N ro 2 -2 15 H in ta 9 ,8 E Ile Kallio Cubase Pro 8 – musasofta juhlatuulella! E l ä m ä n i k i t a r a t Kun Nightwish suuntaa maailmalle, hoitaa AholAn Kimmo saliäänen tuhansien keikkojen kokemuksella! 01 Kansi215.indd 1 26.3.2015 10.40
s t u d i o t e c . • Musiikki-Kullas, Oulu • Musiikki Lukinmaa, Kajaani • Musacorner, Tampere • Musikantti, Jyväskylä • Musiikki-S, Hyvinkää • F-Musiikki, Vantaa • Piano Jylhä, Muurame • Soitinkulma, Savonlinna • Markun Musiikki, Hyllykallio • Discoland, Helsinki Kysy asiantuntevalta AKG-kauppiaaltasi! • St. f i | w w w. M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h . f i Suosimalla suomalaista jälleenmyyjää saat asiantuntevan ja henkilökohtaisen palvelun lisäksi varmasti eurooppalaisittain kilpailukykyisen hinnan sekä oikeuden maahantuojan takuuhuoltopalveluihin ja tuotetukeen. Paul’s Sound, Nummela • Kouvolan Musiikki, Kouvola • Pihlajamaan Musiikki, Pori, Rauma ja Vaasa • Macu’s Music, Loviisa • Tornion Musiikki, Tornio • Kuopion Musiikki, Kuopio • Intro Musiikki, Kerava • Oulun Soitinja Tarvike, Oulu • Tampereen Musiikki, Tampere • Kitarataivas, Salo Keikalla mukana D12VR C214 C451b 02-03 Ilmoitukset.indd 2 26.3.2015 11.18. 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c
f i w w w. f i PRO AUDIO ® – taitaa korttipelin – Korttipelin osaaminen on tärkeä juttu mikserin monipuolisuutta ajatellen. M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . Soundcraftin Vija Si-sarjoihin on tarjolla kenties markkinoiden laajin valikoima laajennuskortteja kaikkiin yleisimpiin digitaalisiin audioformaatteihin ja hyvin erilaisiin tarpeisiin – broadcastista livekeikoille saakka. ® AES/EBU ADAT TDIF A-NET USB Firewire RockNet BLU link DOLBY E 3G SDI Ethersound CobraNet MADI Vi 3000 Ui 16 Si Expression 1 Si Performer 3 Kysy tarjousta jälleenmyyjältäsi! 02-03 Ilmoitukset.indd 3 30.3.2015 10.56. 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . s t u d i o t e c
Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. • Makuasioista ei kannata kiistellä – käytännöllistä tietoa mikrofonien vertailemisesta: (artikkelit/ toimituksen tietolaari) • Shure SE – ihanteellista soundia korva napeilla (artikkelit/laitetestit) Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät osoitteesta www.riffi.fi Kannen kuva: Tommi Posa 8 18 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Tom Nyman – ikimuistoiset sessiot 14 Rikhard Murto – rumpali ja sähkömies 18 Viitasen Piia – fiilis ja teksti edellä 21 Kimmo Ahola – tuhansien keikkojen konkari 26 Tero Pennanen – hyvät soundit varmistavat bändisoittajan soittofiiliksen YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 6 www.riffi.fi 2/2015 26 32 Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut Riffin verkkosivustolta: • Tom Nymanin toisella tavoin ikimuistoiset sessiot – karut tiivistelmät niistä kolmesta sessiosta, jotka eivät todellakaan menneet putkeen. Irtonumeron hinta on 9,80 e . Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,80 e + postikulut. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen 29 Verneri Pohjola – monta vaskea tulessa 32 Sakara ja tähdet – kitaristi on monessa mukana 36 Ile Kallio: Elämäni kitarat – kaunis kitara on käyttötaidetta parhaimmillaan LUKUPALAT 58 Laulumikrofonit tutuiksi – solisti tarvitsee sopivan mikrofonin 06-07 Sisältö215.indd 6 30.3.2015 12.39. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52,50 e ja määräaikaisena 58,60 e . Riffi ilmestyy vuonna 2015 kuusi kertaa. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Kalle Heino Misha Koivunen Timo Koskinen Esa Lötjönen Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Petri Silas Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 20
”Jos artistia ei kiinnosta sen vertaa, että tekisi priima suorituksen, miksi ketään muuta pitäisi kiinnostaa?” 06-07 Sisältö215.indd 7 30.3.2015 12.39. Be D1 to have it. 42 46 48 RIVAKAT PIKAKOKEET 39 Dunlop Lock Strap – edullinen hihnalukko 39 Planet Waves Screeching Halt – stoppi kierrolle 40 Neutrik Xirium – 2014 on erinomainen vuosikerta 41 Radial Dragster – kuormaa tarpeen mukaan KÄYTTÖTESTIT 42 Soultonesymbaalit – tuoretta turkkilaista! 44 Cort Sunset II – ei mikään auringonlaskun instrumentti 46 Hehku Customs Bam 2 – kaksi wattia ja jopa vähemmänkin 48 Hellaksen herkut – JAM tarjoilee perinnetietoisia pedaaleja 50 Roland JDXi – kahden kauppa 52 Cubase Pro 8 – musasofta juhlatuulella! 54 Sennheiser ew D1 – huoleton langaton 56 Shure PSM300 – monitorimiksaus jakoon langattomasti GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Jazztaiteilijan elämää 64 Saarinen selvittää – Asumisterveysohjeesta asetukseksi 66 Alangon päiväkirja – Mistä on hienot laulut tehty. Featuring adaptive high-power transmission, superior live sound and exceptional ease of use. BE D1 TO COME TO TOWN SENNHEISER NORDIC LAUTATARHANKATU 6, 00580 HELSINKI PHONE: +358 207 191 990 WEB: WWW.SENNHEISER.FI BE D1 TO BURN IT DOWN D1 BE D1 AND ONLY Take your band to the next stage. With evolution wireless D1 – the easiest and most reliable digital system
8 www.riffi.fi 2/2015 TeksTi: Misha koivunen kuvaT: ToMMi Posa, ToM nyMan, Lasse kurki Tom nyMan IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan 08-13 Tom Nyman Ikimuistoiset.indd 8 30.3.2015 11.06
Onneksi Martsa oli palkannut Speedy Saarisen äänittäjäksi ja otin mukaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. vielä ”oman miehen” eli Janne Vikstenin avustavaksi äänittäjäksi. – Ilmeisesti sekin oli innostunut vähän erilaisesta sessiosta tai musasta. Timon demolta napattiin levylle pari sen omaa biisiä, ”Suuret tunteet” ja ”Hullu Helena”. Sitten oli vielä Timo Kiiskinen, johon olin vasta tutustunut kitaristi Jarkka Rissasen kautta, kun Timo oli tullut Heinolasta Helsinkiin. – Siitä piti tehdä vähän monipuolisempi kuin normikansanmusalätystä. Järvenpään tapauksessa kyse oli ensimmäisestä kaupallisesta produktiosta, jolla saatiin nostettua mies suuremman yleisön tietoisuuteen. J. – Se oli silloin vaan hyvää musaa muun ja varsinkin ”kaiken kasaripaskan” joukossa, kuvailee Nyman nyt. Nymanin lapsuuden kaverin Janne Vikstenin oli tarkoitus toimia hänen ja Saarisen välissä tulkkina, kun tuottajakokelas pelkäsi ettei osaa ilmaista ha lua miansa asioita oikein. Nyman muistelee, että kaikki kuulosti heti hyvältä ja ilman mitään ongelmia. Nyman oli tutustunut 80-luvun puolella Martti Heikkiseen, joka piti kotonaan Lahdessa Swingtown-nimistä levyjen postimyyntikauppaa. Eero Raittiselle käännettiin Charlie Richin fiftaribiisi ”Rebound” Heittopussiksi ja jenkkiläinen kansansävelmä ”Come All You Fair and Tender Ladies” (Neidot herkät hennot). Sessioiden onnistumista helpotti Speedy Saarisen positiivinen meininki ja avuliaisuus ja hän suostuikin kaikkeen mitä Nyman keksi ehdottaa ja kokeilla. Valikoimista löytyi kantria, folkia, rock’n rollia – tavaraa mitä nykyään sanotaan rootsiksi. Tom Nymania nähtiinkin noihin aikoihin usein kaivelemassa levyhyllyistä ja Sibelius-Akatemian nauha-arkistosta vähän erikoisempaa tavaraa, jotta vältyttäisiin toistamasta Järvenpään perusralleja eli Meksikon ja Teksasin haitaripolkkaa. Ne tais olla sen ensimmäiset levytetyt kappaleet. Eikä niitä oikeastaan saanut tullakaan, kun päällä oli niin tiukka aikataulu. Osa kappaleista ei ollut Järvenpään ominta aluetta soittajana, mutta kovana pelimannina hän taivutti haitarinsa sopimaan joka biisiin. – Laulajat lauloivat pari biisiä mieheen: J.Karjalaiselle tarjosin ideaa Buck Owensin kantribiisistä Street of Bakersfield ja Jukka käänsi sen tosi tyylikkäästi. Veli-Matti soitti kaksrivisellä haitarilla mielettömän musikaalisesti instrumentaaleja, joita se oli opetellut Flaco Jimenezin ja Ry Cooderin levyiltä ja myös suomalaisilta vanhoilta pelimanneilta. Karjalaisen taustajoukoista sekä kansainvälistä huomiota herättäneesta Laika and the Cosmonauts -yhtyeestäkin tuttu mies, jonka krediittilistalle mahtuu myös kymmeniä levyjä tuottajan roolissa. www.riffi.fi 2/2015 9 veli-Matti Järvenpää: särkijärven Bolero (amigo, 1992) Särkijärven Bolero -albumista voidaan laskea tapahtuneen kahden henkilön kohdalla uuden uran lähtölaukaukset. Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Siitä huolimatta että tuotantokilometrejä oli takana nolla, oli Nyman ehtinyt jo kehitellä suunnitelman siitä miten levy saadaan soimaan radiossa. ”Jos tuottajan ja äänittäjän suhde ja kommunikointi ei pelaa, kaikki rupeaa menemään poskelleen aika nopeasti.” 08-13 Tom Nyman Ikimuistoiset.indd 9 30.3.2015 11.06. Mikeistä ja äänitysvehkeistä en ymmärtänyt siinä vaiheessa vielä mitään, mutta Speedy tajus heti minkälaisesta soundista nää jäbät diggaa, joten se tunki sinne väleihin sitten näitä isoja Neumanneja ja pätsäsi tarkkaamon puolella oikeat kompressorit käyttöön. Noin isosta touhusta ei voi enää haaveillakaan ainakaan pienlevy-yhtiötuotannoissa. Se oli iso tuotanto, kun levyllä oli neljä laulajaa ja reilu tusina soittajia. Ehkä valtava into ja kiinnostus oppia levyn tuottamisen salat korvaisi puutteet. Nyman ilmoitti rohkeasti voivansa ottaa vastuun levyn ideoimi ses ta ja toteuttamisesta. Tiedot ja taidot on hallussa! Studiokokemusta mieheltä löytyikin, mutta ainoastaan soittamisesta. Jos tuottajan ja äänittäjän suhde ja kommunikointi ei pelaa, kaikki rupeaa menemään poskelleen aika nopeasti. ”Sua muistin jääkukkasin” soi paljon radiossa kun levy ilmestyi. Eri laulajat ja soittajat tulivat muutaman tunnein välein ja kaikki soitettiin samaan aikaan sataprosenttisena nauhalle. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoiksi. Mikä tarkoitti siihen aikaan lähinnä Yleisradion rinnakkaisohjelmaa ja Radiomafiaa. Vanhan Isännän Timo ”Tiibo” Vakkilainen, jonka laulua ja bluesinsoittoa olin ihaillut 70-luvulta lähtien, tuli myös mukaan. – Halvemmat äänityslaitteet saati kotivehkeet ei olleet silloin vielä yleistyneet, joten mä lähdin ihan pystymetsästä Finnvoxille pitkäksi viikonlopuksi tammikuussa 92. Helsinkiin muuttanut Heikkinen oli perustanut Amigo-levy-yhtiön ja Nyman toimi Värttinä-yhtyeen bassonsoittajana. Kansanmusapiireissä se oli ihan superstara jo siihen aikaan, olihan se aloittanut levytysuransa jo lapsitähtenä reilun kymmenen vanhana ja reissannut keikoilla Irwinin ja Tappi Suojasen ja ties kenen kanssa. – Viimeistään ’91 kesällä Kaustisen festareilla meille kävi Heikkisen kanssa selväksi, että Veli-Matin on aika tehdä soololevy, jotta se pääsee isomman yleisön tietoisuuteen. Heikkinen ei mukavana miehenä osannut sanoa ei mun suurisuuntaiselle suunnitelmalle. vuorossa tällä kertaa Tom nyman, basistina mm. Tom Nymanin kohdalla taas kyseessä oli hänen ensimmäinen tuotantotyönsä. Puolet kappalemateriaalista oli tietenkin instrumentaaleja, kun nyt kerran haitaristin soololevyä tehtiin. – Akustisemmat biisit tehtiin niin, että bändi oli puolikaaressa Veli-Matin ympärillä Finnvoxin B-studion isossa huoneessa
– Niissä käytettiin paljon tehokeinoina äänen säröttämistä eri tavoin, voimakasta kompressointia ja aitoja huonesoundeja. eero raittinen & kansainväliset seikkailijat: eero raittinen & kansainväliset seikkailijat (Texicalli, 1996) Eero Raittisen levyn Nyman tuotti yhdessä Laika & The Cosmonauts -bändikaverin Janne Haaviston kanssa. Studiokokemusta oli kertynyt parin omakustanteen verran. Mutta tein Veli-Matin kanssa vielä Pitkä hehku -levyn muutamaa vuotta myöhemmin ja siinä käytettiin ihan samaa sabluunaa. – Me diggailtiin samantyyppisestä oldies-musasta ja oltiin pidetty yhdessä studiota Pitäjänmäellä jo muutama vuosi. Levy myi Amigon mittapuihin nähden mainiosti ja VeliMatista tuli tunnettu hahmo myös kansanmusiikkipiirien ulkopuolella. 90-luvun alkuvuosina Laikan kiertueilla oli kuunneltu paljon muutamaa levyä, joiden soundi ja tuotannolliset ratkaisut viehättivät kaksikkoa. Veli-Matti eristettiin tiukasti johonkin nurkkaan ja laulaja laitettiin ainoaan koppiin, joka salissa siihen aikaan oli. Se alkoi helpottua vasta sitten kun rupesi itse miksaamaan ja räpläämään kaikulaitteita. Veli-Matti Järvenpää sai levyn ilmestymisvuonna Vuoden muusikon Emman. Siloposkisuudestaan huolimatta Järvenpää ei hermoillut äänityshommia ollenkaan. Eikä studion laitearsenaali edes riittänyt, vaan sinne kärrättiin kahmalokaupalla erilaisia soittimia, ja kaikki soittivat mitä kynnelle kykenivät. Studioäänitys tuntui valjulta sen rinnalla, joten sitten lopuksi kaivettiin kasetti esiin, siirrettiin se kaksituumaiselle ja soitettiin yhdessä siihen päälle se mitä puuttui. Ne olivat Mitchell Froom ja Tchad Blake -parivaljakon tekemät Los Lobosin Kiko, Suzanne Vegan 99,9 F°, Latin Playboysin debyytti sekä Daniel Lanoisin For The Beauty of Wynona. Texicalli Records antoi täysin vapaat kädet levyn tekoon, ja koska Raittisen pari aikaisempaa levyä oli tehty Sonylle ja ”radioystävällisesti”, niin nyt haluttiin tehdä jotain rohkeampaa. Yhteisestä soittotaustasta johtuen sinne tänne sinkoilu kävi luontevasti. Tai Speedy miksas ja mä seurasin kiehtoutuneena vieressä. Niistä varmasti tarttui yhtä ja toista ideaa Kansainvälisten seikkailijoiden levylle. – Äänitysten jälkeen pidettiin pari viikkoa taukoa ja sitten miksattiin taas pitkä viikonloppu Finnvoxin C:ssä, niin se taisi mennä. – Hyvältä. Välillä toinen äänitti ja toinen tuotti tai soitti ja sitten vaihdettiin osia. Niitä sitten käytettiin niin paljon kuin sielu sieti, ajatus oli tehdä kaikki vähän väärinpäin, epäkonventionaalisesti. Hankalinta mulle miksaamisessa oli tehdä nopeita päätöksiä, esimerkiksi sanoa jostain kaiusta pienen esimerkin perusteella, että onko se tämä vai tuo. Soundissa oli Waldemar Walleniuksen ylistävä koko sivun kirjoitus. – Se oli aika ujo jätkä, mutta soitto kulki hyvin. 10 www.riffi.fi 2/2015 – Karjalainen ei päässyt studioon, joten sen biisi siirrettiin kakstuumaiselta nauhalta puolentuuman Fostexille ja se lauloi biisinsä himassa tai landella niin kuin sillä oli siihen aikaan tapana. Erityistä työnjakoa ei ollut, vaan kaverukset tekivät kaikkea yhdessä ja vuorotellen. Levy on jäänyt siksikin mieleen, että sitä tehtiin meidän omassa Hitsville-pajassa Pitäjänmäen Arinatiellä. Biisit soi radiossa ja levy sai hyviä arvosteluita. Eppu on hieno tyyppi, joka kelpaa monessa asiassa roolimalliksi. Se on monipuolinen, mutta ehkä iso porukka tekee siitä myös pikkasen hajanaisen. – Timo Vakkilainen oli tehnyt ”Klassista ja jatsii” -biisistä demon jollain kasettikoneella, ja siinä oli mielettömän makee lauluja kitarasoundi. Onneksi ne oli jo silloin rautaisia soittajia: Janne Haavisto, Tommi Viksten, Petri Hakala, Miikka Paatelainen ja Jarkka Rissanen esimerkiksi. Siellä ei katsottu kelloa, joten aikaa oli käytössä niin paljon kuin sitä tarvittiin. Hitsvillessä rupes jo tohon aikaan olemaan merkittävät pinot vanhempia laitteita kuten kosketinsoittimia, vahvistimia sekä kaikenlaista räkkikamaa ja efektipedaaleja. Kerroin tietysti mielipiteitäni balansseista ja panoroinneista. Tavallisimpien lisäksi mikin eteen päätyi ai08-13 Tom Nyman Ikimuistoiset.indd 10 30.3.2015 11.06. Bändiin olin pyytänyt mukaan lähinnä kavereitani, jotta tuntisin oloni studiossa kotoisaksi. Meitä oli samanhenkistä porukkaa bändissä: mun ja Jannen lisäksi, Pekka Gröhn koskettimissa ja Jarkka Rissanen kitaroissa. Ei yhtä hyvä kuin demo, mutta se kelpasi. Miltä levy kuulostaa tänä päivänä. Olin tyytyväinen, homma oli lähtenyt hyvin käyntiin. Kitarabändimiehitykselläkin koko porukka istutettiin samaan isoon saliin. Yhden asian kanssa virkattiin vähän pidempään. Särkijärven bolero -albumin myötä Järvenpään musiikista alettiin puhua fin-mex-nimellä. ”Halpa eksotiikka” oli myös sellainen mielikuva, jota haettiin paitsi musiikkiin, niin myös levynkansiin. Janne oli ehtinyt tehdä Eero ”Eppu” Raittisen kanssa pari levyä ja mullekin Eppu oli tuttu jo useamman vuoden takaa. Se on meitä parikymmentä vuotta vanhempi ja laulajana tietysti kovan luokan tekijä. – Levy tuli hyvään aikaan ulos, alkukeväästä, jolloin on muutenkin hyvä fiilis. – Studiossa oli kova tekemisen meininki ja hyvä pössis. Mä soitin itse sähköja kontrabassoa
Erikoisia perkussiosoittimia oli niitäkin ”tuhottomasti”. – Niillä pärjättiin hyvin silloin, ja monesti riitti se 15–16. Toiset, esimerkiksi jotkut Epun ikätoverit, inhosivat sitä, mutta monet taas tykkäsivät. Mutta koska tunnelma oli hyvä ja matsku mainiota, uppouduin hommaan täysillä, ja ehdotin sitten, että mut laitettaisiin levynkanteen myös tuottajaksi. En muista, että mitään välimiksauksia olisi Hitsvillessä tehty juurikaan. En mä siitä lisäkorvausta halunnut tai saanut, mutta ajattelin, että nimen on hyvä olla krediiteissä, jos näitä hommia tekee jatkossakin, Nyman aloittaa. Loppupäivät meni sitten lauluja tehdessä. Isoin huone oli vajaa parikymmentä neliötä matalalla viistokatolla. www.riffi.fi 2/2015 11 nakin sitar, marimba, mandola, melodika, polkuharmooni sekä Ampeg Baby Bass – 60-luvun alun pystybasso, jossa on kontran täysimittainen kaula, mutta sellon kokoluokkaa oleva muovirunko. – Lasse Kurki oli tykästynyt meidän Hitsville-studioon Lemonator-äänityksissä ja halusi että levy tehdään siellä. Porin seudulla jokin sanomalehti valitsi sen vuoden levyksi ja kävi meitä jälkeenpäin paikan päällä haastattelemassa. Tilat ja laitteet kasvoivat vuosien mittaan ja äänieristystä paranneltiin. – Omassa studiossa oli tietysti puolensa. Lasse pyysi mua äänittäjäksi ja bändi halusi sivussa hoitaa tuottamisen. Vaikka soittohuoneet ja tarkkaamo olivat matalia, tulin paikan kanssa hyvin toimeen enkä kaivannut mitään parempaa. Nyt taas kaipaan samantyyppistä paikkaa, mutta studionpitämisen ja freelance-äänittäjän hommat jätän nuoremmille. Tuon ajan Hitsville oli joukko pieniä huoneita ilman sen kummempia akustointeja. Ainakin Jiri Nikkinen, Mikko von Herzen ja Sub-Urban Triben jengiä kävi siellä käänty”Vaikka soittohuoneet ja tarkkaamo olivat matalia, tulin paikan kanssa hyvin toimeen enkä kaivannut mitään parempaa.” 08-13 Tom Nyman Ikimuistoiset.indd 11 30.3.2015 11.06. Useimmiten tilanne on se, että jos sut on buukattu äänittäjäksi, et kovin mielelläsi rupea tekemään valintoja ja päätöksiä, jotka kuuluvat tuottajalle. Böndellä katseltiin pitkään, kun baarin nurkassa oli useammassa kerroksessa rujoa ja outoa kalustoa. Roudarina ja miksaajana ollut Markku Kaustinen pudisteli päätään… The krispies: solid Gold rockstars (Zen Garden, 1998) Tom Nyman oli ollut mukana tuottamassa Lemonatorin ekaa levyä Warnerille ja tutustunut Lasse Kurkeen. Levyn teon aikaan, eli 20 vuotta sitten Hitsvillessä oli käytössä 16-raitainen Fostex-mankka puolen tuuman nauhalla. Se teki hyvää levylle, joka syntyi onnellisten tähtien alla tavallista rennommin. Eppu oli oppinut laulamaan studioissa 60-luvulla, jolloin etäisyys mikkiin oli puol metriä ja luureista tuli ihan erikuuloista informaatiota. Kuunteluvolyymiä Hitsvillen tarkkaamossa piti pitää suhteellisen lujalla, jotta olisi kuullut edes vähän mitä nauhalle meni. – Jätkät oli liikkeellä tosi löysin rantein ja hyvissä moodeissa. Rummut, bassostyrkkari, Lasse ja Knipi demolauluineen. Finnvoxilla tehtiin muutaman raidan kuuntelumiksaukset takaisin Fostexille, ja sitten oli lisää raitoja käytössä kunnes 23 oli täynnä. Taustalauluja oli ihan mielettömästi, ja ne oli vielä buukannut kaikki kaverinsa vetämään sinne jonkin osuuden, että sovitut studiopäivät ja kaikki raidat saatiin täyteen. – No, pohjiin meni korkeintaan kolme päivää, sitten minimaaliset päällesoitot eli jotain skittasooloja ja muutamat kiipparit. Hitsvillen äänitysvehkeinä oli silloin kakstuumainen 24-raita Studer ja Mackien 8-bus -mikseri. Siitä oppi ottamaan kaiken irti eli tiesi millä tasolla ääntä piti ajaa mihinkin laitteeseen, mihin rumpusetti tai tietty styrkkari piti sijoittaa, jne. Finnvoxin huoltopäällikkö Tapio Rantanen oli tehnyt meille muutamia etuasteita ja kompuroita. Zen Gardenin Kari Hynninen innostui Lassen ja Egotripin Knipin tekemistä power-pop -biiseistä ja patisti kaksikkoa levyntekoon. – Me oltiin Eeron levystä ylpeitä, siitä tuli ihan erilainen kuin mikään muu siihen aikaan tai myöhemminkään. Me ratkottiin sitten ongelmia vaihtamalla aina nopeasti lähestymistapaa: ripustettiin jotain metallisia lieriöitä filtteriksi äijän ja mikin väliin, toisinaan pistettiin se porraskäytävään huutamaan ja joskus lopullinen lauluraita kuiskailtiin heti kättelyssä pelkän skitan säestyksellä. – Bändi mäikäs seinän takana ja välissä oli pelkkää lastulevyä. Aika pian kävi kuitenkin selväksi, että multa odotettiin myös tuottajamaisia vaistoja ja päätöksentekokykyä. Raitoja pystyi käyttämään ensin viisitoista, koska yksi piti säästää aikakoodia varten, jotta materiaali saatiin siirrettyä Finnvoxin kakstuumaiselle miksausta varten. Me lähdettiin sitten keikoillekin toteuttamaan sitä eksotiikan ilosanomaa ja levyn soundia. Siellä alettiin tehdä myös isompia miksauksia, kun Pro Tools ja Maikkarin poistomyynnistä huudettu Amekin iso pöytä nostettiin vuosituhannen alussa trukilla toisen kerroksen maisemaikkunasta sisään. Äänityksiä Hitsvillessä tehtiin noin viikon verran, tosin päivät olivat pitkiä. Siinä kaikki, mikkeinä oli kolme isokalvoista Neumannia ja loput viisseiskoja ja Sennheisereita, ihan peruskalustoa. Tässä tilassa meuhkasi koko bändi. Se tarkoitti sitä, että laulaminen ei aina sujunut niin hyvin kuin odotettiin. 10–12 tuntia oli nuoruuden innosta puhkuneelle joukolle normipäivä. Lopetimme studiotoiminnan kuitenkin vuonna 2005, kun vuokranmaksu ja vanhojen laitteiden huollattaminen alkoi käydä liian stressaavaksi. Muutama ilta treenikämpillä ja saman tien studioon. Kokoon kyhättiin nopeasti sivuprojektibändi, johon saatiin Heikki Tikka rumpuihin ja Aleksi Mänttäri bassoon. Stressistä ei tietoakaan. – Niiden skittastyrkkarit oli viereisissä huoneissa, joten saatiin edes pientä eristystä. – Eerolla on hieno laulusoundi, mutta se on myös aikamoinen fiilistyyppi
Pidän hyvien kompuroiden soundista ja efektistä, joten käytin niitä aina mahdollisimman paljon jo äänitys vai hees sa. Mutta kyllä ne oli myös hemmetin tarkkoja sen kanssa, että kaikki on just kohdillaan, tunnelma, soundit ja balanssit. Kun Nyman kuuntelee albumia tänä päivänä, niin ikävä valtaa mielen. ”Ihan hyvä, mutta tähän täytyis saada nyt vähän telakkaa”, Knipi sanoi kerran kun olin taistellut tuntikausia jonkin miksauksen kanssa. Ne halus hakea studiopäällikkö Risto Hemminkin siihen sitten vielä diggailemaan ja mä olin, että älkää nyt helvetissä, tää on mun eka miksaus täällä ja mua hävettää kun kaikki mittarit on tapissa ja valot vilkkuu punasena. Olihan kyseessä ensimmäinen kerta yksin Finnvoxilla. SSL:n miksauspöydän manuaalia oli silmäilty etukäteen, mutta ei siitä liiemmin apua ollut. – Eihän ton kokoisesta pöydästä ja sen automatiikasta tajua mitään ennen kuin alkaa itse tekemään. Ja mua nolostutti. – Sellainen soundi, että mikki vaan eteen ja valmista kamaa. Siitä on myös se hyöty, että bändi kuulostaa tiukemmalta ja selkeämmältä tarkkaamossa, jolloin päätöksiä on helpompi tehdä ja jatkotyöt nopeutuvat. Sitä vähän kypsytti aina, kun se laahusti pitkin käytävää ja kuunteli mun ongelmaa. u ”Se on äänittäjän ammattitaitoa, että musa kuulostaa melkein valmiilta jo ennen miksausta.” The Krispies tekemässä pohjia Hitsville-studiossa. Ja päivät venyivät ja venyivät… Artistit kuitenkin ymmärsivät antaa Nymanille työrauhan. Nymanin tunnetila vaihteli innostuneisuudesta paniikkiin. Pelkäsin, että Risto siirtää mut sivuun varjellakseen kalliita laitteitaan. Lopuksi Kurki, Knipi ja taisi olla Hynninenkin siinä sitten aivan fiiliksissä kuuntelemassa miksausta ennen kuin se ajettiin masterille. Hyviä analogialaitteita on kyllä edelleen monet studiot ja räkit pullollaan. Silloin ei myöskään raitoja ollut koskaan enempää kuin 24, kun taas Pro Toolsin tulon jälkeen niitä saattoi olla paljon enemmän. Solid Gold Rockstars -albumilla oli yhteensä viisitoista vierailijaa. Onneksi Karmila ( Mikko) oli aina paikalla C:ssä, joten ei auttanut kuin mennä koputtamaan sen ovea. Kannoin snadisti huolta, että onko kaikki jutut oleellisia ja löytyykö niille miksauksessa tilaa. Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Lue myös karut tiivistelmät niistä kolmesta sessiosta, jotka eivät todellakaan menneet putkeen: www.riffi.fi 08-13 Tom Nyman Ikimuistoiset.indd 12 30.3.2015 11.06. Country Guitar Workshop II – kantri kitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erin omaista instru mentaalia Amerikan malliin! T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Miksaukseen käytettiin neljä viisi päivää. Kaksi vähän säröllä olevaa sähkökitaraa, rummut ja basso. Joskus laulajien kanssa joutuu ihmettelee ja kokeilee eri mikkejä ja jopa erilaisia etuasteja kompuravaihtoehtoja, kun tuntuu, että sitä ei saa istumaan sinne muun kaman joukkoon oikealla tavalla. Aina kymmenen vuoden välein kuulen, että niillä on suunnitelmissa kakkoslevy. Krispies oli kuitenkin projektibändi, ja platta jäi niiden ainoaksi. Sitten matka jatkui Finnvoxin A:han miksaamaan. Edellämainittujen lisäksi studiossa nähtiin muunmuassa Markus Nordenstreng Rickenbackerin kanssa, J-P Virtanen Hammondissa, Mikki Kauste taustalaulussa ja Nez Trehnov tamburiinissa miltei joka paikassa ja kohdassa. Niitä kandee käyttää rohkeasti, se on äänittäjän ammattitaitoa, että musa kuulostaa melkein valmiilta jo ennen miksausta. r i f f i . Sain kuitenkin jatkaa hommat loppuun ja levystä tuli oikein hyvä. Useinhan se ei oo toimiva lähestymistapa, mutta yritin kuitenkin mennä siihen suuntaan. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Tarina kertoo että Kurjella ja Knipillä olisi Kari Hynniseltä saatu avoin valtakirja toisen Krispies-levyn tekemiseen. – Se on periaatteessa helppo nakki. Hänen mielestään kaikki on luontevasti ja pinnistelemättä esillä ja omilla paikoillaan. Se ei tehnyt lopputuloksesta parempaa. R i f f i k a u p p a RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin va rustetuista soitinja musiikki liikkeistä sekä kirja kaupoista ympäri maan. Albumi on kotimaisen powerpopin hienoimpia hetkiä (tämä on toimittajan puolueellinen mielipide). 12 www.riffi.fi 2/2015 mässä. Vieroksun sitä, että äänittäjät eivät enää käytä erilaisia mikkietuasteita ja kompuroita efektiivisesti pohjaäänityksissä. Vasemmalta Knipi, Heikki Tikka, Lasse Kurki ja Aleksi Mänttäri. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun Rhythm & Blues Workshop – kun pentatoni sesta ei voi enää ottaa, lainataan jazzista… Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Brazil – sukellus brasi lialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. f i . Laulajista Tom Nyman nostaa erikseen esille Jiri Nikkisen. Menin monesti iltasella solmuun niiden nappien kanssa enkä saanut ääntä kulkemaan. Sitkun on hyvä tapaus, jolla on hyvä mikkitekniikka, niin se on oikeastaan ihan sama, mitä siellä jatkeena on. – Ekana oli kiire saada miksattua sinkkubiisi ”I’m On The Radio”, ja jätkillä oli sen kanssa sellainen kela, että kaiken pitää tulla aivan vitun lujaa joka suunnasta. – Ne istui kahviossa ja tuli kommentoimaan sit kun mä pyysin. En tiedä, johtuuko se kaiken digitalisoitumisesta vai jostain yleisestä vieraantumisesta. No, Hemmi kuunteli, koputteli mittareita ja nosteli pedanttina miehenä kulmiaan aina välillä. Sit usein jo ovelta se osoitti jotain pöydän namiskuugelia, joka oli jäänyt väärään asentoon ja katkas signaalin. Groove In – syväluotaus settisoiton perus teisiin ja niiden jalostamiseen Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Lopuksi kopsautti puukenkiään ja hörähti mennessään: ”Noh, sepäs tuli kuin tykinsuusta”. Ikävä analogiaikoja
Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun Rhythm & Blues Workshop – kun pentatoni sesta ei voi enää ottaa, lainataan jazzista… Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Brazil – sukellus brasi lialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. r i f f i . Groove In – syväluotaus settisoiton perus teisiin ja niiden jalostamiseen Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. f i . Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! 08-13 Tom Nyman Ikimuistoiset.indd 13 30.3.2015 11.06. Country Guitar Workshop II – kantri kitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erin omaista instru mentaalia Amerikan malliin! T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . R i f f i k a u p p a RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin va rustetuista soitinja musiikki liikkeistä sekä kirja kaupoista ympäri maan
Biisilista ja laput löytyvät iPadista. Miksaaja Terttu Arnberg päätyi vaimentamaan rumpuseteistä alakertaa reippaasti, jolloin bassopää ei kertaudu vaan ampuu kiinteänä ja selkeänä pelkästään kovalevyraidoilta. ei juuri mitään – paitsi rikhard murto. Puuduttava kokemus Konevetoisen R&B:n ja hiphopin vastapainona Murto soittaa ”Maailman hauskimman ihmisen” titteliä kantavan Ismo LeiTeksTi: Tommi saarela rikhard murto – rumpali ja sähkömies mitä yhteistä on artisteilla nimeltä Cheek, Anna Abreu, Diandra, Ismo Leikola ja Kaija Koo. Murron liikkumavara ei jäänyt kovin väljäksi, kun vastassa oli Mikko Sirén, jonka roolina oli myllyttää settinsä takaa rokkimeiningillä koko rahan edestä. 14 www.riffi.fi 2/2015 Vaikka kotimaisten live-tuotantojen ”sähkömiehen” hommat saavat toisinaan yliotteen, Rikhard Murto muistuttaa olevansa ennen muuta soittaja, jonka työkaluina ovat rummut ja perkussiot – akustisina ja sähköisinä. Tällä kaudella mies on kiertänyt vakituisesti Diandran ja Ismo Leikolan mukana, pesti Cheekin riveissä päättyi viime kesän lopussa Olympiastadionille. Rikhard Murron settinä Ismo Leikolan stand-up -kiertueella on Gretschin Ribbon Mahogany. k u V a : m ik k o N u o P P o N e N 14-17 Rikhard Murto.indd 14 30.3.2015 11.08. Cheekin levyiltä siirrettiin taustaraidoille runsaasti leimaaantavia soundeja, joiden päälle bändi rumpaleineen lisäsi elämän makua. Näissä kaikissa on rumpalin näkökulmasta jotain erityistä, esimerkiksi Cheekin bändissä poikkeuksellista oli kahden rumpalin roolien sovittaminen yhteen. Porter & Daviesin BC2 ratkaisee bassarin monitorointiongelmat rumpupenkin ja butt kicker-vahvistimen yhdistelmällä. Ja kyllähän alakerta oikeasti soi pa-kamoissa hienommin jos se tulee vain yhdestä lähteestä, Murto huomauttaa. – Siihen verrattuna esimerkiksi Diandran rumpalina vastuu on suurempi, kun jokainen biitti tulee omasta bassarista
siinä näyttelijät – kuten Eero Milonoff – opetettiin ensin soittamaan, ja kuvauksissa he soittavat osuutensa livenä. Murron itsensä kohdalla live-luupit, esituottamiset ja hdtaustat tulivat isosti kyytiin viisi vuotta sitten ”Popin kuninkaalliset” -kiertueella, vaikka taustaraitojen kanssa soittelu sinänsä olikin tullut tutuksi jo lukiobändeissä Minidiskin kanssa. Tilanne ruokkii muusikkoaiheista läpänheittoa, jota bändin tulee kommentoida ja alleviivata soitannollisestikin. www.riffi.fi 2/2015 15 kolan housebändissä pelkällä akustisella setillä, ohjelmistossa on kappaleita kuten Raksamies ja Moottoritie on kesken, eli standup -koomikon huumorisanoituksia tunnetuista hiteistä. – Biisien välissä on tärkeää verrytellä, mutta kun nojausjalka jossain vaiheessa väkisin puutuu niin vasurista tulee bassarijalka. luuppia alle Rikhard Murron toimenkuvassa soittamisen rinnalle – ja välillä ohikin – on noussut erikoistuminen keikkojen ja kiertueiden musiikin esituotantoon, taustaraitojen ohjelmointiin sekä niitä ajavien laitteistojen suunnitteluun ja valvontaan. Esituotanto voi tarkoittaa keikalle valitun ohjelmiston arraamista uusiksi, huomioiden se, että lavalla olevien soittajien suoritusta tuetaan albumin miksauksesta lainatuilla, livekäyttöön muokatuilla kovalevyraidoilla. Eli siinä joutuu opettelemaan rumpujen soittamisen tavallaan alusta uudestaan. Seisaaltaan soittamisessa on omat tekniset haasteensa, alkaen siitä, että joutuu miettimään millä jalalla kulloinkin pysyy pystyssä. Nyt cocktail-setti on olosuhteiden pakosta ainakin kevään ajan syrjässä. k u V a : T e r o V ih a V a iN e N 14-17 Rikhard Murto.indd 15 30.3.2015 11.08. Samalla syntyy tietysti tarve näiden taustaraitojen editoinnille, summaamiselle ja muullekin ennakko-ohjelmoinnille. – Tärkeä kokemus itselleni oli, kun aikoinaan näin XL-bändin Tomi Salesvuon ohjaavan DrumKatilla Rolandin groovesamplerista luuppeja, joiden päälle hän sitten soitti. Leikolan uudelle ”Maailman hauskin show” -kiertueelle Murto vaihtoi istuttavaan Gretschin USA Custom -moposettiin, mies nimittäin sattui murtamaan jalkansa rundin alkaessa, ja seisaaltaan soittaminen loppui siihen paikkaan. Kun vasemman kintun varassa useimmiten seisotaan, pelistä poissa olevaa haitsujalkaa kompensoidaan avonaisella lisähaitsulla tai säätämällä peltien asentoa kappaleista riippuen käsipelillä. kuopion konservatoriossakin rumputunneilla käynyt murto suoritti asevelvollisuutensa soittokunnassa. Sähkökioskissa komeilevat Rolandin Octapad, SPD-SX ja Handsonic, kustomoitu akryylisetti on Jackshopista. Ja siihen kaivataan paitsi taustaraitoja myös skriinejä, pyrotekniikkaa sekä aikakoodia kaikkea pyörittämään. Ihastuin siihen, että rumpali voi hallita reaaliaikaisesti ”taustanauhoja” ja vaihtaa biisin eri osissa luupista toiseen. kouluaika stadiassa tarjosi opettavaisia assistentin töitä kotimaisissa elokuvatuotannoissa, joista antoisimmaksi murto nostaa JP Siilin ohjaaman elokuvan Ganes (2007). – Se tuottaa niin paljon normirumpujen soitosta poik keavan taimin ja svengin, että käytössä on aivan kuin eri soitin. Keikkojen kontrasti syntyy siitä, että muusikot pyrkivät olemaan totisina taustalla ja Leikola saa vitsailla heidän kustannuksellaan sydämensä kyllyydestä. Parhaitakin kokonaisottoja piti jälkikäteen parannella, joten musiikkituotantoryhmässä murto sai äänitysja editointihommien lisäksi välillä ottaa kapulat käteen ja paikkailla ”remun” rumpuraitaa. Keikat olivat aiemmin rumpalinkin osalta sananmukaisesti ”stand-uppia”, sillä kalustona oli cocktail-tyyppinen setti. ”remua” tuuraamassa rikhard murto (33) on savonlinnan Taidelukion kasvatteja. elokuva oli unohtumaton kokemus rumpalin näkökulmasta myös toisella tapaa, sillä rumputohtori Juha Alanko entisöi ja toimitti elokuvan eri koh tauksiin parikymmentä vintage-rumpusettiä. koneet kehiin Murron mielestä kotimainen livetuotanto on viimeisten vuosien aikana loikannut eteenpäin. kiinnostus av-alaan kiilasi korkeamman musiikkikoulutuksen ohi, ja murto muutti pääkaupunkiin opiskelemaan äänisuunnit telua. koulussa silkan soittamisen innon rinnalle tulivat yömyöhään jatkuneet äänityssessiot sekä kiinnostus liikkuvan kuvan ja äänen yhdistämiseen. Kun alalla liikkuva raha tulee nykyään keikoista, haluavat yhä useammat myös panostaa liveen
No miksei. Yhden tällaisen hän tosin räätälöi talvella teinisensaatio Isac Elliotin kiertueelle, joka ulottui kotimaasta Ruotsiin ja Norjaan. Tontit jaossa Neuvoja kovalevytoistinta edistyneemmän järjestelmän rakentamiseen kysellään Murrolta usein. kenen moka Omat kokemukset yhdessä McKnightin kommentin kanssa vakuuttivat Murron siitä, että uudempia – periaatteessa tehokkaampia – koneita kannattaa käyttää vain varalla, varmennuksena. – Olisinhan minä voinut ladata käyttöön uusimman Pro Tools -version ja HDX-kortit, painaa space-näppäintä ja… keikka ei alakaan, kun ruutuun tulee joku uusi ”DAE Error”! 40 000 ihmisen edessä olisi ollut vähän vaikea selitellä, että ”harmin paikka, olisihan tuossa vieressä ollut vähän päivettyneempikin toimiva setti”. Kun sitten luettelee että alkajaisiksi tarvitaan pari tietokonetta, niihin modaukset, lisää muistia ja paremmat kovalevyt sekä audiomuuntimet ja kytkimet, moni kuulemma toteaakin, että ”eiköhän jatketa tällä Fostexilla.” Murto ei silti tuomitse pelkistettyjä yhden (tieto)koneen ratkaisuja, vaan käyttää toisinaan sellaista itsekin. Tähän liittyy turhanpäiväisiltäkin kuulostavia rutiineja – mutta tyypillisesti tärinä, vesisade tai joku firewire-liitin, virtapiuha tai plugi aiheuttaa fataalin katkoksen. – Se on OK, kunhan on edes jonkinlainen varajärjestelmä. Gurun terveiset Murto laskeskelee, että nykymallisten taustajärjestelmien käyttö sai alkunsa ja muotonsa 1980-luvun lopulla Earth, Wind & Firen, Paula Abdulin ja kumppanien kiertueilta. Ja koneista vastuussa ollut Murto olisi saanut alkaa katsella hommia joltain toiselta alalta. Vaihtaminen siihen ei ehkä onnistu vauhdissa, mutta kunhan edes seuraavasta biisistä. k u V a : Ju s s i V ir k k i 14-17 Rikhard Murto.indd 16 30.3.2015 11.08. Noista ajoista midiviritykset ovat muuttuneet audioksi ja järjestelmät monimutkaisemmiksi. – Omat taustakoneeni päivitän vuoden parin välein, mutta ikinä en vedä uusimmalla softalla vaan pysyn turvallisesti yhden ohjelmaversion jäljessä, Murto paljastaa. 16 www.riffi.fi 2/2015 Kentällä arvostetaan Murron kokemuksen mukaan enemmän laatua ja varmuutta, joten esimerkiksi kuvaklippien napsauttaminen päälle lähettämällä midinuotti videota tarjoavalle laitteelle alkaa korvautua aikakoodia aktiivisesti kuuntelevilla videoservereillä. Puhtaita konsulttikeikkoja, joissa vain kasaisi failit ja kamat mutta ei lähtisi rundille on harvassa. Kyllähän uusikin todennäköisesti toimii… mutta entäs jos ei toimikaan. Hän kertoo kuitenkin ihmetelleensä huippuammattilaiselle ääneen, miksi tämä kuitenkin käytti eilispäivän tietokonekalustoa ja ties kuinka monta ohjelmistosukupolvea vanhaa softaa. Murto sanoo itsekin ihmetelleensä, miksi ei stressannut sen enempää, vaikka jättishow’n jokainen osa-alue pyöri hänen ”pikku tietsikoidensa” varassa. – Tämä on tosi tärkeä pointti, jota ei tajuta. Suomen budjeteissa ei koneenpyörittäjän vakansseihin ole varaa, joten Murrollekin esituottamiset ja taustajärjestelmien kasaamiset ovat osa kiertuebändin muusikon tonttia. Bändin kannattaakin mielikuvitella jo etukäteen, mitä tehdä jos taustaraidat putoavat kesken kaiken, koska yhtenä iltaDiandran keikoilla palvelee Gretschin 22-tuumainen Brooklyn, symbaalit ovat Zildjianin Constantinoplea, Keropea ja Efx-sarjaa. Paljon pähkäiltävää Vaikka taustajärjestelmien rakentamiseen ei liitykään elämää suurempaa ydinfysiikkaa, Murron mukaan niitä yhdistää perusongelma, että joudutaan käyttämään kuluttajalaitteita yhdistettynä ammattilaitteisiin, mikä tuo mukanaan epäluotettavuutta. Murto kysyy alleviivaten ”ei”-sanaa. – Kun systeemi kaatuu, kuka haluaa panna nimensä alle, että ”tää oli mun moka!”. Tietokoneiden, muuntimien ja kytkimien lisäksi tarvitaan paljon yhteensopivaa rompetta ja huomioon otettavaa, kuten kaapelointi, kuljetuscaset, ilmanvaihdot, virrat – sekä kuka kuljettaa laitteet ja valvoo niiden käyttöä. Serveri pystyy pyörittämään lediseinille ajettavaa kuvasisältöä ruuduntarkasti aikakoodiin lukittuneena, ei pelkän lähtökäskyn saattelemana. Tanssivetoinen lavakattaus edellyttää solistin tukiraitojen ja muun ”ekstran” vuoksi suurempaa taustajärjestelmää, kuin tavallinen 8-raitainen. Peräänsä tällainen toki vaatii parittain 8-kanavaisia kytkimiä. Koska vanhalla parisataa show’ta palvelleella järjestelmällä oli takana enemmän onnistuneita kilometrejä kuin uudella, vanha palveli ilman muuta ensisijaisena järjestelmänä. Silloin soit tajien ja äänimiesten rinnalle ilmestyi hahmo, joka ohjelmoi livemateriaalia ja huolehti sen toistamisesta keikalla. – Ainakin Jenkeissä tällainen hahmo toimii kaikkien isojen artistien taustalla, Murto tietää ja mainitsee oppi-isäkseen Madonnan kaltaisten supertähtien pitkäaikaisen playback-vastaavan Mike McKnightin, jota hän kävi moikkaamassakin Roger Watersin The Wall -kiertueen keikalla muutama vuosi sitten. Kasaamisessa avuksi tulivat MOTU:n uudet Avb-yhteensopivat 16A-audiomuuntimet, joista saa vaivattomasti ulos 16 analogilähtöä. – Koska laitteet ovat dedikoituja siihen käyttöön, ne tarkastetaan aina tietyllä tavalla ja laitetaan päälle tietyllä tavalla. – Uskomattomia kustomoituja kytkimiä ja useita aika koodiraitoja, jotka ohjasivat lentäviä sikoja ja vaikka mitä, Murto muistelee. Tietokonepuolella kovalevyt ovat vaihtuneet mekaanisista kovalevyistä SSD-massamuisteihin, mikä yhdessä lukunopeuden kasvun, RAM:in lisääntymisen sekä komponenttien kehittymisen kanssa tarjoaa vaihtoehdoksi läppärit sellaisillakin keikoilla, joille ei aiemmin olisi voinut kuvitella tuovansa mitään raskaan sarjan pöytäkoneita epävarmempaa. McKnight oli kehaissut, että ”näillä on niin suuri onnistumisprosentti”. Harkittujen ratkaisujen ja vastuunkannon esimerkkitapaukseksi Murto ottaa suurimman keikkansa, Cheekin viime kesän stadionvedot, ja toteaa että jos hänen tietokoneensa olisivat leikanneet kiinni, koko jättimäinen show videoseinineen ja pyroi neen olisi keskeytynyt
na niin väistämättä tapahtuu – jos ei tekniikan pettäessä, niin siksi että laulaja päättääkin tehdä kappaleeseen rakenteellisen muutoksen lennosta. – Cheekin tai Isac Elliotin keikalla taustakoneiden on toimittava koko ajan ja niiden kanssa soittaminen on välttämätöntä, muuten biisit eivät kuulosta yleisön mielestä ”oikeilta”. artikkeleissa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin tämän jutun aihepiiriä keikkaohjelmiston esituottamisesta taustajärjestelmiin sekä yhteissoittoon koneiden kanssa. www.riffi.fi 2/2015 17 levyltä lavalle mitä isommista kinkereistä on kyse, sitä todennäköisemmin tiettyjen musiikinlajien keikkoihin liittyy nykyään kovalevyltä soitettavia taustaraitoja. Katse räkkiin murron tyypillisessä taustajärjestelmän sisältävässä lavaräkissä Pro Toolsilla editoidut kovalevyraidat toistetaan kahdella ableton liveä tai Digital Performeria pyörittävällä macbook Pro tai mac mini -koneella. u riffi on esitellyt aiemmin Popin kuninkaallisten (riffi 2/2010) sekä Diandran (riffi 7/2012) kiertueiden teknistä ja soitannollista toteutusta. Toisaalta tämäkin periaate joustaa genren mukaan. Jäljelle jääviäkin raitoja editoidaan, ekvalisoidaan ja muokataan. moTu) ja sW8 vaihtaa automaattisesti toiseen, jos yhteys ensimmäiseen katkeaa. Äänikuvasta karsitaan ylimääräisiä elementtejä muun muassa siksi, että eläville instrumenteille saadaan tilaa – keikkaolosuhteissa esimerkiksi stereokantaa ei voi hyödyntää kuten levyllä. Joskus materiaali tuodaan liveympäristöön huolettomasti – albumin raidat summamiksataan kovalevytoistimeen ja keikalla päälle liimataan ”rokkenrollia” elävällä särökitaravallilla ja oikeilla rummuilla. Ja koska varmuutta ei ole koskaan liikaa, Cheekin stadionkeikoilla oli mukana kolmantena C-konekin. murto ja monesti mukana nähty kosketinsoittaja Lasse Piirainen esimiksaavat soittoja lauluraidat stereopareiksi lajeittain: yhdellä raitaparilla on esimerkiksi luuppeja ja efektisoundeja, toiselta löytyvät staattiset synariffit ja kolmannella raitaparilla voi olla laulustemmoja. murron kumppaneista Cheekin soittajien työskentely lavalla on enemmän fillaamista levyn päälle, kun taas esimerkiksi Diandra Floresin lähestymistapa on luomumpi: bändi on pääosassa ja selviäisi encoreen vaikka koneet putoaisivat kyydistä. 14-17 Rikhard Murto.indd 17 30.3.2015 11.09. Koneilta soitettaviin taustaraitoihin tahdistetaan bändisoiton lisäksi valot, screenit ja pyrotekniikka. ennen kuin päästään lavalle asti, tarvitaan jonkinlaista esituotantoa, jossa levytettyä materiaalia työstetään keikkakäyttöön siten, että taustaraitojen ja -koneiden osuus olisi hallittua suhteessa elävään soittoon. Rikhard Murron keikka Cheekin toisena rumpalina ja kolmen tietokoneen vahtina huipentui Olympiastadionille viime elokuussa. Murto linjaakin, ettei taustaraidoille kannata ensimmäiseksi tyrkätä biisin olennaisinta koukkua. Parhaassa tapauksessa taustan ja elävän soiton välillä saadaan tontit jaettua niin, että biisi pystytään tarvittaessa rämpimään läpi ilman taustojakin. Biisit – tai niiden osat – voidaan liipaista käyntiin välilyöntinäppäintä musikaalisemmallakin tavalla, esimerkiksi kopauttamalla kapulalla rumpupadia. Vanhoja riffin numeroita voi tiedustella ja tilata toimituksesta (www.riffi.fi). huolellisemmassa vaihtoehdossa levymateriaalia karsitaan perusteellisesti ja perustellusti. Viimeiselle vapaalle raidalle saattaa tulla solistin lead-tukiraita, jonka miksaaja nostaa esiin jos laulajalta alkaa loppua happi kaiken heilumisen ja tanssimisen aikana. kytkimen aja B-tuloihin saadaan linjat kahdelta tietokoneisiin kytketyltä audiomuuntimelta (esim. murto suosii lavaräkin signaaliketjussa päässä radial engineeringin sW8-kytkintä, joka ohjaa taustaraidat ja klikin etupäähän ja monitoreille. Yleensä pärjätään 8-kanavaisella järjestelmällä: kun kahdeksas raita on klikki, hyötyraitoja jää käyttöön seitsemän. musiikkiraitojen lisäksi lähetetään klikkiä soittajien luureihin ja tarvittaessa tahdistuspulssia jopa valoja video-ohjaimille
Kitaraa sekä banjoa soittava Matias Hernesniemi ja rumpali Jarkko Ikonen löytyivät lähipiiristä, basisti sosiaalisen median avulla. Koko ”pystynkö minä tähän?” -tilanne oli pelottava ja jännittävä, mutta myös koukuttava. Kohta materiaalia riitti myös seuraavaan albumiin, ja matkan varrella ehti myös matkaharmonin soittaja Matias Tyni hitsautua porukkaan. Tajusin vasta myöhemmin, että muutkin tuntuvat saavan jotain irti biiseistäni. Biisien teko sekä keikkailu jatkui, ja kun Viitasen yhteistyö Hernesniemen kanssa muuttui toisen luonteiseksi, kiinnitettiin kitaraan Mikko Malmivaara. Levy nimeltä Viitasen Piia julkaistiin omakustanteena marraskuussa 2012, ja huomiota nostatti niin rempseä ote kuin painava asiasisältökin. Aiemmin vain yhden levyn julkaissut biisinikkari vaikutti tulleen lähes tyhjästä. ainakin jos asialla on vielä alle kolmikymppinen sensaatio nimeltä Piia Viitanen. – Musiikista en silti kaavaillut uraa, eka tärkeä ilmaisukeinoni oli kirjoittaminen. Ei sillä, Callistossa on vähän eri muodossa vastaavaa synkkyyttä ja raskautta kuin minun ja monien ihailemieni lauluntekijöiden ja yhtyeiden tuotannossa – Ihan Leonard Cohenista lähtien. Minua vaivasi sellainen ajatus, että kappaleet eivät ikään kuin ole oikeita ennen kuin olen esittänyt niitä muille. Kohta huomasin tehneeni vähän puolivahingossa lauluja. En mennyt valmiiden biisien treenaamisen kautta, enkä pitkiin aikoihin osannutkaan soittaa kuin omia tekeleitäni. Himalajan maisemissa 2008 kaikki muuttui. Kirjoittaminen ei enää riittänyt, ja satuin tarttumaan kitaraan. Vaikka tärkein motiivi olikin saada itselle muisto ja dokumentti. Tiedostan kyllä, että pojat ovat minun kanssani jo äärirajoilla ”vähän soittamisessa”, mutta esimerkiksi juuri kitaraosastolla arvostan harkitulla tavalla karsittua ilmaisua enemmän kuin tilan täyttämistä tiluttamisella. 18 www.riffi.fi 2/2015 Viime vuoden ehkä ravistavin albumi oli laukaalaislähtöisen Piia Viitasen Uni onnesta. Aika pian tuli ajankohtaiseksi koota bändi ja tehdä levy. Hän oli kuullut biisejäni ja lähti mukaan. – Osasin reissusta tullessa nippa-nappa pari omaa laulua ja jossain mielenhäiriössä puhuin itseni keikalle. Vakavasta folkrockista paikoin jylhäksi kumpuava ilmaisu ja hartaankaunis äänikuva yhdistettynä monen tekstin yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen teki lähtemättömän vaikutuksen sekä musadiggareihin että kriitikoihin. Suomeen palattua koitti aika astua lavalle. Se meni ihan pakottamatta ja tiedostamatta, hyvin luontevasti. – Laitoin Facebookiin tiedustelun, johon Callistossa vaikuttava Juho Niemelä vastasi. Musiikkia oli 1987 syntyneen Piian ympärillä pienestä pitäen. Millainen maaperä suo moista antia. – Tein Diakin opintojeni yhteydessä työharjoittelua katmandulaisessa katulapsikeskuksessa ja olin siinä elämänvaiheessa ilmeisesti vähän vailla uutta tapaa toteuttaa itseäni. Juho kai halusi itselleen uudenlaisen projektin, me taas iloitsimme kun yksi bändistä tuli ihan eri taustasta. Sotilassoittajan ammatin vastapainoksi levyhylly kotona paisui kevyemmästä tavarasta. – Jossain vaiheessa kiinnostuin isän vinyyleistä ja tutustuin etenkin funkiin sekä jazziin, Viitasen Piia muistelee. Onneksi Louhivuoren Eva vinkkasi, että Texicalliin kannattaa ottaa yhteyttä. Ja Marttihan ( Heikkinen, Texicalli Recordsin perustaja ja toimitusjohTeksTi: PeTri silas kuVaT: Tommi Posa Viitasen Piia – fiilis ja teksti edellä kun vaikutepaletista paistavat Leonard Cohen, Laura Marling sekä Joose Keskitalo ja työt siviilissä tehdään vanhusten parissa, syntyy unohtumattomia, hartaita ja syväluotaavia biisejä. – Tajusimme kuitenkin, ettei toista omakustannetta lainoineen ja järjestelyineen voi ottaa taakaksi. Nelihenkisen perheen äiti lauloi ja soitti kitaraa omaksi ilokseen, isän työkalut armeijan harmaissa olivat käyrätorvi ja basso. 18-20 Piia Viitanen.indd 18 30.3.2015 11.14. Ja oli siinä itseni voittamistakin. Shokkiefektiä ei silti haettu tietoisesti. Sosionomiksi opiskellut lauluntekijä vain oli avannut uuden väylän yhdistää elämän alueita. – Hän teki vaikutuksen muun muassa sillä, että osaa soittaa niin tyylikkäästi vähän. Ja siksi olenkin treeneissä aina vaatimassa vähemmän ja vähemmän
Olin teemallisesti paikoin samoissa maisemissa, joten ehkä se siksikin veti puoleensa. Ehkä joku muukin olisi leikkiin lähtenyt, mutta yhtä hyvin olisi toinen levy voinut jäädä tekemättä. Minua on vaikea saada syttymään teknisellä virtuositeetilla, vaikka eihän se tietenkään ole mikään tunteen välittämisen vastakohta – eivätkä nämä asiat myöskään sulje toisiaan pois. Isän levyhyllyltä aikoinaan irrottauduttuaan hän kertoo käyneensä kävi läpi muun muassa ”hc-punkin ja vastaavan raskaamman musan” kaudet. Nainen tiedostaa tulevansa kiinni kappaleisiin usein täysin originaalista vinkkelistä, ja tunnustaa välillä kauhistelevansa teoreettisen osaamisensa vähäistä määrää. Upea kokonaisuus sekä tekstillisesti että musiikiltaan. Ja kun vielä tuottaja ja äänittäjä Oona Kapari lähti niin antaumuksella mukaan, tuli levyn teosta hieno retki. Ja omat tottumukset nyt vain ovat sellaiset, että vaikka musiikki olisi kuinka hyvää, en innostu, jos teksti on paska. Kaikkiaan Viitasen suhde musiikkiin on kausiluonteista. ”Tiedostan kyllä, että pojat ovat minun kanssani jo äärirajoilla vähän soittamisessa” 18-20 Piia Viitanen.indd 19 30.3.2015 11.14. – Kuuntelin paljon Laura Marlingin paria uusinta, samoin Paula Vesalan ja Pekka Kuusiston Kiestinkiä (2011), joka on viime aikojen vaikuttavimpia julkaisuja. – Hankala sanoa, onko kyseessä joku vanhenemisen merkki, mutta olen ikään kuin löytänyt klasarin uudestaan. Joskus radiotuubaan vain kyllästyy ihan totaalisesti, ja sitä kautta huomasin taannoin, että klassinen musiikkihan on ihan mahtavaa! Ehkä kyseessä on samalla vähän juurille paluuta, koska vietin lapsena aikaa isän orkesterien konserteissa. – Minullahan on historiaa vain kahden levyn verran, enkä osaisi vieläkään vetää keikalla kovin useaa lainakappaletta. – Ei Cohenia ja Dylania ole mitenkään suotta siihen neroasemaan nostettu. Aivan lähiaikoinakin on tullut tehtyä uusia avauksia. Ja koska otan jutun niin fiilispohjalta, arvostan myös eniten levyjä, joiden tekijöillä on taito välittää tunnetta. Tätä sivuten minusta myös tuntuu, että pystyn nauttimaan musiikista eri tavalla kuin teoriasta ja tekniikasta kaiken tietävät. Instrumentaalimusiikki on totta kai luku sinänsä, mutta pääsääntöisesti teksti menee Piialla sävelmien edelle. Itselläni ei tällaista mahdollisuutta ole, joten menen tässäkin vahvasti intuition mukaan. Erilaisista sivujuonteista ja innostuksista huolimatta Viitanen kertoo viettäneensä aikuisikänsä pääosin lauluntekijöiden parissa. – Joskus kuuntelen paljon, toisinaan hyvin vähän. www.riffi.fi 2/2015 19 taja) innostui. Ja kun Uni onnesta oli työn alla, huomio kiinnittyi kuin itsestään taas sarakkeeseen, jossa sanoitus on keskiössä. Moni biisintekijä lukee kaiken maailman oppaat ja osaa viimeistään niiden pohjalta luottaa siihen, että kun tietyt asiat esimerkiksi rakenteessa toteutuvat, biisistä tulee hyvä. intuition ohjaamana Piian startti omien biisien tekemisen polulle poikkeaa useimpien kollegoiden vastaavasta, ja monen autodidaktin tavoin on hänkin kokenut epätietoisuutta ja riittämättömyyden tunnetta. Uteliaisuuden puutteesta tai monialaisuuden karttamisesta Viitasta tuskin silti pääsee syyttämään
Jos ”mies ja kitara” –meiningistä puhutaan, hänen kuulemisensa saa minut liikuttumaan edelleen lähes joka kerta. – Lehtolasta tehdessä en ajatellut yhtään, otanko kantaa johonkin vai en. Minulle toimii vähän rosoisempi ja synkempi meininki, eikä sellaista juuri huolita siihen virtaan. Siitä syntyy minulle itselleni ajatuksiin hyvin vahva kuva, eli kappaleessa lienee vahva tarina. Armottoman elämänkatkelman maalaava Lehtolapsi kuuluu tähän sarjaan. kantaa voi ottaa saarnaamattakin Lyyrikkoesikuvia Piialta löytyy niin kotikuin ulkomailtakin. – Huomaan lukevani enemmänkin elämäkertoja, muusikoiden ja muiden kiinnostavien hahmojen. Viitanen kehuu paikan sopineen täydellisesti kuvaamaan tunteita, joita Uni onnesta kuvaa: yksinäisyys ja meren sekä luonnon karuus vetosivat, samoin majakan symbolinen arvo toivon pilkahduksena autiuden keskellä. Vaikka samaan hengenvetoon täytyy rehellisyyden nimissä lisätä, että ainahan biisintekijä ottaa valinnoillaan kantaa. – Sisareni, joka on valokuvaaja, teki jokunen vuosi sitten lähtöä Meksikon kautta Jenkkeihin, ja halusimme tehdä sitä ennen yhdessä jonkun reissun. Puhe kääntyi Bengtskärin majakkaan, mutta vasta kun olimme päättäneet mennä sinne, hoksasin saaren hyväksi kuvauspaikaksi. Saarnaaminen ei Piiaa kuitenkaan enemmän kiinnosta, ja hän linjaakin jättävänsä ihmisille mieluiten mahdollisuuden peilata teksteihin omaa historiaansa ja ajatusmaailmaansa. Tällainen palaute on tärkeää, koska pidän joskus biisejäni toivottoman masentavina. Uni onnesta sisältää hyvin laajalla skaalalla eri-ikäisten ja erilaisissa tilanteissa olevien ihmisten tarinoita, mutta painotus on niin sanottujen pienten ihmisten tunteilla ja kohtaloilla. Kirjoittaminen on ollut minulle tärkeää pienestä pitäen, ja ehkä joskus saan aikaan muutakin kuin laulunsanoja. Jos joku maisema tai sarja kuvia nousee mieleen, olen tyytyväinen. Sanoituksissa riittää kerroksia ja levyjen tunnelma sekä estetiikka uppoavat. Mutta kyllähän siinä taitaa koulutus kuulua. Ja voi johtaa kaikenalaiseen: kun löysin kirpparilta ihan omilta tuntuvia Mikko Kilven runoja, päädyin tekemään biisin hänen tekstiinsä Luopumisen aikaan. Ja sitten jos vielä sattuu löytymään lisää pureskeltavaa monitulkintaisuuden kautta, tulen iloiseksi. Tämä menee enemmän siviiliammatin puolelle, mutta lastensuojelusta vähentäminen on todella lyhytnäköistä toimintaa. Tämän puolesta puhuu myös Piian varmuus siitä, että ilmaisun kieli on suomi. Siitä tuli hyvä pieni välisoitto, mutta muuten olen levyttänyt vain omia tekstejäni. Vaikka esimerkiksi englanniksi tekemällä pääsisi kyllä ehkä aika paljon helpommalla. Tuli vain pakottava tarve kirjoittaa yhden ihmisen tarina ulos itsestä. Viimeinen paikka, mistä pitäisi leikata! Sinne pitäisi päinvastoin lisätä resursseja. – En ole ainakaan aiemmin osannut ajatella, että musiikkini voisi olla joku vaikuttamisen kanava tai väline. – Olen iloinnut ihmisten kertoessa levyn toimineen heillä ikään kuin majakkana synkkyyden keskellä. Jos biisille altistuu myönteisessä olotilassa, jatkuu tarina kuulijan mielessä kauniiseen auringonlaskuun. Jo mainittujen Leonard Cohenin ja Bob Dylanin ohella hän korostaa Paula Vesalan roolia kollegana, joka on onnistunut välittämään massoille painavaakin asiaa. Horisonttia muuhunkin tekstiin lavennettaessa Viitanen harmittelee sitä, miten vähän proosaa on oman mittapuunsa mukaan ehtinyt kahlata. Myös runot viehättävät, mutta voimakkaita esikuvia ei sillä osastolla ole. – En tahdo saada soittolistoille valikoituvasta musasta mitään kovin syvällistä irti, ja siksi kuuntelen radiota aika vähän. Halusi tai ei.” 18-20 Piia Viitanen.indd 20 30.3.2015 11.14. No, eihän tyhjänpäiväinen ilakointi Suomessa muutenkaan oikein putoa. Halusi tai ei. u ”Ainahan biisintekijä ottaa valinnoillaan kantaa. – Meillä on mahtava, rikas ja haastava kieli, enkä koe pystyväni tuomaan tunteitani kunnolla julki muuten kuin sitä käyttäen. 20 www.riffi.fi 2/2015 Piia kiinnittää huomiota myös ulkoisiin muotoseikkoihin, vaikka vakuuttaakin oman levyn ikonisten Bengtskär-kuvien syntyneen hetken mielenjohteesta. Nykyinen toiminta käy vielä tulevaisuudessa tosi kalliiksi yhteiskunnalle. Ja levyistä pitää mainita Mannan Blackbird (2014), joka oli syksyn mittaan ahkerassa kuuntelussa. – Tuntuu, että koko ajan rahaa leikataan vääristä paikoista ja eniten apua kaipaavat ovat paitsiossa. Eli ihan fiilis edellä taas mentiin. Hyvin tärkeä esikuva on myös Joensuun Mikko, jonka läsnäolo lavalla on jotenkin pysäyttävä, ääni ja tekstit yhdessä. Omista lyriikoistaan tyytyväisin Piia on niihin, jotka tar joavat ”syvyyttä ja moniulotteisuutta”. Jos taas tunnelma on miinusmerkkinen, saattaa mieli syöksyä Tiina Raevaaran Laukaisu-romaanin (2014) syövereihin tai syvemmällekin. Minusta joka tapauksessa on kiehtovaa käyttää omaa äidinkieltäni. – Nuku, oi nuku on hyvä esimerkki. Suomalaisista puhtaasti tekstittäjänä arvostan eniten Joose Keskitaloa, joka on ihan omaa luokkaansa. Pakkasin yhden ylimääräisen koltun laukkuun ja pyysin siskoa varautumaan fotosessioon. Lukeminenkin menee minulla vähän kausittain. Monella ainakin tuntuu olevan sillä kirjoittaessa rima tosi matalalla ja sanat ihan diiba-daabaa. Synkeä kappale on tirkistysreikä yhteen meikäläisen yhteiskunnan pimeistä paikoista, ja Viitasella vaikuttaisikin olevan tarve sosiaalisesta epätasa-arvosta laulamiseen. Ja olisihan hyvä, jos onnistuisi vaikuttamaan asioihin
Hän on kimmo ahola, tuttu kasvo keikkamikserin takaa. Mielikuva Kimmo Aholasta nimen omaan keikkamiksaaja na istuu lujassa, vaikka hänen työnsä ei olekaan jatkuvaa rundia rocktähtien seurassa. Yhdellä ääni otetaan talteen ja toisen avulla se toistetaan. Ahola Mixing Service Oy on toi minut Kauhavalla jo yli 30 vuotta, ja kotitaloon rakennettu stu dio on yritystoiminnan toinen kulmakivi, alan opetustyö kolmas. Aholasta live ja studio kulkevat mukavasti käsi kädessä, kos ka perustyökalut ovat samat – mikrofonit ja mikserit. 21-25 Kimmo Ahola.indd 21 30.3.2015 11.16. TeksTi ja kuvaT: ToMMi saarela kimmo ahola – tuhansien keikkojen konkari Takana yli 30 vuotta äänentoiston ammattilaisena, edessä puolitoista vuotta maailmankiertuetta Nightwishin matkassa
”Balanssi menee kaiken edelle, jos jostain pitää tinkiä niin tingitään soundista. Ensimmäinen nimekkäämpi työnantaja oli 1980luvun la vasuosikki Juliet Jonesin Sydän, sitten tulivat Havana Black, Pepe Ahlqvist H.A.R.P., Kaija Kärkinen & Ile Kallio, Sami Saari, Veeti Kallio… Englanninkielinen, ulkomaille suunnattu raskas rock tuli ku vioon vähän ennen vuosituhannen vaihdetta, kun 69 Eyes läh ti ensimmäiselle ulkomaanrundilleen ja ohjelmatoimisto halusi bändiä luotsaamaan kokeneemman kehäketun. – 69 Eyesin kanssa mentiin monta vuotta pitkin Eurooppaa, ja kun 2003 oltiin samalla keikalla Saksassa Nightwishin kans sa, he kertoivat tarvitsevansa uuden miksaajan alkavalle kier tueel leen. Levylle voidaan hinkata rumpu soundia vaikka viikon päivät, keikalla sounditsekki on ohi mi nuuteissa. Joskus sitä miettiikin, että jos bändin saa kuulostamaan vartissa hyvältä, niin miksei levy jä tehdä samalla periaatteella. Keikal la ei ole aikaa vaihtaa edes kalvoa. Pari isoa, pysyvää muutosta on matkan varrella kuitenkin tullut. Myöhemmin soittimeksi tuli basso. ripeitä liikkeitä Elävän äänentoiston kehityskaarta oman uransa mitalta kat soen Ahola toteaa, että trendejä tulee ja menee, jokin merk ki tai menetelmä käy kärjessä kunnes tekee sitten tilaa toisel le. Aholalle työtoverien luonne on tärkeämpi kuin musiikin laji. Olen vastannut, että jos tämä ei ole työtä niin sitten en ole tehnyt koskaan mitään! artisti kerrallaan Aholan periaatteena on, ettei hosuta sadan bändin kanssa yh tä aikaa vaan hoidetaan kerrallaan yhden artistin kaikki kei kat. Kun muusikolla on tempo tie dossa ja nuotit edessä niin se soittaa mitä vaan. – Studiohomma on paljon helpompaa, jos rumpusoundi ei tyydytä niin vaihdetaan mikki tai vaikka koko rumpu. Siitä lähtien Nightwish on ollut pääorkesterini, jonka kanssa olen tehnyt 500 keikkaa. Konkarin ja tulokkaan eroa ei huomaa silloin, kun kaikki toimii. Tunti maail man parasta musaa lavalla, mutta sen perään 23 tuntia kusi päiden kanssa samassa bussissa – ei sellaista kestäisi kuukau desta toiseen. Mutta kun pyydetään tietynlaista soundimaailmaa, kyllä mi nä miksaajana siihen pystyn. Kuva on syksyltä 2005 alkuperäis kokoon panon dramaattiselta viimeiseltä keikalta, jonka päätyttyä solisti Tarja Turunen sai potkut. Jäähalliin FOHtarkkaamoa pystytellessään Aholaa huvittaa lujassa istuva metallimiksaajan leima: raskas rock kaikkine alalajeineen death metalista indust ryyn tuntuu taittuvan, mutta… – En ymmärrä metallimusiikista mitään enkä sitä kuunte le. Muun muassa Nightwishin luottomiksaajana yli kymme nen vuoden ajan toimineen Aholan matka studioyrittä jäksi ja äänen toisto ammat ti lai sek si alkoi kymmenkesäise nä isoveljen luotsaaman bän din rumpalina. – Tuskin Anssi Nykänenkään on rakastanut yli kaiken jo kaista levyä, jolla on soittanut. Ei miksaami nen sen kummempaa ole. Koska Aholan veljeksien huoleksi jäi hoitaa bändiensä vahvistinka mat, Kimmo kasvoi jo soitta misen alkutaipaleella kiinni elektroniikkaan. – En lähde rundeille, jos en tunne tyyppejä. Eihän näitä tilanteitakaan onneksi tule usein, mutta silloin kun tulee on niistä selviäminen olennaista. Ero paljastuu vasta, kun jotain pime nee ja aloitusbiisin käynnistymiseen on minuutti. Eli kaveri, joka ei miksaa Nightwish on ollut Kimmo Aholan vakkari bändi jo toista kymmentä vuotta. – En ole muuta elämässäni hommaillut kuin äänitystä ja ää nentoistoa, ja on minultakin vuosien varrella kyselty, että ”mi täs sä sitten työksesi teet”. 22 www.riffi.fi 2/2015 – Äänityshommissa ollaan mikkien ja soittimien kanssa te kemisissä ajan kanssa, ja siitä kertyvää kokemusta pystyy hyö dyntämään keikalla, jossa mikrofonin laitto ja soittimen tsekkaa minen on ripeä toimenpide, Ahola toteaa. Aholan mukaan keikkamiksaajan tärkeimpiä vaatimuksia on ongelmanratkomiskyky. Ennen Nightwishin 2014–2015 maailmankiertuetta Aho la lämmitteli lajityypin parissa Marco Hietalan ja kump pa nien seurassa Raskasta Joulua jäähallikiertueella, josta tämän kin jutun valokuvat ovat peräisin. Kun kaikki kuuluu muttei liian lujaa, normikuulija ei piittaa soittiko kitaristi Stratolla vai Les Paulilla!” 21-25 Kimmo Ahola.indd 22 30.3.2015 11.16. Vähänkin isompaan produktioon valitaan kokeneempia, koska tässä vaaditaan niin paljon muutakin – miksaamisen lisäksi joutuu olemaan kymme nenä muuna hahmona psykiatrista lapsenvahtiin. Tärkeää on myös nopeus. Ensimmäinen niistä oli digitaalisuus, joka Suomen kal taisessa teknologiamaassa syrjäytti ripeästi analogiset mikserit ja prosessoinnin. – Lasketko silloin housuusi vai mietitkö 15 sekuntia ja kek sit ratkaisun. kilometrien koulussa Äänentoistoammattilaisen toimenkuva on paljon monisäikei sempi kuin saattaisi kuvitella. – Toinen muutos on 2000luvulla tullut järjestelmäteknikkojen ammattikunta, jollaista ei ennen ollut. – Kun aikoinaan näin isoja ulkomaisia bändejä keikalla ih mettelin, miksi tiskien takana on aina vanhoja äijiä. Sounditsekissä varmistetaan, että kuulostaa siltä miltä pitääkin. Ahola sanoo käyvänsä kiertueilla töissä eikä diggailemas sa musaa. Tätä ei kouluissa opita, vaan se tulee kilometrien mukana. Nyt sen ym märtää, kun alkaa itse olla ikämiessarjassa
Aholaa kismittää line array äänentoiston ympärillä liikku va mututieto. Yhdessä kin mestassa tuolla maailmalla on D&B:n kiinteä asennus, hyvä setti, jonka soundissa jokin mätti pahasti – joka kerta kun käy tiin. – Kun kaiuttimet, ohjausprosessorit ja kaikki ovat digitalisoi tuneet, niiden mittausjärjestelmät vaativat perehtymisensä. Sanoin siitä talonmiehelle, ja määräsin hä net tinaamaan settiin vaiheenkääntöpiuhan – kyllä kaveri suut tui! Olisin ottanut asian jo edellisillä kerroilla puheeksi, mutta kun ei ollut mittaria millä todentaa. Silloin jos omaa tiskiä ei jostain syystä ole mukana, Aholan suosikeiksi nousevat digitaalisista Avidin ja analogisista Midak sen tapaiset merkit. Siksi kuljetan mukana omat piuhat, että tiedän miten ne on kolvattu! – Se on opittu kantapään kautta, että mihinkään ei kanna ta lähteä ilman omaa mikseriä ja kaapeleita. Tänä päivänä jauhetaan muutenkin liikaa siitä, onko tuossa tai tässä tiskissä ”vähän liian kylmä” etuaste. Ja usein keikka voi olla paljon pasettiä pienemmästä kom ponentista kiinni. Euroopan nopeille klubikiertueillekin Ahola suosittelee pak kaamaan mukaan jonkun luotettavan pikkumikserin ja laatikol lisen piuhoja. www.riffi.fi 2/2015 23 mitään vaan vain virittää äänentoistojärjestelmän tiettyyn tilaan. – Jos talossa on LAcoustics, Meyer tai D&B niin toiveet toimivuudesta ovat korkealla, vaihteluväli soundissa on oletus arvoisesti aika pieni. – Se on ainoa järkevä tapa edetä: oma tiski toimii varmasti! Ja oma monitorimikseri on yhtä tärkeä, sillä yhdeksän stereo mixin loihtiminen korvamonitoreihin jostain satunnaisesta ta lon mikseristä on aivan onnenkauppaa. Matsin partaalla Maailmalle ei ole tapana roudata omia palaitteita, vaan luo tetaan talojen ripustuksiin. Koko show voi katketa siihen, että laulumikin piuhan on tinannut joku unkarilainen kesäpoika. – Yksi rikkonainen laite väärässä kohdassa ketjua pystyy pi laamaan keikan. Aholan Venue S3L:n kokoa ja näppäryyttä ihmettelee myös järjestelmäteknikko Jyrki Saranpää (kesk.) Akun Tehtaalta. Kerran muistin ottaa mittamikin mukaan, ja kaiuttimethan olivat vaihevirheessä. 21-25 Kimmo Ahola.indd 23 30.3.2015 11.16. Erityisen järjetön tä olisi olla ottamatta mukaan omia piuhoja ja ständejä, nehän eivät maksa eivätkä vie tilaa, mutta elämä niiden kanssa on niin paljon mukavampaa ja varmempaa. – Itse niitä siellä viritetään, ja joskus ollaan nyrkkitappelun partaalla paikallisten kanssa ennen kuin saadaan lupa. Aholasta osaavien järjestelmäteknikkojen tulo alalle on ter vettä kehitystä. Avidin keikkamikserit ovat kutistuneet tunnistamattomiksi pikkulaudoiksi. Ja sitten mennään keikal le Alvar Aallon suunnittelemaan rakennukseen, jossa on ihan sama minkä laitteen läpi ääni kulkee, koska sali tuhoaa sen! Pustan kesäpojat Aholalla riittää kauhutarinoita maailman rokkiareenoilta ja luo lista vaikka kuinka, eivätkä suomalaisjoukkueet törmää ihmeel lisyyksiin ainoastaan eksoottisissa kehitysmaissa vaan yllättävän usein myös Yhdysvalloissa, rokin kultamaassa. Mieluiten mennään näiden merkkien kans sa, jos saa valita. Mutta ku ten ei ole olemassa yhtä mikrofonia joka toimii joka paikassa älyttömän hyvin, perinteinen pistesäteilijäkaiutin voi joskus toi mia paremmin kuin line array. Tämä nostaa esiin kysymyksiä kul loisenkin laitteiston määrästä, laadusta, kunnosta, kytkennöistä, virityksestä, vaiheistuksesta ja vaikka mistä. Ja mistäpä jonnekin peräkylille osaavan systeemiukon hä lyttää, jos jotain on setissä pahasti pielessä. Jos ei saa, niin pyydän että ”tuokaa jotkut eh jät – merkillä ei ole väliä”. – Ääritilanteessa kaikilla merkeillä pystyy vetämään. Ja sil lä ei ole musiikin kanssa mitään tekemistä, se on silkkaa tekniik kaa: panet suhinaa tulemaan, katsot käyriä ja piirrät cadkuvia. – Nuoremmat jannut kuvittelevat joskus, että äänentoisto keksittiin suurin piirtein samalla kun line array tuli
– Tietysti kaikki lähtee soittajista, ihannetilanteessa vedät hanat pöydästä kiinni ja bändin balanssi kuulostaa loistavalta. Myös talven RJkiertueelle Ahola rakenteli vastaavanlaisen ”salaisen aseen” – mikitetyn, pehmustetun vanerikopan, jonka voi viedä murisemaan yksikseen jonnekin jäähallien pukukop pien käytäville. Ahola paljastaa, että basisti Marco Hietalakaan ei ottanut enää Nightwishin alkavalle kiertueelle vahvistinta ja kaappia taakseen lavalle. Vaikka asian ei pitäisi olla kenellekään uutta tietoa, toiste taan – tällä kertaa Kimmo Aholan vahvistamana – että liian iso backline ja lavavolyymi tuhoaa miksaajan mahdollisuudet tuot taa etupäästä yleisölle hyvää soundia. Esimerkiksi Nightwishin kitaristi Emppu Vuorinen on siir tynyt käyttämään saksalaisen Kemperin Profilervahvistinta, jolla kitaristi voi soittaa keikkaoloissa suoraan linjaan studiossa käyttämiensä putkivahvistimien soundilla. 10 vuotta sitten julkaistu DShow oli ensimmäinen. Jos skitta taas tulee niin lujaa että laulu peittyy, hehkuuko Nordean kassaneiti kotimatkalla, että ”kyllä oli mahtavin keikka, vaikka en kuullutkaan muuta kuin kitaran”. Aloittelevan äänentoistoihmisen sen si jaan pitäisi suodattaa säälittävästä soitosta surkeilla vehkeillä upeaa kuultavaa – mahdoton tehtävä. Jos kohta ratkaisujakin. – Esimerkiksi Ampegin bassokamat ovat aikojen saatossa tuoneet mittaamattomasti surua ja murhetta kaikkien elämään. – Harvemmin bändeillä on enää kauhean kokoinen back line ja asenne, että ”tää on rokkia, me vedetään niinku me ha lutaan”. – Tiedän kollegoja, jotka lähtevät puuttumaan sovituksiin. Ylipäätään Aholan kokemuksen mukaan miksaajan tarvit see puuttua ja tehdä sitä vähemmän mitä parempien bändien kanssa saa tehdä töitä. lähtöruutu lavalla Onnistuneessa livesoundissa lienee paljon kiinni siitä, millais ta soundia lavalta lähtee eli esimerkiksi kuinka biisit on arrattu. – Jos ei tule liian lujaa eikä ole häiritseviä taajuuksia, ja kaik ki kuuluu balanssissa, ei normikuulija piittaa soittiko kitaristi Stratolla vai Les Paulilla. Nehän on suunniteltu siihen, että vedetään Wembleyllä, siis il man pa:ta! Kahdella Ampegin komerolla pystyy hoitamaan sta dionin, eihän se soittajalle parin metrin päähän kuulosta mil tään, mutta 20 metrin päässä alkaa kuulua jo kovempaa. Takalinja kuosiin Salimiksaajana Ahola iloitsee siitä, että bändin backlinen koon ja sillä luukuttamisen suhteen on tultu takavuosista hallitum paan suuntaan. Saako miksaaja puuttua tällaiseen. 24 www.riffi.fi 2/2015 Ahola pärjää nykyään pelkillä mikserien sisäisillä efektilait teilla. Nyt koko bändi on korvamonitorien varassa, ja valetut kaksitiekuulokkeet tuottavat alataajuuksiakin korviin riittävästi, joten suurilla aallonpituuksilla ei enää tarvitse täyt tää ilmatilaa lauteilla. Nyt kaivataan selitystä. Jos artisti väittää, että menee fiilis jos ei saa luukuttaa lavalla, siihen voi vastata että ettekös te palkanneet minut sik si, että saan teidät kuulostamaan hyvältä – ja sitten viette mi nulta työkalut. Siitä saatiin surinaa yleisön kuulemaan kitaravalliin. Mutta jos lavalta tulee paskaa, niin mikrofonien ja pa:n kautta paska tulee vain helvetin paljon kovempaa. Murisevia laatikoita – Ymmärrän, ettei kuulosta hyvältä jos Marsun satasen nupista vähän raottaa potikkaa, mutta onneksi nykyään on jo vaihto ehto ja, Ahola tietää. – Tarja Turusen laululle kuljetin aikoinaan putkietuastetta räkissä, sen jälkeen en ole kantanut mukana enää mitään. Ratkaisuksi kasasin pienen salkkukaiuttimen, jossa oli nelituumainen ämyri, ja ajoin sitä yhdellä kitaravahvistinkanavalla. Tur ha roudata jotain yhtä spesiaalilaitetta, mitä se auttaa jos kaik ki muu kama tulee talolta ja on ihan mitä sattuu. Itse en kajoa bändin soittoon, en esimerkiksi lähtisi sanomaan kiipparistille, että ”älä vedä vasurilla noin isoa sointua, se me nee alapään kanssa tukkoon” vaan mieluummin, että voidaan ko katsoa millä presetillä soitat tuon kohdan. Ahola on ottanut tuntumaa Digidesignin ja Avidin keikka miksereihin Venue sarjan alusta lähtien. 21-25 Kimmo Ahola.indd 24 30.3.2015 11.16. Metallikonsertissa mellakkaaidan ja lavan välinen permantoosuus täytetään subbareilla. Takavuosina Vuorinenkin soitti styrkkarin ja kaappien kans sa lavalla, ja ongelmia oli. Aholan arvojärjestyksessä balanssi menee aina soundin edel le, ja jos jostain pitää ruveta tinkimään, ensin tingitään soundista. – Emppu soitti niin hiljaa, ettei yläpäätä tahtonut tulla riit tävästi, ja jos yritit nostaa niitä pöydän eekuilla niin symbaalit alkoivat vuotaa kitaramikeistä läpi
– silti nämä ovat profiililtaan ihan rokkikeikkoja, eivät spektaakkeleita. – Tuskin kenelläkään tuli kovin isoa törmäystä. Soittajat voivat vetäistä yhden biisin ja häipyä, koska lopullinen hie rominen onnistuu ilman bändiäkin, Ahola jat kaa listaa. keikan jälkeen käyt suihkussa, menet bussiin nukkumaan ja heräät aamiaiselle seuraavan keikkapaikan pihassa. Paikan päältä vuokrataan liikkuvia ja loppu hoidetaan talojen valoilla. Puolentoista vuoden aikana tiedossa on 150 keikkaa kaikilla mantereilla afrikkaa lukuun ottamatta. jenkkeihin lähdetään sen verran etuajassa, että saadaan vielä soitettua pari päivää harjoitusstudiossa. Selkänoja kuntoon Nightwishin edellisestä imaginaerum-albumista on jo neljä vuotta, ja siitäkin on aikaa kun bändi on kunnolla kiertänyt. – vuosien varrella on karissut se, että pitäisi tietää mihin ollaan menossa milloinkin. – alkuvuodessa bändi alkoi treenata keikkasettiä ja maaliskuussa pidettiin viikon treenit, jossa rakennettiin lavan setuppia ja backlinea. kiertue liikkuu kahdella bussilla: bändi managereineen yhdessä, crew ja paitamyyjät toisessa. Wembley antaa edelleen odottaa, mutta tämän lehden ilmestymisviikolla suomen kansainvälisesti menestynein orkesteri Nightwish aloittaa maailmankiertueensa New Yorkis ta. jossain ollaan – kotoa poissa. – Stadionilla potikoiden liikkeiden täytyy muuttua aina vain pienemmiksi – et voi nostaa feideriä viittä desibeliä niin kuin klubilla. www.riffi.fi 2/2015 25 Poissa kotoa kimmo ahola oli paikalla, kun suomalainen rock alkoi muuttua kansainväliseksi bisnekseksi. Ahola neuvoo, että bändin ohjelmiston tunteva miksaaja voi kokeilla leveämpiäkin panorointeja, ei toki äärilaitoja. Nyt sama onnistuu jo yhdellä rekalla. Myös biisin osiin voi tehdä tilapäisiä panorointeja mikserin snapshot teihin. kokoonpanokin on muuttunut: solisti on vaihtunut ruotsalaisesta Annette Olzonista hollantilaiseen Floor Janseniin ja Jukka Nevalaisen tilalle rumpaliksi tuli Kai Hahto. – Äänikuva selkeytyy yllättävän pienillä liikkeillä. Vastaava tasalaatuisuus on ennen ollut vain jossain U2luokassa, joilla kulkee tien pääl lä sata rekkaa. – On ehkä yksi, tiedonsiirto. Bändi kuljettaa maailmalle pa-laitteita lukuun ottamatta kaikki äänikamat: mikserit, mikrofonit, lavakaapeloinnit ja korvamonitorit. 21-25 Kimmo Ahola.indd 25 30.3.2015 11.16. Tekniikkajoukkueeseen kuuluu FoH-miksaaja aholan lisäksi monitorimiksaaja, valomies ja kolme soitinteknikkoa. Ahola muistuttaa, että pinojen välimatka saattaa olla isoilla lavoilla 40 metriä, jolloin pienikin panorointiliike vaikuttaa hui keasti kaikkien muiden kuin keskellä olevan yleisön kuunteluun. Nightwish alkaa olla Yhdysvalloissa jo sen verran nimekäs, että paikat ovat 3 000–4 000 hengen saleja istumapaikkoineen ja parvineen. Lisäksi on muistettava, että isossa järjestelmässä vain mikserin säädöillä on enää merkitystä, suoralla lavametelillä ei ole kokonaisuudessa mitään tasoittavaa vaikutusta. Jos laval la on kaksi kitaristia monona keskellä, ne eivät erotu toisistaan mitenkään, mutta ei tarvitse kääntää kuin toinen kello yhteen ja toinen 11:een niin heti aukeaa. riittää kun tietää kaksi asiaa: koska aloitetaan ja koska on viimeinen keikka. – Kun mennään saleihin, joissa on kammottava akustiikka ei yksittäisten soundien hiominen kannata, koska yhteisenä haas teena on vain saada kaikki joten kuten kuuluviin. ”Pillipiipari” Troy Donockley on hänkin uusi riveissä. signaalit eetteriin Äänentoistoammattilaisen tulevaisuus näyttää valoisalta, aina kin saatavilla olevan teknologian suhteen. Millaista valmistautumista edessä olevat keikkakilometrit maalla, merellä ja ilmassa edellyttävät. – Virtual soundcheckiin pystyn nauhoit tamaan 64 raitaa, ja pyörittämään ne pa:han takaisin Pro Toolsista. Mikserin ja lavan väliä men nään vielä valokaapelilla tai kuparipiuhassa, odotan että se siir tyisi langattomaksi! u ”Kaikki lähtee soittajista: Jos lavalta tulee paskaa, pa:n kautta paska tulee vain helvetin paljon kovempaa.” on ihan sama vaikka tulisi joka illalle show – silloin pitää lähteä. Tarkemmin ahola ei osaa sanoa, eikä edes välitä tietää. Tietyt spesiaalit lavavalot, kuten lattiavalot kuljetetaan myös. Tuomaksella on rima niin korkealla, että mitään taulutelevisioita ei oteta, vaan joko isot lediseinät tai ei mitään. Teknologisia kompastuskiviä ihanteellisen keikkaäänen tiel lä ei siis enää ole. aholan oma kalenteri on hyvin selvillä ensi vuoden loppuun. Kaiken kuuluviin saamisessa on onneksi kikkoja, joista yksi on taajuusalueiden jakaminen eri äänilähteiden kesken. lentäminen olisi paljon hitaampaa ja raskaampaa. Samaa kaistaa ei pidä tukkia monilla soittimilla. – amerikassa matkustus ja keikkailu toimii parhaiten omalla bussilla. Mahdollisuuksien lisääntyessä vaikeudeksi jää enää se, että osaa poimia oikeat työkalut, sillä tekniikka ei saa olla itsetarkoitus. – kenenkään eka ulkomaan keikka ei ole Wembleyllä! ahola tiivistää. Levysoundin toteut taminen livenä ei ole enää kalustosta kiinni: backlinet on ke vennetty minimiin, kitarasoundit mallinnetaan yhdellä räkki boksilla, monitorit ovat soittajilla korvissa ja mikserikin mah tuu matkalaukkuun. Onnikan kyydissä alkamaisillaan olevan usa:n kiertueen tahti vaikuttaa tiukalta, keikkoja on melkein päivittäin ja osavaltio vaihtuu toiseksi yön aikana. jos on tähän lupautunut, puolentoista vuoden ajan Pientä säätöä Ahola valittelee, että soittajat eivät aina näe soundiasioissa met sää puilta. sivusta katsoen tuntuu, että kotimaassa vuosia tahkonneet bändit olivat teknikoineen maailmankiertueilla yht’äkkiä. sillä ei ole merkitystä, ollaanko ensi vuoden huhtikuussa amerikassa vai venäjällä. suomessa yleinen tekninen tietämys oli jo kauan ennen sitä hyvällä mallilla ja kielitaitoakin on, että tullaan toimeen joka paikassa, ahola toppuuttelee ja selostaa, kuinka jokainen bändi on mennyt samalla kaavalla ensin euroopan pikkuklubit läpi, ja noussut hiljalleen ylemmäs. Erottelevuudessa voi daan käyttää hillittyä stereokuvaakin, totaalisen monon kannat tajaksi Ahola ei ilmoittaudu. – Periaatteessa näen pelkkää hyvää siinä, että nyt pystytään luomaan sama soundimaailma sekä bändille että yleisölle joka puolella maapalloa paljon helpommin
– Uskon siihen, että kun työnsä tekee hyvin, niin jää mieleen ja pyydetään seuraavaankin projektiin, Pennanen sanoo. Softasynia hän ei käytä, ja periaate yleensä on, että jos esimerkiksi tarvitaan viulukonetta, se viedään lavalle. Tänä keväänä miehen kiipparikioskista on lähtenyt soundit mTV3:n suoran kingi-ohjelman fiktiivisten laulajien koko musatyyliarsenaaliin. – Puitteet olivat hyvä ja työryhmä sekä bändi ( Mikko Kosonen, kitara, Mikko Määttä, basso ja Mikko Kaakkuriniemi, rummut) loistavat. Vaikka suoran lähetyksen tekemisessä on omat haasteensa ja sydämentykyksensä, Pennanen kehuu Kingin tuotantoa, jossa on yhdistynyt monta lankaa hänen kosketinsoittajan urassaan. – Aiemmin olen käyttänyt keikoilla paljon Nordeja, mutta nyt Roland lähti yhteistyöhön. Jupiter oli pitkästä aikaa sellainen soitin, jota ekaa kertaa avatessa tuli fiilis, että ”jaahas, mikäs laite tää on”. Kitaristi Kosonen vitsaili tammikuussa Twitterissä, että Kingin bändi pyrkii käymään kaikki maailman musiikkityylit ohjelmassa läpi. “Kun muut lähtivät syömään tai pitivät taukoa, niin minä jäin tekemään ohjelmointia. Rautaa lavalle Pennasen soitinfilosofia ylipäätään on melko yksinkertainen. Kulunut alkuvuosi Pennaselta kului MTV3:n lauantaisin esitetyssä suorassa humoristisessa Kingi-ohjelmassa, jossa fiktiiviset hahmot kisailivat laulukilpailussa fiktiivisen tuomariston edessä ja oikean yleisöäänestyksen armoilla. – Kyllä siinä oli mahdollisuus jo ulkoaopetteluunkin, vaikka aina mentiinkin lapuilla. Tällaiset pitkäkestoiset projektit ovat hienoja, niissä aina tuntuu, että homma kehittyy ja johtaa johonkin. Suunnittele hyvin, ohjelmoi huolella Suurin työ Kingissä oli siinä, että kaikki musiikki soitettiin livenä. Bändi sai torstaisin tietoonsa alustavia biisivalintoja. Mukana oli myös VP-550. Setupiin sain esimerkiksi Jupiter80:n ja System-1:n sekä SP-404-samplerin. Oli aina fiilis, kuin olisi kotiin mennyt. Omaksuttavaa siis riitti, mutta harjoitusten runsaus antoi varmuutta. Se oli rauhallisin hetki siihen hommaan. Kingissä Pennasen soitinarsenaalista löytyi muun muassa Hammond B-3 Leslie 122:lla sekä paljon ”vanhaa kamaa, jota on vuosien varrella tullut hankittua”. 26 www.riffi.fi 2/2015 Vaikka kosketinsoittaja Tero Pennasta ei varsinaisesti tietäisi tai tuntisikaan, niin nimi on silti saattanut jäädä mieleen monen artistin taustabändistä: ansiolistalta löytyy sellaisia keulakuvia kuin Maija Vilkkumaa, Erin, Irina Björklund, Pepe Willberg ja Paula Koivuniemi. – Sen omia soundeja ei tullut käytettyä, mutta laulut meni sen kautta ja sitä pystyi käyttämään vokoderina. Valinnat lukittiin perjantaiaamuun mennessä, jonka jälkeen alkoi armoton treenaus. Ja lähelle varmasti päästiinkin. Perjantaisin jokaisen näyttelijän biisi vedettiin yhdessä läpi 4–7 kertaa ja lauantaina vielä lähes sama määrä sekä ohjelman kenraaliharjoitus ennen illan suoraa lähetystä. Listaa ovat vuosien varrella täydentäneet monet muut enemmän ja vähemmän satunnaiset tuurausja studiokeikat, ja sovitusosuuksia sekä tuottajan vastuita on monipuoliselle soittajalle kirjattu niitäkin. Se oli rauhallisin hetki siihen hommaan.” 26-28 Tero Pennanen.indd 26 30.3.2015 11.18. – Kun muut lähtivät syömään tai pitivät taukoa, niin minä jäin ohjelmoimaan. Musiikkityylien arsenaali oli myös laaja. Itselläni kyllä laput olivat monesti myös muistiinpanoja ja ”ajo-ohjeita”, tyyliin ”tässä kohdassa paina B 1 ja tässä D 3 ja tässä miinus 1”. Kvartetin soundi piti siis saada mahdollisimman isoksi, mikä kiipparistin kohdalla tarkoitti molempien käsien suunnitelmallista käyttöä sekä synasoundien tarkkaa ohjelmointia. TekSTi: kalle Heino kuVaT: Tommi PoSa Tero Pennanen – hyvät soundit varmistavat bändisoittajan soittofiiliksen kosketinsoittaja Tero Pennanen on surffaillut vuosia nimekkäiden suomalais artistien taustabändeissä
Hauska juttu on, että meillä oli Hammond himassa, mutta faija vaihtoi sen Yamahan DX-7:aan. – Sinänsä harmittaa, etten koskaan erikoistunut esimerkiksi jazziin. Kun Erin kasasi bändiä uuden levynsä myötä, laitoin Erinille tekstiviestin: ”Hienoa musaa! Koska olisi koesoitto. Pennanen korostaakin olevansa ensisijaisesti bändisoittaja. Nykyään on enää vaikea perustella, miksi uusisin soitinta joka toinen vuosi. Itse jään kauas moisesta meiningistä. Pennasella oli aikanaan vaihe, jossa hän osteli ja myi soittimia koko ajan. Soittofilosofia on, että ”musa mietitään musan kautta”. Se on ollut 150 keikalla per vuosi ja vain yhden kerran huollossa ja toimii edelleen. Pennanen soitti alle 10-vuotiaana rumpuja isänsä bändissä, mutta myös piano ja koskettimet olivat kotona läsnä isän muusikkouden myötä. Rhodesejakin hän on ehtinyt vuosien varrella ”tuhota parikin kappaletta”. Ammattilaisen näkökulmasta on enää vaikea keksiä, mitä ostaa. Siksi hänestä on edelleenkin helpompi soittaa syntikkaa painotetulla koskettimella kuin synakoskettimistolla. 26-28 Tero Pennanen.indd 27 30.3.2015 11.18. Pennasen isä meni aikanaan töihin Yamahan tukkuun, minkä jälkeen Pennasten kotona oli kaikki mahdolliset merkin soittimet, myös studiolaitteet mukaan lukien. Voi esimerkiksi olla hauska kokeilla, toimiiko vaikka joku epäsuhtainen kahdeksasosahenkinen urkujuttu johonkin väliin, missä Hyvin hoidetut työt johtavat uusiin projekteihin. – Iän myötä suorittamista ja pelkän opitun tekemistä on vähemmän, ja omaa soundiakin uskaltaa tuoda enemmän esiin. Mulla on esimerkiksi ollut 15 vuotta Rolandin X-7. Piano oli vahvasti läsnä myös alan opinnoissa, jotka Pennaselta kuitenkin jäivät varsinaisten soittotöiden takia kesken. – En tiedä onko kyse aikuistumisesta vai siitä, että on lapsia ja rahat menee nykyään muualle, mutta nykyään soittimien pyörittely on jäänyt vähemmälle, Pennanen sanoo. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että soittoajatus lähtee kulloisenkin projektin musasta ja biisimateriaalista liikkeelle. – Laitevalmistajatkin ovat nostaneet riman jo aika kor keal le. Jupiter-80:kin Kingin soitinarsenaalissakin tuotti hetken harmaita hiuksia kevyen synakoskettimiston takia. Käyn parturissa ja tulen paikalle.” Hetkessä tuli vastaus, että olet bändissä, Tero Pennanen muistelee. Sieltä sai myös alkunsa Pennasen kiinnostus studioteknologiaan ja tuottamiseen, jota hän edelleen tekee. Pennasen laaja-alainen syventyminen erilaisiin soundimaailmoihin on itse asiassa pitkälti isänsä Kari Pennasen ansiota. Niin kävi myös esimerkiksi Erinin kohdalla. – Tutustuttiin Nylon Beat -aikoihin, kun olin tuurailemassa välillä Okke Komulaista. Ympyrä sulkeutui, kun itse sitten 27 vuotta myöhemmin ostin itselleni Hammondin. Kun katsoo vaikka saksofonisti Timo Lassya tai trumpetisti Jukka Eskolaa, niin ovathan he omissa instrumenteissaan ihan järjettömän kovia soittajia. – Varsinainen ura kosketinsoittajana alkoi jalkiouruista. www.riffi.fi 2/2015 27 – Välillä tietenkin etenkin pienissä keikkapaikoissa tulee mieleen, että kannattaako viedä arvosoitinta pieneen tilaan, jossa joku voi lyödä vieressä toista tuopilla päähän, vai pärjäisinkö vähän pienemmällä. Piano, kaiken pohja Pennanen on kuitenkin kaiken kaikkiaan soittanut merkittävän paljon pianoa
Toinen huomio liittyy studiotyöskentelyyn. Se on hieno fiilis. Yhden huomion hän on niiden suhteen kyllä tehnyt. u Tero Pennasen mukaan musiikin ja soittamisen taika säilyi myös Kingin suoran lähetyksen sähköisessä ilmapiirissä. 28 www.riffi.fi 2/2015 lehto-Pennanen-duo yhdistää musiikkia ja arkkitehtuuria Tero Pennasella on tällä hetkellä vireillä myös projekti, joka toimii hänen omalla nimellään. sitä vähiten kaivataan. Nykyään ne ovat jääneet vähemmälle. Hienoa on, että vaikka tämä on pieni maa, niin on voinut hieman valikoida töitä mitä tekee. Projektissa vedetään vasta suuntaviivoja, mutta siinä on suurimpana pohjana kansanmusiikki. erilaisia kokeiluja on kyllä luvassa. – Vanha sanonta ”bändi on kuin perhe” ei ole kaukaa haettu. Pennanen sanookin, ettei tunne olevansa kotona muiden soittimien äärellä. – Proggista on taistelu nyt kaksi vuotta eteenpäin. – Tämä töiden vaihtelevuus kuuluu osana alaan. intron, mutta jos huono pianosoundi tulee huonosta monitorista, niin olen kyllä siinä tapauksessa aika pihalla. Pennanen korostaa, että hänellä on aiheessa selkeä tavoite, vaikka ei vielä tarkkaan tiedäkään, miten sen toteuttaa. Yhdessä viulisti Kukka Lehdon kanssa kasattu lehto-Pennanenduo yhdistelee audiota, visuaalisuutta sekä arkkitehtuuria. Pennasen visiot liittyvät hänen arkkitehtuurin opintoihinsa, joita hän suorittaa soittamisen ohella. Tärkeänä osana on visuaalisten elementtien ja ennen kaikkea tilan hyödyntäminen. Ja jos pieniä välihetkiä onkin osunut kohdalle, silloin on ollut aika viritellä uusia puita tulille. Muusikon on pidettävä taitojaan yllä muutenkin kuin soittamalla samoissa kokoonpanoissa – vaikka soittamista olisi paljonkin. Vuosituhannen alussa Pennasta kysyttiin todella usein soittamaan mitä erilaisempiin studiosessioihin. Suvantohetkinä tapaa paljon ihmisiä ja on pientä säpinää. Se vie fiiliksen ja kelaan vain, että ”kuulostaapa paskalta, en halua soittaa”. – Yleinen taloudellinen tilanne näkyy osittain siinä, että firmakeikkoja ei kyllä enää juurikaan ole tai sitten ne eivät vain ole osuneet kohdalleni. – En nauti siitä, mutta olen aika soundiriippuvainen. – Oli sitten väsynyt, ahdistunut tai veloissaan, niin aina kun rumpali lyö nelosen ja biisi lähtee käyntiin, niin pää tyhjenee kaikesta muusta. On hienoa että pystyy tekemään niitä hommia mistä tulee hyvä fiilis, Pennanen toteaa. aikataulukin on mielessä. – Jos ei treenaa muuta musaa kuin mitä kulloinenkin bändi vetää, niin nopeasti huomaa, että kyllä se A-molli löytyy automaattisesti, mutta Gis-duuria pitääkin hetki miettiä. Pennanen on kiinnostunut siitä, miten äänellä saa asioita paremmaksi ympäristössä ja miten erilaiset äänet muuttavat tilan tunnelmaa. aiemmin esteenä on ollut se, että en ole tuntenut olevani kotona omalla nimelläni tehdyssä mu sas sa, Pennanen sanoo. mutta siitä ei ole kyse. Tuurauskeikoilla olen pyrkinyt ”plagioimaan” tuurattavaa mahdollisimman tarkasti. Samasta syystä Pennanen myös kertoo olevan tärkeää harjoitella muutenkin. Hänen tapanaan on heti aamulla he rät tyään soittaa tunnin ajan jotakin. Mun päässä siihen kulminoituu kaikki hienous tällä alalla. Toimettomana ei silti ole tarvinnut juurikaan olla. Nuorempana olen ollut kovin ujo myös soitannollisesti. Jatkuvasti työllistettyn muusikon on mahdollista elättää itsensä kohtuullisen hyvin Suomessa. Nyt ne ovat radikaalisti vähentyneet. – Työtunteja kertyy ihan mielipuolinen määrä ennen kun voi edes alkaa puhua mistään ”ansaintalogiikasta”, Pennanen sanoo. – moni luulee, että olen vaihtamassa alaa. Pennanen kuitenkin muistuttaa niistä lukemattomista tunneista, joita oman soittotaitonsa ja soundinsa eteen on tehtävä. Fiilis oli kuin hyppyrinnokalla. Kun viettää paljon aikaa mukavien ihmisten ympäröimänä lavalla, takahuoneissa ja keikkabusseissa, niin siinä alkaa tapahtua. – Mun pitää tietää, mitä sieltä laitteesta tulee ulos ja miten soitin reagoi mun sormien alla. Nuorempana Pennanen teki paljon myös esimerkiksi coverja tuurauskeikkoja. Voin hyvin vetää flyygelillä konserttisalissa viiden minuutin piano“Jos ei treenaa muuta musaa, niin nopeasti huomaa, että kyllä se A-molli löytyy automaattisesti, mutta Gis-duuria pitääkin hetki miettiä.” 26-28 Tero Pennanen.indd 28 30.3.2015 11.18. Kaikilla on omat studiot missä on aikaa touhuilla ja etsiä soundeja. On tärkeää saada soitosta itse kiksit, jotta voi antaa hyvät fiilikset myös kuuntelijalle. Saahan sitä olla kiinnostunut monista asioista, hän virnuilee. Pennanen myöntää, että laitteet – ja niiden tuottama soundi – vaikuttaa omaan soittoon. Bändi on perhe Vaikka Pennanen on hyppinyt monesta kokoonpanosta toiseen, kaikissa projekteissa bändi on hitsautunut yhteen ja bändit ovat tuntuneet omalta. – Tämä kaikki on aika poikkitaiteellista ja liikkuu vielä ajatuksen tasolla, mutta se voi tarkoittaa yksinkertaisimmillaan esimerkiksi sitä, että piirrän mielikuvitteelliset tilat, johon musa sävelletään, ja sitten se projisoidaan kolmiulotteisesti. Tähän kuuluu tietenkin esimerkiksi kuvaheijastukset, mutta myös äänen ja tilan sekä arkkitehtuurin suhde. – Enemmän alkaa olla sitä, että tuottajat ja artistit soittavat monia juttuja itse. Pennanen kertoo, miten esimerkiksi Erinin ja Irina Björklundin lopettaessa keikkailut vuodenvaihteessa tuntui, kuinka kaikki loppuu. Tästä syystä tuurauskeikatkin voivat olla joskus hankalia, jos pitää soittaa muiden soittimilla
Verneri Pohjola (s. Hyvää nousua tekevä brittimerkki on Vernerin arvion mukaan sopiva koti jo sujuvien henkilökemioiden vuoksi. Yhtiötä johtavan Siggi Lochin panostus nosti profiiliani ratkaisevasti ja ikään kuin teki minusta kansainvälisestikin vakavasti otettavan muusikon ja säveltäjän. 1977) on uuden äärellä. näkemyserot ja hienoiset eturistiriidat tekivät irtioton helpoksi. – Olemme kumpikin nuorehkoja muusikoita, joilla on kotona aika tuoretta jälkikasvua. Ja Daven kolmas lapsi on tietenkin tavallaan Edition! Tuntui hyvältä, miten pakottamatta kaikki meni. Pohjolaa kaksi vuotta nuorempi Stapleton painottaa artistilähtöisyyttä ja on elämässään koko lailla vastaavassa pisteessä. Eroprosessi tuli valmiiksi noin viikkoa ennen ensimmäistä We Jazz -tapahtumaa, ja olin vähän… epätietoinen ja hämilläni tulevaisuuden suhteen. Me ikään kuin löysimme toisemme samanaikaisesti moTeksTi: PeTri silas Verneri Pohjola – monta vaskea tulessa aherrus oman yhtyeen ja ilmiliekki Quartetin keulilla sekä projektit esimerkiksi Black Motorin kanssa nostavat trumpetisti Verneri Pohjolan profiilia niin meillä kuin muuallakin. Vaihto tapahtui trumpetisti-säveltäjän mukaan luonnostaan, sillä karriäärin edistämiseen liittyvät 29-31 Verneri Pohjola.indd 29 30.3.2015 11.19. – Olen toki ACTille yhä hyvin kiitollinen ja erittäin tietoinen siitä, etten olisi Euroopassa tänään näinkään menestynyt ilman firman satsausta. Ja lisää on tulossa. Kuin sattuman kauppaa tapasin festareilla Dave Stapletonin ja päädyin Editionille. Vuoden ensimmäinen julkaisu on eritoten sävellyksistä kiitelty Bullhorn. Britanniassa hyvin tulta ottaneen uran kehittäminen johti hiljan levy-yhtiön vaihtoon: ACT Records Saksasta sai väistyä brittiläisen Edition Recordsin tieltä
Samaan hän viittaa kautta rantain Bullhornin kanteen laatimassaan saatetekstissä. Verneri vertaa inspiraation valtaan joutumista, haltioitunutta flow-tilaa, nukahtamiseen. Eli on olemassa hahmo siitä, millaista valmista työn alla olevasta aihiosta pitäisi saada aikaan. – Luova energia jotenkin ryöpsähti, ja tein varmaankin 35 biisiä sen muutaman viikon jaksolla. Yksi Vernerin asiaa Britanniassa jo pitkään ajaneista toimittajista on arvostettu John Fordham, joka on rankannut hänen tekemisiään Guardianin sivuilla kiittävillä, neljän tai viiden tähden arvioilla. – Minulle oli pitkään vaikeaa ja suorastaan vastenmielistäkin tehdä esimerkiksi Facebook-päivityksiä, mutta kun hän rohkaisi kirjoittamaan niitä lisää ja vielä sopivasti kehaisi paria, se alkoi tuntua melko luontevalta. selkeät näkymät ruokkivat luovuutta Alkuvuodesta 2014 lopullisesti tapahtuneella levy-yhtiökuvioiden selkiytymisellä oli tyypillinen myönteinen vaikutuksensa myös tekemisen kovaan ytimeen eli sävellystyöhön. Tuollaiset noteeraukset ovat todella tärkeitä lyömäkäsiä siinä vaiheessa kun keikkamyynti käynnistyy. Ajatukset kannattaa ohjata hetkeksi johonkin muuhun. Pohjola arvioi laatineensa viime alkukevään mittaan yhtenä ryöppynä ”kahdessa kuukaudessa yhtä paljon biisejä kuin edeltävien kolmen vuoden aikana yhteensä”. – Olennaisintahan tässä on, että jos kappaleesta innostuu ja sen tekee täysillä valmiiksi, kukaan ei osaa lopputuloksesta enää millään arvata, että biisintekijän lähtökohta olikin vain tehdä nippu vähän hassuja ja ehkä huonojakin biisejä. Ja samankaltaisten elämäntilanteidemme tähden ymmärrämme toisiamme hyvin. Ajanhukkaa on paitsi pallon turha puristaminen, myös tiukan lukittunut päämääräajattelu. 30 www.riffi.fi 2/2015 lemmille sopivalla hetkellä, ja nyt vallitsee hyvä yhteinen tuntuma siitä, miten minun juttuani viedään eteenpäin. Sävellystyö edellä meneminen on vapauttanut myös tekemistä itseään. – Olennaista usein on vain tehdä eikä jäädä jumittamaan johonkin ennakko-odotukseen. Jos yrittää väkisin nukahtaa, hommasta tulee harvoin mitään. Lisäksi minun päivityksiäni tekevät myös Dave ja Creatikan Terhi ( Aaen, tiedottaja), joten siinä säilyy hyvä ryhmä-effortin henki. – Guardianiin on jo lähtökohtaisesti vaikea saada kritiikkejä, joten olen iloinen ja kiitollinen tästä huomiosta. Ainakin Britanniassa Guardianin hyvä vastaanotto auttaa ihan varmasti. Sen sijaan en osaa alas istuessani ennalta päättää, että nytpä teen kappaleen omalle bändilleni tai Ilmiliekille tai johonkin muuhun tarkoitukseen. Ja usein niin käykin, mutta totta kai joskus lähden seuraamaan muita polkuja ja lopputulos onkin jotain yllättävää. Pohjola kiittelee Stapletonin myös opettaneen paljon siitä, mitä kaikkea menestystä tänä päivänä toivovan muusikon pitää ammattinsa osana tehdä. – Siis nimenomaan! On järkevämpää päättää, että tänään teen neljä tai viisi hassua ja vaikka vähän huonoakin biisiä ennemmin kuin alkaa otsa rypyssä työstää jotain niin sanotusti suurta, joka ehkä valmistuu joskus ensi viikolla. Myönteinen palaute tuo aina vakuuttavuutta, ja jos sitä tulee merkittävässä mediassa, vaikutus on totta kai isompi. Pekka Pohjolan poika allekirjoittaa asenteen, sillä juhlava ajatus ylittämättömän mestariteoksen säveltämisestä tuottaa harvoin erikoisia lopputuloksia. Editionin näkyvyys so siaa li ses sa mediassa on sangen korkea, mikä todistaa hänestä ennen kaikkea siitä, miten hyvin yhtiö on orientoitunut 2010-luvun toimintamalleihin. Totta kai tuo uusikin olisi saanut viiteen asti mennä, koska pyrin aina huipputulokseen ja pidän Bullhornia toistaiseksi parhaana levynäni, mutta eihän noin hienosta vastaanotosta voi olla kuin tyytyväinen. Sävellysmielessä trumpettiin tarttuessaan tai pianon ääreen asettuessaan Verneri ei aina tiedä, mihin käyttöön ajatuksiin iskenyt idea päätyy. Vaikka yleensä minulla kyllä on jokin päämäärä, jota tavoittelen. Olemme samalla aaltopituudella, mitä arvostan tällaisessa suhteessa nykyään älyttömästi. Pohjola kertoo biisien teon kautta myös oppineensa aivan viime aikoina, miten tärkeää on osata päästää irti. Myös Bullhorn ylsi julkaisunsa äärellä neljään tähteen. – Se menee aika orgaanisesti. – Siihen pitää ottaa ihan kylmä ”tämä kuuluu minun työhöni” -ote. Ismo Alanko on puhunut omasta rima nilkkoihin -tekniikastaan, joka on auttanut häntä paitsi eteenpäin, myös jokusten suurimpien hittien äärelle. Sama pätee hänen kokemuksensa mukaan säveltämisen käsityöhön. Päähän piirtyy kuitenkin varsin pian melko tarkka tiekartta siitä, millainen lopputulos saisi olla. Jos en päivittele Facebookiin ja Twitteriin, en ole tehnyt kaikkea, mitä tämän ammatin harjoittaminen näinä aikoina edellyttää. Täytä hakemuksesi netissä KESKELLÄ HELSINKIÄ! 19.8.2015 27.5.2016 www.heo.fi Tule opiskelemaan musiikkia HEOon! Laulajalinja Lauluntekijälinja Musiikkilinja Musiikkipedagogiikka Musiikkiteatteri 29-31 Verneri Pohjola.indd 30 30.3.2015 11.19. Ja lopulta sekin homma on kyllä aika helppo sisällyttää arkeen. Etten koe vain itse kehuvani siellä itseäni ja mainostavani, miten hienoja arvosteluja olenkaan saanut. Myönteistä näkyvyyttä tarvitaan silti edelleen myös perinteisten mediakanavien puolella, tietotulvan lisääntyessä itse asiassa jopa korostuneemmin. Uudella metodillaan Pohjola voi päättää vasta valmiin äärellä, mille kokoonpanolle kappale parhaiten soveltuu. Aivan yhtä hedelmätöntä on tuskailla, että ”tästä piti tulla sellainen, mutta tästä näyttääkin tulevan nyt tällainen”. Jos aihio menee umpikujaan, se kannattaa jättää hyllylle ja ottaa reippaasti toinen idea työn alle. Aika uskomatonta… Kaikki Bullhornin kymmenen biisiä ja valtaosa Ilmiliekin uudesta ohjelmistosta syntyi tuon rupeaman aikana. Dave on vähän hiljainen ja vetäytyvä, mutta todella älykäs sekä kunnianhimoinen tyyppi. Tätä satoa niitettiin paitsi viime elokuussa äänitetyllä Bullhornilla, myös Ilmiliekki Quartetin loppuvuoden paluukeikoilla. Jalkapalloon intohimoisesti suhtautuvan Pohjolan mukaan some-pelin pelaamista helpottaa, jos omaksuu touhuun mahdollisimman pragmaattisen asenteen. Kaikkiaan ajattelen asiasta nykyään, että jos en ole läsnä somessa, on mahdotonta syyttää muita, jos keikkaa ei riitä
– Sen verran tietenkin yritän Daven kanssa katsoa, ettei ihan samaan aikaan tulisi päällekkäin levyjä, joilla olen isommassa roolissa. Ihan asennekysymys, mutta hyvin tärkeä sellainen. Apuna on ollut ystäväni, huippuviulisti Adam Baldychin manageri Kate Werner. Saapas nähdä, miten hyvin Kanniston Tane täyttää Samin saappaat. Jälkimmäisellä kuuluu vuoden takainen energiaryöppy, johon alussakin viitattiin. Se on minulle edelleen mielettömän tärkeä bändi, mutta Olavilla ( Louhi vuori, rummut) ja Tuomolla ( Prättälä, piano) on vastaavat omat kuvionsa kuin minullakin. Odotukset kohoavat nyt entistä korkeammalle myös ulkomaiden suhteen, ja jokusia konsertteja löytyykin jo almanakasta. – Jonkun rokkarin mielestä tämä voi nyt kuulostaa tosi pieneltä, mutta jo levyn julkaisun aikaan oli sellainen iloinen ja ihmeellinen tilanne, että meillä oli sovittuna kahdeksan tosi hyvää esiintymistä, puolen tusinaa festarikeikkaa ja konserttisaleja siihen päälle. Kunhan albumi on lanseerattu syksyllä, tulee vuoroon Tampere Jazz Happeningistä starttaava Suomen Jazzliiton rundi. Onneksi saan soittaa Antin ( Lötjönen, basso) kanssa molemmissa kokoonpanoissa. Muun muassa Tampere-talo syksyllä. Samoin kuin Verneri Pohjola Quartetin, voi myös Ilmiliekki Quartetin nähdä vuoden 2015 aikana lavoilla. Itsellänikin on hyvin jakomielisesti aivan eri identiteetti näissä yhtyeissä, mutta siitä olen yksinomaan ylpeä. Ja lisää on tulossa: Petri Haussilan pyörittämän yhtiön tämän vuoden listalla väikkyy sekä Black Motorin ja Pohjolan yhdessä tekemä Edward Vesalan musiikkiin keskittyvä albumi että Ilmiliekki Quartetin kolmas varsinainen kiekko. Akuutti julkaisu juuri nyt on kuitenkin Suomen virallisella albumilistalla julkaisuviikollaan huikeasti sijalla 26 debytoinut Bullhorn, joka takaa omalta osaltaan korkean profiilin esiintymisiä vuoden varrelle. – Diggasin sitä Samin ( Sippola, saksofoni), Simon ( Laiho nen, rummut) ja Villen ( Rauhala, basso) meininkiä alusta asti ihan älyttömästi: tuollainen upea ei-helsinkiläinen bändi ensin yllättää ja vakiintuu sitten kovaksi ilmiöksi koko maassa. – Maaliskuussa 2014 Petraxilla äänitetyllä levyllä on yksi biisi Tuomolta, yksi Olavilta ja seitsemän minulta. – Tätä nykyä oma kvartettini on minulle prioriteetti, ja Ilmiliekkiä katson ikään kuin kausiluonteisena projektina. Pohjola on hyvin ylpeä myös toisesta albumistaan Black Motorin kanssa. Ei mitään sellaista, mitä ei voisi muuallakin olla… vaan eipä ole vastaan tullut. Järjen käyttö, maltti ja herrasmiesmäisyys lienevät tässä valttia, olihan Rubidiumin julkaissut TUM Records kuitenkin se ensimmäinen levy-yhtiö, joka Vernerin maailmalle saatteli Ilmiliekki Quartetin kahden ensimmäisen albumin (March of the Alpha Males, 2003 ja Take It with Me, 2006) myötä. – Creatikan naiset ovat verkostoituneet ja luoneet ahkerasti hyviä kontakteja mantereelle. Lisäksi äänitimme kolme coveria: Scott Walkerin It’s Raining Today ei tosin ole näillä näkymin levylle tulossa, toisin kuin yksi Queenin ja yksi Feistin kappale. Ei voi valittaa. Olen jutusta itse asiassa todella luottavaisin mielin. Varsinkin nyt kun siellä on mennyt kokoonpano merkittävällä tavalla uusiksi, olen todella iloinen kyseisestä levystä. Black Motorin kanssa on ollut aina upeaa ja suuri kunnia soittaa, ja minusta yhteistyömme kulminoitui juurikin siihen Vesala-juttuun. Vuolaasti virtaa tuotanto Editionille siirtymisen myötä Pohjola on aiempaa auliimpi myös lyhytkestoisempiin hankkeisiin, sillä levyfirman vaihdos toi tullessaan huojentavan muutoksen kaupallisen vapauden suhteen. Lisäksi Edition puskee tänä vuonna kovaa nimenomaan Saksaan, mikä osuu minun kohdallani erinomaisesti yksiin sekä Music Finlandin ”Aus Finnland” –vientihankkeen kanssa että ikään kuin jatkoksi sille, mitä ACTin kanssa siellä ehdittiin saada aikaan. Myös Puolassa on ollut hyvä meininki, ja sinne olen pyrkinyt saamaan lisää esiintymisiä. Onkin ollut erikoista huomata, miten täysin erilaiset luonteet yhtyeillä on, vaikka instrumentaatio on aivan sama ja Antin kanssa tosiaan vielä muodostamme 50 prosenttia kummastakin orkesterista! Pianistin ja rumpalin eli omassa bändissäni Aki Rissasen ja tätä nykyä Teppo Mäkysen merkitys on niin suuri. Puolassa ei ole tarjontaa vielä paljon, mikä näkyy suoraan siinä, miten järjestäjät ja yleisö musaan sekä sen tekijöihin suhtautuvat. u ”Jos en päivittele Facebookiin ja Twitteriin, en ole tehnyt kaikkea, mitä tämän ammatin harjoittaminen näinä aikoina edellyttää.” Täytä hakemuksesi netissä KESKELLÄ HELSINKIÄ! 19.8.2015 27.5.2016 www.heo.fi Tule opiskelemaan musiikkia HEOon! Laulajalinja Lauluntekijälinja Musiikkilinja Musiikkipedagogiikka Musiikkiteatteri 29-31 Verneri Pohjola.indd 31 30.3.2015 11.19. Onneksi Haussilan Petri rakastaa Vesalan musaa niin paljon, että näidenkin käänteiden jälkeen varmasti pistää albumin pihalle. Mutta esimerkiksi (Black Motorin kanssa kesällä 2010 äänitetty ja alkuvuodesta 2013 ilmestynyt) Rubidium oli muodostua ACTille vähän hankalaksi tapaukseksi, vaikka sillä hetkellä ei heidän kauttaan edes ollut ilmestymässä mitään varsinaisesti omaani. Siinä missä ACT Recordsin suunnalla pidettiin yhtiön ulkopuolisia projekteja lähes yksinomaan huonona asiana, ei Edition sido Vernerin käsiä kohtuuttomasti
Lisäksi minulla on ollut viime aikoina erilaisia bändien liidausjuttuja, kuten 2013 Juhlaviikoilla ollut Love Records -tribuuttikonsertti, ja viime vuonna olin musiikillisena johtajana Kaija Koon konsertissa Hartwall-areenalla. – Mamma Miassa meitä on viisi kitaristia hoitamassa vuorotellen kahta pulttia: minä ja Tuomas Wäinölä hoidellaan ykköspulttia, Varre Vartiainen ja Speedy Saarinen kakkospulttia sekä Ville Paappanen molempia pultteja. monipuolisen muusikon työnkuvaan kuuluvat myös pestit musikaaliteatterissa ja Tv:ssä, eikä sivuuttaa voi studiosessioita tai bändikeikkojakaan. Sama tulee tänä vuonna uudestaan. Mutta teatterilla on se etu, että työtilaisuuksia tarjotaan pitempään TeksTi: Timo koskinen kuvaT: Tommi Posa Sakara – kitaristi on monessa mukana Lasse sakaran kitarointia on kuultu kotimaisten eturivin artistien keikoilla stadionin jättilavoja myöten. En näe siinä mitään negatiivista, että uuden tekniikan kautta toimimisen mahdollisuudet laajenevat. – Idolsin housebändissä olin kakkoskaudesta eteenpäin yhdessä Varre Vartiaisen kanssa, mutta se formaatti tuskin jatkuu enää. Sieltä tuli taustat mp3:na, otin yhteyttä Skypellä sikäläiseen tuottajaan ja kysyin, mitä halutaan. – Tietysti jos jostakin rundista sovitaan, että ei käytetä tuuraajan tuuraajaa, niin avoimin kortein kerron teatterille poissaolosta ja varmistetaan miehitys sinne. Millaisia erilaiset työtehtävät ovat mielestäsi hyvinä tai varmoina tulonlähteinä. Nuorempana harrastin tuurauttamista enemmänkin, mutta nykyään en ota rundeja, joille en ehdi. Välillä on tasapainoilua saada aika riittämään ja aikataulut sopimaan, jotta voin olla täysipainoisesti mukana. Tein demoja studiossa, palautteen mukaan sain ajo-ohjeet ja äänitin hyvälaatuiset filet ja lähetin ne sähköisesti. – Jos ajatellaan Muusikkojen Liiton tariffikäytäntöä, teatterityö on vaatimustasoon nähden aika pienipalkkaista toimintaa verrattuna poppibändien maksamaan keikkaliksaan. Viimeiset vuodet olen ollut Svenska Teaternissa, jossa nyt on käynnissä Mamma Mia ja sitä ennen tehtiin Kristina från Duvemåla, hän kertoo. Tähän on yritetty saada tarpeeksi soittajia, jotta kiireisimpinäkin keikkakuukausina paikalle saadaan täysi miehitys. Työvaiheita on enemmän välimatkan takia, mutta homma on ihan mahdollista. Ja jo yli kymmenen vuotta olen ollut bändissä nimeltä Oddarrang – Olen tehnyt netin välitykselläkin sessioita: esimerkiksi viime kesänä äänitin lap steelia projektiin Lontooseen. ja tähdet ”En näe siinä mitään negatiivista, että uuden tekniikan kautta toimimisen mahdollisuudet laajenevat.” 32-35 Lasse Sakara.indd 32 30.3.2015 11.24. Sakara pitää mielellään kaikki työtehtävät yhtä arvokkaina, mutta samaan aikaan ei tietenkään voi olla monessa paikassa. 32 www.riffi.fi 2/2015 Lasse Sakaralla on – kuten ammattikitaristilla kuuluukin olla – monta rautaa tulessa. Sakaralle löytyy säännöllisiä keikkoja sellaisinakin aikoina: – Teatteri on ollut minulla mukana tekemisissä jo useita vuosia. Niinpä tapaamisemme aluksi on luontevaa aloittaa katsastamalla viime aikojen referenssejä. Edelmann ja Tuisku pitävät toisinaan pitkiäkin taukoja kiertuiden ja levyjen välillä. – Pitkäaikaisia keikkabändejä on ollut Samuli Edel mannin bändi, samoin Antti Tuiskun bändissä olen ollut vuodesta 2010, hän aloittaa työtehtäviensä listaamisen
Teatterissa ja telkkarissa maksetaan ja melkein kaikissa tämänhetkisissä produktioissa sentään joku korvaus tulee harjoituksistakin. – Siellä viljellään silloin tällöin hyvinkin laajaa harmoniaa ja gospelbreikkejä väliin mausteeksi tuomaan lisäsävyjä. ei aina saman toistoa Sakara nostaa Antti Tuiskun bändin esimerkiksi tilanteesta, jossa keikalla haetaan erilaista soundia kuin levyllä, ottaen mallia amerikkalaisesta R’n’Bja gospelmaailmasta. Maksetaanko niistä. Kuinka paljon treenikertoja vaadittiin ennen Cheekin stadionkeikkoja. Keikkailuun liittyy tietysti harjoituksiakin. Studiohommissa on hyvä liksa varsinkin päällesoittopäivinä, jolloin saa tuntimaksun ja raitakorvaukset sekä lomakorvaukset. Kitaralla voi laajentaa harmonista väriä, mutta mitä isompi bändi, sitä harvemmassa on paikat, joissa kitara pääsee esiin. Stadioniin valmistautumisessa bändi tapasi keskenään kerran tai kaksi, sitten meillä oli PA-treenejä kolmisen päivää ja stadionilla yhden päivän soundcheck/läpimenoharjoitus. Koska lauantain konsertti kuvattiin ja äänitettiin, materiaalin käyttöja julkaisuoikeuksista maksetaan erillinen liiton määrittelemä korvaus. – Yllätysten rakentamisessa bändileaderilla on tärkeä tehtävä, mutta kaiken lavalla tapahtuvan pitää tukea artistin omaa visiota sekä biisejä, ja kaikkien mukana olevien on seisottava tukevasti ratkaisujen takana, hän tähdentää. Hämmennetään vähän pakkaa – minusta yllätykset ja juttujen muuttaminen livesettiin rikastuttavat kokonaisuutta. Mamma Mia alkoi viime vuoden syyskuussa ja pyörii tämän vuoden loppuun. Suosittujen artistien kiertuebändit ovat suhteellisen varmoja ja usein pitkiäkin työllistäjiä, varsinkin kun löytyy porukka, jonka kanssa viihtyy ja jaksaa istua keikkabussissa Sinullahan oli viime kesänä kaksi jättikeikkaa Stadionilla Cheekin bändissä. www.riffi.fi 2/2015 33 ja varmemmin. – kitaristi on monessa mukana 32-35 Lasse Sakara.indd 33 30.3.2015 11.24. Liittyykö tällaisiin megatapahtumiin erikoiskorvauksia soittajille. – Mehän tehtiin Jaren kanssa jo edeltävänä kesänä festarikierros. Levy ja live ovat erilaisia medioita ja samat jutut eivät aina toimi molemmilla. Noin viikon treeniputki johti perjantain ja lauantain konsertteihin. Studiosessioita varten treenejä on harvemmin. – Telkkarikeikoista saa parhaiten rahaa, jos niissä mennään tariffien mukaan. – Ammattimaisen kitaristin työhön liittyy epävarmuus ja vaihtelevuus. Onneksi Warner suhtautui erittäin positiivisesti näihin korvauksiin, koska on ollut sellaisiakin toimijoita, jota eivät niitä mielellään maksa. Puolentoista vuoden kiinnitys aktiiviseen esitykseen on muusikolle harvinaista, Sakara arvioi työllistymisen yhtä puolta. – Se bändi oli jo valmiiksi hitsautunut kasaan festarikeikkojen aikana ja biisimateriaali osattiin hyvin. – Tällaisessa rytmimusiikissa kitaralla komppaamisen sävyjen suhde rumpuihin, bassoon ja taustanauhoihin on tärkeä. – Pyritään siihen, että maksettaisiin. Muusikkona toimimiseen kuuluu yllättävän tärkeänä rahojen perään kyselemistä, koska sopimukset saattavat unohtua ja maksatukset venähtävät. Se on tietysti sopimuskysymys. Palkat sovittiin jo sitä varten ja se sama pysyi Stadikalla. Teektkö itsellesi bändileaderina tai soittajana muistiinpanoja keikalle mukaan
Minullehan se sopi hienosti. ”Liidaamisessa pitää kaikilla tavoin auttaa porukkaa ympärillä tekemään mahdollisimman hyvä konsertti.” 32-35 Lasse Sakara.indd 34 30.3.2015 11.24. Liidaamisessa pitää kaikilla tavoin auttaa porukkaa ympärillä tekemään mahdollisimman hyvä konsertti. Miten toimittiin Idols-formaatin kanssa – siinähän biisit ovat covereita ja laulaja on aina pääosassa, joten alkuperäisbiisien soolojakin saatettiin karsia. Esimerkiksi Samulin bändin kosketinsoittajan Matti Paatelman kanssa meillä on hämmentävä yhteys ja voimme tehdä isojakin muutoksia ja toinen tulee heti perässä. Vaikkapa Love Records -hommassa piti olla silmät auki niin solistin kuin bändinkin suuntaan. – Lähtökohtaisesti erittäin vaativa, mutta siihen asetelmaan kasvaa. Millainen tilanne se on sinulle. Meillä oli vapauksia tuoda omia näkemyksiä mukaan, mutta toisinaan jonkun biisin soolo on osa sävellystä eikä niitä voi vedellä omiin verkkareihin. Sakarakin allekirjoittaa näkemyksen: – Olen samaa mieltä, koska kameroista saa ylimääräistä potkua ja tilanne on ainutlaatuinen. Alussa oli paljon hard rockia ja isoja balladeja ja loppua kohti enemmän modernia rockia ja R’n’B:ta. Kun homma toimii mahtavasti bändikaveriden kanssa, kokeiluista tulee parhaimmillaan leikkiä soiton lomassa. Ensimmäisinä kausina minua jännitti aivan hirveästi ennen lähetystä ja näin paljon vaivaa, että saan biisit menemään keskittyneesti. – Kausien varrella tapahtui muutosta siinä, millaista musiikkia ihmiset haluavat laulaa. Vaikkapa Antti Tuiskun bändissä sovitukset valmistellaan Petri Nikkisen kanssa ja ne lukkiutuvat lopulliseen muotoon vasta kun koko bändi on yhdessä niitä soittamassa. Idolsiinhan kuului melkoinen määrä suoria TV-lähetyksiä. kalusto tilanteeseen sopivaksi Kuten monentyyppisiä keikkoja tekevälle kitaristille on tyypillistä, Sakarankin varustukseen kuuluu Les Pauleja, Telecastereita, Petri Kallion rakentama f-aukkoinen jazzkitara sekä Anders Liljeströmin Custom Tele, mutta useimmin hänen käytössään nähdään yli kaksikymmentä vuotta vanha Gibson Firebird V tai uudehko Fender Jaguar. Kitarankin rooli muuttui tosi paljon ja meille kehittyi Varren kanssa työnjako: jos biiseissä on akustista kitaraa, minä soitin sitä. Myöhemmin kameran edessä oloon tottuu, mikä on hyvä: soitan paljon paremmin ja kokemus on miellyttävämpi. Liidaajan tehtäviin kuuluu käydä läpi koko kovalevyn materiaali ja puuttua soundiin ja sisältöön tarpeen mukaan. Mutta kyllä me näimme paljon vaivaa kitaratilujenkin onnistumiseksi ja oli meillä kunnianhimoisia juttujakin. – Jos taas sovitus tuottaa päänvaivaa, teen kokeiluja ja demoja, joissa etsin soundeja ja sävyjä ottamaan biisistä mahdollisimman paljon tehoja irti ja tuomaan mukaan jotain tässä päivässä kiinni olevaa. 34 www.riffi.fi 2/2015 – Jos liidaan muita, yritän soittaa ulkoa niin paljon kuin mahdollista, koska pitää keskittyä niin moneen asiaan muutenkin. Usein keikoista puhutaan livetuotantoina, joissa iso osa musiikista tulee tietokoneelta. Jarmo Nikku kertoi aikaisemmin lehdessämme (4/12) nauttivansa suorissa lähetyksissä soittamisesta eniten
Jazzillisia sävyjä on ollut mukana, koska koko bändillä on taustalla jazzkoulutus, mikä tuo mukaan reagointia ja heittäytymistä. On tilaa etsiä, kokeilla ja leikkiä – luova ilmapiiri on sen bändin suola. Jostain syystä esim akG:n c214 ei toimi mulle yhtään. Minusta on parempi, että on aina yksi työkalu yhteen hommaan. näin signaali pysyy selkeämpänä. – Minusta tilanne näyttää sikäli aika hyvältä, että livemusiikin kuluttaminen ei tunnu loppuvan ikinä ja telkkariin tulee jatkuvasti uusia musiikkiohjelmia. – Tosin Oddarrang vaatii ehdottomasti Bossin digitaalisen delayn ja teatterissa vedetään yllättäen Line 6:n isolla lattiaPODilla, siellä ei ole ainuttakaan kitaravahvistinta käytössä. 414 on taas paljon parempi vaihtoehto, mutta jos yhdellä mikillä mennään livenä, i prefer 57, Lasse sakara kertoo. Kiertueella mukana on tyypillisesti yksi tai kaksi vahvistinta, pari kitaraa ja niille jokin varasuunnitelma sekä pedaalilauta. efektien järjestys signaalipolun mukaisesti oli seuraava: • Boss compressor Cs-2 (yleensä minimikompuroinnilla, paitsi joskus tosi rajuna efektinä) – Ne ovat minun suosikkini ja niillä saan esiin sellaista, mitä muilla kitaroilla ei saa. vieläkö alalle mahtuu Suomeen valmistuu jatkuvasti koulutuksista eri tahoilta ammattitaitoisia kitaristeja. Kuin vettä vain. vahvistimena oli mesa Boogie Roadster -kombo tai mesa Boogie F-50 -nuppi marshallin 2×12-kaappiin, ja vox aC-30 top boost vuodelta -64. www.riffi.fi 2/2015 35 Lasse sakara oli viime vuonna mukana jättikeikoilla sekä Cheekin kanssa olympiastadionilla että kaija koon bändissä Hartwall areenalla. Vakiokitaroiden lisäksi jotkin laitteet saavat runsaasti käyttöä: – Tähtään siihen, että minulla on kaksi tai kolme erilaista säröä – TC Electronicsin MojoMojo, Tube Screamer, joku fuzz ja aika usein Marshall Shredmaster, jonka saan toimimaan kaikilla vahvistimilla – ja kompressorina Bossin sininen tai Electro-Harmonixin Soul Preacher. – Bändin ydin on yhteissoundi ja erikoinen soitinnus sekä tapa käyttää soittimia. Biisien kehittely on aika dynaaminen prosessi, jossa harjoituksia ja kokeiluja äänitetään ja kukin miettii tahollaan toteutuksen tapoja. Eräs oppilaani kysyi minulta ohjetta soittajaksi ryhtymisestä ja neuvoin alkamaan muusikoksi, jos on ihan pakko eikä kerta kaikkiaan muuta voi. Mamma Mia on ulkomailta ostettu tuotanto ja sitä vasten paikalle tuli brittiläiset music supervisor ja sound designer, joilla oli vahva näkemys haluamastaan. Akustisena soitan pää asiassa Liljeströmin 6-kielisellä ja lisäksi minulla on ympäri maailmaa haalittuja kaikenlaisia kielisoittimia, joilla saan erikoisempia soundeja, hän kertoo. Ja olipa soittotilanne mikä tahansa, kappaleet pitää aina mennä läpi hyvin. Kaikilla esiin tulevilla artisteilla ei ole omaa bändiä, joten hired guneja tarvitaan aina, Sakara katsastaa alan näkymiä. Miten tarkkaan ryhmän biisit on suunniteltu ja sävelletty – Olavi on tosiaan bändin sydän ja hän tekee suurimman osan biiseistä sekä useimmiten viimeiset valinnat ratkaisujen suunnasta, mutta basistimme Lasse Lindgrenkin on tehnyt hienoja sävellyksiä. Bändissä ei ole pyritty puritaaniseen jazzilmaisuun, vaan pikemminkin pois siitä. Samaa keikkaa ei ainakaan pyritä soittamaan kahteen kertaan. – akustiset kitarat soitan Di-boksiin suoraan virittimen kautta. Suositukset ovat silti paras referenssi nykyäänkin. – Eikä sisäinen polte jää huomaamatta. Ne ovat erilaisia, mutta niiden luonteessa on silti minulle jotain samanlaista. Nykyisin on monia konstia, joilla voi itseään markkinoida ja verkostoitua. Oli kova haaste vastata heidän toivomaansa soundin ja soiton tasoon. Millaiset mahdollisuudet heillä mielestäsi on päästä tekemään samanlaisia töitä kuin sinä. – virittiminä käytän joko Bossin Chromatic Tunereita tai TC electronicsin Polytunea. oddarrang omilla poluillaan Genrerajat ylittävä, rumpali Olavi Lohivuoren johtama bändi Oddarrang mainittinkin jo aiemmin. Eikä ole mitään yksittäistä efektiä, jota olisi erityisesti käytettävä. Ja sähköisten kitaroiden kanssa soundien muokkaamiseen tarvitaan tietysti valikoima efektejä. – Minulle suurin eteenpäin ajava voima on vahva visio siitä, miltä haluan kuulostaa ja mikä on kulma musiikkiin. – Olen ollut ammattimaisena kitaristina vuodesta 1999 ja sinä aikana ostanut ison jätesäkillisen pedaaleja ja ne ovat melkein kaikki tallella. Vintagevahvistimista tykkään älyttömästi, minulla on Vox AC30 vuodelta ’64, 70-luvun Fender Twin sekä joka levylläni käytössä ollut ja Miikka Paatelaisen usein korjaama ’75 WEM. – oleellista soundin kannalta on mikrofonivalinta Pa:ta ja korvamonitoreja varten, ja olen aina toivonut, että vahvistimieni eteen laitetaan shure 57. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. kummassakin tapauksessa varustus oli samanlainen. Pitää olla sisäinen palo musiikkiin. suurten areenojen kattaus 32-35 Lasse Sakara.indd 35 30.3.2015 11.24. Joissakin kappaleissa kitaran osuudet on määritelty tarkasti aina sointuhajotuksia myöten, joskus on paljon vapaampaa, Sakara kommentoi Oddarrangin linjauksia. Vahvistimina käytän mieluusti Mesa/ Boogieta, niissä on hyvä soundi suoraan bussista otettuna. Meillä on ollut aika paljon sähköistä efektointia sellossa, kitarassa, pasuunassa ja bassossa. u • Dunlopin Dimebag wah, • Wolfstone Helium Fuzz • mi audion Blues Pro (pienempi särö) • marshall shredmaster (isompi särö) • TC electronics Booster • Lovepedal Babyface tremolo • electro-Harmonix memory Boy lyhyempi kaiku • Boss Digital Delay pidempi viive • TC electronics Hall of Fame, josta käytän spring reverbiä ja plate kaikuja • Fulltone Dejavibe (viimeisenä, koska joskus haluan moduloida koko kaikumassaa) näistä pedaaleista suurin osa on kiinni Antti Rintamäen rakentamassa analogisessa true bypass loopperi-systeemissä
Hienon instrumentin merkki on se, että se panee sinut soittamaan. Silloin ei vain lähtenyt. – Uudet kitarat ovat aina uudenkarheita, eli ne täytyy soittaa sisään; mutta kun Tom Anderson Telen otti ensimmäisen kerran käteen, niin tuntui heti siltä, että tämä on tässä. Gibson Custom Shop Les Paul Standard 1958 V.O.S. Tämä on erittäin hyvän ystäväni Pekka Witikan omistuksessa. (”Very Old Specs”) tarkoittaa. Tom Anderson T-style – Ykköskitarani on Tom Anderson Tele, jonka ostin uutena Kitarapajasta muistaakseni vuonna ’98. Legendaarisimmat Les Paul -mallit ovat vuosilta 1958, -59 ja -60. Kun Ile Kallion kanssa alkaa jutella kitaroista, paljastuu hän nopeasti perinteikkäiden kitaramallien ystäväksi, jolle sähkökitaroiden arkkityypit ovat käyttötaidetta. Hieno kitara sekin. Vuodesta 2013 toiminut yhtye on ajettu sisään keikkailemalla. Omat soolonsa Kallio soitti sen jälkeen pienemmässä F-studiossa. Tämä on myös erittäin kevyt Telecaster, koska rungon molemmat puoliskot ovat ontot. Olen sellainen soittaja, joka studiossa ani harvoin säveltää soolon. Pekka sai tämän viime toukokuussa ja soitti, että ”nyt se VOSSI tuli”, ja opetti samalla mulle mitä se V.O.S. – Uudelle levylle yritin yhden kappaleen kohdalla Telecasterilla monta ottoa, mutta ei vaan lähtenyt jostain syystä. – Tämän ’58 Les Paulin humbuckereita ei ole kelattu ollenkaan niin täyteen kuin moderneita humbuckereita. Tämä ja Tom Anderson Tele ovat levyllä eniten äänessä. Kaikki kitarat ovat toki yksilöitä, esimerkiksi Les Pauleja tai Stratocastereita tulee hihnalta, mutta jokainen on silti erilainen. Itselläni on Heritage Les Paul vuodelta 1980, joka on erittäin hyvä sekin. Näistä ei tule fjongaa yhtä paljon, eikä mielestäni sellaista vääränlaista täyteen ahdettua klangia. – Tällä soitan keikat. 36 www.riffi.fi 2/2015 Uuden bändinsä levyä viime ajat viimeistellyt Ile Kallio valitsi haastattelun ja kuvaussession paikaksi Finnvox-stu diot. Tele on maanläheisempi, bootsit on valmiiksi kurassa, kun sillä alkaa vetämään. Varakitarana on Finlandia Instrumentsin tekemä Telecaster Thinline, jonka sain lahjaksi sen rakentajalta Teemu Järviseltä. Vaihdoin tähän Les Pauliin, pidin samat säädöt styrkkarissa, ja avasin volumen. Esimerkiksi Strato on lyyrisempi luonteeltaan, vaikka toki siitäkin saa revittyä vaikka mitä pedaalien kanssa. Hyvillä säädöillä ja hyvällä vahvistimella tässä on aivan loputon feedback. E l ä m ä n i k i t a r a t 36-38 Ile Kallio.indd 36 30.3.2015 11.01. Kyseessä on pieni jenkkiläinen paja, joka tekee kitaroita käsityönä. Tele on ylipäänsä sellainen kitara, että sillä voi vetää vaikka Metallicassa, siitä irtoaa kaikki; yllättävän monipuolinen vehje. Sitten tuntui hyvältä, ei muuta kuin rec päälle ja koko biisi alusta loppuun. Bluesrocksoulia soittavan ja torvisektiolla ryyditetyn kahdeksanhenkisen bändin perustaminen oli alunperin rumpali Okko Larun ja laulaja Patrick Erikssonin idea, eikä Kallio voinut tietenkään ehdotuksesta kieltäytyä. Se on hänelle tuttu paikka jo nuoruudesta lähtien, ja myös tuore Ile Kallio Big Rock Bandin Shook Up! on äänitetty näissä tiloissa. TekSTi: TimO ÖSTmAn kUVAT: TOmmi POSA Ile Kallio – kaunis kitara on käyttötaidetta parhaimmillaan kitaroita, mielipiteitä ja tarinoita soittimien takaa. Sarjan aloittaa ile kallio. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Sanoin Pekalle, että mennään elokuussa studioon, sun on pakko lainata tuo kitara. Saattaa toki olla jokin idea tai kohta otelaudalla mistä soolo lähtee, mutta sen jälkeen vaan katsotaan mitä tapahtuu. – Tämä ei ole oma kitarani, mutta otin sen mukaan, koska käytin sitä uudella levylläni. Hyvän vahvistimen merkki puolestaan on se, että se tuo kitarasta sen luonteen esille ja tukee sen klangia. Myös studiossa toimittiin pitkälle live-tyyliin, eli ensin koko bändi taltioitiin Finnvoxin suuressa B-studiossa, jotta levyllekin saatiin yhdessä soittamisen tunne. Kun oli aika esitellä itselle tärkeitä soittimia, hän asetteli F-studion lattialle Telecasterin, Les Paulin, Gretschin ja Stratocasterin, joilla myös Shook Up!-levyn kitaraosuudet äänitettiin. Minä sinne koittamaan sitä, ja se oli taas niitä hetkiä, että ”mikä kitara!”. Tuntuu, että mä olen ollut sapluuna, kun tuo on tehty. Niin on tämäkin. Tästä kitarasta saa pelkällä plektran kosketuksella todella paljon nyansseja esille, kun taas modernista humbuckereista tulee tunne kuin kompressorit sun muut olisivat täysillä kun kitaran avaa
36-38 Ile Kallio.indd 37 30.3.2015 11.01
Kampi on minulle enemmän sitä, että saadaa sävyä ja aaltoa siihen sointiin. Tykkään tästä enemmän kuin Fenderin kammesta, sillä Bigsbyn sointi on aivan omanlaisensa. – Stratocasterilla soitin ainoastaan muutaman puhtaan kitararaidan. Kaikki sähkökitarani ja melkein kaikki akustiset olen ostanut Kitarapajalta. Niinpä, kaikilta osin. Kitaran pitää olla hyvä sillä tavalla kuin se on tehty. Myös Martinin 000-28EC:n, joka on tärkein akustinen kitarani. Lopuksi hän paaluttaakin teesinsä ytimekkäästi ja tyhjentävästi: klassikot eivät synny turhaan. 38 www.riffi.fi 2/2015 ”Jos kaula tuntuu epäsopivalta, niin ei sillä kitaralla ole mitään mahdollisuuksia. Luotan hyvään kitarantekijään, ja siihen, että hän tietää myös sen minkälainen elektroniikka soittimessa tulee olla. electronicin viive. Ja näissä Gretschin mikeissä on aivan oma klanginsa. Vaikka vahvistimet ovatkin se rockin toinen puoli, niin uutta sähkökitaraa kokeillessa ratkaisevaa Ilelle on akustisen soinnin laatu. Tällä yhdistelmällä sain sellaisia voimasointuja että! – Bigsby on mielestäni paras kampi, koska en ole yhtään sellainen kammen urakalla vääntäjä. u ”Tele on maanläheinen, bootsit on valmiiksi kurassa, kun sillä alkaa vetämään.” 36-38 Ile Kallio.indd 38 30.3.2015 11.01. Siitä kun avaa tonea vain vähän kello yhdeksään, mutta volan kello kahteenstoista niin sitten toimii. Ainoat pedaalit olivat Voxin vanha wah sekä t.c. Kyllä siihen on ihan syy, miksi nämä mallit ovat tällaisia ja edelleen suosituimpia kitaramalleja, Ile naulaa. Ja Ile Kalliolle kitara on sekä soitin että visuaalinen ilo. Mutta kauloja on erilaisia, esimerkiksi Tom Anderson Telessä se on tosi V-profiilia.” Täsmäroolin soittimet: Gretsch 6120 Bigsby & Fender Custom Shop Stratocaster ’62 – Tämä Gretsch oli alunperin meidän rumpalin Okko Larun kitara, ja otin tämän sessioihin lainaan. Silloin kitaralla on hyvät edellytykset soida myös sähköisesti. Kaikennäköisiä härpäkkeitä on tehty, mitä ihmeellisimpiä kitaroita ja mitä ihmeellisimmän näköisiä. Näitä tuli kauppaan muutama ja tämä tuntui niistä parhaalta. Tietysti nykyään kaikkia näitä erilaisia mikkityyppejä ja -kokoja saa vaikka minkälaisena. Hyvä kitara on hyvä sellaisenaan Big Rock Bandin levyllä Ile Kallio käytti vahvistimena pääosin kotimaista Hehkua, joka on nimenomaan hänelle tehty. Levynteon jälkeen ilmoitin, että sori vaan, tämä on nyt minun kitara ja pakkolunastin sen. Tässä on jotenkin hyvä tuntuma. – Sen pitää tuntua hyvältä akustisesti, jotta viitsii ruveta enempää testaamaan. Mutta kaunis kitara on käyttötaidetta parhaimmillaan, koska sillä voi soittaa ja sitten se on helvetin seksikäs vehje – sun tekee mieli ottaa se syliin ja hiplata sitä. Mutta mikkien kanssa pelaamisessa ja vaihtamisessa olen aina ollut tosi laiska ja huono, se ei ole mulle luontaista. – Ei joku Les Paul tai Stratocaster tai Telecaster ole olleet syyttä niin kauan tällaisia kuin ovat. Vahvistimessa on puhdas kanava sekä kaksi säröastetta, jotka saa myös yhtä aikaa päälle. Ostin tämän kuutisen vuotta sitten Kitarapajalta. Minulla on pieni Fender Pro Junior 10-tuumaisella kaiuttimella
Sen jälkeen herkin piikki löytyi oktaavia ylempää, mutta huomattavasti helpommin hallittavassa mittakaavassa. Käytännössä ilmoille sai kaikuaukon tukkimisen jälkeen kymmenkunta desibeliä enemmän vahvistettua äänenpainetta ja mikä oleellista – Screeching Haltin ansiosta ei tarvinnut soiton ohessa enää huolehtia ylipedantisti vapaiden kielten sammutuksista joka käänteessä, vaan harjata tai pikata sai rennommalla otteella. www.riffi.fi 2/2015 39 RIVAKAT TeksTi: Lauri PaLoPoski kuvaT: Tommi Posa Hae opiskelemaan lukuvuoden 2015-2016 kursseille Viestinnän kurssit Radioja TV-työ Journalistinen kirjoittaminen Mediatekniikka ja tapahtumatuotanto Laulusolisti Opi keskeisimmät asiat sooloartistin taidoista Laajenna rytmimusiikin tuntemustasi Kasvata esiintymisvarmuuttasi Kirjoittaja Kiinnostaako kirjallisuuden opinnot. Jos taas hihnalukkoja tarvitsee sen takia, että hihnassa oleva lävistys on pikkuisen väljä ja hihna luistaa satunnaisesti pois sijoiltaan kitaraa soittoasentoon asetellessa ja pois ottaessa, tai lattialle pedaalia säätämään kumartuessa, niin tässä on herrasmiessoittajille hillittyy meininkiin helppo ja halpa ratkaisu. Kokeillaan siis itse… Mikäli hihnalukkoja tarvitsee kitaraan rajun lavaliikehdinnän vuoksi, nämä eivät ole oikea ratkaisu: muovilukitsin pitää kutinsa normisoitossa, mutta Dunlop Lock strap – edullinen hihnalukko kaikuaukkoon asetettavan kumilätkän on määrä tappaa huminat ja torpata kierto silloin, kun kitaran voluumia ei muutoin saada lavalla kuuluviin. Vai pysyykö. Haluatko tutustua kirja-alaan. Planet Waves screeching Halt – stoppi kierrolle rajulla tempaisulla ohkainen ma te riaa li antaa periksi ja muovisäleet lentelevät sinne tänne. ••• Akustisen tehtävänsä Screeching Halt täytti yli odotusten. Kummassakin kiekossa on keskellä pisaranmuotoinen reikä ja kun ne ovat päällekkäin samoin päin, reikä on niin iso, että tavallinen kitaran hihnatappi sujahtaa siitä läpi. Alin kroonisesti ongelmia aiheuttanut taajuus – vapaan A-kielen noin 110 Hz – asettui heti. Oman Hummingbirdini paksu pleksi ei tätä ihan parhaalla mahdollisella tavalla edesauttanut, mutta kumilätty tuntui silti asettuvan riittävän tiiviisti kaikuaukon tukkeeksi, vaikkei se varsinainen silmänilo ollutkaan. Silti sointi oli erotteleva ja täsmällinen, eivätkä bassotaajuudet yltyneet meuhuamaan itsekseen. Hyväkään ekvalisointi tai kierronpoistotyökalu ei aja samaa asiaa, mutta Screeching Haltin täydennyksenä niillä kummallakin voi sitten huolehtia lopuista finesseistä ilman yliprosessointia. Kaiken varalta. ••• Pikainen skannaus internetin keskustelupalstoille tuottaa saaliiksi äärilausumat ”uskomattoman hyvä” ja ”aivan kelvoton”. Ilmoittaudu valintakokeeseen: laajasalonopisto.fi Vuoden opisto Vuoden opisto Hinta 8,90 E Lisätiedot: F-musiikki • www.f-musiikki.fi Hinta: 2 E /kpl Lisätiedot: F-musiikki • www.f-musiikki.fi Lock Strapin idea on yksinkertainen: otetaan kaksi muovikiekkoa, joista suuremman sisäänpäin kääntyvät reunat muodostavat pienemmälle kehämäisen hahlon, jossa se pysyy kiinni ja jossa sitä voi kiertoliikkeellä kääntää. Jos käännetään sisempää kiekkoa puoli kierrosta, suipot reijät asettuvat sopivasti limittäin eikä hihnatappi luista ahtaaksi muuttuneesta kolosta enää ulos. Lätkä istuu parhaiten satamilliseen kaikuaukkoon, mutta materiaali on joustavaa ja tulppa asettui halkaisijaltaan reilut kolme milliä pienempäänkin reikään. Haluatko kehittää kirjallista ilmaisuasi ja toteuttaa kirjaprojektin. Hihna kitaraan, lukot perään, 180 asteen kiertoliike ja kiinni pysyy. Voluumin lisäksi petrasi myös soittotuntuma, sillä levollista kitaraa on huomattavasti helpompi hallita kuin juuri kierron rajamailla herkistelevää soitinta. Suositeltava isävaruste keikkailevalle akustisen soittajalle. Screeching Haltin kauluksessa on otelaudan kohdalla katkos, mutta muuten sen on määrä painautua kannen pintaa vasten. 39-41 Rivakat.indd 39 30.3.2015 12.35
39-41 Rivakat.indd 40 30.3.2015 12.35. Powermonkey-akku diagnosoi itse itseään ja ilmaisee näytön värityksellä ja teksteillä jäljellä olevaa käyttöaikaa, lataustarvetta sekä latauksen edistymistä. Koska analogisen audio-signaalin saa XRX:stä ulos myös linkki-toimintoa käytettäessä, voi kisakentälle rakentaa hajautetun kaiutinjärjestelmän vitjana, jossa jokainen vastaanotin ruokkii paikallista kaiutinyksikköä ja jatkaa samalla viestiä eteenpäin. Luotettavimmin ja pisimmälle yhteys syntyy, jos laitteiden välillä on esteetön näköyhteys. Jos käytetään rinnakkaisia lähettimiä useamman eri ohjelmalähteen siirtämiseksi, yksi määritetään ns. ••• Yksittäisen Xirium XTX -lähettimen tai XRXvastaanottimen hinta on hieman päälle tuhannen euron ja täysin varustellun flight case -tyyppisen keikkasalkun (lähetin, kaksi vastaanotinta, akut ja kiinnikkeet, sekä lisäantenni tarvikkeineen) verollinen pakettihinta asettuu 4500 euron paikkeille. 40 www.riffi.fi 2/2015 RIVAKAT TeksTi: Lauri PaLoPoski kuvaT: LaiTevaLmisTajaT Hinta määräytyy järjestelmän kokoonpanon perusteella. XTX nielee mikrofonitai linjatasoista analogista audiosignaalia ja lähettää sen digitaalisena eteenpäin. master-lähettimeksi ja muille kerrotaan niiden roolit neliportaisella kiertokytkimellä. ••• Xiriumin isosti päivitetty kakkosversio lunastaa ensimmäisen sukupolven herättämät toiveet (Riffi 3/2014). Onkin syytä olla tarkkana ettei kalustoa käsitellessä liipaise vahingossa virtaa päälle tai pois. Yhtä lähetystä voi luonnollisestikin kuunnella vaikka kuinka monella vastaanottimella samanaikaisesti. Testisettiin kuului telakkaan ruuvattavia Manfrotton Super Clamp -leukapuristimia – helppokäyttöisiä ja luotettavasti pitäviä. Avoimelle kentälle ei koekäytön aikana lähdetty, mutta sisätiloissa kantavuus vastasi aiemmin testeissä käyneiden, päälle 2,4 gHz:n alueella toimivien langattomien suorituskykyä. Käyttövirran saa myös sammumaan hipaisemalla. Luontevat paikat linkkiasemille löytää kätevästi, maalaisjärkeä ja linkkilaitteen moniväristä merkkilediä seuraamalla: jos vihreä valo alkaa rusottaa, ollaan kantavuuden rajoilla. Yhteys syntyi ja kesti 25–35 metriä silloinkin, kun laitteet olivat samassa kerroksessa, mutta eri huoneissa ja vailla näköyhteyttä. Verkkomuuntajan vaihtoehtona on Powermonkeyn litium-akku ja sille XTX:n tai XRX:n kylkeen kiinnitettävä metallitelakka, joka palvelee myös asennuskannakkeena. Akun kuoressa on matalaan syvennykseen sijoitettu tunnistuspinta, jota hipaisemalla tai täppäämällä kytketään päälle virta ja näytön taustavalo. Jos ääniyhteys kuitenkin katkeaa, Xirium osaa mykistää audioyhteyden siististi ja pärskimättä. Sokkeloinen betoniportaikko puolestaan vaati oman linkkiasemansa, jotta signaali saatiin kerroksesta toiseen. Sarjaan kuuluvalla lisäantennilla suorituskykyä on mahdollista vielä petrata. Neutrik Xirium – 2014 on erinomai nen vuosikerta ••• Xiriumin lisävarusteet on nekin pantu uusiksi. Ilmassa saattaa siten risteillä samaa viestiä moneenkin kertaan monistettuna ja siksi vastaanotin vertailee niiden laatua valiten käyttöön vahvimman. Ammattituotannoissa tämäkin asettuu mittakaavaan, eikä Neutrikilla taida sitä paitsi tällä sektorilla olla edes varsinaisia kilpailijoita. Lisätiedot: Noretron komponentit • www.noretron.fi Neutrik Xirium on lupavapaalla 5 GHz:n alueella toimiva digitaalinen langaton äänensiirtojärjestelmä, joka soveltuu esimerkiksi hajautetun kaiutinjärjestelmän syöttämiseen tai ulkotuotannon muihin tarpeisiin. Enää ei tarvita lähettimien ja vastaanottimien välistä liikennettä reitittävää keskusyksikköä, vaan järjestelmä perustuu kahteen laitteeseen: Touring-lähettimeen (XTX) ja vastaanottimeen (XRX). Silloinkin ääniyhteys kuitenkin pelaa vielä moitteetta, mutta varman päälle pelaava etsii linkille paikan ja asennon, jossa vihreä led pysyy vakaasti vihreänä. Masterin alaisuudessa voi olla kolme muuta lähetintä jakamassa samaa radioyhteyttä. ••• Xirium-järjestelmä on helppo laittaa toimintakuntoon ja yksittäistä lähetintä käytettäessä automatiikka hoitaa homman itsenäisesti. XRX puolestaan muuntaa digikoodin jälleen analogiseksi linjatason signaaliksi, ja toimii tarvittaessa myös linkkiasemana seuraavalle vastaanottimelle. Valmistaja lupaa kantavuudeksi silloin 150 metriä. Yhteen ketjuun voi liittää enimmillään kahdeksan laitetta peräkkäin
Dragsterin pitäisi palauttaa asetelma vahvistinsoittoa vastaavaksi. Lievimmillään vaikutus oli olematon, rajuimmillaan sointi kuihtui hengettömäksi ja silloin kuvaan ui myös uusi ongelma: kitaran volumepotikan muuttuminen niin äkkijyrkäksi, että se toimii pikemminkin kill switschinä kuin säätimenä. SR-Technology-kaiuttimet . Leslie-urkuvahvistimet . Sopivalla asetuksella keskialue sai tervetullutta rotevuutta ja mainittu ylimääräinen diskanttisähinä laantui kohtuullisiin mittoihin. Microvox-mikrofonit . radial Dragster – kuormaa tarpeen mukaan Maahantuomme ja myymme mm. B-Stick-rumpukapulat Pilvin PiMein kaikkea soitinalan tavaraa varastossa. Hammond-urut . Elektroniset Neo Ventilator -lesliet . Mutta vaikutuksia sillä kyllä on. Esimerkkeinä valmistaja mainitsee mm. Tavanomaisilla äänenmuokkaimilla tilanne ei korjaannu, joten vuoron sai uteliaisuuden nimissä Dragster. Showtec-valotekniikka . Tausta-ajatuksena on, että käytännössä kitaristi joutuu kytkeytymään usein laitteisiin, joita ei ole optimoitu kitaralle vaan ne on suunniteltu muille signaalilähteille. Käsin käämityt Bare Knuckle -kitaramikit . riffi-kauppa . Jälkimmäisillä löysinkin Dragsterin vaikutusskaalan keskivaiheilta itseäni ilahduttavia ilmiöitä, jotka kyllä tekivät linjasoiton soundista ja tuntumasta jollain tavalla hieman kotoisampia. äänikortit, di-boksit, ja miksereiden linjatulot, joiden sovitus signaalitason kannalta saattaa olla passeli, mutta joiden impedanssi ei ole magneettimikrofonien kannalta aina ihanteellinen. SG:n melko tunnottomilla vakio-humbuckereilla vaikutukset olivat kaiken kaikkiaan vähäisempiä kuin Straton keskitehoisilla yksikelaisilla. Käsin taotut Symrnaja Soultone-symbaalit . Vaikutus muistutti hieman ekvalisaattorin ja kompressorin yhdistelmäkäyttöä, muttei suoraan kumpaakaan niistä. Itse olen törmännyt siihen, että linjasoitossa sähkökitaran sointi saattaa olla täysin tylppä ja tasapaksu. www.riffi.fi 2/2015 41 RIVAKAT Hintaluokka alle 60 E Lisätiedot: msonic • www.msonic.fi radialin Dragster on apulaite yksinkertaisimmasta päästä – kitara sisään, kitara ulos ja välissä yksi ainoa potentiometri säätötoimiin. Patentoidut Dava-plektrat . Tai sähköistyä vähän liikaakin vaikka liitäntä olisi nimellisesti kitaralle suunniteltu. Laite sisältää ilmeisestikin potentiometrin ja vastuksen, jonka kautta potentiometrillä säädettävä määrä signaalista vuodetaan maihin. ••• En ole täysin varma, että ongelmiksi kokemani ilmiöt ovat juuri samoja, joita Radial kuvailee, enkä kyllä löydä ilmiselviä yhtymäkohtia Dragsterin vaikutustenkaan osalta. DAP Audio -johdot ym. tutustumistarjous Loppuvuoden numerot (3/2015–6/2015) pakettihintaan 30 € Tilaa Riffi kotiisi tutustumistarjouksena! 39-41 Rivakat.indd 41 30.3.2015 12.35. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset puh: (09) 3475 6380 sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi (liitä viestiin maininta ”riffin tutustumistarjous 2015”) netti: www.riffi.fi . Japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot . näitä huippulaadukkaita tuotteita: WWW.POWER-SOUND.FI Jokioistentie 993, 31410 Somero 02-7483932 tai 0500-531900 . tuotteet . Silloin tatsista tulee hyperherkkä, soinnista ontto ja sähisevä. Orla-keyboardit . Labella-kielet . Tällaisessa tilanteessa kitara ei enää kuulosta siltä kuin kitaravahvistimeen kytkettäessä, eikä soittotuntumakaan ole samanlainen. Tylsiintyneeseen sointiin se ei tuonut eloisuutta, mutta päinvastaiseen oireyhtymään kyllä heltisi apuja. Schertler-kaiuttimet ja akustiset kitaramikit . Minotaur-kitarahihnat . ••• Huonon impedanssisovituksen aiheuttamia oireita kuvaillaan eri foorumeilla moniselitteisin sanakääntein
Savun hajua Edellisen kappaleen lopussa Ride-symbaalilta toivottu tumma ja pyöreä kupusoundi löytyykin yllättäen Vintage-sarjan 18-tuumaisesta crashista! Sarjan isoimman crashin aksentti on muhkean kantava. Hiljaiseen komppaamiseenkin venyvä symbaali muodostaa riden kanssa mainion parivaljakon, jolla hoitaa monta hommaa – kahden pellin minimikattauksella. Vähän oletettua paksumpi ja jäykempi alapelti lisää sekä kapulakosketukseen että -soundiin annoksen tiukkuutta ja selkeyttä. 42-43 Soultone.indd 42 30.3.2015 12.00. Hi-hatin tyyppisointi on tumman kuiva, joka ei nappaa korvaan missään olosuhteissa. Soultonesymbaalimerkin raakapintainen Extreme leikkaa korkealta ja kovaa. Reunasta irtoaa haluttaessa voimallinen crash tai crescendo. Ensin mainittu on hissuttelua vaativan kuppilakeikan pelastus, siinä kun sointinsa väriltä ja mitalta kertakaikkisen tasapainoinen splash käy rummuston ohella oivasti myös perkussiosetin käsipelliksi. 42 www.riffi.fi 2/2015 Vastikään kymmenvuotisjuhliaan viettäneen Soultonen suomalaiselta maahantuojalta saatiin kokeiluun kolme toisistaan eroavaa symbaalimallistoa: Vintage, Extreme ja FXO6. Kovempaa kompatessa ilmatilan täyttää mehukas kantoaalto, joka ei onneksi ylly hallitsemattomaksi kohinaksi. Peruspaletin lisukkeena kokeiluun saatiin Vintage-sarjasta 14-tuumainen pikku-crash sekä sen kaveriksi melko kookas splash. Itse poljentaääni on kuitenkin hämmästyttävän pehmeä. Kupusoundilta olisi odottanut ja toivonutkin vähän matalampaa virettä ja ”lehmänkellomaisuutta”. 20-tuumainen Ride on mukavan ohut ja fysiikaltaan suorastaan taipuisa – ei kuitenkaan lerppu. Ensimmäisenä testitelineisiin soviteltu Vintage on klassista turkkilaista käsityötä – taonnaltaan ja sorvaukseltaan maltillinen, tyylikkäästi vanhahtavan sapluunan mukaan rakennettu peruspeltisarja. Monivivahteinen Vintage sopii jazz-hämyilyn lisäksi hienosti juuripoljentoon. Soultonesymbaalit T e k S T i: T o m m i S a a r e l a – tuoretta turkkilaista! israelilaisen iki levyn perustama, amerikkalainen Soultone teettää symbaalinsa käsityönä turkkilaisilla peltisepillä. Hi-hatin hengenheimolaisena symbaalin sointi on tumman patinoitunut, ja herkullinen kapulan napse tekee siitä erinomaisen komppipellin hiljaiseen ja keskivoimakkaaseen soittoon. kansainvälistä toimintamallia mukaileva monimuotoisuus kukkii firman tuotepaletissakin
Kuten aina, erilaiseen soundiin syttyminen ottaa aikaa, mutta jos yhteys syntyy, massasta poikkeavista symbaaleista tuleekin ravintoa luovuudelle. Kokeiltujen symbaalien sointipuolen kokoaviksi määreiksi nousivat korkeavireisyys, leikkaavuus ja jopa kihinä. Kymmenvuotiaan taipaleen aikana Soultone-merkin alla on julkaistu jo kymmenkunta mallistoa, joissa omat peltinsä ovat saaneet niin gospelin kuin lattarinkin soittajat. Koska symbaalien strategisista kohdista on julmasti leikelty reipas annos pronssia, äänenvoimakkuus on melko maltillinen. Raa’an kuvunkin soundi on miellyttävä, mutta crashkäyttö on tämän kokoja painoluokan symbaalilla parasta unohtaa tykkänään. Äänityskäytössä Extremen yksilöt – Ride varsinkin – saattavat tarjota sitä ”jotain”, jota on muuten vaikea tavoittaa. Kutonen nimen perässä selittyy yhtä monella maksimihalkaisijaltaan parituumaisella reiällä. Hyvä diili Soultone-symbaalien hinnoittelu ei mene yksiselitteisesti halkaisijan mukaan, vaan vaihtelee vähän mallistosta riippuen. Riffin ko kei lemien Vintagen, Extremen ja FXO6:n lisäksi Somerolta käsin toimivat Power-Soundin kautta on saatavilla ainakin rockja pop-käytössä suosittua Custom Brilliant -sarjaa. Haitsun soundi on nyt käskevä, ja tuplaiskut sekä muut tilut erottuvat kiitettävästi. Toisaalta FXO6-pellit operoivat selkeästi omalla kaistallaan, jolloin ätäkiltään pehmeä mutta kestoltaan ”geitattu” soundi erottuu vähemmälläkin volyymilla. Kaikissa tapauksissa tarjolla on käsintaottua turkkilaislaatua hintaan, jota ei voi kohtuuttomaksi haukkua. Vintage-sarja oli testirupeaman jonkinmoinen ennakkosuosikki, mutta lopulta Extreme-sarja viihtyi telineissä pisimpään. 02-7483932 www.power-sound.fi Koska Vintage-sarjan tavoitteena on ollut tietty savuisen nuhruinen sointi, se ei ole kiistaton joka paikan työjuhta, mutta sopii kuitenkin huomattavan laveaan käyttöympäristöön ja on paljon enemmän kuin yhden sortin symbaali. Jokin vastaansanomaton inspiroiva vaikutus Extremellä on, vaikka testaaja olisi kuinka perinnepelteihin kallellaan. Nimileimoista huolimatta kaikkien sointikuva on linjakkaasti sama: lyhyt ja räkäinen, kuin pieni kirkas china. Yksilöllisyyttä äänityksiin Ja miksipä komppipeltiä aksentointiin tarvittaisiinkaan, kun vieressä odottelee 16ja 18-tuumaisten crashien mainio kaksikko, joka on vieläpä aika tarkassa vireessä sävelaskeleen päässä toisistaan. www.riffi.fi 2/2015 43 Soultone-symbaalit käsintaottua ammattilaatua Extreme • 12" Splash (138 e ) • 15" Hi-Hat (355 e ) • 16" Crash (215 e ) • 18" Crash (215 e ) • 22" ride (335 e ) FXO6 • 12" Splash (145 e ) • 14" Crash (195 e ) • 16" Crash (238 e ) Vintage • 12" Splash (138 e ) • 14" Hi-Hat (318 e ) • 14" Crash (175 e ) • 18" Crash (258v) • 20" ride (305 e ) • lisätiedot: Power-Sound Puh. Siinä kun 16-tuumaista on mukava läpsäistä aina ohimennen, 18-tuumaiselle löytyy käyttöä isompien taitteiden merkkailussa, joissa edellytetään enemmän auktoriteettia. Nehän suorastaan pakottavat nappaamaan kapulat käteen, ja vähän eri asennossa kuin aiemmin. Haitsuteline saa niskaansa tuntuvasti lisää painoa ja kokoa, kun Vintagen tilalle sovitellaan Extreme-sarjan jämäkkää 15-tuumaista peltiparia. Vaikka Extreme-sarja ei käytännössä niin äärikokemusta edustanutkaan kuin nimi ennakkoon pelotteli, on vaikea kuvitella näitä peltejä kovin monialaiseen käyttöön. u Efektikäyttöön tarkoitettujen FXO6-symbaalien sointi katkeaa kuin seinään. Sen sijaan tietyssä tilanteessa, lajissa tai bändissä Extreme voi olla juuri se, mitä haetaan. kohinaa kohti Edellä kokeiltujen, useampaan käyttöön sopivien peltikattausten lisäksi Soultone-merkin alta löytyvät tarvittaessa myös erikoisemmat efektipellit. Jykevän 22-tuumaisen Riden komppisoundi keskeltä selkää on kirkas kuin mikä, ja reunalta saadaan reippaasti myös huminaa, jonka paksu ja käsittelemätön rakenne kuitenkin pitää kurissa. 42-43 Soultone.indd 43 30.3.2015 12.00. Extreme-sarjan crasheissa aksenttilyönti tuottaa kirkkaan, huomattavan lyhyen soinnin. Koko rummuston reunustamista pelkällä Extremellä enemmän uskaltaakin suositella valikoitujen yksilöiden poimimista sarjasta tarpeen mukaan. FX06-sarjasta päästiin läiskimään kolmen ohuen ja kevyen reikäpellin sarjaa, joista pienin kantaa splashin nimeä ja kaksi suurempaa esittäytyy crashina. käskyä ja kikkailua Eksoottisen Extreme-sarjan ulkoisia tunnuspiirteitä ovat sorvaamaton kupu sekä reilusti parituumainen raa’aksi jätetty symbaalin reunaa kiertävä rengas
Matalat kielet soivat varsin hyvällä botnella ja kelpo balanssissa muun taajuusalueen kanssa. Sointi on miellyttävä ja suhteellisen voimakas, ja siinä kuuluu selvästi jyrsityn kopan tuoma sävy. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Pieni hienosäätö olisi ollut testikitarassa paikallaan. sen omat kitarat tunnetaan erityisesti edullisista lähtö tason malleista, joiden laatua kehutaan. Kielet sen sijaan olivat turhan korkealla otelaudasta kolmella ensimmäisellä nauhalla, vaikka kaulan säätö olikin ihan hyvä. Bulkkivirittimet toimivat asiallisesti. Hyvä klangi Akustisesti kokeiltuna Sunsetin soinnissa on sekä rouheutta että kauneutta. Hyvä mikrofonipari Edelleen mielenkiintoiseksi Sunsetin tekee tekee tässä hintaluokassa se, että se on varustettu TV Jonesin PAF-hengessä suunnittelemilla humbuckereilla. Tämä poistaisi todennäköisesti sen pienen vireongelman, joka ilmeni, kun sointuotteita painoi otelaudan alkupäästä. Ylipäänsä nuottien soivuus oli hyvä melko korkeaankin rekisteriin saakka, eikä kuolleita kohtia kielten venytyksissä tullut esille. Soololikkejä soittaessa yksittäiset nuotit syttyvät nopeasti, mutta niissä on samalla myös pidempää sustainia. 44 www.riffi.fi 2/2015 Vaikka Cort Sunset ei tämän vuoden uutuuksia olekaan, on se silti hintansa ja ominaisuuksiensa puolesta mielenkiintoinen kohde. Korealaisista juuristaan huolimatta Sunset on valmistettu Indonesiassa. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Kauneusvirheitä en viimeistelystä varsinaisesti löytänyt, ellei sellaiseksi nyt sitten miellä sitä, että kannen reunaa kiertävä muovilista ei ole joissain kohdin aivan prikulleen samalla tasalla puun kanssa. Talla on valmistettu TonePros-lisenssillä. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Niissä napapalat ovat normaalia leveämmät, minkä tarkoituksena on saada aikaan tiukempi sointi. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Käteen se kuitenkin tuntuu luontevalta ja helpolta, samoin leveät otelautanauhat. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Kakkoskielen hienovire oli aluksi pielessä, mutta senhän nyt kumminkin ruuvasi kohdalleen tuossa tuokiossa. siksipä piti ottaa selvää miten hieman hinnakkaampi Cort soi. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Rungon värjäys on tyylikäs ja art deco -henkiset nauhamerkit lisäävät pisteen iin päälle. TeksTi: Timo ÖsTman kuVaT: Tommi Posa Cort sunset ii – ei mikään auringonlaskun instrumentti Cort on suomessakin hyvin tunnettu etelä korealainen kitara valmistaja, joka tekee soittimia myös muille kitara merkeille. Avoimia sointu otteita keveämmin soittaessa kitarasta saa ilmoille kirkkautta ja heleyttä, mutta kovemmalla kosketuksella tulee esille keskialueen ryhdikkyys ja alakerran vankkuus, vaikka mensuuri ei Fender-mittoihin ylläkään. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Kaula on pyöreää c-profiilia ja melko tuhti. Se oli sinänsä ihan siististi tehty, mutta olisi kaivannut pientä työstöä niin korkeuden kuin kieliurien suhteen. Cort Sunset II on riisutumpi ja edullisempi versio Sunset I -mallista, jossa on Bigsby-vibrasysteemi. Ihan terveesti soiva instrumentti siis, ainoastaan hieman lisää dynamiikkaa jäin kaipaamaan, mutta tämän asian voisi ajatella parantuvan soiton myötä. f i . Se ei kuitenkaan ylety sen enempää kaulablokkiin kuin rungon päätyynkään, eli myös rungon keskikohtaan jää ontot kohdat. r i f f i . Lisäksi kelat on aseteltu lähemmäksi toisiaan kuin perushumbuckereissa, minkä pitäisi kuulua soinnin selkeydessä. Lisäksi g-kieli tuntui menevän muita helpommin epävireeseen, ja tämä ei selvästikään johtunut virityskoneistosta. Soitin on siististi rakennettu myös sisältä, mistä kitara on hieman ES 335-tyylinen, sillä rungossa on keskipalkki. B. Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Mukavaa on myös se, että nauhanpäät eivät törrötä. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Tämän panen satulan piikkiin. Kaikkien mukana cd-levy. Lisäksi sarjaan on hiljattain lisätty umpirunkoinen Sunset Jr -malli. Kitaroille on yhteistä sama runkodesign, joka perustuu jyrsittyyn mahonki runkoon ja tasaiseen vaahterakanteen. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. 38,85 e + postikulut 35,30 e + postikulut 34,80 e + postikulut 37,75 e + postikulut 42,50 e + postikulut 44-45 Cort.indd 44 30.3.2015 12.01
u Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. askeleen edellä Sanoisin, että Cort Sunset II on hintaisekseen kyllä oikein hyvä peli. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. r i f f i . otelautanauhaa, leveys 2,7 mm. Cort sunset ii sähkökitara ontolla rungolla • valmistettu indonesiassa • runko: jyrsittyä mahonkia, tasainen vaahterakansi • kaula: mahonkia, liimaliitos • satula: Graph Tech • otelauta: ruusupuuta, kaarevuus 305 mm • kielten soiva pituus 629 mm • 22. Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Piuhalähtö on sekin jämäkkä. Oma plussansa tulee mikrofoneista, jotka oikeastaan olivat yllätys kitaran hintaluokkaan nähden. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Kaulahumbuckerin sydän puolestaan on 1/8-tuumainen alnico neljä -magneetti. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Luonteeltaan se oli aggressiivinen: jo pienellä särön määrällä sai kovalla kosketuksella soittaessa riittävän purevan soinnin. Soinnin sävy oli kirkas, mutta miellyttävällä tavalla. Työnjälki on mielestäni askeleen edellä 500 euron hintaluokassa toisinaan näkemistäni esityksistä. 0207 983540 • http://kuvasto.intoluthman.fi/ Tallamikrofoni on käämitty 1/4-tuumaisen alnico viisi -magneetin ympärille, ja sillä saikin ilmoille enemmän säröytyvää soundia. Mukavan moni-ilmeinen mikrofonipari siis. Cort tarjoaa Sunset-sarjallaan vaihtoehdon, johon kannattaa tutustua. B. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Mikrofonien välillä oli selkeä ero, joka ei soinnillisesti kuitenkaan ole niin suuri. rastin tallamikrofonille. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Etenkin keskiasento on omiaan puhtaammissa soinnissa, kun mukaan sai kirkkautta ja purevuutta sekä etumikin pehmeyttä. f i . Kuten arvata saattaa, se oli soinniltaan pehmeämpi ja vähemmän säröä tuottava, ja tarjosi oikean kontMolempien elektroniikka pisteiden suojat on eristetty foliolla. Toisaalta mikrofoni säilytti erottelevan ja kiinteän ominaisluonteensa myös isommilla gain-asetuksilla. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. • Tone Pros -lisenssitalla ja kieltenpidike • mikrofonit: TV-Jones Ltd -humbuckerit • yhteinen voimakkuusja sävysäätö • värivaihtoehdot: musta, punainen (candy apple) Hinta: 499 e Lisätiedot: into-Luthman Puh. Kaikkien mukana cd-levy. Mitään tarkoituksetonta kiertoa ei kitaran rungosta tullut isollakaan volumella. Ulottuvuus ylänauhoille on liitoskohdassa hyvä, vaikka ulkomuoto onkin kulmikas. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. 38,85 e + postikulut 35,30 e + postikulut 34,80 e + postikulut 37,75 e + postikulut 42,50 e + postikulut 44-45 Cort.indd 45 30.3.2015 12.01. 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. Toki itsenäiset volumeja tone-säädöt kummallekin mikrofonille olisivat olleet mukava lisä, mutta yhteisilläkin säädöillä pärjää. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi
Hehku Bamin etuaste rakentuu EF86-pentodiputken ympärille. 46 www.riffi.fi 2/2015 Viime vuosina suosiotaan ovat kasvattaneet jopa yhden watin putkivahvistimet, joissa äänen vahvistus perustuu yleensä sekä etuettä pääteasteessa pelkille triodiputkille. Sen sijaan pääteTeksTi: Timo ÖsTman kyVaT: Tommi Posa Hehku Customs Bam 2 – kaksi wattia ja jopa vähemmänkin oli kyseessä oma pikkustudio tai pieni keikka paikka, molemmat ovat nykyään soittajan arki päivää. Toiveiden mukaan Porilainen Hehku Customs on suhteellisen uusi tulokas kitaraja bassovahvistinmarkkinoilla. Ainakin käytettyjen putkien perusteella näyttää, että vaikutteita olisi haettu vanhan VOX AC4 -vahvistimen suunnalta, ei toki yksi yhteen. Porissa valmistetun Hehku Customsin Bam 2 sen sijaan venyy keikkailuunkin, toki tietyissä rajoissa sekin. Hehkun käsinjuotetut vahvistimet ovat kaikki tilaustyötä. otimme testiin tuoreen kotimaisen tulokkaan. Syynä tähän on putken häiriöherk kyys, eli se vaatii huolellista eristämistä. 46-47 Hehku.indd 46 30.3.2015 12.04. mutta muuten tilaaja voi vaikuttaa todella paljon tilaamansa vahvistimen ominaisuuksiin vain kotelomalleja ja muotoja lukuunottamatta. Tätä putkea ei yleisistä sarjavalmisteisista vahvistimista useinkaan löydy, vaan varhaisen Voxin ohella sitä on käytetty lähinnä ”putiikkivahvistimissa”. Teholtaan tällaiset eivät yleensä keikkakäyttöön taivu, ellei niitä käytä isomman vahvistimen etuasteena tai ellei soittovoluumi ole erittäin alhainen. Se on teholtaan tuplasti isompi, ja perustuu erilaiseen suunnitteluun. Pieni tehoisille putki vahvistimille on siis koko ajan kysyntää. Tosin artikkelin kirjoittamishetkellä kerrottiin harjoitusvahvistimeksi tarkoitetusta pienestä combosta, jota tullaan tekemään isompi sarja. siitä huolimatta sen artistirosteri on vakuuttava, sillä Ile Kallio, Esa Kuloniemi ja Esa Pulliainen ovat Hehkun tallissa
Itse lisäsin kitarasta hieman yläpäätä lisää, mikä ainakin stratoni tbx-sävysäädöllä onnistui helposti. Mielestäni triodi-toiminto tekee tehonpudotuksen lisäksi vahvistimen soundista hieman pehmeämmän, mutta myös tummemman, ikään kuin bassovoittoisemman. Yhtä kaikki, retrotolexiin verhoiltu vahvistin on valtavirrasta poikkeava myös siten, että siinä ei ole sävysäätöjä lainkaan. u 46-47 Hehku.indd 47 30.3.2015 12.04. erilaisia mahdollisuuksia Hiljaisin, puhtain sekä luonteeltaan pehmein ja tummin sointi Hehkustakin löytyi silloin, kun sekä EF86että EL84-putki toimivat triodina. Etuasteelle taas on vetokytkin volume-säädössä (volume ensin kiinni). Näin ollen mahdolliset sävynsäädöt on tulee tehdä soittimesta tai eq-pedaalista. Tämä oli läsnä myös testivahvistimessa. Bamissa tätä ominaisuutta voi käyttää EF86-putken ansiosta myös etuasteessa. Esimerkiksi säröpedaalin sain toimimaan näillä kaikilla edellämaintituilla optioilla ihan mallikkaasti, kunhan vaan pedaalin kirkkaussäätöjä muutti tarpeen mukaan. Tällöin Bam meni hieman särölle heti kun volumea avasi, koska etuasteputki ajoi soundia purevasti. www.riffi.fi 2/2015 47 HeHkU CUsToms Bam 2 suomessa käsityönä tehty putkivahvistin • saatavana nuppi/kaappi-yhdistelmänä tai kombona • point-to-point -toteutus • teho: 2 wattia • säädöt: volume • erillinen pentodi/triodi-kytkin pääteasteelle ja etuasteelle • pääteasteputki eL84, etuaste: eF86, tasasuuntaus: 5y3 • kotelot koivuvaneria, sormiliitokset • kaapin kaiutin: Celestion G12 m Heritage • kaiutinvaihtoehdot: Celestion, eminence, electro-Voice, Jensen • hinta: kombo 1400 e , nuppi + kaappi yhdistelmä n. Bam vaikuttaisi myös pitävän pedaaleista. Musikaalinen, hyvin kosketukseen reagoiva dynaaminen sointi sekä triodi/pentodi-kytkinten mahdollistava tehonpudotus ja soinnin variointi olivat kyllä mieleeni. Triodi tai pentodi maun mukaan Bam saatiin testattavaksi nuppi-kaappi-yhdistelmänä, mutta sen saa tilattua yhtälailla kombona, mikä on myös halvempi vaihtoehto. Kun molemmat vahvistusputket toimivat taas pentodina, soundi oli enemmän kirkkaan aggressiivinen. Pääteasteen kytkin on sijoitettu vahvistimen takapaneeliin (standy kiinni ennen tätä vaihtoa). Tällöin sain hiljaisella volumella oikein musikaalisen ja miellyttävän komppisoundin. Hurina ei kuitenkaan lujempaa soittaessa ollut niin häiritsevä, että se ainakaan keikkatilanteessa häiritsisi. kyllä, kyllä Ilman sävysäätöjäkin pärjää hyvin, todistaa Hehku Bam. Kaapin kaiuttimeksi asennettu Celestionin ”Greenback” G 12 M sopii brittiperinteeseen luonnollisesti hyvin. Volumen ohella Bam tarjoaa triodi/pentodi-kytkimet molemmille vahvistusputkille. Ainoa säädin on volume. Mikäli vahvistimen haluaa runtata särölle jo pienellä äänenvoimak kuu del la, havaitsin parhaaksi yhdistelmäksi etuasteputken kytkemisen pentodiksi ja pääteasteen pitämisen triodina. Tällainen kytkin löytyy nykyään monestakin tehdasvahvistimesta, mutta vain pääte asteesta. Itsekin olen teettänyt triodi/pentodi-kytkimen pariin omaan vahvistimeeni ja kokenut sen hyödylliseksi. Mutta kaiken kaikkiaan, nämä kaksi wattia riittävät jo paljoonkin. Melko hiljaisella volumella – säädin noin kello kolmessa – strato kuulosti kaikupedaalin kanssa kirkkaan kuulaalta ja aika hienon briljantilta, ja soundi oli sävyltään melko lailla Vox-tyylinen. 1550 e Lisätiedot: Hehku Customs • www.hehkucustoms.fi putkena Bam käyttää EL84-mallia, ja tasasuuntaus on sekin toteutettu verraten yleisellä putkella (5Y3). Hieman kookas tällainen nuppi/kaappi-yhdistelmä toki on, ja itse ottaisin tällaisen kyllä mieluummin kombona, mikä onneksi myös onnistuu – yksi pienen vahvistimen eduista kun on myös helppo kuljetettavuus. Toisaalta kokeilin nuppia myös myös Fenderin 10-tuumaisen kaiuttimen kautta, ja silloinkin ääni oli miellyttävä, joskin ikään kuin kompressoituneempi. Mielestäni paras puhdas soundi irtosi silloin, kun kytkin puolestaan pääteasteen pentodiksi ja etuasteen triodiksi. Tehtävä on yksinkertainen: teho laskee, kun pääteputki/putket toimivat triodina. Triodi-toiminnon huono puoli on se, että se tuo lähes aina matalaa hurinaa soundiin. Yksikelaisilla mikrofoneilla pääsin laulavaan lead-säröön viimeistään kello kahdessa, humbuckereilla jo kello kahdentoista tienoilla
Erikois tilauk ses ta painokuvioita saa yksilöllisemmin ja JAMin taiteilijat voivat koristella pedaalin millä vain vaikka kangaspinnalla. Jälkimmäiseen lajiin lukeutuva Delay Llama antaa kokonaan enimmillään jopa kymmenkunta toistokertaa, mutta siihen pääsemiseen signaalin pitää olla lähtiäisiksi todella voimakas. 48 www.riffi.fi 2/2015 Kreikkalaisen Jannis Anastasakis Marinosin ja hänen nimensä alkukirjaimista nimensä saaneen JAM Pedalsin filosofia istuu tähän skeemaan: katsotaan, millaiset efektipedaalit ovat jo kauan sitten jättäneet lähtemättömän äänijäljen ja tehdään samanlaisia. Molemmille on käyttötilanteensa. JAMin pedaalit toimitetaan vaatimattomissa pahvirasioissa, joiden sisällä kukin pedaali on kivassa kangaspussissaan. Ja kun kyse on rockkitaran soundeista, tapana on katsoa klassikkolevytysten äänimaailmaa ja pyrkiä samanlaiseen. Tämä kuulostaa erittäin käyttökelpoiselta ja kevyttä kaiutusta tekee mieli pitää päällä koko ajan. Tube Dreamer + ei nouse soundin ainoaksi hallitsijaksi, vaan se auttaa vahvistinta loikkaamaan rapealle särölle tai antaa puhtia soolosoiton erottumiseen, TeKsTI: TImo KosKInen KuvaT: TommI Posa Hellaksen herkut Hellaksen herkut – Jam tarjoilee perinnetietoisia pedaaleja Historian sanotaan toistavan itseään. Näistä testattavaksi saatiin neljä. Uusia efektejä JAM ei ole keksinyt, mutta firman valikoima kattaa pedaalilaudan tavallisimmat soundin muokkaajat. Ibanezin jäljillä Pedaalivalmistajien yleiseen tapaan myös JAMilla täytyy olla oma vastineensa Ibanezin Tube Screamer -teemasta. Itse efektien kotelot on maalattu vapaalla kädellä ja pohjavärin päälle on lätkäisty tekstit silkkipainolla. Tämähän on juuri sellainen rokkipoljin tai bluesmasiina, joka pedaalivalikoimassa kuuluu olla. Pisin viiveaika on noin 600 ms ja useinkaan ei näin pitkää odotusta tarvita. Katoavaa perinnekaikua Nykyaikainen digitaalikaiku toistaa tarvittaessa signaalin kirkkaana ja muuttumattomana, kun taas analogielektroniikka syö signaalista osan joka toistolla. 48-49 Jam-pedaalit.indd 48 30.3.2015 12.05. Jokainen toisto nimittäin haukkaa sekä taajuuksia että voimakkuutta. Käytetään – mikäli suinkin mahdollista – aivan samoja komponentteja tai sitten laadukkaita nykyosia, ja lisätään mukaan true bypass -ohituskytkentä. JAMilla variantteja on itse asiassa neljä, joista testiversio Tube Dreamer + sisältää plussanaan lisävaihteeksi polkaistavan hi gain -kanavan. Tilauksesta onnistuu myös puinen kotelo tai useamman efektin kokoaminen yhteen ja samaan isoon koteloon. Tavallisemmin tyydytään yhteen tai muutamaan toistoon ja silloinkin signaalin hiipumisen ehtii huomata. Soundi muistuttaa nauhakaikua, mutta ilman liikkuvia osia ja ajan oloon hajoavaa nauhalenkkiä
Kyllähän trimmeri sieltä löytyy, mutta elektroniikkaa täysin tuntemattomalle se voi jäädä koskemattomaksi. Vaikka Tube Dreamer +:ssa on alkuperäisen esikuvansa tavoin vain yksi sävynsäätö, se on kohdistettu asianmukaisesti toimimaan juuri keskitaajuuksien korostamisessa ilman kitisevää yläpäätä. Koska pedaalin elektroniikka käyttää positiivista maadoitusta, JAM suosittelee käyttöä paristolla (ulkoisen virtaliittimen napaisuus on käännetty ja vaatii standardivirtalähteen ja pedaalin väliin vastaavan johtoadapterin). JAM ei ole lähtenyt tälle tielle, vaan luottaa aikaisemmin hyviä tuloksia tuottaneiden konstruktioiden kelpaavan edelleenkin. Käytön jälkiä niihin voi kuitenkin tulla, sillä pintakäsittely on ohut. Merkkivalot erottuivat hyvin aina. Fuzz Phrase muistuttaa siitä, että perinteisten jytäsoundien luomisessa yli 40 vuotta sitten ei vielä käytetty pelkkää yliohjattua vahvistinta, vaan juuri fuzzit loivat ne ärhäköimmät äänikuvat. Tutkituissa neljässä pedaalissa oli käytössä kolmea eri tyyppistä säädintä, joista kananpääsäätimien asento näkyy hyvin matkankin päähän, pyöritettävien nuppien ei niinkään tarkasti. www.riffi.fi 2/2015 49 Jam Pedals Käsityönä valmistettavia kitaraefektejä valmistusmaa: Kreikka suositushinnat: • Delay Llama, 265 e • TubeDreamer +, 225 e • Retrovibe, 299 e • Fuzz Phrase, 265 e Lisätiedot: R-Jam Group Puh. Muut testattavat pedaalit toimivatkin tavallisella yhdeksän voltin yleisvirtalähteellä. Tiheää pariston vaihtoruljanssia ei kuitenkaan ole luvassa, sillä pedaali ei ole virtasyöppö. Aivan hitaimmalla nopeudella signaalin syttyminen taas muistuttaa pianon vasaran iskua. Annan JAMille pienen miinuksen siitä, että ohjelehtinen mainitsee pedaalin sisällä olevan trimmerin, jolla säädetään High Gainin lähtötasoa – mutta ei kerro, missä se on ja miten sitä käytetään. Lisäksi he ovat löytäneet soundille tärkeitä alkuperäisiä transistoreja. u Sisään kurkattaessa pedaalin käsityö osoittautuu asialliseksi – JAMin juotoksissa ei ole turhia tinakimpaleita eivätkä johdot kiemurtele pitkin koteloa. Tätä korostetaan vielä nopeuden säädöllä, joka äärimmilleen avattuna tuo pyörivän kaiuttimen tuntuman. Kun efektille säädetään syvyyttä, ylätaajuudet alkavat leikkautua ja soundi muistuttaa kevyesti yliohjattua urkua. Verkkovirtaliittimen mukavin paikka on mielipidekysymys. Tarpeellinen ominaisuus, mikäli halutaan viiltäviä komppisivalluksia kokonaisilla soinnuilla. Tämä voi aiheuttaa ruuhkaa, kun pedaaleja on lähekkäin paljon. Kun efektiä avataan hiukan lisää, yksittäiset säveletkin alkavat hetkessä pursuta paksuutta ja harmonista sisältöä, voimasoinnut jyrähtävät tanakasti ja riffeihin tulee auktoriteetin otetta. Tätä ominaisuutta Jam ei ole rakentanut mukaan. Kevyellä asetuksella Fuzz Phrase on kuin tulehduksesta rohiseva keuhkoputki: puhinaa tulee joka henkäisyyn, mutta tässä vaiheessa voi vielä peruuttaa efektiä veivaamalla hanaa kiinni kitarasta. Käyttökelpoisia soundeja löytyikin vaivatta, eikä edes säätöjen ääriasennoissa tuntunut tulevan liikaa efektiä. Moderni käytäntö on laittaa pedaaleihin paljon säädettävää aina pieniä yksityiskohtia myöten. Pedaalin mukana mukana tulee plektra ja neljä tarrakiinnitteistä kumitassua. Nopeussätö ei taida olla ihan lineaarinen, sillä vielä puolivälissä se sykkii varsin hitaasti ja kiihdyttää pian jälkipuoliskolla. Itse en sellaista haluaisikaan, mutta mikäli tavoitteena on kaaoksen rajaa koetteleva tuskainen parahdus joka sävelellä, on syytä kääntyä vaikkapa Devi Everin tai ZVexin puoleen. Aivan äärimmilleen avatuilla asetuksillakaan ei mennä ylilyöntien puolelle. 0500 400310 • www.r-jamgroup.fi sekä vielä yhden tehoportaan High Gainin kytkemisen jälkeen. Jytäsoundien muovaamista Germanium vai joku muu. vibat sulle Neljän valokennon ryhmä on ihan pakollinen järjestely tavoiteltaessa ehtaa UniViben soundia ja näin JAMkin toimii RetroVibensa kanssa. Varhaisten fuzzien sisuksissa signaalia leikkasivat germaniumtransistorit, joiden harmina oli komponenttien laadun vaihtelu ja toiminnan vaihtelu lämpötilan mukaan. 48-49 Jam-pedaalit.indd 49 30.3.2015 12.05. RetroVibe houkuttelee kokeilemaan monenlaisia asetuksia: fiilistelyä hitaalla sykkeellä, urkumaista komppausta nopealla pulssilla – ja paljon muuta mukavaa siinä välillä. Tukevaan koteloon rakennettujen JAMien voi uskoa kestävän kulutusta vähintäänkin monien vuosien ajan. Korvaavia ratkaisuja on kehitetty, mutta JAM luottaa edelleen germaniumiin ja on valinnut Fuzz Phrasen transistoriksi markkinoilta pieninä erinä löytyvän CV7003:n. Originaalin UniViben nopeutta säädellään lisäpolkimella. Hyvä näin, sillä pohjan irrottaminen vaatii neljän ruuvin avaamisen ja pikkuisilla ruuveilla on huono taipumus hukkua. Minusta paras sijoitus olisi pedaalin päädyssä, mutta JAM on sijoittanut liittimet vaihtelevasti laatikon sivulle, Delay Llamassa hyvinkin lähelle jakkiliitintä. Eikä ohjeessa mainittujen kahden sisäisen trimmerin paikkaa ole taaskaan kerrottu. Ja kun laitetaan peräkkäin Tube Dreamer + ja Fuzz Phrase, ei tarvitse kuin hiukan hipaista kieliä ja ne soivat pitkään… ei halvalla, mutta pitkään käyttöön Yli 200 euroa yhdestä pedaalista on paljon, mutta kyllähän keikkailevan kitaristin täytyy voida luottaa kalustoonsa ja saada vaivatta käyntiin samat hyvät soundit joka kerta. Sykkivä valokenno tuo soundiin mukavan pehmeyden ja vesimäisen aaltoilun tunteen
Laitteesta löytyy myös autotune-toiminto (”Auto Pitch”), joten sen avulla voi laulaa ”täydellisessä” vireessä livenä käyt täen soittimen omaa mikkiä (tai jotakin ulkoista dynaamista mikrofonia). Monipuolinen ohjelmoitavuus sekä ääni oh jaus antavat myös vähemmän soittaneille hyvät mahdollisuudet luoda omaa musiikkia. Digital-osien soundi itsessään on hyvä – selkeä ja dynaaminen. 50-51 Roland.indd 50 30.3.2015 12.08. 50 www.riffi.fi 2/2015 EDM eli elektroninen tanssimusiikki on varmasti se tyylilaji, jossa nykyisin käytetään eniten erilaisia syntikkasoundeja. Äänen ainekset JD-Xi:ssä on neljä soivaa osaa, joista kaksi on identtisiä, samplepohjaisia ja digitaalisia. Toki suuri osa kyseisen genren soundeista on aivan normaaleja padeja, soolosoundeja ja bassoja, jotka ovat käyttökelpoista tavaraa missä tahansa pop/rock-musiikissa. Lisäksi JD-Xi:ssä on Vocoder, joilla saa tuotettua mekanisoitua ihmisääntä ja täydellisessä vireessä olevia kuoroja. Rolandin aikanaan valmistamat, klassikoiksi nousseet rumpukoneet TR-808 ja TR-909 sekä syntikoista JUNO-106, TB-303 sekä SH-101 ovat edelleen vankka osa tanssimusiikin perus sointikirjas toa – ja mytologiaa. Oma, monipuolisesti ohjelmoitava, neliosainen pattern-sekvensseri sekä arpeggiaattori täydentävät kattauksen. Mikään jokapaikan höylä ei soitin tosiaan ole, perinteiset pianot, sähköpianot ja urut ovat melko vähissä. Kurjenkaulan päässä oleva, soittimen mukana toimitettava mikrofoni on pääosin tätä käyttöä varten. Se sisältää 32 eri settiä, joiden soittimet on jaettu koskettimistolle. Kolmas on monofoninen Analog, joka koostuu analogisesta oskillaattorista ja analogisesta suotimesta. 37 pientä kosketinta ja vajaan kolmen kilon paino puolestaan takaavat sen, että pelin voisi ottaa käsimatkatavaranakin mukaan, vaikka soitin ei valitettavasti kuitenkaan toimi paristoilla. Hiuksen hieno ero Soittimen soundit ovat selkeästi EDM-painotteisia. aatteellisesti se on eräänlainen sekä että -yhdistelmä uusinta tekniikkaa ja vanhinta perinnettä – äänen tuottamiseen on sekä analoginen että digitaalinen koneisto. Uusi JD-Xi ammentaa sointiaan ja käyttölogiikkansa piirteitä juuri tästä perimästä. Rolandin uusimman sukupolven SuperNatural-sampleilla varustettujen Digital 1ja 2-osien soundinvalinta on kaksiosainen; suurehkosta potikasta valitaan ensiksi yksi seitsemästä kategoriasta (Strings/Pad, Lead, Bass, Key board jne.) ja kategorian sisältä varsinainen soundi +/-näppäimillä. Polyfoniaa on tarjolla 128 äänen verran, minkä pitäisi helposti riittää käytännössä mihin tahansa. Soittimen neljäs osa keskittyy rumpuihin. Analogisen oskillaattorin aalto muodoksi voidaan valita saha, pulssi tai kolmioaalto, ja pulssiaallon leveyttä voidaan säätää. Analogiosa on soinniltaan hyvin saman oloinen kuin digitaalinen – SuperNatural-digitaaliosa on nimittäin sen verran TEksTi: sami sarHamaa – kahden kauppa JD-Xi on kompakti, monipuolinen ja hinnaltaan kilpailukykyinen syntikka, jonka sointi on vahvasti sidoksissa elektronisen tanssimusiikin maailmaan. Muistipaikkoja soundeille on kolmatta sataa eli riittävästi
Rumpuosaan pätee soundien osalta sama huomio kuin syntikoihinkin, varsin tanssipainoitteista tarjontaa täälläkin. unisono, portamento sekä verhokäyrien (envelope) varsinaiset säädöt. Auto Pitch taas on vireenkorjausominaisuus, jolla mikrofoniin lauletun äänen saa viritettyä realiajassa. Ensin mainittuun pystyviä efektiprosessoreita on neljä: ensimmäisestä saa kahta erilaista säröä (distortion, fuzz), kompressorin tai bittireduktion, toisesta taas sitten phaseria, flangeria, kehämodulointia tai ääntä rytmisesti pilkkovan slicer-efektin. Kaikki yhden Program-muistipaikan soundit ts. Edullinen hinta on tuonut mukanaan pikkukoskettimien lisäksi myös kuminäppäimet, jotka ovat juuri niin kumisia kuin odottaa saattaa. Niitä rajumpia keinoja edustaa sitten vocoder – toiminto, joka lukee vireen ja harmonian koskettimistolta ja muokkaa niillä mikrofonin kautta poimittua ihmisääntä. Efektejä ja robotiikkaa Soiton mausteiksi JD-Xi:ssä on tarjolla sekä perinteisiä efektejä että rankempaakin äänen muokkausta. Pienet koskettimet tuntuivat jopa yllättävän mukavilta näinkin isojen sormien alla, ja dynamiikkakin toimi hyvin. Lopputuloksena äänestä tulee mekaaninen, ”robottimimainen”. Perinteisin ja välittömin tapa ohjelmoida on soittaa ja äänittää fraasin eri osat reaaliaikaisesti. Näin voi tehdä reaaliaikaisia muutoksia sointiin ja saada lisää eloa musiikkiin. kosketinta, jonka jälkeen tahdin kuudestoistaosia merkkaavaa, koskettimiston yläpuolella olevaa näppäinrivistoä painelemalla saadaan ko. No, miltä nyt tuntuu. Jos JD:n kytkee audiosekvensseriin, voi käyttää JD-Xi:tä ohjauskoskettimistona ja ääniyksikkönä, sekä myös äänittää JD-Xi:n soundeja audioksi. Esimerkiksi TR REC on erinomainen tapa tehdä rumpukomppeja – testailu ja hyvien virheiden tekeminen on tehty helpoksi. Arpeggiaattori puolestaan soittaa koskettimistolta alaspainettuja säveliä murtosointuna eri järjestyksissä yhden, kahden tai kolmen oktaavin alueella. TR REC -näppäimet toimivat myös suosikkisoundien pikavalintoina, joiden taakse saa tallennettua 16 mieluisinta soundia. Sieltä löytyvät mm. (09) 682 4020 • www.roland.fi kehittynyt, ettei sormella osoitettavaa, suoraa eroa samplatussa ja analogisesti tuotetussa aaltomuodossa, ehkä SubOscillatoria lukuunottamatta, oikein ole. Nykyajan mukavuuksia JD-Xi:ssä on midi-liit ti mien lisäksi USB, joka toimii sekä midiliikenteeseen että audioon. instrumentti soimaan halutuissa kohdissa fraasia. Oma sekvensseri Jokainen JD-Xi:n Program-muistipaikka pitää sisällään soundien lisäksi pattern-sekvenssin, kolmen syntikkaosan ja rumpujen soittaman, maksimissaan neljän tahdin mittaisen fraasin. Kolmas prosessoreista on tempoon lukittavissa oleva viive ja neljäs kaiku. Digital-osissa on oma soundikategoriansa erityisesti arpeggiaattorille sopiville soundeille, jotka ovat yleensä atakiltaan nopeita ja soinniltaan lyhyitä. JD-Xi on edullinen mutta monipuolinen, ja omien patternien ja soundien rakentelu on saatu yksinkertaisuudessaan houkuttelevaksi. Kahdella sanalla sanoen JD-Xi on kelpo paketti! u 50-51 Roland.indd 51 30.3.2015 12.08. Patternit voidaan ohjelmoida muutamalla eri tavalla. Vaikka soittimessa onkin ihan mukavasti hallintanäppäimiä ja säätimiä, on valikoissa silti paljon tavaraa ”jemmassa”, ja siihen käsiksi pääseminen vaatii hieman kaivelua. Soundivalikoima on selkeästi rajattu, joten kaikkeen tämä soitin ei taivu. Tap Tempo -näppäimellä puolestaan saa naputeltua kätevästi halutun tempon suoraan paneelista. www.riffi.fi 2/2015 51 roland JD-X1 Hybridi-syntetisaattori • kaksi digitaalista synteesikoneistoa • analoginen synteesikoneisto • rumpuja lyömäsoitinkoneisto • vocoderja auto pitch -toiminnot • arpeggio-automatiikka • pattern-sekvensseri Hintaluokka: 560 e Lisätiedot: roland suomi Puh. JD-Xi:n vocoder on mukavan helppokäyttöinen ja sillä on selkeä paikkansa tämän tyyppisessä sointimaailmassa. Rumpukattaus on siis TR-vetoinen, mutta pelkkiin elektronisiin soundeihin ei luonnollisestikaan olla päädytty vaan mukana on myös mittava valikoima erilaisia, ainakin lähtökohdiltaan akustisempia soundeja. Auto Note -toiminnolla voi käyttää ääntä ohjaamaan syntikkaosia koskettimiston sijaan. Vocoder ja Auto Pitch ovat prosesseina sen verran tuhteja, että niitä käytettäessä vain yksi Digital-osa sekä Drums-osa voivat olla toiminnassa samaan aikaan. Hold-toiminnon avulla voidaan sormet irrottaa koskettimistolta arpeggion jatkaessa soimistaan. Rytmisesti vaativampia osuuksia varten JD-Xi:ssä on kaksi erikoistapaa – muita osia varten on step eli askelittain äänittäminen, kun taas rumpuosalle on TR REC, jossa rumpuinstrumentti valitaan koskettimistolta painamalla ko. Toisaalta kun helposti saatavia, toinen toistaan autenttisempia soundeja on verkko pullollaan, lieneekin järkevintä keskittyä yhteen asiaan ja tehdä se hyvin, niinkuin JD-Xi:n kohdalla on tehty. osat käyttävät samoja efektiohjelmia, mutta efektit voidaan kytkeä päälle tai pois osakohtaisesti. Ne kuitenkin toimivat tatsistaan huolimatta. Soittojen lisäksi fraasiin eli patterniin saa tallennettua säätimien liikkeet, vaikkapa suotimen availu
Mikseri sisältää pienempiäkin parannuksia, esimerkiksi kanavakorjainmoduuli näyttää nyt hertsilukemien ohella vastaavan sävelen nimen. Rinnakkaisversiot onkin nyt selkeästi jaettu kahteen järeysluokkaan, kun kalliimman nimeen on lisätty Pro-liite kuvastamaan sen asemaa lippulaivana. Uutta on myös ”Direct routing”, joka jelppaa vaikkapa erilaisten miksausversioiden rinnakkaisessa työstämisessä, kun erilaisten kanavaryhmien ja bussien reititystä pääsee muuttamaan vähemmällä vaivalla. Näin prossu ei enää kyykkää ratkaisevalla hetkellä – ja mikä parasta, softa ei renderoi tyhmänä raitaa koko pituudeltaan, vaan jättää klipit alkuperäiseen kokoonsa. Lähtöpassit latenssille Ryhdikkääseen MixConsole-näkymään on kopsattu analogitiskeistä tutut vca-liukusäätimet, joilla päästään hallitsemaan isompia kanavaja raitamääriä yhden liu’un kautta. Pro 8:ssa pc-käyttäjää ilahduttaa uusittu tilankäyttö, joka tuo joustoa varsinkin useamman näytön työympäristöihin, jossa ikkunoiden sijoittelu, kutistaminen ja pinoaminen onnistuu tutuilla Windows-komennoilla. ”Render-in-place” on tervetullut toiminto, jolla miksattujen klippien bounssaamisesta tulee leikintekoa. 52 www.riffi.fi 2/2015 Cubase Pro 8 on kunnianarvoisan saksalaissoftan 25-vuotisjuhlajulkaisu – ihka ensimmäinen Cubase nimittäin julkaistiin jo 1989. Pro 8:n rinnalle julkaistiin kotikäyttöön mainio Cubase Artist. Konealustasta riippumatonta uutta taas on se, että Projectikkunassa saadaan nyt VST-instrumentit omaan räkkiinsä, joka auttaa keskittymään itse asiaan, kun yksittäisiä avonaisia ja suljettavia ikkunoita on riesana entistä vähemmän. VSTinstrumentit niputetaan nyt näppä rästi ruudun laitaan omaan räkkiinsä. 52-53 Cubase.indd 52 30.3.2015 12.09. Käyttäjä voi määritellä mitä bounssiin sisällytetään, ja vaikkapa liimata raidan avainefektit leikkeisiin. Voimasta ja sen puutteesta puheen ollen: ASIO Guard 2 auttaa latenssin osalta jakamalla kuormaa älykkäästi, esimerkiksi äänitettävien ja toistettavien tai vaikkapa moniäänisten ja suoratoistoisten sampleinstrumenttien kohdalla. Cubase Pro 8 tarjoaa kätevän käyttö liittymänsä alla kattauksen huolella toteutettuja audio ja midi työkaluja biisin tekoon, äänit tämiseen, editointiin ja miksaukseen. Loppupelissä taTeksTi: Tommi saareLa Cubase Pro 8 – musasofta juhlatuulella! Cubase lupaa kasiversiossaan uudistaa musiikin tekemisen, tallentamisen ja työstämisen. steinbergilla on tällä kertaa kuunneltu erityisesti soittajaasiakkaiden toiveita
Parin vuoden takaisen seiskaversion mikseriremontin jälkeen Cubase näyttää palanneen juurilleen, musiikkisoftaksi. VST-instrumenttien kärkeä edustavat puolestaan Halion Sonic SE 2 -sampleri, Padshopja Retrologue-synat sekä uusittu Groove Agent SE 4, johon on lisätty aidot akustiset rumpusetit parinkymmenen soittotyylin kattauksella. ”Acoustic Agentissa” on mainio oma alimikseri rumpukanavien ryhmittelyyn sekä huonetilan ja overheadien annosteluun. MixConsole muistuttaa yhä enemmän kovapintaista miksauspöytää. Pro-versiota myydään tiukimmillaan vähän päälle 500 euron katuhintaan, opiskelija/oppilaitosversion saa alle 350 euron. shop . 549 e Lisätiedot: • www.steinberg.net (suomalaiset jälleenmyyjät nettiosoitteen etusivulta: . Harmonia hakusessa ”Chord pads” on Steinbergin uusi kädenojennus harmoniaopista kuutamolla oleville. www.riffi.fi 2/2015 53 steinberg Cubase Pro 8 ammattitason äänisofta suositukset: • Windows 8.x, mac os X 10.9, 10.10 • inteltai amD-tuplaydinprosessori • 8 Gt keskusmuistia • usb-portti auktorisointiavaimelle Hinta: n. artisti vai pro Pro 8:n pikkuveli Cubase Artist 8 täyttää hienosti musiikintekijän kotitarpeet. Lisäksi sointuharmonioiden kehittelyssä auttavat Chord Assistantin uutuudet, kuten kvinttiympyränäkymä, joka löytyy myös suoraan Chord padien kautta. Monikaistaekspanderi päästää jälkikäteen peukaloimaan raidan dynamiikkaa ja monikaistainen Envelope Shaper jelppaa esimerkiksi rumpuraitojen erottelussa, masterointivaiheessa ja ylipäätään kaikessa luovassa äänenparsinnassa. Kokeilun perusteella Cubase Pro 8:aa uskaltaa kuvailla kehityksen kärkeen sijoittuvaksi musiikkituotantosoftaksi, mistä kielivät esimerkiksi 32-bittinen liukulukulaskenta, 192 kilohertsin taajuuskatto, 5.1-monikanavatoisto, automaattinen viivekompensaatio sekä rajoittamaton ääni-, instrumenttija midiraitojen määrä. Vaikka lopputulos olisi rytmisesti metsässä, toiminto haistelee tapahtuneita tempomuutoksia ja kvantisoi suorituksen järkevään gridiin, jossa sitä on helpompi editoida. Tietoverkon välityksellä tapahtuviin äänityshommiin ja biisintekoon tarkoitettu lisuke on nyt integroitu Cubaseen, ja se sisältää chatja talkbacktoimintojen lisäksi tuen sekä audion että videon suoratoistolle. Find dealer) voitteena on toistaa kaikki reaaliajassa ja oikeassa taimissa riippumatta siitä, mitä raita sisältää. Niiden avulla päästään improvisoimaan sointujen käyttöä esimerkiksi muuttamalla reaaliajassa käännöksiä ja hajotuksia. 52-53 Cubase.indd 53 30.3.2015 12.09. Kasin uutuuksiin kuuluvan Quadrafuzz-nelikaistasärkijän kakkosversio tarjoaa valikkoa ja hallintaa harmonisesta säröstä lämpimän rouskutuksen kautta bittihärösurinaan. Cubasen perinteisesti luotettava nuotinnos ja lappujen printtaus – joka on toki edelleenkin mukana – tuntuu kasiversion uudistuksien joukossa jääneen tärkeysjärjestyksen hännille. S-limitteri aukeaa nyt suoraan kanavalohkoon side-chaineineen päivineen, ja myös kanavakohtaista monikaistakompuraa on tuunattu aiemmasta. u Cubase Pro 8 VST Bass Amp tarjoaa kolmattakymmentä poljinmallinnusta, kuusi nuppimallia, neljä klassista komeroa ja kahdeksan mikkimallia eri positioissaan. Pro 8 selkiyttää Steinbergin softien reviirejä entisestään: siinä kun Nuendo on suunnattu ääniammattilaisille, Cubase panostaa taas vahvemmin musiikkituotantoon: soittajille, biisintekijöille, miksaajille, tuottajille sekä biittivetoisiin dj-kehiin. rouskutusta ja rumpuja Audioplugarien kattaus on kasvanut sitten viime visiitin: kaupanpäällisinä tulee nyt yhteensä sata audioja midiefektiä. Rytmipuolen vastaava apuri on ”Midi tempo detection”, joka vapauttaa jammailemaan midikiipparilla ilman metronomin kahleita. Soitinpuolen efektitarjonta kasvaa oikeaan suuntaan: kiitetyn VST Amp Rack -kitaraefektipaletin alakertaan muutti uutena naapurina VST Bass Amp. Quadrafuzz v2 tuottaa särkijäefektejä neljän kaistan leveydeltä, nauhasta putkeen ja fuzzista bittisäröön. Kuningasluokan plugi-instrumenttina Bass Amp sisältää kiitettävän määrän nuppeja, kaappeja ja polkimia, joilla saadaan aidompaa potkua linjabassoon – tai kiipparilla tapailtuun bassolinjaan. Uutuutena mukana ovat vcaryhmät, ja entistä useampi efektiplugarikin löytyy suoraan kanavalohkosta. Edelliseen kokopäivitykseen verrattuna VST Connect SE 3 näkyy tulleen takaisin entistä toimivampana. Artistin päivittäminen täyteen Cubaseen tulee harkintaan sitten, kun alkaa kaivata enemmän raitoja, kanavia, resoluutiota, efektejä ja soundeja sekä ylipäätään joustavampia miksausja editointiominaisuuksia. Normihintainen Artist maksaa vajaat 300 euroa, Edu-versio noin puolet siitä
Se ilmaantuu, jos kuudesta antennisignaalin voimakkuutta il maisevasta palkista neljä on jossain vaiheessa pimentynyt. Käy tännön kokeiden perusteella turvamarginaalia on vielä silloinkin käytössä, sillä ääniyhteys pelasi niissäkin tilanteissa katkeilematta. Käyttökuntoon laitto on yksinkertaista. 54 www.riffi.fi 2/2015 Sennheiser ew D1 skannaa taajuusavaruuden omatoimises ti, valitsee vapaan liikennöintikanavan ja virittää sille myös varakanavan, jolle liikenne siirtyy mahdollisessa häiriötilantees sa. Käytännössä kanavamäärä riip puu aina ympäristöstä. Vastaanotin analy soi saapuvan signaalin laatua ja jos kantavuus jossain kohdissa heikkenee liiaksi, piirtyy näytölle sen merkiksi varoituskolmio. Vyö/taskulähettimessä ei omaa näyttöä ole, ja viesti on luettava nimenomaan vastaanottimelta – tilausta siis assistentille. Taajuuksien valin ta on täysin automaattista, mutta lähettimen vaihto esimerkiksi käsimikrofonista vyö/taskulähettimeen vaatii uuden parituksen. Testiympäristö ei liene näiltä osin stressaavin mahdollinen, mutta useiden paikallisverkkojen ja muun ympä röivän liikenteen vuoksi kuitenkin kohtuullisen kuormittunut. Etulaidan kookas vihreä valo ilmaisee, että radioyhteys pelaa kuten pitää. WLANverkkojen, bluetoothlaitteiden, langattomien puhelin ten, kameroiden salamavalojen radiolaukaisimien, itkuhälytti mien yms. Jonkin verran kannattaa kuitenkin varata aikaa esivalmiste luun ennen keikkaa. D1 on varustettu omalla itsenäisellä diagnos tii kal laan, joka seuraa yhteyden kelpoisuutta ja osaa myös rapor toida siitä. 54-55 Sennheiser.indd 54 30.3.2015 12.10. Vastaanottimen näyttö on selkeä ja sen kontrasti säädettä vä. Kaksi kana vai suu den lisäksi viestiyhteys on varmistettu perinteisellä diver sitytekniikalla: vastaanottimessa on kaksi antennia ja laite osaa vuorotella sen mukaan kumman signaali on vahvempi. Testin kirjoittamisen aikaan help-sivut olivat kuitenkin vasta koodausvaiheessa, eikä niitä päässyt kurkistelemaan. Jatkossa on luvassa lisäapua netin kautta, kun pikaoppaaseen painetut qr-koodit avaavat automaattisesti help-sivuston, sekä etenkin laajempia järjestelmiä käytettäessä tervetulleen hallinta-aplikaation esimerkiksi tablettiin tai älypuhelimeen. Va lon vaihtuminen punaiseksi kertoo, että lähetin on kytketty ko konaan pois päältä tai radioyhteys totaalisesti poikki. D1 käyttää samaa taajuusaluetta mm. Systeemi osaa myös päivittää valitsemansa taajuudet uusiin, mikäli tilanne ympäristössä muuttuu käytön aikana. Kun laitteet on ensin napsaistu päälle ja yhteys lähet timestä vastaanottimeen on muodostunut, kytketään vastaanot timen Walk test toiminto päälle. kanssa. Sen jälkeen kuljetaan lähetti men kanssa lavalla tai tapahtumapaikalla niissä pisteissä, joissa tilaisuuden aikanakin on tarkoitus liikkua. Hälytys kuitataan testin päätteeksi erikseen pois ja vastaa va varoitus näkyy myös käsikapulan näytöllä, joten mikrofonin kanssa tepastellessaan äänihenkilö voi kätevästi omin päin kar toittaa etukäteen ne alueet, joita solistin kannattaa kenties keikal la vältellä. Teknistä tukea verkosta Pakkauksessa on mukana piirroksiin pohjautuva pikaopas, jonka avulla peruskäyttö sujuu. TekSTi: Lauri PaLoPoSki Sennheiser ew D1 – huoleton langaton Digitaalinen ew D1 toimii lupavapaalla 2,4 GHz:n taajuusalueella ja muutoinkin sen suunnittelussa on panostettu käytön helppouteen. Jos lähetin on päällä, mutta vaiennettu sen omalla mutekytkimellä, ilmaantuu näyttöön asiasta kertova teksti. Valmistaja lupaa ihanteellisessa tilanteessa toiminnan jopa 15 samanaikaiselle kanavalle. ennakkoilmoituksen mukaan sivustot aukeavat Frankfurtin messujen aikaan, reilun viikon kuluttua tämän lehden ilmestymisestä. Nyt ei tarvita spesialistia järjestelmän virittämiseen
15 samanaikaista järjestelmää • digitaalinen siirto: 24-bittiä 48 kHz:n näytetaajuudella, aptX Live® -kodekilla • 7-alueinen eq: 50, 125, 315 ja 800 Hz sekä 2, 5 ja 10 kHz • dynamiikan hallinta: ei käytössä / soft / hard • de-esser Suositushinnat: • setit eri mikrofonivaihtoehdoilla alkaen 867 e • setti vyölähettimellä ja instrumenttisovitteella 805 e Lisätiedot: Sennheiser Suomi Puh: 0207 191 990 • www.sennheiser.fi Näissä oloissa D1 pelasi hienosti ja mikäli lä hetyskanavan vaihtoon oli tarvetta kesken kai ken, asia ei ainakaan millään tavoin käynyt il mi audio laa dus sa. Lyhyemmälläkin kyllä pärjäisi. Kokeilussa kävi kaksi settiä, joista ensimmäinen oli varustettu perinteisellä solistimikrofonilla. Kuten käsikapulan, myös vyölähettimen mutekytkin sulkee audiolinjan häiriöttömästi. Yleis käyttöinen dynamiikkapuristin toimii softvalinnalla diplomaat tisesti, mutta kyllä sillä saa hardasetusta käytettäessä ja kitaral la funkykomppia soittaessa plektran sivalluksiin tyylin mukai set ja selvästi lytistyneet alukkeetkin. Laulua varten on tarjolla on myös deesser, varsin asial li sen tuntuinen sekin. 54-55 Sennheiser.indd 55 30.3.2015 12.10. Rungon uumenista esiin liuku va paristopesä aukeaa sulavasti ja lukittuu napakasti suljettaes sa. Koko setti toimitetaan muovisalkussa, jonka toppauksissa on valmiit kolot järjestelmän joka komponentille. Vyö/taskulähetin ja kitaralle tarkoitettu joh toadapteri jättivät nekin positiivisen jälkimaun. Vastaanottimen näyt töön ilmestyy iso mutedteksti, joten muukin miehistö pysyy ti lanteen tasalla. Käytännössä ihmisääni kuulosti luontevalta ja sekä soundi että soittotun tuma niin kitaralla kuin bassollakin olivat erinomaisia: ääni syttyy ryhdikkäästi ja välittömästi, ja se soi terveesti luonnolli seen vaimentumiseensa asti. Käsittelyäänten vaimennus on asiallista ja samaan runkoon voi valita jonkin kuudesta eri kapselista. Molemmat lähettimet toimivat joko kahdella AAparistol la tai BA 30 akulla ja käyttöajaksi ilmoitetaan paristoilla kuusi tuntia, akulla jopa 11 tuntia. Antennit istuvat napakasti ja ne saa kuljetuksen ajaksi käännettyä sivuun. Lähetin itsessään on sekin jämerää tekoa ja pa ristopesä istuu tässäkin mallissa napakasti paikoilleen. Rasia kiin nitetään ohjeen mukaisesti vähintään 20 sentin päähän soittimen mikrofoneista – esimerkiksi kitarahihnaan tai vyöhön soittajan selkäpuolel le. Vyölähettimen vihreä valo muuttuu mykistyksen merkiksi keltaiseksi, ja silloin voi huoletta esimer kiksi vaihtaa kitaraa täysin äänettömästi. Jälkimmäinen sopii myös kitarakäytössä suoraan pedaaliston tai vahvistimen syöttämiseen, kunhan vastaanottimesta asettaa lähtösignaalin tason vain sopivalle voimakkuudelle. Kierteellä lähettimeen lukittuva sovitejohto ki tarakäyttöä varten on pituudeltaan reilun met rin. Pienenä miinuksena kirjataan se, että käsimikrofonin näyttö on upotettu ikkunansa taakse verraten syvälle runkoon ja kun se ei ole valaistua mallia, niin tekstien tihrustaminen on hämä rässä työlästä. musiikkikäyttöön ajateltuja ja varsin toimivia valmiita ekvalisointeja esimerkiksi akustiselle ki taralle ja laululle, sekä tehostemaisia taajuusvas teita kuten megafoni ja puhelinsoundia. Joissa se myös pysyy tiukasti, kiitos pätevän jousi pidikkeen. Vastaanottimesta löytyy mm. Lähettimeltä vastaanottimelle siirrettävä signaali on digitaalinen ja sen taajuuskaistak si ilmoitetaan 20 – 20 000 Hz ja dynamiikka alueeksi >135 dB Apainotuksella. Tanakkaa tekoa Metallikuorinen vastaanotin on jämäkkä ja erillisen virtaläh teen johdolle on takalaitaan asennettu kunnollinen vedonpois toankkuri. Jos edullisen hinnan täytyy jos sain näkyä niin mielummin sitten kuitenkin täs sä eikä jossain audiolaatuun liittyvässä tekijässä. Audiolähdöt on järjestetty XLRliittimellä ja TRSjakilla. u Sennheiser ew D1 Asiallinen varustelu sisältää kaiken tarvittavan. Työkaluja pakki täynnä Sennheiser ew D1 tarjoaa myös keinoja äänen muokkaamiseen. Ja edellinen luonnehdinta oikeastaan kuvaa ew D1:tä noin yleisemminkin: se on huoleton, helppo ja äänenlaadultaan erin omainen. Kitarakäyttöön liittyen on todettava, että D1:n tasku/vyö lähet ti men automatiikka tunnistaa todella hienosti soittimen signaalitason – kokeilin testin aikana systeemiä akustisen kita ran lisäksi bassolla sekä kolmella hyvin erilaisen signaalitason tuottavalla sähkökitaralla, ja lähetin toimi jokaisen kanssa esi merkillisesti. Ei minkäänlaista tarvetta erilliselle käsisäädölle. Valittava na on joko mikrofoni tai linjataso krouvimpaan skaalaukseen ja hienosäätönä lisävahvistusta aina 30 desibeliin asti. Oman elämänsä ekvalisoijille on tarjolla seitsenalueinen graafinen korjain, jonka vaikutus on +/12 dB kaistaa kohden, noin 1,5 oktaavin jaotuksella. www.riffi.fi 2/2015 55 Sennheiser ew D1 Digitaalinen langaton • toimii lupavapaalla 2,4 gHz:n taajuusalueella • automaattinen viritys pääja varataajuuksille • max
Erot löytyvät vastaanottimista ja kuulokkeista. Käytön kannalta PSM300 on tehty niin yksinkertaiseksi, että järjestelmän tarjoaman kanavamäärän hallinta sujuu minimaalisin tiedoin ja taidoin. Testiin otettiin hinnakkaampi Premium-paketti. 56 www.riffi.fi 2/2015 Shure PSM300 ei ole analoginen eikä se ole digitaalinen langaton järjestelmä. Näin yhdistetään valmistajan mukaan kahden maailman parhaat puolet: digitaalinen prosessointi tuottaa kustannustehokkaasti ensiluokkaisen audiolaadun ja analoginen radiolähetys puolestaan takaa nopeuden, jonka ansiosta kokonaislatenssiksi ilmoitetaan vaivaiset 0,7 millisekuntia. Hinnakkaampi P3RA tarjoaa edellisen lisäksi muutaman muunkin arvokkaan lisäominaisuuden. Äänenvoimakkuudelle voi P3RA:ssa lisäksi asettaa maksimitason, jonka ylittämisen vastaanottimen limitteri estää. Eikä saman tarvitse olla tässä yhteydessä kirjaimellisesti ottaen edes prikulleen sama, koska järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden siirtää ilmojen halki yhden stereomiksauksen sijasta kaksi monomiksausta – vaikka rytmiryhmän yhtenä ja melodian ynnä harmonian toisena, tai laulun omanaan ja kompit erikseen. Premium-pakettiin kuuluvaa PR3A:ta voi myös käyttää TekSTi: Lauri PaLoPoSki Shure PSM300 Shure PSM300 – monitorimiksaus jakoon langattomasti Perusbändien ja keskikoisten tuotantojen tarpeisiin mitoitettu PSM300 on helppo käyttöinen, audiolaadultaan erinomainen ja kohtuuhintainen vaihtoehto langattomaan monitorointiin. Laitteisto analysoi radioavaruutta automaattisesti ja virittää kanavan itselleen. Kummassakin korjaimessa on +/-6 dB:n verran säätövaraa. Myynnissä on kaksi erilaista valmista pakettia, joiden lähetinyksikkö on aina sama. Tämä vaatii kuitenkin nimenomaan nyt kokeiltuun Premium-settiin kuuluvan P3RA-vastaanottimen, jonka kansilevyn painokytkimillä myös mik saus sitten onnistuu lennossa kätevästi. 56-57 Shure.indd 56 30.3.2015 12.22. Se on hybridi, jossa 24-bittiseksi koodiksi digitoitu audio prosessoidaan DSP:llä ja singautetaan analogisella kantoaallolla vastaanottimelle, jossa digikoodi puretaan. Perusmalli P3R on rakenteeltaan muovikuorinen, kun taas P3RA on jämäkkä metallirasia. Sen jälkeen lähetin ja vastaanotin yhdistetään pariksi infrapunasäteellä ja näppäinkomennolla. Kuten ekvalisaattorin, joka koostuu nimellisesti 100 Hz:n rajataajuuden alapuolella vaikuttavasta bassokorjaimesta ja 10 kHz:n reuna-arvon yläpuolelle kohdistuvasta diskanttisäätimestä. Edullisempaan pakettiin kuuluva P3R ei tätä käyttötapaa tue vaan sen kanssa mennään aina perusmoodissa: stereona. Shure lupaa enimmillään toimintaan 15 samanaikaista kanavaa, mikä on paljon koska mikrofonikäytöstä poiketen jokaiselle muusikolle ei välttämättä tarvita ikiomaa miksausta ja omaa kanavaa sen siirtämiseen, vaan yhtä ja samaa miksausta voi kuunnella useampikin soittaja. Kumpikin monoelementti ohjautuu kuuntelussa sekä vasempaan että oikeaan korvaan, mutta niiden keskinäisen balanssin musikantti voi itse säätää vastaanottimestaan
010 525 8000 • www.noretron.fi AA-paristojen sijasta Shuren omalla SB900-akulla, jonka lataamista varten vastaanottimen kuoressa on laturin nastoihin tapaavat kontaktit. Lavamekkalakin yleensä vähenee, mikä taas parantaa saliäänen onnistumismahdollisuuksia. www.riffi.fi 2/2015 57 Shure PSM300 Digitaalinen korvamonitorijärjestelmä • enimmillään 15 samanaikaista kanavaa • taajuusalue 488 – 937,5 MHz • 24-bittinen koodaus, Shure audio reference Companding • audiokaista: 38 Hz – 15 kHz Hinnat: • PSM300 Stereo (vain P3T-lähetin ja P3r-vastaanotin): 795 e • PSM300 Stereo (P3T, P3r sekä Se112Gr-napit): 845 e • PSM300 Premium (vain P3T-lähetin ja P3ra-vastaanotin): 895 e • PSM300 Premium (P3T, P3ra sekä Se215CL-napit): 975 e Lisätiedot: Noretron audio Puh. antennien diversity-varmistuksia ja päätaajuuden takana aktiivivalmiudessa olevien varataajuuksien kaltaisia hienouksia, sekä koko järjestelmään hallintaa verkon kautta. Jos ja kun tiivisteistä löytää omaan anatomiaansa kunnolla istuvan vaihtoehdon, saavuttaa ensinnäkin sellaisen ulkopuolisen melun vaimennuksen, että se vetää vertoja jopa korvat peittäville kuppisuojaimille (valmistajan ilmoituksen mukaan jopa 37 dB:n vaimennus), ja lisäksi äänen kvaliteetti tukevasta bassorekisteristä alkaen ylittää tavanomaisten muusikkokäyttöön suunniteltujen studiokuulokkeiden audiolaadun kuin heittämällä, mikä takaa paitsi nautittavan, myös riittävän analyyttisen kuuntelun. Paremmat työkalut, parempi jälki Soitto tuppaa tarkentumaan ja laulun vireisyys kohentumaan, kun siirrytään keikoilla kaiutinmonitoroinnista korvanappien käyttöön. Etenkin kun vastaanottimissa ja kuulokkeissa kustannustasoa voidaan säädellä valitsemalle eri hintaluokan vaihtoehdoista perustelluin. Sanana ”nappi” voi johtaa ajatukset puhelintarvikeosaston rimpuloihin, mutta sellaisista ei ole kyse, vaan jo edullisempaan settiin kuuluva SE112-mallikin on suunniteltu oikeaan musiikin kuunteluun. Ingressin viittaus järjestelmän luokitteluun pienten ja keskisuurten tuotantojen ratkaisuksi liittyykin sellaisiin ulottuvuuksiin, joita tarvitaan kun operoidaan tiheästi kuormitetussa radioavaruudessa ja käytössä on monitoroinnin lisäksi luvuttomasti myös mikrofoneja. Nyt kokeiltuun Premium-pakettiin kuuluvat mukaan hinnakkaammat SE215-napit, jotka on käsitelty perusteellisesti omassa artikkelissaan Riffin numerossa 3/2014 (luettavissa nyt myös Riffin verkkosivuilta: www.riffi.fi . laitetestit). Toisinpäin käännettynä – PSM300 on kustannustehokas ja audiolaadultaan ensiluokkainen vaihtoehto silloin, kun mainitut extreme-ominaisuudet eivät ole tarpeen. u Edullisempi P3R on pelkistety perusvastaanotin. Napit korviin Yksittäisen järjestelmän hintaan vaikuttavat vastaanottimen ohessa myös korvanapit, joita niitäkin Shure tarjoaa tähän lähtöön kahta eri mallia. Suoraviivaisessa toteutuksessa lähettimiä tarvitaankin vain niin monta, kuin on lavalle lähetettäviä erillisiä miksauksiakin, vastaanottimia taas saman verran kuin on muusikoita. Perusteita korvamonitoreiden käytölle siis on, uhrataan kuitenkin muutama ajatus talousmatematiikalle. Sellaisiin oloihin Shuren raskaammat laitteistot tarjoavat mm. artikkelit . Tällaisessa yhtälössä kokonaiskustannus jää helposti alle audiolaadultaan vastaavien kulmamonitorien. Kalleimmaksi tulee ensimmäinen lähettimen, vastaanottimen ja kuulokkeiden yhdistelmä. Seuraavalle samaa miksausta kuuntelevalle musikantille tarvitsee kuitenkin budjetoida lisähankintana vain hänen vastaanottimensa ja kuulokkeensa, sillä kertaalleen yhdellä lähettimellä ilmaan ammuttua monitorimiksausta voi kuunnella miten monella vastaanottimella tahansa. 56-57 Shure.indd 57 30.3.2015 12.22. P3RA:n kalliimman hinnan vastineeksi saa sitten todella arvokkaita lisätoimintoja. Todettakoon tässä yhteydessä vain lyhyesti, että SE-215:sta onnistunutta muotoilua täydentää monipuolinen valikoima pehmeitä ja joustavia kartioja lieriösovitteita, joilla kuulokkeen varsinaisesta runko-osasta erkaantuva lyhyehkö suuntaustorvi tilkitään tiiviisti korvaputken suuaukkoon. Kokeilun perusteella PSM300 Premium on audiolaadultaan ja ominaisuuksiltaan täysin ammattikehiin sopiva systeemi
58-59 Mikkivalinta.indd 58 30.3.2015 12.30. Aluksi osallistujat kävivät kertaalleen melko nopeasti läpi TEksTi: Esa LöTjönEn kuvaT: Tommi Posa LauLumikrofonit tutuiksi kitaristi, basisti ja rumpali uhrasivat suunnattomasti aikaa ja käyttivät melkoisesti rahaa löytääkseen juuri sellaiset instrumentit, joilla heidän soittonsa kuulostaa parhaalta. Ossi Pelttari ja Ilkka Rämä vastasivat jälleen mikrofonien vertailupäivän järjestelyistä. Normitasoksi valittiin -24 dB eikä tällä lähtöarvolla tullut tarvetta kesken päivän tarkistaa säätöjä alaspäin, vaikka äänekkäimmät laulajat saivat mittarin pylvään nousemaan +3 dB:n tasoon asti. Tai kenties perinteinen työn jako on rajannut mikrofonit äänittäjien ja salimiksaajien vastuun ja ammattitaidon piiriin kuuluviksi. – Kun menen johonkin liikkeeseen, saan neljä mikkiä testiin ja siihen menee helposti parikymmentä minuuttia, kertoi eräs opiskelija sen jälkeen, kun oli vartissa käynyt systemaattisesti läpi yhdeksäntoista eri vaihtoehtoa. Jälkimmäisenä teemapäivänä kokeiluvuoron saivat vierailulle kutsutut Laajasalon opiston solistikurssilaiset, joita Antti Hyvärinen valmentaa kohti tulevia ammattiopintoja. 58 www.riffi.fi 2/2015 Laulu on musiikin ilmaisukeinoista intiimein ja haurain, mutta jostain syystä verraten harva laulaja tutustuu mikrofoneihin perusteellisemmin. Ehkä ne mielletään niin teknisiksi laitteiksi, etteivät ne tunnu kiinnostavilta. Tämän kevään tilaisuus pidettiin Pop&Jazz Konserva torion ja Metropolia AMK:n yhteisessä konserttisalissa, Arabiasalissa, jonka tekniikasta vastaavat Ossi Pelttari ja Ilkka Rämä ovat isännöineet myös aiempien vuosien tapahtumia. Kokeilupiste oli sijoitettu kauas seinistä ja lauluääni monitoroitiin yhdestä kokoäänialuekaiuttimesta. Kaikista mahdollisista tarjokkaista päätyi testipöydälle lopulta 19 mikrofonia, mutta aiempien vuosien kokemuksella tuokin määrä oli hallittavissa. Mikrofonien yleinen tuntemus sekä käytön hallinta eri tilanteissa vaativat paneutumista ja harjoittelua, mutta palkintona on parhaassa tapauksessa juuri omalle äänelle luontaisesti sopiva malli, jolla laulu välittyy prikulleen kuten pitääkin. Esillä laaja valikoima Kokeiltavaksi oli koottu keskihintaisia, alle 500 euron mikrofoneja eri valmistajilta, ja mukana oli sekä paikkansa vakiinnuttaneita malleja että uusia tulokkaita. Teemapäivä on opiskelijalähtöinen eikä siinä haeta mikrofonien paremmuusjärjestystä tai mitata teknisiä ominaisuuksia. tästä syystä Pop&Jazz Konservatorion laulunopiskelijoille on jo vuodesta 2007 alkaen järjestetty johdannoksi aiheeseen erityinen mikrofonipäivä, jonka kuluessa heillä on mahdollisuus tehostetusti kokeilla ja vertailla erilaisia mikrofoneja. Mm. Mikrofonikanavien herkkyys säädettiin samaksi kohinalla, jota ajettiin kaiuttimen kautta suoraan sen eteen sijoitettuihin mikrofoneihin, yhteen aina vuorollaan. Ossi pelttari kertoo, että ensisijaisesti halutaan tarjota laulajille tilaisuus tutustua yleisimpiin mikrofonimalleihin. Joskus aiemmin huomattiin, että suuntaavampi kaiutin vaikutti tulokseen, Ilkka Rämä kertoo. – Juuri tämän takia näihin tilaisuuksiin tullaan innolla: missään ei ole mahdollista verrata niin monia eri merkkisiä tai edes saman valmistajan malleja toisiinsa, kertoo Ilkka Rämä. Laulajalle ojennettiin joku mikki. Laulajat saivat vuorollaan vertailla mikrofoneja, ilman säestystä ja vain oma ääni välineenään, ilman kaikua ja dynamiikan säätöä. Tämä voisi olla toisinkin, sillä juuri mikrofoni on laulajan oman kehon jälkeen tärkein lenkki ketjussa kuulijan suuntaan. – Tämä on toistoltaan melko neutraali ja valittiin myös siksi, että diskanttielementti ei ole kovin suuntaava
– On huomattu, että alle satasen mikrofoni voi olla näissä tiloissa mainio työkalu, Ilkka kertoo. ”Tämä on huuhtelu mikrofoni, jota käytetään kun kuuntelu tuntuma alkaa kadota ja erot mikro fonien välillä hämärtyvät”, kertoi Ossi. Edullisemmillakin mikrofoneilla on kuitenkin oma käyttötarkoituksensa, muistuttavat Ossi ja Ilkka, sillä heidän työmaataan ovat myös Arabian vahvasti dempatut bändiluokat. Kriteeristön rajaaminen vain yhteen – oman äänen ja laulutuntuman arviontiin – onkin aivan perusteltu lähtökohta tällaiselle mikrofonikylvetykselle. Kokeilusta jätettiin pois markkinoiden halvimmat mallit sekä harvinaisemmat merkit. ympäröivällä tilalla, kaiutinmallilla sekä sen sijoituksella on oleellinen vaikutus kuunteluhavaintoihin. www.riffi.fi/artikkelit/ toimituksen tietolaari 58-59 Mikkivalinta.indd 59 30.3.2015 12.30. Ohjelmistosta riippuen konserttisalin akustiikka ja esitys tilanne antavat mahdollisuuden sitten hienosyisempään ilmaisuun, jossa kalliimman mikrofonin tekninen paremmuus voi olla erityinen lisäarvo – kunhan sitä osaa käyttää hyväkseen. u Varsinaisten laulu mikrofonien lisäksi kytkettynä oli Klark Teknikin mitta mikrofoni, joka alku peräisen käyttö tarkoi tuksensa vuoksi poikkesi tyystin muista vertailtavista: suoran taajuus vasteen vuoksi sen soundi ei ole niiden tapaan mairitteleva, eikä se myöskään pallo kuvioisena reagoi samalla tavoin laulu etäisyyden vaihteluihin. Joku löysi karsimalla kaksi ehdotonta suosikkia, toiselle jäi puolen tusinaa vaihtoehtoa. – Sitten on tietysti ihan toinen juttu, kun huudetaan mikkiin pitkä keikka klubilla: siinä saattaa joku mikrofoni paljastua melko raskaaksi työkaluksi, Ilkka Rämä täydensi Ensituntumaa aiheeseen Koejärjestely ei ollut sellainen, että tulokset voisi tiivistää sijoituksiksi tai numeroiksi, tai niiden perusteella voisi vielä valita itselleen ihanteellista mikrofonia. Tässä vaiheessa moni kuitenkin kommentoi vertailemisen olevan vaikeata ja totesi mikrofonien olevan ”ihan samanlaisia”. Suosituimmiksi valikoitui puolenkymmentä mallia ja saman verran sai vain irtopisteitä. Tämän jälkeen vertailtiin aina kahta tai kolmea mikkiä kerrallaan ja siten löytyi lisää eroja. Päivän aikana ei kokeiltu tai arvioitu myöskään mikrofonien toimivuutta bändikäytössä – esimerkiksi sitä miten ne poimivat laulun kanssa samalle taajuusalueelle tunkevia hälyääniä muista suunnista, mikä on aivan oleellinen tekijä siinä vaiheessa, kun mennään todelliseen käyttötilanteeseen. Koejärjestely ei olekaan aukoton ja mm. Aiempien vuosien tuloksiin vertaamalla havaittiin kuitenkin, että jonakin vuonna testissä hyvin sijoittunut malli saattaa toisella kerralla jäädä alemmille sijoille. Lue myös netistä käytännönläheinen artikkeli siitä, miten mikrofonien välisiä eroja voi tutkia systemaattisesti ”kotikonstein”. www.riffi.fi 2/2015 59 koko mikkirivistön, laulaen samaa fraasia yhä uudestaan ja siirtäen saman tien takariviin ne mikrofonit, joista eivät pitäneet. – Moni mikrofoni toimii ehkä siksi, että laulajalla ovat perusasiat ovat kunnossa ja hän kykenee nopeasti reagoimaan tekniikallaan ja tuottamaan toimivan soundin, Ossi pohtii myöhemmin. Erikseen tulisi arvioida systemaattisesti sitäkin, miten mikrofoni reagoi läheltä tai kaukaa ja eri äänenvoimakkuuksilla laulettaessa, ja kuinka kiertoherkkä se mahdollisesti on. Näistä reunaehdoista huolimatta teemapäivä onnistui, sillä laulun opiskelijat olivat mukana ennakkoluulottomalla mielellä ja kokivat tilaisuuden palkitsevana. Valikoiman erilaisuus kävi ilmi ja laulajat saivat rajattua pois tarjolla olevista vaihtoehdoista ne mallit, joissa jokin asia tuntui jo lähtökohtaisesti häiritsevän heitä itseään. – Sekin on hyvä tulos, lohduttaa Ossi laulajaa, jolle jäi yhdeksän tasavertaista ehdokasta. Näiden mallien menestys ei todennäköisesti ainakaan parantuisi monipuolisemmalla ja useampia eri ominaisuuksia kattavilla testitavoilla. Myös käsittelyäänillä voi olla ratkaiseva merkitys, eikä tätäkään ominaisuutta nyt erityisesti testattu. Valinnan lopullista määrää ei rajoitettu ja laulajat päätyivätkin erilaiseen valikoimaan ”ihan OK” -mikrofoneja
Millaiset sessiot jäivät mieleen ja miksi. 60 www.riffi.fi 2/2015 P A L V E L U H A K E M IS T O Maahantuonti Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta. • Poets of the Fall kuuluu niiden suomalaisbändien joukkkoon, jotka tunnetaan kotimaataan paremmin ulkomailla. LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA ja kattava valikoima laadukkaita AV-tuotteita 60-62 Palveluhakemisto.indd 60 30.3.2015 12.17. • Miten käy, kun Roland Blues Cubella tavoitellaan nimenomaan vintagesoundeja ja vahvistin perustuu uusimpaan teknologiaan. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . Anna Abreun, Antti Tuiskun, Kaija K:n, Diandran ja Cheekin musiikkia. Antelope Audio, API, ASL, Barco, Black Lion Audio, Bricasti, Chandler Limited, Chauvet, Chroma-Q, Clay Paky, d&b audiotechnik, Directout Technologies, Empirical Labs, Event, Heil Sound, Kush Audio, Luminex, Manley Labs, MDG, Mojave Audio, Radial Engineering, Robert Juliat, Rode Microphones, Royer Labs, Solid State Logic, Sommercable, Sonnet, Swisson, Telefunken-Elektroakustik, Universal Audio, Wireless Solution msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi Audico Systems Helsinki & Turku 020 747 9340 audico.. Takana 12 vuotta määrätietoista työtä, millaisia aikoja näkyy edessä. • Nightwish tekee Suomessa muutamankin kesäkeikan uuden levyn jälkimainingeissa. • Lauluntekijä Laura Airaksisen levynteko otti seitsemän vuotta, mutta mitä kuuluu uraan ja artistinelämään sen jälkeen. Mikset lukisi näitäkin juttuja suoraan omaan kotiin tilatusta lehdestä. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. Petri Silas tapasi Tuomas Holopaisen, joka avasi levyn taustoja. Riffi-kauppa Tulossa: • Ikimuistoiset sessiot -sarjassa on seuraavaksi vuorossa Antti Riihimäki (DJ RZY), joka on tuottanut mm. • Fix it in the mix – mehän tiedämme ettei se ole totta, mutta silti janoamme uusia niksejä, joilla se voisi kumminkin olla mahdollista. Enemmän irti dynamiikkaprosessoreista… • Pekko Käppi rokkaa jouhikolla, uudellakin levyllään
1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 • 42 mm × 30 mm = 620 e • 42 mm × 50 mm = 800 e • 42 mm × 100 mm = 1 230 e • 90 mm × 30 mm = 800 e • 90 mm × 65 mm = 1 780 e Palveluhakemiston moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (6 numeroa): Hintoihin lisätään alv. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. Soitellaan! Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | 0207 512 300 | www.studiotec.fi | sales@studiotec.fi ääni • valo • video • esitystekniikka Kysy tarjou sta! 60-62 Palveluhakemisto.indd 61 30.3.2015 12.17. Puh. s o u n d t o o l s . www.riffi.fi 2/2015 61 P A L V E L U H A K E M IS T O Soitinrakennus, h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi www.rolandsystemsgroup.fi www.facebook.com/RolandSystemsgroupSC Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. 029 080 0830 w w w. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. f i soundtools Est
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • F-Musiikki Helsinki Kaisaniemenkatu 7 F-Musiikki Vantaa Antaksentie 4 F-Musiikki Espoo Martinsillantie 10 F-Musiikki Turku Viilarinkatu 1 F-Musiikki Lappeenranta Ratakatu 35 F-Musiikki Kuopio Väliköntie 4 Verkkokauppa www.f-musiikki.. • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • Tarkemmat tiedot www.f-musiikki.. 62 www.riffi.fi 2/2015 P A L V E L U H A K E M IS T O Musiikkikauppa l ä h e l l ä s i 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi Euroopan ehkä edullisin äänentoisto& musiikkiliike www.stpaulssound.fi p. 050 592 4085 tai 010 281 3730 Autamme toteuttamaan unelmia. 60-62 Palveluhakemisto.indd 62 30.3.2015 12.17
Ja jossain vaiheessa pitäisi löytää myös levy-yhtiö ja jakelija musiikille sekä käydä paperisotaa Teoston ja Gramexin kanssa, ennenkuin CD:tä päästään printtaamaan. Itunes ei ole kyselyihin toistaiseksi vastannut ja levyä myydään edelleen palvelussa. Useimmiten nämä keikat ovat hyvin huonosti maksettuja ja ongelma on myös, ettei yleisöäkään ole katsomoon tungeksimassa. Uskoisin, että ymmärrätte nyt miksi kyynelehdin saatuani tuon apurahapäätöksen mm. Syy on tietenkin tulenpalava rakkaus musiikkiin. Musiikki on ihmeellinen asia, kun se saa ihmisen työskentelemään näinkin vimmatusti lähes ilman korvausta. Monesti kuitenkin kiireisillä soittajilla aikaa löytyy kalenterista vasta ehkä jostain puolen vuoden päästä. Suorastaan uskomatonta varastamista! Tähän asti keikoilla myytävät CD:t ja jonkin verran myös fyysiset levykaupat ovat tuoneet äänitykseen sijoitettua rahaa takaisin, mutta tuokin tulonlähde on nyt siis häviämässä. Suuri kiitos tästä TAIKE:lle ja VarsinaisSuomen Taidetoimikunnalle! 25 vuoden – enemmän ja vähemmän aktiivisen – apurahojen hakemisen jälkeen näyttöni todettiin vihdoin riittäviksi. Tuossa vaiheessa alkaa sitten olla mahdollisuus hiukan kohtuullisempiin keikkatienesteihin, jos kaikki edeltävät vaiheet on tehty huolella! Mutta tässäkin työvaiheessa puhutaan usein satojen jollei tuhansienkin tuntien työstä, ennenkuin levynjulkaisukiertueille päästään. Useimmat huomaavat jo varhaisessa vaiheessa, että säveltäminen vie aikaa (itselläni yhden uuden kappaleen säveltäminen, demon teko soivaksi ja valmiiksi nuotinnokseksi vie keskimäärin noin yhdestä kahteen viikkoon aikaa siten, että tuo sävellys soi päässäni käytännöllisesti katsoen koko valveillaoloajan). Antakaapa, kun kerron… Taiteellisten projektien tekeminen on todella paljon energiaa vaativaa ja aikaa vievää toimintaa. Ne taas eivät tule itsekseen mistään, joten on vietettävä aikaa huomattava määrä emailien ja puhelimen kanssa, mikäli mielii edes keikan tai pari löytää. Useimmat sitten alkavat tässä vaiheessa suunnitella studion buukkausta, jotta sävelletty musiikki saadaan tallennettua. Nyt nimittäin on vietettävä taas pitkiä työpäiviä emailien ja puhelimen äärellä, jotta levystä saadaan arvioita lehtiin ja radiosoittoa. Asia on kuitenkin toisin ja itse asiassa suurin työ on tämän jälkeen edessä. Musiikkiteollisuus on hoitanut homman niin, että tällä hetkellä levyjen myynti on edelleen laskemassa ja internetiin siirretty musiikkijakelu ei säveltäjille ja soittajille enää marginaalimusiikissa juurikaan tuo tuloja (hyvä esimerkki on minun ensimmäinen Belgiassa julkaistu jazz-levyni, jonka jakeluoikeudet annettiin kahdeksan vuotta sitten kolmannelle osapuolelle, jotta levy saataisiin itunesiin myyntiin. Tässä kohtaa aikaa ja energiaa on siis käytettävä tosissaan promootioon, nettisivuihin, laadukkaisiin youtuben näytevideoihin, facebook-sivuihin, laadukkaisiin valokuviin ja sanomalehtisekä mediakontakteihin. Viimeistään tällöin moni huomaa, että kun nämä valmistelutyöt on tehty, on aikaa vierähtänyt projektiin jo varmasti luvuttomasti tunteja, jotka on varastettu yöunista, parisuhteesta, ystävien ja sukulaisten kanssa vietetystä ajasta… ja tuntipalkkaa tästä ei varmasti ole jäänyt käteen. Lupaan työskennellä entistäkin vimmatummin joka ainoan apurahapäivän. Omalta kohdaltani: Kiitos, Kiitos ja Kiitos ! Kari Antila Jazztaiteilijan elämää 63 Muusikkona215.indd 63 30.3.2015 12.19. www.riffi.fi 2/2015 63 Muusikkona maailmalla Olen nyt siitä onnellisessa asemassa, että olen juuri tullut valituksi niiden harvojen ihmisten joukkoon, jotka ovat saaneet apurahan taiteelliseen työskentelyyn. Yleensähän muusikot keskittyvät soittamaan keikkoja, ja miltei kaikki maailman parhaimmatkin jazzmuusikot hankkivat suuren osan leivästään myös opettamalla siinä ohessa. Että on mahtava asia. Sitten kun tuo studiopäivä koittaa, niin ainakin jazzmusan puolella musiikki äänitetään sa man aikaises ti soitettuna sessiona muutamassa päivässä, minkä jälkeen usein kuunnellaan eri ottoja ehkä viikkojakin ennen miksausta ja masterointia. Lopetan tällä kertaa tähän, mutta edellä kuvaamani noin parin vuoden mittainen prosessi/sykli antaa varmaan yleiskuvaa siitä, minkälaisen mittakaavan projekteista jazztaiteilijan elämä koostuu. Jotkut taas ovat tehneet sitten kenties sen ”yhden” soololevyn, jotta saavat taiteellisen mielenrauhan. kolmannen soololevyni valmisteluun ja sävellystyöhön. No sitten kun levy on saatu ulos, niin moni ajattelisi, että homma on siinä. Ja kun arvioita on saatu, alkaa levynjulkaisukiertueiden ja keikkojen ja festivaalien buukkaus levyn tiimoilta. Sitten kappaleita on harjoitutettava muusikoiden kanssa ja soitettava niitä sisään keikoilla. No penniäkään tuosta levystä ei ole tuottoa tullut tänä aikana ja se kolmas osapuoli eli firma on lopettanut ja ihmiset kadonneet. Jo pitkän taiteilijauran tehneenä asiaa osaa todella kunnioittaa ja täytyy myöntää, että kyynelkin vierähti silmäkulmalle. Tässä touhussa yleensä vapaapäivät ovat vähissä ja työpäivät pitkiä, kun opetustuntien jälkeen ovat vuorossa treenit tai keikat. Varsinkin aloitteleva taiteilija joutuu todella vakuuttamaan keikkapaikkoja saadakseen keikan, jos nimeä ei vielä tunneta. Monet kollegat ovatkin tyytyneet tai joutuneet tyytymään siihen, että leipä hankitaan tuollaisessa oravanpyörässä säveltämättä tai johtamatta koskaan omia taideprojekteja
www.neutrik.com www.xirium.net www.noretron.fi Maahantuonti ja myynti: Noretron Komponentit Oy Lisätiedot ja tiedustelut: xirium@noretron.fi Join us on facebook Joustava työkalu studiotason langattomaan audiosiirtoon XIRIUM X on uusi innovatiivinen tuoteperhe, jossa pieni kokoisilla ja tarvittaessa akkukäyttöisillä lähettimillä (XTX) ja vastaan ottimilla (XRX) muodostetaan langaton audio verkko muutamas sa sekunnissa korvaamaan hankalat kaapeli yhteydet. Musiikista meluksi Jotkut soittavat ja tuottavat nautintoa yleisölleen, mutta jossainseinäntaiaidantoisellapuolellamusiikkimuuttuukin meluksijaseaiheuttaamielipahaasekämahdollisiaongelmia.Yhtälöonvaikea. Stereo RCA/jakki-tulo + XLR-linja/mikrofonitulo, XLR-summalähtö. 4 DSP asetusta, 800W:n D-luokan vahvistin bassolle ja 200W:n AB-luokan vahvistin kompressiodriverille. Saarinen selvittää 64 www.riffi.fi 2/2015 Kaista/Hz 20 25 31,5 40 50 63 80 100 125 160 200 L eq, 1 h/dB 74 64 56 49 44 42 40 38 36 34 32 Pienitaajuisen sisämelun ohjearvot terssikaistoittain OlensaanutpaljonkyselyitätuloillaanolevistaAsumisterveysohjeenmuutoksistajauusistamelunormientulkinnoista.Syynäonparitynkäuutista,jotkaonlaadittuhieman hätäisesti.Tässäminunkäsityksenitilanteesta. 64-65 Saarinen 215.indd 64 30.3.2015 12.20. Stereo RCA/jakki-tulo + XLR-linja/mikrofonitulo, XLR-summalähtö. 4 DSP asetusta, 1200W:n D-luokan päätevahvistin. Asumisterveysohjeestaasetukseksi Kuvassa KORJATTU yöaikaista matalataajuista melua koskeva taulukko. Muutoseioleisosillätätäohjettaonjokäytännössäluettukuinasetusta.Nyttästäjoyleisestätavastatuleevirallista. Oheisessa taulukossa näkyvät Asumisterveysohjeen A-painotetutarvoterikellonajoille.Musiikilleonannettu22– 02välillevielätiukempiarvo,jokatunnetaanmelkohuonosti. Kuulemisentärkeintehtäväonollutaikoinaanhavaita vaara,seonollutvälineselvitähengissä.Nykymaailmassa kuulonalkuperäinenkäyttötarkoitusjakäyttöympäristöovat muuttuneetkovasti.Korvatuntuuolevanliianherkkälaite nykyiseenympäristöön.Meluaiheuttaamonillemyöskeskittymisvaikeuksia,jokueisaauntaympäristömelunvuoksi. 15”, 12” ja 10” -versiot. Virhe taulukossa oli se, että A-painotusta ei tässä kohtaa käytetä eli oikea muoto on Leq, 1h tai LZeq, 1h. Nytonaletturakentaayhtälöämelurajandesibeleilläja festareidenpäättymisajalla.Eiolehelppoyhtälötämäkään. X-SUB on tehokas ja kohtuuhintainen X-sarjan 18” aktiivisubbanen, joka sopii mainiosti käytettäväksi X-LITE ja X-PRO -sarjojen kanssa. Lisäksikuuloonhaavoittuvainen:ihokasvaaumpeenpikku naarmunjälkeen,luutyhteenajankanssa,muttakorvateivättoivuylikuormastaankoskaan.Korvienkanssakannattaaollatarkkanajakuuloakannattaasuojata.Arkipäiväinen kommunikointiilmankuuloaolisimelkohankalaajakuulo tuottaamyösnautintoaihmiselle,kelleluonnonääninäkelle musiikinkautta. Ilman tai mieluummin Z:lla merkitsee painottamatonta mittausta. Yhteiskuntaonsiisjoaikanaanpäättänyt,ettäyöonvälillä 22–07janukahtaminentapahtuukello22–02.Tämäkello22 onsiisHelsinginterassiensulkemisentakanajamonienfestivaalienkohtalonhetki. 2-kanavaiset XLR-tulot ja -lähdöt. X-PRO on vanerikoteloinen 15”+1”, 12”+1” ja 10”+1” 2-tie aktiivikaiutinsarja, jossa on tukevat kahvat, M10 ripustuspisteet, monitorikulma ja siisti, koko etumaskin peittävä etuverkko. Asuntoihinkuuluvallemusiikkimelullevoidaankäyttääpienitaajuisellemelulleesitettyjäohjearvoja,jalisäksialkuyön (klo22–02)LAeq,1h-tasojentulisiollakorkeintaan25dB(A) silloin,kunmusiikkimeluonselvästierotettavissa,so.kun jatkuvahyväksyttävissäolevataustamelueipeitäsitäkuulumattomiin.Pienitaajuisenmelunohjearvojasovelletaanmusiikkimeluunvainyöaikanajavainmakuuhuoneidenmelulle. Ainoamuutosohjeeseentuleeolemaanse,ettänukahtamisajankohtaan(22–02)tarkoitetutmusiikkimelulleerikseen asetetutraja-arvottulevatkoskemaankokoyötä(22–07). DIWAtek nologia takaa häiriöttömän ja kristallinkirkkaan äänentoiston järkevään hintaan.Tule tutustumaan tai pyydä demo! Luovu kaapeleista – säilytä aito soundi! www.noretron.fi www.fbt.it Pr oc es se d Ac tiv e Maahantuonti: Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO communication@noretron.fi ESITTELYSSÄ FBT:N UUSI AKTIIVIKAIUTINSARJA: Kysy lisää musiikkikauppiaaltasi! X-LITE on tyylikäs ja kohtuuhintainen komposiittikoteloinen 2-tie aktiivikaiutinsarja, jossa on ergonomiset kahvat, M10 ripustuspisteet, monitorikulmat ja siisti, koko etumaskin peittävä etuverkko. Lainsäätäjänjavirkamiehenpitääkeksiä,ettämikäon kohtuullistajamikäkohtuutonta.NytilmeisestiSosiaali-ja terveysministeriön2003laatimaAsumisterveysohjemuuttuuasetukseksi.Asetusonlakiatäsmentävätaitäydentävä säädös,jotenohjesaasiislainvoiman. Asumisterveysohje kokonaisuudessaan löytyy esimerkiksi täältä: http://www.finlex.fi/pdf/normit/14951-asumisterveysohje_pdf.pdf Taulukossa Asumisterveysohjeen A-painotetut arvot eri kellonajoille. Kunmusiikkimelunhaitallisuuttaarvioidaanedellämainittuja ohjearvojakäyttäen,mittaustuloksiineitehdäkapeakaistaisuus-eikäimpulssimaisuuskorjausta. Kuuntelukorvillajakuullunkäsittelykorvienvälissäon tärkeäämonessamielessä.Parikorvaavälittäätietoajaaivot vääntävättästätiedostameillesanoja,musiikkiataijoskus vaikkapamelua. 4 DSP-asetusta, 800W D-luokan vahvistin bassolle ja 200W AB-luokan vahvistin kompressiodriverille. Ravintola ja festari Näitälukujamitataanjatulkitaansilloin,kunravintolanmusiikki kantautuuasuinhuoneistoon.Festarimelunmääräympäristöönonpaikallisenviranomaisenharkinnassa.Yleensä siisfestaritsaavatpoikkeuksellisestimetelöidähiemankovempaakuinpaikallinenravintola.Tämäperustuusiihen,että kyseessäontilapäinentapahtuma.Jokaisentapahtumajärjestäjänmielestäkyseessäontilapäinentapahtuma.Mutta valitettavastitilaisuudetkasaantuvatjatiedänpaikkoja,joissa näitä”tilapäisiä”meluamisiatapahtuukesänaikanayli30 päivänä.Onkoseenäätilapäistä. Nytilmeisestitulevassaasetuksessatämäkellonaika22–02 muutetaankokoyötäkoskevaksi
www.neutrik.com www.xirium.net www.noretron.fi Maahantuonti ja myynti: Noretron Komponentit Oy Lisätiedot ja tiedustelut: xirium@noretron.fi Join us on facebook Joustava työkalu studiotason langattomaan audiosiirtoon XIRIUM X on uusi innovatiivinen tuoteperhe, jossa pieni kokoisilla ja tarvittaessa akkukäyttöisillä lähettimillä (XTX) ja vastaan ottimilla (XRX) muodostetaan langaton audio verkko muutamas sa sekunnissa korvaamaan hankalat kaapeli yhteydet. X-PRO on vanerikoteloinen 15”+1”, 12”+1” ja 10”+1” 2-tie aktiivikaiutinsarja, jossa on tukevat kahvat, M10 ripustuspisteet, monitorikulma ja siisti, koko etumaskin peittävä etuverkko. 2-kanavaiset XLR-tulot ja -lähdöt. DIWAtek nologia takaa häiriöttömän ja kristallinkirkkaan äänentoiston järkevään hintaan.Tule tutustumaan tai pyydä demo! Luovu kaapeleista – säilytä aito soundi! www.noretron.fi www.fbt.it Pr oc es se d Ac tiv e Maahantuonti: Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO communication@noretron.fi ESITTELYSSÄ FBT:N UUSI AKTIIVIKAIUTINSARJA: Kysy lisää musiikkikauppiaaltasi! X-LITE on tyylikäs ja kohtuuhintainen komposiittikoteloinen 2-tie aktiivikaiutinsarja, jossa on ergonomiset kahvat, M10 ripustuspisteet, monitorikulmat ja siisti, koko etumaskin peittävä etuverkko. 4 DSP asetusta, 1200W:n D-luokan päätevahvistin. 4 DSP asetusta, 800W:n D-luokan vahvistin bassolle ja 200W:n AB-luokan vahvistin kompressiodriverille. X-SUB on tehokas ja kohtuuhintainen X-sarjan 18” aktiivisubbanen, joka sopii mainiosti käytettäväksi X-LITE ja X-PRO -sarjojen kanssa. 15”, 12” ja 10” -versiot. Stereo RCA/jakki-tulo + XLR-linja/mikrofonitulo, XLR-summalähtö. 64-65 Saarinen 215.indd 65 30.3.2015 12.20. 4 DSP-asetusta, 800W D-luokan vahvistin bassolle ja 200W AB-luokan vahvistin kompressiodriverille. Stereo RCA/jakki-tulo + XLR-linja/mikrofonitulo, XLR-summalähtö
Mistä on hienot laulut tehty. Rehellisyydestä. ••• Pelkäänpä pahoin, että läppärit tuhosivat joidenkin ihmisten motivaation yrittää. ••• Mistä on hienot lauluraidat tehty. Italialaiskokin tekemä pasta maistuu paremmalle kuin keskikaupungin monimutkaiset crosskitchen-pöperöpastat, miksi. Tarkoitan, että juu, mahtavaa, saadaan joka raidalle EQ ja kompressori ja kikotin ja vatkain ja vaikka kuusikymmentä erilaista kaikua ja autotunet. Ja snadista huijaamisesta (”joo, kakkosrivi on sisällä, keskitytään kolmoseen”). Kun joku piti huolen piuhoista ja mikeistä, ei tarvinnut itse muistaa kaikkea, vaan pystyi keskittymään siihen, jonka osasi parhaiten. 66-67 Alanko.indd 66 30.3.2015 12.31. Koska aineksia on vähän ja raaka-aineisiin on paneuduttu huolella, laadusta tinkimättä. ••• Olen useasti sanonut, että laulaminen on ennenkaikkea mielentila, ja vasta toisella sijalla on tekninen suoritus. Itsekseen lauleskelevilla henkilöillä on se paha piirre, että kaikki kuulostaa geneeriseltä, koska harvemmin sitä pystyy keskenään etsiytymään loitolle mukavuusalueista. Palautteesta, vuorovaikutuksesta. Se, että jokaiselta pöydältä löytyy masiina, joka itsessään voi pitää sisällään saman tavaramäärän kuin Finnvoxin Atarkkaamo – anteeksi vertaus, tämä siis vain ja ainoastaan imaginäärisellä tasolla ajateltuna. Mentiin ensin ”äänittämään”, sitten ”miksaamaan” ja sitten se vielä ”masteroitiin”. Niistä on hienot lauluraidat tehty. KuvA: vIlle JuurIKKAlA Ihmisen laulattaminen on vaikeaa, jo itsekseen suihkussakin hoilaaminen on juttu sinänsä, puhumattakaan siitä, että joutuisi coachaamaan aamun pikkutunneilla alkoholisoitunutta ja itsetunto-ongelmaista narsistia kaikin mahdollisin tavoin, vaikka voimat hiipuivat jo kymppiuutisten aikoihin. Tilanteet olivat oikein tapahtumia, ja kaikki tuntuivat olevan jotenkin virittyneitä musiikin tekemiseen. Tuulimylly-laulutuottajia, joiden mielestä laulattaminen on ironista omaan tahtoon alistamista, käsien heiluttelua ja ironista hihkumista tarkkaamossa. Siitä voi tehdä mielenkiintoisen kuuloisen, mutta loppujen lopuksi ponnettomasti ja arkisesti vedetty kuhannytonlauluraita on aina vain varjo siitä, mikä se voisi olla. En yleensä ole ollenkaan mikään wannabe-namedropper, mutta mielestäni viimeistään nyt pitää puhua ihmisistä oikeilla nimillä, ja antaa kiitosta edes tämän verran, vaikka enemmänkin olen velkaa. Pannaan plugareita, kyllä miksaaja pelastaa. Luovan mielen ja analyyttisen mielen. Konteksti vain on pikkuisen erilainen kuin VV:n aikaan, mutta lainalaisuudet ovat yhtäläiset. Usein ainoa kommentti voi olla i-ro-ni-nen heitto, joka luhistaa laulajan itsetunnon. Ei tarvinnut laulattaa tai soitattaa itseään. ••• Ja sitten on vielä niitäkin, jotka laulattavat itseään ja toimittavat kymmenen ala-arvoista raitaa ”jälkituotantoon”, jolloin käytän 8–10 tuntia failien korjailuun, vaikka tyyppi itse olisi voinut nähdä yhden ylimääräisen tunnin vaivaa, ja yrittänyt edes osua rytmilleen. Jos artistia ei kiinnosta sen vertaa, että tekisi priimasuorituksen, miksi ketään muuta pitäisi kiinnostaa. Siksi laulatus on aina kahden kimppa. Kukaan ei kehity eikä ole parhaimmillaan niillä. Lisäksi sain seurata vierestä toistaiseksi parhaan kohtaamani laulutuottajan – Esa Kaartamon – touhuja muinaisen Neon2:n Viides vuodenaika -levyn (VV) parissa. Tai saada aikaan kymmenen toisiinsa verrattavaa, identtisen kuuloista raitaa, joista koostaa liidiä. Toivottavasti olen oppinut jotakin uuttakin matkallani. Mutta kun ei edes kahta. 66 www.riffi.fi 2/2015 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Ja seuraava iRoninen töyhtöhyyppä saakin muuten tuta piuhakeissin rapinat, jos saan tyypin kiinni rysän päältä. Ystävyydestä. ••• Sitten on näitä anti-Esoja. Opin VV-sessiossa pohjan kaikelle sille, jota nykyisin sovellan. Niitä kolhuja voidaan korjata vielä vuosienkin päästä, olen huomannut. ••• Ennen vanhaan ”mentiin studioon tekemään levyä”. Toisen tukena olemisesta. Onneni on ollut, että olen saanut tehdä töitä pääasiassa motivoituneiden ja kyvykkäiden laulajien kanssa (ainakin Jari Karjalainen, Jussi Rainio, Aki Louhela ja Päivi Lepistö tulivat ihan oikoseltaan mieleen), ja kun moinen setti osuu vielä ihan uran alkuaikoihin, asetetaan rima kohtuullisen korkealle noin niinkus jatkoa ajatellen. Esan ja Dan Tigerstedtin studioja laulatusfiilistelyjekkuja kopsaamalla olen itseni elättänyt, sanotaanko näin, tavalla tai toisella. Valitettavasti laulatuksessa pätee crap-in-crapout: paskaa ei voi kiillottaa. Kahden yhtäaikaisesti toimivan mielen harmoniaa. Parasta studiosessioissa oli kemia, ihmisten välinen pörinä ja kutina – joskus käsirysykin – joka parhaimmillaan nosti ainekset kombinaatioksi, joka oli enemmän kuin osiensa summa. Fiilis syntyy juttelusta, olemisesta, elämisestä. Anteeksi, musiikin elämiseen. Jos laulu toimii kuivana, se toimii myös vaikka pesukoneen läpi vedettynä
Siitä on kitaristin keikkavahvistin tehty. Soittoon taipuvaa dynamiikkaa, musikaalista reunasäröä, sointia majesteetillisesti laajentava kaiku, voimaa enemmän kuin riittävästi ja kovaa käyttöä kestävä poppelirunko. 66-67 Alanko.indd 67 26.3.2015 10.37
Uusi kompakti SAM järjestelmä koostuu kahdesta 2-tiekaiuttimesta: 8320, 8330 sekä uudesta 7350 subwooferista. Esittelyssä uusi, kompakti SAM järjestelmä. Järjestelmää ohjaa uusi ja erittäin helppokäyttöinen Genelec Loudspeaker Manager GLM™ 2.0 -ohjelmisto. Genelec_SAM_Riffi_230x250mm_2.indd 1 14.11.2014 12.02 68 Takakansi215.indd 68 26.3.2015 10.37. Genelec SAM järjestelmällä voit toteuttaa ammattimaisen monitoroinnin haastavissakin akustisissa ympäristöissä – automaattisesti. Jos et halua tehdä kompromisseja, uusi ja kompakti SAM on täydellinen, korkeatasoinen ratkaisu! Genelec SAM kaikkein edistynein ja joustavin monitorointiratkaisu tämän päivän ammattilaisille