Oulu, Kauko Röyhkä ja musikaali toimivat yhdistelmänäkin Svante ForSbäck, chartmakers: ”Jos halutaan, että radiossa soi lujaa, pitää masteroida hiljempaa.” Jukka Immonen, tuottaja: ”Artistin tulevaisuus on kuitenkin tärkein juttu, heille mä olen asioista tilivelvollinen” N ro 12 15 H in ta 9 ,8 E Heikki elo teho Majamäki erno Laitinen Pietu Halonen 01 Kansi115.indd 1 2.2.2015 11.34
• Musiikki-Kullas, Oulu • Musiikki Lukinmaa, Kajaani • Musacorner, Tampere • Musikantti, Jyväskylä • Musiikki-S, Hyvinkää ”After the mind-expanding experience of 24/96 audio through the K812, it’s difficult to go back to any other headphone.” Mike Metlay Recording ”Kuulokkeiden uusi kuningas – AKG K812” Niko Kinnunen, Teknologian Kehitystä • F-Musiikki, Vantaa • Piano Jylhä, Muurame • Soitinkulma, Savonlinna • Markun Musiikki, Hyllykallio • Discoland, Helsinki Kysy asiantuntevalta AKG-kauppiaaltasi! • St. s t u d i o t e c . M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h . f i Suosimalla suomalaista jälleenmyyjää saat asiantuntevan henkilökohtaisen palvelun lisäksi varmasti eurooppalaisittain kilpailukykyisen hinnan sekä oikeuden maahantuojan takuuhuoltopalveluihin ja tuotetukeen. 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c . Paul’s Sound, Nummela • Kouvolan Musiikki, Kouvola • Pihlajamaan Musiikki, Pori, Rauma ja Vaasa • Macu’s Music, Loviisa • Tornion Musiikki, Tornio • Kuopion Musiinni, Kuopio • Intro Musiikki, Kerava • Oulun Soitinja Tarvike, Oulu • Tampereen Musiikki, Tampere • Kitarataivas, Salo 02-03 Ilmoitukset.indd 2 2.2.2015 11.36. f i | w w w
f i PRO AUDIO ® ® • Multi-channel ultra-low latency 24-in/22-out USB audio interface • Soundcraft® Ghost mic preamps, Sapphyre British EQ • Lexicon® Effects, dbx® Limiters, GB Series audio routing • iOS, Android, Windows, Mac OS, and Linux devices • Real-Time Frequency Analyser (RTA) on inputs and outputs • Lexicon® FX effects, dbx AFS2, DigiTech Amp Modeling • Show/Snapshot recall with channel safes and security lockout • 2-channel USB audio playback and recording WIFI-CONTROLLED DIGITAL MIXER 02-03 Ilmoitukset.indd 3 2.2.2015 11.36. f i w w w. s t u d i o t e c . S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c
Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,80 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. 6 www.riffi.fi 1/2015 22 Lue myös Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset, tuoreet levyarviot ja muut ajankohtaiset asiat Riffin verkkosivuilta osoitteesta www.riffi.fi Kannessa: Jukka Immonen, kuvaaja Tommi Posa 38 16 54 55 56 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Jukka Immonen – ikimuistoiset sessiot 14 Poika Mancini – Röyhkää musikaalina 16 Heikki Elo – lavealla siveltimellä 20 Vuoden musiikinopettaja – Pietu Halosen opetusväline on bändisoitto 22 Erno Laitinen – syöttiä onnistumisille 26 Chartmakers juhlii – masteroinnin mestarit 30 Teho Majamäki – äänimaisemien maalari LUKUPALAT 33 Lukijakyselyn palkinnot on nyt arvottu – onnetar suosi seuraavia vastaajia… 36 Futuuri – digimikserit 38 Soitinrakentajia 30 vuoden ajalta – Ikaalinen on kouluttanut kokonaisen ammattikunnan 58 Vähästä irti enemmän – ei voluumia, vaan kestoa RIVAKAT PIKAKOKEET 34 Stagg Gel Control – älä tule paha sointi, tule hyvä sointi KÄYTTÖTESTIT 44 Music Man 112 RD 50 – musari tuli takaisin 46 Music Man 115 B250 – basistin sana 48 Roland HS-5 – hiljaakin hyvä tulee 50 Proel M1622USB – analogimikseri pitää pintansa 52 Mackie DL32R – mikserin ydin 54 JBL EON 600 – tasaista ja puhdasta 55 Neumann TLM 107 – varmalla otteella 56 Lewitt MTP 940 CM – annos eleganssia arkeen GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Lähtikö se Stevie Ray Vaughanin soundi sormista vai kamoista. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52,50 e ja määräaikaisena 58,60 e . Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Irtonumeron hinta on 9,80 e . Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Kalle Heino Pirkka Isotalo Misha Koivunen Timo Koskinen Tommi Saarela Reima Saarinen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen 06-07 Sisältö115.indd 6 4.2.2015 15.01. 20. Riffi ilmestyy vuonna 2015 kuusi kertaa. 64 Saarinen selvittää – Kuuntele ainakin lopuksi 66 Alangon päiväkirja – Mikromanagementtia YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
06-07 Sisältö115.indd 7 4.2.2015 15.01
TeksTi: Misha koivunen kuvaT: ToMMi Posa Jukka iMMonen IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan 08-13 Immonen_Ikimuistoiset.indd 8 4.2.2015 11.08
Biiseistä oli olemassa ohuet ”puhelindemot”, mutta mitään totaalista pre-productionia ei oltu tehty, vaikkakin Mariska ja bändi oli viettänyt jo jonkin aikaa kämpällä biisinkirjoituspuuhissa. Tämmösissä sessioissa muistaa miksi näitä hommia on ylipäätään alkanut tekemään. Neljä raitaa riittää. Tottakai teen mieluusti täällä ja olen tehnytkin, mutta siinä on vaan aika paljon tekemistä Ja aina aika ei vaan riitä. Helmikuussa 2012 äänityksiä varten varattiin Pohjassa sijaitseva Musiikinedistämissäätiön (MES) omistama Villa Vikan kahdeksi viikoksi. Purkitusnopeus oli suunnilleen päivä per kappale. Soittajia oli reilu kolmekymmentä. Usein saattaa olla silleenkin, että oikeat jouset ei toimi. Sitäkin tärkeämpää tietysti on mitä ne neljä raitaa on ja mitä niille on tehty. – Se oli todella hauskaa, tietysti siksi kun kaikki tuntui vaan toimivan niin helposti ja omalla painolla. Käytiin alkuvuodesta 2011 Petraxilla demottamassa ja etsimässä itseämme, kunnes päätettiin vaan mennä biisi edellä. Siellä ne tyypit tekee kaikkea Hollywood-leffaa ja vastaavaa. Se on niin hienoa kun bändi lähtee soimaan pienellä kattauksella. Eikös homman maksaja kysy että eikö tuota voi tehdä syntikalla. – Ei oikeastaan. – Tottakai jouset ja semmoset tehtiin perästä. Tekemisen meininki oli koko porukalla tosi hieno ja tuntui että kaikki vaan toimi koko ajan. Pienillä orkilla oikeet tietty toimii ihan selkeesti paremmin. Mäkin halusin käydä katsomassa myös ihan puhtaasti uteliaisuudesta. Taltioidaan helmikuinen hetki ja thats it. – Päätettiin lähteä sinne ennakkoluulottomasti potkimaan renkaita, ja soittamaan biisejä ja katsomaan mitä käy. Kaikki biisien rungot soitettiin kimpassa. Kuulosti liian luomulta. Mariska lauloi koko ajan mukana ja jotkut otot myös säästettiin. Kun punainen lanka viimein löytyi, homma oli tuotannon osalta pääosin toteutettu kymmenessä päivässä. www.riffi.fi 1/2015 9 Mariska: kukkurukuu Warner Music Finland 2012 Vuonna 2010 elettiin aikaa jolloin Mariska oli hylännyt rapin ja oli julkaissut jazzahtavan ”Pahat Sudet” -albumin, jonka musiikkia kutsuttiin asenneiskelmäksi. 08-13 Immonen_Ikimuistoiset.indd 9 4.2.2015 11.08. Siihen aikaan moni täältä kävi Slovakiassa. Joissain biiseissä oli käytössä vain neljä mikkiä, joilla pyrittiin tallentamaan bändin sointi mahdollisimman voimakkaasti ja autenttisesti. – Tällä tavalla saa muistutettua itselleen mistä tässä on kyse: Eli mennään taltioimaan pala jotain magiaa. – Mariskalla on ollut tiettyä lokeroajattelua, että pitää tehdä tietyn tyylistä musaa. Siitä yritettiin vähän päästä irti. Itse äänityssessiot sujuivat hyvin leppoisasti. vuorossa nyt Jukka immonen, joka Riffin pyynnöstä poimi esiin kolme erityisesti mieleen jäänyttä hanketta. Immonen nostaa esiin Mariskan Liekki-kappaleen, jonka hienossa jousiarrissa soi molemmat. Seuraavan levyn suuntaviivoja etsittiin vuoden ajan. Blendaus on onnistunut niin hyvin ettei lopputuloksesta voi sanoa onko kyseessä aito vai ei. Osa nopeiden proggiksien hienoutta piilee myös siinä että vuoden päästä tulosta kuunnellessa saattaa löytyä aika yllättäviäkin juttuja. Ne äänitettiin Bratislavassa. Immosen johtoajatuksena oli pärjätä mahdollisimman vähällä. Tila, huone, ne ihmiset ja esitys. Jousia varten tarvittiin melkein koko sinfoniaorkesteri. Joku siis vielä käyttää oikeata orkesteria. Tuottajia, jotka jäävät usein taustahahmoiksi. Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja ratkaisut syntyivät. Kun mä nysväsin jotain basaria, bändin kiipparisti Klasu Suominen arrasi jousia siinä odotellessa. Sampleista tulee sellaista hyvällä tavalla muovista läsnäoloa, joka ei ole niin hötöä. – Siinä soi Garage-band ja Bratislavan jouset. Yhtenä syynä tähän oli sessioiden helppous. Aamulla bändi aloitti soittamisen ja kun soitto ja sovitus alkoi toimimaan, kolme-neljä ottoa ja se oli siinä. – Yleensä päätän sen ihan lopussa. Mutta kun homma menee isoksi, niin ei ole sanottua, että se iso kuulostaa paremmalta oikealla bändillä aina. Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Se kertoo tietty myös paljon niistä biiseistä. Joskus se menee noinkin päin. Immonen käyttääkin usein molempia – sampleja ja oikeita soittimia – joista tehdään yleensä jonkinlainen blendi tai käytetään vain toista. Voi olla että siellä on vähän virheitä ja joku oli ehkä säröllä, mutta se on vaan hienoa. Mobilisoiminen ja säätäminen oli tällä tavalla helpompaa. Paitsi jonkun kvartetin kohdalla, esimerkiksi neljä jousta, piano ja laulu, niin ei ole kysymystäkään kumpi toimii. Sä saat semmosen tietyn läheisyyden ja kihinän sieltä luomusta ja takaosaa voi sitten täyttää sampleilla joka myös tasoittaa jonkin verran vireitä. Jennin ( Vartiainen) Terra -levyyn oli seitsemään biisiin jouset äänitetty, mutta käytin oikeaa bändiä muistaakseni ainoastaan neljään, kun ei vaan sopinut. Luomu voi jäädä joskus liian löysäksi ja ohueksi. – Täällä tommosissa jutuissa on aika paljon järjestämistä, esimerkiksi paikan suhteen. Tuotannon vinkkelistä katsoen mentiin sinne käytännössä tyhjin käsin ja tultiin sieltä silleen, että noin kahdeksankymmentäviisi prosenttia oli valmiina. Katsotaan mihin ne vie – tyylilajeista välittämättä, avaa Jukka Immonen muistelutuokionsa. Ne soittaa hienosti klikkiin ja ovat tottuneet poppiin. Muutamaan studioon toki mahtuu, mutta jo bändin kasaaminen on oma operaationsa. Jos mulla on tietty määrä rahaa käytettävissä, kyllä mä sen kaiken yleensä käytän. Mutta niidenkin arrit syntyi siinä samalla. Suunnitelmana oli äänittää levy perinteisellä tavalla livenä
Oli niin helppo pyöriä siellä alhaalla bändin seassa siirtelemässä mikkejä, kun kaikki tuli samantien omiin luureihin. Kyllähän sä saat sen vireeseen, mutta et sä saa siihen sitä fiilistä vaikka olis kuinka vireessä. Oikeat paikat oli kuitenkin testattu etukäteen. ”Mä pyrin siihen, että siellä on asioita vähän väärin.” 08-13 Immonen_Ikimuistoiset.indd 10 4.2.2015 11.08. Kun äänityksiä tehdään klassiseen tapaan, soittotaito ja estetiikka ratkaisevat. Kun mennään tilaan, jota ei ole tarkoitettu äänitykseen, saattavat huoneiden ominaissoundit aiheuttaa päänvaivaa. Ne on myös päätöksiä. Seinällä on edesmenneiden taiteilijoiden kuvia ja välillä lähti sähköt niin siitä tuli aika jännä fiilis. – Tommosissa paikoissa tulee tehtyä aika maanisesti hommia ja päivät on pitkiä. Pohjaan lähdettäessä mukaan otettiin rekallinen tavaraa. Periaatteessa kuin keikalla olis tehnyt monitoreita ja mä pystyin ylhäällä runttaamaan soundia niin paljon kuin huvitti. Tällaisissa tuotannoissa pyrin aina käyttämään setissä mahdollisimman vähän mikkejä, mutta tyylin mukaan tietty. Sehän on neitseellinen tilanne. – Se ajatus vähän vesittyy, jos pohjia aletaan äänittelemään erikseen. – Se oli aika simppeli juttu, varsinkaan kun en tarvinnut kolmeakymmentäviittä kanavaa. Se on sen hetken ajan kuva. Kaksikerroksisen talon yläkertaan rakennettiin tarkkaamo ja soittotila jäi alakertaan. Jos huone kuulostaa hyvältä jo puhuessa, niin yleensä homma onnistuu. Villa Vikan on vielä aika ”spooky” mesta kukkulan päällä ja vieressä menee voimakas koski. Sitä ei edes avattu täällä studiossa enää. 10 www.riffi.fi 1/2015 – Mitä hittoa mä tuolloin ajattelin. Ilmassa oli koko ajan mahtavaa pientä kuumotusta. – Yleensä pyrin muutenkin äänittämään raitoja budjetilla, mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Suurin kuorma muodostui hardware-romusta kuten ständeistä ja kaapeleista. Mä haluun, että jokainen sudin dynamiikka kuuluu. Rokkihommassa on taas pakko käyttää runsaampaa mikitystä. Mukana oli Even kaiuttimet, joka on saksalainen merkki, jonka perusti Adamin entiset työntekijät. Jos et ota tavaraa mukaan, niin sit mennään sillä. Jos rummuissa olis vaikka kuusitoista mikkiä, niin emmä enää sais kuuluviin sitä rumpalin omaa balanssia. – Sama laulun kanssa. Toimii ainakin mulle. Pyrin siinäkin tapauksessa saamaan sen kaverin soundin yhdestä stereoparista ulos. Mutta se on toinen keskustelu se… Ulkotuotannot vaativat aina extramäärän miettimistä ja suunnittelua. Ja kyllähän parhaimmissa pop-levyissä on sitä, vaikka saattaa tulla illuusio, että tää on geneeristä. Pidettiin kuuntelu alakerrassa ja multa lähti alas monitoritiskiin vaan talkback sekä stereoraita, mitä bändi blendasi omaan kuunteluunsa. Kuuntelu järjestettiin silleen, että meillä oli Avidin monitoritiski ja kaikilla langattomat. – Silloin tulee tehtyä enemmän omalaatuisia ratkaisuja, kun kuulet ne jutut uutena. Niitä oli kakskyt-jotain, kun tiesin että loppupeleissä tullaan vetämään 8–10 mikillä. Ei tarvinnut rakentaa studiota, vaan tehtiin periaatteessa keikka set-uppi. Vaikka Immonen pitää studiossa työskentelemisestä, on studioympäristöstä lähtemisessä omat puolensa. Sitä tuppaa aina silloin tällöin miettimään mihin soittotaitoa enää tarvitaan, kun kaikki asiat on korjattavissa perästä päin. Vähän niinkuin keikkataltiointi, kaikilla oli langattomat luurit ja Savelan Jaska kaksi päivää monitorimiksaajana. – Se on se printti, joka on tehty siellä. Ajatus pienellä kattauksella toimimisesta lähti siitä että haluttiin tehdä bändisoundia kerralla äänittäen. Se mitä se soittaa, tulee oikeasti läpi. Se tekee levyn, joka tuoksuu, maistuu ja tuntuu. Tällä vältyttiin kaukokaapelin edestakas-ronttaamiselta. Se nopeutti pystytystä paljon. Siihen että bändi saattoi laskea biisin käyntiin kului yksi päivä. Sen takia vanhat levyt ja äänitteet tuntuu korvaan kivalta. Mukavia ihmisiä, joiden kanssa on ollut hyvä tehdä yhteistyötä. Tänä päivänä vastuuta on niin helppo siirtää eteenpäin miksaajalle tekemällä seitsemäntoista variaatiota, että päätä sä. Tärkein juttu on ottaa mukaan kaiuttimet, jotka tuntee. Miltä Kukkurukuu tänään kuulostaa. Talon ja bändin sointi oli paikoitellen niin hyvä että Immonen muistelee että Kettu ja Korppi -kappaletta ei tarvinnut edes miksata. Jokaiselle oma kuuntelu alakertaan niin, ettei mun tarvinnut ylhäältä järjestää niille sitä. Se on musaa. Langattomia aion käyttää tästä eteenpäin vastaavissa tilanteissa. Ilman mitään häiriötekijoitä ja puhelimia. Immonen haluaa että musiikissa säilyy inhimillisyys, joka ilmenee pieninä epävireisyyksinä ja tempon heittelyinä – Mä pyrin siihen, että siellä on asioita vähän väärin. Olen aina tehnyt niin. Joskus sekin että kyseessä ei ole studio, on vain hyväksi. Niistä kuitenkin löytyy yllättäen paljon sitä soittoa ja elävää asiaa. Oli tärkeää että se bändin balanssi kuuluu sieltä. Kaupungissa studiossa jokainen elää omien aikataulujensa mukaan, kun taas jonnekin muualle lähdettäessä keskitytään täysillä vain siihen yhteen asiaan
Oli kauhea miettiminen, että mistä klikkaa. Tärkeintä mulle on aina se laulu. Tällaisessa tilanteessa sanon saman tien artistille, että vedä vuosi eteenpäin allakasta mustaksi. – Ehkä olin jotenkin alitajuisestikin ollut vailla projektia, jota sais työstää pitemmän aikaa ja alusta asti artistin kanssa. Homma ei kuitenkaan ihan niin vain lähtenytkään. Ympärille oli muodostunut ”ydinjengi”, jonka kanssa projektia pääosin työstettiin. Aina siitä sitten päästään jotenkin eteenpäin ja tehdään ratkaisuja. Näihin aikoihin rokki oli Suomessa kovasti pinnalla. Soiteltiin aikaansaannoksia matkan varrella kavereille, tiedustellen että ollaanko ihan metässä. – Tää on meidän juttu! Kun kamaa alkoi valmistua enemmän, nää kaksi biisiä toimi jollain tapaa meille mittarina – tältä tän pitää tuntua. Kaikki alkoi vuonna 2005 yhdestä puhelusta. www.riffi.fi 1/2015 11 – Kaikki tarttu sinne, mitä lähdettiin hakemaan. Tunnoton oli eka biisi, josta kaikki oli samaa mieltä. Eikä siitä mikään mieletön hitti tullutkaan, mutta meille se oli sitä. Pekka varmaan välillä kelas, että ei se levy ilmesty ikinä, enkä ihmettele. Mikä oli tietysti aika subjektiivinen näkemys, mutta koettiin että tässä puuhataan jotain uutta ja nälkä tehdä musaa oli kova. On erittäin tärkeää, että artisti ja teksti kohtaavat. – Siitä se lähti. Ensimmäiset kappaleet olivat hyviä, mutta ei vielä ihan sinkkukamaa. Ennen puhelua Vartiainen oli ehtinyt käydä kokeilemassa yhteistyötä eri porukoiden kanssa sen suuremmin tärppäämättä. Jos nyt tehtäis, niin lopputulos olis erilainen. Että toi tyyppi laulaa oikeista asioista mihin uskoo. Toisaalta juuri noista hieman epävarmoista hetkistä on usein syntynyt aika kivoja juttuja. Laitettiin se ekana ulos, mikä oli mahtavaa riskinottokykyä myös levy-yhtiöltä, kun kyseessä ei todellakaan ole mikään itsestään selvä radiobiisi. – Tunne oli että ollaan koko ajan menossa eteenpäin. Halusin tehdä jonkun kanssa levyn ihan biiseistä lähtien. Aikaa oli kulunut kaksi tuskaista vuotta ja saldona kaksi jatkoon kelpuutettavaa kappaletta. Huonot biisit, tuotanto, laulaja. Se oli Knipin sävellys, jonka kohdalla päätettiin jättää kaikki turhat säksätykset pois ja keskittyä siihen miten Jenni laulaa. Riittääkö pokka laittamaan hanttiin levy-yhtiölle niin kauan kuin tarvitsee. Vaikka meno oli paikoitellen hyvinkin tuskaista ja ikuisuusprojektin leima leijui koko jutun päällä, riitti levy-yhtiöllä vielä uskoa. Linjan toisessa puhui Pekka Ruuska, joka tarjosi projektia Jenni Vartiainen -nimisen artistin kanssa. Nauhamikkejä, pehmeetä pullaa ja rönttöstä soundia ja kaikki vähän säröllä. Debyytin rakentaminen vaatii kärsivällisyyttä kaikilta. Jos tuntuu, että kärsivällisyyttä ei löydy, on tuottajan homma olla aktiivinen ja käynnistää keskusteluja. Meillä oli taustalla ajatus, että tietynlaista poppia ei ole suomeksi tehty. – Kyllä se on musta tuottajan duuni mennä sinne hattu kourassa, jos homma ei etene. Jonkinlaista valoa tunnelin päässä oli havaittavissa kun kappaleet Vedenalaista ja Tuhannet mun kasvot valmistuivat. Kumpikin diggasi trip-hopista ja tummemmasta popista ja sieltä me ammennettiin aika paljon. – Kaikilla oli superhyvä tunne biisistä. Samaan aikaan Jukka Immonen eli vaihetta, jossa hän sinkoili hankkeesta toiseen. Sillä kuitenkin lähdetään liikkeelle. – Noh, pokka ei ainakaan riitä keskeneräisen tavaran ulos päästämiseen. – Nää on näitä pienen ihmisen ajatuksia, tehtiin päivän päätteeks kuitenkin sitä mikä hyvältä tuntui, sen enempää analysoimatta. Paljon tehtiin demotusta, mutta ei oikein osunut. Tuotannon osalta mulla meni hiukan kauemmin aikaa saada asiat toimimaa, ja ehkä siinä oli myös jo pientä painetta päässyt syntymään – Aina kun tekee debyyttiä, niin siinä on aina vähän hakemista että mikä tää juttu on. – Ruuska Warnerilla oli kova kielipoliisi ja painotti tosi paljon tekstiasiaa. Mä suojelen itseäni ja artistia ensikädessä. Se on sen ajan kuva. Biisihommien ja tuotantojen ohella tein siihen aikaan aika paljon myös miksaamista ja äänittämistä – kaikenlaista sekalaista. Sitä fiilistä etsittiin. Mariskan kukkurukuu nousi julkaisuviikollaan suomen virallisen albumilistan kolmanneksi ja saavutti kultalevyrajan samana vuonna. Koen ”Koen että kun joku työs kentelee mun kanssa, mä olen vastuussa sille siitä jutusta ja huonolla tsägällä tavallaan hänen loppuelämästä.” 08-13 Immonen_Ikimuistoiset.indd 11 4.2.2015 11.08. Mikä on myös itselle iso juttu. Sitkun se menee ihon alle, silloin tietää nyt ollaan oikealla tiellä. Juttua kirjoitettaessa albumia oli myyty 11 744 kappaletta. Yritän pitää sen joka päivä mielessä. Ikäänkuin muodostaa bändin. Siihen kuului Vartiainen, Immonen, Teemu Brunila ja Mariska. Silti meillä oli koko ajan fiilis, että tässä on jotain… Koko tää originaalikela tummasta popista oli pään sisällä ihan kirkkaana, mutta ei vain saatu ralleja kasaan. Ensimmäisen sinkun jälkeen koettiin kollektiivinen ryhtiliike, henkinen hihojen käärintä. Kun saatiin siihen teksti kasaan, niin silloin tuli fiilis että nyt ollaan hienon jutun äärellä! Valmis tuote on periaatteessa vaan lauluraita pienillä elokuvallisilla mausteilla. Saatiin työrauha ja todistettiin että meidän tiimissä on potentiaalia. Jenni vartiainen: ihmisten edessä Warner Music Finland 2008 Jos edellä ollut sessio kesti 10 päivää, niin Jenni Vartiaisen debyyttiä tehtiin kolme vuotta. – Jos projektia aletaan rakentamaan ihan alusta, niin se on usein vähintään vuosi ennenkuin kädessä on mitään valmista. Brunilan tekemä Ihmisten edessä -kappale syntyi loppukesästä. Jennin kanssa klikkasi saman tien tosi hyvin. Se oli mulle ja Jennille oppimatka siihen, mitä pitää tehdä jotta saadaan kirjoitettua oikeanlaisia tekstejä ja Jennin äänelle oikeita juttuja. Senpä takia koettiin suorastaan tilausta hyvin tehdylle popille. Dialogi on tär keää – että tämä ei nyt valmistu siksi ja koska… Immonen ei sysää vastuuta koskaan labelille. – Siihen se kolme vuotta oikeastaan menikin. Olihan se välillä turhauttavaa meille kaikille. Oikeanlaisen biisimateriaalin löytyminen osoittautui hankalaksi. – Jotenkin haluttiin luottaa omaan juttuun. Kertoa syyt omasta näkökulmasta ja kuunnella A&R:n tuntemuksia ja neuvoja asiasta. Elettiin vuotta 2007. Biisejäkin läheteltiin monesta suunnasta, mutta ei vain natsannut
– Biisiä kokeiltiin monesta sävellajista, mikä vaikutti tarinaan ja moodiin todella paljon. – Ihmisten edessä -levy on aikamoinen sillisalaatti, mutta ihan tarkoituksella. Levyn jokainen biisi on äärimmäisen tärkeä mulle, jokainen omasta erityisestä syystä. Silloin aamuyöstä oli varmaan eka kerta kun meinasin puhaltaa pilliin, että ei onnistu. YleX:lle oli sovittu sinkun ensisoitto aamukahdeksaksi ja edellisenä iltana Ruuska tulee tänne kymmeneltä tsekkaamaan, että missäs mennään. sunrise avenue: unholy Ground universal 2013 Immosen ja Sunrise Avenuen yhteistyö alkoi Out Of Style -levyn Hollywood Hills -biisistä vuonna 2010. Ihmisten edessä ei ole ainoa, josta on tehty monta versiota. Herkullisin yhteistyömalli on tietenkin että jutellaan, potkitaan, ymmärretään, kuunnellaan ja välitetään. Konepannut vai oikeet pannut jne! Koko yö tehtiin ja Jenni meni suoraan täältä kuudelta aamulla Chartmakersiin Svanten ( Forsbäck) luo masteroimaan ja siitä suoraan YleX:ään. Jos joku kiukuttelisi mulle jostain kvartaalijutuista, niin se on oikeasti ihan sama. Jenni kuitenkin puski hienosti eteenpäin että lyödään tää homma nyt vaan läjään. Kun Jukka Immonen kuuntelee nyt Ihmisten edessä -kappaletta, niin se kuulostaa hänen korviinsa ”tosi jännältä”. Ihmisten edessä -kappaletta ei siis käytännössä miksattu ollenkaan, vaan se lyötiin vain kasaan. Artistin tulevaisuus on kuitenkin se tärkein juttu ja heille mä olen asioista tilivelvollinen. Olihan se jo vähän liian jännää. Emmä ole kuitenkaan ikinä jaksanut spennaa tommosia asioita. Sitten kun tulee aika hoitaa deadline ja toimittaa matsku, on syytä olla myös ajoissa. ”Sulla on kaikki kasassa – älä sekoile!” – Mulla oli kamaa neljästä eri sessiosta. – Pitää olla realisti eika lupailla mahdottomia, vaikka joskus onkin vaikea arvioida kaikkea. – Lauluraita on ainakin helkkarin kovalla. Siellä on vaan kaikkee mistä me tykätään. Jos tulee tuollainen hätä, eikä tiedä mitä tehdä, niin lauluraitaa vaan saakelin kovalle. Rummut ja laulu kuuluviin ja eteenpäin. ihmisten edessä -singleä on myyty yli 14 000 kappaletta. Kuultavissa oleva versio on viides tai kuudes kyseisestä kappaleesta. Ympärillä on hyvä olla sellainen sellainen porukka, joka ei ole liian sisällä siinä jutussa, kenen kanssa peilaat biisejä ja etenemistä. Sehän on kuitenkin se laulaja, mikä pitää sen läjässä. ”No on tässä joku raami. albumi toi vartiaiselle myös emmat ihmisten edessä -singlestä ja debyyttialbumista. Meillä on sävellaji ja lauluraita, mutta muuten vielä ihan levällään”. Tästä oli hyvä jatkaa. albumia on myyty tähän mennessä noin 67 000 kpl. Jos jotain tuollaista kävis, niin siitä pitää puhua jo hyvissä ajoin. 12 www.riffi.fi 1/2015 että kun joku työskentelee mun kanssa, mä olen vastuussa sille siitä jutusta ja huonolla tsägällä tavallaan hänen loppuelämästä. – Vaikka Out Of Style ja Unholy Ground onkin kaksi aika erilaista levyä, mulle jollain tavalla nää tuntuu yhdeltä pi08-13 Immonen_Ikimuistoiset.indd 12 4.2.2015 11.08. Malja, joka on semmonen semirokki tai Tunnoton tai Mandartania – nehän on periaatteessa ihan eri artistien biisejä. Muuten tulee kiukkua. Esimerkiks kansainvälisissä jutuissa kyse on aikamoisista summista, jos lähetään jotain promon alkua siirtelemään. Elettiin suurin piirtein elokuun puoltaväliä vuonna 2007. itse albumi saavutti ilmestymisvuonna kultaja platinalevyrajat. Levystä välittyy se tunnelma, mitä haettiin ja debyytillä löytyi myös Jenni Vartiainen artistina ja äänenä
– Kun levy saatiin ulos 2013, oli mieletöntä käydä kattomassa seuraavan rundin areena-keikoilla, kun viisitoistatuhatta ihmistä laulaa niitä biisejä. u ”Keikoilla oli iso soittamisen meininki ja hiki päällä. Tälleen tuottajan näkökulmasta, sillä on ihanteellinen työkalu käytössä: se pystyy vetää superhienosti matalia säkeistöjä ja tööttämään kertsit niin että kipu tuntuu. Sen halusin tuntuvan myös levyllä. Silloin itse ainakin tietää että on tehnyt kaikkensa. Musta on jotenkin helpompaa keskittyä muutamaan kerralla. Me tehtiin äänityksiä 2–4 biisin ryppäissä, noin kahden vuoden aikana. Kun musiikki on sta dion rok kia, niin koko paketin on silloin hyvä palvella sitä ajatusta. Tähän mennessä albumia on myyty maailmanlaajuisesti noin 350 000 kappaletta. www.riffi.fi 1/2015 13 demmältä reissulta. Kappaleet sovitettiin vasta studiossa koko bändin voimalla. Nälkää ja keloja jäi seuraavalle yllin kyllin. Riku on ennakkoluuloton ja tykkää kokeilla ja leikkiä laboratorioissa, musaa ja ideoita tulee koko ajan. Soitettiin uusiksi tärkeimpiä, biisin runkoon kuuluvia asioita, mitä ei pohjasession tohinoissa saatu satprosenttisesti toimimaan. Kun biisin pohjat ja kantava idea on saatiin Petrax-ses siois sa valmiiksi, hommat jatkuivat Helsingissä Fried Musicilla. Ja mikä tärkeintä, kirjoitti myös paljon itsekseen. Aika on levyn teossa luksusta. – Ennen kun lisää matskua alettiin soittamaan, yritin saada musan jo sillä tapaa jiiriin että kaikissa on jo joku juttu ja yleissoundi lähempänä lopputulosta. Oikeastaan siitä reilu vuosi menikin sitten biisinkirjoituksen merkeissä, osa tehtiin yhdessä Samun kanssa ja sen lisäksi hän kiersi erittäin aktiivisesti tekemässä sessioita ympäri maailmaa. Just näitä kipurajoilla korkeelta vetämisiä mä halusin kuulla enemmän, se on vaan niin hienoa. Keikkatilanteen visualisoimisesta saa fiiliksiä, se on jotenkin todellisempaa. – Eniten diggaan noitten jätkien kanssa siitä, mitä ne soittaa ekana, kun ne kuulee biisin. Joissain biiseissä mentiin mallintavilla ja sitten siellä on monta biisiä missä on ihan pelkästään oikeaa styrkkaria. Ne on parhaimpia palkintoja itselle näissä hommissa ja onnen itkut tulee aika helposti. – Mä koitan pitää huolta siitä, että se tulisi toimimaan noilla venueilla. Ensimmäiset kappaleet tehtiin vuonna 2011 Lontoossa, jossa Immonen oleili paljon tuohon aikaan. Mä mietin koko ajan että missä mestoissa ne soittaa ja tulevina vuosina paikat on ehkä vielä isompia. Oikeat kipaleet valittiin 30–40 kappaleen joukosta. Se auttaa selkeyttämään valintoja mitä on tehty siihen mennessä. Kai se on periaatteessa sitä että mietin, miltä se biisi tuntuu kun sitä esitetään suoraan jollekin tyypille, eikä että mitenköhän esimerkiks joku tietty ikäpolvi ottaa tän vastaan. – Olin käynyt edellisen levyn tiimoilta katsomassa keikkoja ympäri Eurooppaa jotka myös ajoi omia fiiliksiä siihen suuntaan. – Levyllä sekä Samun että Rikun kitarat on lähtökohtaisesti kombo perinteistä styrkkariasiaa ja sitten plugarimallinnuksia. Vaikka lopullisen miksauksen ja finessit teki Jesse Vainio, kasailin matkan aikana omaani koko ajan eteenpäin. Mä en ole ikinä ollut kauheen hyvä sellaisessa, että soitetaan instrumentti kerrallaan -tyyppisesti levy läpi kahdessa viikossa. Aloitusviikon sessioissa laulaja Samu Haberin kanssa syntyi muunmuassa Lifesaver. Kaikenkaikkiaan monet biisit oli useita kuukausia auki työpöydällä, ja kasailu tapahtuu tämmösissä projekteissa aika maltilla ja kaikki vaihtoehdot selvittäen. Joskus mallintavat auttavat saamaan koko harmonian kitarasta ja soittajasta tarkemmin ja vähemmällä vaivalla, mutta styrkkarista tulee taas se muriseva alakerta ja soittajan dynamiikka. Kun kyseessä on menestynyt yhtye, kappalemateriaalia pitää miettiä uudella tavalla. Immosen ja bändin visiossa isouden elementtejä saavutettaisiin astetta rosoisemmalla musiikilla jonka keskiössä on lujasti rokkaava bändi. Hyvänä päivänä kaiken tän saa ympättyä kolmen minuutin sisään. Niistä se ”core” on kuitenkin aina Sunrise Avenuen levyille muodostunut, ainakin omasta mielestäni. Se ei ole meidän käsissä, eikä niitä loppupeleissä voi alkaa miettimään. Sitten jätetään homma hautumaan ja palataan parin viikon päästä, jolloin pystyy taas tarkastelemaan juttuja objektiivisemmin. Out Of Style -levyllä oli työ jaettu kahden tuottajan, Jukka Backlundin sekä meikäläisen kesken, ja itse tavallaan pääsin kyseisellä pitkäsoitolla vasta kunnolla kyytiin. Sen halusin tuntuvan myös levyllä.” 08-13 Immonen_Ikimuistoiset.indd 13 4.2.2015 11.08. Vaikka biisi sanelee tietysti kaiken, niin tuotantoa lähestyttiin paljon tällaisten mielikuvien kautta. Keikka on kuitenkin se tärkein paikka missä ihmiset pitää saada liikuttumaan, tanssimaan ja nauramaan. Eli oksennetaan nimenomaan ne ekat ja neitseellisimmät ajatukset nauhalle. Niitä ei ennen studiopäiviä suuremmin treenattu bändin kanssa, vaan Immonen ja Haber tekivät biiseistä ohuet demot, joista selvisi osapuilleen rakenteet ja sävellajit. Se yhteinen ajatus toteutui. sunrise avenuen unholy Ground nousi ensimmäisellä myyntiviikollaan listasijalle 3 saksassa, sijalle 4 itävallassa sekä sveitsissä ja sijalle 10 suomessa. Kuitenkin enemmän keskittyen detaljeihin ja mielenkiintoisten äänien tekemiseen. Monesta biisistä tehtiin jälleen muutamiakin eri versioita. – Tämän jälkeen jatkettiin Rikun ( Rajamaa, yhtyeen kitaristi) kanssa kitararaitojen parissa. – Millasille biiseille on tarve, jotta show voi kasvaa. – Ja ehkä sitten se tärkein juttu, saada Samusta kaikki irti laulajana. Pää-ajatuksena oli että tehtäisiin vähän rouheempaa materiaalia, mitä ikinä se sitten loppupäässä tarkoittaisikin. Yleensä se eka fiilis on aika lähellä lopullista. Ajankäyttö palkitaan aina. Kun vaikka yleisgroove löytyy biisiin, sitä on kiva alkaa samoilla liekeillä ja innostuksilla tekemään eteenpäin heti. – Sitten kun bändi ja laulut oli läjässä, vietin vielä tovin biisien kanssa ohjelmoiden ja mausteita soitellen. Osa oli Haberin omia ja loput co-writeja. Sen takia mulle hyvin tärkeä lätty. Rummuissa on tarvittavat lisämausteet ja koodaukset ja valitsen esimerkiks tilamikeistä ne millä mennään missäkin osassa ja heitän turhat raidat mäkeen. – Saatiin tosi mukavasti homma alkuun siellä, ja iso kuva siitä, mitä levy voisi pitää sisällään, alkoi piirtymään meille. Yksittäisen biisin kohdalla keikkatilannetta tulee usein mietittyä aika paljon. Keikoilla oli iso soittamisen meininki ja hiki päällä
Tämä lienee lavastajan viittaus Röyhkän kirjan alkukohtaukseen, jossa pienkone lentää suomalaisen maiseman yllä. Musikaalin miksaaja Jari Niemi myöntää, että ääni-ihmisen näkökulmasta ajatus bändin soittopisteen muutoksista aluksi kauhistutti. Mutta aika monen biisin kohdalla lähdettiin jo oman mielekkyyden kannalta miettimään, että mitä omaa ja kivaa tähän voitaisiin keksiä, kohtauksen ehdoilla. 14-15 Mancini.indd 14 4.2.2015 11.12. Poika Mancini on toteutuksensa puolesta tämän jatkumon isoin produktio. Hittejä ei haluttu korostaa niiden itsensä vuoksi. Saha on pitkän linjan Röyhkä-diggari, ja ajan kanssa hän kouliintunut lauluntekijän tuotannon tuntijaksi. Kauko Röyhkä sävelsi musikaaliin myös uusia kappaleita, mutta myös niiden sovittamiseen saatiin vapaat kädet. Langatonta sähköä ei vielä ole, joten se sinne ainakin täytyi tuoda. Siinä häviää väkisinkin, jos yrittää kuulostaa aivan samalta kuin alkuperäinen. Ohjenuorana se, että pyritään muodostamaan niin autenttinen rock-bändi kuin teatteriolosuhteissa on mahdollista. Musiikillisen johtajan ja ohjaajan yhteistyö on kuitenkin joka kerta noudattanut samaa linjaa. Hyvähän se näin on, sillä itsekin tykkään nähdä bändin jos olen tällaista katsomassa, hän jatkaa. Bändihän tässä näytteleekin ja tekee rooleja. – Joo, Jannella on se tyyli, jota kai ensemble-tyyliksi kutsutaan, että jokainen työryhmän jäsen osallistuu ja on koko ajan läsnä, eikä tontti ole niin raa’asti jaoteltu. Kauko Röyhkän Poika mancini -romaani on kääntynyt musikaalisovitukseksi oulun kaupunginteatterissa. – Röyhkä laittoi meille uudet kappaleet pelkkinä laulu ja kitara-demoina. Siitä ei sitten ollutkaan pitkä matka enää kaukokaapelin vetämiseen lavalle. – Tässä tapauksessa lavalle haluttiin bändin kaikki vahvistimet, jotta esityksessä säilyy ”rock”. Niihin rakennettiin bändin kanssa alusta saakka sovitukset, joilla ei ole paljoakaan tekemistä Kaukon alkuperäisten demojen kanssa. Tähän tietysti vaikuttaa jo Mikael Saaren ääni, Jari Niemi ja Tommi Saha lisäävät. Olen ajatellut, että tällä tavalla saisimme bändin kanssa mahdollisimman hyvän fiiliksen ja tunnelman, Tommi Saha perustelee toimintatapaa. Mutta esiTeKsTi: Timo ÖsTman KuvaT: KaTi Leinonen (esiTysKuvaT), Timo ÖsTman Poika Mancini – Röyhkää musikaalina yleisön valuessa sisään saliin soittaa sgt. Poika Mancinissa bändi on muutenkin ehkä enemmän framilla kuin joissain muissa musikaaleissa. Pepper -hengessä puvustettu bändi sitar-vetoista alkumusiikkia potkurilentokoneen siivellä. 14 www.riffi.fi 1/2015 Kauko Röyhkän viimeisin romaani sijoittuu kirjoittajan kotikaupunkiin Ouluun, kuten myös vuosikymmen aikaisemmin julkaistu Miss Farkku Suomi. Rokkibändi ei soita lapuista teatterissakaan Tommi Saha kertoo, että musikaalin taustalla on hänen ja ohjaaja Janne Kuustien yhteistyö Röyhkän musiikkia sisältäneiden näyttämöproduktioiden parissa. Ehkä joku ”Maa on voimaa” on sovituksellisestikin aika lähellä alkuperäistä, samoin ”Talo meren rannalla”. Sitten menimme treenikselle, jossa annoin yhtyeelle ohjeita, mutta siitä lähtien kaikki toivat kappaleisiin omia ideoita. Ajatukseen tottumisen jälkeen ensimmäinen kysymys oli se, että pitääkö bändin soittaa langattomana vai ei. Koska kirjailija on yksi suomalaisen rockin merkkihenkilöitä, on selvää, että näyttämöllä tarjotaan vain Röyhkän musiikkia, niin vanhempaa kuin myös uutta ennen julkaisematontakin. Langattomana vai ei Poika Mancinissa bändi on asetettu kekseliäästi potkurilentokoneen siipeä muistuttavalle, liikuteltavalle lavalle. Poika Mancinissa tärkeintä oli tietysti löytää kuhunkin kohtaukseen sopiva kappale, mutta mielellään myös laadukas sellainen. Pääosaa esittävän Mikael Saaren luontevaksi ekvalisoitu akustinen tulee pöytään Audio Technican 2000-sarjan langattomalla lähettimellä. Toki katsojan kannalta on mukavaa, että edes jostain saa heti napattua kiinni. Kokonaisuus on onnistunut, joten oli aika ottaa selvää paitsi musiikin toteutuksen taustoista, myös siitä mitä teknistä haastetta esillepano on asettanut. Nelihenkinen bändi ( Tommi Saha, Riku Syvänen, Ville Niska, Antti Viitala) on musikaalissa näkyvässä roolissa jo senkin puolesta, että soittajat on sijoitettu omalle lavalle, jota siirrellään näyttämöllä useampaan eri pisteeseen kohtauksen mukaan. – Janne ohjaa ja minä rakennan bändin. Niinpä marraskuun lopussa kanssani Oulun kaupunginteatterin kahvihuoneessa istuivat musiikin johdosta vastaava Tommi Saha sekä äänimestari Jari Niemi. Työskentelytapa on ollut siinä mielessä erilainen moniin teatteriyhtyeisiin, että me olemme menneet treenikämpälle ja treenanneet biisit siellä sen sijaan, että soittaisimme lapuista. Sävellykset ja Röyhkän kappaleissa usein tärkeät riffit säilytettiin sellaisinaan, mutta muuten sovituksissa otettiin vapauksia – Tein aluksi ohjaajan kanssa yhteistyössä käsikirjoitukseen perustuvan suunnitelman siitä, mihin kohtaan tulee mikäkin kappale ja mitä tyyliä sovitus voisi olla
Miksauksen tukena pyörii Waves Multitrack. – Jos viive on väärin, bassotaajuudet saattavat hävitä salista lähes kokonaan. Niemi tarkentaa, että kitaroiden mikittämisestä luovuttiin myös pienen lavan ja äänen vuotamisen vuoksi; soittajat ovat lähes toisissaan kiinni. Monitoroinnissakin moderni ratkaisu eli korvanapit hylättiin ja valittiin rock-yhtyeelle tyypillinen ratkaisu. – Nythän juuri dobron soittaja on ihan rumpalin vieressä, joten hän häviää äänenpaineessa. Mutta lisäksi äänilähteen etäisyyden vaihdellessa muuttuvat samalla viiveet. – Haasteellista on toki soundin tuuppaaminen joka puolelle näin isolla näyttämöllä. Sen sijaan oikealla viiveellä fokus tarkentuu. Nyt bassovahvistin ja rummut sitä ovat, mutta on siellä modernimpaakin rompetta seassa. – Rumpalille on laitettu sympadit vähän symbaaleja hillitsemään, mutta hän soittaa ihan normaalilla volyymilla. u Äänimestari Jari Niemi vastaa Poika Mancinin miksauksesta. Poika Mancinin bändilavaa liikutetaan kohtauksesta riippuen eri puolille näyttämöä. Joillekin katsojille on hiukan liikaa jos rumpuja alkaa soittaa rockotteella. www.riffi.fi 1/2015 15 tyksissä tekninen henkökunta lähestyy sitä aina sellaisesta kulmasta, että lava peittää sen, katsomosta ei kaapelia juuri erota lavan siirtojen yhteydessä. Mikrofoni on auki sen hetken kun joku laulaa jonkun fraasin ja monitorointi tulee jostain pisteestä, Jari Niemi jatkaa. Ääniteknisesti se on jonkinlainen haaste. Sitä vieläkin mietitään, että voisiko sen mikityksen tehdä jotenkin paremmin. Ja kun bändi on välillä aivan metrin päässä eturivistä, niin kyllä se crash-pelti tulee osalle ihmisille lujempaa. Koska bändin on haluttu kuulostavan oikeasti ”rockilta” äänenpaine nousee näyttämöoloissa suhteellisen korkeaksikin, mihin toki vaikuttaa lavan kulloinenkin sijainti näyttämöllä. Korvamonitorointia eivät käytä laulajatkaan, vaan näyttelijöille ääni monitoroidaan katosta alaspäin. Esimerkiksi toinen kitaristi soittaa suoraan pöytään Blackstar HTDualin kautta. Niinpä kaikki myös akustiset soittimet (kitara, dobro, sitar) soitetaan suoraan linjaan piezomikityksellä. Kitaroiden osalta käytetään linjasoundeja, koska pienikin muutos mikrofonin positioissa muuttaa aika paljon sitä soundia. Siis ihan turvallisissa rajoissa, Niemi korostaa. Kaikki mikrofonit eivät voi olla auki monitoriin jatkuvasti, vaan tämäkin on ohjelmoitu. – Bändin monitorit ovat ihan perinteisiä aktiivikulmia. Vahvistimet toimivat vain kontrollina soittajille ja luonnollisen lavasoundin lähteenä. Rokkaavat rummut Rumpujen edessä ei ole pleksiä, mikä Tommi Sahan mielestä toimii autenttisuuden näkökulmasta: halutaan antaa vaikutelma aidosta rock-yhtyeestä, ajankohtana 1980-luku. 14-15 Mancini.indd 15 4.2.2015 11.12. – Alunperin ideani oli, että kaikki vahvistimet olisivat sitä epookkia eli ’80-luvun kampetta. Silloin pitää päättää, että tuohon se pysähtyy ja tästä se lähtee, Niemi kertoo. Koko bändi menee rumpuja lukuunottamatta miksauspöytään DI-boxien kautta. – Miksatessa uuteen viiveeseen joutuu aina mukautumaan, joten tein ohjelmointia, jotta ääni saapuisi aina samaan aikaan. Kyllähän äänenpaineet hetkellisesti salissakin nouseekin – mennään 95 dB tienoilla (A-painotettu hitaasti). Aina se ei onnistu, varsinkin silloin kun lava on liikkeessä ei ehdi träkätä mitenkään. Kaikki soittavat niin lähellä toisiaan, että ei sillä ole niin väliä, Niemi kertoo
16-19 Heikki Elo.indd 16 4.2.2015 11.13. Pianisti-kapellimestarin simppeli mutta toimiva lavakattaus koostuu Kawain keikkapianosta ja Rolandin synasta. musamies. miten luonnehtisi ammattilaista, jonka skaala venyy popviihteen lisäksi kauas sen ulkopuolelle, tukkahevistä viulukonserttoon ja puhallinorkesterista pelimusiikkiin. Kuvat ovat Jari Sillanpään konserttikiertueen päätöskeikalta Hartwall Areenalta. TeksTi ja kuvaT: Tommi saarela Heikki elo – lavealla siveltimellä säveltäjä, sovittaja, kapellimestari ja kosketinsoittaja Heikki ”Hexa” elo kuuluu niihin kotimaisiin puurtajiin, jotka ovat mukana vaikka missä, mutta naamaa ei lehtien palstoilla riesaksi asti näe
Myöhemmin mukaan tuli piano, joka muuttui sittemmin pääsoittimeksi. www.riffi.fi 1/2015 17 Heikki Elo napattiin Riffin kuulusteluun talven kiertueruuhkan keskeltä. Porilaissyntyisen Elon isä soitteli saksofonia big bandissa, ja Elo muistaa pyörineensä jazzfestareilla kolmivuotiaasta asti. Rokkarin sielun omaava Elo vaikuttaa silti syntyneen kroppaan, jolta luonnistuu vähän muukin. Aha, Elo taitaa olla siis näitä iskelmäviihdemiehiä. Elo veikkaa, että tällaiset tapaturTelkkarista mykkäleffaan keikkabändien liidaamisen ja studiotuottamisen ohella Heikki elo (50) on toiminut tv-ohjelmien kapellimestarina ja kuvaan sovitetun musiikin säveltäjänä tehden musiikkia Ylen dokumenteista mTv3:n draamasarjoihin. Uskotaan. Kaikki lähtee Hurriganesista, Deep Purplesta ja Led Zeppelinistä, Heikki Elo napauttaa. Europen ja Bon Jovin jalanjälkiä kulkenut hard rock -bändi ei kuitenkaan ottanut tulta, lupaavista lähtökohdista huolimatta. Jackson. – CD-levyjähän ei enää paljon myydä. Audiolaitemyynti jäi uralla välivaiheeksi, sillä jo armeijan jälkeen Elo oli ehtinyt elättää itseään muusikkona ravintolaja lavabändeissä. Matin ja Tepon juhlakiertue on päättymässä ja Jari Sillanpään suuri show-kiertue alkamassa, ja toimena molemmissa sovittaminen, orkesterin johto ja pianistin hommat. – Viimeisimmän kuukausipalkkani olen saanut joskus 1990-luvun alussa, Elo viittaa pestiinsä Studiotecin tuotepäällikkönä. rytmi, harmonia, soundi! Omia biisejään eri artistien levyille saadessaan Elo mielellään sovittaa ja tuottaa ne, ja tähän on syynsä. Huomasin, että tanssimuusikkona tienasi rahaa, ja rahalla pystyi hankkimaan kamoja. – Kun Mika ei enää ehtinyt käydä keikoilla, minä siirryin liidaamaan kiertueita pianistina. – Lukioaikana olin vaihto-oppilaana Jenkeissä ja hinguin jo Berkleen kouluun opiskelemaan, kunnes tuli muita houkutuksia. 2000-luku on ollut ammattinäkökulmasta myllerrystä: ravintolaja tanssimuusikkous alkaa käytännössä olla hävinnyt toimiala, ja äänitetuotannosta tuntuu kadonneen kohtuus ja kustannuslogiikka. Se kirpaisee varsinkin silloin, kun itse ajatteli että ”tässä oli tämä ja tuo olennainen koukku” ja juuri koukut on otettu pois! Elo irvistää kuin tuskasta. kun levy-yhtiöt ovat keskittyneet satsaamaan harvempiin mutta varmoihin huippunimiin, töitä on jaossa kentällä paljon vähemmän. elo on johtanut useasti orkesteria Forssan elokuvafestivaaleilla, huippuhetkiä ovat tarjonneet esimerkiksi livenä säestetyt monumentaaliset mykkäelokuvat, kuten Charles Chaplinin kaupungin valot tai Fritz Langin metropolis. jostain iTunesista tekijät saavat jotain, spotifysta eivät mitään, elo heittää kuivasti. elolla alkaa olla takanaan 30 vuotta ammattimuusikkona. Yhteys Sillanpäähän syntyi artistin levytuottajan Mika Toivasen kautta. Tähtien taustajoukkoihin Heikki Elon omat lapset eivät ole musiikkiuralle lähteneet, ja isä veikkaa että saattoivat nähdä turhan läheltä muusikkouden eri puolia, joihin kuului esimerkiksi toimeentulon epävarmuus. Äänitteiden tuottaminen nykyilmastossa alkaakin olla pahimmassa tapauksessa vain taloudellinen riski kaikille, ja parhaassa tapauksessa hauska harrastus. elokuvasäveltäjistä elo ihailee esimerkiksi alan ikonin John Williamsin sävelkieltä ja tyylitajua, joka tuntuu toimivan pettämättömästi, ja venyy Tähtien sodan majesteettisista vyörytyksistä Tintti-animaation pienimuotoiseen ranskalaishenkiseen kepeilyyn. Puhdas jazzmuusikkous ei kuitenkaan vienyt mukanaan. Esimerkiksi 2000-luvun alussa TV2:n Jos sais kerran -musiikkiohjelman pianisti-kapellimestarina sai urakoida toistakymmentä uutta arria viikossa parin vuoden ajan. elon mukaan urakkaa riittää nyt ja vastakin muusikoiden ja musiikintekijöiden verotusasioiden korjaamisessa sekä isojen kotimaisten ja ylikansallisten mediatalojen vastavoimana tekijäpuolen oikeuksien puolustamisessa. Studioyrittäminen on kulkenut soittamisen mukana isommassa tai pienemmässä mitassa. – En ole koskaan pitänyt itseäni sellaisena, olen sielultani rokkari. ”Se, kuka kenenkin kanssa päätyy työskentelemään voi johtua monesta asiasta – joskus henkilökemiasta, toisinaan vain siitä että aika taulut sattuivat osumaan yhteen.” 16-19 Heikki Elo.indd 17 4.2.2015 11.13. Elon soittajanuran alkuvuosien rokkibändeistä mainittakoon Make Tommilan luotsaama porilainen Doora, ja 1980-luvun lopulta länsirannikon suomenruotsalaisista muusikoista koostunut Wild Force, joka teki pari albumia ja kävi kuvaamassa Hollywoodissa asti Renny Harlinin ohjaamia MTV-kelpoisia videoitakin. Myyntihommissa tavoitteet täsmentyivät: takaisin soittamaan – maksoi mitä maksoi. Hän on orkestroinut musiikkia Jalmari Helanderin Big Game -suurelokuvaan, jossa Yhdysvaltain presidenttiä esittää Samuel L. elo mainitsee, että levykohtaisten budjettien romahtamisen lisäksi levyjä ylipäätään tehdään vähemmän kuin takavuosina. Sovittaa Elo onkin ehtinyt muutenkin paljon. – Mika veti levytuottamisen rinnalla Siltsun rundeja ja haki mukaan toista kosketinsoittajaa, muistelee Elo, joka pyöritti noihin aikoihin omaa studiotaan samassa pitäjänmäkeläisessä kiinteistössä. Jyrän alla jostain elo on onnistunut kaivamaan aikaa musiikin tekijärintaman edunvalvontaankin, luottamustoimina muun muassa Teoston ja elvis ry:n hallitusjäsenyydet. Vuonna 2001 tuotin ja sovitin Sillanpäälle albumin Hän kertoo sen sävelin, jolle Jari halusi tehdä ulkomaisia ikivihreitä isolla bändillä ja autenttisesti, alkuperäissovituksia kunnioittaen. – Harmitti esitellä laitteita kavereille, joille en olisi halunnut myydä yhtään mitään vaan soittaa heidän kanssaan! Se oli tärkein syy vakihommien lopettamiseen. – On käynyt niin, että olen tehnyt demon, jonka sisältämän biisin joku toinen on tuottanut levylle enkä ole ollut tehdyistä ratkaisuista lainkaan samaa mieltä. Elo aloitti soittamisen alakouluikäisenä viululla. Sittemmin Elo on päässyt soittamaan näiden ”kaverien” ja monien muidenkin kanssa. Keikkaa ja levyä on tullut tehtyä Arja Korisevan, Tapani Kansan, Paula Koivuniemen sekä Jari Sillanpään rinnalla
– Night at the Opera ja Day at the Races ovat ylittämättömiä tuotoksia, myös soundin kannalta. Elon mainitsema poikkeus säännöstä kertoo kummia aikojen muutoksesta: – Kun tein musaa Angry Birds -peliin, siihen haluttiin aitoja instrumentteja joten se tehtiin studiossa alusta loppuun! Puikko käteen Elo sanoo, vähän leikillään, harmitelleensa että on ollut kiinnostunut ”liian monesta” musiikin alueesta. Soundi on tärkeä! Jazzpuolella kuuntelusuosikit löytyvät fuusiolaidalta, Steps Aheadin ja Brecker Brothersin maisemista. Totta kai voisin hoitaa koskettimilla itse jonkun bassostemman, mutta A-luokan basisti löytää luonteenomaisempia instrumenttilinjoja ja soittaa paremmalla taimillakin. Omassa viulukonsertossanikin harmoniat menevät jazzin puolelle. Studioajan lyhentymisen ohessa kehitys johtanut myös monien soittajaryhmien käytön roimaan vähentymiseen: ne instru men tit, joiden stemmat voidaan kohtuullisella omatunnolla toteuttaa koneella toteutetaan koneella. Ääni, valot, pyrotekniikka, lediseinät ja kamerat on ohjel moitu ja synkro noitu yhdeksi toimi vaksi paketiksi. Tämähän ei tietenkään kavenna kosketinsoittajan työsarkaa, mutta muiden kyllä. Orkesteri lainaa paikoin soinnillista lisätukea Pro Toolsista muutaman kova levyraidan leveydeltä. – Ja Chick Corea on ollut vahva vaikuttaja omaan pianismiini. Tämä periaate on noussut entistä arvokkaammaksi nykypäivän tehokkuusajattelussa ja äänitebudjettien pienentyessä. 18 www.riffi.fi 1/2015 mat juontuvat näkemys erojen lisäksi joidenkin alalla toimivien kapeammasta tietämyksestä ja rajallisemmasta viitekehyksestä. – Olen yrittänyt olla auki kaikille vaikutteille – myös soundipuolella, Elo jatkaa ja nimeää kosketinsoitannan tärkeimmäksi oppi-isäkseen Esa Kotilaisen. ”Soittajamusaa” on kieltämättä tullut kuunneltua paljon, makeita rytmisiä ja harmonisia juttuja. Soundiaiheeseen päästyään Elo jatkaa, että hänelle rockissa kaikkien aikojen sankareihin kuuluvat esimerkiksi Peter Gabriel ja Queen. Vaikka sovittaja-tuottaja-kapellimestarilla itsellä olisikin tarkka mielikuva, kukaan tuskin pystyy yksillä aivoilla siihen, että kaikki on ”juuri oikein ja maailman parasta”. Toisaalta siveltimen laveus on taannut sen, että hommia kentän jollain laidalla on Queen on sattumoisin Elon rock-suosikkeja, joten pyyntö Bohemian Rhapsodyn arraamisesta kotimaiseen käyttöön oli mukava haaste. – Jos haluaa soittajalta sen minkä hän voi tarjota, hänen käsiään ei voi sitoa. 16-19 Heikki Elo.indd 18 4.2.2015 11.13. Kotilaisen vaikutus on ollut suuri ja pysyvä, sillä Elo pystyy vieläkin näkemään silmiensä edessä kaikki Moogit, ARPit, viulukoneet ja muut laitteet, jotka syntikkavelho tapasi roudata kioskissaan 1970/80-lukujen vaihteen legendaarisille popjazzkesäleireille. Käytännössä nykyisestä studiotuotannosta valtaosa tehdään kuitenkin Elonkin tapauksessa jo kotioloissa. Keskittymällä olisi voinut päästä pidemmälle yhdessä lajissa. Jos ympärillä on kymmenen ammattilaista, jotka handlaavat soittimensa, kannattaa kuunnella kaikki ideat, pienetkin. Elolle studiotyön tärkeimpiä pelisääntöjä on pitää korvat auki ehdotuksille ja jättää soittajalle sekä vapautta että vastuuta. – Itse tykkään mieluummin käyttää muusikoita, sieltä tulee aina ekstraa mitä ei osaa odottaakaan. studion pelisäännöt Elo sanoo aikojen myötä tulleensa yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että onnistuneeseen lopputulokseen johtavan studiotyöskentelyn ja -tuotannon avain on valmistautuminen: kaikki mietitään etukäteen ja studioon mentäessä epäselviä asioita on mahdollisimman vähän
– Alussa tämä oli sataprosenttisesti soittamista, johon alkoi vaihe vaiheelta tulla muuta. 30 vuotta kevyen musiikin parissa ovat tehneet tutuiksi ensin ravintolat ja tanssilavat, sen jälkeen äänitysja tv-studiot. keskeisin työkalu on nyt imac, sibelius ja logic Pro. Säveltämisen – varsinkin vakavan säveltämisen – osuuden kasvattaminen toimenkuvassa onkin Elon kiinnostuksen kohteita, varsinkin kun tuli haettua ja saatua sävellysapurahaa. Elon mielestä suuren yleisön loputon kiinnostus julkkiksiin ja monien omakin pyrky tähteyteen ovat seurausta siitä, että kuuluisuudesta nähdään vain säihkyvä julkisivu – ei sitä mitä julkisivun takana on. Tällöin soundien lähteenä toimivat logicin virtuaali-instrumentit, spectrasonics omnisphere, Ni kontakt, east/Westin samplet tai sibeliuksessa toimiva Wallander NotePerformer. – Fender rhodes, oberheimin oB-Xa ja räkissä matrix 1000, korgin eX8000, rolandin samplereita ja muita räkkisynia, elo esittelee. sivusta katsellen Elo on vuosikaudet istunut aitiopaikalla kotimaisen kevyen musiikin kärjen tuntumassa ilman, että on itse tarvinnut julkkiksena patsastella. myös studiopuolen hommat ovat pitkään painottuneet sovittamiseen ja tuottamiseen, ettei aikaa ”nippelinvääntöön” enää oikein ole. kotipajassa koskettimistona voi olla rolandin jD-800, kawain es4 tai jokin käsillä oleva masterkoskettimisto. – vaikka olen käynyt kouluja, en välitä jos sovitusratkaisu on kirjan mukaan virheellinen, jos se kuulostaa hyvältä. Hän on saanut tai joutunut katsomaan vierestä mitä vaikkapa tähdeksi tuleminen saattaa ihmiselle tehdä. Sitten kevyt musiikki kipusi konserttisaleihin, ja nykyään suosituimpien artistien kanssa kierretään jo jäähalleja ja Hartwallareenoita. aina löytynyt suhdanteista riippumatta. elo selittelee pelkistettyä lavakalustoaan sillä, että osaksi on viime vuosina tullut pianisti-liiderin rooli, joten synavelhoilusta ja soundiväreistä huolehtii yleensä toinen kosketinsoittaja. silloin oli joku Yamahan DX7, joka kytkettiin pariin analogisyntikkaan. Nykyään ostat plugarin, josta saat kaksi miljoonaa valmista soundia. Nykyään puolet on soittamista ja neljäsosa sovittamista. 16-19 Heikki Elo.indd 19 4.2.2015 11.13. Sitten on tietysti tuotantoa, ja viimeinen 10 prosenttia sävellystä. – On matkan varrella tavattu sellaisia, joilla ei pää kestänyt, vaikka lahjat olisivat riittäneet vaikka mihin. Kun konsertti on ohi, soittaja ottaa esiintymispuvun päältään ja siirtyy tietyllä tavalla arkeen. Päivitystä odotellessa keikkakäytössä elolla on uudenkarhea kawain mP11 ja sen päällä rolandin XP-80, joskus tuettuna läppärillä ja soundiplugareilla. Elo kertookin havahtuneensa jossain vaiheessa siihen, että kotimaisella kevyen musiikin saralla ei pääse tästä enää hirveästi ylöspäin. u ”Jos ympärillä on kymmenen ammattilaista jotka handlaavat soittimensa, tuottaja-kapun kannattaa kuunnella kaikki ideat – pienetkin.” Hexa Elo on virittänyt 14-henkisen esiintyjäjoukon täyteen iskuun ja vetäisee hetken henkeä – kohta Areenan penkit täyttyvät yli 10 000 katsojasta. – Toisinaan alan tehdä arria suoraan softalla, mutta jos pyörittelen aihetta enemmän päässä on työkaluna kynä ja nuottipaperia, jolta siirrän materiaalin sibeliukseen. www.riffi.fi 1/2015 19 Pajassa ja lauteilla monessa lajissa operoiva Heikki elo ei halua nostaa yhtä yli muiden, vaan toteaa että kaikki iskelmästä rokin kautta taidemusiikin muotoihin ovat haastavia, koska niissä pätevät eri lainalaisuudet. – olihan se mahtavaa aikaa olla kosketinsoittajana studiossa. elon laitekattaus on pelkistynyt takavuosista. – Pitäisi uusia vahvalla kädellä studion kalustoa, varsinkin jos aikoo tehdä leffajuttuja enemmän. – Kyllä sitä on mieluummin vähän taustalla kuin solistina, joka joutuu ottamaan vastaan kaikki ne velvoitteet ja murheet joita tähteys tuo, paparazzeista alkaen. säveltäjäja sovittajaminän työmoraalista huolehtii kuulemma parhaiten deadline, joka on ”pahin vihollinen ja paras ystävä”. elo oli parikymppinen tuore ja innokas kiipparisti, kun midi tuli syntetisaattoreihin ja äänitysstudioiden maailma mullistui kerrasta. Elo oli reilusti nelikymppinen pyrkiessään Sibelius-Akatemiaan, josta valmistui puhallinorkesterin kapellimestariksi toissa keväänä. Artistilla päivystäminen ja varuillaan olo sen kun jatkuu. Piti siis lähteä ”eteenpäin”. Yleisö näkee artistin esiintymistilanteessa, jossa hän kerää kaiken glorian, ei sitä kun ajetaan tuhansia kilometrejä ja tuskaillaan jonkun muun seikan kanssa, joka ”tulee paketin mukana”. Sotilassoittokuntien ohella hän on säveltänyt ja sovittanut esimerkiksi Avanti!-orkesterille ja Helsingin kaupunginorkesterille, ja johtaa Vantaan Viihdeorkesterin kompaktimpaa VVO Ensemble -kokoonpanoa. Hyllyt ovat pullollaan vanhoja sormioita ja samplereita, joista ei ole tullut hankkiuduttua eroon mutta joita ei tänä päivänä tule juuri käytettyä. ei ollut periaatteessa mitään soundeja, joten niitä opeteltiin tekemään ja hakemaan itse. Kuinka paljon miehessä sitten on säveltäjää, sovittajaa, orkesterinjohtajaa, tuottajaa ja kosketinsoittajaa. Tekijänä hän sanoo olevansa pitkälti vaistonvarainen
Tällä hetkellä koulun kerhotoiminnan piirissä toimii peräti yhdeksän oppilasbändiä. Eli aluksi ihan yleis20-21 Pietu Halonen.indd 20 4.2.2015 11.14. oulun kupeessa Tyrnävällä Kuulammen koulussa työskentelevä Pietu Halonen on ehtivä mies. Musiikinopettajan työn lisäksi hänellä on vuodesta 2000 saakka ollut Kempeleessä yksityinen musiikkikoulu, joka paitsi tarjoaa oppitunteja, myös julkaisee vapaan pianosäestyksen Pianovapari.com-oppimateriaalisarjaa. Palkinnon pokkasi Pietu Halonen. – Laattasoittimilla aloitetaan, jotta pianon valkoiset koskettimet tulevat tutuksi. suomen emmat eivät vielä tällaista kategoriaa tarjoa, mutta koulujen musiikin opettajat Ry valitsi viime vuonna ensimmäistä kertaa vuoden musiikin opettajan. Halosen tausta on rytmimusiikissa, joten on luonnollista, että myös työssään musiikinopettajana tärkein opetusmuoto on bändisoitto. Nuorimmat oppilaat ovat viidesluokkalaisia, ja bändisoittimiin aletaan tutustua aika lailla alusta lähtien. Siinä voidaan opetella vähän jo improvisointiakin pentatonisen asteikon puitteissa. 20 www.riffi.fi 1/2015 TeksTi: Timo ÖsTman kuva: RanTalakeus / susanna Tikka vuoden musiikinopettaja – Pietu Halosen opetusväline on bändisoitto Yhdysvalloissa musiikin opettajia muistetaan nykyään omalla Grammy-palkinnolla
Ryhmä yhdistää musiikin opettajia ympäri Suomen virtuaaliseksi työyhteisöksi. Siitä saadulla rahalla ostettiin Behringerin X32-digimikseri sekä Nordin sähköpiano, joka riittää aivan mainiosti myös kerran vuodessa soitettavan Suvivirren säestykseen, Halonen kiteyttää. Nuottikirjoitusta ja nuotintamista hän ottaa esille lähinnä kuriositeetin omaisesti, sillä yhden viikottaisen oppitunnin viitekehyksessä on pakko priorisoida: tärkeintä on toiminta. – Ajatuksena on treenata vähän biisejä, mutta hyvin. Halosen mukaan koulun salin äänentoistossa pärjää yllättävän vähällä. Facebookissa toimimme näin, ja homma on lähtenyt hienosti liikkeelle. – Olen laatinut Google-ympäristössä monivalintalomakkeen, jonka oppilaat saavat kännyköillään auki. – Aika monilla perinteisen liiton opettajilla tuntuu olevan, ainakin joissain oppiaineissa, jonkinlainen oma tietopankki, jota voi esimerkiksi uutta työpaikkaa hakiessa esitellä referenssinä. Opetusvinkkejä jaetaan vilkkaasti. Oppituntien puitteissa on tarkoitus saada jokainen oppilas osallistumaan jollain tapaa; myös ne pidättyvämmät, vaikkapa soittamalla yhden äänen synamattoa tai muuta vastaavaa. Siitä on sitten heti helppo reagoida, jos vaikka yksi kohta tehtävässä näyttää olevan kaikille vaikea, se voidaan kuunnella tarkkaavaisesti uudestaan heti saman tien eikä viikon päästä. Itse taas ajattelen niin, että kaikki mitä itsellä on annettavaa kannattaa laittaa jakoon, olivat ne sitten tuntisuunnitelmia, kappalevinkkejä tai muita käytännön vihjeitä. oppisisältö kuin avoin lähdekoodi Pietu Halonen on ollut ehtiväinen myös siinä mielessä, että musiikinopettajan tutkinnon ohella plakkarissa on diplomi-insinöörin koulutus. Mutta meillä toiminta on muuten hyvin bändikeskeistä, ja myös oppilaille se näyttää olevan mielekäs tapa toimia. Toinen opetusmuoto on sitten bändikerhot, joihin luonnollisesti hakeutuvat erityisen motivoituneet oppilaat. – Ajatuksenani on, että kouluun saisi toimivan organisaation, joka lähtisi ihan sieltä junnuista saakka. Sain sitten koulun puolesta hankittua viisi halpaa Android-tablettia heitä varten. Entäs ne oppilaat, joilla ei ole kännyköitä. – Järjestämme koulussa omille bändeille keikkoja aika paljon, ja niihin olemme yrittäneet rekrytoida myös äänetoistosta ja valoista kiinnostuneita. Nyt sitten ennen joulua vedetään bändien kanssa joululauluja, Halonen kertoo. Ja tottakai kynää ja paperia voidaan tarvittaessa käyttää. www.riffi.fi 1/2015 21 tutustumista ja rohkeuden hakemista, sitten pikkuhiljaa otetaan instrumentteja yksi kerrallaan mukaan ja saadaan toimivaa bändiä aikaiseksi. Toki Halonen opettaa bändikerhoissa äänentoistolaitteiden peruskäytön, mutta esitystekniikasta enemmän kiinnostuneiden tarpeet hän pyrkii ratkaisemaan käytännönläheisesti. Oppilaat ovat kuitenkin koulussa puolenkymmentä vuotta, joten ysiluokkalainen voisi olla sitten jo salimiksaaja. – Tuonkin olen yrittänyt tiedostaa. – Joka tunnilla on joku ydin, mutta yritän sisällyttää mukaan mahdollisimman paljon toimintaa. Ihan yhtä tärkeinä pidän kaikkia näkövinkkeleitä. – Koulun piano seisoi jumppasalissa nurkassa käyttämättömänä, joten pyysin reksiltä lupaa sen myyntiin. Testin jälkeen he lähettävät sen minulle, joten saan vastaukset heti oman koneeni näytölle. Yhtä lailla opetuksen apuvälineeksi ovat kelvanneet oppilaiden kännykät, joilla vaikkapa duuri/molli-kuuntelutestin tekeminen on nopeaa ja reaaliaikaista. Se ei kuitenkaan ole pelkkää soittelua tai laulelua, vaan tausta-ajatuksena saattaa olla esimerkiksi jokin harmoniaelementti, joka tulee sitten käytännön kautta tutuksi. Jos elokuussa on aloitettu kappale ja syyslomaa kohti tähdätään, niin siinä menee aika lailla se pari kuukautta. Itselleni avoin oppisisältö on yhtä kuin avoin lähdekoodi – sitä saavat kaikki käyttää vapaasti. Halosen tärkeimmäksi opetusvälineeksi on muodostunut PowerPoint-ohjelma, jolla biisien sointulappujen teko hoituu kätevästi. Tämä näkyy tietysti jollain tapaa opetusfilosofiassa, jossa isossa roolissa on avointen oppisisältöjen käyttö; jopa niin paljon, että perinteisten oppikirjojen käytöstä hän tunnustaa luopuneensa. Kuulammella siihen riittää aktiivisubbarin ohella kaksi 10-tuumaista RCF:n yläkaappia sekä toinen pari mahdollista viivelinjaa varten. Bänditoiminta onkin tuottanut hedelmää, sillä koulun Last Season -bändi saavutti hopeasijan YARock-SM-kilpailuissa viime keväänä. myös esitystekniikasta kiinnostuneet huomioidaan Bändisoittamiseen olennaisena osana kuuluvaa laitehallintaa ei yhden viikkotunnin mahdollistamassa ajassa ole juurikaan aikaa opettaa. Tottakai opettajia on erilaisia, joku voi olla enemmän kuoroihminen bändiorientoituneisuuden sijaan. Kuulammella Halonen opettaa bändisoittoa kahdessa muodossa. u 20-21 Pietu Halonen.indd 21 4.2.2015 11.14. Viime keväänä tein kartoituksen eri luokille, josta kävi ilmi, että luokkaa kohden oli puolenkymmentä oppilasta, jolla ei ollut kännykkää käytössä. Esimerkiksi yksi oppilas tuli sanomaan käytävällä, että hän olisi kiinnostunut valoista, joten hän on nyt koulun keikoilla valomiehenä. – Toki tunneilla käydään läpi myös esimerkiksi taidemusiikkia. Seuraavaksi on hakusessa salimiksaajaa ja stagemanageria. Halonen onkin yli 3500-jäsenisen Mitä tehdä musatunnilla… -Facebook-ryhmän primus motor. Sen sijaan tärkeämpää on jakaa opetusvinkkejä netissä muiden musiikinopettajien kanssa
22-25 Erno Laitinen.indd 22 4.2.2015 12.30
Sen sijaan tuottaja voi edesauttaa menestystarinaa tekemällä työnsä hyvin, keskittyneesti ja intohimolla. Visiosta todeksi Erilaisissa projekteissa Laitinen on nähnyt tuottajan roolin koko laajan skaalan. 22-25 Erno Laitinen.indd 23 4.2.2015 12.30. Mutta nyt jäsenet ovat kasvaneet rooleihinsa ja yhtye on kehittynyt bändiksi, joka luo musiikkinsa itse, Laitinen kuvailee. En halua millään tavalla laskelmoida tekemisiäni, vaan toimia eri musatyylien kanssa mahdollisimman estottomasti, Laitinen sanoo. www.riffi.fi 1/2015 23 Siistissä studiohuoneistossa teollisuuskiinteistössä Vallilassa Helsingissä vallitsee seesteinen tunnelma perjantaiaamupäivänä. Monet artistit ovat itseohjautuvia. TekSTi: kalle Heino kuVaT: Tommi PoSa erno laiTinen – syöttiä onnistumisille Tuottaja erno laitisen vaikutus kuuluu muun muassa Haloo Helsingin! taustalla. ”Pitkää artistiuraa ei voi feikata tai laskelmoida.” Tuottaja Erno Laitinen haluaa liikkua mahdollisimman monipuolisesti eri musiikkityylien välillä. Ammattilaisen määrätietoiset otteet taipuvat tarvittaessa rooliin kuin rooliin, aina kulloistakin lopputulosta vahvasti kunnioittaen. Laitinen kiteyttääkin, että tuottajan tehtävä on löytää sopivat keinot ohjata bändi tai artisti kohti omaa soundiaan. Yhtenä tärkeimpänä ominaisuutena tuottajan työssä Laitinen näkee kyvyn löytää oikea ote kunkin projektin vision saavuttamiseksi. – Joskus tarvitaan mielipiteitä, joskus vain ohjailua. Tuottaja Erno Laitinen keittää kahvia Inkfishin studion keittiötilassa rauhallisena, vaikka onkin vahingossa tehnyt tuplabuukkauksen – Riffin toimittajan lisäksi paikalle on saapunut Petra Gargano, jonka tulevan albumin materiaalia on määrä käydä läpi samana aamuna. Nuorempana olin ehkä mustavalkoisempi rokkipoliisi, mutta nykyään raja-aitojen sisällä liikkuminen kiinnostaa yhä vähemmän. Ensisijaisesti tuottajana sekä musiikkiyhtiö Inkfishin osakkaana yhdessä Rauli ”Rake” Eskolinin ja Kari ”Gabi” Hakasen kanssa toimiva Laitinen on myös kitaristi, säveltäjä, äänittäjä ja miksaaja, ja hän on vuosien varrella työskennellyt läheisesti esimerkiksi Haloo Helsingin!, Sir Elwoodin hiljaisten värien, Irinan ja Indican kanssa. Niille sävellettiin biisejä. Kun Haloo Helsinki! aloitti, tyypit olivat nuoria, ja levynteko vaati kokonaisvaltaista ohjaamista. – En usko oikopolkuihin. Pitkää artistiuraa ei voi feikata tai laskelmoida. moneen eri rooliin joustavasti taipuvan miehen filosofian mukaan onnistumista voi ruokkia, mutta mitään oikopolkuja hyviin saavutuksiin ei ole olemassa. – Olen tietoisesti yrittänyt seikkailla erilaisten musiikkityylien kanssa. Vaikka esimerkiksi Haloo Helsinki! on kahminut platinaja kultalevyjä ja bändin singlebiisit ovat roikkuneet radiolistan kärjessä, ja vaikka muutkaan Inkfishin tuottajatiimin käsissä pyörineet tuotokset eivät nekään ole vaatimattomasti menestyneet, ei Laitinen silti näe mitään olemassaolevaa kaavaa menestykseen tai hyvin myyvän levyn tuottamiseen. – Nautin myös siitä, että joissain projekteissa voin olla esimerkiksi vain pelkkä miksaaja. Laitisen asenne tilanteessa kuvastaa hyvin miestä yleisestikin musiikin rautaisena sekatyömiehenä
Aiemmin Laitinen kertoo säästäneensä monet efektit, esimerkiksi delayn, vasta miksausvaiheeseen. – Siinä on monia etuja, mutta asiassa on myös kääntöpuoli. Myöhemmin esimerkiksi Irinan kanssa työskentely on ollut mieleenpainuvaa. Tilanne on erinomainen: kun on selkeä tavoite, mihin tähdätään, voin säveltää sen mukaan. Siinä on turha inistä yhtään mitään. Soittajana Laitinen on löytänyt esimerkiksi kitarasoundien luomiseen omanlaisensa filosofian. Lopullinen miksaus tapahtuu tietysti aina ProToolsin ja Logicin sisällä, mutta tilanteen mukaan tehdään erilaisia reitityksiä, Laitinen kertoo. Tälläkin hetkellä Laitisella on lukuisia rautoja tulessa, mutta suurimmasta osasta hän ei halua vielä puhua. 24 www.riffi.fi 1/2015 efektit mukaan jo alkuvaiheessa Laitisen tukikohdassa eli Inkfishin kahdessa studioja soittotilassa analoginen ja digitaalinen tekniikka käyvät käsi kädessä. – Täällä tehdään paljon hybridiä. Jakelu muuttuu, musiikki säilyy Inkfish toimii pääasiallisesti monikansallisten ja kotimaisten levy-yhtiöiden ykkösartistien kanssa. Mutta artistit tarvitsevat sisältöä, ja itse olen sisällöntuottajan asemassa. Paul’s Sound Mäihätie 15 B, NUMMELA Tammer Piano ja Soitin Pinninkatu 26-28, TAMPERE Tampereen Musiikki Kuninkaankatu 13, TAMPERE Top Sound Puolatie 5, HYLLYKALLIO Tornion Musiikki Eliaksenkatu 11, TORNIO UralTone amplification Helsinginkatu 30, HELSINKI Vantaan Musiikki Kielotie 4, TIKKURILA Woodwinds Ky Albertinkatu 17, HELSINKI Tsekkaa myös: Akateeminen Kirjakauppa Suomalainen Kirjakauppa Booky.fi Oy Verkkokauppa.com 22-25 Erno Laitinen.indd 24 4.2.2015 12.31. Hän on myös tehnyt puhtaita tilaustöitä, esimerkiksi Idolsartisteille tai vaikkapa Anna Abreulle. Hänellä on vahva oma juttu, vahva laulu ja vahva identiteetti. – Siksi suosin usein nykyään sitä, että soundiajatus löytyisi jo sisäänsoittovaiheessa. – Indica oli ensimmäinen työni täällä. u ”Suosin usein nykyään sitä, että soundiajatus löytyisi jo sisäänsoittovaiheessa.” Laitinen on työskennellyt vuosien varrella hyvinkin erilaisten projektien parissa. Tuottamisessa ja musiikintekemisessä ylipäätään Laitisella on yleensä pääasiassa vapaat kädet, vaikka levy-yhtiöiden intresseissä luonnollisesti onkin kaupallinen onnistuminen. – Ne, jotka ovat murrosvaiheessa, ovat levy-yhtiöt. Bändi oli nuori ja mä olin nuori, lähtökohta oli hauska. Työmetodissa pitää uskaltaa hypätä tuntemattomaan. Yksi erityisen mielenkiintoinen projekti miestä kuitenkin kutkuttaa. Duunia saa kyllä vääntää kovasti. Samalla kyllä jättää mahdollisuuksia säätää soundia vielä prosessin loppuvaiheessa, mutta samalla jättää myös tekemättä ison kasan päätöksiä, jotka kuitenkin tulevat vielä vastaan siellä lopussa, Laitinen sanoo. 01 Kansi614.indd 1 24.11.2014 12.25 Oul u, Kau ko Röy hkä ja mus ikaa li toim ivat yhd iste lmä näk in Svante For Sbäck, chartmakers: ”Jos halutaan, että radiossa soi lujaa, pitää masteroida hiljempaa.” Juk ka Imm one n, tuott aja: ”Artis tin tulev aisuu s on kuite nkin tärke in juttu , heille mä olen asioi sta tilive lvollin en” N ro 12 15 H in ta 9 ,8 E Heikki elo teho Majamäki erno Laitinen Pietu Halonen 01 Kansi115.indd 1 2.2.2015 11.34 F-Musiikki Martinsillantie 10, ESPOO F-Musiikki Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI F-Musiikki Viilarinkatu 1, TURKU F-Musiikki Antaksentie 4, VANTAA Intro Music Paasikivenkatu 4, KERAVA Kemin Musiikki Keskuspuistokatu 5, KEMI Keskusmusiikki Lahti Hämeenkatu 23, LAHTI Markun Musiikki Ky Rajatie 27, HYLLYKALLIO Musiikki-Kullas Torikatu 12, OULU Musiikki Lukinmaa Välikatu 15, KAJAANI Musikantti Väinönkatu 42, JYVÄSKYLÄ Ostinato Oy Tykistönkatu 7, HELSINKI Riffi-lehtiä ja/tai kirjoja myyvät seuraavat vähittäisliikkeet: Piano Jylhä Korvenkyläntie 42, MUURAME Pori Sound City Rautatienpuistokatu 2, PORI Power Sound Jokioistentie 993, SOMERO Savonlinnan Soitinkulma Kirkkokatu 7, SAVONLINNA Soitin Laine Maariankatu 10, TURKU St. Sävellystyötä Laitinen tekee kulloistenkin projektien ehdoilla. Musiikin tuottamisen ja äänittämisen lisäksi yhtiön toimialaa on myös kustantaminen sekä biisinkirjoitus ja A&R-palvelut. Biisinkustantamisessa Laitisella on käytännössä kustannussopimus sekä Inkfishin että Warner/Chappell Music Finlandin kanssa. Tuottaja Mikko karMila: ”Mä tiedän miten tän homman voi tehdä pykälää paremmin – mutta se maksaa helkkaristi.” Heikki MalMberg: Tyyster Pelti – erilainen kitara N ro 5 -2 14 H in ta 9 ,5 E ”Nuotinluku on perustaito, joka pitäisi olla kaikilla soittajilla.” ”Nuotinluku on perustaito, joka pitäisi olla kaikilla soittajilla, koska se helpottaa kommunikointia ja tiedon käsittelyä.” ”Nuotinluku on perustaito, joka pitäisi olla kaikilla soittajilla.” Peter erskine: ”Muusikko kuulostaa paremmalta, kun ei yritä liikaa.” 01 Kansi514.indd 1 6.10.2014 11.25 Gibs on UsA 2015 – rajuja uudis tuksi a! Jyri riikon en, e-Stud io: – Äänittäjän ei pidä kommentoida muita kuin teknisiä asioita. – On sinänsä hyvä, että en ole sen varassa että pitäisi mennä joka aamu työhuoneelle ja säveltää koko ajan jotakin pöytälaatikkoon. Tähän mennessä töitä on riittänyt, ja olen päässyt tekemään sellaisia projekteja, jotka ovat haastavia ja kehittäviä. Jengi haluaa kuunnella edelleen musiikkia, ainoastaan konkreettinen tuote, joka on aiemmin ollut cd tai vinyyli tai kasetti, muuttaa muotoaan, Laitinen sanoo. Pave Maijane n, tuottaja : ”Koputtelemalla kuulee heti, onko se rumpu vai eikö se ole.” – Hannu Saari, rumpuseppä N ro 6 -2 14 H in ta 9 ,5 E – Remu suunnittelee. Kun niitä alkaa yhdistellä, ne johdattavat oikeaan suuntaan. – Kilpailu ei tietenkään ole vähentynyt, sillä alalla on paljon osaavia ihmisiä. Isoon kysymykseen musiikkibisneksen muuttumisesta ja jakelukanavien digitalisoitumisesta Laitisella on selvä visio. Ehkä 1980-luvulla bisneksessä on ollut hitaammat syklit, mutta en ole nykymuutoksesta millään tavalla ahdistunut. Pienempi tila painottuu digitaaliseen ja isompi analogiseen tekniikkaan. Molemmat tilat toimivat kuitenkin ProTools pohjanaan, joten tarpeen tullen on helppo siirtyä tilasta toiseen. Tuolloin niitä on mahdollisuus hioa ja saada asetettua esimerkiksi delay tarkasti biisin tempoon. Lisäksi digitaalisellakin puolella kanavakohtaisissa inserteissä on tarvittaessa käytössä esimerkiksi analogikompura tai SLS:n eq, joten liikkumavara työskentelymetodeissa pysyy koko ajan joustavana. Odotan innolla, mitä siitä vielä tulee. – Lassi Valtosen kanssa olen nyt seurannut vuoden päivät miehen musiikin kehittymistä. – Mulla saattaa olla esimerkiksi iso läjä kitarapedaaleita. Remu määrää
01 Kansi614.indd 1 24.11.2014 12.25 Oul u, Kau ko Röy hkä ja mus ikaa li toim ivat yhd iste lmä näk in Svante For Sbäck, chartmakers: ”Jos halutaan, että radiossa soi lujaa, pitää masteroida hiljempaa.” Juk ka Imm one n, tuott aja: ”Artis tin tulev aisuu s on kuite nkin tärke in juttu , heille mä olen asioi sta tilive lvollin en” N ro 12 15 H in ta 9 ,8 E Heikki elo teho Majamäki erno Laitinen Pietu Halonen 01 Kansi115.indd 1 2.2.2015 11.34 F-Musiikki Martinsillantie 10, ESPOO F-Musiikki Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI F-Musiikki Viilarinkatu 1, TURKU F-Musiikki Antaksentie 4, VANTAA Intro Music Paasikivenkatu 4, KERAVA Kemin Musiikki Keskuspuistokatu 5, KEMI Keskusmusiikki Lahti Hämeenkatu 23, LAHTI Markun Musiikki Ky Rajatie 27, HYLLYKALLIO Musiikki-Kullas Torikatu 12, OULU Musiikki Lukinmaa Välikatu 15, KAJAANI Musikantti Väinönkatu 42, JYVÄSKYLÄ Ostinato Oy Tykistönkatu 7, HELSINKI Riffi-lehtiä ja/tai kirjoja myyvät seuraavat vähittäisliikkeet: Piano Jylhä Korvenkyläntie 42, MUURAME Pori Sound City Rautatienpuistokatu 2, PORI Power Sound Jokioistentie 993, SOMERO Savonlinnan Soitinkulma Kirkkokatu 7, SAVONLINNA Soitin Laine Maariankatu 10, TURKU St. Remu määrää. Pave Maijane n, tuottaja : ”Koputtelemalla kuulee heti, onko se rumpu vai eikö se ole.” – Hannu Saari, rumpuseppä N ro 6 -2 14 H in ta 9 ,5 E – Remu suunnittelee. Paul’s Sound Mäihätie 15 B, NUMMELA Tammer Piano ja Soitin Pinninkatu 26-28, TAMPERE Tampereen Musiikki Kuninkaankatu 13, TAMPERE Top Sound Puolatie 5, HYLLYKALLIO Tornion Musiikki Eliaksenkatu 11, TORNIO UralTone amplification Helsinginkatu 30, HELSINKI Vantaan Musiikki Kielotie 4, TIKKURILA Woodwinds Ky Albertinkatu 17, HELSINKI Tsekkaa myös: Akateeminen Kirjakauppa Suomalainen Kirjakauppa Booky.fi Oy Verkkokauppa.com 22-25 Erno Laitinen.indd 25 4.2.2015 12.31. Tuottaja Mikko karMila: ”Mä tiedän miten tän homman voi tehdä pykälää paremmin – mutta se maksaa helkkaristi.” Heikki MalMberg: Tyyster Pelti – erilainen kitara N ro 5 -2 14 H in ta 9 ,5 E ”Nuotinluku on perustaito, joka pitäisi olla kaikilla soittajilla.” ”Nuotinluku on perustaito, joka pitäisi olla kaikilla soittajilla, koska se helpottaa kommunikointia ja tiedon käsittelyä.” ”Nuotinluku on perustaito, joka pitäisi olla kaikilla soittajilla.” Peter erskine: ”Muusikko kuulostaa paremmalta, kun ei yritä liikaa.” 01 Kansi514.indd 1 6.10.2014 11.25 Gibs on UsA 2015 – rajuja uudis tuksi a! Jyri riikon en, e-Stud io: – Äänittäjän ei pidä kommentoida muita kuin teknisiä asioita. Siinä on turha inistä yhtään mitään
– Niitä kun putsataan ja sliipataan niin heti kuulostaa pal jon leveämmältä ja syvemmältä, mutta instrumenttien välisten tasojen pitäisi kyllä olla kohdallaan jo miksausvaiheessa. Kana vabalansseja ei voi ratkaisevasti muuttaa masteroinnissa – sil loin hiotaan yleissoundia, eikä ole tarkoituskaan enää ”miksata”. Kaikkeen ei kaksiraitainen ympäristö millään taivu, ja jos masteroija joutuu nostamaan kädet pystyyn kerrotaan äänitteen tuottajalle vian laatu, pyydetään avaamaan moniraita ja teke mään korjauksia siihen. 26-29 Chartmakers.indd 26 4.2.2015 12.32. Svante Forsbäckin johtama masterointiyritys on kymmenen toimintavuotensa aikana saavuttanut alalla vankan aseman. – Kaipasin työrauhaa. Askelia rajalla Masteroinnin lähtötilanne on korkearesoluutioinen wav tai aiff, josta käsittelyn jälkeen lähtee tehtaalle yksi DDPtiedosto, jo ka sisältää äänenlaadullisten muutosten lisäksi levyn oheistie dot, kuten biisien alku ja loppulukemat, nimet sekä moninai set tunnistekoodit. Svante Forsbäck siirsi oman masterointi huoneensa Töölön päämajasta Espooseen. Masterointi tehdään samaan lajiin, jossa tiedosto on maste rointiin tuotu. Toinen masteroijan tehtävä on muokata äänitteen biisit jo noon, jotta niitä voi kuunnella peräkkäin. Esimerkiksi ekvalisoimalla nostetaan esiin biisien parhaita puolia sekä pelastetaan äänimassaan uponneita solisteja ja kateissa olevaa biittiä. Saapuvan materiaalin yleisin yksittäinen virhe on on Mas ter Bus limitointi, jolla on nostettu biisin volyymia ilman mi TeksTi jA kuvAT: Tommi sAArelA Chartmakers juhlii – masteroinnin mestarit rammsteinin, volbeatin ja lukemattomien suomalaisnimien biisit puristetaan Chartmakersin myllyjen läpi, ennen kuin äänite on kuuntelukuosissa. Pelastusoperaation syynä voi olla, että kaksiraitamiksaukseen on kasautunut liikaa element tejä tietylle taajuuskaistalle. Jos alkuperäinen tiedosto on 96kHz/24bit, sellai nen tulostetaan siis silloinkin, vaikka cdvalmistamoon toimite taan uudelleen näytteistetty 44,1 kilohertsin versio. – Tietyillä levyillä saattaa olla yli puoli tusinaa eri miksaajaa, ja ekalla raidalla voi olla 5 dB enemmän bassoa kuin seuraaval la, ei sellainen toimi samalla levyllä, Forsbäck tietää. Ja vaikka masteroinnissa ei tehdä suuria ihmeitä, pienempiä tapahtuu päivittäin. Käytettävät erikoislaitteetkin on rakennettu tätä varten – käsittelemään summia, ei aukinaisia yksittäisiä raitoja. Kesti pitkään löytää sekä perheen että masteroinnin tarpeisiin sopiva talo, jossa on riittävästi tilaa ja huonekorkeutta. 26 www.riffi.fi 1/2015 Chartmakersin perustaja Svante Forsbäck tiivistää maste roinnin taiteen lähtökohdaksi, että parhaintakin mik saus ta voi aina hieman parannella
– en yritä väkisin houkutella asiakkaita, haluan että he tulevat meidän luoksemme. 26-29 Chartmakers.indd 27 4.2.2015 12.32. rammsteinit, volbeatit ja maailmalla myydyt suomalaisbändien levyt ovat tasoittaneet tietä niin, että ulkomaisia asiakkaita virtaa sisään tasaiseen tahtiin. Harkitsemattomalla limitoinnilla huononnetaan al kuperäistä soundia. Masterointi softana pyörii Pyramix. Teatteri jäi, samoin opetushommat – ja studiopuolellakin oli pakko fokusoida vain masterointiin. Miksausstudiossa ei ole välttämättä esi merkiksi riittävän hyvää deesseriä, jolloin stemmamasteroinnil la päästään paremmin vaikuttamaan laulusoundiin. ja näin näyttää tapahtuneen. korvilla kuulee Chartmakersin töiden kirjo ulottuu viihdemusiikista jazziin ja klubimusiikista äärimetalliin, mutta kolmikko itse ei ole jakanut rooleja lajien suhteen. www.riffi.fi 1/2015 27 tään syytä. Hän ei käytä kesäduunista kehiin svante Forsbäckin (43) studioura alkoi 1980-luvun lopulla kotikulmilla, kun musiikin moniottelija Henrik Otto Donner pyysi koululaisnuorukaista kesäapulaiseksi Tammisaaressa sijaitsevaan studioonsa, siirtämään love recordsin katalogia bittimuotoon. Pyöreät 10 vuotta täyttäneen Chartmakersin perustaja muistelee, että alku yhden tai kahden masterointiyrityksen kyllästämässä kotimaisessa kilpailuasetelmassa oli osin hankalakin. Erimielisyydet maste roinnissa liittyvätkin usein kokonaisvolyymiin eli asiakas haluaa lujempaa tasoa kuin miksaus kestää. Ja aina tehdään ”vielä yksi versio”, jos asiakas ei ole tyytyväinen. Tietokoneiden keskus yksiköt on upotettu lattiaan, jolloin huminasta ei ole häiriötä. – Kompressoria vastaan miksaaminen on eri juttu. Miten masteroija sitten itse tietää, että tuli valmista. Jos omis taa hienon analogikompuran, sitä kannattaa käyttää. Kokonaisvolyymin lisäksi masteroija vastaa siitäkin, että al bumin biisien äänienergia on järkevällä keskinäisellä tasolla. maineen ja soundin pitää puhua puolestaan, Forsbäck kuittaa. Studiotuotannossa yleistynyt tapa kaikkien vaihtoehtojen pi tämisestä auki mahdollisimman pitkään tuo masterointiinkin jo kaksiraitaista laveampia paketteja. Forsbäckin ja Niemistön äidinkieli on ruotsi, joten yh teydet länsinaapuriin ja sitä kautta kauemmas ovat olleet niin kielellisesti kuin kulttuurisesti hallussa. Se tuo särmää. Forsbäck kertoo, että vuosien varrella työn osumatarkkuus on parantunut, sillä on opittu lukemaan lausumattomiakin toiveita. Forsbäckin mukaan tietty sukupolvi tyk kää myös ylikompressoidusta soundista. Pari vuotta myöhemmin Forsbäckistä tuli Donnerin yhtiökumppani Derstudioksi (Digital editing room) nimetyssä yrityksessä, jonka toimialaan masterointi liitettiin ääniterestauroinnin oheen. Masteroijan on tärkeää seurata musiikinlajeja, joiden paris sa työskentelee, esimerkiksi hiphopmaailmassa trendit muut tuvat niin nopeasti, että eilisen ”in” on tänään todella ”out”. Lasiseinäisen ja kivilattiaisen huoneen sointi on elävämpi kuin miksaus tai masterointipajoissa yleensä, jotta se vastaisi paremmin levyn ostajan kuuntelu olosuhteita. Jokaiselle arvonsa tuntevalle masteroijalle kehittyy oma soundi ja maku, jota vastaan on vaikea pyristellä vaikkapa sil loin, kun asiakas vetää yhtäläisyysmerkin ”hyvän soundin” ja lujan soundin välille. Heavygenressä muutokset ovat hitaampia, hyvä soundi on ai na hyvä soundi. Kokemuksen myötä oppii, että ’nyt tämä on niin hyvä kuin voi olla’ – on tehnyt kaiken tarpeelli sen mutta ei vielä mitään liikaa. Sen sijaan asiakkaat vaikuttavat niin teh neen, sillä Forsbäckin eteen tuodaan masteroitavaksi rokkia, me tallia ja jazzia, Henkka Niemistöllä teetetään erityisesti elekt ronista tanssimusiikkia, ja Minerva Pappi toimii skaalalla ro kista poppiin ja danceen. Toisaalta ilmassa oli ollut aistittavissa tarvetta vaihtoehdolle, ja Forsbäck kiitteleekin osuneensa hyvään saumaan oikealla ajoituksella. Jos mennään askelkin rajan yli, lopputulos vain huonontuu. 1990-luvun puolivälissä Forsbäck tuli Helsinkiin töihin svenska Teaterniin, ensimmäisenä urakkanaan Hype-nuorisomusikaalin äänisuunnittelu. Äänitys-, miksausja masterointihommat kulkivat rinnalla kymmenen vuotta, kunnes oli myönnettävä ettei aika millään riittänyt kaikkeen. – Samoin kuin miksaaja. Venäläisiä ja eestiläisiä lukuun ottamatta nykyään ei enää usein vaaditakaan, että pitää saada ”maailman lujimmin soiva cd”. Forsbäckille korvat ovat tässä paras ja ainoa väline. – Nykyään masteroidaan paljon stemmoista, esimerkiksi tausta ja laulu irrallaan. – Kaikilla levyillä on rajansa: demoan asiakkaalle maksi mitason ja jos pannaan desibeli lisää soundi rupeaa huonon tumaan
Ennen miksattiin biisi val miiksi ja sitten aloitettiin seuraava. – Ja tottumus ”total recalliin” on johtanut siihen, että kaik kea säädetään ihan viime tinkaan. Forsbäckille parametriset stereokorjaimet ovat muokkausketjun ydintä, ja seuraavana tulevat stereokompressorit. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. 26-29 Chartmakers.indd 28 4.2.2015 12.32. Muutos näkyy masterointipajoissa. Tähän liittyvät toiveet masteroijalle menevät kuitenkin järjestään metsään, tietää Forsbäck. esimerkiksi lämmin putki-eq ketjun ensimmäisenä lenkkinä muuttaa kaikkien seuraavien laitteiden reagointia. Nyt niitä tehdään siellä sun täällä, millä on puolensa. kaverin huoneeseen on vaikea mennä tekemään töitä. – Huoneakustiikka on ratkaiseva, jokaisella masteroijalla on vaimennukselle ja soinnille omat preferenssit. käytän paljon tiettyjä samoja ekvalisaattoreita ja kompuroita kuin kymmenen vuotta sitten, enkä luovu niistä koskaan. 22,70 e +postikulut 20,00 e +postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 28 www.riffi.fi 1/2015 Räkin alimpana on yksi kanava Klein & Hummelin 1970luvun alussa vinyyli masterointiin kehittämästä hienosta ja harvi naisesta UE1000 korjaimesta. Levyjen äänekkyyssodassa on kysymys siitä, että tuottaja ha luaa biisin soivan lähetysvirrassa lujempaa kuin toisen artistin biisin. – Olisi hyvä, jos standardi tulisi radioonkin, niin siellä pääs täisiin eroon äänekkyyssodasta, Forsbäck toivoo. samojenkin laitteiden keskinäisen järjestyksen muuttaminen voi vaikuttaa lopputulokseen ratkaisevasti. A/Dja D/A-muuntimet ovat kriittisen tärkeitä, nehän ratkaisevat millä laadulla siirrytään biteistä analogimaailmaan ja takasin. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. lenkki. Niiden ympärille muu ketju rakentuu hiljalleen. Esimerkiksi Radio Nova ja YleX soundaavat aika hyvältä, mutta on asemia joille ei voi mitään, että siellä kaikki biisit pumppaavat. – jokaisen komponentin pitää olla huippuluokkaa siksi, että masterointiketju on vain niin hyvä kuin sen huonoin ”Jos halutaan että radiossa soi lujaa, pitää masteroida hiljempaa. – Jos halutaan, että radiossa soi kunnolla, pitää nimen omaan masteroida hiljempaa – levy ei saa soida liian lujaa tai se menee radiossa muusiksi! Olemme tätä paljon testanneet, äänitimme jopa kerran radiokanavia niin kauan kunnes saa tiin kaikilta talteen sama hittibiisi. Tietokoneen tehtävänä on lähinnä syöttää masteroitava tiedosto miksauspöytään sekä äänittää se ketjun toisesta päästä takaisin masterformaattiin. – Pitää olla paljon erilaisia laitteita, joita voi käydä läpi että selviää mikä on paras vaihtoehto. – Minun on vaikea käyttää mittareita kun masteroin, ne ei vät vain sovi työskentelytapaani. Oikealla on Forsbäckin suosikki korjain, Buzz Audion turkoosin värisin potikoin varustettu REQ2.2. Toisaalta kun jokainen pystyy tekemään levyn, laatu vaih telee aiempaa enemmän. maailman paras analogiketju on turha, jos on huonot konvertterit! Forsbäck heittää. Forsbäckin luottoämyrit ovat eglestonWorksin savoy-mallia, Chartmakersin muissa studiossa on suomalaiset Amphionit. Yksi eq ja yksi kompura eivät riitä mihinkään, eikä kerran hyväksi havaittuun signaaliketjuun voi tukeutua seuraavalla kerralla. kamat, joita on tullut hankittua alussa seuraavat mukana ikuisesti. särmiä ketjuun vaikka suuri osa äänitetuotannon ketjusta onkin tänään digitaalista, svante Forsbäck karttaa bittimuotoista masterointiympäristöä ja vannoo ulkoisten analogilaitteiden nimeen. Normia odotellessa Uuden loudnessnormin vaikutus äänitemasteroinnissa on vä häinen niin kauan kuin se koskee pelkästään televisiolähetyksiä. – Henkka käyttää Prismin muuntimia, omaan makuuni sopii paremmin lavryGold AD122-96mX. muuta työkalua asian todentamiseen, mittarit kuulemma ”näyt tävät mitä näyttävät”. Toinen kanava on naapuriräkissä. Vertasimme niitä keskenään ja analysoimme miten ne eroavat toisistaan. – Kun aloitin, rima oli korkealla päästä studioon tekemään äänitystä. Syntyy mielenkiintoisia levyjä, koska himassa on aikaa hinkata ja kaikilla on käytössä kuinka monta raitaa tahansa. säätila tänään Forsbäckin pari vuosikymmentä kestäneen uran aikana levyjen tekeminen on muuttunut harvojen herkusta jokapojan huviksi. Tarkkailuketjun loppupään viimeistelevät laadukas kaiutin ja tila-akustiikka. Tappiin masteroitu levy menee radiosoitossa muusiksi.” Ohjauspulpettiin etualalle upotettu Maselecin mikseri jatkuu räkissä 5.1elokuva masterointiin suunnitellulla MTC6 laajennuksella
Henkka Niemistö masteroi konemusiikkia Sannista Cheekiin, työkaluinaan Maselecin MTC 2 äänipöytä, Prism Soundin uunituoreet muuntimet ja ekvalisaattorit sekä Amphionin kaiuttimet. Cdsessioista eksportoi daan wavfileet iTunesiin ja Spotifyyn, jotka konvertoivat ne käyttöformaatteihinsa. Forsbäckin aisapari Henkka Niemistö masteroi hiljattain Cheekin Olympiastadionin keikkatallenteen, jota myös esitet tiin elokuvateatterissa. – Levyihin verrattuna leffassa on se hieno puoli, että ihmi set istuvat paikallaan kuuntelemassa ja kaiuttimille sekä tilalle on tietyt standardit! u 26-29 Chartmakers.indd 29 4.2.2015 12.32. 22,70 e +postikulut 20,00 e +postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut Nykypäivän eriytyneitä jakeluformaatteja suoratoistopalve luista musiikin nettikauppoihin ei pääsääntöisesti masteroinnis sa huomioida. Apuna on työkalu, jolla voi ennen lä hetystä tarkistaa miltä lopputulos tulee kuulostamaan iTunes formaattiin muunnettuna. leffaa tulossa Masterointiyrityksen uusi kasvuala on elokuva, josta yhtenä tuo reena esimerkkinä Jonas Åkerlundin ohjaama iso ja kunnian himoinen Rammsteinkonserttielokuva. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. – Vaikka joidenkin leffojen soundtrackit kuulostavat tosi hy vältä, leffasoundin laatu vaihtelee paljon ja uskon, että maste roinnilla saataisiin aikaan isoja parannuksia. Cdmasterin lisäksi vinyylimasterointi on oikeas taan ainoa, joka nykyään tehdään säännönmukaisesti erikseen. Rammstein edellytti, että Forsbäck pakkaa studionsa ja len tää kamoineen viikoksi Berliiniin, jossa elokuvaa miksataan. Radioon kelpaa tavallinen cdlevy tai wavlinkki, jos on tosi kiire. kuvA: CHrisToFFer relANDer Hän näkee Chartmakersille luontevana kehitysaskeleena musiikkielokuvien äänen laatutasoon panostamisen. Chartmakersilla on tosin rinnalla ”Mastered for iTunes” sertifikaatti, jossa masterointiketjuun sisällytetyn Applen koo dausmenetelmän avulla korkearesoluutioiset tiedostot voi lähet tää sellaisenaan Applelle. – Moniraita oli auki leffamiksaamon Pro Toolsissa, ja in sertoin masterointikamani 7.1bussiin eli kaikki tehtiin lennosta paikan päällä, Forsbäck paljastaa mainiten, että näin jännittä vää työskentelytapaa tuli nyt kokeiltua ensi kertaa. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. – Siinä on täysi dynamiikka ja tietyt seikat säädettyinä, et tä lopputulos toimii kaiverruksessa
Rokin suunnalla ensimmäinen mainittava orkesteri oli kuitenkin jo saman vuosikymmenen alusta levyttänyt joensuulainen punk-orkesteri HC Andersen. Colours läväyttää kuuluville multiinstrumentalistin omin takeisen musiikkimaailman koko kirjon. TekSTi ja kuvaT: Tommi Saarela Teho majamäki – äänimaisemien maalari musiikillinen maailmanmatkaaja ja lyömä soitin taiteilija Teho majamäki on soittanut näkyvillä paikoilla pian parikymmentä vuotta, ja julkaisee tänä vuonna ensimmäisen albumin omissa nimissään. Vapaista soittajista Majamäen matka jatkui Säätiöön, johon kiinnitettiin myös haitaristi Kimmo Pohjonen. 30 www.riffi.fi 1/2015 Samuli ”Teho” Majamäki tuli suuremmalle yleisölle tutuksi 1990-luvun lopulla Ismo Alanko Säätiön alkuperäiskokoonpanosta. Tutustuttiin, alettiin treenata ja sitten oltiinkin jo tekemässä Alangon levyä, jonka nimeksi tuli ”Irti”, Majamäki muistelee. Sen riveissä Teho tutustui Jukka Ormaan ja Jouko Hohkoon, ja muutettuaan Helsinkiin sai soittimilleen tukikohdan Hohkon treenikämpiltä. Levyn keikkakokoonpano sai nimekseen Vapaat soittajat, jossa esiintyivät Tehon lisäksi Hohko, Riku Mattila ja Ippe Kätkä. Muovinen sähköputki on Teho Majamäen suosikkisoitin vocoder-käytössä, sävelkorkeutta hallitaan Hohnerin vanhalla bassosynalla. – Ismo Alanko sattui käväisemään kämpällä, ja oli kysynyt kiinnostuneena Jokelta että ’kenen kamat noi on?’, hänhän on itsekin klassista musiikkia opiskellut ja soittanut. 30-32 Majamäki.indd 30 4.2.2015 12.34
Johanna Kurkelan keikkabändissä Majamäki hoiti kaksi vuotta rumpalin tonttia, joskin modatulla setillä. Teho sanoo, että kaikki projektit jättävät aina oman jälkensä, ja poimii esimerkkinä vuosien varrelta kolme yhteistyökumppania. Lyömäsoittimien roolijako on jaettu Majamäen ja Hannukaisen kesken, ja raja on tarkka. – Keikoille ei pysty roudaamaan kaikkea levyn arsenaalia, joten osa on samplattu. – Kyllä, olen tehnytkin musiikkia muutamaan tv-ohjelmaan. 30-32 Majamäki.indd 31 4.2.2015 12.34. Sen jälkeen tehdään kevätrundi, kesän keikat ja mahdollisesti syysrundia. – En soita istualtani, joten suunnittelimme Pekka Helasen Treenikämpän seinustoilla pursuaa hyllymetreittäin antiikkisia syntikoita, tilaustyönä teetettyjä uduja, kehärumpuja – kaikkea mitä kuvitella saattaa. Sähköisellä lyömäpuolella ansioitunut Juuso hoitaa ne, itse pitäydyn akustisissa soittimissa. – Aktiivisina vuosina kuvioon kuuluu, että ensin harjoitellaan ja sovitetaan uusia biisejä, levytetään ne ja sitten harjoitellaan ja sovitetaan livesetti. Mediataiteilija Paula Lehtonen tuottaa vj:nä videoprojisointeja, joita muokataan äänellä reaaliajassa. Koko ikänsä soittajana toiminut Majamäki päätyi Säätiö-jäsenyytensä loppuvaiheissa pidemmäksi aikaa Australiaan henkistymään sekä opiskelemaan hierojaksi ja joogaopettajaksi. Rinne-Majamäki duon Intiassa äänitetyn ”Inside the Temple” -albumin leijuvat äänimaisemat liippaavat elokuvallista musiikkia. Sen musisointi perustuu meditatiiviseen improvisaatioon ja herkkään kuunteluun, tunnelma voi rakentua yhden soinnun ympärille. – Ismo Alangon kanssa olen päässyt yhdistämään sekä klassisia että itse kehiteltyjä lyömäsoittimia selväpiirteiseen poprockiin, mikä on vaikuttanut mielettömästi ammattiini ja tyyliini. Duot ja ylipäätään pienet kokoonpanot tuntuvat olevan Majamäen mieleen. Australian ja Afrikan lisäksi hän on majaillut siellä täällä pitkin maailmaa ja vaikka sanookin asettuneensa nyt tukevammin kotimaan kamaralle, esimerkiksi Intiassa tulee edelleen reissattua – tänäkin talvena. Kyllä vuosi hujahtaa pitkälti siinä, ei siihen hirveästi muuta mahdu. Majamäen rumpusetin soitto seisaaltaan muuntuu keikan vaatimusten mukaan: soittoasento voi olla sellainen, että soittaja polkee oikealla jalalla bassorumpua, seisoo vasemman jalan kantapään varassa ja käyttää päkiällä vibrafonin pedaalia. – Ei, emme käytä klikkejä emmekä mitään. levyltä lavalle Tähän asti lähinnä soittajana tunnettu Majamäki astuu levyjulkaisullaan esiin säveltäjänä ja biisintekijänä, vaikka korostaakin että musiikki lähtee aina improvisaatiosta. Alanko on ollut Majamäen merkittävin työllistäjä vuosikausia, joskin hommat ovat urakkaluonteisia. Yksi talvikauden aktiivisista keikkakokoonpanoista on ollut trio Fredrikssonin ja tansanialaisen laulaja-kitaristi Andrew Ashimban kanssa, ja levykin on suunnitteilla. Colours-levyllä maestro soittaa itse liki kaiken ja solistiosuuksista huolehtii joukko nimekkäitä vierailijoita Ville Valosta Johanna Kurkelaan. Lukuun ottamatta levynjulkaisukonserttia vierailevat tähtisolistit tuskin ehtivät keikoille, joten heidän osuutensa on toteutettu luovalla tavalla: raidat on prässätty vinyyleille, joita Komulainen pyörittelee levareillaan dubstepin henkeen. Opintojen pohjalta syntyi ”Ääniä tilassa” -workshop, jossa opetellaan meditaation avulla kuulemaan omat sisäiset esteet ja pelot, jotka voivat olla vapaan improvisaation tiellä. Yhteistyö Ashimban kanssa alkoi vuosikymmen sitten Tansaniassa, jossa Teho tuolloin asusteli jonkin aikaa. Miten bassottomien bändien alarekisteri hoidetaan, soittaako esimerkiksi Ismo Alanko Teholla taustaraitojen kanssa. Alangon perään tulee puhaltaja Tapani Rinne, jonka kanssa Teholla on duo. Keikkabändin soittajistoon kuuluvat Tehon lisäksi dj/sormiosoittaja Okke Komulainen, basisti Kari Hulkkonen ja lyömäsoittaja Juuso Hannukainen. Levyn äänimaisemassa kuplii melkoinen annos kaikuja, viiveitä ja ties mitä prosessointeja, joten äkkiseltään voi olla vaikea hahmottaa, missä määrin keitoksessa on akustisia, sähköperkussioita ja sampleja. Piti lopettaa sinfiskeikat, koska unohduin kuuntelemaan musaa silloin, kun olisi pitänyt laskea taukoja. Pienellä porukalla Musisointi yhdessä toisten kanssa on antamista ja saamista. Toinen duolevy Rinteen kanssa on tekeillä ja Teho on vieraillut myös RinneRadion keikoilla. Kiehtoisiko filmimusiikin teko. Tykkään duoista, koska niissä joutuu tekemään monta asiaa samaan aikaan, esimerkiksi soittamaan rumpusettiä oikealla kädellä ja jalalla, ja vibrafonia vasemmalla. – Reissuihin liittyy yleensä joku musaduuni, en oikein osaa matkustella huvikseni ilman tehtävää tai tarkoitusta. Kolmanneksi Majamäki nostaa elämänkumppaninsa Linda Fredrikssonin – hänkin on jazzmuusikko, jonka kanssa improvisointi on keskeisellä sijalla, mutta enemmän sävellettyihin biiseihin ja rakenteisiin perustuen, ja harmoniat ovat monimuotoisempia. Esimerkiksi udulla ja muillakin rummuilla voi tuottaa bassosäveliä, lisäksi Ismolla on kitarassa oktaaveri, josta saa alakertaan massaa. massaa alakertaan Kun bändi kutistuu triosta duoksi, siitä yleensä putoaa basisti. www.riffi.fi 1/2015 31 Tiivis yhteistyö Alangon kanssa on jatkunut siitäkin, ensin Ismo Alanko Teholla -duossa, sitten laajennetussa Teho-osasto -kokoonpanossa. Musiikki on minulle niin visuaalista, että sinfoniabändissäkin unohdin joskus soittaa, kun aloin nähdä kuvia mielessäni. – Olen pitänyt tiukasti kiinni siitä, että kaikki levyllä kuultava on akustista eli mitään synteettisiä äänilähteitä käytetä, Teho linjaa. Väliin osuu sitten vuosia tai useampiakin, jolloin pitää keksiä jotain ihan muuta
Muuta maustetta roudataan mukaan projektista riippuen. – Soittimien maailma on loputon, aina kun käy maailmalla tai vaikka kotinurkilla musiikkikaupassa voisi napata jotain messiin. – Taitoja sinne mennään oppimaan eikä papereita hakemaan! kanssa cocktail-setin, jossa on pystybassari ja sun muut systeemit. Tärkeä soitin on ruukkumainen udu, joita Majamäki on kehitellyt ja teettänyt mittatilaustyönä eri keraamikoilla. Possullekin maistuu. Molempia voi virittää ääniin biiseistä riippuen. Melodisen mallettisoittimen lisäksi lavakattaukseen kuuluu yleensä jokin rytmisetti, kuten seisaaltaan soitettava rummusto. Punaisia lankoja Etnoja härökioskinsa lisäksi Majamäki käyttää myös rock/popkehissä tyypillisempiä rumpuja. Oikeita, akustisia marimboja Teholla on niin ikään viitisen kappaletta. – Pienimuotoisempaan akustiseen juttuun MalletKat ei sovi, mutta toimii äänekkäämmässä rokkihommassa, jossa ollaan monitorien tai korvanappien varassa eikä soittimista kuitenkaan kuulisi akustisesti mitään. Kaipaisiko Majamäki kattavan oloiseen soitinkalustoonsa vielä jotain. Udun, tablojen tai santoorin kaltaisilla ikiaikaisilla perinnesoittimilla on oma traditionsa, jonka seuraaminen ja soittimen oikeaoppinen hallinta edellyttäisi syvää mutta kapeaa otetta vain yhteen instrumenttiin. kompit talteen Rytmimusiikin kentällä toimivana lyömäsoittajana Teho Majamäki eroaa useimmista kollegoistaan siinä, ettei hän ole minkään popjazzopiston kasvatti. Marimba on siinä huomattavasti helpompi. – Keikoilla voin käyttää luuppaustekniikkaa, eli soitan yhden kuvion livenä, tallennan sen luupiksi lennosta ja soitan toisen kuvion päälle. Pro Markin Broomsticksien, ”heinätuppojen” pehmeä soundi on jotain kapuloiden, risujen ja sutien väliltä. 32 www.riffi.fi 1/2015 aarrearkkua penkomassa Pianoon tai kitaraan verrattuna lyömäsoittimet vaikuttavat rajattomalta soundien aarreaitalta, koska melkein mikä tahansa voi olla lyömäsoitin. Esimerkiksi turkulainen savenvalaja ja soitinvalmistaja Ville Matti Simonen on tehnyt Teholle viritettyjä udu-rumpuja. Myös putket, pellinkappaleet ja muu sälä toimii hyvin soittimina, ja luonnostakin löytää hyväsoundisia ”soittimia”. Pääsoittimiensa vibrafonin ja marimban lisäksi Tehon arsenaaliin kuuluvat varsinkin etniset lyömäsoittimet Aasiasta ja Afrikasta – mutta myös kielisoittimet, kuten vaikkapa pienillä kapuloilla soitettava intialainen santoor. Niitä on joskus ikävä! u körtistä punkkariksi Teho majamäki (43) aloitti muodolliset musiikkiopinnot kahdeksanvuotiaa na, ja peruskoulun päättyessä porilaisnuorukainen löysi itsensä erikoisesta tilanteesta: hän oli muuttanut joensuuhun opiskelemaan konservatoriossa klassisia lyömäsoittimia, ja soitti nuorista musiikinopiskelijoista kootussa vivo sinfoniaorkesterissa – sekä hardcorebändissä. – Hardcorepiireissä ollaan hyvin avarakatseisia ja klasarien puolellahan ei välitetä mistään muusta, kuin että hoitaa stemmansa. Intiasta olen tuonut kamaa varmaan kontillisen, vaikka mitä matkaharmoonia ja tamburaa… Majamäki miettii vielä hetken. Vibrafoni on Majamäen pääinstrumentti, ja niitä löytyy Kaapelitehtaan kämpältä joka lähtöön: on iso ja pieni Musser, pari kotimaista Comboa, matkalaukun näköinen pieni Vibrafonette sekä elektroninen MalletKat, jolla voi trigata sampleja. – Vibrafoni on kylläkin vaikea instrumentti samplata kunnolla. – Tykkään lattarisoittimistakin, esimerkiksi congiin ja timbaleksiin olen oikeasti perehtynytkin. Kalusto voi vaihdella kännykästä nauhuriin ja tietokoneesta surround-järjestelmään, mutta Ableton Live, Pro Tools ja RME:n etuasteet/muuntimet kuuluvat usein arsenaaliin. roolinvaihdon mutkattomuutta kuvaa parhaiten ehkä se, että majamäen päätä koristi irokeesi, jonka hän pystyi kampaamaan pään pintaan körtti jakauk seksi matkalla punkkeikalta sinfoniakonserttiin! konservatorioopinnot jäivät jossain vaiheessa, mikä ei tunnu majamäkeä pahemmin kaduttavan. Kolmen puuvanteisen syvän konserttitomin (14", 16" ja 18") setti on Kumulta, ja samasta pajasta on myös vastaavilla halkaisijoilla varustettu matalampien kehärumputyyppisten to mien kolmikko. Udua voi hienovirittää korkeammalle vedellä tai matalammalle mehiläisvahalla. Tyypillisimpien shakerien jatkona voi olla etnisempi kalebassi, läjä etnishenkisiä symbaaleita sekä itäafrikkalainen sormipiano irimba. – Simosen udut ovat vuosien tuotekehittelyn jäljiltä jo uunista tullessaan hyvässä vireessä, mutta esimerkiksi ilman lämpötila vaikuttaa vireeseen huomattavasti. 30-32 Majamäki.indd 32 4.2.2015 12.34. – Harmittaa, kun aikoinaan tuli rahapulassa myytyä pois vanhoja analogisyntikoita. Majamäki sanookin tästä syystä joskus välttelevänsä perinnesoittimien traditionaalista soittotapaa, ja pyrkivänsä sen sijaan vain ”löytämään ääniä” niistä. Soundille on niin paljon vaihtoehtoja: demppi ylhäällä tai alhaalla, vibran kanssa tai ilman. – Pikkurummun soittoa olen opiskellut paljon – klasarilyömäsoittajan kaksi punaisinta lankaa ovat pikkurumpu ja malletit. Kalustosta löytyy pari normibassaria, ja vaikka muut rummut ovat likipitäen erikoisvirityksiä, tietysti soittajalla pitää olla virveleitä. Tehon kompaktissa Kumu-setissä on kaksi 10-tuumaista pikkurumpua (yleensä ilman mattoa) sekä kahdesta osasta hakasilla yhdistetty 35 tuumaa syvä pystybassari, jonka alakalvoa poljetaan bassaripedaalilla ja yläkalvoa käytetään tomina. Soittamisen lisäksi Majamäki ahkeroi jatkuvasti ääni tyk sien kanssa: kompakti matkasetti kulkee reissuilla olkalaukussa ja Kaapelitehtaan treenikämppäänkin yhdistyy äänitysstudio. – Se tässä hienointa onkin! Erityisesti klasariperinteessä kirjo on mieletön, patarummusta kukkopilliin – koska kaikki erikoistehosteetkin kuuluvat lyömäsoittajien toimialaan, Majamäki innostuu. ristiriitaiselta kuulostavasta soittajaprofiilista huolimatta Teho ei muista noilta ajoilta suurempia törmäyksiä
Vaikka kaikkea emme saa vietyä käytäntöön ainakaan heti, käsittelemme palautteet toimituskunnan kesken ja pyrimme huomioimaan mahdollisimman laajasti meille toimitetut vinkit ja toiveet Riffin toimitustyössä. 65 e ) Juha Kauppinen, Kuopio Palkinnon lahjoitti: Profitron (www.profitron.fi) iRig Mikki (arvo . www.pkky.fi/amoo OPISKELE AMMATTIIN Outokummussa! 33 Lukijapalkinnot.indd 33 4.2.2015 12.39. 199 e ) Markus Hälikkä, Hyvinkää Palkinnon lahjoitti: Noretron Broadcast (www.noretron.fi) Korg VolcaBeat -rumpukone (arvo . 150 e ) Antti Korhonen, Helsinki Palkinnon lahjoitti Roland Suomi: (www.roland.fi) Beyer TGV D solistimikrofoni (arvo . 65 – 99 e ) Petri Christiansson, Vantaa Tapani Honkanen, Forssa Kari Kallinen, Nurmes Markku Pitkänen, Lehmo Timo Vesterinen, Kyrö Palkinnot lahjoitti: R-Jam Group (www.r-jamgroup.fi) Cordial-johto (arvo . 105 e ) Benjamin Oksanen, Espoo Palkinnon lahjoitti: Musamaailma (www.musamaailma.fi) Right-On -kitarahihna, viisi kappaletta (arvo . www.riffi.fi 1/2015 33 Italia Rimini -sähkökitara + topattu pussi (arvo . 260 e ) Kenneth Julin, Karjaa Palkinnon lahjoitti: Sennheiser Suomi (fi-fi.sennheiser.com) AKG D7 Chrome LTD (arvo . 36 e ) Timo Arvola, Kankaanpää Palkinnon lahjoitti: Into-Luthman (kuvasto.intoluthman.fi) Lukijakyselyn PALKINNOT ON ARVOTTu! Kiitoksia osallistujille aktiivisuudesta – saimme joulukuun numerossa julkaistuun kyselyyn ennätyksellisen määrän vastauksia. 250 e ) Reijo Kolu, Kiiminki Palkinnon lahjoitti: Studiotec Pro Audio (www.studiotec.fi) Aphex Microphone X USB-mikrofoni (arvo . 80 e ) Jari Pätilä, Imatra Palkinnon lahjoitti: Noretron Komponentit (www.noretron.fi) Lewitt MTP 240 DMs (arvo . 105 e ) Lassi Väätämöinen, Tampere Palkinnon lahjoitti: F-Musiikki (www.f-musiikki.fi) Blackstar Fly 3 Stereo Pack -kitaravahvistin(arvo . 700 e ) Arto Järvinen, Pirkkala Palkinnon lahjoitti: R-Jam Group (www.r-jamgroup.fi) Shure GLX-D6E langaton lähetin/vastaanotin-yhdistelmä kitaralle/bassolle (arvo . Onnea kaikille voittajille! Samalla meille lähetettiin mainioita juttuideoita ja varteenotettavaa palautetta lehden kehittämiseksi. 150 e ) Henri Saarimaa, Lapua Palkinnon lahjoitti: EM Nordic (www.emnordic.fi) Roland Cube -kitaravahvistin (arvo . 700 e ) Timo Koivisto, Tikkakoski Palkinnon lahjoitti: R-Jam Group (www.r-jamgroup.fi) Italia Maranello -sähkökitara + topattu pussi (arvo . Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto MEDIA-ASSISTENTTI Teatterija esitystekniikka “Valoa, ääntä, lavatekniikkaa, erikoistehosteita” Radioja TV-tuotanto “ Radion ja tv:n ohjelmatyön perusteita sekä videoja elokuvatuotantoa” HAKU on avoin kaikille! Yhteisja erillishaku 24.2.-17.3. 500 e ) Matti Saura, Pirkkala Palkinnon lahjoitti: Noretron Audio (www.noretron.fi) EH Epitome -multiefektipedaali (arvo . Ja tällä kerralla Onnetar suosi seuraavia kyselyyn vastanneita: Palkinnot toimitetaan voittajille viikon 8 loppuun mennessä. 270 e ) Jari Teilas, Kotka Palkinnon lahjoitti: Soundtools (www.soundtools.fi) Sennheiser HD6 MIX -kuulokkeet (arvo . 330 e ) Petri Peltola, Nastola Palkinnon lahjoitti: Electro-Harmonix (www.ehx.com) Zoom Q4 -videotallennin (arvo
Kalvo ei suostu ehkä ollenkaan asettumaan uuteen vireeseen, tai se ei jännity tasaisesti, kun paikallinen venymä tai jokin muu syy tekee haittaa. Kun siirrytään keikkapai kasta toiseen, muuttuu ympäröivä akustiikka ei kä edellisen keikan vireillä ehkä pärjää uudessa ympäristössä. Soundi voi olla periaatteessa hyvä, mutta ääni kestää liian pitkään, eikä aikaa tai halukkuutta koko setin virittämiseen ole. RIVAKAT TeksTi: Lauri PaLoPoski kuva: Tommi Posa rummun virittäminen on periaatteessa yksin kertaista puuhaa, mutta melko usein siinä törmää silti pulmiin. Päänvaiva tuottavat havainto sii tä, että eilinen pitkä ja soiva vire ei tänään mah dukaan estradille ja samanaikainen ounastus sii stagg Gel Control – älä tule paha sointi, tule hyvä sointi Mackie DL32R • 32sisääntuloa,14ulostuloa • 32-kan.äänityssuoraankovalevylle (eitarvitsetietokonetta) • ÄänityksenohjaussuoraaniPadiltä • Toimiimyöserinomaisena”äänikorttina”studiossa 1999€ Maahantuonti:SoundtoolsOy•Teollisuuskatu21,00510Helsinki•puh.0290800830•soundtools@soundtools.fi•www.soundtools.fi Mackiedl32r32-kanavainenlangaton digitaalinenliveäänikonsoliipad-ohjauksella Zoom Q8 Dokumentti-/action-/musiikkikamera • 3MHD(2304x1296@30fps) • Vaihdettavatkapselit(H5/H6) • 4ääniraitaa • F2.0/160° Mackie Freeplay Mini-PA keikalle, puhetilaisuuksiin, rantabileisiin • 300W/5kg • Jopa10tunninkäyttöaika • 2xXLR/Line,AuxIn,Bluetooth • EQ,Reverb,iPhoneApp ZT Lunchbox Jokaisen kitaristin keikkacombo • 200W/4,3kg • Toimiimyösisojenkinkaappienkanssa • Erinomainenpedaalilautojenkaveriksi • Superhelppomikittääjasijoitellastagella NAMM MESSU-UUTUUDET Akai Advance Keyboards Kaikki VST-plugarisi yhden kontrollin alle • 4,3”värinäyttö • 8knobikkaajapadiä • Erinomainenkeyboard • Oikeastihyviäsyniplugareitamukana K Y S Y PA I K A L L I S E LTA K A U P P I A A LTA S I tä, että huomenna sitä jo ehkä taas tarvittaisiin. Toisinaan virittäminenkään ei tuota haluttua tulosta. 34-35 RIvakat.indd 34 4.2.2015 11.25
Kyse ei ole kuitenkaan kertakäyttöisestä ai neesta, sillä pölyä ja kalvosta irtoavia hitusia it seensä keränneen pinnan voi puhdistaa miedol la saippuavedellä, jonka jälkeen vaimennin tart tuu jälleen lujasti kiinni kalvoon. Erityisesti pienikokoisen symbaalin hallittu ja osittainen sammuttaminen on vain ylisummaan hankalampaa kuin rummun ja helposti tuloksena on kokonaan kuoleutunut, tylppä ja klonkku soundi. Kokeilua helpottaa se, että gee lityynyn voi irrottaa ja painaa uudestaan kiin ni useampaan kertaan ennenkuin sen tarraus kyky hupenee ja se alkaa repsottaa irti kalvosta. (03) 450 9327 ikata@sasky.fi sasky.fi Osaavat luovat maailmoja Käsija taideteollisuusalan perustutkinto, artesaani : Kitaranrakennus Haku aikuiskoulutukseen 24.2. 12.4.2015 opinnot alkavat elokuussa 2015 soita ja kysy lisää! ••• Liian pitkää sointia vaimentavien teip pi patent tien tilalle Stagg tarjoaa Drum Gel Control hyy telöä: pehmeää sitkasta materiaa, joka tarraa kal voon kiinni tiukasti ja rauhoittaa sen värähte lyä. Yhden palan paino on noin neljän gramman luokkaa. Gel Control on tähän oiva apu, ja sillä on verraten helppo etsiä kalvosta nopeasti sellainen kohta, jossa ylimääräi nen huuto vaimenee, mutta rumpu ei kuoleudu tumpuksi vaan sointiin jää vielä mukavasti ilmaa. ••• Valmistajan mukaan tyynykkeet sopivat myös symbaaleiden vaimennukseen, ja kyllä ne tun tuivat siinäkin toimivan. Yhdessä paketissa on viisi 25 mm leveätä ja 45 mm pitkää, lakumatosta leikatun näköistä neliskanttista palaa. 34-35 RIvakat.indd 35 4.2.2015 11.25. RIVAKAT Hinta: 8,95 E (millbrook musiikki) Lisätiedot: • www.millbrook.fi TeksTi: Lauri PaLoPoski kuva: Tommi Posa Mackie DL32R • 32sisääntuloa,14ulostuloa • 32-kan.äänityssuoraankovalevylle (eitarvitsetietokonetta) • ÄänityksenohjaussuoraaniPadiltä • Toimiimyöserinomaisena”äänikorttina”studiossa 1999€ Maahantuonti:SoundtoolsOy•Teollisuuskatu21,00510Helsinki•puh.0290800830•soundtools@soundtools.fi•www.soundtools.fi Mackiedl32r32-kanavainenlangaton digitaalinenliveäänikonsoliipad-ohjauksella Zoom Q8 Dokumentti-/action-/musiikkikamera • 3MHD(2304x1296@30fps) • Vaihdettavatkapselit(H5/H6) • 4ääniraitaa • F2.0/160° Mackie Freeplay Mini-PA keikalle, puhetilaisuuksiin, rantabileisiin • 300W/5kg • Jopa10tunninkäyttöaika • 2xXLR/Line,AuxIn,Bluetooth • EQ,Reverb,iPhoneApp ZT Lunchbox Jokaisen kitaristin keikkacombo • 200W/4,3kg • Toimiimyösisojenkinkaappienkanssa • Erinomainenpedaalilautojenkaveriksi • Superhelppomikittääjasijoitellastagella NAMM MESSU-UUTUUDET Akai Advance Keyboards Kaikki VST-plugarisi yhden kontrollin alle • 4,3”värinäyttö • 8knobikkaajapadiä • Erinomainenkeyboard • Oikeastihyviäsyniplugareitamukana K Y S Y PA I K A L L I S E LTA K A U P P I A A LTA S I Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitos puh. Erona on se, että Gel Control on tehokkaampi ja yhdellä palalla saa jo huiman vaimennuksen, kun valitsee sopivan sijoituskohdan. Mutta yksistään jo rumpujen kalvokontrollin nimissä tällainen tarvikerasia kannattaa hankkia rumpalin kapulapussissa kuljetettavaksi tai stu dion hyllylle pahan päivän varalle. Vaimennushyytelö painetaan tiiviisti kal voon kiinni ja paikkaa voi hakea samaan ta paan kuin alussa mainittujen teippisysteemien kin kanssa tavataan tehdä. ••• Liikaa soiva rumpu on monesti hankala niin soit tajalle kuin miksaajallekin, ja esimerkiksi studios sa erityisesti virvelin soivuutta on usein tarpeen muutella kappale kappaleelta
Niinpä suoraan mikserin käyttöpinnaksi sopivia laitteita on maailmalla valtava määrä, ja vielä valtavampi on niiden ihmisten joukko, joille käyttöliittymän logiikka on tuttu puhelimesta. Ja tässä saattaa kerrankin olla aidosti win-win-tilanne: mikserin hinta on alhaisempi, kun hallintapinnan tuotekehityksen ja fyysisen toteutuksen kustannukset jäävät pois. Featuring adaptive high-power transmission, superior live sound and exceptional ease of use. Toisaalta sama hallintapinta voi palvella miksaajaa moMinne matka, digiMikseri. ••• Monessa tapauksessa valinta on i-tabletti, mikä ei ole ihme. 36-37 Futuuri.indd 36 4.2.2015 15.03. digitaalisten äänimiksereiden kehityksessä on nähtävissä kaksi toisistaan poikkeavaa suuntausta. Uusi aalto sen rinnalla taas perustuu ajatukseen, että audioliitännät ja audion käsittely ovat suoraan mikserivalmistajan vastuulla, samoin käyttöjärjestelmä. Be D1 to have it. Mutta varsinainen käyttöpinta voidaan sitten valita jonkun ihan toisen toimijan tuotteistosta. With evolution wireless D1 – the easiest and most reliable digital system. Presonus RM AI muistuttaa kovasti Mackien ajatusta tulevaisuuden mikseriksi. utuuri Perinteinen tapa on valmistaa mikseri, jonka muoto on tuttu konsolimalli ja jonka kaikki toiminnalliset osaset ovat valmistajan omissa käsissä. Jos aplikaatio osataan vain koodata kyllin intuitiiviseksi, ei kynnystä digitaaliseen miksaamiseen voi enempää madaltaa. Apple ilmoitti viime lokakuussa myyneensä siihen mennessä 225 miljoona iPadia, ja yksistään vuoden viimeisellä neljänneksellä iPhoneja myytiin 74,5 miljoonaa kappaletta. BE D1 TO COME TO TOWN SENNHEISER NORDIC LAUTATARHANKATU 6, 00580 HELSINKI PHONE: +358 207 191 990 WEB: WWW.SENNHEISER.FI BE D1 TO BURN IT DOWN D1 BE D1 AND ONLY Take your band to the next stage
Roland M5000 perustuu valmistajan uuteen OHRCAeli Open Hi Resolution Configurable Architecture -käyttöjärjestelmään, Yamahan valttina taas ovat mm. Rivage PM10-mikserin tarjoamat plug-in-valikoimat, jotka perustuvat oman osaamisen ohessa liittoutumiseen tunnettujen valmistajien kuten Eventiden, Rupert Neven sekä TC:n kanssa. Kumpikin valmistaja luottaa edelleen perinteiseen muotoon ja rakenteeseen, joskin etäohjaus mahtuu kuvaan yhtenä perustyöskentelyä täydentävänä ulottuvuutena. Y H T E I S H A K U 02_Metropolia_Riffi_kulttuuri_60x252.indd 1 22.1.2015 9.31 nessa muussakin käytössä, eikä kallis vekotin makaa toimettomana silloin, kun ei olla keikalla. Ja lisäksi kosketusnäytön valmistaja huolehtii tuotteensa jatkuvasta kehittämisestä, koska ajan hermolla pysyminen takaa sille leivässä pysymisen. A&H Qu-Pac on ennakkoluulottoman futuristinen myös muotoilultaan. uudet järeän luokan mikserit kahdelta alan konkarilta Rolandilta ja Yamahalta, jotka molemmat lanseerasivat uudet kärkimallinsa loppuvuodesta 2014. Mackien tavoin Presonuksen UC-kontrolliaplikaatio toimii iPadissa, mutta se ei ole ainoa mahdollisuus. Yamaha Rivage PM10 jatkaa perinteisellä – ja hyväksi todetulla– polulla. www.riffi.fi 1/2015 37 Kulttuuri | Liiketalous | Sosiaalija terveysala | Tekniikka Metropoliassa koulutetaan laaja-alaisia rytmija klassisen musiikin ammattilaisia Metropolian pop/jazzja klassisen musiikin koulutukset ovat yhdistyneet. 9. käy siis osoitteessa www.riffi.fi ja tsekkaa samalla, mitä muuta uutta tuoterintamalla ja muilla ajankohtaisilla sektoreilla on tapahtunut. Metropoliassa on vain yksi musiikin koulutus, joka sisältää sekä rytmimusiikin että klassisen musiikin osaamisen. Roland haastaa kilpailijansa raskaassa sarjassa nyt aivan toden teolla. ••• Tablettiohjauksen vastapunttina ovat mm. digimiksereiden laajemmat esittelyt löytyvät riffin verkkosivustolta, jonka tuoteuutispalstaa päivitämme jatkuvasti. 4. 36-37 Futuuri.indd 37 4.2.2015 15.03. ••• Tämän numeron käyttötestien joukosta löytyvä Mackie DL32R edustaa tätä jälkimmäistä linjaa, samoin kuin sen kilpailija Presonus, jonka StudioLive RM AI tarjoaa hyvin samankaltaisia ominaisuuksia. Itse mikseri sisältää kuitenkin sekin oman kosketusnäyttönsä, joten etäohjain ei ole välttämätön varuste. Päivätoteutus (240 op) Musiikkipedagogi (amk) – pop/jazzja klassinen musiikki • soiton ja laulun opetus • varhaisiän musiikkikasvatus ja taiteen soveltava käyttö Muusikko (amk) – pop/jazzmusiikki • esittäminen • musiikin tekeminen ja tuottaminen Monimuotototeutus, ylempi ammattikorkeakoulututkinto (60 p) Musiikkipedagogi (ylempi amk) – pop/jazzja klassinen musiikki Muusikko (ylempi amk) – pop/jazzja klassinen musiikki Lähde opintomatkalle, joka vie perille kulttuurialan ammattiin. Suurempaa kosketuspintaa kaipaava voi käyttää samaa ohjelmaa Windows multi touch -kosketusnäytöllä ja Mactai pc-tietokone kelpaavat nekin. Allen & Heathia voi kutsua iPadohjauksen veteraaniksi, ja uudessa QuPack-räkkimikserissä tämä ominaisuus onkin keskeisessä roolissa. Presonuksen tapauksessa kytkentä käyttöpinnan ja räkkilaitteeksi rakennetun mikserin välillä voidaan tehdä wifi-yhteyden sijasta myös kaapelilla. – 3. Vamos a la Metropolia! Hae paikkaa päivätai monimuotototeutukseen: metropolia.fi /haku K U L T T U U R I 1 7
Tero Siromaa (oik.) neuvoo päättötyötään tekevää Marko Korellia. TeksTi: Timo koskinen Soitinrakentajia 30 vuoden ajalta Soitinrakentajia 30 vuoden ajalta – ikaalinen on kouluttanut kokonaisen ammattikunnan kun ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitos – silloin vielä kotiteollisuuskoulu – käynnisti soitinrakennuslinjan kolmekymmentä vuotta sitten, alalla jo toimivat ammattilaiset olivat huolissaan: veisivätkö uudet ammattilaiset heiltä jatkossa työt. kaiken lisäksi tuolloiseen aikaan liittyi jo käynnissä ollut eurooppalaisen soitinrakennuksen alasajo, jonka seurauksena sarjavalmistuksen painopiste oli siirtymässä halvan työvoiman maihin, erityisesti Aasiaan. kuvA: mATs kArlsson 38-43 Soitinrakentajat_uusi.indd 38 4.2.2015 11.16
Opettajan kanssa voi tieten kin reflektoida omien näkemysten ja suunnitelmien realismia. Missä mennään nyt, onko tutkielma johtanut käytäntöön. Pohdintaa pienimuotoisista sarjoista Siromaa laati muutama vuosi sitten opinnäytetutkielman, jossa hän yhdessä Juha Lottosen kanssa arvioi näkökohtia teräskie lisen akustisen kitaran valmistamisesta pienenä sarjana. Onko tarkoituksena järjestää jat kossa lisää kurssitusta yrityksen perustamisesta ja yrittäjyydestä. Jaksolla opiskelija hakeutuu omaa kiinnostusaluetta vastaavaan yritykseen koti tai ulkomailla tai halutessaan voi suorittaa puo let jaksosta esim. 38-43 Soitinrakentajat_uusi.indd 39 4.2.2015 11.16. Aiemmin riitti yrityksen perustaminen omalle paikkakun nalle, mutta kilpailutilanne on nykyään kovempi ja markkinoilla toimivia yrityksiä enemmän kuin koskaan, joten myös omaa kil pailuetua on mietittävä tarkemmin. Palvelujakin on netissä jo pilvin pimein ja ne si sältävät rahoitusta, myyntiä ja kustannuksia käsitteleviä lasku reita, joiden avulla voi arvioida yritystoiminnan kannattavuus asioita. Katsauksessa on mukana vain otos seudun yrityksistä. Useimmiten henkilökohtaiset päätökset ryhtyä tai olla ryhtymättä yrittäjäksi alalle muodostuvat juuri työssäoppi misjakson aikana, Siromaa toteaa. Suuryrityksissä ryhmä kootaan yrityksen sisäisesti, mutta soitinrakennusalan tapaisella pienyritysvaltai sella alalla samanlainen työryhmä voidaan toteuttaa ulkoisis ta toimijoista. Pienten yritysten markkinat IKATAn soitinrakennuksen opettaja Tero Siromaa arvioi asiaa kouluttajan näkökulmasta. – Tällä hetkellä tiedossani ei ole laajamittaista tuotannon käynnistämistä, mutta toisaalta mikään teollisuudenala ei juuri nyt tähtää varastosta myytävien tuotteiden osuuden kasvatta miseen siihen sitoutuvan pääoman vuoksi. – Soitinrakennus on moniala, jonka tiedoilla ja taidoilla on positiivinen siirtovaikutus moneen työtehtävään. – Alueellisesti soitinrakennusyrityksiä on eniten luonnolli sesti kaupunkikeskuksissa. Varsinaista pulaa soitinrakentajista en usko olevan, sillä logistisesti soittimien toimittaminen eri puolille Suomea on nykyisin helppoa. Tuloksena palvelusta on n. Onko samanlaista pohdintaa tehty sähkökitaroiden pieni muotoisesta sarjavalmistamisesta. Osaltaan tilannetta selittää se, että yrityksen perustaminen ei vaadi nykyisin teknisesti kovin syvällistä erityisosaamista. Riffi kävi vuoden 2014 lopulla vierailulla muutamien Tam pereen seudulla toimivien kitaranrakentajien luona ja oheises sa artikkelissa on katsaus näiden toimintaan. – Mielestäni opinnäytetyöni tärkein oivallus liittyy kulloin kin käsillä olevan projektin mukaan koottavaan verkostomaiseen tuotekehitysryhmään. Li säksi on mahdollista saada objektiivinen arvio omista yritysval miuksista, kannattavuudesta sekä yritystoiminnassa huomioi tavista seikoista. Pienten soitinraken nusalan yritysten yhtenä menestystekijänä on nimenomaan ky synnän mukaan mukautuva ketterä tuotannonohjaus, jolla yri tys pystyy minimoimaan varastotuotteiden määrän. muilla käsityöaloilla, kulttuuri ja tapahtumatekniikassa sekä opetus ja koulutustehtävissä, asiakaspalvelutöissä ja teollisuu den kokoonpanotöissä. Varsinkin Ikaalisista valmistuneista kitarantekijöistä on muodostunut Suomeen kansainvälisestikin tunnustettu käsityöläisten ammattikunta, jolla on hyvät valmiu det oman tuotannon lisäksi soittimien huoltoon ja korjaukseen. uusia soittimia valmistavassa ja puolet soittimia korjaavassa yrityksessä. Meiltä valmis tuneita opiskelijoita työskentelee puuteollisuusalan ohella mm. Kun näinkin läheltä toi siaan löytyy iso joukko samankaltaisia toimijoita, herää kysymys työn riittävyydestä kaikille. – Koulutuksessa otetaan yrittäjyys huomioon oppilaiden osallistuessa 20 opintoviikon mittaiselle työssäoppimisjaksolle. – Päätös alkaa yrittäjäksi soitinrakennusalalle on opiskeli jalla itsellään. Kilpailuetu on mielestäni ainoa järkevä syy minkä tahansa yrityksen perustami selle. – Yrityksen perustaminen ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin nykyään. Entäpä alan yritysten alueellinen jakauma – onko jakautu minen Suomeen ollut tasaista ja puuttuuko jostakin päin pal veluja. Keskusteluissa soitinrakentajien kanssa todettiin usein, että todennäköisin mahdollisuus työllistyä alalle on oman yrityksen perustaminen. Mutta koulutuksessa ei monien mielestä juuri kaan huomioida yrittäjyyteen liittyviä asioita kuten rahoitusta, lakiasioita ja markkinointia. Markkinat ovat internetin myö tä kasvaneet myös pienyrityksille kansainvälisiksi, joten oikean laisella markkinoinnilla voi paikallinenkin yritys saada kasvua. Onhan Suomeen tuotavien soittimien määrä edelleen huomat tavasti suurempi kuin täällä valmistettujen. Yrityksen tehtäväksi jää tuotteiden valmistami nen, myynti ja markkinointi, Siromaa kiteyttää ydinhavainnoksi. Omien yrittäjävalmiuksien arviointi ja yrityksen kannattavuustekijät ja ansaintalogiikka on mielestäni jokaisen yrittäjäksi aikovan ratkaistava ihan itsenäisesti. www.riffi.fi 1/2015 39 Soitinrakentajia 30 vuoden ajalta Soitinrakentajia 30 vuoden ajalta – ikaalinen on kouluttanut kokonaisen ammattikunnan nyt asioita voidaan tutkailla perspektiivin kera ja huomata, etteivät soitinrakennukselle aika ajoin ennustetut uhkaku vat ole suinkaan toteutuneet. 10sivuinen yrityksen liike toimintasuunnitelma suoraan rekisteröitäväksi ja liitteeksi pan kin rahoitushakemukseen tai yrityskurssihakemusta varten. Jakson aikana yritystoiminta ja yrittäjyys soitinrakennuksessa selkeytyvät parhaalla mahdollisella tavalla opiskelijalle. Työskentelymotivaatio, aiemmin opitun yhdistäminen uuteen sekä ongelmanratkaisutaidot ovat alal la opiskelleilla korkealla tasolla, Siromaa linjaa valmistuneiden mahdollisuuksia
Mielestäni yri tys tavoittaa parhaiten omalla markkinoinnillaan potentiaali set asiak kaat. Ei kukaan valita Tampereellakaan sitä, että Hatan päällä olisi liikaa autokauppoja. aiemmin opiskelleiden kanssa, jotta opis kelusta saa realistisen kuvan. Miksei Suomesta voisi nousta uusia vientikel poisia piensarjayrityksiä. riffi teki kierroksen kuudessa tamperelaisessa tai lähiseudulla toimivassa yrityksessä kyselemässä, mikä tekee yksilöllisestä soittimesta erityisen ja voiko kaupasta ostettua valmistakin soitinta vielä parantaa. Siinähän ennustettiin alan yritysten kuolevan kymmenen vuo den sisällä halpatuotantosoittimien myynnin lisääntymisen takia. Pääsykokeessa on odotettavissa haastattelu, kirjallinen tehtävä ja veistotehtävä. Kannattaa myös tulla käymään koululla tai jutella esim. Yleensä hakijoilla onkin jo valmiiksi melko hyvät käsitykset alasta, hän pohjustaa hakua suunnittelevia. Soittotaidon osoittamisesta on hyötyä, ja aiemmin itsenäisesti rakennettu soitin kannattaa ottaa mukaan työnäytteeksi. Kansainvälinen kauppa on kaikille ha lukkaille avoin, jos tuote, logistiikka, myynti ja markkinointiasi at ovat kunnossa. uusi kurssi alkaa taas Haku Ikaalisten seuraavalle, elokuussa käynnistyvälle koulutus jaksolle on piakkoin taas avautumassa. Meille tarjotaan usein oppilastöiksi korjattavia soittimia suomalaisen käsityön ja puuosaamisen taso on korkea ja tämä näkyy soitin rakennuksessakin. Mielestäni ala on vetovoimainen ja markkinatalous toimii meilläkin siten, että heikommat karsiu tuvat pois. – Yritysten ja asiakkaiden väliseen rajapintaan meillä ei juu ri ole asiaa, sillä asiakkaan ostopäätökseen vaikuttaa niin moni tekijä. Tämän myötä myös pienet soitinalan yritykset ovat saaneet nostetta ja kansainvälisenä trendinä vuosittain alalle nousee kymmeniä huippulaatuisia kita roita valmistavia yrityksiä. Kou luttautuminen eri aloille on vapaaehtoista ja opiskelijat joutu vat tekemään työllistymistään koskevia valintoja nykyään mo neen kertaan uransa aikana. Pienet ja isot Soitinrakentajat eivät koe toisiaan niinkään kilpailijoikseen, vaan jos kilpailua on, se on nimenomaan suurien tehtaiden sarjatuo 38-43 Soitinrakentajat_uusi.indd 40 4.2.2015 11.16. Nyt soitinrakennuslinja on muuttunut aikuiskoulutukseksi eikä se enää kuulu yhteisha kuun, vaan haku tehdään suoraan koululle. Haki joilla on edessään pitkä päivä. Tässä katsauksessa jututettavilla on paljon yhteistä: ensinnä kin kaikki ovat Ikaalisten käsi ja taideteollisuusoppilaitok sesta valmistuneita soitinrakentajaartesaaneja. Tampereen seudulta käsin – käyntikohteina kuusi soitinpajaa ilmeisesti halvan hinnan toivossa, mutta ohjaamme nämä ys tävällisesti soittajan kotipitäjän soitinkorjaajalle. Tekeminen ei useinkaan ole yritykselle ongelma, mutta myynnissä ja markkinoinnissa olisi paljon korjattavaa. Näin heille on muodos tunut samalla käsitys siitä, minkä tasoisia soittimia kaupasta saa. Siromaan mielestä opiskelemaan hakeutuvilla tulee olla mo tivoitunut asenne sekä kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Suomen Kädentaidot messut on valinnut vuoden artesaaniksi kaksi kertaa soitinrakennusalan valmistuneen opis kelijan, joka osaltaan edesauttaa alan tunnettuutta yleisellä ta solla, Siromaa kertoo koulun osallistumisesta. – Hakijan kannattaa tutustua alaan jo etukäteen vaikka jut telemalla alan yrittäjän kanssa. Sarjatuotanto ei näitä tekijöitä juurikaan kiinnosta, eikä siihen Suomen kokoisessa maassa ole tarvettakaan saati mahdollisuuksia. Soitinrakennusalalle on Suomes sa jo vuosia syntynyt yrityksiä, jotka eivät ole olleet missään te kemisissä IKATA:n kanssa. Tie on varmasti pitkä ja kivinen, mutta sehän ei tunnetusti ole soitinrakennusalalla toimiville mikään uutinen. – Näkisin, että nimenomaan massaräätälöity piensarjatuotan to on lyönyt tehokkaimmin kiilaa suurten soitinyritysten väliin ja ottanut pysyvästi osan markkinoista haltuun. Sen sijaan puun – useissa tapauksissa kotimaisen – työstäminen asiakkaan toivomus ten mukaan rakennetuiksi soitinyksilöiksi tuntuu sen sijaan oleva sydämen asia kaikille. Kuitenkin alalle on sittemmin syntynyt uutta työtä ja olemassa olevien yritysten liikevaihto on kasvanut juuri näiden samojen halpatuontien huolto ja korjaustarpeesta johtuen. Koska tilaustöiden käsittely ei vie kaikkea aikaa, haastatellut tekevät ohessa kitaroiden, bassojen ja muiden kin kielisoittimien korjauksia ja huoltoja. 40 www.riffi.fi 1/2015 – En tiedä onko tätä tutkittu muussa yhteydessä kuin Sitran soitinrakennusalaa koskevassa toimialaraportissa vuonna 2001. – Osallistumme vuosittain alan omiin tapahtumiin, kuten Tampere Guitar Festivaliin, Turenki Tonefestiin ja Folklandiaan, mutta suurelle yleisölle toimintamme ei välttämättä ole kovin kaan tuttua. Voisiko IKATA kouluttajana hankkia julkisuutta ja tunnet tavuutta suomalaisille käsintehdyille soittimille. – Millään alalla ei tällä hetkellä ole turvattuja tulevaisuuden näkymiä eikä tutkinto takaa työllisyyttä nykymaailmassa. On mielestäni todella hienoa, että osa näistä kansainvälisillä areenoilla esiintyvistä yrityksistä on Suomes ta, kuten esimerkiksi The Holy Grail Guitar Show:n näytteilleaset tajalistasta voi lukea
Muuten tykkään tehdä rocksoittimiin yh den palan kaulan, joka soi akustisesti mahdollisimman elävästi. Mutta miksi pitäytyä edelleen Leo Fenderin tai Les Paulin aikanaan luomissa soitinmalleissa. Suurilla ulkonäköuudistuksilla osa porukasta tippuu pois, Järvinen toteaa. Usealla liimasaumalla saa soittimeen tiukkaa alapäätä. Suomen Trikoon vanhassa kiinteistössä toimivan, Koivis to Guitars yrityksen Sami Koivisto määrittelee asian näin: – Koko juttu pohjautuu siihen, että asiakas voi vaikuttaa ihan jokaiseen kohtaan soittimen valmistuksessa. Teräskielisiin akustisiin ja mandoliineihin erikoistuneen Oakbridge Instrumentsin yrittäjät Jouni Järvinen ja Niko Hämäläinen toteavat, että uudistusten kanssa on syytä olla kuitenkin tarkkana: – Soitinta saa parantaa, kunhan muutokset eivät näy ulkoi sesti. Petri Jaakkonen Korpi Instrumentsista kuvailee vuorovai kutusta tilaajan ja rakentajan välillä näin: – Asiakas voi käydä katsomassa soitinta vielä rakennusvai heessa ja ennen pintakäsittelyä voidaan tehdä vielä viimeiset muutokset vaikkapa kaulaprofiiliin tai runkoon. – Omien mallien kehittämisessä on se hankaluus, että pi täisi löytää sellainen kokonaisuus, ettei sitä tarvitsisi heti ruveta muuttamaan asiakkaiden toiveiden takia. 38-43 Soitinrakentajat_uusi.indd 41 4.2.2015 11.16. Sami Koiviston sähkökitaroissa yhdistyvät uusi ja vanha. – Perinne on ollut käyttää paikallisia puita soittimen raken tamiseen, mutta se on unohdettu teollisen valmistuksen aikana. Toisinaan soitinpuuksi sopi van rungon voi bongata esimerkiksi kaupungin harventaessa vanhaa puustoa puistoistaan. Perinteisten mallien ja niihin tehtävien pienten muutosten suosio jarruttaa osaltaan aivan alusta alkaen uusien soitinten kehittelyä. Petri Jaakkonen esittelee aihioita rakentajien tarpeisiin. – Klassiset muodot ovat käytännöllisiä ja hyviä. Koivisto rakentaa tilauspohjalta niin sähköisiä kuin akusti siakin soittimia, mutta erityisesti hän nostaa esiin flamencoki tarat, jotka hän viimeistelee sellakalla puleeraammalla eli ns. Ja yhteen kitaraan on vaikea saada mahtumaan kaikkia haluttuja ominaisuuksia, to teaa Ari Kataja nimeään kantavasta Kataja Custom Shopista. Mitä tahan sa rungon muotoa täältä saa, mutta aina tähdätään siihen, että soitin on akustisesti hyvä ja reagoi soittoon halutulla tavalla, to teaa Ville Mattila Halla Custom Instrumentsista. Mattila kertoo, että tuttuja peruskonstruktioita voi silti myös kehittää paremmiksi.: – Hevikeppeihin floikkaritallalla teen mielelläni kolmen pa lan kaulan, koska se stabiloi ja jäykistää rakennetta ja laitan nii hin vielä hiilikuitutuet. Käsityöläisen valttina kisassa on am mattitaitoinen panostus kaikkiin työvaiheisiin ja materiaalien valintaan, sekä mahdollisuus toteuttaa asiakkaan yksityiskoh taiset toivomukset. Suorat suhteet metsänomistajiin ja sahayrittäjiin on nekin hyvä pitää lämpiminä. ranskalaisella kiillotuksella. vapauksia materiaaleissa ja rakenteissa Käsityöläisyys ja pienet valmistusmäärät tarjoavat myös mah dollisuuden joustaviin materiaalivalintoihin, kun samaa puu lajia ei tarvitse etsiä ja hankkia kerralla kymmenien tai satojen soitinten valmistukseen, vaan pienemmätkin määrät laadukas ta raakaainetta tulevat kyseeseen. Ja työ tehdään laadukkaasti eikä missään asiassa lepsuilla. www.riffi.fi 1/2015 41 tantoa vastaan – osin näiden omilla aseilla – yleisimmät soitin mallit kun perustuvat juuri suurten valmistajien tunnetuiksi te kemiin instrumentteihin
Niissä huomiota kiinnittävät ensimmäiseksi soitinpui den vaaleat sävyt. – Suosin kotimaisia puulajeja kuten pihlajaa, raitaa, jalavaa, koivua ja tervaleppää. Petri Jaakkonen kiteyttää muidenkin mielipiteet: – Huollosta tullut halpiskin on kuin eri soitin – positiivi sessa mielessä. – Soitinrakennuksessa ei tarvita isoja koneita paljon, koska suurin osa työstä tehdään käsikoneilla ja työkaluilla, mutta sirk Kaikki tässä jututetut soitinrakentajat soittavat itsekin ja ovat usein jäseninä bändeissä, mutta vain Ari Katajalle muusikkous on toinen ammatti. Tuliterän tehdasvalmisteisen soittimen satula voi silti olla huonosti viimeistelty tai liian korkea, intonaatio ei välttämättä ole kohdallaan, tai osat eivät toimi halutulla tavalla. Otelaudoiksi suomalaiset puut eivät kui tenkaan sovi ainakaan käsittelemättöminä, Leonardoprojektiin kin (ks. Niko Hämäläinen ja Jouni Järvinen sekä Oakbridgen valikoimaa. Niko Hämäläinen kertoo, että eräs aja kohtainen kehittelyn ja kokeilun kohde Oakbridgella on rimoi tusta keventävä ja sointiherkkyyttä lisäävä double top tyyppi nen kansirakenne kitaroille ja mandoliineille. Ville Mattila ja Hallan klassisia kitaramuotoja. Jari Kokon perustama Keihäs Guitars valmistaa erityisesti juurimu siikin soittoon soveltuvia parlortyyppisiä akustisia, puurunkoi sia resonaattorikitaroita sekä Weissenborntyypin lap steel ki taroita. Mattila on laajentanut toimenkuvaansa myös siten, että hän ostaa toisinaan käytettyjä kitaroita ja kunnostaa ne perusteelli sesti. – Minulla on ollut 50ja 60-luvun bassoja ja näpeissä on niiden tuntuma. Suomen vuodenaikojen mukaan rajusti vaihtele va sisäilman kosteus ja kuivuus taas aiheuttavat vuoroin puun paisumista ja kutistumista, jonka vuoksi soitin ei pysy alkuperäi sissä mitoissaan. Omien kitaramikkien valmistus kuuluu sekin toimialaan. Hyvin toimivaan kitaraankin saatetaan kaivata uudistuksia ku ten mikkien vaihtoa tai uutta maalausta. Humbuckereis sa tykkään käyttää säädettäviä napapaloja molemmissa kelois sa. Perinteisin rakenteisiin tehtävät parannukset voivat toisaalta olla myös melko suuria, vaikka ulkoisesti näkyvää muutosta soit timeen ei koituisikaan. Katajan bassomikeissä tyypillinen ominaisuus on kelojen puolitus. Tällä hetkellä hän soittaa sähköbassoa Åbo Svenska Teaterin musikaaliproduktiossa The Last 5 Years. Seuraukset ovat kiusallisia: intonaatio ja soitto tuntumat muuttuvat, pahimmoillaan soittimen kansi halkeaa. Siinä tavanomais ta ohuempien puukerrosten väliin tulee kennorakenteinen No mexkomposiitti, jonka ansiosta kitara on kokonaisuudessaan noin 30 % kevyempi ja silti yhtä kestävä kuin täyspuinen raken ne. Ammattilainen näkee, tuntee ja kuulee, mikä kitarassa on pielessä. Mikrofonien valmistus kuuluu soitinrakentajan perustaitoi hin ja niinpä myös Koivisto, Jaakkonen ja Kataja varustavat omat soittimensa itse käämityillä mikeillä, ja myyvät omia mik rofonejaan myös erillisinä tarvikkeina. Ihanteellisena tilanteena he pitäisivät sitä, että kitarat kävisivät määräaikais huolloissa ja että uutenakin niille – myös halvan luokan soitti mille – tehtäisiin soitettavuutta oleellisesti parantavat trim mauk set. Riffi 4/14) osallistunut Kokko määrittelee linjauksiaan. Ja tietenkin osaa ratkaista ongelmat, joista kaikilla jutu tetuilla olikin monenlaisia tarinoita kerrottavana. Materiaalit vaikuttavat tietysti sointiin, mutta niillä on myös oleellinen vaikutus soittimen ulkoiseen olemukseen. Ulospäin helpommin näkyvä erikoisuus sen sijaan on Oak bridgen mandoliineissaan käyttämä kiinteä talla. Tavoitteena on dynaaminen mikki, joka ei heti mene tuk koon, Mattila kuvailee. rakenna, korjaa, huolla Asiakkaan oletushan usein on, että kaupasta ostettuna kitara tai basso on valmiiksi parhaassa käyttökunnossa ja pysyykin sellai sena. 38-43 Soitinrakentajat_uusi.indd 42 4.2.2015 11.16. synergia antaa elinvoimaa Koivisto Guitarsin verstas sijaitsee Suomen Trikoon vanhassa kiinteistössä Tampereen Pyynikillä. – Käämin ne hiukan erilaisella langalla kuin perustuotetut mikit, enkä säästele materiaalikustannuksissa. Käytön ai kana normaali kuluminen ja mahdolliset kolhut rapauttavat soit timen kuntoa. Olen tehnyt niistä tarkkoja, paremmin toimivia replikoita nitrolaukkauksella. Samassa tehdashallissa toi mii toinenkin soitinpaja, Harri Kauppilan Kitarafaktori sekä puusepänverstas, mikä antaa kustannuksia säästävän mahdol lisuuden käyttää samoja koneita. 42 www.riffi.fi 1/2015 Nyt vanha periaate on keksitty uudestaan, Järvinen täydentää. Ville Mattila puolestaan vertaa kitarahuollon hintoja toi sentyyppisten korjaamoiden veloituksiin: – Jos soittamista verrataan autoiluun harrastuksena, niin auton huoltoon verrattuna soittimien kunnostaminen on mel kein ilmaista puuhaa
Tällä hetkellä en paljoakaan tee kitaroita itse, hän kertoo. Korpi Instruments julkaisi muutama vuosi sitten Sähköki taran rakentaminen nimisen oppikirjan, jonka kirjoittamiseen Jaakkonen myös itse osallistui. kitaroiden – ja bassojen – valmistamisesta on kasvanut selvästi suurin soitinrakennuksen osa-alue maassamme. Osa oppilaistani on jopa myöhemmin hakenut kou lutuspaikkaa Ikaalisiin. valmistuneista 95 (36 %) on tällä hetkellä soitinrakentajina. Hänen mukaansa parhaat kursseilla val mistuneet kitarat eivät häpeä amerikkalaisvalmisteisille esikuvil leen. Juureva mallisto Jari Kokon Keihäs Guitarsilta. Hän onkin laatinut koulutuksen historiasta 250-sivuisen teoksen, joka toivottavasti nähdään kaikkien luettavana painettuna tai e-kirjana kevään 2015 aikana. u Artikkelissa esiintyneet yritykset • www.halla.tv • katajaguitars.com • fin.keihasguitars.fi • www.koivistoguitars.com • www.korpi-instruments.com • oakbridge.fi missä he ovat nyt kolmenkymmenen vuoden aikana ikaalisten soitinrakennuskoulutuksesta on valmistunut 265 opiskelijaa artesaanin tutkinnolla. niemisen tietojen mukaan suomeen on vuoden 1980 jälkeen perustettu 131 kitaranrakennusyritystä, joista toiminnassa on viimeisimmässä tilastoinnissa 106. Kirjan liitteenä ovat Telecaster tyyppisen kitaran piirustukset, ja Jaakkonen on laatinut työpii rustuksia muistakin klassisista sähkökitaramalleista. niemisen tilastoinnissa ensimmäinen luku on varsin lähellä raution raportoimaa. Ikaalisten Kotiteollisuuskoulun soitinrakennuslinja vuonna 1984. Monet jää vät touhuun koukkuun ja tekevät myöhemmin itselleen lisääkin soittimia. ensimmäisten oppilaiden valmistuessa ikaalisista 80-luvulla maassamme oli vielä vireä harmonikkateollisuus sekä runsaasti yrittäjiä urkujen, kanteleiden sekä jousija puhallinsoittimien parissa. Kurssilla tehdyn kitaran hinnaksi tulee noin 800 euroa, jo hon sisältyy opastus, työkoneiden ja kalujen käyttö sekä laukku. Yrittäjistä ikaalisten kasvatteja on ollut 58 %. Ja vielä yksi havainto niemisen tiedostoista. – Pirkanmaalla rakennusharrastus on aktiivista. Kun yrittäjät suuntautuvat sopivasti eri tahoille, ei keski näistä kilpailuakaan synny. siirryttäessä kohti nykyaikaa harmonikka-, puhallinja urkuyrityksiä on ollut suunnilleen yhtä paljon, kanteleentekijöiden määrä on puolittunut ja jousisoittimien tekijöiden määrä tuplaantunut. Samaan yhteiseen halliin mahtuvat myös Korpi Instruments ja Kataja Custom Shop, joiden toi mintatavat ja tuotevalikoimat ovat erilaisia, mutta jälleen mo lemmat hyötyvät samojen työkoneiden käyttömahdollisuudesta. nieminen on lisäksi seurannut soitinrakennusyritysten historiaa suomessa. Ylivoimaisesti suurin muutos nähdään kuitenkin kitarantekijöiden yritysten määrässä. Samantapainen symbioosi vallitsee myös Oakbridge Instru mentsin ja Keihäs Guitarsin välillä – molempien verstaat sijait sevat vanhassa myllyrakennuksessa Lempäälän aseman lähellä. kitaranvalmistajia tunnettiin 12 vuonna 1988. Työttömiäkin oli tuolloisina lamavuosina 15 % ryhmästä. Jos joku ha luaa helpotusta kokoamistyöhön, toimitan valmiita runkoja pinta käsittelemättöminä tai otelaudan aihioita valmiilla nauhauril la. 38-43 Soitinrakentajat_uusi.indd 43 4.2.2015 11.16. sittemmin tilastointitehtäviä on hoitanut koulun pitkäaikainen opettaja, soitinrakentajamestari Rauno Nieminen, joka kertomansa mukaan tuntee noin 90 %:n sijoittumisen 265:n kokonaismäärästä sekä muutoinkin suomalaiset alan yrittäjät. Jaakkonen vetää jo seitsemättä vuotta kolmena iltana viikos sa sähkökitaran rakennuskurssia, jossa suosituin kohde on Fen dertyyppinen soitin. Tuolloin päätoimisina soitinrakentajina toimi 32 % tästä määrästä, mutta ottamalla mukaan soitinrakennuksen tai teknisen työn opettajina, muotoilijoina, puuseppinä, muusikoina tai äänitarkkailijoina työskennelleet tavoitettiinkin jo reilusti yli kaksi kolmasosaa. oma idea on oltava Korpi Instrumentsin Petri Jaakkosen toiminta poikkeaa hiukan muista haastatelluista. Täällä myös side musiikkiin on vahva, kun samassa kiinteistössä sijaitsee bändeille tarkoitettuja harjoitustiloja. – Minun juttuni ovat soitinrakentajaharrastajat, joille myyn postimyyntinä hyvää ja valikoitua puumateriaalia sekä soitinpii rustuksia ja osaamista ja järjestän kurssitusta. Heidän sijoittumistaan työelämään alettiin seurata jo hyvin varhaisessa vaiheessa: vuonna 1995 Jari Raution seminaarityö käsitteli vuoteen 1991 mennessä valmistuneiden 71 oppilaan työllistymistä. www.riffi.fi 1/2015 43 kelit, tasohöylät ja oikohöylät on hyvä olla, Koivisto määrittelee. Ja aivan yhtä lailla raution tutkimuksen jälkeen valmistuneistakin melkoinen osa toimii muutoin musiikin parissa tai puun käsittelyyn liittyvillä aloilla. Tämä osoittaa, että koulutukseen on onnistuttu valikoimaan motivoitunut opiskelijoiden joukko. seu rat taes sa aivan viime vuosina valmistuneiden kitarantekijöiden – joista seitsemän tavataan oheisessa katsauksessa – työllistymistä ja yrityksien perustamista, alalle hakeutuneiden osuus useimmiten ylittää reilusti pitkäaikaisen keskiarvon
Toinen tapa tehdä hybridivahvistin on päinvastainen lähestymistapa, ja juuri tähän perustuivat alkuperäiset Music Man -kitaravahvistimet. Mallisto käsittää neljä kitaralle tarkoitettua tuotetta: HD 130 -mallin kombon ja nupin, 412 GS -mallin kaapin sekä 112 RD 50 -kombon. 44 www.riffi.fi 1/2015 Termi ”hybridivahvistin” on usein totuttu yhdistämään sellaisiin vahvistimiin, joissa etuaste on toteutettu putkilla ja pääteaste puolijohdetekniikalla. Ne saavuttivat 1970-luvulla ja ’80-luvun alussa laajaa suosiota erityisesti luotettavina keikkakoneina. Vahvistimet jäivät jossain vaiheessa pois tuotevalikoimasta, vaikka Music Man onkin jatkanut menestyksellisesti instrumenttivalmistajana. Uudet Music Man -vahvistimet on suunniteltu Italiassa MarkBassin toimesta ja ne valmistetaan sarjatuotantona Indonesiassa. Tuotemerkin nykyinen haltija Sterling Ball on kuitenkin etsinyt yhteistyökumppania vahvistinlinjan comebackille, ja nyt sellainen löytyi, kun MarkBassin Marco De Virgiliis lähestyi itse Ballia asian tiimoilta. Putket ja kaikutankin peittävät yläja alalevyt on vankempia, ja niiden keskelle jäävä avoin kohta on suljettu nykymääräysten mukaisesti metalliverkolla. Vaihtoon lienee syynä se, että 6CA7 on nykyään melko harvinainen. Music Man 112 RD 50 – musari tuli takaisin Music Man oli ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäinen ”hybridivahvistin”, ja sen taustalta löytyi nimekästä joukkoa, Leo Fender etunenässä. Kaiuttimena uutuuspainoksessa käytetään DV Markin valmistamaa neodyymimagneettiin perustuvaa mallia. Alkuperäinen vastaava malli painoi vajaat 15 kiloa, nyt paino on tippunut lähes kolmella kilolla. Otimme testiin viimeksimainitun, joka on teholtaan ja kooltaan joukon pienin. Tämä etuasteputki on muuten sijoitettu fyysisesti toisen pääteputken taakse, joten sen vaihtaminen vaatii hieman kurkottelua. Accutronics-jousikaiku on originaalin tavoin kolmella jousella toimiva, tosin nykyisen AccuBellin Korean-tuotantoa. Valinta hoidetaan Clean/Limiter-kytkimellä. Ripaus uuttakin Ulkoisesti kaikki Music Manin vahvistimet muistuttavat aika paljon Fenderiä, ei vähiten hopeanharmaan etukankaan, säätönuppien tai päällyslistojen vuoksi. Pirkka Isotalo puolestaan otti tutkittavakseen 115 B250 -bassokombon. Tämän kerrotaan olevan selvästi kevyempi vaihtoehto. Myös käyttäjäkuntaan kuului tunnettuja kitaristeja Mark Knopflerista ja Eric Claptonista lähtien. TeksTi: TiMo ÖsTMan kuvaT: ToMMi Posa 44-47 Music Man.indd 44 4.2.2015 11.18. Näistä clean on toteutettu ilman putkia, kun taas limiterin (eli särömoodin) gain-säätöä ajaa 12AX7-putki – muilta osin senkin kytkentä on transistoreilla toteutettu. Pääteputket ovat nyt tyyppiä 6L6, eli ne poikkeavat hieman alkuperäisversion 6CA7-tyypistä, joka on eräänlainen amerikkalaisversio EL34-putkesta. Tämä onkin yksi syy siihen, että 112 RD:n kantokahvaan on mukava tarttua. Siinä missä alkuperäinen 112 RD 50 oli takaakin täsmälleen Fender-tyyliä, uutuuspainoksen kohdalla on hieman toisin. Mutta minkälainen on klassikon uuspainos. Uusiopainos tarjoaa instrumentille yhden tulojakin, mutta etuvahvistinkytkentöjä on kaksi erilaista
Asia tuskin on ongelma kovalla bändivolyymilla soitettaessa, mutta hiljaa ja isolla kaiulla yksin näplätessä (tai äänittäessä) seikka voi olla jossain määrin häritsevä. särökanavan kimppuun Limiteriksi kutsutussa etuvahvistusasteessa on erikseen voimakkuuteen ja säröytymiseen liittyvää säädöt. ei verkkohurinaa Vahvistimen päällekytkennän jälkeen tuli mukava tunne sen suhteen, ettei läsnä ollut matalaa verkkohurinaa. Tällöin nousee myös hurinan taso. u 44-47 Music Man.indd 45 4.2.2015 11.18. Puhdas kanava myös pysyi puhtaana lujallakin voimakkuudella, ainakin yksikelaisilla mikrofoneilla. Sointi oli tasapainoinen ja sisäänmeno vaikutti myös pedaalien kannalta sopivalta. Accu tronicsin kaikutankki on soundiltaan kyllä asiallinen, mutta sen koosta ja ilmeisesti kytkennästä johtuen tasosäädön tulee olla reilusti auki, mikäli kaikua haluaa saada selkeästi sointiin mukaan. Kokonaisuudessaan soittotuokio oli kuitenkin nautinto. Oman lisänsä sävykirjoon tuo Fender-tyylinen kytkin, jolla voi valita joko normaalin tai ylä-äänekseltään korostetun soinnin. Testimallin 12-tuuman kaiutin tuuttasi koostaan johtuen luonnollisesti tuhdimmin kuin verrokkikoneen vastaava, mutta sanoisin, että sävykkäämmin. Soinnillisesti tämä uutuuspainos toimii ihan mainiosti, myös kaiuttimen suhteen. Stratocaster soi kauniisti eri rekistereistä, ja myös alimmat sävelet saa ilmoille kiinteinä ja selkeinä. Puhtaan etuvahvistusasteen soinnissa on jo lähtökohtaisesti tarpeeksi keskialuetta, joten middle-säädintä sen korostamiseen ei jää kaipaamaan. Tehoa riittää hyvin. Musari on täällä taas. Soit to dynamiik ka tuntui luontevalta, ja omaa korvaa miellyttäviä sävyjä voi sitten hakea säätämällä gainja volume-säätöjä eri suhteisiin. Music Man 112 RD 50 on kombo erityisesti niille, joille selkeä ja puhtaana pysyvä sointi sekä erillinen särömoodi ovat mieleen. (total), 1 × 8 ?, 1 × 16 . Tälläkin kanavalla saa siis puhtaampia sointeja, jos gainsäätöä ei avaa. Keskialue narskuu ja mukana on mielestäni hiukka soraista vivahdetta. Puhtaalta soinnin puolesta toki Fender tulee mieleen. Parhaimmillaan limiter-osasto laulaa, kun volumea nostaa sen verran tarpeeksi, että sointiin alkaa tulla mukaan pääteasteen rikkaampaa ja kirkkaampaa harmonista sävyä. Itse pääsin hyvinkin keikoilla riittävään voimakkuuteen, kun volume oli kolmen, neljän välillä ja gain puolivälin tienoilla. 0207 282 200 • www.emnordic.fi vaan miten se soi. Ainoastaan tuo kaiun säädöstä tullut hurina hieman häiritsi allekirjoittanutta. • paino: 11,9 kg Hintaluokka: 1 300 e Lisätiedot: eM nordic Puh. Musarilla pärjää edelleen Mielestäni Music Man ei ole soinniltaan yhtä leimallinen kuin vaikkapa putkivahvistinten arkkityypit Fender, Marshall tai Vox, ja ehkä 112 RD 50 sopiikin tässä mielessä aika moneenkin pirtaan. Bright-asennossa Fender Bassman -säröpedaalikin soi todella musikaalisesti – vaikka sointi oli kirkas, se ei muuttunut riipiväksi. Valitettavasti testiyksilön perusteella kuitenkin jonkin verran hurinaa joutuu sietämäään, jos haluaa käyttää vahvistimen omaa kaikua. Särösoundin luonteen koin tässä uutuuspainoksessa pääpiireittäin samanlaiseksi, eli se on muroinen ja paksuhko (ei kuitenkaan high gain -mielessä). Kaikkein hienovaraisinta laatua tämä särö ei välttämättä ole. Ja erityisesti jos hybridivahvistinta hakee, suosittelen testaamaan. Bright-asennon koin erityisen hyödylliseksi hiljaa soi tettaes sa, eli samaan tyyliin kuin juuri Fenderin vahvistimissa. www.riffi.fi 1/2015 45 Music Man 112 RD 50 Hybridivahvistin kitaralle • suunniteltu italiassa, koottu indonesiassa • nimellisteho: 50 W RMs • putket: 2 × 6L6; 1 × 12aX7 (eCC83) • yksi kanava, Cleanja Limiter-kytkennät Clean • volume • normal/bright-kytkin • bass & treble Limiter • volume & gain • bass & treble • jousikaiku • 12-tuumainen Dv Mark -kaiutin • liitäntä jalkakytkimelle • kaiutinlähdöt: 2 × . Itse olen soittanut silloin tällöin erään bändin treeneissä vanhalla 110 RD -Musarilla. Gain vaikuttaa yliohjautumiseen, sen sijaan volume on itsenäinen, särömoodin lopullinen voimakkuussäätö, joka toimii vaikka gain olisi nollassa. Toisaalta clean-vaihtoehto sopii hyvin myös hiljaisempaan soittoon, se oli nimittäin luontevan kuuloinen myös olohuonevoluumilla. Trebleja basso-säädöt toimivat musikaalisesti, eikä ensimainittu tuota isostikaan annosteltuna epämiellyttävää klangia. Ihan hiljaisella särösoundi tahtoo olla jonkin verran mutainen. Ja mukavahan tällaista puhdasta sointia on kuunnella; esimerkiksi Claptonin Lay Down Sallyn alkuriffiin soundi löytyi brightasetuksen ollessa päällä helposti
Huomio kiinnittyy ensimmäisenä ulkoasuun joka ei ole millään tavalla moderni – kyllä ainakin perinteinen Music Manin olemus on säilytetty. vanha henki, nykyaikaiset toiminnot Etupaneelissa on yksi tulojakki, eikä aktiivibassoille ole omaa liitäntää, tai erillistä pad-kytkintä signaalin vaimentamiseksi. Uusiopainoksessa käytetään esimerkiksi neodymium-kaiutinta, joka tekee uusiomalleista vanhoja esikuviaan kevyemmän. vasta vuonna 1975 Leo Fender tuli esiin Music Man -yhtiön johtajana. Eq jakautuu kahteen osaan: volumen kanssa samassa lohkossa ovat perinteiset bassja treble-säädöt sekä, kun taas omaksi koTeksTi: PiRkka isoTaLo kuvaT: ToMMi Posa Music Man 115 B250 – basistin sana Music Manin uudistuotanto tarjoaa basisteille tässä vaiheessa kaksi vahvistinmallia, kombon sekä sen vaihtoehdoksi ison nuppi & kaappi -yhdistelmän. Leo Fender pysytteli alkuvaiheessa kulisseissa, sillä hänen sopimuksensa CBs:n kanssa piti sisällään pykälän 10 vuoden kilpailukiellosta. ja vuonna ’74 nimi muuttui Music Man-muotoon. 46 www.riffi.fi 1/2015 Molemmat mallit pohjaavat 70-luvun vahvistimiin, jotka on pienin muutoksin tuotu tähän päivään. Pienellä kulumisella uudetkin vahvistimet alkavat todennäköisesti ulkoisesti muistuttaakin vanhoja ”Musareita”. Kerrankin näin, tästä plussaa. Kevyt vahvistin kulkee helpommin sivukahvasta kannettuna ja vastakkaiseen kylkeen on asennettu metallitassut joiden varaan vahvistimen voi asetella myös kyljelleen. Fender, Walker ja CBsFenderiltä eronnut Forrest White perustivat Music Man -yhtiön yhdessä, ja alussa sen palvelukseen tuli osa niistä työntekijöistä, jotka eivät syystä tai toisesta siirtyneet Leo Fenderin vuonna 1965 myymän Fender-merkin leipiin CBs:lle. Kuljetustekninen ja erittäin asiallinen ominaisuus ovat kaksi kantokahvaa, yksi päällä ja toinen kyljessä. Testattavaksi saapui 15-tuumaisella kaiuttimella varusteltu kombo. TiMo ÖsTMan 44-47 Music Man.indd 46 4.2.2015 11.18. Vahvistin on muodoltaan persoonallisesti alhaalta ylöspäin kapeneva, eipä tulee vastaavan mallisia juurikaan vastaan nykyään. Yhtiö perustettiin jo vuonna 1971 nimellä Tri sonics inc. näin syntyi Music Man Leo Fender ei suunnitellut Music Man -vahvistimia, vaan niistä vastasi Fenderin entinen myyntiedustaja Tommy Walker, joka oli itseoppinut elektroniikka-asioissa
0207 282 200 • www.emnordic.fi nen suunnittelija on luonut MarkBass-brändin, tämä saattaa olla ihan hyväkin tapa tehdä asia selväksi. Vahvistimen soundi on varsin kiinteä 15-tuumaisen kaiuttimen soundi. Nimellistehoaa on 150 wattia kahdeksaan ohmiin ja 250 wattia neljään ohmiin. Nyt vanhahtavalla tyylilajilla painotettuna. Takapaneelissa on linjalähtö balansoidulla XLR-liittimellä sekä efektilooppi. Näin tehdään pesäeroa diginuppeihin. Käyttökelpoinen ominaisuus, jos haluaa vaikka nostaa bassoa enemmän kuuluville soolospotin sattuessa tai sovittaa kahden erilaisen basson soinnit keikalle. No kun tuo 8 × 10" .kaappi 500-wattisella nupilla on niin sairaan hyvännäköinen läjä… Vaan jaksaapa tämäkin vahvistin toistaa myös viisikielisen Hkieltä. Yhteistyö MarkBassin Marco De Virgiliisin kanssa sai aikaan hyviä lopputuloksia, jos tällainen induktiivinen päättely tämän testin perusteella sallitaan. DI-lähdön pre/post-kytkimellä saa valita lähteekö signaali ulos ennen EQ:ta vai sen jälkeen. Takapaneelista löytyy myös Tuner Out -jakki viritysmittarille sekä Speakonlähtö lisäkaappia varten. Vaikka jälkimmäisen potikat on numeroitu vanhalla systeemillä nollasta kymppiin, on kyseessä speksien mukaan aktiivikorjain, jolla saa kutakin taajuutta korostettua tai vaimennettua 16 desibelin verran. Tosin pitää muistaa että tämänkokoinen pömpeli ei pysty yksinään vielä tekemään ihmeitä. Viisialueisen korjaimen saa kytkettyä päälle ja pois myös jalkakytkimellä. Ulkoisesti samanlainen kaiutin jonka päälle kombo asettuisi poikittain olisi ulkoisesti hyvännäköinen ja erittäin käyttökelpoinen stack. Hauska yksityiskohta tuli esiin esitteessä; nykypäivänä kun ylikevyet digi-nupit ovat vallanneet maat ja mannut, Musari mainostaa päätteen olevan ”analog power amp”. Toisaalta, kun toiMusic Man 115 B250 Transistorikombo bassolle • nimellisteho 150W (8 ?), 250W (4 ?) • gain & volume • bass & treble • 5-alueinen aktiivi-eQ. Lisäkaapilla saa sitten kaikki tehot reservistä käyttöön ja ennen kaikkea lisää kaiutinpinta-alaa, jolloin ääntä riittää varmasti isompaankin tarpeeseen. Vahvistimessa ei ole kartiokaiuttimen lisäksi pilliä, joten yläpään kihinöitä ei tarvitse pelätä ja soundin yleisfiilis on varsin ”vintage”. +/-16 dB • Di-lähtö, Pre/Post eQ • efektilooppi • tuner out -jakki viritysmittarille Hintaluokka: 900 e Lisätiedot: eM nordic Puh. www.riffi.fi 1/2015 47 konaisuudekseen on aseteltu viisialueinen aktiivinen eq. Ai miksikö. Tämä kombo asettuu samaan jonoon, jossa kilpailijoita on jo ennestään runsaasti, mutta tämän kokoisille vahvistimille on varmastikin myös potentiaalisia tarvitsijoita eniten. eipä hassumpaa Testaajan kannalta tämä ei ollut kaikkien houkuttelevin Music Manin malli kokeiltavaksi. u 44-47 Music Man.indd 47 4.2.2015 11.18. Valitettavasti, sikäli kuin ymmärsin, mallistoon ei kuulu vielä lisäkaappia tälle kombolle. EQ vaikuttaa tehokkaasti soundiin ja kaivaa esiin yllättävän paljon erilaisia sävyjä. Näpsäkällä kombolla pärjää pikkukeikat ja se on hyvä valinta aina koulun luokkahuoneesta kellarien ensimmäisiin bändiviritelmiin. On hienoa, kun bassovahvistimessa parannellaan sellaisia ominaisuuksia, joiden kehitys tuottaa suuren avun yksinkertaisella ratkaisulla. Toinen kahva tekee roudauksesta hyvin paljon miellyttävämpää, eikä tähän vaadittu muuta kuin yksi kahva
Siihen sopii kytkeä vaikka jammailun taustaraitoja soittava aparaatti, tai esimerkiksi kosketinsoitin, jonka valmiiksi prosessoituihin soundeihin ei ole tarpeen lisätä efektejä. Kun kaikki kanavat ovat käytössä, yksikön ympärille muodostuu melkoinen tulevien ja lähtevien johtojen vyyhti – pitkälti toistakymmentä kytkentää voi olla samanaikaisesti aktiivisena. Yksilöllisten kuulokemiksausten ohessa HS-5:ssä on stereofoninen päälähtö, johon voidaan miksata aivan oma balanssinsa esimerkiksi tallentamista tai vaikka PA-systeemillä toistoa varten. 48 www.riffi.fi 1/2015 Ammattikäyttöön tarkoitettuja henkilökohtaisia monitorijärjestelmiä on useita ja niitä on testattu Riffinkin numeroissa vuosien varrella. Arvaamalla ei kuitenkaan pystyisi päättelemään säätimien monikäyttöä. Muut toiminnot ja koko porukan käsittely hoidellaan yhteisillä säätimillä. Harrastajille tai esimerkiksi opetustilanteisiin ne ovat kuitenkin hinnakkaita ja tarpeettoman raskaasti varusteltujakin. Ainahan laitteiden ohjeet kehotetaan lukemaan ennen käyttöä, mutta kuka tekee niin. Säädöt yksilölle ja yhteispelille HS-5:ssä on viisi tulokanavaa, joista kuulokemiksaus koostetaan. otetaan avuksi Roland HS-5: mikseri neljän käyttäjän samanaikaiseen kytkeytymiseen ja kuulokkeilla monitorointiin sekä ryhmän äänittämiseen joko suoraan USB-tikulle tai tietokoneavusteisesti. Lisäksi kaikujen valintaan tarvitaan kahden Inputin painaminen samanaikaisesti. Kanavan säätösektorissa on henkilökohtaiset säädöt kuulokkeille, oman signaalin suhteen miksaukselle ja kaiulle. Neljä ensimmäistä kanavaa (A–D) soveltuvat mikrofonille, sähkökitaralle tai -bassolle, tai vaihtoehtoisesti mono/sterofoniselle linjasignaalille. Tällaista toimintojen määrää ei paristovirralla voi käyttää ja laitteen oma virtalähde tuleekin mukana. Näppituntumalla ja korvakuulolla Vaikka laite on täysin digitaalinen, Roland on välttänyt numeroiden näkymistä missään kohdassa säätimien vieressä. Viides kanava (E) on tarkoitettu vain linjasignaalille, joko monotai stereomuodossa. Laitteessa ei ole minkäänlaista näyttöruutua, vaikka sellainen olisi saatu mahtumaan mukaan auttamaan valintojen tekemisessä. 48-49 Roland HS5.indd 48 4.2.2015 11.33. Järjestely ei sentään ole ylettömän hankala ja sen oppii. Viiden ison säätimen ryhmä palvelee monessa tehtävässä, mutta niiden viereen ei ole kirjattu kaikkien eri toimintojen nimiä. E-kanavaa käytetään myös silloin, jos on tarpeen laajentaa systeemiä vaikkapa luokkatyöskentelyä varten kytkemällä kaksi HS-5-mikseriä kimppaan. HS-5:n tapauksessa lukeminen on välttämätöntä; se ei onneksi kestä kauan, sillä sivuja on kymmenkunta ja asiat on esitetty selkeästi kuvien kera. Näissä kanavissa on myös käytössä Rolandin omat COSM-mallinnukseen perustuvat efektit: viisi yleispätevää kaikutyyppiä, kitaralle kymmenen vahvistinmallinnusta, bassolle kompressori tai kolme vahvistinmallia ja mikrofonille kompressori sellaisenaan tai viiveen kera. Joillekin painikkeille on kolme erilaista toimintoa: Input-napin nopea painaminen valitsee tulosignaalin tyypin, pitempi painallus vie efektin parametrien säätötilaan ja jatkuva painaminen avaa efektin valintatilanteen. Virtaliitintä ei ole tuettu tai upotettu HS-5:n kylkeen, mutta johtoliitin on onneksi kulmamallia eikä tahaton johdon nykäisy ponnauta liitintä irti. Ainoa kevyempi tarjokas niille on ollut viitisen vuotta sitten lanseerattu JamHub (Riffi 7/2011), mutta nyt Roland HS-5 tuo sen rinnalle tervetulleen ja ennenkaikkea uudemmalla tekniikalla toteutetun vaihtoehdon. PienisTekSTi: Timo koSkiNeN – hiljaakin hyvä tulee on tilanteita, jolloin soitellaan porukalla sähköisillä soittimilla ja halutaan tehdä äänityksiäkin, mutta ympäristöön ei voi tuottaa äänekästä meteliä
u HS-5 on kooltaan melko pieni ja painoakin tällä muovikuorisella laitteella on vain reilun kilon verran. Kuulokekuuntelu tuo lisäksi soiton pienetkin yksityiskohdat korviin, mikä kummasti pistää skarppaamaan rytmin ja kosketuksen yksityiskohtien kanssa. Neljän kanavan äänittäminen erillisinä on mahdollista kytkeytymällä USB:n kautta tarpeeksi tehokkaan tietokoneen tallennusohjelmaan. Laitteessa tuntuu olevan digitaalista prosessointitehoa runsain mitoin ja nopean opetteluvaiheen jälkeen sen toimintojen hallinta muuttuu vaivattomaksi. Ja ainakin yhdellä kanavalla testattuna molemmat koot toimivat yhtä aikaa. (09) 682 4020 • www.roland.fi sä säätimissä on valkoinen viiva osoittamassa asentoa, suurempien ympärillä kiertää vihreiden valojen kehä ja valojen määrä muuttuu kulloinkin käynnissä olevan toiminnon mukaan. Pienikin oma näyttö tai mahdollisuus käyttää vaikkapa tablettia ulkoisena ohjaimena tosin selkeyttäisi toimintojen hallintaa. Ja kun kuuntelulle on rakennettu sopivat pohjat treenioloissa, voisi laitteella hoitaa jopa keikkamonitorointia tietyin varauksin – muoto on suunniteltu niin, että HS5 on keskellä ja muusikot asettuvat sen ympärille, mikä ei välttämättä kaikille keikoille istu. Siksi laitteesta saa parhaan hyödyn satsaamalla saman tien myös tarkoituksenmukaisiin kuulokkeisiin. Oivallinen tilanne myös soitonopettajan ja oppilaiden yhteissoiton monitorointiin. Kuppikuulokkeiden eristävyys vaihtelee. Ja sehän kyllä käy päinsä. Tämähän ei ole hyvä, koska tarkoitus oli pitää sekä ympäristön että korvaan tulevan volyymin taso kurissa. Rumpujen saaminen mukaan ryhmään edellyttää käytännössä sähkörumpuja, tai akustisen setin mikitystä vaikkapa muutamalla mikrofonilla ja omalla pienoismikserillä, jonka summa syötetään HS-5:een. Hyvä valinta, koska pieniä ja helposti hukkuvia adaptereita ei nyt tarvita. 16 Gb tikulle se on noin 24 h, enemmän kuin useimpien viikoittainen soittoaika. Tekee mieli kytkeä eteen vielä ylimääräinen säröpedaali, jolla saadaan soundi ronskimmaksi. Ehkä jatkossa kehitetään vielä mahdollisuus tehdä päällekkäisäänityksiä tikulla jo olevaan tallenteeseen sekä taltioida useita asetuksien satseja eri käyttäjäryhmille, mikä olisi etu esimerkiksi kouluissa ja kerhotiloissa. Ennustajanlahjoja ei tarvita aavistamaan, että samanlaista tullaan näkemään jatkossa yleisenä vakiovarusteena. Jalusta on lisävaruste. Suora äänitys muistitikulle on tervetullut ominaisuus. kuulokkeiden maailma on erilainen HS-5:n COSM-vahvistinmallinnukset on laadittu jäljittelemään kaiuttimen kautta soitettua kitaraa, mutta kuulokkeilla kuunnellessa niistä tuntuu silti puuttuvan jotain ytyä. Valot erottuvat taatusti kaikissa olosuhteissa, merkkiviivat vain valaistussa huoneessa läheltä katsottuna. Koko bändin asetuksien paketin voi tallentaa suoraan USBtikulle myöhemmin haettavaksi. Halvat ja yleisimmin käytetyt mallit vuotavat ympäristön ääniä melko vapaasti ja jos HS-5:een on kytkeytyneenä mikrofonin kautta laulaja tai akustinen soitin, kuulokkeiden käyttäjät saattavat ruveta kompensoimaan luurien vuotoa lisäämällä volyymia. Koska kuulokkeille on olemassa kahdenkokoisia liittimiä, käyttäjien lohkoissa on reiät kumpaakin kokoa varten. Harmittavasti vain yksi asetuksien satsi on taltioitavissa yhdelle tikulle. Käyttötilanteiksi sopivat perinteisten bänditreenien kuuntelun ja tallennuksen ohessa esimerkiksi opettajan ja muutaman oppilaan ryhmätunnit, kotijamit kerrostalossa yön tunteina sekä bändi työstämässä ideoita ja sovituksia keikkabussissa tai hotellihuoneessa. 48-49 Roland HS5.indd 49 4.2.2015 11.33. kenelle Yksinään soitteleva musikantti tai duo saa äänen kuulokkeisiin ja signaalin taltioiduksi efektien kera pienemmilläkin laitteilla, mutta triosta isompaan mentäessä HS-5 perustelee itsensä yhä paremmin. www.riffi.fi 1/2015 49 Roland HS-5 kuulokemikseri • kuulokevahvistin ja –mikseri jopa neljälle samanaikaiselle käyttäjälle • neljä mono/stereokanavaa mikrofoni-, instrumenttitai linjasignaalille (XLR) tai instrumenttikaapelille • mallinnettuja efektejä eri soitintyypeille • mikserissä kokonaisuuden miksaus stereona ja kullekin käyttäjälle oman signaalin suhde kokonaisuuteen • viides kanava linjatason stereosignaalille • taltiointi muistitikulle tai nelikanavainen USB-lähtö tietokoneelle Hinta: 620 e Lisätiedot: Roland Scandinavia Puh. Sen sijaan tikulle voi tallentaa yhteen miksattua soittoa niin paljon kuin 16-bittistä 44,1 kHz-laatua mahtuu wav-formaatissa
Lisäksi näissä kanavissa on kolmialueinen ekvalisaattori puoliparametrisella keskialueen yksiköllä. Liiallisesta kompressiosta ei varoiteta merkkivaloin, mutta tietyssä pisteessä soundi alkaa mennä piikeissä päreiksi, ei kuitenkaan korvia riipivästi vaan suhteellisen nätisti mu ren tuen. 50-51 Proel.indd 50 4.2.2015 11.20. Runsaampi varustelu pitää sisällään ensinnäkin XLR-ja jakkitulojen lisäksi inserttiliitännän ulkoisten muokkauslaitteiden kytkemistä varten. Bassolla ilmiö tulee helpommin esiin kuin vaikkapa kitaralla, sillä keskialueelle ja siitä ylöspäin edettäessä särö on sävyltään jo varsin pehmeää, ja miltei jopa tehosteen lailla käytettävän sorttista. Sillä saa aivan alimmat jyminät siivottua pois ja kanavakorjaimelle jää samalla pelitilaa yhtä lailla sekä korostukseen että vaimennukseen leikkurin yläpuolisella kaistalla. Neljäs apulähtö ohjautuu suoraan mikserin omaan efektilaitteeseen. Hyllytyyppiset bassoja diskanttikorjaimet vaikuttavat nimellisesti alle 100 Hz:n ja yli 12 kHz:n alueisiin, kun taas keskialueella vaikutustaajuuden voi kohdistaa 100 Hz:n ja 8 kHz:n välillä. Toimintaa havainnollistaa yksittäinen led, joka vilkahtelee signaalihuippujen tahdissa silloin, kun kompressori tarraa kiinni. Kanavakorjaimen alimman kaistan roolia täydentää kytkimellä aktivoitava bassoleikkuri, jonka vaimennus kohdistuu nimellisesti alle 75 Hz:n alueelle. Kevyt pakitus kompressorin säätimellä korjaa tilanteen bassollakin. Hieman harvinaisempi toiminto on ensimmäisessä kahdeksassa kanavassa oleva, yhdellä potentiometrillä säädettävä kompressori. Kompressorin automatiikka toimii oikein mallikkaasti, miksauksen saa vaivattomasti tiukempaan nippuun ja kokonaisuus jämäköityy ilman pumppaamista tai muita lieveilmiöitä. TeksTi: Lauri PaLoPoski Proel M1622USB Proel M1622USB – analogimikseri pitää pintansa asiallinen ääni, tarkoituksenmukaiset toiminnot ja nopeasti hahmottuva käyttöliittymä. Säätimen vaikutus on nimikoitu vain pääteasennon kuvauksin minimi ja maksimi. Kun rajataajuus on näinkin alhaalla, on aivan perusteltu ja käytännössä toimiva ratkaisu käyttää leikkurissa varsin jyrkkää, 18 desibeliä oktaavia kohden vaimentavaa suodinta. Käytännössä vaikuttaa siltä, että merkkivalo ei kuitenkaan ilmaise vielä kevyttä kompressiota sillä korva kuulee soundin tukevoituvan jo ennen kuin silmä havaitsee vihreän ledin vilkahduksia. siinä keskeiset valtit, joilla Proel perustelee edullisen hintaluokan analogimikserinsä. Kolmesta aux-lähdöstä kaksi on kiinteästi ennen ka navaliu kua haaroitettavia, kolmannen kohdalla valinta onnistuu kanavakohtaisesti – myös mono/stereokanavissa. Kaikilla kaistoilla vaikutuksen voimakkuus on +/-15 dB eli riittävästi rajumpaankin muokkaukseen. 50 www.riffi.fi 1/2015 Proel on koonnut pakettiin kahdeksan runsaammin varusteltua monokanavaa ja neljä niukemmin työkaluin ladattua stereokanavaa, jotka kaikki kuitenkin soveltuvat niin mikrofonikuin linjasignaaleiden miksaamiseen
Ja etapilta toiseen siirryttäessä sujautetaan miksutin topakkaan pehmustettuun salkkuun, joka kuuluu pakettiin ilman eri veloitusta. Lisäksi mausteet ovat soinniltaan kelpoja ja normikeikan peruskaiut ja viiveet löytyvät kyllä valikoimasta. Alaryhmistä signaalit voi sitten ohjata vaihtoehtoisesti joko ulos mikseristä tai eteenpäin päälähtöihin main mix -lähtökanavien kautta. Muutama instrumenttiorientoitunut modulaatioefekti täydentää paketin, ja ulkolaitakalustoa voi auxien kautta kytkeä jatkoksi tarpeen mukaan. Tai se voi reitittää painokytkimellä stereokanavaan 15/16, jolloin esimerkiksi sekvensseriltä tai audioraiturilta ajettavat äänet saa ekvalisaattorilla muokattaviksi, efektoitaviksi ja aux-syöttöjen kautta osaksi monitorimiksausta. Kyseessä on toiminnoiltaan johdonmukainen ja nopeasti omaksuttava perusmikseri, joka itsessään sisältää tukun käytännöllisiä ominaisuuksia ja tarjoaa myös kattavat liitännät laajennuksia varten. Simppeli ja tarkoituksenmukainen järjestely toimi MacBook Pron kanssa heittämällä niin iTunes-kirjaston kuin GarageBandinkin kanssa. Pääasia on kuitenkin, että efektit on valikoitu arkikäyttöön soveltuviksi, eikä tarjolla ole turhan eksoottisia, mutta harvemmin käyttöön sopivia tehosteita. Etenkin kun PA-käytön ohessa laite palvelee tallennusmikserinä, mikä on huomioitu myös erillisen tarkkaamokuuntelun liitäntöinä ja solo-kuuntelun AFL/ PFL-optiona. usB vie, usB tuo Yleisellä USB-ajurilla toimiva datayhteys palvelee molempiin suuntiin. efektit omasta myllystä Proelin efektilaitteen annit on jaoteltu 16 lajiin, ja jokaisesta löytyy 16 erilaista variaatiota. Tietokoneelle päin matkaava stereosignaali taas voidaan poimia joko mikserin alaryhmistä tai päälähdöistä ja sille on oma voimakkuudensäätimensä. Jo yksistään käytön helppous ja puuhastelun nopeus riittävät argumenteiksi monessa tilanteessa, ja tämän myös Proel vahvistaa M1622USB-mallillaan. Normaali nupin kiertoliike selaa ohjelmia lajeittain, mutta kun nuppia painaa hetkisen akselin suuntaisesti alaspäin, alkaa ohjelman järjestysnumero vilkkua ja siirrytään selaamaan valitun efektityypin variaatioita. Vielä on tilaa yhdelle Digitaalisuus ei ole toistaiseksi nitistänyt analogista audiotekniikkaa, enkä usko sen hevin sitä tekevänkään. Muilta osin ne vastaavat vain monokäyttöön tarkoitettuja kanavia. 010 5258 000 • www.noretron.fi Kaikissa kanavissa signaalin voi mykistää painokytkimellä, reitittää kytkinvalinnalla alaryhmiin 1–2 tai suoraan päälähtöihin (tai molempiin kohteisiin kerralla). Kaikki perustuu valmiisiin ohjelmiin, jotka valitaan yhdellä kaksitoimisella potentiometrillä. Ensin tallennetaan treenit, sitten miksataan keikka ja tallennetaan sekin. Niiden etuvahvistinten toimintahaarukka on myös monokanavia suppeampi ja kanavakorjaimen keskialue kohdistuu kiinteästi 500 Hz:n kohdalle. Mitään säädettävää ei ole. www.riffi.fi 1/2015 51 Proel M1622usB analogimikseri Paja äänityskäyttöön • 8 monokanavaa mikrofoni/linjatuloin • 4 mono/stereokanavaa mikrofoni/linjatuloin • inserttipiste (kanavat 1–8) • bassoleikkuri <75 Hz, 18 dB / oktaavi (kanavat 1 – 8) • yhden säätimen kompressori (kanavat 1 – 8) • 3-alueinen eq puoliparametrisella keskialueen korjaimella (kanavat 1 – 8) • 3-alueinen eq kiinteällä keskialueen korjaimella (kanavat 9 – 16) • 2 × aux pre fade • 1 × aux pre/post fade • 1 × efektisyöttö efektilaite • 16 eri efektiä • 16 eri variaatiota jokaisesta efektistä Graafinen korjain • seitsenalueinen stereokorjain • valittavissa päälähtöihin / monitorisyöttöihin usB • stereotallennus • stereotoisto Hinta: 699 e Lisätiedot: Noretron audio Puh. Mono/stereokanavat (9–16) eivät sisällä inserttipisteitä, bassoleikkuria eivätkä kompressoria. Mikserin oma seitsenalueinen graafinen korjain vaikuttaa oletusarvoisesti päälähtöihin, mutta se voidaan valjastaa myös monitorisyöttöjen muokkaukseen. Olisin mielummin jakanut efektyypin ja muunnelman valinnat kahdelle eri säätimelle, mutta kyllä tälläkin pärjää, kun jonkin aikaa totuttelee. Ei lainkaan pöllömpää u 50-51 Proel.indd 51 4.2.2015 11.20. Kun mukaan lasketaan asiallinen äänenlaatu ja varsin edullinen hinta, ei jossittelulle jää sijaa – kyllä tällaiselle on paikkansa digitalisoituvassakin maailmassa. Mikserille päin saapuvan stereosignaalin voi ohjata päälähtöihin, kun kyseessä on vaikkapa taukomusiikin soitto. Kun halutaan valita uusi efektityyppi, painetaan säätimen nuppia taas hetki, jolloin laite ymmärtää siirtyä jälleen ensimmäiseen selaustilaan
Wifi-verkon pystyttämiseen tarvittava WLAN-boksi ei kuulu mikserin mukaan vaan se on hankittava erikseen. Eikä tablettiakaan enää telakoida kiinteästi mikseriin vaan tieto kulkee wifi-verkon kautta. Hasardien välttämiseksi mikserin eri toiminnot voidaan lukita lohkoittain niin, että saliäänen kannalta kriittisiin parametreihin pääsee käsiksi vain salimiksaajan tabletilla ja muusikoilla on rajattu pääsy mikserin niihin toimintoihin, joita he voivat tarvita. Pelkkä reset-nappulan painaminen ei auttanut, eikä reititintä päässyt konfiguroimaan. TeksTi: Lauri PaLoPoski Mackie DL32r – mikserin ydin Mackie on vienyt muutama vuosi sitten esittelemänsä idean harppauksen pitemmälle: nyt Pa-mikseriä ei enää sijoiteta edes muodon vuoksi pöydälle salin keskelle vaan lavalle räkkiin. kehityksen polku on systemaattinen. Näin miksaaja voi valita paikkansa vapaasti ja mikseri voidaan asemoida lavalle. Sitä tarkoitusta varten DL32R:n takalaidassa on ethernet-portti, johon kytketään tavallinen WLAN-reititin. Malliston uusi 52-53 Mackie.indd 52 4.2.2015 15.05. Ensimmäisen toimituksen hyllystä joutilaana löytyneen Buffalon nimeä ei ollut Mackien listalla, eikä se suostunut testimikserin kanssa myöskään keskustelemaan. Niinpä kaukokaapeliakaan ei enää tarvita lavan ja miksauspisteen väliin. Minkäänlaista fyysistä kytkeytymismenetelmää tabletin liittämiseksi ei kuitenkaan ole. Mackie DL806ja DL1608-mikserit (Riffi 6/2012) olivat vielä perinteisen pöytäkonsolin malliin rakennettuja ja kanavien etuasteiden vahvistukset säädettiin perinteisillä analogipotikoilla. lippulaiva, DL32R, vie asiat vieläkin pitemmälle – ainoa potentiometri on räkkilaitteen etulaitaan sijoitetun kuulokeliitännän volume, kaikki muu säädetään iPadin näytöltä. Toisaalta langattomuus tuo myös joustavuutta: DL32R keskustelee samanaikaisesti jopa 10 iPadin kanssa, joten muusikot voivat itse miksata oman monitorointinsa. Yhteydenpito sujui ongelmitta ja langattomuus tuntui sekä käytännölliseltä että vaivattomalta tavalta hoitaa mikserin kontrolli. Muita säätimiä ei sitten ollutkaan vaan niille tyypillisesti varattu alue kansilevyssä oli muotoiltu iPadin fyysistä telakoimista varten. Mackie listaa toimiviksi havaitsemiaan tuotemerkkejä, mutta mallikohtaisia suosituksia ei anneta. ohjauspintana on iPad, wifi-yhteyden kautta. Jos wifi-verkko syystä tai toisesta oikuttelee, ollaan tekemättömässä paikassa. Seuraavaksi esiin kaivettu A-Link kuului Mackien suosittelemien valmistajien joukkoon ja vanhojen asetusten poistamisen jälkeen reititin löysi mikserin varsin nokkelasti ja päästiin itse asiaan
Nämä kaksi viimeksimainittua olisi aivan perustellusti voitu sijoittaa master-lohkoon, mutta käy se näinkin, kun ajatukseen tottuu. Myös kadonnut sessio löytyi mikserin omasta muistista seuraavalla kerralla on line -tilaan siirryttäessä. se toimii Mackie on oikeilla jäljillä. Audiolaadultaan mikseri ei jättänyt sijaa toiveille, ja kuin bonuksena mukaan tulee mahdollisuus tallentaa keikka ulkoiselle muistivälineelle tai tietokoneelle. Toiminnot on ketjutettu siten, että pystysuuntaan näyttöä pyyhkäisemällä saa aina kelattua kanavan eri toiminnot vuoronperään esiin. Vakiokuvasto taas käsittää piirrettyjä soitinhahmoja bassorummusta trumpettiin, mutta merkkailuun voi käyttää myös valokuvia tai omia piirroksia, jotka on helppo tuoda ohjelman kirjastoon. Yksi portti kerrallaan on käytössä, näytetaajuus on 48 kHz, ja koodi valinnan mukaan joko 16tai 24-bittistä. Ja väliin tarvitaan iPadin kamerasovite. Kanavasta efektilaitteelle syötettävän signaalin voimakkuus on tietysti vain kanavaa itseään koskeva säätö. Valmistajan huumorintajua kuvastaa se, että kun lähes kaikki Master Fader -ohjelman lohkot ja toiminnot voi tunnistamisen helpottamiseksi nimikoida, merkata värillä ja/tai itse valitsemallaan kuvakkeella, niin Plate-kaiun symbolina on ruokalautanen ja Gated Reverbin tunnuksena pihamaan suljettu portti. Mutta seuraavaksi esille pyyhkäistävän ekvalisaattorin kohdalla voi jo valita, haluaako käyttää nykyaikaista nelialueista parametrista korjainta erikseen säädettävällä bassoleikkurilla, vai sen sijasta vintage-nimikkeellä merkittyä vähäeleisempää korjainta. u 52-53 Mackie.indd 53 4.2.2015 15.05. 029 080 0830 • www.soundtools.fi Tallenna ja toista Kiinteäkin datayhteys DL32R:stä löytyy, mutta takalaitaan asennetut USB-portit on tarkoitettu vain monikanavaisen audion siirtoon joko äänitettäessä tai toistettaessa. Perusasiat, kuten signaalilähteen valinta USB:n ja mikrofonivahvistimen välillä, phantom-syötön aktivointi, napaisuuden kääntö ja gainsekä trim-säädöt ovat aina tarjolla. Efektityypin valinta sen vieressä taas vaikuttaa globaalisti, samoin kuin lähituntumaan sijoitettu efektin paluuvoimakkuus. Tämä jälkimmäinen liitäntä keskustelee myös iPadin kanssa, mutta vain monikanavaisen audion verran, ei muuten. Niin korjaimen kuin dynamiikkatyökalujenkin kohdalla nykyajasta taannehtivaan siirryttäessä muuttuvat sekä säädettävät parametrit että muokkaimen toiminta, joten työkaluilla saa myös aikaan erilaista jälkeä. www.riffi.fi 1/2015 53 Mackie DL32r Digitaalinen keikkamikseri iPad-ohjauksella • 32 tulokanavaa, balansoidut liitännät, onyx-etuvahvistimet • 14 balansoitua lähtöä, XLr • 6 alaryhmää • 6 VCa-ryhmää • 6 matriisiryhmää • usB a: 24/24 kanavaa ulkoiselle muistille • usB B: 32/32 kanavaa tietokoneelle • lisävarusteena tulossa Dante-liityntä erillisenä korttina Hintaluokka: noin 2000 e Lisätiedot: soundtools Puh. Aplikaatio on vapaasti ladattavissa AppStoresta ja sen voi käynnistää tabletilla offline-tilassa, joten ruutunäkymiin, varusteluun ja logiikkaan on helppo tutustua omatoimisesti ja mihinkään sitoutumatta. Käytössä on 32 täysin varusteltua kanavaa, joiden työkaluvalikoimaa voi itse muotoilla annetuissa puitteissa. Sama jako vintagen ja modernin välillä pätee myös kanavan kohinaporttiin ja kompressoriin, jotka voi yksilöllisesti valita mieltymystensä mukaan. Master Fader -ohjelman rakenne on melko selkeä ja jos kokemusta minkäänlaisesta mikserin ja oheislaitteiden kokoonpanosta – tai vaihtoehtoisesti tietokoneessa toimivasta moniraitaisesta audio-ohjelmasta – on entuudestaan, logiikka aukenee kyllä kuin itsestään. Luvassa on päivitys, jonka jälkeen kanavamäärä on 32. Edelleen kanavaa alaspäin pyyhkäistäessä päästään käsiksi efekteihin, joita tuottamassa on kolme erillistä myllyä. Ensimmäinen portti keskustelee suoraan ulkoisen massamuistin kanssa ja sen välityksellä siirtyy 24 rinnakkaista kanavaa suuntaansa. Nopeudessa tabletti ei yllä perinteisen fyysisen käyttöpinnan vertaiseksi, mutta toisaalta visuaalisuus ja intuitiivisuus tukevat toimintaa ja työkalujen moninaisuus antaa puitteita luovuudelle. Alkuun saattaa hämmentää se, että kanavan sisällä on näkyvissä sekoitus kanavakohtaisia ja globaaleja asetuksia samanaikaisesti. Vaikka sainkin Master Fader -ohjelman kertaalleen hukkaamaan valmiin miksauksen ja sotkeutumaan pariin kertaan solmuun, niin nämä tapahtuivat off line -tilassa ja melkoisen eipäs-juupas-arvonnan seurauksena. Tähän pystyy jo nyt toinen USB, joka on speksattu Mactai pc-kytkentää varten. Visuaalisuus on avainsana Itse miksaaminen on verraten helppoa, ja ohjelma on sama Mackie Master Fader, jolla myös pienempiä DL-malleja hallitaan. Mikse riin yhteydessä ollessaan aplikaatio toimi vakaasti ja miksaus sujui kuten oli määräkin. Värikoodaukseen on tarjolla pienen maalitehtaan värikartan verran valikoimaa. Kaksi ensimmäistä keskittyy kaikuihin, kolmannen erikoisalaa ovat viiveet
Lisäksi toistovastetta voi muokata kahdella digitaalisella ekvalisaattorilla, joista yksinkertaisempi koostuu hyllytyyppisistä bassoja diskanttikorjaimista. Aplikaatio julkaistaan vasta huhtikuussa, joten sitä ei tässä yhteydessä vielä voitu kokeilla. Tämä käyttö on huomioitu myös sopivan nahkeilla kumipehmukkeilla, jotka pitävät kellistetyn kaiuttimen aloillaan. Kolo kaiutinsalolle löytyy kotelon pohjasta ja ripustustarpeet taas on huomioitu kolmella M10-kierreistukalla. Muotoilu on symmetrinen siten, että kaiuttimen voi kaataa kyljelleen ja kallistaa kulmamontoriksi kummin päin vain. Kummankin ekvalisaattorin käyttö vaatii iOSja Android-järjestelmissä toimivan apli kaation ja kytkennän bluetooth-yhteyden yli. JBL ilmoittaa EON610:n säteily kulmaksi 110 astetta, EON612 avautuu puolestaan 100 astetta ja kookkaimman EON615mallin horisontaaliseksi avautumis kulmaksi kerrotaan 90 astetta. Äänipuoli taas loistaa voimallaan ja ennenkaikkea soinnin puhtaudella. Ohjelmalla voi myös muokata ja korvata tehtaan tekemiä esivalintoja ja se näkee samanaikaisesti neljä eri kaiutinta, joiden välillä asetuksia voi kopioida ja siirtää. Vaihtoehtona on kolmen täysparametrisen korjaimen yhdistelmä. JBL ei toki ole yksin kisassa – kyllä muutkin ovat petranneet huimasti viime vuosina – mutta sen voi todeta, että erittäin onnistuneen tuotteen konkari on kyllä onnistunut nyt luomaan. Puhdas on päivän sana Mallisarjasta otettiin kokeiluun järein versio, EON 615, joka osoittautui niin mutkattomaksi kuin vain voi. Neljän tukevan kahvan ansiosta nostelu ja kantokin sujuvat käytännöllisesti. Kaiutinta on helppo käsitellä, kiitos muotoilun, keveyden sekä asiallisten kahvojen. Aalto-ohjain vakioi suuntauksen Bassokartion eteen asennetun erikoisen ohjainlevyn ideana on sovittaa kartioelementin horisontaalinen säteilykulma jakotaajuudella diskanttielementin säteilykulmaa vastaavaksi, jotta suuntaavuus leveyssuunnassa pysyisi mahdollisimaan saumattomana. Tässä hintaluokassa ei vielä joitakin vuosia sitten voinut törmätä näin siistiin, tasaiseen ja puhtaaseen sointiin, joka muistuttaa enemmän studiokaiutinta kuin perinteistä tolpan nokkaan nostettua laulukaappia. Toiminnot ovat selkeitä ja merkinnät yksiselitteisiä. u JBL EON 600 – tasaista ja puhdasta JBL EON -sarjan uudet mallit viitoittavat polkua tulevaisuu teen sekä ennakko luulottomalla akustisella rakenne ratkaisulla että digitaalisen signaalin käsittelyn voimalla. TEkSTi: LAuri PALOPOSki 54 JBL.indd 54 4.2.2015 11.21. JBL:n mukaan näin on parannettu kotelon akustisia ominaisuuksia sekä mekaanista kestävyyttä keikkailua varten. Kaiuttimen omassa toistossa toteutuu käyttäjän asettama miksaus, mutta linkitykseen tarkoitettuun erilliseen linjalähtöön EON 600 summaa tulosignaalit automaattisesti 50/50-suhteessa. 54 www.riffi.fi 1/2015 EON 600 Aktiivikaiuttimia PA-käyttöön • aktiivisia 2-tieratkaisuja • 10", 12" tai 15":n kartioelementti • yhden tuuman diskanttielementti • D-tyypin vahvistimet 700 W + 300 W hetkellisesti; 350 W + 150 W jatkuvana Toistoalue: • EON 610: 52 – 20 000 Hz (-10 dB) • EON 612: 48 – 20 000 Hz (-10 dB) • EON 615: 39 – 20 000 Hz (-10 dB) Maksimiäänenpaine: • EON 610: 124 dB SPL • EON 612: 126 dB SPL • EON 615: 127 dB SPL Hintaluokat: • EON 610: 450 e • EON 612: 500 e • EON 615: 550 e Lisätiedot: Studiotec Pro Audio Puh: 0207 512 300 • www.studiotec.fi Hiljan esitelty EON 600 pistää 90-luvulla esitellyn mallisarjan kokonaan uusiksi, alkaen polypropyleenikotelon rakenteesta ja itse materiaalin koostumuksesta. Digitaalisen signaaliprosessorin vastuulla ovat kaiutinsuojauksen ja jakosuodatuksen ohessa myös taajuustoistoa muokkaavat, neljään eri käyttötilanteeseen tarkoitetut esiekvalisoinnit, jotka valitaan suoraan takalaidan painonapilla. Diskanttielementti on perinteinen painekammiomalli, mutta torvi on toteutettu M2ja LSR 3 -studiomonitoreista tutulla Image Control Waveguide -muotoilulla, jolla valmistaja kertoo minimoivansa säröä ja parantavansa näin yläkerran erottelukykyä. Omin tasosäädöin varusteltuja tuloliitäntöjä on kaksi ja kumpikin sopii niin linjakuin mikrofonisignaalille
Ohjaus onnistuu myös etänä, Neumannin omalla N 248 -virtalähteellä. Nyt kokeilussa käynyt TLM 107:n kapselin rakenne noudattaa tätä uudempaa menetelmää, mutta kaksikalvoisena ja alusta asti tätä mallia varten kehitettynä versiona. Sama valikoima olisi TLM 170 -mallissa, joka sekin kuuluu ilman lähtömuuntajaa toteutettuun sarjaan (TLM, TransformerLess Microphone). Kiinteällä hertalla toimiva TLM 103 toi sitten lisäulottuvuutta havaintoihin tämän suuntakuvion osalta. 55-57 Neumann_Lewitt.indd 55 4.2.2015 11.22. Mekaanisesti TLM 170 on vankan ja luotettavan oloinen. Neumann laajentaa reviiriään Neumann lähestyi herttakuvioisella TLM 103:lla pikkustudioiden maailmaa ja sittemmin TLM 102 tarjosi sille vieläkin edullisemman vaihtoehdon. Kiinteä adapteri lukitaan mikrofoniin kierteellä ja vaihtoehtoisesti samoille jenkoille sopii Rycoten valmista kehto, johon kuuluu myös lisäosana pop-filtteri. koossa ovat uuden klassikon ainekset. TLM 102:n kapseli taas oli kokonaan uusi konstruktio, jossa polarisointijännite kytketään kalvoon reunaan eikä kalvon keskelle sijoitetun nastan kautta. Naksautus alastai ylöspäin valitsee ketjusta seuraavan tai edellisen suuntakuviovaihtoehdon. Jännitteitä justeeraamalla hoidetaan myös kapselin herkkyyden säätö: kuuden desibelin vaimennus tapahtuu puolittamalla polarisaatiojännite ja 12 desibelin vaimennus tapahtuu pudottamalla jännite vielä kerran puoliksi. www.riffi.fi 1/2015 55 Hahmonsa lisäksi isokalvoinen TLM 107 on ilmeinen Neumann myös sointinsa puolesta. Suuntakuvion muutos perustuu kahden kalvon keskinäisiin miksaussuhteisiin, mikä käytännössä hoidetaan niiden takalevyjen polarisaatiojännitteitä säätämällä, sen sijaan että muunneltaisin kalvoille johdettavia jännitteitä. Ensinmainitun kapseli perustui valmistajansa perinteiseen K87-malliin, josta tehtiin kiinteästi hertta jättämällä toinen kalvo kokonaan pois. Kytkimen liike vasemmalle vaihtaa joka naksautuksella esivaimennuksen valinnan seuraavaan mahdolliseen, ja siirto äärioikealle vaihtaa puolestaan bassoleikkurin asetusta. Silti sillä on aivan omat persoonalliset piirteensä, joilla se erottuu perheen yhteiskuvasta omaksi itsekseen. Omassa laarissa ei kyseistä mallia ole, joten verrokiksi otin U89:n, josta löytyvät hertta, kahdeksikko ja pallo. Lisäksi kalvon ja sen takalevyn välistä etäisyyttä pienennettiin, jolloin kapselin herkkyyttä saatiin nostettua. Preesens-korostus alkaa verraten ylhäältä ja sen vuoksi keskirekisteri on suorempi kuin TeksTi: Lauri PaLoPoski Neumann TLM 107 – varmalla otteella ulkonäkö on perinteistä Neumannia, sisus ilmentää nuoremman saksalaisen insinöörikunnan taitoa ja mekaaninen toteutus nykyisten menetelmien suomia mahdollisuuksia. Rakenne onnistuu nykyisillä materiaaleilla ja valmistusmenetelmillä luotettavasti, ja sen tekokustannukset ovat edullisemmat kuin Neumannin perinteisesti käyttämässä tavassa. Virtalähteessä on liitännät kahdelle mikrofonille ja valmistaja lupaa, että 48 voltin phanton-jännite kulkee piuhaa myöten aina 300 metrin mittaan asti. Valinnaiset asetukset – signaalin esivaimennus, bassoleikkuri ja suuntakuvio – hoidetaan runkoon upotetulla kytkinnastalla, joka liikkuu sekä sivuettä pystysuuntaan. Siinä on vastaavat valinnat herkkyydelle, bassovaimennukselle ja suuntakuviolle. Jalosukuinen ääni Soinniltaan TLM 107 on lämmin, miellyttävällä tavalla selkeän kirkas, hienostuneen siisti ja tasainen. Kapselin oma vaimennus on kuitenkin niin tehokas jo itsessään, etten usko kehtoa varsinaisesti runkoäänten torppaamiseen normaalioloissa tarvittavan. Valinnan merkiksi syttyy vastaava merkkivalo juuri sen mittaiseksi toviksi, että asetukset ehtii hyvin nähdä ennenkuin automatiikka sammuttaa valot pois häiritsemästä. Kapselia ympäröivä tiheä kolminkertainen verkko taas tuntuu hajottavan puhurit jo itsessään varsin tehokkaasti, vaikka erillinen pop-filtteri onkin silti kyllä hyvä varotoimi lähietäisyydeltä laulajaa äänitettäessä. Neumannin mukaan tämä ratkaisu suojaa kapselia samalla kos teudel ta ja pölyltä. Viisi vaihtoehtoista suuntakuviota sisältävät perinteisen hertan, kahdeksikon ja pallon lisäksi vielä leveän hertan sekä superhertan
Apuvälineen hukuttua auki taivuteltu klemmari tai vaikka kitarateknikon salkusta löytyvä pieni kuusiokoloavain ajavat saman. Bassorekisterin ero on niin alhaalla, että kitaran sointiin se vaikuttaa vain välillisesti keskialueelle heijastuessaan, mutta matalia taajuuksia tuottavilla instrumenteilla ero kuuluu jo suoraan omassa oktaavialassaan. Todetaan siis, että ainekset uudeksi klassikoksi ovat koossa myös äänipuolen osalta. Ne saa tosin myös pimennettyä grillin suojiin sijoitetulla, neljännellä kytkimellä. Ero yläpäässä kuuluu selkeästi kitaran äänialassa ja esimerkiksi kynnen tai plektran kosketus kieliin artikuloituu TLM 107:n kautta ohuemmalla ja korkeammalle paikallistuvalla tsip-äänteellä, kun taas verrokkimikrofoneilla sama piirtyy alemmas sijoittuvana ja rouheampana klangina. Upotettuja kytkimiä ei saa liikuteltua sormenpäällä tai kynnellä, mutta pakkauksen mukana toimitetaan pieni muovityökalu, jolla asia hoituu. Ratkaisu on toimiva ja perusteltu: studiossa suuntakuvion vaihto ja muut asetukset ovat alati toistuvaa puuhaa, kun saTeksTi: Lauri PaLoPoski kuVaT: ToMMi Posa Lewitt MTP 940 CM – annos eleganssia arkeen keikoilla solisteille tarjotaan usein dynaamista kapulaa käteen, vaikka studiossa sama laulaja taltioitaisiin empimättä kondensaattorimikrofonilla. Mainitut kytkimet eivät MTP 940 CM:ssä ole studio mallien tapaan mikrofonin pinnassa näkyvillä, vaan ne on sijoitettu runkoon niin, että kierteellä paikoilleen lukittuva grilli suojaa niitä. • signaalin esivaimennus ennen etuvahvistinta: ei vaimennusta; -6 dB: -12 dB • merkkivalot em. Käytännössä kolmeksi rinnakkaiseksi riviksi järjestetyt yhdeksän pientä valopistettä muodostavat kytkinten asetuksista riippuen eri asentoihin asettuvan suoran, kolmion tai koukun jota katsellessa oppii kyllä tunnistamaan tutun näkymän, mutta jonka perusteella ei vielä voi ilman lunttilappua lukea mihin asentoihin kytkimet on naksautettu. u 55-57 Neumann_Lewitt.indd 56 4.2.2015 11.22. Sen tarkistaminen vaatii grillin avaamisen tai käyttöohjeen kaivamisen esille. Herttakuviolla eroa TLM 103 -malliin en kaikilla ääninäytteillä uskaltaisi lähteä sokkona veikkaamaan. Bassopuolella soinnissa on sitten puolestaan sellaista syvyyttä, jota U89 ei tavoita. 56 www.riffi.fi 1/2015 Neuman TLM 107 kondensaattorimikrofoni vaihdettavin suuntakuvioin • suuntakuvion valinta: pallo; leveä hertta; hertta; superhertta; kahdeksikko • bassoleikkurin valinta: ei vaimennusta; -12 dB / oktaavi < 40 Hz; -12 dB / oktaavi < 100 Hz. Suuntakuvioiden välillä on hienoisia eroja erityisesti juuri alimman basson toistossa ja parhaiten erot tulevat esiin kahdeksikkoa tai palloa käytettäessä. Ero on kuitenkin mielestäni todella pieni ja jos kalustoon kuuluu jo TLM 103, tuo TLM 107:n hankkiminen lisäetua nimenomaan suuntakuvion vaihtoehtojensa kautta. Merkkivalojen rooli on pikemminkin toimia muistin tukena kuin vapauttaa muistamasta: jokaisella kolmella kytkimellä on kolme eri asentoa, joten tarjolla on 27 erilaista yhdistelmää. yksi tuuma) • toistoalue 20 – 20 000 Hz • herkkyys 11 mV / Pa • kohinasuhde 84 dB-a • itseiskohina herttakuviolla 10 dB-a, (ieC 61672-1) • maksimi äänenpaineen kesto: 141 dB sPL 0,5 % THD, ei esivaimennusta 147 dB, 6 dB esivaimennuksella 153 dB, 12 dB esivaimennuksella • nimellinen impedanssi 50 . U89:llä. Yhtäläilla virvelin mattoresonanssia voi kuvata U89:n kautta räsähtäväksi, TLM 107:n välityksellä risahtavaksi. Rumpujen overheadtai tilamikrofonina TLM 107 välittää tukevamman ja hienosti nipussa pysyvän täsmällisen syväbasson. isokalvoinen kapseli (halk. Kytkimet kolmipykäläiselle bassoleikkurille, kapselin ja etuvahvistimen välisen signaalin vaimennus niinikään kolmiportaisella jaotuksella sekä suuntakuvion valinta leveästä hertasta tavallisen kautta superherttaan ovat kaikki arkisia työkaluja äänittäjille, mutta keikkarintamalla ne ovat jääneet hieman harvinaisemmiksi herkuiksi. Kun se on sijoillaan, näkyviin jäävät ainoastaan kytkinten asentoja ilmaisevat pienet ledit. Yleisilme säilyy samana, mutta alabassojen jykevyydessä TLM 107 antaa himpun enemmän. Joissakin tapauksissa TLM 107:n ylempi keskialue ja aivan ylärekisteri kuulostivat hieman hienostuneemmalta kuin TLM 103:n hitusen räyhäkkäämpi sointi. Hinnat: • TLM 107 kiinteällä adapterilla 1 499 e • TLM 107 rycotejoustoripustuksella 1 519 e Lisätiedot: sennheiser suomi Puh: 0207 191 990 • www.sennheiser.fi Lewitt MTP 940 CM tarjoaa monia studiomikrofoneille tyypillisiä ominaisuuksia. Eroa on sen verran, että kriittiseen kohtaan kitaralla kehnosti soitetussa arpeggiossa soinnun ylin ääni ponnahti U89:n kautta kuunneltaessa ikävästi esiin ja vaati retusointia. Suuntakuvioiden rajaus toimii sekin komeasti, sivuja taustasuunnista tuleva ääni välittyy siististi ja hallitusti. valinnoille, sammuvat ajastuksella • ns. TLM 107:n preesens-korostus on niin paljon ylempänä ettei se antanut tuossa kohden ylimääräistä lisävahvistusta kyseiselle sävelelle ja soittodynamiikan puutteiden saattoi antaa olla. Lewitt kuuluu niihin valmistajiin, joiden mielestä jälkimmäisellä tekniikalla olisi paljonkin annettavaa myös keikkarintamalle
Studiossa pätevää konstia, erillistä pop-filtteriä, kun ei lavalla oikein voi käyttää. • signaalin esivaimennus ennen etuvahvistinta: ei vaimennusta; -6 dB; -12 dB • merkkivalot em. Aivan lähituntumaan ei ole syytä – eikä oikeasaan tarvettakaan – mennä, sillä mikrofoni on herkkä myös puhalteille, eikä grillin verkko hajota liian läheltä puhahdettua ilmavirtaa niin tehokkaasti etteikö p:n poksahdus tai h:n humahdus tekisi kepposiaan. Bassosointi on suoraan riippuvainen etäisyydestä. www.riffi.fi 1/2015 57 Lewitt MTP 940 CM kondensaattorimikrofoni solistille keikkakäyttöön • suuntakuvion valinta: leveä hertta; hertta; superhertta • bassoleikkurin valinta: ei vaimennusta, -12 dB / oktaavi < 80 Hz; -12 dB / oktaavi < 160 Hz. 0400 101 220 • www.profitron.fi man session aikana tilanteet saattavat muuttua kovastikin. Jos laulaja on tottunut huulituntumaan mikrofoninsa kanssa, niin tämän mallin kohdalla on suositeltavaa opetella uusi lähestymistapa ja ottaa hieman enemmän välimatkaa. Kovaääninen bändi lähellä solistia ei oikein tunnukaan luontevalta ajatukselta tämän mikrofonin kanssa, oli genre mikä tahansa. Äänipuoli ratkaisee MTP 940 CM:n mekaaninen toteutus on kauttaaltaan vankka, ja pikkuruisia kytkimiä sekä tuuman kalvolla toteutettua kapselia suojaava grillikin tuntuvat kyllin jämäköiltä keikkaoloihin. Kesken keikan mikrofonin asetuksia ei kumminkaan ole ihan niin usein ole tarvetta muuttaa ja oleellisempaa on, ettei rungossa ole sellaisia namikoita, joita tulisi vahingossa sörkittyä tai jotka olisivat esteettisesti silmiinpistäviä. Myös mikrofonin telineeseensä napakasti lukitseva haarukkaadapteri on käytännöllinen ja vaikuttaa kestävältä. isokalvoinen kapseli (halk. yksi tuuma) • toistoalue 20 – 20 000 Hz • herkkyys herttakuviolla 10 mV / Pa (-40 dBV) • kohinasuhde 85 dB-a • itseiskohina herttakuviolla 9 dB-a, (ieC 61672-1) • maksimi äänenpaine: 144 dB sPL 0,5 % THD, ei esivaimennusta; 150 dB, 6 dB esivaimennus; 156 dB, 12 dB esivaimennus • nimellinen impedanssi < 150 . Ääni välittyy luontevasti omana itsenään, eikä mikrofoni lisäile siihen tarpeettomasti omiaan. Ja jos solisteja on lavalla samaan aikaan useampia, saattaa oman mikrofoninsakin oppia tunnistamaan valopisteiden perusteella, ellei jokaisella sitten ole käytössä juuri samat asetukset. Edellyttäen myös, että ympäröivä äänimaailma sallii tämän eikä vuotoääni tunge kiilaa laulajan ja mikrofonin väliin. Lähivaikutus eli proximity on vahva, mutta helposti etäisyyttä muuntelemalla hallittavissa. Vaikka preesens-alueen korostus onkin selvä, on kumpu verraten leveä ja alkaa laskea mittapöytäkirjan mukaan vasta 10 kHz:n tienoilla. u Lewitt MTP 940 CM 55-57 Neumann_Lewitt.indd 57 4.2.2015 11.22. Soinnissa se kuuluu kirkkautena, joka ei kuitenkaan paiskaa k:n kihahdusta tai s:n sihahdusta holtittomasti kuulijan kasvoille. Jos mikrofonitekniikka on hallussa ja äänivarat antavat myöten laulaa viiden, kymmenen tai ehkäpä viidentoista sentin etäisyydeltä, tulokset ovat palkitsevia. Hinta: 499 e Lisätiedot: Profitron Puh. Sen sijaan iso konserttilava tai maltillisemmalla voluumilla soitettu akustis-henkinen musiikki taas tuntuisi MTP 940 CM:lle vallan luontevalta käyttötilanteelta. valinnoille, sammutettavissa • ns. Keskirekisteri on tasainen ja luonteva, alakerta puolestaan tukevan ryhdikäs. Soinniltaan MTP 940 CM on terve, miellyttävän selkeä ja tasapainoinen. Sellaisessa ympäristössä sen herkkyys ja studiomaisen tarkka ääni antaisivat parastaan ja kytkinten suomista mahdollisuuksistakin saisi eniten irti. Bassoleikkuri siistii kyllä näitä ilmiötä, mutta täysin immuuniksi ei silläkään päästä
Tuplataan, ilman kuittia Kikka perustuu kahden rinnakkaisen prosessointikanavan käyttöön niin, että sama lähdesignaali jaetaan sellaisenaan kumpaakin. Viiveaika haetaan aivan muutamien millisekuntien mittaluokasta ja tässä skaalassa seitsemän on jo hirmuisen iso lukema. Jos korjain on täysparametrinen, operoidaan verraten kapealla kellokäyrällä, jotta korostus pysyy kokonaisuudessaan syväbasson alueella eikä alempi keskialue tukkeudu sivutuotteena. Ensimmäinen ajatus saattaa olla, että vaihdetaanpa alkuperäinen ääni sampleen ja homma hoituu. Jos sen varusteluun kuuluu alipäästösuodin, voidaan ensin käyttää sitä ja leikata reilusti koko ylärekisteri pois keskialueelle asti. 58 www.riffi.fi 1/2015 Onneksi on toinenkin tapa (ja varmasti kolmas ja neljäs, joita en ole koskaan tullut ajatelleeksikaan…) – muokataan soinnin kestoa eikä sen voluumia. Pelkkä monistaminen tuottaa kuitenkin helposti yhtä sotkuista jälkeä kuin akustisesti pitkään soiva rumpukin ja siksi tartutaan seuraavaksi rinnakkaiskanavan ekvalisaattoriin. Alimmalla bassokorjaimella puolestaan lähdetään reippaan korostuksen suuntaan ja pyritään etsimään bassarin soinnista sellainen ydintaajuus, joka antaa soinnille jykevää pohjaa. Siksi on aivan luontevaa dempata rumpu ainakin osittain. Toisinaan käy kuitenkin niin, että kaiken ruuvaamisen jälkeen rumpu kuulostaa edelleen voimattomalta vaikka voluumi paiskaa sen jo aivan irti muusta miksauksesta ja suoraan päin kuulijan kasvoja. ristikkäisiä odotuksia Akustisesti pitkään soiva bassorumpu on useimmiten miksaajalle hankala käsiteltävä. Tämä onnistuu, kun kanavan inserttiin kytketään viivelaite jolla jokainen yksittäinen isku saadaan monistettua. Halutaan hallittu impulssi, joka ei sotke sen paremmin muun setin sointia kuin muuta miksaustakaan. Toisinaan alkuperäisen korvaaminen samplella ei syystä tai toisesta käy kumminkaan päinsä tai se tuottaa liian manipuloidulta kuulostavan, keinotekoisen ja miksauksesta erilliseksi rönsyksi ponnahtavan soundin. Ja jos kanavassa on myös ylipäästösuodin eli bassoleikkuri, otetaan se käyttöön ja leiTeksTi: Lauri PaLoPoski PiirrokseT: Mari VaLoTie Lyhyt bassorummun isku nousee esiin luontaisesti vain voimakkuuden funktiona ja sitä tehostetaan joko koko kanavan tasoa nostamalla tai sitten korostamalla ekvalisaattorilla esimerkiksi vain alinta botnea tai vaikkapa preesens-alueelta löytyvää nuijan läsähdystä. Entäs jos hintelyys ei johdukaan äänen taajuussisällöstä vaan siitä, että iskuääni on vain yksinkertaisesti lyhyt ja nopeasti ohimenevä. Sopiva asetus löytyy tapauskohtaisesti kokeilemalla, sillä bassorummun vireellä on oleellinen osuutensa asiaan. Se humisee ja kumisee, eikä kumpikaan ominaisuus tuo sointiin rytmimusiikissa yleisesti kaivattua iskevyyttä tai selkeyttä. Toisen kanavan tarkoituksena on vain täydentää ensimmäistä tuomalla siihen jotain mikä ensimmäisestä puuttuu – soinnin kestoa. Yksittäisen äänen painoarvo ei perustu vain sen voluumiin vaan myös kestoon. Tallessa on bassarin tymäkkä sointi, jota ekvalisoimalla saadaan tukeva ja erotteleva soundi. usein jälkimmäinen parametri jää huomaa matta, vaikka se tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia lisätehojen hakemiseen miksauksessa. Epätäydellisessä maailmassa kaikki ei suju Strömsön malliin ja miksausvaiheessa voidaankin törmätä siihen, etteivät ekvalisointi ja kanavaliuku tuo ratkaisua pulmaan: bassarista puuttuu jotain, mutta kun sitä jotain koettaa lisätä, niin tilanne ei ainakaan parane. Ensimmäistä kanavaa kohdellaan kuten bassarikanavaa kohdeltaisiin muutenkin – sen soundia voidaan muokata ekvalisoimalla niin pitkälle kuin menetelmä tuottaa hyvää, muttei yhtään pitemmälle väkipakolla. Vähästä irti enemmän – ei voluumia, vaan kestoa 58-59 Vähästä irti.indd 58 4.2.2015 11.26. Ja kun kaikki menee nappiin, ei ongelmaa ole
Tai toiseen suuntaan, jos halutaan jäljitellä rummun rungon sointia. Todennäköisesti viiveaika on liian pitkä tai feedback-arvo liian suuri, mahdollisesti molemmat. Siihen vastauksena uitetaan mukaan rinnakkaiskanavan humahdusta sen verran, että kokonaisuus muodostaa täyteläisen soinnin. Tälle niksille otollinen viiveaika on niin lyhyt, että viivästetty signaali ampaisee liikkeelle hyvin pian alkuperäisen jälkeen (kuva 4). u Huom. Jos viive vastaa pituudeltaan neljännesaaltoa, alkaa summa signaali vääntyä kanttiaallon suuntaan (kuva 2). Tämän jälkeen palataan viive-efektin säätöihin ja kokeillaan kuinka vaikuttaa, kun vähennetään monistettavien kopioiden määrää pienentämällä feedback-arvoa, tai lisätään kopiomäärää suurentamalla feedback-asetusta. TeksTi: Lauri PaLoPoski PiirrokseT: Mari VaLoTie Aallonpituua Aallonpituua Aallonpituua Aallonpituua Aallonpituua Aallonpituua Aallonpituua Aallonpituua Periaatepiirros havainnollistaa viiveajan vaikutusta muodostu vaan summasignaaliin. Pieni huone (room) tai levykaiku (plate) ovat usein nekin käyttökelpoisia, kunhan kaikuaika on todella lyhyt, tai sen voi vaimentaa erikseen pois ja käyttää pelkät ensiheijastukset. Jos kaikulaitteessa on ensiheijastusten (early reflections, first reflections) simulointiin oma ohjelmansa, kokeillaan sitä. • Viiveen mitta, feedbackasetus, ekvalisointi ja kanavien keskinäinen balanssi riippuvat aina kyseisestä kappaleesta ja sen temposta, tyylisuunnasta sekä muun muassa seuraavista muuttujista: millä ja miten raita on soitettu, kuinka matala tai korkea on rummun viritys, missä ja kuinka se on äänitetty, mitä muita soittimia samaan miksaukseen on määrä saada mahtumaan… • koska viiveen idea on oikeastaan tuottaa keinotekoisia ensiheijastuksia täyttämään transientin jälkeistä tyhjää tilaa, voi viiveen sijasta kokeilla myös tilakaiun käyttöä. ekvalisoinnin johdosta alkuperäinen ja rinnakkaiskana van signaali eivät myöskään vastaa tismalleen toisiaan, mutta summautumisen periaate pätee kuitenkin. Keskialueen korjaimella huolitellaan kokonaisuutta, mikäli bassari tuntuu vyöryvän alemmalla keskialueella muun bändin varpaille. Näillä main voi kuitenkin kokeilla myös viivästetyn signaalin vaiheenkäännön vaikutusta summautumiseen. www.riffi.fi 1/2015 59 kataan varmuudeksi kaista poikki alhaalta viimeistään 20 Hz:n kohdalla, kenties jo ylempääkin. • Tämäkään konsti ei päde kaikkiin ongelmiin. aivan oma lukunsa on pitempien viiveaikojen luova käyttö eri laisten vieterimäisesti pärähtelevien ja robottimaisesti käyt täytyvien soundien tuotannossa. Niitäkin saa esiin akustisesta bassorummusta pelkällä viiveellä. käytännössä olen pääty nyt alle kolmen millisekunnin käyttöön ja feedbackasetukseen, jolla alkuperäinen isku monistuu korkeintaan kolmeksi kopioksi. Myös viiveen pituus voi kaivata kevyttä säätöä tässä vaiheessa. • Tämän artikkelin päätarkoitus on innostaa kokeilemaan konstia, josta voi jossain tiukassa paikassa olla suurikin ilo ja ennenkaikkea haastaa pohtimaan sävelen voimakkuuden ja sävelen keston merkitystä jopa sellaisen soittimen kohdalla, jota tyypillisesti pidetään lyhyitä iskuääniä tuottavana. 50 edestakaista värähdystä sekunnissa. Miksauksessa varsinainen bassarikanava avataan sille tasolle, jossa se kyllä kuuluu, mutta jossa se edelleen synnyttää tunteen siitä että jotain vielä kaivataan. Jos viive vastaa pituudeltaan puolikasta aaltoa, viivästetty signaali syö alkupe räistä (kuva 3). siitä vaan, kokeilemaan… Aallonpituua Aallonpituua Aallonpituua Aallonpituua Aallonpituua Aallonpituua Aallonpituua Aallonpituua otollinen hetki Kuva 1 Kuva 3 Kuva 2 Kuva 4 kiitokset ajatusten vaihdosta ja artikkelia koskevista huomioista Martin kantolalle, Nordic audio Labs (www.nordicaudiolabs.com) 58-59 Vähästä irti.indd 59 4.2.2015 11.26. kuten edellä mainittiin, neljäsosaaaltoa vastaava viive alkaa jo vääntää summasignaalia kanttiaalloksi, joten lähtöoletuksena viiveen oli si tässä tapauksessa oltava alle 5 ms. Yhden värähdyksen kesto on silloin 20 ms, puolikkaan 10 ms. oletetaan, että rumpu olisi viritetty tuottamaan 50 Hz:n pe rustaajuus ts. Haarukka sopivalle viiveajalle riippuu rummun vireestä, sillä se määrittää rummun perustaajuuden, joka on tässä operaatiossa kriittinen parametri. Jos rinnakkaiskanavan soinnissa on syntikkaan vivahtava vieterimäinen robottisoundi, on viiveen asetuksissa jotain pielessä. Todellisuudessa bassorummun kalvon liike lepotilasta ensin eteen ja sitten taaksepäin ei ole täysin symmetrinen, eivätkä näin muodoin myöskään aaltomuodon positiivinen ja negatiivinen puolisko ole toistensa täydellisiä pei likuvia. Tavoitteena ei ole saada aikaan pärinää vaan ainoastaan leventää sointia hieman
Tavoitimme miehen sopivasti juuri ennen h-hetkeä. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. Karjalaisen yhtye, sekä studioisännän rooli Hitsvillen pajassa Helsingissä. LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA ja kattava valikoima laadukkaita AV-tuotteita 60-62 Palveluhakemisto 2015.indd 60 4.2.2015 15.46. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . Riffi-kauppa Tulossa: • Ikimuistoiset sessiot -sarjassa päiväkirjansa avaa seuraavaksi basisti-tuottaja Tom Nyman, jonka uralle mahtuvat mm. • Lyömäsoittaja/sovittaja/tuottaja Richard Murto yhdistää perinteiset akustiset soittimet ja sähköisen maailman saumattomaksi kokonaisuudeksi. Seuraa Riffin facebook-sivustoa, päivitämme sinne tulevien juttujen aiheita aina julkaisun lähestyessä. • Testirintamalta raportoidaan, että perinteisten bändisoitinten saralla on luvassa mielenkiintoisia tapauksia ja softapuolella taas tulille on jo laitettu mm. Cubase Pro 8 sekä Reason 8 -audiosekvensserit. Laika & Cosmonauts, Pienet miehet, Värttinä ja J. • Kimmo Ahola vastaa jälleen Nightwishin konsertti äänentoistosta tulevalla kiertueella. • Poets of the Fall – 12 vuotta, yli 100 000 koti maassa myytyä levyä ja vankka kansainvälinen ura. Antelope Audio, API, ASL, Barco, Black Lion Audio, Bricasti, Chandler Limited, Chauvet, Chroma-Q, Clay Paky, d&b audiotechnik, Directout Technologies, Empirical Labs, Event, Heil Sound, Kush Audio, Luminex, Manley Labs, MDG, Mojave Audio, Radial Engineering, Robert Juliat, Rode Microphones, Royer Labs, Solid State Logic, Sommercable, Sonnet, Swisson, Telefunken-Elektroakustik, Universal Audio, Wireless Solution msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi Audico Systems Helsinki & Turku 020 747 9340 audico.. 60 www.riffi.fi 1/2015 P A L V E L U H A K E M IS T O Maahantuonti Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta
f i soundtools Est. Riffin ilmoituspalvelu toteuttaa ja tarvittaessa suunnittelee ilmoituksen. 1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 Palveluhakemisto Riffin palveluhakemisto on edullinen tapa tavoittaa kaikki musiikkialan asiakkaat. s o u n d t o o l s . Puh. Hinnat koskevat valmista aineistoa. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. Soitellaan! Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | 0207 512 300 | www.studiotec.fi | sales@studiotec.fi ääni • valo • video • esitystekniikka 60-62 Palveluhakemisto 2015.indd 61 4.2.2015 15.46. Kysy tarjousta! Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. Mahdollinen työaineistoveloitus on 50 e . www.riffi.fi 1/2015 61 P A L V E L U H A K E M IS T O Soitinrakennus, h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi www.rolandsystemsgroup.fi www.facebook.com/RolandSystemsgroupSC Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi Moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (6 numeroa): • 42 mm × 30 mm = 620 e • 42 mm × 50 mm = 800 e • 42 mm × 100 mm = 1 230 e • 90 mm × 30 mm = 800 e • 90 mm × 65 mm = 1 780 e Hintoihin lisätään alv. Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. 029 080 0830 w w w. Ilmoitustilaa myydään kuuden numeron paketteina, joten jakso kattaa kätevästi koko vuoden
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • Tarkemmat tiedot www.f-musiikki.. • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • F-Musiikki Helsinki Kaisaniemenkatu 7 F-Musiikki Vantaa Antaksentie 4 F-Musiikki Espoo Martinsillantie 10 F-Musiikki Turku Viilarinkatu 1 F-Musiikki Lappeenranta Ratakatu 35 F-Musiikki Kuopio Väliköntie 4 Verkkokauppa www.f-musiikki.. 62 www.riffi.fi 1/2015 P A L V E L U H A K E M IS T O Musiikkikauppa l ä h e l l ä s i 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi Euroopan ehkä edullisin äänentoisto& musiikkiliike www.stpaulssound.fi p. 60-62 Palveluhakemisto 2015.indd 62 4.2.2015 15.46. 050 592 4085 tai 010 281 3730 Autamme toteuttamaan unelmia
Noilla vehkeillä säröä piisasi ja oli semmoinen olo, että kyllä muutama Stevie Rayn likkikin oli hallussa. Ja onko homma kiinni kamoista vai käsistä. Hiki lensi iltaisin lavalla ja aamulla taas särki usein päätä, kun liikuimme vanhalla Mercedeksen 508:lla ympäri Suomea. Tuota vahvistinta olen nyt soittanut muutama vuosi sitten ostetulla ”oikealla” Fenderin Custom Shopin ruusupuukaulaisella Relic Stratocasterilla. Osta vain hyvää. Parempi siis myöhään kuin ei milloinkaan! Alkuperäiseen kysymykseen lähtikö Stevie Rayn soundi sormista vai kamoista, olisin vihdoin valmis vastaamaan, että vaikka sormet ovat käytännön keikkailun ja kokemuksen ohella se tärkein soundiin vaikuttava seikka, niin soittolaitteistolla on kyllä erittäin tärkeä merkitys. Silloin olivat säröpedaalimarkkinatkin vielä aika lapsenkengissä. Huvittavinta tässä kaikessa on se, että vasta täällä maailmalla ollessa löytyi vihdoin 70-luvun alun silverface Fender Vibrolux Reverb, johon vaihdatin kaiutinpariksi kymppituumaiset Eminencen Ragin Cajunja Lil’ Buddy -kaiuttimet. Se iski todella lujaa. 63 Muusikkona 115.indd 63 4.2.2015 11.27. Jossain vaiheessa jazz alkoi viedä prioriteeteissa voiton ja meikäläisen kiinnostus raskaaseen rock-blues-covereiden soittoon ja Suomen kiertämiseen hiipui luonnollisesti jo iänkin karttuessa. Missä lienee tuokin hieno pedaali tänä päivänä. Jos ja kun sitten löytää täydellisen soittolaitteen, niin siitä täytyy pitää kiinni kynsin hampain! Toista ei ehkä elämässäsi vastaan tule. Yllätys, yllätys: Stevie Ray Vaughan soundi on nyt mielestäni vihdoin naulattu näillä vehkeillä! Vahvistimen edessä olen käyttänyt pienenä overdrivena Vemuramin ”Jan Ray”tai Lovepedalin ”COT 50” -pedaalia loistavin lopputuloksin. Olipa elämys! Moista blueskitarointia en ollut ikinä aikaisemmin kuullut. Vuosikymmenen puolivälin paikkeilla oli sitten Scuttle Buttin’ -kappalekin alusta loppuun vihdoin hallussa ja Sweet Home Chicagon ja muiden shufflejen kautta pääsin revittelemään noita Stevie Rayn tiluja oikein toden teolla! Tuo periodi lienee tärkein kouluni ”todellisen” blues-rockin opettelussa. Yleisö piti ruoskia villiksi ilta toisensa jälkeen, ja usko omaan soittoon, vakuuttavuuteen ja ilmaisuun testattiin sekin joka ainoa ilta… Soundipuolella luotin VHT:n ja Mesa Boogien vahvistimiin ajan tyylin mukaan. Sounditerveisin, Kari Antila Lähtikö se Stevie Ray Vaughanin soundi sormista vai kamoista. Omistinpa tuossa vaiheessa kultaisen Klon Centaur -pedaalinkin – melkoinen keräilyharvinaisuus nykyisin – jonka hölmö menin myymään Kitarapajan kautta 90-luvun lopulla. Ei minulla myöskään noihin aikoihin ollut kuvaa edes over driveja distortion-efektien eroista – särö kuin särö. Nuorta poikaa kiinnosti tietysti tuo uskomaton bluestilujen nopeus ja bluespaketin jotenkin suvereeni, energinen niputus. Mielelläni ostaisin sen takaisin. Suomi pubeineen tuli tutuksi Hangosta pohjoisen Lapin hiihtokeskuksiin asti ja SRV:n Scuttle Buttin’ esitettyä varmaan lähemmäs 1 000 kertaa eri puolilla Suomea. Tuohon aikaan soitin vanhalla VOX-vahvistimella ja Kramerin Eddie Van Halen -henkisellä kitaralla. Soundit ja taidot olivat vielä pitkään hakusessa, mutta 90-luvulle tultaessa oli vahvistimeksi vaihtunut Mesa Boogien Mark 4 ja kitaraksi Tom Andersonin fuusiostrato. Guitar World lehti oli alkanut julkaista transkriptioita kuuluisista sooloista ja sieltä sitten yritin tihruta niitä nopeita ”likkejä”, jotka iloisella 80-luvulla olivat jääneet kuulematta! Lopulta päädyin soittovehkeineni ensimmäiseen ammattimaiseen cover-biisejä soittavaan rock-bändiin, jossa myös pääsin SRV:n juttuja käytännössä soittamaan. Saattoi kyllä tosin olla joku Electro Harmonixin powerbooster jo minullakin käytössä. Matka jatkui maailmalle ja tätä siitä seurannutta tarinaa on Riffi-lehden sivuilla jo pitkään kerrottukin. Siihen aikaan tekniikka ja kuulo tyssäsivät juuri nopeisiin tiluihin, joita vaan oli mahdoton 1980-luvun vehkeillä ja silloisilla taidoilla oppia tai kuulla riittävän tarkasti. www.riffi.fi 1/2015 63 Muusikkona maailmalla Tuo ikuinen dilemma idolikitaristeja kuunnellessa on aina ollut soittokamojen (kitarat, pedaalit, vahvistimet) ja soittamisen/soittajan suhde: mistä se soundi lähtee. Enpä noilla vehkeillä oikein saanut esikuvan soundia aikaiseksi. Voiko tuota ihailtua tietyn soittajan soundia saada aikaiseksi joku muu kuin soittaja itse. Älä myy mitään. Muistan kuinka tuossa 16-vuotiaana ja muutaman kesän jo kitaraa soittaneena nuorukaisena kuulin Stevie Ray Vaughania. Niin yksinkertaista se on. Tarinan toinen pointti on, että kannattaa kyllä hakea sitä oikeaa pedaalia, vahvistinta ja kitaraa. Vaikka taito oli hyppysissä jo, niin eipä ollut vieläkään leikannut lähteä hakemaan mistään vanhaa Fenderin blackface-vahvistinta, kun nuo Mesa Boogien säröt tuntuivat jotenkin korvaamattomilta noina aikoina! Eikä tuota vintage-kamaa olisi löytänytkään niin helposti silloin. Siinäpä sitten yritin korvakuulolta kopioida LP-levyiltä noita sooloja parhaani mukaan. Internet oli täysin alkutekijöissään ja Ebay-tyyppisiin palveluihin tehtiin vasta lähtölaskentaa noina aikoina
Laulusoundi on merkitsevä Loistava laulusoundi on aina hyvä lähtökohta. Julkinen tila, kauppakeskus, myymälä. Kaikkialla, missä tarvitaan laadukas ja luotettava äänijärjestelmä, Yamaha on varma valinta. Nyt, parantaaksemme palvelua, uusimme Yamaha ammattiäänen jälleenmyyntiverkoston Suomessa. Lämpötila muuten vaikutti todella dramaattisesti C-kasettisoittimien pyörimisnopeuteen. Löydät Yamaha Pro Audio myynti-, vuokraja asennusammattilaisen läheltä Sinua. En siis pakkaa testimusiikkiani lainkaan. Laulu on ehdottomasti tärkein instrumentti minulle testimusiikissa. Arvailu puristettaessa ja särö sodittaessa eivät siis paranna alkuperäistä äänitettä. Monen ravintolan taustamusiikki tulee netin yli joltakin mystiseltä palveluntarjoajalta. Aikanaan oli kovaa ja aiheellistakin kritiikkiä CD-levyn formaatista. CD-soitinta kuljetettiin kuin suurinta aarretta pumpulissa ja levyjä käsiteltiin todella varovasti. Kirkko, kuulutus, äänievakuointi. Näin ne säilyivät hyvässä kunnossa pidempään. Kehitys ei aina ole hyvästä. Olen ihmeellisesti jäänyt jumiin 80-luvun äänitteisiin testimusiikkinani, eikä kaikki johdu pelkästään parkkiintuneesta musiikkimaustani. Pelkkä laulu tai vaikkapa Kuuntele ainakin lopuksi Olen kirjoittanut monta juttua mittaamisesta. Kyllä se kuuntelee, edelleen. Ennen kuin uskalsin laittaa kasetin pyörimään piti varmistua siitä, että soitin oli saavuttanut lämpötilan, jossa kasetti selviytyisi vaurioitta. Kuka missäkin formaatissa. Tietysti piti olla varakasetti ja kannettava varasoitin aina mukana, sen verran vaarallisesta prosessista oli kuitenkin kyse. Olen usein verrannut alkuperäistä formaattia tähän kuraan ja ei tarvitse olla kultakorva erottaakseen paskan konvehtista. En tiedä mitä tiedostomuotoa he käyttävät mutta lopputulokset ovat todella kammottavaa kuultavaa. Ota yhteys ja kysy lisää: Untitled-2.indd 1 2014-04-01 13:23 64-65 Saarinen 115.indd 64 4.2.2015 12.41. En vaan jaksa kuunnella säröllä tuhottuja hyviäkään biisejä. Nythän tämä ei ole enää kummoinenkaan asia, mutta vielä muutama vuosi sitten kovalevytila meinasi usein tulla vastaan ja kiusaus puristaa musiikki pienempään muotoon oli suuri. Se, että biisi on sinulle tuttu on ehdoton lähtökohta kuuntelulle. YAMAHA on aina asettanut etusijalle asiakkaidensa tarpeen ja palvelun. Olen käsitellyt vuosien saatossa volyymisotaa (mahtava suomennos, loudness war) ja sen tuhoavaa vaikutusta mielenkiintooni kuunnella nykyisiä äänitteitä. Valmiiksi säröinen testimusiikki ei ole hyvä lähtökohta löytää eroja ja vikoja äänijärjestelmästä. Yamaha Commercial Audio on ammattiääntä kaikenlaiseen tarpeeseen: saliääni, konsertti, teatteri. Saarinen selvittää 64 www.riffi.fi 1/2015 Aloitin äänentoiston kanssa työt C-kasettiaikakaudella, ennen mittalaitteita. Nykyisin kaikki soittavat musiikin lähes poikkeuksetta tietokoneelta. Varsinaiset testikasetit – jotka sisälsivät ne biisit joita halusin aina kuunnella – pääsivät mukaan keikkabussin matkustamoon ja hotellihuoneisiin. Mitä muita ominaisuuksia hyvä testimusiikki pitää sisällään. Kokous, ravintola, hotelli. Monelle on jäänyt varmasti harhainen käsitys, että eikö se Saarinen kuuntele enää ollenkaan. Nyt MP3-sohjon aikakautena tämä keskustelu tuntuu oudolta. Tietysti mukana raahattiin de magne tointi laitet ta, isopropyylialkoholia äänipäiden puhdistamiseen ja testikasettia sekä taajuusmittaria oikean nopeuden säätämiseen. Itse olen huolehtinut siitä, että kaikki testimusiikkini on alkuperäisessä formaatissa. Tässä historiassa CD:n ilmestyminen oli todellinen mullistus. % +358 (0)9-58400010 • yamahacasuomi@gmx.yamaha.com YAMAHA on ollut johtava ammattiäänen valmistaja jo yli 30 vuotta. Nyt on ilmeisesti tämä järjettömyys päässyt maaliinsa eli pohjat on saavutettu ja paluu parempaan on selvästi tapahtumassa
Paras tulos saadaan mittaamalla ja kuuntelemalla. Julkinen tila, kauppakeskus, myymälä. Yamaha Commercial Audio on ammattiääntä kaikenlaiseen tarpeeseen: saliääni, konsertti, teatteri. Jotkut omaa toimintaa rajoittavat säännöt kannattaa laatia jos tunnistat itsesi edellisestä. Eräässä kaiuttimien kilpasoittotilanteessa yksi osallistujista selvisi peruslevymusiikista ihan hyvin, mutta kun aloitettiin yksittäisten akustisten instrumenttien kuuntelu livenä niin flyygeli ja akustinen kitara paljastivat asioiden todellisen laidan. pelkkä puhe kertoo korutonta kertomaansa. Minä en suoriudu joten hoidan hommat erillisinä. YAMAHA on aina asettanut etusijalle asiakkaidensa tarpeen ja palvelun. Ei esimerkiksi paljoa auta, vaikka mittaisi aivan oikein ja joka puolelta salia, jos sitten kuunteluvaiheessa pysyttelee mikse rin luona, ja jyrää kaikki muut kuuntelupaikat mennen tullen. Matalia taajuuksia kuuntelen sitten myöhemmin erikseen. Löydät Yamaha Pro Audio myynti-, vuokraja asennusammattilaisen läheltä Sinua. Tämän vuoksi olen erottanut nämä asiat toisistaan. Mutta johdonmukaisuus pitää siinäkin olla mukana. Tietysti joku suoriutuu tästäkin kerralla ja hyvä niin. Kaikkialla, missä tarvitaan laadukas ja luotettava äänijärjestelmä, Yamaha on varma valinta. Seuraava pieni muutos ja vertailun voittaja jatkoon. Kokous, ravintola, hotelli. Eri asioiden erottaminen toisistaan on usein vaikeaa hyvinkin valitulla materiaalilla, mahdotonta se on huonosti valitulla biisillä. Kirkko, kuulutus, äänievakuointi. Mutta ennen tämän metodin käyttöä jonkun on pitänyt häiritä sinua ja tämä on sitten vain hyvä ja käytännöllinen tapa löytää häiritsevä taajuus. Kaiuttimessa oli paljonkin pielessä. Liian runsaat matalat taajuudet vievät ainakin minulta huomion pois puhetaajuuksista ja alakeskialueen ilmiöt jäävät huomaamatta. Kovasti kaiutettu mössö ei kerro minulle vaikkapa paikan akustiikasta mitään. Mikä osuus kaiusta on peräisin äänitteestä ja mikä tilasta jossa kuunnellaan. Vertaile ja vertaile Tee pieni muutos ja vain yksi muutos kerrallaan. Ota yhteys ja kysy lisää: Untitled-2.indd 1 2014-04-01 13:23 64-65 Saarinen 115.indd 65 4.2.2015 12.41. Matalat maskaavat Kuiva laulubiisi vaikkapa vain akustisella kitaralla höystettynä sopii minulle hyvin testimusiikiksi aluksi. Nyt, parantaaksemme palvelua, uusimme Yamaha ammattiäänen jälleenmyyntiverkoston Suomessa. Biisi joka sisältää infoa myös ihan matalilla taajuuksilla ja bassolinja on sellainen, että voit erottaa eri taajuuksien tasoeroja toisistaan on timanttia. Jos korostat keskialueelta lähes mitä tahansa taajuutta riittävästi se kuulostaa epämiellyttävältä ja pahimmillaan päädyt vaimentamaan 300 – 4 000 Hz:n väliltä kaikkea pikkuhiljaa, ja metsään mennään niin että kolina kuuluu. Muutos päälle, muutos pois ja valitaan parempi. Jotkut käyttävät isoa korostusta hakiessaan epämiellyttävää taajuutta ja tämä onkin ihan hyvä metodi. Kuiva kertoo enemmän Kohtuullinen kuivuus on minulle hyväksi testimusiikissa. Haluan ehdottomasti kyetä kuulemaan tilan akustiikan vaikutuksia kuulokokemukseen. Nautinnollisia kuunteluhetkiä ja muistakaa myös mitata! % +358 (0)9-58400010 • yamahacasuomi@gmx.yamaha.com YAMAHA on ollut johtava ammattiäänen valmistaja jo yli 30 vuotta
Siirsin lukupään sivuun to-del-la varovasti, ja iskin piuhan kiinni. Se kuulemma yleensä tarkoittaa, että lukupää on nappaissut syystä tai toisesta kiinni levyn pintaan, ja kuultava ääni tulee yleensä pikku piezosta – tai se johtuu fyysisestä resonanssista lukupään hinkatessa. ••• Paitsi että. Ja juuri sitä kamaa, jota tarvitsin. Sain kannen auki ja 3,5-tuumainen levy näytti säälittävältä. Perkele. ”Paa levy pakastimeen, avaa se aamulla, siirrä lukupää sivuun, iske levy kiinni kontrolleriin ja käynnistä se. Katsoin kansioon siirtynyttä kamaa, ja tulin siihen tulokseen, että kaikki tarpeellinen viimeisen session mikroservoja lukuunottamatta oli saatu talteen. Mikromanagementtia 66-67 Alanko 115.indd 66 4.2.2015 11.28. KuvA: vIlle JuurIKKAlA En tiedä kuinka monelle tilanne on tuttu, mutta kun kovalevy sanoo piip-piip-piip-viki-viki-viki, eikä ilmesty desktopille, niin siinä todella toivoo, että backupit olisi otettu edes edellisiltana. Siis muun muassa. Nyt työn alla on tekele, jonka ”jouset” on tehty kovalevyn rotaatioresonanssista, ja ”haitsu” lukupään tikityksestä. Olin kuitenkin onnistunut tallentamaan noin tuplasti kadonneen määrän servoeffuja – ja millaisia! Kun nuo 96 kHz tiedostot ”hidastettiin” 44,1 kHz:iin, hurja määrä resonansseja paljastui spektrin yläpäästä. ••• Kävipä säkä huonon säkän kanssa, kerrankin. Viikon duuniko siinä nyt meni. Huomasin asian –täysin uupuneena viikon duuniputken jälkeen – vasta uudelleenkäynnistyksen jälkeen. Olin kai löytänyt levyltä kohdan, johon lukupää oli alkanut jurnuttaa reikää. Dataa alkoi hävitä myös läppäristä. Sormet jäätyivät levyn pintaan kiinni. Pienellä ruuvimeisselillä, vähän väsyneillä silmillä pikkuruisten ruuvien aukaisu on muutenkin ikävää puuhaa, mutta kun kohde on umpijäässä, kaikesta tulee tuplasti vaikeampaa. Soitin parille tietoturvatutulle, joista jokainen oli sitä mieltä, että kaikki oli mennyttä, jos levy alkaa piipittää. Ja eikun CANCEL CANCEL perkele CANCEL. Jos vain tietäisin miltä palauttaa mitäkin… ••• Läppärin sain ennalleen Time Machine -varmuuskopiolta, ja onneksi se palautui sataprosenttisesti, joskin hirveän levynkorjausjumpan jälkeen. Koska läppärissäni oli osa varmuuskopiolevyn datasta, varmennusohjelma aloitti automaattisesti synkkaamisen, mutta parametrit oli asetettu levytilan vähyyden vuoksi melkoisen tuhoisiksi. Jos se tulee ruudulle, ota talteen mitä voit. Äläkä yritä korjata sitä, se lämpenee pikku hiljaa ja kusahtaa kokonaan.” ••• Kovalevyjäädyke hyytyi yön yli ja aamulla olin pakastimen äärellä firewire-piuhan kanssa. Olosuhteiden pakosta levyllä oli viikon duunit, ja se kusahti juuri kesken varmuuskopioinnin, katosi vain työpöydältä, ja siinä vikuuntuessaan aiheutti jotakin myös levylle, jolle sitä oltiin varmuuskopioimassa. Huomasin, että pienellä neodyymimagneetilla sain levyn lukupään poukkoilemaan hurjasti, ja virtaa katkaisemalla ja käynnistämällä uudestaan levy piti vaikka minkälaista meteliä. Hain kontaktimikkini, pari piezomikkiä sekä stetoskooppiviritelmäni (mikrofonin ja stetoskoopin kombinaatio, jonka rakensin viime kesänä) ja lisäksi Roland R-26-tallentimen – käytän ja suosittelen, muuten – ja aloin rääkätä pakastelevyäni. Noin kuuden tunnin duuni hukassa, arvioin. Noin tunnin päästä pakastin alkoi jatkuvasta oven aukomisesta johtuen piipata sulamisvaaran vuoksi, ja siinä kohtaa levykin hiljeni lopullisesti. ••• Olin keskellä äänisuunnitteluhässäkkää, tekemässä instrumentteja äänistä, joita voisi käyttää soundtrackiin. Osittain identtistä tavaraa oli nyt kumminkin monella eri levyllä, ja hyvällä säkällä saisin kaiken takaisin. Ei auttanut. Itsellä kävi vähän kummallinen säkä taannoin, kun LaCien perus-matkalevy, oranssilla bumpperilla varustettu 500-gigainen tuli tiensä päähän. Tempaisin heti ”work”-kansion backup-levyn suuntaan, ja kaikki sujui moitteitta viime metreille asti, kunnes OSX:n Finder ilmoitti lukuvirheestä. Lukupää heilui, levy pyöri ja ilmaantui desktopille. Raaka-aineiksi olin tallentanut mm. Eräs hc-tuttuni suositteli pikku jekkua. erilaisia servoja ja vinkuja, mutta minkäs teet – levy oli ketarat kohti kattoa ja aikataulu painoi niskaan. Ulkoinen varmuuskopiolevy puolestaan harsittiin kasaan läppärin perusteella, mutta varsinainen ketjureaktion aktivaattori, LaCie, askarrutti. 66 www.riffi.fi 1/2015 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Vapaan levytilan lisääntyessä tein ruman tempun: otin virrat pois läppäristä ja hengitin syvään
Hintaluokka 620 euroa BÄNDITREENIT KUULOKKEILLA Roland ja HS-5 EDUCA-messuilla, osasto 6g79 HYVÄ LAULUSOUNDI OMISSA KÄSISSÄ VE-1 VOCAL ECHO Supersimppeli, paristokäyttöinen efekti sisältää kaikki tarpeelliset työkalut, jotta sinun äänesi kuulostaa parhaalta mahdolliselta. 66-67 Alanko 115.indd 67 2.2.2015 15.10. Jos rumpali soittaa sähkörumpuja, bändi voi harjoitella melkein missä tahansa ympäristöä häiritsemättä ulospäin kuuluu ainoastaan kapuloiden kopina ja laulut. Roland HS-5 on pieni, mutta nerokas digimikseri. Sen avulla teet viidelle soittajalle omat kuuntelumiksaukset efekteineen. VE-2 VOCAL HARMONIST Laadukkaat lauluefektit ja harmoniat, joita voi ohjata kitaralla. Voit myös äänittää soittosessiot talteen, kun liität USB-muistitikun laitteeseen tai kytket sen USB:llä tietokoneeseen, jossa on musiikkiohjelma
Country Guitar Workshop II – kantri kitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erin omaista instru mentaalia Amerikan malliin! T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . r i f f i . Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! 68 Takakansi_115.indd 68 2.2.2015 15.11. f i . Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. R i f f i k a u p p a RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin va rustetuista soitinja musiikki liikkeistä sekä kirja kaupoista ympäri maan. Groove In – syväluotaus settisoiton perus teisiin ja niiden jalostamiseen Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun Rhythm & Blues Workshop – kun pentatoni sesta ei voi enää ottaa, lainataan jazzista… Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Brazil – sukellus brasi lialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen