Riffi 2/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

uusi loudness-normi vaatii uusia otteita myös miksaukseen ja masterointiin! ESA NIEMINEN: ?Levy-yhtiössä ei ole ketään, joka osaisi edes nuotit . vsk Von Hertzen Brothers Nine Lives . vähemmän raitoja, enemmän soittimia! Dynamiikka palaa musiikkiin . on vain trendinhaistajia ja kohderyhmien etsijöitä.? ROBBEN FORD: ?Haluan kitaran kuulostavan vahvisti mesta nimenomaan kitaralta itseltään.? 01 Kansi213.indd 1 4.3.2013 12.01. Mac-sekvensseri DIGITAL PERFORMER 8 & Windows Nro 2/2013 Hinta 9,10 E 18
One system. No limits. Menestyksen avain on kyky muuntautua. NEXO STM uudet innovaatiot, skaalattavuus, loppuun hiotut logistiikkaratkaisut ja ainutlaatuinen ?yhden miehen? ripustusmekaniikka mahdollistavat nopeat muutokset tilanteesta toiseen. 0207 638 000 www.hedcom.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 Seuraa Nexo STM-uutisia myös Facebookissa. www.nexo.fr 4.3.2013 11.21. Syntyy äänijärjestelmä, joka maksimoi eri komponenttien käyttömahdollisuudet mitä erinäisimmissä käyttötarkoituksissa, aina stadioneilta klubeihin. Mitä enemmän käyttömahdollisuuksia, sitä enemmän käyttötunteja. Hedengren yhtiö Puh
Inward Design . Avedis Audio . Sonnet Technologies Thunderbolt-chassikset A-RYHMÄN MONITORIT Event Electronics ? Focal Professional Alan parhaat merkit msonicin webshopista! www.msonic.fi Msonic Oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa, puh 010 439 8800 Lehtimainos_riffi_3/2013.indd 1 02-03 Ilmoitukset.indd 3 3/5/13 3:22 PM 5.3.2013 15.47. Chandler . Great River . Crane Song . Earthworks . Royer ?Røde . Empirical Labs . Kush Audio . Lewitt . Api Audio . A-Designs . Burl . Radial . Heil . Antelope Audio Orion32 . Danfield . Ääntä, valoa ja hyvää meininkiä MIKROFONIEN VALIOT JOKAISEEN HINTALUOKKAAN: Cloud . Cartec Audio . Rupert Neve . Lindell Audio ? Purple Audio . Universal Audio Apollo . Mojave ? Oktava . Telefunken ANNA ARVO ÄÄNELLESI! Martti Syrjä ja Telefunken ELA M 251-mikrofoni. Kuultavissa Eppu Normaalin Mutala-albumilla. 500-SARJAN PARHAAT PALAT AEA . SSL LUOTETTAVAT INTERFACET KOTI- JA AMMATTISTUDIOON Apogee Duet 2
Viime vuosina työkalut juuri signaalitason tarkkailuun juontavat vakiorutiineiksi muodostuneisiin konsteihin ei ole enää nimenomaan teknisestä tarpeesta, jolla ei ole itsessään luottaminen. mitään esteettistä olemusta tai tavoitetta. 52), jossa uuden normin tekniset perus sena katoaisi kohinaan eikä toisaalta liian voimallisena teet ja sen vaikutukset käydään seikkaperäisesti läpi. aiheut t aisi tahatonta säröytymistä. T Jos haluat, että tuottamasi levyt, mainokset, kuunnelmat tai filmiääni pärjäävät jatkossa, luet artik ätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että myös kelin ja laitat harmaat aivosolut töihin. Mutta pääsee kukkulan kuninkaaksi kuin varkain. rytmimusiikin saralla vahvuus ja hentouskin tävä tai sen perään kuulijan tajuntaan räjähtävä mainos. Kuluttajat äänilevyjen ostajista radion kuuntelijoihin ovat suhteellisia käsitteitä, sillä pelkästään jo voimak ja television katsojiin ovat valittaneet asiasta, sitä kuudensäätimellä ja panoroinnilla asetelmat voi on käsitelty audioalan tapahtumissa ja komiteoissa, monesti kääntää miten päin vain. muutama vanhan koulukunnan äänittäjä on lausunut Lisätään menetelmiin ekvalisointi, dynamiikan työstö ja efektointi niin kas; hentoa on vain se minkä herrasmiesvetoomuksia ja julkaissut pamfletteja, mutta pitkään on näyttänyt siltä että aivan turhaan. hentona haluamme kuulijoille tarjota ja vahvaa se mille haluamme vahvan olemuksen antaa. L ähtökohta onkin, että maun, tyylittelyn ja este tiikan suhteen vallitsee luova vapaus. soveltuvat kyllä ruoan valmistukseen, ja gramma tarjoaa röyhkeälle oivallisia porsaanreikiä, joiden kautta määräiset täsmäohjeet kenties leivontaan. Vaikka hidas liikkeisempi VU-mittari vastaakin nopeutensa osalta paremmin kuulon toimintaa kuin huippunopea piikkimit Lukuterveisin tari, ei kumpikaan kerro kovin paljoa kuulijan aistikoke muksesta. Ja erityisesti tällä ns. PÄÄTOIMITTAJALTA Normisettiä M usiikin miksaamiseen ei ole suoria kaavoja, joilla lopputulos kuulostaisi takuuvarmasti hyvältä. T ämä mittaroinnin ja siihen liittyvien standardien vajavaisuus ? ja toisaalta katsottuna luova vapaus ? Resepteistä tutut ?desilitra tuota ja ruokalusikallinen on muodostunut ajan mittaan ongelmaksi, sillä se tätä. Ensin saatiin yhdessä ses s ios s a päteviksi huomatut ja toisaalla sitten taajuussisältöä sopivasti manipuloimalla tv-mainokset uskollisesti toistetut, tismalleen desibelin tarkkuudella hyppäämään katsojan naamalle paljon varsinaista annostellut hertsit eivät jostain syystä tulostu mamman ohjelmaa kovempaa, vaikka mittarin mukaan pysyteltiin lihapullien tai äidin korvapuustien tapaan luotettavasti kiltisti samoissa signaalitasoissa kuin ohjelmaäänes toistuviksi nautinnoiksi, saati sitten hiteiksi. säkin. Ne eivät huomioi signaalin taajuussisältöä, saati että ne suhteuttaisivat asian kuulon toimintaan. Lauri Paloposki, päätoimittaja 4 www.riffi.fi 2/2013 04-05 Pääkirjoitus213.indd 4 6.3.2013 10.01. Euroopan yleisradioliitto (EBU) sekä Audio Engineering Society (AES) ovat lopultakin muotoilleet äänekkyyttä ilmaisevan normin sekä sitä virallista sapluunaa eikä normia siitä miltä jonkin pitäisi varten räätälöidyn mittarin, joka aiemmasta poiketen kuulostaa, paljonko bassoa laitetaan, kuinka pintaan analysoi mitattavan signaalin sisältöä juuri kuulon solisti tai soolokitara on miksattava ja niin pois päin. toimintaa mukaillen. Äänekkyyden yksikkö on LU Mallina on monesti vain löyhä traditio ja varmaankin (Loudness Unit) ja se täydentää aiempaa desibeleihin yhtä usein vahva pyrkimys nimenomaan rikkoa traditio. perustunutta signaalitasojen normitusta. Jos joitakin virallisia normeja onkin, ne ovat luon Seuraus on, että tappiin kompressoitu makkara ei teeltaan teknisiä ja liittyvät kaluston eri osasten kytken enää jatkossa kajahda radiosta suinkaan äänekkäim töihin, tallennusformaatteihin ja esimerkiksi ra dioiden pänä vaan saattaa jopa pudota monta pykälää hiljai lähetystekniikkaan. Niinpä signaalin voimakkuus on semmaksi kuin vähemmän kompressoitu materiaali. lähinnä tekninen sovituskysymys: signaalin tulee Se miksi näin käy, selviää Mikko Hahkion kirjoittamasta pysytellä tietyssä tasohaarukassa, jotta se ei liian hiljai artikkelista (s. Vitsaus levisi radiomainontaan, radioasemien K tunnareihin ja lopulta kisailu äänekkyydestä valtasi un eläväisiä komponentteja sovitellaan yhdeksi myös äänilevytuotannon, sillä eihän kukaan halua kokonaisuudeksi, voi jonkin osa-alueen vahvuus musiikkinsa kuulostavan nössömmältä kuin sitä edel korvata jonkin toisen alueen hentoutta. Ei ole M utta joskus muutos lopulta tapahtuu, vaikkakin se vie aikaa
AKUT. NEW Shure ULX-D on tinkimätön digitaalinen langaton mikrofonijärjestelmä vaativille käyttäjille. TAAJUUSTEHOKKUUS. Transparentti soundi ja edistyksellinen 256-bittinen AES-salaus. Luotettavuutta ja turvallisuutta. ULX-D ja kaikki Shure-langattomat ovat toimineet jo pitkään uusilla taajuuksilla. ULX-D . Lähettimien metallirungot lisäävät kestävyyttä. ULXD4D . Ladattavat Li-ion-akut antavat järjestelmälle virtaa todella pitkään. Modulaarinen laturijärjestelmä muovautuu käyttäjän tarpeiden mukaiseksi. Tiesitkö, että vanhat 790?865MHz taajuudet poistuvat käytöstä vuoden 2013 lopulla? Ei hätää. ULX-D DIGITAL WIRELESS. KRISTALLINKIRKAS SOUNDI. Taajuustehokkuus on omaa luokkaansa. 70 yhteensopivaa kanavaa per taajuussetti. SALAUS. oikea valinta kun vaaditaan luotettavuutta ja korkealuokkaista äänenlaatua. Lisätietoja: ulxd.shure-products.eu tai www.noretron.fi PS. 2-kanavainen vastaanotin ja ULXD4Q . 4-kanavainen vastaanotin nyt Suomessa! For more information: Mankkaantie 32 02180 Espoo www.noretron.fi infoaudio@noretron.fi ulxd.shure-products.eu www.shure.eu 04-05 Pääkirjoitus213.indd 5 6.3.2013 10.01
Iskelmätähtiä tehtailemassa 6 www.riffi.fi 2/2013 06-07 Sisältö213.indd 6 6.3.2013 15.51. robottiääntä ja konepuhetta: kelpaisiko Electro-Harmonixin Vocoder? . Esa Nieminen . Uusimman irtonumeron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,10 e + postikulut. ?asiakas on oikeassa, osa II? Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi . tuoreesti tutun oloinen 16 Esa Nieminen 46 Proel Freepack65 . hienosäädettyä basismia . Dinosaurusten aika . uutuuksia alkuvuoden messuilta ja vähän muualtakin 28 52 Dynamiikka palaa musiikkiin . kyllä kannatti tykätä: tammikuun palkinto on arvottu 31 Tuoteuutiset . Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 56,40 e ja määräaikaisena 66,80 e. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Riffi ilmestyy vuonna 2013 seitsemän kertaa. sävyjä settiin Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Jees, sähköiset rummut! HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Robben Ford . open mic -illoissa uudet kyvyt saavat vuoron . musiikin oppii parhaiten kuuntelemalla 66 Alangon päiväkirja . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi . komboa kerrakseen 12 Von Hertzen Brothers: ?Nine Lives? 44 Gibson Midtown Standard . muuntaa mitä vain! KÄYTTÖTESTIT TOIMITUS 37 LP Chick-Ita & Rhythm Tech HatTrick G2 Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 . musiikkia mittatyönä . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuillamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Mikko Hahkio Hannu Huhtamo Jussi Huolman Timo Koskinen Maarit Kytöharju Matti Pyykkö Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Juha Seila Antti Suonio Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. linjasointia laadukkaasti 42 Blackstar ID:60TVP . 16 RIVAKAT PIKAKOKEET 35 Roland VT-12 . matalille taajuuksille suuntaa, osa 2. 65 Muusikkona maailmalla . Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Star Guitars . Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. uusi normi vaatii uusia otteita myös miksaukseen ja masterointiin GRANDE FINALE 62 Saarinen selvittää . progressiivista, mutta simppelimpää . jazzissa marinoitu blueskitaristi 40 Radial PZ-DI ja Firefly 46 . Digital Performerilla on pitkä historia . Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 4,00 e + postikulut. Aikakauslehtien Liiton jäsen 37 38 Mark Drum YES1 . palautetta laulajalle! YHTEYSTIEDOT 36 Lynx Hilo Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. oma ääni löytyi etsimällä LUKUPALAT 30 Ajankohtaisia poimintoja . Irtonumeron hinta on 9,10 e. keikalle kevyemmin! 20 James LoMenzo 48 MOTU Digital Performer 8 . ikkunat auki! 22 Mikki on avoin kaikille 50 DBX PMC16 . monitorit omiin hyppysiin 24 Mandolin Brothers 38 40 48 . mandoliinimiehen dynastia 28 Johanna Iivanainen
puhekelalla Vahvistin: D-luokka Teho: 1400 W hetkellinen / 700 W RMS, Bi-amp (500 W + 200W) Taajuusvaste: 50 Hz - 20 kHz Maksimi äänenpaine: 129 dB Dispersio: 90º H x 60º V EQ päälle/pois, voluumisäädin, limitteri ja suojaus Paino vain 17,7 kg Art712-A Art715-A Art725-A Art905-AS SAATAVILLA VALTUUTETUILTA JÄLLEENMYYJILTÄ Maahantuoja: Audico Systems Oy Takomotie 7, Helsinki | Rautatehtaankatu 22, Turku 020 747 9340 | info@audico.fi | www.audico.fi 06-07 Sisältö213.indd 7 6.3.2013 15.51. klubin äänentoistoon tai lavamonitoriksi. Kaiutinelementit: 12. neodyymiwoofer 3. neodyymikompressiodriver 1,75. RCF-edustus nyt yksinoikeudella Audicolla ART712-A AKTIIVINEN KAKSITIEKAIUTIN ART 7 ?sarjan aktiivikaiuttimet tuottavat suurenkin äänenpaineen pienellä säröllä ja luonnollisen äänen. ART 712-A on monikäyttöinen ja sopii mm. puhekelalla ja 1
8 www.riffi.fi 2/2013 08-11 Robben.indd 8 5.3.2013 13.32
Andylla oli yksi Dumble-nuppi, jota vuokrasin, koska pidin siitä niin paljon . on nimensä veroinen levy. Avauskappale ?Everything Is Gonna Be Funky? on myös Toussaintin tekemä, tosin se tunnetaan Lee Dorseyn levyttämänä. . Tuosta joukosta löysin esimerkiksi kappaleen ?Fairchild?, jonka esitti minulle täysin tuntematon Willie West. -levyn maailman. . New Orleans -vivahde tuli oikeastaan nyt täysin uutena elementtinä musiikkiini. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: GEORGE B. Se on minun ainoa oma kappaleeni tällä levyllä. Kyllä. Toisaalta tämäkään levy ei olisi Robben Fordia, ellei mukana olisi edes jonkin verran jazz-sävyjä. Samalta suunnalta löytyi myös Earl Kingin ?Trick Bag?. Olin huomannut hänen kuuntelevan aina todella hyvää musiikkia, joten pyysin häneltä materiaalia, mitä hän sitten ystävällisesti lähettikin 100 biisin verran. Levyn teko alkoi kappaleesta ?On That Morning?. Levyllä on siis tuotakin fiilistä, mutta samalla pyrin saamaan mukaan esimerkiksi kitaristi Lonnie Johnsonin tyyliä ja asennetta, eli suoraviivaista soitantaa ja laulamista. Jotkut uuden albumin kappaleista ovat melko tuntemattomia. Kitaristi kertoi Riffille sen synnystä ja muistakin asioista ? esimerkiksi itselleen rakkaasta Dumble-vahvistimesta. Dumble on luottovahvistin ?Bringing It Back Home. Yhdeksi sessioiden lähtökohdaksi hän onkin maininnut Miles Davisin ?Kind of Blue. -levyn rytminen fiilis New Orleans -vivahteineen on hyvin laidback-henkinen. Kaveri oli New Orleansista, ja kappale onkin Allen Toussaintin käsialaa. Ford palaa siinä juurilleen, eli melko lailla puhtaaseen rhythm?n?blues-maailmaan aina soundiratkaisuja myöten. En ole katsos koskaan kunnolla tutustunut esimerkiksi Metersin kamaan. Hieman muusta materiaalista poikkeava biisi, erilainen, Robben to teaa ilahtuneena. Robben Fordin tuore albumi ?Bringing It Back Home. Tällä kertaa soitin sitä kuitenkin Matchlessin 1×12-tuumaisen kaapin läpi, kun normaalisti käytössäni on Dumblen oma 2?×12-tuumainen. Meidät johdatti yhteen ensimmäisen kerran Andy Brauer, jolla oli instrumenttivuokrausfirma Pohjois-Hollywoodissa. Tähän samaan henkeen sopii hyvin myös se, että kitarasoundi on kautta levyn varsin maltillinen särön suhteen. Se on (hieman cool jazz-henkinen, toim. Suurimman osan aikaa soitin suoraan vahvistimeen ilman mitään efektejä, kaulamikrofoni päällä ja hiljaisella volyymilla. Kuten usein aikaisemminkin, Robben käytti uudellakin levyllä vahvistimena omistamaansa Alexander Dumblen rakentamaa Overdrive Special -mallia. . En käyttänyt oikeastaan mitään säröpedaaleja paria kappaletta lukuunottamatta. Halusin levylleni iloista ilmettä, ja sitä puoltahan juuri New Orleansin musiikkiperinne on pullollaan, Robben kertoo. Levyn promomateriaalissa ei mainita kappaleiden tekijöitä, joten erityisesti kiinnostaisi tietää kenen käsialaa on hieno balladi ?Oh, Virginia?? . Kitara oli käsittääkseni vanha puoli akustinen Epiphone Riviera? . Aluksi tarkoitus oli tehdä koko levy tuossa genressä, mutta vähitellen tyylikirjo laajeni aika paljonkin muihin suuntiin. Koska soittovolyymi ei näissä äänityksissä noussut missään vaiheessa kovin lu?Sydämeltäni olen blues-kitaristi. jaksi, tämä ratkaisu toimi oikein hienosti. Dumblea kuvataan usein erakkomaiMutta rakastan jazzia ja tahdon seksi luonteeksi, johon on vaikea saada musiikkini sisältävän enemmän kontaktia ja jolta vahvistimen tilaaminen vaatii sen, että hän pitää tilaajan soitosta. asiaa kuin vain 12-tahdin kaavan.? Robben Fordilla on Dumbleen kuitenkin aivan erityinen suhde. . lukeutuu hänen uransa parhaimpiin. No, yritin tällä kertaa suunnata itselleni uusiin maisemiin. Eräs basistiystäväni on todellinen R?n?B-intoilija. Sellainen olikin sitten lopulta pakko hankkia, vaikka olin tuolloin hyvin köyhä. Siinä minulla oli sitten todellinen kultakaivos tätä levyä varten. WELLS ROBBEN FORD ? jazzissa marinoitu blueskitaristi M ennään lähes vuoden pimeintä aikaa joulukuussa, kun Robben Ford vastaa puhelimeen hotellihuoneessaan Saksan Kölnissä. siinä oli selvästikin juuri etsimäni soundi. Mikä oli ohjenuorasi lauluja valitessa? . Syynä tähän valintaan oli se, että halusin tällä levyllä hieman normaalia tiukempaa ja fokusoidumpaa soundia. Alexander itse ehdotti sen vuoksi avonaisen 1×12-kaapin käyttöä. Niinpä tapasimme ja juttelimme, minkä perusteella Alexander rakensi minulle oman kappaleen. www.riffi.fi 2/2013 08-11 Robben.indd 9 9 5.3.2013 13.32. huom.) instrumentaali, jossa soitan melodian oktaaveina. Puhelinlangat laulavat, sillä käynnissä on uuden levyn promoaminen eurooppalaiselle medialle. Nyt helmikuussa ilmestynyt ?Bringing It Back Home
Olen yrittänyt kehittää tätä puolta sivustollani muutaman vuoden ajan ja teen sitä nykyään yhteistyössä TrueFire Median kanssa. On tullut aika sulkea luuri, sillä Robben kertoo seuraavan haastattelun alkavan muutaman minuutin kuluttua. Siihen aikaan kun aloitin soittamisen, ei oikeastaan voinut turvautua muuhun kuin omiin korviinsa. Mutta toisaalta olen sointujen, harmonian sekä sävellajivaihdosten diggari, sillä haluan musiikin kulkevan eteenpäin. Tyylini onkin siksi hieman lyyrisempää ja melodisempaa kuin tavallinen blues. Jos jatketaan vielä hieman syvällisemmin kitaransoiton tekniikan puolella, niin ajoittainen sweeppaus tuntuu olevan vuoroliikkeen ohella osa plektrakäden tekniikkaasi. Vahvistimen soinnillisen kaaren täydellisyys, Robben aloittaa: Alataajuus ei mene mu?Haluan kitaran kuulostavan vahvistimesta taiseksi, vaan se on selkeä ja vahva. ja Albert Kingiltä, ja ehkä eniten Mike Bloomfieldilta. Silloin tällöin teen päivän mittaisia klinikoita kotikaupungissani ja joskus kutsusta muuallakin. Itse löydän nuo asiat juuri jazzista, ja olen oppinut niistä sitä musiikkia soittamalla. . Nettisivustollaan Robben Ford on aloittanut Guitar Dojo -osion, jonka päämäärät ovat pedagogisia. Mahtaako tämä palautua jotenkin Wes Montgomeryn perintöön, sillä hän kaiketi on ollut yksi kuuntelemiasi jazz-kitaristeja? . Ennen kuin lopetamme hän ehtii vielä kertoa aloittavansa keikkailun uuden levyn tiimoilta helmikuussa. Mutta rakastan jazzia, ja tahdon musiikkini sisältävän enemmän asiaa kuin vain 12-tahdin kaavan. En osaa sanoa. Toki olen saanut hurjasti vaikutteita 1960-luvun kitaristeilta, Hendrixiltä, Claptonilta, B.B. Olen vuosien saatossa oppinut opettamaan kitaransoittoa ja nautin siitä kovasti. Soitin silloin 1960-luvun alun Fender Bassman -kombolla. Varsinaisesti Fordin ensimmäinen instrumentti oli saksofoni, jota hän soitti kitaran kanssa rinnakkain aina parikymppiseksi saakka. Oma tyylini palautuu siis jazz-saksofonisteihin ja blueskitaristeihin. Toivottavasti. Samalla on kuitenkin pakko tunnustaa, että sydämeltäni olen blues-kitaristi. Pyrin käyttämään sitä aina keikoillani, mikäli se vaan roudauksen kannalta onnistuu. Bluesin ja jazzin sulautuma Vuonna 1951 Kaliforniassa syntynyt ja perheen veljesten yhteisessä blues-bändissä keikkailun aloittanut Robben Ford on kitaristina täysin itseoppinut. Ja kun kyseessä on sataprosenttisen luotettava vahvistin, voisin sanoa että minun urallani Dumble on ollut todellinen lottovoitto. Eräs kitaristiystäväni opetti minulle aikoinaan vuoroliikettä, ja hän taisi kehoittaa aloittamaan ylöspäisellä liikkeellä. Siinäkin oli kaksi 12-tuuman kaiu tin ta, suljettu takaosa, ja signaali meni suoraan vahvistimeen ilman mitään pedaaleja. Onkohan toiveita saada häntä tuolla kiertueelle bändeineen myös Suomeen? . Nuoruusvuosina levylautasella pyörivätkin tiuhaan 1960-luvun lopun kitaristi-idolien ohella ajan jazzmuusikot (esimerkiksi Dave Brubeckin yhtyeessä soittanut Paul Desmond, Ornette Coleman, Archie Shepp, Yusef Lateef, Roland Kirk, John Coltrane, Wayne Shorter sekä tietenkin Davis). Robben myöntää tämän taustan jättäneen lähtemättömän jäljen hänen soittotyyliinsä. . . Kuuntelin kyllä häntä aikoinaan jonkin verran, mutta en koskaan sen syvällisemmin opiskellut hänen tekniikkaansa, niinkuin en kyllä kenenkään muunkaan soitto tapaa. Mutta soitan kyllä myös aloittamalla fraaseja alaspäisellä iskulla, Robben paljastaa. Hybriditekniikka on ominaista Fordin soitolle ja oman arvionsa mukaan hän poimii jopa puolet äänistä plektrakäden vapailla, paljailla sormilla. Se soundi oli siis inspiroinut hänet rakentamaan oman vahvistimen. Ylätaajuudet puolestaan eivät ole riipiviä, vaikka sointi onkin kirkas ja selkeästi läsnä. Tämän vahvistimen kautta se onnistuu. . Tunne oli uskomaton, kun tajusin, että oma soittoni oli tämän vahvistimen synnyn taustalla. Mikä äänellinen ominaisuus sinua Dumble-vahvistimessa erityisesti kiehtoo? . Halusin kuitenkin löytää keinon jakaa oppia matkustamatta enää enempää, ja siihen streaming-pohjainen nettiopetus tuntui luontevalta jatkeelta. Keskialue, joka minimenomaan kitaralta itseltään.? nun soundissani on se tärkein seikka, taas on pureva ja riittävästi läsnä. Soolotuotannon ohella hänen yhteistyökumppaneistaan tunnetuimpia lienevät Joni Mitchell, George Harrison ja Miles Davis. Olen aina vain kuunnellut ja sitten yrittänyt soittaa jotain sinne päin. Jos ei muuta ilmaannu, niin yritämme ainakin saada keikkaa Pori Jazziin. Niinpä treenasin tuolla tavalla, ja nykyäänkin aloitan yleensä nopeammat juoksutukset ylöspäisellä liikkeellä. Nimi rinnastaa kitaransoiton ja itämaiset kamppailulajit. Opettamisesta Robben myöntää nauttivansa. . Syynä Guitar Dojon luomiseen olivat kiertueet ja matkustaminen. Dumblen särökanava on myöskin mielestäni lajissaan parasta. Samalla hän kertoi saaneensa inspiraation Dumble Over drive Special -vahvistimeen kuullessaan aikoinaan soittoani eräällä klubilla Santa Cruzissa. Minä haluan kitaran kuulostavan vahvistimesta nimenomaan kitaralta itseltään, eli siltä mitä siitä ja sen mikrofoneista tulee ilmoille. No, minähän soitan tavallaan saksofonistin tavoin. Niinpä Dumble Overdrive Special perustuu pohjimmiltaan Fender Bassmaniin. Viime kesänä olin siellä Miles Smiles -kokoonpanon kanssa, mutta tämä kama on erilaista, Robben muistuttaa lopuksi. u robbenford.com 10 www.riffi.fi 2/2013 08-11 Robben.indd 10 5.3.2013 13.32 1302 St
08-11Starlike Robben.indd 11 1302 230x280 Riffi.indd 1 5.3.2013 13.32 28.2.2013 8.56
Meillä kaikilla on pitkät historiat suomalaisis sa bändeissä; samoja klubeja ja festareita on vedetty 20 vuotta. Voitaisiin keskittyä pelkästään Suomeenkin, mutta nyt yritetään aktiivisesti löytää hyviä lämppärikiertueita Briteistä ja muual ta Euroopasta. Rumpuäänityksiin hankittiin Golden Agen etuasteita, jot ka ovat Neve 73:n kopioita, Zarkus Poussalta oli lainassa hy vä EARin EQ ja klassinen Telefunkenin V-72:t sekä Universal Audion putki-EQ 176, joka oli lauluissa käytössä melkein koko ajan. Pitkät raot levyjen välissä tarkoittavat hiljaisia vuosia, jolloin asuntolainat täytyy maksaa jollain muul la, kuin mitä haluaa työkseen tehdä. Se on meidän mittapuuhun nähden suolainen aikaraja. Harva bändi ahkeroi nykyisin näin tiiviillä aikatauluilla. -J os tässä tilassa ja ajassa aikoo tehdä elantonsa rokki mu sal la, täytyy yrittää olla mahdollisimman tuottelias oman kapasiteettinsa rajoissa. Nyt tuo väliseinillä hiukan erikoisen muotoiseksi muokattu huone on myös studio, jossa Nine Lives on melkein kokonaan äänitetty. Kien biiseissä on mukana vanhaa, jota hän on tehnyt teat teri proggiksiin ja Jonne on tehnyt yhden deluxe -painok seen tulevan biisin. Hidasta, mutta varmaa eteenpäin menemistä, Mikko ennustelee. Uutta ja vanhaa, omaa ja lainattua Levy päätettiin tehdä Nosturilla, koska paikkaa oli onnistunees ti kokeiltu kokoelmalle päätyneen coverbiisi 21st Century Schi zoid Manin äänityksessä. . samassa tilassa, jota Michael Monroekin on aikoinaan käyttänyt. Toinen lauluissa paljon käytetty oli Retron kompressori. Laulu- ja kitaramikkeinä oli usein halpa t.bone RB 500, Senn heiserin MK4, Shuren SM7 ja Neumannin TLM 147, Kie ja Mikko muistavat kalustosta. Bändillä on ollut tapana merkitä koko ryhmä biisien teki jöiksi, mutta alkuperäiset ideat tulevat pääosin Kielta ja Mikolta. . Suunnilleen puoliksi minulta ja Kielta, Mikko arvioi. . Tästä syystä tuloksena oli heterogeenisin levy meiltä 12 www.riffi.fi 2/2013 12-15 Von Herzen.indd 12 5.3.2013 13.47. Paikalla on koko von Hertze nin veljeskolmikko, Jonne (basso ja laulu), Kie (kitara ja laulu) ja Mikko (laulu ja kitara) sekä uuden ja edellisen albumin tuot tanut, Pepe Deluxén James Spectruminakin tunnettu Jari Salo. Viime vuonna ehti ilmestyä veljesten neljään studiolevyyn pohjautuva kokoelma lähinnä ulkomaan markkinoita varten. Bändillä on solmittuna kansainvälinen levytyssopimus. . TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: MATTI PYYKKÖ Von Hertzen Brothers: NINE LIVES . Ulkomaille pääsy vaatii aikaa ja rahaa, mutta se on meil lä tavoitteena. Kaksi vuotta levyjen välil lä oli kuitenkin pikkuisen tiukka aikataulu meille, Mikko von Hertzen arvioi. Haastattelua tehdään Helsingissä veljesten harjoituskäm pällä Nosturilla . progressiivista, mutta simppelimpää Von Hertzen Brothersilla on menossa tuottelias aikakausi: maaliskuussa, samoihin aikoihin tämän Riffin kanssa, bändiltä ilmestyy viiden vuoden sisään jo kolmas uuden materiaalin albumi Nine Lives. Testi onnistui laadullisesti hyvin ja uskallettiin sijoittaa muutama tonni tämän paikan varustamiseksi koko albumia var ten. Katsottiin, millaista julkaisematonta mate riaalia on jo tehty, sen sijaan, että oltaisiin lähdetty suunnitte lemaan ihan nollasta. . Levyn tekoa määritteli se, että vasta reilu vuosi sitten pää tettiin uuden levyn julkaisemisesta, ennen kuin mitään demo ja oli äänitetty
Kyse ei ole mistään aloittelevasta bändistä, jolla ei ole mitään omaa linjaa. Kappaleet olivat nyt kompakteja ja niin lähellä valmista, ettei tuottajan tarvinnut puuttua sävellyksiin. Levyä tehtiin tässä paikassa vuorotyönä: Kie saattoi olla seinän takana tekemässä omia äänityksiään, Jonne editoi valmii ta raitoja, samalla minä äänitin omaa toisessa pisteessä ja Jari vielä miksasi raitoja ja työsti soundeja työpajallaan parin sadan metrin päässä, Mikko kertoo prosessista. 5.3.2013 13.47. Siinä vaiheessa kun demoja ruvettiin pyörittämään. Enemmänkin haet tiin parasta kokonaisuutta ja kaaren rakennetta. Tällä levyllä tuli hajontaa eri miksaajista ja soundejakin on haettu musatyylin mukaan. Ei ollut mitään määrättyä sap luunaa, jolla levy olisi miksattu kolmessa päivässä, vaan tulos on kuin kuvaamista erilaisten filttereiden läpi, Jari vertailee uu tuutta aikaisempaan. Missä vaiheessa tuottaja osallistui lopputulokseen vaikut tamiseen? . Meillä oli 25 biisiä demotettuna, joista ruvettiin ruotimaan, mitä kan nattaisi työstää eteenpäin, ja siinä prosessissa tuottaja oli jo mu kana aina tähän pisteeseen asti, Mikko arvioi. . Veljeksillä on niin selkeät näkemykset, että minun hom 12-15 Von Herzen.indd 13 manani on ollut tuoda oheen omia ideoitani ja perspektiiviä, heit tää palloja ja kokeilla, paranisivatko jotkut jutut niillä. tähän mennessä ja sille päätyi keskenään erilaisia biisejä, Kie täydentää. Ihan samaa mieltä ei ole Jonne, joka muistuttaa jo Love Re mains the Samen sisältäneen biisimateriaalia laidasta laitaan. Tuottajan näkökulmasta löytyy eroja uuden levyn ja aikai sempien toteutuksien välillä: . Le hajontaa eri miksaajista vy lähtee rähinällä käyntiin, sitten lisätään dynamiik kaa ja tulee hengähdystauko ja soundi muuttuu ilma ja soundejakin on haettu vammaksi ja vähemmän raivokkaaksi. Ensim mäinen kaari oli liiankin vaihteleva, mutta mietityllä ?Tällä levyllä tuli järjestyksellä saatiin toimiva kuuntelumukavuus. Pitkät biisit musatyylin mukaan.? tulevat vasta levyn lopussa, mutta niidenkin mukana olon on oltava perusteltua, Jari summaa osuuttaan.
Erikoisemmat soittimet tulivat mukaan siinä vaiheessa, kun biisin olennaiset osat olivat jo äänitettynä. Meillä oli aikamoinen kasa pedaaleja tuossa seinän täydeltä, varmaan toista sataa erilaista. Lavoille siirryttäessä joudutaan karsimaan reippaasti vesurilla osuuksia ja poimimaan mukaan livetuntuman kannalta keskeisimmät, joista selviä valintoja ovat rummut, basso ja komppikitara. Oikea syntetisaattori, suomalaisen Jonte Knifin putkilaite Knifonium on mukana riffiä tuplaamassa. Yleensähän bändi keskittyy yhdessä yhteen asiaan ja sitä sen jälkeen työstetään suuntaan, josta kaikki ovat samaa mieltä. Työn tämänhetkisen luonteen takia kullekin meistä on rakennettu riisutut lentopedaalilaudat, jotka kulkevat ulkomaankeikoilla helposti mukana. Kaikki polkimet eivät levylle päätyneet, mutta paljon kokeiluja tehtiin. Paljon käytetyksi kaiuksi osoittautui Strymonin Blue Sky, jonka Shimmer-ominaisuus aukaisee yläsävelsarjoa. . Paitsi siinä vaiheessa kun laulut ja perkussiot tehtiin, ehkä 25 % äänitetyistä perkkaraidoista mahtui lopulta mukaan. Arrit on kelattu meidän bändiä silmälläpitäen, ja kun sooloja ei juuri ole, ei tarvittu stemmoja kitaroille. Jotkut efektit huutavat olemassaolonsa selvästi, kuten vii meisen biisin tuplatremolo, mutta mukana on paljon pienimuo toisia, jotka eivät ole mitenkään alleviivaavia. Raitojen määrässä oltiin paljon maltillisempia kuin edellisil lä levyillä. Sama signaali meni tavalli sesti kolmeen eri paikkaan ja niiden mikeistä haettiin tilantee seen sopivin balanssi. Saman talon muista harjoituskämpistä tuli lainaksi maitokärryllinen perkussioita ku ten kehärumpu ja tamburiineja Timosen Markolta ja Lukkarisen Jaskalta. Mutta nyt biisit ovat lyhyempiä ja niissä on vähemmän osia ja soundeja, 14 www.riffi.fi 2/2013 12-15 Von Herzen.indd 14 5.3.2013 13.47. Edellinen al mitä arveltiin tarvittavan bumi tehtiin kolmen demovaiheen kautta, joissa bii ja kuunneltiin, mitä sit asettuivat omaan pusertimeen. Rumpumikit tulivat Sennheiserilta. Kitaroita äänitettäessä käytössä oli nuppeina Marshall, kol me erilaista Orangen 50-wattista, Fender Bassman, kotimainen Cream Sound, AER ja Vox AC30. Bändillä on valikoima Gibson Les Pauleja: Standard, Custom, Junior ja Studio. Jonnella on FoxRoxin Octron oktaaveri, Electro-Harmonixin dilsa, SansAmp ja Mad Professorin Fire Red Fuzz särö. Mutta siinä on mukana bas soa Micro Synthesizerin läpi ja vielä Korgin kiipparilla täyden nettynä, Kie kertoo päällekkäisäänitysten määrästä. Ei ihan vähän kitaraa kuitenkaan. Nyt kaikki veivät omia tekemisiään siihen suuntaan, mikä biisin kir joittajasta tuntuu oikealta. . Äänitettiin kaikenlais ta, mitä arveltiin tarvittavan ja kuunneltiin, mitä mahtuisi mu kaan, Kie muistelee. . Tällä levyllä on vähiten kitaroita tähänastisista albumeis ta, Lost in Timellakin vain kolme. Kien setti on hieman tuosta vielä laajempi Bossin oktaavereineen, Digitech Whammyineen ja Wah Wah -pedaaleineen. Samaan aikaan Mikko availi läppäristä filt tereitä hiirellä. Studioon, ja toisinaan käytäväänkin, asetettiin usein over headeiksi Leri Leskiseltä lainatut vanhat Colesin nauhami kit sekä Neumannin U87:t. Kien suosikit olivat Stratocastereita, toi nen vuodelta ?72 ja toinen uudempi, Custom Shopin tekemä reissue. Kosketinsoittaja Juha Kuoppalan laudassa on Line 6:n dilsa, Small Stone -phaseri, Bossin tremolo ja customoitu stereosärö, bändin jäsenistö kertoo lattiakattauksistaan. Kitaroita lähtee Kien ja Mikon matkaan kummallekin neljä tai viisi Fender/ Gibson-osastolta, ulkomaankeikoille vain parit, Jonnelle kaksi bassoa. Säröinä ovat Rat ja Sparkle Drive. Lisäk Tien päälle lähdettäessä kalustokin pitää optimoida Uuden levyn biisejä ei ole vielä soitettu livenä, mutta bändi on harjoitellut niitä paljon yhdessä treenikämpällä. Mikon pääkitara studiossa ja keikoilla on ?72 Telecaster Thinline. Oikealla jalalla on MXRn Line Driver, ZVEXin Box Of Rock, Mad Professorin remolo ja MXRn phase 90. Tällä kertaa stu dioon kannettiin koko ajan uusia soittimia: kante mahtuisi mukaan?? le, marxofoni [Separate Forevers], huiluja ja taisho koto [One May Never Know]. Joissakin lauluissa on viitisenkymmentä raitaa. Koskettimia sovelletaan biisin ja tilanteen mukaan ja Kien runsaista kitaraosuuksista valikoituvat mukaan oleellisimmat. Erilaisia sähköisiä oli käy tössä tusinan verran. Kaikki laitteet oli huollettu ennen käyttöä, joten täällä oli loistavan kompaktisti tarvittava, jotta levytehdas toimii, Jari toteaa. Soundit ja sävellajit . Koska bändillä on soundit ja peruskitarat hyvin hallussa, äänityksiä tehtiin usein niin, etten ollut paikalla, vaan sinkosin paikalle kun tarvittiin hörhömpää efektiä tai jotain nikkaroin tia. Love Remains the Samessa 256 tuli täyteen yhdessä miksauksessa, kun nyt pyöritettiin Toolsin LE 003:lla sessioita kevyesti. Taustalauluja on uudella levyllä jo valmiiksi mietitty enemmän liveen sopiviksi, mutta joitakin joudutaan laittamaan uusiksi. Eikä kalustoakaan voi ihan rajattomasti raahata keikkakyydeille. . Kanteleen mukana tuli Hannu Koistiselta huippuluokan vahvistin, jossa oli kristalliset soundit myös kitaralle. . Tiukan deadlinen takia meidän oli tehtävä hommia nopeasti, mutta aikataulussa pysyttiin sil ti, eikä käytetty niin paljon ulkopuolista työvoimaa kuin edellisessä levyssä, Jari sanoo. ?Äänitettiin kaikenlaista, . Mikolla on vasemmalla jalalla Line 6:n DL4 dilsa ja Strymonin BlueSky reverb. Coming Homessa Kie vetäisi Taneli Rataksen tekemällä Jaguar-kopiolla ja Insomniacin kertsis sä Mikko soittaa Markus Nordenstrengiltä lainatulla 12-kie lisellä Rickenbackerilla. Bassoista suurin osa on tehty Fender Jazzilla, vähän Preci sionilla, ja tumppusoundeja varten avuksi tuli Gibsonin EB-0. Lisäksi Jonnella oli Lauri Porralta lainassa Fiskarsilla uransa tehneen Olavi Lindénin kehittämä nauhaton akustinen basso kitara, jonka erikoisuutena on sisään rakennettu torvimainen re sonaattori kytkettynä tallan alla olevaan hiilikuituiseen kalvoon. Akustisina kitaroina toimi Martinin 6- ja 12-kielisiä ja Lassi Nurmen Kielle rakentama custom design. Studioon tuodusta valtavasta pedaalivalikoimasta osa oli bändin omia, osa tuottajalta ja osa lainattua tuttavilta. Niitä kolisteltiin pari päivää, Kie kommentoi. Soitinkokeiluissa tuottajalla oli osuutensa. . Ne olivat leik kimistä varten ja inspiroimassa vielä vähän uusia ideoita, Ja ri selittää. Biisiin Lost in Time saatiin uusi syntikkamainen soundi, kun Jonnen bassovahvistimet putket rupesivat soimaan, mitä ääni tettiin mukaan. Kien vahvistimet ovat Cream Soundin kombo ja Marshallin JCM 900, Mikko valitsee uuden Vox AC15HW1X:nsa ja tarvittaessa Matchlessin Lightning 15:n. si alkuperäisestä demosta ja Garagebandin kautta koskettimilla kahteen vahvistimeen soitetuista sweepeista on otettu avaruus maailman sointia. Aikataulun vuoksi nyt mentiin levylle suoraan ekoista demoista pienillä muutoksilla
18 etydiä ja valtava määrä harjoituksia sekä nuotein että tabulatuurein ti- kirjoitettuina. Harri Louhensuon soitto-oppaan oivallisissa etydeissä soivat vaikutteet B. Minun laulussa ni korkeimmat äänet ovat C ja D . Kingin perinteikkäästä tyylittelystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden ti- sävyihin. Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Kaikkien mukana cd-levy. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: . Kien biisi One May Never Know piti transponoida ylös viisi puolisävelaskelta minun äänelleni sopivaksi. R i f f i - j u l k a i s u t www.riffi.fi 2/2013 12-15 Von Herzen.indd 15 15 5.3.2013 13.47. Ensimmäisen demon akustinen kitara oli onnistunut niin hyvin, että sitä olisi haluttu käyttää, mutta nyt ei voitu tehdä niin. Kitaralla tehdyillä biiseillä on omat ominaiset sävellajin sa, joissa soundaaminen ja vapaiden kielien käyttö ovat ratkai sevaa. Vaikka biisejä työstettiin paljon, yksi perusajatuksia oli teh dä hiukan lyhyempi albumi, ja kuin onnenkantamoisena kanteen tulleen Samuli Heimosen maalauksen nimi on Yhdeksän elä mää, joten kaikki nielivät ajatuksen tulevien kappaleiden mää rästä, Mikko kertoo levyn nimeämisestä. Vierailulla Valamossa Yhtä studion ulkopuolista äänityspaikkaa käytettiin: Valamon luostaria Heinävedellä. tilauslomake 0e 8 , 4 3 pos ut + kul 5e 8 , 8 3 pos ut + kul Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfraseerauksen ja sen muuntelun maailmaan. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. 5e 37,8 ipostut l + ku 0e 35,3 + Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyinsijoilla Amerikassa. Itsenäinen jatko-osa vie nyt vieläkin syvemmälle countryi- kitaroinnin t s o p ut kul maailmaan ja soittimen tekniseen hallintaan. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Sointuharjaukset ovat samanlaisia kaikissa sävellajeissa, mutta riffit soivat eri tavoin matalalta tai korkealta soitettuna. Separate Forevers oli aluksi D-mollissa, mutta Mikolle se siir rettiin G-molliin ja minä soitin baritoniskeballa, mikä loppupe leissä olikin mielenkiintoisempi ratkaisu, Kie pohtii. Kun lopullista materiaalia ryhdyttiin rajaamaan alkuperäi sestä 25 demosta, valmiiksi tehtiin 15 koko biisiä, joista albumin peruspainokseen päätyi yhdeksän kappaletta, deluxepainokseen kolme lisää ja muut ovat ladattavissa digitaalisesti. . B. Ne olivat, joten a cappellana äänitettiin moniääninen intro biisiin World Without. jotka on haluttu pitää omina raitoinaan, Jonne selittää. Koska Mikon lauluääni on korkeampi kuin Kien, täytyi Kien demottamille ideoille toisinaan tehdä muutoksia. . r i f f i . Harmoniat oli harjoiteltu automatkalla luosta riin ja hienosäätöä tehtiin vielä äänityslaitteistoa pystytettäessä. Lisäksi Valamon Sillankorvan talon sisustuksena on kupari levyistä räjäyttämällä tehtyjä seinäpintoja, joiden kaikua käy tettiin Kien akustiselle kitaralle samaan aikaan kun hautaus maalla äänitettiin Mikon soittamaa kellopeliä Lost in Timeen. Arkkipiispa Leon luvalla saatiin vielä soittaa ja taltioida Va u lamon kellojakin. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rock- ja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi . D on jo aika kireä . f i . Puhelimella: (09) 3475 6380 . Veljekset saivat luvan käyttää kirkko salia laulun äänitykseen, kunhan lyriikat ovat säädyllisiä. mut ta melodia määrää. Flowers and Rust oli alun perin tehty Emollista, mutta siinä en saanut tarpeeksi vääntöä, joten se nos tettiin G-molliin ja epätoivon viesti tulee nyt voimakkaammin kertsissä, Mikko kertoo. . Netistä: www.riffi.fi
Musiikkiteatterissa ei ole tyylirajoituksia, vaan lajeilla saa leikkiä luvan kanssa . Eikä ?Radiokanaville täytyy kumartaa, bändin soittaja saa levyn tekemisestä mitään liksaa, vaan vasta rojalteja sitten jos sillä ihmiset eivät osaa haluta levyä myydään. Muiden käyrien osoittaessa alaspäin musaa, jota he eivät kuule. on Spotifyn kaltaisten latauspalveluiden Narusta on vaikea työntää!? kasvavaa roolia tervehditty mediassa ilolla. pakettiin sopii sulassa sovussa slaavihumppaa, mahtipoppia, pieniä balladeita ja raskasta rokkia. Oi niitä aikoja Tuottamisen Nieminen aloitti alan suurimman ja kauneimman, Finnlevyn, palveluksessa. Nykytilanne on toisenlainen ja Nieminen onkin murheissaan musiikkibisneksen 2000-luvun kurssimuutoksesta. . Markkinat kuihtuvat ja sen myötä ammattimainen tekeminen hiipuu. Ihmisiltä on hämärtynyt se, että musiikkiin liittyy omistus oikeuksia: esimerkiksi että tekijät omistavat sisällön ja äänilevy-yhtiöt omistavat lopputuotteen, koska kulut on katettu niiden piikistä. Kyllä semmoisessa jälkikäteen väsäämisessä pylly puutuu ja aikaa palaa. Tavallisella tietokoneella kuuntelijakin voi tehdä levyn vaikka keittiössään. . Näyttää jopa siltä, että ainakin osa laitonta latausta harrastaneista on siirtynyt maksulliselle puolelle, nyt kun sieltä viimein saa loputtomasti musiikkia . TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Esa Nieminen . Sehän ei ole sääli, että musiikin harrastaminen on tullut useampien ulottuville. Kuluttajiksi ehti kasvaa uusi nettisukupolvi, jolla on uudet käsitykset ja uudet tavat. . Tarjottavan musiikin kirjo kapenee, kun tuotantopäätöksiä tekevillä on alituinen pelko virheinvestoinneista, eikä riskejä uskalleta ottaa. Siinä vierähti helposti tunteja ennen oltiin edes suorituksen tasolla millään lailla kuosissa. Pro Toolsien ja Autotunen aikakaudella laulattamisen taitoa ei enää osata, koska ei välttämättä tarvitse. . musiikkia mittatyönä Muusikko, musiikkituottaja Esa Nieminen on ammattikunnan perinteen mukaisesti myös sovittaja, jolle säveltäminen on luonteva osa toimenkuvaa. Hittibiisin anatomiaa, menestyvän artistin ominaisuuksia ja musiikin ympärille rakentuvaa bisnestä hän tarkastelee yli 30 työvuoden perspektiivistä. S iisteihin sisähommiin Nieminen siirtyi keikkapianistin jakkaralta 1970-luvun lopussa, jolloin elettiin kotimaisen iskelmäteollisuuden kulta-aikaa. Hittiä haet taessa on siis luotava solistin suoritukselle otolliset olot ja puitteet. . Nyt tietokonepojat äänittävät laulua putkeen 50 ottoa, passittavat solistin himaan ja alkavat raapia niistä jotain kelvollista kasaan. Sen talliin kuuluivat kaikki merkittävät kotimaiset artistit, ja oli oma studiokin, Takomo, jossa tulokas sai istua parhaiden tuottaja-kapellimestarien takana opettelemassa sessioiden ohjaamista ja iskelmätaustojen kasaamista, tuolloin niin edistyksellisellä 24-raitatekniikalla. Nieminen arvioi, että lauletussa musiikissa solistin suorituksen painoarvo on enemmän kuin puolet kaikesta. helposti ja ostajan näkökulmasta kohtuuhintaan. Niemisen mukaan aihetta suureen riemuun ei tekijöiden näkökulmasta tässäkään ole, sillä saatu korvaus ei ole lähelläkään kohtuutta, vaan jakoon jää pelkkiä ropoja sen jälkeen kun latauspalveluiden omistajayhtiöt ovat kuorineet omansa pois. Harva on valmis julkisesti paljastamaan tilitettyjä summia, mutta pieniä ne ovat vastaavan levymyynnin tuottoon nähden. Herrasmiesluokan tuottajilta opin, että kaikkein hienovaraisinta studiossa on laulattaminen. Niemisen visio onkin lohduton ja kärsimään joutuvat niin musiikin tekijät kuin levy-yhtiötkin. Iskelmälaulajathan eivät lue nuottia, eli pitää tietää jo millä tavalla aletaan kommunikoida, kun laulaja tulee demonauhan kuunneltuaan epävarmana paikalle. Kierre on valmis ja syvenevä. Tästäkin syystä esimerkiksi musiikkiteatteri kiehtoo Niemistä tämän päivän iskelmäpoppia enemmän. Kukaan ei viitsi hakata päätä seinään huvikseen, eikä äänitteitä voida tuottaa loputtomiin, jos nimekkäänkin artistin myynti kattaa vain 20 prosenttia kuluista. Koko ala murentuu sitä ammatikseen tekevien alta! Dramaattinen muutos on tapahtunut muutamassa vuodessa, ja se on edelleen käynnissä. Nieminen harmittelee musiikkiteollisuuden heräämistä sähköiseen jakeluun vasta piraattien jäljessä. Mutta se on, että ilmiö työntää jopa valta- 16 www.riffi.fi 2/2013 16-19 Nieminen.indd 16 6.3.2013 11.38
Sellainen on kehitelty uusavuttomille, joilta ei löydy tarpeeksi soittotaitoa, nuotinlukutaitoa, biisin rakennustaitoa, sovittamistaitoa tai tuottamistaitoa. Niemisen mielestä moni asia äänilevyteollisuudessa oli terveemmällä pohjalla hänen aloittaessaan mestareiden oppipoikana. Nyt tarvitaan demoja, koska musiikillinen lukutaito on alalla heikompaa. Parhaimmillaan demo voi kyllä ilmentää säveltäjän ajatuksia soundimaailmasta, mutta pahimmillaan kompinlätkytyksel- lä ja ?levyltä kuulostavilla. Jos biisi on rytmikäs, voin laittaa demoon pianon alle rumpuluupin Garagebandista, että levy-yhtiöissä ymmärretään millaista komppimaailmaa on ajateltu. on vain trendinhaistajia ja kohderyhmien etsijöitä. kunnalliseen julkisuuteen asti liikaa muodollisesti pätevää mutta sisällöltään laadutonta ja keskeneräistä tykinruokaa. Nettiajassa on totuttu siihen, että kaiken on oltava villiä, vapaata, yhteisöllistä ja kaikille yhtä mahdollista. demoilla yritetään peitellä heikkoa biisimateriaalia. Nieminen ei näe demojen pitkälle vietyä hinkkaamista kovin mielekkäänä puuhana, sillä hyvä sävelmä ja teksti käyvät ilmi yksinkertaisessakin sointiasussa. Viimeksi päättynyttä Jari Sillanpään konserttikiertuetta tehtiin kaksi ja puoli vuotta pala kerrallaan. Esiintymisessä Nieminen pitää anteeksiantamattomana, jos taiteilija ei vaivaudu opiskelemaan ohjelmistoaan ulkoa. Jos tulee luuppi, sitten kannattaa soittaa myös bassolinja ja piano, jotka molemmat toteutan silloin kiipparilla. tuodaan lavalle baarijakkara ja tekstimappi sen eteen. www.riffi.fi 2/2013 16-19 Nieminen.indd 17 17 6.3.2013 11.38. Omia sävellyksiä esitellessään Nieminen suosii ripeästi minidiskille taltioitua itse laulettua ja pianolla säestettyä versiota. Harvoin demoissani on kuitenkaan puolta tusinaa raitaa enempää, eikä varsinkaan moni vanhan polven artisteista halua kuunneltavakseen demoja, joissa on ?niitä hilavitkuttimia?. Leri Leskisen Musicworks-studion konehuone on tuttu Esa Niemisellekin, vaikkei vanhan liiton pianisti mikään syntikkafriikki olekaan. Lunttaus kielletty Pitkän uran tehneeksi muusikoksi Nieminen on keikkaillut poikkeuksellisen vähän . . Erityisesti tympii aikuisten suomalaisten miestulkitsijoiden yleistynyt ?veskuloiriutuminen. Tänä päivänä suomalaisessa levy-yhtiössä ei ole ketään, joka osaisi edes nuotit . Sellaisiakin tarvitaan, mutta tuskin musiikillisesta sivistyksestä ja näkemyksestäkään haittaa olisi. Toiminta- ja tapakulttuurin muutos heijastuu myös siihen, miten biisitarjokkaita nykyisin esitellään. 1970-luvun lopussa levy-yhtiöt olivat täynnä Toivo Kärjen ja Esko Linnavallin tasoisia musiikkimiehiä, ja studioissa tuottivat Jaakko Salo, Markku Johansson ja muut rautaiset moniosaajat. . Ja jos ei siltikään synny mitään, jokuhan keksii että ?eiköhän lähdetä co-writing -leirille!?, Nieminen heittää. Hän ei ole vakuuttunut, että kimppakirjoittaminen tuottaisi sen kummempaa jälkeä. . pääpaino on ollut korkean profiilin konserteilla ja taiteilijoiden juhlakiertueilla. Sama moraali on sisäistetty myös musiikkialalla. . Takavuosina ei soiville demoille ollut tarvetta, kun piano oli niin tuotantopäälliköiden kuin sanoittajienkin työhuoneiden vakiovarusteita. Jos kappale on menossa naisartistil le, perään tulee laitettua pianostemma transponoituna oletettuun sävellajiin.
Lähden säveltämään aina kertosäkeestä, ja kun saan teks- tin eteeni luen ensin choruksen. Jos se ei ole kiinnostava, koko tekstin joutaa heittää menemään. Vanhan koulun iskelmätekstittäjien ja suomirokin vahva sanankäytön perinne ei ole kaikin osin enää voimissaan nykyisessä iskelmä- ja popsanoittajien piirissä. Siksi pitää räätälöidä biisi, joka istuu jonkin kanavan profiiliin niin, että sitä halutaan soittaa enemmän kuin muita; vasta radio valinnoillaan luo hitit. . Se perinne on ulottunut maailmalta Ruotsiin, mutta ei tänne asti. Jo vuosikausia Niemisen säveltämisen alkukimmokkeena onkin ollut sanoittajakumppanilta saatu valmis teksti. Heti jos ottaa laput lavalle ja alkaa luntata, kadottaa yhteyden yleisöön. Jokaisen populaarilevyn tavoitteena on, että siltä löytyy ainakin yksi hittibiisi. Tekstit voivat olla muotopuolia, joissa esimerkiksi pyritään riimiin päin mutta mennään metsään. . John Lennonin katsellessa taulusta vastakkaiselta seinältä. Nieminen on kirjoittanut pitkälti toistatuhatta sovitusta käsin, ja ryhtyi Sibelius-nuotinnossoftan pariin vasta toissa vuonna. Suomalaisessa versiossahan kisailtiin lähinnä siitä kuka pystyy itkemään eniten, Nieminen huokaa. Alussa on sana Työpajan rauhassa Esa Nieminen tekee nykyään jo sovituksia Sibelius-softalla, mutta pelitilanteessa kynä ja nuottipaperi päihittävät vieläkin tietokoneen. Esa Nieminen on menestyskappaleiden salaisuutta pohtiessaan todennut, että sävellyksen sijaan suomalaisen hitin taika piilee usein tekstissä, jossa on kunnon koukku. . Etumatka taitaa olla edelleen sama. Samaan hengenvetoon Nieminen kehuu suomalaisten suursuosikiksi nous?Rytmikierukoiden varaan seen Vain elämää -formaattiohjelman rakennettujen biisien melodioista ruotsalaista versiota: länsinaapurin artistien pöydässä poreili analyyttisiä kestulee köpöjä . Sellaista taas ei voi syntyä, jos ihmiset eivät kuule sitä. Ja rokkibändien laulajien heikkouskin on suomalainen ilmiö. syntyy jankkausta kusteluja siitä, miksi esitetyistä kappaleista oli tullut hittejä, ja mikä ohjelmasläpisävelletyn musiikin sijaan.? sa kuulluissa versioinneissa oli hyvää ? tai mikä niissä mätti. Jos ihmiset eivät kuule uuden levyn musaa ne eivät osaa sitä haluta. Kielen lainalaisuuksien ja mittojen hallinta on päässyt repsahtamaan, niinpä säveltäjäkin saattaa saada eteensä huonommin soivaa sävellettävää. Ei tarvitse katsoa länsinaapuria kauemmas, siellä lunttaaminen lavalla ei tulisi kuuloonkaan. Solistien läsnäolo on koko ajan sataprosenttista, samoin kontakti sekä yleisöön että bändiin. Muualla kumarretaan bändejä, joiden laulusolisti on kovin, kitaristi toiseksi kovin ja muut jäsenet voi vaihtaa koska vain. . Narusta on vaikea työntää! Sitä Nieminen ihmettelee, että ainoa genre joka Suomessa tuntuu tällä hetkellä uppoavan voimasoittoon ja liikahtaa siten myös levykaupan hyllyltä on kymmenien nuorten samankuuloisten ?poppipeipposten musa, jossa lauletaan kaiuttomasti, pienellä äänellä pienistä arkipäivän asioista?. . Tärkeimmät hittejä luovat radiokanavat eroavat aika paljon toisistaan. Piano on Niemisen soitin . monesti siinä on joku juju, tekstittäjän kielikuva. Nieminen ei ole missään vaiheessa hurahtanut syntikoiden soundimaailmaan, sekvenssereihin ja konesoitantaan, vaikka käyttääkin kaikkia tarpeen vaatiessa. Artisteilla oli myös rohkeutta ruotia romahduksen partaalla kamppailevaa levybisnestä, jonka keskiössä itse ovat. . Ja jos tavoittelee riimiä ja selvästikin yrittää hakea tuki pisteitä kuulijalle, miksei sitten pienellä vaivalla tee valmista! Riimitekniikka ei ole huono vaihtoehto, koska se antaa tekstille ryhtiä, laulettavuutta ja biisi jää helpommin kuulijan mieleen. Hallittuna tyylilajina se on jäämässä harvojen haltuun, nykyään se ohitetaan aika kepeästi. Radio vie Iskelmä- tai poplevyn biisit täytyy säveltää, sanoittaa ja tuottaa tietoisena alan nykysäännöistä. Täytyy vain toivoa, ettei artistin päämotiivi laittaa omia tekeleitä levyille ole se, että saisi itsekin edes jotain teostokorvauksia. Laput eteen Iskelmätuottajan työ ei ole yhtä soundikeskeistä kuin rokissa, iskelmän äänimaisema on suhteellisen totuttu ja vakio. En jaksa kuunnella, laulutyyli ja tuotantotapakin ovat liian pelkistettyjä, Nieminen sanoo muistellen haikeudella menneitä vuosikymmeniä, jolloin isoja orkestereita käytettiin säännönmukaisesti . Tekotavasta riippumatta biisi aukeaa Niemisen tuotannoissa muusikoiden eteen komppilappuna: kahdella viivastolla esitetään sointumerkit, bassolinja, rytmiset jaot, sekä yläviivastolla 18 www.riffi.fi 2/2013 16-19 Nieminen.indd 18 6.3.2013 11.38. Hangon työhuoneellaankin hän tähyilee puutalonsa ikkunoista avomerelle Oskar Merikannon 125 vuotta vanhan pianon yli tapaillessaan uusia melodioita ja harmonioita . Luulotellaan että nyt on jämerää ja hienoa, mutta pelkkää laiskuutta se on. Jo Abban aikaan sanottiin että ruotsalaiset ovat viihdekulttuurissaan 50 vuotta meitä edellä. Olen joutunut jumppaamaan kymmeniä tyyppejä perusasioissa, kuten että säkeistöjen riveissä pitää olla sama määrä tavuja. Joillekin niistä täytyy kumartaa, ja johonkin biisiin pitää panostaa siinä enemmän. Aikoinaan tehtiin toisinkin päin, sillä Junnu Vainion, Vexi Salmen ja Juicen tapaiset kynämestarit tunsivat nuotit ja osasivat kirjoittaa tekstin sävellykseen rytmisesti oikein lyhyine ja pitkine tavuineen. Jos teksti on mielenkiintoista ja teknisesti kuosissa, se tarjoaa säveltäjälle paljon mihin tarttua: se antaa tunnelman ja määrää esimerkiksi melodiafraasin mitan. . Tämän kääntöpuolena varsinkin suomirokkarit ovat huonoja säveltäjiä verrattuna ulkomaisiin ammattiveljiinsä. tusinaiskelmissäkin. Ja katu-uskottavuuden varmistamiseksi nämä mainitut tämän päivän visertäjät sitten haluavat levylle vielä oman peukalonjäljen, eli tehdään biisejä itse vaikkei osattaisikaan? Nieminen nyökkää. . Suomalaisessa isossa hittibiisissä teksti on harvoin joutavanpäiväinen
Tuottaja ymmärtää antaa soittajille tonttinsa, sillä he tuntevat kapasiteettinsa ja instrumenttinsa paremmin kuin paraskaan sovittaja. Myös työilmapiiri kannattaa luoda mahdollisimman mukavaksi ja helpoksi. on parisataa Beatlesbiisiä alkuperäis sävel lajeissaan sisältävä Little black songbook . 1952) aloitti pianonsoiton seitsemänvuotiaana, otti tuntumaa keikkasoittajan arkeen jo alaikäisenä, ja jatkoi siitä sessiomuusikoksi ja -laulajaksi. Levyille on päätynyt siis 300???400 kappaletta, ja osumatarkkuus on ollut aika hyvä, sillä pöytälaatikkoon pölyttymään on jäänyt paljon vähemmän. George Martin, myös mustan musiikin kameleontti Quincy Jones sekä The Who -yhtyettä luotsannut Kit Lambert. Niemisen ?tasku raamattu. vuonna 2006. Nykyään hän esiintyy ja levyttää Four Cats -lauluyhtyeen riveissä. Jos biisintekemisen keskiössä aiemmin oli melodia ja harmonia, nyt tärkeintä on oikean komppiluupin löytäminen. . Kookas kulkija Tamperelaissyntyinen Esa Nieminen (s. Lisäksi muusikko ymmärtää ettei studiossa voi soittaa keikkakamoilla, joiden piuhat ritisevät ja mikit rohisevat, ja osaa myös virittää koko ajan ilman että siitä tarvitsee mainita. Kun on valinnut oikeat soittajat, tuottajan ei tarvitse puuttua juuri mihinkään, lähinnä valikoida haluamansa elementit ja soinnit kattauksesta, jonka muusikko tarjoilee. Jos irrottaa biisin kompista niin se ei ole edes lastenlaulu . Vuosikymmenen lopulla hän vaihtoi kuukausipalkan televisiohommiin ja siirtyi pyörittämään äänilevytuotantoon keskittynyttä omaa yritystä. Kymmeniä kultalevyjä tuottaneen Niemisen työstämistä albumeista menestynein on 150 000 kappaletta myynyt Katri-Helenan Anna mulle tähtitaivas, myös Yölintu-orkesterin albumit 2000-luvun taitteesta yltävät liki yhtä huimiin lukuihin. Esa Niemisen iskelmäsävellyksiä ovat esimerkiksi Kun katsoit minuun (Anna Eriksson), Kun kuuntelen Tomppaa (Paula Koivuniemi), Rekkamies (Matti Esko) ja Kolmekymppinen (Frederik). Keikkapuolen huippuhetkiä bändin kapellimestarina ovat olleet esimerkiksi Beatles-teemakonsertit, Olympia stadionin Puhdas elämä lapselle -tapahtumat sekä massiivinen Leidit lavalla -kiertue. Niemisen oma musiikkimaku on popimpi kuin työnkuva iskelmätuottajana on sallinut tuoda julki. Loogisesti läpisävelletyn musiikin sijaan syntyy jankkausta, jossa fraasia toistellaan eri korkeuksilta. Kun menen studiolle, jonne olen tilannut yhtä aikaa rumpalin, basistin ja kitaristin, ja soitan itse kiippareita, jätkät hihkuvat että ?wau . Nyt yksi voi tehdä luupin, toinen melodian, kolmas harmonian ja niin edelleen. Ennen kaikki piti osata tehdä käsityönä, ensin kirjoittaa nuotille ja sitten soittaa ulos niistä. Tontit jakoon Niemisen tapa rakentaa sointikuvaa eroaa valtavirran sapluunasta. He ovat tottuneet nuottikuvaani ja osaavat soittaa sieltä asioita ilman, että tarvitsee sanoa mitään. Bändin kanssa tehdyt pohjat ovat sisässä parissa kolmessa päivässä, ja päällesoitot, koristelut sekä kuorot saman viikon aikana, ja sitten vain artistia laulattamaan. Tutun miehityksen käyttäminen tuo sessioihin sujuvuutta. . joka muuttui pian osaksi Warner Music -jättiä. Hyvistä äänittäjistä tuleekin tuottajakumppaneita, ja näin muodostuu aisapareja joista ei halua luopua. u Lue myös nettispesiaali osoitteesta www.riffi.fi. www.riffi.fi 2/2013 16-19 Nieminen.indd 19 19 6.3.2013 11.38. On aina upeaa kuulla ensi kertaa mitä bändi tuo ammattitaidollaan lisää biisiin, jonka laput ovat omasta kynästä. Niemiselle onnistuneessa lopputuloksessa tärkeintä osaa näyttelevätkin studiossa soittamaan tottuneet muusikot, joiden laitteisto kestää ympäristön vaatimukset. se ei ole mitään. . meillä on sessio!. Säveltämisessä hän ei pidä tekemisen määrää tai nopeutta kumarruksen arvoisena, vaan päin vastoin . Tällaisten rytmikierukoiden varaan rakennettujen biisien melodioista tulee köpöjä, koska ne perustuvat toistoon. Erikseen kirjoitetaan lappuja taustakuorolle, mahdollisille puhaltajille sekä esimerkiksi kosketinsoittajan jousilinjat, jotka eivät mahdu komppilappuun. . Popmusasta on tullut tietyllä tavalla uusavuttomien biisintekijöiden mahdollinen toimialue, koska tietokoneet auttavat kaikissa vaiheissa. Samoin jos äänittäjä tuntee pelikenttänsä, hän pystyy tar joa maan useampia teknisiä vaihtoehtoja kuin tuottaja tietää olevan olemassakaan. Basisti tietää vaikkapa sen, kuinka paljon voi fillailla. Kun määrä nousee niin laatu väistämättä huononee. Tuotteliaillakin tekijöillä aikaa kestävät helmet jäävät lopulta vähiin. Suomi-iskelmän taustahahmon naama tuli koko kansalle tutuksi Bumtsibum-musiikkivisailusta, jonka pianistina Nieminen toimi koko ohjelman ajan 1997???2005. Nieminen on julkaissut myös soololevyjä, esikoinen Kookas kulkija ilmestyi 1976, ja uusin . Jos studiossa joku soittaja joskus käy, hän soittaa yksin konepohjien päälle. Nieminen ja hänen luottosoittajansa hahmottavat biisit edelleen kätevimmin nuottipaperista, yhdistyyhän nuotinlukutaito yhteiseen musiikilliseen yleissivistykseen sekä laajaan lajituntemukseen ja tyylitajuun. Yleisesti alalla musiikkia hahmotetaan kuitenkin entistä vähemmän nuotista, mikä on soundi- ja luuppi vetoisessa nykytuotannossa ymmärrettävääkin. Studiomuusikkohan on kadonnut ammatti, koska sessioita ei enää ole. Omillaan . Nieminen arvioi tuottaneensa ja so- vittaneensa vajaat parituhatta biisiä, joista noin viidennes on omia sävellyksiä. aina mukana. sellaiset tärkeät teemat ja välisoitot, jotka pitää soittaa jämptilleen. Niemisen arvostamia tuottajanimiä pop-, jazz- ja rockmusiikin puolella ovat paitsi ?viides Beatle. Hän valmistui Sibelius-Akatemiasta 1970-luvun lopulla musiikinopettajaksi, jossa toimessa ei ehtinyt edes aloittaa, kun sai mahdollisuuden päästä harjoittelemaan äänilevytuotantoa Finnlevyn iskelmäpuolelle. Parin vuoden menestyksekkään tuottajanpestin jälkeen Nieminen lähti Finnlevystä Kim Kuusen kanssa perustamaan Musicmakers-yhtiötä, jonka puitteissa tuotettiin kahdeksankymmenluvun mittaan muun muassa Paula Koivuniemen suurien menestyslevyjen ohessa tuhatkunta mainosrallia. 1990-luvun alkupuolella Nieminen palasi levy-yhtiön tuotantoportaaseen, nyt Musiikki-Fazerille . Vaikka hän käyttää koneitakin, pohjat studiossa tehdään edelleen rumpalin, basistin ja kitaristin kanssa, joita Nieminen pianistina täydentää. Niemistä kuvaillaan studiossa joustavaksi ja nopeaksi ? molemmat ominaisuuksia joista laskun maksaja kiittää. Jos on sanottavaa, tehdään se hienovaraisesti. . Paraskin muusikko soittaa virheitä, mutta eihän niistä tarvitse kuuluttaa kaikkien kuullen
James LoMenzo mia basis ä y t t e d ä ä s . Esimerkiksi biisin Wait väliosassa kannattaa seurata basson liikettä ja legaton suhdetta rytmiikkaan. Paul McCartney biisissä Penny Lane, ja myöhemmin John Entwistle . Pitkien sitoumusten sijasta hän kuitenkin kiertää maailmalla klinikoimassa ja osallistuu irrallisiin projek teihin. Kun monta vuotta myöhemmin liityin Black Label Societyyn, tilanne oli toinen: kahdella alasviritetyllä kitaralla luo- 20 www.riffi.fi 2/2013 20-21 Lomenzo.indd 20 6.3.2013 11.33. Pitää paikkansa, mutta se oli tyylinä tuolla aikakaudella ja suuntautuminen poppiin metallin mausteilla oli meille tietoinen valinta. Jammailumeininki jatkui Pride & Gloryssa ja vaikka meillä oli kappaleitakin, ne usein venyivät pitkiksi vapaamuotoisiksi irrotteluiksi. hieno TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVA: HANNU HUHTAMO James LoMenzon bassotaidoille on ollut käyttöä useissa kokoonpanoissa, ja ottajia olisi edelleenkin. Meillä ei ollut silloin mahdollisuutta kokeilla studiossa erilaisia sovituksia, vaan biisit treenattiin ennen levyttämistä valmiiksi. Minulla oli täysi vapaus omien linjojeni kanssa, koska Zakk halusi vain kuulla mitä seuraavaksi tapahtuisi. Pride & Gloryn albumi onkin LoMenzon suositus niille, jotka haluavat kuulla hänen soitostaan edustavimman otoksen. Mutta jos tarkkaan kuuntelee White Lionin levyjä, huomaa pumppausosuuksien olevan kertseissä ja isoissa jaksoissa, ja siirtymävaiheissa tapahtuu muutakin. joiden ansiosta olen aina tavoitellut mahdollisimman melodista soittotapaa. Vuorossa Zakk Wylde & Black Label Society Lomenzo ystävystyi Zakk Wylden kanssa, kun White Lion oli mukana Ozzyn kiertueella. Meininki yhteiskiertueella oli inspiroitunutta varsinaisten keikkojen ulkopuolellakin. ? Meillä oli tapana käydä klubeissa ja viedä kitara ja basso illan bändin käsistä, jotta pääsisimme jammailemaan. Äänitin treenejä kasetille ja kotona kuuntelin erityisesti laulumelodiaa ja mietin basson sovittamista siihen. Hänen vertauksensa bändistä on: kuin Cream steroideilla! . Tavoitteenani ei ollut tehdä suurta vaikutusta basistina, LoMenzo muistelee. . Kolme keikkaa Strandberg Rock Projectin kanssa toivat miehen Suomeenkin. E nnen Espoon keikkaa ehdimme istua toviksi haastattelupöydän ääreen. Keskustelun aiheeksi valikoitui aluksi LoMenzon bassolinjojen kehittyminen aikojen kuluessa ja esimerkeiksi poimittiin kolme keskeistä bändiä hänen uransa varrelta. Ensimmäisenä näistä on White Lion, jonka keskitempoisissa popmetallibiiseissä basistin tehtävänä oli pumpata melko simppeleitä bassolinjoja kahdeksasosilla. . Olen aina pyrkinyt luomaan bassolla kontrapunktia erityisesti laulua vastaan. . Pohjaa myöhemmälle yhteistyölle antoi noina aikoina syntynyt trio, joka teki yhden albuminkin nimellä Pride & Glory. Idea tästä oli peräisin idoleiltani
Siihen en ollut tottunut, mutta täytyyhän bändin voimaa tukea ja kun biisitkin olivat isoja hymnejä, bassolle tarvittiin melko hitaita tempoja ja rytmisiä sweeppeja. Ja kolmantena tulee Megadeth Kaksi passiivista DiMarzion P-bas son mikkiä on asennettu V:n muotoon, minkä ansiosta parittomat ylä-äänet soivat hienosti, melkein kuin seiskasointuna. LoMenzon uran näkyvin pesti oli Megadethissa, jossa hän aluksi toteutti kiertueilla bändin jo aiemmin levyttämiä kappaleita. . Minulla oli miksattuna sekä kitarataajuuden signaali että matala basso. Kerro muutamien kappaleiden tekemisestä. . Käytössä on siis kaksi etuastetta ja Pearcen kanssa efekteinä kompressori, särö satunnaiseen tarpeeseen, wah-wah sekä keltainen MXR Chorus, jonka erikoisuuksina ovat erilliset basso- ja diskanttisäädöt sekä erillinen filtteri, jolla bassotaajuudet voidaan viedä läpi muuttumattomina. Endgameen tultaessa olin jo asettunut bändiin ja Dave sanoi, että nyt tehtäisiin levy vanhaan brittihevin tyyliin. olen käyttänyt 5-kielistä vain harvoin . Seuraava albumi oli Mafia, ja silloin Zakkin näkemys oli melko tiukka ja hän jopa ehdotti rytmisektion soittamista taskuun. mikä studiossa tuntuu olevan nykykäytäntö . Viikon kuluttua olin jo puolivälissä, mutta paniikki alkoi hiipiä. Nykyisin käytän eniten Yamahan bassoja. Megadethin biisithän usein ovat kahdeksan minuutin eepoksia ja tässä vaiheessa tarkoitus oli, että soittaisin ne juuri kuin levyillä. Basson lähdöt ovat kaikki täysillä, mitä kompensoin efekti purkeilla sekä ajamalla signaalin Pearcen etuasteeseen, joka minulla on ollut jo 1980-luvulta lähtien. Nopea isku sytyttää harmoniset ylä-äänet soimaan. . This Day We Fight on kuitenkin jännittävä kappale: kuulin sen vasta edellisenä iltana, se on erittäin nopea ja bassolinjaan kuuluu isoja harppauksia kielien yli, eikä häiriöääniä saa tulla. Niinpä minun oli opeteltava muistamaan 22 biisiä kolmessa viikossa. tiin iso soundi ja pääsin itsekin toteuttamaan haaveeni, joka oli luoda paras mahdollinen matala bassosoundi. United Abominations oli fantastinen kokemus. VI ja Zakk pyysi minua tekemään sitä, mitä ennenkin olin tehnyt, mutta nyt bassolle ei ollutkaan samalla lailla tilaa. Gears of Warista pidän. He varoittivat, että bassosta tulisi painava, ja niin se olikin. Hyvä soundi, mutta biisi laitettiin purkkiin puolessa tunnissa ja istuen soittaessakin basso painoi kivuliaasti polvea. . Niinpä sillä levyllä bassolinjat ovat melko maltillisia. Toimii hienosti, paremmin kuin EQ, kun haen subbasson taajuuden jostain 80?100 Hz:n tienoilta, ja Aphex tasoittaa matalan pään kuin peitto. Nyt Hyper drivessa on samoja koska hän osoitti, että ominaisuuksia rasiasbasistillakin voi olla soundi.? sa, se jäljittelee kahden eri vahvistimen käyttämisen soundia. Silti sain mahtumaan aika mukavasti sekä liikkuvia että avoimia linjoja. . En myöskään ollut bändin fani tai tuntenut heidän musiikkiaan muutoin kuin radiokuuntelun perusteella, mutta Dave uskoi minun pärjäävän ja haasteellinen tehtävä kiinnosti. . Black Labelin aikana soitin 4-kielistä bassoa . Minulla on heiltä Billy Sheehan Signature BB, mutta teetin sittemmin oman BB:n ohuemmalla pulttikaulalla, jolla saan aksentit syttymään nopeasti. Biisi äänitettiinkin pala kerrallaan . Olihan se hieno homma. Bassolla biisi alkaa rauhallisesti, ja myöhemmin tulee sormilla soitettuja 16-osia sekä oktaaveja, jotka piti tehdä tosi tarkasti. . Minulla oli Alembicin basso, jossa oli liukuva parametrinen EQ sekä kytkin matalan ja korkean keskitaajuuden kohdista?John Entwistle on sankarini, miseksi. Se on huippuluokan laite, jota Billy Sheehankin käyttää, ja siinä on miksauspöydän ominaisuuksia. Luulin, että Dave olisi tiukka nipottaja, mutta hän olikin hyvin rento. Tällä levyllä on suosikkini kaikista Megadethin kanssa tekemistäni kappaleista, Washington Is Next. John Entwistle on sankarini, koska hän osoitti, että basis- tillakin voi olla soundi. Tyylini on aina pohjautunut rhythm?n?bluesiin ja heavy rockiin, ja sanoin Dave Mustainelle, etten ehkä olisi Megadethin tyylinen soittaja. Mukana on vielä 10 dB:n boosti kytkimen takana, jos muuten ei teho ja särö riitä. mutta koska tarvittiin sen normaalia aluetta matalampia taajuuksia, viritin sen alemmaksi ja lisäkonstiksi otin käyttöön EBS:n oktaaverin, jonka läpi soitan osuuksia ylempää. Ashdownin kanssa olen suunnitellut nimikkopedaalini Hyperdriven, joka minulla on aina matkassa. Äänitimme albumia Hangover Music Vol. John teki sen Hiwattin vahvistimilla ja minä valitsin Ashdownin BTA:n. itsehän en niitä kuule. Bassoissani on lisäksi usein ollut asennettuna Hipshotin Xtender. . Näin varmistetaan ylätaajuudet. Olin hommannut tilaustyönä tehdyn basson Warwickilta, materiaalina zebrano. Kytken sen Ashdownin nupin toiseen etuasteeseen tehtyyn tuloliitäntään. Q-kytkimen heitän päälle, kun olen löytänyt taajuussäätimestä sopivan kaistan ja ha luan siihen lisää potkua ja draivia. Saman pedaalin Big Bottom -ominaisuus puolestaan kompressoi alimpia taajuuksia ja voin hakea sillä sopivan kaistan, jota haluan käsitellä. Kehitin siihen ihan oman bassokuvioni, josta tuottaja kysyi, aionko todella laittaa levylle kaikki nuo triolit ja harppaukset. Tilasin heiltä kaapin kahdella 15-tuumaisella, koska halusin matalimmat taajuudet kuulumaan mukavasti lavan edessä . Minulle erityisen tärkeä poljin on Aphex Aural Xciter, jonka neljän nupin säädöistä yksi lisää harmonisia ylä-ääniä ja korvaa sellaisia huoneen heijastuksia, jotka digitaalisessa äänityksessä tuppaavat jäämään pois. Aphex on muuten tehnyt älypuhelimillekin sovelluksen, jolla saa kompressiossa hukatut taajuudet takaisin mukaan. . Jakosuodinta en halunnut, koska sillä hukkaa matalat keskitaajuudet, juuri ne sormien kieliin osumisesta tulevat äänet, LoMenzo analysoi. . Pedaalin voi jopa ajaa suoraan pöytään. LoMenzon soitto on enimmäkseen perkussiivista sorminäppäilyä Entwistlen tyyliin, ja hänen mielestään oleellista on, kuinka monta mikrosekuntia oikean käden sormet ovat kosketuksissa kieleen. Se on hidas ja yksinkertainen kappale, jossa on kiva laulumelodia ja avoin sointi. Onneksi tajusin ottaa vähän rennommin, minkä jälkeen soitto ja muistaminen alkoivat luistaa. Tämän jälkeen pääsit mukaan kahdelle Megadethin albumille, United Abominations ja Endgame, joissa bassolinjat ovat jo enemmän omiasi. LoMenzolla on ratkaisut kaikkien taajuuksien toistamiseen. . mutta opin vihdoin soittamaan sen livenä, mistä on videona useita taltiointeja. Ja näillä se tehdään Basistinkin äänispektri on laaja. Jos teen pistokeikkoja, kuten nyt täällä Suomessa, valitsen basson mukaan soitettavan musiikin perusteella. u www.riffi.fi 2/2013 20-21 Lomenzo.indd 21 21 6.3.2013 11.33
Sen saattaa joskus esittää jonkin verran jalansijaa saanut ammattilainenkin. Monet näistä erilaisista akustisen musiikin näyttämöistä, myös edellämainittu Club Passim, pitävät kalenterissaan maksettujen keikkojen lisäksi vapaaehtoisuuteen pohjautuvia Open Mic -iltoja. Vierailin viime kesänä Bostonissa ja tutustuin samalla alueen folk-tarjontaan. Jopa jotkut jo suhteellisen tunnetut nimet saattavat toimia isäntinä hankkiakseen itsekin lämmittelykeikkoja kyseisiin paikkoihin ja luodakseen samalla säännöllistä näkyvyyttä ja asemaa klubiympäristössä, Ken Batts kertoo. . Kävin myös mielenkiinnosta kuuntelemassa yhtä tällaista tilaisuutta Bostonin lähistöllä Framinghamissa sijaitsevassa Amazing Things Arts Centerissä. Foorumi uusille tekijöille Yleensä Open Mic järjestetään alkuviikon iltoina, jolloin kaupallisesti toimivissa paikoissa käy muuten vähemmän asiakkaita. Perinteeseen kuuluu, että myös esiintyjät maksavat illasta pienen pääsymaksun, jolla katetaan järjestämisestä tulleita kuluja. Open Mic tuo heikkoon iltaan lisää asiakkaita, joskin se voi toisaalta ajaa joitain vakioasiakkaita pois. Tuonkin setin korvaus tulee kuitenkin 22 www.riffi.fi 2/2013 22-23 Open Mic.indd 22 5.3.2013 13.51. Open Mic -isäntä esittää itse yleensä pari kappaletta illassa. Taloudellinen riski on kuitenkin mitätön, joten niiden järjestämisestä on yleensä enemmän hyötyä kuin haittaa. Open Mic -isännän vastuulla on jakaa esiintyjien soittovuorot, toimia illan seremoniamestarina ja vastata siitä, että illan kulku esiintyjävaihdoksineen sujuu jouhevasti. Tätä tehtävää hoitavat ovat itse muusikoita (usein ainakin puoliammattilaisia), ja hekin tekevät työnsä vapaaehtoispohjalta. Näistä illoista voi joillekin seurata maksettuja puolen tunnin keikkoja lämmittelijänä isommille nimille, mikäli klubin omistaja pitää kuulemastaan. Musiikillisesti paras osa Open Mic -iltaa on noin puolen tunnin feature-setti. Vaikka homman avainsana on vapaaehtoisuus, jossain määrin esiintymiset toimivat myös koetilaisuuksina. . Coffeehouse saattaa olla nimensä mukaisesti kahvila tai tällä nimellä toimiva klubi esimerkiksi kirkon tai taidekeskuksen tiloissa. Etusijalla onkin usein musiikin esittäminen ja sen kuunteleminen, ei niinkään alkoholin nauttiminen. Tunnetuin Bostonin folk-klubeista, Club Passim, toimii Harvardin yliopistosta tunnetussa Cambridgen kaupungissa. Tämä kasvisravintolan ja livemusiikkiklubin yhdistelmä luetaan Yhdysvalloissa folk-klu bien TOP 10 -listalle, ja se painiikin kiertuepaikkana samassa sarjassa kuin vaikkapa Los Angelesissa toimiva kuuluisampi McCabe?s Guitar Shop. Lisäksi Bostonin alueella (kuten koko Yhdysvalloissa) toimii runsaasti pienempiä ns. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Mikki on avoin kaikille ?Open Mic. Oppaanani toimi kaupungissa asuva ystäväni Ken Batts, joka 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa toimi usein paikallisten Open Mic -iltojen isäntänä. -illat näyttävät jonkin verran yleistyneen Suomessakin. Millaista tämä perinne on Yhdysvalloissa, ja voisiko se tarjota täällä meilläkin jotain laulunkirjoituksesta kiinnostuneille? Y hdysvalloissa Bostonin ja Massachusettsin sekä laajemmin Uuden Englannin alue tunnetaan erityisen aktiivisesta folk-musiikkikulttuuristaan. coffeehouse-paikkoja, jotka myös tarjoavat esiintymistilaisuuksia laulaja-laulunkirjoittajille
Myös Open Mic -kulttuurissa on usein kysymys laulunkirjoituksen sekä laulujen esittämisen taidon oppimisesta ikään kuin sosiaalisen klubin muodossa. . Mielestäni Open Mic -kulttuurilla on tarkoituksensa, sillä se antaa esiintyjille mahdollisuuden hioa taitoja ja saada oppia alan sosiaalisista ja taloudellisista säännöistä. Näissä tilaisuuksissa kaikki . Iltaan kuluneen ajanhan voisi käyttää myös harjoitteluun, jota monet siellä esiintyvät juuri kaipaisivat. Tällä perinteellä on kuitenkin paikkansa amerikkalaisessa musiikkikulttuurissa, Ken Batts korostaa: . Aloittelijat voivat saada kokemusta ja päästä seuraavalle tasolle vain siten, että he saavat ystävällisen vastaanoton, Cloutier näkee. Palvelee tarkoitustaan Jos Suomessa korostuu usein myös musiikin luomisessa yksinpuurtamisen mentaliteetti, niin sitä vasten peilattuna Yhdys- valloissa toimivat laulunkirjoitusringit ja -ryhmät (songwriters circle) tarjoavat yhteisöllisemmän vaihtoehdon omien kappaleiden tason kehittämiseen muilta ryhmän jäseniltä saadun palautteen avulla. Usein taso ei ole kovin korkea, eivätkä monet näistä esiintyjistä koskaan oikeasti kehity taidoiltaan. yleisön vapaaehtoisuuden pohjalta, joten hatun pohjalle voi kertyä mitä vaan parista kympistä reiluun 100 dollariin, hän jatkaa. Jutellessani Amazing Things Arts Centerin Open Mic -iltaa isännöineen Dan Cloutierin kanssa hän korosti monipuolisuutta illan onnistumisen kannalta: . Jos ajatellaan Bostonin singer-songwriter -perinnettä, niin ainakin sille Open Mic -skenen merkitys on ollut valtava. Open Mic -illoissa on mahdollisuus tavata muita laulunkirjoittajia ja saada heiltä palautetta omista lauluistaan. Monet menestyneet folk-muusikot ovat aloittaneet näistä illoista, eikä Open Mic rajoitu vain laulunkirjoittajien musiikkiin, vaan niitä järjestetään myös jazzin, stand up-komiikan ja kabareen saroilla. u AKUSTINEN KITARA on verraton säestyssoitin, olipa kyseessä nuotiolaulu, yhteisveisuu tai vaikkapa folk-konsertti. Tamperelaisen muusikko/pedagogi Heikki Markkulan kirjassa käydään läpi kaikki yleisimmät komppaustavat sekä soinnut. OPETUS-DVD JA NUOTTIKIRJA 26,75 e + postikulut Tilaa omasi suoraan kustantajalta: ? Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi ? Puhelimella: (09) 3475 6380 ? Netistä: www.riffi.fi ? tilauslomake 22-23 Open Mic.indd 23 Opetuksen ydin on DVD, jolle kaikki esimerkit ja harjoitukset on kuvattu havainnollisia kuvakulmia käyttäen. Elävän kuvan tukena palvelee 36-sivuinen kirja, josta materiaali löytyy nuottien lisäksi myös tabulatuureina ja ytimekkäin ohjein höystettyinä. 5.3.2013 13.51. Jotta Open Mic olisi suosittu sen tulisi olla musiikillisesti monipuolinen. Kokeneemmat laulunkirjoittajat voivat puolestaan testata niissä uusien kappaleiden toimivuutta. niin kokeneemmat kuin kokemattomat ? kuuntelevat toisiaan, ja siitä seuraa paljon kasvua, Cloutier uskoo. Kyseinen paikka tarjosi aloitteleville osallistujille klubi-keikkojen tuntumaa niin äänentoiston, kunnollisen lavan kuin valaistuksenkin osalta. Klubeille ne taas tarjoavat mahdollisuuden kasvattaa kävijäkuntaansa. Nuoret laulunkirjoittajat oppivat lauluntekemisen taidoista paljon enemmän tässä kulttuurissa kuin vain soittamalla baareissa. Ei ole hyvä, että kaikki soittavat esimerkiksi vain countrya, vaan muitakin musiikinlajeja tulee olla edustettuina. Hänen mielestään Open Mic on Bostonin alueella tärkeä foorumi nimenomaan laulaja-laulunkirjoittajille. . Ainakin täällä Massachusettsin alueella näin on tapana, sillä Open Mic on tarkoitettu kaikentasoisille esiintyjille. Lisäksi monet oppivat esiintymiseen liittyviä asioita (esimerkiksi oikean sävellajin valinta, yleisön edessä oleminen yms.), joita ei oikein opi muuten kuin esiintymällä, Ken Batts kertoo. Mutta on tälläkin kolikolla kääntöpuolensa. . Esiintyjien taitotaso oli varsin vaihteleva, mutta jokaista kuitenkin kuunneltiin ja heikommillekin esityksille osoitettiin suosiota. . Tämän vuoksi Open Mic -illat saattavat tuntua joskus pitkiltä, vaikka mukana yleensä onkin muutama todella lahjakas osallistuja
Hänen kynästään ovat peräisin myös Mandolin Brothersin värikkäät nettisivukuvaukset sekä liikkeen julkaisema Vintage News -lehti. Hänelle ei onneksi käynyt kuinkaan, saipahan vain kunnon muiston käynnistään, Stan nauraa. . Minulle kitaristina tämä 40 vuotta on ollut unelmien täyttymys, kun olen voinut auttaa ihmisiä löytämään hienoja kitaroita, toteaa Stan Jay, liikkeen toimitusjohtaja ja toinen sen alkuperäisistä perustajista. Istumme liikkeen ?High end. Nykyään asiat ovat toisin. Guilliani ja Bloomberg ovat olleet vahvoja pormestareita mitä tulee rikollisuuteen ja elämän laatuun liittyviin seikkoihin, hän jatkaa. 24 www.riffi.fi 2/2013 24-27 Mandolin.indd 24 5.3.2013 14.00. Ensimmäiset viisi vuotta liike toimi Staten Islandin ranta-alueella, joka kuitenkin tuolloin oli epäilyttävää seutua. . Tämä ei sinänsä ole ihme, sillä ennen soitinkauppiaaksi ryhtymistä taustalla olivat lähes väitöskirjaan johtaneet opinnot englannin kielessä. Mandolin Brothers sijaitsee New Yorkin kaupungin eteläisimmällä saarella Staten Islandilla. Hallinto ei ollut tilanteen tasalla, joten rikollisuus ja väkivalta rehotti ja meno oli kuin villissä lännessä. TEKSTI JA KUVAT: TIMO ÖSTMAN Mandolin Brothers ? mandoliinimiehen dynastia Mandolin Brothers on toiminut vuodesta 1976 lähtien osoitteessa 629 Forest Avenue, Staten Island. New Yorkissa toimivan Mandolin Brothersin asiakas listalta löytyy jos jonkinlaista musiikki maailman tähteä. 1970-luvun New York oli täysin erilainen kaupunki. Taannoin 40 vuotta täyttäneen liikkeen valikoimat sekä uusien että vintage-aikakauden korkea l uokkaisten kitaroiden, mandoliinien ja banjojen saralla ovatkin vaikuttavat. Stan Jayn omia suosikkeja ovat tällä hetkellä McPhersonin kitarat. -T oimintamme on kai jonkinlainen tosielämän versio siitä idealistisesta ajatuksesta, että elämäntyönään tulisi tehdä sitä mitä oikeasti haluaa. -huoneessa, ja monivivahteisesti puhuva Stan pursuaa mielenkiintoisia tarinoita. Stan Jay onkin tunnettu monista vintage-kielisoittimia käsittelevistä artikkeleistaan eri julkaisuissa. Muun muassa eräs idaholainen asiakkaamme sai todistaa oikein kunnon ammuskeluvälikohtausta ollessaan illallisella liikkeemme lähistöllä. Se on lauttayhteyden päässä Manhattanilta, jonka jälkeen edessä on vielä 10?15 minuutin bussimatka perille. New Yorkia pidetään maailman turvallisimpana suurkaupunkina, ja Staten Island puolestaan on New Yorkin turvallisinta seutua
Jos asiakas hakee meiltä vaikkapa ensimmäistä kitaraa lapselleen, eikä ole valmis satsaamaan siihen sitä 450 dollaria mikä on Taylorin ja Martinin baby-kitaroiden lähtöhinta, ohjaamme heidät mielellään pariin läheiseen musiikkikauppaan. Mutta kerromme myös, että hinta on usein suhteessa laatuun ja että laatu astuu yleensä kuvioon 350 dollarin paikkeilta. Ja juuri lähteminen siltä alueelta, missä on onnistunut vakiinnuttamaan hyvän liiketoiminnan on mielestäni yksi suurimpia virheitä liikeyrittämisessä, Stan korostaa. Kolmen kategorian kauppaa Mandolin Brothers tunnetaan ns. Olemme erittäin tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Ja nimenomaan aloittelija tarvitsee helposti soitettavan instrumentin, jonka kanssa voi pitää hauskaa ja kehittyä, hän toteaa. Vähittäismyynnin Pearl Harbor Erityisesti vintage-instrumenttien kaupasta puhuttaessa herää kysymys nykyisen taloudellisen epävarmuuden vaikutuksista toimialaan. Useinhan hyvin menestyneen kaupan vaikeudet alkavat siitä, kun vuokraisäntä haluaa lisää rahaa, jolloin liikkeen täytyy muuttaa toiselle alueelle. Tuo Huss&Daltonin kitara kuuluu siis keskimmäiselle tasolle, ja muistaakseni sen hinta oli 3295 dollaria. No, jos sellainen on todella olemassa, näkisin että hän on tuo äskeinen nuorehko mieshenkilö alakerrassa, joka kokeili Huss&Daltonin, Virginian Stanfordissa toimivan pienen ja erittäin laadukkaan kitaravalmistajan soitinta. Stan jakaa yhtiönsä liiketoiminnan kolmeen eri tasoon: kaupan seiniltä löytyy niin suurvalmistajien, pienempien pajojen kuin yksittäistenkin soitinrakentajienkin tuotteita. . Tuolla rahalla alkaa saada kestäviä, helposti soitettavia sekä säätömahdollisuuksia tarjoavia instrumentteja. Myymme nimittäin joitain instrumentteja 30?000 dollarilla ja joitain taas 400?450 dollarin hintaluokassa. Uskoisin siis, että mediaani olisi todellisuudessa jossain 3500?4000 dollarin tienoilla. Ero on siis melkoinen tavallisiin amerikkalaisiin ?naapuruston. high end -kitaraliikkeenä, joten etupäässä se on keskittynyt hinnaltaan keskihintaisista ylöspäin nouseviin instrumentteihin. Mutta mahtaako kaupalla sitten olla jonkinlainen normiasiakas? . En sano, että tuo olisi juuri se keskihinta millä eniten teemme kauppaa, mutta on hyvin mahdollista että näin on. Onko tämä jatkuva epävarmuus heijastunut Mandolin Brothersin myyntiin? www.riffi.fi 2/2013 24-27 Mandolin.indd 25 25 5.3.2013 14.00. Banjoille ja mandoliineille on liikkeessä omat huoneet. Nykyisessä osoitteessaan liike on toiminut jo yli 35 vuotta. Yksi tekijä Mandolin Brothersin menestyksekkäässä toiminnassa lieneekin aikoinaan tehty ratkaisu ostaa omat liiketilat. . musiikkikauppoihin, joissa myytyjen musiikki-instrumenttien keskihinta on Stanin mukaan 179 dollaria.
Olivatko he ihmisiä, joilla oli kovapalkkainen työ Wall Streetillä, isot bonukset ja joiden idoleita olivat 1950- ja 1960-luvulla levyttäneet artistit, esimerkiksi Clapton. George Gruhnin näkemyksestä hieman poiketen Stan Jay ei näe tilannetta yhtä vaikeana kansainvälisen kaupanteon kannalta, vaikka on itsekin havainnut viime aikoina pientä kitkaa lupaprosessissa. . Yksi High end -huoneen vintage-herkuista haastattelu käynnin aikaan oli vuoden 1957 Martin D-21. . Kun lama alkoi vuonna 2008, se oli kuin vähittäismyynnin Pearl Harbor. Pahimmillaan pudotus oli 50?000??70?000 dollarin hintaluokasta reiluun 20?000 dollariin, Stan toteaa. Pikkusäädöt ja arvioinnit hoituvat asianmukaisessa ympäristössä. Hänen mukaansa tämän ilmiön syntyyn vaikutti osaltaan monta samoihin aikoihin tapahtunutta asiaa. Yleensähän kaarevakantisilla tarkoitetaan D?Angelicoja, D?Aquistoja sekä joitain muita, ja noiden soittimien arvo on sinänsä instrumenteissa itsessään, eikä se ole keinotekoisesti luotua. Keräilijät ostivat niitä lähinnä siksi, että ne ovat aika harvinaisia ja siksi hyviä sijoituksia. On monta teoriaa siitä, ketkä noita vintage-sähkökitaroita itselleen ennen lamaa oikein hamstrasivat ja miksi. Kyllä se on, siitä ei ole epäilystäkään. Meillä taas ei ole koskaan ollut vai 26 www.riffi.fi 2/2013 24-27 Mandolin.indd 26 5.3.2013 14.00. Esimerkiksi Stratocastereiden, Telecastereiden, Jazzmastereiden ja Les Paulien hinnat laskivat lamaa edeltävältä tasolta. Se muutti kaiken, sillä tuolloin monilta mukavaan elämäntilanteeseen tottuneilta ihmisiltä kiskaistiin aivan yllättäen matto jalkojen alta. Sen sijaan akustisten instrumenttien ostajat ovat hankkineet kitaroitaan enemmänkin soinnin takia. Kun sähkökitaroiden keräilijät huomasivat tiettyjen vuosien soittimien menevän kaupaksi tähtitieteellisillä hinnoilla, he ajattelivat että voivat ostaa täsmälleen samanlaisen instrumentin samalta vuodelta kymmenesosan hintaan. Stanin mukaan näidenkään kitaroiden hinnanpudotus ei ole kuitenkaan ollut yhtä iso kuin lankkukitaroiden. . niinkuin me kaikki! Motiivit hankintapäätöksen suhteen olivat erilaisia, ja siksi akustisen sektorin hinnat eivät muuttuneet niin paljon. Riffiin aiemmin haastateltua George Gruhnia Stan kertoo arvostavansa hyvin korkealle sekä kollegana että ihmisenä. Gruhnin mukaan kaarevakantisten orkesterikitaroiden hintoja pitivät ylhäällä käytännössä kaksi keräilijää, joiden lopetettua ostamisen hinnat laskivat. Tiedän, että Georgella on hieman hankalampaa, enkä oikein tiedä mistä se johtuu. Eric Claptonin instrumentteja huutokaupattiin New Yorkin Christie?sillä (2004) ja monet muutkin kuuluisuudet kauppasiva soittimiaan. . D?Aquistot (371 kpl) ovat vielä paljon harvinaisempia kuin D?Angelicot (1164 kpl), koska Jimmyraukka sairasteli paljon. Näin ollen tiettyjen mallien kysyntä kasvoi ja nosti markkinahintoja. Stanin mielestä ostomotiivit vanhojen sähkö- ja akustisten kitaroiden suhteen ovat olleet erilaiset. . Vaikutusta myyntiin on siis ollut nähtävissä, mutta hyvien akustisten vintage-instrumenttien arvo ei laskenut kovinkaan paljon. Sen sijaan vintage-lankkusähkökitaroiden markkinoille 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana syntynyt hintakupla puhkesi kertaheitolla. . Antonio Stradivari teki elinaikanaan 1100 viulua; se taitaakin olla aika lailla määrä, mihin yksi mestarirakentaja elinaikanaan pystyy mikäli voi työskennellä joka arkipäivä, kuten John D?Angelico varmaankin teki, hän arvelee. Ilman lupia kauppa ei käy Kansainvälisen CITES-suojelusäädöksen sekä Yhdysvaltojen Lacey Act?in sanotaan hankaloittaneen arvokkaampien instrumenttien kauppaa sekä niiden kanssa matkustamista. Esimerkiksi sinä kokeilit juuri tuota vuoden 1957 Martinin D-mallia ja rakastit sen sointia . CITESsäädöksen tiukimmassa I-liitteessähän on aikoinaan kitarateolli suudessa käytetyistä materiaaleista esimerkiksi Brasilian ruusupuu. He todellakin valitsivat juuri oikean ajan, kun pitivät huutokauppansa ennen lamaa! Toki rahat menivät hyvään tarkoitukseen, joten siinä ei sinänsä ole mitään väärää. Esimerkiksi Stevie Ray Vaughanin vuoden 1965 ?Lenny?Stratocaster myytiin Clapton-huutokaupassa 623 500 dollarilla. . Minun teoriani mukaan he ostivat tiettyjä instrumentteja luodakseen yhteyden noihin nuoruuden idoleihinsa
keuk sia saada lupia, vaikkakin on myönnettävä, että tänä vuonna CITES-hakemuksemme oli käsittelyssä vielä 3?4 kuukautta sen jälkeen kun olimme jättäneet sen. Meille se on ihan toimistorutiinia. Tämä on siis dynastia, jossa paras kouluttaa toiseksi parhaan omalle paikalleen, Stan kiteyttää. u www.mandoweb.com www.riffi.fi 2/2013 24-27 Mandolin.indd 27 27 5.3.2013 14.00. Suomessa sopimus astui voimaan vuonna 1976. Kauppaa valvotaan pääasiassa tuonti- ja vienti rajoi tuk sin. Tunnetuin soitinkorjaajista on ollut ?Talking Guitars. Stan kuitenkin korostaa, että monet isoimpien kitaramerkkien ennen vuotta 1970 tehdyt instrumentit sisältävät ainakin jossain määrin Brasilian ruusupuuta. Se oli ennenkuulumatonta ja turhauttavaa. Jos haluamme olla maailmanluokan kauppa, meillä tulee olla maailmanluokan instrumenttien ja hyvän asiakaspalvelun lisäksi laadukkaat soitinkorjaajat. Olimme työn jälkeen varpaisillamme, sillä emme kuulleet Paulin mielipidettä lopputuloksesta. Se sääntelee yli 30 000 uhanalaisen kasvi- ja eläinlajin, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden kauppaa. Ja väitänkin, että juuri George Gruhn, minä ja muutama muu henkilö olemme tehneet melkoisen työn, jotta nämä asiat sujuisivat yksinkertaisemmin, Stan kertoo. Dynastia Stan Jayn ohella Mandolin Brothersin palveluksessa on reilu kymmenen työntekijää. Esimerkiksi Brasilian ruusupuu on ollut CITESlistattu vuodesta 1992 lähtien, joten sitä ennen valmistettu kokonainen instrumentti ei kuulu rajoitusten piiriin, vaikka se tuota puulajia sisältäisikin. Lisätietoa: www.ymparisto.fi High end -huoneessa soittimien kokeilu on tehty mukavaksi. . Flip Scipio valmensi johtoon Leroy Aiellon, joka puolestaan siirtyi viime vuonna itsenäiseksi soitinrakentajaksi. Joskus on toimittava tuolla tavoin vaiston varassa. -dokumentista tuttu Flip Scipio, jonka kohdalle sattui myös yrityksen historian tunnetuin toimeksianto. . Tuo tapaaminen tasoitti vintage-kielisoitti mien myyjien tietä saada toimitusluvat suhteellisen nopealla aikataululla. CITES pähkinänkuoressa CITES-yleissopimus on yksi maailman laajimmista kansainvälisistä ympäristönsuojelusopimuksista. Asioita helpottaaksemme katsoimme aiheelliseksi huomauttaa tuolle paneelille, että nämä instrumentit ovat pääosin sarjanumeroituja, jolloin valmistusvuoden todistaminen on suhteellisen helppoa. Hän kuitenkin tekee edelleen ekstravaativat korjaustyömme, D?Angelicot ja 1930-luvun Martinit, jotka vaativat hänen kokemustaan. Tähän lukeutuu talon soitinkorjausosasto, joka huoltaa liikkeeseen tulevat vanhat soittimet hyvään soitto- ja myyntikuntoon. Hän myös valmisti tehtäväänsä nykyisen korjauspuolemme pomon Rocco Monterosson. Voimme siis tehdä kauppaa Brasilian ruusupuuta sisältävillä kitaroilla maamme rajojen ulkopuolelle, kunhan vain ostaja osapuolen maahantuontiluvat ovat yhtä lailla kunnossa. Valinta osui meidän kohdallemme, ja Hammel oli jatkuvasti paikalla kun bassoa korjattiin nuo kolme päivää täällä meillä. Flip hoiti homman hienosti, sillä hän huomasi heti, että otelautanauhat oli alunperin asennettu hieman pieleen. . CITES-sopimus astui voimaan vuonna 1975, ja sen on allekirjoittanut tähän mennessä yli 170 maata. Kun Paul viimeinkin halusi soittimensa kuntoon, hänen assistenttinsa John Hammel haastatteli viittä johtavaa kitarakorjauspaikkaa ongelman tiimoilta. Niinpä tein jotain, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt, eli olin yhteydessä kongressiedustajani Michael Grimmin toimistoon, josta taas otettiin yhteyttä kyseiseen virastoon. Sitten lupa tuli viikossa! . George Gruhn ja (flamenco- ja klassisten kitaroiden valmistaja) Richard Bruné puolestaan osallistuivat tuohon keskusteluun kaiutinpuhelimen välityksellä. Flip Van Domberg Scipio oli vuosia soitinkorjauspuolemme johtaja, ja hän korjasi meillä Paul McCartneyn Höfnerbasson, joka oli aina ollut epävireisesti soiva, siis myös Beatlesaikaan. Kerroimme lainsäätäjille, että meidän pitää saada amerikkalaiset vintage-instrumentit tullista läpi ja että vientilupahakemukset tulee käsitellä järkevällä aikataululla, jotta koko toimiala ei tukehdu. Brasilian valtio asetti ruusupuun raakapuuna vientikieltoon vuonna 1969, jonka jälkeen sen käyttö väheni. Akustisissa kitaroissa sitä saattaa olla esimerkiksi otelaudoissa ja talloissa, vaikka sivut ja pohja olisikin valmistettu muusta materiaalista. . Kun kuulin, että Brasi lian ruusupuun CITES-listausta vuonna 1992 valmisteltiin, lensin Washingtoniin, jotta olisin paikan päällä vaikuttamassa asioi hin. CITES taas vaikuttaa nimenomaan vientitavaran toimituksiin. Ovatko nämä lupa-asiat tuoneet teille paljon ylimääräistä työtä? . Toki myös Lacey Act vaikuttaa asioihin, mutta se koskee enimmäkseen Yhdysvaltoihin saapuvaa tavaraa, ei niinkään vientiä. Hieman myöhemmin hän sitten mainitsi Bass Player -lehden haastattelussa, että Mandolin Brothers osui naulan kantaan! Sen jälkeen teimme hänen kanssaan muitakin kauppoja. Stan Jay on tyytyväinen Mandolin Brothersin vanhan ajan johtamismetodiin, joka näkyy esimerkiksi korjauspuolen hierar kiassa. . Valvonta tapahtuu maiden ympäristöviranomaisten myöntämien, tullissa esitettävien kirjallisten lupien avulla
Haen omia äärilaitojani ja etsin haasteita. Itselleni oman äänen arvostamisen oppiminen on ollut elämän mittainen matka. Laulaessa on tärkeää kuunnella omaa kehoa ja hengitystä. Uusin soololevyni ?Kadotaan uneen. On ollut kiinnostavaa tutkia, minkälaista ääntä itsestä lähtee. Mistä tämä innostus syntyi? . Sen jälkeen olen opettanut laulua, mutta opettamisenkin olen lopettanut. Mikä avuksi, jos on epävarma omien kykyjensä suhteen ja jos oma laulu tuppaa olemaan epävireistä? . Tein sopimuksen Rolandin kassa ja soitan FP7F-mallilla. Mistä luonnollisuus kumpuaa? . Vireen arvioinnissa kuulokuva ratkaisee: jos ääni kuulostaa siltä, että se on vireessä, se on vireessä. Olet urasi alusta asti työskennellyt paljon jazzin parissa. Esitämme pääasiassa omia kappaleita. Hankin muuten juuri oman keikkapianon. Ollessani Madetojan musiikkilukiossa minulla oli sivu aineina saksofoni ja rummut. En ole. Jokaisella ihmisellä on oma ääni, ja hienoa on se, että jokainen ääni on ainutlaatuinen ja sisältää jo luonnostaan tietynlaisia sävyjä. julkaistiin viime vuonna. Soitonopettajat olivat hyvin jazzhenkisiä ja antoivat kuunteluvinkkejä. Maarit on minulle tosi iso esikuva edelleen. Tunnetila on siis oleellinen asia. Ella Fitzgeraldista tuli tärkeä innoittaja, ja yritin samaistua häneen. Noihin aikoihin minulla oli myös tapana lainata kirjastosta summanmutikassa levyjä eri aloilta ja kuunnella niitä. Teemme joka vuosi 28 www.riffi.fi 2/2013 28-29 Johanna Iivanainen.indd 28 6.3.2013 11.29. Olen opetellut laulamista paljon matkimalla muita laulajia, ja silloin voi oma ääni jossain vaiheessa kenties kadotakin, mutta jostain äärilaitojen väliltä se sitten löytyy. Voitko mainita joitakin tärkeimpiä vaikuttajiasi? . Kun viimeksi keskustelimme asiasta vajaat kymmenen vuotta sitten, koulu oli vielä kesken, koska sinulla oli niin paljon töitä. Viime aikoina työllistäjiä ovat olleet muun muassa trio Silence, jossa ovat mukana Olli Ahvenlahti ja Eero Koivistoinen, sekä Antti Sarpila. Esiinnyin juuri Kalottijazzeilla yksin pianon kanssa kirkossa. Mitä rennompi olo, sitä luontevammin ääni lähtee. Tällöin olisi pianon tietenkin oltava vireessä. Koska kehon toiminnassa kaikki vaikuttaa kaikkeen, liika jännitys tekee myös vireessä laulamisen vaikeammaksi. Jos keho ja mieli ovat jännittyneet, tällä on vaikutusta ääneen. Soitin musiikkilukion big bandissa saksofonia, ja jossain vaiheessa lauluani kuulleet ihmiset pakottivat minut lavalle laulamaan jazzia. Musiikki pulppuaa itsestä Mikä nykyisin työllistää sinua eniten? . Tällä hetkellä päällimmäisenä on duotoiminta mieheni, kitaristi Mikko Iivanaisen kanssa. Toivoisin, että jokainen osaisi arvostaa omaa ääntään. Toki jatkan myös muita töitä solistina eri kokoonpanoissa. Teen koko ajan uusia biisejä, koska olen halunnut keskittyä yhä enemmän omaan musiikkiin. Pienenä ihastuin seitsemän vuotta vanhemman, musiikkia rakastavan veljeni myötä Stray Catsiin (laulaja-kitaristi Brian Setzer), jonka levyjen mukana lauloin. Tuottajana toimi Edu Kettunen, jonka neuvoista oli paljon apua lyriikkapuolella. TEKSTI: JUSSI HUOLMAN KUVA: MAARIT KYTÖHARJU Johanna Iivanainen ? oma ääni löytyi etsimällä Johanna Iivanainen oli nuorena niin ujo esiintyjä, että hänet piti pakottaa esiintymislavalle. Sittemmin hänestä on tullut yksi maamme kysytyimmistä laulajista. V iime vuosina on usein todettu, että tulkintasi laulajana on luonnollista. Vireessä laulamista pystyy harjoittelemaan esimerkiksi laulamalla pianon kanssa ja tähtäämällä pianon säveleen. Erosin koulusta, kun tuli niin kova taakka siitä, että en saa opintoja loppuun. Myös sillä tavoin löytyi hyviä juttuja jazzin saralta. Sarpilan kokoonpanossa olen ollut mukana yli kymmenen vuotta. Koska minulla on jo pienestä asti ollut halu laulaa, niin olen kiitollinen siitä, että saan laulaa. Lisäksi täytyy mainita myös Joni Mitchell, Mary Black ja tietenkin Ella Fitzgerald. Rennompi olo, luontevampi ääni Aloitit lauluopinnot Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa vuonna 1996. Oletko valmistunut jo? . Myös yksi varhaisimmista vaikutteista oli Maarit Hurmerinnan kasetti
Olin innokas ja utelias oppimaan uutta, ja Mikon kautta löysin enemmän free-puolta, tutustuen muun muas sa Krakatauhun. The Collection. Minulla on mennyt aikaa siihen, että olen oppinut olemaan itsekin musiikillinen johtaja. Oman musiikin esittäminen on henkilökohtaisempaa. Musiikkiohjelmille seasta löytyy voimakas joukko, olisi varmasti tilausta. Monissa edellä mainituissa projoka haluaa tehdä musiikkia luottaen jekteissa olet esiintynyt hyvinkin hetken ilmaisuun . oli muihin verrattuna varsin erilainen ainakin aiheeltaan ja ehkä myös musiikillisesti. Teit samana vuonna Suomi TV:lle neliosaisen sarjan ?Johanna Iivanainen esittää?, jossa nähtiin vieraina Edu Kettunen, Hanna Pakarinen, Koop Arponen ja Susanna Hietala. . voi kokeilla, kuinka paljon uskaltaa. Millaista on esiintyä pienemmissä paikoissa? tehdä kaikesta liian täydellistä.? Muistan esimerkiksi Free Control -keikan Seinäjoella hotellin ravintolassa, kun yleisön joukossa oli minun lisäkseni vain kaksi ihmistä. On mukava työskennellä yhdessä muiden muusikoiden kanssa, ja Otto Donnerin, Eero Koivistoisen ja Antti Sarpilan ohjauksessa on ollut hienoa olla. Itse tykkään pienistä keikkapaikoista. Mitä nuo kokemukset antoivat? . Nyt tuli kyllä ikävä Free Controlia, kun mainitsit sen. Kun tapasin Mikon, hän soitti C-kasetilta bändin ensimmäistä tuotosta (kolmen biisin demo), ja se oli kerta kaikkiaan mahtavaa musiikkia. Arvon antaminen omille ideoille on vaikeampaa. Tuntuu kuitenkin hienolta, kun pääsee sellaiseen virtaan, että musiikki pulppuaa itsestä. Vuosien 1997?2008 äänityksiä sisältäneen monipuolisen kokoelmalevysi ?Loisto . Nauhaa ei ole jälkeenpäin paikkailtu, tempoja ei korjailtu, lauluosuuksia ei jälkiäänitetty. Suunnittelin jaksojen sisällöt ja kutsuin mukaan vieraita, joiden kanssa lauloin jokaisessa jaksossa myös duettonumeron. ?Toivon, että musiikin tekijöiden Tuollaisia ohjelmia olisi hyvä saada televisioon lisää. ettei yritettäisi suurille yleisömäärille. Ei se muusikon työssä niin mene. Kyllä Euroviisu-kappaleiden joukostakin löytyy helmiä. Vastaanotto karsinnoissa oli myönteinen, ja pääsimme semifinaaliin asti, vaikka koen, että kappaleeni ?Luojani mun. töä. kohokohta oli demoversio Jimi Hendrixin biisistä Hear My Train A Comin?. Toivon, että musiikin tekijöiden seasta löytyy voimakas joukko, joka haluaa tehdä musiikkia luottaen hetken ilmaisuun . Jokainen keikka on tärkeä. on kaunis laululevy, jossa on sellaista syvyyttä, jota valtavirran musiikista nykyään monesti puuttuu. Miehesi Mikko on jälleen kitaristina, mutta olet tehnyt yhteistyötä hänen kanssaan paljon aiemminkin. iso tai pieni joulukiertueen ja festivaalikeikkoja. Mikon Free Control -yhtyeestä tuli vuosituhannen vaihteessa vapaan jazzin ja improvisaation klassikko, ja olit mukana bändin toisella levyllä ja sen jälkeisillä keikoilla. Free Controlissa vapaus oli toki hallittua. Joka tapauksessa jännitän yhtä paljon jokaista esiintymistä, oli sitten vähän tai paljon yleisöä. Siinä musiikissa on laaja heittäytymisen mahdollisuus . Onko vastaavalle aitoudelle tulevaisuudessa enää tilausta, kun niin suuri osa musiikista on Pro Toolsilla ja Autotunella sterilisoitua? . Mitä pienempi paikka, sitä paremmin saa kontaktin yleisöön, jos jännitykseltään vain uskaltaa. Sarpila itse kiertää hyvinkin paljon myös maailmalla. ?Kadotaan uneen. Keikkoja on kuitenkin ollut niin monenlaisissa olosuhteissa, että onneksi tietää, että aina pärjää. u www.riffi.fi 2/2013 28-29 Johanna Iivanainen.indd 29 29 6.3.2013 11.29. Toivottavasti aitous ei katoa musiikista koskaan. Jokainen keikka on tärkeä . Musiikissa on hienoja melodioita ja paljon sävyjä. Millaisia haasteita on syntynyt siirtyessäsi tekemään yhä enemmän omaa musiikkia? . Oli mielenkiintoista nähdä, miten iso asia se kilpailu on Euroviisu-faneille. TV-projekti oli sikäli opettavainen, että se tuli aika lyhyellä varoitusajalla samaan aikaan, kun Euroviisut olivat menossa. Aikataulut olivat tiukat, joten kaikki neljä jaksoa kuvattiin samana päivänä. Oli kiehtovaa ajautua tutkimaan sitä ympäris- Otit osaa 2011 Euroviisuihin, eikö siellä painoteta visuaalista puolta paljon enemmän kuin oikeaa laulutaitoa? . ettei yritettäisi tehdä kaikesta liian täydellistä. Eikö silloin tehnyt mieli vain pakata kamat ja lähteä kotiin? . Euroviisut oli kokemuksena vallan positiivinen
101 Guitars That Rocked the World?, pääsi kuiten kin yllättämään. Hunter esittelee 101 erilaista kitaraa, joista jokainen on yhdistetty tunnettuun soittajaan. Dave Hunterin teos, ?Star Guitars . Esimerkiksi Fender Jazzmastereista on puhut tu, kuin ne olisivat lelukitaroita, joita käyttävät vain ne, joilla ei muihin perinteisiin kitaramal leihin ole varaa. Joitakin merkittäviä faktavirheitä huoma sin (Hunterkin tietää varmasti, että Stevie Rayn kuolinpäivä ei ole 26. Hunter osoittaa, että Jazzmas ter on monipuolinen soitin, jota oikeissa käsissä voi käyttää hyvinkin erilaisiin tarkoituksiin. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Star Guitars . Suurin osa näistä on ollut varsin samanlaisia, ja tämä tähtikitaristien käyttämi en instrumenttien kokoaminen kirjaksi vaikut ti mielestäni sekin jo loppuun kulutetulta ide alta. -Stratocaste rinsa kanssa, B. Vi suaalisesti näyttävän teoksen tekstit osoittautui vat kiitettävän informatiivisiksi. Fen der Stratocasterien laadun on sanottu heikenty neen pitkäksi ajaksi, kun firma myytiin vuonna 1965, mutta tästä asiasta sattuvat herrat nimel tä Jimi Hendrix ja Yngwie Malmsteen ole maan eri mieltä. Kirjan avulla on mielenkiintoista vertailla soittajien tarpeita: jotkut käyttävät hyödykseen soitinrakentajia tai modifioivat tehdasrakentei sia malleja, kun taas joidenkin instrumentit ovat kuin kaupan hyllyltä. Oivallinen työkalu luovan äänitaiteilijan pajaan tai keikkapakkiin! Riffin facebook-sivustosta tykänneiden kesken helmikuun 28. päivänä arvotun Carl Martin Bass Drive -pedaalin voitti Sami Latva-Nikkola Tampereelta. Onnea voittajalle! Palkinnon arvo on 185 euroa ja sen lahjoitti Electro-Harmonix. Lisätietoa tuotteista: Ural Tone Amplification Oy www.uraltone.com 30 www.riffi.fi 2/2013 30-36 Ajank_Tuote_Rivakat.indd 30 6.3.2013 15.20. 101 Guitars That Rocked the World K itarakirjoja on viime vuosina näkynyt hy vin varustettujen kirjakauppojen hyllyissä yhä enemmän. päivä Riffin facebook-sivuista tykkäävien kesken Electro-Harmonix V256 -vokooderin. Tällä laitteella kitara ja ihmisääni muodos tavat liiton, jolla saa aikaan mitä kummallisimpia ääni maisemia ja laulu/ soitto-osuuksia. Hunterin asian tuntemus on laajaa ja kieliasu huoliteltu. B. Kingiä soittamassa Gibson ?Lucillea?, tai Brian Setzerin Gretsch-kokoel maa. Vaikka yksittäisten soittimien esittelytekstit ovat lyhyitä, tietomäärä on suuri. Esimerkiksi Roy Buchanan todellakin sai aikaan kaikki ihmeelliset soin tinsa vanhalla Fender Telecasterilla, johon ei ollut tehty mitään varsinaisia customointeja. Suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa kaikille kitaroista kiinnostuneille. ARVIO: JUSSI HUOLMAN Robottipuhetta, harmoniointia, efektejä? itsellesi uusi soundi! Arvomme huhtikuun 17. elokuuta). Vaikka olisinkin toivonut kirjoittajalta rohke utta noteerata myös vaikkapa proge- ja fuusio soittajia, on mukaan otetut artistit monipuolisesti ja pääasiassa myös hyvällä maulla valittu. Hunterin teksteissä tulee esille alan yleisis tä mielipiteistä poikkeavia ja hyvin perusteltuja näkemyksiä, erityisesti Fender-kitaroiden osal ta. Kirjasta löytyy paljon asioi ta, jotka ovat kitarafriikeille entuudestaan tuttu ja, mutta eihän koskaan voi kyllästyä näkemään Stevie Ray Vaughania ?No. 1
Lisäksi tuote sortimenttiin kuuluu kuulutus- ja kongressi järjestelmiä. Lisätiedot: Audico . www.msonic.fi Brittirummut tulevat taas RCF & Audico Perinteikäs Premier esitteli NAMMshowssa uuteen uskoon laitetun APK-malliston. Näin xMac mini Server -kotelo muuttaa Mac Minin työasemaksi. Echo-sarjaan puolestaan kuuluu neljä erilaista, omilla virtalähteillään ja tuulettimillaan varustettua koteloa, joihin kuhunkin mahtuu yksi tai kaksi PCIe-korttia. www.audico.fi Lisätiedot: Soitin Laine . ulkoisia telakointikoteloita mm. TUOTEUUTISET Sonnet saapui Suomeen Sonnet Technologies ja Msonic ovat solmineet Sonnet-tuotteiden maahan t uontia ja edustusta koskevan sopimuksen. Sonnet valmistaa mm. Tukevaa perussointia haetaan kuusikerroksisilla koivurungoilla, joissa ei ole reunavahvikkeita. Vintage Series Exclusive -virveli. Thunderbolt-liitäntöjä on kaksin kappalein, joten laitteita voi ketjuttaa helposti. Lisätiedot: Msonic . × 5,5. Kelluva ISO-ripustus ja kevyet lugit kuuluvat reseptiin, ja pinnoitteeksi on tarjolla neljää erilaista kimalletta. APK-perussettien virveli on rungoltaan terästä, kun taas APK Heritage -rummuistossa myös virveli on koivurunkoinen. Uutuuksien joukossa oli myös Englannin tehtaalla käsityönä valmistettava 14. Peräti 11-kerroksinen rungon sisin kerros on mahonkia, seuraavat yhdeksän kerrosta ulospäin koivua ja ulkopinta näyttävää sapelimahonkia. Vanteet ovat terästä, ja kantit on hiottu 45 asteen kulmiin sekä ylä- että alapuolella ja mattoa varten alakantissa on 2,5-milliset syvennykset. Audico Systems Oy syventää yhteistyötään Italialaisen RCF:n kanssa. PCIe-korteille ja kiintolevyille, sekä lukulaitteita erilaisille muistikorteille. räkkikokoinen xMac mini Server sekä thunderbolt-väylään liitettävä Echo-sarja. Sonnet xMac mini Server on suunniteltu Thunderbolt-liitännällä varustetulle Mac Minille, jonka käyttöä audiotyöskentelyyn rajoittaa muuten korttipaikkojen puute ja liitäntöjen suppeus. Audico on jo aiemmin tuonut Suomeen osaa RCF:n tuoteryhmistä, mutta helmikuussa 2013 voimaan astunut uusi sopimus kattaa yksinoikeudella koko RCF:n tuotevalikoiman edustuksen Suomessa. Kaiutinelementeistään sekä valmiista kaiutinkaapeistaan tunnettu RCF on perustettu 1949. Yritys aloitti toimintansa mikrofoneista ja valmistaa nykyisin laajaa valikoimaa äänentoistolaitteita asennus- ja kiertue-, ja studiokäyttöön. www.soitinlaine.fi www.riffi.fi 2/2013 30-36 Ajank_Tuote_Rivakat.indd 31 31 6.3.2013 15.20. Yhden räkkiyksikön kotelossa on tilaa Mac Minille ja laajennuspaikat kahdelle PCI Express (PCIe) 2.0 -kortille, sekä Gigabit Ethernet-, HDMI- ja USB 3.0 -liitännät. Mielenkiintoisimpia tuotteita mallistossa ovat mm
Mikrofoni/linjatuloja on kahdeksan ja niistä kaksi soveltuu myös suoraan instru mentti k äyttöön. Scarlett 18i20 toimii sekä Windows- että Macympäristössä, ja soveltuu myös iOS-laitteiden kanssa käytettäväksi. Lisätiedot: Studiotec . Monen erilaisen version ja nimikkomallin rinnalle on nyt tuotu jämäkkään teräskoteloon rakennettu MiniWah, joka muita malleja pienempänä mahtuu sujuvasti tavalliseen efektilautaan. www.studiotec.fi Morley sievensi mittakaavaa Tavallisen potentiometrin sijasta Morley on käyttänyt menestyksekkäästi valovastukseen perustuvaa kytkentää wahpolkimissan jo 1970-luvulta asti. Karuun varusteluun kuuluvat VU-mittari, vahvistuksen säätö sekä phantom- ja napaisuuden kääntökytkimet. Scarlett 18i20 puolestaan on Focusriten uusin USB 2.0-väylään liitettävä sovite, jolla tietokoneeseen saa sisään peräti 18 erillistä äänikanavaa ja ulospäin vielä kaksi kappaletta enemmän. MiniWah toimii paristolla tai ulkoisella virtalähteellä. Saatavilla on myös sisarmalli Mini Volume, sekä yhdistelmäpedaali MiniWah-Volume. Lisätiedot: Musiikki Silfverberg . TUOTEUUTISET Bassoa Aerosmithin tapaan Tascam & Tietokone Alumiinikoteloihin rakennetut Tascam US-322 ja US-366 on varustettu uusilla High Definition Discrete Architecture -mikrofonivahvistimilla ja kummassakin mallissa on oma sisäinen DSP-prosessorinsa miksausta ja efektointia varten. US-322 tarjoaa kaksi kanavaa tieto koneen suuntaan ja saman verran ulos, US-366 venyy kuuteen tulo- ja neljään lähtökanavaan. Molemmat toimivat sekä Windowsettä Mac-ympäristössä ja paketin mukana toimitetaan Cubase LE 6 -ohjelmisto. Aerosmithin Tom Hamilton on soittanut G&L:n kimaltavaa Asat-bassoa keikoilla ja studiossa jo liki 20 vuotta, eikä vakiomalliin tarvinnutkaan tehdä suuria muutoksia, jotta saatin aikaan erityinen Hamiltonin nimikkobasso. www.musiikkisilfverberg.fi 32 www.riffi.fi 2/2013 30-36 Ajank_Tuote_Rivakat.indd 32 6.3.2013 15.20. Mikrofoneja viritettin kuitenkin miehen soitto t apaan ja soundiin vieläkin otollisemmiksi ja nimikko m alli onkin varustettu ?Hamiltone? Magnetic Field Design -humbuckereilla. Lisätiedot: Sound-Shop . www.hedcom.fi Focusritea räkkiin Käytännölliseen 500-sarjan koteloon voi hankkia nyt myös klassikon asemaan nousseen Red 1 -mikrofonivahvistimen. www.sound-shop.fi Lisätiedot: Hedcom
Mahdollisuus käyttää laitetta kuudella AA-paristolla ja kuulokeliitäntä ilahduttavat reissaavaa musikanttia. Lisätiedot: Em Nordic . TUOTEUUTISET Miksaukset näppituntumaan Muusikoiden omatoimiseen monitorimiksaukseen tarkoitettu Allen & Heath ME-systeemi on samaa sukupuuta GLD-mikse reiden kanssa, mutta se soveltuu käytettäväksi muidenkin järjestelmien kanssa. CAT 5 -kaapeliin kytkettävällä ME-ohjainyksiköllä voi miksata monitorikuunteluun jopa 40 kanavaa ja muistiin mahtuu 16 erilaista valmista kattausta esimerkiksi vakiokoonpanoille. Ohjainyksiköt liitetään järjestelmään ME-U-hubilla, jossa on standardina GLD-, iLive ACE ja Aviom A-Net -liitäntäkortti. Vaihtoehtoisesti hubiin voi asentaa MADI-, Dante-, tai Ethernet Sound -verkkoon sopivan liitäntäkortin. Allen & Heathin GLD-mikserin langattomaksi kauko-ohjaimeksi käy nyt iPad tai iPad-mini, kunhan siihen asennetaan GLD Remote -aplikaatio. www.noretron.fi Rumpali: tsekkaa loistavat oppaat! Vox sparraa soittajaa Kitaristeille suunnattu AC1RV Rhythm Vox ja sen basisteille speksattu rinnakkaismalli innostavat kotijamittelua ja soiton harjoittelua 66 komppikuviolla, joiden joukossa on tavanomaisten kasibiittien lisäksi funkia, reggaeta ja haasteellisia parittomia tahtilajeja. Etuasteen analogikytkentä on lainattu amPlug-sarjan kuulokevahvistimista ja puhtaan soinnin lisäksi säröäkin on tarjolla. www.dlxmusic.fi www.riffi.fi Tilaa omasi suoraan kustantajalta: ? Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi ? Puhelimella: (09) 3475 6380 ? Netistä: www.riffi.fi ? tilauslomake www.riffi.fi 2/2013 30-36 Ajank_Tuote_Rivakat.indd 33 33 6.3.2013 15.20. Aplikaation kautta voi myös poimia etäkuunteluun mikserin PFL-signaalit. Lisätiedot: Noretron Audio . Etäohjaukseen saa käytännössä kaikki kanavasäädöt, DCA-liu?ut ja mute-kytkimet ja lisäksi ohjelma toimii RTAnäyttönä
www.noretron.fi Klassikkomalleja uusiopainoksina Guild luottaa uusvanhan viehätykseen, ja niinpä arkistosta on kaivettu viiden 1950-60-luvuilta alkujaan olevan puoli akus ti sen kitaran ja yhden basson piirustukset. Ohjelmoitavaa DSP-osastoa hallinnoidaan yhdellä ainoalla säätimellä, ja muistiin saa tallennettua eri käyttötilanteita ja -paikkoja varteen laadittuja asetuksia. Mallista riippuen komposiittikotelossa on joko 12- tai 15-tuumainen kartioelementti sekä 1,5-tuumainen kompressiodriveri titaanikalvollla. Kanavia voidaan käyttää täysin erillisinä, tai siltakytkennällä, jolloin Ilmoitettu kokonaisteho jakautuu käyttötavasta riippuen kanaville. Lisätiedot: Audico . Mi6:ssa on kaksi mikrofonikanavaa (basso- ja diskanttisäätimet) sekä kaksi linjatason stereokanavaa. Muut puolikustiset mallit ovat Manhattan-orkesterikitara joko trapetsi-kieltenpitimellä tai Bigsbykammella, sekä yhdellä soololovella toteutettu Starfire III ja kuvan basson sisarmalli Starfire IV -kitara. Lisätiedot: Guild (/Fender) . Asennuskäyttöön suunnitellut 4K4, 8K4 ja 12K4 toimivat oletusarvoisesti kahden ohmin kuormalla, mutta soveltuvat suoraan myös 70- ja 100-voltin järjestelmiin ilman erillisiä muuntajia. D-luokassa toimivan kolmikon pienin malli on nimellis teholtaan 4 kW, keskimmäinen 8 kW ja järein 12 kW. www.audico.fi Mi niinkuin Mikseri? Proel Mi-sarja käsittää kolme pikkumikseriä. TUOTEUUTISET Kahdeksan kanavan päätteitä Powersoft laajensi Ottocanali-mallistoaan kolmella uudella, kahdeksankanavaisella päätevahvistimella. Kotelon muotoilun ansiosta kumpainenkin soveltuu yleisöäänen lisäksi monitorikäyttöön. D-luokan päätteelle ilmoitettu nimellinen vahvistusteho on kummassakin 1000 wattia, Maksimiäänenpaineeksi 12-tuumaiselle mallille luvataan 126 dB (toistoalue 50?20 000 Hz) ja 15-tuumaiselle 127 dB (toistoalue 42?20 000 Hz). Lisätiedot: Hedcom.fi . Mi10:ssä lisätään mikrofonikanaviin myös keskialueen säätö ja tuplataan stereokanavien määrä. www.hedcom.fi 34 www.riffi.fi 2/2013 30-36 Ajank_Tuote_Rivakat.indd 34 6.3.2013 15.20. Mukaan Newark St.-mallistoon on otettu myös ?70-luvulle paikantuvat Polara- ja M75-lankkukitarat. Käsityönä valmistettavat soittimet ovat muodoiltaan ja mitoiltaan uskollisia alkuperäisille, ja nykytuotantoa olevien virityskoneistojen ja elektroniikan valinnassa on kiinnitetty erityistä huomiota tyylin autenttisuuteen. Vuosikymmenten aikana kertynyttä tietoa ja taitoa on kuitenkin hyödynnetty ja uusiopainosten pitäisi vastata nykysoittajien korkeita vaatimuksia myös intonaation ja trimmin osalta. Kuvassa ovat Newark St.-mallistoon kuuluva jazz-henkinen A-150 Savoy kelluvine DeArmond-mikrofoneineen, sekä Starfire-basso. www.guildguitars.com EV aktiivisena Electro-Voice esitteli NAMM-messuilla keikkakäyttöön suunnitellut ZLX-aktiivikaiuttimet. Oma efektiprosessori kuuluu sekin jo tämän mallin varusteisiin. M12 käsittää sitten neljä mikrofoni k anavaa kolmialueisin korjaimin, neljä linjatason stereokanavaa ja efektilaitteen. Lisätiedot: Noretron Audio
Onneksi Ro landin VT-12 ilmaisee lauluäänen vireen huo mattavasti keskivertoa viritysmittaria vakaam min, ja soveltuu sen ansiosta apuvälineeksi hie man kehnommallakin äänenhallinnalla siunatul le harjoittelijalle. ??? Laitteen muistiin on tallennettu valmiiksi kuusi erilaista äänenavaukseen sopivaa harjoitetta se kä malliksi laulettuna että pelkkänä säestyksenä. Kun kroppa on lämmitelty, voi sitten siirtyä var sinaisiin oppitunteihin. Tarjolla on 93 erilaista ja vaikeusasteeltaan eri tasoista kappaletta, joko solistin tai yhtyeen malliksi laulamana, tai hieman oboeta muistut tavalla soundilla soitettuna. Itse kamp pailen äänenhallinnan ongelmien alkeistasolla ja koin antoisimmaksi harjoittelun kokonaan ilman säestystä, ja jotakin itse valittua, sopivaa nuottia käyttäen, tai muutamaa valittua intervallia sa haten. alkuvenyttelyyn ja äänenmuodostukseen. ??? Reissukaveriksi passeli VT-12 on aivan omiaan . Ja sehän on tunnetusti jo puoli ruokaa. Hinta: 210 E Lisätiedot: Roland . www.roland.fi Huom! Yhteishintaan postikulut 45 e + Ansioituneen kitaristi-pedagogi Jarmo Hynnisen ? kirjoittama Country Guitar Workshop II vie syvälle Tilaa omasi suoraan kustantajalta: www.riffi.fi . -soololevyllä on pidempiä versioita ? kirjan kappaleista sekä viisi uutta biisiä. Sii hen tarvitaan sitten jo laulunopettaja. Parhaimmillaan VT-12 onkin varmasti juuri opetuksen tukena, ja omatoimiharjoittelun kait sijana. Kuin bonuksena VT-12 haastaa myös kita ristin . 35,30 e + postikulut Just Pickin. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: LAITEVALMISTAJA RIVAKAT Roland VT-12 . se ei paina paljoa, toimii virtalähteellä tai AAparistoilla ja tukee harjoittelua sielläkin missä pia noa tai muuta soitinta ei ole käsillä. VT-12 äänittää automaattisesti harjoittelijan suorituksen, joten omaa lauluaan pääsee arvioi maan realiaikaisen mittaritarkkailun perään heti myös kuuntelemalla, mikä antaa oivan lisäulot tuvuuden harjoitteluun. Laitteen omien pikkukaiutin ten vaihtoehdoksi suosittelen kuulokkeita ja niiden kanssa harjoi tustuokio onnistuu ympäristöä liikaa häi ritsemättä vaikka hotellihuoneessa luppoajalla. Keveydelläkin on kääntöpuolensa ja kook kaiden hifi-kuulokkeiden raskas johto tuppaa kei kauttamaan kevyen laitteen helposti kumoon, jos sen asentaa pöydälle kallistustukensa varaan. Harmittelu sikseen, parhaiten sujuu, kun lait teen poimii käteensä. ??? Harjoittelu erilaisilla kokoonpanoilla soitettujen komppien päälle on luultavasti hauskempaa sil loin, kun laulutaitoa on enemmän. Ja jokaiseen on luon nollisestikin säestysversio heti perään. Makuasia. Laulu vaatii fyysisenä suorituksena aivan tie tynlaista kehon hallintaa ja siihen VT-12 ei osaa LYÖMÄTÖN COUNTRY-SETTI kiinnittää huomiota. Se kertoo kyllä, osuuko tuotos säveleen, mutta äänen tuottamisen tapaa se ei kommentoi. venytysten treenaus näytön avustuksella ruokkii puhtautta myös tässä lajissa. Jos ohjel misto käy liian tutuksi tai ei miellytä, voi omia kappaleita äänittää näiden jatkoksi. Varsinaisen käyttöohjeen lisäksi pakettiin kuuluu Berklee Pressin toimittama opaskirja nen, jossa harjoituskappaleiden nuotinnosten li säksi annetaan ohjeita mm. 14,65 e + postikulut 6.3.2013 15.20. tilauslomake 30-36 Ajank_Tuote_Rivakat.indd 35 country-kitaroinnin maailmaan ja soittimen tekniseen hallintaan. Kirjan 13 kitarakappaletta on soitettu malliksi mukana tulevalle CD-levylle. palautetta laulajalle! J os on joskus koettanut laulaa täsmäsäveliä kitaralle tarkoitettuun viritysmittariin, tie tää miten helppoa on turhautua
Jälkimmäisissä tapauksissa pääsee sor menpään painalluksella vaihtamaan mittaroita vaa lähtöä. Monitori- ja kuulokelähdön mittarit lukevat digitaalista tasoa ennen D/A-muunnosta, kun taas säädin vaikuttaa signaalin muunnoksen jäl keen. Ää nenlaatu puhuu puolestaan ja olemus on arvo valtainen. Liitos analogimaailmaan hoituu balan soitujen XLR-liitintöjen kautta mennen tullen, ja lisäksi monitorikuunteluun on TRS-jakein to teutetut erilliset lähdöt. Näyttöön saa joko kaikki tulot ja lähdöt samaan aikaan, tai kahden eri lähdön tasot päällekkäisinä vaakapalkkeina, tai yhden lähdön molemmat kanavat VU-mittarin tapaan. Data-liiken ne toiseen suuntaan on hallinnassa sekin . www.noretron.fi 36 www.riffi.fi 2/2013 30-36 Ajank_Tuote_Rivakat.indd 36 6.3.2013 15.20. Audiolaadultaan tämä tuottaa paremman tuloksen, mutta aluksi kyllä hämää, kun mittari elää yhä musiikin mukaan vaikka kuuntelu on käännetty nollille. Kuulokejakkiin liitetty kytkin on mainio jut tu. Ei jokapojan eikä -pajan peli, mut ta omiaan järeän kaliiperin ammatituotantoon. Hinta: 2250 E Lisätiedot: Noretron Audio . Se ei siis ole ainoas taan USB-väylään kytkettävä muunnin, vaan di gitaalinen reititin tasonsäätimillä. ??? Audiolaadultaan Hilo on niin hyvä kuin oman ymmärrykseni mukaan laite voi olla. Ei min käänlaista huomauttamista, eikä ainuttakaan toivetta. Kosketusnäyttö on informaation määrään nähden melko pieni, ja navigoinnin lisäksi ruu dun lukeminen esimerkiksi reititysten osalta vaa tii harjoittelua. Mittariston monipuolisuus ja tarkkuus saa plussat ropisemaan. jopa niin että sisään saapuvan koodin näytetaajuus ja vaikka formaattikin muunnetaan toiseksi ennen kuin se lähetetään ulos seuraavaan kohteeseen. Itse asiassa digitaalisignaalin muunnokset suju vat jopa taustalla ihan huomaamattomasti sa maan aikaan kun Hilo palvelee siinä yksinker taisimmassa toimessaan, siltana tietokoneen ja analogimaailman välissä. USB-väylän käytönkään ei tarvitse rajoittua kaksikanavaiseen liikenteeseen, sillä Hilo taitaa liikennöinnin samanaikaisesti kahdeksalla kana valla (neljä stereoparia) kumpaankin suuntaan. Digitaalisignaaleiden suoran läpireitityksen lisäksi Hilo osaa myös summata eri lähteistä saa puvia koodeja haluttuihin lähtöihin ja tasojakin voi tuossa prosessissa säätää. Setin täydentää etulaidan kuulokeliitäntä, sekin täysin itsenäinen ja omalla D/A-muuntimellaan varustettu. ??? Hilo nielee sisuksiinsa myös AES- ja S/P DIF -normien mukaista digitaalikoodia. Jos taas kuulokkeet on kytketty, voi samaista säädintä painamalla vaih taa sen tehtävää monitori- ja kuulolähdön välillä. Muiden lähtöjen tasot on ajateltu enemmän kin staattisina, session alkuun asetettavina sää töinä ja niiden muuttaminen vaatii siirtymisen reitityssivulle. ??? Hilolla on kieltämättä hintaa, mutta kosolti on pantu pakettiin ominaisuuksia ja DSP-voimaa: laite suoriutuu vaativista tehtävistä silloinkin, kun prosessit ovat päällekkäisiä ja samanaikaisia. muuntaa mitä vain! Y ksinkertaisimmillaan Hilo palvelee tietoko neen USB 2.0 -väylään kytkettävänä, kaksi kanavaisena referenssi-tason A/D- ja D/A-muun timena. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: LAITEVALMISTAJA RIVAKAT Lynx Hilo . Mikäli luureja ei ole laitteeseen liitetty, toimii etulaidan potentiometri suoraan monitorilähdön voimakkuuden säätönä
Hallittavuus on silti hyvä, kun liike jokaisessa kammiossa on mitaltaan varsin lyhyt verrattuna saman painoiseen, yhtenäiseen putkishakeriin. Pikkutamburiini pujotetaan edelleen hi-hatin tikkuun, mutta paikoillaan se pysyy nyt pyykkipoikamaisesti jousivoimalla eikä siipiruuvilla tiukattuna. HatTrickia valmistetaan sekä nikkeli- että messinki helyillä, joten soinnin klangi riippuu myös mallista. u Latin Percussion & RhythmTech Lisävarusteita hi-hatiin Latin Percussion Chick-Ita . asennus sujuu mennen tullen yhdellä kädellä, kokeneemmalta vaikka soiton aikana. G2:ssa helyjä kannatteleva kehä on keveitä iskuja sietävää muovia, eikä ohuehkoa metallilankaa. Sovitus on tiukka ja Chick-Ita täytyykin irrotella telineestä maltilla, muuten kuminen soviteholkki rullautuu ulos paikoiltaan ja sen joutuu keplottelemaan takaisin sijoilleen. Chick-Itan sähähdys on voluumiltaan hillitty ja vaikutelma riippuu kovasti käytössä olevista pelleistä. Niinpä tamburiinin voi ensinnäkin nivoa osaksi kapulasoittoa, jolloin siitä saa irti huomattavasti enemmän kuin pelkästään hi-hatin polkusimella. Kapulatuntuma on ihan kelpo, semminkin kun tamburiinin kehä ja kiinnityspakka joustavat sopivasti ja sallivat helistimen vienon keinahduksen kapulan osuessa siihen. Soundikin on nyt erilainen, kun kirkkaan helähdyksen alla soi helyjä kannatteleva runko samaan tapaan kuin käsin soitettavissa tamburiineissa. Neljään erilliseen kammioon suljetuilla hauleilla on yhteispainoa 150 g ja voluumiakin on yllättävän runsaasti. Jousitus on tarpeeksi tiukka, muttei vaadi trapetsitaiteilijan näppivoimia . Studiolla entuudestaan olleeseen metallirunkoiseen HatTrick-malliin verrattuna sävy oli hiukan täyteläisempi ja tummempi, helähdyskin vireeltään hieman matalampi. Ääni on kuitenkin edelleen riittävän selkeä asettuakseen nätisti vaikkapa virvelin iskun päälle, oli se sitten kanttiin tai kalvoon lyöty. hinta (DLX Music): 39/42 e (nikkeli/messinki) Lisätiedot: EM Nordic . Jos niiden vire osuu samalle taajuudelle Chick-Itan kanssa, tai hi-hatin ääni on kovin voimakas, jää shakerin rooli melko olemattomaksi . sitä kun ei voi kontrolloida mitenkään erikseen, aksentoimisesta puhumattakaan. www.dlxmusic.fi www.riffi.fi 2/2013 37 Hihat.indd 37 37 6.3.2013 10.13. www.lpmusic.com Rhythm Tech HatTrick G2 . Sopivan symbaali parin kruununa se taas tuo aivan ilmeisen ja hyvin käyttökelpoisen lisäsävyn peltien sulkeutuessa. Poppamiehen tarpeistoa muistuttava Chick-Ita soveltuu yllättävän hyvin myös käsin soitettavaksi, nelivartisesta instrumentista saa tukevan otteen ja paino jakautuu mukavasti. Hauleja ei tosin sitten myöskään saa vaeltamaan pitkin kammion laitoja samalla lailla kuin isossa putkessa tai maracasseissa, mutta tasaisiin ees-taas sutsutuksiin tämä konstruktio toimii hienosti. Yhden hatun temppu HatTrick G2 ei ole varsinaisesti uusi keksintö, mutta uudessa mallissa on oleellisia parannuksia aiempaan verrattuna. sävyjä settikomppiin Tämän sivun kapineet saattavat olla juuri oikeita lääkkeitä, kun rumpusetin perus soundit ovat jo käytössä ja tarvitaan vielä se jokin pieni juttu kokonaisuuden koristeeksi. L atin Percussion Chick-Ita pujotetaan hi-hatin tikkuun ylälautasen yläpuolelle ja se tarrautuu kiinni nahkean kumipintansa varaan ilman erillistä kiristystä. LP Chick-Ita & Rhythm Tech HatTrick G2 TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVA: TOMMI POSA . hinta (DLX Music): 16 e Lisätiedot: Fender / Latin Percussion
Jees, Arvostetun italialaisen Markbassin rinnalle perustettu Mark Drum on julkaissut ensimmäisen elektronisen rumpusettinsä. Asemansa vakiinnuttaneiden suurien sähkörumpuvalmistajien kioskeilla on nyt tuorein ideoin varusteltu kirittäjä ? tervetuloa kisaan, YES1. M ark Drumin YES1-pakettiin kuuluu viisi rumpu- ja kolme symbaalipadia, soundimoduuli, sekä niitä kannatteleva kevyt mutta vakaa alumiiniräkki. Pedaali tarvitaan omasta takaa, mutta kääntövarsi kuuluu pakettiin. Hi-hatin soundi vaihtuu aidosti sensorin paikan mukaan, eli onko padi ylhäällä, kiinni vai poljetaanko sitä jalalla. Virvelissä ja tomeissa Mark Drum käyttää tuttuja äänettömiä, rumpuavaimella kiristettäviä verkkomaisia harjoituskalvoja. Pinnan alta padit ovat kuitenkin viisaampia kuin kilpailijoilla, ne näet muuntavat triggaussignaalin itse ja lähettävät tiedon moduulille ethernet-kaapelia pitkin. Rumpupadien lyöntipuolta raamittavat kumipäällysteiset vanteet, joille voidaan asettaa omat soundit. Nahkaisen, pehmustetun lyöntipinnan tuntuma huopanuijan kanssa on miellyttävä. Lisäksi tarvitaan normaali hi-hat-teline, johon YES1:n haitsu padi kiristetään pronssisymbaalin tapaan. Setin osaset löytävät räkissä paikkansa näppärästi, joten kasaus ja purku käyvät helposti, samoin kuljettaminen on kätevää. Nykynormeista poiketen Mark Drumissa on bassaripadin paikalla pieni triggerimötikkä, jota poljetaan tavalliseen pedaaliin liitetyllä käännetyllä nuijavarrella. TEKSTI: TOMMI SAARELA YES1:n rumpupadit ovat 10-tuumaisia, samoin symbaali padeja on vain yhtä kokoa, mikä näyttää ja tuntuu nykypäivänä vähän rajoittuneelta. Mark Drum YES1 ut! umm r t e is ö k h ä s . Tyypillisesti käytetään rummun vannelyöntisamplea, mutta mikään ei estä sijoittamasta ylimääräistä crash-aksenttia vaikkapa lattiatomipadin vanteelle, varsinkin kun symbaaleja on perussetissä vain kaksi. Kumipintaiset crash- ja ride-padit kiinnitetään kevyiden 38 www.riffi.fi 2/2013 38-39 Mark Drum.indd 38 5.3.2013 14.19
virvelialusta 3 × 10. -nappulan alta löytyy harvinaisempia tehosteita, joista monikäyttöisin lienee ?Player immersion?, jolla voi portaattomasti säätää setin kuuntelukulmaa rumpalin ja yleisön välillä. ja lisää on luvassa. Setti nurin Settien soundeja voi muokata esimerkiksi kaiku- ja taajuuskorjainpohjaisilla efekteillä, jotka tarjoavat runsaasti käyttäjän säädettäviä parametreja. Molemmissa symbaaleissa soinnin pysäytys kädellä toimii. Akustinen arvossaan Riffin testin aikaan julkaistulla uusimmalla käyttöjärjestelmällä setin moduuli tarjosi 32 valmissettiä sekä 16 käyttäjän omaa muistipaikkaa. kovin erikoista konehäröilyä ei ole alkuvaiheessa liiemmälti tarjolla. Rummustot ja symbaalit soivat pääosin aidon komeasti, ja kirjo kattaa tarpeita jokapaikan studioseteistä tyylillisesti räätälöidympiin setteihin . Ne on kiristettävä napakasti alus levyihinsä, jotta ne eivät lähde soitettaessa pyörimään ja revi datakaapelia irti. Yhteensä soundeja on satoja, jotka puolestaan koostuvat tuhansista sampleista, sillä jokainen rumpu, symbaali ja muu instrumentti on äänitetty lukuisilla dynamiikan tasoilla ja soittotavoilla. Samplet ja setit varastoidaan moduuliin liitettävälle neljän gigatavun muistikortille, josta nykyinen datamälli lohkaisee alle puolet, eli laajennusvaraa tulevaisuuden tarpeisiin on. ?Creative FX. (09) 7268 0120 Tietoa verkosta: www.soundstore.fi www.riffi.fi 2/2013 38-39 Mark Drum.indd 39 39 5.3.2013 14.19. Kiristys puolestaan rajoittaa symbaaleille ominaista heiluriliikettä, joka on ihastuttanut esimerkiksi Rolandin uusissa sähkörumpuseteissä. Komppipelti sisältää kolme triggausaluetta, joilla se pystyy tuottamaan esimerkiksi symbaalin reuna-, selkä- ja kupusoundin. Kaiken kaikkiaan padien triggaus toimii vähintään tyydyttävästi, ja viiveettömyys lyönnistä äänen kuulumiseen on tärkeä plussa. Eurokansan vastaisku Mark Drumin uutuus on pitkään työn alla ollut EU-versio siitä, millainen 2000-luvun elektronisen rummuston pitäisi olla. YES1 on kekseliäs ja valtavirrasta poikkeava esikoistuote, jossa paikoitellen näkyy valitettavan selvästi, että se tosiaankin on firman ensimmäinen askel alalla. tomialusta 12. rokkiin, poppiin metalliin ja balladeihin. Kattaukseen kuuluu myös kuivaa sekä tilavaa jazz- ja funk-settiä, kuten myös modernimpaa dance- ja hiphop-osastoa, joka onkin sähkörummustoille otollista käyttöaluetta. Mukavaa sointiavaruuden laajennusta varsinaisille rumpuseteille tarjoavat lattariperkussioista ja etnolyömistä kootut setit, joita voisi olla useampiakin. Myös vispiläsetti löytyy, joskin nykyisellä softaversiolla sutisoundit on varminta liipaista kapuloilla. Treenikaveria ikävöivälle löytyy sentään luuppaustoiminto, jolla voi tallentaa vaikkapa perkussiosoundeilla soitetun pohjan, ja sitten vain mäiskimään rumpusettisoundilla komppia tai sooloa luupin päälle. Liitäntäpuolelta löytyy midin ja usb:n lisäksi miniplugilla toteutettu Aux-tulo, jonka kautta voi miksata oman soiton sekaan valmismusaa vaikkapa mp3-soittimesta. Mark Drum YES1 Eurooppalaiset sähkörummut ? ? ? ? ? ? ? ? 10. Jo pari erillislähtöä rinnalla auttaisivat, sillä keikkamiksaajat ja studiotuottajat yleensä haluavat poimia summasta tietyt signaalit erikseen mikserikanavaan. Ethernet-pohjainen liikenne padeilta moduuliin kuuluu sitten taas ilman muuta Mark Drumin omintakeisiin hyviin ideoihin: jokaisesta padista luikertelee lyhyt kierrepiuha räkkiputkeen, jonka sisällä kaikki yhdistyvät moninapaiseksi datakaapeliksi. Hyvää on sekin, että YES1-perussettiä voi laajentaa tarpeen mukaan, jos kaipaa esimerkiksi toista bassaritriggeriä tai useam pia symbaalipadeja. Myös se, että YES1 on vahvasti sample- ja softapohjainen tuote lupailee paljon sekä soundien että käyttöjärjestelmän tulevan kehittämisen osalta. ride-alusta bassaritriggeri rumpumoduuli räkki ja kaapelit Suositushinta: 1999 e Lisätiedot: Soundstore Puh. puomitelineiden nokkaan. Efekti toimii rajoitetusti vain tietyissä seteissä, jotka on alun perin ääni tetty ja samplattu vaadittavilla mikitysasetelmilla. Moduulista löytyy yksinkertainen metronomi jonka Tap tempo -ominaisuus on kätevä lisuke, sen sijaan laite ei tarjoa minkäänlaista säestysbiisien valikoimaa, jollaiseen on jo totuttu isojen sähkörumpuvalmistajien tarjonnassa. Valmistaja lupaakin, että Mark Drumin soundikirjasto on alati kasvava ja muuntuva. Mark Drumin korkealaatuinen settivalikoima painottuu aitoon akustiseen . Mark Drum on startannut melko lailla lähtökuopista verrattuna isoihin itäisiin valmistajiin, joilla saattaa olla sähkörumpujen saralla taitettuna jo vuosikymmenien pituinen yrityksien ja erehdyksien taival. Kaikelle YES1:n tuottamalle laadukkaasti samplatulle äänelle on tarjolla vain kahden normijakin stereofoninen lähtö, mikä on rajoite ammattikäytössä. crash-alusta 12. hihat-alusta 12. Ja sitten eräänä päivänä, kun softan kehitys uhkaa ylittää padien ja moduulin sanelemat fyysiset rajat, Mark Drum varmaankin julkaisee pelinavaajansa seuraajaksi uuden ja entistä kehittyneemmän elektronisen rummuston. u Näppärän moduulin muistikortille on tallennettu 32 huolella samplattua valmissettiä . Säätö lisää tilantuntua ja rumpujen resonanssin osuutta ja vaikuttaa myös setin stereokuvaan
Niissä DI-boksiin on lisätty ominaisuuksia tasonsäätimistä ekvalisaattoreihin. voisi olla paikallaan. Toinen konsti on melkoisen voimakas yläpään vaimennin, jolle on oma painikkeensa. Kitaran kun pystyy virittämään ilman viritysmittaria, mutta balansoidun linjasignaalin lähettäminen miksauspöytään ei yleensä onnistu ilman tuota kapinetta. etuasteita. tämä siis yksin soittaessa, bändikontekstissa soinnin leikkaaminen vieläkin ?pienemmäksi. Offasennossa sekä kitarat että dobro tulivat mikseristä ilmoille varsin tuhtina ja bassovoittoisena. Molemmat ovat ominaisuuksiltaan hieman laajennettuja, aktiivisia DI-bokseja. PZ-DI Nimenomaan akustisille soittimille optimoitu PZ-DI on kooltaan kompakti ja mahtuu kätevästi vaikkapa kitaralaukun tarvikekoteloon. Low cut -säätimellä voi karsia matalia taajuuksia ja samalla pienentää instrumentin kokoa äänikuvassa. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Radial PZ-DI ja Firefly . Otimme testiin kaksi tuoretta laitetta, PZDI:n sekä Fireflyn. Omien soittimieni soinnista se teki 40 www.riffi.fi 2/2013 40-41 Radial.indd 40 6.3.2013 15.46. Sama huomio toistui dobron kohdalla, sillä soittimen passiivimikrofoni on ulostuloteholtaan varsin voimakas. Sopivan selkeyden löysin noin klo 12 -asentoon säädettynä . Radial tarjoaa siihen eväät, jotka maistuvat myös monien muiden instrumenttien kanssa. K ärjistäen voisi todeta, että keikkailevan akustisen kitaristin tärkein laite hyvän instrumentin ohella on laadukas DIboksi. Sen sijaan heikompien passiivipietsojen sekä magneettimikrofonien kanssa tilanne on erilainen, joten toiminto on erittäin paikallaan. Tulosignaalin vaimennuskytkin oli testatessa päällä jatkuvasti. Se taas on ensiarvoisen tärkeätä, sillä balansoitu signaali pitää pintansa ulkoisia häiriöitä vastaan tehokkaasti, eikä sointi menetä teräänsä siirron aikana, mikä tulee ilmi erityisesti pidempiä kaapeleita käytettäessä. Nykyään on akustiselle kitaralle tarjolla paljon myös ns. Etupaneelista löytyy kitaraliitännän lisäksi myös balansoimaton jakkilähtö, josta signaali voidaan ajaa myös instrumenttivahvistimeen. Tuloliitynnän impedanssin valinta vipukytkimellä on PZ- DI:n erikoispiirre. Toiminnon idea on sovittaa boksin kuorma sopivaksi erilaisten instrumenttien mikrofoneille ja/tai etuasteille. Vaihtoehtoja on kolme: perinteinen DI (1 M?), passiivi-pietsomikrofoni (10 M?) sekä magneettimikrofoni (220 k?). Eri asentojen vaikutusta en juuri huomannut kitaroideni aktiivimikrofonien kanssa. Linjasointia laadukkaasti Linjasointi on yleisin tapa vahvistaa akustinen kitara keikkatilanteessa. PZ DI ei tarjoa erillistä gain-säätöä, joten voimakastehoisten mikrofonien signaali oli ilman vaimennusta liiankin kuuma mikseriin tullessa. Muokkausmahdollisuuksia Varsinaista eq:ta laite ei tarjoa, mutta pari keinoa soinnin muokkaukseen kyllä. Parhaimmillaan ne nopeuttavat sound checkin tekoa, jos soittajalla on optimaalinen soundi valmiina etuasteessaan. Kanadalainen Radial tunnetaan korkealuokkaisten DI-laitteiden valmistajana. Toimiakseen laite tarvitsee miksauspöydältä 48 voltin phantom-syötön
Takapaneelista löytyy myös kolme pientä kynäpainikketta napaisuuden kääntöä, ground lift -toimintoa sekä efektien ja putkisoinnin apulähtöön ajamista varten. Suosio ei ihmetytä Molempien testilaitteiden kautta signaali oli sekä miksauspöytään soittaessa että äänittäessä selkeä, kohinaton ja dynaaminen. Se on myös hinnaltaan maltillinen. Sen muuntajalla varustetun ja 12AX7-putken sisältävän virtapiirin tehtävänä on nimenomaan värittää linjasointia. Firefly ei ole painava, mutta kokoa on sen verran, että se on varustettu kantokahvalla. Firefly tarjoaa instrumenteille kaksi liitäntää, jotka ovat valittavissa etupaneelin painikkeesta. Tulosignaaleiden voimakkuudet voi säätää samalle tasolle kanavakohtaisista trim-säätimistä, ja master-säädin puolestaan määrää balansoidun lähtösignaalin voimakkuuden. Kahvan alta löytyy myös putken tuuletusaukko. PZ-DI:n tavoin etulaidan säätimet ovat tavallista paremmassa turvassa päällyksen lipan alla. Laite on testikaksikosta huomattavasti hinnakkaampi, mikä näkyy ominaisuuksien määrässä. Selkeän ja jykevän linjasoundin ystäville niihin tutustumista voikin varauksetta suositella. u Monipuolista Myös Fireflyn kuormaa voi säätää. balansoitu lähtö master-säätimellä . msonic.fi . Sen ansiosta myös Fireflyn soundia on mahdollista säätää monille erityyppisille soittimille sopivaksi. instrumenttitulo ja vahvistinlähtö . Lisäturvaa tuovat napaisuuden kääntö- ja ground lift -painikkeet kierron ja huminoiden taltuttamiseen. Firefly Siinä missä PZ-DI:n tehtävä on toistaa linjasoundi uskollisena äänilähteelle, Firefly taas on suunniteltu hieman toisenlaisesta lähtökohdasta. valmistettu Kanadassa Kompakti PZ-DI Akustisille tarkoitettuja DI-bokseja XLR-kaapelilla PZ-DI . säädettävä tuloimpedanssi magneettimikrofoneille . kolmiportainen sisäänmenoimpedanssin säädin . Laatikon pohjaa peittävä kumipohja estää liukumisen ja toimii samalla eristeenä. Etu- ja takapaneelia ympäröivä lippa antaa säätimille jonkinlaista suojaa. viisipinnisellä . Omille kitaroilleni paras soundi löytyi jossain klo 12 tienoilla. Nykytyyliin laite tarjoaa riittävät liitännät viritysmittarista efekti-insertiin. kaksi instrumenttituloa, gain-säädöt . ground lift, napaisuuden kääntö . yksi balansoitu lähtö . hinta: ei vahvistettu (toimitetaan laitteen mukana). Monipuoliset liitäntä mahdollisuudet ovat keikkailijan mieleen. Firefly . Suurin vaikutus tällä dragsäädöllä on akustisten kitaroiden ja basson magneettimikrofoneille. Molemmat ovat myös helppoja käyttää ja selvästikin kestävästi rakennettuja. PZ DI toistaa instrumentin linjasoinnin lasisen paljaana, alkuperäislähteelle uskollisesti. Eri lisäoptiot nostavat Fireflyn kuitenkin eri hintaluokkaan. liiankin tumman, mutta toiminto on varmasti tarpeen muokatessa kaikkein räikeimmistä pietsosoundeista korville miellyttäviä. Takapaneelista löytyvä balansoitu lähtö on sijoitettu kätevästi niin, että XLR-kaapelin irrottaminen onnistuu plugin yläpuolelta. Kaksikanavainen Firefly taas on monipuolisempi, ja tuo sointiin hieman väritetympää karakteeria ja muroisuutta, joka luultavasti puhkeaa täyteen kukkaan, kun putkea ajaa voimakkaasti esimerkiksi basson kanssa. radialeng.com www.riffi.fi 2/2013 40-41 Radial.indd 41 41 6.3.2013 15.46. toistoalue 20Hz ~ 20kHz . Low cut -säädin kuorii nimensä mukaisesti soinnin ala- Radial PZ-DI ja Firefly Fireflyn virtalähde kytketään on rakennettu luottamusta herättäviin metalli kuoriin. Testin perusteella ei kuitenkaan ole syytä ihmetellä, miksi Radialin laitteilla on hyvä maine. Erillisvarusteena voi ostaa kahden painikkeen jalkakytkimen, jolla hoituu sama asia, ja sen lisäksi koko vehkeen hiljentäminen esimerkiksi virityksen ajaksi. kertaa ja mutaisuutta pois. Kanteen kiinnitettyjä pietsomikrofoneja käytettäessä koko toiminnon voi myös ohittaa, jolloin tuloliitynnän impedanssi nousee, mikä puolestaan pehmentää sointia. Firefly tarjoaa tasan yhden keinon äänensävyn muokkaamiseen. 0 10 439 8800 . alataajuuksien leikkaus säätimellä, ylätaajuuksien vaimennus kytkimellä . alataajuuksien leikkaus säätimellä . liitännät: aux, insert, viritysmittari, jalkakytkin . Tässäkään tapauksessa en juurikaan huomannut vaikutusta omien instrumenttieni aktiivimikrofonien kanssa. sisäänmenonvaimennus -15 dB . Toimettoman kanavan voi mykistää painokytkimellä. toistoalue 20Hz ~ 20kHz . ground lift, napaisuuden kääntö . hinta: 495 e Lisätiedot: MSonic S-posti: info@msonic.fi Puh
Sellaisenakin se nimittäin palvelee monipuolisesti perussoittajan tarpeita. Voice ja TVP ? soinnin kivijalat Avainasemassa ovat kaksi soinnin yleisluonteeseen vahvasti vai kuttavaa pikavalintaa, Voice ja True Valve Power. Liitännät mp3-soittimelle ja kaiutinemuloidulle linjalähdölle täydentävät paletin. 42-43 BlackStar.indd 42 Perinteisen vahvistimen näköinen ID:60TVP kätkee kotelonsa sisään nyky aikaisen prosessori t ekniikan. Tuloksena on moni p uolisesti ohjelmoitava ja soundeiltaan vakuuttava peli. K un erilaisia ominaisuuksia on näin runsaasti, lienee paras ta tutustua kohteeseen lohko kerrallaan. Voimakkuus ero ei kuitenkaan selitä sitä, miten paljon eläväisemmäksi ja ryh dikkäämmäksi vahvistin muuttuu, kun putkisimuloinnin kyt kee päälle. Soolosäröis tä miedompikin on lähtökohtaisesti melko rankka ja se rankem pi sitten jo äärimmilleen vietynä todella venyvää sitkosointia. True Valve Power eli TVP puolestaan on eräs vahvistimen antoisimmista toiminnoista. Kun sen makuun on päässyt, ei yksinkertaisesti ha lua enää ilman soittaa. Eri vaihtoehdot kuulostavat myös todella toisistaan poik kea vil ta ja ne ovatkin mainio pikahaku, jolla perussointia saa kätevästi muuteltua tarpeen mukaan. on komboa kerrakseen ID:60TVP tottelee vakiopedaalin ohessa myös midiohjausta. Muutokset eivät koske ainoas taan soinnin tummuuden tai kirkkauden tyyppistä sävy eroa, vaan valinta vaikuttaa suoraan soittajan näpeissä tuntu 6.3.2013 15.28. Se jäljittelee kuutta erilaista pääte asteen putkikytkentää (KT66, KT88, EL34, EL84, 6L6 ja 6V6). Valmistaja ei kerro, miten TVP toimii tai mitä se äänelle te kee, mutta putkisimulaation roolin arvioimista helpottaa on/ off-kytkin, jolla TVP:n saa myös kokonaan pois päältä. Puhtaan ilmentymismuodot ovat tumma ja lämpimäksi kutsuttu, sekä terävästi helkähtävä, lähes viiltävän kirkas sointi. Ne ovat puhdas, komppimuro ja soolosärö, ja jokaisesta on kaksi eri varianttia. Käytännössä Voice vastaa kuutta erilaista etuasteen kanavaa, jotka on luoki teltu kolmeen lajiin. Ei siis piitata vielä hetkeen ID:60TVP:n ohjelmoitavuudesta ja mittavasta efekti osastosta, vaan käsitellään sitä kuin perinteistä, näppisäätöistä vahvistinta. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA Blackstar ID:60TVP . Komppimurosta on tarjolla vain hiukan soiton kanteista kulmia rouhiva versio sekä aivan reilusti läpirapea, kauttaaltaan ruvelle menevä vaihtoehto. Päällä ollessaan TVP nostaa pikkuisen voluumitasoa ja sehän luo jo itsessään vaikutelman soundin kohentumisesta
Tälläkin toki saa asiat hoidettua, mutta harjoittelua se kyllä vaatii, keneltä enemmän keneltä vähemmän. vaan vasteeseen . 12-tuumainen . resonance-, presence ja matser volume . Suositan tässä kohtaa suhteen sy ventämistä ensin kaikua kokeilemalla . Käskytys pedaalilla Kombon etupanelin nupeilla pääsee käsiksi neljään muisti pankkiin, jolloin käytössä on 16 tallennuspaikkaa soundeille. Täysmittaisen muistin ja toiminnot saa käyttöönsä vahvisti men mukana toimitettavalla pedaalilla. Ohjauskäskyjä voi nakutella kolmessa eri moodissa, jois sa jokaisessa kytkimen toimittamat komennot perustuvat joko hetkelliseen napautukseen tai pitempään painallukseen. Pedaali on itsessään kekseliäs ja toimii pätevästi, mutta moninaisten toimintojen ohjaaminen samoilla kytkimillä poi kii vääjäämättä myös tiettyä hankaluutta, tai ainakin haas teen muistille ja steppaustaidoille: itse olisin toivonut ainakin muistipankin ylös/alas-vaihtoon omat erilliset kytkimensä. hinta: 505,37 e (Musamaailman verkkokauppa) Lisätiedot: Musamaailma Puh. Ohjelmassa on myös harjoituskumppaniksi tarkoitettu mediasoitin, jolla voi luu pata ja hidastaa hankalia kohtia opeteltavasta sankarisoolosta. Tyvestä puuhun Edellä lueteltujen toimintojen vaikutuksia on kätevintä kuulos tella aluksi mahdollisimman kuivalla ja muokkaamattomalla soinnilla. Äänitettäessä voi tallentaa samanaikaises ti sekä kuivan kitarasoinnin että efektoidun signaalin ja sokeri na pohjalla on re-amp-toiminto, jolla tieto koneel le tallennettun kuivan raidan voi palauttaa vahvistimeen ja ohjata sitten uudes Kameleontti vahvistimeksi Blackstar ID:60TVP ei ole yksittäinen vahvistin, jolla on itsel leen luonteenomainen nimellissointi vaan kokonainen soun dien tuotantokeskus, josta voi kaivaa esiin todella erilaisia ja erittäin päteviä sointeja. ja etenemistä sitten delay- ja modu laatiomaailmaan, joissa kummassakin on niin ikään neljä eri laista ulottuvuutta omine muunnelmineen. Kaikki talteen ettei huku mitään Kaikki perusvalinnat ja säädöt saa tallennettua kombon omaan muistiin lukuunottamatta resonance-, presence- ja master vo lume -säätöjä. Lisäulottuvuutena on audion siirtoon ja ohjelmointiin USBliitäntä tietokoneelle. 3-alueinen eq, ISF-säätö USA/Englanti . sitäkin on neljää pää lajia erilaisin painotuksin . kolme samanaikaista efektiä . TVP:n tarjokkaista löytyy yhtälailla piiska maisesti lävähtävää ärhäkkyyttä kuin mellevän taipuisaa not keut ta, paksumpaa tahnaa tai kuulasta kristallia. taan tallentimelle muokattuna. neljän kytkinen ohjauspedaali kuuluu mukaan . (09) 720 6060 Tietoa verkosta: www.musamaailma.fi www.riffi.fi 2/2013 42-43 BlackStar.indd 43 43 6.3.2013 15.28. Kaikki efektit aluksi pois päältä ja äänenvärin sääti met kello kahdentoista asentoon, samoin myös master-osaston resonance- ja precence-potikat. Ruuvattaviksi jäävät etuasteen gain ja volume vahvistuksen hienosäätöön, sekä kolmialueisen eq:n toimintaan vaikuttava ISF-potentiometri. nimellisteho 60 W . Sillä voi ohjelmoida vahvistinta, säilyttää soundi ohjelmia kirjastossa ja päivittää vahvistimen ?käyttö jär jes telmän?. Erillisiä ajureita ei tarvita, mut ta Blackstar Insider -ohjelma on syytä ladata tietokoneelle. Ja kenties muutaman muunkin toiminnon eriyttäminen omalle kytkimelle tekisi ohjailusta helpompaa. 128 muistipaikkaa . Seassa on paljon kar nevaalikimaraa, josta voi karsia sen mikä ei itseä innosta. Tällä kertaa tuotantokeskusta ei vain ole pakat tu erilliseksi räkkilaitteeksi tai pedaaliksi vaan itsenäiseksi vah vistimeksi kaiuttimineen. Tehtaalla ohjelmoidut presetit esittelevät vahvistimen eri ominaisuuksia kyllä monipuolisesti, mutta niiden perusteella ei kannata muodostaa lopullista mielipidettä. Voice: 6 valintaa etuasteen soinnille . Sen yhdessä ääriasennossa äänenvärin sääti met pelaavat ?kuten perinteisessä jenkkivahvistimessa?, kun taas toisella laidalla kohdataan ?brittitradition mukaisia sointeja?. Koesoittoon kuluu hyvän aikaa, kun jokaisen Voice & TVP -yhdistelmän kohdalla kokeilee ihan vaan lyhyesti, kuinka ISFsäätimen kääntö äärilaidasta toiseen muuttaa sointia ja miten resonance- ja presence-säätimet vaikuttavat lopputulokseen. Kun käsitys soinnin yleisluonteeseen vaikuttavista tekijöistä alkaa muodostua, voi tarttua jo eq-säätimiinkin, ja edetä vähi tellen kohti efektimaailmaa. etuasteen gain ja volume . TVP: 6 simulointia erilaisille pääteasteen putkikytkennöille . Tilalle voi tallentaa itse muotoiltuja ja omiin tarpeisiin sopivia sounde u ja, joiden tekoon on asiallisia aineksia yllin kyllin. Blackstar ID:60TVP Ohjelmoitava kombovahvistin kitaralle
tuoreesti tutun oloinen Olemukseltaan Midtown Standard muistuttaa kovasti ES-sarjan puoli akustisia, mutta sen rakenne on sukua pikemminkin Les Paulille. L ankkukitaran osittain ontoksi koverrettu, thinline-tyyppinen mahonkirunko ja ES-sarjasta lainatut ääriviivat ovat Gibson Midtown Standardin perusta. Tasapaino on hyvä ja vaikka pohjan tasaisuus tuo soittotuntumaan aavistuksen verran Les Paul -maista kulmikkuutta, ei Mid townin kopan loivempi kaari kuitenkaan painu yhtä ankarasti peli mannin kylkiluita vasten. Muuttuvan radiuksen tai epäsymmetrisen taustapuolen kaltaisia uudempia suuntauksia ei ole mukaan huolittu, eivätkä ainakaan omat hyppyseni niitä kaipaa. Kokeilussa olleen Standard-mallin otelauta on ruusupuuta ja siihen upotetut otemerkit akryyliä. Leveimmältä kohdalta eroa on vain karvan alle neljä senttiä, mutta tämä lukemana kenties vähäiseltä vaikuttava ero on toisella tavalla ilmaistuna kuitenkin kymmenen prosentin luokkaa, ja käytännössä se vaikuttaa soittotuntumaan erittäin paljon. Muotoon prässätyn vanerin tai kaarevaksi veistetyn umpipuun sijasta Midtownin kansi on tasaista, seitsenmillistä umpivaahteraa, eikä pohjaakaan ole muotoiltu kuperaksi. Testissä olleen P90-mikeillä varustetun mallin lisäksi tarjolla on kaksi muuta saman hintaluokan versiota: Bigsby-kammellinen Standard (?57 Classic -humbuckerit, yhteinen volume ja tone kuten testimallissa) sekä kahdella Burst Bucker -mikrofonilla ladattu Custom (kummallekin mikrofonille omat volumeja tone-säätimensä). Ratkaisevasti hoikempi Rungon muoto on tuttu, mutta mitoiltaan Midtown Standardin koppa on hitusen 335-mallia pienempi. veistetty simppeli tapaus. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA GIBSON Midtown Standard . Painoltaan (3,6 kg) testiyksilö sijoittuu lankkukitaroiden keskiluokkaan. Midtownin kaula on klassinen, valmistajan sanoin ?1960-luvun profiililla. Mukavan pulleiden nauhojen kokoluokitus on medium-jumbo ja mukavaa on 44 www.riffi.fi 2/2013 44-45 Gibson.indd 44 5.3.2013 14.21. Kun Les Paul on tuntunut itselleni aina liian pieneltä ja 335 taas hitusen kömpelöltä, asettuu niiden väliin sijoittuva Midtown Std oitis luontevaan asentoon sekä istualtaan soitettaessa ja reiden varaan vapaasti lepuutettuna että seisten ja hihnan varassa kannateltuna
Testiyksilön viimeistely oli kauttaaltaan moitteetonta ja soitin saapui näytille kelpo trimmissä ja valmiiksi aivan asiallisilla kielillä varustettuna. Groverin virityskoneistojen olemuksessa ei ole sveitsiläiskellojen hienostuneisuutta, vaan pikemminkin niissä näkyy tietty amerikkalainen työkalumaisuus. Toimensa ne hoitavat asiallisesti, ja sujuva viritys todistaa osaltaan myös satulaurien viimeistelyn olevan kelpo tasoa. Passelisti erilainen Tyystin uutta on hankala keksiä, semminkään sellaista mikä kelpaisi konservatiiviseksi tunnetulle kitaristikunnalle. Kuriositeettina kerrottakoon, että hieman hinnakkaammassa Custom-versiossa käytetään otelaudan materiaali na perinteisen puun sijasta Richlite-tuotemerkillä rekisteröityä, sellukuidusta ja sidoshartseista koostuvaa keinomateriaalia. Myös Midtown-mallien valmistuksessa käytetään Plek-robottia satulan ja nauhojen työstössä ja viimeistelyssä. rustaajuuksissa. Yksittäiset sävelet piirtyvät selkeinä ja vahvoina, soinnut jäsentyvät täsmällisinä kimppuina. Kautta linjan sointi on topakka ja täsmällinen, ja määrätietoisemmalla plektran komennolla mikrofoniyhdistelmä nauskaisee mukavan persoonallisesti. Pelkkää tallamikrofonia käyttäessä voi kaikkein rajuinta keskialueen puskua taltuttaa kääntämällä volume-potikkaa hiukan pienemmälle. Ja juuri sellainen Midtown Standard on ? leimallisesti Gibsonin perinteiseen katalogiin istuva, ratkaisevasti muista poikkeava ja kitarana täysvaltainen lisä mallistoon. Ylärekisteri helähtää mukaan sopivan raikkaasti, mutta soinnin pääpaino on ytimekkäästi pe- Gibson Midtown Standard Thinline-tyyppinen sähkökitara ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? valmistusmaa USA mahonkirunko, osittain ontto suora vaahterakansi, umpipuuta mahonkikaula, liimaliitos otalauta ruusupuuta, 22 medium jumbo -nauhaa kaksi P90-mikrofonia yksi volume- ja yksi tone-säädin Grover Keystone -virityskoneistot Stopbar-kieltenpidin ja tune-o-matic-talla kolmiasentoinen kytkin mikrofonin valintaan kova kotelo kuuluu hintaan hintaluokka alle 1200 e Lisätiedot: Into-Luthman Puh. Sillä tavalla menetellen sointi säilyy ryhdikkäänä ja soundi loivenee hitusen eri tavalla kuin tone-säädintä ruuvaamalla. Puhtailla soitettaessa kaulamikrofonin kuulas ja huiluäänten tapaan kellomainen, hieman ontto klangi sekä tallamikrofonin nasaalimmin puskeva kapea kiila sulautuvat myös täysin saumattomaksi yhdistelmäksi. Sähköistettynä kitara säilyttää leimallisesti saman olemuksen ja P-90-mikit antavat oman, ihanteellisesti tähän kitaraan nivoutuvan lisänsä soundiin. www.intoluthman.fi www.riffi.fi 2/2013 44-45 Gibson.indd 45 45 5.3.2013 14.21. Mutta tuttuja ratkaisuja oivaltavasti yhdistelemällä voi koostaa piristävästi omanlaisensa ja olemassa olevaa mallistoa sopivasti täydentävän soittimen. Sepä taas sitten on puolestaan parhaimmillaan silloin, kun askaroidaan etumikin varassa ja ronskimmalla soolosäröllä, jolloin tonen kevyt himmaus kuorii soinnista esiin rahtusen sumeampaa mutta silti vahvasti esiin leikkaavaa karaktääriä. Elektroniikkapuolella osaset ovat sijoillaan ja kaikki toimii, vaikka työn jälki ei kaikkein huolitelluinta olekaan. sekin, että otelaudan reunalista on muotoiltu peittämään nauhojen päät. Ilahduttava tuttavuus. u Osittain ontto runko antaa mukavan ilmavaa akustista klangia myös sähköistettyyn sointiin, ja tässäkin suhteessa Midtown sijoittuu selkeästi omalle paikallaan Les Paulin ja 300-sarjan väliin. Niin hyvin soivaa puuta Akustisesti Midtown Standard soi jämäkästi ja horjumatta. 0207 983540
Kuljetuksen ajaksi kaiuttimet napsautetaan kiinni torniin, jolloin ulospäin on tarjolla miltei pelkkää sileätä pintaa ja niin kaiutinten etuverkot kuin mikserin nappulatkin ovat suojassa kolhuilta. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA PROEL Freepack65 . Monesta toisiinsa nivelöidystä osasesta koostuva linkkusalpa on kuitenkin huollettavaa sorttia eli mahdollisesti vaurioituva osanen tai koko salpa voidaan vaihtaa tarvittaessa uuteen. keikalle kevyemmin! Tarkoituksenmukainen laitteisto on avain onnistuneeseen äänentoistoon. Isolle areenalle mennään massiivisella kalustolla, mutta seuraintalo, laivan aula, pubin nurkkaus, tai vaikka messustandi hoituvat pienemmälläkin setillä ? kunhan äänen laatu vain on tarpeeksi hyvä. F reepack65 koostuu kahdesta passiivikaiuttimesta ja tornimallisesta mikserivahvistimesta. Muusikkokuuntelu järjestyy tässä tapauksessa kytkemällä monitor-lähdöstä linjatason signaali erillisille aktiivimonitoreille, tai vaihtoehtoisesti päätevahvistimelle ja siitä edelleen passiivisille monitoreille. Jos taas yleisölle riittää vähempikin, voidaan Freepackin päätevahvistimista ensimmäinen määrätä (samaisella liukukytkimellä) siihen tehtävään ja toinen sitten syöttämään passiivimonitoreita. Painoa paketilla on 22,5 kiloa, saman verran kuin hiukan järeämmällä kitarakombolla, joten nosto auton takapaksiin ja kulku vaikka rappusissa tukevasta päällikahvasta kiinni ottaen sujuu kyllä. Kantaen mennään myös tasamaalla, sillä pyöriä ei systeemin pohjassa ole. Mekaanisesti paketin haavoittuvin kohta lienee kaiuttimen paikoilleen lukitseva salpamekanismi, joka lukittuna on jämäkkä ja tiukka, mutta avatessa ja suljettaessa lonksuu vähän joka suuntaan. Hyvä juttu. Kolmitiekaiuttimissa on yhden tuuman diskanttitweeter, kaksi 3-tuumaista keskialueen elementtiä ja kaksi 6,5-tuumaista bassokartiota. Painoa yhdellä kaiuttimella on 8,5 kiloa. Pakettiin kuuluu virtajohdon lisäksi kaksi asiallista Proelin kaiutinjohtoa, pituudeltaan 7,5 metriä kumpainenkin. Stereona vai monona? Sopivissa oloissa akustishenkisen ryhmän monitoroinnin voi hoitaa sijoittamalla kaiuttimet esiintyjien taakse jolloin sekä yleisö että muusikot kuuntelevat koko lailla samaa miksausta. Siihen on valittavana kaksikin eri reittiä. Silloin kun yleisölle tarvitaan Freepackin kaikki tehot, määrätään liukukytkimellä molemmat 250-wattiset päätevahvistimet siihen toimeen. Kummassakin tapauksessa yleisöääni ja monitoribalanssi miksataan kanavista erikseen. 46 www.riffi.fi 2/2013 46-47 Proel.indd 46 5.3.2013 14.46. Jos riittävää äänimäärää ei ilman kiertoa näin menetellessä kuitenkaan heltiä, voidaan kaiuttimet tietysti sijoittaa mikrofonilinjan etupuolelle ja siirtyä erillisten monitoreiden käyttöön
Soinniltaan te- hosteet ovat kelpo tasoa ja riittävän laaja valikoima kattaa monenlaiset tarpeet. Kunnon kapsäkki Proelin matkalaukku-PA on kelpo paketti. Siihen nähden Freepack65:n pelkistetyt kanavakorjaimet ovat käytännöllinen valinta, samoin se, että kanavissa on yksi syöttö sisäiselle efektilaitteelle ja toinen monitorikuunteluun ? jos PA-laitteistoon kohdistuvat tarpeet ovat tätä monimutkaisempia, on paikallaan katsastaa jo kaikin puolin eri tyyppistä äänentoistoratkaisua. 010 5258 000 . Se mikä maksimiäänenpaineessa jäädään, otetaan kyllä takaisin soinnin miellyttävyydessä. Niinpä kaikujen mittaa saa muutettua ja viiveen pituutta soviteltua tunnelmaan, samoin moduloivien efektien voimallisuutta voi säätää. Kaikkia efektejä voi muokata yhden ennalta valitun parametrin avulla. Jonkun tietyn biisin etsiminen muistista sen sijaan on vaivalloista. Freepack65:n efektimyllyyn on ohjelmoitu valmiiksi 15 yleiskäyttöistä tehostetta sekä funktioltaan kysymysmerkiksi jäänyt Voice Cancel -toiminto. Jos bassarin pitää tömäyttää rintalastaa, niin siihen tarvitaan jyhkeämpää laitteistoa. Hieman erikoinen ratkaisu on se, että mediasoitin on kytketty monofoniseen ykkös kanavaan eikä stereofoniseen kasikanavaan. Käyttö mikrofoni/linjasignaalin ja mediasoittimen välillä valitaan painokytkimellä. Perus-bändisoitinten alarekisterit toistuvat kuitenkin ihan kunnolla alaoktaaveja myöten, kunhan voluumit pidetään kohtuullisina. Tämä käy järkeen, kun sekä laulukäyttöön että instrumenteille löytyy nykyisin runsaasti erilaisia etuasteita ja muokkausvälineitä, jotka on jo lähtökohtaisesti speksattu mikä minkäkin täsmätarpeen täyttäjäksi. Kuppilaosastolla moista ei kukaan huomaakaan, mutta hartaampi tilanne saattaa kyllä vähän kärsiä moisesta. Freepack65:n kaiutinten fyysinen koko asettaa äänelle määrällisiä rajoituksia, mutta yllättävän tanakasti Proelin setistä ir toaa bassoakin. etenkin kun kaiutinten perussointi on miellyttävä sellaisenaan. Tässä mennäänkin sillä logiikalla, että kaikki vaativammat ja erikoisemmat kanavakohtaiset muokkaustoimet tehdään jo ennen kytkeytymistä Freepackiin ja sen roolina on vahvistaa valmista soundia siihen suuremmin enää kajoamatta. Basso- ja diskanttisäätimet kunkin kanavan yleissoinnin muovailuun pelaavat miellyttävän loivasti, mutta riittävän tehokkaasti . Jos tikulle tai kortille lataa etukäteen tilaisuuteen sopivan setin biisejä, niin niiden soitto läpi järjestyksessä tai sattumanvaraisesti sekoitettuna on helppo homma. Panorointisäädin olisi kuitenkin ollut kanavissa tervetullut varuste, jolla pienbändin soittimet ja vokalistit olisi saanut sijoiteltua äänikuvaan fyysistä asemointia mukaellen. Kahdeksas kanava on varattu linjatason stereosignaalille, ja kun liitintyyppi on RCA ja säätöjäkin vain voimakkuuden justeeraukseen, voi päätellä valmistajan ajatelleen lähinnä taustamusiikkiin tarkoitetun soittimen käyttöä. Vaihtoehtoinen tapa taustamusiikin soittoon löytyy Freepack65:n media-soittimesta, joka lukee WAV- ja MP3-tiedostoja joko SD-kortilta tai USB-tikulta. Kaiuttimet pysyvät kyllä pystyssä itsestään vaikka näyttämön reunalla, mutta nosto telineen nokkaan käy myös päinsä, ja se on myös suositeltavaa useimmissa käyttötilanteissa. Kanavia seitsikolle Freepack65:n kahdeksasta kanavasta seitsemän on monofonisia ja ne soveltuvat joko mikrofoni- tai linjasignaaleille. Pieni miinus annetaan vahvistimen tuulettimesta, joka säestää tasaisella huminalla esittävää taidetta. Silloin sointi on tasapainoinen ja selkeä, ja siinä on vaivatonta luontevuutta ? ääni vahvistuu, mutta se ei kuulosta leimallisesti PA-soundilta vaan säilyttää akustisen luonteensa. u Linjalähdöt antavat mahdollisuuden keikan tai harjoitusten dokumentointiin. Stereopäätteen voi myös jakaa kahdeksi mono- Perussetin piuhat yksiköksi, joista mahtuvat kulkemaan ensimmäinen tarjoaa vahvistintornin ala äänen yleisölle ja osan tarvike lokerossa. toinen muusikoiden Vahvis timen pohjassa monitoreille. on telineelle saman lainen kolo kuin kaiuttimissakin. Freepack65 Liikuteltava äänentoistosetti ? ? ? ? ? ? ? 7 monokanavaa 1 stereokanava oma efektiprosessori nimellisteho 2 x 250W jaettavissa 250 W monitoreille + 250 W saliäänelle virtajohto ja kaksi kaiutinjohtoa kuuluvat pakettiin hinta: 899 e Lisätiedot: Noretron Audio Puh. Trubaduuri tai akustinen pienyhtye ei välttämättä promo- tai hääkeikalle isompaa äänentoistoa tarvitse, ja monitoripuolta hieman laajentamalla setti riittää paikallispubin iltamiin asti. www.noretron.fi www.riffi.fi 2/2013 46-47 Proel.indd 47 47 5.3.2013 14.46
Erilaisia teemoja on tarjolla reilu tusina . Onhan Performer mitä perinteisin amerikkalainen musiikkiohjelmisto, jonka Apple-kytky on ollut kaikista audiosekvenssereistä vahvin. Digital Performeria on uusittu paitsi pinnan alta myös pinnalta: käyttöliittymän tasolla esitellään uutuutena visuaaliset teemat, joiden avulla softan ulkokuoren tunnelma muuttuu kerta klikkauksella. Kun ydintoimintoja ei tarvitse enää joka kokonumeropäivityksessä myllätä sijoiltaan, voidaan keskittyä uusiin avauksiin. Siinä kun MOTU:n bittikuosisen moniraiturin pari vuotta sitten julkaistu seiskaversio keskittyi kitarapuolen signaalinkäsittelyn lisäpalikoihin, nousee DP8:n julkaisussa ykkösasiaksi softan Windows-versiointi. TEKSTI: TOMMI SAARELA . mikserin virtuaaliräkistä löytyy kymmenien efektien peruskattaus mallinnetusta putkietuasteesta konvoluutiokaikuun. Viime version kattaukseen on lisätty liki parikymmentä uutta efektiplugaria, joiden eksoottisimpia uutuuksia ovat jousikaikua mallintava Springamabob sekä metkasti bassarin alataajuuksia korostava Subkick. Zen, Producer tai Plasma viittaavat jo niminä siihen millaisista grafiikoista on kyse. Äänityspuolelle on tarjolla uu- Musiikkisoftien maailmassa tapahtuu nykyään harvoin mitään todella yllättävää. Jonkun mielestä teemat voivat olla DP8:n turhake, mutta päivät pitkät ruutua tuijottava arvostaa pientä virkistystä, jonka ajoittainen naamanvaihto tuottaa. Maustehylly notkuu Viime vuosina mukaan ympätyistä soittajille suunnatuista ulottuvuuksistaan huolimatta Performer on perinteisesti vahvoilla äänittäjän ja editoijan softana. Punch Guard äänit tää omatoimisesti taustalla jopa neljän sekunnin ennakko-oton ja hännän Rec-napin näppäilyn molemmin puolin, jolloin editointivaiheessa voidaan kaivaa audioklippien reunojen takaa materiaalia, joka olisi muuten jäänyt ajoitusmokien takia ikiajoiksi taltioimatta. Miksauspuolella kätevä on editointi-ikkunan Channel Strip -lohko, joka avaa suoran linkin aktiiviraidan mikserikanavaan, ja mikä parasta, lohkon muodon voi räätälöidä perinteistä tiskiä imitoivasta soirosta myös monipalstaiseksi. Miksausvaiheessa tulee kiitelleeksi DP8:n notkuvaa mauste hyllyä . ikkunat auki! Ensi kertaa Windowsiinkin aukeavan Digital Performerin efekti kattauksen uutuuksia ovat Analog delay ja Subkick. V aikuttaa siltä, että järeät audiosekvensserit alkavat olla perustaltaan koko lailla valmiita. DP:n Windows-versiossa efektiplugareille löytyy VST- ja Rewire-tuki. Fiftarimeininkiä Pitkään mukana olleiden tyypillisten miksausplugarien lisäksi nykyiseen Performeriin liittyy varsin vakuuttava paketti vah- 48 www.riffi.fi 2/2013 48-49 Digital Perf.indd 48 5.3.2013 14.47. Tällä kertaa hämmästykseen on aihetta, sillä kaikkien Mac-sekvensserien kantaisä Digital Performer kurottaa myös Windowsleiriin! si nokkela Punch Guard -toiminto, jonka olemassa oloa tulee kiittäneeksi ensimmäisestä sessiosta alkaen
virtuaalisen kaiutinkartion läpi luukuttaminen tekee hyvää monenlaiselle materiaalille. Homma hoituu Biisintekijälle Performer on oiva valinta varsinkin, jos tykkää säveltää ja sovittaa nuottikuvan pohjalta. Pedaalit on kopsailtu kaikkien aikojen suosikeista, ja bittiversioiden sointi aiheuttaa käyttäjässä useimmissa tapauksissa hyväksyvää nyökyttelyä. Poljinboksien perään sopii tyylikkäästi toteutettu vahvistinplugari, joka niin ikään mallintaa klassisia alkuperäislaitteita Marshallin ja Fenderin henkeen. Pro Toolsia mukaileva ?MOTools?. Lisätiedot: Soundtools Puh. tarjolla on mm. Ne tarjoa vat viisi positiota kartion akselilta kaapin taakse, aina etämikitykseen asti. Isomman partituurin rinnalla syntyy nopeasti komppilappua, johon voi lisätä lyriikat suoraan sähköpostiviestistä tai tekstinkäsittelyohjelmasta. Leffapuolen sävellyshommasta tuli puolestaan nyt entistä mielekkäämpää, kun DP8 pystyy tarjoamaan videoikkunassaan . Valitettavasti vuodenvaihteeseen ajoittuneen testirupeaman päättyessäkään pitkään hehkutettu Windows-Performer ei ollut vieläkään valmiina, joten arvio ensimmäisestä pc:ssä toimivasta DP:n versiosta jää tuonnemmaksi. Nyt koneympäristö ei enää rajaa käyttäjän puolesta sitä, millä ohjelmistotyökaluilla hommat hoidetaan. u Digital Performer 8 Monikasvoinen audiosekvensseri Suositukset . tai erillisessä telkkarissa . Kitaravermeille räätälöityä signaalitietä onkin turha rajoittaa pelkkien kielisoittimien Studion äänitys asetelmia mukaileva Live Room G havainnollistaa mikitykset lintu perspektiivistä. DP8:ssa tarjolla on myös rinnak kainen versio bassokomerolle. äänitykseen . Siellä voi näet muuntaa DP:n näppislyhenteet niin, että molemmissa ympäristöissä mennään Toolsista tutuilla käskyillä. Mac-alustalla tehdyn kokeilun kuluessa ei DP8:n toiminnan sujuvuudesta löytynyt suurempia marinoita. Kitarahuoneen rinnalle on kasiversiossa tuotu Live Room B, joka sisältää vastaavan bassokaappimallinnoksen mikityksineen. Kummassakin sovelluksessa soivaa komeroa kuuntelemaan on pantu neljä mikkikanavaa, joista kaksi on monoa. täyden tarkkuuden HD-kuvaa. Tunnustettuna audiorautavalmistajana MOTU tarjoaa softansa kaveriksi taatusti yhteensopivaa liitäntä- ja muunninpakkien valikoimaa pikku purkeista kymmenien kanavien räkkisetteihin. Joissain piireissä DP:tä suositaan Pro Tools -raudan käyttöliittymänä silloin kun tehdään musaa eikä äänimaisemia. Eri laitteiden putkista, etu asteis ta ja sävynsäädöistä voi myös paritella aika metkan kuuloisia ja ennakkoluulottomia yhdistelmiä. Huone soimaan Kielisoitinpuolella signaalinkäsittelyn viimeinen lenkki on kaiutinkaappeja ja äänitystilaa mallintava Live Room G, jonka kaappimallien esikuvat tulevat edellä mainittujen Marsun ja Fenkun lisäksi Mesa/Boogien tyyppisestä modernista maailmasta. 2?4 Gt muistia Suositushinta: 485 e Performerin naamaa voi vaihtaa tilanteen ja tunnelman mukaan . Mac OS X 10.7 (tai Windows 7) . Intel Core 2 Duo 2.0 GHz . 029 080 0834 Tietoa verkosta: www.soundtools.fi www.riffi.fi 2/2013 48-49 Digital Perf.indd 49 49 5.3.2013 14.47. Stereomikkikanava sopii hienosti tilamikitykseen, ja valittavina on tunnettuja stereoasetelmia kuten X/Y, ORTF, Blumlein sekä leveä pallopari. Live Roomit vaikuttavat päteviltä perusopiskelun välineiltä jopa alan kouluihin, jos halutaan havainnollistaa kuinka perustavaa laatua olevalla tavalla mikrofonien paikkojen muuttelu vaikuttaa sointikuvaan. Vaativaa kitaristia tai basistia kaikki DP8:n tämän sektorin lisukkeet eivät täysin vakuuta, mutta musantekijä ja äänittelijä kyllä löytää kaupanpäällisille käyttöä. Monet käyttävät DP:tä myös Toolsin kanssa rinnakkain, ja silloin Performerin Commands-ikkuna tulee tarpeeseen. MOTU:lla on väännetty Windows-versiota käyttökuntoon ensiesittelystä laskien jo vuoden päivät, että luulisi sen olevan saatavilla ja tutkailtavissa tämän lehden ilmestyessä. Windows-julkaisua odotellessa täytyy kuitenkin myöntää, että jo periaatteessa Digital Performerin tapaisen kattavan musiikki- ja äänituotantopaketin tulo saataville molempiin keskeisiin käyttöjärjestelmiin on tervetullutta. vistin- ja poljinplugareita sekä jopa kaiutinkaappi- ja mikityssimulaatioita. DP8:n pedaaliefektien kattaukseen sisältyy toistakymmentä poljinsimulaattoria säröistä wahiin ja chorukseen, uutuutena mukana on nyt myös Analog delay
Pienimmillään systeemiin tarvitaan yksi kumpaakin, jolloin käytössä on 16 kanavaa. Kontrollerilla oma kuuntelumiksaus rakennetaan kaikkiaan 16:sta audiokanavasta, ja käyttäjä valitsee itse mitkä Blu Link -väylää kulkevista kanavista otetaan käyttöön. 50 www.riffi.fi 2/2013 50-51 DBX.indd 50 5.3.2013 14.48. Snake-liittimistä voidaan yhteen järjestelmään liittää maksimissaan 16 kappaletta TR1616:ia, jolloin järjestelmään saadaan maksimissaan 256 kanavaa (myös 256 mikrofonivahvistinta!) 48 kHz:n näytetaajuudella, ja 128 kanavaa 96 kHz:n näytetaajuudella. PMC16 PMC16 on yksittäiselle soittajalle tarkoitettu ohjain, johon voidaan liittää kuulokkeet, korvamonitorit tai perinteiset lavamonitorit. Pisimmillään CAT5-kaapelilla voi olla mittaa 100 metriä, joka riittää livekäytössä toimintaan isommallakin lavalla, ja studiossa soittotilasta miksaamoon. TR1616:ssa on liitännät digitaaliselle moninapakaapelille (Snake) ja PMC16-ohjaimelle (Loop), kumpaankin liitäntään käytetään samanlaista CAT5-kaapelia. monitorit omiin hyppysiin Muusikoille on nykyisin tarjolla useita monitoreiden omatoimiseen miksaukseen suunniteltuja laitteistoja. Tällä kerralla asialla on DBX, jonka mittava kokemus dynamiikkaprosessoreista ja PA-järjestelmien kontrollereista antanee vankan pohjan myös tälle saralle. J ärjestelmässä on kaksi peruspalikkaa, audioliitännät tarjoava räkkiyksikkö TR1616 ja soittajan käyttöön tarkoitettu PMC16ohjainyksikkö. TEKSTI: SAMI SARHAMAA . Enimmillään järjestelmässä voi olla jopa 16 räkkiyksikköä ja 60 ohjainta. DBX:n järjestelmä on aiemmin testatun Roland V-mikserijärjestelmän tavoin yhtä sopiva lavalle kuin studioonkin. Koska kaikkia PA- tai äänityskäyttöön valjastettuja kanavia ei välttämättä tarvita muusikoiden monitorointiin erillisinä syöttöinä, vaan kyseeseen tulevat myös esimerkiksi päämikseriltä kootut summat, pärjää pienempi produktio vallan mainiosti yhdellä räkkiyksiköllä ja muusikoiden lukumäärää vastaavalla määrällä ohjaimia. TR1616 Järjestelmän ydin on 16-kanavainen räkkiyksikkö, jonka kaikissa kanavissa on analogiset mikrofoni/linjatulot sekä linjalähdöt. DBX:n kanssa samaan Harman-konserniin kuuluvan BSS:n kehittämän BLU Link -protokollan avulla saadaan audiota liikutettua yhden tai useamman TR1616:n ja PMC16:en välillä CAT5-kaapeleilla
Ja eipä siinä sitten muuta kuin soittajille luurit päähän, balanssit kohdilleen, soittamaan ja äänittämään! Tunnelmat Jokaisessa tulossa on oma gain-säädin sekä bassoleikkuri-, phantom-, vaimennus- ja vaiheen kääntö kytkimet. DBX on toteuttanut hyvän tuntuisen ja helppotajuisen järjestelmän, jota on yksinkertaista laajentaa tarpeen sitä vaatiessa. Ekvalisaattori on verraten suppea, mutta selkeyden ja toistettavuuden vuoksi esimerkiksi laajemman korjaimen poisjättö tuntuu perustellulta ratkaisulta. Järjestelmässä on miellyttävän avoin ja dynaaminen sointi. Ja kuin lisäbonuksena voidaan ?ylimääräisten. voidaan kiinnittää mikrofonitelineeseen . max 16 TR1616-yksikköä / systeemi . 16 analogilähtöä . 16 analogituloa mikrofonivahvistimin (+48 V phantom) . liitetään BLU link -verkkoon CAT5-kaapelilla . Eli jos saisin rakentaa unelmamonitorini, käyttäisin täsmälleen kaikki tarjolla olevat 16 kanavaa kahdeksana stereoparina. Kun mikseri/interface -syötöt on kytketty ja tulotasot säädetty kohdalleen (tulokanavan gain-säädön yhteydessä on kätevä muutaman ledin tulomittari), voidaan tarpeellinen määrä PMC16-ohjainyksiköitä kytkeä järjestelmään CAT5-kaapeleil- la. hinta: 2 590 e PMC16 . PMC16:n kätevillä Wizard- ja Channel Names -toiminnoilla ohjaimen saa konfiguroitua ripeästi oikeanlaisiin ja -nimisiin tuloihin jne. soveltuu sekä studio- että keikkakäyttöön TR1616 . kanavakohtaiset Level-, Pan- & Reverb Send -säädöt . 16 kanavaa . Tämä on ihan käypä jako useimmissa tapauksissa, mutta usein olen haaveillut omista ryhmistä taustalauluille, perkussioille ja akustisille kitaroille. Kun valinta on kaiutin tai kulma, kytkeytyy automaattinen lähtökompensaatio päälle estäen bassokaiuttimen liikaliikkeen. Ohjaimen alareunassa olevalta näppäimistöltä valitaan muokattava kanava, funktionäppäimillä toiminto (Level, Pan, Effects) ja säätöpyörällä säädetään parametri haluttuun arvoonsa. www.studiotec.fi www.riffi.fi 2/2013 50-51 DBX.indd 51 51 5.3.2013 14.49. Kolmannella Clear-näppäimellä saadaan kaikki soolot ja mutet poistettua yhdellä painalluksella. Käyttö Järjestelmän kytkeminen on miellyttävän selkeää ja yksinkertaista. kanavakohtaiset Mute- ja Solo-kytkimet . Laitteen oikeassa reunasta löytyy vielä kaksi näppäintä kanavakohtaisia sooloja ja mykistyksiä varten. Kaapelointi tehdään laitteesta seuraavaan ketjuttaen ja viimeisestä laitteesta takaisin TR1616:een. globaalisti vakuttavat master level-, hi & low eqja stereo width -säädöt . Kun tuo sudenkuopan välttää, saa helposti aikaan mukavan, hyvin potkivan tason ilman pelkoa korvien kärähtämisestä. Koska eri monitorit käyttäytyvät eri tavoin, kannattaa Output Type -valikosta valita kurantti vaihtoehto (kuulokkeet, korvamonitorit tai kaiuttimet/kulmat). Jos halutaan oikeasti antaa muusikolle mahdollisuus säätää oma kuuntelu optimiinsa, ei kahdeksan stereoparia ole yhtään liikaa. Data Encoder -säätöpyörä, näyttö ja muutama näppäin hoitavat kaiken tarpeellisen. kanavien mikrofonietusia ottaa vaikka saliäänen käyttöön, sillä TR1616 päästää tulevan äänen suoraan lävitseen linjalähtöönsä. u DBX TR1616 & PMC16 Monitorijärjestelmä muusikoille . Jokaisella kanavalla on äänenvoimakkuuden ja panoroinnin säätimet sekä kaikusyöttö. Koska limitteri vartioi äänenvoimakkuutta viimeisenä, master-äänenvoimakkuussäädön jälkeen, on mahdollista saada järjestelmä pumppaamaan ja huohottamaan säätämällä limitterin kynnystaso liian alas ja master volume -säätö liian korkealle. max 60 PCM16-yksikköä / systeemi . Oma peruskattaukseni monitoroinnissa on perinteikkäästi seuraavanlainen: rummut, basso, kitara, kosketinsoittimet, laulut. Spreadilla (leveys, kattavuus) äänen le veyt tä saadaan säädettyä portaattomasti normaalista stereosta aivan monoksi. Kanavakohtaista ekvalisointia ei ole, vaan basso- ja diskantti säätimet vaikuttavat samanaikaisesti kaikkiin kanaviin. Myös PeakStopPlus-limitteri vaikuttaa globaalisti. Studiokäytössä TR1616:n linjatuloihin kytketään mikserin tai audio interfacen lähtöjä tarpeelliseksi katsottu määrä, varmaankin minimissään neljä stereoparia. Kaiusta vastaa Lexicon (joka sekin kuuluu Harman-konserniin) ja varsin mallikkaasti soivasta myllystä löytyy viisi erilaista kaikutyyppiä, (room, small plate, large plate, small hall ja large hall). Kanavia voi yhdistää stereoksi, jolloin panorointi muuttuu spread-toiminnoksi. 0207 512 300 . toimii 48/96 kHz:n näytetaajuuksilla . hinta: 650 e Lisätiedot: Studiotec Puh. Se limitoi signaalia kaksivaiheisesti ja takaa valmistajan sanoin näin huomaamattoman ja tehokkaan lähtölimitoinnin, mikä on tietysti varsin tärkeää varsinkin jos ja kun monitorointi tapahtuu korvamonitoreilla. BLU Link -verkotus CAT5-kaapelilla . Kun käytössä on kuulokkeet tai korvamonitorit, voidaan erillisellä Stereo Width (stereokuvan leveys) -säädöllä tuottaa myös normaalin stereokannan ylittäviä levityksiä, jotka joissakin tilanteissa vähentävät sotkua ääni kentässä. PMC16:n käyttö on selkeää, vaikka siinä onkin huomattavan vähän näppäimiä (tai ehkä juuri siitä johtuen). 16 kanavaa
Ilmiö näyttää pesiytyneen erityisesti mainoksiin ja ikävä kyllä myös musiikkija äänitetuotantoon. Ongelma on kärjistynyt digitaalisella tuo tanto aikakaudella. Ongelman perimmäiset syyt ovat perinteisissä ja nykyisissä tuotantotavoissa, jotka perustuvat huipputasomittareihin (PPM, Peak Programme Meter). TEKSTI: MIKKO HAHKIO Samaan huipputasoon säädettynä puhe kuulostaa mus Dynamiikka palaa musiikkiin . Uusi työkalu on äänekkyysmittari, joka kuvaa vertailukelpoisesti subjektiivista äänenvoimakkuutta. PPM-mittari indikoi signaalin huippu arvoa eli nopeaa, hetkellistä amplitudivaihtelua, mutta sen avulla ei voi mitata korvien aistimaa äänenvoimakkuutta tai äänekkyystasoa, koska kuulolla on taipumus analysoida ääntä tätä pitemmissä aikajaksoissa. Pelkän huipputasomittarin lukeman perusteella ei pysty säätämään erityyppisiä audiosignaaleja tietylle äänenvoimakkuustasolle, jonka asettaminen on esimerkiksi ohjelmatoiminnassa tärkeää. Äänekkyys tarkoittaa kuulo aistimuksessa koettua psykoakustista äänenvoimakkuutta. Huipputaso KUVA 1a Kun dynamiikaltaan ja sisällöltään erityyppiset audio signaalit normalisoidaan samaan huippu tasoon, poikkeavat näiden keski määräiset äänen voimakkuudet toisistaan. Kuva 1b) Samaan äänen Keskimääräinen äänekkyystaso voimakkuuteen normalisoitaessa huippu taso vaihtelee sisällön dynamiikan mukaan. 52 www.riffi.fi 2/2013 52-58 Äänekkyys.indd 52 6.3.2013 15.48. Viime aikoina ongelma tuntuu kuitenkin pahentuneen jopa niin, että ääniteollisuudessa voidaan yleisesti puhua suoranaisesta äänekkyyssodasta tai -kilpailusta. Tämä ei ole sinänsä uutta, koska samansuuntaista palautetta on saatu Suomessa jo 1960-luvulla. Tämän tarkoitus on hillitä äänituotannossa nykyisin vallitsevaa äänekkyyskilpailua ja antaa mahdollisuus asettaa lähetettävät ohjelmat samalle keskimääräiselle äänenvoimakkuudelle. Ohjelmien välinen häiritsevä äänenvoimakkuuden vaihtelu on yleinen valituksen aihe lähetystoimintaa harjoittavien yhtiöiden saamassa yleisöpalautteessa. Uudet työkalut ja uudet normit on suunniteltu nyt korjaamaan tilannetta. E uroopan yleisradiounioni EBU on julkaissut äänekkyyden hallintaa koskevan suosituksen R 128, joka uudistaa äänen tarkkailu- ja tuotantotapoja. uusi loudness-normi vaatii uusia otteita myös miksaukseen ja masterointiin! Kilpailu kuulijan huomiosta on johtanut sekä äänite tuotannossa että radio- ja tv-ohjelmien lähetys t oiminnassa ikävään tilanteeseen: kilpailunomaiseen äänekkyyden maksimointiin, jossa taiteellinen laatu uhrataan hetkellisen kiinnostuksen kalastamiseksi
Tämä ei kuitenkaan ole ollut riittävä normitus ja siksi tarvittiin uusi työkalu: kuulo havain toa vastaava äänekkyysmittari. Mittareiden ohella monitoroinnin laatu, kuunteluvoimakkuus, akustiikka ja yksilölliset tekijät vaikuttavat myös loppu tulokseen. Vaikka korvat ovatkin paras indikaattori äänekkyyden arviointiin, akustisesti vakioituja kuunteluolosuhteita on käytännössä hankala järjestää. Samaan huipputasoon säädettynä esimerkiksi puhe kuulostaa yleensä musiikkiin nähden liian hiljaiselta samoin kuin vaikkapa klassinen musiikki rock-musiikkiin verrattuna. Ääntä tallennetaan, tuotetaan ja editoidaan varsin vaihtelevissa olosuhteissa, jolloin äänenvoimakkuuden referenssi puuttuu. Viime aikoina esimerkiksi ohjelma toiminnassa tuotantoprosesseja on pyritty automatisoimaan mahdollisimman paljon. Yleistäen sanottuna laajakaistainen tai jatkuva signaali kuulostaa äänekkäämmältä kuin kapeakaistainen tai katkonainen, jos näiden suurin hetkellinen amplitudi on sama. Asia voidaan havainnollistaa signaalilla, jonka taajuus on neljäsosa näytetaajuudesta (tässä siniaalto 12 kHz, näytetaajuus 48 kHz). Näin on pyritty varmistamaan, että signaalitaso pysyy ääniketjussa laite tekni sesti puhtaana ja särörajan alapuolella. Lisäksi kuulijan ikä, vireys- ja tunnetila tai mieltymykset vaikuttavat aistimukseen. Jos dynamiikaltaan ja sisällöltään erityyppiset audiosignaalit normalisoidaan samaan huipputasoon, näiden keskimääräiset äänenvoimakkuudet poikkeavat toisistaan (kuva 1a). Virhe on aallonpituuteen nähden maksi maalinen ja tuloksena syntyy säröä, josta mikään mittari ei osaa varoittaa. eri sisältöjen kesken ilmenee selviä äänenvoimakkuuden hyppyjä. staa musiikkiin nähden hiljaiselta, samoin kuin klassinen musiikki rock-musiikkiin verrattuna. Äänialan normit ovat tähän asti pohjautuneet yleisesti PPMmittareihin, joiden mukaan on määritelty muun muassa suurin sallittu huipputaso tai yliohjausvara (headroom). Tuloksena täysin puhdas tallenne. Kuva 2b) Siniaalto 12 kHz, näytetaajuus 48 kHz, näytteenoton ensimmäinen vaihe 45 astetta. Samalla yltiö päisestä äänekkyyden maksimoinnista ja hyperkompressiosta katoaa pohja. Kuva 2a) Siniaalto 12 kHz, näytetaajuus 48 kHz, näytteenoton ensimmäinen vaihe 0 astetta. Sen sijaan nykyisissä digitaalisissa äänityöasemissa huipputasomittari on tyypillisesti nopea näytehuippumittari (sample peak meter), joka havaitsee signaalihuiput näytteen tarkkuudella systeemin näytetaajuudella. Aistinvaraista äänitarkkailua on myös saatettu vähentää tuotantovaiheista, tai äänen säätäjillä ei ole riittävää ammattitaitoa. Äänen käsittelyyn on saatavissa mitä moninaisimpia digitaalisia työkaluja tai prosessoijia, ja tuotanto voi olla alusta loppuun digitaalista, paljolti leikkaa-liimaatyöskentelyä tietokoneella. Äänekkyyden aistiminen on lisäksi yksilöllistä: tähän vaikuttaa itse kuulija, äänenpainetaso, äänen taajuussisältö eli spektri, ajallinen rakenne eli äänisignaalin verhokäyrä ja dynaaminen vaihtelu. Tässä on omat riskinsä: näytehuippumittari ei aina rekisteröi näytteiden väliin jääviä todellisen signaalin korkeimpia huippuja. Mikäli ohjelmat normalisoitaisiin keskimääräisen äänekkyystason mukaan, voimakkuusvaihtelua ei olisi; ainoastaan eri sisältöjen suurimmat huipputasot vaihtelisivat (kuva 1b). Nykytekniikka toi nykyaikaiset vitsaukset Perinteinen analoginen äänituotanto on ollut monelta osin kuulonvaraista ja käytetyt mittarit ovat olleet reagointiajoiltaan hieman hitaita, jolloin äänituotannossa tasoerot eivät ole olleet välttämättä niin radikaaleja kuin nykyään. Optimitilanteessa ensimmäinen näytteenottohetki osuu jakson nollakohtaan (kuva 2a) ja seuraava näywww.riffi.fi 2/2013 52-58 Äänekkyys.indd 53 53 6.3.2013 15.48. Tämä on ongelmallista varsinkin ohjelmavirran hallinnan kannalta, koska EBU R 128: virallinen logo EBU:n intressit ovat lähtöisin ohjelmatoiminnasta, mutta pyrkimyksenä on vaikuttaa kokonaisvaltaisesti koko ääniteollisuuteen. Tason yksikkönä on dBFS (dB referenced to full scale) ja asteikon huippuna 0 dBFS, jolloin lukema on aina negatiivinen tästä alaspäin. Nykyään on valitettavan tyypillistä, että signaalin huiput pusketaan viimeistelyvaiheessa täyttä digitaalitasoa vasten ilman yliohjausvaraa. Ohjelmien taso voidaan ohjata keskimäärin samaan äänenvoimakkuuteen, jolloin mikään kanava tai ohjelma ei saa huutaa muiden yli
Ilmiötä voi kutsua suoranaiseksi äänekkyyssodaksi, -kisailuksi tai -kateudeksi. ja dynamiikan kaventuminen 1980-luvulta nykyhetkeen Earl Vickersin AESkonferenssiin laatiman julkaisun mukaan. Kuva 4a) Eagles: Hotel California, CD-julkaisu 1984 (ylempi) ja uusinta painos 2005 (alempi). Koska nopea huipputasomittari ei indikoi äänenvoimakkuutta, tätä ominaisuutta käytetään myös hyväksi äänekkyyden maksimoinnissa: kun digitaalisesta huipputasosta ei päästä ylemmäs, viimeistelyvaiheessa kavennetaan dynamiikkaa voimallisella hyperkompressiolla, jolloin huippujen ja keskimääräisen tason (tai tehollisarvon, RMS) välinen ero kapenee. Pahimmillaan äänekkyyden maksimointi ja hyperkompressio saavat aikaan tasapaksua äänimakkaraa, nyanssit katoavat, ääni kuulostaa liiskautuneelta, lattealta ja väsyttävältä. Kuvassa 4b uusintajulkaisu on asetettu alkuperäisen kanssa samalle äänenvoimakkuu delle; vuoden 2005 versiossa iskuäänten dynamiikka on selvästi latistunut. Äänekkyyskisailun voidaan katsoa alkaneen mainoksista ja kaupallisesta radio- ja TV-toiminnasta. Mikäli jälkimmäisessä tapauksessa mitatut digitaaliset huiput normalisoidaan 0 dBFS:ään, DA-muunnin ei välttämättä enää kykene rekonstruoimaan signaalia ja muuntimen ulostulossa syntyy säröä. Kun vielä pusketaan huiput maksimiin, signaalin keskimääräinen voimakkuustaso nousee. Ilmiön voi havaita asiaan perinpohjaisesti vihkiytyneen, digitaalisia äänenkäsittelytekniikoita yli 25 työkseen suunnitelleen Earl Vickersin AES-konferenssiin laatimasta julkaisusta (kts. Lopputuloksena dynamiikka vain litistyy ja äänenlaatu kärsii. Äänekkyyskisailussa on vallalla uskomus, että äänekkääksi tuotettu musiikkikappale parantaisi äänitteen myyntiä tai äänekäs radioasema houkuttelisi keskimääräistä enemmän kuulijoi- 54 www.riffi.fi 2/2013 52-58 Äänekkyys.indd 54 6.3.2013 15.48. lähdeluettelo), jossa on vertailtu musiikkiäänitteiden RMStason ja esteettisen dynamiikan vuosittaista kehitystä (kuva 3). Uusimmissa digitaalisissa musiikkiäänitteissä on paikoin huomattavasti kapeampi esteettinen dynaaminen vaihtelu kuin analogisen aikakauden tuotannoissa. Näytehuippumittarin lukema voi siis olla pahimmillaan 3 dB pienempi todelliseen huippuun nähden. Tästä ikään kuin kateellisena musiikkituottajat saattoivat alkaa tehdä kappaleista äänekkäämpiä. Jossain vaiheessa radioasemilla otettiin myös käyttöön lähetyskompressorit, joilla mainosten ja muun ohjelman välistä tasoeroa pyrittiin kaventamaan. Digitaalisuuden suomat edut . On paradoksaalista, että laadullinen suuntaus ääniteollisuudessa on vaivihkaa kehittynyt viime aikoina jopa päinvastaiseen suuntaan kuin mihin tekniikka muutoin antaisi mahdollisuuksia. Silti tuntuu, että viime aikoina digitaalitekniikka onkin valjastettu äärimmäiseen prosessointiin varsinaisen laadun jäädessä toisarvoiseksi. Riittävä yliohjausvara tarvitaan aina DA-muunnosta, näytetaajuusmuunnosta tai häviöllisesti pakkaavaa audiokoodausta varten. Dynamic Range, dB Äänekkyyskisassa on vallalla uskomus, että äänekkääksi tuotettu musiikkikappale par -5 -10 -15 -20 1980 1985 1990 Year 1995 2000 13 12 11 10 9 8 7 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Year Kuva 3) Äänitteiden Äänekkyyssotaa RMS-tason nousu Digitaalisen äänenkäsittely- ja tallennustekniikan aikakaudella on mahdollista saavuttaa äänituotannossa matala kohinataso, laaja dynamiikka-alue, häviötön kopiointi ja jälkikäsittely sekä käytännössä puhdas tai virheetön äänenlaatu. Kompressio tuo kyllä keskimääräisiä ohjelmatasoja vähän lähemmäksi toisiaan, mutta ei silti poista ohjelmaosuuksien välisiä äänekkyyseroja. 0 RMS level, dB tearvo täsmälleen huipun kohdalle, mutta pahimmassa mahdollisessa tilanteessa näytteenoton ensimmäinen vaihe (45°) voi osua samalla signaalilla täsmälleen nollakohdan ja huipun väliin, jolloin syntyy maksimivirhe (kuva 2b). jäävät äänekkyys sodassa täysin hyödyntämättä. Myykö äänekkäämpi enemmän? Kuva 4b) Hotel Californian CD-julkaisu 1984 (ylempi) ja 2005 (alempi) samaan äänen voimak kuuteen säädettynä. Pilaako muoti myös uusintajulkaisut? Äänekkyyden maksimointi näkyy valitettavasti myös äänenlaadullisesti alun perin hyvinä pidettyjen musiikkialbumien uusintajulkaisuissa. Samalla saatettiin aseman signaalia muokata äänekkäämmäksi, jolloin muut asemat lähtivät kateellisena kisaan mukaan, jotta eivät jäisi kilpailijoita hiljaisemmalle tasolle, ja näin äänekkyyskierre sai alkunsa. Pahimmillaan jo ennestään äänekkääksi masteroidut musiikkiäänitteet ajetaan vielä kertaalleen lähetyskompressorin läpi. puhdas ääni ja laaja dynamiikka-alue . Ikävimmillään sivutuotteena aiheutetaan myös suoranaista säröä. Kuvassa 4a on vertailtuna allekkain Eagles-yh tyeen Hotel California -kappaleen alkuperäinen CD-julkaisu vuodelta 1984 sekä uusintajulkaisu vuodelta 2005: aaltomuodoista näkee, kuinka remasterin tasoa on nostettu alkuperäiseen nähden. Äänekkäillä mainoksilla pyrittiin herättämään kuulijan huomio, jolloin muu ohjelma kuten musiikki jää helposti keskimäärin hiljaisemmalle tasolle. Musiikkiäänitteistä ja -tallenteista on nähtävissä, että keskimääräinen äänekkyystaso on alkanut selvästi nousta 1980-luvulta alkaen
Suositus siis määrittelee äänekkyyteen perustuvan normalisoinnin ja uudenlaisen tasomittarin toiminnalliset periaatteet, mitta yksiköt sekä ohjearvot, joiden mukaan toimia. Kokonaisratkaisussa painotetaan, että asiat pitää saada kuntoon jo tuotannosta alkaen. EBU:n intressit ovat lähtöisin ohjelmatoiminnasta, mutta pyrkimyksenä on vaikuttaa kokonaisvaltaises- Kuva 5b) Metallican CD-ääniraidan säröä Kuva 6a) Äänekkyysmittarin taajuusvastetta painotetaan kuulon toimintaa mukailevalla K-suotimella. www.riffi.fi 2/2013 52-58 Äänekkyys.indd 55 55 6.3.2013 15.48. Fanit huomasivat, että Guitar Hero -peli versiossa samojen kappaleiden ääniraidat kuulostavat paljon dynaamisemmilta ja iskevämmiltä, siis paremmilta. Näyttää siltä, että äänekkyyskisa on tullut tiensä päähän, kun katto on jokseenkin saavutettu eikä ylemmäs enää pääse. Psykoakustisessa mielessä on totta, että kovaa kuunneltaessa ääni kuulostaa ?paremmalta?, koska kuuloalueen ääripäiden eli bassojen ja diskanttien havaitseminen herkistyy kuunteluvoimakkuuden kasvaessa. Jos lähtöpäässä maksimoidaan äänekkyys dynamiikkaa litistämällä, kovaa kuunneltaessa sama materiaali kuulostaa lattealta ja väsyttävältä, jos luonnollinen dynamiikka tärvellään yliprosessoinnilla. pale parantaisi äänitteen myyntiä. ta. Se tarjoaa kokonaisratkaisun, jossa ohjelmat kohdistetaan sovittuun äänekkyyden tavoitetasoon (Target Level). kokonaisuudessaan ja kuvassa 5b säröytynyt yksityiskohta samasta ääniraidasta. Earl Vickers on tutkinut äänekkyysmaksimoinnin ja kiinnostavuuden välisiä syy-yhteyksiä ja myyttejä. On olemassa pikemminkin viitteitä jopa päinvastaisesta suhtautumisesta: Metallican tyrmistyneiden fanien mielestä yhtyeen äärimmilleen hyperkompressoiduksi osoittautunut CD-albumi ?Death Magnetic. Suositusta R 128 tukevia lisätietoja ja toiminnallisia ohjeistuksia annetaan neljässä teknisessä apudokumentissa (EBU Tech 3341-3344). EBU:n pyrkimyksenä on saada kuriin vallitsevat lieve ilmiöt, joita ovat ohjelmavirran hallitsematon äänenvoimakkuuden vaihtelu, yltiöpäinen äänekkyyskisailu ja esteettisen dynamiikan kaventuminen. kuulostaa liiskautuneelta, litistetyltä, puuroutuneelta, ponnettomalta ja lattealta. Äänekkyyskilpailussa ajatus on kuitenkin ymmärretty väärin päin, koska tällöin pyritään vaikuttamaan voimakkuusvaikutelmaan alkupäässä, jolloin vastaanottajalla tilanne ei ole hallinnassa. Hänen tuloksistaan ilmenee, että suurin motiivi tai vaikutus tietyn ohjelmakanavan tai musiikin kuunteluun on kuulijan kiinnostuksen kohteilla, ohjelman sisällöllä tai musiikin tyylilajilla, ei äänekkyydellä, mikä ei liene kovin yllättävää. Äänekkyystason ponnahdukset esimerkiksi TV-ohjelmasta toiseen siirryttäessä voivat olla pahimmillaan jopa toistakymmentä desibeliä. Kuvas- Kuva 5a) Metallican My Apocalypse nosti fanien tunteet pintaan: samat kappaleet kuulostivat Guitar Hero -peliversiossa paljon dynaamisemmilta ja iskevämmiltä! sa 5a on CD-raita ?My Apocalypse. Äänenvoimakkuuden valinta pitäisi olla nimenomaan kuulijalla. On paradoksaalista haluta tehdä juuri mainoksista meluisia ja huutavia suhteessa muuhun ohjelmaan, koska tämä kääntyy helposti itseään vastaan: kuulija ärsyyntyy möykästä sekä liian voimakkaista äänekkyyshypyistä ja haluaa hiljentää äänenvoimakkuutta tai mieluummin mykistää äänen kokonaan mainosten ajaksi. Uusi normi antaa dynamiikalle mahdollisuuden Nyt audioala on viimein saanut kaipaamansa keinon mitata vertailukelpoisesti äänenvoimakkuutta. Euroopan yleisradioliiton eli EBU:n kansainvälinen äänityöryhmä PLOUD julkisti vuonna 2010 uuden tasosuosituksen R 128: ?Loudness normalisation and permitted maximum level of audio signals?. Kyseessä on perustavanlaatuinen muutos äänen tuotantotapoihin. On myös olemassa viitteitä, että äänekkyysmaksimoitu materiaali lisää kuulovaurion riskiä varsinkin kuulokekuuntelussa. Äänekkyyden maksimoinnin parantavasta vaikutuksesta myyntilukuihin ei ole varsinaisia todisteita
Äänekkyysnormalisointi ohjaa käyttämään jälleen dynamiikkaa ilmaisukeinona. Kuva 6b) 0 suotimen taajuusvaste. -10 -20 -30 -40 10 100 1k 10k f,Hz vissä kuvan 6a oikeassa reunassa. Matalien äänten tehoste- eli LFE-kanavaa ei ole mittariin sisällytetty. Mitattua äänekkyysarvoa merkitään tasosymbolilla LK, jossa alaindeksi K viittaa painotussuotimeen. Tällä estetään, että paljon hiljaisuutta tai vaimeaa taustaa sisältävät Äänekkyysmittari & LUFS Äänekkyystasomittarin pohjana on kansainvälisen telekommunikaatiojärjestön ITU:n spesifikaatio BS.1770: ?Algorithms to measure audio programme loudness and true-peak audio level?, joka siis määrittelee äänekkyystasomittarin laskenta-algoritmin sekä uudenlaisen, ylinäytteistävän huipputasomittarin toimintaperiaateen. Painotussuodinta kutsutaan K-suotimeksi (kuva 6b), joka käytännössä koostuu 4 dB diskantti aluetta korostavasta hyllykorjaimesta sekä ylipäästösuotimesta eli basso leikkurista. Suodinmalli valittiin aikanaan laajan kuuntelutestin pohjalta. LUFS:lle rinnakkainen yksikkö suhteellisella asteikolla on LU, Loudness Unit, jolloin lukema 0 LU vastaa tiettyä referenssitasoa eli sovittua äänenvoimakkuuden tavoitetasoa. Yhden LU:n tai LUFS:n muutos vastaa yhden dB:n muutosta. Mittari on kalibroitu niin, että kun stereosignaalina syötetään vasempaan ja oikeaan etukanavaan 1 kHz:n siniaaltoa, lukema LUFS-yksiköissä on täsmälleen sama kuin sisääntulotason dBFS-lukema. Ohjelmien taso voidaan ohjata keskimäärin samaan äänenvoimakkuuteen, jolloin mikään kanava tai ohjelma ei saa huutaa muiden yli. Gating-menetelmällä poimitaan etualalla olevat äänet ja jätetään hiljaiset osuudet vähemmälle huomiolle. Hetkelliset huiput jäävät dynamiikaltaan kapeassa signaalissa vain aiempaa alemmas, kun taas laajadynaamisen materiaalin huiput osuvat helposti lähelle digitaalista maksimitasoa. Signaaliketjun säröttömyyden takaamiseksi äänekkyysmittarin tueksi tarvitaan mahdollisimman hyvin todellista huipputasoa indikoiva eli tavallista näytehuippumittaria tarkempi digitaalinen mittari, jossa hyödynnetään ylinäytteistystä. EBU +9 Scale EBU +18 Scale Kuva 7) Äänekkyys mittarin asteikolle suositellaan vähintään kahta eri tarkkuutta ja laajuutta. Kuva 8) EBU R 128:n True Peak -huipputaso mittarissa käytetään vähintään nelin kertaista yli näytteis tystä, jolloin virhe mittarin näyttämän ja todellisen signaali huipun välillä on alle 0,7 dB. 56 www.riffi.fi 2/2013 52-58 Äänekkyys.indd 56 6.3.2013 15.48. LU ja LUFS siis suhteutuvat toisiinsa jokseenkin samaan tapaan kuin dB ja dBFS. Mittari soveltuu niin mono-, stereo- kuin monikanavasignaalille. Jokaisesta kanavasta lasketaan taajuuspainotettu tehollisarvo ja nämä summataan lopputulokseen. Monikanavaisen 5.1-äänen tapauksessa vasenta ja oikeaa takakanavaa (Ls ja Rs) painotetaan 1,5 dB:n vahvistuksella. Valintaperusteena oli samalla mahdollisimman yksinkertainen rakenne ts. EBU:n määrittelemät ominaisuudet ovat nähtä- 10 K-painotus Taso, dB ti koko ääniteollisuuteen. Äänenvoimakkuuden tavoitetasoa ja ohjelmien äänekkyyttä (Programme Loudness) varten äänekkyysmittariin on määritelty suhteelliseen kynnysarvoon perustuva laskentamalli (Relative Gating), jolla voidaan mitata riittävän yleispätevästi mistä tahansa äänisignaalista keskimääräinen äänekkyys halutulta aikaväliltä tai kokonaisesta ohjelmasta. Full Scale), jossa asteikon maksimi on 0 LUFS ja lukema on negatiivinen tästä alaspäin samaan tapaan kuin dBFS-asteikolla. Samalla yltiöpäisestä äänekkyyden maksimoinnista ja hyperkompressiosta katoaa pohja. Äänekkyysnormalisointi ohjaa ja kannustaa käyttämään jälleen dynamiikkaa ilmaisukeinona, kun signaalia ei pakonomaisesti ajeta huipputasoa vasten. riittävän helppo ja edullinen toteutustapa. Mikäli sama siniäänes syötetään vain yhteen etukanavaan, mittarin lukema on 3 LUFS vähemmän. EBU:n äänekkyystyöryhmä PLOUD on täydentänyt ITU:n spesifikaatiota mm. EBU-normin mukaisen äänekkyystasomittarin yksikkö absoluuttisella digitaalisella asteikolla on LUFS (Loudness Unit re. Tämä standardi julkaistiin ensi kerran vuonna 2006 ja se luo perustan uudelle EBU R 128 -suositukselle. Äänekkyysmittarissa (kuva 6a) on taajuuspainotus, jolla pyritään simuloimaan riittävän hyvin kuulon psykoakustista taso herk kyyt tä eri taajuuksilla. määrittämällä mittausalgoritmissa käytettävät aikavakiot ja sopimalla yleisesti TV-toiminnassa noudatettavan keskimääräisen tavoitetason (Target Level), johon ohjelmat tulisi asettaa
Tällä tarkkuudella mittarin laskennallinen maksimivirhe on alle 0,7 dB todellisen aaltomuodon huippuihin nähden, ja uutta digitaalista huippuarvoa kutsutaan virallisesti termillä ?True Peak?. Näin esimerkiksi 48 kHz:lla näytteistetyn audiosignaalin True Peak -huipputaso mitataan sisäisesti vähintään 192 kHz:n näyte taajuudella. Aaltomuodon hetkellistä ylinäytteistettyä huipputasoa mitataan yksiköllä dBTP (dB True Peak), jolle pätee sama asteikon etumerkkisääntö kuin dBFS- ja LUFS-yksiköilläkin, mutta True Peak -mittari voi näyttää myös positiivisia lukemia indikoidessaan (interpoloidessaan) muutoin piiloon jääviä digitaalisen maksimin ylittäneitä huippuja. Ohjeistukset tuotantoon Kuva 9) Ilmaisia ja vapaita äännekkyden tarkkailuun tarkoitettuja mittareita ovat mm. Mediaproduction MLoudnessanalyzer ja Steinberg SLM 128 R 128 -suositus on laadittu lähtökohtaisesti ohjaamaan yleisradioyhtiöiden keskinäisiä pelisääntöjä erityisesti TV-ohjelmien osalta ja se määrittää mitattavaksi kolmea asiaa: . Näiden viipaleiden perusteella muodostetaan myös pitempien aikavakioiden (S ja I) mittaustulokset. äänekkyyden vaihteluväli eli LRA (loudness range) EBU:n piirissä TV-ohjelmien lähetystä ja materiaalinvaihtoa varten on sovittu tavoitetasoksi -23 LUFS. metering to supplement loudness normalisation in accordance with EBU R128?. Se antaa viitteellistä tietoa signaalin sisäisestä (makro)dynamiikasta, mutta ei anna välttämättä kovin relevanttia lukemaa alle parin minuutin mittausajalta. Tilastollinen tarkkuus yleensä paranee mittausajan kasvaessa, joten LRA soveltuu parhaiten pitkien taltioiden (elokuvat, sinfonia) analyysiin. LRA ilmoitetaan LU-arvona ja laskentatapa on kuvattu apu dokumentissa Tech 3342. True Peak -mittari Spesifikaation mukaisessa uudessa huipputasomittarissa (kuva 8) käytetään vähintään nelinkertaista ylinäytteistystä. M- ja S-aikavakioita käytetään tyypillisesti reaaliaikaiseen äänekkyyden mittarointiin. ohjelman äänekkyystaso (programme loudness) . M: hetkellinen (Momentary), 400 ms . suhteellista kynnystasoa (-10 LU relative gate), jolla eliminoidaan hiljaisten tasojen ylipainottuminen ja painotetaan etualalla olevat äänten voimakkuustasoa. Yhden LU:n muutos vastaa yhden dB:n muutosta äänenvoimakkuudessa: jos esimerkiksi ohjelmasta mitattu keskimääräinen äänekkyysarvo LK on -18 LUFS eli +5 LU liian voimakas, on kyseisen ohjelman kokonaistasoa vaimennettava 5 dB eli 5 LU, jotta päästään tavoitetasoon 0 LU. Kokonaisen ohjelman, kappaleen tai teoksen keskimääräinen äänenvoimakkuus (Programme Loudness) määräytyy integroivasta (I) mittaustuloksesta. suurin hetkellinen huipputaso (maximum true peak level) . LRA on lähinnä informatiivinen, tilastollinen ja suuntaa antava parametri. I: integroiva (Integrated) mittaus eli keskimääräinen äänekkyys halutulta aikaväliltä (käynnistys- ja pysäytystoiminto) tai kokonaisesta ohjelmasta (Programme Loudness); tällöin hyödynnetään kynnystasomenetelmää (-10 LU relative gating) Analyysi tapahtuu 400 ms:n aikaviipaleissa, joka vastaa hetkellistä (M) äänenvoimakkuutta. osuudet eivät painottaisi liikaa mittaustulosta, toisin sanoen eivät antaisi liian hiljaista kokonaisäänekkyysarvoa etualalla oleviin ääniin nähden. EBU-moodin mukaisen äänekkyys- ja huipputasomittarin ominaispiirteitä on kuvattu teknisessä apudokumentissa EBU Tech 3341: ?Loudness Metering - ?EBU Mode. Integroivassa mittauksessa sovelletaan ns. Näistä tarkemmassa suurin lukema on +9 LU (EBU +9 scale) ja toisessa +18 LU (EBU +18 scale). EBU-normin äänekkyysmittari analysoi myös materiaalin sisäistä äänekkyysvaihtelua eli LRA:ta (Loudness Range). Toiminnallisia aikavakioita on kolme: . Äänekkyysmittarin lukema ilmoitetaan yhden desimaalin tarkkuudella. Suurin sallittu huipputaso (Maximum Permitted True Peak Level) on -1 dBTP. Äänituotantoa koskevia käytännön ohjeita ja toimintamalleja annetaan dokumentissa Tech 3343 ja signaalin jakeluun liittyviä ohjeistuksia dokumentissa Tech 3344. www.riffi.fi 2/2013 52-58 Äänekkyys.indd 57 57 6.3.2013 15.48. Tavoitetaso on sama kuin suhteellisen asteikon nollataso, toisin sanoen -23 LUFS = 0 LU. Valmiiden ja taltioitujen ohjelmien äänekkyys voidaan säätää täsmällisesti tavoitetasoon, mutta ennustamattomia tilanteita kuten suoria lähetyksiä varten sallitaan ±1 LU:n poikkeama tavoitetasosta. Näissä kynnystasoa ei ole mukana. Asteikkoja on mittarissa kahdenlaisia (kuva 7). S: lyhytaikainen (Short Term), 3 s
Äänekkyysmittari ei korvaa kuuntelun merkitystä äänituotannossa. ÄÄNITE L K Max TP LRA Sibelius: Sinfonia n:o 2, opus 43, Allegretto (1980) -22,3 LUFS -1,7 dBTP 20,1 LU Ry Cooder: Go Home, Girl (1984) -20,6 LUFS -2,9 dBTP 15,2 LU Eagles: Hotel California (1984) -20,2 LUFS -2,4 dBTP 13,0 LU Eagles: Hotel California - remaster (2005) -10,6 LUFS +0,5 dBTP 11,2 LU Madonna: Hung up (2005) -8,4 LUFS +1,9 dBTP 5,4 LU Metallica: My Apocalypse (2008) -3,1 LUFS +0,4 dBTP 1,8 LU Vaaleanpunainen kohina, vakiotaso 0 dBFS -7 LUFS +0,4 dBTP 0 LU Oheiseen listaan on koottu mittaustuloksia äänitteistä eri aikakausilta. Lisäksi on olemassa raskaan sarjan ohjelmatoimintaan tarkoitettuja signaalin mittaus-, valvonta- ja prosessointityökaluja. EBU R 128 -suosituksen avoimuuden vuoksi ominaisuus on sisällytetty jo moniin tuotteisiin. Erikoisena piirteenä voi havaita, että Metallican My Apocalypse -ääniraidan äänekkyysarvo (-3,1 LUFS) on jopa suurempi kuin täyden tason (0 dBFS) vaalean punaisen kohinan. Työkalut korvan tukena Äänekkyysmittari ei varsinaisesti korvaa korvia eli kuuntelun merkitystä äänituotannossa. ja ?JOCLoudness. Se on äänialan ammattilaisille intuitiivinen työkalu, joka toimii kuuloaistin apuna ja antaa selkeän referenssin koetusta äänekkyydestä. Äänekkyysmittarit voidaan jakaa karkeasti kahteen päätyyppiin eli reaaliaikamittareihin ja tiedostoanalysaattoreihin. sekä näiden ohella ?libebur128?, joka on avoin laskentakirjasto. Yleisradiossa Mikael Hartzell on tehnyt avoimeen koodiin perustuvan laskentapalvelinsovelluksen FreeLCS, joka näyttää aktiivikansioon vietyjen äänitiedostojen äänekkyyshisto rian pakollisten laskentaparametrien lisäksi. Tuloksista voi arvioida musiikin tyylilajin ja eritoten äänekkyyskisailun vaikutuksia ensimmäisistä CD-julkaisuista nykyhetkeen. Oheisen listan äänekkäimmän ja hiljaisimman äänitteen keskimääräisen äänenvoimakkuuden ero on melkein 20 dB. Reaali aikamittari voi olla laite- tai ohjelmistopohjainen ja soveltuu suoran signaalin monitorointiin. EBU:n sivustolle on luetteloitu osapuolia ja tuotenimikkeitä, jotka tukevat tätä: http://tech.ebu.ch/loudness/loudness-faq-general Ilmaisia ja vapaita mittarityökaluja ovat mm. Mediaproduction MLoudnessanalyzer ja Steinberg SLM 128 Lisäksi on olemassa ilmaisia tiedostoanalysaattoreita kuten ?r128gain. Tämä auttaa muun muas sa jälkikäsittelyvaiheessa äänitteen dynamiikan arvioinnissa. FreeLCS toimii Linux-alustalla ja toteutuksessa on hyödynnetty muun muassa libebur128-kirjastoa. Kaupallisista ohjelmistovalmistajista muun muassa Nugen Audio (VisLM) ja TC Electronic (LM2 ja LM6) näyttävät hetkellisen (M) tai lyhytaikaisen (S) äänekkyyden historiakuvaajan. TC Electronicin erikoisuutena on näyttää äänekkyyshistoria ympyrän muotoisena tutkakuvaajana. Dynamiikka takaisin! Yltiöpäinen äänekkyyskilpailu on tullut tiensä päähän. Tätä vastaan on jo vireillä muutosliike, jota varten on perustettu mm. verkkosivustot Turn me up! sekä Dynamic range day: http://turnmeup.org/ http://dynamicrangeday.co.uk/ u Kuva 10) Jethro Tullin Thick as a Brick -levyn ykkösraidan äänekkyystaso näyttää tällaiselta Mikael Hartzellin Ylellä toteuttamalla FreeLCS-ohjelmalla analysoituna. Lähteet: Earl Vickers: The Loudness War: Background, Speculation and Recommendations, 129th AES Convention, November 4, 2010 EBU R 128 Loudness normalisation and permitted maximum level of audio signals ITU-R BS.1770-3 Algorithms to measure audio programme loudness and true-peak audio level EBU Tech 3341 ?Loudness Metering: ?EBU Mode. Ohjelmistopohjaisella tiedostoanalysaattorilla voi mitata kerralla useita valmiita taltioita ja laskea äänitiedostojen parametrit reaaliaikaa huomattavasti nopeammin. Reaaliaikamittareissa on käynnistys-, pysäytys- ja nollaustoiminto, joilla voi valita mittaukseen halutun aikavälin. Tulokset mitattiin kaupallisella PPMulator XL-ohjelmalla (valmistaja Zplane), joka toimii sekä reaali aikamittarina että tiedostoanalysaattorina. metering to supplement loudness normalisation in accordance with EBU R128? EBU Tech 3342 ?Loudness Range: A descriptor to supplement loudness normalisation in accordance with EBU R128? EBU Tech 3343 ?Practical Guidelines for Production and Implementation in accordance with EBU R128? EBU Tech 3344 ?Practical Guidelines for Distribution of Programmes in accordance with EBU R128? 58 www.riffi.fi 2/2013 52-58 Äänekkyys.indd 58 6.3.2013 15.48
Maahantuonti PALV E L U HAK E M I S T O . 010 830 3800 | www.starlike.? ROCKNET Performance Audio Networks (EN) www.kawai.fi Soitinrakennus, h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 www.msonic.fi A-Designs Audio, ASL, Bricasti, Burl Audio, Chandler Limited, Cloud Microphones, Crane Song, Danfield Audio, Dave Hill Designs, Direct Out, Earthworks, Empirical Labs, Event, Focal Professional, Gem Audio Labs, Great River Electronics, JoeCo, Kush Audio, Latch Lake, Lavry Engineering, Little Labs, Millenia, Mojave Audio, Royer Labs, Signex, Sommercable, Thermionic Culture, TK Audio, Vintagedesign STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.riffi.fi 2/2013 59-61 Palveluhak213.indd 59 59 6.3.2013 15.37. (09) 6828 4600, www.hedcom.fi kellokukantie 4, 01300 vantaa | p. PRO GEAR www.hedcomshop.fi Hedengren yhtiö, puh
15 P www.musamaailma.fi face-to-fa P Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. 09 . 10 . 18, la 10 . 0400 274 485 SOITTIMET, NUOTIT Euroopan edullisin äänentoisto- & musiikkiliike www.stpaulssound.fi p. 720 60 660 Avoinna ark. (06) 317 0159 www.unisound.fi 60 www.riffi.fi 2/2013 59-61 Palveluhak213.indd 60 6.3.2013 15.37. M u s i i k k i k a u p pa lähelläsi PARANSIMME MAAILMAA! MUSAMAAILMAN uusi upea verkkokauppa on avattu! www.musamaailma.fi Rekisteröidy kanta-asiakkaaksemme ja olet mukana tarjouspostituksissa. Rekisteröitymällä sinulla on myös mahdollisuus osallistua kilpailuihimme, joissa on aina mahtavia palkintoja. since 1985 www.facebook.com/ESPFinland MUSAMAAILMA www.facebook.com/Musamaailma MUSAMAAILMA RETAIL kauppa on auki 24 h MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila Puh. 5627 1240 Avoinna ark. 09 . 18, la 10 . 050 592 4085 tai (09) 224 35822 Pitkäkatu 28?30, VAASA Puh. 15 KIVIJALK A ROCKS! ce parasta palvelua Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa PA LVEL U HA KEM IS T O P. 10
rumpusetissä on näköä ja sointia ? Hagströmin logossa on vuosikymmenten patinaa ? L.R. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi Moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (7 numeroa): ? ? ? ? ? 42 42 42 90 90 mm mm mm mm mm × × × × × 30 mm = 560 e 50 mm = 845 e 100 mm = 1?380 e 30 mm = 845 e 65 mm = 1?695 e Hintoihin lisätään alv 24 %. Hinnat koskevat valmista aineistoa. Baggs on erikoistunut akustisen kitaran soundiin ? Roland M-200i . Ilmoitustilaa myydään seitsemän numeron paketteina, joten jakso kattaa kätevästi koko vuoden. Puh. 010 439 3730, ma-pe: 10 -18, la 10 -14. www.vantaanmusiikki.fi H. iso askel eteenpäin ? Gretsch Brooklyn . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . Kysy tarjousta! Palveluhakemisto ? Cubase 7 . HARMAA Työn alla tuleviin numeroihin muun muassa: - ? Kitaristi Jussi Reijonen kipuaa parhaillaan kansainväliseen maineeseen, Eric Johnson ja Lee Ritenour kertovat millaista se sitten on? ? Entä tekeekö iso kalvo kondensaattorimikrofonista paremman? ? Maaliskuu on kotimaisten julkaisuiden kulta-aikaa, luvassa valikoituja poimintoja pitkin kevättä. laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Riffin palveluhakemisto on edullinen tapa tavoittaa kaikki musiikkialan asiakkaat. tilauslomake www.riffi.fi 2/2013 59-61 Palveluhak213.indd 61 61 6.3.2013 15.37. Mahdollinen työaineistoveloitus on 35 e. Riffin ilmoituspalvelu toteuttaa ja tarvittaessa suunnittelee ilmoituksen. PALV E L U HAK E M I S T O Kielotie 4, Tikkurila Puh. digimikseri tottelee myös iPadia ? TC Mic Mechanic maustaa laulun ja korjaa vireen, lennossa? ja runsaasti muuta mielenkiintoista! Varmista omasi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai internetsivustomme tilauslomakkeella. Riffi Asiakaspalvelu / tilaukset Puh
Laskenta on suoritettu Meyer Soundin MAPP Online -ohjelmalla. Näin sub-kaiuttimista muodostuu eräänlainen matalien taajuuksien line array eli linjasäteilijä. Viiden metrin päässä mitattaessa pino soi linjaa 9 desibeliä kovempaa ja kaukaa mitattaessa äänenpaine on täysin sama molemmille versioille. Kaukana näiden eri versioiden äänenpaine on täysin sama mutta lähellä viiden metrin päässä eroa on 9 desibeliä. Tällaisesta rivistöstä on lähellä kuultavissa vain osa kaiuttimista ja kauempana vastaavasti kuunnellaan useampia tai jopa kaikkia kaiuttimia. Nyt yritetään omilla toimilla ja kaiutintehtailijoiden avustuksella saada suuntaavuus tasaisemmaksi. Ylälaidassa sub-kaiuttimet ovat linjassa ja alalaidassa ne on pinottu lähekkäin. Tämä vaatii kuitenkin useita kaiuttimia ja niille omat päätevahvistimensa sekä tarvittaessa mahdollisuuden viivästää eri kaiuttimia. Kuvassa 1. Äänenpaine yleisöalueella on melkoisesti tasaisempi linjalla. Sub-linja suuntaa voimakkaasti Suuntakuvio tällaiselle sub-linjalle muodostuu yleensä sen leveyden mukaan. Meyer Soundin Magun tekemä esitys äänenpaineen jakautumisesta sub-linjalla ja yhdellä toisiaan lähekkäin kasatulle sub-pinolle. Saarinen selvittää Matalille taajuuksille suuntaa ? osa 2. E dellisessä numerossa kävin läpi muutaman erilaisen sub-kaiuttimen suuntaavuutta, sekä parilla esimerkillä perinteisen Left/Right-asetelman suuntaavuutta silloin, kun kaapit on sijoitettu eri etäisyyksille toisiinsa nähden. Usein tällainen kattaus jää ilman toimenpiteitä liian kapeaksi yleisöalueeseen nähden. Esimerkkejä havainnollistavana taajuutena on yhä edelleen edellisestä numerosta tuttu 50 hertsiä. Sub Array Line Yksi tapa lähestyä aihetta on laittaa sub-kaiuttimet tasaisin välein lavan eteen lattialle, tai maahan linjaan. Näin saadaan äänenpainetta tasattua matalien taajuuksien osalta kuuntelualueella merkittävästi verrattuna lattialle pinottuihin Left/Right-suppasiin verrattuna. Lähekkäin pinotuissa kaiuttimissa kuulija kuuntelee kaikkia kahdeksaa kaiutinta lähellä ja kaukana. Linjaan asetuissa kaiuttimissa kuulija kuuntelee lähellä vain osaa tästä asetelmasta mutta kaukana kaikki kahdeksan kaiutinta on kuultavissa. 62 www.riffi.fi 2/2013 62-63 Saarinen213.indd 62 6.3.2013 11.21. Esimerkiksi festareilla ja areenoilla on mahdotonta saada näitä sub-linjan kaiuttimia riittävän leveälle. Kuvassa 2. 50 hertsiä on kuvissa Kuva 1. Kuvasta selviää äänepaineen jakautuminen 100 hertsillä lähellä ja kaukana. on asetettu kymmenen J-sub-kaiutinta riviin 17 metrin matkalle tasaisin välein
Suurin viive on tietysti laidoilla ja se on noin 7 millisekuntia. Liian suuret suuntakuviotilaukset aiheuttavat ammottavia aukkoja varsinkin korkeammilla sub-taajuuksilla. Kuva 2. Kuva 3. Kuva 4. sinisellä ja 100 hertsiä on punainen. Näin siis imitoidaan sähköisesti niiden mekaanista sijoittamista kaareen. Tarvitaan siis sähköä avuksi. Viivästämällä tätä suoraa linjaa laidoilta alkaa suuntakuvio levitä. Mutta usein tällaisen kaaren toteuttaminen on mahdotonta. on suuntakuvioltaan 70 astetta tai ainakin sellaisen minä tilasin ArrayCalc-ohjelmalta. r i f f i . Siinä suurin tarvittu viiveaika oli 4 millisekuntia. Kuva 4. Ikiliikkujaa ei siis ole vieläkään keksitty. Muita merkittäviä yritelmiä matalien taajuuksien parissa on esimerkiksi End Fired sub ?kattaus. on 40-asteen suuntakuvio. f i . Siitä ensi kerralla. Äänittäminen on taitolaji, tilavaikutelman synnyttäminen taidetta Tilaa omasi suoraan kustantajalta: ? Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi ? Puhelimella: (09) 3475 6380 ? Netistä: www.riffi.fi ? tilauslomake 62-63 Saarinen213.indd 63 0e 22,7 Silja Suntolan mainio perusteos äänittäjille. ipostut l + ku 0e 20,0 ipostut l + ku Eero Aron syväluotaus tilan ja äänen maailmaan. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Mitä leveämpää suuntakuviota haluamme, sitä enemmän viivettä tarvitaan. Kuva 3. Tämä vastaa hyvin festareiden ja areenoiden tilannetta. Tämän suoran linjan kaartaminen auttaisi suuntakuvion levittämisessä. R i f f i - j u l k a i s u t 6.3.2013 11.21
sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä Flam Out . Perustiedot kitaransoitosta ja kohtuullisen hyvä soittotaito ovat kuitenkin tarpeen kirjan opiskelussa. Suositushinta 35,30 e Just Pickin? Jarmo Hynnisen tuore soololevy tarjoaa 12 kappaleen annoksen kantrikitaraa parhaimmillaan. kun pentatonisesta ei voi enää ottaa, lainataan jazzista? Rytmi Elää . äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin Suomalainen kitara 2000-luvulla . soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Tutustu sisältöön lähemmin: www.rif fi.fi 64-65 Muusikkona213.indd 64 6.3.2013 11.22. kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun Groove In . rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun Tilaääni . klassikkoteos antaa vankan pohjan blues- ja rock-kitaroinnille Rhythm & Blues Workshop . syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen KITARISTEILLE Country Guitar Workshop II Ansioituneen kitaristi-pedagogi Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi aikanaan kiitosta jopa country-musiikin synnyinsijoilla, Amerikassa. Jatko-osa vie nyt vieläkin syvemmälle country-kitaroinnin maailmaan ja soittimen tekniseen hallintaan. Country Guitar Workshop II on kuitenkin täysin itsenäinen kirja, jonka opiskelu ei vaadi ykkösosan läpikäymistä, vaan se sopii myös ensikosketukseksi aihepiiriin. Blues Station . näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille? MUUT Kirjan 13 kitaralle sävellettyä instrumentaalikappaletta on soitettu malliksi pakettiin kuuluvalle CD-levylle. RUMPALEILLE Riffi-julkaisut löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Ja Kitara Komppaa Pitkän uran tehneen kitaristi Heikki Markkulan oivallinen DVD:n ja kirjan uunituore yhdistelmäpaketti opastaa sormi sormelta yleisimmät sointuotteet ja näyttää lyönti lyönniltä miten akustisella kitaralla kompataan nuotiolaulut ja poppiveisut. Loistava tapa aloittaa säestyspuuhat kitaralla! Suositushinta 26,75 e Brazil . Kirja soveltuu myös sellaisille soittajille joiden nuotinlukutaito on jäänyt vähemmälle harjoitukselle. Mukana pidempiä versioita CGWS II:lla olevista kappaleista sekä viisi sellaista biisiä, joita oppikirjassa ei ole. Suositushinta 14,65 e Luova studiotyö . play along -versio. Kaikki harjoitukset ja etydit on kirjoitettu nuottien lisäksi tabulatuureina, ja käytännöllisten sormitusten löytämistä helpottamassa mukana on myös otelautadiagrammeja. tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena? Rokkibändin ABC . Oman soiton harjoittelua varten jokaisesta kappaleesta on mukana myös pelkkä säestysosuus eli ns
Hänelle oli kappaleanalyysin tunnilla annettu nuotti Johnny be Good -kappaleesta. Useimmat muusikot osaavat täällä ulkoa varmasti vähintäin 200?1000 kappaletta. Tästä on myös aivan käytännön hyötyä soittamiseen. Tämä puute on kompensoitu sitten sitäkin paremmilla kuuntelu- ja kappaleen ulkoamuistamistaidoilla. Pitäisiköhän Suomessa ja Euroopassakin jättää nuotinluvun harjoittelu vähemmälle ja korvata se kuuntelemis- ja transkriptioharjoituksilla? Kaikenkaikkiaan näiden pop/jazz musiikin parissa viettämieni vuosien jälkeen olen yhä epäileväisempi ja epäileväisempi valmiiden nuottien hyödystä esimerkiksi jazz-musiikin opiskelussa. Perustason lukutaitoa toki tarvitaan, ja joskus musiikillista informaatiota on pakko välittää paperilla, mutta jos esimerkiksi haluaa oppia jonkin jo sävelletyn kappaleen, on parasta oppia se kun kopioi fraseerauksen, melodian tulkinnan ja soolot suoraan alkuperäisestä kappaleesta kuulonvaraisesti. Mieleeni muistuu myös tässä taannoinen tapaaminen, jossa kohtasin vanhan oppilaani musiikkiopistolta. New Yorkissa en ole törmännyt kertaakaan jameissa tuollaisiin jazz-kappaleiden nuotteja sisältäviin real bookeihin. Sen lisäksi nyt viime vuoden aikana minulla on ollut mahdollista asustella ja työskennellä pitempiä pätkiä myös New Yorkissa, jossa olen tavallaan saanut sellaisen viimeisen silauksen ja näkemyksen siitä, mitä afroamerikkalainen pop/ jazz-musiikki sitten lopulta pitää sisällään noin estetiikan ja työskentelytapojen kannalta. Monenlaisia uusia ajatuksia on herännyt myös Amerikan mantereen ja Euroopan musiikkikulttuurien eroista. klassisen musiikin valtaisan vaikutuksen musiikin opetuksessa ja kaikessa pop/jazzmusiikkiinkin liittyvässä toiminnassa Euroopassa. Ensimmäisenä tulee mieleen tuo nuottien ja partituurien alituinen läsnäolo eurooppalaisessa oppilaitosmaailmassa. versiota Johnny be Goodista ja kuunnellessani New Yorkin jamien parhaita versioita ikivihreistä jazz-standardeissa tai Frank Sinatran levytyksiä aiheesta täällä, alkaa sisälläni kuohua. Mitäpä jos kaikki nuo huonot nuottikirjat ja real bookit poltettaisiin roviolla Euroopassa, tulisiko musiikista parempaa vai huonompaa. Tuossa nuotissa legendaarinen kitaraintro oli väännetty ?klassiseen nuottikuvaan. Myös keikkatilanteet ja jazzjamit ovat Euroopassa liian usein täynnä erilaisia real bookeja tai mappeja, joista musiikkia luetaan esitystilanteissa. Nyt asuttuani tovin New Yorkissa alan tajuta esim. Biisit harjoitellaan täällä tunnetuista versioista suoraan levyiltä ja sitten ylläpidetään pään sisällä tuollaista sisäisesti kuultavaa kappalekirjastoa. kuulemista kuin myös muidenkin kanssasoittajien kuuntelua ja seuraamista. Sooloissahan on tarkoitus soittaa instrumentilla niitä melodioita joita ihminen sisäisesti tilanteessa kuulee. Lisäksi jos osaa paljon kappaleita ulkoa, on mahdollista monesti uusien kappaleiden yhteydessä arvata kappaleiden soinnut ensikuulemalta, koska monet sointukulut toistuvat usein, ja useissa kappaleissakin keskenään samantapaisina. Myös kyky transponoida kappaleita nopeutuu suoraan suhteessa ulkoamuistettujen kappaleiden määrään. Kun sitten maailman parhaat jazzmuusikot pitävät yllä täällä New Yorkissa tällaista ?kirjatonta? jamikulttuuria, niin kaikkien soittajien kuuntelu- ja kuulemistaidot alkavat automaattisesti parantua. Jokainen muusikko haluaa oppia ulkoa mahdollisimman monta jazz-standardia, koska se joka osaa eniten kappaleita omaa myös parhaat kuuntelemistaidot ja löytää usein nopeiten töitä! Itse asiassa oma kokemukseni on, että yllättävän moni tapaamistani maailman parhaista jazz kitaristeista ei pidä itseään hirveän hyvänä ns. prima vista -nuotinlukijana. Kappaletta oli siis muutettu suoranaisesti alkuperäisestä joksikin muuksi nuotin kirjoittajan tarpeita palvelevaksi versioksi! Muistellessani tuota nuottipaperilla näkemääni ?steriloitua. usn t Muusikkona maailmalla Musiikin oppii parhaiten kuuntelemalla M inulla on ollut elämäni aikana erikoislaatuinen mahdollisuus tarkastella pop/jazz -musiikkikulttuuria monissa eri maissa, koska olen asunut ja työskennellyt muusikkona Suomessa ja KeskiEuroopassa pitkään. Uskon vakaasti, että afroamerikkalaisen musiikin kuten jazzin, bluesin ja funkin suhteen oltaisiin varmasti lähempänä musiikin keskeisintä ydintä! Musiikin oppii parhaiten kuuntelemalla ! Parhain Terveisin Kari Antila www.riffi.fi 2/2013 64-65 Muusikkona213.indd 65 65 6.3.2013 11.22. Tämä sitten helpottaa varmasti improvisointitilanteessa niin soolo linjojen ?sisäistä. sopivaksi, duuriasteikkoon perustuvaksi plässyksi melodiaksi ja pianonuotiksi. Aivot ikäänkuin tottuvat pitämään sisällään suuren määrän musiikillista tietoa auraalisesti (= kuulonvaraisesti) niin erilaisten melodiakulkujen kuin sointukulkujenkin osalta
Olin ihan vittuillakseni täysin hiljaa siinä palaverissa ja annoin agenttismiekkosen hoitaa puhumisen. Ihan Deadmau5- tai Autechre-osastolle en hennonut lähteä. Teki desimaalivirheitä aivan jokaisen luvun kohdalla. Niin tosin oli myös kympin kohdalla. (lue: ?pyy sin Frederikiltä nimmarin?). Sivulauseista voi yhdistellä kasaan sen, että vaikka cv:ssäni on pari ihan kelpo riviä, niilläkään ei tee paskan vertaa tässä firmassa, sillä pöydän takana istuu moniosaaja, väärinymmärretty nero. Otaksun, etten tule toimeen narsistisien persoo nien kanssa. Hirveä oli, kuin Ulla Taalasmaan tapetit. Mutta eihän siinä mitään. Oli vi deostakin juuri samana aamuna valmistunut ?uusi leikkaus?. Onneksi istuin jo valmiiksi, sillä ?uusi leik kaus? veti maton alta. Olisi ollut vähän liiaksi vasaralla ympyrää kolmioreiästä läpi. Tein biisiä viikon, instrumenttien off-line-pro sessointi ja analysointi/resynteesi Kymalla oli hi taanpuoleista, mutta jälki kannatti. Voisi kai sanoa, että kaverilla oli koko ajan sata lasissa. Ei sitten ihan sujunut kommuni kointi aiotulla tavalla? ??? Vastaan on tullut sekin tyyppi, joka piti aurinko laseja sisällä, helmikuussa, räntäisenä päivänä, ja kävi kesken palaverin laittamassa geeliä hiuksiin. Otti itsestään kuvan feisbuukkiin kamerakännyllä, eikä pysynyt asiassa. Välivaiheista tuli kehuja, ehdotuksia, korjausohjeistusta ja suoraa kritiikkiäkin, joka on harvinaista, mutta mieluisaa tekovaiheen aikana. Olittepa itse ymmärtäjiä tai ym märrettyinä, on karmaisevaa tajuta, että vastapuoli on täysin pihalla. Olin vä hän kummissani, mutta oletin huimasti prosessoi duilla akustisilla soittimilla päästävän tuiki sukkelasti muikeaan lopputulokseen. Tunnaria pitäis saada. Agentti tuumasi palaverin jälkeen ?näi den kanssa ei varmaan tehdä mi-. Käyttävät sitä vielä tänäkin päivänä, maksoivat jokaisesta tunnis ta, työllistävät edelleen satunnaisesti, ja antoivat vielä luvan kirjoittaa tämän kolumnin. ja joille on tärkeää alleviivata omaa kyvykkyyt tään alalla tahi toisella: ?Siis musaahan mäkin olen tehnyt ja ollu alalla ja on täs tosiaan aika lailla tehty yhteistyötä artistien ja tuottajien kanssa. Lopulta, taas yhden hiljaisen kauden jälkeen, pidettiin seurantapalaveri. Pikku ristiriita klipin ja musiikin välillä kuitenkin oli. Kunhan nimi jätetään pois. Asiakas on aina oikeassa. Semmoista. 66 www.riffi.fi 2/2013 66-67 Alanko213.indd 66 6.3.2013 15.52. ?Autechre. Biisissä oli huima dynamiikka, myös temaattisesti. Projekti eteni hurjaa vauhtia. Agenttinikin, vanha jenkkikettu, oli innoissaan työn jäljestä. Sitten alkoivat takapakit. Jos piti olla tuhat-jotakin, näkyi fläppitaululla sata. tarkoittikin oikeasti, että ker tosäe pitäisi transponoida puolikkaalla ylös. Että tämmöinen olis video ja nyt olis sitten nää värit ja tämmöiset retrohenkiset ironi set grafiikat ihan viimosen päälle juu. Paletti (myös väripaletti) oli vaihtunut täysin, enkä ollut saanut vihiä asiasta missään vaiheessa, vaikka välivaiheitakin oli pos titeltu viikkoja. Kukaan ei ollut maininnut uudesta videosta, ja se sentään oli pantu työn alle kaksi päivää aloituspalaverin jälkeen. Kävi lisäksi kiertoteitse ilmi, että työn tilannut tyyppi ei oikeasti ollutkaan talon hierarkian mukaan oikea mies määrittämään brändikysymyksiä, eikä oikeastaan edes suorittamaan tilausta yksinään. Ei anteeksipyyntöjä, ei pahoitteluita, kertoivat vain ?tän olevan vähä tämmöstä välillä?. Kun typerrykseni hälveni, päätin kysellä refe renssien perään. huom.). ?Juu ei.? ??? Tässä ammatissa on tultava toimeen monenlais ten ihmisten kanssa, joskus useammallakin kielellä. Erään ryhmän kanssa en oikein tule juttuun, en millään kielellä. Kyseessä ovat vähän epävarmat mieshenkilöt, jotka kokevat läsnäoloni uhaksi . Ullataalasmaa oli vaihtunut täy delliseen vastakohtaansa, eikä alkuperäisen avainkohdista ollut jälkeäkään: moittivat huonosti ajoitetuista pisteäänistä. Ulla Taalasmaan tapetti olisi tilaajan mielestä tarvinnut taustakseen jotakin todella ennakkoluulotonta ja nykyaikaista. ja ?lähtö?. Alangon päiväkirja ?Asiakas on oikeassa, osa II? O on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. lette varmasti joskus törmänneet väärinym märrykseen. Mutta asiakas on aina oikeassa. ??? Jokin aika sitten tuli tilaus Todella Isolta Taholta, (ja jälleen kerran ei pelialalta, kirj. Asiakas hiljeni viikoiksi, jonka jälkeen tilaukseen teetätettiin kummallisia korjauksia. En ollut ihan mielissäni, sillä jokainen niistä kumosi tilaajan jo kertaalleen teettämät toi menpiteet. Joskus ohjeistus voi olla kuraa, toisinaan taas pöydän toisella puolella istuva tyyp pi briljeeraa termeillä, jotka itse ymmärrät, mutta niiden käyttäjä ei ihan ole kärryillä asiasta. Tuntipalkal lahan tässä mentiin. Usein palaneen käryn tunnistaa vasta viiveellä. Kävipä esimerkiksi kerran, että reilun nelikymp pisen asiakkaan rakenneohjeistus ?avaat kato filt teriä siihen lähtöön. Deadmau5.? Hitleröin uuden version samana iltana van hasta materiaalista, mutta taktikoin ja postitin sen vasta kolme tuntia ennen deadlineä. syystä tai toisesta . Kyselin ajoituksesta ja avaintapahtumista, ja kaikki tuntui olevan ennal ta mietittyä ja hyväksyttyä. Mies oli innokas elektronisen musiikin (kröhöm, Jarre ja Tomita siis) harrastaja, ja jostakin oli päähän jäänyt ?filtteri
hintaan), lataa ilmainen CUBE JAM ohjelma ja olet valmis soittamaan ja äänittämään musiikkitiedostojen mukana. CUBE Lite MONITOR on koskettimille/ laululle optimoitu versio vahvistimesta. www.roland.fi 66-67 Alanko213.indd 67 4.3.2013 11.23. Controller-tilassa RD-64 muuttuu monipuoliseksi MIDI-koskettimistoksi. www.roland.fi This is an absolute must-have for my home studio. - Marty Friedman CUBE Lite vahvistimessa yhdistyy mahtava COSM-kitarasoundi, iOS-yhteys ja laadukas 2.1 audiojärjestelmä. RD-64 tarjoaa keikka- ja studiopianisteille aidon Rolanddigitaalipianon kompaktissa muodossa. SuperNatural-teknologia takaa huippuilmaisuvoiman ja Ivory Feel-G -koskettimisto täydellisen soittotuntuman. RD-64:stä löytyy myös sähköpianot, sekä olennaisimmat klavinetti- ja urkusoundit. Kytke iPhone, iPad tai iPod touch i-CUBE LINK jakkiin (kaapeli sis
And right from the start we?ve been doing it with sustainable materials and the technical innovations that take Genelec far beyond the ordinary. And then something remarkable comes along For 35 years we?ve been making loudspeakers that have consistently set the standard for the purest, most accurate sound out there. from the drawing board to the final package, each speaker is carefully handcrafted with unmatched attention to detail. www.genelec.com | Visit us at Prolight + Sound, booth 8.0 H25! 68 Takakansi213.indd 68 4.3.2013 11.22. We still do everything under one roof in Finland