vsk
"En voi kuvitella, että kävisin silloin tällöin polkemassa jotain typerää pedaalin kytkintä." Wilko Johnson
Frankfurt Musikmesse ja Prolight & Sound
musiikkitekniikan vuosikerta 2012 näyttää lupaavalta!
Allen & Heath GS-R24M. Hammond SK2 puhkuu ja puhisee digitaalisesti
Nro 3/2012
Hinta 8,85 E
17
Ja uusia efektejä, kuten esim. Lisäksi kaikissa kanavissa on nyt Warmth -painike, jos haluat tuttua analogi soundia sekä kaksi EQ -asetusta (Classic tai Presision). LISÄÄ "herkkuja" tarjoaa laajenettu Aux-Panel, laajennetut dynamiikkatoiminot, kuten esim. 0207 638 000, fax (09) 6828 4674 www.hedcom.fi. Duck optio, Gate:n expanderi, De-esser sekä kaksi eri Knee vaihtoehtoa kompressoriin. `Set Spill` avulla voidaan rakentaa helposti kutsuttavia settejä, jotka voidaan tuoda käyttöpintaan yhdellä painalluksella.
Siis kaiken kattava, 72 mikkitulolla , kahdella digitaalikaukokaapelilla oleva keikkapaketti, nyt erikoishintaan! (Pyydä tarjous, myynti@hedcom.fi!)
SD9 Rack-Pack Features:
48 Flexi Channels (Equivalent to 96 channels of DSP) 47 Busses made up of 16 Flexi Busses plus L/R, L/C/R Master, 2 Solo Busses, 12x8 Matrix 8 DiGiTuBes Available 8 Dynamic Equalizers 8 Multiband Compressors 8 Digital Effects 16 x 31 Band Graphic EQ Multi Channel Folding Reorder Busses Two D-Rack Stage Boxes Two Digital Snakes Flight Case
www.digico.biz
Hedengren yhtiö Lautasaarentie 50, 00200 Helsinki Puh. Multitap, ping pong sekä stereo viiveet erillisillä LR-viiveajan säädöillä. Kaiken tämän lisäksi TULEVAISUUSTAKUU -päivitys tuo Sets -toiminnon (aiemmin vain SD7 Teatteri -versiossa). Ja myös uuden Buss- jaottelun sekä monikanava ip-tulot, jotka olivat tähän asti saatavana vain SD7:ssä. Digico SD9 Rack-Pack
Tulevaisuustakuupäivitys!
Digico on juuri "turboahdannut " palkitun SD9:n uudella softapäivityksen, joka tuo SD9:n merkittävästi lisäkanavia, dynaamisia Eq:ta, multiband kompressoreita, matriisin sekä DiGiTubes putkilämmitteimen
s o u n d to o l s. LEGENDAARINEN - valikoima laajenee
Ampeg GVT- putkikitaravahvistinperhe
Uutuus!
Maailman suosituimmat bassokombot
BA-115
- perhe kasvaa
BA-112
BA-110
BA-108
PF-sarja
MYYMÄLÄ AVOINNA MA-PE KLO 10-18, LA 10-15
S o undtools O y · Teo ll i su u s k at u 2 1, 00 51 0 H e l sink i · puh. fi · w w w. fi. 029 080 0830 · soundtools@soun d to o ls
Syntikoistakin piti ruuvata sopivat soundit itse presetit kun toimitettiin piirrettyinä namiskapaneelin kuvina, joihin oli merkattu esimerkkiasetuksia siitä mihin asentoihin potikat ja kytkimet tulisi asetella.
Vastaavalla tikulla mittaroitaessa laitteiston hankinta olisi syönyt 9 % perheen tuloista, sillä kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen keskiarvo vuonna 2009 oli noin 38 500 euroa. Muusikon omilla tienesteillä homman olisi hoitanut kuukauden tai parin brutoilla. Efektejäkin on kilometrin mittainen lista ja raitoja niin, että Gramex-ilmoituksen tekoon tarvitaan projektin päättyessä taulukkolaskentaa.
M
utta kyllä ennen oli melko kallista. Kun piti päästä äänittämään bändin demoa, näytti nuoren muusikon ostoslista suurinpiirtein tällaiselta:
analoginen keskiraskaan sarjan analogimikseri, 6 000 16-raitainen semi-pro analoginauhuri, 5 000 digitaalikaiku, järeä, 2 500 digitaalikaiku, keveä, 750 digitaalinen viivelaite, järeä, 2 500 digitaalinen viivelaite, keveä, 750 Tekee yhteensä: 17 500
E
nnen oli ennen, ja jotkut asiat olivat varmaan paremmin. Odotetaan vain seuraavat parikymmentä vuotta niin huomataan miten tästä meidänkin ajastamme on jäänyt soimaan jokunen kestävä teos per genre. Ja sitä ennemmin se oli vieläkin parempaa, jos kysytään oikein erityisen varttuneelta. Kesät pitempiä, rokki raisumpaa, eikä ilmastonmuutok-
Macbook Pro, 2 000 äänikortti, 1 000 ohjelma, 500 Yhteensä: 3 500
sesta puhuttu ääneen. Tarkastelua voi täydentää toteamalla, että nuorella muusikolla ei ollut varaa yhteenkään dynamiikkaprosessoriin tai erikoisempaan taajuuskorjaimeen. Musiikkikin oli ennen parempaa, jos kysytään varttuneelta kansalaiselta. Ihan vaan siitä käytännöllisestä syystä, että Tilastokeskus kattaa eräässä jutun kannalta oleellisessa taulukossaan juuri tuon mittaisen haarukan.
S
amaan puuhaan ryhtyvän nuorekkaan muusikon ostoslista olisi voinut näyttää 22 vuotta myöhemmin
vaikka tällaiselta:
E
nnen oli ennen ja pääsääntöisesti paremmin. Nuoren muusikon omilla tuloilla kyseessä olivat tuolloin noin kahden vuoden bruttoansiot. Piti osata virittää kitara ilman mittaria, rumpalin täytyi pinnistellä kokonainen biisi kerrallaan narulle studiossa, ja nauha hinkkaantui pilalle jos ottoja jouduttiin toistamaan liian monta kertaa. Sen sijaan nuorekas muusikko saa pläjäyksen sellaisia jo ohjelmiston ja äänikortin mukana. Luonnonhistoriaa tarkastellaan usein hiukan pitem26 000 euroa, joten laitteiston hankinta keskivertoperheen varoilla olisi syönyt 67 % perheen tuloista. PÄÄTOIMITTAJALTA
Ennen oli ennen
H
istoriallinen perspektiivi on suhteellinen käsite. Ennen oli tosin myös paljon alkeellisempaa monessa suhteessa. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja
Mittatikuksi kerrottakoon, että kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen keskiarvo vuonna 1987 oli noin
4 www.riffi.fi 3/2012. Aika vain on suodattanut suurimman osan kertakäyttöisintä huttua pois ihmisten muistista ja kirkastanut niiden harvojen helmien olemassa oloa. Eikä enempää ehkä tarvitsekaan, sekin jo riittää. mällä aikajänteellä kuin vaikkapa pörssikursseja, joita saatetaan kumminkin luonnehtia yhtä lailla historiallisen korkeiksi tai mataliksi, miten milloinkin. Tuskin kuitenkaan kaikki, eikä edes
ehkä se musiikki. Vaikka summat ovat likimääräisiä, ne antavat oikeansuuntaisen ja suuruusluokaltaan suhteellisen osuvan kuvan kehityksestä. Rohkenen
olla eri mieltä ja todisteeksi kaivan muistini sopukoista historialliseen tapahtumaan perustuvia lukuja. Tämänkertaisen pääkirjoituksen kohdalla päädyin siihen, että 22 vuotta on juuri sopiva historiallisen perspektiivin mitaksi. Kuten elämä vielä nykyäänkin, väittää tunnettu mainos
miehen ikään
polvihousuorkesteri täyttää 20 vuotta!
28 Tuoteuutiset
Frankfurtin-messuilla riitti nähtävää
RIVAKAT PIKAKOKEET 34 Drum Workshop SM808
rummunvirittäjän perussetti
34 Shure SHR1440
kohti paalupaikkaa?
35 Polytune mini
siroakin sirompi
s. 19
LUKUPALAT 27 Jean S. 20
6 www.riffi.fi 3/2012. s.14
HAASTATTELUT & ESITTELYT 08 Wilko Johnson
rhythm 'n' bluesia kovalla kädellä
14 Ainoastaan Suomessa
Scandinavian Action Jazz -yhtye Nieminen & Litmanen!
19 Uusi tekniikka, parempi sointi
Teemu Viinikainen vaihtoi soittimen lisäksi soittotapaa
20 Sun effects soittaa valoilla
15 vuotta valaisua bändikeikoista festareille ja nykytanssista teatteriin
24 Kaulaliitoksen anatomia
liimalla vai pulteilla, kas siinä kysymys!
s
(09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuillamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). Uusimman irtomumeron voi tilata myös toimituksesta hintaa 8,85 e + postikulut. 40 54 Myötävaihe, vaihe-ero, vastavaihe
mikrofonit sijoilleen
62 Saarinen selvittää
Lattiaheijastus vaikuttaa mittaukseen, mutta kannattaako siitä piitata?
65 New York, New York
Kari Antilan haastattelussa jazzkitaristi Mike Moreno
66 Alangon päiväkirja
Posti EI tuo, posti EI vie
s. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,50 e + postikulut.
Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi · Nieminen & Litmanen, éncore! · Taas on aika auringon Sun effects kirjasi 15-vuotisen historiansa koviin kansiin · Frankfurtin messujen satoa nämäkin · The Beckman: Method Blues Fingerpicking With Droning Bass, kirjan arvioi Timo Östman
Aikakauslehtien Liiton jäsen
www.riffi.fi 3/2012
7. s. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu
38 Fender Bronco
roppakaupalla soundeja
40 Loef
yksilöllisiä kitaroita
44 Hammond SK2
sivistyneesti rupinen
s. 38
47 Allen & Heath GS-R24M
analoginen studiomikseri palvelee myös digiraiturin kanssa
50 Avid Artist Control
ässä jälkituotannon värisuoraan
52 Bristol
tärkeimmät retrosyntikat samassa paketissa Linuxille
GRANDE FINALE s. Irtonumeron hinta on 8,85 e. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Eero Aro Petri Alanko Kari Antila Pirkka Isotalo Misha Koivunen Timo Koskinen Esa Linna Janne Mikkilä Ilkka Mäkelä Ari-Pekka Paasonen Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Juha Seila Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 44
Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 36
KÄYTTÖTESTIT 36 Mapex Black Panther Velvetone
musta pantteri murahtaa!
YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2012 seitsemän kertaa. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 55,30 e ja määräaikaisena 65,50 e
Hänhän oli kitaristina ja biisintekijänä yhtyeen neljällä ensimmäisellä albumilla, joilla porukka nopeasti vakiinnutti maineensa koko Euroopassa, ja bändin lavaesiintymisissä oli aina pitelemätöntä säpinää Johnsonin askeltaessa ympäri lavaa. Niinpä haastattelun alussa kiinnosti nähdä, miltä oikea käsi näyttää vuosikymmenien huhkimisen jälkeen; ovatko sormet kuluneet tyngiksi tai iho parkkiintunut kivikovaksi. Soittaminen ei satu eikä iho mene verille. Käsi on aivan hyvässä kunnossa, hän vakuuttaa. Toinen Johnsonin erikoisuus on se, että hän mättää kitaransa kieliä paljaalla kädellä, ilman plektraa. Maanisesta tepastelusta tuli miehelle vakiintunut tavaramerkki, joka jatkuu edelleen miehen soolouralla ja sitä on nähty Suomessakin useaan otteeseen, viimeksi maaliskuun alussa Tavastian
8 www.riffi.fi 3/2012
V
valmiiksi kuluneella lavalla, johon Johnson uursi uutta polkua. Alkuaikoina tietysti veri saattoi lentääkin ja minulla oli punainen plektrasuoja,. TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: JUHA SEILA
Wilko Johnson
rhythm 'n' bluesia kovalla kädellä
Äärimmäisen kurinalainen komppaus, sekaan nakatut purevat riffit ja maaniset elkeet muodostuivat Wilko Johnsonin lavaesiintymisen tunnusmerkeiksi jo 1970-luvulla. Koura oli kuitenkin kuin tavallinen työmiehen käsi. Feelgoodista yli 30 vuotta sitten, hänet edelleen yhdistetään mielikuvissa tuohon brittiläisen rhythm 'n' bluesin peruskivibändiin. Sama resepti toimii yhä niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin.
aikka Wilko Johnson erosi Dr
Tärkein häneltä opittu tieto on se, että rytmi on tärkein soittamisessa. Tosin hän käytti plektraa. "En voi kuvitella, että kävisin Ja näin se menee: silloin tällöin polkemassa jotain Alaspäin iskiessä sormet lähtevät koukussa ja kynnet sekä sormenpäät osutyperää pedaalin kytkintä." vat kieliin. Avuksi tulee vasen käsi, joka sammuttaa kieliä valikoivasti. Plektra oli mukana vain vähän aikaa soittoharrastuksen alussa. Hassu juttu: sellainen on juuri työn alla. Hankin paremman kitaran ja rupesin harjoittelemaan uudestaan ja nyt käänsin kitaran oikeakätisen puolelle. Oletko miettinyt opetusmateriaalin tekemistä soittotyylistäsi. Tosin tyylissäni ei ole paljon selittämistä ja jos julkaistaisiin opaskirja, se olisi maailman ohuin kirja, yksi sivu riittäisi, mies naureskelee.
Simppeliä ja suoraviivaista
Johnson on viime vuosina satunnaisesti nähty keikkailemassa Stratocasterin kanssa, mutta vakiosoittimena hänellä on uran alusta alkaen ollut Telecaster, sekin Greenin takia valittu. Näin saan tasaisen kompin. Johnsonin soitossa vuorottelevat soinnut ja väliin heitetyt yhden tai kahden kielen riffit sekä soolot. En ollut yhtään hyvä ja kaikki kaverit soittivat paremmin. Mutta tämä nyt on minun tapani soittaa. Lisäksi Johnsonin hyperaktiivinen lavatyöskentely, joka alkoi jo ennen punkin ja uuden aallon anarkistista riehumista, on joko suoraan tai välillisesti antanut vinkkiä muille siitä, miten keikan aikana liikehditään. Keikalla kuullussa konekiväärisoitossa mies harjaa kieliä sormenpäillä ja toisinaan saattaa näppäillä sormilla tai peukalolla käden pysyessä paikallaan. Olen vasenkätinen ja aloitin teini-iässä soittamisen niin päin. Peukalo on reilusti kaulan päällä ja voi joko painaa kieliä tai dempata matalat kielet. Riffi 7/2007)tapaan soittaa. Herrat Green ja Johnson ovat omilla tahoillaan määritelleet yhden koulukunnan eurooppalaisessa rhythm 'n' bluesin soitossa. Sormilla soittamisesta ei ole mitään musiikillista etua, koska tyylini perustuu plektralla soitettuun. Samalla heitin plektran pois enkä ole käyttänyt sitä sen jälkeen. Ylös nostossa peukalo pyyhkäisee kielet. Hel-
10 www.riffi.fi 3/2012. jotteivät roiskeet näy. Youtubessahan on lyhyt pätkä, jossa näytän yhden riffin soittamisen. Koko tyylini on hyvin ronski ja yksinkertainen ja se perustuu Mick Greenin (ks. Keikan aikana voi silti yhä tulla vammoja, joita ei huomaa kuin vasta kuin jälkeenpäin, mutta kipua ei tunnu. Nythän käsi on jo muuttunut puiseksi. Silti oikea käsi näyt-
tää heiluvan melkein koko ajan samaan tapaan. Nyt meinaamme tehdä kokonaisen DVD:n
Vahvistimesta asetan säädöt suunnilleen puoli"Sormilla soittamisesta ei ole väliin, eikä muuta tarvita. Bändi soitti yhdessä vain yhden kappaleen, rumpujen mikitystä tarkistettiin hiukan erikseen ja homma oli siinä. Kotimaassa minulla on vahvistimena Cornell, mutta täällä on lainassa Fender Twin, joka käy aivan mainiosti. Tämän verran kuitenkin: Jos pitää olla tribuuttibändi Dr. Kierrejohto suoraan vahvistimeen riittää minulle mitenkähän kävisi langattoman kanssa: kohta olisin toisella puolella kaupunkia. tää. Efektejäkään ei tarvita, puhumattakaan langattomasta lähettimestä. Livenä soittamisesta tykkään, joten lähden mielelläni. Pitääkö tämä paikkansa. Luen paljon. Feelgood on edelleen bändinä olemassa, joskaan kokoonpanossa ei ole yhtään alkuperäisjäsentä. Feelgoodille, siihen tulisi laittaa nuoria kavereita, eivätkä nämä nykyiset ole sellaisia. Toisella kaudella tulen vilahtamaan sarjassa lyhyesti, joten tiedän olevani hengissä vielä kolmannellakin kaudella ehkäpä silloin minua näkyy enemmän, mies virnuilee. Levyjen tekeminenkin on muuttunut, eikä se enää ole sama juttu. Wilko Johnson asuu edelleen hyvin lähellä vanhaa kotikaupunkiaan, nykyisin mantereen puolella. Eikä vastaustakaan kannata painaa tähän. Kevään aikana Johnson on nähty vilahtamassa televisiossa pyörivässä sarjassa Game of Thrones mykän pyövelin osassa. Netissä on kulkenut huhu, että Fender olisi julkistamassa sinulle Telecasterin nimikkomallin. Dr. Tuloksena on liikkuvaisia bassolinjoja tukevaksi pohjaksi bändin soinnille. Telecaster on simppeli palanen puuta, mikä siinä juuri on hienoa. Nyt olen 64, ja aikoinaan tuntui naurettavalta, että tässä iässä vielä jatkaisi samoja hommia. Osaa tarjottiin minulle, koska halusivat jonkun ruman näköisen. Tuleva nimikkomalli ei sisällä uusia tilattuja erikoisominaisuuksia, vaan se perustuu '62 malliin, jota mies muutenkin käyt12 www.riffi.fi 3/2012. Miltä tuntuu lähteä liikkeelle. Niitä ei ollut olemassa, kun aloitin soittamisen, ja nyt minusta kaikki kuulostavat samalta käyttäessään pedaaleja. Itse en ole nähnyt dokumenttia kokonaan, koska tuntuu nololta katsella itseään ruudusta. Jo oli aikakin, olenhan auttanut heitä myymään ainakin miljoona Telecasteria melkein 40 vuoden aikana. Totta se on, kyllä sellainen on tulossa ehkä melko piankin, Johnson vahvistaa. Minulle tämä oli helppo juttu, koska ei tarvinnut puhua mitään. Shakespearea on juuri nyt menossa. Ilmeisesti asiaa tiedustellaan tavan takaa. Minullahan on tutkinto klassisesta kirjallisuudesta. Suoraviivaisemman blueskompin lyöminen ei siten tuota laskennallisia pulmia. Kitaran molemmat säätimet ovat kokonaan auki ja käytän pelkästään tallamikkiä. Suunnitelmat muuttuvat tilanteiden mukaan ja olen jo kauan sitten antautunut tähän. Lisäksi tykkään katsella tähtiä teleskoopillani. Rumpujen takana istuu Dylan Howe, joka omassa bändissään rytmittää modernia jazzia ja on soittanut paljon isänsä Steven kanssa. Aloittaessani musiikin ammattilaisena ajattelin, että tätä voisi tehdä ainakin muutaman vuoden, mutta touhu vie mennessään. u
singissä mukana ollut Tele ei ollut enää se sama varhaisvuosien yksilö, joka on jo päästetty eläkkeelle, mutta kuitenkin edelleen musta ja varustettu vakioksi muodostuneella punaisella plektrasuojuksella, kolhuinen ja tietyistä kohdista erityisen kulunut. Lisäksi olen kirjoittanut omaelämäkerran Looking Back At Me, jonka pitäisi ilmestyä pian. Trion soundcheck oli hämmästyttävän nopea. Mitäpä muuta arkielämään kuuluu soittamisen lisäksi. Uusi Tele sijoittuu keskihintaluokkaan ja on mahdollisesti Meksikossa tehty.
Uraputki esiintyjänä
Levymyynti ei nykyisin ole samanlaista kuin urasi alussa ja sinunkin on kierrettävä ja tehtävä yksittäisiä keikkoja. Riffissäkin ajoittain maimitään musiikillista etua, koska nittu toteamus pitää siis tässä tyylini perustuu plektralla soitettuun. Feelgoodin alkutaivalta kotikaupunki Canvey Islandilta lähtien. Meidän bändillemme tuo teki paljon hyvää. Tosin olemme toukokuussa menossa äänittämään uusia kappaleita ja levy tulee aikanaan. Sen sijaan hänellä oli puherooli Julian Templen ohjaamassa dokumentissa Oil City Confidential, joissa uusien ja arkistoista kaivettujen haastattelujen sekä keikoilta kuvattujen välähdysten kanssa muisteltiin Dr. Mielipiteen kysyminen tästä ryhmästä saa lähistöllä istuvan Johnsonin managerin huokailemaan. Wilko Johnsonin bändissä basson varressa on Norman Watt-Roy, soittokaveri jo vuosikymmenten ajalta, jonka tyyli muistuttaa pystypainia soittimen kanssa. Nyt nuorempi yleisökin tulee katsomaan meitä. En voi kuvitella, että kävisin silloin tällöin polkemassa jotain typerää pedaalin kytkintä. tapauksessa paikkansa: soundi Mutta tämä nyt on minun tapani soittaa." lähtee sormista
· Sisäiset mikrofonit ambiensseja ja spiikkejä varten · Akkukäyttöoptio: Sanyo's Pedal Juice®
ANALOGISTA TULIVOIMAA
Yksi Jupiter-80 tone vastaa yhtä 3 oskillaattorin syntikkaa. Ja Jupiterista saat ulos 10 tonea yhtä aikaa... Version 2 uutuuksia mm. AV-mikseri ja USB-streamaus
· Kompakti ja kannettava · 4-kanavainen videokytkin · 4 mikki/linjatuloa XLR/jakki · 4-kenttäinen multi-view kosketusnäyttö · Scan-konvertteri pc-lähteelle · Videoefektejä: Keying, Split Screen, PIP · Audioefektejä: Noise Gate/Suppressor, EQ, Reverb, Enhancer .... !! SuperNATURAL-mallinnusteknologian ansiosta akustiset soitinäänet ja synasoundit ovat vertaansa vailla. 3 vintage-filtteriä, 5 uutta efektireititystä,VK-sarjan generaattoriurku, soundien pikavalinta kosketusnäytöltä, uusia soundipatchejä, iPad editori.
www.rolandsystemsgroup.fi
www.roland.fi
Entäs jos jompikumpi puuttuu. Millä tavalla rytminen ajatus silloin muuttuu?
14 www.riffi.fi 3/2012. KOMPPIPARIT
TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: ILKKA MÄKELÄ
Ainoastaan
Scandinavian Action Jazz -yhtye
Perinteisessä ajattelussa bändin rytmisen perustan muodostavat basisti ja rumpali
Suomessa
Nieminen & Litmanen!
N
ieminen & Litmanen -yhtye on itse itsensä rytminen perusta, sillä muita ei lauteilla ole. Eikä duosta puhuttaessa eri osa-alueita voi oikeastaan eristää toisistaan, sillä kaksikko joutuu pitämään huolta niistä kaikista: rytmiikan lisäksi on tuotettava bassolinjat, melodiat ja harmoniat.
Urkuri Sami Niemisen ja rumpali Juha Litmasen ensimmäinen yhteinen kokoonpano ajoittuu vuoteen 1998, vaikka kaverit tunsivatkin toisensa jo entuudestaan erinäisten keikkojen jäljiltä. Nieminen soitti tuolloin Elevatorsissa kitaraa ja Litmanen rummutti Hypnomenissä, yhtyeessä, jossa miehet edelleen
www.riffi.fi 3/2012
15
Kun bändin perustamisesta oli kulunut puoli vuotta, niin meillä oli yhdellä viikolla neljänä peräkkäisenä päivänä klubikeikka Helsingissä. Jos esikuvien soundista pyrittiinkin pääsemään mahdollisimman nopeasti eroon, niin naapurin poikien nimi-idea kelpuutettiin käyttöön suorin vartaloin. Teki aikamoisen vaikutuksen kun näki miten ne perseet lähti heilumaan, kuvailee Juha tilannetta. Monella bändillä on semmonen tiukka lokero, josta ne ei voi livetä. Yleisö tiesi duon kyvyt go-go boogaloo -osastolla ja tilasi päättäväisesti sitä sorttia. Lyötiin päätämme seinään jonkin aikaa, mutta kyllä me sit saatiin se kohdalleen, muistelee Juha. Useissa bändeissä on se tilanne, että jos joku tuo vähän linjasta poikkeavan biisin, niin se menee siihen, että ei me voida tota soittaa, ei se sovi meille. Tuli semmonen fiilis, et jos nää kerOmia biisejä voi soittaa väärin. Ainoastaan lähtökohta tuli sieltä, tähdentää Sami.
Mieluummin Boogaloota kuin hippimusaa
Yhteistä soitto-uraa Sami Niemisellä ja Juha Litmasella on takana miltei 15 vuotta, kokoonpanoja on puolen tusinaa ja yhteisiä keikkoja vuodessa 5060. Sen jälkeen alettiin huvikseen soittelemaan kahdestaan. Meistä tuli semmonen alien joka kasvoi sieltä mahasta. Ennen Niemisen mukaantuloa Hypnomen oli ehtinyt niittää mainetta rajojen ulkopuolella ja keikkaili runsaasti Ruotsissa, kiitos osaltaan houseband-pestin ruotsalaisessa kreisi-telkkarisarjassa. Kvintetiksi kasvanut bändi myös reissasi pienellä pakulla kiertueelle pohjoismaihin ja se saattoi olla ratkaiseva käänne Nieminen & Litmanen -duon syntyhistoriassa. Silloin alkuvaiheessa se ei ollut ollenkaan niin yksinkertaista. Sitten. Ihan sama kuin verrattais kaikkia kitaratrioja Jimi Hendrixiin. Se meni sykleittäin. Kun paketti oli kasassa, yhteydenottoja alkoi tulla, paljonkin. Tuolloin ohjelmisto alkoi olla riittävä, biisit tarpeeksi hyviä ja yhteissoitto hioutunut niin, että duo kuulosti isolta bändiltä. Litmasen mukaan käänne tapahtui ensimmäisen levyn aikana. Kevyttä muutosvastarintaa oli silti yhtyeen riveissä, halua pitää "tää nyt vaan tämmöisenä". Pilke silmäkulmassa nimetyn ja perustetun duon tehtävänä oli aluksi vain avata Hypnomenkeikat vetämällä pari biisiä Hansson ja Karlsson -hengessä, jonka jälkeen muut astelivat lavalle. Se kuulosti niin hienolta, jännää musaa, jollaista mä en ollut ainakaan kuullut aikaisemmin. Soundi määrää enemmän kuin se mitä soitetaan. Pitkän ja tiiviin yhteisen soittohistorian jälkeen komppi alkaa olla niinsanotusti hallussa. Se progemainen ilmaisu teki ison vaikutuksen, maalailee Juha, ja jatkaa: Aluksi me soitettiin samanlaista kamaa, mutta se ei varsinaisesti ollut meidän musaa ollenkaan. täydentää Sami. Jossain vaiheessa alkoi ottaa päähän, kun niitä vertauksia kuulee vieläkin. Muutamat kokeilut puhuivat kuitenkin puolestaan. Joskus tulee ihan käsittämättömiä innovaatioita, että tää toimiikin. Jo silloin pääosa biiseistä oli Samin tekemiä. Minkä sitä luonnolleen mahtaa, aprikoi Sami ja jatkaa: Oma tyyli lähti luontevasti. Meillä ei ole koskaan ollut sellaista ongelmaa. Me ei oikeastaan tehty kuin muutama keikka sillä tavalla. Tuli diskoa, garagea, vähän sambaan viittaavaa, jotain tällaista... mekin. Siinä tulee toisaalta just se etu, kun meitä on vain kaksi. Siitä se lähti ja tähän se jäi; ei olla vieläkään isoja Japanissa, toteaa Sami. Ja keikoilla kävi jengiä. Kuitenkin huomattavasti rytmikkäämpää ja tanssittavampaa kamaa, mikä saa jengin liikkeelle.
soittavat yhdessä. Puoli vuotta treenattiin ennenkuin uskalsi lähteä keikalle. Siitä se alkoi, Juha aloittaa. Harva bändi pystyy flirttailemaan monen genren kanssa. Sen jälkeen meillä oli paljon enemmän keikkaa kuin Hypnomenillä ikinä. Nieminen ja Litmanen eivät vieläkään pysty välttelemään Hansson och Karlsson -vertauksia, vaikka duo on ollut pystyssä jo kymmenkunta vuotta. Tyyli muuttui hyvin nopeasti, mukaan tuli omia biisejä. Puoli vuotta treenattiin ja sitten alkoi olla keikkoja. Hirvee kaiku... Vähän jazzia, rokkia, progee... Näin ei ole kuitenkaan aina ollut. Hirviö!, Sami maalaa räkättäen ja nostelee käsiä ilmaan.
16 www.riffi.fi 3/2012
Soundi on kaiken A ja O
Samin mukaan soundi on avainasemassa: kun on vain kaksi soittajaa, niin kaikki tehokeinot pitää käyttää. Eikö nää oikeasti kuuntele niitä levyjä. Samaan aikaan soitettiin Radio Mafiassa ja Radio Helsingissä. ran pystyy vetää kahdestaan niin miksei Se on jazzia ja se on sovitus. Että mitä tahansa tuleekin päähän, älyttöminkin idea, niin kokeillaan. Koko reissun ajan kuunneltiin ruotsalaista Hansson och Karlsson -yhtyettä, jossa oli soittimina vain rummut ja Hammondit. Muutos leijuvasta, ruotsalaisvaikutteisesta hippimusasta rullaavaan bilepoljentoon vaati hieman ulkoista avitusta. Triosta kasvoi lopulta kvintetti Jan Pethmanin liityttyä yhtyeeseen perkussionistiksi. Eihän tää kuulosta yhtään siltä. Litmanen kertoo Samin mukaantulon muuttaneen hommaa heti, sillä hänen myötään autotalliräime muuttui hippihämystelyksi. Parin vuoden päästä meidän musalla ei ollut enää mitään tekemistä Hansson ja Karlssonin kanssa. Meidän musasta tuli ihan itsestään täysin erilaista. Pelkästään rummut ja Hammondit... Mä soitan ihan eri tyylillä kuin se edesmennyt Bo Hansson, niinkuin Juhakin soittaa omalla tyylillä
Esimerkiksi rumpalin näkökulmasta homma ei ole niin yksinkertaista. Soitetaan mitä osataan. Pointtina ei ole, että pitäisi soittaa mahdollisimman paljon ääniä. Hammondin soundissa on niin paljon massaa, että se ja Leslie-kaappi täyttää sen koko tilan, vahvistaa Sami. Se on bändin näkönen, kiteyttää Juha, ja tuo visuaaliseen puoleen toisenkin näkökulman: Sitäpaitsi miltä se näyttäisi, jos ton kokonen jätkä (Sami Niemisen pituus on 198 cm) soittaa sellasta punasta x-jalkasysteemiä, vaikka se ehkä toimiskin jossain biiseissä, mutta ei se ole kuitenkaan sama asia. Meidän soundi mahdollistaa monenlaista juttua, rajoituksena on mitä me osataan soittaa. Joskus se ei vain onnistu. Välillä tulee sellaisia tilanteita, että pitäisi olla ylimääräinen käsi, mutta kun Hammondissa on jalkiot, niin siinä voi feikata erinäisiä asioita. Se on jazzia ja se on sovitus, kuittaa Sami. Sit on tietysti Paleface, jonka kanssa vedetään sen ilmeisimpien hittien lisäksi ainakin Leo Jokelan aikanaan loistavasti tulkitsema Nainen, poliisi ja taksi, luettelee Sami. Sitten mennään Ö-mapille, josta löytyy kaikkea, paljastaa Sami. Meikäläisen tietty tyyli myös, se on aika omalaatuinen. Juha korostaa, että duon soundissa on olennaista, että se ei onnistu millään digitaalivehkeillä. Miten riittävät Juha Litmasen eväät. Meillä molemmilla on omat vahvuudet joita me yritetään hyödyntää. Me yritetään soittaa jazzia, garagea, skata, discoa ja sellaista. Mikä se soundi on. Omia biisejä voi soittaa väärin. No riittää ja riittää... Pyrkimyksenä yleensä kuitenkin olisi, että kaksi soittajaa kuulostaisi ainakin kolmelta soittajalta. Se on ilman muuta selvää. Erinäisiä solistejakin on riittänyt säestettäviksi. On kappaleita, joissa joutuu osien välillä muuttamaan asetuksia ja laittamaan Leslien pyörimään, niin mä rouhasen sieltä koskettimia kyynärpäällä samalla kun säädän, niin sitten siitä tulee niinkuin sovitus. Jos biisi menee jollain tavalla standardimuottiin, että tää on niinkuin perinteinen tango-henkinen kappale, niin kun sen vetää sellaisena, niin sehän on todella tylsä. Työtä riittää enemmän, mutta ei sitä musiikkia tarvi ahtaa yhtään sen täydemmäksi. Perse edellä puuhun oikeastaan. Tommonen pieni stage, jossa järjettömän isot Hammondit ja lepa ja mun rummut, vaikkei ne nyt kauhean isot olekaan, niin stage on niinku täynnä; se näyttää hyvältä. Jotkut biisit sitten taas menee niin, että Sami vaan sanoo mulle, että vedä tohon tollasta diskokomppia ja se on siinä. Olen mäkin joskus aivan huvin vuoksi roudannut toisen basarin mukaan. Ei siinä ollut edes pedaalia...
Meillä on tälläkin hetkellä monta aihiota jotka ei ole löytäneet sitä lopullista juttuaan. Mutta työmäärällisesti mähän joudun soittamaan tuplasti enemmän, kun mä soitan noi bassotkin, toteaa Sami. Se on se rähinä mikä Hammondista tulee ja mun maneerit, kuvailee Sami. Pätee alaan kuin alaan. Hyvin on riittänyt, Sami nauraa. Eräs käännekohta oli, kun perustettiin bändi Nieminen & Litmanen featuring Jonna Tervomaa vuonna 2003. kun vedetään se ekaa kertaa keikalla silleen kömmähdellen läpi ja jengi rupee nauraa, et "mikä se teidän uus biisi oli?", niin sitä ajattelee, että tässä olikin ideaa. Sit kun meitä on vielä vaan kaksi, niin kun pitäisi löytyä jotain laajempaa niin tuleekin tenkkapoo. Jotkut niistä onnistuu, jotkut ei. Mä olen kitaristi alunperin enkä ole opiskellut pianonsoittoa. Mulle se on Jupen soitto, että miten se soittaa. Niinkuin monet ovat sanoneetkin, toteaa Juha. Ehkä se tekee sen, että kuulostaa erilaiselta, halusi tai ei, verrattuna siihen jos olisi käynyt läpi kaikki koulut. Yritetään välttää niitä kaikkein ilmeisempiä juttuja ja miettiä vähän eri lähestymistapoja. Oikeasti siinä on kyse siitä, että jos mä joutuisin ottamaan kädet irti, niin siihen tu-
Eväät riittävät
Monipuolisuus on hyve ja antaa paremmat lähtökohdat työmarkkinoilla. Kun soitetaan monipuolista tavaraa, soittajilta tulee löytyä niinsanotusti kirjastoa, että osaa soittaa erilaisten tunnelmien vaatimalla tavalla. Leslie keskellä, rummut ja urut reunoilla. Uskallan väittää että meillä on niin tunnistettava soundi, että on biisin tyylilaji mitä tahansa, niin bändin tunnistaa. Duoa onkin juuri sen monipuolisuuden takia käytetty hyvin vaihtelevissa yhteyksissä kuten elokuva-soundtrackeissa tai sirkuksen bändinä. Se on helkatin hauskaa ettei ole mitään rajoitteita. Jokaista levytettyä biisiä kohden löytyykin kuulemma ideoita moninkertaisesti enemmän.
Urku-tsunami
Duona soittaminen on vaikea laji. Keikkoja on ollut säännöllisesti, ja pari biisiä levytettykin. Tai no, se on oikeastaan ainoa rajoite, muotoilee Juha. Se tyyli on aika kerettiläinen. Niemisen ja Litmasen kohdalla pitäisi kuulostaa vielä isommalta. Onhan meillä paljon sellaisia biisejä joissa on hyvät ainekset, mutta ei vaan lähde vaikka kokeilee vaikka mitä ja monella eri staililla ennenkuin loksahtaa, aprikoi Juha.
www.riffi.fi 3/2012
17
Tässä meidän hommassa on just se hyvä puoli, et kaikenlainen improvisointi on mahdollista. Mä jään siihen yht'äkkii yksin kikkailemaan, huomauttaa Juha.
kin pari kertaa jouduttu turvautumaan, ja duon toimiessa esimerkiksi Hytönen ja Stiller -ohjelman housebändinä oli Samin tilalla pari kertaa Porin Ässä, Jussi Reunamäki. Jazz-urkurien hyväksi havaitsema linMeidän soundi mahdollistaa ja sopii osin Samillekin: jalkiolla vedetään monenlaista juttua, rajoituksena neljäsosia ja joitain aksentteja, vasemmalla kädellä soitetaan kuvioita. Näin ainaon mitä me osataan soittaa. Sitten mä olen tehnyt taas sen kyynärpää-tempun. Sitten myöhemmin olen miettinyt, että toihan oli aika hyvä juttu ja soittanut sitä uudelleen. Soittanut itsesi nurkkaan, hahaa. kin nopeammissa biiseissä. Siinä on jotain heille hyvin ominaista actionia. Se rouhasu kuulostaa aina hyvältä, se on kuin Tsunami tulisi. Silloin on kuulemma muutenkin enemmän aikaa nojailla ja moikkailla yleisöä. Kahta samanlaista vetoa ei ole. Me ollaan soitettu niin paljon yhdessä. Upea komppikäsi ja helkutin hyvä time. Jos siinä olis mukana joku kitaristi ja basisti, niin niiden kanssa pitäis sopii aika tarkkaan ne jutut, muistuttaa Juha. Välillä taas samanlaisessa tilanteessa olen huomannut, että nyt mä en pääse tästä tilanteesta hengissä maaliin. lisi kahden sekunnin tauko. Tuomaksen mukaan duo on parhaimmillaan juuri "up-tempo-paahtamisessa". Tien päälle lähtemisen logistiikka on joskus hieman hukassa, ahkerilla soittajilla kun on välillä kamat levällään ympäri kyliä, "keräilyerät" sotkevat välillä aikatauluja. Kundien kanssa on hyvä tehdä duunia, homma on humanistisella pohjalla. Pystyy ne luomaan romanttisia tunnelmiakin, mutta se on jortsumusaa. Mä olen sitten joutunut soveltaa näitä juttuja silleen, että sovitan jutut niin että mä pystyn ne soittamaan. Termi "Scandinavian Action Jazz" kuvaa heitä hyvin. Hänellä on kyky heittäytyä, että sit kun vedetään, niin sit kans vedetään! Hän on myös loistava kitaristi. Suunniteltiin joskus biisiin videota. Muistan kuuman discokesän 2006, jolloin oltiin viikko Porin Jazzeilla. Lähinnä on tarkoitus että se pysyy timessa, Sami. Pyrin pitämään linjat aika simppeleinä, tai itse asiassa ne pysyy väkisin sellaisina, kun en ole sillä lailla mikään virtuoosi. Myös suosikkikappale löytyy helposti: Takaa-ajo Turengissa kiteyttää hyvin sen bändin härdellin. Sillä tavalla se on jazzin suuntaan kallellaan, että siellä on tilaa improvisaatiolle, jonka ansiosta homma pysyy mielenkiintoisena. Ei niin tarkkaa. Se että meillä on näinkin paljon keikkoja, ja näyttää olevan jatkossakin, niin sehän on itse asiassa aika helkkarin paljon. Onpa yhtyeellä joskus käynyt niinkin, että Nieminen on säveltänyt tunnelman vapautuessa johonkin kappaleeseen uuden osan hetken päähänpistosta sitä mukaa kun biisi etenee. Tietenkin olis aika hienoa, jos osaisin vetää jalkioilla jotain walkin' basseja, mutta sen oppiakseni mä tarttisin kokonaisen toisen elämän. Pitää asiat simppeleinä ja keskittyy olennaiseen, Juha. Kaksi äijää laittaa isossa teltassa neljätuhatta ihmistä liikkeelle instrumusan tahdissa, olihan se hienoa... Kyllä se sitä vähän muuttaa. Se ei ole niin lukittua kuin sähköbasson kanssa. Sama pätee rumputyöskentelyynkin; "joku sutina pitää käydä kokoajan". Hypnomenissa tilanne on toisenlainen ja Nieminen muuntautuu perinteiseksi kosketinsoittajaksi pianon ja syntioiden kanssa. Kaksi tuotantokautta kahden ohjelman viikkotahdilla toi luonnollisesti yhtyeen suuremman yleisön tietoisuuteen. Mä yritän tukee sitä bassoa basarilla ja yritän välttää kaikkea kikkailua. Sitten sä olet tehnyt sitä, et jos tarvii ottaa jotain vesihuikkaa niin lopetat soittamisen kokonaan. u
Lue nettispesiaali osoitteesta riffi.fi.
Bändin ulkopuolelta
Pyysin jutun höysteeksi ulkopuolisen luonnehdintaa yhtyeestä, ja Tuomas Kolehmainen on oikea mies tähän hommaan, sillä hän on vuosien ajan pyörinyt mukana miksaajana ja kuskina. Ei se ole niin tarkkaa, että jos sä lähdet johonkin toiseen osaan kertomatta sitä mulle, niin mä hiffaan sen heti. Hänellä on autenttinen tapa soittaa sitä osastoa. Ajatuksena oli että oltais jossain Janakkalassa ja keikka-autona olis vanha musta kosla. Sellaiseen menettelyyn on kuiten18 www.riffi.fi 3/2012. Mikä on erikoinen tilanne sinänsä, koska lähtökohtahan on, että enemmän ja vähemmän jazzahtava instrumentaaliduo on Suomessa väistämättä tuomittu marginaaliin, kiteyttää Sami ja toteaa ettei tilanne kuitenkaan varsinaisesti yllättänyt: Tää on tavallaan myös valintakysymys, että tällaista vedetään. Niemisen & Litmasen tapauksessa jalkion suurin merkitys on kuitenkin soundin tukeminen: duon pitäisi kuulostaa isolta bändiltä. Poiki se jonkin verran keikkoja ja julkisuutta. Kyllä lähtee hyvällä tatsilla. Arvostan kundeja, jotka ei häslää. Niemisen & Litmasen soinnin syvin olemus on, että sattuu ja tapahtuu. Mutta aina on ehditty! Yhtyeen soittajien ruotimisen Tuomas aloittaa Litmasesta: Jupe on erittäin monipuolinen ja tyylitajuinen rumpali, joka on selvästi tutkinut Amerikan juurimatskua. Se on sellainen tietynlainen kone, kun se käynnistyy niin alta pois! Kaksi jätkää pitää kauheeta mellakkaa päällä. Kärryllä oleva Hammondi lähtee karkuun ja sitä jahdataan. Sami "Kanttori" Niemisellä on myös erittäin laaja historian tietämys ja ymmärrys. Tai siis, ihan niinkuin mä osaisin jotain kikkailua... Täällä sama juttu. Painottaisin kaiken kaikkiaan, että hyvin no-problemaattinen meininki.
Bassottelua ilman bassoa
Millä tavalla jalkiohomma muuttaa rumpalin kohdalla rytmistä ajattelua. Kun se on taas ihan perinteinen rockbändi, joka soittaa 6070-luvun jytämeininkiä, niin kyllähän siinä pitää olla basistin kanssa olla täsmälleen samoissa sfääreissä, toteaa Juha.
Tuomittu marginaaliin
Nieminen ja Litmanen on tiukkaan hioutunut yksikkö, jossa kummankin soittotyyli on korvaamaton osa sen sointia, ja tuuraajan ottaminen hankalaa
Sointi oli pääsyy tekniikan muuttamiseen, mutta myös se vaikutti, että huomasin eritoten keikoilla painavani kättä liian lujaa tallaa ja kantta vasten, jolloin se saattoi krampata intensiivisissä kohdissa. Mutta jos vaakakupissa painaa parempi soundi ja rennompi soittoasento, lisätyö maksaa itsensä takaisin.
Uusi tekniikka
parempi sointi
iime marraskuussa järjestetyssä ja suuren suosion saavuttaneessa Turenki Tonefest -tapahtumassa Teemu Viinikainen piti klinikan aiheesta instrumentin vaikutus soittotekniikkaan. Nykyisessä käden asennossa rentous säilyy helpommin. Soittotekniikan muuttaminen merkitsee yleensä muutosta pitkän ajan kuluessa vakiintuneisiin käytäntöihin, eli ylimääräistä työtä normaalin treenauksen oheen. Sen huomaa helposti herkän akustisen kitaran kanssa. Sinänsä tekniikan oppi nopeasti, mutta aluksi varsinkin keikoilla piti välillä luovuttaa ja mennä sen vanhan soittoasennon mukaisesti, kun huomasin, etteivät kaikki jutut vielä onnisu tuneet tällä tavalla, hän kertoo prosessista.
www.riffi.fi 3/2012
19. Hän muistuttaakin, että kaikkiin tyylilajeihin tämä tekniikka ei välttämättä sovi esimerkkinä vaikkapa paljon plektrakäden demppausta vaativa metallikomppaus tai isojen särösaundien kontrollointi. Kokopuiset instrumentit soivat yleensä herkemmin ja monipuolisemmin kuin laminoidut eli vanerikoppaiset. Uuden soittotekniikan omaksuminen vei Viinikaisen mukaan parisen vuotta. Tässä ajassa hän on saanut sen automaattiseksi, eli käden asentoa ei esimerkiksi keikalla tarvitse enää erikseen miettiä. Kun Viinikainen kuitenkin soitti kitaraansa etupäässä plektrakäsi kiinni tallassa ja kannessa, hän huomasi soinnin demppautuvan, eikä kitara täten syttynyt täyteen potentiaaliinsa. Ehkä on jopa helpompaa soittaa tällä asennolla tavallisella tasakantisella akustisella. Tässä tekniikassa pikkusormi ja nimetön koskettavat kevyesti plektrasuojaa toimien eräänlaisena ohjurina, joka auttaa tarkemman tuntuman löytämisessä, Teemu kuvailee.
TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: JUHA SEILA
V
Tekniikka riippuu musiikista ja instrumentista
Viinikainen kertoo soittavansa nykyään hieman yli puolet keikoistaan orkesterikitaralla ja loput teräskielisellä akustisella. Tällaisella plektrakäden asennolla on paljon yhtäläisyyksiä klassisen kitaran ja Django-koulukunnan soittajien tekniikkaan. Jos pitää soittaessa kättä kiinni kannessa ja tallassa, niin soundiero on huiman suuri verrattuna avoimempaan asentoon. Eipä siinä ole oikeastaan mitään eroa. Saan tällä uudella asennollani enemmän erilaisia sointivärejä ulos ja myös voluumissa löytyy lisää liikumavaraa ylöspäin mentäessä. Hänen pääsoittimensa on tällä hetkellä DeArmondin mikrofonilla varustettu vuoden 1945 Gibson L4 -orkesterikitara, joka muista saman mallin yksilöistä poiketen on kokopuinen, samoin kuin arvokkaampi L-5. Näin kypsyi pikkuhiljaa ajatus plektrakäden tekniikan muuttamisesta, joka lopulta toi kitaran paremman soivuuden ohella myös lisää rentoutta itse soittamiseen. Viinikainen sammuttaa vapaat kielet uudessa tekniikassaan etupäässä kaulakäden sormilla, ja tällä tavalla ylimääräiset häiriöäänet pysyvät kurissa.
Teemun mukaan hänen uudella tekniikallaan onkin enemmän merkitystä juuri akustisten instrumenttien kanssa. Huomaatko tasakantisen teräskielisen ja toisaalta kaarevan orkesterikitaran kannen muodon tuovan mitään eroa tällä tavalla soittamiseen
TEKSTI: TOMMI SAARELA
SUN EFFECTS soittaa valoilla
Muun muassa Sir Elwoodin hiljaiset värit ja Absoluuttinen nollapiste ovat Sun Effects -kollektiivin valosuunnittelijoiden bändikumppaneita satojen keikkojen ja kymmenien kiertueiden ajalta. Niillä lauteilla valo kertoo samaa tarinaa musiikin kanssa.
20 www.riffi.fi 3/2012
Kimpassa ideoita on helpompi pallotella.
V
lun, mikä kuvaa hyvin yhden lajityypin periaatteiden salakuljettamista aidan yli toiseen. Kääriäinen tykkää soveltaa samaa bändin keikalla. Jykylä ja Kääriäinen kiittelevät kollektiivimuotoa, joka mahdollistaa irralliseen freelanceiluun tai yksityisyrittämiseen verrattuna sukkuloinnin valosuunnittelun laajalla kentällä, installaatioista arkkitehtuuri- ja näyttämövalaistukseen, esittäviin taiteisiin ja tietysti bändien keikoille. Saksalaisen e:cue-ohjausjärjestelmän perässä uusia merkkejä on tullut talliin luonnollista tahtia, tekijöiden oman tarpeen mukaan. Teatterissa visualistit miettivät aina tapahtuuko kohtaus sisällä vai ulkona, Jykylä jatkaa. Ydinryhmän valosuunnittelijat Jukka Huitila, Matti Jykylä ja Jenni Kääriäinen ovat tavanneet opintojen kautta Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitoksella. Vaikka firmalla on omaakin kalustoa, kamasetit kasataan pitkälti vuokrapohjalta jokaisen tuotannon vaatimuksiin. Mitä tahansa ei kannata viedä minne tahansa, Kääriäinen tiivistää.
Salakuljetettua valoa
Sun Effectsin suunnittelijat ovat monitaitureita, joskin painotuksissa on eroja. Suunnittelujen ja toteutusten ohessa harjoitetaan omaa maahantuontiakin. Teatteriesityksen dramaturginen perusyksikkö on kohtaus, jota keikalla vastaa yksi biisi. Joskus luonnonvalo voi olla suunnittelijan pahin vihollinen, mutta sitä voi myös käyttää hyväkseen. Bändivalojen ohella Kääriäinen esimerkiksi kokee kodikseen teatterin, siinä kun Jykylä ja Huitila valaisevat enemmän nykytanssia. Jykylän mielestä on vain eduksi, että joutuu kääntämään vipua päässään jatkuvasti joskus useasti päivässä. Kaikkiaan Sun Effects on kasvanut kymmenen hengen tiimiksi. Firman nimi tekee kunniaa luonnonvalolle, joka on monimuotoisuudessaan valosuunnittelijalle suurin innoittaja. Vaikkapa ruotsalaisen LumenRadion langattomat valoohjausjärjestelmät ovat kuulemma "maapallon ykkösiä". Kollektiivia yhdistää ajatus siitä, että välineen valinta lähtee sisällöstä. Tekijä ei saisi sitoutua tiettyihin työkaluihin vain sillä perusteella, että sattuu omistamaan ne. Ja kuten teatterissa, kohtausten eli biisien sisäisen dramaturgian lisäksi keikallakin on oltava esityksen mittainen pidempi linja, joka kaartaa alusta keskikohdan kautta finaaliin.
Idea ensin
Sun Effects tekee valo-, ääni- ja videosuunnittelua monenmoisiin tapahtumiin sekä vastaa niiden teknisistä toteutuksista. Harrastuksesta ja innostuksesta on kehittynyt vuosien saatossa oikea työpaikka, josta saa nykyään kuukausipalkkaakin. Kääriäinen mainitsee esimerkiksi kopsanneensa teatterimaailmasta Elwoodien valaisuun interiööri/eksteriööri-ajatte-
Absoluuttinen Nollapiste panee haisemaan Matti Jykylän valoissa, jotka tarjoavat puitteet teatraalisillekin eleille.
KUVA: HANNU ISO-OJA
www.riffi.fi 3/2012
21. iime syksynä 15-vuotisjuhliaan viettänyt Sun Effects on nuorien tekijöiden yhteisö, joka on nykymuodossaan toiminut 2000-luvun alusta. Firman musapuolella tehdään myös studiotuotantoa, mutta livetuotannoissa keskitytään yleensä visuaalisuuteen, ja äänipuolen suunnittelee ja toteuttaa joku muu. Sieltä bongattiin myös neljäs suunnittelijajäsen Aake Otsala, jonka harteilla lepää firman äänipuoli. Projekteihin on mentävä idea edellä, Jykylä lyö pöytään kantavan teesin. Periaatteena on poimia harkitusti maailmalta vain niitä merkkejä, joilla halutaan työskennellä, mutta joita ei edusta Suomessa kukaan
KUVA: HANNU ISO-OJA
Jenni Kääriäisen suunnittelema sinertävä utu komppaa Sir Elwoodin tarinoiden mielenmaisemaa.
Klubiskenessä kokonaisvaltainen audiovisuaalisuus on ollut aina lähtökohta, bändimaailma tulee hiljalleen perässä.
Hehtaarien alueelle levittäytyvä Flow on Suomen suurin väliaikainen valaistusprojekti.
22 www.riffi.fi 3/2012
Haasteena on kuljettaa huikeita visioita ja realismia käsi kädessä. Sir Elwood on tarinankerrontaa, lavalla on kaupungin paras tarinankertoja maalaamassa maisemia. Järeillä liikkuvilla, videotykeillä ja lediseinillä hehkuttelun vastapainona Jykylä muistuttaa, että lopulta valosetti voidaan koostaa mistä tahansa, vaikka marketin energiansäästölampuista. Loppupelissä Suvilahteen rakennetaan absurdia ja utopistista kylää, joka herää eloon yhden viikonlopun ajaksi, ja jonka kaikki elementit linkittyvät toisiinsa. Sun Effectsin suunnittelijoille videon käytössä on tärkeätä kustomointi, jolla tarkoitetaan sitä että video ei ole mikään "telkkari" vaan yksi valaisun työväline, joka toimii heitinkattauksen orgaanisena osana. Ensi kesän lavakattausten suunnittelu ja piirtäminen on jo pitkällä. Jos Kääriäinen saisi päättää, vaihdetta voisi veivata reilusti etukenoon. Ja vaikka valoilla ajoittain rokataankin, pohjalla on koko ajan hienovireisyys, sen tiedostaminen että milloin valaisussa riittää yksi spotti yhteen ihmiseen.
Jykylä näkee, että kasvava kiinnostus visuaaliseen suunnitteluun liittyy myös musiikkibisneksen muodonmuutokseen. Klubiskenessähän audiovisuaalista kokonaisuutta on rakennettu teknomusiikin syntyhetkistä asti.
Kaluston kannalta Jykylä ja varsinkin Kääriäinen ovat tulleet alalle valmiiseen, katettuun pöytään. Kun suunnittelu alkaa jo levyn äänitysten yhteydessä, voidaan tulevia kiertueita työstää läpi miksausvaiheen yhtä aikaa porukalla, jossa ovat mukana kaikki artistista manageriin ja graafikosta valosuunnittelijaan.
Videoserverien lapset
Paukkuja visioihin
Jykylä puolestaan on kiertänyt Absoluuttisen nollapisteen kanssa toistakymmentä vuotta, satoja keikkoja. Keskusteluita bändin ja Kääriäisen välillä käydään muun muassa siitä, miten biisin kokonaisilme tuodaan lavalle, ja kuinka siirryttäisiin luontevasti yhden kappaleen kuvailemasta ympäristöstä johonkin toiseen. Bändien keskuudessa visuaalisuuteen panostaminen ei ole enää niin harvinaista. Flow on kunnianhimoinen yhdistelmä arkkitehtuuri-, tila- ja show-valaisua. Vakiobändien kanssa työskentelemisen etuna on saada kasvaa ja kehittyä yhdessä on tehty monenmoisia kokeiluja, ja nähty alan kehittyminen teknologian harppauksista asenneilmaston muutokseen. Satuttiin tulemaan mukaan siinä kohtaa, että ekasta keikasta lähtien setissä on ollut liikkuvia valoja, samoin videotykit ja projisointi ovat olleet messissä alusta asti, Jykylä nyökkää. Flow 2012:n vetonaulaksi on tulossa islantilainen Björk. Silti vallitsevassa nykykäytännössä valot muistetaan ympätä palettiin yleensä viimeisenä, pari viikkoa ennen kuin bussi starttaa kiertueelle. Silloin keikkojen visuaalinen ilme on sidottu valmiiseen tallenteeseen ja suunnittelu tapahtuu sen pohjalta. Kun levyistä ei tule tuohta, esiintymiset muuttuvat artisteille alati tärkeämmäksi tulonlähteeksi, minkä seurauksena tien päällä vietetään yhä enemmän aikaa. Niinpä on luonnollista että bändi tai ainakin sen manageriporras haluaa että keikka näyttää hienolta ja erottuu muista. Heillä on alusta asti ollut suuri tarve työskennellä nimen omaan valosuunnittelijan kanssa. Kääriäistä viehättää Elwoodeissa teatraalisuus ja tekstilähtöinen tekeminen. Esimerkiksi Sir Elwoodin hiljaiset värit tunnetaan visuaalisesti kunnianhimoisista keikoista, joissa valot ovat aina tärkeässä roolissa, vaikka vedettäisiin peräkylän pubin takanurkassa. Ensin sen pitää olla festarin näköinen ja uniikki, toiseksi Sun Effectsin pitää pystyä tarjoamaan tekniset puitteet, joissa kaikki bändit ovat tyytyväisiä ja pystyvät tarjoamaan hienon show'n. Nuorelle sukupolvelle videoserveri on luonteva valonlähde siinä kuin par-kannukin. Ja lopulta itsellemme on tärkeätä, että suunnittelijan omakin sormenjälki näkyy, Jykylä tunnustaa.
Valosuunnittelijan elämästä lavea siivu kuluu keikkabussissa, joten on eduksi jos viihtyy tien päällä, todistavat Matti Jykylä ja Jenni Kääriäinen.
Tekstistä valoksi
Festarimeininkiin verrattuna valojen tekeminen vakiobändeille on selkeämpää ja toisella tavalla palkitsevaa puuhaa, kun voi keskittyä yhteen artistiin, yhteen dramaturgiseen kaareen ja biisitkin ovat tuttuja. Aika ajoin ne ajautuvat törmäyskurssille, kun on esimerkiksi muistettava ottaa huomioon, että kolmenkymmenen tuhannen ihmisen pitää nähdä eteensä sen verran että pystyy liikkumaan alueella. Flow on poikkeustapaus, livetuotanto jolla on monta tavoitetta. Pitää vain tehdä suunnittelu niin, että setti on artistin näköinen, toimii biiseihin, muuntautuu keikkatiloihin, mahtuu autoon, ei paina liikaa eikä ole liian hidas pystyttää! u
Sun Effectsin julkaisema Auringon aika -juhlakirja esitellään Riffin nettispesiaalissa osoitteessa riffi.fi.
"Stadion-jutun voi tehdä pieniinkin puitteisiin, ei ajatusten tarvitse sen pienempiä olla."
www.riffi.fi 3/2012
23. Elwoodien kanssa työskenteleminen on herkullista, koska visuaalisuudesta huolehtiminen on heille itselleenkin tärkeä osa kokonaiskokemusta, Kääriäinen kertoo yhteistyökumppanistaan bändimaailmassa. "Stadion-jutun" voi tehdä pieniinkin tiloihin ilman että ajatusten tarvitsee olla yhtään pienempiä, koska kaiken voi skaalata. Tanssikansan riitti
Sun Effectsin massiivisin vuosittainen keikka on Helsingin Suvilahden Flow-kaupunkifestivaali, joka kahdeksalla esiintymislavallaan ja nyt jo usean hehtaarin alueelle levittäytyvällä ulkovalaistuksellaan on Suomen suurin väliaikainen valaistusprojekti
Hän on vuosien varrella kerännyt kokemusta erilaisista liima- ja pulttikaulaliitoksista rakennystyössään. Tämäkin vie sointia. Bourgeoisin tavasta poiketen olen liimannut otelaudan pään kanteen kiinni. Huonosti tehty liitos, oli se tehty pultein tai liimalla, huonontaa sointia. Sekä Jasesoi-soitinpajan AriPekka Paasonen että Lottonen Guitars Oy:n Juha Lottonen ovat sitä mieltä, että liitostapaa tärkeämpi seikka on sen laatu. Tällä hetkellä suosikkiliitokseni on nahkaliimalla liimattu suora liitos. Pulttiliitoksena olen käyttänyt Bourgeoiskitaroiden tyyliin suoran tappiliitoksen kaltaista kahden pultin liitosta. Otimme asiasta selvää kahden soitinrakentajan avustuksella.
Kopan etuosan kaula blokki on välttämätön, oli kyseessä sitten liima tai pulttiliitos.
P
eruskysymys on, kuinka paljon kaulaliitos ylipäänsä vaikuttaa kitaran soivuuteen. Liimaliitoksista olen käyttänyt pyrstöuraliitosta sekä erilaisia suoria liitoksia. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: ARI-PEKKA PAASONEN, TOMMI POSA
Kaulaliitoksen anatomia
Liimalla tai pultein teräskielisen akustisen kitaran kaulan voi kiinnittää molemmilla tavoilla, mutta onko niistä kumpikaan missään mielessä toistaan parempi. Se on siis hyvä "sulake". Kitaran kauloissa käytän nykyään myös suoraa tappiliitosta, joka on kiinnitetty pulteilla, ja silloin otelaudan pää on perinteisesti liimattu kanteen.. Se on varsin helppo irrottaa, eikä pääse aukeamaan salakavalasti sisältä, vaan irtoaa, jos kitara vaikkapa kaatuu. Pulttiliitos saattaa olla löysä, jolloin se heikentää rakennetta ja syö sointia sekä vaikuttaa vireisyyteen. Tällaisia tapauksia on tullut korjattavaksi, tarkentaa Paasonen. Liian löysänä liimattu pyrstöliitos saattaa aueta sisältä vaikka kaula näyttäisikin olevan kiinni. Myös Juha Lottonen on alkanut käyttää perinteisten liimaliitosten ohella pulttiliitosta uudemmissa kitaroissaan: Eniten olen käyttänyt pyrstöuraliitosta, ja pienemmissä instrumenteissa (ukulele, mandoliini ja tres) suoraa tappiliitosta
Kannen päälle ulottuva, otelautaa tukeva ohut kaulapuun osa lepää siis eräänlaisessa "taskussa", ja itse kaulan kulma säädetään haluttuun asentoon tähän taskuun sijoitettujen erillisten laminoitujen aluslevyjen avulla. Yksi ilmeinen syy pulttiliitoksen käyttöön on sen helppous kitaran korjaustyössä. Oikein hyvissä ja herkissä soittimissa erityyppiset liitokset soivat varmasti ainakin hiukan eri tavoin; niinkuin mitkä tahansa muutkin rakenteelliset erot. Tätä tapaa käyttää suuremmista valmistajista ainakin Bourgeois. Klassisissa kitaroissa on harvoin tarpeellista muuttaa kaulan kulmaa kielten vedon aiheuttaman taipuman takia. Tämä liitostapa on hyvin tehtynä varsin luja, sillä suipponevaksi tehty kaulan jatke lukkiutuu kaulablokkiin tiukasti. Yksi tapa on kiinnittää tasainen kaulakanta suoraan kaulablokkiin, jossa on vastaava pieni syvennys. Suorassa liimaliitoksessa kaulakantaan veistetään suorakulman muotoinen jatke. Lähes jokaiseen tasakantiseen teräskieli-
seen akustiseen kitaraan joudutaan tekemään jossain vaiheessa kaulan kulman säätö. Pulttiliitokset jalostuvat Pulttiliitoksessa (englanniksi "bolto-on" tai "bolt-in") kaula taas liitetään kitaran kaikukoppaan yleensä kahdella suurehkolla pultilla kaulablokista käsin. Tästäkin liitostavasta on useampia versioita. Pulttiliitoksissa tavataan useampaa versiota myös kannen päälle jäävän otelaudan osan kiinnittämisessä. Kaulakannan jatkeeseen laitetaan niin ikään kierreholkit, joihin pultit kiinnitetään kaulablokin läpi. Ehkä jonkinlainen yleinen uskomus on kuitenkin ollut se, että liimaliitos olisi jotenkin lähtökohdiltaan parempi, soinniltaan "lämpimämpi" tai soivuudeltaan pidempi. Yleensä otelautaosa kuitenkin kiinnitetään kiinteäksi osaksi kantta, ja usein se tehdään liimaamalla. Toisessa tavassa kiinnitys tapahtuu pulteilla suoran liimaliitoksen tapaan: kaulakantaan veistetään jatke ja kaulablokkiin vastaava syvennys. Tämä johtuu kielten aiheuttamasta rasituksesta, mikä johtaa kulman loivenemiseen. Kumpikaan ei sinänsä koe liitoksissa olevan merkittävää soinnillista eroa. nauhalle saakka; tällä rakennustavalla pyritään valmistajan mukaan estämään kannen elämisestä johtuvan kaulan vääntyminen, mikä yleensä näkyy kaikissa akustisissa kitaroissa erityisesti kaulan ja kannen liitoskohdan pullistumana. Molemmissa tavoissa kannen päälle tuleva otelautaosa kiinnitetään niin ikään liimalla. Kantaosaan tehdään holkkien kohdalle pieni syvennys, jotta kaulan kulman hienosäätöön jää varaa ja jotta tulevassa kaulan kulman säädössä kannasta on varaa työstää rittävästi puuta pois. Kuitenkin monet korkealaatuisia ja hinnakkaita kitaroita valmistavat tehtaat, esimerkiksi Taylor, Collings tai juuri Bourgeois käyttävät nimenomaan pulttiliitosta instrumenteissaan. Toisaalta Bourgeoisin kitaroissa ja Taylorin nykymalleissa (vuodesta 2001 lähtien) käytetään pultteja myös otelaudan kiinnitykseen. Taylorin NT ("New Technology") -kaulaliitoksessa kaulapuun jatke tukee otelautaa aina 19. Yleensä ajatellaan, että liimaliitoksella toteutettu kitara on tässä mielessä työläämpi ja täten kalliimpi huollettava.
Monenlaisia liitostapoja
Teräskielisissä akustisissa kitaroissa käytetään kaulan ja kopan yhdistämisessä pääosin kahta liimaliitostapaa. Pulttiliitoksen taas on ehkä perinteisesti ajateltu olevan halvemman kitaran merkki, ilmeisesti jopa siinä määrin, että jotkut valmistajat ovat piilotelleet pulttien olemassaoloa puutappien tai paperilappujen alle. On olemassa myös versio, jossa kaulakannan jatke kiinnitetään kaulablokin syvennykseen sivusuunnasta puutapeilla. On siis olemassa useita käyttökelpoisia tapoja tehdä kaulaliitos. lohenpyrstöliitos (tunnetaan myös nimillä "pyrstöuraliitos" tai "pyrstöliitos", englanniksi "dovetail"). Nämä ovat suora liimaliitos (englanniksi "mortise and tenon") sekä ns. Sen sijaan klassisen kitaran liitostapa, jossa kaula kiinnitetään suoraan osaksi kitaran koppaa ei Juha Lottosen mukaan sovellu ongelmitta teräskielisen akustisen rakentamiseen: Se on ongelmallinen, koska kielten veto on teräskielisissä suurempi. Yksi mahdollisuus on tietenkin jättää otelautaosa vain "kellumaan" kannen päälle, varsinkin jos se on hyvin lyhyt. Pyrstöliitoksessa kaulaosan päähän veistetään puolestaan suipponeva jatke, joka liitetään kaulablokissa olevaan vastaavan muotoiseen syvennykseen. Kun kaulan kulmaa halutaan säätää, se tehdään vain vaihtamalla tilalle eripaksuiset aluslevyt. Soinnilliseen paremmuusjärjestykseen en näitä liitostapoja kuitenkaan laittaisi, Paasonen tarkentaa.
Pyrstöliitos on perinteinen liimaliitostekniikka.
Pulttiliitos ei ole halvan kitaran merkki
Lähtökohta on siis se, että nimenomaan kaulaliitoksen laatu on kitaran soinnille merkittävä. Tässä versiossa, jota tapaa esimerkiksi Taylorin vanhemmissa malleissa, kaulaosan kantaan sijoitetaan kierreholkit, ja kaula ruuvataan kiinni kaulablokin läpi kuusiokolopulttien ja prikkojen avulla. Samaan ovat päätyneet useat hinnakkaita uniikkimalleja tekevät soitinrakentajat. Tämä jatke istutetaan kopan sisällä olevan kaulablokin syvennykseen, ja liitos vahvistetaan liimalla. Tällöin kaula on irrotettava kitaran kopasta. Molempia liitostapoja käytetään lujuutensa vuoksi toki yleisemminkin puuntyöstämisessä, esimerkiksi huonekalujen valmistamisessa. Teräskielisissä kaulan kulman muutostyö taas on yleinen korjaustapa, ja kaulan irroitus on muutostyössä välttämätön toimenpide, Lottonen selventää.
www.riffi.fi 3/2012
25
Kaulaliitos vaikuttaa suoraan rimoitukseen oikeastaan vain otelaudan pään alueella, Paasonen toteaa: Jos otelaudan pää on pultattu, sille täytyy rakennella lisätukea. Esimerkiksi pitkästä historiastaan tunnetun Martinin pyrstöliitoskitaroissa on erilainen rimoitus kuin tehtaan pulttiliitoskitaroissa. Pulttiliitoksen suurin etu on varmasti kaulan helppo irrottaminen esimerkiksi juuri kaulan kulman säätöä varten. Voidaanko tähän mitenkään vaikuttaa materiaaleilla tai pulttiliitostyypillä. Uskoisin, että Martin kuitenkin vanhana ja pitkälti omasta perinteestään ammentavana tehtaana haluaa säilyttää pyrstöliitoskitaroidensa rimoituksenkin vanhanmallisena. Tämän tarkoitus on ollut ilmeisesti estää otelaudan sivuun usein tulevia halkeamia. u
Otelauta liimalla tai pultein
Akustisissa kitaroissa kaikki erot suunnittelussa ja rakentamisessa vaikuttavat yleensä sointiin jollain tapaa. Käsin tehden vaikeuseroa ei mielestäni juurikaan ole. Varsinaista täsmälääkettä tähän seikkaan ei Juha Lottosenkaan mukaan ole vielä kehitetty, joten järkevää on ajoittain tarkistaa ja varmistaa: Kun pultit löystyvät, niin soittimen värähtely lisää ruuvien kiertymistä löysemmälle. Puu hygroskooppisena eli hengittävänä materiaalina elää ja muuttaa muotoaan ilmankosteuden muuttuessa. Se on siis hyvä "sulake". Tämä rima katkeaisi pulttimallissa ja sen idea häviäsi, Paasonen kertoo. helppo irrottaa, eikä se pääse aukeamaan Molemmissa kiinnitystavoissa on hyvät ja salakavalasti sisältä, vaan irtoaa, jos kitara huonot vaikutukset soinvaikkapa kaatuu. Kummatkin liitokset täytyy joka tapauksessa istuttaa hyvin ja sopivan tiukoiksi. Tämä luonnollisesti vaikuttaa jonkin verran kyNahkaliimalla liimattu suora liitos on varsin seiseltä kopan alueelta soitettaviin ääniin. CNC-tekniikan yleistyttyä monissa tehdastekoisissa soittimissa on tullut vastaan hienostuneita pulttiliitoksia, jotka selkeästi nopeuttavat kitaran kasaamista. Itse käytän pulttiliitosmalleissa koppaan liimattua otelautaa, koska erot rakenteessa ovat liimaliitokseen vähäiset ja se on tuotannollisesti helppo ratkaisu, toteaa Lottonen. Otelaudan pää kiinnitetään kitaran kanteen pääosin joko liimalla tai (joskus pulttiliitoksissa) ruuveilla, jolloin otelaudan pään alle lisätään enemmän puuta kuin liimakiinnityksessä. Ajoittainen tarkistus pulttien kiinnipysymisessä on hyvä ennaltaehkäisevä keino, hän ohjeistaa. Jotkut valmistajat taas käyttävät kaulablokin materiaalina vaneria. Paasosen mukaan taas pulttikaulaliitos ei sinänsä ole käsityöläiselle sen helpompi työstää kuin erilaiset liimaliitokset. Kuivana aikana, erityisesti talvella puu kutistuu myös kitaran kaulaliitoksessa ja pultit saattavat löystyä. Samoin rikkoontunut tai muuten huono kaula on helppo vaihtaa. Tämä rakenne olisi ihan toimiva myös pyrstöliitoksen kanssa. Suorassa tappi liitoksessa kaula kantaan tehdään suorakulman muotoinen jatke, ja se liitetään syvennykseen kopan kaulablokissa. Martin käytää pulttikaulakitaroissaan massiivista kaulablokkia ja A-rimoitus26 www.riffi.fi 3/2012
Perinteisen Martinrimoituksen leveää, otelaudan alla kulkevaa poikittaisrimaa ei käytetä pulttiliitostekniikassa.. Sen sijaan suurempien tuotantomäärien ollessa kyseessä se saattaa hänen mukaansa nopeuttaa tuotantoa: Juuri kaulan kulman asettaminen on suoraviivaisempaa kuin esimerkiksi lohenpyrstössä. Jos kaulan ja rungon liitoksessa on selvä rako, on liitosta jo kiire tiukata. Nahkaliimaa käyttämällä liimaliitoksetkin ovat tosin kohtuullisella vaivalla irrotettavissa, Paasonen jatkaa.
ta, jotka yhdessä tukevoittavat liitosaluetta. Kitaran rimoitus on tärkeä soinnillinen tekijä. Varsinaisesti kaulaliitostapa ei vaikuta kopan muuhun rakenteeseen. Martinin tapauksessa muutokset liittyvät tuotannollisiin seikkoihin, sillä edullisimmat mallit ovat pulttiliitosmalleja ja myös yksinkertaisemmin rimoitettuja, toteaa puolestaan Lottonen.
Tarkistus on paras varmistus
Suurimmaksi ongelmaksi pulttiliitoksessa koetaan yleensä pulttien löystyminen ajan kanssa. Puun elämistä liitoksessa voi jonkin verran hillitä sopivasti valituilla puulajeilla ja kaulablokin syysuunnalla. Meillä Suomessa suhteellisen ilmankosteuden vaihteluväli on 10 100 %. Lukkoprikat ja hyvin tarkat sovitukset liitoksissa parantavat ruuvien paikoillaanpysymistä. Löysä liitos on jo selvästi sointia huonontava asia, joten pulttien kireys kannattaa siis tarkistaa silloin tällöin. Tätä liitostapaa käytetään sekä liima että pulttikiinnityksissä.
Pulttiliitoksen voisi myös ajatella olevan nopeampi ja helpompi tapa kasata kitara. tiin, enkä ryhdy pistämään niitä paremmuusjärjestykseen. Lottosen mukaan kaulan suuntaaminen onkin yksinkertaisempaa pulttiliitoksella. Perinteiseen Martin-malliinhan kuuluu leveä ja matala poikittaisrima otelaudan alla
on kasvanut orkesterina jo parikymppiseksi, mutta polvihousut kuuluvat keikkaasuun aina vaan.
www.riffi.fi 3/2012
27. Teknisten ominaisuuksiensa lisäksi LDS:n etuja musiikkiteatterin käytössä on kapea pilarimainen muoto, joka ei haukkaa näyttämökuvaa eikä estä valon kulkureittejä. Kyllä täytyy kiitellä onneaan, kun saa tehdä töitä tällaisten kundien kanssa. Valtosen Puntti on virkaiältään paljon vanhempi, joten kitarasoolon luovuttaminen on suuri kunnia. Matkalle mahtuu yli 2500 keikkaa, puolen tusinaa pitkäsoittoa (myyty yli 200 000 kappaletta), sekä kaksi omaa tv-sarjaa, "Suomi-ilmiö" ja "Lintsi laulaa". Lisää laulu-, tanssi- ja sketsivoimaa Arenan "Ilon palasia" -esitykseen tuovat Jean S.:n toisen pystysolistin Antti Paavilaisen lisäksi Jonna Geagea ja Mira Luoti tyttöduo jossa on puolikas Nylon Beatista ja toinen puoli PMMP:stä. Handsonic kuulostaa miksattuna salikaiuttimista pitkälti miltä pitääkin, vaikka ei tunnukaan soittajan näpeissä samalta kuin aidot vastineensa, Kivimäki myöntää. Jean S.:n toinen kielisoittaja Simo Saastamoinen esittelee ylpeänä Sadowsky-sähköbassoaan, jonka aiemmin omisti tarkkana ja svengaavana soittajana tunnettu Tapio "Jäpikkä" Salo. Kesäkuussa miehet, naiset, kamat ja kulissit roudataan Helsingistä parin viikon keikalle "Pohjanmaan Disneylandiksi" kutsuttuun Powerpark-huvipuistoon Kauhavalle. Vuodon rajoittamiseksi myös kitarat ja bassot soitetaan suoraan linjaan.
Laadukkaita lankkuja
Kitaristi Ville Paappanen toteaa, että ahtaissa tiloissa ja musikaalin nopeasti vaihtuvissa tilanteissa laitevalintoja määrittää käytännöllisyys. Saastamoinen iloitseekin Sadowskya sormeillessaan erityisesti siitä, että lukemattomilla keikoilla ja albumiraidoilla kuultu loistosoitin ei jäänyt pölyttymään keräilijöiden kokoelmiin vaan pääsi aktiiviseen ammattikäyttöön.
Monoa pilareista
J
ean S. UIT siirtyi Linnanmäen Peacock-teatterista Hakaniemen Arena-näyttämölle, jossa soitetaan, lauletaan ja vitsaillaan nyt kolmatta vuotta. u
TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVA: JANNE MIKKILÄ
Uuden revyyn myötä Jean S.:n lauteilla on palattu akustiseen rumpusettiin ja sähkösoundien tarve katetaan kätevästi Rolandin Octapadilla. Paappasen ykköslankku on tällä kertaa Nevalaisen Flying Finn, jonka soundeja mehustetaan Line6:n Pod XT -luottopelillä.
Arena-näyttämön selkeäsointinen LjudDesign Scandinavian kaiutinjärjestelmä on lajissaan Suomen ensimmäinen, paljastaa Digico SD8:n takaa tavoitettu UIT:n vakiomiksaaja Sakke Kiiski. Vähän kamaa mutta paljon soundeja, tiivistää perkussionisti Jussi Kivimäki oman kioskinsa koostoperiaatteen.
Jean S. Lavamelua pyritään suitsimaan myös Rolandin muusikkokohtaisella monitorijärjestelmällä, jossa suuri osa kaiuttimista on korvattu luureilla. Hässäkkää on ollut niin, ettei vielä ole ehtinyt pysähtyä nautiskelemaan! huokaisee Timo Kärkkäinen kysymykseen 20-vuotisjuhlatunnelmista ja äityy perään ylistämään orkesteriaan. on kulkenut pitkän tien smokkitakkeihin ja polvihousuihin pukeutuneesta opiskelijayhtyeestä yritysjuhlien luotto-orkesteriksi ja edelleen suuren yleisön bilebändiksi. Taneli Mäkelän ohjaama "Ilon palasia" -revyy pyörii Arena-näyttämöllä toukokuun loppuun. Läpinäkyvä pleksi torjuu Anssi Sopasen Premier Gen-X -setin akustista vuotoa bändin ja laulajien mikkeihin. Lyömäsoitinosasto perustuu sekin akustisten ja sähköisten soitinten liittoon. juhlistaa merkkivuottaan työn merkeissä: orkesteri vastaa jo viidettä kertaa UIT:n jokavuotisen revyyn musiikista ja kalenteri näyttää muutenkin mukavan täydeltä.
Paappanen ei pidä mustasukkaisesti kiinni jokaisesta soolon paikasta, vaan suo niitä kevään vierailijalle. Pari vuotta sitten edesmennyt Salo kuuluu levytettyjen raitojen lukumäärän perusteella suomalaisten studiobasistien ahkerimpaan kärkikolmikkoon. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA
JEAN S.
miehen ikään
polvihousuorkesteri täyttää 20 vuotta!
Energisestä lavaesiintymisestään tunnettu Jean S. Hän on hieno kitaristi, kuten jokainen Grand Slamia kuullut tietää. Tämän vuoden porukan kruunaa Juice Leskisen Grand Slamin laulaja-kitaristista näyttelijäksi ryhtynyt Puntti Valtonen.
Aidoilla kannuilla
Pari akustista congaa aina tarvitaan, mutta MalletKatilla ja Rolandin Handsonicilla kuittaa ohessa aika monta muuta lyömäsoitinväriä. Ajan tänä vuonna ensimmäistä kertaa kaikki laulut monona niin, ettei köörejäkään panoroida, Kiiski kertoo kokeilustaan ja täsmentää että monosignaaleja pehmustetaan vain efektinomaisesti stereolevityksellä
Pedaalissa on kaksi kanavaa, joille voi määritellä omat sekoitussuhteet. Classic Tube Magnifier CTM-300 puolestaan pumppaa enimmillään 300 wattia kuudesta pääteputkesta. 15-vuotista taivaltaan juhlivan Ashdownin tuotteissa nähdään siivekäs juhlalogo. Digitaalitekniikka kyllä luo uusia kuoseja itselleen joka vuosi (tänä vuonna iPhone oli jo vähän viime kauden kamaa, iPad sen sijaan Se Juttu...) ja PAjärjestelmiä jalostetaan yhä hienostuneemmiksi niin äänenlaadun kuin käytettävyydenkin osalta, mutta samaan aikaan mitä puritaanisimmat vanhan liiton kannattajat suunnittelevat ja valmistavat silti yhä äärimmäisen perinteisiä soittimia ja
ylellisiä analogisia yhden asian toimittavia studiolaitteita. Perus-Northenissa runko on kokonaan mahonkia, Northen Super Swedessa on loimuinen vaahterakansi. Digitaaliset langattomat järjestelmät ja putkimikrofonit saattavatkin löytyä miltei vierekkäisistä kioskeista, uusimman polven mallintavat efektilaitteet ja analogiset suristimet samoin. Kuvassa Agora-teltan lavalla on Fenderin Power Rock Trio; Greg Koch, Roscoe Beck & Mark Schulman. Tässä valikoituja paloja, ja jatkoa seuraa sekä tämän numeron nettispesiaalissa että kesäkuun numerossa. ··· Laitekehityksen trendejä voi lajitella eri kriteereillä, mutta maailma pirstaloituu tälläkin sektorilla: sitä yhtä ja ainoata selkeää kehityssuuntaa ei ole. Jokaisella putkella on säädettävä bias, jota käyttäjä voi monitoroida Ashdownille ominaisen etupaneelin VU-mittarin kautta.
Firman artistipedaaleista Nate Mendel Stacked Actor on kaksivaiheinen bassosignaalin boosteri. Jo paikan päältä tuoreeltaan kirjoi-
tetut uutiset löytyvät myös yhä FaceBook-sivultamme, osoitteesta: www.facebook.com/riffilehti ··· Ensi vuoden messut järjestetään Frankfurtissa 10.13. ABM1000:n sisuksissa jytisee 1000-wattinen (RMS, huipputeho 2000 wattia) D-luokan pääte aste ja ABM2000:ssa niitä on kaksi. Northenit valmistetaan Tsekin tasavallassa perinteisellä ammattitaidolla. Lisätiedot: SoundStore www.ashdownmusic.co.uk
28 www.riffi.fi 3/2012. huhtikuuta 2013.
Lisätiedot: Spokesman Events www.spokesmanevents.fi www.messefrankfurt.fi
Eurooppalaisia Hagströmeja
Hagström Northen Swede näyttää samalta kuin Swedet tähänkin asti, mutta niiden mikkien suunnittelijana on ollut omasta valmistuksestaankin tunnettu ruotsalainen Johan Lundgren. www.hagstromguitars.com www.emnordic.fi
Ashdownin tehopakkaukset
Ashdown Bass Magnifiersarjan tuoreimmat lisäyk set ovat järeää kamaa. Vuosi vuodelta kasvanut Vintage Show taas avaa näkymät historiaan, ja edellisten jatkeeksi oman pikantin mausteensa messutunnelmaan tuovat elävät musiikkiesitykset sekä messuosastoilla että tarkoitukseen erikseen varatuissa tiloissa. Musiikkia ja valoa
F
rankfurtin Musikmesse sekä Prolight & Sound muodostavat jättitapahtuman, jossa saa kattavan kuvan siitä mihin musiikintekijöiden työkalut ovat kulloinkin kehittymässä, olipa kyse sitten soittimista, ohjelmistoista, äänentoistosta, valaistuksesta tai näyttämötekniikasta. Hagström Viking Deluxe on uusi tuleminen 1960-luvun lopun 12-kielisestä ja Viking Baritone taas tähtää matalampaan äänimaailmaan 28" mensuurilla, molemmat puoliakustisia. Pino Palladino Duo Oct lisää signaaliin murisevan matalan oktaavin ja miksaa sitä alkuperäisen äänen kanssa. Jollei ensimmäinen kanava saa vahvistinta ruvelle, toinen lisää vielä 10 dB tehoa päälle. Pedaalissa on kaksi signaalilähtöä ja sitä voidaan käyttää stereona kahden vahvistimen kanssa
lauteilta, niin nyt aukeaa mahdollisuus siirtyä salin puolelle soundcheckin ajaksi tekemään perussäädöt yleisön kuulokulmasta havainnoiden. Vuodelle 2012 uudistettiin tuttua mallia asentamalla mikeiksi Burstbucker Prot, joiden jokaiseen neljään säätimeen lisättiin push-pull-toiminto tarjoamaan uusia kytkentämahdollisuuksia, joista yksi vie signaalin suoraan tallamikistä lähtöön. Passiivisen PA:n hermokeskuksena ja voimanlähteenä toimii Nexon Universal Amp Rack, josta löytyvät valmiit ohjelmat eri moduuliyhdistelmille. Rungon sisällä olevat kammiot on suunniteltu uuden muotoisiksi tasapainottamaan kitaraa paremmin. Nuppivahvistimeen on rakennettu säätövaraa useilla lisäkytkimillä ja firma on suunnitellut sävysäätimien toiminnan oman reseptinsä mukaiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitetty myös järjestelmän kuljetukseen, kokoamiseen ja purkamiseen: kumipyöräiset lavetit, tyköistuvat flight caset ja asialliset riggaustarvikkeet tekevät liikuttelun helpoksi. Pääosassa on 8519 000 Hz:n taajuusalueen hoitava tiukkakeilainen ST M46, jonka tueksi sopivat B112- ja/tai S118-bassokaapit. Runsaasti varusteltu mikseri tarjoaa mm. Vahvistimen alle on tarjolla iso, retrohenkistä muotoilua henkivä neljän kaiutinelementin kaappi Roadhouse Special. Lisätiedot: Hedcom www.hedcom.fi www.nexo.fr
Suomalaista käsityötä Amplisonicilta
Isokyröläinen Amplisonic esitteli messuilla käsinjuotettuja 30-wattisia Roadster V8 -vahvistimia sekä samantehoisia Four-pikkukomboja. Valmistuksessa ovat myös käsintehdyt Katar-kitarat TV Jonesin mikeillä varustettuna. Järjestelmän täydentää laajalla suuntakeilalla aukeava kokoäänialueen moduuli, M28. Myös monitorimiksaukseen saa uutta ryhtiä, kun säätölaitetta voi kierrättää vuoronperään soittajalta toiselle. nelialueiset täysparametriset kanava korjaimet sekä graafiset ekvalisaattorit aux- ja päälähtöihin. Lisätiedot: Amplisonic www.amplisonic.fi www.kustomkuitars.com
Miksaa iPadilla tai vaikka useammalla!
Mackie on ennenkin ravistellut käsityksiä siitä, miten asiat tulisi tehdä. Jos bändi on tähän asti miksannut soiton lomassa itse itsensä ns. TUOTEUUTISET Nexo STM skaalausta tarpeen mukaan
Nexo esitteli messuilla oman hi-end-äänijärjestelmänsä jonka nimi, Scale Through Modularity, kertoo pelin hengen: mallistossa on neljä erilaista moduulia joista voidaan koota käyttötarkoitukseen sopiva järjestelmä. Lisätiedot: Gibson www.gibson.com
www.riffi.fi 3/2012
29. Eikä välttämättä tarvitse edes kierrättää, jos bändin jäsenillä sattuu olemaan omat iPadit DL1608 tukee nimittäin enimmillään kymmentä iPadia samanaikaisesti. Paketissa ovat niin dynamiikkaprosessoinnit kuin efektitkin, ja miksaustilanteet saa myös tallennettua muistiin. Lisätiedot: Soundtools www.soundtools.fi www.mackie.com
LP Standard uudistuu
Gibson Les Paul Standard ei ole aina samanlainen. Tällä kertaa apua luutumien hoitamiseen tuo iPad, joka telakoidaan DL1608-mikserin käyttöpinnaksi. Telakointi ei ole kuitenkaan välttämätöntä käytön aikana, sillä yhteys mikseriin pelaa myös langattomasti. Virittimiksi on vaihdettu lukitsevat Groverit ja otelauta on
kahdesta ruusupuun palasta. Kaappien väliset suuntakulmat asetetaan kierrettävällä säätökiekolla ja koko kaiutinsetin kokoaa tarvittaessa yksi riuska mies
Lisätiedot: Fender www.fender.com
Digico SD5 uusi malli klassikon tilalle
Digico juhlisti messuilla moninkertaista merkivuottaan, kun itse firma täytti 40 vuotta, digimiksereiden valmistuksessa tuli mittariin 20 vuotta ja DiGiCo-nimikin otettiin käyttöön 10 vuotta sitten. SD5:n viidestä TFT-näytöstä kolme on kosketusnäyttöjä ja niin teknisten ominaisuuksien kuin käyttöliittymänkin suunnittelussa on kuulemma kiteytetty vuosien varrella opitut asiat ja käyttäjiltä saadut toiveet aiempaakin sulavammaksi paketiksi. Lisätiedot: Hedcom www.hedcom.fi www.digico.biz
Sähäköitä Epiphoneja
Epiphonen puoliakustinen Ultra-339 tarjoaa signaalia moneen lähtöön: mikki yhdistelmänä on magneettinen ProBucker sähköistä ja Shadow NanoMag akustista sointia toistamaan, minkä lisäksi kitarassa on sisäinen USBportti digitaaliseen kytkentään. Lisätiedot: Roland www.roland.fi
30 www.riffi.fi 3/2012. TUOTEUUTISET Pieni, mutta potkiva
Pieni ei välttämättä ole simppeli. Efekteinä VE-5:ssa on Radio- ja Robot-filtterit sekä särötin. Lisätiedot: Into-Luthman www.intoluthman.fi www.epiphone.com
Edullisia langattomia uusille taajuuksille
Sennheiserin analogiset XS-sarjan langattomat tarjoavat uusille taajuuksille soveltuvan edullisen vaihtoehdon. Mallistoon kuuluu kolme eri käyttötarkoituksiin suunniteltua settiä: Vocal laulukäyttöön, Instrument soittimia varten ja Presentation luentokäyttöön. Katu- ja mökkisoittajalle tärkeänä ominaisuutena on käyttömahdollisuus paristovirralla. Laitteen ominaisuutena on vielä loopperi, joka kiinnostanee beatboksaajia ja reaaliaikaisten äänikerrostamisten kanssa puuhaajia. Taajuuskorjainten, dynamiikkatyökalujen ja efektien lista on sekin pitkä ja kattava. Viritysmittari näyttöineen on sijoitettu mikkiä ympäröivään kehykseen. Vakiona mikserissä on 124 tulokanavaa, 56 konfiguroitavaa bussia, päälähdöt aina 5.1 -formaattiin asti ja 24 × 24-matriisi. Fenderin pikkuvahvistin Mustang Mini on vain 24 cm leveä ja 3,3 kiloa painava samaa kokoluokkaa kuin Microcube tai Vox Mini mutta se sisältää mallinnettuna kahdeksan vahvistinta kolmella eri tasolla ja 15 efektiä sekä virittimen. Modernisti muotoillun Zenith Robotin sekä jumbomallisen AJ-220SCE Robotin mikkinä on Shadow Nanoflex etuasteella höystettynä. Uutuutena näytille tuotiin SD5-mikseri, joka astuu kymmenen vuotta mallistossa olleen D5-mallin tilalle. Tuttu integroitu työvalaisin löytyy myös tuoreesta mallista ja uutena varusteena mikserissä on ripustuskoukku kuulokkeille eipä tarvitse lainailla rumpukapulaa luurien pidikkeeksi. Muistiin mahtuu ohjelmat 18 erilaiselle viritykselle. Epiphone tuo myös Gibson Robot Guitarista ja Firebird X:sta tutun Tronicalin moottoroidun virityskoneiston akustiseen maailmaan. Valmistajan E-luokaksi nimeämät taajuusalueet sijoittuvat mobiiliverkkojen keskikaistalle ja lupavapaalle alueelle 863865 MHz. Yhteys tietokonemaailmaan järjestyy USB-portin kautta. Lisätiedot: Sennheiser Nordic www.sennheisernordic.fi
Boss VE-5, salainen ase
Taskukokoisen Boss VE-5 Vocal Performerin voi kiinnittää vaikka mikrofonijalustaan antamaan laulajan ääneen harmoniaa, vireenkorjausta, kaikua ja viivettä. Harmonialinjan intervalli on valittavissa tyyliasetuksista ja koko laulusuorituksen korkeutta voi nostaa ja laskea
Yamahan oman ohjelmistokääntäjän avulla myös PM5D:n, M7CL:n ja LS9:n tiedostot voi tuoda CL-sarjan tiskeihin. Trion pienin tarjoaa 48 monotuloa, kookkain 72 ja kaikissa on kahdeksan stereotuloa vielä päälle. CL-kolmikko on varustettu suoraan Dante-verkon liitynnällä ja enimmillään
systeemiin voi nivoa kahdeksan lavaräkkiä. Lisätiedot: Ibanez www.ibanez.com
Täyttä kaistaa suppasella tai omin päin
Dynacordin vertical array -järjestelmään kuuluu solakka kokoäänialueen kaappi, TS 400, ja sen tueksi tarvittaessa kytkettävät sub bass -mallit PSD 215 ja PSD 218. Ibanezin 6-kielisessä bassossa SR1206 on kuvioidulla ovangkolkannella somistettu mahonkirunko ja viidestä palasta koottu 24-nauhainen titaanivahvistettu kaula. Bassokaappien mallitunnukset kertovat elementtien tuumakoot ja määrät ja kumpaistakin komeroa saa niin aktiivi- kuin passiiviversionakin. Tallassa jokaiselle kielelle on oma irrallinen kiinnityspalansa. TS 400 onkin kalustettu hieman poikkeavasti: neljästä 6,5-tuumaisesta kartioelementistä (neodyymimagneetit) kaksi on sijoitettu Electro-Voice DH3 -diskanttidriverin ja sitä täydentävän vakiosuuntaavuustorven (90° × 40°) alapuolelle ja toiset kaksi yläpuolelle. Lisäulottuvuutena tarjotaan suoraa integraatiota äänityspuolelle, miksereiden mukana toimitetaan Steinbergin Nuendo Live -ohjelma ja Dante Virtual -äänikortilla hoituu 64 audioraidan talennus joko Mac- tai pc-koneelle. Työskentelytuntuman pitäisi sitten olla vieläpä aiempaakin miellyttävämpi, kiitos
uudenlaisten liukusäätimien. Lisätiedot: Profitron www.profitron.fi
Yamaha pyöräytti kolmoset
25 vuotta ensimmäisen digimikserinsä jälkeen alan pioneeri julkisti kokonaan uuden sukupolven mikseriperheen, johon kuuluu kolme mallia: CL1, CL3, ja CL5. Sekä taajuuskorjaimia että efektipuolta on kehitetty valmistajan mukaan huimasti eteenpäin aiemmista, Mukana ovat nyt myös yhteistyössä Rupert Neven kanssa kehitetyt, Virtual Circuitry -mallinnuksella toisinnetut Portico-sarjan korjaimet ja kompressorit. Järjestelyn eduksi kerrotaan tasainen ja saumaton siirtymä taajuuskaistalta toiselle ja poikkeuksellisen hallittu suuntaavuus myös bassokaistalla. Valmistaja nimittää ratkaisuaan 2.5-tiekytkennäksi. Lisätiedot: F-Audio/ F-Musiikki www.f-musiikki.fi www.yamahacommercialaudio.com
www.riffi.fi 3/2012
31. CL-malleissa on tuttu Centralogickäyttöliittymä, joten siirtymisen aiemmista miksereistä uuden pulpetin ääreen pitäisi sujua helposti. TUOTEUUTISET Ibanezin matalan spektrin haltijat
Ibanezin Premiumbassosarjaan lisättiin messuilla ATK800: saarnirunko tummanruskeaksi värjättynä mistä nimi Walnut Flat vaahterakaula, mikkeinä metallikehyksen ympäröimä CAP Humbucker sekä CAP Sonic Arch, kolmikaistainen EQ ja ruusupuinen plektrasuojus. Konseptin täydentävät Rio3224- ja Rio1608-lavaräkit. Työnjakokaan ei ole perinteisin, sillä taajuusalueen alimmainen kaista hoidetaan pinon alimmalla ja ylimmällä elementillä, kun taas diskanttidriveria lähimmät kartiot ovat saaneet vastuulleen keskirekisterin. Kaksi mikkiä ovat Nordstadin valmistamat ja kolmikaistaisella aktiivi-EQ:lla säädeltävät
Mutta kyllä kauppakin tuntui käyvän ja ankaraa viime hetken vääntöä hintojen viimeisistä numeroista käytiin tiskien äärellä.
Lisätiedot Frankfurtin messut: www.spokesmanevents.fi www.messefrankfurt.fi Jutussa mainitut Vintage- kaupat: www.no1-guitars.de www.mjguitars.de www.guitarpoint.de. Sekä vastaanotin että lähettimet ilmaisevat paristojen/akkujen varaustilan ja jäljellä olevan käyttöajan 15 minuutin tarkkuudella. Toki hintataso ylitti tavallisen messuvierailijan kukkaron sietokyvyn, joten ihailijoiden ka32 www.riffi.fi 3/2012
merat taltioivat vanhaa soitinaatelistoa ahkerasti. Kumpaankin lähettimeen löytyy laaja valikoima Shuren mikrofonikapseleita. Etulaidan kytkimillä signaaliin saadaan jopa 60 dB lisävahvistusta.
Useamman kanavan järjestelmät kootaan suoraan ethernet-kaapeloinnilla, ja tuki Shuren Wireless Workbench -ohjelmalle on luvattu julkistaa piakkoin. Mikä mukavinta, erillistä pääsylippua ei tarvita, vaan arvokitaroita ja jonkin verran rumpujakin pääsee ihailemaan ja vaikkapa ostamaan messukäynnin ohessa. TUOTEUUTISET Shurelta digitaalinen langaton
Shure lupaa uudelle 24-bittiselle digitaaliselle langattomalle järjestelmälleen viivasuoran taajuusvasteen 2020 000 Hz:n kaistalla, yli 120 dB:n dynamiikka-alueen ja jopa 100 metrin toimintasäteen. Lisäksi Ibanezin paikallinen maahantuoja Meinl Distribution oli tuonut poimintoja omasta arkistostaan, jonne jo '70-luvulta alkaen on poimittu yksi kappale jokaista Ibanezin mallia. Akkujen latausajaksi ilmoitetaan kolme tuntia (100% varaus) tai yksi tunti (50%). ULXD4-vastaanottimessa on vapaita ja häiriöttömiä taajuuksia automaattisesti etsivä skanneri, joka tarkkailee myös valitulla lähetystaajuudella käytön aikana mahdollisesti ilmeneviä häiriöitä ja varoittaa niistä. Lisätiedot: Noretron Audio www.noretron.fi www.shure.com
Näyttely näyttelyn sisällä: Musikmesse Vintage Show V
intage Show luotiin Musikmessen osaksi kolme vuotta sitten ja tavoitteena oli tehdä siitä perinne. Saksalaisten liikkeiden hinnat tuntuivatkin halvemmilta kuin yksityishenkilöiden pyynnöt meillä päin. ULXD1-vyölähetin ja ULXD2-käsilähe-
tin toimivat joko paristoilla (käyttöaika 11 tuntia) tai ladattavilla akuilla (käyttöaika 12 tuntia. Tämänvuotisia näytteilleasettajia/kauppiaita olivat saksalaiset No.1 Guitar Center, MJ Guitars ja Guitar Point, joiden muhkeista varastoista oli esiteltäväksi valikoitu yli 200 herkkupalaa. Näin on tapahtunutkin, ja vuosi vuodelta Show valtaa isomman osan halli 4.1:n kakkoskerroksesta ja kerää kasvavan yleisömäärän. Kivoja '50-luvun lopun Stratocastereita olisi irronnut alle 40 tonnilla, seuraavalta vuosikymmeneltä jo puoleen hintaan tuosta, '70-luvun Telejä alle neljällä tuhannella. Vaikka kallein näytteillä ollut yksilö, '58 LP Standard, oli hinnoiteltu yli 200 000 euron, alle tuhannella olisi pystynyt hankkimaan itselleen '60-luvun Danelectroja, Framuksia tai Höfnereita
Kanavien asetuksia voi nyt kopioida kanavasta toiseen valikoiden, esimerkiksi vain ekvalisaattorin tai dynamiikkaprosessorin verran. Suojaustakin on kohennettu ja joko valitun osan mikserin parameteistä tai koko tiskin voi nyt lukita asiattomien käpälöinten varalta. Mustan StompHead 3BL:n nimellisteho on 60 wattia ja
hopeanvärisen Stomp-Head 4.SL:n 70 wattia. Jotta peli laulaisi täysputkivahvistimen tavoin, valmistaja on nimikoinut jälkimmäisen 12AX7:n Master Tubeksi, ja sen tehtävänä on jäljitellä putkipäätteen toimintaa. Navigointia mikserin sisällä on sitäkin petrattu ja miksaustilanteiden liipaisu midillä on ny mahdollista. DOGS pitää huolen siitä, että saliäänipöydässä tehdyt tasomuutokset eivät enää peilaudu monitorimikserille silloin kun ne jakavat saman signaalilähteen. TUOTEUUTISET
Tauruksen pedaalivahvistimet
Taurus Stomp-Head on joko lattialle tai kaiutinkaapin päälle sijoitettava 2-kanavainen kitaravahvistin. Lisätiedot: Modulen-Music Group www.modulen-music.fi www.taurus-amp.pl
STILL THE ONE
Soundcraft & iPad
Näppärällä ViSi-aplikaatiolla miksaaja voi säätää Soundcraftin Vi- ja Si Compact -miksereiden kanavien, aux-syöttöjen ja matriisin voluumitasoja, komentaa mute-kytkimiä ja justeerata graafisia taajuuskorjaimia. Stomp-Headit ovat rakenteeltaan analogisia hybridivahvistimia: etuastees sa on kaksi 12AX7-putkea, kun taas päätevahvistin on toteutettu transistorein. Samoin myös Lexiconin efektiprosessorien ohjelmia voi uudessa versiossa kopioida. Lisätiedot: Studiotec www.studiotec.fi www.soundcraft.com
I N T RO D U C IN G T H E 2 012 AMERICAN STANDARD
Tsekkaa myös kaikki muut Riffin Frankfurt-poiminnat nettispesiaalina (3/2012) sekä FaceBook-katsauksena.
www.riffi.fi www.facebook.com/riffilehti
HANDMADE IN THE U.S.A.
FENDER.COM/AMERICANSTANDARD
www.riffi.fi 3/2012
2012 Fender American Std Ad SWE 60x252mm.indd 1
33
13/04/2012 14:30. Ohjaus onnistuu jopa useammalla iPadilla samaan aikaan, joten esimerkiksi monitorimiksauksen voi mukavasti ulkoistaa bändin itsensä vastuulle jakamalla tabletit bändin pojille kouraan. Soundcraft esitteli messuilla myös Si Compact -mikserin uuden käyttöjärjestelmäversion, joka tuo mukanaan nivaskan uusia ominaisuuksia
Vaikka SHR1440 taitaa varsinaisesti olla vaativille hifikuuntelijoille tarkoitettu malli, sopii sitä suositella myös studiotyöhön niin äänittäjän kuin muusikonkin tarpeisiin. Tarkkuutta on riittämiin ja soiton nyanssitkin välittyvät. Reissaavia varten on mukana myös vetoketjullinen, joustava mutta suojaava kotelo. Eristävyyttä on sen verran, että esimerkiksi akustisen kitaran oma ääni jää mukavasti kuulumattomiin ja soittaessa voi keskittyä kuuntelemaan luurien kautta. Satsin kaksi jämerämpää mallia ovatkin sitten jo mielenkiintoisempia. Selkeys on saavutettu muilla keinoin ja hyvä niin triangeli helähtää ja sutien raape kalvoa vasten piirtyy ilman korvia riipivää hyperdiskanttia. ··· SHR1440 vaikuttaa kaikin puolin onnistuneelta tuotteelta. Varusteitakin on mukavasti: sametilla päällystettyjä korvatyynyjä on varapari ja suoria johtojakin kaksin kappalein.
34 www.riffi.fi 3/2012
Hintaluokka: <400 E Lisätiedot: Noretron Audio · www.noretron.fi. Avaimenperäkiinnike ei ole hassumpi juttu sekään. Johdon toisessa päässä on kiinteästi miniplugi, joka muuntuu 6,3 milliseksi kierteellä sijoilleen tiukattavalla jatkopalalla. Löysiä ruuveja kierrettäessä niiden karhennetut nupit tarjoavat juuri sopivasti tarttumapintaa sormenpäille niin, että kierto pyöräyttämällä onnistuu mukavasti. Oikein tiukassa paikassa voi karhennetusta nupista napata tongeilla kiinni ja kääntää jumiutuneenkin ruuvin vielä kenties auki. Hinta saattaa tietysti muodostaa pienen hidasteen suhteen solmimiselle, mutta kyllä tässä euroilleen vastinettakin saa.
S
hure nostaa nyt toden teolla profiiliaan myös kuulokepuolella ja se näkyy kaikessa pakkauksesta alkaen. Ääni on miellyttävän tasainen ja mukavalla tavalla erotteleva. Kunhan muistaa, että koneväännin on hyvä renki, mut-
ta huono isäntä: ruuveja tulee kiristää tasaisesti vuoronperään ettei vanne väänny, kalvo mene pilalle tai ruuvi korkkaa liian vauhdikkaan ja vain yhteen pisteeseen kohdistuvan kiristyksen vuoksi.
Hinta: 30,20 E Lisätiedot: Musamaailma Puh. Kiinnitys on tarkoitettu vain johdon mahdolliseen vaihtoon ja valmistaja suosittelee välttämään toistuvaa irrottamista. Tukevista siivekkeistä taas saa pitävän otteen normaalilla virityskireydellä ja telineiden ruuveja säädettäessä. ··· Satsin kaksi viimeistä avainta helpottavat silloin kun on kiire, tai ruuvattavaa paljon. Pienistäkin yksityiskohdista voi nautiskella, mutta Shure ei ole sortunut ylikorostettuun keski/ylärekisteriin johon toisinaan törmää. Uudet puoliavoimet SHR1440luurit toimitetaan pitkäaikaiseen säilytykseen soveltuvassa, hieman fiinimmässä ja saranoidulla kannella varustetussa pahvikotelossa. Puoliavoin rakenne tuottaa miellyttävästi hengittävän ja avaran kuulokuvan. (09) 720 6060 · www.musamaailma.fi
Shure SHR1440 kohti paalupaikkaa?
Haarautuva johto kiinnittyy luureihin pikkuruisella jousilukitteisella, suorapiikkisellä koaksiaaliliittimellä. Setin pelkistetyin malli vastaa rumpusettien mukana toimitettavia avaimia, joita saa erillistarvikkeinakin muutamalla eurolla. Käsiveivillä vispatessa puuha käy jo huomattavasti T-mallin avainta nopsemmin, mutta akkukäyttöiseen ruuvinvääntimeen sopiva suora holkki on ylivoimainen apu rankempiin kalvosulkeisiin. Drum Workshopin SM808-avainsetissä on aivan päinvastainen idea: paketissa on viisi eri työkalua joilla tehdään prikulleen samaa asiaa. ··· T-kirjaimesta muotonsa lainanneilla perusavaimilla on kuitenkin eroja myös käytännössä. Keveän tuntuiset kuulokkeet istuvat miellyttävästi ainakin omaan päähäni, eivät paina korvaa tai silmälasien sankoja, eivätkä hiosta. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA, LAITEVALMISTAJAT
RIVAKAT
Drum Workshop SM808 rummunvirittäjän perussetti
S
veitsin armeijan linkkuveitsellä, Leathermanilla ja Gerberillä on kaikilla sama perusajatus: yhdellä ainoalla kapineella toimitetaan maailman kaikki askareet. Toiseenkin suuntaan eristys on riittävä eikä vuodon pitäisi muodostua kynnyskysymykseksi järkivoluumeilla kuunneltaessa
Näyttö on selkeä ja kyllin kirkas, toiminnot yksinkertaisia ja helppoja hallita. Valmistajan pointti on selvä: Polytune minille on
T
helppo raivata tilaa ahtaammastakin soundirysästä. Kuukausi sitten Frankfurtissa esitelty Polytune mini on jälleen fyysinen kapine, mutta niin pieni, että plugien työntäminen rasiaan muistuttaa taikurin vanhaa miekkatemppua sitä jossa nainen laatikossa säilyy ehjänä vaikka säilä toisensa jälkeen lävistää laatikon. Mitäpä sitä muutakaan voisi toivoa?
Hintaluokka: <100 E Lisätiedot: Soundtools · www.soundtools.fi
www.riffi.fi 3/2012
35. Polytune mini tunnistaa automaattisesti kumpaa halutaan käyttää, polyfonista vaiko yksiäänistä kromaattisessa mittausta. Valinta tehdään rasian
kylkeen upotettua pikkukytkintä painelemalla. Standardivireen lisäksi mittariin on ohjelmoitu valmiiksi viisi pudotettua viretasoa sekä vaihtoehdot capon käytölle aina seitsemännelle nauhalle saakka. RIVAKAT
Polytune mini siroakin sirompi
C Electronicin mainio Polytune-viritysmittari lanseerattiin ensin normipedaalin kokoisena fyysisenä tuotteena, ja pian sen jälkeen myös iPhone-sovelluksena. ··· Virittää voi kahdella tavalla: joko pyyhkäisemällä kaikki kitaran kuusi kieltä kerralla soimaan tai käymällä kielet yksitellen läpi. Kulmaplugeja käytettäessä säästyy tilaa ympäriltäkin, vaikka tulopuolen johdossa kulmaplugia täytyykin hieman asetella, että myös virtajohdon liitin mahtuu sijoilleen. Ja virtalähde onkin pakollinen, paristoa ei pikkuiseen askiin mahdu
Kaksi ensimmäistä viime vuoden puolella markkinoille tuotua Black Panther -rummustomallia perustuvat Blaster- ja Velvetone-virveleihin. TEKSTI: TOMMI SAARELA
Mapex Velvetone
musta pantteri murahtaa!
Mapexin uutuusrummusto perustuu Velvetonevirveliin, joka on Black Panther -malliston suosikkeja. Ison virvelivalikoiman malleista on poimittu parhaita puuyhdistelmiä, joiden arveltiin soveltuvan kokonaisiksi rummustoiksi. Pintaviiluna on voimakassyinen "Burl Maple".
Black Panther -virveleistä on kasvanut oma arvostettu rotunsa Mapexin valikoimaan. Velvetone-rummusto pohjautuu pari vuotta sitten julkaistuun saman nimiseen virvelimalliin.
36 www.riffi.fi 3/2012
B
lack Panther -alamerkin nimissä on vuosikymmenen kuluessa esitelty tukku mainioita virvelirumpuja. Olikin vain ajan kysymys milloin Mapex keksii lanseerata suosikkibrändinsä kokonaisiin setteihin. Riffi kokeili näistä jälkimmäistä.
Velvetone-rupeaman yksi opetus oli, että se mikä toimii loistavasti virvelissä ei välttämättä palvele yhtä hyvin koko setin mitassa ainakaan kaikessa käytössä. Vanhoista jenkkirummuista muistuttavat Sonic Saver -vanteet yhdistävät prässi- ja valuvanteiden hyviä puolia. Ensiasennuskalvoilla Velvetone on omiaan vaikkapa klassiseen rokkenrolliin. 0207 282 200 Tietoa verkosta: www.emnordic.fi
37. Ambassador-vahvuisissa Suede-kalvoissa on kirkkaiden peruskalvojen sointia ja selkeyttä sekä toisaalta karheiden kalvojen perinteistä keskialuetta. Tästä koituu selvää etua, ainakin jos joutuu vaihtelemaan haljennutta kalvoa kesken keikan. 2100 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Lattiatomien jaloissa on herkät jousitassut, jotka joustavat iskujen myötä niin reilusti että paikallaan pompahteleviin lattiatomeihin joutuu hetken totuttelemaan.
Mapex Black Panther Velvetone
Velvetone-virveliin perustuva rummusto 22" × 18" bassorumpu 10" × 8" ja 12" × 9" räkkitomit 14" × 14", 16" × 16" lattiatomit Hintaluokka: n. Powerstroke 3 -tyyppisillä kalvoilla Velvetonen bassari tarjosi jo suoraan laatikosta vedettynä topakan potkun, ja rumpu läpäisi komeasti laadullisen perustestin: toimivaa bassaria kelpaa polkea ilman vaimennuspatentteja. Kyllä näillä eväillä tahdittaa huoletta ison ja/tai äänekkään orkesterin peruspulssia. u
www.riffi.fi 3/2012
Komea kvartetti
Etutomeissa on Mapexin omaperäinen ja pohdittu ripustussysteemi, jonka haarukka varaa yläkalvolta vain kaksi viritysruuvia ja -pesää normaalin neljän sijasta. Normista poikkeavat ensiasennuskalvot ja -vanteet tuottavat tärkeän osan rumpujen oletussointia, joten maininta molemmista on paikallaan. Rakenne ja pintaviimeistely on sama kuin mallina olleella virvelillä, joten esimerkiksi Velvetone-virvelin voi hankkia erikseen runkopaketin päälle, mikäli kaipaa settiä joka on veistetty yhdestä puusta niin ulkoisesti kuin soinniltaan. Reilun kahdeksan millimetrin vahvuiset rungot ovat vähän tuhdimpaa tekoa kuin markkinoilla keskimäärin, minkä voi havaita muun muassa pienenä ylipainona rumpuja paikoilleen asennellessaan.
Kulmikkaat virityspesät ovat rungossa vain yhdellä ruuvilla, toivottavasti ainokaiset pitävät pintansa kilometrien karttuessa. Soittopinnoille on asennettu Remon normivalintaa harvinaisemmat Suede-sarjan kalvot. Velvetone-setissä on päällimmäisen ja alimmaisen vaahterakerroksen välissä tuhti kerros pähkinäpuuta. Huolellisesti tehdystä rummustosta kielivät jo päälle päin esimerkiksi bassorummun siististi pyöristetyt puuvanteet. Tosin isohko kaikukoppa typötyhjänä tuottaa sen verran kokoluokalle tyypillistä metallista aluketta, että pientä tyynyä tai kangasnyyttiä voi huoletta käyttää rauhoittelemaan rummun sisäisiä kaikuja, vaikka kalvoja sinänsä ei olisikaan tarpeen vaimentaa.
Raamikkaasti lavoille
Ensimmäiset Black Panther -rumpusetit ovat rajoitettuja erikoispainoksia, joilla valmistaja luotaa markkinoiden vastakaikua. Black Panther -setit myydään runkopaketteina, jotka on koostettu kolmesta tai neljästä tomista yhdellä tai kahdella bassorummulla. Setin jyhkeä bassari on neitsytmallia, mikä edellyttää etutomien ripustelua adaptereilla peltitelineisiin tai erilliseen tuplatomitelineeseen. Kokonsa ja painonsa puolesta setti ei ole parhaimmillaan tanssikeikoilla ja pikkupubeissa, mutta rokkilavoille ja -levyille olemus ja sointi ovat sopivan raamikkaita. Terävä 1:9-kantti sijoittaa kalvon kontaktipisteen rummun ulkokehälle. Testattu Velvetone-setti sisälsi tyypillisen pop/rock-kattauksen vakiorummut 22-tuumaisella syvällä bassarilla, kahdella syvällä etutomilla ja kahdella lattiatomilla. Rummut vastaavat taputteluun mukavan herkästi, toisaalta tasapainoisesti kokoaan kasvattava tomisarja tarjoaa haluttaessa paljonkin äänenpainetta. Jotta Velvetone muodostuisi rumpalipiirien suursuosikiksi tarvittaisiin varmaankin enemmän valinnanvaraa kokoluokissa ja vaihtoehtoja viimeistelyissä. Hyvä, ettei valmistaja lähtenyt tukkimaan jo itsessään jämäkästi soivia rumpuja millään tuplakalvoilla.
Ensimmäiset uunista
Vuosi sitten Frankfurtissa julkaistuja Black Panther -settejä siis Velvetonea ja rinnakkaista Blasteria sai Riffin alkutalvesta tekemän testin aikoihin vain yhtenä vakioviimeistelynä ja kahtena runkopakettina, joiden ainoa ero on lattiatomien määrässä. Silti kokeilun perusteella Velvetone-setistä voi sanoa, että Mapex on onnistunut leipomaan käyttämistään rakennusaineista erilaisen, jännittävän ja pätevän rummuston, jonka voi uskoa tyydyttävän kriittisenkin soittajan makua. Elävyyttä tai melodisuutta ei virvelirummun tuotekehittelyyn pohjautuvalta tomisatsilta kuitenkaan kannata odottaa määräänsä enempää.
Mokkaista nostalgiaa
Velvetone-rummuston työnjälki on kauttaaltaan moitteetonta myös sisärungoissa ja soinnille tärkeissä viisteissä. Setin tomit soivat ehyenä kvartettina kukin upeasti omilla alueillaan. Rummuston soundi tuntui välittyvän koko kirjoltaan parhaiten keskimääräistä vähän löysemmillä kalvoilla, toisaalta hybridirakenteinen runko sietää melko tiukkojakin vireitä ilman tumman ja tukevan vaikutelman liiallista ohenemista. Jos kaipaa vähän tuhdimman oloista Mapex-settiä, se saattaa hyvinkin olla juuri tässä. Lisäetuna pyöristetty vanne ei rouhi kapulanvartta niin kuin perusprässivanne. Prässättynä vanne on valettua kevyempi, mutta harja on pyöristetty rohkeasti sisään kalvoa kohti, mikä pehmentää reunalyöntisoundia. Rummuston jämäkkä rakenne tarjoaa voimakkaan selväpiirteistä sointia, johon puulajien yhdistelmä tuo tilkkasen tummaa lisälämpöä, mikä vastaa hienosti varsin monien musiikinlajien ja käyttöympäristöjen tarpeisiin
Ekvalisaattori on perinteinen bass, middle, treblekolmik ko, mutta ohjelmoitavuus tuo niiden käyttöön omat piirteensä. Mallinnettujen vahvistinten lisäominaisuudet, kuten Deep ja Brightkytkimet löytyvät edi torista, jos sellaisia on ollut alkuperäisessä vahvistimessa.
Tietokoneella saa irti enemmän
Fenderin sivuilta ilmaiseksi ladattavissa oleva Fuse on erittäin tarpeellinen, jotta vahvistimesta saisi kaiken mahdollisen irti.
38 www.riffi.fi 3/2012. Pieni potikan hipaisu voi nimittäin aiheuttaa soun dissa radikaalin muutoksen asetuksen hypätessä kerralla muis tiin tallennetusta arvosta säätimen fyysisen asennon mukaiseksi. Potikat eivät ole moottoroituja, joten mallinnuksesta toiseen siir
ryttäessä säätimien fyysinen asento ei muutu ohjelmoidun soun din mukaiseksi. Näistä muovailtuja valmiita yhdis telmiä on tallennettu 24 presetohjelmaksi. Säätimen liikuttaminen taas vaikuttaa heti ohjel moituun asetukseen, joten eq:n käyttöön joutuu ensin hieman to tuttelemaan. TEKSTI: PIRKKA ISOTALO
Fender Bronco
roppakaupalla soundeja
Bronco on pieni ja kevyt uuden ajan bassokombo, jossa tieto kone liitäntä sekä mallinnus ja helppo ohjelmoitavuus ovat oleellinen osa kokonaisuutta.
B
ronco on suunniteltu ensisijaisesti kotiharjoitteluun, koulu luokkiin sekä muihin tilanteisiin joissa ei tarvita suurta ää nenpainetta. Vahvistimessa on myös viritysmittari ja kompressori, sekä liitäntä jalkakytkimelle.
Kombo kainaloon ja keikalle
Broncon ulkoinen olemus on pelkistetty ja uskottava. Ohjelmia voi myös tehdä itse ja tallentaa joko muokkaamalla asetuksia vahvistimen etupaneelista, tai kätevämmin ja monipuolisemmin Fenderin si vuilta löytyvällä Fusesoftalla. Kotiharjoittelussa näppäriä ominaisuuksia ovat aux sekä kuulokeliitäntä, joiden avulla voi vaikka soittaa levyjen mu kana ilman, että häiritsee muita. Tähän sopivat kymmentuumainen kaiutin ja 40 watin teho. Kom bo on kevyt kantaa, mutta soundiltaan tasapainoinen ja jykevä. Perinteisiin vahvistimiin tottunut saattaa ensin yllättyä, kun säätöjen vieressä on myös usbliitäntä, mutta sillekin kyllä löy tyy hyvät perusteet. Kantokah va on sijoitettu päälle ja vahvistinosa upotettu takaosaan. Soundin muokkaaminen tietokoneella softan kautta tuo li sää ominaisuuksia ekvalisaattoriin. Broncoon on mallinnettu kahdeksan erilaista vahvistinta ja monipuolinen efektiosasto
Pelkästään mal linnuksilla toimivassa vahvistimessa ei ehkä voida puhua laitteen omasta soundista, mutta yleissoundi on silti fendermäinen, ta nakka ja selkeä. Ensikertalainen pääsee myös nopeasti juonesta kiinni ja tekemään omia soundejaan. Jos ymmärtää kaiuttimen fyysisen koon ja vahvistintehon tuomat normaalit rajoitukset ja asettaa toiveensa niiden mukaan, ei varmasti tule pettymään. Asiain ollessa näin kuin nyt, voi todeta, että Broncol la uransa alkuvaiheessa oleva basisti voi saada ensikosketuksen erilaisiin vahvistinmalleihin ja efektipurkkeihin. Plussaa on se, että Broncon hankkinut voi ladata ilmaiseksi myös Ableton Liven käyttöönsä. Väistämättä tulee mieleen saataisiinko 12tuu maisella elementillä vielä jotakin ratkaisevaa lisähyötyä irti, vai tulisiko siinä vain painoa ja ulkomittoja lisää ilman oleellista lisäarvoa. × lev. Ennen vahvistinta sijoitettavat efektit kuvataan softassa tu tunnäköisesti pedaaleina ja vahvistimen jälkeen, "looppiin" tule vat efektit piirtyvät ruudulle räkkimallisina. Surinaa löytyy, mutta esimerkiksi overdrivetyyppiset säröt kannattaa ennem min hakea erillisestä purkista.
dyntäen samalla nykytekniikkaa onnistuneesti. Oktaaverikin seuraa oikein hy vin soittoa, varsinkin kompressoitua signaalia. särö, filtteri, oktaaveri, modulaatioita, delayta ja kaikua. Efektiosaston digi taalisuus koituukin lähinnä säröjen kohtaloksi. Fender pitää laadusta ja perinteistä kiinni hyö
Lisätiedot: Fender Scandinavia · www.fender.se · www.fender.com
t ltuva sove kelijoille t Kirja seopis it illa sekä ittotunne o että s äväksi. Modulaatioefektit (phaserit, chorukset, jne.) ja delayt sekä kaiut kuulostavat varsin hyviltä. Broncosta saa toimivan treenikaverin kotiin, koulu luokkaan se on aivan omiaan, ja hyvin pienimuotoisella keikalla se olisi näppärä monitori basistille itselleen. Vahvistimen pa neelista saa käyttöön yhden kerrallaan, mutta Fusesoftalla voi asetella kolme eri "pedaalia" haluamaansa järjestykseen ennen vahvistinmallinnusta. Broncossa on itsessään nippu efektejä, mm. miksattuina tausta-versioina.
Kokenut rumpali ja soitonopettaja Tommi Rautiainen on koonnut vuosien varrella ideoimiaan harjoitteita ja käytännön työelämästä keräämiään kokemuksia oivalliseksi oppaaksi, jossa riittää soitettavaa niin uransa alkutahteja tapailevalle kuin mestariluokankin kepittäjälle. Nuottien lisäksi opas sisältää sekä cd- että dvd-levyn.. Ainakin MacBookiin yhdistetty Bronco toimi moitteetto masti ja soundit tallentuivat kuten pitääkin ilman turhaa säätä mistä. Softassa saa myös "nupin ja kaapin" vä liin vielä lisättyä efektejä. tajuinen opas brasilialaiseen rytmiikkaan ja sen ilmentämiseen Rudimentaalinen rummunsoitto on haastavaa, mutta sen hallitseperinteisellä rumpusetillä. u
Fender Bronco
Mallintava bassokombo · · · · · · · · · · 10" Special Design kaiutin nimellisteho 40 W kahdeksan vahvistinmallinosta digitaalinen efektiprosessori auxliitäntä ulkoiselle musiikkisoittimelle kuulokeliitäntä harjoitteluun linjaliitäntä äänitys/PAkäyttöön paino 13,6 kg mitat (cm): 28,6 × 45,7 × 15,3 (syv. minen antaa parhaan lähtökohdan Kirjaan kuuluvat kaksicd-levyä minkä tahansa musiikkityylin sisältävät keskeisimmät harjoitharjoitteluun ja soittamiseen teet sekä malliksi soitettuina Nuottien lisäksi opas sisältää että oman harjoittelun pohjaksi cd-levyn. Tämä on itse asiassa havainnollistavaa ja tekee soundin hakemisesta helppoa. tt käyte
e 38,50
postit + kulu
42,50
e
postit + kulu
45 e
postit + kulu
Tilaa omasi suoraan kustantajalta: ·Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi ·Puhelimella: (09)34756380 ·Netistä: www.riffi.fitilauslomake
Kirja on tarkoitettu rumpalin työkaluksi tekniikan harjoitteluun sekä sanavarastoksi improviSelkeästi etenevä ja helpposointiin ja muuhun soittoon. Jos käyttäjällä on entuudestaan kokemusta Guitar Rigistä tai vastaavista ohjelmista, ei ongelmia tämänkään softan kanssa tule. × kork.) hintaluokka: noin 250 e
Passeli peli
Bronco soveltuu varmasti hienosti akustisille keikoille, kouluihin tai kotikäyttöön
Näyttääkin siltä, että myös soitinten myyntityö on hallussa, sillä suurin osa Loef-kitaroista menee vientiin. Käytössä on myös poikkeuksellisia puulajeja.
40 www.riffi.fi 3/2012. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: TOMMI POSA
Loef
yksilöllisiä kitaroita
Käsintehdyt akustiset kitarat eivät ole välttämättä hinnaltaan kaikkien kukkarolle sopivia, mutta ne tarjoavat usein soinnillista yksilöllisyyttä ja luksusta. Nimensä salonkikitara on saanut soitintyypin alkuperäisen käyttöyhteyden kautta, sillä alunperin näitä pikkukitaroita käytettiin kotien salonkimusiikin säestyksessä. Tunnetuin Loef-kitaroiden soittaja lieneekin ruotsalainen fingerstyle-kitaristi Roger Tallström. Olav Löf tunnetaan erityisesti pienikoppaisista parlor-kitaroista, joiden historiaan hän on perehtynyt onhan tätä soitin-
tyyppiä kulkeutunut paljon nimenomaan ruotsinkieliselle Pohjanmaalle Amerikan-siirtolaisuuden ansiosta. Loefin mallistoon kuuluu toki kaikenkokoisia teräskielisiä akustisia kitaroita sekä nykyään myös akustinen bassokitaramalli. Ennen oman tuotannon aloittamista Löfille oli kertynyt kokemusta Landola-firmasta niin soitinrakennuksesta kuin markkinointipuoleltakin. Loef-kitarat eivät ehkä ole markkinoiden halvimmasta päästä, mutta toisaalta niissä käytetyt materiaalit ovat laadukkaita, ja kitarat ovat hintaluokalleen tyypillisesti kokopuisia pohjaa ja sivuja myöten. Katsastimme kotimaisten Loef-kitaroiden tarjontaa kahden erilaisen instrumentin kautta.
O
lav Löfin Pietarsaaressa rakentamien custom-kitaroiden ympärille on viime vuosina kasvanut jonkinlaista hypen poikasta, ja ne ovat löytäneet käyttäjiä paitsi Suomesta myös ulkomailta
Nollanauhan kohdalla kielet on aseteltu noin 7,5 mm etäisyydelle toisistaan, ja tallassa tämä väli on 1011 mm. Soittimen kansi on liitetty kahdesta palasta Adirondackkuusta. Tämä taas tarkoittaa, että kansipuussa on luonnostaan matalampi resonanssitaajuus, jolloin matalan taajuuden sävelet toistuvat helpommin.
www.riffi.fi 3/2012
41. Adirondack-kannen voi jäykkänä kuusilajikkeena ohentaa herkäksi, mikä yleensä tarkoittaa soittimessa hyvää dynamiikkaa. Tässä tapauksessa yksinkertaisen tyylikäs reunalista on työstetty mahongista.
Big Parlor Julian pähkinäpuu on kaunista katseltavaa.
Nollanauhan olennaisin idea on saada vapaat kielet soimaan samansävyisesti kuin sormitetut, koska kielten topparina on sama metalli. Toiseen maailmansotaan asti se oli pääasiallinen kitarankansien materiaali yhdysvaltalaisissa kitaroissa, ja sen maine kansipuuna juontaakin pitkälti tältä ajanjaksolta. Loef-kitaroissa itse satuloiden materiaali on perinteiseen tapaan luuta.
Adirondack
Adirondack on Yhdysvaltain koillisosan Appalakkien alueella kasvava punakuusilaji, ja ehkä jäykintä kitaran kansipuuksi käytetyistä kuusipuista. kielen kohdalla vireen kompensointi. Varsinainen kieltenleveys 0-nauhan kohdalla on 39 mm ja eebenpuu-tallassa taas 55 mm. Testisoitinten kopat ovat tästä hyvinä esimerkkeinä. Otelauta puolestaan on Itä-Intian ruusupuuta, ja otelautanauhat ovat noin kahden millin levyiset eli suurinpiirtein medium-kokoa. Sen skaalapituus on 630 mm, ja kaulanleveys 0-nauhan kohdalla 44 mm. Itse kaula on tehty kahdesta palasta afrikkalaista mahonkia. Jos kanteen käytetty puu on yksilönä tarpeeksi hyvä, kitaraan saadaan myös sävykästä yläkertaa. Tallassa on nykytavalle tyypillisesti 2. Kaiken kaikkiaan hyvässä adirondackissa on paljon eurooppalaisen laatukuusen sävyä. Usein nollanauhan sanotaankin kirkastavan vapaiden kielten sointia. Tämän hintaluokan kitaroissa on usein tapana tehdä myös listoitus puusta muovin sijaan. Toinen testikitaroista taas oli koppamalliltaan isompi OM-tyylinen. Siinä erikoisuutena on yksi oktaaviparikieli, mikä tekee siitä seitsemänkielisen.
Iso ja salonkikelpoinen
Loef Big Parlor Julia on isohko salonkikitara, mutta on silti esimerkiksi OO-mallin kitaroihinkin nähden melko pienikokoinen. Kitara on erittäin sopiva juuri sormisoittoon, eli tilaa on sekä tallassa että satulan tienoilla riittävästi, mutta kaula ei ole myöskään liian leveä ollakseen hankala soittaa. Riittävän leveät nauhavälit taas mahdollistavat esimerkik-
si A-duurisoinnun sormittamisen helposti avoimessa asemassa. Toki Loefkitaroita valmistuu myös aivan perinteisistä high end -kitaroissa suosituista puulajeista. Sivut ja pohja puolestaan on kauniisti yhteensovitettu kahdesta palasta hieman harvinaisempaa materiaalia, venezuelalaista pähkinäpuuta. Ulkonäöltään adirondack on hieman epätasaisempaa kuin esimerkiksi sitka- tai eurooppalainen kuusi. Kokeiltavana oli kaksi soitinta, joista toinen edustaa kooltaan juuri salonkikitaroita. Kopasta vapaita otelautanauhoja on normaalista poiketen 13, mikä onkin hyvä asia ylimmille nauhanväleille ulottumisen suhteen. Leveäsyisessä adirondack-kannessa taas on ainakin periaatteessa vahva matalien taajuuksien toisto. Koska kannessa on vähemmän jäykkiä syylinjoja, kansi on löysempi ja joustavampi. Virityslapa on vintage-henkisesti avointa mallia, ja sen moottoreina toimivat Groverin avoimet virityskoneistot. Adirondackissa pitäisi siis teoriassa olla keskimäärin sitkakuusen voimaa ja eurooppalaisen kuusen sävykästä diskanttia. Isompia tuotantomääriä tehtäessä nollanauha myös nopeuttaa soittimien kasaamista, koska varsinainen satula toimii tällöin enemmänkin ohjurina, eikä sitä tarvitse viilata yhtä tarkkaan kuin normaalisti
Kaula on kiinnitetty koppaan pulttiliitoksella, ja otelauta on liimattu kanteen.
Seitsemän kieltä
Loef 7 on yhdellä oktaaviparikielellä varustettu OM-kokoinen kitara. Itse kuvailisin pähkinäpuun sointia hieman pehmeämmäksi versioksi mahongista. kielen että oktaaviparikielen kohdalla vireen kompensointi. Tässä kitarassa nollanauhan leveys on 44,5 mm, kieltenleveys sen kohdalla noin 39 mm, ja yksittäisten kielten etäisyys noin 7,5 mm. Oktaavikielen käyttö punotun kolmoskielen parina on hyvä oivallus, joka tuo sointiin mukavalla tavalla 12-kielisen heleyttä. Tällaista yksittäisten parikielten käyttöähän ovat hyödyntäneet esimerkiksi blues-soittajat ottamalla osan 12-kielisen kitaran oktaavikielistä pois. Mutta löytyy sille toki käyttöä missä tahansa musiikissa, jossa etsitään helposti erottuvaa, ei niin isoa taajuusaluetta. Bassopuoli on hillitysti kasassa, eikä varsinaisesti mahtaile. Tosin testikitarassa oli ääniaukon molemilla puolilla pieni viisto tukirima perinteisen X-rimoituksen tyyliin, eli aivan arkaaisimmasta tikapuumallista ei ole kysymys. Big Parlor on myös varsin kirkas ja kokoisekseen yllättävänkin topakka instrumentti. Sen skaalapituus on 650 mm, ja kaulassa on 14 nauhaa vapaana kopasta. Eebenpuutallassa leveys on 55 mm, ja kielten etäisyys toisistaan noin 1011 mm. Tämähän on usein etu äänityskäytössä, jossa isompien kitaroiden alakertaa ja alakeskialuetta yleensä joka tapauksessa leikataan, kun kitaran ääntä sovitetaan suurempaan äänikuvaan. Tikapuita pitkin
Julian kannen rimoitus on vanhojen salonkikitaramallien tavoin "tikapuu"-mallia (englanniksi "ladder bracing"), siis toisin kuin monissa uusissa pikkukitaroissa, joissa on X-rimoitus. Sivuissa ja pohjissa käytetty pähkinäpuu on ominaissoinniltaan kuivahko, mutta myös melko transparentti puulaji, joka ehkä hieman vähemmän värittää kansipuun ominaissointia kuin esimerkiksi ruusupuu tai mahonki. Tallassa on sekä 2. Se on ominaissointi, jonka näin pieni koppa määrittää. Sormisoitossa se ehkä toimii hieman erottelevuuden kustannuksellakin, mutta toisaalta kieli on helppo ottaa halutessaan pois, mikä ei tee kitarasta yhtään hankalammin soitettavaa kuin tavallisesta 6-kielisestä. Oikein voi-
Molemmissa kitaroissa kaulan muoto on miellyttävän pyöreää c-mallia. Big Parlorin tavoin soittimen kaula on afrikkalaista mahonkia, otelauta Itä-Intian ruusupuuta ja otelautanauhat noin kahden millin levyiset. Tämän kokoluokan kitara on luonnollisesti soinniltaan hieman honottava ja ylempää keskialuetta korostava. Loef 7 ei ehkä dynaamiikan ääripäässä ole aivan niin jämäkkä kuin jotkut muut saman kokoluokan soittimet. Se on myös se sointi jota tällaiselta kitaralta haetaan, ja Big Parlor -malli onkin mitä erinomaisimmin kotonaan blues- ja folk-sormipikkauksen maailmassa. Aivan ruusupuun täyteläisen pitkää soivuutta tässä puulajissa ei ole.
transparentin, hieman mahonkia pehmeämmän soinnin. Kansipuuna tässä kitarassa on leveäsyinen Adirondack-kuusi, mutta sivut ja pohjat ovat klassisista ja flamencokitaroista tuttua päärynäpuuta, tässä tapauksessa alkuperältään serbialaista. Tikapuurimoitus koostuu poikittain kielten suuntaan nähden (eli tikapuumaisesti) asetelluista rimoista. Puinen listoitus taas on tehty havaijilaisesta koasta. Tämä ratkaisu toimii niin plektralla soitetuissa läpi kielten komppauksessa kuin sormisoitossakin. Päärynäpuu sivu- ja pohjamateriaalina tuntui hieman samanlaiselta kuin Juliassa käytetty pähkinäpuu, eli se toi mieleen melko
42 www.riffi.fi 3/2012. Virittimet ovat tällä kertaa Gotohin umpinaista mallia, ja virityslavassa on kolme viritystappia bassopuolella ja diskanttipuolella neljä. Kitaran kantta tukee nykykitaroista tuttu X-rimoitus.
Loef 7 -mallin pitkähkö virityslapa mahdollistaa neljän virittimen asettelemisen samalle puolelle riittävän etäälle toisistaan, jolloin niiden säätäminen onnistuu vielä vaivattomasti.
Heleää sointia
Loef 7:n ominaissointi on kirkas, ja muita adjektiiveja soinnille voisivat olla avoin, kevyt, ilmava ja pehmeä
Nämä laukut ovat miellyttävän kevyitä kuljettaa ja riittävä suoja, jos lastia käsittelee varoen. Loef-kitaroissa kaularautaan päästään käsiksi Martin-kitaroiden tapaan kaikukopan kautta, ääniaukon yläpuolisen poikittaisriman säätöaukosta. Kitaran kielet oli säädetty hyvin matalalle, mikä teki siitä erittäin nopean ja helpon soittaa. Se onkin sitten makuasia pitääkö tästä vai ei, ja tilanteesta riippuen ominaisuus voi olla haitta tai etu. Ei siis kannata riskeerata, jos lasti on näinkin arvokas. En kuitenkaan suosittele niiden asettamista minkään alle, sillä kovaa painoa ne eivät välttämättä kestä. Soittimet toimitettiin Gatorin puolikovissa kantolaukuissa, jotka ovat ikään kuin välimuoto kunnon kovasta laukusta ja pehmeämmästä selkäpussista. Yksi syy kitaroiden kirkkauteen lienee juuri nollanauhan käyttö satulapäässä. makkaasti soitettuna kitaran sointi muuttuu mielestäni hieman kompressoidun oloiseksi, ja ehkä hitusen samanlaista luonnetta havaitsin myös Big Parlor -mallissa. Mielestäni ne osoittavat, että hyväsointisia akustisia high end -kitaroita voidaan tehdä myös muista materiaaleista kuin perinteisestä mahongista tai ruusupuusta. Loefin kitaroissa seurataan siis vintage-henkistä ajattelua, vaikka säätöaukon viimeistely ei ollutkaan aivan yhtä tyylikästä kuin vaikkapa Martinin tehdaskitaroissa. Toisaalta tämä toi kääntöpuolena sointiin myös kielten särinää ja jopa pientä soimattomuutta joissain kaulan ja kopan liitosalueen nauhaväleissä. On myös mukavaa huomata Olav Löfin valmistavan esteettisessä mielessä yksinkertaisen kauniita instrumentteja. + 358 50 308 3701 s-posti: loefguitars@loefguitars.fi Tietoa verkosta: www.loefguitars.fi
Seitsemäs kieli ei vaikuta pääkielten väliseen etäisyyteen, joten sen voi tarvittaessa poistaa, eli kitaraa voi halutessaan soittaa myös normaalina kuusikielisenä.
www.riffi.fi 3/2012
43. Lisäksi kehuja on annettava materiaaliratkaisuista kitaroiden sivuissa ja pohjissa. Loef-kitaroissa paksuus on ehkä jostain tehdaskitaroiden ohuemmasta päästä, mikä on luonteva valinta, jos ajatellaan vaikkapa kannen halkeamien eh-
Loef Guitars
Käsintehtyjä akustisia kitaroita · soitinrakentaja Olav Löfin valmistamia, kokopuisia teräskielisiä akustisia kitaroita · kaikki kitarat ovat yksittäiskappaleita Loef Julia Big Parlor (# 128) · Vastaavan mallin hintaluokka noin 2500 2700 e Loef 7 (# 122) · Vastaavan mallin hintaluokka noin 3000 e Lisätiedot: Olav Löf Puh. Molempien kitaroiden fyysinen tasapaino oli myös varsin miellyttävä ainakin istualtaan soittaessa. Monimutkaisten helmiäiskoristeiden sijaan laadukasta vaikutelmaa luovat kaunis puu, puiset reunalistat sekä yksinkertaisen tyylikäs ääniaukon rosetti. Uskoisin niiden toimivan erityisen hyvin monissa äänitystilanteissa, sillä nämä bassotoistoltaan hallitut ja kirkkaat instrumentit tuskin tarvitsevat paljoakaan ekvalisointia. u
Yksinkertaisen kaunista
Loef-kitarat ovat kaunissointisia instrumentteja. Vaihtoehtojahan niille on koko ajan etsittävä. Muussa mielessä viimeistely sisäpuolen rimoissa oli omaan makuuni aivan riittävän siistiä.
käisemistä. Tämä lienee kaulan säädöllä hoidettavissa oleva seikka. Testisoitinten kannet olivat hieman paksumpia kuin mitä monilla custom-kitaroiden rakentajilla. Tällä tavoin kaularaudan säätö on ehkä hieman hankalampaa kuin jos säätöruuvi olisi lavassa
Vaikka uuden ajan soittimen kehittäjät yksi toisensa jälkeen innostuivat mallintamaan vuotoja, säröä ja in terferenssiä, niin useimmat yritykset kilpistyivät lopputuloksen akateemisuuteen, ennaltaarvattavan kilttiin sointiin. Pidin erityisen paljon Noisy 60 tilasta, johtunee
H
44 www.riffi.fi 3/2012
ammondista puhuttaessa on mainittava aina ensimmäisten asioiden joukossa se tärkein: ääni. clone wheelurkuja vaivasi "liian siisti" soundi, olivathan antiikkisen ikonimalliston käyttäjät tottuneet siihen, että hyvinkin pidetty oikea tonewheellaite puhisi ja pöhisi, vuoti kaistalta toiselle ja tarvittaessa mylvi kuin sonnilauma läpi vallin kuin vallin, oli se. Lisäksi erityisen Custom Tone Wheel säädön avulla laitteen siisti puoli happanee enti sestään valintojen "Real B3" / "80's Clean" / "Noisy" / "Noisy 60" mukaan. Efekteillä höystettynä ja muilla kosketinsoinneilla lihotettuna.
kiveä tai kitaroita. TEKSTI: PETRI ALANKO
Hammond SK2
sivistyneesti rupinen
Hammondia digitaalisena, olkaa hyvä. Teknisemmin kuvailtuna SK2:n äänigeneraattori tuottaa pe rustilassa siistiä sisäduunia säestävää settiä, mutta Organ Type parametria ruuvaamalla alkaa soundi saada enemmän luonnet ta crosstalkin ja pöhinän lisääntyessä. Ensimmäisiä ns. Hyviä uutisia: uusi Hammond SK2 tekeytyy pukuun pukeu tuneeksi krakakaulaiseksi oldschool jazzmieheksi, mutta hetkes sä se muuttuu uskottavasti ärjyväksi repaleisiin farkkuihin pu keutuneeksi pitkätukaksi
Signaalitien viimeistelee ominaisuuksiltaan arkikattausta edustava multiefektilaite, jonka perusparametrisäädöt löyty vät etupanelin oikeasta yläkulmasta. pianoja, Rhodes/Wurlitzersoundeja, klavinet teja, piipaaurkuja, haitarisoundeja, puhaltimia, viulumattoja, malletosastoa sekä yleissynasoundeja. Mainittakoon, että laitteen sisäinen soundivalikoima on lä hitulevaisuudessa laajennettavissa HammondSuzukin verkko sivuilta löytyvillä soundipaketeilla.
Nakit laudalle
Koskettimiston tuntuma on mukava, ja onneksi sekä ylä että alasormiot tuntuvat identtisiltä. SK2:lla onnistuvat myös Farfisa ja Voxsoundit, ja kirkko urkupillistökin on sisällytetty valikoimaan. Lisäksi viiveaika eli delay time ei ole synkronoitavissa midikelloon. waterfallkoskettimisto vai kuttaa olevan kestävää muovia, eikä glissandoista jäänyt jälkeä kään koskettimien kiiltävään pintaan. Ainoa poikkeus syntikkamiehille on recordpaini ke, joka ei suinkaan äänitä mitään vaan vastaa writenamiskaa, eli kirjoittaa siis jotakin soittajan säätämää urun muistipaikkoi hin. Keikalla voi lennossa justeerata yleissävyä laitteen etupane lin master eq:lla, kolmialueisella taajuuskorjaimella. Kaikki tarvittava on käden ulottuvilla, eivätkä nappulat aiheu ta ihmetystä. SK2 käyttää muuten itse 8pinnaista Leslieliitintä, mutta adaptereita on onneksi saata villa. Yritin löytää ekspressiopedaalille efektiparametrien säätömahdollisuutta, mutta ilmeisesti laitteen nykyinen firm ware ei sitä (vielä) salli. Vetotangot tuntuvat nekin kestäviltä, ja ne on upotettu noin puolen sentin syvyiseen tilaan. Olin esimerkiksi hivenen tyytymätön levottomiin perusvibra toasetuksiin, ja percussiokilahduskin tuntui soivan liian pitkään. Toki koko komeuden saa ulos ihan vain plugiliittimilläkin, mutta Se Jokin jää silloin kokematta.
Soundiparametreja riittää
Ruuvattavaa piisaa ja kaikkeen voi kajota, oli sitten kyseessä per cussion tai chorus/vibratosäädöt. Makuasia.
tosta myös mm. Laitteen etulevy on looginen ja entuudestaan tuttu: mitä pä sitä vuosikymmenien käyttöliittymäkehitystä mullistamaan. SK2 on tarkoitettu roudattavaksi (siksi keskellä takalevyä on sormisyvennys), joten vetotankojen syvennys on ymmärrettävä piirre. säätöarvokäyrä sekä low/high frequency limit. Keskialueen säätöhaarukka, 2503100 Hz riittää useimpiin ongelmatilantei siin, basso säätyy 20200 Hz ja diskantti 48 kHz alueilla. Moog Voyagerista tutulla "jokainen kosketin on oma kirjaimensa" toiminnolla. Olisihan se noloa pyyhkäistä tikut poikki takin hihalla. Sen efekti on osittain mallinnettu, osittain oi kean mekaanisen torviston tuottama. Mallinnetun jousikaiun pärähdys (soundi, joka syntyy jousi kaikuyksikköä lyötäessä) tai delayajan määritys naputtamalla (tap tempo) voidaan myös määrittää Octavepainikkeille, jos ei tule käyttäneeksi painikkeiden perustoimintoja. Leslieefekti kin (sekä mallinnettu että ulkoinen) on säädettävissä mielin mää rin valikkosivullaan, ja jopa ekspressiopolkimelle on joukko pa rametreja, mm. Key click oli liian nätti ja niin pois päin (ja taas muistutan, että oma urkuni on siis puhkisoitettu ikäloppu räähkä), mutta niin vain SK2 taittui yllättävän identtiseksi verrokiksi. Mikäli käytössä on vain 8 tai 11piikkistä liitintä käyttävä Leslie, jäävät Pipe Organ, Vox ja Farfisasoun dit kuulematta, aivan kuten Extra Voice. Osittain mallinnettu pikkuLeslie on oiva seuralainen SK2:lle.
Plus ne muut kosketisoittimet
Koska SK2 on tarkoitettu lisänimikkeensä (Stage Keyboard) mukaisesti yleissoittimeksi, löytyy laitteen Extra Sound osas
www.riffi.fi 3/2012
45. Nykyinen kirjaimien selaami nen Valuesäätimellä muistuttaa liiaksi 1990luvun valikkosyn tikoiden käyttöä. Mis tään radikaalista muokkauksesta ei ole kysymys, sillä korostusta/ leikkausta on enimmillään yhdeksän desibelin verran. siitä, että usein käyttämäni L100 on kovin, kovin huonossa kun nossa ja vähintäänkin temperamenttinen kapistus. Ja jos tuntuu siltä, että laitetta soitellessaan tulee palanneek si toistamiseen tietylle sivulle, kyseisen valikkosivun voi tallentaa etupanelin Controlpainikkeen alle. Muistipaikat voidaan nimetä, joskin nimeämistä voisi hel pottaa esim. Loppuja säädetään vali kon kautta. Pidän kovasti siitä, että raidaan soit taessani tankoja vasurilla, pikkurilli nelostangolla, ja availen tai suljen äänikertoja aaltomaisin usean sormen liikkein. Jouduin opettelemaan hiukkasen toisenlaisen asennon SK2:ssa tuon sy vennyksen takia, mutta jos minun pitää valita tottumuksen tai turvallisen roudaamisen välillä, valitsen jälkimmäisen.
Se kuulostaa aidolta ja näyttää puoliksi aidolta. Suosittelenkin huolellista tu tustumista helppotajuisista valikoista löytyviin säätöihin, niiden kautta nimittäin päästään presettien tuolle puolen. Muutenkin vaikuttaa siltä, että Hammondilla on kuunneltu asfalttiteitä suhaavien soittaja työmyyrien toiveita. Ne vaativat joko oman ulostulonsa plugiliittimistä tai sitten vaikkapa testilaitteistossa ol leen 2101Leslien. Ns. Mellowvalinnalla soi tin taas vaihtaa eimekaanisen Hammond GT7:n tai Concordin äänigeneraattoriin
Minkäänasteisesta kryptisyydestä ei kuitenkaan ole kyse, terveellä järjellä selvitään usein maaliin asti. Outoa mp3toistossa on se, että paras toistettu laatu on vain 192 kbps. oktaavitranspose, jo ka vaikuttaa myös laitteen itsensä tuottamiin soundeihin. Jos vetotankoja vain saisi sen puoli senttiä ylemmäksi, tuntuisi soittimen ääreen istahta minen kuin vanhan kamun viereen kävisi. 02-7483932 Tietoa verkosta: www.power-sound.fi
Aarteet talteen
Kun SK2:n sisuskalut on muokattu mieluisaksi, on syytä taltioi da laitteen sisältämä data vaikkapa USBtikulle. No, väliäkö sillä, onhan WAV toisto ihan kelvollista laatua. Kaikki mitä Hammond-mies tarvitsee: setti vetotankoja. Kaksirivinen näyttö riittää yllättävänkin moneen, mutta joi denkin tiheämpien parametrisivujen nimekkeet lienee syytä ope tella ulkoa, varsinkin, jos odotettavissa on säätöä hämärällä la valla (ilman käyttöopasta). Laite voi soittaa koko listan läpi automaattisesti, tai pysähtyä jokai sen pohjatiedoston jälkeen. Jopa soittimen oma, mallinnettu Leslieefekti on kel vollinen, ja sopivilla EQarvoilla sekä Overdrivellä höystettynä SK2 soundaa erinomaiselta. Nyt on asentoa pik kuisen korjattava, mutta vain pikkuisen... Mutta vasta vuoden 1991 XB1 ja XB2 vahvistivat kunnolla orastavia posi tiivisia tuntemuksia, jotka SK2 nyt vie täyteen kukoistukseensa. 1986 (nimeltään Super B, muistaakseni). Nuo External Zonet ovat siis ylä ja alasormioiden lisäksi miditietoa lähettävät "virtuaalikos kettimistot", joille voidaan määrittää koskettimistorajat, esimer kiksi Zone 1 voi lähettää vaikka vain yläsormion ylimmältä ok taavilta, Zone 2 on määritelty vaikkapa jonnekin päin alasor miota ja Zone 3:a ohjataan bassopedaalistolta. u
Mukana myös midi
Usealla keikkamuusikolla tuppaa olemaan ahdasta lavalla ja sama vaivaa studiomiekkosiakin, joten useat meistä pitävät instrumenttinsa räkitettyinä ja loitommalla. Ja kun SK2 voi kerran lähettää mididataa, voi se luonnolli sestikin myös ottaa sitä vastaan. Laite vaatii oikeanlaiseen tuntu maan pääsemiseksi tukevan alustan tai jalustan, sillä olennainen osa soittimen olemusta on sen fyysinen paino, se, miten massa "puhuu" sormia vastaan fiilistellessä. Laitteessa on ulkoinen virtalähde, mikä pikkuisen kenkuttaa. Tikulta voi tois
46 www.riffi.fi 3/2012. Lähetys ja vastaanottopuolilla on itsenäiset parametrinsa, ja niitä riittää. Kuten analogiuruissa vuodesta 1934, myös digipuolella Ham mond on uranuurtaja, sillä yritys on valmistanut legendaarisista mammuttiuruistaan ensimmäisen numeraaliversion jo tiesitte kö edes. Ymmärrän kyllä toisaalta valmistajan pointin: virtalähtee nä voidaan käyttää mitä tahansa soveltuvaa ja jo tyyppihyväk syttyä kapistusta. Lopputuntuma uudesta laitteesta onkin ehdottoman posi tiivinen. Sekä ylä että alasormioille on omat parametrinsa, mm. Kaksisormioinen SK2 painaa noin 16 kg, joten virtalähteen si joittaminen soittimen sisälle ei olisi suunnattomasti lisännyt pai noa. Huomaa myös etupaneliin painetut liitinsymbolit.
Yllättävän avara näyttö
Vaikka SK2:ssa onkin vain yksi vetotankosetti, laitteen perus näyttö ilmaisee kunkin sormion (sekä pedaaliston) vetotanko asennot mustina graafisina palkkeina tai numeroina soundi nimen yläpuolella. Biisilista kannattaa luoda etukäteen vaikkapa tietokoneella liittämällä pohjaWAV:n alkuun vaikkapa 00_, 01_ jne. Lyhyesti todeten pe rusparametristo on kattava.
Hammond SK2
Digitaalinen urku · oma efektilaite · urkusoundien lisäksi piano- ja syntikkaosastoa · hinta: 2269 e (sisältää opetus-DVD:n) Lisätiedot: Power-Sound Puh. Säästyyhän sillä kustannuksiakin.
taa myös esimerkiksi soolokeikoilla mp3 tai 16bittisessä WAV formaatissa olevaa dataa, pohjakomppia tai biisitaustoja mitä nyt sattuu tarvitsemaan. SK2:n midiemo ominaisuudet ovat sangen kattavat, ja soittimen tuplasormio suo rastaan houkuttaa vetämään midipiuhaa räkkiin. Pan kinvaihtokäskyt on sisällytetty parametriarsenaaliin, samoin Ex ternal Zone Low ja Higharvot. Etupanelin Play/Pausepainikkeel la käynnistetään seuraava tiedosto, ja Music Playerille on oma volumesäätönsä.
Vanhan liiton makua?
Jokainen sähköisiä kosketinsoittimia käyttänyt tuntee ikoniset B ja Csarjan vetotankomallit sekä niiden pienemmät iteraatiot
Mikserin takalaidan liitännät kattavat perustarpeet kuten mikrofoni- ja linjatulot, inserttipisteet, aux-, ryhmä- ja päälähdöt, studiokuuntelut ja niin edelleen, mutta kytkentä moniraituriin hoidetaan erikseen valittavalla, takalaitaan upotettavalla moduulilla. Mikä parasta, alemwww.riffi.fi 3/2012
47. Mikrofonivahvistimet ovat kelpo laatua ja hoitavat nikottelematta niin mikrofoni- kuin linjasignaalitkin. Mikserin runko on vankan tuntuinen, liittimet jämäköitä ja potentiometritkin on lukittu kansilevyyn jokainen omalla mutterillaan. 24 yleiskäyttöisen monokanavan lisäksi paketissa on neljä hieman poikkeuksellisesti sommiteltua stereokanavaa linjasignaaleille, sekä vielä lisäksi kaksi vahvistinputkella höystettyä monofonista Valve Channel -tuloa jotka soveltuvat monenlaisille signaaleille. Iso M-kirjain mallitunnuksen lopussa kertoo, että kanavien liukusäätimet ovat moottoroituja, mikä mahdollistaa dynaamisen miksausautomaation ulkoisella midi-ohjauksella. Pätevän peruskonseptin kruununa hehkuvat kahden Valve Channel -tulon putket.
perinteikäs valmistaja palaa juurilleen
llen & Heath GS-R24:llä voi miksata yhteensä 32 kanavaa joko stereoksi tai 5.1-surround-tilassa. Mikseriä valmistetaan kahtena eri versiona. Rakenne on kaikinpuolin jämerä ja vakuuttava. Valittavana on joko moduuli analogista liittoa varten tai sitten digitaalisen tallentimen kanssa toimintaan. Samat Studio-lähdöt palvelevat myös muusikkokuuntelun järjestämisessä. Studio-lähtöä joihin voi matriisityyppisesti koostaa sopivan miksauksen aux-, ryhmä- ja päälähdöistä. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI
Allen & Heath
GS-R24
GS-R24 on analoginen studiomikseri, joka käy suoraan myös digiraiturin kumppaniksi. Vaikka erillistä vaimennuskytkintä koville signaaleille ei olekaan, tuntuu tulovahvistuksen säätimen 54 dB:n haarukka kyllä riittävän normitoiminnassa. Erillinen kahden räkkiyksikön virtalähde liitetään tiskiin jämerällä kaapelilla, jonka moninapainen liitin lukitaan paikoilleen kierrettävällä holkilla.
Monokanavat
Pääosa GS-R24:n äänitys- ja miksausvoimasta löytyy monipuolisesti varustelluista monokanavista. Kummankin mikseriversion liukusäätimiä voidaan kyllä käyttää audiotasojen sää-
A
tämisen lisäksi midi-kontrolleina, mutta vain moottoroidun version liukusäätimet reagoivat ulkoisiin komentoihin. GS-R24 tarjoaa äänittäjän omaan kuunteluun tasonsäätimen ja normaalit signaalilähteen valinnat sekä liitännät yhdelle kaiutinparille ja kaksille kuulokkeille. Väliin jäävä keskikaista on jaettu kahden täysparametrisen korjaimen kontolle ja kummankin säätöhaarukka ulottuu mukavasti toisen vastuualueelle saakka. Lisäksi tarjolla on kaksi ns. Monokanavissa on nelialueinen ekvalisaattori, jonka basso- ja diskanttiyksiköt ovat hyllykorjaimia (rajataajuudet 80 Hz ja 12 kHz)
Maukkaimmillaan tämä muokkain on silloin, kun äänessä voi
48 www.riffi.fi 3/2012. Hyllykorjaimella voi korostaa tai vaimentaa leveällä kaistalla ja tehdä samaan aikaan sitten parametrisella yksiköllä vastasuuntaista muokkausta kapeammalla kaistalla. Säröstä kumminkin on kyse, sävyltään sangen miellyttävästä sellaisesta. Kanavasignaaleiden reititys on asianmukainen. Yksi haara kulkee täysin
puhtaan puolijohdekytkennän kautta, toinen taas pikkuisen yliohjautuvan vahvistinputken kautta. Kitaran särölaitteen kaltaiseksi efektiksi Valve Channelia ei kumminkaan ole tarkoitettu ja parhaimmillaan mauste onkin pienenä silauksena, kun ääneen ilmaantuu kevyttä rapautumaa pintaan. Parhaimmillaan stereokanavat ovat efektipaluina, tai ikäänkuin ekstratuloina, joita voi käyttää suhteellisen valmiiden komponenttien liittämiseen miksaukseen.
Moniraiturin in-line-tyyppistä liittämistä varten GS-R24 varustetaan sopivalla moduulilla. Ensimmäinen on varustettu RCA-liitännällä ja sen signaalit voi joko ohjata suoraan päälähtöihin (sellaisenaan valmiit äänilähteet) tai summata saman kanavan toisen tuloliitinparin signaaleihin (jolloin ne ohjautuvat edelleen yhteiseen nelialueiseen korjaimeen). Minimiasennossa kuunnellaan puolijohdepuolta, maksimipäässä pelkkää putkea.
Stereokanavat
Allen & Heath on jakanut kanavalohkon fyysisen tilan kahdelle erilaiselle stereotulolle. Reitityskytkimiä on kanavan luonteesta johtuen muutama vähemmän, mutta ryhmä- ja päälähtöjen ohessa signaalin lähetys moniraiturille onnistuu kyllä näistäkin kanavista, samoin tallentimelta palaavan raidan muokkaus miksausvaiheessa. Kuvan kortilla sujuu 32-kanavainen viestintä joko FireWire- tai Adatväyliä myöten. Loistava juttu luovalle ruuvaajalle, sillä kummankin parametrisen korjaimen voi halutessaan virittää viereisen hyllykorjaimen kanssa kimppaan. Stereokanavien Aux-lähdöt vastaavat monokanavia. Tai sitten käyttäen molempia yhtä aikaa, jolloin FireWireä myöten liikkuu 24 kanavaa ja Adat-väylän kautta kahdeksan kanavaa.
Valve Channels
Edellä kuvailtujen "tavanomaisten" kanavien lisäksi GS-R24:ssä on kaksi erillistä tuloa, joissa etuvahvistimen signaalipolku on jaettu kahteen rinnakkaiseen haaraan. Näiden sekoitussuhde säädetään potentiometrillä, jonka retro-henkinen nuppi luo pikantin tunnelman: salainen ainesosa on tässä nyt tarjolla ja sitä voidaan annostella maun mukaan. Esimerkiksi. Analogipuolella vaihtoehtoina ovat ryhmä- ja päälähdöt. Ja jonkinmoisesta salaisuudesta on todella kyse, sillä vaikka manuaalin lohkokaavio esitteleekin signaalipolun eri osiot avoimesti ja kuvaa putken vaikutusta signaaliin aaltomuotopiirroksella, ei putken tyyppiä tai muita toiminnan yksityiskohtia kerrota. Kuusi aux-lähtöä riittänevät sekä muusikkokuunteluiden hoitamiseen session aikana että efektointiin miksauksessa, etenkin kun inserttipisteet ovat käytössä myös silloin, kun miksataan digitaaliselta moniraiturilta tulevaa materiaalia. Moniraiturin (merkattu mikserin kansilevyyn digitaalisen työaseman mukaan kirjainlyhenteellä DAW) lähtö haarottuu kanavasta joko heti mikrofonivahvistimen ja bassoleikkurin jälkeen, tai napin painalluksella vasta kanavan taajuuskorjaimen jälkeen. Loput reitityskytkimet vaikuttavat siihen, mihin kohtaa kanavaa paluusignaali tallentimelta kytketään loppumiksauksen aikana.
Valve Channelin Drive-säätimellä määritetään täysin puhtaan puolijohdekytkennän ja putken kauttavan kulkevan, kevyesti säröytyvän signaalin keskinäistä sekoitussuhdetta. Jos äänen murtumiseen alkaa kiinnittää tietoisesti huomiota, hanikka on jo todennäköisesti liian suurella. Jälkimmäinen saman kanavan stereotulo on tarkoitettu balansoidulle linjasignaalille ja se ohjautuu aina nelialueiseen, kiinteillä keskialueen korjaimilla toteutettuun kanavakorjaimeen. man parametrikorjaimen kaista lähtee jo 18 Hz:n lukemasta ja ylemmän yksikön kaista ulottuu 18 kHz:n lukemiin asti
u
www.riffi.fi 3/2012
Liitto moniraiturin kanssa
Erillisten itsenäisten analogi- tai digiraitureiden osuus on nykyisin verraten pieni ja taitaakin olla yleisempää käyttää tietokoneen ja audio-ohjelman yhdistelmää, jolla hoituu tallennuksen ohessa myös tallenteen editointi. Ratkaisin pulman kytkemällä osan Fostexille tallennetuista raidoista GS-R24:n analogisiin linjatuloihin, jolloin signaalitason sai passattua kanavan gain-säätimellä. Analoginen nollatason signaali vastaa siis -18 desibelin digitaalitasoa. 010 5258 000 · www.noretron.fi · www.allen-heath.com
49. Audiopuolen yhteistyö Firewiren kautta MacBook Pron ja Record-moniraitaohjelman yhdistelmällä toimi heittämällä sekin.
Erinomainen tuote
Allen & Heath on tehnyt kelpo työtä. Allen & Heath on huomioinut nämä asiat ja niinpä GS-R24 tarjoaa analogimiksauksen lisäksi laajat ominaisuudet ulkoisen tallentimen ohjaukseen. Jos Valve Channelin putkimauste on se ainoa tarvittava, voi valmiin signaalin ohjata suoraan ryhmä- tai päälähtöihin.
Gain-säätimen ja erillisen vaimennuskytkimen sijaan Allen & Heath on päätynyt potentiometriin, jonka haarukasta 14 ensimmäistä desibeliä ovat vaimennuspuolella ja 40 desibeliä sitten vahvistussektorilla. Mittarilukemat tallentimella jäävät kyllä verraten alhaisiksi eikä digitaalisen koodauksen resoluutiota hyödynnetä aivan tappiin saakka, mutta tämä tuskin muodostuu kynnyskysymykseksi äänenlaadun suhteen, jos tuotantoketju on muuten kunnossa. Se tuntuu ohjaavan työskentelyä nopeampiin päätöksiin ja suurten linjojen piirtämiseen pikkuasioiden viilaamisen sijasta. Plug'n play -tyyliin heittämällä toimivat tallentimen ohjauskomennot (play, rec, wind, rewind) ovatkin vasta alku syvemmälle suhteelle, jossa mikseri toimii kontrollerina äänitysohjelmalle. Parhaiten instrumenttiliitäntä tuntui palvelevan elektroakustisen kitaran kanssa, suoraan sähkökitaran tai basson kanssa sointi jää hitusen valjakaksi. Vankka silta vanhan ja uuden maailman välille siis. Testitilanteessa kuuden desibelin ero sovituksessa nousi esille, kun eri mikserillä aiemmin Fostexille äänitetyt raidat oli tallennettu hyvin lähelle tallentimen sallimia maksimitasoja. aistia hiukan iskuäänten pyöristymistä ja ikäänkuin hienoista hiekkaisuutta, mutta ilmiötä ei voi vielä suoraan nimikoida säröytymiseksi. Esimerkiksi Fostex käyttää em. Valve Channel mukautuu joustavasti mikrofoni-, instrumentti-, sekä linjasignaaleihin (tai tallentimelta soitettavan raidan työstöön), mutta lähtökohtaisesti kyse on valmiin soundin maustamisesta, sillä ekvalisaattoria tai aux-lähtöjä ei näissä erikoiskanavissa ole. Adat-väylään liitetyn Fostex D2424VL-tallentimen mikseri kuitenkin löysi vaivatta ja peruskomennot kelaus-, soitto- ja äänityskäskyjen anto midin välityksellä pelasi kuten pitikin. Eri valmistajilla on kuitenkin erilaisia käytäntöjä eikä yhteistä sopimusta analogisen nollatason ja vastaavan digitaalitason sovituksesta ole. Useimmat audio-ohjelmat tarjoavat vastaavan tilanteen ratkaisuksi jonkinlaisen mikserin, jolla digitaalitasoja voi tarvittaessa pudottaa suoraan tallentimelta. Jos GS-R24R:n ja tallentimen yhteistyö aloitetaan jo tallennusvaiheessa, ei moista ilmiötä esiinny. Kirjoitushetkellä GS-R24 tuki Cubase-, Logic-, Pro Tools-, Reaper- ja Sonar-ohjelmia. Jos alkuperäistä signaalia vaivaa epäsuotuisa puhtaus tai riesana on diskantin kylmyys, saattaa putken antama roso korjata tilannetta paremmaksi. Bassoleikkurin jyrkkyydeksi ilmoitetaan 12 desibeliä oktaaville.
Testin yhteydessä ei ollut käytännössä mahdollista kokeilla yhteistoimintaa kattavasti eri laite- ja ohjelmistokokoonpanojen kanssa, joten hankintaa harkitsevan on syytä erikseen tutkia asia oman tilanteen pohjalta. Ja hoituisi se miksaaminenkin hiirellä ja näppäimistöllä, mutta työskentely ilman kunnollista ulkoista kontrolleria on kuitenkin hidasta ja kömpelöä. Se tarjoaa vakuuttavalla tavalla ison määrän lajityyppiinsä assosioitavia etuja, tarkastelipa asiaa työskentelymukavuuden, mikrofonivahvistinten, ekvalisaattoreiden tai vaikka summauksen kannalta. Tietokoneella miksatessa syntyvä soundi nostetaan sekin usein keskusteluun ja näkemyksiä suuntaan jos toiseen löytyy. GS-R24:n muuntimilla tulikin sananmukaisesti mitta täyteen Fostexilta saapuvan signaalin kiivetessä paikoin liki maksimiin. Eikä se toisaalta vieroksu myöskään nykyajan tallenninpolitiikkaa vaan nivoutuu tarvittaessa osaksi kokonaisuutta. Inserttipiste ja direct out -lähtö antavat kuitenkin mahdollisuuden reitittää signaali ulkolaitakalustolla muokattavaksi. Ja kuitenkin taustalla on tietoisuus siitä, että mikäli jokin asia vaatii pikkutarkempaa ruuvaamista, niin siihen tarjoutuu mahdollisuus tietokoneen päässä. GS-24R kuulostaa hyvältä, toimii luotettavan tuntuisesti ja muuntuu helposti erilaisiin työympäristöihin. Työkaluina ovat omaksi lohkokseen kootut komentonäppäimet, jog-pyörä, sekä midi-kytkimet, -liu'ut ja -potentiometrit. Kokeilun perusteella Allen & Heath GS-R24 vaikuttaa erittäin pätevältä vaihtoehdolta studion analogimikseriksi. Myös HUIprotokolla on tuettujen listalla. Kun mikserin analoginen huipputaso on +16 dB, jää tämän ratkaisun ansiosta muutama desibeli turvamarginaalia ennen digitaalisignaalin leikkautumista. tallentimensa referenssinä -12 dB:n tasoa. Ainoa käyttömukavuuteen liittyvä miinusmerkkinen huomio koskee mikserin solo-kytkinten suhteellisen himmeitä merkkivaloja, joita on aika hankala havaita kirkkaasti valaistussa huoneessa. Laitteena tällainen analoginen mikseri on innostava: kaikki säätimet ovat koko ajan näkyvillä ja nupiston tiheydestä huolimatta hyppysten ulottuvilla. Myös kanavien liukusäätimet ja select-näppäimet tuottavat ja ymmärtävä midiä.
Allen & Heath GS-R24
Analoginen studiomikseri Kaksi versiota · GS-R24 manuaalisin liukusäätimin · GS-R24M moottoroiduin liukusäätimin · 24 monokanavaa · kaksi stereokanavaa (kummassakin 2+2 tuloa) · 2 Valve Channel -tuloa Moduulipaikka moniraiturin liittämistä varten: · analoginen tulo/lähtö-moduuli moniraiturille · digitaalinen tulo/lähtö-moduuli moniraiturille (Adat/ Firewire) Suositushinta · GS-R24 Adat/Firewire-moduulilla: 7825 e · GS-R24M Adat/Firewire-moduulilla: 8595 e Lisätiedot: Noretron Audio Puh. Digitaaliväylien suhteen on huomioitava, että GS-R24:n muuntimien nollataso on nimellisesti -18 dB:n kohdalla
Suoraan EuCon -normia tukevat ohjelmat saavat eniten irti ohjaimesta, mutta myös HUI- ja Mackie Control -protokollat ovat tuettuja. Audio-ohjelmasta aktivoidaan EuCon käyttöön ja asia on sillä selvä. Eri osasia voidaan yhdistää useampia yhteen järjestelmään.
Pelaa heittämällä
Control-ohjaimen valjastaminen järjestelmän käyttöön tapahtuu asentamalla EuControl -ohjelma ja kytkemällä ohjain ethernetkaapelilla tietokoneeseen. Koko tietotekniikka-alalla yleistyvän tavan mukaan paketissa tullut ohjelmaversio on usein kumminkin jo pakettia avatessa vanhentunut, ja laitteen aktivointi vaatii visiitin valmistajan sivustolle ajantasalla olevien ajureiden lataamiseksi. Final Cut Pro sekä Avid Media Composer osaavat hyödyntää tätä protokollaa. Kuvapuolelta ponnistanut Avid on hankkinut viime vuosina osaamista myös audiotuotannon työkaluihin, onhan yritys napannut omistukseensa niin Digidesignin, M-Audion kuin Euphonixinkin. Käynti Avidin web-sivuilla ei onneksi kauaa vienyt, ja sitten pääsinkin itse asiaan. Laajat muokkausmahdollisuudet EuControl-ohjelman avulla.
50 www.riffi.fi 3/2012. Noin periaatteessa. Systeemin etuja ovat korkea, 12 bitin resoluutio liukusäätimille ja potikoille, sekä ethernetin tuoma nopeus (vakionopeus 100 mbit/s, mahdollisuus jopa 1000 mbit/s). Pro Tools, Logic, Digital Performer, Sonar X1 & Cubase/Nuendo. Jälkituotannollinen värisuora lienee tavoitteena ja hyvin se näyttää muotoutuvankin.
estissä olevan ohjaimen alkuperäinen valmistaja, Euphonix, on seurannut omaa polkuaan konsoleiden ja ohjainten suunnittelussa, ja on oman EuCon-protokollansa avulla saanut vankan jalansijan audiotyöasemien ohjaukseen tarkoitettujen kontrollereiden markkinoilla. Pro Tools, joka sekin kuuluu nykyään Avid-tuotteisiin, on tukenut EuConia versiosta 9 alkaen. Nykyiset ethernet-verkkoon liitettävät Avid Artist -ohjaimet Control, Mix ja Transport ovatkin alkujaan EuCon-protokollaa noudattavia Euphonixin malleja. Audio-ohjelmien lisäksi mm. Pro Toolsin ja Logicin lisäksi mm. Artist-perheen kaksi muuta jäsentä ovat kahdeksan liu'un Mix, sekä jog-pyörän, pikkunäytön ja transport-ohjaimet tarjoava Transport. Nyt kokeiltu Control yhdistää näppärään (500 mm × 238 mm) pakettiin liukusäätimiä, kytkimiä, transport-ohjauk-
T
sen sekä konfiguroitavan kosketusnäytön. Cubase, Nuendo ja Sonar X1 Producer ovat EuCon -yhteensopivia.
EuCon
EuCon eli Extended User Control -ohjausprotokolla on laajalti käytössä, ja sitä tukevat mm. TEKSTI: SAMI SARHAMAA
Avid Artist Control
ässä jälkituotannon värisuoraan
Avid siellä, Avid täällä... Testijärjestelmäni oli MacBook Pro, jossa Lion-käyttöjärjestelmä (10.7) sekä Pro Tools 9 ja Logic 9.1
Jokaisella meistä on joukko komentoja, joita tulee eniten käyttäneeksi ja ainakin minun mielestäni on todella mukavaa, jos kaikki tällaiset komennot ovat siistissä rivissä vierekkäin. Vasemmalla ovat 100-milliset liukusäätimet sekä solo- ja on-kytkimet, oikealla taas näytön kanssa interaktiivisesti toimivat ohjauspotikat ja -kytkimet. Liukusäätimet istuivat mukavasti käteen ja tuntuivat hyviltä, mutta kytkimistä ei jäänyt aivan yhtä hyvä tunnelma. Ensin valitaan vain paikka, johon komentonäppäin sijoitetaan: Surface-pinnalle sijoitetut näkyvät aina, kun taas Touchscreen-komennot ovat Soft Keys -näppäinten takana. Loistavaa on, että moinen muokkaus on ylipäätänsä mahdollista, ja vaikka kustomointiin menee jonkin verran aikaa, niin vaiva maksaa itsensä todella nopeasti takaisin. Kun valitsee jonkin olemassa olevan komennon, saa muokattua tai vaihdettua komennon listasta haluamakseen. Myös Transport-ohjain on veikeä, ohjauskytkimet on järjestetty puolikaaren muotoon data/jog-pyörän ympärille; ergonominen järjestely, johon tottuu nopeasti. Jog-pyörän käyttö ei
Avid Artist Control
EuCon-protokollan mukainen ohjain Hintaluokka: 1250 e Testilaitteen toimitti: Soitin-Laine /SLSX Lisätiedot: www.slsx.com/
minulle ole aiemmin oikein auennut, mutta itse asiassa kelauksiin ja zoomauksiin se toimii oikein hyvin, kun hieman annoin asialle aikaa.
Tunnelmat
Artist Control vaatii melko paljon kustomointia ennenkuin se toimii optimaalisesti. Jostain syystä Logic ei herättänyt moisia tunnelmia ainakaan samassa mittakaavassa. Pohdiskelu kuitenkin kannattaa, toiminnoista tulee näin mahdollisimman ergonomisia ja siinä saattaa jopa säästää itseään myös fyysisesti, kun työskentelyasento muuttuu paremmaksi. Soft Keys -sivu taas tarjoaa esimerkiksi seitsemälle alasivulle koottuja erilaisia valikko- ym. Minulla melkoinen joukko Pro Toolsin oletuskomentoja meni välittömästi uusiksi. Tyhjiin näppäimiin voi lisätä omia komentoja, ja alasivujakin voi tehdä tarpeen mukaan lisää. Rec-valinnasta voit asettaa raidan äänittämään. Makrojen rakentaminen onnistuu sekin. Ne voivat olla raidan valintoja (sel), jolloin vasemmaisin liukusäädin muuttuu raidan liu'uksi (ja kolme viereistä liukua seuraavien raitojen liu'uiksi) tai mykistää tai soolottaa raidan/raitoja (mute, solo). Kosketusnäyttöä on miellyttävä lukea ja ohjaus sen kautta reagoi nopeasti ja täsmällisesti. komentoja, kun taas Surroundsivulla on 5.1 -panneri ja Setup -sivulla pääsee tekemään muita asetuksia. Ne ovat pikkuisen heppoisia, mahtavatkohan kestää kyydissä rankemmassa käytössä. Jo suoraan paketista tullessaan ohjaimeen on asetettu varsin kattava joukko komentoja, mutta huomasin Pro Toolsia käyttäessäni oitis, että vähintäänkin komentojen järjestystä tekee mieli muokata, kun se kerran on mahdollista. Työskentely muuttuu melkoisesti tällaisen ohjaimen kanssa toimittaessa, jokaisen toiminnon yhteydessä joutuu punnitsemaan, onko helpompaa käyttää ohjainta, hiirtä vai näppäimistöä. Siihen saa esille käytännössä kaikki käytössä olevan audio-ohjelman toiminnot eri sivuille jaettuina. Näytön vasemmasta reunasta voi määritellä, mitä pienet, raitoja kuvaavat neliöt tekevät, kun niitä sormella tökätään. Esimerkiksi Logicia käytettäessä on ensimmäisenä tarjolla Tracks-sivu, jossa näkyvät session raidat. Komentojen muokkaus ja uusien rakentaminen on vaivatonta. Suosittelen. Paljon näppäinkomentoja käyttävänä jouduin pysähtymään usein testailemaan eri vaihtoehtoja. Käyttöliittymänä Avid Artist Control on erinomainen, nopea ja melkoisen koukuttava. Näytön vasemmassa ja oikeassa reunassa olevat neljä potikkaa toimivat myös kytkiminä.
Kosketusnäyttö palvelee
Laitteen käytön kannalta mielenkiintoisin lohko värillinen ja hyvin pitkälti muokattavissa oleva kosketusnäyttö on sijoitettu keskeiselle paikalle. Mielestäni ohjaimeen on saatu erinomaiseti yhteen pakettiin yhdistettyä käytännössä kaikki tarpeellinen eikä hintakaan ole este hankinnalle. u
www.riffi.fi 3/2012
51
Viulukone Solinan maukkaan vahvat äänet taas ovat sellaisinaan Bristolin käyttökelpoisimmasta päästä. Prophet-sarjan soittimet, Oberheimin, Rolandin, Korgin ja Crumarin syntikat sekä ikivihreä Yamahan DX-7.
B
ristol-ohjelmasta saa luonnollisestikin eniten irti, kun liittää midikoskettimiston tietokoneeseen. Soittaminen (tai lähinnä soundien kokeileminen) onnistuu toki myös näppäimistöllä, tai klikkailemalla hiirellä virtuaalisia koskettimia. Bristolin toisintamat Mini, Voyager, Voyager Blue Ice, Sonic 6 ja Memory Moog kuulostavat valmiilla preseteillä aika samankaltaisilta. Rick Wakemanin 1970-luvun kulta-ajan. Bristolin kehityksessä on otettu alusta asti huomioon silmää miellyttävä, alkuperäisiä instrumentteja kunnioittava graafinen käyttöliittymä, joka ei Linux-pohjaisissa ohjelmistoissa ole aina ollut itsestäänselvyys.
52 www.riffi.fi 3/2012. Harvinaisemman Sonic 6:n mallinnus oli näistä itselleni mielenkiintoisin tuttavuus, myös äänimaailmaltaan. Muita syntikkamallinnuksia ovat mm. Alla helppokäyttöinen Monobristolkäyttöliittymä.
tärkeimmät retrosyntikat samassa paketissa Linuxille
Bristol on brittiläisen Nick Copelandin kehittämä analogisia syntikoita ja kosketinsoittimia mallintava maksuton ohjelma Linuxille. Moogin kilpailijana tunnetulta ARPilta on mallinnettu Odyssey, AXXE ja 2600-soittimet sekä Solina-viulukone. TEKSTI: ESA LINNA
ARP 2600 yhdistettynä virtuaaliseen koskettimistoon Jack-äänipalvelimen avulla. Bristolin Odyssey ja Axxe eivät juuri soundeiltaan eroa toisistaan, mutta ilahduttavasti ne kuitenkin tuovat mieleen mm. Enemmän kokeiluintoa herättää lähinnä vanhojen scifi-elokuvien avaruusalusten ohjaimistoa muistuttava 2600, jonka äänimaailmakin on kuin kymmenien vuosien takaisista tieteiselokuvista. Kärsivällinen kokeilija kyllä löytää niistä kyllä eroja, ja oskillaattoripotikoista saa irti mitä psykedeelisempiä ujelluksia. Lähes neljänkymmenen kosketinsoittimen kokoelma vie nostalgiamatkalle vuosikymmenten taa.
Moogin ja ARPin ujelluksia
Legendaarinen Moog on mukana viiden kosketinsoittimen verran
Myös Mac OSX:lle löytyvästä Ardourista on tämän vuoden aikana tulossa versio 3.0, jossa on mukana pitkään odotettu MIDI-valmius. Moniraituriohjelmisto Ardour on Linuxin kruunaamaton lippulaiva, jota on kehitetty vuosia käyttäjiensä lahjoitusten tuella. Kehittäjä myöntää tämän itsekin Bristolin kotisivulla.
Puutteista huolimatta
Runsaasta valikoimasta huolimatta Bristolista ei yksinään saa aina kaivattua soundia irti. Rohkeammat kokeilijat voivat räätälöidä Linux from Scratch -projektin avulla vaikka ihka oman Linux-jakelun, jolloin mukaan ei eksy mitään turhaa.
www.riffi.fi 3/2012
53. Tästä alkuun Kiinnostuneen aloittelijan kannattaa suunnata suoraan katseensa musiikin ja multimedian tekoon suunnattuihin Linux-jakeluihin, joissa ei juuri tarvitse huolehtia järjestelmän asetuksista. Esimerkiksi Pro Toolsia tai Cubasea on turha odottaa Linuxkoneen pyörittävän, ainakaan helposti. Rhodes Bass Piano taas on käytännössä sama mallinnus toisella käyttöliittymällä. Monet ohjelmamoottorin mallinnukset kuulostavat ensi alkuun samasta puusta veistetyltä. Näitä ovat esimerkiksi Ubuntu Studio ja AVLinux sekä maksullinen, mutta kohtuuhintainen Indamixx. Linuxin omissa LV2- ja LADSPA -plugareissa on runsaasti valinnan varaa ja suurin osa niistäkin on maksuttomia. Jos edellä mainitut seikat eivät ole ongelma, madaltavat maksuttomat ohjelmistot ja ilmainen käyttöjärjestelmä Linux-maailmaan tutustumisen kynnystä. u
Myös Commodore 64 -tietokoneen SID-äänipiirin saloihin pääsee Bristolin avulla
Bristol
Kokoelma mallintavia kosketinsoittimia Linux- ja Android -käyttöjärjestelmille Tietoa verkosta: bristol.sourceforge.net
Linux-äänittäjän lyhyt oppimäärä
Linux-käyttöjärjestelmä ei ole audio- ja midiympäristössä kovin yleinen. LinuxDSP-yhtiön maksulliset plugarit ovat kuitenkin sieltä parhaimmasta päästä, joten muutaman kympin sijoittamista kannattaa vähintäänkin harkita. Vähemmän tunnettujen (Realistic Concertmate MG-1, Crumar Stratus, Baumann BME-700) kosketinsoitinmallinnusten parissa vierähtää tovi jos toinenkin jo
pelkästään kokeilemisen ilosta. Copeland kertookin suurimman osan kehitykseen satsattavasta ajasta menevän Androidin emulaattoreihin, jotka tukevat älypuhelinten ominaisuuksia. Sittemmin Linuxille on kehitetty jopa omia VST-plugineja. Mainio Jack yhdistää sitä tukevat audio- ja midiohjelmistot toisiinsa näppärästi ja muodostaa näin lukemattomia mahdollisuuksia musiikin tekemiseen. Toinen hidaste on rautavalmistajien tuen puuttuminen. Suurin syy on standardeiksi muodostuneiden ohjelmistojen toimimattomuus Linuxilla. Urkupelejä ja sähköpianoja
Hammond-urkumallinnusten ongelmana on ikävän pieni äänenvoimakkuus, jota ei saa nostettua siedettävälle tasolle ilman erillistä ohjelmistoa. Matkan aikana Ardourin kehitystä ovat olleet tukemassa myös mikserivalmistajat Harrison ja SSL sekä SAE Institute. Linuxin eräs hyöty on käyttöjärjestelmän ytimen eli kernelin reaaliaikaisuus, jonka ansiosta audiolatenssi saadaan hyvin pieneksi. Bristolin kehittäjä Nick Copeland kertoi, että virallinen OSX-tuki ei ole tällä hetkellä kehittäjien asialistan kärjessä. Jack Rack -ohjelmiston avulla Bristolin syntikoihin voi tuottaa enemmän "rupea" kytkemällä vaikkapa vahvistin- tai kaiutinsimulaatio väliin Jack-äänipalvelimen avulla. Osin mekaanisen soittimen emulointi ei ole täysin onnistunut, erityisesti vasaran iskujen osalta. Linux & VST Windowsin VST-plugareiden käyttö Linuxissa on kyllä ollut pitkään mahdollista emulaattoriohjelmien avulla, mutta niiden toimivuus on ollut vähän niin ja näin. Jack yhdistää palaset Vähääkään vaativammassa Linux-pohjaisessa äänitys- ja miksauskäytössä Jack-äänipalvelin on muodostunut elinehdoksi. Muuten Hammond B3 kuulostaa neutraaliudestaan huolimatta kohtuullisen mukavalta ja ominaisuuksista löytyy itseoikeutetusti nappi Leslie-kaiuttimen kytkemiseksi päälle. Bristolia ei ole saatavana virallisesti Windowsille tai MacOSX:lle, vaikka jälkimmäisellä se on saatukin osittain toimimaan. Omiin demoiluihin ja levytyksiin Bristolin soundit ovat kelvanneet jo useampaan otteeseen. Kallis äänikortti ei välttämättä toimikaan Linus Torvaldsin alkuunpanemassa, avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmässä. Puutteineenkin Bristol on kuitenkin oiva ja käyttökelpoinen emulaattorikokoelma. Älypuhelinten Android-käyttöjärjestelmälle on julkaistu useita Bristoliin pohjautuvia maksullisia emulaattoreita. seuraava kappale) alkuperäisten urkujen soundien 60-luvun hengen voi luoda melko vaivattomasti. Harrison valmisti Ardourin pohjalta oman DAW-ohjelmiston Harrison Mixbusin, jonka uusin versio ilmestyi myös Windowsille. Fender Rhodes Stage 73 -sähköpianon emulointi on useimmista muista Bristolin emuloinneista poiketen toteutettu FM-synteesillä. Vox Continental kärsii sekin turhan neutraalista äänimaailmasta, mutta sopivan lisäohjelmiston avulla (ks
Jos mikrofonien määrää lisätään, täytyy tarkasteluakin laajentaa. Aikaero tarkoittaa sitä, että ääni saapuu läheisempään mikrofoniin hieman aikaisemmin kuin kauempana olevaan mikrofoniin. Vaihe-ero tarkoittaa sitä, että tietyllä tarkasteluhetkellä mikrofonien kalvot ovat edestakaisilla liikeradoillaan eri kohdissa ja mahdollisesti liikkumassa eri suuntiin. Ongelmia saattaa esiintyä oikeastaan vain monokuuntelussa. Mitä pienempi mikrofonien välinen etäisyys on, sitä pienempiä aika- ja vaihe-erot ovat.
Stereoäänitys
Stereofonisista mikrofoniasetelmista ns. Lähemmin tarkasteltaessa aikaero ja vaihe-ero ovat kaksi eri asiaa, vaikka ne ovatkin toisiinsa sidoksissa. Kun akustisessa tilassa äänitetään kahdella mikrofonilla, kanavien välille syntyy voimakkuuseroja, aikaeroja ja vaihe-eroja. Koinsidenssiasetelmassa kaksi suuntaavaa mikrofonia sijoitetaan mahdollisimman lähelle toisiaan esimerkiksi 6090 asteen kulmaan. Hajautetut stereoparit, joissa mikrofonien välimatka on parikymmentä senttiä tai suurempi, panoroidaan yleensä stereokannalle kohtuullisen leveälle. Koinsidenssipari kannattaa säätää kuuntelemalla. Sen jälkeen kanavat voi panoroida haluamallaan tavalla. Lisäksi käännetään toisen kanavan polariteetti kytkimellä. Toisin sanoen mikrofonien kalvot ovat värähtelyjakson eri kohdissa eli vaiheissa. Kun edellä käännetty polariteetti palautetaan takaisin oikein päin, aaltomuodot vahvistavat toisiaan. Koska kahden mikrofonikapselin välimatka kuitenkin aina on senttimetrin tai kaksi, niin myös koinsidenssipa54 www.riffi.fi 3/2012
rilla syntyy vaihekumoutumisia. Se on asetelma, jossa aaltomuotojen vaihekumoutuminen on mahdollisimman suuri. TEKSTI: EERO ARO PIIRROKSET: MARI VALOTIE
Myötävaihe, vaihe-ero, vastavaihe
mikrofonit sijoilleen
Mitä äänisignaalin vaihe tarkoittaa, mihin se vaikuttaa ja miten siihen voidaan vaikuttaa?
Osa 2/2
E
dellisessä numerossa käsiteltiin vaihe-erojen ilmentymistä yhdellä mikrofonilla äänitettäessä. koinsidenssitekniikka on yksinkertaisin keino minimoida vaihekumoutumisia eli tilannetta, jossa jokin tietty taajuus ja sen kerrannaiset osuvat mikrofoneihin vastakkaisvaiheisina, ja summautuessaan joko vaimentavat toisiaan tai kumoavat toisensa (vaihekumoutumista on käsitelty tarkemmin edellisessä osassa, Riffissä 2/2012). Sitten kuunnellaan ääntä ja siirretään toista mikrofonia aivan pikkuisen kerrallaan kunnes ääni kuulostaa mahdollisimman vaimealta. Koska mikrofonien äänet eivät kuulu stereossa samasta paikasta, eivätkä ne summaudu missään muussakaan vaiheessa, niin vaihe-erot eivät aiheuta kovin merkittäviä saundimuutoksia. Jos monoyhteensopivuus on tärkeää, on syytä kuunnella aika ajoin monona.
Koinsidenssinen XY-mikrofonipari.. Esimerkiksi 0,000025 millisekunnin viive ja 20 kilohertsin vaihekumoutuminen vastaa vain kahdeksan millimetrin matkaeroa. Aluksi mykistetään muut kanavat ja panoroidaan stereoparin kumpikin kanava keskelle, jotta saadaan säädön ajaksi aikaan monofoninen summa
Soittajat ja mikrofonit kannattaa yrittää sijoittaa sillä tavalla, että samalla kun jokaisen soittimen oma mikrofoni on suunnattu kohti kyseistä soitinta sen suuntakuvion epäherkkä katvealue osoittaa kohti muita soittimia. Jos miksauksen kokonaistaso putoaa noin yhdeksän desibeliä tai enemmän, kun mykistät ko. 3:1-sääntö. Paikallaan pysyvän instrumentin tai vahvistimen kaiuttimen mikittäminen on kohtuullisen yksinkertaista, mutta tilanne muuttuu hankalammaksi jos soittaja ei pysykään paikallaan. Vierekkäisten soittimien mikrofonien tulee olla vähintään kolme kertaa niin kaukana toisistaan kuin jokaisen soittimen ja sitä äänittävän mikrofonin välinen etäisyys on.
muiden soitinten mikrofonien suuntakuvioiden katvealueille. Parhaassa tapauksessa muusikoiden ja mikrofonien sijoitus muodostaa kokonaisuuden, jossa jokaisen soittimen oma mikrofoni palvelee samaan aikaan kyseisen soittimen päämikrofonina ja siinä ohessa myös muiden soitinten tilamikrofonina. seinäheijastusten sekä muiden soitinten keskinäisten vuotojen vähentämiseen voi pyrkiä riittävän isoilla ja massiivisilla sermeillä
3:1-sääntö
Perinteinen keino vuotojen välttämiseen on ns. Vaiheenkääntö estää kumoutumisen.
www.riffi.fi 3/2012
55. Jos esimerkiksi akustinen kitara äänitetään sekä kaikuaukon että otelaudan lähelle laitetuilla mikrofoneilla, ja kitaristi heiluu soittaessaan, soittimen suhteellinen etäisyys mikrofoneihin vaihtelee kaiken aikaa. soittimen mikrofonin, mikitys on hyvällä mallilla eikä vuodon pitäisi tuottaa ongelmia. Lähimikrofonin lisäksi käytössä voi olla etäämmälle sijoitettu tilamikrofoni, tai sitten eri mikrofoneille on annettu erilaisia tehtäviä jotka täydentävät muuten toisiaan; esimerkiksi virvelin alamikrofonilla voidaan hakea maton pärinää ylämikrofonin lisukkeeksi. Mitä enemmän etäisempi mikrofoni sieppaa instrumentin äänen lisäksi myös tilan akustiikkaa sitä enemmän mikrofonien aaltomuodot poikkeavat toisistaan ja sitä vähemmän on vaiheongelmia.
Monta mikrofonia
Kun koko yhtye soittaa samanaikaisesti ja jokaista soitinta kohti on yksi tai useampia mikrofoneja, tilanne kasvaa paljon monimutkaisemmaksi kuin soitin kerrallaan tapahtuvassa äänityksessä. Vuodon hallittavuutta voi käytännössä kokeilla pyytämällä soittajia soittamaan vuorotellen yksi kerrallaan. Perusajatus on tietysti poimia kullakin mikrofonilla vain ko. Toisen mikrofonin vaihe neuvotaan perinteisesti kääntämään, perusteluna se, että signaalit kumoutuvat, koska mikrofonit ovat akustisesti hyvin lähellä toisiaan ja mikrofonit osoittavat vastakkaisiin suuntiin. Mikrofonityypin ja suuntakuvion valinta on tärkeää ja akustisesti eristävistä väliseinistä ja sermeistä saattaa olla apua. Yksi äänilähde monta mikrofonia
Yksi instrumentti voidaan myös äänittää samanaikaisesti usealla mikrofonilla joko samalle tai eri raidoille, vaikka tällä ei tavoiteltaisikaan stereofonista vaikutelmaa. Virvelille laitetaan monesti kaksi mikrofonia, yksi kalvon yläpuolelle ja toinen alapuolelle. Ja harva soittaja pysyy. Tilan akustiikka, yksittäisten soittimen erilaiset äänenvoimakkuudet ja mikrofonien suuntakuviot mutkistavat asiaa joskin mikrofonien suuntaavuus antaa myös keinoja minimoida ristiinkuulumista eli vuotoa ja sitä myöten myös vähentää vaiheeroista johtuvia lieveilmiöitä. Sopiva asemointi eliminoi vaiheongelmia ja samalla hallittu vuoto saattaa antaa kokonaissoundin kaipaamaa tilan tuntua. Piirros havainnollistaa vain periaatetta, tarkkaa asemointia mietittäessä tulee huomioida mm: · rumpujen overhead-mikrofonien tulisi kuulla muut soittimet tasapainoisesti vasen-oikea-suunnassa ja tarvittaessa rummustoa pitää kääntää, tai
muita soittimia sijoittaa sen mukaisesti · muiden soittimien mikrofonit voi valita suuntakuvioiltaan sellaisiksi, että niiden epäherkempi suunta voidaan kääntää kohti rumpuja, jolloin vuoto saadaan pienemmäksi · jos muiden soitinten takana on kovia heijastavia pintoja, se heikentää erottelua · em. Rumpukalvon liike aiheuttaa siis toiseen mikrofoniin positiivisen ja toiseen negatiivisen jännitteen. Tällaisessa tapauksessa toinen mikrofoni kannattaa sijoittaa selvästi toista etäämmälle. Erityisesti voimakasääniset instrumentit saavat mieluusti jäädä
Soittimia studioon sijoiteltaessa on tärkeää huolehtia useasta eri asiasta yhtä aikaa. instrumentin ääni, mutta myös muut samassa tilassa olevat soittimet kuuluvat sen kautta vaihtelevissa määrin
Loivien suoti-
Goniometri
Kahden vaihtojännitteen välistä vaihe-eroa voidaan tarkastella vaihe-, eli korrelaatiomittarilla tai goniometrillä. Pyöreä kuvio kertoo kanavien välisen vaihe-eron olevan noin 90 astetta. Vaihemittari on normaalitilassa keskellä nolla-asennossa. Jos kuvio on suurimman osan ajasta kapeampi kuin leveä ja sen yleismuoto on korkeintaan pyöreä, stereoäänikuva on hyvä, siinä ei ole suuria vaiheeroja. Näytöllä näkyy vaakasuora viiva, jos kanavat ovat vastavaiheiset, eli vaihe-ero on 180 astetta. Korjaimen säätimillä muutetaan takaisinkytkennän voimakkuutta ja polariteettia. Vaihesiirto on sitä suurempi, mitä kapeampi korjaimen kaistaleveys on, eli mitä suurempi Q-arvo on. Nykyisin goniometri löytyy useimpien äänieditoreitten näyttövalikosta tai erillisenä plugarina. Kun signaalien välillä on vaihe-eroja, mittari näyttää toisen signaalin aikaisuuden tai myöhästymisen. Jos kanavien välinen vaihe-ero on nollan ja 90 asteen välillä, niin kuvio on kapea ja enimmäkseen pystysuuntainen.
Tasomittarien alla panorointinäyttö ja vaihemittari. Suurilla Q-arvoilla kannattaa siis olla korva tarkkana. Jos ruohomatto näyttää elävän jatkuvasti leveämpänä kuin korkeana, kannattaa tutkia mistä suuret vaihe-erot johtuvat ja pitäisikö niille tehdä jotakin.
Vasen kanava.
Oikea kanava.
Mono.
90 asteen vaihe-ero. Laajakaistaisella stereosignaalilla näytössä elää koko ajan muodoltaan vaihteleva säkkäräinen ruohomatto. Neve, SSL) persoonallinen saundi perustui suurelta osin juuri korjaimen vaiheominaisuuksiin. Parametrikorjaimen vaihesiirrot.
Tässäkin tapauksessa kannattaa käyttää korviaan ja kuunnella, kummassa vaiheenkääntökytkimen asennossa saundi on parempi. Vastavaihe.
Normaali stereo.
Leveä stereo.
Vastavaiheinen stereo.
56 www.riffi.fi 3/2012. Goniometri muokattiin aikoinaan tavallisesta oskilloskoopista, jonka kuvaputkea kierrettiin 45 astetta myötäpäivään, jotta kanavien poikkeutussuunnat saatiin pysty- ja vaakasuoriksi. Monien analogisten äänipöytien (esim. Vasen kanava aiheuttaa goniometrissä luode-kaakko suuntaisen viivan ja oikea kanava koillinen-lounas -suuntaisen viivan. Ylämikrofonista kuuluu kapulan iskuääni ja kalvon ääni, mutta alamikrofonista saadaan enemmän maton ääntä. Pieni osa viivästyneestä signaalista syötetään takaisin suotimen sisäänmenoon, jolloin tietyt taajuudet korostuvat tai vaimentuvat. Analogiset korjaimet koostuvat suotimista, jotka rakennettiin alunperin induktansseista (keloista tai kuristimista) ja kondensaattoreista. Jos viiva on pystysuora, molemmissa kanavissa on sama monosignaali, eli kanavat ovat samantasoiset ja samanvaiheiset. Mikrofonien sieppaamat äänet eivät nimittäin ole samanlaisia. Jos kuvio on vaakasuuntainen, niin kanavien välinen vaihe-ero on 90 ja 180 asteen välillä. Tällainen stereo kuulostaa hyvältä myös monona ja siitä ei katoa mitään olennaista vaihekumoutumisien takia. Nämä komponentit aiheuttavat vaihtojännitteeseen taajuudesta riippuvan viiveen. Rumpumikrofoneja ei myöskään miksata tarkalleen samoihin tasoihin, joten signaalit eivät välttämättä kumoudu.
Taajuuskorjain vaiheen muuntajana
Vaikka korjaimella eli EQ:lla onkin tarkoitus muuttaa vain tietyn taajuusalueen suhteellista voimakkuutta, niin samalla korjain siirtää myös signaalin vaihetta
Plugarien käytössä pitää kuitenkin ottaa huomioon latenssin vaikutus. Ongelmien välttämiseksi naapurikanavissa käytetään samoja plugareita tai viivekompensointiplugareita, joiden ansiosta raidat ovat myös efektien jälkeen ajallisesti samalla viivalla. Ratkaisuksi on kehitetty ns. Muutamat ihmiset eivät ole vastavaiheisesta äänestä moksiskaan, toisille se on täysin sietämätöntä, tuntuu siltä kuin pään läpi olisi työnnetty heinäseiväs tai rautakanki. Yhden raidan sisäinen viive ei ole mikään ongelma. vaihejännite on 230 volttia. Ns. constant delay -suodin muuttuu jatkuvasti sisään tulevan signaalin mukaan. Ns. u
Vaihesiirron havaitseminen
Useimmista ihmisistä vastavaiheinen stereoääni tuntuu epämiellyttävältä ja epäluonnolliselta siitä syystä, että todellisessa elämässä ei milloinkaan synny sellaista tilannetta, jossa kaikki äänivärähtelyt kaikilla taajuuksilla saapuisivat korviimme vastavaiheisina. Latenssi tulee englannin sanasta latency, myöhästyminen. Suurella Q-arvolla voimakas korostus tai vaimennus saattaa aiheuttaa esikaiun, joka kuuluu vaihesärönä.
lun ABC" ja vaikkapa Äänityön Kivijalka -kirjan kautta. Myös digitaalikorjaimet perustuvat signaalin viivästämiseen, mutta digitaalisessa toteutuksessa on mahdollista välttyä kampasuotimilta. Vaikka kuulo käyttää äänilähteen suunnan havaitsemiseen myös vaihe-eroja, niin normaalielämässä suuria korvien välisiä vaihe-eroja esiintyy vain kapeilla taajuuskaistoilla, jotka vaihtelevat koko ajan. mien vaihemuutokset ovat pienempiä. Takaisinkytkentään perustuva analoginen korjain vääristää valitettavasti myös transienttiääniä, mikä tarkoittaa, että korjain aiheuttaa vaihesäröä. "minimum phase" -korjaimia. Puhekielessä kolmivaihevirtaa kutsutaan voimavirraksi ja yksivaiheista valovirraksi.
Kaiuttimet viiveen syynä
Vaihe kaiutintoistossa on oma lukunsa ja huoneakustiikka oma taiteenlajinsa, eivätkä ne mahdu tähän. Pulmia syntyy vasta kun työaseman muilla raidoilla ei tapahdu samansuuruista viivettä. Huoneissa on niin paljon erilaisia pintoja, että akustisia heijastuksia syntyy valtava määrä. Plugareiden latenssi ei yleensä riipu plugarin säädöistä, paitsi tietysti viiveissä ja kaiuissa.
Kolmivaihevirta
Verkkosähköenergiaa siirretään kolmivaihejärjestelmällä, jonka jokaisessa kolmessa johtimessa on 50 Hz:n taajuinen yhtä suuri jännite. Jos eri raidoilla on yhteistä akustista sisältöä, niin plugarin synnyttämä latenssi voi aiheuttaa kampasuodattumista lopullisessa miksauksessa. Äärimmäisinä esimerkkeinä flanger ja phaser, jotka olivat ensimmäisiä vaihemuokkaimia. Jännitteiden keskinäiset vaihe-erot ovat 120 astetta, jolloin vaiheista yhteensä käytettävissä oleva teho on koko ajan yhtä suuri. Toisin sanoen plug-inin tulon ja lähdön välillä vallitsee pieni aikaero, viive. Myöhästymisen syynä taas on signaalin prosessointiin kuluva aika. Joissakin vaihelineaarinen tai normaali toiminta ovat vaihtoehtoisia. PAtoiston kannalta suosittelen seuraamaan Riffin Saarinen selvittää -palstaa. Jos raidalla on useita plugareita peräkkäin, niin niiden viiveet summautuvat yhteen ja latenssi on pitempi. Toiset digitaalikorjaimet taas on suunniteltu jäljittelemään analogikorjaimia. Kuuntelua ei voi jatkaa ja on työnnettävä sormet korviin. On myös huomattu että kaikki eivät ole yhtä herkkiä kuulemaan vastavaihetta tai vaihe-eroa stereoäänessä. Viimeksi Saarinen kirjoitti vaiheesta viime vuoden Riffin numeroissa 1 ja 7/2011. Tarkkaamokuuntelun osalta aiheeseen kannattaa tutustua mm. Vaihesiirrot pyritään niissä saamaan tapahtumaan ajallisesti taajuusmuutoksen jälkeen, jolloin korva ei erota vaihemuutoksia yhtä hyvin. En ole varma, olenko lukenut yhtään Reiskan artikkelia, jossa hän ei joutuisi mainitsemaan vaihe-sanaa. Kaikki analogiset korjaimet muuttavat signaalia sekä ajallisesti että taajuuden suhteen, joten niissä syntyy ajallisia vääristymiä. Digitaalisia korjaimia on kahdenlaisia. Värittymä alkaa kuulua noin Q-arvolla 0,6. Kuulo ei ole kovin herkkä havaitsemaan vaihesiirtoja monoäänessä, mutta se erottaa erittäin helposti äänen harmonisten yläsävelten muutokset.
Plugarit viiveen lähteenä
Plugarithan eivät oikeastaan aiheuta vaiheongelmia, vaan vaiheita käytetään plugineissa jopa hyväksi ja ne saattavat perustua nimen omaan juuri vaiheiden manipulointiin. Riffissä 2/2011 julkaistun Faktakauha-artikkelin "Kuuntewww.riffi.fi 3/2012
57. Mutta pohjimmiltaan korostuksissa, vaimentumissa, moodeissa ja seisovissa aalloissa on pääasiassa kysymys vaiheesta. vaihelineaariset korjaimet eivät muuta signaalin vaihetta. Vaihelineaarisilla korjaimilla voi tehdä aika rajujakin korostuksia tai vaimennuksia ilman haittavaikutuksia, mutta kapeat ja jyrkät suotimet ovat niidenkin kriittinen kohta. Kunkin vaiheen ja nollan välinen ns. Kahden eri vaiheen välinen pääjännite on 400 volttia
Flangerin kampasuotimen piikit ja kuopat ovat harmonisessa suhteessa toisiinsa, mutta phaserin piikit eivät. Lopuksi pieni osa phaserin lähtösignaalista takaisinkytketään sisäänmenoon, joka tehostaa kampasuotimia. Kapeakaistaisiin ja mataliin ääniin flanger puree huonosti. Mitä enemmän jarrutetaan, sitä pitempi viive. Aluksi säätövastuksina käytettiin valoherkkiä LDR-vastuksia, joiden resistanssi vaihteli välkkyvän lampun tahdissa ja sai taajuusvasteen kuopat liukumaan edestakaisin. Siksi peukalo on hyvä. Useimmiten käytetään operaatiovahvistimia. Vaihesiirto on joka tapauksessa 90 astetta sillä taajuudella, jolla kondensaattorin impedanssi (ohmeja) on yhtä suuri kuin vastuksen resistanssi (ohmeja). Nauhurin äänityspään ja toistopään välillä on lyhyt viive. Nauhurin mekaniikalle lempeämmässä versiossa toisen nauhurin nopeutta muutellaan nopeudensäätimellä perusnopeuden molemmin puolin, jolloin efekti on myös tehokkaampi. Kondensaattorin ja vastuksen toiset päät kytketään yhteen. Matalilla taajuuksilla kondensaattorin impedanssi puolestaan on suuri, jolloin matalat taajuudet vaimenevat. On varottava, että phaser ei lähde värähtelemään. Ei haittaa, vaikka et ymmärtäisikään edellistä lausetta. Vastus vaimentaa vastavaiheista puoliskoa. Ensimmäinen vaiheensiirtoelementti aiheuttaa 90 asteen vaihesiirron keskitaajuudelle, toisen jälkeen siirto on 180 astetta. Käytännössä 15 millisekuntia on sopiva. On käytetty myös jännitteestä riippuvia vastuksia eli varistoreja ja FET-transistoreja. Tämä säätö on nimeltään Feedback tai Resonance. Korkeat taajuudet läpäisevät kondensaattorin helposti, joten korkeilla taajuuksilla kytkennän lähtöön tulee pääasiassa samanvaiheista signaalia. Tämä saattaa olla syynä siihen, että flanger kuulostaa jotenkin "pehmeämmältä".
58 www.riffi.fi 3/2012. Phase shiftereissä on tyypillisesti neljä tai kuusi vaiheensiirtoastetta, mutta niitä voi olla enemmänkin. Muuttuva viive aiheuttaa taajuusalueella edestakaisin liikkuvan kampasuotimen, joka vaikuttaa erityisesti korkeisiin ääniin, yläsävelsarjoihin, kohinaan ja jälkikaiuntaan. Välitaajuuksilla sama- ja vastavaiheiset signaalit summautuvat kondensaattorin reaktanssin ja vastuksen resistanssin mukaisessa suhteessa. Viivelaitteiden näytetaajuus oli aluksi pieni ja kaistaleveys kapea tehokasta flangeria varten, mutta efekti parani kun laitteet paranivat. Käsisäädöllä suodin osuu tiettyihin kohtiin paremmin kuin automaattisesti edestakaisin pyyhkivällä säädöllä. Periaate on sama, suoraan ääneen summataan samanvaiheinen 15 ms viivästetty ääni. Phaserin peruselementtiin tarvitaan vaiheenkääntövahvistin, kondensaattori ja vastus. Signaali haaroitetaan ja toisen haaran vaihe käännetään vastakkaiseksi. Tuloksena on taajuudesta riippuva viive, joka ei muuta signaalin tasoa. Kun viivettä tyypillisesti moduloidaan matalataajuisella oskillaattorilla, saadaan huojunta mukaan.
Flangerin kammassa on enemmän piikkejä kuin phaserissa.
Korkeat äänet läpäisevät siis kytkennän samanvaiheisina ja matalat äänet vastavaiheisina. (LFO = Low Frequency Oscillator, matalataajuinen oskillaattori.) Tarvittavan suuruisia kondensaattoreita on hankala säätää, mutta vastuksia helppo. Se alkaa jo kuulua äänessä. Ääni syötetään samanaikaisesti kahdelle samanlaiselle äänittävälle analoginauhurille, joiden ulostulot miksataan yhteen samantasoisina. Sekä flanger että phaser perustuvat vaihesiirtoihin ja liikkuvaan kampasuotimeen, mutta flangerin kampasuotimessa on paljon enemmän kuoppia kuin phaserissa. Toisen nauhurin antokelaa (flange) jarrutetaan hieman peukalolla painamalla, jolloin nauha pyörii vähän hitaammin ja nauhurin aiheuttama viive pitenee. Digitaaliset viivelaitteet mahdollistivat sähköisen flangerin. Yksi tällainen kytkentä ei kuitenkaan kuulosta juuri miltään, efekti syntyy vasta kun useita sellaisia kytketään peräkkäin. Kun tämä signaali summataan tulosignaalin kanssa, niin taajuusvasteeseen syntyy yksi terävä kuoppa. Alkuperäinen flanger tehtiin kelanauhurilla.
Phaser Phaser tai phase-shifter on aina ollut sähköinen efekti. Kondensaattorin impedanssi laskee suurilla taajuuksilla. Seuraavaksi taajuusvasteen kuopat on saatava liukumaan taajuusalueella edestakaisin LFO-oskillaattorin tahdissa. Jokainen lisätty 180 asteen vaihesiirto aiheuttaa taajuuskaistalle uuden kuopan. Matalilla taajuuksilla suurin osa lähtöjännitteestä tulee vastavaiheisena vastuksen kautta.
Flanger ja Phaser
Flanger Flange tarkoittaa kelanauhurin kelalautasta ja siitä juontuu myös alun perin analogisilla nauhureilla aikaansaadun flanger-efektin nimi. Samanvaiheinen signaali viedään kondensaattorille ja vastavaihe vastukselle
(09) 6828 4600, www.hedcom.fi
www.hedcomshop.fi
kellokukantie 4, 01300 vantaa | p. Maahantuonti
P a lv e l u h a k e m i s t o
PRO GEAR
Hedengren yhtiö, puh. 010 830 3800 | www.starlike.fi
Soittimien
j a s o i t i n l a i t t e i d e n h u o lt o , s o i t i n r a k e n n u s ,
k u l j e t u s k o t e l o i d e n j a l a s t a u s r a m P P i e n v a l m i s t u s (EN) Performance Audio Networks
ROCKNET
S
kitta palvelut
Ari Saari GSM: 0400 866200 www.skitta.fi
SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE
PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU
HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM
www.riffi.fi 3/2012
59
M u s i i k k i k a u P Pa
lähelläsi
F-Musiikki on lähelläsi. Ark 1018, la 915 siik kUopio: Väliköntie 4. 10-18, la 10-15
MUSAMAAILMA
kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi
MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila Puh. Ark 1018, la 1015 www.f-mu
EDUSTAMME VAIN TUOTTEITA JOIDEN LAADUN TAKANA VOIMME SEISTÄ!
P a lv e l u h a k e m i s t o
H 3DRUMSTICKS by DW H ADMIRA H ALCHEMY H ANTIQUITY by SEYMOUR DUNCAN H ARTBEAT H AUDIX H BIG BENDS H BLACKSTAR H BOGNER CUSTOM SHOP H DR-STRINGS H DTAR H DW H EDWARDS by ESP H EMG H E-PAD H ESP H ESP-LTD H FBT H GT H HOMEBREW ELECTRONICS H AGOP ISTANBUL H MI-AUDIO H ORANGE H PDP by DW H PROCO H REGAL TIP H ROCKBAG H ROCKBASS by WARWICK H SCHALLER H SEYMOUR DUNCAN H SPECTOR H TANGLEWOOD H TECH-21/SANS AMP H TOKAI H VISUAL SOUND H WARWICK MUSAMAAILMA RETAIL H FRYETTE CUSTOM SHOP H Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. Ark 1019, la 1016 Helsinki iTÄkeskUs: Korsholmantie 2, Puhos. 09 5627 1240 KITARA- JA VAHVISTINHUOLTO H Avoinna ark. Ark 1018, la 1015 espoo: Martinsillantie 10. Ark 1019, la 1016 a Nettikaupp ki.fi TUrkU: Eerikinkatu 4. 09-720 60660 Avoinna ark. Ark 1019, la 1016 VAnTAA: Retail Park, Antaksentie 4. Ja nettikauppamme on kaikkialla.
Helsinki keskUsTA: Kaisaniemenkatu 7. 10-18, la 10-15
60 www.riffi.fi 3/2012
(09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi
Moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (7 numeroa): · · · · · 42 42 42 90 90 mm mm mm mm mm × × × × × 30 mm = 545 e 50 mm = 820 e 100 mm = 1 340 e 30 mm = 820 e 65 mm = 1 645 e
Hintoihin lisätään alv 23 %. P a lv e l u h a k e m i s t o
SIEVÄLÄ
SOITTIMET, NUOTIT
-
laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut
www.viikingmusiikki.fi
Pitkäkatu 2830, VAASA Puh. Kysy tarjousta!
Palveluhakemisto
Varmista omasi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai internetsivustomme tilauslomakkeella. Mahdollinen työaineistoveloitus on 35 e. · Soundiajasäihkettä Chisun kiertueella ei säästelty tekniikassa! Ja melkoinen määrä muuta mielenkiintoista luettavaa!
MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO
Riffin palveluhakemisto on edullinen tapa tavoittaa kaikki musiikkialan asiakkaat. Ilmoitustilaa myydään seitsemän numeron paketteina, joten jakso kattaa kätevästi koko vuoden. Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi tilauslomake
www.riffi.fi 3/2012
61. Hinnat koskevat valmista aineistoa. · RolandM-48 muusikkokuuntelut kullekin mitan mukaan LISÄKSI: · ChesterThompson veteraanirumpalin juttusilla · Pelisäveltäjänpajassa Ari Pulkkinen kääräisi kokoon jättihitin! · "Saanparhaanesiin,kunkeskittyminen ontäysillä" Jarmo Nikku puhuu kokemuksesta. Riffin ilmoituspalvelu toteuttaa ja tarvittaessa suunnittelee ilmoituksen. · DigitalPerformer sekvensserijättiläinen otti taas harppauksen · Freshman uusi akustinen kitaraperhe saapui Suomeen · OlympusLS-100 pikkutallentimien kehitys sen kun jatkuu... (06) 317 0159 www.unisound.fi
Työn alla tuleviin numeroihin muun muassa:
KÄYTTÖTESTEJÄ: · AmpegGVT-15 onko klassinen soundi yhä tallella. Riffi Asiakaspalvelu / tilaukset Puh
Nyt yritän mennä hieman syvemmälle heijastuksen muodostumiseen ja toivottavasti asia aukeaa entistä kirkkaampana tämän jutun myötä. Poikkeuksen tähän tuo esimerkiksi front fill -kaiutin teatterin tai konserttisalin eturiville. Siksi siihen ei saa puuttua ja se pitää jättää huomiotta järjestelmää viritettäessä. Eriaikaisuus näkyy aina vaihe-erona, vaihe-ero taasen vaikuttaa summautumiseen. Kun testisignaalin taso on 20 desibeliä korkeampi kuin tilassa vallitsevan
Lattian kautta heijastunut ääni kulkee pitemmän matkan ja myöhästyy suoraan kaiuttimesta kuuluvaan ääneen verrattuna. Näiden kahden signaalin summautuessa olemme saman ilmiön kimpussa kuin minkä tahansa kahden tai useamman eriaikaisen signaalin kanssa. Etäisyys kaiuttimeen ja mittamikrofonin korkeus ovat määräävät tekijät. Näin olemme taas tutun kampasuotimen äärellä. Kulkuaikaero suoran äänen ja heijastuksen välillä ratkaisee myrkytettävät taajuudet. Toki katto ja seinät saattavat tulla myös mukaan kuvaan varsinkin pienemmissä keikkapaikoissa. Kampasuodin on helpoiten kuultavissa juuri sen alkamiskohdassa. Mitä pidempi kulkuaikaero on, sitä matalammalle vaikutus ulottuu. Tulen varmasti palaamaan heijastuksiin vielä monesti tämänkin jutun jälkeenkin. Magun vaiheympyrä on ollut jo kuvittamassa paria juttuani. Viivästyneenä tulevan signaalin voimakkuus ja saapumisaika ovat ratkaisevia lopputuloksen kannalta. Kaikki heijastukset saliäänimittauksissa ovat aina paikkakohtaisia. Asia ei aivan näin yksioikoinen tietysti ole, mutta saleista ei laboratorioita tule ja tämä meidän on hyväksyttävä. Kammo lattiaheijastusta kohtaan perustuu siihen, että yleisön saapuessa paikalle kyseistä ilmiötä ei enää ole olemassa. Summautuminen aiheuttaa kampasuodatuksen, joka ilmenee sitä alhaisemmilla taajuuksilla mitä pitempi matka/aikaero on.
62 www.riffi.fi 3/2012. Saarinen selvittää
Heijastuksen perässä
H
eijastuksien vaikutuksista ääneen ja mittatuloksiin olen puhunut moneen kertaan edellisten juttujeni yhteydessä. Kyseinen lattiaheijastus on aina olemassa ja se tulee huomioida kyseisiä kaiuttimia ekvalisoitaessa. Tämä samainen 20 desibelin hajurako pätee myös mietittäessä riittävää mittausvoimakkuutta. 20 dB:n turvamarginaali Saliäänimittauksissa yleisin heijastuksen aiheuttaja on lattia. Yleisesti pidetään hyväksyttävänä, että kun heijastus on voimakkuudeltaan 20 desibeliä suoraa signaalia heikompi niin sillä ei ole vaikutusta. Mitä lähempänä kaiutinta mittaamme, sitä voimakkaampi suora ääni on. Kauemmas mentäessä heijastuksen vaikutus lopputulokseen kasvaa dramaattisesti. 20 desibelin ero signaalien välillä näkyy ainoastaan desibelin vaihteluna suuntaan tai toiseen. Kaikki heijastukset tuottavat viivästynyttä ääntä suoran signaalin rinnalle
Varsinkin matalilla taajuuksilla tämä saattaa vaatia melko voimakasta testisignaalia. Kuvan 1 sähköisen esimerkin aika 2,5 ms oli valittu seuraavaa oikeaa akustista kaiutinmittausta ajatellen. f i R i f f i - j u l k a i s u t
www.riffi.fi 3/2012
63. Musta on 2 metrin päästä ja violetti vastaavasti 8 metristä.
TIETO LISÄÄ FIILISTÄ äänestätallenteeksija tallenteeltajälleenääneksi
Veteraanisarjan äänittäjä-teoreetikko-opettaja JukkaLaaksonen on koonnut yhteen perusteet, joilla äänityöläisen arki aukeaa helpommin. Hifistien termein ero on siis vain ±1 desibeliä. 2 metrin päästä suoritetusta mittauksesta heijastus löytyy yli
Kuva 1. Kun signaalit ovat saman suuruisia niin vaikutus on voimakas. r i f f i . Tämä epätarkkuus pitää keikkamiehen hyväksyä tai muuten jäävät mittaukset todellisissa oloissa tekemättä. Äänityön Kivijalka on tarkoitettu nimensä mukaiseksi oppaaksi matkalle teoriasta käytäntöön.
47,50 e + postikulut
TILAA OMASI suoraan kustantajalta ·Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi ·Puhelimella: (09)34756380 ·Netistä: www.riffi.fitilauslomake
!
Äänityön Kivijalan ostajalle tarjouksena EEROARON TILAÄÄNI hintaan 15 e.
Vo i t t u t u s t u a s i s ä l t ö ö n m y ö s n e t i s s ä : w w w . Toisen signaalin ollessa 6 desibeliä vaimeampi eroa on vielä 10 desibeliä. Sama aika löytyy sieltäkin. Näin saan ilmiön selvästi näkyville. Tämä kuva on tehty mittaamalla kahta sähköistä signaalia. Kuvassa 1 on 2,5 millisekunnin aikaero ja erilaisia signaalitasoja. Kuvassa 2 on ETC (energy time curve) esitettynä kahdesta mittauksesta. pohjakohinan niin mittaus voidaan suorittaa. En kehota epätarkkuuteen vaan käytännössä tämän rajan saavuttaminen teettää töitä ja aika korkeita äänenpaineita. Tämän totean Spectrum-mittauksella ennen varsinaisia mittauksia. Kun toinen signaali on 20 desibeliä vaimeampi ero on enää 2 desibeliä. ETC näyttää lattiaheijastuksen voimakkuuden selvästi. Kaikilla tutkittavilla taajuusalueilla testisignaalin tulee olla selkeästi voimakkaampaa kuin taustamelun. Sähköinen esimerkki erilaisista tasoista 2,5 ms.
Kuva 2
8 metrin päästä suoritetussa mittauksessa on kyseinen heijastus on jo 6 desibelin päässä alkuperäisestä suorasta signaalista. Kampasuotimen pitäisi olla teoriassa se 10 desibeliä. Käytännössä näin ei useinkaan ole, mutta 200 hertsin vaimentuma ja 400 hertsin korostuma on selvästi luettavissa kuvasta 3. Useamman mittauksen keskiarvolla lattiaheijastuksen vaikutus lievenee lopputuloksesta huomattavas-
ti. Mittaus lattialta. Mittamikrofonin tulee nähdä aina mitattava kaiutin, joten esimerkiksi teatterisalis-
sa lattiamittaus on käyttökelvoton työtapa. Tämä metodi on vaikein. Edellisessä numerossa esitelty koherenssi auttaa tunnistamaan heijastuksia. Kun lattiaheijastus sijoittuu aina hieman eri kohtaan taajuuksissa erilaisten etäisyyserojen johdosta, niin keskiarvoa tutkittaessa lattian aiheuttamat muutokset vähenevät. 30 desibelin päästä. Lattiaheijastuksen vaikutus pitää pystyä eliminoimaan pois mittauksista. Usein siinä ajaudutaan myös niin paljon pois kaiuttimen akselilta, että mittaus ei enää vastaa todellisuutta. Taajuusvasteessa näkyy lattiaheijastuksen vaikutus 200 ja 400 hertsin kohdalla selvästi.
Taajuus [Hz] 20,00 25,00 31,50 40,00 50,00 63,00 80,00 100,00 125,00 160,00 200,00 250,00 315,00 400,00 500,00 630,00 800,00 1 000,00 1 250,00 1 600,00 2 000,00 2 500,00 3 150,00 4 000,00 5 000,00 6 300,00 8 000,00 10 000,00 12 500,00 16 000,00 20 000,00
Kokoaallonpituus [m] 17,000 13,600 10,794 8,500 6,800 5,397 4,250 3,400 2,720 2,125 1,700 1,360 1,079 0,850 0,680 0,540 0,425 0,340 0,272 0,213 0,170 0,136 0,108 0,085 0,068 0,054 0,043 0,034 0,027 0,021 0,017
Puoliaallonpituus [m] 8,500 6,800 5,397 4,250 3,400 2,699 2,125 1,700 1,360 1,063 0,850 0,680 0,540 0,425 0,340 0,270 0,213 0,170 0,136 0,107 0,085 0,068 0,054 0,043 0,034 0,027 0,022 0,017 0,014 0,011 0,009
Mittausjakso [ms] 50,00 40,00 31,75 25,00 20,00 15,87 12,50 10,00 8,00 6,25 5,00 4,00 3,17 2,50 2,00 1,59 1,25 1,00 0,80 0,63 0,50 0,40 0,32 0,25 0,20 0,16 0,13 0,10 0,08 0,06 0,05
Mittausjakso [ms]
50,00 40,00 30,00 20,00 10,00 0,00 31,5 1,25k 3,15k 12,5k 100 125 160 200 250 315 400 500 630 800 1,6k 2,5k 6,3k 20 25 40 50 63 80 10k 16k
Taajuus [Hz]
Mittausjakso [ms]
1,00 0,90 0,80 0,70 0,60 0,50 0,40 0,30 0,20 0,10 0,00 1,25k 3,15k 12,5k 1,6k 2,5k 6,3k 10k 16k
Taajuus [Hz]
50 millisekunnin mittausjaksolla kertyy tietoa käytännössä koko PA-järjestelmän virityksen kannalta olennaisesta audioalueesta, yhden millisekunnin jakso kertoo vain tilanteesta yhden kilohertsin yläpuolella.
64 www.riffi.fi 3/2012
20k
1k
2k
4k
5k
8k
20k
1k
2k
4k
5k
8k. Tätä ja lattialta mittaamista tutkin aikanani Riffissä 2/2010. Mutta esimerkiksi line array -kaiutinjärjestelmää isossa hallissa tai ulkona mitattaessa lattialta mittaaminen on todella hyvä vaihtoehto.
Kuva 3. Hyvä keino on ymmärtää ilmiö ja jättää mittatuloksesta sen aiheuttamat muutokset pois. Kun tulkitsemme taulukkoa löydämme 85 cm 400 hertsin kohdalta ja sama mitta on vastaavasti puolet 200 hertsin aallonpituudesta ja sieltähän se ensimmäinen vaimentuma löytyi
Herbie Hancock, Wayne Shorter, John Coltrane, Miles Davis ovat kaikkien aikojen suosikkimuusikoitani. Itse tulin tänne 1997. Olen syntynyt Houstonissa, Texasissa. Hän on esiintynyt ja kiertänyt mm. Tärkeintä on opetella todella kuuntelemaan. Mutta erityisesti nykyään, jos on tosissaan musiikkinsa suhteen, täytyy kumminkin muuttaa New Yorkiin. Opiskelin
Houstonissa sen jälkeen High School of Performing and Visual Arts- lukiossa, jonka jälkeen siirryin New School Universityyn New Yorkissa (Mike sai koululta suurimman opiskelustipendin, mitä koulun historiassa on koskaan kitaristille annettu). Käytän nykyään Marchionen minulle suunnittelemaa puoliakustista jazzkitaraa (www.marchione.com), ja D'Addarion kieliä (paksuudet Mike haluaa pitää henkilökohtaisena salaisuutenaan, mutta kertoo, että setti ei ole standardi...). oisitko antaa muutaman vinkin nuorille muusikoille, jotka haluavat ammattimuusikon uralle jazzin alalla. Suurin osa oppilaistani ei osaa kuunnella tärkeitä asioita levyiltä. Tähän joukkoon olen itsekin nyt hypännyt, kun matkani maailmalla on määrä pysähtyä vuodeksi 2012 pitkälti New Yorkiin ja Yhdysvaltoihin. Etelävaltioista on tullut paljon merkittäviä muusikoita, joilla on voimakas oma tyylinsä musiikin tekoon; Stevie Ray Vaughan, Ray Charles, ZZ Top, Eric Johnson, jne. Suosikkivahvistimeni on Mesa Boogien F-30. NY on nopea, eteenpäin suuntautunut moderni metropoli, kun taas etelässä pääpaino on asioiden sielukkuudessa. Tänne muuttaessasi joudut vastaamaan kysymykseen, minkä takia tulit, eikä täällä voi elätellä illuusioita. Omista juuristaan Mike kertoili tähän tapaan. Täältä tulen myös lähettämään Riffin lukijoille useimmat vuoden 2012 kolumnini. Ihan hyvä juttu, sillä musiikillinen kasvualusta siellä oli hyvin rikas; paljon bluesia, gospelia ja kaikenlaista soul-musiikkia. Keikalle voidaan siis pyytää yhtä hyvin ketä tahansa heistä, tai sitten sinua... Efektipuolelta löytyy Ernie Ball -volumepedaali, Boss -viritin, Klon Centaur -overdrive, Bossin DD3-delay, Lexicon LXP-1-kaiku ja Strymon El Capistan -kaiku. Aloitin kitaransoiton 10-vuotiaana, aluksi vain korvakuulolta. Musiikkia vain diggaillaan sen syvemmin sitä ymmärtämättä. Maailmassa ei ole toista vastaavaa paikkaa! illoin aloit soittaa kitaraa ja opiskelitko musiikkia jossain oppilaitoksissa. Mike on ehtinyt julkaista neljä levyä omalla nimellään, ja soittaa kymmenien muiden artistien levyillä. Millaista on elää muusikkona New Yorkissa. Kevätterveisin New Yorkista, Kari Antila
Lisätietoja: www.mikemoreno.com Kuunteluvinkkejä: Mike Moreno: "Another Way", World Culture Music, 2012
V
M
www.riffi.fi 3/2012
65. Tärkeimmät levyt voisivat olla Pat Methenyn "Questions and Answers", Grant Greenin "Solid", ja Kurt Rosenwinkelin "Enemies of Energy" Kuinka paljon harjoittelet kitaraa. Todellisen kuuntelemisen jälkeen pitäisi pystyä laulamaan ja soittamaan suosikkiartistien materiaalia. En oppinut mitään musiikkiteoriaan liittyvää, ennenkuin 1314 vuotiaana. Hiljattain minulla oli mahdollisuus haastatella jo pitempään New Yorkissa asunutta nuoremman polven jazzkitara-modernistia Mike Morenoa, jonka tekemisiä kannattaa kyllä seurailla. Tämä on se haaste ja todellisuus täällä. Nykyään en enää kuuntele juurikaan jazzkitaristeja, mutta opiskellessani yritin kuunnella kaikkia tärkeitä kitaristeja tietenkin; Pat Martinoa, Peter Bernsteinia, Pat Methenyä, ja Bill Friselliä. Ketkä olivat esikuviasi. Koko ajattelutapa on hyvin erilainen kuin esimerksi New Yorkissa. Muusikkona maailmalla
New York, New York
Kari Antilan haastattelussa jazzkitaristi Mike Moreno
N
ew Yorkiin kerääntyy sekä huippusoittajia että niitä jotka vasta aikovat huipulle. Pat Metheny, Adam Rodgers, Russell Malone ja moni muu huippukitaristi asuu täällä parinkymmenen minuutin matkan päässä. Etenkin jazzmuusikolle se on paikka, jossa musiikillisia taitoja ja näkemystä on erinomaista hioa. Joshua Redmanin, Nicholas Paytonin, Wynton Marsaliksen, Kenny Garretin ja Me'Shell N'Degeocellon kanssa. New Yorkissa joutuu todella realiteettien eteen. Minulla ei ole koskaan ollut aikatauluja, eli harjoittelen aina kun huvittaa ja aikaa on.
KUVA: LAFIYA WATSON
K
erro vähän soittokalustostasi. Täytyy kuunnella sointukulut ja ymmärtää sävelkieltä ja muusikoiden musiikillista kommunikointia! Tämä on paras vinkki, mikäli haluaa pitkälle tällä alalla. Viime vuonna hän vieraili myös Sibelius-Akatemiassa ja keikkaili Suomessa saksofonisti Will Vinsonin kanssa
Ulkomailla on jo tajuttu, että asiakas äänestää lompakollaan (olen tästä maininnut aiemminkin). ··· Pahinta näissä em. ··· San Diegosta oli niin ikään tulossa lähetys. ··· Mutta vain välillä: tuohon edellämainittuun modulaarisyntikkaan tuli tilattua härski filtteri jenkkilästä, semmoinen putiikkisuodin, joka ei tunne armoa. Milloin me nousemme barrikadeille?
66 www.riffi.fi 3/2012. Modulaarisyntikastani kärvähti oskillaattori, ja jälleenmyyjä laittoi korvaavan lohkon matkaan jo ennen viallisen takaisinlähetystä, tiistaina iltapäivällä sikäläistä aikaa. Lähellä oltiin siis, paikkaan on asumuksestani semmoiset 1617 km. Ai jahas. Tartuinkin sitten luurinvarteen sopivana ajankohtana, ja sain kuulla, että "joskus huolintailmoitukset vain viipyvät matkalla" ja että "kyllä sen olisi tavallaan niinku pitänyt jo tulla sulle, sen ilmoituksen siis". Kaikki pitää tosiaankin tehdä itse. Purkansekaisesta nassutuksesta kävi ilmi vasta klo 15.45, että termi "jakelussa" tarkoittaa lähetyksen siirtämistä lopulliselle jakelijalle/paikalliselle alihankkijalle, ja korvaava kaiutin on minulla jo kolmen päivän päästä. Säkällä selvittiiin. tapauksissa on se, että en oikein ole saanut hyppysiini sitä yhtä tiettyä palvelupäällikköä tai rahtivastaavaa, joka olisi vastuussa kelvottomasta toiminnasta. Välillä sitä vain miettii ja ihmettelee maailman kutistumista ja etäisyyksien kuroutumista. Se kaipaamani saapumisilmoitus ja tullauskuponki nimittäin putosivat allekirjoittaneen postilaatikkoon vasta päivä sen jälkeen, kun kyseinen lähetys olisi palautettu takaisin lähettäjälleen noutamattomana, minun kustannuksellani. Tuhannen kypsääntyneenä soitin lopulta virkaaikana huolinnan asiakaspalveluun, josta minua pyydettiin ottamaan yhteyttä seuraavana päivänä joskin ihan tykkänään toiseen tahoon, joka kuulemma "tietää enemmän maahantulevista paketeista ja jakeluista taikka jottai semmosta". Moduuli on nyt kiinni framessa ja toimii moitteitta. Nykyään se ottaa vain kolme arkipäivää. Paketti saapui etuajassa, 54 minuuttia ilmoituksesta. Kiitti aivan hemmetisti, Itella missä viipyi ilmoitus kolme viikkoa. Eilen lähettivät Iisalmesta minulle uuden tarkkailukaiuttimen vikaantuneen tilalle. Jää vain se ikävän voimaton vellova tunne siitä, että joku saamarin vellihousu ei hoida hommiaan ja samalla joku viaton osapuoli X maksaa palvelusta, jonka pitäisi toimia ilman erillistä hoputusta. Maksan palvelusta, en itsepalvelusta, ja oletan sinisilmäisesti, että homma toimii. Eipä kuulunut. Kun tähän kaikkeen ympätään vielä kaupanpäällisiksi se, että tilaamaani Aku Ankkaa saa odotella toisinaan perjantaille asti, britti- ja jenkkilehdet tulevat milloin tulevat (joskus kaksi peräkkäistä numeroa samalla viikolla, vaikka tilauksissa on lähetystapana poikkeuksetta 1st Priority), ja että toisinaan joku lasku vaan ei päädy perille, tulee vastanneeksi aiemmin esitettyyn kysymykseen: Kyllä. Lähettävä taho liitti kuitti- ja kiitosmeiliin seurantalinkkejä, sekä alkuperäisen sikäläisen maansisäisen lähetystunnuksen, ja olipa kauppa lisännyt harmonisoidun EU-tullitunnuksenkin tuotteesta helpottamaan säätöä täällä päässä.
T
on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville.
Odottelin huolintapalvelun saapumisilmoitusta pari viikkoa lähetyspäivästä. Pitääkö kaikki tehdä itse. Ja turhaudun perinjuurin, kun kaikki paavottuu (vrt. Maanantaina, illansuussa. Mahtava peli. Olin helkkarin tyytyväinen tehtaan edustajan asenteeseen ja saamaani asiakaspalveluun, ja jäin siihen fiilikseen, että firma kohtelee asiakkaitaan reilusti. ··· Kirjoittaessani tätä on perjantai-iltapäivä. Päivän edetessä tsekkailin pariinkin otteeseen Matkahuollon tracking-sivustoa ja löysin merkinnän "jakelussa", mutta mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Onneksi tulin olleeksi oma itseni, neuroottinen hermokimppu, ja satuin soittamaan asiakaspalveluun. Tsekkailin netistä sikäläisen kuriirin seurantakoodia, ja huomasin, että loota olikin jo maassa, mutta minkäänlaista ilmoitusta asiasta en saanut. Lopulta aloin soitella Matkahuollon asiakaspalveluun. Rikkinäinen lähti samalla kyydillä vaihtolaatikossa korjaajasedän luo. Alangon päiväkirja
"Posti EI tuo, posti EI vie"
aisin joskus kirjoittaa näillä sivuilla siitä, miten siirto pankista toiseen kesti jopa kaksi päivää 1900-luvun alussa, hevoslähetillä. Kukaan ei tietenkään kertonut tätä erikseen, se piti joko tietää tai osata kysyä. Tänään (pe) soi puhelin ja Fedexin täti ilmoitti tuovansa paketin kotiovelle yhden tunnin ja 12 minuutin kuluttua. Hetkinen!?! Olisin itse noukkinut vaihdokkaan nopeammin käyttäen julkisia (paitsi että kaiutin painaa 30+ kiloa) tai maksanut mieluusti taksin Kampista kotiini. Seuraavaksi soittelinkin sitten Itellaan, jonka kautta kyseinen nettihuolinta toimii, ja sain kuulla, että helkkari sentään, olisin voinut tehdä heti alkuperäisen jenkkilän lähetystunnuksen saatuani huolintailmoituksen, ja tuote olisi joko a) roudattu kotiovelle tai b) olisi noudettavissa lähipostistani. väyrystyy). Saamani lähetystunnuksen perusteella näin aamusella, että varhain tänä aamuna kello 01.20 paketti onkin jo saapunut Helsinkiin Matkahuollon jakelupisteeseen, Kampin keskuksen kellariin, matkattuaan reilut seitsemän tuntia Iisalmesta
8030A
8050A
8040A
8020B
Jo yli 30 vuoden ajan Genelec on ollut edelläkävijä aktiivisten tarkkailukaiuttimien sunnittelussa. Pienimmätkin Genelec-aktiivikaiuttimet valmistetaan ja kalibroidaan yksilöllisenä käsityönä tehtaallamme Iisalmessa. Malliesimerkki osaamisestamme on alumiinikoteloinen 8000-sarja, josta on tullut ääniammattilaisten standardi ympäri maailman. Genelec-aktiivikaiuttimet tunnetaan korkeasta äänenlaadusta ja pitkästä elinkaaresta. WWW.GENELEC.FI
Ammattilaisen ykkösvalinta. GET PROFESSIONAL. Vain kuuntelemalla tiedät eron