Nro 3 -201 4 H inta 9 ,50 E Roland Aira – retrosoundeja futuristisin vehkein n ee työt enne ”Soittaja tek a keikalla on tar tt keikkaa, mu ää ja viihtyä itse.” tt koitus viihdy abal-Lecco – Armand S Tästä on hyvät kitara vahvistimet tehty – tekijät kertovat Neljä Ruusua, CMX, Anna Abreu – kolme artistia, kolme genreä, yksi tuottaja… 01 Kansi314.indd 1 2.6.2014 10.21
02-03 Ilmoitukset.indd 2 2.6.2014 12.10
• • • • • Ota yhteyttä ja tilaa koeajoon. 0207 512 300 sales@studiotec.fi w w w. s t u d i o t e c . f i ® 2.6.2014 12.21. Uusi SpiderCORE-audiomoottori yhdistää nerokkaasti FPGA- ja DSPtekniikkaa tarjoten miksattavaksi 96 kanavaa ja 24 stereobussia, runsaalla I/O-kasvunvaralla, kaikilla vallitsevilla formaateilla. Hintakin on positiivinen yllätys! Neljä kosketusnäyttöä 48 Studer HQ-mikrofonietuastetta Dante, MADI, Lexicon efektit, dbx/BSS prosessointi Teattereihin soveltuva cue/snapshot-automaatio Kaksi lisäkorttipaikkaa stagebokseja tai audioverkkoja varten – Kaikki vakiona! www.soundcraft.com www.studiotec.fi/vi3000 ® PRO AUDIO 02-03 Ilmoitukset.indd 3 Studiotec Oy Kuusiniemi 2, 02710 Espoo puh
63 Muusikkona maailmalla – vintage-kärpäsen purema 64 Saarinen selvittää – uusi työkalu äänimiehen pakkiin ja keikoille 15 66 Alangon päiväkirja – raksamies, osa 2 Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi • Antonio Sanchez – asiaa soittokalustosta ja mausteeksi diskografiaa linkkeineen • Muusikkona Maailmalla – hieman Gibson-historiaa ja linkit Antilan Karin mainitsemiin vintage-liikkeisiin • Tuoteuutiset – tuoteuutisosastomme päivittyy jatkuvasti. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka – ikimuistoiset sessiot 12 Elokuvasäveltäjä Juhana Lehtiniemi – synkkä romantikko etsii sormenjälkiä 50 TronicalTune 52 Roland Aira – uuden teknologian esiinmarssi 56 Shure SE – ihanteellista soundia korvanapeilla 15 Antonio Sanchez – virtuositeettia yli tyylirajojen 58 Genelec 8010 – kuopus ei ujostele! – tehdään biisejä maailmalle 59 Neutrik Xirium – ääniverkko ilman johtoja 22 Rytmiryhmänä Armand Sabal-Lecco – afrikkalaisuus kohtaa muun maailman tyylit 50 52 58 25 Mistä on hyvät kitaravahvistimet tehty. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52 e ja määrä aikaisena 58 e. 19. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,50 e + postikulut. Riffi ilmestyy vuonna 2014 kuusi kertaa. Irtonumeron hinta on 9,50 e. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi – pätevä hihna KÄYTTÖTESTIT TOIMITUS 38 DW Frequent Flyer Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 – setti tien päälle! 40 Mayones Jabba Classic Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 – tuttu resepti, omat mausteet 42 Gibson Collectors Choices Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen 30 Peruskoululaisten bändit Tykkimäen lavalla – soiton riemua! GRANDE FINALE 32 Onko musiikkiliikkeelle elintilaa. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Seuraa myös muita ajankohtaisia aiheita! 6 www.riffi.fi 3/2014 06-07 Sisältö314.indd 6 4.6.2014 16.35. 8 RIVAKAT PIKAKOKEET 36 Latin Percussion & ProMark – enemmän iloa cajonista YHTEYSTIEDOT 37 RightOn Straps Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. – tekijät kertovat Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. – Spoonful Burst & Rosie, kaksi harvinaista helmeä 44 Duesenberg Fairytale & Rezobro Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 – hieman erikoisempia soittimia 47 Kemper HAASTATTELUT & ESITTELYT – sitä saa minkä profiloi! Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Pirkka Isotalo Misha Koivunen Timo Koskinen Jarmo Lehtelä Tommi Saarela Reima Saarinen Juha Tanninen Eeva Vänskä Timo Östman 8 Rake Eskolin – ja robotti virittää kitaran… Ulkoasu: Mari Valotie 20 Sugarhouse, Vaasa KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
Sparx 7 on liikkuva led-valaisin, jonka edistyksellinen zoom-optiikka tarjoaa beamin ja pesurin ominaisuudet samassa paketissa. Valo | ÄÄNI | Tarvikkeet | mekaniikka | esitystekniikka 06-07 Sisältö314.indd 7 Kysy lisää! 010 830 3800 STARLIKE.FI Kellokukantie 4, 01300 Vantaa Like Starlike! 4.6.2014 16.35. GrandMA2 onPC-ohjelmistoon ja tietokoneeseen liitettynä onPCpaneeli tarjoaa saman käyttölogiikan ja väkivahvat toiminnot kuin itsenäiset GrandMA2konsolit, ja sisältää tarvittavat liukusäätimet, pyöröohjaimet sekä äänettömät taustavalaistavat painikkeet. Valo sai siivet! MA Lighting onPC Commandwing jatkaa voittokulkuaan – ja valomaailmassa kaikki näyttää nyt erilaiselta kuin eilen. Meiltä saat lisäksi suunnittelun, toteutuksen ja asennuksen – vaikka avaimet käteen -palveluna. MA onPC -ohjainpaneeli tuo kuningasluokan valopöytämerkin ominaisuudet jokaisen valaisijan ulottuville – kevyesti ja kohtuuhinnalla. Soita ja kysy lisää Pikku-Markku Tuominen ja Juki Orpana, 010 830 3800 Lisää MA Lightning tuotteita malightning.com Loistetta lavalle! Sparx 7 hämmästyttää huimalla valotehollaan, keveydellään – ja poikkeuksellisella muotoilullaan. Saat ensimmäisenä tietoa uutuuksista, tuotteista ja tapahtumista suoraan sähköpostiisi! Starlike maahantuo, myy ja toimittaa valo-, ääni-, mekaniikka,- ja AV-laitteistot. MA Lighting tarjoaa täydellisen GrandMA2-ohjausratkaisun ”tietokone + wing” -versiona. Sparx 7 soveltuu upeasti pienemmille teatterinäyttämöille, saleihin, diskoihin – ja liikkuu liukkaasti vuokrakäyttöön myös rental-yhtiöiden hyllystä. Sparx 7 on vieläkin joustavammin operoitavissa kuin edeltäjänsä, sillä voi tuottaa rajattomasti kuvio- ja väriyhdistelmiä. Soita ja kysy lisää Pikku-Markku Tuominen ja Juki Orpana, 010 830 3800 Lisää JB Lightning tuotteita jb-lighting.de Pysy ajan tasalla uutuuksista - tilaa eStarnews uutiskirje www.starlike.. Kirkas pikku pesuri sisältää 19 multichip-lediä (RGBW), jotka himmenevät aidon portaattomasti ja tasaisesti nollaan saakka, ja on varustettu nopealla ja tarkkaliikkeisellä moottorilla sekä uniikilla jäähdytysjärjestelmällä. MA onPC ”command wing”-ohjainpaneeli siirtää joustavan, liikuteltavan ja kustannustehokkaan valo-ohjauksen uuteen aikaan
Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja ratkaisut syntyivät. Sarjan avaa Rake Eskolin, joka Riffin pyynnöstä poimi esiin kolme ikimuistoista hanketta, hyvin erilaista sellaista. 08-11 Ikimuistoiset.indd 8 4.6.2014 11.28. Tuottajia, jotka jäävät usein taustahahmoiksi. Teksti: Misha Koivunen Kuvat: Tommi Posa Ikimuistoiset sessiot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Rake Eskolin Äänitteitä, jotka kansa tuntee
Siinä kohdassa tuottajan pitää osata käännellä niitä virtauksia, ettei juututa liian lyhytnäköisesti johonkin detaljeihin. Saatiin tosi persoonallinen rumpusoundi. Eskolin kertoo että ”vähän jänskätti”, koska oli elektro miehen maineessa eikä ollut tehnyt professionaalimielessä yhtään bändilevyä, lukuunottamatta satunnaisia demoja 90-luvulla. Pohjien äänittäminen onkin oikeastaan ainoa hetki jolloin koko bändi on paikalla. Neljä Ruusua halusi tehdä suomenkielisen paluualbumin, kun englanninkielinen sivupolku oli mennyt vähän reisille. Suhteellisen kokematon juniori tuottamassa isoa bändiä. Se tuntu tosi hyvältä. Siitä eteenpäin työskennellään enemmän yksittäisten soittajien kanssa. – Ei tietysti niin hyvältä kun tämän päivän tuotannot, mutta se friikkailu ajaa sen ohitse. Sehän teki semmoista aika metelöivää bändituotantoa. Siellä oli semmosia järkyttäviä seisovia aaltoja. Kukaan ei edes huomannut sitä. Sen takia valitsin tän levyn, koska on suorastaan sääli, ettei samanlaista tilannetta enää tule. Nälkä jäi kuitenkin ja kun lähdettiin Aionia tekemään niin mä tykkäwww.riffi.fi 3/2014 08-11 Ikimuistoiset.indd 9 9 4.6.2014 11.28. Hauska sessio kun ei ollut mitään rutiineja mihinkään. – Otin ennakkoa tuotannosta ja ostin itselleni Pro Toolsin 24 -bittisen ”Mix:in”, että tällä tää levy tehdään. Eli ei mitenkään hänen vahvinta aluettaan. Neljä Ruusua: Uusi aalto (1999, Parlophone, EMI) E skolin oli vuonna 1995 tutustunut hiljattain Gabi Hakaseen, joka oli kiinnittänyt hänen Ann Bell Fell -kokoonpanonsa levy-yhtiölleen. Kuinka paljon sessio venyi ajallisesti. Olinhan mä tehnyt mainoksia sillä, mutten ollut miksannut bändimusaa. Rumpuja äänitettäessä mikkien päälle laitettiin Finnvoxin kahviautomaatin muovikuppeja ja rumpujen eteen laitettiin erilaisia laatikoita, joissa oli mikrofoneja sisällä. Olin ihan pihalla sen Pro Toolsin kanssa. Välissä Gabi tuotti Isohaara-levyn. Miltä levy kuulostaa tänä päivänä. Tässä haettiin jotain vähän samanlaista. Kuuntelin demoja ja totesin että näähän on helvetin hyviä biisejä. William Orbit oli just tehnyt Madonnan Frozenin ja tuottanut Bluria. Yhteistyön syventyessä miehet päättivät perustaa yhdessä tuotantoyhtiön. Alapäätä sais olla enemmän. Sessioiden sosiaalinen puoli pitää hoitaa kieli keskellä suuta. – Tähän levyyn liittyy tosi paljon sellaista mikä oli täysin uutta mulle. Siellä on jonkun verran tavaraa digitaalisella säröllä ja headroom loppui plugareista, mutta emmä niitä paljon murehtinut, jos se vaan kuulosti hyvältä. Ei jääty hieromaan paljon mitään vaan äänitettiin kaikki friikkailut talteen. Vaikean oloinen tilanne, varsinkaan kun bändiproggiksien toteutuksesta ei ollut paljoakaan kokemusta. – On siellä jonkun verran niitäkin juttuja, mutta päätettiin kuitenkin tehdä oikeilla rumpukompeilla. Me tehtiin sitä melkein koko kevät ja sessiot on sikälikin jäänyt mieleen kun mun äiti kuoli niiden aikana. – Oli sivukanavia missä ajoin putkisäröä rumpuihin ja sellasta. Se oli tavallaan raskasta, mutta samalla tosi hyvä että oli toi duuni niin sai uppoutua siihen. Mentiin vaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Detaljien hierominen voi olla aika rasittavaa ja saattaa tuntua turhalta. Siinä on paikoitellen semmonen arvaamaton ja rosoinen soundi. Päinvastoin, johtuen just siitä kun kellään ei ollut mitään ennakko-odotuksia, niin kaikki oli innoissaan kun päästiin tekemään jotain uudella tavalla. Siinä oli semmonen uuden alun meininki niin bändillä kuin mulla. Silloin elettiin vanhan ja uuden murroskautta. Suoraan ”Toolsille” äänittäminen jotenkin ahdisti ja nauha oli mulle tuttu formaatti. Tottakai ne pitää olla kunnossa, mutta joskus saattaa mennä tahmeaksi. Näitä raitoja myös käytettiin lopputuotteessa. Rummut äänitettiin Finnvoxissa. Jos synalla soitti jotain bassokuviota niin se hävis aina välillä. Halusin ehdottomasti että rummut äänitetään nauhalle. ”Tuottajan pitää osata käännellä niitä virtauksia, ettei juututa liian lyhyt näköisesti johonkin detaljeihin.” CMX: Aion (Herodes/EMI, 2003) – Pidän tätä tietyssä mielessä hienoimpana sessiona mitä mulla on ollut. – En muista että session aikana olisi ollut jotain hankaluuksia. Oli fiilis että haluttiin raskaampaa ja koneellisempaa lähestymistapaa, joka jäi toteutamatta. Mitä vähemmän kokkeja, sen intensiivisempi tunnelma. Maltoitko pitää sisäisen elektromiehen piilossa. Sitä pidetään yleisestikin ehkä CMX:n parhaana levynä. Vaikkei tietoa eikä taitoa kauheasti ollut ja pääpaino oli luovassa friikkailussa, niin masteroitu levy sai kehuja tiukasta ja kompaktista soundistaan. Että lähtee ihan noin puhtaalta pöydältä liikkeelle. Kahden levyn jälkeen Hakanen alkoi tilata konemusiikkiin friikahtaneelta Eskolinilta remixejä ja tuotantoja. Kyllä mä tykkään kuunnella sitä. Kyllä siinä kuuluu ajan henki. Muutenkin olin muuttanut pari kuukautta aikaisemmin Hämeenlinnasta Helsinkiin. Bändilläkin oli hillitön kokeilunhalu ja ne halusi lähestya asiaa laatikon ulkopuolelta. – Studio ei ollut vielä rakennettu, joten tein sen loppuun Herodeksen studion sivuhuoneessa, nelikanttisessa kellarissa, jossa ei ollut mitään akustointia. Varsinkin kun tuottajan työ perustuu osalta siihen, että näkee etukäteen, onko siinä hommassa potentiaalia ja mitä siitä voi tulla. Finnvoxin tila tuli vielä hyvin siihen mukaan. Neljän Ruusun Uusi aalto -albumi oli siihen asti enimmäkseen demoja tehneelle Eskolinille ensimmäinen iso albumiprojekti. – Haasteellisin vaihe on pohjien soitto, kun kellään ei ole visiota mitä siitä oikeastaan tulee ja kaikki keskittyy siihen, meneekö basari pum pam pu-pu pam vai pum pam pum pa-pa. Tilanne oli tämä: Olin tehnyt Gabi Hakasen kanssa Dinosaurus Stereophonicuksen (2000) ja siinä oli tullut paljon hyviä ideoita mutta se oli tehty enemmän retro-progetyyliin. Mutta: – Huomasin että kun olin äänittänyt finalizerilla sisään jotain raitoja, niin päällä ollut ylipäästösuodatin oli seitsemässäkymmenessäneljässä hertsissä ja se oli leikannut kaiken alapään pois myös masterista. Siitä on tietysti monia mielipiteitä?... – Siihen oli varattu aika paljon aikaa
Joko se tapahtuu tai ei tapahdu. Että sen sai pysymään kasassa, niin se vaati paljon pähkäilyä. 10 www.riffi.fi 3/2014 08-11 Ikimuistoiset.indd 10 4.6.2014 11.28 Untitled. Tasaisen tappavasti yhdeksästä viiteen ei vain inspiroi. Asiaa ei helpottanut Eskolinin tapa käynnistyä vasta kun deadline häämöttää kulman takana. Siihen aikaan Janne Halmkrona oli Sonylla A&R:nä ja hoiteli heidän Idols-kuvioita samalla ja vihjasi mulle että ”siellä on mukana semmonen 16-vuotias portugalilais-suomalainen kimma. Oltiin, sanotaanko, herkistyneessä tilassa. Paluu takaisin päivän poppiin vaati ison aivojen kalibraatio-operaation. Ylipäätään Annan levyn konseptin löytäminen, biisien etsiminen ja vielä silloin se Idols-julkisuus... Aion nousi suomen albumilistan ykkössijalle kahdeksi viikoksi ja myi kultaa. Kaiken lisäksi mun kesäloma lähestyi. Touhu meinas siinä alkuvaiheessa mennä vähän raskaaksi, kunnes ilmoitin että mä lähden kesken session pidennetyksi viikonlopuksi metsästysreissulle. Siinä vain meni joku kohilleen tosi hyvin. Silloin se tapahtui ja mä pystyin antamaan siihen hommaan niin paljon kuin oli mahdollista tiedollisesti ja taidollisesti. Nekin mä äänitin. Käsiin sattui ihan sikana. Pyöritys mikä nuorella neidolla oli hillitön. Siinä meinas kyllä tulla hulluksi. Siinä kohtaa keksin tän systeemin, että näinkin voi tehdä, että vetää itsensä ihan ylikierroksille lopussa ja huomaakin että löytyy vielä ylimääräinen vaihde – myös luovassa mielessä, jota on vaikea saada jos näitä tekee vain päivätyönä. Muistan kun se oli valmis, niin en pystynyt oikeen päästää siitä irti. Mä kuuntelin sitä ihan järjettömästi ja se on harvinaista mulle. Se on oikeastaan sama fiilis, kun ekan kerran pääsee studioon niin sitä haluaa tehdä hommia yötä myöten. Sehän on teemalevy pahuudesta ja paholaisesta, ja jotenkin meillä vaan musiikilliset intressit natsas täydellisesti. Sellaiseen on vaikea päästä. – Istuin siellä studiolla ja friikkailin soundien kanssa ja yritin inspiroitua. – Ihan alusta alkaen oli myös selvää, että jotain olennaisia paloja puuttuu. Miten uskalsit luottaa omaan arvostelukykyyn kaiken tuon keskellä. Oltiin silloin kaksi viikkoa Alavetelissä pohjanmaalla studiossa CMX:lle pohjia tekemässä. Totesin, että päivät rupee loppumaan ja levy-yhtiö alkaa olla huolissaan. Onneksi Beat Detective on keksitty. Tästä eteenpäin inspiraation ja innoituksen määrä singahti täysin omiin sfääreihin ja tulosta syntyi vaivattomasti sessioiden loppuun saakka. – Halmkronan Janne A&R:nä oli mulle hyvä sparrauskumppani. Kaikki lattarihommat – kitarat ja lattaripiano kahden oktaavin välein. Annan levy oli ensimmäinen konelevy, minkä tein samalla filosofialla. Mä olin vaihtanut mun miksauspolitiikkaa siinä Talvikuninkaan kohdalla. Bongot ja Cabasat myös. – No ei siitä puhuta, mutta seuraava levy Pedot oli erilainen, paljon popimpi levy. Mä tein silleen että mä miksasin aamuyöhön saakka ja heräsin aamu-seitsemältä jatkamaan. – Kun asiat natsaa niin se vaan näkyy ja kuuluu lopputuloksessa. Ahdistava paikka kun ei päässyt mihinkään karkuun. Mä liikutuin joka kerta kun kuuntelin sitä levyä. Olin Keski-Suomessa kaminateltalla pari päivää ja jätkät oli sillä aikaa treenaneet ja tehneet uusia biisejä. Aikataulu oli järjettömän tiukka kun se piti saada nopeasti ulos koska suosio oli tapissaan. Jokaisen piti maalata taulu ja niistä piti valita levyn kansi. Talvikuningas pääsi lähemmäksi Aionin fiilistä. Sä voisit tuottaa sitä…” ”Ok, olen mukana.” – En ollut moneen vuoteen tehnyt mitään konepohjaista, mulla oli rokkitrippi meneillään. ”Jokaisen piti maalata taulu ja niistä piti valita levyn kansi.” sin siitä biisimateriaalista ihan järjettömästi. Se into on niin Anna Abreu: Anna Abreu (2007, Sony music) – Talvikuninkaan perään tein Annan levyn ja sellaista hyppyä maailmasta toiseen ei olekaan vielä ollut. Siihen tuli semmonen harras intensiivinen fiilis. Se menikin aika pitkälle multi-instrumentaalihommiksi. Mites tää nyt onnistuu. Siirryin analogiseen summaukseen, joka tavallaan helpotti tiettyjä asioita. Se oli pieni juttu, joka tehtiin kuitenkin aika luontevasti, kaikki oli ihan fiiliksissä siitäkin. Sitä ei voi väkisin tehdä. Sen jälkeen se loksahti todella hyvin paikoilleen. Sieltä tuli kaikenlaista ja Yrjänän maalaus sitten päätyi siihen levynkanteen. Sieltä tuli muutama tärkeä biisi joiden puuttuminen oli ahdistanut meitä kaikkia. – Siinä oli kaikkea sellasta joka saattaa kuulostaa pöyristyttävältä. Mä soitin ihan kaiken siihen ite, paitsi jouset. Kummitteleeko tuon levyn tekemisessä saavutettu fiilis aina taustalla muita albumeja tehdessä. – Mä tein jousisovitukset ja pääsin niissä oikein friikkailemaan ja tekemään sellaista atonaalista juttua, jota en ole ennen tehnyt. Se myös paisui muodottoman isoksi. Mä tein ratkaisun että asuin studiolla viimeiset viisi päivää ja soitin kaikki loput osat, tein kaikki editit ja miksasin sen koko levyn kahdessa ja puolessa päivässä. Kaiken antaminen poiki hyvin. Kun se ei kauheasti haukkunut, niin mä rohkaistuin siitä. On meinaan yritetty. – Jännä juttu, mutta ehkä siinä vaiheessa oli tullut sen verran luottoa kuunteluun ja laitteisiin, että uskalsi. Esimerkiks Yrjänä toi öljyvärimaalausvehkeet, jotka oli siellä Inkfishin suihkussa, joka oli sen jälkeen yltä päältä öljyväreissä. Se sopi levyn semmoseen korkeakylttyyri-taidepläjäyshenkeen
Kaikkialla, missä tarvitaan laadukas ja luotettava äänijärjestelmä, Yamaha on varma valinta. Löydät Yamaha Pro Audio myynti-, vuokra- ja asennusammattilaisen läheltä Sinua. Nyt, parantaaksemme palvelua, uusimme Yamaha ammattiäänen jälleenmyyntiverkoston Suomessa. Pari päivää olin ihan pihalla, mutta viisi viikkoa ilman musiikkia, niin kyllä sitä toipuu. Lopputuloksesta tuli hyvä, huomioonottaen että konsepti syntyi ihan tyhjästä. Siitä jäi hyvä fiilis. valtava. Mulla se into oli laantunut vuosien myötä ”Viisi viikkoa ja mua ahdisti aina kun bändit tuli studioon samanilman musiikkia, lainen into päällä että ”nyt painetaan!!” – ”Emmä jaksa, mä oon tehnyt tätä viisitoista niin kyllä sitä vuotta, niinku oikeesti...” toipuu.” – Mutta tässä mä kaivoin sen innon esiin kun mä sain tehdä sitä juttua itse itselleni ja omia voimavaroja hyödyntäen. Yamaha Commercial Audio on ammattiääntä kaikenlaiseen tarpeeseen: saliääni, konsertti, teatteri. Abreun toinen ja kolmas levy toteutettiin samalla metodilla, jonka jälkeen tuottaja vaihtui. – Mä jäin koukkuun siihen intesiteettiin. u YAMAHA on ollut johtava ammattiäänen valmistaja jo yli 30 vuotta. Julkinen tila, kauppakeskus, myymälä. Pää ja kroppa hajoaa. Tuolloin eli vuonna 2007 Eskolin oli tehnyt yhdeksän vuotta työkseen musiikkia. Se oli aika mielenkiintoista, mutta pirun rankkaa. Pääsin kuitenkin toteuttamaan multi-instrumentalistin fantasioitani. Tahti oli kova: sinä vuonna syntyi neljä levyä ja tulosta tuli: CMX: Talvikuningas (kultaa), Anna Abreu (tuplaplatinaa), 51 Koodia: Mustat Sydämet (heidän parhaiten myynyt levynsä), ja Herra Ylppö ja Ihmiset: Sata vuotta (kultaa, Emma sekä vuoden tuottaja-Emma) – Silloin tajusin, etten voi jatkaa tällaista tahtia ja olenkin hidastanut siitä. Annan levystä alkoi kesäloma. Kokous, ravintola, hotelli. Kirkko, kuulutus, äänievakuointi. YAMAHA on aina asettanut etusijalle asiakkaidensa tarpeen ja palvelun. Eihän silleen voi koko ajan tehdä, siinähän tulis hulluksi. Ota yhteys ja kysy lisää: % +358 (0)9-58400010 • yamahacasuomi@gmx.yamaha.com Untitled-2.indd 1 08-11 Ikimuistoiset.indd 11 2014-04-01 13:23 4.6.2014 11.28
”Oman äänen” hakemista Juhana Lehtiniemestä tuntuu, että kuvaan säveltäminen on käsityöläisyyttä. Vaikka on Juhana säveltänyt joskus myös ennakkoon, pelkästään ohjaajan briiffin perusteella. Parhaimmillaan syntyy vuoropuhelua taiteellisista ratkaisuista. Tilaaja käyttää sananvaltaa, ja säveltäjä työskentelee tilauksen pohjalta. Aina ohjaajan kanssa ei synkkaa, ja se näkyy yhteistyössä. Toisaalta rajat ovat myös apu: on aina joku lähtökohta, eikä tarvitse lähteä tyhjän päältä. Se on sikäli luonnollista, että Lehtiniemi opiskeli säveltämistä juuri Tukholmassa. Sitten hän käy luomistyöhön. Ohjaaja toivoi Rembrandtin maalauksen kaltaista soundia. – Ei voi olettaa että ohjaaja tai kukaan muukaan osaa paikata musiikista puuttuvat soittimet. Aina ei tietenkään ole helppoa. Yhteistyötä tarvitaan Kun säveltäjän ja ohjaajan vuorovaikutus alkaa tuotannon alussa, siitä on monia hyötyjä. – Se onnistui heti täydellisesti. – Se on jännittävä hetki, kun syntyy odotuksia, ja ohjaaja saattaa sanoa, että onpa jännää mitä sieltä tulee. Säveltäjä pysyy kärryillä siitä, mitä ohjaaja todella haluaa. Lehtiniemi tekee mahdollisimman hyvän demon. Juuri omannäköistä juttua Lehtiniemi haluaa tehdä. Kontaktit ovat edelleen olemassa. H än ei siis tunnusta, että on päätynyt nimenomaan ja pelkästään elokuvasäveltämiseen, vaikka meriittiä löytyy. Haastattelun aikoihin YLE:lle oli vasta valmistunut tv-musiikki sarjaan Raja. Kyllä se pitää oikeasti kuulua demossa, mitä musiikki tulee olemaan. 2013 vuoden lopulla syntyi musiikki pitkään elokuvaan Bekas, jonka ensi-ilta oli Ruotsissa. Teema löytyi ja sitä käytettiin. Söderström. Valmisteilla on myös zombie-elokuva Zon 261 Hans Lundgrenin avustajana. Silloin kaikki ovat heti alusta ikään kuin samalla viivalla. Hän etsii vahvan kohtauksen, josta syntyvää ideaa hän sitten levittää. Ja sitten alat tekemään demoa. Syntyy iso läjä elementtejä, joista lopullinen musiikki koostetaan. Kuvaan säveltäjät 2 Teksti: Eeva Vänskä Kuvat: Tommi Posa Elokuvasäveltäjä Juhana Lehtiniemi – synkkä romantikko etsii sormenjälkiä Juhana Lehtiniemi on tämän päivän renessanssi-ihminen: elokuvasäveltäjä, jäätelömies, tuottaja, kuvaaja ja käsikirjoittaja, joka haluaa itseään kutsuttavan taiteelliseksi yrittäjäksi. – Joskus on ankeaa ottaa taiteellisesta työstä palautetta. – Ohjaajan toiveiden ja kuvan sisällä on se vapaus, joka elokuvasäveltäjällä on. Silti ohjaaja 12 www.riffi.fi 3/2014 12-14 Juhana Lehtiniemi.indd 12 4.6.2014 11.38. Sen ohjaaja on R.S. – Ihannetilanne on se, jossa ohjaaja tietää jo millaista musiikkia säveltäjä tekee, ja tilaa siksi tältä uuden työn. Ja mitä nopeammin lähtökohtaisesti osuu elokuvaan, sen sisältöön ja tunnel- maan, sitä helpompi prosessista tulee. Hän neuvottelee ohjaajan kanssa, ja katsoo leikattua materiaalia. Lehtiniemi sanoo, että hänen paras työnsä tähän mennessä on Piggy-elokuvan musiikki. Juhana Lehtiniemi siis ottaa keikan
Sitten pitää tehdä vielä korjaukset. Juhana Lehtiniemi lähettää valmiin elokuvasävellysdemonsa sähköpostin liitteenä. on pomo, joka päättää, ja hänen ehdoillaan edetään. On olemassa nauhoitettuja jousikirjastoja, mutta ne on tehty ”Hollywoodin ehdoilla”. Yllättäen Lehtiniemi ei koe aikatauluja erityiseksi rasitteeksi. – Kyllä se prosessin kannalta olisi hyvä juttu. – Itse käytän mielelläni 11 soittajaa, vähän niin kuin kutistettua orkesteria. Mutta voi olla, että kun saa oman työn tehtyä, palautteen saaminen kestää. Missä mitassa. Jos joku alkaa painamaan päässä, niin sitten sille asialle pitää tehdä jotain. Kielisoittimet, niin kuin kitara ja viulut, ovat sellaisia. Jos on tiukka budjetti, eikä voi käyttää orkesteria ja isoa studiota, niin yksikin koneiden päälle lisätty oikea soittaja tuo silloin nauhoitukseen elämää, jota siinä ei muuten olisi. Eli kiire voi tulla. – Ihan kaikkea ei voi tehdä koneella. Olen myös sitä mieltä, että koneella tehdyn musiikin päälle tallennettu oikea jousi tuo elämän biisiin. – Stressaaminen on kuitenkin typerää. Koneella ohjelmoitaessa sormenjälki puuttuu. Se on syntynyt kerran maailmaan tämän elokuvan musiikkia tehdessä. – Kun deadlinen tietää etukäteen, niin yleensä aikaa on ihan hyvin. Juhana Lehtiniemi sanoo, että tietokone on hyvä työkalu, mutta ihan kaikkea sillä ei elokuva säveltämisessä pysty tekemään. Koneita vai ihmisiä. Tietokone on hyvä apuväline, mutta orkesteria siis tarvitaan. Mitenkä se sitten on: orkesteri vai tietokone. – Ne kuulostavat eeppisiltä, ja itse tykkään tehdä intiimimpää, virheet saavat kuulua. Lehtiniemen ajattelun mukaan tiettynä aikana, tietyssä paikassa, tietyllä porukalla yhdessä nauhoitettu musiikki on kuin sormenjälki. Yleensä hän myös pyrkii olemaan paikalla loppumiksauksessa, mutta se ei aina ole mahdollista. Pieniä jousikokoonpanoja ei voi toisintaa hyvin koneella. Häiritsevät asiat pitää purkaa. Niillä soitettaessa on niin paljon eri muuttujia. www.riffi.fi 3/2014 12-14 Juhana Lehtiniemi.indd 13 13 4.6.2014 11.38
jat ihmisiltä, ja elokuva vaikuttaa syvästi. Millainen tilanne studioon meno on. Musiikin on oltava yleisölle käsitettävää. – Soundi on tärkeä. Studioaika on kallista, ja korja dokumentin ohjaamista. taa ymmärtämään esimerkiksi ruuan maustamisen perusteet. Vaikka säveltäjä haluaa löytää myös uutta, sen oman äänensä, hän ei kuitenkaan hylkää vanhaa. – Tykkään myös sekoittaa asioita. – Se on aika hyvä combo, että tykkää yhdistää tekniikan ja säveltämisen. Musiikki kuljettaa, selventää, syventää, tekee sadunomaisemElokuvasäveltäjä on samalla myös tuottaja. Vaikka muuten olen analyyttinen, niin musiikkia tehdessä en ole. kuin viulujen lisäämisestä.” työn valmiiksi ja kirjoittanut nuotit ja or Mitä seuraavaksi. – Se on hyvä juttu, että nämä jutut menevät ristiin. Isoja teemoja käytetään aika harvoin, ne eivät ole enää oikein muotia. Sekoituksia ja soundeja Niillä voi kokeilla soundeja ja samalla tutkia, kuinka vaikeaa jokin kohta on todellisuudessa soittaa. ta mitään oppikirjoja. Suojat pois Musiikin tehtävä on helpottaa elokuvan katsomiskokemusta. Tv-episodiin mahtui parikymmentä minuuttia sävellystyötä. fantasiajutuista. Kuvakohdista voisi ottaa terävämmin kiinni, ja ottaa myös pitkän linjan draaman huomioon, ei pelkkää tunnelmaa. Teen tunnepohjalta työtä. Mitä eroa on telkkariin ja elokuvaan säveltämisessä. Siitä tiedän, milloin – Nyt osaan jo keskittyä olennaiseen, eikä tarvitse seuratulee joku korostettava kohta ja osaan näyttää sen orkesterille. Ja lisäksi ostin jailu paikan päällä ei kannata. – Tv-episodissa tulee enemmän toistoa, joka tiivistää toivottavasti sarjan tunnelmaa. Taiteellinen vapaus on suurempi, kun Juhana on siis tehnyt luovan sävellysei toimita kuvan ehdoilla. Siellä taan vakavista asioista. Varmistaak– Ei tiedä tarkkaan, mutta haluan koseen, että kaikki sujuu, hän triplatarkistaa keilla käsikirjoittamista, animaation tekoa nuotinnokset. – Kun henkilöiden kohtalot kietoutuvat yhteen, niin saan sen toivottavasti kuulumaan myös musiikissa. kestroinut kokonaisuuden. Miniorkesterissa on kolme ykkösviulua, kolme kakkosviulua, kaksi alttoviulua, kaksi selloa sekä yksi basso. Kaikki riippuu edelleen genrestä. Niihin liittyy koomisuutta, vaikka yleensä puhu– Aina se on vähän sellainen pienen kauhun hetki. lija voi tehdä ambiensseja, musiikin kuuloista ääntä. ta. Hahmoilla on usein myös oma soundinsa. Juhana Lehtiniemi omistaa banjon, ukulelen, kitaroita, pianon ja sähkö rummut sekä viulun. Äänisuunnitte- Valmistelua ja varmistelua 14 www.riffi.fi 3/2014 12-14 Juhana Lehtiniemi.indd 14 4.6.2014 11.38. Pidän niiden maailmasta, soittajille. u rintarinnan, että rajaa voi olla vaikeaa osoittaa. Niissä hän pi”Basson lisäämisestä feikkinä – Se kuuluu soitossa, kun tunnelma on tää erityisesti niiden itsenäisestä luonteesei jää yhtä helposti kiinni hyvä ja ihmiset tykkäävät olla siellä. Ja toisaalta säveltäjä, kuten Juhana, voi kolistella metallipannuja. Säveltämisen efektit ja kaiut voivat autTietysti aina parempi jos saa vielä metronomin mukaan. Juhana tunnustautuu kuitenkin nörtiksi. Oikeaa vakiomäärää musiikkia elokuvaan ei ole. Paljon tästä työstä on tietokoneella istumista. Mutta kun nauhoitamme orkestemuille aloille. rilla, käytän visuaalisia merkkejä kuvassa. Lehtiniemi sävelsi pitkään elokuvaan 42 minuuttia musiikkia. – Kokoonpano on yläpäävoittoinen, koska basson lisäämisestä feikkinä ei jää yhtä helposti kiinni kuin viulujen lisäämisestä. kyään ei enää lasketa ruutuja. Kaikki riippuu elokuvagenrestä ja millaista kokonaisuutta halutaan. Tästä Lehtiniemi löytää myös kehitettävää. Hyvässä tapauksessa yhdistelmä vie suoon pakko selvitä. Äänisuunnittelijan ja elokuvasäveltäjän tontit kulkevat niin Jäämme siis odottamaan. juuri jäätelökoneen, ja haluan oppia tekeMusiikin synkronointi kuvavirtaan on oleellista, mutta ny mään hyvää jäätelöä. Toisaalta fantasiaan istuvat isotkin teemat. muun muassa musikaaleja. Se voi olla vain yksi nuotti. Lehtiniemi tunnustautuu synkisteleväksi romantikoksi. könttäsumman, jolla hän maksaa studion vuokran ja palkan – Teen mielelläni animaatioita. Jos johonkin kohtaan sopii joku pop-elementti yhdistettynä klassiseen, niin sitten käytän sitä. Samalla studionauhoitukset ovat yksi Lehtiniemi on säveltänyt muutakin, parhaimmista hetkistä projektissa. Juhana uskoo, että kun on kerran oppinut jonkun hom– Kyllä se meille opetettiin koulussa, että miten musiikin isman, niin kuin elokuvasäveltämisen, sen oppeja voi laajentaa kut osuvat tiettyyn ruutuun. Hän saa työstään maksi
Finlandia-talon lava muistuttikin paikoin musiikillista koelaboratoriota robotteineen ja teknisine rakennelmineen. Oli haastavaa etsiä omaa paikkaamme tuossa kehikossa. P ääasia kiertueella on Methenyn tuore Kin-albumi, mutta mukana kulkee myös osa hänen vuonna 2010 tekemästään Orchestrion-projektista, jossa tietokone ohjaa akustisia soittimia. Se on eri maailma, mutta rakastan tätä haastetta ja muutosta. Suomeen Sanchez saapui Pat Metheny Unity Groupin mukana. Lavalla oli koneisiin kytkettynä melodialyömäsoittimien lisäksi muun muassa rytmisoittimia ja kaksi pullourkuräkkiä. – Jouduimme sovittamaan viisihenkisen jazzyhtyeen tähän todella suureen elektroniseen maailmaan. 15-19 Antonio Sanchez.indd 15 4.6.2014 15.07. Teksti: Juha Tanninen Kuvat: Tommi Posa, Juha Tanninen Antonio Sanchez – virtuositeettia yli tyylirajojen Antonio Sanchezin tekninen taituruus, musikaalisuus ja ilmiömäinen kyky lukea kanssasoittajia on noteerattu maailmanlaajuisesti. Elävien muusikoiden ja Orchestrionin kaltaisen koneen yhdistelmä keikalla on laatuaan ensimmäinen ja täysin ainutlaatuinen. Pidän rockista ja popista erittäin paljon, mutta en usko että olisin onnellinen jos soittaisin vain sitä. Muusikoille tämä tarkoitti käytännössä sitä, että yli kahden ja puolen tunnin konsertista 80 prosenttia soitettiin taustanauhojen ja klikin kanssa. Pidän erityisesti rockmusiikin suuresta äänimaailmasta jossa on runsaasti äänikerroksia ja upeasti tuotettuja juttuja
juttu. Improvisaation lähteillä Se kiehtoo minua. Sieltä valmistuttuani menin opiskelemaan Conservatory of New Englandiin, jossa oli mahdollisuus opiskella joko rumpaleiden tai muiden instrumentalistien kanssa. Esitettävän ohjelmiston tulisi olla tuttua ja muusikoiden keskinäisen kommunikoinnin sujuvaa. – Klikki kuulostaa todella inhimilliseltä ja taustat piti opetella hyvin. Hienous on siinä, että se ohjaa soittamaan rumpuja hieman toisella tavalla. Tällä keikalla sooloilen enimmäkseen rakenteeseen, ja se on minulle mieleistä, koska saan siitä paljon aineksia. Hän on tuottelias säveltäjä ja julkaissut kolme sooloalbumia. Konsertissa soitan sooloja myös vamppiin ja Patin kanssa nopean 12 tahdin bluessoolon duettona. Soittamamme jazz on tässä suhteessa hyvin pelkistettyä, vain kolmesta viiteen eri instrumenttia. Nyt meilläkin on sitten tonneittain äänikerroksia: on Orchestrion ja taustanauhat, plus viisi muusikkoa lavalla. Pelaan yleensä tämänkaltaisilla työkaluilla. – Nyt kun menimme suoraan studioon, hän lähetti sähköpostilla etukäteen sekä nuotit että demot, joita kuuntelemalla minulle selvisi mitä hän haluaa. Yhtyeen klikki ei ole staattinen studioklikki, sillä Methenyn musiikkiin kuuluvat olennaisena osana tahtilajien vaihdokset, hidastukset ja nopeutukset sekä erilaiset time-fiilikset. Oman sävellystuotantonsa ohjeistajana Antonio haluaa pitää kirjoittajan ja soittajien persoonat tasapainossa. Improvisoinnin taito ei ole tipahtanut taskuun yhdessä yössä, vaan sen eteen on tehty paljon järjestelmällistä työtä. Millaista on improvisointi Unity Groupis sa, ovatko soolot esimerkiksi avoimia vai rakenteisiin sovittuja, ja kuinka paljon toimintaa ohjeistetaan. Hän on loistava opettaja ja on kirjoittanut julkaisun nimeltään ”How To Improvize”. Miles Davis oli tunnettu siitä, että yhtye saattoi saada musiikin eteensä vasta studiossa, mutta Pat Methenyn tavoin sovitetussa musiikissa muusikoiden tulisi tuntea materiaali hyvin läheisesti ennen kuin sen kanssa päästään mukavuusalueelle. Liian improvisoitu lähtökohta tarkoittaa toisinaan myös epäorganisoitua työskentelyä. Sitä paitsi nautin lujaa soittamisesta. Eikä pelkästään rumpaleita, koska hyvin usein rumpali ei välttämättä ole se kaikkein musikaalisin tyyppi bändissä. Valintani oli opiskella pianisti Danilo Perezin ja sak- 16 www.riffi.fi 3/2014 15-19 Antonio Sanchez.indd 16 4.6.2014 15.07. – Opiskelin Berkleessä improvisointia Hal Crookin johdolla. Kuuntelin erityisesti sitä miten he lähestyivät soolonsoittoa ja yritin sitten soveltaa sitä rumpusetille. Opin siellä perusasiat, ja loppu on tullut kuuntelemalla paljon musiikkia ja sitä, miten muut ovat sitä tehneet. Joskus hän jättää minut yksin sooloilemaan, mutta pidän siitä, että hän soittaa mukana jo siksikin, että kitara muistuttaa yleisöä paremmin kappaleen rakenteesta. Kuinka Pat ohjeistaa yhtyettä, kun alatte soittaa sävellyksiä ensimmäistä kertaa. Toki pidän myös avoimista sooloista, mutta rakenteeseen soittaminen pakottaa ajattelemaan enemmän. Ideaalitilanne levyttämiselle olisi harjoitella repertuaari ja soittaa sitä yleisön edessä ennen äänittämistä, mutta sitä ylellisyyttä on tarjolla yhä harvemmin – edes Methenyn kaltaiselle jazzin supertähdelle. Jos se ei miellytä, keskustelemme ja kokeilemme asioita parhaan ratkaisun löytämiseksi. Hyvä lähtökohta on kirjoittaa nuoteille tärkeimmät asiat ja aloittaa siitä, jolloin musiikki voi kasvaa organisoidusti mutta samalla myös orgaanisesti. Modern Drummer -lehden lukijat äänestivät Sanchezin vuonna 2013 parhaaksi jazzrumpaliksi. Osaan hänen ”kielensä” jo riittävän hyvin ja niin se käy, että soitan minkä uskon olevan oikea Tietty mukavuusalue liittyy myös improvisointiin. Tulevan vuoden sisällä ilmestyy kaksi lisää. Iso kirja, joka käsittelee muun muassa motiivia ja sen kehittelyä, rytmin siirtelyä ja kertaamista. – Musiikki on alkanut hengittää vapaasti nyt, kun olemme olleet kiertueella kaksi kuukautta. Joskus soitamme avoimeen rakenteeseen, toisinaan kappale on täysin sovitettu, toisinaan sooloillaan vampin ympärillä jne. Niinpä Kin harjoiteltiin studiossa äänityssession ohessa. Roolit jakoon Kin oli koko ryhmälle uudenlainen kokemus aikaisempiin albumeihin verrattuna. Joten imin paljon vaikutteita kuuntelemalla esimerkiksi Methenyä, Keith Jarrettia, Chick Coreaa, Kenny Garrettia, Sonny Rollinsia jne. – Jos kirjoittaa kaiken valmiiksi, ovat muut soittajat ikään kuin kirjoitetun musiikin orjia eikä heidän oma persoonallisuutensa pääse oikeuksiin. Mutta on tämä ollut todella hauskaa, kuvailee Sanchez. Berkleessä opiskelin vain rumpaleiden kanssa. Siellä saattaa olla tarkkaankin kirjoitettuja asioita, mutta sanon heille, että pitäkää sitä vain ohjenuorana ja soittakaa jotain omasta elämästä. Yritän rakentaa sooloni kuten kitaristit ja pianistit: keksiä motiiveja, kerrata asioita, soittaa teemoja joista voi poiketa ja palata taas takaisin, soittaa melodiaa tai melodian ympärillä. – Riippuu täysin tilanteesta ja kappaleesta. Ilman sitä saattaa vaikuttaa siltä kuin vetelisin setin takana vain omiin verkkareihin. Usein jazzkeikoilla akustisten instrumenttien kanssa täytyy hillitä itseään. On mahtavaa kääntää kuulokkeet lujalle ja yrittää hahmottaa äänimaiseman kaikki eri kerrokset. Tässä yhdistyvät molempien maailmojen parhaat puolet: massiivinen soundimaailma ja improvisaatio. Silloin ei periaatteessa ole niin väliä keitä bändissä soittaa. Haluan yhtyeeseeni muusikoita joilla on persoonallisuutta ja kappaleissa on osia jotka haluan heidän soittavan juuri niin kuin haluan
Heidän musiikkinsa oli tuohon aikaan uutta latin-jazzia. – Opiskelin lähestulkoon koko Danilon repertuaarin ennen kuin tunnit edes alkoivat. – Kaikki eri tyylit ovat minulle tavallaan samaa asiaa: jazz, brasilialainen, afro-kuubalainen ja afrikkalainen musiikki sekoittuvat omilla juurillaan. Se ei ollut salsaa jazz-harmonialla, vaan jotain ihan uutta, monimutkaista ja originaalia musiikkia. Olikin pakko kysyä, onko tämä taito tullut sivutuotteena monista lattaribändeistä vai halusiko Sanchez tietoisesti hakea rajojaan. Rumpujen ja symbaalien koot ovat erilaiset, kalvot vaihtuvat ja ehkä jopa kapulat. – Halusin tehdä asiat alusta asti oikein, hyvien opettajien yksityiskohtaisessa ohjauksessa. Soitin muun muassa salsa- ja calypsobändeissä. Joten mielestäni jokaiselle rumpalille on erittäin terveellistä sukeltaa joksikin aikaa eri tyylien maailmaan. Meksiko sijaitsee kuitenkin monien erilaisten musiikkikulttuurien vaikutusalueella: etelässä on Latinalainen Amerikka, idässä Karibian alue ja pohjoisessa Yhdysvallat. Hän vain kävi muualla ja palasi takaisin, mutta koko ajan kappaleen rakenteessa. Olen joskus kuullut sinun soittavan clavea myös kappaleen teemoissa, mutta silloinkin sille on löytynyt vahva musiikillinen peruste. Mutta tämänkin sanottuani rakastan lattaria, afro-kuubalaista, rumbaa jne. Toisinaan muusikoilla ei ole latin-musiikista mitään käsitystä ja silti he haluavat soittaa clavea vasemmalla jalallaan. Joten opiskelin ja kokeilin oppimiani asioita myös käytännössä. Sitten aloin vaivihkaa kysellä häneltä tyyliin: ”Danilo, kuinkas se kappaleesi Panamonk oikeasti meneekään?” Vähitellen hän alkoi huomaamattaan opettaa minua päivittäin soittamaan hänen musiikkiaan. En enää välitä musiikista, jossa on oltava tiukat säännöt jotta se toimisi. Pelkkää musiikhahmottamaan kappaleen kia, oli se sitten jazzia tai saanut vaikutteita rakennetta ja eri osia.” mistä tahansa, mutta ei niin että olisi oikeita tai vääriä tapoja. Danilo Perez nimittäin oli tuohon aikaan Bostonin jazzpiirien kuumin nimi. Olen todistanut jopa nyrkkitappe”Kaikki käytettävissä olevat luita claven vuoksi – onko se 2/3 vai 3/2. Nysointivärit helpottavat kyisin tykkään eniten soittaa musiikkia, jossa ei ole velvoittavia sääntöjä. Minusta tuli osa hänen yhtyettään ja siitä alkoi lumipalloefekti: Pat kuuli minua Danilon kanssa ja Brecker puolestaan Methenyn bändissä… Perusteellisuuden välttämättömyys Antonion nuoruusvuodet vierähtivät rockvaikutteista musiikkia diggaillen. Sellaisessa tilanteessa joutuu etsimään omaa ääntään. Lattarijuuret heijastuvat myös sooloissa, joissa vilahtelee lainauk sia soundeista ja fraaseista eri soittimilta ja tyyleistä. Ensimmäisellä tunnilla jammailimme ja hän antoi minulle vinkkejä. Ja ennen kuin vuosi oli päättymässä hänellä oli rumpali, joka soitti hänen musiikkiaan juuri niin kuin hän halusi sitä soitettavan. Pidin suuresti hänen musiikistaan ja levyistään. – Asiaa voi katsoa molemmilta kanteilta. Jos verrataan asiaa vaikkapa pianistiin joka soittaa jazzia, rockia ja ragtimea. Tämä keikka Patin kanssa on hyvä osoitus siitä. Tällä tavoin siitä tulee vain temppu. Rumpalilla itse instrumentti muuttuu. Juuria tulee mielestäni kunnioittaa, osoittaa mistä jokin on lähtöisin ja perustella itselleen miksi soittaa sitä. En voinut muuta kuin vain laskea tahtia kierto toisensa perään, kunnes hän palasi jälleen teemaan. George Garzonen tunneilla saatoimme soittaa tunnin putkeen vain duona. Mutta kun opiskelee jonkun muun johdolla, häntä ei kiinnosta tippaakaan kapula ote tai soitatko kantapää ylhäällä vai alhaalla. Ne ovat kaikki eri tyylejä, mutta instru mentti pysyy samana. Danilon yhtyeessä oli tuolloin rumpalina Jeff Ballard, ja kerran Jeff sattuikin olemaan Euroopassa kiertueella. Olen soittanut aiwww.riffi.fi 3/2014 15-19 Antonio Sanchez.indd 17 17 4.6.2014 15.07. Hakeutuessaan Perezin ja Garzonen oppilaaksi Sanchezilla oli kainalossaan ketunhäntä. Luonnollisesti Danilo osoitti silloin sormellaan minua: ”Sinä osaat tämän homman”. Pitääkö jazzmuusikon kuitenkin hallita useita eri musiikkityylejä voidakseen soittaa jazzia hyvin. Se koulu oli todella tärkeää, koska sillä oli paljon enemmän tekemistä itse musiikin eikä vain rumpujen kanssa. Varsinkin rumpali hyötyy eri tyylien hallitsemisesta, koska jokainen tyyli on oma maailmansa. Vaikka en enää soitakaan sitä musiikkia, soundi on minulla edelleen. Olen oppinut niistä valtavasti, mutta en vain enää kuule omaa soittoani tuossa kontekstissa. Hän saattoi esimerkiksi viedä All the Things You Are -standardin harmonisesti erittäin kauas alkuperäisestä niin, että minun oli todella vaikeaa pitää kiinni rakenteesta, kun luulin ettei hän soita enää edes samaa kappaletta. Tavoitteeni oli tulla niin monipuoliseksi, että pyydetäänpä mitä tahansa, pystyisin soittamaan sitä. Onnekseni opin musiikkityylit ensin ja vasta sen jälkeen aloin soveltaa clavea siihen mitä osasin entuudestaan, mikä mielestäni on se oikea tapa. Olihan minulla tietenkin jokin käsitys, koska olin kuullut paljon erilaista musiikkia koko nuoruuteni, mutta halusin myös tietynlaista akateemista pätevyyttä. Mutta kun aloin keikkailla Paquito D’Riveran, David Sanchezin ja Danilo Perezin kanssa, jouduinkin etsimään omaa ääntäni rumpalina hyvin nopeasti. sofonisti George Garzonen johdolla. Se joko kuulostaa tai ei kuulosta hyvältä, se svengaa tai ei svengaa – siinä on ainoat säännöt. He vain kuulevat asioita ja ovat myös soittaneet todella kovien rumpaleiden kanssa vuosikausia. Tunnollinen perehtyminen eri tyyleihin kuuluu Antonion soitossa, ja esimerkiksi soittokokemus brasilialaisten muusikoiden kanssa Bostonissa ja New Yorkissa nousee esiin muun muas sa Helio Alvesin levyllä, jossa miehen aksentti on varsin aito. Latin-jazz alkoi tuntua hieman rajoittavalta sillä claveen liittyy paljon sääntöjä. Antonio kasvoi erilaisten musiikkityylien vaikutuksessa, mutta aloitti varsinaisen perehtymisen niihin vasta Berkleessä, omien sanojensa mukaan nollasta. – Viime aikoina olen karsinut sitä kuitenkin sen vuoksi, että yhä useammin löydän itseni tilanteista jotka ovat musiikillisesti avoimempia. Se oli käänteentekevää koska rumpalin johdolla opiskellessa osa kuviosta on aina sitä, että kuinka pidetään kiinni kapulasta jne. Tyylistä toiseen siirtyminen vaatii syvällistä osaamista. Kuvaavaa on, että joskus ihmettelimme levyä kuunnellessa mitä mieltä on laittaa claveklikki vapaan rumpusoolon alle, kunnes tajusimme että Sanchez soittaa itse clavea lehmänkelloon vasemmalla jalallaan samanaikaisesti kun kolme raajaa tekee vapaasti mitä haluaa (Pat Metheny: ”Speaking Of Now”, Gathering Skyn rumpusoolo). Siksi on hyvin tärkeää tietää niistä kaikista jotakin. – Mielestäni se on hyvin tärkeää. Ja sama juttu Danilo Perezin kanssa
Se oli vain niin mahtavaa, koska kaikki soittajat ovat hyviä ystäviäni joiden kanssa halusin soittaa enemmän. Harmonia on tärkeää myös rumpalille Antonio aloitti rumpujensoiton jo viisivuotiaana, mutta pianonsoittokaan ei ole vierasta, mies opiskeli sitä konservatorio-tasolle asti. Ehkä siksi hän kirjoitti myös The Way Up -levyn, joka on varmaan hänen kaikkein monimutkaisin teoksensa. Nyt jo edesmennyt saksofonisti tai ei kuulosta hyvältä, Michael Brecker ei myöskään säästellyt se svengaa tai ei svengaa sanojaan kehuessaan Antonio Sanche– siinä on ainoat säännöt.” zia. Hänellä on ollut uskomattoman hyviä soittajia ennenkin, mutta he ovat olleet todella hyviä vain jossain tai muutamissa asioissa. Minä saatan olla hänen yhtyeessään ensimmäinen kaveri, joka pystyy soittamaan mitä tahansa hän ikinä kirjoittaakaan. kanaan rockia, fuusiota, lattareita ja jazzia. Ensimmäisessä soittavat lisäkseni Brad Mehldau ja Matt Brewer. ovat uskomattomia muusikoita, joilla on oma vahva ääni. Klassiset opinnot jäivät taakse Sanchezin päästyä maineikkaaseen Berkleen musiikki-collegeen Bostonissa. Hänellä oli tapana aloittaa jotkut kappaleista yksin soolona ja minä tulin vähitellen sisään, jolloin soitimme kappaletta duona ennen kuin koko bändi tulisi sisään. Siellä hän ei varsinaisesti opiskellut säveltämistä, mutta opintoihin sisältyi jazzharmonia. Jälkeenpäin minun piti tietenkin opetella kaikki uudelleen heidän kirjoittamansa ”Se joko kuulostaa musiikin kanssa. Ja kuitenkin yhtyeessä on aina ollut maailman parhaita muusikoita. Toisessa John Scofield ja Christian McBride ja kolmannessa Joe Lovano sekä John Patitucci. Danilo Perez, David Sanchez, Pat Metheny, Gary Burton, Michael Brecker, Charlie Haden jne. Three Times Three on kuitenkin hyvin ainutlaatuinen projekti, jolla esiintyy kolme trioa. Metheny mainitsee, että Antonio Sanchez on muuttanut hänen yhtyeensä soundia enemmän kuin kukaan muu muusikko yhtyeen (tuolloin) 26-vuotisen historian aikana. – Paras koulu on ollut saada Berkleestä lähtien soittaa niiden kaikkien ihmisten kanssa joiden kanssa olen soittanut. Pat Metheny, Chick Corea ja Chris Potter. Yritän rumpuja soittaessani ajatella kuin säveltäjä. Joskus purskahdimme nauruun kun soitimme intuitiivisesti täsmälleen samoja jakoja ja breikkejä. Soitimme joskus kolme viikkoa Japanissa. – Hän kertoi minulle joskus, että olen hänen suosikkirumpalinsa soittaa duona, koska hänestä tuntui siltä kuin olisin hänen päänsä sisällä. Rumpalilla on oltava käytössään laaja valikoima eri tyylejä koko ajan ja välittömästi. Kun myöhemmin pääsin soittamaan heidän kanssaan, aloin pikkuhiljaa ymmärtää mitä itse haluan tehdä ja mitä en halua tehdä. Kun kuulee erilaisia värejä, musiikin harmoniaa, se ohjaa tekemään erilaisia valintoja orkestraa tion suhteen rummuilla jo niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin AABA rakenteessa, jossa voi esimerkiksi soittaa A-osan yhteen symbaaliin ja B-osan toiseen. Se on tietenkin aivan mieletön kohteliaisuus. Kolme Kertaa Kolme Kun Sanchez istuu istuu pianon ääreen, pukkaa miehen omien sanojen mukaan jotain uutta lähes joka kerta. He saattoivat esimerkiksi sanoa: soita jotain missä on 6/8-groove. Migrationia kuunnellessa on helppo uskoa, että Sanchez todella hallitsee harmonian ja monimutkaiset sävelrakenteet. Hyvin pitkissä ja monimutkaisissa rakenteissa, kuten Patin musiikissa tai sellaisissa joita toisinaan tykkään itsekin säveltää, joutuu suunnittelemaan oikean orkestroinnin alusta alkaen. Olen säveltänyt 18 www.riffi.fi 3/2014 15-19 Antonio Sanchez.indd 18 4.6.2014 15.07. Millaista olisi, jos et olisi opiskellut jazzharmoniaa. He jopa sävelsivät monet soittamani aksentit. Hän kommentoi muun muassa, että Antonion lämpö ja ylimaallinen musikaalisuus luo luottamusta, mikä on kaikkein tärkein ainesosa silloin kun tehdään musiikkia spontaanisti. Näitä asioita tapahtuu myös Patin kanssa. Tietenkin tuollainen Michael Breckerin suusta kuultuna on tavaton kohteliaisuus. Ottaisin mieluusti enemmänkin, mutta ne vievät liikaa tilaa. Meillä on hyvin samanlainen tapa kuunnella improvisoidessa. Sen rinnalla opintoihin kuului myös hieman klassisen musiikin sävellystä. Elokuussa julkaisuvuorossa on uusi albumi, Three Times Three. uuden sukupolven rumpali joka pystyy soittamaan mitä tahansa. Patin keikka ei ole helppo juttu, jos on opiskellut ainoastaan jazzia, rockia tai brasilialaista. Palaute maailmalta Modern Drummer -lehti julkaisi vuoden 2005 haastattelun yhteydessä Pat Methenyn ja Michael Breckerin kommentteja Antoniosta muusikkona. Jazzissa rumpalille saattaa olla painajaismaista yrittää säestää pitkien kappaleiden sooloja, jos ei pysty seuraamaan kappaleen rakennetta myös harmonian kautta. Soitan yleensä kolmella ride-symbaalilla. – Oma yhtyeeni Migration on sitä miltä viimeisin albumini New Life kuulostaa. Se voi olla haastavaa erityisesti pienellä jazz-setillä. Muusikkokaarti on debyytiksi musertava, sillä levyllä musisoivat mm. Kirjoitin jokaiselle triolle kaksi kappaletta ja sen lisäksi sovitin jokaiselle yhden standardin. Ensimmäinen soololevy, yhtyeen mukaan nimetty Migration (2007), vakuutti ilmestyttyään niin kriitikot kuin yleisönkin paitsi teknisellä taituruudella, myös helposti lähestyttävänä kuuntelukokemuksena. Eivätkä asiaan vaikuta pelkät symbaalivalinnat, vaan myös itse rummut, kapulat, vispilät, malletit, risukepit… Kaikki käytettävissä olevat sointivärit helpottavat hahmottamaan kappaleen rakennetta ja eri osia. Niin ei todellakaan tapahdu kaikkien kanssa, mutta joskus löytyy se yhteinen käsitys timesta, groovesta ja fraasien väliin jäävästä tilasta. – Harmonian opiskelu on todella tärkeää myös rumpaleille, koska harmonia on väri. Silloin ei pysty kaikkeen tarpeelliseen. Hän tiesi, että mitä tahansa hän kirjoittaakin, löytäisin jonkun tavan soittaa se. Osa levystä itse asiassa tehtiin takaperoisessa järjestyksessä. Ennen kaikkea halusin kirjoittaa heille materiaalia soitettavaksi. Jos lavalla täytyisi soittaa esimerkiksi napakkaa back beatia, se taittuu, tai jos johonkin täytyy lisätä hieman brasilialaista väriä, pystyn siihen. Häntä viehättää suuresti ajatus siitä, että voi synnyttää jotain mitä kukaan ei ole vielä koskaan aikaisemmin kuullut. Mitä olet omasta mielestäsi tehnyt eri tavoin kuin bändin aikaisemmat jäsenet. Se opetti paljon kuinka soittaa ja tulkita standardeja sen lisäksi, että sain soittaa paljon originaalimateriaalia. – Ehkä minä olen hänen yhtyeessään ensimmäinen ns. Soitin studiossa kaikenlaista yksikseni ja he sävelsivät siihen musiikin, ikään kuin pohjista ylöspäin. Siellä soitin, jammasin ja keikkailin joka päivä ja kaiket päivät. Sen parempaa ei saata kuvitella
Kun studiossa voi nykyisin äänittää osissa, saatoimme äänittää kappaleen osia käyttäen eri komppipeltiä vain saadaksemme sinne erilaisia efektejä. Joten mikä eteen. Hän kokee kuitenkin saamansa kiitokset muusikkona ja bändiliiderinä eri tavoin. Väripaletti Vuorossa on pakollinen kysymys kalustopuolesta. Kun taas kirjoitan jollekulle muulle, määrittelee se kirjoittamaani musiikkia. Pitääkö väite paikkansa. En kuitenkaan koskaan yllätä häntä jollain uudella soundilla, josta tiedän ettei hän tulisi pitämään. Studiossa soitin Yamahan Absolute Nouveau Maple -setillä, missä oli 20-tuumainen bassari. – Tässä vaiheessa me tunnemme toisemme jo todella hyvin. Kiitoksellakin on rajansa. Pat Methenyllä on joskus ollut tarkkojakin mielipiteitä sen suhteen millaisia symbaaleita hän toivoo rumpaleidensa käyttävän. – Pat on vähän eri juttu kuin mitä normaalisti teen. Valitettavasti emme voi tehdä kiertuetta, naurahtaa Antonio todeten, että se jos mikä olisi unelma, mutta mahdoton toteuttaa. – On erittäin palkitsevaa saada kuulla omaa musiikkiaan loistavien muusikoiden esittämänä. Jopa saman kappaleen eri osissa saattoivat eri ride-symbaalit kuulostaa paremmalta. Minä tiedän mitä hän haluaa ja hän tietää minun soundini. Studioon toin mukanani kolme kassillista symbaaleita, joista käytimme erilaisia settejä eri kappaleissa. Sanchezia on kehuttu muusikkona, ja mies on siitä tietenkin mielissään. aikaisemmin nimenomaan omalle yhtyeelleni ja sen muusikoille, mutta toisinaan kuitenkin kirjoitan jotain millä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä haluaisin yhtyeeni tekevän. u Antonion discografiaa ja tarkempaa infoa kalustosta kotisivuilla www.antoniosanchez.net www.riffi.fi 3/2014 15-19 Antonio Sanchez.indd 19 19 4.6.2014 15.07. Antonio on tähän mennessä soittanut Methenyn yhtyeessä jo niin kauan, ettei peltikattauksesta tarvitse keskustella. Voit olla elokuvan loistava näyttelijä, mutta kaverilta joka käsikirjoittaa, ohjaa sekä näyttelee vaaditaan paljon rohkeutta ja sisua. Mutta nykyisin, kuten sanoin, tunnemme toisemme niin hyvin, että olen voinut ryhtyä tekemään omia pikku kokeiluita. Joten tällä albumilla halusin kirjoittaa nimenomaan näiden triojen jäsenille. Kiertueelle Yamaha kuitenkin toimitti minulle Phoenix-sarjan rummut, jotka ovat uskomattomia, todella voimakkaat! Symbaalit ja kapulat tulevat Zildjianilta. Tavallisesti soitan perus jazz-setillä pienin lisämaustein. – Olen ollut yhtyeiden rivijäsenenä jo niin kauan, että olen oppinut tiedostamaan mitä itse haluan eniten. Tämän vuoden Sanchez keikkailee Methenyn kanssa, mutta ensi vuonna on vuorossa jälleen oma yhtye. Tehtiinkö Patin viimeisin levy samalla kalustolla kuin kiertue. Methenyn keikoilla peltikattaukseen kuuluu 14-tuumaiset Constantinopol hi-hatit, kaksi 22-tuumaista Constantinopol ridea, flat ride, kaksi erilaista prototyyppiä efekticrashista, Remix efektisymbaali, 22-tuumainen swish, sekä splash ja päällekkäin stäkättyjä pikkusymbaaleita. Kahdella ensimmäisellä Metheny albumilla joilla soitin, Speaking of Now ja Way Up, käytin kahta 22-tuumaista ACustom Flat -ridea, jotka Zildjian teki minulle varta vasten sekä 22-tuumaista Constantinopol Medium Thin Low -ridea, koska halusin tulla orkesteriin kuulostaen suurin piirtein samalta kuin mitä ryhmä oli kuulostanut siihenkin asti. Bändin liidaamisessa on kysymys juuri tästä. Sävellys on olemassa, mutta en kuule sitä oman yhtyeeni esittämänä. Kun ihmiset tulevat kehumaan soittoani säveltämässäni musiikissa on kohteliaisuus ikään kuin eri tasolla. Muistan lukeneeni joskus, että Patin kanssa symbaaleiden tulisi olla sellaisia, etteivät niiden taajuudet leikkaa liikaa kitaran taajuuksia. Kyse on samasta asiasta kuin elokuvanäyttelijä. Tämä on mielestäni studiotyöskentelyssä mahtavaa. Minulle yhtyeen johtaminen on kuin isänä olemista. – Kyllä, ja varmaan senkin vuoksi hän pitää paljon flatrideista. Patin musiikki on tässä mielessä täydellistä erilaisille kokeiluille. Nyt tiedän, että todella haluan oman bändin, olla yhtyeen johtaja ja kirjoittaa omaa musiikkia. En ottaisi yhtäkään näistä sävellyksistä oman yhtyeeni ohjelmistoon, mutta ne toimivat fantastisesti näiden triojen kanssa, koska niiden jäsenillä on hyvin vahva persoonallisuus ja soundi
– Nykyään toimimme enimmäkseen kustantajana, toki jonkin verran meillä on edelleen myös omaa äänitetuotantopuolta. – Biisinkirjoituspuoli vaatii vähemmän rahaa kuin levyyhtiön pyörittäminen, ja lisäksi meillä oli täällä aika paljon biisinkirjoittajia. Sittemmin visio omasta paikasta musiikkimarkkinoilla on selkiintynyt. Sen jälkeen teimme päätöksen mennä nimenomaan kustannuspuolelle, kun huomasimme mitä mahdollisuuksia se tuo tullessaan, Slangar muistelee. Vaasassa toimiva Sugarhouse Publishing on yksi esimerkki pitkäjänteisen työn merkityksestä tällä saralla. V anhan sokeritehtaan tiloissa Vaasan Vaskiluodossa tehdään nykyään biisejä. – Aloitimme vuonna 1998, ja toimimme aluksi levy-yhtiönä. Vuonna 2004 olimme ensimmäisen kerran mukana Suomen Euroviisukarsinnoissa. Sen jälkeen piti vain alkaa opettelemaan kustan- 20 www.riffi.fi 3/2014 20-21 Sugarhouse.indd 20 4.6.2014 11.43. Edellinen haastattelu tehtiin kymmenen vuotta sitten, jolloin kyse oli enemmänkin studiosta ja pienlevy-yhtiöstä, jossa yksi osa oli laulujen kustannuspuoli. sales lead) eri puolilta maailmaa ja niiden pohjalta sitten teemme asiakkaalle ja kyseisille markkinoille sopivia kappaleita. Silloin meillä oli omia artisteja, ja teimme aluksi kappaleita heille, vähemmän ulkopuolisille. Saamme asiakasliidejä (engl. Ann Slangar. Olemme toimineet todella paljon Aasian markkinoilla nämä viime vuodet; siellä on aivan omat soundinsa, minkä suhteen onkin ollut paljon opittavaa. Janne Hyöty Sugarhousen studiossa. Päivän ohjelmassa on yhtiökokousta, mutta sitä ennen on aikaa myös Riffin haastattelulle. Kiinnostavaa on tietysti se kuinka Hyöty ja Sugarhouse ovat saaneet jalkaa oven väliin Aasian markkinoille. Teksti: Timo Östman Sugarhouse, Vaasa – tehdään biisejä maailmalle Laulujen kirjoittaminen ja niiden kustannus puoli on jatkuvasti tullut tärkeämmäksi tulon lähteeksi musiikin alalla. Japanista yhteistyökumppani Sugarhousen tunnetuin biisintekijä on ollut Janne Hyöty, joka tunnetaan myös kitaristina sekä useiden kotimaisissa Euroviisukarsinnoissa kuultujen kappaleiden säveltäjänä. Lisäksi yhteistyö MIDEM-messuilla tavatun japanilaisen alikustantajan kanssa osoittautui hedelmälliseksi. Noiden mahdollisuuksien ohella kustannuspuoli tarjosi myös kevyemmän kulurakenteen. Ja pikkuhiljaa yritetään rakentaa myös Venäjää ja Saksaa, sillä jokainen markkina tulee opetella erikseen, kertoo Ann Slangar. Hyöty ja Slangar eivät ole ensimmäistä kertaa Riffin sivuilla. Kustannusyhtiö Sugarhousen kahvihuoneessa istuvat maaliskuisena lauantai-aamuna toimitusjohtaja Ann Slangar sekä tuottajat Janne Hyöty ja Mats Granfors
Tätä kautta Sugarhousella on tähän mennessä ollut kaikkiaan 15 listaykköstä Aasian markkinoilla. Toki alikustantaja yrittää saada toistaiseksi julkaisemattomia koko ajan läpi sopiville artisteille, Hyöty itse kertoo. Tulovirrat voivat sen sijaan olla yksittäisestäkin kappaleesta riittäviä mikäli yksikkömyynti vain on riittävän suurta. Aina ei tietenkään voi ajatella tästä näkökulmasta, vaan pitää olla luova: siinä on se pohja. Jos oikein hyvin käy niin mukaan mahtuu myös muutama suurempi menestys, Slangar kertoo. Slangar kuitenkin tähdentää, että Japanissa julkaistaan aina kerralla samasta materiaalista monta eri DVD:tä ja sinkkueditionia. Janne Hyöty korostaa, että (ainakaan pop-laulunkirjoituksessa) enää ei riitä, että lähettää vain kitaralla tehdyn demon biisistä. Olemme joka vuosi käyneet Cannes’in MIDEM-messuilla, josta olemmekin tavanneet melkein kaikki yhteistyökumppanit; esimerkiksi Japanin alikustantajan kanssa ensimmäinen kokous oli juuri siellä vuonna 2008. He kävivät sitten seuraavana vuonna täällä Vaasassa, ja samalla tehtiin kolme ensimmäistä biisiä. Jokaisella oma roolinsa Räätälöityjä kappaleita co-write-pohjalta Tässä tiimityöskentelyssä on valttia keskittyminen tiettyyn osaalueeseen: joku erikoistuu laulumelodioihin ja teksteihin(”top liner”), joku taas tuottaa ”träkkejä”. u Slangar kertoo, että nykyään Sugarhouse saa paljon toimeksiantoja, joissa toivotaan nimenomaan tietyntyyppistä kappalet- Lisätiedot: www.sugarhouse.fi www.riffi.fi 3/2014 20-21 Sugarhouse.indd 21 21 4.6.2014 11.43. Yksi tekee jotain, mistä toinen ottaa kiinni, Slangar toteaa. Sugarhouse on löytänyt oman paikkansa musiikkiteollisuudessa nimenomaan kustantamisen puolelta. Yhteisiä leirejä järjestetään näissä eri maissa, mikä tekee verkostosta suuremman. – Harvoin teen mitään aivan itse. – Mikäli artisti myy tyyliin puoli miljoonaa sinkkua ja miljoonia albumeita, niin silloin julkaistujen kappaleiden määrän ei tarvitse olla kauhean suuri; tällöin yhden kappaleen tuoma tulovirta vastaa monen pienemmän julkaisun tuomaa määrää. – Minä olen ollut tekemässä Japanin markkinoille ehkä 50– 60 kappaletta, joista kuusi on julkaistu. Mats Granfors Juthbackan biisileirillä. – Jos vertaa vaikkapa Ruotsiin, meitä ei ole Suomessa kovin monta, jotka toimivat tässä asiassa kansainvälisellä tasolla. Yhteistyö on yleistä soundivetoisessa pop-laulunkirjoittamisessa, ja myös Sugarhousen kustantamat kappaleet syntyvät lähes aina jollain tavoin tiimityönä, co-write-pohjalta. Noista kappaleista yksi päätyi julkaisuun, ja se oli ensimmäinen sinkkumme Japanissa (Ka-Tun: ”Birth”, ykkössija Japanin single-listalla.) Sittemmin sama japanilainen levy-yhtiö on julkaissut kuusi singleä Japanissa, joissa kaikissa Hyöty on ollut mukana yhtenä kirjoittajana. – Aasian musiikkimarkkina on niin laaja, jazzista poppiin ja vaikkapa elektroniseen musiikkiin, Granfors muistuttaa erilaisten tuottajien tarpeesta. Muutaman kerran on näin käynyt, että siellä Japanin päässä on vain laitettu oikea artisti laulamaan valmiin tuotannon päälle. Periaatteessa tulee olla valmis tuote. Olisi hyvä, jos meitä olisi enemmän, siitä saisi lisää bisnestä, hän ennustaa. Pitää osata myös lukea se, mikä sopisi millekin artistille: mikä on heidän juttu, mikä heille erityistä ja että voisiko siihen kenties lisätä jotain uutta, joka vielä enemmän erottaisi heidät muista, huomauttaa Slangar. ta. Lähetämme sinne netin kautta jonkin idean tyyliin ”jatkakaa tästä”, Hyöty kertoo ja Slangar tarkentaa: – Japanilaisella alikustantajallamme on useita kumppaneita Euroopassa eli meidän lisäksi heillä on kirjoittajia Ruotsissa, Tanskassa ja Englannissa. Janne on erikoistunut tietynlaisiin soundeihin, Mats ja Tommi taas yhdenlaisiin. – Varsinkin tämä japanilainen alikustantaja on itsekin säveltäjä ja hän tietää mitä kukakin artisti haluaa. Selvää kuitenkin on, että jokainen tehty biisi ei automaattisesti mene julkaisuun. Sugarhouse on järjestänyt omia biisileirejä Vaasassa, ja Janne Hyöty on ollut mukana myös Music Finlandin A-Pop-biisileirillä Rovaniemellä. Lopullinen miksaus on tietysti tehty siellä. Ann Slangar kaipaakin Suomeen enemmän nimenomaan kustannustoimintaa ja toivottaa uudet yrittäjät tervetulleeksi. nuspuoli eri maissa, eli se miten se kussakin paikassa toimii. Yhden ison hitin Japaniin teimme yhdessä Mats Granforsin kanssa, mutta olemme yhteistyössä myös japanilaisten biisinkirjoittajien kanssa. – Mieluummin teemmekin juuri niin, että meillä on tarkka tilaus YouTube-referensseineen sen sijaan, että vain kirjoitamme jotain, joka saattaa sitten mennä läpi tai ei. Hän onkin toiminut meille mentorina, ja on saattanut kommentoida jotain lähetettyä biisiä, että ”siinä 01.10 kohdalla voisi tehdä niin ja niin; tuossa voisi mollia eikä duuria…” Tavallaan se meidän osaaminen noilla markkinoilla on rakentunut hänen avullaan. – Kaiken tulee olla oikein tehty. – Ja jos ne eivät tietyn ajan kuluessa mene siellä läpi, niin sitten saatamme tarjota niitä johonkin toiseen maahan. Esimerkiksi Hyöty, Granfors ja Tommi Mustajärvi tekevät Sugarhousella paljon juuri träkkien tuottamista. Usein tulee heti mieleen kuka voisi tämän kirjoittaa, kenen juttu se on. Silloin levy-yhtiö ostaa pois sen koko tuotannon. Tilaukset saattavat olla hyvin yksityiskohtaisia ja sisältää paljon vaikkapa YouTube-viittauksia, jotta käy selville mitä kyseessä oleva artisti haluaa. – Meillä on neljä tuottajaa, ja sitten on niitä jotka ovat erikoistuneita esimerkiksi teksteihin
22-24 SabalLecco.indd 22 4.6.2014 11.45. Rytmisellä tyylien yhdistelmällään mies luo tuoreutta levyille ja lavoille joka puolella ja on tervetullut vieras pistokeikoillekin. Teksti: Timo Koskinen Kuvat: Tommi Posa Rytmiryhmänä Armand Kamerunilais syntyinen basisti Armand Sabal-Lecco on nykyään maailman kansalainen
Sinulla kuitenkin on jatkuvasti sessioita eri puolilla maailmaa ja monien tyylien parissa. Mutta pygmit ajattelevatkin itsensä hahmoiksi musiikissa: joku on iloinen, toinen äreä tyyppi, ja kun kaikki asuvat yhdessä, luonteet ja tekemiset liikkuvat samaan suuntaan ja kohtaavat toisinaan samaan aikaan, sitten lähtevät taas erilleen. Illan ohjelmistona tulee olemaan maailmanmusikkia ja funkia sekä jazzia. Esimerkiksi Kuubassa clavet ovat tarkkoja, koska ne ovat orjien musiikista ja orjat halusivat säilyttää perusrytmin työskennellessään sekä muistot kotimaasta. He ovat todellisia polyrytmiikan mestareita, aivan hulluja siinä sekä polyharmoniassa. Opiskeskustelemalla käydään kelu on elämäntapa, sillä nuoret muuttavat läpi eri rytmien merkitystä.” asumaan vanhan mestarin lähelle ja soittamalla sekä keskustelemalla käydään läpi eri rytmien merkitystä. Teoriahan voisi selittää, mitä tapahtuu, mutta teoriaa ei tarvita, koska asioita tehdään jo niitä opiskeltaessa. Mutta jos mennään vaikkapa rytmien lähteille Ghanaan tai Nige- riaan, siellä rytmit muuntuvat ja kulkevat tanssijoiden kanssa yhdessä. Kokemuksesta kahden soittimen kanssa oli paljon hyötyä, koska ymmärsimme veljeni kanssa toistemme tekemiset helposti, mies muistelee. Afrokuubalaisessa musiikissahan on valikoima claveja, rytmisiä fraseerauksia – joiden alkuperä on Afrikasta – ja kappaleissa pysytään tiukasti claven puitteissa. – Afrikassa musiikki ja clavet ovat paljon joustavampia kuin muualla diasporassa. Muutettuani Pariisiin vaihdoin bassoon ja Felix puolestaan rumpuihin. – Rytmit ilmentävät erilaisia tunteita ja tilanteita, samoin kappaleet. Niinpä musiikin alalajejakin on valtavasti. Liikenneruuhka olisi kai nykyajan vastine tuolle. Ne eivät kuitenkaan ole satunnaisia jameja, vaan musiikkia on kaikenlaisia tilanteita ja tunteita varten: tanssittavaksi, syntymään, sotaan, juhliin, hautajaisiin, eri vuorokaudenajoille… Perinteen merkitys on varmasti mel”Opiskelu on elämäntapa, koinen. Afrikkalaisen musiikin niputtaminen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ei ole toimiva määritelmä, joskin Saharan eteläpuolisten valtoiden musiikeissa on paljon samankaltaisuuksia. Jos haluaa tulla rytasumaan vanhan mestarin mien mestariksi, on tunnettava ainakin tulähelle ja soittamalla sekä hat erilaista rytmiä. Varmasti paljon bassoa. Siksi minulle annetaan vapaudet kehitwww.riffi.fi 3/2014 22-24 SabalLecco.indd 23 23 4.6.2014 11.45. Se on paljon, ja siksi perehtyminen kestää monta vuotta. Mutta pelkästään Kamerunissa on noin 250 erilaista väestöryhmää ja kieltä, murteita on yli 400. Meiltä tulee basisteja enemmän kuin mistään muualta Afrikasta. Asioita ei kirjoiteta paperille, vaan kaikki tallennetaan muistiin. sillä nuoret muuttavat – Afrikassa ei ole juurikaan muodollista musiikkikoulutusta. Koska kivaa oli silloin, olemme yrittäneet järjestää jatkoa ja nyt se vihdoin tapahtuu. Niissä varmasti annetaan jonkinlainen paperilappu biisien rakenteesta. – Olen kotoisin Kamerunin itäosasta, jossa asuu paljon pygmejä. Ihmiset kuitenkin liikkuvat ja tapaavat toisiaan ja erilaiset musiikin alavirtaukset yhdistyvät ja täydentävät toisiaan. Liikkumavaraa on. Mutta onko afrikkalaisessa soitossa pitäydyttävä clavessa. Juttutuokio järjestyi Espoon Sellosalissa ennen valmistautumista illan esiintymiseen. d Sabal-Lecco S uomessa hän piipahti kolmella keikalla Strandberg Projectin vieraana. Se on kuin rytmien ja harmonioiden päällekäyvä valli, jota voi aluksi olla vaikea hahmottaa. Afrikkalaisuus kohtaa muun maailman tyylit Kamerunissa basso on kuulemma erittäin suosittu soitin. Kappaleita on poimittu yhteiseltä levyltämme sekä omilta soolokiekoiltani, Sabal-Lecco selittää yhteispelin taustoja. Tosin itse olin maassa asuessani rumpali ja veljeni Felix basisti. – Jos autolla ajaa muutamia kymmeniä kilometrejä, puhekieli muuttuu ja niin käy musiikillekin. – Basso on tosiaan iso juttu ja maamme on todella varsinainen basistien koti. Saatko kuitenkin vapaudet kehittää bassolinjat omalla tavallasi. – Tässä vaiheessa uraani minut studioon kutsuvat tuntevat jo aiemmat tekemiseni. Heidän musiikissaan on saman aikaisesti käynnissä valtavasti erilaisia asioita rytmien demokratiassa: joku voi soittaa 6/8-tahdissa, toinen viiden kuviota sitä vastaan – ja kaikki silti muuttuu lopulta isoksi kokonaisuudeksi. – Jan-Olofin kanssa olemme tavanneet kauan sitten Los Angelesissa ja olen jo soittanut yhdellä hänen albumillaan aikaisemmin. Soitimme ja kiersimme yhdessä vuosien ajan Manu Dibangon bändissä. Ja lisäksi mukaan tulee polyrytmisyys
Se on siunaus, joskin minun on aavistettava, mitä tuottaja haluaa ja mikä toimii kappaleen hyväksi. Onneksi ymmärrän sekä afrikkalaisen puolen että amerikkalaisen enkä kaihda jazziakaan, joten voin kehittää näistä sopivat yhdistelmän. – Pitkän aikaa olen vuorotellut Music Man Sabren – joka on ajalta ennen Ernie Ballia, jostain ’78 paikkeilta, ja se on minulla nytkin matkassa mukana – sekä Alembicin bassojen välillä. 90-luvulla soitin paljon 5-kielistä bassoa, mutta nykyään 4-kieliset antavat minulle enemmän iloa. Kaappeina tykkään käyttää Edenia, niissä on hyvää vibaa. Soittotyylisi on erittäin perkussiivinen, siihen kuuluu paljon kielien läiskimistä ja peukuttamista. Ilmisesti joudut vaihtamaan kielet aika usein. Slappaan studiossa melko vähän, mutta keikalla on enemmän energiaa pelissä, joten slappia tarvitaan. – Vahvistimeni ovat tilaustyönä tehtyjä. – Mainitsen vielä yhden tuoreen projektin. Nykyäänkin Stewart korostaa, että koko bändin on oltava laulajan taustalla, koska yleisön katseet kääntyvät siihen suuntaan. Biisit esitellään minulle ja sen jälkeen saan tehdä omat juttuni. Mutta eikö vakavuus kuulu harjoituksiin – lavalla päästetään ilo irti ja pistetään menemään, aprikoi Armand Sabal-Lecco haastattelun päätteeksi. Entäpä oman bändisi kanssa, sävellätkö melodiat bassolla soitettaviksi. – En ole vakiojäsen hänen bändissään, mutta olemme tunteneet toisemme jo vuodesta ’84 ja työskennelleet yhdessä ’92 alkaen tehden musiikkia elokuviin ja televisioon. Muutamat SWR:n nupit ovat ajalta, jolloin Steve Rabe oli vielä niiden suunnittelijana. u 24 www.riffi.fi 3/2014 22-24 SabalLecco.indd 24 4.6.2014 11.45. kirjoittanut hänen levyilleen monia kappaleita ja uudelle kiekollekin on tulossa lisää. – Afrikassa on sanonta, että soittaja tekee työt ennen keikkaa, mutta keikalla on tarkoitus viihdyttää ja viihtyä itse. – Pitäisi vaihtaa oikeastaan kädet, Sabal-Leccon vastaus tulee naurun säestämänä. Soittamisen juhlaa tää juttuja, joita muut eivät tekisi. – Soittoni on monesti rummuttamista bassolla, molemmilla käsillä on paljon töitä. Silti kahden basson samanaikaisuus on kuin tangoa hyvien tanssijoiden kesken, jossa koko ajan ymmärretään toisen suunnitelmat. – Basisteina meillä on omat tyylimme, mutta bändi on Stanleyn, joten toinen basso on huomioitava tuotannossa ja sovituksissa, ja olen enemmänkin apupilotti. Triossa meillä on hyvin erilaiset lähtökohdat ja minun on kuunneltava tapahtumia koska yleisön katseet sekä oltava jonkinlainen välittäjä – samaan aikääntyvät siihen suuntaan.” kaan pitää soittaa bassoa funkysti Snoopille ja rockina Stewartille. Siellä on käynyt jazzbändejä esiintymässä, ja yleisö ihmettelee bändin vakavia ilmeitä. Lisäksi Warwick valmistaa minulle parhaillaan bassoa omien suunnitelmieni perusteella. Olet ollut useasti mukana Stanley Clarkin kiertueilla. Millaisissa projekteissa olet viime aikoina ollut mukana. Lisäksi teen biisejä monille artisteille yrittäen huomioida heidän tyylinsä, mutta silti ujuttaen jotain tuoretta mukaan. ”Stewart (Copeland) – Meillä on Stewart Copelandin kanssa bändi nimeltä Gizmo, ja lisäksi hänen ja räpkorostaa, että koko bändin päri Snoop Lionin kanssa olemme toimineet on oltava laulajan taustalla, triona. Tunnen Stanleyn tyylin ja ajattelun, joten suuntaan siitä erilleen. Stanley on väkevä basisti itsekin, miten kahden basson yhteistyö sovitetaan. Yleisesti en soita pelkästään afrikkalaisittain, mutta tässä yhteydessä afrikkalaiset linjat tuovat minusta tuoreutta. Yritän usein jäljitellä djemben tai tablan rytmejä ja sekoittaa ne vasemman käden harmoniaan. Tarkoitus ei kuitenkaan ole hallita bassolla kaikkea, joten jos melodia toimii laulettuna tai koskettimilla tai puhaltimilla hyvin, niin sehän sopii. Alembicit ovat kaikki stereoversioita, Series 1 ja 2. Pidän siitä, että instrumentit kuulostavat tavallisesta poikkeavavilta ja levylläkin jotkut kitaralta kuulostavat osuudet on tehty pikkolobassolla ja jotkut perkussiot bassolla. Selitykseksi kerrotaan, että soittaminen vaatii paljon keskittymistä. Mielelläni laitan mukaan afrikkalaista clavea, mikä tekee musiikista tanssittavampaa. Toisinaan Stanley soittaa melodiaa pikkolobassolla ja minä säestän tavallisella. Joka paikkaan ei ole tarkoitus tunkea bassoa. Olen mukana Robert Trujillon tuottamassa dokumenttifilmissä Jaco Pastoriuksen elämästä, sekä säveltäjänä että esiintyjänä. Olen lisäksi Katsastetaanpa seuraavaksi soitinkalustoasi. Minulla on muutamia Stanleylta saatuja, jotka ovat Return to Foreverin jäämistöä. Ennen käytin paljon efektejä, mutta Paul Simonin bändissä meitä oli parikymmentä soittajaa lavalla yhtä aikaa, joten tarvittiin bassoon perussoundia. – Olen ennen kaikkea melodisti ja pyrin luomaan bassolinjatkin mahdollisimman melodisiksi ja tarinaa kertoviksi
K Brittiperinteen vahvuus Vahvistinmarkkinoiden lukemattomien merkkien joukossa on yksi, joka luultavasti ponnahtaa useimpien ensimmäisenä mielikuvana aiheesta: Marshall. Soitetaanpa hiljaa tai kovaa, puhtaasti tai säröllä, vahvistin siihen liitettyine kaiuttimineen päästää lopulta äänen kuuluville. Kuva: Tommi Posa uka suunnittelee kitaravahvistimia ja mitä tekijöillä liikkuu mielessä kehitystyötä tehdessä. Jo yli 50 vuotta toimineen firman selvästi erottuva logo on totuttu näkemään bändien kalustossa. Frankfurtin musiikkimessuilla ainakin tavoittaa kätevästi valmistajat ja moni firma tuo paikalle tuotekehittelyosaston väkeä kertomaan uusista aikaansaannoksista. – tekijät kertovat Sähkökitara on tehty vahvistettavaksi. Teksti: Timo Koskinen Mistä on hyvät kitaravahvistimet tehty. www.riffi.fi 3/2014 25-29 Kitaravahvistimet.indd 25 25 4.6.2014 11.52. Vaikka soundi lähtee sormista – sekä kitarasta, sen kielistä ja mikeistä sekä efektilaitteista – vahvistimella on keskeinen tehtävä kuulijan korviin toimitettavan audiosignaalin muodostamisessa. Siispä sekaan vain ja juttusille alan miesten kanssa – ainuttakaan naista nimittäin ei vahvistimien maailmasta tavoitettu
Firman väellä oli laajat käsitykset hyvästä metallisoundista, mutta kukaan ei halunnut kihisevää toistoa, vaan valittiin klassinen säröytyvyys, joka voidaan vielä kääntää erittäin aggressiiviseksi. Albion Yksi vahvistinmarkkinoiden kokeneimmista toimijoista on britti Steve Grindrod, jonka urataustaan kuuluvat yli 20 vuo- 26 www.riffi.fi 3/2014 25-29 Kitaravahvistimet.indd 26 4.6.2014 11.52. Tavoitteena on, ettei olisi mitään Blackstar-soundia, vaan samalla laitteella saisi paljon erilaisia. ta. Lisäsimme mukaan kohinasalpauksen, jottei ääritehoilla mennä liian häiriöiseen soundiin, Wright kertoo viimeisimmistä uutuuksista. Blackstar on reagoinut metallimusiikin suosioon suunnittelemalla rankkaan jyystöön kohdistetun valikoimansa HT Metal. – Meillä kaikki soittavat kitaraa, joten suunnittelemme vahvistimia itsellemmekin. – Näissä ei tehty mitään kompromisseja, vaan sarjan kaikki mallit ja niiden kaikki kanavat on tarkoitettu metallisoundeille. Meillä on laaja verkosto, johon kuuluu artisteja sekä jälleenmyyjiä, ja lisäksi seuraamme keskusteluja netissä. Sen lisäksi että Marshall on ollut eurooppalaisen vahvistinteollisuuden soundillinen esikuva, firma on samalla ollut koulutusohjelma muualle myöhemmin siirtyneille laitesuunnittelijoille. Kukin asetus toimii yhteispelissä kaiuttimen kanssa, kuten putkivahvistimien kuormituksessakin tapahtuu. – Tekninen johtajamme Bruce Keir uskoi vahvasti, että digitaalitekniikka voi tuottaa samanveroisia soundeja kuin putket ja hän suunnitteli True Valve Power -kytkennän. Olemme kehittäneet kanavien riippumattomuutta, ja aika monessa mallissa on omat säädöt kullekin kanavalle. Emme katso ja kuuntele, mitä muut tekevät ja pyri toistamaan toisten laitteita. Valikoimassamme on sekä monilla valinnoilla varustettuja ID-sarjalaisia että toisessa ääripäässä suoraviivaisia käsin juotettuja Artisaneja, Dan Wright kertoo vahvistimista. Mutta salaisuushan se ei ole, sillä patentin GB2446188 sisältö on haettavissa netistä, samoin komponent tien tarkat arvot muista lähteistä. Monet vahvistimien korjaajat ja putiikkivalmistajat ovat luoneet mainetta kustomoimalla Marshallin luomia konsepteja vielä viritetyimmiksi. Lisäksi Jim Marshall oli kaukonäköinen ja rakennutti tehtaamme yhteyteen kokonaisen esiintymislavan, jossa voimme koeajaa vahvistimia todellisessa käyttötilanteessa, O’Neill summaa prosessin vaiheita. Vaikka Blackstar loi maineensa täysputkivahvistimilla, valmistaja on ottanut rohkean askeleen tekemällä ID-sarjan ilman putkia, mutta kuudella kanavalla sekä kuuden eri putkityypin vasteen emuloinnilla. Vaativalle asiakkaalle Marshall tarjoaa käsin juotettuja vahvistimia. Kaikissa Blackstareissa – paitsi Artisaneissa – joustavuutta tuo Infinite Shape Feature eli ISF-säädin, jonka tavoitteena on portaattomasti yhdistää brittiläinen ja amerikkalainen soundipaletti. Haluamme tietää, millaiset vahvistimet kiinnostavat kuluttajia ja mitä markkinoilla jo on. Marshallin kehitysosaston koordinaattori Peter O’Neill, miten homma teillä menee. – Toisaalta, Marshall on määritellyt oman soundin klassisen rockin historiaan, ja siksi meillä on ohjelmassa monia vanhojen speksien mukaan, mutta tasalaatuisemmilla komponenteilla rakennettuja uusintaversioita keräilijöiden haluamista malleista. – Uuden tuotteen valmistelutyö kestää puolisen vuotta. Blackstarin väki ei vastannut kysymykseen, mitä ISF oikeastaan sisältää. Perusvahvistimiinkin on tuotu ominaisuuksia lisäämään niiden monipuolisuutta: – Useissa viime aikojen vahvistimissamme on ollut säädin, jolla voidaan leikata tehoa jopa alle prosenttiin huipus- Blackstar ja Albion kuuluvat niihin nouseviin merkkeihin, joiden tekijöillä on Marshallilla hankittua vankkaa kokemusta. Lisäksi olemme reagoineet viime aikojen pienitehoisia laitteita suosivaan trendiin. Tuotetta testattiin perusteellisesti, eikä sitä olisi tuotu markkinoille, ellemme todella uskoisi sen toimivuuteen. Marshallin vastineeksi tällaiselle toiminnalle on kehitetty joukko artistien nimikkolaitteita, joissa modaukset on rakennettu vakio-ominaisuuksiksi. Suuri osa Blackstarin teknisestä ryhmästä on irronnut aikoinaan juuri Marshallilta, mutta on onnistunut melko lyhyessä ajassa kasvattamaan maineen omille laitteilleen. ID-valikoima muuten täydentyi messuilla pienikokoisilla ID:Core-yksiköillä, joiden erikoisuutena on laajan stereovaikutelman emulointi. Vahvistimen komponettien arvojen valinnoilla voidaan ratkaisevasti vaikuttaa soundiin ja säröytyvyyteen
– Aloittelijan kitaran ja vahvistimen setti maksaa saman verran kuin pelikonsoli, ja minusta meillä pitää olla tarjottavaa siihenkin hintaluokkaan. Urani alussa minulla oli tapana tehdä sokkotestejä omien suunnittelemieni laitteiden ja muiden valmistajien vastaavien välillä, mutta nykyään soundit ovat jo päässäni. – Muutenkin käytän suunnittelussa mittapuuna omaa soittoani. www.riffi.fi 3/2014 25-29 Kitaravahvistimet.indd 27 27 4.6.2014 11.52. Adrian Emsley ja Orange Dual Dark: ”Tämän kanssa lähtisin keikalle.” den pesti Marshallin pääsuunnittelijana ja kahdeksan vuotta Voxilla samoissa tehtävissä. Siksi edullisimmat vahvistimemme valmistetaan Aasiassa, mutta taas kotimaan tehtaan kalleimmat laitteet menevät jopa neljään tuhanteen asti. Toki tiedämme, mitä markkinoilla on, mutta päätökset ovat omiamme. Kuulumme selvästi brittiläisen soundin koulukuntaan. Orange Brittiläisellä vahvistinteollisuudella on niin vankka markkinaasema, että seuraavakin juttuseura on alan veteraaneja. Dan Gooday kertoo, millaisiksi ne halutaan tehdä. Isälläni on 32 vuoden kokemus vahvistimista, Trace Elliotilta jo ennen Haydenia ja Ashdownia. Sen sijaan pyrimme välttämään muiden valmistajien seuraamista, koska se vie helposti sivuraiteille. Tämän puolen on määrä valmistua myöhemmin tänä vuonna ja tavoitteena on, että näissä vahvistimissa gainia riittää, eikä säröpedaaleja tarvita, mies lupailee. Ja onneksemme tiimiimme kuuluu lahjakas Dave Green, joka on työskennellyt Matampilla ja Orangella. Tämän hetken mallistossa olevat Grindrodin vahvistimet eivät kuitenkaan kata yhtä tiettyä soundipaletin osiota: Albio- nit eivät ole metallivahvistimia, vielä, mutta siihenkin osastoon minulla on suunnitelmia. Tyylejäni ovat klassinen rock, kantri ja folk. Taustahistorialla on tietysti merkitys uudenkin tuoteperheen rakenteissa, mutta Albion pyrkii silti kehityksessä eteenpäin. Siksi vahvistimessa pitää olla reilusti joustavuutta, muttei liian monimutkaisia säätöjä: vahvistimia kansalle. Albion on summa kaikista itse aiemmin käyttämistäni vahvistimista: Fenderit, Vox AC ja Marshall Jubilee. – Meillä menee neljästä kuuteen kuukautta uuden idean toteuttamiseen tuotantokelpoiseksi ja siitä vielä puolisen vuotta, niin toimitukset alkavat. Uutta laitetta mietittäessä meillä on mielessä lähtökohta, joka halutaan saada mukaan kaikkiin laitteisiimme. Hayden Hayden on brittiläinen perheyritys, jonka vahvistimet ovat kokonaan putkilla varustettuja. – Täyteläinen, lämmin ja dynaaminen soundi on suosikkini. Tosin hänen referenssinsä on tuotettu toisen firman vehkeillä. Tähän välille mahtuu aika lailla työtä ja kuuntelua, meidän alallammehan muusikoiden mielipide ratkaisee. Nykyään miehellä on oma tehdas Kiinassa, jossa valmistuu vahvistimia merkillä Albion (Albion Gulf Stream 15 -vahvistimen testi on julkaistu Riffin numerossa 2/2014) . Jo 17 vuotta Orangen pääsuunnittelijana toiminut Adrian Emsley kertoo, ettei heidän tarvitse kuunnella muiden valmistajien laitteita, koska firmalla on oma juttunsa. Nyt yksi laite riittää minulle. – Suunnittelijan urani alkuvaiheessa tutkin Fenderin vahvistimia tarkoin ja pidän heidän parhaista malleistaan, erityisesti Tweed Deluxesta. Ja jos pitää kehittää laite jonkin tietyn soundin tuottamiseksi, minulla on alustava käsitys. Tosin hyvien soittajien soundissa on niin paljon muitakin osatekijöitä kuin vahvistin
Volyymin vaimennusta voidaan ohjata pedaalilla ja laitteesta lähtee nätti puhdas soundi, mutta toisessa äärilaidassa aivan massiivinen yliohjaus. – Sen päätteessä on kolme erilaista putkea, joista jokaiselle on oma master volume. 28 www.riffi.fi 3/2014 25-29 Kitaravahvistimet.indd 28 4.6.2014 11.52. Meillähän on nykyään pienikokoisia Terroreita; voit laittaa sellaisen kassiin, ajaa keikalle ja kytkeä nupin paikan 4?×?12 kaappiin. Meidän mielestämme pienenkin vahvistimen äänen saa kuuluville. – Pikkucomboissa olen yhdistänyt ominaisuuksia Voxin etuasteesta ja Fenderin päätteestä ja soundi on minusta rehellinen ja sopiva useantyypisille kitaroille. Teimme prototyyppinä 100-wattisen nupin, mutta se ei herättänyt minkäänlaista kiinnostusta. Kätevää. – Orange on alusta lähtien ollut erittäin äänekäs laite ja sama jatkuu edelleen. – Tämä vahvistin on kuin tyhjä kangas, jolle soittaja voi ruveta rakentamaan soundia. Ikaalisten Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta kitaranrakentajaksi valmistuneen Torvisen kiinnostus hyviä soundeja ja vahvistimien sisältöjä kohtaan alkoi kuitenkin jo teini-iässä ja taito on tullut tutkimalla, tekemällä ja kokeilemalla. Kaikkien ominaisuuksia voi miksata keskenään sellaisen päätemuuntajan kautta, jota mistään muual ta ei ole saatavilla. – Olen aina sanonut, että jos vahvistimesta ei lähde varhaisen 80-luvun AC/DC, se ei ole kunnollinen, Emsley naureskelee. Alemmassa kuvassa vuorostaan Drei – todella erilainen putkinuppi. Pienellä teholla – ja koolla Etuaste ja nuppi pedaalissa – Mateusz Rybickilla on kevyttä kannettavaa. Vahvistimeen tulee saada hyvät komponentit ja esimerkiksi kondensaattoreista ei saa tinkiä, Torvinen luonnehtii nykypestiään. Pedaalikytkin antaa lisäpotkua soolon esiin nostamiselle. Monilla alalle tulevilla on toki taustalla elektroniikan tutkinto, mutta saksalaiselle Palmerille suunnittelevalla suomalaisella Markus Torvisella ei. Taurus Puolalainen Taurus on ottanut perinteistä poikkeavan tavan toteuttaa kitaravahvistin: heidän valikoimassaan on sarja pedaaleja nimeltään Stomp-Head, jotka sisältävät polkimessa sekä etuasteen että päätteen, osa malleista putkietuasteella, osa analogielektroniikalla. Firman erikoisuutena hän nostaa esiin 15-wattisen Drei-nupin. Putkivahvistimien suunnittelua ei ihan sellaisenaan opeteta oppilaitoksissa, varsinkin koska putkiteknologia on nykyelektroniikan katsannossa auttamattoman vanhentunutta. Toinen kanavista on kokonaan uusi, jolle tehtiin mahdollisimman laaja taajuusvaste ja sen keski alueen luonne on erilainen kuin aikaisemmin. Niinpä Torvisen ajatukset toteutuvat suuressa osassa Palmerin nykytuotantoa. Vahvistimessa ei minusta tarvitse olla liian paljon säätimiä, mutta kaikkien pitää olla tehokkaita. Emsleyn uusi suosikki firman vahvistimissa on alkuvuodesta julkistettu Dual Dark, johon hän halusi säröytyvyyden molemmille kanaville. Tämä kolmen kaistan EQ tarjoaa erittäin laajasti säätövaraa. Markus Torvisella on sylissään perinnehenkinen pikkukombo. Syy vahvistimien pieniin mittoihin on, että olen itse ollut tanssimuusikkona Suomessa ja lavoille ei useinkaan mahtunut suurta vahvistinta. Ja saat silti pääteastesärön ja tukevan soundin kohtuullisella volyymilla. – Minulla on melko vapaat kädet kehitellä, mitä haluan, kunhan vahvistimen hinta pysyy budjetissa
Kemper on monessa mielessä uuden ajan vahvistin. Vahvistin on suunniteltu luonnostaan säröytyväksi, mutta sen saa puhtaalle soundille vähentämällä volyymia kitarasta. Signaali koostuu useasta osasta, jotka testaavat erikseen etu- ja pääteasteen sekä kaiuttimien käyttäytymistä. – Uskoimme aluksi, että vahvistimemme kiinnostaisi studiosoittajia, jotka tarvitsevat suurta valikoimaa erilaisia soundeja. Lue lisää aiheesta tämän numeron testiosastolta. Alkuaiko jen laitteet olivatkin perinteisiä nuppeja ja comboja, mutta suunnitelmat pienemmistä ja erilaisista yksiköistä syntyivät vajaa kymmenen vuotta sitten. Moderni tulkinta klassikkosoundeista Vaikka putkivahvistimilla tiedetään luontaisesti olevan jämäkät ja korvaa miellyttävät soundit, voi aina esittää kysymyksen: pääseekö nykyteknologialla rakennetuilla digitaalisilla vahvistimilla yhtä hyvään tulokseen tai edes lähelle. Minusta tuntuma on sama kuin tavanomaisissa putkilaitteissa ja vääntöäkin riittää. Nämä eivät tietenkään sovi kaikille, mutta filosofiamme on, että vahvistimen tulee auttaa soittajaa toteuttamaan omat haaveensa soundista. Entäpä se soundi. Mutta ihmistyöllä on silti edelleen tärkeä osuus vahvistimien valmistamisessa. Dan Goodayn mielestä olisi hienoa tehdä enemmänkin käsin juotettuja laitteita, mutta se vaatisi tilanteen, jossa kokonainen tehdassali olisi täynnä työtekijöitä juottamassa komponenetteja, Jokaisen vahvistimen valmistuminen kestäisi yli kolme kertaa kauemmin ja hintakin nousisi vastaavasti. Mikäli tarjolla olevien soundien lukumäärää käytetään mittapuuna, Kemper taitaa olla markkinoiden monipuolisin vahvistin. Kemperin vahvistin tuotiin markkinoille sikäli keskeneräisenä, että siitä puuttui aluksi pääteaste ja ulkoisen ohjauksen mahdollisuuksia. – Laite on synnyttänyt käyttäjien yhteisöjä, joissa profiloidaan kaikenlaisia vahvistimia, editoidaan tuloksia sekä kehitellään kokonaan uusia. Laaduntarkkailijamme on jo eläkkeellä oleva Wolfram, joka tarkasti tutkii jokaisen putkivahvistimen juotokset ja kytkennät sekä tehot, minkä jälkeen kitaristi soittaa vielä päivittäin kaikilla uusilla vahvistimilla. Edelleenkin on vaativien soittajien ryhmä, joka haluaa vain parasta työtä, autenttisuuden tuntua sekä ehkä korvin kuultavaa eroa soundissa. Joskus aikoinaan oli tietenkin tilanne, jolloin kaikki vahvistimet koottiin käsin – koska muita tapoja ei ollut – mutta valmistusmäärätkin olivat vain murto-osa nykyisestä. www.riffi.fi 3/2014 25-29 Kitaravahvistimet.indd 29 29 4.6.2014 11.52. u Linkit jutussa mainittujen valmistajien kotisivuille löytyvät tämän numeron nettispesiaalista (www.riffi.fi). Mateusz Rybicki kertoo lisää: – Puolassa ei juuri ollut vahvistimia 80-luvulla, joten firma perustettiin aikoinaan korvaamaan tämä puute. Seuraava versio tehtiin piirilevyn kanssa ja tulos oli vielä parempi. Käsityö on tietenkin lukemattomien putiikkivalmistajien kilpailuvaltti, ja töihin saatetaan ryhtyä vasta ti lauksen ja toivomuslistan tultua. Piirilevyt ainakin mahdollistavat sarjatuotannon. Ajatus helposti kuljetettavasta ja vähän tilaa vievästä laitteesta lattialla oli houkutteleva. Käsin vai koneellisesti Keskusteluissa nousee usein esiin kysymys: onko käsin juotettu vahvistin parempi kuin piirilevyillä toteutettu. Putkiversioissa on kaksi putkea, joista toinen on etuasteelle ja toinen hallitsee tuota päätteen vuorovaikutusta. Tuloksena saadaan datapaketteja, joita voi sekoittaa keskenään ja niistä voi luoda yhdistelmiä, joita ei oikeasti ole olemassa. Steve Grindrod toteaakin: – Ilman piirilevytekniikkaa ei olisi vahvistinteollisuutta. – Christoph Kemper käytti melkein kaksi vuotta profiloivan testisignaalin suunnitteluun. – Olen itsekin bändissä ja käytän näitä vahvistimia keikoilla ja festareilla. Myöhemmin niitä verrataan tuotantolinjalta tuleviin piirilevylaitteisiin. Kun suunnittelijamme Adam Kozakiewics kehitti ratkaisun pääteasteen ja kaiuttimen kuormituksen vuorovaikutukselle, Stomp-Head oli syntynyt. Kävi kuitenkin niin, että niitä rupesi menemään sekä koti äänittäjille että keikkaileville kitaristeille, Hans-Jörg Scheffler Kemperiltä kertoo. – Jokaisesta uudesta laittesta tehdään useita prototyyppejä point-to-point-tekniikalla. Tällä hetkellä tarjolla on noin 4000 profiilia ja vahvistimen muistiin niitä mahtuu kuutisensataa. Monet profiilien kehittäjät ovat selvästikin käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa, ja minusta soundit ovat aivan erinomaisia, Scheffler vakuuttaa. Ylitettävänä on uskottavuuden ja psykoakustiikan kynnykset, ja on murtauduttava uudenlaisilla tuotteilla perinteisiin vakiintuneille markkinoille. Näitä kuluttajia varten suuretkin valmistajat tekevät erikoiseriä laitteistaan käsityönä ja veloittavat niistä oleellisesti kor keampaa hintaa. Olen huomannut, että osien sijoittelulla on tärkeä merkitys loppusoundiin, koska tietyt komponentit liian lähellä toisiaan aiheuttavat vaiheen kääntymistä. Kotimaisen Mad Professorin Harri Koskella on havainto: – Teimme Old School 21:n prototyypin käsin juotettuna, ja soundi oli niin hyvä, että suunnittelija Björn Juhl halusi laitteen itselleen. Markus Torvinenkin vertailee käsin juotettua ja piirilevyvahvistinta keskenään. Roudattavaakin on yksi laite vähemmän. Sittemmin on jo kehitetty versio pääteasteen kanssa ja messuilla nähtiin kehitteillä oleva pedaalikontrolleri. Valmistelutyö jo ennen ensimmäistä tuotejulkistusta oli kuitenkin ollut kattava. Saksalaisen Kemperin kehittämä profiloiva vahvistin on saanut jalansijan varsin nopeasti, noin kolmessa vuodessa. Tämä yllätti valmistajankin
– Kilpailu-ulottuvuus on mukana siksi, että tapahtumalle saadaan nostetta. Musafoorumin juuret juontavat vuosikymmenen taakse Kouvolan Musiikin takahuoneeseen, jossa kaksi luokanopettajaa – Juha Tynninen ja Perttu Pylkäs – istuivat otsat vastakkain miettimässä, mitä lasten ja nuorten bänditoiminnan kehittämiseksi voisi tehdä. Alakoululaisten sarjassa voiton Kouvolan Tykkimäen huvipuistossa nappasi tänä vuonna Free Mind Jyväskylästä. Aivoriihen tuloksena syntyi pieni paikallinen bänditapahtuma, josta on kehittynyt vuosien saatossa Peruskoululaisten bändi-SM. Teksti: Tommi Saarela Kuvat: Jani Kiviranta Peruskoululaisten bändit Tykkimäen lavalla – soiton riemua! Valtakunnallinen Musafoorumi-kisa kokosi maan lupaavimmat perusk oululaisten bändit Kouvolan Tykkimäen huvipuiston lavalle toukokuun lopussa. – Aikaisemmin näin olikin, ja niin sen pitäisi edelleen olla. – Musiikkikauppahan ei ole pelkästään liiketoimintaa vaan paikkakunnan musiikkikulttuuria: kylän keskipiste ja kohtaamispaikka soittamisesta kiinnostuneille nuorille, tiivistää Studiotecin tuotepäällikkö Perttu Sirén. Hankkeen puuhamiehet levittävät soittoh arrastuksen ilosanomaa kouluikäisten keskuuteen ja innostavat samalla maakuntien musiikki kauppiaita esittäytymään nuorille soittajille. Tynniselle Musafoorumi on kulttuurityötä, jonka puitteissa pyritään nostamaan esiin valovoimaisia nuoria, jotka voivat toimia rohkaisevina ja innostavina esimerkkeinä. Kylän keskipiste Kenellekään ei liene yllätys, että ylikansallisen, kasvottoman nettikaupan kasvu nakertaa tänä päivänä pahasti paikallisen musiikkiliikeverkoston toimintaedellytyksiä. Tavoitteena on tuoda uutta sykettä koulujen musiikkikasvatustyöhön, ja Tynninen vierittääkin pallon mukaan lähtemisestä rehtoreille ja opettajille. – Kauppiaana varustan itsekin kouluja, ja osassa niistä on ammattitason välineet, joita käytetään ja tulosta syntyy! Vastaavasti naapurikoulussa arki saattaa olla sitä, että musiikkitunneilla on vain piano, kellopeli ja nokkahuilu. Ja ovathan jaettavat palkinnot tosi tärkeitä soittajanaluille. Laitepalkintojen lisäksi monia odottaa keikka TV2:n varhaisnuorisolle suunnatussa Galaxi-ohjelmassa, ja myös Tykki30 www.riffi.fi 3/2014 30-31 Musafoorum.indd 30 4.6.2014 11.53. Niin puuhamiehet kuin Musafoorumin taustavoimina toimivat musiikkilaitemaahantuojat kannustavatkin paikallisia musiikkikauppiaita kilpailutapahtumiin esittelemään koululaisille ja opettajille toimintaansa ja tarjontaansa naamatusten. Täkyjä tulokkaille mäki tarjoaa osalle finalisteista esiintymistilaisuuden huvipuistossa kesän aikana. N yt seitsemättä kertaa järjestetty Musafoorumi on peruskouluikäisten musiikkitapahtuma, joka laajeni viime vuonna valtakunnallisiin mittoihin. Kouvolan Musiikkia pyörittävä Tynninen kannustaa Musa foorumin välityksellä niin oppilaita kuin opettajia nykyaikaisen yhteissoittoharrastuksen pariin. – Kannattaa lähteä vaikka luokkaretkelle oman koulun bändiä katsomaan ja kannustamaan! Tynninen vinkkaa. Parin kolmen biisin mittaiset esitykset onkin monessa tapauksessa valmisteltu koulujen musiikkitunneilla, jolloin esitettävä ohjelmisto on ollut osana opetusta. Koululaisille osallistumiskynnys on pyritty viistämään matalaksi, esimerkiksi kehittämällä osakilpailujen verkkoa maantieteellisesti yhä kattavammaksi vuosi vuodelta. Kantava ajatus on pysynyt samana: tärkeintä ei ole veren maku suussa kilpaileminen vaan tarjota esiintymisfoorumi, jossa koululaiset pääsevät näyttämään, että meillä on bändi ja harjoiteltukin on. Elävien esitysten ja videokarsintojen kautta kaikkiaan 40 esiintyjäryhmästä Tykkimäen finaaliin päätyi kymmenen tuomariston suosikkia – viisi bändiä sekä ala- että yläasteikäisten kilpailusarjoihin
Sitten mentiin kotiin, haalittiin jostain rahat ja tultiin muutaman viikon päästä isän tai äidin kanssa ostoksille. Tynnisenkin mielestä myös kauppiasportaassa pitää toimia ripeästi, jotta motivointi soittoharrastukseen pariin ei jää vain kotien ja koulun harteille. – Salisettinä ja monitoreissa käytetään JBL:n PRXsarjaa, joka on suomalaisille keikkapaikoille sopivaa kohtuuhintaista kamaa, ja silti riittävän ammattimaista, jotta niillä voi vetää kuka tahansa, Perttu Sirén luonnehtii. – Rolandin tulokulma on todistaa sähköisten soittimien – erityisesti rumpujen – toimivuus tällaisessa ympäristössä, joissa soundcheck-ajat saattavat olla minimaaliset ja kahdeksanvuotiaan rumpalitytön ja 15-vuotiaan rumpalipojan soittotatsit kovin erilaiset. Rolandin tavoin Studiotec on nyt toista kertaa sponsorina ja jatkaa ensi vuonnakin. Kisoissa Roland hoitaa bändin lavakattauksen: vahvistimet, koskettimet ja sähkörummut kytkemisineen ja käyttöopastuksineen. Tuomariraadissa istui muuten muiden muassa Voice of Finlandista tuttu Tea Tähtinen. Ja soittimia myyvänä maahantuojana on mukava nähdä, että soittimet ovat oikeasti käytössä. www.riffi.fi 3/2014 30-31 Musafoorum.indd 31 31 4.6.2014 11.54. Sirénin mukaan kisan keikkapaikat ovat olleet paikoin oikein hyviä, kuten Jyväskylässä Veturitallin iso lava ja Helsingissä On the Rocks, joka on ihan oikea rokkiklubi. u Roland tuli Musafoorumin taustavoimiin mukaan viime vuonna kisan muututtua valtakunnalliseksi. – Miksereinä käytetään Soundcraftin Si-sarjan uutuusmalleja ja mikitys on pääosin AKG:n langallista sortimenttia. Nyt sen viimeisenkin sentin puristaminen hinnasta kylmän nettikaupan kautta näyttää valtaavan yhä enemmän alaa. – Vielä jokin aika sitten kouluikäiset tulivat musiikkiliikkeisiin kokeilemaan soittimia, joita halusivat palavasti itselleen. Sähköstä voimaa Rhymen valttina oli kova lavashow. Siréniä ilahduttaa hanke, jonka kautta voidaan tarjota koululaisille soittomahdollisuuksia, varsinkin kun samalla pääsee itsekin katsastamaan kenttää: millaista musaa nuoret tänään soittavat, ja miten. Musafoorumin yhteistyökumppaneita ovat Tykkimäen, Kouvolan Musiikin, Studiotecin ja Rolandin lisäksi Yle TV2/Galaxi, Genelec, EM Nordic, Soundtools, Nordea, Kouvolan Sanomat, Kinno, Kopijyvä sekä Mainostoimisto Hoop. – On kiva katsoa sitä intoa, sieltä ne tulevaisuuden tähdet tulevat. Se on muistutus meillekin siitä, miksi tätä tehdään! Beez Dog fiilisteli mallikkaasti, vaikka voitto jäi täll kertaa ulottumattomiin. Tuotepäällikkö Petri Kaltala muistuttaa, että Roland osallistuu myös kilpailun palkintoihin. Sähkösetillä saadaan toimiva soundi kaikissa tapauksissa, ja sen olematon vuotoääni helpottaa kaiken muun miksaamista. Tulevaisuuden tähdet www.musafoorumi.net Yläkoulujen sarjan parhaaksi valittiin Karhulasta kotoisin oleva LäpiValaisu. Studiotec sponsoroi Musafoorumia palkintojen lisäksi hoitamalla osakilpailujen ja finaalin äänitekniikan: PA:n, monitorit, mikit ja miksaamisen. Kaltala muistuttaa, että pahimmillaan lavalla voi olla parikymmentä soittajaa, ja vaikkapa puoli tusinaa nylonkielistä kitaraa mikitettynä – kuvitellaanpa siihen akustinen rumpusetti viereen pauhaamaan! – Musafoorumin konsepti on mielestämme kiva ja toimiva, ja valtakunnallinen versio paikallisena alkaneesta tapahtumasta puolustaa paikkaansa, Kaltala kehaisee
Valikoimaan tutustuminen ja kokeilu on tehty Jyväskylän Musikantissa helpoksi. Kivijalkakaupan vaikeudet koskettavat kaikkia aloja, myös soittimien ja soitinlaitteiden myyjiä. Onko musiikkiliikkeelle elintilaa. Myllerrys ei ole ollut kivutonta, paine on pakottanut tehos tamaan toimintaa ja nipistämään katteita sekä tukku- että vä hittäisliikkeissä. Sekin on käynyt selväksi, etteivät netissä esitellyt tuotteet olekaan aina myyjän omassa varastossa, vaan asiakas joutuu toisinaan odotta maan samalla tavalla kuin jos tilaisi ostoksensa lähikauppiaalta. Sittemmin tilanne on tasoittunut, eikä nettiostos ole enää auto maattisesti halvempi kuin hankinta kivijalkakaupasta. Siinä leikissä isot ovat aina vahvoilla: kun voluu mi on suuri ja toiminta kasvussa, riittää pienempikin siivu tuot teen hinnasta ja silti voidaan pitää laajaa tuotevalikoimaa yllä. T alouden alavire on kyllä hiljentänyt kaupankäyntiä, mut ta julkisessa keskustelussa nettikauppa nimetään usein sil ti suurimmaksi yksittäiseksi uhkaksi kivijalkaliikkeille. Uuden kaupankäyntitavan alkurynnistys olikin järisyttävä ja perustui vahvasti kahteen seikkaan: tuotevalikoiman laajuuteen ja alhai siin hintoihin. Silti uskoa lähikaupan tulevaisuuteen on. Onko kyse pitkittyneen taantuman vaikutuksesta, kaupan murroksesta jossa toimintavat ja muodot muuttuvat, vai onko ala katoamassa tykkänään. Lahden Keskusmusiikki muutti taannoin uusiin, isompiin liiketiloihin ja kauppias Mikko Lignell on luottavainen: myy 32 www.riffi.fi 3/2014 32-35 Musiikkiliikkeet.indd 32 4.6.2014 15.44. Joidenkin tuoteryhmien kohdalla yhtälö on käy nyt hankalaksi: esimerkiksi rumpukoteloita on melko hankalaa varastoida niin, että jokaista kokoa olisi heti saatavilla: variaa tioita on valtavasti, tuote vie hyllytilaa runsaasti, eikä lopulta myydyksi päätyvästä yksittäisestä hyödykkeestä jää kauppiaal le juurikaan katetta. Vierailimme nel jässä eri liikkeessä, joissa katseet on suunnattu tulevaan. Teksti: Lauri Paloposki ja Timo Östman Kuva: Johannes Wilenius Jesse Soiletsalo, Samuli Mikkonen, Sami Huotilainen, Ismo Haavisto ja Mikko Lignell palvelevat Lahden Keskusmusiikissa
Lisäksi nyt asiakkaat pääsevät varmasti autolla kaupan eteen, Mäkinen luettelee. erikoistumista rumpujen huoltoon ja varaosiin, vintage-kamppeita kaihtamatta. Verkostoituminen puolestaan sisältää erilaisten huoltopalveluiden järjestelyiden lisäksi esimerkiksi yhteistilauksia muiden saman kokoluokan yritysten kanssa, jolloin valmistajien kanssa päästään neuvottelemaan paremmista hinnoista. Se antaa perspektiiviä, eikä ”hyvä palvelu” tarkoita pelkästään sujuvaa myyntitapahtu maa ja huulenheittoa. Keski-Suomen napa Jyväskylän Musikantti on jo pitkään ollut maanlaajuisestikin merkittävän kokoinen soitinliike. Uusi omistaja Kristian ”Krisse” Porthan arvioi tilanteen tänä keväänä kuitenkin aivan päinvastaisesti ja toukokuussa liike avasi ovensa uudessa osoitteessa, Runeberginkatu 25:ssä. – Hyviä merkkejä on pyritty hakemaan, tiedetään mitä myy dään ja ollaan brändiuskollisia, kuvailee kauppias tuotevalikoi maa, joka näin vierailijan silmin näyttää varsin muikealta. Aron Soitin – takaisin kivijalkaan Perinteikäs helsinkiläinen Aron Soitin tekimuutama vuosi sitten strategisen päätöksen ja vetäytyi kivijalasta nettikaupaksi. Kitarapuolella muutama oma edustus, Dr. Hänen mukaan juuri kansainvälinen verkkokauppa on myös helpottanut katuhintojen määrittelyä. Green -efektipedaalit, DV Mark ja Hayden -vahvistimet sekä vaihtuva kokoelma liikkeen myyntitiliin uskottuja merkkisoittimia toimivat vetonauloina. Kansainvälinen nettikauppa ohjaa katuhintoja Musikantin uusi, komea ja avara liiketila mahdollistaa laitteiden testaamisen aivan eri malliin kuin vanhassa liikkeessä. Liikkeessä järjestettävät tapahtumat, kitara- ja bassoklinikat sekä artistien minikonsertit ovat nekin oleellinen osa konseptia ja väkeä on riittänyt. – Nyt tiedämme tasan mitä joku tuote maailmalla maksaa. mälän sijainti on keskeinen, paikkakunnan musiikkielämä vireää ja paikallinen verkosto kouluja, musiikkioppilaitoksia ja keikka paikkoja myöten on kasvanut yhteistoiminnan myötä vahvaksi. Nyt he eivät varmaan kaan yhtä usein pistäydy. Se kyllä har mittaa, että meillä on keskustassa asuvia asiakkaita, jotka ennen tulivat kävellen ja jotkut lähes päivittäin. Kummallakin haastatellulla on pitkä kokemus kaupan alal ta jo ennen musiikkipuolelle siirtymistä. Silloin tällöin ilmaan heitettyä patenttiratkaisua oman netti kaupan perustamisesta Lignell ja Haavisto eivät näe houkutte levana. Palvelu taas perustuu siihen, että asiakkaan tarpeet ymmär retään ja ne voidaan täyttää. Tässä kohden sosiaalinen media toimii hyvin tiedotuksessa ja verkko tukee kivijalkakaupan toimintaa. Avaintekijänä ovat aina tuotteet ja palvelu. – Se asia on jo vakiintunut. – Jos asiakas kävelee sisään ja haluaa Amerikan Fenderin, niin miksi sitä pitäisi ylipuhua johonkin muuhun, pohtii esiinty vänä artistina toisen puolen leipäänsä tienaava Ismo Haavisto vierestä. Mitä tulee suurten ulkomaisten nettiliikkeiden luomaan paineeseen, Mäkinen ei enää koe niitä erityisen suurena uhkana. Se riittää, kunhan oheen saadaan kyllin painokas viesti: tässä ei ole kaikki, liikkeessä on enemmän ja vierailu siellä kannattaa. www.riffi.fi 3/2014 32-35 Musiikkiliikkeet.indd 33 33 4.6.2014 15.44. Nettikauppa palvelee kyllä edelleen, mutta nyt kivijalka toimii sekä esittelytilana että fyysisenä kauppapaikkana – Verkostoitumalla ja tekemällä omia juttuja, kuvaa Krisse Porthan reseptiä, jolla pieni toimija pärjää tiukkaan kilpailluilla markkinoilla. Enemmänkin tässä muutossa oli taustal la logistiset syyt: vanhassa paikassa Väinönkadulla tavarat oli vat neljässä eri varastossa, joten jos asiakas kysyi samaan aikaan muutamaa eri tuotetta, niiden keräilyyn saattoi mennä 15 mi nuuttia. Mutta nyt näkyy jo, että iso osa asiakkaista ei halua tilata vaikkapa kitaraa tai symbaalia verkosta, he haluavat ostaa sen suoraan kaupasta. Keskusmusiikin uudet tilat mahdollistavat sujuvan soitinhuollon paikan päällä ja sähkölaitteiden korjaus sujuu yhteistyökumppaneiden avulla. Silloin alussa kun tilanne oli aggressiivisimmillaan, tuntui ettei kukaan pärjää niille. Tässä liikutellaan aika paljon isoa tavaraa, joten ihmiset tulevat yleensä autolla. Akustisil le kitaroille on oma huone, samoin omat testikopit ovat tarjolla niin kitara- ja bassovahvistimille kuin myös pienille PA-kamoil le ja studiomonitoreille. Aron Soittimen tapauksessa ”omat jutut” tarkoittavat mm. Asiaa kyseltiin vaivihkaa asiakkailta, ja koko ajan vahvistui käsitys siitä että ei se keskustan sijainti ole tällaiselle erikoisliikkeelle niin tärkeä asia. Seppälän liikekeskuksesta on matkaa Jyväskylän keskustaan noin 2,5 kilometria. Kivijalan etuihin kuuluvat tietenkin juuri tällaiset mahdolli suudet. Mainittava on myös pie ni studio, jonka ansiosta esimerkiksi mikrofonien, tarkkailukai uttimien ja muiden studiolaitteiden vertailu onnistuu kätevästi. Isojen sub-kaappien testaus puolestaan onnistuu ennalta sovittuna aikana. – Kolme vuotta mietimme, mikä olisi kokonaisvaltaisesti pa rempi paikka. Samaa mielikuvaa tukevat huh tikuussa Jyväskylän Seppälässä avatut uudet ja avarat liiketi lat. Perheyrityksen nykyinen toimitusjohtaja Eero Mäkinen kuitenkin muistuttaa, että tähtäin on lähinnä maakuntatasolla. Keskusmusiikin tulevaisuus on nimenomaan kivijalka kaupassa, jonka näyteikkunana nettisivusto tarjoaa valikoituja maistiaisia ”top ten” -tyyliin. Hirvittikö muutto. – Toiminta pitää pystyä hoitamaan niin, että vehkeet ovat vireessä ja hyvin esillä
Eero Mäkisen mielestä kivijalkaliikkeellä tu lisi olla nykyään myös toimiva verkkopuoli. Musikantin nykyinen tuotevalikoima tarjoaa monipuolisesti bändisoittimet- ja tarvikkeet, ää netoisto- ja studiolaitteita sekä kaikenlaisia kos ketinsoittimia. Monet asiakkaat kuitenkin katsovat ensin verkkosivuilta tuotteita ja tulevat sen jälkeen liikkeeseen. Mu sikantin oma nettikauppa tosin on tuottanut lii kevaihdosta tähän mennessä vain alle kymme nen prosenttia. – Se näkyi myöhemmin tosi paljon myyn nissä. Akustisten kitaroiden puolelle on tulossa Gibson Martinin ja Furchin edustuksen lisäksi, ja myös DJ-puolta on tarkoitus ottaa mu kaan. Pienen kaupungin musiikkikauppa Pitkään Mikkelissä toimineen Savon Musiikin lopettaminen loi kaupungissa tyhjiön musiikki Maailman tunnetuin bassovahvistin Ampeg Heritage SVT-CL Ampeg V-4B • • • • • • • • Made in USA täysputkivahvistin 300W Laadukkaat komponentit ja jämäkkä rakenne Tehokkaat sävynsäätimet Aito ja alkuperäinen Ampeg-soundi Vintage-soundinen 100W täysputkivahvistin Reissue legendaarisesta vuoden -71 mallista Monipuoliset liitännät Paino vain 18,6kg! MYYMÄLÄ AVOINNA MA-PE 10-18, LA 10-15 Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. Tämä väitte ly on edelleen kesken, Mäkinen toteaa. – Se on seuraava suuri projekti, jonka laitam me kuntoon. Niitä myös toivotaan edelleen paljon. Myös maahantuojat ovat ymmärtäneet, että heiltä loppuu leipä, jos eivät purista omaa siivu aan kuten mekin olemme puristaneet omaamme. Tosin itseni kanssa olen käynyt väittelyä siitä tulisiko ottaa puhaltimet mukaan. Mutta kyllä tässä pärjä tään kun ne hinnat saadaan sillä tavalla kohdal leen, että ollaan kilpailukykyisiä jossain suhtees sa. Mikkelin Musiikkitarvike satsaa soitin- ja tarvikemyynnin ohessa sekin huoltopalveluihin. Tottakai verkkokaupan pai ne vaatii meiltäkin sitä, että pitää saada tavaraa menemään enemmän. Verk kokaupan tulisi toimia katalogina, joka sisältää sen mitä myymälästä löytyy, samalla hinnoittelulla. Kivijalkaliikkeen valtteihin lukeutuvat myös erilaiset oheistapahtumat, vaikka niiden vaikutus ei myynnissä heti näkyisikään. Niitä on jonkin verran toivottu, mutta se vaatisi sellaisen työntekijän, joka hallitsisi sekä sen puo len että muunkin tuotevalikoiman. – Tuskinpa. Loppuun onkin hyvä kysyä, onko tuoteva likoima vielä tästä kasvamassa. Samoin erilaiset kitara- ja rumpuklinikat vaikuttavat pitkällä aikavälillä, kun jengi uskal taa tulla ja tuntevat paikan. Sitten he huomaavat, että täällähän on vaikka kuinka paljon kaikkea muutakin. Esimerkiksi Mu sikantin muutama vuosi sitten järjestämät Luta kon Musiikkimessut olivat menestys. Myös käytettyjen tavaroiden vastaanottoa se on helpottanut, kun tiedämme tarkkaan kyseisen uu den laitteen hinnan. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi 32-35 Musiikkiliikkeet.indd 34 4.6.2014 15.44
Ennen se oli usein äänilevyjen myynti. Voisiko pikkuhiljaa noussut vinyylilevyjen suosio tarjota yhden puron lisää. – Kyllähän tämä haastava ala on, mutta meil läkin on tämän yrityksen puitteissa muuta musii kin ulkopuolista toimintaa, jolla sitten pönkitetään u tätä musiikkikaupan puolta, hän toteaa. Lisäksi alueen koulut ja musiikki opisto ovat lähteneet asiakkaiksi. Jos ta varaa ei löydy meiltä suoraan, niin parhaimmil laan sen saa jos seuraavana päivänä, mikäli vain maahantuojalla on sitä varastossa. – Me tarjoamme puhallinsoittimien ja kita roiden huoltoa. Nyt tätä tyhjiötä täyttää Pasi Tiihosen ja Tero Koiviston perustama Mikkelin Musiikkitarvike, joka avasi ovensa helmikuussa. Miten tällainen pienemmän kaupungin liike pystyy hinnoissa kilpailemaan suurten kansain välisten nettifirmojen kanssa. Toki meiltä saa soittimiakin kitaroista digi taalipianoihin ja vahvistimiin, mutta pienemmäs sä määrin, Tiihonen kertoo. Nykyään ih miset kuitenkin tilaavat paljon netistä, ja siksi tar vitaan esimerkiksi soittimien säätötyötä. Välillä on toki ollut hiljaisiakin hetkiä, mutta niin on kuulemma ollut muissakin paikallisissa liikkeissä. Pyrimme myös panostamaan kilpai lussa nopeuteen. Pienten paikkakuntien musiikkiliikkeille on ollut tyypillistä, että musiikkitarvikepuolta on tu kenut jokin muu liiketoiminta. Kuten nimikin kertoo, liikkeen fokus on nimen omaan musiikkitarvikkeissa ja vähemmän itse instrumenttimyynnissä. Vaikka varastomme ei ole kovin suuri, niin perustuotteet löytyvät hyllystä. Ulkomaisten nettikauppojen toimitusaikahan on yleensä vii kosta kahteen. – Mitä tässä ihmisiä on käynyt, niin kyllä he erittäin hyvällä mielellä ovat todenneet, et tä Mikkelin kokoisessa kaupungissa on hyvä olla musiikkiliike. Meiltä löydät myös AER:n vahvistimet sekä BBE:n preampit akustisille kitaroille! Akustiset kitarat Kanadasta • Kanadalaista käsityötä • Kokopuinen rakenne • Soveltuvat erinomaisesti Suomen ilmastoon • Kova laukku sisältyy hintaan • • • • Kanadalaista käsityötä Suomen ilmastoon sopivat puut Laaja valikoima erilaisia viimeistelyjä Uskomaton hinta-laatu -suhde! MYYMÄLÄ AVOINNA MA-PE 10-18, LA 10-15 Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. Oheispalvelut lisäarvona Sen lisäksi että Mikkelin Musiikkitarvikkeesta kin voi ostaa tavaraa netin kautta, Pasi Tiihonen mainitsee yhdeksi keinoksi hankkia jalansijaa eri laiset huoltopalvelut, joiden kohdalla Mikkelissä on ollut tyhjiötä. Myös elektroniikkapuolen kor jaus onnistuu meidän kauttamme. liikepuolelle. – Olemme korjanneet myös vanhoja levysoit timia, joten vinyylilevytkin ovat käyneet mielessä; se voisi olla mukava lisä jossain vaiheessa. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi 32-35 Musiikkiliikkeet.indd 35 4.6.2014 15.44. – Tarvikepuolelle yritämme etupäässä panos taa. Sehän ei vaatisi kovin paljon tiloja tai muita satsauksia, mutta voisi tuoda ihmisiä kauppaan muillekin ostoksille, Tiihonen pohtii. – Nykyään maahantuojat tulevat aika hyvin vastaan, jotta päästään sellaiseen tavoitteeseen, että pystytään kilpailemaan näitä isoja toimijoi ta vastaan
0500 400310 Mallit ja jälleenmyyjät: www.r-jamgroup.fi Lisätiedot: www.f-musiikki.fi 36 www.riffi.fi 3 /2014 36-37 Rivakka Cajon.indd 36 4.6.2014 16.43 XIRIUM. Ja siinä puuhassa ne tuovat yhden mukavan lisän sointiväreihin ja vaihtelua soittotekniikkaan. Valmistajan mukaan Cajon Throne on mitoitettu enintään 136 kilon painolle ja ainakin tällaisen 70-kiloisen kropan alla systeemi pelasi erin omaisesti, vaikkei mekaniikassa kovin kummoista laakerointia voikaan tällä hinnalla olla. Teksti: Lauri Paloposki Kuvat: Tommi Posa RIVAKAT Latin Percussion & ProMark – enemmän iloa cajonista P akkilaatikosta alkanut köyhän miehen rytmisoitin on muutettu vähin erin, vaan ei äänin, salonkikelpoiseksi soittimeksi. Siihenkin saa kyllä tömäystä mukaan, kun ei pyyhi vain harjasten päillä menemään vaan lyö niin, että luuta osuu Cajonin pintaan myös varren kohdalta. Ehdoton parannus soittomukavuuteen. ••• Cajonin soittaja istuu tyypillisesti suoraan pakkilaatikolla ja jos ko va pinta alkaa tuntua kannikoissa keljulta, on irtotyyny tietysti mahdol linen pehmuste, mutta sellainen luiskahtaa helposti alta pois. Paksuhkosta kahvasta saa tukevan otteen, eikä luudalla ole painoa kaan liikaa. Sen ansiosta soittaja voi kääntyä istues saan ja pehmuste pyörähtää mukana, vaikka Cajonin kantta vasten pai nuva alakerros pysyy hievahtamatta. Viuhkaksi avattuna soundi muistuttaa tavallisilla sudeilla soittoa, mutta sävy on pehmeämpi. Kolmessa tunnissa ehkä tapahtui jotain, mutta ei ainakaan mitään radikaalia. ”Risukep pien” tavoin kootut luutamaiset sudit on sidottu pitävästi kahvan pääs tä ja lähempänä kärkeä on kaksi suhteellisen tiukkaa kumirengasta joita siirtämällä harjakset saa pysymään tiukassa kimpussa tai hapsottamaan leveämmässsä viuhkassa. LP:n pehmuste tarjoaa toisen kin merkittävän ominaisuuden: rakenne on kaksikerroksinen kuin täyte kakku ja kerrokset on akseloitu. Jos harjakset pitää nipussa, massa riittää kuitenkin tömäyttä mään cajonista kunnon basson irti. Latin Percussion, hinta 20 E, hankintapaikka Kouvolan Musiikki Lisätiedot: www.fender.com ProMark Broomsticks, hinta 34 E, hankintapaikka Lahden Keskusmusiikki Ennekuja 2, 02270 Espoo, p. Uteliaisuudesta halusin kokeilla luutimista myös nahkakalvoi siin afrikkalaisrumpuihin, mutta en raaskinut ihan suoraan niitä kuivil la harjaksilla kurittaa. Iltaan mennessä harjakset olivat muuttuneet jonkin verran taipuisammiksi ja pehmeämmiksi, ja soit tokin sai sananmukaisesti hieman kosteamman soundin. Harjasten materiaaliksi ilmoitetaan broomcorn (sorghum vulgare, durran sukuisen heinäkasvin varsi), joka kuivattuna on varsin jäykkää ja ripsakkaa. Latin Per cussionin Cajon Throne estää tällaisen luisumisen tehokkaasti: pyöreän pehmusteen alapinta on nahkeaa kumia joka tarraa tiukasti Cajonin pin taan eikä liiraa minnekään soittajan alta. Sen myötä sille on ryhdytty valmistamaan myös lisävarusteita, joilla toiminta sujuu muka vammin ja kenties myös ilmeikkäämmin. ••• Italia Guitars nyt Suomessa! History reborn. P roMarkin Broomsticks puolestaan tarjoaa vaihtoehdon kämmenja sormisoitolle niin soundin kuin tekniikankin suhteen. Nahkakalvoisiin rumpuihin notkistetut luudat eivät raikkaasta heinäntuoksusta huolimat ta silti tuntuneet oikein sopivan, parhaimmillaan ne ovat kyllä Cajonin kanssa ja ihan sellaisinaan. Tunnissa ei tapahtunut mitään. Niinpä kastelin eräänä aamuna froteepyyhkeen, kiersin siitä liiat vedet pois ja käärin Broomsticksit pyyhkeeseen tekeyty mään
RIVAKAT RightOn Straps – pätevä hihna E spanjalla on nahkatuotteiden valmistajana perinteitä, eikä ideatasolla matka tavallisesta vyöstä kitarahihnaan nyt niin kauhean pitkä ole. Hihnan paksuuden vuoksi Schal lerin kierreholkin pituus oli myös loppua kesken, mutta pienellä puristuksella asen nus kuitenkin onnistui ja lopputulos oli hyvä. Nyt kokeiltu RightOn-hihna on kyllin leveä ja sopivan pehmeä painavankin soittimen kan natteluun, ja erityisesti hihnan hieman karhea sisäpinta osoittautui arvokkaaksi asiaksi: kaula painoinen SG-mallikin pysyy balanssissa, eikä otekäden tarvitse koko ajan pidellä kitaraa oi keassa asennossa. Hihnan kumpikin pää on melko paksu ja jäykkä, ja niiden reiät asettuivat perinteisen hihnatapin ympärille napakasti. Sitten taas ruu vit kiinni ja säätö on hoi dettu. Tutustu tekniikkaan: www.neutrik.com. Stratossa tai Les Paulissa), saa reservi plektran melko helposti esiin soiton lo massa. ••• Kokeiltu RightOn-hihna vaikutti kaikin puolin huolellisesti valmistetulta, viimeistely oli siistiä ja materiaalit kunnollisia. Jos taas hihnatappi on rungon takana (vaikkapa SG tai 335), hihna pai nuu niin tiukasti soittajan rintaa vasten, et tä soittolehdykän esiin kaivaminen on työ läämpää. Niissä kitarois sa, joissa hihna tappi on rungon yläkulmassa (esim. Tä mä teki Schallerin lukitsevien helojen asentami sesta toisaalta hieman haasteellista. Toinen kätevä piirre on hihnan sisäpintaan ommeltu plektratas ku. Reikien tuki ompeleet olivat niin likellä, että aukon suurentaminen normaalisti käyttämällä ni stanssilla ei käynyt päinsä vaan avar rus piti hoitaa varovasti pienen taltan kärjellä. Pyydä demo tai lisätietoja maahantuojalta: www.noretron.fi mail: xirium@noretron.fi puh: 010 525 8000 XIRIUM_230x135_fi.indd 36-37 Rivakka Cajon.indd 137 04.04.2014 09:22:54 4.6.2014 16.43. Kolmas RightOn-ominaisuus on lisävarus teena myytävä, hihnaan pujotettava nahkainen tasku, joita löytyy sekä huuliharpuille että kitara langattoman lähettimille mitoitettuina. Hinta: 79 E Lisätiedot: R-Jam Group Oy • www.r-jamgroup.fi XIRIUM | Langaton vaihtoehto audiokaapeleille pure sound robust transmission multifunctional use plug & play luovu kaapeleista – säilytä aito soundi Ammattilaisen monikanavainen langaton audioverkko yhdistää digitaalisen lähetyksen ja vastaanoton, puhtaan äänenlaadun, Neutrikin luotettavuuden sekä helpon asennuksen ja käytön. Tämä on hoksattu myös RightOn Straps -firmas sa, jonka hihnojen pituutta säädetään samaan ta paan kuin monissa vöissä nykyään: avataan kaksi ruuvia vastakappaleineen, jonka jälkeen hihnan kapeampaa osaa voi liu’uttaa syvemmälle leveän osan sisään, tai päinvastoin hilata si tä esiin pituuden lisää miseksi
D rum Workshopin tämän kauden kiinnostavin uutuus Frequent Flyer on tuorein lisäys DW:n houkuttelevasti hinnoiteltuun uuteen Design Series -tuoteperheeseen. DW:n John Good paljasti Frankfurtin Musiikkimessuilla, että Frequent Flyer on kehitelty itsensä rumpaliguru Peter Frequent Flyer on kaunis ja toimiva matkarummusto. Teksti: Tommi Saarela – setti tien päälle! DW paikkaa rumpumarkkinoiden aukkoa uudella, vaativallekin korvalle ja kädelle kelpaavalla kompaktilla rummustolla, josta on karsittu pikkukioskeja kiusaavat soinnilliset ja rakenteelliset vajeet. Design-kioskien suunnittelu ja raaka-aine (amerikkalainen vaahtera) tulevat Yhdysvalloista, mutta työ tehdään Taiwanilla, jolloin hintalapun lukemat alkavat kiinnostaa ammattisoittajia laajempaakin piiriä. 38 www.riffi.fi 3/2014 38-39 DW Frequent Flyer.indd 38 4.6.2014 11.56. Keveys ja tyyli säilyvät kautta linjan, jos valitsee telineetkin 1950-60-lukujen simppeleitä ratkaisuja kunnioittavasta DW 6000 -sarjasta
Flyerin suunnittelun tärkeimpiä parametreja on ”kuljetettavuus”, joka viime kädessä kiteytyy aina bassorumpuun: jotta setin jaksaa oikeasti pikkuauton takapenkille ängetä, bassarin pitää olla pieni. Bassari ja tomit ovat kahdeksankerroksisia (6,5 mm) ja virveli paria kerrosta paksumpana noin kahdeksan millimetrin vahvuinen. Hintaa on kutistettu entisestään rajoittamalla pinnat kahteen: lakkapuun ystäville on tarjolla Tobacco Burst ja perinnepinnoitetta kaipaaville White Onyx -wrappi. u DW Frequent Flyer Laadukas matkarummusto • bassorumpu 20”?× 12” • tomit 12”?× 8”, 14”?× 11” • virveli 14”?× 5” Suositushinta ilman telineitä 1282 e Lisätiedot: Musamaailma Puh. Etu- ja lattiatomi soivat kaksikkona terveesti ja puhtaasti, ja tyyppisointi on enemmän lämpimän kuin terävän puolella, oli kalvovalinta ja vire melkein mikä tahansa. Virveli on tehtaalla varustettu Remon valmistamalla vahvistetulla karhealla kalvolla, joka on pikkuisen tunnoton herkemmille sävyille, mutta antaa vaahterarungon kanssa mukavasti ryhtiä perusbiitin takapotkulle. DW:n iso vaimennustyynykään ei sen sointia tuki, vaan päin vastoin hämää ainakin mikrofonia luulemaan, että kyseessä on ihan normikokoinen bassorumpu. Erskinen tiedetään raahaavan aina lavalle omat rumpunsa, vaikka kyseessä olisi pistokeikka Kaliforniasta Espoon April Jazziin. Virittäminen on helppoa ja tarkkaa tiheäkierteisten True-Pitch-ruuvien kanssa. Siksi Frequent Flyer on toivottu tulokas. 09 720 6060 • www.musamaailma.fi www.riffi.fi 3/2014 38-39 DW Frequent Flyer.indd 39 39 4.6.2014 11.56. Bassorummun jalat on tehty ilman teleskooppirakennetta, pelkistetyn tyylikkäästi taivutetuista putkista. Kohtuullinen hinta on tämänkaltaisessa tuotteessa tärkeä tekijä, jotta mahdollisimman moni näkee järkeväksi hankkia sen kakkossetikseen, jolloin päästään eroon turhasta purkamisesta ja pakkaamisesta treenikämpillä. Myllyttävän metallirumpalin uskottavuus saattaisi tämän setin takana joutua koetukselle, mutta melkein mihin tahansa muuhun ympäristöön DW:n uutuuden voi kuvitella osaavissa käsissä taipuvan niin soinniltaan, ominaisuuksiltaan kuin ulkokuoreltaan. Litteys saattaa tosin vaatia pientä hienosäätöä poljentatekniikkaan, sillä lyhyt matka resonanssikalvoon liikuttaa ilmaa rummun sisässä niin vikkelästi, että jalkatuntuma on hetken aikaa uusi ja outo. Flyer-rumpujen rungoissa käytetään DW:n HVLT-rakennetta (Horizontal Vertical Low Tension), jossa viiluja ladotaan harkitussa järjestyksessä pitkittäin ja poikittain – lopputuloksena saadaan oikea yhdistelmä lujuutta, yläpäätä ja syvyyttä. Ja hyvin toimii! Hyvissä käsissä Yamahan kuopattua Hipgig-mallistonsa monet ovat kaipailleet näppärää, mutta luotettavaa työkalua, jolla pystyisi hoitamaan sekalaiset pistokeikat vaadittavalla laadulla. Etutomissa on klassisen kevyt L-pidike, jonka avulla rummun kulman saa nopeasti kohdilleen. DW:n uusin ja pienin virityspesä, Design-sarjan kaunis ”Mini Turret Lug” vähentää grammoja kuormasta, ja tarjoaa lisää värähtelypintaa mittasuhteiltaan pienehköille rungoille. Jäntevää syvyyttä Ensi näkemältä Frequent Flyer on klassinen moposetti, jossa perinteisen lattiatomin syvyydestä on viistetty kolme tuumaa (DW:nkin normeissa ainakin tuuma) ja bassorummusta litteään retrobassariinkin verrattuna kaksi tuumaa. Ja kun maton haluaa pois, se putoaa riittävän alas eikä jää ropisemaan vasten resonanssikalvoa. Kuormaa kevyemmäksi Rumpujen hillityn kutistamisen lisäksi painolastia on poistettu miettimällä rumpuihin kiinnittyvää rautaa uudelta kantilta. Soinnillisten ominaisuuksiensa tavoin Frequent Flyer -rummuston työnjälki on hyvää luokkaa, rauta on vankkaa ja osien toiminta kitkatonta. Ja miksei olisi – kauemminhan Kaukoidässä on rumpujen tekemistä harjoiteltu kuin jossain Meksikon rajaseuduilla, jossa DW:n alihankintaa aiemmin pyöritettiin. Mies onkin kauan kinunnut DW:ltä settiä, joka mahtuisi vaivatta pikkuauton takakonttiin ja täyttäisi lentoyhtiöiden normaalina matkatavarana rahdattavien kollien mittamääräykset. Erskinen idean pohjalta. Soundiltaan Flyerin litteä bassari on jännän tuhti ja ponnekas tapaus. Valitettavasti kyseessä on Magin budjettiversio, sillä nerokkain osa eli porrastettu esivalintavipu kolmeen eri mattokireyteen on vaihdettu vakiomalliseen narukiinnitykseen. Tämä on hyvä, sillä halkaisijaltaan 18-tuumainen tai sitä pienempi bassorumpu kuulostaa kalvo löysänäkin yleensä pieneltä, ja jos setin ainoan jalalla poljettavan rummun edestä häviää sana ”basso”, siitä ei ole enää yleiskäyttöön. DW:llä kajottiin kuitenkin ainoastaan rummun syvyyteen ja settiin kuuluu halkaisijaltaan 20-tuumainen, mutta syvyydeltään poikkeuksellisen lyhyt, vain 12-tuumainen bassari. Erilaisia matkarummustoja on nähty maailman sivu, mutta valmistajan mukaan Flyeria ei monen muun tavoin rakennettu hatturasiaperiaatteella (jossa isompien rumpujen kuoret aukeavat ja setin ulkomitan saa kuljetuksessa minimiin), koska soundia ei haluttu uhrata näppäryydelle. Pidikkeen vaakaputkessa on sen verran vartta, että siihen saa ripustettua kevyen splashin telineineen – ainakin jos omistaa kääntyvän adapterin. Etutomin ja virvelin syvyyteen ei ole kajottu lainkaan, vaan mitat ovat perinteiset, toki litteimmät mahdolliset. Kalliin, ison ja hienon räätälisetin voikin näillä eväillä jättää hyvillä mielin kämpälle turvaan, ja heittää keikkakärryn perään näppärän Flyerin. Koon lisäksi tärkeitä parametreja olivat keveys sekä normikalustoa kätevämpi kokoaminen ja purkaminen. Flyer hälventää halparummuston vaikutelmaa tarjoamalla Collector’s-lippulaivasta tuttuja ensiluokkaisia osia, kuten jämäkän Mag-mattokoneiston, jonka magneetti varmistaa kiristysvivun pysymisen paikallaan kovallakin kanttilyönnillä
Kokeiltavaksi saapuneessa bassossa oli Seymour Duncanin mikrofonit. M ayones Jabba on tyypillinen nykyaikainen jazzbasson* johdannainen, ja sitä valmistetaan sekä neli- että viisikielisenä. Ihan ensimmäiseksi huomio kiinnittyy työn viimeistelyyn, joka on huolellista ja oikein hyvää – nauhojen päät eivät törrötä ja kaikesta muustakin päätellen Mayones on tosissaan taistelemassa paikastaan länsimaisilla soitinmarkkinoilla. Perinteiseen eli siihen alkuperäiseen Fenderin malliin verrattuna Jabban runko on muotoiltu vieläkin ergonomisemmin ja elektroniikka on valinnan mukaan joko aktiivinen tai passiivinen. Tuntumaltaankin kaula on miellyttävä, ei liian ohut tai paksu. Aktiiviasennossa niiden sävyn säätöön on kaksialuei nen eq, passiivikytkennällä soitettaessa käytössä on taaimmaiseksi sijoitettu perinteinen tone-potikka. Ensinäkemältä basso toi kovasti mieleen Laklandin Darryl Jones -mallin, joka on kyllä löytänyt käyttäjäkuntansa. Mayonesissa kaulaliitos on toteutettu poikkeuksellisen vankasti, ottaen huomioon, että kyseessä on nelikielinen basso. Aktiivielektroniikka käyttää yhdeksän voltin virtaa ja sitä varten bassossa on luonnollisesti oltava paristo. Mitään poikkeuksellista tai outoa ei ole tarjolla tällä kertaa, ennemminkin kelpo näkemys jo tutusta mallista pienillä modifioinneilla. Jazzbassolla ei siis tarkoiteta, että soitin olisi tarkoitettu vain tietynlaisen musiikin soittamiseen. *Jazzbassolla viitataan tässä yhteydessä Fenderin 1960 markkinoille tuomaan bassomalliin ja sen rakenteeseen. Soitettavuuden kannalta hyvä ratkaisu on myös satulan takana sijaitseva kieliä alaspäin painava rauta joka pakottaa kielet tiukempaan kulmaan ja tekee kielen soittotuntumasta jämäkämmän. Puut on valittu huolella, kaulan puu on hyvännäköinen ja basso soi kauttaaltaan hyvin. Teksti: Pirkka Isotalo Kuvat: Tommi Posa Mayones Jabba Classic – tuttu resepti, omat mausteet Puolaa ei kenties lasketa sähköb assojen tai -kitaroiden perinne maaksi, mutta Mayonesilla on kumminkin kokemusta soitin rakennuksesta jo yli 30 vuoden verran. Kesän kuluessa Mayones uusii mallistoa sen verran, että Duncanin sijaan vakiovarusteeksi tulevat Aquilarin mikit. Testattavaksi saatiin nelikielinen versio. Rungon ja kaulan liitos vaikuttaa luonnollisesti basson soundiin ja sekä sävelten soinnin voimakkuuteen että niiden pituuteenkin eli sustainiin. Pieniä parannuksia, merkittäviä etuja Jabban elektroniikka pelaa joko aktiivisesti tai passiivisesti, ja valintakytkin on onneksi sijoitettu volumen ja eq:n potikoiden taakse. Otelauta on kahden oktaavin mittainen ja ylimmillekin nauhoille pääsee suht helposti. Tämä nostaa hintaa hieman, mutta eivät ne Duncanitkaan minnekään katoa – ne saa bassoon jatkossakin tilauksesta. Hyvin valittu paikka varmistaa, ettei esimerkiksi lennokkaampi plektrasoitto vahingossa vaihda basson moodia dramaattisesti kesken kovimmankaan Forte Fortissimon. Rungon takaa löytyy jämäkkä kotelo paristolle ja tämä on huomattavasti pa- 40 www.riffi.fi 3/2014 40-41 Mayones.indd 40 4.6.2014 12.01
En ollut totaalisen ihastunut siitä, mille taajuudelle treble-potikka teki suurimman piikin. Koska keskialueelle ei ole omaa säätöä, soundista jää helposti purevuus ja napakkuus pois. Viimeistely ansaitsee kiitoksen ja kun hommat Puolan päässä ilmeisesti kehittyvät edelleen, uskoisin Mayonesin kyllä löytävän uusia ystäviä soitinmarkkinoilla. Taiten muunneltua traditiota Mayones Jabba on oikein mukava basso soittaa. • • • • • • • • • • • runko leppää kaula vaahteraa otelauta ruusupuuta tai vaahteraa kahden oktaavin otelauta saatavilla 4- tai 5-kielisenä kytkimellä valittava aktiivi/passiivi-elektroniikka aktiivitilassa bass/treble -tuplapotikka passiivitilassa perinteinen tone-säädin kummallekin mikrofonille oma volume gigbag kuuluu hintaan hinta 1?550 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Tällaisen elektroniikan ja mikrofonivalinnan yhdistelmä vaatii jo vahvistimeltakin enemmän. Tilalla on iso alakerta joka täyttää paljon tilaa ja kihisevät ylääänet jotka eivät selkeytä vaan ennemmin tuovat nauhojen risahdukset ja muut hälyäänet enemmän esiin. Silloin Jabba reagoi napakammin ja artikulaatio on selektiivisempää. Uskon, että mikrofonitoimittajan vaihtumiseen on syynsä ja syyt saattavat olla edellämainitun kaltaisia. Kaulatuntuma on varsin vikkelänoloinen, kielet olivat tässä yksilössä lähellä otelautaa ja silti soivat hyvin koko matkalta, joten basso houkuttelee soittamaan nopeitakin lurituksia. Se istuu hyvin sylissä ja seisaaltaan soitettaessa. Lisäksi, kun tehtaalla asennetut mikrofonit olivat ilmeisesti Duncanin Quarter Pounderit, joissa myös on keskialueen kuoppa (middle-scoop) jo sisäänrakennettuna, niin aktiivielektroniikan kanssa oli oltava hyvin varovainen. Sellaisten ratkaisujen kiinnitysruuvit alkavat vähitellen pyöriä tyhjää. Plektralla soitettaessa tämä basso ei kyykkää aktiivina eikä passiivina, ja aktiivipuolen headroom riittää myös aina muodikkaaseen peukutukseen. Soittimena Jabba on hyvä, hieman hifimpi versio jazzbassosta. rempi ratkaisu kuin pelkkä tyhjä kolo jonka päällä on muovilätkä. Bodya on viistetty ohuemmaksi kaulaliitoksen kohdalta D- ja G-kielten alueelta. Soundivalikoima on aktiivi/passiivikytkennän ansiosta varsin laaja. Poikkeuksellinen kahteen osaan porrastettu rungon ohennus ja kiinnitys kuudella pultilla ovat nekin Jabban erikoisuuksia. Oikeastaan pidinkin basson soundeista enemmän passiivina. 029 080 0830 • www.soundtools.fi www.riffi.fi 3/2014 40-41 Mayones.indd 41 41 4.6.2014 12.01. Parannukset on keskitetty oikeisiin asioihin: otelaudan pituuteen ja ylimmille nauhoille pääsemiseen, kielten ohjaukseen ja tukevaan tallaan. – Quarter Pounderien ominaissoundi on vahva, eikä sitä muokata helposti. Tämän on tarkoitus helpottaa ylimmiltä ääniltä soittamista ja kyllä siitä saattoi hyötyä ollakin. u Mayones Jabba Classic Perinteinen sähköbasso Pitkän otelaudan myötä runkoon sukeltava kaulakin on pitkä. Suuri plussa tälle toteutukselle on annettava siitä, että lapa on muotoiltu onnistuneesti, eikä se näytä valmistusvikaiselta Fenderiltä. Mayones on yksi valmistaja muiden joukossa, ja Yabba eräs näkemys tutusta aiheesta
Eron huomaa Gibson Collectors Choice -kitarat eivät ole samalla lailla jonkin tietyn vuosikerran uusiopainoksia kuin tyypilliset re-issuemallit. Lusikallinen muuttaa maailman Spoonful Burstin mallina on The Lovin Spoonful -yhtyeen nokkamiehen John Sebastianin aikoinaaan omistama Les Paul ’59. Tämän amerikkalaisen laulunikkarin kynästä on kuitenkin lähtöisin esimerkiksi Eric Claptonin hitiksi nostama Change the World, joten aika moni on hänen tuotoksiaan kyllä kuullut. Rosie puolestaan on saatesanojen mukaan todennäköisesti parhaimmassa kunnossa säilynyt vuoden 59 Les Paul, joka Gibsonin Custom Shoppiin on koskaan tuotu näytille. Tässä siis yhdistyvät retrohenkinen vuosikertatietoisuus, käytön jälkiä ja ikääntymistä markkeeraava relikointi sekä tarinahakuisuus. Näiden soitinten esikuvana on aina jokin tietty soitinyksilö, omine erityispiirteineen. Rosie on ollut hellässä huomassa, eikä siitä tehdyssä näköispainoksessa ole siis juurikaan käytön jälkiä näkyvissä. Lisäksi kutakin mallia valmistetaan vain rajattu 300 kappaleen erä ja siitä juontuu nimen viittaus keräilijöihin. Soittimen hankki itselleen sittemmin muuan Gordon Kennedy, jonka nimi ei välttämättä kerro mitään. Esikuvasoitinta on säilytetty ilmeisesti pääasiassa kotelossa, sillä sen tumma liukuväri ei vaikuta haalistuneen vuosien saatossa juuri lainkaan. Minkäänlaisia kevennyksiä ei ole runkoon tehty, mutta silti Collectors Choice -soittimet näyttävät sijoittuvan 42 www.riffi.fi 3/2014 42-43 Gibson.indd 42 4.6.2014 12.02. Kumpikin soitin on rakennettu nykyhetkeä ajatellen poikkeuksellisen keveästä mahongista, jota edelleen löytyy maailmalta pieniä määriä. Teksti: Lauri Paloposki Kuvat: Tommi Posa Gibson Collectors Choices – Spoonful Burst & Rosie, kaksi harvinaista helmeä K okeiluun saatu Collectors Choice -kaksikko edustaa tietyn tyyppisen kitarafanituksen äärimmäisyyttä: soittimet ovat uusia, mutta jokainen kitara on mikrofonien käämityksiä myöten mahdollisimman tarkka kopio aivan tietystä soitinyksilöstä. Valmistushetkellä kyseinen väritys oli vasta kokeiluasteella ja siinä mielessä Spoonful edustaa huomattavasti yleisempää Les Paul ’59 -maailmaa, tosin rajusti haalistuneena
The Spoonful Burst & Rosie • • • • • • • • • • • • • kummankin perusmallina Les Paul ’59 mahonkirunko, vaahterakansi mahonkikaula kaulaprofiili, Spoonful: ’59 kaulaprofiili, Rosie: 50’s V kaularauta, Spoonful: Reissue-malli kaularauta, Rosie: Historic-malli (ilman kotelointia) ruusupuinen otelauta, radius 12” helmiäisupotukset (nitroselluloosa) Custom Bucker Alnico III -tallamikrofoni Custom Bucker Alnico II -kaulamikrofoni (Spoonful) Custom Bucker Alnico III -kaulamikrofoni (Rosie) perinne-elektroniikka ja säätimet sekä mikrofonien valintakytkin Hinnat: Collectors Choice #13, Les Paul ’59 The Spoonful Burst: 5?899 e Collectors Choice #11, Les Paul ’59 The Rosie: 5?899 e Lisätiedot: Into-Luthman Puh. …niin vanhan aikaista! aivan neljän kilon tuntumaan eli samoille kantturoille nykytuotannon chambered-versioiden kanssa. Collectors Choice ei tällä perusteella ole siis sen keveämpi kuin nykymallitkaan, mutta paino on saavutettu ilman runkoon tehtäviä kevennyksiä. Collectors Choice -sarja on kaikkinensa aika erikoinen ilmiö. Erot soinnissa tulevat esiin jo akustisesti, mutta vahvimmillaan ne ovat kaulamikillä soitettaessa. Kumpainenkin kitara soi joka tapauksessa esimerkillisesti ja mikäli varallisuus sallisi, hankkisin kyllä itse oikein mielelläni näin hienosti soivan soittimen – mutta en Collectors Choice -sarjasta vaan ehdottomasti perinteiseen re-issue-tyyliin valmistettuna, aivan ilman jonkun muun aiheuttamia käytön jälkiä. Se ylimääräinen lisäarvon argumentti on nimenomaan kyseiseen yksilöön liittyvä tarina ja valmistusmäärän rajallisuus. Vaikutelmaa tehostaa se, että ilmeisesti esikuvasoittimen paljosta soitosta kuluneet nauhat on vaihdettu kenties useampaankin kertaan ja jossain vaiheessa otelautaakin on saatettu hioa. Kaulamikrofonien tyyppi on myös yksi niistä niistä kolmesta teknisestä yksityiskohdasta, joissa nämä kitarat poikkeavat paperilla toisistaan. Sen bassokielissä on myös terhakkaa purevuutta, johin verrattuna Spoonfulin alarekisteri on kapeampi ja kuivempi, mutta samalla myös napakampi. Nousevatko nämä kitarat todella keräilykohteiksi joilla on kenties jopa tulevaisuudessa kasvava arvo, jää nähtäväksi. Nykyiset nauhat ovat aavistuksen, mutta tuntuvasti korkeammat kuin Rosien ja lisäksi niiden päät ovat epämiellyttävän kulmikkaat. Spoonful on saanut matkaansa Custom Buckerin Alnico II -magneeteilla, kun taas Rosie on varustettu Alnico III -magneeteilla. Molemmat kitarat soivat erinomaisesti joka kielellä ja kaikissa rekistereissä, mutta silti niillä on oma soundinsa. Siitä alkaisi sitten sen kitaran ihan oma tarina, eikä sen kyytipojaksi tarvittaisi muuta. Ne muut erot ovat kaularaudan tyyppi ja kaulaprofiili. Rosie on miellyttävä ja hyvin pidetyn soittimen oloinen, Spoonful on yksinkertaisesti ikävän tuntuinen otekädelle. Tehdäänkö kaupat. Tämä varmaan vastaa prikulleen tuon aikoinaan John Sebastianille kuuluneen soittimen nykykuntoa, mutta tässä kohden pitäytyminen orjallisessa toisintamisessa on mielestäni outoa. Koko ajatus uusiopainosten tekemisestä on viety siinä äärimmäiseen pikkutarkkuuteen, mutta toisaalta soittimen soittoarvoon ei nähdäkseni ole saatu mitään sellaista lisää mikä nostaisi nämä käyttöesineinä ja ilmaisun tulkkeina esimerkiksi Custom Shopin valmistamien nimikkomallien yläpuolelle. Spoonful Burst ei ole soinniltaan matta, mutta luonteeltaan hieman tylpempi ja sen klangissa on kellomaista ydinsointia, kun taas Rosie soi riehakkaammin helähtäen ja avoimemmin. Siinä missä Spoonfulin mailit näkyvät ihan joka kohdassa. Keräilyä ajatellen kyse ei kuitenkaan ole aidosta vuosikertasoittimesta vaan ytimiä myöten sitä vastaavasta näköispainoksesta. u Kuntoeroista huolimatta samaa Gibson Collectors Choice vuosikertaa. Kaulaprofiileiden luokitteluakin oleellisempana seikkana pidän Spoonfulin tahkeaa lakkausta ja siihen tehtyjä kulumia, joiden vuoksi sen soittotuntuma on selvästi karumpi. 0207 983540 • www.intoluthman.fi www.riffi.fi 3/2014 42-43 Gibson.indd 43 43 4.6.2014 12.02
Multibenderin vuoksi satulassa on pedal steel -kitaroiden tavoin kielirullat. Jos on tottunut demppaamaan kielet kämmensyrjällä juuri soit- 44 www.riffi.fi 3/2014 44-46 Duesenberg.indd 44 4.6.2014 12.04. Käyttökokemus muodostui erittäin sulavaksi ja tarkaksi. Kakkoskielellä mekanismi on viritetty nostamaan virettä kokosävelaskeleen (a?>?b) ja kolmoskielellä puolisävelaskeleen (f#?>?g) verran. Totean heti, että kyseessä on mikrofoneja myöten oikein laadukkaasti rakennettu soitin, enkä siksi ryhdy tässä arvioimaan jokaisen nippelin toimivuutta erikseen. Toki Multibender-tallan kanssa soittaminen vaatii opettelua. Fairytale tulee valmistajalta avoimeen D-viritykseen viritettynä, ja siinä on tehdasasennuksena kaksi vipua. Ideana on ollut yhdistää lap- ja pedal steelin ominaisuuksia Multibender-tallan avulla sekä helpottaa capon käyttöä integroimalla se osaksi soitinta. Multibender toimii erittäin hyvin: vivut on säädetty riittävän jäykiksi, jotta kämmensyrjä voi levätä niiden päällä, mutta toisaalta ne toimivat painettaessa sulavasti. Liike on tarkka ja helposti pysäytettävä, näin ollen myös ns. Tällöin kieli kiinnitetään vivun takaosassa oleviin pisteisiin sen mukaan haluaako sävelkorkeutta nostaa tai laskea. Saksalaisen Duesen bergin Fairytale Lap Steel sekä Rezobro tarjoavat molemmat aivan omanlaisen lähestymistavan aihepiiriinsä. Mekanismien hienovirettä voi säätää nivelkohdan kuusiokoloruuvista ja korkeutta takaosasta. Todellisuudessa näiden vipujen määrä rajoittunee kolmeen, sillä niillä operointi vie oman tilansa. Kielten kiinnitys niihin onnistuu sekä päältä että sivusta, joten kielen voi sujauttaa tappiin kummalla tavalla haluaa tai niiden yhdistelmällä. Teksti: Timo Östman Kuvat: Tommi Posa Duesenberg Fairytale & Rezobro – hieman erikoisempia soittimia Kitaramaailmassa innovaatiot eivät ole aivan jokapäiväistä herkkua. F airytale on uusi versio Duesenbergin vanhemmasta, hyvän suosion saaneesta Pomona Lap Steel-mallista. Fairytale on muotoiltu miellyttävästi sekä soittamisen että estetiikan näkökulmasta. Painon puolesta soitin pysyy hyvin sylissä, mutta lisäksi pohjassa on vielä jarruna kumiset liukuesteet. Fairytalen skaala on melko pitkä, ja sointi siten varsin tuhti alakertaa myöten; esimerkiksi avoimen D-virityksen matalinkin kieli soi varsin mureasti. Laadusta ei ole tingitty, minkä huomaa jo Duesenbergin Z-Tuners-viri- tystapeilla operoidessa. Monipuolinen Multibender-talla Aivan omanlaatuisensa instrumentin Fairytalesta tekee Multibender, eräänlainen kehitelty versio B-Benderistä. Molempia yhdessä painamalla saadaan aikaan I-IV-sointuvaihdos (esimerkiksi D-duurista G-duuriin). Fairytalen ja Pomonan erot ovat ulkonäön ohella lähinnä mikrofoneissa sekä tallan ja capon päivitetyissä versioissa. Art deco -henkinen runko huokuu vuosikertamallien arvokkuutta, mutta on kuitenkin omanlaisensa. Kahden vivun idea on periaatteessa sama kuin pedals steel -kitaroiden pedaaleissa: mekaniikan avulla kielen jännitystä muutetaan niin, että vire muuttuu vasemman käden pysyessä paikallaan. Voisi sanoa että sen lähtökohta on Telecasterin top loader -talla, eli kielet kiinnitetään tallan kielistoppeihin, eikä vedetä rungon läpi. half-pedal-nostot – esimerkkinä ylinousevan kolmisoinnun korotettu kvintti – ovat suhteellisen helppoja tehdä. Tallan takaosassa olevaan tankoon taas voidaan kiinnittää maksimissaan kuusi vipua eli yksi kutakin kieltä kohden
Kokeilematta olisi vaikea uskoa, että pieni alumiinilevy voisi tehdä kitarasta näinkin paljon oikean resonaattorikitaran kuuloisen. Toisaalta kitara soveltuu yhtä hyvin myös niin sanottuun normisoittoon. Kitaran mukana tulevat ohjeet voisivat olla mielestäni selkeämmätkin; ehkäpä vanhan ajan kuvallinen ”step by step”-selostus säätövaiheista olisi ollut paikallaan. Rezobro on siis slide-soiton avovirityksiin hyvin soveltuva puoliakustinen sähkökitara, jossa on aivan omanlaisensa resonaattoritalla. Sekä tukipulttien päässä olevilla ruuveilla että pohjassa olevilla pyörillä voidaan taas säätää itse tallan sointia. talla. Kieltenpikkeestä tehdään kielten korkeuden ja niiden intonaation säätö. Säädöt tulee tehdä hyvin pienillä liikkeillä, joten liian suurella kädellä ei kannata kuusikoloruuveja vääntää. Capon asemointi on helppoa. Tallan sointi palkitsee Rezobron sydän on sen omalaatuinen innovaatio, resonaattorilevyllä terästetty Gibson-lähtöinen Fairytalen virityslavan tuki nuppi antaa suojaa. Oikea paikka löytyy nauhaviivan kohdalta ja asemointiin löytää mallia capon asennosta nollanauhalla. Fairytalen tapaisesti Rezobro on kaikin puolin erinomaista työtä. timen tallan kohdalta, on demppauskohtaa muutettava. Sen sijaan kun pyörät ovat reilusti irti resonaattorilevystä, päästään enemmän resonaattorikitaraa muistuttavan soinnin äärelle. Se on aikamoinen rakennelma, joten säätäminen vaatii jonkin verran opettelua. Lisäksi kitara on varustettu sekä magneettimikrofoneilla että pietsolla. Resonaattorilevyjen etureunassa puolestaan on molemmin puolin ”korvat”, jotka asemoivat sen tallan tukipulttien väliin. Kokonaisuudessaan tallan säätäminen tapahtuu kolmesta eri paikasta. Säädettävyys helpottaa oikean kielenkorkeuden asettamista esimerkiksi slide-soittoa ajatellen, ja auttaa muutenkin sopivan korkeuden säätämistä kaulan alkupäähän. Tallan lisäksi erikoisuutena on kahdella kuusiokoloruuvilla säädettävä nikkelöity messinkisatula, mikä ei tässä soittimessa ole ollenkaan huono valinta. Multibenderillä aikaan saatu soundi kuitenkin palkitsee. Kannattaa tiedostaa, että pidikkeen päällä olevat kaksi kuusikoloruuvia pitävät koko paketin kasassa, joten niitä ei kannata ruuvata liian löysälle. PLEK-avusteisesti työstetty kaula on niin ikään erittäin hyvää jälkeä. Tietenkään pienen alumiinilevyn sointi ei vastaa ison resonaattorikennon sointia, mutta omalla kapeammalla spektrillään se on varsin erinomainen. Teknisesti tämä Capodaster-laite toimii dobro-capon tavoin sillä poikkeuksella, että siinä on onton alumiiniotelaudan sisäpuolelle sijoitettu liukuva kiinnikeosa; capo liikkuu eri nauhaväleihin otelaudan keskellä olevassa urassa. www.riffi.fi 3/2014 44-46 Duesenberg.indd 45 45 4.6.2014 12.04. Sointi toimii hyvin niin Piedmont-tyylin herkemmässä pikkauksessa kuin rujossa slide-soitossakin. Todennäköisesti tämäkin on tehtaalla huolella mietitty ratkaisu. Ainoa pieni kysymysmerkki tässä yhtälössä on se, miten hyvin merkkiviivat kestävät ajan hammasta, kun capoa siirrellään edestakaisin – kovasti haalistuneiden viivojen päällä asemointi voi olla haasteellisempaa. Multibender-tallan pedaalit vastaavat vedoiltaan E9virityksessä olevan pedal steel-kitaran A- ja B-pedaaleja (Emmons-pedaali järjestelmässä). Lisäksi kämmenpedaalien käyttö nopeassa tempossa on ainakin aluksi hankalaa, ja vaatii hieman uudenlaisen soittotekniikan omaksumista. Capodaster toimii erinomaisesti Fairytalen toinen erikoisuus on oma capo, jota voi helposti liikuttaa asemasta toiselle. Kitara on muutenkin varsin dynaaminen, ja pitkän skaalan ansiosta myös matalat avoimet vireet soivat vireisesti, mikäli vain kielitys on sopiva. Rezobro Tämän soittimen lähtökohdaksi on otettu Gibson-tyylinen kitaramalli, mutta se on toteutettu pidemmällä skaalalla ja kyyti pojaksi on tallaan laitettu resonaattorilevy. Kun Rezobron talla on hyvin säädetty, sointi kyllä palkitsee. Peukalosääntönä voidaan pitää sitä, että mitä tiukemmalla ruuvit ja pyörät ovat levyssä, sitä enemmän sointi muistuttaa tavallista kitaraa
Rezobron idea on tarjota samassa paketissa on sekä tavallinen sähkökitara että kierrosta vapaa resonaattorikitara. Tätä levyä varten on kitarassa myös kaksi erillistä mikrofonia. nauha) 22 jumbo-nauhaa, vaaleat otelautamerkit nikkelipäällysteinen messinkisatula, korkeuden säätö kahdella ruuvilla, leveys 42,5 mm kielten soiva pituus: 650 mm. Resopietso oli toki kiertoherkin isoilla voimakkuuksilla soittaessa, eikä se myöskään toistanut kahta matalinta kiel- Tallassa oleva resonaattorilevy ja sen kiinnitys on Rezobron soinnin salaisuus. Soololoven luota löytyy kaikkien mikrofonien master-voimakkuus. Hintalappu kertoo osaltaan samaa asiaa, eli molemmissa mennään omassa soitintyypissään selkeästi kalliinpuoleiseen luokkaan. (25,6 tuumaa) Duesenberg Z-Tuners -virityskoneistot Duesenberg Rezobro-talla mikrofonit: Duesenberg Domino P-90, Grand Vintage Humbucker, Rezo Piezo, Rezo Humbucker säätimet: master-voimakkuus ja -sävysäätö, 3-asentoinen kytkin, on/off-liukukytkin resonaattorimikrofoneille, yksi voimakkuussäätö sähkökitaramikrofoneille, omat voimakkuussäädöt resonaattorilevyn pietso- ja magneettimikrofonille hinta: 2490 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Monipuoliset mikrofonit Oman lisänsä Rezobron sointiin tuo moniulotteinen mikrofonisysteemi. 010 320 7371 www.f-musiikki.fi 46 www.riffi.fi 3/2014 44-46 Duesenberg.indd 46 4.6.2014 12.04. Mikä parhainta, resonaattorimikrofonit saa helposti kytkettyä pois tai päälle omalla kytkimellä, joka on sijoiteltu säätönuppien yläpuolelle. Lähimmäksi tavallisen kitaran ääntä pääsee ruuvaamalla tallan säätöjä. tä yhtä voimakkaasti kuin ylimpiä (lieneekö tämä sitten tarkoituksellista juuri kierron ehkäisemiseksi?). Soittimen talla on kuitenkin sen verran määräävä tekijä soundissa, ettei aivan tavallisen perussähkökitaran ominaisoundiin päästä, vaan jonkin verran resonaattorisoundi tulee magneettimikrofoneistakin ilmoille. Kiertoansan voi välttää käyttämällä pietsomikrofonin ohella kitaran tavallisia mikrofoneja. Tämä oli mielestäni selkein kitarasta lähtenyt soundi ja varsin laadukas sellainen, oli kysymyksessä sitten pikkaus tai slidesoitto. Rezobro onkin omiaan silloin kun tarvitaan kitaravahvistimen kautta tulevaa laadukasta ja akustisen oloista slide-soundia. Pedal steel -kitarasta lainatut kielirullat pitävät huolen, että vire pysyy eivätkä kielet katkeile pedaalivedoissa. Se koostuu kahdesta tavallisesta magneettimikrofonista sekä resonaattorilevyn kahdesta omasta mikrofonista, joista toinen on itse levyyn kiinnitetty Rezo Piezo ja toinen sen alle sijoitettu Rezo Humbucker. u Duesenberg Fairytale Lap Steel • • • • • • • • runko mahonkia, yhdestä palasta satula metallia, kielirullat, kielten leveys 42,5 mm otelauta: anodisoitua alumiinia otelaudassa kiinteästi Duesenberg Capodaster kielten leveys tallassa 54,00 mm kielten soiva pituus 650 mm (25,60 tuumaa) virityskoneisto: Duesenberg Z-Tuners Duesenberg Multibender -talla, ensiasennuksena kaksi pedaalia • mikrofonit: Duesenberg PH90 Single Twin, Grand Vintage Humbucker • säätimet: 3-asentoinen kytkin, sävy- ja voimakkuussäätö • hinta: 1450 e Duesenberg Rezobro Sähköinen ”resonaattorikitara” • • • • • • • • • • • • • • puoliakustinen runko sustainpalkilla laminoitu kuusikansi sivut ja pohja laminoitua vaahteraa päällyslevy ruostumatonta terästä vaahterakaula (yhdestä palasta), liimaliitos, D-profiili, kaksitoiminen kaularauta otelauta Intian ruusupuuta, säde 30,5 mm (12. Kaksi erilaista mikrofonityyppiä mahdollistaa myös nopean vaihtelun resonaattorikitaran ja sähkökitaran sointimaail moiden välillä (esimerkkinä tällaisestahan käyvät vaikkapa jotkut Dire Straits -kappaleet.) Uniikkeja soittimia Fairytale ja Rezobro ovat Duesenbergiltä erittäin hyvin rakennettuja ja innovatiivisia kitaroita; molemmat ovat siis soinniltaan ja viimeistelyltään A-luokkaa. Suosikkiyhdistelmäni oli sellainen, jossa pietsomikrofoni oli täysillä ja lisänä soittovolyymin mukaan tarvittava määrä magneettimikrofonin soundia joko kaula- tai keskiasennossa. Säätimien asettelu on mielestäni loogista ja jokaiseen säätimeen on helppo ulottua soiton aikana. Capodaster toimii toimii soinnillisesti erittäin hyvin eli häiritsevää soinnin muutosta ei tapahdu. Yhdistelmällä paras soundi Sähköisesti soitettuna pietsomikrofoni oli resomikeistä se oma suosikkini, siinä missä resohumbucker meni ehkä hieman liikaa tavallisen mikrofonin tontille. Toisaalta näiden yhdistäminen on mahdollista, ja kokeilemalla kukin löytää oman suosikkikombinaationsa. Mutta tässä tapauksessa rahalla saakin sitten erittäin hyvälaatuisen soittimen uniikeilla lisäominaisuuksilla varustettuna. Päällyslevyssä taas ovat soittajasta katsoen vasemmalta oikealle mikrofonikohtaiset voimakkuudet sekä äärimmäisenä master-sävysäätö
www.riffi.fi 3/2014 47-49 Kemper.indd 47 47 4.6.2014 12.06. Kun juuri säröytyminen on aivan keskeinen osa jokaisen kitaravahvistimen omaa ominaissoundia, tarvitaan uskottavaan lopputulokseen täydentävää tietoa ja lisäkeinoja. Tässä kohden mukaan kuvaan astuu profilointi. Profiloinnin aikana Kemper syöttää omat mittasignaalinsa vahvistimeen, ja puuha kuulostaa kyllä melkoisen ufolta, sillä kyseessä ovat todellakin mittasignaalit eikä kitaramusiikki. Kemperin profilointi ei kuitenkaan ole mallinnusta vaan se perustuu näytteiden ottamiseen ja niiden analysointiin. Jos haluaa profilointiin omia pedaalejaan, ne täytyy liittää tietenkin signaaliketjuun. Profilointi käytännössä Itse proseduuri kestää joitakin minuutteja ja puuha on verraten yksinkertaista: Kemperin takapaneelissa on Direct Out/ Send -liitäntä, josta kytketään johto profiloitavan vahvistimen kitaraliitäntään. Jonkinlainen rajakin menetelmän käytössä on – se ei sovellu sellaisiin tilanteisiin, joissa ketjussa on useita peräkkäisiä vahvistinasteita jotka kaikki tuottavat riittävän rankkaa säröä samanaikaisesti. Kemper kuitenkin sanoutuu irti tästäkin todeten, ettei konvoluutio tuota riittävän hyvää tulosta silloin, kun pitäisi toisintaa kompleksisia särösignaaleita. Mallintaviakin laitteita voi koettaa profiloida, mutta onnistumista ei taata. Profilointia varten Kemper tarvitsee myös paluusignaalin tutkimuksen kohteena olevasta vahvistimesta ja tähän sopii joko kuiva linjasignaali direct out -lähdöstä tai kaiuttimen kautta kuuluva ja mikillä talteen poimittu ääni. Tämä antaa pohjan digitaaliselle signaalinkäsittelylle, mutta Kemperin mukaan sillä ei vielä päästä käsiksi fyysisen vahvistimen käyttäytymiseen siinä vaiheessa, kun sen toiminta siirtyy epälineaariselle alueelle. Erikseen oli muuten mainittu, että Tube Screamerin profilointi ei onnistu. Stereoprofiloinnin mahdollisuutta Kemperissä ei toistaiseksi ole, eikä tuo liene tarpeenkaan. Jos kaikki menee nappiin, mallinnos tuottaa samanlaista jälkeä kuin se fyysinen vahvistin, jota mallinnetaan. Jotta tulos palvelisi käytännössä eikä jäisi yhdeksi staattiseksi soundiksi, tarjoaa Kemper myös kitaravahvistimista tutut sävynsäädöt sekä efektit, joista hieman enemmän tuonnempana. Teksti: Jarmo Lehtelä Kemper – sitä saa minkä profiloi! Kemperillä on muiden vahvistinten jäljittelyssä ihan omanlaisensa lähestymistapa. Profilointi on kehitetty putkivahvistinten jäljittelyyn. Esityönä myös Kemper on kyllä tutkinut ja mallintanut elektroniikan peruskomponenttien ja niillä tehtyjen kytkentöjen dynaamista toimintaa. Kun putkikytkennöistä kerätty pohjatieto sekä mittaustulokset yhdistetään, saadaan kokoon profiili jonka pitäisi toisintaa kohteena ollut vahvistinsoundi. Yksinkertaistettuna kyse on siitä, että Kemper syöttää profiloinnin kohteena olevaan vahvistimeen oman mittasignaalinsa joka johdetaan vahvistimesta takaisin Kemperiin analysoitavaksi. Mittasignaalit on puolestaan kehitetty siten, että niillä saadaan tietoa vahvistimen käyttäytymisestä säröytymisen suhteen. Ajatus tuo mieleen konvoluutio-tekniikan, jota on menestyksekkäästi käytetty kaikujen tuottamiseen. Nyt puhutaan profiloinnista, jonka avulla tämä Christoph Kemperin kehittämä vahvistin sananmukaisesti kopioi muiden laitteiden soundin. Kemper vertaa paluusignaalia lähettämäänsä testisignaaliin ja analyysissä kyetään valmistajan mukaan erottelemaan toisistaan myös kaiuttimen sekä mikrofonin etäisyyden ja suuntauskulman vaikutukset, joita voidaan myöhemmin erikseen muokata. P erinteisessä mallinnuksessa tutkitaan yleensä erillisiä komponentteja ja niistä koottujen piirien käyttäytymistä, joiden pohjalta luodaan matemaattisia laskenta-algoritmeja. Niiden perusteella dsp-prosessori sitten jäljittelee kyseisten komponenttien ja piirien toimintaa
Kemperille kerrotaan myös se, otetaanko näyte puhtaasta vai särösoundista. Kemperiin voi kytkeä pari ekspressio-pedaalia esimerkiksi Käyttöohjeen esittämässä tyypilli sessä profilointi tilanteessa tuloksia kuunnellaan studio/ PA-kaiutinten kautta. Vahvistimeen tallennetut Rigit on kyllä nimetty, mutta muistipaikoille ei ole minkäänlaista numerointia, mikä on hieman hämmentävää ja hankaloittaa soundien etsimistä. Tämä osasto ei perustu profilointiin vaan se on yleispätevä työkalu, jossa on valmistajan mukaan haettu perinnevahvistimien helppoutta mutta tehokkaammilla vaikutusmahdollisuuksilla. Näin se käy, helppoa oli ja toimii. Valmiiden soundien hallintaa Kemper voisi kenties vielä kehittää. Soittovaiheessa päätteellisen Kemperin pariksi sopii tietysti perin teinen kitarakaappi, päätteettömän etuasteversion kumppaniksi aktiivi kaiutin tai kuvan tapaan jokin äänijärjestelmä. Itse nimeäisinkin soundit laittamalla jokaiseen eteen numeron, niin haku olisi helpompaa. Kemperin moninaiset liitännät palvelevat hyvin erilaisissa käyttötilanteissa niin studio- kuin keikkahommissakin. Kemperin sävynsäätimet käsittävät kolmialueisen EQ:n sekä presence-säädön. Profilointi kannattaa aloittaa valitsemalla Browser-preseteistä samankaltainen Rig eli laitekokonaisuus kuin profiloitava kohdekin on. Profilointi siis tuottaa perussoundin, mutta sävynsäädöillä sitä voidaan muovailla edelleen. Rigien selailuun löytyy pari näppäintä vaihtamaan soundia yhden askeleen verran eteen- tai taaksepäin, sekä pari näppäintä suurempiin siirtymiin. Lisäksi vielä pyöritettävä nuppi pikaselaukseen. Rigejä voi myös lajitella ja hakea eri kriteerien perusteella, joita voivat olla esimerkiksi ”tekijä”, ”viimeksi tuodut” tai vaikka ”omat Rigit”. Tämän jälkeen voi arvioida tuloksia ja voi hittolainen: otin puhtaan soundin vanhasta Mesa Boogiestani ja näyte kuulosti paremmalta! Loppuanalysointia varten Kemperille täytyy vielä soitella sointuja, jonka jälkeen tuotos on valmis tallennettavaksi uutena Riginä. Kemperin monoefektit sisältävät lukuisia versioita peruspedaaleista (wah, särö, modulaatio, pitch shifter, EQ, kompressori, viive/kaiku) ja näitä voi laittaa haluamaansa järjestykseen. Sitten vain Start profiling -komento ja alkaa kummallinen ääniviidakko. Jos pitää kriteeristön loogisena alusta alkaen, ei ehkä tarvitse sitä numerointiakaan. Signaaliketjun lopussa taas stereofonisilla viive- ja kaikuefekteillä on omat kiinteät paikkansa. 48 www.riffi.fi 3/2014 47-49 Kemper.indd 48 4.6.2014 12.06. Massiivinen kapasiteetti Kemperiin voi tallettaa 1000 Rigiä eli täydellistä signaaliketjua, joista jokainen koostuu kolmesta osasta: ensin on neljä monoefektiä, sitten vahvistin sekä kaappi, ja ketjun päätteeksi neljän stereoefektin muodostama lohko. Näille on myös ihan omat potikat, joten säätäminen on helppoa koska vain. Yhden Rigin efektit voi muuten kopioida toiseen Rigiin, ihan kätevä toiminto, ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen
(09) 611 353 • www.custom-sounds.com Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rock- ja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Keikkakäytön ohessa tämä voi olla studiohommiin arvokas lisä erilaisten vahvistimien kantelun sijaan. r i f f i . Gainilla saa kasvatettua mukavasti murinaa soundiin ja Noise Gate pitää tehokkaasti kohinat aisoissa. Softan päivitys ja uusien Rigien lataus hoituu USB-tikulla. Itsenäinen jatko-osa vie nyt vieläkin syvemmälle countryi- kitaroinnin t s o p ut kul maailmaan ja soittimen tekniseen hallintaan. Ensin vaan kerätään massiivista ja omiin tarpeisiin sopivaa kirjastoa… Ehdottomasti tutustumisen arvoinen laite ja saattaa hyvinkin olla melko korkean hintansa arvoinen vempain. 18 etydiä ja valtava määrä harjoituksia sekä nuotein että tabulatuurein ti- kirjoitettuina. Profiler-tilassa tapahtuu itse mallinnus eli näytteennotto vahvistimesta. Ehkä se putkivahvistimen paras lämpö vielä puuttuu, mutta nyt ollaan oikealla tiellä ja ennen kaikkea mikitettyyn vahvistimeen verrattaessa soundi oli varsin onnistunut. Harri Louhensuon soitto-oppaan oivallisissa etydeissä soivat vaikutteet B. Olen soittanut keikkoja sekä linjaan että vahvistinta käyttäen, ja mieluusti ottaisin itse tuon päätteellisen version keikalle. Browser-tilasta löytyvät eri rigit (presetit), joista voi koostaa ja muokata itselleen Performance-tilaan 125 ohjelman käyttökokoelman, jonka soundeja voi edelleen muokata siinäkin olomuodossa. f i . Vahvistin lavalla luo sen oikean fiiliksen, ainakin minulla. 5e 37,7 ipostut l + ku 0e 35,3 + Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyinsijoilla Amerikassa. Positiivista oli myös se, että verrattuna aiemmin kokeiltuihin mallinnustekniikkaa käyttäviin laitteisiin Kemperin puhtaat soundit kuulostivat varsin hyviltä. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. säröosasto on erittäin vahvaa osaamista. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . B. R i f f i - j u l k a i s u t www.riffi.fi 3/2014 47-49 Kemper.indd 49 49 4.6.2014 12.06. Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Kemperissä on backup-toiminto, jolla saadaan talteen käyttäjän tekemät Rigit, performancet ja presetit. Vastaavasti löytyy Restore, jolla backup palautetaan, mikäli tällainen tarve olisi. Kemperin soundit kuulostivat muun soiton seasta todella hyvältä, ja kyllähän varsinkin tuo Lisätiedot: Custom Sounds Puh. Kemperiä valmistetaan sekä pelkkänä etuvahvistimena että päätevahvistimella varustettuna. Laitteen eri tiloja varten on oma säätimensä, jolla voidaan valita joko viritin, Browser-, Performance- tai Profiler-tila. Midi-liitännät löytyvät nekin ja midipedaalilla voi ohjata soundien vaihtamista. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. u Kemper Profiling Amp Profiloiva kitaravahvistin • ei perustu mallintamiseen vaan toisinnettavan vahvistimen profilointiin mittaamalla • voidaan profiloida myös käytetty kaiutin sekä mikrofoni sijoituksineen • myös pedaaleiden profilointi onnistuu tietyin varauksin • monipuoliset muokkausmahdollisuudet • valmistetaan räkki- sekä nuppimallina • valmistetaan myös päätevahvistimella varustettuna Käyttökokemus • Kemper Profiler Rack / Ampifier -etuaste: 1590 e • Kemper Profiler Rack / Ampifier Power: 2099 e Testatessani laitetta bändin kanssa huomasin soundit hyvin käyttökelpoisiksi ja erittäin erotteleviksi. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Kingin perinteikkäästä tyylittelystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden ti- sävyihin. Etupaneelissa on lukuisia säätimiä ja valitsimia eri tarpeisiin. Kaikkien mukana cd-levy. Riffi-kauppa 0e 8 , 4 3 pos ut + kul 5e 8 , 8 3 pos ut + kul Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfraseerauksen ja sen muuntelun maailmaan. wahia tai volumea varten
Ryhmittelyn lisäksi tulee huomioida, että koneistojen sijoitus ja etäisyydet vaihtelevat lavan muodon ja koon mukaan. Sivustolla on myös pdf-tiedosto, johon on piirretty kyseisten soitinten lapamallit tarkkoine mittoineen ja 1:1-mittakaavassa. Karkea haarukointi onnistuu visuaalisin perustein ja tarkistaa voi mitan ja pdf-tulosteesta leikatun sapluunan avulla. 50 www.riffi.fi 3/2014 50-51 Tronical.indd 50 4.6.2014 13.19. T ronicalTunea valmistetaan sekä yhteen riviin asemoitavin koneistoin että kahdeksi kolmen virittimen yhdistelmäksi jaettuna. Teksti: Lauri Paloposki Kuvat: Tommi Posa TronicalTune – ja robotti virittää kitaran… Viritysmittari jakoi aikanaan mielipiteet tarjoamalla apua asiaan, jonka musikaalinen ihminen muutoinkin voisi hallita aivan riittävän hyvin. Tronicalin sivustolla olevan listan mukaan systeemi sopii tällä hetkellä peräti 36 eri valmistajan soittimiin ja erillisiä kitaramalleja on luonnollisestikin monta kertaa enemmän. Suurista valmistajista Gibson on lähtenyt kelkkaan ensimmäisenä ja varustaa vuoden 2014 Les Paul Standard ja SG Standard -mallit valmiiksi Tronicalin virityssysteemillä (Min-ETune). TronicalTune tekee kaiken vielä helpommaksi: kone virittää soittimen valmiiksi asti. Tilapäinen vierailu poikkeusvireessä kesken keikan tai session luonnistuu sekin näppärästi. Muistiin mahtuu 18 erilaista viritystä, joista kymmenen on tehtaalla ohjelmoituja vakioita ja kahdeksan käyttä- Systeemin asennus kävi kätevästi, eikä puuha vaadi erikoistyökaluja. Viritys poikineen Tronical ymmärtää perusvirityksen lisäksi myös koko joukon avovireitä ja alas laskettuja virityksiä. Tronicalin sivustolla on erinomaisia opas videoita sekä asennukseen että automatiikan käyttöön. Ainakin iskussaan olevilla kielillä homma toimi siihen malliin, että jos bändistä löytyy supliikkimies yleisöä puhuttelemaan, niin kitaristi ehtii kyllä spiikin aikana vaihtaa soittimensa vireen ja seuraavassa biisivälissä taas palauttaa kielet vakiovireeseen. Me kokeilimme omatoimiseen jälkiasennukseen tarkoitettua pakettia, jonka asensin testiä varten Tronicalin maahantuojalta lainattuun Les Paul Studioon. Tronicalin paketti koostuu pohjalevystä, moottoroiduista viritys koneistoista, toimintaa ohjaavasta keskus yksiköstä sekä akusta
Säädöt ensin kuntoon Vireen tunnistusta varten systeemissä on pietsoelementti, joka aistii värähtelyn soittimen lavasta. www.riffi.fi 3/2014 50-51 Tronical.indd 51 51 4.6.2014 13.19. jän itsensä vapaasti omiin tarkoituksiinsa sommittelemaa. Systeemi kyllä tunnistaa kielet jotka eivät virittyneet, mutta ei omatoimisesti osaa viedä puuhaa loppuun asti. Jokaiselle kielelle on ennakkoon asetettu myös tietyn levyinen taajuusikkuna, jonka sisällä Tronical tunnistaa kyseisen kielen vireen. Itse suosittelisin lisäksi tutustumaan laitteeseen perin pohjin ja opettelemaan ulkoa kaikki omassa käytössä tarpeelliset näppäinpolut. Valmistaja suosittelee joka tapauk sessa kuitenkin kahden akun hankkimista, varmuuden vuoksi. Kieliä voi myös virittää ihan perinteiseen tapaan nupista kääntäen, kunhan ei koeta tehdä sitä moottorin käydessä. Kun automatiikalle tarjoaa likipitäen oikeal- la hollilla olevaa lähtötilannetta aivan lerpun kielen sijasta, ei systeemi mene ymmälleen ja viritys sujuu kuten on tarkoituskin. Kitaroiden akustiset ominaisuudet ovat kuitenkin erilaisia, eivätkä kaikki soittajat käytä samanlaisia kieliä. Ilmiötä voi suitsia interferencesäädöllä, joka suodattaa muiden kielten tuottamaa disinformaatiota pois prosessista. Tämän jälkeenkin systeemi voi vielä erehtyä. Niitä ei kuitenkaan valita näppäimillä vaan erityisessä mittaustilassa, malliksi viritettyä kieltä näppäämällä. Kun keskusyksikön näyttö on pohjimmiltaan vain tavallinen viritysmittarin näyttö, ei selkokielisiä opastuksia löydy, vaan käyttäjän tulee muistaa värien ja tunnisteiden merkitykset. Oletusarvoisesti Tronicalin referenssinä on A-sävelen taajuus 440 Hz, mutta poikkeamatkin onnistuvat. Uusia kieliä ensimmäistä kertaa viritettäessä suosittelen kiristämään kielet lähelle oikeata viretasoa yksitellen, joko koneiston moottoria napin painalluksin ohjaten (helppoa), tai virittimestä käsin kääntämällä (työlästä). Loppujen lopuksi ratkaisevin kysymys taitaakin olla ulkonäkö – istuvatko automatisoidut virtyskoneistot keskusykköineen sen soittimen olemukseen ja tyyliin, johon niitä ehkä kokisi tarvitsevansa. Ei kohtuuton vaiva, mutta välttämätön sujuvaa käyttöä ajatellen. Navigointi ei ole hirveän monimutkaista, mutta vaihtoehtoja on paljon ja moni asia kaivetaan esiin samoja näppäimiä eri järjestyksessä käyttäen. Niinpä Tronicalin jälkiasennuspaketille on kerrottava millaiseen soittimeen se on asennettu (lankku, akustinen, vai Baby Taylor) ja lisäksi pietsoelementin poimiman signaalin yleisvahvistus on säädettävä sopivaksi. Värähtelevän kielen tuottama yläsävelsarja saattaa olla niin voimakas, että robotti tulkitsee jonkin yläsävelen aivan toisen kielen soinniksi ja ryhtyy virittämään samalla sitä. u TronicalTune Jälkiasennettava viritysautomatiikka kitaralle Suositushinta: 299 e Vaikka systeemi Lisätiedot: Musiikki Silfverberg Oy Puh. Näitä taajuusikkunoita voi tietyissä rajoissa laventaa tai supistaa, mikä sekin auttaa automatiikkaa tulkitsemaan tilanteen oikein ja tekemään vaadittavat toimet. 010 4393733 • www.musiikkisilfverberg.fi on kookas, painoa sillä on vain noin 65 grammaa enemmän kuin alkuperäis koneistoilla, joten oleellista muutosta Les Paulin kokonais balanssiin ei ollut. Avuksi riittää kun demppaa muut kielet ja näppää nämä kelkasta pudonneet ta paukset yksitellen soimaan, jolloin Tronical hoitaa kyllä homman ihan jetsulleen. Ei hassumpaa Hetken totuttelun jälkeen Tronical alkoi vaikuttaa ihan kelpo apurilta. Kuuden kielen viritys kertapyyhkäisyllä toimii pääosin mallikkaasti, mutta ihan aina eivät kaikki kielet kerralla virity. Systeemi päälle napin painalluksella, nopea virityksen tarkistus ja kun kaikki on kunnossa, vekotin sammuttaa itse itsensä jottei akku kulu turhaan. Aivan aukoton ei systeemi ole, mutta testin aikana havaitut pulmat on helppo eliminoida, kun ne tietää
Esimerkiksi TB-3 soundaa tarvittaessa täsmälleen TB-303:lle saw/square-aaltomuotoineen, mutta samoista kuo- 52 www.riffi.fi 3/2014 52-55 Roland Aira.indd 52 4.6.2014 13.20. Jotakin japanilaisesta pedanttiudesta kertonee, että alkuperäisen TR-909:n hihat-samplen lähtökohta, ehta 14-tuumainen, oli kaivettu varastosta ja taltioitu uudestaan. Alkuperäisen dokumentoinnin tasosta kertonee, että myös aikanaan käytetty kapula ja iskutapakin oli merkitty muistiin. On syytä huomauttaa, että Aira-laitteet eivät käytä sampleja, ainoastaan ACB:tä. suosiossa ollut ”super long kick” -modifikaatio lienee noista TR808-modauksista tutuin. Erityisesti hoppareiden Aira on laitesarja, jonka muodostavat TB-3, TR-8, VT-3 sekä System-1 – bassomasiina, rumpukone, vokaaliefekti sekä syntikka. Myös modattuja laitteita oli haalittu laboratorioon. Eikä näemmä ainoatakaan kiveä jätetty kääntämättä, se kävi selväksi tekemässäni testissä. komponenttimallinnusteknologiansa, ACB (Analogue Circuit Behaviour). Teksti: Petri Alanko Aira – uuden teknologian esiinmarssi A ira-mallisto on vaatinut ison satsauksen, sillä mitään jo olemassa olevaa Roland-teknologiaa ei ole käytetty lähtökohtana, vaan Aira-sarjalle kehitettiin oma, ns. Paluu samplaus-tilanteeseen palveli siis sekin osaltaan uuden mallinnustekniikan kehitystyötä, eikä sitä kautta haettu valmista soundia. ”oikea hyvä soundi” olisi juuri halutunlainen. Valmistajan mukaan useampaa TR-808:a oli analysoitu, jotta ns. Vaikka Airan päätavoitteena onkin tuoda tiettyjen vintage-laitteiden soundit uudestaan saataville, ovat sekä toteutustapa että sen suomat jatkomahdollisuudet jotain aivan uutta. Siitä mitään pois jättämättä Ideana Aira-konseptissa on, että laitteet tekevät kaiken sen olennaisen, minkä alkuperäisetkin, mutta koska Airat rakentuvat ohjelmistoille, niiden ominaisuudet tulevat muuttumaan ja kehittymään sitä mukaa, kun kehittäjät ja käyttäjät ideoivat jotakin uutta
TB-3:ssakin on vain kolmimerkkinen LED-näyttö, mutta laite on suunniteltu siten, että kaikki tärkeä hoidetaan ilman menuja ja näytön tuijottamista – keskittymällä olennaiseen. Jokainen pattern voi koostua 32 askeleesta, ja shufflen voi vääntää todella tiukalle: käytännössä kuudestoistaosat miltei häipyvät kuulumattomiin. Toistaiseksi perusteltu syy ominaisuudelle on laitteen etupaneeli ja käyttöliittymä. rista löytyy paljon muutakin: 134 presettiä ja nelioskillaattorinen äänimoottori tarjoavat melkoisen kattauksen kaikenlaista oudon mukavaa modernin tanssipopin alagenreistä. Hetken aikaa olin eloisa teinipoika ekoissa acid-bileissä, silloin, kun house ja acid vasta tekivät tuloaan Suomeen. Mitään turhaa ei yhdessäkään Airassa ole. TB-3 kuulosti todella mainiolle, ja potikoiden sopivan jämerä tuntu houkuttaa vääntämään soundia ihan kunnolla. Efekti on tempoon sidottu, joten olemattomallakin rytmitajulla voi tehdä helposti makeankuuloisia jekkuja (slicing, reverse, gating sekä muuta outoa…) paitsi yhdessä, myös erikseen. Käyttöliittymä näyttää kikkailulta, mutta toimii oikeasti. Eniten pidin kuitenkin VT-3:n vireenkorjaus-preseteistä, joista on suuri apu meille äänirajoittuneille. Ja kosketusnäyttö on aivan mahtava keino envelope modulation- ja decay-parametrien ohjaukseen. Kuten esimerkiksi muuntaa laulu vaikkapa bassosoundiksi tai syntikaksi, tai vaikkapa sopraanon vokalisoinniksi. Olisi mahtavaa, jos sille voisi tehdä muutakin, mutta jo tuo ah-niin-muodikas pumppauskin on parempi kuin ei mitään. Vaikka delay ja reverb ovatkin siltä kiellettyjä (toistaiseksi), scatter-efektillä voidaan silti silputa ääntä. Scatter-efekti, joka muuten löytyy jokaisesta Aira-laitteesta, kuulostaa sopivan hillitysti ja hienovaraisilla asetuksilla käytettynä aivan loistavalta BT-sekoilulta, mutta varomattomasti ja ylenpalttisesti sohellettuna se kulahtaa loppuun nopeammin kuin normimissin ura laulajana. Oman lisänsä soundiin tuovat sekä bassarin että snaren kompressorit – molemmilla siis omansa – joten siististä Miami-kasaripuksuttelusta voi siirtyä aika pienellä vaivalla amsterdamilaisiin teknoluoliin. Ajurissa on useammalle streamille tilaa, mukaanlukien external in, ja jokainen instrumentti on omana ”kanavanaan”, joten mahdollisuudet käytännöllisesti moninkertaistuvat TR-8:sta eteenpäin, riippuen enää vain käytössä olevasta DAW:sta ja mielikuvituksesta. Kun TR-8 kytketään tietokoneeseen USB-liitäntänsä kautta, se toimii USB-audio- ja midi-interfacena. Painikkeiden taustaväri näyttää tutulta TR-808:lta, ja nappien kirkkautta voi onneksi säätää. Kuin silloin ennen Soundillisesti TR-8 kuulostaa ihan järjettömän hyvältä, alkuperäiseltä, tymäkältä. www.riffi.fi 3/2014 52-55 Roland Aira.indd 53 53 4.6.2014 13.21. Audiolähtöjä on kaksi erillistä paria, mutta external in on aivan oma juttunsa TR-8:ssa. Valitettavasti delay/reverb-asetukset eivät tallennu patterneihin. Jokainen hanikka myös lähettää mididataa, joten näppärä kaveri käyttää TR-8:a vaikka miksausalustana tai etäkontrollerina. Lisäksi TB-3:n random pattern modification -toiminto auttaa, jos bassline-ideat lopahtavat kesken tuotannon. En nimittäin käyttänyt ohjekirjaa missään kohtaa, yhdenkään laitteen kohdalla. Robot-tilassa vireeseen taasen ei voi vaikuttaa millään muulla kuin Pitch-säädöllä. Allekirjoittaneella oli onni saada testata Aira-sarjaa alkuperäisverrokkeihin verraten, ja olen itsekin omistanut kaksi 808:a sekä 303:a, joten laitteet ovat tuttuja kaikin puolin. Step time ja real time toimivat molemmat, mutta rolltoiminto ei ole käytettävissä real time-tilassa, eikä se myöskään pidä sisällään crescendo/diminuendo-toimintoa, joten sen käyttö jäänee vähemmälle. Pieniä rajoituksia soundikiteissä on, sillä esimerkiksi kahta eri bassaria tai rimshottia ja clavesia ei voi olla samassa kitissä. Ja, kuten jo edellä mainitsin, tyystin poissuljettua ei liene sekään, että rajoituksista luovuttaisiin tulevissa firmware-päivityksissä. Ihmisestä robotiksi VT-3 on dj-käyttöön tarkoitettu laulu/puhe-efekti, jolla voi tehdä paljon muutakin kuin matkia robottia tai vaihtaa sukupuolta. Erillistä käyttöliittymäähän ei tarvita, jos laite itsessään on käypä sellainen. Perussettien lisäksi joukossa on myös ”modattuja” soundeja, ja kansilevyn tutunoloisilla säädöillä voidaan kontrolloida samoja asioita, joita alkuperäisetkin antoivat säätää. Soundien mallinnuksessa on menty todella, todella pitkälle, sillä alkuperäisen 909:n mukaisesti snare ja clap käyttäytyvät yhtäaikaa eri tavalla kuin erikseen. Ei ihan samoin kuin TB-303, mutta helpommin. Patternin teostakin voi siirtyä performance-tilaan ilman sen kummempaa start-stop-painallusta. Scatter-toiminto ja step-ohjelmoitava reverb/delay piristävät melkoisesti tuttua soundia. Step time side chainin avulla sisääntuleva signaali saadaan ”pumppaamaan”. Perussoundien lisäksi laitteessa on omat efektit, joiden sendarvo voidaan määrittää askel kerrallaan! Kompin laatiminen onnistuu step timenä, eikä erillistä Rec/ Play-tilaa varsinaisesti ole, vaan kaikki tapahtuu heti, siinä samalla. Paluu rumpukoneen tulevaisuuteen Aira-nelikkoon kuuluva TR-8 ei ole pelkkä TR-808-klooni, vaan laitteessa on myös TR-909:n soundikattaus, ja setit voidaan sekoittaa tiettyyn rajaan asti. Viimeksimainitun kaltainen rajoitus oli alkuperäisessäkin 808:ssa, joten tuskin kukaan valittaa. Hyvä idea, erittäin hyvä idea. On todella vaikeaa yrittää kuuntelemalla erottaa alkuperäistä 808:a ja TR-8:a toisistaan. VP-330-moodi ei tarvitse koskettimistoa, mutta edellyttää vähän tarkempaa mikrofonitekniikkaa. Bassarit ja virvelit ovat erittäin tymäköitä, ja 808:n mukaisesti bassorummun vire hiukkasen nousee peräkkäisillä iskuilla. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että laite on tarkoitettu reaktiiviseen toimintaan, ja looginen käyttöliittymä antaa kämmäilytkin anteeksi. Herkkuja, runsaasti. Ja kuten TB-3:ssa, myös TR-8:ssa on random pattern generator, eikä sen jälki hieman yllättäen olekaan ihan mahdotonta kuunneltavaa, pikemminkin se tarjoaa musikaalisen lähtökoh- dan jollekin, jota voi itse editoida helposti mieleisekseen. Erilaisia soundikittejä voi olla 16, kummassakin 11 instrumenttia. Patternin pituuteen voi vaikuttaa reaaliajassa, ja paitsi step time-, myös real time -ohjelmointi on mahdollista
Lisäksi saha-aallon shapea vaikkapa LFO:n avulla muuttamalla soundiin tulee hienoa vähäeleistä liikettä, joka olisi perussyntikkatopologialla vähän vaikea toteuttaa. Olivatpa muuten kovasti hienonkuuloisia. Konsepti on hyvin poikkeuksellinen, itse asiassa ainutlaatuinen Plug-out-toimintonsa vuoksi – kyseessä on eräänlainen raami, jonka ominaisuu- det muuntuvat siihen ladattavan ohjelmiston, plugarin, mukaan. Ei kuitenkaan sovi unohtaa päivitysmahdollisuuksia, sillä kuten jo aiemmin totesin, laitteiden ominaisuudet ovat nyt mitä ovat, mutta ehkä jo vuoden päästä ne pystyvät paljoon muuhunkin. Sisääntulon perussoundi on hajuton ja mauton, mutta niinpä se sopii myös useampaan rooliin. Vakuuttaa ja vaikuttaa Aira-laitteiden fyysinen laatu on mainio, potentiometrien käsituntuma on sopivasti vasteinen, jämäkkä ja laadukas. Jos VT:hen saisi kompressorieq-pitch doubler -efektiketjun nykyisten ominaisuuksien lisäksi, se olisi oiva lisä vähän useampaan settiin. Laitteen oskillaattorista muuten löytyvät perus-saw/triangle/ sqr-aaltomuotojen lisäksi supersaw, supersquare ja supertriangle. Äänigene raattori on nelioskillaattorinen, filtteri 12/24 dB/oct, ja erillinen HPF. Tämäkin laite toimii kuitenkin myös audiointerfacena, mikä itse asiassa alkaa oikeuttaa laitteen hintaa, ja veikkaan, että VT-3 löytää kyllä käyttäjänsä. Jos väkisin pitää keksiä jotakin ikävää sanottavaa, kohdistuu se ulkoisiin virtalähteisiin. En tiedä, taipuuko laitteen käyttöliittymä mahdollisten firmware-päivitysten tuo mien algoritmien kontrollointiin, mutta toivoisin useampaa prosessointitapaa olemassaolevien lisäksi. Mutta ehkäpä jollakin editorisoftalla voisi preset-säätimen takana olevia algoritmeja muuttaa helpostikin. Periaatteessa voisi todeta, että laitteesta löytyy ihan kaikki Jupiter-6/8-säädöt, loppu riippuu Plug-out-mallista. Laitteeseen voidaan ladata vaikkapa SH-101:n layout, ja näytöstä pimentyvät välittömästi kaikki ne hanikat, joilla ei ole käyttöä SH-101:n äänigeneraattorissa. SH tuskin jäänee viimeiseksi malliksi, mutta System-1 onkin konseptina toistaiseksi vielä keskeneräinen, varsinaiset tehdasmallit saapuvat Suomeen vasta kauan tämän artikkelin kirjoittamisen jälkeen. On varmaa, että System-1:een palataan vielä tuonnempana, ainakin laitteen perussoundi vaatii enempää huomiota kuin mitä sen koko antaa ymmärtää. Jos pohtii pelkästään efektituotantoa, niin laitteen hinta saisi olla mieluusti reilun parinsadan sijaan vaikkapa satanen. Pitch bend ja modulaatiorulla ovat niin ikään toisaalla (niiden tilalla on scatter-säädin), mutta muuten laite näyttää ja tuntuu yllättävän laadukkaalle: näin pienessä koneessa ei pitäisi olla tämmöisiä nappuloita – eikä tämmöistä soundia. Muunneltava syntikka System-1 on laitteista selvästi eniten ilmassa roikkuva tapaus, ja testiinkin saatiin vasta laitteen esituotantomalli. Odotan innolla, mitä tuleman pitää. Eihän kyseessä ole mikään kaksinen hässäkkä, mutta keikkatiimellyksessä 54 www.riffi.fi 3/2014 52-55 Roland Aira.indd 54 4.6.2014 13.21. Vaikkapa talkbox-simulaatiota, vaikka sitä onkin ilman resonaattoriletkua vaikea tehdä. Mikäli käytössä on koko Aira-setti, lattialla purjehtii neljä kohtuullisen kokoista moukulaa. Kaiken voi temposynkata, tietysti. Käyttöohjeita tuskin tarvitaan yhdenkään kohdalla, sillä kaikki olennainen löytyy etupaneelista. Formant-säädön maksimiasennosta tuli näppärästi Chisun taustaköörikamaa falsettilaululla. Tässäkin vehkeessä on myös scatter-toiminto sekä reverb, mutta mistään high end -kaiusta ei tässä hintaluokassa voida haaveilla. Ensimmäiseksi kiinnittyy huomio laitteen kokoon: vain kahden oktaavin koskettimisto, joka tuntuu ja näyttää PCR-01:n vastaavalle
Oma kolkkini (se viimeinen, perfect-kuntoinen) myytiin jo hyvän aikaa sitten, ennen Aira-setin markkinoilletuloa, enkä System 1:n kokeilun jälkeen näe enää syytä etsiä käytettyä SH-101:tä. on aina helpompi korvata virtapiuha kuin kokonainen muuntaja liittimineen, olkoonkin, että kyseessä on ihan perusmuuntaja jokaisen Airan kohdalla. Roland on tavoittanut jotakin olennaista historiastaan ja tuonut sen nykypäivään. Olisin myös hyvilläni, jos laitteita voisi saada valko-puna-väriyhdistelmällä. Aira on vakuuttava ja hinnaltaan edullinen. 20,00 e + postikulut 4.6.2014 13.21. Ainakin 808:t ja 909:t sekä 303:t ovat romahdelleet, ja premium-hintaa saa enää mint-kuntoisista ja huolletuista kapistuksista. Väitän olevani sieltä niuhommasta päästä, mutta jokin Aira-setissä, erityi- sesti TR-8:ssa ja System-1:ssä, vetoaa luovaan puoleen. Kun otetaan huomioon edullinen hintataso, on vaikea löytää syytä laitteiden hyllyyn jäämiselle. Aira-laitteet muuten välittävät sekä ääni- että ohjausdatan näppärästi yhtä piuhaa pitkin, USB:n kautta. Mainiota! u Roland Aira Analogue Circuit Behaviour -mallinnukseen perustuva laitesarja TB-3 • TB-303 mallinnustekniikalla toisinnettuna • hintaluokka: 310 e TR-8 • TR-808/909 mallinnustekniikalla toisinnettuna • hintaluokka: 520 e VT-3 • lauluprosessori • hintaluokka: 210 e System-1 • fyysinen soitin, johon voidaan ladata eri syntetisaattorimallien mallinnettuja toisintoja • hintaluokka: 620 e Lisätiedot: Roland Suomi Puh. Kaikilla laitteilla on futuristinen ulkonäkö, vihreä-musta kontrastiväritys, joka näyttää pimeässä joko viileältä tai ralfhutterin pyöräilyasulta. Näppituntuma on huomattavan mukava, ja laitteiden soundi on aivan helkkarin hyvä. ön y t i Äänijalka kiv lleen a! – jä tavill saa 22,70 e + postikulut 48,50 e + Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi ? Riffi-kauppa 52-55 Roland Aira.indd 55 Jukka Laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! postikulut TILAÄÄNI Eero Aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Olisi muuten mainio ajatus, jos Airat voisi USB-ketjuttaa. Kannattaa siis varautua hubin tai kytkimen hankintaan, varsinkin läppäriä käytettäessä. (09) 682 4020 • www.roland.fi TIETO LISÄÄ FIILISTÄ – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi LUOVA STUDIOTYÖ Silja Suntolan mainioperus teosäänittäjille. Tai vaikka tilata juuri haluamansa vaikkapa johonkin instagram-kuvaan pohjautuen kuten Adidas vastikään teki uuden lenkkarimallistonsa kanssa. Molemmat saattavat olla hyviä juttuja. Kun uuden analogimallinnussetin (System-1, TR-8, TB-3 sekä VT-3) saa käytännössä yhden devilfish-modatun TB-303:n hinnalla, ei liene vaikea miettiä, mitä todella tekisi, kun tiukka paikka tulee. Tämäkin vinkkinä Rolandille. Irvileuka minussa toteaa, että ACB -mallinnus tervehdyttää käytettyjen laitteiden markkinoita kaikin puolin
Miltä kuulostaa 900 euroa. Sarven ympärys tiivistetään korvakäytävän suuaukkoon sovitteella, joita toimitetaan SE215-kuulokkeiden mukana kuusi erilaista paria. Itse kuulokeosa pysyy saman kokoisena ja muotoisena, ja istuvuus omaan korvaan on luonnollisestikin subjektiivinen asia. Näin sen takia, että ihmisten korvat ovat erikokoisia ja -mallisia, ja kuulokkeiden suoma ulkoisten äänten vaimennus sekä bassotoisto riippuvat siitä miten tiukasti ne istuvat korvakäytävän suuaukolla. Tämäkin on hyvä peruste riittävän tiiviyden puolesta. Itse totuttelin käyttämällä aluksi helpommin paikoilleen asettuvia sateenvarjomallin kumisia sovitteita, joista siirryin vasta useamman session tottumuk- 56 www.riffi.fi 3/2014 56-57 Shure.indd 56 4.6.2014 14.56. SE846:n paketissa on lisäksi vielä keltaista kuulonsuojatulppaa muistuttava sovitepari, sekä tyypillistä kolmikartioista korvatulppaa muistuttavat sovitteet. Asemointi vaatii hiukan totuttelua ja alkuun kuuloke voi tuntua aika oudolta korvalehden poukamassa. N appikuulokkeiden paras A-ryhmä on suunniteltu vaativiin tilanteisiin – esiintyjille korvamonitorointiin ja hienostuneemman soundin ystäville muuhun kuunteluun. Vaihtoehtona ovat sateenvarjomaisesti aukeavat kumisovitteet, jotka antavat hieman enemmän myöten ja joiden paine korvakäytävän seinämiä vasten on myös vähäisempi. Ulkoinen olemus on pitkälti sama, sisuskaluissa sen sijaan on merkittävää eroa. Sovite pyrkii sitten palautumaan alkuperäiseen kokoonsa ja muotoonsa, pullistuen hiljalleen korvakäytävän seinämiä vasten. Se muotoillaan niin, että johto kiertää puolittain korvan hiukan samaan tapaan kuin silmälasien sanka ja tukee nappia. Pari sanaa ergonomiasta Korvalehden poukamaan asettuvasta kuulokeosasta ulkonee lyhyt sarvimainen torvi, joka suuntaa äänen korvakäytävään. Valikoimassa on kahta eri materiaalia ja kumpaakin lajia on kolmea eri kokoa. Paras tulos saadaan rakenteeltaan tiiviillä, solumuovia muistuttavalla sovitteella, jota korvatulppien tavoin voi hieman puristaa kasaan ennen asennusta. SE215-mallissa on yksi täyden kaistan elementti per nappi, SE846 taas toistaa ääntä kolmitieperiaatteella siten, että kummassakin kuulokkeessa on peräti neljä eri elementtiä jakamassa vastuuta. Kummassakin kuulokeparissa johdon voi irrottaa vaihtoa varten, ja SE846:n mukaan kuuluu myös varajohto sekä näppärä klipsi, jolla johdon voi ankkuroida vaikka paidan kaulukseen. Lisäksi setti käsittää sarviosan irrotustyökalun sekä sarven sisään asennettavia akustisia sovitteita, joilla taajuustoistoa voi muokata. Shuren SE-sarjassa on valinnanvaraa tähän kategoriaan: edullisimmat napit saa kaupasta alle satasen sijoituksella, hinnakkaampi pari sitten niukin naukin alle tuhannella eurolla. Teksti: Lauri Paloposki Shure SE – ihanteellista soundia korvanapeilla SE215 on Shuren mallisarjan edullisin kuuloke, kymmenen kertaa sen hintainen SE846 taas kallein. Molempien kuulokemallien johdoissa on napin puoleisessa päässä sormivoimin taivuteltava jäykiste. Molempiin kuuluu mukaan myös taskukokoinen kuljetus kotelo, ja kalliimpaan malliin lisäksi tukeva säilytysrasia. Hyvän ergonomian lisäksi vaaditaan myös tehokas vaimennus ulkopuoliselle äänimaailmalle. Kuulokkeen ohi korvakäytävään luikahtava vuotoääni – olipa sitten kauttaaltaan liian väljäksi jäävän sovitteen tai kuulokkeen nitkuessa jollekin reunalle aukeavan railon kautta tulevaa – kuulostaa erittäin räikeältä ja häiritsevältä
Kuulokemiksaus on ensinnäkin rakennettava niin, että kaikki oleellinen kuuluu kuulokkeiden kautta ja tilanne vastaa perinteistä studiosession kuulokemiksausta. Toinen puoli kuulonsuojelua on tuttua asiaa korvatulppia käyttäneelle: kun napit ovat korvissa, niitä pidetään siihen saakka kunnes melu on kokonaan ohi. Tämän vuoksi voluumitaso on pidettävä maltillisena ja kuuloturvallisuuteen on suhtauduttava vakavasti. Etuna on perinteiselle lavakattaukselle vieras, mutta studiosessioista tuttu mahdollisuus kulmamonitorointia hienovaraisempaan balanssiin, stereokuvan käyttöön kuuntelun erottelun lisäkeinona, sekä efekteistä nauttimiseen. Äärimmäisestä lähietäisyydestä huolimatta ääni ei ahdista eikä siinä ole samanlaista suljetun tilan tuntua kuin voisi ennakkoon kuvitella. Hyvin istuessaan sopivan kokoinen sateenvarjosovite tuntuu kuitenkin vaimentavan suurinpiirtein samalla lailla kuin kevyet perinneluurit – ulkomaailma kuuluu vaimeampana, mutta melko luonnollisen sävyisenä. Yksikin epähuomiossa syntynyt äkillinen piikki saattaa aiheuttaa pysyvän kuulovaurion, ja harmi kyllä ihmisellä on synnynnäinen taipumus epähuomioon. Tämän vuoksi järjestelmä on varmistettava sellaiseksi, ettei vahinkoa pääse sattumaan. Etäisyys ei äänenpainetta korvakäytävässä vaimenna eikä pään kääntäminen auta. u Shure SE215 ja SE846 Nappikuulokkeita vaativaan käyttöön SE215 • yksi kaiutinelementti / kuuloke • vaihdettava johto • kuusi paria erilaisia sovitteita • kuljetuspussukka • hinta 99 e SE846 • neljä kaiutinelementtiä / kuuloke • vaihdettava johto, varajohto kuuluu mukaan • adapteri lentokoneen audioliitään • kahdeksan paria erilaisia sovitteita • akustisia lisämuokkaimia taajuusvasteen muokkaukseen + vaihtotyökalu • kuljetuspussukka • hinta 999 e Lisätiedot: Noretron Audio Puh. Jos kyseessä on lyhyt tai katkottainen sessio, sankaluurit on kyllä helpompi panna korville ja ottaa taas pois oton jälkeen. Myös ilmoitettu enimmäisvaimennus (37 dB SPL) on samaa luokkaa kuppisuojainten kanssa. Muutaman kerran jälkeen itselle sopiva malli kyllä löytyy ja sen jälkeen kuuloke pysyy mukavasti sijoillaan liikkuessakin. Jo edullisempi pari antoi saman eristyksen kuin aiemmin käyttämäni, perinteiset ammattitason kuppimalliset studiokuulokkeet. Koepareista kalliimpi yllätti vieläkin perinpohjaisemmin. Kuulokemonitorointi suojaa kuuloa vaimentamalla ulkoista melua, mutta siihen sisältyy myös riskitekijä. Vähemmän melua Kun lavamonitoreita ei tarvita, vähenevät melun lähteet, voluumitasoa voidaan pudottaa ja saliäänen miksauskin helpottuu. 010 5258 000 • www.noretron.fi www.riffi.fi 3/2014 56-57 Shure.indd 57 57 4.6.2014 14.56. Äärimmäisen nopea ja jyrkkä limitteri ennen kuulokevahvistinta sekä maksimivahvistuksen rajoittaminen kohtuulliseksi ovat fiksun käyttäjän varotoimia. Käyttömukavuus on sama kuin edullisemmalla verrokilla, mutta äänimaailma vetää vertoja kalliille studio- tai hifi-kuulokkeille. Yleisön reaktiot taas jäävät helposti etäisiksi, ellei lavalle viritä erillistä mikrofonia, jonka kautta salissa olevien ihmisten reaktiot välittyvät kuunteluun. Ihanteellinen kuulokekokemus. Mutta jos on tiedossa pitempi yhtenäinen sessio tai kokonainen keikka, napit vievät kyllä voiton. Ennen mikserikanavan sulkemista irti nykäistävä kitarapiuha kuulostaa ikävältä jo kaiuttimissakin, mut- ta korvanapeissa sama paukaus on aivan sietämätön kokemus. Jollain lailla Shure on saanut neljän elementin asetelman toimimaan niin, että sointi on samaan aikaan syvä ja miellyttävän avaralla tavalla selkeä. Tiiviimpi solukumisovite taas toimii niin tehokkaasti, että tuntuma niillä vastaa normaaleja korvan peittäviä, kuppimallisia kuulosuojaimia. sen myötä tiiviimmin istuvaan solukumi-sovitteeseen. Esimerkiksi jonkin alaspainetun pad-kytkimen vapautus vahingossa voi tuottaa 20 desibelin piikin kertaheitolla. Kun kuulokkeen asennus paikoilleen alkaa sujua rutiinilla, ei puuhaan kiinnitä enää erityisempää huomiota eikä vieras esine korvalla häiritse sen enempää kuin vaikkapa silmälasit nenällä. Monitorimiksaus on kuitenkin rakennettava alusta asti sellaiseksi, ettei ulkoisen äänen vaimentuminen yllytä kääntämään vahvistinta lujemmalle tai lyömään rumpua entistäkin kovempaa. Äänenvaimennus Sateenvarjon lailla aukeava sovite sulkee korvakäytävän löyhemmin kuin solukuminen eikä siten tarjoa myöskään yhtä tehokasta äänieristystä ulkomaailmaan. SE215:n äänenlaatu oli kuitenkin selvästi parempi eikä samanlaista kuunteluväsymystä ilmennyt kuin korvan peittävillä ja rakenteensa vuoksi aina melko raskailla kuppikuulokkeilla. Näiden kanssa käyttäjä sulkeutuu koko lailla omaan eristettyyn rauhaansa ja siitä seuraa tiettyjä asioita. Ihanteellisessa tilanteessa nappikuuloke on johtanut kuuntelutason pudottamiseen hiljaiselle ja kuulo on kalibroitunut tälle tasolle. Siinä tilanteessa korvakäytävän äkillinen avaaminen melulle on erittäin riskaabelia. Esimerkiksi rumpujen overheadit, joita ei yleensä viljellä kulmamonitorointia käytettäessä, saattavatkin olla aika käyttökelpoiset soiton taimaukseen. Sopivan sovitekoon ja materiaalin lisäksi johdon taivuttaminen juuri itselle passaavaksi, korvan juurta myöten kaareutuvaksi sangaksi on oleellista onnistumiselle – liian löysälle jäävä johdon mutka ei tue kuuloketta vaan pikemminkin nitkuttaa sitä irti korvasta liikkuessa, liian tiukka taas tuntuu ikävältä. Nappikuuloke sulkee korvakäytävän aukon ja kaikki sen välittämä ääni ohjautuu suoraan kohti korvan sisempiä osia. Melusuo jaukseen se ei riitä, mutta sopii hyvin niihin tilanteisiin joissa pitää akustisesti kuulla myös jotain ympäröivästä todellisuudesta. Napit korviin ja menoksi Totuttelu nappeihin vei muutaman session, mutta sopivan sovitteen löydyttyä asennus alkoi käydä näppärästi ja kuuntelupuoli tuntua tutulta. Mainoksen lupaus sub wooferin kaltaisesta bassotoistosta ei ole tuulesta temmattu, kyllä koelevyjen alimmat taajuudet vavahtelivat todella komeasti
Kaiuttimen voi ruuvata pohjastaan myös suoraan mikrofonitelineeseen, joten käyttö pienoismonitorina esimerkiksi studiossa, teatterimontussa tms. Täyteläistä ja selkeää Ensikuuntelun välitön reaktio on hämmennys – 8010 soi reippaasti kokoaan isompana, tanakasti ja jämptin ryhdikkäästi. Muutoinkin Genelec 8010 on erinomainen kaiutin sinne missä laatuvaatimukset ovat korkeat, mutta tilaa on rajallisesti. Vertailukohtana koekuuntelussa palveli oma tuttu 8240Apari, jonka kytkin testin ajaksi pois dsp-ohjauksesta. Sellaisena se soveltuu erityisen hyvin liikkuvaan äänityöhön, olipa kyseessä äänittäjän kantokassissa matkaava setti tai ulkotuotantoautoon kiinteästi asennettu kalusto. Ensimmäisessä tapauksessa arvoonsa nousevat sarjan isommista malleista tutut vakiovarusteet – tärinää vaimentavat Iso-Pod-kumialustat, jotka samalla auttavat kallistamaan kaiuttimen oikeaan suuntaan. Teksti: Lauri Paloposki Genelec 8010 – kuopus ei ujostele! Veljessarjan nuorimmalla on potkua riittämiin. Pöydän pinnalle näytön viereen asemoidut kaiuttimet taas petrasivat sointiaan, kun käyttöoppaan neuvojen mukaisesti vaimensin yhdellä kytkimellä alempaa keskialuetta (-4 dB @ 200 Hz) ja toisella alarekisteriä (-2 dB <100 Hz). Käyttöoppaassa on tähän tarkoitukseen selkeät ohjeet. Kuitenkin kokonaissointi on tasapainoinen kumpaisillakin ja soitinbalanssit toistuivat uskollisesti molemmilla. Jälkimmäistä tilannetta varten kotelon takaosassa on standardikannakkeille passaavat kiinnityspisteet. Suurin ero näiden kaiutinparien välillä on basson syvyydessä, mikä on ymmärrettävää jo kokoeron vuoksi. Kaiutintelineelle nostettuina kuunneltaessa pikkukytkimet saivat jäädä off-asentoon enkä kaivannut minkäänlaista säätöä sointiin. u Genelec 8010 Aktiivikaiutin ammattikäyttöön • • • • • • taajuusvaste 74?–?20 000 Hz (+/- 2,5 dB) kolmituumainen bassoelementti 3/4-tuuman metallikalvoinen diskanttielementti jakotaajuus 3?000 Hz vahvistinteho 25 W basso, 25 W diskantti automaattinen päälle/pois-kytkentä, ISS Hinta: 285 e/kpl Lisätiedot: Genelec Puh. Jos on tottunut vakiostudiossa sarjan isompiin malleihin, niin soinnin yleisilmeen säilyminen pikkukaiuttimiin kenttäoloissa siirryttäessä on ehdoton valtti. Virtajohdon liitäntä ja balansoitu audiotulo löytyvät takalaidan syvennyksestä, samoin kuin viisi pientä kytkintä joilla kaiut timen käyttäytyminen sovitetaan käyttöpaikkaan ja/tai omiin mieltymyksiin. järjestyy kätevästi. Bassolinjat soivat rotevina eikä keskirekisteristä ontoksi ekvalisoitu bassorumpukaan ohene pelkäksi kalvon lätinäksi vaan sen soinnista välittyy rutkasti tuhtia alakertaa. A lumiinirunkoinen 8010 on sarjan tuorein tulokas ja samalla malliston pienin kaiutin. Sointi on miellyttävän erotteleva, minkä ansiosta runsaskaan sovitus ei puuroudu vaikka alemmalla keskialueella kuulostaakin olevan paksusti tavaraa. Virtapuolella kaiuttimessa käytetään Genelecin ISS-systeemiä, joka tarkkailee saapuvaa audiosignaalia ja laittaa vahvistimet torkkumaan, kun tulosignaalia ei vähään aikaan ole kuulunut. Muutaman minuutin tauko ei vielä tähän riitä, mutta kahvitauolta palattaessa kaiuttimet ovat jo kiltisti unessa, jonka aikana sähkönkulutus putoaa alle 0,5 watin lukemiin. (017) 83 881 • www.genelec.com 58 www.riffi.fi 3/2014 58-59 Genelec Xirium.indd 58 4.6.2014 13.22. Toisaalta tämä tuntuu peilautuvan myös siten, että isomman kaiuttimen soinnissa alempi keskialue ei tunnu yhtä tykyltä
Järjestelmän hallintaan on myös Windows-ympäristössä toimiva ohjelma, mutta sitä ei nyt kokeiltu. u Neutrik Xirium Digitaalinen langaton äänijärjestelmä • • • • • • DIWA-tekniikka käyttö 5 GHz:n lupavapaalla alueella ei lähetyskompressiota 24-bittinen lineaarinen koodaus näytetaajuus 48 kHz latenssi . Sen pitempää suoraa välimatkaa ei toimituksen tiloissa saada, joten Base Station siirrettiin kaksirunkoisella ääni eristyksellä toteutettuun studiohuoneeseen ja lähettimet vietiin studion ulkopuolelle näkymättömiin, aluksi noin 15 metrin päähän. Latenssikaan ei käytännössä haitannut esimerkiksi soittamista. Teksti: Lauri Paloposki – ääniverkko ilman johtoja Xiriumin perusta on Neutrikin kehittämä DIWAeli Digital Wireless Audio -tekniikka, joka toimii lupavapaalla 5 GHz:n taajuusalueella. 010 525 8000 • www.noretron.fi www.riffi.fi 3/2014 58-59 Genelec Xirium.indd 59 59 4.6.2014 13.22. Kaksi mutkaa nurkkien ympäri ja kolme reitille osuvaa oviaukkoa tekivät yhteydestä jo niin hauraan, että häiriöksi riitti ihmisen liikkuminen lähetys- tai vastaanottoantennien lähellä. J-kirjaimen muotoisella reitillä oli kahden erillisen oviaukon muodostamat kapeikot, mutta yllättäen yhteys pelasi tällä etäisyydellä vakaasti jopa silloin, kun studion äänieristysovet suljettiin. Näkölinjalla yhteys toimi reilun 35 metrin kantaman yli moitteettomasti. Base Stationin lisäksi Xiriumiin kuuluu RX-vastaanottimia ja TX-lähettimiä, joita kumpiakin on kevyempinä muovikuorisina versioina sekä jämerämpinä metallikoteloisina Touringmalleina. joissa kaiuttimien hajasijoitus on tarpeen ja ohjelmalähteetkin saattavat vaihtaa paikkaa. Muovikuoriset yksiköt toimivat sormiparistoilla, akuilla tai USB-virtalähteellä, Touring-mallit vaativat aina virtalähteen. Neutrik Xirium X irium-järjestelmän ydin on nelikanavainen Base Station -räkkiyksikkö, eräänlainen reititin, jonka kautta kaikki radioliikenne kulkee. Jos tarve vaatii, uusi konfiguraatio syntyy yhtä helposti kuin aiempikin. Kaikkein luontaisimmat käyttökohteet lienevät elävän musiikin toiston sijasta kuitenkin erilaiset kongressi- ja kokoustilanteet, urheilutapahtumat yms. Lähetinyksiköihin voi liittää linjatasoisen signaalilähteen sijaan myös mikrofonin tai sähkökitaran, ja näitä varten on tarjolla phantom-virtaa ja impedanssisovitus. Valmistaja itse lupaa olosuhteista riippuen 30–300 metrin kantaman silloin, kun näköyhteys lähettimeltä vastaanottimelle on esteetön, eikä tätä ole kokeen perusteella syytä epäillä. Xiriumia testattiin sisätiloissa, asteittain haastekerrointa nostaen. Varusvalikoimaan kuuluu myös räkkisovitteita, muutama näppärä kuminen pikakiinnike, joilla vastaanottimen tai lähettimen saa ankkuroitua mikrofonitelineen tai trussin putkeen, sekä antennitarpeistoa. Järjestelmä itsessään taipuu moneen, kunhan keskusyksikön lisäksi hankkii riittävän määrän sekä lähettimiä että vastaanottimia erilaisten konfiguraatioiden varalle. Xiriumin äänenlaatu on ensiluokkainen, eikä audion siirrossa käytetä kompressiota. 3 ms?/?linja Hinnat: • Base Station: 2000 e • TX-lähetin: 749 e • RX-vastaanotin: 678 e • TX-Touring-lähetin: 1040 e • RX-Touring-vastaanotin: 928 e Lisätiedot: Noretron Komponentit Puh. Setti jää muistiin käyttövirran sammutuksen yhteydessä ja on oletusarvoisesti käytössä seuraavalla käynnistyskerralla. Kanavia voi linkittää keskenään, ja kanavamäärän voi tuplata yhdistämällä kaksi Base Stationia samaan järjestelmään. Mikä tahansa Base Stationin kanava voidaan määrittää joko lähettämään tai vastaanottamaan radiosignaalia, ja kaikissa kanavissa on myös analogiset tulot ja lähdöt. Etäisyyden kasvatus 30 metrin yli alkoi tuottaa oireilua siinä vaiheessa, kun lähettimet vietiin pois käytävältä sivuhuoneeseen ja J-kirjaimen toiseenkin päähän muodostui koukku. Virta päälle ja hommiin Xiriumin viritys käyttökuntoon on automatiikan ansiosta yksinkertaista – laitteet paritetaan kanava kerrallaan ja systeemi tunnistaa lähettimet sekä vastaanottimet ja etsii niille käyttökelpoiset taajuudet. Sekin on mainittava, että silloin kun yhteys katkeilee, Xirium hoitaa ylimenot siististi ja hiljaa, ilman sivuääniä
Riffin nettisivuston juuri avattu toripalsta palvelee lukijoita näissäkin tilanteissa… Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . | 020 747 9340 | www.audico.fi – PRO GEAR www.riffi.fi Ahdistaako nurkkiin kertynyt vanha kama tai etsitkö vintage-helmeä. Maahantuonti Tulossa: LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA East Funk taltioi kesän lopulla julkaistavan levyn Tomi Salesvuon johdolla ja Riffin reportteri nappasi session lokitiedot talteen. Riffi-kauppa PA LVELU H A KEM IS T O Tsekkaa verkkosivuiltamme myös tämän numeron nettispesiaalit, muut ajankohtaiset asiat sekä jatkuvasti päivitettävä tuoteuutispalstamme! www.hedcomshop.fi Hedengren yhtiö, puh. Lue syyskuun numerosta… Elements Music – biisejä nykyajan menetelmillä! conference Sennheiser HD6 Mix – kokeilussa ammatitason kuulokkeet miksaajalle tai muusikolle. ...ja lisäksi kaikki muut laadukkaat AV-tuotteet! Audico Systems Oy | Helsinki & Turku Yamaha QL-1 – ensimmäinen Frankfurtin messuilla esitellyistä digimiksereistä on rantautunut ja käyttökokemuksia puretaan syyskuun numerossa. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. (09) 6828 4600, www.hedcom.fi www.kawai.fi msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi A-Designs, Api Audio, ASL, Avid Live, Bricasti, Burl Audio, Chandler Limited, Cloud Microphones, Crane Song, Dave Hill Designs, Direct Out, Elysia, Empirical Labs, Equator Audio, Event, Fischer Amps, Great River, JoeCo, Kush Audio, Little Labs, Lindell Audio, Millenia, Mojave Audio, Royer Labs, Signex, Sommercable, Triad-Orbit, Ultrasone 60 www.riffi.fi 3/2014 60-62 Palveluhakemisto.indd 60 4.6.2014 16.27
ROCKNET Performance Audio Networks (EN) ääni • valo • video • esitystekniikka www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi www.rolandsystemsgroup.fi www.facebook.com/RolandSystemsgroupSC Kuusiniemi 2, 02710 Espoo • 0207 512 300 • www.studiotec.fi • sales@studiotec.fi soundtools Soitinrakennus, h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s w w w. f i Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. 029 080 0830 - Elektroniikan komponentit - Soitinrakennustarvikkeet “Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 ” www.spelektroniikka.fi SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.riffi.fi 3/2014 60-62 Palveluhakemisto.indd 61 61 4.6.2014 16.28. PALV E L U HAK E M I S T O kellokukantie 4, 01300 vantaa | p. s o u n d t o o l s . 010 830 3800 | www.starlike.
M u s i i k k i k a u p pa lähelläsi www.jknummela.fi Euroopan ehkä edullisin äänentoisto- & musiikkiliike www.stpaulssound.fi PA LVEL U HA KEM IS T O p. 010 439 3730, ma-pe: 10-18, la 10 -14. www.vantaanmusiikki.fi 62 www.riffi.fi 3/2014 60-62 Palveluhakemisto.indd 62 4.6.2014 16.28. F-Musiikki Helsinki Kaisaniemenkatu 7 F-Musiikki Vantaa Antaksentie 4 laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa F-Musiikki Espoo Martinsillantie 10 F-Musiikki Turku Viilarinkatu 1 P. 050 592 4085 tai 010 281 3730 - Autamme toteuttamaan unelmia. 0400 274 485 Verkkokauppa www.f-musiikki.fi Tarkemmat tiedot www.f-musiikki.fi Kielotie 4, Tikkurila Puh
••• Kaikenkaikkiaan kuitenkin USA:ssa käydessä kannattaa tutustua vintage-kitaroitten tarjontaan, koska sitä on paljon enemmän. ••• Manhattanin liikkeitä vaivaavat usein kylläkin korkeat hinnat. ••• New Jerseyn puolella Teaneck-nimisellä paikkakunnalla sijaitsee Lark Street Music, jossa on todella paljon vintage-kitaroita, vahvistimia, edulliset Gibson archtop tyyppisten kitaroiden historia on paljon jazzkitaran historiaa. hinnat ja hyvä palvelu. Vanhojen soittimien mikrofonit oli myös valmistettu erilailla ja esimerkiksi pelkistä 1950-luvun lopun PAFhumbuckereista ollaan välillä valmiita maksamaan jopa 8000 dollaria tänä päivänä! Vintage-terveisin, Kari Antila Linkit Karin mainitsemiin liikkeisiin löytyvät Riffin verkkosivulta, tämän numeron nettispesiaalina. Tämä vero on maasta poistuttaessa mahdollisuus saada takaisin esimerkiksi lentoasemilla. Toisaalta EU:n alueelle tullessa odottavat sitten eurooppalaiset verot sekä tullit, jotka Suomen kohdalla ovat kaikkiaan 24% arvonlisäveroa ja tullimaksu päälle. Tämä prosentti vaihtelee osavaltioittain ja New Yorkin alueella se on yhdeksän prosentin paikkeilla. Liikkeen omistaja antoi minun ja erään ranskalaisen jazzkitaristin soittaa standardijamit mm. Mutta vanhoja hyviä vintage-kitaroita löytyy myös, ja kun kaikki osuu nappiin niin vanhan soittimen ääni on usein syvempi, lämpimämpi ja sielukkaampi, kuin uuden. Totuus on, että uusi re-issueyksilö saattaa olla parempi kuin aito vintage-kitara. www.riffi.fi 3/2014 63 Muusikkona314.indd 63 63 4.6.2014 14.58. Liikkeellä on myös paljon niin sanottuja playermalleja, joista on useimmiten vaihdettu tai korjattu osia ja täten niitä myydään edullisemmin muusikoille todelliseen soittokäyttöön. Voin suositella lämpimästi tätä paikkaa, kuten myös lähistöllä sijaitsevaa Main Drag Musicia, jossa on rento tunnelma, hyvä palvelu ja kilpailukykyiset hinnat. Se on paljon pienempi kooltaan, ja vaikka valikoima olikin hyvä, niin kitarat eivät olleet aivan huippusäädöissä ja henkilökuntakin olisi voinut olla hieman aktiivisempaa. ••• Jos sitten kitara on löytynyt, kannattaa muistaa, että amerikkalaisissa hinnoissa ei mainita arvonlisäveroa (VAT), vaan se lasketaan mukaan vasta maksettaessa. Brasilian ruusupuuta, joka on kuuluisaa lämpimän soundinsa takia. Ehkäpä puumateriaali oli takavuosina parempaa ja otelaudassa sai käyttää mm. Mikä sitten on uuden hyvän ja vanhan vintagekitaran todellinen ero. ••• Brooklynin puolella on muutama erinomainen ja kohtuullisesti hinnoiteltu hyvän palvelun puoti. Retrofret sijaitsee Gowanuksen alueella, ja liikkeestä löytyi todella paljon hyviä jazzkitaroita. Minuakin on hiljalleen alkanut kiinnostaa vanhemman, jazziin soveltuvan Gibsonin hankinta, kun dollarin kurssikin on tällä hetkellä melko edullinen. Vaikkakin hyvät yksilöt häviävät nopeasti, on valikoimaa aivan toisella tapaa, kuin Euroopassa. harvinaisen vanhalla Gibson Super 400 -kitaralla ja vanhalla Gibsonin akustisella, joiden yhteishinta oli noin 60 000 dollaria! ••• Southside Guitars sijaitsee Williamsburgin sillan lähellä ja hinnat olivat kohtuullisia, kitarat hyvissä säädöissä ja palvelu hyvää. Soitinten kokeiluun oli myös tilaa ja rauhaa, jota varmasti jokainen osaa arvostaa. Huhtikuussa tuli nimittäin juuri sopivasti soittoasioita New Yorkiin, jossa vintage-kitaroiden valikoima on suuri ja niitä myyviä liikkeitä löytyy paljon niin Manhattanilta kuin New Jerseyn ja Brooklynin alueeltakin (kts. Teaneckiin pääsee Harlemin pohjoispäädystä, ja matkaan on vielä sieltä varattava noin tunti linja-autolla suuntaansa. linkit tämän numeron nettispesiaalista, www.riffi.fi). Toinen Manhattanilta löytyvä vintage-kitaroita myyvä mutta edullisempi paikka on Rivington Guitars. Muusikkona maailmalla Vintage-kärpäsen purema M onet kitaristit unelmoivat vintage-soittimesta ja monien suosittujen mallien vanhojen yksilöiden hinnat ovatkin nousseet pilviin. Vintagekitaroita pidetään myös hyvinä sijoituksina ja alkuperäiskuntoisten soittimien kohtalona onkin useimmiten päätyä keräilijöiden kokoelmiin. Monet vanhat kitarat myös painavat huomattavasti vähemmän kuin uudet vastaavat. Esimerkiksi Rudy’s Music Shopin Sohon liikkeestä löytyy kyllä usein hyviä instrumentteja ja tilat ja palvelu ovat erinomaisia, mutta hinnat ovat tähtitieteellisiä. Gibsonin ja Fenderin kotimaa on USA ja niinpä monet käyvät hankkimassa tai tilaavat soittimia esimerkiksi Ebayn kautta juuri USA:sta, mutta nettitarjonnan sijasta päätin tutustua tilanteeseen perusteellisesti paikan päällä
Kaiuttimet kehittyvät hyvää vauhtia. Kyseessä on ohjelmisto, joka tuntee kaiuttimet. Kaiutinelementtien väliset jakotaajuudet erilaisine filttereineen, mahdolliset aikakorjaukset elementtien väleillä, eri kaistaa toistavien elementtien saama vahvistussuhde ja taajuusekvalisointi sekä joskus vaihe-ekvalisointi tulevat ”kaiutinpaketin” mukana valmiina tehtailta. Tehtävä on ollut selkeä, mutta aika vaikea toteuttaa kiitettävästi. FIRmaker tarjoaa paljon laskentakapasiteettia yksilöllisten ja nimenomaan vaihelineaaristen filttereiden suunnitteluun, ja niiden avulla signaaliprosessorien kapasiteettireservit tulevat toivottavasti tehokkaaseen käyttöön. Sen käyttöliittymälle esitetään toiveita, ja ohjelma valmistaa tämän pohjalta FIR-filtterin ja lähettää sen järjestelmän dsp:lle toteutettavaksi. Jakosuodin-filttereitä on vino pino ja ekvalisointiin käytettäviäkin löytyy jo useita. Kaiutinvalmistaja tekee usein töitään IIR- ja FIR-filttereillä, joko vain toisella tai näiden kombinaatiolla. Toki tästäkin poikkeuk sia löytyy, mutta käyttöliittymä on usein rajannut tilanteen sellaiseksi, että ero ei ole ollut suuri lopputuloksen kannalta. Nyt tähän jälkimmäiseen vaiheeseen saadaan uusi pätevä työkalu. Niillä hoidetaan samoja tehtäviä: jakosuotimia ja ekvalisointia. Ja paikan päällä säädetään sitten kaiutinkohtaisia vahvistuksia mittausten ja kuuntelun perusteella. Käytetyt filtterit voivat olla tyypiltään mitä erilaisimpia. Käytännössä siis valitaan hyvältä valmistajalta tarkoin perustein oikea kaiutin oikeaan paikkaan ja viritetään järjestelmä mittausten perusteella. Digitaalisen prosessoinnin filtterit jaetaan toimintansa mukaan kahteen päätyyppiin: IIR ja FIR. Joskus tähän tarkoitukseen käytetään ulkopuolista signaaliprosessoria. Kaiutinjärjestelmän loppuviritykseen on usein valmistaja kohtainen tietokoneohjelma, jolla loppukäyttäjä voi hienosäätää kaiutinjärjestelmää. Kaiutinvalmistajat parantavat tuotteitaan, uusia materiaaleja ilmestyy kaiutinkomponentteihin, tutkimukseen satsataan kovasti ja kaikki tämä on kuultavissa lopputuloksista. Puhutaan suljetusta järjestelmästä, jossa kaiuttimen kaveriksi on signaaliprosessori ja vahvistin jonkinlaisena valmiiksi mietittynä pakettina. Ei FIRmaker mikään taikuri kuitenkaan ole, edelleen tarvitaan oikein suunnattu hyvä kaiutinjärjestelmä. Tehoreservejä tämän päivän kaiutinprosessoreissa kyllä riittää, mutta aika paljon näitä resursseja jää käyttämättä. Digitaalisen signaalikäsittelyn työnjako on ollut pitkään, että kaiutinvalmistaja tekee mahdollisimman valmiin paketin kaiuttimen ympärille ja käyttäjälle annetaan vain rajoitetusti mahdollisuuksia vaikuttaa lopputulokseen. Pyritään saamaan tasainen äänenpaine ja samanlainen taajuusvaste kaikille kuuntelualueille. Akustiset mittausjärjestelmät ovat olleet samanlaisia melko pitkään, mutta tietokoneiden kasvaneen prosessointitehon myötä mittaukset voidaan kuitenkin suorittaa aiempaa tarkempina ja useampi mittaus voidaan suorittaa samanaikaisesti. Odotukset ovat silti ainakin minulla kovat. I ntoilin viime numerossa Frankfurtin tuliaisena FIRmakerohjelmistoa. Jatketaan aiheesta vielä hieman, sen verran mielenkiintoisesta asiasta on kyse vaativien kaiutinjärjestelmien kanssa painiville ammattilaisille. FIR-filtterien vaihelineaarisuus olisi kuitenkin sellainen ominaisuus, josta voisi olla joskus etua järjestelmää virittäessä. Saarinen selvittää Uusi työkalu äänimiehen pakkiin ja keikoille Kaiutinjärjestelmän virittäjä käy sen kimppuun usein perinteisin asein. Ensin suunnitellaan ennakkoon kaiuttimien keskinäisiä kulmia, jotta äänikenttä olisi mahdollisimman tasainen. Kuuntele, mittaa ja säädä Olen käsitellyt aikaisemmissa jutuissani paljon kaiutinmittauk sia, joiden perusteella tason lisäksi puututaan äänen saapumisaikoihin ja taajuusvasteeseen, joskus myös kaiuttimien vaihevasteeseen. Olen toistaiseksi vain päässyt 64 www.riffi.fi 3/2014 64-65 Saarinen314.indd 64 4.6.2014 13.24. Perinteiset viritysmetodit eivät aina meinaa riittää. Loppukäyttäjän on useimmiten tyytyminen IIR-filttereihin. FIRmaker lupaa parempaa FIRmaker on edellä esitettyyn toivottavasti askel eteenpäin. Hyväkin kaiutin tarvitsee silti usein pientä sähköistä viilailua ja siihen saadaan kokoajan lisää resursseja kasvavina dsp-tehoina
Korkeilla taajuuksilla taas pitäisi olla erillinen hallinta lyhyemmälle osalle linjasäteilijää. Vasemmalla mittaustulos ilman FIR-optimointia, oikealla FIR-optimoituna. Ensin mittaus ilman FIR-optimointia, sitten optimoituna. Vastaan tulee siis linjasäteilijän kokonaismitta matalilla taajuuksilla. Oheiset mittaukset ovat huolellisesti suunnatusta line array -kaiutinjärjestelmästä. Nämä molemmat tarkoittavat enemmän vahvistinkanavia sekä kaiuttimia ja sitä myöten enemmän kuluja. Tämä ei ole siis simulointi vaan mittaus todellisesta tilanteesta. Ilkka Hilden F-AUDIO | Antaksentie 4, 01510 Vantaa | f-audio@f-audio.fi | 010 320 7351 64-65 Saarinen314.indd 65 4.6.2014 13.24. Toivottavasti pääsenkin kohta käyttämään sitä itse ja toteamaan tuloksen. Jonkinlaista vaikutusta löytyy väliltä 80 Hz?–?8 kHz. Ja mitä matalammalle taajuudelle halutaan kontrolli ulottaa sitä pitemmäksi venyy line array -kokonaisuuden mitta. näkemään käyttöliittymän ja mittatuloksia. Optimoinnin vaikutus on suurimmillaan 100?–?4000 Hz:n alueella. Kun mukaan otetaan vielä matalilla taa- juuksilla vääjäämättä ilmenevä latenssi, löytyy aina jokin raja jonka alle ei kannata tai ei voida mennä. PALVELUA JUURI SILLOIN KUN SITÄ TARVITSET TAKAAMME RAUTAISEN AMMATTITAIDON PARHAAT TUOTTEET TEHOKKAAT RATKAISUT KILPAILUKYKYISET HINNAT ERINOMAISEN HUOLLON HUIPPUUNSA HIOTUN LOGISTIIKAN ASIANTUNTEVAN TUOTETUEN OLEMME OLEMASSA, JOTTA SINUN TYÖSI OLISI HELPOMPAA. Sali on tasainen ja katettava alue on 26 metriä pitkä. Esteitä täydelliselle järjestelmälle on silti vielä paljon. Mittauksia on aika tiuhalla seulalla 104 kappaletta eli 25 cm:n välein. Annettavaa sillä olisi kuitenkin kaikille äänijärjestelmien virittäjille. FIRmakeria kaupataan tässä vaiheessa niille, jotka valmistavat signaaliprosessoreita omille kaiuttimilleen tai tekevät niitä tilauksesta muille. Filttereistä on sitä enemmän apua mitä yksilöllisemmin eri kaiuttimiin päästään puuttumaan. Lupaavaa
Mutta, liekeissä kaikki tyynni. ••• Lopulta, viikko projektin aloittamisen jälkeen ja useamman naapuritervehdyksen lannistamana kaappirivistö oli seinässä kiinni Sikaflexillä, koska ruuvinvääntimen akku hiipui lopullisesti. Sulaisivat tuskastani, onnelliset. Olin niin sanoakseni liekeissä kokoamisprojek tin jälkeen, vähän samalla tavalla kuin Niki Lauda vuonna 1976. Homma etenikin loistavasti! Terä pyöri ja pyöri, reikä syveni hiljalleen – ja sitten paklaamani mössö irtosi kanan paskaseinästä kokonaan ja pyöri terän ympärillä kuin valtava reikäsaha. Se auttoikin, ja lopulta – yllätyksekseni – kenkäkaappien kiinnitykseen vaa dittavat proppureiät oli saatu porattua. ”Sorkkaraudalla ja vasaralla.” Näin kuulemma tehtiinkin – myös tuttavuutta sen saman naapurin kanssa. 66 www.riffi.fi 3 /2014 66-67 Alanko314.indd 66 4.6.2014 13.25. ••• Poraamista aloitellessa olin itsevarmempi kuin ku kaan koskaan. Varsinkaan, kun on näin pitkäpinnaista tyyppiä. Olin toisen kerran niin väärässä kuin voin olla, SIITÄ olin varma. Seinä nimittäin sortui osittain. ••• on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Olin varma, että poraa minen kestää vain tuokion, ja seinässä on jouk ko siistejä kahdeksanmillisiä reikiä propuille, joihin ruuvaan kaapit kiinni ruuvinvääntimelläni. Selätinkin tilanteen. Olin varma, että selätän tilanteen asiaankuuluvalla tavalla. Pakkeli kuivahti jo seuraavaksi aamuksi, ja ryhdyin poraamishommaan uudestaan. Tervehdin naapuria jälleen asiankuuluvan kohteliaasti ja paikkasin seinän tois tamiseen. Var sinkaan talossa, jossa on tiiliseinät, joiden pinnas sa on rappaus ja tukeva maalipinta. Ikinä en ole ollut niin väärässä. Koputtelin varovasti proput paineilmalla puhdistamiini reikiin heti sen jälkeen, kun olin saanut huuhdeltua silmis täni paineilman sinne sinkoamat seinänmuruset. Aloin hiljalleen ymmärtää remonttimies ten hillitöntä janontunnetta ja etanolinkaipuuta. Pois muu tettuani uusi asukas soitteli perään ja kyseli, millä kaapit saa irti. ”Naapurikos se siellä! Päivää! Laitan kaappeja sei nään, korjaan tämän reiän kohta.” Ei ihme, että äänet kantautuivat niin helposti seinän läpi huo neistooni. Kun seuraavan kerran teen eväs leipää nälkääni ja hieron silmiäni kasattuani kolme mahtavaa Ikea-kenkäkaappia, yritän muistaa olla käyttämättä Aji Crystal -chilejä. ••• Tässä kohdassa sitä yleensä tuntee itsensä tyh mäksi, eikä käsikirjoitus pettänyt silläkään kertaa, sillä en ollut ottanut huomioon jalkalistaa, joka – yl lätyksekseni – istui kiinni seinässä tiukemmin kuin mikään koskaan kohtaamani. Olisin mie luusti laivannut ne oitis Baden-Badeniin henkilö kohtaisesti, ja katsellut, kuinka ihmiset myrkyttyvät niissä kylpiessään. ••• Päätin siirtää kaappiriviä kymmenisen senttiä si semmälle, jotta seinän huolestuttava kohta lakkaisi olemasta huolestuttava. Kuva: Ville Juurikkala Kenkäkaappien kokoaminen oli helppoa. Pahimman piti olla takana. Totta puhuakseni, se piti paikkansa. kananpaskaseinä, ja rappaus lohkeili 30-luvun kiirerakentamisen aikaan hätäpäissään mistälie ai neksista kasatusta rakenteesta valtavina laattoina. Alangon päiväkirja Raksamies, osa 2 M ikään ei ole niin helppoa kuin kolmen kenkä kaapin kiinnittäminen eteisen seinään. Vain terän kosketus, ja ”voi hyvänen aika sentään”. Oli aika ripustaa ensimmäinen kaappi paikoilleen. Mikään ei myöskään ole niin helppoa kuin poranterän kiinnit täminen akkukäyttöiseen ruuvinvääntimeen, jossa on iskuporatoiminto, eikä mikään ole niin helppoa kuin sähkö- ja muiden kaapeleiden etsintä Clas Ohlsonilta hankitulla piuhapiipparilla. Naapuria ja minua erotti noin 70-millinen kuttaperkkalantaseinä, joka ei kiveä ollut nähnyt kuin korkeintaan kirjahyllyssä, Seitsemänä Veljeksenä. Jalkalistan sijainti puolestaan tarkoitti, että jouduin poraamaan uudet reiät noin 70 mm korkeammalle, niin, että kenkä kaappien tuikitärkeä sokkelipala lepäisi 30-lukulai sen jalkalistan päällä. Ei se olekaan tämän päivän tauti. Varsinkaan Ikeasta hommattuja kenkäkaappeja, jotka on tehty lastulevyksi naamioidusta hiiliteräksestä, tai josta kin yhtä tiiviistä ja painavasta aineesta. ••• Kävin vastapäisessä rautakaupassa ostamassa rakennuspakkelia ison purnukan ja paikkasin sei nän parhaan taitoni mukaan. Tai voi se olla Jörn Donnerkin. Hikoilin todella vähän, ja lattialle ilmestynyt lammikko oli – sen ta kaan – muodostunut ilon kyyneleistä. Talon seinä oli ns. Se ei ollut paljon, mut ta kaikilla ei sentään ole eteisessä itsetehtyä Gary Busey -freskoa. Osattin sitä silloin ennenkin rakentaa ”kuhan ny joku on” -fiiliksellä. Tekeytymällä kuoliaak si ja uikuttamalla päätäni suojaten, sikiöasennossa maaten, kun päivän viimeinen valo painui horison tin tuolle puolen. Tuli mieleen Concorden kokoaminen epoksihartsin, MIG-hitsin, alumiinihitsin, momenttiavainten, räi kän, täytetyn kuikan, keinutuolin, kossupullon, kertasingon ja naulapyssyn avulla. Tosin vasta siinä vaiheessa, kun ensimmäinen kahdeksanmillinen reikä ilmestyi sei nään miltei kahdeksansenttisenä. En jumankauta ikinä, koskaan
AIRA-JÄLLEENMYYJÄT DLX Deluxe Music F-Musiikki Vantaa Markun Musiikki Musikantti Soitin Laine Tampereen Musiikki Verkkokauppa.com www.roland.fi 66-67 Alanko314.indd 67 2.6.2014 10.24
Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Country Guitar Workshop II – kantri kitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rhythm & Blues Workshop – kun pentatoni sesta ei voi enää ottaa, lainataan jazzista… Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun MUUT Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Riffi-kauppa 68 Takakansi 314.indd 68 2.6.2014 10.24. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Tutustu sisältöön lähemmin: www.riffi.fi . Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Brazil – sukellus brasi lialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun Groove In – syväluotaus settisoiton perus teisiin ja niiden jalostamiseen KITARISTEILLE Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. RUMPALEILLE RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitin- ja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan