Marshall astoria CustoM – tästä ei putkivahvistin parane… N ro 2 -2 16 H in ta 10 ,1 E Juha Raivio: ”Laitan kaiken musiikkiin ja sen pitää riittää.” Shure KSM8 kiilaa suoraan paalupaikalle! Olli Krogerus: ”Universumin herkinkään symbaali ei auta, jos soittaa väärällä kapulalla.” 01 Kansi.indd 1 29.3.2016 13.10
Automaattinen parametrien ohjaus, superhelppo soundien selaus, värilliset ledit näyttävät skaalat, koskettimistojaot & ohjainkoskettimet. Kaikki plugarisi instrumenteista efekteihin saman katon alla. ROLI Seaboard RISE NI Komplete Kontrol Akai Advance Täysin uusi tapa ilmaista itseäsi koskettimien avulla. Keikkakäytössä näppärään settilistaan voit kerätä sekaisin yksittäisiä plugareita ja useita eri plugareita pinoavia/koskettimistolle jakavia Multi-settejä. Suuri värinäyttö tekee selaamisesta ja editoinnista helppoa. Rumpupadit toimivat myös mute-kytkiminä koskettimistojaoille. Todella laadukas koskettimisto täydelliseen soittonautintoon. Voit liuttaa filtteriä auki kosketinta pitkin, saat vibratoa sivuttaisliikkeellä ja polyfoninen aftertouch mahdollistaa yksittäisten nuottien moduloinnnin tai vaikkapa soinnun pitämisen toisella kädellä samalla, kun toisen käden nuotit tekevät massiivisia bendejä. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi Täydellinen integraatio Komplete-soundikirjaston ja kaikkien muiden NKS-plugareiden (Arturia, Output, Waldorf, Softube...) kanssa. Ole vapaa käyttämään käsiäsi kuin kitaristi! 02-03 Ilmoitukset.indd 2 29.3.2016 16.36
DMS800-sarja jatkaa siitä, mihin edeltäjänsä DMS700-sarja jäi. Microlite Pienempi on parempi. 02-03 Ilmoitukset.indd 3 29.3.2016 13.12. f i w w w. Uutuutena AES/EBU + DANTEulostulot, käsilähettimille vaihdettavat kapselit AKG D5, D7 sekä C5, kuin myös adapterin ’viiskasille’. 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . Microlite-sarjassa on yleisesti käytössä oleva Microdot-liitin sekä myös saatavissa adaptereita taaten yhteensopivuuden eri järjestelmiin. Vihdoin uudet Microlite-referenssitason mikrofonit teatteri-, broadcastja konferenssikäyttöön, jotka todella kestävät kosteutta. s t u d i o t e c . S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . Kryptattuna tai ilman. f i PRO AUDIO ® DMS 800 Digitaalista innovaatiota
vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen – asiaa musiikin tekemises tä musiikin tekijöille jo 20 vuoden ajan! Alussa oli idea, ja siitä ideasta kasvoikin kaikkien yllätykseksi potra lehti. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 10,10 e + postikulut. Paul’s Sound Oy Säntikuja 5 03100 NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Tammer Piano ja Soitin Ky Pinninkatu 26–28 33100 TAMPERE (03) 222 1300 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Tampereen Musiikki Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13 33210 TAMPERE (03) 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Top Sound Oy Puolatie 5 60510 HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi www.topsound.fi Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11 95400 TORNIO (016) 480 450 tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com UralTone amplification Oy Helsinginkatu 30 00530 HELSINKI 044 774 3695 uraltone@uraltone.com www.uraltone.com ”Ei huonosta ideasta kannata lypsää pitkäsoittoa.” 38 42 46 GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Ei annettu jaffaa 64 Aamukahvilla – Jiffel Studios täyttää 10 vuotta! 66 Alangon päiväkirja – Elämä pelissä 06-07 Sisältö216.indd 6 30.3.2016 20.22. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Irtonumeron hinta on 10,10 e . Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Sillan toimituksesta lukijoiden luo rakensivat ne kotimaiset musiikkiliikkeet, jotka ottivat meidät myyntiin heti ensimmäisestä numerosta alkaen. 21. Riffi ilmestyy vuonna 2016 kuusi kertaa. Sinä ja minä ja Hentun Liisa, Puntun Paavo ja Juortanan Jussi… Suosi kotimaista, ajan oloon se kannattaa! F-Musiikki Oy Espoo Martinsillantie 10 (muuttaa alkukesällä kauppakeskus Merituuleen) 02270 ESPOO 010 320 7480 fespoo@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Helsinki Kaisaniemenkatu 7 00100 HELSINKI 010 320 7450 fhelsinki@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Kuopio Kuninkaankatu 21 70100 KUOPIO 010 320 7475 fkuopio@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Turku Viilarinkatu 1 20320 TURKU 010 320 7460 fturku@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Vantaa Antaksentie 4 01510 VANTAA 010 320 7400 tai 010 320 7402 fvantaa@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi Intro Music Oy Paasikivenkatu 4 (30.4.2016 asti) Kauppakaari 1 (1.5.2016 alkaen) 04200 KERAVA (09) 294 0757 info@intromusic.fi www.intromusic.fi Kemin Musiikki Ky Keskuspuistokatu 5 94100 KEMI (016) 223 251 info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23 15110 LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Kimmon Soitin Oy Kirkkokatu 27, PTTalo, 2. Lopujen lopuksi – yhdessä tässä tarvotaan ja survotaan, digimurroksen ja globalisaa tion kourissa, kotimaisen työn ja palvelun lippua heiluttaen, jalat maassa ja pienistä onnistumista riemuiten. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. kerros 80100 JOENSUU 0400 386 001 ja 044 970 0991 kimmonsoitin@gmail.com www.kimmonsoitin.fi Piano Jylhä Stroko Oy Korvenkyläntie 42 40950 MUURAME 040 587 9721 myynti@pianojylha.com www.pianojylha.com Pori Sound City Oy Rautatienpuistokatu 2 28130 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi www.porisoundcity.fi Power Sound Ky Jokioistentie 993 31410 SOMERO (02) 748 3932 myynti@powersound.fi www.powersound.fi Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7 57100 SAVONLINNA (015) 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Soitin Laine Oy Maariankatu 10 20100 TURKU (02) 9080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi St. Eikä semmoista lehteä kukaan tee pöytälaatikkoon maatumaan vaan maailmalle luettavaksi. 6 www.riffi.fi 2/2016 Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut Riffin verkkosivustolta osoitteesta www.riffi.fi: • Kristian Maukonen kaivoi Taikapeilin debyytin kuunteluun – lue kommentit kappale kappaleelta… • Ollin oppivuodet – Olli Krogeruksen tie ammattirumpaliksi • Prolight + Sound ja Musikmesse 2016 – Frankfurtin messupäivät kuvin ja sanoin Kannen kuva: Kai Sinervo 22 14 18 30 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Kristian Maukonen – ikimuistoiset sessiot 14 Steven Wilson – seuraa vaistoja ja toivo parasta! 18 Olli Krogerus – hiljaa hyvä tulee! 22 The Aristocrats – triona tottakai 24 Black Stone Cherry – tehoriffejä ja lauluvoimaa 26 Juha Raivio – muistoja 2010-luvun Pohjolasta SoITTImISTA jA kALUSToSTA 30 Elämäni kitarat, Erkka Korhonen – Tärkeää on se, että soitin soi hyvin ja vielä yllättääkin, ei se mitä lavassa lukee. LUkUPALAT 34 ”Keikka tapahtuu hetkessä, eikä siihen pääse palaamaan” – Haastateltavana Niko Laasonen 36 Tuoteuutiset – messujen merkeissä 37 F-Musiikki avaa Kuopioon uuden myymälän – kivijalkaliike palvelee paikallisesti, valtakunnallisen ketjun tuella. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. kÄYTTÖTESTIT 38 Cort Artisan A4 – keskihintainen aktiivibasso laatutietoiselle 40 Yamaha Revstar – rokkikitaroita Japanista 42 Mad Professor Simble Predriver – laite täsmätarkoitukseen 43 Electro-Harmonix Cockfight – pysäytetty wah 44 Astoria Custom AST2H – aito Marshall boutique-henkeen 46 Roland Aira-moduulit & System-500 – paluu tulevaisuuteen 50 Shure KSM8 – paalupaikalle kahden kalvon taktiikalla 52 Proel Eikon 6 & 10S – monitorisetti alta tonnin hintaan 54 DBX 676 – ahjo, vasara ja alasin 56 Digico S21 – laajennettava, mukautettava, yhteensopiva YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Vuosien saatossa moni on lopettanut, ja onpa tuonikin korjannut valitettavasti satoaan. Mukana menossa on silti vielä aivan alkuperäisiä yhteistyökumppaneita vuodelta 1996 ja ilahduttavasti mukaan on liittynyt matkan varrella uusia. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 54,00 e ja määräaikaisena 60,60 e . Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Oskari Kaajava Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Tommi Saarela Petri Silas Kai Sinervo Marko Vilokki Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
Sillan toimituksesta lukijoiden luo rakensivat ne kotimaiset musiikkiliikkeet, jotka ottivat meidät myyntiin heti ensimmäisestä numerosta alkaen. Paul’s Sound Oy Säntikuja 5 03100 NUMMELA 010 281 3730 myynti@stpaulssound.fi www.stpaulssound.fi Tammer Piano ja Soitin Ky Pinninkatu 26–28 33100 TAMPERE (03) 222 1300 info@tammerpianojasoitin.fi www.tammerpianojasoitin.fi Tampereen Musiikki Musiikki Aartio Oy Kuninkaankatu 13 33210 TAMPERE (03) 222 5570 info@tampereenmusiikki.fi www.tampereenmusiikki.fi Top Sound Oy Puolatie 5 60510 HYLLYKALLIO (06) 438 7788 topsound@topsound.fi www.topsound.fi Tornion Musiikki Oy Eliaksenkatu 11 95400 TORNIO (016) 480 450 tornionmusiikki@gmail.com www.tornionmusiikki.com UralTone amplification Oy Helsinginkatu 30 00530 HELSINKI 044 774 3695 uraltone@uraltone.com www.uraltone.com 06-07 Sisältö216.indd 7 30.3.2016 20.22. kerros 80100 JOENSUU 0400 386 001 ja 044 970 0991 kimmonsoitin@gmail.com www.kimmonsoitin.fi Piano Jylhä Stroko Oy Korvenkyläntie 42 40950 MUURAME 040 587 9721 myynti@pianojylha.com www.pianojylha.com Pori Sound City Oy Rautatienpuistokatu 2 28130 PORI 020 721 8450 sound.city@pp.inet.fi www.porisoundcity.fi Power Sound Ky Jokioistentie 993 31410 SOMERO (02) 748 3932 myynti@powersound.fi www.powersound.fi Savonlinnan Soitinkulma Oy Kirkkokatu 7 57100 SAVONLINNA (015) 515 670 soitinkulma@soitinkulma.com www.soitinkulma.com Soitin Laine Oy Maariankatu 10 20100 TURKU (02) 9080 2410 soitinlaine@soitinlaine.fi www.soitinlaine.fi St. Vuosien saatossa moni on lopettanut, ja onpa tuonikin korjannut valitettavasti satoaan. Mukana menossa on silti vielä aivan alkuperäisiä yhteistyökumppaneita vuodelta 1996 ja ilahduttavasti mukaan on liittynyt matkan varrella uusia. – asiaa musiikin tekemises tä musiikin tekijöille jo 20 vuoden ajan! Alussa oli idea, ja siitä ideasta kasvoikin kaikkien yllätykseksi potra lehti. Eikä semmoista lehteä kukaan tee pöytälaatikkoon maatumaan vaan maailmalle luettavaksi. Lopujen lopuksi – yhdessä tässä tarvotaan ja survotaan, digimurroksen ja globalisaa tion kourissa, kotimaisen työn ja palvelun lippua heiluttaen, jalat maassa ja pienistä onnistumista riemuiten. Sinä ja minä ja Hentun Liisa, Puntun Paavo ja Juortanan Jussi… Suosi kotimaista, ajan oloon se kannattaa! F-Musiikki Oy Espoo Martinsillantie 10 (muuttaa alkukesällä kauppakeskus Merituuleen) 02270 ESPOO 010 320 7480 fespoo@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Helsinki Kaisaniemenkatu 7 00100 HELSINKI 010 320 7450 fhelsinki@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Kuopio Kuninkaankatu 21 70100 KUOPIO 010 320 7475 fkuopio@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Turku Viilarinkatu 1 20320 TURKU 010 320 7460 fturku@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi F-Musiikki Oy Vantaa Antaksentie 4 01510 VANTAA 010 320 7400 tai 010 320 7402 fvantaa@fmusiikki.fi www.fmusiikki.fi Intro Music Oy Paasikivenkatu 4 (30.4.2016 asti) Kauppakaari 1 (1.5.2016 alkaen) 04200 KERAVA (09) 294 0757 info@intromusic.fi www.intromusic.fi Kemin Musiikki Ky Keskuspuistokatu 5 94100 KEMI (016) 223 251 info@keminmusiikki.fi www.keminmusiikki.fi Keskusmusiikki Lahti Oy Hämeenkatu 23 15110 LAHTI (03) 782 1700 info@keskusmusiikki.fi www.keskusmusiikki.fi Kimmon Soitin Oy Kirkkokatu 27, PTTalo, 2
8 www.riffi.fi 2/2016 TeksTi: Misha koivunen kuvaT: saMuel oscar kristian Maukonen IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan 08-13 Ikimuistoiset Maukonen.indd 8 30.3.2016 11.35
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Tämä määritteli sanoitusten aiheet. Niinpä ”Suuri salaisuus” tehtiin nauhalle kuusitoistaraitaisella analoginauhurilla. Siunauksen jälkeen duoa alettiin kaupata levy-yhtiöille. Rupesin vaan heittää jotain kauheella pokerilla. Totta kai mä olen tehnyt tämän”. Vanhojen muisteleminen saa Maukosen vertailemaan mennyttä ja nykypäivää. Kontakteistaan huolimatta Maukonen sai melko tylyä kohtelua. BMG Finlandin silloinen tuotantopäällikkö Asko Kallonen ei hänkään nähnyt Taikapeilissä mitään potentiaalia, vaikka tämänkin palaverin kulun osapuolet muistavat varsin eri tavoin. Eli asioita mitä tytöt haluavat kuulla. Todennäköisintä kuitenkin on ettei juttu tule breikkaamaan. Taikapeili: suuri salaisuus Warner Music Finland 1994 Elettiin aikaa, jolloin eurodance tai -tekno oli musiikkimaailman kovin juttu – ainakin tällä puolella palloa. Ei artisteille pidä lupailla mitään, koska silloin sahaa omaa oksaansa. Jos kaksikolle oli sovittu jokin laulusessio, alkoi biisin työstö vasta edellisenä iltana. – Olin tehnyt aikoinaan jotain juttuja Megamanialle ja tiesin tyyppejä, mähän olen rumpali alun perin. Sarvelta, eivät olleet mitenkään harvinaisia. Nykyäänhän se on copy pastella pari sekuntia. Maukonen vertaakin itseään puutarhuriin, joka istuttaa siemenen, kastelee sitä ja seuraa taimensa kasvua, kunnes se puhkeaa kukkaan. Ohjelmointi kävi Macintosh Plussalla, ja sekvensserinä palveli Opcoden Vision. kertojana on tällä kertaa kristian Maukonen, tuottaja joka oikeastaan toi eurodancen suomeen. Kenellekään ei kerrottu ketä mimmit on ja että Fredin tytär on mukana. Siihen päälle iso kasa syntikoita ja sämplereitä. – Gabi ( Hakanen, EMI:n silloinen tuotantopäällikkö) lyttäs sen ihan täysin: ”Nää ei osaa laulaa”. Koska elettiin vuotta 1994, olivat tietokoneet suhteellisen alkeellisia – ainakin studiokäyttöön. – Mä kelasin että ”tää on niin tällasta, että mä en kehtaa laittaa tätä omiin nimiin. Länsinaapurin Ace of Base piti hallussaan listojen kärkeä ympäri maailman. Me oltiin ihan helkkarin huonoja. Ensimmäisen levyn jälkeen vastaavaan tilanteeseen ei päästä enää ikinä. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Ihan kuin olisin suunnitellut kaiken. Työskentely uransa alussa olevan artistin kanssa on herkullinen mahdollisuus. Kukaan ei tiennyt mitään. – Kun Jamo tiedusteli, että mistä voisi kirjoittaa, neuvoin, että ”Kato seuraava Beverly Hills 92010 -jakso ja kirjoita siitä”. Taikapelin ensimmäisen singlen takana Maukonen ei vielä kyennyt täysin seisomaan. Juttu piti vain saada myytyä jollekin. Ennen kuin työt voitiin kunnolla aloittaa, tarvittiin asialle hyväksyntä Hanna-Riikan isältä Pekka Siitoselta eli Frediltä. – Melkein koko levy meni silleen että Jamo tuo aamulla ennen mimmejä jonkun tekstin ja monesti mulla ei ollut kuin joku biitti. Albumin tuotanto oli niin sanotusti elämistä kädestä suuhun. Hetki, jolloin luodaan raamit myöhemmälle tekemiselle. Yksi paketin kappaleista oli jättihitiksi muodostunut ”Jos sulla on toinen”. ”Kun Jamo tiedusteli, että mistä voisi kirjoittaa, neuvoin, että ’Kato seuraava Beverly Hills 92010 -jakso ja kirjoita siitä’” 08-13 Ikimuistoiset Maukonen.indd 9 30.3.2016 11.35. Mutta kun edesmennyt Radio Mafia otti ”Jos sulla on toinen” -singlen soittolistalleen ja teholuukutus alkoi, oli eri ääni kellossa: ”Joo. Kun kuunteli sitä albumia, niin joka biisistä löyty joku jakso siitä sarjasta. Puhelut, joissa Maukonen tilaa seuraavaksi aamuksi ”jotain” luottosanoittajaltaan J. Kaikki laulujen editoinnit punch in, punch Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Mä teen tän jollain feikkinimellä”. Gabi tosin muistaa sen toisin, Maukonen virnistää. Sen lisäksi mä olin mukana Rapatissa, joka esitti sen aikaista suomirappia. Mutta silloin sai oikeasti askarrella ja vääntää. Tilanne, jossa kaikki häneen liittyvä vasta määritellään. Ruotsalaiset johtivat kisaa, heti perässä huiskivat hollantilaiset, saksalaiset ja italialaiset. Maukonen oli kasannut valmiin tuotteen valokuvineen ja demoineen. Valmista biisimateriaalia ei ollut oikeastaan ollenkaan. Mistäs 25 v -kollit voivat sellaista tietää. Sen kuuntelu saa kyllä vieläkin punan naamalle. Niinpä Kristian Maukosen päässä heräsi ajatus ”Miksei kukaan tee samaa Suomessa?” Kaverilta saatu vinkki kertoi, että Savonlinnan oopperakuorossa laulaa naiskaksikko, joka saattaisi sopia hommaan. Taikapeilin kohderyhmäksi oli haarukoitu 13 – 16 -vuo tiaat tytöt. – Laulut tehtiin tietysti moniraidalle ja jos oli paljon köörejä vaikka kertsissä, samplasin monasti sen kööripätkän samplerille ja midillä käskin aina kertsin kohdalla playta. Jopa deadlineen osuttiin. – Ne ei olleet mitään tyhjäpäitä, vaan fiksuja nuoria naisia jo silloin. www.riffi.fi 2/2016 9 k ristian Maukonen valitsi kolme sessiota, joista jokainen sijoittuu ajalle ennen kyseisen artistin läpimurtoa. Kahden hengen firmalla oli tätä ennen vasta yksi julkaisu Suomessa, Kaija Koon ”Tuulen viemää”. Sitten vedin hatusta jonkun melodian, kun esittelin biisiä heille. Maukonen varoi visusti maalailemasta pilvilinnoja esitellessään asiaa Hanna-Riikka Siitoselle ja Niina Tapiolle. Tuntui, ettei kukaan suostunut koskemaan yhtyeeseen pitkällä tikullakaan, mutta juuri toimintaansa Suomessa aloittelevalla Warner Music Finlandilla sentään haistettiin potentiaali ja yhtiö nappasi Taikapeilin samoin tein suojiinsa. Tehdään hyvä proggis ja katotaan mitä käy. Onneksi myös tytöt osallistuivat biisintekoon ja niitä syntyikin liukuhihnatahdilla
Maukonen törmäsi forssalaisiin etsiessään porukkaa bändiinsä. Maukonen oli kuullut nurmijärveläisestä hyvästä laulajasta nimeltä Mika Ikonen. Tää voi kuulostaa tyhmältä, mutta mites yhdeltä yöllä?” – ”Okei…”. Silloin miksaukset ei ikinä olleet samanlaisia vaikka piti olla. Oli aika lähteä tien päälle. Samana vuonna yhtyeelle luovutettiin Vuoden tulokas -Emma. Kunhan hän vain saa sen räkätykseltään kuvailtua. Ny kyään biisissä voi olla kevyesti kolmesataa raitaa. Sovitusta ja miksausta saa hieroa mun mielestä maailman tappiin, mutta biisit tulee jos on tullakseen. Tätä kiinnostavampaa on kuitenkin kuinka hän lavalla pukeutui. Ajat muuttuu”. Kun kaikissa laitteissa ei ollut muistipaikkoja, niin joskus piti syntikoistakin piirtää ylös kaikki filtterit ja muut, että sait about saman soundin. Muksut on niitä kuvia jostain löytänyt ja kyllä ne on hiukan hävenneet. Maukonen toteaa perään, että ”Tuohon aikaan jos albumi myi 10 000 kappaletta, se oli floppi. Taikapeilin debyytti myi ilmestymisvuonna tuplaplatinaa, joka tarkoitti 80 000 myytyä albumia. Silloin työskentelyssä oli enemmän tekemisen meininkiä. Soittimina syntikka ja DAT. Se toisi työskentelyyn erilaista ajattelua. Maukonen muistelee tuota aikaa kuitenkin mielellään. Sattumaa ei nykyään enää ole, kun kaikki on muistissa. Silloin jos halusi isoja köörejä, piti kikkailla just samplaamalla, mikä ruokkii aika hyvin luovuutta. Vain laulajat puuttuivat. ”Rumpupätkästä” ja ”vinkunasta” tulisi aikoinaan XL5:n suurin hitti, joka laukaisisi miltei Dingo-maniaan verrattavan hysterian – joskaan ei levymyynnin osalta. Kun esimerkiksi miksattiin analogitiskillä ilman automaatiota, hanikoiden asennot oli hyvä painaa visusti muistiin, jos halusi tehdä pöydällä jotain muuta kesken miksauksen. Vaikka biisit tehtiin näennäisen nopeasti, niin kyllä niitä hierottiin. Pelkästään laulua voi olla sata raitaa. Idea oli, mutta tarvittiin artisti. – Mä soitin sille ja esittelin ideani ja pyysin käymään mun luona. – ”Koska pääset?” – ”Nyt on keikkaa ja maanantaina taas raksalle duuniin, mutta sunnuntai-ilta on vapaa. Hän kuvaa kavereiden demoja ”todella huonoiksi”, mutta eräältä demolta löytyi raakile kappaleesta Kaunis peto, jossa saattoi olla jotain. Maukonen oli mukana Taikapeilin kahdella ensimmäisellä rundilla. Hänen tehtäväkseen tuli huolehtia miltä bändi näyttää. Miehet olivat ehtineet jo äänittää joitain demoja, joilla lauloi eräs forssalainen neito, Jonna Tervomaa nimeltään. Taikapeilin debyytti saatiin ulos ja se myi kuin häkä. Martensit ja mustat pyöräilyhortsit. – Pitkävartiset Dr. Maukonen kertoo ”nakittaneensa” mukaan ensin Jaken ( Jarkko Jokivalli), joka ei osannut laulaa ollenkaan, mutta tanssi hyvin ja jolla oli ”staili hallussa”. Maukosen kasvoille nousee hymyntapainen, kun hän muistelee levyn tekoon kuluneita kolmea kuukautta. Mika oli, että ”Joo, ehkä… Nyt on kaikkea menossa, mutta voin mä tulla käymään”. lue osoitteesta www.riffi.fi kristian Maukosen kommentit, kun hän kuunteli suuren salaisuuden kappaleita läpi. 10 www.riffi.fi 2/2016 out… Nykyään riittää kun fiilis ja time on kohdallaan ja melodynella laulujen skarppaukset. – Siinä oli joku rumpupätkä ja joku vinkuna josta voisi jotain tehdä. – Hauska sessio. – Usein kirjoittelin kanavalohkoja ylös ruutupaperille, jos oli pakko tehdä jotain miksausta välissä. Semmonen sattuma toi myös aika usein kaikenlaisia uusia mahdollisuuksia. Se oli silloin aika showta ja yhden biisin laulutuotanto melko iso operaatio verrattuna siihen mitä se nykyään on. Puvun rotsi, kauluspaita ja lippis. Ja niin Ikoselle soitettiin pikku pätkä Kaunis peto -biisiä demolta, jota kuunnellessan hän mutisi tyyliin ”Joo, tosi hyvän 08-13 Ikimuistoiset Maukonen.indd 10 30.3.2016 11.35. Xl5: Pedon merkki BMG 1996 Ja taas heräsi Maukosella ajatus. Vaikka tehtiin selkeästi kaupallista huttua, niin oli pyrkimys tehdä vähintäänkin yhtä hyvää tavaraa kuin ruotsalaiset. Olen ollut aina sitä mieltä, että jos biisejä alkaa turhaa hieromaan, niin siitä ei tule kuin paskaa. Tähän mennessä albumi on myynyt Musiikkituottajien mukaan 95 715 kappaletta. Puretaan se ja tehdään uusiksi. Suomeen on saatava poikabändi! Hän ei ollut kuitenkaan ainoa kuningasidean keksinyt, sillä forssalaiset Miika Eloranta ja Perttu Jaakkola olivat päätyneet samaan johtopäätökseen. – Koska kaikki oli rajallista, varsinkin raidat, niin sehän limitoi sun soitantaja sovituskapasiteettia todella paljon. Maukonen pohtiikin, että saman meiningin saavuttamiseksi pitäisi tehdä jokin tuotanto niin, että määritellään alussa mitä juttuja tehdään ja kuinka montaa raitaa saa käyttää
Jyrki tarvitsi sitä polttoaineeksi omaan juttuunsa. Tuttu woo-oo-huuto kajahtaa ilmoille. Maukonen katsoo kuitenkin parhaaksi lisätä, että fanit olivat todella kilttejä ja uskoivat kun heitä vähän ojensi. Tuolla albumilla on biisejä, joihin Maukosen ei ole tarvinnut tehdä juurikaan mitään. Sormusen Hannu, BMG:n promotyyppi, hommas niille jonkun vaatesponssin Jim & Jillistä. – Kun jengissä oli sellasia, jotka ei osannut laulaa ollenkaan kuten Elo, Jake ja minä, niin tehtiin usein ne vireiset pää-äänet Mikan ja Peten kanssa, ja loput – joita me kutsuttiin muulitai paskakööreiksi, koko jengillä ilman kuulokkeita. – ”Ikonen siitä bändistä on myös mukana, kyllähän säkin nyt tuut”. Kuitenkin siinä vaiheessa kun ne lähti siihen, niin se päätös on pitänyt tehdä. Aika futuristinen poikabändi. Se oli aika huimaa. Ne rusikoi sen ihan paskaksi. Kunhan joku antaa jonkun biitin siihen. Tööttäilin siellä sisällä. Nehän ruokki toinen toisiaan, kun se homma kasvoi kuin lumipallo. Ihan päin persettä ja sitä ihan järjettömästi. Nyt ei Maukosen kasvoilla näy punastuksen merkkejä. Kööri kuulostaa kuin mylvimässä olisi bussillinen ihmisiä. Koska Maukonen ei päässyt eroon päähänpinttymästään, vapaa paikka täytettiin naisella. Hän oli jo aiemmin kysellyt mukaan Petteri ”Pete” Tolosta, joka oli hyvä laulaja, rokkijätkä, mutta tämä oli kieltäytynyt. Ihan uusi auto – varmaan kaksi kuukautta vanha. Maukonen teki tuohon aikaan yhtiön tuotantopäällikkö Asko Kallosen kanssa paljon töitä. Siellä oli Jaken ja jotain mun vaatteita ja alettiin kasaamaan niitä niiden päälle. Maukonen kaivaa esiin esikoislevyn kansikuvan. Kokeillaan jotain biisiä… Tarina ei kerro, miten maailman ainoan poikabändissä olevan naisen ura jatkui. Jätkät oli ilman paitaa jotkut toppatakit päällä vatsalihakset treenattuna. Sitten kun se [kappale] lähti, niin siitä tuli ihan järjetön hysteria. Albumin ykköshitti Kaunis peto laitetaan soimaan. Sehän meni ympärimaalaukseen. XL5:n ura jatkui kuitenkin niin, että Maukonen soitti vielä kolmannen kerran Toloselle, että ”tuu kuunteleen…” ja kas kummaa, Tolonen tuli ja XL4:stä kasvoi XL5. www.riffi.fi 2/2016 11 kuuloinen… mutta täytyy kertoa tässä vaiheessa että Gabi Hakanen EMI:ltä on pyytänyt mua samantyyliseen proggikseen. Studion ovelta näkyi talon porttikongiin, jossa majaili debyyttisinkun ilmestymisestä kaksi vuotta eteenpäin joka päivä 15 – 20 tyttöä väijymässä, josko kundeja näkyisi. Ajetaan keikkapaikalle, jossa paikallinen testosteronilauma alkoi riehua, että ”perkele, etelän vetelä tulee tänne auto täynnä naisia”. Tehtiin eka video, joka oli ihan äärettömän kornin näkönen. Biisien teko ei ollut pelkästään Maukosen harteilla, vaan siihen osallistuivat myös Mika, Pete ja Elo, joka otti toisella albumilla myös ohjelmointivastuuta. Tekniikkaa käytetiin muihinkin biiseihin myös sanojen kanssa. Vaikea sanoa, mitä ne olisi tehneet, jos toi olisi flopannut. Mä soitan Gabille huomenna, että en tule”. – Asko ja BMG oli silloin kovassa vedossa, ja on vieläkin. XL5:n näkyvyys ohjelmassa oli viikottaista. Kaunis peto -kappale tehtiin valmiiksi, bändistä otettiin valokuvat ja paketin kanssa marssittiin BMG:lle. Luojan kiitos… Siitä otettiin jotain Polaroideja, mutta muuten ei vielä tarjottu sitä mihinkään. Niitä miksataan sopivassa suhteessa oikeiden äänien kanssa, niin siitä tulee ihan järkyttävän iso. Laitoin paljon rahaa peliin silloin. Välissä oli ADATit, ”Siinä oli joku rumpupätkä ja joku vinkuna josta voisi jotain tehdä.” 08-13 Ikimuistoiset Maukonen.indd 11 30.3.2016 11.35. XL5 sai kiittää osaltaan suosiostaan edesmennyttä Jyrki-ohjelmaa, joka otti yhtyeen suunnilleen housebändikseen. Mä voin kuvitella, että jengi on ollut siihen maailman aikaan ihan karvat pystyssä, että vittu tällasta ei voi tehdä!! Ihmiset oli niin vihasia. Että sellaista neuvottelua… Nyt läjässä oli neljä jätkää, mutta Maukosella oli vahva pinttymä viiden jäsenen ryhmästä. Tämän vaikutelman saavuttamiseksi Maukosella oli aivan oma tekniikka. Ei siinä vaiheessa voinut enää vetäytyä. – Siinä oli kolme vuotta väliä, jonka aikana rakensin uuden studion, pöydän ja tarkkaamon ja sen kuulee. – Kauniista pedosta on versio, jossa se mimmi laulaa vastineensa sille stoorille. Maukonen oli kasannut pois potkaistun naislaulajan ympärille työttöbändin ja vei ryhmän tutustumaan keikkaelämään. – Kyllähän se on vaatinut niiltä helkkarinmoisen heittäytymisen. Eihän ne kundit tullut yhtään toimeen sen mimmin kanssa. – Se oli teknologian murrosaikaa ja olen tyytyväinen kun olen elänyt kumpaakin aikaa. Sinne kuvauksiin roudattiin kauheet kasat kledjuja, kun Tolosella ja Ikosella ei ollut mitään tollasia hiphopvaatteita tai trendikkäitä juttuja. Studio jossa albumia tehtiin, sijaitsi Hyvinkään keskustassa erään talon sisäpihalla. – Tää kuva on otettu ennen mitään vaatediilejä. Oikeanlainen pukeutuminen oli iso osa rokkimiesten muuntautumista poikabändiksi. Piti olla hyvä miksauspöytä. Jos laitoit vaikka liidilauluun jonkun kompuran niin piti käydä välillä syömässä, kun se rendas (renderoi) puoli tuntia sitä raitaa. Jälkiviisaana voikin todeta, että päätös oli oikea. Siellä istuttiin ja odoteltiin, että järkkärit tulee auttaa. – Joku sieltä tykkäsi siitä, ja sehän sopi ohjelman kohderyhmään. Toisaalta he myös tiesivät mihin kelkkaan hyppäsivät. Kööreihin haettiin tahallaan paljon vääriä ääniä, joka kasvatti myös stereokuvaa. Ja alkoi rusikoida mun autoa. – ”Hei, etsä minkää Gabin mukaan lähde, kuuntele nyt tätä biisiä!”, aloitti Maukonen. Ja alkoi maanittelu, joka ei kylläkään kestänyt kauaa. Mikallakin oli pitkä perinteinen hevifleda. – Oltiin jossain Evijärvellä ja siellä oli päällä älytön XL5hysteria. Oltiin sisällä ja katottiin, kun jätkät hyppii konepellillä ja potkii kylkiä sisään. Kerroin hänelle, että sut täytyy nyt kenkiä tästä ulos, mutta keksitään sulle jotain muuta. – ”No joo, tää on kyllä niin kova, että kyllä mä lähden messiin. Aloittanut täysin analogisesta, joista siirryin ekoihin kovalevytallentimiin. Noh, kundit oli mulle silleen, että ”nyt vittu Maukonen, toi muija saa lähteä!”. Maukonen ei antanut periksi, vaan koetti uudestaan. Tolonen ei lähtenyt. Kerran paikalle jouduttiin jopa soittamaan poliisit, kun yliinnokkaat fanit yrittivät tunkea studioon sisään. Levyn teko vei kahdesta kolmeen kuukautta ja soundillisesti albumi oli aikamoinen harppaus verrattuna Taikapeilin debyyttiin. Silloin ratkaisi millaset releet oli. Lopputuloksena taustalle saatiin ”hoilaava futiskatsomo”. Rokkijätkien käännyttäminen poikabändi-moodiin oli jo temppu sinänsä. Tämä on tehty PC:llä, Cakewalkilla tai Cubasella. Plugareita ei ollut
Puhelun jälkeen uusi soitto Petri Munckille, Maukosen luottosäveltäjälle, että Tuiskulle on periaatteessa valittu biisi, mutta olisi mahdollisuus päästä siihen väliin. Eipä ollut, mutta samaisen yhtiön Kari Hynnisellä olikin. Kolmehenkiseksi kutistunut yhtye julkaisi albumin, joka totteli nimeä ”X”. Biitti palautettiin kitararaidalla ja hyräilyllä höystettynä. Kun sen homman hylkäsin, oli tilalle tullut jo paljon tehokkaammat myllyt, jolloin pystyttiin vetää suoraan tietokoneelle. – ”Okei odota pari päivää, tulen käymään”. ”En halua tietää” -kappale saatiin valmiiksi. – Kun Jukka-Poika ja Cheek teki ”Jos sulla on toisen” uudelleen, niin ajattelin että kyllä näidenkin aika on varmaan nyt. Ongelmana oli, että biisin akustinen kitara oli soitettu Munckin rekkariin, mikä oli Tuiskulle väärä, joten sitä piti muuttaa. Maukonen yritti soittaa kitarajutun uusiksi ainakin kymmenen kertaa, eikä toiminut millään. Uskoa mieheen löytyi sen verran. Jouduttiin siis käyttämään demoversiota ja virittämään se koneella. – Monesti kun demottaa jotain, niin räkättää vaan menemään, eikä kelaa sen enempää. antti Tuisku: ensimmäinen BMG Finland 2004 Eletään musiikkibusineksen murrosta. Tämän jälkeen Petri Munck tuli vielä kerran laulamaan oikean demon. Sitä tehdään mitä tilataan. Ja sitten studioon. – ”Tiedätsä sen Timberlaken?”. Myös viulisti Pekka Kuusisto julisti jonkun lehden sivuilla asiaa vastaan. Sitä ei junnut tajua, kuinka monimutkaista homma on silloin joskus ollut. Edes sämplää sen woo-ooo-jutun. Maukoselle homma oli suoranainen pakkomielle, sillä Tuiskusta ”oli niin vahva fiilis”. Kuka tekee Kauniin pedon uudelleen. Ei voittanut Antti Tuisku vaan tuli kolmanneksi. Yhtye teki comebackin vuonna 2008. Paria viikkoa aiemmin, kun kisassa oli jäljellä kuusi kisaajaa, soitti Maukonen BMG:n Asko Kalloselle tiedustellakseen, josko hänellä on jotain tekemistä rovaniemeläisen kanssa. Kymmenen vuotta sitten myllyissä ei ollut potkua niin paljoa, että virettä olisi voinut muokata reaaliaikaisesti. Ja Hynninen piti kuulemastaan. – Mä olin ihan koukussa Idolsiin silloin alussa. Käytiin seuraavanlainen keskustelu Maukosen ja Hynnisen kesken: – ”Mikäs ton Tuiskun meininki on. ”Miten noin härskisti voidaan tehdä?” Maukonen pysyi myrskyn silmässä tyynenä. Siitä johtuen likissä on hiukkasen nuhainen ja rupinen soundi. – Sitä oli pakko vähän miksata piiloon, mutta tärkeämpää oli groovaus, kuin mahdollisimman hyvä soundi. Silloin päätin, että myyn kaiken raudan veke ja laitan rahan niin nopeaan tietokoneeseen kuin mahdollista ja hommaan plugareita. Vielä tarkistus, että editti oli Munckille ok. Kuka tahansa pystymetsästä voisi osallistua ja nousta koko kansan tietoisuuteen. Mun mielestä, oli soitin mikä tahansa, sen pitää groovata. – ”No joo, eka sinkku on jo valittu”. Minkälainen sen pitäis olla?”. – ”Jotain Timberlaken ’Cry Me a River’ -tyylistä”. Maukonen arvostaa Pedon merkki -albumia senkin takia, että vaikka levy oli täysin populaarikulttuurin kulutustuotteeksi tehty, niin bändin jäsenet halusivat tehdä sen hyvin. Kun näin Tuiskun skabassa sanoin vaimolle, että ”Jos toi jätkä ei voita tätä skabaa, koko ohjelmalla ei ole mitään pointtia. –”Joojooo, laita mulle tulee jotain”. Ja olihan se. Julkaisun jälkeen biisistä nousi kuitenkin hirvittävä haloo. Pedon merkki myi ilmestymisvuonna platinaa. Musiikkituottajien mukaan sitä on myyty tähän mennessä 31 436 kappaletta. – Kyllähän me tiedettiin mitä me tehdään. Täähän on ihan selvä juttu”. Mutta ei hätää, homma oli hallussa. Ensimmäiset ”tv-laulukilpailut”, kuten Popstars ja Idols olivat ilmestyneet. Materiaali takaisin Munckille, joka lauloi demon ja Maukonen alkoi ohjelmoida kappaleen pohjaa. – Biisi tehtiin mun kymmenen neliön kopissa. 12 www.riffi.fi 2/2016 johon en lähtenyt, vaan hyppäsin suoraan Rolandille mikä taltioi kovalevylle. ”Oli soitin mikä tahansa, sen pitää groovata” 08-13 Ikimuistoiset Maukonen.indd 12 30.3.2016 11.35. Uusi formaatti esitteli taas uuden tavan nousta pinnalle viihdemaailmassa. Plagiaattisyytökset Justin Timberlaken ”Cry Me a Riveristä” sinkoilivat Maukosen suuntaan kuin keihäät. Oletteko tekemässä sille jotain?”. Ja tämä kaikki Hynnisen puhelusta lähtien muutamassa päivässä. Eikä me oltu ekaa kertaa biisiä tekemässä, pakkohan se oli kattoa silleen, ettei me jouduta siitä nalkkiin, että kyseessä olis sama biisi. Jos se heiluu johonkin suuntaan, niin se tuo siihen vaan jotain makeeta lisää. Maukonen kasasi tekstin – ja tällä kertaa aihetta ei napattu mistään tv-sarjasta. Laulatin häntä ilman kitaraa, ja sen jälkeen soitin skitan uudelleen, mutten millään saanut sitä groovaamaan samalla tavalla kun siinä demolla. Samaan aikaa synien ja samplereiden käyttö väheni koko ajan. Jopa iltapäivälehdet lähtivät plagiaattisyyttelyyn mukaan. Tottakai se moodi on ihan yks yhteen, mutta jos katot vaikka niiden nuotinnosta, niin eihän niissä ole mitään samaa. – ”Okei, oletko ihan varma siitä biisistä?” – ”No, onks sulla jotain?” – ”Anna mulle 2–3 päivää, niin mä tulen käymään. Demo ei ollut sinne päinkään, mutta leikkaa ja liimaa -metodilla Maukonen sai kursittua kokoon kuitenkin jonkinlaisen aihion. Olen tyytyväinen, että olen nähnyt kummatkin puolet. Maukosella oli pelkkä rumpubiitti, jonka hän lähetti Munckille. Eräs tällainen löytyi Rovaniemeltä Siwan kassalta
Osa albumin biiseistä taas on kotoisin Ruotsista Kuinka yhtenäisiä tuollaisista albumeista saa. Se oli tehty 14-vuotiaalle Roni Tran -nimiselle kaverille. Se antoi muutaman kommentin lehtiin ja siihen se jäi. Ja sen kanssa pitää vain elää. Roni Tranilta julkaistiinkin Idolsin jälkeen oma albumi, jolle Maukonen tuotti muutaman kappaleen. Vuodet kuluu, biisi meni Tuiskulle ja tuli seuraava Idols. – ”Okei. Wikipedia kertoo, että skandaalinhuuruinen ”En halua tietää” oli Suomen virallisella singlelistalla yhdeksän viikkoa, joista kaksi ensimmäistä kärkipaikalla. Antti Tuiskun albumille hän muistelee tehneensä nelisen kappaletta. Silloin siitä pääsee tekemään paljon enemmän. Innokas jalkapalloilija Roni Tran tuli kuitenkin eräänä päivänä Maukosen kotiin kertomaan, että musa ei ole välttämättä ”se” juttu, kun koulu ja futiskin on päällä. Yleensä pusken sen oman näkemyksen vaikka laulaja kuinka haluaisi laulaa korkeammalta. Staravaiheessa tuottaja ei pysty vaikuttamaan enää niin paljon artistiin kun ”Mä tiedän mitä mä teen” -faktori tulee esiin. Biisi oli tehty valmiiksi ja äänenmurros juuri alkamassa. Antti Tuiskun debyytti saavutti vuonna 2004 platinarajan ja tähän mennessä se on myynyt Musiikkituottajien tilastojen mukaan 71 163 kappaletta. Uudemmilla levyillä Antti laulaa aina ainakin kaksi laatikkoa ylempää kuin mä laulattaisin. Seuraavaksi Kristian Maukonen kaivaa esiin albumin toisen sinkun ”Yritä ymmärtää”. Halu satsata niihin oli suurempi. Ei se kohu mua kauheasti haitannut. Hän selkeästi tykkää laulaa korkeammalta. Eihän siitä tietenkään ikinä tullut mitään juttua, kun ei se ollut plagiaatti. Kaikki kappaleet eivät nähtävästi ole ikimuistoisia, sillä skrollatessaan niitä läpi, vastaan tulee ”Ennustus” – kappale, josta Maukosella ei ole harmainta muistikuvaa. Neljätoistavuotias eksoottinen kaveri olisi juuri loistava proggis. Mä kuuntelen mikä korkeus sille artistille sopii parhaiten. ”Trust me, se ei tule kuulostamaan hyvältä.” – Joskus saattaa olla joku sample, minkä takia sitä ei pysty muuttamaan, mutta tällasissa tilausjutuissa pyrin siihen että biisi kuulostaa mahdollisimman hyvältä. u 08-13 Ikimuistoiset Maukonen.indd 13 30.3.2016 11.35. No hard feelings… onnea matkaan”. – Eipä niistä saa. – Mitäs siitä, se oli ihan järkyttävä hitti! Siitä digattiin. Sävellys oli Petri Munckin ja teksti Maukosen. – On äärimmäisen herkullinen tilanne, kun työskennellään täysin tuoreen, vihreän artistin kanssa ennen sitä menestystä. Ajattelin, että rakennan siitä artistin. Mikä mun mielestä kuulostaa miellyttävimmältä. Huomasin, että jokainen tuottaja laulattaa eri tavalla. – Olin törmännyt häneen jossain ja kuullut että hän osaa laulaa. Kun alkoi tulla yhteydenottoja lehdiltä, jotka halusivat kommenttia, soitin Hynniselle, että ”mä en kommentoi tätä mitenkään, sä hoidat kaiken tän”. Ja kato, tuttu jätkä tuolla! Roni veti koelaulussa sen Tuiskun biisin, eli biisin joka oli alun perin tehty hänelle ja siitä oli tullut hitti! Loistava konsepti kaiken kaikkiaan. Ehdotin aikalisää, että ”odotetaan kunnes pääset ton pahimman murroksen yli ja otat vähän laulutunteja lisää”. Mä tykkäsin laulattaa huomattavasti paljon alempaa kuin muut. Laulu oli siinä ja siinä. Kappale oli olemassa paljon ennen Idolsia ja Antti Tuiskun tähteyttä
Mutta vaikka tietyistä merkkipaaluista todellakin on jo saman verran aikaa kuin Stevenin syntymästä Lontoossa eli vähän vaille puoli vuosisataa, etenee kehitys sangen hitain askelin. Itselleni albumikokonaisuus vastaa romaania tai elokuvaa. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandin ja Brian Wilsonin samoihin aikoihin Pet Soundsin sekä Smilen. Neljä soolokiekkoa myöhemmin lauluntekijä ei kadu ratkaisuaan. Jos asia tulee selväksi lyhyessä ajassa, ei biisiä ole järkeä venyttää. Ahmin nuorena kirjoja ja levyjä samanaikaisesti. Lausunnon voi tulkita tietoiseksi kapinoinniksi, koska musiikintekijä on Wilsonin mielestä eriarvoisessa asemassa moniin muihin kulttuurin ammattilaisiin nähden. Vuonna 1987 perustamansa Porcupine Treen kuutisen vuotta sitten jäihin laittanut mies nauttii tänään sooloartistin vapaudesta, jota maistoi ”saattaen vaihdettava” -taktiikan mukaisesti ensi kerran jo loppuvuodesta 2008. (2015) sisältää lyhyitä popbiisejä, yhden elektronisen kappaleen, pari pidempää teosta, jokusen lyhyemmän ambient-jutun ja myös lähes laulaja-lauluntekijä-traditioon osuvaa tavaraa. Pistin musaa soimaan ja uppouduin Kafkaan, Hesseen tai muuhun suurelliseen, koska tietenkin pidin itseäni ah niin kultivoituneena. ”Missään ei sanota, että populaarimusiikin parissa toimivan pitäisi laatia vain tietynlaisia tai esimerkiksi tietyn mittaisia juttuja.” 14-17 Steven Wilson.indd 14 30.3.2016 11.38. Vastaavan uskontunnustuksen sisältävät myös Porcupine Treen viimeiseksi jääneeltä The Incident -levyltä (2009) löytyvän biisin Time Flies avausrivit ”I was born in ’67, the year of Sergeant Pepper and Are You Experienced?”. Hand. Vastaavalla tavalla en allekirjoita sitä, että pop eläisi vain lyhyissä, napakoissa biiseissä. Niin ikään juuri ilmestynyt 4½ -eepeeni on hyvin monitahoinen. Cannot. – Ei kokoillan elokuvia tekevältä ohjaajalta useinkaan tivata pariminuuttisia lyhytleffoja. Mies näkee albumien ja elokuvien tekemisen suoraan toisilleen verrannollisena, samoin romaanien kirjoittamiselle. Luulen, että vastaava tunne motivoi The Beatlesin tekemään Sgt. Erase. Tai romaanikirjailijalta kolmen sivun novelleja. Eikä pidempää mittaa vaativaa ajatusta vastaavasti kannata typistää tai ahtaa väkisin muutamaan minuuttiin. – En ole koskaan luokitellut itseäni millään lailla, ja uusimman pitkäsoittoni myötä asia mielestäni vain korostui. Voin rakentaa tunnelmilla sekä teksteillä kohtauksia ja hyödyntää dynamiikkaa, kerroksia ja tekstuureita. – Poppiin sekä rockiin ja siihen, mitä niiden niin sanotusti pitäisi olla, liittyy vielä tänäkin päivänä valtavasti taantumukselTekSTi: PeTri SilaS kuvaT: Naki kouyioumTziS Steven Wilson – seuraa vaistoja ja toivo parasta! Porcupine Treen pääteasemalle ajo oli monen mielestä outo veto sekä taiteellisesti että kaupallisesti. Enkä tarkoita välttämättä mitään teemalevyn tapaista konkreettista kertomusta, vaan musiikin keinoin tehtyä taivalta. 14 www.riffi.fi 2/2016 S teven John Wilsonia on turha koettaa ahtaa yhteen lokeroon, ja sellaisille aikeille hän viittaa Tampereen Klubin pöydässä kintaalla. – Olen pitänyt nuoruudestani asti ihanteena mallia, jossa minulla on 45 minuuttia aikaa – cd:n myötä tietenkin pidempään – maalata kuulijan mieleen kuvia, viedä hänet matkalle tai kertoa hänelle tarina. Totuin jo silloin musiikkiin pidemmässä mitassa kuin annospaloiksi pilkotussa biisimuodossa. Se tulee ihan taustastani, omasta elämästäni. Steven Wilsonin mukaan suositun brittiyhtyeen mitta kuitenkin oli kymmenen levyä, ja oman vapauden saattoi lunastaa vain lyömällä vanhat rakenteet rikki. – Missään ei sanota, että populaarimusiikin parissa toimivan pitäisi laatia vain tietynlaisia tai esimerkiksi tietyn mittaisia juttuja
Myös Hand. Erase. Ajattele, millaisen efektin Pink Floydin 40 minuutin teos on vuonna 1973 takuulla tehnyt. – Olen oppinut surround-versioita tehdessäni huikeasti. Ihan siitä lähtien, miten upeaa on äänittää koko bändi samaan aikaan samassa tilassa. Myös Jethro Tullin musa puhuttelee minua ja nautin Ian Andersonin kanssa touhuamisesta. – Minulle melodia on aina kuningas. Hän kieltäytyi pysähtymästä 14-17 Steven Wilson.indd 15 30.3.2016 11.38. Kymmenen ekaa Crimsonia sain valmiiksi jokunen vuosi sitten, mutta kaksi taitaa olla vielä julkaisematta. – Se on hienoa etsiväntyötä. Myös XTC:n materiaalia on hieno työstää, koska bändi on ehkä suurin suosikkini. Tuorein, vasta valmistunut hanke oli Tears For Fearsin Seeds of Love (1989). Huikea levy, 96 digitaalikanavaa ja upeita kerroksia. Ei huonosta ideasta kannata lypsää pitkäsoittoa. Jos vielä verrataan elokuviin, niin kukin on kärsinyt läpi kolmen tunnin eepoksia, joiden dialogi ei kulje ja virtaus on muutenkin kivikkoista. Ihan alkeellinen asia, mutta kaltaiselleni ihmiselle, joka ehti tottua tekemään levyt hyvin modulaarisesti eli kaikki soittajat erikseen, suorastaan ilmestys. Ja tässä on yksi syy sille, miksi rakastan 1970-luvun alun musiikkia niin palavasti. The Dark Side of the Moonhan on suorastaan leffa korville! Entä miltä on mahtanut tuntua kuulla John Coltranen tunnin mittainen My Favourite Things. oppia ikä kaikki Lukuisten omien hankkeiden, Fishin kaltaisten artistien ja Marillionin, Opethin, O.S.I:n sekä muiden orkesterien kanssa tehdyn yhteistyön rinnalla Wilson on kunnostautunut viime vuosina esimerkiksi King Crimsonin, Yesin, Jethro Tullin ja XTC:n levyjen monikanavamiksausten parissa. – Bowie yllätti oikeastaan aina. Music Television -ajan jälkeiset sukupolvet vieraantuvat yksi toisensa perään enemmän albumiformaatista, mikä on sääli. Cannot. Mutta mitta mitan vuoksi ei tietenkään ole itseisarvo, mitä Wilson kiirehtii korostamaan. tehtiin samalla metodilla. Toisaalta olemme nähneet saman mittaisia leffoja, joiden päättyessä ihmettelee, että joko se kolme tuntia muka meni. – Tuli kumma tunne, kun Davidin levyltä löytyi laulu nimeltä Lazarus, koska minun biisissäni Lazarus mainitaan henkilö nimeltä David, Wilson pohtii ennen kuin kertoo miehen merkityksestä itselleen. Keikoilla on kuultu sekä Bowien Space Oddity että hänelle omistettu raita Porcupine Treen albumilta Deadwing (2005). Jos on XTC Wilsonin lempiyhtye, oli hänen suosikkiartistinsa David Bowie, jonka kuoleman jälkeen Wilson omisti osan konserteistaan innoittajalleen. Tallentaa reaktiot ja hetken hurma. Ehkä säästää jokusia virheitäkin, jos niitä tulee, eikä siivota kaikkea kliiniseksi. On puhdasta sattumaa, että Bowien yhdeksi testamentiksi jäänyt raita on samanniminen kuin yksi Wilsonin tunnetuimmista biiseistä, mutta erikoisuudet eivät jää siihen. Musiikkiarkeologin sivutoimi maistuu edelleen, jos kalenteri antaa myöten. Steven Wilson – seuraa vaistoja ja toivo parasta! lista ajattelua. Seuraava oma albumisessio oivalluksen jälkeen oli The Raven That Refused to Sing (and Other Stories) (2013), joka onkin muun muassa livefiiliksensä tähden yksi suosikeistani. Se oli aikaa, jolloin jazz ja klassinen alkoivat toden teolla vaikuttaa popin ja rockin tekijöihin
”Some on askel eteen, mutta kaksi taakse.” 14-17 Steven Wilson.indd 16 30.3.2016 11.38. Eikä suurimmalla osalla näistä wouldbe-kriitikoista ole muuta sanottavaa kuin ”Awesome, man!” tai ”The worst bullshit ever!” Väitän, että tämä on vaikuttanut kirjoittamisen yleiseen tasoon. En sanoisi, että välttämätön paha. Laiskanpulskeaa lauluntekijää vaanii noidankehä, jota Steven sanoo välttelevänsä kuin ruttoa. kyltymätön musiikin nälkä Yhtä lailla kuin hyvä ystävänsä ja kollegansa, Opethin biisintekijä-laulajakitaristi Mikael Åkerfeldt, kartuttaa myös Wilson innokkaasti kokoelmiaan vuosikertalevyillä ja tärkeillä uudelleenjulkaisuilla. Steven myöntää, että älystä, puheenlahjoista ja mielipiteistä on ollut etua. Otetaan esimerkiksi sellainen seikka kuin taiteesta kirjoittamisen laadun rappeutuminen. 4 + 20 osoittautui erikoiseksi kokonaisuudeksi, johon tykästyin kovasti. Tämän sanottuaan Wilson antaa kuitenkin sen verran periksi, että toteaa jokaisen aidon taiteilijan luonnollisesti ha luavan hengentuotteilleen mahdollisimman suuren näkyvyyden tai kuuluvuuden. Totta kai on mukavaa, että muun muassa Guardian vihdoin noteeraa juttujani, mutta niitä lukiessani lähes kuulen korvissani ajatuksia kuten ”Emme oikein tajua tätä musiikkia, mutta kai mies jonkun tasoinen artisti on, koska levyjä ja keikkalippuja näyttää menevän kaupaksi”. Oli hän sitten niin sanotusti mediaseksikäs tai ei. Teki työkseen mitä hyvänsä. Sittemmin selvisi, että mies on suosittu näyttelijä ja mitä kaikkea. – Evoluutio on ollut yksi tärkeimmistä motivaation lähteistäni aina. Jos lähdetään liikkeelle siitä, miten some koskettaa tämän pöydän ääressä parhaillaan istuvia kahta ihmistä, niin kaikkialla tuolla – niin sanotusti linjoilla – on parhaillaankin kuusi miljardia potentiaalista musakriitikkoa. Tietämättömyyttä ja valistusta. Onko media välttämätön paha. Sosiaalinen media on Stevenillekin käytännöllinen markkinointiväline, jota hän myös osaa käyttää, mutta ammattijournalismia hän ei suosittele sieltä hakemaan. Välttämättä! Vaikka varsinkaan kotimaassani ei taidetta tällä hetkellä aina käsitelläkään mediassa ikään kuin sisältö edellä. Hän oli kuin Pablo Picasso. Mies vetää henkeä ja esittää retorisena kysymyksen ”ketähän se mahtaa palvella?” – Voin painua koska vain Amazoniin ja lukea sieltä 500 arvostelua uudesta albumistani. 16 www.riffi.fi 2/2016 ja etsi koko ajan jotain uutta ja jännittävää. Viideltä sadalta eri ihmiseltä, jotka uskovat pohjimmiltaan olevansa oikeassa. Hän kääntääkin alkuun neuvokkaasti pöydän, kun puhe kääntyy somen plussiin ja miinuksiin. Yhtälössä näyttelee isoa roolia tietty ”hipster-tekijä”. – Myös journalisti huomaa varmasti huonoja puolia sosiaali sen median kasvussa. – Varmasti näin, mutta toivottavasti minussa vähän muitakin arvoja nähdään. Hikisimmillään musajournalismi tänään voi olla sitä, että pistää pystyyn blogin, jolle houkuttelee muutaman lukijan. Mutta jos vielä palataan perinteisen median rooliin, niin onhan se merkittävä. Bowien 1970-luvun parhaita vaiheita ja Blackstaria yhdistää, että niillä on äänessä mies, joka halusi miellyttää vain itseään. – Tietyssä mielessä tuollainen toiminta on vaarallista, koska sehän perustuu osin omaan jalkaan ampumiselle. Sitä kautta tuntemattomampikin saa uskottavuutta ja näkyvyyttä myös sellaisten ihmisten silmissä, joilla ei ole hänestä ennalta mitään kuvaa. Hän oli yksi historian huikeimmista mediapersoonista, mutta useita sekä hänen oman uransa että koko populaarikulttuurin kannalta uraauurtavia teoksia ympäröi tietty pyhyyden aura. Some on askel eteen, mutta kaksi taakse. Miten sellaisesta voi olla inspiroitumatta. Mielestäni artistin suuriin valintoihin – niihin tekijöihin, jotka lopulta määrittävät häntä ja hänen arvoaan – kuuluu, tarjoaako hän faneilleen sitä mitä nämä odottavat vai jotain muuta. Silti lehteen tehtäisiin paljon kernaammin neljän sivun haastisjuttu jonkun juuri nyt trendikästä musaa tekevän juniorin kanssa, vaikka hänellä ei olisi yhtään mitään sanottavaa yhtään mistään! Minulle suodaan kaunaisesti joku aukeaman kahdeksasosa. Kunpa isoimmistakin mediataloista vain löytyisi enemmän avoimia ja uteliaita toimittajia. Eli en puhu nyt vain musiikista, sillä suurimmat taiteilijat innoittavat suuria joukkoja. – En tunne Vesa-Matti Loirin viitekehystä kunnolla, mutta hankin hänen levynsä myönteisen arvion nojalta. Ja koska minun musiikkini ei useistakaan historiallisista syistä johtuen tule koskaan olemaan ”hip”, olen joutunut taistelemaan saadakseni minkäänlaista valtamediahuomiota. Tai ainakin minä itse aistin tietyn ”Kai tuostakin nyt jotain on pakko kirjoittaa, kun ei se mihinkään näy haalistuvan” -asenteen. En halua jämähtää aloilleni, mutta mahdollinen hinta on tietenkin kuulijoiden menettäminen. Vasta aivan viime aikoina, kun uraani siis on kestänyt neljännesvuosisadan, on alkanut ilmestyä jokusia lehtijuttuja. Sama jatkuu edelleen. Steven tuntee myös Wigwamin ja Tasavallan Presidentin. Myös Wilson on elänyt ajan, jolloin etenkin Britanniassa lehdistöön lähestulkoon kuului suhtautua kuin viholliseen, mutta viimeistään 2010-luvulla taiteilijoiden ja tiedotusvälineiden symbioosia olisi syytä ymmärtää. Ja se kantoi loppuun asti. Jos jotain kuvailtiin hulluksi tai hämäräksi, epäkaupalliseksi ja vaikeaselkoiseksi, etsin sen käsiini. – Se on heijaste maailmasta, jossa elämme. Kaikki outo on vedonnut minuun lapsesta pitäen. Monen onnistuneen luottamusloikan jälkeen mies näyttääkin kasvattaneen oman seurakunnan, joka on ainakin toistaiseksi kulkenut nöyrästi hänen avaamistaan ovista. Miehen tuoreimmalla soittolistalla komeilee Eero Koivistoisen The Original Sin, ja sinivalkoisia säveliä oli kuuntelussa myös viitisen vuotta sitten. Bowiesta välittyi sikäli jännittävä tunne, että hänen musiikkinsa tuntui absoluuttisen puhtaalta ja jotenkin… paineettomassa tilassa tehdyltä. Sillä ymmärtämättömät päätyvät häviäjien kastin. Ja he ovat valmiita kertomaan kaikille kuuntelemaan ehtiville oman mielipiteensä, jonka totta kai esittävät faktana. Perinteistä ja sosiaalista mediaa Muusikon tulee näinä päivinä olla sinut sekä perinteisten että uudenlaisten tiedotusvälineiden kanssa. Sanavalmis musiikin tekijä, joka vielä toisinaan sopivasti sohaisee jotain muurahaispesää, kiinnostaa ehkä muitakin kuin hänen tekemisistään jo tietäviä. Yhtälössä piilee kuitenkin sudenkuoppa ja riski, jota moni välttelee viimeiseen asti. Ja siinähän internet tavallaan toimii... Joista tosin hohkaa, miten pitkin hampain ne on tehty. – Teki sitten biisejä tai mitä vain, aikaansaannoksensa tahtoo jakaa mahdollisimman monien kanssa
– Von Hertzen Brothers tekee mukavalta ja taitavalta veikolta vaikuttavan Mikon antamien levyjen perusteella hyvin korkealaatuista classic rockia. Ihailtu ja taitava biisinikkari tekee jyrkän eron sen välille, mitä fanit haluavat ja mitä hän itse haluaa. – Muuan jäsenistä vihasi jazzia ja pilkkasi sitä aina. Tai minulla tai Frank Zappalla tai Neil Youngilla. Mutta niin on vastaavissa saman ajan ja ajatusmaailman ruotsalaisissakin yhtyeissä. Koska en halunnut menetellä samalla tavalla megalomaanisesti kuin Robert Fripp, joka jatkaa samalla nimellä vaikka pistääkin porukan säännöllisesti uusiksi, lähdin soolouralle. Nyt työnantajan roolini ja pelin henki uudessa bändissä on muutenkin selvempi. Joten ehkä pitäisi puhua pikemmin skandinaavisesta kuin suomalaisesta soundista. Viimeinen levy oli itse asiassa jo askel siihen suuntaan. Ja tahdon nyt korostaa eroa musan tekemisen ja promoamisen välillä. Jos olisimme jatkaneet, olisimme vain päätyneet toistamaan itseämme. Aletaan analysoida mitä kuulijat tahtovat ja annetaan heille juuri sitä. – Eihän sitä vastaan voi tietoisella tasolla käydä. u 14-17 Steven Wilson.indd 17 30.3.2016 11.38. Tähän liittyy sekin, miksi koko ajan menestyneemmäksi muuttunut Porcupine Tree piti laittaa pakettiin. – Totta kai! Lisäksi pidän bändistä nimeltä Kavela… Kalave… En osaa lausua nimeä, mutta tiedät, mitä ajan takaa. Ekan soololevyn (Insurgentes, 2008) tekoon minua ajoi, että halusin tuoda julkisuuteen myös jazz-, postpunkja noise-vaikutteitani. Heidän mallinsa vetoaa minuun varmasti siksi, että arvaamattomuuden elementti on koko ajan läsnä. En voi väittää varsinaisesti tuntevani bändin jätkiä, mutta olemme törmänneet siellä täällä. Siihen liittyviin ratkaisuihin on sananvaltaa vain minulla. – Se yhtye ehti tehdä tehtävänsä. Mutta itse musiikki on synnytetty tyhjiössä. Kun kerran tarjosin treeneissä Grace for Drowning -soololleni (2011) lopulta päätynyttä biisiä Raider II, kävi selväksi, ettei homma toimi. Varsinaisia keinoja regression nujertamiseksi Wilson ei osaa nimetä. Kyse on tutusta jakolinjasta taiteilijan ja viihdyttäjän välillä. Bändeissä tuntuu hienolta se yhteinen identiteetti, joka ajan saatossa muodostuu ja jalostuu. Ei sääntöjä, ei odotuksiin vastaamista. Stevenillä on kontakti jokusiin tässä ajassa toimiviin, jokseenkin samoilla aaltopituuksilla surffaaviin suomalaisiin, mutta suoria musiikillisia linkkejä Härmän 1970-luvun kuvioihin hän ei keksi. Circlen tekemisiä aloin puolestaan diggailla vuosia sitten, ja Jussin ( Lehtisalo) uskallan laskea ystäviini. – Turhan moni bändi ja musan tekijä lankeaa tähän ansaan. Se tehdään tasan yhdelle ihmiselle maailmassa. Ihan vastaavaa toimintaa kuin Bowiella. Siinä on vahvoja elementtejä jazzista ja… sieltä täältä. Pitää seurata vaistojaan ja toivoa parasta. Tunnistan näissä bändeissä ja niiden aikalaisissa yhtenäisen äänikuvan ja meiningin. Painan jokaisen uuden julkaisun kohdalla läpi mahdollisimman monta haastattelua, julkaisen sinkut ja väsään ystävien kanssa videot, lähden rundeille… Pelaan kaikki pelit, jotka asiaan kuuluvat. Wilsonin mukaan tämä ei olisi käynyt päinsä Porcupine Treen kanssa, ja samoin olivat monen hyvänä mausteena pitämät metallivivahteet käyneet väsyttämään häntä itseään. Mutta sama asia muuttuu lopulta rajoittavaksi tekijäksi
Toot Tootin keikoilla Olli Krogeruksen settinä on uusi vaahterarunkoinen Natal. 18-21 Olli Krogerus.indd 18 30.3.2016 11.41. riffin tentissä krogerus mietiskelee muun muassa hiljaa soittamisen taikaa: vaikka tärkeintä soittamisessa onkin energia, se ei tarkoita meuhkaamista. Päivä alkoi kahtatois ta tuntia aiemmin kylmässä metrohallissa, jossa tuli näyteltyä soittajaa koko päivä – tosin intiaanisotamaalauksessa paidatto mana ja paljain jaloin. Syynä oli Olavi Uusivirran helmikuus sa ilmestyneen seitsemännen albumin ”Tanssit vaikka et osaa” biisin videon kuvaukset. Krogerus ei itse asiassa istu omalla treenikämpällään Kaa pelitehtaalla vaan pitkäaikaisen bändiveljen, Timo Kämäräisen työhuoneella Vantaalla. Krogerus myöntää, että miekkoset ovat TeksTi: TOmmi saarela kuvaT: TOmi Palsa Olli krOgerus – hiljaa hyvä tulee! rumpali Olli krogeruksen nimi putkahtaa esiin yhteyksissä, joissa artistija soittajakumppanit ovat tunnetuimmasta päästä. Hyökkäys peräkärrystä Kitaristin ja rumpalin muodostama duo sekä kimurantti eng lanninkielinen rock vaikuttavat riskialttiilta yhtälöltä ainakin ansaintalogiikaltaan. – Huvittavia ovat muusikon työelämän moninaiset kuviot, että tällainenkin voi olla rumpalin työpäivä, Krogerus hymyilee. Kun Kämäräinen sitten myöhemmin kitaroi Ismo Alangon bändissä, Toot Toot sai lentävän lähdön suurien yleisöjen eteen kun Kämäräinen keksi ehdottaa Alangolle, että duo voisi esiin tyä pääesiintyjän lämppärinä. 18 www.riffi.fi 2/2016 O lli Krogerus lämmittelee päivän päätteeksi työhuone studiossa kuuman kahvin ääressä. Kämäräisen ja Krogeruksen ärhäk kä duo Toot Toot on tärkeä projekti, jonka tausta ulottuu yhtei seen Beagonkokoonpanoon 2000luvun alkuvuosiin
Ei motorisesti, mutta vireen ja stemmo jen hahmottamisen suhteen. Kro geruksen mielestä näin ei ole. Krogerus paljastaa aluksi suorastaan joutuneensa pakotta maan itsensä laulamaan rumpuja soittaessaan. Siinä on kaista ihan tarpeeksi tukossa. Siinä ajassa Krogeruksen piti vielä ehtiä vetäistä aggregaatti käyntiin, jotta saatiin sähköä. Yleensähän rok kibändeillä on päinvastainen tilanne, että on tasan yksi oma jut tu jota viedään eri paikkoihin, ja joissakin se toimii ja joissakin ei. Laulaminen rumpuja soittaessa on taito, jota pitää jatkuvasti parantaa ja treenailla. – Se oli kauheaa. – Jazzfestivaaleilla soitetaan samaa matskua kuin muualla kin, mutta ei yhtä rockasenteella, ja se toimii. Bändin kokoonpano uusiutui viime levyn jälkeen, porukka pieneni ja kitaristi vaihtui kun Uusivirta kutsui riveihinsä toi senkin Toot Toot miehen. Poly rytmejä tihkuvasta, tahtilajeista ja tempoista toisiin syöksyväs tä materiaalista voi poimia niin matikkametallin, Zappan kuin geneerisen jazzopistofuusion aineksia. Ratkaisun etuja olivat roudausajan ja vaivan minimointi, varjopuolena rumpalin kipeytyvä niska – kumara soittoasento puoliksi avatun kärrynkannen alla ei täyttänyt kaikkia soitto ergonomian sääntöjä. Äkkiseltään voisi kuvitella, että kahden hengen rockbändistä puuttuu jotain. – Kitara tuottaa jakosuotimen kaut ta bassovahvistimesta bassoääntä, itse lyön rummutuksen ohessa samplerista synamat toja soimaan, ja molemmat laulavat. Ja samalla piti laulaakin. – Kyllä Toot Tootin estetiikka on rockyhtyeen, eli perussään tönä on että energian pitää liikahtaa lavalta yleisöön! Toot Toot voi kuitenkin Krogeruksen mukaan olla laveam min rockjazz tai progeyhtye tai vähän mitä milloinkin. uutta virtaa Kuulijakunnalla mitaten Toot Toot on väis tämättä laitailmiö, jos sitä vertaa vaikkapa Olavi Uusivirran yh tyeeseen, jossa Krogerus on soittanut jo kymmenisen vuotta, vii den albumin ajan. Siinä riit tää duunia hautaan asti. Rummut ja kitarakamat kulkivat soittovalmiuteen kasattui na peräkärryssä, ja kun kuski pysäköi auton ”esiintymispaikal le”, kärryn luukku nostettiin ylös, rumpali istui jakkaralle, kita risti veti pedaalilaudan ulos ja biisi oli käynnissä noin minuutis sa. www.riffi.fi 2/2016 19 marginaalissa tietoisesti, ja nostaa esimerkkinä pöydälle piraatti henkisen ”Kärrykiertueen” parin kesän takaa. kaista tukossa Mikä sitten mahtaa olla omintakeisen Toot Tootin esikuva. Silloin duo heit ti maksutonta keikkaa ilman huvi tai katusoittolupaa toreilla ja turuilla. Uusi bändi päätettiin pitää kompaktina, koska tuntui että ra dioaallot ja keikkalavat olivat niin täynnä äänivallia, että pelkis tetty rokkitrio laulajalla terästettynä tarjoaisi tuoretta vaihtelua. – Ei minulla ole mitään kovalevybändejä vastaan, mutta tulee petetty olo kun näkee keikan, jossa lavalla on neljä soitta jaa ja kuulostaa tosi komealta, mutta ei voi olla varma kuu leeko ”Uhrasin paljon aikaa symbaalisoundin hakemiseen, mutta kapulapuoli jäi miettimättä – universumin herkinkään symbaali ei auta, jos soittaa väärällä kapulalla.” 18-21 Olli Krogerus.indd 19 30.3.2016 11.41
18-21 Olli Krogerus.indd 20 30.3.2016 11.41. Uusivirran bändin liveasenne vastustaa vallalla olevaa aja tusta, jonka mukaan biisien pitäisi livenä kuulostaa soundeiltaan, dynamiikaltaan ja rakenteiltaan samalta kuin levyllä. Luonnollisesti työkalutkin – virveli, symbaalit ja kapulat – ovat tällöin erityyppiset. – Alussa soittokaverit, keikkapaikat, ohjelmistot, standardit ja kaikki on tietysti uutta, mistä seuraa järkyttävää jännittämistä, oman tekemisen kasassa pitämistä ja epämukavaa oloa. – Vanheneminen on maailman siisteintä! Nykyään kaikki on paljon helpompaa kuin nuorempana. – Sitä paitsi kirkossa saa soittaa hiljaa, mitä pääsee muuten tekemään aivan liian vähän! ”Saa” soittaa hiljaa. Tilaa kuunnellen Vakiokiinnitystensä lisäksi Krogerus tekee sessioita lavoilla ja studioissa. – Muutamista jutuista minulla on varma olo. Virvelin kulma on ”hitaan evoluution” myötä kallistunut eteenpäin ja penkki nousee samaan tahtiin. – Nautin älyttömästi, jos onnistun saamaan saman voiman tunteen johonkin svengiin, vaikka soitetaan naurettavan hiljaa. Krogerus muistelee aiempaa käännekohtaansa kolmenkym pin kieppeillä, vajaa kymmenen vuotta sitten, jolloin alkoi en si kertaa tuntua, että pystyi tekemään tietyt asiat tavalla, jolla oli aina halunnut. Kalvot hän virittää huomattavasti kor keammalle, ja jos tomeihin kaivataan enemmän alapäätä, nii den päälle voi heittää kankaan. Lähtemät tä purkamaan näitä enempää mies toteaa, että ”koviakin koke muksia on ollut” – mutta nekin kuulemma tekevät vain hyvää. Eikös rumpalin oikeutena ole tuomita keikka huonoksi sillä perusteella, että ”joutui” soittamaan hiljaa. Krogerus toivoo, että saisi hilattua kaksi erilaista keikkamaail maa, ”normaalin” ja ”hiljaisen”, jotenkin lähemmäs toisiaan. – Silloin ylle laskeutuu pieni rauha, kun muodostuu esteetti nen kotipesä, tietty kehys, mikä on hallussa. Kaikki tulee vastaan ensimmäistä kertaa. Pellitkin ovat nykyään suorassa ja joskus jo lievässä etukenossa. Täältäkö se tulee, kulkeeko rumpalimme herätysliikkeen artistien mukana kirkoissa vakituisesti ja viran puolesta. Toisaalta olen siinä mieles sä yleisön palvelija, että kun settilistoja rakennetaan olen ensim mäisenä äänestämässä sen puolesta, että isoimmat biisit pysyvät mukana. Isokokoisen Ludwig-setin kruunaa Dreamin monikäyttöpelti. Kunnes tulee hetki, jossa ta juaa että ”tämän biisin tiedänkin, nuo äijät tunnen, tällä laval la olen käynyt joskus…” Krogerus (38) kokee muusikon ilmaisun vain paranevan iän ja kilometrien myötä, ja odottaa innolla että molempia tulisi äk kiä lisää ja paljon. Krogeruksen on aiemminkin kuultu puhuvan kirkoissa ja muissa akustisesti haastavissa tiloissa soittamisesta. Ne ovat yksi tyiskohtia, mutta symboloivat laajempaa. – Niitä kuuluukin tulla matkan varrella. Sitä odotellessa Krogerus säätää herkissä esityksissä ja kaikui sissa tiloissa asenteen ja tavoitteet toiseen asentoon luopumalla esimerkiksi normilähtökohdastaan, joka on läski ja leveä soundi. 20 www.riffi.fi 2/2016 ketään soittajista. Hän kertoo innoissaan Joonas Kasurisen uuden Park Rangers yhtyeen sessioista, joissa komppiosuudet ääni tettiin kahdella mikrofonilla pienessä tilassa. Kun oppii uutta itsestään ihmisenä ja soittajana, tun nistaa reagointinsa eri tilanteissa ja pystyy varautumaan nii hin jo ennalta. – En, mutta voisin kulkeakin koska pidän sitä. Mutta totta puhuen minulla on tietty hiljaa soittamisen perversio. Agricolan kirkon Tuomasmessussa käyn soittamassa silloin tällöin. – Syyllistyn itsekin rumpaleiden helmasyntiin – liian lujaa soittamiseen – mikä johtuu keskittymisen puutteesta tai tilan teen väärinarvioinnista. Siel lä on aina paljon hyviä soittajia ja se on minulle luonteva tapa käydä kirkossa – freelancerina saan samalla jopa liksaa! Kro gerus vitsailee. Kaikuisassa tilassa ti heä tekstuuri ei toimi. Mutta se, miten ne keikalla esitetään on toinen juttu. Eikä volyymin käyttö ole ainoa asia joka tilanteita erottaa, myös nuottien määrää kannattaa harkita. Esimerkiksi se, miten ollaan rytmisesti suhteessa muihin soittajiin tietyissä genreissä: se välähdyksenomainen tietoisuus siitä, missä kohtaa pitää olla. Ei ainoa eikä ainoa oikea, mutta paikka mihin voi palata ja missä on turvallinen olo. aika opettaa Krogerukselle on jo kertynyt mukavasti meriittejä, kokemusta sekä ajatuksia erilaisissa tilanteissa klaaraamisesta. Osa yleisöä ei ehkä sitä hyväksy, vaan ajatellaan että ”minä tu lin kuuntelemaan tämän artistin tämän kappaleen ja nyt nuo tuolla soittavat jotain aivan muuta”. Sellainen ei lävistä rintapanssaria eikä tule naamalle niin kuin hyvän esityksen pitää tulla. – Miksaajalla on siinä suuri vastuu, kuinka paljon PA:han annostellaan oikeaa soittoa ja kuinka paljon kuunnellaan vain taustanauhaa. Krogerus pohtii asioiden helpottumista ajan ja kokemuksen myötä. Esiin nousevat myös Lauri Porran elokuvamusiikkipro jektit sekä gospelpiireistä tulevan Ariel Neulaniemen albu mi. Silloin oppii eniten kun on kaikkein pahimmin kusessa! Itse ainakin olen tarvinnut hirveän määrän erilaisia tilanteita, joissa on pitänyt toistaa sa moja virheitä, kunnes on tajunnut vaikka että ”okei – tällaisessa tilanteessa käyn prässäämään, hermostun, alan kuulostaa sak salaiselta sotilasorkesterilta”. – Meille keikka ja levy ovat kerta kaikkiaan kaksi eri asiaa
Äänitysproggiksiin ja keikoille, joissa saa soittaa hiljaa so veltuu pieninuppinen Vic Firthin ”Peter Erskine Signature”. – Jos olet keikalla Lieksassa, tarvitset kapulat, ja soitat Vic Firthin 5A:lla tai 5B:llä, niin aina löytyy. – Rokkenrollin parista John Bonham välittää energiaa rummuilla niin kuin sitä minun mielestäni pitää välittää. Virveleitä Krogerus laskeskelee omistavansa kymmenkunta, ”ei mitään mainittavaa, vain työkaluja”. Voi keskittyä fiilis telemään muiden tekemisiä ja antaa reaktioiden viedä. Niiden rinnalla Krogerus on mieltynyt harvinaisempaan Dreamiin, jonka 20" Crash/Ride on ollut jossain roolissa lähes jokaisella keikalla vii me vuosina. Uudelleen pinnoitetun satsin etutomi on 13 tai jopa 14tuumainen ja lattiatomit 16" ja 18". kapula ratkaisee Krogerus siirtyy penkomaan symbaalejaan: ”ei näitäkään kau heas ti ole, ehkä kolme pussillista”. Zildjianin A ja K ovat hyvä crashvalinta, koska niitä saa ehjinä lisää jokaisen musiikkikaupan hyllystä. Nykyisissä kamoissa painotus on vintagessa, perussettinä kuusikymmenluvun 22tuumaiset ”Ringo Starr” henkiset Lud wigit. Voisin kuunnella pelkästään Elvinin oikeaa kättä, harmi et tä siinä on usein muita soittajia ympärillä, Krogerus naurahtaa. – Minulla on kontrabasistin kädet, eli soitan oikeastaan vää rää soitinta. Traktorilla lavalle Krogerus ei ole kamafriikki, jolla olisi läjittäin virveleitä, sym baaleja ja settejä. Triggaan sillä synajuttuja, sointumattoja – eli liimaa soin tikuvaan. Käytin paljon aikaa symbaalisoundin etsimiseen, mutta ka pulapuoli jäi miettimättä. Mutta tärkeänä erona on, että se sample ei lähde ohjelmoidusti kertosäkeen ykkösellä vaan just sillä hetkel lä kun rumpali sen soittaa! u riffin nettispesiaalissa (www.riffi.fi) Olli krogerus kertoo opintiestään kuopiolaiselta musiikkiluokalta armeijan soittokunnan kautta ammattirumpaliksi. Kapuloita Krogerus lähestyy nykyään samasta käytännöl lisestä kulmasta kuin symbaaleita: kun välttää turhaa eksotiik kaa pärjää hyllykamalla. – Esimerkiksi Uusivirran bändissä on sellainen dogma, että jokainen ääni joka kuuluu on soitettava. Häntä ovat inspiroineet rumpalit, jot ka välittävät energiaa isolla E:llä. Copeland on silkkaa energiaa, vaikka itse tykkäänkin että rumpusoundin pi tää olla paksumpi. – No täytyykö se Stewart Copeland sanoa. – Hirveät traktorit, mutta tuntuvat luontevilta isommilla lavoilla. Virvelivalinta on tyypil lisesti Black Beauty tyyppinen, metallinen ja kuusi tuumaa syvä. Uusivirran keikoilla näistä kuluu se paksumpi. Uusivirran kevään keikoille Krogerus on varannut toiset vanhat Ludwigit, jotka on kasattu 24tuumaisen bassarin ym pärille parista eri setistä. – Peltien ja rumpujen valinnassa on lisäksi tärkeää miet tiä, miltä ne kuulostavat mikrofonin läpi – että mikä olisi mik saajalle kiva. Sekin on arvokas tieto. Toki raja on häilyvä: jos sample kestää pari tahtia, niin onhan siinä yhdestä iskusta iloa pitkäksi aikaa. Jazz puolelta Elvin Jonesilla on järkyttävän hyvä svengi ja vyöry tys. Universumin herkinkään symbaali ei auta, jos soittaa väärällä nupilla. Krogeruksen rumpalisuosikeilla on yhteinen nimittäjä, jo ka ei liity musiikinlajiin. Sitten hän on tovin hiljaa. On tyydyttävää, kun aksentti jonka tuottaa – vaikka yhdessä toisen soittajan kanssa – aiheuttaa juuri sen nosteen, minkä sen pitikin ja kuinka se sulautuu täydellisesti soivaan massaan. – Kun lähdin opiskelemaan musaa ”jazzmyllyyn”, aloin tie tysti metsästää tietynlaisen pingin ja kohahduksen tarjoavia ride ja. – Nykyaikaisen ammattirumpalin kalustoon taitaa kuulua jokin keittolevy, itselläni Rolandin samplaava SPDSX padioh jain. – Suomessahan on maailman parhaita rumpaleita! Kun nykyään menee katsomaan melkein mitä bändiä tahansa, aina kuulee maailmanluokan soittoa – tykkäsi lajista tai ei. www.riffi.fi 2/2016 21 Krogerus maalailee, kuinka oma soiton kehittymisen myötä vapautuu kuuntelemaan muita kuin itseään. Oma maa mansikka Esikuvista ja vaikuttajista kysyttäessä Krogerus miettii, ettei sem moista soittajaa taida ollakaan, jolta ei voisi jotain oppia. 5B:ssä on jotain mistä voi pitkillä sormilla ottaa kiin ni. Kolmantena settinä on vaahterainen Natal, joka lähtee kei koille ja sessioon aina kun tarvitaan modernimpaa soundia. keittoa levyllä Akustisen rumpusetin sähköiset liitännäiset ovat Krogeruksel le tuttuja. – Ne tuntuvat aina alkuun syömäpuikoilta, mutta jos hakee jotain kvaliteettia symbaalisoundiin niin Erskinen kapula antaa hyvän, selkeän pingin. – Jos täytyy ykkösellä lähettää sample, edeltävät asiat on suunniteltava niin, että vasuri ehtii padille ajoissa. Padin käyttö on muodostunut Krogerukselle luontevaksi osaksi keikkailevan rumpalin arkea. – Siihen voi kompata iisisti tai kovaa ja se toimii myös crashi na hienosti. – Toinen mihin itselläni liittyy varmuuden tunnetta ovat dynamiikkaasiat. Krogerus ei suostu niputtamaan klikkiin sidottua kovalevy raitataustaa ja samplejen triggailua samaan lajiin, vaikka kuu lokuva saattaakin joskus vaikuttaa samantyyppiseltä. – Nykyään jos menee keikalle, jossa ei tarvitakaan padia, kaikki tuntuu käsittämättömän yksinkertaiselta – ”eikö tänään tarvitse muuta kuin soittaa?” Samplerin triggailussa käsijärjestyksiä pitää miettiä. Hän kertoo mieltyneensä kook kaisiin, ohuehkoihin symbaaleihin jotka kohahtavat kunnolla. Vä hintäänkin voi poimia sen, että ”ei ainakaan noin”. Kun on iso lava ja edessä valtava ihmismeri, on kiva jos on hyvät kahvat missä roikkua. Hankintahintaansa nähden siinä on hirmuisesti pel tiä moneen lähtöön. Olisi pitänyt uhrata enemmän ajatus ta sille, minkälaisella kapulalla soittaa. Kysy mys on intensiteetin ylläpitämisestä ja suhteesta kanssasoittajiin. Hän on karsinut varusteluaan myymällä pois vähemmän tarpeellista. Toot Tootissa sillä on iso rooli, koska se on bändin kiippa risti. ”Meille keikka ja levy ovat kerta kaikkiaan kaksi eri asiaa.” 18-21 Olli Krogerus.indd 21 30.3.2016 11.41. Krogeruksen listaan kuuluvat hieman yllättäen myös ”mel kein kaikki suomalaiset rumpalit”
22 www.riffi.fi 2/2016 TeksTi: Timo ÖsTman kuvaT: mike mesker The aristocrats – triona tottakai amerikkalais-englantilainen The aristocrats on saavuttanut melkoisen nosteen instrumentaali musiikin saralla, ja sen soittajien taustalta löytyy jäsenyyksiä Joe Satrianin ja Steven Wilsonin yhtyeissä. – Basso ja rummut voivat olla aktiivisia myös muissa kokoonpanoissa, mutta jos bändissä on vaikka neljästä kuuteen soittajaa, basistin täytyy olla todella varovainen. – Niitä on enemmän. Mutta oliko selvää, että se tapahtuisi nimenomaan triona. – Kappaleen melodia vaatii myös harmonian, ja jos sitten kaksi soittaa samaa ääntä, niin… sehän taitaa olla fuusiota, hän lyö leikiksi. Soittajan kannalta trio antaa vapauksia, mutta se on myös vaativa kokoonpano. T he Aristocrats sai alkunsa kuin sattuman kautta NAMM 2011 -messuilla. Edellisillä levyillä pyrimme niin autenttiseen live-soundiin kuin mahdollista, mutta nyt ajattelemme, että sitä haluavat voivat tulla keikoillemme. Govanin mukaan unisono voi olla iso ja vaikuttava tehokeino, joka kuitenkin triossa merkitsee myös yhden soittajan osuuden haaskaamista. Sen sijaan triossa on tavallaan minun vastuullani luoda enemmän tilaa, käyttää efektejä ja toimia joissain paikoissa kakkoskitaran tavoin. Triossa on helpompi ottaa riskejä. Me taas voisimme heittää keikan vaikka tässä hotellin aulassa. Soittaessa voimme venyttää rajoja helposti, koska läsnä olemme vain me kolme analogisesti. Keikka oli menestys ja jatkaa päätettiin. Tammikuussa bändi kävi suomessa, myi loppuun kaikki kolme keikkaansa ja ehti vielä riffin juttusille. – No, otetaan esimerkiksi vaikka Pig’s Day Off -kappale (Tres Caballeros -levyllä). Isommissa rock-bändeissä konsertit vaativat suuren tuotannon, valoshown sun muuta. Mitkä ovat bändin mielestä tällaisen kokoonpanon hyödyt ja haasteet. Ja onhan se kivaa, että saan tuon ylimääräisen roolin. Me soitamme kyllä live-ottoja, mutta usein 22-23 Aristocrats.indd 22 30.3.2016 11.44. Guthrie Govan yhtyy tähän: – Tässä bändissä on paljon musiikillista vapautta, mikä ei ole itsestäänselvyys isommissa kokoonpanoissa. Tämä taas tietää ongelmia monitoroinnissa. Soitamme sitä keikoilla lujaa, joten myös studiossa Guthrien kitarakamojen pitää soida todella lujaa, jotta saamme oikean soundin. – No, bussissa on vähemmän porukkaa, vastaa Marco Minneman naureskellen, mutta vakavoituu sitten jatkamaan: Toki sitä joutuu enemmän miettimään miten saa asiat soitettua keikalla, jos on tehnyt biiseihin paljon kerroksia. Mutta kaikkein paras juttu on tietenkin se, että tällä bändillä on niin helppo tehdä keikkaa. – Meillä ei varmaan missään vaiheessa ollut ajatusta lisätä jotain ylimääräistä ensimmäisellä keikalla kokemaamme – homma toimi, joten miksi ympätä siihen mitään, toteaa Bryan Beller. Rumpali Marco Minnemann ja basisti Bryan Beller oli buukattu tapahtumaan keikalle, mutta kitaristi jäi pois viime tipassa. Tuuraajaksi saatiin Guthrie Govan, joka tapasi kaksikon ensimmäisen kerran treeneissä edeltävänä iltana. On paljon helpompaa olla selvillä siitä mitä kaksi muuta ihmistä tekee kuin yrittää pysyä kärryillä vaikkapa yhdeksän muun soittajan aivoituksista. Levyllä voimme olla hieman erilaisia, Govan perustelee. Aristocratsin keinovalikoimaan kuuluvat myös ajoittaiset unisono-melodiat kitaralla ja bassolla. Bryan Beller toteaa soittavansa Aristocratsissa enemmän kuin isommissa bändeissä. Uudella Tres Caballeros -levyllä kuulostaa päällekkäisäänityksiä olevan aiempaa runsaammin. Pyritte ilmeisesti soittamaan studiossa livenä mahdollisimman paljon. Levyn ei tarvitse olla keikka Aristocrats on tähän mennessä julkaissut kolme studioalbumia
Marco Minnemanin mukaan keikoilla biisien luonteeseen vaikuttaa myös kulloinenkin konserttipaikka: – Rakastan soittamista livenä ja erilaisissa paikoissa, jolloin bändin soundi mukautetaan siihen akustiseen tilaan, missä olemme. Yksi Aristocratsin musiikin piirteistä on se, että joissain kappaleissa soittajat improvisoivat yhtä aikaa. Sitten alkoi hahmottua, että jaa, tällainen levy siis tällä kertaa. Toki jokainen meistä tuo soittajana uusia piirteitä osuuksiinsa, aloittaa Beller. Kuivassa tilassa kaikki nopeat nuotit kuuluvat selkeäs ti, jolloin voi soittaa paljon ja isosti. Oikein isossa rock-tyylisessä keikkapaikassa taas saatan soittaa erilaisia fillejä ja takakenoisemmin. Myös Through The Flower -sävellyksessäni on giganttinen avoin jakso yksinkertaisten sointujen puitteissa, jolloin voimme reagoida toistemme soittoon ja soittaa kukin vapaasti, Bryan Beller kiteyttää asian. Suomen keikoilla yhden kappaleen piano-osuus tuli Marco Minnemanin iPhonesta. Entä muuttuvatko kappaleet kun niitä aletaan yhdessä harjoitella. Joten on se hieman erilaista verrattuna konsertteihin, jolloin vain annamme mennä, Beller vastaa. Pig’s Day Off taas sisältää jakson, jota kutsumme Angry Pig -osuudeksi. – Rakenteet ovat aina määriteltyjä. Koska jokainen on kiireinen tahollaan, demot toimivat referenssinä. Siinä on hyvin dissonoiva harmonia, jonka puitteissa voimme tehdä aika lailla mitä haluamme, kunhan se vain kuulostaa vihaiselta. Ihan tarkoituksella joskus muuntelen asioita biisissä saadakseni muiden huomion. – Se riippuu kappaleesta, varmaankin Pressure Relief on siitä selkein esimerkki. Tila vaikuttaa soittotapaan Aristocratsissa jokainen jäsen saa levylle saman määrän sävellyksiä, joskin (multi-instrumentalisti) Minnemann on kuulemma muita selkeästi tuotteliaampi. Studiossa äänitimme ensimmäisenä Marcon sävellyksen, jonka jälkeen hän soitti siihen noin kymmenen kerrosta erilaisia päällesoittoja. – Me testasimme tämän asian ennen levyn tekemistä soittamalla uusia kappaleita keikoilla. Miten on, tuoko päällekkäisäänitysten sisällyttäminen live-soittoon paljonkin haasteita. u ”Tässä bändissä on paljon musiikillista vapautta, mikä ei ole itsestäänselvyys isommissa kokoonpanoissa.” 22-23 Aristocrats.indd 23 30.3.2016 11.44. Onko tämä suunniteltua vai ihan sattumanvaraista. www.riffi.fi 2/2016 23 teemme jotain juttuja uudestaan, jos esimerkiksi soundi ei ollut oikeanlainen. Sen jälkeen soitimme keikkoja, jotta saimme ne kunnolla haltuun ennen studiosessiota. Kokeilimme, että biisit varmasti kuulostavat hyvältä myös konserttitilanteessa, Govan aloittaa ja Beller jatkaa: Jos ollaan ihan tarkkoja, niin meillä oli uusista biiseistä demot, jotka olivat aika triomaisia
Meillä tosiaan oli pääesiintyjän keikkoja kahdeksassa isossa brittipaikaissa, kuten Wembleyn areenalla, Manches te ris sa ja Birminghamissa ja oli todella kiva soittaa noissa. Juurevasta riffittelystä ja moniäänisestä laulusta oman soundinsa luonut nelikko lopetti euroopankiertueensa Suomessa. Niinpä uusi materiaali on vasta tuloillaan keikoille. Hienoa nähdä, että kaikkien vuosien jälkeen meidät huomataan. Kitaristi Ben Wells kertoo tunnelmat yli kuukauden kiertueen jälkeen – Hyvin on mennyt, vaikka nyt jo väsyttää ja kaikki odotamme kotiin pääsyä. – Suomessahan emme ole vielä montaa kertaa olleetkaan, joten täällä meidän keikkapaikkamme ovat pienempiä. TeKSTi: Timo KoSKinen Kuva: RoB Fenn – tehoriffejä ja lauluvoimaa Jenkkibändi Black Stone Cherry on jo pitkään kuplinut lähellä pintaa ja uskoo uuden levynsä myötä saavuttavansa läpimurron Suomessakin. Mutta tavoitteena saada yleisöä täältäkin ja tulla pian uudestaan. 24-25 Black Stone Ch.indd 24 30.3.2016 11.45. Bändin viides studioalbumi, Kentucky, odottaa vielä ilmestymistään. 24 www.riffi.fi 2/2016 Black Stone Cherry K iertueen varrella bändi pääsi kokemaan loppuunmyytyjä jättisalejakin, joihin verrattuna Tampereen klubi on pienempää kokoluokkaa
Niissä on klassista kitarariffittelyä. Kitaran soittaminen on aina luova tapahtuma ja jatkuvasti löytyy jotain jännää, jonka haluaa säästää myöhemmäksi. Tarvitaanko paljon kokeiluja ässäriffien löytämiseksi. Näin olemme aina toimineet, kaikki osallistuvat yhdessä biisien kirjoittamiseen eikä mikään kappaleista tule vain yhdeltä meistä. Lisäksi kokoonnumme toisinaan yhteen biisintekosessioihin ja jammailemaan. Studiossa meni vain 20 päivää. Lipun ostaneet haluavat kuulla tiettyjä biisejä ja me taas haemme balanssia niiden ja meidän omien suosikkiemme välille, Wells kertoo. Omiin korviini haluan kuulla tasaisen miksauksen koko bändistä ja vähän vielä yleisön ääntäkin. Langaton lähetin on Sennheiserilta. Koska levy ei ole vielä saatavilla, emme halua paljastaa liikaa tässä vaiheessa. Pyrimme kirjoittamaan lauluosuudet sellaisiksi, että ne voi toistaa keikallakin. – Albumilla pitää olla kulku, valoa ja varjoa, eikä kaiken pidä kuulostaa samalta. Heillä on oma Eurooppaan jäävä laitekattauksensa ja kotona jenkeissä odottaa samanlainen. Ennen keikkaa, soundcheckin jälkeen vain odottelemme lavalle pääsyä, eikä tarvita mitään pitkää verryttelyä takahuoneessa, Wells naurahtaa. – Vahvistimena minulla on Peavey 6505. ei liian monimutkaista Netissä näkyy videoita, joissa neuvotaan soittamista Black Stone Cherryn tyyliin. Ovatko ne sinusta onnistuneita. Vastapainoksi Chrisilla on klassisempi rocksoundi. u ”Albumilla pitää olla kulku – valoa ja varjoa – eikä kaiken pidä kuulostaa samalta.” 24-25 Black Stone Ch.indd 25 30.3.2016 11.45. – Näistä kappaleista aika iso osa on kirjoitettu kiertueella bussimatkoilla viime vuonna. Kaikki biisit [paitsi levyn ainoa cover, Edwin Starrin War] ovat koko bändin yhdessä tekemiä. Vuosien yhdessä laulamisen jälkeen tiedämme, että Jonin [ Lawhon, basso] ääni säestää hyvin Chrisia, John Fred [ Young, rummut] ja minä täydennämme silloin kun tarvitaan poweria lauluun. Vanhoja hyviä ovat vaikka Lonely Train, White Trash Millionaire, Blame It on the Boom Boom. Minusta aika yksinkertainen laitteisto, Wells määrittelee laitelistansa. Keikkataltioinnit leviävät nettiin kuitenkin. Bändissä tarvitaan raskasta soundia, jossa on runsaasti rutinaa ja alapäätä ja sitä Peavey tarjoaa minulle mainiosti. Liikaa kitaraa ei ole tarkoitus laittaa, eikä mitään sellaista, mitä ei keikalla voisi soittaa. Teksteillä on henkilökohtainen merkitys omien ja bändien yhteisten kokemuksien kautta, mutta ne eivät liity toisiinsa minkään teeman ympärillä, Wells summaa työskentelyprosessin. Meillä molemmilla on kuusi kitaraa kirtueella käytössä. Tehokkaana studiossa Kentucky äänitettiin erittäin ripeästi: sessiot alkoivat lokakuussa ja valmista tavaraa oli ennakkokuultavissa jo helmikuun lopulla. Kielet vaihdetaan ainakin joka toiselle keikalle lämpötilan ja setin pituuden perusteella. – Kitaraa on enintään neljä raitaa kappaleessa, meidän molempien kitarat vasemmalle ja oikealle. Lopulta haluamme valikoida parhaat riffit, jotka kuitenkin olisivat originaaleja eivätkä joka paikassa kuultuja. Luottosoundi omilla kamoilla Riffien sointiin tulee tanakkuutta matalien virityksienne ansiosta, mutta varmaan tarvitaan aika valikoima kitaroita. Tuotat Chris Robertsonin kanssa yhdessä tuhdin kitaravallin, kuinka paljon tavaraa levylle ladotaan. – Tällä kerralla kaikki sujui nopeasti ja helposti, koska äänitimme levyn kotiseudulla ja tuotimme sen itse. – Kun bändille alkaa kertyä julkaisuja ja faneja, settilistan tekeminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Se verran bändi on tottunut luottamaan omaan kalustoonsa, että Euroopan halki kulkeneilla kiertueilla he ovat kuljettaneet omat vahvistimensa kaappeineen eikä paikallisia vuokralaitteita ole käytetty. www.riffi.fi 2/2016 25 Black Stone Cherry – Soitamme vain kaksi biisiä uudelta levyltä, In Our Dreams ja The Rambler. Itse käytän pääasiassa Les Pauleja ja lisäksi mukana on kaksi PRS:a. Toisinaan menemme alas B:hen asti ja uudella levyllä jopa A:han. Meillä kaikilla on erilaiset äänet ja niiden yhdistelmä toimii ainutlaatusella tavalla. On siinä tehtävää. – Keikalla kitarat vaihdetaan virityksen mukaan ja setissä on kolme tai neljä eri viritystä. Se riittää, että tulos on meidän mielestämme hyvä ja toivottavasti muidenkin. Rocktronin Talk Box onkin ahkerassa käytössä, Wells höystää sillä usein laulustemmaansa ja luo riffeihin pelkän tuplauksen sijaan vokaalista lisäsointia. – On siellä joukossa todella hyviä, jotkut ovat todella nähneet vaivaa asian eteen. Pedaalilaudassani näyttäisi olevan paljon tavaraa, mutta todellisuudessa siellä on vain Talk Box, wahwah, fuzzia ja phaseria MXR:lta ja viritin TC Electronicsilta. Jotkut taas ovat tekijöiden omia tulkintoja meidän biiseistämme. On imartelevaa, että soittajat haluavat jäljitellä meitä. Chrisilla kaikki kitarat ovat PRS:lta. Se vaatinee erityishuomiota myös monitoroinnissa. Emme kuitenkaan halua ajatella liikaa riffien erikoisuutta. Äänitämme rungon kahdella kitaralla ja tuplauksia tehdään tarpeen mukaan. – Meidän biiseissämme ei minusta ole mitään vaikeaa, toimimme luontevasti yhdessä hyvin ja opimme uudet kappaleet nopeasti. – Melkein kaikissa biiseissä kitarat on viritetty alas, vähintään puolisävelaskeleen tai kokosävelaskeleen verran. Emme siis kuulosta samalta ja soundit täydentävät toisiaan. Miten kappaleista rakennetaan toimiva kokonaisuus. Olemme kasvaneet kuunnellen Beatlesin kaltaisia lauluharmoniabändejä ja meille on tärkeää, että kappaleissamme on paljon laulua. Toiveena olisi saada levy listoille. –Kitarateknikolla riittää touhua koko päiväksi, onneksi hän tykkää hommastaan. Musiikki on valmiina varmaan 90 %:ssa kappaleista ensin, minkä jälkeen ruvetaan sanoittamaan. Bändinne biisit ovat vahvasti riffipohjaisia. Jos meidän tyyliimme haluaa perehtyä, uudella levyllä on mahtiriffejä kuten Shakin’ My Cage ja Darkest Secret. Bändissä on myös poikkeuksellista lauluvoimaa. Chris Robertsonin päälaulun lisäksi koko muu bändi osallistuu vokaaliosuuksiin, toisinaan kaikki yhtä aikaa. – Riffejä on valtava määrä kokeiltavana, puhelimissa monta sataa. Kun levy ilmestyy, otamme sen biisit esiin, koska koko albumi on kirjoitettu sellaiseksi, että suurin osa siitä voitaisiin esittää livenä. Sävellajejakin harkittiin tarkoin biisien järjestystä valittaessa. – Sen haluamme tuoda esiin. – Meillä on kaikilla korvamonitorointi. Tallennamme ideoi ta puhelimilla ja tietokoneilla ja meille kertyy aina melkoinen arkisto kitarariffejä ja laulumelodian palasia
– Sekä doomettä deathmetalli – yhtä lailla kuin Rushin ja Marillionin kaltainen progekin – ovat vedonneet minuun aina, ja näitä elementtejä aloin tietenkin käyttää omissakin biiseissäni. Mutta ainoastaan se porukka, joka pukeutuu pitkiin takkeihin ja kinaa netissä ilmeisesti ikuisesti siitä, minkä bändien kangasmerkkejä on kulloinkin ”tr00” tai ”kvlt” kantaa, katsoi asiakTeksTi: PeTri silas kuvaT: kai sinervo Juha Raivio – muistoja 2010-luvun Pohjolasta swallow The sun on tärkeimpiä raskaan rockin bändejämme juuri nyt. Tinkimättömyys aiheuttaa toisinaan myös kitkaa, kun tekijän ja vastaanottajan odotukset eivät kohtaakaan suoraan. 26 www.riffi.fi 2/2016 M yyteillä pelataan ja mielikuvilla ratsastetaan rockin eri alalajeista ehkä eniten metallissa ja siellä sitä enemmän mitä mustemmiksi ja makaaberimmiksi sävyt käyvät. 26-29 Juha Raivio.indd 26 30.3.2016 19.47. eikä vähiten siksi, että yhtä lailla progesta kuin tunnelmaa ja tekniikkaa korostavista metallin tyyleistä aineksia uuttava Juha raivio osaa paitsi maalata vaikuttavia mielikuvia, myös pysyä riittävän salaperäisenä. Vaikka pyrintömme olivat sataprosenttisen vilpittömiä, Swallow The Sunin kitaristi ja bändiliideri naurahtaa kuivasti vuosituhannen taitetta muistellessaan. – Ihan pimeimmän blackin ja sen harrastajien kanssa ei ole tullut oltua paljon tekemisissä, mutta flirttailu doomin kanssa nosti heti mekkalan faniporukan syvistä riveistä. Tästä riittää kokemusta myös genren kansainvälisesti arvostetuimpien biisintekijöiden joukkoon lukeutuvalla Juha Raiviolla, jota on visionsa ja tinkimättömyytensä ansiosta kutsuttu ”suomalaisen metallin omatunnoksi”
Joku kävi ilmoittamaan, että ”ei voi olla noin vakavaa, vetäkää enemmän viinaa niin ei tarvitse murjottaa!” Koska en ole ikinä käyttänyt alkoholia, siihen oli vaikea suhtautua, Raivio irvistää. – Hiljan tuli palautetta Empires of Loneliness -biisistä, joka on kieltämättä rankemmasta päästä. Mutta laitan kaiken musiikkiin, minkä pitää riittää. www.riffi.fi 2/2016 27 seen kitistä ”aitoudesta” tai lähinnä sen puutteesta. Voi nyyh. – Katson tulleeni aika immuuniksi kriitikkotai yleisöfeedbackille ja ajattelen nykyään, että jos joku ei saa tietyn biisin ideas ta kiinni, hän ei vain ole valmis sille. Ehkä kyseessä on puoJuha Raivion (oik.) luotsaama Swallow The Sun keikalla Nosturissa. Jos haluaisin selostaa asioistani kaikille, nämä tilanteet olisi helposti ratkottu. 26-29 Juha Raivio.indd 27 30.3.2016 19.47. Oman yksityisyyden varjeleminen tuottaa ristiriitaisen olon ja ruokkii ehkä samalla myyttiä sulkeutuvaisuuteen taipuvaisesta erakosta, mutta näiden seuraamusten kanssa voi oppia elämään. – Lisäksi näiden uusien kappaleiden takana on oikeasti sen verran karuja asioita, että saman kokenut ei tuollaisia ohjeita viskoisi. Musiikin oikeaoppisuuden lisäksi nuo portinvartijoiksi itsensä ylentäneet ottavat toisinaan yhtä kärkkäästi kantaa myös sanoituksiin
Mutta toisaalta lasken myös Plague of Butterflies -ep:n (2008), jonka bonuksena pistimme ekat demomme kaikkien saataville, täysipainoiseksi julkaisuksi. – Itselleni se on yksi levy, jonka eriluonteiset palaset täydentävät toisiaan. Ulkomailla nämä meikäläisille tutut luonteenpiirteet herättävät toisinaan huomiota. Levyistä keskimmäinen on pääosin akustinen ja sillä kuullaan Kaisa Valan suomenkielistä laulua. sävelmät metsän sylistä Swallow The Sunin uuden alun korskeaksi vertauskuvaksi nousee kuudes pitkäsoitto, kolmelle eri albumille levittäytyvä Songs from the North. Lähikorvessa majailevaa kahdeksan suden laumaa unohtamatta. – Joskus välähti, että yksi kertsi suomeksi kaiken seassa voisi kuulostaa aika eksoottiselta. Eli katson asiaa ehkä vähän epätavallisesti… Joka tapauksessa, jo Emerald Forestista piti tulla triplan eka kiekko, mutta silloin loppui aika kesken. Ja tähän Pohjola-teemaan se osui kuin naula päähän. Teen musaa täydellä sydämellä, enkä pysty näkemään asiaa siten, että minulta olisi jäänyt puolitiehen jotain, minkä vasta ulkopuolinen osaisi osoittaa. Vaikka Juha ei sosiaalisesta mediasta tai monesta muustakaan niin sanotun modernin elämän välttämättömyydestä perusta, syntyivät demot Garagebandin äärellä. Tunnelmaan viritti ympärille levittyvä metsä järvineen, pihapiiri eläimineen sekä Twin Peaksin mukaan Lelandiksi ja Mrs. omassa rauhassa Yhteys luontoon on ollut aina tärkeä Raiviolle. Palmeriksi nimetty pöllöpariskunta. Ennen tietokonetta biisinteko Swallow The Sunille noudatteli ikiaikaista kaavaa. Tässä tapauksessa jo tekijän näkemys ja murhaava itsekritiikki takaavat, että Swallow The Sunin ”slow music statement” pitää otteessaan koko 150 minuutin kestonsa. Järjestelmän ulkopuolelle Raivio asemoi itsensä muuttaessaan Hankasalmelle 2008, kun tuskastui byrokratiaan. Ja ei muuta kuin failit pojille. Sen verran natsi ja diktaattori kyllä olen, että aika tarkkaan haluan ideoitani noudatettavan. Hätäisen aikamme keskelle rakennettu suuruudenhullu katedraali voisi olla enemmän mainostemppu kuin aito taiteellinen manifesti, jos sisältöasiat eivät olisi kunnossa. – Varsinkin Jenkeissä toimittajat ovat kiinnostuneita elämänmuodostani, mutta suomalaisillahan luonto on äidinmaidossa, eikä kaikkien muusikoiden tarvitse olla niin päteviä small talkissa… Ja vaikka ihminen toki on laumaeläin, ihmettelen pikemmin kerrostaloasumista kuin mallia, jota toteutan. 28 www.riffi.fi 2/2016 lustusmekanismi, mutta vika löytyy mielestäni vastaanottajasta. Jos tarvitsee, voin asua kaupungissakin, mutta mieluummin ei. – Koska halusin panostaa bändiin, tulot olivat satunnaisia ja lopulta kävin pyytämässä työkkärissä ja Kelassa, että ottavat nimeni pois rekistereistään. Keikkojenkin jälkeen lähden mielelläni omille teilleni. Äänittäessä piti tunkea sormia raiturin sisälle, kunnes ne olivat niin 26-29 Juha Raivio.indd 28 30.3.2016 19.47. – En pidä itseäni antisosiaalisena, mutta viihdyn omissa oloissani. Mökä, pakokaasut ja ihmispaljous eivät vedä puoleensa. Tätä nykyä hän asuu Örebron lähellä vanhaa maataloa puolisonsa, eteläafrikkalaisen laulaja Aleah Stanbridgen, sekä kahdeksan hevosen ja neljän kissan kanssa. Lähimpään kauppaan on kymmenen kilometriä, naapuriin vähemmän. Laulut hyräilin tai soitin pianosoundilla. Niiden karenssien sun muiden kanssa pelaaminen oli ihan toivotonta, kun asenne tiskin takana tuntui sellaiselta, että ”eihän tuo muusikon homma oikeata työtä ole, mutta muistathan ilmoittaa kaikki tulosi tarkkaan lyhennettäviksi.” Irtisanoin kämppäni, roudasin kamat mummolan aittaan ja muutin metsään. Yksi tapa elää on tulla yhdelle neliökilometrille tuhannen muun sekaan omaan laatikkoon, mutta aina on ollut myös yksinäisiä susia. Menetin viimeisen vanhempani reilu vuosi takaperin, ja juurikin tämä triplan nimiraita kertoo niistä tuntemuksista. – Demotin kaksi ekaa levyä onnettomalla Fostexin muovilaatikolla, josta oli melkein jokainen painike paskana. Aloin keskittyä musiikkiin ja sillä polulla jatkan. Pysynpä ainakin itse onnellisena ja hengissäkin. Jo pidempään tekijänsä mielessä hautuneen voimainnäytön osat on nimetty ”Gloomiksi”, ”Beautyksi” ja ”Despairiksi”. – Ohjelmoin rummut ja demotin kitarat, bassot sekä kiipparit soittamalla. Kaikki alkoi 1990-luvun häntäpäässä akustisella kitaralla ja c-kasetteja syövällä neliraiturilla. Kun se oli rundeineen taputeltu, palasin ajatuksen pariin, Juha kertoo
Pidänkin yhtenä elämäni hienoimmista asioista sitä, että sain kitarajumalana pitämäni Steve Rotheryn soittamaan soolon omalle biisilleni (New Moonilta sinkuksi lohkaistu Servant of Sorrow) ja olen myös tutustunut mieheen. Sieltä löytyy uskomattoman rankkoja biisejä. kolkkouden ja huumorin väliin Iso kokonaisuus jäsentyi jakamalla se selkeästi toisistaan poikkeaviin osiin. Jonas on vanha kaverini, jonka piti tulla Songs from the Northin laulutuottajaksi, mutta suunnitelma kaatui aikatauluihin. Voiko funeral doomin ja Rushin yhdistää. Ja löytyyhän Songs from the Northin koleimmalta ja raskaimmalta levyltä biisi, jonka nimessä on kunnianosoitus Rushille. Ja oli oikeassa. Miksatessa ne sitten re-ampattiin, kuten nykyään tapana on. – Lost & Catatoniciin olin miettinyt (Paradise Lostin) Nick Holmesille ja (Katatonian) Jonas Renkselle sopivat lauluvierailupaikat, mutta se jäi tekemättä. Jokunen riffi ja raakile päätyi eri nippuun kuin alkuun hahmotin, mutta suuria huolia ei tullut. Omassa tapauksessa oli vähän pakkokin, jotta sain pidettyä budjetin kurissa ja takasin työrauhan. Perimmäisen totuuden ääreen saavutaan lopuksi. Lajityyppinsä tuntevan taiteen tekijän kolikon eri puolilla ovat usein raja-aitojen rehellinen ylittäminen ja pastissien tekeminen. Peterin hymyn olkapäälläni, kun vetelin pokerilla Silhouettesiin rivin: ”I painted my heart black just to cover the darker shades.” Ja blackmetallin puolellahan huumoria vasta onkin, tosin usein tahatonta. Äänitin keittiön seinäkelloa kasetinpuolikkaan täyteen ja etsin nauhanopeutta vaihtelemalla sopivan tempon. www.riffi.fi 2/2016 29 ”Ainoa huono puoli kotona äänittämisessä on, että minun luonteiseni ihminen hinkkaa liikaa.” verillä, että viritin kynästä ja teipistä apuvälineen, jolla käyttelin ”rec”-nappia, Juha hekottaa. Sillä eihän raskaus lopulta synny soundeista tai tyylistä, vaan tunnelmasta ja aitoudesta, josta kyllä aistii nopeasti, miten aitoa se on. Onneksi pätevä opettaja löytyi läheltä: monen rockja metallimuusikon guruna pitämä tuottaja asuu ja pyörittää Fascination Street -studiotaan pikku matkan päässä. – Totta kai ne Maidenit ja Metallicat ovat siellä pohjalla ja Wardrunasta innostuin taannoin, mutta tykkään myös Hurtsin kahdesta ensimmäisestä. – Suosittelen doomin lipunkantajille Marillionin kahta ekaa. Mustalla huumorilla on paikkansa metallissa, kuten Raivio muistuttaa viitaten suuren suosikkinsa Peter Steelen (19622010) yhtyeeseen. Mutta kun punainen lanka erottuu, musaa alkaa tulla ja sitä myös tulee. Vedin demoissa siihen genreen kuuluvan, osin kaiuttamalla tehdyn hitauden, kaoottisuuden ja raskauden tunnun ihan tappiin. With You Came the Whole of the World’s Tears ja Lost & Catatonic olivat ensin menossa kolmoslevylle, mutta tempo oli turhan ripeä, joten ne loksahtivat ykköselle, Juha kuvailee. Jatkan, vaikka ulkopuolinen olisi tajunnut sanoa jo tuntia aiemmin, että nyt ollaan hyvän tulkinnan kohdalla ja voidaan lopettaa. u 26-29 Juha Raivio.indd 29 30.3.2016 19.47. Sieltä ne seiskat Swallow The Sunillekin tulevat. Tästä ”suo, kuokka ja Jussi” -vaiheesta on tultu myös kaluston osalta lähemmäs nykyhetkeä. Swallow The Sunilla ei ole kovin montaa yhtä synkeää biisiä kuin Chelsea Monday tai Script for a Jester’s Tear. Duran Duran on ikisuosikkejani, ja kuulen Hurtsin tajuttoman kauniissa melodioissa kaikuja sekä sieltä että Depeche Moden tienoilta. Nickiin taas olen tutustunut kiertueilla hyvin, ja koska mies on mukana kakkosbändini Trees Of Eternityn pian ilmestyvällä levyllä, olisi hän luultavasti lähtenyt tähänkin. – Ja arvaa, miten tein klikin. – Songs from the Northin kolmososasta piti ensin tulla aika tyylipuhdas funeral doom -setti. Mutta kun Hiili Hiilesmaa sai matskun miksatakseen, hän sanoi, ettei sitä kannata pilata liialla efektoinnilla. Raivio alleviivaa haluavansa vähintään askeleen päähän ”aitoutta” peräänkuuluttavista keskusteluista. Funeral doom on oma taiteenlajinsa, mutta jämäkämpi ote soundeissa sopi kokonaisuuteen. – Lähtökohdaksi otin, että eka levy on ikään kuin tavallinen Swallow-levy, toinen pääosin akustinen ja viimeinen, täysin ilman puhdasta laulua toteutettu kokonaisuus, todella hidas ja raskas. Ei kaikki ole aina niin mustavalkoista. Jos tekisin biisejä muille, suhtautuisin asiaan eri tavalla. Ehkä juuri tämän alkeellisuuden takia The Morning Never Came ja Ghosts of Loss (2006) ovat monen mielestä parhaat levymme! Kitarakin oli nailonkielinen akustinen, kun en jaksanut raahata sähkistä treenikämpältä kotiin. – Triplaa tehdessä opettelin käyttämään ProToolsia sen verran, että tallensin levyn kitarat kotona, suoraan linjaan. – Minulla on sellainen tekniikka, jos niin voi sanoa, etten koskaan tietoisesti käy tekemään musiikkia. Tunsin St. Tässä hengessä hän kaavaili uusimmalle hengentuotteellekin väkeviä vieraita, mutta aika loppui kesken. – Ystäväni Jens Bogren tuli tuosta muutaman kilometrin päästä pistämään set-upin kuntoon ja näyttämään, miten toimitaan. Ainoa huono puoli kotona äänittämisessä on, että minun luonteiseni ihminen hinkkaa liikaa. Managerit saavat alkaa täyttää kalenteria vasta kun levyn valmistuminen on itsellä tiedossa. Yhä etenkin My Dying Briden ja Candlemassin nimeen vannova Raivio julistaa koetinkivikseen Type O Negativen ja vanhan Marillionin, mutta löytää inspiraatiota muualtakin. – Kaikki Type O Negativen fanit eivät ehkä tiedä, että heidän karuina pitämissään biiseissä lauletaan hiusväristä tai kuukautisista. Olennaista Swallow The Sunin sielun mielestä on myös olla ottamatta vääriä asioita liian vakavasti. Mutta syön ennemmin pitkään nuudeleita kuin annan ulkopuolisten vaikuttaa aikatauluihin. – Rush on vaikuttajista tärkein
Lähdin mukaan koska mielestäni akustista kitaraa pitää kuunnella sekä soittajan että kuuntelijan positiossa; sen pitää kuulostaa hyvältä molempiin paikkoihin. Alasarven malli otettiin Stratosta, saatiin hiukan lisää tilaa kädelle, ja rungon sivuja pyöristettiin vähän enemmän. Hän kertoo löytävänsä sieltä toimivia käyttöesineitä ja saavansa hyvää palvelua. Kaikista kovin juttu minulle oli tämä kaula: olin läsnä kun sitä hiottiin eli se annettiin minulle tasaisin väliajoin kokeiltavaksi. – Halusin mahonkirungon ja vaahterakaulan. Otelautamerkki löytyy vain 12. Hänen kiinnostuksensa kitaristina ulottuu kuitenkin myös muiden musiikinlajien puolelle, mikä näkyykin CV:ssä. Nauhat on hiottu kerran, sillä en paina kieliä kovin paljon. Humbuckereille on puolitukset, sillä halusin yhden kitaran millä pystyisin musiikkia opiskellessa klaaraamaan niin monta tyyliä kuin mahdollista. Aika painava tämä on, mutta hieman keventynyt vuosien aikana. Hänelle kitarat ovat käyttöpelejä, ammattilaitteita, joista pitää löytyä tietyt asiat. 30 www.riffi.fi 2/2016 R askasta Joulua -kiertueen sovittaja, kapellimestari ja kitaristi Erkka Korhonen on tuttu nimi raskaamman rockin kentällä. Keikkailun ohella opetusja tuotantotyö tuo leipää pöytään. Tuttujen kautta kuulin kaverista, joka voisi tehdä minulle customsoittimen. nyt on Erkka korhosen vuoro. E l ä m ä n i k i t a r a t Erkka korhonen – Tärkeää on se, että soitin soi hyvin tai vielä yllättääkin, ei se mitä lavassa lukee 30-33 Erkka Korhonen Elämäni kitarat.indd 30 30.3.2016 11.48. – Mikit on ruuvattu suoraan runkoon kiinni; olin lukenut, että Van Halen kuulee eron siinä. Larrivée L3-E, 2007 – Tämä on minun ensimmäinen oikeasti hyvä teräskielinen akustinen. Tallassa on Seymour Duncan JB, edessä Jazz ja keskellä Vintage Rail. Nimenomaan TEksTi: TiMo ÖsTMan kuvaT: ToMMi Posa kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Custom-kitara, rakentaja Mikko Laakkonen, 1995 – 20-vuotiaana olin jo päässyt Pop-Jazz Konservatorioon. suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. nauhalta, mikä on tehnyt tästä opettaes sa vähän hankalan oppilaan kannalta. Tutustuin näihin kun eräs oppilaani halusi ostaa Larrivéen. Hän soitti yhtä Yamahan Pacifica-mallia, jossa oli Telen runko ja Straton lapa. Lisäksi hän on pitänyt liikkeessä klinikoita ja tuote-esittelyitä. Siihen päätettiin laittaa eebenpuu-otelauta ja isot nauhat (Dunlop 6100), koska en tykkää tuntea kovin paljon puuta sormen päässä. Tämä on isosoundinen kitara jolla on soitettu todella paljon keikkoja, ja tätä oli ihanaa tehdä koska pääsin vaikuttamaan ihan kaikkeen. Tämä L3 osoittautui sitten hyväksi malliksi, johon itsekin ihastuin. Kitaraja laiteasioissa Erkka Korhosella on tiivis suhde Musamaailman kanssa. Korhonen toteaa, ettei ole koskaan ollut mikään viinikorkin haistelija mitä tulee kitaroihin – hän ei saa lisäarvoa siitä mitä lavassa lukee. Juhan mukaan kyseessä on vähän spesiaalikin soitin, sillä Mikko on rakentanut kai maksimissaan kymmenen kitaraa. Tapasimme Erkka Korhosen espoolaisessa studiossa, missä hän esitteli meille viisi otosta kitaravalikoimastaan. Silloisia suosikkisoittajiani oli Shrapnelille levyttänyt Michael Lee Firkins, jonka soitossa oli paljon bluesia ja countrya. Siitä tulikin täysin esteetön. Steve Morse oli myös tärkeä, hänessä oli samaa henkeä ja samantyylinen kitara. Kitaran rakentaja Mikko Laakkonen oli tuolloin Juha Ruokankaan kämppäkaveri Ikaalisissa, ja on nykyään aika merkittävä teollinen huonekalusuunnittelija
30-33 Erkka Korhonen Elämäni kitarat.indd 31 30.3.2016 11.48
Mikrofonit ovat Seymour Duncanin medium output -tehoa, tallassa on Twang Banger, muuten Five-Two, joiden alakielille alnico 5 -kela ja yläkielille alnico 2. EsP Eclipse FM, 2011 – Vuonna 2000 ostin kanikonttorista Tokain ’85-vuoden lippulaivamallin. Minulle pienenä kundina tämä on ergonominen, koska runko on ohuempi ja siinä on takana yläloivennus. Viime vuonna tähän tehtiin rosterinauhojen vaihto; saa nähdä onko se viimeinen nauhojen vaihto ellei jotain vahinkoa tapahdu. Tähän kitaraan tuli sitten Janilta koko setti eli kaulalevy, talla, kampi sekä stopbar ovat rosteria. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Huomasin silloin, että puhtaampi metalli ottaa kitaran akustisesta soinnista pois ikäviä taajuuksia. kaksikaulainen EsP, 2010 – Tämä on yhteisprojekti minun ja Saarikon Kaitsun kanssa. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. f i . Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. – Gotohin lukkovirittimet tulivat kitaran mukana. Tallablokissa on äänirauta-suunnittelu: se oikeasti soi sävelessä, kun Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. – Lähdettiin sitten tekemään sitä projektia kaula edellä. Kitarassa oli jo Seymour Duncanin elektroniikka, mutta heti vaihdettiin omat Les Paul -vakiomikit eli Custom 5 ja Jazz. Vainion Jesse sanoi Sonic Pumpilla, että onpa todella hyvin vireessä soiva kitara, myös ylärekisteristä. Käyttöä on ollut Northern Kingsin ja Raskaan Joulun keikoilla. Viime vuoden Turenki Tonefestin innoittamana Jani Syvänen teki minulle rosterista signatureosan, wraparound-stopbarin. – Tällä kitaralla on soitettu satoja keikkoja ja äänitetty paljon. Kielisetti on 0.10-0.50. Silloin käy vaan niin, että ylärivin potikat muuttuvat kosmeettisiksi eli on vain master-vola ja -tone. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja tämä on oikeastaan kulminoituma noiden kitaroiden hyvistä jutuista. Gibsonin mensuurissa tykkään 0.11-alakerrasta, saan paremman vastuksen plektralle. Tykästyin siihen, ja myöhemmin tehtiin myös sellainen todella pimpattu Tokain Les Paul, jota käytin koko Ari Koivus -bändin ajan. Tätä on mikitetty monenlaisilla eri tavoilla ja aina se on kuulostanut hyvältä. Kaikkien mukana cd-levy. – Olin saanut jo aiempaan Stratoon Syväsen Janilta tallablokin, joka on tehty laadukkaammasta teräksestä. Se on pultattu kanteen kiinni ja ottaa resonaatiota mukaan. Halusin Straton, jossa tonea ei tarvitsisi leikata kun soittaa tallamikillä särösoundilla; silloinen suosaarni/vaahterakaulaStratoni oli yläpäävoittoinen. Baritonikaulaan valittiin Seymour Duncanin Alternative 8 -mikki, joka on niiden suositus. Kitarassa on myös kytkin kaulan valintaa varten. Sillä saa jo aika lähelle Stratoa olevan fiiliksen. Kielet vedettiin rungon läpi ja siihen tuli ESP:ltä hirveästi ehdotuksia, että miten reiät voi asetella; päädyttiin sitten nättiin pystyriviin. Rungoksi otettiin Tokain kahdesta palasta tehty leppärunko, kuten ne klassikomalleissakin on. Ennen käytin Les Paulissa 011-settiä, mutta viimeisimmän käsileikkauksen jälkeen 0.10 tuntuu paremmalta yläkielillä. – Yhdestä palasta tehty mahonkirunko on kiva näissä kitaroissa. Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. – Tämä pohjautuu ESP:n SG-tyyliseen Viperiin. Kaksi viikkoa meni ja Kaitsu soitti, että tehdään se! Silloin kun kitara ei ole kiertueella, se on näyttelyesineenä Musamaailmassa. Custom Tokai stratocaster, vuodelta 2015 – Merkkivuosina on hyvä muistaa itseään jollakin, ja 40-vuotispäivän alla kerroin ystäville, että tällaiseen projektiin voi osallistua. Silloin oikeastaan alkoi yhteistyö Saarikon Kain kanssa, tuli otettua vähän isompi satsi tavaraa kerralla. r i f f i . Nämä tuppaa olemaan vähän kaulapainotteisia, joten joskus kaulaa täytyy vähän kannatella. – Seuraavana vuonna alkoivat Ari Koivus -kuviot, lähdettiin kiertueelle. 38,85 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut 30-33 Erkka Korhonen Elämäni kitarat.indd 32 30.3.2016 11.48. Lisäksi Larrivéen koppamalli on helppo soittaa; olen soittanut tällä pisimmillään kymmenen tunnin session ja silloinkin pää petti ensin, ei käsi. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. 32 www.riffi.fi 2/2016 mahonkirunkoinen puhutteli; soundissa on sellainen kes ki alueen kuoppa, mikä ei harjauskompissa lähde liikaa kolisemaan. Tähän laitettiin heti rosterinauhat, sillä niitä vastaan kieli liikkuu nopeammin; olen noiden käsileikkausten takia joutunut hakemaan lisää voimaa käteeni. Levyllä oli yksi biisi, missä tarvitsi tällaista akustista kitaraa, ja ajattelin, että nyt ehkä kysyntä kohtaa tarjonnan. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Siinä on punottu kolmoskieli, jota ei paljon venytellä. Oltiin jossain palaverissa, ja sanoin, että arvaapa minkälainen kitara tuli mieleen; näin suurin piirtein unta. Kauloihin laitettiin eebenpuuotelauta, paksut nauhat ja Earvana-satula. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. Jo siinä edellisessä Les Paulissa minulla oli sellainen kytkentä, että kun kytkimen laittaa väliasentoon, niin se puolittaa molemmat mikit ja kytkee ne rinnan. Sen vaihto pitää treenata, on nimittäin tosi erikoinen ja eteerinen soundi, jos soittaakin väärällä kaulalla. Kaulat jätettiin öljytyksi, koska se on minulle helpoin soittaa. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Olen aina hio nut kiiltolakatuista kauloista maalit pois, mutta matta on minulle tosi esteetön. On tullut tehtyä levytyksiä baritonikitaralla, mutta livenä sen kanssa joutuu tekemään kompromisseja. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. Tämän näin Musamaailman seinällä ja ensimmäiseksi huomioni kiinnitti se, että onpa tosi nätti loimukansi ja mattapinta. B. Elektroniikka on LR Baggsin, ja keikalla käytän lisänä DTarin Mama Bear -etuasteesta mahonkirunkoisen D-mallin mallinnusta. Minulta on leikattu kaksi kertaa vasemman käden kyynärpää hermovaurioiden vuoksi, kämmen kerran ja oikea kyynärpää kerran, joten tiedän millaista se on, kun kädestä loppuu voimat. Se tilattiin Warmothilta Van Halen -profiililla, joka on anatomisesti muotoiltu. Tässä kitarassa onkin iso ja laulava lead-soundi. Alapää tiukkeni ja selkiytyi, ja puhtaampi metalli tuntuu myös siistivän yläkertaa. Baritonikaulan 27 tuuman skaala tekee kaikista kielistä tosi isosti soivia; soitan tällä näppäilyjuttuja tai matalaa jurskutusta ja sooloissa siirryn tavalliseen kaulaan. Ne ovat hurinattomat, koska takana on Suhrin Backplate, jossa on kääntökela. – Kaksikaulaiseksi tämä on yllättävän kevyt, painaa noin puolentoista Les Paulin verran
r i f f i . B. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . f i . Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. – Siinä ei saa olla mitään vääristymiä, mitkä kiinnittäisivät väärällä tavalla huomion, se on hälytyskellojen soimisen paikka. Se on aika luontainen asia, että kun otat kaupassa kitaran käteen ja kokeilet sitä, se on heti akustinen testi. Soundissa pitää olla nimenomaan hyvä projektio. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Kaikkien mukana cd-levy. Hänen hankkimansa soittimet eivät edusta kaikkein klassisimpia brändejä, mutta vintage-soittimia hän ei silti mitenkään ylenkatso. On selvästi paljon soittimia jotka vielä huutaa hankkimista, esimerkiksi kovasti tekisi mieli 335-tyylistä kitaraa. Kun vertasin toista Stratoani tähän uuteen, joka oli ihan pakasta vedetty, järkytys oli valtava; vanhempi kuulosti tähän verrattuna kuin se olisi peiton alla. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Jos soitin soi hyvin ja vielä yllättääkin jollain tavalla, niin kuin tuo Tokai Strato, se on tärkeämpää ammattityökalussa. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Mojo-fiilistely ei tärkeää Erkka Korhonen yhtyy näkemykseen, että sähkökitaran akustinen sointi on tärkeä kriteeri soittimen hankinnassa. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. u Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. 38,85 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut 30-33 Erkka Korhonen Elämäni kitarat.indd 33 30.3.2016 11.48. Mutta toisaalta haluan, että soittimessa on ne isot nauhat ja tietyt asiat tietyissä paikoissa; se menee sen Mojo-fiilistelyn ohi kilometrien mitalla. Mutta tällä hetkellä nämä toimii minulle, Erkka kiteyttää. sitä kolauttaa. – Olisi hirveän kiva, jos olisi vintage-soittimia, ja jossain vaiheessa voin hyvinkin hankkia itselleni ”oikean” merkkisen Les Paulin ja oikean F-kitaran. Mutta en tykkää myöskään siitä, jos kitara on kauhean huonoissa säädöissä kun sitä kokeilee
Laitteiden kanssa kun työskennellään, niin niitä on hyvä osata käyttää ja useimmiten se vaati sellaista tietynlaista aktiivisuutta. v oitko kertoa hieman itsestäsi. Konserttitoistolla elätän itseni, tällä hetkellä, Laasonen kertoo. Pitää pitää itsensä ajan tasalla, että tuntee omat työkalunsa ja varsinkin kun puhutaan musiikista, niin on tärkeetä että ymmärtää musiikkia. On aika tärkeätä miten tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja miten saa monien ihmisten erilaiset tavoitteet yhdistettyä yhteisen päämäärän alle. – Välillä tuntuu, että se työnkuva on todella lavea. Itse käyn jonkin verran konserteissa ja keikoilla. Mun kokemus on, että on hyvä jos on soittanut jonkin verran, ja että kuuntelee paljon kaikenlaista musiikkia. 34 www.riffi.fi 2/2016 Mitä työhösi kuuluu. Mitä taitoja ammattiin tarvitsee. 34-35 Niko Laasonen.indd 34 30.3.2016 17.00. Ongelmanratkaisu on aika olennaista ja erilaisten sosiaalisten taitojen merkitys korostuu, kun ihmisten kanssa työskennellään ja yritetään saada asioita tapahtumaan. Miksaan muutamaa bändiä ja olen ollut parissa konserttisalissa ja yhdellä klubilla freelancerina, talonteknikkona. Välillä saattaa olla paljon odottelua. – Tähän kuuluu erilaisia teknisiä taitoja. – Teen työkseni oikeestaan kaikkea liveääneen liittyvää, ensisijaisesti saliääntä mutta myös monitoripuolta. Ymmärrän hieman valoista ja videopuolesta. Monesti se on laatikoiden työntöä ja laitteiden kytkemistä, mutta se on vain pieni osa sitä. 1987), monipuolinen audioammatilainen, jonka kymmenen vuotta sitten alkanut ura kasvoi harrastuksesta päätyöksi viisi, kuusi vuotta sitten. – Tietyt ihmissuhdetaidot on tärkeitä ja tietysti hyvä fyysinen peruskunto on tärkeä, varHaastattelu: Oskari kaajava kuvat: tOmmi POsa ”keikka tapahtuu hetkessä, eikä siihen pääse palaamaan” Näin sanoo pääasiassa äänentoiston parissa työskentelevä Niko Laasonen (s. Koetan pitää itseni ajan tasalla ja nimenomaan laaja-alaisesti
– Kyllä se mulla lähtee siitä, että mä tykkään musiikista. Onko jotakin artistia tai yhtyettä, jonka kanssa haluaisit työskennellä. – Mulla on muutama vuosi elektroniikan opintoja taustalla, ja olen kokenut että siitäkin on etua, kun on elektroniikan perusteet hallussa. Kun on keikka, niin se tapahtuu siinä hetkessä ja siihen ei pääse palaamaan! Se on hyvä ja huono puoli. – Tää on ehkä vähän yllättävää. – En ole oikeastaan miettinyt. Tarkoitus olisi valmistua vuoden sisään. Erilaisten sattumien kautta löysin itseni miksaamasta jotain pienempiä keikkoja ja jossain vaiheessa menin alan firmoihin töihin. Haluatko tutustua kirja-alaan. Ilmoittaudu valintakokeeseen: laajasalonopisto.fi Yhdessä Yhdessä sinkin kun puhutaan livepuolesta: eli pitää pysyä kondiksessa. Haluatko kehittää kirjallista ilmaisuasi ja toteuttaa kirjaprojektin. Se on yksi niistä hetkistä, joissa tajuaa että tämä on aika etuoikeutettua hommaa. Kaikki tähän liittyvä oikeastaan kiinnosti – musiikki ja sitten tekniikka ja kaikki siltä väliltä. Fysiikan lakien kanssa ollaan tekemisissä monissa tilanteissa. Pitää osata tehdä nopeita ja oikeita päätöksiä. Auttaa, kun yksinkertaisia laskutoimituksia pystyy pyörittelemään päässä. On aina hienoa, kun työskentelee taitavien muusikkojen kanssa! u Tämän jutun myötä kierrämme yhden ympyrän kiinni. Paljon tässä pyöritään myös semmoisten asioiden kanssa, että akustiikan tuntemuksesta on etua. Ja sitten oli Samae Koskisen Korvalääke, jos pitää jotain mainita. Pari vuotta sitten oli isot myrskyt ympäri maata ja sen jälkeen oli raivaustöitä käynnissä. – Olen soittanut koskettimia ja jonkun verran sähköbassoa. Kenelle tai kenen kanssa olet työskennellyt. Olin sillon keikalla yritystapahtumassa, jossa moni tuli juttelemaan. Mitä enemmän on eri asioista perillä niin sitä parempi. Olen tehnyt hommia paljon erilaisille vuokrafirmoille ja ollut talonteknikkona eri paikoissa, ja olen edelleen. – Tänä vuonna on ollut Anna Abreu, hänen keikkoja olen miksannut. Mulla oli aikanaan bändi ja sen yhteydessä ruvettiin tutustumaan äänityslaitteistoon. Tutustuttiin äänityslaitteistoon ja sain erilaisia laitteita ittellekkin. Onko mitään huonoja puolia. Tuntuu että silloin kun on töitä, niin niitä on enemmän kuin kerkiäisi tekemään, mutta sitten on myös niitä hiljaisia kausia. www.riffi.fi 2/2016 35 Hae opiskelemaan lukuvuoden 2016-2017 kursseille Viestinnän kurssit Radioja TV-työ Journalistinen kirjoittaminen Mediatekniikka ja tapahtumatuotanto Laulusolisti Opi keskeisimmät asiat sooloartistin taidoista Laajenna rytmimusiikin tuntemustasi Kasvata esiintymisvarmuuttasi Kirjoittaja Kiinnostaako kirjallisuuden opinnot. Mistä pidät eniten työssäsi. Vietettiin pari kesää kaverin kanssa autotallissa ja aluksi kasetti-neliraiturilla ja sitten digitaalisella kasiraiturilla ja lopulta erilaisilla tietokonelaitteilla opeteltiin yrityksen ja erehdyksen kautta. 34-35 Niko Laasonen.indd 35 30.3.2016 17.00. Tämän haastattelun toimittaja puolestaan suorittaa omaa TET-harjoitteluaan Riffin toimituksessa 2016. Se on parhaimmillaan todella hauskaa, mutta kyllä mä tykkään tosi monesta puolesta tässä. Osittain se on ollut ehkä päämäärätietoista, osittain ei. Tykkään työskennellä tyylistä riippumatta, tottakai mielummin sellaisten kanssa, joista itse tykkään. Ei ole kahta samanlaista työpäivää, ja se että tilanteet on niin erilaisia: kaikenlaista tulee aina vastaan… Varsinkin livepuolella siinä on ihan tietty energisyys mistä mä tykkään. He kertoivat, että olivat olleet vuorotta pari viikkoa metsässä tekemässä raivaustöitä, että ei se ole ihmisen hommaa – hyvä päästä vähän tuulettumaan! Siinä tajusin, että vaikka oma työ ei aina tunnu niin merkitykselliseltä, kuitenkin kulttuurin ja viihteen sosiaalinen merkitys on niin suuri. Miten päädyit tälle alalle. Jossain vaiheessa tuli hankittua myöskin jonkin verran äänentoistolaitteistoa ja tutustuttua siihen puoleen. Haastateltavana oleva Niko Laasonen vieraili Riffin toimituksessa tutustumassa työelämään vuonna 2002 ja kirjoitti tuolloin jutun Apropoo-studiosta (Riffi 5/2002). Lähdin opiskelemaan aluksi elektroniikkaa, mutta sitten pääsin Sibelius-akatemialle, nykyiselle taideyliopistolle, opiskelemaan musiikkiteknologiaa ja olen edelleen siellä. Ihmiset tarvitsevat kulttuuria, viihdettä ja taidetta, että pääsevät vähäksi aikaa irti siitä normaalista arjesta. – Varsinkin kun näin freelancerina toimii, niin kyllä se elämän eräänlainen rutiini on aika hankala pitää. Olen ollut aika huono sanomaan ei, niin olen sitten löytäny itseni monesta eri tilanteesta ja tehnyt paljon muutakin siinä sivussa: kirjottanut laitteista ja ollut mukana audiolaitteiden kokoonpanotyössä ja lähtenyt mukaan kaikenlaisiin projekteihin. Mikä on ollut mieleenpainuvin hetki urallasi
Yamaha puolestaan tuo messuille aivan uuden Montage-syntikan, jota valmistetaan kolmessa eri koossa: 61:n, 76:n ja 88:n koskettimen mittaisella koskettimistolla. 36 www.riffi.fi 2/2016 Viime vuonna bongattu Roli pisti oikeastaan koko kosketinsoitin-käsitteen uusiksi Seaboard-soittimellaan. Tätä kirjoitettaessa Prolight & Sound -tapahtumaan on vielä viikko aikaa ja PLS-messuille ominaiseen tapaan monet audiovalmistajat eivät paljasta etukäteen uutuuksiaan. Sarjan lippulaivassa koskettimisto on tuntumaltaan pianomainen ja sitä kuvataan erittäin hienostuneeksi. Lisäksi ne soveltuvat saumattomasti myös langattomiin Sennheiser-, Shure-, Sony-, Wisycom-, Lectrosonicsja Line6järjestelmiin. uudet VTXhybridi-kombot. Tällä soittimella Yamaha itse ilmoittaa lyövänsä samanlaiset pohjat mittariin kuin aikanaan DX7:llä ja sittemmin Motiftyöasemallaan. rajoitetun piensarjan puitteissa valmistettava John Lennon -nimikkomalli, asianmukaisin tyylittelyin. Äänenpainetta d:facton ilmoitetaan kestävän aina 160 dB SPL -tasoon asti. Systeemiin integroidun, omilla efekteillään varustetun mikserin neljä ensimmäistä kanavaa käyvät linjatai mikrofonikäyttöön. Kaapit soveltuvat stäkkäykseen tai tolpan nokkaan ja teholuokitukseksi kerrotaan 320 wattia per kaappi. Uusi MMC4018VL-kapseli on suuntaavuudeltaan superhertta ja sen tärinänvaimennusta kuvataan erinomaiseksi. DPA tuo näytteille d:facto-solistimikrofonistaan uuden lineaarisen version, jossa ei ole alkuperäisen mallin loivaa 3 dB:n korostusta 12 kHz:n paikkeilla. Syksyn kynnyksellä julkaistu uusin Rise-malli löytyy jo Suomestakin, kun Soundtools aloitti merkin maahantuonnin. Lisää on luvassa ja ennen kaikkea nyt päästään jo koputtelemaankin. Messuilla mennään todennäköisesti vielä viime vuoden sadolla, mutta eihän sitä koskaan tiedä, kun asialla on noin innovatiivinen firma. Analoginen kytky ei ole kuitenkaan pakollinen sillä EON 802P tarjoaa myös Bluetooth-yhteyden. Martinin uutuusmalleihin kuuluu mm. Kaksi seuraavaa kanavaa koostuvat linjatason stereopareista ja liitännöissä on huomioitu myös mobiililaitteiden kytkentä 3,5 mm:n plugilla. Mikrofonin rakenne on modulaarinen ja d:facto-kapselit ovat vaihtokelposia keskenään. JBL tuo Prolight & Sound -messuille keveän kantamuksen, kun uusi EON802P saa ensiesittelynsä Euroopassa. Ensimmäiset uutiset paikan päältä ovat netissä jo printtilehden ilmestyessä Messujen merkeissä TUOTEUUTISET Seuraa päivittäin laajentuvaa messukatsau stamme osoitteessa www.riffi.fi 36-37 Messut F-Musiikki.indd 36 30.3.2016 19.52. Raportoimme tarkemmin, kun saamme hyppystuntumaa… Englantilainen Blackstar Ampilification esittelee osastollaan 6L6-pääteputkilla toteutetun Artist-mallistonsa, kun taas Voxin osastolla ovat kokeiltavissa mm. Paiste julkisti hiljan kokonaan uusia symbaalimalleja, jotka olemme jo osin uutisoineetkin Riffin verkkosivustolla alkuvuoden kuluessa. Mutta kun kutsuja lehdistötilaisuuksiin on tänäkin vuonna tullut, niin raportoitavaa taatusti riittää. Systeemi koostuu kahdesta 2-tiekaiuttimesta, joiden bassokartio on kahdeksantuumainen ja diskantti tasan tuuman
Liike on avoinna maanantaista perjantaihin kello 10 – 18 ja lauantaisin kello 10 – 15. Ja vaikka asiakas onkin tervetullut liikkeeseen, niin ei huoltoon pääsy aina välttämättä vaadi asiointia myymälässä, muistuttaa Tepponen: – Omatoimisuuskin on hyvä vaihtoehto, sillä F:n nettikaupasta voi tilata Matkahuollon paketin, jolla soitin kulkee kätevästi suoraan Vantaalle ja takaisin nopeasti ja turvallisesti. – Jokainen soitin on kuitenkin oma yksilönsä, toteaa Tepponen, ja kertoo, että esimerkiksi vaativampia korjauksia tarvitsevat kielisoittimet voidaan yhteisen katselmuksen ja asiakkaan toiveen perusteella lähettää myös Vantaan F-Musiikissa toimivaan kielisoitinverstaaseen huollettaviksi. 36-37 Messut F-Musiikki.indd 37 30.3.2016 19.52. Matkahuollon yhteistyökumppaneina toimivat Siwa ja Valintalo palvelevat silloin lähetyksen lähetysja paluupisteinä. www.riffi.fi 2/2016 37 AJANKOHTAISIA POIMINTOJA V iikolla 15 virallisia avajaisiaan viettävä Kuopion F-Musiikki on pääkaupunkiseudulta ulospäin laajenevan ketjun kuudes oma myymälä. Logistiikka pelaa myös pidemmälle – ostokset toimitetaan tarvittaessa asiakkaan kotiin asti ja asennetaan soittovalmiiksi. Asiakkaita liike palvelee nyt jo täyttä päätä, mutta myymäläpäällikkö Sonja Tepponen ennättää vastata muutamaan kysymykseen, ennenkuin palaa jatkamaan haastattelun keskeyttämää kieltenvaihtoa kitaraan. Testihuoneen voi toisaalta myös etukäteen varata käyttöönsä jotakin tiettyä kokeilua varten – vaikka useamman eri mahdollisuuden keskinäistä vertailua tai luotettavan makutuomarin kanssa tapahtuvaa valintaa varten. Lisätiedot: F-Musiikki • www.f-musiikki.fi F-Musiikki avaa Kuopioon uuden myymälän Kivijalkaliike palvelee paikallisesti, valtakunnallisen ketjun tuella. F-Musiikki Kuopion omien myymälätilojen yhteyteen rakennettu äänieristetty testihuone taas palvelee aivan spontaanistikin koesoittotilana, jossa voi rauhassa kokeilla esimerkiksi kitaroita, jousitai puhallinsoittimia jne. Apuna palvelee kokonaan uudenlainen esittelysysteemi, jolla myös erikoistuotteet löytyvät helposti. Lisäksi liikkeestä löytyy kattava tarvikeja nuottivalikoima Tulevassa asiakaskunnassa on kaiken ikäisiä ihmisiä, niin soittopuuhien alussa olevia harrastajia kuin täysverisiä ammattilaisiakin – ja yhtälailla klassisen kuin rytmimusiikinkin piiristä. Musiikki kuuluu elämään myös nykyisin, siitä pitää huolen aktiivinen lauluharrastus Äidin ääni ry:n pyörittämässä Kuopion Äitien kuorossa. F-Musiikki Kuopio palvelee osoitteessa Kuninkaankatu 21. – Se on haaste tuotevalikoimalle, myöntää Tepponen, mutta toteaa saman tien, ettei haasteeseen tarvitse vastata sentään yksin: F-musiikilla on iso valikoima ja nopealla logistiikalla Kuopioon saadaan myymälän valikoimaa täydentäviä tuotteita paikalle. F-ketjun vahva tuki ja hyvä tuotevalikoima Toimintansa aloittavan myymälän oma pintaala on 200 neliömetriä, ja sen puitteissa voidaan pitää yllä kattavaa perusvalikoimaa niin sähköisissä kuin akustisissakin soittimissa. Palvelua paikan päällä Liikkeen palveluun kuuluvat myös paikan päällä tehtävät soitinten perushuollot ja säätötoimet. KUVA: MARKO ViLOKKi Myymäläpäällikkö Sonja Tepponen toivottaa asiakkaat tervetulleiksi uuteen myymälään. Tepposella on yli 15 vuoden kokemus päivittäistavarakaupan erilaisissa tehtävissä, mutta aivan erityisen mieluisaa on kuulemma tarttua nyt musiikkiliikkeen ruoriin. Myymälään nimittäin tulee 55 tuuman kosketusnäyttö, jolla asiakkaalle on helppo esitellä niitä tuotteita, joita paikan päällä ei sillä hetkellä ole. – Tää on just mun juttu, voin yhdistää rakkaan harrastuksen ja työn, kertoo Tepponen, joka on nuoruudessaan soittanut sekä klassista pianoa että harmonikkaa
Otelautana on reilu siivu ruusupuuta, johon on istutettu siististi 24 jumbo-kokoista nauhaa. Riffi-kauppa 35,30 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 45,40 e + posti kulut 38 www.riffi.fi 2/2016 C ort A4 on peräisin firman Artisan-sarjasta, jonka tarkoitus on tarjota custom shop -tason laatua niin ulkonäön kuin ominaisuuksien suhteen, mutta silti soittajaystävällisillä hinnoilla. Laatua myös konehuoneessa Puuja metalliosista alkanut laadukas linja jatkuu saumattomana mikrofonija elektroniikkapuolella. Bartolinin MK1-4-humbuckerit ovat firman hieman edullisemmat OEM-versiot heidän Classic-sarjan MK4CBC-mikrofoneistaan. Yhdeksän voltin paristolle on oma lokeronsa rungon takapuolella. 38-39 Cort A4.indd 38 30.3.2016 12.04. Nuottien lisäksi opas sisältää sekä cdettä dvd-levyn. Selkeästi etenevä ja helppotajuinen opas brasilialaiseen rytmiikkaan ja sen ilmentämiseen perinteisellä rumpu setillä. MK1-4-malli on siro passiivinen humbuckeri, jolle luvataan dynaamista ja avointa full range -soundia. indonesiassa valmistettu aktiivibasso a4 on yksi niistä. ennenkaikkea firman tehtaissa rakennetaan paljon soittimia muille brändeille, mutta Cortilla on myös laaja valikoima omia malleja. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Luonnollisen kaunis Cort Artisan A4 on nelikielinen aktiivibasso, joka on rakennettu kaula-läpi-rungon menetelmällä. Soittimen runko muodostetaan näissä ns. neck-thru-bassoissa kaulan sivuun liimatuista siivekkeistä. Hipshotin Ultralite-virittimet painavat jopa kolmanneksen vähemmän kuin perinteiset avoimet koneistot. Runko puolestaan on veistetty pääosin hyvin vaaleasta mahongista, jonka päälle on liimattu loimuvaahterakansi. Kokenut rumpali ja soitonopettaja Tommi Rautiainen on koonnut vuosien varrella ideoimiaan harjoitteita ja käytännön työ elämästä keräämiään kokemuksia oivalliseksi oppaaksi, jossa riittää soitettavaa niin uransa alkutahteja tapailevalle kuin mestariluokankin kepittäjälle. Rungon muoto on koko mallistossa sama, mutta puuvalinnat, viimeistelyt, elektroniikka ja perusrakenne (ruuvattu kaula tai kaula-läpi-rungon) vaihtuvat mallista toiseen. Monet mallit ovat saatavina myös viisitai kuusikielisinä. Kirjaan kuuluvat kaksi cd-levyä sisältävät keskeisimmät harjoitteet sekä malliksi soitettuina että oman harjoittelun pohjaksi miksattuina taustaversioina. Työnjälki on erittäin siisti ja kaunis. Artisan A4 -bassoa saa testisoittimen värittämättömän Natural-version lisäksi myös tumman punaiseksi värjättynä (Black Cherry). Kirja on tarkoitettu rumpalin työkaluksi tekniikan harjoitteluun sekä sanavarastoksi improvisointiin ja muuhun soittoon. Kirja t sov eltu vat sek ä itse opis keli joille että soit to tunn eilla käy tett ävä ksi. Pistemäiset otemerkit taas ovat erittäin kaunista abalone-helmiäistä. Testiyksilö oli kevyt kannateltava ja rungon sulavan muotoilun ansiosta soitin istuu hyvin soittajan kehoa vasTekSTi ja kuvaT: MarTin Berka Cort artisan a4 – keskihintainen aktiivibasso laatutietoiselle Moni ei ehkä tiedä sitä, mutta Cort on yksi maailman suurimmista kielisoittimien valmistajista. Mikrofonien sisuskalut on vaimennettu epoksihartsilla, mikä vähentää hyvin tehokkaasti ei-toivottuja runkoääniä ja ulisevan kierron (feedback) vaaraa. Artisan-bassoissa käytetään vakiona Bartolinin mikrofoneja ja aktiivielektroniikkaa sekä Hipshotin laadukkaita virittimiä ja talloja. Toisin sanoen kaula jatkuu yhtenäisenä viritinlavasta koko matkan rungon läpi. Rudimentaalinen rummunsoitto on haastavaa, mutta sen hallitseminen antaa parhaan lähtökohdan minkä tahansa musiikki tyylin harjoitteluun ja soittamiseen Nuottien lisäksi opas sisältää cd-levyn. Cort luottaa A4:n tapauksessa kokonaan perinteisiin ja hyviksi havaittuihin soitinpuihin: kaulassa käytetään vaahteraa ja wengeä, joka on erittäin kovaa afrikkalaista puuta. Cort A4:n etuvahvistin on Bartolinin MK-1 EQ -malli, joka tarjoaa kolmikaistaisen ekvalisoinnin, master volumen, säätimen mikrofonibalanssille, sekä on/off-minikytkimen EQ:lle. On syytä pitää aina yksi tuore paristo mukana, koska A4 toimii vain ja ainoastaan aktiivisena! Soundi kohdallaan Cort Artisan A4 on erittäin mukavan tuntuinen, nykyaikainen sähköbasso. Sekä rungon takaosan ja kannen että runkosiivekkeiden ja kaulan väliin on liimattu ohuita wengeviiluja. Cortin open pore -viimeistely jättää – nimensä mukaisesti – puiden huokoset näkyviin, ja tuntuu melkein samalta kuin öljy plus vaha -viimeistely, vaikka kyseessä onkin ohuen ohut mattalakkaus
Basson pitkä yläsarvi ja erittäin kevyet virittimet pitävät sitä esimerkillisesti tasapainossa. korkea laatu, maltillinen hinta Cort Artisan A4 on hyvä esimerkki siitä, millaiseen laatuun keskihintainen aktiivibasso voi parhaissa tapauksissa yltää. Kielet voi myös kiinnittää suoraan talla paloihin, jolloin äänestä tulee pehmeämpi. Cortin paksut nauhat ja otelaudan loiva radius (12 tuumaa) tukevat A4:n nykyaikaista soittotuntumaa. Kyseessä on erittäin laadukas soitin, joka tasoittaa basistin tietä oman ihannesoundin löytymiseen. Juuri tällainen on myös Artisan A4:n akustinen sointi. Bartolini MK1-4 -mikrofoneilla on hyvin dynaaminen, analyyttinen ja – sanan parhaassa merkityksessä – neutraali ääni. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Basson rahkeet riittävät mielestäni jopa ammattimuusikon ykkösbassoksi. 0207 983540 • http://kuvasto.intoluthman.fi/ ten. Rudimentaalinen rummunsoitto on haastavaa, mutta sen hallitseminen antaa parhaan lähtökohdan minkä tahansa musiikki tyylin harjoitteluun ja soittamiseen Nuottien lisäksi opas sisältää cd-levyn. Laadukkaasti valmistetuista kaula-läpi-rungon-bassoista lähtee melko usein hyvin pianomainen akustinen ääni, jossa on freesi ja jäntevä preesensalue. Bartolinin mikrofonit ja etuvahvistin tuntuvat hyvin luontevilta valinnoilta välittämään basson omaa ääntä laadukkaasti eteenpäin. Kokenut rumpali ja soitonopettaja Tommi Rautiainen on koonnut vuosien varrella ideoimiaan harjoitteita ja käytännön työ elämästä keräämiään kokemuksia oivalliseksi oppaaksi, jossa riittää soitettavaa niin uransa alkutahteja tapailevalle kuin mestariluokankin kepittäjälle. Riffi-kauppa 35,30 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 45,40 e + posti kulut Cort artisan a4 nelikielinen aktiivinen neck-thru-basso • valmistettu indonesiassa • rungon läpi menevä kaula vaahterasta ja wengestä • otelauta ruusupuuta • 24 jumbo-kokoista nauhaa • mensuuri: 34 tuumaa/86,4 cm • mahonkirunko loimuvaahterakannella • Hipshot ultralite -virittimet • Hipshot TransTone -talla • passiviset Bartolini Mk1-4 -humbuckerit • Bartolini Mk-1 eQ -etuvahvistin • viisi säädintä: volume, blend, sekä vahvistus/vaimennus basso-, keskija diskanttitaajuuksille • eQ on/off -minikytkin • toimii yhdellä 9 v -paristolla • hinta: 779 e Lisätiedot: into-Luthman Puh. Kirja on tarkoitettu rumpalin työkaluksi tekniikan harjoitteluun sekä sanavarastoksi improvisointiin ja muuhun soittoon. Kirja t sov eltu vat sek ä itse opis keli joille että soit to tunn eilla käy tett ävä ksi. Kaulaprofiilissä on satulan läheisyydessä paljon Jazz-basson kaltaista siroa pyöreyttä, mutta mitä lähemmäksi runkoa mennään, sitä laakeammaksi kaula muuttuu. Kirjaan kuuluvat kaksi cd-levyä sisältävät keskeisimmät harjoitteet sekä malliksi soitettuina että oman harjoittelun pohjaksi miksattuina taustaversioina. Nuottien lisäksi opas sisältää sekä cdettä dvd-levyn. u Hipshot TransTone -tallan jämäkkyydellä on selvästi positiivinen vaikutus Cort-basson ääneen. 38-39 Cort A4.indd 39 30.3.2016 12.04. A4 sopii mielestäni kaikkiin musiikkigenreihin ja soittotyyleihin. Selkeästi etenevä ja helppotajuinen opas brasilialaiseen rytmiikkaan ja sen ilmentämiseen perinteisellä rumpu setillä. Mikit antavat soittajalle käytännössä vapaat kädet käyttää A4:n mikkibalanssisäädintä ja etuvahvistimen hyvin musikaalista EQ-osastoa oman maun ja luovuuden mukaan
40 www.riffi.fi 2/2016 Revstar-sarjan muotokieli on saanut inspiraationsa perinteikkään japanilaisvalmistajan vanhemmista malleista, erityisesti Super Flighterja SG2000-kitaroista. Jos asia haittaa, leveä nahkahihna poistanee ongelman – hihnatapin paikka lienee jo optimaalinen. Kitarassa on Bigsbyn vibrakampi, joka tietysti lisää painoa, mutta olisiko tähän yksilöön sattunut myös hiukka painavampi mahonkipala runkopuuksi, mene ja tiedä. Merkittävintä on kuitenkin se, että Revstar on pitkästä aikaa aivan uudenlainen sähkökitaramalli Yamahalta. 40-41 Yamaha.indd 40 30.3.2016 12.06. Kaulapuolelta löytyy lisääkin soittoa helpottavia asioita. Vaikka kitarat on suunniteltu Japanissa, ainoastaan malliston kallein soitin, Revstar Professional (RSP20CR), rakennetaan siellä. Revstar ei kuitenkaan ole uusintapainos, vaan ihan oikeasti uusi Yamaha-kitara, jonka design on hakenut vaikutteita kitaramaailman ulkopuoleltakin. Omalta kannaltani tuo asento tuntui hitusen kaulapainotteiselta, mutta jollekin toiselle se voi toki olla luonteva asento soittaa. Revstar-kitarasarjan suunnittelussa vaikutteita onkin haettu tuosta maailmasta, tosin tässä tapauksessa erityisesti 1960-luvun Lontoossa nähtyjen Café Racer -custompyörien ulkonäöstä. 720B ei ollut kaulapainotteinen, sillä siinä runko on painavampi; jopa sen verran, että kaltaiseni kevytrakenteinen saattaisi olla sen kanssa pidempään seisoessa kovilla. Mallisto käsittää kahdeksan kitaraa, jotka eroavat toisistaan etupäässä mikrofonien ja värin suhteen, mutta joissain tapauksissa myös muilla tavoin. Kannen ja virityslavan maali on hiottu hitusen kuluneen näköiseksi, sen sijaan koko selkäpuolen peittää normaali lakkaus. Y amaha on tunnetusti monialayritys, jonka tuotevalikoimaan kuuluvat myös moottoripyörät. Ruusupuutelaudassa on jumbo-nauhat, mitkä TekSTi: TiMo ÖSTMan YaMaHa Revstar – rokkikitaroita Japanista Laaja viiste rungon takareunassa ja yhtä reilusti loivennettu etureuna tekevät Revstar-mallista miellyttävän pideltävän. Helpposoittoinen kaula Kitaroiden kaulat ovat muotoilultaan identtiset, miellyttävän pyöreää c-profiilia. Seisten soittaessa 620 asettui ohuen ja liukkaan hihnan kanssa luontaisesti vaakasuoraan asentoon. Moitteetonta jälkeä Testikitaroissa on umpinainen mahonkirunko, jota peittää loimuvaahterakansi. Tämä näkyy erityisesti metalliosissa, kannen viimeistelyssä sekä muutamassa mallissa värissä ja plektrasuojan materiaalissa. Muut sarjan kitarat valmistetaan Indo ne siassa, kuten testiin saadut mallit RS620 ja RS720B. Molempien soitinten tasapaino oli istuessa luonteva. Soittaminen joka tapauksessa onnistui, sillä kaula pysyy kyllä soittaessa käden varassa. Työnjälki on moitteetonta
Huoliteltu työ ja tarkat säädöt myös kuuluvat: venytykset soivat hyvin ja satulapään sointuotteet soivat vireisesti ja kevyesti painaen. Voimakkuuden lasku kitaran säätimellä tuotti terveen soundin ilman varsinaista yläpään hävikkiä. Puhtaalla soundilla ja maltillisella säröllä soittaessa nämä mikrofonit tuottavat Bigsby-kammen kanssa oikein mukavia soundeja. Suurin soundiero oli luonnollisesti tallaja keskiasennon välillä. Soinnillisesti tässä on haettu modernisoitua vintage-soundia. Ainoan pienen miinuksen annan tuon kitaran painavuudesta. Tulos on varsin ”rock” – keskialueelta vahva, iso ja dynaaminen, vaikka vahvistinsäröä ei ollutkaan mitenkään mahdottomasti. Akustiselta soundiltaan Revstar on (ainakin tehtaalla asennetuilla D’Addarion nikkelikielillä) melko kirkas. Kätevää. Kitaran yksikelaiset soundit tuovatkin näin jotain tyystin erilaista soundipalettiin. Soinnin yläkerta tulee pienen särön kera ilmoille kirkkaan rapeana, mutta ei riipivästi. Särön luonne tuntui hieman avoimemmalta, eikä se ole niin paksu kuin tavallisilla humbuckereilla. Näiden kahden kitaran kohdalla ollaan jo enemmänkin keskihintaisten joukossa, ja mielestäni ansiosta. Matalat kielet soivat varsin ponnekkaasti. 620 on selkeästi rokkisärökitara, mutta mikrofonien puolittaminen Dry Switchillä laajentaa palettia niin, että kitaralla voi selvitä aika monenlaisistakin soittotilanteista. Professionalin hinta nimittäin pompsahtaa lähes tuplaksi verrattuna 620-malliin, ja se onkin tilattava erikseen. Ja koska kaulaliitos on sulava, likkien tai asteikoiden soittaminen jopa 17. 620-mallissa keskiasennolla saa pehmeän välisoundin, ei aivan samanlaista kuin Stratossa, mutta käyttökelpoisen joka tapauksessa. u RS720 on saanut varusteekseen lisensoidun Bigsbykammen, joka on asennettu ja säädetty erinomaisesti – sekä talla että kielipuomi liikkuivat kampea käytettäessä kielten mukana sen verran, että vire säilyy hyvänä. RS620 (oik.) on varustettu säädettävällä wraparound-tallalla, joka palvelee samalla kielten kiinnityspisteenä. 010 320 7300 • www.f-musiikki.fi osaltaan tekevät tuntuman helpoksi ja nopeaksi. 40-41 Yamaha.indd 41 30.3.2016 12.06. Yamahan hyväksyntä löytyy Hanko-merkin muodossa. Etumikrofoni taas tuottaa hallitusti alakeskialuetta ja matalia taajuuksia. Puolitetuilla mikeillä soittaessa esimerkiksi keskiasennon luonne oli sekin hieman erilainen kuin tavallisen puolitetun humbuckerin. www.riffi.fi 2/2016 41 Yamaha Revstar Uusia sähkökitaroita Yamahalta • Suunniteltu Japanissa, valmistettu indonesiassa (Revstar Professional valmistetaan Japanissa) Molemmissa kitaroissa: • runko: mahonkia loimuvaahterakannella • kaula: mahonkia, liimaliitos, ruusupuuotelauta • soiva kieltenpituus: 24 3/4" (628,6 mm) • otelaudan kaarevuus: 13 3/4" (350 mm) • jumbonauhat • kolmiasentoinen mikrofonikytkin • säädöt: master-voimakkuus ja -sävysäätö, jossa Dry Switch -nostokytkin hurinattomaan puolitukseen ja alataajuuksien suodatukseen RS620: • mikrofonit: Yamahan vintage-tyylinen humbucker alnico 5 • talla: säädettävä wrap-around • hinta: 799 e RS720B: • mikrofonit: Yamahan Tron-tyyliset humbuckerit alnico 5 • talla: Tune-o-Matic, Bigsby B50 (valmistettu lisenssillä) • lukkovirittimet • hinta: 999 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. 720-malliin on asennettu Tron-tyyppiset VT5-humbuckerit, joiden lähtöteho on paljon hiljaisempi kuin tavallisissa humbuckereissa. Kun kokeilin tätä kitaraa samoilla vahvistimen asetuksilla kuin edellistä, sain esiin miedomman särön, jonka pystyi tone-potikalla putsaamaan puhtaaksi soundiksi. Soinnissa oli vielä uudenkarheutta, mutta ääni oli perusterve ja dynamiikkaakin riittävästi. Suurin vaimennus tapahtuu matalilla taajuuksilla, mutta alakeskialueellakin se on huomattava. Yamaha on ollut tunnettu siitä, että se tekee alhaisemmissakin hintaluokissa hinta-laatusuhtessa hyvin soivaa ja huolella rakennettua kitaraa. 720-mallissa Bigsby-kampi ja Tron-mikrofonit ohjaavat soittoa taas omaan suuntaansa. Humbucker tai yksikelainen Revstar 620-mallin mikrofonit ovat Yamahan YGD-sarjan VH5humbuckereita, joissa on alnico 5 -magneetit. Talla-asento soi tanakasti, vailla turhaa honotusta. Tron-mikrofonit ovat tuttuja esimerkiksi Gretschin kitaroista. nauhan yläpuolelta käy vaivattomasti. Puhtaalla soundilla oma suosikkini oli talla-asento, jolla sai hienon soundin melodioihin ja komppeihin. Osansa RS720:n hyvään vireenpitoon lienee myös lukitsevilla virityskoneistoilla, joista kieli ei pääse luistamaan karkuun. Ja mikä parasta puolitus ei tuo mukanaan hurinaa kummassakaan kitarassa. Molempien kitaroiden tone-säädössä on lisätoimintona ns. Uutuus vailla lastentauteja Revstar-sarjan soittimet on tämän otannan perusteella varustettu kunnollisella elektroniikalla, eikä työn jäljestäkään ole huonoa sanottavaa. Kun Dry Switch oli päällä, pääsin vielä puhtaaseen sointiin kitaran volumepotikkaa tarpeeksi hiljentämällä, vahvistimen säröasetuksia muuttamatta. Olisi ollut mukava verrata näitä kitaroita myös Revstar Professional -malliin ja saada vastaus siihen kuinka suuri soinnillinen ero sarjan lippulaivalla on näihin perusmalleihin. Dry Switch -nostokytkin, jolla mikrofonit puolittuvat, mutta samalla myös niiden alarekisteri leikkaantuu
Hot-asennossa boostaus nousee jälleen hallitusti edellisestä portaasta. Cool-asennossa pedaali nostaa tasoa hallitusti ensimmäisen pykälän. Mitään portaattomia säätöjä ei ole, ainoastaan volumenoston voimakkuuden määräävä kaksiportainen kytkin. Sen sisääntulo-impedanssi on melko korkea (yli kaksi megaohmia), mikä on hyväksi ylätaajuuksien säilymiselle. Samalla soundiin tulee lisää keskialuetta ja säröytymistä tai ainakin sen tuntua. Päällepäin pedaali näyttää eniten boosterilta. Käyttöä löytyy Itse soittelin pedaalin kanssa muutamaan eri vahvistimeen, ja se toimi kunkin kanssa kuten toivottua oli. Simble Predriver on toiminnallisesti lähellä yksinkertaisuuden huipentumaa, eikä käytön opetteluun mene paljoakaan aikaa. Simble Predriver puolestaan on valmistajan mukaan paitsi esivahvistin, myös boosteri, yläharmonisten korostaja ja kompressori. 010 2312 460 • www.customsounds.fi Pari vuotta sitten esitellyn Simble-pedaalin innoittajana oli Dumble-vahvistimen soundi. Jos laite pysyy sijoillaan alustallaan kytkimen vaihtelu onnistuu kyllä kengän kärjelläkin, kun toimenpidettä vähän harjoittelee. Toiminta oli mallikasta myös muiden pedaalin kanssa. Puhtaan pohjasoundin päälle polkaistuna sain yksikelaisten mikrofonien sointiin lihavan boostin pienellä ruvella höystettynä. u TEKSTi: TiMo ÖSTMAn Mad Professor Simble Predriver – laite täsmätarkoitukseen 42 Simble.indd 42 30.3.2016 12.08. Pedaalin avulla pientä reunasäröä saa napin painalluksella ja alhaisella äänenvoimakkuudella, pohjasärön terästys puolestaan tapahtuu sekin luontevasti. Stratoni volumesäätö reagoi myös soundiin todella hyvin, sen rullaaminen hiljaisemmalle ei vienyt yläkertaa mennessään: pedaalin voi siis halutessaan jättää päälle ja hallita boostia kitarasta käsin. 42 www.riffi.fi 2/2016 Mad Professor Simble Prediver Esivahvistin kitaralle • suunniteltu Suomessa • kaksi vaihtoehtoa volumeboostille: cool (+6 dB), hot (+10 dB) • virrankulutus: 3 mA • käyttö 9 voltin paristolla tai verkkolaitteella (poistaa pariston kytkennästä) • tuloimpedanssi: <2 M. Silti se on yksinkertainen kuin mikä. Kun alla oli pohjasärö, hot-asento teki soundista selvästi kuumemman, mikä on omiaan kun halutaan soolot erottumaan. • true bypass -ohituskytkentä • hinta: 169 e Lisätiedot: Custom Sounds Puh. S imble Predriverin virrankulutus on varsin pieni, ja valmistaja lupaa, että yhdellä yhdeksän voltin paristolla sitä voi käyttää useamman vuoden, jos vain ottaa piuhan tulojakista irti silloin kun pedaalia ei käytä. Nekin selittävät itse itsensä, cool-asento antaa soundille miedomman, kuuden desibelin boostin, hot-valinta puolestaan kymmenen desibeliä lisätehoa. Sointusävelet soivat voimakkaasti ja tasaisesti, hieman kompressoinnin tavoin. Itse kytkin on jämäkkä, joskaan ei kovin suuri. Toki verkkolaitettakin voi käyttää, ja sen liitäntä löytyy sisäänmenon vierestä. Kyllä tällaiselle käyttöä olisi. Mukavaa on, että pedaalin säröytymistä voi hallita jonkin verran soittotatsilla. Silti pedaali on kohinan suhteen ongelmaton. • lähtöimpedanssi: 50 K. Ihan perinteiseksi boosteriksi Predriverista ei ole, joten jos hakee sähkökitaralle puhtaana pysyvää volumenostoa, tämä ei ole siihen oikea laite – jonkinasteinen säröytyminen on läsnä heti myös pienempitehoisilla mikeillä. Se mahdollistaa pedaalin käytön myös piezomikkien kanssa. Puhtaan soundin päällä cool-vaihtoehto tuntui läpinäkyvämmältä ja kirkkaammalta. Reunasärön suuntaan Predriver kytketään ensimmäiseksi kitaran jälkeen
Sellainen olisi kyllä mahtunut koteloon hyvin. Fuzzille on oma minikytkimensä, jota ei kyllä soiton tiimellyksessä jalalla naksutella. Suodatus leikkaa usein soinnista alapäätä liikaakin, mitä kompensoimaan EHX on lisännyt pienellä Bottom-namiskalla kontrolloitavan matalien taajuuksien tehostimen. www.riffi.fi 2/2016 43 T ukevaan metallikoteloon rakennettu Cockfight on kuin paikoilleen pysäytetty wah-pedaali, jossa keinupoljinta vastaa suotimen vaikutustaajuuden määrittävä Freq-potentiometri. Lisäohjain ei ohita Freq-potentiometrin asetusta, joten polkimen keinuttelun vaikutusta voidaan rajata hyvinkin kapealle kaistalle. Jännitteen laskulla taas on vaikutus komponenttien toimintaan ja soundiin. Hallittu lisäkeinuttelu laajentaisi mahdollisuudet tavuihin ”ao”, ”ae”, ”eu” ja – ja toisinpäin. Mutta silloin kun tarvitaan rokkaavasti honottavaa riffittelyä, fiksatusti suodatettua funkkausta – sekä lisäpolkimen kanssa talk boxin tyylistä vokalisointia – tämä pedaali on täsmäase, josta naseva soundi löytyy heti helposti ja toistettavasti. Jos sen avaa kokonaan myötäpäivään kohdistuu suodin jo niin ylös, että sen vaikutus on likimain olematon. Asetukset iltapäivän puolelta tuntuvat soveltuvan parhaiten sointukomppiin ja funkkaaviin riffeihin, kun taas aamupäivän suunnassa irtoaa jo melkoisen rajua honotusta ja tietyn rajan jälkeen aika tuhnuistakin soundia. Kokeilun aikana ei ollut ekspressiopedaalia käytössä ja siksi wahin Talk-asento tuotti vain tavua ”ai” muistuttavan soinnin. Tutinaa puntteihin EHX on pakannut Cockfightin lisähöystöksi fuzzin, jonka Driveja Tone-säädöt mahdollistavat laajan kirjon aina pikkusustainista hyvinkin läpitunkevaan jyräykseen. Cockfight kelpuuttaa kuitenkin myös muiden valmistajien ekspressiopolkimia. Se toimii pätevästi edelleenkin. Mielenkiintoisena valintana on mahdollisuus vaihtaa fuzzin paikka ketjussa ennen suodatusta tai sen jälkeen – tällä on huomattava ero. Koska Freq’n asennon näkee hyvin, asetusta voi vaihtaa biisien välillä ja palata myöhemmin tarkkaan takaisin samaan kohtaan. electro-Harmonix Cockfight Wah-pedaalin tyylinen suodatin + fuzz • crying wah ja talking wah • matalien taajuuksien korostus • fuzzille säädettävissä alentunut käyttöjännite • mahdollisuus ekspressiopedaalin kytkemiseen • hinta 123 e Lisätiedot: Uraltone Puh. Hyvä teko, tätä ominaisuutta mieluusti käyttääkin. Cockfightin Bias jäljittelee hallitusti tätä ilmiötä – Bias täysille ja kaikki toimii kuten odotetaankin, Bias kiinni ja pedaali tuottaa räkäistä kätkätystä. Plussaa annetaan siitä, että EHX:ssa on jälleen pidetty mietintämyssy päässä ja laitettu suotimen mukaan hyödyllinen matalien taajuuksien korostin, jota ilman soundi olisi vaarassa kuulostaa matkaradion kaiuttimelta. Mutta heti taaksepäin käännettäessä alkaa sitten tapahtua. Minisäätimen vaikutus on aika iso, joten sen pyörittely antaa mainiot mahdollisuudet asetella päristelyä yhdessä Drive-säädön kanssa. Tyypillinen fuzz toimii jotenkuten vielä viimeisiään vetelevällä paristolla, mutta sustainin kesto laskee ja signaali pätkii herkästi. Minikytkimellä wahin toiminto voidaan lisäksi valita perinteisen (Cry) ja vokalisointia muistuttavan formanttisuotimen (Talk) välillä. u TeksTi: Timo koskinen electro-Harmonix Cockfight – pysäytetty wah Rokkarit sen tietävät: wahwahpedaalia ei aina tarvitse vaakuttaa – sen voi pysäyttää mojovaan asentoon ja vetäistä soolot nokkavalla soundilla. Käsisäädön voi myös korvata ulkoisella ekspressiopedaalilla ja EHX:lta itseltäänkin löytyy tällainen Next Step -valikoimassa. Olisivatpa vain laittaneet fuzzin kytkemisen päälle ja pois hiukan helpommaksi. Yhdeksän voltin paristoilla kun on tavoitteena tuottaa nimellisjännitettä niin kauan kuin mahdollista, minkä jälkeen jännite putoaa melko nopeasti. 044 7743695 • www.uraltone.com 43 EH Cockfight.indd 43 30.3.2016 12.09. Sitä ei kumminkaan voi pysäköidä paikoilleen väliasentoon muuten kuin pitämällä jalan visusti polkimella. Fuzzin lisukkeena on vielä hauska erikoisuus, minisäätimellä asetettava Bias, joka jäljittelee pariston virranantokyvyn tilaa. Räyhäkkä fuzz tulee samassa paketissa ja suodatuksen ja särötyksen yhdistelmä on ollut käytössä monilla klassikko levy tyk sil lä. Lopputulemat Perinteistä vaakutinta ei joka biisiin kannata tunkea, eikä kyllä Cockfightiakaan. Parempi olisi ollut antaa sillekin oma polkukytkin
Tulojakkeja kitaralle on kaksi ja ne on porrastettu eri herkkyyksille. Toisin kuin Handwired-sarja, Astoria-mallit eivät pyri toisintamaan historiallisia Marshalleja, vaan ideana on tarjota firman oma vaihtoehto supervahvistinta etsivälle. Ota haltuun Custom AST2H on erittäin monipuolinen vahvistin ja vaikka sen kanssa pääsee sinuiksi mutkattomasti, muutamaan asiaan kannattaa tietoisesti paneutua heti alussa. Kolmialueisen korjaimen jatkeena oleva Edge-potentiometri ei ole neljäs ekvalisaattorin kaista vaan se vaikuttaa pääteasteen toimintaan ja säätelee kokonaissointia kirkkaammaksi tai tummemmaksi. Pinnan väri vaihtuu mallin mukaan ja samaa kuosia noudattava erillinen kaiutinkaappi löytyy jokaiselle. Erillisen gainin ja master volumen logiikka pelaa kuten yleensäkin, eikä ekvalisaattorin peruskäyttökään vie sormea suuhun. 44-45 Marshall.indd 44 30.3.2016 12.14. Tehokkailla humbuckereilla soitettaessa hi-jakin takaa löytyvä kuuden desibelin lisävahvistus vie kuitenkin soinnit suoraan särömaailmaan, joten sellaisella kitaralla puhtaita on syytä hakea lo-jakkiin kytkeytymällä. Erilaisia lisätoimintoja on paljon ja umpimähkään ruuvaillessa voi johtolanka myös kadota tykkänään. Sarjaan kuuluu kolme erilaista vahvistinta, joista jokaista valmistetaan sekä kombona että irtonuppina. Molemmat edellämainitut ovat yksikanavaisia, mutta Astoria Dual tarjoaa sitten puolestaan kaksi erityyppistä kanavaa ja efektilenkin. 44 www.riffi.fi 2/2016 A storiat rakennetaan käsityönä Marshallin omalla tehtaalla Englannissa, ja niiden point-to-point-tyyppinen kytkentä kootaan aitoon putiikkihenkeen piirilevylle asennettujen turretnastojen varaan. Jos kitarassa on perinnehenkiset ja antosignaaliltaan hillitymmän puoleiset mikit, voi piuhan kytkeä kumpaan vain ja ilmoille saa puhtaita tai lähes puhtaita sointeja aika lujaakin luukutettaessa. Vaikutus on koko lailla sama kuin yleisesti presenceksi nimikoidulla säätimellä, mutta valmistaja tähdentää, että tekninen toteutus on hieman poikkeuksellinen sillä Astoria Customissa ei käytetä negatiivista takaisinkytkentää. Astoria Classic pitäytyy perinteisimmässä ja pelkistetyimmässä Marshall-maailmassa, kun taas Customiin on lisätty esimerkiksi potentiometrien nostokytkimiin integroituja sävytyksiä, jalkakytkimellä päälle polkaistava boosti sekä efektilenkki. Malliston perustana on klassinen Marshall, jota on evästetty uusilla ja nykypäivän soittajia puhuttelevilla ominaisuuksilla. TeksTi: LAuri PALOPOski Astoria Custom AST2H Astoria Custom AST2H – aito Marshall boutique-henkeen Marshall on rakentanut putkivahvistimia vuodesta 1962, ja niinpä uuteen Astoria-mallistoon kiteytyykin yli 50 vuoden kokemus aiheesta
Vahvistimessa itsessään ei ole minkäänlaista kaikua ja ulkoinen laite kannattaa käytännössä sijoittaa vain ja ainoastaan Astorian efektilenkkiin. Astoria Custom on mielestäni kuitenkin viettelevimmillään juuri puhtaan ja kevyesti rosahtavan särön rajamailla, jossa se innostaa tunnustelemaan sävyjen toisiinsa kietoutuvia leikkauspintoja. Yksi seikka muutoin niin luonnikkaassa toteutuksessa jäi kuitenkin hämmentämään: boostin rajuus – soolopaikkaa varten tarkoitetun voluumiporrastuksen pykälä on kiinteästi 20 desibeliä, mikä on aivan valtavasti. Marshallin vastaus putiikkipajojen kirittämään kisaan onkin todella tuhti paukku, etenkin kun huomioi Astoria-sarjan kaikki kolme erilaista varianttia. presence) • boost sooloja varten, + 20 dB • sävyvalinta body: +8 dB @ 120 Hz • sävyvalinta brightness: +6 dB @ > 4 000 Hz • nimellisteho 30 W (kytkimellä 5 W) • 12-tuumainen Celestion Creamback -kaiutin • etuasteen putket: 4 × 12AX7 • pääteputket: 2 × kT66 • putkiohjattu efektilenkki, tasonsäätö • mukana jalkakytkin efektilenkin ja boost-toiminnon ohjaukseen • hinta: 2 995 e Lisätiedot: eM Nordic Puh. Tuttu ”z” verhoaa silloin soundia, jossa yhdistyvät overdrive-tyyppinen täyteläinen säröisyys ja fuzzeihin assosioituva leikkaavampi terävyys. Niissä heijastuu merkin pitkä historia, mutta suunnittelupuolella ei ole silti jääty lepäilemään nos talgian varaan, vaan on luotu uusi ja uuteen aikakauteen soveltuva vahvistinmallisto. Kitaran ja vahvistimen väliin kytkettynä se syö erinomaisesta dynamiikasta turhan suuren siivun ja rajoittaa samalla vahvistinsärön hyödyntämistä. Vaikea on pistää enää paremmaksi Astoria vakuuttaa heti ensisävelestä alkaen. Jos keskelle kaistaa haluaa monttua kvinttien junttausta varten, niin se kyllä onnistuu mainittuja lisäbuusteja ja ekvalisaattoria käyttämällä. Sillä määrällä jyrää muun bändin helposti kokonaan kuulumattomiin ja käsitykseni mukaan puoletkin tuosta riittäisi, vaikka jokin peruste tällekin ratkaisulle tietysti on olemassa. Hauska bonus liittyy myös Astoria Customin efektilenkkiin. Siirtymä yhdestä maailmasta toiseen on soittajan komentojen mukaan joko loivasti viettävä tai sitten äkillinen ja jyrkkä. Mikäli ulkoisia efektejä on käytössä, saa niiden signaalitason luonnollisestikin passattua samaisella säätimellä. Mainitaan vielä yksi oleellinen toiminto – joko nuppirivistön vipukytkimellä tai vahvistimen mukana toimitettavalla polkimella komennettava boost, jolla kokonaisvahvistus saa huiman 20 desibelin lisäharppauksen sooloja varten. Treble-säätimeen integroitu brightness-nostokytkin puolestaan terävöittää sointia kuuden desibelin lisävahvistuksella, joka kohdistuu yli 4000 Hz:n alueelle. Soundin perusluonne on ryhdikäs ja roteva, eikä selkeys muutu puuroksi rankoillakaan säröillä. www.riffi.fi 2/2016 45 Marshal Astoria AsT2 käsityönä koottu putkivahvistin • hija lo-tulot kitaralle • erillinen gain ja master volume • kolmialueinen eQ: bass, mid & treble • edge-säädin (os. Mikäli siihen ei kytke ulkolaitakalustoa, sitä voi käyttää soittovoluumin porrastamiseen boostin tapaan. 44-45 Marshall.indd 45 30.3.2016 12.14. Ääni syttyy välittömästi ja sitä on helppo kontrolloida soittodynamiikalla ja kitaran säätimillä. u Astoria esiteltiin Frankfurtin Musiikkimessuilla 2015, ja myös sen sisuskalut paljastettiin kaiken kansan ihmeteltäviksi. Astoria soi tarvittaessa myös täysin puhtaana, mutta kun maukasta pikkusäröä suosii aivan luonnostaan, vaatii efektien sijoittelu hieman huomiota. 0207 282 200 • www.emnordic.fi Gain-potentiometriin sisältyvä Body-nostokytkin tukevoittaa soinnin alarekisteriä korostamalla peräti kahdeksan desibelin verran kaistaa, jonka keskitaajuus osuu 120 hertsin kohdalle. Tietyn rajan jälkeen soinnista tulee sitkas ja pitkiä venytettyjä sooloääniä suosiva. No, ainakin kitaristi saa äänensä kuuluviin… AST2 on hintava vahvistin, mutta likvidin valuutan vastineeksi se myös antaa paljon. Efektilenkissä kaiku tuo kaivattua ilmavuutta ja höystää samalla mukavasti etuasteen säröä. MOT. vakiopedaalin toisella namikalla. Täydet pisteet. Lenkille voi takalaidan potikalla säätää voluumitason ja sen voi polkaista käyttöön ja pois käytöstä em. Se on ylellinen luksuslaite, jolla soittamisen jälkeen tavallinen hyvä tuntuu vähän pliisulta. Mikäli vahvistimen 30 wattia tuntuvat mekkalan suhteen liioitelluilta, voi nimellistehon pudottaa viiteen wattiin master volumeen yhdistetyllä nostokytkimellä
Aloitetaan perkuu Aira-osastolta, jonka parissa vietin kokonaisen viikon erästä projektia viimeistellessäni. Studios sa palikat joutuivat todelliseen happotestiin: käytin moduuleita äänilähteinä ja prosessoimaan muuta ulkoista audiota. Potentiometrit vaativat myös kunnollisen otteen eikä vahinkovääntöjä ihan helposti satu. 46-49 Roland.indd 46 30.3.2016 12.17. Jokaisessa moduulissa on erillinen volumesäädin, joten ulTeksTi: PeTRi AlAnko Roland Aira-moduulit & system-500 – paluu tulevaisuuteen neljä erilaista eurorack-kehikkoon sopivaa Aira-efektilaitetta sekä täysin analoginen system-500-modulaarisyntikka kahmaisevat Rolandille ison roolin myös tämän laitegenren piiristä. Laitteiden layout on selkeä, eikä niiden pintaraapaisukäyttö Scooperia lukuunottamatta vaadi käyttöohjeita, mutta kun manuaaliin on tutustunut, senkin jujun ymmärtää oitis. Moduuleiden säätimet ovat jämerän tuntuisia, ja parametrien hienosäätö tuntuu mukavan laadukkaalta – ja ennen kaikkea analogiselta: säätimien resoluutio on hurja, eikä korvinkuultavaa sen paremmin kuin analysaattorissa nähtävääkään karheutta ilmene. Testatun efektinelikon muodostavat Demora (delay), Scooper (Rolandin scatter-efekti/looper), Bitrazer (bitcrusher/multimode filter) ja Torcido (distortion). 46 www.riffi.fi 2/2016 R olandin Eurorack-järjestelmään soveltuvat tuotteet jakautuvat kahteen kategoriaan – analogisen ja digimaailman yhdistävään Aira-mallistoon sekä täysin perinteiseen analogiseen System-500-sarjaan. Pelkästään jo workflow’n kannalta tilanne oli haastava
Vähän ihmettelen, ettei valmistaja pidä isompaa meteliä näistä ”piilotetuista ominaisuuksista”, sillä pidän niitä itse erityisen tärkeänä osana modulaarijärjestelmää. Pinnan alta löytyvät LFO, ADSR, kohinageneraattori, Sample & Hold, Ring mod, suotimia (formantti, 6, 12, 18 ja 24 dB), vahvistin, mikseri (myös stereo-), log/lin/exp-konvertteri, Gate Divider, Trig-to-CVDelay, midi-kellotus, Tube Clip, lyhyt delay (vaikkapa flangerijuttuja varten), kompressori, kohinaportti, kolmialueinen EQ, logiikkatoimintoja, crossfader, kytkimiä, envelopereita, Trigger to LFO Rate CV, Midi Note to CV/Gate – sekä hännänhuippuna vielä Saw/Sqr Oscillator. Jokaisessa moduulissa on joukko utility-lohkoja, joiden analoginen toteutus on useimmiten ollut vähän mitä sattuu. Ominaisuuksien listalta jäin kaipaamaan oikeastaan vain voltage quantizer-submoduulia, subharmonic generatoria sekä jonkinlaista LFO:ta, jonka aaltomuodon voisi itse piirtää. Puristit eivät juurikaan ole onnistuneet kehittämään omia genrejään, korkeintaan hioneet ja kiillottaneet olemassaolevia vallitsevia olotiloja väljähtymiseen asti, joten nostan hattua Aira-sarjalle innovaation ja uskalluksen ansiosta. Roland on kumminkin keksinyt oivan oikotien: käytetään iOS-laitteiden kuulokeliitäntää viemään editointidata moduuleihin 3,5 mm:n plugipiuhaa pitkin, siis ihan perusmodulaarin patch-kaapelia käyttäen. Kannattaa panna merkille, että jokainen Aira-moduuli on toteutettu stereona niin sisään kuin uloskin. Onnistuin tekemään melkoisen ”Töölöä välipalaksi nauttivan” bassosoundin pelkästään Torcidolla ja Bitrazerilla, ja kun testilaitteisto piti palauttaa, tunsin kalvavaa haikeutta. Eipä siis ihme, että ne haukkaavat vähän enemmän virtaa, mikä itse asiassa onkin niiden ainoa huono puoli. Editorisoftan näytölle valitaan mieluiset moduulit valikoimasta, ja ne yhdistetään virtuaalipiuhoilla toisiinsa. luovia ratkaisuita Koska moduulien micro-USB-liittimet ovat niiden takalevyissä, olisi uudelleenohjelmointi ja -editointi vaikeaa silloin, kun laitteet on ruuvattu kiinni yhteiseen raamiin. System-500 omaan freimiinsä koottuna. kätketty luonne Pinnan alla Aira-moduuleissa on kokonaan toinen maailma, toinen layer, johon pääsee käsiksi Android-, iPad/iPhone-, Macja Windows-laitteisiin asennettavalla softalla. Eurorackjärjestelmä on parhaimmillaan linkki kahden maail man, digitaalisen ja analogisen, välillä. Lisäksi iVekottimien kanssa pitäisi käyttää erityistä Lighting-USB-sovitinta. Kun muokkaus on tehty, setti päivittyy softan update-nuolipainikkeen kautta noin sekunnissa – muutoksia on siis helppo tehdä vaikkapa livenä. www.riffi.fi 2/2016 47 koisia vaimentimia ei tarvita. Fyysisten moduuleiden säätimet ja liittimet voidaan konfiguroida uudestaan softalla, joten käytännössä jokainen Aira-moduuli on pikkuruinen modulaarisyntikka itsessään. 46-49 Roland.indd 47 30.3.2016 12.17. Nyt paketti pysyy kasassa ja pelaa
Tässä moduulissa on kolme inputtia per suodin, ja kummallakin suodinpuolikkaalla on kolme mod in -liitäntää. Luulin jo jonkin aikaa, että Scooper jäisi sivuun, mutta sitten keksin oivan konstin, jossa Scooper tuhoaa Demoran delayefektin, lopputuloksena mainio hieman epäsäännöllinen säksätys, josta BT olisi kateellinen. Lopputulos on kuitenkin, kuten jo alussa totesin, mainio hyb ridi kahdesta klassikosta. Moduuli piti vireen, ja ainoastaan rangeja fine tune -säätimien sijoitus on vaarana vireen säilymiselle: kaltaiseni lapiosormi osuu joskus innosta hihkuessaan tahtomattaankin fine tuneen säätäessään oktaavialaa. Että jospa Bitrazeria ei käyttäisikään audiohuonontimena, vaan kontrollisignaalin tuhoajana. Pikku miinuskin löytyi: HPF on kolmiasentoinen kytkin, eikä portaaton säätö. Siinäkin toivoisin hivenen kookkaampaa freq-säädintä, mutta säätimien tuntuma oli kuitenkin sen verran jämäkkä, että nykyisilläkin pärjää. Modulaarisyntikat ovat siitä miellyttäviä vekottimia, että moduuleita voi käyttää luovasti väärin, jolloin niiden luonne muuttuu täysin. Suotimen tracking piti vireen yllättävän hyvin, enkä huomannut lämpöhuojuntaa edes pitkän session aikana. Toisin kuin Aira-modulit, System-500 on täysin analoginen. Kompromisseja on jouduttu tekemään esimerkiksi kiertosäätimien kanssa, mutta toiminnallisesti moduulit ovat tutunoloisia, ja esimerkiksi suo ti mien kolme signaalituloa on kovin tervetullut lisä. 48 www.riffi.fi 2/2016 oikein väärin, yksi lysti Ihan perusmoduleinakin Airat toimivat moitteitta, ja esimerkiksi Bitrazer kuulosti omaan korvaani paljon mukavammalta kuin omasta modulaaristani löytyvät Doepferin ja Harvestmanin vastaavat. Dual ENV/LFO 540 on tupla-envelope ja delay/keyboardtriggerillä varustettu LFO. Koska uutukaiset ovat hieman leveämmän oloisia, on hyvä, ettei ihan ensi hätään tarvitse lisäillä pieneksikäyvään frameen erillistä mikseriä. Ei erityinen karaktäärisuodin, mutta ehta Roland-suodin, joka siis tavallaan jo merkitsee tiettyä karaktääriä. Joskus käytin Aira-yksiköitä vain utility-moduuleina, joskus käytin niiden ominaistoimintoja. Mainio lisä projektini virvelikaikuun. system-500 – 100 % analogiaa Jos typistäisin seuraavan arvion yhteen virkkeeseen, se kuuluisi näin: System-500 on soundillisesti erittäin tyypillinen, mainio klassinen Roland, jossa yhdistyvät kummankin aiemman modulaarisen järjestelmän piirteet: System-100M:n ärhäkkyys ja System-700:n muhkean tummat sävyt. Demora, stereo-ominaisuuksiensa puolesta, korvasi projektin loppusuoralla monessa kohdassa Make Noisen Echophonin, jota käytän muutoin usein. Tai oskillaattorin FM-inputtiin kytkettävänä häiriötekijänä. Mitä pidemmälle testiviikko eteni, sitä useampaan juttuun onnistuin sotkemaan moduuleita. Suunnittelussa apuna ollut Malekko on vuosien ajan ollut tunnettu räyhäköistä innovaatioistaan, joten sovinnaisen Rolandin ja härödervissin liitto saattoi ennakkoon jopa pelottaa puristeja. 700-sarjan tumma tukevuus on läsnä, mutta spektrin yläpäässä on riittämiin suodatettavaa tavaraa. Näinköhän joku alkaa modaamaan näihin potentometriä. Dual VCF 521 puolestaan oli todellinen yllätys. Tässä kokoluokassa moduuli on hui46-49 Roland.indd 48 30.3.2016 12.17. Tämä on erinomainen yleisoskillaattori, jolla on luonnetta. Moduuli moduulilta, tuplina toki Dual VCO 512 soundaa melkoisen hyvältä, ja Rolandin soft sync on muistettu laittaa mukaan pakettiin. Ja Torcidon bassoboosti taas osallistui pariinkin kertaan kontrabassojen ja sellojen jyrskäämiseen. Resonanssi ei hypi silmille, mutta on merkittävän ärhäkkä tarvittaessa. Moduuleiden ulkoinen ilme tuo mieleen System-100M:n, vertikaalisesti hieman lytistettynä versiona
Dual VCA 530 voidaan kytkeä joko lineaariseksi tai eksponentiaaliseksi (per kanava), joten toista puolta voidaan käyttää mainiosti kontrollisignaalien summaamiseen samalla, kun toisella miksataan äänilähteet yhteen. Delayn resonance-säätö on todella mukavan räyhäkkä. Sopivasti yliajamalla 530 kuulostaa herkullisen tuhmalta ja likaiselta. Kybd trigja delay trig -modet valitsevat LFO:n uudelleentriggaamiseen käytetyn envelopen. www.riffi.fi 2/2016 49 Roland Aira & system 500 eurorack-sarjan laitekokonaisuus Aira-laitteet • Demora (delay) • scooper (scatter-efekti/looper) • Bitrazer (bitcrusher/multimode filter) • Torcido (distortion) • Hintaluokka: 300 e. Phaserin lähtösoundi pysyy hanskoissa tiettyyn rajaan asti tuottaen hienovaraisen efektin, mutta jos haluaa, laite alkaa rääkyä kuin hakunilalainen hellasärölähde pikku laskuhuppelissa. Moduulin LFO on sisäisesti kytketty delayn mod-parametriin, mutta se voidaan ohjata luonnollisesti minne tahansa. Joissakin analogisyntikoissa pelkkä etupaneelin vilkaisu luo mieleen kuulokuvan ulostulevasta soundista, ja tässä tapauksessa tuo ”soundin lukeminen” kehittyi alle viikossa, mikä on poikkeuksellista. Moduuli 572 sisältää phaserin, delayn, gate delayn ja LFO:n. Isä-700 ja emo-100m ovat varmasti ylpeitä uudesta tulokkaasta. Toivomuksenani olisi myös USB-CV/Gate-liitäntä, mutta niitä valmistetaan jo monen valmistajan toimesta. Ehkä siihen oikeaan reunaan jäävään panelinpalaseen saisi mahtumaan yhden USB-liittimen ja useamman 3,5 mm:n CV/gate outin. Tekninen varmuus on Rolandilla ollut aina moitteetonta, eikä edes Aira-moduulien päivitys hattivattiratkaisulla eli iOS-laitteen audioliitännän kautta tökännyt kertaakaan. Napakka yksikkö, jossa on kelpo utility-LFO. System-500 kaipaa selvästi vielä kohinageneraattorin ja kehämodulaattorin, ainakin, mutta jo tällaisenaan setti tarjoaa kokonaisuutena huiman hienon analogisyntikan, jolla on runsaasti luonnetta. 010 323 5410 • www.roland.fi man käyttökelpoinen, sillä lähtöjä ja moduulin perustoimintaan vaikuttavia toimintoja on saatu sisällytettyä pieneen kokoon melko tavalla: tuplaulostulo positiiviselle verhokäyrälle (per kanava, siis yhteensä neljä) ja yksi käänteinen lähtö (per kanava), erillinen kytkin nopeudelle (fast / slow). u 46-49 Roland.indd 49 30.3.2016 12.17. Kehikossa on tilaa viidelle moduulille, ja näkisin mieluusti, että raamin oikeaan reunaan jäävä tyhjä tila muunnettaisiin multiple paneliksi, jonka kautta signaalit voisi jakaa tai summata. LOISTAVAA! Delay on analoginen, ei pitkä viive, vaan pikemminkin pikkuefekteihin soveltuva elävöittävä lisä, jonka saa muroutumaan mainiosti kuin dub-kaiun konsanaan. Laite tuntuu ja kuulostaa tutulta, jos aiemmista on koskaan ollut edes ohimenevää kokemusta. Lisäksi ainakin omaan laitteistooni ja ”analogimaailma kohtaa digitaaliset työasemat” työskentelytapaani setti sopi mukisematta. Lisäksi varusteluun kuuluu kytkin ulkoiselle triggaukselle tai cycle-triggaukselle, joten verhokäyriä voisi käyttää myös LFO:n sijasta. Kokonaisuutena hybridisetti saa todella huiman korkean arvosanan. Kummassakin puoliskossa on kolme audiosisäänmenoa ja kolme modulaattorisisäänmenoa. Yleisesti ottaen 572 on erittäin suositeltava utility module, jonka hankkimista kannattaa ehdottomasti harkita, jos signaalitien analogisena säilyttäminen ja karaktääri on tärkeää. /?moduuli • system-500 Frame, hintaluokka 350 e lisätiedot: Roland suomi Puh. /?moduuli System-500 • 512 Dual VCo • 521 Dual VCF • 530 Dual VCA • 540 Dual enV/lFo • 572 Utility-moduuli • Hintaluokka: 400 e. Jos vielä Airamoduulien virrankulutukseen ja 500-sarjan ahtaisiin layouteihin voidaan vaikuttaa, homma hipoisi täydellisyyttä. Erityisen haikeaa oli luopua testilaitteistosta, sillä näissä moduuleissa on onnistuttu jopa siinäkin, että niiden soundia on ”helppo lukea”. Raamit kaulassa System-500:aan saa myös Rolandin oman framen, jonka ainoa miinus on ulkoinen muuntaja. Phaser (5-vaiheinen) kuulostaa kovasti, kovasti paljon System100m:n phaserilta, ja se on hyvä juttu. Gate delayta taas voidaan soveltaa vaikkapa komparaattorina. Se kertoo perinteistä, hyvästä suunnittelusta ja R&Dosaston asiantuntemuksesta. LFO:ssa itsessään taas on muun muassa CV input, joten pienellä patchaamisella yhdestä moduulista ulos saatu modulaatiosignaali on tarvittaessa kovinkin elävöittävä. On itse asiassa jopa hieman vaikea arvioida kouluarvosanaa, mutta mainittakoon, että yllätyin perusteellisesti viikon aikana, monen monta kertaa. Melkeinpä käyttäisin ensin signaalit kertaalleen yhden puolikkaan läpi, tuhoten niitä hieman, ja suodattaisin kaman toistamiseen toisella 521-puolikkaalla ennen lopputulosta läpi toisen 530-kanavan. Olisiko siis reilu ysi
Tapa, jolla uutuusmallin suuntakuvio toteutuu, poikkeaa kuitenkin totutusta arkimikrofonista. Vaimennus on asianmukaisen tehokasta, mutta uuden kapselin arvo kirkastuu, kun kuuntelee millaista vuotoääni on sävyltään – sen sointi on tietysti vaimeampaa ja olemukseltaan etäisempää kuin pääakselilta saapuva ääni, mutta ennenkaikkea se on erittäin tasaista ja neutraalia. Sointi on luonnollinen, eikä laulajan oma soundi vääristy. Kyllä tämänkin mikrofonin kanssa hyvin mieto bassokorostus aivan huulituntumalta laulettaessa löytyy, mutta paino on sanalla mieto. 50 www.riffi.fi 2/2016 E nsimmäinen huomiota herättävä piirre KSM8:n soinnissa on sen miellyttävä selkeys, joka ei juurikaan riipu etäisyydestä. unidynestä Dualdyneen suuntaavan dynaamisen mikrofonin perusperiaate on säilynyt verraten muuttumattomana todella pitkään. Tämä puolestaan heijastuu suotuisasti heti kahteen käytännön asiaan. 50-51 Shure.indd 50 30.3.2016 19.53. Virvelin vuotoääni kuulostaa KSM8:n kautta rummulta eikä metallirämistimeltä, eivätkä symbaalitkaan riivi korvaa vaan säilyttävät luontaisen klanginsa. Niille on tyypillistä, että suuntakuvion reunat piirtyvät hyvinkin erilaisina eri taajuuksilla, jolloin mikrofoni saattaa olla kovinkin epäherkkä vaikkapa sivulta kantautuvalle sahan soitolle, mutta kuitenkin erittäin herkkä samasta suunnasta tulevalle bassolle tai yhtä hyvin esimerkiksi jollekin sahan ulvontaa korkeammalle taajuudelle. Ma te riaa le ja on päivitetty ja valmistusmenetelmiä uusittu, mutta vuonna 1939 patentoitu unidyne-rakenne ja erityisesti sen näyttävin muoto, Model 55, ovat olleet eräänlainen shuren epävirallinen symboli vuosikausia. Ja kun vuotoääni ei myöskään roiski silmille esimerkiksi terävinä preesenspiikkeinä, se ei aiheuta ylimääräisiä ekvalisointipaineita. Preesens-alueen selkeyskin on luonteeltaan levollista eikä viiltäviä konsonantteja singahtele sinne tänne. Ensinnäkin akustista kiertoa monitoreista tai PA:sta mikkiin ei ilmene yhtä helposti. Vokalisti voi myös ottaa tähän mikrofoniin reilummin etäisyyttä kuin tavanomaisesti on suotavaa, eikä sointi kavennu pistäväksi vaan säilyttää luonnollisen täyteläisyytensä. Pääakselilta katsottuna vain ksM8:n ensimmäinen kalvo on aktiivinen ja poimii hyötyäänen. Jos taajuuskorjainta haluaa ja on tarpeen laulukanavassa käyttää, sen käyttö määrittyy nimenomaan lauluäänen ehdoilla eikä muualta kuuluvan vuotoäänen vaatimuksesta. Alaäänet soivat täsmällisesti, keskirekisteri tasaisen miellyttävästi ja ylä-äänet ilmavan kirkkaasti. ksM8 perustuu täysin uudenlaiseen kapselirakenteeseen, jossa yhden kalvon sijasta onkin niitä kaksi. Sitä luonnonvakiota ei tämäkään mikrofoni muuta, että solistin äänen on oltava kyllin vahva verrattuna ympäröivään taustaan – jos vokalisti kuiskii ja bändi paahtaa siinä ympärillä lujaa, niin balanssi on lähtökohtaisesti vinksallaan eikä mikään mikrofoni sitä korjaa. Tämänkin lupauksen KSM8 lunastaa puhtain paperein – monttuja sen paremmin kuin piikittäviä korostumiakaan ei ilmene. sen seurauksena mallitunnukseenkin on lisätty täsmenne Dualdyne. Ääni ei puuroudu läheltä laulettaessa eikä ohene kauem mas siirryttäessä. kahta kalvoa ei kuitenkaan käytetä samalla tavalla kuin tyypillisessä isokalvoisessa studiomikrofonissa, jossa vastakkaisiin suuntiin kuuntelevien kalvojen signaaleita eri tavoin miksaamalla saadaan muodostumaan erilaisia suuntakuvioita. Kolmas KSM8:n valtiksi nimetty ominaisuus liittyy sen suuntakuvioon, jossa ei muodon suhteen ole mitään kummallista – hertta on hertta ja sen ominaispiirteenä on herkkyys pääakselin suunnalta saapuville äänille ja vaimennus kaikkiin muihin suuntiin. Jos taas solistilla on äänivarantoja kylliksi ja yhtyeellä malttia pitää holttia, antaa KSM8 kuitenkin esimerkillistä suojaa laulun tueksi. Taajuusvasteen pitäisi myös pääakselin suunnasta olla tasaisempi millä hyvänsä etäisyydellä, kun vertailukohtana on tyypillinen perinteinen solistimalli. Taaempi kalvo on passiivinen ja muodostaa osan kapselin akustista rakennetta, jolla hallitaan suuntaavuutta ja proximity-efektiä. Tuosta poiketen Shure lupaa tasaisen ja hallitun vaimennuksen koko taajuusalueella, luonnollisestikaan ei täydellistä immuniteettia sivusuunnista tai takaa tuleville äänille. Jatkoon! Kun solistimikrofonien kohdalla puhutaan hienostuneesta äänenlaadusta, tarkoitetaan yleensä niitä kondensaattorimalleja, joita voisi ajatella luontevasti käytettäväksi Grammy-gaalan taTEksTi: Lauri PaLoPoski – paalupaikalle kahden kalvon taktiikalla Täysin uudenlaisella kapselilla toteutettua ksM8-solistimikrofonia on saateltu maailmalle kolmella keskeisellä lupauksella: loivempi proximity-efekti, tasaisempi taajuusvaste pääakselilta ja hallitumpi vaimennus muista suunnista
Uutuusmalli soveltuu nimittäin erinomaisesti myös äänityskäyttöön ja sen ominaisuudet tekevät sitä kelpo valinnan esimerkiksi akustista ja sähköistettyä kitaraa taltioitaessa. www.riffi.fi 2/2016 51 shure ksM8 Dynaaminen solistimikrofoni • kaksikalvoinen Dualdyne-kapseli • suuntakuvio: hertta • toistoalue 40 – 16 000 Hz • hintaluokka 500 e Lisätiedot: Noretron audio / Bright Finland Puh. Se taas on fyysiseltä olemukseltaan kookas ja verraten kömpelö kädessä pideltäväksi, minkä vuoksi se useimmiten on sijoitettu telineeseen solistin eteen, mutta vielä paljon useammin valjastettu esimerkiksi puhaltimien taltiointiin. u Paketista löytyvät mikki, adapteri ja näpsäkkä kotelo. 50-51 Shure.indd 51 30.3.2016 19.53. Vintagesoundin ystäville vinkki: yksi KSM8 rumpujen päälle sopivalle korkeudelle ja koko setti monona talteen, tarpeen mukaan erillisellä bassarimikillä tuettuna. Ainoa tuntemani dynaaminen mikrofoni, joka äänellisesti muistuttaa jollain tapaa KSM8:aa, on Sennheiserin MD441. Se on jotakuinkin siinä. Shuren perinne on rakennettu konstailemattomien perusmikrofonien varaan, mutta raskaan sarjan langattomilla järjestelmillään sekä KSM-sarjan kondensaattorija nauhamikrofoneilla se on nostanut profiiliaan nimenomaan korkean audiolaadun osaajana. 010 841 4150 • www.brightgroup.fi paisten spektaakkeleiden estradeilla tai vaikka Celine Dionin tyyppisten artistien konserttisalikiertueilla. KSM8-kapselia valmistetaan myös Shuren langattomiin UHF-R-, ULX-Dja QLX-D-järjestelmiin sopivana erillisversiona. Nyt lanseerattu KSM8 vie tämän kehityspolun jälleen uudelle tasolle – se on erinomainen mikrofoni, josta mikä tahansa valmistaja olisi ylpeä. KSM8 on muotonsa ja kokonsa puolesta sulavasti kädessä pideltävä mikrofoni, mutta käytön ei tarvitse rajoittua solistisiin tehtäviin. Dynaamiset solistimikrofonit on kategorisesti luokiteltu arkisempaan kastiin, ja niiden yhteydessä tyypillisin lisämääre onkin ollut ”työkalu” – milloin jämerä, milloin muutoin vain luotettava. Puhaltimien kanssa en sitä valitettavasti päässyt kokeilemaan, mutta yhtä lailla kotonaan se oli rumpujen ja lyömäsoitinten äänityksessä. Mahdollisuus sijoittaa mikrofoni hieman etäämmällekin äänilähteestä palveli erinomaisesti myös tässä käytössä. Shure ravistelee tätä asetelmaa nyt oikein kunnolla, kun pitkän jalostustyön tulos, täysin uudenlaiseen kaksikalvoiseen kapselirakenteeseen perustuva KSM8 haastaa kondensaattorimikrofonit äänenlaadussa, eikä jää kisassa mitenkään altavastaajaksi
Kartioelementtiä puolestaan ympäröi hieman jyrkempi reunus, joka ohjaa sen liikuttelemaa ilmaa. Säteilykuvion hallintaan ja tasaisuuteen vaikuttavat elementtien keskinäinen sijoittelu, upotus etulevyyn ja ennenkaikkea ABS-muovista valmistetun etulevyn muodostama aalto-ohjain. Kotelomateriaalina Proel käyttää Eikoneissa mustalla vinyylillä päällystettyä MDF-levyä, ja osaltaan vaimennusta tehostaa kotelon massa – keskimmäisellä 6-mallillakin on painoa kahdeksan kiloa, joten mistään heppoisesta lootasta ei ole kyse. TeKSTi: Lauri PaLoPoSKi – monitorisetti alta tonnin hintaan Pieneen pajaan tai omaan työpisteeseen sopiville monitoreille on kysyntää enemmän kuin milloinkaan. Eikonin diskanttikupolia ympäröivä ellipsi aukeaa enemmän leveyskuin pystysuuntaan ja käyttöohje vahvistaa vihjeen todeksi: sarjan yläkerrat on tarkoitettu sijoitettavaksi aina pystyasentoon. Bassokaiutin on yleisesti hyväksyttyyn tapaan monomallia ja sen kartiolla on läpimittaa 10 tuuman verran. Eikon 6 on kalustettu kuuden ja puolen tuuman kartioelementillä ja pehmeällä diskanttikalotilla. Polariteetti-kytkimen asento puolestaan riippuu aina siitä, miten sub bass -kaiutin sijaitsee yläkaappeihin nähden ja asia selviää yleensä melko helposti kokeilemalla. Käyttöohje opastaa liitäntöjen ja namikoiden käytön lisäksi myös kaiutinten oikeaoppisessa sijoituksessa, ja liikkeelle pääsee näillä neuvoilla vaivatta, vaikkei syvällisempää tuntemusta aihepiiristä olisikaan. Ensinmainittu merkkaa bassokaiuttimelle menevän kaistan yläreunan 80 – 120 Hz:n haarukassa, kun taas jälkimmäinen siivoaa yläkaapeille lähtevästä signaalista bassokaistan pois, samojen hertsilukemien puitteissa. Varustukseen kuuluvat portaaton voluumisäätö ja neliasentoinen diskantin tasokytkin, jolla ylärekisterin toistoa voi himmata yksi tai kaksi desibeliä tai vaihtoehtoisesti korostaa yhden desibelin verran. Vaikka yläkaapin kotelovaimennus olisi miten tehokasta ja varsinaisen bassorekisterin toistokin sälytetty sub bass -yksikölle, saattavat kaiutinkotelon värähtelyt olla riittävän voimakkaita siirtyäkseen alustaan. Stereosignaali mikserin tai työaseman lähdöistä viedään ensin sub bass -kaiuttimelle, josta piuhat vedetään edelleen yläkaapeille ste reona. 52 www.riffi.fi 2/2016 K oekuunteluun valittiin Eikon-sarjan sub bass -kaiutin 10S sekä kooltaan malliston keskimmäiseksi sijoittuva Eikon 6 -pari. ProeL eikon 6 & 10S 52-53 Eikon.indd 52 30.3.2016 19.55. Yläkaappien takalaidoista löytyvät balansoidut tulot niin XLRkuin jakkiliittiminä, kun taas balansoimattomalle signaalille on tarjolla RCA. Kar tioi den tötterömateriaalina on lasikuitu. Leikkureiden esimerkkiasetukset kullekin eri Eikon-yhdistelmälle löytyvät manuaalista. Sijoita huolella Käyttöohjeen esipuheessa Proel kertoo panostaneensa erityisesti kahteen asiaan: kaiutinkoteloiden omien resonanssien tehokkaaseen vaimentamiseen sekä kaiuttimen säteilykuvion hallintaan ja tasaisuuteen kaikilla taajuuksilla. Sub bass -kaapin sovitus yläkerran kaiuttimiin hoidetaan voluumisäädön ja polariteettia kääntävän kytkimen lisäksi Hija Lo cut -säätimillä. Bassokaappi monottaa oman osuutensa itse. Proel tarjoaa tähän saumaan eikon-aiktiivikaiuttimia, joissa yhden suppasmallin kavereiksi on tarjolla kolme erilaista kaksitiekaiutinta. Setin kytkentä ja toimintakuntoon laitto käy mutkattomasti, eikä kuunteluhuoneeseen sopivien asetustenkaan hakuun kauaa mene
Opas kehottaa aivan perustellusti minimoimaan mikserin kansilevyn tai muun lähipinnan kautta kuuntelupisteeseen kimpoavat heijastukset, jottei kiusallisia kampasuodatuksia syntyisi kahden eri reittiä kulkeneen ääneen summautuessa. Mainitusta ilmiöstä huolimatta – tai mahdollisesti osaltaan sen ansiosta – Eikonin sointi on miellyttävä ja sen kanssa on helppo tulla toimeen miksatessa. Luonteeltaan kokeilussa olleen Eikon-setin sointi on täsmällinen ja selkeä, eikä minkäänlaista piikikkyyttä esiintynyt. Jos mieltymykset ovat sellaiset, että sub bass -kaiuttimen pitää antaa todellisuutta muhkeampi ilme, niin kyllä sekin järjestyy tiettyyn rajaan saakka. Asiat kuuluvat ja johtopäätöksiä uskaltaa tehdä. Näin se on Eikon 6 -yläkaapit ja 10S-bassokaiutin muodostavat yhdessä järkevän ja tasapainoisen yhdistelmän. Proel tarjoaa ongelman ehkäisemiseksi IsoBlok-sarjan tärinänvaimentimia, joilla on resonanssien vaimentamisen lisäksi toinenkin suotuisa vaikutus: niillä voi kallistaa kaiuttimia paremman suuntauksen saavuttamiseksi. 010 841 4150 • www.brightgroup.fi Jos kokonainen mikserin mittarisilta tai sitä markkeeraava hylly alkaa värähdellä kaiuttimen ruokkimana, syntyy ongelmia sekä stereokuvan hahmottumiseen että taajuustasapainon ar vioin tiin. Sitä varten pitää jo nousta ylös ja kävellä monitorin sivulle. Kaistat on helppo sovittaa toisiinsa ja soinnin kokonaiskuvaa saa muotoiltua omien mieltymysten suuntaan. Soinnin yleiskuva on kenties jonkin verran äänilähdettä imarteleva, sillä keskialueen alemmat taajuudet tuntuvat soivan hieman vaimeam min kuin studion järeällä vakikuuntelulla – ikäänkuin hyvin loiva loudness-muokkaus olisi kytketty päälle. Mutta joillain näytteillä erityisesti altoksi luettava laulusolisti siirtyi puoli askelta taaksepäin miksauksessa, kun äänen perustaajuudet vaimentuivat. Stereokuvan hahmottuminen vaatii luonnollisesti yhtäläistä etäisyyttä kumpaankin kaiuttimeen, mutta tilapäinen poistuminen kolmion kärkipisteestä ei suista kuuntelua kuitenkaan allikkoon eikä päätänsä saa työnnettyä vahingossa äänikentä rajan tuolle puolen pimentoon. Toisaalta säätimiä ei ole niin runsaasti, että niillä voisi ruuvata systeemin auttamattomasti hunningolle. Seuraamukset vaihtelivat sitten kuunneltavan musiikin mukaan: tietyillä näytteillä kokonaisuus oli Eikonilla selkeämpi, kun esimerkiksi tilojen ja akustisten rumpujen huminoita kuului vähemmän. Erinomainen juttu. Ja tällaisen tilanteen sai kokeilussa olleella Eikon-setillä helposti aikaan. Valmistaja tuntuu onnistuneen myös säteilykuviota koskevassa tavoitteessaan: työpisteessä saa liikkua hyvin laajalla alueella ilman, että kuuntelu muuttuisi dramaattisesti jollain yksittäisellä taajuusalueella. Vastaava ilmiö toistui myös muiden samaisesta rekisteristä voimansa saavien äänten ja soitinten kanssa. Diskantin tasossa yhden ja kahden desibelin passausvarat saattavat vaikuttaa paperilla vaatimattomilta, mutta jos kaiuttimet on sijoitettu huolella eivätkä lähipintojen heijastukset pääse sotkemaan kuuntelua, niin kyllä nuokin erot tulevat esiin. Bassokaistan ja yläkaappien välinen balanssi on osin makuasia. Itse haen asetelmaa, jossa bassorekisteri jatkaa yhtenäistä, ylhäältä alas tasaisesti piirtyvää linjaa samaan tapaan kuin pianon koskettimistoa sävel säveleltä selattaessa – ääni saa ja sen pitääkin muuttua tukevammaksi alaspäin mentäessä, mutta mitään ylimääräistä tehostusta ei bassolle tarvita. u ProeL eikon 6 & 10S 52-53 Eikon.indd 53 30.3.2016 19.55. www.riffi.fi 2/2016 53 Proel eikon aktiivimonitorit studion lähikuunteluun Eikon 6 • 2-tierakenne • toistoalue 50 – 20 000 Hz • 6,5-tuumainen kartiokaiutin • yhden tuuman diskanttielementti • nimellinen vahvistinteho alakaistalla 50 W • nimellinen vahvistinteho yläkaistalla 20 W • maksimiäänenpaine 106 dB SPL • volume-säätö • diskantin tasovalitsin: -2 / -1 / / +1 dB • balansoidut XLrja TrS-jakkitulot • balansoimaton rCa-tulo • hinta 265 e / kappale Eikon 10S • sub-woofer • 10-tuumainen kartioelementti • toistoalue 40 – 150 Hz • nimellinen vahvistinteho 150 W • maksimiäänenpaine 110 dB SPL • Lo cut, 80 – 120 Hz, yläkaapeille syötettävän signaalin suodatus • Hi cut, 80 – 120 Hz, bassokaapille syötettävän signaalin suodatus • polariteetin vaihtokytkin bassokaapin signaalin napaisuuden kääntöön • balansoidut XLrja TrS-jakkitulot • balansoidut lähdöt XLr-liittimin • balansoitu mono-lähtö toisen sub bass -kaiuttimen kytkentää varten • hinta 385 e Lisätiedot: Noretron audio / Bright Finland Puh
kokonainen pakillinen työkaluja äänisepälle siis. Eikä sitä ole kyllä tavoiteltukaan, sillä putkeksi on valittu 12AU7 eikä nimenomaan särökytkennöissä niin suosittu 12AX7. Etuvahvistimessa on kytkimet phantomsyötön aktivointiin, alle 80 Hz:n alueelle kohdistuvalle basso leikkurille, sekä tulo signaalin vaimennukseen (-20 dB) ja napaisuuden kääntöön. TekSTi: Lauri PaLoPoSki – ahjo, vasara ja alasin etuvahvistin putkikytkennällä, sen perään ekvalisaattori ja lopuksi vielä kompressori erillisellä limitterillä saateltuna. Tämä on hyvä linjaus, sillä vaikka vahva oma karaktääri voi kyllä toisinaan olla juuri se kaivattu piirre mikrofonivahvistimessa, niin samalla sellainen rajoittaa käyttöä. Kun etulaidassa on vielä lisäksi instrumentille tarkoitettu tulojakki, ajatukset lähtevät helposti lentoon ja säröä halajava mieli piirtää yhtäläisyysmerkkejä kitaravahvistimen gainja volume-säätimiin. Neutraalissa soinnissa on sekin etu, että peräkkäisiä raitoja samalla laitteella äänitettäessä lopputulosta ei rasita mikäänlainen raita raidalta kasautuva sivumaku, jota olisi miksausvaiheessa hankala häivyttää. Kookkaan VU-mittarin vasemmalle puolelle on sijoitettu etuvahvistimen ja ekvalisaattorin namikat, kun taas oikea puolisko on varattu dynamiikan työstölle. 676:n etuasteella ei myöskään ole leimallista ominaissoundia, joten se ei suosi tai hyljeksi mitään äänilähdettä. Kun gainin pitää kohtuullisena, sointi on värittymättömän puhdas ja selkeä, alukkeet piirtyvät täsmällisesti ja dynamiikkaa on riittämiin. Vaikka yhteneväisyyttä onkin, ei DBX 676:n etuvahvistin kuitenkaan säröytä ääntä samalla tavalla kuin instrumenttivahvistin tyypillisesti tekee. Se on kuin valmis mausteseos, joka oikeassa keitoksessa osuu prikulleen nappiin, mutta jota ei sitten oikein saa sopimaan toiseen ruokalajiin edes varovasti annosteltuna. 54 www.riffi.fi 2/2016 DBX 676 S elkeä kokonaisuus tekee DBX 676:een tutustumisesta sujuvaa. Mittari itsessään näyttää valinnan mukaan joko tulotai lähtösignaalin tasoa, tai kolmantena vaihtoehtona kompression määrää. Mikrofonikäytössä ensiluokkainen ja miellyttävä sointi tekevät 676:n etuvahvistimesta erittäin käyttökelpoisen ja monipuolisen työkalun, semminkin kun myös sen instrumenttiliitäntä palvelee erinomaisesti linjasoitossa. 54-55 DBX.indd 54 30.3.2016 12.36. Ihan alkuun huomio kiinnittyy etuasteen kahteen potentiometriin, joista ensimmäinen säätää putkelle syötettävän signaalin voimakkuutta ja jälkimmäinen putkelta eteenpäin lähtevän signaalin tasoa. Kun putkelle ohjautuvan signaalin tasoa nostaa tarpeeksi, ääni kyllä hieman sohjoontuu ja sakenee, mutta minkäänlaista kevyttäkään reunasäröä tai rupisempaa sointia ei tällä konstilla tuoteta
Keskialueen korjain on ns. Kummatkin pelaavat niin automaattisesti ohjautuvana kuin käsin säädetyin attackja releaseajoinkin. Tähän päästään sopivalla kompressiolla, joka ei puutu rinnakkaiskanavan voimakkuuteen hiljaisissa kohdissa – joiden aikana miksauksessa kuuluu kaksi kanavaa – mutta hillitsee rinnakkaiskanavaa aina kun alkuperäisen signaalin voluumi nousee riittävän korkeaksi, jotta se pärjää omillaan. 0207 512 331 • www.studiotec.fi ekvalisaattori kehiin Kolmialueisen ekvalisaattorin korjausvara on enimmillään hulppeat 15 desibeliä vaimennusta tai vahvistusta. www.riffi.fi 2/2016 55 DBX 767 Täysin varusteltu äänikanava • etuvahvistimessa a-luokan periaatteella toteutettu putkikytkentä, 12au7 • mikrofoniliitäntä, XLr • korkeaohminen tulojakki instrumenttikäyttöön, 6,3 mm • enimmäisvahvistus 55 dB • +48 V phantom-syöttö kytkimellä • 20 dB vaimennus kytkimellä (pad) • tulosignaalin napaisuuden kääntö (Polarity invert Switch) • kytkin bassoleikkurille, < 80 Hz • erillinen gainja volumesäädin putkivahvistukselle • kolmialueinen puoliparametrinen ekvalisaattori • DBX 162SL -tyyppinen kompressori • DBX PeakPlus -limitteri • inserttipiste etuvahvistimelle • inserttipiste kompressorin sivuketjulle • elektronisesti balansoidut lähdöt Hinta: 1 145 e Lisätiedot: Studiotec Pro audio Puh. Kompressorilohkoa voi käyttää myös suoraan ihan sellaisenaan, kunhan järjestelee pajan analogisen ristikytkennän (tuttu käsite alalle ennen vuotta 2000 tulleille, nuoremmat tarkistakoot asian vaikka Jukka Laaksosen mainiosta ”Äänityön kivijalka” -käsikirjasta) siten, että 676:n inserttipiste toimii tilanteen tullen signaalipolun katkaisevana ylimääräisenä tuloliityntänä. u Monipuolisten liitäntöjen ansiosta 676 käy myös rinnakkaiskompressioon. Vahvistetun ja ekvalisoidun signaalin voi nimittäin poimia ulos laitteesta oman välilähtönsä kautta, jolloin mik seril le saadaan yhteen kanavaan täydellä alkuperäisellä dynamiikalla elävä signaali. Erinomaisena lisäbonuksena voi keskialueen kaistan valita kytkimellä leveäksi tai kapeaksi (Q 0,9 / Q 2,9). Inserttipisteen ansiosta sivuketjuun voi kytkeä myös ulkoisen ekvalisaattorin, jolloin taajuudesta riippuvainen kompressointi – esimerkiksi sihahtavien s-äänteiden suodatus – käy päinsä. Rinnakkaiskompression ideana on tukea alkuperäistä ääntä hiljaisissa kohdissa, joissa sen voimakkuus yksin ei riitä kunnolliseen kuuluvuuteen. käymme aina rinnakkain DBX 676 soveltuu myös suoraan rinnakkaiskompression harjoittamiseen. Tuloksena on turhia kikkailematon, suoraan asiaan menevä ja toimensa tehokkaasti hoitava laite. Jälki on myös musikaalista, eikä soundi mene kummalliseksi suuremmillakaan lukemilla. Kompressoria täydentää erillinen limitteri, jolla voi varmistaa kompressiosta mahdollisesti läpi luikahtavien piikkien lannistamisen. Kun äänipuoli ansaitsee kiitettävän arvosanan, niin mitäpä sitä osaisi edes muuta toivoa. puoliparametrinen ja sen toiminnan keskipisteen voi kohdistaa sopivaan kohtaan 100 Hz:n ja 8 kHz:n välillä. 54-55 DBX.indd 55 30.3.2016 12.36. Korjaustehoa on enemmän kuin tarpeeksi, bassoja diskanttikaistat on valittu yleispätevästi ja keskialueen säätöhaarukka on kyllin suuri jotta korjain sopii joustavasti eri tilanteisiin. Mainiota Se on jotakuinkin siinä DBX voi ammentaa omasta vuosikymmenten mittaisesta kokemuksestaan kaiken tarvittavan tiedon ja osaamisen tällaisen laitteen rakentamiseen. Toinen haara sen rinnalle johdetaan vasta 676:n päälähdöstä dynamiikkapuristimen jälkeen ja ohjataan omaan mikserikanavaansa. Kaikki perushommat sujuvat ja muutama soveltava toimintokin on tarjolla poikkeustilanteita varten. kompressori & limitteri DBX:n tapaan kompressori tarjoaa valmistajan itsensä patentoiman ja loivemmin kynnystason ylitykseen reagoivan Overeasy-kompression (soft knee) sekä jyrkemmin tilanteeseen puuttuvan kompression (hard knee). Tämä on oiva apu esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa signaalin suuri bassopitoisuus saa kompressorin toimimaan liian herkästi. Kynnystason säätöä lukuunottamatta sen toiminta on täysin automaattista. Kompressiosuhde on aina säädettävä itse ja skaala ulottuu hyvin miedosta limitterin kaltaiseen, minkä tahansa piikin lytistävään mankelointiin. Kynnystason asetuksen lisäksi kompressorin reagointiin vaikuttaa countour-kytkin, jolla sivuketjun ohjausignaalista vaimennetaan bassotaajuuksia pois. 676:n ekvalisaattori palvelee kokonaisuutena hyvin. Kuuluvuuden kannalta rinnakkaiskompression tavoite on sama kuin tavanomaisella huipputasojen lytistämisellä ja sen jälkeisellä kokonaisvoluumin nostolla, mutta toteutuvan dynamiikan luonne ja sävy ovat erilaisia. Bassokorjain vaikuttaa nimellisesti alle 100 Hz:n alueelle ja diskanttikorjain vastaavasti yli 10 kHz:n alueelle
56 www.riffi.fi 2/2016 D igico S21 on kanavamääräänsä ja prosessointitehoon nähden varsin kompaktin kokoinen digitaalimikseri, joka sijoittuu hinnaltaan valmistajansa malliston edullimpaan päähän. Näyttöjen ympärillä S21:ssä on kaksi multi-touch-kosketusnäyttöä, joiden ympärille mikserin operointi pääsääntöisesti keskittyy. Otin testiin mukaan kokoelman moniraitatallenteita edellisten viikkojen keikoilta, ja niiden avulla pyrin simuloimaan todellista käyttötilannetta ja mikserin käytettävyyttä. Kallistettu kansi ohjaa katsetta heti oikeaan suuntaan ja yläreunan ledrivistö puolestaan valaisee koko mikserin varsin tehokkaasti. Muutoinkin ensivaikutelma oli varsin myönteinen. Makrot eivät ole yhtä kattavia kuin valmistajan SD-sarjan miksereissä, mutta niiden avulla vaTeksTi: Niko LaasoNeN Digico S21 Digico S21 – laajennettava, mukautettava, yhteensopiva alle kymppitonnin digitaalimiksereiden markkinoilla käy kuhina. kokeiltavakseni sain yhden viime aikojen kiinnostavimmista uutuuksista. Perusnäkymässä kummallakin näytöllä ovat valitun liukukerroksen kymmenen kanavan keskeiset parametrit. Näytön alla olevat kanavakohtaiset enkooderit toimivat normaalisti panorointipotikan tavoin, mutta ne saadaan ohjaamaan monia muita parametreja makrojen avulla. Pidänkin tätä ratkaisua huomattavasti käytännöllisempänä kuin erillisiä joutsenkaulalamppuja. 20 liukua on jaettu kahteen lohkoon, kymmenen kummankin näytön alle. 56-59 Digico.indd 56 30.3.2016 19.59. Virran kytkeminen tuotti ensimmäisen positiivisen havainnon – laitteessa ei ole tuuletinta, joten se on käytössä täysin hiljainen ja soveltuu miksaamiseen myös esimerkiksi konserttisaleissa. Aiempaa tuntumaa tähän malliin minulla ei ollut
Ei siis ihme, että S21:lle on saatavana MADI-kortti sekä BNC-liittimillä että Ethercon-liittimillä, joista jälkimmäinen on tarkoitettu käytettäväksi esimerkiksi juuri Digicon D-rack-lavarasian kanssa. Käytännössä tämä kanavien järjestely raahaamalla vaatii hieman keskittymistä ja siihen tarvittava ote löytyy muutamien toistojen jälkeen. Samalla tavoin poistutaan esimerkiksi sends on fader -tilasta sekä palataan lähtöruutuun monista muista toimintatiloista. Ilmeisesti valmistajakohtainen ohjausdata mikrofonietuasteille ei välity ainakaan toistaiseksi eri valmistajien laitteiden välillä. Kanavia voi siirtää eri kohtiin haluttua liukupankkia raahaamalla niitä kosketusnäytöllä ja myös liukupankkien järjestys on vaihdettavissa. Kulloinkin käsiteltävän kanavan valinta tapahtuu painamalla näytön alareunasta aluetta, jossa lukee kanavan nimi. Näiden lisäksi löytyy lisäkortit esimerkiksi Optocore-, Hydra 2-, Aviomja Dante-verkkoja varten. Pienellä vaivalla, VCA-ryhmiä ja audioryhmiä käyttäen, sain kaikki keskeiset keikan aikana tarvittavat asiat yhteen kerrokseen näkyville, sekundaariset kanavat sijoitin seuraavaan kerrokseen. 56-59 Digico.indd 57 30.3.2016 19.59. Oletettavasti ominaisuus lienee tulossa tuleviin ohjelmistopäivityksiin. Digico S21 Digico S21 Näytön oikealla puolella on kuusi enkooderia, joiden käyttötarkoitus riippuu säädet tävästä parametristä. Tärkeimmät kanavat kuten lead-laulu tulivat oikeanpuoleiseen masterkerrokseen ja harvemmin säädettävät efektipaluut ja masterkanava menivät luontevasti Set spill -kerrokseen, jolla ne saadaan nopeasti näkyviin ja yhtä nopeasti takaisin piiloon. Se mahdollistaa eri merkkisten laitteiden rauhanomaisen rinnakkaiselon samassa systeemissä ja järjestelmän rakentamisen tarkoitukseen parhaiten soveltuvista osista – valmistajasta riippumatta. Lähtökanavia on 16, ja ne voivat toimia aux-lähdön tai apuryhmän tavoin. Kanavat on jaettu pankeiksi, joita voi selata eteen ja taaksepäin master-liu’un viereisillä nuolipainikkeilla. Mikserin käytön kannalta merkittävin ominaisuus on näiden liukupankkien vapaa muokkaaminen. Yksi liukupankeista voidaan myös valita master-kerrokseksi mikserin oikeanpuoleiseen lohkoon. Korttipaikkoihin liittyen etsin pitkään valikkoa, josta voisi säätää eri korttien asetuksia tarkemmin. Näiden lisäksi S21 on varustettu kahdella DMI-korttipaikalla. Digicolla on pitkät perinteet MADI-väylän käytössä, jota myös valmistajan omat digitaaliset lavarasiat käyttävät. Näiden lisäksi on erikseen vielä ”Set spill” -pankki, johon voidaan valita haluttuja kanavia ja jonka voi kutsua painikkeella väliaikaisesti näkyviin oikeanpuoleiseen lohkoon. suunniteltu yhteensopivaksi Digico S21:ssä on 24 mikrofonivahvistinta ja 12 analogilähtöä, minkä ansiosta mikseriä voidaan käyttää suoraan perinteisen analogisen kaukokaapelin kanssa. Digico S21:lle löytyy myös lisäkortit Wavesin Soundgridille sekä AES/EBU-normin analogisille tai digitaalisille tuloille ja lähdöille. Kumpaankin voidaan asentaa jokin valmistajan lisäkorteista, joiden kautta saadaan mik serin tuloja ja lähtöjä laajennettua enintään 64 tulolla ja lähdöllä korttipaikkaa kohden. Reititykset Mikserin 40 tulokanavaa voivat toimia joko monotai stereokanavana, eikä stereokanavien käyttäminen vähennä kanavien kokonaismäärää. Aivan kuten tulokanavat, myös lähdöt voivat palvella monotai stereomuodossa. Kaksoisklikkaamalla haluttua parametria näytöltä saadaan yksittäisen kanavan asetukset auki oikeanpuoleiselle näytölle tarkemmin säädettäväksi. www.riffi.fi 2/2016 57 semmanpuoleisen näytön yläreunaan saa pikanäppäimiä monille keskeisille toiminnoille. Kun ei ole olemassa vain yhtä digitaalista audioverkkoa vaan lukuisia kilpailevia standardeja, pidän avoimuuteen ja yhteensopivuuteen perustuvaa lähestymistapaa tervetulleena. Lähtötilanteessa kanavat ovat numerojärjestyksessä alkaen tulokanavista, joita seuraavat lähtökanavat sekä kontrolliryhmät. Esimerkiksi mistään ei löydy asetusta sille, että Dante-kortin lähdöt toimisivat redundanttina parina. Takalevyn liitännöillä pääsee suoraan kiinni perinteiseen analogikaapelointiin. Tällöin kaikki muut liukupankit ovat selattavissa vasemmanpuoleisessa lohkossa. Testisessiossani oli 30 tulokanavaa sekä päälle efektipaluut. Esimerkiksi Dante-kortin avulla S21 soveltuu käytettäväksi vaikkapa Yamahan miksereiden kanssa
SD-sarjaan verrattuna valikoimaa on karsittu ja siihen kuuluu yksi moduloitava viive, lukuisia erilaisia kaikuja sekä enhancer-efekti. Kokoja hintaluokastaan poiketen Digico S21:ssa on kaksi erillistä soolobussia. Monialuekompressorissa on säädettävät jakotaajuudet ja jokaiselle kaistalle on tarjolla samat asetukset kuin yksialueisessa kompressorissa. Ainakin tällä haavaa stereo täytyykin rakentaa kopioimalla asetukset lähdöstä toiseen, ja sama pätee myös mikserin 16:een graafiseen ekvalisaattoriin – en ainakaan löytänyt suoraan tapaa linkittää kahta ekvalisaattoria stereopariksi. Prosessointi S21:n nelialueinen kanavakorjain on täysiparametrinen ja sen alin ja ylin kaista voidaan vaihtaa hyllytyyppisiksi. Erityisesti pienemmät tilat ja lyhyemmät kaiut nousivat suosikeikseni, mutta kaikki kaikutyypit tuntuivat käyttökelpoisilta. Käytännön kannalta release-ajan muutos voisi olla rivakampaa jollakin toisella menetelmällä, sillä nyt joutuu herkästi pyörittämään useita kierroksia painike pohjaan painettuna ennenkuin saavuttaa hakemansa. Enkooderit toimivat myös tietyissä tilanteissa painikkeina, esimerkiksi kanavakorjainten hyllyvalinnat aktivoidaan kaistanleveyden enkooderia painamalla. Testijakson aikana en ehtinyt muodostaa rutiineja parametrien säätöön, vaan käytin kosketusnäyttöä ja enkoodereita vuorotellen ja hieman sattumanvaraisesti. Tämän lisäksi kanavissa on erikseen alija ylipäästösuotimet. Kanavakohtaisesti voidaan valita kumpaan soolobussiin kyseinen signaali reititetään vaiko molempiin. Edellä mainittujen lisäjksi neljässä tulotai lähtökanavassa voi käyttää yhtäaikaisesti kolmialueista monialuekompressoria sekä Digitube-putkiemulaatiota. Kaikissa tulokanavissa on gate sekä kompressori, joista jälkimmäinen voi toimia täydellä kaistalla tai kolmialueisena puristimena. Samoin dynamiikkaprosessoreissa attackja release-ajat voi säätää samalla enkooderilla, release-ajan säätöä varten tulee vain pitää enkooderia pohjaan painettuna. Lisäksi mikserissä on 10 × 8 -matriisi, jossa kymmentä lähtökanavaa voidaan jakaa halutuissa suhteissa matriisin kahdeksaan lähtöön. Toiminto itsessään on varsin kätevä, mutta minulle jäi kuitenkin olo, että tarkan lopputuloksen saavuttamiseksi pitää laitetta käyttää pidempään, jotta oikeanlaiseen hipaisuun saa varmuutta. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. Mielenkiintoinen ratkaisu on se, että alimmalle enkooderille voidaan asettaa tehtäväksi viive-efektien tap tempo pysyvästi, jolloin tempo annetaan potikkaa hipaisemalla. 58 www.riffi.fi 2/2016 S21 on varustettu kymmenellä Control Groupilla, jotka toimivat VCA-ryhmän tavoin. Multi-touch-näytön ansiosta kanavasäätöjä voi sormeilla suoraan näytöllä. Mikäli pelkän kosketusnäytön käyttö tuntuu vieraalta tai epätarkalta, voi halutun alueen valita näytöltä ja säätää sitten ekvalisaattoria näytön vieressä olevilla enkoodereilla. Monet säädettävistä asioista on sijoitettu käytön kannalta hyvin näytölle, mutta suuremmalla määrällä enkoodereita voitaisiin kenties silti nopeuttaa käyttöä entisestään. Ainoastaan jonkinlaista gate/non-lin-kaikua jäin kaipaamaan. 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 56-59 Digico.indd 58 30.3.2016 19.59. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Ja mikäli gatea ei tarvita, voi sen tilalle vaihtaa yksialueisen kompressorin. Efekteissä on maltillinen määrä säädettävää, mutta itsessään kelpoiset presetit taipuivat käyttöön varsin pienellä säätämisellä. Kytkin kokeeksi laulukanavan varsinaisen kompressorin monialueiseksi ja korvasin gaten tavallisella kompresYhteys digiverkkoihin järjestyy kortti paikkojen kautta. Mausteet Digico S21:n efektiosioon voi avata yhteensä kahdeksan eri efektiä samanaikaisesti käytettäviksi. Tämä mahdollistaa monipuolisemman käytön esimerkiksi monitorimikserinä. Esimerkiksi ekvalisaattorin käyrää muokataan liikuttelemalla vaakaja pystysuunnassa eri alueita edustavia palloja, minkä lisäksi kaistanleveyttä voi säätää kahden sormen eleellä. Matriisilähdöt ovat kiinteästi monoja, eikä niitä ainakaan nykyisessä ohjelmistoversiossa voi linkittää ste reo pareiksi
Yhteenveto Suorituskykynsä ansiosta Digico S21 kilpailee kokoonsa ja hintaansa nähden kertaluokkaa isompien tuotteiden kanssa. Työn merkeissä. En esimerkiksi kaivannut lainkaan erillistä de-esseriä lauluun. u Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. analogi, aes, MaDi, Dante, optocore ja Waves soundgrid -kortit) • sisäänrakennettu UB-madi äänikortti (48 kanavaa sisään/ulos) • 20 kanavaliukua + masterliuku Hinnat: • Digico s21: 5 900 e + alv. Sen ansiosta kohtuullisella määrällä painikkeita, liukuja ja enkoodereita voidaan hallita suurempiakin kokonaisuuksia, vaikka mikserin fyysinen koko ja säädinten määrä on pidetty pienenä. 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 56-59 Digico.indd 59 30.3.2016 19.59. saatavana mm. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. Virvelissä Digitube pyöristää atakkia ja toimii hieman kompressorin tavoin, kun taas bassokitaraan Digitubella saa mukavasti pyö reyt tä ja tukevuutta. 24% • Lisäkortit: DMi-MaDi CaT 680 e + alv. Käytettävyyteen on selvästi panostettu ja asioita saa helposti tuotua näkyviin sekä piilotettua. Kenties jonkinlainen volumesäätö voisi olla eduksi sen käytölle, jotta drive-säädön rankemmilla asetuksilla tuomaa vahvistusta voisi hieman vaimentaa. Tietyillä äänilähteillä kuten virvelillä tai bassolla totesin Digituben vaikutuksen varsin käyttökelpoiseksi ja miellyttäväksi. Valmistajan järeämpiin miksereihin verrattuna edullisempi hinta näkyy lähinnä rajoitetumpana prosessointivalikoimana ja hiukan heppoisempana tuntumana liu’uissa ja enkoodereissa. 020 747 9340 • www.audico.fi sorilla, jonka jälkeen sain yhdistelmällä laulukanavan hallintaan kenties jopa paremmin kuin kyseisen artistin kanssa yleensä käyttämälläni ja näennäisesti runsaammin varustellulla mikserillä. Sen sijaan laajennettavuus ja yhteensopivuus erilaisiin toimintaympäristöihin nousevat samalle viivalle hinnakkaampien mallien kanssa. 24% DMi-DaNTe 990 e + alv. 24% Lisätiedot: audico systems Puh. Digitube on minulle tuttu muista Digicon miksereistä, mutta vasta tämän testin yhteydessä tutustuin siihen tarkemmin. 24% DMi-MaDi BNC 720 e + alv. Kysessä onkin täyspainoinen ammattityökalu keikkakäyttöön, enkä lainkaan pistäisi pahakseni lähteä rakentamaan pitempää suhdetta S21:n kanssa. Digico s21 kompakti digitaalimikseri • 40 prosessointikanavaa (mono/stereo), 16 apuryhmää (mono/stereo), Master-lähtö, 2 soolobussia sekä 10 × 8 -matriisi • 24 analogituloa mikrofonietuasteella • 12 analogilähtöä • aes/ebu -tulo ja lähtö • 2 DMi-korttipaikkaa (enintään 64 kanavaa tuloja ja lähtöjä korttipaikkaa kohden
”Laitetestit” Palkinnon arvo on 470 euroa ja sen lahjoitti arvottavaksi Shurea Suomessa edustava Bright Finland. Kokeile onneasi arvonnassa… Kenen suomalaisen musiikintekijän haastattelun haluaisit Riffistä lukea. 60-62 Palveluhakemisto.indd 60 30.3.2016 12.48. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. Voittajien nimet julkaistaan Riffin verkkosivustolla sekä facebookissa. Palkinnon lahjoitti Noretron Komponentit ja sen arvo on noin 80 euroa. Osallistuminen ei velvoita tilaukseen. Tuikkeen täydentävät plugeihin upotetut Swarovskikristallit ja liitintenkin kontaktipinnat on kullattu. Yhteistietoja käytetään ainoastaan palkintojen toimittamiseen. Lähetä meille vastauksesi sekä yhteystietosi vapaamuotoisella sähköpostilla toukokuun 2016 alkuun mennessä, niin osallistut arvontaan. 60 www.riffi.fi 2/2016 P A L V E L U H A K E M IS T O M a a h a n t u o n t i Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta. Riffi-kauppa Olisko langattoman aika. Palkinnot arvotaan 3.5.2016 ja voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Audico Systems Helsinki & Turku 020 747 9340 audico.. Vastaanotin taas asennetaan pedaalilautaan, jossa myös sen viritysmittaritoiminto on käytännöllisesti hyödynnettävissä. Vastausosoite on: riffi@riffi.fi Kaikkien vastanneiden kesken arvomme: #1 Yhden Digitaalisen Shure GLX-D16 -kitara/bassolangattoman, jonka näppärä lähetin kiinnite tään kitarahihnaan. Vaikka tuntosarvet ovat valppaana, ei kaikkea aina huomaa eikä tule ajatelleeksi. LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA ja kattava valikoima laadukkaita AV-tuotteita proav.roland.com info@roland.fi www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi Seuraava Riffi ilmestyy 1.6. Koko testiraportti on luettavissa myös verkkosivuillamme, kohdassa ”Artikkelit” . Kyseinen malli on testattu aikanaan Riffissä ja arvioitu erinomaiseksi. #2 Yhden Cordial CSI 3 PP Crystal -kitarajohdon, jonka taipuisa ja audiolaadultaan ensiluokkaiseksi kehuttu kaapeli kimaltelee lavatunnelmaan sopivasti. #3 Yhdet Shuren täysanalogiset SE 112 -korvanapit, joilla sujuu niin henkilökohtainen monitorikuuntelu kuin musiikista nauttiminen vaikka mp3-soittimen kera. Palkinnon arvo on 60 euroa ja sen lahjoitti arvottavaksi Shurea Suomessa edustava Bright Finland. Kerro siis meille, kenen kotimaisen musiikintekijän, audioammattilaisen tai vaikka levy-yhtiön visionäärin haastattelu olisi mielestäsi Riffissä juuri paikallaan. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi
f i soundtools Est. 029 080 0830 w w w. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi Moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (6 numeroa): • 42 mm × 30 mm = 650 e • 42 mm × 50 mm = 825 e • 42 mm × 100 mm = 1 250 e • 90 mm × 30 mm = 825 e • 90 mm × 65 mm = 1 800 e Hintoihin lisätään alv. www.riffi.fi 2/2016 61 P A L V E L U H A K E M IS T O S o i t i n r a k e n n u s , h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. Ilmoitustilaa myydään kuuden numeron paketteina, joten jakso kattaa kätevästi koko vuoden. Hinnat koskevat valmista aineistoa. Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. Soitellaan! Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | 0207 512 300 | www.studiotec.fi | sales@studiotec.fi ääni • valo • video • esitystekniikka 60-62 Palveluhakemisto.indd 61 30.3.2016 12.48. Kysy tarjousta! Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. Mahdollinen työaineistoveloitus on 50 e . s o u n d t o o l s . Puh. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. 1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 Palveluhakemisto Riffin palveluhakemisto on edullinen tapa tavoittaa kaikki musiikkialan asiakkaat. Riffin ilmoituspalvelu toteuttaa ja tarvittaessa suunnittelee ilmoituksen
60-62 Palveluhakemisto.indd 62 30.3.2016 12.48. kerros Kirkkokatu 27 Joensuu Täyden palvelun soitintalo Joensuussa. 62 www.riffi.fi 2/2016 P A L V E L U H A K E M IS T O M u s i i k k i k a u p pa l ä h e l l ä s i 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi Euroopan ehkä edullisin äänentoisto& musiikkiliike www.stpaulssound.fi p. 050 592 4085 tai 010 281 3730 S oittajan asialla ! PT-talo 2
Toin tuohon kyseiseen ravintolaan jazzin huippuja Keski-Euroopasta omalla riskilläni. Yleisö oli haltioissaan ja bändini jäsenet soittivat kuin enkelit. Vesihän on sitäpaitsi terveellistä. Kevätterveisin, Kari Antila Ei annettu jaffaa 63 Muusikkona216.indd 63 30.3.2016 12.47. Varovaisesti arvioituna ravintola nettosi tilaisuudesta vähintään pari tonnia. www.riffi.fi 2/2016 63 Muusikkona maailmalla O lin tässä taannoin keikalla pitkästä aikaa eräässä länsi-suomalaisessa kaupungissa ja soitimme paikassa, jossa palkkion maksu oli lippuriskillä. En ainakaan ulkomaisille vierailleni. Ainoa avain ihmiskunnan selviämiseen ovat lämpimät ja positiiviset asenteet kanssaihmisiin. Paras keino, jolla voin asiaan vaikuttaa on tämä kolumni. Konsertin jälkeen mietin, minkä takia ravintolan henkilökunnan piti tuhota tuo hieno fiilis ja tunne. Miksi muusikko törmää tällaiseen ja vielä Euroopan Unionin aikaan vuonna 2016! Ja miksi ainoa paikka maailmas sa, jossa tällaista käsittämätöntä ajattelemattomuutta ja suoranaista hölmöilyä esiintyy on todellakin oma syntymämaani Suomi. Toin taloon yleisön ja suuren rahallisen tuoton ja illasta jäi itselleni vain pieni siivu lipputuloista. Yläkerrasta keski-ikäinen ravintolahenkilökunnan edustaja kuitenkin vastasi töykeästi, että jaffaa ei ole saatavilla, ”Kyselkää alakerrasta vettä, kun baarihenkilökunta tulee paikalle…” Olimme vielä hyvällä fiiliksellä ja ajattelin, että antaa olla. Kysyin kuitenkin itsepäisesti, että kai ruokailuun nyt joku juoma kuuluisi, koska ravintola ei rahallisesti tilaisuuteen osallistu. Kovan kiukuttelun jälkeen puolen litran vesipullo oli sitten lopulta kaivettu esiin. Toivotaan, että se herättää ajatuksia ja keskustelua. Aika moni kuuntelija myös söi illallisen, josta ravintola napsi lisätuloja. ”Henkilökunnan ruoka”, vastasi tarjoilija, ikäänkuin asia olisi sillä selvä. Ravintolalle ilta tuotti voittoa ilman riskiä ja palkaksi he halusivat antaa meille vain paskan fiiliksen! Oltuani maailmalla jo noin 13 vuotta suurin hienous johon olen törmännyt on todellakin ihmisten sosiaalisuus ja ystävällisyys. Tätä kirjoittaessani en voi olla ylpeä valitettavasti synnyinmaastani. Tärkeintä oli minun mieleni pahoittaminen. Ja ennen kaikkea, myös koska soittajat ovat samanlaisia kanssaihmisiä kuin kuka tahansa! Mikä suomalaisia oikein vaivaa. Olivathan yhtyeeni soittajat eurooppalaista kärkikaartia, joten halusin tehdä kaikkeni, että Suomesta jää hyvä kuva ja soittajani viihtyisivät. Maailman väestömäärä kasvaa kasvamistaan ja ihmisiä on yhä tiheämmässä. Maailma on opettanut miten tärkeää on omatoiminen promootio tällaisessa tilanteessa ja niinpä kaikki julisteet, puffijutut lehtiin, sosiaalinen media, jne. oli huolella hoidettu, jotta paikalle saataisiin riittävä joukko yleisöä. Eurooppalaisen huippujazz-kokoonpanomme konserttia arvosteltiin suitsuttavaan sävyyn alan lehdistössäkin. Suomesta löytyy kuitenkin näköjään ihmisiä, joiden asenteisiin ei maapallon tulevaisuutta voida rakentaa. Uskon ihmisen omaan oivallukseen, joka on paras paremman tulevaisuuden toivo. En nimittäin usko räyhäämiseen enkä nyrkin puimiseen. Jatkoin itsepäisesti, mutta kohteliaasti kysymällä mitä tämä henkilökunnan ruoka sitten tarkalleen ottaen olisi. Kyselin keski-ikäiseltä naistarjoilijalta, että miten ruokailu oli järjestetty, olisiko jotakin ruokalistan tapaista saatavilla. O len soittanut ympäri maailmaa, ja vettä, juotavia ja ruokaa on tarjottu aina New Yorkissa, Belgiassa, Ranskassa, Hollannissa, Italiassa, Sveitsissä… aivan kaikkialla. Kun sitten saavuttuamme olimme saaneet soittolaitteet lavalle, pianistimme olisi halunnut lasillisen jaffaa, jota lähdin yläkerrasta kyselemään. ”Se on joka päivä erilaista.” ”Mutta mitä se juuri tänään on?” ”Kysy keittiöstä.” Tässä vaiheessa minulle alkoi käydä selväksi, että edustin tarjoilijalle jotain halveksittavaa ammattiryhmää, jota voi kohdella miten haluaa. Viimeiseksi pisteeksi iin päälle kuuttakymmentä lähentelevä belgialainen basistimme oli valomerkin aikaan kysellyt vesipulloa, josta hän olisi ollut valmis maksamaan. Kun soundcheck oli tehty, aloin järjestellä luvattua ruokailua – sitä ainoata asiaa, johon ravintola oli kustannuksissa luvannut osallistua. Soittajia arvostetaan ja heitä halutaan kohdella hyvin, koska he tuovat tuloja klubeille ja ravintoloille. Ystävällisyyden sekä kohteliaisuuden kautta päästään eteenpäin ja voidaan aloittaa kanssakäyminen, jonka kautta on mahdollisuus ymmärtää toista ihmistä, suomalaista, ulkomaalaista tai vaikka maahanmuuttajaa. Tätäkään ei oltu enää haluttu antaa, vaan nyt ilmoitettiin, että vettäkään ei enää ole. ”Vettä tulee kraanasta.” N o, konsertti oli menestys ja kyseinen alakerran klubi oli täynnä haltioitunutta yleisöä
Alunperin tämä lähti oman tuottajuuden ja musiikin tekemisen kautta. Jotain oli tehtävä ja vaaka kallistui oikeiden tuotantilojen hankkimiseen ja levy-yhtiötoiminnan kehittämiseen kohti täyttä ammattilaisuutta. Heinäkuun viimeisenä päivä 2007 kaatuivat puut tontilta ja elokuussa 2008 studio oli valmis. Kainuusta lähtöisin olevalla yrittäjällä on takanaan kymmenen vuotta täyspäiväistä, ammattimaista toimintaa, jonka aikana verkostot on rakennettu ja ala käytäntöineen on tullut tutuksi. Näin tehtiin kuitenkin kahdeksan levyä, joiden aikana naapurussopu oli taatusti koetuksella. Että rakennetaan studio ja bisnes perustuisi siihen, että sitä vuokrataan sitten jollekin. Ei tehtaaseen vaan omalle tontille Pääkaupunkiseudun studioista valtaosa on rakennettu teollisuuskiinteistöihin, mutta Hynysellä oli toisenlainen visio: yhdistämällä asumisen ja toimitilat toisiinsa säästyisi aikaa ja energiaa oleelliseen – musiikin tekemiseen. – Bassoa ja kitaraa äänitettiin sillä metodilla, että ”mahdollisimman lujalla että tulee hyvä soundi”. Ensimmäisen vuoden studiotyöt hoituivat alivuokralaisena vantaalaisessa pajassa ja toimistotyöt kotona kantakaupungissa. Vähemmänhän se maksaa ylöspäin rakentaa kuin TEKSTI: LAuRI PALOPOSKI, KuVAT: JIffEL Aamukahvilla Jiffel-studiolla Avarat siistit tilat ja runsaasti päivänvaloa, kuin astuisi kynnyksen yli jonkun kotiin. Kokemusta on myös ison levy-yhtiön palkkalistoilla puurtamisesta, CV:hen vuodet 2010 – 2012 on kirjattu tuotantopäällikkönä ja tuottajana EMIllä. Ja niinhän se itse asiassa melkein meneekin, vaikka studion tarkkaamoon käydäänkin kahvittelemaan. Alkunsa kaikki sai kuitenkin jo paljon aiemmin Kuopiossa, kun aktiivinen muusikko Hynynen äänitti harrastuspohjalta ystäviensä musiikkia ja sana etenkin gospelpiirien bändikuvioissa alkoi levitä. Olen koulutukseltani rumpali ja rummunsoiton opettaja. – Olen aina digannut Amerikan soundista: sellaista isoa huonesoundia ja tilaa… Mutta kyllä sitä suunnitteluvaiheessa mietti, että laittaako tässä nyt sen budjetin oikeeseen kohtaan. Ratkaiseva oli havainto siitä, että viikossa yhden kokonaisen työpäivän tunnit hukkaantuivat ruuhkabussissa kyhjöttämiseen. Bassostyrkkari saunassa ja niin kovalla että kaikki taulutkin rämisi seinillä koko kämpässä, Hynynen muistelee alkuaikojen meininkiä. Sitten kun aloin tuottaa, niin tuottajahan tarvii työkalun – tuotantolaitteiston! Ja kun laatustandardit ja vaatimukset ovat kasvaneet, niin… Mutta studio on ollut mulle aina vähän niinkuin raksamiehen sirkkeli… vähän isompi investointi vaan. Oli aika ottaa seuraava askel. Sellainen rakenne olisi muutenkin kustannustehokas. Mukana oli toki ammattilaisia pääsuunnittelijasta arkkitehtiin ja rakennesuunnittelijasta ilmastointisuunnittelijaan, mutta ”Itehän se pitää kaikki vetää yhteen, että jokainen rakentaa samaa taloa ja samoilla spekseillä”. – Pakko tulla tänne, jos musiikkialalla aikoo olla. Tulivat kaverin kaverit ja äänittäminenkin laveni vähitellen tuottamiseksi. 64-65 Jiffel.indd 64 30.3.2016 14.07. Vaikka uudisrakennus antoi mahdollisuuden suunnitella kaikki alusta alkaen juuri tiettyä tarkoitusta vastaavaksi, oli kompromisseja pakko tehdä jo kustannusten vuoksi. Saman pöydän ääressä Riffin ja musiikkialan ammattilaisten kanssa. Korkeutta on yhdellä laidalla viisi metriä ja toisella seitsemän. Täällä ne kontaktit ja verkostot on. – Käytännössä rivarin päätykämppä, jossa yksi makari oli studiona, olohuone yhtiön toimistona ja eteinen levyvarastona, Jukka Hynynen muistelee noita alkuaikoja. Se ei ollut missään vaiheessa ydin. Hynynen oli itse mukana metsurina ja senkin jälkeen joka käänteessä. Sitten edettiinkin vauhdilla. Studion kokonaispinta-alaksi muodostui 180 neliömetriä, joista iso soittotila haukkaa 60. Suhaaminen ees taas ja työajan optimoinnin hankaluus pistivät etsimään toisenlaista kuviota. Vaikka Kuopiosta katseltiin jo tonttiakin, realiteetit johtivat pääkaupunkiseudulle. Paikka isommalle investoinnille löytyi Espoosta, jossa kaavaan oli piirretty sekä asumiseen että toimitilarakentamiseen varattu tontti. No, rumpali tarvii setin. 64 www.riffi.fi 2/2016 J ukka Hynynen suhtautuu luotsaamansa Jiffel-studion tulevaisuuteen luottavaisesti. Mukaan astui levy-yhtiömäinen julkaisutoiminta ja tukikohtana palveli kotistudio sanan äärimmäisessä merkityksessä. – Meni melkein puolitoista vuotta saada luvat ja piirustukset valmiiksi, muistelee Hynynen. – En lähtenyt siitä ajatuksesta, että lähdetään studiobisnekseen
www.riffi.fi 2/2016 65 sivulle, ja kun ei voinut tehdä kahdensadan neliön huonetta tai sadankaan… Akustisesta suunnittelusta vastasi Anssi Ruusuvuori Akukonista. Jatkossa Hynynen näkeekin Jiffelin painopisteen yhä vahvemmin oman studion varaan rakentuvana tuotantoyhtiönä, jonkinlaisena artistihautomona, jossa studiopalvelun rinnalla kulkee artistin kokonaisvaltainen kehittäminen. Entisessä maailmassa tuhannen fyysisen levyn myynnistä riitti pieni siivu jokaiselle portaalle. Eikä omaa julkaisutoimintaa ole tykkänään suljettu pois – kyllä sellainen optio on jatkossakin mukana tapauskohtaisesti. – Ylöspäin on niin paljon tilaa, että saa ison soundin eikä tule ”boksifiilis”. Jiffelin liiketoimintamalli on ollut poikkeuksellinen, jänne ulottuu myös omaan julkaisutoimintaan. Suurimmissa bändisessioissa soittajia sijoitellaan pääsalin laidoilla olevien akvaarioiden lisäksi äänityskäyttöön soveltuvaan käytävään ja kahteen tarkkaamoon. Levymyynnin vaihtuminen latauskaupaksi vaikuttaa silti myös Jiffelin toimintaan. Eikä 60 neliötä mikään pieni tila ole lattiapinta-alanakaan, studiossa on taltioitu niin 14 hengen jousiryhmää kuin 20 tenavan lapsikuoroakin. Oppimaan, että synkkaako ja ajatellaanko samalla tavalla asioista ja pystytäänkö ajattelemaan jotain vuosien mittaista yhteistä kehityskaarta, Hynynen kuvailee. – Se on toiminut siihen asti hyvin, kun levyt myyvät riittävästi. Se ei välttämättä ole isojen levy-yhtiöiden rooli, ne kun ovat parhaimmillaan kenties sittenkin valmiin tuotteen promootion ja markkinoinnin tekijöinä. 64-65 Jiffel.indd 65 30.3.2016 14.07. Nyt tilanne on toinen, eikä miljoonalla kuuntelukerralla saada oikein kellekään mitään – ainakaan albumin tekemisen ja julkaisemisen kannalta. Tuotantoyhtiönä eteenpäin Monilla aktiivisilla tuotantoportaan toimijoilla on kyllä oma studio tukikohtanaan, mutta yleensä viestikapula ojennetaan levy-yhtiölle, kun materiaali saadaan valmiiksi. – Päästään tutustumaan niihin ihmisiin ja näkemään tekemisen tasoa ja tahtotilaa. Joka tapauksessa aina tarvitaan joku taho, joka on valmis työstämään materiaalia uraansa rakentavan artistin kanssa yhdessä, etsimään ja kokeilemaan eri vaihtoehtoja sen oikean polun löytämiseksi. Hynynen toteaa, ettei ison tilan avaruus minnekään kuihdu vaikka kaiku vaimennetaankin. Tulos on todettu monessa käänteessä toimivaksi ja satsaus korkeuteenkin kannattavaksi. Omat tilat ovat sallineet kokeilun ja rauhallisen kehitystyön artistin kanssa ja se onkin ollut välttämätöntä. Ainut huono puoli on, että joutuu ottamaan koko ketjun riskin ja pitää olla valmis puljaamaan vaikka sen kaksi vuotta ilman että kukaan maksaa yhtään mitään – ja sitten tulee joskus sieltä loppupäästä jotain jos tulee, kun levyä aletaan myydä. Kaapelointi kulkee ristiin rastiin ja mistä hyvänsä voi tallentaa minne tahansa. Jiffel-studiolla on kaksi tarkkaamoa, yhtä käyttää Hynynen itse, toisen on vuokrannut ja kalustanut itselleen Mofo Music – Jesse ja Jetro Vainion sekä Kalle Torniaisen ja Ville Pusan yhtiö. Ison soittotilan pitkille seinille voi halutessaan avata paksut Molton-verhot, joilla saa ”ihan Abba-kuivaa, jos tykkää seventies-meiningistä”. Tilausta Jiffelin kaltaiselle toimijalle siis on. Tilaa olisi rakentaa kolmaskin tarkkaamo, mutta siihen ryhdytään vasta kun ja jos jostakin löytyy riittävän pitkäksi aikaa sitoutuva vuokralainen
••• Ja sitten on ainakin tuhat startuppia, joille on se ja sama, mille applikaatio soundaa. Mutta kommunikoikaa ajoissa, juman kauta. Lähes poikkeuksetta olen saanut varsin yksityiskohtaisen ohjeistuksen toivomuksineen, ja se tekee hommasta vieläkin helpomman. Ei ollut. Alustavien keskustelujen perusteella vaikutelma tuotteesta tarkentuu, ja sen jälkeen allekirjoittanut tai kollegani tekee sata lasissa duunia tuotteen eteen, laittaen oman maineensa ja ammatillisen jatkumonsa pan tiksi – jos tulos on kelvoton, se voi olla vika duuni pitkään aikaan, tai koskaan. Suunnitteluvai he onkin sitten toinen juttu, mutta kun homma on saatu toteutuskelpoisiin raameihin, se toteutetaan. Mikään ei koskaan ole riidellyt yhtä pahasti kuin firman konsensuskomiteamietintö, jossa jokaisel la oli sanansa sanottavana. ••• Mutta poikkeus vahvistaa säännön. ••• Korostan, että jos joku palkkaa äänisuunnittelijan ja säveltäjän, silloin ei palkata vain jotain randomjamp paa kilkuttelemaan hiirtä ja koskettimia, vaan silloin palkataan tyyppi, jolla on vahva (ja ehkä tuorekin) näkemys käsilläolevasta tuotteesta. Eikä raamien ulkopuolelle häröillä asiakkaan eikä toteuttajan toimesta. Toki feedbackia otetaan vas taan laajalti, mutta omistaja tekee lopulta linjauk sen. Vahva tuo te ERITTÄIN HARVOIN on komiteamietintö, josta kaikki takkiin tarttuvat särmät on hiottu pois loput tomissa juupasjaapailuissa. Jokainen luuri, jossa ei vaihdettu soit toääntä Nokiavalssista joksikin muuksi, paukutti suurelle yleisölle suureen ääneen yksinkertaista viestiä: TÄSSÄ OLIS NYT TAAS NOKIAN PUHELIN TEILLE. ••• Samahan se on koodissakin, graafisessa ilmeessä ja markkinoinnissakin: kaikessa pitää olla suunni telma, ei kukaan häröile fiilispohjalta enää siinä vai heessa, kun plänäystä toteutetaan. Hyvässä tuotteessa on abraasiopintaa, joka jää mieleen ja kutittelee. En vain voinut tehdä popedasta enää piripolkan ja hardhousen äpärälasta. ••• Vahva tuote vaatii vahvan omistuksen. 66 www.riffi.fi 2/2016 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Häröily on suotavaa vain brainstormauksessa ja plänäyksessä. Elämä pelissä 66-67 Alanko 216.indd 66 29.3.2016 13.07. Näin perheellisenä yk sityisyrittäjänä asiakkaan tuotteen ylenkatsominen tai henkinen kaljakellunta voi olla tuhoisaa. Tuote itsessään on itsensä mainos – juttu, jonka muuten Nokia ymmär si aikanaan. Asiakas on aina oikeassa, ja avoimeen maastoon on aina helpompi eksyä kuin tarkasti rajattuun hiekkalaatik koon. Kollega oli kovin ihmeissään firman toiminnasta, ja oli totaalisen yllättynyt, vaikka varoittelin heppua kovin sanoin: ”Nää on sit säätäjiä, jotka ei tiedä ite kää mitä ne haluu.” ”On näitä nähty…” ”Et tällästä.” Se oli molempien parikymmenvuotisten urien pahin rasti, jonka lopputulos oli hirvittävää soopaa. Palkatkaa ammattilainen hoitamaan homma kotiin ja luottakaa siihen, että se kaveri tekee parasta mahdollista jälkeä, koska sillä on – ihan oikeasti – elämä pelissä. Tai no, amatöörit tekevät niin, mutta vain oppiakseen lopulta virheidensä kautta. Ainakin viimeistään siinä vaiheessa, kun pornofunk kikaan ei enää ollutkaan Se Juttu, vaan joku firman eityylitajunfredastairemikäliebackendkoodaaja jamppa oli sitä mieltä, että susipaska autotalliversio Princekitaroinnista ja popedasta olikin paremmin graafiseen ilmiasuun sopivaa. Olisi oikeastaan vähän naiviakin vetää herne nenuun asiakkaan määritysten takia. Luojan kiitos kollega jatkoi projektin loppuun, sillä tuolloin työn alla ollut Quantum Break vaati täyden huomion, kun asiak kaal le ilmoitettu aikataulu oli kulutettu loppuun. Että luottakaa meihin, meillä on vain uramme panttina. Yksi mieli, yksi tuote, yksi suunta. Kuulkaas, start uppaajat. Vähän kuin Macintoshin käynnistysääni. ••• Lähes 96 % asiakaskunnastani ymmärtää, että ää nimaailma on tärkeää, ei vain tuotteen mainonnan kannalta, vaan itse tuotteelle. Vaikka ne pudottaisivat särmätuotteen autotalli liigaan. KuvA: vIlle JuurIKKAlA Ä änisuunnitteluhommat ovat mukavia, mainiota vastapainoa sävellyskeikoille, ja usein asiak kaalla on selkeä näkemys tuotteensa ääni maail mas ta. Olen vieläkin vähän pahoillani, etten lyönyt nyrkkiä pöytään ja perkelöityttänyt projektia kuosiin, mutta kun asiakas tekee päätökset niin asiakas tekee. Tuote omistetaan. Jos feedback leviää kentälle 360° länttinä, product ownerin tehtävä on skarpata. Tiedän kollegoita, jotka saavat popkohtauksen moises sa tilanteessa ja alan kuulla taiteellinen näkemys mutinaa ärtyneeseen sävyyn, mutta itse olen hiekkalaatikkoohjauksesta vain hyvilläni. On käynyt kerran niinkin, että asiakkaan hollywood sarjispiirrettyorkesterimusamääritys muuttui ko miteoinnin kautta ruotsinlaivafunkiksi. Telepatiaa ei ole. Parasta jälkeä. Myös pahassa. En valittanut, mutta kun iteraatiotoiveet alkoivat olla luokkaa ”jo tain ehkä kandeis vielä testata ku toi Jaska haluis sinne fankkiskittaa ja sit toi Repe oli jotain… Hei Re pe, olikse mitä se mitä sä halus… Nii just, dupsteppii tai jotai sellasta”, olisi pitänyt viheltää peli poikki
Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Rhythm & Blues Workshop – kun pentatonisesta ei voi enää ottaa, lainataan jazzista… Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. f i . r i f f i . 68 Takakansi216.indd 68 29.3.2016 13.09. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan bluesja rock-kitaroinnille. Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun. R i f f i k a u p p a Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä. Rumpaleille KitaRisteille muut T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Riffi-julkaisut löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan