Nro 1 -20 14 H inta 9 ,50 E Logic Pro X – pelimannisoftan paluu tuus n NAMM-uu e in ä m im s n E sa… lisää uutisis jo testissä, Chad Wackerman: ”Siksi harjoitellaan, ettei tekniikka rajaa sitä mitä ajattelit soittaa, vaan kaikki tulee heti ulos ja muuttuu musiikiksi.” Kuinka kaukaa mikki ottaa. 01 Kansi_114.indd 1 3.2.2014 13.13
Kun bändin nimi on hatunnosto maamme viihdeteollisuuden isälle ja viihdyttämisen pioneerille, on täysin selvää, että hommat hoidetaan sielukkaasti ja laadusta tinkimättä. S O I T I N K U L M A . 0 1 5 5 1 5 6 7 0 • W W W. AKG Premium-kauppiaan tarjoukset: mikrofonit kotistudioon: D5, dynaaminen laulumikrofoni ...............98 € D5S, kytkimellä ......................................109 € D7, laatua huipulta, dynaaminen ...........177 € C5, laadukas kond.mikrofoni.................166 € Perception 120 ........................................79 € Perception 170 ........................................75 € Perception 420 ......................................195 € C3000 ....................................................165 € edullisten langattomien kuningas: Korvakuulokkeet: WMS40 mini voc ...................................109 € WMS40 Mini Inst ...................................109 € WMS40 Mini Dual voc ...........................189 € K121 ........................................................68 € K271MkII ...............................................149 € K702 ......................................................199 € Perception-sarja, vaihdettavilla taajuksilla: WMS45 Voc ...........................................198 € WMS45 Inst. ..........................................198 € WMS45 Sport–set .................................259 € Hinnat sisältävät alv 24%. Lipsaset on tour: Iso T: AKG D5 Äänentoisto: JBL PRX615M/PRX618XLF Löydät meidät Facebookista! SOITINKULMA • KIRKKOKATU 7 , S AV O N L I N N A • P U H . Soittimia ja äänentoistoa jo vuodesta 1991 PAL V ELE MM ARK E: 10-1 LA 9-13 7 Tervetuloa tutustumaan itä-Suomen suurimpaan soitin-, äänentoisto- ja tarvikevalikoimaan. Soulit ja slovarit. 70-luvun musiikkia suomenkielellä hikisten miesten aidoilla soittimilla taikomaa menevää meininkiä timangilla tyylillä. Timon (Iso T) mikrofonivalinta on AKG D5 ja äänentoisto hoidetaan JBL:n PRX-sarjalla. C O M 02-03 Ilmoitukset.indd 2 3.2.2014 13.15. Hevit ja humpat. Tarjoukset voimassa toistaiseksi. Jatkoa loistavalle WmS 450 -tuotesarjalle: WMS470D5 ...........................................549 € vaihtohyvitys 100 € , maksat 449 € Soitinkulma & Lipsaset Lipsaset on Suomen paras bilebändi! He voittivat Yle TV2:n ”Bilebändi 2012”-tittelin. Rockit ja discot
Paul’s Sound Keskuspuistokatu 5, KEMI Mäihätie 15 B, NUMMELA Keskusmusiikki Lahti Tammer Piano ja Soitin Hämeenkatu 23, LAHTI Pinninkatu 26-28, TAMPERE Markun Musiikki Ky Tampereen Musiikki Rajatie 27, HYLLYKALLIO Kuninkaankatu 13, TAMPERE Musiikki-Kullas Top Sound Torikatu 12, OULU Puolatie 5, HYLLYKALLIO Musiikki Lukinmaa Tornion Musiikki Välikatu 15, KAJAANI Eliaksenkatu 11, TORNIO Musikantti UralTone amplification Väinönkatu 42, JYVÄSKYLÄ Helsinginkatu 30, HELSINKI Ostinato Oy Vantaan Musiikki Tykistönkatu 7, HELSINKI Kielotie 4, TIKKURILA Woodwinds Ky Albertinkatu 17, HELSINKI Tsekkaa myös: Akateeminen Kirjakauppa Suomalainen Kirjakauppa Booky.fi Oy Verkkokauppa.com www.riffi.fi 1/2014 02-03 Ilmoitukset.indd 3 3 5.2.2014 11.59. Riffi-lehtiä ja/tai kirjoja myyvät seuraavat vähittäisliikkeet: F-Musiikki Piano Jylhä Martinsillantie 10, ESPOO Korvenkyläntie 42, MUURAME F-Musiikki Pori Sound City Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Rautatienpuistokatu 2, PORI F-Musiikki Power Sound Viilarinkatu 1, TURKU Jokioistentie 993, SOMERO F-Musiikki Savonlinnan Soitinkulma Antaksentie 4, VANTAA Kirkkokatu 7, SAVONLINNA Intro Music Soitin Laine Paasikivenkatu 4, KERAVA Maariankatu 10, TURKU Kemin Musiikki St
Kun on oikea hetki tämän tästä, vaikka niiden aiheuttamat järistykset ja sopiva mielentila, jotain tapahtuu. vangitseva, mutta jonka aikoinaan luoma maaginen tunnelma on nykyisin tavoittamattomissa. Mutta se on sitä myös valmiin aidosti kestosuosikkeja, joita edelleen kuuntelee kappaleen kuuntelun suhteen. kaan. Siksi myös oma vaan monen välietapin kautta polveileva polku. joko laukaisee tai sitten ei. Ilman sitä musiikki ei vanhettuu ja lainatusta tulee omaa, tuleeko milloin puhuttele, ainoastaan soi. Ja kuinka tässä suhtautuisi niihin levyihin, joista imettyjä vaikutteita tajuaa yhä edelleen toistavansa omalla soitollaan, vaikka niitä ei ole aktiivisesti edes S attumoisin löysin juuri videoklippien sarjan, jossa Bruce Swedien luennoi musiikista ja sen äänit tämisestä. mukaan joukkoon nyt ihan varmasti silkasta diggai Mutta sitten tuli tenkkapoo: laitetaanko listalle sekin lusta vain hiukan sillä toiveella, että asema vertaisryh puhki soitettu vinyyli, joka oli kerran täydellisen mässä petraisi. Kenties jopa niin etäällä ettei siihen oikein pysty eläytymään enää edes teorian tasolla. PÄÄTOIMITTAJALTA Mahdoton tehtävä S omessa kiertävä kehotus listata kymmenen kestohyvää äänilevyä osui sitten omallekin kohdalle. Toisena aikana saattavat olla oikeastaan paljon laimeampia kuin sen toisessa paikassa sama kappale ei ehkä sytytä kerrassaan mullistavan, mutta sittemmin marginaaliin lainkaan. Hän nimesi ehdottomaksi tavoitteekseen ajatellut ikiaikoihin. Toisaalta, milloin tällainen velka ”primitiivisen elementin” varjelun. Lauri Paloposki, päätoimittaja 4 www.riffi.fi 1/2014 04-05 Pääkkäri.indd 4 5.2.2014 14.21. ja hienostuneita rakenteita sisältävä sävellys, Nuorena ihastuttivat erilaiset piirteet musiikissa mutta usein laulajan äänen sävy tai pelkkä kitaran kuin nykyisin, eikä siirtymä ole ollut suora hyppäys voimasointu saa aikaan saman. listani saa jäädä laatimatta – on niin paljon hyvää, Sitäpaitsi ikäkausi on vain yksi ajan ulottuvuus, eikä mikään siitä ole absoluuttista vaan monin auringon valo ja lintujen laulu houkuttavat Beatlesin reunae hdoin rajattua ja joihinkin muihin tekijöihin pariin keväisin, mutta elokuun iltojen pimetessä Sting ankkuroitua. V Toisinaan siihen tarvitaan älyllisesti kutkuttava aikeutta listaamiseen tuo myös ikäkausivaihtelu. Miltä lopulta haasteeseen. Alku sujui lupaavasti, kolme Beatlesia näyttääkään ihan aito oma valinta muiden silmissä: ja perään muita varhaisen nuoruuden ajoista asti raasu tykkää ruotsipopista?! Ja tuliko se Kind of Blue levyhyllystä aktiivisesti esiin kaivettavia teoksia. päätyneen levyn. Miten monen eri vaikutteen pitää summautua Jostakin tällaisesta täytyy olla kyse. Syyskuun suosikki tuntuu Taidankin laittaa jonkun levyn soimaan… toivottaman raskaalta helmikuun kirkkaana päivänä ja juhannuksen alle sopiva rallatus vaikuttaa säädyt Lukuterveisin tömän pinnalliselta jouluun valmistauduttaessa. Aikani aihetta väistelin, mutta tartuin sitten M utta jos kaikesta edellä mainitusta huolimatta päättää kuitenkin jatkaa listaamista, huomaa törmäävänsä seuraavaan seinään. Vaiston ennenkuin miksaus on jo enemmän omaa kuin varaisesta ja alitajuisesta reaktiosta, jonka musiikki lainattua. Vai haetaanko tässä S oittajat tietävät, että musiikki on nimenomaan ajoituskysymys, kun tarkastellaan yhden yksit täisen äänen paikkaa. alkaa viehättää enemmän
TAAJUUSTEHOKKUUS. Ei hätää. Taajuustehokkuus on omaa luokkaansa. ULXD4D – 2-kanavainen vastaanotin ja ULXD4Q – 4-kanavainen vastaanotin nyt Suomessa! For more information: Mankkaantie 32 02180 Espoo www.noretron.fi infoaudio@noretron.fi ulxd.shure-products.eu www.shure.eu 04-05 Pääkkäri.indd 5 5.2.2014 14.21. NEW Shure ULX-D on tinkimätön digitaalinen langaton mikrofonijärjestelmä vaativille käyttäjille. ULX-D – oikea valinta kun vaaditaan luotettavuutta ja korkealuokkaista äänenlaatua. SALAUS. Tiesitkö, että vanhat 790–865MHz taajuudet poistuvat käytöstä vuoden 2013 lopulla. KRISTALLINKIRKAS SOUNDI. AKUT. Lisätietoja: ulxd.shure-products.eu tai www.noretron.fi PS. Transparentti soundi ja edistyksellinen 256-bittinen AES-salaus. 70 yhteensopivaa kanavaa per taajuussetti. Luotettavuutta ja turvallisuutta. Lähettimien metallirungot lisäävät kestävyyttä. ULX-D DIGITAL WIRELESS. ULX-D ja kaikki Shure-langattomat ovat toimineet jo pitkään uusilla taajuuksilla. Modulaarinen laturijärjestelmä muovautuu käyttäjän tarpeiden mukaiseksi. Ladattavat Li-ion-akut antavat järjestelmälle virtaa todella pitkään
Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. isältö 8 16 YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. – ääntä ei voi zoomata Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen Kannen kuva: Tommi Posa 6 www.riffi.fi 1/2014 06-07 Sisältö.indd 6 5.2.2014 14.30. Riffi ilmestyy vuonna 2014 kuusi kertaa. 12 RIVAKAT PIKAKOKEET 18 19. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. – mikrofoni kiinni rumpuun – nopeammin, rennommin, musikaalisemmin! Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Irtonumeron hinta on 9,50 e. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X 12 Chad Wackerman Painopaikka 16 Matt Schofield 34 Fender Premium Plush – uusia mausteita brittibluesiin – vain pintakiillon vuoksi. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Eero Aro Pirkka Isotalo Timo Koskinen Tapio Ollikainen Tommi Saarela Reima Saarinen Tom Wardlow Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA HAASTATTELUT & ESITTELYT LUKUPALAT 8 Mustalaisleiri muutti Nurmekseen – terveisiä NAMM-messuilta – Olli Soikkeli soittaa gypsy jazzia 28 Tuoteuutiset 58 Kuinka kaukaa mikki ottaa. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,50 e + postikulut. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52 e ja määrä aikaisena 58 e. 18 Guthrie Govan 35 Schubb C1 – mies monen hatun alla – kuinka standardia parannetaan 22 Olli Haavisto 36 Planet Waves Varigrip – liukukitaristi laatutakuulla – potkua kyynärvarren lihaksiin! 27 Voiko improvisointia opettaa 37 Koenig & Meyer 24030 – ja pitäisikö. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla
– synergian positiivinen ilmentymä 56 Audient iD22 – ensiluokkainen USB-interface 38 48 GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – kiertueelle: ajatuksia muusikon työn unelmista ja todellisuudesta 64 Saarinen selvittää – langattomat uusilla taajuuksilla 48 Tapahtumasta kirjoitetun jutun kuvineen voit lukea Riffin verkkosivustolta. Tervetuloa: www.riffi.fi 66 Alangon päiväkirja – testauksen ulkoistusta www.riffi.fi 1/2014 06-07 Sisältö.indd 7 7 5.2.2014 14.30. Sieltä löydät myös tuoteuutuuksia, tapahtumauutisia, levyarvioita, alan perustietoa, nettispesiaaleja ja niin pois päin. Sekä esimerkiksi tämän numeron Lehletestiin liittyvän jatkoartikkelin. Lyhyesti sanottuna, Riffimäistä sisältöä tuutin täydeltä. Pistäydy sivuilla incognito tai kirjaudu käyttäjäksi. Voit myös lähettää terveiset ja toiveet toimitukselle, kommentoida artikkeleita tai jakaa niitä suoraan Facebookissa, Twitterissä tai Googleplussassa. Teksti: Timo Koskinen Kuvat: Tarja Reijonen, Tampereen Musiikkiakatemia KÄYTTÖTESTIT 38 Fender Dimension Bass – perinnemerkin uusi ulottuvuus 40 40 SX LG1 – avain lap steelin maailmaan Sähköisku avasi Tampereen Musiikkiakatemian ovet sepposelleen 42 Boss ME-80 – keikkakoneen päivitys 45 44 RMI Acouswitch IQ DI – akustisen kitaristin Sveitsin veitsi 45 Lehle 3at1 SGos – kolme kitaraa, kaksi vahvistinta 47 Shure GLX-D6 – langattomasti pedaalilautaan 48 JBL LSR 305 & LSR 308 50 – hallitusti persoonallinen Sähköiskuksi nimettynä avointen ovien päivänä 50 Logic Pro X rikottiin desibeliennätyksiä, esiteltiin Tampereen – pelimannisoftan paluu Musiikkiakatemian tiloja ja musiikkiteknologian koulutus- 53 K-Array KRM33 ohjelmaa, huutokaupattiin vanhaa kalustoa, ja kuultiin – erilainen monitori lopuksi oppilasryhmien konsertti, jonka erikoisvieraana esiintyi elektronisen musiikin kotimainen uranuurtaja- 54 Yamaha DXR ryhmä, tänä vuonna 40 vuotta täyttävä NEUM
Parikymppinen Olli Soikkeli on yksi genren nousevia kansainvälisiä tähtiä. Teksti: Tapio Ollikainen Mustalaisleiri muutti Nurmekseen Keski-Euroopan sinti romanien karavaaneissa 1930-luvulla kehittynyt gypsy jazz on svengaava, virtuoosinen ja romanttisten melodioiden tyylilaji. 08-11 Olli Soikkeli.indd 8 6.2.2014 11.06
Kävin tai kävimme ainakin Englannissa, Ruotsissa, Venäjällä, Norjassa ja USA:ssa. Sitten levyjen joukosta nousi esiin Trio Rosenbergin Live at the North Sea Jazz Festival. Suku on asunut samalla paikalla toisesta maailmansodasta lähtien. Koko soittaminen oli vähän niin ja näin, että kiinnostaako se. Nyt ehdin moikkaamaan vanhempianikin Nurmekseen, Olli Soikkeli kertoo. Hollannin keikoilla yövyin hänen luonaan leirissä, jossa siis serkkumiehetkin asuvat. Gypsy jazz -muusikoiden meininki on lajin alkujuurille uskollisesti heimomaista. Uudeksi opettajaksi äiti löysi tanssimusiikilla keikkailleen Kari Pääkkösen. Kansainvälistymisessä genren marginaalisuus on myös auttanut Soikkelia. Hänen hienoutensa oivalsin vasta myöhemmin. Julkaistun version editoi Tommy H. Hän muistaa aina huomauttaa, että ei ole romani, vaan sinti tai gypsy. Ensimmäisellä USA:n retkellään Soikkelilla oli kolmen viikon aikana vain kaksi keikkaa. Suurin näistä järjestetään Ranskan Samois sur Seinessä, jonne matkaa vuosittain tuhansia gypsykitaristeja Australiaa ja USA:ta myöten. www.riffi.fi 1/2014 08-11 Olli Soikkeli.indd 9 9 6.2.2014 11.06. Reinhardt oli kiinnostunut swingistä ja ihaili varsinkin Louis Armstongia. K itaristi Olli Soikkeli (s. – Soitan heidän serkkunsa, loistavan kitaristi Paulus Schäferin kanssa Hot Club D’Europe -bändissämme. Kun ensimmäinen opettajani muutti opintojensa perässä pois Nurmeksesta, soittaminen oli vaarassa jäädä kokonaan. – Hyvä pitää pieni breikki, viimeisen kahden kuukauden aikana olen ollut kotona kuusi päivää. Tämä kuuntelutti Soikkelille kaikenlaista Santanasta Eric Claptoniin. Hänen sintikielinen lempinimensä tarkoittaa suomeksi ”minä herään”. – Djangonkin levyjä tuossa kasassa oli, mutta ne eivät ekoil la kuunteluilla kolahtaneet. Hevistä swingiin Django Reinhardt Soikkelin vanhemmat kannustivat kolmea veljestä musiikin pariin, vaikka suvussa ei kummemmin muusikoita olekaan ollut. Kodin piano ja kitara saivat olla rauhassa, kunnes kuopus Olli alkoi 12-vuotiaana tutkia kitaraa Metallican innoittamana. Reinhardt kuoli aivoverenvuotoon 43-vuotiaana vuonna 1953. – Paulus sanoo aina, että kaikki hyvin soittavat kitaristit ovat sintien kavereita. 1991) istahtaa marraskuiseen haastatteluun hieman nuutuneena kunnon matkamiehen tavoin. Alan soittajat tutustuvat toisiinsa etenkin erilaisilla gypsy jazz -festivaaleilla. – Yhtäkkiä löysin tällaisen genren, jossa tyypit vetää akustisilla nopeammin kuin hevijätkät. Mitä maailmanvalloitus vaatii. Takana ovat kiertueet Ranskassa ja Suomessa Hot Club d’Europe -yhtyeen kanssa ja parin viikon päästä alkaa jenkkikiertue toisessa bändissä, Rhythm Future Quartetissa. Tästä juontaa innostus Alkuperäinen kuva on otettu Aquarium Jazz Clubilla 1946, kuvaaja William P. Kaksikon luotsaama The Quintet du Hot Club de France nousi välittömään suursuosioon teknisellä taituruudellaan ja svengillään. Reinhardtin ilmaisun täyteys ja nopeus ovat vaikuttaneet merkittävästi lukuisiin myöhempiin kitaristeihin. Se oli menoa. Heillä on siellä vieri vieressä asuntovaunut, jotka kylläkään eivät ole liikkuvia. Nuorukainen nappasi vuonna 2011 puhelimen näppärään käteensä ja ryhtyi itse puuhaamaan ulkomaankeikkoja silloiselle orkesterilleen Hot Club de Finlandelle. Suhtauduin nihkeästi kitaraopettajankin hommaamiseen. Seuraavalla kerralla keikkoja olikin jo 24 ja yöpyminen järjestyi kätevästi tuttujen jamikavereiden nurkissa. Viimeiset puolitoista vuotta Soikkeli on onnistuneesti keikkaillut tällä melko marginaalisella musiikilla ympäri maailman. Gottlieb (1917–2006). Jean ”Django” Reinhardt syntyi 1910 Belgiassa sintiromanien sukuun. Gypsy jazziksi kutsutun kitaramusiikin oppi-isä ja suurin kehittäjä oli belgialainen virtuoosi Django Reinhardt. Kaksi sormeaan 17-vuotiaana onnettomuudessa menettänyt Black Sabbathin Tony Iommi on kertonut Reinhardtiin tutustumisen olleen ratkaiseva rohkaisu päätöksessään jatkaa musiikin parissa. – Tapailin laiskasti Nothing Else Matteria. Paulus-serkun pohjoiselle ystävälle vastaanotto oli tietenkin lämmin. Ei siitä ollut paluuta, Soikkeli hymyilee. Oma-aloitteisuutta ainakin. – Jos koko bändin keikka ei onnistunut, lähdin yksin soittamaan paikallisten muusikoiden kanssa. Jottei siinä olisi kaikki, kuuluu pakettiin myös kotimainen Gypsy Swing Unity -trio, jonka kanssa kierretään kotimaisia lavoja. Aivan oikein, leiriinsä. Jos gypsy jazzin kaltaisella lajilla haluaa itsensä elättää, reviirin täytyy olla iso. Sintit ovat juuri niitä, jotka päättivät jatkaa Djangon soittotyylin perinnettä. Viime kesänä Soikkeli pääsi tapaamaan Rosenbergejä, lajin jo ikonisia veljeksiä, heidän leiriinsä. – Jammailu on tässä stailissa hyvin keskeistä. Samoisin festareilla ja muuallakin esiintyjät ja harrastajat jamittelevat sulassa sovussa telttojen ja asuntoautojen keskellä. Tämä on todella hieno piirre lajissa! Näistä jameista voi nauttia myös youtubessa, jonne harrastajat ovat ladanneet paljon videoita. Wardlow. Sintimusiikkia ja swingiä yhdistänyt gypsy jazz lähti toden teolla lentoon, kun Reinhardt tapasi viulisti Stephane Grappellin
Django kehitti tavan juosta kahdella sormellaan horisontaalisemmin pitkin kitaran kaulaa, Olli Soikkeli kertoo. Dominanttisoinnun päälle hakisin sitten hyviä juttuja priimiasteen harmonisella molliskaalalla arpeggioiden sijaan. kitarointiin, vaikka laulu ja musiikki ovat heidän yhteisössään muutenkin keskeisessä roolissa. Kompin rytmiikka Perinteisessä gypsy jazz -kokoonpanoissa komppikitaristi korvaa rumpalin. – Hevi- ja jazzkitaristit soittavat sooloja paljolti ”asema soittona” eli hakevat asteikkoja yhdestä asemasta otelaudalla. Kitarakompissa sointu ei aina erotu kovin selkeästi, joten kontrabasso pitää huolen sointujen merkkauksesta. Saa siihen hintaan jo muutaman keikan u heittääkin. – Ei Nurmeksen torilla joku Douce Ambiance ole se ihan tutuin kappale. hänen jalkansa aiottiin ensin amputoida. – Tässä stailissa ei ole hirveää perinnettä bassosooloille, mutta kyllä basistit niitä soittavat. – Yleisesti katsotaan, että kun La Gitanen saa soitettua, yksi iso kynnys on ylitetty. Aamupäivän torikeikkaa varten treenattiin kahdeksan tuntia päivässuorastaan kiilataan jopa sä. Bassobreikit ovat usein käytetty tehokeino uptempo-biisien loppupuolella. Aluksi Soikkeli karsasti kotimaisten klassikoiden versiointia, mutta yleisöäkin täytyi palvella. Tällöin alaslyödessä plektra ”tipahtaa” seuraavalle kielelle, mistä soittoon myös tulee enemmän voimaa ja parempi soundi. 18-vuotiaana lupaava kitaristi Django Reinhardt sai asuntovaunupalossa pahoja vammoja, ja mm. Keikat motivoivat tosi paljon. Olen soittanut ja sovittanut biisejä kuten Syysunelmia, Moskovan valot, Ranskalaiset korot ja Toiset meistä. Kahden sormen soolot ja soinnut Gypsy jazz kuulostaisi aivan toisenlaiselta ilman erästä tuli paloa. – USA:ssa käymisen tekee hankalaksi vain byrokraattinen työviisumiprosessi. Hän kertoo oppineensa paljon Andreas Öbergin kirjasta Gypsy fire sekä tietysti harjoittelemalla lickejä levyiltä. Kun kaikki kulut katsotaan, niin yhden viisumin hinta kipuaa lähemmäs tuhatta dollaria. – Djangon tapaan lähtisin arpeggioista liikkeelle. 10 www.riffi.fi 1/2014 08-11 Olli Soikkeli.indd 10 6.2.2014 11.06. Silloin on hyvä iskeä bassobreikit kehiin. Lennokas leikkisyys on swingpohjaisessa menossa erittäin sallittua. fiilistellä laid backina vaan – Innostus oli kova. Soikkeli vinkkaa kuuntelemaan Fapy Lafertinea, yhtä genren balladimestareista. Sitkeä sissinä mies jatkoi soittamista ja kehitti oman tyylinsä sointujen ja soolojen soittamiseen. Melkein minkä tahansa kappaleen voi sovittaa gypsytyyliin. Niitä tässä tyylissä rikastetaan erilaisilla pikkujutuilla, varsinkin puolisävelaskeleita hyödyntävillä korukuvioilla. Reinhardtin sooloilu perustuu arpeggioihin. Käsittämättömän nopea Reinhardtia kuunnellassa on paikoin vaikea uskoa kaiken tapahtuvan kahdella sormella, varsinkaan niin raskassoittoisella akustisella kitaralla kuin Selmer/Maccaferri, genren perusmalli. Eikä se ole halpaakaan huvia. Horisontaalisella metodillaan hän sai soitettua arpeggionsa kahdella äänellä per kieli ja tasamäärällä alas-ylös pikkauksia. Boom-chick -tyylisessä, höyryveturimaisessa kompissa ensimmäiselle iskulle soitetaan sointu ja perään dempattu perkussiivinen efekti. Sen b-osasta oppii myös paljon korukuvioiden käytöstä. Nykyään versiointi maistuu. Hän odottaa innolla amerikkalaismuusikoista itsensä lisäksi koostuvan New Rhythm Quartetin tiukasti arratun ohjelmiston esittämistä ja levytystä. hitaammissa kappaleissa.” Repertuaariin alkoi kertyä kappaleita, joita jamittelijat ympäri maailmaa voivat vetäistä: Minor Swing, Bossa Dorado, For Sephora, Nuage, Douce Ambiance… Lisäksi gypsytyylillä soitetaan paljon amerikkalaisia swing-kauden standardeja kuten All of Me, Limehouse Blues ja It don’’t Mean a Thing. Kari Pääkkösen kanssa Soikkeli tutustui alan perusohjelmistoon ja duo alkoi keikkaillakin Nurmeksen ”Tässä stailissa ei torilla ja baareissa. Vaikka nopeus on gypsy jazzissa lajityyppistä, kaikki mestarit eivät hurjastele. Myös vahva vibrato on keskeistä, samoin venytykset. Tämä mahdollisti nopeammat kuviot. Muita gypsysoolossa hyödynnettäviä koukkuja ovat erilaiset slidet, slurrit ja tremolo. Kun on tahkottu seitsemän chorusta swingiä, alkaa tuntua että jotain uutta voisi tapahtua. – Djangon pikkaustyylissä kieltä vaihdettaessa pikataan aina alaspäin. Soinnuissa hän käytti peukaloaan bassoäänillä ja demppasi vammautuneilla sormillaan osan kielistä. Huikeas ta virtuositeetista pääsee Rosenbergien ja Soikkelin lisäksi nauttimaan vaikkapa Bireli Lagrenen, Andreas Öbergin ja Jochko Stephanin soitossa. Kuinka Soikkeli rakentaisi tyypillisen gypsysoolon vaikkapa Minor Swingin tapaiseen mollikappaleeseen. Soolojen fraseeraus on aina energisen etukenoista, Soikkeli muistuttaa. – Tässä stailissa ei fiilistellä laid backina vaan suorastaan kiilataan jopa hitaammissa kappaleissa. Tekniikka kehittyy hyvin keskeisiä gypsyvalsseja treenaamalla, Soikkeli vinkkaa. Tulevaisuudessa Soikkeli toivoo yhä enemmän keikkoja varsinkin Amerikan suunnalta. Uudenlaisten otteiden vuoksi tyylin sointumaailmasta sukeutui ”kutossoundinen” – siinä missä perinteisessä bebopissa hyödynnetään maj7- tai maj9-sävyjä, gypsy jazzissa ne korvautuvat molli- ja duurikutosilla ja 6/9-soinnuilla. Gypsyä torin laidalla Genrensä löydettyään Soikkeli alkoi treenata intohimoisesti. Vasemman käden pikkurilli ja nimetön paloivat pahasti ja halvaantuivat osittain. Koska kitaralla ei ole symbaalien tapaista väritysmahdollisuutta, kompissa pelataan paljon dynamiikalla ja synkopoinnilla. Ulkomailla paikalliset muusikot ja yleisö ovat aina kiinnostuneita siitä, että tuo mukanaan jotain omasta taustastaan
– Nämä ovat nopeasti syttyviä kitaroita, herkkiä dynamiikalle. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin yhteissoitto ja kanssasoittajien kuuntelemisen taito. Selmerin hengessä Nykyiset gypsykitarat perustuvat Django Reinhardtin käyttämään Selmer/Maccaferri –malliin. En ole muita kitaroita vielä kokeillut, joissa olisi semmoinen samanlainen rapsakkuus kuin Selmerissä ja minun kitarassa, Ari-Jukka Luomaranta kehaisee työnsä jälkeä. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Mukana tulevalle cd-levylle on tallennettu kirjaa varten sävelletyt 13 kappaletta kahtena versiona – tekijän itsensä malliksi soittamina kitarallisina miksauksina sekä harjoitus taustoiksi tarkoitettuina kitarattomina versioina. Komppi Elää! täydentää jazzkitaroinnin kokonaiskuvaa tuomalla vuonna 2009 julkaistun Rytmi elää kirjan rinnalle aimo annoksen tuoretta materiaalia. – Minusta soitinrakentajalla ei ole varaa tehdä kompromisseja. Koskaan ei saa asiakkaalle lähettää kitaraa, johon itse ei ole tyytyväinen. Kauloissa on kaksitoimisen kaularaudan lisäksi hiilikuitulevyt. 37,75 e + postikulut 6.2.2014 11.06. Luomaranta on tutkinut gypsykitaroita 19 vuotta ja rakentanut niitä reilut kolmesataa. AJL-kitaroissa käytetään brasilialista, CITES-hyväksyttyä ruusupuuta. Soikkelin lisäksi Suomen lahjoja gypsy jazzille ovat Hot Club de Finlanden kitaristi ja soitinrakentaja mestari Ari-Jukka Luomarannan kokkolalaiset AJL-gypsykitarat. Ja tosiaan vaikkapa Gibsonin jumboon verrattuna bassohuminaa ei juuri ole mukana, Olli Soikkeli sanoo. Rytmi elää johdattaa jazz fraseerauksen ja sen muuntelun maailmaan. Hyvän maineensa hän uskoo perustuvan korkeasta työmoraalista kumpuavaan työn laatuun. Hiljaa soittaminenkin kuuluu ja halutessaan saa iskun todella räväkästi merkattua. Soittomateriaalin lisäksi kirjassa on mukana roimasti uran varrella kertyneitä ja kokemuksen pohjalta punnittuja ajatuksia musiikista, harjoittelusta, soittovälineistä etc. Suomessa on aikanaan tehty iso tutkimus soitinpuun lämpökäsittelystä. Ne rankataan maailmalla genren kitaroiden kirkkaimpaan kärkeen. – Keikkasoittokokemukseni lisäksi luotan myös mitattuun ja tutkittuun tietoon. AJL:n kehutaan pääsevän soundillisesti hyvin lähelle Selmer-esikuvaansa. Jos lämpökäsittely tehdään oikein, sillä todella saavutetaan joitain samoja asioita, mitä vain vanhassa puussa on. Suomen olosuhteissa valmistetun kitaran kehutaan myös kestävän säävaihteluita Välimeren ilmastossa tehtyjä paremmin. Mestari Teemu Viinikainen 42,50 e + postikulut Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi ? Riffi-kauppa 08-11 Olli Soikkeli.indd 11 Komppi elää! keskittyy isojen linjojen viitoittamiseen: kompin rytmiikkaan, dynamiikkaan, fraseeraukseen sekä komppikuvioiden sommitteluun. Mukana levyllä soittavat rumpali Teppo Mäkynen ja urkuri Mikko Helevä, kumpainenkin suomalaisen jazzin kärkikaartia. Mukana cdlevy. – Vanhan Selmerin ”crispness” on vaikea saada onnistumaan. Niiden ominaissoundi on melko keskiääninen ja voimakas
Silti mestarirumpalin yksi komennus nousee muita korkeammalle: Wackerman oli Frank Zappan rumpalina pidempään kuin kukaan muu, 1980-luvun alusta aina siihen kun maestro vetäytyi esiintymislavoilta. – Rummuthan voivat olla hyvin yksitotinen väline, niillä lyödään biittiä ja se siitä. C had Wackerman viivähti pari päivää Suomessa viime marraskuussa Porcupine Tree -progebändin keulakuvana tunnetun Steven Wilsonin matkassa. Lukemattomista levytyssessioistaan hän sanoo oppineensa, että vähemmällä hakkaamisella mikrofoni itse asiassa kuulee rumpusoundin täyteläisempänä ja ”isompana”. Oman äänen etsinnässä Wackermania auttoi ennen kaikkea rumpuopettaja Murray Spivack, jonka metodia Wackerman on uutterasti avannut internetin Drum Channel -sivustolla. Ja tilannehan on sa- 12 www.riffi.fi 1/2014 12-15 Wackerman.indd 12 5.2.2014 12.05. Oli onni päästä Spivackin oppilaaksi, hän opetti rennon tavan soittaa myös lujaa ja nopeasti, ja kuinka minimaalisella ponnistuksella saadaan maksimaalinen tulos. LA on Wackermanin synnyinkaupunki, jonka ilmapiirissä oli helppo kasvaa sisään musiikkiin jo kapaloikäisenä. Rentouden lisäksi Spivackin metodissa käytetään korkeita liikeratoja jos tarvitaan enemmän volyymia. – Oma ääni pohjautuu yksilölliseen soittotapaan, ja soittajan soundihan syntyy vähintään 80-prosenttisesti kosketuksesta, korkeintaan 20-prosenttisesti soittimesta. Vaikka mättäminen tilauksesta hoituukin, siitä Wackerman ei pidä, sillä hänestä rumpujen ja peltien soundi kaventuu ja muuttuu mielenkiinnottomaksi liiallisella piiskaamisella. Kotona Kaliforniassa Charles ”Chad” Wackermanin (53) arkipäivä sisältää nykyään sekalaista pistokeikkaa fuusioklubivedosta virvelinsoittoon Disney-animaatioissa. Nuorin veljeni Brooks on Bad Religionin rumpali ja perheen rokkitähti, Wackerman hymähtää. Omaa ääntä etsimässä Wackermanin mielestä jokaisella kunnioitetulla rumpalilla on ”se jokin”, josta hänet tunnistaa. Teksti ja kuvat: Tommi Saarela kuvausvalaisu: Sami Sirniö / PJK Chad Wackerman – nopeammin, rennommin, musikaalisemmin! Jazz, rock tai reggae, musikaali, elokuva tai klasari – Chad Wackerman tuntee olonsa kotoisaksi kaikissa musiikinlajeissa. Yhdysvalloista alkanut Wilsonin kiertue on kaikkiaan kestänyt yli puoli vuotta, josta sen päättymäisillään oleva Euroopan osuuskin liki pari kuukautta yhteen putkeen. Ja kun taas lähdetään tien päälle, liiderinä voi olla Allan Holdsworthin tai James Taylorin tasoinen lajinsa kuningas. Itse olen aina halunnut kuulua siihen sakkiin, jolla olisi oma ääni, Wackerman pohtii ja mainitsee esimerkkeinä alkuaikojensa idoleita Elvin Jonesista Tony Williamsiin ja Mitch Mitchelliin. Helsinkiläishotellin aulabaarin sohvalle istahtava Wackerman ei vaikuta lainkaan väsyneeltä, vaikka huokaiseekin olevansa jo kypsä palaamaan kotiin Los Angelesiin. Yksityistunteja Wackerman saattaa antaa vaikkapa monikamerayhteydessä Skypen kautta, ja viimevuotisen Dreams, nightmares and improvisations -soololevyn vanavedessä tulee soiteltua keikkoja myös oman bändin kanssa. – Kaikki perheessäni ovat alan ammattilaisia: isäni on suuri esikuvani ja loistava musiikinopettaja, veljet ovat soittajia, ja omista lapsistanikin tulee muusikoita. Fysiikan lakien annetaan tehdä työt, jolloin lihasvoimaa ei tarvita. – Vaikka olen pienikokoinen kaveri enkä mikään kehon rakentaja, silti pystyn tarvittaessa soittamaan lujempaa ja pidempään kuin useimmat hevirumpalit
Se oli kurinalainen, mutta jälkikäteen ajatellen hyvä opintie. – Siinä tilanteessa artisti haluaa nähdä mitä hänen musiikilleen tapahtuu, kun tietty soittaja lisää siihen osuutensa. – Vapauteen kylläkin sisältyy hirveästi vaatimuksia luovuuden suhteen. Zappan kyytiin Wackerman sai kaikkien aikojen keikkansa vasta pari vuotta ammatikseen soitettuaan, kun lähti melko kylmiltään mittaamaan taitojaan Frank Zappan koesoittoihin. – Joka ainoalla nykyisellä studiokeikallani edessä on nuotit. – Olin parikymppinen enkä uskonut hetkeäkään saavani paikkaa, mutta ajattelin että koesoitoista irtoaa varmasti hauskoja juttuja kavereille kerrottavaksi. ma jokaisella sähköisesti vahvistetulla keikalla: rumpali soittaa mikrofoneille, ei yleisölle. En tuntenut Zappan musiikkia paljon ennestään, olin kyllä kuunnellut Tinseltown Rebellio- 5.2.2014 12.05. Siksi heidän kaltaistensa kanssa rumpalilla täytyy olla rutosti soittotekniikkaa. Pitää osata lukea prima vista mitä tahansa: jotkut nuotit ovat tosi helppoja, jotkut tosi vaikeita ja jotkut muuten vain outoja. Samalla Wackerman korjaa Zappan ankaruudesta liikkuvia käsityksiä, ainakin rumpalilleen maestro antoi vapauksia hakies saan avointa vuorovaikutusta kitaran ja rumpujen välillä, vähän sitar- ja tabla -duon tapaan. Lavatilanteessa Wackerman puolestaan kokee, että rumpalilla on bändin suurin ja raskain vastuu, koska muusikoista hänellä on eniten valtaa ohjata kappaleen dynamiikkaa, taimausta ja sykettä haluttuun suuntaan. Sitten vain siksi, ettei kun oli opetellut perusteet sai ”palkinnoksi” virvetekniikka rajaa sitä mitä lirummun – ei suinkaan koko settiä! Ja sitten myöhemmin ensimmäisenä komppina ei saanut opetelajattelit soittaa vaan la rokkia vaan jazzia, jolla soittoon löytyi rentoutkaikki tulee ulos ja ta. Vapaus tuo vastuuta Wackerman ottaa vastaan tarjottuja töitä lajiin ja joskus tasoonkin katsomatta. Yhtä kaikki, jos ei osaa lukea hyvin on studiokeikoilta ulkona äkkiä. 12-15 Wackerman.indd 13 – En suinkaan saanut settiä eteeni, vaan pari ”Harjoittelua tarvitaan ekaa vuotta naputtelin pelkkää padia, koska isän mielestä ensin piti oppia kunnioittamaan soitinta. Monilla rumpaleilla tekniikka haraa vastaan, mikä leikkaa pois ideoita joita pää tuottaa. Tyydyttävintä on kuitenkin ”korkeimmalla” tasolla, jolla soittaja pyydetään mukaan vain ja ainoastaan oman yksilöllisen panoksensa takia. Siksi harjoitellaan, ettei tekniikka rajaa sitä mitä ajattelit soittaa, vaan kaikki tulee heti ulos ja muuttuu musiikiksi. Esimerkiksi Zappa tähdensi minulle jo alussa, ettei halua kuulla Terry Bozzion ja Vinnie Colaiutan kopiointia. Jos soittaja heitetään Zappan tai Holdsworthin kanssa kymmeneksi minuutiksi biisin jamijaksoon, täytyy pystyä koko ajan tuottamaan jotain mielenkiintoista. Alussa oli padi Wackermanin ensimmäinen ja suurin opettaja oli isä, joka sekä kannusti että vaati paljon. muuttuu musiikiksi.” Pikku-Chad teki rumpuläksynsä tunnollisesti ja eteni nopeasti, mikä palkitsi ja antoi itseluottamusta. Nopea nuotinlukukin periytyy niiltä ajoilta
Sitten alkoi loputon oikean fiiliksen hakeminen ja hienosäätö. – Kaikki setin osaset pitää pystyä asettelemaan ulottuville niin, ettei niitä kohti kurotellessaan loukkaa itseään, muuten vanhemmiten tulee helposti ainakin selkäkipuja. Maestro antoi uudelle rumpalilleen kymmenen albumiaan ja sanoi evästykseksi, että ”treenaa nämä – siinä on aluksi sata biisiä”. En osta sitä ajatusta ollenkaan – olen kiinnostunut siitä, kuinka rummuilla tehdään musiikkia.” nia ja tykkäsin sen monipuolisuudesta ja huumorista. Nuottien soittaminen oikeille paikoilleen oli vasta vaihe numero yksi. – DW:n John Good oli Zappan rumputeknikko, kun aloitin bändissä 1981. Ja rungon paksuus se vasta oleellista onkin. Ja kaikissa tilanteissa niin, että nuija palautuu saman tien kalvosta eikä jää tukkimaan bassarin sointia. DW on kulkenut miehen matkassa yli 30 vuotta, samoin Paiste. Niiden tuottama ääni on aina jännittävämpi koska värähtelyä on enemmän, ja värähtelyn synnyttämiseen tarvitaan vähemmän voimaa. Sen tiesin, että Zappa tekee hankalaa musaa. Wackermanin uusi kapulamerkki on Innovative Percussion, ja mallina 5B:stä muokattu, hikkorin painavasta sydänpuusta tehty Chad Wackerman Signature, joka on huomattavasti painavampi kuin päältä odottaisi. Terry Bozzion kanssa Wackerman taas soittaa hillittömän kokoista 12 tomin tuplabassarikioskia, jossa kaikki rummut ovat tarkasti nuottiin viritettyinä. Soittoa sokkona Wackermanin rumpusetin koostumus vaihtelee keikan mukaan, mutta perussetti vaikkapa James Taylorin keikoilla sisältää 10-, 12-, 14- ja 16-tuumaiset tomit, 22-tuumaisen bassarin ja 13” × 5” virvelin. Olen ollut DW:n betatestaajana ja suunnittelussa mukana iät ajat. 14 www.riffi.fi 1/2014 12-15 Wackerman.indd 14 5.2.2014 12.05. Luet ensimmäistä tahtia, ja pudotat tempoa kunnes pystyt soittamaan sen. Wackermanin mielestä rummun soinnin kannalta puulaji on toki tärkeä, mutta vielä tärkeämpiä ovat viisteet. – Soittamaan voi opetella kuinka mielipuolista matskua tahansa, eikä se vaadi muuta kuin aikaa, intohimoa ja itsekuria. Isossa bassarissa hän käyttää aika paljon vaimennusta, koska virittää puolestaan sen niin löysäksi, että sointi on vielä juuri kuuluvissa. – Onhan Zappan musiikki vaikeaa, mutta ei hän minun eteeni yleensä tuonut kovin pahoja juttuja, hankalampia olivat lähinnä biisien klassiset osiot, joissa jokainen isku on kirjoitettu viivastoille. Ulkoahan kaikki piti kuitenkin keikoilla vetää, mikä oli klasaripätkien kanssa vai keampaa, kun piti sitten päästää nuoteista irti. Toisaalta joskus hän polkee täysin avoimella, kireällä 18-tuumaisellakin. Mark1 Ride sopii helposti hallittavana kaikkeen musaan, ja Mark2 aukeaa enemmän – molemmat kulkevat peltikassissa aina. Kun Zappan soittajien eteen lykättiin uutta musiikkia treenattavaksi, muusikot eivät koskaan pitäneet sitä vaikeana – ei edes silloin kun maestro itse vaikutti empivän, mitä oli tullutkaan sävellettyä, ja saattoi kysyä muusikoltaan, että ”pystyykö tällaista soittamaan?” Soittajakunnan reaktio oli aina sama: ”Ei ole pahaa kamaa vaan ihan iisiä, kyllä taittuu ”. Zappa oli työnarkomaani ja perfektionisti, joka näki määrättömästi vaivaa sävellyksiensä eteen, ja halusi siksi että ne toteute- Rento meininki Ohuempi parempi Chad Wackerman on Drum Workshopin ensimmäisiä sopimusrumpaleita, ellei peräti ensimmäinen. Useiden koesoittosessioiden jälkeen Wackerman lopulta nappasi rumpalin paikan kilpailijoiden nenän edestä. – Kun on painavampi kapula ei tarvitse käyttää niin paljon voimaa, Wackerman perustelee. Haitsun vieressä on vielä 12” pikkusnare, jota hän käyttää timbaletyyppisenä rumpuna. Wackerman on mieltynyt vanhan polven vaahteraiseen Collector’s -sarjaan, mutta uudempaa VLT- ja koivurunkoakin löytyy vaihtoehtona. Sitten mentiin kotiin ja treenattiin hulluna yön yli, ja seuraavana päivänä osattiin. Wackerman virittää tomit kireämmälle kuin useimmat rokkirumpalit, ja alakalvoa vielä puolisen sävelaskelta korkeammalle kuin lyöntikalvoa. ”Yhden koulukunnan mielestä rummunsoitto on voimailulaji. Aina kun settini on pystyssä, laitan silmät kiinni ja soitan varmistaakseni että osun kaikkiin helposti. Wackermanin ensimmäisiä huomioi ta oli, että Zappan muusikoista huokui käsittämätön itsevarmuus, jonka hän sittemmin porukan juniorina itsekin omaksui. Klassiset pätkäthän koko bändi opetteli aina nuoteista, ja muun musan alusta asti korvakuulolta, Wackerman yllättää. taan täsmälleen oikein. Symbaaleinaan Wackerman suosii nykyään Paisteen Dark Energy -sarjaa, joka avautuu nopeasti eikä vaadi mäiskimistä auetakseen mutta tarjoaa silti tulivoimaa. Toistat saman seuraavan tahdin kanssa ja sitten yhdistät nämä kaksi, Wackerman pelkistää. Drum Workshop oli silloin kahden miehen autotallifirma, he tekivät ensimmäiset settinsä ihan omin käsin. Eihän viulujakaan tehdä paksusta puusta! – Tuplakalvoilla ja paksuilla symbaaleilla joutuu käyttämään turhaan voimaa päästäkseen samaan, ja kun joka tapauksessa soitetaan aina mikrofoneille, eiväthän ne siitä piittaa kuinka lujaa soitat. Pelko pois Monien Wackermanin puheille hakeutuvien oppilaiden yhteisenä ongelmana on, että jokin komppi ei tunnu sujuvan tai tempot eivät pidä. Wackerman sanoo oppineensa, että soittajan pahin este on pelko, josta eroon päästyään pystyy mihin vain. – Treenaus ilman nuotteja saattoi olla haastavaa silloin, kun oli tahtilajien vaihdoksia ja semmoista, mutta pidemmän päälle korvakuulolta opettelu oli vain hyväksi. – Itse pidän ohuista rungoista, ohuista symbaaleista ja ohuista kalvoista, koska ne resonoivat kunnolla
Bändiä epäiltiin klikin käytöstä. Bändi ei ollut missään vaiheessa ”vakio”, vaan ovi saattoi käydä koska vain – ja kävikin. Esimerkiksi: ”Chad, soita tänään tämän blokin viimeisen biisin loppuun neljän tahdin rumpufilli, joka alkaa normaalisti mutta kahden viimeisen tahdin iskut kvintoleina, jotka vastaavat seuraavan biisin 16-osia”. Otetaan yksi nuottiarvo ja vaihdetaan se toiseen nuottiarvoon, josta saadaan uusi tempo. Tuota salasanaa Zappa – varsinkin Ike Willisin kanssa – sujautteli sinne tänne, ja tavoitteena oli improvisoida sanalle riimejä lennosta. Jäähallissa salasana oli – mikäpäs muu kuin ”reindeer”. Jos ei oltu rundilla, treenaamassa tai levyttämässä, ei ollut duunia – eikä liksaa. Rytmit viipaleiksi Wackerman on pienestä pitäen ollut kiinnostunut haastavista tahtilajeista ja polyrytmiikasta. Zappan kasarijoukkueen voimin ikuistettiin myös useita ensiluokkaisia livetallenteita, kuten Does humor belong in music, Broadway the hard way ja The best band you never heard in your life. Näin saatiin kasattua biisiblokkien sisäiset suhteet. Tirehtööri Zappan musikaalinen sirkus nähtiin Helsingissä viimeistä kertaa vuoden 1988 vapunaattoa edeltävänä iltana. Wackermankin ehti 1980-luvun puolivälissä Zappa-hommien välipaloina heittää pitkiä rundeja massiivisen hittisukseensa jälkimainingeissa paistatelleen australialaisen Men at Workin riveissä. Vaikka Zappa työllistikin miehistönsä 24 tuntia vuorokaudessa, vain äänittäjät olivat palkkatöissä, muusikot sen sijaan pätkätyöläisinä keikka kerrallaan joko lavalla tai studiossa. Maestro aloitti kappaleet lyömällä kätensä alas, ja musiikki lähti liikkeelle kuin juna. Joka ilta biisilistani oli täynnä näitä pikku muistutuksia, Wackerman naurahtaa. – On laaja koulukunta, jonka mielestä rummunsoitto on vain yksi voimailulaji. Kiertuetta edeltävissä treeneissä kappaleet opeteltiin useamman biisin blokkeina. Systeemissä tavoitellaan äärimmäistä tehokkuutta, ja yhtenä johtolauseena voisi olla ”mitä nopeammin haluaa soittaa sitä rennompi pitää olla”. Ja kun noustaan tietylle taitotasolle, musiikinlaji ei merkitse enää yhtään mitään, olen saanut Zappan tai Barbra u Streisandin kanssa soittamisesta tasan samat vibat. Päivittäin toistettuna rennon tempon lukema alkaa väkisinkin nousta. Olen kiinnostunut siitä, kuinka rummuilla tehdään musiikkia – ja siinä riittää penkomista. Pätkätöitä yötä päivää Chad Wackerman on Frank Zappan tiuhaan vaihtuneen muusikkokaartin pitkäaikaisin rumpali, sillä pesti jatkui vuodesta 1981 vuoden 1988 maail mankiertueen loppuun saakka. Kun kaikkea ei tietenkään ehditty soittaa joka ilta, Zappa vaihteli ohjelmistoa paikan ja tunnelman mukaan. – Kummankin syyt palautuvat vajavaiseen käsitekniikkaan. Zappa järjesteli blokin sisällä kappaleet niin, että edellisen 4/4-kappaleen triolinuottien mitta saattoi vastata vaikkapa seuraavan biisin 16-osanuotteja. – Aina kymmenen minuuttia ennen lavalle nousua Frank antoi biisi listan, johon oli laskenut biisiblokkien väliset siirtymät, jotta niiden yli päästäisiin jouhevasti. www.riffi.fi 1/2014 12-15 Wackerman.indd 15 15 5.2.2014 12.05. Biisien vekslailun lisäksi Zappa halusi tuoda lavalle virkistävää satunnaisuutta esittelemällä joka keikalla ”päivän salasanan”, sisäpiirin vitsin joka piti ryhmän valppaana pitkällä kiertueella. Torvisektiota johti pasunisti Bruce Fowler. Keikkoja tehtiin satoja ja taas satoja. En osta sitä ajatusta ollenkaan. – Klikin kanssa emme Zappan kanssa soittaneet koskaan, kertaakaan, Wackerman puuskahtaa. – Kyseessä on ovela jippo, klassinen työkalu eli metrinen tai polyrytminen modulaatio. Mihin tahansa tahtilajiin pitäisi luoda sama elävä svengi kuin soitettaessa 4/4-pulssia. Pulma syntyi vasta siitä, että kappaleita oli kiertuetta varten treenattu satakunta, ja blokkeja hyvinkin pari–kolmekymmentä. Studiolevyjä, joilla Wackerman soittaa ovat esimerkiksi Ship arriving too late to save a drowning witch, Them or us sekä Jazz from Hell. Poroja jahtaamassa Zappan legendaarisella ”Broadway the hard way” -maailmankiertueella 1988 hämmästystä herättivät biisien täsmälliset lähdöt oikeissa tempoissa ilman tahdinlaskuja. Yritän opettaa miten rummunsoitosta tulisi mahdollisimman helppoa: lyöt kapulaa niin kuin pomputtaisit palloa, ja kovemmilla iskuilla kuin löisit ruoskaa. 1980-luvun loppupuoliskolla Zappan joukkueeseen alkoi kasautua sekä soitannollisesti, lauluvoimaltaan että show-meiningiltään mitä monitaitoisin porukka, jossa Wackermanin lisäksi hääräsivät esimerkiksi laulajakitaristi Ike Willis, laulaja-fonisti-kosketinsoittaja Bobby Martin, kitaristi Mike Keneally, perkussionisti Ed Mann sekä basisti-häirikkö Scott Thunes. – Poikkeuksellistenkin tahtilajien soitto on melko vaivatonta, vaikka kuinka pitkän tahdin voi aina jakaa kahden ja kolmen iskun osiin. Ja on tärkeää keventää puristusta kapulasta, ettet saa takaiskua käsivarteen. Tänä aikana hän soitti yli 20 albumilla, ja niitähän putkahteli ulos vielä myöhemminkin. Kiertue jäi Zappan viimeiseksi. Wackerman sanoo rentouden syntyvän harjoittelun kautta, kun erilaisilla käsijärjestyksillä soitettujen fraasien tempoa nostetaan pykälä kerrallaan ja lopetetaan aina korkeimpaan tempoon, jossa kädet eivät vielä jännity tai kramppaa. Wackermanille rummunsoitto ei ole urheilua. Viikkoa myöhempi keikka Barcelonassa ikuistettiin dokumentiksi jälkipolville huippuluokan monikameratuotantona, ja Euroopan rundi päättyi kesällä Italiaan. Wackerman hehkuttaa Murray Spivackilta omaksumaansa soittotapaa, ja kehottaa käsitekniikkansa parantamisesta kiinnostuneita klikkaamaan itsensä Drum Channel -nettisivustolle, josta löytyy miehen toteuttama opetusvideosarja aiheesta. Vaikka olisikin vai keampaa soitettavaa, musan ei pidä kuulostaa vaikealta, jäykältä ja nykivältä
Uusi kovatasoinen albumi tuo esiin monipuolisen kitaristin, jonka musiikista löytyy sävyjä aina Hammond-soundista New Orleansiin. Perinteisen kitara-basso-rummut-trion ystävä en ole oikein koskaan ollut. Oletko aina käyttänyt lähinnä Fender-tyylisiä instrumentteja. Pidän siitä isommasta soundista, jonka tuolla kokoonpanolla saa aikaan. Siitä jatkoin sitten jazz-saksofonistien ja -pianistien maailmaan. Lähtökohtaisesti bluessoittaja Matt Schofieldin uusin levy, ”As Far As I Can See” on juuri ilmes tynyt, ja se on kova työnäyte hänen taidoistaan. Teksti: Timo Östman Kuva: Sam Hare Matt Schofield – uusia mausteita brittibluesiin Suomessa suhteellisen tuntematon Matt Schofield on noussut englantilaiseen blues-eliittiin. – No onhan tavallinen basso toki hieman tukevampi ja tiu kempi. Esimerkkinä ”The Day You Left”, jonka teemassa Schofield soittaa rinnakkaisia kvinttejä Miles Davis -hengessä. Toronto on kuulemma ollut kotikaupunki jo viimei set kymmenen vuotta, vaikka hän brittiläisenä ja samalla maail mankansalaisena itseään pitääkin. Vuonna 1977 Manchesterissä syntynyt Schofield ei ole muu sikkona mikään untuvikko, mutta ikääntyvien blueskitaristien maailmassa häntä voidaan kyllä pitää nuorena. – Kyllähän se ehkä leimallisimmin jazziin yhdistetään, mut ta me emme ole koskaan soittaneet perinteistä urkutrio-ohjel mistoa, vaan lähinnä modernia bluesia. – Yksi ensimmäisistä ostamistani CD-levyistä oli juuri Ne ville Brothersien ”Yellow Moon”. – Tällä kertaa on mukana myös tavallinen basso useissa kappaleissa. Pidän siitä, että kokoonpanossa on myös toinen solisti, jota voin kompata rytmikitaralla, Matt perustelee ratkaisuaan. Vaikka mukavuus alue on selvästi blues, muutamassa kappaleessa tulevat esille myös jazz-vivahteet. Se mahdollisti myös pianon käytön. Kuuntelen jazzia, mutta myös funkia ja soulia, kaikkea jossa on fiilistä. Rumpalimme Jordan lauloi kap paleeseen hienot Sly Stone/Stevie Wonder-henkiset stemmat. Minkälaiseksi kuvaisit eroa siinä, että urkuri soittaa bassot verrattuna tavallisen bassoon. Osin kysymys on toki myös taloudesta, triohan kulkee helposti. Erityisesti minuun vaikutti se, miten he soitti vat yhdessä. – Kuuntelin B.B. Hammondin bassopuoli tapaa olla avoimemmpi ja väl jempi. T avoitin Matt Schofieldin joulukuussa puhelimitse Kana dasta. Sitten löysin keinon esittää kappaleen hie man enemmän kitara edellä, sillä olen nimenomaan kitaristi, joka laulaa enkä toisinpäin. – Tuon vanhan ’61 Stratocasterin ohella käytin kolmea Stra to-tyylistä SVL-kitaraa, jotka ovat Simon Law’n rakentamia; lisäksi hän on tehnyt minulle myös Tele-tyyppisen instrumen tin. Fender-maailma luontevin Levytyksissään Matt Schofield käyttää hyvin pitkälti samaa ka lustoa kuin keikoillaankin. Oscar Peterson on pyörinyt levysoittimessa yhtä paljon kuin B.B. King, ja tottakai se tulee myös jollain tavalla soitossa esiin. Myöhemmin Robben Fordin kuuleminen oli merkittä vä hetki, sillä hänen soitossaan oli noita ”ylimääräisiä” nuotteja. Itse asiassa omistankin yhden Tokain version aiheesta. Nykyään kuuntelen mitä vaan!, hän kertoo. Kingiä jo ennen kuin soitin kitaraa. Vaikka brittibluesilla on kunniakas perinne, niin Schofiel din vaikuttajat nuorena olivat etupäässä amerikkalaisia soittajia. – Kyllä noita jazz-vaikutteita siellä on, mutta en ole ole juu rikaan vetänyt rajoja musiikkityylien välille. King, Stevie Ray Vaughan ja Albert Collins jammailivat. Ammattiuransa ensimmäiset vuodet hän toimi kitaristina englantilaisten blueshahmojen Lee Sankeyn ja Dana Gillespien yhtyeissä, kun nes perusti oman trion, joka aloitti julkaisemalla kaksi live-al bumia vuosina 2004 ja -05. Toki myös Eric Clapton tuli kuvioihin jossain vai heessa. – Etupäässä kyllä, mutta pidän myös Gibson ES-335 -kita roista. Musiikissasi on mukavasti myös New Orleans-vaikutteita; esimerkiksi uudella levyllä soitatte Neville Brothersin ”Yellow Moon”-klassikon. John on ollut minulle tärkeä muusikko. Hammondia ja New Orleansia Yksi Schofieldin bändisoundin persoonallinen piirre on se, että hän on jo pitkään soittanut keikkansa Hammond-triolla. Ja se hän on nimenomaan yksi perinteinen jazz-kokoonpano. Pidän molemmista. Seu raava tärkeä hetki oli se kun Kaliforniassa asunut isäni näytti videon, jossa B.B. Eh dottomasti olen kuitenkin lähtökohtaisesti blueskitaristi, enkä todellakaan pärjäisi jazz-keikalla, jossa pitäisi soittaa standar deja, Matt tarkentaa. Nykyään soi tammekin osan keikoista edelleen urkutriona, ja osan taas kvar tettina kuten levylläkin. Tuon kappaleen levyttäminen arvelutti aluksi, koska Aaron Neville on niin ai nutlaatuinen laulaja. 16 www.riffi.fi 1/2014 16-17 Matt Schofield.indd 16 5.2.2014 12.07. Simon on paitsi kitarateknikkoni, myös äänimieheni ja uu den albumin kanssatuottaja. Heidän ohellaan esimerkik si Dr. Toki pari vanhaa keikkaratsuaan, vuo den 1961 Fender Stratocasterin sekä ’64 Fender Super Reverbvahvistimen hän on siirtänyt nykyään pelkästään studiokäyttöön. Uudella levyllä rytmiryhmänä kuullaan kuitenkin tavalli sempaakin vaihtoehtoa
Mad Professorissa on se kiva piirre, että pedaalissa on vain kolme säätönappulaa, joten hyvä soundi löytyi helposti. – En väitä, että se olisi sinänsä parempi. Sitten vain tar peen tullen lisäsin pedaalilla tökyä, yleensä Free Tone SOV-2 Overdrivella. Siinä se kat taus oli, Matt kertoo. – Tuon hankinnan jälkeen tutustuin Harri Koskeen ja edel leen muihinkin hänen tuotteisiinsa. – Suoraan sanoen en muista, sillä en käytä delay-efektiä mi tenkään runsaasti; minun kohdallani on kysymys lähinnä pie nestä slap-backista tai satunnaisesta pidemmästä delaysta. Käytän Little Green Won der- ja Sweet Honey -säröpolkimia silloin tällöin keikalla, ja Fo rest Green -kompressoria studiossa. Päälle mausteeksi delay-efektiä esimerkiksi Mad Professorin Deep Blue Delaylla silloin tällöin. Mutta loppujen lopuksi saan Fenderin kitaroista irti enemmän soundeja, ja minun on helpompi laittaa Stratocaster soimaan hieman Gibsonin tavoin kuin toisinpäin. Schofieldin pääasiallisen keikkavahvistimen puolestaan on rakentanut yhdysvaltalainen putiikkimerkki Two-Rock. Onko putkitasasuuntaaja mielestäsi parempi vaihtoehto kuin transistorilla toteutettu. Näin suomalaisena on ilahduttavaa huomata, että käytät myös Mad Professorin pedaaleja. Boosteina käytin myös Klon Centauria sekä Ve muram Jan Rayta. u ”Minun on helpompi laittaa Stratocaster soimaan hieman Gibsonin tavoin kuin toisinpäin.” Lisätiedot: www.mattschofield.com www.riffi.fi 1/2014 16-17 Matt Schofield.indd 17 17 5.2.2014 12.07. Muis taakseni ostin parikymmentä delay-boksia löytääkseni oikean, mutta ne kaikki ärsyttivät minua syystä tai toisesta, oli kyse sit ten liian monimutkaisista säädöistä tai siitä, että ne pilasivat kui van soundin. Olen nimittäin usein vaihtanut vanhaan Fende riin transistoritasasuuntaajan, jotta se olisi hieman vahvempi. Miten päädyit kokeilemaan niitä. – Levyn kitarat soitin 50-wattisen Two-Rock Matt Scho field Signaturen sekä 1964 Fender Super Reverbin kautta, eli molemmat vahvistimet olivat päällä koko ajan. Mad Professorin pedaalit ovat hienoja erityisesti siksi, että ne eivät muuta kitaran ja vah vistimen suoraa soundia, vaan nimenomaan lisäävät siihen jo tain, Matt kiteyttää. Noiden asioiden ero on mielestäni enemmän tuntumas sa kuin soundissa. Two-Rock Signature-vahvistimessasi on tasasuuntaus tehty kahdella putkella. Toki kiertäminenkin asettaa rajoituksia tavaran määrälle. Mutta Two-Rockin prototyypissä tuntui yhdistyvän parhaat puolet molemmista maailmoista. Koska Two-Rockissa niitä putkia on kaksi, saan tuon putkitasa suuntaajan kivan kompression ja tuntuman ilman, että vahvis tin jäisi jalkoihin; Two-Rock on siis sekä dynaaminen että ta sainen
18 www.riffi.fi 1/2014 18-21 Guthrie.indd 18 5.2.2014 12.09. Teksti: Timo Koskinen – mies monen hatun alla Guthrie Govan Kitaran monitaituri Guthrie Govan liikkuu sujuvasti musiikin tyylilajien kirjossa, eikä soittotekniikoiden vaihtaminenkaan tuota hänelle vaivaa. Guthrien filosofioina soittamisessa ovatkin rentous, keskittyminen ja mielikuvien muuntaminen musiikiksi kitaran kautta
– Drive Home on mukava tapaus. Wilsonin musiikkia on luokiteltu progeksi, mikä saattaisi antaa mahdollisuuksia venyttää biisejä tilanteen mukaan. (Biisin video löytyy katsottavaksi netistä ja tuo pitkä soolo alkaa viiden minuutin jälkeen.) Entäpä levyn nimikappale. ”Minulta hän toivoi kitara – Hehän pitävät pitkistä ja monimutkaisista jättikappaleista, ja niitä meillä kyllä on: keiksoundia, joka kuulostaisi ka kestää yli kaksi tuntia ja biisejä on reilun tusinan verran. Tietenkin biiseissä on mukana paljon sävellettyjä kitaraosuuksia ja ne täytyy toistaa sellaisenaan. Saadaan vähän jazzin vapauden tuntua. Levylle tuli ensimmäinen tai toinen otto, ja kitaran käyttäytyminen oli yllätys minullekin. Minulta hän toivoi kitarasoundia, joka kuulostaisi yksinäiseltä ruotsalaiselta metsään eksyneenä. Sekin voi olla tehokeino. Kerropa tarkemmin parista albumiraidasta ja osuuksistasi niissä. Aika surrealistista, mutta näin hän viestii ideat. Miten toimittiin levytysvaiheessa, antoiko Steven suuntaviivoja, mitä sinun tulisi soittaa. – Se on Stevenin kokonaan suunnittelema. Mietin, miten sen voi toistaa tavallisella kitaralla keikalla ja lopulta päädyin seisomaan vahvistimen vieressä Fender Jazzmaster Selectin kanssa ja annan feedbackin hoitaa homman. – En ihan tiedä, miten progeväki suhtautuu tähän musiikkiin, Govan pohtii. Jo biisin demo oli niin hyvä, että muut halusivat julkaista sen sellaisenaan, mutta Steven toivoi koko bändin mukaan. Useimmilla keikoillani pienemmän kokoonpanon kanssa kitarani on pinnassa koko ajan, mutta tämän kiertueen setissä on jaksoja, jolloin en soita mitään. Siksi on hyvä, että uusia biisejä soitetaan ensin keikalla, jotta muoto ja tempo löydetään. – Totta kai. Mutta silti jotkut tulevat keikan jälyksinäiseltä ruotsalaiselta keen kysymään ”miksi muutit sooloa, miksi joku metsään eksyneenä.” jakso menikin eri lailla kuin levyllä”. Viiden minuutin päästä äänitimme biisin livenä koko bändin kanssa ja soolon lopussa yritin vielä pähkäillä, miten Sustainiac toimii, sehän on kuin sisäänrakennettu Ebow. – Minusta on hienoa kävellä lavalle ilman valmisteluja, tavata mukava kitarani siellä ja käydä töihin, mies selittää kahvikupin takaa, jo valmiina illan esiintymiseen. Levylläkin sooloni olivat improvisoituja, joten samassa hengessä voin toimia keikallakin. Oli siinä harjoittelemista. Stevenille toimitettiin kitara pahvilaatikossa studiolle ja hän antoi sen minulle kokeiluun. Hän ei tunne musiikin teoriaa niin, että osaisi pukea ajatukset musiikkitermeiksi, vaan hän hakee oman tapansa kommunikoida. Kiertue Stevenin kanssa on jatkunut jo aika pitkään ja soitettava materiaali tuntuu keskittyvän hänen uusimman albuminsa The Raven That Refused to Sing ympärille. G ovan saapuu haastatteluun hiukan myöhästyneenä – hän oli nukahtanut päivätorkuille odotellessaan illan esiintymistä Helsingin Cirkuksessa Steven Wilsonin bändin riveissä. Lisäksi keikalla mukana on kahdeksan tahdin mittainen ja pitkään säveleen päättyvä slideosuus Ebown kanssa, minkä jälkeen minun pitää salamannopeasti vaihtaa normaaliin soittotapaan plektralla ja eri soundilla. Valmistaja oli melko tuntematon Larose ja se oli kopio Jazz masterista varustettuna Sustainiacilla. Kun biisi äänitetään, se jäätyy muotoonsa ikuisiksi ajoiksi. Steven kuulee kaiken päässään valmiina. Tämä ei kuitenkaan lyhennä haastattelun pituutta, ja Govanilla tuntuu olevan nopea valmius kaikkiin kysymyksiin. Eikä hän kertomansa mukaan tarvitse mitään sormien lämmittelyrupeamaa tai rauhaisaa keskittymistä ennen keikan alkua. Kappaleet soitetaan melko tarkasti sellaisina kuin ne levytettiin, mutta on lieviä erojakin: soolo-osuuksissa on vaihtelua ja sovituksia voidaan muuttaa hiukan sen mukaan, miten yleisö on mukana. Minulla ei ole mitään velvoitetta Steveniltä soittaa samalla tavoin illasta toiseen ja saan keksiä joka kerta soolon täysin uusiksi. – Olemme soittaneet kaikkia levyn biisejä, mutta nyttemmin muutama kappale on pudonnut pois ja mukaan on noussut pari uutta ja vielä levyttämätöntä Stevenin biisiä. Arvawww.riffi.fi 1/2014 18-21 Guthrie.indd 19 19 5.2.2014 12.09
Osa huvista jää kokematta, koska pienillä seikoilla voi vaikuttaa hienosäätöön jännittävällä tavalla. Niinpä minun kitarani on jatkuvasti oltava sopivalla volyymitasolla ja hommaan ryhtyessäni tajusin, että minun on uudistettava koko varustukseni. Siinä unohdetaan helposti, että paljon saa aikaan jo mikkivalitsimella tai volyymisäätimellä. Paljon enemmän rakettitiedettä kuin tavallisessa elämässäni. Keikan lopussa tarvitsen nauhatonta kitaraa, eikä Charvel niitä tee, joten silloin otan Vigierin Surfreterin metallisella otelaudalla. – Pysyy. Vahvistimeni [50-wattiseksi modattu Victory Howler] on aina säädetty täysille, joten huutava pääte astesärö on siellä odottamassa. Siitä on hyvä aloittaa meihin tutustuminen. Suurin ero Charvelissa ovat grafiittiset vahvikkeet koko kaulan mitalta, ja nyt kaula tuntuu stabiilimmalta ja tasalaatuisemmalta kaikista kohdista. – Muistan hyvin tuon keikan ja se onnistui tosi hienosti. Sen avulla voin kytkeä pedaalit päälle yksitellen tai ryhminä, ja lähettää vahvistimelle kanavanvaihdon. homman ytimenä on The GigRigin Midi 14 -kytkinsysteemi, johon on ohjelmoitu paljon erilaisia looppeja. – En ole innokas keräilijä, mutta on minulla pari vanhaa Gibsonia. Silti voisit kertoa, kuinka käytät näitä laitteita. Ja koko homma lähti melko sattumalta käyntiin, koska Bryan [Beller, basisti] ja Marco [Minnemann, rumpali] oli buukattu puolen tunnin keikalle NAMMiin, mutta heidän 20 www.riffi.fi 1/2014 18-21 Guthrie.indd 20 5.2.2014 12.09. 80-luvulta peräisin olevaa Tokain Stratoa olen käyttänyt ja se on todella hyvä. Sopimus Charvelin kanssa tietysti velvoittaa, mutta onko sinulla kokoelmissasi tai käytössä muitakin merkkejä. Muuttuiko soittamisen tuntuma uudelle merkille siirtymisen myötä. Silloin meillä ei ole laulajaa ja yleisökin pienempi, joten kalliin lentorahdin vuoksi kierrän vain pienen pedaalilaudan ja yhden kitaran kanssa. Virittimet ovat lukitsevia, joten kitkaa on vain satulassa, jonka pitää olla tarkasti leikattu. – Täysin erilainen. Lauta vie puolet matkalaukustani ja toiseen puoliskoon tulee hammasharja ja vähän vaatteita, elämisen minimivarustus, Govan kommentoi rutiinia pienemmillä kiertueilla. Sinulla on tapana venyttää kieliä rankasti, joskus jopa neljä puolisävelaskelta – ja tarkasti. – Suurin osa säilyi samana, vaikka minulla oli mahdollisuus palata alkupisteeseen ja suunnitella kaikki toiveideni mukaan. Kokeilu ei kuitenkaan maksa mitään ja olen huomannut eroa siinäkin, asetetaanko kokonaisvolyymi pedaalilla vai kitaran säätimellä. Volyymikin pysyy hallittuna tilanteesta toiseen. Pienemmälläkin bändillä ja rivimiehenä Tilanne taitaa olla ihan erilainen toisen bändisi, The Aristocratsin kanssa. Teillä tuntuu oleva hyvä meininki. Tämä on tärkeä bändi minulle. Juuri huolletut Charvel, Fender ja Vigier tartuntavalmiina. Volyymipedaalilla annostelen signaalia, joten jatkuvasti ei mennä säröllä. Rotosoundin kielet toimivat hyvin ja niiden soundikin on hyvä. Netissä on pitkähkö tallenne Aristocratsin keikalta Montrealissa. Tallassa on lukitus, mutta ei satulan päässä. Yhdessä kohdassa jopa kaksi bassoa yhtä aikaa. Lisäksi käytän voiteluun Nut Saucea ja uudet kielet kannattaa venyttää kaikilta osiltaan pariin otteeseen. Jokin aika sitten rupesit käyttämään Charvelin kitaroita Suhrin sijasta. Vuosien ajan olen pohtinut mieleisiäni puiden yhdistelmiä ja millaisista nauhoista ja mikeistä pidän. Keikan aikana olen melkein koko ajan kiinni volyymipedaalissa. Tämä pedaalijärjestely ei toimisi minkään muun bändini kanssa, mutta nyt saan irti juuri haluamani, jotta voin soittaa Stevenin kappaleita, mies analysoi keikkakattaustaan. Soundisuunnitelmia Pedaalilautasi sisältö on esitelty tarkoin muutamassa youtuben videossa, joten ei mennä yksityiskohtiin. Bändimme dynaaminen vaihtelu on laajempaa kuin tavallisessa rockissa. Pidän kitarasta, eikä minun tarvitse teeskennellä sitä kehuessani. – Tämä bändi on kuitenkin äänellisesti tiiviimpi, meillä on saksofoni, koskettimet ja toinen kitara. Pysyykö Charvel hyvin vireessä. Mikit on käämitty Fenderin Custom Shopissa tilaustyönä ja ne toimivat hienosti. Siksi pedaalilautani on paljon suurempi kuin aikaisemmin ja koko Govanin vahvistimen päällä capo, Ebow ja slideputki odottavat keikan alkua. – Tavallisesti tyydyn aika yksinkertaiseen varustukseen, vain muutamia pedaaleja. Taisinpa onnistua, Govan toteaa tyytyväisenä. sin, että hän haluaa paljon kaikua, ehkäpä kaulamikin soundia ja sävelet soimaan yksinkertaisina ilman isoa rockvibraattoa. – Nykytrendinä tuntuu olevan ohjelmoida kaikki soundit pedaaleihin
Nykyään minun on helppo hoidella vierailupyynnöt omassa kodissani, lähettävät vain dropboxiini raidat tietoineen ja kohta tuikkaan soololla täydennetyn paketin takaisin. Jo lapsena harjoittelu tuntui minusta työltä, ja halusin kaikkea kivaa, joten soitin ja tein kappaleita. Koska lehtemme lukijoista ei monikaan klinikallesi päässyt, millaisia neuvoja antaisit haastattelun lopuksi heille. Teillä on nyt kaksi albumillista omaa materiaalia, joten voitte vetäistä keikan niiden pohjalta, mutta silti vapauksia riittää biisien muokkaamiseen tilanteen mukaan. Todella vakavalla oteella tehtyä musiikkia. kitaristinsa joutui perumaan viime tingassa. – Onneksi kuitenkin kävijät olivat tyytyväisiä ja oikeasti kysyivät asioista hyvällä englannilla ja tuntuivat ymmärtävän kaiken kertomani. Vaativat minua mukaan, vaikka aluksi ihmettelin syytä. – Yllättävää kyllä, vähän aikaa sitten tein vierailijana soolon Peripheryn albumille ja sehän on hyvin rankkaa metallia. Tarkoituksena on, että joka biisissä on mukana oikea sävelletty kappale, jottei yleisö luule meidän vain jammailevan koko illan. Miten homma sujui ja millaista asioista klinikoillasi puhut. Klinikkani ovat yhdistelmä muutaman kappaleen minikeikasta ja opetuksesta, ja pyrin kertomaan soittamisen filosofiastani ja tavoista, joilla olen itse oppinut asioita. Opettajan hattu Sinulla oli soittoklinikka täällä Helsingissä. Aika yllättävää on sinunkin soittosi, sinullahan on tapana sekoitella tyylejä ja pystyt jäljittelemään tunnettujen soittajien tekemisiä, mutta omilla sävelvalinnoillasi. Jos minulle lähetetään täydennettäväksi kiinnostavaa musiikkia, panostan täysillä osuuteeni, enkä halua aina edustaa itseäni, vaan haen kappaleeseen sopivaa lähestymistä. u ”Nykytrendinä tuntuu olevan ohjelmoida kaikki soundit pedaaleihin. Mutta kun jammailu todella alkaa, se on silkkaa hulluutta. Mutta minulla on tapana välittää liiankin paljon tällaisista asioista, Govan muistelee edellisiltaa. – Sepä olikin hyvä levy ja minusta tuntuu, ettei sitä ole huomattu ansioidensa mukaan. – Monien tyylien käyttäminen on minulle luonnollinen juttu ja ihmettelenkin, miksi muutkin eivät sitä harrasta. – Internetin ihmeitä on se, että minut tunnetaan valmiiksi paikoissa, joissa en ole käynyt. Ja kaikenlaista muuta hippi höpinää. Jännittäminen ja huono asento haittaavat soittamista. Kitara on usein liian kompressoitua, sen dynamiikka puuttuu, basistia ei kuulu ja hiljaisia hetkiäkään ei juuri ole. Joku suositteli minua Facebookissa pikatuuraajaksi ja kun tuo puolituntinen meni villisti, oli lavalta pois kävellessä pakko päättää, että homman on jatkuttava. Varsinkin Marco on ihan kaheli – sanan hyvässä merkityksessä – hän pitää jekuista, on arvaamaton ja yllättää takuulla, jos biisit tuntuvat menevän illasta toiseen samalla tavoin. Minusta tyyleissä kyse ei ole uuden kielen oppimisesta, vaan ikäänkuin saman kielen eri murteiden omaksumisesta. – Ainakin soittoni meni kehnosti, tuli paljon sellaisia säveliä, jotka toivoisin toisiksi. Kovin usein sinua ei kuitenkaan taida kuulla metallimusiikin parissa. Jokainen pistää menemään kuin henki siitä riippuisi. Bluesin, jazzin ja kantrin aineksissa on paljon yhteistä ja kaikkia ei tarvitse opetella erikseen, vaan on löydettävä erot niiden välillä. Rahatkin tulevat elektronisesti, joten useinkaan en edes tapaa artisteja, joiden levyllä soitan. Tapanani on lisäksi pistää yleisökin töihin kertomaan minulle tavoitteistaan ja soittamistaan musiikkityyleistä. Teorian tuntemisesta ei ole haittaa, eikä se vahingoita soittamista. Samalla huomasin, miten tälle tiedolle löytyy heti vastine käytännössä: jos puhutaan miksolyydisestä moodista, sehän on The Beatlesin Norwegian Wood. Korostan kuuntelemisen tärkeyttä ja hyvän musiikkikorvan harjoittamista sekä sisäisen maailman löytämistä. Mutta: silti on hienoa, että Meshuggah on olemassa, heidän touhunsa on kiinnostavaa. Sinullahan on sessiotyöstä lievä kytkös Suomeenkin, soitit ahvenanmaalaisen Lion Musicin julkaisemalla Docker’s Guildin albumilla The Mystic Technocracy. Niinpä neuvoni on: olemme kaikki erilaisia soittamisessa ja erilaisia konsteja tarvitaan taidon saavuttamiseksi. Kiinnostava kokemus, koska vierastan yleensä metallimusiikin soundimaailmaa. Minua huolestuttaa, miten nuoret soittajat käyttävät paljon aikaa skaaloihin ja arpeggioihin, mutta he eivät osaa improvisoida eivätkä saa ulos sitä, mitä he todella haluaisivat soittaa. – Minulla ei juurikaan ole ollut harjoittelurutiineja, olen täysin vastakohta vaikkapa Steve Morselle, jonka harjoittelu on hyvin täsmällistä. Musiikki on melodioita sisälläsi ja kitara on väline tuoda ne kuultaviksi. Kaikilla oli samanlainen asenne musiikin tekemiseen, ja kemian onkin toimittava, jos halutaan eri tahoilta tulevien hyvien soittajien luovan jotain hienoa yhdessä. – Olen tehnyt sessiota studiossa ja silloin pyydetään soittamaan kuin Nile Rodgers, Mark Knopfler, vähän Hendrixin otetta… Täytyy olla konstit sopeutua tuollaisiin pyyntöihin. Ja tekniikan harjoittelua ei pidä kohdistaa pelkkään nopeuteen, vaan helppouteen, että olo ja tekeminen tuntuvat rennolta. Siinä unohdetaan helposti, että paljon saa aikaan jo mikki valitsimella tai volyymisäätimellä.” www.riffi.fi 1/2014 18-21 Guthrie.indd 21 21 5.2.2014 12.09. – Ilman muuta. – Olen itseoppinut musiikin tietämyksessäni, mutta minua aikoinaan vaivasi se, etten tuntenut teorian saloja, joten menin kirjastoon ja imin kirjoista tietoa skaaloista ja sävellajeista sekä opin musiikin kieltä ja termejä
Soittamisen ohella Haavisto on tunnettu myös tuottajana. 22 www.riffi.fi 1/2014 22-27 Haavisto_Improvisaatio.indd 22 5.2.2014 13.07. Oma studiotuotanto alkoi 1990-luvun alussa Hitsville Studioilla Helsingin Pitäjänmäessä Janne Haaviston ja Tom Nymanin kanssa. Jo pitkään oma Eastwing-studio on kuitenkin sijainnut -lap steelejä sekä Jarkko Turkin ja Kari Kähkösen rakentamia Weissenborn-klooneja. Myös Hoedown-yhtyeen ja Jukka Gustavssonin yhteisalbumi, duo-levy Timo Kämäräisen kanssa ja Ninni Poijärven uusi albumi kuuluvat lähitulevaisuuden töihin. Teksti: Timo Östman Kuvat: Tommi Posa Olli Haavisto – liukukitaristi laatutakuulla Olli Haavisto arvostaa suomalaista laiteja soitinrakennusta: Twin- ja Dumblesoundin yhdistävän Steel Guitar Singer -vahvistimen on rakentanut Mikael Kylänpää. Joulukuussa kalenterin täytti Eric Bibb & The North Country Far’in Keski-Euroopan kiertue, ja keväällä sama kokoonpano esiintyy brittibasisti Danny Thompsonin 75-vuotisjuhlissa Lontoossa. A mmattimuusikon uraa on takana jo 40 vuotta, mutta Olli Haaviston tahti ei tunnu vieläkään hiljentyvän. Lisäksi Haavisto käyttää Mad Professor -pedaaleja, Tyyster LP-levystä digiaikaan, konserttilavoja unohtamatta: kun suomalaisen suosikki artistin kappaleessa on kuultu dobro- ja steel-kitarasoundia, se on lähes poikkeuksetta ollut Olli Haaviston käsialaa
Olli Haaviston pääasiallinen pedal steel -kitara on tällä hetkellä MSA Legend S-12. 22-27 Haavisto_Improvisaatio.indd 23 5.2.2014 13.07
24 www.riffi.fi 1/2014 22-27 Haavisto_Improvisaatio.indd 24 5.2.2014 13.07. Usein ne molemmat ovat käytössä kaksikaulaisissa kitaroissa. Parhaita paikkoja katsastaa alan uutuuksia ovatkin Yhdysvalloissa järjestettävät Steel Guitar Convention -tapahtumat, joissa mukana ovat myös steel-kitaravalmistajat. Live on studiossakin rautaa Vuosien varrella Haaviston taitoja ovat hyödyntäneet monenlaiset tahot: niin Kari Tapion ja Matti Eskon kaltaiset country sävyjä iskelmään sekoittaneet laulajat kuin rock-puolen artistit Wigwamin Jim Pembrokesta Mikko Kuustoseen tai J. Samanlaisen keikkahelppouden vuoksi Haavisto soittaa dobron g,b,d,g,b,d-virityksellä – tai ainakin sen intervallisuhteet säilyttäen – myös lap steel -kitaroita. Tai jos oktaaviin lisättäisiin pari ääntä, Olli vertaa. Mihin tahansa kauppaan menikin, siellä hädin tuskin tiedettiin mistä oli kysymys, Olli muistelee lounaalla järvenpääläisessä sushi-ravintolassa. Vaikka 1970-luvun countryrock-buumi oli tuonut instrumentin taas framille, oli se kuitenkin harvinainen ilmestys jopa emämaansa musiikkiliikkeissä.. universal-virityksissä. – Kun menin vuonna 1978 Mayflower-yhtyeen kanssa jenkkeihin, ja tarkoitus oli tuoda stilikka sieltä, niin homma oli täysin hakuammuntaa. Se kun unohtuu hetkeksi, niin sitten onkin väärästä kohdasta soittamassa jotain skaalaa. Haavisto on soittanut vuodesta 2006 lähtien 12-kielistä soitinta juuri tällaisella E9/B6-virityksellä. Lisäksi amerikkalaisesta Steel Guitar Forum -sivustosta on internet-aikana muodostunut soittajille merkittävä tiedon lähde ja virtuaalinen kohtauspaikka. – Olen myynyt kaikki 10-kieliset kitarani pois, mikä hieman harmittaa siinä mielessä, että olisi joskus kiva pystyä soittamaan jonkun muunkin kitaralla. Netti yhdisti steel-kansan Haaviston ammattiura alkoi Vanhan Isännän voitosta Pop-yhtyeiden SM-kisoissa vuonna 1973. Studiotyöt sessiomuusikkona käynnistyivät luontevasti heti 1970-luvun puolivälin jälkeen, jolloin hän osti Ruotsista ensimmäisen pedal steel -kitaransa Roy Rabbin avustuksella. Näissä tapahtumissa Haavisto on käynyt tapaamassa kansainvälisiä kollegoitaan 1990-luvun alusta lähtien. Vakiointervallit apuna 10-kielistä pedal steel -kitaraa soitetaan lähtökohtaisesti E9- tai C6-virityksillä. – Kun menin ensimmäisen kerran Steel Guitar Conventioniin tuon Forumin perustamisen jälkeen oli tilanne täysin erilainen kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin pyörin siellä vähän kuin maalaispoika. Olen päätynyt turvallisuussyistä tähän ratkaisuun, koska samoja säveliähän sitä soitetaan oli viritys mikä tahansa. Seuraavalla kerralla kaikilla oli jo nimilappu rinnassa, ja kun olin kirjoitellut jo jonkin verran Forumille, kanssakäyminen lähti käyntiin aivan eri tavalla. Yritin jonkun aikaa soittaa sekä 10- että 12-kielisellä, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Toisaalta 12-kieliset steel-kitarat mahdollistavat molempien viritysten sointimaailman yhdistämisen ns. Kaiken saa kuitenkin siitä samasta virityksestä, tavalla tai toisella, hän toteaa. Siellä tapasimme tammikuun alussa, ja keskustelimme pitkään Haaviston instrumenteista sekä lähestymistavasta steel-kitaransoittoon ja soittamiseen ylipäänsä. Koska steel-kitaristin katse seuraa soittorautaa, tulee plektrasormien mennä autopilotilla: – Pianoa soittaessakaan ei koko ajan katso koskettimia ja jos ne yht’äkkiä järjesteltäisiin hieman uudelleen, niin kyllä se varmaan vaikuttaisi kenen tahansa soittoon. Oikean käden sormigripit ovat kuitenkin lihasmuistissa, joten kymppikielinen tuntuu tällä hetkellä minusta aivan omituiselta verrattuna 12-kieliseen. kotikonnuilla Järvenpäässä. Samanlaista ”vakiointervallien” periaatetta virityksissä noudattavat esimerkiksi David Lindley ja Kelly Joe Phelps – Pidän kyllä yleensä yhtä tai kahta soitinta D-virityksessä, mutta en ala live-tilanteessa niiden kanssa säätämään
Hän jatkaa toteamalla, että nykyinen digi-instrumenttien, viritysmittareiden ja autotunen aiheuttama tasavireisyyden korostuminen on tuonut uusia vire ongelmia tullessaan. Tämä siksi, ettei ikäviä yllätyksiä tulisi. Haavisto onkin juuri live-soittoon perustuvan tuotantotavan kannattaja. Se ei vain tullut kokonaisuudesta esille. Sen sijaan esimerkiksi Hoedownin kaikki levyt on tehty lähes ilman mitään päällesoittoja. Aihe on Haavistolle ”rakas”. Yleensä hän toivookin, ettei kappaleeseen äänitettäisi enää jälkeenpäin kovin paljon sellaista, mistä hän ei ole soittaessaan tietoinen. – Pahimmillaan tilanne oli se, että rumpali ja basisti nakuttelivat levyn pohjat ilman mitään demoasioita. Myös Clinesmith löytyy ja äänekkäämpään live-käyttöön Gretsch Bobtail Fishman Nashville -mikrofonilla. Levon Helmin studiolla tehtiin neljässä päivässä sekä Eero Raittisen että Ninni Poijärven albumit, livenä nekin, Olli toteaa. Kävin sitten kuuntelemassa kaikki kappaleen raidat, ja yhdeltä löytyi sellainen piano, joka oli aivan eri vireessä kuin muut soittimet. Se soitettiin isolla bändillä paljolti live-pohjalta, mikä ei ollut 1990-luvun alun suomalaisessa rockissa kovin yleistä. Jos sen rinnalla soi joku markan keyboard, joka on matemaattisesti tasavireinen, lopputulos kuulostaa aivan hirveältä. Normaali piano viritetään kuitenkin eri oktaaveissa hieman erilailla eli tasavireisyys ei ole absoluuttisen matemaattista; kunnon flyygelin rikkaat yläsävelsarjat pehmentävät tasavireisyyden. – Itse viritän luonnolliseen vireeseen sellaisella kompromissilla, että jos terssit ovat silloin normaalisti noin -13,5 senttiä alla, niin viritän terssin ja sekstin -10 senttiin. Tuplalevy ”Black and White” äänitettiin kahdessa ja puolessa päivässä. – Olin kerran soittamassa eräässä sessiossa, ja yhteen kappaleeseen steel-kitaran soittaminen tuntui todella vaikealta. Tämä ero viritystavassa asettaa erityisesti äänitystyössä haasteita sille, miten helppoa steel-kitaran soittaminen vireessä on muuhun bändiin nähden. Tai miksei digipianotkin, riippuen siitä miten hyvin niissä on tasavireisyyttä pehmennetty. Ei sillä, että hän olisi maailman nopein, mikä on erittäin epäkiinnostava kriteeri, vaan se miten hän fraseeraa, mi- Dobroissa löytyy modernia ja vintagea: vasemmalla moderni Rayco, oikealla 1930-luvun Dobro. Soita kuin laulaisit Esikuvistaan pedal steel-soiton suhteen Olli mainitsee erityisesti Buddy Emmonsin, joka on ollut se suurin vaikuttaja. Siitä voi tietenkin tulla ihan hyvä, ja paljon hyviä levyjä on tehty sillä tavalla; mutta silloin saattoi mennä vaikkapa viikko pelkkiin pohjasoittoihin. Sen sekaan on sitten steelkitaran luonnollista virettä paljon helpompi työntää. Haavisto luottaakin studiokuuntelussa aivan erityisesti tiettyihin instrumentteihin: – Basso on tärkeä, mutta en oikein osaa analysoida sen kummemmin miksi. Dobrossa vastaava on Mike Auldridge ja lap steelissä David Lindley. luonnollinen vire Dobro ja steel-kitara viritetään paitsi tavallisesta kitaravirityksestä poikkeaviin virityksiin, myös tasavireisyydestä poiketen. Sitten akustiset kitarat ja oikea piano, jos sellainen on. – Itse tulin studiokuvioihin siihen aikaan, jolloin rummut ja basso tehtiin ensiksi ja kaikki muu kerrostettiin siihen päälle. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu, että monet levyt olisi saatu tehtyä paljon nopeammin ja ne olisivat kuulostaneetkin paljon elävämmältä. Tasavireisyys vs. Lista on liian pitkä tässä kerrattavaksi. Ollin mukaan näitä soittajia yhdistää kyky soittaa instrument tiaan niin, että soolot ovat kuin osa sävellyksiä. Karjalaiseen; jopa Stig löytyy joukosta. ten täysin samanlaisena, vireessä soittamisessa ei ollut enää mitään ongelmaa. Pelkän Casion digipianon kanssa en pysty soittamaan ollenkaan, se on jo sinänsä niin hämärässä ja epämusikaalisessa vireessä. – Emmons varsinkin tuntuu vieläkin olevan jotenkin ylittämätön. Sitten kun sain koko kappaleen uudella pianolla soitettuna, mutta muuwww.riffi.fi 1/2014 22-27 Haavisto_Improvisaatio.indd 25 25 5.2.2014 13.07. Hienoja sessioita on takana vaikka kuinka, mutta yhtenä loistavana tunnelmaltaan ja tulokseltaan Olli mainitsee juuri Kuustosen esikoislevyn ”Musta Jalokivi”
Oikeassa kädessä käytän itse aina peukaloplektraa ja kahta sormiplektraa. u Studio-päällesoitoissa etuvahvistin on tilanteen mukaan joko Evans-transistorimalli tai MesaBoogien Studio Pre-Amp; molemmat ovat melko puhtaalla soundilla. Sen kanssa käsi asettuu optimaaliseen asentoon kielten demppausta ajatellen. Se ei koskaan hajoa sormen ympäriltä, ja samalla plektralla soittaa vuoden ajan. Yksittäiset äänet soitetaan raudan kärjellä. Levyhyllyni on erittäin laaja-alainen, ja toivon, että kaikki se mitä olen kuunnellut suodattuu tämän instrumentin kautta niin pitkälle kuin mahdollista. Vibraatto taas on täysin makuasia. ten musikaaliselta se kuulostaa ja ennenkaikkea kuinka paljon se kuulostaa siltä kuin joku laulaisi. Pyöreää rautaa taas pyöritetään eli silloin liike on pienempi ja vibraatto puhtaampi. Muutenkin soittoraudan pää on aina ylimmän soitettavan kielen kohdalla, myös silloin Pedal steel -kitaristi kontrolloi oikealla jalalla volumepedaalia ja muuttaa vasemmalla kielten sävelkorkeuksia. 2. Kielten sammutuksessa on plektrakäden puolella kaksi tekniikkaa, joista jompaa kumpaa kannattaa alkaa heti treenaamaan: joko perinteistä kämmensyrjä-blokkausta (”palmblocking”) tai uudempaa ”pickblocking”-tekniikkaa, jossa soitettu kieli sammutetaan pikkausormella. Niitä voi muuttaa myös polvivivuilla. Kun parin tunnin päästä lopettelemme haastattelua Ollin Eastwing-pajalla, hän haluaa vielä korostaa yhtä seikkaa: – Instrumenttina pedal steel on melko lokeroitu, koska sitä on soitettu hyvin kapeassa tyylisektorissa eli countrymusiikissa. Muissa sormissa on Kyserit eli National-kopiot, joiden kärjet olen taivuttanut omaan soittoasentoon sopiviksi. Pedal steelissä käytetään perinteisessä countrysoitossa pyöreää rautaa, ja pyörivällä liikkeellä tehdään myös sustainia. 3. 26 www.riffi.fi 1/2014 22-27 Haavisto_Improvisaatio.indd 26 5.2.2014 13.07. Itse pyrin soittamaa sitä niin, että se on soitin eikä countrysoitin, unohtamatta tietenkään sille luonteenomaista soundia. Plektrasormien tekniikka. Mielestäni juuri laulullisuus on hienointa steel-soitossa, aivan erityisesti David Lindley -tyylisen lap steelin kanssa. Tukeva ote soittoraudasta. Molemmilla saa ylimääräiset hälyäänet pois. Soittoraudan valinta kannattaa tehdä heti aluksi: käyttääkö pyöreää vai ”Stevens”-mallia, sillä rauta vaikuttaa siihen minkälaisen vibraaton saa. Varmaankin Amerikassa joutuisi paljon enemmän taistelemaan ”kantri-stigmaa” vastaan. Olli Haaviston vinkit steel-kitaran opetteluun 1. Yksiäänisissä melodialinjoissa kannattaa muistaa, että ne soitetaan aina vain soittoraudan kärjellä. Silloin vibraatto tehdään ”hinkkaamalla” eli rautaa siirretään sivusuunnassa. – Suomessa suhtautuminen on ollut avointa, koska täällä ei ole mitään perinteitä tämän soittimen kanssa. Osa tällaisen vibraaton viehätystä on se, että soundiin alkaa nousemaan kahinoita ja yläsävelsarjoja. kun soitetaan alakielillä. Itse olen kuitenkin kasvanut soittajaksi bluesin ja rockin kautta. Tuollaisen taidon saavuttamisessa auttaa aivan yhtä paljon vaikkapa ”John Coltrane Plays Ballads”-levyn kuuntelu kuin sormiteknisten asioiden treenaus. Toki lap steeliä voi soittaa ilmankin, mutta ainakin peukaloplektran käyttöä kannattaa kokeilla. Itse olen käyttänyt 20 vuotta John Pearsen peukaloplektraa. Itse olen tehnyt jo kauan sitten sellaisen valinnan, että käytän dobron ja lap steelin soitossa John Pearsen ”Stevens”-tyyppistä rautaa. 4. Liikuteltavassa versiossa on Miikka Paatelaisen rakentama putkietuvahvistin ja Rocktronin Replifex. Toivoisin, että avoin suhtautuminen soittimeen säilyy ja että ihmiset olisivat valmiita kokeilemaan sitä vielä enemmänkin yllättävissä ja erilaisissa ympyröissä, Olli kiteyttää. Efektit ja kaiutin simulaatio tulevat Rocktron Prophesy -etuasteesta, jonka lähdöstä soundi kulkee Groove Tubesin Brickputkietuvahvistimien kautta Pro Toolsiin. Se helpottaa myös oikean käden asemointia, sillä sitä ei pysty erikseen seuraamaan
Sellainen olo, että tätä ovea ei tiettyjen soittajien ole syytä edes avata. Rytmi on kuitenkin vain yksi osa-alue, sopivien sävelten valinta muodostaa oman haasteensa. Teksti: Lauri Paloposki, Kuvat: Tommi Posa Voiko improvisointia opettaa – ja pitäisikö. Yleinen musiikkitieto antaa pohjaa. Improvisaatio mielletään vahvasti rytmimusiikkiin ja erityisesti jazziin olennaisesti liittyväksi ilmiöksi. – Kirja voi olla väylän raivausta erityisesti sellaiselle muusikolle, joka on vieraantunut korvakuulolta soitosta. Ymmärrän, että kirjan voi kokea myös kahlitsevana, mutta se voi olla myös työkalu, pohtii Katri, ja painottaa heti perään, että kaikki teoria on tarkoitettu käytäntöön valjastettavaksi, palvelemaan luovuutta. Jos on aiemmin soittanut muiden kirjoittamaa ”virallista” musiikkia, saattaa olla hankalaa uskoa omaan tuotokseen, etenkin kun liikkeelle joutuu usein lähtemään aivan alkeista. Ja kuitenkin improvisointihan on hetkessä säveltämistä. Että herran jestas, nehän on ihan eri tyyppejä, jotka sitä tekee. –Voi tulla sellainen käsitys soolosta, että se on jotain niin käsittämätöntä, että se on oman soittotaidon ulkopuolella. Liikkeelle pääsee vähemmilläkin sävelillä, kun antaa vaiston johdattaa. Annika GummerusPutkinen: ”Uskon, että kaikki jotka soittaa, kykenee heittäytymään.” Katri Rehnström: ”Kaikki teoria on tarkoitettu palvelemaan luovuutta.” www.riffi.fi 1/2014 22-27 Haavisto_Improvisaatio.indd 27 27 5.2.2014 13.07. Ei tarvitse olla virtuoosi eikä tietää ihan kaik- kea, mutta jos tulee käytännön soittotilanne niin pystyy sitten viemään omaa soittoaan sen tyylin suuntaan. Liikaa nuotteja. Kirjaan sävelletyt 16 kappaletta onkin tarkoitettu hälventämään tällaisia harhoja. Ei tarvitse aluksi tietoisesti ymmärtää genrestä paljoakaan: kun kuulee rytmin alkaa soittaa mukana, toteaa Annika. Niistä voi poimia vaikutteita ja ideoita, ja Annika toteaa, että matkiminenkin on hyvä keino oppia. – Mulla on tässä nyt ihan liikaa näitä säveliä, että mitä mä teen, kuvailee Annika tyypillistä improvisoinnin kompastuskiveä. Pystyy tuottamaan musiikkia omalla soittimella silloinkin, kun ei ole valmiita nuotteja. – Mä uskon siihen, että kaikki jotka soittaa, kykenee heittäytymään, jos ne vaan sallii itselleen sen, rohkaisee Annika keskustelun aluksi, ja jatkaa: Ettei kynnys ole liian korkea, eikä ole liian kova itsekritiikki. Sävelletty musiikki mielletään helposti jotenkin pyhäksi, ylemmällä tasolla olevaksi. Kappaleet edustavat eri genrejä ja niitä voi lähestyä harjoitteiden ja teoriasisällön kautta, tai suoraan korvakuulolta. Matkimalla alkuun Levyllä soittava yhtye tarjoaa rullaavan kompin ohessa myös omia ideoitaan mahdollisista sooloista. – Pyritään tyylinmukaisuuteen, että toimitaan ikäänkuin oikeassa kontekstissa. Kirja antaa kuitenkin mahdollisuuden tutustua asiaan omassa rauhassa ja omassa tahdissa. – Rytmimusiikissa se rytmi houkuttelee mukaansa kyllä. Improvisoinnin opiskelemisella on myös arvokas piilovaikutus: se on omiaan syventämään soittajan valmiuksia ymmärtää ja tulkita muiden säveltämää u musiikkia. Miksi vetää kaavan mukaan mekaanisesti, kun voisi soittaa tyyliä kunnioittaen ja luovasti. Katri tuo esiin, että suomalaisen jazzin korkea taso saattaa myös lannistaa halua improvisointiin. – Uskon että moni valmis muusikko tai soitonopettaja ajattelee, että pitäisi olla ihan loistava ennenkuin voi improvisoida. I mprovisointiin pureutuvan Sävel on vapaa! -oppikirjan kirjoittajat Annika Gummerus-Putkinen ja Katri Rehnström ryhtyivät hankkeeseen huomattuaan, että kummallakin oli samansuuntaisia kokemuksia soitonopetuksesta: yleistä kiinnostusta aiheeseen on, mutta moni kaipaa rohkaisua ja opastusta. Jokaista kappaletta varten erikseen laaditut harjoitukset, nuotinnetut esimerkkisoolot ja tyylin perusteisiin liittyvät opastukset antavat kehikon, joka jäsentää ympäröivää musiikillista avaruutta. Katri vertaa improvisaation opetusta tai opiskelua maalaustaiteen värioppiin, tieto auttaa rajaamaan vaihtoehtoja, se kertoo mitkä jutut kenties toimivat. Sävel on vapaa! ei perustu yksittäiseen koko kirjan läpi noudatettavaan metodiin, vaan jokainen kappale tarjoaa oman ja omaan tyyliinsä liittyvän näkökulman aiheeseen. – Aina on mahdollisuus laittaa levy soimaan ja ryhtyä kokeilemaan, toteaa Annika
Lisätiedot: Iconic Sound Taylor Guitars juhlistaa 800-mallistoaan Taylor Guitarsin 40-vuotisjuhlan kunniaksi markkinoille tuodaan uudistettuja vers ioit a firman komeasta ruusupuu/kuusirakenteisesta 800-sarjasta. Johdon molemmissa päissä on hiukan tavallista plugia suurempi paristotoiminen signaalin muunnin, mutta muita muutoksia systeemiin ei tarvita. TUOTEUUTISET Koonnut: Timo Koskinen, Lauri Paloposki Voxilta katukeikan monityökalu Voxin SoundBox muistuttaa vanhan ajan radionauhureita: kahvasta kiinni ja reissuun. Mukana on muutama perusefekti eri soitintyypeille ja laulajia kiinnostavasti stereokuvan keskikaistan vaimennus, jolla useimmat solistit saa feidattua taka-alalle jolloin pääsee itse loistamaan. Korgin kehittämä uusi Acoustage-teknologia laajentaa kahden vierakkäisen kaiuttimen äänikuvaa stereovaikutelmaksi. Koristelistat, otelaudan upotukset ja rosetti on modernisoitu, ja plektrasuojuskin on juhlavasti ruusupuuta. Lisätiedot: Top Sound • www.topsound.fi DLX Musiikki • dlxmusic.fi 28 www.riffi.fi 1/2014 28-33 Tuotteet_114.indd 28 5.2.2014 12.16. Ei välttämättä enää, jos Iconic Soundilta kysytään – he nimittäin ovat kehittäneet analogisen optisen Light Lead -kaapelin, jolla ei ole kapasitanssia ja näin ollen signaalin hävikki on pienempi kuin perinteisellä piuhalla. Lisäksi johto tunnistaa eron aktiivisten ja passiivisten kitaramikkien välillä. Muuntimessa on neliasentoinen kuormituksen valinta, mikäli halutaan jäljitellä perinteistä piuhasoundia. Sähköpuolelle on vaihdettu Taylorin tuore Expression System 2. Lisätiedot: DLX Musiikki • www.dlxmusic.fi Iconic Sound uudistaa signaalinsiirtoa Kitarajohto on aina metallinen johtava kaapeli kahden pisteen välillä, eikö vain. Kotelossa on kaksi nelituumaista kaiutinta ja sähkökitaran, basson, koskettimiston tai laulumikrofonin kytkeminen onnistuu jakkiliitännällä, mp3-soittimen taas omalla miniplugillaan. Soittimen ja laulun samanaikainen vahvistaminen on mahdollista. Tajontaan kuuluvat mallit Grand Concert (812ce ja 812ce-12nauhaisena), Grand Auditorium (814ce), Grand Symphony (816ce), Dreadnought (810e) sekä Grand Orchestra (818e). Kannen rimoitus on suunniteltu uusiksi ja lakkakerrosta on onnistuttu ohentamaan melkein puoleen tavanomaisesta kiiltopinnasta. Perinteitä kunnioitetaan käyttämällä eläinliimaa kiinnityksiin. Teknologialle ennustetaan toimivuutta muissakin audiojohtojen tyypeissä
Lisätiedot: Into-Luthman • http://kuvasto.intoluthman.fi Lisätiedot: Hedcom • www.hedcom.fi Elacin yksilöllinen Music ER -kuulonsuojain muusikoille ja konsertteihin. Lisätiedot: Musamaailma • www.musamaailma.fi Line 6:n AMPLIFi on enemmän kuin päältä näyttää Line 6 on pakannut combokoteloon 12-tuumaisen pääkaiuttimen ympärille neljä pienempää yksikköä – kaksi korkeille taajuuksille ja kaksi keskimatalille. Tällainen kaiuttimien järjestely mahdollistaa signaalin ohjaamisen kuivana pääkaiuttimelle samalla kun efektit toistetaan pienempien kartioiden kautta. Kotiharjoitteluun ja pieniä harjoitus kämppiä varten on tarjolla 75-wattinen, seitsentuumaisella keskikaiuttimella varustettu Amplifi 75. Kahden MADI-väylän yhdistelmällä saadaan talteen enimmillään 128 kanavaa ja systeemi osaa tallentaa samanaikaisesti kahdelle tietokoneelle, joten varmennuskin hoituu näppärästi. Amplifi 150:n soundeja voi ohjata langattomasti Applen mobiililaitteilla, samoin kuin siirtää netistä muiden käyttäjien valmiita luomuksia. Digicon digitaaliset keikkamikserit palvelevat nyt myös tallennuskäytössä, kunhan kattaukseen otetaan mukaan kompaktit MGB- tai MGO-sovittimet. Tällä konstilla saadaan käyttöön isommasta valikoimasta kahdeksan efektiä Amplifin sisäiseen signaaliprosessoriin. 399,00€ (norm 499€) Katso lisää tarjouksia mikrofonikauppa.fi 010 281 2020 www.riffi.fi 1/2014 Traverssikuja, 0051029Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi 28-33 Tuotteet_114.indd 29 5.2.2014 12.16. Katso eri soitinsovitteet netistä. 180,00€ (norm 245€) DPA 4099 Instrumenttimikrofoni oman instrumenttisi sovitteella. MGB:ssä on koaksiaaliset MADIliitännät, kun taas MGO tarjoaa optiset liitännät. Askit mahdollistavat myös Wavesin SoundGrid Plugin -serverin käytön osana järjestelmää. Kyseessä on Amplifi 150, mallintava 150-wattinen transistorivahvistin, jonka jokainen kylki toistaa samaa kuosia. Kummassakin nupissa on mahdollisuus tehon alentamiseen kätevästi jalkakytkimellä, pienemmän vaihtoehdot ovat 50 ja 25 W, isomman 100, 70, 50 ja 30 W. MGB- ja MGO-sovittimissa on yhden gigabitin ethernet-liitäntä tietokoneen suuntaan ja kahdet MADI tulot/lähdöt mikserimaailmaan. Tarjolla on jopa sovellus, joka tutkii kitarasoundeja kappaleista ja kehittää oman vastineen niistä. Sennheiser 2000 -sarjan ENG-langatonkamerasetin ostajalle MKE 1-4 nappimikrofoni 100,00€ (norm 399€) DigiGrid MADI – 128 kanavaa talteen keikalla! Androidin ja Windowsin käyttäjät joutuvat tyytymään vahvistimen pelkistetympään käyttöön – Bluetooth-yhteydellä voi vahvistaa striimattuja biisejä ja jammailla niiden kanssa. Molemmat kanavat voi nimittäin ajaa särölle ja enimmillään gainia annostellaan neljässä vaiheessa. TUOTEUUTISET Orange siirtyy pimeän puolelle Orangen vahvistinvalmistuksen pitkän historian suurinta gainia on tarjolla malleissa Dual Dark 50 ja 100
DPA:n muutama vuosi sitten lanseeraama d:fine-sarja kasvoi kahdella mallilla, kun NAMM-showssa julkistetut d:fine 66 ja d:fine 88 liitettiin osaksi tuotep erh ett ä. Kanavakohtaiset suotimet, dynamiikkaprosessorit ja varsinaiset efektit mukaanlukien valmistaja ilmoittaakin vaatimattomasti työkalupakin kooksi 448 perinteistä räkkiyksikköä. Lisätiedot: Noretron Audio • www.noretron.fi Uusia tuulahduksia Stratocastereihin Fenderiltä 60 vuotta melkein samannäköisenä – Stratocasterin ulkonäkö ei juuri muutu, mutta erilaisia mallivariantteja on valtava määrä. Liukuja valaiseva tuttu FaderGlowominaisuus ja kanavien nimikointi helpottavat eri kanavien jaottelua ja tunnistusta, eikä tämä apu varmasti turha ole, sillä Si Performer 1 kykenee käsittelemään enimmilään 80 audiotulon miksausta. Laitteessa on kaksi paikkaa ViSi Connect -laajennuskorteille, joiden kautta mikserin voi liittää osaksi Dante, CobraNet- tai Blu Link -verkkoa. Ensin mainitussa takakannen luukun alta löytyy paikka vaihdettavalle kortille, joka muuntaa kitaran mikkivalitsemen ja säätimien toimintaa erilaisin tavoin – kolme korttia tulee soittimen mukana. Taitava miksaaja hoitaa Si Performer 1:llä äänipuolen ohessa myös valojen ohjaamiseen, kiitos DMX512-liitännän. TUOTEUUTISET DPA d:fine 66 & 88 – valikoima kasvaa Soundcraft Si Performer 1 mahtuu räkkiin! NAMM-messuilla esitelty Si Performer 1 on Soundcraftin digitaalimiksereiden uusin ja samalla pienin tulokas. Neljässä näissä on HSS-mikitys. Kitarassa on lisäksi USB-portti. Lisäyksen jälkeen tuoteperheessä on tarjolla neljä erilaista kapselia, kaksi pallokuvioista ja kaksi herttaa, ja niiden käyttöön kolme erilaista sankamallia/pidikettä. Fyysisen koon ei silti pidä antaa hämätä – tarjolla on saman verran miksausvoimaa kuin Performer 2 ja Performer 3 -miksereissä, mutta nyt 16 mikrofonivahvistimen ja 16 fyysisen liukusäätimen kokoisessa paketissa. Nyt niitä on taas muutama lisää, sillä Fenderin tuoretta antia ovat American Deluxe Strat Plus, Deluxe Stratocaster varustettuna Fishman TriplePlaylla, Deluxe Stratocaster Plus Top iOS-liitännällä, Fender Select Stratocaster sekä Fender Select Stratocaster QMT. Joka kanavassa on nelialueinen ekvalisaattori, ja lähdöissä vielä BSS:n graafiset korjaimet. Lisätiedot: Fender • www.fender.com Lisätiedot: Studiotec • www.studiotec.fi 30 www.riffi.fi 1/2014 28-33 Tuotteet_114.indd 30 5.2.2014 12.16. Fishmanin TriplePlay puolestaan on lisäanturi, joka lähettää kitara signaalin langattomasti MIDIna, jolloin perinteisten soundien oheen voidaan ohjastaa soundimoduuleita tai tallentaa dataa DAWeihin. Kantamallit 4066 ja 4088 säilyvät edelleen tuotannossa. Lisäksi DPA täydensi d:factolaulumikrofonin varusvalikoimaa kullatuilla ja niklatuilla grilleillä, joiden metalliverkko ja sen sisällä oleva vaahtomuovi on suunniteltu huipputehokkaaksi pop- ja tuulisuojaksi. Nikkelipinta istuu sävy sävyyn Sennheiserin 2000-, 2500-, ja 9000-sarjan käsilähettimiin, joten DPA:n kapselia voi nyt käyttää myös visuaalisesti yhteensopivana. Ellei sitten halua Visi-kortin avulla liittää mik seriin Dbx:n PMC-monitorijärjestelmää, jolla muusikot voivat itse miksata oman kuuntelunsa lauteilla. Kahdessa viimeksi mainitussa somisteena on Fenderille epätyypillisesti nätti loimuvaahteraviilu kannessa. Kaksikon kapselit ovat lähtöisin klassisista 4066- ja 4088-malleista, nyt d:fine-sarjan sankamekanismiin yhdistettyinä
Lisätiedot: Noretron Audio • www.noretron.fi Lue lisää www.pkky.fi/amoo /AmoOutokumpu Pohjois-Karjalan ammattiopisto Outokumpu Lammenkatu 18, 83500 Outokumpu 013 244 3907 | amo.outokumpu@pkky.fi www.riffi.fi 1/2014 28-33 Tuotteet_114.indd 31 31 5.2.2014 12.16. Vahvistinten nimellisteho on yläkerran kaapeissa 2000 wattia ja sub bass -kaapeilla 1800 wattia. Varustelussa on huomioitu myös varsinainen studiokäyttö ja mm. nimikoitu liitäntä talk back -mikrofonille sekä oma liitäntänsä stereotallentimelle kuuluvat pakettiin. Tule opiskelemaan! media-assistentti teatteri- ja esitystekniikka kuva ja ääni + IBCC graafinen suunnittelu pelikoulutus Lisätiedot: Hedcom • www.hedcom.fi Allen & Heath Qu-24 – lisää kanavia! Viime kevään Frankfurtin messuilla lanseerattu Qu-16-räkkimikseri (testattu Riffissä 7/2013) sai nyt tammikuisilla NAMM-messuilla rinnalleen kookkaamman version Qu-24:n, joka tarjoaa 24 mikrofonivahvistimin varusteltua tulokanavaa omine liukuineen. DSP:n käyttö on järjestetty ZLX-mallien tavoin yhden säätönupin taakse ja LCDnäytön kautta monitoroitu prosessi tarjoaa mm. Myös keikan tallennustarpeet on huomioitu ja USB-väylän kautta operoivalla Qu-Drivella saa äänitettyä ja toistettua 18-kanavaa kerrallaan suoraan massamuistiin. Äänityskanaviakin on joustavammin ja Macissa toimivia audioohjelmia käytettäessä reititykset hoituvat Qu-24:n 32 × 30 -kanavaisella matriisilla. Haku 24.2.-14.3. TUOTEUUTISET Electro-Voice ETX – seuraavan polven aktiivi-PA Poikkeuksellisen moni valmistaja julkisti NAMM-messuilla kokonaisia uusia mallisarjoja, mukana myös Electro-Voice jonka ETX-sarjaan kuuluu kolme kaksitiekaiutinta (10-, 12- ja 15-tuumaisin kartioelementein ja titanium-kalvoisella DH3-B HF painekammiodiskantilla), yksi kolmitiekaiutin (15- ja 6,5-tuumaiset kartiot + DH3-B HF) sekä kaksi suuntaavaa sub bass -komeroa (15- ja 18-tuumaiset vaihtoehdot, suuntakuvio hertta). EXT-sarja sijoittuu ZLXmalliston raskaammalle puolelle ja se soveltuu sekä liikkuvaan äänentoistoon että kiinteisiin asennuksiin. Siirtyminen mallista toiseen käy helposti, sillä kosketusnäyttöön ja data-koodereihin perustuva käyttöliittymä sekä mahdollisuus langattomaan kauko-ohjaukseen QuPadaplikaatiolla ovat tuttuja piirteitä jo pienemmästä versiosta. vaihelineaariset FIR-suotimet, tehokkaat kaiutinsuojaukset, esiekvalisoinnit eri käyttötilanteita varten sekä tasojen säädöt. Lavarasiaksi Qu-24:n kanssa käyvät esimerkiksi ASR84 tai ASR2412, jotka kytketään mikserin D-Snake-liitäntään Cat5-kaapelilla. Aux-syöttöihin perustuvan monitorikuuntelun vaihtoehtona pelimannit voivat myös miksata itse omat kuuntelunsa Allen & Heathin ME-järjestelmällä
Keskiraskaan 300-sarjan mikrofoneissa käytetään keraamisia magneetteja ja aktiivisten basso- ja diskanttisäätimien täydennyksenä on viisiasentoinen kytkin, jolla voi valita sopivan esimuokkauksen, olipa tyylilajina sormin näppäily, peukutus tai plektralla soitto, tai vaikka soolo. Balansoidut tuloliitynnät on toteutettu XLR-liittimin ja kaiuttimissa käytetään Genelecin ISS-toimintoa (Intelligent Signal Sensing). Yamaha näyttää, mistä on kunnon bassot tehty NAMM-messuilla esitelty TRBX-sarja houkuttelee neli- ja viisikielisen soittajia vankoin äänenpainoin. Pakettiin kuuluu ideoiden taltiointiin sopiva Focusriten oma Tape-ohjelma, perinteisen kaksiraitaisen stereonauhurin näköisenä. Kuningasmallit, 500-sarjan bassot, on varustettu alnico-magneettien ympärille käämityin humbuckerein ja aktiivielektroniikka tarjoaa kolmialueisen eq:n soundien säätöön. Kuuntelu hoituu kuulokkeilla tai kaiuttimilla – liitännät löytyvät kummallekin, ja uuden raidan direct monitor -vaihtoehto takaa latenssittoman monitoroinnin. Uskottavuutta puuhaan tuovat Focusriten audiolaatu sekä mahdollisuus käyttää tallennusohjelmana yhtälailla Garagebandia, Cubasista tai vaikka Auriaa. Liitäntöjen kautta polkimeen voidaan ladata tai sen sisällöstä napata muualle looppeja ja valmistajalla on kirjasto artistien kehittämiä komppiraitoja jammailuun. Otelaudan materiaaliksi on valittu ruusupuu. Tarjolla on monipuolinen asennustarvikkeiden valikoima, ja isommista malleista tuttu, kuminen tärinänvaimennus-alusta kuuluu pakettiin. Lisätiedot: F-Musiikki • www.f-musiikki.fi Lisätiedot: Soundtools • www.soundtools Focusrite iTrack Dock tekee tabletista studion Kaksi linjasignaalillekin soveltuvaa mikrofonivahvistinta sekä mahdollisuus instrumentin suoraan liittämiseen, siinäpä perusvaatimukset biisinikkarin, demoilijan, tai kotiäänittäjän tallentimelle. ISS kytkee kaiuttimet automaattisesti lepotilaan, kun hyötysignaalia ei hetkeen ole ollut havaittavaissa – ja jälleen päälle, kun signaalia taas on tuloillaan. Lisätiedot: Genelec • www.genelec.com TC Electronicilta isompi pieni loopperi TC Electronicin Ditto on osoittautunut käteväksi ja helppot oimiseksi miniloopperiksi, mitä nyt pieni koko on hieman rajoittanut ominaisuuksien määrää. Lisätiedot: Studiotec • www.studiotec.fi 32 www.riffi.fi 1/2014 28-33 Tuotteet_114.indd 32 5.2.2014 12.16. TUOTEUUTISET Genelec 8010 – pieni on näppärää! Tutun näköiseen valumetallikoteloon rakennettu Genelec 8010 on tuorein lisäys valmistajansa ammattimallistoon. Apuun tulee uusi isoveli Ditto X2, jonka koteloon mahtuu jo enemmän liitäntöjä sekä kytkimillä mukaan saadut lisätoiminnot puolinopeuksisille tai käännetyille loopeille. Telakka soveltuu neljännen sukupolven Ipadille, Ipad Airille, sekä Ipad Minille, kunhan niissä vain on Lightningliitäntä. Ja paristolokeroon mahtuu kaksi 9-volttista, vaikka vain yhtä kerrallaan tarvitaan. Kolmen tuuman kartioelementillä ja 3/4-tuuman diskanttikalotilla varustettu kaiutin on suunniteltu pienten tarkkaamoiden, äänityöasemien, sekä liikkuvan äänitysyksikön tai äänittäjän työvälineeksi. Niiden ajoittamista ja toimintaa säädellään toisella kytkimellä. Passiivisoinnin kannattajat voivat kytkeä etuvahvistimen myös pois päältä, jolloin soitin pelaa perinnehenkisesti. Rungot on veistetty umpimahongista ja ruuvikiinnitteiset kaulat on koottu kolmesta vaahterasoirosta joiden väleissä on mahonkiviipaleet
Apollo Twinin mukana toimitetaan peruslajitelma UADefektejä, mm. TUOTEUUTISET Tannoy Reveal – aktiivimonitoreita kotistudioon Reveal 402-, 502- ja 802-monitorit on suunniteltu erityisesti pajoihin, joissa tarvitaan laajaa yhtenäistä kuuntelualuetta. Lisätiedot: Noretron Audio • www.noretron.fi Apollo nyt kaksikanavaisena Universal Audion Apollo-sarjan tuorein tulokas on Twin, Macin Thunderbolt-liitäntään kytkettävä kahden mikrofonivahvistimen audio-interface. Solo-version moottorina on yksi SHARC-prosessori, kun taas Duon sisuksissa DSP-voimaa löytyy kaksin verroin. Analogisten tulojen rinnalla voi käyttää myös kahdeksaa digitaalituloa. Isompien mallien tavoin se mahdollistaa UAD-plugien käytön joko äänityksen aikana tai vasta miksausvaiheessa. Lisätiedot: Msonic • www.msonic.fi www.riffi.fi 1/2014 28-33 Tuotteet_114.indd 33 33 5.2.2014 12.16. Jutun juju piilee tarkoin viritetyissä jakosuotimissa, joiden ansiosta stereokuvan luvataan välittyvän silloinkin, kun kuuntelija ei istu hievahtamatta optimaalisessa stereopisteessä Neli-, viisi- ja kahdeksantuumaisilla kartioelementeillä toteutetuissa malleissa on Tannoyn perinteestä poiketen kaksi erillistä ja erikseen sijoitettua elementtiä tutun koaksiaalirakenteen sijasta. LA-2A- ja 1176LN-mallinnokset, Pultec Eq:n emulaatio sekä Softuben Amp Room -vahvistinmallinnos kitarasoundien työstöön. Sarjan pienimmässä diskanttielementin halkaisija on kolme varttituumaa, kahdessa muussa ylärkeisterin toimittaa ilmoille täyden tuuman kokoinen kalotti. Pääkuuntelun lisäksi Apollo Twinissä on kuulokeliitäntä ja kaksi linjatason analogista lähtöä. Mikrofonikanavat huolivat myös linjatason tulosignaalin ja etulaidassa on instrumenttiliitäntä linjasoittoa varten
••• Puhdistus aika ajoin olisi siis paikallaan. Likaan tuneen liinan voi pestä käsin tai koneessa, mie dolla pesuaineella ja ilman linkousta. Siksi käden ulottuvil la, esimerkiksi kitaralaukussa, olisi hyvä aina ol la sopiva liina hollilla. Hinta: 9,90 E Lisätiedot: F-Musiikki • www.f-musiikki.fi Uudet mallit! • • • • • SRM550, SRM650, SRM1850 1600W tehoa DSP-ohjaus 2-kanavainen mikseri Jykevä puukotelointi www.mackie.com MYYMÄLÄ AVOINNA MA-PE 10-18, LA 10-15 Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. S oittimen pintaan tarttuu ihosta hikeä, rasvaa ja kuollutta ihosolukkoa, jotka ajan oloon himmentävät lakkausta ja tummentavat metalli osia. Kovin kovakouraisesti tai rajuilla pesuaineilla ei lakattua puupintaa tai soittimen metalliosia ole syytä lähteä puunaamaan. Tavallisiin siivousliinoihin verrattessa Pre miumPlushissa on selkeästi pitempi nukka ja se tuntuu hyppysissä ylellisen paksulta ja pehmeältä. ••• Superpehmyt ja pakkaustekstin mukaan silkkikui tuakin hienommista langoista valmistettu Fender PremiumPlush on varta vasten soitinten puhdis tukseen valmistettu mikrokuituliina, jonka kerro taan olevan lempeä myös nitroselluloosalakalle, kromille ja kiillotetuille pinnoille. Teksti: Lauri Paloposki Kuvat: Tommi Posa RIVAKAT Fender Premium Plush – vain pintakiillon vuoksi. Pesu onkin suositeltavaa sillä kuten pakkauksessa todetaan: liina itsessään ei naarmuta, mutta siihen tarttu neet metallin, hiekan tai muun vastaavan muru set kyllä naarmuuttavat. Vajaan kympin maksava liina on kantattu liukkaalla kangaskaita leella ympäriinsä ja kokoa sillä on kolmisenkym mentä senttiä kanttiinsa. Pahasti himmentynyttä lakkapintaa Fende rinkään liina ei elvytä, mutta ehjän lakan pin nalta se poistaa lian erittäin tehokkaasti. Aivan parasta olisi, jos töhnät poistaisi heti tuoreeltaan, aina soittosession lopuksi. Patina on kaunis sana, mutta kun se il menee törkyisenä laikkuna soittimen kannessa tai tahmeana länttinä kaulassa, on kauneus ta voittamattomissa. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi 34-37 Rivakat.indd 34 5.2.2014 14.19. Pölyäkin leijailee kaikkialla ja sitä kerros tuu pikku hiljaa myös laukussa säilytettyyn soit timeen. Nykyaika tulee avuksi tässäkin – mikrokuituliinat imevät kuivinakin it seensä hämmästyttävästi pölyä ja likaa
Mainiota. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi 34-37 Rivakat.indd 35 5.2.2014 14.19. Niinpä paikoilleen asennetun uudemman capon puris tusta voi säätää myös lukitusta vapauttamatta, vaikka käyttöohje vihjaakin, että säätö on hel pointa kun capon vipumekanismi on avattu. Nyt puuha käy sukkelammin, kun riittävän lähel le osunutta valistunutta arvausta voi täsmentää avaamatta capoa uudelleen. Edelleen sisempi vipu puristuu kaulaa vasten ja ulomman vivun lävistävä ruu vi säätelee puristuksen tiukkuutta. Myös kyseinen säätöruuvi poikkeaa nimittäin edeltäjästään: sen hieman krouvimmas ta pintakuviosta saa paremman otteen sormilla, eikä ruuvin kierrekään ole entisellään. ••• Pyörä rullaa jo itsessään juoheammin sisemmän vivun selkää myöten, mutta vasta pienten paran nusten summana syntyy lopullinen ero uutukai sen hyväksi. Aiemmassa mallissa sopivan tiukkuu den löytäminen vaati yleensä useamman sovi tuskerran ja niiden välissä ruuvin hienosäätöä. Hinta 25 E Lisätiedot: DLX Musiikki • www.dlxmusic.fi Uudistunut sarja! • 402VLZ4, 802VLZ4, 1202VLZ4, 1402VLZ4, 1642VLZ4, 1604VLZ4, 2404VLZ4, 3204VLZ4 • Onyx-mikrofonietuasteet • Enemmän headroomia ja vähemmän kohinaa • Paranneltu RF-häiriöiden suojaus • Uudistunut ulkonäkö MYYMÄLÄ AVOINNA MA-PE 10-18, LA 10-15 Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. Mutta aikaisemmin trimmiruuvin muovinen kär kikartio tapasi suoran sisemmän vivun pintaan ja pakotti sen lukkiutumaan. Kahden päästään akseloidun vivun muodostama salpameka nismi on periaatteessa ennallaan, mutta käytännön toteutus on uusi. Oleellisempia ovat kuitenkin toiminnal lisuuteen suoraan vaikuttavat seikat. RIVAKAT Schubb C1 – kuinka standardia parannetaan S chubbin capo on niin yksinkertainen konst ruktio, että sen kehittäminen vaatii panos tusta erittäin pienten yksityiskohtien parante luun. ••• Uudemman version runko kappale ei ole ihan niin kul mikas kuin aiemmassa mal lissa, eikä sen L-muotokaan noudata aivan samaa linjaa. Nyt trimmi ruuvin ja sisemmän vivun välissä on kin jousilippa, jonka päähän akse loitu pikkuinen pyörä painaa si semmän vivun lukkoon. Ero vaikuttaa pieneltä paperilla, mutta käy tännössä se antaa todellista etua silloin, kun ca poa siirretään kaulalla eri kohtaan tai soittimes ta toiseen
••• Harjoitteita on sekä yksittäisten sormien koukis tusvoiman petraamiseen että kokonaisen koura otteen vahvistamiseen. cd-levyn. rytmiikkaan ja sen ilmentämiseen Rudimentaalinen rummunsoitto perinteisellä rumpusetillä. soi ä t äks t v e ä t tet käy Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Nuottien lisäksi opas sisältää sekä cd- että dvd-levyn. on haastavaa, mutta sen hallitseminen antaa parhaan lähtökohKirjaan kuuluvat kaksi cd-levyä dan minkä tahansa musiikkityylin sisältävät keskeisimmät harjoitharjoitteluun ja soittamiseen teet sekä malliksi soitettuina että oman harjoittelun pohjaksi Nuottien lisäksi opas sisältää miksattuina taustaversioina. Ero ei ole val taisa, mutta merkitsee silti paljon erityisesti hei kompien sormien, nimettömän ja pikkusormen vat lle eltu v lijoi o e s k s at opi lla Kirj itse unnei ä k t se tto i. Teksti: Lauri Paloposki Kuvat: Tommi Posa RIVAKAT Planet Waves Varigrip – potkua kyynärvarren lihaksiin! S ormijumppa Varigripillä vastaa eräässä mielessä voimailua kuntosalilla, siinäkin puuhassa luodaan fyysistä pohjaa toiminnal le, mutta lajiharjoittelu täytyy hoitaa erikseen. Se soveltuu kuitenkin soittamista tukevaksi ja ennenkaikkea äänettömäksi toiminnaksi silloin 0e 3 , 5 3 ipostut + kul kin, kun soitinta ei voi tai halua syystä tai toisesta käyttää. 0e 3 , 5 3 Hinta: 13,90 E Lisätiedot: F-Musiikki • www.f-musiikki.fi ipostut + kul Kirja on tarkoitettu rumpalin työkaluksi tekniikan harjoitteluun Selkeästi etenevä ja helpposekä sanavarastoksi improvitajuinen opas brasilialaiseen sointiin ja muuhun soittoon. Vaikka Planet Waves opastaakin harjoittamaan Varigripillä peräti kuutta erilaista liikesuoritus ta, ei mikään näistä suoranaisesti vastaa soitta mista. 5.2.2014 14.19. Vekottimen voi kuitenkin kääntää myös toisin päin ja tuon harmaan kumisen pää tykappaleen voi siirtää sormiopuolelle. Riffi-kauppa 34-37 Rivakat.indd 36 kohdalla. Jokaisessa kasaan puris tettavassa tangossa on oma kierrejousensa, jota säätämällä vastusta voi muuttaa. ••• Ensin Varigripin poimii aivan intui tiivisesti kouraansa niin päin, että kul lakin sormella on oma vastuksensa ja har maalla kumilla peietty yhtenäinen palkki nojaa kämmeneen. Mutta kaikissa harjoitteissa työllistyvät sa mat sormia koukistavat lihakset, joita tarvitaan myös soittaessa. Varigrip ei korvaa soittamista eikä harjoi ta motoriikkaa samalla tavoin kuin kitaran kie lillä otteita, kuljetuksia tai venytyksiä treenates sa. Esimerkiksi televisiota kat sellessa. Silloin saa jälleen uudenlaisen tuntuman puristushar joitteeseen. 0e 4 , 5 4 ipostut + kul Kokenut rumpali ja soitonopettaja Tommi Rautiainen on koonnut vuosien varrella ideoimiaan harjoitteita ja käytännön työelämästä keräämiään kokemuksia oivalliseksi oppaaksi, jossa riittää soitettavaa niin uransa alkutahteja tapailevalle kuin mestariluokankin kepittäjälle. Niiden osalta toivoisi jo pa, että vastusta saisi vielä löysem mäksi alkuvaiheessa
Sävel on vapaa! soveltuu itseopiskelijolle ja musiikkikoulujen tai -opistojen opetusmateriaaliksi. Tuntuuko siltä, että kuulijoiden odotus musertaa ideat ennenkuin saat ne soimaan. Ja sellaisia käytettäes sä pääsee sitten kätevästi eroon vaikka myös to mimikkien erillisistä telineistä. ••• Itse käyttö on yksinkertaista. Irrallisista sävelmistä kasvoi kokonaisia teoksia, ja jossain Älä jäädy, vaikka nuottien viitoittama polku joskus katkeaisikin. Tutuiksi käyvät sointujen rakenteiden hyödyntäminen, eri tilanteissa käyttökelpoiset asteikot, sekä improvisoinnin pohjaksi soveltuvat rytmiset elementit Kirjassa on 16 erityylistä sävellystä C-vireisille instrumenteille – aloittaa voit itselle jo ennalta tutusta genrestä! Kappaleet on tallennettu oppikirjan liitteenä tulevalle cd-levylle ja äänitteellä soittavien huippumuusikoiden kompatessa oma harjoittelu sujuu turvallisesti kunkin tyylin mukaisessa tunnelmassa. Sävelmät syntyivät luultavasti soittajan omasta päästä, osin varmaan korvakuulolta matkimalla – milloin lintua, milloin taas naapuriluolan etevää kansanmuusikkoa jäljitellen. Riffi-kauppa 34-37 Rivakat.indd 37 vaiheessa muistin tueksi luotiin nuottikirjoitus. ja 38,50 e + postipakkauskulut Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Asettelua helpottaa verraten pitkä hahlo, joka sallii mikrofoniadapte rin siirron rummun säteen suuntaisesti. Pitoakin on sen verran, ettei kiristysruuvia tarvitsee vääntää työ kalulla vaan näppivoimat riittävät. Kuvassa näkyvä Shuren SM57 on kuitenkin mitoiltaan jo lähellä käy tännöllistä maksimia, sillä paljoa kauemmas rummun keskustasta sitä ei enää saa siirrettyä ja lähempänä se alkaa olla jo kapuloiden tiel lä. Se antaa monipuolisen ja jämäkän pohjan, jolta on helppo lähteä muovaamaan omaa tapaa sävelkielen muotoiluun. Sävel on vapaa! kannustaa kokeilemaan rohkeasti, ottamaan kantaa omalla äänellä, rajoja rikkoen ja iloisesti musisoiden! 5.2.2014 14.19. Hinta: 13 E Lisätiedot: DLX Music • www.dlxmusic.fi Alussa oli improvisointi… Ihminen soitti jo kauan ennenkuin oppi kirjoittamaan. ••• K&M 24030 on kyllin tukeva kannatellakseen isoakin mikrofonia. Parhaimmillaan 24030 onkin rungoltaan ly hykäisten, rummuille erityisesti suunniteltujen mikrofonimallien kanssa. Tai ainakin moni edelleen kuvittelee kadottaneensa tuon kyvyn… Miten on, jäädytkö täysin, jos sinua pyydetään soittamaan jotain omasta päästäsi. Hälvennä moiset ajatukset ja tartu härkää sarvista! Kokeneiden pedagogien, Annika Gummerus-Putkisen ja Katri Rehnströmin laatima Sävel on vapaa! johdattaa lempein mutta varmoin ottein improvisoinnin maailmaan. Kirja edellyttää soittimen perushallintaa. Näitä monet mikrofonimerkit valmistavatkin erityises ti omille malleilleen speksattuina, mutta yleispä teviä vaihtoehtoja löytyy niitäkin. Jos vannemalli on matala, nojaa sen ylitse kurottava yläleuka rungon kanttia vasten, mut ta vireeseen tai kalvon soivuuteen tällä ei tunnu olevan vaikutusta – paine kohdistuu kalvon sel laiseen kohtaan, joka on muutenkin tiukasti puu ta vasten puristuneena. Kuten vaikka Koenig & Meyer 24030, jonka hankalin piirre on sen vaivalloisesti muistettava mallitunnus. Silloin on eduksi, jos edes sen yhdenkin statiivin voi korvata jollain kätevämällä pidikkeellä, esimerkiksi rum mun vanteeseen kiinnitettävällä klipsillä. RIVAKAT Koenig & Meyer 24030 – mikrofoni kiinni rumpuun M ikrofonien asemointi rumpusetin ahtaisiin väleihin saattaa olla varsin hankalaa, ja erityisesti virvelin lähestyminen erillisen mikro fonitelineen kanssa on usein työlästä. Pidikkeen leukojen pinnat ovat suhteellisen kovaa, mutta hiukan joustavaa muovia, joten kro mivanne ei asennuksessa kärsi. Sitten tapahtui jotain ikävää, rengistä tulikin isäntä ja moni soittaja kadotti yhteyden luontaiseen kykyynsä tuottaa säveliä ilman nuotteja. Säätöruuveja on kaksi, ensimmäisellä kiristetään pidikkeen leuka rummun vanteeseen ja toisella tiukataan mikro fonin adapteri pidikkeeseen
Olisiko ollut sitten huonompi ratkaisu laittaa pedaalityyliin klipsikansi, jonka saa auki ilman meisseliä. Se ei ole Fenderin vika. Paristot sijaitsevat omassa kolossaan, jonne pääsemiseksi pitää ruuvata kaksi ruuvia ensin auki. Teksti: Pirkka Isotalo Kuvat: Tommi Posa Fender Dimension Bass – perinnemerkin uusi ulottuvuus Fender lähtee valloittamaan uusia alueita Dimensionbassollaan, jonka valtteja ovat kaksikelaiset mikro fonit, uusi käteenistuva ja toimiva muotoilu sekä muutama perusteltu muutos totuttuihin ratkaisuihin. Kaulan kiinnityksessä on uuden liiton meininkiä parhaimmillaan. Tässä bassossa on monia hyviä ominaisuuksia, joita Fenderiin on kaivattu jo kauan. Mikrofonit ovat kaksikelaisia, eli ns. Ensimmäisten vuosien Precision oli mikitykseltään erilainen kuin nykyään yleisin malli, jonka mikrofoni on kahdessa osassa. L eo Fenderin joskus dinosaurusten aikaan kehittämä Fender-basso on eräs eniten rytmimusiikkiin vaikuttaneista keksinnöistä. Aluksi bassokitaraa saatettiin nimittää yleisesti nimikkeellä ”Fender Bass”. humbuckereita ja rungon muotokin on sellainen, että Fender kurottaa Dimension Bassilla Music Manin suuntaan. Otelaudan materiaaliksi on luonnollisesti valittavissa myös ruusupuu. Dimension Bassoa valmistetaan sekä neli- että viisikielisinä, ja yhdellä tai kahdella mikrofonilla varustettuina. Korkeampi toimintajännite puolestaan tarkoittaa sekä enemmän headroomia että myös kahta yhdeksän voltin paristoa basson sisällä. Sittemmin kaksi ensimmäistä mallia, Precision- ja Jazz-basso ovat muodostuneet yleisnimityksiksi kaikille samanmallisille bassoille merkistä riippumatta. Selvää on, että tämän basson myötä Fender haluaa todella murtaa perinteitään ja selvää on sekin, että Fenderin 38 www.riffi.fi 1/2014 38-39 Fender bass.indd 38 5.2.2014 12.25. Testisoitin oli väriltään musta, muita vaihtoehtoja ovat luonnonvaalea natural, sekä Cayenne Burst ja Violin Burst. Tämän muutoksen jälkeen Fender ei ole juurikaan kokenut tarvetta uudistaa bassomallistoaan radikaalisti, tai lähteä poikkeamaan itseluomistaan normeista. Uutta on myös 18 voltin jännitteellä toimiva aktiivielektroniikka, jonka keskeisin piirre käytännössä on aktiivinen kolmialueinen eq (bass, middle ja treble). Nyt kaularaudan kulma säädetään otelaudan viimeisen nauhan vieressä sijaitsevasta, kaularautaan kiinnittyvästä rullasta, jonka reikiin käy mikä tahansa me- Vihdoinkin jotain uutta Viime syksynä Fender julkisti sitten bassomalliston, jossa on jo yhtä sun toista perinnekaksikosta oleellisesti poikkeavaa. Testissä oli kaksimikkinen nelikielinen American Deluxe Dimension Bass, jonka runko on saarnia ja kaula sekä otelauta vaahteraa. ollessa kyseessä sellaiseen suhtaudutaan helposti jo ennakkoon kriittisesti. Toki perusmalleja on versioitu trendien mukaan ja erilaisia artistimallejakin on myynnissä, mutta silti peruslähtökohtana on aina ollut P- tai J-basso, tai niiden yhdistelmä P/J. Mensuuri on 34-tuumainen ja nauhoja on perinteisiin Fenkkuihin nähden yksi lisää: 21. Toki se olisi vaatinut jonkinlaisen vastakappaleen kiinnitystä varten, mutta varmaa on sekin, että nykyisen kannen paikoillaan pitävät pikkuruuvit alkavat jonkun paristonvaihdon jälkeen pyöriä tyhjää
Väliasennoissa mikrofonit puolitetaan yksikelaisiksi ja niistä toimivat joko sisemmät tai ulommat kelat. Toinen hieno lisä on A-kielen alasvedin. tallitappi. Nyt tähänkin on saatu parannus. A-kieli sen sijaan on mennyt loivassa kulmassa kohti viritystappia ja se on aiheuttanut löysemmän tuntuman. Soundi on tanakka, selkeä ja 18 voltin elektroniikassa riittää dynamiikkaa myös käytännössä. Rungon muoto on Fenderiksi poikkeuksellinen, eikä kaulaliitoskaan ole aivan perinteinen. Kaulan kiinnitys on hoidettu nyt viidellä pultilla neljän sijasta, ja rungon takaosan kaareva linjakin poikkeaa perinteisestä kulmikkaasta liitosmallista. Jämäkkä talla tuo sustainia ja kielet saa halutessaan säädettyä hyvin lähelle otelautaa ilman hirveitä särinöitä. Basson soitettavuus on hyvä, samaten soundi jahka ensin tottuu toimimaan tämän eq:n kanssa. u Onnistuu Dimension Bass on Fenderiltä hyvä liike. Nauhan päät tuntuivat selvästi kämmentä vasten kättä siirrellessä, ja basso olisi kaivannut asiantuntevaa hoitoa. Dimension Bass on kuitenkin hyvä bassokitara, ”aito jenkkiFenkku”, jolla on hyvät mahdollisuudet mudostua kestomalliksi soittajien käsissä. Paristolokeron kannen kiinnityksen olisi kernaasti voinut toteuttaa toisinkin. E-kieli taas ei ole sellaista tarvinnut, koska se taittuu alas heti satulan jälkeen. Bassokitara ei aihiona tarjoa kovinkaan monipuolisia lähtökohtia, eikä tässäkään tapauksessa voi välttyä mielleyhtymil- Fender American Deluxe Dimension Bass Sähköbasso aktiivielektroniikalla • • • • • • • • • • valmistusmaa USA saarnirunko vaahterakaula otelauta vaahteraa tai ruusupuuta 18 voltin jännitteellä toimiva elektroniikka aktiivi-EQ: basso, middle, treble 21 nauhaa saatavana yhdellä tai kahdella humbucker-mikrofonilla saatavana 4- ja 5-kielisenä hinta: 2?354 e Massiivitalla tuo jykevyyttä myös sointiin. D- ja G-kielille on ollut oma kielenohjaimensa aina. Siitä löytyy perinteistä Fenderin soundia, mutta myös modernia, hifiä kilinääkin on saatavilla. Mikrofonivalitsimen toiminta asettaa tietyt rajat soundi valikoimalle. Toki yleinen vaiva, johon törmää kaiken merkkisten soitinten kohdalla. Aika näyttää. Hieman häiritsi se, että kyseinen yksilö ei ilmeisesti ollut oikein vielä tottunut peräpohjolan ilmastoon. Vanhaa ja toimivaa ei ole lähdetty korjaamaan huonommaksi vaan ennemmin on pyritty tekemään Fender-perinteeseen nähden jotain kokonaan uutta. tä vaikkapa Music Maniin, jonka kehittelyssä herra Fender oli myös mukana. Lisätiedot: Fender • www.fender.com www.riffi.fi 1/2014 38-39 Fender bass.indd 39 39 5.2.2014 12.25. Keskiasennossa molemmat mikit ovat päällä kaksi kelaisina, ääriasennoissa pelkästään taka- tai etumikrofoni kaksi kelaisena. A-kielen oma ohjuri on mainio parannus perinteeseen. Mutta tämä on makuasia. Näin on saatu yksi ruuvi lisää ja lisäksi runkoa on viistetty niin, että ylimmillekin nauhoille pääsee paljon aiempaa helpommin. Periaatteessa monipuolinen systeemi, mutta pidän silti omistamani Fender Roscoe Beck -mallin mikrofonien valintamahdollisuuksia toimivampina. Kaulan säätö sujuu uudella metodilla näppärästi. Helppo säätötapa, joka on ollut käytössä jo 60-luvulla jopa Eko-merkin bassoissa, eikä menettelyä ole huonoksi havaittu Music Maninkaan kanssa. Pahimmat vanhan liiton puritaanit tuskin innostuvat (mistäpä he innostuisivat?), mutta hifimmän pään pelaajat, sekä aktiivisten viisikielisten ystävät saattavat helpostikin syttyä tälle soittimelle. Eq ja eri mikrofoniasetukset muodostavat laajan soundipaletin. Muodot miestä myöten Dimension-basso istuu syliin varsin hyvin ja soittoasento ja -tuntuma on luonteva sekä seisaaltaan että istualtaan
SX on yksi Team Internationalin kitarabrändeistä, ja tuotevalikoimasta löytyy paitsi sähkökitaroita ja -bassoja myös akustisia kitaroita sekä bluegrass-instrumentteja. Työnjälki vakuuttaa. Ruusupuusta valmistetussa otelaudassa on peräti kolme oktaavia, mikä on mielestäni jo liioittelua. S X:n instrumentit kuuluvat kiinalaisen Team Internationalin soitinmerkistöön. Testisoittelun aikana ne eivät paljastaneet itsestään pahoja tapoja, vaan toimivat vailla löysyyttä. Sen alla on moderni kielikohtaisesti säädettävä wrap around -talla. Sen tuotteista ovat suomalaisissa soitinliikkeissä tuttuja esimerkiksi Mahalon ukulelet ja CNB:n kitaralaukut. Kielet kiinnitetään tallan etupuolelta, mutta takaa umpinaisesta tallasuojasta johtuen niiden vetäminen sillan yli voi olla haasteellista. Pakettiratkaisu SX LG1 toimitetaan topatussa selkäpussissa, joka on varsin järkevän suunnittelun tulos. Lap steel -kitaroita se tarjoaa mallien LG1 ja LG2 puitteissa, joista saimme testiin ensin mainitun. Persoonallinen sointi Soittimessa on avonainen lapa, mutta virittimet ovat umpinaista mallia. Koppa on kuitenkin tässä tapauksessa tehty mahongista ja on viimeistelyltään sävyä natural. Teksti: Timo Östman Kuvat: Tommi Posa SX LG1 – avain lap steelin maailmaan Steel-kitarointiin tuntumaa hakeville on nykyään tarjolla paljon edullisia vaihtoehtoja. Tukijalat on helppo ruuvata soittimen pohjaan kunhan malttaa etsiä oikean kulman runkoon upotettujen vastakappaleiden vieressä olevien nuolien mukaisesti. Bakelite-perinteen suuntaan kumartaa myös kämmentukena toimiva tallasuoja, joka on jostain kumman syystä takaa umpinainen. Otimme testisoittoon SX LG1-mallin. Toiseen suuntaan säätökorkeutta kyllä piisaa, joten tarvittaessa kitaraa voi soittaa seisaaltaankin; esimerkiksi nopeita instrumenttivaihtoja vaativassa tilanteessa. Ylemmässä lokerossa kulkevat kätevästi soittimen kolme tukijalkaa ja alemmasssa itse instrumentti. Tällöin on syytä olla varovainen ettei samalla revi mikrofonikytennän johtoja, koska säätimet nousevat suojan mukana. Huolellisesta työstä kielii myös itse instrumentti, joka muistuttaa rungon ääriviivoiltaan Rickenbackerin klassista Bakelitemallia. Lisäksi pussin etupuolelta löytyy vielä pikkutasku, johon mahtuvat steel-rauta ja sormiplektrat. Kielten hienovirittämisen tarve taas riippuu siitä millä tavalla kieliä soittoraudalla painaa; vanhoissa lap steel -kitaroissahan talla on yleensä muodoltaan suora. Hommaa nopeuttaakseen suojan voi toki ruuvata irti. Se, että sellainen ylipäänsä toimitetaan soittimen mukana on tässä hintaluokassa mielestäni jo luksusta. Erittäin käytännöllistä. Matalimpaan asentoon säädettynäkin jalat ovat melko korkeat, joten normaalia keittiötuolia hieman korkeampi istuin voi olla tarpeen. Tuskinpa 578 mm:n skaalaiseksi rakennetulla soittimella juuri kukaan yli kahden oktaavin soittelee, koska sitä korkeammalta sävelet eivät enää kun- 40 www.riffi.fi 1/2014 40-41 SX lapsteel.indd 40 5.2.2014 12.26. Se kyllä pysyy soittajan sylissä, mutta varsinkin vasta-alkaja voi kaivata tueksi jalustaa. Tämäkin ratkaisu on asiallinen, vaikka uskonkin, että paksu messinkisatula toisi enemmän soivuutta ja samalla myös lisää tukevuutta soittotuntumaan. Siinä on kaksi lokeroa, ja molemmille oma vetoketju. Firma on jo 1990-luvun alusta tuottanut markkinoille sähköisiä ja akustisia instrumentteja sekä soitintarvikkeita. Satula on metallinen, muotoilultaan vintage-henkisesti suorakulmainen ja ruuveilla kiinnitetty. Jalusta on luksusta LG1 on melko kevyt lap steel
SX LG1:n mukana toimitetaan myös kantopussi ja tukijalat. En kuitenkaan tämän hintaluokan soittimessa mikrofonin suhteen juuri enempää odotakaan. Muutenkin SX:llä on mukava soitella, sillä sen klangi on helähtävä, soivuus riittävä ja sointi kaikkiaan mukavan omaperäinen. Arvosana lähes erinomainen SX LG1 on hintaluokassaan asiallinen instrumentti, joka tarjoaa hyvät puitteet lap steel -soiton opetteluun. Joka tapauksessa otelauta ja instrumentin skaala on mitoitettu oikein eli luonnolliset huiluäänet soivat oikeista paikoista. Kun ottaa huomioon, että mukana toimitetaan myös kunnollinen kantopussi ja tukijalat, kokonaispaketin arvosana alkaa hipoa erinomaista. Mikrofonin ja satulan päivittämisellä tästä soittimesta olisi ammattisoittajankin soitinarsenaalin rikastuttajaksi. nolla syty. 0207 282250 • www.dlxmusic.fi www.riffi.fi 1/2014 40-41 SX lapsteel.indd 41 41 5.2.2014 12.26. Parhaimmillaan mikrofoni onkin juuri kirkkaan kuulaissa puhtaissa soinneissa, vaikkakin häiriösuojaus voisi mielestäni olla parempi. Se on soinniltaan melko kirkas, ja ajaa asiansa erityisesti vahvistimen miedoilla asetuk- silla. Soundissa on varsin napakkaa keskialueen purevuutta, ja mukaan sekoittuu jännällä tavalla kaikuisaa luonnetta, mihin kaiketi osaltaan vaikuttavat jalkojen kiinnikeitä varten jyrsityt kolot. Sanoisinpa, että tässä on ääneltään melkoisen persoonallinen budjetti -lap steel. Antosignaali ei tosin ole erityisen voimakas eikä sointi ole siksi kovin pureva, mikä taas tulee esiin särösoundeilla soittaessa. Voisi myös ajatella, että lyhyempi otelauta mahdollistaisi kaulamikrofonin siistimmän jälkiasentamisen. Se on kuitenkin kitarassa helppo palikka päivittää. u SX LG1-NA Kuusikielinen lap steel -kitara • • • • • • • • • • • valmistusmaa Kiina kielten soiva pituus 578 mm runko mahonkia otelauta ruusupuuta yksikelainen mikrofoni säätimet äänenvoimakkuudelle ja -sävylle kielikohtaisesti säädettävä wrap around -talla metallisatula useita värivaihtoehtoja hintaan sisältyy jalusta ja kantopussi hinta: 219 e Lisätiedot: DLX Music Puh. Mutta sähköisestihän tällainen soitin on tehty soitettavaksi. Siinä missä SX LG2 -mallissa on P90-mikrofoni, LG1 on varustettu strato-tyylisellä yksikelaisella
Tuttu olemus, enemmän sisältöä S Virtajohdon liitin ei ole upotettu, mutta onneksi vieressä on muovinen sanka, joka varmistaa johdon paikallaan pysymisen. Erityisesti särölokerossa Bossin oma edustus on vahvoilla. Viimeisimpänä näistä on 2008 markkinoille tuotu ME-70, jonka ME-80 nyt sitten korvaa. Kokonaisuutta on nyt helpompi ohjata joko toimimaan muistista haet tujen patchien kanssa tai vaihtoehtoisesti efektien kytkemiseen yksitellen. Tämä mahdollistaa asetuksien hienosäädön paremmin kuin nuppien merkkiviivaa katsoen. Etuastemallinnoksia on kolme enemmän ja näiden COSM-mallitkin on nykyaikaistettu nappaamalla ne lippulaiva GT-100:sta. Modulaatio-lohkoja on nyt kaksi ja uusina mausteina ovat mukana overtone ja pitch shift. Viivelokerosta taas löytyy Bossin tuoreen ja jännittävästi laajenevan Tera Echon toisinnus. Boss taitaa efektit, joten omasta tuotevalikoimasta on voitu poimia iso joukko laitteita mallinnettaviksi. Käytännöllisyys näyttää olleen muutenkin vahvoilla suunnittelussa. helposti osuttavia. Laite toimii myös kuudella AA-paristolla, mutta valmistajan lupaus seitsemän tunnin käyttöajasta alkaliparistoilla ei juurikaan siihen houkuttele – verkkoadapteri on järkevämpi valinta, joskin tietää lisäkustannuksia, sillä se ei kuulu hintaan. Virta kytkimen ympärillä on turvarengas estämässä vahinko sammutusta. Apua antaa kahden merkin ysärityylinen näyttö, joka ilmaisee parametrien arvot (0–99). Tärkeämpää on, miltä ne kuulostavat. Jälkimmäinen tapa antaa tuntumaa siitä, että kyseessä olisikin erillisten pedaalien lauta, jota voi käyttää valikoidusti osa kerrallaan. Lähdetään puhtaalta pöydältä, jos nyt ei oteta huomioon aiempaa tuttavuutta Bossin pitkäikäiseen ME-mallistoon. Teksti: Timo Koskinen Boss ME-80 – keikkakoneen päivitys Tässäpä mainio tilaisuus laitetestille – uusi vekotin kokeiluun ennen sen virallista julkistamista ja niin, ettei netistäkään löydy juuri mainintoja tulokkaasta. Multiefektien käyttöoppailla on taipumusta paisua kohtuuttoman pitkiksi, mutta Boss kuittaa pisteet kotiin: tiedot on puristettu 20 sivuun ja vieläpä kuvien kanssa. Pyöritettäviä säätimiä on ME-80:n kansilevyssä yli 20, mutta ne on järjestelty ja merkattu selkeiksi kokonaisuuksiksi. Keinupolkimen uusi lisätoiminto on signaalin pitkäksi soinniksi jäädyttävä Freeze. Merkkivalot ovat kirkkaat mihin tahansa tilavalaistukseen, ja Bossin jalkakytkimet taas ovat olleet aina varsin isoja ja siksi ME-80:n sisuksissa on aika paljon enemmän kaikkea verrattuna kuusi vuotta vanhempaan ME-70:een. Polkukytkimen painaminen aktivoi kategorisesti valitun efektiryhmän, jonka sisällä haluttu efekti on sitten haettava pyörittämällä säädin sen kohdalle käsin. Muissa osioissa mallinnuksen esikuvia on nimetty vain harvoin, mikä ei haittaa. Nupeissa on kohtalaisen – joskaan ei erinomaisen – hyvin erottuva merkkiviiva asentoa ilmaisemassa. Uutta ovat tämän mallin kahteen suuntaan poljettavat kytkimet, joille löytyy heti käyttösovelluksia. Tässä vekottimessa hyvää tavaraa onkin runsain mitoin, ja osioiden ketjuttaminen antaa mahdollisuuden kahdeksan pe- 42 www.riffi.fi 1/2014 42-43 ME-80.indd 42 5.2.2014 12.28. arjan ensimmäinen, ME-5, julkaistiin jo 1988 – kauan ennen digitaalista prosessointia – ja sittemmin sarjaa on jatkettu kahdella tasolla: pienemmin numeroin merkatuilla peruslaitteilla (joista tuorein on ME-25) sekä suuremmilla luvuilla nimikoiduilla ja runsaammin varustelluilla raskassarjalaisilla. Jousikaiku on lisätty kolmanneksi kaikutyypiksi, efektejä ensimmäiseen lokeroon on tarjolla enemmän, ja mukana on myös akustisen kitaran simulaattori
Tilaa on tarpeeksi ja käyttöliittymä on niin suoraviivainen, että kokeilu ja vertailu käynnistyvät hetkessä ja muutaman minuutin päästä on valmista tallennettavaa. (09) 682 4020 • www.roland.fi www.riffi.fi 1/2014 42-43 ME-80.indd 43 43 5.2.2014 12.28. Wah-wahina pedaali ei mielestäni pärjääkään erillisille laitteille. Boss on luvannut avata sivuston, jonne tulee tarjolle ilmaisia latauksia firman omista ja käyttäjien laatimimista patcheista, alkaen juuri ME80:lle tehdyistä. ME-80:ssa on 36 kiinteää tehdasasetusta joiden kautta saa kuvan laitteen mahdollisuuksista, ja saman verran paikkoja käyttäjän omille ohjelmoinneille. u Boss ME-80 Paristo/verkkokäyttöinen multiefekti kitaralle Erikseen kytkettävät osiot: • etuastemallinnokset • säröt • viiveet • modulaatiot 1 & 2 • erikoisefektit • kaiut • monitoiminen säätöpedaali • tietokoneyhteys USB-portin kautta • hinta: 289 e Lisätiedot: Roland Scandinavia Puh. Sama USB toimii tietenkin yhteispelissä audio-ohjelmien kanssa. Oktaavin veivaaminen ylös/alas toimii kunnolla yksittäisille sävelille, mutta soinnut sekoittavat sen. ME-80 on suunnattu enemmänkin keikkailevalle rokkikitaristille, joka kaipaa hy- vän vahvistimensa eteen tai efektilooppiin monipuolista valikoimaa perusefektejä. räkkäisen toiminnon samanaikaiselle käytölle, mikä useimmiten on enemmän kuin tarpeeksi. Yksittäisiä efektejä ja niiden yhdistelmiä kokeillessa löytyi monta kivaa tulosta. USB-liitännän kautta tarjoutuu nyt mahdollisuus editoida ja ladata soundeja myös tietokoneen kautta. Akustisen kitaran simulaattori kuulosti harhauttavan aidolta ja saattaa vähentää tarvetta ottaa reissulle mukaan vielä yksi soitin. Jottei nyt pelkkiä kehuja tulisi, niin nauhakaiun emulaatio kuulosti varsin digitaaliselta, ja chorus on aika mieto ilman boostia. Tässä meillä on vertailupaalu keskikastin multiefektien sarjaan. Loopperin maksimiaika on vain 38 s, mikä on nykyajan digitaalitekniikalla vähän. Puolisen tuntia, ja koko illan höystöt on ohjelmoitu sekä järjestelty monipuoliselle soundikattaukselle. Kenelle ME-80 ei lähde kilpasille Bossin lippulaivan GT-100:n kanssa, jossa efektejä ja liitäntöjä on vielä paljon enemmän ja vahvistinmallinnuksien muokkausvaraa runsaammin. Säröpurkkien ja keskitehoisten etuaste mallien yhdistelmistä löytyi useitakin napakoita rokkisoundeja, modulaatioista uusi overtone sekä flanger ja phaser ovat vallan mehukkaita, samoin Tera Echolle keksii heti käyttötilanteita. Bossin kokemus efekteistä erikseen ja yhdessä kuuluvat soundeissa, jotka on tuotu digitaalitekniikan nopeassa kehityksessä taas ajan tasalle tuoreilla COSM-mallinnuksilla. Uudistettu ominaisuus valita kokonaisia ohjelmoituja patcheja tai poimia efektejä käyttöön pala kerrallaan antaa joustovaraa nopeille päätöksille livetilanteessa. Yleisvaikutelmasta peukku nousee kuitenkin epäröimättä ylös. Testivaiheen aikana sivusto oli kuitenkin vielä työn alla, joten tätä ominaisuutta ei vielä päässyt kokeilemaan. Toteutus jättää tilaa vahvistimen ominaisuuksien hyödyntämiselle ja laite kilpaileekin nimenomaan normipedaaleista kootun efektilaudan kanssa, myös käytettävyyden osalta: ohjelmoinnista on tehty helppoa ja kokeileminen tuottaa uusiakin oivalluksia, vaikkei efektiketjun järjestystä voi muuttaa valmistajan ideoimasta. Keinupoljin taas on aikaisempiin malleihin verrattuna pienempi, jolloin sen liikeradan hallinta tapahtuu pikkuliikkeillä
L aitteen kotelo on panssarimaisen tuhti, eivätkä kuoret kyllä anna ihan heti periksi roudauksen kolhuille. B-kanava on passiivinen ja tulojen keskinäinen balanssi säädetään A-kanavaan vaikuttavalla voimakkuussäätimellä, jolla sen tasoa joko vaimennetaan tai vahvistetaan. Toisaalta, eivätpä säädöt luultavasti pääse kuljetuksen aikana juuri muuttumaankaan. Tämä toisaalta hidastaa hieman säätämistä keikkatilanteessa, sillä nupit liikkuvat verraten jäykästi. Säätimet tuntuvat nekin jämäköiltä, ja ne on upotettu osittain kuoren suojaan. Lehlen etuasteessa on muutamia näppäriä erikoisuuksia. Muilla jalkakytkimillä hoidetaan signaalin vaimennus tai boostaus. Ensimmäisen testiyksilön volyymisäädin heittäytyi harmillisesti yhteistyökyvyttömäksi, mutta maahantuojalta saadun uuden laitteen myötä testikin lähti rullaamaan. Lisää mahdollisuuksia muokkaukseen tuo Body Controlliksi nimetty säädinpari, jonka päätarkoitus on kiertojen eliminointi. Teksti: Timo Östman RMI Acouswitch IQ DI – akustisen kitaristin Sveitsin veitsi RMI Acouswitch on Jacques Ruppertin ideoima ja Lehlen suunnittelema/ valmistama DI-etuvahvistin, jonka rakenne ja karu ulkomuoto tekevät vaikutuksen välittömästi. Liike ei oikein onnistu kunnolla yhdellä sormella, kun taas kahden sormen ote peittää nupin merkkikohdan. Kahden erilaisen kanavan mahdollisuudet Acouswitch rakentuu kahden instrumenttiliitännän ympärille, joista A-kanavaksi kutsuttu sisältää sekä etuvahvistimen tasonsäätöineen että kolmialueisen ekvalisaattorin. Kapean notch-suotimen vaikutus kohdistetaan tarpeen mukaan 45–500 Hz:n haarukassa, ja jollei tämä käyttö ole tarpeen niin vaihtoehtoisesti Bocy Controllilla voi myös korostaa jotakin taajuutta vastaavassa haarukassa. Basso ja diskantti toimivat kiinteillä taajuuksilla, kun taas keskialue on puoliparametrinen. Lähtöpäässä tulokanavat summataan balansoituun, muuntajalla eristettyyn lähtöön, jonka lisäksi laitteessa on myös balansoimaton linjalähtö oman henkilökohtaisen vahvistimen käyttöä varten ja vielä päälle toinen erikseen viritysmittarin kytkemistä varten. Etupaneelissa olevalla erillisellä kytkimellä voi myös valita, ovatko kanavat yhtä aikaa päällä vai vuorotellaanko niiden välillä jalkakytkimellä. Esi- 44 www.riffi.fi 1/2014 44-47 Lehle_Shure.indd 44 5.2.2014 16.45
Toinen on kytketty laitteen sisäisen signaalipolun rinnalle ja sitä käytettäessä kuivan signaalin ja efektien suhdetta voi säätää Mix-potetiometrillä. Kuitenkin RMI ja Lehle ovat miettineet persoonallisen sapluunan, jonka ratkaisut eivät ole aivan tavanomaisimmasta päästä. Perusidea niissä on usein hyvin yksinkertainen, mutta pakettiin saattaa silti sisältyä yllättäviä lisäulottuvuuksia. A-kanavasta onkin helppo löytää puhdas akustinen sointi tai tarkoituksella sähköisemmin sävyin soiva maailma. Siksi laitteen varsin yksityiskohtainen manuaa li kannattaakin lukea huolella; omasta mielestäni se voisi kyllä olla selkeämminkin kirjoitettu. Toisaalta, jos hakee ammattikäyttöön tarkoitettua etuvahvistinta, joka on monipuolinen ja myös ulkokuoriltaan kovaakin kohtelua kestävä, Acouswitch voi olla juuu ri se oikea valinta. Myös mahdollisten kiertotaajuuksien vaimennus toimii hyvin, ja Body Contour -säädön kaksisuuntaisuus auttaa osaltaan säilyttämään soinnin samaan aikaan täyteläisenä ja selkeänä, ilman että alemmalle keskialueelle ilmaantuu häiritsevää reikää. Acouswitchiin on pakattu paljon ominaisuuksia, ja se näkyy mielestäni myös parina kompromissina: niin tulojen gain-säätöjen kuin balansoitujen lähtöjenkin määrässä. M ainio esimerkki edellä kuvatusta ajattelutavasta on vihreä 3at1. Sen moninaiset ominaisuudet sijoittavat laitteen toki hintahaitarin yläpäähän. Laitteen ankkurointi jämäkästi pedaalilautaan on sekin ajateltu valmiiksi. Ensimmäinen on kytketty sarjaan, jolloin siihen liitetyt efektit sijoittuvat suoraan laitteen signaalipolulle. Siihen saa liitettyä samanaikaisesti kolme eri soitinta, joista voi valita käyttöön jalkakytkimellä yhden kerrallaan. Kansilevy avataan ensin, jonka jälkeen rawww.riffi.fi 1/2014 44-47 Lehle_Shure.indd 45 45 5.2.2014 16.45. Lähtöjä taas on kaksi, esimerkiksi kahden eri vahvistimen, tai vahvistimen ja viritysmittarin välillä vuorottelua varten. merkiksi A-kanavan signaalin voi reitittää jalkakytkimellä B-kanavaan. Käyttövirtaa 3at1 tarvitsee virtalähteeltä (erillisvaruste) ja jännitteeksi kelpaa 9–20 volttia. Esimerkiksi joissain tilanteissa olisi mukavaa, että kummankin kanavan lähettäminen miksauspöytään onnistuisi omista balansoiduista lähdöistä. RMI Acouswitch IQ DI DI-etuvahvistin akustiselle kitaralle • • • • • • • • valmistusmaa: Saksa paino: 1,375 kg virtalähde: 9–20 V, vähintään 150 mA taajuusvaste: 50 Hz (low cut filter)–100 kHz (+/-0,2 dB) kaksi sisääntuloa (impedanssi 5 megaohmia) pre/post-kytkin ekvalisaatorille A/B-, mute- sekä boost-kytkimet kaksi efektilenkkiä Lähdöt: • balansoitu DI (pad-kytkimellä), Ground Lift • linjalähtö vahvistimelle • viritysmittarin liitäntä EQ: • basso: +/-18 dB @ 83 Hz • keskialue: +/-18 dB @ 100 Hz?–?6 kHz • treble: +/-18 dB @ 12,5 kHz • Body Contour-säätö: -24 dB/+18 dB @ 45 Hz?–?500 Hz • hinta: 499 e Lisätiedot: Custom-Sounds Puh. Jälkimmäinen on tosin valinnainen boost-toiminnon kesken. Kahdessa ensimmäisessä tulossa on voimakkuudensäädin, joten kaikki kolme soitinta saa passattua keskenään sopivaan balanssiin niiden antamien signaalitasojen eroista riippumatta. Myös efekteihin mieltynyttä soittajaa Acouswitch hemmottelee, sillä laitteessa on peräti kaksi efektilenkkiä. (09) 611 353 • www.custom-sounds.com Teksti: Lauri Paloposki Lehle 3at1 SGos – kolme kitaraa, kaksi vahvistinta Keskeinen osa Lehlen tuotevalikoimaa ovat erilaiset kytkentävälineet, joilla soittajan arki sujuu helpommin. Laadukkaita akustisia etuvahvistimia tarjoavat nykyään monet valmistajat. Soinniltaan Acouswitch on erinomainen DI-laite paitsi akustiselle kitaralle, myös muille soittimille jopa kontrabassosta mandoliiniin ja miksei sähkökitaroillekin tietyissä tilanteissa. Korkealuokkainen DI-sointi Acouswitchin ekvalisaattori osoittautui käytännössä juuri niin musikaaliseksi kuin paperillakin ja se antaa puoliparametrisen keskialueen myötä mukavasti säätömahdollisuuksia, etenkin kun tehoa on runsaasti (+/-18 dB)
R i f f i - j u l k a i s u t 46 www.riffi.fi 1/2014 44-47 Lehle_Shure.indd 46 5.2.2014 16.45. Pakettiin kuuluu kiinnitysruuvien lisäksi sopivan korkuiset holkit, joiden läpi ruuvit ruuvataan. Saattaa yllättää, jos asiaan ei ole varautunut, mutta ei toisaalta ole mikään ongelma, kun asian tiedostaa ennalta. sian pohja ruuvataan kiinni alustaan. Riffi-kauppa 0e 8 , 4 3 pos ut + kul 5e 8 , 8 3 pos ut + kul Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfraseerauksen ja sen muuntelun maailmaan. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Ei hassumpaa. Lehle 3at1 Kytkentävaihde Hinta: 189 e Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rock- ja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Toimii erinomaisesti Käytännössä systeemin hallinta on äärimäisen helppoa: kullekin soittimelle on oma jalkakytkimensä jolla sen signaali ohjataan jompaan kumpaan lähtöön. Jos määränpäätä haluaa vaihtaa, se hoituu saman kytkimen uudella painalluksella. Kaikkien mukana cd-levy. Kytkimen painallus sulkee aina automaattisesti muut tulot, ja vain aktiivisena olevaa tuloa komentavan kytkimen merkkivalo palaa. Valon väri kertoo puolestaan sen, kumpaan lähtöön kyseinen signaali on ohjattu. Mikäli siltikin hurisee, voi avuksi hankkia vaikkapa juuri Lehlen bufferointi-rasian, jolla audiolinjan maaerotus saadaan hoidettua asianmukaisesti ja laitteiston sähköturvallisuudesta tinkimättä. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . f i . Lue myös Lehle D.Loop-laitteen testi Riffin verkkosivuilta, nettispesiaalit-osiosta. Tämän rasian kätketyt aarteet ovat valmius midi-komentojen tottelemiseen, jolloin kytkennät saa automatisoitua osaksi isompaa järjestelmää, sekä audiokytkennän stereo fonisuus. Ja sitten kansi jälleen kiinni. Harri Louhensuon soitto-oppaan oivallisissa etydeissä soivat vaikutteet B. Kahta vahvistinta käytettäessä on huomioitava, että lähtöjä ei ole erotettu toisistaan sähköisesti, joten maalenkeistä johtuvien hurinoiden estämiseksi vahvistimet kannattaa kytkeä samaan jakorasiaan. Sama metodi pätee muuten myös Acouswitch IQ -etuasteessa ja netin puolella ruoditussa D.Loopissa. Aluksi kuvattu käyttö monosignaaleilla on varmasti se yleisin sovellustapa, mutta jos signaalin reitityksen ha luaakin tehdä efektipedaaliston sellaisessa kohdassa jossa signaali on jo muutettu stereofoniseksi jollain laitteella, niin sekin käy päinsä. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. 5e 37,7 ipostut l + ku 0e 35,3 + Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyinsijoilla Amerikassa. Itsenäinen jatko-osa vie nyt vieläkin syvemmälle countryi- kitaroinnin t s o p ut kul maailmaan ja soittimen tekniseen hallintaan. Kingin perinteikkäästä tyylittelystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden ti- sävyihin. r i f f i . B. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Kitarajohdon kanssa on kuitenkin syytä olla tarkkana – omia aikojaan pedaalin päälle muodostuva lenkki mahtuu helposti tattimaisen kytkimen juureen siten, että se estää kytkimen painamisen alaspäin. 18 etydiä ja valtava määrä harjoituksia sekä nuotein että tabulatuurein ti- kirjoitettuina
Kokemukset GLX-D6:n käytöstä oman studion rajallisissa neliöissä olivat silti niin positiivisia, että tällaisen systeemin hankinta alkoi houkuttaa jo pelkän sessiomukavuuden vuoksi. u www.riffi.fi 1/2014 44-47 Lehle_Shure.indd 47 47 5.2.2014 16.45. Referenssitaajuutta voi säätää 432–447 Hz:n haarukassa (oletusarvo A = 440 Hz) ja poikkeukselliset viretasot on huomioitu myös puolisävelaskeleen portaikolla, jossa standardivireestä pääsee viisi pykälää ylöspäin tai kuusi alas. Sen pohjalta systeemi vaihtaa lennossa varataajuudelle, jos alkuperäinen taajuus vaikuttaa epäluotettavalta. Viritä ensin, soita sitten Kromaattinen viritysmittari toimii vakaasti ja valita voi viisarinäytön tai strobon, kummatkin selkeitä lukea. Systeemin laitto toimintakuntoon käy helposti, käytännössä on muistettava muutama operaatio ja loppu sujuu kytke ja soita -periaatteella. Shuren digitaalinen langaton on lupaus vapaudesta ja kuin bonuksena tulee mukaan viritysmittari. Erittäin miellyttävää olikin päästä kitaran kanssa pistäytymään tarkkaamosta soittohuoneen puolelle vahvistinta säätämään ilman, että mennen tullen tarvitsi huolehtia johdosta ja sen mahdollisesta takertumisesta milloin mihinkin. Valmistaja lupaa suoraan neljän järjestelmän toimivan samanaikaisesti. Viritysmittaria varten signaali haaroitetaan vastaanottimen sisällä, joten virettä voi tarkkailla myös soiton aikana. Kitaristi etääntyy harvoin kovin kauas soundirysästään ja niinpä häiriöttömälle yhteydelle on hyvät luontaiset edellytykset. 010 5258 000 • www.noretron.fi tävaraksi varmistustaajuuksia vaan mennään yhden kortin varassa kullakin kanavalla. Hyvissä oloissa saavutetaan jopa kahdeksan erillistä viestintäyhteyttä yhtä aikaa, mutta silloin ei enää riitä häShure GLX-D6 Langaton lähetin/vastaanotin kitarakäyttöön • • • • kitarahihnaan klipsillä kiinnitettävä lähetin pedaalimallinen vastaanotin/viritysmittari toiminta lupavapaalla 2,4 GHz:n taajuusalueella hinta: 499 e Lisätiedot: Noretron Audio Puh. Radioyhteys pelasi moitteetta ja lähetys kantoi luotettavasti jopa huoneesta toiseen. Nyt on luksusta En käy keikoilla ja vaikka kävisin, ei lavaliikehdintä olisi erityisen eläväistä eikä vaatisi langattomuutta onnistuakseen. Jos haluaa, niin varsinaisen virityksen ajaksi audioyhteyden saa myös tykkänään mykäksi. Soittotuntuma oli erinomainen, ja jos jotain eroa piuhan kanssa soittamiseen on, niin se on niin vähäistä että sormet mukautuvat tilanteeseen asiaa tiedostamatta. Arvelen, että keikkailevalle kitaristille GLX-D6 tarjonnee vielä suurempia ilon aiheita. Teksti: Lauri Paloposki Shure GLX-D6 – langattomasti pedaalilautaan Kukapa ei haluaisi eroon jaloissa kiemurtelevista johdoista, joiden tallominen tympii vaikkei olisi varsinaisesti edes kompastumaisillaan. Lähetin toimii paketin mukana tulevalla akulla ja sen voi ladata USB:n kautta tai mukana toimitettavalla verkkolaitteella. Täydellä latauksella toimintaaikaa luvataan 16 tuntia ja pedaalin näyttö ilmaisee jäljellä olevan soittoajan 12 tunnista alaspäin monen välietapin kautta. P edaalimallinen vastaanotin on kitarakäytössä prikulleen oikea valinta. Varmistuksen GLX-D hoitaa sähköisesti: järjestelmä tarkkailee radioavaruutta koko ajan ja seuloo esiin kolme parasta taajuutta. Tämä taito onkin tervetullut, sillä laite viestii lupavapaalla 2,4 GHz:n alueella, jota kuormittavat niin wifi-verkot kuin langattomat kuulokkeetkin, kameroiden kauko-ohjaimet ynnä muut arvaamattomat häiriötekijät
Soitinbalanssi on help po rakentaa ja se toistuu palkitsevasti muillakin kuuntelulaitteilla. Ää ni on tasapainoista ja selkeätä, mikään soitin tai yksittäinen taa juusalue ei räiski korville eikä toisaalta mitään katoa kokonai suudesta. Viime vuon na esitellyt LSR 305 ja LSR 308 saattavat nyt osaltaan muut taa asetelmaa. LSR 305:n yleis sointi on kiinteän täsmällinen, ikäänkuin hieman kokoon pakat tu eikä niin ilmavan avara kuin LSR 308:ssa. Ja tekee sitä varsin vakuuttavin asein. Äänten erottelu on selkeää ja paikannus täsmällis tä. Silti merkki tunnetaan meillä paremmin iso jen äänentoistojärjestelmien, laulukamojen ja erillisten kaiutin elementtien kuin studiomonitorien valmistajana. Isomman mallin sointi on oleellisesti jyhkeämpi, vaikka sub bass -kaiuttimia ei tässä vielä täysin tarpeettomaksi todiste 48 www.riffi.fi 1/2014 48-49 JBL.indd 48 5.2.2014 12.29. Hieman matta yläkerran sointi täydentää vaikutelmaa, jossa detaljit kyllä erottuvat, mutta kaikki kokonaisuus on pake toitu tiiviisti nippuun. Ja se kaikkein tärkein – laulusoundi – välittyy nätisti laulajan äänialasta ja sukupuolesta riippumatta. Pikkuparin ää ni on tymäkkä, vaikka alakerta ei nousekaan niin syvältä kuin isommassa mallissa vaan basson painopiste on hieman ylem pänä. Ne ovat edullisia, mutkattomia käyttää ja ääni ominaisuuksiltaan päteviä. Samalla alempi keskialue tuntuu hiukan verrokkia ty kymmältä, mutta varsinaista tungosta ei sillekään kaistalle ka saudu. Vaikka mallien välillä ei ole ilmoitettujen suoritusarvojen pe rusteella kovin dramaattiselta vaikuttavaa eroa bassokaistan ala rajassa, kääntyy asia käytännöksi kuitenkin paljon merkittäväm pänä. K un äänistudiotoiminta aikoinaan alkoi orastaa, oli JBL en simmäisten joukossa kehittämässä uuden alan tarpeisiin so pivia kaiuttimia. Kun akustiset äänitystilat ja keinokaikujen sävytkin piir tyvät selkeinä, ovat asiat hyvällä mallilla. Teksti: Lauri Paloposki JBL LSR 305 & LSR 308 – hallitusti persoonallinen Lähikuunteluun suunniteltu JBL:n kaksikko kampeaa valmistajansa nimeä takaisin studiomaailman ytimeen. Kookkaamman LSR 308:n yleissointi on sekin tasapainoinen ja levollinen. Lähes identtiset Perusvaatimukset täyttyvät kirkkaasti kummallakin mallilla. Aivan samanlaisia eivät veljekset silti ole. Soitinten sijoittuminen stereokuvaan ja erot äänitysetäisyyk sissä tulevat nekin esiin: lähisointi on lähisointia ja etäämpää on eri juttu
Ja tämän ehdon JBL:n kaksikko täyttää. Ero teknisessä toteutuksessa poikii kuitenkin myös samal la sen, että kookkaammalla kaiutinparilla basson sointi nousee syvemmältä, eikä alempi keskialue ole niin topakka kuin LSR 305:ssä. Ajat muuttuvat ja systeemit sen myötä myös. Kun kuivakkaan rapea diskanttikin tuntuu sihahtavan hieman pikkuparia ylemmäs, on kokonaisuus kauttaaltaan ava rampi. Moni nykytuotanto valmistuu pajassa tai työpisteessä, jossa on vain yksi kuuntelujärjestelmä, se pienempi. Niinpä lähikaiuttimen tehtävänä ei ole enää ainoastaan toimia varmistuksena sille, että miksaus kuulostaa kotivehkeillä kuunneltaessakin kelvolliselta. Tämä tuo kuunteluun nautiskelu-ulottuvuutta, jota pie nempi pari ei vastaavalla tavalla tarjoa. u Yksinkertaisilla mutta pätevillä säätimillä LSRsarjalaiset on helppo sopeuttaa erilaisiin käyttöpaikkoihin ja makumieltymyksiin. Kärjistetty työnjako oli sellainen, että ensin mainittujen hommana oli kertoa rehellisesti mitä ollaan tallentamassa tai saatu tallennettua, jälkimmäisten tehtävänä taas oli antaa viitteitä siitä millaiselta valmis miksaus kuulostaa koti vehkeillä kuunneltaessa. Samoin lyömäsoitinten iskut syttyvät vakuuttavan ryh dikkäästi, mutta täyteläisesti. Soinnin sävyä on ilmeisesti mahdoton mitata ja hankala sitä on kuvaillakin, mut ta esimerkiksi symbaaleiden soinnissa on lehtevää kahahtelua, ja sudin liike virvelirummun kalvoa vasten kuulostaa rapean paperiselta – ei ohutta sihinää vaan tasaisen leveää rouheutta. JBL 3 Series Aktiivimonitorit lähikuunteluun Molemmissa: • balansoidut tulot, jakilla ja XLR:llä • tulotason valinta: -10 dBu / +4 dBV • bassotaajuuksien trimmi kytkimellä: -2 dB / 0 / +2 dB • diskanttitaajuuksien trimmi kytkimellä: -2 dB / 0 / +2 dB • volume-säädin • D-luokan vahvistimet • aktiivinen jako ennen päätevahvistimia LSR 305 • bassoelementin halkaisija viisi tuumaa • diskanttikalotin halkaisija yksi tuuma • nimellinen toistoalue 43 Hz – 24 kHz LSR 308 • bassoelementin halkaisija kahdeksan tuumaa • diskanttikalotin halkaisija yksi tuuma • nimellinen toistoalue 37 Hz – 24 kHz Hinnat: • LSR 305: 180 e • LSR 308: 300 e Lisätiedot: Studiotec Puh. Mallien välinen alarekisterin luonne-ero ei tule kovin vah vasti esiin pelkän yksittäisen bassoraidan kanssa, mutta koko naista rumpusettiä tai laajaa spektriä tuottavaa kosketinsoitinta kuunnellessa sen huomaa helpommin. Monessa työpisteessä lähikaiuttimet ovat nykyisin ainoa väline äänitysjäljen tarkasteluun ja miksauksen kriittisiin päätöksiin. Plektran pyyhkäisy kielten yli on hahmoltaan selkeä, mutta kosketus kieliin ei piir ry terävän pistävästi vaan ikäänkuin laveamman rintaman voi malla. Saman tapaisia mielleyhtymiä herättää myös esimerkiksi akustisen kitaran sointi näissä kaiuttimissa. Niin muuttuvat ajat Perinteisissä isoissa studioissa oli tyypillisesti kaksi erillistä ja erilaista monitorijärjestelmää: mammuttimaiset kaiuttimet selkä tarkkaamon etuseinää vasten, tai siihen upotettuna. Ja se asettaa yhä suuremmat vaatimukset kaiutinten valinnalle. 0207 512 300 • www.studiotec.fi www.riffi.fi 1/2014 48-49 JBL.indd 49 49 5.2.2014 12.29. Persoonallisuus on piristävää, kunhan se on laadullisesti kel poa. Kun asian tiedostaa ja kaiutinten kanssa totuttelee tovin, se ei muodosta ongelmaa. Tässä kohden pienempi kaiutinpari pal jastaa alemman keskialueen mahdolliset ruuhkat varhemmin. takaan. Soinnin sävyissä on mukavaa omaleimaisuutta, mutta silti kaikki oleellinen ker rotaan faktoja vääristelemättä. Keskirekisterissä ja preesens-alueella nämä kaiutti met soivat yhtälaisen täsmällisesti ja selkeästi. Erityisen arvostettava saavutus tässä hintaluokassa. Sukupuu on terve Eroista huolimatta kummankin parin soinnissa on vahva saman kaltaisuus. Kääntöpuolena piilee vaara, että miksaus jää alemmalla kes kialueella helposti vähän turpeaksi, sillä kaiutin ei mene ihan heti tukkoon vaikka päällekkäin kasaisi paksummankin kerrok sen pönäköitä raitoja. Ja sitten lisäksi vielä pienet kaiuttimet mikserin mittarisillalla
M usiikintekijöiden suosikkiohjelmisto Logic on aikojen saatossa siirtynyt isännältä toiselle ja sukupolvelta seuraavalle, mutta ennen käsiin saatua Pro X -päivitystä alkoi vaikuttaa siltä, että kehitys tyssäisi yli neljä vuotta sitten julkaistuun ysiversioon. Tiettyjä ulkoisia piirteitä ja toimintoja on lainattu Garagebandista, kuten raitakohtaiset äänenvoimakkuudet ja panoroinnit raitojen nimipalkeissa. Käyttöliittymän olennaiset ja yhteenkuuluvat asiat on pakattu ja järjestelty yhteen ikkunaan, jonka ylälaidasta löytyvät nyt muun muassa Trans portin säätimet. Pro X -jälkiliitettä kantavaa Logicin kymppiversiota odotettiin vuosia, tutkitaanpa kannattiko odotus. – pelimannisoftan paluu Apple testasi musiikin tuottajien ja tekijöiden sietokykyä rankimman päälle – uusi Logic näki päivänvalon juuri kun viimeisetkin uskon rippeet alkoivat mennä. 50 www.riffi.fi 1/2014 50-53 LogicPro_K-Array.indd 50 5.2.2014 14.16. Uuden Pro X -liitettä kantavan Logicin ulkonäköä on ruuvattu omppufirman muiden softien suuntaan. Teksti: Tommi Saarela Logic Pro X tarjoaa paljon uutta soitinja soundipuolelle: monitaitoinen Drummer-virtuaali soittaja lataa kompit ja fillit määräysten mukaan
Drummer-raita näyttää wave-tiedostolta mutta on itse asias sa midiraita, joka soittaa samplatuista iskuista rakentuvaa palapeliä. Toiminto on nyt saanut rinnalleen Flex Pitch -virekorjaimen, joka tunnistaa ja näyttää ääniaaltokuvaajassa sävelkor keudet midieditorista tutulla tavalla. Logicin huomattavimpana uutuutena tällä saralla voidaan pitää Drummer-liitännäistä. Rumpalille tyypillinen setti näkyy ikkunassaan, josta voi klikkaillen mutettaa turhia pois, samoin fillausta voi vähentää tai lisätä, ja Follow-napilla bassarin saa seuraamaan basson rytmiikkaa. www.riffi.fi 1/2014 50-53 LogicPro_K-Array.indd 51 51 5.2.2014 14.16. Siinä riittää mukavasti säätövaraa peruskäyttöön, sillä lähtökohdaksi otetun kustomsetin osasia voi vaihtaa päittäin, ja vireiden, vaimennuksien sekä mikityksien mallinnuksia pääsee muokkaamaan. Raitojen niputtaminen vähentää pläräämistä auxien ja ryhmien kanssa, toisaalta Track Stacks sopii myös luovana työkaluna entistä muhkeampien synasoundien kerrostamiseen, kun samoilla efektiparametreilla voi näppärästi maustaa kokonaista raitaläjää. Toiminnallisesti uutta ja kekseliästä Flex Pitch ei tarjoa, mutta maltillisilla korjauksilla lopputulos kuulostaa hyväksyttävältä, mikä lienee käyttökelpoisuuden kannalta tärkeintä. Loppupelissä Drummer kelpaa demojen tekoon tai halpismainostuotantoon, mutta lähellekään taitavan rumpalin suoritusta ei päästä kuin järjettömällä tuotannollisella väännöllä ja vaivalla, jolloin olisikin sitten ehkä halvempaa ja nopeampaa kutsua kehiin se oikea rumpali. Flex Pitchin myötä jopa Logicin miksausautomaatio alkaa tuntua entistä tarpeettomammalta, koska työkalulla onnistuu varsin vaivatta yksittäisten sävelten – siis käytännössä jopa tavujen – gainien tasaaminen. Vaikka soundit ovat kelpoja, midin triggaama soitanta on kriittisessä tarkastelussa hengetöntä ja siksi jää. Raidalle voidaan valita parinkymmenen vihjaavasti nimetyn ”rumpalin” joukosta sopivin, määritellä tyyli – ja antaa kaverin mättää. Nuotin perustason virittämisen lisäksi sillä pääsee paikkaamaan suorituksien puutteita vaikkapa pehmentämällä alukkeita, vähentämällä vibraattoa ja suoristamalla glissandoja sävelten välillä. Toisin päin ajatellen, Smart Controlin ohjainpotikoita vääntelemällä voi hallita useammasta instrumentista rakennetun kokonaisen Track Stack -raitakoosteen efektimaailmaa. Autotunen ja Melodynen jalanjälkiä seuraileva Flex Pitch lienee vakuuttavin – ja nykypäivänä usein myös tarpeellisin – uusi työkalu äänityksien editointiin Logic-ympäristössä. BAD emuloi bassomaailman tunnettuja vuosikerta- ja nykyvahvistimia sekä -kaappeja, joita voi yhdistellä vapaasti, sekä laittaa mikit kartioiden eteen sopivaan paikkaan. 32-bittisten plugarien tukea lukuun ottamatta mitään olennaista ei ole karsittu – jopa environmentit pystyy kaivamaan esiin, jos niissä haluaa rypeä vaikkapa nostalgiamielessä. Drummer ei tarjoa mitään sellaista, jota ei olisi jo nähty ja koettu, mutta on toki kätevä lisäke suoraan audiosekvensseri ohjelmistoon pakattuna. Demomaisen raakaa lähtösoundia on hyvä ryhdistää valikoiduilla efektimausteilla. Samaa sarjaa on toinen uutuusplugari Bass Amp Designer, joka jatkaa Logic ysissä esitellyn kitarakäyttöön tarkoitetun Amp Designerin jalanjäljissä. Kompressoriplugariakaan ei siis enää tähän tarkoitukseen aina tarvita. Logic Pro X:n soitinplugarien hallintaan suunniteltu mainio Smart Controls on hyvä ottaa esiin Track Stacksin yhteydessä. Perustasolla soittotyyliä voi hallita lujan, hiljaisen, pelkistetyn ja monimutkaisen välillä yhdellä säätimellä. Smart Controls reitittää virtuaalisoittimien ohjauskäskyjä käyttäjälähtöisesti niin, että raidalla soivan instrumentin mukaan asetellun ikkunan kautta soitinparametreja pääsee säätämään ilman turhia mutkia. Virettä ja vibraattoa Edellisen Logicin uutuuksia oli taimien ja tempojen muokkaamisen tarkoitettu Flex Time, jolla pääsi hienovirittämään vaikkapa laulajan fraseerausta tai rumpukomppia ilman regionien saksimista. Vasempaan laitaan siirretty Library näyttää soitinnimien lisäksi kuvatkin, mistä voi olla apua soundeja selailtaessa. Näppiskomennolla aktivoituva Quick Help -pikaopastin on näppärä apuri niin uudelle kuin vanhallekin käyttäjälle. Tällekin kaupanpäälliselle löytyy paljon käyttöä, jos Miksaaminen ja virtuaaliinstrumenttien soittaminen onnistuvat nyt etäohjattuna iPadin kosketusnäytöltä. Tervetullut uutuus Track Stacks auttaakin niputtamaan ja hallitsemaan yhteen kuuluvia (vaikkapa rumpusetin) raitoja vähentämällä visuaalista ja organisatorista hässäkkää. Rumpali bitteinä Logic oli aikojen alussa soittajan ja biisintekijän softa, ja Pro X kunnioittaa perinnettä: soitin- ja soundipuolelle tuli paljon uutta rumpuseteistä bassovahvareihin ja retrosyntikoista kitara polkimiin. Drummer on monen markkinoilta tutun erillisohjelman tapainen virtuaalisoittaja, jota voi käyttää biisin komppaajana silloin kuin aika, raha tai kunnianhimo ei riitä oikean soittajan käyttämiseen. Poikki ja pinoon Logiciin saa avattua kolmattasataa raitaa, ja pakkohan ne on yrittää täyttää. Kioskeja ja komeroita Siinä kun Drummer huolehtii soittamisesta, soitinplugarien uutuus Drum Kit Designer huolehtii rumpalin soundista. Mikserissä kanavalohkot tarjoavat aiempaa enemmän tietoa yhdellä silmäyksellä, ja plugarien ja reititykseen liittyvät valikot on järjestelty loogisemmin kuvastelemaan signaalitietä
Kymppiversiossa ei esimerkiksi enää pyöritellä 32-bittisiä plugareita, mikä asettaa perusraamit käytettävälle käyttöjärjestelmäversiolle ja koneympäristöllekin. Itse softa imuroidaan Mac App Storesta, ja varsinkin audiota ja muuta tarpeellista sälää sisältävien lisäpakettien lataaminen verkosta voi kestää tuntikausia. Toki Environmenteissa on voinut värkätä midiefektejä aikojen alusta asti, mutta nyt ne saatiin ohjelman käyttöliittymään valmiina ja sen oloisina kuin niiden olisi monien mielestä pitänyt aina olla. Uusine käyttöliittymineen, efektiplugareineen, softasoittimineen ja lisukkeineen se tuntuu kattavalta ja vakuuttavalta paketilta musiikintekoon varsinkin, jos tulee kurkanneeksi hintalappua, joka jää alle kahden sadan. Applen iPadin omistajien kannattaa muuten ladata App Storesta myös ilmainen Logic Remote -sovelma, joka lisää Logicin käyttömukavuutta. Kitaristejakaan ei ole unohdettu, sillä Logic Pro X:n noin 70 plugariefektin kattaukseen on putkahtanut puolen tusinaa uutta retrohenkistä poljinmallinnusta. Retro Synth on Logic Pro X:n uutuus, joka kokoaa yhteen eri tyyppisiä synamaailmoja 1970–80-luvuilta Moogista PPG Waven kautta DX7:ään. Alalaidan Flex Pitch -virekorjain näyttää sävelkorkeudet midieditorista tutulla tavalla ääniaaltokuvaajassa. Moogista Jammuun Pro X -versiossa olennainen on järjestelty yhteen ikkunaan, jonka ylälaidasta löytyvät nauhuripainikkeet säätimineen. u Logic Pro X Applen audiosekvensseri Vähimmäisvaatimukset • Mac OS X 10.8.4 • Intel Core 2 Duo -prosessori • 4 gigatavua keskusmuistia Hinta: 180 e Lisätiedot: Apple Finland Puh. Kauhulla odotettu finalcutistuminen tai garagebandistuminen ei toteutunut, vaan Logic säilytettiin sellaisena kuin toivoa saattoi. Nyt vuoden vaihteessa julkaistu 10.0.5 tulikin tarpeeseen: sen mukana saatiin lisää höysteitä ja herkkuja, mutta ennen kaikkea korjattiin kolmatta sataa ohjelmointi- ja toimintovirhettä, jotka ehtivät kuukausikaupalla kiristää kantaversion käyttäjien hermoja. malttaa ruuvata – vaikka kaikki mukaelmat eivät tarkkakorvaista ammattilaista laadullisesti täysin vakuuttaisikaan. Korjauspäivitetty Logic Pro X saakin kokeilun perusteella suositteluleiman. Samalla kun Logic-ympäristössä likipitäen kaikki tuttu ja hyvä on säilynyt entisellään, moni asia on muuttunut. Retro Synth sopii hyvin myös uusien midiplugarien perään. Ryhtiä päivityksestä Logic Pron aiempia kokonumeroita myytiin osana isompaa Studio-pakettia, joka sisälsi myös keikkakäyttöön tarkoitetun MainStagen ja videoäänen jälkitöihin räätälöidyn Soundtrack Pron. Uusien midiplugarien ykkönen lienee Arpeggiator, jolla soinnuista saa helposti eläväisiä taustasäksätyksiä ja pulputuksia varioimalla nuottien suuntaa, kestoa, oktaavialaa ynnä muuta. Tarjolla on siis klassikkosoundia analogisesta wavetablen kautta fm-synteesiin, varsin pätevänä bittiversiona. MainStagen voi ladata muutamalla kympillä, ja erilliselle videoäänisoftalle ei välttämättä ole enää edes tarvetta, koska Logiciin voi tuoda videon vaikka koko näytön koossa. Monille riittää, että Logic on ”pelastettu” ja jatkaa entiseen tapaan – Apple ei sittenkään lopettanut monen muusikon uskollista työjuhtaa, eikä edes lähtenyt rampauttamaan sen toimintoja. Yhteensopivuudet myös ulospäin ovat hyvällä tolalla, sillä Logic Pro X -tuotoksia voi jakaa suoraan esimerkiksi Sound Uutta, vanhaa ja lainattua Vaikka uuden Logicin pyörittelyssä hurraa-huudot jäisivätkin odotettua vähemmälle, näissä oloissa helpotuksen huokauskin tuntuu voitolta. Sen avulla miksaaminen ja varsinkin virtuaali-instrumenttien soittaminen onnistuu etäohjattuna – ja mikä parasta, kosketusnäytöltä! Cloudiin, ja nuottikuvaa käyttäviä ilahduttaa MusicXML -tuki, joka tuo varmuutta nuottien siirtymiseen asianmukaisessa asussa varsinaisiin sävellys- ja sovitusohjelmiin. (09) 476 1500 • www.apple.fi 52 www.riffi.fi 1/2014 50-53 LogicPro_K-Array.indd 52 5.2.2014 14.16. Näistä Wham on simppelin monikäyttöinen modulaatiospedu, Tube Burner passaa ulvoviin sooloihin ja Dr. Ja vaikka midipuolen efektiplugarit saapuivatkin Logiciin näin kovin jälkijunassa, niiden lisääminen mukaan on tervetullutta. Vaikka Applella oli vuosikaudet aikaa vääntää Logic Pro X:ää, kesäkeleillä julkaistu kantaversio oli puolitekoinen. Octave tuo jämeriä kerrannaisia soitetun alapuolelle. Nyt kytkytuotteet on järkevästi irrotettu Logic-paketista. Jo Emagic-ajoilta tuttu Rhodes-simulaation, B3:n ja klavinetin vintage-kolmikko on hiottu uuteen iskuun, ja mukana sinnittelevät myös tutut Ultrabeatit, Sculpturet sekä tietysti EXS24 kumppaneineen. Soitinplugarien kattaukseen kuuluu parisenkymmentä virtuaalisynaa
Teksti: Lauri Paloposki K-Array KRM33 – erilainen monitori Hoikilla pilarikaiuttimillaan PA-markkinoita hämmentänyt K-Array on jatkanut poikkeuksellisten tuotteidensa kehittämistä, ja esimerkkinä ennakkoluulottoman Italialaisen asenteen hedelmistä on nyt KRM33, fiksu ja omaleimainen aktiivimonitori. u K-Array KRM33 Aktiivikaiutin siirreltävään ja kiinteään äänentoistoon • • • • • • • • palvelee lattiamonitorina soveltuu kattokaiuttimeksi parven alle toistoalue 100 Hz?–?18 kHz ilman bassotehostusta toistoalue 70 Hz?–?18 kHz bassotehostusta käytettäessä maksimiäänenpaine 115 dB SPL jatkuvana vaakasuuntainen säteilykulma valittavissa, 30/70° pystysuuntainen säteilykulma vakio, 90° hinta 1?280 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Äänen määrä on lootan kokoon nähden melkoiwww.riffi.fi 1/2014 50-53 LogicPro_K-Array.indd 53 53 5.2.2014 14.16. 029 080 0830 • www.soundtools.fi Uskottava se on Ensimmäinen reaktio kuulohavaintoon on epäusko, sitten alkaa hymyilyttää. Linjaan soitettu akustinen kitarakin kuulostaa kerrankin akustiselta. Jos se napsautetaan takareunan kytkimellä käyttöön, siirtyy taajuusalueen alaraja 70 Hz:n lukemaan. Keskialueen tasaisuus puhuttelee, mutta basson kiinteä täyteläisyys on kuitenkin kenties kaikkein yllättävintä. Viistot linjat mahdollistavat kuitenkin useamman monitorin asettelun kylki kylkeen, jolloin muodostuva kokonaisuus toimittaa ääntä poikittain käännetyn, kaareutuvaksi taivutetun linjasäteilijän tapaan. Lattiamonitoroinnin lisäksi KRM33 sopii kiinteisiin asennuksiin esimerkiksi parven alle, tai muun matalan tilan kattoon kiinnitettynä. Vähän kauempaa kuunnellessa ei nimittäin synny tyypillistä ja vähän kiusallista sähköistetyn soittimen leimaa vaan oikein luomuhenkinen vaikutelma akustisesta äänestä vain luonnollista kokoaan isompana. Viimeksimainittuihin ihan ilman bassotehostusta. V ajaan vaaksan korkuinen ja kokonaan metallirunkoinen KRM33 on poikkeuksellisen matala, eikä sen kiilamainen muotokaan edusta kaiutinsuunnittelun valtavirtaa. Tehoista huolehtii kaksi DSP-ohjattua D-luokan vahvistinta, joiden kummankin nimelliseksi tehoksi ilmoitetaan 125 wattia. nen, mutta voluumi ei ole itseisarvo. Mieleen tulee, että pienessä salissa sen voisikin vahvistaa sekä itselle että yleisölle yhdellä ja samalla kaiuttimella, kunhan sen sijoittaa huolella. KRM33:n kalteva etulaita ei nimittäin ole pelkästään kotelon seinämää vaan metalliverkon takana on kolmen pienen kartiolementin rivi. Toistokaistaksi ilmoitetaan 100 Hz?–?18 kHz silloin, kun bassotehostus on kytketty pois päältä. Pystysuuntaan keila avautuu aina 90 asteen sektorille. Rokkilavalle tällä ei lähdetä, mutta unplugged-keikalle, akustisen jazz-bändin toimiin tai laulumonitorointiin solistille tai kuorolle tässä on tarjolla erittäin varteenotettava vaihtoehto. Sointi on vain hämmentävän iso ja puhdas, ja sillä on miellyttävän tasainen luonne. Toinen takalaidan kytkin vaikuttaa horisontaaliseen säteilykulmaan, jonka vaihtoehdot ovat 30 tai 70 astetta (spot/flood). Nämä etulaidan vähän yli kolmituumaiset elementit saavat tukea kanteen sijoitetusta passiivisäteiljästä, jonka halkaisija on kuusi tuumaa
Teksti: Lauri Paloposki Yamaha DXR – synergian positiivinen ilmentymä Yamahan ja Nexon liitto poikii nyt hyvää hedelmää Yamahalle, kun sen pitkä kokemus digiaudiosta yhdistyy Nexon vakuuttavaan kaiutinosaamiseen. Kevyestä keskisarjaan Kymppituumaisella ladattu DXR10 on kokoluokaltaan likempänä ingressissä mainittua laulukaappi-termiä, mutta sub bass -kaiuttimen tuella tämäkin kaiutin kurottaa jo hyvän matkaa PA-kategorian puolelle. Tarkastellaan mallia aluksi kuitenkin ihan sellaisenaan. suoralle taajuustoistolle. Kahvat ovat tukevia ja niissä on valmis kierre sankakannekkeelle, tai miksei myös silmukkaruuville tai pultille. Ero kartioelementin koossa peilautuu kotelon fyysisiin mittoihin ja matalien taajuuksien toistoon, mutta peruskonstruktio on samanlainen. Kytkimen neutraaliasennossa alakerta on hieman keveämpi ja yläkerta kuulostaa suoraviivaisemmalta, eikä ihan niin nätiksi sievennetyltä. Kun pysytellään maltillisissa äänenpaineissa, säilyy erityisesti laulun ja akustisten instrumenttien soinnissa niiden luontainen ilme erittäin hienosti – ääni kasvaa vahvistettuna isommaksi, mutta soundi ei muutu teolliseksi eikä vahvistukseen itseensä kiinnitä huomiota. Koska kotelot ovat symmetrisiä, käy kahden kaiuttimien asemointi myös peilikuvan muodostavaksi monitoripariksi päinsä. Basso soi täsmällisesti ja keskirekisteri on selkeä sekä puhdas. Kummassakin on viistokylkinen ABC-muovista tehty kotelo, jonka muoto mahdollistaa sujuvan käytön kyljelleen asetettuna lattiamonitorina. Muilta kanteilta katsottuna kyseessä on kokonainen prosessoriohjattu PA, pieneen kokoon puristettuna. Liikkuvan saliäänen tarpeisiin on kotelon pohjassa kaiutintelineelle mitoitettuja koloja kaksin kappalein, yksi aivan kaiuttimen pystylinjan suuntainen ja toinen hieman viistoon. Uudessa DXR-sarjassa vain fyysinen koko istuu sellaisenaan perinteiseen laulukaappi-nimikkeeseen. Kuten oheisen kuvan yhteydessä käy ilmi, löytyy D-Contourkytkimen takaa kaksi erilaista vaihtoehtoa ns. D XR10 ja DXR12 ovat pitkälti yhteneväiset. Lisää ripustukseen ja asennuskäyttöön soveltuvia kiinnityspisteitä voi availla käyttöön tarpeen mukaan, niitä löytyy sekä koteloiden kyljistä että päädyistä suojamuovein peiteltyinä. Näin kaiuttimen voi suunnata joko suoraan eteenpäin tai tiltata hiukan etukenoon kohti yleisöä. Kookkaampi, 12-tuumaisella kartiolla varustettu DXR12 on perussoinniltaan hyvin samanhenkinen, mutta sen bassotoisto 54 www.riffi.fi 1/2014 54-57 Yamaha_Audient.indd 54 5.2.2014 12.31. FOH-asennossa DXR10:n sointi on kiinteä ja ryhdikäs
Kapeampaan kaistaan panostava Boost on arvaamattomampi ja saattaa heittää yksittäisiä bassoääniä kuulijan silmille. Sitä käytettäessä analyyttinen ja selkeä kokonaissointi pääsee oikeuksiinsa ja akustiset soittimet ja laulut kuulostavat oikein luonnollisilta. Poikkeustiloja on kytkimen takana tarjolla kaksi, ja näistä syvemmälle bassoon sukeltava Extended on luonteeltaan loi- Monipuolinen laatukaiutin DXR-sarja on hyvä esimerkki nykytekniikan suomista mahdollisuuksista, joilla yksittäisestä laulukaapistakin voidaan tehdä moneen eri käyttöön soveltuva ja tarvittaessa täysin itsenäinen äänentoistopaketti. Sub bass -kaapin D-Contour-kytkimen neutraaliasento oli yleispätevin ja täydensi mielestäni parhaiten yläkertaa. Varustevalikoimaakin löytyy ja suosittelenkin hankkimaan kaiutinten suojaksi erillisvarusteena myytävät, tykö istuvat topatut kuljetushuput joissa on lisävahvikkeet nuppipaneelin ja etulaidan turvaksi. www.riffi.fi 1/2014 54-57 Yamaha_Audient.indd 55 55 5.2.2014 12.31. vempi ja varsin yleiskäyttöinen sekin. Konserttitilanteessa en keksi sen käytölle perusteita, mutta pubi- tai disko-osastolla sillekin saattaa löytyä paikkansa. Laulun ja akustisten instrumenttien toistossa se ei toisaalta yllä aivan samalle viivalle kymppituumaisen kumppaninsa kanssa. D-Contour puolestaan tarjoaa eri käyttötilanteisiin soveltuvaa jalostustoimintaa, kun suoran toiston vaihtoehdoksi on kaksi käyttäjän valittavissa olevaa, ennalta muokattua taajuusvastetta. Esimerkiksi akustinen kitara kuulostaa kyllä ehdottomasti itseltään senkin kautta, mutta sellaiset soinnin finessit kuten otekäden siirroista aiheutuvat sivuäänet tai kieltä näppäävän sormen kosketus eivät piirry esiin ihan samalla tavalla kuin DXR10:n kautta. on jykevämpi ja sitä myöten kaiutin pärjää paremmin silloin kun toistettava ääniala on laajempi eikä erillistä sub bass -kaiutinta käytetä. Sekä DXR10 että DXR12 nivoutuvat mallikkaasti sub bass -kaiuttimen kavereiksi ja kummassakin yhdistelmässä on ko koaan isomman laatu-PA:n soundia. Bassoleikkuri saattaa olla tarpeen joissain tilanteissa pelkkää yläkaappia yksinäänkin käytettäessä, mutta viimeistään se on tervetullut työkalu silloin, kun systeemiin liitetään myös sub bass -kaiutin. Toimintaa ohjaava DSP-prosessori palvelee kahdella tasolla: aktiivisen kaksitieratkaisun vaatima jakosuodatus (vaihelineaariset FIR-suotimet) ja kaiutinelementtien suojaukset kuuluvat perustehtäviin, joihin käyttäjän ei tarvitse ottaa kantaa. Pienen mikserin tehtävät hoituvat, kun yhden tulon sijasta liitäntöjä onkin kolmelle äänilähteelle ja jokaiselle on annettu oma voimakkuudensäätimensä. Työnjako basso komeron ja yläkaappien välillä sujuu helposti, kun yläkaapeissa voi valita bassoleikkurin rajataajuuden kahdesta vaihtoehdosta ja sub bass -kaapissa on puolestaan porrastetut valinnat alipäästösuotimen rajataajuudelle. Saliäänen tarpeisiin on varauduttu loudnesstyyppisellä korostuksella, ja lattiamonitoriksi sama kaappi soveltuu, kun napsautetaan kytkin asentoon, jossa bassoa vaimennetaan lattiaheijastuksen neutraloimiseksi ja preesens-aluetta korostetaan selkeyden säilyttämiseksi. Kuulutus- ja puhetoistossa voi kytkeä bassovaimennuksen päälle, jotta kriittiselle keskialueelle saadaan enemmän Kummankin yläkerran parin tukena kokeilin sarjaan kuuluvaa DXS15-bassokaappia, monoksi kytkettynä. Kaikissa käyttötilanteissa kannattaa huomioida, että DXS15 on sen verran tehokas, että yhdelläkin bassokaapilla voi myös jyrätä balanssin poskelleen, jos hanaa avaa kohtuuttomasti. Kaksi vaihtoehtoista rajataajuutta vaimennukselle antaa pelivaraa eri tilanteisiin. Signaalin ketjutus eteenpäin seuraaville kaiuttimille onnistuu sekin, joko stereona tai monona. Fyysinen toteutus on käytännöllinen ja äänipuoli kunnossa. Suppasen kera Sekä DXR10 että DXR12 olivat ilahduttavia kokemuksia. Täydellä taajuuskaistalla kumpikin malli palvelee PA- tai monitorikäytössä hienosti silloin, kun musiikkia ei soiteta valtavan lujaa eikä tila ole suunnaton
Audient iD22 tarjoaa kaikki edellä mainitut ominaisuudet. Sub bass -kaiuttimen kera kumpikin pari soveltuu musiikki toistoon silloinkin, kun PA:n läpi ajetaan täysi miksaus ja sali on pikkukylän seuraintalon luokkaa. 010 320 735 • www.f-musiikki.fi Teksti: Lauri Paloposki Aktiivisia PA-kaiuttimia P ikkustudiossa tai omassa työpisteessä ei useinkaan tarvita jatkuvasti monia mikrofoniliitäntöjä äänitykseen, kun pääosin tallennetaan muutamaa raitaa kerrallaan. u Audient iD22 – ensiluokkainen USB-interface Yamaha DXR10 & DXR12 Ensimmäisen polven USB-litäntää ei aikoinaan pidetty riittävän nopeana, vakaana ja luotettavana audiotyöhön. Näillä eväin DXR on erinomainen vaihtoehto kompaktin koon PA-setiksi. USB 2.0 -standardi muutti asian ja nykyisin nimekkäiltä valmistajilta löytyy ammattilaisillekin tarkoitettuja USB-sovittimia. DXR10 & DXR12 • linja/mikrofonitulo, XLR, tason säätö, thru XLR • linjatulo, stereo, 6,3 mm jakit, tason säätö • linjatulo, stereo, RCA-liittimet, tason säätö • signaalin linkitys eteenpäin, mono/stereo D-Contour-prosessointi • FOH-asetus: basso- ja diskanttikorostus • Ei muokkausta • Monitor-asetus: basso-vamennus ja preesenskorostus • bassoleikkuri: off / 100 Hz / 120 Hz Muuta: • päälle/pois-kytkin etulaidan ledille • D-luokan vahvistimet 1100 W • maksimiäänenpaine, DXR10: 131 dB SPL • maksimiäänenpaine, DXR12: 132 dB SPL • toistoalue, DXR10: 56 Hz?–?20 kHz • toistoalue, DXR12: 52 Hz?–?20 kHz DXS15 Sub Bass • 15-tuumainen kartioelementti • toistoalue 45?–?169 Hz • maksimiäänenpaine: 132 dB SPL Hinnat: • DXR10: 599 e • DXR12: 655 e • DXS15: 798 e • suojahuppu: 69 e Lisätiedot: F-Audio Puh. Samaan tapaan jonkun funktionäppäimen voi määritellä 56 www.riffi.fi 1/2014 54-57 Yamaha_Audient.indd 56 5.2.2014 12.31. Komentomikrofonin päälle/pois-kytkentään voi määritellä jonkin iD22:n kansilevyn funktionäppäimistä ja automatiikka huolehtii samalla myös kaiutinkuuntelun vaimennuksesta aina kun komentolinja avataan artistin ohjeistamista varten. Helposti käytettävä talk back -komento puolestaan edellytys sujuvalle kommunikaatiolle silloin, kun ollaan eri huoneissa. Audiolaadun tulisi olla silloinkin korkeatasoista ja monia ison perinnestudion työkalujakin olisi mukava käyttää. Maltin voluumeilla sointi on sivistynyt ja kuulas, yksityiskohdat kuten pienet lyömät ja esimerkiksi kaikujen soinnit piirtyvät nätisti. Inserttien paluut toimivat myös linjatuloina, joista pääsee suoraan A/D-muuntimille. resursseja ja sitä myöten käyttötilan ja -tilaisuuden mittakaavakin suurenee. Kumpikin analogitulo sopii myös linjasignaalille ja kakkoskanavaa täydentää instrumenttiliitäntä. Ja miksausvaiheessa mahdollisuus vaihdella kahden eri kaiutinparin välillä on sekin oleellinen seikka. Molemmissa tulokanavissa on linjatason analogiset insertit ulkolaitakalustoa varten. Sen mikrofonivahvistimet juontavat juurensa APS-sarjan analogimikseristä, ja A/D-muunnoksissa hyödynnetään valmistajan viimeisintä osaamista. Kunnon monitorointi äänittäjälle ja omaa osuuttaan suorittavalle muusikolle tai laulajalle on perusvaatimus. Komentomikrofonille ei ole omaa liitäntäänsä, mutta jompi kumpi analogikanavista tai mikä tahansa Adat-väylän kautta toimivista digitaalituloista 1–8 voidaan valjastaa siihen toimeen
Oppaan lukeminen kannettavan tietokoneen pieneltä näytöltä on hieman konstikasta ja tulostus A4-arkillekin vaatii vähän kikkailua, että teksti ja erityisesti kaaviot piirtyvät luettavan kokoisina. Toinen erillinen, omalla tasonsäädöllään ja kuuntelumiksauksellaan varustettu kuulokeliitäntä olisi antanut vielä yhden vahvan lisäargumentin laitteen puolesta, mutta hintaan suhteutettuna ominaisuuksia on kyllä nytkin roimasti. Kaikki toiminnot niin rauta- kuin ohjelmapuolellakin on toteutettu selkeästi ja helposti hallittavina. Hoituuhan se niinkin, kunhan asian ensin käyttöoppaasta löytää. Itsessään mainittu manuaali on kyllä selkeä ja systemaattinen, mutta fyysistä opasvihkoa ei paketissa ollut vaan ohjeet löytyvät Audientin sivustolta A5-kokoon taitetussa pdf-muodossa. Näytetaajuuden valintaa ei iD22:n oman mikseriohjelman system-asetuksista löydy, vaan hiukan yllättäen asia täytyy käydä valitsemassa Macin apuohjelmat-kansiosta löytyvästä Äänija MIDI-asetukset -aplikaatiosta. Audiolaadultaan iD22 on tip top ja se istuu ammattilaisen matkasettiin tai pysyvän työpisteen perusyksiköksi kuin nakutettu. Talk back -valmius ja mahdollisuus vaihdella kuuntelua kätevästi kahden kaiutinparin välillä tuovat ison studion tuntua. Tallennettavan raidan kuuntelu kuivana hoituu olemattoman lyhyellä latenssilla iD22-mikseriohjelman kautta, mutta kaiun tapaiset tehosteet kuuntelun suloksi on poimittava tallennukseen käytettävästä audio-ohjelmasta. u Kuuntelumiksaus Audient iD22 ja yleisasetukset USB-väylään kytkettävä audio interface Macille hoidetaan • kaksi analogista tuloa • kuusi analogista lähtöä • optinen digitaalitulo sekä -lähtö, S/P DIF tai Adat Mikrofoni/linjatulot: • +48 V phantom kytkimellä • maksimivahvistus 60 dB • -10 dB:n vaimennus kytkimellä • napaisuuden kääntö kytkimellä • bassovaimennus, <100 Hz, 12 dB / oktaavi • kakkoskanavassa erikseen instrumenttisovitus Hinta: 595 e Lisätiedot: Noretron Audio Puh. System-lohkoon on sijoitettu myös mm. Analogisten tulokanavien ja tietokoneelta palaavien stereokanavien miksaukseen on oma mik seriohjelmansa, jonka system-lohkosta löytyvät myös signaaleiden reititykset. Ulkoinen olemus on jämerä, kytkinten ja säätimien tuntuma herättää luotamusta ja kotelo on kyllin raskas pysyäkseen tanakasti sijoillaan työpöydällä. Optisen digitaaliväylän avulla tulokanavien määrä kasvaa kymmeneen, joten sopivalla lisäpalikalla saa hoidettua hieman isommankin session mikityksen kätevästi silloin, kun sellainen eteen osuu. tasonsäätimet, joilla säädetään kaiutinkuuntelun vaimennuksen määrä talk back -mikrofonin käytön varalle, sekä vaihtoehtoisen kaiutinparin ja pääparin keskinäinen voimakkuustaso. Konstailematta syntyy kelpoa Audient iD22 on mainio tuote. Ratkaisu on silti perusteltu, sillä ohjelmat laitteen ympärillä muuttuvat kaiken aikaa ja pdf-opas on helppo pitää ajan tasalla. Rautaa hallitaan ohjelmalla Audient on monen muun valmistajan tapaan jakanut laitteen hallinnan kahteen osaan. Perustyöskentely tapahtuu iD22:n kansilevyn kytkimillä ja säätimillä. Efektituotantoon tarkoitettua omaa DSP-moottoria Audient ei tarjoa. Sen ikkuna ei varsinaisesti skaalaudu, mutta tarpeettomia lohkoja voi klikata näkymättömiin, jolloin ohjelma ei vie ruudulta kohtuuttomasti tilaa. www.riffi.fi 1/2014 54-57 Yamaha_Audient.indd 57 57 5.2.2014 12.31. 010 5258 000 • www.noretron.fi erittäin selkeällä iD22-ohjelmalla. Asia korostuu senkin vuoksi, että oppaassa on myös yksityiskohtaiset selostukset asetuksista Pro Tools-, Logic Pro- ja Cubase/Nuendo-ympäristöihin. kaiutinvalinnaksi, joka ohjaa kuuntelun 3–4-lähtöön ja vaientaa samalla pääkuunteluun oletusarvoisesti käytettävän 1–2-lähdön
55 cm pitkä Sennheiser MKH 186 on ollut pisimpiä suuntamikrofoneja. V alitettavasti vastaus on, että sellaista mikrofonia ei ole olemassa. Mikrofonin tyypin tai suuntakuvion vaikutus on suhteellisen pieni. 58 www.riffi.fi 1/2014 58-59 Kuinka kaukaa.indd 58 5.2.2014 12.32. Se ei vielä riitä muuttamaan äänikuvaa lähiääneksi. Jos äänen halutaan kuulostavan läheisemmältä, mikrofoni pitää viedä äänilähteen luo, tai päinvastoin. Etäämpänä äänen voimakkuus ja korkeat taajuudet vaimentuvat ja ympäröivä akustiikka sekoittuu suoraan ääneen sitä enemmän, mitä kauemmas mennään. Keskitaajuudet ja korkeat äänet eivät kuulu tarpeeksi voimakkaina suhteessa mataliin taajuuksiin. Nykyinen malli on 46 cm pituinen MKH 8070. Mikrofoni on kuvattu ilman ulko käytössä pakollista tuulisuojaa. Suuntamikrofoni Suuntaavalla mikrofonilla ääni kuulostaa selvemmältä kuin eisuuntaavalla. Zoom-objektiivi tuo kaukana olevan kohteen lähelle. Lähiääni Läheinen ääni on voimakas, siinä on sekä matalia että korkeita taajuuksia, ja ääneen sisältyy hyvin vähän heijastuksia. Lähiäänikuva syntyy vain niin, että mikrofoni on äänilähteen lähellä. Se, kuinka kaukaa on mahdollista saada hyvä äänitystulos, riippuu eniten hyötyäänen ja ympäröivien häiriöäänten välisistä voimakkuussuhteista. Mikrofoni ei pysty sieppaamaan ääntä jossain kauempana sen edessä olevassa paikassa. Minulta on kyselty, mikä olisi sellainen mikrofoni, jolla saisi hyvän lähiäänen, vaikka mikrofoni olisikin vähän kauempana. Mikrofoni reagoi äänivärähtelyihin, jotka liikuttavat mikrofonikalvoa siinä pisteessä, missä mikrofoni on. Kamerallahan vastaava visuaalinen illuusio on mahdollinen. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että suuntamikrofoni ikään kuin ”kurkottuisi” eteen päin ja nappaisi äänen jostain kauempaa, vaan siitä, että sivu- ja takasuunnista tulevat heijastukset kuuluvat suuntamikrofoniin vaimeampina. Teksti: Eero Aro Kuinka kaukaa mikki ottaa. Hiljaisella maaseudulla saattaa joskus (talvella, tyynellä säällä) olla mahdollista äänittää kymmenen kilometrin eli peninkulman päässä haukkuvaa yksinäistä koiraa. Koska kysyjät ovat olleet videokuvaajia, olen miettinyt, perustuisiko ”etälähimikrofonin” ajatus kameran toiminnan hyvään tuntemukseen. Samanlainen äänitys vaikkapa keskellä Helsingin tai Tampereen kaupunkia ei ole mahdollista, sillä lähietäisyydeltä kuuluvat kaupungin äänet peittävät kaikki etäisemmät äänet. Jos matkan päästä äänittävä lähimikrofoni olisi jo keksitty, niin filmiäänittäjien ei tarvitsisi kätkeä nappimikrofoneja näyttelijöiden vaatteisiin tai onkia suuntamikrofonilla mahdollisimman lähellä näyttelijää, juuri kuvarajan ulkopuolella
Sivusuunnasta tulevat äänet kiertävät mikrofonikalvolle näiden rakojen kautta useita eripituisia reittejä. Digitaalizoomauksessa kuvan resoluutio sen sijaan huonontuu, kun pieni pikselimäärä suurennetaan suurelle alalle. Joissakin vakoiluelokuvissa puikko- ja peilimikrofoneilla on kuunneltu tavallisella puheäänellä käytyä keskustelua satojen metrien päästä. Pallo -3?dB vaimennuksen suunta Minimivaimennuksen suunta Herkkyys ambienssiäänille Suuntaavuuskerroin Ainakin yhdessä paikassa matalien äänten heijastimia kuitenkin on käytetty, Englannissa. Peilejä käytetään esimerkiksi luontoäänityksissä ja urheilukilpailujen tehosteäänissä. Jos mikrofoneissa haluttaisiin käyttää vastaavanlaisia heijastimia, jonkinlaisia ”akustisia linssejä”, niin ne olisivat valtavan kokoisia. Näkyvän valon aallonpituus noin 350–700 nanometriä ja tavanomaisten järjestelmäkameroiden objektiivin halkaisija heijastimia. interferenssiputkella tai peiliheijastimella. Matkaerojen aiheuttamat vaihe-erot kumoavat sivulta tulevia ääniä. Jokaisen mikrofonityypin persoonallisen ominaissaundin takia ääni ei tietenkään ole tarkalleen samanlainen. Suuntakeilan leveys riippuu peilin muodosta ja mikrofonin paikasta. Tällä paraboliheijastimella on äänitetty paljon Yleisradion luontoääniä. Pyöreiden heijastimien halkaisija oli 4–5 metriä. Puikkomikrofonin interferenssiputkessa on putken koko pituudelta pieniä rakoja. Suuntamikrofonia voisi ehkä verrata pahviputken sisään laitettuun kameraan. Aallonpituus Olisi houkuttelevaa vetää yhtäläisyyksiä kameran zoom-objektiivin ja mikrofonin paraboloidiheijastimen välille, mutta valitettavasti äänen ongelma on sen pitkä aallonpituus. Kanaalin rannalle rakennettiin 1920 ja 30-luvuilla betonista valettuja massiivisia pyöreitä heijastimia ja kaarevia muureja, joiden avulla kuunneltiin saksalaisia lentokoneita. Paraboloidiheijastin on satelliittiantennin näköinen peili, jonka polttopisteessä on mikrofoni. Heijastimen ansiosta mikrofoni on herkin suoraan edestä saapuville äänille. Zoom Kameran objektiivin polttoväli määrää, miten kapea tai laaja objektiivin kuvakulma on. Optisella zoom-objektiivilla voidaan ”siirtyä” portaattomasti läheltä kauaksi. Hertta Superhertta Hyperhertta Puikko 120° 115° 100° 90° 180° 126° 110° 120°–150° 100 % 33 % 27 % 25 % 20 % 1,0 1,7 1,9 2,0 2,5 Taulukosta nähdään, että herttasuuntakuvion voi sijoittaa noin 1,7-kertaiselle etäisyydelle palloon verrattuna, jotta suoran äänen ja heijastusten suhde säilyy suurin piirtein samanlaisena kuin äänilähteen lähellä olevalla pallomikrofonilla. Mitä pitempi putki, sitä matalammilla taajuuksilla mikrofoni on suuntaava. www.riffi.fi 1/2014 58-59 Kuinka kaukaa.indd 59 59 5.2.2014 12.32. Peilimikrofonien taajuusvaste on kovin kapea, jonka takia ne eivät oikein sovellu korkealaatuisiin musiikkiäänityksiin. Tutkaa ei silloin vielä ollut olemassa. Kerropa se sadalla, niin hahmottelet heijastimen, jolla on käyttöä myös matalilla taajuuksilla. suuntaavuuskertoimen (DI = Directivity Index) avulla. Äänivärähtelyjen aallonpituus yltää senttimetreistä metreihin. Optista zoomia käytettäessä kuvan resoluutio säilyy zoomaussuhteesta riippumatta samana, koska kaikki kuvakennon pikselit ovat koko ajan käytössä. Zoom-objektiivissa muutetaan sekä linssien keskinäisiä etäisyyksiä, että niiden etäisyyttä kuvakennoon tai filmiin. Kohde vaikuttaa olevan lähellä, koska se näyttää suuremmalta. Ainakin elokuvan henkilöt näyttävät saavan puheesta oikein hyvin selvää, mutta elokuvissahan kaikki on mahdollista. Valo pääsee kameraan vain putken avoimesta päästä. Puikko on suuntaavin korkeilla taajuuksilla. u kokoinen peili alkaa olla riittävä. Pahviputki ei vahvista valoa, eikä muuta näkymää yhtään läheisemmäksi. Lintujen laulu on enimmäkseen korkea taajuista, noin 50 cm noin 40 millimetriä, joten optiset laitteet toimivat oikein hyvin. Sellaista kameran linssistöä, jonka polttoväli on portaattomasti säädettävä, kutsutaan Zoom-objektiiviksi. Kapeamman hyperhertan voi viedä noin kaksinkertaiselle etäisyydelle ja puikkomikrofonin enintään 2,5-kertaiselle etäisyydelle. Kymmenen kilohertsin taajuuden aallonpituus on 3,4 cm ja neljän kilohertsin 8,5 cm. Teleobjektiivin kuvakulma on kapea, jolloin kohteesta näkyy kuvassa kapea viipale voimakkaasti suurennettuna. Tällaiset mitat olisivat vielä hoidettavissa, mutta sadan hertsin äänen aallonpituus on jo 3,4 metriä. Suurin, viiden metrin korkuinen ja 70 metrin pituinen kaareva seinämä on vieläkin pystyssä Hythessä, Kentissä. Teleobjektiivilla kauempana oleva kohde saadaan kuvatuksi suurena. Nyrkkisääntönä; jos ääni kuulostaa pallokuviolla tietynlaiselta 30 sentin päässä, niin puikon äänikuva on samantapainen noin metrin päässä. Luontoäänien äänittämiseen on olemassa lasikuituisia ja muovisia peili Äänilinssi Mikrofonin suuntaavuutta pystytään lisäämään kahdella tavalla, ns. Suuntaavuuskerroin Suuntaavien mikrofonien ominaisuuksia voidaan verrata pallomikrofoniin ns. Jotta kameran objektiivi toimii, linssien halkaisijan on oltava satoja tai tuhansia kertoja valon aallonpituuden suuruinen. Haulikko- tai puikkomikrofoni on erityisesti filmiäänittä jien työväline. Kuvakulma on sitä kapeampi, mitä pidempi on polttoväli
0400 274 485 Verkkokauppa www.f-musiikki.fi Tarkemmat tiedot www.f-musiikki.fi 60 www.riffi.fi 1/2014 60-62 Palveluhakemisto.indd 60 5.2.2014 15.55. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. M u s i i k k i k a u p pa lähelläsi Tulossa: Haastattelussa Timo Kämäräinen, kitaristi, tuottaja, sovittaja, äänittäjä… Juhana Lehtiniemi ja Lauri Porra säveltävät liikkuvaan kuvaan. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . Eero Aro luotaa stereon lyhyttä historiaa ja sen enemmän tai vähemmän vakiintuneita teknistaiteellisia perusteita. Miksi. F-Musiikki Helsinki Kaisaniemenkatu 7 F-Musiikki Vantaa Antaksentie 4 F-Musiikki Espoo Martinsillantie 10 F-Musiikki Turku Viilarinkatu 1 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa P. Riffi-kauppa PA LVELU H A KEM IS T O Mukana tietenkin myös normiannos laitetestejä… Autamme toteuttamaan unelmia. Himin ja Nightwishin kiertueilla työskennellyt Antti Toiviainen www.jknummela.fi Miten paikallinen musiikkiliike pärjää. Frankfurt Musikmesse ja Prolight + Sound – parhaat poiminnat suurmessujen sadosta Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta. Siitä kertoo mm. Se asettaa luovuudelle rajoja, mutta suo myös vaapauksia. Mitä tekee kitarateknikko. Tekemällä kaikkea… Panoroidaan muut vasemmalta oikealle, mutta basso pannaan keskelle
(09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi Hintoihin lisätään alv 24 %. Kysy tarjousta! SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.riffi.fi 1/2014 60-62 Palveluhakemisto.indd 61 61 5.2.2014 15.55. www.vantaanmusiikki.fi Euroopan ehkä edullisin äänentoisto- & musiikkiliike www.stpaulssound.fi Soitinrakennus, h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s p. PALV E L U HAK E M I S T O - laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Kielotie 4, Tikkurila Puh. 010 439 3730, ma-pe: 10 -18, la 10 -14. Moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (6 numeroa): Puh. Ilmoitustilaa myydään kuuden numeron paketteina, joten jakso kattaa kätevästi koko vuoden. 050 592 4085 tai 010 281 3730 Palveluhakemisto Riffin palveluhakemisto on edullinen tapa tavoittaa kaikki musiikkialan asiakkaat. Mahdollinen työaineistoveloitus on 35 e. Hinnat koskevat valmista aineistoa. • • • • • 42 42 42 90 90 mm mm mm mm mm × × × × × 30 mm = 600 e 50 mm = 780 e 100 mm = 1?200 e 30 mm = 780 e 65 mm = 1?750 e Riffin ilmoituspalvelu toteuttaa ja tarvittaessa suunnittelee ilmoituksen
ROCKNET Performance Audio Networks (EN) ääni • valo • video • esitystekniikka Kuusiniemi 2, 02710 Espoo • 0207 512 300 • www.studiotec.fi • sales@studiotec.fi 62 www.riffi.fi 1/2014 60-62 Palveluhakemisto.indd 62 5.2.2014 15.55. f i – PRO GEAR Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. s o u n d t o o l s . 010 830 3800 | www.starlike.. 029 080 0830 - Elektroniikan komponentit - Soitinrakennustarvikkeet www.hedcomshop.fi Hedengren yhtiö, puh. (09) 6828 4600, www.hedcom.fi “Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 ” www.spelektroniikka.fi PA LVEL U HA KEM IS T O www.kawai.fi msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi A-Designs, Api Audio, ASL, Avid Live, Bricasti, Burl Audio, Chandler Limited, Cloud Microphones, Crane Song, Dave Hill Designs, Direct Out, Elysia, Empirical Labs, Equator Audio, Event, Fischer Amps, Great River, JoeCo, Kush Audio, Little Labs, Lindell Audio, Millenia, Mojave Audio, Royer Labs, Signex, Sommercable, Triad-Orbit, Ultrasone kellokukantie 4, 01300 vantaa | p. Maahantuonti soundtools w w w
Normaalisti tähän äänentoistolaitteiden ja tekniikan rakentamiseen ja pystyttämiseen kuluu paljon enemmän aikaa kuin itse konsertin soittoon. Monilla on ajatus siitä, että muusikot nukkuvat puoliin päiviin ja sitten pikkuhiljaa heräillään ja läh detään seuraavaan paikkaan, jossa soitetaan illalla pari tuntia ja sitten pidetään hauskaa loppuaika pikkutunneille. Ja tietysti bändi majoittuu mukavissa hotelleissa… Monilla erilaisilla kiertueilla Suomessa ja ulko mailla olleena täytyy myöntää, että asiassa on kyllä oma viehätyksensä. Asiaa tuntemattomille voin kertoa tuon sound checkin ja äänilaitteiden ja esim. On tärkeätä olla seuraavalla keikkapaikka kunnalla ajoissa, jotta ehditään tekemään sound checkiä. Konsertin jälkeen on tietenkin sitten yritettävä olla yleisön tavattavissa esimerkiksi levymyynnin ja fanien kanssa keskustelun merkeissä (useimmat han haluavat kiitellä hyvän keikan soittaneita artis teja ja käydä vaikka kättelemässä idoliaan). Usein yksi drinkki ystävien ja kanssasoittajien kanssa kuuluu toki asiaankin maailmalla pitkän työpäivän päätteeksi. Onnistunut äänentoistotekniikka inspiroi myös yhtyettä soittamaan aivan toisella tasolla, ja hyvää esitystä voi olla miltei mahdoton antaa, jos tekniikka on pielessä No hyvällä lykyllä saadaan valmista kello 19 mennessä ja päästään ruokailun kautta pesey tymään ja vaihtamaan esiintymisvaatteita sekä lämmittelemään vaikka kitaransoittoa illan keik kaa varten. Muusikkona maailmalla Kiertueelle – ajatuksia muusikon työn unelmista ja todellisuudesta M oni nuori soittaja ajattelee mielessään kier tueen olevan yksi niistä muusikon työhön kuuluvista asioista, joihin liittyy paljon glamouria – mielikuvia faneista ja täysistä saleista, suosiota ja soittoa, kassan kilinää pääsylipuista. Myöhässä ei haluta olla ja stres saava kiire syö usein illan esityksen intensiteettiä ja rauhaa. Totuus on kuitenkin, että mikäli ei mieli sijoittaa kaikkia ansaitsemiaan rahoja huoltoasemien nak kisämpylöihin ja perunalastuihin, on paras herätä aamulla hotellin aamupalapöytään, joka sisältyy yleensä huoneen hintaan. Aamupalan jälkeen sitten pakataan kamat ja viimeistään ennen puolta päivää pitää olla siirty mässä seuraavaan paikkaan. Jossei muuten ole hoppu, niin hotelleista ainakin on yleensä kirjau duttava ulos. Konsertti on sitten se osa jonka yleisö tästä touhusta näkee, ja usein jääkin se harhakuvitelma, että muusikko kiertueella vain soittaa. Monissa maissa ovat liikenneruuhkariskit ja ruuhkissa vietetyt ajat aivan toisenlaisia, kuin Suomessa, jossa ei liikennettä paljoa ole. Soittaminen yleisölle on tästä touhusta ehkä 20 prosenttia ja loput 80 on yllä kuvaamaani valmistelutyötä. Keikalla verenkiertoon erittynyt adrenaliini haittaa usein unen saamista ja ajatukset tahtovat pyöriä päässä pitkään. Lähes kaikkialla hotel lien aamukattaukset loppuvat kymmeneltä, mikä käytännössä tarkoittaa heräämistä viimeistään yhdeksältä. Mutta samaan hengenvetoon täytyy kyllä todeta, että kiertueilla oleminen on äärimmäisen kovaa työtä. Kiertueillahan ei useinkaan soiteta samoissa kaupungeissa, vaan jo uuden kuulija potentiaalinkin takia siirtotaipaleet ovat monesti satoja kilometrejä. Meni tämä konsertin jälkeinen aika sitten niin tai näin, pääsee yöpuulle usein vasta kahden kolmen maissa. Yllä esitettyä päivärytmiä jatketaan sitten kenties viikkoja, ja kaikki ymmärtänevät, että silloin tarvitaan hyvää fyysistä kuntoa ja terveellisiä elämäntapoja, mikäli mielii rundeille vielä vanhemmallakin iällä… Terveisin, Kari Antila www.riffi.fi 1/2014 63 Muusikkona 114.indd 63 63 5.2.2014 12.36. Aina pi tää olla pelivaraa. Jos kiertueilla ehtii nukkua kuutisen tuntia yös sä oikeasti, saa olla jo tyytyväinen. Monesti kuitenkin tuossa samassa alkaa tek niikan purkaminen ja kalusto pakataan autoon ja roudauskin alkaa itse asiassa heti viimeisen soin nun vaimennuttua, ainakin konserttisaleissa. valojen pystyttä misen olevan hyvin tärkeä osa onnistunutta illan keikkaa. Itse olen aina pitänyt tuosta seikkailun tunteesta, kun ei tiedä minkälaisia ta pahtumia illan esitys tuo taas tullessaan. Aikaa ei aina jää edes fanien kanssa rupatteluun. Pitkät etäisyydet vaativat aikaa ja välillä olen keikkojen jälkeen joutunut heräämään seitsemältä, että ehditään tien päälle jo kahdeksan aikaan ja illaksi määränpäähän
Täten valmistajien Eurooppaan tekemät, välikaistalla sijoittuvat setit eivät ole laillisia Suomessa. Elisa kerkesi ensimmäisenä avaamaan muutaman hassun linkin vuodenvaihteessa. Niin eri tehoilla toimivista laitteista on kyse. Tästä summasta arviolta 3,4 miljoo naa käytetään kompensoimaan muutoksesta aiheutuvien uusia laitehankintojen kustannuksia. Asiaa hallinnoiva viran omainen on Viestintävirasto (Ficora, Finnish Communications Regularatory Authority). Osa kotilaitteista on ollut jo luvasta vapaalla taajuusalueel la. Operaattorit tulevat käyttämään 30 watin linkkejä ja langattomien mikrofonien suurin sallittu teho on 50 milliwattia. Suomi luonnollisesti ajaa tätä täysillä. 64 www.riffi.fi 1/2014 64-65 Saarinen 114.indd 64 5.2.2014 12.35. Saarinen selvittää Langattomat uusilla taajuuksilla Aika raflaavilla otsikoilla media revitti langattomien mikrofonien taajuusmuutosta ennen vuodenvaihdetta. Suuri ero on se, että ennen saattoi toimia aika huoletto masti, koska langattomat mikrofonit käyttivät kaistoja, joilla ei muuta liikennettä ollut. T osiasiassahan kyse on siitä, että radiotaajuuskaistojen käyttöoikeuksia muutettiin, minkä seurauksena osa aiemm in langattomien mikrofonien käyttämistä taajuus alueista poistui tältä käyttäjäkunnalta ja jotain uutta saatiin tilalle. Tämä on vaivihkaa muuttunut vuodesta 2020 vuoteen 2016 vaikka tästä ei ole kansainvälistä, eikä EU päätöstä. Jotkut ovat arvioineet lait teita olevan yli satatuhatta. Korvaushakemukset käsittelee Opetusministeriö ja hakuaika päättyy 28. Useat ei-ammattilaitteet ovat käyttäneet taajuusaluetta 863–865 Mhz jo pitkän aikaa. Sittemmin viestintäviranomaisillekin on selvinnyt, että käyttö on ollut paljon laajempaa. Huomattavaa on myös se, että samana vuonna loppuu 700-kaistan käyttö mikeiltä Suomessa. Valitettavasti näin ei kuitenkaan tainnut käydä, vaikka idea vaikutti mielestäni hyvältä. Mut ta pian niitä on paljon lisää kaikilta operaattoreilta. Lähtö tuli Luvat tälle uudelle 4G-taajuusalueelle ovat määräaikaiset kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Vuoden 2016 loppuun mennessä peittoalueen pitää lupavelvoitteen mukaan kattaa 95 % manner-Suomen väestöstä. Kukaan ei tiedä todellista määrää. Yhteiseurooppalaisella päätökselle tämä langattomien mikrofonien käytössä ollut taajuusalue päätettiin myydä muun langattoman viestinnän käyttöön. Valtio sai huutokaupassa kolmelta operaattorilta yhteen sä 108 miljoonaa euroa. Hal pismikkien lisäksi esimerkiksi kotien langattomat kuulokkeet käyttävät usein tätä kaistaa. helmi kuuta 2014 (www.minedu.fi/OPM/Kulttuuri/kulttuuripolitiikka/avustukset/langattomat.html). Lupavapaa uusi kaista on myös 823-832. Ongelmana on se, että välikaista alkaa taajuudelta 821, mutta Suomi muusta Euroopasta poiketen on halun nut tähän kahden MHz:n suojakaistan. Lupavapaa laite ei saa olla viritettävissä muulle kuin tälle lupavapaalle kaistalle. Ne ”karaokemikrofonit” saattavat jatkaa elämäänsä vielä vuodenvaihteen jälkeenkin. Vuoden vaihteessa vanhoilla taajuuksilla toimivien laittei den käyttö julistettiin laittomaksi toiminnaksi, koska langaton mikrofoni voi teoriassa häiritä matkaviestintää. Lupavapaa kaista on myös tehorajoitettu. Langattomat mikrofonit ovat luvanvaraisia laitteita, joista pitää maksaa Ficoralle vuosittain käyttömaksu. Nykyään taas on, joten käyttäjän pitää nähdä vaivaa hieman enemmän saadakseen järjestelmänsä takuuvarmasti toimimaan. Kun Suomes sa muutama vuosi sitten alettiin suunnitella taajuusalueen myymistä valtakunnalliseksi 4G-verkoksi, niin käyttömaksu oli suoritettu vain reilulle parilletuhannelle langattomalle mik rofonille tai korvamonitorille. Taajuusalueet ovat kansallista omaisuutta eli valtio omis taa oman ilmatilansa taajuusalueet. Itse tykkäsin kovasti otsikosta, jossa karaokemikrofonit julistettiin laittomiksi. Käytännössä luulen, että matkaviestintä tekee aikanaan vanhoilla taajuuk silla toimivien langattomien käyttämisen mahdottomaksi
Mitä leveämmällä kaistalla laite toimii, sen tyyrimmästä laitteesta aina on kyse. www.shure.com/americas/support/ downloads/software/ wireless-workbench-6-beta Sennheiser Wireless System Manager 4 on nyt saatavana myös Macille. Taajuuksien metsästystä tapa saada yksittäinen tai muutama laite toi mimaan. Uudet taajuudet digi-television kanssa samoilla taajuuksilla Paikkakuntakohtaiset erot taajuusalueittain ovat merkittäviä alueen tv-kanavista riippuen. Mitä enemmän mikrofonilla on rundia tiedossa, sitä laajemmalla taajuuskaistalla toi miva laite kannattaa hankkia. Langattoman mikrofonin käyttämä taajuusalue kannattaa valita huolella. Tällä sivulla ilmoi tat paikkakunnan ja se kertoo sinulle teoriassa käytettävissä olevat taajuusalueet paikkakun nan tv-kanavanippujen jälkeen. 20,00 e + postikulut 5.2.2014 12.35. Itse en ole vielä tätä ne losversiota käyttänyt mutta sekin päivä koittaa varmasti pian. Shuren Wireless Workbench 6 on 174 MHz 694 MHz 230 MHz 470 MHz 789 MHz 823 MHz varmaankin käytetyin ohjelmisto. Skannaustoiminto tietysti näkyy aina laitteen hinnassa mutta ei kohtuuttomasti. 22,70 e + postikulut 48,50 e + Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi ? Riffi-kauppa (UHF) • vaatii luvan Jukka Laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! postikulut TILAÄÄNI Eero Aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Tämä on helppo Monet langattomien mikrofonien valmistajat tarjoavat ilmaisia ohjelmia taajuuksien hal lintaan. www.viestintavirasto.fi/ taajuudet/radioluvat/ langattomatmikrofonitjakamerat/ mikrofonitaajuuksienhaku.html Osa vastaanottimista kykenee skannaamaan vapaana olevia taajuuksia. Kapeampikin toimin takaista on ihan ok, jos mikrofonin taajuusalue on valittu oikein ja käyttö on pelkästään pai kallista. http://en-de.sennheiser.com/ service-support-services-wirelesssystems-manager 832 MHz 863 MHz 865 MHz 1785 MHz 1800 MHz Käytössä 31.12.2016 asti (TV-VHF) • vaatii luvan • yhteiskäytössä digi-tv:n kanssa • käyttäjä valitsee kanavan (TV-UHF) • vaatii luvan • yhteiskäytössä digi-tv:n kanssa • käyttäjä valitsee kanavan (UHF) • ei vaadi lupaa • ei muita käyttäjiä (UHF) • ei vaadi lupaa • myös muita käyttäjiä (UHF) • vaatii luvan Taajuusalueiden 790–822 MHz ja 854–862 MHz (UHF) käyttö on päättynyt 31.12.2013 174 MHz 230 MHz 470 MHz 694 MHz 789 MHz 823 MHz 832 MHz 863 MHz 865 MHz 1785 MHz 1800 MHz Käytössä 31.12.2016 asti (TV-VHF) • vaatii luvan TIETO LISÄÄ FIILISTÄ (TV-UHF) • vaatii luvan (UHF) • ei vaadi lupaa (UHF) • ei vaadi lupaa – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi Taajuusalueiden 790–822 MHz ja 854–862 MHz (UHF) käyttö on päättynyt 31.12.2013 ön y t i Äänijalka kiv lleen a! – jä tavill saa 64-65 Saarinen 114.indd 65 LUOVA STUDIOTYÖ Silja Suntolan mainioperus teosäänittäjille. Shurella näin on ollut jo jonkin aikaa. Laitanpa imurointiin seuraavas ta osoitteesta. Kyseinen ohjelma sopii langattomien taajuuksien met sästykseen oli laitteesi lähes minkämerkkisiä tahansa. Viestintävirasto tarjoaa pientä apua taajuuksi en metsästykseen sivuillaan
Suppeampi softa ei sallinut käyttää tuotteen tärkeitä ominaisuuksia, mutta ajattelin, että hardwarevian poissulkemiseksi testausta pitää jatkaa. Sain vastaukseksi hyvin ikävänsävyisen viestin ”It would be really cool if you kept your problems to yourself instead of flooding the forum”. ••• Tuen tylyttävät puheenvuorot alkoivat tuntua vähän liikaa muinaiselta nartuhtavalta tyttöystävältäni, ja pikkuinen ongelmanratkaisijapirulainen minussa heräsi. Ohjaussoftan asentaja kaatui kesken asennuksen joka ikinen kerta, mutta sain härkittyä paketin auki OSX:n pacifist-softalla. Tuen vastaava henkilö oli kylmästi laskenut yhteen 1+1 ja ilmeisesti päätellyt, että ongelma oli siinä kohtaa tuotteen elinkaarta sen verran harvinainen, että tämä ja tuo ovat varmasti sama henkilö… ••• Omaan ongelmaani tarjottiin ”lataa softan virallinen versio uudestaan osoitteesta xxx” ja ”käynnistä kone uudestaan, irroita kontrolleri ja kytke se uudestaan” -ohjeita. ••• on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Käynnistin koneen uudestaan, kytkin kontrollerin koneeseeni ja boottasin ohjaussoftan – joka kellahti kumoon noin 10 sekuntia käynnistyksen jälkeen. Paitsi että se varhaisempi softa ei aina löytänyt USB-ketjusta laitetta, ja jos sitä ei löytynyt (tai se katosi kesken käytön ketjusta), softa jumettui niin hyvin, että koneeni piti käynnistää uudestaan. Valmistajan mukaan kyseessä oli maadoitusvika muussa audioketjussa (ei muuten tasan ollut, ja lisäksi vinku kuului myös kuulokkeista akkukäytöllä), ja vingulla ei ollut tekemistä laitteen NNN kanssa. Kirjoitin vastineeksi, että pää kiinni, en ollut lähettänyt forumeille riviäkään aiheesta, VIELÄ, vaan otin yhteyttä suoraan tukipyynnön kautta. Tsekkasin juuri. Sain vastaukseksi ohjeet asentaa varhaisempi – suppeampi – ohjaussofta, joka ei toiminut uudemman ajurin kanssa. En ole katkera mistään, mutta kuitenkin. Laite tosin piti fläshätä ensin betaversioksi, jotta varhaisempi kontrollisofta toimisi. Ilmeisesti jollakulla muulla oli ollut vähän vastaava ongelma, ja kyseinen kaveri oli kiertueella kontrollerin kanssa, eikä ollut saanut apua. Lopulta sain tehdyksi toimivan kontrollisetin, mutta varsinaisen testin alkaessa laite loi audioketjuun inhan 3400 Hz:n vikinän, joka kantautui kaikkialle pa-setin kautta. Kuva: Ville Juurikkala Viimeinen paha kokemus keskeneräisestä putiikkituotteesta on vuodelta 2011. Vein paketista löytyneet palikat kunkin omaan kohdekansioonsa manuaalisesti, ja oikaisin vielä kovalevyn oikeudetkin varmuuden vuoksi. Ei mielestäni lainkaan sellainen valinta, jonka pitäisi liittyä lopullisen ja valmiin tuotteen käyttöön. Piti siis valita, käytänkö valmistajan XXX tuotetta NNN vaiko perussettiäni, joka toimi moitteitta. Otin yhteyttä laitevalmistajaan sivuston support ticketin kautta. Kun konffaus oli tehty, ajuri piti vaihtaa uusimpaan, jotta Ableton Live näki kontrollerin. Laite – kontrolleri – oli tullut juuri markkinoille, ja käyttöönotto vaati asennus-cd-rompulta paitsi ohjaussoftan, myös ajurit. Support ticket suljettiin, syy ”problem solved”. Alangon päiväkirja Testauksen ulkoistusta T uotteen viimeistelyn jättäminen asiakkaalle on paskamaista touhua. Asia piti tsekata foorumilta, ja jep jep, siellä todellakin oli pikku tulva meneillään, joka paikassa, joka osastolla. Lopulta käytin ilmaista sysex-applikaatiota ja homma alkoi pelittää. En saanut koskaan vastausta viestiini, mutta ratkaisuni ”I brought the shit back to the shop I bought it from, and instead got something else, which uses no paid potheads as user references” näytti edelleen olleen kovasti pidetty tukifoorumilla, kannustavia vastauksiakin oli kertynyt yli kolmekymmentä. Jouduin käyttämään Easy Editorin betaversiota (EE) perusasetuksiin, käynnistämään sitten Advanced Editorin (AE), ja juuri ennen kun AE käynnistyi, quittasin EE:n. Joka ikinen kerta, sekin. Tämän jälkeen minulla oli noin pari-kolme minuuttia aikaa tehdä määrityksiä laitteen uusille ominaisuuksille, kunnes softa jumitti koneen. ••• Löysin kahden päivän käytön jälkeen jonkinlaisen konsensuksen betaohjaussoftan, uusimman firmwaren sekä varhaisen ajurin välille. Mikä puolestaan todistaa sen, ettei firman edustajia juurikaan vieraile ”NNN users help exchange”-osastoilla. Ei onnistunut yhdellä kertaa firman omalla firmwaresoftalla. Ilmoitin iloisesti valmistajalle, että ongelmaan löytyi todella, todella helppo ja yksinkertainen ratkaisu, ja postaan ratkaisun forumeille aivan tuota pikaa. 66 www.riffi.fi 1 /2014 66-67 Alanko 114.indd 66 5.2.2014 12.34. Tämä oli tuen mielestä käyttäjästä johtuva ongelma, ja minua pyydettiin poistamaan USB-ketjusta kokonaan pari tiettyä laitetta, mukana iLok- ja eLicenser-avaimet. Ja viimeisin tukipyyntönikin on edelleen ”unsolved”, melkein kolmen vuoden jälkeen. Se nyt vain sattui katoamaan, kun USBpiuhan irroitti. Olen allergisoitunut kaupasta ostamani tuotteen jälkibetatestauksen suhteen, joten ennen ostopäätöstä vierailen nykyään ahkerasti firman foorumeilla ja tsekkaan erityisen varovaisesti ”NNN users help exchange”-osaston. Avasin uuden tukipyynnön. Eivät tietenkään toimineet ja latauslinkkikin oli mykkä
Metallia vai fuusiojazzia. Ei hätää –uudesta ME-80 efektipedaalista ruuvaat asianmukaisen soundin nopeasti kuin ajatus. Innovatiivisen jalkakytkinpatentin ansiosta kahdeksaa efektilohkoa käytetään kuin stompboxeja, toisaalta monisyisemmät efektiasetukset voi edelleen tallentaa muistipaikoille. USB MIDI/Audion kautta saat yhteyden graafiseen BOSS TONE STUDIO -editoriin, musaohjelmiin ja lisäsoundeja tarjoavaan BOSS TONE CENTRAL -sivustoon. www.roland.fi www.bosstonecentral.com 66-67 Alanko 114.indd 67 3.2.2014 13.17
Suositushinta 38,50 e Komppi elää – eläköön komppi! Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Tutus tu sisältöön lähemmin: www.rif fi.fi . – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Annika GummerusPutkisen ja Katri Rehnströmin 16 erityylistä sävellystä evästeineen auttavat nousukiitoon. Rif fi-kauppa 68 Takakansi 114.indd 68 3.2.2014 13.17. Ota ääni työn perusteet haltuun! Suositushinta 48,50 e Rhythm & Blues Workshop – kun pentatoni sesta ei voi enää ottaa, lainataan jazzista… Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Älä junnaa – kompin pitää elää! Suositushinta 42,50 e Brazil – sukellus brasi lialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun Groove In – syväluotaus settisoiton perus teisiin ja niiden jalostamiseen KITARISTEILLE Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille Country Guitar Workshop II – kantri kitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instru mentaalia Amerikan malliin! MUUT UUSINTAPAINOS: Äänityön kivijalka Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. RUMPALEILLE Riffi-julkaisut löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. UUTUUKSIA: Sävel on vapaa! – opas improvisointiin Pulaa ideoista