CHISUN KONSERTEISSA KALUSTOKIN ON TIP TOP!
Nro 4/2012
Hinta 8,85
17. vsk
"Studioaikoina minulle usein annettiin lappu ja pyydettiin soittamaan jotain, mitä siinä ei ole." Jarmo Nikku
CHESTER THOMPSON
"Soittamisesta on tullut huippu-urheilua, jossa jokainen sukupolvi on edellistä nopeampi ja vahvempi."
Pieni on käytännöllistä
lavamonitorointia minikoossa!
Multitap, ping pong sekä stereo viiveet erillisillä LR-viiveajan säädöillä. Digico SD9 Rack-Pack
Tulevaisuustakuupäivitys!
Digico on juuri "turboahdannut " palkitun SD9:n uudella softapäivityksen, joka tuo SD9:n merkittävästi lisäkanavia, dynaamisia Eq:ta, multiband kompressoreita, matriisin sekä DiGiTubes putkilämmitteimen. LISÄÄ "herkkuja" tarjoaa laajenettu Aux-Panel, laajennetut dynamiikkatoiminot, kuten esim. Ja uusia efektejä, kuten esim. Lisäksi kaikissa kanavissa on nyt Warmth -painike, jos haluat tuttua analogi soundia sekä kaksi EQ -asetusta (Classic tai Presision). Kaiken tämän lisäksi TULEVAISUUSTAKUU -päivitys tuo Sets -toiminnon (aiemmin vain SD7 Teatteri -versiossa). Duck optio, Gate:n expanderi, De-esser sekä kaksi eri Knee vaihtoehtoa kompressoriin. !)
SD9 Rack-Pack Features:
48 Flexi Channels (Equivalent to 96 channels of DSP) 47 Busses made up of 16 Flexi Busses plus L/R, L/C/R Master, 2 Solo Busses, 12x8 Matrix 8 DiGiTuBes Available 8 Dynamic Equalizers 8 Multiband Compressors 8 Digital E ects 16 x 31 Band Graphic EQ Multi Channel Folding Reorder Busses Two D-Rack Stage Boxes Two Digital Snakes Flight Case
www.digico.biz
Hedengren yhtiö Lautasaarentie 50, 00200 Helsinki Puh. 0207 638 000, fax (09) 6828 4674 www.hedcom.. Ja myös uuden Buss- jaottelun sekä monikanava ip-tulot, jotka olivat tähän asti saatavana vain SD7:ssä. `Set Spill` avulla voidaan rakentaa helposti kutsuttavia settejä, jotka voidaan tuoda käyttöpintaan yhdellä painalluksella.
Siis kaiken kattava, 72 mikkitulolla , kahdella digitaalikaukokaapelilla oleva keikkapaketti, nyt erikoishintaan! (Pyydä tarjous, myynti@hedcom
neljä metriä pitkäksi kaiuttimeksi.
K-Array käyttäjiä ovat mm: Helsingin Musiikkitalo Suomen Kansallisooppera Norjan Kansallisooppera Svenska Teatern Silja Line Verona Opera Koko Jazz-klubi Felix Zenger Lahden Kaupunginteatteri Useat kirkot, konferenssitilat ym....
K-Array valikoima kattaa lähes kaikki tarpeet, keikalle ja asennuksiin. Uusi KR-sarja on keikkamiehen unelma, kevyt kantaa, fantastinen soundi touch-screenillä varustetusta kompaktijärjestelmästä.
Suppaseen sijoitetussa prosessorivahvistimessa on mikki-, linja-, Usb-, sekä AES/EBU liitännät. Järjestelmiä voi kätevästi myös yhdistellä esim. Jopa RGB-Led valoilla varustettuna!
Maailman pienin linjasäteilijä lienee K-Array Piccolo, korkeus vain 10cm
MYYMÄLÄ AVOINNA MA-PE KLO 10-18, LA 10-15. Kuvassa Vantaan Viihdeorkesteri ja 6kpl KR-sarjan kaiuttimia Musiikkitalossa.
Kuuntelematta ei kukaan ole uskonut minkälainen ääni pikkukepistä voi kuulua
Erilliset sävelet liittyvät toisiinsa helpommin myös silloin, kun jokin liimaa ne osaksi samaa kokonaisuutta. Musiikki ei ole silloin ainoastaan melodista, se on myös laulullista, mikä on ymmärrykseni mukaan ihan eri asia. Kunhan totean, että toteamus epämelodisuudesta usein moitteen kaltaisena esitetty saattaa liittyä siihen että soitto muistuttaa vasikan riemua kevätlaitumella: on kiva juosta sinne tänne ihan juoksemisen ilosta vaikka koko päivä, mutta ulkopuolisen on hankala päästä sellaisesta ilosta osalliseksi. Yksiääninen musiikki on ääritapaus siinä missä pelkkä sointumassakin. Neljäs rivi taas kertaa usein toisen rivin, vaikka lopussa melodia saattaakin johtaa hieman eri suuntaan joko seuraavaan säkeistöön tai kertosäkeeseen menoa ennakoiden.
M
usiikkiin ilmiö vertautuu, kun syventyy melodian tai melodisuuden käsitteeseen. Moodeihin sukellettaessa saattaa vierauden tunne kasvaa nopeasti, vaikka viereisellä jakkaralla istuva, jazzinsa omaksunut uisikin vielä sävelvirrassa luontevasti kuin lohenpoikanen kotijoessa. Kun lauletut säkeet vielä kaiken lisäksi saavat usein mittansa hengityksen mukaan, muotoutuu ulosanti mukavasti sopivan mittaisiksi annoksiksi kuulijan kuulla. Tähtitaivaalta ei numeroita löydä ja kuvioiden hahmottaminen vaatii katsojalta sitä enemmän tietoa ja harjaannusta mitä kauempana samaan kuvioon liittyvät tähdet ovat toisistaan. Rytmisen jäsentämisen keinoja ovat pitkien ja lyhyiden äänten vuorottelu, tiettyjen sävelten painotus aksentein,
4 www.riffi.fi 4/2012. maallikko toteaa musiikin olevan melodista tai epämelodista, kyse ei kuitenkaan ole pelkästään perättäisten sävelten välisistä etäisyyksistä. Tavattoman
pitkät äänet korostetun hitaassa tai vapaassa tempossa eivät hahmotu melodiaksi. Ehkä juuri hengityksen vuoksi puhaltajat tuntuvat luontaisesti tuottavan keskimäärin laulullisemmin piirtyviä melodioita kuin sooloilevat kitaristit ja pianistit, jotka voivat hapen loppumatta tikata menemään loputtomiin. Mitä lähempänä
toisiaan peräkkäiset sävelet ovat, sitä helpommin ne sulautuvat yhtenäiseksi kuvioksi. Kun ns. Sen yhtenä tehtävänä on toimia alustana, johon melodia kiinnittyy. Ero on siinä, että puuhakirjan pisteet on numeroitu, ja jos jaksaa järjestelmällisesti yhdistää ne viivalla oikeassa järjestyksessä saa esiin kuvan. Toisinaan melodian hahmottaa kyllä taustaharmoniaa vasten, mutta laulaminen omin päin ilman soivaa säestystä jää haaveeksi ellei omaa Bobby McFerrinin kykyjä. Harjaantuneelle kuuntelijalle suurikaan hyppy sävelestä seuraavaan ei välttämättä muodosta pulmaa vaan yhteys etäistenkin pisteiden välillä saattaa löytyä aivan luontevasti. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja
M
elodisuuden ja epämelodisuuden toinen akseli piirtyy rytmisen jäsentymisen kautta. Ilman alustaa jäävät melodian osaset kenties niin irralleen etteivät ne enää vaikuta liittyvän toisiinsa.
E
pämelodiseksi luokitellusta musiikista puuttuu usein edellä mainittu laulullisuus. Arvioon johtava tuntemus perustuu myös siihen, miten tutuilta tai luontevilta sävelet kuulostavat. PÄÄTOIMITTAJALTA
Tunnistatko tähtikuviot?
joille on ripoteltu pussillinen pisteitä. Solistivetoinen musiikki sopii tässäkin mittapuuksi: säkeen sisällä sanat jäsentävät rytmisesti melodiaa juuri edellä luetelluin keinoin, ja säkeistön sisällä taas erilliset säkeet jäsentävät melodiaa hieman pitemmin kaarin. Tauot ja aksentitkaan eivät välttämättä noudata lauletun musiikin logiikkaa. Jos tavoitteena on, että yleisö laulaisi keikalla mukana, tai hyräilisi kuulemaansa musiikkia keikan jälkeen kotimatkalla, kannattaa ehkä uhrata tovi laulullisuuden ja melodisuuden pohdintaan. Melodia, sikäli kun
sellainen on, rakentuu etäällä toisistaan oleville sävelille, reippaasti hengityksen mittaa pitemmille kaarille ja sanarytmiikalle vieraille sävelpituuksille. Jos ei tiedä mitä katsoa, näkee vain hajallaan olevia pisteitä.
Y
ötaivas näyttää kirkkaalla kelillä maallikon silmiin suurinpiirtein samalta kuin lasten puuhakirjan sivut,
äänten sitominen toisiinsa ja toisaalta myös niiden väleihin jätettävät tauot. Äärimmäisen lyhyet äänet rivakalla poljennolla eivät ehkä nekään, vaikka esimerkiksi Kimalaisen lentoa maallikkokin kuuntelee tuskastumatta. Solistivetoinen laulettu musiikki näiden ääripäiden välillä taas on otollinen esimerkki siitä miten yksiäänistä melodiaa tuetaan säestävällä harmonialla. En sano että se on absoluuttisesti parempi päämäärä. Vaikutelmaa tehostaa monesti se, että esimerkiksi nelirivisen säkeistön kolmas rivi kertaa melodisesti ensimmäisen rivin ja vahvistaa muistijälkeä. Pentatonisten asteikkojen äänet hahmottuvat usein vaivattomasti, samoin duuri- ja molliasteikot
20
65 Kannut levytyskuntoon!
Studiopäällikkö Tomi Pietilä MixRoomilta antaa vinkit ja vihjeet!
LUKUPALAT 34 Tuoteuutiset
Kesän uutuuksia
s. Angry Birdsin, Trinen ja Outlandin musiikit
20 Chester Thompson
30 vuotta tuurauskeikalla
26 Ken Bebensee
elämäntapana soitinrakennus
30 Lastenmusiikki ammattina
wannabee hörhöilyä vai oikeata työtä?
s. 26
RIVAKAT PIKAKOKEET 40 Proel DB1·A
aktiivinen DI-boksi sopii moneen lähtöön
41 Olympus LS-100
muistikirja luonnosteluun
6 www.riffi.fi 4/2012. 8
HAASTATTELUT & ESITTELYT 08 Chisun konserttirundilla
pilkuntarkka popkattaus
12 Jarmo Nikku
Saan parhaan esiin, kun keskittyminen on täysillä
16 Pelisäveltäjän pajassa
Ari Pulkkisen käsialaa ovat mm. s
· Napeilla pelaten Chisun kiertueella korvamonitorit olivat avainasemassa · Konepelti auki ja mikrofoni kiinni dobron tuunausta lisää.
Aikakauslehtien Liiton jäsen
www.riffi.fi 4/2012
7. s. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Pirkka Isotalo Jaakko Jaskari Timo Koskinen Ari-Pekka Paasonen Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Juha Seila Harri Slip Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 58
Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi · Ääntä peliin, jatkotunnelmat pelisäveltäjä Pulkkisen työhuoneelta · Kadonneen rumpusetin metsästys Uli Frost kaivoi esiin Chester Thompsonin Genesis-setin... 54
GRANDE FINALE 72 Saarinen selvittää
kaiutinjärjestelmän viritys ja käyttö on kahden kauppa!
73 Muusikkona maailmalla
New York, tuhansien tarinoiden kaupunki
74 Alangon päiväkirja
Kevätpörriäiskauhua aikuisille
s. 52
52 Ampeg GVT15-112
se on jämpti niin!
54 Focusrite VRM Box
kaiuttimien tuntua kuulokekuunteluun
56 Electro-Voice ZxA1 & ZxA1-Sub
kuin luodut toisilleen
58 Pieni on käytännöllistä
testissä minimonitorikaiuttimet
62 Roland M-48
ammattitason monitorijärjestelmä
s. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Riffi ilmestyy vuonna 2012 seitsemän kertaa. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 55,30 ja määräaikaisena 65,50 . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuillamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). Irtonumeron hinta on 8,85 . Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,50 + postikulut.
48 Freshman
akustisia kitaroita Enkiinasta
51 Konepelti auki ja mikrofoni paikoilleen
dobron tuunausta
s. 44
KÄYTTÖTESTIT 42 Red Ripper
lahkeet repaleiksi!
44 G&L Ascari ja Fiorano
tribuuttisarjaa edullisesti
YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Uusimman irtomumeron voi tilata myös toimituksesta hintaa 8,85 + postikulut. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu
Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta
Noin kymmenellä desibelillä. Kun tullaan keikkapaikalle, otetaan lasermitta käteen ja piirretään kaiutinvalmistajan softaan minkä muotoinen mökki on ja missä ovat esimerkiksi parvet, Arnberg kuvailee. The 69 Eyesin, Rasmuksen, Egotripin, Maija Vilkkumaan ja muiden kärkinimien kyydissä matkustaneelle miksaaja Tero "Terttu" Arnbergille Alcons oli uusi tuttavuus, mutta mukava sellainen. Sitten vain pinot kattoon ja kuulostelemaan, sillä parhaimmankin tähystysohjelmiston tulos on suuntaa antava, soundiin kun vaikuttavat tilan muodon lisäksi muutkin muuttujat seinämateriaaleista alkaen. Ei tarvinnut tehdä ihmeempiä kompensointeja ensimmäisen ja viimeisen katsomorivin välillä. Arnbergilta vie puolisen tuntia, kunnes kaiuttimien keskinäiset kulmat ja ripustuksen korkeus ovat softassa hollillaan. Sitten naputellaan ohjelmaan kaiuttimien määrät ja paikat, ja niille vaihtoehtoisia kulmia ja korkeuksia. Järjestelmän virkkaamisessa käytän myös Systune-softaa, jolla mittaan Saarisen Reiskan oppien mukaan yläkertojen, subien sekä etu- ja sivufillien keskinäiset viiveet ja mahdolliset vaihe-erot.
Chisu on radiosoiton, levymyynnin ja keikkasukseen perusteella suosituimpia nuoria kotimaisia popartisteja. Tarkoituksena on, että yläkerta soi tasaisesti joka jakkaralle, jotta laulu tapaisi kaikki kuulijat. Äänenlaadullisesti ja visuaalisesti "Kun valaistun"-konserttikiertue on kevään kunnianhimoisin kotimainen popkattaus.
C
Klubilta saliin
Arnberg hymähtää toimittajan udellessa miten salikiertueet eroavat klubi- ja muista normikeikoista. Saliäänen virittäminen monimuotoisissa ja akustiikaltaan vaihtelevissa konserttisaleissa on oma taiteenlajinsa, josta nykyiset mittasoftat ovat onneksi tehneet vähän helpompaa. Eniten hämmästyin sitä, kuinka hyvin taajuuskaista piti kutinsa etäisyyksien suhteen. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA
CHISUN
pilkuntarkka popkattaus
konserttirundilla
hisun klubikeikoilla uskollisesti palvelleen Nexon Alphan sijaan konserttirundin saliäänijärjestelmäksi valikoitui Alconsin LR7-linjasäteilijäsetti, jonka erikoisuus on 6,5-tuumaisen perusämyrin lisukkeena nauhadiskantti, joka tuottaa ylätaajuuksille silkinhienoa hifisoundia. Ja katsomon puolella muutamalla promillella!
8 www.riffi.fi 4/2012
Chisun laulumikrofoniksi päätyi neljäntoista (!) kokeillun joukosta Beyer TGX80, joka tarjosi eniten gainia ennen kiertoa sen avulla laulu puskee parhaiten soiton ja yleisömelun läpi.
Salonen huvittuu tarinoimaan, kuinka jyrkästi yleisön mielipiteet näyttävät risteävän "kone vs. Arnberg harmittelee, ettei karuimpien paikkojen jälkisoinnille ja akustiikalle voi oikein mitään eikä haastavissa paikoissa selviytymiseen ole oikoteitä; vain normikikkoja, joista tärkein on pyrkiä pudottamaan äänen lähtövoimakkuutta eli bändin lavavolyymia. Suomesta löytyy hienoja saleja, kuten Verkatehdas, Kuhmotalon Lentua-sali ja Savoy-teatteri. Myös show-puoli saadaan konserteissa paremmin esiin, klubien matalille lavoille astihan harva edes näkee.
Koneita vai soittoa
Chisun nelihenkistä bändiä tuetaan keikoilla kovalevyraidoilla, joilta toistetaan lähinnä rytmiluuppeja, kosketinmattoja ja taustalauluja omina stereopareinaan, mahdollisimman hyvin elävän soiton alle upotettuna. KUVA: MIKKI KUNTTU
Jos äänenpainetta ja promilleja onkin tuntuvasti vähemmän klubikeikkoihin verrattuna, konserteissa teknikoille kertyy vaativan kattauksen vuoksi päivittäistä työaikaa vastaavasti enemmän. Muuten kovalevyraitojen uittaminen mukaan ei merkitse miksauspilttuussa juuri sen kummempaa kuin että tarvitaan kahdeksan tulokanavaa enemmän. Ja toisaalta tiloja joissa vahvistettua popmusiikkia ei saa toimimaan vaikka päällään seisoisi. Monitorimiksauksessa vaatimukset sen sijaan kasvavat merkittävästi siksi, että soittajien kuunteluun pitää istuttaa myös klikki. Koulukuntia tuntuu olevan tasan kaksi. Toisaalta tehdyt tunnit osuvat järkevämpiin kellonaikoihin ja huilimaan pääsee aikaisemmin, konserttivedot kun alkavat iltaseitsemältä eivätkä puoliltaöin. Kumpaakin laatua osui tämänkin kiertuebussin reitille. Konserttikiertueiden tärkein pointti on yleisöpolitiikka, saadaan liikkeelle artistin aikuisempaa yleisöä jotka eivät lähtisi humalaisten sekaan baariin arki-iltana kello 24, monitorimies Esa Salonen perustelee bändien jalkautumista haasteelliselle salisektorille. bändi"-kysymyksen kohdalla. Siinä kun yleisön joukkoon eksynyt muusikko jonka artistin levyjen koneellisuus oli jättänyt kylmäksi ilahtuu suuresti bändisoiton tunnelmasta, naapuripenkissä moititaan että "juu-u, kyllähän tämäkin hyvältä kuulostaa, mutta ei samalta kuin levyllä!"
Olen mieltynyt Digicon SD8:n soundiin, ja tuntuu että headroomiakin on niin älyttömästi ettei pöytä mene millään tukkoon, Tero Arnberg kehuu suosikkitiskiään.
Kaikki efektit löytyvät Digicon pöydästä, oheisräkissä on vain Waves Maxx BCL masterkompressorina ja XTA:n dynaaminen D2-ekvalisaattori, jolla taitetaan laulusta volyymipiikkejä ja limitoidaan lennossa ässiä pois.
www.riffi.fi 4/2012
9
Kevään loppuunmyyty kiertue kattoi maan keskeisimmät konserttisalit Tamperetalosta ja Lahden Sibelius-talosta Hämeenlinnan Verkatehtaaseen, kurvasi pohjoisessa Kokkolaan ja Raaheen asti, ja päättyi huhtikuussa Helsingin Savoy-teatterin kahteen konserttiin. Hyvin suunniteltuna tämänkin kokoluokan setti pystytään roudaamaan, pystyttämään sekä keikan jälkeen purkamaan ja lastaamaan muutamissa tunneissa paikallisten apukäsien tuella. Electro-Harmonixin Bassballs-retrofunkpoljin pääsee kuuluville illan huippukohdassa.
10 www.riffi.fi 4/2012. Salit mennään silti kautta linjan maltillisilla volyymeilla, verrattuna klubeihin. Vaikka kalustoa massiivisine valotrusseineen ja tykötarpeineen kulki mukana vaikuttava määrä, tahti oli silti tiukka ilta per paikka. Artistin levybiisien sovituksien ja soundien tarkka kopiointi ei ole ollut liveversioiden ensisijaisena tavoitteena. PA-treenit on tärkeä tilaisuus, siellä kuulee ekaa kertaa miten bändi tuo sovituksen livenä esiin. Sen jälkeen kädet ovat varsin vapaat. Hän sanoo kuunnelleensa artistin levyjä vain sen verran, että oppii kappaleiden rakenteet ja saa kiinni olennaisista kikoista, joita biiseissä on tehty erityisesti laululle. Koska halusin pitää homman mielekkäänä miksaan nyt niin kuin analogitiskillä. Levystä liveen
Katsomosta seurattuna Chisun konserttien kuulokuva vaikuttaa mietityltä ja pitkälle hiotulta; biisien sointimaailma ja tilakäsittely eroavat selkeästi toisistaan, mikä tekee pitkästäkin setistä mielekästä kuultavaa. Fender Pro Reverb -styrkkariklassikko sopii saumattomasti luottokepin kaveriksi.
Pedaalit on poimittu biisien soundimaailman mukaan valintaa rajasi se, että virransyöttöön mahtui vain seitsemän olennaisinta.
Käsipelillä
Digicon SD8 -salimikserin keskelle vca-ryhmiin on sijoitettu lead-laulu, kaiut, bassari, virvelit, tomit, overheadit, ja yksittäiset tulokanavat mahtuvat sopivasti laajennuspalalla varustetun tiskin liukujen taakse. Chisun klubikeikoillakin kiertävään vakiokolmikkoon kuuluu salimiksaaja Tero Arnbergin ja monitorimies Esa Salosen lisäksi kiertuemanageri ja valo-operaattori Ville Wahlroos. Kunhan keskelle jää tilaa lead-laululle, bassarille ja virvelille.
Fender Jazzmaster tarttui Seppo Salmen näppeihin muutama vuosi sitten Kitarapajasta, eikä ole irronnut niistä sen jälkeen. N
Lue Riffin nettispesiaalista (riffi.fi) mitä monitorimiksaaja Esa Salonen ja artisti Chisu paljastavat kiertueen esiintyjien kuuntelusta.
Tero Palon soundi lähtee sormista, Jazzbass '65:stä, Fenderin nupista ja järeästä Ampegin komerosta.
Chisun kieli-
Konsertteja putkessa
Chisun Kun valaistun -kiertue toteutettiin kahdessa pätkässä, lyhyempi viime syksynä ja pidempi tänä keväänä. Se tarkoittaa törkeää duunimäärää keikan aikana, mutta pysynpä itse virkeämpänä! Käyttämistään äänenpaineista Arnberg toteaa tiskinsä ääressä, että varsinkin artistin tanssittavimpien biisien estetiikka vaatii että pitää tömähtää, muuten alkaa kuulosta iskelmältä. Kiippareissa ja kovalevyraidoilla oli sen verran panoroitua asiaa, että ihan monona ei soiteta, mutta stereokuvaa on kyllä reippaasti kavennettu. Chisun levyt ovat aika konemaisen kuuloisia, konserttiversiot ovat paljon orgaanisempia, Arnberg linjaa, ja olettaa tulleensa palkatuksi nimen omaan tuomaan bändiä esiin ja painamaan koneläiskettä taustalle tapetiksi. Sitten aloin PA-treeneissä miettiä, että edessä on pirun monta keikkaa siinähän tylsistyy jos vaan painaa recall-nappia ja miksaa pelkkää lead-laulua. Sitten pohditaan miten se kohtaa albumin kanssa, ja kuulostellaan artistin toiveita, kuinka "levymäinen" lopputuloksen pitäisi olla. Klubeissa on tosin äänekkäämpi yleisökin... Tyylikkäät valot suunnitteli Mikki Kunttu.
soittajat luottavat käsisäätöisiin perinnepedaaleihin, mallintavat bittihärvelit loistavat poissaolollaan bassonkin efektilaudassa. Panoroinnin suhteen live on jotain monon ja stereon väliltä. Vaativan valokattauksen vuoksi teknikkoryhmää vahvistettiin Moving Light Oy:n Klasu Eklundilla. Arnbergin oli alun perin tarkoitus hyödyntää SD8:n erinomaista total recall -toimintoa ja hioa jokaiseen biisin viimeisen päälle hieno snapshot-tilanne, jossa kaikki parametrit vaihtuvat
Mikko Pöyhönen vaihtoi äskettäin Kumusta Yamahaan. Siitä on yli kymmenen vuotta mutta muistan vieläkin kun sain basson syliini, että voi vitsi kuinka hienosti se soikaan! Modernia kustomointia Päin vastoin kuin bändin kielisoittajat, Emilia Takayama on liikkeellä karsitun modernilla varustuksella. Kampi on tärkeä monissa Chisunkin biiseissä, Salmi esittelee. Tämä täyttää hyvin näiden keikkojen soundivaatimukset, mutta toki jos jossain tarvitaan vaikka analogisyntikoiden rouheutta niin voin roudata mukaan isomman kioskin, Takayama pohtii. Teki tämmöistä hemmetisti mieli, ja kun lopulta löysin omistajan jyväskyläläisen bussikuskin ja kysyin onko myytävänä, hän vastasi että "kaikkihan myytävänä on, kun rahaa pistetään!", Palo hymähtää lämpimästi. Vaahteravirveli on Yamahan Sensitive-sarjaa ja Chisun keikoilla efektirummun virkaa hoitaa piukaksi viritetty Steve Jordan Signature. Olemme törmänneet yhteen aivan eri piireistä, mutta keikkojen myötä ollaan hitsauduttu kimppaan. Splittien ja layerien avulla Takayama nivoo koskettimistolle kerralla nipun soundeja reippaan kokoiselta ruudulta voi luntata että kaikki säilyy järjestyksessä.
11. Seppo "Paarma" Salmi tunnetaan sooloartistinakin, mutta Chisun yhtyeessä miehelle riittää kitaristin tontti. Lisäksi voin vaihtaa soundisetistä toiseen kesken biisin ilman, että ääni katkeaa. G7 on sopivan kokoinen, koskettimisto on riittävän pitkä mutta instrumentti ei ole liian raskas. Tällainen 16 tuumaa syvä on kompaktimpi ja iisimpi, syvempi olisi aika tykki ja hankalampi kontrolloida, Pöyhönen summaa valintojaan. Jos kaksi kättä ei ennätä, kovalevyn stereoraita avittaa muun muassa synaefekteissä. Palon leipälapiolla on ikää kohta puoli vuosisataa hienolla Fender Jazzbass '65:llä on kompattu Olavi Virtaakin. Chisun biisien soundimaailma rikastuu erikoisvirityksillä: on stäkättyjä peltejä, tamburiinia symbaalin päällä, splashia virvelin kalvolla ja räteillä dempattuja tomeja.
NÄILLÄ LÄHTEE!
Chisun nelihenkisen bändin meriiteistä löytyy liian monta kärkinimeä kattavasti lueteltavaksi: on Niko Ahvosta, Palefacea, Jukka Poikaa ja Jo Stancea kaikkea rokista lastenmusiikkiin, soulista jazziin ja reggaesta afrobeatiin. Komppipeltinä on komea Zildjian K Constantinople ja 15-tuumaisen K Light -hihatin yläpelliksi on vaihdettu Dark Crash Thin, joka on vakiopeltiäkin ohuempi. Ohuesta crashista lähtee varsinkin kevyemmässä haitsun soitossa mukavampi suhahdus, Pöyhönen perustelee.
www.riffi.fi 4/2012
Rolandin Fantom G7 on Emilia Takayaman "työpöytä", jolla soitetaan liidit, matot ja teemat. Siitä asti Jazzmaster on ollut ykköskitarani jokaisen bändini keikoilla. Rolandin Fantom G7 on kaikki mitä raiserilla seisoo. Liekö Chisun viisautta, näkemystä vai tuuria, että hän osasi hakea bändiltä tietynlaista ja -oloista soittoa, basisti Tero Palo pohtii. Näpeissä komeileva Fender Jazzmaster '72 löytyi Kitarapajan seinältä jokunen vuosi sitten. Symbaalikattaus on sekalaista Zildjiania vuosien varrelta. Mikko Pöyhösen korokkeella hohtaa rumpalin makuun kustomoitu Yamahan Birch Custom Absolute, jossa muun muassa bassari on nykypäivän normisyvyyttä lyhyempi. Keikkakäytössä pidän tärkeänä Favorite-toimintoa, jossa saan järjestettyä Live Moden soundisetit haluamaani järjestykseen. Rolandin soundit ovat kuivia tai efektoituja sen mukaan miten miksaaja haluaa. Seuraavana aamuna vein vanhan Rickenbackerini kaniin ja ruinasin sukulaisilta lisää rahaa tililleni, ja matkustin Keski-Suomeen saman tien
TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: JUHA SEILA
Jarmo Nikku
"Saan parhaan esiin, kun keskittyminen on täysillä"
Esimerkiksi Duncan Sheikin säveltämä Spring Awakening on ollut tarkimmin notatoitu juttuja ja hän on itse kitaristi. En ole ehtinyt tehdä kotisivua, koska aina rävähtää sellainen projekti, joka vie kaiken ajan, Nikku arvioi. Yritetään soittaa ulkoa, mutta luntissa on tukena ja turvana vaikkapa montako chorusta tulee. Samalla ne ovat hyvin kirjoitettuja ja testattuja: näin se soi. Paperilla nämä näyttivät tiukoilta, mutta soittaessa kaikki oli käden alla ja toimi niin hyvin suoraan lukemalla.
www.riffi.fi 4/2012
13. Erilaisia klubikeikkoja kalenterissa oli noin kerran kuussa ja lisäksi konsertteja, joissa Hoedownin vieraina ovat olleet Kuustonen, Kaartamo ja Kettunen. Siinä missä useimmille soittajille studion äänityslampun syttyminen, suora TV-lähetys tai esiintyminen tarkasti kuuntelevalle yleisölle saattavat olla lamauttava kokemus, kitaristi Jarmo Nikku pitää vaativia tilanteita juuri ammatin huippuina. En välttämättä aina soita, mitä nuoteissa lukee, vaan teen oman tulkintani. Esimerkiksi Kakolaan menin viikkoa ennen ensi-iltaa, mutta oli kiva hypätä tuntemattomaan, joka pitää nopeasti saada haltuun. Touhua tuntuukin aina vain riittävän. Lisäksi on vielä määräaikaisia juttuja kuten Milana Misicin bändi, jossa tehtiin Laila Kinnusen lauluja. Hämmästyttävän täyteen kalenteri aina tulee, vaikka jo veteraani olenkin.
Nuotin mukaan, omasta päästä?
Monessa mukana oleminen ja työtehtävissä onnistuminen johtavat uusiin kutsuihin ja Nikullahan referenssien lista on jo kunnioitusta herättävä.
Monista entisistä bändikaverista on tullut tuottajia ja kapellimestareita sekä itsensä työllistäviä lauluntekijöitä. En ole mikään superlukija, mutta saan nopeasti selville, mitä halutaan ja minun annetaan tehdä asioita omalla tavallani. Itsensä ylittäminen ja yllättäminen tuovat parhaita tunteita, mitä soittamalla voi saavuttaa.
N
ikulla ei ole omaa kotisivua, jossa olisi listattuna hänen jäsenyytensä bändeissä, diskografiansa, sessiot televisiossa ja esiintymislavoilla ja muut musiikkiprojektit. Minusta on ikävä kuunnella musiikkia, joka on kokonaan luettua, koska se kuuluu. Teen samanlaisia Hoedownin keikoille, koska ne ovat usein pikatilanteita, joissa laulajat saavat paljon tekstiä yhtäkkiä eteensä. Teattereissa on kuitenkin tapana antaa varsin huolellisesti luettavat nuotit. Leivän ja juus"Avuni ovat joukkuepelissä, ton muistaa ilman lappuakin. Oli hauska nähetsin paikkani ketjussa." dä Steve Gadd Randy Crawfordin konsertissa: koko keikasta oli lunttina vain yksi A4-arkki, jossa oli avainkohtia kuten biisien tempoja ja tahtimääriä tai vaihto brushiin. Teatteri on työllistänyt minua viime vuosina aika paljon. Haastattelun aikoihin kiireestä piti huolen tasaisesti keikkaileva Hoedown, ja juuri ajankohtaiseksi tuloillaan ollut Carole King 70 vuotta -hanke. Minkä arvioisit olevan juuri sinun vahvuutesi; oletko hyvä lukemaan nuotteja, haparoimaton soittaja, nopea omaksuja.... Pysyviin kiinnityksiin pitää lukea myös Hectorin bändi, joka kirjoitushetkellä oli puolittain aktivinen. Jari 'Heinä' Niemisen kanssa olemme pistämässä pystyyn kahden kitaristin projektia, jossa soitettaisiin molempien suosikkikappaleita pitkältä ajalta, lähinnä fuusiopohjalta. Wickedia ja Spring Awakeningia tehtiin aikanaan kauan ja ne ovat olleet nastoja: hyvin kirjoitettuja ja kivoja soittaa. Heikki on kieltänyt bändistä lähtemisen kaikilta, kuittaa Nikku. Pestit kaupunginteatterin Katri Helena -musikaalissa ja kätensä loukanneen kitaristin tuuraus turkulaisessa rockmusikaali Kakolassa, samaten kuin osuus Tampereella I Love You Because -tuotannossa tuovat esiin teatteri- ja erityisesti musikaaliulottuvuuden Nikun toimenkuvassa. Mukana oli mm. Niin kauan kuin muistan, teatterin arreja on tullut Amerikasta ja Englannista ja nehän ovat tosi tarkkoja. DADGADvirettä capon kanssa puolisäröllä tai CGCGCD-vire, erittäin hämärän kuuloisia harmonioita ja muutenkin paljon capon käyttöä. Omille hankkeille jää kuitenkin jonkin verran aikaa. Harpataanpa siksi lähelle nykyaikaa ja kysellään mieheltä, mitä viime aikoina on ollut vireillä. Joku viisas on sanonut, että nuotti on kuin kaupan muistilappu. Minun avuni ovat joukkuepelissä, etsin paikkani ketjussa, on Nikun vastaus. Päivittäistä teollista studiorumbaa Suomi-iskelmän parissa en enää tee, eikä sitä kiirettä enää ole ikävä, mutta hyvien tuttujen sessioissa olen kuitenkin vielä mukana. Ben Granfeltin kanssa meillä on jo samanlainen kitarajytä ollutkin, mutta nyt aikataulut ovat menneet ristiin, eikä yhteistä aikaa tunnu löytyvän. Pitkä luettelo siitä yli 30-vuotisen uran jälkeen tulisikin. Bändin jäsenet ottavat biisit haltuun omilla tahoillaan ja sitten vedetään
Muutamaan kertaan koko projekti on hylätty ja maku on muuttunut. Sittemmin olen miettinyt, mitä noista biiseistä voisi soittaa dobrolla tai mandoliinilla ja rupesin kallistumaan rootsimpaan suuntaan. Itse en laula, ja olisi nastaa pyytää vierailevia laulajia; mutta se vaivaa, että kaikki kitaristit tekevät soololevyjä, joihin vierailijoita buukataan. Etukäteen ei tarvitse sopia työnjaosta, eikä toisen tontille tungeta, vaan roolit menevät lomittain. Siinä etsin paikkani yhteiskunnasta, tuikkasin väleihin elementtejä, Nikku naurahtaa.
Tiimityötä
Studiosessioissahan soitit usein toisten kitaristien kanssa; mikä sinun tehtäväsi oli. Mutta meidän soitot toimi luonnollisella tavalla yhteen, kuten nykyisin Heinän tai Hectorin bändin Timo Kämäräisen kanssa. Ehkä suoraan verkkoon, vaikka en usko levyjen kokonaan häviävän. Valmisteluja on kuitenkin ollut useaan otteeseen. Oma soololevy kuuluu tyypillisesti kitaristien julkaisuihin, mutta Nikulta se vielä puuttuu. Olen samaa mieltä Steve Lukatherin kanssa siitä, että soololevyjä ei tehdä kotona, vaan studiossa tai hyvä ympäristö muunnetaan studioksi. Heilun kahden välillä, pitäisikö levyssä olla instrumentaalipuoli ja laulupuoli. Hoedown on osoittanut, että konserttien ja klubikeikkojen yhteydessä levyjä menee, joskus kaikki mukaan varatut. Jo vuonna 1988 tein fuusiotyyppisen kantanauhan ryhmän kanssa, josta myöhemmin muodostui H.A.R.P. Monet mielikitaristini ovat julkaisseet ihan sietämättömiä soololevyjä, joissa biiseissä ei ole mitään. Lopulta voin kääntää ne niin päin kuin haluan. Alkuvaiheessa olin tyypillisesti kakkoskitaristi Juha Björniselle tai Peter Lerchelle. Olin oppipoikana molemmille ja Peter opetti minua virallisestikin. Studioaikoina minulle usein annettiin lappu ja pyydettiin soittamaan jotain, mitä siinä ei ole. Joskus kuitenkin tulee lappuja tyyliin 'kyllä sä tiedät' ja niissä sitten on hajotuksia, joihin tarvittaisiin yksi sormi lisää. Yhden kattauksen tein akustisilla instrumenteilla, mutta ei sekään ollut se juttu. Hyvin kirjoitettu stemma on kiva, mutta blankokin on nastaa. Nyt pohdin, otanko molemmista staileista ja ehkä teen vielä uusia biisejä. Kävijät saavat kivan muiston hyvin menneestä keikasta ja tulevat katsomaan uudestaankin. Aina silloin kun kalenteri näyttää hiljaiselta, mietin, pitäisikö jatkaa kauan kesken ollutta soololevyprojektia. ja ensimmäiset soololevyn äänitykset tehtiin '96. Sapluuna on niin käytetty ja jälki on ihan sama, kuin jos kitaristi kävisi laulajien levyillä, joilla soitto voi olla vielä parempaa kuin itse valvotuilla ja tuotetuilla äänityksillä. Joku päivä on valmista, mutta mikä formaatti.... Instrumentaalimusiikkiako tämä soololevy tulee olemaan. On juhlaa mennä äänittämään paikkaan, jossa on hyviä korvia sekä mikrofonien sijoittelun tunteva äänittäjä ja vastuuta voi jakaa muille.
Hajautettu soittokalusto
Nikku ei aja itse autoa, vaan hän kulkee teatterista toiseen varustuksenaan olkalaukku ja pukupussi. Niinpä paikkojen pääl14 www.riffi.fi 4/2012
Haen aika smoothia leadisoundia. Tuo Schecter painaa ihan mielettömästi, mutta käytin sitä studiossa tosi paljon, Nikku muistaa. Dobrossa on perusvireet GBDGBD tai DGDGBD. Mietin omat valinnatkin ennakkoon. Jos tehtiin nauhoituksia ja mentiin viidenteen ottoon, niin ajatusvirheitä alkoi tulla jo ensimmäisen oton jälkeen. Opin Robben Fordin ensimmäisestä videosta sekstikomppi-idean, joka muutti komppaamiseni ja käytin oivallusta koko H.A.R.P.in ajan. Hoedownissa soitan melkein pelkästään mandoliinia ja banjoa, en perinteisellä tavalla. Millaista soundin ja soiton lopputulosta tyypillisesti haet. Tähtäätkö sliden mitä siinä ei ole." kanssa siihen, että linjat olisivat samanlaisia kuin ilman putkea vai haetko soittimelle ominaisia sävelvalintoja. Kakola-musikaalissa käytän sitä, koska siellä soitetaan Guitar Rigeilla ja EMG:t ovat maailman varmin tapa soittaa häiriötöntä särökitaraa. Myin sen, kun hommasin Paul Reed Smithin vuonna '87 ja kuvittelin PRS:n ajavan saman asian. Särökitaran ja sellon soundissa on paljon samaa. Se voitti vuotta myöhemmin rockin SM:n ja olimme harjoitusbändinä Pave Maijaselle Mistakes-levyä tehdessä. Parhaimmillaan se johtaa siihen, että yllätän itsenikin. Olisin ostanut Schecterin Costellolta takaisin, mutta hän totesi vain "älä kuvittele". Soittimet ovat tavallisesti niille ominaisessa vireessä ja slideputkella soitettaviin tulee vireitä tilanteen mukaan. Nikun käsittelemään soitinvalikoimaan kuuluu viitisenkymmentä kielisoitinta: sähkökitarat, akustiset 6- ja 12-kieliset, mandoliini, banjo, kitarabanjo, irkkubouzouki, autoharppu, dobro, lap steel ja pedal steel. Puritaanit ihmettelevät, mutta tärkeintä minulle on, miten joku istuu omaan käteen. Minulla on setti kaikissa teattereissa, aina paikallaan koko kauden. Saisipa sellaisen tunnetilan päälle pitemmäksikin aikaa, olisi ihan mahtavaa.
Opastaja Nikku
Kokeneen soittajan neuvoilla voi olla iso apu oppimisvaiheessa olevien kehitykselle. Hetken aikaa ajoikin, mutta enää sitä ei minulla ole. Jonkun proggiksen viimeisissä treeneissä homma saattaa mennä ihan päin hemmettiä, mutta yleisön edessä järki, motoriikka ja sydän ovatkin yhtäkkiä synkassa. Nyt olen hommannut Schecter Hellraiserin, koska Wicked-musikaalissa tarvittiin vuorotellen puhdasta soundia ja salamannopeasti perään laulavaa leadia ja E-Bow-hommia. Nikun sähkökitaroissa on rockin perusvalintoja kuten Telecaster, Stratocaster, Flying V, Les Paul Standard ja Special. Ihan tosi arvokasta vintageosastoa ei kitaroissa ole, paitsi '63 Gibson Firebird III. Aika vähän minullakin on lapa jäässä ja särön kanssa soittaessa soundi on siten parempi, vähemmän tuhruinen. Laudoissa on häpeilemättä sekaisin Bossin ME-50/70:ia ja mahtavia Mad Professor- ja Zendrive-säröjä. Jerry Douglas soittaa aika paljon putken kärjellä ja poimii sillä yksittäiset sävelet. Slidesoitto sen sijaan on yksi Nikun kiistattomista vahvuuksista ja usein mukana hänen esiintymisissään. Vaikka rupesin ammattilaiseksi '80-luvulla, ei kasari niinkään kuulu soitostani. Kuulen itsestäni, että soittamisen kuva on aika lailla '70-lukulainen, koska olen aina tykännyt jytäkitarasta kuten Thin Lizzysta ja Leslie Westista sekä brittiprogesta. Lisäksi kitarassa on tehdasasetuksena Floyd Rosen kanssa kymppikielet. Minulla ei ole mitään papereita musiikin opiskelusta ja pedagogiset taitoni ovat puutteelliset. Siinä on muutama kahva, joilla saa pedal steel"Studioaikoina minulle tyylisiä efektejä E-vireessä: toinen nostaa usein annettiin lappu ja G#:n A:ksi ja toinen pyydettiin soittamaan jotain, B:n C#:ksi. Lap steeleista toinen on '51 Magnatone ja toinen '55 Fender Champ. lä ja muutoinkin eri puolille hajautettuna on kalustoa valmiina odottamassa. Dobro ja lap steel kuuluvat nekin soittimistoon, joskin mies toteaa, että ensinmainitussa ei lähde kilpasille Olli Haaviston kanssa, ja pedal steelkin on vasta harjoitusasteella ja päässyt tähän mennessä mukaan vain yhteen Kummeli-leffaan. Hiljattain Riffissä 3/12 haastateltu Costello Hautamäki
kertoi omia kokemuksiaan Nikulle aiemmin kuuluneesta Schecterin kitarasta. Kamaa on kertynyt aika lailla, mutta kaikelle on olevinaan syy. Vahvistimia on kymmenkunta, pedaaleja noin 70. Yseillä en halua vetää. Maniska tuli pysyvästi mukaan kuvaan1990-luvun alussa, kun Kuustonen pyysi Nikun mukaan Q ja Tähdet -sarjaan. Nikkukin on tuttu nimi soittoklinikoilla ja verkkopalvelu Rockwayssa häneltä on useita opetusvideoita. Tämä oli ihan loistava valinta siihen. En koe, että joukossa olisi turhia hankintoja, koska kaikki ovat studiokunnossa ja enemmän tai vähemmän käytössä. Olisinpa tiennyt saman kymmenen vuotta aikaisemmin. Tulee tilanteita, joihin pyrin tekemään jotain epämeikäläistä ja hoidan itseni pulaan. Nyt omilla klinikoillani yritän antaa kävijöille samanlaisia oikoteitä, oikaista muutaman vuoden turhaa yksinäistä jankkaamista. Aiempaa pohjaa Nikku kertoo vahvistaneensa Seppo Sillanpään mandoliinikoulua soittamalla. N
www.riffi.fi 4/2012
15. Nikulle ei tuota ongelmia saada paras soittosuoritus aikaiseksi juuri silloin kun sitä vaaditaan. Kun äänityslamppu palaa, silloin ollaan tosissaan ja silloin voi ylittää itsensä. Jethro Tull on ihan mahtava ja Camelin näkeminen Koria Rollissa '77 johti Farout-yhtyeen perustamiseen. Lisäksi minulla on Duesenbergin Pomona. Mutta osaan neuvoa mitä teen ja miksi sen teen. Minusta maailman hienoin lap steelin soittaja on David Lindley, jonka linjat ovat aika simppeleitä. Vaihde menee päälle kun keskittyminen on täysillä ja silloin saan parhaan esiin. Lisäksi Tampereella on vuodesta '91 ollut yksi setti, siihen kuuluva vahvistin ei ole käynyt Helsingissä muutoin kuin keikalla. Identtisiä pedaalilautoja on kolme. Lap steelissa on E-hajotus tai G-hajotus. Aikoinaan tykkäsin suorista lähetyksistä ihan mielettömästi, ne olivat oikeita keikkoja. Rootskamaa soittaessa tuntuu välillä, että lahkeet levenee ja kenkiin tulee lisää pohjaa. Klinikoita olen tehnyt paljon ja tykkään pitää niitä, vaikken tunne oloani mukavaksi opettajana
Pulkkiselle studion tärkein ominaisuus on nimittäin viihtyisyys parasta jälkeä syntyy inspiroivassa tilassa ja rennossa ilmapiirissä. Pulkkinen jos kuka tietää, miten tehdään toimivaa pelimusiikkia.
16 www.riffi.fi 4/2012
U
uden studionsa kaapelointi- ja akustointipuuhista tavoitettu säveltäjä puhkuu intoa, ja sormet syyhyävät jo päästä kokeilemaan, millaista äänimaisemaa uusissa tiloissa syntyy. Rakennan tänne tarkkaamon lisäksi pari äänitystilaakin, joissa pystyy kunnolla tallentamaan puhetta, laulua ja elävää soittoa, Ari Pulkkinen esittelee. Uudet tilat löytyivät Frozenbyten alakerrasta. Yritys on Pulkkisen entinen työnantaja ja nykyään tärkeimpiä asiakkaita. Mies mollaa aiempaa työtilaansa toimistokopiksi, ja vaikka menestyspelien sävellykset ovatkin siellä syntyneet, hän vaikuttaa kärsineen olosuhteista ja odottaa muutolta paljon. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA
Pelisäveltäjän pajassa
Angry Birdsin, Trinen ja Outlandin kaltaisten maailmalle ponnistaneiden menestyspelien säveltäjä Ari Pulkkinen on ensimmäinen musiikintekijä, jolle kotimainen peliteollisuus on myöntänyt arvostetun "Vuoden suomalainen pelikehittäjä" -palkinnon. Pulkkinen uskoo että toimimalla ison pelifirman nurkissa vaikkakin itsenäisenä yrittäjänä pysyy paremmin alan imussa, kuin jos vääntäisi musaa omissa oloissaan etäämpänä, yhteydenpidon jäädessä facebookien ja skypejen varaan.
Amigalla alkuun
Pulkkisen kipinä säveltämiseen syttyi musikaalisessa kodissa. Bändejä ei kotikulmilla juuri ollut, joten biisien hahmottelu alkoi omin päin Amigalle koodattujen tracker-softien parissa. Isommissa peleissä on koko ajan taustalla jotain musikaalista elementtiä, ambientia vähintään. Arvostan hyvin paljon elävää soittamista, se tuo sielua ja särmää biiseihini.
levat kenttäbiisit eli pelitapahtumien taustamusiikki. Nykyään musiikit eri yhtiöiden peleihin tuotetaan oman AriTunes-firman kautta. Ja tarinallisesti tärkeämmissä paikoissa on hyvä olla selkeästi melodista musiikkia. Esimerkkinä niin sanotusta adaptiivisesta musiikista Pulkkinen mainitsee Dead Nation -zombiepelin, johon tehtiin kuusi eri "tension leveliä" eli peliin reagoivaa tunnetasoa, joiden sisällä musiikin täytyy muuntua saumattomasti pelin aikana. Ohessa hän toimi myös pelien suunnittelijana, mistä kertynyt tieto on ollut myöhemmin arvokasta musiikintekijälle. Suurimmat hittipelit julkaistaan monelle alustalle, joten peliäänen miksaamisen suuria haasteita on yrittää huomioida käyttäjien kuunteluympäristöjen ja toistolaitteiden kirjavuus. Frozenbytessa Pulkkinen viihtyi yli viisi vuotta talon musiikki- ja äänivastaavana. Toisesta äärilaidasta löytyy sarjakuvamaisen kepeästi keinuvaa Angry Birds -teemaa, johon Pulkkinen kertookin kiteyttäneensä koko pelin tunnelman ja brändin.
Cubasessa Pulkkisen musiikki on vielä midinä, valmistuttuaan raidat rendataan audiotiedostoiksi Acid Pro'hon.
Pelimusiikin paloja
Pulkkinen kertoo tekevänsä ensin teemabiisin, jossa kiteytyvät pelin moodi, fiilis ja kohderyhmä. Piano on Pulkkisen instrumentti, joten raidat hän soittaa sisään kiippareilla. Siinä kun mobiilipelin musiikki syntyy yleensä alusta loppuun elektronisesti, vähänkin isommissa projekteissa Pulkkinen pyrkii käyttämään ainakin yhtä solistista muusikkoa konepohjien päällä. Olen mukana siihen asti, kunnes julkaisija on sitä mieltä että nyt tämä laitetaan pakettiin. Mobiililaitteille miksatessa kannattaa välttää tietysti liian matalia mutta myös liian kirkkaita soundeja, jotka aiheuttavat helposti hampaiden vihlontaa, Pulkkinen neuvoo. Miksaukseen ja masterointiin liittyvää oppia Pulkkinen on hakenut myös Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian kursseilta. Toisaalta jossain Angry Birdsissä ei ole paljonkaan musiikkia pelin sisällä. Lähetin Cubasesta nuotit printattuina ja kaikki raidat audiona Frankfurtiin, jossa niistä tehtiin lopulliset nuotit ja orkesterisovitukset. Pelissä, johon voi hukata noin törkeän paljon tunteja ei oikein voikaan olla musiikkia koko ajan, koska parhainkin sävellys alkaa turruttaa nopeasti.
Trine 2 -tasohyppelyseikkailun soundtrack-albumi tarjoaa pelin ääniraitojen lisäksi kaksi Brandenburg State Orchestran sovitusta pääteemoista.
Kamojen kirjo
Perinteisen pc:n lisäksi PlayStation 3- ja Xbox 360 -konsolit ovat peliviihteen merkittävimmät käyttöalustat, ja älypuhelimet sekä iPadin tyyliset kannettavat tulevat vauhdilla perässä. Se on sama ilmiö kuin leffojen kanssa, monet leffadiggaritkin lähtevät metsästämään niiden musaa. Monissa muissakin peleissä Pulkkisen sävelmateriaalia leimaa eeppisen orkestraalinen ote, joskin pitkälti koneellisesti toteutettuna. Olen itsekin leffamusafani, ja sieltä on kotoisin periaate, että pelissäkin pitää olla tunnistettava teemabiisi, vaikka menussa jos ei muualla. Säveltäjän työtä raamittavat pelin aihepiiriin sopivien musiikkityylien lisäksi myös pelin toimintaperiaatteen mukaan vaihtuva lähestymistapa. Tuona aikana syntyi ensimmäinen kaupallinen musiikkityö vuonna 2005 julkaistuun Shadowgrounds-peliin. Konsolit sen sijaan on usein kytketty kodin viihdejärjestelmään, joten niille voidaan tehdä tasapainoinen miksaus 5.1-tasoon asti. Teeman jälkeen vakiona tuwww.riffi.fi 4/2012
17. Tie menestyväksi pelisäveltäjäksi on pitkäjänteisen työn tulosta ja on vaatinut vankkaa omistautumista, sillä ihan alussa mies painoi pitkään töitä pelialalla periaatteessa palkatta. Mitään oletusmiksausta ei tehdä pelaajalle, joka käyttää telkkarin kaiuttimia, koska eihän sellainen käyttäjä ole oikeasti kiinnostunut pelin äänistä muutenkaan. Pulkkisella on paljon pelien maailmoihin lumoutuneita ihailijoita, jotka kokevat musiikin erityisen vahvasti. Fanit kyselivät jo Trine 1:n aikoihin bonuskamaa, joten tuotin sitten kakkosen soundtrack-albumille vähän ekstraa. Varsinkin Trine-fantasiapelien mahtipontisissa sävellyksissä kuuluvat Pulkkisen elokuvamusiikista imemät vaikutteet. Ja yleensä sen jälkeenkin, koska voi tulla kaikenlaisia nakituksia, esimerkiksi trailereita.
Teema on tärkein
Pulkkinen innostui niin suuresti Lontoon filharmonikkojen Angry Birds -sovituksesta, että päätti siltä seisomalta teettää Trine 2:n oheistuotteena julkaistulle soundtrack-albumille saksalaisella isolla orkesterilla versioita, joita käytetään lisäksi pelin videotrailereissa. Aivan kaikki midisormiolla ja sampleplugarilla toteutetut raidat eivät kuitenkaan jää sellaisenaan lopputuotteeseen, vaan ne nuotinnetaan ja soitatetaan uudestaan elävällä soittajalla. Jokaiselle tasolle on ikään kuin sävelletty omat biisit. Pulkkisen tapauksessa musiikki, ääniefektit, miksaus ja masterointi ovat yhtä ja samaa projektia jossa mies on itse koko ajan mukana. Peleissä kuultavat soitinkattaukset ovat suoraan verrannollisia niiden budjetteihin
Vaikka musiikki on ja tulee aina olemaan tärkein väline jolla tunnelma luodaan, se on kuitenkin lopulta vain taustamusiikkia, ei pääasia! N
Riffin nettispesiaalissa (www.riffi.fi) kerrotaan pelisäveltäjän studiokalustosta sekä pelialan äänisuunnittelusta ja liiketoiminnasta.
Pulkkinen ja pelit
Frozenbyte: Shadowgrounds, Trine 1 ja Trine 2 "2005 julkaistu Shadowgrounds oli ensimmäinen kaupallinen pelimusiikkini. Hän sanoo itse välttäneensä näin juuttumisen maneereihin, ja samalla on helpompi inspiroitua siitä, kun saa tehdä jotain aivan uutta. Aloitan tekemällä hyvän stereokuuntelun ja rupean sitten tsekkaamaan monikanavaääntä. Ilman tuommoisia työkaluja olisi nykyään enää hankala tehdä mitään, Pulkkinen lisää. Vaatii vaivaa ja tarkkuutta yhdistää pelin muu äänimateriaali musiikkiin niin, että elementit vahvistavat eivätkä syö toisiaan. Jos miksaus vaikuttaa tukkoiselta se johtuu yleensä siitä että liian paljon kamaa soi yhtä aikaa.
Pelikehittäjä-palkinnon myöntäminen säveltäjälle on paitsi iso meriitti Pulkkiselle, myös osoitus siitä että musiikin merkitys pelien menestystekijänä on tunnustettu. Siksi myös ducking-säädöt ovat peleissä tärkeitä, esimerkiksi jos tulee joku iso räjähdys, niin miten se painaa musaa ja muita äänielementtejä alas. Pelimaailmassa on nyt trendi, jossa sisältöä ja taiteellisuutta arvostetaan yli kaiken, eivätkä musiikki ja muut äänityöt jää siinä yhtään vähemmälle. Esteeksi yksin tekemiselle alkaa nykyisissä projekteissa nousta myös ajan rajallisuus. Jos sound designin tekee joku muu kuin minä, sääntö on että siinä ei saa oletusarvollisesti olla mitään musikaalisia elementtejä! Miksauksessa Pulkkinen pitää musiikin edessä stereona, subbarilla lisättynä, ja muut äänet kiertävät 5.1-kuuntelussa myös taakse. Outland taas kilpaili juuri Yhdysvalloissa pelikehittäjien ammattimessuilla vuoden parhaan ladattavan pelin tittelistä." Rovio: Angry Birds, Angry Birds Rio "Angry Birds on tietenkin sävellyksistäni tunnetuin, yhtään haastattelua en ole pystynyt antamaan etteikö sitä mainittaisi jossain vaiheessa. Dead Nation -zombiepeli oli hauska projekti, vaikka onkin pelinä totista K18-kauhua. Näin käy myös jos musiikki on laadullisesti väärää, silloin ääniraita hyökkää pahasti korville. kahdeksan remixiä."
Volyymin raamit
Dynamiikkavaihtelut pidetään tiukasti aisoissa, koska pelit tehdään parhaimmassakin tapauksessa vain kodin viihdelaitteisiin. Trine 2:ssa on toista tuntia sävellettyä musiikkia, ja ääniefekteineen hinkkaamista olisi pelissä riittänyt yhdelle käsi- ja korvaparille liki vuodeksi. Pulkkinen vetää vertauksen elokuvamaailmasta, jossa dynaamisesti rikkaita miksauksia tehdään sertifioituihin teatteritiloihin, mutta samat elokuvat versioidaan televisioon huomattavasti kapeammalla voimakkuusasteikolla. Varsinkin loppukenttien miksaukseen meni paljon aikaa, siellä möykkää sellaisia superörkkejä joista aiheutuu hirveästi LFE-ääntä. Piti testata monta päivää miksausmatriisia, joka neuvoo äänelle miten se käyttäytyy tällaisissa ääritilanteissa.
Musa on taustaa
Pelimusiikki syntyy pelkistetyllä laitteistolla pelisäveltäjän tärkeimmät studiotyökalut piileskelevät tietokoneen muistissa.
Äänikuva auki
Isomman budjetin pelit ovat nykyään tulvillaan ääntä. Pulkkinen jakaa roolit karkeasti siten, että pelin tunnelma synnytetään äänisuunnittelulla ja tunteet musiikilla. Tein Roviolle pari vuotta lintuprojektia, mihin sisältyi mm. 5.1-musaakin on kokeiltu, mutta siihen tuhraantuu hirveästi aikaa eikä lopputulos ole vaivan arvoista. Dead Nation -pelissä tekijöille päänvaivaa tuottivat yli 8000 äänitiedoston lisäksi yli 500 event-komentoa, joissa peli kutsuu jotain ääniryhmää.
18 www.riffi.fi 4/2012. Kehittäjäfirmoissa ymmärrys musiikin ja äänen tärkeydestä peleissä on ratkaisevasti lisääntynyt sen kymmenen vuoden aikana minkä olen ollut mukana, Pulkkinen nyökkää. Alasta kiinnostuneita Pulkkinen neuvoo heittäytymään erilaisiin projekteihin ja aloittamaan aina mahdollisimman puhtaalta pöydältä. Pelimaailmassa soundtrack tarkoittaa pelin musiikkia ja sound design muuta äänimaailmaa. Normaalien audiosoftien lisäksi vuorovaikutteisten videopelien äänituotannossa tarvitaan Audiokineticin WWisen tapaisia edistyneitä auktorisointityökaluja, joiden kautta pelin koodi käyttää ääniä pelin tilanteen ja tarpeen mukaan. Pelisäveltäjän pahimpia mokia taas on tehdä raidalle liian vähän musiikkia, jolloin samojen teemojen jankuttaminen alkaa nopeasti turruttaa, minkä lopputulemana pelaaja sammuttaa musiikin pois. Uudemmat Trine 1 ja 2 ovat myyneet tosi hyvin, jälkimmäinen julkaistiin aivan äskettäin näistä löytyvät hienoimmat biisini." Housemarque: Super Stardust HD, Dead Nation, Outland "Ensimmäinen iso projektini oli Super Stardust HD, joka on Housemarquen ladatuimpia verkkopelejä. Pulkkinen on tehnyt usein molemmat, mutta efektipuolta hän pyrkii nykyisin enemmän tuottamaan kuin itse tekemään, jotta korvat säilyvät kokonaisuudelle avoimempina. Enää ei tarvitse perustella miksi peleissä pitää olla hyvät äänet ja musa
Uusi V-Guitar luo sähkökitaran uudelleen liittämällä Fenderin klassiseen Stratocasteriin Rolandin innovatiivisen teknologian, joka muuttaa käsityksen siitä, mitä yhdellä maailman arvostetuimmista instrumenteista pystyy soittamaan. Musiikkiteollisuuden jättiläiset, Roland ® ja Fender ®, ovat olleet mukana luomassa modernin musiikin soundimaailmaa innovatiivisten tuotteidensa kautta. Nyt kaksi suurta yhdistää voimansa ottaakseen seuraavan askeleen kitaran evoluutiossa. www.roland.
Fiilinki ja tatsi ratkaisee. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA
Chester THOMPSON
30 vuotta tuurauskeikalla
Frankfurtin Musiikkimessuilla vieraillut Chester Thompson oli meriiteiltään tämänvuotisten kekkereiden rumpalinimistä kovimpia. Joskus on tärkeämpää se mitä jätät soittamatta kuin se mitä soitat. Myöhemmin Thompsonille kolahtivat Bernard Purdien, Tony Williamsin ja Billy Cobhamin tapaiset nimet. Tokihan olen itsekin harjoitellut hirveästi ja tarkkana että tekniikka pysyy hallussa, mutta on paljon soittajia joilla on parempi tekniikka kuin minulla. Sellainen ymmärtää rakenteet, muodot ja dynamiikan: miten tuetaan solistia kohokohdissa ja kuinka tuodaan biisi takaisin säkeistöön. Silti useimmat tunnistavat Thompsonin paremmin kansainvälisiltä konserttilavoilta kuin levyiltä, ja osaavat yhdistää hänet yhteen nimeen: Genesis.
Nuoret eivät ymmärrä jättää soittoon tilaa, paahtavat vain menemään. Kapulamestarin työnantajia ovat olleet legendaariset rytmi musiikin suunnannäyttäjät Frank Zappasta Weather Reportiin, ja yli sadan albumin ansioluettelossa soivat klassinen, jazz, fuusio, proge, rock ja pop. Se on hyödyllistä, oppii nopeammin ja enemmän. On treenattu metronomin kanssa ja ilman, ja biisit osaa unissaankin.
aailma on pullollaan hyviä rumpaleita; loistavia on vähemmän. Thompson istui itse rumpusetin taakse poikasena, ja alkoi tienatakin soittamisellaan jo murrosikäisenä, 1960-luvun alussa. Hänen rumpali-idoleitaan yhdistää se, että kaikki ovat täysverisiä muusikoita. Vaikka rahakeikoilla soitettiin soulia, innostuin myös jazzista ja imin vaikutteita Max Roachin, Art Blakeyn ja Elvin Jonesin suunnalta. Thompson uskoo, että oma erottuva tyyli voi alkaa hahmottua vasta ajan ja kokemuksen karttuessa. Uusilla tyypeillä motoriikka voi olla uskomaton, ja soittamisesta onkin tullut huippu-urheilua, jossa jokainen sukupolvi on edellistä nopeampi ja vahvempi. Nyt, 63-vuotiaana, hän voisi viettää jo vaikka 50-vuotistaiteilijajuhliaan. Kiertueita edeltävät bändin biisitreenit ja tuotantoharjoitukset ovat nekin viikkojen urakka mutta silti vain viime silaus, jota ennen omat pohjat on otettu haltuun. Chester Thompsonin mielestä pelkkä tekniikka ei tee hyvästä loistavaa. Kukaan ei ole mahtava rumpali tekniikkansa perusteella, vaan vasta sitten kun soittaa sydämestä.
M
Ison koneen kuskina
Genesiksen tai Phil Collinsin lähtiessä kiertämään maailmaa toimintaa raamittavat raskas esityskoneisto ja esiintymistilanne, jonka pohjana on viimeisen päälle viilattu biisimateriaali. Stadionin kokoisen show-koneen kuskiksi valmistautuminen fyysisesti ja henkisesti vaatii kanttia. Itse kullakin olisi opittavaa niistä vaatimuksista ja vastuusta, joita tämän mittakaavan keikka muusikolta varsinkin rumpalilta edellyttää. Thompsonin mukaan jokainen voi loputtomasti treenaamalla hankkia kuinka huimat soittovalmiudet tahansa, mutta jekku onkin siinä mitä taidoillaan tekee.
20 www.riffi.fi 4/2012. Siinä iässä soittaa aina itseään vanhempien, kokeneempien ja parempien kanssa
Aina löytyy töitä rumpalille, jolla on tarkka käsi, korva ja silmä Chester Thompsonille katsekontakti soittajatovereihin on kaiken perusta.
Suorituskyvyn ylläpito urheilemalla on tärkeää stadionbändin rumpalille, muuten parin tunnin rutistus rannattoman yleisömeren edessä ei ennätä encoreen asti. Mutta ennen vanhaan rumpalin täytyi pidätellä klubikeikalla parinsadan ihmisen edessä, ei siinä voinut mättää menemään.
Ennen jättikeikkaa Thompson lämmittelee puolisen tuntia Ddrum-sähkösetin ääressä, mutta kuuntelee kehoaan ettei tulisi huhkineeksi itseään puhki ennen lauteille nousua. Tosin monethan soittavat nykyään klubeissakin yhtä lujaa kuin urheiluareenoilla, että heille se on ihan sama, heh. Isolla keikalla käytän kahta bassorumpua, joita suosin tuplapedaalin sijaan aina silloin kun ei tarvitse itse roudata! Kaksi itsenäistä pedaalia iskemässä eri kalvoihin tuntuu paremmalta kuin tuplapedaali. Ja kun sattuu olemaan pitkät jalat, kahden
www.riffi.fi 4/2012
21
Oppilaani ovat periaatteessa aikuisia, mutta välillä tuntuu että ne ovat yhdeksänvuotiaita. Se oli aivan mahtava harjoitusmenetelmä, jonka avulla kuka tahansa oppii mitä tahansa, kunhan toistaa tarpeeksi kauan! Zappan kanssa opinkin soittamaan ensin kaikki nuotit mitä on kirjoitettu, ja sitten Weather Reportissa opin mitkä pitää jättää pois.
Kapulanheittoa
Chester Thompson virittää rumpunsa, varsinkin tominsa, toisin kuin useimmat. Yhtä ällöä on, jos rumpali tekee samoin. Kuunteleminen auttaa, mutta kun kaikki eivät kuuntele...
siikkilinjalla Nashvillessa. Normaalisti alakalvo on löysemmällä kuin lyöntikalvo, millä hän saa enemmän alakertaa ja potkua ilman että tarvitsisi tinkiä kapulan tatsista. Patarummun soittajilta olen oppinut laittamaan sormen kevyesti kalvolle kun viritän, jolloin kuulen yläkerrannaisen, kuin kita-
Neuvoja nuorisolle
Vuosikymmenien freelance-uran päätteeksi Thompson on ottanut itselleen päivätyön hän opettaa rumpaleita yliopiston mu22 www.riffi.fi 4/2012. Jos soitetaan nätisti niin kuin Jostlen kanssa täällä Frankfurtissa, en käytä tulppiakaan ja kuuntelen muita kulmamonitorista. Soittajien taso on korkea jo tullessa, ja opettajan tehtävänä on luotsata valmistuvat opiskelijat menestyksellisen ammattiuran alkuun. Rumpufilleille ei jää yhtään tilaa jos basisti tiluttaa täyteen joka neljännen tahdin lopukkeen. Klikkiympäristössä Thompson suosii 8-osasykettä, paitsi jos biisin kuulokuvan pitää olla yleisölle päin tosi rento silloin klikki pelkille pääiskuille antaa enemmän vapautta fiilistellä. Aika usein joutuu ravistelemaan, että "hei, sun ajatuksesi ovat nyt jossain muualla!" Thompson on jakanut oppilailleen myös malttiin ja työntekoon liittyviä viisauksia, joita hän itse imi suurimmalta musiikinopettajaltaan Frank Zappalta. Jossain uudessa musalajissa basishän soittaisi baarijakkaraa!!" tin rooli voi olla hyvin erilainen kuin perinteisesti, mutta minulle on aina tärkeätä katsekontakti, jolla varmistetaan että groove pysyy hollilla. Vaikeinta on ollut opettaa keskittymistä, mikä on outoa. Genesikset ja Zappat ovat historiaa, tänä päivänä Chester Thompsonia työllistää Frankfurtissakin nähty erikoinen Jostle, jossa soittaa kolme tähtibasistia: Lee Sklar (vas.), Steve Bailey ja Jonas Hellborg.
KUVA: PIETRO SUTERA
bassarin kanssa ei ole ulottumisongelmiakaan. Oppilailleen Thompson tähdentää, että rudimenttien ja treenauksen lisäksi pitää kuunnella paljon musiikkia varsinkin sellaista joka ei ole omaa suosikkilajia. Yleensä ne ovat bändin mootto"Soundi lähtee aina soittajan ri, ja tänään Frankfurtissa meillä onkin näpeistä: Phil Collinsin varsin vääntävä diesel: rumpali ja kolme kuuluisan soundin erottaa vaikka basistia! Thompson hoksaa ja hohottaa. Rumpalin ja basistin täytyy maalata samaa taulua ja kunnioittaa toisiaan, Thompson runoilee. Olen aina myös istunut tosi korkealla. Philin ja Genesiksen kanssa klikki on aina Roland 808:n komppi, jollaisen kanssa on kiva soittaa koska sehän on osa biisiä eikä oikeastaan klikki ollenkaan. Zappa opetti muusikkonsa totisesti harjoittelemaan. Yritin joskus laittaa penkkiä alemmaksi koska näin monien soittavan niin, mutta selkäni kipeytyi siinä asennossa pahasti.
Silmä kovana
Korvamonitorointiin Thompson käyttää nykyään Westonemerkkiä. Lavalla kaiken perustana on rumpalin ja basistin saumaton yhteispeli. Vain ani harva voi onnistua pärjäämään olemalla lyömätön yhdessä kapeassa tyylissä; minulle ja useimmille sellainen ei toimi. Jos halutaan retrompi äänikuva kuten Phil Collinsin viimeisellä "Up Close & Personal"-rundilla hän nostaa alakalvon kireämmälle, jolloin saadaan rummusta vähemmän voimaa mutta enemmän melodiaa. Jos Mothersien kanssa oli tosi vaikea kohta biisissä, niin hidastettiin ja hidastettiin kunnes taittui. Olen opiskellut viritystä viime vuosina enemmän, yritän löytää korkeuden jossa rumpu on vireessä itsensä kanssa. Jos musassa ei tarvita klikkiä mutta bändi soittaa lujaa, laitan tulpat. Jos aikoo elää soittamalla on avartavaa yrittää oppia ymmärtämään mikä on rumpujen rooli missäkin musiikkityylissä
Genesiksen yhdistetty paluu- ja jäähyväiskiertue Turn it on again tehtiin 2007, joten "ison G:n" kanssa Thompson ehti lusia täydet 30 vuotta. Koko Genesiksen porukka ovat kivoja kavereita, eikä kenestäkään ole pahaa sanottavaa, managereistakaan. Kapulatekniikkani on kuin heittäisin kepin huoneen tästä
päästä peräseinään, samoin "heitän" sen rumpukalvoon. Tämän jälkeen kapulat otti joksikin aikaa Ricky Lawson, mutta Thompson palasi Collinsin ryhmään The First Final Farewell -kiertueelle 2005. Sähköiset lyömäsoittimet eri muodoissaan ovat olleet Thompsonin työkaluja ja -kavereita kauan. Thompsonin soittoa kuullaan legendaarisilla One Size Fits All ja Roxy & Elsewhere -albumeilla. Näin hän saa soundiinsa paljon "puuta" ilman että kapula olisi paksu ja raskas. Yli sadalla albumilla esiintynyt Thompson on vähän näreissään siitä, että hänet tunnetaan lähinnä keikoilta ja vieläpä siitä bändistä jonka levyillä hän ei edes soittanut! Joskus tuntuu, että olin Genesiksen mukana liian kauan, enhän ollut oikeasti bändin jäsen eikä minulla ollut siinä osaa eikä paikkaa. 30 vuotta viuhahti ohi eikä käteen jäänyt mitään joskus sitä miettii, että miksi tein tämän. Vaikka Thompson ei ole koskaan saanut soittaa raitaakaan sen koommin Genesiksen kuin Collinsinkaan studiolevyille, hän esiintyy lukuisilla kummankin kiertueilta äänitetyillä livealbumeilla ja videotallenteilla. rankielen oktaavit. Ydinkolmikon ja Thompsonin lisäksi ryhmään kuuluu kitaristi Daryl Stuermer.
KUVA: GUIDO KARP
www.riffi.fi 4/2012
23. Erona on se, että liike loppuu sormiin. Poikaansa Thompson neuvoo pidättäytymään kuvioista, joissa ei pääse yhtyeen jäseneksi ja osalliseksi levytyssopimukseen. Vaikka moni Thompsonin kollega olisikin ollut onnesta soikeana päästessään Phil Collinsin tapaisen megatähden vakiotuuraajaksi, eläkeikää lähestyvä Thompson katsoo nyt taaksepäin miettien, että uravalintoja olisi voinut tehdä toisinkin. Tähän Thompson ei halunnut sekaantua, ja hyvä niin. Se auttaa löytämään vireen tarkemmin jokaisen ruuvin kohdalle. 1970-luvun puolivälissä hän liittyi Weather Reportiin, minkä hedelmänä syntyi fuusiojazzin virstanpylväs Black Market, jolla Thompsonin rumputyöskentelyä säestää lyömäsoittimissa Alex Acuña. Saksojen yhdistymisen kunniaksi syksyllä 1990 Berliinissä kuvattu hieno Seriously Live -videotallenne esittelee Thompsonin ja suosionsa huipulla paistattelevan Collinsin työskentelyä parhaimmillaan. Collinsin rundeilla Thompsonia on nähty ensimmäisestä tuoreimpaan laskien liki kolmenkymmenen vuoden jänteellä, sillä viimeisin Motown-covereihin keskittynyt Collins-kiertue Up Close & Personal tehtiin 2010. Miehitykseen ei suostunut myöskään kitaristi Daryl Stuermer, Thompsonin aisapari ja toinen Genesis-kiertueiden vakiokasvo. Minun olisi vain itse täytynyt osata pitää parempaa huolta urastani, siinä kaikki. Nyt se on loppu eikä minulle kerry mitään tuloja takautuvasti niiltä ajoilta. Kuinka joku osaakin kirjoittaa biisiin rummuille aina juuri sen oikean jutun, Thompson piristyy. Viitisen vuotta Genesiksen keikkakokoonpanoon liittymisen jälkeen Thompson löysi itsensä myös Collinsin kiertuebändin rumpupenkiltä, kun Collinsin sooloura ampaisi toisen omalla nimellä julkaistun albumin hittiosumien myötä uskomattomaan nousuun. Golfissakaan lyönti ei kanna jos lopetat kesken, palloa pitää seurata loppuun asti. Thompson suunnitteli Regal Tip -kapulamerkille nimikkomallinsa, jonka erikoisuutena on iso nuppi ohuessa varressa. Hän soitti kaikilla kiertueilla yhtä lukuun ottamatta: 1990-luvun lopussa Mike Rutherford ja Tony Banks tekivät yhden levyn ja rundin mittaisen flopin Genesis-nimellä, ilman Phil Collinsia. Thompsonin kuopus Akil on alalla, ja niittää mainetta komppikitaristina Jonny Langin bluesbändissä. Akil onkin saanut usein kuulla isältään klassisen varoituksen: "älä tee niin kuin minä tein". Genesis viiden vuoden takaa valmistautumassa yhdistetylle paluuja jäähyväiskiertueelleen. Rokkaavaa fuusiojazzia diggaileva Phil Collins pestasi Thompsonin Genesiksen keikkakokoonpanoon 1977, kun laulaja Peter Gabriel lähti lätkimään bändistä, ja Collins peri Gabrielin paikan lavalla. Studiossa Collins hoiti rummut kuitenkin itse tästäkin eteenpäin. Mitä soittofiilikseen tulee, akustisen voittanutta ei ole!
Pärinää kuudelta vuosikymmeneltä
1960-luvun alussa keikkailun aloittaneen Chester Thompsonin läpimurto kansainväliseen kastiin tapahtui vuonna 1973 hänen päästyään Frank Zappan Mothersiin. Opin paljon Phililtä, joka on musikaalisimpia rumpaleita joita tunnen. Ja jotain tuntuu patoutuneen, vaikkei paljon ulos tihkukaan. Aikansa kutakin Genesis on oletettavasti viimeisen maailmankiertueensa tehnyt eikä työtarjouspuhelua Collinsiltakaan enää tarvitse päivittäin odotella, joten 63-vuotias Thompson on vapaa puhumaan suunsa puhtaaksi menneistä ajoista. Niiden lisäksi Thompson on soittanut Genesiksen jäsenien Steve Hackettin ja Tony Banksin soololevyillä. Tosin olihan Genesis hienoa aikaa, ja iso osa elämääni, mitä en toisaalta kadu. Ranteeseen ei saa lopettaa, sen jälkeen tapahtuu vielä paljon
Bassarit ovat tyypillisesti isoja 22-tuumaisia. Sehän tässä on jännää, että tuntuu kuin olisin aloittamassa alusta tässä iässä! Minulla on ihan oma bändi, jollaista ei ole aikoihin ollut. Thompsonin mieltymyksissä soittokaluston osalta ei ole mitään erikoisempaa: hän käyttää esimerkiksi normisyvyisiä jokapaikan bassorumpuja ja tomeja ei matalia perinnemalleja. Ja muuttuivathan biisit muutenkin alkuperäisiin levytyksiin nähden vuosien mittaan. Nykyään mies pärjää paljon vähemmällä Frankfurtiinkin hän oli pyytänyt vain normikokoisen vitossetin, mutta paikallinen rumpuvuokraamo kasasi lauteille vanhasta muistista vähän enemmän tomeja kuin oli tilattu. Ja kun kotiuduin maailmanrundilta jäsenet olivat kaikonneet teilleen, joten emme saaneet palasia enää kohdalleen ja kaikki työ valui hukkaan. Siinä mielessä Genesis ei ehkä ollut minulle paras valinta, mutta olin sitoumukseni antanut ja tietysti pidin sanani.
Muuttuvat laulut
Chester Thompsonin rooliin niin Genesiksessä kuin Collinsin bändissä liittyy popmusiikin historian oudoin järjestely: Collins toteuttaa aina kaikki rumpuosuudet studiossa, mutta Thompson soittaa keikalla periaatteessa kaiken. Samoin ensivierailunsa Suomeen Kulttuuritalolle 1970-luvun alkupuoliskaikki nuotit mitä on kirjoitettu, kolla Zappan riveissä. Opettelin levyiltä biisit, joita minut oli palkattu komppaamaan, jotta he saattoivat esittää niitä faneilleen. Mutta soundien takia rakastan sähkörumpuja; jos löytyy vaikka joku ihan pöllö uusi soundi sitä huomaa yhtäkkiä soittavansa jollain uudella tavalla.
Uuden alussa
Chester Thompsonin viimeisistä maailmankiertueista on jo tovi. Jep, levyillä käytetään paljon sähkörumpuja ja rumpukoneita, ja Philillä on setissään ne kuuluisat konserttitomit, joita on jyrkästi kompressoitu. Asennoidun tähän kuvioon niin, että olen ikään kuin soittamassa coverkeikkaa, Thompson heittää kuivasti. Collins ja Genesis ovat minun näkökulmastani coverbändejä. Se sävelletään niin, että miekkoset istuvat nenäkkäin hotellihuoneessa ja takovat kapuloillaan paria baarijakkaraa tai sohvatyynyä. Lisähaasteeksi voisi äkkiseltään kuvitella ainakin sen, että Collinsin rumpukattaus on popmusiikin omintakeisimpia ja sointi todella uniikki, siinä kun Thompson soittaa normaalin oloisella setillä ja soundilla. minullahan oli 1980-luvulla oma bändi läpimurron partaalla, tehtiin demoja joista ihmiset olivat innoissaan ja kaikki oli levytyssopimusta vaille valmista paitsi että minä olin sidottuna Genesiksen rundaamiseen. Zappa teki tämänkin päin vastoin kuin muut: Frank toi uudet biisit aina ensin kiertueelle, kokeili niiden vastaanottoa yleisön edessä ja vasta sitten ne purkitettiin.
KOVAA JA KOOKKAASTI
Rummuissa Chester Thompson on käynyt urallaan läpi karkeasti neljä kymmenen vuoden jaksoa. En varmaankaan... Mutta ei soundi ole lopulta kamoista kiinni, Philin soittotyyli on niin erottuva! Thompson innostuu kuvailemaan kuinka kiertueelle harjoitellaan Philin ja Chesterin "rumpujen kaksintaistelua" eli odotettua illan kohokohtaa. Ja vaikka rummut ovat nykyään periaatteessa DWmerkkiä, virvelitelineeseen saattaa eksyä esimerkiksi Craviotton syvä snare.
Lue myös nettispesiaalista (www.riffi.fi), kuinka saksalainen äänittäjä Uli Frost kaivoi esiin Thompsonin Genesis-setin varastojen uumenista.
Tavaramerkkisoundia tyynyillä
Palataan lopuksi vielä rumpuosuuksien muuntamiseen levyltä lavalle. Kaksi muusikkoa kuulostavat samaakin soitinta soittaessaan ihan erilaisilta, koska soundi lähtee aina soittajan omista näpeistä! N
24 www.riffi.fi 4/2012. ja Weather Reportissa oppi Thompson kertoo olleensa aina kiinnostunut tutustumaan uusiin musiikinlamitkä pitää jättää pois." jeihin. Thompson nauhoittaa improvisaatiot läppäriinsä simppelillä mikillä, ja sovittaa pätkistä kiertueelle duettobiisin. Genesis- ja Collins-keikoilla Thompsonia nähtiin kuuden etutomin, kahden lattiatomin ja kahden bassarin uhkean kattauksen takana. Thompson selvästi kärjistää, sillä perään hän toteaa ettei Collinsin levylle soittamia raitoja koskaan pyydetty kopioimaan liveversioihin sellaisenaan, vaikka tärkeät taitteet ja fillit pitikin plokata sovitukseen tarkasti. 1970-luvulla merkki oli Ludwig, sitten tuli Pearl, 1990-luvulla Sonor ja vuosituhannen vaihteessa Drum Workshop, jolla mies kolaa edelleen. Suhde symbaaleihin on ollut kestävämpää lajia, uran alkupuoliskon ajan merkki oli Paiste, viimeiset pari vuosikymmentä mies on vedellyt Phil Collinsin tavoin Sabianilla. Sieltä läppärin raidalta se Philin kuuluisa, kulmikas soundi kuuluu selvästi vaikka hän soittaa tyynyä tai tuolia, ja oma pyöreämpi soundini erottuu myös. Sekä Phil Collinsin (2005) että Genesiksen jäähyväisrundien (2007) tiimoilta Thompson kävi Suomessakin, ja muistaa molemmat visiitit kysy"Zappan kanssa oppi soittamaan mättä. Ensimmäistä albumiaan levyttävässä bändissä pianoa soittaa Joe Davidian ja pystybassoa Michael Rinne, joille Thompson povaa loistavaa tulevaisuutta muusikkoina. Thompson nauttii nyt uudenlaisesta vapaudesta. Erityisesti nyt kun ison mittakaavan rundit on pääpiirteittäin lusittu hän on intoutunut tutkimaan tyylejä joita ei ennestään tunne. Tuskin hän
kuitenkaan pystyisi kieltäytymään, jos puhelin soisi ja pyydettäisiin taas kerran ison kelkan kyytiin. Niinhän se menee kaikilla, että ensin tehdään levy ja sitten aletaan tahkota biisejä kiertueella. Tällä hetkellä Thompsonin suosikkimusa tulee Brasiliasta, ja miehellä on parin nuoremman taiturin kanssa jazzpitoinen trio, jonka soittoa terävöitetään lattarimaustein. Kun biisejä soitettiin ilta toisensa jälkeen alkoi rumpusoundini omalla painollaan näytellä livenä biiseissä isompaa roolia. Isoilla keikoilla peltikattaus saattaa sisältää esimerkiksi 14" AA Rock Hatsien ja 21" Prototype Riden lisäksi tasapainoisen valikoiman kirkkaita ja tummia aksentti- ja efektisymbaaleita crasheista splashiin ja chinaan
reaaliaikaisella UAD-prosessoinnilla
HD-ÄÄNITYSJÄRJESTELMÄ
VALTAVA EDISTYSASKEL AUDIOLLE
Alansa johtava äänityslaitteiden ja ohjelmistojen valmistaja Universal Audio esittelee nyt mullistavan Apollo-äänitysjärjestelmän. Kaikki tämä luokkansa parhaalla 24-bit/192 kHz äänenlaadulla. Apollo tarjoaa 18/24 kanavaa I/O:ta ja mahdollistaa reaaliaikaisen äänityksen UAD-efektien kautta. Apollo yhdistää Universal Audion pitkän kokemuksen analogilaitteiden suunnittelusta sekä arvostetut UAD-prosessorit suoraviivaiseksi äänitysjärjestelmäksi Firewire- ja Thunderbolt-liitännöillä varustetuille MAC- ja PC-tietokoneille (Windows 7 tuki tulossa kesällä 2012). Lisää Apollosta: www.uaudio.com/apollo www.msonic.fi Luokkansa parasta äänenlaatua Reaaliaikainen äänitys UAD-prosessoreiden kautta (Neve, SSL, Studer, Lexicon, Roland jne.) Lisää DSP-tehoa miksaukseen ja masterointiin Thunderbolt I/O (myydään erikseen)
www.uaudio.com
msonic oy Kiitoradantie 11, 01530 Vantaa, Finland www.msonic.fi info@msonic.fi +358 (0)10 439 8800
www.riffi.fi 4/2012
25
Kuulostaa eräänlaiselta unelmien täyttymykseltä.
26 www.riffi.fi 4/2012. TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO JASKARI
Ken Bebensee
elämäntapana soitinrakennus
Omavaraiselämää leudolla ilmastovyöhykkeellä, musisointia ja soitinrakennusta
Vuosituhannen vaihteen jälkeen tilanne alkoi vihdoin parantua. Vietin lapsena paljon aikaa sukumme metsissä itäisessä Reddingissä, pohjois Kaliforniassa. Todellinen päänavaus soitinmarkkinoille seurasi muutaman vuoden kuluttua. Perustin "KB Guitars & Basses" -liikkeen virallisesti lokuussa 1989 San Luis Obispossa, Kaliforniassa. Olin luonnon lisäksi myös kiinnostunut tieteestä ja siitä, miten asiat toimivat maailmassa. San Obispossa oli tuohon aikaan laadukkaita FM-radioasemia, joista KOTR soitti rhytm&bluesia ja KCBX jazzia sekä klassista. Leppoisan kylän raitilla on nykyisin kahvila, pari pientä kauppaa ja bensa-asema. Asepalveluksesta päästyäni aloitin elektroniikkaopiskelut Kalifornian polyteknillisessä korkeakoulussa. Vuonna 1993 vierailin soittimieni kanssa Los Angelesin NAMM-showssa. Helvetin Enkelit. Se oli kuitenkin meluisa ja myrkyllinen työympäristö. Viisitoistakesäinen nuorimies vietti ystävineen iltaa leirinuotion ääressä. Hän jätti minulle monet työkaluistaan. Teollinen muotoilu vaikutti paljon mielenkiintoisemmalta ja laajemmalta alueelta, joten vaihdoin sen pääaineeksi. Tontille astutaan savesta, hiekasta ja oljista valmistetun portin kautta. North San Juanin raitilla tohtii turistikin pysähtyä, nykyisin.
N
orth San Juan sijaitsee Kalifornian pohjoisosassa neljän tunnin ajomatkan päässä San Fransiscosta. Lopulta valmistin lukion veistotunnilla ensimmäisen sähkökitarani ja parantelin soitinta vielä kotiverstaalla. Valmistuttuaan Ken ryhtyi KOTR:in DJ:ksi ja laajensi tietoisesti musiikin tuntemustaan. Asukkaiden vaatimuksista virkavaltakin uskaltautui lopulta paikalle viitisen vuotta sitten. Seurasin tarkkaavaisena, kuinka he valmistivat perheelle huonekaluja. Ajan kuluessa seudulla toimi huumelaboratorioita, ja sitä hallitsivat oman käden oikeudella mm. Isoisäni opetti minulle jo lapsena, miten liima sivellään täsmällisen ohuesti toisiinsa liitettäviin puukappaleisiin. Seurueeseen kuulunut tyttö viihdytti porukkaa soittamalla kitaraa ja laulamalla kaikkien tuntemia sävelmiä. Ostin saman tien hal-
Bebenseen lähtökohtana on rakentaa ensiluokkainen soitin, mutta yhtä oleellista näyttää olevan persoonallinen muotoilu.
van kitaran panttilainaamosta. Shortseihin pukeutunut isäntä nauttii lounastaan puiden varjossa. Opin tuon työkokemuksen kautta omissa soittimissani välttämään muiden valmistajien yleisiä rakennevirheitä. Opiskelin lisäksi sivuaineena musiikkia. Sinne löytää ajamalla Nevada Citystä kiemuraista vuoristotietä noin 15 mailia pohjoiseen. Keskustan liepeillä sijaitsee myös soitinrakentaja Ken Bebenseen (43) verstas. Ymmärsin, etten ole luonteeltani insinöörityyppiä. Arvelin saavuttaneeni hanttihommissa jonkinlaisen palkkakaton, johon pääsisin myös soittimia valmistamalla ja korjaamalla. Toisin oli ennen: seutu kukoisti kultaryntäyksen aikoihin 1800-luvun lopulla ja alueella eli tuolloin jopa 30 000 asukasta. Liiketoimintani laajentuessa siirsin verstaani aluksi erääseen teollisuustilaan surffilautojen ja custom-autonosien valmistajien väliin. Maukas ateria koostuu viereisen kasvimaan antimista. Autoin heitä tarvittaessa ja opettelin itsekin korjaamaan erilaisia rikkoutuneita tavaroita kotonamme. Jossain vaiheessa oli sitten luontevaa ottaa lopullinen askel yrittäjyyteen. Rahoitin opintojani myös työskentelemällä paikallisessa musiikkiliikkeessä soitinkorjaajana ja -asentajana. Tunnelma on kuin elokuvien spagettiwesterneistä. Pahaa aavistamattomat läpikulkijat päästettiin hengiltä ja työnnettiin ajoneuvoineen hylättyihin kaivoskuiluihin. Tilauskantani kasvoi. Pian keksin rakentaa paremman kitaran yhdistelemällä muiden lunastamieni kitaroiden osia. 1930-luvulle tultaessa North San Juan autioitui kummituskaupungiksi ja lainsuojattomien piilopaikaksi. Kylän baarin uudet omistajat kohensivat palveluja perustamalla pizzerian ja laajentamalla kaupan valikoimaa. Lukion jälkeen tie vei armeijaan; pohjimmiltaan opiskelustipendin toivossa. Kaskaat sirittävät, linnut laulavat ja vuoristotuuli huojuttaa elokuun paahtavassa auringossa kellastuvia heiniä. Valmistin lukioikäisenä useita erityyppisiä kitaroita. Samalla kun työt vetivät nuorta miestä soitinrakennusta kohden, työnsivät ensimmäisen opiskeluvuoden kokemukset häntä pois akateemiselta uralta. Tuona yönä innostuin soittamisesta. Muukalainen hurauttaa yleensä pikkukylän läpi, ennenkuin tajuaa ajaneensa sen ohi. Myös isäni toimi puuseppänä ja metsänvartijana. Halusin muuttaa maalle ja tehdä töitä jossain vanhassa ladossa.. Leppoisa, nuorekas mies toivottaa vieraan tervetulleeksi, esittelee taloaan ja kertoo taustastaan. Saman kohtalon kokivat jopa osavaltion poliisit, jotka karttoivat paikkaa hyvästä syystä
Verstas
Raadollisesta menneisyydestään irti pyristelevä North San Juanin alue oli vuosituhannen alussa vasta heräämässä nykyiseen kukoistukseensa. Elokuussa 2001 muutin verstaani North San Juanin pohjoispuolella metsässä sijaitsevaan 9000 neliön teollisuustilaan, joka oli aiemmin toiminut ikkunatehtaana. Säilytän tuoreemman puun ulkoilmatyöpajassani. Löysin sydämellisen yhteisön täältä Yuba-joen alueelta, mutta vuokraisäntä paljastui puolihulluksi ja tila liian isoksi tarpeisiimme. Yksityiskohtaisemmat työvaiheet teen sisätiloissa. Suurin osa kunnostukseen käyttämistäni rakennusaineista on kierrätysmateriaalia. Ympäristö on turhankin inspiroiva ja koetan oppia tasapainottamaan työn ja musiikin suhdetta elämässäni. Muokkasin tämän vanhan kodikkaan ladon mieleisekseni työtilaksi. Kaikki alkaa suunnittelmasta. Sitä käytetään paikallisen Willow Springs -yhteisön kokouksiin sekä erilaisiin konsertteihin, kursseihin ja tapahtumiin ja se toimii myös joogastudiona. Tilan jatkuva organisointi on luova prosessi. Jaoin tilan toisten artesaanien kanssa. Teemme asiakkaan kanssa
Tietty huoleton boheemius huokuu myös Willow Springs -yhteisön monitoimitalosta.... Liiteriltä vaikuttava ulkorakennus kelpaa vallan hyvin soitinten säilyttämiseen.
hierojalle, savenvalajille ja taiteilijoille, pihalla taas amfiteatteri pienimuotoisia ulkoilmatapahtumia varten. Ken ei ole ainakaan toistaiseksi joutunut viranomaisten hampaisiin. Asetan vain tuulettimen taakseni ja ilmavirta puhaltaa ne kätevästi pitkin pihaa. Tontti rajautuu kylän raittiin ja rajalla sijaitseva päärakennus on kunnostettu 2000-luvun alussa. Jokainen soi omalla kauniilla tavallaan. Hän tutkii rauhassa puupinoja ja valitsee yleensä vain muutamia mieleisiään lankkuja. Hän kertoo usein kadottavansa ajan kulun työskennellessään. Olen ratkaissut asian usealla eri tavalla. Olin jo varhaisessa vaiheessa kiinnostunut Michael Tobiasin bassoista. Hän luottaa maahantuojan huolehtivan valvontaan liittyvistä seikoista. Yhdysvalloissa puun maahantuotia valvotaan nykyään erittäin tiukasti. Ulkona on myös huoletonta tehdä sellaiset työvaiheet, joista tulee sahanpurua ja pölyä. Sisätiloissa säilytän työn alla olevien soittimien lisäksi ikääntyneemmät puumateriaalit, joten siellä kosteus tulee pitää optimaalisena. Kenin nykyinen verstas on eksoottinen työ- ja asuinympäristö keskellä kolmen ja puolen eekkerin tilaa. Sitä varten minulla on erilaisia raspeja, kaiverrustyökaluja ja hiomakoneita. Kuulin opiskelukavereiltani Yuba-joesta. Vietän kaiken aikani soittimien keskellä. Onnekseni ehdin muuttaa tänne, ennenkuin tuo edellinen paikka syttyi tuleen ja räjähti taivaan tuuliin. Kysyn Keniltä, arvostaako hän itse erityisesti jotain tiettyä soitinvalmistajaa. Kitaravalmistajista minua inspiroivat erityisesti Benedetto ja D'Aquisto. Välillä synkronismi johtaa minut tuntemattomalle polulle, jolla voin toteuttaa uusia ideoitani.
Puu
Ken hankkii materiaalin soittimiinsa luotettavalta maahantuojalta San Fransiscossa. Lisäksi rakennusta piti korjata kaiken aikaa. Seinille ripustetut soittimet ovat todella kauniita, yksilöllisiä ja täynnä mitä ihmeellisempiä yksityiskohtia. Suhtaudun jokaiseen päivään luovan energian uutena ilmentymänä, joka esittäytyy mitä ihmeellisimmissä muodoissa. Sittemmin kiinnostukseni laajeni ja tutkin kaikkia mahdollisia kielisoittimia, jotka sain käsiini viuluja ja kontrabassoja myöden. Talossa on työhuoneet
Suopea ilmasto mahdollistaa asioita, joita suomalainen soitinrakentaja ei voisi ajatellakaan. Sisätiloissa on myös harjoitustila bändille, äänityslaitteet sekä parven lisäksi keittiö. Kysyn Keniltä, miten soittimien hinnat muodostuvat ja miten tilausprosessi yleensä käynnistyy. Joissain osavaltioissa soitinvalmistajat valittelevat valvonnan tiukkuuden vaikeuttavan liiketoimintaansa. Puun optimaalinen varastointi on oma prosessinsa. Jälkeeni tulleet vuokralaiset säilyttivät siellä biodieseliä, kilpa-auton polttoainetta, ja erilaisia hitsaus- ja juotostyökaluja. Keniä huvittaa, kun vieraat ihmettelevät suu auki taianomaista asuinympäristöä
Kasvimaatani piti itse asiassa pienentää, sillä se tuotti aivan liian paljon ruokaa. Lounaaksi oman kasvimaan antimia puiden siimeksessä, ei hassumpaa elämää.
Nykyään rakennan kuitenkin soittimet yhä enemmän omien visioideni pohjalta. Vuosien varrella jotkut asiakkaat ovat todella hurahtaneet koristeluun tavoitellessaan unelmiensa soitinta. Kaiken edellä mainitun Ken on rakentanut kierrätysmateriaaleista, ja talous on muussakin suhteessa omavarainen. Viritinkoneistojen ja mikrofonien on oltava täydellisiä. Passiiviseen lämpövirtaan perustuvan lappo-ratkaisun turvin minulla on lämmintä vettä käytössäni vuodenajasta ja säästä riippumatta. Se tuottaa myös hieman lämpöä ja auttaa pitämään yllä kosteutta. Pyrin tekemään jokaisesta soittimesta veistoksen taitellisen mestariteoksen, joka kestää sukupolvelta toiselle ja toimii täydellisesti muusikkonsa käsittelyssä. Kenin mielestä tärkeintä soinnissa on sävelten selkeys suhteessa toisiinsa. Vastaan kysymyksiin ja ehdottelen sopivia komponentteja, puulajeja sekä muita ominaisuuksia. Aion myös valmistaa muutaman akustisen kaarevakantisen basson. Rakensin aurinkovoimalla toimivan uunin ja vedenkeittimen. Paikalliset tuttavani auttavat nykyään sen hoitamisessa. Tilaustöiden kohdalla kuuntelen luonnollisesti asiakkaiden toiveita.
Soitin vai taideteos. Jaamme osan ruoasta muille yhteisön jäsenille. Kokeilen mielelläni sovinnaisuuden rajoja valmistamalla soittimia, jollaisia ei ole aiemmin tehty. Sitten uskaltaudun seikkailuun erilaisten puulajien ja muotoilun kanssa. Kaiverran ja muovaan puuta sellaisilla tavoilla, jotka eivät olisi mahdollisia tehdasoloissa. Orgaaniset ja luonnolliset muodot kiehtovat minua. Vierailumme lopuksi Ken kertoo lähitulevaisuuden suunnitelmistaan. Yhdistän niissä muotoiluelementtejä viuluista sekä sähköisistä soittimista.
Omavaraisuus
Ken on kiinnostunut vaihtoehtoisista ja uudistuvista energialähteistä. Lämmitän sillä vedet talvisin. Kesäisin hän lämmittää talousvetensä aurinkopaneelin tuottamalla sähköllä. Tallan on oltava täydellinen. Sovellan matematiikkaa ja fysiikkaa saavuttaakseni rakenteellisen yhtenäisyyden kaulan ja tallan välille. Pihamaalla kasvaa luonnonmukaisesti viljeltyjä vihanneksia. Tehdään samalla kerralla molemmat!
Tietoa verkosta · Kenin kotisivut: www.kbguitars.com/ · North San Juanin historiasta: http://en.wikipedia.org/ wiki/Malakoff_Diggins_ State_Historic_Park
www.riffi.fi 4/2012
29. Rakennan juuri nyt useata lyhytskaalaista ja muutamaa pitkäskaalaista kaarevakantista mandoliinia. Verstaan eteläisellä seinällä on kasvihuone, jossa kasvaa sitruunapuita. Usein asiakas pyytääkin minua valmistamaan hänelle soittimen, jollaista muut eivät suostu tekemään. Koetan välttää N toistoa ja suunnittelen jatkuvasti uusia, erilaisia malleja.
listan yksityiskohdista ja sen pohjalta työstän täyden koon piirustukset. Tällä hetkellä omat suosikkini ovat hybridit eli sähköakustiset kaarevakantiset kitarat ja bassot. Kaulan ja nauhojen on tunnuttava täydellisiltä. Koska valmistan yleensä vain yhtä tai muutamaa soitinta samanaikaiseti, voin muotoilla kulloisenkin yksilön juuri tiettyyn soittotyyliin sopiviksi. Kiinnitin puuhellaan kelan, joka kiertää savupiipun ympäri. Ilmastomme sopii ympärivuotiseen ruoan kasvattamiseen. Hinta muodostuu yksityiskohtien ja erikoisratkaisujen perusteella
Olen kuullut joitain Hevisauruksen juttuja, ja he tekevät hyvin sen minkä tekevät. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN
Lastenmusiikki ammattina
Ipanapa, Hevisaurus... Mikä sitten on lastenmusiikkia, jossa rima on korkealla. Mitä ala siis soittajalta vaatii?
-P
ienenevä levymyynti on selkeästi saanut isot levy-yhtiöt innostumaan lastenmusiikin markkinoista, sillä lapsiperheet vielä ostavat cd-levyjä. Niistä kuuli paljon hyvää musiikkia sellaisiltakin tekijöiltä, joihin en ollut törmännyt; oli kansanmusiikkivaikutteita tai vaikkapa huippujatsareiden tekemää kamaa.
30 www.riffi.fi 4/2012
Orffit: Matti Pollari, Hannu Sepponen ja Kimmo Ojala.
Huomasi, että ihmiset olivat keksineet hyvin erilaisia näkökulmia lastenmusiikkiin, Nättinen jatkaa ja korostaa, että nykyään hyvää lastenmusiikkia tehdään ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.. Itseäni harmittaa se, että YLE lopetti radion lastenmusiikkiohjelmat. Suomessa on kuitenkin monia muusikoita, joille tämä musiikinlaji on tarjonnut ammatin jo pitkään ennen viime vuosien buumia, ilman sen suurempaa julkisuutta. Toisaalta he työstävät aika lailla sitä yhtä sarkaa eli ovat samalla myös alueensa vankeja. Tällä hetkellä lapsiperheillä on varaa valita lastenmusiikkia tyylikirjolla Georg Malmstén-Yngwie Malmsteen, kertoo alan ammattilaisista yksi, Orffit-yhtyeen rumpali Hannu Sepponen. Esimerkiksi Sepponen tai Loiskis-yhtyeen kapellimestari Pekka Nättinen eivät vierasta Hevisaurus-tyylisiä yhden asian yhtyeitä, vaikka omine bändeineen ehkä erilaista tyylisarkaa kyntävätkin. Lastenmusiikki on kiinnostanut viime vuosina isoja levy-yhtiöitäkin. Mutta eivät he ole mitenkään pois hyvän lastenmusiikin määrittelystä, sillä silloin kun tehdään jotain tosissaan, taidolla ja tunteenpalolla, niin yleensä ei huonoa jälkeä synny, Nättinen pohtii. Itse pidän siitä, että lastenmusiikkiin panostetaan, ja kaikki tahot kelpaavat kunhan taiteellisuuden rimaa oikeasti pyritään pitämään korkealla
Toisaalta Peik tyytyy keikoillamme soittamaan pelkkää 12-kielistä kitaraa. Nättinen korostaa myös täysin akustisten keikkojen kuuluvan arkeen: Meidän työssä tehdään silloin tällöin keikkoja jopa ilman mitään PA-kamoja, ja suhteellisen usein niin, että vain laulu on vahvistettu. Hänen muwww.riffi.fi 4/2012
31. Samoilla linjoilla soittotaidon ja instrumenttikysymyksen suhteen on Orffien Sepponen. Nykyään meitä on neljä sekä yksi ohjelmamyynnistä ja hallinnosta vastaava henkilö. Voi olla, että kuuntelenkin sellaista mieluummin ainakin lastenmusiikin kohdalla. Loiskiksen muusikoiden arsenaalista löytyy yhteensä parikymmentä instrumenttia, aina tavallisista bändi- ja kielisoittimista puhaltimiin, huiluihin ja jopa säkkipilliin. Lisääkö monipuolisuus soittimistossa lasten mielenkiintoa musiikkiin ja esittäjiin. Toisaalta tutuksi ovat tulleet monenlaiset puhaltimetkin. Tosin sellaisellekin voi perustellusti löytyä paikka showssa, vaikkapa ilmaisemaan Mörkön syheröisempiä tuntoja. Sepposen korostaa, että keikkapäivien aikataulut ovat tiukkoja, mikä taas vaatii äänentoistolaitteilta helppoa käytettävyyttä ja luotettavuutta: Keikat ajoittuvat useimmiten aamupäiviin, ja ovat välillä kohtuullisen hektisiä tyyliin klo 9, klo 10.30 ja 12.15. No kyllä se osittain on, ja lavavolyymin tuleekin olla tarpeeksi hiljainen. Hänen mukaansa Orffit edustaa intomielisesti bändisoitantaa, missä yhteiseen hyvään pyritään yksilöiden kustannuksella, mutta ei kuitenkaan yksilösuorituksia aliarvioiden. Mutta suoraan sanoen kaikki ei mene meidänkään piikkiin, vaan joskus jossain paikassa on ollut nuorekas miksaaja, joka on luukuttanut perheyleisölle samalla tasolla kuin on tottunut luukuttamaan nuorille. Omasta puolestani valitsisin ensimmäisen vaihtoehdon, eli että hallitsee useamman soittimen riittävän hyvin ja saa niillä tarpeeksi hyvää jälkeä aikaiseksi. Eli kaikki samana päivänä ja eri paikoissa, mutta onneksi kuitenkin samassa kaupungissa. Onko niin hiljaa soittaminen vaikeaa sähkösoittimilla. Keikkojen jälkeen monet kyllä tulevat kyselemään kaikenlaista esimerkiksi huiluista, joten kai ne jossain määrin kiinnostavat yleisöä.
Pienet kamat, nopeat roudaukset
Soittovolyymi on taatusti yksi seikka, mikä lastenmusiikin esittämisessä muihin rytmimusiikin soittotilanteisiin nähden eroaa. Olisiko tästä pääteltävä niin, että lastenmusiikin ammattilaiselle on tärkeämpää hallita riittävällä tasolla useampi soitin kuin olla virtuoosi yhdessä ainoassa. Meillekin tuli Loiskiksessa aluksi valituksia siitä, että soitamme liian lujaa, sillä lähdimme aikoinaan liikkeelle hieman liikaa rock-kattauksella. Se on hyvä kysymys. Keikoilla tosin soitan laulun lisäksi useaa instrumenttia, erilaisia huiluja, kitaraa ja joskus myös saksofonia. Toisaalta on sitten sellainenkin esitys kuin "Matka maailman ympäri", jossa on erittäin perusteltua ja välttämätöntäkin vaihdella paljon soittimia. Nättisen oma pääsoitin on kitara, minkä kautta mukaan ovat tulleet luontevasti kreikkalainen ja irlantilainen busuki. Liian kovaa kun ei voi missään nimessä soittaa. Niin lapsille kuin aikuisillekin soitettaessa on kelpo soittimenhallinta toivottavaa. Lisäksi yhtye ylläpitää lastenlevykauppa.fi-verkkomyymälää. Jos kovin moni lapsi alkaa itkemään silloin kun musiikki alkaa soida, siinä voisi olla signaali, että musiikki tulee liian kovaa. Meillä toki on ohjelmistoja, joissa emme oikeastaan vaihda instrumentteja juuri ollenkaan. Toivon sitä todella. Joskus vahvistetaan laulun ohella vain kitara, jos se on ainoa sointusoitin. Ei me silloin sille mitään voida, hän jatkaa. Toisaalta taas multi-instrumentalistisista taidoista on kovastikin hyötyä lastenkonserteissa, koska niidenkin avulla lasten keskittymiskyky saattaa merkittävästi venyä, Sepponen jatkaa ja korostaa samalla draamankaaren hallinnan merkitystä: Se on ikäänkuin hatunnosto lasten hermostolle! Eli mieluummin vaihteleva kuin tasapaksu, niin volyymillisesti, soun-
dillisesti, tunnetilaisesti ja biisillisesti. Ruotsinkielistä lastenmusiikkia tekevän Sås och Kopp -duon Pasi Hiihtola vastaa kysymykseen hieman empien: En tiedä onko se tärkeää, että soittaa montaa instrumenttia. Me olemme ainoa lastenmusiikkiyhtye, joka on onnekkaasti päässyt orkesteri- ja teatterilain piiriin kevyen musiikin puolelta, Tallarin ja UMO:n tavoin. Virtuoosimaisista taidoista on aina hyötyä, mutta esimerkiksi rumpusoolo vain soittajan oman pönötyksen vuoksi on hiukan siinä ja tässä. Me teemme usein niin, että lähdemme liikkeelle melko rauhallisella meiningillä ja pistämme enemmän hönkää loppua kohden, kertoo puolestaan Hiihtola. Tällainen musiikki vaatii esimerkiksi rumpalilta oman tatsinsa soittaa. Kyllä julmetun hieno baritonisaksofonisoolo nostetaan jalustalle, jos tilanne sen vaatii. Ei konsertin tilkkutäkki tarvitse olla, mutta valppaana kannattaa olla ja ohjata musiikillista laivaa välillä yllättäviinkin suuntiin, hän runoilee. Loiskis, Orffit sekä Sås och Kopp tekevätkin keikkansa lähes aina pienillä laululaitteistoilla. Olemme toimineet 11 vuotta, ja meidän vakinaisilla jäsenillä on siis kuukausipalkka. Pienestä kiireestä johtuen olemme oppineet luottamaan nopeasti pystytettävään ja varmatoimiseen äänentoistokalustoon eli Dynacordin Powermate 1000 -mikserivahvistimeen ja saman valmistajan kaiuttimiin.
Sås och Kopp: Pasi Hiihtola ja Peik Stenberg.
Sataprosenttinen läsnäolo
Pasi Hiihtolan mukaan "hyvät työajat ja selväpäinen yleisö" on perusvastaus siihen, millä tavalla lapsiyleisölle esiintyminen selkeimmin poikkeaa aikuisyleisölle esiintymisestä. En voi kuitenkaan väheksyä heitä, jotka ovat valinneet toisin. Sitä ei ole kyllä kovin montaa kertaa tapahtunut, kertoo Nättinen. Volyymi täytyy luonnollisesti pitää aisoissa, ettei yleisö pelästy. Loiskis: Pekka Nättinen, Tomi Nurmi, Jarmo Kivelä ja
KUVA: JARI KUSKELIN
Erkki Okkonen
Soitinarsenaali voi auttaa
Nättisen yhtye Loiskis on siinä mielessä oma lukunsa lastenmusiikin kentällä, että se saa 40 prosenttia rahoituksestaan valtiolta, lopun tullessa omasta ohjelmamyynnistä
Jenni Vartiainen Band
Mikko Mäkinen Anna Eriksson, TV
kuvasto.intoluthman. Aina vain parempi...
· DRAWBARIT · UUSI URKUMOOTTORI · UUSI ROTARY-SIMULOINTI · PARANNETTU CLICK-MALLINNOS · 4 LIVE-MUISTIA · LONG RELEASE · DELAY-EFEKTI · HINTA: 1 829
Muut uutuudet:
UUTUUS!
· KEIKKAPIANOJEN KUNINKAAN UUSI VERSIO · HINTA: 2 599
UUTUUS!
· KEIKKAURKUJEN KUNINKAAN UUSI VERSIO · MUKANA FYYSISET DRAWBARIT · HINTA: 2 999
UUTUUS!
· MALLINNOKSEEN JA AALTOMUOTOIHIN PERUSTUVA ANALOGITYYLINEN RUMPUMODULI · HINTA: 429
HARRASTAA VOI MILLÄ VAIN, MUTTA TYÖT HOIDETAAN NORDILLA:
Kuva: Mikko Huotari Kuva: Nora Langinvainio Kuva: Anna Äärelä Kuva: Jaska Korkalainen
Leri Leskinen Tuottaja, muusikko, säveltäjä
Antti Ikola Mm. / www.nordkeyboards.com. Maaritin kosketinsoittaja
Osmo Ikonen Muusikko, säveltäjä
Heikki Puhakainen Mm
Ja sointivärinkin voi stemmata tarkoitukseen sopivaksi. Lisätiedot: Suomen Musiikkilaitetukku · www.musiikkilaitetukku.fi
Terästettyä ja päällystettyä Elixirilta
Tuoreimmat lisäykset Elixirin päällystettyjen kielten valikoimaan ovat perinteisen nasevasti soivat bassosetit ruostumattomasta teräksestä sekä uudella nikkeliseoksella päällystetystä teräksestä. 6-kielisen soittajat voivat erikseen ostaa ylimääräisen kielen. Saatavilla setit 4- ja 5-kielisille. Tallennin myös lukee ulkoisia tiedostoja ja soveltuu esimerkiksi ennalta tallennettujen lisäosuuksien soittamiseen keikalla. Uutukainen on syntynyt yhteistyössä Wisycomin kanssa ja mikrofonin voi hankkia joko langallisena tai langattomana versiona. Keikkahommiin suunniteltu tallennin sopii vaikka saliäänestä vastaavan miksaajan työkaluksi, OTO-luonteiseen dokumentointiin. Äänimiehelle on tarjolla kuulokemonitorointi. Varsinainen tallennus pohjautuu moniraitaiseen Soundscape-äänitys/editointiohjelmaan (V6.2) ja lootan ytimenä sykkii luotettavaksi kuvattu teollisuus-PC. Ohut Nanoweb-pinnoite estämää ruostumista sekä sointia sammuttavan lian kertymistä punoksen väleihin. Pinnoitteen sileää tuntumaa ja kulutuskestävyyttä on kuulemma parannettu entisestäänkin. ProTools -sessioina, Cubase/Nuendo-, Final Cut MXL- tai Samplitude/Sequoia-tiedostoina. Lisätiedot: Noretron Audio · www.noretron.fi · www.dpamicrophones.com
SSL tallentaa keikalla
Frankfurtin Musiikkimessuilla esitelty Live-Recorder tarjoaa jopa 128-kanavaa/raitaa tallennusta 24-bittisenä ja 48 kHz:n näytetaajuudella. Lisätiedot: Msonic · www.msonic.fi
Jousikaikua kitaristeille
Carl Martin Headroom on ehta jousikaiku ja vieläpä hauskasti suunniteltu: kummassakin kanavassa on omat sävynja voimakkuudensäätimensä ja niinpä komppia saa maustettua vaikka lyhyellä ja sooloa pitemmällä kaiulla. Yhteys äänentoistojärjestelmään hoituu optisella MADI-liitynnällä. TUOTEUUTISET DPA solistilinjalla
Ylellisten kondensaattorimikrofonien valmistaja DPA Microphones valjastaa osaamisensa nyt myös solistien palvelukseen: valmistajansa mukaan d:facto tarjoaa 4011-mallin äänen laadun, mutta käsittelyäänet tehokkaasti vaimentavan rungon ja puhallusäänet eliminoivan grillin an siosta se soveltuu laulajille käsimikrofoniksi. Kaksi itsenäisillä tasonsäädöillään varustettua tuloliityntää hoitavat vaikka presidentin puheet tai luennoitsijan esitelmän eri kohteisiin silloinkin, kun puhujanpöntössä on tuplamikitys kaiken varalle. Lisätiedot: Starlike · www.starlike.fi
34 www.riffi.fi 4/2012. Lisätiedot: Into-Luthman www.intoluthman.fi www.elixirstrings.com
ARX jakaa signaalit tarvitseville
BSZ16 on Radio- ja TV-tuotantoon, urheilukilpailuihin ja muihin suuriin yleisötilaisuuksiin suunniteltu, aktiivinen mikrofoni- ja linjasignaaleiden jakokeskus, joka tarjoaa 16 balansoitua, Lundahlin muuntajilla erotettua itsenäistä signaalilähtöä. Live-Recorder tuuppaa tiedostot ulos tarvittaessa mm
Ja mikäli karheahko Raw- tai Road Tuff -hiilikuitukansi ei sattuisi miellyttämään, useat malleista tarjotaan nyt sileällä High Gloss-pinnoituksella. www.blackstaramps.co.uk www.musamaailma.fi
www.riffi.fi 4/2012
35. Asian tiimoilla ollaan edelleen tosissaan, sillä CA-valikoimaa on kasvatettu ja nyt siihen kuuluu jo seitsemän erilaista mallia, viimeisimpinä lisäyksinä GXi, X, Xi ja Legacy, joista i-malleissa kannen rimoitus on kiinteästi valettu. Legacy puolestaan on suunnattu niille, jotka haluavat radikaalimman muotoilun ja erilaisen ääniaukon sijoittelun sijaan perinteisen dreadnought-mallin. Lisätiedot: Into-Luthman www.intoluthman.fi www.peavey.com
Blackstar ID: säätää portaittain
Uusi ID:-vahvistimien valikoima on rohkea veto Blackstarilta, joka muutamassa vuodessa on kohonnut varteenotettavimpien putkivahvistinvalmistajien joukkoon. Tämän jälkeen valittavana on kuuden erityyppisen pääteputken rutistamista tutkiva TVP, True Valve Power, erilaisilla harmonisten sarjojen korostuksilla ja leikkautumisilla. Alkuun otetaan firman aiemmin esittelemä ja HT-valikoimasta tuttu ISF, Infinite Shape Feature, joka portaattomasti hakee sointiin ominaispiirteitä brittiläisestä ja amerikkalaisesta äänimaailmasta. Vahvistimessa on neljä jalkakytkimellä ohjattavaa tallentavaa kanavaa, sekä modulaatio-, delay- ja kaikuefektit sisäänrakennettuna. ID:ssa ei putkia nimittäin ole, vaan sen kuutta perussointia maustetaan kahdessa vaiheessa putkisoundien maailmaa jäljittelevillä säätimillä. TUOTEUUTISET Modernia perinteisempänä
Peavey hankki omistukseensa hiilikuituisia akustisia kitaroita valmistavan Composite Acousticsin ja esitteli ensimmäiset yhteistyön antimet viime vuonna
Luvassa on erikoispainoksia tutuista malleista ja sarjan avaa laajakalvoinen U 87, jonka kunniaksi on myös luotu vanhojen mestareiden innoittamia taideteoksia. Lisätiedot: Hedcom · www.hedcom.fi
Focusrite luottaa yhä Lundahliin
Rupert Neve valitsi alunperin Lundahlin LL1538-muuntajan ISA 110 -mikrofonivahvistimen tuloasteeseen ja sama muuntajatyyppi löytyy myös sarjan uusimmasta tulokkaasta. Tulokset saa myös printtinä, joko tekstinä tai grafiikkana. Ulkoista prosessointia varten takalaidasta löytyvät myös balansoidut inserttilähdöt ja -paluut, jotka voidaan aktivoida tai ohittaa etulaidan kytkimellä. Muistina palvelee SD/SDHC-kortti, ja laitteen omilla efekteillä maustetun miksauksen voi siirtää tietokoneelle USB-väylää myöten tai polttaa cd:lle. Lisätiedot: Studiotec · www.studiotec.fi
36 www.riffi.fi 4/2012. Lisätiedot: EM Nordic · www.emnordic.fi
Orban osoittaa tasot
Netistä ilmaiseksi ladattava Orban Loudness 2.0 sopii sekä Macille että Windowsille. Luonnollisestikin kanavissa on myös suora liitäntä instrumenteille mikrofonikäytön vaihtoehtona. Kaksikanavaisen ISA Two -mallin etuvahvistimen luvataan antavan hulppeat 80 desibeliä puhdasta vahvistusta. Itse mikrofonista on tarjolla erityinen studiosetti, johon kuuluu juhlakalun lisäksi joustoripustin ja puinen säilytyslaatikko. Lisätiedot: Studiotec · www.studiotec.fi · www.orban.fi
Neuman virkistää muistia
Klassikot kunniaan, on Neumannin motto tälle vuodelle. Lisätiedot: Sennheiser Nordic · www.sennheiser.fi
Tascam muusikon oma matkastudio
Tascam DP-24 on itsenäinen digitaalinen Portastudio, joka tallentaa enimmillään kahdeksan raitaa samanaikaisesti. Valittavissa on neljä eri tuloimpedanssia, ja häiritsevät jyminät saa siivottua 16420 Hz:n haarukassa säädettävällä, 18 dB oktaavia kohden vaimentavalla suotimella. TUOTEUUTISET Whammyllä veivaa nyt myös sointuja
Digitechin Whammy-pedaali on päivitetty ja uuden Chordal Pitch-Shift -toiminnon myötä sen pitäisi hallita myös sointujen liu'uttelu kahden oktaavin verran myötätai vastamäkeen puhtaasti ja vireessä. Näyttö piirtää palkeiksi niin ITU- kuin EBU-standardien mukaiset tasot, olipa kyse hetkellisestä piikistä tai pitempiaikaisesta tasosta. Alkuperäiset yhden äänen veivaukset sujuvat pedaalilla edelleen. PPM- ja VU-mittareissa stereon vasen ja oikea piirtyvät erikseen, joten kanavien keskinäisiä eroja on myös helppo tarkastella
Windows 7:lle optimoitu ohjelma hyödyntää suoraan kummlla tahansa alustalla tehtyjä mittaustuloksia. Widen suuntaavuudeksi ilmoitetaan 30° × 90°, kun taas Focus ampuu saman määrän ääntä kapeammalle 15° × 90° sektorille. Uutukaiset on suunniteltu käytettäväksi LA4- tai LA-8-vahvistin/ kontrollereiden kanssa. Lisätiedot: Msonic · www.msonic.fi
XTA-prosessoreiden edustus Hedcomille Englantilainen XTA ja Hedcom ovat sopineet, että XTA:n tuotteiden jakelusta ja edustuksesta Suomessa vastaa Hedcom. Focal tunnetaan hifi-kaiuttimien valmistajana, mutta Focal Professionalin myötä toiminta laajenee studiokuuntelun puolelle. TUOTEUUTISET Suuntaava, suuntaavampi, L-Acoustics...
ARCS Wide ja Focus näyttävät päällepäin aika lailla samanlaisilta, mutta ero onkin pinnan alla niin kuin veljespareissa yleensäkin. XTA valmistaa mm. Lisätiedot: Soundtools · www.soundtools.fi
Focal Professional -studiomonitoreiden edustus MSonicille Ranskalainen Focal ja Msonic ovat sopineet, että Focalin studiomonitorien jakelusta ja edustuksesta Suomessa vastaa Msonic. Lisätiedot: Norteron Audio · www.noretron.fi
Uusia edustuksia
AER-vahvistimien edustus Soundtoolsille Saksalainen AER ja Soundtools ovat sopineet, että AERtuotteiden jakelusta ja edustuksesta Suomessa vastaa Soundtools. Starlike · www.starlike.fi
Lake 6 toimii Smaart 7:n kanssa
Frankfurtin messuilla julkaistun Lake-kontrollisoftan uusi kuutosversio toimii nyt sekä Smaart 7:n että WaveCapturen LiveCapturen kanssa ja nivoutuu Yamahan MY8-Lake-kortin kera myös japanilaisvalmistajan äänipöytien kumppaniksi. äänentoistojärjestelmien ohjausprosessoreita, signaaleiden jakoyksiköitä ja taajuuskorjaimia Lisätiedot: Hedcom · www.hedcom.fi
www.riffi.fi 4/2012
37. AER valmistaa akustisille ja jazz-kitaroille suunniteltuja erikoisvahvistimia. Lisätiedot
Tuttu
Kun signaalitason pudotukseen on kolmiportainen vaimennus, saa myös aktiiviset laitteet DJsoittimista syntikoihin ja sähkörummuista mp3tallentimiin kytkettyä juoheasti.
Hinta: 109 Lisätiedot: Noretron Audio · www.noretron.fi
40 www.riffi.fi 4/2012. DB1·A:n pakkauksessa on mukana räkkikorvake ja pienehkö metallilevy. Konstruktio on mekaanisesti jämäkkä ja ainoa vaurioille alttiimpi kohta on etulevystä ulkoneva XLR-tulon lukituslippa. Tulosignaalille on vaihtoehtoina niin jakkikuin XLR-liittimetkin, ja kahden eri kytkimen takaa löytyvät -10 dB:n ja -20 dB:n vaimennukset voi ottaa käyttöön myös samanaikaisesti, jolloin tulosignaalin taso putoaa 30 desibeliä. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA, LAITEVALMISTAJAT
RIVAKAT
Proel DB1·A aktiivinen DI-boksi sopii moneen lähtöön D
B1·A toimii laitetyypin yleiseen tapaan 24 48 voltin phantom-syötöllä, mutta jos sellaista ei ole, voi käyttövoiman antaa joko yhdeksän voltin paristolla tai vastaavan jännitteen antavalla efektipedaalin virtalähteellä. Asennusta varten kumiset päätysuojat irrotetaan, rasian
päädyssä oleva olakkeinen harjanne sovitetaan toisen rasian päädyssä olevaan hahloon, ja paketti lukitaan sauman peittävillä, ruuvattavilla metallilevyillä sekä edestä että takaa. Näitä tarvitaan silloin, kun kaksi boksia halutaan kytkeä mekaanisesti toisiinsa jolloin ne muodostavat yhden räkkiyksikön kokoisen stereoparin. Viimeksi mainitulle on erikseen rinnakkaisliitin, josta saman syötön voi jakaa toisellekin boksille. ··· DI-boksilla on selkeä tehtävä: sovittaa balansoimaton signaalilähde balansoituun liitäntään soundia värittämättä ja rasiaan kytketyn instrumentin soittotuntumaa muuttamatta. Proelin DB1·A suoriutuu tästä tehtävästä erinomaisesti niin sähkökitaran kuin -bassonkin kanssa
Red Ripperin kaksiosainen väritys on dramaattisen onnistunut, etenkin kun alaosaan on maalattu kansilevylle "pudonnut" veripisara. Passiivibassolla, miedolla säröllä ja r.i.p. Muut hanikat ovat kokonaisvolumea säätelevä Level ja särön määrää kontrolloiva Drive. toimii kuten filtteri, mutta se puristaa samalla soundia kasaan. -potikka. Jos antaa äänen soida potikkaa vääntäessä, kuulee kuinka "ripattava" taajuus nousee. Tähän mennessä väreistä basistin pedaalilaudassa on vastannut lähes yksin Boss, ja sekin yksivärisillä rasioilla. VT Bass:n omistajille käyttöliittymä onkin tuttu, ainoat erot ovat r.i.p -potikka ja low pass filter -kytkin.
Soundia moneen lähtöön
Red Ripperin soundipaletti on laaja, ja laite reagoi omien säätöjensä lisäksi soittajan tatsiin. Eq on toteutettu hyvin ja sen avulla saa basistikin kaivettua haluamansa tyyppisen särön kuuluville ilman, että volumea tarvitsee nostaa älyttömyyksiin. Se myös yllyttää kokeilemaan erilaisia ja uusia tapoja soittaa kovillakin säröillä. Sillä saakin erittäin tiivistä ja synteettiseltä kuulostavaa säröbassoa maksimiasetuksille käännettynä. Ripperin erikoisuus ja suola on kuitenkin r.i.p. Kun vääntää r.i.p.-potikan iltapäivän puolelle ja lisää drivella säröä, päästään käsiksi ehkä rajuimpiin särösoundeihin mitä vastaan on tullut. R.i.p.-potikan toiminta muuttuu, kun sen kääntää kello 12 asennosta vielä eteenpäin. Nyt Tech21 koukuttaa basisteja Red Ripper -säröpedaalilla, josta löytyy murinaa ja rosoa moneen makuun.
H
eti ensimmäiseksi on todettava, että Red Ripper on ulkoisesti erittäin hieno ja persoonallinen vekotin, mikä on pelkkää plussaa. Pelkkää drive-potikkaa käyttämällä saa soundiin perinteistä säröä aina pienestä rososta fuzzmaiseen pörinään. Keskialueen säätö on teholtaan 12 desibeliä. R.i.p. Yksinkertainen, mutta onnistunut yksityiskohta.
Red Ripper on täysin analoginen ja true-by-pass-periaatteella toimiva pedaali. Drive myös reagoi soittotatsiin, eikä kompressoi soundia liikaa. Kolmialueinen aktiivinen eq (120 Hz / 500 Hz / 2,5 kHz) tarjoaa bassolle ja diskantille huimat 22 desibeliä korostusta ja vaimennustakin löytyy tarvittaessa 12 desibeliä. Soundi alkaa sopivasti kompressoitua, siitä tulee tiivis ja kaiken kaikkiaan hyvin roisi erittäin säröinen ja moderni. asetettuna ennen puoltaväliä soundi on perinteisen synabasson kaltainen. Aamupäivän puolella r.i.p. TEKSTI: PIRKKA ISOTALO KUVAT: TOMMI POSA
RED RIPPER
lahkeet repaleiksi!
Tech 21:n VT Bass -pedaali on löytänyt tiensä moneen efektilautaan aina harrastajista maailmankuuluihin soittajiin. toimii kuten normaalin filtterin cutoff frequency -säädin. Ääriasetuksilla ollaankin jo kaukana perinteisistä särö42 www.riffi.fi 4/2012
Pedaali reagoi silloinkin herkästi, mutta ei kuitenkaan "karkaa lapasesta", soundi kuulostaa kompressoidulta, jollain tapaa ikäänkuin geitatulta, ja ennen kaikkea siinä on hyvin paljon fuzz- ja synamaista säröä. Red Ripper on sellainen ja aika näyttänee onko se myös tuleva klassikko. Toivottavasti markkinoille saataisiin joskus myös VT Bass Deluxea vastaava versio muistipaikoilla, nyt soundista toiseen siirtyminen edellyttää nappuloiden vääntelyä ja näin monipuolisesti toimivan laitteen kohdalla täsmälleen saman soundin löytäminen joka kerta on jo epätodennäköistä. Hyvät mahN dollisuudet siihen on.
Tech21 Red Ripper
Säröpedaali bassolle · · · · monipuoliset säädöt laaja soundimaailma jämäkkä kotelo/rakenne hinta: 199
soundeista. (09) 720 6060 · www.musamaailma.fi · www.tech21nyc.com
www.riffi.fi 4/2012
43. Pedaali vaikuttaa soittajaankin ja saa toivottavasti käyttäjänsä löytämään uusia ideoita ja näkökulmia uusista soundeista. Käyttäjän kannattaakin lähteä rohkeasti kokeilemaan eri asetuksilla erilaisia soittotyylejä plektrasta aina dempattuun sormisoittoon asti. Repii ja raastaa
Red Ripper on loistopedaali sekä perussäröä etsivälle, että alataajuuksien erikoismiehelle. Sen vahvuus on omintakeinen särömaailma josta löytyy syntetisaattorimaista pörinää, hyvin rajua säröä tai hillittyä reunarosoa. Tämä pitää käytännössä paikkansa aika hyvin, ja pientä alakerran ohentumista pystyy kyllä kompensoimaan lisäämällä tukevuutta pedaalin Low-kytkimellä. ei kuitenkaan ole varsinainen suodin, joten botne ei häviä soundista. Bassopuolen särömarkkinoilla ei ole liikaa innovatiivisia ja uusia ajatuksia herättäviä pedaaleita. Filtterimäisistä ominaisuuksista huolimatta Tech21:n mukaan r.i.p. Low pass filter oli itselleni varsin tarpeeton ja aiheutti soundiin tukkoisuutta, mieluummin säännöstelen ylätaajuuksia kontrolloidummin eq:lla.
Lisätiedot: Musamaailma Puh. Basson ylätaajuuksille allergiset taas löytävät säröissä lohtua low pass filter -nappulasta, joka leikkaa ylimpiä taajuuksia
TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: TOMMI POSA
G&L Ascari ja Fiorano
tribuuttisarjaa edullisesti
G&L Tribute -sarjan uudet tulokkaat Ascari ja Fiorano ovat saaneet nimensä kilpa-autoilun maailmasta. Molempien kitaroiden värioptiot ovat punainen ja musta.
44 www.riffi.fi 4/2012. Leo Fenderin perinteen hengessä "kornin tyylikkäästi" autoratojen mukaan ristityt Ascari ja Fiorano ovatkin yhtiön ensimmäiset liimaliitoskaulalla toteutetut kitarat. Runkoa ja kaulaa puolestaan kiertää valkoinen reunalistoitus. Uusimmilla Tribute-sarjan kitaroillaan se kuitenkin repäisee itsensä irti aiemmilta urilta ja suuntaa Gibson-lähtöisten instrumenttien pariin. Kyseessä onkin ärhäkän oloinen parivaljakko, jolla kelpaa kruisailla edullisten kitaramallien kilparadoilla.
G
eorge Fullertonin ja Leo Fenderin jo 1970-luvun lopulla perustama G&L on tunnettu Fender-perinnettä eteenpäin jalostaneista kitaramalleistaan. Mallien alkuperäishahmotelma on peräisin Leon
Ascarin ohuesti maalattu kansi on läpikuultavan punainen, minkä alta loimuvaahteran kuvio tulee selkeästi esiin
Ainoastaan ylemmässä soololovessa näkyi pari pientä maalivalumaa, samoin lakkauksen ja maawww.riffi.fi 4/2012
45. Tästä johtuen parissa ensimmäisessä nauhavälissä esiintyi pieniä vireongelmia, kun kieliä painoi kovemmalla otteella. Mikrofonivalitsin on sijoitettu Fender-kitaroiden ja Gibson SG:n tapaan säätimien lähelle.
Hyvä yleisvaikutelma
Ascarin työnjälki on siistiä. Itse säätimet on aseteltu hieman sivuun tallasta, joten volume-swellien tekemisen suoraan kitaran voimakkuussäätimellä koin itse hieman hankalaksi. Ascari on kuitenkin muodoltaan sirompi, ja se onkin selvästi myös PRS-kitaroiden inspiroima. Eniten huomautettavaa löytyi kitaran satulasta, joka on luultavasti tehty muovista. Tehtaalla tuskin jää tässä hintaluokassa viimeiseen hienosäätöön kovinkaan paljon aikaa, joten satula olikin hieman turhan korkea. Kaula ja sen kaarevuus istuivat käteen hyvin, ja kitara tuntui helpolta ja nopealta soittaa, mihin varmasti vaikut-
Monien muiden länsimaisten kitaratehtaiden tapaan myös G&L on siirtänyt osan tuotannostaan pienempien työvoimakustannusten Aasiaan, mikä on mahdollistanut edullisempien mallien tuomisen kuluttajien ulottuville. Otelaudan kaarevuus on standardi 12 tuumaa. aivoituksista, sillä hänen ideoimansa ja Fullertonin vuonna 1980 piirtämä Gibson-henkinen luonnostelma toimi suunnittelun lähtökohtana.
Ascari
G&L Ascarin runko on Les Paul -perinnettä henkivä: se on työstetty mahongista, ja päälle liimattu kaareva kansi on liitetty kahdesta palasta loimuvaahteraa. Muutoin viimeistelyä voisi kuvata hyväksi tehdaslaaduksi. Myös soittimen lapa henkii muodon ja virittimien asettelun puolesta Gibson-perinnettä. Rungon selkäpuolelta löytyvä ylälaidan loivennus ja kahden soololoven malli viittaavat Stratocaster-traditioon. Tyyliltään mikrofonit ovat perinteisiä PAF-humbuckereita. Kitara tuntui sylissä miellyttävältä, ja rungon takaosan loivennus on soittoergonominen apu. Virityskoneiston merkki ei käy ilmi, mutta virittimet tuntuivat hoitavan hommansa asiallisesti, enkä huomannut niissä löysyyttä. Sen vankemman sivukiinnityksen sanotaan lukitsevan tallan tiukemmaksi, ja näin parantavan kielten värähtelyn siirtymistä puuhun ja lopulta kitaran soinnin pituutta.
lauksen viimeistely kaulamikrofonin luona oli ehkä hieman karskia. Ruusupuuotelautaa koristavat Gibsontyyliset isot helmiäisneliöt, ja kaulan yläsivustalla strategisia nauhavälejä merkkaavat pikkuiset pyörylät. Muutoin kaula soi puhtaasti eri puolilta otelautaa, vaikkakin hienoista särinää esiintyi parilla matalimmalla kielellä. Otelautanauhat ovat medium jumbo -mallia. Molemmat löytyvät rungon sivuista, ja pitävät hihnan tukevasti kiinni ilman hihnalukkojakin, mikäli hihna vain on kunnollinen. Mahonkikaulassa on 22 otelautanauhaa, ja kaulan leveys satulassa noin 42,5 milliä. Kitaran Gibson-tyylinen talla hyödyntää TonePros-lisensoitua rakennetta. Satulan trimmaus on kuitenkin osaavalla soitinkorjaajalla edullisesti huollatettava seikka. Säätimet ovat Fender Telecaster -tyylisesti yhteisiä molemmille mikrofoneille: yksi äänenvoimakkuutta ja yksi äänensävyä varten. Erityisesti tämä tuli ilmi E-duurisoinnun kanssa. Toisaalta molemmat mikrofonit on mahdollista puolittaa yksikelaisiksi tone-säätimessä olevalla nostokytkimellä. Kaularautaa säädetään tapahtuu lavasta käsin, ja mukana toimitetaan säätöön sopiva kuusiokulma-avain. Kitara on melko kevyt, mikä saattaa johtua muotoilun lisäksi myös mahongin tyypistä sekä mahdollisista sisäkaiverruksista. Sointimahdollisuuksiltaan kitara on yhtäältä riisutumpi, mutta toisaalta monipuolisempi Gibsoneihin verrattuna. Tallan viimeistely oli matalien kielten urissa muutenkin hieman suurpiirteistä. Itse kaula on Les Paul -hengessä suhteellisen paksu, mutta kuitenkin miellyttävän pyöreää c-mallia. Tämäkin lienee kielten korkeuden ja/tai kaulan säädöllä helposti hoidettavissa. Kitaraan ensiasennuksena laitetut hihnapidikkeet ovat jämäkät ja leveät. Näihin kuuluvat Ascari ja Fiorano, jotka on valmistettu Indonesiassa.
Monipuolinen mikrofoniratkaisu
Kitaran mikrofonit ovat G&L:n omaa mallistoa, ja ne on suunnitellut Paul Gagon, jolla on takanaan pitkä kokemus Fenderin, Charvel/Jacksonin ja BBE:n elektroniikkainsinöörinä. Kaiken kaikkiaan koin Ascarin tasapainoiseksi instrumentiksi sekä istualtaan että seisaaltaan soittaessa. Ascari on Les Paul -tyyliin melko lyhytskaalainen kitara, eli kielten soiva pituus on 24,75 tuumaa
Tietysti oma voimakkuus- ja sävysäätö molemmille mikrofoneille antaisi vielä enemmän vaihtoehtoja, mutta pärjäsin kyllä hyvin näilläkin säätömahdollisuuksilla. Mikrofonien sointia voisi kuvata perushyväksi humbucker-soinniksi, joka ei ole liian tunkkainen. Myös mikrofonivalitsin oli itselleni luontevassa paikassa. Toisaalta kaulamikrofonin paksu sointi soveltuu myös tummasävyiseen ja puhtaaseen stankkujazz-soittoon, kunhan sävynsäätöä ruuvaa hieman kiinni. Mikrofonien yksikelainen sointi toimi myös hyvin, vaikka puolitettu humbucker onkin mielestäni hieman kolkompi kuin normaali yksikelainen mikrofoni. Kannellisena ne ovat toki hieman tummemmat kuin paljaat humbuckerit, mutta särösoundit olivat kuitenkin Blackstar-nupillani luukutettuna mukavan purevia, ja myös rock-komppien pienempi särö toimi asiallisesti. Kirkkaisiin puhtaisiin soundeihin käytin suosiolla puolitettua vaihtoehtoa, ja olin kyllä sinänsä ihan tyytyväinen kuulaaseen yleisvaikutelmaan. Fioranon elektroniikka on suojattu ulkoisia häiriöitä vastaan perinteisellä reseptillä: Sähköä johtavalla maalilla vuorattu ja maadoitettu lokero suljetaan folioidulla kannella.
Ascarin kaulaliitos seuraa Gibsonperinnettä.
ti melko alhainen kieltenkorkeuskin. Humbucke-
46 www.riffi.fi 4/2012. Itse kytkin tosin oli melko huteran oloinen, ja sen kestävyys aikaa vastaan jätti mieleen pienen kysymysmerkin. Kaiken kaikkiaan Ascari on kitara, joka taipuu monenlaisiin soittotyyleihin aina heavysävyistä perinteisemmän rockin, säröbluesin ja popin kautta jazzillisempaankin suuntaan. Myös ylärekisterin nauhaväleihin on tällä kitaralla helppo ylettyä.
Sähköisesti
Ascarin akustinen sointi on kirkas, ja kitarasta löytyy mukavasti luontaista sustainia
Totuin kuitenkin tähänkin profiiliin nopeasti pienen soittelun jälkeen. Pyöristetyn kaulaliitosalueen ansiosta kaikkein ylimpiinkin nauhaväleihin pääsee vaivattomasti. Tämäkin instrumentti kuulosti akustisesti soitettuna terveeltä, ja tuntuisi toisaalta taipuvan mikrofoniratkaisujen ansiosta melko monenlaiseen musiikkiin. Fioranon otelautaa koristavat pyöreät abalone-helmiäismerkit, ja Ascarin tavoin myös tässä kitarassa on medium jumbo -otelautanauhat. Kyseessä onkin erittäin kevyt kitara, jonka muotokieli terävine sarvineen on melko modernia. Kaiken kaikkiaan kitara tuntui muotonsa puolesta miellyttävän kevyeltä ja helpolta soittaa.
Fioranossa on Ascarin tapaan liimakaulaliitos, mutta itse liitoskohta on pyöristetty ulottuvuuden maksimoimiseksi.
Matalakin murina luonnistuu
Fioranon humbuckerit on asennettu vailla metallikansia, ja ne ovat astetta purevamman ja agressiivisemman oloiset verrattuna Ascariin. Käyttökokemukset Fioranosta olivat samankaltaisia kuin Ascarissa. Samoin vire pysyi aisoissa myös perinteisissä G- ja D-slidevirityksissä. N
Fiorano
G&L Fiorano on materiaaleiltaan ja rakenteeltaan samoista puista veistetty ja samoista osista kasattu kuin Ascari. Itse olen tottunut soittamaan hieman paksummilla kauloilla, joten reunat tuntuivat ensialkuun käteeni hieman teräviltä. ten työn viimeistely oli soittimessa kauttaaltaan varsin hyvää laatua, vaikkakin lakkauksen ja reunalistoituksen viimeistely kaulamikrofonin luona oli tässäkin tapauksessa tehty aika ronskilla otteella. Erot löytyvät skaalanpituudesta, kaulan ja soololovien muodosta sekä muutamista lähinnä kosmeettisista yksityiskohdista. Eräänä käyttöyhteytenä tulisi skaalanpituuden vuoksi mieleen matalan rekisterin hevimpi riffittely ja toisaalta ylärekisteristä tapahtuva sooloilu, ellei musikantti sitten koe vibrakoneiston puuttumista tässä mielessä ongelmaksi. 0400 514491 Tietoa verkosta: · www.sound-shop.fi · www.glguitars.com
www.riffi.fi 4/2012
47. Myös Fioranoon tehtaalla asennettu satula oli hieman turhan korkea ja alakielten urien työstöjälki melko karskia. 500600 euron hintaluokassa taitaakin nykyään olla varsin ruuhkaisaa, mutta sekä Ascarilla että Fioranolla on testiyksilöiden perusteella mahdollisuudet myös raivata itselleen tilaa markkinapaikalla; työnjälki kun on hintaisekseen varsin vakuuttavaa. nauha oli puun elämisen vuoksi hieman noussut otelaudasta, mikä aiheutti 10. Fioranossa on 24 otelautanauhaa, ja sen skaalanpituus on Fender-kitaroista tuttu 25,50 tuumaa. nauhaväleissä melko paljon särinää ja jopa pientä soimattomuutta a- ja e-kielillä. Kitaran voimakkuussäädin on myöskin sijoitettu lähemmäksi tallamikrofonia, joten volume-swellien tekeminen onnistui soittimesta käsin melko helposti. Juuri näiden monipuolisten sointimahdollisuuksien ja helpon soitettavuuden ansiosta näkisinkin sen olevan erittäin hyvä hankinta myös musiikkioppilaitosten tarpeisiin.
Hinta-laatusuhde kunnossa
Kauko-Idän kitaratehtaiden tuotantolinjat pukkaavat nykyään markkinoille monesti hinta-laatusuhteessa varsin hyvätasoista sarjatuotantokitaraa. Itse kokeilin kitaraa virittämällä matalan e-kielen aina c:hen asti, ja vire toimi kyllä aivan asiallisesti matalissa säröriffeissä. ja 11. Pidemmän skaalanpituuden vuoksi kitarassa on Ascaria syvemmät soololovet sekä diskantti- että bassopuolella. Näkisin kaiken kaikkiaan Fioranon erittäin sopivaksi soittotyyleihin, missä tarvitaan pidempää skaalanpituutta ja pääsyä otelaudan korkeimmillekin nauhaväleille.
rien puolitusmahdollisuus onkin tässä mielessä selkeä etu. Muu-
G&L Ascari GTS &Fiorano GTS
Tribute-sarjan sähkökitaroita · · · · · · · runko ja kaula mahonkia kansi vaahteraa kaulan kiinnitys liimaliitoksella TonePros-lisensioitu talla ja kieltenpidin G&L-humbucker-mikrofonit valmistettu Indonesiassa kummankin mallin hinta: 585
Lisätiedot: SoundShop Puh. Itse kaula soi puhtaasti eri puolilta otelautaa, mutta testiyksilön 12. Materiaalien puolesta kaula vastaa Ascaria, mutta sen muoto on ohuempi, ja sitä voitaisiinkin kutsua D-profiilin kaulaksi
Asiaa satulasepälle ja tilausta uudelle tallaluulle olisi, mikäli soittimet jäisivät omaan käyttööni. Jos taas haluaa poimia yksittäisillä kielillä sävelkulkuja tai painottaa komppilyöntejä
aksenteilla, ominaisuus kääntyy nopeasti jo rasitteeksi. Asialla ollaan monen muun merkin tavoin tutulla reseptillä: firma itsessään on englantilainen, mutta soittimet valmistetaan Kiinassa.
F
reshmanin mallisto on verraten laaja ja hintahaitari ulottuu ensisoittimista ammattilaisille tarkoitettuihin kitaroihin. Kielten painaminen nauhoja vasten kävi kyllä helposti, mutta värähtelevien kielten osuminen soittoaseman yläpuolella sijaitseviin nauhoihin toi melkoisesti ylimääräistä särinää sointiin. Muutaman päivän asetuttuaan kumpikin kitara tuntui huomattavasti luontevammalta, vaikka täysin omien toiveideni mukaiseksi tilanne ei pelkällä kaularaudan säädöllä vielä muuttunutkaan. Apollo 2:n tuhdimpi kaula asettui sopivalle notkolle kahden varovaisen säädön jälkeen, kun taas FA-mallin erittäin ohut kaula haki omaa asemaansa pitempään ja useamman säätökerran kautta. Kaksikko saapui kokeiltavaksi yhtäläisessä ja mitä ilmeisimmin tehtaan vakiokäytännön mukaisessa trimmissä: kielet äärimmäisen lähelle otelautaa laskettuina ja kaula tikku suoraksi kaularaudalla kiristettynä. Jos soitto on pääosin kevyttä harjausta ohuella plektralla, tämä sopii kyllä. Löysäsin hitusen kummankin kaularautaa, jotta kaulat pääsivät kielten vetämänä hiukan notkolle. Testiin valikoitui kaksi keskisarjan soitinta, Apollo 2 ja FA350D. FA:n kaula myös reagoi paikanvaihdoksen yhteydessä il-
48 www.riffi.fi 4/2012. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA
Freshman
akustisia kitaroita Enkiinasta
Freshman-kitaroiden maahantuonti käynnistyi vasta hiljattain, joten luettakoon brandi Suomessa yhä tulokkaaksi, vaikka ikää firmalla onkin jo 10 vuotta
Akustisesti FA350CDE soi laveammin ja levollisemmin sävyin kuin Apollo 2, mikä onkin kopan mallille luontevaa. Valoa vasten kääntelemällä löytyi kyllä muutama kiiltäväpintaisen lakan peilaama kauneuspilkku, mutta vain kaikuaukon alareunassa oli avoimesti silmiin pistävä lakkausvirhe. Viritysmittari kytketään päälle omalla painonapillaan ja samalla mykistyy äänilähtö ihan kuten hyvä onkin.
FA350DCE
Hienostuneen ohut himmeä lakkaus, Groverin leimatut virityskoneistot ja Fishmanin hövelisti varusteltu Aero Blend -etuaste kertovat jo, että FA350CDE on testikaksikon hinnakkaampi soitin. Pietson ja koppamikrofonin keskinäistä suhdetta voi säätää ja pietsolle on lisäksi kolmialueinen taajuuskorjain. Muutoin rakenne ja työn jälki oli siistiä reunalistojen asennuksista kaulan kiinnitykseen ja virityskoneistojen istutuksesta satulan ja tallan viimeistelyyn. Sähkökitaristille siirtymä akustisen pariin saattaa olla luontevampi näin, kun taas jämerämpään kaulaan tottunut otekäsi vierastaa helposti näin solakkaa mallia. Silloin sointi on tasapainoinen ja miellyttävä.
Apollo 2:n etuasteessa on asiallinen perusvarustelu. Olemus on kauttaaltaan huoliteltu ja D-mallin koppa tuntuu heti tutulta. Ohkainen kaula sen sijaan jakaa varmasti mielipiteet. Siinä missä Apollo 2 on luonteeltaan hieman nokkava ja särmikkäästi itseään esiin puskevaa sorttia, antaa FA350CDE itsestään hillitymmän ja hiotumman vaikutelman. Potikoiden ollessa neutraaliasennoissa sähköinen soundi on mukavasti kompressoitunut ja keskeltä kuopalla. Agressiiviseen soittoon ja akustisesti suurempaa voluumia tarvittaessa on syytä hakea toisenlaista kitaraa jonka dynamiikka antaa myöten lujemmalle käsittelylle. Kopan koolle ja muodolle tyypillisen laatikkomaisen resonanssin osuus kasvaa kuitenkin lyöntivoimaa nostettaessa vähitellen sointia hallitsevaksi, ja etenkin kompatessa lyhyet iskevät äänet saavat liitteekseen nasaalin jälkihumahduksen. Pelivara mikrofonien sekoitussuhteissa riippuu kokonaan tilanteesta kopan sisällä oleva mikrofoni lähtee helpommin kiertämään kuin pietso ja mitä lujempaa lavalla soitetaan sitä enemmän soundissa on laskettava pietson varaan. Kun mukaan otetaan kiertojen eliminoimiseen tarkoitettu. mankosteuden muutoksiin herkästi, ja kahden kuukauden seurannan aikana kaula väliin oikeni hiukan, väliin taas jousti notkolle pikkuisen enemmän. Hillittyyn sormipikkaukseen ja plektratyöskentelyyn tämä soitin on aivan omiaan: sointi on kiinteä ja sävelet piirtyvät selkeinä. Ilman vahvistinta soitettaessa Apollo-kakkonen on parhaimmillaan lempeällä otteella kaitsettaessa ääni on lämmin ja nätti, kielten helinä ja kopan resonanssit soivat sopuisassa liitossa niin plektrasoitossa kuin sorminkin näppäiltäessä. Yhteistä Apollo 2:n kanssa on soittimen suhde soittodynamiikkaan: myös FA350CDE on parhaimmillaan suhteellisen kevyellä otteella soitettaessa. FA350CDE:n sähkösoinnista huolehtii Fishmanin Aero Blend -systeemi, jossa tallaluun alle sijoitetun pietson lisäksi käytetään myös kaikukopan sisään asennettua ilmamikrofonia soinnin pyydystämiseen. Suomen sääolot vaihtelevat kovasti ja sisälämmityskausi on ankara haaste, niinpä hieman jämerämpi kaula saattaisi olla paikallaan.
Kopan alalaitaan istutetun jakin vieressä on luukun alla kolo etuasteen tarvitsemalle paristolle.
Apollo 2 OCSB
Parivaljakon edullisempi, Apollo 2, on yleisilmeeltään nätti ja huoliteltu. Tietyn rajan jälkeen voluumi ei enää kasva, sointi tukahtuu ja klangi muuttuu rumaksi räimeeksi. Muutamaa pohjalle pudonnutta liimatippaa lukuunottamatta myös kopan sisäpuoli oli siivoa työtä. Pelimannihan ei kuitenkaan ole tässä pelkän akustisen soinnin varassa, sillä Apollo 2:ssa on Fishman Isys+ -etuvahvistin. Kun kääntää pikkuisen bassoa ja diskanttia pois, esiin nousee kitaran akustiselle sointivärille uskollisempi sähköistetty ääni.
kapeakaistainen notch-leikkuri, on soinnin ruuvaamiseen jo kosolti toimivia työkaluja
Tämän jälkeen instrumentti on valmis kasattavaksi soittokuntoon.
www.riffi.fi 4/2012
51. TEKSTI JA KUVAT: TIMO ÖSTMAN
Konepelti auki ja
mikrofoni paikalleen
Spider-kehikkoa ja kennoa suojaava kansi eli "pölykapseli" irroitetaan. Samankaltaisia systeemejä on tarjolla esimerkiksi Fishmanin, Highlanderin ja joidenkin muidenkin valmistajien valikoimissa, enkä ota tässä mitenkään kantaa eri tuotteiden väliseen paremmuuteen. Soittimeen asennettiin nyt K&K-merkin spider-resonaattorille tehty passiivimikrofoni, joten paristonvaihto jäi historiaan. Ruuvikone nopeuttaa työtä.
Resonaattorikitaran eli "dobron" mikrofonin asennus on oma lajinsa.
R
Spider-kehikko otetaan irti kennosta irroittamalla kehikon kiristysruuvi. Lebeda-merkin spider-resonaattorilla varustetussa soittimessani oli aikaisemmin B-Bandin sinänsä hyväsointinen, pyöreä lätkämallinen mikrofoni, jolle toimivin asennuspaikka löytyi resonaattorikennon reunan tienoilta. Ulostuloteho oli aktiivimikrofonina asiallinen, mutta juuri siitä aiheutuva säännöllinen paristonvaihto tuntui turhan työläältä, kun resonaattorikenno oli irrotettava aina vaihdon yhteydessä. Ohessa sen sijaan kuvareportaasi asennuksen vaiheista. Tämä siksi, että mikrofonin halutaan tuovan kuuluville soittimen kennon sointia. Se toi ilmoille melko hyvin soittimen karakteeria, mutta toisaalta asennuspaikka aiheutti sen, että mikrofoni poimi herkästi myös soittimen kopan kautta tulleet kolinat. Nekin kyllä yleensä asennetaan soittimen satulan kohdalle, mutta resonaattorikennon alapuoliseen osaan. Oli siis syytä siirtyä resonaattorikitaralle räätälöityyn mikrofoniin, joita onkin nykyään markkinoilla monen valmistajan toimesta. N
Lue myös nettispesiaali osoitteesta riffi.fi.
Mikrofoni kiristetään kiinni pienellä mutterilla sormituntumalla, koska tärkeää on löytää juuri sopiva kosketus, joka ei olisi liian kireä. Ruuvilla voi säädellä jonkin verran kennon soundia liian löysälle säädettynä kehikko aiheuttaa särinää ja turhan kireällä jalakkeet tahtovat tukahduttaa soundin.
esonaattorikitaroiden rakenteesta johtuen niiden kiinteät mikrofonit ovat erilaisia kuin tavallisissa akustisissa kitaroissa käytetyt. Tämän asennuksen suoritti Soitinpaja Jasesoi. Lisäksi se oli tavallisena kitaramikrofonina kohtuullisen ylätaajuusvoittoinen. Mikrofonia tulisikin pystyä pyörittämään sekä oikealle että vasemmalle samalla kun se pysyy kiinni kennossa.
Ennen resonaattorisysteemin paikoilleen laittamista mikrofonin ulostulojohto kiinnitetään pohjan poikittaisrimaan asennettuun klipsiin, jotta se ei pääse koskettamaan kennon alapintaa
Dempatuilla bassokielillä täsmällisiä lyhytsäveliä naputeltaessa kaiku kuplahtelee iloisesti mukana, mutta pitempään soivien äänten alta ei plektraniskujen aiheuttamia pulpahduksia kuule, eikä kaiku myöskään intoudu pulputtamaan holtittomasti vaikka sitä koettaisi provosoidakin. Keskialueen säädin toimii sitten kuitenkin vielä fiksummin se kun on epäsymmetrinen niin vaikutusalueen kuin vaiku-
Laitetaanko kaikua?
GVT15-112:ssa on myös naseva jousikaiku, jonka selkeä ja puuroutumaton sointi on sävyltään melko kirkas. Lepoasennosta ylöspäin naksauttamalla saadaan käyttöön kaikki A-luokan kytkennän tuottamat 15 wattia, pykälä alaspäin taas kytkee päälle vain 7,5 watin verran tehoa. Tarjolla on kummankin nupin takana roimasti korostusta tai vaimennusta ja vaikutusalueet on kohdistettu fiksusti: sointia voi tukevoittaa, keventää, kirkastaa tai tummentaa hyvinkin laajoissa puitteissa. Lenkkiin kyt-
52 www.riffi.fi 4/2012. Takalaidasta löytyvä, linjatason laitteille tarkoitettu efektilenkki katkaisee vahvistimen sisäisen signaalitien. Sen nyt huomaa hätähousukin, että kolmiasentoisella Standby-kytkimellä valitaan vahvistinta käynnistettäessä myös teholuokka. Säädin vaikuttaa ansiokkaasti koko matkalla ja oman maun mukainen annostelu onnistuu tarkasti. Aktiiviset basso- ja diskanttihanikat kyllä toimivat ihan tavalliseen tapaan, ja ennenkaikkea ne tekevät sen hyvin maukkaasti. Kello kahdentoista asennosta myötäpäivään käännettäessä saa enimmillään 10 desibeliä korostusta kahden kilohertsin keskitaajuudella, kun taas puolivälistä vastapäivään kierrettäessä heltiää enimmillään kuusi desibeliä vaimennusta 800 hertsin kohdalla. Säätimen yhdestä ääripäästä löytyykin ärhäkkäästi purevaa terävyyttä ja vastakkaisesta suunnasta taas mukavasti notkolle painuvaa keskialueen kuoppaa. Niinkuin Ampegilla.
tuksen määränkin suhteen. Sen sijaan se kirkastaa mukavan pehmeästi sointia siivoamalla pois nasaalia honotusta ja luomalla kevyesti loudnessmaista tuntua.
N
äennäisen yksinkertainen ulkoasu ei paljasta pikavilkaisulla kaikkia GVT15-112-kombon hienouksia. TESTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA
Ampeg GVT15-112
se on jämpti niin!
Ei jokaisessa vahvistimessa tarvita kahta kanavaa yksikin riittää, kunhan se vain on tarpeeksi hyvä. Monttu ei kuitenkaan ole niin syvä eikä niin alhaalla, että se johdattelisi varsinaiseen voimasointujen ahtojunttaukseen. Sen sijaan aktiivisten sävynsäätimien merkinnät ovat niin niukkoja, että niitä käännellessä kiireisempi saattaa mennä hämilleen, jos ei malta ensin syventyä ohjekirjaseen hetkiseksi. Jos vahvistimen oma eq tai kaiku eivät riitä, voi tavallisten lattiapedaaleiden lisäksi hyödyntää järeämpääkin ulkoista kalustoa. Ei ehkä hc-surfaajan ykkösvalinta elämää suurempina velloville aalloille, mutta oivallinen perusmauste jota voi käyttää normisoiton höysteenä genrestä riippumatta
Kevyesti rispaantuva sointi tottelee myös kitaran volumea ja soittajan komentoja notkeasti ja taiteilu puhtaan ja särön rajamailla on palkitsevaa. Ensiluokkainen peli. N
Ampeg GVT15-112
Putkivahvistin kitaralle · · · · · · · · · · · · · · valmistusmaa Kiina 12AX7-etuasteputket, 2 kpl 6V6-pääteputket, 2 kpl teholuokan valintakytkin: 7,5 W / 15 W erilliset gain- ja volume-säätimet bassosäädin: +/-12 dB @ 80 Hz diskanttisäädin: +/-12 dB @ 5 kHz keskialueen säädin: +10 dB @ 2 kHz / -6 dB @ 800 Hz jousikaiku 12-tuumainen Celestion Special Design -kaiutin efektilenkki linjatason laitteille liitännät lisäkaiuttimille paino 19 kg hintaluokka: alle 750
Konkarin ottein
Ampeg tietää mitä tekee: GVT15-112 on konstailematon perusvahvistin, jossa on mehukas, täsmällinen ja avoin sointi. Omaan harjoitteluun ja häiriöttömässä tilassa äänittämiseen vallan passeli puoliteho jää äkkiä pieneksi, kun tupaan astelee muita musikantteja laitteineen, mutta kytkintä napsauttamalla pärjääkin sitten jo varsin pitkälle. Efektipedaaleiden kanssa GVT15-112 mallasi kitkatta, eikä kombo myöskään kuorruta tai hautaa kitaran omaa yksilöllistä sointia. 040 128 7787 Tietoa verkosta: www.soundtools.fi
www.riffi.fi 4/2012
53. ketyn ulkoisen myllyn voi kuitenkin myös ohittaa lisävarusteena myytävällä jalkakytkimellä, jolla koko silmukan saa polkaistua pois käytöstä silloin kun siihen kytkettyä arsenaalia ei tarvita.
Puhtaus on puoli soundia
Soinnin muotoilu perustuu tässäkin kombossa pitkälti gain- ja volume-säätimien yhteispeliin, jossa törmää samaan ilahduttavaan ilmiöön kuin kaikua ruuvatessa: gain-hanikka vaikuttaa koko säätöalueella ja sen avulla voi hakea juuri mielensä mukaisen määrän säröä. Sitkaasti venyvää ja lanaan kompressoitunutta, mesa-tyyppistä pitkäsointia GVT15-112 ei ääriasetuksillakaan tarjoa, mutta tervettä sustainia ja ryhdikkäänä säilyvää atakkia sitten senkin edestä. Jos tämä voluumi ei kitaralle treenikämpällä riitä, syöksytään jo siinä kierteessä jossa korvatulppien käyttökin on jo tarpeen. Sama miellyttävä linja jatkuu sitten pikkuisen rosahtavista soolosoinneista edelleen ilmisäröihin asti. Liukuma putipuhtaasta kevyesti hiekkaiseen ja siitä edelleen kanteiltaan jo rapeasti murtuvaan komppisoundiin on pitkä ja loiva. Siirtymä puolitehoilta täyteen höyryyn kuuluu myös soinnin perussävyssä, joka aukeaa hitusen terävämpänä ja säröytyy aavistuksen rosoisempana 15 watin kytkennällä. Vaikka humbucker-kitaran alaäänet roisimmeilla särömäärillä jo paksunevatkin aika lailla, niin laajempienkaan sointujen sävelet eivät silti puuroudu. merkittävin ero kuiten-
Lisätiedot: Soundtools Puh. Rujoimmillaankin sointi säilyy dynaamisena, selkeänä ja erottelevana.
kin lienee se, miten paljon täysin puhdasta sointia vahvistimesta saa ulos. Napakka ja jämpti sointi pysyi ryhdikkäänä ja ilmaisuvoimaisena niin kuuden kielen poikki sahattaessa kuin yksiäänisiä melodialinjojakin soittaessa, olipa käytössä talla- tai kaulamikki ja olipa sävymaailma sitten särön kyllästämää tai puhdasta. Yksikelaisilla soitettaessa soundin saa mukavasti rouhaisemaan, kun Gain-hanikkaa avaa kello kolmen tietämille tai yli. Niinpä siisti pikkukeikkakin taittuu varmasti kombolla itsellään, kun taas isompaan saliin tarvitaan sitten jo PA:n tukea. On sillä kuitenkin myös omaakin luonnetta: vaikka peli ei ollut lainkaan hullumpi yksikelaisilla mikrofoneilla ladatun Straton kanssa, niin aivan ihanteelliselta se tuntui humbuckerkitaroiden kumppanina. Sointi kuitenkin puhdistuu heti alukkeen jälkeen, ja soivempi särö vaatii sytykkeekseen joko humbuckerit tai jonkun yliohjauspedaalin joiden kanssa GVT15-112 solmiikin liittoja oikein sujuvasti
Osa kaiuttimista mainitaan nimeltä (KRK VXT8, ADAM 2.5A jne), osa nimistä on yleisiä tyyliin "1980-luvun hifi" tai "tietokonekaiuttimet".
54 www.riffi.fi 4/2012
Tunnelmat
Ensivaikutelma mallinnoksista yhdistelmällä "Genelec 1031A" ja "Professional Studio" oli jotakuinkin tällainen: selkeä tilan-. Vertailun vuoksi kuuntelin systeemiä myös edullisemmilla KRK:n KNS-8400-kuulokkeilla, joissa on terävämpi ja erityisesti rumpaleille monitorointiin hyvin kelvannut yleissointi. VRM-kuulokerasiassa on säätö äänenvoimakkuudelle, ja ohjelmasta saadaan myös ohitettua prosessointi kokonaan, jos ja kun halutaan verrata keskenään prosessoitua ja suoraa signaalia.
Eri tilat ja kaiuttimet
Ohjelmassa on tarjolla kolme ympäristöä: olohuone, makuuhuone ja studio, sekä melkoinen määrä erilaisia kaiuttimia näihin virtuaalitiloihin sijoiteltuina. Kokeilin systeemiä Senheiser HD600-kuulokkeilla, joita käytän kuulokereferensseinä eri projekteissani. Asennuksen jälkeen tietokoneen ääni ohjataan ohjauspaneelista omalla voimakkuudensäätimellään varustettuun VRM-rasiaan ja asia on sillä pihvi. Jos käytössä on erillinen audio interface, voidaan VRMkuulokerasia kytkeä sen S/P DIF -väylään.
Käyttö
VRM:n käyttö on hyvin suoraviivaista: kun ohjelma on auki ja VRM valittu ohjauspaneelista äänisyötöksi, valitaan virtuaalitila sekä siihen kaiuttimet ja kuunnellaan. TEKSTI: SAMI SARHAMAA
Focusrite VRM Box
kaiuttimien tuntua kuulokekuunteluun
Kuulokkeet ovat monelle pakon sanelema työväline, vaikka esimerkiksi miksauksen arviointi luureilla on tunnetusti hankalaa. Apua lupaa Focusrite, jonka Virtual Reference Monitoring -järjestelmä eli VRM simuloi erilaisia kaiuttimia ja huonetiloja juuri kuulokekuuntelua varten.
F
ocusrite VRM koostuu kahdesta palasta, tietokoneelle asennettavasta ohjelmasta sekä USB-väylään kytkettävästä kuulokerasiasta. Ei muuta kuin piuha kiinni, kuulokkeet päähän ja tiloja kuuntelemaan. Niiden soundi on mukavan avonainen ja tasainen. Meitä suomalaisia imartelevasti ainoastaan Genelec 1031A -kaiuttimet ovat valittavissa jokaiseen tilaan, muuten tarkokkaat ovat eri tiloissa erilaisia
Yläkaapin tueksi suunnitellun ZxA1-Subin bassokaista ei ulotu valtavan paljoa alemmas kuin yläkaapin, mutta kaiutinkartiossa on pinta-alaa oleellisesti enemmän ja ennenkaikkea
56 www.riffi.fi 4/2012. Ulkomitat ovat joka suuntaan kumminkin selkeästi alle puolen metrin luokkaa, ja kun kyljissä on kunnon uppokahvat, saa aikuinen liikuteltua tätäkin mööpeliä verraten helposti ihan ilman apulaistakin. Kumpikin kaiutinmalli on varustettu keveällä ja tehokkaalla D-luokan vahvistimella. Yhdellä 12-tuumaisella kartiolla varustetun ZxA1-Subin kotelo on 15-millistä vaneria ja painoakin 20 kiloa ja rapiat päälle. Ripustuskin onnistuu erillisvarusteiden avulla, mutta omimmillaan kaiutin on ihan sellaisenaan, telineen nokkaan nostettuna tai lattialle asetettuna. ZxA1-100 tuottaa diskanttikaistalla aina sekä vaaka- että pystysuunnassa saman 100 asteen keilan, kun taas ZxA1-90:n torvi suuntaa vaakaan 90 asteen ja pystysuuntaan 50 asteen keilan. ZxA1-90:n torvea kääntämällä kaiutin asettuu sitten eri käyttötilanteisiin. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI
Electro-Voice
kuin luodut toisilleen!
ZxA1 & ZxA1-Sub
Pieni ZxA1-aktiivikaiutin sopii moneen käyttöön, etenkin kun sen tueksi voi tarvittaessa kytkeä juuri sitä varten suunnitellun ja niin ikään aktiivisen bassokaapin.
Omalla tasonsäädöllään varustetun mikrofonitulon ansiosta yksittäistä kaiutinta voi käyttää vaikka itsenäisenä kuulutusvahvistimena, jolla voi samalla kajauttaa taustamusiikit monona linjatason tulon kautta. Kaiutinta valmistetaan kahtena eri versiona, joiden ero on diskanttitorven suuntaavuudessa. Jos yläkaapin tukena on bassokaappi, napsautetaan kytkimellä päälle bassoleikkuri (<100 Hz).
K
ahdeksantuumaisella kartiolla ja diskanttipillillä kalustettu ZxA1 esiteltiin jo muutama vuosi sitten, mutta se nousi uudestaan ajankohtaiseksi kun sen pariksi suunniteltu bassokaiutin, ZxA1-Sub, tuotiin markkinoille nyt keväällä. Tai lavamonitorina, jonka päätuloon ajetaan yleismiksaus ja mikrofonituloon muusikon omaa soitinta. ZxA1:n kotelo on ABS-muovia ja painoa pönikällä on vajaat yhdeksän kiloa. Päädyssä on asianmukainen kolo kaiutintelineelle pystyasennossa käyttöä varten, mutta kotelon epäsymmetrisen muotoilun ansiosta ZxA1 palvelee myös kyljelleen asetettavana lattiamonitorina
Diskantti ja keskialue soivat tasaisesti, mutta erottelevasti, ja jämäkkä basso jäsentyy täsmällisesti omalla tontillaan eikä puske yli-innokkaasti muiden alueelle. Kosketinsoittajalle tai rumpalille ZxA1 sopii loistavasti monitoriksi, kun alakerran tueksi otetaan sub bass -yksikkö, jonka päälle yläkaappi asetetaan kyljelleen makaamaan. Huimista teholukemista huolimatta kyseessä on pikkusetti, jolla ei ole tarkoitus hoitaa areena-luokan akteja eikä vyöryttää mellakkarokkia käkimassaan. Tai sitten kaiuttimen kyljen alle pitää sujauttaa jokin sopiva koroke, joka kallistaa pönikkää sopivasti lisää. Systeemi kohisee sen verran, että hipihiljaa eturiveillä istuvat saattavat asian noteerata seuratessaan intensiivistä esitystä oikein intiimissä tilassa. ZxA1-yläkaappia yksinään käytettäessä bassorekisteri jää luonnollisestikin kevyeksi, mutta toistokaista ulottuu kuitenkin riittävän alas ja riittävän tasaisesti palvellakseen laulukamakäytössä tai vaikka taustamusiikin toistossa. Luontaisessa toimintaympäristössä kahvilasta kirkkosaliin ja aulabaarista pikkupubiin äänivarat
Electro-Voice ZxA1 ja ZxASUB
Aktiivinen pikku-PA ZxA1-kokoäänialueen kaiutin · linja- ja mikrofonitulot · 8-tuumainen EV-8L-kartioelementti · 25 mm diskanttiyksikkö (kompressio-driver) · jakotaajuus 1,8 kHz · diskanttitorven suuntaus joko 100°×100° tai 90°×50° · toistoalue 60 Hz 20 kHz (-3 dB), 48 Hz 20 kHz (-10 dB) · vahvistinteho: 800 W · maksimi äänenpaine 123 dB SPL · suositushinta 639 ZxA-SUB-bassokaiutin · linjatulot (mono basso + stereo yläkerta / täysstereo) · linjasignaalin linkitys yläkaapeille · 12-tuumainen EVS-12S-kartiolementti · toistoalue 53 Hz 93 Hz (-3 dB), 44 Hz 118 Hz (-10 dB) · suositushinta 738 Tarvikkeet · topattu suojapussi kaiuttimelle 61,50 · kantokassi kahdelle ZxA1-kaiuttimelle 135 Lisätiedot: Hedcom Puh. Kuljetuskalustoksi riittää farmariauto ja roudauskin taittuu vaikka yhteen pekkaan. Tässä asetelmassa ZxA1:n kallistus osuu juuri kohdilleen, ja samalla yläkerta asemoituu lähemmäs korvaa mikä vähentää vuodon määrää. Ongelmatapauksia varten bassokaapissa on myös signaalin napaisuuden kääntö.
Käytännön toimissa
ZxA1-setti on näppärä kuljettaa ja nopea kasata. Tällaisessa muodostelmassa myös testisetti oli kokeiltavana.
Yksikin bassokaappi riittää kevyeen stereosettiin. N
Systeemi kasaan
Pieni stereosetti syntyy jo kahdesta yläkerrasta ja niiden yhteisestä monosubista, mutta luontevin kokoonpano lienee kaksi sub bass -yksikköä ja niille kummallekin oma yläkaappinsa. Vaikka monofoninen ja yhdestä paikasta kuuluva basso saattaa joissain tilanteissa tuottaa nautittavamman elämyksen ihanteellisessa stereopisteessä kuuntelevalle, niin testisetin kaltaisen laitteiston tyypillisessä käyttöympäristössä kuitenkin vain osa kuulijoista sijoittuu sille sektorille jossa stereokuvasta pääsee millään tavoin osalliseksi. Mutta sellaisissa tilanteissa joissa tyypillisen kitaravahvistimen tyhjäkäynti ei ole mainittava pulma, ei ole kyllä tämänkään setin siististä sihinästä puheenaiheeksi. Yhdistelmän yleissointi on miellyttävän levollinen ja selkeä. sekä kartio että sitä liikuttava vahvistin työskentelevät vain ja ainoastaan juuri bassotoiston eteen. Valtaosa kuuntelee käytännössä pääasiassa lähintä kaiutinta ja silloin saattaakin olla etu, että koko taajuuskaista kuuluu yhtenäisesti samasta pisteestä. Käytännöllinen perustelu symmetriselle (1+1) × 2 -kokoonpanolle taas on se, että bassokaappi toimii tanakasti yläkaapin jalustana kunhan väliin laittaa sopivan putken. Linjatason signaalit sekä vasemmalle että oikealle kanavalle ohjataan edelleen stereona yläkaapeille, mutta bassokaista summataan monoksi. 0207 638 000 Tietoa verkosta: www.hedcom.fi
www.riffi.fi 4/2012
57. Kylkiasennossa lattialla ZxA1 toimii monitorina pienellä varauksella: soundi pelaa kyllä, mutta rungo muoto kallistaa kaapin 45 asteen kulmaan, mikä vaatii sijoitusta suhteellisen etäälle, jos artisti on vähänkään keskimittaa pitempi. Tosin ekstrabassoa löytyy kyllä sitten myös ihan erikseen sub bass -kaapin takalaidan kytkimen takaa, jos tilanne tuntuu sellaista vaativan. Yläkaapin resurssit vapautuvat kokonaan ylemmän kaistan toistamiseen ja tuloksena on tanakampi kokonaispaketti.
ovat vakuuttavat ja potkua riittää. Äärettömästä vaimennuksesta kuuden desibelin lisävahvistukseen asti yltävillä level-säätimillä saa nopeasti sovitettua tulosignaalin tason päätevahvistimelle passaavaksi, ja säätimillä voi tietysti myös justeerata ala- ja yläkerran keskinäistä balanssia. Ei lainkaan hassumpaa. Sellaiseen käyttöön ZxA1 on sub bass -laajennuksineen ammattitason ratkaisu, jossa äänen laatu ja määrä sekä hinta ovat tasapainossa keskenään
Samainen reppuun mahtuva aktiivikaiutin saattaa riittää myös pa-laitteistoksi mies ja kitara -keikalle.. TEKSTI: HARRI SLIP KUVAT: TOMMI POSA JA HARRI SLIP
Pieni on käytännöllistä
testissä minimonitorikaiuttimet
Mikrofonijalkaan kiinnitetty pikkukaiutin toimii muusikon lavamonitorina usein paremmin kuin lattialta huutava kulmakaappi
Suurten kokoonpanojen konserteissa lavalla saattaa olla akustisilta ominaisuuksiltaan ja äänenvoimakkuudeltaan kovin erilaisia soittimia ja laulajia, jotka vaativat toisistaan poikkeavia monitorointiratkaisuja. Tietokonekaiuttimia ja studiomonitoreita emme kelpuuttaneet mukaan, koska halusimme varmistaa, että suurin äänenpaine, roudattavuus ja kestävyys yltävät muusikoiden ja lavamonitoroinnin asettamiin vaatimuksiin.
Rahalla saa jos sitä on
Raskaan sarjan ammattilaiset tuntevat yleensä ratkaisut lähes kaikkiin lavakuuntelun ongelmiin. Jos muusikoiden kuuntelu tökkii, niin soitto ja laulukin tökkivät. Pulmat johtuvat useastakin eri tekijästä, mutta tilanne voidaan ja on syytä ottaa haltuun sekava lavabalanssi kun ei nimittäin ole kenenkään etu. Lisäksi etenkin moni harrastajalaulaja kokee korvamonitoroinnin epämiellyttäväksi ja hankalaksi. Tilanne johtaa helposti voluumikierteeseen ja ennemmin tai myöhemmin lavamekkala vuotaa salin puolelle ja tuhoaa myös yleisöäänen balanssin. Kolkosta ja honottavasta äänestään huolimatta, tai ehkä juuri sen ansiosta, tämä mikrofonijalkaan kiinnitettävä kaiutin kuulostaa monen laulajan mielestä selkeämmältä ja erottelevammalta kuin perustason kulmakaappi. Jos muun bändin henkilökohtaiset vahvistimet ja soitinten akustisen vuodon saakin vielä jollain lailla sulautettua osaksi yleisölle suunnattua miksausta, niin sama ei päde tuohon lattiamonitoreista kantautuvaan vokaalipuuroon se erottuu miksauksesta aina, eikä koskaan edukseen.
Testi käyntiin
Siltä varalta, ettei uskollisesti palvellut Fostex enää jonain päivänä ole kanssamme, sille piti löytää seuraajia. Testin kaiuttimien katuhintahaitari venyy alle 120 eurosta noin 300 euroon, joten kohtuubudjetilla pääsee hyvin alkuun. On langattomia korvamonitoreita ja niille oma monitorimikseri ja tietenkin monitorimiksaaja tai vaihtoehtoisesti henkilökohtainen lavakuuntelujärjestelmä, joka toimii siinä sivussa myös digitaalisena moniraiturina. Esimerkiksi piano, basso, rummut, kitara ja solisti sekä lauluryhmä tai kuoro ovat haastava yhdistelmä jo äänen vuotamisen takia eivätkä muusikkojen monenkirjavat kuuntelutoiveet ainakaan kevennä ääniteknikon kuormaa. Saliin vuotavan äänen määrä on lähikuuntelussa vähäisempi, ja mikä parasta, vuotoääni ei ole samanlaista paksua puuroa
Behringer B205D ja Mackie SRM150 T kytketään monitoriketjuun takana olevien xlr-tulon ja xlr-lähdön kautta.
www.riffi.fi 4/2012
59. Kirjoittajalle ratkaisun avaimen antoi nurkissa lojunut viime vuosisadan Fostex SPA 11 -lavamonitori. Silloin on hyvä, jos takataskusta voi vetää esiin pari pientä ja järkevästi sijoiteltavaa lavamonitoria.
Behringer B205Dl Mackie SRM150 T ja Roland CM-30 antavat laulajalle tai soittajalle mahdollisuuden säätää oman äänensä sekä salimikseristä saatavan monitorilinjan välistä tasapainoa.
kuin se, jota lähtee lattialla lepäävästä kulmamonitorista. Hienoja vermeitä, mutta niihin ei kaikilla ole varaa. Ne kaikki voi kiinnittää mikrofonijalkaan joko suoraan tai erikseen hankittavan adapterin avulla. Pikkukaiuttimia testatessa kävi ilmi, että jotkut niistä toimivat jopa mies ja kitara -keikkojen pa-järjestelmänä. Toisin sanoen kitaralaukku vain käteen ja ständiin kiinnitetty kaiutin toiseen käteen, mikrofoni taskuun ja kiertue voi alkaa! Muusikkojen ohella testin kaiuttimet kiinnostavat toivottavasti myös niitä, jotka ovat tottuneet toistamaan esimerkiksi videoiden äänen joko läppärin tai projektorin onnettomista kaiuttimista. Siksi se tahtoo pienessä tilassa kantautua saliin lähes samalla voimakkuudella kuin pa-kaiuttimistakin. Etenkin suurilla areenoilla esiintyvät ovat lisäksi tottuneet siihen, että esimerkiksi oma laulu kuuluu monitorista todella kovaa. K
un isoa ja äänekästä kokoonpanoa sovittaa pieneen ja akustisesti hankalaan saliin, on kookkailla kulmamonitoreilla usein vaikea saada aikaan riittävän selkeää ja erottelevaa kuuntelua. Löysimme testiin yhteensä kahdeksan Suomessa myytävää pientä aktiivikaiutinta. Vertailun vuoksi muistutettakoon, että diskanttitorvella ja kymmentuumaisella bassolla varustettu muovinen kulmakaappi maksaa noin 200 450 euroa. Pienellä lavalla kulmamonitoria on usein myös vaikea sijoittaa riittävän kauas laulajasta, jolloin kaiutin saattaa kuulostaa poikkeuksellisen värittyneeltä. Samalla haluttiin kokeilla miten pitkälle tämän päivän pikkumonitorien äänenvoimakkuus riittää ja mihin se ei enää riitä. Nyt tällainen käytös saa luvan loppua. Lisäksi äänen sävy muuttuu koko ajan laulajan liikkuessa
Kaikkien kolmen liitännän herkkyyttä voi säätää, ja iso nuppi toimii master-säätimenä. Mikrofonijalkaan sopiva adapteri pitää sen sijaan ostaa erikseen 10 eurolla. Koska kaiutin on pieni ja siro, sen kehtaa nostaa sopivalle kuuntelukorkeudelle nätimmänkin solistin viereen. Käytimme Rolandia aluksi kosketinsoittajan monitorina. Toinen tämän ryhmän laatukaiutin on FBT Jolly 5 BA. Behringer ja Mackie olivat testin aikana mukana monenlaisessa monitoroinnissa. Varsin pitkälle Proel jaksaa silti ponnistaa jopa laulumonitorina. Behringer sen sijaan satsaa enemmän keskialueen erotteluun sekä suurempaan kapasiteettiin.. Bassoa vähentämällä kaiuttimesta riittää kotelon pieneen kokoon nähden runsaas-
Henkilökohtainen monitorimiksaus
Omalla pikkumikserillä varustetut Behringer Eurolive B205D ja Mackie SRM150 T näyttävät hyvin samanlaisilta, ja äänenlaadun erot ovat nekin pieniä. Behringer B205D ja Mackie SRM150 T toimivat erityisen hyvin laulun ja akustisen kitaran kanssa. Kolmen etule60 www.riffi.fi 4/2012
Proel näyttää miten pienestä kaksitiekaiuttimesta saa tasapainoisen äänen. Esimerkiksi suuren ja kovaa soittavan kokoonpanon keikalla flyygelin kondensaattorimikrofoni kierrätettiin Mackien kautta. Aavistuksen tuhdimmin soiva Behringer maksaa alle 200 euroa ja hieman keskialuevoittoisempi Mackie noin 300 euroa. Kahdesta kilpailijastaan poiketen se sisältää basso- ja diskanttisäätimet. Vaikka keskialuevoittoinen sointi toimii monitorikuuntelussa hyvin, yleisökaiuttimina Behringer ja Mackie eivät kuulosta kovin miellyttäviltä. Koska kaiuttimissa on kolme tuloliitäntää, laulaja tai soittaja pystyy helposti säätämään oman äänensä sekä salimikseristä saatavan monitorilinjan välistä tasapainoa. Etulevyssä olevan, erikseen säädettävän kuulokeliittimen ansiosta siirsimme sen kuitenkin lasiakvaarioon rumpalin monitoriksi. Mikrofoneille saa 48 voltin phantom-jännitteen, ja ensimmäisen liitännän impedanssin voi kytkeä sopimaan instrumentille. Kummankin kaiuttimen etulevyssä on kaksi yhdistelmäliitintä, joihin voi xlr- tai plugipiuhalla kytkeä joko mikrofonin tai ulkoisen laitteen. Edessä on lisäksi kolmialueinen taajuuskorjain. Näin pianistille saatiin oman instrumentin ääntä enemmän kuin mitä sitä voitiin ajaa bändin yhteiseen monitorilinjaan. Sama pätee moniin muihinkin testin kaiuttimiin, mutta mitäpä siitä, koska tällä kertaa keskitymme nimenomaan monitorikuunteluun. Henkilökohtaista miksausta harrastettaessa täytyy vain muistaa, ettei kaiuttimen perään linkitä muita monitoreja, koska niille ei enää syötetäkään alkuperäistä monitorilinjaa, vaan itse miksattua yhdistelmä-ääntä. Kaiuttimet maksavat noin 120, 250 ja 280 euroa, ja niissä on erilliset basso- ja diskanttielementit. Pienen budjetin äänijärjestelmissä monitorilinjat loppuvat aina kesken, joten kierrätysmahdollisuus on suureksi avuksi.
FBT Jolly 5 BA:n äänensävynsäätimet mahdollistavat tasapainoilun täyteläisen bassotoiston ja mahdollisimman suuren äänenpaineen välillä.
Kuulokeliitin kuutiossa
Kolmas miksausmahdollisuudella varustettu kaiutin on alle 200 euroa maksava Roland CM-30 Cube Monitor. Kuuden ja puolen tuuman koaksiaalielementti toistaa myös bassoa ja diskanttia, mutta kovempaa kuunneltaessa matalia ääniä on syytä vaimentaa etulevyn sävynsäätimistä. Kolmas tulo on stereofoninen ja varustettu rca-liittimin. Vain ensimmäisessä tulossa on mikrofonin xlr-liitin, joten kytkentöihin tarvitaan pääosin plugi-johtoja. Ääneltään tasapainoisin on Proel, mutta kuten kotelon koosta ja melko alas ulottuvasta bassotoistosta voi päätellä, kapasiteetti on kolmikon pienin. Suurin osa akvaariossa soittavista rumpaleista valitsee luurikuuntelun, mutta kuulokkeita karttaville on saatu riittävästi ääntä myös Cuben omista kaiuttimista.
Erilaiset samanlaiset
Testin toisen ryhmän muodostavat Behringer CE 500 A, FBT Jolly 5 BA ja Proel FLASH5A. Ääneltään Cube on testimme täysipainoisin kaiutin. Laulaja voi jopa kiertää mikrofoniadapterinsa kaiuttimen päälle kiinnitettävään lisäputkeen.
Testin osanottajat voi jakaa kolmeen ryhmään: mikrofonien ja muiden äänilähteiden miksaamisen soveltuvat, basso- ja diskanttielementin sisältävät kaksitieratkaisut sekä kahteen samanlaiseen elementtiin perustuvat kaiuttimet.
vystä säädettävän tuloliitännän, 3,5 mm:n plugille ja rca-kaapeleille sopivien aux-tulojen sekä linkitysmahdollisuuden ansiosta se soveltuu monenlaiseen kuunteluun. Jos näin ei tee, bassokartio lyö pohjaan ikävän rusahduksen säestämänä
Soinnissa on paljon samaa kuin alussa mainitussa viime vuosisadan Fostex SPA 11 -lavamonitorissa, ja monitorikuuntelu on myös dB K300:n ja L160:n vahvinta aluetta. Behringer CE 500 A- sekä dB L160-mallia lukuunottamatta pohjana on ollut vähintään kolmen eri nettikaupan ko. Etenkin isompi K300 tuottaa sen verran runsaasti puhdasta ääntä, että käytimme kahta sellaista menestyksekkäästi parinkymmenen hengen kuoron side fill -monitoreina. FBT:ssä ja Proelissa diskantin eteen avautuu loiva torvi, ja niiden suuntaavuus muuttuu varsin tasaisesti. Behringer korostaa selvästi keskialuetta, mikä on monitorikaiuttimelle usein toivottu ominaisuus vaikkei se hifistynyttä kuuntelijaa miellytäkään. Kaiuttimet sijoitettiin telineisiin kuoron molemmille sivuille, ja niihin syötettiin tyypillisesti piano, solisti sekä yksi laulaja kuoron jokaisesta äänestä. Kuoroon kanssa samalla pienehköllä lavalla soittaa usein bändi, joka koostuu bassosta, kahdesta sähkökitarasta, flyygelistä, Hammondista ja Rhodesista. Joskus kokoonpanoa täydennetään vielä puhaltimilla, joten mistään hyssyttelystä ei ole kysymys, vaikka rumpali soittaakin akvaariossa. Hintaluokat ovat vastaavasti 280 ja 220 euroa. Sen sopivimman valintaa helpottaa, jos malttaa ensin
ja painaviin dB L300 -kaiuttimiin voi ostaa joko mikrofoni- tai kaiutinjalustoihin sopivat kiinnitysadapterit.
www.riffi.fi 4/2012
61. Siksi kummankin kaiuttimen ääntä kelpaa kuunnella muualtakin kuin suoraan edestä.
Lisätiedot: Behringer: Into-Luthman · www.intoluthman.fi dB Technologies: Live Nation Finland · www2.livenation.fi FBT: Musamaailma · www.musamaailma.fi Mackie: Soundtools · www.soundtools.fi Proel: Noretron Audio · www.noretron.fi Roland: Roland Suomi · www.roland.fi
Kuorolle side fill
Testin kolmannen ryhmän muodostavat dB Technologies K300 ja L160. Basso ja ylin diskantti toistuvat molemmissa kaiuttimissa vaimeina verrattuna keskialueeseen, jota pusketaan esiin häpeämättä. Niiden ansiosta lavakuuntelu sujuu nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin.
Luokassaan isoihin
Vaihtoehtoja moneen tarpeeseen
Testilaitteiden jako kolmeen eri ryhmään kertoo mistä on kysymys: erilaisiin käyttötilanteisiin ja -tarpeisiin löytyy sekä varustelun että teknisen toteutuksen osalta hyvinkin erilaisia tarjokkaita. Bassosäädin keskiasennossa käyttökelpoinen äänenvoimakkuus on samaa luokkaa kuin Proel 5A:ssa, ja kun bassot vaimentaa kello yhdeksään, kapasiteetti yltää suuremman Behringer CE 500 A:n tasolle. Muina monitoreina käytetään pieniä lähikaiuttimia. N
Minimonitorikatsaus
Mikrofonitelineeseen kiinnitettäviä pikkukaiuttimia Testikaiutinten hinnat: Behringer CE 500 A, hintaluokka 120 Behringer Eurolive B205D, hintaluokka 150 dB Technologies L160, hintaluokka 220 dB Technologies K300, hintaluokka 280 FBT Jolly 5 BA, hintaluokka 250 Mackie SRM150 T, hintaluokka alle 300 Proel FLASH 5A, hintaluokka alle 300 Roland CM-30 Cube Monitor, hintaluokka alle 200
Ylläolevat hinnat ovat suuntaa antavia. tuotteelle ilmoittama hinta 23. Vaikka kaikkiin tilanteisiin pätevää paremmuusjärjestystä ei testikokelaista voikaan laatia, niin yhden asian saattaa sanoa kainostelematta: pieni voi todellakin olla erittäin käytännöllistä. Ainakin seuraaviin kysymyksiin on syytä pohtia vastaukset etukäteen: mitä monitoroidaan, miten lujaa täytyy kuunnella, miten kaiutin sijoitetaan ja tarvitaanko liitäntää päämiksauksen lisäksi toiselle ohjelmalähteelle. Rummut ajetaan kohtuullisen kovaa etenkin bändin monitoreihin, joista enää yksi tai kaksi on nykyään kulmia. toukokuuta 2012.
ti ääntä. Basso ja ylin diskantti toistuvat dB K300 ja L160 -kaiuttimissa vaimeina verrattuna keskialueeseen, jota pusketaan esiin häpeämättä niin kuin monissa hyviksi havaituissa lavamonitoreissa on tapana.
tutkia ja listata hankinnalle asetettavat vaatimukset ja reunaehdot. Kun basson säätää keskelle tai vähän yli, saa puolestaan varsin asiallisen matalien äänten toiston. Isompi K300 sisältää kaksi kuuden ja puolen tuuman elementtiä, ja pienemmässä L160:ssa elementit ovat viisituumaisia. Kun nämä asiat ovat selvillä, voidaan ehdokkaat seuloa budjetin ja oman kokeilun perusteella
Kuvasta puuttuu tietokone ja S-4000 RCS -ohjelma, jolla tehdään systeemin perusasetukset.
62 www.riffi.fi 4/2012. Kytkentöihin tarvitaan ethernet-kaapelit. TEKSTI: SAMI SARHAMAA
Roland M-48
ammattitason monitorijärjestelmä
Monitoripalapelin palat voisivat olla vaikka tällaiset: S-1608 toimii A/Dja D/A-muuntimena sekä analogisten tulosignaaleiden vahvistimena, S-4000D puolestaan jakaa signaalit henkilökohtaisille M-48-miksereille
lavan ja FOH-mikserin välillä tai tarkkaamon ja soittotilan välillä) yksittäistä ethernet-kaapelia pitkin. Mikserillä voi käsitellä kuuttatoista stereoryhmää, jotka on järjestetty kahteen kerrokseen (layer) ja kun jompikumpi layer on valittu, voidaan eri parametreja säätää kanavakohtaisella potikalla. Kolmialueisessa korjaimessa on puoliparametrinen keskialueen säätö. M-48:ssa on kanavamuokkauksen lisäksi myös globaaleja säätöjä, ja esimerkiksi pääekvalisaattorilla voi siivota kuuntelusta vaikka liiat bassot pois kajoamatta kanavien asetuksiin. Audio muunnetaan digitaaliseksi lähtöpäässä välittömästi vahvistuksen jälkeen ja koko siirto ja prosessointi tapahtuu digitaalisessa ympäristössä. M-48 miksereiden lisäksi systeemiin tarvitaan A/D-muuntimet sekä mikki/linjaetuasteet. Valittavana on äänenvoimakkuus, panorointi, kaiun määrä ja ekvalisaattorin eri alueet. Jos S-1608 kävisi pieneksi, voisi bändi hankkia toisen samanlaisen ja yhdistää ne yhdeksi suuremmaksi kokonaisuudeksi, tai vaihtaa jo hankitun S-1608:n suurempaan S-4000:een. Rolandin Digital Snake -mallistosta löytyykin varsin mittava valikoima em. Vielä liitetään ohjausohjelma USB-sarjaporttimuuntimella S-1608:aan, asetetaan perustasot ja rakennetaan käytettävät apuryhmät.
Järjestelmän laajennus, optio 1
Rolandin REAC-järjestelmää voi laajentaa varsin mittavaksi. Monitorointi pelaa kyllä itsenäisesti ilman isoakin järjestelmää, kunhan sopivat palikat vain kootaan muuten yhteen. ominaisuudet tarjoavia purkkeja ja purtiloita. Panostus PA-sektorille on kasvanut siinä rinnalla kuin huomaamatta, ja nyt myös Rolandilla on tarjottavanaan ammattikehiin suunniteltu, henkilökohtaiseen monitorimiksaukseen tarkoitettu järjestelmä.
Sen jälkeen jokainen soittaja kytkeytyy kuulokkeillaan omaan mikseriinsä ja soitto voi alkaa. Asetukset saa myös tallennettua laitteen muistiin. Mikki on kätevä myös soittokumppaneiden kanssa kommunikoidessa. Muistipaikkoja on 16, joten muusikko voi tehdä erilaisia työpohjia eri tilanteita varten ja ottaa ne käyttöön tarvittaessa muutamalla painalluksella.
R
olandin paketti juontaa juurensa laajemmasta kokonaisuudesta, jossa saliäänen miksaus hoidetaan isolla tiskillä (Roland M380/M-480), signaalin kuljetukset REAC- eli Roland Ethernet Audio Communication -kytkentä/siirtojärjestelmällä, ja muusikoiden kuuntelut henkilökohtaisilla M-48-miksereillä. Setin kasaaminen ja asennus on varsin yksinkertaista; kytketään normaaliin tapaan instrumentit ja mikrofonit S-1608"lavarasiaan", S-1608 sitten yhdellä ethernet-kaapelilla S4000D:hen ja yksittäiset M-48:t ethernet-kaapeleilla (REAC:issa kulkee myös virta) S-4000D:hen. Näistä peruskvintetin monitorointitarpeisiin treeneissä ja keikalla soveltuisi vaikkapa S-1608, jolla saadaan settiin 16 tuloa ja kahdeksan lähtöä. Kuulokkeiden sijasta voi käyttää vaikka aktiivikaiuttimia, sillä M-48:ssa on myös linjalähtö.
Käyttö
M-48:n käyttö on hiukankin vastaavanlaisten laitteiden kanssa touhunneelle hyvin selkeää ja loogista. Yhdessä REACkaapelissa voi nimittäin kulkea 40 audiosignaalia kumpaankin
DIGIVERKKO
REAC on Rolandin oma versio varsin suositusta tavasta siirtää digitaalista audiota pitkiäkin etäisyyksiä (so. Koska M-48 miksereitä tarvitaan viisikolle viisi kappaletta, pitää mukaan ottaa myös S-4000D-jakopurkki, jolla lavarasialta/muuntimelta tuleva digitaalinen REAC-signaali jaetaan kunkin muusikon mikserille. S-1608-käytössä jokainen tulo näkyy kyllä omalla säätimellään, mutta ryhmät tyyliin "rummut", "koskettimet" tai "taustalaulut" ovat joka tapauksessa helpompia ja mukavampia käsitellä kuin yksittäiset instrumentit tai kanavat. Mukava oivallus on M-48:n oma mikki, jolla saa kuulokkeisiin omaan makuun sopivan annoksen ulkomaailmaa. Tällaisessa järjestelmässä saadaan siirrettyä ja jaettua varsin suuria kanavamääriä kumpaankin suuntaan ja sillä voidaan myös siirtää monitorimiksaus itse muusikoille.
www.riffi.fi 4/2012
63. Esimerkkikvintetillemme seuraava looginen askel olisi M-sarjan digitaalimikserin hankkiminen, jolloin käyttöön saataisiin niin keikalla kuin studiossakin palveleva mikseri efekteineen. Viimeinen lenkki järjestelmässä on S-4000 RCS-ohjelma (Win/MacOS), jolla tehdään sekä S-1608:n että M-48:n asetuksia varsinaisen päämikserin puuttuessa. Rolandilla on soittimien ja soitinlaitteiden ohella mittava kokemus myös äänen tallennus- ja prosessointilaitteista
S-MADI-muuntimella järjestelmä voidaan kytkeä myös Rolandin omaan Sonar X1-softaan sekä mm. Noista ihmettelyistä huolimatta järjestelmä on vakuuttava. Ääniosasto ei juuri toiveita jättänyt, mitä nyt limitteriin täytyy hieman totutella, varsinkin sen pitkään release-aikaan. Käytössä olevaan S-4000D:hen saadaan kytkettyä kaiken kaikkiaan kahdeksan M-48:aa, näitä miksereitä saadaan yhteen järjestelmään maksimissaan 24 kappaletta.
Järjestelmän laajennus, optio 2
Rolandin järjestelmän voi kytkeä muihin laitekantoihin helposti analogisesti, Digital Snakehan on myös A/D- ja D/A-muunnin. Jos taas liitännät halutaan digitaalisina, voidaan käyttöön hankkia S-MADI-muunnin, jonka kautta saa siirrettyä sitten 40 kanavaa digitaaliaudiota. M-48:n takapaneelista löytyvät lähtöja tuloliitännät, oikeasssa laidassa REAC-liitin. Dimmerkytkimellä saadaan mikserin valot himmennettyä lavakäytössä.
suuntaan. Muutama seikka sai kulmakarvat kohoamaan kysyvästi. Rolandin järjestelmä onkin sekä puitteiltaan että äänenlaadultaan selkeästi järeämpi ja ammattimaisempi kuin kumpikaan kahdessa aikaisemmassa jutussa arvioimani (JamHub ja Movek MyMix) systeemi. Gainien, padien ja phantom-virran hallintaan tarvitaan tällaisessa setissä S-4000R-kauko-ohjain. Käytännössä M-48 -pohjainen monitorijärjestelmä osoittaa nimittäin todelliset hampaansa vasta M-sarjan digitaalimikserin kaverina, tai MADI-sovituksen avulla jonkin muun yhteensopivan miksauskioskin jatkeena. Liitynnät onnistuvat myös muiden digimiksereiden valmistajien pöytiin ja kirjoitushetkellä yhteensopivia tuotteita oli nimetty yhdeksältä tunnetulta firmalta Allen & Heathista Soundcraftiin ja DiGiCosta Yamahaan.
laajennettavissa vaikka kuinka suureen käyttöön ei ole sekään ollenkaan huono asia. Hintalappukin on sitten kyllä oleellisesti suurempi ja nyt puhutaan setistä, jonka hankkiminen tulee ajankohtaiseksi silloin kun ollaan rakentamassa studiota tai katsellaan toimivaa ja luotettavaa FOH-mikseriä ja sen kumppaniksi selkeää ja yksinkertaista monitorointisettiä. Pro Toolsiin (Avid julkaisi oman MADI-sovittimen reilu vuosi sitten). Soundi on miellyttävän avonainen ja dynamiikka laaja. N
Mietteitä
Järjestelmän ammattimaisuuden huomaa monessa käänteessä, mikseri on tuhtia tekoa ja liitännät tukevia. Kontrollipuolella laitteen Serial-kytkentä USB:n sijaan vaikuttaa aika vanhanaikaiselta. Tosin kyseessähän on korvien suojeluun tarkoitettu laite, joka ottaa kiinni ainoastaan silloin kun korvat ovat vaarassa. Kuitenkin kytkennät ja konfigurointi pysyvät helppoina, kaapeleita kun ei kovin montaa näihin setteihin tarvita. (09) 682 4020 Tietoa verkosta: www.roland.fi. Taajuuskorjainkin toimii hyvin. Se, että systeemi on käytännössä
64 www.riffi.fi 4/2012
Roland M-48
Henkilökohtainen monitorimiksausjärjestelmä · M-48-mikseri henkilökohtaisen kuunteluun säätämiseen · liitetään Rolandin digitaaliseen REAC-verkkoon · MADI-sovitus muihin järjestelmiin · hinnat kokoonpanosta riippuen Lisätiedot: Roland Scandinavia Puh. Äänityskäyttöön löytyi REAC-ajuri ainoastaan Windowsiin ja sielläkin vain Sonariin. Erilaisten komponenttien määrä on melkoinen ja systeemin voi koota moneen eri lähtöön kykeneväksi
Eppu Normaalin hoviäänittäjänäkin tunnetun Pietilän suhtautumista kuvaa se, että miehen mielestä äänittämisessä ei ole erityistä kikkailun tarvetta jos pannaan vaan äänilähde kuosiin. Mitä pitäisi tietää ja tehdä, että sessioon tulisi valkattua oikeanlaiset kamat. Soitetaan hiljempaa sitä haitsua! Ylipäätään symbaalien käytön pitäisi olla luvanvaraista, koska niissä pätee rumpujakin enemmän "tule hyvä, älä tule paha"-mantra. Entä bassorummun. Mitä tulisi muistaa symbaalien osalta. Esimerkiksi Aku Syrjän uuden Pearl Legend -bassarin soundin pehmeys ja pyöreys pysyy yllättäen samanlaisena polkemistavasta riippumatta. Yksi hyvä keino on virittää alakalvo siihen, missä runko soi. Mikrofonit ja kaikki siitä eteenpäin ovat äänen tallennuslaitteita; vaikka nykyään melkein kaikkea voikin muokata...
Kotimaisten bändien akustishenkisiä keikkoja ikuistaneesta Kosketuksissatelevisiosarjasta tunnetun Tomi Pietilän MixRoom-paja sijaitsee Akun Tehtaalla.
Palastellaan rumpusettiä osiin millaisia vinkkejä tai varoituksia antaisit virvelin ja tomien suhteen. Soittotyyliin liittyen bassarin soundi muuttuu yleensä selvästi jos soittaa nuija kalvosta irti tai kiinni, mutta joskus poikkeustapauksissa botnen vaimentuma nuijanhautaustyylillä polkiessa on olematon. Lisäksi tietysti rummut itsessään ovat yksilöitä, joten niiden hankinnassa ja valinnassa on tarvittu onnea matkaan: "tule tule hyvä setti, älä tule paha setti!". Entä miten studiossa toimitaan ja rumpusetti valmistellaan niin, että se palvelee mikrofoneja ja äänitystilannetta mahdollisimman hyvin?
Kannut levytyskuntoon!
R
iffi tivasi vastauksia polttaviin kysymyksiin Akun Tehtaan MixRoom-studion päällikkö Tomi Pietilältä, jonka intohimoinen ja pedantti asenne rumpujen äänittämiseen tiedetään. Virvelille tekee hyvää kun päästää mattoa löysemmälle, ja kalvoa myös. Mitä rummuissa pitäisi olla kohdallaan ennen kuin tartutaan tiskin potikoihin. Telineitosisoittaja lyö paikan vaatimalla den pitää olla toimintakuntoisia, voimakkuudella. Bassarin sointia ei saa tappaa pilkkihaalareilla ja muilla talvivaatteilla! Osuneen kalvovalinnan jälkeen bassarin sisään riittää villasukan kokoinen esine rikkomaan pinnoista heijastuvaa tärykaikua, joka tunnetaan yleisemmin putkilo- tai koripallo-efektinä. Session aluksi uudet kalvot, sillä kolmen kesän kiertueilla palvelleet Pinstripet eivät ole paras "Kuka vaan osaa mättää lujaa mutta lähtökohta äänityksiin. Ja ne kyllä puskevat aina läpi.
www.riffi.fi 4/2012
65. Mikäli tomeja on useampia kuin yksi, niiden tulisi kuulostaa samalta perheeltä. Ja yleensä onkin, mikäli viritys ja muut toimenpiteet on tehty asianmukaisesti, sekä on käynyt tuuri tuossa "älä tule paha setti"-jutussa. Kaikki. Studiopäällikkö Tomi Pietilä, mitä edellytät äänityksiin roudatulta rumpusetiltä yleisesti. Hyviä symbaaleja ei tarvitse lyödä kuin käärmettä päähän, vaan ne syttyvät pienelläkin voimalla. Ei pitseriaan kannata mukaan lukien se että viritysruuvit ovat asianmukaisesti huolletut, lähteä Bonham-asenteella." niissä on kunnolliset vaseliinit, ehjät kierteet ja kaikissa prikat paikoillaan. TEKSTI: TOMMI SAARELA
Ensimmäinen varteen otettava studiokeikka tuloillaan. Sen jälkeen lyöntikalvo samaan, tai iso terssi alas, mikäli iskuun halutaan "Down Town"-tyyppinen laskeva vire
Soittobalanssi olisi hyvä treenata haltuun kännykkätason tallentimella. Tätä voi kokeilla helposti siten, että liikuttelee bassorumpua huoneen eri kohtiin ja kuuntelee, miltä se missäkin kuulostaa. Sopivat kalvot ovat sellaiset, joilla saa kyseessä olevaan projektiin toimivan soundin. Vaarallisinta samplejen käytössä on se, että siinä katoaa helposti soittajan tuottama, hallittu dynamiikka. Viime aikojen vääntö AutoTunen, BeatDetectiven ja muiden korjailusoftien roolista studiotuotannossa ja musiikkiteollisuuden muutoksessa taitaa osua rumpuäänityksienkin kipupisteisiin. "Diffuusorin" virkaa toimittaa punaisen pressun alle parkkeerattu Ferrari.
66 www.riffi.fi 4/2012. Mitä toivoisit rumpalilta soiton voimakkuudesta. Kerran Pantse rakensi sisällä soittavan Akun pedaalista pitkän akselin ja vipuvarren avulla talonsa kuistille sijoitettuun bassorumpuun osuvan nuijan. Näin on, esimerkiksi maailmankuulu luottokomppaaja Kenny Aronoff on todennut studioduuniensa vähentyneen merkittävästi. Akun oli oltava tarkkana, että osui oikeaan paikkaan. Joskus parhaiten toimii kaksikerroskalvo ja joskus Ambassador-tyyppinen maalattu yksikerroskalvo. MixRoomin rumpuaarteisiin lukeutuva 15" × 5" Super-Ludwig vuodelta 1928 on ensiluokkaisessa kunnossa. Minun kohdalleni osuvat tuotannot eivät yleensä sampleja kaipaa, mutta joskus tulee käytettyä mikäli tilanne niitä vaatii. Melko yleistä on, että virvelin matto on liian kireällä, minun makuuni. Siinä on vaan se huono puoli, että se tappaa virvelin botnen, pehmeyden ja pyöreyden. Nauhoitus tehtiin tuplanopeudella, joten toistossa vire tippui melkoisesti. Kokeilemalla selviää, miten eri vaihtoehdot toimivat missäkin rumpusetissä. Mitä voisit paljastaa Eppu Normaalin levyjen rumpuraitojen rakentamisesta. Se on jotain sellaista, mitä ei millään plugarilla, samplella tai Pro Tools -koodaamisella saavuteta! N
Millaiset kalvot kannattaa valita äänityssettiin. Rumpusetti on niin laaja kokoelma ääniä koko taajuuskaistalta, että kaikkea siitä lähtevää ääntä on vaikea, eikä aina tarpeellistakaan, välittää lopputulokseen. Haaveena olisi kyllä joskus tehdä monikanavajuttu, jonka pääosaa näyttelisi rumpusetti. Kuinka paljon rumpusoundeja tuetaan tai korvataan kokonaan sampleilla, ja mitä on silloin huomioitava. Sama soitin kahdessa eri tilassa kuulostaa ihan erilaiselta, jopa
Noble & Cooleyn messinkivirvelin ja vanhan Tama Starclassicin voimin tallennetaan rumpuraitoja raskaan rokin levylle, jonka Iron Maiden -henkiseen rypistykseen varastohalli tuottaa tyylinmukaisen tilasoinnin. Olet tunnettu monikanavaprojekteistasi, miten niissä äänität ja sijoitat miksauksessa rumpukanavat kuulokuvaan. Pantse Syrjällähän oli aikoinaan paljon erikoisia patentteja, esimerkiksi patarummut "Voi kuinka me sinua kaivataan" -hittiin on soitettu virvelillä. Olen puoliksi vitsillä todennut, että "kompressori on mun SoundReplacer". Soittotatsi oli "hiukan" kulmikas, mutta eipähän tarttunut bassarin raidalle vuotoja! Vanhoihin aikoihin verrattuna näissä uudemmissa levyissä, joissa itse olen ollut äänittäjänä ei ole teknisesti mitään kovin erityistä, ne on tehty mahdollisimman luomuna. Eppu Normaalissa erityisintä on jokaisen soittajan oma tyyli ja niistä muodostuva kemia. Kirkkaalla yksikerroskalvolla lopputulos on varsinkin tomeissa helposti räksähtävämpi, siinä atakin ja soinnin välistä tuntuisi puuttuvan jotain. Ennen hänet tilattiin levyttämään niiden bändien kanssa, joiden rumpalit eivät itse osanneet soittaa tarpeeksi hyvin, mutta nykyään tuottajat virkkaavat epäkelvosta soitosta julkaisukelpoista. Olen ehkä vieläkin tunnetumpi "liian useiden" rumpukanavien äänittämisestä, heh! Mikäli lopputulos korostaa rumpusetin osuutta saatan tehdä poikkeavia ratkaisuja, mutta pääsääntöisesti äänitän setin kuulijan näkökulmasta ja monikanavaa hyödynnän kuvaamaan tilaa. Monikanavamiksauksessa pyrin sijoittamaan kuulijan äänikuvan keskelle. Millainen rooli tilalla on rumpuäänityksissäsi. Tämän ajan julkaisuissa sampleja käytetään melko paljon, se on suurimpia lajiriippuvaisia kysymyksiä. Onpa varastossa sellainenkin setti, jossa samanlaisen soundin tuottamiseksi pienimpään tomiin pitää laittaa kirkas Ambassador mutta muihin Emperor! Millaisia oletuksia tilanteen vaatimuksista on rumpaleilla, joilla ei ole kokemusta oikeista studiosessioista. Tila merkitsee kaikessa äänittämisessä kaikkea! Tila materiaaleineen määrittelee, miltä mikäkin soitin kuulostaa. Lujaahan osaa mättää kuka vaan, mutta tosisoittaja osaa lyödä paikkaan sopivalla voimakkuudella; ei pitseriaan kannata lähteä Bonham-asenteella. Etenkin metalligenre on surullisen kuuluisa "beatdetectiveismin ja sampleismin" tuottamasta mitäänsanomattomuudesta. Liika kiristäminen johtunee siitä, että tomien resonointi on helpointa saada kuriin niin. Usein suosikiksi nousee karhea Ambassador. Se mitä mistäkin suunnasta tulee, riippuu sävellyksestä ja instrumentaatiosta. Ennen vanhaan tehtiin mattokoneistotkin kunnolla jokaiselle langalle on erikseen kiristysruuvi!
lähimikitettynä. Mikäli sellaiseen saa balanssin hyväksi, se toimii missä vain
Pietilä kumppaneineen vuokrasi päiväksi käyttöönsä talon pienemmän (soittotila "vain" 140 m2) pajan, Air Studio 1:n, jonka tarkkaamoa hallitsee 1980-luvun alussa Oxford Streetin alkuperäiseen Airiin rakennettu, 31106-etuasteilla varustettu kustomoitu Neve-äänipöytä. Eli Eppujen levyn äänityspaikka valittiin puhtaasti tilasoundin vuoksi. Joskus tulee tehtyä pienemmälläkin kanavamäärällä, mutta koska lopputuloksessa huomattavasti suurempi painoarvo on rummun valinnalla ja virityksellä, niitä tulee vaihdeltua enemmän kuin mikitystä.
Tomi Pietilä kertoo retkestä Air-studioille blogissaan: http://tomfloor.blogspot.com/2009/03/kadonneen-tilanmetsastys-osa-1.html
Asiakas on kunkku
Pietilällä löytyy vertailupohjaa Mutalan ja maailmankuulun lontoolaisen studiokompleksin välillä, sillä miehen muistissa on vahvasti tekninen tutustumismatka maailman "The Studioon". Pietilän settimikitys noudattelee pitkälti samaa kaavaa projektista riippumatta: mikkejä on, ja paljon. Matkan tarkoituksena oli omin korvin selvittää, minkä takia paikka on niin maineikas ja menestyvä, onhan suuri osa Lontoonkin isoista studioista jo joutunut naulamaan laudat ikkunoihin. Tosin soittajilla oli Airissa lämpöisemmät olot, Mutala kun on virallisesti käytössä vain kesäisin. Majesteettisen mikrofonivalikoiman lisäksi lelulaatikosta löytyi Fairchildin harvinaisia kompressoreja, ja soittotilasta tietenkin Bösendorferin flyygeli ja Hammond B3 -urut. Pietilä korostaa, että yksi soinnin tärkeimmistä elementeistä on rumpalin kyky soittaa tilan edellyttämällä tatsilla ja kohtuuvolyymilla. Pietilän mielestä taltioinnin akustisuuden aste tai pyrkimys luomu-äänikuvaan ei sinänsä nosta äänitystilalle asetettuja vaatimuksia, sillä iso hyvä tila on iso hyvä tila, ja sellaisen käyttäminen palvelee lopputulosta aina musiikin tyylilajista riippumatta. Usein luullaan, että iso ja aggressiivinen soundi vaatii automaattisesti soittajalta kovan tatsin, mutta sen seurauksena rumpu vain hakataan tukkoon. Tarpeen vaatiessa tilaa saa pienennettyä erilaisilla seinäratkaisulla, jolloin lähimikityksellä syntyy myös päin naamaa tulevaa soundia. Hääjuhlien soittokamoja pois roudaillessa sain päähäni laittaa rumpusetin keskelle lattiaa ja siitä se lähti. Syrjä vaihtoi Kumusta Pearliin tämän vuoden alussa.
www.riffi.fi 4/2012
67. Lontoosta Ylöjärvelle
Rumpusoundeihin vihkiytyneelle äänittäjälle tila on paljon tärkeämpi kuin mikitys tai mitkään miksauksen vippaskonstit. Sekä oivallus siitä, että kuolattavien laiteharvinaisuuksien ja hienon tilasoinnin rinnalle Airstudioiden kilpailuvaltiksi nousi ylenpalttinen asiakaslähtöisyys; esimerkiksi studioon viritetyn 5.1-kuuntelun keskikanavan toimimaton diskanttielementti vaihtui uuteen talon henkilökunnan toimesta alle viidessä minuutissa.
A
Isompi on parempi
Cd:n ja vinyylin perään Eppu Normaali julkaisee viimevuotisista akustisista äänityksistään erityisen Bluray-levyn, jolta löytyvät muun muassa 192kHz/24bit-masteroinnit Mutalan sessioista stereo- ja monikanavaversioina. Toisin päin se ei onnistu, koska tila vaikuttaa oleellisesti rumpujen ominaissoundiin. Mutalan salihan muistuttaa tosi paljon Air Studio 1:tä, molemmissa rumpu kuulostaa luonnostaan todella hyvältä. Ja silti samaan aikaan on aina valittavissa myös tilan tarjoama isompi vaihtoehto. Talon soittimien seuraksi kasattiin suomalaiset Kumu-rummut.
Suomalainen Kumu-setti paistattelee legendaarisen Air Studio 1:n mikrofonikattauksen keskipisteenä Pietilän ja Esa Kaartamon soundinmetsästysmatkalla. Aku Syrjän Kumu-setin kumppanina on messinkinen Ludwig 1920-luvulta. Tomi Pietilä on kartuttanut tilakokemuksiaan Akun Tehtaalla sijaitsevan oman pajansa lisäksi maailman huippustudioista kotimaisiin hirsiliitereihin.
kustisia versioita Eppu Normaalin hiteistä tarjoileva Mutala nousi viime vuoden lopulla ilmestyessään Suomen albumilistan ykköseksi. Hääsesongin ulkopuolella Eppu-sessioiden aikaan hirsitalossa oli hyytävän kylmä. Jo ensimmäiset lyönnit flyygelistä ja rummuista selvittivät, että maailman huippustudioissa akustiikka tarkoittaa muutakin kuin nätin sävyistä seinäkangasta. Tupla-cd (ja tripla-vinyyli) sai nimensä äänityspaikalta, Mutalan seurantalolta, joka on Suomirockin ikonin kotipitäjän, Ylöjärven, kuuluisin kesähäiden viettopaikka. Pelkästään rumpusetin äänittämiseen valjastettiin rapeat 37 kanavaa.
Mutalan seurantalo Ylöjärvellä tarjosi verrattoman tilasoinnin akustisille Eppu-sessioille. Sama rumpu kuulostaa erilaisissa tiloissa erilaiselta. Ahtaassa bunkkerissa paukutettu rumpu kuulostaa harvoin lähimikkiinkään yhtä hyvältä kuin isossa puisessa salissa. Ajatus Eppu Normaalin pitkään vireillä olleen akustisen levyhankkeen toteuttamisesta juuri tämän vanhan hirsitalon salissa kirkastui äänittäjä Tomi Pietilälle hänen omien häidensä jälkeisenä aamuna. Reissun tuliaisina saatiin tukku pohjaraitoja joilla soittaa muun muassa Esa Kaartamo
Palkinnon arvo on noin 35 ja sen lahjoitti Roland Suomi. Palkinnon arvo on noin 90 ja sen lahjoitti Fender. Palkinnon arvo on noin 120 ja sen lahjoitti SoundTools. Palkinnon lahjoitti Fusion Bags. Palkinnon arvo on noin 250 ja sen lahjoitti Electro-Harmonix. Palkinnon arvo on noin 115 ja sen lahjoitti Studiotec. Nyt kitara vireeseen! Palkinnon arvo on noin 35 ja sen lahjoitti Hedcom. Lisätiedot: www.studiotec.fi Boss TU-10 on kitaran lapaan kiinnitettävä tyylikäs viritysmittari, jonka avulla pidät soittimesi vireessä varpaisiin vilkuilematta. Lisätiedot: www.uraltone.com Fender 250R -kitarankielipaketista riittää venytettävää koko vuodeksi. Näitä tarvitaan aina! Palkinnon arvo on noin 100 ja sen lahjoitti Noretron Audio. www.facebook.com/riffilehti
Suuri kesäkilpa!
Pistäydy Facebook-sivullamme ja vastaa kesäkilvan kysymykseen niin osallistut seuraavien palkintojen arvontaan!
AKG D5 -solistimikrofoni sopii käteen kuin käteen, bassosta tenoriin ja altosta sopraanoon. Kiitokset palkintojen lahjoittajille!
68 www.riffi.fi 4/2012. Lisätiedot: www.studiotec.fi Fusion Fuse On Premium: Riffissäkin testattu topattu kitarapussi ja kaksi tuhtia selkäreppua ovat pätevä yhdistelmä. Lisätiedot: www.roland.fi Electro-Harmonix Ravish Sitar -efektipedaalilla saat kuulijoiden ihon kananlihalle silkasta ihastuksesta. Palkintona 10 settiä (paksuudet: .010.046). Lisätiedot: www.fender.com Focusrite Midnight: plug-in-paketti tarjoaa pätevät työkalut äänittäjälle. Lisätiedot: www.noretron.fi Sibelius First -nuotinnusohjelmalla kirjoitat komppilaput ja partituurit. Lisätiedot: www.fusion-bags.com Proel DB2·A on aktiivinen kaksikanavainen DI-boksi joka käy keikalle ja studioon. Lisätiedot: www.hedcom.fi
Osallistut kilpailuun, kun vastaat kesäkuun loppuun mennessä. Lisätiedot: www.soundtools.fi Tascam TC-1S on aurinkokennolla latautuva viritysmittari, joka ei hyydy pilviselläkään säällä. Tästä se alkaa... Voittajien nimet julkistetaan Riffin FB-sivulla heinäkuun alussa. Palkinnon arvo on noin 100 ja sen lahjoitti Studiotec
MAAHANTUONTI
P A LV E L U H A K E M I S T O
PRO GEAR
Hedengren yhtiö, puh. (09) 6828 4600, www.hedcom.fi
www.hedcomshop.fi
SOITTIMIEN
J A S O I T I N L A I T T E I D E N H U O LT O , S O I T I N R A K E N N U S ,
K U L J E T U S K O T E L O I D E N J A L A S TA U S R A M P P I E N VA L M I S T U S
S
kitta palvelut
Ari Saari GSM: 0400 866200 www.skitta.fi
SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE
PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU
HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM
www.riffi.fi 4/2012
69
Ark 1019, la 1016 HELSINKI ITÄKESKUS: Korsholmantie 2, Puhos. Ark 1018, la 915 siik KUOPIO: Väliköntie 4. M U S I I K K I K A U P PA
LÄHELLÄSI
F-Musiikki on lähelläsi. 10-18, la 10-15
70 www.riffi.fi 4/2012. 09 5627 1240 KITARA- JA VAHVISTINHUOLTO Avoinna ark. Ark 1019, la 1016 VANTAA: Retail Park, Antaksentie 4. 10-18, la 10-15
MUSAMAAILMA
kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi
MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila Puh. Ja nettikauppamme on kaikkialla.
HELSINKI KESKUSTA: Kaisaniemenkatu 7. 09-720 60660 Avoinna ark. Ark 1018, la 1015 www.f-mu
EDUSTAMME VAIN TUOTTEITA JOIDEN LAADUN TAKANA VOIMME SEISTÄ!
P A LV E L U H A K E M I S T O
3DRUMSTICKS by DW ADMIRA ALCHEMY ANTIQUITY by SEYMOUR DUNCAN ARTBEAT AUDIX BIG BENDS BLACKSTAR BOGNER CUSTOM SHOP DR-STRINGS DTAR DW EDWARDS by ESP EMG E-PAD ESP ESP-LTD FBT GT HOMEBREW ELECTRONICS AGOP ISTANBUL MI-AUDIO ORANGE PDP by DW PROCO REGAL TIP ROCKBAG ROCKBASS by WARWICK SCHALLER SEYMOUR DUNCAN SPECTOR TANGLEWOOD TECH-21/SANS AMP TOKAI VISUAL SOUND WARWICK MUSAMAAILMA RETAIL FRYETTE CUSTOM SHOP Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. Ark 1019, la 1016 a Nettikaupp ki.fi TURKU: Eerikinkatu 4. Ark 1018, la 1015 ESPOO: Martinsillantie 10
Käytännössä eri näyttämöalueet prosessoidaan omilla asetuksillaan eri katsomoalueille, jotta ainakin illuusio äänen oikeasta tulosuunnasta säilyisi. Esimerkiksi teatterissa ollaan virityksen aikoihin usein vasta aloittamassa tulevan ensi-illan harjoituksia. Maltti on valttia tässäkin säätämisessä. Niillä pyritään säilyttämään äänen alkuperäinen tulosuunta näyttämöltä kaikille katsomoalueille. Siksi äänijärjestelmän toiminta on lopullisen virityksen osalta kahden kauppa. Nämäkin kaikki todelliseen lopputulokseen vaikuttavat kysymykset saavat jonkinlaisen vastauksensa kun viritän järjestelmää, mutta silti kyse on ennustamisesta. Vasta tämän kaiken jälkeen ollaan valmiita vastaanottamaan yleisö. Minulle koko homman suurin ristiriita on siinä, että yksittäisillä keikoilla on mahdollista tehdä kaikki tarvittava tosielämää vastaavissa oloissa, mutta kiinteissä asennuksissa lopulliset tarkistukset jäävät usein talon vakinaisen henkilökunnan vastuulle. Kaikessa tässä säädössä pyrin siihen, että kaiutinjärjestelmä olisi mahdollisimman valmis tulevaan käyttöönsä. Saarinen selvittää
Kaiutinjärjestelmän viritys ja käyttö se on kahden kauppa!
K
un uusi kaiutinjärjestelmä viritetään, saattaa asennuskohde olla vielä kiireinen työmaa, jossa kaikki asiat eivät ole vielä saavuttaneet lopullista muotoaan. Kyse on kuitenkin aina ennustamisesta, jossa vastaan tulee lukuisia avoimia kysymyksiä: Kuinka paljon pääkaiuttimien suora ääni vaimenee viivekaiuttimien alueella kun yleisö on paikalla ja osa heijastuksista puuttuu. Näissäkin tilanteissa sound check on tärkeä hetki tarkistaa front fillien, delay-kaiuttimien ja sivu PA:n vire ja taso vielä virityksen jälkeen. Paljonko korkeat äänet vaimenevat viimeisille riveille todellisessa käyttötilanteessa ilmankosteuden ja lämpötilan muutosten vuoksi. Yleisön saapuessa paikalle järjestelmästä vastaavan äänihenkilön on hyvä kiertää yleisöaluetta ja tehdä viime hetken tarkistukset. Mitä taajuuksia tämä pieni vaimeneminen koskee. Kiinteissä asennuksissa säädöt saattavat jäädä käyttöön vuosiksi, kun järjestelmän käyttöönotto on usein loppukäyttäjän vastuulla. Tietysti tämä ei ole mahdollista jos on ainoa äänityöläinen salissa, mutta jos pieni tarkistuskierros on mahdollinen niin se kannattaa tehdä. Taas tarvitaan äänestä ymmärtävää henkilöä tarkistamaan säätöjä eri katsomoalueilla. Kyse olisi erittäin pienestä hienosäädöstä, mutta silti kaiu tinjärjestelmä saa lopullisen leimansa vasta tässä yhteydessä. Aika on keikoilla aina rajallinen, mutta tarkistusta ei saa jättää väliin. Osa kysymyksistä saa vasta silloin vastauksensa, ja ennustuksien toteen käyminen voidaan todeta hyväksi tai sitten ei. Päästään jälleen siihen, että kyseessä on kahden kauppa: kaiutinjärjestelmä on valmis vasta kun kaikki edellä kerrotut työvaiheet on käyty läpi. Esityksen miksaajan tulee voida luottaa siihen, että balanssi säilyy kaikkialla katsomossa. Ennakkonäytösten merkitys onnistuneelle äänentoistolle on nimittäin todella suuri silloin voidaan vielä tehdä tarvittavia muutoksia ennen maksavan yleisön saapumista. Olen vuosien saatossa virittänyt aika monta kaiutinjärjestelmää ja kokemus on tässäkin työssä erinomainen työkalu: mitä useamman järjestelmän on virittänyt sitä enemmän osaa ottaa asioita huomioon. Mutta silti tähän toimintaan liittyy riskejä. Silti talon oman henkilökunnan aktiivinen ja osaava panos on tärkeä myös järjestelmän virityksen osalta. Samoin äänenpaine laulujen ja bändin osalta tarkoittaa usein kaikkea muuta kuin demokraattisia jakkaroita katsomossa. Laulajien ja bändin saapuessa lavalle tulisi jollain asiasta ymmärtävällä olla mahdollisuus ja aikaa istua eri katsomoalueilla, kun varsinaiset ohjelmalähteet ovat saapuneet. Lisäksi ekvalisoin oman näkemykseni pohjalta kaiutinryhmiä. Mikä on suoran ja vahvistetun äänen todellinen suhde kun oikeat laulajat saapuvat näyttämölle. Kampasuotimella myrkytetty äänen oikea tulosuunta bändin jyrätessä laulajan sanat ei voi olla haluttu lopputulos. Ennakkoon tehdyt mittaukset ja säädöt ovat tämänkin matriisin osalta kuitenkin aina vain alustavia. Lokalisointiprosessorien säädön suurin vaara tuntuu olevan äänen tulosuunnan määrääminen soundista piittaamatta aikamoisia kampasuodingeneraattoreita on tullut vuosien varrella vastaan. Asialla on toinenkin puolensa: teatterissa äänihenkilökunnan tulee saada keskittyä sisältöön, efekteihinsä ja varsinaiseen miksaukseen. Oli eri työvaiheiden tekijä sitten kuka tahansa.
72 www.riffi.fi 4/2012. Äänen oikea tulosuunta teettää töitä Virittäminen on vieläkin vaativampaa, jos käytössä on jokin lokalisointia hoitava taso- ja aikamatriisi. Viritys on kuitenkin tehtävä, ja siihen liittyen tarkastan yleensä kaiutinjärjestelmän, varmistan suuntaukset, säädän kaiutinryhmien väliset äänenpaineet ja kompensoin kulkuaikaeroja sähköisellä viiveellä. Keikallakin käyttöönotto on tehtävä huolella Kaiutinjärjestelmien virityksistä suurimman osan olen tehnyt yksittäisille keikoille, festivaaleille tai vaikkapa seminaaria varten
Tuon tutustumisjami-illan jälkeen sain pian kutsun kitaristikollegan kotiin duojameihin jossa soittelimme ja jutustelimme iltapäivän. Musiikin puolella tämä skenaario kasvattaa painetta selviytymiseen. Ystäväni on afroamerikkalaisia ja myös suomalaisia sukujuuria omaava tenorisaksofonisti, joka on syntynyt Manhattanilla 28. Asiat ja tapahtumat etenevät nopeasti.
N
äitä tarinoita ja tapahtumia minulla on ollut mahdollisuus kuunnella täällä New Yorkissa ensimmäisen kuukauden aikana monia. Nyt on helpompi ymmärtää amerikkalaisten muusikoiden mentaliteettia ja miksi maailman parhaimmat muusikot viihtyvät täällä. Pariisissa ja Lontoossa, niin tämä tuntemus mielestäni on voimakkaimmillaan juuri New Yorkissa. Lamppua on kutsuvaa lähestyä, mutta siinä polttaa helposti itsensä. 40 ikävuotta lähestyvä ystäväni sanoo myös yötyön olevan rankkaa ja herääminen vaimon kanssa yhdessä kahdeksan aikaan aamupalalle ja päivän toimiin kysyy voimia. Ihmiset tulevat tänne kaikkialta ja jokaisella on oma erikoinen tarinansa. Ystäväni on tyytyväinen elämänsuunnansa valintaan, mutta sivulauseissa huomaan Manhattanin jazzklubien yöelämän edelleen houkuttelevan tenoristia. Osallistuminen ja yrittäminen kuitenkin palkitaan usein, ja jos homma on hanskassa jameissa niin pikaisia jami- ja keikkakutsuja seuraa kyllä nopeasti ja verkostoituminen voi alkaa...
E
T
rääseen toiseen tapaamaani muusikkoon minulla oli mahdollisuus tutustua aiemmin jazzfestivaaleilla Euroopassa, meidän molempien ollessa esiintyjiä kyseisessä tapahtumassa. Muistan myös erään isäni 54-vuotiaan kollegan sairastuneen hoidettavaan eturauhassyöpään. Alkukesän terveisin, Kari Antila
www.riffi.fi 4/2012
73. Rahaa arvostetaan ja jos olet rikas, terve, valkoinen, niin tämä maa näyttää sinulle useimmat hyvät puolensa ja kuulut voittajien puolelle. Meillä oli usein puutetta rahasta, eikä isäni ollut aina parhaassa kunnossa tullessaan keikoilta kotiin. Amerikkalainen kulttuuri on pitkälle vahvimman voittamisen historiaa. Me muusikot olemme kuin hyönteisiä, jotka pyörivät lampun ympärillä. Greenwich Villagen jazzklubit edustavat meille tuota kuumaa lamppua, naurahtaa ystäväni.
T
I
tselläni esimerkiksi oli mahdollisuus osallistua eräänä iltana jameihin, joissa tutustuin kitaristikollegaan, jonka perhe oli lähtenyt aikoinaan pakoon Kroatian sotaa ja päätynyt lopulta Yhdysvaltoihin. Minulle ei kuitenkaan jäänyt kovin kultaista kuvaa tuosta jazzmuusikon työstä. Soittajien palkat ovat usein pieniä ja keikkoja on soitettava 300400 vuodessa, jotta saa vuokrat maksettua. Elämä on myös täällä paljolti selviytymistä ja tuntuma on, että harvempi ihminen elää New Yorkissa sattumalta. Yöllisiin jamisessioihin osallistuminen vaatii aikaa ja energiaa, koska metrolinjat kulkevat yöllä harvemmin ja paluu venyy usein neljän viiden kieppeille aamuyöllä, ja syö seuraavaa päivää. oisaalta tämä paine luo kaupunkiin suuren määrän dynamiikkaa ja kaikki tapaamani muusikot ovat olleet halukkaita luomaan kontaktia hyvin nopeasti. "Isäni oli tunnettu jazzpianisti ja hänen kanssaan tapasin täällä klubeilla jo pikkupoikana monia jazzin legendoista. Muusikkona maailmalla
New York, tuhansien tarinoiden kaupunki
N
ew Yorkissa jos missään globaalin metropolin tuntu on läsnä hyvin voimakkaasti. Täällä on paras olla nuori ja terve. Koska muusikolla ei ole varaa kalliisiin hoitoihin, menehtyi tuo isäni ystävä sairauteensa vuotta myöhemmin" enoristiystäväni olikin jazz-saksofoniopintojensa jälkeen päättänyt tehdä soittamisen ohella myös muita töitä, joilla sairausvakuutukset on saatu maksettua ja vaimo ja kaksi lasta elätettyä. Kitaristiystäväni oli myöhemmin hakeutunut Berklee College of Musiciin ja jazz-kitaraopintojen jälkeen oli muutto edessä New Yorkiin. Tenoristiystäväni kanssa on hauska kuljeskella Greenwich Villagen alueella, koska hänellä on tarinoita kaikista rakennuksista ja jazzklubeista jo lapsuudesta. Mielestäni tuo tuntemus on nimenomaan musiikin osalta erityisen ainutlaatuinen, ja vaikka olen viettänyt aikaa paljon esim. kadun alueella. Intiaanit ja alkuperäisasukkaat ovat tästä maasta miltei hävinneet. Jokainen tänne tuleva tuo mukanansa tänne oman erikoisen tarinansa... New York motivoi harjoittelemaan ja selviytymään. Tässä tapahtumaketjussa äkkiä kristallisoituu tuo suurkaupungin dynamiikan hyvä puoli. Kollegani on selviytynyt jo kahdeksan vuotta New Yorkissa, mutta kertoo elämän olevan rankkaa. Päivää myöhemmin olin jo soittamassa pizzerian kulmassa ensimmäistä keikkaa hänen kanssaan. Täällä asuminen vaatii selkeää visiota ihmisiltä, jotka joutuvat vastaamaan kaupungin luomaan niin taloudelliseen kuin henkiseenkin selviytymispaineeseen. Sairastuminen muusikolle on hyvin vaikeaa, koska kalliisiin sairausvakuutuksiin ei ole varaa ja lääkärillä käynti kysyy säästöjä, joita muusikon tuloilla on vaikeaa hankkia, totesi ystäväni taannoin
Erään koillis-bulgarialaisen kylän itkijänaisilla on kummallinen kyky saada nivelensä pois sijoiltaan
T
transsiin joutuessaan. Olin ollut useissa kolareissa, pahoissakin, elämäni aikana, joten tiesin liiankin hyvin, miten kehoni reagoi läheltä-piti-tilanteissa. Ehdin hetken olemaan ymmälläni, sitten puff. Mutta voi miten oikeassa Lovecraft olikaan. Kun ihminen pyörtyy, viimeisenä aistina katoaa kuulo. Näköni toimi yhä, mutta aivoni eivät suostuneet tulkitsemaan vastaanottamiaan kuvia. Luojani, olin ollut niin ylimielinen kaikki nämä vuodet, ja tässä sadattelen typeryyttäni. Luulin aina, että pystyn toimimaan rationaalisesti katastrofin iskiessä, olinhan maanjäristyksestä ja aavikkopalostakin selvinnyt pelkän maalaisjärkeni avulla. Sanovat, että hetken koittaessa on valmis kohtaamaan kaiken aiheuttamansa tuskan ja maksamaan tekemisistään. Ymmärryksen raja oli ylittynyt jo aikaa sitten. Että muka tiesin seuraukset minä mitään tiennyt. Olisin halunnut kirota mehevästi, mutta en saanut suustani kuin naurettavaa itkunsekaista yninää. Kyyhötin mytyssä, silmät vesittyneinä, luomien raoista siristellen, vaikka kuinka yritin painaa niitä kiinni. Että olin luvannut olla tekemättä samaa erehdystä jälleen kerran, mutta uteliaisuus oli vienyt voiton. Huone pimeni. Ja Pimeys. Naks. Naks. P. Taltuttanut veitsellä uhkaavan ryöstäjän paljain käsin, saattanut tiedottomaksi. Voimanrippeeni pakenivat alkukantaisen kauhun tieltä, kuin koko kehoni olisi puutunut ja alkanut pistellä. Tasan viimeinen kerta kun tässä huushollissa kattellaan Idolsia. Muistin, että aluksi raivosin itselleni. Päätäni raastava tuska. Olin purrut niitä yhteen kun shokkiaalto iski ilman esivaroitusta. Hirvittävä, konemainen, tauoittain jäkättävä baritoni. Olisipa loppu jo käsillä. Nuorempana naureskelin mehevästi H. ··· Valonlähteen suunnasta kuului äärimmäisen nasaalia naisen ääntä, vailla minkäänlaista lämpöä tai empatiaa. Voittaminen vaatii uhrauksia, ja olin aliarvioinut riskit lapsellisesti. Eletty elämäni ei juossut silmieni editse. Alangon päiväkirja
Kevätpörriäiskauhua aikuisille
uijotin edelleen eteeni, kohti valonlähdettä, pystymättä kääntämään katsettani toisaalle. ··· Tiesin, että vierelläni seisoi nainen, sillä hänen hengityksensä huokui raivosta raskaana, määrätietoisena. Tiukassa paikassa olin pärjännyt aina pokalla, jos taito tai järki sattui loppumaan. Olin varma, että hän haistaa tuskani ja pelkoni ehkä suussani maistuvan vereni hajunkin, varoin siksi hengittämästä suuni kautta. Otapa imuri."
on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville.
74 www.riffi.fi 4/2012. Utelias, vielä viime hetkillään... Kaiken pois polttava valkohehkuinen kauhu haihduttaa tieltään jokaisen järkevän ajatuksen, siksi kai taistelukentilläkin ulvotaan suoraa huutoa; äitiä ja pyhimyksiä, kuka jumalaa, kuka sitä toista. Puhuvat sontaa, en ollut lähimainkaan valmis. Koko ruumistani särki, enkä edes voinut ajatella liikkumista, sillä pelkäsin ihan oikeasti mahdollisien vammojen aiheuttamaa kipua. Pehmeä lyhyt ääni, kuin kevyesti lumesta kasaan puristetun pallon putoaminen kivilattialle: puff. Siinä, missä katoavaa valoa ahmivat pupillit ovat jo iiriksenkokoisiksi hyödyttöminä laajentuneet, poimivat korvat vielä viimeisiä aistimuksia ja ruokkivat häilyvää mielikuvitusta. Ajatusten keskittäminen nykyhetkeen olisi ainoa pelastukseni. Teennäinen ja laskelmoitu alfauroksen sävy, kuin harjoitellut repliikit, täynnä maneereita. Naks. Lovecraftin Cthulhu-jutuille: miten muka mikään, MIKÄÄN, voisi olla niin hirveää ja sanojen tuolla puolen, että sitä katsoessaan menettäisi järkensä. En ymmärtänyt juurikaan mitään, mutta puhetta se oli. "Aina sama juttu. Oliko siinä inhoakin. Ihmisruumis kykenee merkillisiin tekoihin tarvittaessa. Etäisesti tuttua, mutta tajuntani ulottumattomissa. Kuin käskytetty kokelas, jota nöyryytettiin ja ohjailtiin huonon käsikirjoituksen rivein. Olinko purrut poskeeni yrittäessäni estää itseäni huutamasta. Mutta järjellä ei ollut enää sijaa tässä todellisuudessa, ei. ··· Ainoa etäisesti selväjärkinen, alati toistuva ajatukseni oli "älä vajoa shokkiin, älä vajoa shokkiin, älä..." En tiedä, miten kauan lopulta jatkoin hokemista, sillä adrenaliinitason ollessa äärimillään sekuntikin venyy tunniksi. Rujot kehot jatkavat lauluaan. Kauhuko sen aiheutti. Kuulin myös toisen äänen, miehenkö. Kuului kolmaskin ääni, vastaava, alistuva. Hampaat olivat onneksi vielä kaikki tallessa, tunnustelin kielelläni. ··· Naisen pidäteltyä raivoa uhkuneet sanat herättivät todellisuuteen. ··· Metallinkarvas käry tuntui nenässäni, suussa maistui tahmea rauta ja kupari, iho oli kananlihalla ja minua paleli, vaikka huone oli lämmin. Miten olinkin voinut vääntää niveliäni niin pahoin. Eivät edes heiluneet, ihme kyllä. Höpöhöpö. Tältäkö tuntui halvaantuneesta metsästäjästä, kun karhu lähestyi. Laulun, ei, itkun rytmiin keinuteltu keho vie erityisen palleatekniikan myötä, hengitys hengitykseltä, lähemmäs haltioitumista ja toiseutta, ja kun usvainen loveenlangettava aalto saapuu, se tempaisee mukaansa ja keho antaa periksi alkukantaisten voimien tieltä. Harvassa ovat ne miehet, jotka kääntyvät sotisopaansa rinnalta raottaen ja leuka ylväästi kohollaan lausumaan viimeisenä lauseenaan "tuossa on sydämeni, pistä, anna mennä, päästä minut." ··· Missä äsken oli valoa, oli nyt vain jäähtymisen aiheuttamaa tikitystä