Matti Mikkola, tuottaja: ”Pitää uskaltaa tehdä tarpeeksi mössöä!” Micke Björklöf, blues-veteraani: Kimmo Pohjonen artisti: ”Hyvän tuotteen menestyminen ei ole itsestäänselvyys.” ”Pyrin ensi sijassa kuuntelemaan, sillä siitähän musan teossa on kyse.” N ro 12 16 H in ta 10 ,1 E eliminoi akustiikan, mutta jättää äänen kaotica EyEball luo uudet standardit Gibson 2016 , ”Pyrin ensi sijassa kuuntelemaan, sillä siitähän musan teossa on kyse.” Micke Björklöf, blues-veteraani: 01 Kansi.indd 1 26.1.2016 12.49
(katuhinnat €696 + €206 = €902 ) 777 ¤ Myymälä avoinna arkisin ma-to 10-18 ja pe 10-17 JUHLA BUNDLE K812 Referenssitason kuulokkeet miksaukseen ja hifistelyyn 02-03 Ilmoitukset.indd 2 26.1.2016 10.54. 010 2813 730 | stpaulssound.fi Microlite-sarja Vedenkestävät solmio/headset-mikit C314 + D7 Ltd. Premium Drumset Tunnetun maailmankaikkeuden paras rumpumikkisetti DMS800 Digitaalinen langaton 512-bittisellä kryptauksella. Pauls Sound Oy | Säntikuja 5, 03100 NUMMELA | puh. Kysy 30% vaihtotarjoustamme! DMM6 Automaattimikseri vaikkapa luokasta tapahtuviin webcasteihin CBL31WLS Pöydälle sijoitettava neuvottelumikki langattomana Ammattimaisempi valikoima AKG-mikrofoneja ja kuulokkeita heti kokeiltavissa! St
2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . dbx 500 SERIES dbx:n pitkä kokemus modulaarisista prosessoreista tuodaan tähän päivään uuden 500sarjan myötä. s t u d i o t e c . Keväällä myyntiin tuleva dbx:n oma 8-paikkainen PowerRack8 frame täydentää malliston. Mallisto sisältää viisi legendaarisinta dbx prosessoria yhteensopivana kaikkiin 500-sarjan kehikoihin valmistajasta riippumatta. DriveRack VENU360 Monipuolinen ja tehokas 3in/6out järjestelmäprosessori on ohjattavissa myös langattomasti Windows, OS X, iOS ja Android laitteilla. goRack Pienikokoinen tarvikesalkkuun tai pedaalilautaan mahtuva 4in/2out järjestelmäprosessori / mikseri. Hyvän äänenlaadun lisäksi sarja on hinnoiteltu erittäin kohtuullisesti. 676 Huippulaadukas A-luokan putkietuaste 162SL dynamiikkaprosessorilla ja 3-alueisella EQ:lla. S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . . f i PRO AUDIO ® Patentoitu nopea Subharmonic Synthesizer on enemmän kuin pelkkä oktaaveri De-esser, suoraa jatkoa suositulle 902:lle Parametrinen EQ, kolmella täysparametrisella kaistalla ja infinite notch toiminnolla Legendaarinen dbx VCA kompressori Mikrofonietuaste monipuolisilla säädöillä Älykkäillä sisäisillä reititysominaisuuksilla varustettu frame kahdeksalle 500-sarjan moduulille 510 520 530 560A 580 PowerRack8 02-03 Ilmoitukset.indd 3 26.1.2016 10.54. f i w w w
Musiikkiliikkeet tarttuivat asiaan oitis ja ilahduttavaa kyllä, moni nykyisinkin Riffiä myyvä kauppa ja kauppias on ollut mukana aivan alusta asti. Luontainen ilmoittajakunta löytyi nopeasti musiikkilaitteiden maahantuojista ja moni silloin yhteistyöhön ryhtynyt taho on mukana edelleen. noretron. Silloinen Rautakirjan organisaatio suhtautui aloittavaan lehteen vähän nuivemmin. Suomen kielellä. Tietokoneetkin olivat isoja ja kömpelöitä, eikä kannet tavaa raahannut mielellään jalkapatikassa, vaikka mökkireissulle sellaisen saattoi takakonttiin ottaakin. 4 www.riffi.fi 1/2016 ÄÄTOIMITTAJALTA Läpi kahden vuosikymmenen K un melko tasan 20 vuotta sitten julkaisimme ensimmäisen Riffin, maailma oli kovin eri näköinen. s-d@brightgroup. Lehden aineistoa kuskattiin fyysisillä levykkeillä toimituksesta taittajalle ja taittajalta kirjapainoon. marginaalissa, mutta lukijakuntamme on sekin vuosien varrella osoittautunut paitsi uskolliseksi, myös joustavaksi. Pienellä kielialueella ei voinut edes unelmoida niiden kaltaisista eri soittimille pyhitetyistä erillisistä julkaisuista, joten tavoitteeksi otettiin kirjoittaa tyypillisen sähköis tetyn bändin koko jäsenistölle äänentoistoväkeä ja äänittäjiä myöten. Jos lehti pärjäisi vuoden tai pari, voitaisiin ehkä neuvotella. 20 vuoden aikana moni juttusarja ja vakio artikkelin tyyppi on ajettu sisään, kulutettu loppuun ja siirretty syrjään. Asenne muuttui ensimmäisen numeron julkaisun jälkeen, kun kioskeilla kyseltiin lehteä, jota myyjillä ei ollut myydä. Uskoakseni Riffin syntyyn johtanut perusajatus on kuitenkin yhä tallella — teemme nyt ja vastakin lehteä, jossa musiikin tekemisestä kirjoitetaan musiikin teki jöille. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja MIDAS and KLARK TEKNIK are part of the MUSIC Group (music-group.com). Ilman heidän osuut taan matka olisikin jo katkennut. Eikä matkapuhelinkaan ole enää pelkkä viestintäväline, sillä kuvataan potretteja ja lyhyitä rainoja, suunnistetaan vieraassa ympäristössä, tsekataan aikataulut, makse taan ostoksia… Digitalisaatio ja netin kehitys ovat myös muuttaneet tiedonvälitystä, ja tätä on moneen otteeseen povattu perinteisen printin surmaksi. Ja sehän passasi meille, sillä juuri sellaista me lehden perustajat olisimme itsekin halunneet lukea nuorina muusikoina ja musiikin harrastajina. Internet orasti vaatimattomasti ja matka puhe li mia oli käytännössä vain niillä, joiden työ sitä vaati. I lta on aamua viisaampi ja vaikka internet on osoittau tunut monin tavoin antoisaksi, painettu lehti on yhä päätuotteemme jota myymällä toiminta rahoitetaan. Sitä joka osasi skannata Oikealle Filmille kehitetyn kuvan! O suimme 1996 Riffin kanssa hyvään saumaan, lamasta toipuva Suomi oli nousussa ja alalle kaivattiin uudenlaista aviisia, joka käsittelisi nimen omaan musiikin tekemistä ja siihen tarvittavia välineitä. Eivätkä omat skannerit riittäneet lopullisen julkaisu kelpoisen kuvan tekoon, siihen tarvittiin kirjapainon huippujäreätä ja omaisuuksia maksavaa myllyä. Uusia tekijöitä uusine ideoineen on tullut mukaan ja entisiä on myös jäänyt pois. N yt ovat ajat toiset. Kiitos äkkikäännöksestä kuuluu suurelta osin Hesarille, jonka kulttuurisivuilla lehtiuutuutta ihme teltiin varsin myönteisessä hengessä. Kiitos. Julkaisukelpoista laatua tehdäk seen muusikon ei enää tarvitse maksaa koti studio laitteistosta pienen perheauton hintaa, tietokone tai tabletti ja muutama oheislaite riittävät jo pitkälle. Pienen kielialueen erikoisjulkaisuna operoimme ns. Toiminta netissä antaa silti meille näkyvyyttä ja mahdol lisuuden tarjota lukijoille sisältöä printtinumeroiden ilmestymisen välillä. Ulkoasua on muokattu ja sisältöä linjattu, jotta ilme säilyisi raik kaana eikä alkuperäinen idea kääntyisi liian suppeaksi ja itseään toistavaksi. Jo ennen Riffin alkua hahmottelimme itsekin skenaarion, jossa kehittäisimme alusta alkaen varsinaisesti verkkojulkaisua ja printti olisi vain muutaman vuoden väliaihe – apukeino verkkojul kaisun lanseeraukseen. E nnen ensimmäistä numeroa ryhdyimme järjestämään irtonu meromyyntiä mahdollisimman laajasti koko maahan. Se avasi Riffille nykyisin Lehtipisteen nimellä tunnetut myyntikanavat. M32 ja M32R Legendaarista Midas-laatua järkihintaan 32 (M32), 16 (M32R) MIDAS-mikrofonietuastetta 40 tulokanavaa liveja studiokäyttöön AES50-verkon avulla 96 tuloa ja 96 lähtöä 96 kHz valmius 192 kHz ADC ja DAC konvertterit 32 x 32 kanavan USB 2.0 audiosovite 25 mix-bussia Kolmen vuoden takuu iPhone ja iPad appsit optiona Sales and Distribution Sinimäentie 8, 02630 Espoo 010 841 4150 brightgroup. Kotimaisessa lehdistössä oli aukko, jota olimme itse paikkailleet lukemalla ulkomaisia muusikkolehtiä. 04-05 Pääkirjoitus116.indd 4 27.1.2016 17.44
MIDAS and KLARK TEKNIK are part of the MUSIC Group (music-group.com). s-d@brightgroup. M32 ja M32R Legendaarista Midas-laatua järkihintaan 32 (M32), 16 (M32R) MIDAS-mikrofonietuastetta 40 tulokanavaa liveja studiokäyttöön AES50-verkon avulla 96 tuloa ja 96 lähtöä 96 kHz valmius 192 kHz ADC ja DAC konvertterit 32 x 32 kanavan USB 2.0 audiosovite 25 mix-bussia Kolmen vuoden takuu iPhone ja iPad appsit optiona Sales and Distribution Sinimäentie 8, 02630 Espoo 010 841 4150 brightgroup. 04-05 Pääkirjoitus116.indd 5 27.1.2016 17.44. noretron
Riffi ilmestyy vuonna 2016 kuusi kertaa. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 54,00 e ja määräaikaisena 60,60 e . Irtonumeron hinta on 10,10 e . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Studiossa rumpujen jatkuva virittäminen on nykyään pakollista.” 18 UUtt a: Kutsu vieraa n palsta alkaa ! Learn more at www.steinberg.net/cubase85 NEW IN CUBASE PRO 8.5 VST Transit cloud collaboration service brings together musicians and producers from all over the globe Retrologue 2 provides mesmerizing new sonic capabilities and hundreds of new presets More responsive MixConsole and enhanced recording options Upgraded Key and Drum Editors for faster, more intuitive MIDI editing A vast number of additional workflow improvements throughout the application to make music making even easier i n a l l r e s p e c t s p r O V O l U t i O n 06-07 Sisältö 116.indd 6 27.1.2016 16.58. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,10 e + postikulut. 21. 50 Boss DD-500 – tuplasti viiveitä ja looppaus päälle 52 Greenhouse Effects – huolella harkittuja pedaaleja 54 Carl Martin PlexiTone Lo-Gain – pleksiä pienemmässä paketissa 56 Sontronics – mikrofoneja erikoistehtäviin 58 AKG DMS Tetrad – nelikanavainen digilangaton GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Käytännön elämää ja asumista New Yorkissa 64 Kutsuvieras – Janne Auvinen: Turvallisuus syntyy tekemällä 66 Alangon päiväkirja – Skaalausta deadlinen tahtiin YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. • Veka Salminen – näin saat rummut vireeseen • Gibson Les Paul Studio Faded – testissä malliston edullisin versio Myös jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset osoitteesta www.riffi.fi Kannen kuva: Minna Hatinen 28 8 46 50 56 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Eppu Kosonen ja Matti Mikkola – ikimuistoiset sessiot 14 Kimmo Pohjonen – pitää luomistyön ja laitteiston signaaliketjun kunnossa 18 Veka Salminen – rumpukuiskaaja 22 Andy McKee – kitaran tutkimusmatkailija 24 Micke Björklöf ja Blue Strip – bluesia omilla ehdoilla LUKUPALAT 32 Sähkökitaran hurinat pois! – Wilgot Åhsin yksikelainen mikrofoni 1960-luvulta ei hurise 36 Ajankohtaista – Frankfurt Musikmesse ja Prolight & Sound 2016 lähestyvät SOITTIMISTA JA KALUSTOSTA 28 Elämäni kitarat: Esa Kuloniemi – jos kitara tulee kaveriksi, jolla saa asioita sanotuksi, niin se pysyy 40 Gibson 2016 – paluu perinteisten arvojen äärille RIVAKAT PIKAKOKEET 38 Shure KSE1500 – majesteettinen kuunteluelämys 39 Kaotica Eyeball – eliminoi akustiikan, mutta jättää äänen KÄYTTÖTESTIT 44 Gibson Les Paul 2016 – näin luodaan uusi standardi 46 Gibson ES-Les Paul Bigsby – rusinat pullasta 48 Electro-Harmonix Key9 – korvaako kitara koskettimet tai perkussiot. 6 www.riffi.fi 1/2016 Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut Riffin verkkosivustolta: • Hurinaton kitaramikrofoni – voisiko kitaran elektroniikan balansoida. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Janne Auvinen Robert Gyllenberg Minna Hatinen Misha Koivunen Timo Koskinen Tommi Saarela Petri Silas Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
Learn more at www.steinberg.net/cubase85 NEW IN CUBASE PRO 8.5 VST Transit cloud collaboration service brings together musicians and producers from all over the globe Retrologue 2 provides mesmerizing new sonic capabilities and hundreds of new presets More responsive MixConsole and enhanced recording options Upgraded Key and Drum Editors for faster, more intuitive MIDI editing A vast number of additional workflow improvements throughout the application to make music making even easier i n a l l r e s p e c t s p r O V O l U t i O n 06-07 Sisältö 116.indd 7 27.1.2016 16.58
TeksTi: Misha koivunen kuvaT: ToMMi Posa eppu kosonen ja Matti Mikkola IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan 08-13 Ikimuistoiset_MikkolaKosonen.indd 8 26.1.2016 14.02
Mutta kyllä se pitää virkeänä, että voi hyppiä tyylistä toiseen. Myös Mikkola kaipaa sitä että on eri juttuja työstössä päällekkäin. Parhaimmillaanhan ne hommat ruokkii toisiaan. – Itse olen ainakin syyllistynyt siihen, että on niin sanotusti liikaa sanottavaa, eli esikoiskirjailijan syndrooma. Ajatus oli, että ehkä Mikkolalla voisi olla rohkeutta viedä kappaletta johonkin muuhun suuntaan kuin sliipattuun, varman päälle tehtyyn radioiskelmään. Rostin, Kaikurannan ja Pepe & Saimaa -albumeita työstettiin limittäin ja edellä mainituista Rostin albumi valmistui viimeisenä. Mutta kun on päällä useampia proggiksia, niin niiden kautta myös näkee aika hyvin, mikä on olennaista minkäkin homman kanssa. Mistä se hyssyttely tulee. – Tuotantopalavereissa vilahteli sana ”kaupallinen” silloin tällöin, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Mikkola puolestaan muistelee kuinka Kaikurannan seuraava sinkku, Järjetön rakkaus, sai jossain Radio Suomen levylautakunnassa osakseen tuohtunutta kritiikkiä, siitä että viimeiseen kertosäkeeseen oli lisätty vielä kaiken päälle handclapit. Pöytään biisejä toivat kuitenkin Mikkolan ja Kososen lisäksi mm. Oli todella tärkeää pitää kaikki narut tarkasti omissa käsissä, ihan kansitekstejä myöten. Vaikka laulelmaa, tai mitä tahansa. Kosonen teki Samuli Putron Tavalliset hautajaiset -albumia ja Mikkola Laura Närhen Tuhlari-albumia. Kososen puoli vuotta aikaisemmin säveltämä ja Saara Törmän sanoittama biisi räjäytti Kaikurannan kohdalla pankin, vaikkei mies finaalipaikasta huolimatta kisaa voittanutkaan. Yhteinen sävel ja innostus löytyi mahtipontisuudesta, jota albumilla – ja erityisesti tulevilla – viljeltiin roppakaupalla. – Kyllähän se aikamoinen sekamelska oli, vaikka pyrkimys oli johdonmukaiseen tyylilliseen linjaan, aloittaa Mikkola. Tuoreen parivaljakon työtavat ja pyrkimykset olivat vielä hieman hakusessa, mutta vähän myöhemmin käynnistyneen Jesse Kaikurannan session myötä alkoivat yhteiset suuntaviivat hahmottua. Mä en tajua sitä hyssyttelyä!” 08-13 Ikimuistoiset_MikkolaKosonen.indd 9 26.1.2016 14.02. Aku Rannila ja Saara Törmä, ja lopulta albumille kerääntyi materiaalia monesta suunnasta. Kummallakin kaverilla oli samaan aikaan monta rautaa tulessa. – Ruotsissa sanotaan ”lagom” (sopiva tai sopivasti, toim. nämä muistojen kirjasta esiin kaivetut kaksi saimaayhtyeen levyä sekä Jesse Kaikurannan esikoisalbumi. Ensimmäisenä Kaikuranta-sessioissa otettiin työn alle Vie mut kotiin -kappale, jonka artisti esitti Voice of Finland -kilpailun finaalissa. Kosonen aloittaa levyn perkaamisen biisistä, joka laittoi koko homman liikkeelle. Alussa oli idea yhdestä tiimistä, joka tekisi kappaleet yhteneväisen fiiliksen saavuttamiseksi. Kappaletta väännettiinkin yötä myöten Mikkolan studiolla ja valmistuminen meni sen verran täpärälle, että Arttu Peljo miksasi aikaansaannosta vielä samana päivänä kun se piti masteroida. Biisejä kasattiin kesän mittaan nopealla aikataululla ja itse levyn tekemiseen vierähti kuukausi. Hän ei edes liiemmin muista yksityiskohtia Vie mut kotiin -albumin tekemisestä. – Sehän on klassinen balladi, joka voisi olla peräisin miltä vuosikymmeneltä vaan. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Sitä tapahtuu varmaan vieläkin, mutta senhän näkee itse vasta jälkeenpäin. Kosonen kertoo levyn tulleen bonuksena kaiken muun hässäkän päälle. Jesse Kaikurannan Voice of Finlandin finaalissa esittämän Vie mut kotiin -kappaleen tuotantoon oli käytettävissä kolmisen päivää suoran tv-kilpailun aikatauluista johtuen. ”Miksi tällasessa biisissä pitäis himmailla. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Sitähän esimerkiksi tuo turboahdettu EDM (Electronic Dance Music) on tänä päivänä – ja se on väsyttävää. – En voi tajuta sitä, että musasta ei saisi tavallaan nauttia. Perustelu meni jotakuinkin niin että ”tässä julkeasti mennään liian pitkälle”. Välillä siinäkin musassa voisi olla vähän ilmavampiakin sävyjä… mutta eikös Suomessa edes pari tyyppiä saisi tehdä tällaista isoa musaa. Että sitä ei tarttis kategorisesti kieltää sen mahtipontisuuden takia. huom.). Näinhän on käynyt miltei jokaisella ”kisalevyllä”. Miksi tällasessa biisissä pitäis himmailla. vuorossa on tällä kertaa mahtipontisuuteen viehättynyt kaksikko, jonka ohjastamana ovat muotonsa saaneet mm. www.riffi.fi 1/2016 9 Jesse kaikuranta: vie mut kotiin universal 2012 Tuotantotiimi Kosonen/Mikkola aloitti yhteistyönsä Vicky Rostin Pitkästä aikaa -albumin tiimoilla vuoden 2011 paikkeilla. Ennen loppukilpailua oli Universal Musicin A&Rmies Riku Mattila pyytänyt Mikkolaa tuottamaan biisin. Onhan se välillä semmosta jonglööraamista tuplabuukkausten, valkoisten valheiden ja ihmeellisien järjestelyjen välillä. Mä en tajua sitä hyssyttelyä! Jos tehdään powerballadi, niin kuunnellaan siihen pohjalle Quincy Jonesia tai muuta amerikan meininkiä. Kaksikon luoma iso sointi ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia tahoja. Samalla katoaa tarve mikromanageroida kaikkea, mikä oli Eppu Kososen helmasynti hänen uransa alussa. Ei sitä kuitenkaan kauheasti ajateltu, jatkaa Kosonen. Toki ymmärrän, että olisi aika rasittavaa, jos joka biisissä oli pasuunat ja kauhea blaastaus päällä. – Järjestään melkein kaikilla jotka tätä hommaa tekee, on pari juttua päällä samaan aikaan
Överöintiä siis harrastettiin jopa oikein nokittelumielessä. Mutta jos omilta idiksiltä leikataan siivet, niin sitten se menee arvailuksi, että mitä tälle pitää tehdä. Kun Mikkola saa työstettäväksi jonkun muun tekemän biisin, mielikuva lopputuloksesta on yleensä selkeä. Onhan se nopeempaa, varsinkin kun biisit oli niin isoja. Mutta millainen tilanne on tuottaa omaa biisiä. Se ei saanut olla ainakaan niinkuin nykyään rockmusassa on, eli aivan pinnassa. Vie mut kotiin -kappale nappasi ilmestyessään kärkisijat radioja latauslistalla. Komea soundi ei tullut helpolla. Kun kummallakaan ei tunnu olevan kauheasti rajaa siinä, että kuinka isoa voi laittaa, niin aika suurta tuppaa tulemaan… – ”Ai, tollasella fillillä sisään, no pitäiskö sit laittaa kuorot?” Sitten äänitettiin kahdestaan viisikymmentä raitaa kuoroa. Se on sitä omanlaista ammattitaitoa, että… Mikkolan lause jää kesken Kososen jatkaessa: – Se omaan peräreikään katoaminen on ihan todellinen uhka. – Sen verran olen katsellut tiettyjen vastaavan tyylisten balladien elämänkaaria, niin siellä on sellaista tietynlaista ikiaikaisuutta, että jossain vaiheessa kun aikaa on kulunut tarpeeksi, niin ne kaivetaan yöradioihin kestosoittoon, Mikkola maalailee. Tämä puolestaan sävelsi albumille kaksi ja puoli kappaletta, lauloi parit stemmat ja soitti joitain pieniä sekalaisia osuuksia, jonka lisäksi hän soitti livekokoonpanossa toista rumpusettiä. ”No pitäiskö sit laittaa jouset?” Ja homma menee oikein yllyttämiseksi. Ei meillä ollut edes pöytää, toteaa Kosonen, jolla oli kuulemma paljon ohjenuoria sen suhteen, miltä albumi ei saa kuulostaa. Ja monastihan ne on oikeassa, ja silloin vain täytyy olla nöyränä. Mikkola sävelsi ja tuotti suurimman osan materiaalista, ja miksasi yhdessä Kososen kanssa. Mutta kaiken kaikkiaan olosuhteisiin, aikatauluun ja meidän juuri alkaneeseen yhteistyöhön nähden, kyllä se aika hyvin meni, Kosonen puolestaan tuumailee. Ei siitä kanavasta olisi soolona saanut mitään selvää. Tarvittavat asiat kuulee helposti. Ifpin tilastojen mukaan albumia on myyty tähän mennessä 48 905 kappaletta. Mikkola ja Pepe Willberg olivat kesän 2014 kaikkien huulilla. Niiden sijaan albumille rakennettiin pitkiä plugariketjuja ja yksittäisillä kanavilla saattoi olla lukuisia kompressoreita. Siinä kumuloituu niin helposti ne preesensin puukot. Esimerkkinä hän mainitsee tietyt balanssiasiat, kuten mikä on rumpujen rooli. Mikkola löytää esimerkin helposti: – Jonkun modulaarisynan kytkeminen on aika työlästä verrattuna plugaripresetin käyttämiseen, mutta se saattaa olla just se juttu, joka laukaisee jotain asioita. 10 www.riffi.fi 1/2016 – Sama juttu Pepessä ( Willbergin ja Saimaa-yhtyeen albumi). Kosonen lisää, ettei se kuitenkaan tarkoita etteikö kokeileminen kannattaisi. Albumi sai poikkeuksellisen paljon julkisuutta ollen vähän aikaa suorastaan lehdistön lempilapsi. Semmonen feikki gospelkuoro. Niistä kuuluu, että sinne piti haalia sitä matskua. Kuinka hyvin Jesse Kaikurannan debyytti sitten tuottajien mielestä onnistui. – Soundiinsa nähden se on yllättävän pitkälle tietokoneella tehty ja täysin koneella miksattu. Se on sitä omaa kivaa, joka saattaa avata kaikenlaisia lukkoja. Me molemmat ollaan tykätty sinfonisuudesta musassa lajissa ku lajissa, kuvailee Kosonen. Sitä saattaa fiksautua johonkin juttuun, esimerkiksi ”on tosi tärkeää, että tän biisin säestys tulee pelkästään näistä mun kahvikupeilla tekemistä äänistä”. Herranjesta, osa sitä pointtia just oli, että tehdään kerrankin semmonen levy mikä on tarpeeksi isoa! En ymmärrä, että käytetään argumenttina sitä, että ei ole kauhean hyvä levy kun tässä nyt liioitellaan ja tavoitellaan liian korkealle. Isoja kaikuja, joilla instrumentit saatiin yhtenäistettyä. Lopulta tuplaus equutettiin ihan tumpuksi, pelkkää alamiddlemössöä. Itse albumi saavutti seuraavana vuonna tuplaplatinarajan. Sen sijaan joku ”west coast under assistant promotion -man” kertoo, että ”Eijeijeijeijei!! Sun täytyy nyt nähdä nämä markkinat ja sun täytyy ymmärtää, että ton basarin pitää olla just sellainen…” Se katkaisee sun luontaisen intuitition ja sä rupeet arvailemaan. Siellä on biisejä, jotka on irrallaan muusta paketista. Vie mut kotiin -kappale antoi Kososelle lisäpotkua Samuli Putron Olet puolisoni nyt -singlen loppuunsaattamiseen ja kasvatti ajatusta että kaikkea saa ja pitää tehdä. Siinä unohtuu se että kukaan, kuka sitä biisiä kuuntelee, ei ole tippaakaan kiinnostunut sen levyn metodeista. – Laulun tuplaus oli helkkarin vaikeata. Tohinan keskellä Eppu Kosonen jäi edellämainittujen varjoon, vaikka hänellä oli oleellinen osuutensa proggiksessa. Etenkin Willbergin laulusta saatiin hyvin läsnäoleva. Albumia kuunnellessa voisi kuvitella, että sen teknisen toteutuksen kantavana ideana olisi ollut haalia vanhoja putkimikkejä ja analoginauhureita stu dioon. Pepe ja saimaa, suomen Musiikki 2014 Pepe & Saimaa oli vuoden 2014 musiikkitapaus. – Kiire jäi harmittamaan ja tietty sillisalaatti-fiilis. Miltei kaikissa kappaleissa on kaiku master-kanavassa, jolla saatiin koko yhtye ikäänkuin kirkon sisään soimaan. Vie mut kotiin -biisin vika kertsi on silleen, että eteen avautuu koko cinemascope-laajakangas. En tiedä olisko ollut erilainen jos sen olisi oikeasti lau08-13 Ikimuistoiset_MikkolaKosonen.indd 10 26.1.2016 14.03. Miehet painottavat erilaisten kaikujen tärkeyttä. Sen kanssa tuli aikamoista sihinää ja sähinää, huolimatta monenlaisesta kompuroilla lanauksesta. – Hankalaa on silloin kun teet omaa stygeä, johon sulla on mielikuva, että miten se soi ja millainen sen pitää olla
Käytössä oli oikeanlaiset yhdistelmät kaikuja. Levyn pohjat tehtiin livenä jolloin samaan aikaan taltioitiin kahdet koskettimet, kitara, basso, rummut ja perkussiot. Käytössä oli pelkästään vintagesoittimia kuten Hammond ja Rhodes. ’70ja ’80-luvun musassa on paljon sitä, että on ollut kuiva äänilähde ja sen perässä semmonen irrallinen pitkä häntä, Mikkola kertoo. Se sellainen soiva ydin. Viereisessä huoneessa ambienssia tallensi yksittäinen pallokuvioinen monomikrofoni, jolla saatiin niin sanottua liimaa soitinten väliin. Laulun kaiuttamiseen käytettiin paljon aikaa. Ilman että siinä on semmosta inhottavaa yläpäätä. – Etuheijaste oli tosi tärkeä. Rakennetaan illuusio siitä, että nyt kyse on asiasta joka ei ihan mahdu pakkaukseensa. Mutta kun käytössä oli moderni studion laulukoppi, Mikkola aprikoi. Siinä on energiaa. Kun jouset ja torvet oli jo äänitetty, eikä sävellaji ollutkaan oikea, jouduttiin pohjia pitchaamaan sävelaskeleen ellei enemmänkin alaspäin. Sen takia overit ja jotkut kovaääniset kohdat menee välillä särölle. – Haettiin samanlaista juttua lauluun kuin jossain Sinatran ja Scott Walkerin levyillä. Tavoitellaan isompaa, kuin on toteutettavissa. Ton levyn tekoon liittyy niin paljon epäortodoksista toimintaa. Samalla päästään spekuloimaan uskottavasta isouden illuusiosta. Vaikka on rauhallinen hiljainen intro, niin laulu on tosi läsnä. Soundi on lämmin ja tosi kovalla, mutta se on sillä kaiulla upotettu sinne muun bändin sekaan. – Ollaan monasti referoitu Small Facesin peltisoundia, jonka överit on semmosta valkoista kohinaa, eikä semmoista kongivoikunaa, Mikkola toteaa. Symbaalit vuosivat totutusti moneen kanavaan, mutta se onkin ikuisuusongelma jonka kanssa jokainen äänittäjä joutuu välillä painimaan. – Ehkä se on jotain semmosta punkasennetta, että ei ole kauheasti pelonsekaista kunnioitusta kaikkea tekemäänsä kohtaan. Se on se Enon pointti, että meininki on liian rajua, että se ei mahdu niihin raameihin. www.riffi.fi 1/2016 11 lanut jossain kirkossa puolen metrin päässä jostain ikivanhasta neljäseiskasta. Henry Mancini toteaa kirjassaan, että esimerkiksi pianon kanssa pitää olla tarkkana, sillä tietynlaisissa arreissa se pie”Kaikuisan basson pitää soittaa yksin kertaisemmin.” 08-13 Ikimuistoiset_MikkolaKosonen.indd 11 26.1.2016 14.03. Plateja, kirkkoja ja etuheijasteita. Ja se auttaa tuollaisissa jutuissa. Ekan biisin lähdössä on samantien se läsnäolo, Kosonen täydentää, Mikkosen jatkaessa ajatusta vielä eteenpäin: – Levyä ei voi kovin hiljasella kuunnella, kun kaikki se ”pulla” häviää. Mikä saattaakin olla joidenkin kappaleiden soundin charmi. Mähän diggaan todella paljon kaikenlaisesta epäortodoksisesta ja epähifistä soundihommasta, Mikkola kertoo, ja jatkaa: – Juuri hiljattain tuli kuin vastauksena mun rukouksiin Brian Enon kirjoitus, missä se toteaa, että ”Whatever you now find weird, ugly, uncomfortable and nasty about a new medium will surely become its signature. Kopista luovuttiin ja kaikki biisit laulettiin tarkkaamossa tuolin vieressä. CD distortion, the jitteriness of digital video, the crap sound of 8-bit – all of these will be cherished and emulated as soon as they can be avoided.” – Se on juuri sitä, minkä takia levy masteroitiin vinyylille eli levystä tehtiin ensin vinyyli dubplate, josta tehtiin cd-master kaikkine rahinoineen ja räpsyineen. Alkuun pelättiin että laulumikki oli rikki, kun alkoi ilmaantua ihmeellisiä resonansseja, mutta kävikin ilmi että Willberg lauloi niin kovaa, että liian pieni koppi alkoi resonoida. Erinäisistä syistä parin kappaleen kohdalla sävellajeja ja tempoja jouduttiin päättelemään ilman laulajaa, jolloin pohjia jouduttiin välillä jälkikäteen muuttamaan
Pepe ja Saimaa -albumin teko oli siis tavallaan satsaus itseen. Siinä oli vielä aika isoja korjauskierroksia. Tota ei enää tehtäis ihan normaalissa tuotannossa. Brian Wilsonit on meinaan kuunneltu tarkkaan. – Pepen levyä oli verrattu jossain johonkin Einojuhani Rautavaaran teokseen, jossa asiat ”soivat ilmavammin ja harmonisemmin”. – Sama juttu orkan ja kuoron välisen balanssin suhteessa siihen kaikuun ja kuoron tuomaan laajuuteen. Tiukemmissa biiseissä kaikua voi olla vähemmän, mutta aina sitä on hyvä vähän avata. Loppupeleissä varmaankin kaivelin omista taskuista tän proggiksen viimeisiä suoritteita. Se taas jättää siihen keskelle tosi paljon laulajalle tilaa. En ollut alussa edes varma, olisko Eppu ollut edes oikea tyyppi tähän juttuun. Ehkä joku pointti tästä kokonaisuudesta oli mennyt ohi, sillä eihän sen ole tarkoituskaan soida sillä tavalla! Kamasta pitää uskaltaa tehdä tarpeeksi mössöä! Se kaaos on juuri sen mössön hienous ja siihen käytettiin paljon aikaa. Monasti tällaset jutut kuitenkin poikivat jossain vaiheessa jotain vaikka näkyvyyden kautta, Mikkola vastaa. Aikamoisen nysväyksen kautta jouduttiin sitä hommaa tekemään. Kappaleihin on piilotettu paljon erilaisia kerroksia ja siveltimen vetoja, joiden ei ole tarkoitus kuulua sieltä omana osuutenaan, vaan tarkoitus on vain värittää kokonaisuutta. Hänen mukaansa isot orkesterisovitukset – kuten eräät amerikkalaiset evergreenit – eivät aina edes tarvitse miksausta, sillä sovitus huolehtii itse itsestään. Kun sä varaat jonkun Kaartin soittokunnan, niin se on se kaksi päivää mitä sulla on ja sen jälkeen on turha soitella perään, että pitäis korjata jotain, Mikkonen kuvailee. Suomalaisia lämmittänee myös brittiläisen toimittajan Kieron Tylerin The Arts Desk -sivustolla oleva arvio, joka alkaa otsikolla ”Album of the year”. Pepe & Saimaa ylsi 13 530 myydyllä kappaleellaan vuoden kahdeksanneksi myydyimmäksi albumiksi. Vaikka jouset vasurissa ja puhaltimet oikealla. Siinä oli kuitenkin hirveen paljon uutta ja kokeilua. Vieläkin vähemmän odotettavaa oli levyn hyvä menestys. Mulle kävi juuri niin, että jos balansoi ekan kertsin kohdalleen, niin tokassa säkeistössä viulut ei kuuluneet ollenkaan ja yhtäkkiä klarinetti tulee todella kovaa. Varsinkaan silleen että rummut olisi yhdessä laidassa ja perkat toisessa, mikä on vanhoissa levyissä ihan normi, kun pöydissä on pannauksessa ollut vaan kolme eri asentoa, Kosonen kertoo. Aika loogista, että lähdin siihen mukaan. Mutta hän sanoi että homma kiinnostaa ammatillisessa ja irtiotollisessa mielessä, kun päivät pitkät kuunnellaan tasabassaria, kertoo Mikkola, ja Kosonen nappaa kiinni ajatuksesta: – Se oli semmosta musaa mitä olen aina halunnut tehdä. Editointia isolla kädellä. Kun siellä oli vielä mun sävellyksiä ja jotain soittoja ja lauluja. – Eihän sellaista osannut edes toivoa. Pepe & Saimaa -albumi valittiin vuoden 2015 Emma-gaalassa vuoden rock-albumiksi ja voitti kriitikoiden valinta -kategorian. Lopussa miksaus piti viimeistellä pakottamalla, sillä muuten koko albumi olisi saattanut jäädä tekemättä. – Miksauksessa piti vielä kerran ”kapellimestaroida” orkesteria. Layereita tehtiin esimerkiksi harmonisoimalla laulumelodioita puupuhaltimilla oudoista intervalleista. Loppujen lopuksi miksaus tehtiin parissa viikossa vaikka piti tehdä välillä muitakin duuneja. – Joskus taas laitettiin päinvastaisesti isojakin sektioita omiin ryhmiin eikä ripoteltu niitä tasaisesti joka puolelle. Myös erilainen kompressointi ja atakkien käsittely siirtää asioita syvyyssuunnassa. Myös stereokuva vastaanotti erikoiskäsittelyä, kun se rajattiin hyvin kapeaksi, jolloin ainoastaan kaiut ja tilat venytettiin leveiksi. Samalla tavalla Pepe-sessioissa piti välttää jotain moderneja tehokeinoja, kuten hengitysten kuulumista, sillä aivan korvan juuresta tuleva maiskutus ei olisi uskottavaa. Jos halutaan laajuutta, niin rumpujen lähimikitys ei saa olla se pääasia, vaan komppi on taustalla ja se muu leveä asia – sen pitää vyöryä sieltä, Kosonen kuvailee, ja paljastaa saman tien myös ison bassosoundin jujun: – Bassokitara ei voi olla ulkona kaiusta. Päätin silloin, että koetan oman elämisen rahoittaa muilla tuloilla, koska budjetti ei vaan tule riittämään. Mikkola jatkaa, että basson läsnäoloa voi säätää vaikuttamalla siihen, mistä kaiun paluu ”hi-passataan”. Siihen aikaan miesten elämässä oli liikaa ”Spotify-todellisuutta”, jolloin katoaa helposti kosketus musiikkiin itseisarvona. 08-13 Ikimuistoiset_MikkolaKosonen.indd 12 26.1.2016 14.03. Se on mahtavaa, kun se oikein leviää sinne, mutta kaikuisan basson pitää soittaa yksinkertaisemmin. – Lähtökohtana oli, että olis kiva harrastaa tällaista juttua, mutta eihän se ihan pelkästään omaksi iloksi onnistu. Samaisessa gaalassa Willberg valittiin vuoden miessolistiksi ja Mikkola vuoden tuottajaksi. Kaikki nostot, piilotukset ja nyanssit jouduttiin tekemään loppuvaiheessa hiirellä, täydentää Kosonen. Lopputulos ylitti tekijöidensä kaikki odotukset. Levyä miksattiin puhdetöinä iltaisin ja viikonloppuisin, välillä viinipullonkin voimalla. Jos kokemusta isojen orkestereiden sovittamisesta on vähemmän, balanssi-asiat saattavat olla vielä hakusessa. – Seisoin päälläni ja hain omalla pikkuautolla jengiä ja tein kaikenlaisia oravannahkakauppoja, että sain tän homman valmiiksi. 12 www.riffi.fi 1/2016 nentää koko paketin. – Mä olin mukana miksauksessa sen takia, että rahat alko oleen loppu, toteaa Kosonen lakonisesti. – Joku oboe saattaa hyppiä nenille ihan yllättäen. Sellaista ei usein pääse tekemään
– Kyllähän tässä aika lähetyssaarnaaja saa olla, että sais massat keikalle kuuntelemaan tavaraa, missä ei varsinaisesti tule mitään piikkiä. – Sellainen pyhien sävelmien häväistys, silleen hyvässä mielessä. Mutta kun aikaa kulu, niin ei tullutkaan backlashia. Mikkolan vuoro aloittaa: – Tän koko levyn taustalla on semmonen musiikin slow food -ajattelu, että maailmassa saa olla yksi saakelin bändi, missä ei ole joku samperin kansitakkijäbä heristämässä sormea, että ”nyt ei kyllä kertsi ala tarpeeksi aikaisin”. Semmonen musiikin Hop On Hop Off -ajelu, Mikkola pohtii. Paikalla oli kahdeksan henkeä ja instrumentaatio seuraava: kahdet rummut, per kus siot, koskettimet, kaksi kitaraa, basso ja saxofoni/huilu. Missä vaiheessa mieleen hiipi ajatus, että tästähän saisi levyn. Yksi musiikkia palvelevia päätöksiä oli, että sooloja ei nosteta framille, vaan ne ovat siellä muiden seassa. Jonkun toisen kappaleen bassolinja muistutti Levottoman tuhkimon pääriffiä. – Oletusarvona oli, että ainahan jameista on tohkeissaan pari päivää, mutta aika sen näyttää. Miksi tällanen musa on unohtunut maailmasta. ”Tää on vaan tämmöstä vellomista kolme tuntia. Ainoa toive oli, että ”älkää sopiko kotiintuloaikoja, älkääkä tulko autolla”. Lentävä kalakukko oli viimeisen illan viimeinen biisi. Kun jengi oli kasassa, biisien sovitus alkoi siinä paikassa, livenä. Ajatus instrumentaalicovereista taas syntyi, kun vastaan oli tullut kaikennäköistä Star Wars -discoa. Esimerkiksi laskettiin leikkiä Myrskyluodon Maijan kuvitteellisesta Finnhits-discoversiosta, ja siitä lähti idea tutkia sitä Saimaan kanssa, Kosonen jatkaa. Sellaista yhteissoittelua, mitä me muusikot rakastetaan. Kun veto oli saatu päätökseen, ensimmäinen ajatus oli: ”Pliiiis, tulihan toi nauhalle. ”Fuck this shit”, oli lause, jonka Mikkola suustaan päästi. – Paperi ja kynä sauhuumaan. Kiitos kaikille! Osa bändistä siirtyi tarkkaamoon kuuntelemaan päätä puistellen: ”Onpas sitten tuollainenkin versio tallessa...” – Sen komppi ei yhdessä kohtaa oikein lukittautunut, vaan kaikki soitti niinku omaan taskuun. Tää pyörii täällä koko ajan”. Ja saamanne piti. Eikä aikaakaan kun miehet olivat improvisoimassa pohjien päälle hyräillen erilaisia orkesterijuttuja. Kaartin soittokunnassa soittava rumpali Thomas Rönnholm ehtisi juuri nukkua muutaman tunnin ennen keikkaa jossain maakunnassa. Yksi veto ja se oli siinä. Päällimmäinen ja hyvin vapauttava ajatus oli, että luovutaan siitä tähtisolisti-hommasta ja pyritään pitämään Saimaa ryhmänä hengissä. Te voitte välillä käydä hakee vaikka drinksua. Tässä mennään silleen, että musa on kingi!! Sanoinko mä tosiaan noin?. – Mä luulen että Saimaa olis aikamoinen bändi, jos me vaan kerettäis joskus treenaamaan kunnolla, Kosonen pudottaa. Kosonen muistelee, että jossain keskusteluissa oli mietitty, että mikä olisi tällä hetkellä epämuodikkaampaa kuin käännösiskelmät. Se klikittömyys ja kaikki, muistelee Mikkola. Aika banaaleja ehdotuksia kantautui korviin. – Tajusin että on muusikoita, joille on aivan arkipäiväistä tehdä covereita kamppiksiin ja muualle. Soolon tyylin ja soundin pitää palvella sitä biisiä. Ihan hullua, kaksitoista minuuttia täysin suunnittelematonta avantgardistista sekoilua. Missäs järjestyksessä soolot. Ottoa saksittiin kylläkin jonkun verran, mutta aika pitkälle pohja oli siinä. Mitä enemmän erilaista supattelua Kososen ja Mikkolan korviin kantautui, sitä enemmän käännyttiin koko hommaa vastaan. Mitkä suomalaiset biisit ansaitsisivat saman kohtelun. Tehtiin hätäratkaisu: Rönnholm soittaa neljään, toinen rumpali Kosonen ja basso soittavat kolmeen. Pidän kappaleen komppiraitoja fantastisina, kunpa vain se yksi kohta olis tiukempi. ”Tää on pakko julkaista. Kaiken pitää olla linjassa ja jokaisen tulee tietää oma vastuualueensa. ”Hei, tostahan sais…” Ja siitä se lähti. Toisaalta se on sen viehätys. Levoton tuhkimo lähti samanlaisista lähtökohdista ja syntyi ihan siinä lennossa. Eihän me mitään levyä lähdetty tekemään, vaan tarkoitus oli äänittää se homma meille itsellemme dokumentiksi, Kosonen kuvailee. – Hypnoosi on semmonen avainsana, minkä harva tiluttaja tai basisti tajuaa. Tältä pohjalta Saimaa-yhtyeelle järjestettiin Sonic Pump -studiolla kolmen päivän karonkka, joka oli tarkoitus viettää jamitellen, ei levyä tehden. Sitä ei kertakaikkiaan treenattu ollenkaan ja sen takia ei ollut itsestäänselvää kuka biisin tempoa ja groovea pitää ”käsissään” siinä kohdin, Kosonen kertoo, ja jatkaa: – Se oli jotenkin niin anarkistista – täysin irrallaan siitä musa bisnes-musasta, jota me tehdään. Me ollaan tosi paljon väistelty sitä hommaa, ja sen takia se tuntukin erikoiselta ja kiehtovalta, kertoo Mikkola. Tässä on niin haista vittu -meininki, että me lunastetaan tällä oikeus tehdä ihan mitä vaan!”. Että kun löytää sen ”sweet spotin”, niin jäädään siihen, ja siihen voi mennä helposti kymmenen-viisitoista minuuttia että vaan makustellaan sitä asiaa, Mikkola pohtii. Ja Kosonen täydentää: – Se ei kuitenkaan ole sitä että jokainen sooloilee vuorotellen ja esittelee vaan chopseja. Päätettiin sitten soittaa se kolmeen, mutta kun sitä veivattiin se kuulosti todella kankealta, Mikkola kertaa. Taiteilija pään sisällä mietti, että jos ei tarvitsisi ollenkaan ajatella, että miten sitä rahaa tehtäisiin, niin käännetäänpä kokka artsusekoilun suuntaan. Aikaa oli vain yhteen ottoon. Tuolloin kello oli yli kolmen yöllä. – Mä olin luullut, että fonisti oli koko ajan tarkoittanut, että kappale menee neljään, sitten selvis, että eikun kolmeen ja viisitoista minuuttia aikaa. Ensin kitara, sitten huilu, piano, jne… Tosi epäsuunnitelmallista. Ensimmäinen artsusekoilu-ajatus oli covereiden tekeminen, joka oli molemmille täysin vieras juttu. www.riffi.fi 1/2016 13 saimaa: Matka mielen ytimeen Warner Music Finland & etenee Records 2015 Kun Saimaa-yhtye oli vuonna 2014 koko kansan huulilla, oli yleinen spekulaation aihe seuraavan levyn laulaja ja millä tavoin Pepen levyn huikea ilotulittelu ylitetään. Käännösiskelmän kulta-aikojen jälkeen ne olivat täysin kadonneet mainstream-kentästä. u ”Ihan hullua, kaksitoista minuuttia täysin suunnittele matonta avantgardistista sekoilua.” 08-13 Ikimuistoiset_MikkolaKosonen.indd 13 26.1.2016 14.03. Kosonen avaa: – Kyllähän sitä varmasti jossain kokouksessa on mietitty täysin irrallisten tahojen toimesta, että kuka on seuraava Saimaavoka listi
Kimmo Pohjonen 14-17 Kimmo Pohjonen.indd 14 26.1.2016 14.13
Aikoinaan oli toisin, mutta teknologian kehitys on supistanut tarvekalut pieneen kokoon. Entiseen liikehuoneistoon sijoittuvassa, mukavan kokoisessa ja studioksikin soveltuvassa tilassa on kitsaasti kalusteita, mutta sitäkin enemmän eri-ikäisiä soittimia sekä inspiroivia matkamuistoja maailmalta. Kävely Kampin kiireen halkovassa suojaisassa kanjonissa, puoliksi maanalaisissa tunnelmissa, valmistaa passelisti tapaamiseen kuin siirtymäriitti Pohjosen maailmaan. Kohtaamisen jälkeen Baanalta ylös muutama askel jykeviä kiviportaita, sitten kulman ympäri. Pöydällä seisovan iMacin lisäksi näkyy useampia saman firman kannettavia koneita, samoin on syksyisestä auringonvalosta lämmenneessä huoneessa erilaisia äänen muokkaukseen ja tallennukseen liittyviä kojeita. Kekseliäästi ja ennakkoluulottomasti uuteen käyttöön kierrätetty vanha väylä on osuva symboli säveltäjän, improvisoijan ja haitarin sekä ihmisäänen innovaattorin omasta työtavasta: jotain pitkään olemassa ollutta katsotaan eri perspektiivistä virkein silmin ja puhalletaan eloon jännittävällä tavalla. Ketterästi matkustaminen on tätä nykyä tärkeää paristakin käytännön syystä, se kun auttaa keskittymään olennaiseen ja pitää kulut kurissa. Niistä ajoista on nyt 25 vuotta, miehen syntymästä Hämeen sydämessä Viialassa tuli toissa vuoden elokuussa puolestaan täyteen puoli vuosisataa. – Lähdet vain Kiasman kyljestä liikkeelle ja soittelet, kun koripallokenttä näkyy, lausuu mies ohjeeksi puhelimessa. www.riffi.fi 1/2016 15 m iten sopivaa, että Kimmo Pohjonen ohjaa saapumaan luokseen nimenomaan Helsingin ydinkeskustaa halkovaa Baanaa pitkin. 14-17 Kimmo Pohjonen.indd 15 26.1.2016 14.13. Abletoniin siirtyminen oli minulle tärkeä askel, ja siitä löytyvät lisäefektit sekä sampleri muodostavat ytimen, kun soundeja muovataan ja tallennetaan. TeKsTi: PeTri silas KuvaT: minna haTinen ja PeTri silas Kimmo Pohjonen pitää luomistyön ja laitteiston signaaliketjun kunnossa Kun tämä mies tarttuu pirunpalkeeseen ja napsauttaa virrat laitteisiin, repeää aika-avaruuteen madonreikä samanaikaisesti menneeseen ja tulevaan. Tai siis ei tietenkään analoginen, vaan ajalta ennen läppäriä. Mystiseen paikkaan, jossa futuuri ja imperfekti yhtä lailla kuin luomu ja synteettinen ovat lyöneet tassua vuoden 1999 jäljittelemättömästä Kielo-albumista lähtien. Kotiin Kimmolla on tästä muutama harppaus eli edellytykset luovuuden purkautua näyttävät järjestyneen otollisiksi. – Tulen sitten vastaan. Taisi olla pahimmillaan kaksi räkkiä eli yhteensä sellaiset 120 kg kamaa, pioneeri naurahtaa ennen kuin käy avaamaan nykyistä signaaliketjuaan. – Aikamoista torniakin on joskus tullut raahattua mukana. Electronicsin Fireworks-efektiprosessori. – Tuota lähes antiikkista leslie-kaappia käytin aikoinaan Sinitaivaassa, osoittaa Kimmo viitaten ammattiuransa alkuhämäriin Toni Rossin johtamassa tanssiorkesterissa. – Nyt riittää läppäri, sille toinen backupiksi ja tämä räkki. Ovi auki ja olemme ”haitarin Hendrixiksi” mediassa aikanaan määritellyn muusikon työhuoneella. Lattialla lepää Pohjosen pedaalilauta, sen vieressä pöydällä on keikoille aina mukaan lähtevä, välttämättömyydet sisältävä neljän räkkiunitin korkuinen tuhti, mutta kevyt flightcase. – Äänenmuokkaukseen perinteisessä mielessä käytän Fireworksiä, ja se onkin ainoa analoginen osa tässä paketissa. Siitä löytyy RME Fireface UFX -äänikortti, josta on linkitetty kymmenen erillistä XLR-ulostuloa miksaajalle sekä 2–4 inputtia Kimmon kuuntelun tarpeiden mukaan, Shuren langaton headsetsekä korvamonitorisysteemi ja T.C. vision väkevyydestä todistaa tuore sensitive skin, haitarin anarkistin toistaiseksi kiteytynein ja maailmalla erittäin kiittävät arviot saanut levy
– Äänitin Sensitive Skinin omat osuudet ja muutamat vierailijat tässä huoneessa Ableton Livellä. Noihin aikoihin Kimmolla oli vielä jalat vankasti härmäläisessä perinteessä: haitaristi-isän poika opiskeli Sibelius-akatemian kansanmusiikkiosastolla ja otti tuntumaa yleisöihin Pinnin Poikien riveissä. – Tampere-talossa oli käytössä sellainen efekti, että triggasin filmejä, joissa näkyi ennalta kuvattua matskua soittimen sisältä, viittaa Pohjonen huimaan 50-vuotisjuhlaansa syksyllä 2014. Sellaiset vedot olen tosin pyrkinyt karsimaan minimiin. Eikä esimerkiksi surround-ääneen osin perustuvia juttuja, joissa jotain efektiä kierrätetään yleisön takana, edes oikein voi lähteä toteuttamaan vieraan tyypin kanssa, ihan pystymetsästä. Midi-ohjaus on olennainen osa pakettia, mutta livenä raajoja ei tahdo riittää nappien paineluun. Näin kaikki pysyy omissa näpeissä vaikka olisin liikkeellä itsekseni. – Osuin näkemään Jarmo Saaren systeemit ja innostuin älyttömästi. Mikä ettei. Kokeillaan! Onkohan kukaan naittanut livemusiikkia uimahyppyihin?” ja niin edelleen. Yksi vedenjakaja oli midi-kielen omaksuminen, vaikka haitarin ja samplerin yhdistäminen alkuun arveluttikin. – Pitkä työsuhde takaa kaiken sujuvan toimivuuden. Eikö vain. Ruokahalu kasvoi syödessä, ja jonkin ajan kuluttua Pohjonen oli asennuttanut soittimeensa useita mikrofoneja. Kävin kyselemässä keikan jälkeen kaikenlaista ja painuin muistaakseni heti seuraavana päivänä uteliaana koluamaan soitinkauppoja. Tämä jos mikä on loputon tutkimisen ja säädön kohde. ”Syntyisikö musiikkia siten, että taustalla puksuttavat höyrykoneet. Jonka jälkeen tuleekin se minua kiinnostavin osa. – Tänään asia kuulostaa täysin luontevalta, mutta kaikki loksahti paikoilleen vasta kun tajusin, että minunhan pitää sämplätä itseäni. Muuten miehen jaloissa on pari switchboardia ja volyymipedaalia, joilla hän muokkaa signaalin halutuksi, kerrostaa efektit ja loihtii loopit lennosta. eroon midi-kriittisyydestä Pohjonen karkasi aikoinaan muusiensa perään itse kuvittelemaansa äänimaisemaan tilanteessa, jossa suoria esikuvia ei ollut. – Kun soitan näin istuen, kuten suurimman osan konserteista, ja teen samalla yhtä sun toista pedaalilaudan kimpussa, kiinnittyy huomio väkisinkin siihen, miten jalkani vatkaavat. Pian joka ainoalla näppäimellä oli oma kontaktinsa, mikä puolestaan johti siihen, että valikoiduilla keikoilla on myös valojen ja tiettyjen visuaalisten tehosteiden ohjaaminen ollut kirjaimellisesti soittajan sormen painalluksen takana. Paitsi että se on makean näköinen ja sopivan omituinen, liittyy vaatekappaleeseen yhdenlainen salaisuus, jonka voin tässä demonstroida, haitaristi virmistää. Saisiko painista ja haitarin soitosta kiinnostavan esityksen. Juuri tällaiset heureka-hetket ovat olleet Pohjosen tekemistä jalostavia ja luovuutta ylläpitäviä edellytyksiä. 14-17 Kimmo Pohjonen.indd 16 26.1.2016 14.13. – Koska kädet ovat kiinni soittimessa, täytyi kasata kokonaan jaloilla ohjattava setti, kertoo Pohjonen kuvaillen perään jotain, mikä kertoo paljon halusta luoda konsertista kokonaisvaltainen elämys. Ensiaskeleet kohti kokonaisvaltaista äänen uudelleen hahmottamista ja organisoimista johtivat luontevalle väliasemalle Pohjosen oivaltaessa samplerin mahdollisuudet. – Mutta kun vedän hameen päälle, jää säätäminen näkymättömiin! Eikä kenenkään ajatus harhaile miettimään, mihin mikäkin polkaisu mahtoi vaikuttaa. – Jengi ihmettelee toisinaan, miksi olen niin ihastunut siihen hameeseen keikoilla. Miten elektroninen maailma ja soittimen omat äänekset yhdistetään ja minkälainen kombinaatio syntyy. Tuoreen albumin kohdalla äänimaisemaa muokkasi omalta osaltaan myös tuottaja Jari ”James Spectrum” Salo. 16 www.riffi.fi 1/2016 Pohjonen pyrkii lähtemään nykyään aina tien päälle oman äänimiehen kanssa, mutta toisinkin voi käydä. Hän looppasi ja efektoi kitaraansa taitavan ja sielukkaan soittonsa ohessa todella radikaalisti. – Pääsääntöisesti olen työskennellyt konserteissa Iso-Aholan Hessun kanssa ja vastaavaksi luottomieheksi on kohonnut viime aikoina Tuomas Norvio, Kimmo sanoo. Soittaa sisään omat soundit ja unohtaa muiden tekemistä äänipankeista löytyvien presettien käyttäminen. Joskus näitäkin tilanteita silti tulee yhä vastaan, ja silloin mies pystyy toimimaan täysin itseohjautuvasti. Anarkistinen asenne löysi ulostulokanavan uteliaisuuden, erehdysten ja opettelun kautta. Se on suhteellisen ookoo, mutta tehdassoundit eivät juuri kiinnosta. Jälkityöstön hoiti Jari tuottajan ominaisuudessa omalla arsenaalillaan. kysyy Kimmo raidallisten villasukkien vilistäessä polkimelta toiselle. Ensin tyypillisten bassoja diskanttipuolen mikkien lisäksi tuli palkeen sisälle sijoitettu mikrofoni, jolla sai aikaan jyhkeitä perkussiotehosteita. Kuin muistona neitseellisistä ajoista seisoo pedaalilaudassa edelleen yksi vain wah-wah -efektiä ohjaava poljin. Itselläni on Limexin midi-systeemi akustisessa soittimessa, ja olennaisinta on luoda omat soundit. – Eihän sen varsinaisesti synkassa pitänytkään mennä, mutta projisoinnit loivat yleisölle kuitenkin sen vaikutelman, että 2015 muodostettuun Kimmo Pohjonen Skin -kokoonpanoon kuuluvat myös tyttäret Inka (kitara, samplaus ja laulu) ja Saana (rummut ja laulu). Yhtään häiriötekijää ei sovi päästää kokemukselle antautumisen, kuulijan täyden immersion, jarruksi. – Livenä soitto, laulu ja korvamonitorikuuntelu ovat samassa paketissa. Aikanaan tärkeäksi käännekohdaksi osoittautui yhteiskeikka etnojazzbändi ZetaBoon kanssa. – Nythän Rolandilla on uusi laite, josta akustinen puoli on jätetty kokonaan pois. Tyypit vetivät ihan estottomasti surkeilla syntikkasoundeilla jotain muka-viuluja ja -trumpetteja. – Ensimmäiset midi-hanurit olivat minusta aika kammottavia
Opintojen ja ennen kaikkea kokeilujen suoman osaamisen myötä Kimmo kykenee kuljettamaan kuulijan peilityynen suomalaisen järven arkaaisesta muinaisrauhasta scifi-tulevaisuuden hektiseen kaaokseen, jossa kaahataan utopian ja dystopian rajapinnalla. Muuan instrumentti vaikuttaisi istuvan erityisen hyvin juuri Pohjosen haitarin vastapariksi. u 14-17 Kimmo Pohjonen.indd 17 26.1.2016 14.13. Ismo rekrytoi Kimmon perusteilla olleeseen bändiinsä Säätiöön, jonka riveissä haitarimies viihtyi läpi albumien Pulu (1998), Luonnossa (1999) ja Sisäinen solarium (2000). Kimmo Pohjonen Skinin soitinnus on kitararummut-haitari plus elektroniikka, mutta lisäksi me kaikki laulamme. Niin ikään hengissä on pienimuotoisempi, mutta yhtä ainutlaatuinen hanke. Enkä voi liikaa kehua rannattomalla mielikuvituksella varustettua Samuli Kosmista, joka on heittäytynyt kanssani niin moniin vesiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja eri projektit ruokkivat toisiaan. Tampereella juuri toteutetun, musiikkia ja uimahyppyjä yhdistäneen The Pool -projektin jälkeen Pohjonen tarttui sävellykseen, joka integroi haitarin soittoon ei enempää eikä vähempää kuin kirkkourkujen massiivisen soinnin. – Kimmo soitti aikoinaan Kaapelitehtaan ”Siniset illat” -tapahtumassa, kuvaa Ismo Alanko. Sitä pakerran nyt koko vuoden 2016 minkä keikoilta ennätän. Vanhan viisauden mukaan vapaus on kuitenkin suuri vankila. – Aluksi pyrin ensi sijassa kuuntelemaan, sillä siitähän musan teossa on kyse. – Vaikka käyn edelleen aika paljon katsomassa keikkoja, iskee minuun todella harvoin se fiilis, että pitää mennä ikään kuin tekemään itseään tykö jollekin esiintyjälle. Moniruokainen kulttuurin harrastus ja opiskelu, joka on vienyt niin Tansaniaan kuin Argentiinaankin mbiran sekä tangon äärelle, on kasvattanut miehelle lähes ehtymättömän ”sisäisen soundipankin”. Homma toteutetaan Kölnin filharmonikkojen kanssa, ja olen jo käynyt äänittämässä heidän urkujaan. Kronos Quartetin kanssa olen tehnyt hienoja sävellysteoksia, mutta jos ajatellaan enemmän impro vi saa tiota ja vaikka tilannetta, jossa soittokavereiksi tulevat Pat Mastelotto ja Trey Gunn, täytyy minun ehkä varautua pitämään puoleni vähän eri lailla kuin tehdessäni esitystä tanssija Minna Tervamäen kanssa. – Koska improvisaatio nimenomaan äänilähtöisesti kiinnosti molempia, menimme kerran kämpille kokeilemaan. – Ismon kanssa on ollut mahtavaa tehdä taas jotain uutta. Kimmo Pohjonen on luonut sekä oman kielen että olosuhteet sen käytölle. – Oma maku. Kyseinen veto teki kuitenkin niin suuren vaikutuksen, että oli pakko lähteä juttelemaan. – Lähtö keikoille jännitti alkuun, mutta on niitäkin tässä tullut jo kymmenkunta tehtyä. Jotta minkä hyvänsä taiteen signaaliketju kantaisi, tarvitaan lähtöpäässä näkemystä, joka saisi tietenkin mielellään sisältää jotain uutta ja erikoista. Kuin aito tutkimusmatkailija, sanoo Pohjonen lähtevänsä hankkeisiin edelleen avoimin mielin, ympäristöä isommin ennalta kartoittamatta. Mitkä tekijät lopulta määrittävät mitä tehdä, kun mitä vain voisi tehdä. Tarinan alun kertaa sen toinen päähenkilö, yksi maamme arvostetuimmista laulaja-lauluntekijöistä. Suunnitelmiini kuuluu myös säveltää joskus ihan puhdas lauluteos. Ja näin päästään Pohjosen vahvuuksien kovaan ytimeen. Nyttemmin miehet ovat aloittaneet yhteisen ilmaisun tutkimisen uudestaan, kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä. Ideoiden tuoreuden takaa pidäkkeettömältä vaikuttava luova hulluus. – Kyllähän minuun rumpusetti vetoaa, etenkin sen suuri dynamiikka. Kunhan yhteistä aikaa löytyy, juttu saa kyllä jatkoa. Äänihän on ollut osa touhujani Kielosta asti, ja se on tärkeässä roolissa uudessa triossa, jossa soitan tyttärieni Saanan ja Inkan kanssa. Pohjonenkin haluaa katsoa seuraavan kulman taakse. Tapaamisen seuraukset kantoivat kauas. Lavalle miehet ovat sittemmin ottaneet myös viulun sekä haitarin, ja mukaan kutsuttu miksaaja Tuomas Norvio muokkaa tätä nykyä äänikuvaa ja loihtii rytmejä lennosta. Siihen minun pitää voida luottaa. Ja hyvällä menestyksellä, Alanko kertoo. Jo mainitun tyttärensä ja Mastelotton lisäksi Kimmo on tehnyt selvää jälkeä muun muassa Sami Kuoppamäen sekä Eric Echampardin ja uudella levyllään vähän Tomi Leppäsenkin kanssa. – Juttu lähti uuteen lentoon Sensitive Skinin valmistuttua, kun pystyin taas keskittymään siihen. www.riffi.fi 1/2016 17 tuonne kankaallehan tulee nyt jumalauta haitarin koneistosta elävää kuvaa! sisältöseikat haltuun Teknisten innovaatioiden pyörittely ei takaa onnistunutta tai ketään ulkopuolista kiinnostavaa lopputulosta. Ja toinen tärkeä kaveri on deadline
raideri kompassina Merkkiin päätymisessä oli onnea matkassa. l ahtelaisessa teollisuusrakennuksessa sijaitsevan toimitilan hyllyissä komeilee yli 200 rumpua ja perkussiosoitinta. Sattumalta muutkin tykkäsivät. Kun esimerkiksi Porissa yksi setti pyhitetään yhdelle bändille per päivä, niin samaa tomia tai bassaria pitää löytyä hyllystä kolme kappaletta ja vielä eri syvyyksinä. Salminen sattui soittamaan Yamahalla alun perin itse, koska tykkäsi niiden soundista ja muista ominaisuuksista. Pian Salminen löysi itsensä Pori Jazzin päälavan rumputeknikkona, toimenkuvasta joka tuli vähän kuin vuokraustoiminnan kylkiäisenä. – Raidereissa Yamaha oli aina kolmen kärkimerkin joukossa. – Keikkailevana soittajana aloin hankkia itselleni useampia settejä, ettei tarvitsisi pystyttää, purkaa ja roudata. – Yleisimpiä kokoja pitää olla useita kappaleita. Ja jos bändi oli ulkomaalainen, oli varmaa että kun näitä tarjoaa niin varmasti kelpaa. – Alkuperäisenä syynä oli laiskuus, Veka Salminen naurahtaa. Virveleitä löytyy sitten jo useampaankin merkkimakuun, ja lattarilyömät ovat LP:n tapaisia ammattimerkkejä, jotka kelpaavat kaikille. Salminen huomauttaa huvittuneena, että itse asiassa raskaan rockin raidereissa merkki oli vasta kolmas kriteeri. Tomin sointi voi muuttua kuin taikaiskusta – vain siirtämällä pidikepuikon kiinnityskohtaa. Sitä ennen tulivat oikeat koot ja ihan tärkeimpänä musta väri! – Siinä, että merkki on Yamaha ei ole mitään harvinaista mutta siinä on, jos pystyy toimittamaan minkä tahansa rumpukoon! Vuokrarummustoksi Salminen tarjoaa käytännössä aina Yamahaa, poikkeuksena yksi Ludwigin ”Ringo”-rummusto vuodelta 1967, jolla pystyy hoitamaan rautalankafestaria ja muuta vintagehenkistä tapahtumaa. Neljänkymmenen rummun kokoon paisuneella mustalla Yamaha Recording Custom -setillään Salminen hoiteli alkuun kesäfestivaaleja menestyksellä vuosikausia. Sitten joku kysyi niitä ja kun tajusin, että rumpuja voi tosiaan vuokrata, aloin haalia omistukseeni myös sellaisia kokoja, joilla en itse soittanut. Peruslattarien lisäksi perkussiokattaukseen kuuluu vanhempaa erikoiskalustoa, kuten pari Veka Salminen kehottaa kurkkaamaan rummun kiinnitystä ennen kalvoon tai vireeseen koskemista. Mistäköhän näin ylettömän kokoelman kasaaminen on mahtanut aikoinaan alkaa. osuva luonnehdinta miehestä, jolla on vuosikymmenien kokemus rummun syvimmästä olemuksesta. Vuokraustoiminnan ydintä onkin juuri se, että tietystä sarjasta löytyy kaikki koot, ja enemmänkin. 18-21 Veka Salminen.indd 18 26.1.2016 14.15. Yksi setti treenikämpälle, toinen bussiin ja sitä rataa – ja isoja tuplasettejä kaikki. 18 www.riffi.fi 1/2016 TeksTi ja kuvaT: Tommi saarela Veka Salminen Veka Salminen – rumpukuiskaaja reilun parinsadan rummun valikoimaa vuokraava rumpu teknikko ja -kouluttaja veka salminen on saanut lempinimen ”rumpukuiskaaja”. Jos Yamahan musta jättisetti tuli vuosien saatossa kasattua rumpu kerrallaan, niin ryhtyessään kymmenen vuotta sitten pyörittämään vuokraustoimintaa päätyönään Salminen investoi aluksi kertarysäyksellä 35 rummun kokoiseen uuteen Maple Custom Absolute -settiin
Tavanomaisinta on ruuvikierteiden vääntäminen rikki, mikä ei suinkaan tee telineestä käyttökelvotonta, koska Salminen poraa rikkoutuneen kierteen pois ja tekee korjaussarjalla uuden, samankokoisen kierteen. – Aluksi vaihdettiin kalvot kolmeen eri rumpusettiin, viritettiin ne, ja sitten Ville Valo päätti millä niistä aloitetaan. – Äänittäjällä ja tuottajalla on näkemys mitä soundissa haetaan, mutta esimerkiksi virettä ei voi muuttaa loputtomiin ilman, että soittajan tatsi kärsii. Kun tatsi on hyvä, on kireyskin rumpalista ”oikea”. – Mitkä tahansa laadukkaat vuokrarummut saa kalvoilla ja virittämällä kuulostamaan halutunlaisilta, kun taas symbaaleille ei voi tehdä mitään. – Caset suojaavat kuljetuksen ajan, kysymys on siitä kuinka rumpuja kohdellaan keikkatilanteessa, Salminen kuittaa. Mitä eroa rumpujen säätämisessä mahtaa olla studion ja keikkaympäristön välillä. Rumpujen elinkaari vuokraustoimessa tuntuukin olevan hämmästyttävän pitkä. 18-21 Veka Salminen.indd 19 26.1.2016 14.15. Kutsu on käynyt lukuisia kertoja maan merkittäviin pajoihin Hollolan Petraxista Pitäjän mäen Finnvoxiin. kiertää ja kestää Salmisen rummut näyttävät pärjänneen pitkäaikaisessa vuokrakäytössä hyvin. Merkkivalikoima ulottuu Ludwigin Supraphonicin ja Black Beautyn kaltaisiin vuosikerta klassikoihin. soinnin salat Monien ammattirumpalien settejä virittäneen Salmisen kokemuksen mukaan soittajalle itselleen tärkeintä on tatsi, se miten kapula pomppaa kalvosta. www.riffi.fi 1/2016 19 täyttä settiä Taman Octobaneja sekä vakuuttava läjä rototomeja. Vireet oli pakko tarkistaa jokaisen oton jälkeen, vaikka ruuveissa käytettiin stoppareita sekä ylhäällä että alhaalla. – Vanhimmat Yamahani ovat 1970-luvulta ja edelleen täysin pyöreitä ja soittokunnossa. Muutama vuosi sitten Salminen istui Finnvoxilla viikon päivät huolehtimassa HIM:in albumin rumpusessioiden vireestä ja kalvonvaihdoista. Metallifestareilla symbaaleita rikkoutuu niin paljon, että vuokrabisnes menisi aivan miinuksille. Symbaalit ovat kuin kitara kitaristille, niiden on parasta kulkea soittajan mukana. Studiossa on enemmän aikaa hieromiseen, ja rumputeknikolle voi langeta tietynlainen sovittelijan tehtäväkin. Sitten kun mikki on rummussa ja ollaan PA:ssa kiinni ei voida paljonkaan. Symbaaleita Salminen ei mielellään vuokraa. – Toisinaan vain viritän ja lähetän setin studioon, joskus minut kutsutaan sinne virittämään ja säätämään vuokraamaani tai asiakkaan omaa settiä. Viritysavaimen käyttäminen siinä vaiheessa on myöhäistä. Salminen onkin toiminut kattavan kannuvalikoimansa myötä usein muidenkin kotimaisten backlineja bändilaitevuokraajien alihankkijana. – Keikkaolosuhteissa on niin vähän aikaa, että työ pitää tehdä etukäteen, viimeistään backstagella ennen kuin raiseri työnnetään lavalle. Vuokraustoiminnassa vahinkoja kertyy tyypillisemmin rautapuolelle. Veka Salminen Veka Salminen Virveleissä löytyy puuta ja metallia, syvää ja piccoloa. Vanhin virveli, jonka olen uutena ostanut on 35 vuoden ikäinen, ja kyseinen Tama on Sipe Santapukilla edelleen soitossa erikoiskeikoilla. Hevikeikoille peltejä kysellään, mutta niille ilmoitan, etten vuokraa. Hinkkausta studiossa Salminen on toiminut rumputeknikkona esiintymislavojen lisäksi usein myös äänityssessioissa. En ole kuullut kenenkään soittavan yhtä lujaa kuin Mika ”Kaasu” Karppisen. Kovalevytallennus muutti kaiken, Pro Toolsilla tahdin paloista koostetuissa pohjissa on harmi huomata jälkikäteen, että rumpujen vire ottojen välillä ei olekaan sama. Tämä on jazz-puolella päivänselvää, kun se on niin symbaalivoittoista musaa. Soittajalle soundi tuntuu siis olevan alisteinen soittotuntumalle. Jatkuva virittäminen studiossa on sitä kriittisempää mitä kovempi lyönti virkaa tekevällä rumpalilla on. Silloin rumputeknikon tehtäväksi jää ratkaista yhtälö! Rumputeknikkoa ei niinkään tarvittu vielä parikymmentä vuotta sitten, kun pohjiksi kelpuutettiin kokonaisia ottoja. Uusin, jo kymmenen festarikesää nähnyt Maple Custom vaikuttaa edelleen kuin pakasta vedetyltä
ikuisuuksia soivat rummut eivät palvele äänityskäytössä. ”Kelluvien” ripustuksien tultua kuvaan pikkutomien jälkisointia vaivanneet ongelmat ovat Salmisen mukaan melko lailla menneen talven lumia. Tahdin paloista rakennetuissa pohjissa on harmi huomata jälkikäteen, että vire ottojen välillä ei ollutkaan sama.” 18-21 Veka Salminen.indd 20 26.1.2016 14.15. Ensinnäkin makuja on monia, ja niin on eri paksuisia runkoja, materiaaleja, vanteita, viisteitä ja kalvojakin. itse asiassa rummun soinnin kesto tuntuu olevan hyvin riippuvainen jaloista, joilla rumpu seisoo. Molliterssiä pienempää intervallia tomien väliin Salminen ei kuitenkaan suosittele, tai vierekkäisten tomien lyöntikalvot alkavat soida keskenään riitaisasti. ja viritän sen samaan nuottiin se voi kuulostaa hyvin erilaiselta riippuen näistä muista muuttujista. – Jos keskustellaan pelkästään puusta ollaan hukkateillä. 1970–80-lukujen paksummat rungot edellyttivät paljon voimaa että rumpu syttyy, nyt rumpuja osataan tehdä herkemmin reagoivaan 5–7 millimetrin vahvuuteen. kun vaihtaa alle kunnon kelluttavat tatit ja säännöstelee palan pari pakkauspehmikettä tai solumuovia niidenkin alle, niin johan soi! vastaavasti sustainia saa lyhennettyä lisäämällä rummun painoa, koska se tiivistää rummun kontaktia alustaansa. katse kääntöpuolelle Salmiselle rummun alakalvo on yhtä tärkeä kuin lyöntikalvo. myös muodikkaaksi tullut pikkutomin killuttaminen virvelitelineessä saattaa tappaa tomin soinnin lähes totaalisesti. 20 www.riffi.fi 1/2016 Salmista huvittaa, kun rumpufoorumien soundikeskusteluissa kiivaillaan rumpujen puulajeista. Ja erityisesti ripustukset, pidikkeet ja jalat. Salminen jatkaa listaa soundiin vaikuttavista muuttujista: viisteen profiili, kalvo, vanteiden muoto ja materiaali, muut metalliosat. jos lattiatomi – vaikkapa 18-tuumainen – taas on rautoineen oikein raskasta tekoa, se saattaa dempata itseään jo silkalla painollaan. – rummun saa tietyillä konsteilla soimaan todella pitkään, mutta se ei ole enää popmusassa toimiva juttu. Isommissa kattauksissa on pakko virittää tiheämpään, jotta kiristysvara riittää pienimmästä isoimpaan. Salminen yhtyy Riffinkin rumputesteissä vuosien saatossa vahvistuneeseen näkemykseen, että rummun soinnissa esimerkiksi rungon vahvuus ja valmistustapa ovat merkittävämpiä kuin puumateriaali. kun sujauttaa pikku palat pakkauspehmikettä virvelitelineen ja vanteen kontaktikohtiin, pikkutomikin herää taas henkiin. Varsinkin popmusiikissa joutuu virvelin ja bassorummun osalta hieman tarkistamaan tomien virityksessä opittuja sääntöjä. Eiväthän valmistajat aikoinaan edes kertoneet eivätkä soittajat välittäneet, mitä puuta rumpujen rungot ovat. – Jos laitan saman kalvon toiseen samankokoiseen rumpuun sopivasti sustainia veka salmiselle rumpusoundissa on virittämisen ohessa tärkeää jälkisoinnin hallinta. Aikoinaan tomien pidikkeet olivat järeitä, paksuja putkia kiinteässä yhteydessä rumpuun. Moposetissä pelivaraa kummankin tomin kireydessä on eniten, samoin rumpujen välisessä intervallissa, joka asettuu pikkutomin ja lattiatomin setissä usein luontevasti kvartin tai kvintin tuntumaan. Kun alakalvokin viritetään yhtä huolellisesti vältytään turhanpäiväiseltä väpätykseltä, mikä puolestaan vaikuttaa rummun kokonaissoinnin sävyyn ja pituuteen. Tämän voi todentaa ottamalla kumitatit jaloista, ja tomi sanoo ”töp”. Sitä ei kuitenkaan voi luvata, että tietyn kokoinen tomi olisi aina hyvä jossain tietyssä nuotissa. Samalla rungotkin ovat keskimäärin ohentuneet. Virvelissä on yleensä matto päällä, mikä likimain estää alakalvon soinnin. jos halutaan, että kaikissa tomeissa on saman pituinen sustain, joillekin rummuista joutuu tekemään jotain. esimerkiksi hyvin varustettu kapulapussi tai vastaava lisäpaino lattiatomin kyljessä lyhentää rummun sointia. Nuottia hakemassa Salmisen viritysmetodissa referenssinä toimii aina tietty sävel, nuotti, jonka on oltava sama kalvon jokaisen ruuvin kohdalla. Jos virveli kuulostaa huonolta, kyse on Salmisen mukaan yleensä siitä, että alakalvo on liian löysällä. Sillä ei ollut vuosikymmeniin kenellekään mitään merkitystä. mitä ihmettä – rumpuvalmistajathan nimen omaan nokittavat toisiaan kilpaa sillä, että kenen rummut soivat pisimpään. kun sellaisen setin kasaa studioon niin tarkkaamosta kajahtaa, että ”soi liian pitkään, tee jotain!” jos ”jotain” pitää tehdä, on hyvä tietää, että esimerkiksi lattiatomin sustainia voi säätää nollasta viiteen sekuntiin koskematta viritysavaimeen tai kalvoon. Jos yksittäisten rumpujen vireet ja setin kokonaisbalanssi eivät ole kunnossa, miksaaja joutuu tuhlaamaan kanavakorjaimensa ongelmien poistamiseen, eikä niissä jää pelivaraa soundin parantamiseen. – Viritysmenetelmiä on monia, omani palvelee parhaiten lähimikityksessä. salminen painottaa, että sustainia ei nykyään niinkään kaivata lisää, pikemminkin päin vastoin. – Kontrolloidun soundin tuottamiseksi alakalvon on yleen”Studiossa rumpujen jatkuva virittäminen on nykyään pakollista. Raudan merkitys rummun soinnissa onkin Salmisen mieliaiheita. Mutta kun puhutaan samasta setistä samoilla kalvoilla, voi tiettyä aiemmin käytettyä referenssivirettä hyödyntää aina uudestaan! Kunkin rummun luonteva virekorkeus riippuu siitäkin, kuinka monta rumpua sarjassa on ennen ja jälkeen
sä oltava tosi kireällä, eikä se juurikaan riipu siitä millä kireydellä lyöntikalvo on. u veka salmisen koottuja vinkkejä rumpujen virittämiseen löydät riffi-lehden verkkosivuilta osoitteesta riffi.fi. Salminen toimii joskus itsekin Apulannan rumputeknikkona erikoistilaisuuksissa, kuten vuoden takaisella bändin uran isoimmalla keikalla Barona Arenalla, josta tehtiin dvd-taltiointi. Sen sijaan nykyiset kevyet minikonkat eivät tuota ongelmia. salminen opettaa nykyään rumpujen anatomiaa ja virittämistä musiikkiteknologian koulutuslinjoilla, ja kertoo itse omaksuneensa opettamansa asiat ”katselemalla, kokeilemalla ja selvittämällä”. Jos bändillä on aina mukana oma digimikseri samoissa säädöissä, sama rumpusetti, rummuissa samat kalvot ja vireet, ja vielä klipsimikit jotka kuuntelevat rumpuja aina samasta kohtaa muutaman sentin päästä kalvoa, edes akustiikka ei paljon vaikuta. Rumpalille riittää, että aina kun istuu jakkaralle rummut kuulostavat hyvältä ja tuntuvat tutuilta. salmisen pääasiallinen leipä tulee nykyään äänentoistopuolelta, mutta rummut ovat edelleen pitkäaikaisin intohimo, josta hän tietää ja pitää eniten. Bassarin demppaaminen varsinkin studiossa voi olla hienovaraista puuhaa, biisin tempokin voi vaikuttaa. muun muassa Pori jazzin päälavan rumputeknikkona reilut kaksikymmentä vuotta työskennellyt salminen on ehtinyt olla tekemisissä satojen bändien kanssa. Vaikka tiukka napsu on nopeassa biisissä riittävä, hitaammassa tempossa etukalvosta saatetaankin kaivata napsun jatkoksi pientä henkäystä, jälkisointia. salminen mitoittaa oppiannoksen käytettävissä olevaan aikaan, jota on joskus vain pari tuntia, joskus ruhtinaalliset pari päivää. Sipen kanssa on aikoinaan etsitty vireet, jotka olen pannut muistiin ja viritän rummut aina samaan kireyteen. www.riffi.fi 1/2016 21 soittajasta säätäjäksi lahtelaisen veka salmisen (54) soittajantaival bändeissä alkoi varhaisteininä 1970-luvun puolivälissä. sitten rumpujen säätäminen alkoi kiinnostaa soittamista enemmän. – Keikoilla sounditsekki ja kaikki muukin nopeutuu, jos rumpujen lähtösoundi on sama vaikka akustiikka ja PA muuttuvatkin paikan mukaan. Ja siinä kun matto demppaa virveliä tahattomasti, bassareita vaimennetaan tarkoituksella, joko yhdeltä tai molemmilta kalvoilta. 18-21 Veka Salminen.indd 21 26.1.2016 14.15. kaiken muun ohessa veka salminen on lahden rumpufestivaalien kantavia voimia. Sipe Santapukki tilaa Salmisen mielellään spesiaalikeikoille rumpuja hoitamaan – Vekan harkittu toiminta ja ”rauhallinen aura” kuulemma jopa laukaisee rumpalin esiintymisjännityksen. muistot matkan varrelta ovat ”lähinnä hauskoja, harvemmin on sattunut mitään ikävää”. Parametrit lukkoon Salmisen mukaan rumpaleita ei välttämättä kiinnosta mihin nuottiin kalvo viritetään, eikä tarvitsekaan. salminen soitti royal Trampsissa 1980–1990-luvuilla bändin kaikkien albu mien lisäksi sadoilla keikoilla sekä suomessa että skandinaviassa, muun muassa Deep Purplen kiertuelämppärinä. – kahden päivän kurssilla käydään päivä läpi rakenteita ja teoriaa, puhutaan kalvoista ja toisena päivänä viritetään ja äänitetään rumpuja erilaisissa vireissä. Tänä keväänä jo kymmenettä kertaa järjestettävä tapahtuma käynnistyy rumpuja lyömäsoitinmessuilla 2.4 lahden 8-salissa, ja jatkuu eri puolilla kaupunkia lauantaihin 9.4 asti. oman toiminimen pyörittäminen alkoi rumpujen vuokraamisesta 25 vuotta sitten, ja laajentui backlineen ja äänentoistolaitteisiin. – Nuotin määrittely bassariin on työlästä, useimpien pop/ rock-rumpaleiden mielestähän kalvojen on oltava niin löysällä kuin voi, kunhan vain ruuvit eivät rallata. Tässä kohdin Salminen heittää sivuhuomautuksen, että se perinteinen painava dynaaminen mikki vanneklipsissä demppaa rumpua liikaa. – Esimerkiksi Apulannan Sipe Santapukin rummut ovat jo vuosia käyneet minulla Lahdessa muutaman kerran kalvonvaihdossa per kiertue, virvelit tiheämminkin. Yamahan punaiset ja mustat Recording Customit, niitä vanhempi 9000sarja sekä uudemmat siniset lakkapintaiset Maple Customit sisältävät kukin kymmenien rumpujen valikoiman eri halkaisijakokoja ja syvyyksiä
TeksTi: Timo ÖsTman andY mckee – kitaran tutkimusmatkailija k onsertissa McKee kunnioitti myös kahta suurta esikuvaansa soittamalla Don Rossin Tight Trite Night’in ja Michael Hedgesin Aerial Boundariesin. Tästä innostuneena hän suosittelikin McKee’tä Candy Rat -levymerkille 2000-luvun puolivälissä. Andy alkoi opetella esikuviensa ( Reedin, Rossin ja Hedgesin ohella Billy McLaughlin), kappaleita ja tekniikkaa. oma käsiala syntyi korvakuulolta Topekasta, Kansasista kotoisin oleva McKee aloitti soittamisen varhaisteini-iässä sähkökitaralla, ja kiinnostuksen kohteena olivat metalli ja hardrock. Tämä todellakin auttoi minua oman soundin ja soittotavan löytämisessä, Andy toteaa Savoyn takahuoneessa ennen konserttia. – Kyllä. modernin fingerstylen tunnetuin edustaja andy mckee konsertoi lokakuussa Helsingin savoy-teatterissa, Petteri Sariolan mainiosti lämppäämänä. kappaleillaan 22-23 Andy McKee.indd 22 26.1.2016 14.26. Minulla oli usein tapana opetella juttuja korvakuulolta. Koska tuolloin ei ollut vielä saatavilla nykyisenkaltaista videoja tabulatuurimateriaalien paljoutta, hän päätyi tulkitsemaan kappaleita usein omalla tyylillään. Kun haastattelin ensinmainittua muutama vuosi sitten (Riffiin 7/2012), hän mainitsi, että Andy McKee on yksi harvoista todella originaaleista soittajista, joita hän oli saamiltaan demoilta kuullut. Onko tämä se menetelmä, jota suosittelet muillekin. Hän kehittyi nopeasti ja alkoi jo 16-vuotiaana opettaa paikallisessa musiikkiliikkeessä. Samaan aikaan Preston Reedin kitaraklinikka herätti McKeessä kiinnostuksen akustisen kitaran soittamiseen tavalla, johon kuuluivat täpätyt otelautaja huiluäänet sekä perkussiiviset kansilyönnit. hurjan YouTube -suosion saavuttanut amerikkalaiskitaristi kertoi Riffille sovittamisesta, kitaroista ja soittotyylinsä muovautumisesta. Kun edessä ei ole nuotinnettua versiota sitä yleensä käyttää jo aiemmin oppimiaan tekniikoita, jotta uuden biisin pystyy soittamaan
– Yleensä soitan Greenfieldin harppukitaraa, mutta se on ainoa laatuaan ja hajonnutkin matkoilla pari kertaa. sen sijaan soittotuntumaan viuhkanauhoitus ei juurikaan vaikuta. – Yleensä lähden liikkeelle kappaleen sävellajista, ja sitten mietin mikä viritys siihen sopisi. Tietenkin mukaan pitää saada myös sointuharmonia ja ehkä tietyt rytmiset elementit. Erikoisviritysten käyttö ei kuitenkaan automaattisesti johda onnelaan. Joten yritän ottaa sen huomioon. Esimerkiksi juuri Africassa alan säkeistössä soittaa hiljempaa, ja sitten choruksissa lujempaa ja perkussiivisemmin. Esimerkiksi Africassa rumpukomppi aloittaa kappaleeen, joten halusin sen mukaan. Jos se tuntuu luovalta, toteutan sen, Andy toteaa. Jos esi”Jos soittaa koko ajan perkussiivista liikettä otelautaan ja kitaran koppaan, on hyvin vaikeaa soittaa melodisia aiheita.” kamat ja kitarat andy mckee soittaa kanadalaisen soitinrakentajan Michael Greenfieldin kitaroita. Jos siis melodia menee C-duurissa, lähden jostain c-virityksestä liikkeelle. Tietysti jossain vaiheessa tulee harkita, mitä jättää pois, jotta tärkeimmät asiat saa soitettua yhtä aikaa. kaikkea ei voi soittaa Olet tehnyt muutaman tunnetun instrumentaaliversion tunnetuista kappaleista (esimerkiksi Toton Africa ja Tears For Fearsin Everybody Wants To Rule The World). – minulla on niitä kaksi. Haluan soittaa harppukitaraa aina kun mahdollista, mutta usein sen ottaminen keikoille ei vain ole käytännöllistä. Mythmaker-EP:lläkin soitin pianoa ja sähkökitaraa. koska monen kitaran kanssa kulkeminen on jo sinänsä työlästä, muu laiteosasto on syytä pitää minimissä. kitarassa on myös viuhkanauhoitus (fanned frets). Andyn mukaan sovituksesta ei kannata tehdä liian ahdasta: – Joskus me sormipikkaajat yritämme saada kaiken mahtumaan sovitukseen heti yhdellä kertaa. Sen melodia menee D-duurista, joten aloitin sovittamisen avoimella D-virityksellä. Helsingin keikalla mukana oli myös harppukitara. Vaikka kyseessä onkin pääinstrumenttini ja minun soittotapani, en halua lokeroida itseäni vain siihen. Entä ohjaavatko viritykset omaa säveltämistäsi. – sen suurin etu liittyy vireisyyteen. www.riffi.fi 1/2016 23 andY mckee – Luulen, että ihan kaikki kitaristit, myös kaikkein tunnetuimmat, ovat ottaneet vaikutteita esikuviltaan ja sitten luoneet niistä oman soundinsa. Silloin sovituksesta voi tulla liian ahdas ja epäselvä. Carl Sagan kirjoitti kirjassaan Pale Blue Dot, että meissä kaikissa elää jollain tapaa tutkimusmatkailijan henki. Käytän tuota lainausta usein kuvatessani suhdettani kitaraan: viritän sen erilaisiin virityksiin, jolloin niitä täytyy tutkiskella ja opiskella. Ja yht’äkkiä minulla onkin käytössäni aivan uudenlaisia sointukäännöksiä ja melodia-aiheita, jotka eivät olisi standardivirityksellä mahdollisia. Mitä tulee otelautaja kansilyönteihin, niiden osuus ei ole hänen soitossaan kovin suuri, vaikka muutaman tunnetun esimerkin perusteella näin voisi ajatella. – Koska soitan ainakin toistaiseksi vain instrumentaali-kitaramusiikkia, haluan ennenkaikkea säilyttää laulumelodian. merkiksi soitan DADGAD-virityksessä yritän välttää matalan d-urkupisteen liiallista käyttöä. soittotekniikoita on erilaisia, joko soitat vasemmalla kädellä tavallista kaulaa ja harppukieliä oikealla tai sitten vain välillä näppäilet niitä peukalolla. Hänen ”normaali” kitaransa on erikoisvirityksiä ja perkussiivista soittoa varten suunniteltu G4-malli. Jos soittaa koko ajan perkussiivista liikettä otelautaan ja kitaran koppaan, on hyvin vaikeaa soittaa melodisia aiheita. Toki se hieman auttaa myös matalilla virityksillä soittaessa, kun lasken kutoskieltä d:n ja jopa c:n saakka. Mitkä asiat ha luat säilyttää alkuperäisestä versiosta, kun teet siitä sovitusta yhdelle kitaralle. Nykyään on tietysti paljon videoita, joista asiat on helppo opetella, mutta rohkaisen kyllä korvakuulolta oppimiseen muutamastakin syystä. – En ole soittanut perkussiivisia kappaleita kovin paljon. Halusin vain kokeilla vähän muutakin kuin vain fingerstyle-kitaransoittoa. minullahan on aina mukana tavallinen ja baritonikitara sekä matkalaukku. Oliko se syy siihen, että otit mukaan myös muita instrumentteja. Silloin kun olen näin soittanut, olen kuitenkin yrittänyt saada melodista ainesta mukaan: esimerkiksi kappaleessa Hunters Moon soitan melodiaa huiluäänillä ja Drifting-biisissä täppäämällä. – se on ihan kokonaan eri instrumentti ja olen soittanut sitä jo 12 vuotta. Tärkeintä on mielestäni soittaa ne tärkeimmät elementit ja kiinnittää huomiota kappaleen dynamiikkaan. Sen pitää tulla sovituksessa esiin mahdollisimman selkeästi. Siten saan soitettua ylärekisteristä laulumelodian. – En nyt sitten tiedä johtuuko tämä vanhenemisesta, mutta joskus erikoisvirityksiin ja varsinkin avointen kielten soundiin voi jäädä myös jumiin. Joten tällä kertaa mukanani on dyerin valmistama malli, joka on pienempi kooltaan kuin Greenfield ja siten sen kanssa on helpompi kulkea. u 22-23 Andy McKee.indd 23 26.1.2016 14.26. Pianon tapaan viuhkanauhoituksessa on bassokielillä tavallista pidempi soiva pituus ja yläkielillä se on vastaavasti lyhyempi. siten kitara soi yhtä hyvin vireessä otelaudan alapäästä kuin 9. Toistaiseksi uusimmalla pitkäsoitollasi Joyland sinulla oli mielessä levyn biisejä yhdistävä teema, huvipuisto. Vaikuttavatko alkuperäiskappaleen melodia ja bassolinja siihen millä virityksellä alat sovitusta tekemään. d-Tar on mukava etuaste, sillä sen kautta kitaran ääni pysyy luonnollisena ja sitä voi tarvittaessa vähän muokata ekvalisaattorilla. Niinpä jätän African säkeistössä rummuttamisen kokonaan pois, koska se rytmi tulee myös bassolinjassa. Perkussiivisuus myös rajoittaa Andy soittaa matalinta kieltä peukalollaan usein varsin perkussiivisesti. Tämän vuoksi hänen kitaroidensa kieltenkorkeus on hieman tavallista korkeampi. Niin kävi esimerkiksi sen Tears For Fearsin laulun kanssa. Toiseen menevät tavallinen akustinen ja baritoni, ja toisen menevät harppukitaran molemmat lähdöt. – Ei oikeastaan. Paitsi että silloin yleensä tulkitsee asioita omalla tavallaan, niin myös ihan jo siksi, että korva kehittyy ja soivasta musiikista alkaa saada paremmin selkoa, hän jatkaa. Jos tulee ongelmia, niin viritykseen voi tehdä muutoksia. nauhavälin yläpuoleltakin. – Toisinaan alan soittelemaan uudella virityksellä ja saan sitä kautta uusia aihioita. Niinpä päädyin D6-viritykseen (avoimen D-virityksen kakkoskieli nostettu kokosävelaskeleella), ja sovitin kaiken aiemman sen mukaisesti, Andy naurahtaa. Kitarasoolon kohdalla huomasin, että jos virityksessä olisi b-sävel, saisin sen helpommin haltuun. niinpä andyn varsin luomulta kuulostava live-soundi syntyy vain kitaran ja kaksikanavaisen d-Tar solstice di-etuasteen avulla
Mutta Björklöf muistuttaa: – Levyjen julkaiseminen on aputyöväline, joka kuitenkin ruokkii keikkoja ja jos on sillä rintamalla hiljaisena, kyllä se jossain vaiheessa heijastuu keikkailuun. Bändin biisit koostuvat harvemmin siitä kaikkein tavallimmasta 12-tahtisesta bluesrungosta, fiilistähän voi tulkita monin muinkin tavoin. Sama kokoonpano on nyt säilynyt vuodesta -98, Björklöf täydentää. Säännöllinen julkaiseminen mahdollistaa säännöllisen kiertuetoiminnan. Alkuvaiheessa ja vielä 2000-luvun alussa tehtiin jopa 3–5 keikkaa viikossa, kappaleet soivat radiossa ja meistä kirjoitettiin Seurassakin, mutta sitten alkoi perheellistymiset ja välillä on ollut vähemmän aktiivisia vaiheita. Kitaristi Ville ’Lefty’ Leppänen ei tällä kertaa ehtinyt mukaan. Meillähän ei ole isoa koneistoa pyörittämässä käytännön asioita, vaan hoidetaan kaikki itse, Björklöf ja Roiko-Jokela kertovat bändin toimintaperiaatteesta. Nyt mennään tilanteen mukaan. 24 www.riffi.fi 1/2016 H aastattelutuokioon ennen keikkaa Tampereen TTT-klubilla saatiinkin melkein koko bändi, sillä Björklöfin (laulu, huuliharppu ja kitara) lisäksi mukana olivat Timo RoikoJokela (perkussiot, MalletKAT), Teemu Vuorela (rummut, lukijoillemme tuttu Riffi-julkaisusta Flam Out) ja Seppo Nuolikoski (basso, laulu). – Ensimmäinen levy vuodelta 1997 oli pelkkiä covereita, mutta sen jälkeen tie on ollut määrätietoista oman jutun tekemistä. Sen sijaan Blue Strip tuntee olevansa vasta nyt nousussa täyteen vauhtiin. Määrätietoinen toiminta palkittiin alkuvuodesta 2015 Finnish Blues Awardissa Vuoden Bändin arvonimellä ja samana keväänä ryhmä edusti Suomea European Blues Challengessa, mikä toi Blue Stripille runsaasti kansainvälistä huomiota ja laajensi kontaktien verkostoa. Mieluummin työstetään bändin sisältä tullutta tavaraa, se ruokkii taiteellisia ambitioita paremmin kuin muiden biisien soittaminen. kotimainen pitkän linjan bluesryhmä micke Björklöf & Blue strip on ottanut missiokseen oman uuden perinteen luomisen, ja 25 vuoden toimimisen jälkeen suuntaa kohti suurempia kuvioita. Sepon kanssa olemme soittaneet yhdessä jo vuodesta 1986. Keikkojahan bändillä on ollut vuonna 2015 varsin mainio määrä, varsinkin kesällä, mutta ne taitavat keskittyä viikonloppuihin. Oman materiaalin tuottaminen on moottori, joka meidän bändiä ja sen henkeä pitkälti pyörittää. Ja kun levyttämisen aika koittaa, materiaalia löytyy usean jäsenen pöytälaatikosta. – Asiaa voi laajentaa tekstillisesti ja lisäksi me haemme sovituksilla omaa. – Tällaiseen hommaan ruvetessa ei voi tietää, kauanko sitä kestää. Minulla, Timolla ja Villellä on opetustöitä, Seppo on päivätöissä ja Teemulla on pesti kaupunginteatterilla, joten kaikenlaista irtohommaa oheen mahtuu, Björklöf muistuttaa. – Tässä ollaan vasta lämmitelty, eikä meidän genressä tuo vielä ole edes pitkä aika, Nuolikoski ja Vuorela naureskelevat. Kaikista ambitioista huolimatta bluesbändin pyörittäminen ei sen sen jäsenille ole ainoa ammatillinen tulonlähde. 25 vuotta on monille bändeille niin pitkä ajanjakso, että sen aikana tyypillisesti on ehditty kokemaan nousu huipulle, minkä jälkeen saatetaan olla jo uran jäähdyttelyvaiheessa. Bändinä aloitettiin 1991 ensin coverpohjalta ja akustisella meiningillä ja homma on kaikenlaisilla rönsyillä kehittynyt siitä. 24-27 Björklöf.indd 24 27.1.2016 16.44. Pitkään ajanjaksoon ovat kuuluneet levymyynnin huippuvuodet ja yleinen hiipuminen nykytasolle, mikä velvoittaa bändit keikkailemaan ahkerammin. Bluesgenressä pyrimme katsomaan tätä päivää TeksTi: TimO kOskinen Micke Björklöf ja Blue Strip – bluesia omilla ehdoilla Blues elää ja muuttuu, eikä kaiken tarvitse olla samalla piparimuotilla muovattua. Oma linjanveto Levyjen julkaiseminen merkitsee tälle bändille nimenomaisesti uuden oman materiaalin esiin tuomista, sillä jo kolme viimeisintä levyä ovat sisältäneet vain omia kappaleita. – Ei tämä kokopäiväisesti työllistä – vielä – tai ehkä ei sitä koskaan tule tekemäänkään. – Viimeiset kymmenen vuotta pääpaino on ollut viikonlopuissa
”Säännöllinen julkaiseminen mahdollistaa säännöllisen kiertuetoiminnan.” 24-27 Björklöf.indd 25 27.1.2016 16.44. – Pistokeikkoihin ja matkoihin saa normaalisti varata vuorokauden aikaa, mutta juhlakiertueella saattaa tulla viikko yhteen menoon. Siihen aikaan musiikki on jo toisarvoista yleisölle. www.riffi.fi 1/2016 25 ja eteenpäinkin, pitämään blues hengissä ja löytämään uuttakin kuulijakuntaa eikä vain toistamaan sitä, mitä tekivät jo 50-luvulla. Björklöf ja Blue Strip eivät ole ruvenneet taustabändiksi Suomessa käyville ulkomaisille bluesartisteille – Se ei ole meidän juttu. neljännesvuosisata täyteen 2016 on juhlavuosi, jolloin keikkailuun saattaa tulla ylimääräinen lisä ja isompia keikkapaikkojakin suunnitellaan. Koska kaikki olemme perheellisiä, ei nollabudjetilla kiertämistä voi tehdä. Ei voi olla. Levy on ollut brittiläisen IBBAn soittolistalla kuukausia, Ranskassa bluesradioiden listalla toisena. Tietoisuutta pitääkin olla. – Verkostoituminen on ollut huipussaan viimeisten vuosien aikana ja kaikki tämä on pohjatyötä, jonka pitäisi mahdollistaa bändin viemisen keikoille. Jenkkilän promootio alkoi marraskuun alusta levyn ilmestyessä siellä, Björklöf kertoo. Aikaisempi aloittaminen mahdollistaa dynaamisesti vaihtelevamman ohjelmiston, mitä kapakassa ei kannata edes yrittää. Konserttikeikoilla saadaan aloitusaikakin mukavammaksi eikä puolenyön hujakoille kuten nyt usein, Nuolikoski ja Vuorela odottavat. Festivaalijärjestäjät ovat tosin kysyneet meiltä, voisiko mukana olla joku vierailija. Lisäksi Vuorela muistuttaa, että harvassa bluesbändissä on Blue Stripin tavoin perkussio/malletsoittaja, joka heille tuo oman erikoissoundin ja perkussiivisuuden. Sitä olen tehnyt täyspäiväisesti viime kuukaudet ja se alkaa tuottaa tulosta. Kevään 2015 European Blues Challenge Brysselissä ja suomalainen Blues Award ovat nostaneet bändin profiilia maailmalla ja lehtijuttuja on näiden jälkeen tullut runsaasti. – Kautta aikojen olemme tehneet bluesin sillisalaattia, mutta vasta nyt viimeisten levyjen myötä on tiivistämällä löytynyt meidän oma punainen lanka, Roiko-Jokela täydentää. Auttavatko ne järjestämään keikkoja maamme rajojen ulkopuolelle. Bluesin peruslaatikko löytyy meidän biiseissäkin useimmiten pohjalta, mutta meidän kaikkien erilaiset musiikkimaut tuovat jännitettä ja mielenkiintoisuutta mukaan, Björklöf määrittelee. – Keikoille pääseminen ei ole yksinkertaista, mutta työjärjestykseen on levyn tultua kuulunut ottaa kaikki mahdollinen irti. Samaa mieltä on Björklöfkin: – Puolenyön jälkeen aloittamisessa, varsinkaan ravintolamiljöössä, en näe mitään järkeä. Bändin yhteinen näkymys onkin, että kumarretut bluesin veteraanit olivat omana aikanaan edelläkävijöitä hekin tuodessaan sähköisiä soittimia ja uudenlaisia ilmaisutapoja lajiin mukaan
studiossa ja keikalla Bändin valitsema esimerkki studiossa monia vaiheita läpikäyneeksi biisiksi albumilta nousee Troublemaker, 10 vuotta vanha biisi, johon Nuolikosken muistiinpanoista löytyi sanoitus tuotavaksi toiseksi viimeisiin harjoituksiin ennen äänittämistä. Ruotsi ja Norja ovat potentiaalisia kohteita, jotka ovat lähellä. Porterin omistautuminen työhön ja tapa luoda positiivinen ilmapiiri teki bändiin vaikutuksen. New Orleansia harkittiin ja Suomessa tekeminenkin oli vaihtoehto, mutta hintataso oli täällä samanlainen tai jopa kalliimpi, Björklöf perustelee. 26 www.riffi.fi 1/2016 Kansainvälinen kiertuetoiminta ja keikkailu kuitenkin häämöttävät. – Ei ne ilmaisia kakkuja ole, mutta joskus pitää ottaa riski ja panostaa bändin uraan. Bändi ei tarkemmin paljasta, kuinka paljon Porterin tuottajapesti ja levytyssessio Walesissa maksoivat, mutta kaikki ovat yhtä mieltä valinnan kannattavuudesta. Meillä oli Rockfieldissä täysi ylläpito ja studio koko päivä käytettävissä, joten päästiin täysillä keskittymään yhteen asiaan. Odotukset ovat realistiset: – Levymyynti ei ole tässä genressä kovin huikea ja fyysinen levymyynti siirtyy keikoille. – New Orleansissa äänitetylle levylle haettiin rouheaa yleisilmettä, mikä silloin pudotti biisejä pois. Uusi albumi Blue Stripin kolme viimeisintä albumia on äänitetty ulkomailla eri tuottajien valvomina, mikä antaa vertailumahdollisuuden vaihtelevista tuotantotavoista: Neil Brockbank (Whole ’Nutha Thang, 2007) kävi jopa Suomessa kuuntelemassa bändin harjoituksia ja New Orleansissa Mark Binghamin johdolla äänitettyä After the Flood’ia (2013) puolestaan edelsi runsas sähköpostien vaihto. Bändin kahta viimeisintä albumia äänittämään ryhdyttäessä tarjokkaita uusia biisejä on ollut kummallakin kerralla noin 25, joista vajaa puolet valikoituu levylle mukaan. – Last Train to Memphis perustuu harjoituksissa soittamaani junakompin variaatioon. Perussoundia haettiin jo äänittäessä ja ajatuksia lukeva äänittäjä löysi asetukset ennen kuin niitä ehdittiin edes toivoa, Vuorela ja Nuolikoski muistelevat sessioita. Tuorein levy Ain’t Bad Yet ilmestyi keväällä Suomessa ja myöhemmin kansainvälisillä markkinoilla Sen tuottajaksi valittiin alan konkari, moninkertainen Grammy-voittaja John Porter, joka ehdotti äänityspaikaksi Rockfield Studios’ia Walesis sa bändin toivottua hyväsoundista tilaa erityisesti rumpujen äänittämistä varten. Määrä riittää kansainväliseen levitykseenkin. Ville löysi sitä kuullessaan laukusta sanoituksen ja rupesi laulamaan. Rumpuihin ja lauluun lisättiin vähän bassoa loppuun ja kitaraa, Vuorela selittää albumin avauskappaleen. Bändin yksimielisinä valintoina muutama kappale muodostaa aina albumin kokonaisuuteen sopivan rungon. Toimintatapa lokakuussa 2014 oli aikaisempiin levyihin verrattuna erilainen. Tuottaja oli aamulla ensimmäisenä studiolla, teki töitä ruokatunnillakin ja illalla oli viimeinen lähtijä. Esituotantoa ei ollut, bändi kertoo. – Porter ei puuttunut biisivalintoihin, koska hän haluaa toimia hetkessä – mennään studioon ja soitetaan. Saksa ja Englantikin olisivat tavoitettavissa, Björklöf ja Vuorela kaavailevat. Bändin alkukonsepti löytyi heti, mutta Porter oikaisi ilmaisua pienilla muutoksilla, joilla lopulta olis iso yhteisvaikutus ja puuttuva groove löytyi. Digitaalinen maailma on meidän kannalta aika katastrofaalista, sieltä ei tule mainittavia tuloja. Auktoriteettinä hän oli oikeissa kohdissa päättäväinen ja kertoi käsityksensä selkeästi. Lauluun lisättiin yhteen kohtaan Leslie-efekti, mikä toimi välittömästi. Soitattiko Porter kappaleita moneen kertaan. ”Oman materiaalin tuottaminen on moottori, joka meidän bändiä ja sen henkeä pitkälti pyörittää.” 24-27 Björklöf.indd 26 27.1.2016 16.44. Pidettykin biisi voi jäädä odottamaan jos onnistunutta sovitusta ei löydy, ja joskus on tarvittu puolen tusinaa sovituskokeilua, bändiläiset perustelevat materiaalin valintaa. – Yhdestä kolmeen ottoa per kappale ja jos niissä ei tuntunut tapahtuvan mitään, siirryttiin seuraavaan biisiin. – Meille ei kukaan tuottaja tai äänittäjä ole aikaisemmin perusteellisesti selittänyt, miksi joku asia kannattaa tehdä. Maaseudun rauhassa Rockfieldissä koko bändi ja tuottaja asuivat samassa talossa, työpäivä alkoi yhteisellä aamiaisella ja päättyi illalliseen ja keskusteluihin. Porter kertoi heti jos ei pitänyt soitosta ja hänellä oli heti perustelut, miksi jokin ei kuulostanut hyvältä ja ehdotuksia, mitä voisi kokeilla, Roiko-Jokela kertoo. Moni asia muuttui studiossa parempaan suuntaan, koska tuottaja suoristi muutamat biisit ja ehdotti niihin yksinkertaisia toimivia ratkaisuja. Tosin suomalainen musiikkivienti ei ole ollut kovin tehokasta meidän tapaisille bändeille. Levystä on otettu alkuun 4000 kappaleen painos, ja ajan hengen mukaisesti se on saatavana vinyylinäkin
Pienistä asioista koostuvalle biisille ei tarvinnut studiossa tehdä enää juuri mitään muutoksia, Björklöf täydentää. – Yllätyksenä tuli studion ison tilan vaikutus kappaleen soundiin. Jos kysytään, millainen kitarasoolo on jossain kappaleessa, en muista sitä. Mutta bändin näkyvyys genren sisällä on ollut Euroopassa todella hyvää Brysselin jälkeen. Sooloissa on vapaus mennä jos tilanne sen vaatii ja soittaja sfääreihin pääsee. u 24-27 Björklöf.indd 27 27.1.2016 16.44. Uuden albumin hyvä vastaanotto ja pääsy radiosoittolistoille useissa maissa on bändille palkkio pitkän linjan työstä ja kannustaa seuraaviin tavoitteisiin: – Hyvän tuotteen menestyminen ei ole itsestäänselvyys, vaan promootiota saa tehdä. Studiossa biisit äänitetään muutaman minuutin kuosiin, minkä jälkeen ne otetaan keikkaohjelmistoon. Keikkapaikkakin voi ohjata sooloilun määrää – jos mennään Storyvilleen, jossa ovat tottuneet kuulemaan sooloja, mehän soitetaan, Vuorela täydentää. Studiossa käytettiin rumpuäänityksiin pitkää ja isoa kivikäytävää, joka mikitettiin ja lisämikki sijoitettiin vielä studiohuoneeseen taaempana. Kontakteja on tullut enemmän kuin koskaan ja nyt voidaan suunnitella uusia etappeja saavutettavaksi. Biisin pituus on silloin sama aina. Sellainen ei kuitenkaan palvele keikkaa, jos kaikki vetävät pitkiä sooloja peräjälkeen, Björklöf kertoo tulkinnoista – Minulla ei ainakaan ole tapana kuunnella meidän levyjä siinä tarkoituksessa, että oppisin biisit sieltä. Bluesiin kuuluu sooloilu, muuttuvatko biisit livenä esitettäessä. Kitarasooloissa ei taida tulla samaa koskaan ja moodikin saattaa muuttua. Mutta kyllä improvisaation vapaus on olemassa ja biisit voivat venähtää. Biisit kuulostivat täysin erilaiselta kuin omassa päässä kuviteltuna ja tottuminen siihen kesti jonkin aikaa, Vuorela ja Roiko-Jokela jatkavat. www.riffi.fi 1/2016 27 – Biisissä on orgaaninen fiilis, accapella-tuntua kun bassokin on suureksi osaksi laulettu. Näin saatiin aikaiseksi toimiva luonnonkaiku. Muistan vain tunnelman biisiä tehdessä. – Osa sovituksista on tiukempia ja niihin on sävelletty melodiaa varioiva soolo
Alimpana on bassokieli, jolle on oma mikki ja oma ulostulo. Perheyhtye Honey B & Familyn keikoilla soitan tällä joissain biiseissä myös basson. Tähän olen tosi tyytyväinen, ja tökyäkin lähtee aika lailla. Tämä on hirveän hyvin tehty. Tämä tuli sinne vaihdossa, ja mukana oli se ”Amp-in-case”-kotelo. Tapasimme treenikämpällä Helsingin Kaapelitehtaalla, jonne Esa Kuloniemi toi viisi tällä hetkellä tärkeimmältä tuntuvaa soitintaan. Tämä näkyykin keikoilla ykköskitaran ja -vahvistimen valinnassa. Kuloniemi käyttää nykyään mielellään kotimaisten valmistajien laitteita. Eli kun soitan ”Tapsa Rautavaara” -tyylisen G-otteen, niin silloin minulla on E. Siksi on hieman yllättävää, että tällä hetkellä hänellä on ”ainoastaan” kymmenen kitaraa, kaikki käytössä. Tässä mallissa ei ole masoniittikantta, vaan ihan leppäbody. 28 www.riffi.fi 1/2016 E tupäässä Honey B. Silvertone Hornet, 1960-luvulta – Tämä on ”leipälapio”, yksi vanhimpia palvelijoitani ja toimii edelleen ihan hyvin. Tässä onkin vähän se idea, että se ei kuulosta maniskalta, vaan enemmänkin epämääräiseltä kansansoittimelta. -alkuisten kokoonpanojen kitaristina vaikuttava Esa Kuloniemi kertoo olevansa impulsiivinen kitaroiden ostaja: hän saattaa vuodessa hankkia useitakin soittimia, jotka pahimmillaan menevät eteenpäin muutamassa kuukaudessa. Hän rakentaa nimenomaan kestäviä soittimia, eikä mitään rimpuloita. Toolingin valmistamaan malliin, jossa tallapaloja voi säätää. – Viritys on A-D-A, ja bassokieli myös on A. vuorossa Bluesministeri Esa kuloniemi. Itse ostin omani aikoinaan, kun vielä olin Musiikki-Fazerilla duunissa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Lisäksi hän ollut Suomessa sikarilaatikkokitaroiden merkittävä esilletuoja. J. Soitan tällä lähinnä voimasointuja silloin kun en soita putkella. Nelikielinen Hobo 63 -sikarilaatikkokitara – Janne Nieminen Oulusta on tehnyt tämän soittimen 60 vuotta vanhan ladon laudoista. TEkSTi: Timo ÖSTmaN kuvaT: Tommi PoSa kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Näitä on yksija kaksimikkisiä versioita, mutta runko on molemmissa sama: tässäkin on kaiverrettu valmiiksi tila toiselle mikrofonille. Nelikielinen Baratto CigFiddle – Los Angelesissa vaikuttava kitaranrakentaja Matty Baratto on aika paljon erikoistunut sikarilaatikkoinstrumentteihin. E l ä m ä n i k i t a r a t Esa kuloniemi – jos kitara tulee kaveriksi, jolla saa asioita sanotuksi, niin se pysyy Sikarilaatikkokitara on vanhimpia blues-instrumentteja, monen Mississippistä lähtöisin olleen blues-kitaristin ensimmäinen soitin. 28-31 Esa Kuloniemi.indd 28 27.1.2016 16.04. Olen virittänyt tämän samoilla intervalleilla kuin kitaran neljä matalinta kieltä, paitsi että korkeus on C#-F#-B-E. Hän arveleekin omistaneensa jopa satoja kitaroita. Tallan vaihdoin vähän aikaa sitten C. Honey B & T-Bonesissakin soitan tällä pari biisiä. Barattoa soitan ilman putkea, ja sillä on ollut jonkinlainen rooli siirtolaismusa-proggiksessa Brooklynin Satu. Myös Janne tekee sikarilaatikkokitarat hyvin instrumentinomaisesti, eli ne kestävät käyttöä ja vireisyys on hyvä. Tässä oli tosin aluksi aika huono keraaminen mikrofoni, mutta jyväskyläläinen Vuoren Saku teki uuden alnicomikin, jolta peräänkuulutin kuulautta ja puh tautta. Koppa on hondurasilaisesta Dark Sumatra -sikariboksista. – Itse puhun tästä sikarilaatikkomaniskana, vaikka maniskahan tämä ei ole. Näitä on tehty aikonaan todella paljon ja ne ovat olleet hyvin edullisia. En ole koskaan jaksanut opetella maniska-viritystä, vaikka myöhäistähän se ei ole vieläkään
www.riffi.fi 1/2016 29 28-31 Esa Kuloniemi.indd 29 27.1.2016 16.04
Tämän kitaran markkinat ovat aika lailla muualla kuin Suomessa. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. King sainasi ensimmäisenä: olin kesällä 1995 kutsuvieraana Porin kaupungintalolla, kun B.B. Perussoundi ei ole liian erilainen, mutta kuitenkin aika omanlainen tuollaiseen peruslinjaan verrattuna. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Tämän hän hankki Lido Saloselle, Kalevalan kitaristille. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. – Fenderin decal oli oikeastaan kulunut pois jo ennen kuin kitara tuli minulle. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Hän oli 1970-luvulla MS-Audiotronilla Matti Sarapaltion liikekumppani. Mikkien väliset kannukset on taltattu pois, koska Lidolla oli kitarassa jossain vaiheessa humbuckerit ja ilmeisesti puupleksi. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. – Tässä minua puhutteli ensimmäiseksi monipuolisuus: kitarasta saa monta erilaista soundia. Toki kammella saa osaavissa käsissä aikaan asioita, sitä en kiellä. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Tämän on tuonut maahan Studiotecin omistaja Peter Stråhlman. – Kitara oli aika huonossa kunnossa, runko maalattu valkoiseksi pensselillä, samoin pleksin kaiverrukset olivat jo olemassa. Ja jotenkin tämä on myös tutun tuntuinen, kun on Fender-tyylinen skaala – ja se soi hyvin vireisesti. 30 www.riffi.fi 1/2016 – Kitarassa on omanlaisensa kuivan tyly soundi, joka tulee bändissä hyvin läpi. Arvostan sitä tietotaitoa, kokeilunhalua ja omistautumisen määrää mitä Villellä on. 38,85 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut 28-31 Esa Kuloniemi.indd 30 27.1.2016 16.04. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Samana vuonna sain hyvän ystäväni Clarencre ”Gatemouth” Brownin nimmarin. r i f f i . Bo Diddley näkyy juuri ja juuri… kuloniemen mustan Stratocasterin lavassa on myös nimikirjoituskokelma, johon vuosien varrella yksi jos toinenkin legenda on signeerannut. Rungon sisällä mikitetty kammiosoundi on keikoillakin hyvä, yllättävän dobromainen. Lavan toiselta puolelta löytyy Mel Brown, pianisti Pinetop Perkins, Syl Johnson, Bob Brozman. Fender Stratocaster 1960-luvun alusta (”Lido”), hankittu 1978 – Sarjanumero on 53561, ja kaulan päässä on lyijykynällä merkintä 8-60. Kitara ei kuitenkaan ehtinyt olla Lidolla kuin muutaman vuoden, kun hän rahapulassa myi sen Roballa olleeseen Tavarapörssiin. – Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että ”not for everybody”. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. Soitan aika agressiivisesti, joten kitara oli aina kammen käytön jäljiltä epävireessä ja kieliä katkeili. Mutta käytän sitä köyhän miehen wah-wahina vaihtamalla sitä päälle ja pois. Ennen Kitarapajaa Stråhlman oli henkilö, joka liikematkoillaan USA:ssa kollasi kitaroita erityisesti New Yorkista. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Ehdotin kuitenkin paria juttua, joita hän voisi harkita, tone-säädin ja vastavaihe, ja hän toteutti ne. Nimikirjoitushomma alkoi kait siitä, että B.B. 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. Täydellinen slidekitara, jossa on se erityinen puoli, että se toimii hyvin erilaisten vahvistimien ja pedaalien kanssa. – Siihen aikaan halusin kovasti vanhaa Stratoa, ja sain vihiä, että tämä kitara on siellä myynnissä. Annoin vaihdossa Gibson ES-330:n ja Framuksen Les Paulin, ja sitten vielä piti antaa rahaa! Kyllä ne kaiken osasi ottaa, mutta olin ihan taivaassa kun sain tämän Straton. Mikrofoni on keskialueelta vahva, joten tätä voi soittaa vaikka kirkkaaseen Fender Silverface -comboon. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Kampi katkesi kerran taistelun tuoksinnassa ja tilalle porattiin paikka uudelle, josta en tykännyt. Kaveri on pienestä pitäen maalannut autoja ja tehnyt metallitöitä isänsä verstaassa, ja rakentaa myös purjelentokoneita, kun harrastaa lentämistä. Tyyster Pelti, 2010-luku – Ville Tyyster halusi lähettää minulle uuden mallinsa prototyypin, ja pyysi palautetta. f i . kaikista en saa enää edes selvää, Bo Diddley näkyy juuri ja juuri. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. kingille myönnettiin kaupungin kunniakansalaisuus. – Tämän alkuperäisyysaste on muutenkin vähän niin ja näin: alkuperäiset mikrofonit on vaihdettu, nämä ovat Nevalaisen tekemät, ja valitsin on nyt viisiportainen. Nykyään minulla ei ole yhtään kampikitaraa. Kitaraan on laitettu myös jossain vaiheessa pieni kytkin, jonka tarkoitusta en ihan ymmärrä, koska sillä saa väliasennoissa vielä vastavaiheen, mikä on jo liikaa. myöhemmin omansa ovat kirjoittaneet Hubert Sumlin, Leo Nocentelli, huuliharpisti Gary Primich, Jimmie Vaughan, Dick Dale ja Link Wray, joka muuten sainasi omansa Tv-ohjelma Jyrkin lähetyksessä. Sitä liikettä piti sellainen pariskunta; ne oli kyllä tosi kauppiaita, ne heti näki että halusin sen kovasti. Kaikkien mukana cd-levy. Lähdettiin kaverin kanssa Mikkelistä eräänä toukokuisena päivänä Helsinkiin. Koska runko on leppää, niin tämä on nyt tosi kevyt. B. ainoana suomalaisena tässä on Henrik ”Henkka” Granö, Soundsin kitaristi. Kitarassa on myös otettu huomioon slide-kitaristin arvostamia asioita. Jonkin aikaa soiteltuani totesin, että tämähän on todella hyvä
R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Varsinaisessa keräilyssä en näe oikein järkeä, vaan aika nopeasti laitan menemään jos se ei tunnu oikealta. u Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. – Jos joku kitara on tullut sillä tavalla kaveriksi, että tunnen sillä saavani asioita sanotuksi, niin kyllähän ne sitten pysyy. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Yksi tärkeimmistä nykytyökaluistani on ollut jo useamman vuoden VG-Stratocaster, jota Jerry Ala-Leppilampi alunperin tarjosi kokeiltavaksi. Sliden täytyy toimia Sikarilaatikkokitarat ovat viime vuosina hiipineet Esa Kuloniemen soittimistoon. Kuloniemi laittaa kitaroita helposti kiertoon, mutta mitä vaaditaan, että soitin jää hyppysiin jopa vuosikymmeniksi. Ne ovat edullisia, mutta perimmäisin syy niiden käyttöön löytyy persoonallisen soundin etsimisestä. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. f i . Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Ei sillä, että siinä olisi mitään vikaa, mutta nykyään on vain niin vaikea olla persoonallinen sen kanssa; se kuitenkin ohjaa soittamaan tietyllä tavalla. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. Kaikkien mukana cd-levy. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Minä tykkään toisenlaisista malleista, jos mahdollista. Ulkonäkökin toimii huomionherättäjänä, eikä Kuloniemi vierasta digi-ajan saavutuksiakaan, jos ne helpottavat itsensä toteuttamista. Kyllästyin jopa sen visuaaliseen ilmeeseen, koska sitä näki lähes jokaisen blues-festivaalin julisteessa tai levyn keskiössä. Mutta siinä on pari hyvää mikkiasentoa, virityksenpudotus ja 12-kielinen soundi, joka antaa hyvää väriä joihinkin juttuihin. B. – Jos ajatellaan tuollaista perus-Stratoa, niin sehän on nähty. Nyt meneillään onkin hienoinen sikarilaatikkokitara-buumi. Eihän se maailman varmin ole, kun elektroniikkaa on niin paljon sisällä. Kotimaiset tekijät rakentavat näitä muutamalla satasella, Kotikutoiset Soittimet ja Hobo 63 ovat mielestäni keskeiset rakentajat. – Kyllä se varmaan on se akustinen soundi, allekirjoitan sen mitä Juha Björninen sanoi (Riffi 6/2015). Sen ansiosta ei tarvitse ottaa niin montaa kitaraa keikalle mukaan, Esa huomauttaa. Asenteeni oli skeptinen, mutta ajan kanssa testaillessa huomasin, että tästähän saa muutaman todella hyvän soundin. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Mikä on tärkein kriteeri uuden kitaran ostopäätökselle. Bändissä tämä antaa paremmin tilaa toiselle kitaristille kuin tavallinen sähkökitara. Olen siksi yrittänyt sitä välttää, jos vain löytyy jotain muuta. r i f f i . Toki ostan lähinnä slide-kitaroita, eli kitaran täytyy toimia myös slide-soitossa. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . – Minun mielestä on jo klisee soittaa bluesia resonaattorikitaralla. – Voisi jopa sanoa, että se on 2000-luvun dobro. 38,85 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut 28-31 Esa Kuloniemi.indd 31 27.1.2016 16.04. Mutta ei se saa olla este kitaran hankinnalle
Niistä päästäisiin eroon, jos mikki suljettaisiin umpinaiseen teräskuoreen, mutta samalla soitto hiljenisi kokonaan. Impedanssikysymykseen palataan jäljempänä. Laulumikin rakenne on tiivis: puhekela sijaitsee magneetin välittömässä läheisyydessä ja magneettikenttä on käytännössä kokonaan suljettu toisin kuin sähkökitarassa, jossa jokainen kieli sijaitsee osittain avoimessa magneettikentässä. Tämän oivalsi ruotsalainen innovaattori ja kansankynttilä Wilgot Åhs jo 1960-luvun loppupuolella. Miksi laulumikrofoni ei hurise. Balansoitu linja ja parikierto (johtojen vuorottelu) löi itsensä läpi nopeasti lukuisten oikeudenkäyntien seurauksena. Laulumikin kelassa on myös vähemmän kierroksia ja laulumikit toteutetaan lähes poikkeuksetta matalaohmisina2. 32 www.riffi.fi 1/2016 H urinattoman mikrofonin idea on hyvin yksinkertainen ja vieläpä kohtalaisen helposti toteutettavissa. Kerron jäljempänä 60-luvun lopulla julkaistusta kitaramikrofoniratkaisusta – keksinnöstä, johon olen perehtynyt kirjallisuuden kautta jo lapsena, ja jonka keksijää olen tätä artikkelia kirjoittaessani vastikään haastatellut. Käytännössä aivan lähelle ei voi mennä, koska erityisesti bassokielet tarvitsevat tilaa värähtelylle. Kehityksen jarru ei ole ehkä niinkään tekninen, vaan kenties myös psykologinen tai kaupallinen. Jos kuori ulottuisi kielten ympäri, häiriöt vähenisivät ja soitto kuuluisi, mutta soittaminen vaikeutuisi. Humbuckerissa on kaksi naparyhmää, joiden käämien kiertosuunta ja napojen kestomagnetoinnin suunta ovat vastakkaiset. Täysin häiriötön kitaraja vahvistinjärjestelmä on ollut teknisesti mahdollinen jo lähes 50 vuoden ajan, soveltaen vuosina 1836, 1881 ja 1967 julkaistuja keksintöjä. Liian voimakas magneettikenttä myös vaimentaisi kielen värähtelyä. Mutta eikö sähkökitaran perinteiselle toteutukselle (Fender TC/SC) pitäisi löytyä yhtä lailla hyviä vaihtoehtoja kuin perinteiselle autolle (Ford, model T). Järjestelmä, joka näyttää lapsellisen yksinkertaiselta, on kohtuullisen helppo valmistaa ”rautakauppaosista” ja sen tekninen suorituskyky on monessa suhteessa ylivoimainen: häiriöttömyyden lisäksi sointi on kirkas ja vääristymätön. TeksTi ja kuviTus: RobeRT GyllenbeRG Sähkökitaran hurinat poiS! yksikelaisen kitaramikrofonin ei tarvitse olla hurinalle herkkä. Miksi kitara hurisee edelleen. 32-35 Hurinaton.indd 32 27.1.2016 13.53. (Magnetointi tapahtuu joko erillisellä kestomagneetilla tai kestomagnetoiduilla navoilla.) Åhsin mikrofonissa käämilanka pujottelee vuoroin myötäja vastapäivään magneettien ympäri. Magnetoitu rautasydän ja sen ympärille kierretty käämilanka muodostavat magneettikentän, joka aistii kielten värähtelyn ja synnyttää sen perusteella värähtelyä vastaavan sähkövirran. Yleensä kierroksia on tuhatmäärin. Suojauksella ja balansoinnilla voitaisiin tehokkaasti vähentää kitaran elektroniikkaan ja välijohtoon kohdistuvia sähköstaattisia ja -magneettisia häiriöitä, mutta perinteisellä tavalla toteutettuna itse kitaramikrofoni olisi edelleen herkkä vieraille magneettikentille. Ei voitu hyväksyä, että liikesalaisuudet tai yksityisasiat kuuluvat puhelinverkossa ristiin, ja vuoteen 1900-mennessä koko Yhdysvaltain puhelinverkosto oli toteutettu edellä mainittua menetelmää hyödyntäen! Dynaamisessa laulumikissä puhekela ja kalvo voidaan sulkea kokonaan tarvittavan magneettikentän tai sitä ympäröivän magneettisuojan sisään, jossa on ainoastaan reikiä ilmapaineen muutoksina ilmeneville äänivärähtelyille. Sähkökitaran mikrofonin toimintaperiaate on yksinkertainen. Avoin magneettikenttä on altis häiriöille. Yksikelaisessa mikrofonissa (vasemmalla) käämi on yhtenä vyyhtinä kaikkien magneettinapojen ympärillä. Dynaamisen mikrofonin perusratkaisut on keksitty ajat sitten ja ne ovat todistettavasti toteutuskelpoisia: sähkö staattinen suojaus (Faraday 1836) ja balansoitu linja (Bell 1881). Havainnollisuuden vuoksi on esitetty vain muutama kierros. Koko mikki, sen magneettinavat tai -naparuuvit pyritään asentamaan tai säätämään riittävän lähelle kieliä, että saadaan voimakas äänisignaali
Idea on sama kuin perinteisen humbuckerin mutta ajatus lähtee siitä, että vain toinen (ylempi) kela on herkkä kielten värähtelylle ja alempi kela kompensoi ulkopuolisia häiriöitä. Ensinnäkin se on humbuckerin tavoin häiriötön, koska käämi on vuoroin myötäja vastavaiheessa eri napojen kohdalla. Onnistuin kuitenkin tavoittamaan Elektronikbyggbokenin nuoremman kirjailijan, Wilgot Åhsin, 75 vuotiaan seniorin, joka osoittautui kyseisen mikrofonin keksijäksi. Kaikista sähkömagneettisista kitaramikrofoneista tämä, lähes 50 vuotta sitten esitetty rakenne, on mielestäni kaikkein mielenkiintoisin ja toistaiseksi paras ratkaisu. Wilgot Åhsin alkuperäinen toteutus. – Rakenteen piti olla yksinkertainen, harrastelijan valmistettavissa kestomagneetteja ja dynamolankaa käyttäen, ja lisäksi immuuni hurinalle. Esitetyssä rakennusohjeessa kehotetaan käämimään kolmekymmentä (30) tällaista pujottelevaa kertausta, toisin sanoen kierrosmäärä on varsin pieni verrattuna tyypilliseen kitaramikkiin, jossa kierroksia on tyypillisesti 8000. Mikrofonit muodostuvat kuudesta pienestä kestomagneetista, joiden ympärillä pujottelee dynamolanka. Lisäksi kelojen välinen etäisyys vaimentaa sellaisia yläääniä, joiden värähtelypituus vastaa kyseistä etäisyyttä. Kirjan toista kirjoittajaa, John O. 32-35 Hurinaton.indd 33 27.1.2016 13.53. Kyseessä on järjestelmä, jonka käsittää kaksi yksikelaista mikkiä (kaulaja tallamikki) rakennettuna yhteiselle piirikortille pienen transistori etuasteen kanssa. kirjasta löytyy tarinaa yleismittarista alkaen auton sytytys järjestelmään asti. Lanka on mekaanisesti varmistettu liimatipalla jokaisen magneetin kohdalla. Schröderiä, on mielestäni pidettävä eräänä Ruotsin vastineena suomalaiselle Osmo A. Monin tavoin hyvä Åhsin kehittämällä rakenteella on useita etuja. Tällainen ratkaisu toimii, ja koska se on kohtalaisen helppo valmistaa, niitä on myös markkinoilla. Löytyy myös mikrofoneja, joissa on erillinen kela jokaiselle kielelle. www.riffi.fi 1/2016 33 Humbucker vähentää hurinaa, mutta soinnin kustannuksella Ratkaisun sähkökitaran hurinaongelmaan toi aikoinaan humbucker (Electro Voice 1934). sähkö kitaran aktiivi elektroniikan, johon sisältyy tässä kirjoituksessa esitetty kitaramikrofoni. Se koostuu kahdesta (kitaran pituussuunnassa) vierekkäin sijoitetusta kelasta, joiden käämityssuunnat ovat keskenään vastakkaiset ja magneettikentät järjestetty siten, että kielen värähtelystä johtuvat signaalit ovat samassa vaiheessa ja täydentävät toisiaan, mutta ulkoisen magneettikentän aiheuttamat signaalit tuottavat vastakkaisia signaaleja, jotka kumoutuvat. Uusia haastatteluja emme tule heiltä saamaan, koska molempien sähkötysavaimet ovat jo vaienneet. seikka peräinen rakennus ohje sisältyy vuonna 1967 julkaistuun kirjaan ”elektronikbygg boken” (schröder & Åhs), joka on tarkoitettu elektroniikan harrastusta aloittaville nuorille ja aikuisille. 100 USD), mutta kannattaa pitää mielessä, että yksittäisen komponentin hinta kertaantuu jokaisessa jälleenmyyntiportaassa. Rakennetta ei varsinaisesti kaupallistettu eikä patentoitu, mutta siitä oli tarkoitus valmistaa rakennussarja alan harrastelijoille, Åhs kertoo. Humbuckerin muunnelmia Markkinoilla on mikkejä, jotka näyttävät päällisin puolin (kokonsa ja ulkonäkönsä osalta) yksikelaisilta, mutta joissa on kaksi kelaa päällekkäin (stacked humbucker). aidosti yksikelainen ja hurinaton! Kirjassa Elektronikbyggboken (1967) julkaistussa kitaramikin rakennusohjeessa on kuuden pienen kestomagneetin ympärille käämitty pujotteleva lanka, joka käytännössä kiertää vuoroin myötäja vuoroin vastapäivään. Ongelmiksi muodostuvat kaksi asiaa: humbuckerissa on kaksin verroin induktanssia, joka syö korkeita taajuuksia. Tämä konsepti toimii osittain, mutta ei ole täysin häiriötön, koska kelojen rautasydämet eivät välttämättä ole täysin samanarvoisia. Wiiolle, ja kirjallisuutta on kummaltakin runsaasti. Koska kyseessä on aktiivielektroniikka, siihen kuuluu lisäksi pari germaniumtransistoria (Siemens AC151) passiivikomponentteineen ja ”paristokotelo” kahdelle elohopeanapille (taivutettu pellinpala mikkien välissä), sekä äänenvoimakkuussäädin ja pari kytkintä (litteä potentiometri alavasemmalla ja trankun yläpuolella kaksi litteätä liukukytkintä). Häiriösietoisuus on tosin riippuvainen siitä, mikä on häiriön paikallisuus, eli kohdistuuko se koko mikrofoniin vai ainoastaan toiseen keloista. Rakenne alapuolelta katsottuna. Hintakaan ei sellaisenaan ole pelottava (n. Piirilevy, joka samalla toimii plektrasuojana, on rakenteeltaan niin litteä, että se soveltuu asennettavaksi sellaisenaan kielten alle jopa ilman upottamista soitinpuuhun. Se toimii, edellyttäen että napoja on parillinen lukumäärä, kuten esimerkiksi kuusikielisessä kitarassa tai neljäkielisessä bassokitarassa. Konsepti toimii, mutta edellyttää kuuden erillisen kelan rakennetta ja kytkentää. Paremman ratkaisun tuo jaettu mikrofoni, missä esimerkiksi kielille 1–3 on oma kelansa ja kielille 4–6 on omansa. Mikrofonin kokonaisimpe dans si on matala, eikä se siten ole herkkä kuormittavalle Sähkökitaran hurinat poiS! Wilgot Åhs, 75, on viettänyt suurimman osan elämästään innovaatiotoiminnan parissa ja kehitti 1960-luvulla mm
koekappaleen valmistus Käsillä olevan artikkelin kirjoittamisen tueksi rakensin muutaman prototyypin, jotta käytännön ongelmat tulisivat paremmin varmistettua. Kuten kuvasta näkyy, käämilankaa mahtuisi vielä enemmän ja lopullisessa versiossa, joka asennettiin kitaraan, kierroksia oli jokaisella navalla kaikkiaan 150. 34 www.riffi.fi 1/2016 impedanssille. Jos käyttää muuntajaa, jonka jännitemuuntosuhde on esimerkiksi 1:40, jännite nousee 40-kertaiseksi ja samalla lähtöimpedanssi nousee tämän neliössä eli 1600-kertaiseksi. Sekä folio että magneettinavat kytkettiin sähköisesti yhteen ja yhdistettiin suojajohtimeksi. Alkuperäisessä muodossaan mikrofoni ja siihen kuuluva transistorietuaste rakennetaankin kiinteäksi osaksi kitaraa ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Totesi hetken päästä: ”Onpa todella ihmeellistä. Koska Åhsin kehittämän mikin jännite on pieni, mutta impedanssi on matala, sen nostaminen normaalille ”kitaratasolle” onnistuu teoriassa ja myös käytännössä passiivisella muuntajalla. Lähtöjännite on alhainen, suuruusluokaltaan vain noin 1/300 perinteisen mikin jännitteestä. Muuntajaa käytettäessä on kuitenkin otettava huomioon monta käytännön asiaa hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Vastaava ratkaisu on käytössä esimerkiksi nauhamikrofoneissa ja levysoittimien äänirasioiden yhteydessä. Väliulosotto päätettiin liittimeen ja jätettiin kokeilussa kytkemättä, mutta sitä voi tarvittaessa käyttää potentiaalin tasaukseen tai siitä voidaan ottaa phantom-jännite, mikäli sellaista tarvitsee. Matala 50 – 200 ohmin impedanssi nousee siis 80 – 320 kilo-ohmin luokkaan, mikä kelpaa vielä korkeaohmisen putkivahvistimen sisäänmenoon. Kuvassa näkyy ensimmäinen pujotellen käämitty koekappale, jossa magneettinavat on asennettu alempaan prespaanilevyyn ja kullekin navalle on käämitty viisikymmentä kierrosta aina kymmenen kierrosta kerrallaan ja sen jälkeen siirrytty seuraavalle navalle. Mainittakoon erityisesti muuntajan sähköstaattisen ja magneettisen suojauksen tarve. Koesoittimessa ei siis ollut minkäänlaisia säätimiä, vaan ainoastaan pujotteleva yksikelainen mikki kaulamikin paikalla. napojen magnetointi ja sen suunta Tarkkaavainen lukija huomaa, että periaatekuvassa myös magneettinavat vuorottelevat puojottelevan käämin mukaisesti, mikä periaatteessa olisikin oikeaoppinen ratkaisu. 32-35 Hurinaton.indd 34 27.1.2016 13.54. Kierrosmäärä oli kummassakin 300. Ulkoisesti käämin rakenne ei näy, vaan kuvassa näkyy lähinnä prespaania ja kuparifoliota. Jotta arvostelu ei jäisi ainoastaan kirjoittajan subjektiivisen harkinnan varaan, pyysin avuksi Riipin Markkua. Se on toki mahdollinen, mutta heikon lähtöjännitteen takia se ei sellaisenaan toimisi kaikkien tavallisten kitaravahvistimien tai efektilaitteiden kanssa, vaan vaatisi erillisen etuasteen. Esikuvasta poiketen (Åhsin mikissä on ainoastaan 30 kierrosta pujottelevaa lankaa) tein kaksi toisistaan poik keavaa toteutusta, joista ensimmäinen oli aidosti pujotteleva käämi, kun taas toiseen jaoin käämin kahteen osaan (yksi kielille 1–3, toinen kielille 4–6). Ensin varovasti ja sitten hanat auki. Selkeyden vuoksi mikki kaapeloitiin suoraan balansoitua ja suojattua kaapelia käyttäen 3-napaiseen jakkiin ja kaikki muut ”poterot” jätettiin kalustamatta. Ei ole mitään iloa hurinattomasta kitaramikistä, mikäli sen perässä on huonosti suojattu muuntaja. Siinähän on yksikelaisen soundi, mutta ei hurise sitten millään.” Jatkoi vielä, että ”yleensähän soittajat – erityisesti yhdellä kelalla soittavat stratomiehet – haKoekappale asennettiin TC-malliseen runkoon ainoaksi mikiksi kaulamikin paikalle ja johdotettiin balansoituna suoraan TRS-tyyppiseen jakkiin ilman voimakkuustai sävynsäätimiä. Kytkin laitteet valmiiksi ja Markku tarttui epäröimättä kitaraa muistuttavaan testipenkkiini, korjasi hieman viritystä ja alkoi soittaa. Koska käytössä oli lisäksi bifilaarinen käämintä (kaksi lankaa yhtä aikaa käämittynä), tehollinen kierrosmäärä on 300, kun kelat kytkettiin sarjaan. Ja matala impedanssi edellyttää vastaavasti matalaimpedanssiset ratkaisut äänen voimakkuuden ja äänen värin säätöön. Kun kelat oli käämitty ja päätykappaleet asennettu, ne upotettiin vielä parafiiniin ja päälle kiedottiin kuparifoliota. Jo ensimmäiset kokeilut nostivat mielialaa – sointi oli odotetusti heleä ja kuulosti tosiaan kitaralta. Sen sijaan jos samassa soittimessa on useita mikrofoneja tai siihen on asennettu sustainer-käämi, tulee jokaisessa mikrofonitai sustainer-käämissä olla keskenään samanlainen käämintäja magnetointisuunta, jotta homma toimisi oikein! koekuuntelua ja -soittoa Koekappale asennettiin Telecaster-malliseen alustaan ainoak si mikrofoniksi kaulamikin paikalle. Ja lisäksi kyseessä on aidosti yksikelainen rakenne, joka ei vaimenna ylä-ääneksiä kuten humbucker. Esitetty ratkaisu on teknisesti toimiva, ja yhdistettynä oikein mitoitetun esivahvistimen ja balansoitujen siirtolinjojen kanssa se olisi sekä studioettä keikkakäyttöön ihanteellinen. Kaikki eivät kuitenkaan halua aktiivista kitaraa (vaatii pariston tai phantomvirtaa), joten passiivinen versio pitäisi saada toimivaksi. Myös induktanssi on matala, joten diskanttikaan ei vaimene. Käytännössä kaikki magneettinavat voivat olla samansuuntaiset, koska kukin kieli värähtelee joka tapauksessa omassa tahdissa ja omassa vaiheessaan, eikä soittajan näppäilytai muu soittotekniikka (makroskooppisessa aikaperspektiivivissä tarkasteltuna) vaikuta tähän asiaan. Kääntöpuolena on, että mikrofoni on hankala valmistaa sarjatuotannossa, koska pujotteleva käämintätapa edellyttää käsityötä tai erilasta robotiikkaa kuin perinteinen yksikelainen mikki. Hän on medianomi AMK, kollegani, äänitekniikan kouluttaja ja pitkän linjan ammattimuusikko
Haaste siirrettäköön eteenpäin kitaristeille, tuottajille ja tapahtumien järjestäjille. Gyllenberg soittaa koti tarpeeseen tavallisimpia soittimia ja on aikaisempina vuosina ollut aktiivisesti mukana mm. Mittaus tehtiin ensin 300 mm etäisyydellä ”normimikillä” ja sen jälkeen haettiin sellainen etäisyys, jolla koekappaleesta saatiin yhtä voimakas häiriösignaali. Mittausjärjestely oli yksinkertainen: vaihtovirralla syötetty rautasydäminen käämi avoimella magneettikentällä asetettuna kohtisuoraan kitaran tasoon nähden, missä hurina on normaalisti voimakkaimmillaan. Uusia ideoita tai uusia toteutusmuotoja vanhoista ideoista tulee aina silloin tällöin julki. Metropoliassa on yksi musiikin koulutus, joka sisältää sekä rytmimusiikin että klassisen musiikin osaamisen. Syventymättä teknisiin yksityiskohtiin, varovainen arvio on, että pujottelevan käämityksen omaava mikrofoni omaa häiriöetäisyyden, joka on useita dekaadeja vakiomikkiä parempi. pohjoismaisessa teekkari orkesteritoiminnassa. kevat keikoilla sellaisen soittoasennon, missä hurisee vähiten, mutta tästähän ei löydy hurinaa hakemallakaan!” Mainittakoon vielä, että koesoittoa edelsi joukko vertailevia yksikkötestejä, missä koekappale altistettiin sekä luonnollisille että keinotekoisille häiriöille alttiiksi, ensin irrallaan ja sitten kitaraan asennettuna. Musiikin ja musiikkipedagogiikan laaja-alaisimmat huippuosaajat kasvavat Metropoliassa Metropolian pop/jazzja klassisen musiikin koulutukset ovat yhdistyneet. www.riffi.fi 1/2016 35 Kirjoittaja, DI Robert Gyllenberg, 47, toimii kouluttajana ja asiantuntijana ammatillisessa aikuis koulutuksessa sekä elinkeinonharjoittajana erilaisissa konsulttitehtävissä. entä täysin erilaiset teknologiat. Mikin häriöetäisyyttä verrattiin tavanomaista rakennetta edustavaan yksikelaiseen kitaramikkiin, joka suojattiin ennen koetta samalla tavalla kuparifolioilla. Edellä kerrottu voidaan kiteyttää siihen, että keksijät ja insinöörit ovat hyvin pitkälle kotiläksynsä lukeneet. Asiasta kiinnostunutta lukijaa kehotetaan perehtymään lukuisiin näitä asioita käsitteleviin patenttija muihin julkaisuihin. Artikkelin tietolähteinä on käytetty mm: schröder, s., Åhs, W.: Elektronikbyggboken, stockholm 1967 nordisk Rotogravyr Räisänen & Räisänen, 2001 Stringed musical instrument transducer and method for forming a stringed musical instrument transducer us6242683 (kansainvälisesti patentoitu suomalainen keksintö kitaramikrofonin toteutuksesta eMF-elementtiä hyödyntäen.) Hilbish et. Tämä kirjoitus rajoittuu yksinomaan sähkömagneettisen kitaramikrofonin periaatteeseen, mutta muitakin teknologioita on toki alalla sovellettu, esimerkkeinä pietzosähköiset elementit, EMFkalvot, joka on suomalainen keksintö tai vaikkapa optiikan hyödyntäminen. Puolueettomien rinnakkaiskokeiden puuttuessa mittausta ei voida pitää tilastollisesti luotettavana, mutta yksittäinen mittaustulos tukee aistinvaraisia kuuntelukokemuksia. Päivätoteutus (240 op) Musiikkipedagogi (AMK) – pop/jazzja klassinen musiikki • soiton ja laulun opetus • varhaisiän musiikkikasvatus ja taiteen soveltava käyttö Muusikko (AMK) – vain pop/jazz-musiikki • esittäminen • musiikin tekeminen ja tuottaminen Monimuotototeutus (60 op) Musiikkipedagogi (ylempi AMK) • pop/jazzja klassinen musiikki Muusikko (ylempi AMK) • pop/jazzja klassinen musiikki Hae päivätai monimuotototeutukseen: metropolia.fi/haku Yhteishaku 16.3.–6.4.2016 Kulttuuri Laura Lerkkanen, Metropolian teollisen muotoilun opiskelija 302_Metropolia_Riffi_Kulttuuri_60x252_v2.indd 1 20.1.2016 8.25 32-35 Hurinaton.indd 35 27.1.2016 13.54. Mikrofoni on todellakin häiriötön, sillä häiriölähde piti tuoda 300 mm etäisyydeltä 20 mm:n päähän, jotta vastaava häiriö saatiin aikaisiksi. Valistunut arvioni on, että vasta kun riittävän suuri käyttäjäkunta alkaa esittää myyjille ja valmistajille vaatimuksia paremmista kamoista, alkaa pikku hiljaa tapahtumaan. al., 2012 optical electric guitar transducer and midi guitar controller us20120266740 (valokuituja hyödyntävä ratkaisu) Markku Riipi tutkailee testimikrofonin sointia ja häiriöttömyyttä. u lue myös aiheeseen liittyvä nettispesiaali osoitteesta riffi.fi
huhtikuuta 2016. Musikmesse puolestaan siirtyy länsipuolelle halleihin 9–11. Musikmesse liittyy tänä vuonna joukkoon kaksi päivää myöhemmin ja toivottaa vieraat tervetulleiksi torstaina 7. huhtikuuta asti. Näin vältetään kaupungin aamuruuhka näyttelyihin tultaessa ja synkataan päätöshetket viihde-elämän normirytmiin sulavammin ehtoon korvilla, kerrotaan messujärjestäjän suunnalta, näin vapaasti käännettynä. ••• Uusiksi on pantu myös vanha asemakaava, sillä Prolight & Sound muuttaa messualuetta halkovan junaradan itäpuolelle ja valtaa itselleen Forumin lisäksi hallit 3, 4 ja 5. huhtikuuta. Tällä menettelyllä messujen järjestäjä pyrkii vastaamaan kummankin tapahtuman erityistarpeisiin – pääasiassa ammattilaisille suunnattu Prolight & Sound on avoinna neljä arkipäivää, Musikmesse taas tavoittelee ammattilaisten lisäksi myös musiikin riviharrastajia ja heille istuvat viikonlopun päivät suotuisammin. ••• Frankfurt Musikmesse ja Prolight & Sound 2016 lähestyvät – uudella konseptilla! Vanhan perinteen mukaisesti messulipulla pääsee vierailemaan kummallakin puolella, mutta näyttelyajat eivät sitten noudatakaan vanhaa kaavaa: ovet aukeavat päivittäin vasta kello 10 ja sulkeutuvat puolestaan iltaseitsemältä. Lisätiedot: Messeforum Oy • www.messefrankfurt.fi 36-39 Uutiset_Rivakat.indd 36 27.1.2016 17.00. 36 www.riffi.fi 1/2016 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA K okonaan uudella konseptilla järjestettävän yhteistapahtuman aloittaa äänentoistoon, valaistukseen sekä näyttömötekniikkaan keskittyvä Prolight & Sound, jonka ovet aukeavat tiistaina 5. Kahden yhteisen näyttelypäivän jälkeen Prolight & Sound sulkee omat hallinsa, mutta Musikmesse jatkaa sunnuntai-iltaan 10
tuoteuutisia ja muita ajankohtaisia juttuja. Allen & Heath dLive -mikserit, DBX 500 -prosessorit, DPA D’vote -tarvikkeet, Electro-Harmonix SoulPog -efektin, EV ND -mikrofonisarjan, Fender American Elite -kitarat, Hughes & Kettner TubeMeister Deluxe -vahvistimen, Orange Two Stroke -pedaalin, Paiste Masters Bluebird -symbaalit, Roland EC-10 hybridi-cajonin, Taylor 300 & 500 -kitarat, TC Bona Fide -bufferin, ja niin edelleen… Ota tavaksi ja käy tsekkaamassa osoitteesta: www.riffi.fi www.riffi.fi – tuoretta tietoa jaossa 36-39 Uutiset_Rivakat.indd 37 27.1.2016 17.00. Löydät sieltä mm. N AMM-mesujen jälkeen riittää kerrottavaa ja päivitämmekin jatkuvasti Riffin verkkosivustolle mm
Hienostuneesta mustasta kartongista valmistettu pieni lipasto aukeavine kansineen ja tarvikkeistolle varattuine vetolaatikoineen on kuin suoraan Tillanderin valikoimista. Lisäksi on sovitteet pikkuplugin liittämiseksi isoon jakkiin tai vaikka lentokoneen vanhanaikaiseen kaksipiikkiseen matkustamojärjestelmään. Jos tallenne on tehty hyvin, kuuntelunautinto on majesteetillinen. u 36-39 Uutiset_Rivakat.indd 38 27.1.2016 17.00. ••• KSE1500-vahvistimessa on myös viisi valmista ekvalisointikäyrää, de-esseri sekä limitteri. Molemmat akkukäyttöiset laitteet ovat matkapuhelimen kokoluokkaa ja ne voi liittää äänilähteeseen joko analogisella kytkennällä tai USB:llä. Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto MEDIA-ASSISTENTTI S hure lanseerasi hiljattain kaksi vähän erikoisempaa tuotetta – yleispätevästi mille tahansa kuulokkeille käyvän SHA900-kuulokevahvistimen ja pelkästään Shuren omille elektrostaattisille korvanapeille suunnitellun KSE1500-mallin. Myös usblaturi ja kaksi leveähköä kumilenksukkaa kuuluvat pakettiin. Tämän havaitsee myös ensi kuulemalta. Macja pc-tietokoneiden lisäksi datayhteys pelaa Androidja iOS-mobiileiden kanssa. ••• Digipuolella KSE1500 yltää 24-bittisyyteen ja 96 kHz:n näytetaajuuteen, mutta analogian kannattajat voivat halutessaan ohittaa koko numeraalisen maailman ja käyttää hyväkseen vain systeemin analogista ulottuvuutta. Mutta koska sellaista materiaalia on kumminkin paljon, on vallan mainiota, että jotakin voi tehdä tilanteen vaatiessa. Jos äänitteellä on kuraa, se ei jää huomaamatta. Tylysti sanottuna systeemillä ei kyllä välittäisi kuunnella mitään, mikä kaipaa ekvalisointia jälkikäteen. Erinomaista, Shure, kerrassaan erinomaista. Tämä pakkaus ei päädy keräyspahvin sekaan vaan se sijoitetaan olohuoneessa näkyvälle paikalle. USB-kytkennälle ja iOS-laitteille on omat kaapelinsa ja analogista audiota varten on mukaan laitettu kaksi eri mittaista johtoa 3,5 millin stereoplugein, sekä niihin sopiva analogisella volume-säätimellä varustettu väliadapteri. ••• Parivaljakkoa saapui edustamaan KSE1500, jonka pakkaus kertoo jo kupletin juonen. Varaukseltaan neutraaleiksi luokittelen ne havainnot, joissa Wurlitzerin tremolo puuskuttaa ja huohottaa itse asiassa aika lailla, vaikkei asiaa ole koskaan tullut huomanneeksi samaa levyä pakettisarjan Shure KSe1500 – majesteettinen kuunteluelämys hifi-kaiuttimilla kotona kuunnellessa. ••• Varustevalikoima on kattava: vahvistimelle on nahkainen vyötasku ja kuulokkeille vetoketjullinen kotelo. Ja jollei valmiista käyristä ole apua, voi siirtyä itse mestaroimaan, sillä neli kais taisen korjaimen säädöt ovat vapaasti ruuvattavissa ja näitä omiakin asetuksia saa tallennettua laitteen muistiin. Erillishaku 23.2.–31.5. Kun kahden hyllytyyppisen parametrisen yksikön väliin jää kaksi täysparametrista kellokorjainta, saa kyllä mieleisensä tuloksen aikaan. Elektrostaattinen toimintaperiaate, sekä kuusipiikkisen Lemo-liittimen ja kevlarin käyttö kuulokejohdossa kertovat jo, ettei kyse ole tavallisista napeista. 38 www.riffi.fi 1/2016 Hinta: 3 250 E Lisätiedot: Noretron Audio / Bright Group • www.brightgroup.fi RIVAKAT TeKSTi: LAuri PALOPOSKi KuvAT: LAiTevALMiSTAjAT Opiskele ammattiin OUTOKUMMUSSA Teatterija esitystekniikka Valoa, ääntä, lavatekniikkaa ja erikoistehosteita Äänituotanto Äänitystä, miksausta ja editointia Radioja TV-tuotanto Ohjelmatyötä, videoja elokuvatuotantoa www.pkky.fi/amoo Kaikille avoin haku Yhteishaku 23.2.–15.3
Valmistaja mukaan ei haittaa vaikka mikrofoni jäisi pallon varassa lepäilemään kehdon varaan ilman lukitusta – kunhan teline on tukeva ja kehto sopivassa asennossa. Etenkin dialogin ja laulusolistin tallentaminen vaatisi pääsääntöisesti mielummin kuivan akustiikan kuin pienen kopin jälkisoinnin. www.riffi.fi 1/2016 39 RIVAKAT Hinta 240 E Lisätiedot: Soundtools • www.soundtools.fi P ieni huone on usein ongelma äänitykselle, etenkin jos sen pinnat heijastavat tehokkaasti ääntä. Kookkaampaa mikrofonia paikoilleen asennettaessa kannattaa kehys ottaa hetkeksi pois, jolloin mikrofonin voi pujottaa sisäkautta, pyrstöpää kun on usein solakampi kuin kapselin puoleinen pääty. Sieltä hyötyääni pääsee esteettä mikille, mutta siitä suunnasta pääsee myös kaikukin yhtä esteettä kuulan sisään. Tuloksena pitäisi olla puhdas ja luonnollinen ääni, ilman ympäröivän tilan väritystä. Tilan muista pinnoista heijastuvat äänet hoitaa sitten Eyeball. Toimii ja tepsii, kymmenen pistettä yksinkertaisen tehokkaasta keinosta! Kaotica eyeball eliminoi akustiikan, mutta jättää äänen Musiikkiteknologi: Ammatillinen II asteen peruskoulutus Tampereen konservatoriossa koostuu musiikkiopinnoista ja teknologiaopinnoista. Popfiltteri puolestaan suodattaa puhahdukset tehokkaasti ja samalla se loiventaa myös konsonanttien terävyyttä sopivasti. Kokeillaan siis. Kuulassa on kaksi reikää. Yhteishaku 23.2.-15.3.2016: opintopolku.fi & lisälomake ja lisätiedot www.tampereenkonservatorio.fi 36-39 Uutiset_Rivakat.indd 39 27.1.2016 17.00. Ilmeisestikin materiaali on avosolukkoista vaahtomuovia ja tiheä rakenne vaikuttaa samantapaiselta kuin kaiun tappamiseen käytettävissä patjamaisissa vaimennuspaneeleissa tapaa olla. Kuivaa ääntä kun voi aina elävöittää ilmavammaksi, mutta tunkkaista pienen tilan komotusta ei saa oikein millään pois tallenteelta. Sinne tänne kimpoilevat heijastukset löytävät tiensä mikrofoniin nopeasti ja pilaavat tallennettavan äänen liimautumalla sen ympärille ikävästi sävyttäväksi hunnuksi. Minkäänlaisia vaimennuslukemia valmistaja ei ilmoita, toteaa vain Eyeballin tepsivän. ••• Eyeballin paksut seinämät tehostavat herttakuvioi sen mikrofonin suuntausta lisävaimennuksella, joka kattaa kaikki suunnat pop-filtterillä verhotun aukon kautta avautuvaa keilaa lukuunottamatta. Isomman suuaukon peittää valkoiseen kehykseen pingotettu kaksinkertainen pop-filtteri. Asennus on muuten helppoa, mutta kehtoripus ti men kanssa voi tulla tenkkapoo, sillä joustokorin kehikko saattaa osua kuulan pintaan niin, ettei mikrofonin kannassa oleva jenka yllä kehdon vastakierteeseen. ••• Kaotica lupaa, että Eyeball torppaa huonon akustiikan, mutta laskee hyötyäänen mikrofonille esteettä. Vaimenninkuulan vaikutuksen huomaa kyllä, vaikka äänitettävän selän takana olisikin heijastavia pintoja – tulos vain ei silloin ole paras mahdollinen. Kun noudattaa neuvoa, jälki on kaikuisassakin tilassa hämmentävän hyvää, ja mitä lähempänä mikrofoni on äänilähdettä sitä täydellisemmin ympäröivä akustiikka katoaa. ••• Eyeball on suurin piirtein käsipallon kokoinen ontto kuula. Siksi Kaotica neuvookin asemoimaan puhujan tai laulajan niin, että hänen selkänsä takana on jotakin mahdollisimman tehokkaasti ääntä vaimentavaa. Pienemmästä pujotetaan mikrofoni sijoilleen, ja mitoitus sopii tyypillisille lieriörunkoisille isokalvoisille mikrofoneille valmistajasta riippumatta
40 www.riffi.fi 1/2016 2016 F owle kertoi esittelyssään aluksi Collector’s Choicesta, jota varten mitataan ja tutkitaan yksittäisiä kitaroita keräilijöiden kokoelmista ja tehdään niistä mahdollisimman tarkka uusiopainos. Niinpä Gibson suostui maalaamaan sunburst-varjätyn Standardin mustaksi, ja tuon pinnan alta alkuperäinen väri nyttemmin jo kuultaa läpi. Custom maksoi tuolloin useita kymmeniä dollareita enemmän kuin Standard. näin kertoivat Custom shopin Thom Fowle ja Gibson acousticin Jeremy Morton käydessään Helsingissä esittelemässä suomalaiskauppiaille vuoden 2016 mallistoa. Uusintapainoksen kanssa toimittiin samalla tavoin ja vanhentamalla haalistettiin sunburstin päälle vedetty musta maalikerros osittain läpinäkyväksi. Sen lähtöhistoriaan kuuluu vuodelta ’59 erään artistin toive ostaa musta Les Paul Custom, johon hänellä ei ollut kuitenkaan varaa. 40-43 Gibson.indd 40 27.1.2016 14.02. Toiminta on osoittautunut niin suosituksi, ettei Gibson pysty toteuttamaan kaikkien halukkaiden toiveita saada vanhasta arvosoittimestaan uusioversio. Tuoreista artistimalleista maininnan saivat 2015 valmistuTeksTi: Timo koskinen (Custom shop) ja Timo ÖsTman (Gibson montana) kuvaT: Timo ÖsTman Gibson – paluu perinteisten arvojen äärille Tradition vaaliminen ja malliston uudistaminen vaativat yhtä lailla avointa mieltä kuin tarkkaa tutkimustyötäkin. Esimerkeiksi Fowle poimi kaksi Les Paulia, komealla vaahterakannella varustetun Nickyn sekä uuden tapauksen Blackburst
Les Paul -kitarat esiteltiin vuosikymmenen alussa ja vuoteen ’59 mennessä ne saavuttivat huippuna pidetyn tason. muutosta on valmisteltu usean vuoden ajan ja sen perusteellisuus tuo mieleen Tv-sarjat C.s.i. – Gibson Customin tärkein tehtävä on luoda nyt uudestaan noita historiallisia kitaroita, ei suinkaan vain kehittää jokin kalliimpi Gibson. neet Alex Lifesonin kaksikaulainen SG sekä Joe Bonamassan Bonabyrd, jossa on yhdistetty Les Paulin runkoon Firebirdin kaula. nykyajan Gibsoneille tyypillinen väri/lakkakerroksen paksuus on 0,015 tuumaa, kun taas aikoinaan se oli oleellisesti ohuempi. nykykäytäntönä on muovata runkoa viimeistelyvaiheessa hiomakoneen löysällä nauhalla, kun taas vanhan tavan mukaisesti palataan tuplakaiverrukseen, jossa karkean hionnan jälkeen kiinnitetään reunalistat ja runko palaa uudelleen kaiverrattavaksi lopulliseen muotoonsa. sekä erityisesti vaalia yrityksen pitkää historiaa valmistamalla tarkkoja toisintoja firman tunnetuimpien ja halutuimpien kitaroiden vanhoista ja arvokkaista klassikoista. 50-luvun lopulla Les Paulin soololovi oli hitusen verran syvempi kuin viime vuosina ja runko oli kymmeniä tuuman tuhannesosia paksumpi kaulan päässä, ja nämä mitat on otettu taas käyttöön. Näin hän on päässyt läheltä seuraamaan paitsi ohessa kuvattua True Historicin tutkimustyötä myös koko yksikön kehitysvaiheita. sama butyraatti on perinteinen mikkien kiinnitysrenkaidenkin materiaali. alkaen perinteisestä puun liimaamisesta, True Historicissa rungon ja kannen sekä kaulan kiinnitykset toteutetaan 50-luvun malliin nahkaliimalla eikä Gibsonin muutoin nykyisin suosimalla Titebondilla. Laadun kehittämisen keskeiset tekijät ovat hänen mukaansa halu ja tieto. nykytekniikka yhdistyy perinteeseen Gibson Custom Shop perustettiin 21-vuotta sitten ja Thom Fowle on työskennellyt siellä alusta alkaen. kitaran maalaus aniliinivärillä tehdään muistuttamaan tarkoin sellaista, joka tehtaalta aikoinaan lähti. Yhdysvalloista ei helposti löytynyt enää laminoitua akryyliä tekevää valmistajaa, mutta asia ratkaistiin ja tämäkin yksityiskohta vastaa nyt historiallista esikuvaa. erinomaisia kitaroita ne varmasti ovatkin, mutta historiallisen tarkkuuden käsite kirjoitettiin kokonaan uusiksi kun Les Paul Historic lopetettiin 21 vuoden jälkeen ja sen tilalle tuotiin True Historic. nyt Gibson käytti noin 60 000 dollaria ostaakseen aidot muoviosat 50-luvun lopun Les Paulista. ja Bones, joissa moderneimmat analyysilaitteet ja tekniikat paljastavat kohteista pienimmätkin yksityiskohdat. Mutta näin kauan on menHistoriallisesta tosihistorialliseen nyt, että vihdoin voimme ottaa askeleen ja julkistaa True Historicin, Fowle kertoo ylpeänä. – Meillä on onneksi hyvä mahdollisuus saada tutkittavaksemme 50-luvun kitaroita, koska niiden omistajat mielellään antavat meidän mitata ja kuvata niitä. ostetuista osista löytyi ennen niiden hajottamista valun epäsäännöllisyys ja merkkejä muovaamisesta työkaluilla – ja nämäkin otettiin mukaan. analyysi paljasti säätimien nuppien materiaaliksi butyraatin, sekä sen, että säätimet on aikoinaan maalattu käsin niiden sisäpintaan. osat leikattiin paloiksi, joita lähetettiin analysoitavaksi useille laboratorioille sekä rakenteen että koostumuksen selvittämiseksi. mikkien kolot on sorvattu tasan poikittain kieliin nähden. ’68 LP Customin uusversio eebenpuisella otelaudalla on osoittautunut halutuksi, koska se on ensimmäinen malli uudelleen käynnistetystä toiminnasta Custom Shopin toimintaa on virtaviivaistettu nykytekniikalla, jotta tilauksien aikoinaan yli puoli vuottakin kestäneet toimitusajat saadaan kohtuullisiksi. Hionnoissa pyöristetään reunalistojen kulmat ja mitoitetaan nauhojen päät, jotta kitara tuntuu heti käteen miellyttävältä. Pitkään Gibson on kertonut meille, että Custom shopin Historic Collection käsittää niin tarkkoja uusversioita vaikkapa Les Paulin klassisista vuosista kuin olla voi. Muitakin klassikoiksi hiljalleen muodostuneita runkomuotoja esiteltiin samaan aikaan. True Historiciin on valittu 0,005 tuuman paksuus, lakka on hitaammin kuivuvaa ja se kiillotetaan lopuksi käsin. 50-luku oli Gibsonille valtavan nopean kehityksen aikaa. kaikella vaivannäöllä pyrittiin toistamaan nykykeinoin 50-luvun lopun eri vuosien Gibson Les Paulit sellaisina kuin ne tehtaan normaalin kehityksen tuloksena aikoinaan tehtiin. sama tapa otettiin taas käyttöön, ja tarkka mallinnus nupin mitoista huomioi niiden päällä olevan kohouman muodon ja paikankin. Tämän yksikön tehtäviin kuuluu rakentaa yksilöllinen soitin asiakkaan esittämän tilauslistan perusteella, valmistaa artistien sähköisiä nimikkomalleja rajoitettuina erinä ja ajoittain julkaista erikoiseriä valikoiduista malleista paikallisia tai sesonkiluonteisia markkinoita varten. selvisi, että plektrasuojus, jakkilevy ja kytkimen aluslevy ovat laminoitua akryyliä (kuusi, neljä ja kolme kerrosta vastaavasti). Tutkittuina vertailukohteina on ollut valikoima aitoja Les Pauleja, joiden mitat – ja mittojen vaihtelut – on rekisteröity tarkoilla laitteilla, eikä muitakaan osia kitaroista ole jätetty katsastamatta perin pohjin. www.riffi.fi 1/2016 41 2016 n ashvillessa operoiva Gibson Custom shop on tuottanut laatukitaroita jo yli 20 vuoden ajan. 40-43 Gibson.indd 41 27.1.2016 14.02. Asiakkaiden erikoistoivomuksien kuten vanhennusten ja melko suosituksi muodostuneiden kaulaliitoksen kaiverrusten toteuttamisesta on nyt paljon kokemusta. Rungon takareunan pyöristyksen säde on nyt joka kohdassa sama. samoin saatiin selville kermanvärisyyden aiheuttavan aineen koostumus. sekä Gibson että muut vintagetyylisiä vaihto-osia tarjoavat valmistajat ovat valinneet raaka-aineeksi jonkin sopivalta tuntuvan nykyajan muovin ja pyrkineet värjäämään sen samannäköiseksi kuin yli 50 vuotta sitten valmistetut osat. osat leikataan perinteisellä tavalla ja uusi akryylikin on huokoista, mikä jo nyt näkyy runkovärin hitaana imeytymisenä muoviin. 50-luku oli hyvin konservatiivinen ja GibThom Fowle. kitaran muoviosien materiaaliin ei aikaisemmin ole kiinnitetty erityistä huomiota
– Sitä ylellisyyttä minulla ei ole, koska en osallistu tutkimustyöhön tai artistisuhteisiin. Tuntuu nykyään yllättävältä, että 60-luvulle tultaessa yhtiössä pidettin Les Paul -mallia epäonnistuneena ja sen valmistus lopetettiin useiksi vuosiksi, mikä teki vanhoista käytetyistä haluttuja jo silloin. – Aivan varmasti on tapahtunut paljonkin, Fowle naurahtaa. Fowle muistuttaa, että uudisversiot eivät muutu antiikiksi, vaan niiden omistajat ovat tyypillisesti hankkineet ne keikkakäyttöön, minkä lisäksi niillä on keräilyarvoakin. Edwin huolehtii tieteellisestä puolestakin, äärimmäisen tarkasta mittaamisesta ja digitaalisesta valokuvaamisesta. Täytyy laittaa perään hiukan tiukempi kysymys: ovatko klassikkojen uudisversiot yhtä hyviä vai ehkä parempia kuin niiden esikuvat. Teollisuus pyrkii uudistumaan, mutta kaikesta huolimatta aina tunnustetaan se työ, jonka Gibson, Fender ja Martin tekivät jo kauan sitten. – Olenhan itsekin jo 60-luvulta lähtien seurannut, mitä kitarateollisuus saa aikaan. – Meillä on asiakaspalautetta True Historicista vasta vajaan puolen vuoden ajalta, mutta kaikki on ollut positiivista. – Minulla itselläni ei ole ollut mahdollisuutta soittaa alkuperäisiä, joten suoraa omaa vertailua en voi tehdä. – Olemme itsenäinen osasto isossa yhtiössä ja on meillä viestintää kuin perheen sisällä. Auttaako Custom Shopin tekemä perusteellinen tutkimustyö parantamaan sarjavalmisteisia kitaroitakin. Firman edustajana minun kuuluu tietysti vastata, että totta kai ne ovat. Samoin yhtiön sisällä ne, jotka tuntevat tavalliset Les Paulit hyvin, ovat sanoneet, että True Historicissa on jotain taianomaista. – Hinnat ovat vähintäänkin kuusinumeroisia, edullisimmillaan sadan ja kahdensadan tuhannen välissä. Tämän jälkeen valmistetaan prototyyppi omistajille vertailtavaksi ja hyväksyttäväksi, mihin menee useita kuukausia. Niitä tehdään vähän eikä niitä ole saatavana kaikista liikkeistä. Fowle kertoo maailmaa kiertävästä Custom Shopin Program Managerista Edwin Wilsonista, jolla on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus kokeilla noin kahtasataa artistien ja keräilijöiden omistamaa klassista Les Paulia. True Historic on usean vuoden yhteistyössä kertyneen kokemuksen summa. Fowle ei paljasta tuoreiden mittauksien tuloksia, mutta myöntää: – 55 vuotta sitten tehdyt kitarat ovat tosiaan keskenään erilaisia sekä luonteeltaan että soundiltaan, mikä johtuu enemmänkin materiaalien vaihtelusta kuin valmistuksesta. Tätä varten olen säästänyt rahaa ja ostanut Custom Shopin kitaroita itselleni. Custom Shop keskittyy kuitenkin perinteeseen ja tätä markkinat odottavat meiltä. Viestintään kuuluu kertoa saavutuksistamme asiakkaillekin, jotta he ymmärtäisivät perusteellisuuden True Historicin taustalla. 42 www.riffi.fi 1/2016 son uskalsi astua laatikosta ulos. Itse hän ei pääse ihan vastaavaan lukuun. Eläessäni olen pitänyt käsissäni ehkä kymmentä, joka on paljon sekin. Käsitys hyvästä kitarasoundista on hyvin subjektiivinen, vaikeasti määriteltävä ja kuulijan makukin muuttuu ajan mittaan. Sen lisäksi, että teen tätä työtä, olen keikkaileva muusikko vapaa-ajalla. Monet nyt toteutetut seikat eivät olleet mahdollisia vaikkapa 10 vuotta sitten – olisimme ne jo muutoin tehneetkin Seuraava kysymys on pakko esittää, vaikkakin asiaa tuntuu olevan haastateltavalta jo moneen kertaan tiedusteltu: jos jo 50-luvun lopussa osuttiin niin perusteellisesti oikeaan, eikö kitaranrakennuksessa ole tapahtunut merkittävää kehitystä sittemmin. Peruskonseptit kestävät ajan saatossa, vaikka uutta kehitetään ja luovuudelle on aina tilaa. Ja siitä taas voi päätellä, että 50-luvulla todella osuttiin oikeaan. Mutta tiedämme sen, että ympäri maailmaa on odottamassa jo iso joukko soittajia, jotka haluavat kokea alkuperäisen Les Paulin tuntuman murto-osalla sellaisen hinnasta. Custom Shopilla ei ole salaisuuksia, joita muu yhtiömme ei saisi käyttää. Vallitseva käsitys on, että Gibsonin tuotannossa oli aikoinaan vaihtelua kappaleiden mitoissa, ja samana vuonna valmistetut Les Paulitkin saattavat tuntua kovin erilaisilta. – True Historic -soittimet eivät ole kaikille Gibsonin asiakkaille. Kun aikaisemmin puhuttiin murto-osahinnasta, mitä kuuluu nykyään vintagemarkkinoiden 50-luvun lopun Les Pauleille. Meitä on Custom Shopissa reilut sata ja kaikille yhteistä on unelmakitaroiden luominen. Ihan kalleimpia en edes tiedä, koska kaupat ovat lähinnä keräilijöiden hiljaisen 40-43 Gibson.indd 42 27.1.2016 14.02. – Nyt asiantuntijamme ja soitinrakentajamme haluavat intohimoisesti selvittää pienimmätkin yksityiskohdat noista klassikoista. Yksi tällainen Custom Shopin toisintama yksilö on Bernie Marsdenin omistama Sunburst, josta hän kertoi Riffin haastattelussakin viime vuonna. Ja oma kokemukseni on ollut, että ne ovat parempia kuin ennen
Eikä Gibsonilta kysytä meidän valmistamiemme kitaroiden arvoa käytettynä. Sen verran Jeremy Morton paljastaa, että tämä ”thermally cured wood” syntyy prosessissa, jossa kontrolloidaan kuumuuden ja paineen ohella myös kosteutta. Lämpökäsitellystä puusta autenttisuutta Gibson Montanan mallistosta löytyy tänä vuonna uudenlaista valinnanvaraa esimerkiksi vintage-sointiin mieltyneille sekä toisaalta myös kokeilunhaluisille soittajille. Mutta nyt kun Custom Shop on tutkimalla selvittänyt valmistuksen yksityiskohtia, onko seuraavaksi vuorossa samoin toteutettua SG:ta, Exploreria, Flying V:ta tai muita. Menetelmää on tietysti käytetty kitaranrakennuksessa jo jonkun aikaa, mutta miksi Gibson päätyi sen käyttöön. Toki viimeisen nauhojen hionnan ja loppusäädön tekee soitinrakentaja, samoin CNC-leikatut osat hiotaan käsin. Yli 20 vuottani Custom Shopissa ovat opettaneet minulle, että kehitys ei meillä pysähdy ja takahuoneissa aina suunnitellaan seuraavia vaiheita. Sen tuotanto kuitenkin siirrettiin 10 vuotta myöhemmin Nashvilleen. Morton kuitenkin paljastaa, että jo viime vuonna Gibson Montanan mallistosta suurin osa oli työstetty PLEK-avusteisesti, sitä ei vain virallisesti ilmoitettu. Vintage-tyylisissä kitaroissa Gibson on käyttänyt ensimmäistä kertaa lämpökäsiteltyä kansipuuta. – Huomasimme, että prosessin ansiosta kitarat kuulostavat jo heti uutena paljon vanhemman oloisilta. Progressive-kitaroissa on Tusq-satula, Tune-o-Matic-talla ja titaanista valmistetut tallapalat. Vaikka kitaroita rakennetaankin idyllisissä maisemissa Kalliovuorten kupeessa, puhtaan käsityön määrä on kuitenkin vähentynyt. Tarkoitus on löytää menetelmä, jonka avulla saisimme juuri sen lopputuloksen, joka on paras vintage-tyylisten kitaroiden kannalta. – Olen tekemisissä Gibsonin jälleenmyyjille toimitettavien erien kanssa ja tunnen jälkimarkkinoita huonommin. Hienoviritystä pystyy siis säätämään kielikohtaisesti, mikä on erityisen hyvä seikka, jos käyttää paljon matalia virityksiä. – Tänä vuonna kaikki kitarat menevät käsittelyn läpi. Morton sanoo, että lähtökohtana on ollut mikrofonin helppokäyttöisyys. Säätimien tulee olla yksinkertaiset, koska haluamme, että kitara on helppokäyttöinen heti laukusta otettuna, kuuluu perustelu. Tuttuja malleja unohtamatta. u Jeremy Morton. Gibson montana – akustisten kitaroiden erikoisosasto Gibson on rakentanut akustiset kitaransa jo yli 25 vuoden ajan Montanassa, Bozemanin kaupungissa. – Olemme tehneet yhteistyötä erään tunnetun yhdysvaltalaisen yliopiston kanssa, jonka nimeä en halua paljastaa. Siksi tällainen kansipuu löytyy nyt kitaroista, joiden on tarkoitus kuulostaa vanhoilta. Oikeastaan pyrimmekin tekemään soittimia, joita ei haluta myydä pois, Fowle linjaa. 40-43 Gibson.indd 43 27.1.2016 14.02. Miten teidän mallinne pärjäävät vertailussa oikeasti vanhojen kitaroiden kanssa. – Jokaisessa kitarassa on tietenkin hieman erilainen ääni, mutta kyllä nämä uudet kitaramme aika hyvin heijastavat ikääntyneiden esikuvien äänimaailmaa, hän lupaa. Näin Montana osoittautui hyväksi paikaksi rakentaa akustisia kitaroita. – Suunnitelmia on. Markkinat tuntuvat kuitenkin hiukan toipuneen maailmanlaajuisesta lamasta. – Nämä kitarat onkin suunnattu niille soittajille, jotka ovat musiikillisesti ”progressiivisia” ja haluavat käyttää paljon erilaisia virityksiä. Tämä yhdistettynä GForcen automatiikkaan mahdollistaa erilaisiin virityksiin vaihtamisen hyvin nopeasti, jos vain on opetellut hallitsemaan sen toiminnan… siinähän pystyy valitsemaan sähkökitaran ja akustisen kitaran virittämisen välillä. Gibson Montana on monien kilpailijoiden tavoin automatisoinut kitaroiden työstövaiheen prosessia entisestään. G-Force akustisen kitaran kumppanina Kuin vastapoolina edellämainituille ovat J-45 Progressive ja Songwriter Cutaway Progressive joiltain ominaisuuksiltaan uudenlaisia avauksia. Tähän asti on puhuttu True Historic Les Pauleista. Side alueeseen syntyi jo vuonna 1977, kun Gibson osti Bozemanissa toimineen mandoliinivalmistajan Flatiron Mandolinin. Kesät ovat kuivia, ja kaiken kaikkiaan on paljon helpompi lisätä ilmaan kosteutta kuin ottaa sitä pois. – Gibsonilla huomattiin, että Montanassa on sopiva ilmankosteus. Meille on tärkeää, että kitaroissa on aina käsityötä mukana niin paljon kuin mahdollista, Morton kertoo. Näitä ovat 1928 Blues Tribute, L-00 Vintage, Hummingbird Vintage sekä J-45 Vintage, Morton listaa. PLEKtekniikka on osoittanut, että sillä saadaan jo todella hyvin säädettyjä kitaroita. Jatkokysymyksenä pitää tietysti pohtia Custom Shopin kitaroiden hintakehitystä. Tehdas rakennettiin vuosina 1987–88, ja ensimmäiset kitarat vuonna1989, toteaa yhtiön tuoteasiantuntijana Helsingissä vieraillut Jeremy Morton, itsekin laulaja-lauluntekijä. Niiden virityskoneistoksi on asennettu viime vuoden sähkökitaramalleista tuttu G-Force, eikä vain erikoisuuden tavoittelun vuoksi. Olisi liian iso urakka tehdä kerralla True Historicit niistä, mutta jokin ryhmä noista otetaan kyllä huomioon. L.R.Baggsin elektroniikka on tällä hetkellä Gibsonin pääasial li nen vaihtoehto akustisten kitaroiden vahvistamisessa. www.riffi.fi 1/2016 43 ryhmän sisäisiä. Noita mallejahan me valmistamme koko ajan muutenkin, samoin kuin jazzkitaroita. – Se on laadun ohella ensimmäinen kriteeri. Jo aikaa sitten vakiintuneen CNC-tekniikan ohella on otelaudan nauhatyötä ja satulaurien työstöä automatisoiva PLEKtekniikka listattu Gibsonilla nyt myös akustisten kitaroiden tuoteselosteeseen
Tuollainen tulkinta on kuitenkin liian yksioikoinen, eikä tee täyttä oikeutta uutuussoittimille. L es Paul Standard 2016 ei ole tavanomainen kitara eikä ole syytäkään. odotukset sellaisina kuin ne sen hetken tietämyksellä ja osaamisella suinkin kyetään. Ja juuri tässä merkityksessä pitää ymmärtää myös Les Paul Standard: Gibson ei palaa pelkästään vanhoista ja vakiintuneista teknisistä ratkaisuista ja ominaisuuksista koostuvaan pakettiin vaan se asettaa uuden normin. Jos tuokin on liian uskaliasta, on syytä katsastaa Custom Shopin mallistoa, josta löytyvät kaikkein uskollisimmin alkuperäissoittimia toisintavat uusiopainokset. Standardi on monimerkityksellinen sana, joka arkipuheessa latistuu usein tarkoittamaan yleisen normin mukaista, vakiotapausta – jotakin ei erityisen hyvää muttei huonoakaan, normisettiä siis. Standardi tarkoittaa kuitenkin myös esimerkiksi laatua tai rakenneratkaisua, joka tekijänsä mielestä täyttää vaatimukset ja 44-47 Gibson_kitarat.indd 44 27.1.2016 14.03. Koesoitossa ollut Les Paul Standard T on lähempänä perinteistä soitinta (täsmenne T viittaa traditional-määreeseen, mutta sitä ei pidä sotkea aiemmin mainittuun Les Paul Traditional -malliin), kun taas Les Paul Standard HP eli High PerTeKsTi: Lauri PaLoPosKi KuvaT: Tommi Posa Gibson Les Paul 2016 – näin luodaan uusi standardi Tämän vuoden Gibson-mallistoa on luonnehdittu ”paluuna perusasioiden äärelle”, millä viitataan viime vuoden varsin uskaliaisiin ja erikoisiin ratkaisuihin ja etenkin niistä luopumiseen. Muistissa ovat viime vuoden erittäin rajut uudistukset, jotka saivat varsin ristiriitaisen vastaanoton. Senkin satula on silti nykyaikaista keinomateriaalia ja mikrofonit nykymallia. Niille, jotka haluavat vanhanaikaisen konstailemattoman Gibson Les Paulin tehdasvalmisteisena soittimena, tarjotaan Standardin sijasta Les Paul Traditional -mallia kaikkine perinteisine ominaisuuksineen. Katse uutta kohden Les Paul Standard 2016 ei siis ole uusiopainos eikä edellisten vuosien kopio vaan yhdistelmä vanhaa ja uutta. Kritiikki on selvästi noteerattu, sitä on analysoitu ja siitä on otettu opiksi. Ennenkaikkea uudet ratkaisut on jaoteltu kahdeksi erilaiseksi paketiksi
T-täsmenteellä merkatun Les Paul Standardin kaula liitetään runkoon klassisella, melko kulmikkaalla liimaliitoksella. Viritysvaiheessa toki huomaa manuaalisten koneistojen olevan lukitsevaa mallia, mutta esimerkiksi solakan kaulan poikkileikkauksen epäsymmetrisyyteen ei heti kiinnitä huomiota. Humbuckereiden puolittaminen leikkaa soinnista terävimmän kärjen pois ja tuo ilmoille tylppää ja nasevasti nokkavaa klangia hieman P90-tyyliin. päällekäyvää soundia haettaessa, voluumi harppaa sen verran isommalle ettei kompista sooloon siirryttäessä välttämättä kaipaa enää erillistä boosteria sen lisäksi. Se on kauttaaltaan huolellista työtä ja mikä mainiointa, Gibsonille takavuosina tyypilliset pienet ylimalkaisuudet esimerkiksi lakkapinnan viimeistelyssä ja reunalistojen asennuksissa loistavat poissaolollaan. Lisää uudistuksia löytyy elektroniikkapuolelta. Painoa testisoittimella oli 4120 grammaa, joten se kuuluisa leveä hihna on kevennyksistä huolimatta suositeltava varuste. Puolituksia ja vastavaiheisuutta käytettäessä mikkien keskinäisiä voimakkuussuhteita pitää tasailla aina tilanteen mukaan. 44-47 Gibson_kitarat.indd 45 27.1.2016 14.03. www.riffi.fi 1/2016 45 formance tarjoaa niitä edellisvuoden voimakkaasti mielipiteitä jakaneita ominaisuuksia, mutta pitemmälle kehittyinä versioina. Kitaran ulkoinen olemus on hyvin perinteinen, mikä osaltaan tekee siitä helposti lähestyttävän. Siitäkin täytyy antaa pisteet Gibsonille, että soittimen rajuimmat uudistukset – elektroniikan lisäominaisuudet ja kaulan poikkeava profilointi ovat asioita, jotka eivät pistä silmään. Ja kun T-mallin kaulaliitos esimerkiksi on ihan perinteistä sorttia, on High Performance -versiossa voimakkaasti viistetty rungon takaosa, joka helpottaa ylänauhoille kurottelua. ikäänkuin pisteenä iin päällä on HP-mallin loimuvaahterasta veistetty kansi, jonka luokitus on peräti aaaa. Titaanista valmistetut tallapalat ja samasta materiaalista työstettu kourumainen satula nollanauhan käyttöä muistuttavine rakenteineen ovat nyt käytössä Les Paul HP:ssa. Kaulamikin tone-säätimeen yhdistetty kytkin puolestaan kääntää kaulamikrofonin napaisuuden vastavaihesoundia varten. Kolmiasentoinen mikrofonien valintakytkin on ennallaan, samoin kahden volumen ja kahden tonepotentiometrin nelikko. Ja tallamikin tone-potentiometristä löytyy sitten varsinainen kaikkien ohituskytkinten äiti, joka heittää tallamikrofonin signaalin suoraan lähtöjakkiin ilman yhdenkään säätimen välissäoloa. Sekin hymyilyttää, että mikrofonien kehykset istuvat kaareutuvaa kantta vasten nätisti eivätkä vinkuroi mutkilla. Kyseessä onkin viimeistelyä myöten ensiluokkainen kitara, jossa on juhlava tunnelma. elektroniikkakaan ei noudata vanhaa kaavaa, sillä HP:n konehuoneesta löytyvillä pikkukytkimillä voi esimerkiksi muuttaa potentiometreihin integroitujen kytkinten toimintatapoja. Kaulan takaosa kaareutuu tasaisen säteen sijasta hiukan pisaramaisesti, eikä paksu ruusupuinen veistetty otelautakaan ole aivan vakiotavaraa, vaan sen säde muuttuu kaulaa myöten edettäessä laakeammaksi. Kummankin mikrofonin volumepotentiometriin integroitu kytkin puolittaa kyseisen humbuckerin. Mitoitus on onnistunut ja sujuva soittotuntuma on miellyttävän kotoisa perinnemittoihin tottuneellekin. HP Kaikkein rajuimmat uudistukset kitaroihinsa Gibson toteuttaa HP eli High Performance -malleissa, joihin ovat tiensä löytäneet myös monet viime vuonna esitellyistä ratkaisuista. Silloin kun yksikään nostokytkin ei ole käytössä, esiin saa maukkaan ja tasapainoisen Les Paulin perussoundin, jossa on napakkaa ytimekkyyttä ja mukavan purevaa puskua. Silloin, kun tallamikin signaali ohjataan potikoiden ohitse suoraan lähtöjakkiin erityisen nasaalia ja TeKsTi: Lauri PaLoPosKi KuvaT: Tommi Posa – näin luodaan uusi standardi Gibson Les Paul standard T 2016 Perinteisen mallin ajankohtainen versio • valmistettu usa:ssa • mahonkirunko useasta palasta, moderni kevennys • loimuvaahterakansi, aaa-luokitus kuultoväreissä, C peittoväreissä • mahonkikaula yhdestä palasta, epäsymmetrinen profiili • ruusupuuotelauta, muuttuva säde • kapeat nauhat, perinteinen kulmikas profiili • TekToid-satula, leveys 1,695 tuumaa • satulaurat mitoitettu 009:n kielisetille • lukitsevat Grover-virityskoneistot • BurstBucker Pro -mikrofonit, omat sävyja voimakkuussäädöt • mikrofonien puolitus, vastavaihekytkentä ja tallamikrofonin suora kytkentä • hinta: 2 799 e Lisätiedot: into-Luthman Puh. 0207 983540 • http://kuvasto.intoluthman.fi/ T-malli vs. Itse runko on sekin perinteinen mahonkipohjan ja kolmella aalla luokitellun loimuvaahterakannen yhdistelmä, eikä painon keventämiseksi jyrsittyjä koloja näe päällepäin mistään. uusi standardi on kelpo standardi Les Paul Standard T vuosimallia 2016 on ilahduttava soitin. Hihnatapeissa ei lukkoja ole, mutta verraten leveäksi muotoiltu tatti pitää hihnan luotettavasti sijoillaan. Perinteisiä PAF-mikkejä tehokkaammat Burst Bucker Pro -humbuckerit muodostavat myös keskenään oivan ja tasapainoisen parin. samoin GForce-robottivirittimet kuuluvat HP-varusteluun, mutta nyt kyseessä on jälleen yhden sukupolven edistyneempi versio aiheesta. Ja kyllä Les Paul Standard T 2016 onkin olemukseltaan niin lähellä perinnesoitinta, että se uudistuksiin havahtuu vasta tovin soitettuaan. Valintakytkimen siirto ei aiheuta voluumihyppyjä ja mik kien erilaiset soundit täydentävät toi siaan erinomaisesti. Satulan ja nauhojen viimeistelyssä käytetty PLEK-menettely käsityöllä täydennettynä on aiemminkin todettu asialliseksi eikä tätä arviota tarvitse muuttaa nytkään. u Tämän hetken edullisimman Gibson Les Paul studio -mallin testin voit lukea riffin verkkosivuilta (www.riffi.fi). Kaikki potentiometrit ovat kuitenkin samalla myös nostokytkimiä ja säädön lisäksi niillä voi naksauttaa päälle jonkin erikoistoiminnon
46 www.riffi.fi 1/2016 G ibsonin Memphisin tehtaalla rakennetaan pääosa yhtiön puoliakustisista sähkökitaroista. Varsinaisesti en huomannut tämän vaikuttavan vireeseen, sillä kiristävä liike toimi moitteettomasti. Esteettisestikin on onnistuttu, sillä muun kitaran tumma väri ei riitele kannen light burst -värjäyksen kanssa. ES-Les Paul on kevyehkö kitara, joten jos perinteinen Les Paul tuntuu painavalta, tässä yksi vaihtoehto, varsinkin kun tasapaino soittaessa on ihan mainio. Tästä ES-Les Paulista on Gibsonin valikoimissa muutamakin erilainen versio, joista otimme testiin Bigsby-kammella varustetun mallin. Perinteisten ES-mallien ohella siellä on ideoitu uusi kitara, jossa on yhdistettu ES-335 ja Les Paul. Kevytvaihtoehto Ensimmäinen huomio oli soittimen paino. Runko ja kaareva kansi on valmistettu kolmikerroksisesta laminaatista, jossa vaahterakerrosten välissä on poppelia. TeKsTi: Timo ÖsTman KuvaT: Tommi Posa es-Les Paul Bigsby – rusinat pullasta että yhdistetään tärkeimmät ominaisuudet ja parhaat puolet kahdesta Gibsonin lippulaivamallista. Tässä tapauksessa koko kitaran runko on rakennettu ES-335:n tapaan: kopan keskellä on mahonkinen keskipalkki, joka näytti olevan tallan kohdalla vielä hiukan normaalia leveämpi. Parissa viritystapissa oli hieman löysääkin, mikä tuli ilmi jos 3. Positiivisessa mielessä siis. Tämä täytyi ottaa lähempään tarkasteluun. ESLes Paul esiteltiin kesällä 2014, ja testikitara kuuluu 2015/2016-mallistoon. Ne toimivat 15:1-välityssuhteella, ja niiden liike oli jopa niin sulavaa, että jouduin vääntämään niitä totuttua pienemmällä liikkeellä, ettei kieli mennyt ohi halutun korkeuden alatai ylävireeseen. Kannen päällimmäinen kerros on Les Paul -tyyliin loimuvaahteraa. Myös pohjassa kaarevuutta on hiukan. Memphis-malliston kaulaprofiilit tehdään perinteisillä mitoilla, tässä tapauksessa kyseessä on pyöristetty c-malli ja is44-47 Gibson_kitarat.indd 46 27.1.2016 14.03. kielen virettä laski isommin. Virittimet puolestaan ovat Gibsonin perinteen mukaisesti Klusoneita. ES-Les Paulin satula on tehty luusta, ja mikä mukavinta, se on tehtaalla hyvin työstetty vireen ja soitettavuuden kannalta. Gibsonilla on jo aiemmin ollut Les Paul -malleja, joissa runkoon on työstetty kannen puolelle avautuvia kammioita. ja 6
Talla on kiinni kannessa ohuilla ruuveilla, ja se liikkuu jonkin verran kammen liikkeen mukana, mikä on B7-konstruktiossa tarkoituskin. Soundi oli avoin eri rekistereistä soittaessa. Nauhat ovat matalahkot, eikä kielten korkeus ollut turhan matala otelaudan kaarevuuteen suhteutettuna, vaan säätö oli varsin optimaalinen kielten venytyksiin 010-046-setillä. u 44-47 Gibson_kitarat.indd 47 27.1.2016 14.03. Niissä on haettu vanhojen käsintehtyjen mikrofonien luonnetta käämimällä tuplakeloihin hieman eri määrä kierroksia, jolloin ne ovat hieman eri paria samassa mikrofonissa. Tallamikrofoni soi niin ikään selkeänä ja erottelevana, ja sen soundi oli erilaisilla säröasteilla hyvin puhutteleva. Saa nähdä ottaako suurempi yleisö ES-Les Paulin omakseen: se on yhtäältä erilainen rakenteeltaan, mutta toisaalta hyvin perinteinen monilta ratkaisuiltaan. En kuitenkaan sellaista, mihin käteni ei olisi tottunut parisssa päivässä. Keskialueen napakkuutta ja purevuutta löytyi, mutta ei honotukseen yltäen. Gibson es-Les Paul Bigsby Les Paul -mallinen puoliakustinen sähkökitara • valmistettu usassa • runko ja kansi: 3-kerroksista vaahteralaminaattia, kaareva kansi • ontossa rungossa 335-tyylinen keskipalkki • mahonkikaula yhdestä palasta, pyöristetty c-profiili • historiallinen kaularauta • ruusupuu-otelauta • kapeat nauhat, perinteinen kulmikas profiili • satulan materiaali: luu • Kluson-virityskoneistot • Gibson memphis mHs -humbuckerit, omat sävyja voimakkuussäädöt • talla: Tone Pro avr-2 • kieltenpidike ja vibrakampi: Bigsby B-7 • toimitetaan kovan laukun kanssa • hinta: 3299 e Lisätiedot: into-Luthman Puh. Vintage-henkisyydessään nämä mikrofonit eivät ole mitenkään erityisen korkeatehoiset, mutta ne ovatkin sitten puhtaalla soundilla varsin selkeäsointiset. Esimerkiksi täysillä soinut tallamikrofoni hienoisella annoksella kaulamikrofonia toimi omaan makuuni. Bigsbyn B7-vibrasysteemi sopii visuaalisesti kitaran ilmeeseen hyvin, ja se oli myös säädetty toimimaan oikeaoppisesti. onnistunut synteesi Kun kitara maksaa yli 3000 euroa, ovat odotukset korkealla. Keskiasennossa säätövaraa oli kaikkein eniten, kun mikrofonien voimakkuussäädöillä pystyi hakemaan erilaisia variaatioita. Nauhojen päät otelaudan reunassa on varmasti tehtaalla työstetty hyvin, mutta luultavasti ilmastollisista syistä johtuvaa lievää piikikkyyttä tunsin ensi koskemalta. Kovin railakkaalla kammen vääntelyllä alkoi tulla jo selvästi vireongelmia. Hiljaa soittaessa soundi oli yhtä selkeä, ainoastaan pehmeämpi. Mutta jos näin hypoteettisesti olisin nyt Gibson-kauppoja tekemässä, niin tällaisesta se saattaisi hyvinkin syntyä. Tykkään myös Bigsby-kammen käyttämisestä, vaikka se vaatiikin soittotuntuman suhteen tietynlaista hienovaraisuutta. 0207 983540 • http://kuvasto.intoluthman.fi/ TeKsTi: Timo ÖsTman KuvaT: Tommi Posa soundille täysi jees Kaulamikrofonin sointi oli rock/bluessäröissä dynaaminen, maukas. Jälleen kerran maltillinen liike oli Bigsbyn kanssa tie onneen. Kaiken kaikkiaan soittotatsin muuntelulla sekä mikrofonisäätimillä pystyi tekemään paljon tämän kitaran kanssa. Kitaran soinnista ja soitettavuudesta en löytänyt huonoa sanottavaa, kuten en mikrofonien laadustakaan. Ja hyvä kitara tämä onkin, persoonallisella soundilla varustettuna. Turhan tumma se ei ollut, vaikka ero tallamikrofoniin oli ilmeinen. Isommalla säröllä alataajuus tanakoitui, mutta ei häiritsevästi. Memphis Historic Specs -alnicohumbuckerit on tehty vuosikertasoundia kunnioittaen. Tai sitten sen hyväksymistä, että virettä tarvitsee useammin korjailla. Myös voimakkuutta pystyi säätönupista laskemaan ilman huomattavaa soundinmenetystä. Sekä sävyettä volume-säädöt toimivat erinomaisesti. Selvästi puoliakustisen karakteeria tässä on havaittavissa, mutta sen lisäksi soundissa kuuluu Les Paulille ominaista kirpeyttä ja purevuutta. Alakerta soi hiljaa kompatessa makeasti rikkoutuen. Bigsby ja vuosikertamikit ES-Les Paulin akustinen sointi on keskialuevoittoinen, varsinkin alemmassa rekisterissä. Toki hintakin rajoittaa ostajien määrää. Soundissa oli läsnä puoliakustisen rungon tuomaa klangia, mutta myös sitä Les Paulille ominaista kirpeää luonnetta. Vaikka sävysäädön veti täysin kiinni, ei kumpikaan mikrofoni mennyt soinniltaan täysin tukkoon ja erottelemattomaksi, vaan soundi oli tällöinkin käyttökelpoinen. www.riffi.fi 1/2016 47 tuvuus käteen oli hyvä
Ne ovat verraten kalliita ja vaativat tyypillisesti sähköisen signaalin muuntamisen midiksi. Uusin vaihe alkoi pääasiassa autenttisia Hammond-soundeja tavoittelevan B9:n lanseerauksella, TekSTi: Timo koSkinen electroHarmonix Key9 – korvaako kitara koskettimet tai perkussiot. 48-49 Electro-Harmonix.indd 48 26.1.2016 15.37. Vaan eipä tullut bändeistä kosketinsoittajien yksinoikeus ja hommia riittää yhä muillekin soittimille. 48 www.riffi.fi 1/2016 S ellaisia pelkoja ei juurikaan ole kuulunut, että sähkökitara veisi muiden soitinten paikan. Niinpä latenssikin on saattanut olla esteenä laajemmalle suosiolle. Laitteina ne ovat silti jääneet melko harvinaisiksi. Ja ehkäpä sähkökitaran on haluttu kuulostavan juuri omalta itseltään. Muuntimen lisäksi tarvitaan oma erikoismikrofoni ja muunnos vie aina aikaa. Ei, vaikka kaikenlaisia kitarasyntetisaattoreita onkin ollut olemassa jo pitkään, ja niillä voidaan myös tuottaa kitaran omaa sointimaailmaa laajentavia, jännittäviäkin äänikuvia. Electro-Harmonix on jo aiemminkin lähestynyt tavoitetta toisesta suunnasta: midin sijaan se on rakentanut efektipedaaleita, joilla muokataan suoraan kitaran audiosignaalia hyvin syntetisoijamaiseksi. Aikoinaan muusikoita huolestutti ajatus, että työasemalla varustettu kosketinsoittaja veisi heiltä työt soittamalla kaikkien instrumenttien osuuksia kohtalaisen aidonkuuloisilla soundeilla
Ensimmäinen on muokkaamattoman lähdön voimakkuudelle, toinen synteettisen kosketinsoinnin voimakkuudelle. 044 7743695 • www.uraltone.com ja kohta sen perään ilmestyi C9 – urkumaailmaa vähän rokimmalla otteella. Kolmas saman sarjan pedaali on nyt tutkailun kohteena oleva Key9, jonka yhdeksän soundin valikoima jäljittelee sähköpianoja Rhodeseista Wurlitzeriin, ja ovatpa mukana myös marimba, vibrafoni ja steel pannukin. Yhdeksän toistuu myös muistiin tallennettujen preset-ohjelmien lukumäärässä ja niistä sopiva valitaan käyttöön kiertokytkimellä. u 48-49 Electro-Harmonix.indd 49 26.1.2016 15.37. Mikäli käyttää useita soundeja illan mittaan, säätämisen tarpeen takia pedaalille kätevin paikka on vahvistimen päällä, joskin silloin menettää mahdollisuuden kytkeä se päälle/pois polkemalla. Esimerkiksi generaattoriurkua jäljittelevässä soundissa Ctrl1 säätää ylä-äänien annostelua ja räpsyä, Ctrl2 taas simuloidun pyörivän kaiuttimen nopeutta. Hauskaa puuhaa Key9 on keksintönä etevä ja käytössä vallan mainiosti toimiva tapaus. Jatsillisempaa ilmaisua tukee modifioitu Rhodes höystettynä alaoktaavilisällä. Lisäksi kannattaa avata kitaran volyymiä reippaasti. Kolmannen ja neljännen säätimen nimikkeet ovat Ctrl1 ja Ctrl2, ja niiden toimenkuva riippuu aina kyseisestä soundista. Silloin Key9 on oivallinen ratkaisu. Muidenkin valmistajien vakiopedaalien virranjakajaa voi käyttää. Mutta kitaristivetoisessa bändissä tulee toisinaan tilanteita, joissa käyttöä olisi muillekin soundeille ja äänikuvan täydennykselle. Key9:n kanssa kitara ei muutu koskettimien tai mukana olevien simuloitujen perkussioiden korvaajaksi, ja kosketinsoittimille tyypillistä tiivistä harmoniaa on sillä edelleenkin yhtä vaikea soittaa, kiitos kitaran viritysja sointujärjestelmän. kitaramainen vai kosketinmainen. Ylimääräistä säröä ei sen oheen kannata tunkea ja modulaatiotakin hyvin varovasti jos ollenkaan. Fraseerauksen muuttaminen mahdollisimman paljon toiselle soittimelle ominaiseksi on kumminkin hyödyllistä kokeiltavaa muutenkin ja tämän laitteen kanssa se tulee entistä aidomman tuntuiseksi. Kosketinsoundeilla soinnut menevät helposti puuroisiksi alarekisterissä ja tämä toteutuu myös Key9:n kanssa. Sen sijaan perkussiosoittimet marimba ja steel pan eivät tuntuneet seuraavan ihan yhtä nopeasti, mutta annetaanpa tämä osin anteeksi, ovathan nämä letkeän tunnelman soittimia. Suurin osa kitaran normaalikäytöstä on sointukomppausta ja soitetaanhan sointuja sähköpianolla ja uruillakin, mutta usein aivan erilaisella rytmityksellä. Hienosäätöön on neljä potentiometriä, joista kahdella ensimmäisellä on omat pysyvät tehtävänsä. Tämä ei kuitenkaan ole perinteinen efektipedaali ja luultavasti päällä ollessaan ainoa sillä hetkellä käytössä oleva lisälaite, ehkä kaikua lukuunottamatta. Kielten demppaaminen ei kannata, ja vibraattokin on parempi asettaa pedaalin säätimistä. www.riffi.fi 1/2016 49 electro-Harmonix key9 kosketinsoitinsoundeja jäljittelevä kitarapedaali • yhdeksän emuloitua sähköpianojen ja perkussiosoittimien soundia • tulojakki kitaralle • lähtö muokatulle signaalille ja läpivienti kitaran omalle soundille • virtalähteen liitäntä (mukana virtalähde) • hinta: < 250 e Lisätiedot: Uraltone Puh. Muistipaikkoja ei pedaalissa ole, joten hyviä asetuksia kannattaa kirjoittaa muistiin omalle paperille tai kopioida ohjelehtisen sivu, jossa on paikat merkinnöille. Se tarjoaa käyttäjälleen paljon kivaa, yleisölle yllättävää kuultavaa ja rikastaa bändin kokonaisoundia. Avosoinnuilla soittaessa soundi on tukkoinen, mutta aukeaa mukavasti keskija ylätaajuuksissa. Testin aikana varsinkin Rhodesin inspiroimat soundit osoittautuivat heti käyttökelpoisiksi ja kun hyvät asetukset löytyvät, ne kuulostavat hämmästyttävän aidoilta. Koska pedaali muuntaa kitaran soundin täysin, joutuu pohtimaan, jatkaako soittamista kuten kitaraa muutenkin käsitellään, mutta nyt vain erilaisilla soundeilla, vai pyrkisikö ainakin jonkin verran jäljittelemään soundin mukaisen soittimen soittotapaa ja fraseerausta. Jälkimmäinen vaihtoehto osoittautui nopeasti järkevämmäksi vaihtoehdoksi. K9:ssä on kaksi lähtöä: yksi kitaran kuivan signaalin puskuroidulle läpiviennille ja toinen efektoidulle signaalille. Eroa tulee myös siitä, että kitaran avosoinnut soivat varsin matalalta verrattuna koskettimistoilla tyypillisesti soitettuihin. Jos bändissä on jo kosketinsoittaja, lienee turha pyrkiä samalle tontille muunnetun kitaran kanssa. Metallikoteloon rakennetun K9:n käyttöjännitteenä on yhdeksän volttia ja mukana tulee oma virtalähde. Äänen syttymiselle tuntuu olevan jonkinlainen liipaisukynnys ja siihen tarvitaan napakkaa ja tasaista näppäilyä sormilla tai plektralla. Valmistaja suositteleekin kompressoria pedaalin eteen tasoittamaan tulevan signaalin tasoa ja on tässä aivan oikeassa. Valmistajan lupaama polyfonisuus toimii kosketinsoitinsoundeissa ja vibrafonissa hyvin, eikä häiritsevää latenssiakaan ole. Johtuen Ctrl-säätimien erilaisista toiminnoista soundien välillä, valintakytkimen naksautus soundista toiseen vaatii yleensä myös kahteen Ctrl-säätimeen kajoamista. Tämän paketin urkusoundi, Organ, on melko kesy, joskaan ei kelvoton sekään. Key9:n käyttöä on muutoinkin opeteltava jonkin aikaa. Samoin vibrafonisoundi on vallan raikas. Videoesittelyn perusteella parempia urkusoundeja on kuitenkin tarjolla valmistajan B9:ssä ja C9:ssä, jotka on varsinaisesti tehtykin urkusoundien jäljittelyyn. Ohjelehtisessä on mukana valmistajan omia suosituksia kaikille yhdeksälle soundille, ja ne ovatkin hyviä lähtökohtia. Monet kitaramaisuudet eivät nimittäin tässä yhteydessä toimi hyvin. Vastaavasti vahvistimen etuaste on syytä kesyttää puhtaalle soinnille, sillä säröisinä Key9:n soundit – paitsi ronskisti hakattu perkussiivinen sähköpiano ja urut – eivät kuulosta hyvältä. Yksi valikoiman kolmesta Rhodeshenkisestä pianosta, Eighty Eight, taas saa säädöistä syvyyttä ja nopeutta tremololle, kun puolestaan toista, Dynamoa, maustetaan oktaavibassolla ja ylärekisterin kilahduksella. Soundi kyllä seuraa kielen venytystä jonkin verran, mutta venytys kuulostaa usein oudolta
Tämä nelikko matkii sujuvasti niin nauhakaiun vouvausta kuin analogisen viivepiirin nuhaisuutta – jota lämmöksikin kutsutaan – ja valikoima kattaa myös eri aikakausien digitaaliset soinnit vähäbittisestä rakeisuudesta hifiluokan ultra-kirkkaaseen. Ei siis ole tarpeen sukeltaa editointitilaan erikseen, ellei ohjelman rakennetta halua ryhtyä muokkaamaan pohjia myöten. Loopperi ei kuitenkaan rohmua kerralla koko pedaalin tehoja vaan yhdellä puoliskolla tuotettavia viiveitä voi käyttää samalla, kun toinen puolisko toimii tallentimena. Erilaisten viive-efektien lisäksi laitteessa on myös loopperi, johon mahtuu enimmillään kahden minuutin pätkä monomusiikkia lenkkinä toistettavaksi. Kansilevyn säätimet vaikuttavat suoraan ohjelman keskeisiin parametreihin. se tuntuu heti alusta alkaen mukavan kotoisalta, mutta kun siihen tutustuu vähän syvällisemmin, huomaa että tutkailtavia kerroksia paljastuu aina vaan lisää. 50 www.riffi.fi 1/2016 J o lähtöasetelma on suosiollinen, sillä pedaalissa on kaksi erillistä prosessoria, jotka voivat toimia joko itsenäisinä yksiköinä toisistaan riippumatta tai yhdistelmäksi valjastettuina. Niin ikään erillisiin toistoihin perustuvan echon luonnetta kuvaillessaan valmistaja kuitenkin alleviivaa, ettei kyseessä ole viides delay-moodi eikä myöskään tilakaiku, vaan nimenomaan echo – soinniltaan möyheämpi kuin selkeästi erillisten viiveiden synnyttämä delay-efekti, mutta jaksollisemmin sykkivä kuin jonTeksTi: Lauri PaLoPoski Boss DD-500 – tuplasti viiveitä ja looppaus päälle Bossin uutuuspedaali on kuin ikivihreä hitti parhaasta päästä. Jalkakytkimiä on kolme ja niiden perustehtävät on helppo oppia. Näillä pikasäädöillä pääsee pitkälle, eikä nuolinäppäimillä aina tarvitsekaan ryhtyä selaamaan yli 30 muuttujan mittaista editointivalikkoa. Ylenpalttisen runsasta Erilaisia efektityyppejä on 12 ja niistä kolmannes vastaa enemmän tai vähemmän delay-termin välitöntä assosiaatiota sen vaihtelevissa muodoissa. Vasemmanpuoleisin on A-muistipaikan päälle/poiskytkin, keskimmäinen puolestaan B-muistipaikan vastaava käskytin. Suosittelen, että laitteeseen tutustuessa kokeilee eri ohjelmissa myös kyseisen napin vaikutuksen, sillä osa tehosteista herää henkiin vasta kytkimen lisäkomennolla. Pankista toiseen siirrytään painamalla kahta jalkakytkintä samanaikaisesti. Ohjelmat on tallennettu pankkeihin, joissa on aina rinnakkain kaksi eri ohjelmaa – A ja B – kussakin. Vasemman ja keskimmäisen yhdistelmä selaa pankkeja yksitellen alaspäin, keskimmäisen ja oikeanpuoleisimman kytkimen yhteispainallus vastaavasti vaihtaa pankin numeroa ylemmäs. Hieman enemmän joutuu opettelemaan siinä vaiheessa, kun haluaa käyttää laitetta luupperina, sillä samat kytkimet ohjaavat tallennusta ja toistoa. Hätäiselle on koottu valmiita presettejä, joiden joukossa on perussoiton mausteiden ohessa varsin villejäkin vatkauksia ja suoraan filmiteollisuuden tarpeisiin soveltuvia äänitehosteita. Kolmannen kytkimen toimenkuvan voikin editointitilassa määrittää ja tallentaa muistiin osaksi tiettyä efektiä. Tämäkään ei silti ole kovin hankalaa, ei ainakaan sen hankalampaa kuin kilpailevillakaan merkeillä. Oikeanpuoleisin onkin sitten monitoimikytkin, jolla voi naputella viiveelle tempon, jäädyttää efektin soimaan pitämällä kytkintä pohjassa tai liipaista vaikkapa modulaatiovyörytyksen joka vatkaa viiveklusterin täältä lähiavaruuteen ja takaisin. Jos jotakin valmisohjelmaa on tarpeen muokata, pääsee keskeisiin parametreihin suoraan käsiksi kansilevyn viidellä potentiometrillä, jotka ovat kukin suoraan yhteydessä vastaavaan muistiin tallennettuun asetukseen. 50-51 Boss.indd 50 27.1.2016 14.04
Vähän pitemmällä menevä hyödyntää myös loopperin, jolla vaikkapa voimatrion kitaristi kaappaa soiton ohessa pätkän omaa komppiaan soolonsa taustaksi. Omiksi tyypeikseen jaoteltujen efektien luettelossa on lisäksi mm. 010 323 5410 • www.roland.fi kin tilan tai sähkömekaanisen kaikulaitteen tasaisesti vaimeneva jälkisointi. Tai rakentaa yhdellä instrumentilla koko säestyksen kerrostamalla soittonsa kokonaisen orkesterin mittoihin. Mainitaan nyt kuitenkin vielä yksi piirre, joka kuvaavaa laitteen kapasiteettia osuvasti. u USB-liitännän kautta voi muokata DD-500:n ohjelmia tietokoneella ja tahdistaa parametrien muutoksia sekä ohjelman vaihtoja sekvensserillä. Sellaiseksi sitä ei kuitenkaan ilmeisesti Bossilla vielä lasketa sen enempää kuin takaperoisesti soivaa Reverse-algoritmiakaan, koskapa äänitehosteille on DD-500:n valikoimassa vielä erikseen aivan oma ohjelmansa! Kun annit ovat näinkin hövelit, ei kaikkea voi ruotia yksitellen. valmiiksi sommiteltuja rytmisiä viiveklustereita tuottava Pattern, jolla voi vedellä vaikka puoliautomaattista boleroa lyömällä kielet soimaan aina ykkösellä. 50-51 Boss.indd 51 27.1.2016 14.04. Oma lukunsa on viiveiden virettä transponoimalla helisyttävä Shimmer, joka erkaantuu jo hyvää kyytiä musiikkilähtöisistä efekteistä ja lähestyy pikemminkin scifi-rainoihin käypää äänitehosteiden tuotantovälinettä. Resonoivalla suotimella höystetty Filter puolestaan hallitsee ylija alipäästösuodatuksen lisäksi myös kaistanpäästön, eikä mene polvilleen vonkuvampaakaan ujellusta pyydettäessä. www.riffi.fi 1/2016 51 Boss DD-500 Delay-efekti & loopperi • näytetaajuus 96 kHz • 32-bittinen prosessointi • kaksi erillistä prosessoria • 12 erilaista efektialgoritmia • 99 pankkia soundiohjelmille • 2 ohjelmaa per pankki Fraasiloopperi • toimii samanaikaisesti viive-efektin kanssa • tallennus monona 48 / 96 kHz, maksimipituus 120 s • tallennus stereona 48 kHz, maksimipituus 60 s • voidaan tallentaa kerran ja jatkaa soittoa luupin päälle tallentamatta • voidaan tallentaa uusia kerroksia aiempien päälle • ohituskytkentä määriteltävissä bufferoiduksi tai true by-pass -tyyppiseksi • käyttö virtalähteellä (9 V Boss) tai neljällä aa-paristolla • hintaluokka noin 360 e Lisätiedot: roland suomi Puh. Toinen konsti on käyttää viiveen kaitsentaan ducking-toimintoa, jossa efekti avautuu täyteen voimakkuuteensa vasta, kun suoran äänen taso laskee tietyn rajan alle. Musikantista äänitaiteilijaksi DD-500 täyttää muitta mutkitta perussoittajan delay-tarpeet. Laite venyy silti vieläkin pitemmälle, ja intomielinen tehosteseppä varustaakin DD-500:n ulkoisella lisäkytkimellä tai kahdella sekä ekspressio-pedaalilla, jolla tehosteiden ohjaus käy portaattomasti ja realiajassa. Ensimmäinen näistä on himmaus, jossa viiveellä toistettavasta signaalista yksinkertaisesti vaimennetaan ylätaajuuksia. Luontevin mieleen tuleva kuvaus echon luonteelle lienee alppikaiku, jossa tasainen huttu liimaa vuoristorinteistä kumahtelevat toistot toisiinsa. Se kolmas vaihtoehto on duckingille etäistä sukua, mutta toimii vikkelämmin. Slow attack -nimikkeen saanut algorotmi ei odota fraasin loppuun, vaan se muovaa jokaista viivettä erikseen avaamalla viivästetyn signaalin voluumin loivasti liukuen, hieman samaan tapaan kuin jos plektran iskuja leikkaisi volumepedaalilla tai kitaran potentiometrilla. Aidon tilan akustiikkaa, tai keinokaiun tuottamaa jälkisointia löytyy sitäkin, ja muovailuvaraa on perinteisen kitaravahvistimen jousikaikua jäljittelevästä ja vieterin kuplahtelua varsin uskottavasti imitoivasta versiosta aina kalliiden studioprosessoreiden antia haastavaan virtuaaliseen tilasointiin saakka. Sävyä voi pehmentää reilustikin ja sointi säilyy silti ryhdikkäänä eikä puuroudu. Silloin on hypätty musikantin pöksyistä äänitaiteilijan housuihin, mikä ei välttämättä ole lainkaan hoopompaa, kunhan siihen ei jämähdä pysyvästi. Tilutuksen aikana viiveet soivat taustalla hiljempaa, mutta kun fraasin viimeinen ääni haipuu pois, nousee delay esiin täydellä voimallaan. Nimittäin, DD-500 hallitsee kolme erilaista tapaa pitää huolta siitä, että viive-efekti pysyy karsinassaan eikä puske soiton päälle sotkemaan liikaa
Pehmeä moduloija Greenhouse Effectsin aikaisemmin julkistama chorus Stonefish jo tarjoili säätövaraa enemmän kuin käyttäjä osaa toivoa ja sama ajattelu jatkuu Sonic Orbin phaserin toteutuksessa: modulaatiosykliä voidaan säätää erittäin hitaasta laahauksesta aina räpsyvän nopeaksi sykkeeksi. Zichrillä on ollut tapana käyttää käsintehdyissä pedaaleissaan perustana hyviksi tunnettuja konsepteja joihin hän lisää sitten jotain omaa ekstraansa. Niin tai näin, tällainen liitäntöjen sijoittelu mahdollistaa pedaalien asettamisen tiiviisti vierekkäin laudassa. 52-53 Greenhouse.indd 52 26.1.2016 15.38. Tässä efektissä Q:n vaikutus ei ole kitaralla suuri, mutta se on hyödyllinen ominaisuus saman pedaalin käyttämiseksi muiden soittimien kanssa Kasarityyliset ronskit phaserin annostukset eivät ole kovin muodikkaita nyt – kyllä Sonic Orb sellaisiinkin pystyy – mutta sen sijaan kevyt pyörteily puhtaaseen signaaliin, kuulaat sointuTeKsTi: Timo KosKinen Greenhouse effects – huolella harkittuja pedaaleja israelilaisen Roy Zichrin suunnittelemat Greenhouse effectsin pedaalit ovat olleet markkinoilla jo hyvän aikaa, mutta nyt niitä saa sitten suomestakin. Pohja tarjoaa sileää ja liukuvaa maalipintaa – kumitassujen tai tarranauhan lisääminen on jätetty omistajan tehtäväksi. Hidas ja keskinopea tuovat soittoon mukaan miellyttävästi vellovaa aaltoilua ja muotoaan muuuttavan tilan tuntua, aivan ääripäässä saadaan jo prosessoitu, epäkitaramaiselta kuulostava lopputulos. Säätimien asennon näkee kohtalaisen matkan päähän, sen sijaan niiden viereen kirjoitettua tekstiä ei. Nopeuden säätöön lisävaihteen tuo säätimien keskelle sijoitettu fast/slow-minikytkin. Ohjelehtisiä ei laatikoissa ole. 52 www.riffi.fi 1/2016 K okeiluun saatiin kolmikko valmistajan tuoreemmasta tuotannosta, pienikokoisemmat Sonic Orb -phaser ja Goldrive Mk III -overdrive, sekä hiukan kookkaampi tuplasäröttäjä Double Edged. Paristoja ei näissä voi käyttää, mutta eiköhän nykyään jokaiselta pedaaleja käyttävältä löydy virtalähde johtoineen muutenkin. Merkkivalot ovat pienet, mutta riittävän kirkkaat. Pedaalin erikoisuus on Q-säädin, joka muualtakin audiomaailmasta tunnetaan taajuusvasteeseen tuotettavan korostuksen tai vaimennuksen kaistanleveyden tunnuslukuna. Pedaalit toimivat 9 V jännitteellä. Laitteet toimitetaan pahvilaatikoissa, joissa pienet pedaalit ovat kivoissa, mutta varmaan nopeasti hukkuvissa tai muuhun käyttöön ajautuvissa kangaspusseissa. Kotelon päätyyn sijoitettujen jakkien viereen ei ole merkitty, kumpi liitin on sisään ja kumpi ulos. Virtalähteen liitin muuten on taas kerran näissä kaikissa polkimissa suojaamaton tai upottamaton. Pedaalien metallikotelot ovat tukevan tuntuiset. Lukisikohan niitä edes kukaan. Valmistaja toki noudattaa kaikissa samanlaista järjestelytapaa, mutta suurta vaivaa ei merkintöjen lisääminen aiheuttaisi. Kaikkien pedaalien säätimet ovat pienehköjä, tasaisen pehmeästi pyöriviä ja tukevasti kiinnitettyjä
Sonic Orb -phaserissa säätövaraa on runsain mitoin, melkein liikaakin perustarpeisiin, Goldrive ja Double Edged puolestaan eivät pyri ääriasennoissakaan menemään ohi käyttökelpoisuuden. Pedaalit toimivat hienosti ja kuulostavat hyviltä. 044 7743695 • www.uraltone.com arpeg giot, funkykomppaus ja fuusiotyyppinen sooloilu saavat kaikki oivan lisän tämän pedaalin annista. Se ei ole vaikutukseltaan jyrkkä ja sekin sallii koko vaihteluvälinsä käyttämisen. Jos tähän yhteyteen pari historiallista soundivertausta sallitaan, yläpään tehostus tuo mieleen etenkin 70-luvun Thin Lizzyn kaksikon Gorham/Robertson ja Kissin Ace Frehleyn – joilla livesoundin luomisessa taustalla oli jämäkkä torni vahvistimia. Valot ovat kylläkin hiukan eriväriset, mutta visuaalisesti havainnollisimman asettelun palkintoa tämä rasia ei pokkaa säätimien tai merkkiledien osalta. Tälle ominaisuudelle lienee käyttöä tilanteissa, joissa nopeasti pitää vaihdella pedaalin tilan välillä. Käyttötavaraa Käsintehdyiltä pedaaleilta on lupa odottaa kestävää laatua, luotettavaa toimivuutta, hyviä soundeja ja ehkäpä jotain ekstraa markkinoiden perustarjontaan verrattuna. Pieni totuttelu tämän seikan muistamiseen tarvitaan. Pedaalistahan ei kuitenkaan aseteltaisi kokonaistonea. Goldrivea ei selvästikään ole suunniteltu lajityyppinsä ärhäkkäimmäksi edustajaksi, sillä sen driven uskaltaa avata täysillekin eikä itse pedaalin oma soundi puhtaaseen vahvistimeen ajettuna ole vielä kaiken haltuun ottava. Greenhouse Effects pystyykin täyttämään tällaiset odotukset. Dynamiikka toki lisääntyy runsaasti ja silti plektratyöskentelyä keventämällä voidaan pysytellä puhtoisen soinnin puolella. Tämän pedaalin perusteellinen testaus vaatisi paksuilla kielillä varustetun kitaran ehkä vielä jonkin verran alas viritettynä. Kaikilla asetuksilla tulee hyviä soundeja. Kerrankin kasvihuoneilmiö, jota ei tarvitse kaikin tavoin vastustaa. Hallittu rokkikone Ennen käyttöönottoa luulin, että Goldrive MK III:n polkukytkin on rikki, sillä se ei naksahda painaessa. Säröpedaalit monipuolistavat vahvistimen käyttömahdollisuuksia kuulostaen itsessäänkin jo yliohjautuvalta putkistolta ja lisäksi helpottavat hallitusti tavoiteltua vahvistimen leikkautumista ja kompressointia. Tidemannin spekseihin ei kuitenkaan kuulu äärimmäinen mättömetalli, joten soundi pysyy aisoissa muuttumatta raa’aksi pauhuksi. Kakkoskanava tarjoaa enemmän volyymiä, keski/ylätaajuuspainotteisuutta ja sustainia ja täyttää näin ollen alkuperäisen tarkoituksen erityisesti sooloilun erottuvuuden tukijana. Normivireessäkin käyttötarkoitus tulee silti selväksi: gainia on erittäin paljon ja se alkaa purra säätimen kevyelläkin avauksella. Vahvemmat plektran iskut vievät vahvistimen muhevan kompression kynnykselle ja kesyttämällä yliohjauksen määrää saadaan harmonisesti rikas kevytroso. Tällaisenaan voi harkita pedaalin tonesäätimen asettamista mihin kohtaan tahansa äärilaitoja myöten. www.riffi.fi 1/2016 53 Greenhouse effects Käsintehtyjä efektipedaaleita Sonic Orb -phaser • ratedepth, volume ja Q-säätimet • hinta: 179 e Goldrive Mk III -overdrive • drive-, volumeja gold-säätimet • hinta: 179 e Double Edged -särö • kaksi kanavaa • yhteiset volumeja tone-säädöt • molemmilla kanavilla oma gain-säätö • hinta: 199 e Lisätiedot: Uraltone Puh. Oiva ratkaisu valmistajalta on sävysäätimien vaikutuksen melko rajallinen kapeus. Goldrivelle löytyy hetimiten käyttöä hard rockin ja rämäkän bluesin parissa, jossa soitetaan kokonaisia sointuja eikä yhden äänen riffejä tai voimasointuja. u 52-53 Greenhouse.indd 53 26.1.2016 15.38. Puraisua löytyy vallan mainiosti ilman tärykalvojen kiusaamista. metallia kahdella kanavalla Double Edge onkin tarvittaessa rankempi juttu. Kanavien soundit ovat keskenään selvästi erilaiset. Selvisi kuitenkin, että kytkimeen on rakennettu standby-toiminto, joka kyllä ottaa polkaisun vastaan ja varsinainen kytkeminen tapahtuu vasta irti päästettäessä. Pistää miettimään, olisiko ollut mahdollista kytkeä kanavat peräkkäin ja millainen soundi siitä olisi seurannut. Yllättävästi kanava 2 on vasemmalla laidalla ja sen gain-säätimen alle on sijoitettu molemmat kanavavalintaa osoittavat merkkivalot melko lähekkäin. Ykköskanavan puraisu taas toimii matalissa riffeissä. Pedaalin ylänurkkiin on sijoitettu molempiin kanaviin yhteisesti vaikuttavat volyymija sävypotentiometrit, ja niiden alle omille laidoilleen erilliset gainit kumpaisellekin. Tidemannin tarpeena on ollut kaksikanavainen, simppeli gain-pedaali, josta löytyisi asteet erikseen kahdelle eritasoiselle särötykselle – esimerkiksi vaihtoon kompin ja soolon välille saman vahvistimen kanavan läpi. Arvoituksellisesti nimetty säädin Gold osoittautuu ylätaajuuksien tehostimeksi. Sen suunnittelussa on ollut mukana norjalainen metallikitaristi Carl August Tidemann, jonka neoklassiset/progressiiviset bändit eivät kuitenkaan edusta jyrkintä norjalaista antia
Humbuckereilla purevuutta tulee toki lisää. Sama juttu Telecasterin kanssa. Toki pedaali on pedaali, ja tuskin tämäkään ihan esikuvakseen muuttuu, mutta sen soundimaailmaan pääsee kyllä kiinni. Yksinkertainen ja laadukas Tämä uutuus tarjoaa luonteeltaan harmonisesti rikkaan ja varsin selkeään särön, joka toimi puhtaan ja neutraalin pohjasoinnin kanssa mainiosti. edellinen oli yhteistyössä kitaristi Pete Thornin kanssa suunniteltu yksikanavainen versio alkuperäisestä mallista. TRADITIONAL SERIES HIGH PERFORMANCE SERIES 2016: Gibson's Best Year Ever! Gib2016_Riffi_01_Layout 1 22.1.2016 12.20 Sivu 1 54-55 Carl Martin.indd 54 26.1.2016 15.39. Tähän lienee osuutta myös 12 voltin käyttöjännitteellä. Huomasin, että miellyttävin tone-asetus oli keskivaiheilta myötäpäivään, riippuen toki vahvistimen lähtösoundista, kitaran mikeistä ja volumesta. Vastapäivään tultaessa ylä-äänes leikkautuu. Jotenkin tämä uusi PlexiTone toi hieman mieleen Ibanezin Tube Screamerin, vaikka soundiltaan erityylinen onkin. 54 www.riffi.fi 1/2016 Carl Martin PlexiTone Lo-Gain analoginen säröpedaali kitaralle • suunniteltu Tanskassa, valmistusmaa Kiina • säädöt: level, gain, tone • käyttö 9 V verkkolaitteella (vähintään 100 mA) • sisäinen käyttöjännite 12 v • hinta: 205 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. 010 320 7300 • www.f-musiikki.fi P lexiTone Lo-Gain ei tarjoa lokeroa paristolle, koska sekin toimii edeltäjiensä tavoin 12 voltin jännitteellä. Dynamiikka käyttöön PlexiTone Lo-Gain antaa jo puhtaalla asetuksella pleximäistä, keskialueen sävyä. Plexi-henkeä huokuu jo kuoren värivalinta. Dynamiikkaa pedaalissa tuntuu olevan hyvin, ja sen reagointi soittajan tekemiseen eri särömäärillä oli mallikasta. Kannattaa kuitenkin huomioida se, että virrankulutus on hieman tavallista isompi. u TeKsTi: TiMo ÖsTMAn Carl Martin PlexiTone Lo-Gain Carl Martin PlexiTone Lo-Gain – pleksiä pienemmässä paketissa Carl Martinin PlexiTone-pedaaleja on nyt kolme. Äänittässäni pedaalilla tunsin itse pääseväni parhaaseen lopputulokseen, jos level-säätö oli kunnolla auki, ikään kuin vahvistimen kanssa; tämä voi toki olla myös fiilisjuttu. Sen sijaan lopputulos oli mukavasti laulava, avoin ja erotteleva, myös sointujen kanssa. Tällöinkin ääneen tulee pientä röpöä rujolla kosketuksella. Virta otetaan kuitenkin tavallisesta 9 voltin verkkolaitteesta, sillä pedaali muuntaa jännitteen ylöspäin sisäisesti. Oman Stratoni kanssa särö ei mennyt täydelläkään gain-asetuksella erityisen kompressoituneeksi, kun pohjasoundi oli puhdas. Stratocasterilla pystyin soittamaan reunasäröllä puhtaita sointuja, jos kieliä kosketti hiljaa. Säädöistä huolehtii tuttu kolminaisuus eli level, gain ja tone. PlexiTone Lo-Gain on tavallaan kuin se yhden tempun koira; juuri sellainen, joka tekee temppunsa hyvin. PlexiTone Lo-Gain jatkaa samalla konseptilla, mutta tarjoaa vanhempaa Marshallia muistuttavaa, miedompaa särösoundia. Jälkimmäinen toimii ylä-äänesleikkurina, eli kun säädin on myötäpäivään täysillä, koko taajuusalue on käytössä. Toisaalta pedaali hoiti hommansa hyvin myös pohjasärön boostaajana; tätä varten ei pedaalin gain-säätöä tarvinnut avata juuri lainkaan, sillä jo sen soundi itsessään terästytti pohjasoundia hyvin
TRADITIONAL SERIES HIGH PERFORMANCE SERIES 2016: Gibson's Best Year Ever! Gib2016_Riffi_01_Layout 1 22.1.2016 12.20 Sivu 1 54-55 Carl Martin.indd 55 26.1.2016 15.39
Sanka itsessään on konstruktiona vankan oloinen ja kohtuullisen painoinen. Poikkeuksena on kaksikanavainen Sonora-mikrofonivahvistin, joka myös valmistetaan Englannissa. Kun mikrofoni vielä jää säädön jälkeenkin hiukan eriskummalliseen asentoon ja osin soittajan tielle, vie erillinen mikrofoniteline voiton. Herkkyyttäkään ei ole liikaa, mikä sopii äänekkäisiin tilanteisiin. Pieni on kätevä Virvelimikrofoni DM-1S, sekä sen tomikäyttöön tarkoitettu sisarmalli DM-1T, ovat suurin piirtein kahdeksan senttimetrin pituisia puikkomalleja, ja niiden mukana toimitetaan haarukka-adapteri sekä metallista valmistettu, rummun vanteeseen tiukattava sanka. Uuden merkin tuominen merkkinoille vaatii jonkin oman jujun, sillä kokeneita ja osaavia valmistajia on entuudestaan jo yllin kyllin ja markkinoille pyrkiviä suorastaan ruuhkaksi asti. Samalla käy ilmi, ettei Sontronics ole lähtenyt liikkeelle vain ollakseen mukana meiningissä yhtenä muiden joukossa. Ote vanteeseen on jämäkkä ja sangan yläpäässä adapterin kiinnityskohtaa voi portaatta säätää siirtämällä kiinnitysruuvia sankaan tehdyssä hahlossa. 56-57 Sontronics.indd 56 27.1.2016 14.53. Virvelisoundin kintereillä Valmistajan ilmoittamat suoritusarvot ovat asiallisia niin äänenpaineen keston, taajuustoiston kuin kohinankin osalta. Äänityskoe varmistaa asian – DM-1S suoriutuu tehtävästään mallikelpoisesti. Sontronicin sangan saa kyllä pitävästi kiinni myös testivirvelinä palvelleen Ludwigin Classic Maple -sarjan vanteeseen, mutta rummun kylkeen kinnaavan kiristysruuvin kääntäminen on hieman hankalaa ja kalvon puolelle kääntyvä osa pidikettä puolestaan painuu tiukasti kalvoa vasten. 56 www.riffi.fi 1/2016 M onen muun merkin tavoin Sontronics ilmoittaa suunnittelevansa ja tarkastavansa tuotteet Englannissa, mutta varsinaiset tehtaat sijaitsevat Kiinassa. Periaatteessa kaikki on siis hoidettu asiallisesti, mutta samat reunaehdot pätevät Sontronicin ratkaisuun siinä missä kaikkiin kilpailevinkiin merkkeihin: rummun vanteet eivät ole samanlaisia, eivätkä äänittäjien näkemykset mikrofonin oikeasta sijoituksesta ja suuntauksesta noudata yhtä ja ainoaa kaavaa. Virvelirummulle tarkoitettu DM-1S kuuluu jälkimmäiseen kastiin, kitaravahvistimen eteen suunniteltu Halo kumpaankin. DM-1S:n välittämässä soinnissa on kyllä sopivasti tuttuja sävyjä, joita vakiintuneilla mikrofonivalinnoillakin haeTeksTi: Lauri PaLoPoski kuVaT: ToMMi Posa sontronics – mikrofoneja erikoistehtäviin Brittimerkki sontronics on verraten uusi tulokas suomen markkinoilla. DM-1s on virvelille suunniteltu kondensaattorimikrofoni, kun taas dynaaminen Halo on tarkoitettu kitaravahvistimen äänitykseen. Sitä käytettäessä DM-1S on helppo sijoittaa juuri haluttuun paikkaan ja asentoon, kiitos mikrofonin näppärän koon. Vaikka mallistossa on kosolti erilaisia yleiskäyttöisiä mikrofoneja, tuttavuutta tehtiin kahden spesiaalimman mallin kautta. Sontronics näyttää rakentavan brändiään kahdella hyväksi tunnetulla konstilla. Monet sen malleista ovat ulkoisesti valtavirrasta jollain tavalla poikkeavia ja toisena kikkana on kehittää yleiskäyttöisten mikrofonien rinnalle johonkin tarkoitukseen erikoistuneita malleja
Akseliruuvilla saranoitu nivel on hankala tiukattava ja ainakin maailmaa nähneessä testiyksilössä nivelosan liitos XLR-liittimen kotelona toimivaan neliskanttiseen rasiaan lonksui harmittavasti. Alarekisteri välittyy sen kautta selkeänä, äänten alukkeet piirtyvät napakasti ja preesensalueella on hyvällä maulla annosteltua korostusta tuomassa ruudikkuutta sointiin. Onneksi retrohenkinen muotoilu ei myöskään ole ainoa syy, jolla Halon käyttöä voi perustella. Tässä kohden olisi siis selkeästi parannettavaa. Sontronicsilla on takanaan kuitenkin jo kymmenen vuoden taival, joten hetkellisestä kokeilijasta ei ole kyse. u 56-57 Sontronics.indd 57 27.1.2016 14.53. Äänipuolikin on nimittäin oikein toimiva. kitarasoundi talteen Sontronics Halo on erityisesti sähkökitaran vahvistimen eteen sijoitettavaksi suunniteltu dynaaminen mikrofoni, jolle on haettu huomioarvoa tyylikkäästi vanhahtavalla muotoilulla. Verrokkina ollut SM57 on perussoinniltaan paksumpi ja nuhaisempi, mutta toisaalta se ei ole yhtä herkkä etäisyyden kasvulle kuin Halo, joka tuntui viihtyvän parhaiten aivan kartion lähituntumassa. www.riffi.fi 1/2016 57 sontronics DM-1s ja Halo Mikrofoneja erityistarkoituksiin DM-1S • tarkoitettu virvelirummulle • suuntakuvio: hertta • toimintaperiaate: kondensaattorimikrofoni • ilmoitettu toistoalue: 30 – 20 000 Hz • äänenpaineen kesto: 135 dB sPL (-10 dB:n vaimentimella) • itseiskohina: 14 dB (a) • hinta: 149 e Halo • tarkoitettu kitaravahvistimelle • suuntakuvio: hertta • toimintaperiaate: dynaaminen mikrofoni • ilmoitettu toistoalue 50 – 15 000 Hz • hinta: 155 e Lisätiedot: T-soundi Puh. Mielenkiintoinen vaihtoehto perinteisille vakiomikeille. Sointi on ikäänkuin valmiiksi työstetty ja soveltuu sellaisenaan erityisesti ärhäkän rock-kitaroinnin taltiointiin. DM-1S:n tavoin Halo on mikrofoni, jolla on oma sointinsa. 0400 790 655 s-posti: info@t-soundi.com taan, mutta silti äänessä on myös persoonallista klangia, jolla se erottuu massasta. Työkalun ulkonäkö saattaa silti kuitenkin olla studiossakin juuri se tekijä, jolla tunnelma nousee sopivasti ja tässä mielessä Halolla on valttikortti matkassaan. Sointi on hyvin valmis sellaisenaan: sekä yläkalvon mätke napsuineen että maton resonanssit tulevat kiinteänä pakettina ja vuotoääni hi-hatista kuulostaa siistiltä. Merkin puolesta todistaa myös se, että DM-1S ja Halo ovat molemmat varsin onnistuneita ja käyttökelpoisia mikrofoneja, joissa on omaa yksilöllistä viehätystään muussakin kuin ulkonäössä. Hinnaltaan nämä mikit eivät myöskään sijoitu aivan halvimpien joukkoon, joten kilpailussa pitäisi pärjätä muilla avuilla. Esteettisesti onnistunut ratkaisu vie verraten paljon tilaa, eikä konstruktio valitettavasti ole mekaanisesti kaikkein pätevin. Kun bassorummun tömäyksetkin jäävät kohtuullisen etäisiksi ja vaimeiksi, pääsee virveliraitaa käyttämään sopivan voluumin ja kaiun hakemisella, eikä käsi hamua ekvalisaattorin suuntaan. omin eväin matkaan Alussa totesin, ettei markkinoilla varsinaisesti ole ammottavia aukkoja, joihin uudet mikrofonimallit tai kokonaiset merkit sosontronics – mikrofoneja erikoistehtäviin lahtaisivat tuosta vain
Vyölähettimen mukana taas toimitetaan lyhyt sovitejohto instrumenttikäyttöä varten sekä puheja lauluäänentoistoon suunniteltu pallokuvioinen C111 LP -sankamikrofoni. Käsilähettimen kapseleiksi on tarjolla tutut perusmallit D5 tai P5. Mainittu painokytkin taas on tarpeen silloin, kun tarkistetaan vastaanottimen kanavan sen hetkinen asetus tai muodostetaan uusi pari jonkin lähettimen ja vastaanottimen kanavan kesken. DMS Tetrad -vastaanottimen vakiotarvikkeet käsittävät virtalähteen lisäksi kaksi antennia, erilliset räkkikorvakkeet asennusTekSTi: Lauri PaLoPoSki AKG DMS Tetrad – nelikanavainen digilangaton Lupavapaata 2,4 gHz:n kaistaa käyttävä DMS Tetrad on nelikanavainen digitaalinen langaton järjestelmä, jonka vastaanotin toimii tarvittaessa myös mikserinä. Musiikkiesityksissä lienee luontaisempaa reitittää jokainen kanava erikseen eteenpäin oman lähtönsä kautta, ja silloin kanavien voluumisäätimillä voi justeerata lähtösignaalien tasot PA-mikserille sopiviksi. Korvan taitse kiertyvät sangat on muotoiltu yhden koon periaatteella, eikä jäykkää rakennetta kannattane väkisin muuksi taivutella. Sovitusvaiheessa korvan taitse kiertyvää sankaa voi jonkin verran taivutella, samoin mikrofonipuomi myötää hieman. Esimerkiksi seminaarija kokouskäytössä Tetradvastaanottimen voi kytkeä talon äänijärjestelmän yhteen kanavaan tai vaikka suoraan aktiivikaiuttimeen, ja käyttövalmiina on nelikanavainen langaton äänentoistojärjestelmä. 58-59 AKG.indd 58 27.1.2016 14.54. 58 www.riffi.fi 1/2016 D MS Tetradin perusta on nelikanavainen vastaanotin, jonka käyttö on tehty mahdollisimman simppeliksi. C555 L asettuu levollisesti kahden korvan varaan ja istuvuutta saa mallattua sangan liukusäädöllä. Vakaan radioyhteyden lisäksi ledit ilmoittavat liian kovasta signaalitasosta sekä lähettimen paristojen varauksen hiipumisesta. Erittäin kevyt C111 LP on huomaamaton niin värityksensä kuin siron rakenteensakin ansiosta. Kunkin kanavan oman erillisen analogilähdön lisäksi takalaidasta löytyy neljä kanavaa summaava monolähtö, jota käytettäessä kanavien keskinäinen balanssi miksataan etulaidan volumesäätimillä. Starttipaketilla alkuun DMS Tetrad -perussettiin kuuluu vastaanottimen lisäksi nyt kaksi käsilähetintä tai kaksi vyölähetintä aiemman yhden sijaan. Jokaiselle kanavalle on volume-säädön ohessa vain yksi kaksitoiminen painokytkin ja kolmen ledin verran merkkivaloja. Mikrofonin taipuisaa puomia voi myös siirtää pidikkeessään, joten suuntaukseen on runsaasti säätövaraa
Itse esitys tapahtui ulkoilmanäyttämöllä, josta oli matkaa viereisen rakennuksen kellarissa sijaitseviin pukeutumistiloihin noin 60 metriä. Kantaman piirissä toimittaessa DMS Tedradin audiolaatu on moitteeton ja sankamikrofoneja käytettäessä lopputuloksen kannalta ratkaisevinta oli niiden huolellinen asemointi. Vyölähettimin virtakytkin piilotetaan liukuvan kannen alle suojaan esityksen ajaksi. Viesti siirretään lähettimeltä vastaanottimelle 24-bittisenä ja 48 kHz:n näytetaajuudella koodattuna. Ja kolmantena lenkkinä varmennuksessa on perinteinen diversiteetti kahdella antennilla, joiden vastaanottamia signaaleita vertaamalla systeemillä on aina mahdollisuus valita parempilaatuinen käyttöön. Siinä puuhassa panostus hienosäätöön maksaa itsensä takaisin korkojen kera. Yhteyden häiriöttömyydestä huolehditaan digitaaliseksi diversiteetiksi kutsutulla menettelyllä, jossa hyödynnetään kolmea eri osatekijää. 0207 512 331 • www.studiotec.fi ta varten sekä lyhyet jatkojohdot, joilla takalaidan antenniliitännät saadaan siirrettyä räkkikorvakkeiden läpi laitteen etupuolelle. Niiden ylitse Tetrad rakentaa siltoja interpoloimalla ja virheenkorjausmenetelmänä on AKG:n oma DroCon. Parin muodostaminen lähettimestä ja vastaanotinkanavasta on helppoa ja sen jälkeen varsinainen langaton toiminta on täysin automaattista. Koska laitteisto ei kerro käyttäjälle milloin jotakin suojakeinoa tai korjausta käytetään, on kuulohavainto ainoa mahdollisuus todeta jotakin tapahtuvan. C555:n sankarakenteen saa istumaan mukavasti esiintyjän mitoille ja mikrofonipuomia voi taivutuksen ohessa myös siirtää pidikkeessään. Kun ihanteellinen sijoitus löytyy, kannattaa asia käydä läpi myös esiintyjän kanssa, jotta tämä oppii tuntemaan missä kohtaa ja millaisessa asennossa mikrofonin pitäisi olla. Suuntakuvion lisäksi ko. 58-59 AKG.indd 59 27.1.2016 14.54. Minkäänlaista pärskintää ei ilmennyt esityksen jälkimainingeissakaan, esiintyjien poistuessa jälleen kantaman ulkopuolelle. Itseasiassa myös käsilähettimessä on kaksi erillistä antennia. u Paristolokeron kansi irtoaa lähettimestä kokonaan ja sen lukituskynsi palvelee säätötyökaluna, jolla gaintrimmeriä on kätevä kääntää. Luonnollisestikaan käyttö musiikkiesityksessä ei salli kovin pitkiä tai monia uusintalähetyksiä tai ajoitus alkaisi heittää liiaksi. Starttipakettia voi tarpeen mukaan laajentaa erillisin vyötai käsilähettimin. Testiin otetun setin kokoonpanoa kasvatettiinkin kahdella vyölähettimellä. Esiintyjät astelivat estradille mikrofonit päälle kytkettyinä ja langaton yhteys aukesi nätisti. www.riffi.fi 1/2016 59 akG DMS Tetrad Nelikanavainen digitaalinen langaton • 24-bittinen koodaus 48 kHz:n näytetaajuudella • digital diversity -tekniikka • akG DroCon -virheenkorjaus Peruspaketissa: • nelikanavainen vastaanotin • kaksi lähetintä • käsilähetin joko D5tai P5-kapselilla • vyölähettimen mukana C111 LP -sankamikrofoni sekä sovitejohto instrumenttikäyttöön • peruspaketin hintaluokka noin 750 e Lisätiedot: Studiotec Pro audio Puh. XLR-miniliitäntään sopivat niin sankamikrofonit kuin instrumenttiliitäntään tarvittava sovitekaapelikin. Ensinnäkin järjestelmä tarkkailee kunkin kanavan signaalin puh tautta ja vaihtaa lennossa toiselle taajuudelle, mikäli se havaitsee esimerkiksi bluetooth-laitteiden tai wlan-verkkojen aiheuttamia ulkoisia häiriöitä. Käsija vyölähettimiä miksaamalla saadaan myös pienen bändin tai näyttämöesityksen langattomuus näppärästi hoidettua. Koejakson aikana en sellaista kuulohavaintoa saanut, joten yhteys joko pelasi moitteetta kaiken aikaa, tai sitten varmistus ja paikkaukset toimivat niin sulavasti etten niitä kuullut. DMS Tetrad on erinomainen vaihtoehto kustannustietoiselle hankkijalle, jonka kanavatarpeet saattavat vaihdella tilanteen mukaan. Hankitaan vaikka oma vastaanotin kokoushotellin eri seminaaritiloihin ja sitten jokin määrä lähettimiä, joita voi jakaa eri saleihin aina tilanteen mukaan. Valmistajan mukaan kolmesta eri varmistuksesta huolimatta koodiin saattaa tulla lyhyitä katkoksia. Koska koejaksoon sisältyi musiikkinäytelmän neljän solistin vahvistaminen, päivitettiin samalla myös sankamikrofonit tarkoitukseen paremmin soveltuviin, herttakuvioisiin C555-malleihin. Sen jälkeen ei niin kovasti haittaa, vaikka artisti huitaisisi mikrofonin vinksalleen kesken esityksen, koska asetus takaisin sujuu omatoimisesti, eikä lavamanun tarvitse juosta näyttämölle hätiin. Käyttäjän vastuulle jäävät lähettimien gain-asetusten sekä vastaanottimen volume-säätimien ruuvaus. Tekee minkä lupaa Käytännössä DMS Tetradin käyttö oli yksinkertaista ja toiminta luotettavaa. mallin etuna on tukeva kahden korvan taitse kiertyvä ja muotoiltava sanka, joka pitää mikrofonin jämäkästi sijoillaan liikehdittäessäkin. Kumpi tahansa kelpaa minulle, tavoitteena oli saada ääni luotettavasti ja häiriöittä toimimaan ja näin myös tapahtui. Virta päälle AKG:n lupaus yksinkertaisesti toiminnasta pitää kutinsa. Digitaalinen yhteys mahdollistaa myös koodin aikaseurannan ja mikäli vastaanotin huomaa, että viestistä puuttuu pätkä, se tilaa puuttuvan palan uudestaan lähettimeltä
Nyt voit vaikuttaa tulevien juttujen suunnitteluun kertomalla, minkä aiheen käsittely tai kenen haastattelu ilahduttaisi juuri sinua. Millaiset lukijat, sellainen sisältö. LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA ja kattava valikoima laadukkaita AV-tuotteita proav.roland.com info@roland.fi www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi 60-62 Palveluhakemisto166.indd 60 27.1.2016 17.48. • Ensimmäisenä ja toisena palkintona arvomme ammattitason aktiivisen BSS AR-133 -di-boksin, jonka arvo on 125 € . Vuosi on aluillaan ja vielä ehtii vaikka mitä. Emme uskalla luvata, että jokainen toive toteutuu, ainakaan juuri prikulleen sellaisena kuin se on meille kerrottu. Riffi-kauppa Mitä toivot Riffiltä vuonna 2016. Mutta kun riittävän monella on samansuuntaisia ehdotuksia – tai yhdellä ainoalla jokin todella sytyttävä – käärimme kyllä hihat ja teemme parhaamme asian eteen. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. Laita viestin otsikoksi ”Lukijan toive 2016”. AR-133 toimii joko paristolla tai phantomsyötöllä ja se tarjoaa tuloliitännät instrumenttitai linjatason signaalille, galvaanisesti erotetun balansoidun XLR-lähdön PAtai äänityskäyttöön sekä tulosignaalin suoran lähdön henkilö kohtaiselle vahvistimelle. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . Ja luonnollisestikaan emme jää odottelemaan ideoita tumput suorina, vaan työstämme tuleviin numeroihin Riffimäistä asiaa koko lehden mitalla… Audico Systems Helsinki & Turku 020 747 9340 audico.. Palkinnon arvo on 77 € ja sen lahjoitti Soundtools. 60 www.riffi.fi 1/2016 P A L V E L U H A K E M IS T O M a a h a n t u o n t i Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta. • Kolmantena palkintona arvomme Focusrite iDoc Pocket -telakan, jonka avulla voit tallentaa iPhonella samalla kertaa HD-luokan videokuvaa ja ammattitason ääntä. AR-133-boksit lahjoitti palkinnoksi Studiotec Pro Audio. maaliskuuta 2016 mennessä, niin osallistut samalla juhlavien palkintojen arvontaan. Lähetä ajatuksesi meille vapaamuotoisesti kirjoitetulla sähköpostilla osoitteeseen riffi@riffi.fi 1
Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. Kysy tarjousta! Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. Soitellaan! Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | 0207 512 300 | www.studiotec.fi | sales@studiotec.fi ääni • valo • video • esitystekniikka 60-62 Palveluhakemisto166.indd 61 27.1.2016 17.48. Hinnat koskevat valmista aineistoa. f i soundtools Est. Ilmoitustilaa myydään kuuden numeron paketteina, joten jakso kattaa kätevästi koko vuoden. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi Moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (6 numeroa): • 42 mm × 30 mm = 650 e • 42 mm × 50 mm = 825 e • 42 mm × 100 mm = 1 250 e • 90 mm × 30 mm = 825 e • 90 mm × 65 mm = 1 800 e Hintoihin lisätään alv. Puh. s o u n d t o o l s . 029 080 0830 w w w. www.riffi.fi 1/2016 61 P A L V E L U H A K E M IS T O S o i t i n r a k e n n u s , h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. Mahdollinen työaineistoveloitus on 50 e . 1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 Palveluhakemisto Riffin palveluhakemisto on edullinen tapa tavoittaa kaikki musiikkialan asiakkaat. Riffin ilmoituspalvelu toteuttaa ja tarvittaessa suunnittelee ilmoituksen
60-62 Palveluhakemisto166.indd 62 27.1.2016 17.48. S oittajan asialla ! PT-talo 2. kerros Kirkkokatu 27 Joensuu Täyden palvelun soitintalo Joensuussa. • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • F-Musiikki Helsinki Kaisaniemenkatu 7 F-Musiikki Vantaa Antaksentie 4 F-Musiikki Espoo Martinsillantie 10 F-Musiikki Turku Viilarinkatu 1 F-Musiikki Lappeenranta Ratakatu 35 F-Musiikki Kuopio Väliköntie 4 Verkkokauppa www.f-musiikki.. 62 www.riffi.fi 1/2016 P A L V E L U H A K E M IS T O M u s i i k k i k a u p pa l ä h e l l ä s i 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi Euroopan ehkä edullisin äänentoisto& musiikkiliike www.stpaulssound.fi p. 050 592 4085 tai 010 281 3730 Autamme toteuttamaan unelmia. • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • Tarkemmat tiedot www.f-musiikki.
Suuri osa vuokrattavista luukuista on lopulta aika heikkolaatuisia ja ainakin oman kokemuksen mukaan sisältävät paljon ns. Puhelimeen on helppo hankkia data-liittymään yhdistettyjä SIM-kortteja monilta yrityksiltä ja normaali kuukausihinta on 50 – 60 taalan paikkeilla. John Scofield -trion rumpali) kertoi haastattelussa, että basistilegenda Steve Swallow joutui 60-luvulla tekemään vain pari-kolme pikkukeikkaa maksaakseen yhden kuukauden asumisensa Chelseassa, aivan keskikaupungilla. Pukeutumisesta voin sanoa, että erikoisuus, värikkyys ja silmäänpistävyys näkyvät myös tässä asiassa. Ja jos on hyvä tuttu tai sukulainen New Yorkissa, kannattaa patjapaikkaa ja sohvankulmaa kysellä lainaksi, mikäli mielii säästää pitkän pennin. Useimmilla jazzklubeilla on talon puolesta ainakin kitaravahvistin ja rummut. O ma soitin on yleensä muusikolla aina mukana, eikä juuri muuta välttämättä tarvitsekaan. Jos haluaa tuoda vahvistimen Suomesta, niin mukana pitää olla muuntaja USA:n 110 voltin jännitettä varten. T oinen tärkeä rahanreikä on syöminen, ja aivan erityisen arvokasta on terveellinen ruoka. Sen hankkiminen suurissa kaupungeissa ei välttämättä suju niin leppoisasti kuin Suomessa, vaikka väliaikaisasuntojen vuokraaminen onkin valtava business esimerkiksi juuri New Yorkissa. Viime vuosina hommaa ovat helpottaneet internetin uudet sivustot, kuten air bnb. Lattialla painavia hiiriä tai öisin liikkuvia torakoita näkyy usein halvoissa paikoissa, joten ystävien luotettavat vinkit ovat arvossaan. Sosiaaliseen mediaan, FB etunenässä, on myös avattu vuokra-asuntoja välittäviä ryhmiä, joita New Yorkiin matkaavan muusikon kannattaa tutkiskella. Tässäpä vähän käytännön faktaa, vinkkejä ja kuluskenaarioita New Yorkiin mieliville, tervetuloa vaan! New York -terveisin, Kari Antila Käytännön elämää ja asumista muusikkona New Yorkissa 63 Muusikkona.indd 63 27.1.2016 16.01. Jos vahvistimen hankinta tulee kumminkin eteen, niin kannattaa ostaa kevyt, koska maanalaisessa kulkeminen raskaan vahvistimen kanssa syö miestä yllättävän nopeasti… Kaikki harvinaisemmatkin merkit löytää helposti New Yorkista ja tarjolla on kyllä vehkeitä joka lähtöön. B ill Stewart (mm. Oman kokemukseni mukaan yhteisöllisyyttä kyllä on edelleen New Yorkissa, mutta kotisessiot ovat siirtyneet Brooklyniin, Queensiin ja Harlemiin – noin 14 km säteelle Villagen jazzklubialueesta katsoen. www.riffi.fi 1/2016 63 Muusikkona maailmalla U uteen maahan muuttava tarvitsee aivan ensimmäiseksi asunnon. Niillä yksityishenkilöt vuokraavat huoneita tilapäisesti ja homma perustuu pitkälti luottamukseen, samaan tyyliin kuin ebay.cominkin toiminnassa. Itselläni on sen verran jo muusikkokamuja New Yorkissa, että olen saanut nukkua patjalla kaverin huoneessa useaan otteeseen, ja aina välillä olen vuokrannut viikoksi tai kahdeksi kiertueella olevien kavereiden huoneita. Kotimaan mukavuustasoista ja yksityisyydestä on oltava välittömästi valmis tinkimään, mikäli ei aio sijoittaa pientä omaisuutta New Yorkin asumiseen. Manhattanilla pientenkin huoneiden hinnat yhteisasumuk ses sa alkavat 1200 euron paikkeilta, eikä 40 minuutin metromatkan päästäkään, Brooklynistä tai Queensista, saa enää osuutta kimppakämppään alle 800 – 1000 taalan kuukausivuokran. Elämä tässä kaupungissa on kallista ja kovaa. Ihmiset haluavat erottuvuutta ja individualismia New Yorkin kaduilla. Ainoastaan Trader Joe -ketjun supermarketit ovat niin kohtuuhintaisia ja hyvälaatuisia, että niitä voi suositella. Hyviä liikkeitä mm Rudy’s Music Stop tai Ludlow Guitars. N ykyisin New Yorkin hintataso on tähtieteellisen korkea, eikä dollarin kurssi helpota tilannetta. ”kusetusta”. Monet pikaruokaketjut tarjoavat halvalla rasvaa ja sokeria sisältävää, melko ala-arvoista ”ruokaa”. Vaatteita New Yorkissa löytyy joka lähtöön ja hintataso on perinteisesti ollut kohtuullinen. Vielä Stewartin tullessa 80-luvun lopussa New Yorkiin useimmat muusikot asuivat Manhattanilla, mutta 90-luvulla alkoi muuttoliike halvemmille alueille, mikä on hänen mukaansa vähentänyt ”muusikkojen yhteisöllisyyttä”. Onneksi niitä on niin Brooklynissä kuin Manhattanillakin. Sellaisia on vaikeampi löytää täältä New Yorkista, jossa muuten on kyllä tarjolla aivan kaikkea. Parempia ”orgaanisia” annoksia saa vaikka Whole Foods -ruokatavaraketjun myymälöistä, hinta tosin on kalliimpi kuin Suomessa
Tulkitsen sen kertovan siitä, että väki kokee turvallisuuskeskustelun tärkeäksi. Turvallisuus syntyy tekemällä Janne Auvinen on Logomon tapahtuma johtaja, valo ja äänisuunnittelija, jonka parta alkaa jo harmaantua, vaikka onkin varsin nuori mies. Myös tapahtumatalot ovat todenneet yhteisten tapaamisten olevan erinomainen työväline työtapojen ja turvallisuuskulttuurin kehittämisessä. ••• En uskalla tokikaan väittää, että ryhmän syntyminen olisi varsinaisesti tehnyt tapahtumia turvallisemmiksi, mutta ainakin se on saanut monet miettimään sen toisenkin kerran, mitä ja miten on tekemässä sitä työtä, joka vaikuttaa kymmenien, satojen tai tuhansien katsojien turvallisuuteen. Näyttää olevan. Ja edelleen saan liittymispyyntöjä tapahtumaalalla toimivilta miltei päivittäin. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. Vaikka olen uskonut, että alan turvallisuustaso on parantunut aivan eri tasolle kuin millä se vielä kymmenen vuotta sitten oli, minulle onkin pikku hiljaa valjennut, että etenkin maakunnissa otetaan jatkuvasti aikamoisia tapahtumanKutsuvieras Kutsuvieraan palsta on Riffin uusi vapaamuotoinen juttusarja, joka käsittelee vaihtuvia teemoja vaihtuvien kirjoittajien voimalla. Syksyn AV-messuilla järjestetty tapaaminen, jonka alun perin luulin tuovan saman kahvipannun ääreen kymmenkunta innostunutta, keräsikin yhtäkkiä auditorion täyteen väkeä, joka innokkaasti vaihtoi mielipiteitä. 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 64-65 Kutsuvieras.indd 64 27.1.2016 16.02. Ja AV-alan toimialajärjestö AVITA on kutsunut kokoon työryhmän miettimään sellaisia virallisempia toimintatapoja, joilla näitä asioita voitaisiin edistää siten, että tapahtuma-alalle syntyisi samanlainen vakavasti otettava turvallisuuskulttuuri kuin esimerkiksi rakennustyömailla on, sellainen, jonka noudattamista pidettäisiin kunnia-asiana. Näistä syntyy ennen pitkää jotakin, ehkä jopa yhteinen ohjeisto tapahtumakentälle, toivon minä. 64 www.riffi.fi 1/2016 T apahtumaturvallisuus on puhuttanut muutaman viime kuukauden ajan alan tekijöitä tavallista enemmän. ••• Jotakin kuitenkin sentään. ••• Keskustelun aloitukseksi kysyin yhteisöltä, josko meillä ollenkaan on aiheesta yhteistä keskusteltavaa, vai olinko yksin huoleni kanssa. Pääkaupunkiseudun teatterit ovat käynnistäneet oman näyttämöturvallisuusyhteistyönsä, jolla haetaan niin hyviä ja turvallisia käytäntöjä kuin myös yhteisiä koulutuksia. ••• Se, mikä keskusteluissa on tullut toistuvasti esiin, on kentällä vallitseva kiihkeä tarve oikealle tiedolle ja oppimiselle. Ei kustannussyistäkään. janne.auvinen@logomo.fi Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Käynnistin syksyllä Facebookissa ryhmäkeskustelun aiheesta ja kaikkien – ei vähiten allekirjoittaneen – yllätykseksi aihe otti tulta siinä määrin, että muutaman kymmenen keskustelijan ryhmäksi kuviteltu yhteisö kasvoi lyhyessä ajassa lähes kuusisataapäiseksi. Tilaisuudessa peräänkuulutettiin keskustelun viemistä eteenpäin ja virallisemmaksi. Kysymyksiä, ehdotuksia, toiveita, vaatimuksia ja muita sananvaihtoja on syntynyt jos vaikka mistä turvallisuuteen liittyvästä kasapäin, ja hyvä niin. Standardien ja toimintaohjeiden jakaminen, neuvominen, tilannetiedotukset vaikkapa tekeillä olevan Euroopan ripustusstandardin etenemisestä tai alan koulutusnäkymistä, opinnäytetöistä, kokemusten jakaminen, kysymykset ja yhtenäiset tai eriävät näkemykset on perin helppo jakaa alan matalan kynnyksen Facebookissa. Ja josta ei tingittäisi. Keinoja siihen tuntui kuitenkin olevan kovin vähän. Sarjan avaa Janne Auvinen. Rental-puolen toimijat kokoontuvat yhteen pohtimaan yhteisiä suuntaviivoja ja tarkastelemaan ristiin omia käytäntöjään ja ’best practice’ -toimintatapo jaan
Senkö, että trussit pysyvät pystyssä, eikä kukaan saa sähköiskua. järjestämiseen liittyviä turvallisuusriskejä edelleen. ••• Perusongelma liittyy siis nimenomaan tiedon vähäisyyteen ja osaamattomuuteen. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. Liian tiukat rajat estävät tapahtumien järjestämisen tai tekevät siitä kohtuuttoman vaikeaa. Paloturvallisuus, ripustaminen, työajat, yleisömassat, tapahtumatilat ja -alueet, tavaroiden ja ihmisten kulkureitit, työntekijöiden osaaminen, työtavat ja koulutus, työyhteisöissä kiusaaminen, seksuaalinen häirintä ja päihteet. Liikennevakuutuksen kaltaisen bonusjärjestelmän luulisi houkuttelevan niin järjestäjiä, toteuttajia kuin tilaajiakin kohti turvallisempia remuhetkiä. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Oikein tekemisen myös kaiken järjen mukaan pitäisi vaikuttaa kustannuksiin siten, ettei turvallisuus ainakaan ole se osa-alue, josta tingitään, kun tehdään liian halpoja tarjouksia. Turvallisuusvimma saattaa nimittäin varsin helposti riistäytyä käsistä kuin enolta varastettu mopedi konsanaan. Itselleni tuli mieleen aika monta osa-aluetta. On pelastuslaitosten väkeä, tapahtumanjärjestäjiä, järjestyksenvalvojia, riggaajia, konsultteja, muusikoita, sähköasiantuntijoita, esiintyjiä, teknisiä ja ei-teknisiä tuottajia, ties mitä johtajia ja monen sortin roudareita. Esimerkiksi vakuutusyhtiöt voisivat olla tällaisessa kehityksessä avainasemassa. 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 64-65 Kutsuvieras.indd 65 27.1.2016 16.02. Eivätkä jää edes tähän. Kaikkien etu on se, että osataan enemmän ja tehdään oikein ja turvallisesti. Ilman, että turvallisuusvaatimukset kuitenkaan tyystin estävät viihtymisen ja kaikenmoisen nautinnan. Kyllä nekin, mutta myös paljon muuta. ••• Mutta mitä se tapahtumaturvallisuus sitten oikeastaan pitää sisällään. Niitä, joiden kaikkien työhön keskustelun aihe vaikuttaa joka päivä. Päämäärä ei voi eikä saa olla se, että turvallisuutta käytetään keppihevosena, jonka taakse yritetään päästä piiloon, kun ei oikein huvita että joku yrittää jotakin, eikä oikein jaksaisi edes selvittää, onko se turvallista vai ei. ••• Kaikkia turvallisuuden osa-alueita yhdistää yksi yhteinen nimittäjä: pyrkimys siihen, että kaikki tapahtumien osallistujat, yleisö, esiintyjät ja työntekijät olisi saatava aina niiden riemukkaimpienkin iltojen päätteeksi kotiin hengissä ja niin fyysisesti kuin henkisestikin kutakuinkin terveinä. Onpahan aikamoinen lista. Keppihevosen takana on perin vaikeaa olla piilossa, joten ei kannata vetää mattoa alta innostuneelta järjestäjältä, vaan etsiä yhdessä sellaiset toimintatavat, että rokki soi, jytä raikaa ja ihmisillä on kivaa ilman, että ketään tai mitään sattuu. Siksi olenkin perin tyytyväinen, että keskusteluun osallistuu niin paljon niin monelta eri kantilta asiaa katsovia tahoja. Eikä niitä asenteita ja toimintatapoja osata korjata niin kauan kuin ei edes ymmärretä, että omaksutuissa työtavoissa on mitään kyseenalaista
Tässä ollaan suomalaisia. Plus se sakkomaksu per kk. Miten skaalata tiptop-standardinsa niin, että kuuden tunnin sijaan riittää kaksi, eikä kukaan huomaa. Ihan oikeasti: miljoonia euroja. Aina. On tosin totta, että opiskelijat ja tahot, jotka harjoitustöihin joutuvat, tekevät ääniduunia koulunkäynnin ohessa, mutta yleensä olen luentoineni osunut aina sellaiseen saumaan, että muuta työlästä ei pitäisi – PITÄISI – olla pöydällä. KuvA: vIlle JuurIKKAlA O len oppinut puskemaan duunia silloinkin, kun mistään ei tunnu tulevan mitään. 66 www.riffi.fi 1/2016 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Että, jos äänipoju vetäisee päivälläkin projektin pitkäksi ja pelin sertifikaatti viivästyy ja julkaisuslotti menee sivu suun, tulee todella turpaan. Ja itselläni on vaimo sekä kaksi lasta, että periaatteessa samoilla palikoilla täälläkin mennään: ei täällä kuudentoista tunnin päiviä voida tehdä. Pitää antaa palaa, luottaa itseen, omaan aavistukseen ja näkemykseen. Löysää. Yksi kokonainen työpäivä. Niin, ja älä anna koskaan periksi. Silloinkin suunta on aina ollut oikea, mutta on menty umpihankeen väärillä työkaluilla, suksilla, vaikka lumikengät olisivat olleet oikeampi vaihtoehto. Ei saa jumettaa. Juhlaa. Peliprojektit eivät ole enää vuosikymmeniin olleet lässynlässyn-höpöhöpö-hommaa. ••• Jos eteen lyödään tyhjä pelin cinematic – käsikirjoitettu, ohjattu ja skriptattu kokonaisuus, joka toistetaan joko esirendattuna tai pelin grafiikkakoneen avulla – ja johon joku tekisi musiikin ja joku/jotkut toiset ääniefektit ja muun äänimaailman, hommaan saa mennä tietty hyväksihavaittu määrä miestyötunteja. Yleensä olen perjantain luentoa varten lähettänyt esitehtävät tiistaiiltapäivänä, enkä ole juurikaan tavannut niuhottaa liiaksi lopputuloksesta, mutta valmista pitää olla. Siihen treenauttaa itseään vähitellen, opettelee omia mekaniikoitaan ja samalla oppii tuntemaan itseään myös ihmisenä. Tehokas, äärimmäisen käyttömukava ja monikäyttöinen (vaihdettavalla bypass-tilalla) –tämä on viivepedaali, jonka luo palaat kerta toisensa jälkeen. Jopa niissäkin tapauksissa, kun tuntuu, että metsään mennään. On kerrottu satumaisista sakkomaksuista, joita levittäjä vaati tekijöiltä viivästyksen vuoksi, ja maksuissa on yleensä poikkeuksetta isommissa projekteissa seitsemän numeroa per kk – vähän kuten vaitiolosopimuksissakin on yleensä numeroita enemmän kuin tekijän pankkitilillä kera desimaalien. Miten reagoi mihinkin kammottavan ahdistuksen keskellä, kun aikaa on kaksi tuntia ja muutostyöt vaatisivat kuusi. Aikataulu ja tehtävänanto on yleensä aika tavalla kuten pelitaloilla tuppaa olemaan, mutta sen verran olen ollut armelias, että duunimäärityksen ja deadlinen välissä on vielä yksi ylimääräinen päivä. Yleensä on kumminkin aika pienestä jutusta tai tauosta kiinni, että pato murtuu – pitää vain tietää, mistä koputella ja miten saa kammettua tihkuvaa halkeamaa leveämmäksi. Opettele siis työkalusi – kovalevyjesi sisältö on osa kalupakkia, muuten. Tai jopa deadlinen ylittämisestä, joka pahimmassa tapauksessa voi maksaa kehittäjille miljoonia euroja. Yritä siinä perkele tehdä hiljaisia äänihommia ja tiputella nätisti muttereita lasipöydälle, johon on teipattu kontaktimikit, kun 7ja 5-vuotiaat tappelevat jääkiekkoja pesäpallomailoilla ja erotuomariksi joutuva isäraasu saa vahingossa köniin niin, että korvat soivat viikon. Ensimmäiset paniikkihommat ovat kamalia, mutta hyvin pian paniikin oppii välttämään, ja salakavalasti tekee hommat ihan snadisti toisin, antaa alitajunnan viedä, ja ennen kuin huomaakaan, on säästänyt tuosta yhden vartin, tästä toisen, noista kolme varttia… Tärkeintä on kuitenkin kiireen keskellä luottaa siihen, että ensiaavistus projektin suunnasta on aina, _aina_, oikea, ainakin itselläni. ••• Olen silloin tällöin teetättänyt satunnaisten luentohommieni yhteydessä opiskelijoilla satunnaisia esitöitä, joiden aikataulu on suunnilleen realistinen – ihan kuin oikeassa elämässä, duunitilaus pohjustuksineen ja deadlineineen. Niin ja sairastumisjutut ja kesälomapalkat, joten tuo 1,6 on aika lähellä totuutta), eli 1 kk myöhästys pelkkänä miestyöpläjäyksenä on 1 008 000 e . Joskus vain jatkamalla ihan pikkuisen edemmäksi jotakin olennaista löytyy. Mekanismi, joka ottaa ohjat väliaikaisesti vaikkapa stressin yllättäessä, on mielenkiintoinen: olen lakannut huolestumasta, jos pitkään työstetyn projektin kanssa päädytään umpikujaan. Ja äkkiäkös sitä laskee, että 150 jamppaa puurtaa peliä valmiiksi keskipalkalla 4200 e (kertoimella 1,6, koska kuluja syntyy sosiaaliturvamaksuista 2,12 %, eläkevakuutuksesta 25 %, tapaturmavakuutuksesta 5 % sekä lomakorvauksistakin pikkuisen, ehkä. Skaalausta deadlinen tahtiin b ESITTELEMME MAAILMAN KEHITTYNEIMMÄN VIIVE-EFEKTIN Uusi DD-500 Digital Delay tarjoaa täydelliset emulaatiot delay-klassikoista ja uskomattoman täyteläisiä, henkeä salpaavia tilatekstuureja. Niiden läpiviemiseen vaaditaan hemmetin kovia jätkiä, jotka eivät juurikaan välitä pikku vaikeuksista, sillä joka jampalla tikittää vähintään plan b mielessään, useimmilla c, jopa d:kin. Määrän pitää olla tarkasti ennakoitavissa, mitattavissa ja sovellettavissa, jotta pelifirman kallispalkkainen tuottaja ei tule karmit kaulassa saranapuolelta kuristamaan ja moittimaan 150 ihmisen viivästyttämisestä. ••• Useimpien luentojen yhteydessä olen törmännyt siihen, että kamasta ei saada valmista annetussa ajassa, ja joudun perustelemaan epärealistisiksi moitittuja aikatauluja. www.roland.fi 66-67 Alanko 116.indd 66 26.1.2016 10.56. ••• Deadlinet auttavat skaalaamaan työtä
www.roland.fi 66-67 Alanko 116.indd 67 26.1.2016 10.55. b ESITTELEMME MAAILMAN KEHITTYNEIMMÄN VIIVE-EFEKTIN Uusi DD-500 Digital Delay tarjoaa täydelliset emulaatiot delay-klassikoista ja uskomattoman täyteläisiä, henkeä salpaavia tilatekstuureja. Tehokas, äärimmäisen käyttömukava ja monikäyttöinen (vaihdettavalla bypass-tilalla) –tämä on viivepedaali, jonka luo palaat kerta toisensa jälkeen
68 Takakansi.indd 68 26.1.2016 10.55. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Riffi-julkaisut löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. r i f f i . Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. f i . Rumpaleille KitaRisteille muut T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Rhythm & Blues Workshop – kun pentatonisesta ei voi enää ottaa, lainataan jazzista… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun