Riffi 3/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

FRANKFURT MUSIKMESSE ja PRO LIGHT & SOUND "Valomiehen pitää soittaa samaa biisiä kuin bändi!" Juha Rouhikoski, valosuunnittelija Nro 3/2011 Hinta 8,70 E 16. vsk SVENGIMUSAN GROOVE Eeva Koivusalo, basso & Heikki Tikka, rummut Schecter Stargazer tyylikästä retroilua
Lisäksi tehtiin sopimus Hedcom / Hedengren huollon toimimisesta valtuutettuna Sennheiser ammattituotteiden laitehuoltona. Kattavaa valikoimaa täydentää Rycote-mikrofonitarvikkeet. Myynti Sennheiser valtuutettu huolto Hedengrenyhtiö Lauttasaarentie50 00200Helsinki Puh.(09)68284600 hedcom@hedcom.fi www.hedcom.fi Huolto Mänkimiehentie4 02780Espoo Puh.(09)68284200 service@hedengren.fi http://www.hedengrensecurity.fi/huolto. Näiden sopimusten myötä parannamme kokonaisvaltaista palvelua alan ammattilaisille langattomien mikrofonien sekä korvamonitorien laite- ja järjestelmähankinnoissa, kuin myös laadukkaimpien mikrofonien ja kuulokkeiden hankinnoissa. SennheiSer ja hedcom yhteiStyöhön Hedcom on solminut sopimuksen Sennheiser Nordicin kanssa Sennheiser-ammattiaudiotuotteiden myynnistä
Ja kaikille on ilmeistä että kohde liikkui kuvan otohetkellä. Joka siis voi olla metrikaupalla eri kuin se mikrofonin sijoituspiste. E rityisen mielenkiintoista on, että valon luomat sävyt eivät kuitenkaan missään tilanteessa vastaa täsmällisesti sitä mitä silmä näkee etsimen läpi, tai sen ohi. Epärealistinen tapa on heilauttaa kameraa samaan suuntaan kilpailijan kanssa, joka nyt näkyy kuvassa tarkasti, samalla kun se tosiasiallisesti paikoillaan pysyvä tausta näyttää liikkuvan päinvastaiseen suuntaan. Jos vuorovaikutus katkaistaan, jotkut asiat korostuvat ja jotkut jäävät kokonaan piiloon. Pokkari ei tuo esiin haluttuja asioita eikä synnytä toivottuja tuloksia, jos kuvakulma on kehno tai valo on epäsuotuisa. Ne herättävät kohteen eloon ja antavat sille ulottuvuuksia, joita ei aiemmin saman päivänä kuvissa näkynyt. on käytössä etupäässä lomilla ja jonkin verran arjessa, vaikka paljon enemmänkin voisi kaikenlaista tallentaa. Se mitä kuulemme tai näemme, muotoutuu havainnoista, joita aivot prosessoivat. Tämä paikka ei kuitenkaan ole välttämättä se, jossa äänilähde on korvin kuunneltuna parhaiten edukseen. Aamulla kuvaan tallentuva luonnonvalo on rajua ja agressiivista, keskipäivällä se mankeloi kaiken latteaksi. Tekninen kapine, olkoon kuinka täydellinen tahansa, kuulee ja näkee asiat eri tavoin eikä havaintohetkestä välineellä irrotettu tallenne synnytä suoraan samanlaista prosessia kuin itse paikalla ollessa tapahtuisi. Asia on taatusti selvä kaikille valokuvaukseen perehtyneille, olipa kyseessä sitten ammatti tai tavoitteellisempi harrastus. Illan valo innostaa kuvaamaan, ja tulokset ovat usein palkitsevia. S e että jokin kuulostaa korvaan hyvältä (tai edes kohtuullisen kelvolliselta) jossakin tilassa ja jossakin tietyssä pisteessä, on täysin riippuvaista havainnon ja tulkinnan välittömästä vuorovaikutuksesta. Yhtälailla ensiluokkainen mikrofoni on avuton peli, jos se sijoitetaan väärin, suunnataan poskelleen, tai akustiikka tuo valon vastine äänityksessä ei palvele tarkoitusta. Harrastelun myötä on selvinnyt myös joitakin asioita, esimerkiksi valon merkitys kuvauksessa. Mutta illalla auringon valo suodattuu mitä mielikuvituksellisimmalla tavalla ja se suorastaan pursuilee värejä ja sävyjä. Useimmiten väärät asiat korostuvat ja ne toivotut kutistuvat olemattomiin. Säätöjä en hallitse, automatiikkaan luotan noviisin puhdasotsaisuudella, ja useimmiten se pelaakin aika mukavasti. Kokenut äänittäjä osaa kuulonsa perusteella sijoittaa mikrofonin sopivaan paikkaan niin, että tallenteelle tarttuu toivottuja asioita ja ne väärät asiat suodattuvat mahdollisimman tarkoin pois. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja K uuloaistin ja mikrofonin välinen ero on vähintäänkin samaa karkeusluokkaa kuin kameran ja näkö- aistin. Tämä paikka on se piste, johon sijoitettuna mikrofoni välittää parhaimman mahdollisen äänen, joka sitten taas synnyttää kuulijassa vaikutelman siitä, että hän on itse korvineen läsnä juuri siinä optimaalisessa kuuntelupisteessä. Eikä kohteen ja sitä ympäröivän taustan tarkkuus, tai niiden väliset suhteet toisiinsa, piirry katsellessa myöskään samalla tavalla kuin kameran kautta vangittuna. Kuva on lisäksi sidottu yhteen staattiseen hetkeen, kun taas näköaisti yhdistää lukuisia perättäisiä hetkiä ja muodostaa niistä kokonaisuuden, jossa voi olla mukana myös liikettä. K un valokuvaaja ottaa sivusta kuvan ohi porhaltavasta kilpaurheilijasta, hän voi valita kahdesta eri lähestymistavasta: realistisesta ja epärealistisesta. PÄÄTOIMITTAJALTA Edullisessa valossa E n varsinaisesti osaa valokuvata, mutta kiitos digikameran, olen päässyt näppäilyn makuun. Sen vuoksi tallenteelle, oli kyseessä sitten valokuva tai äänite, täytyy luoda illuusio siitä, miltä asioiden halutaan näyttävän tai kuulostavan. Ja väitän, että harkittu realismin hylkääminen tuottaa tässä kohden paljon hyvää eikä juurikaan menetyksiä. Ei ainoastaan se, että valoa pitää olla vaan sekin, että valon laadulla on merkitystä. Jos kamera on tiukasti jalustallaan, tilanne näyttäytyy realistisena: kilpailija piirtyy epäselvänä hahmona, tausta staattisesti sijoillaan pysyvänä, kuten oikeasti onkin. Jälleen liike ilmentyy kuvassa, mutta ihan eri tavoin. Tiivistän havaintoni kärjistettyyn, kolmiportaiseen luokitteluun. Kameran kohdistaminen ja tarkennus hyvinkään valittuun kohteeseen 4 www.riffi.fi 3/2011
Mallien äänenkuva on hiottu äärimmilleen ja varusteena integroitu etuvahvistin* helppoa sijoitusta ajatellen. Beta 91A Levymikrofoni rumpukäyttöön Beta 98AD/C Minikokoinen rumpumikrofoni Beta 181 Modulaarinen instrumenttimikrofoni TARKKA JA HIOTTU AMMATTISOUNDI Esittelyssä Beta Series -lyömäsoitinmikrofonit. Uusi mikrofonipidike tekee kiinnityksestä helppoa, nopeaa ja turvallista. *) Beta 98AMP/C, Beta 91A BETA 91A BETA 98AD/C BETA 181 BETA 52A BETA 56A Europe, Middle East, Africa: Shure Europe GmbH, Wannenäckerstr. Beta-mikrofonit johtavien ääniammattilaisten valinta signaalien poimintaan haastavissa akustisissa ympäristöissä. Beta 98AMP/C Minikokoinen kondensaattori lyömäsoitinmikrofoni varustettuna sisäisellä etuvahvistimella ja A75M-yleispidikkeellä. Testaa ja hämmästy. 28, 74078 Heilbronn, Germany Phone: 49-7131-7214-0 Fax: 49-7131-7214-14 Email: info@shure.de United States, Canada, Latin America, Caribbean: Mankkaantie 32 Shure Incorporated, Phone: 1-847-600-2000 US Fax: 1-847-600-1212 Int`l Fax: 1-847-600-6446 02180 Espoo Asia, Pacific: Shure Asia Limited, Phone: 852-2893-4290 Fax: 852-2893-4055 www.noretron.fi myynti Shure-jälleenmyyjät kautta maan www.shure.com www.shure.eu infoaudio@noretron.fi
8 HAASTATTELUT & ESITTELYT 08 Justin Adams Saharan soundeja 12 Heikki Tikka ja Eeva Koivusalo telepaattinen yhteys 16 Paul Jackson tunne aika ja sijoita oma soittosi siihen 18 Rouhikoski soittaa valolla ja karttaa turhaa kruusailua... 22 FME mustanpuhuvat messut 24 Hitlantis musiikkia massoille s. 22 36 Tascam TC-1S viritys aurinkovoimalla 37 Sennheiser MK4 Eurooppa iskee takaisin 37 Korg Monotron analogisyna povitaskussa 38 Electro-Harmonix Deluxe Memory Boy viivepedaali omaperäisin kurittomuuksin 38 Mighty Bright USB Led valoa hämyille 6 www.riffi.fi 3/2011. 12 LUKUPALAT 26 Frankfurt 2011 evoluution vakaita askelia 28 Tuoteuutiset parhaita paloja Frankfurtin messuilta RIVAKAT PIKAKOKEET 36 Shure KSM44A Amerikan herkkua s. s
42 KÄYTTÖTESTIT 40 DW Performance jokamiehen jenkkisetti 42 Darkglass Electronics suomalaisia pedaaleita basisteille YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. · Malc Deakin aidon Hammondin taikaa · Jarkko Martikainen & Usko uusi levy puntarissa Aikakauslehtien Liiton jäsen www.riffi.fi 3/2011 7. (09) 3475 6380 Fax (09) 346 4212 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Martin Berka Puh. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Riffi ilmestyy vuonna 2011 seitsemän kertaa. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 44 47 Sandberg California ST-S Hardcore Aged käytön jäljet jo tehtaalta 48 Squier Jazzmaster ja Jaguar HH Straton isoveljet uudistettiin 50 Rivera Venus 5 putiikkilaatua parhaimmillaan 52 Hydrogen penninvenyttäjän tehokas rumpukonesofta 54 RME Fireface UFX & Babyface kahden kaliiperin äänikortteja s. Uusimman irtomumeron voi tilata myös toimituksesta hintaa 8,70 e + postikulut. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 53,50 e ja määräaikaisena 60,90 e. s. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 50 Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi · Frankfurtin tuoteuutisia lisää... (09) 3475 6380 Fax (09) 346 4212 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuillamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). 48 GRANDE FINALE 61 Faktakauha mittarointi ratkaisee 62 Saarinen selvittää Sub-kaiutin linjaan muiden kanssa 65 Muusikkona maailmalla Paco De Lucian jalanjäljissä KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Pirkka Isotalo Misha Koivunen Timo Koskinen Esa Linna Ilkka Mäkelä Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Juha Seila Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie 44 Z-Stealth-mikrofonit hurinat pois kitaraa turmelematta 46 Schecter Stargazer tyylikästä retroilua s. Irtonumeron hinta on 8,70 e. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,50 e + postikulut. 66 Alangon päiväkirja Halkeama s
ustin Adams 8 www.riffi.fi 3/2011
TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: RIIKKA HILTUNEN / YORK TILLYER Saharan soundeja Justin Adamsin soitossa Bo Diddley -komppi kohtaa pohjoisafrikkalaisen pentatoniikan. Halusin kysyä, miten tuottaja lähestyy hommaansa genressä, jossa lähtökohdat ovat usein erilaiset kuin valtavirtamusiikissa. Adamsin tuottamista albumeista ensimmäinen äänitettiin paikallisella radioasemalla Kidalin aavikkokaupungissa, toinen studiossa Malin pääkaupungissa Bamakossa. Heillä kun on se sama motivaatio kuin kenellä tahansa muusikolla; saada soittaa musiikkiaan, tienata rahaa, ja kerätä ihailua. Tuo taito on johtanut tämän mielenkiintoisen kitaristin yhteistyöhön myös rock-ikoni Robert Plantin kanssa. J otkut muusikot löytävät paikkansa "joka paikan höylinä", mikä on usein myös työelämän vaatimusten sanelemaa. En ole myöskään halunnut aiheuttaa stressiä puuttumalla musiikin rakenteisiin. Otin myös hieman enemmän roolia kitarasovitusten ja sopivien tempojen löytämisessä. Blackwellin tavoin muokkasin Tinariwenin soundia ehkä hieman enemmän länsimaiseen makuun taipuvaksi, vaikkakaan en samassa määrin kuin hän Wailersin tapauksessa. Korjaamon kahvilassa jutellessamme aloitin keskustelun tuottamisesta, sillä Riffiin haastatellaan yleensä rock- ja pop-kentällä toimivia tuottajia, harvemmin maailmanmusiikin parissa työskenteleviä. Enemmänkin kysymys on ollut olosuhteiden järjestämisestä heille suotuisiksi, jotta he saisivat itsestään sen parhaan irti. Välillä tunsin, että voisin auttaa terästämään ilmaisua löytämällä oikeanlaisen kaiun lauluun tai tietynlaisen kitarasoundin. Adams vieraili Suomessa marraskuussa Etnosoi!-festivaalilla englantilaisen Les Triaboliquesin jäsenenä. Sympaattinen Justin aloitti kertomalla työstään saharalaisen "aavikkoblues"-yhtye Tinariwenin kanssa, joka oli tehnyt ensimmäiset levynsä pelkällä kasettimankalla. Englantilainen kitaristi ja tuottaja Justin Adams on keskittynyt enemmänkin yhteen juttuun, yhdistelemään pohjoisafrikkalaista musiikkia blueslähteisiin. Periaatteessa olemme äänittäneet kaiken livenä, hyvin vähillä päällesoitoilla. Siinä missä Justin kertoo ensimmäisellä olleensa lähinnä editoijan ja miksaajan roolissa, jälkimmäistä työstäessään hän ymmärsi bändin olleen suuremman läpilyönnin partaalla, ja pohti silloin sitäkin, miten Chris Blackwell aikoinaan toimi tuottaessaan Bob Marley & Wailersia "Catch a Fire"-levyn listamenestykseen. Tinariwenin kaverit ovat fiksuja ja ymmärtävät, ettei heidän musiikkiaan kannata Lontoossa esittää aivan saman kaavan mukaan kuin kotona Saharassa. Tämäkin lähtökohta on tuonut leipää pöytään, erityisesti maailmanmusiikin saralla. En ole vielä tavannut muusikkoa, joka ei haluaisi tuota samaa, Justin nauraa. www.riffi.fi 3/2011 9
All rights reserved.. Fender®, Make HistoryTM, and RumbleTM are trademarks of Fender Musical Instruments Corp. NEW HEADS AND CABINETS FENDER® INTRODUCES A NEW LINE OF POWERFUL RUMBLETM HEADS AND CABINETS WITH AN ADVANTAGE--A UNIQUE MAGNET SYSTEM KEEPS THESE LIGHTWEIGHT HEADS ON THEIR CABINETS AT EXTREME VOLUMES. fender.com/rumble ©2010 FMIC
Eeva on soittajana aivan käsittämätön. Mun vaimo sanoo, että Heikki lyö ylöspäin. Sillä on irtonainen svengi. Heikki on hyvin innovatiivinen rumpali. Vaikka Heikki tuskin ikinä soittaa samoja fillejä, on niitä aksentteja oppinut lukemaan. Näistä neljässä viimeiseksi mainitussa on ollut mukana myös tämän jutun aluksi ääneen pääsevä Miikka Paatelainen. -E evan ja Heikin kanssa soittamisessa on hyvää, ettei tarvitse paljoa vilkuilla taakse. Soitossa ei ole limittereitä. Heidän soittonsa vaikuttaa myös mun soittoon. Hän soittaa todella svengaavia ja mielikuvituksellisia linjoja. Ei halua mennä sieltä missä aita on matalin. 12 www.riffi.fi 3/2011. Heissä on se mukava piirre, että kun pitää ladata, niin ne myös lataa. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: ILKKA MÄKELÄ Heikki Tikka ja telepaattinen yhteys Heikki Tikka ja Eeva Koivusalo ovat soittaneet satunnaisesti yhdessä jo kaksikymmentä vuotta ja tiet ovat kohdanneet muunmuassa Maritta Kuulan, Jiri Nikkisen, J. Rohkeaa soittoa, jossa ei ole myöskään limitteriä. Hänen tuottajataustansa näkyy siinä, että hän erittäin tarkka ja kyseenalaistaa paljon asioita. Hearthill Trion, Akimowskaja Sisters and Brosin, Kerkko Koskisen, Fat Bulletsin ja tällä hetkellä aktiivisimman Fabulettesin riveissä. Siinä on joku telepaattinen yhteys, parin kanssa miltei yhtäläiset kaksikymmentä vuotta soittanut Miikka Paatelainen kertoo. Noiden kahden kanssa soittaminen on harvinaisen helppoa. Soittajien ominaisuuksia tiedustellessa ei superlatiiveista ole puutetta. Se on hyvin inspiroivaa
Yhdessä soittaminen oli luonteva seuraus siitä. Usein mukaan luetaan myös kitara ja koskettimet. Soittajat olivat jo tätä ennen tutustuneet keikkalavoilla, Eeva Se-yhtyeen ja Heikki Nartun riveissä. Komppiryhmään lasketaan tiukimmillaan rummut/ lyömäsoittimet ja basso. Me ollaan päädytty soittamaan enemmänkin ystävyyden kuin jonkun bookkaamisen kautta. Sen homma on pitää juttu kasassa, jotta musiikki rullaa kepeästi eteenpäin. Joku tarvitsi soittajan ja kaveria oli helppo ehdottaa, kertoo Eeva. Harmi että se loppui. Usein sankarin viitta lasketaan ryhmän näkyvimmän jäsenen harteille, vaikka kyseisen henkilön osuus saattaa olla kokonaisuudesta hyvinkin pieni. Tietysti yhtyeen keulakuva on usein juuri se jota tullaan katsomaan tai kuulemaan. Siinä bändissä oli ideaa. Eeva soitti bassoa ja toisinaan Farfisaa. Mä soitin rumpuja ja välillä kitawww.riffi.fi 3/2011 13. Eeva Koivusalo KOMPPIPARIT Keitä ne on ne sankarit. Koivusalo kertoo koko Narttu-yhtyeen yöpyneen heillä jonkun Jyväskylän keikan yhteydessä. Kumppanukset olivat toisilleen tuttuja asuttuaan samoilla kulmilla. Usein tämä porukka kannatteleekin oikeastaan koko rakennelmaa näin ainakin populaarimusiikissa. Hearthill Trio. Tässä juttusarjassa komppiryhmä on rajattu nimenomaan rumpu-basso-akseliin. Basisti soittaa urkuja ja rumpali kitaraa? Parin yhteinen soittotaival alkoi 1980/90-lukujen taitteessa Akimowskajan riveissä. Mutta jotta solistille tai kitarasankaruudelle saataisiin ihanteelliset olot, taustalle vaaditaan asiansa osaava komppiryhmä. Komppiryhmää kutsutaan kliseisesti bändin kivijalaksi. Voisi myös ajatella, että komppiryhmä muodostaa kaiken soiton alle eräänlaisen turvapatjan, jonka päällä solistit voivat kaatuilla ja taaplailla rauhassa Ei hätää, me otetaan kiinni ja nostetaan ylös. Heikki muistelee että bändiä kaiholla. Akimoskajaa seuraava pysäkki oli J. Heikin soittotapa oli miellyttänyt pitkän aikaa, joten lähdin mielelläni mukaan. Empaattinen Eeva halusi tarjota bändille hieman sivistyneempää majoitusta jonkun hiihtomajan sijasta
Olet tehnyt yhteistyötä Jan-Olof Strandbergin kanssa. Minulla on ollut täydet vapaudet muiden kanssa soittaessani. Herbiellä oli aika vankka käsitys, mitä hän kappaleisiinsa haluaa ja hän saattoi antaa sointukaavion, joihin kuulemani perusteella toisinaan muutin säveliä. Nyt meillä on tullut hieno tupla-albumi, jossa sain olla mukana täkäläisten hyvien soittajien kanssa. TEKSTI: TIMO KOSKINEN Helmikuussa suomalaisille tarjoiltiin iso annos basismia, kun Jan-Olof Strandbergin johtama Strandberg Project sai vieraakseen veteraanisoittaja Paul Jacksonin, ja kolmanneksi basistiksi kiertueelle liittyi vielä virolainen Raul Vaigla. Aina löytyy joku kohta, johon lukittua ja yhdistää muiden soitot. Näin syntyy groove. Ja tietysti on aina kiva soittaa toisten basistien seurassa. Mitä on meneillään. Tällaisiin projekteihin yritän tuoda mukaan intuitiotani muusikkona olemisesta. 16 www.riffi.fi 3/2011 M Kun mukana on kerralla useampia basisteja, nytkin keikoilla jopa kolme yhtä aikaa, miten jaatte tehtäviä. Basson osuus voi olla väkevä lausunto kuten Chameleon ja Spider tai lyyrisempi ja silti pohjustuksena pysyvä. Annan neuvoja ja sovitan, mutta voin aluksi odottaa ja kuunnella muiden tekemisiä, ennen kuin lisään oman osani. Basistien kanssa tämä on erityisen kivaa, koska Jan ja Raul ovat eteviä ja osaavat pitää oman tienoonsa kunnossa ennen sieltä lähtemistä ja takaisin tuloa. Ei ole tarvetta jakaa kun soittajat ovat hyviä. Täällä on uskomattokestoa, nehän liittyvät tempoon." man paljon hienoja tapahtumia, varsinkin festarit kesällä. Muutoin tunnesisältö on se mitä haluan eniten. Kappaleista on suuri osa Janilta, mutta minäkin tein jotain mukaan. Ajattelen bassolinjojani kuin maalausta; bassokin voi piirtää kuvan eikä pelkästään pitää kiinni perussävelestä. Tukevia bassolinjoja on vuosikymmenten varrella taltioitu kymmenille levyille arvovaltaisessa seurassa. Tällaisessa olen aika hyvä, sehän juuri on ollut minun hommaani. Jan on hyvä kaverini ja tämä nykyinen homma on ollut vaihtelevasti käynnissä pa"Jos pystyy laskemaan aikaa ja tuntemaan ri vuotta. Kivaa on ollut. Olen käynyt auttaajan sisällään, ei tarvitse ajatella sävelten massa levyn kanssa ja samalla teen itseäni tunnetuksi Suomessa. Saman käynnin aikana julkaistiin bändin studiolivenä äänitetty CD-tupla, jossa Jackson on monilla raidoilla mukana. Paul Jackson tunne aika ja sijoita oma soittosi siihen ikäli Jacksonin pitkää uraa funkin ja jazzin parissa täytyy lukijoiden mieleen palauttaa, oiva lähtökohta on Herbie Hancockin taustaryhmäkseen kokoama Head Hunters, joka yhdessä Hancockin kanssa ja myöhemmin omissa nimissään on purkittanut joukon groovauksen klassikoita. Nuorempia opettaessani haluan korostaa, ettei. Olet soittanut levyille monia väkeviä bassolinjoja. Ainoat valmiit bassolinjat ovat minun alkuperäiset ideani biisin tekovaiheesta. Kuinka ne on tapana tehdä; onko basso nuotinnettu ennakkoon tai kuviot kokeiltu valmiiksi
Muun muassa Leningrad Cowboysista tutulle Juha Rouhikoskelle valo on komppisoitin, jolle soolon paikka lankeaa aniharvoin. Juha Rouhikoski on karsinut showja spektaakkelikeikkojaan. Parhaimmillaan valomies on kuin bändin ylimääräinen soittaja, Rouhikoski tiivistää ja kertoo mieltä lämmittäneestä palautteesta. Valomiehen tulisi "soittaa" samaa biisiä kuin bändi KUVA: TOMMI SAARELA. TEKSTI: TOMMI SAARELA Rouhikoski soittaa valolla Valosuunnittelijalla on vastuullaan keikan visuaalinen ilme, jota hän voi joko kohottaa tai tuhota. Sitä paitsi onhan valojen tekeminenkin "soittamista". Kotimainen eturivin yhtye kehaisi Tavastialla keikan jälkeen, että "kiva kun bändiin on tullut uusi jäsen!" Rouhikoski tähdentää, että valomiehen pitää pöydän takana tajuta paitsi oma paikkansa löytää myös valon rooli kokonaisuudessa. Ala on alkanut muistuttaa enemmän kalustonäyttelyä, tekniikalla mässäilyä ja efektien esittelyä kuin laadukasta valaisua. J uha Rouhikosken lähtökohdat alalle löytyvät tyypilliseen tapaan soittajataustasta. Ensin alkoi kiinnostaa äänipuoli, valokuvausharrastuksen kautta visuaalisuus ja sitä kautta keikkojen valaiseminen
Rouhikoski uskoo että valon teosmuotoinen näyttäytyminen on vahvassa nousussa. Että valo ilmenee juuri niin kuin sen pitääkin ikään kuin kuuluu siihen yhteyteen. Bändikeikkojen valojen toteutuksessa Rouhikoski pitää ohjenuoranaan, että valaisu sointuu ja soljuu kokonaisuuteen. Ja tässäkin pitää pohtia sitä mitä kaikella halutaan lopulta sanoa, esitelläänkö joitain näkemyksiä vai pelkästään teknologian suomia mahdollisuuksia. Led-teknologia tosin tuo apua, mutta samalla myös omat ongelmansa. 21. Iso ledipinta on valtava valonlähde, vaikka siihen ajetaankin liikkuvaa kuvaa. Areena-tuotannot ovat Juha Rouhikoskelle tuttua, mutta osin taakse jätettyä työmaata. Soihan musiikkikin kaikkialla, miksei valokin voisi täyttää tilan muulloinkin kuin silloin kun painetaan häikäisynappia. Toki joku voi nopealla vil- "Ekologisuus hiipii valosuunnitteluunkin. Pientä häröä ja rosoa mahtuu aina mukaan, mutta yleisfiiliksen pitää olla luonteva. Valo täyttää tilan Rouhikoski jaksaa saarnata sapluunaratkaisuja vastaan. Toisaalta niukempien settien puolesta puhuu nykyään jo sekin, että ekologisuus hiipii valosuunnitteluunkin. Valokiilassa Apocalyptica. sa tulee vastaan, vaikkapa jokin heijastava pinta. Lopuksi Rouhikoski haastaa keikkapaikkoja kiertäviä kollegoita ja alasta innostuneita nuoria uuteen ajatteluun: kun tehdään valoja vaikka rokkiklubin konserttiin, täytyykö ilmaisu rajata huoneen peräseinän näyttämöaukkoon vai voisiko tilaa käyttää kokonaisvaltaisemmin. Helpostihan festareille saa aivan hirveän sähkörosvon pystytettyä, jos ei yhtään mieti. Omissa tekemisissäni yritän tunnistaa toistoa ja välttää sitä. Voisiko katsoja olla samassa valossa ja osallistua, uida tunnelmaan jollain uudella tavalla. Entä jos lavalla olisikin vain viisi lamppua, ja yleisön seassa loput kolmekymmentä viisi. kaisulla pitää tietyn tyylilajin Festareille saa helposti pystyyn hirveän valintaa tai yhden teeman tutkimista toistona, mutta siinä on sähkörosvon, jos ei yhtään mieti." tarkoitus löytää uutta vinkkeliä hommaan. Valosuunnittelijalle tämä tuo varmasti päänvaivaa. Sillä puolella hän aikoo itsekin toimia yhä enemmän. Vaikka Rouhikoski nykyään saarnaakin kalustovetoista ajattelua vastaan, ei teknologian valjastaminen käyttöön ole hänestäkään huonoa sinänsä, jos vain on aikaa paneutua. Aivan, siinä uiskentelee miinoja vastaan helpommin. Valotaiteessaan hän tavoittelee vaikutelmaa, jossa valo alkaisi muuttua aineeksi, jota voi koskea, puristella ja maistaa. Ja sitten ei olekaan enää yhtä tai kahta sapluunaa joihin turvautua hädän hetkellä, vaan tusinoittain tekemisen tapoja. Kun hylkää itselleen vakaan maaperän, syntyy innovaatioita joiden kautta tietotaidon arkkuun kertyy uusia aarteita. u www.riffi.fi 3/2011 Valon hiilijalanjälki Yksi tämän päivän ja huomisen trendejä on koko lavan visuaalinen suunnittelu videonäyttöineen. Sellaiset jäävät huomaamatta jos jumiutuu pimeässä studiossa hinkattuun ennakko-ohjelmointiin. Sellaiset vaikuttavat oleellisesti valosuunnittelijan työhön
Tähän asti levyjä on myyty hyvin, mutta vuoden 2003 tilannetta ei voi verrata tähän päi vään. Mark kinointihanoja on suljettu monessa firmassa, mikä näkyy esille panijoiden satsauksissa, konkreettisimmin soitinliikkeiden mää rässä. S uomessa on vallinnut pitkään jonkinlainen hevibuumi. Ensimmäisinä vuosina kaikilla liikkeillä oli tuplaständi, nyt musaliikkeet ovat pitäneet jopa välivuosia. Ennen kärki oli kapeampi. Vielä viime vuonna isot bändit myivät ta pahtuman loppuun. Fakta on että busineksellä menee huonosti, mutta musalla ei. Määrät eivät ole ainakaan kasvaneet, Nuppola kertoo. Me ollaan pieni toimija, eikä pieni levyyhtiö pelasta musiikkiteollisuuden liiketoimintamalleja, Aalto pohtii. Muuten emme olisi saaneet Ku rimuslevyämme edes julkaistua. Isojen ulkomaisten pelaajien mukana olo on myös yksi syy siihen, että levyyhtiöt ajoittavat julkaisujaan FME:n yhteyteen ja bändeille järjestetään myös showcasekeikkoja. Hevistä on tullut mainstreamia, jolloin FME:tä ei koeta enää niin uniik kina tapahtumana. On kiva nähdä alan isoja poikia täällä. Esimerkiksi Sakaran suojissa majaileva Stam1na käy tännössä lanseerattiin FME:ssä. Tapahtumasta on uutuuden viehätys hävinnyt. Yksi Finnish Metal Expon kantavista ajatuksista on ollut uusien bändien esille tuonti. Vastaavaa tilannetta ei olla nähty. Siitä lähtien yhtye on pysytellyt suomalaisen hevikartan kiintotähtenä. Finnish mustanpuhuvat messut Helmikuussa seitsemättä kertaa järjestetty Finnish Metal Expo käynnistyi tällä kertaa kysymysmerkkien ympäröimänä. Nyt eletään historiallisen isoa rakenne muutosta, ja tästä eteenpäin tulevaisuus on usvaa. Finnish Metal Expon tulevaisuus näyttää hyvältä ja metalli musiikin kiinnostus Suomessa tulee jatkumaan Nuppolan mu kaan korkeana: Suomessa on paljon metallifestareita ja liput käyvät kau paksi. Metalli elää Suomessa ja näin tulee olemaan. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: TERHI YLIMÄINEN (yleiskuva), MISHA KOIVUNEN (Nuppola) Sakara Records Sakaran yhtyeistä Stam1na ja Mokoma juhlivat Kaapelitehtaalla Finnish Metal Awardseissa kaksoisvoittoa neljässä kategoriassa. Nuppolan mukaan eniten kärsivät keskikokoiset yhtyeet, joi den karsinassa on eniten tarjontaa. Kansainvälisen kiinnostuksen osoituk sena on myös FME:n yhteydessä järjestettävä ammattilaispäivä, Industry Day, joka Nuppolan mukaan kerää paikalle noin 20 alan kansainvälistä toimijaa. Jättimäinen hehkutus on aiheuttanut vasta reaktion jota FMEtapahtuman tuottaja Niklas Nuppola kut suu heviähkyksi. Vieläkö hevi vetoaa ja vetää? Taantuma ei syö luottoa Heviähkyä enemmän FME:hen on vaikuttanut taantuma. Ulkomaisten ta hojen kiinnostuksesta suomalaiseen hevimusiikkiin kertoo myös Century Media levyyhtiön järjestämä Suomi Metal Star kil pailu, jonka voittaja saa suoraan kansainvälisen levytyssopimuk sen (onnea vaan Turkuun, Oddland!). Tämän lisäksi Stam1na korjasi itselleen kaksi Emmapalkintoa (paras metallialbumi ja vuoden yhtye). 22 www.riffi.fi 3/2011 Ennen FMAtulosten julkistamista tu lin kuitenkin jo kysyneeksi yhtiön puuha mieheltä Kuisma Aallolta, että oliko jär keä perustaa levyyhtiö tällaisina aikoina, kun äänitteiden myynti näyttää koko ajan huonommalta. Etenkin KeskiEurooppa tuntuu olevan suo malaisille otollista aluetta. Mielestäni suomimetallin suosio on vahvistunut. Se on hyvä indikaattori. Meidän bändit on tällä hetkellä suositumpia ja parempia kuin koskaan, mutta levyt myyvät vähemmän kuin ikinä. Metalli elää Suomessa ja näin tulee olemaan, uskoo Niklas Nuppola.. Vakiintunei den nimien lisäksi kotimainen folkpohjainen metalli on kovas sa huudossa maailmalla. Olemme saaneet heiltä viestiä, että pitävät tapahtuman kotikutoisuudesta. Taantumasta ja ylitarjonnasta huolimatta suomihevillä on vielä kansainvälistä vetovoimaa ja kiinnostavuutta. Hom mat on saatu hyvin hoidettua rennossa ilmapiirissä, toisin kuin jossain isoilla kansainvälisillä messuilla. Oman bändin (Mokoma) kannal ta oli. Täs sä ollaan onnistuttu, sillä nykyään levyyhtiöt jopa ajoittavat jul kaisujaan FME:n mukaan ja jotkut ovat onnistuneet tässä erit täin hyvin. Viimeisten vuosien aikana on ollut kuitenkin merkkejä in non laantumisesta
Kilpailu samoista kävijöistä on tiukkaa. Stadissa on kaksi, me ja Tuska. Metallimusa vetää edel leen, kertoo Petri Bakker MTR:stä. kertaa. Tulevaisuuteen Bakker katselee luottavaisena. Ainoa keino on pitää sisällön taso niin kovana, että ih misiä kiinnostaa. Me tehdään hyvää musiikkia, muut miettii miten se myydään kuluttajille. Ei lähialueelle ainakaan enempää vastaavia festivaaleja soisi. Ei musiikki kuole, mutta sen kaupalliset rakenteet ovat menneet solmuun, Aalto lopettaa. Myötätuulirock Myötätuulirock järjestetään Vantaan Hakunilassa tulevana kesä nä 15. Hevarit on uskollisia ja festivaalien kohdalla ensimmäinen asia on että järjestäjän pitää uskoa hommaan. Esimer kiksi Soilworkia jankattiin kolme vuotta ja nyt viimein saimme heidät tänne. Pienlevyyhtiön näkökulmasta meidän hom ma ei ole miettiä mitään musiikkikaupan logistiikkaa. Tapahtuman saama palaute on ollut hyvää. Sen kek sii joku muu. Metal Expo Lue lisää FME-tunnelmia neettispesiaalista www.riffi.fi Kuluttaja pitäisi saada jollain tavalla sitoutumaan yhtiöön, miten se tehdään, ei Aallolla ole vastausta. Vaikka emme ole välttämättä Tuskan kanssa samalla viivalla, moni kuitenkin jo vertaa meitä heihin. Pahempi uhka meille on kuitenkin erilaiset megatapahtu mat, kuten Sonisphere ja stadionkeikat. Meillä ei ole sellaisia resursseja, että saisimme meganimiä paikalle, mutta bändejä tarjotaan jatkuvasti enemmän. Kohderyhmä on tiuk ka, mutta uskon että porukkaa riittää meillekin. Ensinnäkin tämän jutun takana on itse helpompi seisoa. Toiseksi pääkaupunkiseudulla kannattaa keskittyä yhteen gen reen, jolloin on helpompi saada kohderyhmä liikkeelle. Montako tällaista tapahtumaa Suomeen oikein mahtuu. Profiiliaan MTR kohottaa askel kerrallaan. u www.riffi.fi 3/2011 23. Samalla nimi on lyhennetty MTR muotoon. Tapahtuma keskittyy nyt toista kertaa peräkkäin pelkästään metallimusiikkiin. Ja hevi porukka on keskimääräistä aktiivisempaa käymään keikoilla
Hitlantis musiikki jaetaan massoille Suomalaisten Marcus Tilgmannin ja Petri Kotron ideointi ja innovaatio on reilussa kahdessa vuodessa kasvanut koodausryhmien työstämänä maailman laajuisesti musiikkia netissä jakelevaksi Hitlantis portaaliksi. TEKSTI: TIMO KOSKINEN S osiaalisia palveluita on netissä joka lähtöön: Facebook ja Twitter keskittyvät jäsentensä keskusteluihin, Youtube tarjoaa lähinnä videoleikkeitä, ja musiikin saralla Myspace on sisältänyt bändien ja artistien profiileja soivien näytteiden kera. Myspace on ollut kanava, johon laitettu musiikki katoaa massan joukkoon ja yksittäisen artistin löytämiseen tarvitaan osoitteen tarkka tietäminen ja kirjoittaminen, Wallu Valpio, yksi Hitlantiksen puuhamiehistä kertoo. Hitlantis puolestaan asettaa artistit kaikki samalle kartalle ja jakaa musiikin genret eri väreillä koodatuiksi palloiksi, jotka sijoittuvat avaruudessa keskuspallo Hitlantiksen ympärille. Spotifyn antina taas on levytetyn musiikin suoratoisto käyttäjien valinnan mukaan. Mitä uutta Hitlantis voi tarjota tähän jatkoksi. Uusi mukaan liittyvä artisti aloittaa kartan reunoilta pienellä pallolla, jonka koko kasvaa, kun lisää biisejä laitetaan 24 www.riffi.fi 3/2011
Kolme aktiivisinta bändiä pääsee Universal Musicin johdon kuuntelulistalle. tilanteeseen, jossa bändi äkillisesti kasvattaa näkyvyyttään, silloin kasvun lähde voidaan paikallistaa. Tulossa on osio, jossa voidaan valita pallot maanosan ja maan mukaan. Tarkoitus ei ole olla levy-yhtiöiden kilpailija, vaan kuin pieni klubi, jossa tutustutaan uusiin artisteihin. Fyysisten levyjen myynti kävisi meillekin, mutta jätetään se vain nyt levy-yhtiöiden vastuulle ja me myymme musiikin digitaalisena mp3-formaatissa. Jo koodauksen alkuvaiheessa tämä kysymys tuli ilmoille ja palvelin reagoi esim. Lisää tulee noin 50 päivässä, ja meillä on jo 115 maasta bändejä mukana. mukaan ja kuuntelukertoja sekä faneja tulee lisää. Onko mahdollista, että pallojen kokoa voidaan manipuloida näennäisillä kuunteluilla tai fanituksella. Nettiportaalin pyörittäminen vaatii rahaa, laitteistoa ja ammattitaitoista koodaamista. Toiminta perustuu rehellisyyteen ja ilmaisuuteen, Valpio määrittelee. Koska levy-yhtiöissä ei ole aikaa ja henkilöstöä kuunnella sitä valtavaa pinoa demoja, joka sinne koko ajan tulee, Hitlantis voi toimia yhtiöiden A&R:na, jolloin isoimmat pallot napataan tarkkailuun. Tähän asti on kuitenkin vielä menty sijoittajien rahoituksella. Tekes, nuorisoasiainkeskus ja kulttuuriministeriö ovat tukeneet toimintaamme ja yhteistyötä hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa on tulossa. Tavoitteeksi on asetettu, että 20 prosenttia bändeistä myy aktiivisesti biisejä; tällä hetkellä lukema on vähän sen alle. Musiikin myynnissä pienin kappaleen hinta on 20 senttiä, ja nopealla vilkaisulla sivustolta löytyykin paljon tämänhintaisia. u www.riffi.fi 3/2011 25. Ei. Samasta osoitteesta tulevia toistuvia kuunteluja voidaan eliminoida ja kaikki kappaleet on soitettava loppuun asti, ennen kuin kuuntelukerta rekisteröidään. Ylärajaa ei ole. Käyttäjien kannustimiksi järjestetään monenlaisia kampanjoja. Aasian ensimmäinen kohde on Etelä-Korea, josta lähdetään muualle Aasiaan. Palvelu ei ole tarkoitettu vanhoille ja levyttäneille bändeille, vaan pyritään aktivoimaan uusia kykyjä tekemään musiikkia ja levittämään sitä. Vaikka järjestelmällistä valvontaa ei järjestetä, tarkoitus on kuitenkin, ettei myyntiin laiteta coverversioita. Joka kuukausi on käynnissä skaboja kuuntelijoiden ja bändien kesken. Embassy of Silence on esimerkki suomalaisesta bändistä, joka on lanseerattu Hitlantiksen kautta saksalaisen levy-yhtiön jakeluun. CBS:n uutiskanava valitsi meidät hiljattain innovatiivisimmaksi uudeksi musiikkipalveluksi. Samoin Afrikkaan, koska kaikkialla on bändejä ja biisintekijöitä, jotka eivät tavoita levy-yhtiöitä. Eniten faneja kerännyt suomalainen bändi saa studioaikaa, tai voi päästä Sunrise Avenuen lämppäriksi. Koska Myspace hiljattain irtisanoi melkein puolet työntekijöistään, sosiaalisessa musiikkimediassa löytyy nyt täytettävää aukkoa ja meillä on mahdollisuus luoda palvelun osaksi käyttäjien välinen kommunikaatio musiikin kuuntelun oheen. Mutta musiikki on jo kauan häivyttänyt rajoja maailmasta ja on taas entistä helpompaa tyydyttää uteliaisuutta kuulla kiinnostavia näytteitä kaikkialta musiikkiyhteisöstä. Jatkossakin tulee aina olemaan kuuntelijoita, jotka haluavat hankkia musiikkinsa vain levyllä tai tahtovat ainoastaan hyvälaatuisia ja tuotantoprosessin läpi kulkeneita äänityksiä ilman digitaalista kompressiota. Kaikkia ei myöskään kiinnosta viettää pitkiä aikoja netissä vain musiikin tähden. Koko ajan ollaan menossa kohti sitä, että levyjä julkaistaan ja myydään vähemmän. Näkyypä joukossa näkyy olevan aika monia levyttäneitä artistejakin. Miten Hitlantis muuttuu taloudellisesti kannattavaksi toiminnaksi. Palvelu on täysin ilmaista käyttäjille, sekä bändeille että musiikin kuuntelijoille. Toiminta tuntuu perustuvan vakaaseen uskoon, että ihmiset haluavat kuunnella musiikkinsa netin kautta. Yli 99 prosenttia maailman bändeistä ei tule koskaan päätymään levy-yhtiöille, mutta mitäpä jos annetaan mahdollisuus myydä musiikkia Hitlantiksen kautta ja saada uudet kappaleet nopeasti jakeluun. Bändi voi siis vaikuttaa omalla toiminnallaan näkyvyyteensä. Lopulta kannattavuus perustuu massavolyymiin: kunhan biisejä aktiivisesti myyvien bändien määrä nousee 100 000 päälle, on tiedossa jo säännöllistä kuukausituloa, Valpio arvioi. Samalla pallo siirtyy keskemmälle lähemmäksi keskuspalloa. Kummasti käykin niin, että isot pallot saavat helpommin lisää kuulijoita. Hitlantis pyrkii tukemaan indietyyppistä toimintaa ja uusien, originaalien biisien tekijöitä. Kuinka valloitetaan suurimmat markkina-alueet kuten Yhdysvallat ja Aasia. Meillä artisti saa myyntituloista 90 prosenttia ja Hitlantiksen osuus on 10 prosenttia käyttökustannuksiin. Suomesta on jo saatu 2800 bändiä mukaan. iPod/iPad-sovellukset avautuvat huhtikuussa ja yhteistyöstä Applen kanssa neuvotellaan. 50 senttiä tuntuu olevan aika tavallinen sekin
Vielä viime vuosisadalla, tarkalleen ottaen iloisen 1980-luvun lopulla, messuosastoilla vilisi maailmanluokan esikuvasoittajia klinikoimassa tai demoamassa ja tunnelmointi musiikin pyörteissä oli eräs messujen parhaista puolista. Seitsentuumainen käyttöpinta saa laitteen muistutta- maan iPadia, mutta paksuutta laatikolla on sentään enemmän ja laitteen kehitystyö sekä valmistus ovat Dark Matter Audion omaa. u 26 www.riffi.fi 3/2011. DMA1:n sisuksista löytyy mm. Niinpä messujen funktio on pikkuhiljaa painottumassa sosiaalisen ulottuvuuden suuntaan ja sen myötä nimisoittajia on osastoilla jälleen miltei vanhaan malliin. Sittemmin koveneva kansainvälinen kilpailu muovasi tapahtumasta yhä leimallisemmin bisnes-näyttämön, jossa kaupankäynti oli pääasia ja viihde jäi vähäisempään osaan. Lisätiedot: Studiotec www.studiotec.fi Frankfurt 2011 evoluution vakaita askelia ämän keväinen Frankfurtin messuspektaakkeli esitteli vähän, jos lainkaan mullistavia uutuuksia, mutta sitäkin enemmän laite- ja soitinkehityksen vakaita edistysaskelia. Lisätiedot: Sennheiser www.sennheiser.fi osoitetun taajuusalueen siirrosta linjasäteilijöiden käytännöllisyyteen ja ehtyvistä soitinpuuvarannoista sähköistettyihin rumpuihin. Häiriöttömien taajuuksien pitäisi löytyä helposti ja settiin saa 12 langatonta samanaikaisesti. Ohjainpintana se täydentää monen ison konsolin työkaluvalikoimaa ja esimerkiksi Akain Synthstation 49 vie integraation vielä pitemmälle: iPad telakoidaan suoraan koskettimistolla ja pienellä rumpuraitojen ohjelmointiin soveltuvalla naputtelupainikkeistolla varustettuun runkoon ja syntikka on valmis! ··· Aivan omanlaisensa laite on Dark Matter Audion DMA1, Appstoren kautta ladattava pienoistietokone, johon voi ladata monipuolisesti musiikin tekemiseen tarvittavia sovelluksia. ··· Digitaalisten saliäänimiksereiden verkottuminen ja niiden sulautuminen erilaisiin äänitysjärjestelmiin tuo keikka- ja studiomiljööt yhä lähemmäs toisiaan ja iPad-sovellusten vyöry on melkoinen. Akai naitti iPadin ja Synthstation49midikoskettimiston saumattomaksi mainostettuun liittoon. Nyt eletään jonkunlaista renesanssia, sillä suuri osa uutuuksista esitellään netissä vuoden mittaan jo messujen välissä ja perustiedot löytyvät kyllä. Ajankohtaisia puheenaiheita riitti langattomille aiemmin T Sennheiser reagoi radiotaajuuksien uusjakoon ew100G3-sarjalla, joka operoi puhtaalla 1800 MHz:n alueella. Ilahduttavaa oli huomata sekin, että kokeilumahdollisuuksia oli monella osastolla runsaammin kuin ennen, eikä tutustuminen jää enää niin monen tuotteen pelkkään katseluun tai demon seuraamiseen. multiefektiprosessori, 5.1-mikseri, mp3-soitin, midi-sovitin, rumpukone, sampleri, luupperi, nuotistonhallintaohjelma, sävellysohjelma jne. ··· Messujen ilme ja merkitys on hiljalleen muuttumassa. Näkemyksiä on monensuuntaisia ja palaamme niihin tulevissa numeroissa
TUOTEUUTISET Roland Jupiter-80 seuraava askel? Kolme oskillaattoria omine suotimineen, vahvistimineen ja LFO-modulaatioineen, yli 350 vanhoista kuningasmalleista kaapattua ja muokattavaa aaltomuotoa sekä huippuautenttiseksi mainostettu supernatural-tekniikka akustisten soitinten mallinnukseen nostavat Jupiter 80:n messu-uutisten kärkeen. Soittimessa on intuitiivinen näyttö, 76-ääninen puolipainotettu koskettimisto sekä 256-ääninen polyfonia (kuormituksesta riippuen. Lisätiedot: Suomen Musiikkilaitetukku www.musiikkilaitetukku.fi. Kaikille funkin ystäville suunnattu Classic Optical Envelope taas tarjoaa kolme eri filtterivaihtoehtoa high pass, low pass ja band pass sekä neljä säädintä, jolla filtteri- ja auto-wah-efektejä voi muokata oman tarpeen mukaan. Jupiter-80 liityy saumattomasti tietokoneen äänija midisovittimeksi ja audion toisto sekä tallennus sujuvat myös ulkoiselle USB-muistitikulle. Lisätiedot: Genelec www.genelec.fi 28 www.riffi.fi 3/2011 Kaksi uutta Carl Martin -pedaalia Blue Ranger -säröpedaalin soundi menee vahvasti Texas Bluesin suuntaan, ja valmistajan mukaan purkki toimii yhtä hyvin yksikelaisilla mikrofoneilla kuin humbuckereilla. Mikseri efekteineen on Soundcraftin suunnittelema ja 2 × 150 W D-luokan pääte tulee Crownilta. Uutukaisen voi asentaa vapaasti seisovana tai seinään upotettuna. Lisätiedot: Fender Scandinavia www.fender.com Studiokuuntelua Genelecin malliin Uusi Genelec 1238CF on päivitys 1038Bmonitorille. Uutuusmalli on yhteensopiva Genelec Auto Cal -kalibrointisoftan kanssa. Kahden peräkkäisen säröasteen luvataan pitävän soundin hyvin erottelevana. Soolovoimaa tuo Unisono-toiminto, jolla oskillaattorit voi pinota yhdelle ja samalla äänelle Jupiter 8:n tapaan. Behaviortekniikalla jäljitellään soittimen käyttäytymistä ja tuloksena pitäisi olla niin jousien kuin puhaltimienkin kohdalla ainutkertainen luonnonmukaisuus. Täysputkikoneessa on kaksi kanavaa: Vintage tarjoaa valinnan mukaan joko helisevän puhdasta Blackface Twin -sointia tai Tweed Bassman -kombon rosoista potkua. Luvataanpa syntikan kuulostavan aidolta flyygeliltäkin... Lisätiedot: Roland www.roland.fi Uusi pikku-PA JBL:ltä JBL EON210P on erittäin kompakti PA-järjestelmä, johon kuuluu kaksi passiivista 2-tiekaiutinta sekä kahdeksankanavainen mikserivahvistin. Lisätiedot: Studiotec www.studiotec.fi Fender Super-Sonic nyt myös Twin-kokoisena Uusi Super-Sonic Twin on kahdella 12-tuumaisilla kaiuttimella (Celestion Vintage 30) varustettu 100-wattinen kombovahvistin. Kolmiasentoisella kaiuttimen dampingkytkimellä taas pystyy säätämään soinnin tiukkuutta. Burn-kanavasta taas löytyy rapeita crunch- ja soolosoundeja tutuun Super-Sonic-tapaan. Genelec Loudspeaker Manager -softalla taas 1238CF-monitorin voi yhdistää sujuvasti myös 8200- ja 7200-sarjan kaiuttimien kanssa samaan järjestelmään. Takapaneelin helppokäyttöinen bias-säätö sisältää myös suoja-automatiikan, jonka ansiosta vahvistinta voi käyttää myös silloin, kun yksi pääteputki on mennyt rikki
Pakettiin kuuluvat Traktor 3:n, Guitar Rig 3:n, Kore Playerin ja Steinberg Cubase 4:n kevytversiot. Laite tarjoaa kaksi monofonista analogituloa sekä kaksi balansoitua lähtöparia. TUOTEUUTISET Lisää Kontrollia Native Instrumentsilta Uusi Audio Kontrol 1 on kompakti usb-äänikortin ja kontrollerin yhdistelmä. Lisätiedot: Studiotec www.studiotec.fi VGS tekee tuloaan Saksalaisen Gewan ständillä olivat esillä upouudet VGS-kitarat ja -bassot, jotka tulevat piakkoin myös suomalaiskauppoihin. SPL) 15-tuumaisesta, koaksiaalisesta neodyymikaiuttimesta. NX15-SMA:n oma elektroniikkaa sisältää limitterin ohella myös kaksi eri taajuuskäyrää lattiamonitorointia tai telinekäyttöä varten. Valikoima ulottuu lankkumallisista rock- ja metal-kitaroista puoliakustisiin. Kotelo rakennetaan kestävästä koivuvanerista, ja telineadapterin ansiosta monitoria voi myös käyttää PA-kaiuttimena. Kontrol 1:n painonapeille ja datapyörälle löytyy valmiita asetuksia monille ohjelmille, mikä nopeuttaa laitteen käyttöönottoa. Lisätiedot: Gewa www.gewamusic.com/fi RCF:ltä isompi NX-monitori NX15-SMA tarjoaa 700 wattia tehoa (130 dB max. Cirrus Logicin valmistamien A/D- ja D/A-muuntimien korkein mahdollinen näytetaajuus on 192 kHz (24-bit). Lisätiedot: Starlike www.starlike.fi www.riffi.fi 3/2011 29. Lisätiedot: Noretron Communication www.noretron.fi ARX BRX16 avittaa audion jakelussa ARX BSX16 on aktiivinen mikrofonisplitteri, joka on tarkoitettu erityisesti lehdistötilaisuuksien tai luentojen audion välittämiseen 16:lle lähdölle. BSX16 on yksikanavainen, mutta sillä on kuitenkin kaksi mikrofonituloa, minkä ansiosta esimerkiksi langattoman yleisömikrofonin signaalia pystyy syöttämään samanaikaisesti laitteen lähdöille. Puhujakoroke pysyy siistinä, kun jokainen TV- ja radiokanavan äänimies saa terveen signaalin suoraan laitteen XLR-lähdöistä, joko linja- tai mikrofonitasoisena
Upean soundin lisäksi L1 on nopea kasata jamahtuu pieneen tilaan" - Jore Marjaranta ® ® L1 Model II ® L1 Model I ® L1 Compact ® Teholtaan paras ja kehittynein L1 järjestelmämme on kevyt sekä helppo kantaa ja koota. ® Läpimurtomme liveäänen vahvistamisessa. Kannettavin ja helpoin L1 -järjestelmämme: yksi kaiutin täyttää koko tilan äänellä. ® Bosen teknologia tekee kuultavan eron. Vahvista soundiasi hakemalla L1 Portable Line Array -kaiutinjärjestelmä Bose-jälleenmyyjältä. Aistit tunnelman ja luotat siihen, että fanit kuulevat jokaisen yksityiskohdan ja soolon yhtä hyvin kuin sinäkin. Kuulet siis vihdoinkin täydellisesti sekä oman että muiden yhtyeen jäsenten instrumentit, ja kokonaisuus on harmoninen. ® KANNETTAVUUS: L1 yhdistää PA-kaiuttimen, monitorin, vahvistimet ja mikserin kompaktiksi järjestelmäksi, joka on helppo koota ja siirtää. ® Vähemmän laitteita ja entistäkin mukaansa tempaavampi musiikkielämys yhtyeelle ja yleisölle. Ääni vahvistuu ja kuuluu juuri haluamallasi tavalla, ja lisäksi järjestelmän siirtely on helppoa. ® ÄÄNI: L1 toistaa instrumenttien äänen uskollisesti. Silmäsi eivät usko korviasi. ® "L1 on täydellinen keikkalaite. Käytän sitä akustisen kitaran ja laulun vahvistimena. Näin toimii Bosen kannettava L1 Portable Line Array -kaiutinjärjestelmä. Lisätietoja tuotteista löydät verkkosivuiltamme: www.bose.com/musicians. Kun järjestelmään yhdistetään ToneMatch -mikseri ja muut mahdolliset äänen muuntamiseen tarkoitetut laitteet, oma, yksilöllinen soundi on valmis. ® ® KUULUVUUS: CYLINDRICAL RADIATOR -kaiutin tuottaa selkeän, tasaisen äänen, joka kantaa lavalta läpi koko tilan. "Miltä se kuulosti?" Kuvittele, että voisit kävellä pois lavalta, eikä sinun enää koskaan tarvitsisi esittää tätä kysymystä... Kuvittele itsesi lavalle, jolla erotat jokaisen instrumentin selkeästi. Pyydä meiltä laite-esittelyä. Lisätietoja paikallisista jälleenmyyjistä saat numerosta 0107786900
BOB-16 on saatavilla kolmena eri versiona: BOB-16 I:ssä on 16 XLR-tuloa ja kaksi D-sub-liitintä (yksi per kahdeksan kanavaa), BOB-16 O tarjoaa 16 XLRlähtöä ja BOB-16 I/O taas kahdeksan XLR-tuloa ja saman verran lähtöjä. BOB:it ovat yhteensopivia sekä RME:n omien tuotteiden että esimerkiksi D-subliittimillä varustettujen Tascam- tai Avid/ Digidesign-tuotteiden kanssa. 16 mikrofonituloa, kahdeksan analogilähtöä sekä AES/EBU löytyvät suoraan tiskistä ja 32 kanavaa lisää saa CAT5kaapelilla ja D-rackilla. Eikä siinä kaikki, Frankfurtissa esiteltiin myös upouudet Joe Bonamassa -nimikkojohdot saksalaiselta Klotzilta. Bluesmiehellä on omat nimikkomallinsa sekä Gibsonilta että Epiphonelta, ja tämän lisäksi Bonamassa on myös Yamaha LL-sarjan akustisien kitaroiden mannekiini. SG Gothic Morten todellinen erikoisuus ovat kuitenkin Gibsonin omat, upouudet GEM-aktiivimikrofonit. Bonamassa-kaapeleita tehdään sekä pitkinä kitaraversioina että lyhyinä pätkinä efektilautaa varten, ja niin kulmaplugilla kuin suoralla pistokkeellakin. TUOTEUUTISET Esillä joka käänteessä! Joe Bonamassa on tällä hetkellä erittäin kuuma nimi. Lisätiedot: Into-Luthman www.intoluthman.fi Digicon kaksoset Räkkikokoinen SD11 on sarjansa pienin, mutta ytimeltään samaa sorttia muiden Digicon miksereiden kanssa. Lisätiedot: Soundtools www.soundtools.fi RME järjestää liitännät Uuden RME BOB-16 -sarjan tarkoitus on liittää vaivattomasti analogiset XLR-tulot tai -lähdöt D-liittimellä toteutettuun väylään. Oman Portaflexin voi vapaasti yhdistellä sarjan kahdesta D-luokan nupista PF-500 (500 W) ja PF-350 (350 W) ja kahdesta kaappivaihtoehdosta PF-115HE (1 × 15" ja diskanttipilli) ja PF-210HE (2 × 10" ja diskanttipilli). Lisätiedot: · Into-Luthman (Gibson/Epiphone): www.intoluthman.fi · F-Musiikki (Klotz, Yamaha): www.f-musiikki.fi Musta, mustempi, mustin Kauttaaltaan synkeän, hevikitaristeille suunnatun SG Gothic Morten otelauta on veistetty sysimustaksi värjätystä afrikkalaisesta obeche-puusta, ja varmuudeksi kaikki metalliosatkin on niklattu mustiksi. Lisätiedot: Studiotec www.studiotec.fi 32 www.riffi.fi 3/2011. Molemmissa nupeissa on sisäinen limitteri, balansoitu linjatason lähtö, linjatason tulo (minijakilla) sekä kuulokelähtö. Kookkaampi SD10 on luokkaa järeämpi vaihtoehto ja Wavesin efektiplugeja saa ladattua kumpaankin pöytään. Lisätiedot: Hedcom www.hedcom.fi Nykyaikaistetut Portaflexvahvistimet Ampegilta Basisteille, jotka tykkäävät vanhan Portaflex B-15 -bassovahvistimen ideasta ja ulkonäöstä, mutta jotka tarvitsevat enemmän tehoa nykyaikaisemmasta vahvistimesta, on nyt tarjolla uusi Portaflex-sarja
Mikrofoni myydään omassa alumiinisalkussaan ja kehtoripustus kuuluu hintaan. Bassokombo-malliston suurimmalla Cube-120XL on 120 wattia tehoa sekä 12-tuumainen koaksiaalikaiutin. VGSkitaroiden tapaan Drumcraft tulee jakeluun suomalaisten musiikkiliikkeiden kautta. Lisätiedot: Musamaailma www.musamaailma.fi Rolandin Cube-mallisto laajenee Uudet Cube 120XL/60XL/20XL Bass -vahvistimet ovat Cube-tyylin mukaisesti edelleen helposti kannettavia, mutta hyötyvät uuden sukupolven XL-parannuksista. Se tarjoaa kahdeksan erilaista COSM-vahvistinmallinnusta, nelialueisen EQ:n, choruksen, oktaaverin, kaiun ja luupperin. TUOTEUUTISET Studiomikrofoneja Audixilta CX112B on herttakuvioinen kondensaattorimikrofoni 35-millisellä kapselilla ja kullatulla kalvolla. Virvelipuolella löytyy koivurunkoisiakin malleja, eikä suunnittelussa ole tyydytty vanhojen reseptien kopioimiseen vaan mukana on tuoretta ajatusta, josta esimerkkinä mainittakoon virvelin näpsäkkä mattomekanismi ja telineistön nivelmekaniikat. Isoveli CX212B tarjoaa tuplakalvoisen kapselinsa ansiosta herttakuvion lisäksi myös pallon ja kahdeksikon. Mikrofonissa on bassoleikkuri sekä 10 dB:n vaimennus, jonka ansiosta se kestää jopa 145 dB:n äänenpainetta. Lisätiedot: Gewa www.drumcraft.com www.riffi.fi 3/2011 33. Runkoja valmistetaan niin amerikkalaisesta vaahterasta kuin akryylistäkin. Lisätiedot: Roland Scandinavia www.roland.fi Drumcraft puskee esiin Gewa toi messuilla vahvasti näytille omia, ammatti laisille suunnattuja Drumcraft-rumpujaan
Venom tarjoaa sekä insert-efektejä yksittäisiin Potkua persuksille Porter & Daviesin Bum Chumin uudistettu versio auttaa rumpalia tuntemaan olonsa mukavaksi myös silloin, kun monitorointia hoidetaan kuulokkeilla. Uusi vahvistin yhdistää firman RH-sarjasta tutun digitaalisen etuasteen tuhtiin 1600-wattiseen (4500 W piikkiteho) päätevahvistimeen. Soundien pääpaino on vintagetyylisissä soundeissa ja jokaiseen sen kolmesta oskillaattorista voi syöttää raakamateriaaliksi yhden 41:stä syna- tai 53:sta rumpukone-samplesta. www.auralex.com M-Audio leikkii myrkyllä Uusi M-Audio Venom on massiivisiin techno-, trance- ja dance-soundeihin erikoistunut syntetisaattori. Xone-mallistoon kuuluvat XD-20-luurit on suunniteltu niin, että sekä bassojen että diskantin toisto muistuttaisivat mahdollisimman paljon hyvää klubi-PA:ta. Systeemiin kuuluu pienikokoinen mikrofonivahvistin omassa pienessä flightcasessa, sekä firman oma, erikois kaiuttimilla varustettu rumpujakkara. Lisätiedot: Into-Luthman www.m-audio.com Rapco Horizon iBlox ja kitara soi iPhonessa Pienikokoinen iBlox on helppo kiinnittää vyölle tai kitarahihnaan rasian omalla klipsillä. Lisäksi M-Audion synassa on arpeggiaattori sekä sisäinen usb-äänikortti, joka on yhteensopiva Pro Toolsin kanssa. Lisätiedot: Noretron Audio www.noretron.fi Kova, kovempi, Blacksmith TC Electronic Blacksmith -bassonupissa riittää potkua. TUOTEUUTISET Allen & Heathilta tulppakuulokkeet DJ:t ja elektronisen musiikin ystävät saavat Allen & Heathilta omat tulppakuulokkeet. iBlox on varustettu kiinteällä kitarajohdolla, jossa on kulmaplugi, sekä play/stop-napilla, jolla voi kauko-ohjata iPhone-puhelimeen ladattua ohjelmistoa. Blacksmith sietää impedansseja ihan kahteen ohmin asti, mikä tarkoittaa, että yhdellä nupilla voi ajaa jopa neljää RS410kaappia. BC-2 välittää bassorummun potkun fyysisesti rumpalin takamukseen, minkä pitäisi tuntua samalta kuin ison monitorisysteemin aiheuttama rumpukorokkeen tärinä. Ekologiseksi mainitun malliston nimi on Bamboo Sound Diffusor. Venomil la on täysikokoinen neljän oktaavin synakoskettimisto ja laite tarjoaa 12-äänisen polyfonian. www.porteranddavies.co.uk soundeihin, että kahta efektiä per patchi. Lisätiedot: Musamaailma www.musamaailma.com 34 www.riffi.fi 3/2011. Pitkän välijohdon ansios ta puhelimen voi säilyttää soiton aikana turvallisesti vaikkapa housun taskussa. Lisätiedot: Soundtools www.soundtools.fi Auralex Acoustics tuo ekologiaa tarkkaamoon Auralex valmistaa nyt akustiikka-diffuusoreita myös nopeakasvuisesta bambusta
TO U R I N G G E A R parhaat tekemämme livemikrofonit. F-Audio esittää: beyerdynamic Touring Gear live microphone series with Sound Channelling Technology Olipa kyseessä laulu tai soitto, mikrofoni on tärkeä osa yhteyttä esiintyjän ja yleisön välillä. f i · w w w . beyerdynamic on yksi audioalan vanhimmista ja kokeneimmista yrityksistä ja Touring Gear -mikrofonit ovat osoitus saksalaisesta käsityötaidosta parhaimmillaan. Opus 600 · 506692 MHz, 24 MHz taajuusikkuna · 16 esiohjelmoitua UHF-taajuutta · AutoScan/ACT-toiminto: helppo taajuusohjelmointi Opus 910 · 502646 MHz, 72 MHz taajuusikkuna vastaanottimissa · lähettimissä 36 MHz taajuusikkuna · 2880 taajuutta! · 1-, 2- ja 4-kanavaiset vastaanottimet · AutoScan/ACT-toiminto: helppo taajuusohjelmointi TeChnology SCT MAAHANTUONTI K a i s a n i e m e n k a t u 7 , H e l s i n k i · P u h . c o m · w w w . Muista myös uusilla hyväksytyillä taajuuksilla toimivat beyerdynamic-langattomat: headset/lavalier/instrumentti-taskulähetin sekä kondensaattori-, dynaaminen- ja ribbon-käsilähetin. 0 9 - 6 1 8 5 1 5 7 3 · E - m a i l : f a u d i o @ f - m u s i c . c o m / To u r i n g G e a r Myynnissä valtuutetuilla jälleenmyyjillä kautta maan.. f - m u s i i k k i . Uuteen TG-mallistoon kuuluu yli 20 laulu-, instrumentti-, headset-, lavalier- ja rumpumikkiä. Mikrofoni, paitsi muuttaa äänen sähköksi, välittää myös tunnetta. b e y e r d y n a m i c
··· Tallennuslaitteiden kehitys on paradoksaalinen asia. TC-1S-mittarin voi myös kalibroida, jos haluaa olla samassa vireessä jonkun toisen, vaikeasti viritettävän soittimen (esimerkiksi haitari tai piano) kanssa. Valmis- tajan mukaan täyteen ladatulla akulla voi virittää noin kuusi tuntia. Suositushinta: 35 E Lisätiedot: Hedcom Puh. A1:n taajuuden voi muuttaa 437 ja 446 hertsin välillä yhden hertsin askelmissa. (09) 6828 4600 · www.hedcom.fi M.B.. KSM44A vastaa kasvaneisiin haasteisiin pystypäin. Suuntakuvioita on yhä kolme hertta, pallo ja kahdeksikko ja kyljestä löytyvät kytkimet myös bassoleikkurille ja signaalitason vaimennukselle. 010 525 8000 · www.noretron.fi Tascam TC-1S viritys aurinkovoimalla T ascam TC-1S on maailman ensimmäinen viritysmittari, joka saa virtansa aurinkokennolla ladattavasta akusta. ··· Viritysmittarin selkeä nestekidenäyttö on helppo lukea tavallisessa huoneen valaistuksessa, ja se 36 www.riffi.fi 3/2011 tarjoaa neljä eri moodia vireen ilmaisemiseen: N-moodissa (needle) näyttö käyttäytyy kuin neulamittarissa, S ilmaisee virettä stroboskooppi-virittimen tavoin juoksevina blokkeina, ja F- ja M-moodissa epävireisyyttä näytetään erikokoisena pylväänä. Teoriassa nykytallentimien ja miksausvälineiden laaja dynamiikka-alue haastaa mikrofonit, vaikka harva tuotanto oikeasti koetteleekaan teoreettista maksimia. Äänenpaineensietoa on sitäkin saatu petrattua ja ilman vaimenninta selvitään nyt 134 dB:n lukemissa, ja vaimentimen kera ylletään 150 dB:n tasolle (2500 kuormaan). Musiikin rivikuluttajalle näyttävät mainiosti kelpaavan digitaalitekniikan kehnoimmat hedelmät ja nappikuulokkeiden vaatimaton toistokyky, mutta tuotantolaitteiston suunnalla kehitys pal- jastaa yhä armottomammin heikot lenkit, jos sellaisia äänitysketjussa on. TEKSTI: MARTIN BERKA, LAURI PALOPOSKI, ARI-JUKKA SYRJÄNEN KUVAT: TOMMI POSA, LAITEVALMISTAJAT RIVAKAT Shure KSM44A Amerikan herkkua H ienostuneet saksalaiset studiomikrofonit ovat perinteisesti olleet ison veden takana kuin suuresti arvostettuja jalosukuisia, kun taas amerikkalaisten omat mallit on usein kuitattu toteamalla ne hyviksi työjuhdiksi arkihommiin. Kätevä ja kevyt laite myydään omalla iskunkestävällä silikonikotelolla, jota löytyy kuutena eri värivaihtoehtona. Esivahvistimen parannukset tulevat esiin, jos äänitysolot ja -laitteisto muilta osin sallivat, ja ellei ihanteeseen aina ylletäkään niin ei varmuusvara liene pahasta silloinkaan. Uuden esivahvistimen tuomat edut näkyvät suoritusarvoissa, joita on viilattu vielä oleellisesti aiempaakin kovemmalle tasolle. Tätä asetelmaa Shure ryhtyi määrätietoisesti muokkaamaan KSM-sarjallaan vuosituhannen vaihteessa, ja nyt on edetty jo operaation kakkosvaiheeseen, kun KSM44A uusine esivahvistimineen korvaa aiemman KSM44-mallin. Itseiskohinaa on saatu pudotettua kolme desibeliä (herttakuviolla 7 dB SPL-A on nyt 4 dB SPL-A), ja saman tien signaalin ja kohinan suhdekin koheni vastaavat kolme desibeliä. Mikrofoni toimitetaan alumiinisalkussa, ja mukaan kuuluu vankka kehtoripustin. TC-1S:llä voi virittää sekä akustisia soittimia laitteen sisäisellä mikrofonilla että sähkösoittimia plugitulon kautta. Tascamin akun voi ladata myös tietokoneella usb-väylän kautta. Pikalukolla varustetun remmin ansiosta TC-1S:n voi ripustaa esimerkiksi soitinkoteloon tai vyölenkkiin, tai johonkin muuhun paikkaan, jossa se saa hieman valoa. F-moodissa näytön tarkkuus on yksi sentti, kun taas M-moodissa se on puolitoista senttiä. Siinä on tallella edeltäjänsä sointi syvälle luotaavasta ja jämäkästä bassosta miellyttävän tasaiseen keski-alueeseen ja siitä edelleen selkeän avoimeen diskanttiin. Lataukseen ei tarvita kovin paljoa, eikä laitetta tule laittaa alttiiksi pitkäaikaiselle, suoralle auringon porotukselle. Viimeistään näillä eväillä Shure perustelee paikkansa samassa kategoriassa, johon ne elegantit eurooppalaismikrofonit ovat itsensä jo vuosikymmeniä sitten sementoineet. L.P. Suositushinta: 895 E Lisätiedot: Noretron Audio Puh. Toiminnot ovat samat kuin ennen: bass roll of -vaimentaa kuuden desibelin verran per oktaavi (< 115 Hz), cut of taas puraisee 18 dB:n teholla oktaavia (< 80 Hz). Tascam TC-1S toimii hyvin ja on oikeassa käytössä myös ympäristölle ystävällinen
··· Minkäänlaisia kytkimiä ei MK4:n kyljestä löydy, mikrofoni on sitä mitä se on. Itse käytin soittamiseen molempia peukaloitani. Jos basso ei elämää suurempi olekaan, niin suureen liioitteluun tai vähättelyyn MK4 ei sorru millään muullakaan kaistalla. Laajennettuun settiin kuuluvat Rycoten popsuodin ja oikein jämerä metallinen kehtoripustin. Lopputulosta voi kuunnella joko laitteen sisäisellä pikkukaiuttimella tai kuulokkeilla (minijakki). Seuraavaksi tuleva LFO moduloi joko signaalin sävelkorkeutta tai ketjun häntäpäässä sijaitsevan suotimen (VCF) rajataajuutta. Suoritusarvot ovat paperilla mallikkaat, ja pahviseen peruspakettiin kuuluvat mukaan kangaspussukka ja hiukan lenkoilevasta muovista valmistettu kiintoadapteri. Ja hyvä niin, sillä tässä hintaluokassa sille on hankalaa löytää vertaista. RIVAKAT Sennheiser MK4 Eurooppa iskee takaisin S ennheiser päätti murtaa kolme uskomusta kerralla: uusi herttakuvioinen MK4 on ensinnäkin firman perinteestä poiketen suurikalvoinen malli, toisekseen se sujahtaa erittäin kohtuulliseen budjettiin harrastajan tai keikkafirman kantilta katsottuna, ja kolmanneksi se on valmistettu Saksassa, vaikka tässä hintaluokassa on tyypillisesti laitettu Kaukoidän tehtaat asialle. Näillä avuin MK4:llä tallennetut perkussiot nousivat esiin tiuhemmankin sovituksen läpi ja kitaran äänessä oli kirpakkaa särmää. Bonuksena Korgin suodinosastoa voi käyttää myös ulkoisen signaalin muokkaamiseen synan aux-tulon ansiosta (minijakki). Myös tyypillisiä analogisia ääniefektejä, kuten vanhan scifi-elokuvan laseraseen ääntä, saa helposti Monotronista irti. Mustavalkoinen taskusyna on pienen viritysmittarin kokoinen, ja se toimii kahdella AA-paristolla. Taskusynasta saa yllättävän maukkaita bassoja leadsoundeja, vaikka noin oktaavin mittainen nauha luonnollisesti rajoittaa käytettävissä olevaa äänialaa. Tasaisen miellyttävässä soinnissa on sopivan piristävää korostusta preesens-alueella ja vaikutelma on hitusen ärhäkkäämpi kuin rinta rinnan kuunnellussa Neumannissa, joka jäi pehmeämmäksi. Ja kuten kunnon mikrofonin tuleekin, MK4 vaimentaa pääsuunnan ulkopuolelta kantautuvat vuotoäänet varsin tasaisesti ja tehokkaasti. L.P. Suositushinnat: · Peruspaketti kiintoadapterilla 349 E · Laajennettu setti kehtoripustuksella ja pop-filtterillä 388 E Lisätiedot: Sennheiser Puh. 020 7191 990 · www.sennheiser.fi Korg Monotron analogisyna povitaskussa K org Monotron on firman pienin syntetisaattori ikinä. Parhaan tuloksen saa, kun virittää Monotronin sopivaan sävellajiin, ja soittaa synaa sen jälkeen korvakuulolla nauhattoman basson tai jousisoittimen tavoin. Hauska Monotron tarjoaa kiinnostuneille pehmeän laskun analogisten syntetisaattoreiden ihmeelliseen maailmaan. M.B. Hintaluokka: noin 60 E Lisätiedot: EM Nordic Puh. Sen yläpuolella diskantti soi levollisesti ja alleviivaamatta. 020 7282 200 · www.emnordic.fi www.riffi.fi 3/2011 37. Jos TLM-103:lla äänitetyn shakerin sointia leimaa loudness-tyyppinen ylärekisterin sihinä, on KM4:lle ominaisempaa hiukan alemmas paikantuva rahisevuus. ··· Monotronia soitetaan laitteen pienellä nauhakontrollerilla, johon on painettu koskettimistoa muistuttava valkoinen kuvio. Monofonisen Monotronin rakenne on erittäin yksinkertainen ja selkeä: ketjun alussa on yksi oskillaattori (VCO) omalla säätimellä sävelkorkeudelle. Toinen syy on, ettei kuvio vastaa täysin nauhakontrollerin aiheuttamia muutoksia sävelkorkeudessa. Tähän kuvioon ei kannatta oikein luottaa kahdesta syystä: ensimmäinen on oskillaattorin Pitch-säädin, jolla voi muuttaa Korgin sävelkorkeutta portaattomasti hyvin laajassa skaalassa. Sointi on hallittu koko taajuusalueella ja vaikka bassorekisterissä ei ole aivan samaa syvyyttä kuin verrokkina olleessa Neumann TLM103:ssa (joka on suositushinnaltaan yli kaksinker- tainen), ei alakertaa voi moittia vähäverisyydestä, vaan pikemminkin sitä voisi kuvailla kuivakan asialliseksi
Liittimistöön kuuluvat normaalikoon plugilähdöt ja -tulot, efektilenkki ja liitäntä ulkoiselle ekspressiopolkimelle. Valaisualue kattaa näppäimistön, muttei yllä juurikaan laajemmalle. DMB:n peruskäyttö on helppoa, mutta suosittelen vilkaisemaan manuaalia. Olipa kyse kannettavan tietokoneen näppäimistöstä tai syntikan kansilevyn nappuloista, niin kummatkin näkee oikein mainiosti tällä valaisimella, vaikka valomies keksisi vetää salin tykkänään pimeäksi biisin päättyessä. Pedaali toimii vain ulkoisella 9V:n virtalähteellä ja sellainen sisältyy pakettiin. Tarjolla on automaattisesti mukautuvaa pisteellistä, kolmimuunteista ja tasajakoista vaihtoehtoa. Eipä sitten toisaalta valu valoa tarpeettoman kauaskaan. L.P. Hintaluokka: noin 15 E Lisätiedot: Soitin-Laine · www.soitinlaine.fi. Ongelma se ei kuitenkaan ole henkiihän tämä analoginen ja pehmeäsointinen pedaali lo-fi-viboja muutenkin. Rakenne on E-H:n tuotteille tutusti tuhtia tekoa; valumetalliseen kuoreen sijoitettuja sähkökomponetteja käskytetään lootan jämäkästi tottelevilla potentiometreillä. Mighty Bright hoksasi laittaa joutsenkaulan yhteen päähän usb-liittimen ja toiseen led-lampun, eikä muuta tarvittu. RIVAKAT Electro-Harmonix Deluxe Memory Boy viivepedaali omaperäisin kurittomuuksin D eluxe Memory Boyn (DMB) rooli on kaksijakoinen: se toimii sekä perinteisempänä viivepedaalina että tähtiporttina kummallisten viive/modulaatiopläjäysten maailmaan. Säätimistön erikoisuuksiin kuuluvat depthpotentimetrin tarjoama kolmio- tai kanttiaallon säätö sekä säädettävä, viiveen toistoja muokkaava alarekisterin leikkuri. Kanttiaallon modulaatiot ovat huomattavasti radikaalimpia; toistojen sekvenssit käyvät vuoroin tyystin eri sävellajeissa ja palaavat kääntymään lähtösävellajissa ennen uutta kierrosta. Deluxe Memory Boy palvelee konservatiivisesti käytettynä perusviiveenä tai modulaatioefektinä, mutta yltyy äärimmilleen lietsottuna hyvinkin kokeellisiin ja omalaatuisiin tunnelmointeihin. A-J. Mekaaninen konstruktio ei varmastikaan ole ikuinen, mutta hintaakaan ei ole paljon. DMB:n Tap-kytkimellä määritellyn viiveajan voi nopeasti lyhentää erillisellä painikkeella sellaiseksi, että rytmiikka istuu soittoon saumatta. Lisävalo on kätevä myös silloin, kun valaistus lavalla vaihtelee ja läppärin näppäimistön 38 www.riffi.fi 3/2011 hämäräkytkin sytyttelee näppäimistön omia taustavaloja pienellä viiveellä. ··· Soundillisesti DMB pelaa hienosti joskin kohina nostaa hieman päätään suurilla pensselinvedoilla maalatessa. Depth-säätimen maltillisemmilla kolmioaaltoasetuksilla pedaali muuntuu chorus- ja vibrato-vaikutteiseksi, kun taas suuremmilla säädöillä vaikutelma on kuin virtuaalinen ääniteknikko käsivoimin jarruttelisi nauhakaikua. Käyttöohjeesta saa selkeät askelmerkit esimerkiksi bassoleikkurin käyttöön. Kookkaan pyykkipojan ja usb-kaapelin avulla sama lamppu soveltuu vaikka nuottivaloksikin. S. Hintaluokka: noin 160 E Lisätiedot: EM Nordic Puh: 0207 282 200 · www.emnordic.fi · www.electro-harmonix.com Mighty Bright USB Led valoa hämyille Y ksinkertainen oivallus on hämmästyttävän usein se kaikkein arvokkain. DMB:n erikoisuuksia on myös ekspressiopedaalin käyttömahdollisuus: ulkoisella polkusimella voi lennosta muuttaa vaikkapa viiveen takaisinsyötön tai modulaation nopeutta
clea KX 30 aktiivinen 3-tie kaiutin, 1000 Wrms materiaali: pinnoitettua koivuvaneria taajuusvaste: 42 Hz - 24 kHz torvikuormitettu diskantti: 1"/1,5" ferriitti torvikuormitettu keskialue: 6,5"/1,5" neodyymi bassoelementti: 15"/3" ferriitti jakotaajuudet: 500 Hz ja 3 kHz maksimi äänenpaine: 132 dB suuntaavuus 90 x 70 astetta (käännettävä torvi) mitat: 1152 x 468 x 379 mm paino: 41 kg KX 1.8 aktiivinen 18" subwoofer, 800 Wrms materiaali: pinnoitettua koivuvaneria taajuusvaste: 28 - 125 Hz bassoelementti: 18"/4" ferriitti jakotaajuus: 125 Hz maksimi äänenpaine: 133 dB mitat: 830 x 550 x 570 mm paino: 58 kg maahantuonti: Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO communication@noretron.fi jälleenmyynti: Erikoistuneet musiikkitekniikan liikkeet www.noretron.fi www.kxaudio.com design by:. 010 525 8000 www.noretron.fi komponentit@noretron.fi Myynti: Laatutietoiset musiikkikauppiaat ympäri maan The future of sound. Made perfectly clear. Neutrik, Cordial, Kabeltronik ja Canare sekä paljon muuta mielenkiintoista nyt yksissä kansissa! Tutustu uutuustuotteisiin osoitteessa www.noretron.fi/vk.html tai tilaa tuoteluettelo meiltä. Maahantuonti: Noretron Komponentit Oy P
Ensimmäiset Performance-rummustot koottiin Kalifornian rajan eteläpuolella Meksikossa, mutta nyt Drum Workshop on päättänyt keskittää kaikkien DW-lätkää kyljessään kantavien rumpujen valmistuksen yhteen paikkaan. V. TEKSTI: TOMMI SAARELA Performancesarjan uusi sirompi virityspesä hellii silmää, jos DW:n perinteinen molo on näyttänyt turhan kömpelöltä. Vuosikertahenkiset vannekoukut kruunaavat Black Mirra -setin bassarin. jokamiehen jenkkisetti Rumpuyhteisössä käy pöhinä, eikä syyttä. Hinnan lisäksi toimitusaikakin on kohtuullisempi, kun puhutaan rummuista joita voidaan tuottaa vakiomittaisina suoraan varastoon asiakasta odottamaan. Runkomateriaali on samaa jykevää Kalliovuorten vaahteraa kuin kalliissa huippurummustoissa, mutta kokojen, syvyyksien ja pinnoitevalikoiman ankaralla rajaamisella ollaan päästy kustannussäästöihin ilman, että olennaisia laadullisia tekijöitä on jouduttu enempiä karsimaan. Drum Workshopin upouusi Performance-mallisto nivoo yhteen tehdassettien ja räätälirummustojen parhaat puolet. 40 www.riffi.fi 3/2011 aikka luottamusta herättävät DW-lätkät runkojen kyljissä pyrkivät muistuttamaan firman kunnianarvoisasta Custom Shop -linjasta, Performance-rummut ovat ensimmäiset DW:t joita ei valmisteta räätälintyönä vaan suoraan hyllyyn
Samalla kun rumpujen valmistus Meksikossa loppuu, kalifornialaisia tuotantotiloja ollaan merkittävästi laajentamassa muun muassa siksi, että Performance-mallistonkin valmistus siirtyy kokonaisuudessaan päämajan yhteyteen. Mikityksen juhlaa Kokeiltavaksi valittiin Performance-uutuusmalliston näppärin kattaus 20-tuumaisella bassarilla, kolmella tomilla ja virvelillä. Kaikkiaan mattokoneisto toimii hiljaisesti ja joustavasti. Kaksikymppisen rajattu kuutiotilavuus lähti hengittämään elävämmin, kun DW:n möhkö revittiin ulos ja tilalle sijoitettiin vähän froteepyyhkeen kulmaa nojailemaan kumpaankin kalvoon. Uudelleen kalvotettuna tomisarjasta lähtee kaunis, terve perussointi, ja niitä tiukkaamalla rumpuihin saa helposti nätin "sävelenkin". Sinänsä bassarin etukalvoa ei ole tarvis turmella mikin reiällä ainakaan ylimääräisen ilmanpaineen poistamiseksi, sillä kalvo on varustettu neljällä pikku "venttiilillä". Performancen viritysruuveissa kierteet ovat tiuhemmassa kuin normaalisti, joten virvelin virittäminen oli bassarin ja tomien tavoin vaivatonta. HVX:n tyyppisointi on lähdössä aika matala ja jykevä, jota seuraa sopuisa annos sointia ja läpitunkevuutta. Virvelin seinämä on parin viilun verran paksumpi. Toisaalta lattiatomi on sopusuhtainen bassarin kaveriksi. Nykypäivän normibassaria pienempi ja lyhyempi bassari nousee roudauslaatikosta kevyesti. DW:n uudesta Performance-setistä ei testin perusteella löytynyt juuri napistavaa. Runkoviisteet ovat kaikissa rummuissa kiitettävän siistit ja sileät, ja sisäpinnat on kyllästetty hyvällä maulla. Lavalle ja levylle DW tunnetaan runkokokeiluistaan, ja Performancenkin myyntivaltti on ennen kokematon HVX-runkorakenne. Ja asetelma vahvistuu mitä tiuhemmin keikkaa pukkaa. Perussoundi on heti hallussa, mutta kriittisempi korva jää kaipaamaan sitä mitä samoista rummuista irtoaa ohuemmilla karheilla kalvoilla. Periaatteessa räkkitomin kokoinen, jaloilla seisova 14" × 12" on ainoaksi lattiatomiksi varsin pieni pönttö, rokkiuskottavaan yhteyteen siitä ei löydy vaadittavaa botnea eikä näköä. Lätinäosastolla raja tulee ensimmäisenä vastaan setin matalassa virvelissä, jonka skaala ei riitä kunnon mössähdykseen soundin ohentumatta. Rumpujen rakenteellinen ja soinnillinen tanakkuus on toteutettu liimaamalla viiluja tietyllä kaavalla syyt pystyyn ja vaakaan ja yksi tai pari sisimmäistä kerrosta viistoonkin. Ruuvit kääntyvät pesissä niin kevyesti että ylikiristämisen vaara väijyy, koska kalvon jännitys ei välity sormiin samoin kuin vakiomallisissa virityspesissä. Käyttökelpoinen virealue oli kaikissa rummuissa ilahduttavan laaja. Settiä kuulematta ja näkemättäkin moni "oikean" DW:n omistaja on ollut loukkaantunut ja huolissaan siitä, että merkin maine (ja oman setin myyntiarvo?) romahtaa, kun lähdetään tekemään hyllytavaraa, johon naapurikämpän rumpalillakin on varaa. Rummun sisällä on kokoon nähden turhan muhkea DW:n design-tyyny, joka tekee soundista vähän tumpulan ja volyymiltaankin pienehkön. Ohuilla kalvoilla saadaan herkempää kosketusta jazz-tyyppiseen musaan. Tomi soittaa sävelen Setti on kalvotettu laadukkaasti kautta linjan, tomeissa on Remon periaatteessa kirkkaat Coated/Clear-kalvot, joiden reunoissa kiertävät sointia taltuttavat karhennusliuskat. Rummuston Black Mirra -pinnoite on kestävän oloinen, ja viimeistelyn työnjälki huolellista kautta linjan. Prässivanteet niin virvelissä kuin tomeissakin tekevät soundille pelkkää hyvää ja keventävät roudaajan urakkaa. Kireällä kalvolla ja matolla rummusta irtoaa piukka takapotku ja reunalyönti. Rumpu on herkkä, ja matto reagoi kapulatyöhön hallitusti. Toki isoilla kanuunabassareilla on puolensa ja puolestapuhujansa mutta jos on tarkoitus tehdä muutakin kuin ihailla settiä kämpillä, peittoaa DW:n näppärä bassari isompien kanuunoiden edut silkalla käytännöllisyydellään. Tehtaan valinta näihin rumpuihin on jokapaikan kalvoiksi vähän vivahteeton, mutta ratkaisulla on varmaan tavoiteltu sitä, että setin voi huolettomin mielin koota kaupan hyllystä lauteille, työntää mikit eteen ja kolistella menemään. Bassarin ja tomien rungot ovat ohuita, vajaan kuuden millimetrin vahvuisia. Etutomeihinkin valmistaja olisi voinut tarjota rohkeasti tuuman litteämpiä malleja, jolloin tomikattaus olisi ollut samassa mittakaavassa. Markkinarakoa täyttämässä DW Performancea myydään irtorumpuina ilman ripustusrautaa. Kätevimmin omanlaisensa setin saa koottua valitsemalla ensin sopivan bassarin halkaisijan ja lisäämällä siihen jonkin koostetuista tomi-virvelipaketeista. (09) 720 6060 Tietoa verkosta: www.musamaailma.fi www.riffi.fi 3/2011 41. Virvelissä on ennen näkemättömät tuplalugit, ja kaikissa DW Performance -rummusto · bassorumpu 20"× 16" · tomit 10" x 8", 12"× 9" ja 14"× 12" · virveli 14"× 5,5" Hinta: 2159 e Lisätiedot: Musamaailma Puh. Sointi on iskevä ja kestoa on sopivasti. On vaikea osoittaa mitään merkittävää ulottuvuutta, jossa pakettisetti häviäisi selvästi saman valmistajan räätälöidyille rummustoille. Silti Performance-mallisto jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä DW Performance tilkitsee hienosti raon, joka on aiemmin ammottanut Custom Shopin DW:n ja meksikolaisvalmisteisten PDP-rumpujen välissä. u Kiristyy kevyesti Performance-sarjan virvelissä ainakin tämä testaaja törmäsi ensimmäistä kertaa mattokoneistomalliin, jossa kiristyspyörä törröttää ulospäin aukeavan kahvan reiän läpi. Ätäkkiä ja töminää on valmiina kotitarpeiksi, eikä virittäminen vaadi ponnisteluja. Hieno, hallittu ja sointuisa bassari oli mukava soittaa ja silkkaa juhlaa mikittää. Jos tarvitaan testirummustoa voimakkaampaa lähtövolyymia tai kattaukseen ulkoista näyttävyyttä, kannattaa tsekata saman sarjan kookkaampia runkopaketteja. Jämäkkä perussoundi ja toisaalta hallittavuus tekevät DW Performancesta varman valinnan niin keikalle kuin äänityksiin
Sopivat säädöt riippuvat luonnollisestikin soittajan ja soittotyylin lisäksi myös soittimesta, eikä vaihto yhdestä bassosta toiseen toimi välttämättä aivan suoraan, sillä erot instrumentin antamassa signaalivoimakkuudessa kuuluvat suoraan pedaalin toiminnassa. Input gainilla taas säädetään sisään tulevan signaalin voimakkuutta ja samalla se toimii myös thresholdina. Level on lähtösignaalin voimakkuuden säätö. Testissä laitteet olivat pari viikkoa keikka- ja äänitystilanteissa. Dynamiikka aisoihin Opressor on nimensä vihjauksen mukaisesti optoelektroninen kompressori. Voimakkaalla aktiivielektroniikalla varustetun basson signaali alkoi esimerkiksi pumpata niillä säädöillä, jotka. Kytkentä on true bypass -tyyppiä ja pedaali on käytännössä signaalitiessä täysin näkymätön ja kuulumaton silloin, kun se ei ole päällä. Räkkimallisiin studiotason kompressoreihin tottuneesta Opressor saattaa vaikuttaa säätömahdollisuuksien osalta yksinkertaiselta. Opressorin päälläollessa ylä-äänet korostuvat kevyesti ja soundiin tulee napakkuutta ja selkeyttä. Douglas Castron suunnittelemia ja kokoamia malleja on neljä erilaista: optinen kompressori, etuaste ja kaksi säröä. Soinniltaan se on erittäin transparentti eikä väritä soundia niin, että sen olisi korvalla erottanut. Nyt Chilestä Suomeen rantautunut Darkglass Electronics on keskittynyt nimenomaan basisteille suunnattuihin polkimiin. D arkglass Electronics on yhden miehen yritys, joka valmistaa pedaaleita käsityönä. TEKSTI: PIRKKA ISOTALO KUVA: TOMMI POSA Darkglass Electronics suomalaisia pedaaleita basisteille Bassoefektien valmistajat ovat tyypillisesti kitarapedaaleiden valmistajia, joilla on sitten muutama malli tarjolla myös basisteille. Käytännössä kolmella hanikalla pärjää aivan mainiosti. Tulosignaalin voimakkuuden ja kompression kynnystason yhdistäminen samaan input gainin säätimeen saattaa hämätä alkuun, mutta hetkisen ruuvaamalla asiaan tottuu. Opression määrää sen kuinka paljon signaalia kompres42 www.riffi.fi 3/2011 soidaan. Signaalin saa halutessaan lytättyä erittäin rajusti, tai sitten pedaalia voi käyttää miedoilla asetuksilla vain tasoittamaan pahimmat signaalipiikit
Laite on monipuolinen, mutta toimintojen määrästä johtuen soundia ruuvatessa on syytä olla tarkkana. Sillä saa kuitenkin soundiin rouheaa rosoa sekoittamalla sitä puhtaaseen signaaliin. Grunt-kytkimen säädöt fat, thin ja raw vihjaavat jo nimillään millaista soundia on tarjolla. Opressor on pedaali paikallaan, onpa tarkoituksena sitten puristaa basson signaali aivan kasaan, tai vain hieman tasoitella piikkejä. Rankoilla säröillä B3K ja B7K kohisivat jonkin verran, toisaalta se ei säröpedaalien kohdalla ole mikään yllätys. Kompressori ennen säröjä sai rankankin yliohjauksen soimaan siististi ja miellyttävästi eikä dynamiikan kanssa ollut u ongelmia. Käytännössä thinasennosta irtoaa ohutta reunasäröä, jossa ei ole juurikaan alataajuuksia. On siis syytä tutustua näihin polkusimiin kunnolla ennen keikkaa välttyäkseen kiusallisilta yllätyksiltä. B7K ei ole pelkkä särö, vaan valmistaja nimittää sitä analogiseksi basson etuasteeksi. Characterin hard-asento korostaa harmonisia kerrannaisia ja soft keskialuetta. Keikkatilanteessa, jossa vahvistinkalusto jätti toivomisen varaa, HB puolsi paikkaansa soundin pelastajana ja olikin päällä koko ajan. Monenmoista säröä B3K on overdrive-pedaali, ja Opressorin tavoin kytkentä on true bypass -tyyppiä. Attack-kytkimellä taas voi korostaa haluttaessa soundin yläpäätä. Puhtaaseen soundiin voi blendillä sekoittaa haluamansa kaltaista säröä, tai sitten puhtaan soundin voi korvata kokonaan pelkällä säröllä. juuri aiemmin olivat sopineet oikein hyvin passiivibasson signaalin muokkaamiseen. Täysin lytättykin soundi on yhä selkeä koko kaistaltaan. pulan kääntö heilautti herkästi eq:n low mid-säätöä. Mahdollisuus säätää särön määrää suhteessa kuivaan soundiin on aina erittäin tervetullut ominaisuus ja Harmonic Booster tuo soundiin miellyttävää putkimaisuutta. Jos on kiinnostunut säröpedaaleista ja valmis uhraamaan niihin rahaa, niin tässä on tutustumisen arvoisia polkimia. Selkeä konsepti Darkglass Electronicsin tuotteet eivät kilpaile ulkoisilla ominaisuuksilla vaan luottavat kestävään rakenteeseen ja yksinkertaiseen toteutukseen. Itse käytin HB:a enimmäkseen plektran kanssa, mutta HB toimii hienosti myös peukkubassossa tuoden lisää potkua slappiin. Kytkimet ja potikat ovat kannessa hyvin lähellä toisiaan ja esimerkiksi attack-nap- www.riffi.fi 3/2011 43. Low- ja treble-säädöt on viritetty soundillisesti hyville alueille ja character tuo sointiin tarvittaessa läpitunkevuutta. Pienemmissä malleissa valkoinen, pienikokoinen teksti mustalla pohjalla ei ole pimeällä lavalla helposti luettavissa. Linjaan soitettaessa niin studiossa kuin keikallakin Harmonic Booster pärjää vaikka ainoana bassosoundin työstölaitteena ennen DI-boxia. Yleisvaikutelma on, että suunnittelija todella tietää mitä basistit haluavat laitteiltaan. Darkglass Electronicsin pedaalit eivät toimi pattereilla, vaan niitä on käytettävä virtalähteellä. Kytkinten jälkeen signaalia on mahdollista vahvistaa valmistajan mukaan jopa 18 dB:ä, ja loppusilaus annetaan eq:lla. Muita säätöjä ovat särön määrään vaikuttava drive, säröytetyn ja puhtaan signaalin suhdetta säätelevä blend, sekä lähtösignaalin tasoa määrittävä level. Attack-nappulasta signaalia voi lisäksi boostata ja säröäkin saa sillä keinolla vielä enemmän. DI:n kautta pedaaliin saa myös phantomvirran. Tämä perustellaan ekologisilla syillä. Näillä eväillä B3K taipuu moneen tunnelmaan kevyestä reunasäröstä kunnon distortion-äänimassaan ja synamaiseen paksuun surinaan. Darkglass Electronics Pedaaleita basisteille Opressor · Optinen kompressori · Input Gain/Threshold-,Opression- ja Level-säädöt · Jännite 9 tai 12 V · True Bypass · Svh: 265 e Harmonic Booster · FET-etuaste · Boost-säätö, max +18 dB · Eq: Low ja High · Keskialuekorostus/Exciter-kytkin · Ultra High -kytkin · Jännite 9 tai 12 V · True Bypass · Svh: 280 e B3K · Overdrive · Drive-, Blend- ja Level-säädöt · Grunt- ja Attack-kytkimet · Jännite 9 tai 12 V · True Bypass · Svh: 293 e B7K analoginen basson etuaste · Overdrive · Drive-, Blend- ja Level-säädöt · Grunt- ja Attack-kytkimet · Eq: Low, Treble, Low Mid ja Hi Mid · Rinnakkainen lähtö jakilla · DI-lähtö · Jännite 9 tai 12 V · True Bypass · Svh: 446 e Lisätiedot: Darkglass Electronics S-posti: sales@darkglasselectronics.com Tietoa verkosta: darkglasselectronics.com Ja lisää monenmoista säröä B7K on B3K:n isoveli, josta löytyy samojen toimintojen lisäksi myös nelialueinen ekvalisaattori, DI-lähtö, sekä lähtöjakki puhtaalle signaalille. Soundi ei värity, mutta dynamiikan saa pysymään aisoissa. Jämäkät metallikotelot eivät säikähdä kovaakaan käyttöä, ja liitännät on sijoitettu pedaalin sivuille virtajohtoa myöten. Jättämällä drive-potikan nollaan pedaalia voikin käyttää pelkkänä eq:na tai vaikkapa boostina. Yleissoundiltaan Opressor on terävä ja tuo esimerkiksi peukkubassoon selkeyttä ja säilyttää siinä kaivattua räväkkyyttä. Suositeltavia tutustumisen kohteita. Sävyä ja voimaa Harmonic Booster on fet-transistoreilla toteutettu etuaste, jossa soundia muokataan ensin character- ja attack-kytkimillä. Pedaali tuo soundiin lisää karaktääriä ja antaa siihen eloa. Fat- ja raw-asennoissa särö on huomattavasti paksumpi ja alapäävoittoisempi. Suoraan piirikortin varassa lepäävä virtalähteen liitin vaikuttaa haavoittuvaiselta verrattuna muihin liittimiin, jotka on lukittu koteloon tiukasti mutterein tai ruuvein
Samalla PAF-tyylisen humbuckerin sovittaminen Stratoon tai Teleen edellyttää isompia ja peruuttamattomia muutoksia soittimeen, mikä sekään ei miellytä monia soittajia. Samasta syystä asennuskin on isompi toimenpide. Suomalainen ratkaisu Soitinrakentaja Jarno Salo on kehittänyt (ja patentoinut) rakenteen, jolla kaksi vierekkäistä kelaa mahtuvat tavalliseen Stratocaster- tai Telecaster-mikrofonikoloon. Salo Guitars Järvenpäästä tarjoaa ratkaisun... R Z-Stealthmikrofonit hurinat pois kitaraa turmelematta TEKSTI: MARTIN BERKA KUVAT: TOMMI POSA aikkaan Fender-soundin ystävät tuntevat hyvin perinteisten yksikelaisten mikrofonien hurinaongelmat. Esimerkiksi g-kielen venytys johtaa silloin signaalitason rajuun heittelyyn. Z-Stealth-mikrofoni saa lisäsuojaa häiriöitä vastaan maadoitetusta kuparipäällysteestään. Ilmiön takia vahvistimesta voi kuulla musiikin ohella esimerkiksi loisteputkien, tietokonenäyttöjen tai CD-/DVD-soittimien aiheuttamia pirinöitä, muuntajien ja virtalähteiden hurinoita sekä muita häiritseviä naksahduksia tai pärskeitä valohimmentimistä tai muista sähkölaitteista. Hurina keinon keksii Gibson ratkaisi hurinaongelmansa 1950-luvulla PAF-humbuckerilla ja Gretschillakin on ollut oma humbucker-mallinsa (Ray Buttsin kehittämä Filtertron). Asia ei ole lainkaan niin helppo kuin miltä se kuulostaa: jos yrittää ängetä yksikelaisen paikkaan kaksi peräkkäistä kelaa, jää puoliskojen väliin pakosta pieni rako, joka aiheuttaa mikrofonille kuolleen kohdan. Useimmat niistä sopivat kyllä suoraan Fender-tyyliseen kitaraan esimerkiksi yksikelaisen kokoiset humbuckerit tai mikrofonit kahdella päällekkäisellä kelalla mutta perinteestä poikkeava rakenne tuottaa myös perinteestä poikkeavan soundin. Apumagneetit kattavat yhdessä kelojen välisen alueen ja estävät kuolleen kohdan syntymisen D- ja g-kielten väliin. 44 www.riffi.fi 3/2011. Mikrofonivalmistajat ovat kehitelleet 1970-luvun loppupuolelta lähtien kaikenlaisia mikrofonityyppejä hurinaongelman poistamiseen. Molemmissa käytetään kahta vierekkäistä kelaa, jotka on käämitty vastavaiheisiksi, minkä ansiosta ulkopuoliset häiriöt kumoavat itse itsensä lähes täydellisesti pois. Leo Fenderin oma ratkaisu hurinaongelmaan ovat muutamissa G&L-malleissa käytettävät Z-Coil-mikrofonit, joissa on (Precision-basson tyyliin) kaksi erillistä kelaa, yksi kitaran kolmelle matalalle ja toinen kolmelle korkealle kielelle. Ongelma on tuttu: miten saisi Straton tai Telen hurinat kuriin, ilman että kitaran soundi muuttuu. Mikrofonin kuparikela ei ainoastaan välitä kitarankielten värinöitä eteenpäin induktiolla, vaan se myös toimii vastaanottimena kaikille ympäröiville sähkömagneettisille häiriöäänille. Hurinapoisto toimii hyvin, mutta rakenteensa takia humbuckerin sointi on selvästi paksumpi ja mikrofonin signaalitaso huomattavasti isompi kuin Fender-tyylisessä mikrofonissa. Soundi on yksikelaisen raikas, mutta eroaa kuitenkin perinne-Stratosta, koska mikrofonin puoliskot eivät ole samalla linjalla
B. Nyt odotan ainoastaan Salo Guitarsin lopullisia kitaramalleja, kun jo prototyypitkin olivat erittäin hienoja pelejä. T-tyylisessä Z-Stealth-mikrofonissa on aimo annos nasaalia jänkkää, ja tämän prototyyppikitaran yksilö on myös saanut riittävästi lihaksia matkaansa, ettei se jää kaulahumbuckerin jalkoihin. Blues-setti jatkaa hieman mehukkaammalla ja lämpimämmällä soinnilla, joka ilahduttaa blueskitaristien lisäksi varmasti myös soulin, funkin ja rockin ystäviä. Näkökulman laajennukseksi saimme vielä T-tyylisen prototyypin, johon oli asennettu tallamikrofoniksi Z-Stealthin Tele-tyylinen versio, ja kaulamikrofoniksi Salon oma TSN-humbucker. Mielestäni Jarno Salon mikrofonien ansiosta kompromissien aika on todellakin ohi. Z-Stealth-mikrofonit ovat hyvin vastustuskykyisiä ulkoisia häiriöitä vastaan, niiden soundi ei jätä mielestäni toivomisen varaa ja mikrofonit sopivat ongelmitta myös vintage-soittimeen ilman modausta. Kaikkien mukana cd-levy. TILAA OMASI suoraan kustantajalta ·Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi ·Puhelimella: (09)34756380 ·Netistä: www.riffi.fitilauslomake 32 e + tiposut kul 0 38,5 e+ tiposut ul k e 37,50 + tiposut ul k HarriLouhensuon soitto-oppaan oivallisissa etydeissä soivat vaikutteet B. Ei enää tarvitse valita "aidon" yksikelaisen soundin ja hurisemattoman signaalin välillä nyt saa molemmat samassa paketissa. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Vo i t t u t u s t u a s i s ä l t ö ö n m y ö s n e t i s s ä : w w w . r i f f i . Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Soundin tasaisuuden takaamiseksi Z-Stealtheissä on kummallakin puoliskolla kolmen tavallisen (ja näkyvillä olevan) magneetin lisäksi kaksi läpimitoiltaan pienempiä apumagneettia, joiden ympäri kelan ulokkeet on käämitty. Autenttinen soundi ilman hurinoita Saimme kokeiluun kaksi eri S-tyylistä mikrofonisettiä Z-Stealth Vintage asennettiin Riffin referenssi-Stratoon ja Z-Stealth Blues tuli valmiiksi Salo Guitarsin S-tyylisessä prototyypissä. u Salo Guitars Z-Stealth Split singlecoil -mikrofoneja · S-tyylinen setti: 299 e · yksittäinen T- tai S-tyylinen mikrofoni: 105 e Lisätiedot: Salo Guitars Puh. Z-Stealth Vintage -setti kuulostaa niin ihanan kuivalta, ruotoiselta ja raikkaalta, että country- ja Buddy Holly -biisien soittoon ei millään tahdo saada loppua. f i R i f f i - j u l k a i s u t www.riffi.fi 3/2011 45. 18 etydiä ja valtava määrä harjoituksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. TeemuViinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maailmaan. Salon Z-Stealth-mikrofoneissa kuolleet kohdat on vältetty kääntämällä molemmat kelat pieneen kulmaan, niin että kelat jatkavat lyhyen matkan D- ja g-kielen välimaastoon. Kingin perinteikkäästä tyylittelystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. JarmoHynninen yhdistää perinteisen rock- ja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. 040 7755 099 Tietoa verkosta: www.saloguitars.com Kaikki kolme kirjaa soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville
Vahvistettu soundi täysillä humbuckereilla sijoittaa Stargazerin mukavasti Gibson SG:n ja Firebirdin välimaastoon, kun mikrofonien vahvan ja täyteläisen perustuksen päälle ripotellaan kevyesti pitkän mensuurin ja kovempien puulajien tuomaa raikkautta. Mensuuri on täyspitkä ja reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on asennettu 22 paksua ja keskikorkeaa nauhaa. Kaulaprofiili on keskipaksu "D", jolla on hieman laakea, otekäden peukaloa riittävästi tukeva selkä. Sekoitus ja puolitus Stargazerissa on kaksi Duncan Designed -humbuckeria, joissa on umpinaiset metallikuoret ilman tämän mikrofonintyypin perinteisiä säädettäviä naparuuveja. Vaikka mikrofonikytkimen ja säätimien asetelma helmiäispleksissä näyttää hieman epätavalliselta, on kyseessä kuitenkin perinteinen Gibson-tyylinen elektroniikka. Tarjolla on kolmiasentoinen vipukytkin, sekä kummallekin mikrofonille omat volume- ja tone-säätimensä. u Schecter Stargazer Sähkökitara kahdella humbuckerilla · · · · · · · · · · · · · valmistusmaa Etelä-Korea reunalistoitettu saarnirunko loimuvaahteraviilulla vaahterakaula, liimaliitos reunalistoitettu palisanteriotelauta pitkä mensuuri: 25,5 tuumaa/64,8 cm Grover Rotomatic -virittimet Tone Pros Tune-o-matic -talla Schecter S -kieltenpidin kaksi Duncan Designed -humbuckeria kolmiasentoinen vipukytkin kaksi volume- ja kaksi tone-säädintä mikrofonien puolitus nostokytkimillä suositushinta 890 e Paksunnos kaulassa satulan kohdalla on tarkoitettu vahvistamaan taakse kallistuvaa lapaa. Nauhatyö oli testiyksilössä esimerkillisen siistiä. Mikrofonien puolitus pudottaa luonnollisesti hieman kitaran signaalitasoa, ja vie samalla vahvistimesta pursuavan soundin lähemmäksi ulkonäön luomaa imagoa. Tämän kitaran ulkonäkö tuo mieleen 1960-luvun popin raikkaat komppisoundit, ja Crimson Ghost -värityskin on kuin karamelli. Schecterin tapaan tone-potikoissa on myös nostokytkin, jolla humbuckerit voi puolittaa yksikelaisiksi mikrofoneiksi. Tämän sähkökitaran ennakkoluuloton sekoitus eri klassikkomalleista vaikuttaa toimivan vallan mainiosti, sillä testisoittimen akustinen sointi on varsin ryhdikäs, atakki on selkeä ja diskantti helähtää pirteästi. Lukittavaa Tone Pros -tallaa taas käytetään useissa firman malleissa. S targazer on ilahduttava poikkeus firman heavy-valtaisessa mallistossa. Rungon kulmikkaat sarvet reunalistoituksineen taas tuovat vahvasti mieleen Rickenbacker 4001 -basson. Stargazerin suljetut virittimet tulevat Groverilta. Lisätiedot: Soundtools · www.soundtools.fi 46 www.riffi.fi 3/2011. Kielten trimmaus oli äärimatalaa lajia, eikä särinöitä voinut vältellä hellemmälläkään tatsilla. Sileät Gibson-tyyliset nupit ovat kyllä kauniit, mutta liukaspintaisina ne voivat hidastaa puolituksen päälle kytkemistä kovin hikisillä näpeillä. Sointi on kompaktimpi ja atakki selkeämpi, ja se sopii vallan mainiosti pop-biisin puhtaaksi komppisoundiksi tai pienellä säröllä höystettynä kulmikkaan vaihtoehtorockin kulmakiviksi. Laadukkaasti toteutetun Stargazerin vaahterakaula on veistetty kolmesta pitkästä, vierekkäisestä palasta, ja se on liitetty saarnirunkoon 16:n nauhan kohdalla liimaamalla. TEKSTI: MARTIN BERKA KUVAT: TOMMI POSA Schecter Stargazer tyylikästä retroilua Mallin ulkoisessa olemuksessa on kevyt ripaus Rickenbackeria, mutta millainen on sen soundi? Perinteinen kieltenpidin on harvinaisuus Schecter-kitaroissa. Pitkän yläsarven ansiosta Schecter Stargazer asettuu hihnan varassa loistavasti tasapainoon, ja rungon takaviiste tekee tuntumasta vielä mukavamman
Tosin kaulankin saa valmiiksi runneltuna, jos maksaa hiukan ekstraa. Strato-tyylisten kitaroiden ergonomiaa ei tarvinne hehkutella, kun malli on varmasti kaikille tuttu. (09) 7268 0120 Tietoa verkosta: www.soundstore.fi 47. Akustisesti ST-S soi kauniisti, ja hengittää ohuen (ja tahallaan rikotun) viimeistelyn ansiosta vapaasti. Mikrofonien häiriöherkkyys on hyvin siedettävällä tasolla, mutta olisin kuitenkin toivonut nykyaikaisen, käänteisesti käämityn keskimikrofonin ST-S-mallille. Sandberg California ST-S on ammattitason soitin, joka sopii erityisesti tinkimätöntä vintage-sointia ja nykyaikaista soitu totuntumaa etsivälle soittajalle. www.riffi.fi 3/2011 Sandberg California ST-S · · · · · · · · · · · · · leppärunko vaahterakaula, ruuviliitos palisanteriotelauta 22 jumbo-kokoista nauhaa pitkä mensuuri: 25,5 tuumaa/ 64,8 cm nikkelöidyt Gotoh Locking Vintage -virittimet kromattu Sandberg-vibratalla kolme Sandberg Vintage Power 60s -mikrofonia viisiasentoinen mikrofonikytkin master volume sekä kaksi tone-säädintä toisessa tone-potikassa push/push-kytkin saatavilla myös "vanhentamattomalla" pinnalla suositushinta (Hardcore Aged): 1399 e Lisätiedot: Soundstore Puh. Atakin tuore naksahdus säilyy odotusten mukaisesti, ja mikkien kermainen keskialue lisää kokonaisuuteen juuri oikean määrän syvyyttä ja lämpöä. Kitaran dynaaminen luomuääni sopii erinomaisesti yhteen ilmeikkäiden Sandberg-mikrofonien kanssa. Pieni porrastus rungossa helpottaa pääsyä ylänauhoille. Sandbergin moderni vibratalla on erittäin lujaa tekoa. Säätämisen jälkeen tallapalat lukitaan paikoilleen kahdella ruuvilla. Myös lapa ja virittimet vaikuttavat vanhoilta ja käytetyiltä, mutta sen sijaan kaula, otelauta ja nauhat ovat ihan neitseelliset. Tarjolla on sekä perinteinen vaihtoehto kolmella yksikelaisella (ST-S) että tallahumbuckerilla varustettu kitara (ST-H). Kulunut runko, koskematon kaula Useimmissa relic-tyylisissä kitaroissa keinotekoisia käytönjälkiä on valikoiden, niin myös Sandbergissa: runko ja kaikki sen metalli- ja muoviosat näyttävät siltä kuin kitaralla olisi keikkailtu rankasti ainakin 40 vuotta. Gotohin virittimet näyttävät ensi silmäyksellä tavallisilta Klusonkopioilta, mutta lukittavina malleina ne pitävät STS:n vireessä myös vibratallan rajussa käytössä. ST-mallisto jatkaa samoilla linjoilla maailman tunnetuimman sähkökitaran, Fender Stratocasterin, pohjalta. Tone-potikoista yksi vastaa kytkimen ensimmäisestä kolmesta asennosta, kun taas toinen toimii ainoastaan talla- ja keskimikin väliasennossa sekä tallamikrofonilla. Samassa potikassa on jousella varustettu push/push-kytkin, jolla voi kytkeä keskija tallamikrofonin sarjaan, mikä antaa signaalille humbuckertyyppisen soundin ja tehon, mutta keskimikin rakenteen takia valitettavasti ilman oikean humbuckerin häiriösuojausta. Nykyaikainen loiva otelaudan kaarevuus ja jumbo-kokoiset nauhat helpottavat tuntuvasti kielten venyttämistä. Kolme mikrofonia, kuusi valintaa Mikrofoneissa Sandberg luottaa täysin perinteeseen: firman omat Vintage Power 60s -mallit noudattavat vanhaa kaavaa jopa keskimikin käämintäsuuntaa myöden. Painoltaan California ST-S on mallityypin keskikastia, ja soittimen kaula (C-profiili) tuntuu mukavalta. Kolmas kuusiokoloruuvi muuttaa kammen tiukkuutta. Sandberg California ST-S käytön jäljet jo tehtaalta Bassopaja laajensi tuotevalikoimansa sähkökitaroihin. TEKSTI: MARTIN BERKA KUVAT: TOMMI POSA S andbergin California-bassoissa yhdistyvät klassikkosoittimien ulkonäkö ja firman nykyaikaiset piirteet
Squierin maanläheiset mallit on suunnattu edullisten soitinten ystäville. TEKSTI: MARTIN BERKA KUVAT: TOMMI POSA Jazzmasterin ja Jaguarin tuplapotikoissa kromattu nuppi on mikrofonin volumesäädin, kun taas musta rengas toimii tone-säätimenä. J azzmaster ja Jaguar olivat oman aikansa luomuksia, joissa riitti erilaisia kytkimiä ja säätimiä ihmetteleväksi. Mallit olivat kuitenkin monelle kitaristille liian monimutkaisia soittimia, minkä takia niistä ei tullut samankaltaisia kestosuosikkeja kuin Tele ja Strato. Uunituoreet Squier-versiot on päivitetty nykyajalle sopiviksi ja monia yksityiskohtia on suunnitteluvaiheessa yksinkertaistettu. 48 www.riffi.fi 3/2011. Esikuviensa tavoin myös Squier-kitaroiden kaulaliitoksessa on pieni kulma, jonka johdosta kaula ei ole aivan kannen suuntainen, vaan hieman taakse päin kallistettu. Squier Jazzmaster ja Jaguar HH Straton isoveljet uudistettiin Alkuperäiset Fender Jazzmaster (1958) ja Jaguar (1962) -kitarat olivat aikoinaan tarkoitettuja firman huippumalleiksi
Selvä parannus alkuperäisiin mikkeihin on, että Squierin mikit toimivat kytkimen keskiasennossa humbuckerina. Duncan Designed 102 -humbuckerit ovat edulliset versiot USA-tuotannon Jazz-kaulahumbuckerista ja JB-tallamikistä, joilla on hieman vintagea korkeampi lähtötaso. Pehmeämpi yksikelainen Telen ja Straton tuore ja terävä soundimaailma oli peräisin suoraan firman omista havaijikitaroista. Muuten kitara on genren suhteen kaikkiruokainen. Jazzmasterin keskipaksun C-muotoisen vaahterakaulan soittotuntuma kuuluu mielestäni selvästi tämän hintaluokan parhaimmistoon. Kolmiasentoinen kytkin, kaksi yksikelaista mikrofonia, tuplapotikat kummallekin mikrofonille ja uudenlainen kiinteä talla siinä tuoreet ainekset. Uusi talla lepää kahden korkeussäätöpulttinsa varrassa. Squierin Jaguar HH onkin suunnattu juuri vaihtoehtorokkarille, ja uutukaiseen on asennettu jo tehtaalla kaksi avointa humbuckeria. onkin loistava kitara countrysta jazziin ja rockabillystä 1970-luvun rockiin. Ratkaisu aiheuttaa tosin rajoituksen, että nykyaikaiseen örinämetalliin Jaguar ei mielestäni oikein sovi, koska lyhyen mensuurin takia matalaksi viritetyistä kielistä tulee helposti liian löysiä nopeaan riffailuun. Squierin uusi Jazzmaster on riisuttu kaikesta ylimääräisestä, minkä ansiosta edullisesta versiosta on tullut selvästi yleishyödyllisempi soitin kuin mitä alkuperäinen oli. Humbuckerit tekevät Squierista selvästi rockiin, bluesiin ja jazziin sopivan soittopelin, vahvan, voimakkaan ja dynaamisen soundin ansiosta. 1960-luvulla Jaguar oli suosittu etenkin Surf-bändien keskuudessa Beach Boys -yhtyeen Carl Wilson käytti sitä paljon keikoilla mutta melko pian tämäkin kitara siirrettiin Fender-malliston takariville. Pohjalevyn kulma säädetään yhdellä isolla ruuvilla tallapalojen takaa. Lyhyempi ja nopeampi Vaikka Jaguarilla on samanlainen runko kuin Jazzmasterilla, on kuitenkin kyse kahdesta hyvin erilaisesta soittimesta. Yrityksestä huolimatta Jazzmasterista ei tullut jazzkitaristien suosikkimallia, mutta se löysi tiensä ensin monien studiokitaristien soitinarsenaaliin (1950- ja `60-luvulla) ja myöhemmin vaihtoehtorokkareiden käsiin (`80- ja `90-luvulla). Jazzmaster-mikrofonit olivat aikoinaan Leo Fenderin vastine Gibson P-90-mikrofonille, ja Duncan Designed -mikrofoneissa on sama herkullinen äänensävy leveä, lämmin ja rapealla diskanttiripauksella höystettynä. Kun Kurt Cobain käytti Jaguaria (Mustang-mallin ohella) näkyvästi Nirvanassa, löysi tämä soitin 1990-luvulla paljon uusia ystäviä. Jazzmaster oli Fenderin ensimmäinen yritys lähestyä Jazzsoittajia. Jaguar HH:n kaulaprofiili on hitusen verran matalampi kuin Jazzmasterissa, mikä yhdessä kitaran lyhyen mensuurin kanssa tekee soittimesta melkoisen vauhtikepin. Pitkä mensuuri, ruuvattu kaula ja lankkurunko olivat myös uuden kitaran peruspilareita, mutta soundia pehmensivät Jazzmasterin leveät mikrofonit, ja matkassa oli myös erilliset rhythm-säätimet ainoastaan kaulamikkiä varten, sekä uusi vibrasysteemi. Näillä eväillä Squierin Jazzmaster 49. Tunnetuin "Jazzmaster-biisi" on Roy Orbisonin "Oh, Pretty Woman", jossa Wayne Moss soittaa valkoisella Jazzmasterillaan hitin pääriffin. u Squier Vintage Modified Jazzmaster ja Jaguar HH Uudet versiot klassikoista Squier Vintage Modified Jazzmaster · valmistusmaa Indonesia · leppärunko · vaahterakaula ilman erillistä otelautaa · ruuviliitos · 21 medium-kokoista nauhaa · pitkä mensuuri: 25,5 tuumaa/64,8 cm · vintage-tyyliset virittimet · Squier Top Loader -talla · kaksi yksikelaista Duncan Designed -mikrofonia · kolmiasentoinen vipukytkin · kaksi tuplapotikkaa: volume ja tone kummallekin mikrofonille · suositushinta: 405 e Squier Vintage Modified Jaguar HH · valmistusmaa Indonesia · lehmusrunko · vaahterakaula palisanteriotelaudalla · ruuviliitos · 22 medium-kokoista nauhaa · lyhyt mensuuri: 24 tuumaa/61 cm · vintage-tyyliset virittimet · Squier Top Loader -talla · kaksi Duncan Designed -humbuckeria · kolmiasentoinen vipukytkin · kaksi tuplapotikkaa: volume ja tone kummallekin mikrofonille · suositushinta: 405 e Lisätiedot: Fender Scandinavia Tietoa verkosta: www.squierguitars.com www.riffi.fi 3/2011 Toimiva kokonaisuus Vintage Modified -sarjan Jazzmaster ja Jaguar HH ovat erittäin sympaattinen kaksikko, joka tarjoaa reilusti vastinetta varsin maltilliseen hintaansa nähden. Lyhyen mensuurin idea oli helpottaa kielten venyttämistä ja vaikeiden sointujen tai skaalojen soittamista, kun taas metallisuojuksen tarkoitus oli vähentää mikkien poimimien ulkoisten häiriöiden määrää. Työnjälki on molemmissa erittäin siistiä ja kummassakin kitarassa rahkeet riittävät mainiosti vähän vaativammallekin harrastajalle. Country- ja rockabilly-kitaristit rakastivat uutta soundia, mutta jazz-kitaristeista monet taas vierastivat lankkumallien purevuutta. Jaguar-mallia varten mensuurin pituus vaihdettiin pitkästä lyhyeen, kun taas mikrofonit muutettiin takaisin lähemmäksi Straton yksikelaisia, vaikka Jaguarin mikeissä olikin uusi metallisuojus. Yhdeksän ja puolen tuuman otelautaradius sekä suhteellisen ohuet, mutta medium-kokoiset nauhat luovat kultaisen keskitien vintagen ja nykyaikaisen ergonomian välillä. Otelaudan radius ja nauhakoko ovat samoja kuin sisarmallissa, minkä ansiosta soittotuntuma on erittäin pehmeä ja venyvä alkuperäisellä kielisatsilla (010-paksuus)
Suhteellisen syvän kotelon uumenista löytyy vahvistinosaston putkien ja liittimien lisäksi myös 12-tuumainen Celestion Vintage 30 -kaiutin ja Accutronicsin jousikaiku. 50 www.riffi.fi 3/2011 Y. TEKSTI: MARTIN BERKA KUVAT: TOMMI POSA Paul Riveran putkivahvistimet ja efektit ovat varsin hinnakkaita laitteita, mutta testin perusteella niiden ostajalle on toisaalta luvassa myös roimasti vastinetta. Rivera Venus 5 putiikkilaatua parhaimmillaan Kaksi kanavaa ja buusteri Venuksen ulkonäkö viittaa ehkä vintage-suuntaan, mutta tässäkin Riverassa on satsattu monipuolisuuteen. Kummallakin on oma kolmikaistainen sävynsäätö, mutta säröhdysvaltalainen vahvistinguru Paul Rivera tuli tunnetuksi 1980-luvun alussa, jolloin hän suunnitteli CBS:lle viimeiset Fender-putkivahvistimet, ennen kuin firma myytiin nykyisille omistajille. Talon tapaan ykköskanava on Venus 5:ssä särökanava ja kakkoskanava puhdas. Silloiset Champ II-, Super Champ- ja Concert -mallit olivat Fenderin yritys lähestyä tuolloin muodikasta Mesa/Boogie-soundia. Tämän jälkeen Rivera on keskittynyt kokonaan omaan yritykseensä (perustettu alkujaan jo 1976), joka rakentaa putkivahvistimia, efektipedaaleita ja erilaisia tarvikkeita laatutietoisille kitaristeille. Riveran tuotteille ei ole hetkeen ollut Suomessa maahantuojaa, mutta asia on nyt toisin ja siksi päivitämme kerralla näkymiä sekä vahvistin- että efektipuolelle. Nyt testiin otettu Venus 5 -kombo on mallisarjansa uusin tulokas, joka tarjoaa 15/50 wattia A-luokan tehoa keskikokoisessa paketissa
Valmiit kappaleet voi tallentaa äänitiedostoksi (.wav) tai miditiedostoksi (.mid). Sivulta löytyvät mm. mukavasti soiva 1970-luvun Yamaha-setti, TR808 -rumpukoneen soundit sekä useita moderneja rumpukittejä. Se on monipuolinen, vakaa ja helppo käyttää. 52 www.riffi.fi 3/2011 H ydrogenin kehitys on monella mittapuulla verkkaista, mutta toisaalta se on ollut jo useamman vuoden täysin toimiva ohjelmisto rumpukomppien tekemiseen tai sähkörumpujen jatkeeksi. Hydrogenin sekvensseriin voi luoda niin monta patternia kuin vain jaksaa ja ne voi kasata tämän jälkeen kappaleeksi. Yläpalkissa voi määritellä esimerkiksi kappaleen tempon. Kehittäjien mielestä ohjelmisto on ilmeisesti edelleen beta-asteella. Tällä hetkellä uusin, virallinen julkaisu on versionumeroltaan 0.9.4. Hydrogeniin voi ladata lisää rumpukittejä Sourceforge.net -osoitteessa sijaitsevasta kehittäjäyhteisöstä. TEKSTI: ESA LINNA Hydrogen penninvenyttäjän tehokas rumpukonesofta Linux-ympäristössä toimivia rumpukone ohjelmistoja ei ole montaa saatavilla, mutta avoimen koodin Hydrogen on puolustanut vuosia paikkaansa. Jos valmiit. Onneksi käyttäjälle Hydrogen esittäytyy varsin vakaana. Helppotajuisia ratkaisuja Hydrogenin käyttöliittymä koostuu pattern- ja biisieditorista, erilliseen ikkunaan avautuvasta mikseristä sekä instrumenttieditorista
Groove In opas soveltuu sekä omatoimiseen itseopiskeluun että soittotuntien materiaaliksi. www.riffi.fi 3/2011 TILAA OMASI suoraan kustantajalta ·Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi ·Puhelimella: (09)34756380 ·Netistä: www.riffi.fitilauslomake YHDISTELMÄ- TARJOUS: Groove In ja Flam Out! yhteishintaan kulut 75 e+ posti- (norm. Ohjelman mukana tulevia demo- kappaleita tutkimalla tekniikka tulee viimeistään tutuksi. Editorin ominaisuudet voisivat tosin olla runsaammatkin, mutta toisaalta se on edelleen pysynyt helppokäyttöisenä. Soundeja voi parannella Hydrogenissa LADSPA-ja LV2-efektien avulla (ks. Tempovaihtelut kappaleen keskellä eivät valitettavasti ole mahdollisia vielä 0.9.4. 28). Hydrogen on julkaistu Linuxin lisäksi myös Mac OSX:lle ja Windowsille, mutta kuten ohjelmiston jatkonimike "advanced drum machine for gnu/linux" kertoo, on Linux-version kehitys ykkössijalla. Viimeisin vakaa versio on 0.9.4. Jos sormi menee kaikesta huolimatta suuhun, avustaa italialaisen Alessandro Cominun kehittämän ohjelmiston ympärille kasautunut aktiivinen käyttäjä- ja kehittäjäyhteisö ongelmatilanteissa. Hydrogenin käytön oppii varsin vaivattomasti simppelin käyttöliittymän ansiosta. Ohjelmaan voi ladata neljä efektiä, joista jokaista voi lisätä tarpeen tullen vaikkapa kaikkiin instrumentteihin. Konekompeista ihmismäisempiä Hydrogenin MIDI-ominaisuuksien ansiosta rumpukomppien teko onnistuu vaikkapa midikoskettimilla tai sähkörummuilla. u Hydrogen Rumpukone tietokoneeseen · pääasiallissti Linux-käyttöjärjestelmään · Mac OSX- ja Windows-versiot saatavilla Tietoa verkosta: · www.hydrogen-music.org Tarjous e + posti40 e 45 kulut Kevät kampanja! Tarjoukset voimassa toukokuun loppuun asti. Ei jälleenmyyjille. Kokenutrumpalijasoitonopettaja TommiRautiainen on koonnut vuosien varrella ideoimiaan harjoitteita ja käytännön työelämästä keräämiään kokemuksia oivalliseksi oppaaksi, jossa riittää soitettavaa niin uransa alkutahteja tapailevalle kuin mestariluokankin kepittäjälle. Riffi 6/2010, s. Jokaiseen instrumenttiin voi kasata päällekkäin jopa 16 samplea. kitit eivät riitä, on instrumenttieditorin avulla omien soundien lisääminen Hydrogeniin helppoa. Kehitysversio 0.9.5. 87,50). 53. Humanize-säätimiä vääntelemällä sain kompit kuulostamaan kohtuullisen luonnolliselta lyhyessä ajassa. Langattoman bluetooth-tekniikan avulla Hydrogenia voidaan ohjata esimerkiksi Rock Band -konsolipelin rummuilla. CDlevylle tallennetut komppiosuudet toimivat myös soivana pohjana oppilaan omalle soitolle ja DVD:n kautta avautuu lähikuva rumpujensoiton fyysiseen suoritukseen. -versiossa, ja tämä on kunnianhimoisemmalle musiikintekijälle todellinen puute. Jos taas tietokoneella tehdyt kompit kuulostavat liian tasaisilta ja konemaisilta, voi Humanize-toiminnolla lisätä haluamansa verran epätasaisuutta, "swingiä" ja äänenvoimakkuuden heilahtelua, jolloin rytmit kuulostavat inhimillisemmiltä. Hydrogen tukee .wav-, ja .aiff-muotoisten äänitiedostojen tuontia sekä kompressoituja FLAC-tiedostoja. Seuraavaan versioon ominaisuus on kuitenkin luvattu. sisältää edistyneet sample- ja piano roll -editorit, aikajanan sekä uudistuneet export-ominaisuudet. Nuottien lisäksi opas sisältää CD- sekä DVD-levyt, jotka äänen ja kuvan avulla opastavat lukijan todelliselle syväsukellukselle rytmiikan maailmaan. Riffin nettispesiaalissa aiheesta lisää
Ensinmainittu monikanavaisen äänityön vaatimuksia palvellen, jälkimmäinen yksin teoksiaan työstävän tarpeisiin ajateltuna. R ME:n parivaljakolla on monia yhteisiä piirteitä ja samat ajurit sekä apuohjelmat palvelevat kumpaisenkin kanssa. Lisäksi laitteen operointiin on neljä painokytkintä, joilla systee 54 www.riffi.fi 3/2011. Tästä on selvää etua käytön opiskelussa, ja jos järeämmän vii paleen sijoittaa pysyvämmin studion puolelle, niin pienemmäl lä voi jatkaa pitkälti samoin nuotein yksittäisten raitojen tekoa esimerkiksi kodin työhuoneella. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI RME Fireface UFX & Babyface kahden kaliiperin äänikortteja Räkkiin asennettava Fireface UFX ja salkun sivutaskuun mahtuva Babyface lähestyvät samaa asiaa hieman eri suunnilta. Säätimiä on vain kolme, ja ne palvelevat myös kytkiminä. Fireface UFX:n olemus on vakuuttava. Sähkö sisäiselle virta lähteelle imaistaan eurojohdolla ja jämerien audioliitäntöjen li säksi takalevyssä on sanakellon tulo ja lähtö laajemman laite kokonaisuuden tahdistusta varten
UFX toimii tarvittaessa myös täysin itsenäisenä yksikkönä, jota voi ohjata pel kästään laitteen omilla namiskoilla ja pääsääntöi sesti käyttö on melko sujuvaa, tai erittäin suju vaa. USBpaikkaan voi kytkeä myös ulkoisen kiinto levyn, jolloin laite muuttuu moniraitaiseksi tallentimeksi hie man JoeCon tyyliin, tosin vasta tuloillaan olevan käyttöjärjes telmän myötä. Mikään ylimmän rivin hardware input kanavista ei vaikuta tallentuvaan signaaliin, vaan kaikki muokkaus taajuuskorjaimilla, dynamiik kaprosessoreilla tai kaiuilla koskee vain työskentelyhetken kuun telua. Muut tarpeet hoidetaan erillisellä viuhkakaapelilla, jonka Dliitin ruuvataan kiinni Baby faceen ja viuhkan päästä löytyvät sitten niin ääni kuin midilii tännätkin. Paikat kaksille kuulokkeille ovat hyvä lähtökohta pikkusession hoitoon ja isomman soittajiston tarpeisiin monito rointi järjestyy luonnollisestikin takalaidan eril lisiä lähtöjä käyttäen. min eri lohkoihin pääsee käsiksi. Fireface UFX antaa tehdä saman tempun myös dynamiikkaprosessoinnille. Pakettiin kuuluu tavallisen suoran USBjohdon lisäksi kaksi haarainen erikoispiuha, jolla rasian voi kytkeä siinä tapaukses sa, että tietokoneen yhdestä USBliitännästä ei löydy tarpeeksi virtaa ja tarvitaan lisäpotkua. Ohjailuun on varattu vain laakea kiekkosäädin ja siihen in tegroitu painokytkin, sekä kaksi painonappia. Tummaa perushar maata viljellään hiukan vaalennettuna ja jonkinverran mustaan taitettuna, eikä eri lohkojen tai toimintojen havainnollistamista ole viety kovinkaan pitkälle. www.riffi.fi 3/2011 55. Viuhkakaapelin perusosa on vain nysä, mutta paket tiin kuuluu jatkojohto, jonka käyttö on suositeltavaa. Poikkeuksena on Babyfacessa taajuuskorjain, jonka voi kyt keä vaikuttamaan myös äänitettävään signaaliin. Yksi kytkimistä palauttaa näytön aina signaaleiden mittarointiin ja toinen on py hitetty eri kanavien tulovahvistusten säätö puuhiin. Näillä avuilla hoi detaan kuunteluvoimakkuuden ja tulosignaalin veivaus ja kaikki muut parametrit asetellaan sitten tietokoneella. Yhteiset apuohjelmat Sekä Fireface että Babyfacepakettiin kuuluu kaksi apuohjel maa. Babyfacen kotelossa on USB:n lisäksi liitännät suoraan vain yksille kuulokkeille ja yhdelle instrumentille, sekä ulkoiselle, lisä varusteena myytävälle virtalähteelle. Ensimmäinen on oikeastaan vain audio/midiajuri, kun taas se toinen, Total Mix, on jatkuvasti käytössä tarpeellinen työkalu. Systeemin logiikka ei ole markkinoiden selkeimpiä, tai intuitiivisimpia, mutta sin nikäs tutkailu ja maahantuojalta saatu tuki auttoivat äkeimmän turhautumisen yli testin aikana. Viuhkan liittimet kun painavat sen verran, että niillä on taipumus hina ta koko Babyface pöydän reunan ylitse, jos viuhka ja siihen lii tetyt johdot roikkuvat vapaasti ilmassa. Kaksi muuta kätkevät taakseen useampihaaraisia valikoita, mutta niiden kanssa pääsee sinuiksi aika vaivattomasti, kunhan hetken syventyy asioihin. Jatkokaapelilla painava liitosrykelmä asettuu nätisti lattialle, eikä itse laite ole vaarassa pudota niin helposti. Lenkitys syö kortin tulo kanavia ja aiheuttaa luonnollisestikin jonkin verran viivästystä, mutta koska monitorointi onnistuu jo suoraan tulosignaalista, ei esimerkiksi soittamisen kannalta aiheudu sellaista viivettä jo ka kaataisi homman. Sen avulla esimerkiksi analogisen ykköskanavan tulosignaalia voi maustaa Total Mix mikserin kaiulla ja reitit tää sitten johonkin vapaaseen äänikortin tuloliityntään ja sitä kautta ääniohjelmaan tallennettavaksi. Vakiomuodossaan se aukeaa ruudulle kolmirivisenä kanavasettinä, jossa ylin kanavarivi säätelee äänikortin tulopuo lelle saapuvien signaalien ohjautumista kuunteluun, keskimmäi nen vastaa tietokoneelle jo tallennettujen kanavien miksauksesta ja alin rivi ohjaa äänikortin lähtöjen tasoja. Firefacen etulaidassa on neljä kom boliitintä, joihin voi kytkeä niin mikrofo nin kuin linjatasoisenkin ohjelmalähteen, eivätkä ne vierasta instrumenttisignaa liakaan. Total Mixin mikseri ei sijaitse äänikortin tulojen ja tietoko neessa pyörivän ohjelman välissä, vaan ikäänkuin kuin signaali polun rinnakkaishaarassa, joka palvelee vain kuuntelua. Tietokoneeseen laite liitetään joko USB 2.0 tai Firewire väylän kautta. Total Mixin grafiikka ei väreillä koreile. Mikäli jonkin signaalin haluaa tallentaa efektilaitteen an timilla höystettynä, täytyy homma hoitaa mikserin loop back toiminnolla
Jos niitä sopii moittia, niin moitteet eivät kohdistu audiolaatuun vaan käyttöjärjestelmän ja käyttöpinnan koukeroihin. Rajatapauk sissa, esimerkiksi rumpujen overheadeja herkemmällä mikrofo nilla äänitettäessä, olisin kaivannut edes yhtä puolivälin pykälää ensimmäisen 10 desibelin harppaukselle. Ensimmäinen on Firefacen mikrofonivahvisti mien melko karkea säätö, jonka ensimmäinen pykälä nollavah vistuksesta plussan suuntaan on peräti 10 desibeliä. Se mikä Total Mix ohjelman ja siihen sisältyvän matriisin käytettävyy dessä jääkin vähän kömpelöksi, korvautuu kuitenkin audiopuo len laadukkuudella. 0207 512 332 Tietoa verkosta: · www.studiotec.fi · www.rme www.riffi.fi 3/2011 57. u RME Fireface UFX & Babyface Äänikortteja tietokoneelle Laitteistovaatimukset · Mac OSX 10.5 tai uudempi · Windows XP SP2 tai uudempi Fireface UFX · Firewire 400 · USB 2.0 · suositushinta: 1920 e Babyface · USB 2.0 · suositushinta: 540 e Lisätiedot: Studiotec Pro Audio Puh. Nyt mikrofoneja kytkettäessä kaapelit ovat vääjäämät tä laitteen etupuolella. Siitä eteenpäin säätö toimii yhden desibelin askelmin, mikä on vallan käypä ratkaisu. Firefacen UFX:n varusteluun kuuluu lisäksi kanavakohtai nen dynamiikkaprosessori, jossa on sekä kompressointi että eks panderi, kumpainenkin monipuolisesti säädettävänä ja soinnil lisesti asiallisena versiona. Kummassakin lohkossa on oma ohitus kytkimensä ja valmis efekti reitittyy suo raan alimmalle kanavariville eli lähtöihin. Suositeltavia aparaatteja ammattikäyttöön. Firefacen ulkoinen toteutus on vankka ja oikeastaan vain etulaidan tulojen soisi löytyvän myös laitteen takalevystä tup lattuina. Babyfacen Dliitin ja siihen tarvittava viuhkakaapeli eivät oikein ihastuta, mutta ratkaisu on silti perusteltu ja tällä keinol la itse rasia pysyy sutjakan kokoisena. Molempien laitteiden instrumenttituloon taas pätee se to teamus, että ne eivät ikävä kyllä yllä mikrofonivahvistimien laa tuun, vaan soittimen sointi jää hitusen ponnettomaksi ja soitto tuntumakin hiukan lussuuntuu. Itse tehostemylly koostuu kahdesta lohkosta, joista ensimmäi nen tarjoaa muutamia peruskaiku ja kunnollisin säädöin ja toinen loh ko puolestaan kolme erilaista toisto viivettä niinikään asiallisin säädöin. Syöttö omalle efektilaitteelle onnistuu sekä kortin tulokanavia että tietokoneelta pa laavia signaaleita kontrolloivista ka navista. Äänipuolella vain muutama asia jät tää toiveille sijaa. Ekvalisaattorin kytkeminen äänitysväylään Babyfacessa on hyvä optio, ja Fireface UFX sallii myös dynamiikkaprosessorin käytön samalla lailla. Kiitosta on annettava siitä, että kaikki käytön kannalta tarvittava on saatu mahtumaan etulevyyn ja pikkuruinen näyttökin ajaa asiansa niin pätevästi, että laitteen käyttö ilman tietokonetta sujuu ihan kätevästi. Joka lähdössä on oma efektipaluun säädin, joten esi merkiksi muusikoille saa kuunteluun vaikkapa kaikua juuri sen verran kuin tarpeen on ilman että tarkkaamokuuntelussa tarvit see tehdä kompromisseja. Tulokanavissa ja koneelta kuunneltavien raitojen kanavissa on myös MStekniikkaa palvelevat kytkimet niille, jotka kyseis tä stereotekniikkaa suosivat. Asiallinen etuvahvistin kitaralle tai bassolle ja siitä sitten linjatasoisena sisään äänikorttiin tuot taa kyllä iskevämmän ja eläväisemmän soinnin. Efektimyllyn osiot sijaitsevat signaali polulla peräkkäin, joten kaiku ja viiveefektit tulevat kaikkiin kanaviin joko kimpassa tai vain jompi kumpi, mutta niitä ei saa samaan aikaan erikseen eri kanaville. Kun suhteutetaan keskenään näiden laitteiden hinta, korkea audiolaatu, toiminnot ja moitiskelua saanut Total Mixin käyttö pinta, saadaan kokonaisarvioksi kiitettävä arvosana. Kokonaisia miksauspohjia reitityksineen, samoin kuin esi merkiksi eri tilanteisiin räätälöityjä taajuuskorjaimen sekä kai ku ja viiveefektien asetuksia voi tallentaa omilla nimillään vas taisen varalle, ja onpa RME laatinut myös valmiiksi nimikoituja presettejä odottamaan sopivaa käyttötilannetta. Puolesta ja vastaan RME Fireface UFX ja Babyface ovat kumpainenkin oikein päteviä varsinaisessa tehtävässään. Kun tehosteet ovat soinniltaan vallan kelpo luokkaa, tulee loop backia käytettyä, mikä ei ole pulma eikä mikään, kunhan tulokavia vain on vapaana. Keskimmäisen kanavakerroksen eli tietokoneelta tulevien erillisten raitojen muokkaukseen ei ole taajuuskorjaimia vaan niiden kohdalla asia täytyy hoitaa vasta alimman kerroksen lähtökanavien ekvalisaattoreilla. Mikrofonivahvistimet lienevät kuitenkin se pääasia ja sillä puolella asia on komeasti hallussa. Efektien tallennus vaatii kuitenkin kum massakin loop back toiminnon käyttöä, mikä kyllä onnistuu, mutta hiukan mutkan kautta
Riffi Asiakaspalvelu/tilaukset Puh.(09)34756380 Fax(09)3464212 Sähköposti:asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi P a lv e l u h a k e m i s t o F-Musiikki on nyt entistäkinpa ik lähempänä sinua! wwNwe.ftt-mauuspiikki.fi Kaisaniemi Yrjö-Koskisen Katu Kors tie lm lman holm Puhos Turun linna npolk u men Vilhonkatu Snellmaninkatu Fabianinkatu Unioninkatu Rautatientori Ka Mikonkatu isa nie Rauhankatu Rauhankat Kirkkokatu Itäkeskus Stoa Turu nlin nant ie Itävä Hans akuj Ateneumink. Yliopistonkatu Kluuvikatu Aleksanterinkatu KAISANIEMI HELSINKI KESKUSTA: Kaisaniemenkatu 7. Ark 1019, la 1016 HELSINKI ITÄKESKUS: Korsholmantie 2, Puhos. · LD Systems kevyttääänentoistoa kätevissäpakkauksissa · Mackie Onyx äänikorttejajokalähtöön · Pearl nytkytketäänsähkötrumpuihin · Tascam DP-03 nykyajanPortastudio · Vintage Mick Abrahams Signature nimikkomallissaonSG:ntuntua... Ark 1019, la 1016 TURKU: Eerikinkatu 4. Ark 1018, la 1015 Vuorikatu ylä tu ynka Visb tu Itäka Asiak kaan katu Asia kkaa u nkat Citym et ark ITÄKESKUS a Lyyp ekin kujaantti Gig Ma am erk Kaup Vis ki ja uja ynku bynk paka u nkat rtano ESPOO VANTAA TURKU KUOPIO 58 www.riffi.fi 3/2011. Jamelkoinenmäärämuuta mielenkiintoistaluettavaa! katu Varmistaomasitilaamallalehtisuoraan kotiisipuhelimella,s-postillataiinternetsivustommetilauslomakkeella. M u s i i k k i k a u P Pa lähelläsi Työnallatuleviin numeroihin muunmuassa: HAASTATTELUITA: · John "J.R." Robinson haastattelussamaailmanäänitetyin rumpali · Carlos del Junco diatoninenhuuliharppu taipuukromaattiseksi · George Gruhn kauppaavintagesoittimilla jovuodesta1963 · Pecu Cinnari & Marco Hietala Tarot-yhtyeenkantavakomppi KÄYTTÖTESTEJÄ: · Fender Mustang Amp III nouseekosoittouusiinsfääreihin. Ark 1018, la 1015 VANTAA: Retail Park, Antaksentie 4. Ark 1018, la 1015 ESPOO: Martinsillantie 10. Ark 1018, la 915 KUOPIO: Kauppakatu 39
P a lv e l u h a k e m i s t o Soittimien ja soitinlaitteiden h u o lt o , s o i t i n r a k e n n u s , kuljetuskoteloiden ja l a s ta u s r a m P P i e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.riffi.fi 3/2011 59
Riffin ilmoituspalvelu toteuttaa ja tarvittaessa suunnittelee ilmoituksen. Maahantuonti PRO GEAR Hedengren yhtiö, puh. Ilmoitustilaa myydään seitsemän numeron paketteina, joten jakso kattaa kätevästi koko vuoden. (EN) Koko vuoden ilmoitusjakso: ·42 mm × 30 mm = 535 e ·42 mm × 50 mm = 795 e ·42 mm × 100 mm = 1 300 e ·90 mm × 30 mm = 795 e ·90 mm × 65 mm = 1 580 e Hinnat koskevat valmista aineistoa. 10-18, la 10-15 kellokukantie 4, 01300ark. (09) 6828 4600, www.hedcom.fi www.hedcomshop.fi EDUSTAMME VAIN TUOTTEITA JOIDEN LAADUN TAKANA VOIMME SEISTÄ! H 3DRUMSTICKS by DW H ADMIRA H ALCHEMY H ANTIQUITY by SEYMOUR DUNCAN H ARTBEAT H AUDIX H BENEDETTO H BIG BENDS H BLACKSTAR H BOGNER CUSTOM SHOP H DR-STRINGS H DTAR H DW H EDWARDS by ESP H EMG H E-PAD H ESP H ESP-LTD H FBT H GRASS ROOTS by ESP H GT H HOMEBREW ELECTRONICS H AGOP ISTANBUL H MI-AUDIO H ORANGE H PDP by DW H PROCO H REGAL TIP H ROCKBAG H ROCKBASS by WARWICK H SCHALLER H SEYMOUR DUNCAN H SPECTOR H TANGLEWOOD H TECH-21/SANS AMP H TOKAI H VISUAL SOUND H WARWICK H FRYETTE CUSTOM SHOP H KITARA- JA VAHVISTINHUOLTO H u UH lvel . Mahdollinen työaineistoveloitus on 35 e. J a pa 25tunteva A n sia ! SI a 1986 UOuodest V LA a jo v 25 MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi www.riffi.fi 60 www.riffi.fi 3/2011 Palveluhakemisto. Hintoihin lisätään alv 23 %. Kysy tarjousta! Riffin verkkotorilla on yksityishenkilöiden osto-, myynti-, bändi- ja muita ilmoituksia! Puh. 09 5627 1240 Avoinna ark. 10-18, la 10-15010 830 3800 | www.starlike.fi Puh. 09 5627 1240 · Avoinna vantaa | p. MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi P a lv e l u h a k e m i s t o iffin palveluhakemisto ROCKNET on edullinen tapa Performance Audio Networks tavoittaa kaikki musiikkialan asiakkaat
Aina ei kuitenkaan voi olla var ma siitä, onko kyseessä makuasia vai taitamattomuus. Puhutaan äänenpaineesta, volyymista, äänen tasosta tai sointivoimakkuudesta. Nopeat piikit livahtavat kuitenkin sen ohi ja niinpä neulan osoittamaa täydennetään erillisellä clip-ledillä, joka varoittaa nopeista signaalipiikeistä. S iitä, miten hiljaa tai voimakkaasti musiikki (tai mikä tahansa muukin ääni) soi, käytetään monia erilaisia, mutta samanta paisia nimityksiä. Se on äänen voimakkuuden sähköinen kuvaus: silloin, kun alkuperäinen, mik rofonin edessä tapahtuva ääni on hiljainen, siitä äänitetty säh köinen taso on matala, ja kun alkuperäinen äänitapahtuma on voimakas, siitä äänitetty audiotaso on korkea. Kaikki äänitettävä aines tulee aina ensin säätää oikein, siis si ten, että tasojen koko muunteluväli eli dynamiikka mahtuu käy tettävissä olevien äänityslaitteiden suorituskykyyn. Tason säätö onkin kaiken äänityön ensimmäinen ja kaikista tärkein laadun edellytys, jota ilman ensimmäistäkään koeottoa ei vielä voida äänittää. Sen mukaan, miten tämä jännite arvo mitataan (RMSarvona vai huippuarvona), saadaan eri laisia analogisia mittarityyppejä (VUmittarit sekä PPM:t eli huippuarvomittarit). Ja niissäkin on eroja. TEKSTI: JUKKA LAAKSONEN Perinteinen viisari- eli neulamittari on visuaalisesti havainnollinen ja VU-mittarin toimintaperiaatteen mukaisesti sen lukemat vastaavat hyvin kuuloaistimusta. Nämä kaikki nimitykset liittyvät nimenomaan kuuloaistimukseen, siis akustisesti soivaan ääneen. Käyttötason valinta riippuu audion käyttötarkoituksesta. Digitaalisen audion kohdalla tilanne on toinen; siinä tasossa, jossa mittari näyttää nollaa, digiaudion yksittäisen näytesanan kaikki bitit ovat jo ykkösiä (joita on 16 tai 24 kappaletta). käyttötasolle "digitaalisen nollan" alapuo lelle. Vaikka suora analoginen tasonmittaus onkin ollut vähene mään päin sitä mukaa, kuin yhä suurempi osa laitteista toimii di gitaalisesti, on silti muistettava se, että analoginen ja digitaalinen audio kuuluvat aina olennaisesti yhteen ja tarvitsevat toinen tois taan. Digitaalinen audiosignaalihan ei ole mitään muuta kuin di gitoitua analogista audiota, eikä sen tasorakenne tai muukaan laa tutaso siten voi koskaan tulla yhtään sen paremmaksi kuin millais ta alkuperäinen analogiaudio on ollut (ennen A/Dmuunninta). äänessä, niin kauan kuin nollatason yläpuolinen headroom riittää. Silloin, kun akustinen ääni muunnetaan audiosignaaliksi, joka kulkee sähkönä eri äänityslaitteiden välillä (mikrofonista äänipöytään, siitä tietokoneelle ja kaiuttimiin jne), vastaavasta ilmiöstä käytetään yleensä nimitystä taso. Silloin, kun halutaan varmistua äänen puhtaudesta ja hyvästä soinnista, mitta reiden ymmärtäminen ja tarkka tasonhallinta ovat aina tarpeen. Digitaalisignaaleiden tason tarkkailuun tarvitaan omat mittarinsa. Tätä säätöä varten kaikissa äänityslaitteissa on aina jonkinlaiset tasomitta rit, joita ilman säätäminen menisi ihan arpapeliksi. Siksi digiaudion tasoa ei koskaan ajeta kaan nollaan asti, vaan korkeintaan vain lähelle nollaa, eli kul loinkin valitulle ns. Vaikka jokin yksittäinen isku meneekin "punaiselle", niin analogimaailmassa se ei välttämättä tarkoita kuuluvaa säröä www.riffi.fi 3/2011 61. Radion ja television lähetystarkkailussa, jossa ei aina voida etu käteen aavistaa tasopiikkejä, käytetään huipputasoa 9 dBFS (decibels Full Scale), muussa AVtallennuksessa usein tätäkin alempaa eli 12 dBS huipputasoa. Säröä vai puhdasta? Monissa nykyäänitteissä (ikävä kyllä) tapaa joskus tasoja, jotka ylit tävät nollatason, eli niissä ääni on tahallisesti ajettu särölle sointi voimakkuuden maksimoimiseksi. FAKTAKAUHA Mittari on välttämättömyys Olipa ääni analogisessa tai digitaalisessa muodossa, tason sovitukseen ja tarkkailuun tarvitaan mittari. Jotta laitteiden koko suorituskyky saataisiin käytetyk si, äänittäjän tulee myös tuntea käyttämiensä mittareiden omi naisuudet sekä kyetä tulkitsemaan sitä, miten korkealle mitäkin signaalia kannattaa ajaa. Uudenaikaisempi versio VUmittarista korvaa neulan ledeillä, mutta toimii edelleen samalla kuuloaistia mukailevalla reagointitavalla (kuva RTW). Analogisesta digitaaliin Analogisessa audiosignaalissa tason suuruutta vastaa vaihtojän nitteen voimakkuus voltteina. Kuvassa RTW:n mittari, jossa over-led varoittaa signaalin leikkautumisesta (kuva RTW). Headroom Analogiaudioon kuuluu olennaisesti käsite yliohjausvara (head room). Tästä ylöspäin taso ei voi enää kasvaa lainkaan, vaan säröytyy heti, eli headroomia ei ole. Sitä vastaavia englan ninkielisiä termejä ovat level, gain tai amplification
Onneksi kaiutinvalmistaja on useimmiten huolehtinut näiden eri kaistoja toistavien elementtien yhteensovittamisesta keskenään jakosuotimella. Meidän tulee huolehtia ainakin äänen samanaikaisesta saapumisesta kuuntelualueella. Yhden jaon sovittaminen jää kuitenkin usein ainakin osittain loppukäyttäjän vastuulle. Ja kun valmistaja huolehtii, että jakotaajuuden ala- ja yläpuolinen kaista saapuvat samanaikaisesti elementeille, kahden koherentin signaalin summautuminen tekee taajuusvasteesta suoran jakopisteen yli. Jakosuodin on 24 dB/oct L/R. Summautuminen huolehtii taajuusvasteen tasaisuudesta tämän symmetrisen 100 hertsin jakopisteen yli. Yksittäiset signaalit ovat molemmat vaimentuneet jakopisteeseen 6 desibeliä. Se paikka jossa kaksi äänilähdettä kuuluvat yhtä lujaa. Useat kaiutinvalmistajat ovat huolehtineet tämän sauman niin pitkälle kuin mahdollista. Nämä kokoaluekaiuttimet sisältävät yleensä useita eri taajuuskaistaa toistavia kaiutinelementtejä. Palautetaan mieleen muutaman numeron takaa toinen käsite, jakopiste. Yleensä jakosuodin on vaimentanut molempia elementtejä jakotaajuuden kohdalle saavuttaessa kuusi desibeliä. Passiivinen suorittaa tehtäväänsä päätevahvistimen jälkeen ja aktiivinen vastaavasti ennen vahvistinta. Kaiuttimet ovat olleet tähän mennessä aina samaa kaistaa toistavia kokoaluekaiuttimia. Teoriassa. Tässä tapauksessa ne ovat kokoaluekaiutin ja subkaiutin, ja niiden keskinäinen sijoittelu synnyttää jonnekin jakopisteen, joka on huomioitava järjestelmää viritettäessä. Päätökset jakotaajuuksista ja niiden ominaisuuksista kuuluvat mielestäni kaiutinvalmistajalle. Kuten kuvassa 1., tämäkin mittaus on sähköinen ilman kaiuttimia suoraan jakosuotimen jälkeen. 62 www.riffi.fi 3/2011. Heidän Kuva 1. Kuva 2. Sama tilanne kuin edellä, mutta nyt kokoaluekaiuttimen kaista saapuu 5 millisekuntia myöhemmin ja summautuminen kärsii signaalien eriaikaisuuden aiheuttamasta vaiheerosta. Jakosuotimen tehtävänä on rajata oikeasta kohtaa kaiutinelementin toistettavaksi annettavaa kaistaa siten, että eri elementit muodostavat yhtenäisen peiton koko toistettavaksi tavoitellun taajuuskaistan yli. Jakotaajuudella kaksi eri taajuusalueen kaiutinelementtiä, esimerkiksi diskantti- ja keskialue-elementti, toistavat samaa taajuuskaistaa. Syyt jakotaajuuden valinnalle löytyvät kaiutinelementtien monista ominaisuuksista, esimerkiksi tehonkestosta, säröstä, maksimi liikepoikkeamasta ja suuntaavuudesta. Jakosuodin voi olla toiminnaltaan passiivinen tai aktiivinen. Tämä esimerkki on mitattu suoraan aktiivisen jakosuotimen jälkeen. Jotkut kaiutinvalmistajat jättävät jopa jakotaajuuden valinnan käyttäjän vastuulle. Saarinen selvittää Sub-kaiutin linjaan muiden kanssa O lemme olleet viime numeroissa kaiuttimien äänen saapumisajan ja summautumisen perässä. Vihreä on sub-kaista yksinään, sininen kokoaluekaiutin ja punainen molempien ollessa päällä suora summavaste
Kyseessä on varsinkin isoissa ja kaikuisissa saleissa erittäin hankala toimenpide. Tulkintaa vaikeuttaa se, että sub-kaiuttimen vaihevaste tekee epämääräisen hypyn juuri jakopisteessä. Työkalun tähän toimenpiteeseen saa kukin valita itse. Mutta varsinkin isoilla keikoilla näin ei aina ole. Minulla se on vaihevaste. Jos mikseri on huonossa paikassa, niin keskelle yleisöaluetta on toinen päätelmäni. Vaihevasteet säädettynä. Tässä artikkelissa keskitymme kokoaluekaiuttimen ja matalia taajuuksia toistavan sub-kaiuttimen välisen ajan löytämiseen ja oikeaan säätöön kaiuttimien keskinäisessä jakopisteessä. Näkemyksiä on yhtä monta kuin niiden esittäjiäkin: 2/3 edestä laskettuna keskelle, mikserille, keskelle katsomoa, sinne missä yleisö, PA:n akselille, mikserin kohdalle. Minäkin joskus. Jakopiste on alkuperäisesti 100 Hz, mutta sub-kaiuttimien taso on hieman voimakkaampi ja tämä aiheuttaa jakopisteen nousun noin 120 Hz:iin. Kuva 4. Sub-kaiutinta on viivästetty 5 millisekuntia. Ensimmäinen toimenpide on mitata kulkuaika valittuun mittapisteeseen kokoaluekaiuttimesta impulssilla ja kompensoida tämä aika kaksikanavaisessa mittauksessa. Ikkunoinnista en ole puhunut tähän mennessä juuri mitään. Sub-kaiuttimet jäävät usein (valitettavan usein) lattialle, ja pääkaiuttimet ovat ripustettuna. Vaihevaste avaa pulman Itse käytän tähän metsästykseen vaihevastetta (phase response). Siinä esitetään viive taajuuksittain, ja sieltähän etsitty asia löytyisi helposti ja juuri oikeassa formaatissa, aikana. Kotona ja studiossa mittauspaikka on tietysti se kultainen kuuntelupiste. Sadan hertsin aallonpituus on 10 ms eli 5 ms merkitsee täsmälleen 180 asteen vaihe-eroa. Sivusuunnassa valitsen yleensä paikan PA:n akselin ja mikserin/ keskikohdan välille. Onko kokoaluekaiuttimen korkeilla taajuuksilla ja sub- kaiuttimen "korkeilla" taajuuksilla mitään tekemistä keskenään. Mutta käyttämissäni ohjelmissa tämä toiminto muistuttaa usein arpageneraattoria. Kuva 3. Vakiosijoittelulla tarkoitan esimerkiksi tilannetta, jossa sub-kaiutin on lattialla ja kokoaluekaiutin kepin nokassa sen päällä, tai sub-kaiutin on ripustettuna samaan rautaan kokoaluekaiuttimen kanssa. Eipä juurikaan. Mikserille, jos mikseri on hyvällä ja järkevällä paikalla, olen päätellyt. Nyt on mukaan otettu jo kaiuttimet. Joka tapauksessa oikeilla työkaluilla, kokemuksella ja riittävällä ajalla tämä asia onnistuu. Ryhmäviive (group delay) olisi oikea paikka metsästää tätä tietoa. Vaihevasteet samasta tilanteesta. Ryhmäviiveen tarkastelu ja lähtötiedot auttavat myös oikean viivästettävän löytämisessä. Kuva 5. Vaihe-ero on kuitenkin näillä signaaleilla luultavasti lähes 180 astetta. Nyt tarvitsee enää keksiä, mihin mitataan. Vihreän sub-kaistan ensimmäinen vaihekierros ei ole vielä toteutunut eli se saapuu aikaisemmin ja tarvitsee sähköistä viivettä. Mutta tämä riippuu subkaiutinkattauksesta, siitä mihin ja miten matalia taajuuksia toistavat kaiuttimet on sijoitettu. Vaihetieto on aina aikasidonnainen. Monissa ohjelmissa on mahdollisuus tutkia impulssia valittavalla oktaavilla tai terssillä ja monet löytävät etsimänsä sieltä. Näin saadaan "turhat rundit" pois vaihevasteesta ja siivottua vaihenäkymää. Jos olet valinnut väärän viivästettävän, niin et varmasti saa kaiuttimien vaihevastetta näin pitkältä matkalta päällekkäin. kokoaluekaiuttimensa ja sub-kaiuttimensa keskinäinen aika on kohdallaan, jos niiden sijoittelu on vakio. Kokoalueen impulssi (broadband impulse) kertoo korkeiden äänien saapumisesta, kuten kaikki jo edellisten juttujeni pohjalta tietävät. Nämä omat päätelmäni koskevat syvyyssuuntaa. Ikkunoinnilla (windowing) pyritään sulkemaan osa FFT:n koon mukaises- www.riffi.fi 3/2011 63. Syytä voi näin jälkikäteen vain arvailla, ja minun arvaukseni on heijastus
Joten se viimeinen tarkistus tehdään tietysti taajuusvastemittauksella. Näin saan siivottua vaihenäkymää edelleen hieman enemmän. Summautumisessa on eroa suurimmillaan 7 desibeliä. f i R i f f i - j u l k a i s u t. Tämä ikkunoinnin "hyljeksintä" johtuu mielestäni osaksi siitä, että kaikki ohjelmat eivät kykene ikkunointiin. Tavoite on saada jakopisteen yli mahdollisimman hyvä summautuminen aikaiseksi. Tarkkana siellä. TIETO LISÄÄ FIILISTÄ äänestätallenteeksija tallenteeltajälleenääneksi Veteraanisarjan äänittäjä-teoreetikko-opettaja JukkaLaaksonen on koonnut yhteen perusteet, joilla äänityöläisen arki aukeaa helpommin. Säätö kannatti. ta tiedosta pois. Osa kollegoista ei hyväksy kyseistä toimenpidettä, koska siinä menetetään tietoa. Alkutiedot kaiuttimista ja kaiuttimien fyysinen sijainti mittapisteeseen, suodatettu impulssi, ryhmäviive sekä vaihevasteiden jyrkkyys antavat sinulle tietoa siitä, kumpi signaaleista on alkutilanteessa jäljessä. Mutta olen kokenut tämän toimenpiteen usein välttämättömäksi. Suurin vaara vaanii siinä, että saat vaihe- vasteet menemään päällekkäin, tosin yleensä vain lyhyen matkan, mutta olet vaiheen väärällä kierroksella. Kun summautuminen on maksimissaan, olet valmis. Pyrin tutkimaan vain suoraa ääntä ja eliminoimaan heijastuksia sekä kaikukenttää pois. Mitä enemmän aikaa, sitä enemmän kierroksia vaiheessa, ja silloin vaihevaste näyttää jyrkemmältä. Ja paras summautuminen on paras lopputulos, ikkunoinnilla tai ilman saatu jokin kulkuaikaero. Onnistunut lopputulos on helposti löydettävissä myös taajuusvastemittauksista. r i f f i . Kuva 6. Eli tässä vaiheessa pientä hifistelyä ja tuloksen tarkastelua. Äänityön Kivijalka on tarkoitettu nimensä mukaiseksi oppaaksi matkalle teoriasta käytäntöön. 47,50 e + postikulut TILAA OMASI suoraan kustantajalta ·Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi ·Puhelimella: (09)34756380 ·Netistä: www.riffi.fitilauslomake 64 www.riffi.fi 3/2011 ! Äänityön Kivijalan ostajalle tarjouksena EEROARON TILAÄÄNI hintaan 15 e. Vo i t t u t u s t u a s i s ä l t ö ö n m y ö s n e t i s s ä : w w w
Soittajien taso oli erinomainen ja nuo flamenco-rytmit istuivat tiukasti kaiken aikaa paletissa. ··· Myös akustisia kitaroita etsiville voi Madridia tuon kokemuksen pohjalta lämpimästi suositella. Madridissa flamenco soi miltei joka paikassa ja käväisimme veljeni kanssa mm. Käsintehtyihin kitaramalleihin pääsee jo kiinni vähän yli 1000 eurolla! Myös muita etnisiä soittimia, kuten afrikkalaisia perkussiosoittimia ja vaikkapa arabialaisia oudeja on helppo löytää Madridista ja hintataso on suopea. Hän on tehnyt viimeisen 40 vuoden aikana flamencoa tutuksi yhä useammille kuulijoille, ja juuri nuevo flamenco -buumin aikana äänitettiin myös tuo 1980-luvun alussa minunkin levylautaselleni Laitilaan päätynyt Friday Night in San Fransisco. Konsertit ovat usein vain yhdistyksen jäsenille, mutta tunnetusti ystävälliset espanjalaiset ovat ainakin minun tapauksessani toivottaneet vieraan tervetulleeksi ja useimmiten jopa ilmaiseksi! San Pedro ja Algeciras ovat tärkeitä kaupunkeja nekin. Hän sitten ohjasi meidät Casa Patas -nimiseen paikkaan, jossa ennen esitystä nautimme erinomaisen espanjalaisen illallisen. Kitarat olivat myös nylonkielisiä samaan flamencon henkeen. paikallisissa jazzjameissa, jossa rytmisektio oli rumpujen sijaan korvattu cajon-lyömäsoittimilla. 1960-luvun lopulta alkaneen nuevo flamenco -tyylisuunnan tärkeimmät uudistajat, Camaron De La Isla ja Paco De Lucia, ovat syntyneet näissä kaupungeissa. Maassa siis taas kerran maan tavalla. Vaikutteita on romaani-, arabi-, juutalais- ja jopa intialaisestakin musiikkiperinteestä, ja nuorelle lukiolaiselle nuo kaikki olivat melko lailla ennenkokemattomia. Solistia kompanneet kaksi kitaristia olivat kummatkin virtuooseja ja vanhan laulajamiehen tulkinnan syvyys oli kyllä pysähdyttävä. ··· Toinen flamencolle tärkeä alue löytyy Etelä-Espanjan Andalusiasta. Kaikki kuuluisimmat kitararakentajat akustisten flamenco-kitaroitten osalta löytyvät kaupungin keskustasta. Turistirysiä olen yrittänyt aina välttää ja tuolla matkalla kyselinkin vinkkejä paikallisista autenttisista flamenco-esityksistä Conde Hermanosin myyjältä. Flamencoesitys oli kyllä tuossa perinteikkäässä paikassa erinomaisen korkeatasoinen. Paco De Lucian haastattelun mukaan tuota levyä on myyty miltei kuusi miljoonaa kappaletta, mikä nostaa sen varmasti yhdeksi historian eniten myydyimmistä kitaralevyistä! Flamenco-terveisin, Kari Antila Kuuntelu- ja katseluvinkkejä: · Paco De Lucia, John Mclaughlin, Al Di Meola: "Friday Night in San Fransisco" (Cd, 1981) · Paco De Lucia: "Siroco" (Cd, 1987) · Camaron-Paco De LuciaTomatito: "Calle Real" (Cd, 1983) · Fransisco Sánchez-Paco De Lucia: "Documentary" (Dvd, 2003) www.riffi.fi 3/2011 65. Camaron De La Isla oli flamenco-laulun mikrointervallien hallinnassa omaa luokkaansa, ja hänen bändeissään kokeiltiin myös ensimmäisen kerran uusia soittimia kuten sähköbassoa. Olin kuitenkin aktiivinen ja tilasin LP:n paikalliseen musiikkikauppaan, josta sen sitten kävin koulumatkallani noutamassa parin viikon päästä. Niin Jose Ramirezilla, Conde Hermanosilla kuin M. Paco De Lucia on flamenco-kitaran legendaarinen mestari, jonka tekniikka on aivan omaa luokkaansa. Contrerasillakin on omat myymälänsä ja hinnatkin ovat melko kohtuulliset. Kotona ihastuin kuulemaani ja aloin tosissani availla silmiä uusiin musiikkityyleihin, joita tuolla levyllä erityisesti edusti Paco De Lucian flamenco-kitarointi. järjestää tasokkaita konsertteja viikottain. Paikan osoite (www.casapatas. Myöhemmällä iällä olen päässyt myös käymään mm. Flamenco on kotoisin Espanjasta ja sen juuret johtavat aina 1400-luvulle asti Andalusian romaaneihin. Ihastus tähän musiikkityyliin syntyi ja on siitä lähtien pysynyt yllä. Perinteistä swing-rytmiikkaa ei juurikaan kuultu. Kuulimme monia tuttuja jazz-kappaleita joita soitellaan ympäri maailmaa, mutta kaikki rytmiikka oli korvattu flamencopohjaisilla rytmeillä. Keskipisteessä on suomalaisillekin tutun Torremolinoksen lähellä oleva Malagan kaupunki, jossa aktiivinen flamenco-yhdistys (www.malagaenflamenco.com) mm. Madridissa, jota voin lämpimästi kaikille flamenco-diggailijoille suositella. Paco De Lucian jalanjäljissä flamencoa ja musiikkimatkailua Espanjassa Muusikkona maailmalla M uistan kuinka 1980-luvun alkupuolella selailin Guitar Player -lehteä, jossa yhdeksi sen vuoden kitara-albumiksi oli valittu Paco De Lucian, John Mclaughlinin ja Al Di Meolan "Friday Night in San Fransisco". Tuolloisessa Laitilan kylässä ei ollut juuri havaintoja moisesta levyuutuudesta. com) kannattaa pistää nettiselaimen suosikkien joukkoon ja käydä tutustumassa mikäli Madridiin on asiaa
Vain satunnaiset ovenavaukset uutta biisiä käynnistettäessä saattoivat kiinnittää yleisön huomiota (en irroittanut valoa kaapista), mutta onneksi yhtyeen solisti kykeni imemään itseensä jokaisen läsnäolijan katseet. Onneksi jääkaappi oli tiivis; se kellui miehekkäät koristeensa vilkkuen soisessa lätäkössä, n. Kaappi toimi, ja pienen testauksen jälkeen kylmeni raisua vauhtia äänekkyydestään huolimatta. Pienen hetken Halkeama oli maailman suurin kannettava Macintosh. Sen kummemmin miettimättä tungin käynnissä olleen läppärini testimielessä minibaariin, painuin hivenen turhautuneena pehkuihin, ja päätin tsekkailla asiaa paremmin seuraavana aamuna. Alangon päiväkirja "Keep it cool" K äytin 2000-luvun alussa keikkaläppärinä semmoista ruskeaa Powerbook-kannettavaa, mikä lie Lombard koodinimeltään. Kerroin yhtyetovereille löydöksestäni, ja keikkakalustoon päätettiin oitis lisätä ei tietenkään uutta läppäriä vaan jääkaappi! Vanha Helkama löytyi kaupungin lähiöalueen konkurssimyynnistä. Tuttu Macintosh-käynnistysääni kuulosti mukavalta, levykin heräsi. Hip hei. Helkamasta tuli Halkeama, sillä ensiehdotus Rempsa vaikutti hivenen liian uskaliaalta... Tunne lämmitti mukavasti hetken, ja katosi yhtäkkiä tyystin: Logic-dongle oli nähkääs edelleen Halkeaman syövereissä. Ei mitään kitinöitä eikä kirskuntaa. ··· Ruuvit ja roippeet mietityttivät pöydällä. ··· Seuraava aamu valkeni perinteisenä suomalaisena syyspäivänä kaikella tapaa: harmaata silmänkantamattomiin ja mittari näytti kahta astetta plussaa. Myös tietoturvallisuudesta oli huolehdittu: oveen ruuvattiin lukkoraudat Abloy-munalukolle. ··· Lopulta koneen tuulettimet sippasivat tyystin, ja jouduin jäähdytyssyistä purkamaan koneen jääkaapin hyllyille, nippusiteillä osasia kiinnitellen. Keikalla Halkeama toimi täydellisesti. Ja olivathan mestat olleet ääriään myöten täynnä... 20 minuutin tsekkailun jälkeen reisiäni alkoi pahasti kuumottaa. Halkeaman sisuksissa ei enää uskallettu viilennellä keikkalimsoja, tilalla olivat nyt varmuuskopiolevyt MiniGrip-pusseissa, tuorekelmutettuina. Oltiinpa sitten Punkaharjun suunnalla keikalla, joka sujui mainiosti toiseksi viimeiseen biisiin asti, kunnes sekvenssiraidat eivät suostuneetkaan käynnistymään. Painoin virtakytkintä. ··· Aamusella jääkaappi piti helkkarinmoista hyrinää, mutta sen sisällä ollut Powerbook toimi edelleen. En väitä, etteikö materiaali olisi ollut muutenkin pettymys yleisölle, mutta ainakin yritin tehdä kaikkeni hämätäkseni maksavaa porukkaa. Läppäristä olikin kärvähtänyt jo kolme kovalevyä lyhyessä ajassa ilman ennakkovaroituksia. Yöllä hotellihuoneessa levitin läppärin pöydälle kuin rakennussarjan konsanaan. Olimme taas iloisessa Itä-Suomessa ja pidimme perusteellisen karonkan 30 keikan jälkeen. Räpläsin kaapin oven auki, otin levykääröt talteen ja jätin Halkeaman hitaasti uppoamaan nimettömään suolampeen. ··· Tuolla systeemillä jatkettiin keikkailua, joskin olin jo hankkinut uudenkarhean iBookin seuraajaksi; jos vaikka Powerbookista aika tyystin jättäisi ja kolme pistettä. 20 m rannasta ja kirmasin hädissäni elämäni sotkuisimmalle aamu-uinnille. Laite päätettiin hämäyksen vuoksi maalata raikkaan mattamustaksi, ja sen kylki koristeltiin samasta konkurssimyymälästä hankitun aikamiespoikakirjaston graafisilla leikkeillä ja kontaktimuovilla. Jäähdytin sprayllä läppärin sisuksia ja käynnistin koneen taas: jep, toimi. Vankka kuin tankki, mutta kovalevy sen sisällä oli kuin muranolainen lasikukko: herkkä, hento eikä erityisen tärinäsietoinen. Vaikutti ihan siltä, että sylissäni ruuveitta repsottava kone toimisi normaalisti. Toinen uimasiivu herättikin jo mukavasti. on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. 66 www.riffi.fi 3/2011. Macintoshin totaalinen hyytyminen näytti yllättävän tutulta: jo neljäs levy paskana. Olisikohan lämpenemisellä vaikutusta asiaan. Olisin varmasti nukahtanut uudelleen, mutta muistin hätkähtäen erään tosiasian: varmuuskopiot olivat edelleen Halkeaman uumenissa, ja levyillä oli myös runsaasti henkilökohtaista dataa sekä joukko valokuvia. Tuuletin taas sitten ei toiminut: alkujaankin vaivalloisesti pyörivä räkkylä hidastui lämmetessään entisestään eli teki juuri päinvastoin kuin olisi pitänyt. Mutta näin ei käynyt, ja rundi saatiin kunnialla loppuun eräänä lokakuisena lauantaina. Logic-donglekin keikkui mukavasti mukana, koneeseen teipattuna. Lammessa oli vettä vain reilun miehen mitan verran, mutta kuitenkin riittävästi, että jouduin oikeasti uimaan. Ja TSUP kone kupsahti jumiin. Rannalle palasin voitontunnetta puhkuen. Vain "klik" ja se siitä. Yöpymismökkialueen vieressä oli sopiva lätäkkö ja jotenkin päätimme kellauttaa Halkeaman isiensä maille läppärisisälmyksineen päivineen, viikinkihautajaisten malliin... Niu. Repertuaarin yhdeksän biisiä vaati sekvensseriltä taustaraitoja ja ilman niitä materiaali olisi ollut yleisölle pettymys. Aina ei kyse ollut karismasta, mutta tärkeintä olikin huomio. Sähköjohto ja midi-interfacen kaapeli luikertelivat harmaan tiivisteen raosta ulkomaailmaan, ja huolehtipa laite samalla keikkavirvokkeiden viilentämisestäkin
superior sound | outstanding design | leading technology RD-300 NX NEW Uusi SuperNATURAL keikkapiano Ivory Feel koskettimistolla JOUSTAVA JA MONIPUOLINEN ·48 kanavaa plus 6 stereopaluuta ·LCR lähtö, 16 AUX-lähtöä, 8 matriisilähtöä ·4-alueinen täysparametrinen EQ, dynamiikka (gate+comp) kaikissa kanavissa ·Viive kaikissa tulo- ja lähtökanavissa ·6 multiefektiä ja 12 graafista EQ:ta ·96 kanavaa kytkemällä kaksi mikseriä yhteen (cascade) BK-7m Odotettu Rolandin uusi taustabändi vaativalle esiintyjälle. Satoja vakuuttavia tyylejä sisäisessä kirjastossa tai soita omia SMF/ WAV-tiedostoja muistitikulta (myös tallennus!).Voit ohjata sointukulkuja millä tahansa midisoittimella -"Wizard" tunnistaa sen automaattisesti. "Video out" sanoituksien ja sointujen viemiseen ulkoiseen näyttöön. NEW 48-RAITAINEN LIVETALLENNIN/SOITIN www.rolandsystemsgroup.fi www.roland.fi info@roland.fi
Check out the interview! www.facebook.com/genelec " Are you ready to ROCK?!" Michael Monroe & Sami Yaffa GET PROFESSIONAL. WWW.GENELEC.COM/8000