja oranssin sävyjä on vaikea tuottaa. Toivelistasta liikkeelle Kuvia piirretään suunnitelman esittämisen vuoksi, koska kuvista nähdään miten mikäkin tulee sijoittumaan ja mahtu maan trussi tai muuhun rakenteeseen. Valomiehet saavat setin pystyyn ilman suunnittelijaakin, kun kuvista selviävät heitinten määrät, lajit, suuntaukset sekä fyysiset sijainnit dmx-osoitteineen. Poikkeuksena normeista lavan valaistus toteutettiin alusta loppuun leditekniikalla. H eitinkartassa eli "plotissa" valaistussuunnittelu esitellään useasta suunnasta cadkuvien avulla, ja niiden liitteek si on tapana oheistaa kolmiulotteiset havainnekuvat. Suelavan etuvalot tehtiin ETC Selador sarjan seitsemän värin miksaukseen perustuvilla Desire ja Palettaheittimillä, joiden väriavaruus on laajempi ja värintoisto laadukkaampi kuin yleisemmissä kolmen erivärisen ledilampun RGBheit timissä. Uudempien ledi heitinmallien wattimäärät ovat aiempaa pienempiä mutta valoteho saattaakin olla suurempi, sillä hyötysuhde uudessa leditekniikassa kasvaa kovaa vauhtia. Siksi markkinoille pukkaakin kai ken aikaa uutta leditekniikkaa, jossa värejä on enemmän ja enemmän. päiviin ongelmallista RGBledien valonlaadun vuoksi. 16 W) ei voi suoraan verrata heittimen antaman valon määrään. Lisäksi plotti toimii apuna osoitteistamisessa ja laitteiden ripustuksessa. Ledillä naamaan Suelavan valaistussuunnittelun lähtökohtina olivat leditek niikka ja energiataloudellisuus, ja kyseessä onkin tiettävästi ensimmäinen suuren suomalaisfestivaalin lava, joka toteu tettiin pelkästään ledeillä. Etuvalojen toteuttaminen leditekniikalla on ollut näihin Risto Sillanpään heitinkartta sisältää cad-piirrokset ripustuksista havainnekuvineen. Kaikkea mitä haluaisi ei voi aina käytännössä toteuttaa, mutta sitä kohti pyritään. Ledeissä myös laatuerot ovat melkoisia hinta kertoo usein paljon paitsi valon laadusta myös valaisimessa käyte tyistä komponenteista ylipäätään. Valosuunnitelman 3D-kuvat havainnollistavat visuaalisesti niin tilaajalle kuin toteuttajallekin sen, millaista lopputulosta tavoitellaan. www.riffi.fi 1/2012 19. Kuvia voidaan ottaa 360 asteen säteellä mistä tahansa kulmasta ja suunnasta tahansa. Kaikkiaan tarkoituksena on, että keikka paikan valomiehistö pystyy rakentamaan valojärjestelmän suunnitelman mukaan ilman, että valosuunnittelija on paikalla. Ledivalaisimissa heittimen kokonaiswattimäärää tai yh den ledipisteen tehontarvetta (esim
Kitara Portugalin Vankkaa suosiota nauttivan fado-musiikin tärkein elementti laulun ohella on portugalilainen kitara. Kaikissa kolmessa mallissa on muodoltaan päärynämäi nen koppa, joka Lisbonversiossa on hieman leveämpi kuin Coimbran kitaroissa. Jyväskylän Kesä -festivaalilla vieraillut Eurico Machado on kotimaassaan työllistetty kitaristi, ja hän kertoi millainen on fado-soittajan työväline ja mitkä soiton erityisvaatimukset. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KONSERTTIKUVA: JOHANNA PARVIAINEN INSTRUMENTTIKUVAT: TIMO ÖSTMAN P ortugalilainen kitara eroaa selvästi muusta ki taraperheestä, ja ilmeisin yhtymäkohta mo derniin akustiseen kitaraan ovatkin sen kuusi pa rikieltä, jotka tuovat sointiin samaa heleyttä kuin 12kielisessä kitarassa. Soitin tunnettiin 1800luvulle asti monissa Euroopan maissa eri versioina, esimerkiksi Englannissa nimellä Cittern. Näistä viimeksi mainittu on harvinainen ja varsin sa mantyyppinen Coimbrakitaran kanssa, joten suurimmat eroa vaisuudet löytyvät Coimbrassa ja Lissabonissa kehittyneiden versioiden välillä. Portugalissa näitä kitaroita on kolmea tyyppiä, ja ne ovat saaneet nimensä eri kaupunkien mukaan: Lisbon, Coimbra ja Porto. Siihen ulkoiset yhtäläi syydet oikeastaan jäävätkin, oli kyseessä sitten skaalanpituus, virityskoneisto, kopan tilavuus tai sen muoto. Oma instrumenttini on enemmänkin Coimbramallia, siis skaalaltaan hieman pidempi, jolloin sointiin tulee enem män matalampaa taajuutta. Helpoiten instrumentit erottaa esteettisistä tunnusmerkeistä eli virityslavan ja ääniaukon rose tin koristeellisuudesta. Soittimen kansi saatetaan rakentaa hieman kaarevaksi, mutta pohja on yleensä täysin suora. Historial lisesti näiden sitrasoittimien nähdään periytyneen renessanssi ajan eurooppalaisesta sitrasta, jonka edeltäjä taas luultavasti oli keskiaikainen Citole. Tämän lisäksi toinen soinnillinen ero mallien välillä johtuu skaalanpituudesta: Lisbonmallissa se on 440445 mm, kun taas Coimbramalleissa yleensä 470 mm. Kaulan profiili muistuttaa lähinnä ohutta Cmuotoa, Eurico Machado kertoo soittimestaan. 1900luvun aikana portugalilaiseen kita raan tehtiin rakenteellisia muutoksia esimerkiksi virityskoneis ton ja skaalanpituuden suhteen, ja tätä kautta instrumentti va kiintui sellaiseksi kuin se nykyään tunnetaan. Ne ovat luonteeltaan enem män modaalisia kuin normaali kitaraviritys, ja niistä korkeampi 20 www.riffi.fi 1/2012. Kannen materiaali on eurooppalaista kuusta ja varsin vanhaa sellaista, sillä kitaran on rakentanut João Pedro Grácio Junior vuon na 1963. Tässä ei ole myöskään yhtä paljon koristeluita, joten hintaa ei tule Lisbonmallin tapaan. Instrumentissa käytetään yleensä kahta erilaista viritystä, jotka ovat intervalleiltaan samat
Samoin niissä on paras sointi ja vire. tyyliin D / A / B / E / A / B sopii paremmin Lisbonmallille ja kokosävel askelta matalampi C/G/A/D/G/A taas skaalaltaan pidemmäl le Coimbrakitaralle. Materiaali on yleensä joko muovia tai kilpikonnankuorta. Mo lemmat voi kyllä virittää yhtä matalalle, Eurico huomauttaa. Monet fado-kitaristit tekevät omat kielensä pianonkielisatseista, siksi erikoistyökalu. Peukalo ja etusormi Paitsi rakenteeltaan, portugalilainen kitara eroaa muista kita roista myös soittotekniikaltaan. Itse käytän materiaalina 0,5 mm muovia, koska pidän kirk kaammasta soinnista. Useimmat soittajat kyllä käyttävät pak suutta 0,7, jolla saa mukaan enemmän keskialuetta. Nämä siis ostetaan ihan metritavarana, Nämä keinotekoiset kynnet ovat olennainen osa fadokitaristin soundia. www.riffi.fi 1/2012 21. Keinokynnet teemme itse, koska muoto on niin erikoi nen. Ihan erityisesti portugalilaiselle kitaralle valmistavat kie liä yksi portugalilainen ja brasilialainen merkki. Tämän vuoksi soittajat käyttävät usein itse tekemiään kei notekoisia kynsiä, jotka kiinnitetään sormiin teipillä. Toki kosketuskulma vaikuttaa aina sointiin, Eurico havainnollistaa. Myös peukaloplektroja käyte tään jonkin verran. Toisaalta ei ole mitenkään vierasta soittaa luonnollisilla kynsillä tai lait taa vain etusormen kynteen muovijatke ja soittaa matalat ää net peukalon omalla kynnellä. Soittimen kielet kiinnitetään silmukkasysteemillä viritys koneiston koukkuihin ja kopan perässä sijaitsevaan kielipidik keeseen. Dedilhonimellä tunnetussa tek niikassa on olennaista käyttää ainoastaan peukaloa ja etusormea sekä koskettaa kieltä nimenomaan kynnen kulmalla, ei sormen päällä. Monet soittajat Lissabonissa käyttävät kyllä Coimbraki taraa, mutta sitten virittävät sen Lisbonkitaran tavoin. Minä ja monet muut käytämme kuitenkin Saksassa tehtyjä pianonkieliä, sillä niissä on juuri sopiva paksuus monien makuun
Pyydetäänkö silloin vain instrumentin soundia vaiko ihan fadosoittotyyliä. E, A, ja D sekä duurissa että mollissa ovat minulle parhaat sävellajit, siis tällä virityksellä. Keikkaäänentoistossa Machado käyttää vain ulkoisia kon densaattorimikrofoneja, vaikka tallanalusmikrofonit toimisivat kin paremmin isompien konserttien äänenpainevaatimuksissa. Lisäksi fadoammattilaisen tulee luonnollisesti hallita gen ren perusohjelmisto. Myös Gduuri toimii aika hyvin, samoin F ja C joillain tavoin. Normaali kitaracapo ei kuiten kaan toimi kaulan muodon ja otelaudan kaarevuuden vuoksi. Joskus toivomuksena on ihan autenttinen fado meininki. joten leikkaamme kielet pituuteensa ja teemme kierteen ja sil mukan kielten päihin erikoistyökalulla. Meidän tulee siis pystyä soittamaan kappaleet mistä ta hansa sävellajista. Portugalilaista kitaraa soitetaan paljon avoimista asemista ja käytetään samalla vapaita kieliä tukena fraaseissa. Tällä musiikilla ei tule rikkaaksi, mutta kyllä tässä hieman portugali laistyöläisen keskipalkan paremmalla puolella ollaan. Joskus 1940luvulla sellaista käytettiinkin, ja oli olemassa ihan tälle soittimelle tehty pieni capo. Soinnullises ti kappaleet perustuvat paljolti I ja Vasteelle (esimerkiksi G duurissa G ja D), joten parhaat sävellajit ovat luonnollisesti ne, joissa nämä soinnut pystyy vaivattomasti sormittamaan vapai ta kieliä hyödyntäen. Tavallisia keikkapaikkoja ovat ravintolat, turistipaikat se kä kulttuurikeskukset. Pienissä paikoissa monomikitys toimii, isommissa taas käytän mieluummin stereoparia. u 22 www.riffi.fi 1/2012. Tähän soittoperinteeseen ei kuulu ca pon käyttö, vaikkei se mitenkään "kiellettyä" ole. Joudumme kuitenkin usein soittamaan sävellajeista, jotka ovat aika vaikeita sormittaa, eivätkä siten kuulosta tällä instru mentilla erityisen hyviltä. Teknistä ilmaisua tällä instrumentilla rajoittavat tietysti lyhyt kaula ja viritys. Se vaatii kyllä paljon hommaa, ja tunnen monia soittajia, jotka vaihta vat paljon harvemmin. Stankut on osattava Portugalilaisen kitaran rooli fadoyhtyeissä on solistinen, sil lä basistin ohella toinen kitaristi hoitaa pääasiallisen rytmivas Oikean käden tekniikka on peukalossa ja etusormessa. Portugalilaisen kitaran virityskoneisto onkos tämä etnovirittimien Floyd Rose? tuun soittamalla sointuja ja bassolinjoja, tavallisella nailonkie lisellä kitaralla. Itse vaihdan kielet noin kerran viikossa, jos soitan joka il ta. Eurico Machado toteaa lopuksi, että instrumentin ammatti soittajia on Portugalissa paljonkin: fado kun on paitsi turistimu siikkia, mutta yhtälailla suosittua myös portugalilaisten keskuu dessa. Sekä että. Ehkä soittajat vain arastelevat muiden reaktioita siihen, että käyttäisivät sitä. Fado muistuttaa ohjelmiston rakentumisen suhteen hie man jazzmusiikkia: fadostandardeja on 200300, tosin vail la jazzstandardien rakenteen mukaista Bosaa. Eurico soittaa kotimaassaan silloin tällöin myös pop ja rock lähtöisissä projekteissa sessiomuusikkona. F#mollikin on nistuu kohtuullisen helposti, Eurico vahvistaa. Itse saatan soittaa parikymmentäkin keikkaa kuukaudes sa, tosin osa niistä on hyvin matalan profiilin tapahtumia. Jotkut tuottajat taas toivovat enemmänkin instrumen tin soundia ja sitä, että yhdistän sitä toisenlaiseen musiikkiin; eli tuolloin laitan peliin enemmän yksiäänistä melodiasoittoa. Usein keikoilla näitä kappaleita esitetään ennestään tuntemattomien laulajien kanssa, joten saapuessaan he ilmoittavat kappaleen sekä sävel lajin. Kondensaattorimikrofoni herttasuuntakuviolla on paras tälle soittimelle, sillä pallokuvioinen kuulostaa helposti liian kirk kaalta. Toki tämänkin instrumentin soittajilla on suosikkisävellajeja. Sen jälkeen niitä ei saa enää kunnolla vireeseen. Meidän tehtävämme on improvisoida melodian ympäril lä, soittaa ikään kuin vastauksia kappaleen runolle, vähän sa maan tapaan kuin blueskappaleiden kysymysvastausraken teessa, Eurico tarkentaa
r i f f i . f i. Lisätiedot ja tilaukset myös suoraan kustantajalta: · Puhelimella: (09) 3475 6380 · Sähköpostilla: riffi@riffi.fi · Tai verkkosivujemme kautta: www.riffi.fi ERINOMAISET SOITTO-OPPAAT Blues Station Harri Louhensuon erinomainen kitarakirja, mukana CD 32,00 + postikulut Rytmi elää Teemu Viinikaisen oivallinen kitarakirja, mukana CD 37,50 + postikulut Rhythm & Blues Workshop Jarmo Hynnisen juureva kitarakirja, mukana 2 CD:tä 38,50 + postikulut Groove In Tommi Rautiaisen loistava rumpukirja, mukana CD & DVD 45,00 + postikulut Flam Out! Teemu Vuorelan kattava rudimenttiopas, mukana CD 42,50 + postikulut Brazil Juha Tannisen syväluotaus sambaan ja bossa novaan, mukana CD 38,50 + postikulut MUISTA MYÖS NÄMÄ: Suomalainen kitara 2000-luvulla Jarno Vesan runsaasti kuvitettu teos maamme soitinrakentajista 33,50 + postikulut Tilaääni Eero Aron syväluotaus tilan ja äänen maailmaan 42,50 + postikulut Äänityön kivijalan ostajalle 15,00 + postikulut Äänityön kivijalka Jukka Laaksosen 400-sivuinen järkäle äänitekniikasta 47,50 + postikulut Luova Studiotyö Silja Suntolan mainio perusteos äänittäjille 22,50 + postikulut Rokkibändin ABC Kivi Larmolan selviytymisopas bändihommiin 5,00 + postikulut Tu t u s t u s i s ä l t ö i h i n l ä h e m m i n : w w w
TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVA: JOUNI NIEMINEN Komppia ikä kaikki tuhansien rytmien maa "Komppia ikä kaikki" -kirjan tekijät, Martti Metsäketo ja Seppo Rehnström, kertovat teoksen syntyneen vastauksena käytännön tarpeeseen: tanssimusiikille on kysyntää, mutta orkestereilta puuttuu sen soittamiseen tarvittavaa perustietoa. Martti Metsäketo (oik.) ja Seppo Rehnström tekivät soivan oppaan tanssimusiikin bändityöskentelyyn. 24 www.riffi.fi 1/2012
Rehnström tietää väitteen, mutta ei tietenkään suostu sitä nielemään. Pienen kokoonpanon rajoitteita voi kiertää, jos useampi muusikko opiskelisi pääinstrumenttinsa lisäksi kakkos- tai kolmossoittimen, johon voisi vaihtaa aina tilaisuuden tullen. Kirjassa esitellään liki 40 tanssirytmiä, mutta Metsäketo pitää hyvänä suorituksena jos illan mittaan soitetaan edes tusinaa. Alaa seuraavia huolettaa, että ei-mistään-kotoisin oleva ja ei-mitään-lajia edustava popformaatti jyrää kaikkialla, radiokanavilta tanssipaikoille. On hyvä kertoa yleisölle siitä, mitä ollaan esittämässä vähintään kappaleen tekijät sekä tyylilaji, joka on tärkeä tieto tanssijoille. Häntä ihmetyttää nykymeno maassa, jossa on satoja menestyviä tanssikouluja, joissa ramppaa valtavasti nuorempaakin kansalaista. Ohjelmiston pitää lisäksi muuttua keikalta seuraavalle, sillä Suomen mittaisessa maassa yleisöjen maut vaihtelevat merkittävästi. Juju on ihan sama kuin rokin tai jazzin soittamisessa: pitää jaksaa jauhaa niin kauan että alkaa toimia. Metsäkedon mielestä opetusta tarvitaan kipeästi, jos halutaan turvata Suomessa vallinnut monipuolinen musiikkikulttuuri. Ihmiset eivät pääse minnekään harrastamaan tanssia elävän musiikin säestyksellä, koska ei ole paikkoja eikä bändejä jotka esittäisivät sitä musaa, Metsäketo harmittelee. Kirjaprojektin alkusysäyksenä voi pitää Metsäkedon pitkää pestiä tanssiorkesterien suomenmestaruuskilpailun tuomariston puheenjohtajana, jota hän hoiti tuhansien levytysten ja keikkojen kokemuksellaan. Jos musiikinopiskelija ei ole koskaan saanut bändin kanssa yhteistä kokemusta siitä, kuinka vaikka joku kolmimuunteinen humppafoxi lähtee kipinöimään, niin eihän se innosta treenaamaankaan. Samalla kun yleisöä ei saa aliarvioida, ei voi myöskään olettaa ihmisten tietävän musiikinlajiin tai -kappaleeseen liittyvistä asioista. Mukana urakoi kirjan toimittaja Pekka Nissilä, joka koostamisen ja sisällön muokkaamisen ohella myös kirjoitti oppaaseen osuuksia. Joka ilta täytyy erikseen katsoa mikä on meininki. Kirjoittajien mielestä orkesterilla on soiton lisäksi sivistävä, tiedonvälityksellinen velvoite. Muusikon on hyvä muistaa, että keikalla ollaan yleisöä varten, Rehnström tiivistää. Tanssimusiikin kysyntää ajatellen musiikin monipuolisuuden ylläpitäminen on keskeistä, Rehnström pohtii. Y tasoa häikäisevänä. Tanssimusiikin moninaisuus on hienoa, ja sen opiskeleminen on yhtä mielenkiintoista kuin jazzin tai minkä tahansa musiikin! Itse arvostan ammattitaitoa musiikkityylistä riippumatta. Tusina päältä "Komppia ikä kaikki" -oppaan on tarkoitus tarjota nuotteineen ja cd-äänitteineen oikopolkuja tiedonjanoiselle soittajalle sekä säästää monilta yrityksiltä ja erehdyksiltä. Nyt on pitkään ollut tarjolla virallista koulutustakin, mutta Metsäketo ei pidä oppilaitoksissa annettavan opetuksen www.riffi.fi 1/2012 25. Metsäketo ja Rehnström korostavat, että kuunneltava ja tanssittava musiikki ovat kaksi eri asiaa, mikä olisi otettava huomioon kun bändi tai artisti suunnittelee tanssikeikan ohjelmistoaan. ksiin kansiin koottua opasta ei ollut ollut, joten sellainen kirjoitettiin. Vähäistä määrää korvaa onneksi laatu, sillä seudun ainoa perinteinen tanssilava Helsinki-Pavi onkin niin esimerkillisesti hoidettu, että Metsäkedon mielestä sille pitäisi myöntää kulttuuritukea. Aikojen saatossa SMORK-kilpailussa kävi onneaan kokeilemassa satoja tanssiorkestereita, joista Metsäketo sanoo huomanneensa että tieto tanssimusiikkirytmeistä oli usein hukassa, mutta hinku oppimiseen kova. Ala joutuu kilpailemaan nykyään yhä enemmän ihmisten vapaa-ajasta, sama koskee muitakin taiteenaloja. Jopa television Tangomarkkinat-solistikilpailua on alettu muuntaa poplaulukisaksi, eivätkä edes lavoja kiertävät tanssiorkesterit kuninkaallisista markkinavoittajista puhumattakaan pääsääntöisesti levytä tanssimusiikkia vaan iskelmäpoppia. Metsäketo komppaa nuorempaa kollegaansa. Vaikka instrumentin hallinta voikin olla hyvällä tolalla, se ei yksin auta, koska tanssirytmien hallinta on yhteispeliä hiusten halkomiseen asti. Pääkaupunkiseudun tilanne orkestereiden ja tanssiyleisön kannalta on erityisen kuralla. Tanssimusiikin kirjo on suuri ja vaikeasti hallittava kokonaisuus, jonka oppiminen tyylipuhtaasti vaatii vuosikausien perehtymistä. Suomalainen iskelmämusiikki on mennyt lajina yhä yksi-ilmeisemmäksi vuosien varrella, eikä aiempi rytmien monipuolisuus enää juuri välity radiossa tai äänitteillä. Kipinää soittoon Ennen tanssimuusikoiksi kasvettiin kantapään kautta, kiertämällä ja soittamalla satoja keikkoja kokeneempien kollegoiden bändeissä. Ja sen lisäksi että soitetaan mitä pyydetään, on bändin tehtävä valistaa ihmisiä tarjoamalla välillä sellaisiakin rytmejä, joita nyky-yleisö ei ehkä enää osaa edes kysyä! u Komppia ikä kaikki -kirjan perusteellinen arviointi ja esittely löytyvät Riffin nettispesiaalina osoitteesta www.riffi.fi Kakkossoitin kehiin Metsäkedon mielestä tanssibändien soitinvalikoima on liian suppea, esimerkiksi puhaltimia näkee enää valitettavan vähän. Lienee aika yleinen kuvitelma, että parhaat soittajat opiskelevat "oikeaa musiikkia" eli jazzia ja rockia, ja tanssimusiikkilinjalle hakeutuvat ne, jotka eivät olleet tarpeeksi hyviä. Ihmiset sinänsä ovat yhä samanlaisia, maailma ympärillämme vain muuttuu
Plagioinnilla tarkoitetaan musiikissa yleensä toisen tekemän teoksen (sävellys, lauluteksti, musiikkikappale) kopiomista joko 26 www.riffi.fi 1/2012. Tarkastellaan sen sijaan plagioinnin määrittelyä laajemmin. Kysymyksiä on paljon ja vastaukset usein tapauskohtaisia. M usiikillinen plagiointi palasi viime syksynä taas hetkeksi kotimaisiin otsikoihin tamperelaisen lauluntekijä Lounan väittäessä, että Chisun "Sabotage"-kappaleen pianointro olisi kopio hänen aiemmin julkaistun sävellyksensä niin ikään pianolla soitetusta introsta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on liittovaltion oikeusasteiden kautta käsitelty vuoden 1850 jälkeen alle 100 musiikin tekijänoikeustapausta, sillä usein jutut sovitaan ilman oikeudenkäyntiä. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN PIIRROS: MARI VALOTIE Raastuvan ovia hipoen plagiaatti vai ei? Millä perusteella musiikkikappale voidaan tuomita plagiaatiksi. Tuota yhtäläisyyttä emme kuitenkaan ryhdy tässä pohtimaan, jokainen kun voi halutessaan kuuntelemalla muodostaa omat johtopäätöksensä. Onko olemassa "neljän tahdin" sääntöä. Asia kun tuntuu nousevan tasaisin väliajoin puheenaiheeksi populaarimusiikissa, vaikka melko harvoin päädytään oikeussaliin asti
Oikeuden päätöksen mukaan kappaleiden välillä oli huomattavaa samankaltaisuutta, vaikkei jutun tuomari uskonutkaan Harrisonin rikkoneen Chiffons-hitin tekijänoikeutta tarkoituksellisesti ja tietoisesti. Oikeus päätti hänen syyllistyneen nimenomaan "tiedostamattomaan plagiointiin". osan koetaan uudessa kappaleessa olevan ja kuinka erottuvaa tuo samankaltaisuus on kuulijoiden mielestä. Esimerkiksi 12-tahdin blues tai I-IV-V-I-kierto (esimerkiksi C, F, G, C) ovat ihan yleisiä kaavoja, joita ei kukaan voi oikein omistaa. Kyse on lopulta siitä, kuinka tärkeässä roolissa kopioidun 27. Rikkomusta tarkasteltaessa asetetaan periaatteessa myös vaatimus alkuperäiseksi väitetyn kappaleen tai kappaleen "Soundin rekisteröiminen tavara kohdan "riittävälle omaperäisyydelle". Periaatteessa alkuperäisen teoksenkin tulee siis olla tarpeeksi originaalinen, mutta tuota vaatimusta on oikeasti vaikea ryhtyä määrittelemään, ellei kyseessä sitten ole sämplekirjastosta luuppipohjalta tuotettua kamaa kuorrutettuna hissimusa-pimputuksella. Lähtökohdat määrittelyssä ovat ensisijaisesti melodisia, mutta rytmilläkin on merkitystä: Kappaleen melodia on määrittävä tekijä, ja usein senkin kohdalla vaaditaan myös rytmin suhteen täyttä yhdenmukaisuutta; esimerkiksi Beethovenin viidennen sinfonian alku kuulostaa eri rytmillä aivan erilaiselta, vaikka sävelet olisivatkin juuri ne samat. Esimerkiksi Australian liittovaltion oikeus päätti viime vuonna Men At Work -yhtyeen plagioineen kahden tahdin pätkän 1930-luvulla sävellettyä lastenlaulua "Kookaburra Sits in the Old Gum Tree" osaksi "Down Under" -jättihittinsä huiluvälisoittoa, vaikka alla oleva rytmitausta ja sointupohja onkin aivan erilainen kuin alkuperäisessä kappaleessa. Samoin kappaleiden kertosäkeiden kohdalla vaaditaan oikeastaan täydellistä yhteneväisyyttä, jotta syyte menisi läpi, Vainio perustelee. Teoston Musiikkiasiantuntija Jan Vainion mukaan ainoa vaade käytännössä on kuitenkin se, että plagioinnin kohteeksi väitetty kappale on julkaistu ennen plagiaattia: Oikeastaan tuo saavutettavuuden todistaminen ei ole mitenkään tärkeää, sillä olisi hyvin vaikeaa todistaa onko joku voinut kuulla alkuperäisen kappaleen. Suomessa tekijänoikeuden rajoitusmekanismit perustuvat lailla sääwww.riffi.fi 1/2012 Vähemmän kuin neljä tahtia riittää Riittävän samankaltaisuuden vaatimus lienee ollut alku urbaanilegendalle, jonka mukaan neljä tahtia voi kopioida ilman, että voidaan syyttää plagioimisesta. Ja vaikka joku sanoisikin, että on tehnyt plagiaatiksi väitetyn kappaleensa pöytälaatikkoon jo 50 vuotta sitten, sitä on ikävä kyllä hyvin vaikea todistaa, ellei sitten löydy jotain vedenpitäviä todisteita. Miten tuollainen merkiksi on periaatteessa mahdollista, vaatimus käytännössä voidaan esimerkkinä vaikka "Nokia Tune". Yhdysvaltojen oikeuskäytännössä tämä parodia-poikkeus tekijänoikeuslaissa juontaa juurensa perustuslain ensimmäiseen lisäykseen, joka takaa sananvapauden. Yksi leimallisesti yhdysvaltalainen rajoitus tekijänoikeuteen on ollut parodia, jonka nojalla sallitaan tekijänoikeussuojan alaisten teosten käyttö, vaikka uusi teos kuulostaisikin esimerkiksi melodisesti esikuvaltaan. Kysymys on yksinkertaisesti siitä kumpi kappale on saanut tekijänoikeussuojan aikaisemmin, olipa alkuperäinen tehty vaikka Romaniassa ja plagiaatti Suomessa. Suomessa vastaavanlainen säädös on sitaattioikeus. Suomen lainsäädäntö ei tunne fair use -doktriinia. Tuollaisista kappaleista tekee sitten originaaleja se melodia sointukaavan päällä sekä soolot, turnaround-riffit ja muut asiat, jotka luovat kappaleen teosidentiteetin, hän jatkaa. Parodiaako? Esimerkiksi tutkimus-, journalismi- ja opetusyhteyksissä musiikkiteoksista saa kopioida pieniä pätkiä havainnollistamisen vuoksi. Kuitenkin esimerkiksi jo tusinaiskelmäkin perustuu paljolti tuttuuteen, eli siihen että kuuntelija aavistaa miten kappale etenee, Vainio myöntää. Lisäksi tulisi periaatteessa pystyä todistamaan, että vastaajapuoli on ollut kappaleen "saavutettavissa" (mahdollisuus kuulla alkuperäiskappale tai saada siitä nuotit.) Todistukseksi riittää esimerkiksi se, että kappale on ollut hitti tai että se on ollut ylipäänsä saatavilla julkisissa medioissa. Tuollainen monissa TV-ohjelmissa taustalla kuultava musiikki ei varmaankaan täyttäisi tätä alkuperäisen kappaleen originaliteetin vaatimusta. Vaikeimmissa riitatapauksissa asioita tutkitaan tarkasti nuottikuvasta. Tahattomasti tehtynäkin kysymys on siis tekijänoikeusrikkomuksesta. Tätä kutsutaan kansainvälisesti "kohtuullisen käytön" säännöksi (Yhdysvalloissa "fair use", Englannissa "fair dealing"). Harrison myönsi alkuperäisen kappaleen olleen hänelle tuttu siltä ajalta, jolloin se oli hitti Englannissa eli 1960-luvun alkupuolelta. Mutta määritellä. Vaikka puhutaan käsitteestä "plagiointi", on tietenkin mahdollista tiedostamattomasti kirjoittaa sävellys tai teksti, joka on identtinen jonkun aikaisemmin julkaistun kanssa. Kysymys on siis alkuperäisen teoksen nauttiman tekijänoikeussuojan loukkaamisesta. Ken ensin ehtii... Jos tekijänoikeussuojan rikkomuksissa päädytään oikeussaliin asti, oikeudenkäynnin kantajaosapuolen tulee pystyä todistamaan vastaajapuolen kopioineen "merkittävän osan" alkuperäisestä teoksesta ja osoittamaan teosten välinen "huomattava samankaltaisuus". Esimerkiksi George Harrison hävisi Bright Tunes -kustannusyhtiön 1970-luvulla nostaman oikeusjutun, jossa hänen väitettiin kopioineen "My Sweet Lord" -kappaleensa vanhasta Chiffonshitistä "She's So Fine". osittain tai kokonaan uuteen teokseen. Oleellista on myös se, ettei plagioitua kohtaa ole uudessa kappaleessa muunneltu tarpeeksi, jotta sitä voitaisiin kutsua jo uudeksi sävellykseksi. No, nämä pitää aina taFender Stratocasterin sointia ei voisi pauskohtaisesti tarkastella, kukyllä kukaan rekisteröidä itselleen." ten taiteessa yleensä. Myös tietyt yleiset sointukaavat jätetään plagiointisyytösten ulkopuolelle. Esimerkkinä toimivat Weird Al Yankovicin hitit, vaikkapa "Fat", joka parodioi Michael Jacksonin "Bad"-kappaletta ja videota. Tosiasiassa plagioidun kohdan pituudella ei juuri ole merkitystä, vaan lyhyempikin kohta voi riittää syytöksen todentamiseksi, vaikkapa tärkeä riffi. Se, mikä sitten määritellään "merkittäväksi" ja "huomattavaksi" onkin tapauskohtaista, eikä "merkittävä osa" tarkoita suinkaan plagioidun osan pituutta
Nykyään suurin osa mainstream-artisteista kuitenkin varmistaa etukäteen käyttämiensä sämpläysten luvat tekijänoikeuden haltijoilta, joko maksamalla ennakkomaksun ja/tai lupaamalla osuuden tulevista rojalteista. Bright Tunes vs. Waits vs. Fogerty (säveltäjä kopioi omaa tuotantoaan) CCR-kappaleiden kustannusoikeudet omistavan Fantasy-kustannusyhtiön Saul Zaenz syytti vuonna 1985 Fogertya "Centerfield"-levyn "The Old Man Down the Road"-kappaleen sävellyksen kopioimisesta vanhasta CCR-hitistä "Run Through the Jungle". Sellaisesta on saattanut tulla seuraamuksia, mutta ne hoituvat yleensä artistin manageriportaan sekä mainostoimiston välillä. "Mitäs tämä nyt muistuttaakaan?"-henkinen, tyylipiirteillä operoiva mainosmusiikki jää yleensä plagiointisyytösten ulkopuolelle, vaikka jonkun artistin tyyliä kopioitaisiinkin raastuvan ovia hipoen. Frito-Lay (lauluäänen ja kappaleen imitointi mainosmusiikissa) Ruokavalmistaja Frito-Lay palkkasi erittäin taitavan Tom Waits -imitaattorin laulamaan "Step Right Up" -kappaletta muistuttavan mainossävelmän. Eli pelkän tyylillisen samankaltaisuuden perusteella ei voi syyttää plagioinnista. Kyse on enemmän siitä, mitä sillä soundilla ja omalla soittotaidollaan tekee. Tunnettuja kansainvälisiä plagiointitapauksia: dettyihin tarkkarajaisiin säännöksiin. Suomessa parodian hyväksyttävyyttä arvioidaan tarvittessa vapaan muunnelman lähtökohdista. Teoston asiantuntijan mukaan tyylin matkiminen ei kuitenkaan yleensä asetu plagiointi-kategoriaan, vaan tyylipiirteet luetaan enemmänkin tulkinnallisiin seikkoihin. Harrisonin yhtiö määrättiin lopulta vuonna 1981 maksamaan korvauksia yli puoli miljoonaa dollaria. Ensisijainen arviointikriteeri on aina se, voidaanko parodiaa pitää uutena ja itsenäisenä teoksena verrattuna alkuperäisteokseen, kertoo puolestaan Risto Salminen Teoston lakiosastolta. Sen sijaan soundin rekisteröiminen tavaramerkiksi on periaatteessa mahdollista, esimerkkinä vaikka "Nokia Tune". Lopputuloksesta tulikin liian hyvä, sillä yhtiön vuonna 1992 maksama korvaussumma Tom Waitsin hyväksi oli yli kaksi miljoonaa dollaria. Mitäs tämä nyt muistuttaakaan? Entäpä sitten esimerkiksi tekijän leipälajiksi muodostuneen omintakeisen laulutavan tai vaikkapa jonkun muun omaperäisen soundin vieminen tekijänoikeuden piiriin. Toisaalta musiikkinsa käytön mainoksissa ehdottomasti kieltäneen Tom Waitsin yhdessä oikeusjutussa on ollut kysymys lauluäänen imitoinnin ohella myös hänen sävellyksensä tyylin kopioinnista. Asiassa päädyttiin sovitteluratkaisuun, jossa Dixon lisättiin yhdeksi lauluntekijäksi Zeppelin-klassikkoon. "She's So Fine" (Chiffons). Asiassa päädyttiin sovitteluratkaisuun, jossa Ice maksoi alkuperäistekijöille salaiseksi jääneen, mutta todennäköisesti huomattavan korvauksen. Jan Vainion mukaan tästäkin alueesta on keskusteltu: Onneksi se ei vielä ole tekijänoikeuden piirissä, sillä silloin edessä olisi loputon suo. Mutta esimerkiksi Fender Stratocasterin sointia ei voisi kyllä kukaan rekisteröidä itselleen. Rajanveto parodian ja teoksen loukkaavan käytön välillä voi kuitenkin olla vaikeaa. Ellei parodiaa katsota uudeksi itsenäiseksi teokseksi, tulee käyttö arvioitavaksi aiemman teoksen tekijän taloudellisten oikeuksien ja respektioikeuden loukkauksena, Salminen tarkentaa. Fantasy vs. On kuitenkin tapauksia, joissa esimerkiksi sävellystensä käytön mainoksissa kieltäneen Abban kappaletta on saatettu käyttää osana mainosmusiikkia, tyyliin "money, money, money"-hokemaa jossain. Michael Bolton (laulutekstin samankaltaisuus) 1991 ilmestynyt Boltonin "Love is a Wonderful Thing"-hitti sai aikaan ehkä historian suurimman korvauspäätöksen mitä plagiointiin tulee. Sinänsähän on kyllä erittäin raskauttavaa käyttää toisen artistin musiikkia luvatta nimenomaan mainostarkoituksessa, taloudellinen hyöty tavoitteena, Jan Vainio muistuttaa. Led Zeppelin (laulutekstin samankaltaisuus) Chicagoblues-konkari Dixon haastoi vuonna 1985 Led Zeppelinin oikeuteen "You Need Love"-laulunsa sanoituksen kohtien luvattomasta lainaamisesta bändin "Whole Lotta Love" -kappaleeseen. Syyte kaatui oikeussalissa, kun Fogerty esitti kappaleen kitaran säestyksellä; valamiehistön mukaan kappaleet olivat vain samaa tyyliä. Queen ja David Bowie vs. Lauluntekijän mielestä kyseessä oli merkittävä päätös siitä, voiko artisti kirjoittaa omaan tyyliinsä pohjaavia kappaleita sen jälkeen, kun on luovuttanut vanhojen laulujensa oikeudet toiselle taholle. Esimerkkinä tästä käyvät Tom Waitsin voittamat oikeusjutut, joissa hän on saanut korvauksia mainosmusiikissa matkitun laulutapansa vuoksi. Isley Brothersille korvattiin oikeuden päätöksellä peräti 5,4 miljoonaa dollaria. Vanilla Ice (luvaton sämpläys) Vuonna 1990 Rob Van Winkle (Vanilla Ice) sämpläsi "Ice Ice Baby"-hittiinsä luvattomasti "Under Pressure"-kappaletta, muunnellen vain hieman bassolinjaa. u 28 www.riffi.fi 1/2012. Sämpläys on nykyään usein osa pop-kappaleita, ja itse asiassa varhaiset räp-muusikot Yhdysvalloissa perustelivat luvatonta sämpläystä "kohtuullisen käytön" sääntöön vedoten. Willie Dixon vs. Kappaleet ovat varsin samankaltaiset, mutta tuomari ei uskonut Harrisonin plagioineen tahallisesti. Isley Brothers -lauluyhtye haastoi hänet ja laulun toisen kirjoittajan oikeuteen 1960-luvulla ilmestyneen alkuperäiskappaleensa sanoituksen osittaisesta kopioimisesta. Mainosmusiikissa tärkeää on usein juuri samankaltaisuus johonkin esikuvaan nähden, turvallisuuden tuntu, ja yleensä mainosmusiikin tekijät ovat hyvin tietoisia alueen lainalaisuuksista. Sen melodiahan on pätkä Francisco Tárregan "Gran Vals"-kitarasävellyksestä, mutta he ovat brändänneet sen juuri tuotteensa yhteydessä. Isley Brothers vs. Harrisongs (tiedostamaton plagiointi) "My Sweet Lord" vs. Michael Bolton valitti päätöksestä aina korkeimpaan oikeuteen, väittäen ettei koskaan ollut kuullut alkuperäiskappaletta, vaikka myönsikin olevansa yhtyeen musiikin ihailija. Siinähän on tietty soundiväri ja soundimaailma
Tässä jutussa esitellyt opinahjot antavat kuvaa monipuolisuudesta, mutta ovat lopultakin vain pieni poiminta koko tarjonnasta. i.f ts t o et lu n to us in t p ulu .o o w .k w w w w w · Vaskivuoren lukio toteutti Grease-musikaalin Martinus-saliin pari vuotta sitten. Vaskivuoren musiikkilukio musikaalihittejä lukiolaisten voimin V askivuoren musiikkilukio Vantaalla on yksi pääkaupunkiseudun kolmesta musiikin erikoislukiosta Tapiolan ja Sibelius-lukion lisäksi. Tarkemmin koulutuskirjoon voi tutustua opetushallituksen ylläpitämillä sivustoilla, jotka esittelevät myös musiikin, musiikkiteknologian ja mediateknologian opiskelumahdollisuudet kattavasti. KUVA: MARKO KALMARI fi i i. · AMMATTI musiikista tai kenties sen liepeiltä? Musiikkiin jollain tavalla liittyviä opiskelupaikkoja on tarjolla ympäri Suomea ja kaikilla opiskelutasoilla lukiosta ja ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluihin asti. Vaskivuoren lukion tanssi- ja medialinjat niveltyvät luontevasti musiikinopetukseen. Musiikkilukion oppilaat valitaan peruskoulun päättötodistuksen lukuaineiden keskiarvon ja soveltuvuuskokeen perusteella. Kokeessa on lupa esitellä vapaasti osaamistaan musiikin eri alueilta, kertoo musiikkilukion johtaja Matti Suomela lisäwww.riffi.fi 1/2012 29
Metropolia Ammattikorkeakoulun pop/jazz-musiikin koulutusohjelman suuntautumisvaihtoehdoista valmistuu monipuolisia rytmimusiikin ammattilaisia. Nuorille ja aikuisille on erilliset pääsykiintiöt nuorisopuolella aloituspaikkoja on selvästi enemmän, vuosittain reilut 40. Ohjaaja, koreografi, äänisuunnittelija ja muut työryhmän nokkamiehet ovat ammat- tilaisia, joiden kanssa työskentely kartuttaa valtavasti mukana olevien lukiolaisten kokemusta. Metropolia AMK on maan ainoa rytmimusiikin koulutusta omana koulutusohjelmanaan tarjoava täyden palvelun talo, jolla on Helsingin Arabiassa kovan luokan opettajien lisäksi laadukkaat tilat saleineen ja studioineen. Koulun suuria hittejä kautta vuosien ovat olleet esimerkiksi Suomen kantaesityksenä 1990-luvulla toteutettu Fame sekä muutaman vuoden takainen Footloose, jonka Vaskivuori teki ensimmäisenä suomen kielellä. Ja Metropoliassa voi ainoana Suomessa suorittaa musiikissa myös ylemmän AMK-tutkinnon, mikä on siis mahdollista tehdä nyt vaikkapa rock-musiikilla! Laukkanen muistuttaa. TEKSTI: TOMMI SAARELA www.metropolia.fi/ 30 www.riffi.fi 1/2012. Nuorisopuolelle voi pyrkiä jos omaa toisen asteen tai lukion päättötodistuksen lisäksi hyvät musiikilliset perustaidot. ten, että soveltuvuuskokeissa näkyy jo nuorison musiikkiharrastuksen koko nykykirjo, joka on takavuosien "tyttö ja viulu"-asetelmaa monimuotoisempi. Vaskivuoren lukio tunnetaan kunnianhimoisesta musikaalituotannostaan, jonka perinteet ulottuvat jo kahden vuosikymmenen päähän. Lukiolla on oma huippuvarusteltu äänitysstudiokin, jonne sen tekniikkaan riittävästi perehtynyt oppilas voi jopa saada oman avaimen, ja pääsee käyttämään laitteita ja tiloja itsenäisesti omiin juttuihinsa! TEKSTI: TOMMI SAARELA www.vantaa-vaskivuori.fi/vaskinet/yleista Metropolia AMK pop/jazz korkea-aste rokkaa! A Metropolia Ammattikorkeakoulun pop/jazz-musiikin koulutusohjelmasta valmistuu monipuolisia rytmimusiikin ammattilaisia. rabianrannan vanhan tehdaskompleksin kattojen alla toimii rinnakkain kaksi valtakunnan kuuluisinta rytmimusiikin opinahjoa, jotka tarjoavat lapsille, nuorille ja aikuisille muusikon, pedagogin ja musiikkiteknologian laadukasta opetusta harrastuksesta ammattiin asti. Papereita aiemmista musiikkiopinnoista ei välttämättä vaadita, mutta sellaisten löytyminen on tiukassa valintatilanteessa aina plussaa, evästää Metropolian pop/jazzin koulutuspäällikkö Jere Laukkanen. Vaikka monen opintoputki kulkee Metropoliaan samassa talossa toimivan Pop & Jazz Konservatorion läpi, valtaosa eli noin kaksi kolmesta tulee muun Suomen musiikkiopistoista ja toisilta asteilta. Nykyään kuullaan yhä enemmän esimerkiksi bändidemoja tai tietokoneella tuotettuja dj-juttuja. Koon, monipuolisuuden ja opintotarjonnan lisäksi sijaintimmekin on verraton, onhan musiikkielämä pääkaupunkiseudulla keikkoineen, konsertteineen kaikkineen selvästi aktiivisinta. Martinus-saliin vuosittain valmistettava musikaali on edeltävän syyskauden "musiikkiteatteri"-erikoiskurssin päättötyö. Ja mitä enemmän on porukkaa sitä varmemmin opiskelija löytää samanmielisiä soittajia ja musiikintekijöitä, Laukkanen listaa etuja. Tänä vuonna esitetty Punainen neilikka on aiempien musikaalien tapaan tehty kunnon budjetilla. Viimeksi mainitun "pääinstrumentti" voi olla perinteisen soittimen sijasta vaikkapa musasoftat tai äänistudio kokonaisuutena. KUVA: SAARA-HENRIIKA MÄKINEN "Musiikkipedagogi (AMK)" -tutkinto tarjoaa niin ikään kolme polkua, joita pitkin valmistutaan joko soiton-, laulun- tai teorianopettajaksi. Nykypäivänä musiikki nähdään osana esittävää taidetta, ja esiintyvän taiteilijan pitää pystyä toimimaan kentällä laaja-alaisesti. Paljon painoa on pantu myös rock-musiikin ja studiotekniikan opetukselle. Laukkasen mukaan vuosittain järjestettävät kymmenet suositut workshopit ja ensemblet nostavat Metropolian omaan luokkaansa. Metropolian kulttuurialan koulutusohjelmien kärjestä löytyvät pop/jazzin lisäksi klassinen musiikki ja esittävät taiteet. Musiikkiteatterin lisäksi Vaskivuoren musiikkilukiolla on vahva kuorolaulun perinne, jonka kannattelemana lukion kamarikuoro on niittänyt kansainvälistäkin huomiota. Näiden valmiuksien kehittämiseen musikaali sopii loistavasti. 4,5-vuotisen "Muusikko AMK"-tutkinnon suuntautumisena voi olla soittaja tai laulaja, musiikintekijä tai musiikkituottaja/teknologi
Esimerkiksi pianonsoitossa pystymme tarjoamaan mahdollisuuden 3/3 opintoihin lukio-opiskelun aikana, vaikka aloittaisi kyseisen instrumentin harjoittelun vasta koulun alkaessa, summaa Raninen. Oppilaskuntamme koostuu luovista persoonista, jotka yhdessä muovaavat koulumme arvojen mukaisen, henkiseen kasvuun keskinäiseen luottamukseen perustuvan Musiikkilukion hengen. TEKSTI: PEKKA NURMI www.koulut.kuopio.fi/~muslukio/ www.riffi.fi 1/2012 KUVA: JANNE MURTO 31. Vuosittain noin 80 hakijan joukosta sisään otetaan 56 opiskelijaa, joista moni saapuu Kuopion ulkopuolelta. PJK:n nykyiset ammatilliseen perustutkintoon johtavat muusikon ja musiikkiteknologian linjat ovat yhteishaussa, joten niihin voi hakea peruskoulun päättötodistuksella tosin käytännössä valtaosa hyväksytyistä on lukion käyneitä. Myös puitteet ovat kunnossa, sillä koululla on käytössään omat, nykyaikaiset studiotilat. Meillä klassinen musiikki ja rytmimusiikki kulkevat rinta rinnan ja opiskelijoilla on mahdollisuus valita opintoja molempien parista. Lukion käyneet suoriutuvat yleensä nopeammin, peruskoulun käyneillä saattaa vierähtää pidempäänkin. Musiikki- ja tanssilinjan sisältävä oppilaitos tuo opiskelijoiden tarjolle normaalien lukio-opintojen ohella kattavat valinnaiset opinnot. Kysyntäähän rytmimusiikin opetukselle olisi valtavasti enemmän kuin voidaan tarjota, PJK:n rehtori Janne Murto harmittelee. Suomessa jo musiikin perusopetuksestakin 90 prosenttia keskittyy klassiseen ja rytmimusiikille jää vain kymmenys. Pääsyvaatimuksena musiikkipuolelle on kohtuullisen koulumenestyksen lisäksi jonkin instrumentin perusteiden hallinta sekä laulutaito. Ilman elvistelyä voi sanoa, että olemme rytmimusiikin saralla se suomalaisista toisen asteen kouluista johon haetaan ja jos ei päästä, mennään ehkä vuodeksi muualle ja yritetään uudestaan! Täällä pystyy panemaan jalkaa oven väliin, sillä täällä tapaa ne ihmiset jotka tilaavat valmistuneen opiskelijan sitten aikanaan keikalle. Kuopion Musiikkilukion rehtori Ilkka Raninen toteaa, että lukio on olennainen osa Kuopion tarjoamaa musiikkialan koulutuspolkua. Tiettyjä suorituksia vaikkapa musiikin teoriassa ei ennakkoon edellytetä, mutta käytännössä tietyt perusvalmiudet nuotinluvusta alkaen ovat välttämättömiä. Paitsi että PJK:sta voi valmistua päteväksi keikkamuusikoksi, saatu toisen asteen tutkinto valmentaa korkea-asteelle, joista luontevimpia on saman katon alla toimivan Metropolia Ammattikorkeakoulun pop/jazz-musiikin koulutusohjelma. www.popjazz.fi TEKSTI: TOMMI SAARELA PJK:ssa opiskeleva Panu Savolainen valittiin toissa kesän Pori Jazzissa vuoden taiteilijaksi. Kuopion Musiikkilukio sykettä musiikin tahtiin V uonna 1968 perustettu Kuopion Musiikkilukio on maamme vanhin erikoislukio. Musiikkipuolella teoria-, instrumentti-, bändija lauluopintojen rinnalla on mahdollista syventää tietämystään esimerkiksi studiotekniikan sekä tietokoneavusteisen säveltämisen tiimoilta. PJK:n musiikkialan ammattitutkinnon suorittaminen vie keskimäärin kolme vuotta. Sen yli 40-vuotiset opetusperinteet ovat jättäneet jälkensä myös Suomen musiikkihistoriaan, sillä lukion entisiin oppilaisiin lukeutuu Jenni Vartiaisen, Paula Vesalan (PMMP), Marco Hietalan (Nightwish, Tarot), Sari Kaasisen (Värttinä), Anne-Mari Kähärän ja Erja Lyytisen kaltaisia oman alansa kärkinimiä. Varsin monen artistin keikkabändit perustetaan tuolla meidän kahvilassa, Murto tiivistää PJK:n etuja. Maanlaajuisestikin ajatellen kattava polku mahdollistaa etenemisen esikouluasteelta aina paikallisen Sibelius-Akatemian tarjoamaan korkeakouluopetukseen. · fi i i. i.f ts t o et lu n to us in t p ulu .o o w .k w w w w w · Pop & Jazz Konservatorio Ogelin jalanjäljissä K laus Järvisen perustama legendaarinen Oulunkylän popjazzopisto jaettiin Helsingin Arabianrantaan muuton jälkeen ammattikorkeakoulu-uudistuksessa kahtia. Ylemmät tutkintolinjat muokattiin ja siirrettiin nykyiselle Metropolialle, ja toisen asteen ammatillinen musiikkialan perustutkinto jäi Pop & Jazz Konservatorion puolelle. Koulun henki muodostuu ympäri Suomen tulevista, motivoituneista oppilaista ja työstään tykkäävistä opettajista. Pyrkijöitä on vuosittain huimat kolmesataa, joista noin joka kymmenes pääsee sisään
Ilmaisullinen puoli kytkeytyy vahvasti elokuviin, mainoksiin, musiikkivideoihin ja radiotyöhön. Meiltä teostuotannon puolelta valmistuneet opiskelijat työllistyvät pääasiassa av-tuotantoyhtiöihin. Lappalainen toteaa, että av-alan koulutustarjonnassa Outokummun vahvuus on selkeässä segmentoinnissa. Meillä on hyvät studiotilat sekä harjoitushallit esitystekniikkaa varten. Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto ja media-assistentin tutkintonimike on Outokummussa mahdollista suorittaa Teatteri- ja esitystekniikkaan tai äänituotantoon suuntautuen. Näistä ensin mainittu painottuu nimensä mukaisesti live-äänentoiston ja valaisun haasteisiin, jälkimmäisen ohjatessa monipuolisen studiotyön pariin. Oppilaitosrintamalla vahvuutenamme ovat etenkin hyvät yhteydet alan toimijoihin, joten pystymme saamaan oppilaitamme hyviin käytännön töihin ja hankkimaan sitä kautta kontakteja ja kokemusta. Mutta uskon, että ne, jotka hakeutuvat alalle opiskelemaan, ovat tietoisia asiasta ja hyväksyvät sen. Olemme onnistuneet keskittämään opetuksemme osaalueille, joilla voimme tarjota oppilaille vahvan ammatillisen perustan. Opiskelijoistamme yli 80 % tulee Pohjois-Karjalan ulkopuolelta, eli toimintamme on siinäkin mielessä valtakunnallista. Yhteistyö tarjoaa synergiaetujen ohella suoran väylän opiskella kulttuurialalla toiselta asteelta tohtoriksi saakka. Tämä korostuu äänen ohella teostuotannon suuntautumisvaihtoehdon muilla osa-alueilla, kuten sisältötuotannossa sekä kuvauksessa ja leikkauksessa. Oppilaamme sijoittuvat työelämään pääasialla Kehä 3:n ulkopuolelle, minne pääkaupunkiseudulta ei olla usein halukkaita lähtemään. Kukaan kun ei pysty oppimaan kaikkea mahdollista alaan liittyvää kolmessa vuodessa. www.pkky.fi TEKSTI: PEKKA NURMI Kemi-Tornio pohjoista ääni-ilmaisua K emi-Tornion Ammattikorkeakoulun Viestinnän koulutusohjelman teostuotannon suuntautumisvaihtoehto tarjoaa äänioppia ilmaisulliselta kannalta. Paljon keskustelua herättäneeseen, viestintäalan koulutuspaikkojen karsimiseen alan työpaikkoja vastaavaksi on Eija Rajalin-Ruotsalaisella oma näkemyksensä pohjoisesta perspektiivistä. Opiskelijoita liikkuukin jatkuvasti ympäri Suomen Lapista Helsinkiin. Viime aikoina moni valmistuneistamme on myös perustanut omia pienyrityksiään Pohjois-Suomeen. TEKSTI: PEKKA NURMI www.tokem.fi 32 www.riffi.fi 1/2012. Monet av-alan oppilaitokset tuntuvat tarjoavan opetusta turhankin laajalla ja monipuolisella skaalalla, jolloin todellinen osaaminen voi jäädä ohueksi. Äänityötä varten oppilaitoksella on käytössään neljä äänitysstudiota sekä kaksi foley-tehostestudiota. Teostuotantoon suuntautuvat opiskelijamme perehtyvät ääneen sekä ääniteknologian että ääni-ilmaisun ja äänikerronnan puitteissa. Koulutuksen johtaja Sanna Lappalainen kertoo, että pääosa opiskelussa on käytännön tekemisellä. Meillä on toki pakolliset teoriajaksot, mutta panostamme käytännön harjoitteluun. Esimerkiksi esitystekniikan puolella työssä oppiminen saattaa tapahtua siis vaikkapa tapahtumatekniikkafirman mukana artistikiertueilla, tapahtumissa ja festivaaleilla. Viestintäalalle ovat olleet aina tyypillisiä epätyypilliset työsuhteet, eli työskennellään määrä- ja osa-aikaisena, freelancerina tai vastaavalla tavalla. Rajalin korostaa, että Kemi-Tornion AMK:ssa viestintäopetuksen sieluna on pohjoinen ja pohjoismainen ilmaisu. Koulutusohjelmavastaava Eija Rajalin-Ruotsalainen kertoo, että äänen ja äänityön perusteet kuuluvat jokaisen talosta valmistuvan medianomin perusosaamiseen. Lisäresursseja tarjoaa Torniossa samalla kampuksella sijaitsevan Pop&Jazz Konservatorio Lappian musiikkiteknologikoulutuksessaan käyttämät, mittavat studiotilat. Pohjois-Karjalan Ammattiopisto käytäntö opettaa P ohjois-Karjalan ammattiopisto Outokummussa kattaa useampia opiskeluvaihtoehtoja äänityön parissa. Otamme oppilaitoksena myös vastaan keikkoja ja järjestämme oppilaitamme työharjoitteluun alan yrityksiin. Toisaalta moni työllistyy koulutustaan vastaaviin tehtäviin viestintäalan ulkopuolelle tai jatkaa opintojaan. Kokonaisuutta täydentää radio-, tv- ja elokuvatyöhön valmentava Kuva ja ääni -suuntautumisvaihtoehto. Sekä Ammattiopisto Lappian kulttuurialan koulutus että Kemi-Tornion AMK:n viestinnän ja kuvataiteen koulutusohjelmat kuuluvat osana Lapin korkeakoulukonsernin Pohjoisen kulttuuriinstituuttiin yhdessä Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kanssa
Opiskelijalle suuntautuminen mediatekniikan ekspertiksi ja työpaikka esimerkiksi sähköalan asennusliikkeessä tarkoittaa samalla suuntautumista kohti isompia ja vakaampia työmarkkinoita. JAO:n sähkökitaransoiton opettajan Juhani Syrjälän mukaan esimerkiksi kitaran opintosisällöt on suunniteltu siten, että opiskelijan saavuttamat omaksumistaidot ja monipuolisuus eivät sulje pois mitään tyylilajia. Tutkimusten ja tilastojen valossa en ole yhtä huolestunut kulttuurialojen koulutuksesta kuin mitä on puhuttu. Tavoitteena onkin antaa opiskelijoille sellainen tekninen osaamisperusta, että taiteellinen työ luontuu sitten sen varassa. Kolmivuotinen koulutusohjelma sisältää niin sähkötekniikan ammatillisen koulutuksen kuin tietotekniikankin oppisisältöjä, ja paketti liitetään saman tien mediapuolen käytännön työhön. Toinen SEDUn kehityssektori löytyy aikuiskoulutuksesta, jossa tarjontaa näyttää olevan vähemmän kuin kysyntää. Ensimmäisen vuosikerran opiskelijat valmistuvat keväällä 2011 ja systeemi on osoittautunut toimivaksi. Jatkossa on tarkoitus tiivistää ja laajentaa yhteistyökuvioita asennussektorin suuntaan, sillä kuten Loima arvelee "siellä se varsinainen leipä on". Rytmimusiikin saralla tätä koulutusta on tarjolla paljon eri puolilla maata, esimerkiksi Jyväskylän Ammattiopistossa. Yhteistyö paikallisten toimijoiden, Seinäjoen Rytmikorjaamon ja Vaasan Teatterin tapaisten laitosten, sekä valaistus- ja äänentoistourakointia harjoittavien yritystenkin kanssa on sujuvaa ja se sisältää niin kaluston vuokrausta koulun tarpeisiin kuin opiskelijoiden harjoittelupaikkojenkin järjestymistä. Lisäksi meillä on aikuisten näyttötutkintoon tähtäävää koulutusta, Holm jatkaa. Koulutukseen valittujen ikä vaihtelee yleensä 16-25 vuoden välillä riippuen instrumentista ja pohjakoulutuksesta, kertoo JAO:n musiikkipuolen koulutuspäällikkö Pauliina Holm. Meillä valinnaiset opinpolkupainotukset, kuten yrittäjyys, kahden tutkinnon opinnot, valinnaiset paikalliset opintokokonaisuudet ääneen ja tallentamiseen tai luovaan musiikin kirjoittamiseen mahdollistavat työelämässä toimimisen, Pauliina Holm toteaa. Toisen asteen tutkinnon suorittaneille työllistymismahdollisuuksia nähdään löytyvän muusikon työn ohel- la musiikin palvelu-, tuotanto- ja harrastustoiminnan ja viestinnänkin parista. Asia on kartoitusvaiheessa ja alasta kiinnostuneiden kannattaa seurata tilanteen kehittymistä. Lisätiedot: www.sedu.fi TEKSTI: LAURI PALOPOSKI www.riffi.fi 1/2012 33. · fi i i. Tällöin opiskelijalla on mahdollisuuksia monenkirjaviin muusikon työtehtäviin sekä erityyppisiin jatko-opintoihin. Aloituspaikkoja on sekä peruskoulu- että lukiopohjaisille hakijoille, ja peruskoulupohjalta valituksi tullut voi hakea suorittamaan kaksoistutkintoa. Perustutkinto onkin monille väylä jatko-opintoihin, esimerkiksi pedagogiksi. Moni opiskelija työllistyy jo opiskeluvaiheessa ilta- ja viikonloppukeikoille ja pääsee näin mittamaan oppejaan käytännössä. i.f ts t o et lu n to us in t p ulu .o o w .k w w w w w · Jyväskylän Ammattiopisto ovi auki ammattiopintoihin M uusikon perustutkinto tarjoaa peruskoulun jälkeen ensimmäisen väylän instrumenttipohjaisissa ammattiopinnoissa. Syytä on tarkastella yhteistyötä, laatua ja tehokkuutta kun keskustellaan aloituspaikkojen supistamistarpeista musiikkialalla. TIMO ÖSTMAN www.jao.fi/muusikko Seinäjoen koulutuskeskus tekninen perusta antaa pohjan taiteelle "M eillä opetetaan tekniikkaa, ei taidetta", toteaa lehtori Jarkko Loima Seinäjoen koulutuskeskuksen, SEDUn, valo- ja äänitekniikan opetuksesta. Vaikka musiikkialan kannalta hankala yhtälö on tällä hetkellä se, että sille tulee enemmän työläisiä kuin mitä siltä poistuu, Holm uskoo työllistymiseen myös tulevaisuudessa: Musiikkialan työtehtävät eroavat monista, ja työympäristöjä ja yleisöjä syntynee tulevaisuudessa yhä enemmän eri alojen rajapinnoilta, on kyseessä sitten hyvinvointi- ja sosiaaliala, teknologia, elämykset tai harrastaminen
Tällainen rakenne näyttäisi nousseen juuri muodikkaaksi myös klassisissa huiluissa. len peruskoulun luokanopettaja, joka harrastaa musiikkia. Yritin ratkaista ongelmaa aiemmin hankkimalla sähköpuhaltimia, joiden sormitus toimii samalla periaatteella, mutta saundiksi voi valita minkä vaan. Sellainen löytyikin Yamahalta. Joitakin vuosia sitten aloin etsiä halpoja, läpättömiä huiluja, joissa olis sama sormitus kuin nokkahuilussa, mutta joista saisi huilun äänen. Kiinalaiset ovat käyttäneet jo 5000 vuotta bambuhuiluissaan rakennetta, jossa puhallusaukon vieressä on ohut tai osittainen väliseinä ja kauempana sitten korkki. Siitä on kuitenkin kohtalaisen vaikea saada ääni eikä se kuulosta kovin huilumaiselta ja maksaakin kaiken lisäksi jonkin verran. Alkoi mietityttää voisiko huiluja tehdä itse. Motivaatio kasvaa huimasti, kun soittimet vielä valmistetaan itse. O Tulpaksi tarvittavan korkin päällystäminen PVC-levyllä kirkastaa ääntä, mutta pelkkä korkki tuottaa kuitenkin kovemman äänenvoimakkuuden kuin PVC:llä pinnoitettu korkki. Jos aikaan saatu ääni on opettajastakin kamalaa, on luonnollista, että oppilaita on vaikea motivoida sitä tuottamaan. Niiden väliin muodostuu pieni kaikukammio joka vaikuttaa jonkin verran soundiin. Aikoinaan ennen minua kouluun on hankittu nokkahuilut, joita olen sittemmin ostanut lisääkin. TEKSTI JA KUVAT: MIKKO LINNA HUILU on hieno koulusoitin ja sen voi valmistaa myös itse! Oppilaat soittavat mielellään, jos soitin on mieluisa ja tarjoaa sopivasti haastetta. Ei niitä viitsi hankkia tusinoittain kaappiin pölyyntymään. Koulussa meillä on kaikki bändivehkeet ja niitä käytetään ahkerasti. Vaikka nokkahuilu soikin osaavissa käsissä kauniisti etenkin jos neljä erikokoista puuhuilua soittaa barokkimusaa koululuokallinen muovisia sopraanoja on melkoisen karseata kuunneltavaa. Kyllä voi ja niitä tehdään maailmassa todella paljon. Irlantilaiset esimerkiksi 34 www.riffi.fi 1/2012. Sen kummempaa innostusta kokeilu ei saavuttanut
Liian suuri kiila nostaa liikaa yläoktaa- Kuvassa D-huilun mitoitus, jossa on sovellettu Flutomatin laskemia arvoja. www.riffi.fi 1/2012 35. Pyöreitä ja ovaaleita reikiä myös käytetään, sopii kokeilla, mikä miellyttää. Jos huilulla on tarkoitus soittaa vain yhdessä oktaavissa, ei sisäistä kavennusta tietenkään Soitin vireeseen Erillisen, irrotettavan suukappaleen tekeminen ei ole mitenkään välttämätöntä, mutta se on ainoa keino saada huilusta viritettävä. Poraamisesta syntyvät lastut eivät ole ongelma, mutta pölyä ei saa hengittää. Muovinen huulilevy puhallusreiän ympärillä taas näyttää suoraan sanoen typerältä. Ideasta todeksi Ensimmäisen koehuilun tein harjan varresta: porasin varren ontoksi ja tein ensin pienet reiät, joita suurensin soimaan oikein viritysmittarin kanssa. Seuraavaksi löysin kuusireikäisen PVC-huilun ohjeet. Aiemmin kyseinen sivu löytyi hakukoneilla sanalla "Flutomat", ja mikä parasta, laskuri toimii sekä tuuma- että millimetrimitoituksella. Samaa suukappaletta voi kyllä käyttää ainakin alueella DA, mutta se on vähän kummallisen näköinen isossa huilussa. Lisäksi huilu soi helpommin, jos puhallusreikä on paksumpi kuin sormireiät. Tällä tavoin huilun ulkopinta jää myös sileäksi ja muistuttaa siten klassista irkkujen puuhuilua. Eri ihmisten puhallus soi eri korkeudelta mikäli he eivät ole koulutettuja huilisteja ja samankin ihmisen puhallus vaihtelee eri päivinä, joten viritysmahdollisuus on suotavaa. Kavennus ei ole oma keksintöni, sen mittoja löytyy netistä, mutta sen käyttäminen puhallusreiän paksunnoksena on oma sovellukseni. Sen pitää nimittäin olla täysin ilmatiivis mutta samalla sitä pitää pystyä liikuttamaan. Nämä ovat niitä vastakkaisia tavoitteita, jotka tulevat vastaan kaikessa rakentamisessa ja sopivan kompromissin löytäminen vie oman aikansa. PVC-putki on halpaa, kohtalaisen helppoa työstää ja sen sisäreikä on valmiiksi sileä, joten ilma liikkuu hienosti ja siten soi kauniisti ja helposti. Reunan pitää olla tasainen ja kiiltävä, se tekee huilun soinnin. Poraan sen 11 millimetrin terällä ja viimeistelen muodon pyöreällä viilalla. PVC on tosin myrkyllistä ainetta, joten esimerkiksi hiontapölyn kanssa kannattaa olla tarkkana. Riffin linkki nettispesiaalista). F-vireinen vastaisi tietenkin alttonokkahuilua, mutta poppia soitetaan harvoin b-sävellajeissa, mutta sen sijaan usein #-lajeissa, joten G on minulle käyttökelpoisempi. Kyseisen suukappaleen pituudeksi tulee 18 cm, vaikka työkappaleeseen kannattaa jättää vähän varaa. Pidän pyöristetyn suorakulmion muotoisesta reiästä, jonka puhallusreunaa viistoan alapuolelta suunnilleen 30 asteeseen. Nyt rupesi onnistumaan ja huiluja syntymään, riittävän harjoittelun jälkeen myös oppilastöinä. Yhteen suukappaleeseen voi sitten helposti tehdä putken vaikka useampaan sävellajiin, jos haluaa. Olen päätynyt hoitamaan molemmat ehdot samalla rakenneosalla puhallusreiän kohdalle putken sisälle liimattavalla kiilalla. Olen päätynyt jyrsimään kahden millin vahvuiseen huilun runkoon sisäpuolelle millin ohennuksen ja teen sitten vastaavan kavennuksen suukappaleen ulkopuolelle. Oppilaiden kanssa Kun nykyisin alan tehdä itse tai teettää oppilaalla huilua, päätän ensin, missä sävellajissa sen pitää soida. Puhallusreikä tulee 12 cm päähän suukappaleen alareunasta. Käytän nykyään 8 cm pitkää kiilaa, joka on yläpäässä puolet putken paksuudesta ja ohenee olemattomiin toisessa päässä. Teen ensin suukappaleen, joka G-huilussa on lyhyehkö. Seuraavaksi työstän ja liimaan kiilan. Liimaamista tarvitaan siksi, että huilun toinen ja kolmas oktaavi soivat liian matalalta, jos huilua ei kavenneta jommastakummasta päästään. Sen sijainti määrää sitten myös korkin paikan. Muotoilen kiilan yksinkertaisesti pienemmästä putkesta, joka sopii huilun sisään, ja liimaan sen sitten kiinni. Hertsit löytyvät sivulta, niitä ei tarvitse tietää, mutta niitä voi myös muuttaa, jos haluaa esimerkiksi huilun, joka ei soi tasavireisesti. Työlästä. Lopulta löysin netistä laskurin, joka ilmoittaa reikien koot ja paikat, kun sille antaa putken sisähalkaisijan ja seinämän paksuuden. Tein sellaisenkin, mutta se ei soinut oikein, vaikka noudatin ohjeita. Tosin ohjeet olivat tuumamitoilla ja meillä putket ja porat myydään millimitoilla, joten en päässyt ihan samaan. Nyt sivuston ylläpitäjä on poistanut alkuperäisen hakukoneilla löytyneen version, mutta toistaiseksi ohjelma löytyy vielä toista kautta (kts. Suukappaleen ja huilun liitoksen tekoon on erilaisia tekniikoita, mutta sen tekeminen on aina haastavaa. Liiman kanssa en päästä oppilaita touhuamaan ollenkaan, siinä on aika rajuja liuottimia. Oikea irkkuhuilu on D-vireinen, eli venttiilireikineen saman mittainen kun klassinen huilu. Muoviputkia tehdään toki muistakin materiaaleista, mutta PVC:tä on helppo liimata: siihen on oma liimansa, joka sulattaa muovia. Siellä isot karvaiset miehet vetävät kyyneleet silmissä kaihosäveliä ja todistavat samalla erään kollegan epäilyn vääräksi: huilunsoitto ei ole pelkästään naisten hommaa... tarvita, mutta yleensä ruokahalu kasvaa syödessä. tekevät huiluja mistä tahansa käsiin sattuvasta putkesta vaikka polkupyörän pumpuista koska heille huilun soitto on kansallinen traditio. Alaviistous helpottaa korkeiden äänien syttymistä, mutta liioittelu saattaa vaikeuttaa matalien äänten sointia. Siihen on kuitenkin vaikea venyttää sormia ja sen soittaminen vie paljon ilmaa, joten useimmiten lähden G-vireisestä liikkeelle. Valmis huilu ei ole myrkyllinen, vaikka sitä suuta vasten pidetäänkin, koska siitä ei huoneen lämmössä irtoa mitään. Ohjelmalle annetaan halutut äänet hertseinä ja reiän koot, jolloin se ilmoittaa reikien paikat
En käytä pienempiä reikiä kuin 7 mm ja vasemman käden reiät teen 9 mm leveiksi. Sauman levyn ja putken välissä ei tarvitse olla ilmatiivis, kunhan korkki on. Jyrsin putkeen sisäpuolen kavennuksen. Ruokakaupasta saatavat kotiviinipullon korkit sopivat suoraan 21 mm paksuun putkeen. Kiilan kanssa se tosin tarkoittaa useiden suukappaleiden tekemistä, koska kiilaa ei oikein voi siirrellä. Kokemusta on. Lyhennän putkea kunnes olen tavoiteäänessä. Saumat viimeistellään vesihiomapaperilla. Joissakin irkkuhuiluissa näkyy käytettävän systeemiä, jossa viritysominaisuus on erotettu suukappaleen ja putken liitoksesta omaksi toiminnakseen, mutta monimutkaisuus ei ollut nyt tavoitteena. Tosin tällöin C-vireisen huilun oikean käden etusormen alla ei olekaan se totuttu F vaan E, mikä hankaloittaa nuoteista soittamista. Jokaisen sopii tietysti käyttää hyväksi katsomaansa sormitusta. Taas tehdään kompromissia. Sisäpuolisen työstön hoitaa hiukan muotoiltu jyrsinterä, ulkopinnan kavennos taas teräsputkella jonka kylkien läpi ruuvatut pultit on teroitettu tarkoitukseen. Putken teen aluksi reilusti ylipitkäksi. Kannattaa kokeilla myös oktaaviääntä sekä kolmatta ja neljättä osaääntä (12+5 ja 24), jotka syttyvät tässä vaiheessa helposti. Tätä voisi korjata korkkia siirtämällä, mutta järjestelmästä tulisi varsin monimutkainen. Reiän paikat painetaan purasimella, jotta pora ei vaella. Olen siis ajautunut pois alkuperäisestä tavoitteestani, mutta samalla lähestynyt aitoa asiaa: lähes kaikki luonnonkansojen huilut ovat kuusireikäisiä. Kun kiila on liimaantunut, poraan puhallusreiän myös sen läpi käyttäen tukena samaa puupalaa, jota käytin kiilan puristamiseen putken sisällä. Liian rajuilla otteilla muovi halkeaa, vaikka esireikä olisikin porattu. Pienemmät reiät eivät soi kunnolla ja vasemman käden alue on erityisen herkkä. Soittaminen tulee vaatimaan hiukan puhalluksen muutosta eri kohdissa ilman lottovoittajan onnea, joten kannatta kokeilla niitä kaikkia, ettei tule ikävää yllätystä. Ne pitävät nyt paikkansa, koska kokonaisuus on vireessä. Itse asiassa putki on kapeampi yläpäästään, joten ylitän suositukset selvästi. Asetan sauman keskelle aiottua viritysaluetta ja puhaltelen ääniä, jotka tarkastan viritysmittarilla. Itse käytän kompromissina mittaa 16 mm joka siis on vähän enemmän kuin suositeltu 14 mm putkelle, jonka sisähalkaisija on 21 mm. Toleranssit eivät vastaa tehdastyökaluja, mutta kärsivällisyys ja parafiiniöljy auttavat kohtuullisen tuloksen saavuttamisessa. suurempaa putkea, mutta siitä ei tule ilmatiivistä ilman kumirenkaita, ja huilu ei soi, jos se vuotaa vähänkin jostain kohdasta. Putki vireeseen Koska puhallusreikä on nyt 4 mm paksu ja putken muu seinämä on vain 2 mm, ei Flutomat pidä suoraan paikkaansa. Tätä suosittelen muillekin: 13 mm venttiilireikiä ei kannata porata suoraan huiluun... Seitsemättä ei tarvita, koska alin ääni nousee helposti oktaaviin, jos ylimmän reiän avaa venttiiliksi. Poikani kysyi, pitääkö niiden olla atomilleen oikein, jolloin kerroin, että kyllä tässäkin on toleranssit: nanometrin tarkkuus riittää hyvin, milli on iso virhe. Siihen kylläkin vaikuttaa reiän koko ja muoto. Kaikki mitoitukset ovat aina kompromisseja kiila tuskin on osunut niin kohdalleen, että huilu soi samalla puhalluksella täysin vireessä joka kohdasta. Samasta syystä en myöskään ole käyttänyt veja ja niitä joutuu sitten soittaessa taas laskemaan puhalluksella, mikä on mahdollista, mutta opettaa väärää soittotekniikkaa. Olen nähnyt useita ohjeita: tavallisin on se, että korkin tulee olla 2/3 putken paksuudesta reiän keskikohdan yläpuolella. Ääniä on helppo venyttää ylös ja alas puhalluksella, joten kannatta hakea sitä kohtaa, missä ääni tulee ilman erikoista yrittämistä. Kun saan putken kiinni suukappaleeseen, ryhdyn virittämään sitä. Periaatteessa koko sauman voisi ehkä tehdä kokonaan lämpömuotoilemallakin, mutta epäilen muovin venymiskykyä ja toisekseen putken sisään jäisi silloin suurempi kynnys. Lähempänä oleva korkki helpottaa ylä-äänien syttymistä ja kauempana alaäänien. Viimeistelen puhallusreiän ja laitan putkeen korkin. Oikein varakkaat huiluntekijät hankkivat varmaan muovin poraamiseen tarkoitettuja erikoisteriä, joita on olemassa, mutta jotka eivät ole halpoja. Käytän nykyään kuusireikäistä mallia enkä siis nokkahuilun sormitusta jossa on kaksi venttiilireikää. Toinen ohje kehottaa kokeilemaan siten, että laittaa korkin niin kauas, että ylimmät soittajan käyttämät äänet syttyvät sopivasti. Ilman tukea kiila saattaa irrota. Ei siis tarvitse juoda viiniä saadakseen korkkeja. Huilua ei oikeasti voi virittää radikaalisti eri viritystasoon, koska putken pidentyessä reikien suhteet muuttuvat. Jäähdytys ja liukastus on välttämätöntä, mutta lämpenemistä voi käyttää myös hyödyksi: kotitekoisen jyrsinnän toleranssit eivät ole teollisten luokkaa, mutta hiukan lämmenneen putken voi helposti venyttää suukappaleen päälle ja antaa jäähtyä muotoonsa. Umpinaisen putken vireen löydyttyä, voin mitata Flutomatin antamat reikien paikat sen alapäästä. Sauman voi myös tehdä liimaamalla liitoskohdan päälle palan 36 www.riffi.fi 1/2012. Korkin etäisyys puhallusreiän keskiosasta on kriittinen asia sekin. Suukappaleen ja rungon liitokseen ei löytynyt valmiita työkaluja joten ne piti tehdä itse. Kannattaa piirtää huiluun suora viiva, jota seuraa ja johon mitat merkitään. Reikien koko ja paikka onkin sitten todella tarkka asia. Tällöin korkki tulee kauemmas ja vaikeiden alimpien äänten soittaminen helpottuu. Piirrän paikat huiluun lyijykynällä huomioiden mahdollisen halutun käden mukaisen sivuttaiskierron. PVC on hyvin lämpöherkkää ja muuttaa muotoaan helposti jyrsittäessä. Täysin suljettu putki kuulostaa hiukan erilaiselta kuin sellainen, jossa on reikiä avoinna, joten putki tehdään ylipitkäksi ja siihen tehdään venttiilit. Joskus liimaan korkin päähän palan suoraa PVC-levyä se kirkastaa ääntä mutta ei ole ollenkaan välttämätön. Poraan kaikki reiät ensin 7 mm terällä ja suurennan ne sitten oikeaan kokoonsa
Esittelin huilua ja sen tekemistä kollegoilleni eräässä tilaisuudessa. Eräs musiikinopettaja, joka oli valinnut Sibelius-Akatemiassa sivuaineekseen huilun, mutta vaihtanut sen, koska ei oppinut soittamaan, halusi myös ostaa huilun. Annoin hänelle omani ja hän oppi soittamaan sillä. Vaan eipä tällaisilla huilulla ole kyllä koskaan pyrittykään täyteen kromaattisuuteen. Yllättävän suuri suosio Tavoitteena oli, että pari oppilasta kiinnostuisi huilusta. Aika saavutus harrastelijau rakentelijalta, sekin. Linkit laskureihin löytyvät Riffin nettispesiaalista, osoitteesta www.riffi.fi Kiila ja suukappale. Kiilan liimaus. Toiveet ylittyivät todella yllättävällä tavalla: koulun 3.6.-luokkalaisista oppilaista, niistä jotka käyvät teknisissä töissä, kaksi kolmasosaa teki itselleen huilun jotkut useampiakin. Hän osaa soittaa kaikkien kulttuurien huiluja ja tekee putkihuilullani todellisia ihmeitä. En myy huiluja, mutta lahjoitin hänelle yhden kokeiltavaksi. Vaikka se onkin tietysti kohteliaisuus, se kuulostaa kivalta huilun tekijästä. Alla valmis kiila suukappaleen sisällä. www.riffi.fi 1/2012 37. Näytin huilua eräälle ammattihuilistille ja hän halusi heti ostaa sen. Hän sanoo huilun olevan paras omistamansa: hyvä-ääninen ja helpoin soittaa, joten soittaja voi keskittyä täysin luomiseen. Kaikki saivat huilustaan äänen. läppiä ollenkaan, vaikka kromaattisten äänien soittaminen ilman niitä on haastavaa: ristisormitukset soivat helposti tukahtuneen oloisesti ja vaikka reiän osittainen peittäminen yläreunasta sormella äänen alentamiseksi toki toimiikin, on sen käyttäminen varsin haastavaa. Sekin poika, joka oli viisi vuotta istunut kädet puuskassa naama yrmeänä, teki kolme huilua ja opetteli soittamaan niitä. En olisi ikinä uskonut, mutta murrosikäiset pojat pyysivät minua opettamaan heille nokkahuilua, koska saivat äänen huilustaan, mutta eivät osanneet sormituksia
Waltarin kirjoitettu historia koostuu pienistä yksittäisistä tarinoista, jotka tekevät kirjasta helposti luettavan. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Waltari Suomimetallin pioneerit Waltari on merkittävä yhtye kotimaisen populaarimusiikin historiassa. Levy valaakin toivoa epäileviin mieliin, että josko yhtyeellä olisi sittenkin vielä työvuosia edessään. ARVIO: MISHA KOIVUNEN > Uusi 8-raitatallennin XLR-liitännällä Waltari: Covers All Stupido Records 2011 Lue myös nettispesiaali osoitteesta www.riffi.fi.. Kun biisin loppuun töräytetään vielä meksikolaistyylinen torvisoolo, niin kuulijan on todella vaikea olla hymyilemättä. Hulvattomimmillaan yhtye on vääntäessään hevibiiseistä aivan jotain muuta. Nyt yhtyeen tarina on koottu kansien väliin. Erilaiset bändit on laitettu vielä Waltari-mankelin läpi, jolloin tuloksena on täysin alkuperäisistä poikkeavat versioinnit. Esimerkiksi Anthraxin "Caught in a Mosh" kääntyy miesten käsittelyssä skaksi. Bändi oli ensimmäisiä suomalaisia "äärimusiikkia" -soittavia yhtyeitä, joka sai levytyssopimuksen ulkomailta ja lähti sinne samantien keikkailemaan. Kunnianhimolla rakennetut versioinnit toimivat mainiosti omina teoksinaan. Kirja on täynnä haastattelulausuntoja vuosien varrelta mitä merkillisimmistä lähteistä, mainittakoon esimerkkeinä vaikka Berliner Morgenpost vuodelta 1991, ja Riihimäen Sanomat vuodelta 1995. Pauliina Tuomolan mutkaton ja värikäs teksti on helposti nieltävissä, ja kirjoittajalle täytyy antaa erityiskiitos runsaasta taustatietojen kaivamisesta. Waltarin Covers All -levy toimii muutenkin kuin kuriositeettimielessä. Tästä esimerkkeinä versioinnit Madonnan "Give It To Me:sta", Dingon "Duke" -nimeä kantavasta Levoton Tuhkimo -kappaleesta ja Curen "One Hundred Yearsista". Kappaleista ei kuitenkaan paista väkinäisyys, vaan materiaali kuulostaa muokkauksen jälkeen luonnolliselta ja toimivalta. Yhtye on malttanut koristella kappaleita maltillisilla koukuilla, vaikka välillä jotkut valinnat laittavat kulmakarvat nousemaan. Jos jostain pitää nillittää, niin mielestäni levyjä läpikäydessä yksittäisten kappaleiden synty- ja taustatarinat ovat pitkästyttävää luettavaa. Suomalaisen musiikkiviennin pioneeri Waltari on joka tapauksessa kirjansa ansainnut. Erityisen mielenkiintonen on ajanjakso, jolloin yhtye havitteli pääsyä ulkomaan markkinoille. Levyn kunnianhimoisimman tekeleen tittelin saa Pink Floyd -versiointi "Saucerful of Secrets", joka ei taida olla kaikista helpoimpia ja itsestään selvimpiä vaihtoehtoja. Suosittelen tutustumaan. ARVIO: MISHA KOIVUNEN Pauliina Tuomola: Waltari Suomimetallin pioneerit Like 2011, 300 sivua, sidottu ISBN 978-952-01-0624-9 Waltari: Covers All > 8-raitatallennus ja ylidubbaus > XLR/Phone Comboliitäntä > Phantom-virransyöttö (48/24V) > 140dB tallennuskyky > 24bit/96kHz tallennuslaatu > L/R-kanavien itsenäinen tasonsäätö > Metronomi ja viritintoiminto > Langaton kauko-ohjaus (lisävaruste) NUPIT KAAKKOON - OLYMPUS LS-100 LS-100 tarjoaa äänenlaadun ja tallennusmahdollisuuksia, jotka taatusti tekevät vaikutuksen kovimpaankin ammattilaiseen musiikkialalla, tuotantoyhtiöissä ja mediataloissa. Tuolloin lähtö ulkomaille ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys, jolta se saattaa tänä päivänä tuntua. Nämä osiot lienevät tarkoitettu ainoastaan tosifaneille. Aika moni kappale on kokenut rokki- tai hevikäsittelyn, mikä edustaa varmaankin Waltarin omaa soundia parhaiten. Mistä nämä kaikki jutut ovat löytyneetkään. WWW.OLYMPUS.FI/LS-SERIES Kun Waltari juhlii syntymäpäiviään cover-levyllä, niin sehän ei tietenkään riitä että levyn bändit edustavat täysin erilaisia tyylejä. Vankkarakenteinen ja luotettava audiotallennin on varustettu suorituskykyisillä ominaisuuksilla kuten XLRliitännän L/R-kanavien itsenäisellä tasonsäädöllä sekä phantom-virransyötöllä (48V/24V) tuottaen ammattilaatua joka kerta
020 124 6100 YHTEISHAKU 27.2. Rumpali Razzlen kuolema halvaannutti alkuperäisen Hanoi Rocksin, lupaavasti käynnistynyt sooloura sotkeutui erimielisyyksiin levy-yhtiön kanssa, timanttisen punk-albumin tehnyt Demolition 23 kaatui henkilökemioihin, muutto New Yorkista maaseudulle Suomeen jäähdytti kansainväliset kuviot. Ari Väntäsen kirjoittama syksyn kotimainen bestseller on oiva näköala Monroen monivaiheiseen uraan. Riffille kerrottiin, että esille tullaan laittamaan harvinaisen laaja kattaus soittimia. Tapahtuma on maksuton ja kaiken ikäiset ovat lämpimästi tervetulleita. Lahden Soitinmessut osoitteessa Askonkatu 13, Sound-Inn Tietoa verkosta: www.sound-inn.fi/ soitinmessu Michael Monroe aidosti ja avoimesti Jos Michael Monroen elämäkerta yhden ohjeen antaa, niin se on: älä luovuta koskaan. Monroen kohdalla välillä kuultu slogan "the best kept secret in rock 'n' roll" ei ole täysin tuulesta temmattu. Asuntola aivan koulun tuntumassa. w w w.sedu.fi | info@sed u. Ohjelmassa on mm. f i > Koulutuskeskus Sedu, Kurikka www.riffi.fi 1/2012 39. Jan Olof Stranbergin bassokoulu, sekä runsaasti klinikoita. Voit yhdistää tekniikkaa ja musiikkia. Kurikassa voi opiskella musiikkia 1 - 5 ov lukuvuodessa. fi | p. Soittimia esittelee maahantuojien lisäksi runsas kaarti suomen etulinjan artisteja, sekä muusikoita. Todellisen kansainvälisen läpimurron avaimet ovat olleet monta kertaa aivan näppituntuman päässä, mutta kuitenkin niin kaukana. Siksi onkin hauskaa nähdä, että Monroella menee tällä hetkellä kenties paremmin kuin koskaan. h a e ny t. Ensi vuonna 50 täyttävä Monroe voi hyvinkin olla perinnetietoisen, punk-draivilla jyräävän rockin avainpelureita 2010-luvulla myös kansainvälisesti. ARVIO: PAULI KOMONEN Ari Väntänen: Michael Monroe Like 2011, 512 sivua, sidottu ISBN 978-952-01-0528-0 AV-tekniikkaa - elektroniikkaa - tietotekniikkaa K U R I K A S S A Opiskele elektroniikka-asentajaksi Kurikassa. Tarjolla yksityistunteja, ryhmätunteja, bänditreenejä ja oma demostudio. - 16.3.2012 w w w. Soitinmessut Lahdessa 10.2.2012 Modulen-Music Group Oy järjestää Lahden Sound-Innin tiloissa Soitinmessut yhteistyössä Scandinavian Musical Instrumentsin, Soundtoolsin, ja Studiotecin kanssa. Kuten tosielämäkin, päättyy vuoristoratamainen kirja optimistisiin tulevaisuudennäkymiin. Kirja avaa myös monia hyperenergisen lavapersoonan ja multi-instrumentalistin aiemmin tietoisesti pimennossa pidettyjä elämänalueita. Luonnollisesti vuoden 2012 uutuudet ovat vahvasti esillä, mutta vanhoja suosikkeja ei olla unohdeta, lupaa Joonas Asikainen Modulen-Musicilta. Vaimon kuolema ja amfetamiini varjostivat 2000-luvun alkua
Nykyaikaisia lisäyksiä ovat Steinberger Gearless -virittimet sekä aktiiviset EMG-mikrofonit (mallit 707 ja 81-7). Vuonna 2008 kyseisestä vahvistimesta julkaistiin Orangen 40-vuotisen historian kunniaksi rajoitettu uusintapainos, ja tänä vuonna mallia valmistetaan jälleen. Syynä nimitykseen oli yksinkertaisesti se, ettei etupaneelissa ollut lainkaan tekstejä vaan namikoiden tehtävät ilmaistiin piirroksilla. TUOTEUUTISET Tuhdimpi versio Flying V:stä Matalasointisen metallikitaran ystäville Gibson tarjoaa nyt seitsemänkielistä versiota Flying V:stä. Ruuvikiinnitteinen kaula on vaahterasta ja otelauta palisanteria. Lisätiedot: Musamaailma www.musamaailma.fi Viritä alas Rotosoundilla! Upouusi Rotosound Darkzone -kielisatsi on optimoitu matalia virityksiä varten. Lopputulos on isompi soundi ja tiukempi tatsi E- ja A-kielillä, vaikka ne olisikin viritetty alas muutaman askeleen. Tone Print Appissa on pitkä lista valmiita printtejä, joten soundien vaihtamiseen esimerkiksi livetilanteessa ei tarvitse toimivaa nettiyhteyttäkään. Valitaan vain oikea printti, minkä jälkeen iPhonen kaiutin lähettää lyhyen signaalin kitaramikin kautta pedaaliin. Lisätiedot: TC Electronic www.tcelectronic.com J Mascis & Jazzmaster 1958 Dinosaur Jr -yhtyeen keulahahmo J Mascis on saanut Squierilta edullisen nimikkomallin, joka perustuu vuoden 1958 Jazzmasteriin. Rinnalleen se saa tällä kerralla OR-15-mallin, 15-wattisen version "vain kuvia" -vahvistimesta. Lisätiedot: Soundtools www.soundtools.fi Toneprint & iPhone TC Tone Print -pedaaleiden ominaisuuksia voi nyt vaihtaa iPhonesovelluksella. Lisätiedot: F-Musiikki www.f-musiikki.fi Kipinää iPadiin Blue Microphonesin Spark on erityisesti iPadille (myös usb) suunniteltu studiotason kondensaattorimikrofoni. Resepti sisältää kermanvärisen lehmusrungon, kullanvärisen plektrasuojan alumiinista, kaksi yksikelaista mikrofonia säädettävillä naparuuveilla, vintage-tyylisen Jazzmaster-elektroniikan erillisine rhythmkytkentöineen sekä mallille tyyppillisen vibraton ja tuneomatic-tallan. Hetkessä pedaalin luonne on vaihdettu. Teknisesti mikrofoni perustuu analogiseen Sparkmalliin ja sille luvataan samaa korkealuokkaista äänenlaatua, nyt vain uuteen ympäristöön soveltuvana. Lisätiedot: Fender Scandinavia www.fender.com 40 www.riffi.fi 1/2012. Uutukainen tarjoaa myös viiveettömän kuulokemonitoroinnin äänityksen aikana, volume- ja gain-säädöt sekä mykistyskytkimen. Kymppisetin kaksi matalinta kieltä ovat huomattavasti paksumpia kuin tavallisissa satseissa. Perusrakenteeltaan uutukainen on uskollinen perinteille: mahonkikaula ja -runko, sekä palisanteriotelauta. Lisätiedot: Into-Luthman www.intoluthman.fi Orangen juhlamalli Orange toi vuonna 1972 markkinoille 50-wattisen vahvistimen, joka sai lempinimekseen "vain kuvia"
0207 412 276. Esillä ovat esimerkiksi liikuteltavat ja kiinteät äänentoistojärjestelmät, mikrofonit, kaiuttimet ja vahvistimet, sekä valaisimet, ohjausjärjestelmät ja ripustus- ja näyttämörakenteet. Lisätiedot: Noretron Audio www.noretron.fi 21. Zed 16-FX:ssä on lisäksi oma sisäinen efektilaitteensa, jonka tehosteet on poimittu iLive-sarjan digitaalimikseristä. Lisätietoja: www.prolight-sound.com info@finland.messefrankfurt.com Puh. Se tarjoaa kattavan katsauksen äänentoiston ja näyttämötekniikan uutuuksiin. Voit osallistua myös tuotedemoihin ja seminaareihin. 3. TUOTEUUTISET Allen & Heath Zed & USB Zed-monikäyttömiksereiden sarjaan kuuluvat Zed-16FX ja Zed-18 tarjoavat kumpainenkin 10 monokanavaa, joiden jatkeena on mallista riippuen kolme tai neljä stereokanavaa. Molemmissa malleissa on usb-liitäntä ja pakettiin kuuluu Sonar LE -ohjelmisto äänityspuuhia varten. 2012 discovering new dimensions Yhtä aikaa Frankfurtin musiikkimessujen kanssa järjestettävä Prolight + Sound on vuoden kohokohta esitystekniikan ammattilaisille. 24. DuoPre-mikrofonivahvistimet ja kolmialueiset kanavakorjaimet kuuluvat konseptiin
TUOTEUUTISET Lisää tehoa Digico SD11-mikseriin Digico julkaisee juhlavuotensa kunniaksi SD11-mikseriin päivityksen, jolla laajennetaan mikserin ominaisuuksia FPGA-prosessoinnin tehoa hyödyntämällä. Uusin merkittävä ominaisuus Sets Spill sisältyy päivitykseen myös (aiemmin vain SD7T -versiossa). Flexikanavia, dynaamisia taajuuskorjaimia, monikaistakompressoreita, efektejä sekä DigiTube-putkimallinnuksen (tuttu SD7-mallista). Lisätiedot: Studiotec www.studiotec.com. Warmth-kytkimellä taas lisätään "analogista lämpöä" tulokanaviin, ja taajuuskorjaimessa on valittavissa Classic- tai Precision-korjaimet sekä uudet Standard Template -sessiot. Lisätiedot: Hedcom www.hedcom.fi Opiskele miksaamista iPadilla The Soundcraft Guide to Mixing julkaistiin alunperin painettuna kirjasena, sen jälken pdf-muodossa ja nyt opuksen saa myös iPad-sovelluksena. Uutta ovat myös laajennettu aux-paneeli, lisäykset dynamiikkaprosessorin toimintoihin (Duck, Expander gate:lle, De-esser ja kaksi knee-tyyppiä kompressorille). Sähköinen miksausopas johdattelee opiskelijan kiertokäynnille tutustumaan mikserin eri toimintoihin, PA-laitteiston kokoonpanoon ja järjestelmän käyttökuntoon virittämiseen. Uusi versio on nimeltään SD11i ja se tarjoaa enemmän mm. Uusia efektityyppejä ovat multitap, ping pong ja stereoviive (eri viiveajat vasemmalle ja oikealle kanavalle). Tässä käyttäjä voi luoda Sets-asetuksen, jonka avulla yhdellä kytkimellä voidaan kutsua käyttöpintaan Sets-asetuksen sisältämät kanavat. Päivitys on ilmainen kaikille SD11 mikserin omistajille rajoitetun ajan. The Soundcraft Guide to Mixing -oppaan voi lunastaa iTunesista
Maksimiäänenpaineeksi luvataan 126 dB SPL. Malli on suunniteltu 8-tuumaisen ZXA-1kaiuttimen pariksi laajentamaan bassotoistoa ja kotelon kannessa on kolo yläkerran kaapin kannatintolpalle. All rights reserved. ALBERT HAMMOND JR. FENDER®, MAKE HISTORYTM, TELECASTER®. Uutuussoittimessa on täyspitkä mensuuri, ja se on varustettu kahdella tehokkaalla Seymour Duncan Basslines -mikrofonilla. TUOTEUUTISET ZXA1 aktiivi-sub Electro-Voicelta ZXA1-aktiivi-sub on kalustettu 12-tuumaisella kartioelementillä ja 700-wattisella vahvistimella. Lisätiedot: Into-Luthman www.intoluthman.fi Rotosoundilta capo Kielistään parhaiten tunnettu Rotosound laajensi tuotevalikoimaansa magnesium-seoksesta valmistetulla AC-01capolla, jonka luvataan sopivan niin nylon kuin teräskieliseenkin kitaraan, akustiseen tai sähköisen. TELE® and the distinctive headstock design commonly found on these guitars are trademarks of Fender Musical Instruments Corporation. Kitaran kaulaa ja kieliä vasten puristuvat pinnat on päällystetty kumilla. THE STROKES NEW YORK CITY. Novoselicin runko ja kaula on veistetty vaahterasta, otelauta taas on tummaksi värjättyä apassia. Lisätiedot: Hedcom www.hedcom.fi Basistin nirvana Krist Novoselic on saanut oman Gibsonnimikkomallin, joka pohjautuu miehen omaan modifioituun RD-sarjan bassoon. Lisätiedot: F-Musiikki www.f-musiikki.fi ©2012 FMIC. Uutukaisen pitäisi asettua näppärästi paikoilleen vaikka yhdellä kädellä, kiitos ergonomisen muotoilun ja sopivasti mitoitetun jousimekanismin. Kova laukku kuuluu hintaan
Löysäyksen jälkeen asemointi sujui myöhemmillä kerroilla helposti. Se on myös kevyt, eikä siten lisää roudauskuormaa juurikaan. Hangan kääntökulman lukitseva ruuvi oli tehtaan jäljiltä niin tiukalla, että sen kääntämiseen tarvittiin putkipihdit. Litteät partakonemallit, kuten Sennheiser MD409 ja AKG C414 soveltuvat adapterista riippuen, sillä mutkalle taivutetun hangan etäisyys etukankaasta on aina sama ja lähelle kaiutinta pääseminen edel- lyttää riittävää ulottuvuutta adapterin ja mikrofonin yhdistelmältä. Mikrofonin oman adapterin asennolla suunnataan sitten loput. Myös muunnelmat sallitaan, ja testeri tunnistaa esimerkiksi adapterijohdot XLR-liittimestä plugiin. Laitteen tanakkaan metallikoteloon on asennettu 11 liitinparia, joihin voi kytkeä yhtä monta erilaista johtoa aina USB- tai Ethernet-kaapelista midipiuhojen kautta Speakon-liittimillä varustettuihin kaiutinjohtoihin asti. Keikkamiehen perustyökalu, jos mikä. L.P. Hinta: 58 E Lisätiedot: Finnaudio · www.finnaudio.fi 44 www.riffi.fi 1/2012. Mikrofonin saa tukevasti ja nopeasti aina vakiopaikkaan, Grabber ei vie tilaa lattialla kuten tavallinen statiivi, eikä johtokaan kuljeksi jaloissa tallottavana. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA, LAITEVALMISTAJAT RIVAKAT Audix CabGrabber erilainen mikrofonistatiivi C abGrabber on niin simppeli ratkaisu niin yleisiin pulmiin, että on suorastaan ihme ettei vastaavia systeemeitä ole markkinoilla aivan yleisesti. Perinteisten audiopiuhojen pikatestaukseen on muitakin laitteita ja yleismit- tarillakin pärjää pitkälle, mutta Palmer on liitännöiltään erittäin monipuolinen ja kätevä käyttää. Koestettava johto kytketään sen kotelon liitäntöihin kummastakin päästään ja MCTXK kertoo miten johtimet kaapelin sisällä on kytketty, ja kulkeeko sähkö kuten pitää. Tutkittavan johdon MCTXL analysoi automaattisesti itsekseen, tai vaihtoehtoisesti painokytkimillä ohjastaen, napa navalta ja johdin johtimelta. Ainostaan se herättää kummastusta, että rcaliittimet törröttävät iskuille alttiina rasian kyljistä, eikä kanteen puolittain upotettu liukukytkinkään ole yhtä vankka kuin kojeen muu rakenne. ··· CabGrabberin ensimmäinen käyttökerta vaati hiukan ponnisteluita ihan fyysisestikin. ··· Palmer MCTXL on vankkarakenteinen, helppo käyttää, eikä maksa paljoa. Suoraan teleskooppiosaan on liitetty mutkalle taivutettu hanka, jonka voi kääntää ja lukita eri asentoihin. Selkeä kaksirivinen ledistö ilmaisee napojen kytkennät ja tukena muistille on kanteen painettu vielä napojen numerointi eri liitintyypeissä. ··· Toimintaperiaate on yksinkertainen: Grabberin jousitettua teleskooppivartta venytetään auki sen verran, että kaksi pehmustettua olaketta ulottuvat tarraamaan kitarakaapin, tai -vahvistimen kotelon kantteihin. CabGrabberia valmistetaan kahtena eri versiona, joista pienempi soveltuu tyypillisen kombon kanssa käytettäväksi ja isompi 4 ×12-kaapeille. Mutkan jyrkkyys on vakiona 90 astetta, mutta kiertoliikkeen ansiosta mikrofonia voi asemoida puoliympyrän muotoista kaarta myöten joko lähemmäs tai kauemmas kotelon siitä laidasta, johon CabGrabber on kiinnitetty. Jos näitä varoo kolhimasta, voi laitteelle povata pitkää ja antoisaa palvelusikää. SM57-tyyppinen ja kokoinen mikrofoni asettuu todella luontevasti paikoilleen. PA-vuokraamon tai äänentoistopalvelun arsenaaliin CabGrabber on kenties liian spesifi kapine, mutta itse omat kamansa roudaavalle ja mikittävälle kitaristille se on mainio varuste, joka kulkee näppärästi keikoille. L.P. Hinta: 55 E Lisätiedot: Musamaailma · www.musamaailma.fi Palmer MCTXL piuhat kuntotestiin! P almer MCTXL on monimutkaisesta mallitunnuksestaan huolimatta yksinkertainen kapine
Ja mikä ettei, kun näytön koko todella palvelee tarkoitustaan: näkymä on selkeä pilkkopimeästä kirkkaaseen valoon. ··· BOSS TU-1000 on verraten kallis ollakseen viritysmittari. Selkeä näyttö, bufferoitu lähtö kitarasignaalille, ja virranjako muille pedaaleille ovat kuitenkin arvokkaita ominaisuuksia. Virityksen lisäksi TU-1000 tarjoaa mielenkiintoisen lisäbonuksen: se pystyy jakamaan oman virtalähteensä kapasiteetin efektipedaaleiden kanssa, kunhan yhteenlaskettu virrankulutus pysyy alle 500 mA:n. Kummassakin näyttötavassa tulkintaa tukee kaksi kellertävää nuolivaloa, jotka nekin osoittavat joko yksitellen virityssuuntaa tai molempien syttyessä oikeata virettä. Jos pedaalilaudassa on tilaa ja kukkaro kestää, niin kylläpä tällainen mittari tuo toimintaan poikkeuksellista ylellisyyttä, ja aimo annoksen katu-uskottavuutta. L.P. Hinta: 240 E Lisätiedot: Roland Scandinavia · www.roland.fi SE ON HALPA! KUN TILAAT NETISTÄ, LISÄÄ PAITASI KOKO VIESTIKENTTÄÄN SAAT KAUPAN PÄÄLLE DLX-PAIDAN. ACHTUNG WWW.DLXMUSIC.FI SUOMEN SUURIN SOITINKAUPPA NETISSÄ. Niiden väliin sijoitettu numero kertoo kielen järjestysnumeron silloin, kun käytössä on jokin kitaraan tai bassoon liitettävä viritysmoodi. Kromaattista näyttöä käytettäessä nuolten väliin ilmestyy sävelnimeä osoittava kirjain. Bassolle nimikoitu näyttö tunnistaa kielet matalasta H:sta korkeaan C:hen, kitaran vakiovireen mittaus taas ilmaisee tarvittaessa myös seitsemännen kielen ala-H:n. Näytölle on tarjolla kaksi eri toimintatapaa: joko viisarimainen osoitus, tai juokseva strobo jonka liikesuunta osoittaa virityssuuntaa ja liikenopeus vireisyyttä. RIVAKAT Boss TU-1000 on mittarilla näköä ja kokoa! K ookas näyttö tarvitsee kookkaat raamit, selvä se. Mitä hitaammaksi liike käy sen lähempänä oikeaa viritystasoa ollaan. Luonnollisestikin vireen kiintopisteen voi määrittää itse, ja A-sävelen tasoksi voi valita sopivan 436445 Hz:n haarukassa. Virranjakelua varten pakettiin kuuluu asianmukainen seitsenhaarainen johto. Erikoisvirityksiä on valmiina kuusi erilaista ja koko viretasoa voi myös pudottaa puolikkaan sävelaskeleen hypyissä kuuden puolikkaan verran
Kokeiluun valittiin malliston ainoa "kakskymppinen", varustettuna virvelillä, 10- ja 12-tuumaisilla räkkitomeilla sekä 14-tuumaisella lattiatomilla. Ohutrunkoista bassaria on ilo roudailla paikalleen ja ulko- 46 www.riffi.fi 1/2012. Uuden polven XPK-rummustoja kaupitellaan viitenä valmissarjana, joista neljä kasataan erilaisin tomikattauksin 22-tuumaisen syvän bassarin ympärille. Halkaisijakoot ovat Premierille tyypillisesti kolmisen milliä alimittaiset, minkä on tarkoitus auttaa kalvon istuvuuteen ja sitä kautta helpottaa virittämistä. Jatsin suuntaan Kun testirummuston markkinointinimi on "Jazz Ace" on tervetullutta, että valmistajalla on ollut rohkeutta sipaista vanhan XPK-tykkibassarin syvyydestä pari tuumaa pois. Samalla valuvanteet on vaihdettu prässättyihin, mikä ei tosin ole välttämättä haitaksi. Ihan ei olla nimen kuvailemassa jatsisyvyydessä, mutta suunta on oikea. Vaikka prässivanteet hieman lisäisivätkin virityksen työläyttä, ne keventävät suhteellisen ohutrunkoisten noin kuuden millimetrin vahvuisten rumpujen kokonaismassaa ja antavat sointiin elävyyttä. Nyt Cabriat ovat nimikkeenä eilispäivää ja tuore XPK esitellään osana upouutta Performance-mallistoa. P ienenä takapakkina aiempaan Cabria-kauteen nähden Premier on luopunut XPK-sarjan täysvaahteraisista rungoista. TEKSTI: TOMMI SAARELA kouluun ja keikalle! XPK "Jazz Ace" -rummusto 20-tuumaisella bassarilla on Premierin uuden edullisen Performancemalliston kärkeä. Premier uudisti XPK-rummustojaan edellisen kerran viitisen vuotta sitten, silloin osana kolmiportaista Cabria-mallistoa. Uuden polven XPK:n kuudesta viilukerroksesta ainakin sisä- ja ulkoviilut vaikuttaisivat vaahteralta, mutta välikerroksiin on sujautettu tiettävästi lehmusta
Bassari toimitetaan edullisilla rengasvaimenteisilla kalvoilla, joilla rummusta saa helpolla polkaistua mukavan perustömäyksen. Nyt tomikaksikko on samaa syvyyttä. Settiä saa ilman rautaakin, mutta maahantuoja tarjoaa edullisena kytkynä setin kylkeen luotettavaksi tiedettyä Premier 3000-sarjan telinepakettia. Sointi on kelvollisen jämäkkä kokoluokassaan, ja sen verran lyhytkin että mitään ylimääräisiä tyynyjä tai vällyjä rumpu ei sisälleen kaipaa. u Teipillä kuriin XPK:n virvelissä on muun setin tavoin uudet, mutta perinnehenkiset kevyet virityspesät. XPK-rummuston sointia voi muunnella kalvoja vaihtamalla, ja päältäpäin setti on oikein komia. Samoin reunaviisteet vaikuttavat vikkelästi ajetuilta; pieni jälkityöstö hiontoineen ja vahauksineen olisi ollut paikallaan, mutta kaikkea ei voi aina tässä hintahaarukassa vaatia tai ainakaan saada. Olisipa tehdas vielä laittanut sen pariksi seitsemän tuuman syvyisen pienemmän etutomin, kun sellaista kerran tehdään XPK-malliston isompaan settiin. pinnan viimeistely on muiden rumpujen tapaan huolellinen. Ripustushaarukka on taivuteltu litteästi runkoa viistäväksi, joten se jää vanteen alle eikä ryöstä tilaa tomien ympäriltä. Mollattujen tuplakalvojen etuna on täytyy mainita, että sellaisilla varustetut rummut kestävät varmasti esimerkiksi koulusoittimena monenkirjavia soittotekniikoita pidempään ennen kuin tulee kalliin kalvojenvaihdon aika. miksei keikallekin. Sisäpinnat ovat hyvin kevyesti suojatut, jos lainkaan. Kalvoja vaihtamalla saadaan samasta rummusta haluttaessa vähän rikkaammin ja pidempään soivaa alakertaa. Uusitussa virvelissäkin on perinteiset yksiosaiset virityspesät erikseen molemmille kalvoille. Lisää happea 12-tuumainen etutomi on jazz-nimikkeen mukaisesti aidosti perinnesyvyyttä (eli 8"). Virvelissä on luovuttu tuplapesistä, eli niitä on täydet kymmenen molemmille kalvoille. XPK on nimittäin lainaillut ominaisuuksia valmistajan kalliimmista mallistoista; esimerkiksi Genista-sarjassa ensiesitelty uusi tomiripustus ilahduttaa nyt XPK:ssakin tiukan asettelun ystäviä. Sinänsä tomien ohuehko runko resonoi kuitenkin kuuliaisesti, ja Ambassador-tyyppisillä karheilla peruskalvoilla molemmat räkkitomit saivatkin lisää happea etenkin pieni kymppituumainen, jolle ei tukkoisella tuplakalvolla tahtonut löytyä soivaa virettä. Legendaarisen punaisen "P"-nimilaatan taakse on onnistuttu kasaamaan kokonaisuus, joka vastaa ominaisuuksiltaan ja laadultaan varmasti monen alle tonnin budjetilla ostoksille lähtevän rummunlyöjän toiveisiin. Bassarin rungon lävistävässä tomien tuplapidikkeessä on myös kolmas reikä, vaikkapa splashin telineelle. Viritys onnistuu kohtuullisen hyvin, vasta tiukemmilla kierroksilla muutama voitelematta jäänyt pesä alkoi harata vastaan. Tomeissa on lyöntipuolella tehtaan kirkkaat tuplavahvuiset Supersonic-rumpukalvot, joiden kanssa toimiva viritysalue oli etutomeissa aika kapea. Virvelin sointi niin maton kuin kalvojenkin osalta oli lähtökohdiltaan pikkuisen holtiton, muttei siinä määrin etteikö sitä pienellä teipinpätkällä taltuttaisi, jos säätökäsi muutoin alkaa puutua. Premier Performance XPK 20" × 16" bassorumpu 10" × 8", 12" × 8" ja 14" × 14" tomit 14" × 5,5" virveli 3000-sarjan telinepaketti Hinta: 990 e (ilman telinepakettia 750 e) Lisätiedot: Soitin Laine Puh. Pikkutomeihin verrattuna lattiatomi oli mutkaton virittää ja soittaa, ja tarjosi kokoisekseen muhevaa alakertaakin, joten tälle rummulle tehtaan paksu tuplakalvo tuntui olevan omiaan. Tiukan hinnoittelun varjopuolena pintaviimeistelyjä on tosin tarjolla vain niukat neljä vaihtoehtoa. (02) 276 1600 Tietoa verkosta: www.soitinlaine.fi Tomitelineeseen saa vaikka splashin, ja litteäksi muotoiltu ripustushaarukka jää kätevästi tomin vanteen alle. Kouluista keikoille Premier tarjoaa uusitussa XPK:ssaan markkinoiden varsinaisia halpissettejä luotettavamman ja kestävämmän oloisen vaihtoehdon innokkaille nuorille soittajille treeneihin, koulukäyttöön ja. Mattokoneisto on perinteistä muoviliuskakiinnitteistä mallia, ja sen kiristysvivun päähän on laitettu kumitatti, josta sormi saa hyvän otteen. Matalarunkoisessa virvelissä kalvokohtaisten virityspesien haittapuolena ovat keskimääräistä lyhyemmät viritysruuvit, jotka eivät reunalyöntejä suosivassa soitossa oikein malttaneet pitää kalvoa kireänä kuin biisin kerrallaan. Kokonaisuutena uusi Performance XPK ottaa luontevasti paikkansa valmistajan aloittelijasettien ja ammattikattausten välistä, Premierin parhaana harrastajarummustona
Liittimet on kätketty reunan alle lyönneiltä suojaan, ja kääntöpuolelta löytyy lokero kuudelle AA-paristolle, joilla laitetta voi verkkovirran vaihtoehtona käyttää. Ulkoinen triggeri on juuri se ominaisuus, jolla Korgin kuopus nousee luokkansa eturiviin. TEKSTI: TOMMI SAARELA Wavedrum Mini on kainalossa kulkeva rumpukone, sekvensseri ja perkussio syntikka, johon kuuluva piezomikki muuttaa minkä tahansa kontaktipinnan lyömäsoittimeksi. KORG Wavedrum Mini pieni suuri sähkörumpu K orgin sähköperkussioiden perheen kuopus Wavedrum Mini vaikuttaa leppoisan selkeältä jo ensi näkemältä. Kannettavuus onkin Minin ydinajatus, sillä patterien ja kaiuttimen avulla instrumentti tarjoaa kaiken soitteluun ja treenailuun tarvittavan ilman pakollisia lisävipstaakeja. Pienitehoinen kaiutin ei tee täyttä oikeutta soundeille, joten paremmasta äänestä voi nauttia kuulokeliitännän kautta. Kaikki tärkein on laitteen näkyvällä pinnalla: erittäin kosketusherkkä ja sopivasti jousitettu lyöntialusta täyttää puolet ja toisen puoliskon varaa rivi toimintopainikkeita sekä sisäänrakennettu kaiutin. Stereojakki tai mo- nojakit erikseen rumpupadille ja piezomikille olisivat nostaneet Minin keikkakelpoisempaan luokkaan. Äänekäs matkakaveri Piezomikin sisältävä pyykkipoika-triggeri on uutta Wavedrumperheessä, sellaista ei löydy Miniä edeltävistä malleista. Nyt tähän pahaan tapaan voi lisätä haluamansa soundin, sillä triggeriklipsi muuntaa minkä tahansa kovahkon pinnan tavallaan toiseksi Wavedrumiksi, jonka saa kaupan päälle. 48 www.riffi.fi 1/2012. Kolmas vaihtoehto on kytkeä Minin audiolähtö ulkoiseen äänentoistolaitteistoon, joskin lähdön monofonisuus kummastuttaa. Korgilla on nähtävästi seurattu mitä rumpalit ja muut tarkkaavaisuushäiriöiset puuhaavat: naputtelevat hajamielisinä pöydänkulmaa, reisiään, mitä milloinkin
Ja varmaan monen kitaristin ja kosketinsoittajankin kelpaa läiskiä demon rytmitaustat kasaan mieluummin tällä konstilla kuin kiipparia näpyttelemällä. Säädöt hallussa Myös Minin omassa padissa lyöntityyli ja -kohtakin voivat vaikuttaa sointisävyyn. Esimerkiksi basson, synan tai marimban tuottamaan sävelasteikkoon voidaan vaikuttaa toimintopainikkeiden taakse kätketyllä skaalan säädöllä. Rytmitoimintonäppäimien alta löytyy myös tallentava luuppisekvensseri, johon voi sommitella omia rytmi- ja sointikudoksia päällesoittoperiaatteella. Treenikäytössä rytmipohjien pahin puute on ettei niiden tempoja voi muuttaa. Monisointisten muistipaikkojen kohdalla vielä instrumenttikin vaihtuu soittovoimakkuuden mukaan esimerkiksi suljetusta avoimeksi hihatiksi ja edelleen virveliksi. Tarjolla on kymmenen valmisyhdistelmää: kelpo kaikuja, modulaatiopohjaisia mausteita sekä viiveitä. Pieni vai isompi? Wavedrum-perheen tulokkaassa on isoveljiinsä nähden yhtäläisyyksiä ja eroja. Wavedrum Mini on käsi- ja sormisoitin, jota voi kapuloillakin lyödä, kunhan pitää varansa ettei osu innoissaan näyttöruutuun tai näppäimiin. Sekä padi että triggeriklipsi ovat dynaamisesti huippuherkkiä, molemmat tunnistavat kevyenkin sormikosketuksen. Ja ilman muuta näin huippuherkkää kuuloa kannattaa testata myös vispilöiden kanssa. Pitkätkin keikkareissut sujuvat joutuisammin, kun istuttaa Minin pelkääjän paikalle, nipsauttaa piezon auton rattiin, valkkaa sopivan soundin ja painaa kaasua. Ja vaikka Miniä ei rumpusetin korvaajana pitäisikään, pätevää peruskomppia syntyy kun valkkaa padille soundin, joka tuottaa hiljaisemmilla lyönneillä haitsun äänen ja lujemmilla virvelin, piezolle asetetaan matala bassarin tyyppinen tömäys, sujautetaan klipsi kiinni kengän varteen ja sitten vaan poljetaan. Korg Wavedrum Mini Dynaaminen perkussiosyntesoija Hintaluokka n. Näpyttelyn, taputtelun ja kapuloinnin lisäksi Wavedrum Miniä käytetään yhdeksän painikkeen avulla, joilla valitaan soundit ja efektit sekä hyödynnetään rytmipohjia ja luuppaustoimintoa. Jos taas on tarvetta kevyesti mukana kulkevalle, näppäräkäyttöiselle lyötävälle rytmiboksille, jonka voi huoletta ottaa seuraksi vaikka keikkabussin vessaan, Wavedrum-perheen Mini on tutkailun väärti. 0207 282 200 Tietoa verkosta: www.emnordic.fi www.riffi.fi 1/2012 49. Undo-napilla saadaan putsattua hutikierros, ja taas ollaan valmiita ottoon. Midiä ei ole, usb-liittimestä puhumattakaan, joten laite ei myöskään keskustele ulkomaailman kanssa. Triggerikin poimii hienosti kaikki kohtuuetäisyydellä naputetut impulssit mutta ei käytännössä tuota juurikaan virhetriggauksia. Minissä arveluttaa muovisen rakenteen kestävyys tosipaikassa. Rummun padille ja triggerille voi valita soundit itsenäisesti. Hintaakin on kritisoitu, mutta nerokas triggeriklipsi pelastaa paljon. Se on myös puolet isompi ja painavampi, mikä voi tosin olla käyttötarkoituksesta riippuen plussaa tai miinusta. Useimmille sävelsoittimille skaalat on tehtaalla lukkoon lyöty, mutta joihinkin käyttäjä voi vaihtaa asteikon vaikkapa duurista molliin tai pentatonisesta intialaiseen. Varsinaisena keikkakoneena sitä ei voi pitää, kyseessä on ennemmin apuväline treenaukseen ja demojen tekoon. Tärkeimmät käyttäjän nappulasäädöt liittyvät padin, triggerimikin ja komppipohjan keskinäisiin voimakkuussuhteisiin. Lisäksi itse tehdyt kompit ja kuviot ovat kertakäyttöisiä, sillä niitä ei voi tallentaa vaan työn tulokset katoavat kun valitsee toisen presetin tai sulkee laitteesta virran. Jos tarvitaan jämäkkää, joustavasti operoitavaa ja uskottavaa rumpuinstrumenttia edistyneemmillä ominaisuuksilla ja rouheammilla soundeilla, katse kääntyy isoveli Wavedrum X:n suuntaan, joka ei itse asiassa taida enää maksaa edes tuplaten Miniin verrattuna. Soittoparametreihin ei käyttäjällä juuri ole pääsyä, mikä ei suuresti haittaa kun kosketus tuntuu olevan oivallisissa tehtaan säädöissä. Isoveljien lyöntipinta jakautuu kalvoon ja reunaan, Minissä triggeriklipsi korvaa puuttuvan toisen lyöntipinnan. Skaalan toiminta on muistipaikasta riippuvainen: yhdessä sävelet triggautuvat skaalasta satunnaisesti, toisessa nuotti nuotilta askeltaen ja kolmannessa lyöntivoiman mukaan. Joka tapauksessa näillä toiminnoilla pystyy koostamaan lennosta vaikka koko bändin osuudet läpsyttelemällä ne päällekkäin vajaan puolen minuutin luuppiin. Wavedrum X ei tarjoa triggeriklipsiä eikä toimi paristoilla. Sähkö- ja häröpuoli on Minissä vakuuttavampi kuin akustinen, mikään rumpusetin tai perkussiokioskin korvaaja laite ei yritäkään olla. Sisäänrakennettuja efektejäkin voi valita sekä muokata rajoitetusti efektityypistä riippuen. 300 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Isoissa Wavedrum-malleissa on viritettävä rumpukalvo, Minissä sähköperkussioille tyypillisempi kumialusta. Mielenkiintoista piezon toiminnassa on trigatun soundin reagointi lyöntipinnan värähtelyyn, eli esimerkiksi puupinta saattaa tuottaa erilaisia sävyjä kuin metalli tai lasi. Komppia kompin päälle Wavedrum Mini tarjoaa inspiraation lähteeksi, metronomiksi ja treenikaveriksi sata rytmipohjaa, joiden painotus on tanssi-, teollisuus- ja ambient-genreissä, mutta pop-, rock ja lattarirytmejäkin löytyy. Ja kun sekä piezon että padin seuranta on herkkää, tarkkaa ja viipeetöntä, ei hintalappu enää tunnu niin kohtuuttomalta. u Lue myös artikkeliin liittyvä Wavedrum Minin soittovinkkejä tarjoava nettispesiaali osoitteessa www.riffi.fi. Mikkiä kenkään Sadan valmissoundin paletti ulottuu rumpu-, lyömä- ja etnosoitinsimulaatioista teknobiitti- ja efektiosastolle. Pattereilla ja kaiuttimella varustettu Mini vaikuttaa vähän lelusoittimelta isompaan Wavedrumiin verrattuna. Lyömäsoittimeksi varsin suuri osa kirjastosta on varattu sävelkorkeuksia tuottaville, Korgin kiippareista tutuille soitinäänille
Tähän asti näitä Thinline- ja Custom -kitaroita on ollut tarjolla edullisina meksikolaisina ja japanilaisina versioina, tai arvokkaampina Fender Custom Shopin tekeleinä. Niinpä American Vintage -sarjan kitarat ovat tervetullut lisä mark- kinoille ja ne tarjoavat vaihtoehdon, jos haluaa meksikolaista/ japanilaista laadukkaamman instrumentin, mutta ei ole valmis satsaamaan ihan Custom Shopin tai aidon vintage-soittimen verran rahaa näihin Telecasterin erikoismalleihin. Telecaster Thinline '69 Telecaster Thinline oli ensimmäinen 1960/1970-lukujen taitteessa lanseeratuista malleista, joissa perinteistä Teleä lähdettiin uudistamaan hieman isommalla kädellä. Mallin 60-vuotisen historian ajalta vuorossa olivat '69 Telecaster Thinline, '72 Telecaster Custom ja '72 Telecaster Thinline. TEKSTI: JARMO HYNNINEN KUVAT: TOMMI POSA Fender American Vintage Telecaster kaksi kolmesta Fender toi hiljan markkinoille kolme uutta Telecasteria American Vintage -sarjaan. Kokeiltavina kävi näistä kaksi ensin mainittua. F ender-kitaroiden historiassa 1960/70-lukujen taitetta ei yleisesti ottaen pidetä parhaimpana aikakautena. Testiyksilön hienoviritys oli varsin hyvä kolmipalaisella tallalla. 50 www.riffi.fi 1/2012. Telecasterperheeseen tuli kuitenkin tuolloin malleja, joita kitaristit haluavat hankkia yhä edelleenkin. Silloin tällöin toki saattaa löytää näistä malleista myös alkuperäisiä vintage-yksilöitä, joiden hintataso on Custom Shop -kitaroiden luokkaa, tai jonkin verran jopa kalliimpi. Soitin suunniteltiin Thinlinen perinteinen nelipulttinen kaulaliitos vaikuttaa tiukalta ja hyvin tehdyltä. Thinlineen on asennettu tehtaalla perinteinen Fenderin kolmipalainen Tele castertalla, mutta mukana tulee myös kuusipalainen versio siltä varalta, että tarvetta tarkemmalle hienoviritykselle ilmenee
Siitä huolimatta kitara soi varsin hyvin, eivätkä nauhat kantanneet juurikaan vastaan venytettäessä kriittisistäkään kohdista 12 nauhan tuntumassa. Alkuperäiset Thinline Telecasterit viimeisteltiin polyesteri-lakkauksella, uudessa American Vintage -sarjassa taas on käytetty nitroselluloosa-lakkaa. Helmiäispleksi sai uuden muodon ja mikkikytkin sekä volumepotikat sijoitettiin hieman eri tavoin aiempiin Telecastereihin verrattuna. Niihin kyllä ylettää jotenkin, ja volume swell-, tai Danny Gatton -tyylisiä tone-potikan wahefektejä voi juuri ja juuri tehdä. Lakkausta lukuunottamatta American Vintage -sarja on hyvin uskollinen alkuperäisille malleille. Se vaikuttaa aavistuksen lankku-Teleä ohuemmelta ja kirkkaammalta. Omissa kitaroissani säädän kielet mieluusti kuitenkin hiukan korkeammalle. Thinlinen mikrofonit ovat American Vintage sarjan yksikelaiset Telemikit ja niille on perinteiseen tapaan yhteiset äänenvoimakkuuden ja sävynsäätimet. '72 Telecaster Custom Telecaster Custom tuotiin myyntiin alunperin vuonna 1972, ja tällä mallilla Fender pyrki Gibsonin hallitsemille humbucker-kitaroiden markkinoille. Kitara soi myös akustisesti hyvin ja sekä kuulostaa että tuntuu laadukkaalta instrumentilta. Soitettavuus Thinlinen kielet oli säädetty melko matalalle. Telecasterin mikitys ja elektroniikka, sekä kaulan nelipulttinen kiinnitys ja kaularauta säilyivät Thinlinessa perinteisen Telen kaltaisina. Kaulaprofiili ja otelaudan radius istuivat käteen ja sormiin melko mukavasti. Kitaran sai myös viritettyä varsin hyvin ja vireisyys oli hyvä ympäri otelautaa. Matalalla olevia kieliä on kevyt painaa ja soitettavuus tuntui mukavalta. Perusteiltaan siinä on normaali Telen sävy, mutta tallamikin soinnissa keskialue eroaa mielestäni hieman normaalista lankkumallin soundista. Sitä oli mukava soittaa ja se myös inspiroi soittamaan. Mikkikytkin on sekin sijoitettu runkoon Les Paul -tyyliin kaulan yläpuolelle. Rungon materiaalina alkuperäisissä oli mahonki tai saarni, American Vintage -sarjassa tarjolla on vain mahonkirunkoinen versio. Äänenvoimakkuus ja -sävysäätimet on sijoitettu hieman eri kohtaan kuin normi-Telecasterissa. Kaularauta vaihtui sekin ja säätö hoituu satulan takaa lavasta. Satulan takaa painettavat venytykset ("bend behind the nut") onnistuivat hyvin ja kitara pysyi vireessä niidenkin jälkeen ilman erityisiä vippaskonsteja. Perussoundi on kuitenkin hyvin fendermäinen ja Telecasterille tyypillinen, ja siinä on mukana rakenteen ja puiden vaikutuksesta oma pieni nyanssinsa ja vivahteensa. Normi-Telecasterin potikoiden sijoituskohta on mielestäni kuitenkin parempi, mutta Fender on toki tässä ollut uskollinen alkuperäiselle Thinline-mallille. Soundi Thinlinen soundi on oma lukunsa Telecaster-maailmassa. Tilt-ruuvin ansiosta kaulan kulmaa voi myös säätää. Keskiasento ja kaulamikki kuulostavat taas mielestäni hieman normaalia täyteläisemmiltä. vuonna 1968 ja sitä valmistettiin vuosina 196971. Kaikkinensa '69 Thinline Telecaster kattaa mielestäni hyvin sen, mitä Tele-soinnilta osaa odottaa. Kaksisävyinen sunburst (saatavilla myös Olympic White) mahonkirunko f-aukkoineen on kaunis ja viimeistely huolellista, joskin mikrofonikolo tosin hieman pilkistelee tallalevyn alta. Uuden pleksin myötä myös jakin paikka vaihtui kannen puolelta rungon kylkeen. Kapoisat vintage-nauhat luovat oman tuntumansa, ja kyllä niillä hyvin toimeen tulee vaikka itse olenkin mieltynyt paksumpiin nauhoihin. Testiyksilömme painoi 2,6 kiloa ja tuntui miellyttävän kevyeltä, eikä liian kaulapainoiselta. Sen sijaan Gibsonilta ei poimittu kaulan liitosta, joka muuttui '72 Telecaster Customissa kolmepulttiseksi aiemman neljän sijaan. Niinpä perinteistä Telecasteria muunneltiin aika paljon Gibsonin suuntaan: kaulamikrofonina on humbucker ja kummallekin mikrofonille on omat äänenvoimakkuuden ja -sävynsäätimensä. Kitarasta välittyi kokonaisuutena niin soittotuntuman kuin -fiiliksenkin osalta laadukkaasti tehdyn intrumentin tuntu. Thinline Telecasterin rungosta tehtiin puoliakustinen ja yläosaan veistettiin f-aukko. Telecaster Customit painavat yleensä hieman normi-Telecasteria enemmän, testiyksilömme painoi 3,7 kiloa. Yksi suunnittelun lähtökohdista oli pyrkimys pudottaa Telecasterin painoa, joka tuohon aikaan oli alkanut nousta saatavilla olleiden puulajikkeiden johdosta. Se tuntui jo melko painavalta kolmekiloisiin ja jopa vähän sen alle meneviin Custom Shop Telecastereihin tottuneelle, mutta mielestäni on vielä siedettävä paino Telelle. www.riffi.fi 1/2012 Virittimet noudattavat Thinlinen historialle uskollista linjaa ja ovat Fenderin 1960/70luvun taitteelle tyypillistä, Flogolla leimattua mallia. 51
Myös virittimet ja talla ovat samanlaiset. Soitettavuus Tässäkin soittimessa kielet oli säädetty melko matalalle, mutta kitara soi varsin hyvin ja venytykset onnistuivat asiallisesti. Kaulan soittotuntumakin vastaa pitkälti Thinlinea. Vanhat klassikkomallit 1960/70-luvun taitteesta on toteutettu kelpo tarkkuudella ja laadulla. Nauhat ovat tässäkin kitarassa ohutta vintage-mallia, ja niihin pätee sama arvio kuin Thinlinen kohdalla. Suositushinnat hinnat näissä soittimissa tuntuvat melko arvokkailta, mutta uskon katuhintojen muodostuvan sellaisiksi, että molemmat kitarat ovat houkuttelevia vaihtoehtoja laadukkaiden Telecasterien tarjonnassa. Molemmat kitarat inspiroivat soittamaan ja niistä välittyy hyvän soittimen tuntuma soittajalle. Siinä oli myös hyvää twangia, joka on helposti säädettävissä kuitenkin siten, etteivät paikat hampaista irtoa, eikä korviin satu. Soittotuntuma oli miellyttävä. Otelaudan radius on loiva ja kaula profiili on moderni C. Telecaster Thinlinen hieman kellertäväksi lakattu kaula ja Fenderin 70luvulla kehittämä kolmen ruuvin kaulaliitos, jossa myös kaulan kulmaa voi säätää. Äänenvoimakkuuden ja -sävynsäätimiä on Gibsonin tapaan neljän potikan verran, joten erityiset Telen volume- ja tone swell -efektit eivät onnistu yhtä luontevasti kuin perus-Telellä, mutta toisaalta säätömahdollisuudet ovat monipuolisemmat. sen yhdistelmä on sekin oikein hyvä ja käyttökelpoinen. Soundi oli tasapainoinen ja miellyttävä. Kaulahumbuckerin soundi on mielestäni myös onnistunut ja se tuo todella Telecasteriin mukavasti Gibson-sävyä. Telecasterin soundi on kirkkaampi ja hieman heikkotehoisempi. Muutoin kummassakin soittimessa käytetty keinoluinen satula toimi ihan asiallisesti. u Fender American Standard Uusintapainoksia vuosikertasoittimista '69 Telecaster Thinline · Suositushinta: 1797 e '72 Telecaster Custom · Suositushinta: 1797 e Lisätiedot: Fender Scandinavia · www.fender.se · www.fender.com 52 www.riffi.fi 1/2012. Satulaan voisi laittaa liukasteeksi lyijykynää tai Big Bends Nut Saucea, jolloin asia varmasti parantuisi. Ja samaan tapaan myös Telecaster Customin soittotuntumasta välittyi laadukkaan ja hyvän instrumentin tuntuma. Nauhat ovat kapeat Kolmisävyinen sunburst-värjätty (saatavilla myös mustana) saarnirunko on tässäkin kitarassa kaunis ja hyvin viimeistelty, tosin tallamikrofonikolo taas aivan aavistuksen pilkistelee tallalevyn alta. vintagenauhat. Kytkimen keskiasennosta löytyvä humbuckerin ja yksikelaiTallamikkinä '72 Customissa on American Vintage Tele mikrofoni kuten Thinlinessakin. Mielestäni Thinline Telecaster oli aavistuksen parempi soitettava tehtaan säädöillä, mutta Custom Telecaster taas hurmasi soundimaailmallaan. Toteutus tuntui vankalta ja kitara soi hyvin. Kaulamikkinä on sen sijaan Fenderin Wide Range humbucker, joka on tähän malliin uudelleen suunniteltu. Lopuksi American Vintage -sarjan uudet Telecasterit tuntuvat molemmat hyviltä kitaroilta ja tervetulleelta lisältä Fenderin tarjontaan. 21nauhainen otelauta on tehty yhdestä vaahterapalasta. Telecaster Customin Cprofiilin kaulan/ otelaudan speksit ovat samat kuin '69 Telecaster Thinlinessakin. Tallamikki, vaikka se on ilmeisestikin samanlainen kuin Thinline Telecasterissa, kuulosti aivan erinomaiselta painavassa saarnirungossa. Vertasin kaulamikin soundia Gibsonin '57-humbuckereilla varustetun Gibson ES-335 soundiin. Kaularaudan bullet-tyyppinen säätömutteri häiritsee hiukan satulan takaa tehtäviä erikoisvenytyksiä, eikä kitara myöskään pitänyt näissä erikoisvenytyksissä virettä ihan yhtä hyvin kuin Thinline Telecaster. Yhteenvetona totean, että kitaran soundi sähköisesti on mielestäni hyvä ja monipuolinen, ja se tekee soittimesta houkuttelevan lisän perinteisten Telecasterien kokoelmaan, tai miksei ainokaiseksikin Telecasteriksi. Soundi Tällä osa-alueella '72 Custom Telecaster on mielestäni erinomainen. Kitaralla oli innostavaa soittaa, ja sekä vireisyys että hienovire olivat hyviä
Pedaali, tai pitäisikö sanoa pedaalisto, on todella vankkaa tekoa. Stomp on varattu ulkoisille pedaaleille, joita voi näin käyttää iPB-10:n kanssa kätevästi. Amp-silmukka taas on tarkoitettu oman kitaravahvistimen etuasteen käyttöä varten ja se integroi vahvistimen ja iPB-10:n yhdeksi kokonaisuudeksi. Fyysisen yhdistelmän haavoittuvaisempi osapuoli onkin iPad, ja hiukan arveluttaa miten näyttö mahtaa kestää keikalla. Toki egoistinen kitaristi haluaisi ottaa tuon komistuksen yleisönkin eteen mukaan, ja yksi selkeä toiminnallinen perustekin löytyy: ilman iPadia toimittaessa on tyytyminen Digitechin omaan vaatimattomaan viritysmittariin, joka ei vedä vertoja iPadin näytölle piirtyvälle vastineelleen. Laite on erittäin helppokäyttöinen. AMP-luuppia ja ulkoista vahvistinta (lue = omaa) käytettäeswww.riffi.fi 1/2012 53. TEKSTI: JARMO LEHTELÄ Digitech iPB-10 innovaatiota kerrakseen Applen iPad on avannut aivan uudenlaisen maailman musiikkilaitteille. Mutta eipä hätää, näyttöä ei ole pakko ottaa mukaan; iPadia tarvitaan välttämättä vain editoinnissa ja jos soundien muistipaikat ovat hallussa, niin operointi onnistuu ilman näyttöäkin. Sähköinen manuaali kulkee iPadissa mukana, mutta oppaan apua ei juurikaan tarvitse, sen verran yksinkertaista säätäminen on. Maailma polkukytkinten takana Pedaalin vasemmalla puolella on kaksi painiketta, Stomp ja Amp, joilla kytketään kaksi erillistä kytkentäsilmukkaa päälle tai pois. Siitä todistaa näyttävästi myös Digitechin uusi kitaristeille suunnattu efektilaitteisto, jonka ytimeen heitetään näytöksi ja ohjainpinnaksi iPad. Digitechin uutuudesta voi helposti sanoa, että se on vakuuttavimman näköinen maustelaatikko, mitä vastaan on tullut, eikä vähiten upean näytön ansiosta. K itarasoundien muovailuun tarkoitettu iPB-10 koostuu kolmesta elementistä: Digitechin pedaalista, Applen iPadista ja iPB Nexus App -softasta
IPadin liittäminen Digitechiin on helppoa: saranoitu kehys aukeaa kahta painiketta painamalla, sitten laitetaan iPad paikalleen ja kiinnitetään datakaapeli. Valikoimassa on kaikkea mitä kitaristi saattaa tarvita perinteisimmistä säröistä ja waheista moduloiviin efekteihin ja keinoharmonioihin asti. Efektin kuvaa tuplatäpäyttämällä pedaalin saa zoomattua isoksi, jolloin on helpompaa säädellä purnukan namikoita, jos vaikka ikänäkö vaivaa (en tunnusta). Eivätkä ne mallinnokset soinneiltaankaan niin kaukana erillispurkeista aina ole, parhaat kisaavat jo jopa esikuviensa kanssa. Kertaalleen virtuaaliefektiä kopauttamalla saadaan esille muut vastaavat purnukat (esim. Purnukoiden yläpuolella olevaa nuolta täpäyttämällä saa esiin kaikki 10 efektiä, mikäli siis tuo maksimimäärä on käytössä. Jos käyttää kuitenkin laitteen omia vahvistinmallinnoksia, voi vahvistimen viedä haluttuun kohtaan purnukoiden väliin, jolloin vahvistinkuvan taakse jäävät purkit ovat virtuaalisen vahvistimen Amp-luupissa. Kaappivaihtoehtojakin on useita ja vahvistimia voi surutta kokeilla ristiin rastiin eri kaappien kanssa. Näistä viidelle voidaan määrittää oma päälle/ pois-kytkimensä (polkimet AE). Vahvistinosaston valikoimasta löytyvät alan standardit Marshallista Fenderiin ja Voxista Mesaan, eikä putiikkipajojakaan ole unohdettu. Softa on yksinkertainen käyttää, toimii mainiosti ja graafiseen ulkoasun suunniteluun on laitettu paukkuja. Laitteessa tarvittavan iPad-softan voi ladata verkosta ilmaiseksi. Laitteenhan voi toki kytkeä vahvistimeen tai PA-systeemiin suoraan iPB10:n lähdöistä, mutta mielestäni se ei kuulostanut lähellekään niin hyvältä kuin ensin mainitulla tavalla. Efektit voi helposti laittaa eri säädöillä eri järjestykseen eri käyttötilanteita varten, ja mukana voi käyttää vahvistin- ja kaappisimulointeja. Amp Loop sulkee Digitechin etuvahvistimen. Kuhunkin setuppiin voidaan lisätä myös mallinnettu vahvistin ja sille kaappi. Lopuksi Digitechin linjalähtö kytketään vahvistimen efektilenkin Returniin, jolloin valmiiksi muokattu signaali saadaan vahvistimen pääteasteelle ja edelleen kaiuttimelle. Kun iPad laitetaan päälle, avataan iPB-Nexus App -ohjelma ja pedaalien sekä vahvistimien editointi voi saman tien alkaa. Muistipaikkoja on yhteensä 100. Omat valinnat ja säädöt tallennetaan My Tones -kirjastoon. Kaikki softan mukana tulevat virtuaalipedaalit näyttävät aivan karamelleilta hienoine värityksineen. kaiut), joista voi sitten valita haluamansa. Yleisesti ottaen siis Gain, Bass, Middle, Treble ja Amp (=Vol). Vahvistimen efektilenkin lähdöstä (etuasteen jälkeen) signaali poimitaan jälleen ulos ja kytketään Digitechin Amp Loop Returniin, edelleen efekteillä muovattavaksi. Ja kaikki tämä saadaan talteen 54 www.riffi.fi 1/2012. Yleisesti ottaen on sanottava, että näiden sekä muidenkin namikoiden pyörittäminen ei suju aivan niin hyvin kuin voisi, mutta kyllä niitä saa kohtuullisen helposti käänneltyä haluttuun suuntaan. iPadin näytössä voi suunnitella itselleen pedaalilaudan sijoittamalla enintään 10 efektiä kerralla näyttöön missä tahansa järjestyksessä. Keinupolkimeen voi yhdistää sille luontevia toimintoja, kuten äänenvoimakkuuden tai wahin säätelyn, Whammy-efektin tai jonkin muun. Näytön vasemmassa yläreunassa ovat käytössä olevan vahvistimen säädöt. Näytön oikealla puolella olevilla Up- ja Down-painikkeilla selataan muistipankkeja, joista jokainen sisältää viisi muistipaikkaa (polkimet 15). Oikealla näkyy valitun kaapin kuva. muutaman napin painalluksen taakse. Kaiken kaikkiaan pedaaleja on 87, vahvistimia 54 ja erilaisia kaappeja 26 kappaletta. Jos näistä sommitellut 100 erilaista yhdistelmää eivät riitä, voi lisää tallentaa softakirjastoon, joten tietokoneen kera määrä on käytännössä rajaton. Mallinnusten esikuvina ovat tunnetut valmistajat ja virtuaalisten mausterasioiden olemus kertoo kyllä, millä suunnalla ihanteet kulloinkin ovat. Manuskan kaaviokuvista tämäkin monipolvinen piuhoitus selkiää, ja juuri tämä kytkentä osoittautui mielestäni myös toimivimmaksi pedaalia käytettäessä. Digitechin saa sovitettua sekä Ipadille että Ipad2:lle. sä kitara kytketään suoraan Digitechiin, josta signaali poimitaan Amp loop send -lähdöstä ja kytketään vahvistimen kitaratuloon. Hauskaa on, että iPadin ei tarvitse olla edes kytkettynä Digi- Runsauden pulaa Ainakin toistaiseksi erilliset purnukat tuntuvat yleisesti ottaen olevan laadukkaampia kuin mallinnokset, mutta mallinnukseen liittyy paljon hyvää
u DIGITECH iPB-10 mallinnukseen perustuva, ohjelmoitava efektilaite kitaralle Koostuu kolmesta elementistä: · iPB-10 -pedaalista, hinta noin 500 e · iPadista, hinnat mallista riippuen alkaen 479 e · iPB Nexus App -ohjelmasta, ladattavissa ilmaiseksi Lisätiedot: EM Nordic Puh: 0207 282 200 Tietoa verkosta: · www.emnordic.fi · www.digitech.com www.riffi.fi 1/2012 55. Presettitasolla se toimii kyllä jo ihan mukiinmenevästi, mutta mitä enemmän vaivautuu editoimaan, sen maukkaammalta soundit kuulostavat. Toki tässä on ajateltu sellaisia soittajia, joilla on iPadille muutakin käyttöä, mutta jos joutuu molemmat hankkimaan, niin hintaa kertyykin liki 1000 euroa ja sillä summalla hankkisi jo melkoisesti muutakin kalustoa. Ja jos jotain ei ymmärrä, niin ohjelmaan liitetty Help on erittäin selkeälukuinen. Mikään laiskan miehen oikopolku juhlasoundeihin laite ei ole. Särömaailma on kokonaisuutena aika harmiton, sillä voi soittaa ja homma hoituu, mutta veret seisauttavia elämyksiä se ei tarjoa. Delayt toimivat mukavasti, kuten myös pitch shifterit ja chorukset. Digitechin pedaali itseässään maksaa hieman alle 500 euroa ja lisäksi tarvitaan iPad, joka tuplaa hinnan. Vahvistin/kaappimallinnokset ovat mielestäni hieman tunkkaisia verrattuna oikeaan vahvistimeen, eikä niissä ole samalla tavoin isoja eroja, kuten todellisessa maailmassa. Pidemmällekin ehtinyttä taas houkuttanee se, että iPadissa voi ajaa myös esimerkiksi jotain tallennussoftaa (Garage Band) ja purkittaa omaa soittoa suoraan softaan äärettömän helposti, ilman mitään piuhan vetoja. Saattaa olla mukavaa, ettei hektisellä hetkellä pamahda näyttöön jokin kaiken estävä Alert, joihin ollaan ainakin Windowsmaailmassa totuttu. en pitänyt myöskään ihan loppuun saakka hiottuna. Aloittelijalle tämä voi olla oiva tapa tutustua pedaalimaailmaan ja iPadillahan on toki paljon muitakin käyttökohteita. Hinta on kynnyskysymys, mikäli ei omista jo valmiiksi iPadia eikä ole sellaista suunnitellut hankkivansa. Whammy ei sentään pärjää alkuperäiselle ja wahia Selkeä Help kulkee matkassa aina ja mainiota on, että iPadin mahdolliset järjestelmähälytykset saa kytkettyä Nexuksesta pois päältä. Joissain tapauksissa ruuvaaminen on aivan välttämätöntä, esimerkiksi humbuckereilla puhtaan soundin hakeminen oli tarkkaa säätämistä, ettei ääni säröytyisi, mutta onnistui kuitenkin tietyillä vahvistinmallinnoksilla. Miinusta antaisin kuitenkin säröpuolesta, joka voisi olla parempi. Tunnustettava kuitenkin on, etten ole kovinkaan monia alkuperäisistä purnukoista kokeillut, joten vertailu niihin puuttuu, ja arvio perustuukin nyt koettuun näppituntumaan ja kuulohavaintoihin. Eikä tämä varmasti tähän jää, sovelluksia tulee koko ajan lisää, joten siinä mielessä tämä on todella mielenkiintoinen integroitu kokonaisuus, joka mitä ilmeisemmin on vasta lupaavan kehityskaarensa alussa. PA:ssa soundi oli mielestäni hieman keinotekoinen, kun taas vahvistimen kautta tulos oli aika luonnollinen. Kaiken kaikkiaan laite soundasi melko hyvältä edellä mainitsemallani kytkennällä. Sanoisin kuitenkin, että esimerkiksi alkuperäinen Tube Screamer on parempi kuin Digitechin tarjoama mallinnos. Monipuoliset liitännät pitävät huolen kytkentöjen sujumisesta audiopuolella, mutta käyttövirran otto erillisestä, heppoisesta pikkumuuntajasta ei ole laitteen hinnan ja imagon mukaista. techiin vaan softalla voi editoida muistipaikkoja ilmankin, tosin tällöin on hiukan vaikea tietää, mitä on oikein tekemässä, mutta tottunut käyttäjä voinee näinkin rakentaa perussetin itselleen, tai tehdä viime hetken säätöjä. Puolesta ja vastaan Markkinoilla olevista mallinnussysteemeistä iPB-10 on ylivoimaisesti yksinkertaisin käyttää, ja iPadissa pyörivä softa on loistava. Guitar Pro:ta voidaan myös pyörittää näppärästi iPadissa ja äänet voidaan valita Digitechin pedaalista
Vaikka Logic Pro-, Cubase- ja Nuendo-pohjaisiakin äänituotantoympäristöjä on, ammattimaisemmassa ympäristössä Pro Tools keikkuu aina vain ykkösenä. Nyt kun nimitykset on yhdenmukaistettu Avidin videosoftan kanssa, audio- ja midileikkeiden nimi on "clip". järjestelmäalustalla monin verroin rivakammin ja vastaa jättisessioiden asettamiin uusiin haasteisiin. Miksaus mullistuu Entiseen verrattuna Pro Tools 10:n käyttöliittymä näyttää päällisin puolin tutun turvalliselta, mutta konepellin alta löytyy yhtä sun toista uutta ja kiinnostavaa. Mainitusta termien uudistuksesta puheen ollen: lukuisista uutuusominaisuuksista tärkeimpiä. TEKSTI: TOMMI SAARELA Avid Pro Tools 10 kympin suoritus! Äänittäjien ja musiikintekijöiden kestosuosikki Pro Tools päivittyy huimaavalla vauhdilla. Eikä tilanne näyttäisi olevan lähiaikoina muuttumassa, sillä siinä kun edellinen versio nosti musiikin tekemiseen liittyvät toiminnot uudelle tasolle, nyt julkaistu Pro Tools 10 lupaa tehdä eritoten raskaan sarjan äänittämisestä, editoinnista ja miksauksesta entistä jouhevampaa. 56 www.riffi.fi 1/2012 Avid on toteuttanut ison remontin Pro Tools 10:n myötä, alkaen siitä että uskollisten Pro Tools -käyttäjien tottumuksia koetellaan panemalla peruskäsitteistöä uusiksi. Esimerkiksi Pro Tools -työnkulun olennaisin perusyksikkö on ollut aikojen alusta "region" eli alue. Kiireisessä julkaisutahdissa lienee pitkälti kyse halusta alleviivata uudella versionumerolla sitä, että Pro Toolsin dsp-rauta ja plugariarkkitehtuuri ovat käyneet läpi yhden isoimmista remonteistaan. Kymppiversio antaa pelivaraa entistä muhkeampiin miksauksiin, ja uusi HDX-prosessorirauta lupaa nostaa järjestelmän tehon peräti viisinkertaiseksi. Pro Tools 10 pyörähtää uudella HDX- S iinä kun moni suunnittelee päivittämistä vasta ysiversioon, Avid pukkaa jo markkinoille seuraavaa kokonumeroa
Kortti tarjoaa myös tuplasti i/o-kapasiteettia sekä jopa nelinkertaisesti voiceja ja viivekompensaatioaikaa, jonka avulla oikaistaan entistä tehokkaammin plugarien prosessoinnista ja mikserin signaaliteiden mutkista aiheutuvat viiveet siten, että kaikki kuunneltava materiaali saapuu maaliin yhtä aikaa. Toimintaympäristöstä riippuen plugari voi siten ottaa prosessointivoimansa joko Avidin kortilta tai sen puutteessa haukata väännön isäntäkoneelta. Remontin jälkeenkin RTAS-plugarit pysyvät vielä kyydissä, mutta TDM-plugarien tuki ei ulotu enää uuteen HDX-rautaan. Uutta AAX-formaattia tarvitaan tulevaisuuden täyttä 64-bittisyyttä varten. Muutokset näkyvät reaaliajassa aaltomuotokuvaajassa, ja ne voi myös rendata klippiin pysyvästi. Yliohjautumisen vaara alkaakin olla teoreettinen, kun dynamiikkaportaikkoon on lisätty tuhatkunta desibeliä! Bittisyvyyden kasvuvaateet lienevät merkittävästi vaikuttaneet siihen, että kymppiversiossa valmistaja esittelee Avid Audio Extensions -plugariformaattinsa. Nyt työasemien aikakaudella rinnalle tarjoutuu vaihtoehto, jossa jokaiseen klippiin voi tehdä tarvit- Uutta AAX-formaattia edustava hieno Avid Channel Strip kokoaa Euphonixmikserikanavan edistykselliset toiminnot yhteen kelluvaan plugariikkunaan (kuvassa oikealla). www.riffi.fi 1/2012 57. Sen perusteella niin järjestelmän hevosvoimien lisääntyminen kuin työnkulun reipastuminen sekä vielä äänenlaatukin vaikuttavat harpanneen huimasti eteenpäin. Uudistuksen myötä kehittäjäyhtiöiltä ei edellytetä plugareista enää kahta erillistä versiota yksi riittää, kunhan se on riittävän älykäs tunnistaakseen onko softan perässä prosessorikorttia vai ei. Näyttää siltä, että ammattipuolta hellitään isoimmalla rautauudistuksella liki vuosikymmeneen, koska HDX:n lasketaan olevan aiempaa Accel-järjestelmää viisikin kertaa tehokkaampi. TEHOA MONIN VERROIN Uusien HDX-järjestelmien toimitukset alkoivat rullata vasta vuodenvaihteessa, joten Riffin painoaikataulun puitteissa ei valitettavasti jäänyt mahdollisuutta uutuusraudan omakätiselle testaamiselle. Editointia ja miksausta helpottavan Clip Gainin käyttöönotto voi olla vanhan koulun miksaajalle työskentelytapoja perin pohjin ravisteleva muutos. TDM korvataan nyt AAX DSP -plugareilla kun taas perusversion plugarikirjossa vanhojen tuttujen RTAS- ja Audiosuiteplugarien rinnalle tulee uusi formaatti nimeltään AAX Native. Lineaarinen raidan mittaiseen tasoautomaatioon perustuva liukusäätimillä miksaaminenhan on itse asiassa jäänne analogiajoilta, jolloin se oli ainoa tapa huolehtia balanssit kohdilleen. Pro Tools 10:ssä julkaistujen AAX-plugarien kärkijoukkoa on Avid Channel Strip, joka lisää maailmankuulun Euphonix S5 -studiokonsolin kanavalohkon eq- ja dynamiikka-algoritmei- on "Clip Gain", jonka avulla päästään tasoittelemaan eri tasoilla ja vaihtelevissa olosuhteissa äänitettyjen ottojen voimakkuuksia reaaliajassa ilman, että tarvitsee koskea mikserin liukusäätimiin tai Gain-plugariin. Myös vanhan miksausautomaation tapahtumia voidaan muuntaa Clip Gain -tapahtumiksi, jolloin päästään suoristamaan miksauskäppyrän sellaisia jyrkimpiä mutkia, jotka on jouduttu tekemään vain ottojen tasojen eriparisuuden vuoksi ja voidaan keskittyä olennaiseen. Plugarit uusiksi Pro Tools 10:n myötä äänenlaadussa on otettu loikka eteenpäin, sillä audio- ja plugariarkkitehtuuri perustuu 32-bittiseen liukulukulaskentaan, jota ryyditetään uuden HDX-kortin avulla 64-bittisellä mikserillä. Vaikka HDX-kortteja ei vielä ollutkaan julkisessa jakelussa, vakuuttavaa näyttöä järjestelmän kyvyistä ehdittiin onneksi kerätä niin esittely- kuin koekäyttäjienkin laiteräkkien vieressä notkumalla ja olan yli kurkkimalla. Mainittu automaattinen viiveentasaus joka on isommissa ammattiluokan miksausprojekteissa hyvinkin olennainen ominaisuus ei edellytä enää softan jatkeeksi välttämättä dsp-rautaa vaan on kaikkien Pro Tools -käyttäjien ulottuvilla, joskaan ei täydessä laajuudessaan. tavat tason justeeraukset itsenäisesti, joko koko klippiä koskien tai asettamalla sen sisälle useita gain-arvoja
Jos tallentaa näkymän nimettynä muistipaikkana ikkunointilistaan, myös plugarien asetukset jäävät talteen! Tiedostoremonttia Tiedostomassojen käsittely on helpottunut Pro Tools 10:ssä monin tavoin. Myös mobiilikäyttöön soveltuvaa Pro Toolsin rinnakkaisversiota joudutaan vielä odottamaan vähintään seuraavaan versionumeroon. Ensinnäkin Fade Files -kansioita ei enää ilmesty kovalevyjen muistikapasiteettia tärväämään, sillä Pro Tools laskee nyt häiveet reaaliajassa eikä tee niistä tiedostoja. u Lue myös testiin liittyvä nettispesiaali Riffin verkkosivuilta (www.riffi.fi). Rauta-aika murroksessa Siinä kun Pro Tools 9 kosiskeli nuotinnosominaisuuksillaan ja mp3-muunnoksillaan soittajia ja musiikinharrastajia, kympin uudistukset kohdentuvat raskasta audiorautaa käyttävien ammattiäänittäjien ja elokuvaväen suuntaan. Valmiiden aikaansaannosten jakelu, oman musiikin esittely tai keskeneräisten sessioiden työstö yhteistyökumppanien kanssa käy nyt kätevästi SoundCloud-pilvipalvelun kautta Pro Toolsin vientikomennolla. Siitä johtuen koko kuvio tosin vaikuttaa ensi näkemältä hieman vaikeasti hahmottuvalta. Hommaan voi toki sillä välin alkaa ottaa tuntumaa vaikkapa etäohjaamalla tietokoneessa pyörivää Pro Tools 10 -ohjelmistoa kehittäjäfirmojen tarjoamilla iPad-sovelluksilla. Samalla Pro Tools -session formaatti kokonaisuudessaan on muuttunut. Harmi, ettei Pro Tools 10:een saatu vieläkään reaaliaikaa reippaampaa "Bounce"-toimintoa. Uudet Pro Tools HDX -järjestelmät koostuvat HDX PCIe -korteista ja HDliitäntälaitteista. Silloin ne toki menettävät kymppiversion uusilla konsteilla tehdyt peukaloinnit, kuten Clip Gain -asetukset. Valmistaja lupaa Accel-järjestelmälle ja sinisille bokseille softapäivityksiä kolmeksi vuodeksi ja huoltoa viideksi. Kymppiin avatut tiedostot tallentuvat oletusarvoisesti uusina ptx-tiedostoina, mutta tarvittaessa projektit saa palautettua vanhempaan ohjelmaversioon ptf-sessioina "Save as..."komennolla. Näihin kuuluu esimerkiksi mahdollisuus avata useampia Audiosuite-plugareita kerralla samaan näkymään. Tiedostoja Pro Toolsiin päin tuotaessa 32-bittisen liukulukuformaatin tuki tarkoittaa periaatteessa parempaa soundia ja enemmän etäisyyttä säröytymiseen. Herkkua soittajalle Vaikka kymppiversio keskittyykin pitkälti äänittämisen ja äänenkäsittelyn suuriin rakenteellisiin kohennuksiin, Pro Toolsin soittajia kiinnostavista ulottuvuuksista on pakko mainita ainakin se, että pakettiin sisältyvien Boom-rumpukoneen, DB-33-urkusimulaattorin ja Mini Grand -pianon tapaisten pätevien soitinplugarien sekä ohjainkoskettimiston avulla syntyy näppäriä demoja ilman ensimmäistäkään aitoa instrumenttia. Mbox 3 Pro tarjoaa perusläppäriä parempien muuntimien ja liitäntöjensä lisäksi myös dsp-voimaa Pro Tools -session kuuntelumiksaukseen ja kaiutukseen. neen Pro Toolsin käyttöliittymään. Samalla yhä useampaa varmasti alkaa houkuttaa Avidin edulliseksi kehuma tarjous päivittää kalusto poistuvasta rautakannasta kerralla uuteen. Samalla kymppi tullee jäämään ainoaksi Pro Tools -versioksi, jossa uusi HDX-kortti suostuu tunnistamaan kavereikseen mainitut vanhan polven lootat. Kaikki harrastajasoittajasta kovan luokan äänisuunnittelijaan varmasti arvostavat sitä, että kymppiversion myötä projektien polttelun cd-levyille tai lähettelyn sähköpostin liitteinä voi jättää historiaan. Siinä kun edellä mainitut muutokset koskevat järeää ammattikalustoa, Pro Tools 10 -perusversion kanssa ja huomattavasti edullisemmassa hintaluokassa varteenotettavimpina rautavaihtoehtoina jatkavat jo tutuiksi tulleet uusimman polven Mbox 3 -boksit, jotka julkaistiin puolisentoista vuotta sitten. Avid Pro Tools 10 Mestaruussarjan audiosofta Laite- ja ohjelmistosuositukset · Windows 7, Mac OS X 10.6.8 tai Lion Hinnat noin: Pro Tools 10 -ohjelmisto 590 e PT10 + Mbox 3 Mini 590 e PT10 + Mbox 3 770 e PT10 + Mbox 3 Pro 970 e Lisätiedot: Avid Tietoa verkosta: www.avid.com 58 www.riffi.fi 1/2012. Massiivisen tiedostomylläkän lisäksi Pro Tools 10:een on lisätty pieneltä tuntuvia mutta ajan kanssa suuriksi osoittautuvia peruskäyttäjää ilahduttavia parannuksia. Molempien luvataan toimivan myös tulevaisuudessa 64-bittisessä ympäristössä Pro Tools HD -ohjelmistotason kanssa. Heille Pro Tools 10 tarkoittaa merkittävää siirtymävaihetta, mutta onneksi Avid ei halunnut tehdä muutosta kertaheitolla, vaan loivensi sukupolvenvaihdosta. Toisaalta moni ammattimiksaaja kierrättää edelleen vanhasta tottumuksesta ainakin raidan tai pari jonkin analogisen luottoefektilaitteen kautta, jolloin moisesta uudistuksesta ei hyötyä olisikaan. Toissa vuonna julkaistut uuden polven HD-laitteet sekä HD Native -järjestelmä jäävät tuotevalikoimaan. Kymppi jää kuitenkin viimeiseksi kokonumeroksi, jossa HD Accel -kortteihin perustuvat järjestelmät ja vanhat "siniset" liitinyksiköt toimivat. Plugarikannan yhdenmukaistamisen kaupanpäällisinä peruskäyttäjäkin saa siis nyt ulottuvilleen haluttuja raskaan sarjan efektiherkkuja. Myös session sisällä audiotiedostojen käsittely on muuttunut parempaan suuntaan, sillä projektiin hyväksytään nyt eri bittisyvyydet ja formaatit interleaved-tiedostoja myöten, ilman että tiedostoista syntyy duplikaatteja. Kun ääniraitoja viedään jatkojalostukseen AAF- tai OMF-muodossa, häivetiedostot rendataan klippeihin, mikä samalla varmistaa yhteensopivuuden esimerkiksi videotyöasemien kanssa
Varsinaisen toimensa kumpikin teline hoitaa kyllä mallikkaasti. Selvimmin hintaero näkyy Proelin maalipinnassa, johon ruuvien normaali kiristys ja teleskooppien käyttö jättää raappiumia. Kummassakin on kaksiosainen teleskooppipuomi, jonka voi avata vaakasuorassa noin 1,8 metrin pituiseksi, kun varren päässä on esimerkiksi pienikalvoinen stereopari ( 400 gr) tai yksi kookas isokalvoinen ( 800 gr). Piuhanippujen ja matonreunojen ylitykset vaativat avitusta, mutta halutessaan asian voi hoitaa ostamalla isommat pyörät ihan rautakaupan perusvalikoimista. 010 5258 000 · www.noretron.fi www.riffi.fi 1/2012 59. Työskentelyä tämä ei varsinaisesti haitannut. Koenig & Meyer ja Proel Telineitä kaukomikitykseen · K&M 20800 -jalustaosa, svh 120 e · K&M 21231 -puomi, svh 135 e · Proel PRO400BK -teline, svh 159 e Lisätiedot: Noretron Audio Puh. Mutta kun sitä tarvitaan, mikään muu ei oikein aja asiaa. ja kauas... R umpuja, soitinryhmiä ja kuoroja mikitettäessä kurotellaan usein etäältä. Tasapainotukseen on molemmissa tuhti, siirrettävä ja ruuvilla lukittava metallipuntti. Kauemmas kuroteltaessa asetelma huteroituu. K&M:ssä punnuksen siirto on helppoa, Proelin klunssi taas on pysyvästi tehtaan jäljiltä ääriasemassa tiukka ruuvi ei näppivoimilla kiertynyt, eikä ruuvin muoviseen nuppiin tohdi putkipihdeillä tarttua. Taannoin jopa kahteen kohteeseen samassa sessiossa, joten vanhan ja luotetun Koenig & Meyer 20800:n rinnalle piti hankkia toinen perustelinettä ulottuvampi statiivi. K&M:n teline yltää korkeammalle ja se huokuu keskinivelen klappauksesta huolimatta tiettyä saksalaista työkalueleganssia säätöruuveja myöten. u Teleskoopilla pituutta K&M 20800:n rungossa on kolme sisäkkäin liukuvaa putkea, jotka yltävät noin kolmen metrin korkeuteen. Proel on hiukan vaatimattomamman oloinen ja nuhrautuva maalipinta selvä esteettinen miinus. Puomin kääntönivel tiukkenee kummassakin asiallisesti isolla vivulla. Proel PRO400BK:n pystyvarsi on kaksiosainen teleskooppi, joka venyy reiluun kahteen metriin. Proelin mukana tuli pyörien kiinnitystä varten metallilevystä leikattu kiintoavain, mutta työkalu oli liian pieni ja asennus vaati 14-millisen kiintoavaimen. Toiminnallisesti isoin ero on siirreltävyydessä: K&M:n telineessä on kumitassut, Proelin mallissa taas lukittavat muoviset kalustepyörät joilla se liikkuu kepeästi tasaisella lattialla. Eroja mallien välillä on, mutta ovatko ne merkitseviä, riippuu käyttäjästä ja käyttötilanteesta. Kumpi vai kampi? K&M:n 20800-jalustan ja erikseen myytävän 21231-puomin yhdistelmä on suositushinnaltaan noin 100 euroa kalliimpi kuin Proel PRO400BK. Jos se ei kuitenkaan ole kriittinen seikka, voi hinnassa säästyvällä satasella hankkia jo jotain muuta hyödyllistä studioon. K&M on hiljan päivittänyt mallinsa MkII-versioon, mutta sitäpä ei myymälässä ollut. Sen sijaan löytyi Proelin PRO400BK, jossa on pyörät alla. Proelin tapauksessa mikrofoniadapterissa ei siis tarvita soviteruuvia, mutta stereoparin pidikerauta saattaa tarvita päinvastaista kavennusruuvia. Proelin konstruktio ei klonksu ja vie siis pinnat. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVA: TOMMI POSA Korkealle ja kauas ulottuva mikrofoniteline ei ole studion käytetyin varuste. K&M:n puomin päässä oleva kierre on eurooppalaista mitoitusta, kun taas Proel käyttää tuumakokoa. K&M:ssä puomin nivelkappaleen ja pystyputken liitos lonksui hieman jo uutena, vaikka kiinnitys onkin pitävä
Nyt Nexo todistaa etteivät summautumisilmiön edut rajoitu saliääneen vaan periaatetta voi hyödyntää myös monitoroinnissa. valle tiuhempaankin ilman, että yhden muusikon kuuntelu häiriytyisi naapurin erilaisesta miksauksesta. Kolme 45°N-12 -monitoria muodostaa sitten jo kattavan puolikaaren, joka sallii artistin liikkua varsin leveässä ja saumattomassa äänikeilassa. Yksin kappalein se soveltuu käytettäväksi kuten mikä hyvänsä lavamonitori, ja tarkasti suuntaavana niitä voi asetella la- NXAMP-vahvistimeen integroitu kontrolleri tarjoaa valmiita vaihtoehtoja eri kaiuttimille. Äänimaailma loksahtaa sekin yhtä tiiviisti yhteen: diskanttitorvi noudattaa jo itsessään line array -periaatetta, ja 12-tuumaisen kartioelementin eteen asennettu fyysinen ohjain pitää huolen akustisen summautumisen sovituksesta alemmalla kaistalla. Jos kaksi yksikköä sijoittaa poski poskea vasten, ne napsahtavat toisiinsa kiinni kylkiin upotetuilla magneeteilla ja muodostavat yhtenäisen parin. Kaiuttimeen sopii ottaa myös etäisyyttä sangen huolettomasti, kantamaa keilan puitteissa riittää etäämmällekin. K akkuviipaleen muotoinen 45°N-12 on monikäyttöinen peli. Neljä itsenäistä vahvistinyksikköä sopii passiivijaolla toimittaessa, aktiivijakoa hyödynnettäessä 1- ja 2-vahvistin toimivat kimpassa, 3- ja 4-vahvistin muodostavat toisen parin. 60 www.riffi.fi 1/2012. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Paketti pysyy tiiviinä koteloiden kylkiin upotetuilla tehokkailla magneeteilla. Nexo 45°N-12 monitorointia uusin ajatuksin Line array oli periaatteena tunnettu ja jossain määrin myös hyödynnetty jo kauan ennen viimevuosien massiivista vyörytystä
Niinpä lavan sivustalla monitorimiksaajan kuunteleman yksittäisen 45°N-12-monitorin pitäisi soida koko lailla samalla tavalla kuin artistin eteen asetellun parin tai troikan. Sointi taas on ruudikkaan napakka, miellyttävän tasainen ja samalla analyyttisen erotteleva. Prosessori huolehtii myös kaiutinsuojauksesta varsin monimutkaisilla, kullekin kaiutinmallille spesifioiduilla algoritmeilla. Ja suuntaavuudeltaan hallittu, olipa valjastettuna sitten yksi, kaksi tai kolme 45°N-12-monitoria. TIETO LISÄÄ FIILISTÄ äänestätallenteeksija tallenteeltajälleenääneksi Veteraanisarjan äänittäjä-teoreetikko-opettaja JukkaLaaksonen on koonnut yhteen perusteet, joilla äänityöläisen arki aukeaa helpommin. NXAMP soveltuu myös Nexon muillekin kaiutinmalleille ja lisäkortilla se liittyy suoraan Ethersound-verkkoon. Prosessori huomioi bassokaistan käyttäytymisen useampia monitoreita yhteen liitettäessä ja kompensoi syntyvän korostuksen. Äänityön Kivijalka on tarkoitettu nimensä mukaiseksi oppaaksi matkalle teoriasta käytäntöön. 47,50 e + postikulut TILAA OMASI suoraan kustantajalta ·Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi ·Puhelimella: (09)34756380 ·Netistä: www.riffi.fitilauslomake ! Äänityön Kivijalan ostajalle tarjouksena EEROARON TILAÄÄNI hintaan 15 e. Vo i t t u t u s t u a s i s ä l t ö ö n m y ö s n e t i s s ä : w w w . Fyysisesti 45°N-12 on kaikin puolin jämäkkä, pinta kestää kulutusta, ja kantokahvatkin ovat asialliset ja käytännöllisesti sijoitetetut. Tässä laatuluokassa ja ajateltu käyttäjäkunta huomioiden korkea hinta ei ole argumentti vastalauseille kalleus kuuluu muiden ominaisuuksien rinnalla automaattisesti pakettiin, jos mielii ensiluokkaista, tehokasta, ja monipuolisesti skaalautuvaa lavamonitoria, jonka äänenlaatukaan ei ole pelkästään työn onnistumisen vähimmäisvaatimukset täyttävää sorttia, vaan pikemminkin työstä nauttimisen mahdollistavaa lajia. u Nexo 45°N-12 & NXAMP Lavamonitori & kontrolleri/vahvistin Nexo 45°N-12 · 2-tiemonitori · hinta 2975 e (alv 0) NXAMP · 4-kanavainen vahvistin dsp-kontrollerilla · hinta 6968 e (alv 0) Lisätiedot: Hedcom Puh. (09) 6828 4600 Tietoa verkosta: · www.hedcom.fi · nexo-sa.com/en Etuverkon alta paljastuu massiivinen akustinen ohjain, jolla vierekkäisten monitorien 12-tuumaiset saadaan summautumaan nätisti. Soundimaailma pysyy samana, mutta katettavaa aluetta voidaan muunnella. Prosessorin kontrollissa Epätavallinen monitori vaatii parikseen sille sopivan vahvistimen, Nexo NXAMPin, jonka omasta digitaalisesta kontrollerista löytyy valmiit ohjelmat myös kaikille mainituille 45°N-12:n käyttötavoille. Diskanttielementin muotoilu tähtää samaan lopputulokseen ylemmällä kaistalla. Kuulolla Nexo osaa asiansa. Lavalle voi myös sijoitella eri määrän kaiutinyksiköitä per soittaja, ilman että tarvitsee pohtia sitä kuulostaako kahden monitorin yhdistelmä oleellisesti erilaiselta kuin yksittäinen 45°N-12, tai tähtisolistille annettu kolmen monitorin setti. f i R i f f i - j u l k a i s u t www.riffi.fi 1/2012 61. r i f f i . Käyttäjän säädettäviksi on annettu kanavien voimakkuuden lisäksi niiden viivästys, sekä array eq -hyllykorjain. Array eq:lla yleissointia voi muokata tukevammaksi tai kevyemmäksi rajallisesti, mutta riittävästi, jotta monitorin saa sovitettua erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin
Monokanavissa on puoliparametrisella keskialueella toteutettu kolmialueinen eq, stereokanavissa taas nelialueinen korjain kiinteillä taajuuksilla. Uuden maahantuojan myötä tehtaan katalogi on nyt avattu laajemminkin saataville. roel M·16 USB -mikseri on kaikin puolin jämäkkä ja mutkaton laite. Ensimmäinen aux-lähtö on kaikissa kanavissa aina pre, eli signaali haaroitetaan ennen kanavaliukua esimerkiksi monitorointiin, kakkosen voi valita kanavakohtaisesti toimimaan joko pre- tai post-muodossa, ja kolmas on aina post eli sillä annosteltu signaali haaroittuu kanavasta liukusäätimen jälkeen ja se soveltuu parhaiten efektisyötöksi. Viimeksi mainittua tukee myös mikserin USB-liitäntä, jos-. Sellaiseksi luokittelen efektilaitteen mykistämistä ja tap tempo -komentoa varten varatut jalkakytkinten liitännät, sekä balansoidun päälähdön kanssa samaa signaalia jakavan control room -lähdön, joka venyttää mikserin käyttöä äänentoistosta pienimuotoisen äänittämisen tontille. Liukusäätimen jälkeen signaalin voi ohjata joko alaryhmiin 12 tai suoraan LR-päälähtöön. Reititystä tarpeiden mukaan Mikserin master-lohkosta löytyvät kaikki perusliitännät ja muutama ekstrakin on laitettu matkaan mukaan. Ja sellaiseksi se onkin valjas62 www.riffi.fi 1/2012 P tettu jo valmiiksi, syöttö ohjautuu mikserin omalle digitaaliselle efektilaitteelle. Kytkentätavasta riippuen kanavia on joko 12 tai 16, sillä kahdeksan ensimmäistä on aina monokanavia, mutta neljä seuraavaa toimivat joko monona mikrofoni- tai linjakäytössä, tai stereona linjakäytössä. Alan yleisen käytännön mukaan valmistaja numeroi stereokanavien puolikkaatkin omiksi kanavikseen. Aux 3:n signaalin voi myös reitittää jollekin ulkoiselle efektilaitteelle oman lähtöjakkinsa kautta. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Proel M·16 & Flash12HA napakka äänentoistosetti mahtuu perheauton takakonttiin Proel on ollut Suomessa aiemmin esillä lähinnä kaapeleiden ja oheistarvikkeiden valmistajana
Phantom virta kytketään yhdellä kytkimellä kaikkiin mikrofoni tuloihin kerralla. Flight casen tukevuuteen se ei yllä, mutta antaa silti kelpo suojan kevyemmässä keikkailussa. Mikserin mukana tulee ensinnäkin vetoketjullinen, topattu ja varsin ryhdikäs kantolaukku. kantolaukun Lisätiedot: Noretron Audio Puh. Stereona toimiva USB-väylä taas on mukava työkalu keikan tai harjoitusten dokumentointiin ja miksei pienimuotoisiin äänityksiinkin. Kyllä tässä jo haastetaan kalliimpiakin kilpasille. Sävy on miellyttävän erotteleva ja niin soittimet kuin lauluäänetkin kuulostavat terveen luontevilta. Yleissävyn säätöön on hyllykorjaimet bassolle ja diskantille (+/6 dB). www.riffi.fi 1/2012 63. Aktiivijako on asemoitu 1600 Hz:n taajuudelle ja sen alle jäävällä kaistalla jatkuvana vahvistintehona ilmoitetaan 400 wattia, yläpuolelle 100 wattia. Äänivaroiltaan Flash12HA on napakka, tehokas ja tasaisesti soiva. Kuudentoista perusohjelman muunnelmat tarjoavat myös oikeasti valinnanvaraa niin kaikujen pituuksien kuin niiden sävyn ja koostumuksenkin osalta. Asiat siis kunnossa näiltäkin osin. Proel M·16 & 2 × Flash12HA Siirreltävä äänentoistosetti · M·16-mikseri, hinta 549 e · Flash12HA-aktiivikaiutin, hinta 849 e/kpl · SPSK300KIT, hinta 129 e/pari, sis. Taustamusiikin, tai tietokoneelta tulevien taustaraitojen soittamisessa se on käypä keino myös. Painoa pönikällä on reilut 19 kiloa, ja kyljelleen kaadettuna se asettuu sopivasti kenoon palvellakseen kulmamoitorina. Listan lopuksi mainittakoon standby-kytkin: ennen keikkaa tai tauon ajaksi mikserin voi napsauttaa kerralla muuten mykäksi, mutta 2-track return -liitäntään yhdistetty taustamusiikkisoitin kuuluu silti edelleen. Mikserin oman efektimyllyn pääpaino on yleiskäyttöisissä tehosteissa kuten tällaisessa yhteydessä pitääkin, ja antimet ovat erittäin käyttökelpoisia. Tuhdimpaa kotelointia varten kylkipaneeleiden tilalle asennettavat räkkiraudat kuuluvat nekin pakettiin. Jämerä rakenne, asialliset kahvat, pohjan kolo kaiutintelineelle ja kymppimilliset kierteet kiinteälle asennukselle antavat hyvän pohjan monenlaiseen käyttöön. Ilmaus "erinomainen kaiutin koko- ja hintaluokassaan" pitää paikkansa, mutta jää liian laimeaksi. Säätövaraksi ilmoitetaan 15 dB suuntaansa. Elementtejä on kaksi: yhden tuuman kompressiodriveri diskantille ja 12-tuumainen kartioelementti alemmalle taajuuskaistalle, kumpikin neodyymimagneetein. Kanavakorjaimet toimivat asiallisesti ja niillä saa vaivattomasti perussoundin kuntoon. Selaamalla löytää hyvinkin erilaisia muunnelmia samasta teemasta. Varsinaisia höysteitä saa ammennettua digitaalisesta efektilaitteesta, josta löytyy 16 eri tehostetyyppiä ja jokaisesta näistä 16 erilaista muunnelmaa. Pientä luksusta Proel M·16 tarjoaa hintaansa nähden täyden vastineen rahoille ja kaupan tekijäisiksi mukavia pikkubonuksia, jotka säästävät välittömiltä lisähankinnoilta. Toiseen suuntaan saa stereofonista digitaalisignaalia samoilla mitoilla siten, että usb-väylän audio reitittyy analogisen 2-track return -säätimen taakse ja sitä kautta kuunteluun. Kaappi salkoon, ääni päälle Aktiivisen Flash12HA-kaiuttimen kotelo on muotoon valettua polypropyleenia. Päälähtöjen graafinen korjain on tehokkuudestaan huolimatta loivalinjainen yleissoinnin muotoilija, eikä varsinaisesti huoneakustiikan puutteisiin kirurgin tarkkuudella kajoava täsmätyökalu, mutta sillä saa tehtyä kaiken mitä tämän tyyppiseltä ekvalisaattorilta voi kohtuudella odottaa. Ne toimittavat asiansa kuten pitääkin ja täydensivät käytännöllisen kokoonpanon. Balansoidut päälähdöt ja usbväylä täydentävät paletin. Omat tulot mikrofonille ja linjatason äänilähteelle, sekä linjalähtö useamman kaiuttimen lenkittämiseksi antavat mahdollisuuden eri käyttötapoihin. Ja se varsinainen pihvikin ääni on tässä mikserissä terve ja ponnekas. 010 5258 000 · www.noretron.fi Monokanavan inserttipisteen tilalla on stereokanavassa oikean stereo puoliskon tulojakki. ta saa tietokoneelle päämiksauksen 44,1 kHz:n näytetaajuudella ja 16-bittiseksi koodattuna. Kokeilusetissä oli mukana keveät, mutta tukevat Proel SPSK300BK-alumiinitelineet, jotka matkustivat näppärästi omassa kantolaukussaan. Bassoleikkuri on monokavien varuste, ja taajuuskorjainkin vaihtuu kanavatyypin mukaan. Mikserin virtalähde on koteloitu laitteen sisään ja liitos sähkö verkkoon hoidetaan kunnollisella euro johdolla. u Mausteet miksaukselle Kanavakorjainten lisäksi M·16-mikseri on varustettu päälähdön signaalia muokkaavalla stereoekvalisaattorilla, jonka seitsemän liukua säätävät kummankin lähtökanavan soundia identtisesti
Tuloliittimet ovat combotyyppisiä, ja niihin voi kytkeytyä niin mikrofonilla kuin kitaralla, bassolla tai koskettimillakin. IEX-expanderissa on nimensä mukaisesti 16 linjatuloa. Minun MyMix Yksittäinen MyMix-purnukka on reilun kämmenen kokoinen laatikko, jossa on yksi suurempi kytkin/potikka, värinäyttö sekä muutama kytkin. TEKSTI: SAMI SARHAMAA Movek MyMix persoonallista monitorointia Kuuntelumiksaus omissa hyppysissä antaa turvaa ja varmuutta keikalle. Jos käytössä on virtaa syöttävä PoE-kytkin, ei muuntajaa tarvita. Etenkin, kun koko bändin luurivahvistimet voi yhdistää yhtenäiseksi verkostoksi. M yMix-monitorointijärjestelmä on kuin pieni sisäverkko, jossa jokaisella soittajalla on oma päätteensä. Kondensaattorimikrofoneja varten voidaan mikkituloon kytkeä 48 voltin phantom-syöttö. Takapaneelista löytyvät tulo- ja lähtöliittimet, kumpaisiakin kaksin kappalein. Jokainen soittaja voi säätää oman kuuntelubalanssinsa makunsa mukaiseksi ja maustaa sitä vielä kaiulla ja ekvalisaattorilla. Jos tuloja tarvitaan enemmän, vaikkapa silloin kun My- Mixiä käytetään studiomonitoroinnissa, voidaan settiin kytkeä lisävarusteena saatava IEX-16L tuloekspanderi. Laitteen sivussa ovat tuloherkkyyden säätimet sekä kuulokelähtö, ja vastakkaiselta puolelta löytyy SD-korttipaikka. Oma MyMix-laite kytkeytyy verkkokytkimen kautta muiden soittajien laitteisiin ja päinvastoin. Perusjärjestelmään saadaan kytkettyä samanaikaisesti mukaan 16 linjaa (8 stereota) eli kahdeksan MyMix-yksikköä. Kuulokeliitäntä on 3,5-millisellä jakilla ja luurien impedanssiksi suositellaan 50 ohmia. 64 www.riffi.fi 1/2012. Laitteen mukana tulee adapteri, jonka avulla se saadaan helposti mikkitelineen nokkaan. Yksi laite vie 15 wattia virtaa. Kytkeytyminen tapahtuu normaalilla CAT5-verkkokaapelilla, mutta jos haluaa välttää erillisten virtalähteiden kanssa pelaamisen ja hyödyntää Power over Ethernet -mahdollisuutta, täytyy käyttää CAT6-kaapelia ja PoE-kytkintä
Eri tulosignaaleja saa myös soolotettua ja mykistettyä tarpeen mukaan. Kun verrataan MyMixiä omassa käytössämme olevaan Mixhubiin, on se hieman näppärämpi hajautetun luonteensa, sekä pimeässä hyvin toimivien näyttöjensä ja tehokkaiden kuulokevahvistimiensa ansiosta. Jos käyttötarkoituksia tai -paikkoja on useita, voidaan laitteen muistiin tallentaa eri profiileja eri tilanteisiin. Melko harvassa bändissä kuitenkaan on kahdeksaa soittajaa ja "normaalin" viisihenkisen bändin äänitysaika ko. Kortille tallennettuja ottoja voi myös toistaa ja miksata suoraan MyMix-yksiköllä ja vaikkapa soittaa mukana. Efektiohjelmaksi voi valita yhden kolmesta huone- tai hallikaiusta tai 10350 millisekunnin viiveen. Tällä ratkaisulla saadaan kokonaisäänenvoimakkuutta edelleen pienennettyä ja sivutuotteena parannettua myös miksaajan toimintamahdollisuuksia keikalla soitettaessa. 010 830 3822 S-posti: jouko.suonio@starlike.fi Tietoa verkosta: www.starlike.fi Treenit ja keikat talteen MyMixin korttipaikkaan asetetulle SD-kortille voi tallentaa 48 kHz:n näytetaajuudella 24-bittisiä äänitiedostoja omasta sekä siihen liitetyistä MyMix-yksiköistä. On sanomattakin selvää, että studiokäytössä tällainen järjestelmä on myös enemmän kuin paikallaan, soittohan paranee välittömästi, kun muusikko saa itse säätää oman taustansa halutunlaiseksi. Tällainen 18 raidan systeemi haukkaa kortin muistitilaa jo siinä määrin, että 32 gigatavun kortille saadaan kolme ja puoli minuuttia audiota. yksikön eli instrumentin äänenvoimakkuutta. Helposti hallittava ja yksinkertaisesti hallinnoitava järjestelmä antaa myös mahdollisuuden saada hyvät hetket talteen ikäänkuin sivutuotteena. Samaan aikaan äänitettäviä tiedostoja (raitoja) voi olla maksimissaan 18 kappaletta, 16 ulkoisista yksiköistä sekä oman yksikön kaksi raitaa. Näitä ominaisuuksia luonnollisesti sopiikin odottaa hieman kalliimmalta järjestelmältä. Yksi osoitus siitä on nuorempien muusikkojen ymmärrys kuulokyvyn tärkeydestä myös vanhemmalla iällä. Navigointi, asetukset MyMix on selkeä ja yksinkertainen, sen näytöltä näkee mukavasti parametrit ja asetukset, joskin yhden painettavan potikan ja parin kytkimen ohjaus vaatii muutaman hetken totuttelun. On ilahduttavan yleistä, että muusikot käyttävät korvatulppia harjoituksissa ja keikoilla, ja näin säästävät kuuloluitaan myöhempää käyttöä varten. Seuraava looginen askel bändin ja bändiläisten kuulonsäätöohjelmassa on PA-tyyppisestä henkilökohtaiseen monitorointiin siirtyminen. Verkossa olevat MyMix-yksiköt tulevat automaattisesti näkyviin. Oman kuuntelun ja balanssin rakentaminen aloitetaan valitsemalla haluttu yksikkö/soittaja pyörällä, samaa pyörää painamalla päästään yhtä valikkoa syvemmälle säätämään ko. Erinomaista! LUURIT KORVIIN, VOLUMET ALAS Ihmiset viisastuvat, hitaasti mutta varmasti. Tulokanavien sointia voi muokata äänenvoimakkuuden lisäksi kaksialueisella ekvalisaattorilla (basso, diskantti) sekä efektillä. Laadultaan mausteet ovat monitorointiin kelpoja, studiotasoon ne eivät kuitenkaan yllä. kortilla on jo reilu viisi minuuttia. Jokainen MyMix-yksikkö voidaan (ja kannattaa) nimetä, myös jokaisen laitteen eri tulot saadaan nimettyä. Hyvä vaihtoehto on myös pelkän stereosumman äänittäminen. Onneksi myös tiukempaan budjettiin löytyy jo muutamakin eri vaihtoehto, muun muassa nyt käsittelyssämme oleva MyMix-järjestelmä. Tunnelmat MyMix-järjestelmä on mainio monitorointijärjestelmä kun haluaa joko harjoituksissa, keikalla tai studiossa kontrolloida tarkemmin sitä mitä kuulee. Oman yksikön soundia voidaan säätää vielä pää-ekvalisaattorilla, jossa on neljä parametristä kaistaa. Hinta on ollut jonkinmoisena hidasteena viime aikoihin asti, onhan tällainen järjestelmä ollut helposti tonnin-pernuppi-hintaluokassa. Jos MyMix on käytössä livemonitorissa, voi äänittää keikan tai treenit ja myöhemmin käyttää liveäänitystä oman harjoittelun taustana. u www.riffi.fi 1/2012 65. Näillä saa jo huomattavasti tarkempia korjauksia kuin kanavien hyllykorjaimilla, mutta vaikutus kohdistuu tietysti koko materiaaliin samalla kerralla. Movek MyMix Henkilökohtainen monitorimiksausjärjestelmä · MyMix personal monitor: 652 e · IEX-16L-sisääntulolaajennin, 16 kanavaa (2×DB25): 879 e · IEX-16LA-sisääntulolaajennin, 16 kanavaa (2×DB25+ adat 2×8, 24bit): 1141 e Lisätiedot: Starlike Puh. Äänitetyissä raidoissa on aikaleimat (time stamp), joiden avulla ne saadaan mukavasti ja helposti synkattua keskenään audio-työasemalla siirron jälkeen
09-720 60660 Avoinna ark. · Midas & Firewire äänityksiä keikkatiskillä. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi tilauslomake 66 www.riffi.fi 1/2012 H 3DRUMSTICKS by DW H ADMIRA H ALCHEMY H ANTIQUITY by SEYMOUR DUNCAN H ARTBEAT H AUDIX H BIG BENDS H BLACKSTAR H BOGNER CUSTOM SHOP H DR-STRINGS H DTAR H DW H EDWARDS by ESP H EMG H E-PAD H ESP H ESP-LTD H FBT H GT H HOMEBREW ELECTRONICS H AGOP ISTANBUL H MI-AUDIO H ORANGE H PDP by DW H PROCO H REGAL TIP H ROCKBAG H ROCKBASS by WARWICK H SCHALLER H SEYMOUR DUNCAN H SPECTOR H TANGLEWOOD H TECH-21/SANS AMP H TOKAI H VISUAL SOUND H WARWICK MUSAMAAILMA RETAIL H FRYETTE CUSTOM SHOP H Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. Ja nettikauppamme on kaikkialla. Helsinki keskUsTA: Kaisaniemenkatu 7. · Valoilla on tekijänsä Tommi Saarela jatkaa valotekniikan parissa. Ark 1018, la 915 siik kUopio: Väliköntie 4. Ark 1018, la 1015 www.f-mu EDUSTAMME VAIN TUOTTEITA JOIDEN LAADUN TAKANA VOIMME SEISTÄ! P a lv e l u h a k e m i s t o Varmista omasi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai internetsivustomme tilauslomakkeella. · Soundcraft Si1 jokamiehen digimikseri. Riffi Asiakaspalvelu / tilaukset Puh. Ark 1019, la 1016 VAnTAA: Retail Park, Antaksentie 4. 10-18, la 10-15 MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila Puh. LISÄKSI: · Costello Hautamäki rock-kitaristi! · Teemu Viinikainen soittotekniikan tulee mukautua soittimeen... Ark 1019, la 1016 Helsinki iTÄkeskUs: Korsholmantie 2, Puhos. 10-18, la 10-15. · Rivera RockCrusher liiat tehot pois, soundia turmelematta. SIEVÄLÄ M u s i i k k i k a u P Pa lähelläsi Työn alla tuleviin numeroihin muun muassa: KÄYTTÖTESTEJÄ: · Visual Sound Dual Tap Delay analoginen digitaalinen!. 09 5627 1240 KITARA- JA VAHVISTINHUOLTO H Avoinna ark. Ark 1018, la 1015 espoo: Martinsillantie 10. · Djangon kunniaksi matka vuotuisille festivaaleille Ranskaan on elämys. Ark 1019, la 1016 a Nettikaupp ki.fi TUrkU: Eerikinkatu 4. · Softstep aivan uudenlainen kontrolleri. Ja melkoinen määrä muuta mielenkiintoista luettavaa! F-Musiikki on lähelläsi
P a lv e l u h a k e m i s t o SOITTIMET, NUOTIT - laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi Pitkäkatu 2830, VAASA Puh. (06) 317 0159 www.unisound.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Soittimien ja soitinlaitteiden h u o lt o , s o i t i n r a k e n n u s , kuljetuskoteloiden ja l a s ta u s r a m P P i e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.riffi.fi 1/2012 67
Puh. (09) 6828 4600, www.hedcom.fi www.hedcomshop.fi kellokukantie 4, 01300 vantaa | p. Hinnat koskevat valmista aineistoa. Ilmoitustilaa myydään seitsemän numeron paketteina, joten jakso kattaa kätevästi koko vuoden. Riffin ilmoituspalvelu toteuttaa ja tarvittaessa suunnittelee ilmoituksen. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi Moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (7 numeroa): · · · · · 42 42 42 90 90 mm mm mm mm mm × × × × × 30 mm = 545 e 50 mm = 820 e 100 mm = 1 340 e 30 mm = 820 e 65 mm = 1 645 e Hintoihin lisätään alv 23 %. Mahdollinen työaineistoveloitus on 35 e. Kysy tarjousta! Riffin verkkotorilla on yksityishenkilöiden osto-, myynti-, bändi- ja muita ilmoituksia! www.riffi.fi 68 www.riffi.fi 1/2012 Palveluhakemisto. Maahantuonti PRO GEAR Hedengren yhtiö, puh. 010 830 3800 | www.starlike.fi ROCKNET Performance Audio Networks (EN) P a lv e l u h a k e m i s t o Riffin palveluhakemisto on edullinen tapa tavoittaa kaikki musiikkialan asiakkaat
Euroakaan en ole vastaanottanut tuosta iTunesista, vaikka tiedän, että levyä on ainakin muutama kappale sitä kautta myyty. kulujen hinta täällä Euroopassa on pysynyt melko samalla tasolla viimeiset 10 vuotta. Samantapaisia viestejä on kuulunut myös Spotifyn kautta kuunnelluista musiikkikappaleista. Perinteisten levy-yhtiöiden cd-myynnit ovat olleet jyrkässä laskussa viime vuodet ja taustalla leijuukin kysymys: kannattaako cd-levyjä yhä tuottaa, vai lakkaavatko ihmiset ostamasta niitä vuoden parin päästä tyystin. Kuinka paljon pitäisi investoida cd-levyjen painatukseen. Ja toisaalta halvallahan ei yleensä hyvää saa. Itse olen nuoresta saakka hakenut parempaa äänenlaatua keinolla millä hyvänsä, ja siinä mielessä hyvät stereot ja cd-tekniikka edustavat minulle edelleen kehityksen parhainta mahdollista kuuntelunautintoa. Tästä seuraa, että kun muusikkona ja taiteilijana suunnittelee omaa levytystä, on otettava huomioon monenlaisten kuulijakuntien ja ikäpolvien tarpeita. Musiikki näyttää siirtyvän yhä aineettomampaan suuntaan ja nuoremman polven musiikki asuu "pilvissä". Artisti maksanee siis edelleen vuonna 2012... Mielenkiintoista on huomata, että nyt jopa lp-levyjen äänenlaatua on jollain tahoilla alettu ylistää cd:tä paremmaksi. Muistan vielä hyvin nuo vertailukuuntelut silloisilla hifi-laitteilla: cd-levyn dynamiikka ja häiriöttömyys olivat ylivertaisia lp-levyihin verrattuna. Nykynuoriso ei tunnu olevan äänenlaadusta samalla tavoin kiinnostunut, enemmänkin tuntuvat merkitsevän musiikin "ilmaisuus" ja joka paikassa saatavilla olevuus (Spotify, You Tube, etc.). Jos ei ole markkinoita, ei ole kohta kauppojakaan, joten mihin tarvittaisiin enää isoja jakelukanaviakaan. jazzin, myynnit ovat pieniä ja voitot levymyynnistä olemattomia. Tiedusteluihin tästä asiasta Belgian iTunesista vastattiin, että alle 50 euron tilityksiä ei makseta. Tällainen retroilu tuntuu tällä kertaa olevan myös suosittua. Tekijät eivät lopulta tunnu saavan oikein minkäänlaisia mainitsemisen arvoisia korvauksia teostensa kuuntelusta. Piratismin ja kopioimisen seurauksena määrä on korvannut laatua ja tulos onkin, että nykyään monilla levyillä kuulee harrastelijatason äänityksiä, soittoa ja miksauksia säästöbudjettien johdosta. Äänitykset kuitenkin maksavat ja jonkinlainen mahdollisuus musiikin tekijällä pitäisi olla edelleen saada investointinsa kulut maksettua. Vai pitäisikö musiikki vain digitalisoida ladattavaksi tai säilöä "pilviin" kuunneltavaksi. Itse olen kyllä sitä mieltä, että monien cd-levyjen äänitys ja masterointi on nykyään tehty melko paljon halvemmalla ja nopeammin kuin takavuosina, jolloin levyjen tekeminen oli harvojen etuoikeus. Marginaalimusiikin, kuten esim. Yksi asia näyttää varmalta: vuonna 2012 levyjen äänityksiin sijoitettu raha tulee olemaan entistä vaikeampaa ansaita takaisin. Samanaikaisesti kun musiikkiäänitysten myyntituotto on laskenut on kuitenkin todettava, että studiotuntien, levynkansien ja painatusten yms. Myöskin tuntuu hyvin kyseenalaiselta tehdä enää perinteisiä levytyssopimuksia levy-yhtiöiden kanssa. Ja miksi levy-yhtiö sijoittaisi rahaa levyyn, jos odotettava tuotto on miinusmerkkinen. Miten paljon kannattaa sijoittaa rahaa äänityksiin. Viimeisen vuoden aikana esimerkiksi Pariisin mittakaavassa iso, Champs Elyseellä sijaitseva FNAC-levymyyntipiste näyttää supistaneen jazzosastoaan viidesosaan aiemmasta. Levyttäminen vuonna 2012 tuntuu siis olevan suuria kysymyksiä täynnä. Kuinka paljon lp-levyihin. Tämänpäivän nuorempi kuulijakunta ei ole tottunut enää ajattelemaan, että musiikki maksaisi mitään. Digitaalisen musiikin latausmyynti on tilastojen mukaan tuo viime vuosien nousija ja oma ensilevymmekin täällä Belgiassa laitettiin hetimmiten iTunesiin muutamia vuosia sitten. Nuorilla ei ole enää tarvetta omistaa musiikkia fyysisesti, kun päivän sana on rajaton kuunteluoikeus joka on saatavissa aina ja kaikkialla. Talvisin terveisin täältä Keski-Euroopasta Kari Antila www.riffi.fi 1/2012 69. Itse aloitin c-kasettien ja lp-levyjen kuuntelulla lapsena, ja myöhemmin seurasi cd-levyjen läpimurto 1980-luvun puolivälissä. Tässä siis odotellaan, että raja menee puhki... Mitä sitten tänä päivänä tapahtuu. Tuosta ei päässyt yli eikä ympäri, cd-levyt syrjäyttivät lp-levyt ja itsekin panostin parempiin vahvistimiin ja kaiuttimiin saadakseni kaiken irti cd-levyjen mahdollistamasta hifikuuntelun paranemisesta. Toisaalta vinyylilevyjen uusi tuleminen on alkanut viedä myös Euroopan levykaupoissa tilaa cd-hyllyiltä. Muusikkona maailmalla Onko levyillä tulevaisuutta? M usiikki ja sen kuuntelu ovat alituisessa muutoksessa. Korvaako siis määrä laadun vai laatu määrän
Parvien reunojen aiheuttamat heijastukset permannon takaosaan oli kaiutinjärjestelmän suunnittelulle ainoa murhetta aiheuttanut akustinen ilmiö.. Lavalla vielä parikymmentä lisää. Akustisesti tila on kuitenkin erittäin kiitollinen. Katsomoalueella d&b-kaiuttimia on yli 100. Saarinen selvittää Svenska Teatern uusi kaiutinjärjestelmä vireeseen Svenskanin pääsali on hevosenkenkämuotonsa ja kolmen parvensa vuoksi erittäin haasteellinen sali äänentoistolle: ylimmällä parvella istutaan yhdeksän metriä korkeammalla kuin permannolla. 70 www.riffi.fi 1/2012 S uoran äänen saatavuuden takaamiseksi viivekaiuttimien määrä nousi poikkeuksellisen suureksi ja niitä tarvittiin kaikkiaan 14 eri ryhmää
Lisäksi tiukalla vertikaalisella suuntauksella saadaan ääni pysymään, ainakin jotenkin, poissa heijastavista pinnoista. Tulokulma ensimmäisille penkkiriveille on liian jyrkkä, mutta ei aivan mahdoton. Etufillit Tätä edellä kuvailtua liian jyrkkää äänen tulokulmaa kompensoidaan etufilleillä. Varsinaisesta suunnittelusta vastasi Akukon ja äänijärjestelmän urakoitsijana toimi Hedcom, oma osuuteni alkoi konsultoinnista ja kulminoitui järjestelmään viritykseen yhteistyössä Timo Liskin kanssa. Sähköinen latenssi on siis alle 3 ms, mikä on erinomainen asia. Ensimmäisessä tuotannossa orkesterimonttu hoitaa varsinaista tehtäväänsä ja etufilliviidakko kokonaisuudessaan tulee käyttöön vasta myöhemmin. Mikrofoneja mittausjärjestelmässäni Easera SysTunessa voi olla maksimissaan kahdeksan, ja tätä määrää myös käytin. Tämä on totta, mutta ei mielestäni pelkästään huono asia. Aivan suuntakuvion äärialueilla ääni on hieman tummempi kuin suuntakuvion sisemmillä alueilla. L-keskiarvo myös Tsub-kaiuttimilla. Kuva 2. Ylemmät keskialueet ovat siis tämän verran vaimeampia suhteessa matalampiin keskialueisiin. Kokonaisaika 22 ms pitää sisällään tekemäni viivästyksen ja järjestelmän latenssin sekä tietysti etäisyyden aiheuttaman äänen viivästymisen. Tällä yksittäisten mittapisteiden ja osittain keskiarvoon perustuvalla mittaustavalla saan tarvitsemani tiedon. Kaiutin jää, mutta yksittäiset heijastukset menettävät merkitystään. L- ja C-keskiarvot. Pääkaiuttimet Left, Center ja Right Pääkaiuttimina toimivat d&b T10 -linjasäteilijäyksiköt. Tämä viive on noin 3,5 ms. Ne ovat hieman liian ulkona, mutta ovat tässä haasteellisessa katsomoalueen etuosassa tarpeelliset. Etufillejä löytyy tarvittaessa neljä riviä. Pääkaiuttimien ajan pyrin pitämään mahdollisimman lyhyenä. 32 kappaletta K-Array KZ10 -kaiuttimia tulee olemaan lavan reunassa, upotettuna pariin penkkiriviin ja orkesterimontun reunassa. Koko kaiutinjärjestelmää ekvalisoitaessa kiinnitin erityistä huomiota alempien ja ylempi- en keskiäänien suhteeseen. A-painotettu äänenpaine koko katsomoalueella on erittäin tasainen ±2 desibeliä. Kaiuttimien keskinäisillä kulmilla pyritään saamaan mahdollisimman tasainen äänenpaine koko katsomoalueelle. Lisäksi äänenpaineen ja taajuusvasteen tasaisuus kaipaavat hieman apuja aivan katsomon etuosassa aikanaan. L ja R on lisäksi varustettu Tsubkaiuttimilla, jotta matalien taajuuksien toisto on saatu ulottumaan alemmas. Nykyinen tavoitekäyräni selviää hyvin kuvasta 1. Lattiaheijastus on jokaiselle mittauspisteelle eri, joten riittävällä määrällä mittapisteitä lattiaheijastuksen vaikutus mittaustulokseen on erittäin pieni. Tämä tavoitekäyrä (target curve) on kuitenkin koko viritystyön perusta. Jos ottaisin ekvalisointiin mukaan mittapisteitä suuntakuvion äärilaidalta, aiheuttaisin tilanteen, jossa iso osa kuulijoista kuuntelisi liian kirkasta ääntä. Tavoitekäyrää olen käsitellyt jutussani Riffissä nro 4/2011. Etummaiset rivit kuuntelevat siis sekä pääkaiuttimia että etufillikaiuttimia. Viritysvaiheessa kävi jo selväksi, että kaiutinsuunnitelma onnistui mainiosti. Tosin tämän tosi asian myöntäminen tuntuu aina yhtä vaikealta. Kaiuttimen taajuusvaste ja koko katsomoaluetta yhdessä koskevat akustiset ilmiöt tulevat näin mielestäni hyvin esille. Koko digitaalisen signaaliketjun latenssi oli vain 3,3 ms mitattuna T10-kaiuttimen etuverkosta. Ekvalisoitaessa pääkaiutinjärjestelmää sijoitin mikrofonit kaiutinryhmän akselille. Kaiuttimien keskinäiset kulmat ja horisontaalit kulmat olivat etukäteissuunnittelun jäljiltä. Pääkaiuttimien sijoittaminen on aina haasteellista teatterissa. Olen viime aikoina päätynyt tässä suhteessa kahdeksaan desibeliin alakeskialueen hyväksi. Ääni pääkaiuttimista saapuu ensimmäisille kuulijoille 22 ms jälkeen, mikä on hyvä tulos. Lisäksi molemmille puolille näyttämöaukkoa sijoitettiin d&b T10 -kaiuttimet. Joidenkin mielestä keskiarvon käyttäminen hävittää tietoa. Svenska Teaternin pääsalissa saavutettiin tyydyttävä kompromissi. Esimerkki summautumisesta T10-etufillien ja PA L:n osalta. www.riffi.fi 1/2012 71. Ajat asetin suhteessa pääkaiuttimiin aina siihen pisteeseen, missä pääkaiuttimien ja Kuva 1. Kaiuttimen keskiakselilta hieman sivusta mitattaessa d&b T10 käyttäytyy lähes samalla tavalla kuin akselilla. Näin äänen tulosuunta on lähes oikea. Ainoa sähköinen viivästys oli T10- kaiuttimien viivästäminen suhteessa Tsub-kaiuttimiin. Kaiuttimia ei vain yksinkertaisesti voi aina viedä parhaalle mahdolliselle paikalle vain äänentoiston vuoksi, muutkin osatekijät tulee huomioida. Kaiuttimet eivät saa näkyä näyttämökuvassa, mutta niiden tulisi kuitenkin olla äänen oikean tulosuunnan kannalta mahdollisimman alhaalla. Suoraa ääntä on saatavilla kaikille kuulijoille lähes oikeasta suunnasta. Äänen tulokulmat eivät aina ole täysin ihanteelliset, mutta tämä johtuu näkyvyyden takaamisesta ja rakenteista
etufillien taso oli yhteneväinen. Permannon sivut jäävät parvien alle, parvien kärjet rakenteiden taakse, kolmannen parven alku on pääkaiuttimien suuntakuvion ulkopuolella, ja ensimmäisen sekä toisen parven takaosat kaipasivat nekin lisää suoraa ääntä. Mainion sijoituspaikka löytyi katsomon alla sijaitsevasta äänivarastosta. Tosin niiden taso tullaan asettamaan kiinteäksi. Muutamat kaiutinvalmistajat ovat kyenneet ottamaan tämän asian huomioon tuotteissaan jo vuosia. Viivekaiuttimet Viivekaiuttimia tarvittiin runsaasti. Kaiku ei tietenkään saa alkaa ennen varsinaista ääntä. Niiden aika suhteessa T10-kaiuttimiin on asetettu niin, että jakopisteen summautuminen toteutuu parhaiten permannon takaosassa. Asettamani ajat ovat todellisia kulkuaikoja kyseisiin, huolella valittuihin mittapisteisiin. Sub-kaiuttimet Sub-kaiuttimia ovat L/R-kaiuttimiin integroidut Tsub-kaiuttimet, kolmannen parven aitioihin sijoitetut d&b B2 -kaiuttimet ja lisäksi katsomon alla olevat B2-kaiuttimet. Taajuusvasteessa pyrin myös viivekaiuttimien alueella asettamaani tavoitekäyrään. Näin saatiin hyvä lähtökohta esimerkiksi jos surround-kaiuttimiin ajetaan kaikuja. Lähtökohtana oli säätää äänenpaine oikeaan suhteeseen pääkaiuttimista tai viivekaiuttimista samalle alueelle saapuvan äänen kanssa. Muutama esimerkki mittauksista etsittäessä katsomon alla olevien B2-subien sijoituspaikkaa. Pelkästään L/R-kaiuttimiin ajettava bändi on näin aina ajassa, ja laulut saavat aikansa sekä tasonsa aikanaan tätä varten suunnitellusta TTA-äänimatriisista. Mittapiste oli sama kuin sovittaessani Tsubeja T10kaiuttimiin. Surround-kaiuttimet Surround-kaiuttimien osalta pääasialliset tavoitteet virityksen osalta olivat äänenpaineen tasaisuus, oikea saapumisaika sekä taajuusvasteen yhteneväisyys kovia tavoitteita. Voittaja on kuvassa punaisena. 72 www.riffi.fi 1/2012. Kolmannen parven aitioissa olevat B2:t tulevat käyttöön aux-subeina. Näiden B2-kaiuttimien äänenpaine asetettiin niin, että sub-kaista nousee alakeskiääniin nähden kahdeksan desibeliä. Niiden aika määräytyi suhteessa Tsub-kaiuttimiin. Viivekaiuttimien äänenpaine määräytyi aina lähimmän suoran äänen alueen kanssa. Mutta esimerkiksi ensimmäisen sekä toisen parven perällä olevat viivekaiuttimet ovat alueella, johon suoraa ääntä ei tule juurikaan. Valitettavasti tällaisessa tilanteessa saadaan aika ja sitä seuraava summautuminen toteutumaan vain pienelle alueelle ja siksi alueen valinta on hyvin tärkeää. Viivekaiuttimet on nyt viivästetty ensimmäiseen saapuvaan pääkaiuttimien suoraan ääneen. Katsomon alla olevia B2-subeja siirreltiin ja mitattiin. Pääkaiuttimet eivät juurikaan tavoita ensimmäisen parven perällä olevia kuulijoita, joten heidän kuulemisensa on viivekaiuttimien varassa. Kuva 4. Siirreltiin taas ja mitattiin uudestaan. Summautuminen oli erittäin hyvää kaikilla taajuusalueilla. L/R Tsubien ja kolmannen parven B2-subien vaste useiden katsomopaikkojen keskiarvona. Kuva 5. Etufillien taso perustui äänenpaineen tasaisuuteen myös tällä katsomoalueella. T10-subkaiuttimet ovat aina päällä ja niillä on tavoiteltu taajuusvasteen jatkumista alemmas L/R-kaiuttimien osalta. Näitä B2-subeja ajetaan Infra-modessa eli alipäästösuodin on silloin 70 hertsissä. Kuva 3. Ajan suhteen pyrin samaan kuin saapuva varsinaisen kaiutinjärjestelmän ääni
» » » » » » Uudet, parannetut studioluokan mikkietuasteet 16 in/out USB 2.0 audio-interface @ 96kHz Yamaha VCM-efektit REV-X kaiut Mukana Steinberg Cubase AI äänityssofta 01V96i-editori Mac- ja Windows-koneille Maahantuoja: F-Musiikki Oy f-audio@f-musiikki.fi. Uusi "suorasuihkutus-versio" legendaarisesta digimikseristä! Vuonna 1998 markkinoille tullut alkuperäinen 01V raivasi tietä digimiksereille sekä äänitysstudioihin että live-keikoille paljon ennen kilpailijoitaan. 01V96i edustaa digimikserien uusinta uutta, tuoden paljon uusia, kaivattuja ominaisuuksia tuttuun käyttöliittymään: Uuden sukupolven 01V96i auttaa nostamaan äänityksesi ja miksauksesi uudelle tasolle
Silmänkääntäjämme keskittyi omien silmiensä kääntöön niin antaumuksella, että lopulta kupsahti tuolinsa kera temppuiltuaan lasipöydän läpi lattialle. Meitsi voittaa enste ja meitsi voittaa taas." Kaakkoissuomalaisessa takahuoneessa jonkun bändiläisen hyvänpäiväntuttu, maailman paskin taikuri, paikkailee huonouttaan vielä huonommin harjoitelluilla äijäläpillä. Vain takahuoneen jääkaappi ja televisio toimivat edelleen mystisesti. ··· Aamulla ravintolapäällikkö tuli kohteliaana tuomaan keikkaliksaa kaikesta huolimatta, ja takahuoneeseen astuessaan loihi yllättäen lausumaan: "Ai täälläksinä oot Jaana, äiti jo ihmetteli, että minne sinä oot mennynnä..." Purevaan talvisäähän takaovesta astuessa huomasimme, että ravintolan sähkökeskuksen kansi näytti olevan rankasti sisäänpäin taipunut. ··· Heppu teki korttitemppujaan ja nautiskeli jääkaapista yhtyeelle varattuja antimia posket lommolla, hehkutteli tulevalla muka-tv-showllaan, olemattomilla juhannuskiertueillaan ja niin pois päin. ··· Meitä viihdyttääkseen taikuri keksi kadota takahuoneen siivouskomeroon kahlekuninkaana, pyytäen jotakuta lukitsemaan oven. Soitin muuten ex-yhtyekaverini ja säästöhoudinin exän häissä monta kesää sitten häissä ei ollut taikuria joten jos SE ei loppujen lopuksi ollut the ultimate win-win-keikka, niin mikä olisi? on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. 74 www.riffi.fi 1/2012. Puolta tuntia myöhemmin koko flaska oli tenutettu ja seuraavastakin oli jo vedetty siivut, mutta taika-jim kitkutteli edelleen pystyssä tai no, vinossa, mutta yhä jaloillaan. Olisihan se ovi saatu nopeamminkin auki, mutta piru minussa sai niin juupelisti irti houdinimme ahdingosta, että lähestyin asiaa kuin hippi työvoimatoimistoa. Hissi jymähti ykkösen ja kakkosen välimaastoon kovasti kuvaavaa, sillä emme oikein itsekään osanneet sanoa, oliko tyyppi vain veemäinen vaiko suorastaan perseestä. käsistä ja laskin kirjaimellisesti minuutteja keikan alkuun. "Juu tämä on ihan perushommaa juu. Suloinen hiljaisuus laskeutui hetkeksi huoneeseen, kunnes alkoi täydellinen helvetti: taikuri sai huutoitkulla kompatun paniikkikohtauksen komerossa, ja kesti hyvän tovin saada kahva takaisin paikalleen. Mentalisti luuli olleensa jumissa kerrosten välillä, mutta jumeutumisen sijaan hissikori olikin kiitos modernin mekanismin valunut hiljalleen ykköseen. ··· Taikurin eittämättä mukavannäköinen tyttöystävä oli selvästi ns. Vietimme rattoisan illan takahuoneessa jääkaapin ja TV:n antimista nautiskellen, nukuimme hiljaisuudessa jokusen tunnin, vain taikurin tyttöystävän valitukseen havahtuen ei, älkääs nyt kaikkea luulko: raukka oli vain juuttunut siivouskomeroon yrittäessään tavoittaa kadonnutta puhelimella, kohteliaasti meitä muita häiritsemättä. Ravintolapäällikkökin piipahti takahuoneessa arvioimassa tuhot. Sähköt nimittäin. "ei vesi soutamalla happane"-tyyppiä, ja eräs yhtyeemme jäsen näytti tuntevan vetoa neitiä kohtaan. Bussikuskimme ei enää jaksanut helvetin esikartanoa, vaan päätti lähteä siirtämään autoa lähemmäs takaovea ja nukkumaan pari tuntia ennen ajosiivua. Nyt ns. Tajuttuaan ettei ovessa ollut lukkoa, mies muitta mutkitta ruuvasi kahvan irti linkkarillaan ja sulkeutui oven taa. ··· Meininki alkoi päästä ns. mentalistitilassa väittäen hallitsevansa ajatuksiamme esittämällä johdattelevia lauseita vartin, jopa puolikin tuntia etukäteen... No, paskat siitä. Lopulta heppu jäi kiinni rysän päältä kopioidessaan Visa-korttini numeroita paperilappuselle. Olin jo työntämässä äijää ikkunasta, mutta yleinen "älä, älä" keskeytti kontaktipantomiimini. Turhaan. (Eh...) Heppu oli lopulta sammunut viinaksista, omaan lätäkköönsä, ja marinoitunut siinä useamman tunnin. Ajattelin, että lienee parasta ilmoittaa ravintolapäällikölle tuhoista samantien, mutta tämäpä ei ollut millänsäkään, sattuuhan noita. Palkitsimme bussikuskin oivallisesti ajoittuneesta autonsiirrosta luksusristeilyllä. Ja koska käytännöllisesti katsoen 100% laitteistostamme käy sähköllä, siirtyi keikan alkukin hamaan tulevaisuuteen. Kello oli paljon, väsytti, ja helppoheikkimäinen keuhkoaminen verotti voimia. Yhtyeemme sinkkujäsenkin piti ideasta... Ja jos tossa 10 minsan päästä lähtis sitte, käykö?" ··· Kävi. Ailahteleva solistikin oli sitä mieltä, että jos ei pian niin ei sitten koskaan. ··· Taikuri alkoi suunnitella lavalle hyppäämistä kesken keikkamme ja me aloimme johdatella keskustelua johonkin tyystin muuhun. Ainakin tuli pelattua puhdasta peliä, jos ikinä tulisi sanomista. "Meikäläinen nimittäin maksaa, ei mitään hätää", ja viiskymppisiä pöydälle. Myöhemmin ilmeni, että taikuri oli viettänyt yönsä hississä oltuaan matkalla pankkiautomaatille. Olisin voinut vannoa, että kannessa oli bussimme sävyistä maalia. Outoa. Anteeksi. Ja lähti. Viestin perillemenoa haittasi illusionistimme nauttimien aperitiivien myötä syvenevä hybris. Valomies tiesi aamusella kertoa, että hepun isä oli kuulemma paikallinen pamppu ja siksi pojan ikuista teinikohellusta kestettiin kärsivällisesti. Alangon päiväkirja Win-win... K ortit kääntyvät pöydälle: "Tiätsä, se o win-win. Mikäpä ettei, olihan heppu sinkkumiehiä ja tytön poikaystävä pahimman sortin idiootti. Reuna se on minunkin maljassani. Keikkamyyjäksi mainittu oli hyvä tuttuni, joten bluffin paljastaminen olisi ollut melkoisen helppo lose-lose-case, mutta ei vaan jaksanut vaivautua. Sähköt eivät koskaan palanneet, baari tyhjennettiin lopulta porukasta, ja roudarit pakkasivat kamat otsalamppujensa ja varavalojen hohteessa. Siirryttiin suunnitelmaan B: juotetaan kaverille toinen jallupulloista
Malliesimerkki osaamisestamme on alumiinikoteloinen 8000-sarja, josta on tullut ääniammattilaisten standardi ympäri maailman. WWW.GENELEC.FI Ammattilaisen ykkösvalinta. Vain kuuntelemalla tiedät eron. 8030A 8050A 8040A 8020B Jo yli 30 vuoden ajan Genelec on ollut edelläkävijä aktiivisten tarkkailukaiuttimien sunnittelussa. Genelec-aktiivikaiuttimet tunnetaan korkeasta äänenlaadusta ja pitkästä elinkaaresta. Pienimmätkin Genelec-aktiivikaiuttimet valmistetaan ja kalibroidaan yksilöllisenä käsityönä tehtaallamme Iisalmessa. GET PROFESSIONAL