Poets of the fall – 12 vuoden matka maailmalle DJ RZY, tuottaja: ”Vahinkojen tapah tumiselle on musiikin tekemisessä aina annettava mahdollisuus.” Vintage-sointia putkilla – Koch! Vintage-sointia ilman putkia – Roland! N ro 3 -2 15 H in ta 9 ,8 E ”Näköjään säädön ja draaman määrä on Nightwishissä vakio.” – Tuomas Holopainen, bändiliideri GeorGe Kollias, rumpali: ”Nopeuteen ei ole oikoteitä.” 01 Kansi315.indd 1 22.5.2015 12.49
02-03 Ilmoitukset.indd 2 22.5.2015 12.50. 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c . • Musiikki-Kullas, Oulu • Musiikki Lukinmaa, Kajaani • Musacorner, Tampere • Musikantti, Jyväskylä • Musiikki-S, Hyvinkää • F-Musiikki, Vantaa • Piano Jylhä, Muurame • Soitinkulma, Savonlinna • Markun Musiikki, Hyllykallio • Discoland, Helsinki Nyt kolmen vuoden takuulla! Osta sovitettu C314 stereopari saat kaupan päälle D12VR -mikrofonin Osta sovitettu C414 stereopari saat kaupan päälle C314 -mikrofonin • St. s t u d i o t e c . Paul’s Sound, Nummela • Kouvolan Musiikki, Kouvola • Pihlajamaan Musiikki, Pori, Rauma ja Vaasa • Macu’s Music, Loviisa • Tornion Musiikki, Tornio • Kuopion Musiikki, Kuopio • Intro Musiikki, Kerava • Oulun Soitinja Tarvike, Oulu • Tampereen Musiikki, Tampere • Kitarataivas, Salo Keikalla mukana Osta sovitettu C214 stereopari saat kaupan päälle D7 Ltd -mikrofonin Kysy asiantuntevalta AKG-kauppiaaltasi! AKG kesätarjous voimassa 31.72015 saakka. M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h . f i | w w w. f i Suosimalla suomalaista jälleenmyyjää saat asiantuntevan ja henkilökohtaisen palvelun lisäksi varmasti eurooppalaisittain kilpailukykyisen hinnan sekä oikeuden maahantuojan takuuhuoltopalveluihin ja tuotetukeen
2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . f i PRO AUDIO V20 Line Array Element G28 Dual 18” Subwoofer F12 2-Way System S25 Dual 15” Subwoofer NEW GENERATION SYSTEM SOLUTIONS Crown I-Tech Power Amplifier / DSP Performance Manager ® 02-03 Ilmoitukset.indd 3 26.5.2015 9.04. f i w w w. s t u d i o t e c . S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h
SoITTImISTA jA KALUSToSTA 40 Sami Hurmerinta: Elämäni kitarat – Strato on nerokas kitara! 43 Petteri Sariolan kalusto on täsmäase – nopea, kompakti ja tarkoituksenmukainen 46 Ruokangas Guitars – 20 vuotta kitaroita ”Joskus jonkun biisin syntyminen vaatii vartin, joskus taas kolme kuukautta.” 06-07 Sisältö315.indd 6 27.5.2015 14.26. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen 22 Nightwish: Endless Forms Most Beautiful – epäilevä Tuomas vie maisemametallia Suomesta 26 Poets of the Fall – kun Härmä ei riitä 30 George Kollias – huimaa vauhtia töissä ja vapaa-ajalla LUKUPALAT 33 Frankfurt 2015 – poimintoja kevään suurmessuilta 37 Cajón – monien rytmien laatikko 58 Sivuketju mahdollistaa asioita – katse eteen… vaiko taaksepäin. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Irtonumeron hinta on 9,80 e . Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,80 e + postikulut. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Riffi ilmestyy vuonna 2015 kuusi kertaa. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52,50 e ja määräaikaisena 58,60 e . 6 www.riffi.fi 3/2015 43 16 8 40 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Antti Riihimäki alias DJ RZY – ikimuistoiset sessiot 14 Laura Airaksinen – ”reppulevy” otti aikansa 16 Ako Kiiski ja Kalle Torniainen – komppia ikä kaikki! YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 20. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Eero Aro Salla Harjula Misha Koivunen Timo Koskinen Tommi Posa Tommi Saarela Reima Saarinen Petri Silas Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh
Juttu on luettavissa nyt myös netissä. Featuring adaptive high-power transmission, superior live sound and exceptional ease of use. 48 50 55 KÄYTTÖTESTIT 48 Roland Blues Cube Stage – löytyykö vintage-sointi ilman putkia. Be D1 to have it. 06-07 Sisältö315.indd 7 27.5.2015 14.26. 50 Carl Martin Octa-Switch 8 MK3 – pedaalit tehokäyttöön 52 Koch OD ’63 ja Superlead – etuvahvistimia eikä efektejä 54 Timber Tones – ylellisiä plektroja uusin maustein 55 iRig Mic HD – digikapula päivittyi! 56 Shure PGA – muusikon edullisemmat mikrofonit GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Työmäärän hallitseminen 64 Saarinen Selvittää – Oopperalla uusitaan äänijärjestelmää 68 Alangon päiväkirja – Vieroitettu vasikka BE D1 TO COME TO TOWN SENNHEISER NORDIC LAUTATARHANKATU 6, 00580 HELSINKI PHONE: +358 207 191 990 WEB: WWW.SENNHEISER.FI BE D1 TO BURN IT DOWN D1 BE D1 AND ONLY Take your band to the next stage. With evolution wireless D1 – the easiest and most reliable digital system. 46 Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut Riffin verkkosivustolta www.riffi.fi: • Ikimuistoiset sessiot -sarjan tämänkertainen vieras Antti Riihimäki on kulkenut pitkän taipaleen Porvoosta Helsingin kautta maailmalle • Ako Kiiski ja Kalle Torniainen kertovat soittajasuosikeistaan, televisiotuotannon bändiliiderin moniulotteisesta roolista sekä siitä mitä nuottiin kannattaa kirjoittaa ja mitä ei • POTF-rumpali Jari Salminen tekee myös omaa kansainvälistä uraansa • Ruokangas Guitars 20 v – ja jatkot netissä • IK Multimedian stereomikrofoniuutuus iRig Mic Field • Timber Tones -plektroja käsiteltiin ensimmäisen kerran Riffissä 7/2013
08-13 Ikimuistoiset RZY.indd 8 26.5.2015 10.08. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoiksi. vuorossa tällä kertaa antti Riihimäki, myös nimellä DJ RZY tunnettu tuottaja. Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. TeksTi: Misha koivunen kuvaT: ToMMi Posa antti Riihimäki alias DJ RZY IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee
Leireillä ryhmät koostetaan usein kolmen hengen tiimeistä: sanoittaja, melodian kirjoittaja ja tuottaja. Ja niinhän mä sit tosiaan sanoin. Molemmat siis tarkoittavat samaa asiaa. ennen kuin hypätään antti Riihimäen valitsemien sessioiden kimppuun, lienee syytä käydä pari jutussa esiintyvää termiä läpi. Ei se sit kuitenkaan haitannut ketään muuta, mutta vielä tänäkin päivänä Kaunis Kaaosta kuunnellessa korviani punottaa, kun Artun miksaama raita tulee stereoista. Twiikkaus: hienosäätö Fiittaaja: kappaleessa esiintyvä vieraileva artisti ”On vain hyvä, että korvia on paljon.” 08-13 Ikimuistoiset RZY.indd 9 26.5.2015 10.08. – Biitit oli Lassen ( Mellberg eli Redrama), joita me myös jonkin verran fiksattiin yhdessä. Tämän lisäksi levyntekoa helpotti se, että Sirviö on taitava kitaristi ja Lindrothilla on laulupuoli erinomaisesti hallussa. Muistan kun levylle valittiin Patric Sarinin ja Paula Vesalan biisi, ”Yksinäinen”. ”Voinhan mä”, vastasin, vaikka samalla tiesin, että en ollut vielä miksannut mitään julkaisua valmiiksi. Albuminteon alkuvaiheessa levyn punainen lanka oli vielä vähän hakusessa. Musan pitää olla artistin näköistä. Siihen asti mies oli puuhaillut lähinnä itsekseen, kunnes tarjoutui tilaisuus osallistua Redraman ”Samma på svenska” -albumin tuotantoon. Koneet käynnistettiin, biisejäkin oli jo jonkin verran valmiina: osa Kallen, Samulin ja Antin aloittamia ja osa biiseistä oli valittu eri säveltäjiltä. Ja koska kyseessä oli ensimmäinen kaupallinen tuotantomme, ei meillä ollut mitään kokemusta mihin pystyis turvautumaan, että ”onhan tää ennenkin onnistunut”. – Jossain vaiheessa tuli puhetta miksaamisesta ja Asko kysyi haluisinko mä miksata. Me kuultiin se just vähän ennen masterointia ja kun vertaili omia miksauksia Artun miksauksiin, niin oli semmonen fiilis, että hyvää päivää, toi saattaa hiukkasen pomppaa esiin tuolta. Oli makee fiilis ja se loi uskoa siihen että oma juttu toimii, vaikka ei ollukkaan kauheesti kilsoja alla. – Olin silloin Elements Musicin järkkäämällä biisinkirjoitusleirillä, jossa etsittiin eräälle X-Factor -tyypille biisejä. Soitin vanhempieni kotona läppärini näppäimistöllä pianoriffin uuteen demoon ja koodasin rumpubiitin kymmenessä minuutissa. Ei siis mikään ihanteellinen työympäristö kolmelle tuottajalle plus artistille. Riihimäki tuotti ja käytti koneita, Sirviö ja Lindroth heittivät tuotantoideoita ja niitä toteutettiin yhdessä. Lyötiin kaikki asiat kuntoon yhdessä palaverissa. Lisää kuitenkin tarvittiin. Kädet mutaan vaan, siinähän sitä oppii. Jokaisella oli selkeät tontit. Viimeisenä leiripäivänä Kalle soitti, että Kallonen on liekeissä meidän biiseistä, että saataisiin koko levy tehtäväksi. Uusi tiimi viimeisteli muutamat sävellykset ja parina päivänä sekä yönä niistä synnytettiin kiukulla nippu versioita. www.riffi.fi 3/2015 9 antti Tuisku: kaunis kaaos (Warner Music Finland, 2010) Antti Tuiskun seitsemäs studioalbumi oli Antti Riihimäen ensimmäinen iso tuotanto. Työskentely Redraman kanssa antoi uskoa omaan juttuun, koska se kuunteli mua – untuvikkoa – vaikka oli itse tehnyt jo monta albumia ja kerryttänyt kilometrejään musiikkialalla. Keltanokkana Riihimäki koki esikoistuotannossaan tällaisia hetkiä useaan otteeseen. – Meillä oli Albertinkadun ja Isoroban kulmassa (Helsingissä) studio, jossa periaatteessa vietettiin yks kesä kokonaan. Siinä vaiheessa levylle valikoitunut biisimateriaali oli jo yhdenmukaista ja Antin näköistä ja siitä oli helppo jatkaa. Kyllähän me voitais tuottaa se täällä.” Okei… nostettiin kädet pystyyn, mietittiin, että tässä vaiheessa ja tällä aikataululla ei lähdetä ”skabailemaan” tuotannoista, joten ne teki sen sitten Friedilla ja Arttu Peljo miksas sen. Riihimäen visio kuitenkin oli, että se löytyisi luontevasti, kunhan tutustuu siihen, miten artisti tuntee asioista ja mitä hänellä on sanottavanaan. hiphopissa käytetään termiä biitti, kun taas pop-musiikissa puhutaan trackeista. – Ei sitä etukäteen pysty koskaan täysin päättämään minkälainen albumi tehdään, mutta kun sä istut studiolla artistin kanssa useita päiviä putkeen, niin kyllä se punainen lanka alkaa muodostua. Silloin mulla ei ollut vielä mitään kustannussopimusta. – Muistan, kun mentiin täristen Askon luo neuvottelemaan ensimmäistä tuotantobudjettiamme ja puhumaan aikatauluista. Tuotokset lähetettiin levyn A&R:lle, Asko Kalloselle. Se oli jännittävää ja hauskaa aikaa. Mutta pääasiassa mun homma oli äänittäminen, ja pääsin jonkin verran kokeilemaan siipiäni myös tuottamisen puolella. Huone oli pieni, ilmastointilaite rikki ja lämpötila kohosi taivaisiin. Olen aina ajatellut, että jos haluan edetä urallani, niin vastaan erilaisiin työtarjouksiin myöntävästi, vaikka vähän jännittäisikin. Levyn teko on toisinaan stressaavaa ja paineita kasautuu kaikille. Sitten Pate oli jotenkin kuullut sen, ja ilmoitti, että ”Eihän tää tällanen voi alkuunkaan olla. Levy-yhtiönä oli Rähinä Records. Samaan aikaan Riihimäen siskon poikaystävä, silloisen Smak-yhtyeen vokalisti Kalle Lindroth, ja biisintekijä Samuli Sirviö olivat kirjoittaneet Tuiskun kanssa kolmistaan kappaleita. Sarin oli Friedilla (Fried Music, tuotanto-yhtiö, jossa Riihimäki nykyisin työskentelee) jo silloin. Kun kyseessä oli Warnerin iso artisti ja tärkeä tuotanto, niin vähän tietenkin jännitti: tää on vietävä kunnialla maaliin. Antti – kuten yleensä kaikki muutkin artistit – on aika malttamaton, ja soivia versioita on saatava no peas ti kuunteluun: on pakko demottaa jotain. Biitti/ Tracki: Rapin ta laulun alla soiva tausta. Koneja koodaamispuoli ei ollut heille kuitenkaan vielä tuttua, joten Lindroth kysyi Riihimäkeä mukaan kokeilemaan parin biisin rakentamista. Olihan sitä silloisessa opiskelupaikassani Stadian musiikin tuottajaja musiikkiteknologilinjalla tehty ja harjoiteltu sen verran, että tekninen puoli oli jotenkuten hallussa. Patelta tuli biisidemo meiliin ja hahmoteltiin kimpassa, että jotain tähän suuntaan tuotanto voisi olla. Siinä oli semmosta tutustumista Anttiin artistina; mitkä jutut on hänelle omiaan, minkä takana hän pystyy seisomaan ja mitkä asiat nostaa hänellä ihokarvat pystyyn. Ainoa julkaistu tuotokseni oli se Redraman EP, joka nyt ei kuitenkaan ollut täysin mun tuotantovastuulla. Aikaa meille annettiin kolmisen kuukautta ja olimme korvaukseen tyytyväisiä; saimme sen mitä pyysimmekin
– Ensimmäinen demo biisistä oli tosi hyvä: kertsi vähän ontui, mutta c-osa oli taas törkeen kova ja kuulosti ihan kertsiltä. Teksti ei osu aina kohdalleen ykkösellä, melodioita korjaillaan ja sovituksia jumpataan. Mutta tuotos on sen hetken kuva ja silloin asioita ei oltaisi voitu tehdä millään muulla tavalla. – Atlantista ei tullut toivottua superhittiä, mutta Hyökyaalto pelasti tilanteen. Levyjä tehdessä jossain vaiheessa tulee aina kiire ja mä aloitin nää duunit ehkä koko urani kiireisimmällä proggiksella. Deadline on oikeasti paras kaveri monessa tapauksessa. Myi platinaa ja levy-yhtiössä oltiin tyytyväisiä. – Olihan ton levyn synnytys aika kiukkuvetäsy tohon kärkeen. Ensimmäisenä sinkkuna oli jo julkaistu Atlantti-niminen kappale, josta tekijät olivat hyvinkin innoissaan. Riihimäen neitsytmiksaus eteni biisi kerrallaan ja joitain kappaleita palloteltiin paljon levy-yhtiön kanssa. ”Kokeilkaa tähän selloa”. Kuunneltiin referenssejä ja tehtiin useita erilaisia versioita. Ehdotettiin muutoksia biisintekijöille ja parin päivän päästä meilissä oli versio, jossa C-osa oli laitettu pienellä muokkauksella kertosäkeeksi ja sen jälkeen kappale rupes hengittämään. – Asko A&R:nä on helkkarin hyvä ja kokenut. 10 www.riffi.fi 3/2015 – Toi oli semmonen hetki, missä ballsien pitää riittää. ”Ai näin?” ”Eikun vielä kovemmalle!” Aluksi korjaus saattaa kuulostaa oudolta, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen tajuaa, että näinhän sen pitääkin olla. Biisi ei kuitenkaan lähtenyt plaaniin toivotulla tavalla. Se soi kovempaa ja paremmin. Ei ollut takataskussa mitään kikkoja, eikä tajunnut välttämättä edes mikä tuotannossa on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Se oli ensimmäinen onnistunut biisinkorjausoperaatiomme. Tilanteet, missä sun tuotos laitetaan jonkun kovan jätkän kanssa samalle viivalle, saattavat tutisuttaa punttia. – Yksi asia oli ajatus siitä, että kaiken pitäisi isossa kaupallisessa tuotannossa kuulostaa ”täydelliseltä”. Albumia on Ifpin mukaan myyty tähän mennessä 24 062 kappaletta. En omistanut silloin mitään analogivehkeitä, ja se saattaa tehdä soundista vähän muovisemman kuuloista. Olis pitänyt vähemmän hioa kulmia, tehdä asioita rohkeemmin. Itse albumi myi ilmestymisvuonna 2010 kultaa ja seuraavana vuonna rikkoutui platinaraja. Hyökyaalto-single saavutti latauslistalla sijan 12 ja myyntilistalla sijan 14. Ennen Hyökyaaltoa oli ollut toinen itsetutkiskelun paikka, tai suorastaan hätä, sillä todellinen tykkihitti loisti vielä poissaolollaan. Kuten edellä jo todettiin, ei Antti Riihimäen debyyttituotanto mitenkään huonosti mennyt. Olis tietysti kiva, että silloin kun olet pelkästään tuottajana jollain levyllä ja saat biisinkirjoittajilta biisejä, ettei siihen biisimateriaaliin tarttis enää koskea, mutta aina sitä säätöä ja pientä korjausta tulee. Kun sillä on tota soittajataustaa myös, niin se osaa hyvin haastaa tuotannoissa, vaikka välillä tuntuisikin, että ollaan eri aaltopituudella. – Hyökyaallon tuotannon kanssa oli vähän ongelmia. Biisin kirjoittajat olivat myös samaa mieltä lopputuloksesta. Joidenkin muidenkin biisien kanssa tuli tylystikin bumerangia, mutta aika nopeasti tajusi homman nimen eikä ottanut palautteita turhan henkilökohtaisesti. 08-13 Ikimuistoiset RZY.indd 10 26.5.2015 10.08. ”Okei, tota en kyllä yhtään ajatellut”, mutta sitten juuri se sello saattaakin avata jonkun ihan uuden kulman siihen tuotantoon. Uuden tuotantotiimin ensimmäinen osuma oli Hyökyaalto-biisi, joka on edelleenkin yksi Antti Tuiskun isoimpia hittejä. Mutta kiireinen aikataulukin oli pelkästään hyvä juttu. Alkaako jossain vaiheessa visio loppumaan, kun biisistä väännetään kymmenen versiota. Onneksi myös positiivista palautetta tuli. Pitää luottaa intuitioon; kyllä sen sitten tuntee kun tuotanto istuu ja soi hyvin. Se oli ehkä joku versio numero kymmenen, joka sitten toimi. Ja vaikka käytimme ulkopuolisia soittajia, olisi niitä voinut käyttää vieläkin enemmän. Käytin silloin miltei pelkästään softasynia. Ennen kuin Hyökyaallosta muodostui levyn ykköshitti, oli kappaleen kanssa painittu aika tavalla. Mutta kertaakaan ei ole noussut kädet pystyyn. Opimme ainakin paineen alla tekemisen jalon taidon. – Tuollaisissa tilanteissa kikkapussi saattaa useinkin tuntua aika tyhjältä. Luulin että siinä vaiheessa, kun biisintekijä päästää tekeleensä käsistään, hänellä ei ole enää asiaan mitään sanottavaa, ihmettelen Riihimäelle. Silloin emme tienneet, miten paljon hyvää analogisynan käyttäminen voisi tehdä. Se että kappaleen tuotannossa on jokin soitin vähän epävireessä tai jonkin soittimen taimi heittelee, saattaa tehdä siitä just täydellisen. Kyllä me ihan oikeita asioita ja valintoja tehtiin, mutta ei vaan ehkä osattu hyödyntää niitä oikein. Ja sehän meni tosi hyvin. Kuunnellessaan nyt Kaunis Kaaos -albumia, Riihimäki toteaa, että voisihan miksaus ja tuotanto vähän paremmaltakin kuulostaa. Biisi ei meinannut millään ruveta potkimaan. – Kun kyseessä on pienen piirin jutut ja biisintekijät ja tuottajat tekevät toistensa kanssa hommia ristiin, niin on vaan luonnollista, että debattia käydään. Sävellyksen takana olivat Aku Rannila, Mikko Tamminen ja Saara Törmä. – Kyllä sieltä edelleen nousee se Paten biisi ja Artun miksaus. Sen jälkeen pystyimme itsekin huokaisemaan helpotuksesta ja keskittymään projektiin ihan eri tavalla. On vain hyvä, että korvia on paljon. Ne vaan on asioita, mitä ei tiennyt silloin. – Sama miksauksessa; levyn A&R saattaa tuoreilla korvilla pyytää, että jotain hyvää tuotantojuttua nostetaan miksauksessa kovemmalle
Jare oli tehnyt tekstin, joka lähetettiin Samulille viikkoa aikaisemmin. Biisin teema tuntui tosi kiehtovalta, aitous ja musiikin ”ikuisuus”, ja mä sain sillon hyvin kopin siitä. Biisistä on monta versiota erilaisilla biiteillä ja tempoilla. Mulla kesti pieni hetki tajuta, että se kertosäkeen magiikka syntyi just sillä hetkellä ja että on aika makeeta, että pihistellään rumpujakin noin kauan. Mutta yksi idis oli, jota Jare ei ollut saanut istumaan oikein mihinkään muotoon. Tiihonen ilmoitti, että hänellä on seuraavana päivänä palaveri Warnerin kanssa ja haluaisi soittaa Timantit on ikuisia -biisin demoa siellä. Jare on tykännyt ideoistani ja luottaa tekemiseeni. Mutta sitten koettiin aika maaginen hetki, kun saatiin oikeestaan se poweri siihen kertsiin siinä yhdessä sessiossa. Onneksi se tuntui siltä myös seuraavana päivänä! – Jaren tekstit perustuvat aitouteen ja siihen, että hän oikeasti pystyy seisomaan sanojensa takana. Tommoset twiikkaukset ovat olleet tosi hauskoja. Koko sessio laulatuksineen kesti muutaman tunnin ja siinä hässäkässä oli vaikea vielä sanoa, oliko teksti oikeasti tarpeeksi hyvä, vaikka se siltä silloin tuntuikin. Suljet kokeilemalla pois mahdollisuudet siitä, että joku toinen tuotannollinen lähestymistapa biisiin voisi toimia paremmin. Yhtäkkiä alkoi homma löytymään ja kertsistä saatiinkin jo hyvä, muttei ihan vielä täydellinen. Riihimäellä oli kuitenkin vielä siinä vaiheessa lusikkansa Antti Tuiskun Toisenlainen tie -levyn viimeistelyssä, yhteistuotantona Hannu Korkeamäen kanssa. Tämä oli samalla kummallekin tutustumisen aikaa myös ammatillisessa mielessä, vaikka miehet olivat olleet kavereita jo pitkän aikaa. Ajatus rupes pikku hiljaa löytymään, mutta tosi kauan siihen meni. Ehditäänkö sitä vielä vähän ”twiikata”, jotta kertosäkeeseen saataisiin vielä vähän lisäpotkua. Kertsi ei kuitenkaan toiminut vieläkään, joten mentiin studion pianon ääreen ja rupesin hakemaan sointuja ja lauleskeltiin siihen päälle. – Pitää vaan olla pokkaa viheltää homma poikki sitten, kun siltä tuntuu. Jos teksti ei toimi hänen laulamanaan, koko biisi menee pilalle. – Mä mietin, että mitä tässä muka ehtisi enää saada aikaiseksi parissa tunnissa. Ja pariin otteeseen. Kertosäe kasvaa koko ajan ja siinä vaiheessa kun luulet, että nyt ollaan jo tapissa käännetään vielä isompi vaihde silmään. – Olen aina arvostanut miestä kovasti. Esimerkiksi se rukoustyylinen ensimmäinen säkeistö on myös räppibiisille aika epätyypillinen juttu, rummut tulevat mukaan vasta ekan kertosäkeen lopussa. Parempi mies -kappaleessa fiittaamassa on Samuli Edelmann. Siinä oli taas kerran tilanne, jossa piti tehdä nopeita ratkaisuja. Takaraivossa kyti ajatus, että yhteistyötä pitäisi jatkaa. Ja mikäs sen mieluisempaa. Kuka muu muka -kappaletta tehdessä Tiihonen kysyi, että ”Voinkohan mä oikeesti sanoo, että ’mä rokkaan ens vuonna stadionin’?” Elettiin aikaa, jolloin edessä olivat vasta Cheekin jäähallikeikat. Toinen tamperelaisten synnyttämä ja Riihimäen loppuun ”Vahinkojen tapahtumiselle on musiikin tekemisessä mielestäni aina annettava mahdollisuus.” 08-13 Ikimuistoiset RZY.indd 11 26.5.2015 10.08. Sitten studiossa kun tavattiin, Samuli sanoikin, että tää teksti ei oikein sovi hänen suuhunsa. Lopulta Jare ja Samuli muokkasivat tekstin lopulliseen muotoonsa vain paria sanaa muuttamalla. www.riffi.fi 3/2015 11 Cheek: kuka muu muka (Warner Music Finland 2013) Albumi, joka viimeistään nosti Cheekin kotimaisten artistien megaluokkaan, on myös Riihimäelle isoin ja tärkein projekti, johon hän on osallistunut. Mun mielestä sen biisin siisteys on siinä, että kertsi on monitasoinen. Timantit on ikuisia oli oikea biisi oikeeseen paikkaan ja tavallaan räjäytti Jaren suosion. Biisiä alettiin työstää ja molemmilla oli tunne, että kun kappale saadaan maaliin, niin siitä tulee todella kova. Kuka muu muka -levylle oli tässä vaiheessa yhteistyönä tehty vasta kesäkumibiisi Jossu. Se oli ollu sen unelma ja sen se sit kans teki. Harva biisi paranee ylituottamisella. Fiiliksissä oli kappale, jonka biitin tamperelainen tuottajakaksikko Millionaire Men oli tuottanut. Mutta ne kaikki on totta. Oltiin Leri Leskisen Musicworks Helsinki -studioilla äänittämässä Samulin lauluja. ”Vahinkojen” tapahtumiselle on musiikin tekemisessä mielestäni aina annettava mahdollisuus. Kun Tuiskun levy viimein valmistui, oli Cheekin albumi edennyt muiden tuottajien kanssa jo sen verran, että levy oli melkein valmis. Idis kantoi nimeä Timantit On Ikuisia. – Meni tosi monta sessioo siihen, että haettiin oikeeta fiilistä biittiin, että Jare pääsi kirjoittamaan räppejään. Nyt ei tehdä enää mitään. – Mä kuuntelen sen biitin kerran pari läpi, muokkaan niitä juttuja kuuntelussa tulleiden ideoiden pohjalta. Yhteistyötä Jare Tiihosen eli Cheekin kanssa oli takana jonkin verran, kun kaksikko oli työstänyt Tiihosen edelliselle Sokka irti -albumille Kyyneleet-nimisen kappaleen. Titteli on kova ja melodia vahva, mutta lisäpotku niillä woo-huudoilla ja iskuilla kertsin perään synty just ennen tätä Jaren tärkeetä sinkkupalaveria. Provosoivaa Jaren musiikista tekee se, että teksteissä on välillä aika härkäsiäkin läppiä. – Mä sanoin, että jos sä sen nyt sanot, niin kyllähän sä sen sit teetkin. – Usein tapahtuu myös niin, että lähdet hieromaan ja hieromaan tuotantoa ja loppujen lopuksi palaat siihen viikko sitten tehtyyn ensimmäiseen versioon. Mistä sitten tietää koska biisi on kohdillaan. Ja viimein tempon nostolla alkoi löytymään oikeanlainen draivi. Yhtäkkiä niitä biisejä alkoikin syntyä lisää, Parempi mies ja Kuka muu muka. Tää tuntuu nyt just hyvältä. Toisenlainen Tie oli silloin loppusuoralla eikä mulla yksinkertasesti riittänyt aika toiseen proggikseen – kaikki sovitut duunit on tietenkin aina hoidettava kunnialla loppuun asti. Riihimäki muistelee, että Samulin valinta vierailijaksi oli selkeä ja että Edelmannin kanssa työskentely oli jännä paikka. – Antin levy ei ollut silloin vielä valmis ja Jarelta oli jo useampaan otteeseen tullut viestiä, että koska mennään studikalle. Sekoilin vähän biitin kanssa ja Jare totes: ”Ei helvetti, tää on ihan saakelin kova! Älä muuta mitään, näin tän täytyy mennä!” – Warnerilla oltiin ihan liekeissä siitä biisistä, vaikka musta vielä sillon tuntui, että me oltiin vaan nopeesti tehty jotkut twiikkaukset, joita sit vielä säädetään ”valmiimman” kuuloseksi. Kun kysyin Jarelta, että koska tän pitää olla valmis, niin vastaus oli, että sehän on jo valmis. Timantit on ikuisia oli hyvä esimerkki siitä, että asiat voivat onnistua myös puolivahingossa. Biisiä ei oltu kuitenkaan vielä saatu ihan maaliin, joten Tiihonen pyysi Riihimäkeä tuottamaan kappaleen loppuun
Paineista huolimatta keikkojen rakentaminen oli Riihimäelle unelmien täyttymys. Tiedossa oli niin festarikuin jäähallija stadionkeikkaa. Oli yks automatka studiolta himaan, kun aloin soittelemaan tyyppejä läpi. Hänen soittamista olen aina ihaillut, ja Mikon kaltaisen, jopa väkivaltaistyylisen rumpalin bändiin saaminen oli yksi tärkeimmistä asiois ta. Kun jäähallista lähdettiin konserttisaleihin ja festareille, paketti pysyi miltei samana. Pyysin muiden biisien tuottajilta raitoja ja taustanauhasysteemiä kokosin samaan aikaan. Tiihonen pyysi urakan musiikilliseksi tirehtööriksi Antti Riihimäkeä, vaikka tiedossa oli, että tämän kokoluokan live-projektia hän ei ollut koskaan tehnyt. Hänen mukaansa kyseessä on albumi, jossa tähdet olivat kohdillaan. Ekalla keikalla oli joidenkin mielestä kovempi lataus. 12 www.riffi.fi 3/2015 saattama kappale oli Äärirajoilla. YAMAHA LL6 ARE Huippulaatua uskomattoman edullisesti! ARE -kansipuu Sisäänrakennettu SRT Zero Impact PU –passiivimikrofoni Tukeva gig bag Sh. Ajattelin aluksi, että mä läppäriltä soittelen niitä taustanauhoja, enkä ollut juurikaan kelannut asiaa sen enempää. Ainoastaan fiittajien määrä väheni ja jouset jäivät pois. – Bändin kokoaminen oli yllättävän helppo homma. Tulta päin. Kokonaisuuden hahmottaminen alkoi settilistan kasaamisesta. Taustanauha on siis tukemassa kokonaissoundia, pelkän bändin kanssa lopputulos olisi ollut täysin erilainen. Ensiksi kasattiin bändi. Me kaikki tuottajat tehdään kuitenkin about samaa hommaa samoine paineineen ja ongelmineen, ja ollaan kaikki kuitenkin hyviä kavereita. Yksi toisensa jälkeen bändi kasaantui tämän yhden automatkan aikana. – Mutta se jälkimmäinen oli vain nautintoa, se meni tosi hyvin. Hän kiitteleekin Millionaire Menin biittejä hyvin inspiroiviksi. Alussa olivat jäähallit. Ja niin todella olivatkin: Wikipedia tietää kertoa, että albumi nousi ensimmäisellä listaviikollaan suoraan Suomen virallisen albumilistan kärkeen. Riihimäen mukaan bändin mukana pitäminen myös konserttisaleissa ja kesän festarikeikoilla oli Tiihoselta hieno veto. Tän täytyy mennä maaliin. Sitten tajusin, että tässä on iso kompastusvaara. Ekalla keikalla tuli myös pari kolme mokaa mitä juhlakansa ei kuitenkaan ollut edes huomannut. YAMAHA LL-SERIES Perinteisen käsityön ja modernin tekniikan täydellinen liitto www.f-musiikki.fi 08-13 Ikimuistoiset RZY.indd 12 26.5.2015 10.08. Häneltä saimme jykevän taustanauhanpyöritys-kaluston ja sen lisäksi saatiin kasvatettua myös bändin rumpupatteristo isommaksi. Onko olemassa jonkinlaista kolmiodraaman vaaraa, kun levyä tehdään alussa yhden porukan kanssa, mutta homma hoidetaan loppuun muiden kanssa. Fiittaajista Yasmine Yamajako ja Diandra kiersivät ahkerimmin mukana. Mukana olivat Riihimäen lisäksi MMEN, Sakke Aalto, Beni Blankko ja OP Beats. Kun keikkojen suunnitteluprosessi nytkähti liikkeelle, Riihimäki oli täystyöllistetty parin kuukauden ajan. Se, ketä jengi tulee tsiigaa. Onneksi otin siis yhteyttä myös lyömäsoittaja/ rumpali Richard Murtoon, joka on tietääkseni yksi ainoita Suomessa operoivia ison kokoluokan live-setuppeja pyörittäneitä tyyppejä. Paineet olivat kovat, kun edessä odotti kaksi loppuunmyytyä jäähallia. Tää on duuni, missä ei saa ottaa itseensä. Mukaan saatiin myös soittajia, jotka olivat jo olleet mukana Cheekin livebändissä muutaman vuoden takaisilla festarikeikoilla. Albumi oli listalla yhteensä neljäkymmentä viikkoa ennen kuin se siirtyi mid-price-listalle. Hän korostaa, ettei muiden tekemien biittien ”twiikkauksessa” pyritä jyräämään alkuperäistä ajatusta, vaan lopputulos on hyvä yhdistelmä kumpaakin osapuolta. Kuka muu muka myi kolmessa päivässä tuplaplatinaan oikeuttavan määrän levyjä, yli 40 000 kappaletta. Mennään kuitenkin aina artistin ehdoilla, minkälaisen taideteoksen se haluaa tehdä. – Vasta settilistan selvittyä pääsee sovittamaan kunnolla, millaisia sovituksia, mihin kuoroa, mihin jousia jne… Se oli tosi intensiivistä. Mistään ei tingitty. – Mä en usko, että sellaista vaaraa on. 534,90 € A.R.E (Acoustic Resonance Enhancement) on Yamahan kehittämä ympäristöystävällinen puunkäsittelyprosessi, joka saa kitaran kuulostamaan uutenakin vuosia soiteltulta vintage-instrumentilta. – Me haluttiin olla kesän isoin. Cheekin jäähalli-, festarija stadionkeikat Cheek valmistautui kotimaan mittakaavassa jättimäiseen pyristykseen. – Jäähalleja varten keikkoja treenattiin pari viikkoa intensiivisesti. – Taustanauhoilta tuli meidän livessä paljon kamaa, koska meidän tavoite oli saada live soundaamaan todella tykiltä. Tää duuni olis kyllä todella raskasta, jos ottais aina itteensä. Albumilla oli monta tuottajaa, jotka vaihtelivat biisikohtaisesti. – Ajattelin, että kyllä tän nyt saa hoidettua. Kaikki albumin singlet olivat Riihimäen tuottamia. Itelle on käynyt ihan samanlaisia juttuja, että on ollut tosi tyytyväinen johonkin juttuun, mutta joku tulee siihen hetkeen ja tekee sen jonkun jutun eri tavalla tai siihen ympäristöön tuorein korvin vähän freesimmin. Ei niistä voi tai saa loukkaantua. Alkuun keikoista nauttimisen kanssa oli vähän niin ja näin. Mutta tottakai itsetunnon kolahduksiakin tulee. Ifpin tilastojen mukaan myyntilukuna komeilee 75 836 kappaletta. Ensimmäisenä soitin rumpali Mikko Sirénille (Apocalyptica, Kengurumeininki), joka oli broidin kavereita. Kuka muu muka oli albumi, joka ei juuri jättänyt Rii hi mäelle mitään hampaankoloon. Riihimäki otti vastuulleen koskettimet. Etenkin ensimmäinen jäähalliveto oli Riihimäen mukaan suht kuumottava keikka
Fiilis oli niinkuin kuuluukin, oikealla stadikkabändillä. 534,90 € A.R.E (Acoustic Resonance Enhancement) on Yamahan kehittämä ympäristöystävällinen puunkäsittelyprosessi, joka saa kitaran kuulostamaan uutenakin vuosia soiteltulta vintage-instrumentilta. Alkuperäinen konserttipäivä oli 23. Wikipedia kertoo, että Cheekin konsertti Helsingin Olympiastadionilla oli ensimmäinen yksittäisen suomalaisen artistin siellä järjestämä konsertti. Stadikan luoma paine oli tosi iso. Kun Stadionilla alkoi rakennukset olla valmiina, siirryttiin sinne treenaamaan pari päivää ennen vetoja. Pian niitä tuli myyntin myös verkkohuutokauppoihin moninkertaisin hinnoin. Treenit vedettiin läpi isolla PA:lla fiittaajien kanssa. Kun mennään festareilta stadionille, tulee mieleen ensimmäisenä, että miten hommaa voidaan vielä kasvattaa. Suuren suosion vuoksi stadionilla päätettiin järjestää lisäkonsertti päivää aiemmin 22. Sen liput varattiin loppuun 35 minuutissa. – Hiottiin bändi ihan huippuun ennen stadionia. elokuuta 2014 ja liput varattiin loppuun 71 minuutissa. elokuuta. Siihen päälle viisitoistahenkinen soittokunnan bändi ja kolmekymmentä cheerleaderia. Viikkoa ennen keikkaa luulin, että kaikki on vielä ihan levällään, mutta ei sitä silloin tiennytkään, kuinka valmiita me jo oltiinkin. Yli kaksikymmentä festarikeikkaa, tuotin Jarelle pari uutta biisiä Kuka muu muka – Stadion edition -painokselle ja tein stadikkasovituksia siinä samalla joka paikassa. Kevään aikana Riihimäki alkoi hahmottelemaan Stadion-keikkoja. Se oli elämäni rankin ja siistein kesä. Siitä se hahmottuu, palanen palaselta. Kroppakin kiitti jossain vaiheessa pienillä ekstra sydämentykytyksillä, mutta vointi oli kuitenkin koko ajan hyvä ja jaksava. Stadionia edelsi treeniperiodi Helsingin Kaapelitehtaalla, jonne piirrettiin koko lava. Biisien pitää kuitenkin kuulostaa itseltään, mutta esimerkiksi biisejä yhdistävät uudet interludet eli välisoitot tuovat keikalle lisää sisältöä ja vahvistavat punaista lankaa. Tulta päin.” YAMAHA LL6 ARE Huippulaatua uskomattoman edullisesti! ARE -kansipuu Sisäänrakennettu SRT Zero Impact PU –passiivimikrofoni Tukeva gig bag Sh. u ”Ajattelin, että kyllä tän nyt saa hoidettua. YAMAHA LL-SERIES Perinteisen käsityön ja modernin tekniikan täydellinen liitto www.f-musiikki.fi 08-13 Ikimuistoiset RZY.indd 13 26.5.2015 10.08. Jäähallilta tuttua jännitystä ei samalla tavalla ollut ilmassa, eikä ollut juurikaan pelkoa stipluista, me oltiin treenattu setti timantinkovaksi. Keikkadösässä, hotelleissa, bäkkäreillä, kaikkialla. – Kaikki siellä tuki meitä ja oli meitä varten. Mukaan saatiin myös fiittaajia, jotka eivät aikaisemmin olleet liveseteissä vierailleet, kuten Katri Helena. – Yllätyksellisyyttä tehtiin uusilla sovituksilla, yllättävillä soittimilla jne. Viiden päivän kuluttua lipunmyynnin aloittamisesta stadion oli loppuunmyyty. Jotain yllätysmomentteja treeneissä tuli: esimerkiksi jotkut fiittaajat pääsivät paikalle vasta kenraaliharjoituksiin. – Sitten kun mentiin stadikalle, homma oli niin hyvin hallussa, että pystyimme nauttimaan keikoista täysin siemauksin. Olihan siinä paljon pyöritettävää
Albumia tehtiin hyvin monessa paikassa, niin Suomessa kuin ulkomailla, ammattistudioissa ja kotioloissa. Samalla se on kuitenkin ollut tekijälleen myös monella tapaa mielenkiintoinen. Jo vuonna 2007 aloitettu ja vuosien varrella ”Reppulevyksi” ristitty projekti oli polveileva ja välillä raskaskin. Muusikoitakin levyllä vierailee aikamoinen liuta 13 eri maasta. TeksTi: Timo ÖsTman kuva: anTon sucksdorff Laura airaksinen – ”reppulevy” otti aikansa itsenäisessä levynteossa ja itsensä tuottamisessa on puolensa, mutta myös sudenkuoppansa. 14-15 Laura Airaksinen.indd 14 26.5.2015 10.12. Laulaja-lauluntekijä Laura Airaksisen debyyttilevy ”Ilman suuntia” (Studio 57) julkaistiin runsas vuosi sitten. Laura airaksinen kertoo projektista, jossa sekä matka että lopputulos olivat tärkeitä. Vanhaa sanontaa mukaillen, tärkeintä on ollut sekä matka että päämäärä. Lisäksi Airaksinen tuotti levystä toistaiseksi julkaisemattoman englanninkielen version
Uskon, että kokemukset poikii jotain muuta. – Oli, enkä saa tästä levystä taatusti omiani takaisin. Väistämättä tulee mieleen kysymys, että oliko tämä taloudellisesti raskas projekti. – Pahin asia on se, ettei ole deadlinea. Musiikkini ei kuitenkaan sovi kovin moneen formaattiradioon, joten ei siinä ystävyys paljon paina, enkä sitä toivokaan. Tämä tarkoitti artistin omaa osallistumista promootioon, ja tässä mielessä radiotoimittajataustasta voisi kuvitella olleen hyötyä. Tulevaisuudessa olisikin kiva jos löytyisi joku tuottaja, jolla olisi samat sävelet, Laura pohtii. Kun olin tehnyt neljä biisiä, työkaveri sai demoni ja pisti eteenpäin, mikä johti siihen, että Warnerilta A&R otti yhteyttä. Syksyllä olin Lontoossa etsimässä pientä levy-yhtiötä levyn julkaisijaksi. Vaikka musiikia on tullut tehtyä koko ikä, julkiset esiintymiset Airaksinen on aloittanut vasta varttuneemmalla iällä. Se tapahtui ystävän järjestettyä esiintymisen, jossa saattoi olla ison kokoonpanon mukana vailla paineita. kun trio ei riittänytkään Kun esituotanto levy-yhtiön kanssa eteni, kävi ilmi ettei molempia osapuolia miellyttävää näkemystä vielä synny. Alkuperäinen ajatus simppelistä triolevystä lähti ihan käsistä. spotify vai ei Laura ulkoisti levyn julkaisun ulkopuoliselle taholle. – Minulla oli esiintymiskammo, joka johtui siitä, että pienenä tuli vertailtua omia taitoja vanhempien veljien kykyihin. – Alkuperäinen ajatus on ollut tehdä sillä tavalla ajattomia biisejä ja arreja, etteivät ne olisi vain tietyn vuoden kamaa. Toisaalta levystä tuli aluksi tilauksia, kun ihmiset olivat esimerkiksi Lapissa etsineet sitä turhaan ja sitten ostaneet Helsingistä. Samalla on tullut testattua sitä, että seisonko noiden kappaleiden takana vieläkin. Turha miettiä mitä on mennyt, sen sijaan sillä rahalla on saanut hyvän elämänkoulun. Kun 2012 lähdin opiskelemaan The Collectiveen, sieltä avautui ovet keikkapaikoille, joista muuten olisin vain unelmoinut. Ja kyllä seison. Jos levy olisi ollut Spotifyssa eivät he varmaan olisi nähneet sitä vaivaa, Laura arvelee. u laura-airaksinen.com Laura airaksinen ”Pahin asia on se, ettei ole deadlinea.” 14-15 Laura Airaksinen.indd 15 26.5.2015 10.12. – Levy-yhtiöllä oli kokemusta siitä miten levymyynti romahtaa, jos levy laitetaan molemmissa formaateissa jakoon samaan aikaan. Siitä oli vääntöä facebookissani; monet olivat sitä mieltä, että keikoillahan ne levyt myydään, joten antaa ihmisten tutustua matskuun netissä. Toisaalta, plussan puolella ollaan, jos kokonaisuutta ajatellaan. Kappaleista oli monia eri versioita; jos on neuroottinen perfektionisti, niin on se vaara, että tuoreus katoaa. Vajaa 10 vuotta sitten syntyi päätös jäädä pois toimittajan töistä ja keskittyä musiikkiin. – Se oli sitten vähän sellainen minun köyhän miehen Sibis. Koska omassa päässä kyti visio, syntyi ajatus tuottaa levy itse ja etsiä julkaisija sen jälkeen. www.riffi.fi 3/2015 15 Kun tapasimme haastattelun merkeissä alkuvuodesta, Laura Airaksinen oli juuri vaihtanut maisemaa Helsingistä Fiskarsin Ruukkiin, missä laulunkirjoituskin on kuulemma aina onnistunut helpoiten. Toisaalta jostain taas sanottiin, että singer-songwriter voi olla vaikka 37tai 45-vuotias kun hän aloittaa. – Kyllä levyä on varmasti ollut siinä mielessä radioon helpompi kiikuttaa, että ollaan vanhoja frendejä; ettei se katoa sinne levykasoihin. Myöhemmin piti ratkaista se, miten uskaltautua lavalle, Laura muistelee. Studio Tukholmassa ja simppeli pianotrio-toteutus ei kuitenkaan tuottanut riittävää tulosta ja projektin luonne muuttui. Välillä inspiraatiota oli haettava ihan muualta. Itse olin toimittajana YLE:llä monta vuotta. – Lähdin New Yorkiin, hankin Macin, opettelin Locigin ja Pro Toolsin, mutta raitoja oli satoja per biisi eri koneilla ja eri muodoissa, joten tulin lähes hulluksi. – Olin jotain 28-vuotias, ja joku kommentoi, että sullahan on tuo valtiotieteiden tutkinto ja sä olet jo aika vanha. Koska Studio 57 on pieni yhtiö, sen markkinointiresurssit ovat luonnollisesti rajalliset. Nyt kun julkaisustakin on jo hieman aikaa, on plussien ja miinuksien vuoro. Siellä suomalainen lauluntekijä Sansa neuvoi, että kannattaa melkein ensin julkaista ilmaiseksi EP Spotifyssa ja kasvattaa vaivihkaa kuuluvuutta netissä muutamalla kappaleella. Alkuun eräs kaveri neuvoi miten Sonaria käytetään, hänellä oli hienot laitteet kellarissaan, ja aloin siinä sitten mideillä säätämään. Sen sijaan Ilman suuntia -levyn kappaleita ei laitettu heti suoratoistoon, vaikka sillä ehkä saavuttaisikin kuulijoita nopeammin. Sillä matkalla levyn biisitkin kehittyivät uudestaan. Sen takia sovitukset alkoivat kasvaa ja kasvaa. Siinä vaiheessa tulikin jo tunne, että haluaisi tehdä jotain uutta, kun nämä on niin vanhoja biisejä. Samoin omana tuottajana toimiminen oli yhtä helvettiä minulle. Lopulta meni vuosia siihen, että musaopettajan työn ohessa istuin Punavuoren yksiössäni ja editoin niitä hirveitä raitakasoja. Tulin myös siihen tulokseen, etten tekisi enää näin hitaita biisejä. Radio Suomi ja Radio Helsinki ovat soittaneetkin biisejä jonkin verran. Mutta levy oli vaan pakko pusertaa kasaan. Mikä oli tässä prosessissa vaikeinta. Plussat ja miinukset Lopulta kummatkin levyt miksattiin pääosin Tukholmassa Robert Wellerforsin studiolla, tosin mukana on myös muiden tekemiä miksauksia ja pari Mikko Kososen tuotantoa. Airaksinen on etsinyt levyn englanninkieliselle versiolle julkaisijaa ulkomailta, koska Suomessa ei hänen mielestään kannata leimautua kaksikieliseksi artistiksi. Riippuu vähän musagenrestä, Laura pohtii. Ison levy-yhtiön alaisuudessa en olisi ehkäpä päässyt lähtemään tuonne hillumaan milloin vain, ja suomen kieleen sidottuna en välttämättä olisi saanut keikkailla siellä vapaasti englanniksi. Jossain kohtaa tuli työuupumus, ja aloin kotona kirjoittaa lauluja aktiivisemmin. – Collectivessa opettajani Bob Quaranta suositteli lähtemään Nashvilleen ja tarjoamaan kappaleitani sikäläisille artisteille. – Enkä vaihtaisi pois sitä vapautta kuljeskella siellä New Yorkin kaduilla ja törmätä liikennevaloissa johonkin ihmiseen ja sitä mihin se taas johtaa
Haastattelun pääaiheena on esiintyminen tv-kameroiden edessä, sillä levyiltä ja lavoilta tutut soittajahahmot on havaittu tällä kaudella ruudussa melkein joka kanavalla. 16 www.riffi.fi 3/2015 Televisiossa kapellimestarit ja soittajakaarti vaihtuvat aika ajoin. Sen sijaan sattumaa ei ole, että vaikkapa kevätkauden The Voice of Finlandin iso bändi on melkein sama kuin tammikuussa päättyneen SuomiLoven yhtye. Miksi ei. – Tv-hommissa kaikki pitää saada lyhyessä ajassa kuosiin. Katsojasta vaikuttaa siltä, että nytkin telkkaribändeissä näkyvät tietyt naamat, ja siinä ei kanavan vaihtokaan auta. Ako kiiski ja Kalle Torniainen – komppia ikä kaikki! Maan arvostetuimpiin soittajanimiin lukeutuvat Ako kiiski ja kalle Torniainen tutkailevat Riffin syvähaastattelussa ammattinsa haasteita basson varresta ja rumpusetin takaa. – Ei se ole niin taidoistakaan kiinni vaan soveltuvuudesta, telkkarikeikat sopivat paremmin yksille kuin toisille, Kiiski aloittaa. Kaikilta tv-homma ei siis luonnistu: joku pääsee kokeilemaan, mutta ei pärjääkään. – Kuka tahansa kulloinkin on kipparina tietää, että kun pyytää tietyt tyypit, homma toimii ja jäljestä tulee helpolla laadukasta, Kiiski perustelee. Suurin osa on tehty joskus aiemmin ja ne vain sattumalta tulevat nyt samaan aikaan ulos, Ako Kiiski selittää. Osittain se on näköharhaa, sillä läheskään kaikki mitä telkusta tulee ei ole suoraa lähetystä. 16-21 Ako ja Kalle.indd 16 26.5.2015 10.15. Jos on minuutti aikaa tehdä kappaleesta versio joka kestää päivänvalon, niin tiettyjen tyyppien kanssa se onnistuu. – Viime aikoina ollaan kieltämättä oltu paljon telkkarissa esillä, mitä välillä ihmettelee itsekin. TeksTi jA kuvAT: ToMMi sAARelA Kalle Torniainen ja Ako Kiiski ehtivät vetäistä hetken henkeä The Voice of Finlandin suoran lähetyksen harjoituksissa Turun Logomossa
– Juuri itsekurin tärkeyttä korostaisin kenelle tahansa, joka haluaisi näitä hommia klaarata, Kiiski tarttuu aiheeseen. Kiiski summaa, että jos moisen jännitteen luominen kuulostaa yleisön korvissa helpolta ja luontevalta, silloinhan soittajat voivat onnitella itseään siitä että päästiin siihen mihin pyrittiin. Erityisesti Voicen tyyppisissä ohjelmaformaateissa, joissa osa säestettävistä laulajista tulee melko pystymetsästä, pitää irtiottoja todella varoa. – Sitä yrittää kaikin keinoin olla menemättä muiden tielle ja pyrkii soitollaan luomaan sylin, johon kaikki voivat tulla. kuri ja järjestys Televisio-ohjelmien ja -sarjojen tuotantoresurssit vaihtelevat, eli joskus on runsaasti aikaa ja rahaa, joskus ei. Samalla päätetään ne harvat kohdat, joissa soittajalla on pelivaraa filliin tai variaatioon. – Oikeasti tällainen on kuitenkin kaikkein vaikeinta: tuskallisen hitaassa biisissä joka ikinen virvelin isku on samassa taskussa, komppi kasassa ja iso bändi lepää sen päällä niin, että kokonaisuus on jäntevä. – Aivan! Ainakin minusta on tosi siistiä lanata menemään kahdeksasosia, jotain missä ei tunnu tapahtuvan juuri mitään. Torniainen nyökkää. www.riffi.fi 3/2015 17 – On tämä erikoista puuhaa, periaatteessa levytystilanne mutta lisänä voi olla suoran lähetyksen paine, mikä vaatii totuttelua, Torniainen jatkaa. Normaalia väljemmästä aikataulusta huolimatta tietty rutiininomainen nopeus ja vähäsanaisuus tuntuu leimaavan bändin toimintaa näissäkin harjoituksissa. suitset solismille – Olen monesti törmännyt väitteeseen, että ”toi on tosi helppoo mitä noi tekee – nuottikuvakin näyttää naurettavan yksinkertaiselta”, Torniainen pyörittelee päätään. – Löysäily ei käy vaan pitää olla skarppina, jos yhtenä päivänä opetellaan alusta loppuun tusina biisiä, että ne ovat illalla kuvauskunnossa. Maltti lienee sitä tärkeämpää mitä isompi kokoonpano. ”Kun biisi rullaa, se on se meidän soolo.” 16-21 Ako ja Kalle.indd 17 26.5.2015 10.15. Voice of Finlandin suuri satsaus näkyy suoraan esimerkiksi treeniajassa. – Ja varsinkin kun soittimet sattuvat olemaan sellaisia, joilla leipä tehdään komppaamalla, siitä on apua jos tykkää komppaamisesta ja saa itselleen fiiliksiä näennäisen simppeleistä asioista. Mutta siinäpä se: jos kuuntelee läpi maailman levyt niin paljon sitä on käytetty, että jotain silläkin halutaan välittää, Kiiski innostuu. Kun komppi on vakaa peruskivi, siihen voivat muut ruveta koristelemaan. SuomiLoven ja Voicen pultissa on toistakymmentä muusikkoa, parin kolmen perusbändin verran. – Olemme ylipäätään tehneet tästä itsellemme hyvin kurinalaista, koska lopputulos on silloin parempi, Torniainen jatkaa viitaten lavalla virittelevään isoon bändiin. Kapellimestarin – tässä tuotannossa Lenni-Kalle Taipaleen – ohjeistuksen ja lappujen pohjalta sovitaan roolit, soundit ja tilankäyttö soittajien kesken hetkessä ja pienillä eleillä. Se syö paljon energiaa. Kiiskin mukaan ”koristelijoita” löytyy, ei siihen komppiparin tarvitse lähteä. Yksinkertaisen nuottikuvan ja vähien äänien alla on ikään kuin jotakin enemmän, jota ei välttämättä soiteta ulos. Kilpailevat solistit, tähtivalmentajat, bändi ja tekniikka kokoontuvat esityspaikkaan Logomon saliin viikoittain jopa kolmeksi kokonaiseksi päiväksi valmistelemaan perjantai-illan suoraa lähetystä
Musiikkiopettajan sijaisuudet kouluissa sekä musiikkiopistoissa vakuuttivat Akon kuitenkin pian, että pedagogi-isän tietä hän ei lähde tallaamaan. Silti hekin saattavat joskus soitella vain sen pari ääntä tahdissa. 18 www.riffi.fi 3/2015 – Katsonpa minne päin lavaa tahansa, näen muusikoita joilla on huomattavasti solistisia ambitioita ja järkyttävät määrät teknistä valmiutta. se oli hyödyllistä aikaa Häkä Virtasen ja Ape Anttilan basso-oppilaana. Ako kiiskin (46) isä on musiikinopettaja, ja kotona soi aina. u lue myös Riffin verkkosivuilta artikkelin jatko-osuus, jossa Ako kiiski ja kalle Torniainen kertovat soittajasuosikeistaan, televisiotuotannon bändiliiderin moniulotteisesta roolista sekä siitä mitä nuottiin kannattaa kirjoittaa ja mitä ei. – Rakastan yli kaiken sitä, kun jokainen tahti on taskussa ja tahdit seuraavat toisiaan vyörynä joka ei katkea. – Ei tämä tietenkään ole ollenkaan vain meidän kahden välistä vaan yhtä lailla porukan kommunikaatiota, koska kaikki soittavat samaa biisiä. Akon soittimia ala-asteikäisenä olivat piano ja trumpetti. laulajan asialla Millaista monissa liemissä keitetyn komppiparin yhteistyö sitten on ja mihin elementteihin se perustuu. jättimäisille tv-yleisöille kiiski tuli tutuksi viimeistään Tanssii tähtien kanssa -ohjelman bändissä. Kiipparimiehet, kitaristit, puhaltajat ja kuoro sopivat kaikki omilla tonteillaan kuinka tilaa jaetaan, Torniainen kertoo. Yleisradion suomilove on kiiskin debyytti pitkän tv-sarjan kipparina, ja toi plakkariin kultaisen venlan vuoden parhaana viihdeohjelmana. Ako kiiski Rumpujen tuumakoko on pääsääntöisesti maltillinen, mutta symbaalit ovat vastaavasti isoja. – Laulun rytmitys ja sanat vaikuttavat valintoihin eniten, kyllä kompinkin painotuksissa on tärkeintä ottaa huomioon melodia, laulu! Kiiski ja Torniainen puristavat olennaisimman teesinsä yhteen lauseeseen. Paisteen peruspeltien sointikattausta ryydittämään tarvitaan tv-keikalla reikäpeltiä, splashia ja chinaa. Hän oli mukana huippusuosituksi nousseessa ohjelmassa alusta loppuun, yhdeksän kauden mitalta. 2000-luvun alussa Torniaiselta tuli puhelinsoitto, jonka tuloksena kiiski kutsuttiin basistiksi vesku loirin ”junnubändiin”. Minulla ei ole minkäänlaista ongelmaa asennoitua, että ”olenpa tänään kurinalainen ja teen vain sen mikä on sovittu”, vaan se on kerta kaikkiaan dna:ssani. Heidän kurinalaisuutensa se vasta siistiä on, heillähän se sotii enemmänkin luonnetta vastaan. samoihin aikoihin kiiskin ja Torniaisen komppiakseli alkoi kiinteytyä linnanmäen Peacockin montussa, jossa tehtiin esimerkiksi Marco Bjurströmin ohjaamat musikaalit Hair ja saturday Night Fever. Aguilarin 8 × 10" tuulettaa lavalla mukavasti lahkeita, vaikka varsinainen kuunteluympäristö onkin JH Audion korvanappien varassa. Pienin sallittu crash on 18-tuumainen. Kun kapu on esitellyt yleisnäkemyksensä siitä miten ja minkä ”kokoisena” biisi toteutetaan, komppiparilta odotetaan aika sähäkästi ratkaisumallia millainen kuvio biisin perustaksi käytännössä sopisi. 16-21 Ako ja Kalle.indd 18 26.5.2015 10.15. Bändirintamalla tulivat 1990-jälkipuoliskolla vastaan Jore Marjarannan ja Ben Granfeltin Guitar slingers sekä Granfeltin trio, joiden kanssa tuli otettua tuntumaa keikkailuun kotimaan rajojen ulkopuolellakin. – Meillä on taipumus soittaa ääniä samaan paikkaan, ja kun on ajauduttu soittamaan paljon yhdessä, kaikesta tarvitsee puhua aina vain vähemmän, Kiiski aloittaa ja innostuu kehumaan rumpalikumppaniaan. Torniainen kuvailee omaa, solistisuutta kaihtavaa luonnettaan rumpalille sopivaksi ominaisuudeksi. – Kallella on suoraviivainen mutta musikaalinen tapa lähestyä komppia, hän on ehkä tarkin suomalainen rumpali jonka kanssa olen soittanut. Solismin tarve on molemmilla hyvin vähäinen. kalle Torniaisen neuvoja rummunsoittajille voit lukea haastattelusta, joka on julkaistu Riffi-lehden numerossa 6/2012. varsinainen ammattimainen bändimuusikon ura käynnistyi 1990-luvun alussa, armeijan jälkeen kasatun lahtelaisen coverbändin muuntuessa Riki Sorsan leirinuotio-orkesteriksi. Toinen hittisarja on vain elämää, jonka neljäs tuotantokausi kuvataan tänä kesänä. Siinä ei tarvitse arpoa ollenkaan – jos Kallen rummutukseen ei osu niin on itsessä vika! Viime vuosien toimenkuva on muovannut Akon ja Kallen työtapoja. Parivaljakkoa ei tavata treenikämpillä rauhassa istuskelemassa ja miettimässä parin biisin syntyjä syviä, vaan aina on tilanne päällä: tolkuton läjä kappaleita, joista tarvitsee kiinteässä ajassa synnyttää toimivat versiot. – Muutin Helsinkiin ja pääsin sibiksen musiikkikasvatusosastolle ensimmäisenä opiskelijana, jonka pääinstrumentti on sähköbasso. Kysymykseen ”mitä tämä kappale vaatii, että se alkaa toimia” on helpompi vastata, koska molemmat hallitsevat muitakin soittimia kuin oman pääinstrumenttinsa. Kun biisi rullaa, se on se ”meidän soolo”, Kiiski kiteyttää. varhaisessa teiniiässä hän sai joululahjaksi basson, aloitti soitinopinnot Jouko Niemivaaran johdolla ja löysi itsensä melkein saman tien rahakeikoilta teatterin montusta ja tanssiorkestereista. – Tuo onkin yksi pointti, miksi soitto välillämme sujuu
Kyllähän tämänkin voisi periaatteessa hoitaa yhdellä hyvällä viisikielisellä ja muuntautua eri soittotekniikoihin, laittaa kielien alle demppareita tai soittaa plekulla. Hän hakee soinnit bassoista, jolloin vahvistimen roolina on vain toistaa neutraalin uskottavasti eri soitinten sävyt. Käytän DR Stringsin kestäviä DDT-kieliä, jotka sopivat drop-vireisiin ja niissä on hyvä jännite ja soundi. Sitten tarvitaan yksi ellei useampikin basso, jonka kielet voi virittää valmiiksi räätälöityyn vireeseen, jos kappale sattuu menemään vaikkapa hankalasta Es-duurista. Toinen suosikki on ’66 Jazzbass, ja kolmantena Fenderinä on aina mukana 5-kielinen Roscoe Beck. Aguilarin kaappi lepattaa lahkeita soittajan takana, vaikka varsinaisesta kuulohavainnosta huolehtivatkin JH Audion kustomoidut JH16-korvamonitorit. Jos ohjelmasarjasta julkaistaan myös levy, on sen koostaminen sitä helpompaa mitä useampi otto samasta biisistä on käytettävissä. Vitoskielihän on efektilaite, jota kannattaa käyttää ainoastaan jos tarvitsee herättää huomiota. – Ja jos korvissa ei luureja olisikaan, niissä on korvatulpat eli hyvän perinteisen akustisen livesoundin olen pilannut itseltäni aikoja sitten! Korvamonitorien yleistyminen liittyy osittain klikin käytön yleistymiseen tv-tuotannoissa. Etuasteen, oktaaverin ja säröjen lisäksi Kiiskin laudasta löytyvät kaikki tarpeelliset äänenvärjääjät wah-wahista kaikuun ja choruksesta kompressoriin. Siitä saa helposti yliannoksen, mikä alkaa ärsyttää. – Se vaan on niin että eri soittimissa on radikaalisti erilainen soundi. Överit lähellä – Eniten tulee soitettua valkoista ’69 Precisionia, jonka Juha Lottonen kasasi ja maalasi. Kuvasta puuttuu tärkein kaikista: Road Ragen bypass-rima. Kiiski kysyy. Viisikielinen on tehokas efektisoittimena, mutta kolho soittaa, joten jätän sen mieluummin narikkaan jos ei tarvita. Jos en näitä bassojani täällä käyttäisi, niin missä sitten. Ako Kiiskin narikasta löytyvät neljällä ja viidellä kielellä varustetut soittimet kaikkiin kuviteltavissa oleviin tarpeisiin sormija plektrasoitosta vintage-tumputteluun. Mikki ja talla on vaihdettu, jotta se kestää paremmin plekulla hakkaamista. Kiiskin Hofnerissa on hiotut ja nauhattomassa puolihiotut, mutta James Jamersonia ja Rocco Prestiaa diggailevalle basistille hiomaton kieli on pääsääntöisesti se ainoa oikea. 16-21 Ako ja Kalle.indd 19 26.5.2015 10.15. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että elävän soiton mukana pyörisi taustaraitoja vaan tarve juontuu siitä, että käsikirjoitettu ja kuvakäsikirjoitukseltaan kellotettu ohjelma voidaan toistaa suorassa lähetyksessä tai nauhoituksessa samassa tempossa kuin harjoituksissa. – Lisäksi parissa bassossani on Hipshot, jolla saa E-kielen pudotettua D:hen. Paljon poljettavaa Kookkaan pedaalilaudan tärkein komponentti kriittisimmillä keikoilla on Road Ragen bypass-rima, jonka kautta efektit kierkannut ja lapiot jos basso näpeissä tuntuu ja kuulostaa erilaiselta, Ako kiiski huomaa alkavansa myös soittaa eri lailla – oikotie biisin vaatimaan soittotyyliin ja tunnelmaan löytyy soitinvalinnan kautta. Kontrabassokin kuuluu kattaukseen. kalle Torniaisen varhaisimmat vaikutteet tulevat kasarihevin valtakaudelta, jolloin rumpalisankareilla oli jättimäiset tuplasetit. Varsinaisessa vedossa mahdollisesti tuleva moka voidaan sekin kenties paikata, kun tallessa on treeniottoja samassa tempossa. Luokkaan ”muut” kuuluu soittimia, joiden soundi ei toimi suurimpaan osaan musasta ollenkaan, mutta annas olla kun tulee se yksi tietty biisi! – Hyvä esimerkki karaktäärisoundisesta soittimesta on Hofnerin klubibasso 1960-luvulta, sillä saa vuosikymmenen vaihtumaan hetkessä. Niiltä Kiiski ei kaipaa karaktääristä soundia. Eikä bändikeikoille olekaan tarkoituksenmukaista roudata läjää soittimia, mutta näihin telkkarija studiosessioihin otan kyllä mukaan erikseen plektrabassot, sormisoittimet ja muut. www.riffi.fi 3/2015 19 -Mietin keikalle lähtiessäni tarkkaan, mitkä soittimet otan mukaan että pärjään, Ako Kiiski perustelee melkein kymmenen basson kattaustaan The Voice of Finlandin lavalla Logomossa. kellon perässä Lavalla Kiiski käyttää modernisoitua Ampeg-henkeä huokuvaa Aguilarin 8 × 10" kaappia ja DB 751 -vahvistinta
Silloin kun tarvitaan erikoisempaa komppipeltiä, joukkoon sopii 21" Dark Energy Ride Mk II. kalle Torniainen Jos soittimen hallinta on hanskassa, sama setti pelittää koko illan, vaikka ohjelmisto olisi kuinka laaja ja kirjava, todistaa Kalle Torniainen. Poppiartistien kanssa työskentelyn ohessa Torniaiselle ovat tulleet tutuiksi teatterikeikat sekä levytyssessiot, niin rumpalin, kapun kuin tuottajankin näkökulmista. Mopolla liikkeelle – Ensimmäiset omat rumpuni olivat Ringo Starr -malliset Ludwigit, jotka olivat minusta noloimmat mitä voi olla, kerrassaan surkean näköiset. Tv-keikoilla vielä olennaisempaa on yhteistyö äänittäjän kanssa, koska ylivoimaisesti tärkein signaali on se, mikä menee äänitysautoon. Jos ja kun kattauksessa on eri volumella soivia soittimia, etuaste tarjoaa työkalut erojen tasoittamiseen, jotta ääni miesten ei tarvitse nähdä vaivaa asian kanssa. u kalle Torniainen (37) on rumpali toisessa polvessa. Rumpukärpänen puraisi jo tarhaiässä, kun kajaanilainen kalle oli kyläilemässä isänsä muusikko Unto Torniaisen kanssa Tampereella Mikko Alatalon kotona, jonka alakerran studiossa oli rummut. – vanhemmat kyselivät, että ”jaksatkohan tuota pitkään kun soitat joka päivä noin paljon”. Aika moneen harrastukseen olenkin kyllästynyt, mutta tähän en ole kyllästynyt koskaan! lukion jälkeen kalle muutti Helsinkiin opiskelemaan Pop & jazz konservatorioon, josta työelämä vei mennessään. Koot ovat 10", 12", 14" ja 20", varsinaisena virvelinä on vanha Camco, efektivirvelinä tukkoon dempattu DW Edge. – Ennen kuin laitan napit korviin keskustellaan hetki miksaajien kanssa siitä, minkälainen paikka on kyseessä. Teatterin montussa toimii parhaiten traditionaalinen yhden etutomin ja yhden lattiatomin vuosikertasetti. Lyön muutaman iskun ilman luureja, jotta tiedän miltä setti tilassa kuulostaa, kuinka lujaa ja miten sitä pitää soittaa. Myös Radialin 2-kanavainen Bassbone-etuaste on korvaamaton, koska Akon bassot ovat pääsääntöisesti passiivisia. The Voice of Finlandin lähetyksissä käytetty DW:n Collectors-malliston kirsikkapuinen setti on tyypillinen Torniaisen kalustona. Soittajan oma kirjanpito on tässäkin tärkeää. luureihin luottaen Jos Torniaisen rummut ovatkin yleensä pienet, pellit ovat isoja ja ohuehkoja: crash-koot alkavat kahdeksastatoista tuumasta. Synabasson imitointiin Bossin Octaver on ehdoton, mieluiten vanha OC-2, mutta turvallisuussyistä Kiiski on pitänyt laudoissaan uudempaa OC-3-versiota. 16-21 Ako ja Kalle.indd 20 26.5.2015 10.15. – Sillä säädän myös kontrabasson volumen, kaikki bassot lähtevät ennen styrkkaria di-boksin kautta ulos äänitysautoon ja saliin. espoolaisen Mofo Music -studion osakkaana Torniaisen kalenteri täydentyy äänityssessioilla, levytuottajan töillä sekä tv-ohjelmatunnarienkin tehtailulla. Hi-hat on aina 14-tuumainen ja tyypiltään Heavy 2002, Dark Energy tai poimureunainen Formula 602 Sound Edge. Torniainen nousi ogelin coverbändeistä kerralla ykköskastiin, kun Vesa-Matti Loirille koottiin Juha Vainion biiseihin pohjautuvaa levyä ja keikkoja varten tuoretta soittajatiimiä, johon valikoitui muitakin nousevia nimiä lenni-kalle Taipaleesta Mikko Kososeen. kalle kävi aluksi yksityistunneilla ja sittemmin opiskeli koko kouluiän kajaanin musiikkiopistossa klassisia lyömäsoittimia pikkuja patarummuista marimbaan. Nicko McBrainilla oli niin monta tomia enemmän, ja paljon isompia! Isä kuitenkin ilmoitti, että saat toisen etutomin sitten kun opettelet soittamaan ensin hyvin yhdellä, Kalle Torniainen naureskelee soittajanuransa alkutaivalta. – Kirjoitan nuotteihin biisikohtaiset muistiinpanot: mikä soitin, mitkä pedaalit, mitkä asetukset. Sama virveli, rummusto ja pellit toimivat yleensä kaikessa, sillä tarvittavan vaihtelun pystyy tuottamaan virittämällä, tatsilla, ylipäätään soittimen hallinnalla. Ääni ei katkea, jos yksi spedu pamahtaa välistä. – Vain jos soitetaan tosi hiljaa todella pienessä tilassa vaihdan tilalle hivenen ohuemman parin. Torniainen on soittanut komppiparina Ako kiiskin kanssa esimerkiksi idolsissa ja suomilovessa. Torniainen soittaa Paisteen symbaaleilla, joista eniten crashja ride-käyttötunteja keräävät 2002ja Formula 602 -sarjat. kallea ei saatu niiden takaa pois millään, ja jo kotimatkalla kajaaniin päätettiin, että pojan pitää päästä treenaamaan. Erilaisia säröjä on yli puoli tusinaa, koska säröt ovat kuten bassotkin – eri laite käskee soittamaan eri lailla. Jos on soittanut alun perin puhtaalla soundilla se kuulostaa aivan erilaiselta kuin efektiä vastaan soittaminen. Sopivan särökattauksen löytäminen on haastavaa: joskus tarvitaan silkkaa säröä, toisinaan kerrannaisia jotka nostavat plektran länkytystä esiin. Television puolella Torniainen on ollut kipparina esimerkiksi linnan jatkoilla ja Puhdas elämä lapselle -konsertissa, tuorein tv-kapellimestarikeikka oli keväällä Jarkko Tammisen isännöimässä uudessa Big Bang!-viihdeohjelmasarjassa. Toinen kooltaan vastaava DW:n setti kiertää Juha Tapion keikkabussissa, ja hevimmille keikoille sopii DW:n 22-tuumaisella bassarilla ja viidellä tomilla varustettu koivusetti, vaikkapa 6,5" syvällä alumiinivirvelillä. Kapuloista Regal Tipin 5AX käy melkein kaikkeen. Studiossa efektejä voi lisätä jälkikäteenkin, mutta lopputulos ei ole sama. Lisäksi käytössäni on kiipparinkin muotoinen bassosyna, Moogin Little Phatty. Luurit päässä yritän sitten pitää sen tatsin ja volyymin mikä on sovittu. – Poljen aika tanakasti ja nopeilla liikkeillä, joten se saa kovaa kyytiä. Korvamonitorikuuntelun varassa soittavalla rumpalilla on oltava luottamuksellinen suhde monitorien ja etupään miksaajiin. Isän oppi ilmeisesti upposi, sillä Torniaisen ei tarvitse raahata paljon tavaraa mukaansa sellaisillekaan keikoille, joilla ohjelmisto on iso ja kirjava. 20 www.riffi.fi 3/2015 tävät. Aika pian veskun ”junnubändin” perään tulivat kiinnitykset Kaija Koon ja Samuli Edelmannin bändeihin. Kaikissa bassoissa tavoitteena on, että ne soivat yhtä voimakkaasti
KYSY LISÄÄ! Ilkka Hildén, 020 747 9395, ilkka.hilden@audico.fi 16-21 Ako ja Kalle.indd 21 26.5.2015 10.15. Jopa 15 yhtäaikaista kanavaa 2,4GHz taajuudella. SENNHEISER D1 UUDEN SUKUPOLVEN LANGATON MIKROFONI Audico Systems Oy | Helsinki & Turku 020 747 9340 | info@audico.. Automaattinen taajuuksien hallinta ja helppokäyttöinen sovellus järjestelmän valvontaan. | www.audico.. Authorised Specialist Partner Professional Systems Helppokäyttöisyys yhdistettynä äärimmäiseen toimintavarmuuteen
– Annan kaiken krediitin isälle ja äidille siitä, että olen saanut kotoa vapaan tahdon sekä rohkaisua etsimiseen ja omien ratkaisujen tekemiseen. – Olen aina ollut nimeni arvoinen eli epäilevää sorttia, Tuomas avaa. Lisäksi kotoa kumpuaa omasta mielestäni erittäin vakaa ja hyvä moraalikasvatus. – Kyseenalaistaminen tuntuu minusta ainoalta oikealta lähestymistavalta asioihin, ja täydellinen varmuus itse asiassa jotenkin ahdistaa… Tai siis totta kai jotkin asiat täytyy ottaa annettuina ja tietyt normit pitää hyväksyä, jotta yhteiskunta ja elämä yleensä pyörii. Niin ei ollut koskaan tarkoituskaan. Vaikka tulenkin kristillisestä perheestä, ei meillä koskaan tuputettu mitään. Nightwish jalostaa ideaa antamalla evoluutiota ylistävällä endless Forms Most Beautiful -levyllään tärkeän puheenvuoron Richard Dawkinsille. Eihän siitä mitään tulisi, jos meidän täytyisi toistuvasti epäillä vaikka painovoiman olemassaoloa! Holopainen kiittelee kotikasvatustaan ja uskoo saaneensa lapsena Kiteellä veljensä ja siskonsa kanssa vakaat lähtökohdat elämälle. Siitä olen hyvin kiitollinen, oli se sitten uskontopohjaista tai ei. vie maisemametallia suomesta 22-25 Holopainen.indd 22 27.5.2015 10.56. Asiat ja motiivit asettuvat parhaiten mittakaavaan kun muistetaan, että vaikka Tuomas Holopainen syntyikin joulupäivänä 1976 pienelle paikkakunnalle kouluja kirkkoväkeä tuottaneeseen sukuun, on hänen isänsä koulutukseltaan diplomi-insinööri ja äitinsä ammatiltaan opettaja. Eikä bändin toistaiseksi parhaaksi albumiksi muodostunut Endless Forms Most Beautiful mikään varsinainen kapinan väline olekaan. TeksTi: PeTri silas kUvaT: ville JUUrikkala epäilevä Tuomas Parikymmentä vuotta sitten kuultiin Pink Floydin The Division Bell -albumilla Stephen Hawkingin synteettistä ääntä. Tuomaksen mukaan tästä ei kuitenkaan ollut kyse. Rajankäynti uskonasioiden parissa näyttäytyy läntisen maailman eri puolilla eri valossa. Vuoden 2007 Dark Passion Play -albumilla mukana ollut biisi Meadows of Heaven tulkittiin tietyillä tahoilla suoraksi kristilliseksi viitteeksi. 22 www.riffi.fi 3/2015 Uusimman Nightwish-projektin johtoajatus oli vahvasti tieteellinen, mutta levyn suorat ja epäsuorat kytkökset brittiläiseen evoluutiobiologi Richard Dawkinsiin heittivät jo ennalta levyn päälle ateismin varjon
Aika äärimmäinen reak tio. Biisinikkari kertoo yllättyneensä koko uutisesta suuresti, eikä usko levyjen polttelijoiden itse asiassa lukeneen ensimmäistäkään Dawkinsin kirjaa tai edes kirjoitusta alusta loppuun. Eikä ”Meadows of Heaven” -ajatus itse asiassa ole oma vaan My Dying Briden keksintöä, hän viittaa brittiläisen doom-yhtyeen levyltä Like Gods of the Sun (1996) löytyvään raitaan For My Fallen Angel. – Ensireaktiona tuli, että onpa jengi lyhytnäköistä ja typerää. – On jännää, että kun me ilmoitamme Richard Dawkinsin esiintyvän levyllämme, jengi rapakon tuolla puolen loukkaantuu verisesti ja alkaa polttaa tuotantoamme. Mutta Dawkinsin kymmenien tieteellisten kirjojen seasta suurin osa ihmisistä tuntuu tietävän Jumalharhan, ja sen sanomahan on joillekin ongelmallinen. Saimme muun muassa kuulla tehneemme kaupallisen itsemurhan, koska ”niin iso osa yhtyeen faneista on kristittyjä tai yleensä uskovaisia”. Vai miten muuten selittyy, ettei 45 prosenttia kyseisen liittovaltion asukkaista usko evoluutioteoriaan. Sitä jengi näköjään säikähtää! Näin kärkevän kielteisen palautteen kohdentumista nimenomaan Yhdysvaltoihin Holopainen ei yllättynyt. – Juuri sieltä tuli niitä kommentteja, että nyt on koko perheelle kolmelle keikalle ostetut liput palautettu ja bändin koko tuotanto haudattu pihan perille… Niin paljon kuin Amerikasta pidänkin, ihmettelen kyllä jossain määrin sikäläistä koulutusta. vie maisemametallia suomesta 22-25 Holopainen.indd 23 27.5.2015 10.56. En muista kuulleeni, että mainitsemasi biisi ja sille aikoinaan äänitetty gospel-kuoro olisi ajanut ateisteja vastaaviin tekoihin. Tietämättömyys siitä oikeastaan päällimmäisenä puski läpi. – No, taivashan on hyvin poeettinen termi ja voi tarkoittaa moniakin asioita. Äänitysten auvoa kiteellä ja Oxfordissa Tuomas ei olisi Tuomas, ellei Nightwishin kahdeksannen albumin maailmoja syleilevää teemaa olisi vedetty tappiin asti. Jotain on todella pahasti pielessä. Marcohan ( Hietala, laulu ja basso) tämän jo kiteytti osuvasti sanomalla, että jos tänä päivänä haluaa olla vaarallinen rockin tekijä, kannattaa unohtaa kaikki Saatanat ja viinat ja kutsua levylle evoluutiobiologi. Aihe sinällään saa Holopaisen silti syttymään, koska USA:sta kantautui uuden julkaisun tiimoilta jo etukäteen sangen omituisia tietoja. Siinä missä itse Endless Forms Most Beautifulin nimi on lainassa Charles Darwinin Lajien synnyn (1859) lopusta, päättyy kiekko parisenkymmentä minuuttia ottavaan korskeaan proge-eepok seen The Greatest Show on Earth, joka puolestaan lainaa otsakkeensa yhdeltä Dawkinsin avainteoksista
Sikäli into ei ole mitään uutta, että kosketinsoittaja ja säveltäjä suunnitteli ennen musiikkiuraa itselleen ammattia luonnontieteiden parista Itä-Suomen yliopiston ympäristötieteellisessä tiedekunnassa. – Kyllä, opiskelin hetken aikaa biologiaa. Holopaisen retkueen kysellessä läheltä bussipysäkkiä tai taksitolppaa professori ilmoitti yksin tein kyyditsevänsä suomalaiset rautatieasemalle. Holopainen tiesi jo levyä suunnitellessaan, että evoluutio tulee leimaamaan sekä koko prosessia että lopputulosta. Siitä olin haaveillut kuuden vanhasta lähtien. Dawkins oli valmistautunut hyvin, tehnyt merkintöjä printteihin ja kyseli ennen aloitusta mielipiteitäni painotuksista ja tauoista, Tuomas muistelee. Olin jo heti alussa ja matkan varrella yrittänyt kysellä, millaisesta palkkiosta sovitaan, mutta hän ei ottanut asiaan kertaakaan mitään kantaa. Kerroin, miten levymme päättävä biisi on hänen inspiroimansa ja kysyin, kiinnostaisiko tulla mukaan. Sessiot loppuivat hämmentävällä tavalla. Sävellysja sanoitusurakka oli tietenkin alkanut paljon, paljon aikaisemmin. Meillä on aiemmin ollut teksteissä vahvoja fantasiaelementtejä, ja olen aina voinut luottaa siihen, että jos teen tekstin vaikka saunatontuista, niin kyllähän Marco siihen osaa suhtautua ja biisin vakuuttavasti tulkita. Ja kyllä näitä aiheita sitten Röskössä leirinuotiolla ahkerasti puitiinkin. Vasta junaa odottaessa sain irti, että yksi valmis levy riittää. Ja on minulle myös tullut aina Tiede-lehti, joten tietty palo näihin asioihin on kytenyt ihan pikkupojasta. Pilottisinkuksi lopulta päätynyttä Élania hän piti biisinä, joka karsiutuu ensimmäisenä, jos tarvetta tiivistämiseen ilmenee. Tuomas myöntää halunneensa Endless Forms Most Beautifulille myös vastapainoa tyypilliselle, usein kliseiselle metallisanastolle. – Osin minua innosti eteenpäin tieto siitä, että muutkin bändiläiset ajattelevat näistä asioista hyvin samansuuntaisesti. Holopaiselle, kitaristi Emppu Vuoriselle ja alkuperäisrumpali Jukka Nevalaiselle paikka oli tuttu jo lapsuudesta, Kiteen Karhu-poikien partioleireiltä. – Sen jälkeen ahmin miehen muitakin kirjoja – suosikeiksi kohosivat The Magic of Reality sekä The Selfish Gene – ja tutustuin Christopher Hitchensiin sekä Brian Coxiin ja palasin aiemmin jo lukemani Carl Saganin pariin. Myös Esko Valtaoja tuli tutuksi samassa rykäisyssä. Paikka tuntui inspiroivan erityisellä tavalla brittiläistä multi-instrumentalisti Troy Donockleya ja Joensuuhun asettunutta hollantilaislaulajaa Floor Jansenia, mutta myös Hietala ja rumpali Kai Hahto viihtyivät. 24 www.riffi.fi 3/2015 – Kiinnostuin Dawkinsista kunnolla viitisen vuotta sitten, kun joltain lentokentältä ostettu The Ancestor’s Tale jätti niin vahvan jäljen, Holopainen muistelee. Levyä veistettiin luonnon keskellä yhtyeen käyttöön vuokratussa leirikeskuksessa. Ja koska määrätietoinen mies kerran oli niin innoittunut Dawkinsin työstä, päätti hän lopulta yrittää saada tämän mukaan levylle. Se oli uskomatonta. Äänitykset järjestettiin prosessin loppupäässä Dawkinsille tutussa studiossa Englannissa. Silloin kun Marco tekstittää omillaan vaikka Tarotin juttuja, ote on toinen. Elimme ja hengitimme tätä levyä, ihan kirjaimellisesti, Holopainen huokaa muiston äärellä. leppoisan levynteon jälkeen rooliasu niskaan Nightwishin soundille olennaiset orkesterija kuoro-osuudet toteutettiin edellislevyjen tapaan Pip Williamsin sovitusten pohjalta Lontoossa, mutta jo ennen niitä ja Dawkins-rupeamaa olivat Rösköön rakennetussa studiossa häärineet tutut tehokkaat ammattilaiset Tero ”TeeCee” Kinnunen ja Mikko Karmila. Vaikka ei niin omakseen tunsikaan. Kolmisen viikkoa myöhemmin avasin Pariisissa hotellihuoneessa sähköpostiani ja olin pudota tuolilta, kun löysin Dawkinsin vastauksen! Hän oli käynyt Youtubessa tutustumassa yhtyeeseen ja lupautui innoissaan mukaan. Minun suhtautumiseni sanoittamiseen on romanttisempi. – Siitäkin oli kyse. – Oli erikoinen tunne istua Dawkinsin sähköauton takapenkillä se vajaan sadan kilsan matka junalle. – Halusin meille kaikille kunnon immersion tekeillä olevaan materiaaliin, ja sen kolmisen kuukautta veden äärellä puiden siimeksessä takasi. Loppusilauksen antoi myöhemmin Mika Jussila, hänkin tärkeä osatekijä Nightwishin äänikuvan muodostuksessa. – Levyn materiaali, tarinan kaari ja biisijärjestys tuli itse tehtyinä demoina valmiiksi huhtikuussa 2014, Holopainen kertaa. Ne ovat meidän roolimme tässä yhtyeessä. – Se oli huvittavaa. Meillä oli Röskön valmistava osuus jo kääntymässä lopuilleen, kun ilmoitin olevani kappaleen kans”Näköjään säädön ja draaman määrä on Nightwishissä vakio.” 22-25 Holopainen.indd 24 27.5.2015 10.56. Nyt tiesin jo ennalta, että aiheeni sytyttää hänet aivan eri tavalla kuin aiemmat lyriikkani. Olen jo ajatellut, että seuraavana vuoron saa Kari Enqvist. Bändiliideri luonnehtii levyntekoa ainutlaatuiseksi rupeamaksi. – Asiaa mietittyäni päätin, että käsin kirjoitettu kirje on oikea tapa lähestyä professoria. – Viime lokakuussa matka vei keskelle ei-mitään Hats Off -studiolle, missä hän on nauhoittanut äänikirjansa. Matkan päätteeksi hän sivuutti puheet korvauksesta viimeisen kerran. Kaikki etevät tieteen kansantajuistajat ovat minulle todella tärkeitä hahmoja, sillä heillä on ihmeellinen taito tehdä tieteestä suorastaan runollinen ja spiritualistinen kokemus
Myös Donockleyn säkkipilliä kuullaan hillitysti, Tuomaksen mukaan samassa mitassa kuin Imaginaerumilla (2011), kun mies vielä oli mukana ulkojäsenen statuksella. – Joo, myöntää hän ujon puoleisesti. Silloin tilanne oli vakava, mutta nyt juttu jo vähän huvittaa Holopaista – etenkin kun sitä katsoo samassa valossa kuin hankaluuksia Tarja Turusen ja Anette Olzonin kanssa. Kuin kotelosta siivilleen nouseva perhonen, muuntui tieteestä ja musiikista aikoinaan hullaantunut pikkupoika taas siksi salaperäiseksi maisemametallin ylipapiksi, jota miljoonat fanit kautta maailman palvovat. Ainoastaan oopperamaisia ”kovaa ja korkealta” -osuuksia tuli vähemmän kuin ensin olin ajatellut. Troy on onnekHae opiskelemaan lukuvuoden 2015-2016 kursseille Viestinnän kurssit Radioja TV-työ Journalistinen kirjoittaminen Mediatekniikka ja tapahtumatuotanto Laulusolisti Opi keskeisimmät asiat sooloartistin taidoista Laajenna rytmimusiikin tuntemustasi Kasvata esiintymisvarmuuttasi Kirjoittaja Kiinnostaako kirjallisuuden opinnot. Siinä oli rundattu Floorin kanssa pohjiksi vuoden päivät, eli hän oli sisällä porukassa ja minulla hyvä tuntuma hänen kyvyistään. Vaikka Holopainen onkin paria poikkeusta lukuun ottamatta vastannut Nightwishin koko tuotannosta aina debyyttialbumi Angels Fall Firstistä (1997) lähtien, erosi biisintekovaihe tällä kertaa aiemmista. – Ei ole mikään salaisuus, että Amorphis teki minuun aikoinaan valtavan vaikutuksen, ja tätä kappaletta ekoja kertoja bändin kanssa soittaessa tuntui Esan henki leijuvan porukan yllä. – Toisaalta, sinkkujen poiminta on siihen erikoistuneiden ammattilaisten hommaa. Haluatko kehittää kirjallista ilmaisuasi ja toteuttaa kirjaprojektin. Kappaleessa kaikuvat melko selvinä Tuomaksen tunteet toisen metallibiisejä maailman huipulle säveltävän Holopaisen suuntaan. Itselleni tekstiltään hyvin läheinen ja tärkeä Edema Ruh oli omani ja bändin ehdokas ykkössinkuksi. Riffi 06/14). Uniongelmia oli kestänyt liki kymmenen vuotta, joten on oikeastaan ihme, että mies kesti näinkin kauan. Lähiaikojen henkilökohtaisia huippuhetkiä ovat kesän Suomen-keikat ja tietenkin joulukuun konsertti Lontoon Wembley Arenalla, jonka puitteissa meidän on tarkoitus saada Richard Dawkins lavalle kanssamme. – Jukka on muusikko, kolmen lapsen isä ja liikemies, joka hoiti pitkään kaiken muun ohella myös sen bisnespaskan, jota kukaan muu ei halunnut tehdä. Sitten oli edessä syklin vääjäämätön kehitysvaihe, tuttu osa rocklevyn elinkaarta. – Näköjään säädön ja draaman määrä on Nightwishissä vakio, Tuomas hymähtää. Niin taitavaksi kuin Tuomas onkin suurten massojen ja draaman kaarien hallinnan kanssa harjaantunut, on hän ennenkin havainnut olevansa sinkkuvalinnoissa jotain toivottoman ja keskinkertaisen väliltä. Huomasimme, että olimme monesti lopettaneet treenit juuri Élaniin, ehkä soittaneet sen päivän päätteeksi parikin kertaa, ja aina oli kaikille jäänyt hymy huulille. Mutta nyt on kaikilla huojentunut olo. Vähän kuin arvaamaton karnevaalitirehtööri Ray Bradburyn Paha saapuu portin taa -kirjassa tai King’s Menin kanssa Britanniaa 1600-luvun alulla kiertänyt bardien bardi, veti Tuomas silinterin päähän, hyppäsi vankkureihin karavaanin kärjessä ja johti joukot taas kerran tien päälle. Oli hienoa, kun kuuli biisinteossa päässään Marcon äänen ohella myös Floorin ja Troyn äänet. Takana oli orkesterin historian toinen merkittävä kokoonpanovaihdos, eikä tälle nimenomaiselle jouk kueel le ollut aiemmin räätälöity mitään. Jukka on intohimoinen, tunteella käyvä rumpali, jonka kanssa olen soittanut tämän bändin ekoista treeneistä asti, eli nämä eivät ole kenellekään helppoja ratkaisuja. Amaranthin kuviohan oli Dark Passion Playn aikaan ihan vastaava, nauraa mies tänään. Kun tarve vaatii, Floor vetää täysillä upeas ti, mutta näillä raidoilla ei hänen trademarkilleen ollut tilaa. Onneksi saimme Kaitsun kelkkaan. Lopulta joku kolmesta roolista piti feidata. – Tämän levyn teko oli näistä prosesseista toistaiseksi helpoin. www.riffi.fi 3/2015 25 sa vähän kahden vaiheilla. Vasta Imaginaerum-rundilla Japanissa hän avautui aiheesta kunnolla ja ilmoitti kotiinlähdön olevan lähellä. u 22-25 Holopainen.indd 25 27.5.2015 10.56. Haluatko tutustua kirja-alaan. Endless Forms Most Beautifulin tarinan tähän vaiheeseen asti saattoi Tuomas tehdä töitä oman ryhmän kanssa piilossa vieraiden katseilta, mikä sopii itseään erakkoluonteeksi aikoinaan kuvanneelle miehelle. – Élan on nyt toinen levy-yhtiön mielestä ilmiselvä sinkku, jonka itse olisin heivannut. – Ja tätä meillä on nyt edessä vähintään vuoden 2016 lopulle. Ilmoittaudu valintakokeeseen: laajasalonopisto.fi Vuoden opisto Vuoden opisto si myös taitava laulaja, perkussionisti ja buzukin soittaja, joten niitä värejä pystyi heittämään pillien vastapainoksi äänikuvaan. Toivottavasti myötämielisenä! Riffi viittaa aika vahvasti sille suunnalle, mutta olin siihen niin tyytyväinen, etten voinut jättää käyttämättä. – Niissä pilleissä on sen verran läpipuskeva soundi, ettei sitä tahdo ylikäyttää. Nyt oli mukana paitsi bändin parhaana laulajana yleisesti pidetty Jansen, myös moneen taipuva Donockley. Ainoa käärme paratiisissa oli lopulta Jukka Nevalaisen sairastuminen, josta olisi voinut seurata katastrofi, ellei Kai Hahto olisi pelastanut pulasta (ks. Troy ja Marco pöyristyivät, koska heidän mielestään se oli yksi nipun parhaista. Nyt katsellaan hetken aikaa rauhassa, kunnes tilanne arvioidaan uudestaan. – Rundin alku USA:ssa on mennyt hienosti, mies raportoi Arizonan Phoenixistä lähes 40 asteen paahteesta. – Vaikka kuinka luulisi, että kaikki on nähty, jotain tulee aina eteen! Holopaisen mukaan Nevalaisen tilanne vakiintui melko pian hänen saatuaan levättyä kunnolla. Näistäkin muutoksista huolimatta Tuomas sanoo työnteon sujuneen ilman kitkaa
26 www.riffi.fi 3/2015 ja pistettiin haaveita ylös. Oltiin Ollin kanssa laskettu, että hillot riittäis just loka-marraskuuhun, jolloin levy pitäis saada ulos. JakTeksTi: Misha koivunen kuvaT: olli haveri ja Tiia ÖhMan – kun härmä ei riitä Poets of the Fall on tehnyt kymmenen vuotta määrätietoisesti työtä ulkomailla menestymisen eteen. Marko Saaresto, yhtyeen vokalisti ja yksi perustajajäsenistä kertoo miten POFfit tehdään. Tässäkö tää oli. Jotta täysipäiväinen puskeminen bändin eteen olisi mahdollista, oli silloisesta päivätyöstä luovuttava. soitinliikkeessä kuultu ”Tehdään Poets of the Fallit” -lause viittaa kaiken satsaamiseen bändin eteen. Päätettiin tehdä musaa. Me tehtiin sitä levyä ja promoo ja muuta, koska oli pakko pitää homma liikkeellä. Noh, levy tuli vasta seuraavassa tammikuussa mutta kaikki rahat oli käytetty jo lokakuussa. Muistan kun tuijotin seinää ja mietin että näinkö tää nyt meni. – Istuttiin vuonna 2003 Ollin ( Tukiainen, kitara) Opelissa 26-29 Poets of the Fall.indd 26 27.5.2015 10.58. Jopa työn ja asunnon. ja menestystä on piisannut. Eikä voinut hakea duunia, kun piti kattoa tämä kortti loppuun. Mitä halutaan tehdä ennenkuin elämä on ohi. Marko myi osuutensa mainostoimistosta jossa työskenteli, ja koska tuloja ei enää ollut, oli vuokra-asunnostakin luovuttava. – Asuin vuoden verran mutsin ja faijan kellarissa jossa oli makuuhuone
Mä oon laulanut kol me vuotiaas ta ja bändejä on ollut monia. Bändin varovaisena toiveena oli, että levy saataisiin kauppoihin ja keikkoja siunaantuisi sen verran, että bändi saataisiin edes jollain tavalla pyörimään. Budjetointi oli yksinkertaista: kaikki liikenevä raha sijoitettiin bändiin ja levyntekoon, ja menot laitettiin mahdollisimman pieniksi. Tyhjästä ei tämäkään ilmiö silti syntynyt. normipäivä Kysyttäessä Saarestolta konkreettista esimerkkiä siitä, mitä tarkoittaa täysipäiväinen tekeminen bändin eteen, vetää hän esiin kuvainnollisen fläppitaulun ja alkaa vedellä ranskalaisia viivoja otsikolla ”Perus duunipäivä”: • Aamupäivällä studiolle, maileja läpi pari tuntia. Viihdeteollisuus on jatkuvassa aaltoliikkeessä, jossa epävarmuus on vallitseva mielentila. Tämä ei siis ollu mikään ”overnight success” vaikka siltä saattoi ulkopuoliselle kuulostaakin. Pyrittiin innostamaan tarpeeksi hyviä ihmisiä, että saadaan hommaa eteenpäin. – Siinä oli paljon duunia alla. Aika riskaabelia puuhaa. • Promo/markkinointi-asioita. Sitten esimerkiksi deadline jollekin biisille, joka on lähdössä vaikka ra dioon. • Yhteistyökumppaneille soittelu, mailit sinne missä tarvitaan mustaa valkoisella. Silloin oli vain ajatus että tää on pakko tehdä, meni syteen tai saveen! Kyllä sieltä jotenkin noustaan. Saaresto kertookin että tiukoissa tilanteissa on eletty alun jälkeenkin. Asiat vain loksahtivat kohdalleen tällä kertaa. Nykyään olen onneksi parempi raha-asioiden suunnittelussa. • Sävellys, sanoitus, sovitus, tuottaminen. Tarpeeksi tappiota ja Poets of the Fallin taru olis ollu siinä. Mutta levy lävähtikin listojen kärkeen, biisit soivat radiossa ja keikkaa oli enemmän kuin bändi jaksoi soittaa. www.riffi.fi 3/2015 27 settiin kuitenkin puhua ja tukea toisiamme ja pitää liekkiä yllä. Bändi elää vieläkin samaisen mantran mukaan. Sitä tehdään ja väännetään ja käännetään. • Kiertueen järjestelyjä, jossa miljoona liikkuvaa osaa. Kaikki mahdollinen tehtiin itse. • Levynkansien, julisteiden ja t-paitojen suunnittelua ja muut kauppatavarat. – Ollaan sijoitettu kaikki rahat ja lähdetty kiertueelle toivomaan että reissu kannattaa. Kun Signs of Life viimein vuonna 2005 ilmestyi, odotuksia ei juurikaan ollut. Sen lisäksi olen opiskellut moneen ammattiin ja yrittänyt kaikenlaista. – Musavideot, kansien värimäärittelyt ja masteroinnit jne… kaikki tehtiin talkooporukalla. Pitää olla tarkat suunnitelmat ja toivoa parasta. • Videoasioita, ohjaajapalavereita… ”Energian saa päälle siitä, että on ihmisten kanssa läsnä siinä tilanteessa.” 26-29 Poets of the Fall.indd 27 27.5.2015 10.58
Enhän mä pysty mitenkään vastaamaan näille kaikille. Hengata verkkareissa ja mennä bunkkaan silloin, kun väsyttää. Yhtyeen ensimmäinen hitti, ”Late Goodbye” ponnisti samantien kansainväliseen tietoisuuteen ja samaiselta levyltä irroitettu ”Lift” lisäsi pökköä pesään. Joskus jonkun biisin syntyminen vaatii vartin, joskus taas kolme kuukautta. Seuraavana jouluna ”Maybe Tomorrow is a Better Day” -kappale laitettiin ennen levyn ilmestymistä yhtyeen nettisivuille lahjaksi faneille. Kiertueella vaadittavaa sietokykyä on pakko valmentaa etukäteen. Lontoon Camdenin yhtye myi viikossa loppuun, toisin kuin Manchesterissa, vaikkakin paikka oli isompi. Silloin kun teet hommia satasella pää laatikossa, sitä saattaa keskittyä ihan epäolennaisuuksiin eikä näe koko kuvaa. Jossain paikoissa missä asuu paljon ihmisiä, paikat on isompia ja ihmisillä enemmän rahaa, isompia keikkoja järjestetään enemmän. Pohjoisja Etelä-Amerikassa on paljon yleisöä, varsinkin Argentiinassa, Brasiliassa ja Meksikossa. – Esimerkiksi Moskovassa on yleensä isompia areenoita. Kun se mylly käynnistyy, niin se ei sammu välillä yölläkään, koska silloin teen sanoituksia, eikä kukaan varmasti häiritse. Pari viikkoa siinä meni ja sitten opettelin mitä kamaa pitää skriinata pois. Lopullisen hyväksynnän haluamme kuitenkin tehdä itse. Uutena valtauksena on Britannia, jossa pää on mukavasti avattu. Nyt tehdään musaa ja varmistetaan, että kukaan ei pääse katkaisemaan sitä flowtilaa. ”Carnival of Rust” -video keräsi nopeasti yli kymmenen miljoonaa hittiä Youtube-sivustolta. ei please lentämistä Kiertuebussissa on kuuden soittajan lisäksi kolme henkeä tekniikkaa hoitamassa, kiertuemanageri ja paikallisen promoottorin edustaja sekä kuski. Jokainen tarvitsee kuitenkin oman tilansa ja rauhansa. Venäjällä bändi on kiertänyt jo monta vuotta. Inspiraatiota voi lähteä myös etsimään, vaikka toisin sanotaan. Taiteellinen herkkyys ja bisnes-ajattelu asustavat tunnetusti harvemmin samassa osoitteessa. Euroopassa liikutaan 500 – 1 500 kapasiteetilla ja muutamat paikat vetävät 3 500 – 5 000 henkeä. Vaikka bisnespuolella on vaikeuksia, se ei välity livetilanteeseen millään tavalla. – Meidän toiminta meni tosi nopeesti globaaliksi. Yhtye soittaa joka ilta tunnin ja 40 minuutin pituisen pe”Taustalla voi olla mitä tahansa tragedioita, mutta keikka pitää vetää täysillä.” 26-29 Poets of the Fall.indd 28 27.5.2015 10.58. Saattaa olla hajalla jostain pikku asiasta vaikka taustalla on hieno historia, nykytilanne ja muita asioita, jotka ruokkivat sitä positiivista kierrettä. Mutta niissä kaupungeissa on joskus myös ylitarjontaa. Lentokoneessa jäkität kahdeksan tuntia paikallaan yhdessä asennossa. Uusissa paikoissa taas pitää tehdä pohjatyötä, että löytää oman yleisönsä ja pääsee soittamaan isompia keikkoja. Sille pitää olla oma aikansa ja hiljentyminen. Ehei, me tehdään kaikki ite. Mieluiten keikat peräkkäisille päivillä, että pystytään nukkumaan siirtymän aikana. Ukrainan tilanne aiheuttaa päänraapimista itse kullekin, mutta suomalaiset eivät kohdanneet minkäänlaisia hankaluuksia. On hyvä luottaa muidenkin ammattitaitoon. Se aika pitää löytyä. suomesta on hyvä aloittaa Poets of the Fallin uran alkumetreillä joku päästi suustaan lauseen: ”In three years, Hollywood will know my name”. Lentäminenkin vie uskomattoman paljon aikaa. Se ei ole niin, että mennään studioon, soitetaan biisi ja joku miksaa, tuottaa, masteroi ja tekee kannet ja videot. – Jos ne on maassa, kyllä ne pysyy. Aluksi ajattelin, että mä vastaan kaikille, jotka laittaa sähköpostia meille, mutta niitä tuli tuhansia päivässä ympäri maailmaa. Suosio maailmalla on maakohtaisuuden lisäksi myös kaupunkikohtaista. Kaksitoista tyyppiä bussissa voi olla aika stressaavaa. Helpointa on mennä väsyneenä koneeseen ja nukahtamislääke huiviin ja unta palloon koko lennon ajan. Ihminen on aina tietyllä tavalla omien ajatustensa summa. Siellä on käyty, muttei joka rundilla. – Intiassa käydään silloin, kun kaikki natsaa ja päästään menemään. Silloin muistaa olla kiitollinen tästä kaikesta. Mailit kiinni ja busineksen hoito sivuun. Suosiota määrittelee paljon mikä soi radioissa, mikä on undergroundia ja miten sana liikkuu sosiaalisessa mediassa. Osa kehu musaa ja osa ehdotti yhteistyötä. Välipäiviä ei rundeilla pidetä, ellei tule pakollisia matkustuspäiviä tai keikkapaikan vapautumisen odottelusta johtuvaa luppoaikaa. suosio on kaupunkikohtaista Poets of the Fallin päämarkkinat ovat Keski-Euroopassa ja Aasiassa, poislukien Kiina ja Japani. Dösässä on kaikenlaisia lokeroita, joihin pääsee pakoon. – Esimerkiksi vaikka olen itse graafikko ja suunnittelen meidän visuaaliset materiaalit, niin mulla on pari graafikkokaveria, joihin luotan ja joille voin uskoa ”omia duunejani”, kun en itse pysty niitä tekemään. Sellaisissa paikoissa saattaa olla vaikeampi saada yleisöä. Kyllä mä vastailin niille jonkun aikaa. Sama homma luovan työn kanssa. Se ei välttämättä ole hauskaa ja sitä alkaa jossain vaiheessa toistamaan itseään, kun ei saa kokea eikä inspiroitua. Juuri ennen haastattaleua Poets of the Fall oli palannut Venäjän kiertueelta. Ne eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. On hienoa huomata, että lopputulos voi olla parempi sen takia, että ihan kaikkia lankoja ei pidäkään omissa käsissään. Bussissa on kuitenkin oma vapaus liikkua ja mennä. Se on täysin oma markkina-alueensa. Onko tällaisen keskellä vaikeaa pitää jalat maassa. Saaresto tähdentää ettei kaikkia lankoja voi kuitenkaan pitää omissa käsissä. Vaikka sanotaan että musiikki ylittää rajat, niin joka maassa on erilainen keikkailuja musiikkikulttuuri. Mutta koska ollaan yhä indielabel, maailman toisella puolella keikkailu vaatii ihan toisenlaisia ponnistuksia. – Välipäivät yritetään minimoida. – Väittäisin että kaikki asiat mitä me tehdään –autolla ajamisesta sähköpostien lähettelyyn – tallettuu korvien väliin talteen ja ne saa kaivettua sieltä tarvittaessa. Myös Intiassa on hurjan menon lisäksi hämmentävän iso meininki. Taitava tekijä pystyy siihen myös pakon edessä. Esiintymisareenat vaihtelevat 500 – 5 000 henkeä vetävien paikkojen välillä. Joka kaupungissa on oma kulttuuri ja fiilis. Jossei tarttis ikinä lentää olisin tyytyväinen. Meillä on sellainen tapa, että pysähdytään silloin tällöin katsomaan, mitä ollaan saatu aikaan. Täytä hakemuksesi netissä KESKELLÄ HELSINKIÄ! 19.8.2015 27.5.2016 www.heo.fi Tule opiskelemaan musiikkia HEOon! Laulajalinja Lauluntekijälinja Musiikkilinja Musiikkipedagogiikka Musiikkiteatteri 28 www.riffi.fi 3/2015 – Siis perus-toimistoduunia, jossa joka hommalle varataan oma aikansa, mutta sitä on ihan älyttömästi, kun kaikki tehdään itse. Biisiä ladattiin välittömästi ympäri maailman. Joskus lentojen takia menee päivä hukkaan. Meininki oli Saareston mukaan kaikenkaikkiaan mahtava ja yleisö sydämellä mukana. Sellainen julkaisu ja kiertue, että sinne kannattaa lähteä, antaa vielä odottaa itseään. Vaikka Saaresto tunnustaa todenneensa, että ”onpas kornia”, ajatuksesta päätettiin kuitenkin pitää kiinni
Se on urheilusuoritus. Saaresto kutsuu keikkaelämää survivaliksi – eloonjäämistaisteluksi, jossa loppupeleissä olennaista on ruoka, vesi, uni ja wc. – Sitä pyrkii muutenkin olemaan ammattilainen silläkin tavalla, että kun joskus tuntuu, että keikka ei lähde millään, niin onneksi tätä on tehty sen verran, että homman osaa huononaki päivänä 110 lasissa, vaikka tuntuis miltä. Se adrenaliinipiikki tai hyvä fiilis on paljon siistimpi juttu, eikä jätä muita lieveilmiöitä taustalle. Kuitenkin joka bändin tulee ottaa se oma auransa ja kyntää oma peltonsa. Silloin tällöin pääsee vastaamaan kysymykseen että kun Suomesta tulee pelkkiä metallibändejä, niin mikäs kummajainen te olette, kuittaa Marko Saaresto haastattelun lopuksi. Onko Suomalaisuus valtti ulkomailla. Taustalla voi olla mitä tahansa tragedioita, mutta keikka pitää vetää täysillä. Se tulee tietyn työmoraalin kautta. Että haluaa antaa sille yleisölle täyden panoksen ja kokemuksen. Mun mielestä eri alueilla on oma aikansa. Marko toteaa, että luettuaan isojen bändien kirjoista heidän megalomaanisista sekoiluistaan, hänen on nyt helppo ymmärtää sitä. Jostain tulee aina jotain, joka jää elämään. Kaiken maailman juhlimiset on mun osalta pääasiassa poissa kuvioista. Se on duunia. Sitäpaitsi saman energian saa päälle siitä, että on ihmisten kanssa läsnä siinä tilanteessa. Siihen auttaa, että keskittyy olennaiseen. Onko kymmenen vuotta opettanut vai oliko juhlimisen välttäminen selviö jo alusta asti. – Kun röhä menee tonne rööreihin, niin ääntä piti avata neljä tuntia yhden keikan takia. Tietää miten omaa instrumenttiaan käytetään sitä rikkomatta. – Mä taidan olla jäävi vastaamaan tuohon. Sitä ei voi tehdä ellei ole suht hyvässä kunnossa. Ensimmäisistä bänditreeneistä lähtien meillä ei ole ollut montaakaan sääntöä, mutta yksi on että keikalle ei mennä kännissä. Lämmittelyä se vaatii. – Usein kokee, että tässä olis hyvä hetki nostaa fiilistä jollain. Silloin olisi välipäivä maistunut. Mutta sen vaan tietää, että siitä ei hyvä heilu vähän ajan päästä. Perusasioista on pakko pitää huolta. Matkapäivät koostuvat lähinnä odottamisesta ja keikkapäivät sujuvat yleensä minuuttiaikataulussa. Mittasin sykemittarilla, että 75 minuutin setin aikana paloi keskimäärin 1 100 kaloria. Saksassa Saaresto oli flunssassa seitsemän päivää. Olisi kiva tietää joku kaava, miten huippu saavutetaan mutta musabines on aaltoileva meri – välillä sä olet aallonharjalla, välillä pohjalla. Suhdannealtis ala. Jos ”kummajainen” ei vielä ole tuttu niin youtube tarjoaa runsaasti oivallista havaintomateriaalia bändin materiaalista. – Palkinto on kun lavalla saa sen hyvän energian, että nyt menee hyvin ja näät sen myös yleisössä, jonka kanssa energiaa pallotellaan edes takas. Juhlimisen vaikutuksia oli ehtinyt nähdä paljon jo siihen mennessä. Jotain kertoo jo se, että 2014 elokuussa ladattu video ”Daze” on kerännyt päälle miljoona näyttöä, ja ”Carnival of Rust” vuodelta 2009 huitelee puolestaan päälle neljän miljoonan lukemissa. Olen kuullut jotain kommentteja, että Suomesta tulee tällä hetkellä parhaat bändit. Keikan jälkeen laulajana kun pitää säästää ääntä, niin hotellihuoneeseen tai bussiin ja unilääke huuleen ja kanttuvei. Täytä hakemuksesi netissä KESKELLÄ HELSINKIÄ! 19.8.2015 27.5.2016 www.heo.fi Tule opiskelemaan musiikkia HEOon! Laulajalinja Lauluntekijälinja Musiikkilinja Musiikkipedagogiikka Musiikkiteatteri russetin, joten joskus välipäiville olisi tarvetta, ihan jo lauluteknisistä syistä. – Kyllä se on jossain määrin ollut jo ihan luontaista alusta lähtien, mutta tie on ollut pitkä ja mutkainen, että kyllä tässä on ehtinyt kaikenlaista oppimaan kantapään kautta, myös juhlimisesta ja jaksamisesta, itsestään huolehtimisesta. Meille on tärkeää valita hyvä porukka jossa kaikki tuntee rajansa jota ei ylitetä. u 26-29 Poets of the Fall.indd 29 27.5.2015 10.58. Jaksamisen ja tunnekirjon vuoristorata, jolla yhtyeet ajavat päivästä toiseen varsinkin kiertueella, saattaa vaatia jos jonkinlaisia piristeitä, mitä ne ikinä ovatkaan. Keikkailu on loppujen lopuksi aika arkista puuhaa
George osoittautuu harvinaisen mukavaksi mieheksi. Nopeudesta Georgen rumpuklinikat ovat loppuunmyytyjä kumpanakin iltana. 30 www.riffi.fi 3/2015 TeksTi: salla Harjula George Kollias – huimaa vauhtia töissä ja vapaa-ajalla Death metal -bändi Nilen äärimmäisen nopeana rumpalina tunnettu George kollias teki tulevan soololevynsä kunniaksi kiertueen australian mantereella. Avoin ja puhelias kreikkalainen on ihanteellinen haastateltava: vilpitön, hellyyttävän innoissaan asiastaan ja silminnähtävän täynnä halua jakaa tiedoistaan ja taidoistaan muille. Pelkästään tänä kesänä luvassa on soololevy Invictus sekä jatkoa massiiviselle oppikirjalle The Odyssey of Double Bass Drumming. Innokasta yleisöä askarruttaa pitkälti samat asiat kuin minuakin: Georgen omaperäinen jalkatyöskentely, soittofilosofia, viimeisen päälle mietitty rumpusetti ja niin – se nopeus. riffi kävi tarkastamassa kaksi kolliaksen rumpuklinikkaa Melbournessa ja nappasi samaan syssyyn mieheltä antoisan haastattelun. 30-32 George Kollias.indd 30 27.5.2015 11.04. Myös Nile lupailee uutta levyä kesäksi. kreikkalainen George Kollias tunnetaan parhaiten Nilen riveistä, mutta mies on myös maailmanlaajuisesti arvostettu sessiomuusikko, rumpuopettaja ja kaikenkarvaisen opetusmateriaalin tuottelias julkaisija
Kuule, olen todella onnellinen tässä bändissä ja tykkään musiikistamme. – Nopein mitä Nilen kanssa olen soittanut oli 294 tuplabasaria. Tietenkin ajattelin, että näin pystyn soittamaan supernopeasti. – Siihen mennessä pystyin jo vetämään 250 iskua minuutissa, joten päädyin pitämään sen. Ja naurahtaa. Nykyään sitä sanotaan swivel-tekniikaksi. Ja tämä on tosi juttu. Silloin teen sen. Muussa tapauksessa… Ei.” 30-32 George Kollias.indd 31 27.5.2015 11.04. Minua kiinnostaa tietää, miksi. Pääsen kahdella jalalla ehkä 180–190 iskuun. – Tempon nostaminen pitää tehdä musiikin ehdolla. Raajojen liike oli ihan minimaalista. Ihan hulluja tempoja, 240 iskua minuuttiin. Sitten ehkä kymmenes biisi oli kolmesatainen blast beat. Panikoin. Vasta vuonna 2003 näin Nilen ja Hate Eternalin keikat. Joten opettelin kaiken korvakuulolta. Hän sanoi, että se auttoi häntä saavuttamaan 250 tempon. Ja kuulostaa tyhmältä tehdä se yhdellä. Silloin teen sen. Etkä ryhtynyt sitten enää muuttamaan soittotekniikkaasi. He kysyivät sähköpostilla, onko kaikki ok. Mutta tässä sulle tosi juttu: – 1990-luvun alussa kuulin ensimmäiset death metal -albumini. Hyvä kysymys. Hyvä luoja, olen niin jäljessä! Mun täytyy saada nämä tyypit kiinni! Joten harjoittelin ja harjoittelin ja harjoittelin. Niin. Nopeuteen ei ole mitään oikoteitä. Toinen Georgen tavaramerkki löytyy jalkatyöskentelystä sekin. Ehkä typerin juttu, minkä olen Youtubessa nähnyt, oli yksi kaveri vetämässä 250 iskua minuuttiin. Avoimeen tyyliinsä George kuitenkin jatkaa itseään säästelemättä: – Myöhemmin tajusin, ettei se oikeasti auta nopeuden kanssa. He lähettivät minulle raidat ja ne olivat aika nopeita kautta linjan. En ainakaan niin nopeasti. Siihen ei ole mitään syytä. Siinä täytyy vain harjoitella ja piiskata itseään aina vain parempaan. Isken pöytään saman kysymyksen kuin aiemmin: Miksi. Teen paljon sessioita, soitan hard rockia, klassista, erilaisia metalligenrejä… Ja olen siitä tosi ”Tempon nostaminen pitää tehdä musiikin ehdolla. Ja koska se auttaa minua pitämään tasapainoni. Miksi en jatkaisi sitä. – Soitan tuplabasarit oikealla jalalla. En pysty siihen kahdella. Ja usko tai älä, ennen tätä minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että oli olemassa kahden jalan blast beat. Valitettavasti ei. George vastaa hurmaavan rehellisesti: – Miksi yhdellä jalalla. Mutta eihän se silloin ollut niin nopeaa kuin nykyään. Sitten yhtäkkiä vuonna 1998 kuulin Malevolent Creationia. Ja minä mietin, että minun täytyy tehdä tämä heti. Morbid Angelin Blessed Are the Sick -levyllä on paljon blast beatia ja innostuin siitä. Ympäri internetiä keskustellaan miehen swivel-tekniikasta ja sen hyödyistä ja haitoista. Loppujen lopuksi. Georgen avoimuudesta rohkaistuneena uskaltaudun kysymään asiaa, joka itseäni oikeastaan hieman korpeaa metallirumpaleista keskustellessa: soittotaidon tärkeimpänä, ellei ainoana, mittana pidetään nopeutta. Tänään! Ostin Derekin DVD:n, tsekkasin miten hän sen teki ja lisäsin sen omaan soittooni. Ihmiset tykkäävät tästä. – 300 iskua minuutissa. Vain jos biisi vaatii sitä. Onhan se paljon helpompaa vetää kahdella jalalla. Itse asiassa ihmiset eivät kysy sitä kovin usein, vaikka tietysti he tuntevat minut juuri siitä. www.riffi.fi 3/2015 31 Millaisista lukemista siis puhutaan äärimmillään. Mutta tasapainon kanssa kyllä. Hän puhui siinä sivulta-sivulle-tekniikastaan. Olen siis pitänyt sen tekniikan, koska ihmiset pitävät siitä. Kuuntelin raidat läpi ja mietin, tämän vedän helposti, ja tämän… Mutta kymmenenteen biisiin en vain enää kiinnittänyt niin huomiota. Äänitin sessiotyönä rummut Aden viimeisimmälle Spartacus-levylle. Mutta tämä on vain 15–20 prosenttia siitä, mitä teen. Ja minähän en huomannut sitä ollenkaan. Eikö pelkkiin tempoihin keskittyminen haastatteluissa ja klinikoilla ja fanifoorumeilla käy joskus vähän tylsäksi. Ja tietenkään se ei kuulostanut miltään. Ei sitä voi vetää täysillä kokonaista minuuttia. Ja sitten ajattelin, hei. Tietenkään tämä ei ollut tietoinen valinta, vaan vahinko. Kyseessä on tapa liikuttaa nilkkaa pedaalin yhdeltä puolelta toiselle iskujen välissä. Siinä tippuu kädet irti! Tai jalat. – Ei. Mutta joskus kolme vuotta sen aloittamisen jälkeen, kun olin puhunut tekniikasta niin paljon julkisuudessa, päätin lopettaa. Halusin päästä pois swivel-tyylistä ja yritin pitää vasemman nilkkani suorassa pari viikkoa. Ja minähän sanon vain että totta kai. Ihmiset kysyvät minulta, onko swivel avain äärimmäisiin nopeuksiin. Joten se oli minulle hieno juttu. Ja sieltä tuli: entä se kolmesatainen. – Tai siis, tietenkin me soitamme nopeaa musiikkia, jotta pääsemme soittamaan nopeaa musiikkia. Joten vasemman jalan swivel auttaa minua pitämään kehoni paremmin pystyssä. Joskus vuonna 2002 näin Modern Drummer-lehdessä Derek Roddyn, yhden suosikkirumpaleistani. Tekniikasta Ehkä uskomattominta Georgen nopeassa jalkatyöskentelyssä on se, että nämä tempot saavutetaan yhdellä jalalla. Vain jos biisi vaatii sitä. Ja siitä kuuli, että rumpali veti yhdellä jalalla. Muussa tapauksessa… Mies huokaisee. Mutta se ei auta nopeuden kanssa. Sitten bändit alkoivat soittaa nopeammin ja nopeammin, mutta edelleen ihan järkevissä tempoissa. Ja minä mietin, mitä. Kyllä vain. Mutta eihän sitä voi pitää yllä kunnolla edes minuuttia. Pyydän jo etukäteen anteeksi kysymystä, johon hän saa varmasti vastata jatkuvasti. Kun soitan blast beatia oikealla jalalla ja vasen jalka tekee vähemmän töitä, yläruumiini menee luonnostaan hieman vinoon. Meinaat kai sitä elokuvaa! Oliko tämä nyt sitten ennätys. Vai mitä. Todella hieno roomalainen death metal -bändi. Mutta kun jatkoin yhden jalan tekniikalla, ihmiset oppivat tuntemaan minut siitä. – Sitten menin jollekin nettifoorumille ja luin sieltä: ”George Kollias, the King of Swivel.” Tajusin, että koko internet puhuu tekniikastani. – Toinen tositarina. – Kyllä. Fakta on se, että kotiseudullani Kreikassa en koskaan nähnyt muita rumpaleita tekemässä tällaista musiikkia. Kyllä! Totta kai
Meillä on siellä tosi hauskaa. Haastatteluni lopuksi haluan kysyä, mitä mies tietää Suomesta. Mutta voisihan se olla kolme 70-sivuista kirjaa! Se on pienistä jutuista kiinni. Plus mun täytyy pystyä nukkumaan yöni. Kun kuulin raidan, kysyin miksei Neil käskenyt minun soittaa biisiä uudestaan. Jo pelkkä Nilen riveissä työskentely kannattelisi miehen taloutta, mutta sehän ei ole kaiken mittari. Jos tekisin tätä vain rahan takia, voisin tuplata tuottoni. Neil vain sanoi, mikäs tässä, nehän voi korjata myöhemmin. Senkin saisi palasteltua kolmeen. studiosta – On yksi asia, mitä kaikki tekevät ja Nile ei. Jos sulla ei ole tällä alalla harrastusta, tulet hulluksi. Jaa miten niin korjata?! Ei tasan korjata! Tämä on ihan hevonpaskaa! Ja kävelin ulos studiosta. George nappaa sanelukoneena käyttämäni kännykän, pitää sitä kuin mikkiä suunsa edessä ja toteaa: – Se oli siinä. Lähes kaikki muu tuntuisi miehestä huijaukselta. Valitettavasti. Minä tuen muita rumpaleita aina. Siinä hukkaa kaiken musiikin tekemisen ilon. George on vanhan koulun rumpali etenkin mitä tulee studiotyöskentelyyn. Ja kaikki soittavat jotain instrumenttia. Ja jos kuuntelet tätä settiä studiossa, et usko korviasi. Mielestäni Pearl Reference -sarja on maailman paras. Joten kyllä rahan tekemiseen tällä alalla on keinoja. Oikeasti, paras. Mutta minun täytyy olla varovainen valintojeni kanssa – kaikki bändit eivät ole hyviä. Mutta meidän tuottajamme ei ikinä uskaltaisi sämplätä raitojani. Mies myöntää olevansa työnarkomaani, mutta huimapäisen rumpalin elämään mahtuu myös yksi toinen asia: moottoriurheilu. Jaan tietoni muiden kanssa aina. Kokonaan. rumpalin elämästä George pitää itseään onnekkaana, koska pystyy elättämään itsensä rumpalina. Tämä setti on kuin antiikkihuonekalu. Minulla on koko ajan ainakin viisi projektia käynnissä samaan aikaan. Tai jos mietitään tuotteita, kuten kirjaani. Teen niin mielipuolisen paljon töitä. Tämän takia me soitamme rumpuja. Mutta mitä tulee siihen, kuka on paras… Tietenkin minä haluan sitä myös. Minulla on siellä niin paljon ystäviä ja niin paljon tukea. Se on super upea. Ja sitten soittaa punkkia… Se on vähän kuin olisi näyttelijä. 32 www.riffi.fi 3/2015 ylpeä. George lämpiää puheenaiheesta selvästi, ja innostuu puhumaan soundeista ja sämpläyksestä useamman kerran kummankin klinikan aikana. Ja kyllä minä stressaannun helposti. – Rakastan moottoripyöriä. Ei kiitos. Se on tervettä. Se on upeaa. Minulla on niitä neljä. Mies julkaisee opetusmateriaalia jatkuvalla syötöllä, kiertää ahkerasti maailmaa pitämässä klinikoita, ja opettaa rumpujen soittoa Ateenan Modern Music School -opistossa. Ok. Siinä vaiheessa Neil soitti Karlille (Sanders, Nilen kitaristi-laulaja) ja sanoi, että George taisi juuri ottaa hatkat bändistä… Vieläkään mies ei hyväksy studiossa oikein muuta kuin punch in -korjaukset, joissa muusikko soittaa itse jonkun osan biisistä uusiksi. Alan kokoilla tavaroitani. Olen hivenen ylpeä siitä mitä teen, tiedäthän. – Tuottajahan pystyy tekemään vaikka mitä. Hankin tämän setin, jotta voin mennä studioon ja tämän setin soundit saavuttaisi ihmiset. Ja se on minulle todella tärkeää. Rakastan sitä. Ja tehdä parhaansa. Tai yli viisituntinen DVD:ni. – Sämpläys on todella yleistä death metallissa. Eli ei sämpläystä meille. Nilen kanssa mies on kuitenkin taipunut pieniin korjauksiin – vastahakoisesti. Näin siis toimitaan ja se on ihan mielipuolista. Ajaminen tekee minulle niin hyvää. Voisin tehdä sessiotöitä kaikkien kanssa, jotka pyytävät. – Näetkö tämän rumpusetin. Ja sitten joku tuottaja lataa koneeseen samplen, joka on tehty jossain Los Angelesin studiossa jollain vanhalla rumpusetillä, siinä on vähän teippiä tomissa, ja niin edelleen. Hän sivumennen sanoen myös ansaitsisi jonkinlaisen palkinnon sponsoriltaan Pearlilta, niin sydämellisen innokkaasti hän rakkaan Reference Pure -settinsä ominaisuuksia kehuu. – Rakastan Suomea. Mutta sitten voin mennä kartingradalle, ja se on kuin terapiaa. Se on hienoa. – Kuule. – Itse asiassa tämän takia minulla oli iso riita tuottajamme Neil Kernonin kanssa. u • www.georgekollias.com • www.nile-catacombs.net ”Meidän tuottajamme ei ikinä uskaltaisi sämplätä raitojani.” 30-32 George Kollias.indd 32 27.5.2015 11.04. Olin ihan uusi bändissä, ensimmäistä kertaa Amerikassa. – Ok, se kuulostaa ihan kohtuulliselta, jos omakin settisi on keskinkertainen, mutta hei, tämä on kaunotar. Kiertuejärjestäjä tulee hätistelemään meitä talosta pihalle. Ja yritän saada ihmisiä välttämään sitä. – Se on tervettä kilpailua. Kiitän Georgea, joka on tehnyt haastattelusta yhden mukavimmista tilaisuuksista, joissa olen koskaan joutunut ventovieraalle juttelemaan. Ja se on soundien korjailu. Vaikka rakastan Nileä, nykyään minusta on paljon jännempää soittaa hard rockia jollekin bändille ja yrittää kuulostaa hyvältä siinä. Ja ihmiset sanovat minulle, että relaa vähän, hyvä mies. Nuorempana George ei hyväksynyt minkäänlaista jälkikorjailua: jos biisiä ei saatu nauhalle yhdellä otolla, se tehtiin uudestaan. Ja minä kiehun kiukusta. George ei koe, että omien oppien jakaminen muiden kanssa uhkaisi hänen omaa asemaansa muusikkomarkkinoilla. Joten piiskaan itseäni ja treenaan jatkuvasti. Täytyy päästä sisään rooliin ja säveltää sille bändille, elää siinä hetkessä ja siinä musiikissa. Se on niin tärkeää, että pakotan koko Nilen kartingradalle joka kiertueella. George kertoo, että juuri Nightwishin rumpalin pallille siirtynyt Kai Hahto on hänen parhaita ystäviään – terveisiä Kaitsulle! – ja kehuu maatamme iloiseen tyyliinsä. Koska hän tietää, että minun täytyy mennä lavalle ja vetää sama siellä. Olen niihin ihan hulluna. Se on 200-sivuinen. Ja ensimmäistä kertaa studiossa Nilen kanssa, aivan legendaarisen tuottajan johdolla! Soitin biisin, jossa muutama basarin isku ei aivan onnistunut
Portalhaus ovat ensi vuonna Musikmessen käytössä. Uusi konsepti vaikuttaa erittäin lupaavalta ja sen myötä tapahtuma on yhä kiinnostavampi matkakohde. Messujen hallijärjestys pannaan sekin uusiksi. • Musikmesse 7.–10.4.2016 • Prolight+Sound 5.–8.4.2016 Lisätiedot: Messeforum oy • www.messeforum.fi 2015 – messut käännekohdassa Tänä keväänä Frankfurtin messuilla saateltiin eräs aikakausi päätökseen. Prolight + Sound muuttaa messualuetta halkovan radan länsipuolelta musiikkimessujen perinteisesti miehittämiin halleihin 1, 3, 4 ja 5. Musikmesse puolestaan aukeaa torstaina ja kestää sunnuntai-iltaan. www.riffi.fi 3/2015 33 Aikoinaan Frankfurtin kirjamessujen huomiin syntynyt ja sittemmin itsenäistynyt Musikmesse toteutettiin tällä haavaa viimeistä kertaa nykyisessä muodossaan. Lisäksi lasikattoinen Galleria ja ns. Ensi vuonna messut saavat uuden kuosin ja samalla uudistuu myös Musikmessen kainaloon luotu Prolight + Sound -tapahtuma, joka onkin varttunut jo 20 vuoden kypsään ikään. Samassa uudistuksessa järjestetään näyttelleasettajien käyttöön hiljaisia neuvottelutiloja, joilla huolehditaan B2B-toiminnan edellytyksistä. Messujen oma luonne vahvistuu Musikmessen annista suurin osa kiinnostaa suoraan musiikintekijöitä, soittajia, tuottajia, tiskijukkia, säveltäjiä, studioväkeä ja niin pois päin, ja sen myötä messujen luontainen kehitysuunta on kohti suurta yleisöä, jolle messujen aukiolo viikonloppuna on oleellinen asia. Jatkossa messut avaavat ovensa kello kymmeneltä ja suljetaan iltaseitsemältä. Tavoitteet ovat erilaiset, mutta synergiaa on silti niin paljon, ettei näitä messuja leikata kokonaan irti toisistaan, vaan ne porrastetaan ensi vuonna siten, että Prolight + Sound aloittaa jo tiistaina ja sulkee ovensa perjantaina illalla. Vastaavasti Musikmesse siirretään radan länsipuolelle halleihin 8, 9.0, 9.1 sekä 11.0 ja 11.1. Huhtikuussa reissuun Vuoden 2016 messut järjestetään jälleen huhtikuussa ja päivämäärät kannattaa lyödä kalenteriin jo nyt. Musikmesse ja rinnak kainen Prolight + Sound -tapahtuma saavat ensi vuodeksi kokonaan uuden konseptin. Prolight + Sound -tapahtuman tarjonnasta taas valtaosa koskettaa isojen laitteistojärjestelmien parissa työskenteleviä, olipa kyse äänentoistosta, valaistuksesta tai näyttämötekniikasta. Näin tarjotaan messukävijälle mahdollisuus katsastaa edelleen molemmat tapahtumat, mutta samalla huomioidaan kummankin erityisluonne. Tapahtuman vieraat tulevat paikalle tyypillisesti työnantajansa passittamina, ja heille arkipäivät sopivat oikein hyvin. Reissaajan kannattaa huomioida myös, että messujen päivittäinen aukioloaika muuttuu sekin. Uudistukset heijastavat musiikkibisneksen ja globaalin talouden muutoksia. KuvA: Jochen GünTher K u v A : P e T r A W e L z e L K u v A : L A u r i P A L o P o S K i TeKSTi: LAuri PALoPoSKi 33-36 Frankfurt.indd 33 27.5.2015 14.23
Prolight + Sound erottui Musikmessestä tasaisuudellaan – hallista riippumatta kattaus oli vaikuttava ja tunnelmat positiivisia. kaiku, chorus, delay • Jämerä ja luotettava rakenne joka on tehty kestämään • Erittäin pienikokoinen ja helposti kuljetettava Kokonaan uusiksi suunnitellun Ampeq BA-sarjan bassokombot tuottavat laajan skaalan klassisia Ampeq-soundeja moderneissa kuorissa. Mix 5 Mix 12FX Mix 8 Mix Series -pikkumikserisarja on luja ja luotettava, laatua jota sopii odottaa maailman johtavalta pikkumikserivalmistajalta, Mackielta. Frankfurt 2015 -messukoosteet ja tuoteuutuudet löydät Riffin verkkosivuilta! www.riffi.fi 33-36 Frankfurt.indd 34 27.5.2015 14.23. Juuri näille tuotteille pyhitetyn neloshallin pohjakerros ilmensi messujen uudistamistarvetta kaikkein voimallisimmin. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi H in n a t s is . Sata Frankfurt 2015 – suuret kontrastit askelta mihin tahansa suuntaan tuotti kuitenkin aivan toisenlaisia tunnelmia – kolmoshallin rumpuosastoilla ja akustisten kitaroiden parissa riitti ihmeteltävää, Yamahan hallinnoima Foorum-halli oli antoisa kohde ja vitoshallin kaksi kerrosta täynnä elämää parhaiden messuvuosien malliin. Uusia tuotteita ja uutta teknologiaa löytyi runsaasti ja alan kulkusuunta on vahvasti eteen ja ylöspäin. a lv 2 4 % 99€ 129€ 229€ 369€ 499€ 599€ 159€ • Viisikanavainen kompakti mikseri laajalla headroomilla ja matalalla kohinatasolla • Yksi mikrofonisisääntulo, kaksi stereolinjasisääntuloa, RCA-stereotulot ja -lähdöt • Jämerä ja luotettava rakenne joka on tehty kestämään • Erittäin pienikokoinen ja helposti kuljetettava • Kahdeksankanavainen kompakti mikseri laajalla headroomilla ja matalalla kohinatasolla • Kaksi mikrofoni/linjasisääntuloa, kaksi stereolinjasisääntuloa, RCA-stereotulot ja -lähdöt • Jämerä ja luotettava rakenne joka on tehty kestämään • Erittäin pienikokoinen ja helposti kuljetettava • 12-kanavainen kompakti mikseri koetellun laajalla headroomilla ja matalalla kohinatasolla • Neljä mikrofoni/linjasisääntuloa, neljä stereolinjasisääntuloa, RCA-stereotulot ja -lähdöt • 12 sisäänrakennettua efektiä mm. Paikalla oli toki kuningasluokan firmoja Gibsonista Marshalliin, mutta takavuosien yltäkylläisyyteen tarjonta ei yltänyt. Jos toiviomatkan teki käsityönä valmistettua sähkökitaraa tai pienessä putiikissa nikkaroitua efektipedaalia etsien, niin viemisinä kotiin oli luultavasti pettymystä sylin täydeltä. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. Nämä kombot huutavat keikoille ja treenikämpille! BA-108v2 BA-110v2 BA-112v2 BA-115v2 BA-210v2 69€ K Y S Y PA I K A L L I S E LTA K A U P P I A A LTA S I Kevään messujen tunnelma vaihteli hallista toiseen siirryttäessä dramaattisesti
• Facebook: Pro. tron Oy • Ennekuja 2, 02270 Espoo • puh. tron sound soluti ons Lisätietoja maahantuojalta: Pro. Monikäyttöisyyttä, kuuluisasta EV-soundista tinkimättä. Musikmessessä kirjattiin 65 412 vierailijaa, mikä on karvan verran vähemmän kuin 2014, mutta Prolight + Sound puolestaan petrasi tulostaan viidellä prosentilla saaden tilastomerkinnäksi 42 968 vierailijaa. • info@pro. 33-36 Frankfurt.indd 35 27.5.2015 14.23. tron.. 0400-101220 www.pro. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. a lv 2 4 % 99€ 129€ 229€ 369€ 499€ 599€ 159€ • Viisikanavainen kompakti mikseri laajalla headroomilla ja matalalla kohinatasolla • Yksi mikrofonisisääntulo, kaksi stereolinjasisääntuloa, RCA-stereotulot ja -lähdöt • Jämerä ja luotettava rakenne joka on tehty kestämään • Erittäin pienikokoinen ja helposti kuljetettava • Kahdeksankanavainen kompakti mikseri laajalla headroomilla ja matalalla kohinatasolla • Kaksi mikrofoni/linjasisääntuloa, kaksi stereolinjasisääntuloa, RCA-stereotulot ja -lähdöt • Jämerä ja luotettava rakenne joka on tehty kestämään • Erittäin pienikokoinen ja helposti kuljetettava • 12-kanavainen kompakti mikseri koetellun laajalla headroomilla ja matalalla kohinatasolla • Neljä mikrofoni/linjasisääntuloa, neljä stereolinjasisääntuloa, RCA-stereotulot ja -lähdöt • 12 sisäänrakennettua efektiä mm. Virallisen statistiikan mukaan messuilla oli yhteensä 2 257 näytteilleasettajaa, joista 16 Suomesta. kaiku, chorus, delay • Jämerä ja luotettava rakenne joka on tehty kestämään • Erittäin pienikokoinen ja helposti kuljetettava Kokonaan uusiksi suunnitellun Ampeq BA-sarjan bassokombot tuottavat laajan skaalan klassisia Ampeq-soundeja moderneissa kuorissa. Mix 5 Mix 12FX Mix 8 Mix Series -pikkumikserisarja on luja ja luotettava, laatua jota sopii odottaa maailman johtavalta pikkumikserivalmistajalta, Mackielta. tron Oy • tukevarakenteinen puukotelo • kestävä EVCoat-pinnoite • 8 kpl M10-ripustuspisteitä • metallikahvat • 12” ja 15” 2-tie kokoäänialuekaiuttimet, sopivat myös monitorikäyttöön • 15” ja 18” subwooferit • saatavana myös passiiviversioina Huima teho, silti kevyet kuljettaa. tron.. Kaikkiaan 108 000 käynnistä suomalaisille kirjattiin liki 1 000. Ja vielä järkihintaan! • Smart DSP:n avulla nopeat esiasetukset käyttötilanteen mukaan, myös omat käyttäjämuistipaikat, selkeä LCD-näyttö • huipputehokkaat D-luokan vahvistimet 1500W/132/134 dB peak SPL • älykäs Thermal Management lämpösuojaus vaativiin käyttötilanteisiin • EV:n patentoima SST (Signal Synchronized Transducers) kaiutindesign tarkkaan ja laajaan peittoon SONIC IMPACT ! EKX Series aktiivikaiuttimet Tämä näkyi myös kävijätilastoissa. Nämä kombot huutavat keikoille ja treenikämpille! BA-108v2 BA-110v2 BA-112v2 BA-115v2 BA-210v2 69€ K Y S Y PA I K A L L I S E LTA K A U P P I A A LTA S I pro. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi H in n a t s is
Tämä ja paljon muuta Line6:ltä. Messujen purku yhdellä rysäyksellä veisi helposti koko lehden ja siksi olemme julkaisseet kaksi laajaa messukatsausta ja kymmenittäin erillisiä tuoteuutisia Riffin verkkosivuilla. Kaikki ovat alansa innovaatioita jotka ei jätä ketään kylmäksi. Ja teknologiasta. Line6:n intohimo on suunnitella uraauurtavia tuotteita, joissa äänen laatu ja käyttömukavuus yhdistyy innovatiivisiin toimintoihin ja uniikkeihin ominaisuuksiin. 33-36 Frankfurt.indd 36 27.5.2015 14.23. Symbaalitkin taotaan yhä metallista, jopa silloin kun kyseessä on Zildjian GENin tapainen sähköistetty sointi. Ota yhteys ja kysy lähin jälleenmyyjäsi. Musiikki kohtaa teknologian G50 Relay M20d StageScape Smart Mixing System L2t StageSource L3t StageSource % +358 (0)9-5840 0010 yamahacasuomi@gmx.yamaha.com www.facebook.com/yamahaproaudiofinland Line6:lla kaikki lähtee musiikista. Esimerkiksi digimiksereiden seassa on yhä tilaa uusille analogimalleille, eikä mallinnus korvaa ainakaan vielä putkitekniikkaa. Tämä mallintavan teknologian tunnustettu pioneeri on tuonut meille Variax® –kitarat, POD® multiefektit, AMPLIFi -vahvistimet, Relay® -digitaaliset langattomat, StageScape® keikkaäänen työasema, StageSource® -aktiivikaiuttimet. Uudet mobiiliappsit ja verkotettavuus nostaa käytettävyyden uuteen ulottuvuuteen. XDV75 Digital Wireless System XDV75HS Headset Group with Screen G55 Relay Annons2.indd 1 2015-05-22 10.57 Frankfurt 2015 -messukoosteet ja tuoteuutuudet löydät Riffin verkkosivuilta! www.riffi.fi Uusi ja vanha tekniikka mahtuvat rinnan
Toki yleistä on laittaa vaneriin päällimmäiseksi komeampikuvioinen viilu, joka saatetaan vielä petsata näyttävämmäksi. Nykyisin Cajon on trendikäs lyömäsoitin, eikä syyttä. Muutamien millien paksuinen Tapa voidaan kiinnittää liimaamalla tai uppokantaisilla ruuveilla, joko tiiviisti kauttaaltaan joka kohdasta, tai sitten niin, että ylänurkat jäävät useamman sentin matkalta hieman avoimiksi. Satamakaupungeissa laivarahtien kuljetuslaatikot osoittautuivat käypäisiksi lyömäsoittimiksi ja niitä voitiin myös kätevästi naamioida istuimiksi – soittimet kun olivat orjilta kiellettyjä. www.riffi.fi 3/2015 37 TeksTi: Timo koskinen kuvaT: Tommi Posa, Lauri PaLoPoski, Timo koskinen Cajón – monien rytmien laatikko espanjankielinen sana cajón tarkoittaa laatikkoa, mutta erityinen ja kautta maailman tunnettu merkitys sillä on soittimena. Laatikon takaseinämään on tapana jättää ääniaukko parantamaan matalien taajuuksien toistoa. Rakenteeltaan cajon on yksinkertainen eikä sen valmistaminen omatoimisestikaan ole hankalaa. Cajonia voi luonnehtia ekologiseksi soittimeksi, koska sen raaka-aineeksi kelpaavat paikalliset materiaalit, eikä eksoottisia tuontipuita tarvita. Periaate on sama kuin kaiu tin kote lois sa ja aukon koko vaikuttaa soittimen bassorekisteriin oleellisesti. Niinpä kaupan tuotteista hienostuneimmissa voikin muutella aukon kokoa erilaisilla läppämekanismeilla. osta tai tee itse Tyypillisesti cajonin runko tehdään 9tai 12-millisestä vanerista, ja laatikon päällä voi soittaessaan istua. Cajonin soittopinta on etuseinä, tapa. Tällöin tapan yläkulmat antavat periksi osuen runkoon tietyillä lyönneillä ja näin saadaan napakka atakki aksentteihin. 37-39 Cajon.indd 37 27.5.2015 12.37. Sopivan soittoherkkyyden saavuttamiseksi se on yleensä huomattavasti ohuempaa materiaalia kuin runko. Cajon sopii kätevästi akustisen musiikin säestykseen, katusoittoon ja miksei osaksi isomman bändinkin soundia. Pian kuitenkin ruvettiin rakentamaan cajoneita varta vasten soittotarkoituksiin ja soitin valtasi hiljalleen koko Etelä-Amerikan. Cajonin alkuperä on 1700-luvun lopun Perussa, jonne Espanjan siirtomaavallan aikana ryöstettiin orjatyövoimaa läntisestä ja keskisestä Afrikasta. Se on hinnaltaan kohtuullinen, kevyt kantaa, toimii ilman vahvistintakin ja samasta laatikosta saa useita erilaisia perkussiosoundeja
37-39 Cajon.indd 38 27.5.2015 12.37. Tuontitavaraa kuitenkin on tarjolla monesta suunnasta. 38 www.riffi.fi 3/2015 Varsinainen virvelirumpua muistuttava räpsähdys syntyy kuitenkin rungon sisälle asennetusta ja tapaa vasten nojaavasta resonaattorista, joka voidaan toteuttaa monella tavalla. kotivai ulkomaista Vaikka Suomessa on puuja soitinrakentamisen taitoa, yllättävästi markkinoilta ei juuri nyt tunnu löytyvän kotimaisia cajoneita. Eri valmistajat käyttävät mm. LP:n Kevin Ricard -cajonissa voi säätää refleksiaukon kokoa, Tocassa taas resonaattorin painautumista tapaa vasten. Gon Bops Commuter Cajon on kokoon taitettuna salkun kokoinen. Pearlin Centigrade vähentää kyyristymisen tarvetta ja alaselän rasittumista, sillä sen tapa on sijoitettu 100 asteen kulmaan maahan nähden. Gon Bops Commuter Cajon taittuu kuljetuksen ajaksi kasaan ja se toimitetaan omassa pehmustetussa laukussaan. Tee-se-itse-henkilöille on oivallinen linkki cajonin rakennusohjeisiin riffi.fi-sivustolla julkaistavassa, tähän artikkeliin liittyvässä nettispesiaalissa. Jälleen edistyneemmät cajonit tarjoavat säätöjä, joilla räksähtävän resonanssipärähdyksen luonnetta voi muunnella samaan tapaan kuin virvelirummun maton käyttäytymistä. reissuunkin mukaan Cajon on suhteellisen kevyt, mutta se vie kuitenkin tilaa jonkin verran. espanjalaiset Cajones Al Andaluz, J. Mikäli oman cajoninsa rakentamista suunnitteleva ei osaa puun työstämistä tai käytettävissä ei ole järeitä työkaluja, tarjolla on kaikki osat esityöstettynä sisältäviä rakennussarjoja. virvelirummun matosta leikattuja, tai erikseen paksuista kitaran irtokielistä tai ohuista vietereistä valmistettuja resonaattoreita. Sela lupailee Snare Cajon Kitin valmistuvan kolmessa tunnissa soittokuntoon. Meinlin Cajon Kitin työvaiheisiin kuuluu hiukan pitempiä odotuksia liiman kuivuessa, mutta saman päivän aikana senkin pitäisi olla kasassa. Pikakatsaus Frankfurtin musiikkimessujen rumpuhalliin osoitti parikymmentä valmistajaa, joiden joukossa useita rummuista tunnettuja kuten Drum Workshop, Meinl, Natal, Pearl sekä Remo, sekä lisäksi sellaisia, joilla cajonien valikoima on osa muuta käsiperkussiosoittimien tarjontaa. Pearl tarjoaa monelaisia lisukkeita, jotka kiinnitetään tarranauhalla cajoniin. Jurvalainen Studio Mänty mainosti kyllä jo viime kesänä First Aid Cajonia, mutta tuote ei ole vielä myynnissä. Taittelu ja käyttökuntoon avaaminen vievät vain pari minuuttia. Kielistä tai siimoista kootun päristimen sijaan voidaan käyttää myös virvelirummun matosta leikattuja pätkiä, tai ripustaa cajonin sisälle muita helyjä, joiden resonassi tuo sointiin rähinää. Leiva ja Katho, amerikkalaiset Gon Bops ja Latin Percus sion sekä saksalaiset Schlagwerk ja Sela, ynnä koko joukko aasia lai sia valmistajia. Viimeksi mainittuun kuuluvat mm. Samanlaista konstruktioita tarjoaa De Grigorio mallissa Siroco. Juha Mänty kertoo, että alkujaan alihankinnaksi kaavailtu osien valmistus on nyt päätetty tehdä itse ja kesällä 2015 valmiita cajoneita tulisi myyntiin
Schertler-kaiuttimet ja akustiset kitaramikit . Leivan Comfort Cajon Seat ja Schlagwerkin Ergo Adapter. DAP Audio -johdot ym. Esimerkkeinä Meinlin Knee Pad ja Schlagwerkin Shake Hand sekä Krix. 37-39 Cajon.indd 39 27.5.2015 12.37. Ja jos kyyristyvä soittoasento ja laatikon kovuus tuntuvat epäergonomisilta, tarjolla on pehmustettuja cajontuoleja, jotka tuovat cajonin mukavampaan soittokulmaan. Oivallinenopas, jossariittää soitettavaaniin uransaalkutahteja tapailevallekuin mestariluokankin kepittäjälle. Patentoidut Dava-plektrat . Elektroniset Neo Ventilator -lesliet . Useat valmistajat tekevät cajonkäyttöön harjoja ja suteja, joiden harjakset ovat tyypillisesti pehmeähköä materiaalia kuten nailonia. Cajonin kylkeen pysyvästi tai väliaikaisesti kiinnitettäviä varustuksia on paljon. Maahantuomme ja myymme mm. Näitähän voi käyttää muidenkin perkussiosoittimien kanssa. Microvox-mikrofonit . www.riffi.fi 3/2015 39 Pyöreä 12-tuumainen Pearl Travel Cajon puolestaan muistuttaa enemmän rumpua, mutta siinäkin on puinen tapa yläpintana. Rumpalintyökalu tekniikanharjoitteluun sekäsanavarasto improvisointiinja minkätahansa musiikkityylin soittoon. J. näitä huippulaadukkaita tuotteita: WWW.POWER-SOUND.FI Jokioistentie 993, 31410 Somero 02-7483932 tai 0500-531900 . Esimerkkeinä vaikkapa Gibraltarin, LP:n ja Schlagwerkin pedaalit, joissa kaikissa on vaijeriveto ja kiinnitys cajonin alle. Selkeästietenevä jahelppotajuinen opasbrasilialaiseen rytmiikkaanjasen ilmentämiseen perinteisellärumpusetillä. Leivan Comfort Seat muuntaa soittamisen asentoa ergonomisemmaksi. Se sekä Meinlin Slap-Top Cajon ja Travel Cajon ovat soinniltaan cajonin kaltaisia, mutta alkavat jo olla kaukana alkuperäisestä cajonin laatikkomaisuuden ja istuttavuuden määritelmästä. tuotteet . Bassorummun pedaaleista on myös kehitetty versioita cajonia varten. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: •Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi •Puhelimella: (09)34756380 •Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Rumpaleille: 35,30 e + postikulut 35,30 e + postikulut 45,40 e + postikulut Kirjat soveltuvat sekä itse opiskelijoille että soitto tunneille. Showtec-valotekniikka . Alkaen soittajasta itsestään, tarjolla on hansikkaita, sormirenkaita sekä sellaisia lisukkeita, jotka eivät joudu kosketuksiin itse cajonin kanssa kuten kämmenselkään, käsivarsiin, reiden päälle tai nilkkaan kiinnitettäviä helistimiä. Käsin taotut Symrnaja Soultone-symbaalit . Leslie-urkuvahvistimet . u Tähän artikkeliin liittyvän nettispesiaalin afganistanilaissyntyisesta Hakim Ludinista, ”cajonin suurlähettiläästä” voit lukea riffin verkkosivuilta osoitteesta: www.riffi.fi. J. Orla-keyboardit . B-Stick-rumpukapulat Pilvin PiMein kaikkea soitinalan tavaraa varastossa. Tällaisia ovat mm. Näihin kuuluu helistimiä kuten Pearlin Jingle Cups ja Agogo Bell sekä Schlagwerkin Heck Stick ja Cabasa ynnä hiukan kovempaa kolahtavia lisukkeita, joista esimerkkeinä LP:n Cajon Castanets, Meinlin Ring Castanet ja Slap Shake sekä Pearlin Claveja Wood Blockit, kantapäällä operoitava Schlagwerk Side Kick plus monia muita. Japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot . SR-Technology-kaiuttimet . Pearl puolestaan esitteli Frankfurtin messuilla Centigrade-mallinsa, jonka muista poiketen ei olekaan täysin suorakulmainen vaan kallistuu hieman taaksepäin, jolloin soittoasennosta pitäisi tulla ergonomisempi. Käsin käämityt Bare Knuckle -kitaramikit . Hammond-urut . Labella-kielet . Minotaur-kitarahihnat . Lisävarusteita Vaikka cajon jo sellaisenaankin tuottaa kosolti erilaisia lyöntisoundeja, sen trendikkyys on saanut tuotekehittelijät luomaan melkoisen määrän lisävarusteita sointikirjon laventamiseen. Yhtä mojovaa iskuvoimaa ei tarvita kuin rumpusetin osana, joten pedaalien rakenne on yksinkertaisempi
1962 – Tämän hankin yhden kaverini kautta, joka on pätevä harrastajamusiikko. Aika kova työ siinä oli, mutta kyllä se ihan hyvin on toiminut. Omistaja ei kuitenkaan tuolloin ollut halukas luopumaan keräilemistään soittimista. Sitten kului vuosi ja hän soitti: olisitko sä vielä kiinnostunut. Ile sitten kertoi, että siellä Kallion musakaupassa on hyvä, ihan vähän käytettty kellertävän valkoinen Stratocaster. Hurmerinta mielletään kitaristina usein Hendrix-koulukuntaan ja Stratocaster-soittajaksi. Tallaa ei ole liimattu kanteen, joten jos kielet ottaa pois, niin silloin saa olla tarkkana kun sitä säätää uudelleen. Kaupassa oli sitten tällainen ’62-reissue Stratocaster, joka vaikutti tosi hyvältä yksilöltä. Tässä kitarassa on niin spesiaali-sointi, että tällä soitan yleensä aina useammassa kappaleessa joka levyllä. Mielikuva Stratocasteriin mieltyneestä soittajasta ei ole tuulesta temattu; se kävi ilmi viimeistään silloin, kun Sami kantoi kolme Stratocasteria ja kaksi Gibsonia haastatteluun, jonka paikaksi hän valitsi itselleen tutun ympäristön vuosien varrelta, Finnvoxin ison B-studion. – Itselläni on kaikkiaan kuusi Stratocasteria, ja niissä jokaisessa on hieman erilainen soundi. Tällä olen sen soittanut; soundi on vähän akustismainen. Soitossa ja sävellyksissä kuuluu myös perehtyneisyys jazz-harmoniaan, ja onpa nuoruusvuosina tullut soitettua klassista kitaraakin konservatoriossa. Vedin useampaan kertaan punaista ja sinistä, sillä halusin kitarasta vähän tällaisen viininpunaisen. Hän oli tuonut kesäksi kitaroitaan tälle minun kaverille, ja siellä sitten pääsin tätä ihastelemaan. 1995, itse maalattu. – Me tehtiin jotain vaihtokauppaa silloisen Musiikki Fazerin kanssa. stratocaster-kopio 1980-luvulta, merkki tuntematon – Kaverilla oli ’80-luvun alussa musiikkikauppa Tikkurilassa, ja heille oli tullut Englannista erä Fenderin kopioita. Joten hioin rungon ja aloin maalailemaan meidän autotallissa. Valitsin siksi uudet Fenderin mikrofonit, jotta saisin hyvän soundin ja kunnollisen lähtösignaalin. Gibson es-120T vm. – Meidän uudella levyllä on sellainen balladi kuin Joidenkin kaa, ja joku kyseli, että millä akkarilla olet sen soittanut. Vaikka ne on sarjatuotantona tehtykin, niistäkin voi löytyä hyviä yksilöitä. – Ajattelin itse koittaa maalata tämän, koska tiesin, että esimerkiksi Juha Nuutinen käytti Kitarapajalla ihan automaalia, siis spraymaalia. Innostuin kitarasta ja ostin sen pois; hintaa en enää muista. – Tässä ei ole muuta kuin tuo yksikelainen kaulamikki, mutta soundi on mainio, pehmeän jazz-kitaramainen, täyteläinen. Hendrix kuuluukin vaikuttajiin, ja jutut on tullut tsekattua aikoinaan niin tarkkaan, että Samilla on ollut kunnia päästä jammailemaan Experience-rytmisektion kanssa 1980-luvulla. Niistä melkein heti tietää, että tämä sopisi tuohon biisiin ja tämä toinen taas tuohon; studios sa niitä tuleekin käytettyä aina vähän biisien mukaan. Lähtösignaalikin on yllättävän tuhti. suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Fender stratocaster, valmistettu 1970-luvun alussa – Ile Kallio on hyvä lapsuuden kaveri, ja aloiteltiin soittohommatkin samaan aikaan. Hänen kaverinsa oli käynyt Jenkeissä ja osti tämän Denveristä. Fenderin Stratoja on uusia ja vanhoja, eikä uudetkaan aina niin huonoja ole. Tämä on himassa työhuoneella hyvä kitara tehdä demoja, koska akustinen 40-42 Sami Hurmerinta.indd 40 27.5.2015 11.13. Hämmästyttävää kyllä, tämä pysyy näistä kolmesta Stratosta parhaiten vireessä kammen kanssa. Tämän kitaran kaula oli heti hyvä käteen ja kampi oli myös hyvä; sen sijaan mikrofonit olivat vähän heikkotehoisemmat, jotain Squierin tasoa. E l ä m ä n i k i t a r a t sami Hurmerinta on ollut suomalaisen popin ja rockin tekijä lähes niistä ajoista, jolloin käsite ”suomirock” syntyi. Meillä oli sellainen oikein kallis mikrofoni mitä ei tarvittu, koska niitä oli jo useampi. Menin kauppaan juuri silloin kun he olivat laittamassa kitaroihin kieliä takahuoneessa. Hänen kitaransoittonsa sekä sävelkynänsä terävyys tulivat suomalaisten tietoisuuteen oikeastaan kertarysäyksellä, vuonna 1978 ilmestyneen Maaritin Jäätelökesä-hitin kautta. Sittemmin tämä on maalattu uudestaan täysin valkoiseksi. Fender stratocaster reissue ’62, vm. Hän asui Kalliossa ’70-luvun alkupuolella, ja koska olimme silloin paljon tekemisissä, hän tiesi, että etsiskelin parempaa Stratoa. 40 www.riffi.fi 3/2015 TeksTi: Timo ÖsTman kuvaT: Tommi Posa sami Hurmerinta – strato on nerokas kitara kitaroita, mielipiteitä ja tarinoita soittimien takaa. Siksi soitankin aina tällä, jos käytän paljon vibrakampea. Tällä kertaa vuorossa on sami Hurmerinta. Tämä oli alunperin sellainen rautalanka-punainen, mitä vähän vielä näkyykin
sami Hurmerinta 40-42 Sami Hurmerinta.indd 41 27.5.2015 11.13
Olen siksi ottanut kitaran konsertteihin aina mukaan ja soittanut sen yhden kappaleen, koska tällä siihen tulee aivan oma klangi. Tässä hänen näkemyksensä stratocasterin vibratallan säätöön: – omissa kitaroissani jousia on kolme tai neljä, aina vähän sen mukaan miten se kitaran kampi käyttäytyy ja miten vire pysyy mahdollisiman hyvin. Pistin kitaran taksiin ja puolen tunnin päästä kuuntelin radiosta, että siellä se Thorogood soittaa sillä ihan innoissaan! Soitti pari biisiä, ja lähetti sitten nimmarin ja kiitoskortin kitaran mukana. Mutta yksi tuttu elektroniikka-insinööri oli streoliikkeessä duunissa, ja hänen kanssaan alettiin tehdä etuvahvistin-säröboosteria, minä soitin ja hän rakensi. Mutta tuosta biisistä tuli yht’äkkiä niin suosittu, että jengi alkoi kyselemään nuottejakin siihen kotisivujen kautta. – Ennen tätä minulla oli ollut muutama akustinen keikkakäytössä, ja yksi tosi hyvä Washburn, mikä minulla on vieläkin. Pedaalivalikoimasta löytyy yksi todellinen harvinaisuus, jota kuulee monissa biiseissä. Nykyään on toki hyviä välibokseja, joiden kautta voi soittaa suoraan linjaan. Tässä mielessä Gibson humbuckereineen voi olla hieman tukkoisampi ja paksumpi. Ja vire myös palautuu paremmin silloin, kun talla kelluu hieman eivätkä jouset ole kauhean jäykät. Ja Radio Citystä soitettiin, että sulla on kuulemma Gibson J-200. Jos talla on vedetty kiinni runkoon viidellä jousella, kammelle ei saa kovin paljon käyttöä. Myös akustista kitaraa Sami soittaa keikalla vahvistimen kautta, eikä suoraan linjaan. Strato on nerokas kitara, jonka runkomalli on säilynyt vuodesta toiseen sellaisenaan. Mutta tavallisen monitorin soundi ei aina ole niin miellyttävä akustiselle kitaralle. – Minulla on Marshallin vahvistin, jossa on erityinen pietsomikro foni-kanava. Konserteissa on usein myös ollut vahvistin mikitettynä sekä linjasoundi, joista miksaaja on tehnyt hyvän yhdistelmän. säädän tallan siten, että sävelkorkeus muuttuu vähän myös ylöspäin, mutta ei kuitenkaan kovin paljon. strato ja marshall Vahvistimena Sami Hurmerinta on käyttänyt eniten Marshallin 50-wattista nuppia vuodelta 1969 (ja 4 ×12-kaappia Celestionin elementeillä.) Erikoisuutena mainittakoon, että hän linkittää sen molemmat kanavat toisiinsa piuhalla Hendrix-tyyliin. – Silloin aikoinaan ei kaupoissa kauhean paljon ollut pedaaleja. Sitä olen käyttänyt ”Siivet Saan” -levyltä lähtien, esimerkiksi Jäätelökesän soolossa. Siitä saan hyvän monitorisoundin. Gibson J-200 – Olin joskus ’90-luvulla käymässä Levytukussa Aleksanterinkadulla. Jos kitara tuntuu tämän jälkeen hyvältä yksilöltä, niin sitten alan tarkemmin kokeilemaan miten hyvin sen saa hienosäädettyä, sillä ainahan kitaran kaula on jonkinlainen kompromissi vireen suhteen, täydellistä ei ole. Siinä on kolme mikrofonia, siitä saa jatsahtaviakin soundeja ja hyviä puhtaita soundeja ylipäänsä. Ajattelin aikoinaan, että kun tämän vire on aika herkkä, niin en käyttäisi tätä keikoilla lainkaan. Mihin kiinnität huomiosi uutta kitaraa kokeillessa. 40-42 Sami Hurmerinta.indd 42 27.5.2015 11.13. u sami Hurmerinta kertoo käyttäneensä aikoinaan paljon aikaa, jotta saisi kammen toimimaan kitaroissaan mahdollisimman hyvin. – Tietenkin kaulan pitää heti tuntua sopivalta omaan käteen. 42 www.riffi.fi 3/2015 soundi on aika vahva. Ja tietenkin tuo kampihomma minua miellyttää. – Tähän kitaraan liittyy muuten sellainen hauska tarina, että meillä oli kerran Järvenpäässä perjantaina keikka. Tämä oli juuri tullut sinne, joten kokeilin ja tuumin, että onpa hyvä soundi ja kaulakin juuri käteen sopiva. Näitä ei ainakaan silloin ollut kovin montaa Suomessa, Jussi Raittisella taisi olla ainakin yksi. Se on aika spesiaali, sitä ei saa mistään muualta, Sami naurahtaa. Me lähdettiin omalle keikalle muutaman tunnin sisään saman kitaran kanssa. Innostuin ja ostin heti. – Strato on yllättävän monipuolinen. 1960-luvun Fender Bandmaster taas on satunnaisessa käytössä pehmeitä puhtaita soundeja ja tremoloa varten. Tämä J-200 vaan oli niin hyvä yksilö; tässä on tosi hyvä akustinen soundi studiota varten ja mikrofonisysteemissä on sävysäätö, mikä on keikalla kätevä. Ja tietysti se nuorena Hendrix-diggarina näytti niin hienolta ja upealta, Sami nauraa. Hiljaisemmilla keikoilla vahvistin on 45-wattinen Ashdown Peacemaker Marshallin 1 ×12 lisäkaapilla. Tuossa vahvistimessa on master-volume. Seuraavaksi kuuntelen kitaran sointia ja soivuutta, ja sitä kuinka mensuuri stemmaa. Lupasin, että käyhän se, jos pitää varmasti hyvää huolta. Sen sijaan ainakin nämä kitarat ovat olleet pääosin musiikkikaupoista hankittuja. Meille on tulossa tänne George Thorogood vierailemaan, ja hän on luvannut soittaa studiossa livenä pari biisiä, jos saa lainaksi tällaisen kitaran. Siinä on vähän pienempi koppa. Ja loppuun on syytä kysyä, että miksi juuri Stratocaster, kuinka se valikoitui pääkitaraksi. Minulla ei ole kovin pitkät sormet, joten kaula ei voi olla ihan kauhean paksu. Tuloksena oli harmaa laatikko, jossa on volume, treble, basso ja master-volume, sekä pedaali, josta volumen saa täysille tai puolitettua
Keikkoja kertyy soolona vajaat sata kappaletta vuodessa, ja kun reissaa paljon, on oltava realismia matkassa kalustonkin osalta. Pedaalisto ja mikseri kulkevat yhdessä matkalaukussa ja setin kokoaminen esitystä varten vie kolmisen minuuttia. Bassarin ja kuivemman virvelisoundin raaka-aineet poimitaan suoraan kitaran kannen sisäpintaan kiinnitetyllä Schattenin Dualie-kontaktimikrofonilla, jonka kautta mukana on hiven akustisuuden tuntua. Virvelisoundin valintaan taas vaikuttaa se, tarvitseeko peukulla napauttaa pelkästään bassokielet soimaan vai pitääkö kaikkien kielten helähtää sointuun. Bassarisoundille on kriittistä saada kämmen osumaan peukalon tyvikohdasta riittävän leveästi. Soundia ajateltaessa kaikki lähtee miehen perkussiivisesta soittotekniikasta: bassorummun vastine syntyy kämmenen ja ranteen alueen tömäyttäessä kitaran kantta kaikuaukosta hieman kyynärpään suuntaan, virvelisoundeja puolestaan on käytössä kaksi erilaista – kuivakkaampi peukalon kopautus soittimen kanteen otelaudan pään yläpuolelle, ja räsähtävämpi, hieman cajonia muistuttava soundi iskemällä sormet otelaudan päälle niin, että kielet osuvat nauhoihin. Pitää tarjota mahdollisimman valmista kamaa ja mahdollisimman helposti ymmärrettävässä paketissa, pohjustaa Petteri kalustonsa esittelyä. Audiokaapelit on kaikki värikoodattu ja sähköä tarvitaan vain yhden töpselin verran. www.riffi.fi 3/2015 43 Haastattelun aikaan Sariola valmistautui juuri kuukauden turneelle Aasiassa ja kotiin palattua odottaa tiivis keikkakesä, jossa ensimmäisenä on vuorossa Tampere Guitar Festival ja sen perään Linnanmäki Helsingissä. – Mahdollisimman paljon kontaktipintaa, että se läsähtää, Petteri kuvaa tekniikkaansa. k u v a : N a o k i F u ji o k a 43-45 Sariola.indd 43 27.5.2015 11.17. Kielten sointi taas poimitaan talteen rutiTeksTi: Lauri PaLoPoski Petteri sariolan kalusto on täsmäase kätevästi roudattava, nopeasti koottava ja mahdollisimman tarkoituksenmukainen – siinä keskeiset määreet Petteri sariolan akustiselle kitaralleen kokoamasta kalustosta. – Keikkatilanteessa ollaan aikataulujen ja muiden ihmisten armoilla
Kielityksenä onnormaali 012–053-setti, ja valtaosan ajasta Petteri soittaa DADGAD-vireellä. Petteri toteaa, että on hyvä ”kuunnella myös salia, eikä luukuttaa huonetta tukkoon lavalta”. Aloin soittaa tällä tavalla 2003, ja 2009 mennessä olin lava-adrenaliineissa tömäyttänyt kannet rikki viidestä eri kitarasta. Kompressori oli alkujaan tämän signaalin muokkaimena, mutta Mag Mic on luonteeltaan jo valmiiksi sen verran kompressoiva, että dynamiikan kaitsenta osoittautui tarpeellisemmaksi perkussio-osastolla, jossa pienikin kämmenen osumakohdan muutos kuuluu oitis soundissa ja voluumissa. Mag Micin kautta haetaan kielille kitaramaista, ruudikasta ja sopivan heleätä perussointia, joka kantaa sellaisenaan läpi keikan. – Tietenkään kitara ei akustisesti soi niin kovaa eikä siitä tule paljon bassoa, mutta kun sen lyö kiinni PA:han niin se kuulosta ihan sähköbassolta. Paremman erottelun nimissä lavalla on kaksi kulmaa, joista toinen on varattu kokonaan laululle ja toinen vain kitaralle. – Todella raju equtus: kaikki keskialueet veks, pieni piikki neljässä kilossa ja iso piikki kuudessakympissä. – Jos nää kaksi kanavaa ei ole kunnossa, niin kaikki kuulostaa ihan kuralta, sitä ei pelasta sitten enää mikään. 44 www.riffi.fi 3/2015 kuivalla Seymour Duncanin Mag Mic -magneettimikrofonilla, joka mahtuu kitaran erikoisen muotoiseen kaikuaukkoon vain nurin perin. Mikeistä eteenpäin Työnjako kahden mikrofonin välillä ei yksinään riitä, tueksi tarvitaan kummankin soundin jatkojalostusta pedaaleilla. Andreas rakensi tämän sen perusteella mitä on aiemmin tapahtunut. Jo kuusivuotias soitin kävi hiljattain nauhojen vaihdossa ja laadukkaalla kitaralla taitaa olla edessään vielä kosolti palvelusikää. – Ei millään muotoa kriittisiä, mutta jos soittaa puolentoista tunnin keikan niin efektit tuovat väriä ja uutta kulmaa niihin kappaleisiin. Aktiivisessa ohjelmistossa on kuitenkin nelisenkymmentä kappaletta, joiden aikana käytössä on kaikkiaan parikymmentä eri viritystä. Tämä kitara on kestänyt ja toimii edelleen moitteettomasti. 43-45 Sariola.indd 44 27.5.2015 11.17. ei ainoastaan kuivaa soundia Efektipedaaleita laudassa on ja niiden roolina on ”tuoda vihdettä minulle sekä yleisölle”. Mag Micin signaali matkaa ensin pedaalilaudan alle piilotettuun Suhrin splitteriin, josta puhdas haara ohjataan Digitechin Whammylle ja siitä edelleen MXR:n toiselle 10-alueiselle ekvalisaattorille. Yksi erityisvaruste kitaraan on kuitenkin lisätty: solumuovista leikattu demppari viritinlavassa tappaa kielten turhanpäiväiset resonanssit satulan ja virittimien välisellä osuudella. Koska musiikkia ei rakenneta tehosteiden varaan, ei signaalipolkukaan muodostu suoraksi ketjuksi vaan muistuttaa sivupolStage Accessories -boksista löytyy kaiken varalle kieliä, varaparistoja, capoja ja Ebow! Teipit pedaaleiden päällä eivät ole peittämässä salaisia säätöjä, vaan varmistamassa etteivät nupit käänny omia aikojaan vääriin asentoihin. Juuri tässä kuulemma tulee esiin yksi Cuntzin monista hyvistä ominaisuuksista: – Andreasin kitarat pysyvät tavattoman hyvin vireessä ja ne soivat poikkeuksellisen hyvin myös alhaisissa virityksissä. Miten oleellisia ne sitten ovat. Tämä on oleellista, sillä Petteri kertoo käyttävänsä verraten usein jopa GADGAD-viritystä, jossa ala-E lasketaan G-säveleen asti (yhdeksän puolisävelaskelta), eli todella löysäksi. Näillä kahdella kanavalla pitää pystyä soittamaan pitkä keikka. – Graafinen eq antaa tosi vahvan otteen siitä, miten sitä signaalia prosessoidaan. Tämäkin signaalipolku johtaa ekvalisoinnin jälkeen mik seril le, ja näin on koossa soinnin perusta. Ja kitarahan on Andreas Cuntzin valmistama Petteri Sariolan nimikkomalli, jonka oikeastaan ainoa poikkeuksellinen rakenneratkaisu on bassarisoundin tömäyttelyn vuoksi kannen sisäpintaan lisätty vahviste: – Bassari-iskuja lukuunottamatta tää soittotapa ei ole kovin raskasta kitaralle. Nämä perussoundit täydentävät myös toisiaan ja sekoittuvat ”luonnollisen kaltaiseksi kitarasoundiksi”, jonka ei ole tarkoitus ”yrittää olla akustinen, vaan luoda illuusio siitä” Kierto-ongelmiakaan ei ole, kiitos mikrofonisysteemin ja lavamonitoroinnin maltillisen voluumin. Perkussiosoundien osalta reitti on lyhyt ja selkeä: Schattenin signaali menee bassokompressorin kautta limitoituna MXR:n kymmenalueiseen graafiseen korjaimeen, jossa sitä muokataan surutta ennen jatkoa Allen & Heathin mikserille. Vähän niinkuin bändissä miksataan basaria niin, että tymähtää ja on pikku napsu, Petteri kertoo. Viritysmittari on tervetullut väline silloin, kun soitetaan bändissä, soolokeikoilla viritys sujuu parhaiten korvakuulolta
Lisäksi Petteri kuvaa jokaisen keikkansa nykyisin kolmella minikameralla. Synajousilta kuulostavat matot syntyvät nekin Strymonilla, jonka Ice-presetin viive tuplaa kitaran myös oktaavia korkeammaksi transponoituna. Nysä pois, paristo paikoilleen, tekniikka kunnossa ja kakkospuoliaika suunnitellulla tavalla. u Efektikaavio Petterin arkistosta on niiltä ajoilta, kun kompressori oli vielä Mag Micin signaalipolulla. kuva mukaan Uusin lisäys kalustoon on haaroitusvalmius DI-bokseilla niin, että kitaran kummankin mikrofonin soundi sekä laulu saadaan kuivana Zoomin H6-tallentimelle. 43-45 Sariola.indd 45 27.5.2015 11.17. Tämä kokemus viimeistään sinetöi vuosien varrella muodostuneen käsityksen siitä mikä oikeasti ratkaisee. Syy selvisi, kun Petteri lopulta kurkisti taskulampulla etuvahvistimen paristolokeroon, jonne joskus aikoja sitten katkenneen kielen tynkä pääteheloineen oli kulkeutunut. www.riffi.fi 3/2015 45 kuineen pikemminkin ”joulukuusta”, kuten Petteri asian ilmaisee. Toistaiseksi ihan puhdas kitarasoundi, bassarisoundi ja oktaaveri, ovat monoa ja menevät ihan keskelle. Siksi se piti laittaa omaan kanavaansa, jossa se tuo pientä synamaista fiilistä ja narinaa, mutta ei ole framilla. Ja Bossiin pätee sama kuin Strymoniin – laitteesta otetaan ulos vain efekti eikä lainkaan puhdasta signaalia ja mikserissä leikataan bassot pois. Pieni kaiku vielä lisäksi, niin siitä tulee tosi levee. Silloin on vain improvisoitava hetkessä. Kun särö ja delay lyö sen koko homman sitten sinne sivuille, saadaan oikeen mukavaa leveetä soundia. – Kaikki alapäät on otettu pois, ettei se mene peruskitaran tielle. Efektipedaalit on myös modattu niin, että niiden normaalit ohituskytkimet toimivat on/off-periaatteella: kun pedaali on päällä, efekti tulostuu mikserin kautta kokonaisuuteen. Vahvalla feedbackilla ja jalkakytkimellä voikin tuottaa lähes loputtomasti soivaa jousimaton kaltaista ääntä. Jos pedaalisto ei keikkapaikalle syystä tai toisesta joskus saapuisi, voi hätäratkaisuna soittaa kaksi puhdasta kanavaa talon DI-boksien kautta ja neuvotella saliäänimiksaajan kanssa sopivasta miksauksesta. Ei ollut paljoa vaihtoehtoja – olisihan siinä voinut tehdä trouble shootingia ja sättiä vaikka äänimiestä, mutta kun ei se olis oikein edistänyt sitä tilannetta niin päätin sitten vetää sillä tavalla homman läpi. Katsoin kaikkia silmiin soittaessa ja pidin sharmilla ensimmäisen puoliskon keikasta hallussa. Boss OC3 -oktaaveri saa syötökseen puhtaan signaalin, joka on haaroitettu ennen Whammyä. – Youtubeen, livelevyä, deeveedeetä, arkistointia… mitä sille nyt keksiikin. Homman juju piilee siinä, että OC3 nappaa suotimensa ansiosta soinnuistakin alimman soivan sävelen. Eka setti ohi, kiitos, kohta jatketaan… Tavarat nopeasti takahuoneeseen ja vikaa etsimään – pedaalilauta kunnossa, mutta kitara mykkänä!. Jälleen varjellaan puhtaan kitarasoundin alakertaa puuroutumiselta, mutta löytyy perusteeksi toinenkin syy: – Jos haluat, että oktaaveri tulee aina kertseissä messiin, niin – auta armias – kyllähän se kuulostaa kivalta, kun sen painaa päälle. Pelkkä wet, ei mitään puhdasta kitaraa. Kun pedaali on pois päältä, mitään soundia ei tule sen kautta. Jos kaikki olisi pelkkää stereota niin se ei enää tuntuis miltään, mutta kun on pari elementtiä ihan keskellä ja pari ihan laidoilla niin siitä saadaan sellainen leveä, juhlava tunnelma. Materiaalia kertyy aika lailla, mutta käyttötapa on vielä avoin. Mutta kun sen painaa pois päältä niin kuulostaa siltä, että basisti lähti bändistä. OC3:ssa on myös mainio bonusominaisuus – kaksi lähtöä: dry ja wet. Kaikki muut efektit saavat kuitenkin signaalinsa haaroitusten kautta, eivätkä ne ole ”kyseenalaistamassa signaalinlaatua, joka pysyy koskemattomana” Niinpä Strymon TimeLine-viive saa saman puhtaan signaalin kuin Whammy, ja efekti ohjataan delaylta suoraan omiin mikserikanaviinsa, joissa sitä vielä muokataan roisilla otteella. Istuu tosi kivasti peruskitarasoundin kanssa yhteen, Petteri hehkuttaa Monipuolisesta Strymonista otetaan yleensä ”joku tosi vahva karaktäärinen dilsa ja joku pieni slap back, jota ei niin huomaa”. – Särö menee chorukseen, joka levittää sen stereoksi, jotta se saadaan keskeltä pois. Juuri sopivasti, jotta sound checkin jälkeen vaihdettu tuore paristo ei päässytkään aivan perille koloonsa eikä sähkö kulkenut. Sound check meni hyvin, oli monta kameraa äänittämässä… Kuulutukset tuli ja nousin lavalle, se on menoksi! Vedin ensimmäisen soinnun, mitään ei kuulu ja katsoin mittareita: ei yhtään eloa missään… Piuha irti, lavalta kävelemään ihmisten joukkoon. Tiukka paikka saattaa kyllä tulla, vaikka kalusto olisikin paikalla. – Olin viime syksynä keikalla Venäjällä, 60 ihmistä kuuntelemassa. Puhdas ”kitara kitara soundi” kulkee ainoastaan Whammyn kautta, joka true bypassinsa ansiosta saa armon, vaikka muuttaakin hieman soundia. Oktaaveri tuo pienen pehmeän nuotin sinne alas, mutta ei tuo lisää bassoa. – Huolimatta soittotekniikasta ja hardwaresta se ei ole oleellista siinä lavatilanteessa vaan se yhteys yleisön kanssa, dialogi ja läsnäolo, että jos sitä ei ole, sitten on ihan sama miten soittaa tai millä kamoilla soittaa. Niinpä se palvelee splitterinä, jolla myös Mad Professorin Little Green Wonder -särölle saadaan suora puhdas kitarasoundi
Kansainvälistyminen oli tuohon aikaan äärimmäisen työlästä. Maailma oli toinen. Juha Ruokangas ja Kapteeni Nemo, mielikuvituskitara joka on todellisempi kuin Vernen luoma sukellusvene. Tilat Hyvinkään Vanhalta Villatehtaalta järjestyivät seuraavana vuonna ja ensimmäinen oma soitinmalli, liimakaulainen Duke, esiteltiin 1997. Harvoilla pienillä yrityksillä oli nettisivuja, muistelee Ruokangas. Väylän maailmalle tarjosivat oikeastaan vain kaksi messutapahtumaa – NAMM Kaliforniassa ja Musikmesse Frankfurtissa, kumpainenkin tajuttoman kalliita pienen yrityksen vinkkelistä. Soitinrakentaja mestarinjuhlavuosi – Ruokangas Guitars täyttää 20 vuotta Lämpökäsitellynpuunpioneeri, loimukoivunlanseeraaja, käsityöläisveljeydenedistäjä, innostuja.Japerfektionismistakin saisilistaanyhdenpykälän.Varsin monipuolinenmiestämä1972 syntynytkitarantekijä… – Muutamilla ihmisillä oli matkapuhelimia, netti oli ihan lapsen kengissä. TekSTi:LauriPaLoPoSki kuVaT:TommiPoSa 46-47 Ruokangas.indd 46 27.5.2015 12.48. Leimallista toiminnalle on alusta asti ollut oman malliston kehittäminen ja pyrkimys kotimaan markkinoita laajemmalle. Asema ”Länsi-Hyvinkään tunnetuimpana soitinrakentajana” ei vaikuttanut lopulliselta päämäärältä. 46 www.riffi.fi 3/2015 Juha Ruokangas valmistui alkujaan soitinrakentaja-artesaaniksi Ikaalisista 1995 ja perusti saman tien nimeään kantavan yrityksen. Kun Ruokangas Guitars sitten avasi ensimmäisen sivustonsa ’96, asialla oli aitoa uutisarvoa ja suurimmatkin kitaralehdet Guitar Playeria myöten julkaisivat asiasta laaditun tiedotteen
Ruokankaan verstaalta valmistuu vuosittain noin 120 soitinta, joista osapuilleen puolet myydään suoraan asiakkaalle. Tekijälle on tärkeää, että työn valmistuessa voi merkitä nimikirjaimet kitaran kaulataskuun tai muuhun sopivaan kohtaan. – Sen dynamiikan oivaltaminen, että tämmönen joukko valmistajia, joista jokainen on yksinään ihan olemattoman pieni, eikä näyttele oikeastaan minkäänlaista roolia kukaan… Että tämmöiset perustaa niin voimakkaan yhdistyksen, että me voidaan itse pistää pystyyn maailman suurin käsintehdyn kitaran messutapahtuma Saksaan, huokaa Ruokangas. Yhteen hiileen puhallettaessa tulos kasvoi osiensa summaa isommaksi. Ja mä tiedän, että noi kaverit on lähteny ihan samasta syystä. Vasemmalta: Emma Elftorp, Juha Ruokangas, Tomi Nivala, Lari Lätti, Jani Rinta-Keturi, Jyrki Kostamo Lemmy tuli verstaalle. www.riffi.fi 3/2015 47 Ruokankaan nykyistä sivustoa katsoessa on hankala käsittää, että alkuaikoina Juha itse oli epäileväinen moisen tarpeellisuudesta – siihen käytettävä aikahan oli pois soitinrakennuksesta! Tänään mies kiittelee auliisti Junnu Vuorelaa, jonka ansiota sivusto on. Tarvittaessa myös 12-kielisenä. Motivaation taso on mahdollista ylläpitää parempana pitkillä aikaväleillä näin, kun mukaan tulee se valmiiksi saamisen ilo, perustelee Ruokangas. Asiakas ei kuitenkaan voi ennalta valita oman soittimensa tekijää, ja Ruokangas, nykyisin soitinrakentajamestari, käy yhä itse läpi jokaisen valmiin instrumentin ennen luovutusta. Kun yhden soittimen lakka tai liimaus kuivuu, on aikaa keskittää tarmo jonkun toisen instrumentin jatkamiseen. EGB:llä on toistasataa jäsentä ympäri maailmaa ja tuki jäsenet päälle. – Ei tällaista putiikkikitaraskeneä ollut 20 vuotta sitten. Holy Grail 2014 -tapahtumaan osallistui 120 soitinrakentajaa ja mukana oli ”monia, jotka ei ole ikinä olleet Euroopassa esillä, vaikka niiden kitaroita oli myyty täällä”. ”ei”sarjatyölle Ruokankaan verstaalla työntekijä rakentaa aloittamansa soittimen itse alusta loppuun. Tehdasmaiseen liukuhihnajärjestelyyn Ruokangas ei usko. Netti on ollut avaintekijä myös soitinrakentajien keskinäisessä verkostoitumisessa, joka huipentui marraskuussa 2014 Berliinissä pidettyyn Holy Grail Guitar Show -tapahtumaan. Tiimi koossa. Lämmittää sydäntä tosi lujaa, että on voinut olla pioneerina siinä mukana. Kaksipäiväisen messun järjesti European Guitar Builders Association, EGB, jonka yhtenä alkuvoimana Juhalla on asiaan vahva panoksensa. Satulaluut odottavat veistäjää. Loput löytävät tiensä asiakkaalle valikoitujen kauppiaiden kautta. – Mä ite lähdin tähän aikanaan, koska on kivaa tehdä kitaroita. Ja onhan netti sittemmin muuttanut aivan koko alan. Jokaisella on työn alla useita kitaroita samanaikaisesti ja ne etenevät vuorovaihein. – Onhan sitä kaikkea tässäkin saatu aikaan, mutta EGB ja Holy Grail Guitar Show tuntuu kyllä hienoimmilta. Oli paikallisia soitinrakentajia siellä täällä… ei me tiedetty toisistamme eikä asiakkaat tienneet meistä… Maailma on pienentynyt älyttömästi – että tällainen pienikin yritys niinkuin me, voi myydä kitaroita joka maailman kolkkaan! Suoratkontaktitovattarpeen Käsityöläiselle ei valmistajalta tukun kautta vähittäiskauppaan kulkeva ketju ole paras jakelutie. Ei sillä, etteikö niinkin voisi syntyä aivan yhtä laadukkaita soittimia, kyse on pikemminkin työn mielekkyyden ja motivaation vaalimisesta. u LisääruokangasGuitarsintoiminnastajaJuharuokankaan ajatuksistavoitlukeanettispesiaalistariffinverkkosivustolla. Ei olisi voinut olla. kuVa:ruokanGaSGuiTarS 46-47 Ruokangas.indd 47 27.5.2015 12.48
Jos on äänellinen esikuva tweed-Fendereistä haettu, niin myös ulkoisesti Blues Cube tuo mieleen esikuvansa niin päällysteen kuin perinteisen kantokahvankin voimalla. Roland ei halua puhua mallinnuksesta vaan ilmoittaa, että Tube Logic -suunnitteluperiaatteessa ko. Pieniä ominaisuuseroja näiden uusien mallien väliltä löytyy, mutta peruskonsepti on sama: kaikkien äänelliseksi esikuvaksi on otettu tweed-Fenderien sointimaailma. Tosin olen sitä mieltä, että sointi on etenkin alkumetreillä ehkä hieman ”siisti”. Sen sijaan säätönupit ovat ehtaa Roland-tyyliä. Tämä on tietysti kitarasta ja sointimieltymyksestä riippuva seikka. Soittelinkin oikeastaan koko testin ajan siten, että kytkin oli päällä. Eq:n lisänä on Tone-painike, minkä voisi kai ajatella korvaavan esikuvavahvistimen bright-kanavan. Luonteva dynamiikka Kun crunch-kanavan gain-säätöä alkaa avata, Blues Cube säröytyy putkivahvistimen tapaan luontevasti, ei mitenkään yht’äkkisen jyrkästi. Soittotuntuma on hyvä ja kimmoisa, ja siinä on mielestäni havaittavissa putki tasasuun taa jan fiilistä. Valkoinen Roland Cube oli ensimmäisiä vahvistimia minkä kautta itse pääsin sähkökitaraa soittamaan. Tämän lisäksi on crunch-kanava, jolla voi hakea eriasteisia särösointeja gainja volume-säätöjen yhteispelillä. Varsinaisesti lähtökohtana on käytetty Fender Bassmanin vuonna 1958 esiteltyä 5F6-A-kytkentää, vaikka Roland ei asiaa suoraan nimeäkään. Yllättävän uskottava Kun aloin soitella Blues Cubella, kävi ilmi, että Tube Logic -metodilla on todella päästy kiinni tavoiteltuun sointimaailmaan. Vahvistimen puhdas kanava menee isolla volumella ja kovempaa runtatessa ihan mukavasti reunasärölle. Molempiin kanaviin vaikuttava master-säätö löytyy puolestaan säädinpaneelin oikeasta kulmasta. 48 www.riffi.fi 3/2015 Uudet Blues Cube -mallit ovat 60-wattinen Stage sekä 80-wattinen Artist. Puhtaassakin soundissa kuuluu tweedmäinen keskialueen vahvuus, ja alakerta on tuhti, mutta luonteva. 48-49 Roland BluesC.indd 48 27.5.2015 15.29. Oikein isojen lavojen kiertuevahvistimeksi tarjotaan 100 watin Tour-vahvistinuppia ja sille pariksi 4 ×10-kaiutinkaappia. TeksTi: Timo ÖsTman Blues Cube Stage Blues Cube Stage – löytyykö vintage-sointi ilman putkia. klassikkovahvistimien sisusten toimintaperiaate on pyritty toisintamaan alusta loppuun, ilman putken putkea. Joka tapauksessa se yllätti toimivuudellaan. nyt käsillä on uusin Cube-tulokas, joka tavoittelee vintage-putkivahvistimien aikakautta. Tuota silloin hieman futuristisen oloista kuutiota on sittemmin jalostettu lukuisiin eri versioihin. Kytkin oli itselleni tarpeen, sillä ainakin omalla Stratollani kaipasin mukaan hiukka lisää yläkertaa, vaikka trebleä olinkin jo vähän boostannut eq:sta
Halutessaan vahvistimen kaksi erillistä etuvahvistusastetta voi myös laittaa päälle yhtä aikaa Dual Mode -painikkeella. erinomaista työtä Roland on ilmiselvästi panostanut asiaan tosissaan ja sen myötä Blues Cube Stage ei ole ollenkaan hassumpi versio tweed-Fenderistä. Sitä isommalle käännettäessä vahvistin tuntui kuin tuntuikin aukeavan enemmän, ja kun master oli tapissa ja särökanavan volume pienemmällä, oli soinnin dynamiikka selkeästi parhaimmillaan. Jos lähtisin Blues Cubella keikalle, jättäisin todennäköisesti kaikupedaalin kotiin, mikäli yksi kaikutyyppi riittäisi. Luonteeltaan se on ehkä eniten hallikaiun tyylinen, mutta mukana on myös Fender-tyylisen jousikaiun häntää. Vieläkin suorempaa yhteyttä tietokoneeseen halajaville on tarjolla USB-äänityslähtö, joka vaatii sopivien ajurien lataamisen Rolandin sivustolta. Varsinainen master-volume vaikutti crunch-kanavan dynamiikkaan selkeästi. Päinvastoin säädettynä tulos ei ollut tässä mielessä yhtä vakuuttava. www.riffi.fi 3/2015 49 Roland Blues Cube stage Tube Logic -tekniikalla toteutettu transistorivahvistin • nimellisteho: 60 wattia • mitat: 513 × 244 × 465 mm • paino: 14 kg • kaiutin: Roland V-12, 80 W • kaksi kanavaa: Clean & Crunch • Toneja Boost-kytkimet molemmissa kanavissa • Dual mode -kytkin kanavien yhteiskäyttöön • yhteiset sävysäädöt: Treble, middle, Bass • molemmille kanaville yhteinen master-voimakkuus • neliasentoinen Power Control -säätö (0,5, 15, 45, 60 W) • kaiku: digitaalinen, voimakkuus-säätö • liitännät: input (high/low), Line out, UsB (suoraan äänitykseen), jalkakytkin (hankittava erikseen) • asennuspaikka Tube Logic -soundikapselille (ei Tour-nupissa) • hintaluokka: 630 e Lisätiedot: Roland suomi Puh. Kaiken kaikkiaan kyseessä on lajityypissään hyvin toteutettu ja helposti roudattava kevyt combo, jota voisi kuvitella monessakin tilanteessa putkivahvistimen korvaajaksi. Tällainen optio voi olla hyödyllinen esimerkiksi silloin, jos haluaa särösoudiin vielä lisää erottelevuutta miksaamalla sekaan puhtaampaa signaalia. Kaiku toimi särösoundienkin lomassa luontevasti. Pikkukeikoilla soundia voisi mielestäni levittää PA:n kautta tälläkin tavoin ja säästyä mikrofonin käytöltä; miksei myös äänittäessä. Sointi pysyy tweed-tyylisenä, eikä se isollakaan gain-määrällä mennyt high gain -tyyliseksi ainakaan yksikelaisilla alnico-mikrofoneilla. Blues Cuben kaiku on luonnollisesti digitaalinen. Line outista ääni tuli mikseriin ihan luonnollisena, tosin DI-boksi lienee tarpeen, sillä balansoimattoman kaapelin vuoksi hurinaa tuli jonkin verran mikserin gain-säätöä nostaessa. Master-volume vierestä löytyy neliportainen tehovalitsin, jolla vahvistimen tehoa voi skaalata erilaisia soittotilanteita varten. Uusia soundeja kapseleilla Lähtöjä äänen jakamista varten on takapaneelissa kaksi. Suosittelen testaamaan ja muodostamaan oman mielipiteen. Hinta-laatusuhdekin on asiallinen. (09) 682 4020 • www.roland.fi Soittodynamiikka on myös yllättävän hyvä: kun kieliä hivelee hiljaa isommallakin säröllä, soundi on lähes puhdas ja rankemmalla tatsilla taas pääsee laulavaan soundiin. Vaikka takapaneelissa ei hehku putken putkea, sieltä löytyy asennuspaikka Tube Logic -kapselille, joka kyllä hehkuu putken tavoin. Toisaalta sanon myös, että mielestäni vahvistimesta puuttuu hiukkasen lajityyppiin kuuluvaa särmää ja rujoutta tai sitten en vain osannut sellaista ilmoille vääntää. keinokuormaa ei tarvita Erilaisten soittotilanteiden tehovaatimukset on Blues Cubessa otettu mukavasti huomioon. Toistaiseksi tällainen kapseli on julkaistu vasta Eric Johnsonilta, mutta voisi olettaa, että näitä tuodaan markkinoille lisääkin. Varsinkin silloin, jos haluaa säästyä putkivahvistimen huoltoja säätötöiltä. Sen avulla vahvistimeen voi saada mahdollisesti jopa oman suosikkikitaristin soundin, sillä kapseli muuttaa Blues Cuben putkimallinnuksen luonnetta. Maksimiteho on 60 wattia, ja siitä alaspäin vaihtoehdot ovat 45, 15 ja 0,5 wattia. Pienimmillä, 0,5 ja 15 watin tehoilla vahvistimen täysin puhdas headroom oli voimakkailla humbucker-mikrofoneilla vähäinen (0,5 watilla ei oikeastaan ollenkaan), mutta 45 ja 60 watilla sitä löytyy sitten riittävästi isompiinkiin tiloihin. Tosin tämä linjalähtö ottaa signaalin vain etuasteesta, eli ääni tulee pöytään vaikka Blues Cuben master-säätö olisi nollassa. Oman soitteluni perusteella tuntui, että skaalaus vaikutti vahvistimen pääteasteen käyttäytymiseen ihan luontevasti. Itselläni ei ole kovin paljon kokemusta digitaalisella mallinuksella toteututeista vahvistimista, mutta kyllä tämä paras kokeilemistani on mitä tulee vintage-soundin luonnollisuuteen, dynamiikkaan ja autenttisuuteen. Itse pidin aika paljonkin särön luonteesta isommin annosteltuna, soundi on mehevä, mukavan paksu ja toisaalta myös erotteleleva. u 48-49 Roland BluesC.indd 49 27.5.2015 15.29
Efektilenkkejä on edelleen kahdeksan, ja niistä viimeinen soveltuu myös stereoefekteille. Kaikki kytkimet on varustettu omin merkkiledein, ja jokaisen efektilenkin oma led kertoo samaan aikaan, onko kyseinen lenkki käytössä vai ei. Ensimmäisen kytkimen taakse voi valita laitekokonaisuudesta vaikka kompressorin ja choruksen puhdasta iskukomppia varten, toisen kytkimen taakse niiden sijaan mahtisärön ja delayn soolosoittoon. Jokainen efekti saa olla päällä koko ajan, sillä signaali kiertää vain ennalta valittujen kautta, muut ohitetaan ohjauskeskuksessa itsessään. Tällä järjestelyllä saadaan signaalipolun mitta pidettyä koko ajan lyhimpänä mahdollisena, ja toisena etuna on nopea vaihto yhdestä soundista toiseen. siirtymät yhdestä efektiyhdistelmästä toiseen nopeutuvat, ja samalla saattaa itse soundipuolikin kohentua. Muistipaikkoja on kahdeksan ja jokaiselle on oma jalkakytkimensä sekä rivistö pikkuruisia dip-kytkimiä, joilla valitaan mitkä kaikki lenkit ovat käytössä kyseisen jalkakytkimen takana. Kahteen riviin porrastetut jalkakytkimet tekevät kokonaisuudesta kompaktimman ja uusi versio haukkaa noin 30 prosenttia vähemmän pinta-alaa pedaalialaudasta. TeKsTi: Lauri PaLOPOsKi – pedaalit tehokäyttöön isojen starojen pedaalilaudoista tutut ohjaussysteemit voivat olla eduksi pienemmänkin polkimiston hallinnassa ja vieläpä suhteellisen edullisin kustannuksin. Octa-Switch on ehtinyt jo kolmanteen sukupolveensa. 50-51 CarlMartin.indd 50 26.5.2015 9.49. Sen jälkeen siirtymä näiden välillä on tasan yhden polkaisun mittainen, eikä soiton ohessa tarvitse steppailla neljän pedaalin kautta. Lisäksi Octa-Switchin sisällä on piilossa kaksi kytkintoimintoa, joita voidaan käyttää esimerkiksi vahvistimen kanavanvaihtoon, boostin liipaisuun tai vaikka kaiun päälle/pois-kytkimenä. Nämä komennot voi määritellä haluamiensa muistipaikkojen kanssa toimiviksi. Kolmas kerta toden sanoo. Ja mikäli yhtään mitään efektiä ei haluta mukaan jollain hetkellä, kulkee kitaran alkuperäinen signaali suoraan OctaSwitchin tulojakista lähtöön. Laitteessa on efektilenkkejä, joihin erilliset pedaalit kytketään, sekä mahdollisuus määrittää mitkä kaikki silmukat ovat käytössä, kun jotakin tiettyä jalkakytkintä painetaan. Ohitus toimii kytkinvalinnan mukaan joko bufferoituna tai bufferoimattomana. 50 www.riffi.fi 3/2015 Octa-Switchin idea on simppeli
Testin yhteydessä rakensin kokeeksi itselleni äänityspuuhiin sopivan systeemin, johon sijoitin yltiöpäisesti miltei kaikki yli 35 vuoden aikana kertyneet efektit sillä ajatuksella, että valmis kokonaisuus sisältäisi joustavat vaihtoehdot eri kitaroille ja eri tilanteisiin. Kitarasta riip puen päällä on jompi kumpi ja toinen saa odotella omaa vuoroaan passiivisena. Palmer tekee kahdeksan luupin kontrolleria 32 muistipaikalla ja Voodoo Labin kytkinrimoista voi rakentaa myös verraten ison systeemin. Paljon suurempi on se etu, että Octa-Switchin ansiosta eri laitteista kootut, mutta samaan käyttötarkoitukseen sopivat yhdistelmät löytyvät aina samojen polkukytkinten takaa – komppisärö au naturel ykkösestä, komppisärö phaserilla kakkosesta jne. Suojaus peittävällä teipillä keikalle lähdettäessä saattaa olla paikallaan ja toisaalta luultavasti myös aivan riittävä varotoimi tulevaisuuden varmistamiseen. 50-51 CarlMartin.indd 51 26.5.2015 9.49. Carl Martin Octa-Switch on kelpo laite, jolle ei ole hirveän monta vaihtoehtoa Suomessa tarjolla. Signaalipolku lyhenee kuitenkin, kun Octa-Switchin avulla voin ottaa käyttöön pelkästään esimerkiksi juuri phaserin, mutta naapuriluuppiin kytketyt chorukset eivät ole samaan aikaan tarpeettomasti linjoilla. Frankfurtin messuilla esiteltyä Boss ES-8 -kontrolleria taas odotellaan Suomeen loppukesästä, mutta se painii eri sarjassa tarjotessaan mm. www.riffi.fi 3/2015 51 Carl Martin Octa-switch MK3 Kytkentäyksikkö efektipedaaleille • kahdeksan efektiluuppia (7 mono, 1 mono/stereo) • kahdeksan muistipaikkaa • ohitus (bufferoitu / true bypass) • käyttö virtalähteellä, 9V / 500 ma Hintaluokka: 400 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. u Kahdeksas luuppi palvelee tarvittaessa soundia monosta stereoksi levittäviä efektejä, kunhan paluu signaali tuodaan OctaSwitchiin insertti johdon tapaan kytketyllä Ypiuhalla. Sen olemus on vankka ja toiminta testin aikana luotettavaa. Miten on. Sama logiikka tuntui toimivan modulaatio-osastolla: Chorus-, flanger-, phaserja tremolo/leslie-efektejä on kaikkia kertynyt jemmaan parikin erilaista versioita, ja nekin jakautuvat melko luontevasti soittimen mikrofonityypin mukaan – mikä on yhdelle liian kirkassointinen on toiselle sopivan raikas ja vastoin päin. Tätä suurempaa pedaalikokoelmaa ei keikalle kenties ole perusteltua raahata ja kahdeksan muistipaikkaa kattaa aika mukavasti perussoundiston. Itse kytkimet kyllä toimivat käytössä varmasti luotettavasti, mutta sijainti kansilevyssä on hivenen altis kolhuille ja kengänpohjista irtoavalle töhkälle. Soundillisestikin järjestely toimii erinomaisesti. Ensimmäiseen silmukkaan kytkin Chandlerin Tube Driverin ja EBS:n ValveDriven peräkkäin. Jos pedaalisto kaipaa organisointia, suosittelen tutustumaan – Octa-Switch on yksinkertainen ja tepsivä konsti, jolla efektit saa todella tehokäyttöön. Näissä kehissä Octa-Switch on ominaisuuksiinsa nähden asial li sen hintainen laite. 010 320 7300 • www.f-musiikki.fi soveltavaa käyttöä Octa-Switchin kahdeksan efektilenkkiä ja kahdeksan muistipaikkaa antavat asialliset puitteet medium-kokoisen soundirysän organisointiin. Vaikka jokunen toimeton laite lojuukin signaalipolulla, niin niiden vaikutus jää joka tapauksessa häviävän pieneksi – esimerkiksi aktiivisen phaserin efekti on niin dominoiva, ettei samaan lenkkiin kytketyn bypass-tilassa olevan toisen phaserin turhalla kuormalla ole käytännössä merkitystä. Omaa luuppia ei riittänyt jokaiselle pedaalille, joten niistä oli rakennettava valmiita yhdistelmiä. efektien järjestyksen vaihdot muistipaikoittain, bufferoinnin valinnan luuppikohtaisesti, midi-kontrollin ja käytännössä luvuttomasti muistipaikkoja korkeamman hintansa vastineeksi. Jos mielii saada kuitenkin isomman arsenaalin rationalisoitua, täytyy hieman soveltaa. Chandler toimii yksikelaisilla soitettaessa, kun taas humbucker-kitaralla löydän mielestäni maukkaamman reunasärön EBS:llä. Jaoin pedaalit lajin mukaan omiin luuppeihinsa – chorukset yhteen, phaserit toiseen jne. Kitaran vaihdon yhteydessä täytyy pedaalisto sitten käydä läpi, jotta päällä ovat juuri kyseiselle soittimelle soveltuvat efektit, mutta kun tätä ei tarvitse tehdä soiton aikana, se ei myöskään ole suuri rasite. Yleisin tapa on kytkeä yksi efekti aina yhteen luuppiin ja muodostaa niistä sitten kahdeksan keskeisintä soundiyhdistelmää jalkakytkinten taa. Ainoastaan luuppien kytkeytymistä ohjaavien dip-kytkinten kestävyys ajan oloon herättää pohdintaa. Samalla tavalla ryhmittelemällä jaoin loputkin efektit luuppeihin sillä lopputuloksella, että muutaman polkaisun ulottuvilla on viitisentoista eri pedaalia, joista signaalipolulla ei kuitenkaan ole samanaikaisesti kuin muutama aktiivinen ja joissain tapauksissa niiden pois päältä olevat lajitoverit
Siinä missä OD’63 toisintaa 50-luvun Fender-soundia, ilmentää Superlead 80-luvun Marshall-maailmaa. Muutos potikan nollaasennosta täpöilleen avattuun on iso, mutta tasainen – rajuksi tai äkkivääräksi ei säätimistöä voi luonnehtia. Boostin suuruutta ei kerrota, mutta kummassakin mallissa se kasvattaa komppisärön soolokelpoiseksi, vahvistimen omaan tyyliin sopivalla tavalla. Rakenteellisesti ja toiminnallisesti niissä on runsaasti yhteisiä piirteitä, mutta soundillisesti ne ovat tyystin erilaisia. Kumpainenkin tietystikin Kochin tapaan teemaa tulkiten ja lyhyesti todettuna niin onnistuneesti, että esikuvat käyvät kuulostellen ilmi heti kättelyssä eikä lajimääritystä ole tarpeen lähteä lunttaamaan lippusista tai lappusista. TeksTi: Lauri PaLoPoski kuvaT: Tommi Posa Koch oD’63 ja superlead – etuvahvistimia eikä efektejä Nyt ei panna kitaravahvistimen eteen säröpurkkia lisävaihteeksi. Laitteet ovat kaksikanavaisia ja aina päällä – mitään ohituskytkentää ei ole vaan jalkakytkimet ohjaavat kanavanvaihtoa ja särökanavan boost-toimintoa. Äänimaailman radikaalista erosta huolimatta perusrakenne on molemmissa sama. 52-53 Koch.indd 52 26.5.2015 9.50. Superleadissa taas ääntä tulee aina ja vaikutuksiltaan miedommalta tuntuvalla sävynsäätimistöllä haetaan vain erilaisia painotuksia soundiin. Nyt korvataan vahvistimen etuaste kokonaan. 52 www.riffi.fi 3/2015 Näiden kojeiden kotelointi vie ajatukset tavanomaisten efektipedaaleiden suuntaan. Sellaisia ne eivät kuitenkaan ole, vaan kyseessä on kaksi täysimittaista etuvahvistinta. Soinnissa ilmenevän Fender/Marshall-peruseron lisäksi kojeet poikkeavat toisistaan ratkaisevasti kuitenkin myös ekvalisaattorin toteutuksen osalta. Puhtaalle on kummassakin pedaalissa oma volume-säätönsä, särölle erilliset gainja volume-potentiometrit, joita täydentää toisella jalkakytkimellä käyttöön polkaistava lisävahvistus. OD’63:n korjain mykistää vahvistimen kokonaan, jos kaikki säätimet kääntää minimiasentoon. Molemmissa etuvahvistimissa kolmialueinen sävynsäätöpaletti vaikuttaa yhtä aikaa kumpaankin kanavaan
kolmen sortin kytkentöjä Koch tähdentää, että OD’63 ja Superlead ovat nimenomaan itsenäisiä ja kokonaisia etuvahvistimia, eikä niitä ole tarkoitettu ensisijaisesti normivahvistimen eteen kytkettäviksi. Tämä asetelma vastaa myös Kochin esittämää ajatusta kytkeytyä keikalla suoraan PA-laitteistoon ja hoitaa lavakuuntelu joko kulmamonitoreilla tai korvanapeilla. Kochin pedaalit voi kytkeä myös varsinaisen vahvistimen efektilenkin paluuliitäntään, jolloin signaali ohjautuu suoraan pääteasteeseen. Kun gain-säädintä kääntää suuremmalle, edetään fuzzimaisten ja luonteeltaan verraten käskevien sävyjen kautta lopulta venyvän sitkaaseen pitkäsointiin, jolla sopii kiskoa Still Got the Bluesin tyyppistä sanomaa erittäin uskottavasti. Näistä ensimmäinen on bufferoimaton ja tarkoitettu sellaisille perinteisille efekteille, jotka yleensä kytketään kitaran ja vahvistimen väliin. Ähvästä ämmään Fender-maailmasta ammentava OD’63 on soinniltaan leveä ja mellevä. Parhaimmat tulokset sain kuitenkin kummallakin testilaitteella kytkemällä ne vuorollaan balansoidun linjalähdön kautta aktiiviseen Dynacord AMX12 -monitorikaiuttimeen, jossa on tarjolla tavanomaisen kulmamonitorija PA-sovellusten lisäksi myös mahdollisuus juuri kitarakäyttöön räätälöidyllä toistovasteella. Myös särömaailma on esikuvan tapaan lempeän sorttinen, vaikka tarvittaessa mukaan saakin viiltävämpää sävyä. Toinen efektilenkki on bufferoitu ja se taas on ajateltu esimerkiksi kaikujen, viiveiden ja modulaatio-tehosteiden käyttöä varten. Olemukseltaan OD’63:n särö on silti rajuimmillaankin kuin puhtaan soinnin verhona liehuva repaleinen huntu – ääni murtuu, muttei ärjähtele. Vaikuttaa todella käytännölliseltä ratkaisulta sellaisilla keikoilla, joissa monitorointi hoidetaan kattavasti eikä välitöntä tarvetta oman henkilökohtaisen vahvistimen käyttöön ole: vähemmän kamaa lauteilla, vähemmän rompetta roudattavana. Tämä tilanne vastaa jo enemmän alkuperäistä ideaa. Sen skaala on kuitenkin yllättävän laaja ja vaikka Koch itse nimeää Superleadin esikuvaksi 80-luvun Marshallin, niin pedaalilla pääsee kyllä matkustamaan ajassa paljon varhaisempaankin rock-historiaan. u 52-53 Koch.indd 53 26.5.2015 9.50. Sen kanssa Kochin volumet oli soviteltava todella hienovaraisesti, jotta yhteispeli sujui – muussa tapauk ses sa dynamiikka tuntui latistuvan kahden peräkkäisen etuvahvistimen ketjussa aika lailla ja niin kävi myös soittotunnelmalle. Kokeilin kumpaakin pedaalia kolmen eri kombon kanssa, joista ’57 Twin oli kaikkein krantuin. www.riffi.fi 3/2015 53 koch oD’63 ja superlead etuvahvistimia kitaralle • putkikytkentä, 12aX7 • puhdas kanava, volume • särökanava, gain ja volume, boost • kanavilla yhteinen 3-alueinen eq • kaksi erillistä efektilenkkiä: bufferoimaton ja bufferoitu • balansoitu linjalähtö kaiutinsimuloinnilla, XLr • balansoimaton linjalähtö omaa monitorointia varten: /. Sekin mahdollisuus on kyllä huomioitu henkilökohtaista vahvistinta varten tarkoitetun monitoriliitännän re-amp-vaihtoehdolla, mutta tilanne taitaa toisella kotimaisella ilmaistuna olla helposti ”tårta på tårta”. Vaikka klangi on tarvittaessa kirkas kuin kristalli, se ei kilahda korvaan ilkeästi vaan säilyttää diplomaattisen olemuksensa. Säröt ja esimerkiksi analogiset phaserit istuvat tähän kohtaan hienosti. 029 080 0830 • www.soundtools.fi efektit lenkkeihin Koch on varustanut molemmat pedaalit kahdella efektilenkillä. Brittiperinteeseen nojaava Superlead sen sijaan tarjoaa ärhäkkäästi murisevan ja tiukan ytimekkäästi puskevan kiilan. Marshallin 1974X -kombolla yhteispeli taas luontui kuin heittämällä. Kumpikin pedaali pelasi loistavasti myös suoraan äänityslaitteistoon kytkettynä – sekä soittotuntuma että soundi ovat niin hyviä kuin ne voivat linjasoitossa ylipäänsäkään olla. / re amp • toimii 12 v tasavirralla, virtalähde kuuluu pakettiin Hinnat: • oD’63: 297 e • superlead: 297 e Lisätiedot: soundtools Puh. Miedommalla gainilla esiin saa myös mukavan ja sävykkäästi soittotatsiin reagoivan reunasärön, joka sitten boost-toiminnolla tai hanikkaa hieman enemmän avaamalla kasvaa 70-luvun alun raskaan rockin rouheeksi
Erona on, että Grip-malleissa kaiverrukset ulottuvat aivan plektran reunoille asti. Laser Tonet maksavat viisi puntaa kappaleelta (7 € ) ja Jazz Tone Fatit neljä puntaa eli 5,60 euroa kappaleelta. Kontrolli on erinomainen ja kapoinen kärki kulkee kielen yli huomattavan ketterästi. Paksuutta on laakeassa kohdassa 2,5 millimetriä, mutta suippo kärkiosa on ohennettu 0,7 millin vahvuiseksi. Kyllä siellä tiedetään, että tällaiset tuotteet käyvät kaupaksi parhaiten, jos niitä voi ensin hypistellä kaupassa. Ryhti on jämäkkä eikä puu taivu lainkaan. Mitä nopeampaa soittoa, sen selvemmin Jazz Tone Fatin edut tulevat esiin. puusta, luusta, kivestä ja nahasta. Molemmissa lajitelmissa on kaksi sellaista puuta, joita Timber Tones kuvailee kovimpiin käyttämiinsä kuuluviksi, sekä kaksi pehmeimpien mahdollisten kategoriaan luettavaa puulajia. Näiden mallien ehdoton valtti on niiden tarkkuus nopeassa pikkauksessa. Reilusti ohennettu kärkiosa tekee kuitenkin soittotuntumasta aivan erilaisen verrattuna saman muotoiseen ja yhtä paksuun keinomateriaalista valmistettuun plektraan – ohkainen kärki saa Laser Tonet luistamaan kielen yli liukkaammin. Kummassakin setissä on ihan omat puulajinsa. 54 www.riffi.fi 3/2015 Timber Tones Plektroja puusta ja luusta Lisätiedot: Timber Tones • www.timber-tones.com TeksTi: Lauri PaLoPoski kuva: Tommi Posa Laser Toneja Laser Tone Grip -plektrat on veistetty klassiseen 351-muotoon ja molempia tehdään neljästä eri puulajista. Timber Tones – ylellisiä plektroja uusin maustein Frankfurtin musiikkimessuilla osastoaan piti myös muutaman vuoden takainen tuttavuus Timber Tones, joka valmistaa plektroja mm. Mattasoundia en näillä saa aikaan, mainiota kiiltopintaa kyllä. Soinnin suhteen nämä ovat yhtä perhettä keskenään ja asetelma on pikemminkin Laser Tone versus maailman muut plektrat. 54-55 Timber_Irig.indd 54 26.5.2015 9.51. Nämä ovat omalaatuisia, mutta kiehtovia plektroja, joilla sointipalettia voi kätevästi laajentaa. Jakelua ei Suomessa vielä ole, mutta Timber Tones olisi sellaisesta kiinnostunut. Timber Tones täyttää nämä ehdot, mutta se myös näkyy tuotteiden hinnassa. Merkittävää bisnestä tästä ei yhdellekään tukkutai musiikkiliikkeelle tule Suomen kokoisessa maassa, mutta pienen lisäarvon muiden palveluiden rinnalle se kyllä ehkä toisi. Kapealla sektorilla pärjääminen vaatii omaperäisyyttä ja tinkimätöntä laatua. Käytännössä kaikki ovat siinä mielessä kovia, että minkäänlaista joustoa ei Laser Toneissa ole. u Timber Tones -plektroja on käsitelty riffin numerossa 7/2013 ja tuon Timo Östmanin kirjoittaman arvion voi nyt lukea myös riffin verkkosivuilta, laitetestit-osiosta. Näiden plektrojen toinen puoli on koristeltu laserleikkauksin, jotka osaltaan helpottavat soittolehdykän pysymistä hyppysissä. Paksun plektran tyviosa jää nätisti piiloon peukalon ja etusormen väliin, jolloin ote on tukeva ja käsi pääsee lähelle kieliä. Plektran jäykkyyden ansiosta kieliä voi komentaa yhtä painokkaasti kuin paksulla plektralla yleensäkin, mutta kärjen ohennus tuo sävelten syttymiseen samanlaista kirkasta hipaisuääntä kuin ohkaisella ja liukkaalla muoviplektralla soittaessa. Näistä vitivalkoisin on tehty puhvelin luusta, muut sarvesta. sarvesta puhvelia Kolmas näytesatsi sisälsi uusia Jazz Tone Fat -plektroja, jotka paksuimmasta kohdastaan ovat karvan alle nelimillisiä. Pitoon vaikuttaa myös kuvioinnin voimakkuus ja perusmallien Hibiscus ja erityisesti Biohazard tuntuivat voimakkaiden uurteidensa ansiosta istuvan itse asiassa jämäkämmin sormiotteessa kuin verraten miedoilla, joskin laajemmalle kaiverretuilla kuvioilla viimeistellyt Grip-mallit. mukaani sain näytteet kolmesta uutuusmallista. Paksuuden ohessa Jazz Tone Fat -plektran tekee erityisiksi pikkauskärjen huima ohennus – se on työstetty todella teräväksi. Oleellisia eroja eri Laser Tone -plektrojen välillä löysin pikemminkin kuvioinnin antaman tuntuman kuin soundin osalta
Vakavammassa äänityskäytössä popfiltteri ja/tai tuulisuoja on tämänkin mikin kanssa suositeltava lisävaruste. Pidempiä kaapeleita toki myydään erillisinä varusteina, ja myös vanhemman sukupolven iOS-laitteisiin liittyminen vaatii lisävarustekaapelin tai adapterin. Tämä ei ole välttämättä pahasta, sillä samalla tulee blokanneeksi hyötysignaalista pois turhia taustahälyjä. u TeksTi: Tommi saareLa irig mic HD – digikapula päivittyi! ik multimedian neljä vuotta sitten julkaiseman alkuperäisen irig micin kruununperijä irig mic HD tarjoaa laulajalle, spiikkaajalle ja mobiiliäänittäjälle suoran, täysin digitaalisen reitin ios-laitteisiin. Mies ja kitara -yhdistelmän äänittämiseen näin suuntaava mikki ei välttämättä toimi, vaan pitää valita joko ”mies” tai ”kitara” – eli pelata samoilla hyväksi havaituilla säännöillä, joilla monofonisen analogisenkin mikrofoninkin kanssa on iät kaiket pelattu. www.riffi.fi 3/2015 55 irig mic HD mikrofoni mobiilikäyttöön • ohjehinta n. Kapulan kyljestä löytyvä portaaton gain-säätö monivärisine ledi-indikaattoreineen auttaa haarukoimaan passelin tulotason liian vaimean ja yliohjautuvan välimaastosta. Digikapulan juuressa ei tietenkään ole xlr-liitintä vaan Applen 8-nastainen Lightning. Myöskään Android-puolelle ei ole asiaa ilman sovitinta. Pätevä kalikka Vokaalihommiin tarkoitettu iRig Mic HD ei ole huippuherkkää lajia, joten ihanteellisen tulosignaalin varmistamiseksi kannattaa rohkeasti lähestyä kapselia. Tietokoneen kanssa ratkaisuja löytyy kyllä, mobiililaitteiden kanssa käyttö on rajoitetumpaa. Paketin sisältämistä kahdesta kaapelista yksi sopii toisesta päästään sitten iOS-laitteille ja toinen usb-läppärin kylkeen. Toisaalta pakettiin kuuluu mikkitelineeseen ruuvattava pidike, mutta ständin ja pöytäkoneen yhdistelmässä piuhan pituus ei enää välttämättä riitäkään. 54-55 Timber_Irig.indd 55 26.5.2015 9.51. Passeli paino luo asiallisen vaikutelman, eikä valmistajan ilmoittama taajuusvastekaan vaikuta hullummalta – mikille luvataan toistoalueeksi 40 – 18 000 Hz, kolmen desibelin vaimentuman puitteissa. Tämän testin jatkona riffin nettispesiaalissa (www.riffi.fi) arvioidaan applen ios-laitteen kaveriksi soveltuva ik multimedian stereomikrofoniuutuus irig mic Field. 130 e Lisätiedot: into-Luthman • www.intoluthman.fi Herttakuvioisen iRig Mic HD:n muotokieli on käteen sopivaa lajia ja sileäpintainen metallirunko kapselia ympäröivine grilleineen tuntuu vankalta. Mittaa ohkaisilla kaapeleilla on vain puolitoista metriä, mikä riittää silloin, kun tallennin roikkuu vyöllä ja mikki on vyön omistajan kädessä. HD-versiosta onkin julkaistu äskettäin myös HD-A versio, joka sujahtaa heittämällä Androidja pc-maailmaan. Podcastit ja haastatteluiden taltiointi ovatkin iRig Mic HD:n luontevinta aluetta, mutta kyllä mikki toimii kotija projektistudioiden lauluja soitinsuoritusten taltioinnissakin, kunhan riittävän latenssiton kuuntelu järjestyy. Liki puolta halvempaan edeltäjäänsä nähden HD-versio tarjoaa merkittäviä parannuksia, tulosignaalin hallinnasta alkaen. Minkäänlaista monitorointia kuulokkeille tms. Äänityskokeiluissa vähäkohinaiseksi todettu etuaste tuntui kaikin puolin vakuuttavalta ja sen perässä pätevä 24-bittinen A/D-muunnin toimii sekä 44,1 kHz että 48 kHz näytetaajuudella. Mikrofonin perään voi iPhoneja iPad-käytössä sovitella VocaLiven ja iRig Recorderin tapaisia mobiilisovelmia ja IK Multimedian omien pikkuraiturien ohessa käyvät muidenkin koodaajien audiotallentimet GarageBandista alkaen. ei iRig Micin kautta ole kuitenkaan tarjolla, joten päällekkäisäänityksissä kuuntelupuoli on hoidettava jollain muulla tavalla
56-57 Shure.indd 56 27.5.2015 15.30. Bassarista se alkaa, aina Matalimman rekisterin tarpeisiin tarkoitettu PGA52 muistuttaa muodoltaan hieman Beta-sarjan vastaavaa mallinumeroa, jolla onkin sama käyttötarkoitus. Betan bassokorostus on syvemmällä alhaalla ja samalla sen keskirekisteriin muodostuu laajempi kuoppa kuin PGA:ssa. Tavallisen telineen vaihtoehdoksi mikrofonin mukana toimitetaan lisäksi rummun vanteeseen puristuva muovipidike, jolla on mittaa 10 senttiä. Varusteiden osalta jokaisen mukana toimitetaan neljän ja puolen metrin johto XLR-liittimin, tarranauha johtokiepin siteeksi sekä vetoketjullinen pussukka säilytystä ja kuljetusta varten. Siinä missä Beta antaa hifistyneemmän ja aikuisemman vaikutelman, PGA tuuppaa kursailematonta rock-soundia ekvalisaattoriin kajoamatta. Eroa Beta52:n soundiin kuitenkin on, sillä PGA:n alakerrassa painotus tuntuu olevan ylempänä kuin Betassa ja jymäys paikallistuu yläbasson ja ehkäpä alamidlenkin maastoon. Pidikkeessä taas on kahdeksan sentin TeksTi: Lauri PaLoPoski Shure PGA Shure PGA – muusikon edullisemmat mikrofonit uusittu mallisto tarjoaa myös valmiiksi käyttötarkoitukseen nimikoituja malleja, kuten nyt kokeillut kolme rumpuihin speksattua mikrofonia. Soinniltaan PGA52 on yhtä paria käyttötarkoituksensa kanssa – soundissa on tanakkaa pohjaa ja riittävästi nuijan läpsähdystä, jotta iskut puskevat esiin tiiviimmästäkin vallista. 56 www.riffi.fi 3/2015 Tällä nelikolla on monia yhteisiä piirteitä mustan pintakuosin lisäksi. Molemmat ratkaisut ovat käytännöllisiä, ja jos lukitsinvipu aikaa myöten tuntuu löystyvän, asian voi korjata akseliruuvia kiristämällä. Bassarimikin tavoin PGA56 on varustettu kiinteällä adapterilla, ja myös nivel tiukataan samanlaisella vipumekanismilla. Täydennykseksi otettiin yleiskäyttöiseksi suunniteltu kondensaattorimalli, PGa181. Yhteistä on myös sähköakustisen toteutuksen puolella – kaikki ovat suuntakuvioiltaan herttoja. Virveli mukaan PGA56 on nimetty yleiskäyttöiseksi rumpumikrofoniksi ja löytänee sellaisena paikkansa niin virvelin kuin tomienkin tuntumasta. Vuotosointikin on luonteeltaan hallittua eikä räimi rumasti korville. Rakenteeltaan se eroaa Betasta kuitenkin kahdessa suhteessa: PGA:n XLR-liitin on mikrofonin peräosassa ja mikrofonitelineeseen kiinnittyvän jalustaosan nivel tiukataan ruuvin sijaan epäkeskolla vivulla
u 56-57 Shure.indd 57 27.5.2015 15.30. Mikrofonin kapselin ja rungon välissä on kahdeksan sentin pituinen taipuisa joutsenkaula, jolla suuntaus viimeistellään. Mielenkiintoinen havainto oli se, että rumpukäytössä koko PGA-perhe nivoutui yhteen todella nätisti. Yhteissointi nipussa PGA-sarjaan kuuluu myös lauluja instrumenttikäyttöön suunnattuja mikrofonimalleja, jotka rajattiin tämän testin yhteydestä pois työmäärän kohtuullistamisen nimissä. Soinniltaan PGA98D on tyypillinen kondensaattorimalli. Siinä on suorasukainen ja räyhäkkä soundi, joka ei kuitenkaan rehentele eikä rettelöi. Kanttilyönneissä puun kopse metallia vasten soi PGA:n kautta korkeammalla, eikä siinä ole niin puista ja kuivakkaa ilmettä kuin 57:ssä. Pidikkeen leuat joustavat jonkin verran ja tiukkaavat mikrofonin sijoilleen, mutta varmuudeksi haarukan pohjassa on myös pienten kimmoisten kielekkeiden muodostama jono, joka varmistaa pitävyyden. Soitinten ominaissävyt välittyivät luontevina ja jos alakertaa kaipaa lisää, sitä kyllä saa esiin ongelmattomasti ekvalisoimalla. Otolliseen kohtaan pyydys lukitaan kookkaalla sormiruuvilla, josta saa hyvän näppiotteen kiristystä varten. 010 525 8000 • www.noretron.fi mittainen hahlo, jonka ansiosta mikrofonia voi siirtää sopivalle korkeudelle. Luonteeltaan PGA181 on samaa perhettä muiden kokeiltujen mallien kanssa. Soinnillinen perusilme on hyvin lähellä SM57:ää, mutta PGA:n klangi on hieman avoimempi eikä virvelin soundi mäjähdä niin märkänä kuin SM57:ssä. Kun kaikki kolme kuunteluun avattua kanavaa – bassari, virveli ja overhead – olivat PGA:lla poimittua ääntä, soi kokonaisuus huomattavasti tiukempana pakettina, kuin jos jonkun kolmikosta korvasi verrokkina olleilla malleilla. Nyt keskitytään enemmän eri voimakkuuksilla soitettujen lyöntien vivahteisiin ja nautiskellaan ilmavammasta ja erottelevammasta yleissoundista. Virveli & tomit toisella tapaa PGA98D asennetaan suoraan rummun vanteeseen jämäkästi sijoilleen puristuvalla kiinnikkeellä, johon itse mikrofoni pujotetaan. Soinnilla on yhtenäinen ilme, jossa eri mallit tuntuvat täydentävän toisiaan mainiosti. Alakerta on kevyempi kuin verrokkina palvelleessa, huomattavasti hinnakkaammassa KSM44A-mallissa, mutta ohkaiseksi ei soundia voi sanoa. Niiden myötä mallisarja tarjoaa edullisen vaihtoehdon kaikkiin tyypillisiin bänditoiminnan mikitystarpeisiin. Myös vuotona kuuluvan hihatin äänessä on sama perusklangi näiden kahden kautta kuunneltuna ja molemmat välittävät yläpellin kuvunkin kellomaisen helähdyksen luonnikkaasti. www.riffi.fi 3/2015 57 shure PGa rumpumikrofoneja Yhteistä: • suuntakuvio hertta PGA52 • erityisesti bassorummulle • dynaaminen toimintaperiaate • toistoalue: 50 – 12 000 Hz • hinta: 155 e PGA56 • erityisesti tomeille ja virvelirummulle • dynaaminen toimintaperiaate • toistoalue: 50 – 15 000 Hz • hinta: 95 e PGA98D • erityisesti bassorummulle • elektreettikondensaattori • toistoalue: 60 – 20 000 Hz • hinta: 145 e PGA181 • overheadtai yleiskäyttöön • elektreettikondensaattori • toistoalue: 50 – 20 000 Hz • hinta: 130 e Lisätiedot: Noretron audio Puh. Äänessä on huimasti enemmän yläkertaa kuin 56:ssa eivätkä rummun iskut puske samalla lailla härkäpäisesti kuulijaa kohden. overheadiksi tai vaikka kitaraan Sivuttain asemoitava PGA181 on yllättävän potra poika ja tukevalle haarukka-adapterille onkin hyvät perusteet. Tomikäytössä suora ääni on hyvin samanhenkinen kummassakin. Samat luonteenpiirteet tulevat ilmi myös vuotosoinnissa – symbaalit ja hihat sihahtavat miellyttävän korkealla diskanttirekisterissä, eikä minkäänlaista etuhampaisiin lyövää kiilaa ilmene
Jälkimmäistä periaatetta kutsutaan eteen päin syöttäväksi sivuketjuksi (Piirros 2). Ensimmäinen on varsinainen audiosignaa li, jota kompressorilla tai limitterillä muokataan. Toiminnan ohjaamista varten signaali haaroitetaan laittees sa kahteen osaan. Silloin myös efektiprosessorilta pa laavalla signaalilla on (reverb tai effect return) omat mikseri kanavansa. Myöhemmin sivuketju ruvettiin haaroittamaan lait teen sisäänmenosta. Joissakin kompressoreis sa voidaan vahvistaa myös aivan pienimpiä tasoja. Muita kaikuparametreja säädettiin siirtämällä kaiutinta tai mikrofonia. Kynnystasoa suuremmil la tasoilla vahvistus on pienempi. Portaikon toiseen päähän sijoitettu mikrofoni yhdistettiin mik se rin vapaaseen kanavaan. Nämä säädöt eivät ole varsinaisella signaalireitillä. Kaiun määrää ja luonnetta muutet tiin sekä kaikuun lähtevää että sieltä palaavaa signaalia säätä mällä. Sivuketjun signaali tasasuunnataan jonka jälkeen sillä voi daan kontrolloida säädettävää vahvistinta. Äänipöydässä oli yksi tai useam pia apulähtöjä (Aux), joista signaali haaroitettiin erilliseen läh töön. Kynnystasoa voi mak kaam pien äänten tasoa vahvistetaan siis vähemmän kuin hiljaisia ääniä, mikä kaventaa signaalin dynamiikkaa. Toisinaan apulähdön käyttötarkoitus on määritel ty jo esimerkiksi reitittämällä signaali suoraan mikserin omaan sisäiseen efektiprosessoriin. IN IN OUT OUT Eteenpäin syöävä tunnistus Sivuketjun inser iliitäntä Takaisinsyöävä tunnistus IN OUT IN OUT Key Input IN OUT Viive EQ Tunnistus IN OUT Takaisinsyöävä tunnistus IN OUT Eteenpäin syöävä tunnistus IN OUT Key Input Sivuketjun inser iliitäntä IN OUT EQ IN OUT Viive Tunnistus 58 www.riffi.fi 3/2015 Sivuketju ilmestyi äänitystekniikkaan, kun ääntä alettiin kaiut taa keinotekoisesti. Kompressori, limitteri ja sivuketju Kompressori on automaattisesti säätyvä vahvistin, jonka vah vistus vaihtelee muokattavan signaalin tason mukaan. Keinotekoinen jälkikaiunta saatiin aikaan syöttämällä apu lähdöstä vaikkapa sopivassa porraskäytävässä olevaa kaiutinta. Se on myähästä ny Suurin osa kompressorin säädöistä vaikuttaa sivuketjuun. takaisinsyöt tävää tunnistusta, jossa sivuketjua syötettiin laitteen ulostulosta (Piirros 1). Rajoitin eli limitteri on kompressorin erikoistapaus. Rajoitti mien reagointiajat ovat yleensä nopeita, ja rajoittimen kompres siosuhde on suuri. Niiden avul TeKSTi: eero Aro SivuKeTju mahdollistaa asioita Sitä reittiä, jota signaali kulkee ääni laitteessa sisään menosta ulos tuloon kutsutaan signaali tieksi tai ääni tieksi. varsinaisen signaali tien lisäksi on myös muita reittejä. Kyn nystaso (threshold), tartuntaaika (attack time), pitoaika (hold) ja päästöaika (release) määritellään nimenomaan sivuketjussa. Monet efektit perustuvat sivuketjuun. Pienillä signaalitasoilla kompressorin vahvistuskerroin on yksi, eli sig naalitasot läpäisevät sen muutoksitta. Kompressiosuhde voi olla esimerkiksi 10:1, joka tarkoittaa, että sisääntulosignaalin tason noustessa 10 dB lähtösignaalin tasoa nostetaan vain yhdellä desibelillä. 1.) 2.) 58-59 Sivuketju.indd 58 26.5.2015 9.46. Ensimmäisissä kompressoreissa käytettiin ns. Äänen muokkauksen kannalta yksi tärkeimmistä on sivuketju (side chain). Jälkimmänen haara – se sivuketju – tarvitaan, jotta muokkausta voidaan au tomaattisesti ohjata. Auxlähdöistä syötetään tyypillisesti efektilaitteita ja kuulo kekuuntelua
u SivuKeTju mahdollistaa asioita 3.) 4.) 5.) 58-59 Sivuketju.indd 59 26.5.2015 9.46. Duckingperiaatetta voi luonnollisesti käyttää myös moniraitamiksauksessa. Tällaista signaalin väliaikaista vaimentamista kutsutaan englanniksi nimellä ducking. Menetelmää kutsutaan ”look ahead” periaatteeksi. Kohinan sekoittaminen samalla periaatteella virvelin iskuihin lienee yhtä yleinen sovellus. Tästä syystä analoginen kompressori ja rajoitin aiheuttavat aina jonkin verran säröä. valoherkkiä LDRvastuk sia, lamppuja ja ledejä, fettejä, sekä jännitesää töisiä VCAvahvistimia. On toki olemassa myös monikaistakompressoreita, joissa ääni taa juus kais ta on jaettu esimerkiksi kolmeen tai neljään kais taan. Key inputin yksinkertaisin sovellus liittyy radiokanavan juon tajan äänen kuuluvuuteen. Key inputiin voidaan syöttää pe riaatteessa mikä tahansa ohjaus eli avainnussignaali, vaikkapa kokonaan toisesta kanavasta. Sii hen voidaan kytkeä esimerkiksi kaistasuodin, jolloin kompresso ri ohjautuu vain tietyn taajuisilla äänillä (Piirros 5). Myös monissa geiteissä eli kohinasalvoissa on key input, jon ka avulla saadaan aikaan käänteinen toiminta. Tällaisia ovat esimerkik si akustisen kitaran kielten hankausvingahdukset. Deesser eli ässäsuodin toimii aivan samalla periaatteella. Esimerkiksi bassorummun raita voi katkoa syn tikkaraidalla tasaisesti soivaa murinaa niin, että matala efekti ääni summautuu bassorumpuun bassorummun voimakkailla kohdilla. Tämän ansiosta vahvistusta ehditään pienentää juuri oikealla hetkellä, eikä signaali pääse säröytymään ollenkaan. Kompresso ri painaa vinkuvat häiriöäänet alas. Jokainen osakompressori toi mii itsenäisesti, jolloin eri taajuusalueet eivät vaikuta toistensa toimintaan. Key input Jo varhaisissa kompressoreissa oli ns. Vaikka vahvistusta pienen nettäisiin kuinka salamannopeasti tahansa, lyhyt tasopiikki eh tii livahtaa läpi. key input, sivuketjun eril linen sisäänmeno (Piirros 4). Kompressori luonnollises ti toimii koko ajan täydellä taajuuskaistalla, mutta koska tämän tyyppiset häiriöäänet kuuluvat pääasiassa sointua vaihdettaes sa, menetelmä puree tähän ongelmaan. Se tarkkailee, onko kovia piikkejä tulossa lisää nopeassa tahdissa vai harvemmin, vai onko signaali tasaista ja jatkuvaa. Digitaalikompressoreissa käy tetään eteenpäin syöttävää periaatetta. Digitaali ja softakompressoreissa syntyvä viive on käytän nössä niin pieni, että siitä aiheutuva latenssi ei yleensä aiheuta ongelmia monitorointikuunteluun. Rumpuraidan iskujen atakit voidaan ohjata tiputtamaan basson tasoa bassoraidalla olevalla kompressorilla niin, että rum mun ääni erottuu hyvin. Modulaarisessa ympäristössä vain mielikuvitus on rajana sivuketjun monipuoliselle käytölle. Analogikaudella oli teknisesti erittäin haastavaa löytää kei noja signaalitason ilmaisuun. Analogitekniikalla rakennetulla kompressorilla on valitetta va heikkous. taajuuskaistaan. IN IN OUT OUT Eteenpäin syöävä tunnistus Sivuketjun inser iliitäntä Takaisinsyöävä tunnistus IN OUT IN OUT Key Input IN OUT Viive EQ Tunnistus IN OUT Takaisinsyöävä tunnistus IN OUT Eteenpäin syöävä tunnistus IN OUT Key Input Sivuketjun inser iliitäntä IN OUT EQ IN OUT Viive Tunnistus www.riffi.fi 3/2015 59 la määritellään, millaisiin tasoihin kompressori reagoi ja mil lä tavalla. Sivuketjun ohjaussignaalilla voidaan moduloida tai ohjata periaatteessa mitä tahansa plu garia tai modulia, joka on automatisoitavissa. Digitaalisen kompressorin hyvän äänenlaadun ydin on ni menomaan sivuketjun käytössä. Varsinkin softaversioissa kaistojen lukumäärä ja jakotaa juudet ovat yleensä säädettävissä. Siihen on käytetty mm. Vahvistussäätö voidaan myös rakentaa älykkäämmäksi kuin reaaliaikaisessa analogikompressorissa. Esimerkiksi tart tumis aika (attack), pitoaika (hold) ja päästöaika (decay) voivat vaih della dynaamisesti muokattavan signaalin mukaan. Mikrofonikanavan Auxlähdöstä joh detaan avainnussignaali kompressoriin, joka laskee musiikin ta soa puheen ajaksi. Jokaisella komponen tilla on oma hitautensa tai nopeutensa. Varsinaisella signaalitiel lä kulkevaa signaalia viivästetään sen verran, että se ehditään analysoida sivuketjussa (Piirros 3). Bassosignaaliin ikään kuin ”lovetaan koloja” niihin kohtiin, jolloin rumpu lyö. Toinen analogisen kompressorin toimintaan ratkaisevasti vaikuttava tekijä on vahvistuksen sää dön toteutus. valikoiva kompressointi Joissakin kompressoreissa on myös sivuketjun inserttiliitäntä. Korostamalla esimerkiksi 6 – 8 kHz:n aluetta kompressori reagoi herkemmin ko. Ääntä voidaan kyllä vii västää myös analogisesti, mutta analogiviivei den kaistanleveys on rajoitettu ja viiveet lyhyitä. Säätömene telmä seuraa, millaista sisääntuleva signaali on luonteeltaan. Ilmai su ja säätöratkaisut vaikuttavat kompressorin persoonalliseen saundiin, joka ei tarkoita että se olisi välttämättä huono, päin vastoin. Katse tulevaan hetkeen Digitaalitekniikalla voidaan rakentaa kompres sori, joka ei aiheuta säröä, sillä digitaalisignaa lia voidaan viivästää. EQ on sivuketjun osa ja sen ansiosta deesseri vaimentaa juuri sihahtavia laulun ässiä. Yhden raidan avainnussignaalilla voidaan ohjata toisen raidan geittiä niin, että geitti aukeaa vain silloin, kun key inputtiin tulee tarpeeksi voi makas signaali. Sillä hetkellä, kun rajoitin tunnistaa liian voimak kaan signaalin, on liian myöhäistä
Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. 60 www.riffi.fi 3/2015 P A L V E L U H A K E M IS T O Maahantuonti Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta. Verkkosivuiltamme löydät myös jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut! Antelope Audio, API, ASL, Barco, Black Lion Audio, Bricasti, Chandler Limited, Chauvet, Chroma-Q, Clay Paky, d&b audiotechnik, Directout Technologies, Empirical Labs, Event, Heil Sound, Kush Audio, Luminex, Manley Labs, MDG, Mojave Audio, Radial Engineering, Robert Juliat, Rode Microphones, Royer Labs, Solid State Logic, Sommercable, Sonnet, Swisson, Telefunken-Elektroakustik, Universal Audio, Wireless Solution msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi Audico Systems Helsinki & Turku 020 747 9340 audico.. Niko Laasonen ottaa mittaa raskaansarjan haastajasta. • Haastattelurintamalla näyttää kesä muutenkin antoisalta ja työlistalla on yhden jos toisenkin kotimaisen ässän jututtaminen syksyn numeroita varten. • Roland M5000digimikseri saapui tasatahtia kevään kanssa. • NITSin keikoilla hellitään kuulon ohessa näköaistia – Tommi Saarela otti selvää, kuinka musiikille rakennetaan näyttävä ja tyylikäs visuaalinen ulottuvuus. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . Riffi-kauppa Tulossa: • AKG D112 Mk II – muoto on uusi, vaan onko soundi entisellään. LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA ja kattava valikoima laadukkaita AV-tuotteita 60-62 Palveluhakemisto 2015.indd 60 27.5.2015 15.32. • BluGuitar Amp1 on kitaristi Thomas Blugin henkilökohtaisen mieliharmin synnyttämä laite –vahvistin, joka piti keksiä koska sellaista ei ollut. • Line6 tarjoaa langattomia niin solisteille kuin kitaristeillekin
s o u n d t o o l s . Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. www.riffi.fi 3/2015 61 P A L V E L U H A K E M IS T O Soitinrakennus, h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi www.rolandsystemsgroup.fi www.facebook.com/RolandSystemsgroupSC Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. 029 080 0830 w w w. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. f i soundtools Est. Soitellaan! Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | 0207 512 300 | www.studiotec.fi | sales@studiotec.fi ääni • valo • video • esitystekniikka Kysy tarjou sta! 60-62 Palveluhakemisto 2015.indd 61 27.5.2015 15.32. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. 1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 • 42 mm × 30 mm = 620 e • 42 mm × 50 mm = 800 e • 42 mm × 100 mm = 1 230 e • 90 mm × 30 mm = 800 e • 90 mm × 65 mm = 1 780 e Palveluhakemiston moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (6 numeroa): Hintoihin lisätään alv. Puh
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • F-Musiikki Helsinki Kaisaniemenkatu 7 F-Musiikki Vantaa Antaksentie 4 F-Musiikki Espoo Martinsillantie 10 F-Musiikki Turku Viilarinkatu 1 F-Musiikki Lappeenranta Ratakatu 35 F-Musiikki Kuopio Väliköntie 4 Verkkokauppa www.f-musiikki.. 62 www.riffi.fi 3/2015 P A L V E L U H A K E M IS T O Musiikkikauppa l ä h e l l ä s i 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi Euroopan ehkä edullisin äänentoisto& musiikkiliike www.stpaulssound.fi p. 050 592 4085 tai 010 281 3730 Autamme toteuttamaan unelmia. 60-62 Palveluhakemisto 2015.indd 62 27.5.2015 15.32. • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • Tarkemmat tiedot www.f-musiikki.
Hyvää Kesää ja sujuvaa työmäärän hallintaa kaikille! Kari Antila Ps. viime kuukaudet painiskellut yllä kuvattujen ongelmien kanssa ja kun tuohon vielä sitten tupsahti tässä taannoin Toiminimen veroilmoi tuksen laadinta ja kirjanpidon valmistelutyöt, niin al koivat vitsit olla todella vähissä. Kun keikkamäärä kasvaa hetkellisesti, on opetuspäivät siirrettävä johonkin hiljaisempaan kohtaan. Jos siis jolle kin tietylle päivälle saadaan kohtuuhintainen keikka, niin olisi hyvä saada ympäröiville päiville pari muuta keikkaa. jän netupen tulehduksen tai muun rasitusvamman ja tämä taas voi pilata koko kiertueen. Synnyinkaupungissani Laitilassa järjestetään 6.–9. Soppaan kuuluu, että ken ties muitakin freelancetöitä ja keikkoja tupsahtaa tuohon väliin vielä ja nekin olisi pakko yrittää hoitaa, jotta niitä tarjottaisiin vastakin. Kirjanpidon valmistelulla eli kuittien ja vähennysten laskemisella saattaa saada helposti säästettyä puolitoistakin tuhatta euroa kirjanpito kuluja. Itse olen mm. Yksi sovittu keikka on kuitenkin yleensä vasta pään avaus, sillä yksittäinen pistokeikka on har voin taloudellisesti kannattava hanke. Harvemmin muusi kon pestissä saa kuukausipalkkaa ainakaan tällä ryt mimusiikin puolella, vaan korvaus maksetaan keik kaperusteisena, eikä se useinkaan ole hääppöinen. Toisaalta, mikäli mielii uraansa tai projektia viedä eteenpäin, on pakko tuota aikaa jostain löytää, kos ka keikat ja tekemisten deadlinet ovat usein tiukkoja. Ikääntyminen heikentää myös palautumista eikä unettomia öitä kuukausi tolkulla jaksa, niinkuin joskus nuorempana. Vuorokauden 24 tuntia eivät tahdo enää millään riittää… Yhdestä keikasta aloitettiin, mutta työt kasvavat usein eksponentiaalisesti näiden lisäkuvioiden ta kia. Muusikon työmäärän säätely on haastavaa toimintaa, erityisesti koska yhdeltä mieheltä vaaditaan usein kolmen miehen työpanosta. Alalla kuin alalla tuntuu kiireinen tahti olevan jokapäiväinen il miö. Belgian Flanderin väen ti heys on noin 30 kertaa suurempi kuin Suomessa) ja muusikoiden määrä on tietenkin samassa suh teessa suurempi. www.riffi.fi 3/2015 63 Muusikkona maailmalla Ehkä on hieman kliseenomaista puhua liiallisesta työmäärästä nykypäivän maailmassa. Juuri sen vuoksi homma on helposti burnoutin ja toimin takyvyn rajamailla tasapainoilua. Muusikon työ on kuitenkin siitä erikoinen työ, että korvaukset suuresta työtuntimäärästä ovat useimmiten melko minimaalisia. No entäpäs, jos saadaan aikaan tuo kiertue, niin ehkäpä tuossa saadaan myös semmoinen työru peama kasaan, että kokoonpanon kanssa voisi mennä vaikka studioon kiertueen jälkeen. Huvittavaa, mutta välillä kipeän totta! Muusikon työ on periaatteessa usein yrittäjän/ ammatinharjoittajan työtä. Kokonaisuutena kuitenkin al kaa kenties syntyä kiertue, johon voisi kysellä tiettyjä muusikkoystäviä vaikka ulkomailtakin. Saataisiin mahdolliset uudet sävellykset saman tien purkkiin… Tässä vaiheessa alkaa tulla paine säveltää mu siikkia tulevalle kiertueelle, koska niitä tarvitaan uuteen levytykseen. Yöunet jäävät vähäiseksi eikä 18tuntinen työ päivä ole harvinaisuus. Tarjokkaita siis riittää ja myyminen itsessään käy työstä – etenkin, kun vastauksen saa minen omiin sähköpostikyselyihin on kiven takana ja monesti myös keikkajärjestäjille soitetut puhelut jäävät vaille vastausta. Eli on löydyttä vä aikaa myös soiton harjoitteluun, mieluusti useita tunteja päivittäin edeltävinä viikkoina. Viimeiseen viikkoon harjoittelua ei voi jättää, koska yhtäkkinen harjoitusmäärien nosto aiheuttaa helposti esim. Oppia ikä kaikki ja edelleen tässä keskiiän kyn nyksellä koetan minäkin hakea toimivaa balanssia. Toivottavasti näemme siellä :) Lisätietoja löytyy osoitteesta: www.jazzkukko.fi Muusikko ja työmäärän hallitseminen 63 Muusikkona315.indd 63 26.5.2015 9.43. Sama pätee pääsääntöisesti freelancepohjalta tarjottuihin töihin. Jos siis omalle soittoprojektilleen keikan saa, on se monasti hyväksyttävä sillä hinnalla jota siitä tarjotaan. Kiertueitten ja levytysten alkaessa pitäisi myös soittokunnon olla huipussa ja soittotaitohan ei aamupuuron mukana tunnetusti tule. Jos sitten haluaa viedä omaa bändiä, projektia ja muusikkouraa eteenpäin, niin tullaankin usein juu ri tällaiselle heikosti palkatulle alueelle, jossa kaikki eteenpäinvietävään projektiin liittyvät keikat on vas taanotettava, jos sellaisia tarjotaan. Ehkäpä ne saadaan, mutta mahdollisesti pie nemmällä palkkiolla. Muusikkohan on tunnetusti ”henkilö, joka lastaa tonnin autoon viiden tonnin soittokamat, ajaa 100 km ja tekee 50 euron keikan”. Mitenkäs sitten mahdolliset soitonopetustyöt ja tuntien siirtelyt. Tulojen pienuuden takia on monet asiat kumminkin vain tehtävä itse rahan säästämiseksi, kaikkea ei voi teettää tilitoi mistollakaan. elokuuta uusi jazzja rytmimusiikin festivaali ”Jazzkukko”, jonka Taiteellisena johtajana toimin. Neuvotteluvaraa ei useinkaan ole ja kiel täytyminen – yhdenkin kerran – voi olla kohtalokasta: seuraavaa tarjousta ei ehkä sitten enää tulekaan. Ulkomailla ihmisten määrä on moninkertainen Suomeen verrattuna (esim. Mistä tähän kaikkeen löytyy aikaa. Toivoen, että voimat tällä haavaa riittävät elokuun lopulla odottavaan kesälomaan asti
Timo Liskin kanssa tänään juteltiin, että ”iltavuoroon vaan”, kun alamme aikanaan virittää kaiutinjärjestelmää. Asennustiimin värväyksessä on onnistuttu mainiosti ja monta oopperan omaan henkilökuntaan kuuluvaa on mu kana. Kun on kyse integroiduista järjestelmistä niin vahvistimen muututtua epävarmaksi myös kaiuttimelle tulee lähtö. Se oli erinomainen ja välttämätön kin lähtötilanne, jos hankkeessa halutaan onnistua. Vielä löytyi oopperalta mm. Olen nähnyt toisenlaisiakin suhtautumistapoja laitteistosta huo lehtimiseen. Ei se tietenkään ihan jokaisena aamuna voi toteutua, mutta sii hen pyritään taas seuraavana aamuna vielä vähän lujemmin. Musikaalin tarpeet ovat hieman laajemmat kuin se, mihin äänijärjestelmän oli pitänyt tähän saakka suoriutua. 22,70 e +postikulut 20,00 e +postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 64-65 Saarinen315.indd 64 26.5.2015 9.42. Muutakin tapahtuu Emme ääniasennuksinemme ole ainoat talossa kesällä työs kentelevät. Laitteiston elinkaari on ollut todella pitkä Talon vakituisella äänihenkilökunnalla on nykyisen laitteiston toiminta todella hyvin hallussa. Aika monta muuta asiaa tapahtuu samaan ai kaan ja niiden yhteensovittamisessa talon yläkerralla on ollut iso työ. Touch and Turn – säädin helpottaa mm. Työpareissa on mainioita paketteja ja hyvin tuntuvat keskenään viihtyvän kaverit. Pontta, runsaasti hyvää duunifiilistä ja ammattitaitoa porukalla riittää. Kaiuttimien eläkkeelle pääsyä on nopeuttanut vahvisti mien epävarmuus. Hankkeet tuppaavat laajenemaan Ainahan projektit muuttavat matkan varrella vähän muotoaan ennen kuin on täysin valmista. Asioita tapahtuu, ongelmiakin toki ilmenee, mutta myös ratkaisuja löytyy. Reilut parikymmentä vuotta mille tahansa laitteelle on pitkä aika ja varsinkin vahvistimelle, joka tuottaa ulos tehoja ja sivutuotteena aikamoisesti lämpöä. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. Niin on käynyt nytkin. Kyse ei ole kuitenkaan vielä ihan fossiilista, Harri taitaa olla sa man ikäinen kuin minä. Uudet tuttavuudetkin mahtuvat hienosti samaan sapluunaan. Ja oopperalla on kyllä loistava tekemisen meininki. Ilmaiset mobiiliapplikaatiot antavat lisäulottuvuuksia esim. Tällainenkaan ei aina ole mahdollista, kun usein työmailla rajoitetaan työaikoja. Nyt vaikut taa siltä, että löytyy aina enemmän ratkaisuja kuin ongelmia, ja vain näin ne projektit aikanaan valmistuvat. Oopperalla uusitaan äänijärjestelmää Luovuus, laatu ja luotettavuus kohtaa helppokäyttöisyyden Monipuolinen USB – liityntä live – äänen tallennukseen ja toistoon. TouchFlow – käyttöliittymä uudessa kosketusnäytössä nopeuttaa työskentelyä merkittävästi. Asennustakin on jo aloiteltu vauhdikkaasti, itseasiassa aikamoista hulinaa ovat olleet ensimmäiset päi vät. Tun sin monta tyyppiä etukäteen ja tiesin heidät päteviksi sekä mukaviksi. Tämä ja paljon muuta uusissa TF – malleissa. Annons1.indd 1 2015-05-22 10.54 Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Tärkeintä on muistaa, että asiat voivat olla välillä vähän vinossakin, mutta tunnelman on syytä säilyä. Kansallisoopperan kummitus Syksyllä ohjelmistoon tuleva musikaali Oopperan kummi tus oli alkuräjähdys tälle äänijärjestelmän päivittämiselle. Osoittautui, että toimivaksi ajateltu osa vanhasta järjestelmästä onkin fiksumpaa vaihtaa kuin tehdä isoja muutostöitä. Järjes telmää suunniteltaessa pyrittiin ottamaan huomioon lisäksi talon muutkin tarpeet samaan aikaan. Talon porukoista löytyi sellainenkin henkilö, joka on aikanaan ollut ennen oopperalle värväytymistään tekemässä alkuperäistä asennusta ja edelleen hommat sujuvat. muutamia alkuperäisiä kaiut ti mia kin, jotka nyt yli kahdenkymmenen palvelusvuoden jälkeen pääsevät ansaitsemalleen eläkkeelle. Päätöksiä syntyy hyvää vauhtia, sovitusta pidetään kiinni ja ihmisiä kiinnostaa oikeasti. Avataan seinä ja todetaan, että kyllä nämä eristeetkin kannattaa uusia samal la, kun se seinä kerran ei ole esteenä. Huolloista on vastattu isolta osalta itse ja laitteistoa on pidetty esimerkillisen hyvin. Välillä tuntui, että vietettyään päivän oopperalla oli työpäivien saldo negatiivinen: teki yhden päivän töitä ja löytyi vähintään kol meksi päiväksi lisää tekemistä. Minulle ainakin on todella tärkeää, että töihin on mukava mennä. yhden nupin eq-, kompressori ja gain – säätöjä. langattomalle monitorimiksaukselle. Tämä on tuttu tilanne kaikille remontteja – vaikka kotonaan – tehneelle. Saarinen selvittää 64 www.riffi.fi 3/2015 Olen ollut mukana Suomen Kansallisoopperan äänijär jestelmän uusintahankkeessa reilun vuoden, kun mai nittu talo palkkasi Santtu Sipilän ja minut suunnittelemaan operaatiota ja tulevaa kalustoa. Kuriositeettina kerron, että joissakin kaiut ti mis sa ääniasiat olivat vielä täysin kunnossa, mutta kaiut ti men edessä oleva vaahtomuovi muuttui pölyksi, kun sitä kosketti. Ota yhteys ja kysy lähin jälleenmyyjäsi. Mutta hyvää hulinaa. % +358 (0)9-5840 0010 yamahacasuomi@gmx.yamaha.com www.facebook.com/yamahaproaudiofinland Uuden TF-malliston myötä Yamahan digitaalimikserit tuovat tehtaan tunnustetun laadun, luotettavuuden ja helppokäyttöisyyden uudelle hintatasolle. Suunnittelu, tarjouskilpailu, valmistelut ja jo keväällä aloitettu räkkien kalustaminen ovat edenneet lähes käsikirjoituksen mukaan ja Santtu on vienyt asioita eteenpäin todella mallikkaasti. No, vielä se köli raapii pohjaa monta kertaa tämänkin projektin kanssa, mutta iloitaan nyt, kun siihen on vielä mah dollisuus. Yhteinen sävel talon äänihenkilökunnan ja musikaalin äänisuunnittelijoiden kanssa löytyi nopeasti ja helposti. Kaikki tie tysti kunnossa olevia. Tässä projektissa en usko asian olevan ongelma. Vanhan kaluston purku alkoi viime viikonloppuna ja jatkuu hyvää vauhtia. Il taisin työmaa yleensä vähän rauhoittuu ja audiomittausten vaatimaa hiljaisuutta on paremmin tarjolla
luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. Luovuus, laatu ja luotettavuus kohtaa helppokäyttöisyyden Monipuolinen USB – liityntä live – äänen tallennukseen ja toistoon. Tämä ja paljon muuta uusissa TF – malleissa. Ilmaiset mobiiliapplikaatiot antavat lisäulottuvuuksia esim. Annons1.indd 1 2015-05-22 10.54 Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Ota yhteys ja kysy lähin jälleenmyyjäsi. yhden nupin eq-, kompressori ja gain – säätöjä. Touch and Turn – säädin helpottaa mm. TouchFlow – käyttöliittymä uudessa kosketusnäytössä nopeuttaa työskentelyä merkittävästi. % +358 (0)9-5840 0010 yamahacasuomi@gmx.yamaha.com www.facebook.com/yamahaproaudiofinland Uuden TF-malliston myötä Yamahan digitaalimikserit tuovat tehtaan tunnustetun laadun, luotettavuuden ja helppokäyttöisyyden uudelle hintatasolle. 22,70 e +postikulut 20,00 e +postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 64-65 Saarinen315.indd 65 26.5.2015 9.42. langattomalle monitorimiksaukselle
Käytä analogisia ja digitaaliosia vierekkäin, pinoa niitä päällekkäin massiiviseksi äänivalliksi tai muokkaa digitaalisia aaltomuotoja analogisten filttereiden läpi luodaksesi ennen kuulemattomia ääniä. Julkisuuteen se vuoti ”sattumalta” juuri, kun Apple on lanseeraamassa omaa striimauspalveluaan. ••• Spotify siis maksoi ennakkoina Sonylle 9 miljoonaa taalaa ensimmäisestä vuodesta, 16 miljoonaa seuraavasta, ja optio kolmannesta oli 17,5 miljoonaa. Ei Black Keysiä. ••• Tulee mieleen, että mitä muuta emme tiedä asiasta. Nylkysoppari, toisin sanoen, mutta sen turvin Spotify pystyi aloittamaan, vaikka myikin sielunsa vähäksi aikaa. Vieroitettu vasikka JD-XA on uniikki crossover-syntetisaattori, joka yhdistää analogisen lämmön ja digitaalisen monipuolisuuden yhteen superluovaan laitteeseen ilman kompromisseja. Tavoite on selkeä: Sony saa rahaa ennustettavasti ja takuuvarmasti sekä osuutena Spotifyn kokonaisliikevaihdosta että latausmaksuista. 66 www.riffi.fi 3/2015 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Rahojen käyttötarkoitusta ei määritelty mitenkään, mutta ulkomaiset uutislähteet ovat kertoneet sisäpiirin tietona, että ennakkoja ei yleensä jaeta tekijöille, vaan ainoastaan striimauskorvaukset ositetaan. ••• Mutta ne striimit. Analog/Digital Crossover Synthesizer JD-XA www.roland.fi 66-67 Alanko315.indd 66 26.5.2015 9.05. Vuodon lähdettä en tiedä, mutta jotenkin The Verge sai käsiinsä tuon 42-sivuisen sopimuksen, jossa Spotify lupautui maksamaan tietyn vuosittaisen ennakkomaksun – vai pitäisikö sanoa kynnysrahan – Sonylle saadakseen levy-yhtiön avaamaan katalooginsa. Kyselin joskus muinaisesta kustantamostani vähän apua setvintään, mutta aika vaivautunutta emminätiiää oli vastaus. No mee sit oikeisiin töihin!” ••• Vuonna 2014 Spotifyn liikevaihto oli 98,8 miljoonaa euroa, eikä se vieläkään tuota voittoa vaan rutkasti tappiota. No eivät vieneet. Yksinkertaista. Sepä onkin vaikea yhtälö, eikä vain yksi yhtälö, sillä tuloutusmalleja Spotifyltä levy-yhtiölle on useita, ja ne riippuvat revenue sharesta ja siitä ja tästä. Tämä ei voi olla lopullinen ratkaisu kenenkään kannalta katsottuna. Radioheadia kyllä, muttei Thom Yorkea, joka on erityisen äänekkäästi ilmoittanut olevansa hyvin tyytymätön ja epäileväinen monimutkaisten sopimuskoukeroiden takia. Eivätkä kyllä olleet mielissään siitäkään, että halusin kaikki biisini helvettiin koko palvelusta. Mutta eivät ottaneet. On oletettavaa, että striimauksen yleistyessä juuri se pitää yllä levy-yhtiöitä. Olisi kiva tietää, kuka syö vähäisestä leivästäni hymysuin. Sopimuksessa lukitaan myös minimitilaajamäärät ja kasvutavoitteet Spotifylle, sekä seikat, joiden perusteella striimauskorvaukset määritellään. Piratoikoot sitten kunnolla. ••• Mainittu sopimus laadittiin Spotifyn ollessa lastenkengissään. Siellä vain oli ja on liikaa ei-diggareita duunissa tekemässä ”vain työtään”. Kun sitten tarjoutui mahdollisuus lailliseen palveluun, siihen tartuttiin joukolla. Coldplaytä ei. Ilman merkittävää partneria palvelu olisi kuivahtanut jo alkuunsa. Beatlesia ei löydy. ”Mut sä menetät nyt sit senkin rahan.” Ok, osaisin elää ilman Västerbotten-juustoa. Alhaisimmillaan taksa on 0,00225 taalaa per striimi. Ennen sitä kaikki olivat aika lailla warettamisen varassa tai sen armoilla – niin kuuntelijat kuin jakelijatkin. KuvA: vIlle JuurIKKAlA Kun The Verge julkaisi haltuunsa saaman Sony Musicin ja Spotifyin välisen sopimuksen verkossa, alkoi kuhina. Mutta kun minä en enää luota. Jos näin on, niin sitten se on vähän sama kuin jos kuvanveistäjä tekisi duunia patsaan eteen vuoden ja agentti myy sen esillelaitto-oikeuden kaupungille miljoonalla, mutta tulouttaa veistäjälle vain kävijöiden vapaaehtoisesti maksamista roposista jotain. Lienen vieroittanut itseni. ”Onks nälkä. Sopimustekniikkaa ja -juridiikkaa lueskellessani törmäsin usein sanontaan ”et tee sopimusta siksi, ettet luota toiseen osapuoleen – teet sen siksi, että luotat”. Sony myös varmisti asemansa suosituimmuuslausekkeella. Ei vienyt. Roland JD-XA:n kanssa ei tarvitse miettiä “analoginen vai digitaalinen”– sulje vain silmäsi, uneksi miltä tulevaisuus kuulostaa ja ala luomaan musiikkia. Noina aikoina kumminkin pelättiin, että iTunes vie niskavoiton. Älkää käsittäkö väärin, striimeistä toki maksetaan tekijöille, eikä Spotify edes vaikuta varsinaiselta konnalta tässä tarinassa. Mutta muistaakohan kupattava lehmä lainkaan vasikoitaan. Paljonko artisti saa. Lisäksi Sonylle siirtyi monimutkaisin kielenkääntein tietty määrä ilmaista mainostilaa, jonka se halutessaan voi myös myydä eteenpäin. Pelättiin myös, että piraatit vievät musatehtailun suohon. Kyllä music business as we know it tuhosi ihan itse itsensä, tai ainakin yritti. Se on myös moderni digitaalinen syntikka varustettuna Rolandin SuperNATURAL äänigeneraattorilla ja vaikuttavalla valikoimalla efektejä. Sen perusteella Sony saa korvauksen, jos joku sen kilpailijoista onnistuu neuvottelemaan itselleen paremman sopimuksen kuin Sony. Olisi kiva luottaa. Tekijöiden tulot taisivat siinä kohtaa vähän mossahtaa. ••• Taylor Swift otti biisinsä pois Spotifystä. JD-XA:n kahta äänigeneraattoria voidaan käyttää itsenäisesti tai interaktiivisesti, joten se tarjoaa uskomattoman joustavan alustan äänisuunnittelulle, studiotyöhön ja livekäyttöön. Vuotanut soppari oli Sonyn ja Spotifyn välinen ja sen valossa nimenomaisen levy-yhtiön toiminta näyttää aika häikäilemättömältä. Mutta jotain ne Exceliä länkyttävät ei-diggarit osasivat, ainakin Sony Musicilla. Ensinnäkin, JD-XA on neliääninen analogimonsteri varustettuna aidoilla analogifilttereillä ja kuivilla suoraulostuloilla. Läpinäkyvyys sopimuksissa voisi olla uusi musta. Kun muu myynti dunkkaa, kupattava lehmä täytyisi pitää hengissä. ••• Spotify tuli markkinoille aikoinaan sopivaan saumaan, luomalla yhdistävän tekijän tuottajien ja kuluttajien välille. Taitaa nimittäin olla niin, että musiikkia ostettiin enemmän silloin, kun välineinä olivat vain fyysinen levy ja muutamat maksulliset latauspalvelut sekä jokunen sekalainen vähemmistöpalvelu. Terveen luottamuksen ylläpitämiseksi kirjattiin lisäksi, että Sony saa lähettää puolueettoman tutkijan kerran vuodessa tarkistamaan Spotifyn hallinnosta, että latauspalvelu varmasti noudattaa sopimusta. Köhnäisenpä siis pintaa, yhden kolumnin mitassa en syvemmälle pääsekään. Mutta miten se sitten jaetaan yhtiön ja artistin kesken onkin ihan kiinni artistin ja yhtiön keskinäisestä sopimuksesta
Ensinnäkin, JD-XA on neliääninen analogimonsteri varustettuna aidoilla analogifilttereillä ja kuivilla suoraulostuloilla. Käytä analogisia ja digitaaliosia vierekkäin, pinoa niitä päällekkäin massiiviseksi äänivalliksi tai muokkaa digitaalisia aaltomuotoja analogisten filttereiden läpi luodaksesi ennen kuulemattomia ääniä. Se on myös moderni digitaalinen syntikka varustettuna Rolandin SuperNATURAL äänigeneraattorilla ja vaikuttavalla valikoimalla efektejä. JD-XA on uniikki crossover-syntetisaattori, joka yhdistää analogisen lämmön ja digitaalisen monipuolisuuden yhteen superluovaan laitteeseen ilman kompromisseja. Analog/Digital Crossover Synthesizer JD-XA www.roland.fi 66-67 Alanko315.indd 67 22.5.2015 12.47. JD-XA:n kahta äänigeneraattoria voidaan käyttää itsenäisesti tai interaktiivisesti, joten se tarjoaa uskomattoman joustavan alustan äänisuunnittelulle, studiotyöhön ja livekäyttöön. Roland JD-XA:n kanssa ei tarvitse miettiä “analoginen vai digitaalinen”– sulje vain silmäsi, uneksi miltä tulevaisuus kuulostaa ja ala luomaan musiikkia
r i f f i . Country Guitar Workshop II – kantri kitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erin omaista instru mentaalia Amerikan malliin! T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Groove In – syväluotaus settisoiton perus teisiin ja niiden jalostamiseen Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun Rhythm & Blues Workshop – kun pentatoni sesta ei voi enää ottaa, lainataan jazzista… Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Brazil – sukellus brasi lialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. R i f f i k a u p p a RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin va rustetuista soitinja musiikki liikkeistä sekä kirja kaupoista ympäri maan. Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! 68 Takakansi315.indd 68 22.5.2015 12.48. f i