Riffi 4/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

?Itseluottamukseni ei ole sitä luokkaa, että voisin tehdä vain yhden version.? 01 Kansi413.indd 1 30.5.2013 10.54. Miikka Paatelainen 18. vsk Puhtaampi vire kaarevilla nauhoilla? Kokeilussa perinteikkään Fujigen-tehtaan omat kitarat Matti Johannes Koivu & Aulanko . ?Kitaristi on bändin välttämätön paha.? Nro 4/2013 Hinta 9,10 E
sales@studiotec.fi . Langattomat vaihtoon! Viestintäviraston määräyksestä vanhojen langattomien mikrofonien käyttämät taajuudet muuttuvat laittomiksi 31.12.2013. 0207 512 300 . puh. Kuusiniemi 2, 02710 Espoo . Vaihtotarjous on voimassa kesäkuun loppuun asti. www.studiotec.fi/akgvaihtotarjous 30% s y t i v y h 013 asti a 30.6.2 s s a im o v Maahantuonti: Studiotec Oy . Katso lisätiedot Viestintäviraston sivuilta: www.viestintavirasto.fi/taajuudet/radioluvat/langattomatmikrofonitjakamerat.html Vanhoissa taajuuksissa voi jo nyt esiintyä häiriöitä alueilla, joilla uusia matkapuhelintaajuuksia testataan. AKG tarjoaa 30% hyvityksen vanhoista langattomista vaihdossa uusilla taajuuksilla oleviin malleihin. www.studiotec.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 30.5.2013 10.47
A fact that guarantees not only a constant reproducible sound quality everywhere and every time, but that also facilitates a relatively significant efficiency. Whatever: d&b as usual. msonic oy, Kiitoradantie 11 01530 Vantaa, www.msonic.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 3 4.6.2013 12.30. Chivas Stadion, Guadalajara, Mexiko www.dbaudio.com No more setting up setups: d&b is d&b. They say d&b loudspeakers can only be driven by d&b amplifiers
Huoltoasemaketjun luontevaa kuunnella esikuvia, tarkkailla heidän toimipisteestä toiseen identtisenä toistuva leike taas tekemisiään ja jäljitellä sitten perässä mahdollisimman puuduttaa makuaistin ja ruokahalun varsin nopsasti. tarkasti. Tai ainakin toivon, ettei M ennään vielä toista kautta: kukaan ei osta lippua Madonnan konserttiin sen takia, että odottaisi Madonnan kuulostavan Whitney Houstonilta tai näin olisi tapahtunut, sillä silloin olisi kyllä ollut parempi Celine Dionilta. Niiden lisäksi se tukee myös taus- täessään Bernard Purdien shufflen (Steely Dan: Home talla vaikuttavaa ja kenties hieman abstraktimmaksi at Last, Babylon Sisters) ja John Bonhamin shufflen jäävää kykyä analyyttiseen kuunteluun ja rakenteiden (Led Zeppelin: Fool in the Rain), ja muokatessaan hahmottamiseen, vaikka esikuvan musiikkia ei sitten vielä bassorummun Bo Diddley -kompin tapaan nuoteiksi asti kirjoittaisikaan. takovaksi. H Kaikissa tapauksissa esikuvat ovat ilmeisen tunnisyvä apuväline opiskelussa ei kuitenkaan ole tettavia ja nimikoituja, mutta samalla niissä kiteytyy välttämättä paras tähtäyspiste lopullisena asian ydin: suoraviivaisen kloonauksen ja jatkojalos- päämääränä. Kitaristi Randy Hansen saa kyllä varmasti keikkoja nimenomaan juuri sen takia, että on vienyt Jimi tukseen pyrkivän vaikutteiden omaksumisen välillä on oman luovuuden mittainen ero. Näin siitäkin huolimatta, että Jeff Porcaron kerro- Hendrixin kopioinnin äärimmäisyyksiin asti, mutta hän taan itse todenneen, että juuri Rosannan komppi on lienee poikkeustapaus . Sellaiset variantit voi napsia vaikka perättäisinä Lauri Paloposki, päätoimittaja 4 www.riffi.fi 4/2013 04-05 Pääkirj413.indd 4 5.6.2013 13.39. Ei ehkä aivan niin suvereenisti varttuvan musikantin soitosta helposti havaittavia omaan luokkaansa kohoavan kuin Jeff Porcaro yhdis- käytännön taitoja. Kyllä Gaddin mukaan, mutta Latham on tehnyt jokaisesta esikuvan soiton tutkiminen kehittää ensinnäkin oman versionsa. Tähän myös kannustetaan yleisesti, milloin soittotekniikan, soundin tai mahdollisesti muun ilmaisun kehittämiseksi, milloin taas jonkin tietyn T ässä numerossa haastateltu rumpali Rick Latham ilmentää asiaa kolmella lyhyellä videolla, jotka tyylilajin rakenteisiin, harmoniaan ja yleisiin ilmiöihin löytyvät Drummerworld-sivustolta. maailman Hendrixein kitaristi kenties kaikkein vähiten hänen luomuksensa, vaikka nyt kun Hendrixiä itseään ei enää ole. kreditit hänelle lankesivatkin. En usko, että tribuutti-hankkeiden ulkopuolella kovin montaa muusikkoa on kuitenkaan palkattu bändiin tai sessioihin pelkästään sen takia, että he kuulostavat joltakulta toiselta. Esimerkki-groovet tutustumiseksi. on nimetty John Bonhamin, Mike Clarkin ja Steve Neuvon hyödyllisyyttä ei kannata epäillä. PÄÄTOIMITTAJALTA Luo oma äänesi S oittajan tai laulajan taipaleen alkuvaiheessa on päivinä kyllästymättä oitis. Eikä kukaan odota U2:n kuulostavan kutsua se esikuva itse paikalle stuntin sijaan. Creamilta tai Policelta. O Heitä mennään kuuntelemaan, koska he ovat n eri asia kloonata suoraan jotakin ja jäädä orjalli- kyenneet luomaan itselleen oman äänensä, kaikista sesti toistamaan sitä kuin opetella jotakin, muun- mahdollisista teknisistä ja taidollisista rajoituksista tai nella sitä ja yhdistää se sitten muuhun osaamiseensa, vajavaisuuksistaan huolimatta, ellei sitten jopa juuri tai lisätä siihen sekaan vielä muutama persoonallinen niiden varasta ponnistaen. Sitä kohden siis! mauste. Kyllä wieninleike on tunnistettava wieninleike myös holsteinilaiseen tapaan katettuna, vaikka lähempää Lukuterveisin katseltuna paljastuukin, että perinteiseen itävaltalaiseen kantamuotoon verrattaessa huomattavia eroja on
Vahvistimen teho 2x250W, kaiuttimien äänenpaine 121dB/1m. Hintaluokka: 699 ? Hintaluokat: 29 . Efektiprosessori. KIMMON SOITIN JOENSUU . Vahvistinteho 2x250W. SOUND CITY PORI . - mikserivahvistin ja kaksi kaiutinta kaapeleineen. Seitsemän mikrofonituloa ja stereolinjatulo. USB/MP3-soitin ja efektiprosessori. MUSIIKKI JÄRVENPÄÄ SEINÄJOKI . Pohjaholkilla kaiutinjalustaan. 126dB/1m. Hintaluokat: 399 . ja 15. 900W peak). Maksimi äänenpaineet ineet 123 . Hienostuneet kolmitiekaiuttimet. ST PAULS SOUND NUMMELA . - 569 ? Stage Gear 100-sarjan ?lavatyökalut? Tukevaan ja tyylikkääseen metallikuoreen pakattuja ?ongelmanratkaisijoita?. Uudet transparentit etuasteet. Koaksiaalielementit ja symmetrinen suuntakuvio. Monitori / FOH ?kytkin. Mitat pakattuna 730x215x555mm 215x555mm (lxsxk). Paino vain 22,5 kg. SOITINKULMA SAVONLINNA . kokoäänikaiutinta kompaktissa paketissa. Kahdeksan tulokanavaa, kahdessa kompressori. TAMMER-PIANO TAMPERE TORNION MUSIIKKI TORNIO . D-luokan vahvistimet (500 . WD-sarjan monitoimikaiuttimet Mi-Mikserit Kompakti, tukeva ja tyylikäs mikserisarja. MUSIIKKI LUKINMAA KAJAANI MUSIIKKILIIKE MUSATALO KANKAANPÄÄ . VIIKING MUSIIKKI KUOPIO 04-05 Pääkirj413.indd 5 Mankkaantie 32, 02180 ESPOO | . 6 . ?monitoimikaiutin. - 999 ? KAIUTTIMET | MIKSERIT | PÄÄTEVAHVISTIMET | MIKROFONIJALUSTAT JA KAAPELIT JÄLLEENMYYJÄT: MAAHANTUOJA: KESKUSMUSIIKKI LAHTI . VIIHDEKOLMIO VAASA . Mi10- ja Mi12-malleissa laadukas ja kohinaton 24-bittinen Profex-efektiprosessori. Hintaluokat 99 . 12 -tulokanavaa. Optiona pääpantamikrofoni vastaanottimineen. akku- tai verkkokäyttöinen minijärjestelmä CD-/MP3-soitin ja langaton käsimikrofoni lupavapailla taajuuksilla. Mikrofoni- ja linjatulot. Aktiivi- tai passiivi DI-boxi, Phantom-syöttölaite, Mikrofoni-/linjasplitteri, kuulokevahvistin, Putkietuaste, Pedaalivirtalähde. Freepass 10 -äänentoistojärjestelmä Mikserivahvistin, kaapelit ja kaksi 10. Elementit 6?/10?, vahvistintehot 50W/180W (Free 6 / Free 10). Hintaluokat: 659 . Hintaluokka Hintaluokka: 899 ? Free 6 ja Free 10 . LAITEVÄLITYS KOKKOLA . - 249 ? Kompakti, tyylikäs, 10?, 12. RAAHEN MUSIIKKI RAAHE SAVON MUSIIKKI MIKKELI . SOITIN JA TARVIKE OULU . KOUVOLAN MUSIIKKI KOUVOLA MELPLAY STORE HELSINKI . - 159 ? Freepack 65 -äänentoistojärjestelmä ?Matkalaukku. 010 525 8000 infoaudio@noretron.fi | www.noretron.fi 5.6.2013 13.39
tunteista äänikudelmiin 19 Monimutkainen onkin yksinkertaista . aktiivikaiutinten seuraava sukupolvi? 56 RCF Ayra . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuil lamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Eero Aro Misha Koivunen Timo Koskinen Jarno Kovamäki Pirkka Isotalo Niko Laasonen Tommi Saarela Reima Saarinen Antti Suonio Eeva Vänskä Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. brittiläisen kitarateollisuuden guru . pellit auki! 38 DW Collectors. peltiteollisuuden Pirkka-tuote . yksi kertaa kolme on enemmän 48 Köyhän ei kannata ostaa halpaa . Riskit eivät pelota . Pasha . kitaroita vuosikymmenten kokemuksella 44 NUX OD-3, HG-6 ja PT-6 ? vire kohdilleen ja särö päälle! . Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,10 e + postikulut. Mårten Hagström ja Meshuggahin oudot koukerot 22 Sanoja sydämiin . Kuusaasalin viritys 24 65 Muusikkona maailmalla . Irtonumeron hinta on 9,10 e. iPhonesta ammattitallennin 37 Pasha Rock Beat Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 . ?Tarjouksessa leffamusa? J Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi . kiintolevyjä reissaavalle YHTEYSTIEDOT 36 Røde iXY Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. uusi laiva, uusinta tekniikkaa! Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. laulun mittainen työ 24 Trevor Wilkinson . Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 56,40 e ja määrä aikaisena 66,80 e. Sami J., STALA & SO. . Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 4,00 e + postikulut. 44 KÄYTTÖTESTIT TOIMITUS 60 Millä vedät? . Maple/Mahogany Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. vaan kannattaako kallistakaan? 52 Roland FP-80 . komppia ikä kaikki! 12 Miikka Paatelainen . kohti mustavalkoista ihannetta 54 Electro-Voice ZLX Powered . menneisyyden hopeinen sävy LUKUPALAT 28 Ihanteellista mikrofonia ei ole ? Tonmeister Solja Nieminen GRANDE FINALE 58 Suuren mikrofonikalvon myytti . soittaminen on asennejuttu 16 Matti Johannes Koivu . 8 RIVAKAT PIKAKOKEET 34 Buffalo MiniStation . kolmen koon kaiuttimia 40 52 56 . tumma ja tulinen! 40 Fujigen Japan HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Rick Latham . ratkaiseeko koko ja jos niin mitä? Joensuu . ajankohtaisia poimintoja 62 Saarinen Aikakauslehtien Liiton jäsen 48 46 Electro-Harmonix Epitome 26 Silvertone 30 Viking Grace Riffi ilmestyy vuonna 2013 seitsemän kertaa. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. 32 Tuoteuutiset . Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka . Jouni Isoherranen luo uraa Pariisissa 66 Alangon päiväkirja . lue Eija Hinkkalan haastattelu Suur-Tampere-lehdestä ? m L ? M S 6 www.riffi.fi 4/2013 06-07 Sisältö413.indd 6 5.6.2013 13.43
AMJ Turku audio, Turku . puhekelalla ja 1. ART 7 ? sarjan aktiivikaiuttimet tuottavat suuren äänenpaineen ja luonnollisen äänen pienellä säröllä. ART 712-A MK II AKTIIVINEN KAKSITIEKAIUTIN Kaiutinelementit: 12. Kouvolan musiikki, Kouvola . Savonlinnan soitinkulma, Savonlinna . Paul?s Sound, Nummela . Savon Musiikki, Mikkeli . neodyymiwoofer 3. St. neodyymikompressiodriver 1,75. Pihlajamaan musiikki, Pori ja Rauma . Kaiuttimet toimivat kätevästi myös lavamonitorina. Markun musiikki, Seinäjoki . Musiikki Lappeenranta, Lappeenranta . Tammer piano ja soitin, Tampere ? 06-07 Sisältö413.indd 7 Maahantuoja: Audico Systems Oy Takomotie 7, Helsinki | Rautatehtaankatu 22, Turku 020 747 9340 | info@audico.fi | www.audico.fi 5.6.2013 13.43. RCF - täydellinen ratkaisu bändisi äänentoistoon ART-sarjalla saat paljon laadukasta ääntä kohtuuhintaan. Musiikki Lukinmaa, Kajaani . puhekelalla Vahvistin: D-luokka Teho: 1400 W hetkellinen / 700 W RMS, Bi-amp (500 W + 200W) Taajuusvaste: 50 Hz - 20 kHz Maksimi äänenpaine: 129 dB Dispersio: 90º H x 60º V EQ päälle/pois, voluumisäädin, limitteri ja suojaus Paino vain 17,7 kg Hinnat ovat laskeneet roimasti! Kysy tarjous jälleenmyyjältäsi. 710-A 712-A 715-A 725-A 8003-A Sub 905-A Sub JÄLLEENMYYJÄT . Keskusmusiikki, Lahti
komppia ikä kaikki! ?Rumpujen kokoja vaihdan mutta soitan aina samoilla kalvoilla, koska soundini tulee niistä!? 08-11 Latham.indd 8 30.5.2013 13.24. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Rick Latham
Uusi lemmikki komppipeltiosastolla on 22-tuumainen sorvaamaton ja kuivasointinen Mehmet 61st Anniversary Vintage Ride. Lathamin kapula on Pro-Markin hikkorinen Rick Latham Groove Stick TX717W, ja bassaripedaalin puikon nokassa kiiltelee Rick Latham Crystal Ball . Sähkösetin kanssa ei ensinnäkään opi rumpujen soittotekniikkaa oikein, ja toiseksi ei opi mitään virittämisestäkään. www.riffi.fi 4/2013 08-11 Latham.indd 9 9 30.5.2013 13.24. Kingin tapaisten nimien kanssa pitkään keikkaillut Latham näkee itsensä loppu pelissä enemmän studiomuusikkona kuin keikkasoittajana. Muistelen kauhulla 1980-lukua, jolloin markkinoille tulivat syvät power-tomit, niillähän kaikkien oli silloin ?pakko. Rick Lathamin yli kolmen vuosikymmenen uraan mahtuu paitsi rumpuoppaiden laatimista, opetusta ja bändikiinnityksiä, ennen kaikkea vakuuttava määrä studiosessioita. Paraskaan mesh-kalvo ei vastaa soittajalle kuten rumpu. Gadd käytti aikoinaan aina sitä yhtä ja samaa Evansin kalvosettiä, joissa hänellä oli Paul Simonin keikoilla tosi kuiva ja löysä vire. Soitin hänen setillään jollain keikalla ja ajattelin että nuo kalvot hänen on kyllä pakko vaihtaa lähtiessään tekemään bigband-levyä. Ja niitä oli vaikeampi saada vireeseen. Lathamin symbaalimerkki on Istanbul Mehmet, ja peruskalustoon kuuluu 14?. Ilma ei liiku, et tunne kuinka bassarin ilmapatsas heiluttaa punttia. Riffi tapasi arvostetun rumpalin ja opettajan Frankfurtin musiikkimessuilla. Y hdysvaltojen syvästä etelästä syntyisin oleva Rick Latham (57) kuulostaa vilpittömältä sanoessaan rakastavansa Eu rooppaa, sen arkkitehtuuria, maisemia, ruokaa ja juomaa. Frankfurtin musiikkimessuilta alkava kuukauden mittainen Eu roopan rundi kuljettaa Lathamia kouluista konservatorioihin ja rumpuklinikoilta konsertteihin Ruotsin ja Italian välillä, ja mies odottaa jo tulevia viikkoja intoa piukalla. Takavuosina Edgar Winterin ja B.B. Hä nestä kaksi ympäristöä asettavat rumpalille erilaisia vaatimuksia. . Chinese. Experience tai Traditional Hi Hat, 10? ja 12? Thin Splash, 16?, 17. Naapurit eivät ehkä naputtelusta häiriinny, mutta ei siinä soittamaankaan opi. . Bassorummuissa ja tomeissa hän käyttää Evansin kaksikerroksisia kirkkaita G2-kalvoja, resonanssipuolella yksikerroksisia. Itse vierastan niitä, koska ne eivät tunnu rummuilta. Lathamin mielestä on harhaluulo, että rumpujen soittoa voisi harjoitella naapureita häiritsemättä sähkösetillä. Jotkut rumpalit käyttävät padeja, koska voivat niillä helpommin trigata soundeja joita tuottajat pyytävät. Tarkka mutta rullaava groo ve on se mitä studiossa ennen kaikkea kysytään, Latham poh Kapulaa kalvoon Rick Latham soittaa Drum Workshopin Collector?s-sarjan vaahterarummuilla. soittaa. Kuviteltiin että ne soivat lujemmin, mutta sehän oli pelkkä myytti. Virvelin lyöntipuolella palvelee mieluiten yksikerroksinen karhea vaimenninrenkaalla varustettu Genera Dry, jolla pääsee kätevästi eroon kaikesta ulkoisesta demppauksesta. Latham pitäytyy samoissa kalvoissa jos vain mahdollista. Esimerkki on opittu Steve Gaddilta. . Keikkasoittajallakin täytyy olla hyvä taimi, mutta studios sa se on vielä paljon tärkeämpää. Kaikkien räkkiripustus auttaa tekemään tomeista ehjän sarjan, jonka soundi ei muutu matkalla pienimmistä tomista suurimpaan. Latham kertoo pitävänsä kovasti DW:n matalista tomirungoista. . Kattaukseen kuuluu viisi tomia (8?, 10?, 12?, 14. Bassorumpu on vakiokokoinen 22-tuumainen, eikä hän ole turhan kranttu virvelienkään suhteen . ja 16?), jotka kaikki isoimpia myöten ripustetaan telineisiin. Mutta samoilla kalvoilla hän ne sessiot vaan veti ? ja levyltä hänen soundinsa tunnistaa! . 6,5 tuumaa syvä vaahterainen pelittää useimpiin tilanteisiin. Siinä oli jotain mikä vetosi minuun. erikoinen akryylinen, läpinäkyvä ja pyöreä bassarinuija, joka on ominaisuuksiltaan ja soundiltaan jossain huovan ja puun välimaastossa. Ilmaa liikkeelle Kalvojen tärkeyttä suhteessa rumpujen soundiin, tatsiin ja soittajan fiilikseen Latham korostaa joka välissä. kalvoissa on minun soundini, se tulee niistä parhaiten läpi. Tykkään erityisesti kirkkaiden kaksikerroskalvojen ätäkistä. Sähkösettejä on nykyään poliittisesti korrektia kehua, mutta Latham aitona etelän jätkänä ei turhia kumartele vaan tokaisee, ettei niistä juurikaan piittaa. . Fillailun ja temppuilun sijaan Latham panostaa rullaavaan komppiin, mikä on nostanut hänet maailmanluokan työllistyneimpien studiorumpalien harvalukuiseen kastiin. Traditional Dark Crash sekä 22. ja 18. Rumpujen kokoja saatan muuttaa tilanteen vaatimuksesta mutta käytän samoja tiettyjä kalvoja
Kasvoim me samantyyppisten vaikutteiden alla. Yy-kaa-koo... Tempojen muistaminen ja pitäminen on yksi Rick Lathamin valtteja. . ?Täsmällisyys. Keikan jännityksessä biisit lasketaan yleensä liian nopei na käyntiin, koska nopea tempo tuntuu siinä tilanteessa oikeal ta. Keikkatilanne suo soittajalle enemmän vapauksia fillailla ja jippoilla ja antaa paljon anteeksikin, sillä ilmassa on jännitys tä ja kaikki tapahtuu vain kerran siinä hetkessä, sanoo Latham, jota keikkarintamalla työllistää nykyisin kantrirockin supertähti Juice Newtonin lisäksi oma Groove Doctors -fuusiojazzbändi. . Kannattaa perustaa soittaminen vakaalle pohjalle eli soittaa paljon virveliä, harjoitella tekniikka kuntoon ja opetella hallitsemaan pientä moposettiä ennen kuin alkaa vetää tuplabassareilla. Myös taito soit taa klikin kanssa on olennaisempaa studiossa kuin keikoilla, ja se ei kaikilta suju. Samoin viritys on studiossa kriittisempää, ja on yllättävää että monet kovatkaan virtuoosit eivät osaa virit tää rumpujaan. Grooven keisari Kirjoja ja appseja 1980-luvun alussa julkaistu Rick Lathamin ensimmäinen rumpuopas ?Advanced funk studies. Edgar on myös etelävaltioiden jätkiä, Texasista. Väärinkäsitysten ja virheellisen oppimisen vaara vähenee, kun käytössä on nuottikuvan lisäksi vähintään kuulokuva. Mitkä sitten ovat Lathamin tapaisen tunnustetun opettajan neuvot pähkinänkuoressa rummunsoiton pulmissa painiville? . Harold Jones on kaikkien aikojen parhaita opettajia, jol la on uskomaton intohimo soittoon. Winteristä tuli Lathamin pitkäaikaisin työnan taja keikkarintamalla. . No, harjoittelemalla ja toistamalla, harjoittelemalla ja toistamalla.... Latham pelkää, ettei osaa purkaa soundinsa tai tyylinsä salai suuksia sanalliseen asuun, mutta haluaa silti yrittää. . Studiossa täytyy osata pidätellä, koska työtehtävänä on palvella musiikkia, joka on tullut jäädäkseen. on huono sana, koska se kuulostaa kliini seltä, mutta jostain sellaisesta on kysymys . Niiden lisäksi on mainittava mielenkiintoinen ?Drumtrainer?, joka on yksi ensimmäisistä nimirumpaleiden julkaisemista itsenäisistä iPhone- ja iPad-sovelmista. nosti miehen kansainvälisesti tunnettujen rumpalien kastiin, ja arvostusta nauttii myös kirjan jatko-osa ?Contemporary drumset techniques?. Sen keskiössä ovat esikoiskirjasta poimitut rytmit, joita voi kosketusnäytöllä purkaa ja kasata neljäsosan mittaisista paloista, ja tuloksena on loputon määrä 4/4-grooveja harjoiteltavaksi. Lathamin mielestä dvd:n ja netin myötä yleistynyt ääni ja kuva ovat tuoneet soitonopiskeluun paljon hyvää opaskirjojen rinnalle. Kaikki hänen oppilaansa ovat nykyään sarallaan hyvin menestyneitä. Muusikoiden vuorovaikutus esitys- ja äänitystilanteessa on erityisesti groove-suuntautuneelle soittajalle kaikki kaikessa. . tii leveällä etelävaltioiden murteella, joka istuu puheenparressa tiukasti vaikka mies on asunut jo pitkään studiokehien keskiös sä Los Angelesissa. . keskittymisestä asi aan. Totuus paljastuu hetken päästä kun biisi ei svengaakaan eikä solisti klaaraa osuuttaan liian nopeassa tempossa. 10 www.riffi.fi 4/2013 08-11 Latham.indd 10 30.5.2013 13.24. Ensinnäkin tietysti soittimet eli rummut, kalvot ja sym baalit luovat pohjan soundille. Omakin soittoni perustuu yksinkertaisiin elementteihin, mutta tapa jolla niitä käytän tekee soitosta jännemmän ja monimutkaisemman kuuloista kuin onkaan. Ja miten siihen tavoitteeseen sitten pääsee. Kirjakaksikosta on julkaistu 25-vuotisjuhlapainoksena päivitetty dvd-versio. Tuorein itsenäinen opus on kolmen dvd:n paketti ?All about the groove?, ja tällä hetkellä Latham työstää ?American snare drumming?-nimistä kirjaa, jonka tarkoituksena elvyttää virvelinsoiton hienoa ja pitkää perinnettä. Lathamin perusoppaat ovat nykyään saatavissa myös versioituina mobiilimaailmaan. Tarkoituksena on saada yksinkertainenkin juttu kuulostamaan mielenkiintoiselta. Keskittynyt soittaminen on helppoa, jos kaverina on upea basisti kuten Frank Itt täällä Frankfurtin musiikkimessuilla. Olemme samanlaisia soittajia, ja groove loksahtaa paikalleen kuin itsestään. Usein ei ole yhtä helppoa, ja silloin rumpalin täytyy Latha min mukaan olla varma ja määrätietoinen, ottaa groove hal tuunsa ja näyttää muille missä se on eikä päästää biisiä huoju maan sinne tänne. Uransa vahvoista soittajapersoonista Latham muistelee hai keana legendaarista rhythm?n blues -basisti Chuck Raineyta, samoin Edgar Winteriä hän arvostaa suuresti laulajana ja kos ketinsoittajana. ylipäätään soittami sen asenteeseen Latham sanoo imeneensä vaikutteita varsinkin opettajaltaan Harold Jonesilta, joka painotti enemmän mu sikaalisuutta, dynamiikkaa ja finessejä kuin tekniikkaa sinänsä. . Mutta toisaalta, olen varmaan kin valinnut juuri nämä tietyt soittimet siksi, että niillä soittaes sani kuulostan eniten itseltäni! hän oivaltaa. Soittotyyliään Latham tiivistelee yhdellä sanalla rentoutu neeksi, minkä hän on huomannut vaikuttavan soittajatovereihin monellakin myönteisellä tasolla ja tavalla
Rummunsoitto vain oli minulle jotenkin luontaista . Lat hamin mukaan leffamusan toteuttamiseen liittyy niitä enemmän elementtejä, joihin soittajan täytyy kiinnittää huomiota. . Se voi olla raskassoutuista, sääntöjä on paljon enemmän, ja lappujen kanssa on oltava tosi kärppänä. Vaikutteena toiselta laidalta Latham nostaa esiin soittamisen koulujen marssiorkestereissa, mikä onkin massiivisen tärkeä rytmisoittajien kasvualusta kaikkialla Yhdysvalloissa takamaiden viimeisintä pikkupitäjää myöten. Latham ei osaa sanoa miksi tuli valinneeksi soittimekseen rummut. Se hyvä puoli nykyajassa on, että mutkat ovat suoristuneet ja hommat nopeutuneet entisaikoihin verrattuna. Tuottajien oli pakko nöyrtyä pyytämään minut sessioon paikkaamaan koneraitojen päälle groovet uudestaan akustisilla rummuilla! Latham myhäilee. Etätöissä kotona Rick Latham on takonut studioissa pannuja kolmisenkymmen tä vuotta, ja nähnyt alan totaalisen muutoksen. . Pidän kyllä isosta studiosta, jossa voi soittaa yhdessä koko bändin tai komppiryhmän kanssa. Oikea korvani on huonossa jamassa, kuten monilla muil lakin kauan soittaneilla rumpaleilla. . kaikilla. Kollegoidensa tavoin Latham soittaa ja äänittää tilatut rum puraidat yksikseen pihapiirin vierastalossa, ja on opetellut tu lemaan toimeen Digital Performerien ja Pro Toolsien kanssa. . In-earit erottavat soittajan liikaa musiikista, yleisöstä ja kai kesta mitä tapahtuu. Maailman hienoimmilla levyillä u on paljon virheitä! Gospelin ja marssin kasvatti Etelä-Carolinassa syntynyt ja kasvanut Latham aloitti rummunsoiton korvakuulolta omin päin kaksitoistavuotiaana, jolloin paikallisessa ilmassa väreilivät rhythm?n bluesin ja gospel-musiikin vetävät rytmit ja väkevät sävelet. Tässäkin rumpalin täytyy pitää jämerästi kuria. Niiltä ajoilta on peräisin myös miehen vasemman käden perinneote, joka jäi pysyväksi, vaikka soitto muuttuikin matkan varrella jazzista ja klassisesta funkimmaksi ja takapotkuihin tuli paljon lisää voimaa. www.riffi.fi 4/2013 08-11 Latham.indd 11 11 30.5.2013 13.24. ainakin hän koki jotain taianomaista tuijottaessaan silmä kovana 1960-luvun puolivälissä kymmenvuotiaana pojankloppina television viikoittaisia talkshow-ohjelmia, joissa Buddy Richin ja Ed Shaughnessyn tasoiset rumpalisankarit isoine orkestereineen esiintyivät säännöllisesti. . Basistihan on yleensä va semmalla, jonne pääni on kääntynyt, jolloin oikeaan korvaan läjähtävät kaikki kovat kanttilyönnit ja symbaaliaksentit. Kone jäi kakkoseksi Hollywoodin kyljessä asuvan studiomuusikon toimenkuvaan kuuluvat luontevasti tv- ja elokuvakeikat, joiden tavoitteissa ja tunnelmassa on merkittävä ero albumisessioihin verrattuna. Aloin keikkailla itseäni paljon vanhempien soittajien kanssa klubeissa alaikäisenä, mikä oli tietenkin lainvastaista, mutta opin niiltä keikoilta paljon. Latham suoritti oman perustutkintonsa lyömäsoittimissa Pohjois-Carolinassa sijaitsevassa East Carolina Universityssä, jossa opiskeli virvelinsoittoa, marimbaa, vibrafonia ja patarumpuja. eiväthän pikku mo kat haittaa jos otto on hyvä. Mennään vain stu ?Sähkösetin takana dioon ja äänitetään koko levy sisään päivässä ? ei siinä paljon kokeilla ja vertailla eri vaihtoehtoja. ei opi paljon mitään, Ja koska esituotantoa ei enää ole niin jälkituo ei oikeaa soittotekniikkaa tantoa taitaa olla sitäkin enemmän? . Kun soitta jakaverit kuittailevat lähtölaskennan aikana että ?tuntuu aivan liian hitaalta?, tempo onkin juuri oikea! Vaikka Latham soittaa paljon studioiden luurikuuntelus sa, lavoilla hän ei ole päässyt lainkaan sinuiksi korvamonito roinnin kanssa. . Naulan kantaan! Latham kiihtyy. Ohessa katsotaan kapellimestaria ja usein myös valkokangasta, että pysytään linjassa kuvan kanssa. Latham äityy muistelemaan aikoja, jolloin rumpaleita alet tiin korvata rumpukoneilla. . eikä edes virittämään.? kin hullua. Mutta sekään ei ole kuin en nen, sillä nykyään esituotantovaihetta ei enää ole, koska sellaiseen ei ole varaa. Kävelen pihan poikki vierasmajaan, soitan rummut sisään ja homma on tehty. Ennen vanhaan mentiin pitkäksi aikaa isoon kaupalliseen stu dioon, mikä oli joskus epämääräisiinkin mittoihin venyvä pro sessi, jonka lopputuloksesta ei ollut tietoa. Isoin muutos entisaikoihin nähden on Lathamin mukaan ta pahtunut budjettipuolella: levyt tehdään nyt murto-osalla siitä rahasta, joka vielä pari vuosikymmentä sitten oli käytettävissä. . Teimme esituotantoa 1980-luvun ison budjetin tanssilef faan, harjoittelimme kohtauksia tanssijoiden kanssa kuukauden päivät pianistin kanssa. Musaa korjaillaan ja siitä yritetään teh dä toimivaa jälkikäteen, vaikka treenaaminen ja juttujen tsekkaaminen etukäteen soittajien kesken olisi nope ampi ja järkevämpi tapa. . En tykkää tuollaisesta periaatteesta . Eikö ole . Ehkäpä rummut valitsivatkin hänet . Los Angelesin isot studiot on liki kaikki lopetettu, ja soit tajilla on nyt studiot kotona: Simon Phillipsillä, Dave Wecklillä, JR Robinsonilla, minulla . Leffakeikalla ei ol la niinkään reagoimassa musaan, joka ilmassa soi vaan soite taan se mitä nuotissa lukee. vaikka aloitin melko myöhään kehityin nopeasti aika hyväksi siinä. Kehittelin grooveja ja komppeja, joihin tanssinumerot sovitettiin. Kun elokuvaa alettiin kuvata, Lathamin osuus korvattiin muodikkaasti rumpukoneella sillä seurauksella, että tanssijat sekosivat kuvioissaan ja alkoivat kysellä ihmeissään ?mitä tä mä on?? . Lisäksi ottoja korjaillaan paljon myös turhan takia, on totuttu siihen että kaiken pitää olla koko ajan ?täydellistä?. Heti kun raita on valmis, tuottaja nostaa sen serverille, josta ?protoolsjäbä. vaikka se kuulostaisikin sellaisenaan hyvältä ja luonnollisel ta. käy noukkimassa sen ja fiksaa kaiken uusiksi . Perinteinen kulma on varmempi . varsin kin silloin, kun ei ole omaa monitorijärjestelmää ja joka keikalla mukana kulkevaa tosi hyvää monitorimiksaajaa. Samaan hengenvetoon Latham myöntää, että kulmamo nitoreista luukuttaminen yhdistettynä korvien suojaamisen lai minlyöntiin on aiheuttanut työperäisiä vitsauksia.
Mulla on ollut levysessioita, joissa olen itse ollut tuottajana ja kaikki bändin jäsenet on myös tuottaneet levyjä, mutta kaikki on olleet niin rautaisia ammattilaisia, et ne osaa olla hiljaa oikeassa paikassa. TEKSTI: MISHA KOIVUNEN KUVAT: TOMMI POSA Miikka Paatelai n . Kyky soittaa asiakkaan mukaan. . Hyveenä on myös suu- ri kunnioitus tuottajia kohtaan. Suomen suosituimman bändin työntekijänä oltiin kotimaisen musiikkimaailman ja eritoten henkilökohtaisen kehityksen huipulla. Kun mä menen studioon soittamaan, niin en mä rupea heti tarjoamaan omia ajatuksiani vaan yritän löytää sen tuottajan hakeman fiiliksen. Ei playbackia, kiitos Kielisoittimet Paatelainen taitaa ja niille on kysyntää. Itse hän puhuu ?kyvystä adaptoitua eri musiikkilajeihin?. Hommat tehdään täysillä tai ei ollenkaan . Kyseessä on Jimi Hendrixin versio All Around the Watchtowerista. Paatelainen valitsi soittamisen. Monipuolisuus onkin yksi syy kutsua juuri Paatelainen sessioon. Veli-Matti Järvenpään levyllä soi lapsteel, Scandinavian Music Groupissa buzuki, lap- ja pedal steel sekä dobro. Muu sai jäädä. K eskittyminen yhteen asiaan kertoo miehen peräänantamattomasta asenteesta omaa lajiaan kohtaan. Atletico Kumpulassa taas basso. Paatelaisen ominaissoundi tiivistyy yhteen kappaleeseen. soittaminen on asennejuttu Miikka Paatelaisella on musiikin tekijänä vankkaa ja laajalti arvostettua kokemusta aina soittamisesta tuottamiseen ja sovittamisesta säveltämiseen. Onpa uran varrelle mahtunut myös kalustopuolen huolto- ja korjaustoimintaa, sekä kitarateknikon toimenkuvaan liittyvää roudausta. Saavuttaakseen lempihommassaan eli soittamisessa itseään tyydyttävän tason, piti kuitenkin tehdä Valinta. asioiden takana on voitava seistä. Täysipäiväiset backlinerin hommat saivat jäädä 1991, ja viimeinen pesti sillä saralla oli J. Nyt hallussa ovat niin soiton kuin omistuksenkin osalta ainakin pedal steel, lapsteel, kontrabasso, basso, theremin, mandoliini, buzuki ja dobro. Satsaus soittamiseen on noteerattu korkealle, ja tänä päivänä miehen soittoa voi kuulla jo noin 80 äänitteellä. Paikassa, josta ei päässyt enää eteenpäin. Tämän jälkeen Paatelainen on leivässä pysyäkseen perehtynyt erilaisiin kielisoittimiin. Karjalaisen ja Mustien Lasien palveluksessa. Biisistä löytyy kaikki mitä hän kokee omakseen: perkussii- 12 www.riffi.fi 4/2013 12-15 MiikkaPaatelainen_2.indd 12 5.6.2013 13.46
Cool Sheiksissä sitä melkein luokittelee itsensä komppiryhmään. Suhde soittamiseen on sen sijaan joutunut tarkastelun alle, sillä miltei kolmekymmentä soittovuotta meni niin, että joka keikan jälkeen leukalihakset olivat kipeät. . Yllätys oli suuri, sillä soittotyyli ei ollut juurikaan muuttunut. Sen saman jutun saa ilman että teet sitä hampaat irvessä. Päällimmäisenä tulee kuitenkin vahva perkussiivisuus, johon on pyritty jo kitaran kieliä valitessa. . Cool Sheiks on ollut mulle iso koulu . Purin hampaita, et sitä niinku vedetään. kaikkensa antaen. Mitä tahansa musaa, niin sitä vedetään oikein kunnolla. Iso räkki on kuitenkin mukana vain sen takia, että koko paketti liikkuu sujuvasti yhtenä kappaleena. Nykyään on onnistunut vähän rentoutumaan. Livenä jokaisen soundin ei tarvitse olla sama kuin levyllä. Kun asioita tehdään tuolla tavalla, sitä menee myös hapoille. Mä oon aina ajatellut, että jos lähtee tekemään jotain niin tekee sitä läpi koko elämänsä. Ominaissoundista päästään sujuvasti efektipuoleen, keikalla Paatelainen nähdään yleensä kunnioitusta herättävän efekti arsenaalin kanssa. Useimmiten valikoimasta käytetään vain muutamaa efektiä. . Usein Keimon (Hirvonen, yhtyeen rumpali) kanssa aksentoidaan samalla tavalla. ai nen visesti vahvaa kitaran soittoa, slidea ja montaa eri tyyliä. Se on ihan toivotonta miksaajan kannalta jos joka biisissä tai www.riffi.fi 4/2013 12-15 MiikkaPaatelainen_2.indd 13 13 5.6.2013 13.46. sen musiikin korkeakoulu. Miikka kertoo kuulleensa hiljattain parikymppisenä tekemäänsä äänitettä. Sit tajus että kun ?En ole koskaan ollut mikään tiluttelija. soitti jotain herkkää biisiä, niin Ei semmosta jaksa kuunnella.? mitä järkeä on mennä hapoille tämmösessä biisissä? Tähän lauseeseen kiteytyy Paatelaisen asenne kaikkea tekemistään kohtaan . Mies korostaa kyseessä olevan todellakin asennejuttu.
Ei sillä ole loppujen lopuksi mitään väliä mikä se soitin on, jos se soundaa hyvältä, etenkin studiossa. . Kun sä oot lauteilla sä hyppäät siihen toiseen moodiin; soittajamoodiin. Moodista toiseen hyppiminen tuottaa muutenkin Paatelaiselle vaikeuksia. Jonkun verran tuottamista harrastettuaan Paatelainen totesi sen turhan raskaaksi. . Uskon jälkimmäiseen. Hirveen usein se on ollut se demoversio. Jos aamupäivä väkertää jonkin laitteen kimpussa, niin iltapäivällä on vaikea kääntää päänsisäistä osoitinta esimerkiksi sävellys-asentoon. . Tilanne aiheuttaa välillä pulmia, mutta hänellä on asiaan hyvä kuittaus: . Kitaristi on bändin välttämätön paha. Säveltää Paatelainen haluaisi enemmänkin. Parempi soittaa pedal steelia, se on kivempaa. Se menee ihan päälaelleen. Ei semmosta jaksa kuunnella. studiosta Paatelaisen ja yhtyeen laulajan Jäky Järnefeltin riidellessä. Onneksi ikä rauhoittaa. Nykyään Miikka Paatelaista kuvaa kaksi sanaa: säveltäjä ja soittaja. Hidas kypsyminen ja flow määrittelee lopputuotteen muodon. . Soittamisessa pitää olla joku pointti. Sit kun soion sen laulun päivä.. Yleensä laulatan samaa biisiä eri päivinä. Se on kummallista kun mun oma musamaku on jotain aivan muuta. Backline-homma pitää tehdä niin satasella. Kappaleita syntyy koko ajan ja tulisi vielä enemmän jos vain aika riittäisi. Roudaaminen on nuorten miesten hommaa. . Pienet Miehet -yhtyeen soittajien kertoman mukaan ovat he joskus lähteneet ?yöpöllö-suunnistamaan. Usein on silleen, että tuottaja käskee, että laula ne laulut, ja sitten me äänitetään kitaroita viikko. Haaveena on tällä hetkellä ?über-häpeilemätön runolevy?, jolla ei ole mitään kaupallisia tavoitteita. Mä olen putkimies koko päivän. Ja sit sitä vaan ympätään siihen pohjaan sopivaksi. Tärkeintä Paatelaiselle ei ole täydellinen suoritus vaan oikea tunnelma, joka kohtaa tekstin. Sitäpaitsi jokainen soitettu raita on jo tuottamista. . Backline-homman lopettamista edesauttoi vakava rintarangan puoleinen välilevyn pullistuma. tetaan, niin sit soitetaan. Katsotaan mikä päivä on sen laulun päivä. En ole koskaan ollut mikään tiluttelija. melkein? Viimeiset neljä vuotta Miikka on soittanut uudella Gretschillä, mikä on hänelle epätavallista, sillä hän on aina soittanut vanhoilla kitaroilla. Esimerkiksi levyjä tuottaessa oikean lauluraidan valitseminen on vaikeaa. jopa biisin sisällä vaihtuu soundi tai vahvistinmallinnus. Kumpana hän itseään pitää? . Esimerkiksi Haaviston Jannen kanssa tehtiin ambient-levy enkä mä ole ikinä kuunnellut ambienttia. Pitääkö tuotteen olla loppuun asti treenattu vai voiko levyversio olla vain yksi versio kappaleesta? . Mä olen aina sanonut, että levyn tekeminen itse on paljon kivempaa kuin kuunteleminen. Siihen ei vaan pysty asennoitumaan kunnolla. Bassonsoitto on hyvää treenausta sen takia, että kitaristi voi taiteilla ja tyylitellä mutta basson on oltava just kohdallaan. Kyseessä oli vaan niin hyvä kitara. . tä kitaraa. Mulle tärkeimpiä piirteitä on se että kun meKatsotaan mikä päivä nen ?keikalle, emmä siellä kelaa laitteita. Nyt mulla on Gretsch, joka on näitä kaikkea. ?Se on uskonnollinen kysymys.? Soittamisessa pitää olla pointti Tuottaminen se vasta kovaa puuhaa onkin. Siihen hommaan pitää olla henkisesti valmis. Paatelainen kertoo olevansa kykenemätön myöskin playbackin tekemiseen. Se on löytynyt silloin kun tippa tulee linssiin. . Joku trankkuvahvari voi soundata johonkin tiettyyn puhtaaseen hommaan todella hyvältä. Mutta livenä se on eri asia. Mä suhtaudun vahvistimiin kuin akustisiin instrumentteihin. Hyvä kitaravahvistin heijastaa äänen joka puolelle. Mulla on ollut paljon kitaroita ja vahvistimia, mutta viime aikoina ei ole tarvinnut tehdä uusia hankintoja, koska tajusin että se on turhaa. Sooloalbumia hän on työstänyt neljä vuotta, mutta muoto on vielä hakusessa. Kun mua ei kiinnosta se glooria, vaan se lopputulos. Ei saa olla vain turhanpäivästä hommaa. Olen viimeinkin antanut periksi . Kyseessä on joku aivolohko-asia. Nykyään asiat pitää priorisoida. Mä haen aina sitä tiettyä soundia. Mä en vain osaa tehdä sitä kevyesti ja hienosti kuten Janne (Haavisto) tai (Jussi) Jaakonaho. Yksi kesti jopa kahdeksan sekuntia. Soundia voi muokata muutenkin kuin efektien avulla. Siinä on 14 www.riffi.fi 4/2013 12-15 MiikkaPaatelainen_2.indd 14 5.6.2013 13.46. Viimeisimmän Latebirds-kiertueen Paatelainen teki yhdeksänkielisellä kitaralla, eli kaksitoistakielisellä mistä oli otettu kolme alakieltä pois. Laulu ja teksti on pääasia, Paatelainen kiteyttää ja löytää heti perääm poikkeuksen: ? Täytyy kyllä tunnustaa että kun kuuntelen yhtä lempikappalettani Deep Purplen Highway Staria, niin siinä on tosi huono teksti, mut menkööt. Siteeraan yhtä idoliani Keith Richardsia: ?Soitan, jotta voin tehdä levyn.. Kokoelmastaan hän valitsee lempikitarakseen vuoden -75 Fender Telecasterinsa, joka toimii hänelle eräänlaisena referenssikitarana. . Eikä ne Line 6:t edes kestä tien päällä. Joel Melasniemi (SMG:n kitaristi) rikkoi niitä neljä kappaletta. Nuorempana temperamenttia riitti riesaksikin asti. Kun tekee jollekin muulle jotain, niin siihen menee vaan niin paljon aikaa. Yläkielistä sai hyvän helinän ja alakielillä saatiin aikaan rokimpaa soundia. Kikka on opittu Mats ?Yleensä laulatan Huldénilta, joka käytti aikoinaan kymmenkielissamaa biisiä eri päivinä. Pala muovia. Miikan historia tuottajana sisältää luonnollisesti onnistumisia ja epäonnistumisia. Latebirdsien videota tehdessä hommaa varten piti hoitaa toinen kitaristi. Mulla on muutama periaate tai suuntaviiva, että en mielelläni osta uusia kitaroita, enkä mielellään japanilaisia kitaroita, enkä varsinkaan nimikkomalleja. Ehkä mä en vaan ymmärrä englantia... Sointi täyttää tilan Kitaransoittoa Paatelainen ainakin ymmärtää. Mä tajusin että mä kuluttaisin niin paljon omaa ja perheen aikaa ja mikä on lopputulos. Basisti ei voi vain siemailla tuoppia ja elvistellä kuten kitaristit. Mulla on muutenkin sellainen ongelma, että mä en pysty roudaamaan mitään, mistä mä en tykkää
Ei se oikeen mennyt silleen luontaisesti. Nuorena vikuroi vastaan, että voihan sitä soittaa millä vaan. Miksi jazzissa käytetään tiettyä välineistöä. enää. Sen jälkeen voi mennä mihin kaupunkiin vaan. . Sit on vaikeeta, kun pitäis lähtee keikalle, kun kahdenkin kitaran ottaminen on mulle vaikeeta. Scandinavian Music Group on henkinen koti ja sen tekemisissä ihan oma linja. Cool Sheiks taas korkeakoulu. Ei. Yhdellä pitäis pärjätä, että pysyy sellainen oikea tunnelma yllä. ja tietysti Tommi Wiksten. Miten bändeihin päästään Välillä bändeihin tai levylle pääseminen on pienestä kiinni, ajoitus ja sattuma näyttelevät suurta osaa tuossa yhtälössä. ?Okei.? Tämän keskustelun tuloksena oli Kim Lönnholmin tuplaplatinaa myynyt debyyttialbumi ?Minä olen muistanut?. Sen musan oma koodisto. Ollaan oikeella mantereella. Tänä päivänä saan paremmin sen soundin joka on mun päässä. Käytän todella paljon erikoisvireitä. Aina soitin edellä. Se on aina kompromissi. Mulla on niitä kaksi . Mitja (Tuurala, muunmuassa Cool Sheiksissä ja Electric Saunassa vaikuttanut bassotaiteilija) rämppää mun vahvarin kiinni ja sanoo: ?MacGyver, Pertsa ei haluu enää tehä näit räppihommii, haluisit sä tulla Cool Sheiksiin??. Tähän asti pelkästään yleisön seasta Cool Sheiksia ihailleelle Paatelaiselle bändiin liittyminen oli kaukainen unelma. Äänitin sen kotona. Uskomaton henki siinä bändissä. Siinä bändissä mennään musa edellä. Koska siinä on se tietty maailma missä ollaan ja mikä pitää tavoittaa. Se oli oikea bändi. . Toinen tarina tapahtui samassa liikkeessä: . Kaksi erilaista mallia ja kummatkin löytyy Pink Floydin Live at Pompeii -levyn kamakasan päältä. Mä soittaisin mielelläni heviä, mutta mulla olis yksi ongelma: siinä ei saa nauraa! u Lempiefekti: Binson Echorec -kaiku. Musasta pitää tulla jokin vahva illuusio, muuten siinä ei ole pointtia. Lempikitaristi Jimi Hendrix, Peter Green, Jimmy Vaughan, Willie Johnson, Ritchie Blacmore. Tietyssä bändissä tietty soitin ja se johdattaa mut siihen maailmaan. Kaiussa pitää olla sama pituus kuin Another Brick in the Wall -biisissä. Suosikkiäänite En ole koskaan saanut tallennettua itseäni sellaisena kuin haluan. Testaan kaikki kaiut Pink Floyd -testillä. -biisissä on sellainen kitarasoundi johon olen tyytyväinen. En ollut yhtään ajatellut asiaa kun Antti (Lehtinen, yhtyeen rumpali) pyysi yhdelle keikalle. Antti tekee aina tietokoneella musaa ja sovituksia. Paatelaisen työpaikkana ollut Kitarapaja Helsingissä tarjosi hyvät puitteet verkostoitumiselle, sillä Pajassa törmäsi paljon ihmisiin. . Siihen olen saanut tallennettua kaiken sen tiukkuuden. Se soundi on mulle nykyään pakkomielle. Soitan kuitenkin mieluummin ilman efektejä jotta pysyy hyvä dynamiikka. Lempikokoonpano . Mielelläni pitäisin paljon kitaroita keikalla, mutta se rikkoo sitä illuusiota tekemisessä, kun joudut hyppimään soittimesta toiseen. Paatelaisen mukaan hyppiessä bändeistä toiseen juuri soitin määrittelee sen tunnelman. . Käytän sitä aina. Kun jättää kaikki lieveilmiöt ja uhoomiset pois, niin jäljelle jää vain musa. Lisa Luxin levyn ?Kalajuttu. Perkussiiviset jätkät, ja sitten herkemmät jätkät kuten Jerry Garcia ja Alan Wilson . Hän ei olisi ikinä uskonut, että kitaristi Petri Hakala jättäisi yhtyeen. www.riffi.fi 4/2013 12-15 MiikkaPaatelainen_2.indd 15 15 5.6.2013 13.46. Pienet Miehet oli mun ekoja bändejä, armeijakavereita. Se on aina ollut sellaista. Parasta mitä viime vuosina on tapahtunut, oli kun mua pyydettiin soittamaan Scandinavian Music Groupiin. Se on häkellyttävää. tehdään musaa. suuri ero johonkin rimpulaan, jossa on kaiutin joka vaan kääkättää suoraan eteenpäin. Paatelaista kiinnostaa asiassa vahvistimen kolmiulotteisuus. . Sit kun on oikea sointi, niin sitä soittaa kymmenen kertaa paremmin. Siihen aikaan ajattelin että en ikinä muissa bändeissä soitakaan. Eihän se ollut mahdollista. Jos taas halutaan örinää, matalat vireet ja musta kitara yleensä toimii. Tietyllä vireellä saa johonkin juttuun sen absoluuttisen soinnin. Laitoin esim jazz-kielet Telecasteriin ja tollasta. Aika monella levyllä olen käyttänyt viittäkin eri virettä. Se on jotenkin niin hyvällä tavalla ammattimaista. Miten sen ääni täyttää tilan. Välillä kun ollaan keikkabussissa niin soitellaan ja laulellaan . Hain sitä vuosia kaikista paksuista kielistä ja muista, kunnes tajusin että se on vain rentoudesta kiinni. Jossain vaiheessa Jallukiintiö tuli myös täyteen. Olin juuri korjaamassa jonkun pedalboardia, kun Esa Kaartamo työntää päänsä verhon välistä: ?MacGyver, lähetsä soittamaan levylle??. Vahvistimessa ei tarvitse olla edes kauheesti tehoja tämän saavuttaakseen. Oikealle mantereelle Kun Paatelaisella on niin monta erilaista kielisoitinta käytössä, luulisi erilaisten vireiden ja viritysten kanssa tulevan vaikeuksia. Onko hänellä taipumusta virittää joitain soittimia esimerkiksi peruskitaravirityksiin?
tunteista äänikudelmiin 16-18 Matti Johannes Koivu.indd 16 30.5.2013 11.04. Matti Johannes KOIVU
Uudelle levylle pyrin tekemään laulut niin, että ne olisivat mielenkiintoisia soitti niitä bändin kanssa tai ilman. Ylipäänsä tarinallisuudessa on vaikeaa se, miten se suhtautuu siihen millaista elämä on. Se on kiinnostava, mutta vaikea laji. Mikä on suhteesi perinteisempään että myös sooloesitys olisi tarinankerrontaan, jossa hyödynnetään mahdollisimman moniulotteinen, paikannimiä ja erisnimiä, selkeitä tarinoita? dynaaminen ja kiinnostava.? . ei ole perinteisessä mielessä tarinallinen levy verrattuna esimerkiksi Tom Waitsin moniin lauluihin, joita olen kuunnellut paljon. En kuitenkaan halunnut, että kuulija kiinnittäisi huomiota siihen, että onpa nyt selvästi tehty ensin melodia ja sitten sanat tai toisinpäin. ?Aulankohan. Esimerkiksi ?Aulanko?-kappaleen melodian tein ensin ja sitten kirjoitin sanat. Silloin en edes ymmärtänyt, mitä tuossa soittotyylissä tapahtuu; että he olivat kopsanneet jutun Mississippi John Hurtilta ja muilta. Se on aika työläs tapa, jotta tekstin saa todella hyvin istumaan musiikkiin eli ettei se kuulosta tavujen laskemiselta. Sanojen ja sävellyksen tekojärjestyksessä ei ole vakiintunutta kaavaa, vaan tietoista on enemmänkin se, että tulokulma vaihtuu aika ajoin. . ovat kappaleita, jotka muistan kuulleeni ensimmäisen kerran joskus 12-vuotiaana. Koivu on liikkeellä yksinään, ja tällä kertaa kolmen instrumentin tsekkaamisessa meni odotettua pidempään, vaikka sooloformaatti esiintymismuotona onkin hänelle tuttu. . Travis-pikkaukseenhan se perustuu, ja itseäni onkin kiinnostanut soittamisessa aina se, että voin samanaikai- sesti kuljettaa basso- ja sopraanoääntä sekä jotain niiden väliltä ? soittaa basson sekä vastamelodioita laululle. Vahvemmaksi instrumentikseen Koivu kokee kuitenkin pianon ja kertoo soittavansa kitaraa vaistonvaraisemmin. . Siksi kirjoitinkin varmaan viisi eri versiota tekstistä, joista kunkin äänitin, vain kuunnellakseni, että tämä ei toimi. . Simonin & Garfunkelin ?April Come She Will. sekä Bob Dylanin ?Girl From The North Country. -jutut, joissa aina neljä kaveria rämpytti akustista kitaraa. Näin ollen ymmärrän musiikin paremmin juuri pianon kautta. Tänä keväänä minulla on trio-kokoonpano, jolla teen osan keikoista, ja osan teen sitten yksin. Se oli tietoinen valinta. . Siinä missä jotkut imitoivat Yngwie Malmsteenia, oma mittatikkuni oli noissa kappaleissa. . Nuo kappaleet olivat mielestäni niin hienoa kitaransoittoa, että ajattelin ettei tuon hienommin voi soittaa. Kun ainakaan omassa elämässä juuri mitään ei tapahdu, vaan se on tavallaan jumittamista. Sitten kun laulunteksteihin kondensoidaan jokin kolmen, neljän www.riffi.fi 4/2013 16-18 Matti Johannes Koivu.indd 17 17 30.5.2013 11.04. Mutta akustinen esiintyminen ei kuitenkaan ole huonompi vaihtoehto, vaan minulla on kahdet eri versiot kappaleistani: selkeästi bändisovitukset ja sitten nämä sooloversiot, joissa käytän akustisen kitaran ohella myös pianoa ja sähkökitaraa. Tässä mielessä Koivun voi nähdä vanhan liiton amerikkalaisten ja englantilaisten laulaja-laulunkirjoittajien jälkeläisenä. Hän kun pystyy myös säestämään itseään mielenkiintoisesti yksin esiintyessään. . No, olen pyrkinyt siihen, että myös tämä sooloesitys olisi mahdollisimman moniulotteinen, dynaaminen ja kiinnostava. Itse muistan 1990-luvulta ?MTV Unplugged. Toisaalta tein myös sellaisia kappaleita kuin ?Minä näen sinussa sen mitä rakastan?, joka on tavallaan vastakohta ?Aulangolle?, tarkoituksella staattinen ja epämelodinen kappale, ikään kuin musiikin päälle lausuttu runo. Ainakin tällä uudella levyllä kappaleet tuntuvat käsittelevän melko univer?Olen pyrkinyt siihen, saaleja eli monille ihmisille tuttuja teemoja. Pianoa kanssa aloitin, kun olin kuuden vanha, mutta kitaraa uskaltauduin kokeilemaan vasta 15-vuotiaana. Pallottelen siis aika paljon kitaran ja pianon välillä. Tulokulma vaihtelee Mitä tulee laulunkirjoitusprosessissiin, Koivu ei tunnista tekemisessään selkeää formulaa. Jos teen kitaralla kappaleen, menen sitten pianon ääreen ja katson mitä kappale on ?syönyt?, ja miten sitä voisi ehkä ohentaa tai varioida. Tällä levyllä koin tuon muodon hieman vieraaksi, sillä kyse on enemmän tunnustuksista ja tunteista kuin tarinoista. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: RISTO VAURAS Kotimaisten laulunkirjoittajien persoonallisinta laitaa edustaa ehdottomasti Matti Johannes Koivu. Uusi albumi ?Aulanko? esittelee ajan kanssa punnittuja tuotoksia, ja punnittuja ovat myös hänen näkemyksensä musiikin tekemisestä. T apaan Matti Johannes Koivun jyväskyläisessä hotellissa, minne hän saapuu soundcheckistä viereisestä ravintolasta hieman sovitusta ajasta luistaen. Se oli siis ?unplugged?, joten tämä minun juttuni ei ole sellainen, vaan enemmänkin akustinen ja sähköinen laulelmaesitys, jossa toivottavasti on mahdollisimman paljon vivahteita. Koivu myöntääkin, että hänen kitaransoittonsa lähtökohdat ovat juuri anglo- ja afroamerikkalaisessa folk-perinteessä.
Kudelma käy korville helposti raskaaksi, koska kuulija haluaisi kuitenkin erottaa jonkun instrumentin, selkeän melodialinjan tai vastaavan. . ?Itse olen sitä sukupolvea, joka on kasvanut digitaalisen äänenkäsittelyn aikana.? Koivu ja kamppeet Matti Johannes Koivu kertoo luottavansa muutamaan laadukkaaseen kitaraan, joiden luonteen hän tuntee ja joita hän osaa käyttää. Näillä kitaroilla on soitettu kaikki ?Aulangon. Se sisälsi paitsi bändisessioita ja yksin soitettuja akustisia sovituksia, myös ohjelmoituja elektro nisia versioita. . Koska olen etupäässä akustisen kitaran soittaja, halusin kaulaprofiilista hieman paksumman, jotta voin vaihdella helposti akustisen ja sähkökitaran välillä. valmistumiseen kului puolentoista vuoden mittainen periodi. Se on todella hyväsoundinen, ja juuri sillä ?Aulanko?-levy alkaa. . Soitan ideat yleensä todella nopeasti sisään. Tarinallinen laulunkirjoitus vietiin jo 1960-luvulla hyvin pitkälle, joten siihen pitää löytää oma näkemys, Koivu pohtii. Sakkokierroksia kertyy Paitsi että Koivu esiintyy usein yksin, hän myös tuottaa levynsä hyvin pitkälti itse. Raidat tallentuvat Pro Toolsille. . Pääasiallinen sähkökitara on 1980-luvun Japanin Fender Stratocaster -rungosta modattu malli. . Keikoilla olen käyttänyt 000 28-Martinin mikrofonina B-Bandin kannen sisäpuolelle kiinnitettyä mallia, joka soundiltaan luonnollisena toimii erittäin hyvin. minulla on iTunesissani varmaankin 15 erilaista versiota. Soittoni on siis eräänlaista värikylpyä, ja tuolla kitaralla noista harmonioista saa selvää. Suosikkimikrofoni sähkökitaran äänittämisessä on Shure SM-57. . -idea, jossa asiat sekoittuisivat hienosti keskenään, eikä äänikuva olisi mitenkään hyper-informatiivinen, kuten se vaikkapa Toton levyillä voi olla. Se on erittäin hyvä perkussiivinen ja sormipikkaukseen sopiva soitin myös kopan syvyyden puolesta. Itse olen sitä sukupolvea, joka on kasvanut digitaalisen äänenkäsittelyn aikana. Teen aina valmiita sovituksia kappaleistani, eli soitan itse kitarat, pianot ja bassot, laulan stemmat ja ohjelmoin. Rakastan esimerkiksi Daniel Lanoi?sin tuotantoja valtavasti, ne ovat todella mielenkiintoisia. Tuotantotyylisi tuntuu olevan aika kerroksellinen siinä mielessä, että ainakaan tämän uuden levyn kappaleissa ei useinkaan ole dominoivia soittimia tai esimerkiksi varsinaisia kitarasooloja. . Mutta koska rakastan levyjen tekemistä ja soundin etsimistä, haluan käyttää siihen kunnolla aikaa. Tällä levyllä minulla kai oli ?soivan massan. Soitatin siihen eri ihmisillä kitaroita, ja itse soitin sekä kitaroita että erilaisia pianoja. Editoin myös rakennetta, ja jossain vaiheessa tein jopa elektronisen version. Olen vaihtanut kitaraan myös kaikki metalliosat ja mikrofonit. Toki ei tähänkään metodiin kannata jumiutua, sillä usein se ensimmäinen versio onkin paras. Se olisi toki hieman kiertoherkkä äänekkääseen rock-yhtyeeseen, mutta hiljaisilla soolokeikoilla loistava ratkaisu. Akustiset kitaraosuudet tallentuivat uudelle levylle Neumann-osastoon luottaen. . Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään tavaramäärän aika vähäisenä, eli painan kyllä mutenappiakin aika helposti, Koivu muistuttaa. u www.mattijohanneskoivu.fi 18 www.riffi.fi 4/2013 16-18 Matti Johannes Koivu.indd 18 30.5.2013 11.04. Se on myös soinniltaan sopivan pieni ja kuiva, sillä koloristina käytän paljon vierekkäisiä intervalleja eli sus4-, sus2-, 7-, 9- tai 11-säveliä. Esimerkiksi singlestä ?Jos muutat mielesi. Etuasteena käytimme Jonte Knifin custommallia, sillä hiljaisen näppäilytyylini vuoksi gain-säädössä tulee olla paljon varaa. minuutin tarina, niin ainakin itselleni tulee usein sellainen olo, että ne ovat pakotetun kuuloisia. Lisäksi Teemu rakensi minulle kaarevakantisen Gibsonin L-4-kopion, jossa on Kent Armstrongin minihumbucker. Sakkokierroksia tulee siis aivan hirveästi, hän toteaa. . Teen version, menee kaksi kuukautta, kuuntelen sitä ja totean ettei se ole hyvä. Ultramariini-yhtyeessä olemme askarrelleet näitä kudelmia koko yhtyeen historian ajan, ja se on osoittautunut aika vaikeaksi. Tuollaiseen menee tietysti viikkokausia. Koska soitan aika hiljaa ilman sormiplektroja, kitaran pitää mielestäni olla tiukan kuuloinen. Sitten korjataan. Tamburine Man?in? eikä halunnut edes kuunnella sitä, hän jatkaa. Koivu kokee tärkeäksi opiskella jatkuvasti tuottamista, äänimassan ja soinnin rakentumista. Silloin sitä ehkä luonnostaan ajatteleekin, että asioita voi kerrostaa. Olen aika lailla äänikudelman ystävä. Onhan se toki aika haastavaa, kun tulee 25 raitaa hetkessä sisään. Kaula oli hajalla, joten rakennutin Teemu Järvisen Finlandia Instrumentsilla uuden. Shure 57 on omalle lavealle soittotyylilleni juuri oikeanlainen mikrofoni, jolla saan sähkökitaran mahtumaan miksaukseen, Matti perustelee. Akustinen luottokitara on ollut kautta vuosien vanha 000 28-Martin. . Treenaan nauhoittamalla, joten soittoa on koneella raitoina vaikka kuinka monta gigaa. Koska tuotan itseäni, niin ainoa laadunvalvonnan muoto on se, että aika kuluu. ?Kalastaja?-kappaleeseen saatiin ehkäpä paras levyilläni kuultu komppisoundi, ja se on äänitetty Neumannin pienikalvoisella KM54-mikrofonilla. Siksi noita versioita tulee aika paljon. . sähkökitarat. Koivun uudella levyllä käyttämä vahvistin on Risto Kiviojan rakentama 7-wattinen Rikstone-putkicombo, jonka etuaste on tyyliltään Matchless ja pääteaste Vox. Oma itse luottamukseni ei ole sitä luokkaa, että voisin tehdä vain yhden version, siinä missä Dylan vain äänitti ?Mr. Kaksi sormityylin soolokappaletta taas äänitettiin U89i-mallilla, joka on yllättävän kolmiulotteinen, vaikka mikrofoni täytyikin laittaa lähelle kitaraa, koska äänitin laulun ja kitaran samaan aikaan. Mutta ehdottomasti se kiehtoo itseäni, se vain on niin tajuttoman vaikeaa. Tälle uudelle levylle Martin tuntui kuitenkin vähän liian romuluiselta, joten sen ohella käytin Lasse Kurjelta lainaamaani, Lassi Nurmen rakentamaa D-mallia. Minulla on mennyt tajuttomasti aikaa siihen, että olen istunut työhuoneella Shure 57 vahvistimen edessä ja yrittänyt ymmärtää jotain sähkökitarasta. Ostin sen 2000-luvun taitteessa Englannista 60 punnalla. Tuotantotapaan kuuluu äänittää kappaleista useampia eri versioita, mikä tekee levyjen syntyprosesseista pitkiä; esimerkiksi ?Aulangon. Työhuoneella onkin jatkuvasti valmiustilassa useita akustisia kitaroita, sähkökitarasetti, perkussioita sekä softasynia
Onneksi bändin kitaristi Mårten Hagström korjaa moisen harha-ajattelun oikeille raiteille. Monimutkainen onkin yksinkertaista . Koska mies ei omien sanojensa mukaan juurikaan tarvitse lämmittelyaikaa ennen keikkaa, meillä on hyvä tilaiwww.riffi.fi 4/2013 19-21 Meshuggah.indd 19 19 30.5.2013 11.05. Mårten Hagström ja Meshuggahin oudot koukerot H agströmin osuus Meshuggahin biisien kirjoittamisessa on muodostunut keskeiseksi ja esimerkiksi bändin uusimman albumin Kolossin sävellyksistä suunnilleen puolet on hänen käsialaansa. TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVA: MARKUS JAKOB Ruotsalaisryhmä Meshuggah harhauttaa kuulijansa varsin ovelasti: he saavat meidät uskomaan, että bändin kokeellisen metallinen musiikki on omituisen matemaattista ja polyrytmistä, kappaleiden rakenteet tuntuvat säännöttömiltä ja matalavireisillä kitaroilla louhitut rankat riffit ovat kuin sattumanvaraisten sävelten pudottelua
Kotistudiossani ja kiertueella ollessani minulla on MacBook Pro ja siinä Cubase 6. En ole koskaan toiminut niin. Ja tämä bändi on soittanut yhdessä todella kauan ja tiedämme tasan tarkkaan kaikki, mihin pystymme. Olemme jopa tehneet videoita, joissa riffit ja niiden sormitukset on näytetty hyvin hitaalla tempolla, Hagström kuvailee oppimisen prosessia. Bändinne biisit ovat melko pitkiä, eikö jo pelkästään muistamisessa ole iso urakka. Toisinaan biisit muuttuvat alkuun sotkuksi kun viisi kaveria rupeaa harjoittelemaan niitä yhdessä, jolloin voisi luulla, ettei biisi olekaan hyvä, mutta kun meillä on referenssi, tiedetään mihin meidän on tähdättävä. Omat sävellykseni tunnen jo valmiiksi, mutta Fredrikin biisien kanssa istun omallakin ajalla opettelemaan osuuksia. Musiikin teoria ei niinkään ole kiinnostanut, vaikka sen tunteminen onkin arvokas työkalu. Joskus tuntuu hiukan hassulta tehdä niin paljon kappaleita, kun kuitenkin tiedän, ettei kaikkia niistä tulla koskaan käyttämään. tai saman firman Superior Drummer. . Onko keikalla käytössä luntteja tai muita muistiapuja? . Lyödäänkö ovet lukkoon ja kukaan ei poistu, ennen kuin biisit menevät läpi? . Vähän sinnepäin. Silloin istuimme alas Fredrikin (Thorndendal, toinen kitaristi) kanssa ja työstimme ideoita yhdessä. Suurin osa kappaleista on siis edelleen yksin tehtyjä, joihinkin tarvitaan ryhmän panosta. Mitkä ovat työkalujasi biisien teossa? . Biisinteosta on kasvanut minulle aina vain luonnollisempi juttu, mikä sopii minulle, koska minulla on aina ollut tarve kirjoittaa paljon biisejä. Minun vain täytyy saada ne ulos itsestäni. Wikipedia, tuo kaiken tietävä sanakirja, kertoo bändin jäsenten työstävän biisit ?Koska kaikilla on kunnon valmiiksi yksin ja sen jälkeen ne esitellään Pitääkö tämä paikkansa? työkalut, voimme tehdä toisil- muille. . suus jutteluun odotellessa bändin nousua Pakkahuoneen lavalle Tampereella. . Joka bändillä on oma agendansa ja pyrkimys omaa tavoitetta kohti. Näin toimivat muutkin bändin jäsenet, paitsi Tomas, joka ei soita kitaraa. Lasken aikaa mielessäni, 20 www.riffi.fi 4/2013 19-21 Meshuggah.indd 20 30.5.2013 11.05. Olemme nostaneet rimamme korkealle. . Kitaran kytkemistä varten käytän Rolandin interfacea ja soundit otan Amp Rack -plugarista. Rumpujen ohjelmoinnissa minulla on tietysti Toontrackin Drumkit From Hell . Koska kaikilla on kunnon työkalut, voimme tehdä toisillemme hyvälaatuisia demoja, eikä ideoita ainakaan huonon toteutuksen takia hylätä. Digitaalisen tarkkuuden avulla voit kehitellä sellaisiakin yksityiskohtia, joita soittamalla olisi tosi hankalaa tehdä, ja kuunnella tuloksen. . Sitten treenaan metronomin kanssa hitaasti ja tarvittaessa pala kerrallaan. Oma tapani on perehtyä osuuteeni kirjoittamalla se nuotteina tai tabulatuurina. Kyllä ja ei. 95 prosenttia musiikistamme on 4/4-tahtilajissa, mutta jaamme sen osiksi erikoisilla tavoin. Tosin aikaisemmin meillemme hyvälaatuisia demoja, lä oli tapana jammailla paljon, mitä nykyeikä ideoita ainakaan huonon ään emme enää tee, ja silläkin tavoin syntyi biisejä. Tosin viimeisen kolmen albumin kanssa biisejä on kasattu valmiiksi ja kun levyttämisen tai kiertueen aika koittaa, valikoidaan ne biisit, joissa on eniten sanomaa levyllä tai keikkasetissä. Onneksi tässä bändissä intuitiolla on tärkeä merkitys, Hagström kertoo. . Olemme puhuneet asiasta bändin kesken ja meillä on erilaisia lähestymistapoja tässä. Biisit ovat teknisesti vaativia, mutta neuvomme toisiamme, miten osuudet on järkevintä soittaa. Meidän ei onneksi ole tarvinnut kokeilla kokoonpanoja tai bändin dynamiikan tai soundin muuttamista, vaan Meshuggah on jatkuva matka, jossa luovassa ilmapiirissä voimme luoda sitä, mikä meille tulee luonnollisesti. KUVA: ANTHONY DUBOIS Huippuunsa vietyä keskittymistä Millaisia ovat bändin harjoitukset. Näillä varusteilla voin äänittää kitarariffejä ja ohjelmoida rummut niihin, koska melkein aina kuulen mielessäni loppu tuloksen valmiina. Näin se on mennyt suurelta osalta bändin uraa. Se käy jo harjoittelusta. Joskus saatan saada idean, jonka hatoteutuksen takia hylätä.? luan välttämättä läpi sellaisenaan bändille, mutta viime levyä tehdessä tuli umpikujia, joissa optiot loppuivat. Sillähän muuten kaikki viime levyn kitaratkin tehtiin. sen kehittämisessä Fredrik ja Tomas (Haake, rumpali) olivat mukana . Niinpä ajattelen, miten sävelet liikkuvat aikaa vasten ja miltä ne tuntuvat, missä vahvat kohdat ovat. Suurimmassa osassa soitosta täytyy tuntea, missä ollaan ja laittaa sormet toimimaan sen mukaan. Muunnatko rytmejä sanoiksi tai intialaiseksi konnakoliksi? . Voin työstää riffiä ja miettiä, mikä siinä on hyvää ja mikä toimii. Kyllä, kitaristin lähtökohdasta se on todella kiinnostavaa
Sekin valmistui varhaisessa vaiheessa ja oli alkuun kovin erilainen. Fredrik ehdotti jossain vaiheessa albumin tekemistä pelkillä bassoilla, mutta se touhu ei kuulostanut ollenkaan niin hyvältä kuin piti. Sitten Steve Vaille tehtiin seitsenkielinen Universe ja mekin tajusimme tarvitsevamme sellaiset, koska alas viritetty kuusikielinen ei kuulostanut tasaiselta. Riittää, kun tunnen osuuteni niin hyvin, että voin laulaa sen mielessäni soiton aikana. Fredrikillä on, minulla ei. Lisäksi voimme iskeä kieliin lujaa ja kuulla hyvät resonanssit. Minusta biisi Do Not Look Down on tärkeä tälle albumille, koska se on meille poikkeavasti melkein rock?n?rollia. mutta soittimen oma sointi tulee kuitenkin läpi. Ibanez on jo prototyyppinä esitellyt yhdeksänkielisen kitarankin. olemmehan metallibändi . Meillä on soundissa jonkin verran säröä . Sitä piti opetella neljän tahdin jaksoina ja muistaminen oli vaikeampaa kuin soittaminen. Käytätkö keikalla korvamonitorointia? . Tein taloremonttia kotona, kun keksin intron rytmisen riffin. Rytmi toistuu myöhemmin muunneltuna ja kitarassa on mukana dempattuja säveliä, biisin keskellä käydään ylärekisterissä ja lopussa on rock?n?roll-fiilistä. Sen kanssa meille avautui aivan uudenlainen mahdollisuus luoda ideoita. Ne ovat Fredrikin juttuja. Kyllä, jo parin vuoden ajan. Nyt biisi on tiivis ja uhkaava. . Hänellä oli aikoinaan Yamahan puhalluksella ohjattava sävykontrolleri, jolla voi myös katkoa sävelet staccatoksi. Miten keskittyminen pysyy yllä? . Se meinasi silti jäädä pois, mutta kun kuuntelimme koko albumin, päätös oli OK, otetaan mukaan. Olen tyytyväinen. Matalalta, matalalta Meshuggahin tanakan riffittelyn taustalla ovat Ibanezin kahdeksankieliset kitarat sekä Hagströmin että Thorndendalin käsittelyssä. Saatan joskus myöhemmin kuulostaa aasilta tämän sanottuani, mutta minusta meidän ei ole järkeä ruveta käyttämään yh?Meitä kiehtoo groove, deksänkielisiä. Jos tänään meidät kutsutaan encoreen, soitamme yhden hankalimmista kappaleistamme, 10-minuuttisen osion levyltä Catch Thirtythree, jossa kitaraosuuden rytmi toistuu kaksi kertaa, mutta sävelet ovat erilaiset. Esimerkiksi Swarm, jossa tuntuu tapahtuvan valtavasti asioita, jotka kuitenkin liittyvät yhteen. . Kitaroiden kuusi ylintä kieltä ovat vakiovireessä puoli sävelaskelta pudotettuna ja kaksi lisäkieltä tarjoavat Bb:n sekä matalan F:n, joka onkin usein ponnahduslautana bändin riffeille. Hagström kertoo, että suunta kohti matalia säveliä on kulkenut vähän kerrallaan: . Kirjoitan paljon biisejä puhtaalla soundilla, vaikkei Meshuggah niitä käytä. Yli 100 ohjelmavaihdosta on tallennettu Cubasen muistiin, mutta Fredrikillä on kontrolleri lattialla siltä varalta, että synkka menee pieleen, jolloin hän polkee meidän molempien muutokset. u www.riffi.fi 4/2013 19-21 Meshuggah.indd 21 21 30.5.2013 11.05. se kuulostaa satunnaisilta säveliltä, mutta mukana on liikkeen määräävä sääntö. Hyvin matalalla voimasoinnut eivät enää soi hyvin, mutta yhden sävelen riffit ja unisono-osuudet menivät juuri haluamaamme suuntaan. Soolo tuntuu hiukan eri suuntiin sohivalta. Sekin oli kivaa, muttei vielä toiminut kappaleena. Kävimme kokeilemassa ruotsalaisen Nevbornin seitsenkielisiä ja hänellä oli prototyyppinä kahdeksankielinenkin. Tietysti sävelten ryhmittelyt ja jaot ovat meidän tyyliämme, mutta se oli meille niin erilaista ja onnistui hyvin. Ja kun bändi on tykittänyt 50 minuuttia, albumi loppuu yllättävästi The Last Vigililla, täysin erilaisella ja melkein unettavalla kappaleellasi. . Tein tämän tulevaisuuden sivuprojektia varten, mutta muut halusivat sen mukaan outroksi, kuin elokuvan loppuun. mutta emme tietoisesti hae sitä. vaikkapa tietäen, että riffi liikkuu ajassa ja palaa ykköseen 16 tahdin kuluttua. Keikkakäytössä se ei enää ole, mutta se kuuluu Pitchblack-EP:n nimikappaleen soolossa. Onko sinulla keikalla pedaalilautaa? . Kummassakin on 92 säveltä peräkkäin ilman jakson toistoa . Kasvoimme soittaen thrash metalia, jossa kaikki meni E:stä, niin alhaalta kuin mahdollista oli. Jos se tulee tuotantoon, aion varmasti hommata sen kokeiluun, erikoisuuden vuoksi. Nyt olemme jo niin matalalla, että se kuulostaa siistiltä, mutta tavoitteenamjohon kuuluu kieroja jakoja.? me ei ole pudottaa niin alas kuin mahdollista; menee jo Spinal Tap -osastoon? Kaikki soittonne eivät ole alarekisterin jytinää, vaan joukossa on ylhäältä ja erikoisella, syntikkamaisella soundilla soitettuja osuuksia. . Kitarat ovat samoja M8M:iä kuin kauppojen myyntiversiotkin ja kiertueella on mukana pari kummallakin. perinteisestihän basso menee reilusti alempana, meillä taas samassa oktaavissa. . Hassu biisi, koska se harhauttaa kuulijat seuraamaan sävelten ryhmiä. Kokeilun perusteella olemme valinneet kitaroihin kaula läpi rungon -rakenteen, pitkän mensuurin ja Lundgrenin mikit, jotka eivät ole erityisen kuumia. Se oli lähimpänä bluesia, mitä tämä bändi on ikinä soittanut, tosin oudoilla jutuilla maustettuna. Kitarat ovat nyt basson rekisterissä . Tässä bändissä keskittyminen on äärimmäisellä tasolla. Yleisö saattaa pitää meitä tekniikkabändinä . Tämä oli ensimmäinen biisi, joka tehtiin albumia varten, Hagström muistaa. . Omaan korvaani tulee klikki, oma kitarani lujalla, hiukan bassoa, hiukan laulua, aika paljon rumpuja ja Fredrikin kitara sivulle, jotta kuulen miten kitaroilla menee, onko jompikumpi pulassa, pitääkö paikata. Keikallahan on kaikenlaisia harhautuksia, teillä on välkkyvät valot, soittaessa heilutaan, soittoasentokaan ei ole paras mahdollinen, välillä pitäisi vilkaista yleisöäkin. Meitä varoitettiin, että klikki saattaisi tuhota koko homman, mutta musiikin ilmaiseminen on muuttunut paljon helpommaksi ja koko bändi toimii yhdessä paljon paremmin. Järkälemäinen albumi Koloss Otetaan tutkailtavaksi muutamia kappaleita Kolossilta, vaikkapa sellaisia, jotka sinä olet säveltänyt ja joita bändi soittaa keikalla tänäänkin. Koko kappaleessa on nouseva tuntu, ja olen itse asiassa myös tuplannut kitaralla basson nousevan kuvion. Entäpä albumin melkein nimikkoraita I Am Colossus? . ja tietyllä tasolla olemmekin . Toisinaan musiikkimme on hyvin suoraviivaista, mutta meitä kiehtoo groove, johon kuuluu kieroja jakoja. Pysähdyimme pohtimaan ja valikoimme upeimmat osat ja Fredrikillä oli paljon hyviä parannusehdotuksia. Aikoinaan meillä molemmilla oli melkoiset lattiavarusteet, mutta nyt keikkasoundimme tulee AxeFx:sta ja olemme jo saaneet kakkosversiot käyttöön. Kiinnostaako sellainen?
Itsellä on nyt parin vuoden ajan ollut hyvä tunne ja olo siitä, että identiteetti on löytynyt. Sieltä saa aihioita, ja kun niillä ryhtyy leikkimään, siihen rakentuukin kokonaisuus. Joskus muistikirjamerkinnät voivat levätä sivuilla vuosia, ennen kuin niille tulee käyttöä. Vastoin yleistä ajatusta inspiraatio ei kellu ilmassa ja valtaa luovan työn tekijää tuosta vain. . Tekstin kautta voi suoraan vaikuttaa. . Lähtee työpöydän äärestä vaikka metsään kävelemään. Lisäksi sanoitus on aina musiikkiin laulettua, eli mitta on tiukka ja se kahlehtii ilmaisua. Siksi hyvälläkin runoilijalla voi olla vaikeaa kirjoittaa laulun sanoja, kun pakkaaminen musiikin muotoon ei onnistukaan, Aosan tavuja ei saa helposti taipumaan yhteismitallisiksi. Eija Hinkkalan Kuupölyä-sanoitus lähti esimerkiksi siitä, kun hän näki teleskooppikuvan avaruudesta. Saman kuvan pohjalta hän kirjoitti toisenkin tekstin, jonka nimi on Orionin sumuun. TEKSTI JA KUVA: EEVA VÄNSKÄ Sanoja sydämiin . Kun oma teksti antaa toivoa edes yhdelle ihmiselle, voin sanoa onnistuneeni. Erilaisia tehtäviä Kautta aikain lauluilla on ollut erilaisia tehtäviä: on ollut työläislauluja, kehtolauluja, opetuslauluja, tanssikappaleita ja niin edelleen. Mutta työn kautta ?pää aukeaa. Sanat voivat siis joskus viedä tekijää. Lisäksi lauluntekijäksi kasvaminen on pitkä prosessi. Eija Hinkkalan mielestä hyvässä tekstissä on myös pieniä halkeamia, jotka kuulija voi itse täyttää. . Silloin toisen ihmisen lausahdus, jonkun kasvot tai vaikka kuva lehdessä voi herättää tekstin. Toisaalta se on lohdullista: kovalla työllä ja käytetyllä ajalla saa tuloksia. Niin kuin millä tahansa alalla yleensä. Myös oma eläminen ja oleminen muuttuu osaksi sanoittamista. Kun hän sitten ryhtyi kirjoittamaan, tekstistä sukeutui juuri se, mitä hän ensin oli yrittänyt välttää. Juttelemme alitajunnasta ja siitä, että ehkä omasta päästä vain syntyy mitä sieltä on syntyäkseen. Molemmat tekstit odottavat julkaisuaan. . Kysyimme häneltä, miksi sanat musiikissa ovat tärkeitä. K aikki musiikki herättää tunteita, mutta lauletussa kappaleessa teksti rajaa tunteen, täsmentää sitä. ja silloin lähtee juttuja liikkeelle. Vaikka se kuulostaa kovin arkiselta, työnteko ja sanoittaminen vaatii paljon aikaa. Muistikirja pelastaa usein jumilta. Usein ratkaisu jumikohtaan syntyy, kun päästää irti. Muussa proosassa on enemmän tilaa. Elää niin sanotusti lauluntekijän korvin ja silmin. Hyvä sanoitus on sellainen, joka kolahtaa, saa jotain liikkeelle. Kirjoitan iskelmä-, pop- ja rocksanoituksia modernissa hengessä. laulun mittainen työ Sanoittaja Eija Hinkkala tuntee tekijänoikeudet sekä musiikin sisällöt ja tekemisen puitteet. Jännittävää on se, että koskaan ei voi tietää lopputulosta. . Teksti saattaa lähteä vetämään johonkin ihan eri suuntaan. Eija kertoo esimerkin, jossa hän keskusteli artistin kanssa. Hän itse sanoi esiintyjälle, että ehkä nyt ei lähdetä ihan tuota hakemaan vaan jotain muuta. Rutiini mitoittamiseen syntyy ajan myötä. Eija Hinkkalan sanoituksia ovat mm. ? ? ? ? ? ? ? ? En mee, en jää, Tangomarkkinoiden sävellyskilpailun finalisti 2012 En se olla saa, esittäjä Jari Sillanpää (Syksyn sävel -voittaja 2011) Askel askeleelta, esittäjä Holger Nelin Haluan luulla, esittäjä Heikki Ihamäki Mun elämää, esittäjä Marjorie Niin pieni, esittäjä Annika Eklund Pelko ja rakkaus, esittäjä Yö-yhtye Pintakiilto, esittäjä Costello Hautamäki: Riffin www-sivustolta löydät linkit näiden kappaleiden youtube-videoihin, samoin Suur-Tampere-lehdessä ilmestyneeseen Eija Hinkkalan haastatteluun. Monia apuvälineitä Tietysti pelkkä sanoituksen mitta ei riitä, tarvitaan ilmeikästä kieltä, jotain tuoretta sanottavaa. Klassinen työväline on pieni muistikirja, jollaista myös Eija kantaa mukanaan. Että jokaisen kannattaa tehdä rohkeita ratkaisuja ja elää omaa elämää. Mitä eroa sitten on biisin sanoilla ja tarinan kertomisella? . Joskus ei tarvitse mennä kuin vessaan asti, kun tajuaa että näinhän se kohta menee. Kielen hallintaa? On todennäköistä, että sanoittajalla on ennen kirjoittamisprosessin alkua joku käsitys tai kuva siitä, millainen teksti nyt lähtee syntymään. Siellä on sanoja, lauseen pätkiä, valmiita biisien nimiä. . Sanoituksessa kielen täytyy olla äärimmäisen tiivistettyä. Oma käsiala löytyy vuosien myötä, kun jaksaa tehdä raakaa työtä. . Kyllä se vaatii paljon puurtamista. Mutta esimerkiksi rap 22 www.riffi.fi 4/2013 22-23 Hinkkala.indd 22 30.5.2013 11.08. Vaikka onnistuisi tekemään yhden hittikappaleen, sanoittamisen ammattilaisuus vaatii aikaa. Itse haluan jakaa sanoituksissani uskallusta, toivoa ja valoa
Silloin julkaisuprosentti voi olla vaikka kymmenen. Yleensä olen tyytymätön omaan tekstiin ennen sen kehkeytymistä sävellyksen myötä kokonaiseksi teokseksi. Suurin osa omista säveltäjäkumppaneistani työskentelee teksti edellä, ensin sanat, jotka sitten lähtevät säveltymään, jos lähtevät. Ei ole nimittäin laisinkaan varmaa, että valmiit kappaleet koskaan pääsevät levylle asti. Sillä yhdistelmällä pärjää. tai perinteinen tanssimusiikin sanoittaminen ei luonnistu. Ei siis pelkkää työtä, vaan ahkeraa työtä ja identiteetti. Joskus säveltäjältä tuleekin pyyntö, että voidaanko poistaa vähän tai keksitkö kaksi riviä lisää. Se, että voi tehdä muutoksia on hyvä, teksti ei ole liian pyhää. Valmiit kappaleet saattavat myös odottaa vuosiakin oikeaa esiintyjää ja tilaisuutta. . Se on myös yksi merkki ammattilaisuudesta. Kirjoita paskaa Yksi sanoittajaa uhkaava työn este on liika itsekritiikki. Tapoja tehdä ja ajatella on paljon. On mielenkiintoista, että aiemmin toimittiin yleensä toisin päin, eli ensin tehtiin sävellys, johon sitten pyydettiin sanoitus. Miksi taite syntyi. Ensimmäisen syntyvän lauseen pitäisi jo olla täydellinen. Pitää tottua siihen, että joskus tai usein sanotaan ei. Herätän kuitenkin itse mieluummin ristiriitaisia tunteita kuin kirjoitan ?ihan kivaa?. Pitää myös päästää irti Kun sanoitus on viimein syntynyt ja hioutunut, onko helppoa sanoa, että nyt se on valmis? . Millaisia tekstejä juuri minä osaan kirjoittaa. Eikä epävarmuuden sietäminen sanoittajana ole pahitteeksi. Suoraa vastausta ei löydy. Sen sijaan Eija Hinkkala paljastaa, että vielä muutama vuosi sitten hammastahna-sana oli epäsopiva iskelmäbiisissä, mutta nyt on toisin. Todellisuudessa luovassa työssä on kysymys siitä, että antaa itselleen luvan kirjoittaa myös ?paskaa?. Edellinen palkkatyöpesti Eija Hinkkalalla oli Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n toiminnanjohtajuus. Ja vielä tietoisuus siitä, että löytääkseen oman identiteetin, voi joutua käymään laidoilla tai menemään vähän yli, jotta se tekemisen keskiö kirkastuu. Työn mukana Eija Hinkkala verkostoitui entistä paremmin. Sekin pitää hyväksyä, että kaikki eivät tykkää tekstistä. . Ei haittaa, vaikka kuulijalle tulee mieleen vessa tai arkinen elämä, se voi jopa kolauttaa enemmän kuin liljan kukkalinja. . Se onkin yksi keskeinen asia, sillä sanoitukset löytävät oikeat artistit vain muiden ihmisten kautta. Toisen tekstistä on paljon helpompi löytää ne kehitettävät kohdat. Sokeutumiseen auttaa se, että sanat laittaa lepäämään vähintään päiväksi tai yön yli, mielellään pitemmäksikin ajaksi. . Jokaisella sanoituksella ja musiikkilajilla on oma tarkoitus. Olen lavakulttuurin ja vanhan tanssimusiikin vahva kannattaja, mutta oman kotini sanoittajana olen löytänyt nykyiskelmästä ja maan päällisestä realismista. u Sanoittaja Eija Hinkkalan mukaan oma sanoittamisen käsiala löytyy vuosien myötä, kun jaksaa tehdä raakaa työtä. www.riffi.fi 4/2013 22-23 Hinkkala.indd 23 23 30.5.2013 11.08. Eli ?älä lannistu?, Eija Hinkkala neuvoo sanoittajaksi haluavaa. Eija Hinkkalan sanoituksista runsas puolet levytetään, mikä on hänen mielestään hyvä tulos. Jotkut sanoittajat luottavat siihen, että kun kirjoittavat valtavan määrän tekstejä, osa käytetään. Itse olen aina valmis jumppaamaan tekstiä. Yleensä teen sanoituksen säveltäjälle saamieni liidien pohjalta tietty artisti ja tunnelma mielessä. Se liittyy myös siihen, että sanoihin sokeutuu tekemisprosessissa
Kitarateollisuudella on aina ollut taipumuksena katsoa taaksepäin. Sen sijaan titaani ja muut vaihtoehtoiset tallapalojen materiaalit ovat sellaisia, joista kuulee kyllä eron, mutta onko se parempaan suuntaan . TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVA: GARY BARLOW Trevor Wilkinson . Uskon, että alumiinista voi tulla jotain. Itse taas pyrin korjaamaan Leonkin tietämiä monia vaivoja Stratocasterin vireisyydessä ilman että soittamisen tuntuma muuttuisi. oikea tai väärä . Nämä kaksi vain olivat ensimmäisiä markkinoilla, eikä valinnanvaraa ollut, Wilkinson arvioi. . muuttuuko toiston spektri vinoon. Minusta tuntuukin, että kehittämämme satulat ja tallat sekä niiden materiaalit ovat tulleet niin hyviksi, ettei ainakaan niitä voi paljon parantaa. Ja koska kuunteleminen on subjektiivinen kokemus, en ole koskaan mainoksissani väittänyt, että tuotteeni kuulostavat paremmilta kuin muut. Ergonomiaa ja kohtuullista hintaa Jotkut tuoreista kitaramalleistasi kuten Ventura ja Esprit ovat aika radikaalisti poikkeavia perinteisiin toteutuksiin verrattuna. Millaisia seikkoja haluat mukaan, kun lähdet suunnittelemaan kokonaan uutta ja omaa? 24 www.riffi.fi 4/2013 24-25 Wilkinson.indd 24 30.5.2013 11.10. Joskus ajateltiin, että messinki on hieno juttu ja sitä laitettiin joka paikkaan. leviää salamannopeasti, käyttäjät keskustelevat foorumeilla pienistäkin soittimien osista ja suunta menneisyyteen tuntuu olevan sielläkin. Mainitsemasi lukitsevat vibrasysteemitkin olivat ihan huippua yhdessä vaiheessa. brittiläisen kitarateollisuuden guru Trevor Wilkinson tuntee kitarat virityskoneistosta vibrakampeen ja mikrofonista kokonaiseen soittimeen, onhan hän suunnitellut niitä työkseen jo liki kolme vuosikymmentä sekä omalle firmalleen että lukuisien yhteistyökumppaneiden lukuun. T apaamme Wilkinsonin kanssa Frankfurtissa hänen messuosastollaan, jossa meitä ympäröi iso valikoima hänen suunnittelemiaan tai hänen johdollaan valmistettuja sähkökitaroita merkeillä Fret-King, Encore ja Vintage. Floydin ratkaisuhan oli erittäin etevä ja se antoi kokonaan uusia mahdollisuuksia soittotavoille. Stratossahan pikkusormi ylettyy mukavasti säätimille ja se onkin minusta paljon ergonomisempi. Omissa suunnittelutyössäsi olet vähän kerrallaan kehittänyt kitaroiden pieniä yksityiskohtia. Les Paulia taas vertaisin pienennettyyn kaarevakantiseen kitaraan, täytettynä puulla. Tosin kitarat luotiin silloin aivan toisenlaista musiikkia varten kuin myöhempinä aikakausina, puhumattakaan nykypäivästä. . Mutta nyt kun informaatio . Olen käyttänyt sitä useasti, itse asiassa me olimme ensimmäiset, jotka aikoinaan esittelimme bassolle alumiiniset tallat ja meille naurettiinkin silloin. Millaisia trendejä on meneillään juuri nyt? . Edelleen voi toki hakea tapoja tehdä ne eri lailla. . Minusta markkinoinnin ei pidä uskotella, että uusi asia on aina hyvä, vaan markkinoinnin pitää kertoa, mikä on valmis ja toimii. Titaanista puhutaan aika paljon, samoin vanhoista alumiinisista peräkappaleista, Wilkinson tutkailee tilannetta. . Kun aloitin tässä teollisuudessa, ensimmäinen tavoitteemme oli saada kitarat pysymään vireessä paremmin. Koska itsekin olen kitaroiden fani, ymmärrän heti ottaessani Stratocasterin käteeni sen mukavuuden ja hyvän tuntuman. . Enkä väitä, että nuo varhaiset kitarat olivat huonoja, mutta niissä oli paljon parantamisen varaa. Minua ja Floyd Rosea pidettiin kilpailijoina, mutta itse näin tuotteemme pikemminkin vaihtoehtoina saman asian tulkinnasta. Niistä aika monien ulkomuodot tosin noudattavat hyvinkin tarkasti tuttuja linjauksia Fenderin ja Gibsonin klassikoista. Niinkö siinä kävi, että näiden kahden tehtaan suunnittelijat onnistuivat jo yli 60 vuotta sitten kehittämään sellaiset muodot, ettei enää paremmaksi ole onnistuttu pistämään? . Sen mikkivalitsin on hyvässä paikassa, mutta ihmettelen, miksi säätimet sijoitettiin niin kauas, koska nykymusiikissa niitä pyöritetään jatkuvasti. Vioista huolimatta niillä soitettiin upeaa musiikkia, jonka kaikki tuntevat. Tuntuuko, että edelleen olisi paljon parantamisen varaa? . Olen melko varma, että jos nämä asiantuntevan mielipiteen esittäjät oikeasti kokeilisivat vanhoja soittimia, he voisivat olla tyytyväisiä soundiin, mutta valmistuksen viat huomattaisiin heti. Kitaroiden vaihto-osien valmistuksessa on ollut kaikenlaisia trendejä. Se oli erittäin tärkeä ilmiö. En ajattele sitä niinkään, että homma meni oikein heti alussa. Leo Fenderin ja Freddie Tavaresin ansioksi on luettava, että he kuuntelivat kitaristien toiveita ja toteuttivat niitä soittimissa
Kitaran soittamiseen, kuten vaikka golfin pelaamiseen, liittyy odotuksia varusteista . jos sinulla on hyvät varusteet, homman pitäisi sujua helposti. olkoon Korea tai Indonesia . . Alallamme on ollut koko joukko. Hyvän ja huonon kitaran valmistuksessa on tasan yhtä paljon työvaiheita. u www.riffi.fi 4/2013 24-25 Wilkinson.indd 25 25 30.5.2013 11.10. en sano epäonnistu jia, vaan kokeiluja pelkän erilai- suuden nimissä ja lopputulos on ollut epämukavasti soitettava kitara. Kun kitara nähdään nimisoittajien käsissä, se alkaa heti kiinnostaa, mutta sen pitäisi minusta olla hankittavissa kohtuullisella hinnalla. Minusta ei ole tärkeää, missä kitara on tehty . Ajattelen aina ergonomiaa, erityisesti säätimien sijoittelussa ja kitaran tasapainottamisessa hihnassa soitettaessa seisten. Lisäksi nämä kitarat asettuvat mukavasti vartaloa vasten ja käsi lepää mukavasti rungossa. Tai muuten vain tuote, joka ei jostain syystä menesty ? otan esimerkiksi erinomaisen innovatiivisen Ken Parkerin ja Fly-kitaran sekä Steinbergerin lavattomat bassot, jotka eivät saaneet soittajia luopumaan Stratoistaan tai Precisioneistaan. Keksijänä haluaisin luoda jotain ainutlaatuista, mutta realisti sisälläni kuitenkin jarruttaa villeimpiä unelmiani. Monet suunnittelemistasi kitaroista sijoittuvat kohtalaisen edulliseen hintaluokkaan ja silti joukossa on tunnettujen soittajien kuten Thomas Blugin ja Jerry Donahuen nimikkomallit. . Sen sijaan on hieno saavutus, jos pysvalmistuksessa on tasan tyt tekemään hyvin soivan kitaran 500 eurolla ja hyvän mikin 50 eurolla, Wilkinson määrityhtä paljon työvaiheita.? telee jämäkästi. . kunhan puut ovat hyvin kuivuneita, osat laadukkaita ja työn laatua valvotaan tarkoin. Jerry on erittäin vaativa soittaja ja hän on ollut tyytyväinen valmistamaamme kitaraan heti ensimmäisen prototyypin perusteella. Olen aina lausunut tämän yksinkertaistettuna: jos et pysty tekemään hyvää kitaraa 3000 eurolla tai kunnon mikkiä 100 eurolla, niin ei kan?Hyvän ja huonon kitaran nata yrittää
TEKSTI JA KUVAT: JARNO KOVAMÄKI Silvertone . Vuosien varrella ?50-luvulta aina ?70-luvun alkuun, jolloin Silvertonejen valmistus loppui, niitä tekivät ainakin amerikkalaiset soitintehtaat Kay, Harmony ja Danelectro sekä japanilaiset Teisco ja Kawai. Kellareista levyille ja lavoille Vaikka Silvertone oli monelle ensimmäinen, edullinen soitin se säilytti paikkansa soittotaidon kehittyessä. Kitaroina ne olivat useimmiten hyvin konstailemattomia, vaikka valmistuskulujen minimoimiseksi olikin käytetty paikoin lennokasta mielikuvitus- 26-27 Sears.indd 26 30.5.2013 11.16. Chicagolainen kauppaketju Sears, Roebuck & Co. Tarpeen kasvaessa sillä oli siis valmiiksi pohjustettu tie aloittaa laajamittainen soitinmyynti omalla sähkökitaramerkillään, jonka yhteyteen kuului myös sopiva valikoima vahvistimia. Todellisuudessa ei kuitenkaan voida puhua vain yhdestä merkistä sillä Sears teetti postimyyntikitaransa usealla eri valmistajalla. vastasi kysyntään ja perusti Silvertonen . oman, edullisen ja helposti saatavan kitaramerkkinsä, myytäväksi marketeistaan ja postimyyntikatalogiensa kautta. Se oli valmistuttanut myös muutamia samannimisiä kitaramalleja jo vuonna 1941. Yhtiö oli myynyt 1940-luvulla samalla merkillä radioita, levysoittimia ja levyjä. On nimittäin todennäköistä, että noilla halvoilla kitaroilla aloitettiin enemmän rokkarin uria 1950- ja ?60-lukujen Amerikassa kuin muilla merkeillä. K un rock?n?roll syntyi Yhdysvalloissa 1950-luvulla, lisääntyvä määrä aloittelevia kitaristeja haaveili Chuck Berryn ja muutamien ensimmäisten rocktähtien luomasta uudenlaisesta, karkeasta soundista, mutta harvalla oli varaa merkkisoittimiin. Erilaisia malleja syntyi sitäkin enemmän. menneisyyden hopeinen sävy Tuskin mikään soitin symboloi rock?n?rollia yhtä paljon kuin sähkökitara, ja tuskin mikään kitaramerkki on esittänyt yhtä suurta roolia rockin aamuhämärässä kuin Silvertone
Vintage-soittimia myyvät kaupat hinnoittelevat Silvertonet yleensä noin 400?600 euron haarukkaan. Hän soitti kitaraa Jimi Hendrixin The Blue Flamessa ja perusti myöhemmin Spirit yhtyeen, jonka kolmella ensimmäisellä albumilla käytti kustomoitua Silvertonea. Rakenne oli monesti kuin leikkuulauta, johon on liitetty kitaran kaula ja vähimmäismäärä tarvittavia lisäosia. Jos sattuu törmäämään sopuhintaiseen Silvertoneen maailman sivukatujen second hand -liikkeitä kolutessaan, se on todennäköisesti hyvä sijoitus. u Karismaattinen siluetti ei piilota jälleennäkemisen riemua. www.riffi.fi 4/2013 26-27 Sears.indd 27 27 30.5.2013 11.16. Paitsi niillä, joita tehdas teki omalla nimellään. Edullisen hinnan, tehokkaan myynnin ja kunnollisen soitinrakentamisen sivutuotteena syntyneet hyvät erikoispiirteet pätevät varsinkin amerikkalaisvalmisteisiin Silvertoneihin, joita näkee edelleen levynkansissa ja esiintymislavoilla. Alkuperäinen virityskoneisto on jäänyt matkan varrelle ja aika on himmentänyt sointia sen verran, että vahvistimesta saa kääntää treblen lähelle kaakkoa ja basson melkein nollaan ennen kuin soundi saavuttaa juurevan alkukantaisuutensa. Uskottavuuttaan se ei ole menettänyt yhtään. Se on tehnyt maailmankiertuetta soittajalta toiselle. Esimerkiksi Danelectron valmistamien vinyyli- ja masoniittirunkoisten mallien nenä-sointia on vaikea jäljitellä muilla kitaroilla. Samanlaisen punavalkoisen Amp-In-Casemallisen Dano Silvertonen kanssa on keikkalavoillaan heilunut myös The Rolling Stones -solisti Mick Jagger, siinä missä Bruce Springsteen oman Harmonyn valmistaman, puoliakustisen 1446L mallinsa kanssa. Yksi mielenkiintoisimmista Silvertone-kitaristeista oli vuonna 1997 traagisesti kuollut Randy California. Theremin on elektroninen soitin, jonka kehitti venäläinen Léon Theremin ja sitä soitetaan ilman fyysistä kosketusta. Muusikon matkassa Tämän jutun kitara on ?60-luvun puolivälin Silvertone 1413L ja sen on valmistanut chicagolainen Kay. Mats Huldén tätä mulle suositteli. Sen omistaa nykyisin keräilijä ja soittaja, joka löysi aarteensa Helsingistä Kitarapajasta. Tunnetuimpia suomalaisia Silvertonen käyttäjiä on varmasti J. Hän oli muokannut kitaraansa sisäänrakennetulla thereminillä, joka mahdollisti pitkien vouvaavien äänien muodostamisen soolojen aikana. Myös jotkut budjettiratkaisut loivat niihin ominaisuuksia, joita on lähes mahdotonta löytää muista soittimista. Vasta ostopäätöksen jälkeen paljastui pieni osa instrumentin historiaa, kun kuluneesta pahvilaukusta löytyi tussilla kirjoitettuna osoite ja tuttu nimi: Kauko Röyhkä Albertinkatu jne. Soittajan ja soittimen jälleennäkeminen järjestettiin loppuvuodesta 2012 kun Röyhkä oli soolokeikalla Café Pirittassa Helsingissä. Siitä on varmasti yli kymmenen vuotta kun näin tämän viimeksi. Kitaraa soitellessaan Röyhkä kertoi ostaneensa sen luultavasti joskus ?90-luvun alussa osto- ja myyntiliikkeestä. . Pelkistetty design ja tyly tarkoituksenmukaisuus teki niistä luotettavia instru mentteja, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan olivat tyylikkään näköisiä. Karjalainen, jonka soittamana on kuultu mustavalkoista, Danelectron valmistamaa kitaraa. Kyllä tämä tuntuu hyvältä edelleen. Hinta taisi olla jotain 300 markkaa. Röyhkä kertoi ettei ole muistaakseen käyttänyt sitä yhdelläkään levyllä, mutta keikoille se on päässyt mukaan. Yllättävästä tapaamisesta ilahtunut muusikko avasi tutun laukun ja alkoi viritellä vanhaa soitintaan. . Riippuen siitä, mikä malli on kyseessä. Sinne ei mahtunut paljoa kamaa, joten otin tämän kun se on niin pieni, hän muisteli ahdasta lentomatkaansa kitaran kanssa. Kauko Röyhkän jälkeen soitin siirtyi Maritta Kuulan omistukseen. Sen mikrofonin kuoren ja lommoisen tallasuojuksen art deco -tyyliset koristemaalaukset ovat kuluneet osittain pois. Meillä oli keikka jossain päin Suomea ja menimme sinne yksityiskoneella. Päinvastoin se on saanut sitä lisää. Yksi niistä soitettiin ?90-luvun puolivälin tienoilla. . ta. Kuula on kriitikoiden kehuma laulaja ja lauluntekijä, joka tunnetaan persoonallisesta äänenkäytöstään ja tavastaan laulaa. Maantien kuluttamasta laukusta löytyi muisto matkan varrelta. Viisikymppinen jenkki Uurteet ja kolhut chicagolaisemme pinnassa kertovat, että soitin on ollut monessa mukana
Solja on ensimmäinen suomalainen, ja samalla myös kautta aikain ensimmäinen tonmeister-tutkinnon suorittanut pohjoismaalainen nainen. Edellä mainitun illuusion luomiseen Solja muotoilee vahvat perusteet. Tonmeisterin tehtävä on ennen kaikkea pitää säveltäjän puolta, mutta myös luoda teknisesti ja taiteellisesti uskottava äänimaisema, jonka myös kapellimestari hyväksyy. 28 www.riffi.fi 4/2013 28-29 Ihanteellinen mikki.indd 28 5.6.2013 13.48. Kun ei ole näköhavaintoa, ns. Näin saadaan ?vaikutelma luonnollisuudesta?. Vaaditaan paljon teknistä ja psykologista osaamista äänittäjältä, että kotisohvalla äänitettä kuunteleva henkilö saadaan vakuutettua. Joitakin asioita täytyy korostaa että ne ylipäänsä havaitaan, toteaa Tonmeisteräänittäjätutkinnon suorittanut Solja Nieminen, joka työskentelee Studiotec Oy:ssä tuotepäällikkönä vastaten mm. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVA: TOMMI POSA Universaalia mikrofonia ei ole Mikrofonit ovat tunnetusti äänittäjän tärkein työkalu, mutta mikrofonin teknisen laadun ohella yhtä oleellista on se, kuinka sitä käytetään. ?Ä änivastaavan tehtävä on luoda illuusio joka ei välttämättä ole missään kohdassa realistinen. vääriä asioita täytyy korostaa, esimerkiksi patarumpujen pianissimot ja jousien pizzicatot. AKG:sta. Soljan vuonna 2005 Saksassa alkaneet opinnot ja tutkinnot on nyt suoritettu, mutta 2012 Universität der Künste (UdK) Berlinissä myönnetyn Tonmeister-tittelin eteen liitettävään diplomimääreeseen oikeuttava kollokviumi kuuluu vielä suunnitelmiin. Aiempaa pohjaa alalle antoivat lapsuusvuosista alkaneet viulu- ja piano-opinnot, sekä musiikkiopiston suorittamisen jälkeen suoritettu musiikkiteknologin tutkinto. Konserttisalissa istuessaan kuulija saa tukea näköhavainnoista, mutta äänitteellä viesti välittyy vain äänen varassa.
Sekään riitä vielä, että tietää mitä speksit tarkoittavat, vaan se ratkaisee miten ne tulevat käytännössä käytettyä hyväksi. Normitetut tekniset arvot perustuvat mittauksiin, joilla voidaan käytännöllisesti kuvata eräitä mikrofonien ominaisuuksia, mutta suora yhteys käytännön äänittämiseen jää silti heiveröiseksi. ? Speksien avulla voi sulkea pois tiettyjä mikrofoneja tietystä tilanteesta, mutta on mahdotonta valita speksien perusteella parasta mikrofonia johonkin tiettyyn tilanteeseen. Teknisten arvojen sijasta avainasemassa on äänittäjän näkemys. ? Jos lähtee äänittämään, on varmasti kuunnellut äänitteitä, ja muodostanut käsityksen miltä jonkun on tapana kuulostaa. Tonmeisterkoulutus valmensi myös tähän, sillä opiskeluun kuului covereiden tekeminen. Tekninen ja musikaallinen pohjatyö antavat valmiudet, joilla päämäärään pyritään sen lyhyen hetken aikana, kun soittajat ovat paikalla. . Siinä on ristiriita kahden tai useamman auktoriteetin välillä ja se vaatii diplomatiaa sekä vankkaa musiikillista ammattitaitoa. Kapellimestari- ja Tonmeisteriopinnoissa musiikin hahmottaminen teorioineen ja partituuriopintoineen on samaa tasoa, joten usein aktoriteettikinastelua ei tarvitsekaan käydä teoksen rakenteesta ja sävellysteknisistä aspekteista. Solja kertoo, että kädenvääntö syntyy useimmiten teknisestä toteutuksesta, kuten esimerkiksi sijoittelusta; asetetaanko kuulija orkesterin keskelle, eteen kuten kapellimestari vaiko katsomoon. Myös kapellimestarien into välillä jopa skandaalinhakuisiin uusiin tulkintoihin aiheuttaa tonmeistereille harmaita hiuksia, joille säveltäjän tahto ja teokselle ominaiset tyyliseikat tulevat ensin ja usein nämä kaksi edellämainittua tavataankin sanailemassa ja heiluttelemassa partituurejaan toisilleen. on verrattuna tuohon toiseen. Solja suosittaa menetelmää myös omin päin asioita tutkiville. ? Valitaan jokin tietty biisi, ja kokeillaan tehdä identtinen kopio. Ja koko ajan miettimällä miksi näin? Helppoja ratkaisuja, tai yksinkertaistettuja toimi-näin-neuvoja Soljalta ei heltiä. Mutta onhan tämä mielenkiintoinen alue, ja sitä mukaa, kun oppii niin tajuaa kuinka vähän oikeasti tietää. u Opiskeluaikanaan Solja tutustui käsitteisiin ?ideaalimikrofoni ja reaalimikrofoni?. Ja sitten kun kuulee tuloksen, täytyy osata myös kuulla ne eri mikrofonien luomat soundierot jo äänitetystä materiaalista. Harvalla on mahdollisuus mikittää ?täysipäinen sinffis neumanneilla. Patenttiratkaisuissa unohtuu usein kertoa se, että mikrofonin valinta on vasta yksi puoli asiasta. Se toinen puoli on se, minkälaisessa tilassa äänitetään ja miten se mikrofoni asetetaan suhteessa siihen instrumenttiin. Vakiintuneissa genreissä myös soundilliset ihanteet ovat usein vakiintuneita. Vaatii sitä, että on kiinnostunut ja täytyy olla oppimisvalmius alusta loppuun asti. äänittäjän arvokkain työkalu? Muodollinen opetus, silloin kun se on pätevää ja hyvin järjestettyä, antaa mahdollisuuden oppia paljon ja lyhyessä ajassa. Perinteiseen kisälli-perinteeseen verrattuna se on tiivis paketti. Toinen asia tietysti on, pystyy kaiken saamansa tiedon käyttämään hyväkseen. Sitä lähdetään sitten metsästämään, tai tietoisesti rikkomaan. Jo pelkästään senkin takia mikrofoni on äänittäjän tärkein työkalu, että ne täytyy tuntea. Perinteisesti alalle on tultu myös omin päin. . Täytyy tietää mitä etuja tällä mikrofonilla Koulutus säästää aikaa www.riffi.fi 4/2013 28-29 Ihanteellinen mikki.indd 29 29 5.6.2013 13.48. Pitää olla harjaannutettu tuntuma, että millainen karakteriikka jollain mikillä on. Loppujen lopuksi äänitystilanne on häviävän pieni osa työstä. Ja päästä sitten vielä mitä erilaisimpien kokoonpanojen ja orkestereiden kanssa kokeilemaan niiden eroja. . Matkan varrella oppii hirveän paljon ihan vaan kuuntelemalla ja vertaamalla siihen referenssiin. Realiteetti on, että oikeassa aikuisten elämässä ei ole aikaa kokeilla loputtomiin mikä on jossakin tilanteessa paras. keskustellaan mitä taiteilija haluaa, mitä muusikot haluavat, mitä tästä musiikillisesti halutaan. Mikrofoni astuu tärkeään rooliin, kun on joku näkemys miltä sen pitäisi kuulostaa ja miten siihen teknisesti sitten päästään. Ideaalissa maailmassa äänittäjällä on aikaa kokeiluille, ja tässä suhteessa opiskelupaikka muistutti ihanteellista maailmaa. Musiikinopiskelijoista koottu koulun sinfoniaorkesteri ja pienemmät orkesterit harjoittelivat enemmän kuin orkesterit oikeassa elämässä harjoittelevat. ? Siinä opiskelijalla on mahdollisuus viilailla, että valitseeko tämän vaiko tuon ja ajella päämikrofoneilla edestakaisin pitkin salin kattoa, kunnes haluttu asetelma saavutetaan. Toinen opiskelupaikan suoma etu oli erittäin laaja ja laadukas mikrofonivalikoima. . Itse siinä tilanteessa tekniseen puoleen jää niin hirveän vähän aikaa, että siinäkin mielessä mikrofonivalinta on ratkaiseva. Kautta linjan korostuu, että tekeminen ja tekemisen tietoinen analysointi ovat keskeiset keinot oppia hallitsemaan äänittämisen taito. ? Äänittäjän työ on käsityöläisammatti, vaikka sitä opiskeltaisiin kuinka korkealla tasolla. Tästä seuraa, ettei kysymykseen ?mikä tekee mikrofonista hyvän??, ole yksiselitteistä vastausta. . Voihan sitä käyttää koko elämänsä etsimällä sitä täydellistä valintaa. Sellaisessa metsästyksessä kokonaiskuva voi kuitenkin hämärtyä pahasti. . Ja sekin aika saattaa mennä 90-prosenttisesti taiteellisissa merkeissä . Ihanteellinen ja todellisen väliin jää käytännössä alue, jossa kyseisellä hetkellä ja kyseisellä tavalla käytettävä mikrofoni olisi todennäköisesti hyvä valinta. Ensisijaisen tärkeä on näkemys siitä mitä haetaan. Tonmeister-perinteessä äänittäjä on siis kuin puun ja kuoren välissä. Kun muusikoilla, tai tuottajalla on vahva ennakkokäsitys siitä miltä musiikin pitäisi kuulostaa, tulisi äänittäjän tuntea keinot, joilla siihen päämäärään päästään. Jos ei ole koulutusta ja haluaa päästä alkuun mahdollisimman turvallisesti, niin paras lähtökohta on se, että tekee ensimmäisen äänityksen, kuuntelee, ja pohtii miksi se kuulostaa siltä kuin se kuulostaa. Kokkikirjan tapaisen reseptioppaan sijasta Solja kehottaakin kysymään, mikä itseä miellyttää, ja mitä omaan äänityksiinsä haluaa. Esimerkiksi parhaan laulumikrofonin nimeäminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista, koska lauluääniä on niin erilaisia ja käyttötilanteita toinen mokoma. . tai omistaa edes järkevä määrä mikrofoneja. Jos jokin ei miellytä niin mitä esimerkiksi jollakin toisella mikrofonivalinnalla olisi voinut tehdä? Mikrofoni . Teknisillä tiedoilla ei tee mitään, jos niitä ei ymmärrä
Meriturvallisuus on tärkeintä ja viihde väistää automaattisesti, jos matkustajille täytyy tiedottaa vakavaa asiaa. Energiatehokkuuteen on kiinnitetty muutoinkin erityistä huomiota. Valopuoli kattaa kaiken hillitystä tunnelmoinnista huikeaan ilotulitukseen, ja äänentoisto toimii erinomaisesti. Hankkeesta vastannut Jorma Tikka kuvasi telakkakulttuuria vaativaksi niin tavaran toimitusnormien, työntekijöiden varustuksen ja kulkulupien, kuin ehdottoman tiukan aikataulunkin osalta: . Juuri viihde kuitenkin vetää useimmat matkustajat laivalle, ja nekin jotka reissaavat muuten, haluavat viihtyä matkustaessaan. TEKSTI & KUVAT: LAURI PALOPOSKI Se on hiljainen, ei tärise juurikaan edes satamaaltaassa kääntyil lessään ja kulkee maakaasulla. Oivallista, Grace! Club Voguen komentokeskus parvella tarjoaa suoran näköyhteyden lavalle. Jos vierailija tuo mukanaan oman miksauspöydän, se saadaan helposti kytkettyä laivan järjestelmään. . Niinpä ääni- ja valaistusjärjestelmien tulee tarjota myös elämyksiä, informaation välitys ei yksin riitä. Rakentamisen arvovalinnoissa on tavallista, että näköaistimus ajaa auditiivisen kokemuksen yli, mutta Gracella molempiin on panostettu, eikä äänipuoli ole jäänyt myöskään sisustuksen tai tilasuunnittelun jalkoihin. Ja kun on aika kiivetä esimerkiksi valoja suuntaamaan, työntekijä voi varmistaa turvallisuutensa kytkemällä itsensä valjailla turvakiskoon. uusi laiva, uusinta tekniikkaa! S eitsemän ravintolaa, seminaaritilat ja kylpyläosasto muodostavat jo melkoisen haasteen audiojärjestelmän suunnittelulle. Kun on tarpeen päästä käsiksi yökerhon kattoon ripustettuihin laitteisiin, nosturi löytyy omasta kopistaan aivan salin reunalta eikä sitä tarvitse lähteä hakemaan alakansien varastotiloista. Ennakkosuunnittelu lienee avainsana tässäkin. Myös TV-tuotanto on huomioitu ja autokannelle ajettavasta ulkolähetysautosta tarvitseekin kantaa vain kamerakalusto yökerhoon, josta on suorat valokuitukaapelit autokannelle. Laivaston tulevaisuus on viitoitettu 2013 liikennöintinsä aloittanut Viking Grace on maailman ensimmäinen matkustaja-alus, joka kulkee maakaasulla. Kun nämäkin asiat olivat jo valmiiksi mietittyinä perusteluineen päivineen, oli arkkitehdin helpompaa hyväksyä ne osaksi kokonaisuunnitelmaa. Ennakkotyöhön kuuluu sekin, että yökerhon lavan kruunaavan led-seinän elementit sekä pelkästään led-tekniikasta koostuva valokalusto on testattu erikseen etukäteen sen varmistamiseksi, etteivät ne aiheuta äänijärjestelmään häiriöitä. Kun on ilmoitettu, että laiva seilaa tiettynä päivänä, niin se myös lähtee silloin! Club Vogue . Avainsana on valmistautuminen, painottaa audio- ja valojärjestelmien suunnittelusta vastanut Viking Linen AV-Manageri Jouni Sironen: . Leveä lava ja kaksikerroksisen salin epäsymmetrinen muoto asettavat omat haasteensa etenkin vieraileville orkestereille, laiva kun on liikkeellä miltei koko ajan ja vierailijan roudaus ynnä soundcheck pitäisi hoitaa 55 minuutin satamapysähdysten aikana. Led-tekniikka säästää sähköä verrattuna konventionaalisiin valaisimiin, keittiöiden sähkönkulutusta säädellään automatiikalla, moottoreiden jäähdytysveden lämpö kerätään talteen, ja niin pois päin. Jätteiden lajittelu ja uusiokäyttö ovat nekin arkipäivää ja laivaa kutsutaankin ?maailman vihreimmäksi risteilijäksi?. u 4.6.2013 12.32 Untitled kl. Ennakkotyö kannattaa tehdä huolella! Aika monessa kohdassa täälläkin arkkitehti on joustanut, kun on ollut näyttää valmiit AV-suunnitelmat siinä vaiheessa, kun asioista aletaan puhua. Sirosen pitkä työkokemus laivoilla näkyy myös käytännöllisinä ratkaisuina. viihdettä kahteen kerrokseen Yökerho on viihteen päänäyttämö, ja house bandin esiintymisvuorolla tehty koekuuntelukierros antoi erittäin myönteisen kuvan teknisestä toteutuksesta. Kun mukaan lasketaan kaikki julkiset tilat, nousee vaikeuskerroin entisestään ? kaikkien järjestelmien kun pitää myös keskustella keskenään tarvittaessa. Sironen toteaa, että Rauman ja Turun Ammattikorkeakouluissa tehdyt mittaukset maksoivat itsensä takaisin välittöminä säästöinä, kun paikoilleen asennettuja laitteita ei tarvinnut ryhtyä vaihtamaan. 30-31 Viking.indd 30 Parisen vuotta kestäneen urakan työläyttä kuvaa Sirosen toteamus, ?ettei yhden kesä vapaa riitä vielä kuittaamaan ylitöistä kertyneitä tunteja?. Laivalle asennetut reilut 350 Turbosoundin kaiutinta, Lab Gruppenin vahvistimet, Allen & Heathin mikserit sekä DPA:n ja Shuren mikrofonit toimitti Noretron Audio
klassisen hyvää! Lehdet, katalogit ja mainokset, kaikenlaiset painokset Helsinki - Joensuu - Nurmes - Tampere www.punamusta.com C M paty logo 2012 cmyk.pdf 1 9.3.2012 Y CM MY CY CMY Tarrojen ja etikettien ammattilainen 10.15 Kytäjä Golf Hyvä Yhteistyökumppani! K 30-31 Viking.indd 31 Untitled-1 1 klassisen hyvaa 230x300.indd 1 Toivotamme Sinut lämpimästi tervetulleeksi kisailemaan ja viihtymään kanssamme PunaMusta Golfturnaukseen Kytäjä Golfiin Hyvinkäälle 11.9.2008 Päivän ohjelma on seuraava: 4.6.2013 12.32 21.5.2013 9.16 16.11.2012 12.50
Vault Edge -pikkurumpuja valmistetaan vain 50 kappaletta ja hintaa on noin 2500 taalan verran. Nyt jo kaikkiaan viidestä aktiivisesta kaiutinmallista koostuva Milan-sarja on suunniteltu liikkuvan äänentoiston vaihteleviin tarkoituksiin. Kokoäänialueen toistavat kaksitiemallit M10, M12 ja M15 tarjoavat jokainen kaksi itsenäistä tulokanavaa, joilla on balansoidut liitännät, sekä omat basso-, diskantti- ja volume-säätimet. www.msonic.fi . www.dlxmusic.fi Turbosound Milan uudistui Ei kitarakuoro vaan kitaristista kuoro TC-Helicon Harmony Singer on kitaristeille suunnattu harmoniaprosessori, joka tuottaa kaksi kitaralla soitettuun sointuun perustuvaa stemmaa kitaristin oman laulun rinnalle. Mausteiksi on tarjolla Riffissä 3/2013 testatusta Mic Mechanicista tutut Tone ja Reverb. . www.musamaailma.fi 32 www.riffi.fi 4/2013 32-33 Tuoteuutiset.indd 32 4.6.2013 12.35. TUOTEUUTISET Ocean Waylle äänittämään? Kesäkatu kutsuu Ei kannata heittää hanskoja tiskiin, vaikka matkakassasta uupuisi parikin latia ? Universal Audion ja Ocean Way -studion väet pistivät tietonsa ja taitonsa peliin, ja sen seurauksena maineikkaan studion akustiikat saa nyt kotipajaan UA:n Plug-in-softalla. Toinen uutuus on SPL Twin Tube plug-in-muodossa. Niinpä se soveltuu hyvin myös myöhäisten hetkien tunnelmointiin, kun vaan naksauttaa vahvistimen pois päältä. . virvelierikoisuus, jonka 10-kerroksisen rungon ydin on poikkeuksellisen tummaa ikivanhaa koivua. Se tarjoaa äänen höysteeksi putken saturaatiota ja harmonisia kerrannaisia, kumpaakin erikseen annosteltuina. Voxin Ukelectric 33 on umpirunkoinen soitin, joka sisältää itsessään mikrofonin, vahvistimen ja kaiuttimen. Dynaaminen eq ja mukautuva limitteri kuuluvat pakettiin. Saliääntä tehtäessä PA:n perustaksi voi ottaa joko M15 tai M18 Sub-Basskomeron, jolloin yläkerran kaapeista napsautetaan 100 Hz:n rajataajuudella toimiva bassoleikkuri päälle. Kaikissa malleissa on D-luokan kytkennällä toimivat päätevahvistimet . Näiden virveleiden kerrotaankin matkanneen maailman kaikilla kolkilla jo ennen valmistumistaan. Rumputaiteilija Terry Bozzio kuuluu niiden harvalukuisteen joukkoon, joilla on mahdollisuus puntaroida asiaa omakätisesti. Muotoilunsa ansiosta jokainen kokoäänialueen kaappi palvelee tarvittaessa myös kulmamonitorina ja eri käyttötilanteet on huomioitu myös sisäänrakennetun DSP:n toiminnoissa. Signaalin saa soittimesta ulos myös tavallisen jakkilähdön kautta. Paristokäyttöinen Ukelectric on akustiselta soinniltaan hiljainen. www.noretron.fi . Kantit ja vanteet taas ovat Sabianin symbaaleissaan käyttämää kellopronssia, joka on otettu talteen huippurumpaleiden loppuun piiskaamista pelleistä. www.soundtools.fi Pikku rumpu, iso hinta! Vault Edge on DW:n ja Sabianin luoma 6 × 14
www.starlike.fi Virtuaalikitaraa nyt ehtana Amerikan herkkuna SSL Sigma tuo miksausvoimaa tietokoneen rinnalle SSL:n AWS 948 -studiomikseriin perustuva Sigma on 16-kanavainen summausmikseri, jonka jokainen kanava voi toimia joko yhtenä tai kahtena monokanavana, tai yhtenä stereokanavana. Tuloliitäntöjä on 32. Ideana on liittää Sigma audiosekvensserin ohjattavaksi ethernetin yli, ja laitteeseen on ohjelmoitu profiilit eri ohjelmistoja varten. Kanavien voimakkuus, solo ja mute ovat ohjattavissa kaikilla yleisimmillä audiosekvenssereillä. www.noretron.fi . www.roland.fi . Aiemmin lanseerattu, Meksikossa rakennettu G-5:n perusmalli säilyy edelleen mallistossa (testattu Riffissä 5/2012). . www.fender.com www.riffi.fi 4/2013 32-33 Tuoteuutiset.indd 33 33 4.6.2013 12.35. HTML 5 -pohjaisella editorilla Sigman asetuksia voidaan ohjata myös millä tahansa verkkoselaimella. Sigmassa on kaksi stereoryhmää , mikä mahdollistaa esimerkiksi rinnakkaiskompression käytön. www.msonic.fi Fenderin ja Rolandin yhteistyön tuloksena syntynyttä G-5 Stratocasteria saa nyt myös American Standard -sarjan erikoispainoksena. Soundipuolella tarjolla ovat sekä Rolandin COSM-mallinnoksen hedelmät että Fenderin perinteinen kitaraelektroniikka. www.soundtools.fi Aktiivi-DI stereona Phantom-virralla toimiva DN200 on varusteltu ammattilaitteille tuttuun tapaan monipuolisilla liitännöillä, sekä signaalitason vaimennus- ja audiomaaton erotuskytkimillä. TUOTEUUTISET Audio-Technica antaa väriä studioon Ammattikäyttöön suunniteltuja ATH-M50-kuulokkeita on nyt saatavilla myös kirkkaan punaisina. siinä Audientin perusajatus tietokoneen ääniliitännöiksi. Laitetaan pakettiin myös kattavat kontrollit monitoroinnille ja talk backille, sekä Micosta tutut A-luokan kytkennällä toteutetut mikrofonivahvistimet, ja tarjolla on helposti liikkuva studion ydin pc- tai Mac-käyttäjälle. Audient iD22:n Muuntimet ovat 24-bittisiä ja näytetaajuus 96 kHz. . Stereokäytön vaihtoehtona tulosignaalit voi summata monoksi jo boksissa, jolloin ulos saa kaksi identtistä monosignaalia. Laitteessa on myös kanavakohtaiset direct out -lähdöt, ja summausosion lisäksi monitoroinnin kontrollit kaksilla monitorilähdöillä, talkbackilla ja kuulokevahvistimella varustettuna. Solid State Logic Sigma on saatavilla loppuvuodesta 2013 ja odotamme innolla laitteen saamista Riffin käyttötestiin tarkempaa arviota varten. . Valmistajan mukaan luureissa on neodyymimagneetteihin perustuvat ensiluokkaiset kaiutinelementit, miellyttävä ja kevyt rakenne (toinen kuuloke käännettävissä myös pois korvalta), sekä värittymätön, luonnollinen ääni studiokäyttöön riittävillä voimakkuuksilla. . Rasialla voi myös jakaa yhden monosignaalin kahteen eri kohteeseen. Tukevan metallikotelon suojana on irrotettava silikonipäällys ja reissussa rähjääntyneen päällystakin voi tarvittaessa vaihtaa uuteen. Tietokone + Audient = studio Kaksi sisään ja kuusi ulos analogisesti, päälle vielä digitaaliset Adat-väylät laajennuksia varten
bassorumpu, 16. Käytännössä Slimin USB3-kytkentä ei vaikuttanut mitenkään kehnommalta vaihto ehdolta, liitos omaan MacBook Prohon osoittautui jopa käytännöllisemmäksi USB:llä, sillä omassa koneessani on vain yksi Thunderbolt-väylä eikä HD-PATU3 tarjoa sille ketjutusmahdollisuutta. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA, LAITEVALMISTAJA RIVAKAT Buffalo MiniStation . www.osgviestinta.fi . Parametrinen EQ . Kumpikin ottaa käyttövirran tietokoneelta eikä erilistä virtalähdettä käytetä. Tallennustilaa on kumpaisessakin 500 gigatavua (Thunderbolt-mallista on saatavilla myös yhden teratavun versio), ja tiedonkulkukin on tarpeeksi nopeata äänityöhön . 020 7282250 info@dlxmusic.fi 5 W tai 1 W (kytkimellä) 2 kanavaa (clean & overdrive) Jousikaiku 12" Celestion Vintage 30 kaiutinelementti 129,- NATAL FUSION 22 PLUS BIRCH SERIES 6-osainen shell-pack: 22" x 18" bassorumpu, 10" x 8" ja 12" x 9" tomit, 14" x 14" ja 16" x 16" lattiatomit ja 14" x 5 ½" virveli. kiintolevyjä reissaavalle B uffalon MiniStation Slim on valmistajan mukaan lajissaan maailman pienin, eikä samaan sarjaan kuuluva Thunderbolt-kiinto levy sekään koolla pullistele. Tai kytkeä lisänäyttöä käytettäessä tämäkin kiintolevy Thunderboltin sijasta USB3-väylään, sekin nimittäin onnistuu. Ketjutusmahdollisuudella varustetut Thunderbolt-levyt ovat sen verran tyyriimpiä, että ne eivät kysymykseen omalla kohdalla tulisi. ja 14. lattiatomit, 12. tomit ja 14. x 14. 260W, 4 ohm . 1 x 12" kaiutin TUTUSTU verkkokauppaAN: dlxmusic.fi 34-36 Rivakat2.indd 34 5.6.2013 13.52. x 7. x 6 ½. Kumpikin levy pelasi luotettavasti ja kesti matkustuksen vaivat mukisematta ??? MiniStation Slim (HD-PUSU3) on pikkuisen edullisempi kuin Thunderbolt-liitäntäinen HDPATU3. x 12. Kun laitteistossa oli jo vastaavalla tavalla Thunderbolt-ketjun päähän oletusarvoisesti sijoi- tettavaksi ajateltu lisänäyttö, piti valita jomman kumman välillä. x 16. Testikaksikkoa puntaroidessa oma valintani kallistuisi Slimiin, koska ilman lisänäyttöä en tule toimeen. Valinta perustuisi siis puhtaasti siihen, minkätyyppinen liitäntä olisi tähän käyttöön helpoimmin annettavissa. La 10?15 EDEN EGRW1264 HEAD/ E112 CAB BUNDLE f facebook.com/dlxmusic NATAL US FUSIONX PLUS SPECIAL MAPLE SERIES 6-osainen shell-pack: sisältää: 22. www.buffalotech.com 4:01 PM 699,- 1595,- MARSHALL SL-5C SLASH COMBO ? ? ? ? DLX Deluxe Music Shops Oy on Suomen johtava soitin- ja musiikkilaitteiden erikoisliike DLX Deluxe Music Helsinki Hermannin Rantatie 10 00580 HELSINKI Puh. Toiminnallista eroa en testin aikana havainnut. Suositushinnat: MiniStation Slim 169 E MiniStation Thunderbolt 229 E Lisätiedot: OS/G Viestintä . Väri: Copper Sparkle. WTX264-nuppi . ja 10. x 5 ½? virveli. molemmilla sujui kahdeksan kanavan äänitys ja 30 jo äänitetyn raidan samanaikainen kuuntelu ilman kakistelua. dlx_riffi_2013.pdf 1 5/29/13 Molemmat ovat myös erittäin hiljaisia verrattuna tavallisesta marketista aiemmin hankkimiini ja kookkaampiin ulkoisiin levyihin. Älypuhelimen kokoluokka vihjaa reissukäyttöön, joten sellaiseen MiniStationit laitettiin myös tämän testin ajaksi. Väri: Black Metallic. 1655,- EDEN WTDI DIRECT BOX/PREAMP ? ? ? ? ? 3-alueinen EQ Enhancer Mid shift-toiminto Bassokorostus Ground Lift 769,- Aukioloajat: Ma?Pe 10?18 . Tehonkesto: 300W, 4 ohm . Efektilenkki E112-kaappi . Bass boost-toiminto
f i 5.6.2013 13.52. a v m e s s u t . AudioVisual Helsinki ESITTELEE KOKO AV-ALAN! Rekisteröidy kävijäksi veloituksetta. audiovisual Helsinki 2013 kuva | ääni | valo INTEGROIDUT JÄRJESTELMÄT 13.-15.11.2013 Helsingin Messukeskus www.avmessut.fi Samanaikaisesti: + easyFairs SÄHKÖ, easyFairs EKORAKENNUS, easyFairs PUHTAUS 34-36 Rivakat2.indd 35 Kansainväliset AudioVisual 2013-messut ovat vuoden merkittävin av-alan ammattitapahtuma Pohjoismaissa! w w w
Pakettiin kuuluu näppärä kuljetuskotelo sekä tyköistuva superlon-tuulisuoja. Äänitykseen tarvitaan joko ilmainen Røde Rec LE -ohjelma, tai Appstoressa myytävä järeämpi Røde Rec, jossa on työkaluja tallenteen editointiin ja jakeluun. Uutta ottoa samaan tiedostoon äänitettäessä voidaan edellinen jyrätä yli, siirtää alta pois tai jättää taustaksi uudelle osuudelle (päälleäänitys). X/Y-stereon sijasta voi tallentaa molempien mikrofonien signaaleista summattua monoa, tai vain jompaa kumpaa mikrofonia yksikanavaisesti. Valmiit tiedostot voi siirtää esimerkiksi suoraan Soundcloudiin, tai tietokoneelle, ja mukaan saa roimasti metadataa . tallenteen nimikoinnin, päiväyksen, keston ja muiden teknisten tietojen ohessa myös vaikka valokuvan äänityspaikalta. ??? iXY:n käyttö on helppoa ja suurin osa asioista löytyy aivan itsestään. Sen avulla saa hyvän yleiskuvan siitä, mitkä asiat ovat mahdollisia ja mistä valikosta niitä kannattaa etsiä. Muutama tovi vierähti siihen totutellessa, että tietyt näytöt reagoivat puhelimen asentoon kääntymällä automaattisesti oikein päin, osa taas vaatii puhelimen pitelyä niin että kotinäppäin on alalaidassa. Kääntö vaaka-asentoon avaa automaattisesti editointi-tilan, näppärää. 010 830 3820 www.l-acoustics.com ARCS® WIDE (H x V: 30° x 90°) SB18m subwooferit LA4 tai LA8-vahvistinprosessorit STARLIKE OY 34-36 Rivakat2.indd 36 Starlike Riffi 230x135_3005.indd 1 | kellokukantie 4 | 01300 vantaa | puh. Vaativampaan editointiin puhelimen näyttö on kumminkin aika pieni ? silmä löytää kyllä etsimänsä, mutta sormi tuppaa osumaan väärään kohtaan. Tallennukseen on manuaalisesti asetettavan perustason ja säädettävän kompressorin ohessa myös automaattilimitteri, sekä useita eri tarkoituksiin suunniteltuja tasoon ja soundiin vaikuttavia esiasetuksia. Kuunnella voi normaalinopeuden lisäksi hitaasti ja vielä hitaammin, ja samat pykälät löytyvät nopeampaan mentäessä. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: LAITEVALMISTAJA RIVAKAT Røde iXY . Røde Rec -ohjelma ei kompensoi nopeuden muutosta vaan vire muuttuu ensimmäisellä askeleella kvintin verran ja kahden as- keleen muutos nopeudessa tarkoittaa jo oktaavin transponointia. Parhaimmillaan iXY:n ja Rode Recin yhdistelmä on perustallennuksessa olipa tarpeen sitten äänittää bänditreenit, keikka, tai vaikka haastattelu. www.msonic.fi L-ACOUSTICS UUTUUDET ® ARCS WIDE ja FOCUS L-ACOUSTICS ARCS®-sarjan kaiutinjärjestelmä tarjoaa huikean äänenlaadun, monipuoliset asennusmahdollisuudet ja luokkansa parhaan hinta-laatusuhteen. ARCS® FOCUS (H x V: 15° x 90°) ARCS® WIDE ja FOCUS-kaiuttimet voidaan pinota tai ripustaa yksin ja yhdessä niin pysty- kuin vaaka-asentoonkin. ARCS® on kotonaan myös tolpan nokassa. Ota viipymättä yhteyttä ja pyydä tarjous! pauli.molnar@starlike.? puh. Päälleäänitys toimii demoilussa, mutta tämä ei kuitenkaan ole tämän tuotteen ydinaluetta. Suora 100 % äänitys, monona tai stereona, sujuu kuin leikiten ja äänenlaatu on erinomainen. Suositushinnat: Røde iXY, 218 E (Msonic Web Shop) Røde Rec LE, vapaasti App Storesta Røde Rec, App Storesta, 5,49 E Lisätiedot: MSonic . iPhonesta ammattitallennin R øde iXy on iPhoneen, iPadiin tai iPod Touchiin liitettävä stereomikrofoni, jossa on omat 24-bittiset A/D-muuntimet ja 8?96 kHz:n näytetaajuus. Maksullinen ohjelmaver- sio tarjoaa silti niin paljon kaikenlaista, että manuaalin luenta kannattaa. 010 830 3800 | info@starlike.? | www.starlike.? 5.6.2013 13.52 31.5.2013 11.46
Crash Medium (94 e) 18. Molempien soinnissa on harteikkuutta ja muhevuutta, ja soundi kantaa mutta ei ota korviin. Moni-ilmeisten crashien rinnalla Pashan china on soundiltaan kova ja terävä, eikä tarjoa paljonkaan tasapainottavaa alakertaa, jollaista joku saattaisi chinansa sointiominaisuuksilta edellyttää. Pienempi sopii mainiosti vaikka hiljaisemman peruskeikan yleiseksi aksenttipelliksi, eikä isompikaan vaadi ylettömästi voimaa syttyäkseen. Ikäviä sivuääniä ei kuultu yhdessäkään testiyksilössä, mutta muistetaan silti, että yksilöistä on nimen omaan puhe ? Pashan pellithän ovat käsityötä. Jos hakee rajoitetulla budjetilla päteviä symbaaleita rokin ja popin soittoon, eikä nosta vaatimuksia kohtuuttoman korkealle, Pashan Rock Beat vaikuttaa otannan perusteella loistovalinnalta. pellit auki! Rock Beat -sarjan 20-tuumainen ride on kivan kirkas ja sopivan äänekäskin, mutta ei riipivä. Ride Medium (148 e) 22. (09) 7268 0120 Tietoa verkosta: www.soundstore.fi 4.6.2013 13.06. Massiivisen tuntuinen symbaali tarjoaa vaikkapa progemetallin soittajalle juuri sitä mitä kevyemmästä kaksikymppisestä komppipellistä jäi kai- 37 Pasha.indd 37 ?brilliant?-viimeistely rankempaan poppiin. P Metallia mättämään -peltien käsin kiillotettu soveltuu hyvin rokkiin ja Turkkilaisvalmisteinen Pasha on Suomessa tuore ja aika tuntematon symbaalimerkki, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Crash Medium (114 e) 18. Ride Heavy (176 e) 16. Hi-hat Medium (156 e) Lisätiedot: Soundstore Puh. Soundin laatu ja moni-ilmeisyys ovat selvästi paremmalla tolalla kuin houkutteleva hinnoittelu antaisi olettaa. Ala- ja ylä-äänekset loistavat poissaolollaan, ja sointi on kellomaisen kuiva jo selältä . Myös pellit avonaisina soundi on oikein hieno. Samoin 16- ja 18-tuumaisten keskipainoisten crashien pari on monikäyttöinen. kuvusta puhumattakaan. Tämän kumppanina ja rinnalla 20-tuumainen kevyempi ride soveltuu jo satunnaiseksi aksenttipelliksikin silloin, kun voimaa ja ääntä liikkuu ilmatilassa keskimääräistä enemmän. Pashaa pakettiin? Kokeiltu Rock Beat -nippu tarjosi tasalaatuista ja -sävyistä symbaalisointia, ja koko kattaus isointa ridea lukuun ottamatta palvelee yllättävänkin monenlaisia tarpeita ja äänekkyystasoja. Toisaalta juuri viiltävä erottuvuus on efektipellin suuri hyve ?rock?-viitekehyksessä, eikä lämmön puute välttämättä haittaa pääasiallista kohderyhmää lainkaan. Pasha Rock Beat Riffin nettispesiaalissa (riffi.fi) kerrotaan salamyhkäisen symbaalimerkin taustoista. paamaan. Ei vaikuta ihan huonolta diililtä. u Pasha Rock Beat Edulliset turkkilaispellit ? ? ? ? ? ? 20. Vankka alapelti lisää napakkaan kapulasoundiin kirkkautta ja selkeyttä, mutta kokonaisuus ei silti ole niin korkeaksi viritetty, etteikö haitsusta löytyisi moni-ilmeisyyttä muuhunkin kuin silkkaan mättöön. Riffi otti tuntumaa rokkikäyttöön räätälöityyn Rock Beat -kattaukseen. ashan käsin kiillotetusta Rock Beat -sarjasta saatiin kokeiluun hi-hatin, kahden crashin, kahden riden ja chinan kattava perussetti. Peltien kestävyydestä ei uskalla testin perusteella mennä lupaamaan liikoja, mutta kuuleman mukaan peltejä ei ole palautunut käyttäjiltä sen enempää kuin muitakaan merkkejä. Pashoja löytyy testatun Rock Beat -malliston lisäksi muihinkin tarpeisiin: nimet kuten Vintage, Dark ja Hype antavat alustavia viitteitä käyttöalueista. Ja parhaimmassa tapauksessa Pasha-peltien laatu on liki sama, mutta hintalappu puolet kevyempi kuin saman tehtaan Turkish-merkillä valmistetuissa symbaaleissa. Koko nippu oli medium-painoluokkaa, lukuun ottamatta suurempaa ridea. Rock Beat -sarjan 14-tuumaisen haitsun tuottama polkemisääni on siisti, mutta ei tukkoinen vaan tarjoaa pikkuisen jälkisointiakin. Symbaalin selältä kompatessa selkeän kapulanapsun alla muhii matalaa sointia sen verran, että käsi hakeutuu kuvun suuntaan jos vaaditaan riuskan käskevää ja erottuvaa ride-komppia. 22-tuumainen ride oli ainoa kokeiluun toimitetusta peltilaukusta löytynyt ?heavy?-painoluokan pelti. Kun tarvitaan komppipeltisoundia, joka puskee läpi murisevien kitaravallien, tästä se lähtee. China (114 e) 14. TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: TOMMI POSA PASHA Rock Beat
TEKSTI: TOMMI SAARELA Maple/Mahogany on DW:n Collectors?perheen kuopus, jonka VLT-rungon soundia on lämmitetty mahonkikerroksilla. Testatun rummuston kokoonpano poikkeaa kuvan esimerkkisetistä. . Myös virvelin mattokoneisto tarjoaa jotain aivan uutta. M aple/Mahoganyn suunnittelun lähtökohtana oli yhdistellä räätälintyönä kahta kaivattua ominaisuusvalikkoa: yhtäältä takavuosien tummaa lämpöä ja hallittavan mittaista sointia, toisaalta nykypäivän rumpujen resonanssia ja täsmällisyyttä. Tähän pyritään ennen kaikkea uudella runkorakenteella, jonka vaahteraviilut ovat DW:n kustompajan Collectors?-sarjan täysvaahterarummuista tuttua tavaraa, jota on pehmennetty ulkoja sisäpintojen mahonkikerroksella. Laminointitekniikka noudattelee DW:n omaa VLT- eli Vertical Low Timbre -rakennetta, jonka lopputuloksena on keskimääräistä matalasointisempi, silti musikaalinen puinen runko. Mahonkisen komponentin vuoksi Maple/Mahogany-runkojen kokonaisvahvuus on vaahteraista tai koivuista suurempi. Tomien rungot koostuvat yhdeksästä viilusta, joille kertyy paksuutta liimojen kanssa noin 6,5 millimetriä. Tomeihin nähden bassorumpuun on pantu ekstraviilu lisäämään rakenteellista vankkuutta ja soinnillista muhkeutta, ja virvelissä puukerroksia on peräti kaksitoista, jolloin seinämän vahvuudeksi kertyykin jo reippaat yhdeksän millimetriä. Lavealla skaalalla Kokeiluun saatiin 22-tuumaisen bassorummun, kahden syvän räkkitomin ja yhden matalan lattiatomin runkopaketti, johon liittyi sarjaan sovitettu DW:lle tyypillinen litteä virveli. Vaahterasta ja mahongista koostettu bassorumpu tarjosi mallikkaan tymäkkää komentoa, ja sointi oli varsinkin tehtaan kalvoilla jo valmiiksi sen verran lyhyt ettei valmistajan sisään laittamilla kalvoihin nojaavilla vaimennustyynyllä oikeastaan ole suurempaa tarvetta. Bassorummun toimiva virealue on mallikkaan laaja, ja virittimet ovat ensiluokkaisia niin bassarissa kuin muissakin rummuissa. Testirummuston iso, tykkisyvä bassari tuntuu vähän ylimitoitetulta kumppaneiksi varattujen tomien ja virvelin rinnalla. Onneksi tällainen tottumuksen ja makuasioiden piikkiin luettava epäsuhta ei ole tosielämän ongelma, sillä tämän hintaluo- 38 www.riffi.fi 4/2013 38-39 DW.indd 38 30.5.2013 14.15. tumma ja tulinen! Drum Workshopin tulokkaan, Maple/ Mahoganyn, lähtökohtana on arvostettu VLT-vaahterarunko, jonka sointia on maustettu mahongilla
Nojailubiiseissä tarpeelliseen mössähdykseen virvelin nerokas mattokoneisto tarjoaa mainion oikotien, ilman että kalvon kireyteen tarvitsisi välttämättä puuttua. Uusi Mag-mattokoneisto saa nimensä magneetista, joka tartuttaa ulospäin aukeavan kiristysvivun yläasentoon niin, ettei matto lipsahda vahingossa päältä kun kanttilyönti sattuu kohdalle. 4000 e Lisätiedot: Musamaailma Puh. Ja kun matto halutaan pois, mekanismi takaa että se putoaa tarpeeksi alas, eikä jää tahattomasti ropsahtelemaan resonanssikalvoon. Maton kiristyspyörän säätäminen käy vaivattomasti vivun ollessa yläasennossa, eikä tämän hintaluokan virveliltä voisi vähempää odottaakaan. Mutta se oikotie, joka on Mag-koneiston varsinainen juju, löytyy maton vastapuolelta. ja 12. 22. Jokapaikan käyttöön tehtaan esivalinta on onnistunut, mutta soinnukkaampaan soittoon pyrittäessä kannattaa vaihtaa ainakin tomeihin vastaava karhea kokovalkoinen peruskalvo, jollainen satsin virvelissä on valmiina. Etutomien ripustus tapahtuu DW:n kätevällä renkaalla, joka kiinnittyy suoraan neljän virityspesän ympärille, eikä Rimskelluttimesta poiketen häiritse yläkalvon viritysruuvien kulkua. Vaikka kokeilusetin ainoa lattiatomi, 14-tuumainen, tuntuikin mitoiltaan pieneltä bassarin kainalossa, sen soinnissa on vankkuutta samassa mitassa kuin massaa . Maple/Mahogany maton kireys Ammattitason rummusto löytyy nopsasti. . (09) 720 6060 www.musamaailma.fi www.riffi.fi 4/2013 38-39 DW.indd 39 39 30.5.2013 14.15. × 18. 14. Se tarjoaa tilkkasen paksumpaa pot- Virvelin Mag-mattokoneiston magneetti varmistaa kiristysvivun pysymisen paikallaan, ja vastapuolella on kolmiportainen ?vaihdekeppi?, jolla juuri oikea DW Collectors. × 9. paksuine umpijalkoineen pienikin rumpu nimittäin painaa paljon. kua ja hallitumpaa jälkisointia hukkaamatta kuitenkaan kaikkea elävyyttä, selkeyttä ja musikaalisuutta. Soinnillisten ominaisuuksiensa tavoin Maple/Mahogany -rummuston viimeistelty työnjälki on kauttaaltaan hyvää luokkaa, rauta on vankkaa ja osien toiminta kitkatonta. Maple/Mahoganyssa käytetyistä DW:n keksinnöistä voisi nostaa vielä esiin pyöreäreunaisen, kapulaa säästävän ja rakenteeltaan normaalia jäykemmän True Hoop -prässivanteen, joka yhdessä tiheäkierteisten kiristysruuvien kanssa jelppaa virityksessä eikä kuivata soundia kuten valuvanne. Vanteen vahvuuskin on suhteutettu rummun kokoon, eli pienemmissä rummuissa vanne on ohuempi kuin isommissa . Siellä sijaitsee vastakiinnike, jolla voi hienovirittää kiristyspyörällä säädettyä mattoa lisää, halutulla tavalla. Patenttia voi hyödyntää useilla tavoilla, mutta yksi tapa on hakea maton normikireys kohdilleen silloin kun kolmiportainen ?vaihdekeppi. × 8. virveli Yhteishinta n. u Kolme vaihdetta Viisi tuumaa litteän virvelin tyyppisointi on vivahteikas, mutta jo kaikukopan pienestä tilavuudestakin johtuen rumpu tuntuu tarjoavan parastaan keskivertoa kireämmillä vireillä. on keskiasennossa. Rokkiin satsi pelitti pakasta vedettynä, mutta nasevammin napsahtavaa aluketta ja pidempää laulavaa sointia joutuu ainakin Collectors?-mallistossa käytettävillä vakiokalvoilla hakemaan virittämällä niitä reilusti kireämmälle. Maple/Mahogany-rummustojen tomeissa ja bassorummuissa käytetään lyöntipuolella Remon DW:lle valmistamia clear/ coated-yhdistelmäkalvoja, jossa läpinäkyvän yksikerroskalvon reunoja kiertää karhea valkoinen vaimennuspinta. × 12. lattiatomi . etutomit . kan DW:t kootaan aina irtopalikoista ihan ostajan toiveiden ja maun mukaan. Massaa sointiin Tomien kolmikko soi luonteeltaan tummasti, vireestä riippumatta. poikkeuksena virveli, jonka vanne on kaikkein vankinta tekoa. Rummusto tuntui säilyttävän korkeillakin jazz-vireillä sille ominaisen lämmön, ja sointi kaikkineen on omiaan sellaisiin äänitystilanteisiin, joissa tomien ja bassarin kuriton jälkisointi koetaan normaalisti ongelmaksi, jota pitäisi muutoin yrittää demppareiden kanssa taltuttaa. Maple/Mahoganyyn voi valita pintaviimeistelyn valmistajan laajasta tarjonnasta, josta löytyy joka makuun muun muassa helmiäis- ja säihkepinnoitetta sekä paljasta puupintaa lakattuna ja mattaisena. Sen jälkeen matto selvästi löystyy tai kiristyy yhdellä sormen napsautuksella oikealle tai vasemmalle, paljon kätevämmin kuin jos alkaisi hakea biisien välillä maton jännitykseen tarvittavaa muutosta kiristyspyörällä. Suora esivalinta kolmeen eri mattokireyteen on jälleen yksi hyvä osoitus DW:n omistautuneesta asenteesta akustisten rumpujen kehittämiseen. Tanakkaa työtä Maple/Mahogany on tervetullut tulokas Drum Workshopin Collectors?-perheeseen. bassorumpu ? 10. 14. × 5
Tallapuolelta löytää asialliset sävyt 40 www.riffi.fi 4/2013 40-43 Fujigen.indd 40 30.5.2013 14.40. Kaulan ja rungon liitoskohta on tiukka, ja myös otelautanauhojen päät on pyöristetty erittäin huolellisesti eli parranajoon ei ole tarvetta. Kaikkien Neo Classic -sarjan kitaroiden otelaudat on muotoiltu asteittaisesti muuntuvalla kaarevuudella, mikä ei ole sarja tuotantokitaroissa kovin yleinen ominaisuus. Vaikka kaulaprofiili on suhteellisen tuhtia U-muotoa, se ei tunnu rajoittavalta. Kolmas testikokelas pohjautuu pitkälti Gibsonin Les Pauliin, mutta sekin FGN Guitarsin omin maustein ryyditettynä. Näkkileivästä twangiin FGN Neo Classic TeLe edustaa rakenteen ja viimeistelyn suhteen japanilaista tarkkuutta. kitaroita vuosikymmenten kokemuksella Fujigenillä on kokemusta soitinrakennuksesta puolen vuosi sadan verran ja matkalle mahtuu sekä omalla nimellä myytäviä että muille merkeille tilauksesta valmistettuja soittimia. FGN Guitars -mallisto perustuukin varsin luontevasti tuttuihin ja muilta lainattuihin perusmalleihin, joiden höysteeksi löytyy vuosien varrella kertyneitä omia innovaatioita. S uomeen FGN-kitaroita on ryhtynyt tuomaan somerolainen soitinliike Power-Sound, jonka edustamasta valikoimasta kokeiluun poimittiin Neo Classic -sarjaan kuuluva Fenderin Telecasterista innoituksensa saanut kitara sekä Fenderin Jazz Basson linjoja seuraileva basso. Tämä yhtäältä helpottaa sointusoittoa ja toisaalta vähentää ylärekisterin kielten venytyksissä usein esiintyvää tukkoisuutta, varsinkin jos kielten korkeus on säädetty matalalle. Ensimmäinen vaikutelma NCTL:ää testaillessa oli soittotuntuman helppous. Lakkaus ja kolmisävyinen sunburstvärjäys on tehty prikulleen huolellisesti. Otelaudan alkupäässä pyöreyttä on siis enemmän kuin loppupäässä. TEKSTI: PIRKKA ISOTALO (JMJ-M), TIMO KOSKINEN (FLAME) JA TIMO ÖSTMAN (NCTL) KUVAT: TOMMI POSA FUJIGEN Japan . Tukkoisuutta en testikitarassa havainnut, venytti kieliä mistä päin otelautaa tahansa. Akustisesti soitettuna NCTL:ssä on se Telecasterille ominainen läimähtävä atakki vahvasti läsnä; myös dynamiikkaa ja soivuutta löytyy, ruusupuuotelaudan pehmeydellä höystettynä. Fujigenin omat mikrofonit tarjoavat soinniltaan perushyvää ja selkeää Tele-normistoa. D?Addarion 010-satsilla kielitettynä esimerkiksi nopeat pull-off-legatot tuntuivat hyvin helpoilta soittaa myös otelaudan yläpäästä, missä 22 nauhaväliä vielä auttaa ulottuvuudessa
helpottamaan ylimpien nauhojen tavoittamista. Esimerkiksi budjetti-tehdasmikrofoneille joskus ominainen voimattomuus ja tummuus sen sijaan loistaa poissaolollaan. Asiallinen paketti Kitaraan on asennettu Gotohin virityskoneisto, joka toimii vailla lastentauteja. Syy on se, että kielet ovat lähempänä toisiaan satulan päässä kuin tallassa, ja näin syntyvä viuhka linjaa kielet nauhojen suhteen sitä enemmän vinoon mitä kauemmas kaulan keskilinjasta mennään. NCTL soi vireisesti ja hyvällä klangilla, mutta toisaalta samat sanat pätevät vaikkapa omaan Telecasteriini. Jos kaaristettu nauhojen muoto ei jostain syystä tunnu sormille luontevalta, samoihin nauhauriin pystyy asennuttamaan tavalliset suorat nauhat. Kannen kaarevuus on melko mieto. Kaulanliitokseen on tehty kohtalaisen suuri loivennus . nauhan kohdalla. Ruusupuisessa otelaudassa on tosi isot, ilmeisesti muoviset ja vinoneliön muotoiset upotukset ja kaulaa kiertävässä listauksessa vastaavissa kohdissa pistemäiset merkinnät. Omalla kohdalla muutosrempalle ei olisi tarvetta, sillä soittotuntuma oli helppo. Instrumentin mukana toimitetaan topattu selkäpussi, johon mahtuu hyvin myös piuhaa, nuottia sun muuta tarpeellista. nimeämällä reunavärjäyksellä, sekä polyesterilakalla kiiltäväksi viimeisteltynä. On luultavaa, että käytössä karhennuksen tuntuma silottuu hiukan. NCTL:n talla ratkaisussa FGN luottaa vintagesointiin, ja kielet kulkevat rungon läpi. NCTL:ssä kaularaudan säätö onnistuu nykytyyliin kätevästi satulapäästä. 40-43 Fujigen.indd 41 30.5.2013 14.40. Nauhat ovat jumbokokoa, missä kohdataan mielipidekysymyksen paikka: itse en jumboista pidä, mutta suuri osa nykykäyttäjistä haluaa nimenomaan ne. pituuslinjaan nähden hieman viisto pyöristys . Rungon päällä on kauniskuvioinen, ohut vaahterakansi valmistajan Burbon Burstiksi . Kaaristettujen nauhojen vaikutusta vireeseen tai sointiin taas on mielestäni vaikea arvioida objektiivisesti; instrumenttihan on monen toisiinsa vaikuttavan asian kokonaisuus, eikä rinnalla ollut täsmälleen samanlaista, mutta norminauhoilla varustettua kitaraa. Näin hieno loimuvaahtera on erittäin kallista, ja niinpä tä- Circular Frettingin idea on yksikertainen: tavanomainen suora nauha on lähinnä oikeata etäisyyttä keskimmäisen kieliparin kohdalla ja suurimmillaan eranto on laitimmaisilla kielillä. joten valinnalle on hyvät ja käytännölliset perusteet. Rungon takana on pienehkö viisteleikkaus, jotta kitara asettuu mukavammin soittajan vartaloa vasten, kylkiluita kolistelematta. Kaaristetut nauhat kompensoivat erannon, ja näin jokainen nauha sijaitsee kieltä myöten kuljettaessa täsmälleen saman etäisyyden päässä satulasta. män kitaran kannessa sitä on vain viilu, sillä vaahteraosuus on laminaattia. juuri näin . Keskeinen ero kuitenkin paljastuu, joskaan ei näkemällä: runkopuuna on lehmus, joka on värjätty yhtä tummaksi kuin kaulan mahonki. Japanilainen soitinrakennus on menestyksekkäästi käyttänyt lehmusta soitinpuuna, se on runkona mm. Asiallinen paketti siis. Hienostunut rokkikeppi Ensivilkaisu FGN Flame J-Standardiin määrittelee sen Les Paul -johdannaiseksi, onhan kitarassa liimattu mahonkikaula, kaksi humbuckeria ja sama 24,75 tuuman (628 mm) mensuuri kuin Gibsonin klassikossa. Fujigenin kaaristettu nauhanmuoto on äkkiseltään katsottuna lähes huomaamaton. näkkileipäsoundista rouheampaan twangiin. kalliissa Ibanezeissa . Itse olen mieltynyt ehkä hieman kirkkaampaan kaulamikrofonin sointiin, mutta sitähän saa halutessaan poistamalla mikrofonin kuvun. jotka Fujigen hyvin tuntee . Pakko myöntää, että jumbot tekevät kielten venyttämisen ja vibraton helpommaksi. Toinen mielipidekysymys koskee C-profiilisen kaulan pintaa: sen viimeistely on Flamessa karhennettu, mikä myöskin on monille vaan ei kaikille mieleen. Käsi asettuukin sitä vasten mukavasti, ja silloin sormet ovat sopivasti 22
Hintahan on samaa luokkaa kuin samantapaisilla japanilaisilla Tokain kalleimmilla LS:lla sekä LTD Eliten parhaimmistolla tai Gibsonin tuoreimmilla vers ioill a LP Studiosta ja Traditionalista ? siis tasolla, joka on enemmän kuin ensisoittimiin on tapana sijoittaa. Kitara toimitetaan pehmustetussa kantopussissa, jossa on kunnon pehmustetut olkahihnat ja iso säilytystasku. OEM-valmistajana (tilausvalmistajana) monille tunnetuille kitaramerkeille. Lisäksi yhtiö on tehnyt Rolandin kanssa yhteistyötä kitarasyntetisaattoreiden parissa. On siis hyvin mahdollista, että tämän lukijakin on tietämättään soittanut Fujigenin valmistamalla kitaralla. Fujigenilla on vuosikymmenten kokemus kitaroiden ja mikkien valmistamisesta, joten tietotaitoa heillä kyllä on. Flamen mikit eivät vaikuta huippukuumilta, vaan ne pärjäävät parhaiten puhtailla ja särmälle vedetyillä soundeilla, joko suoraan vahvistimeen tai efektien kautta kuljetettuna. Tallan isossa Eristävän maalin ja peräkappaleessa foliokalvon käyttö näkyvät reiät kielten kuuluvat tietenkin suoraa kiinnittämistä häiriösuojaukseen. varten, mutta sen alla kielet voidaan viedä rungon läpi. Entäpä kuinka se soi Hihnaan kytkettynä 3,9 kg:n painoinen (sähkökitaroiden keskisarjaa) Flame asettuu tasapainoon eikä tunnu hartiaa rasittavalta tai kaulapainoiselta. Nauhojen kaarevuus on niin lievä, Tuttu tuntematon Vuonna 1960 Japanissa perustettu Fujigen on perinteikäs, joskin ainakin Euroopassa vähemmän tunnettu kitaravalmistaja. Humbuckermikit ovat tehtaan omaa tuotantoa, mikä herättää kysymyksiä: muuttuisiko soinnin luonne, jos olisi käytetty jonkin markkinoita hallitsevan valmistajan mikkejä, vai onko moinen pohdiskelu pelkkää psykoakustiikkaa. Omien sähkökitaroiden valmistus kiihtyi samalla vuosikymmenellä yhdysvaltalaisen surf-yhtye Venturesin hurmattua japanilaiset. Yhtiön tuntemattomuus johtuu siitä, että se alkoi 1970-luvun alusta lähtien toimia ns. Vertailukohteista True Temperament Systemissä nauhojen mutkaisuus näkyy selvästi ja samoin Earvanan satulassa kompensoinnit kielten pituuksissa ovat selvästi erilaiset eri kielille. Vahvikkeita ei pussissa ole, mutta kitaran kaula kulma runkoon nähden ei ole niin suuri, että erikoistukea tarvittaisiin. FGN tarjoaa rokkaavan ja helpposoittoisen kitaran, jossa on Kaulan viimeistely on karhennettu ja raja vedetään otelaudan päättymisen kohdalle. 42 www.riffi.fi 4/2013 40-43 Fujigen.indd 42 30.5.2013 14.40. Viritinkoneistot olivat nikkelöidyt Gotohit, tukeva valinta, johon moni muukin valmistaja luottaa ensiasennuksissa. Japanilaisen käsityön jälki välittyy Flamesta hyvin. Tähän vaikuttavat lehmusrunko sekä Fujigenin käyttämä näppärä tallaratkaisu: kitarassa on jo melko muhkea sinkkinen peräkappale, johon kielet voidaan jo suoraankin kiinnittää, mutta tässä soittimessa kielet on vielä viety rungon läpi. Näin ollen kielten värähtelyn tehokkaalle siirtymiselle runkoon on tehty kaksinkertaiset mahdollisuudet. Sähköjen kytkeminen paljastaa Flamen rokkaavaksi kitaraksi. Yhtiön nimi viittaa kuuluisaan Fuji-vuoreen. Tuotanto alkoi klassisilla kitaroilla, jotka alkuvuosina olivatkin yhtiön pääartikkeli Japanin markkinoilla. Näihin ovat lukeutuneet Yamaha, Fender Japan (1980-luvun alusta 1990-luvun lopulle) sekä Gibsonin omistama Epiphone. Akustisesti soitettuna sointi on varsin voimakas ja keski/yläpainotteinen. Jumbonauhojen kanssa jo puristusvoiman vaihtelulla on merkitystä intonaatiolle. Flamen intonaatio kuitenkin tuntui asialliselta ja vaikka yhden kielen kohdalla tarvittiin säätöä, se oli erittäin nopeasti hoidettu. Kiinnitykset ja viimeistelyt on tehty siististi ja kitara näyttää hyvältä, kuten tämän hintaluokan soittimelta voikin odottaa. Testikäytössä ei ollut hi-gain-vahvistinta, vain pelkkä mallinnus sellaisesta efekteineen, ja tokihan silloin saatiin riffeille tanakka rypistys. Mainittakoon, että saman Flame-valikoiman kalleimpaan Expert-luokkaan on valittu Seymour Duncanin mikit. Vireisyyden erikoisratkaisu Fujigenin erikoisuuden, Circular Fretting Systemin merkitys intonaatiolle jäi epäselväksi. Edelleenkin yhtiö tekee jossain määrin OEMtuotantoa, mutta keskittyy nyt enemmän oman FGN-brändinsä kehittämiseen. että sitä tuskin erottaa
Sävelet lähtevät ärhäkästi ja nopeampikin tilutus kuulostaa erottelevaiselta. 02-7483932 Tietoa verkosta: www.power-sound.fi www.riffi.fi 4/2013 40-43 Fujigen.indd 43 43 30.5.2013 14.40. Koska tämäkin Fenderin malli on edelleen suojattu patentein ja tavaramerkein, puhutaan FGN-bassostakin luontevasti kopiona. Komea natural-värityksinen jazzari mustalla pleksillä ja vaahteraotelaudalla toi ulkoiselta olemukseltaan ensimmäisenä mieleen sekä ESP:n että Fenderin ja mikäs siinä. Tasavireisyyttä noudattavassa ympäristössä soitin soi ehkä vireisemmin, varsinaiseen soitettavuuteen en huomannut vaikutusta. Jazz ei siis tarkoita tässä musiikillista genreä vaan se viittaa Fenderin ?60-luvulla standardisoimaan bassomalliin. Laatusoittimia, kuten tämäkin. Periaatteessa Fujigen ei tarjoa varsinaisesti mitään sellaista uutta mitä ei olisi jo nähty ? laadukkaita jazzbassoja on valmistettu pitkään monen eri valmistajan toimesta ja tietyssä mielessä Fujigen on yksi tekijä lisää niille markkinoille. Tyydyin vain toteamaan, että tässä on erittäin miellyttävä ja hyvä soitin jolla soittaa mieluusti ja jolla on helppo soittaa. u FGN Guitars Sähkökitaroita ja -bassoja Japanista FGN Neo Classic TeLe ? leppärunko sunburst-värjäyksellä ? vaahterakaula pulttiliitoksella ? ruusupuuotelauta, muuntuva kaarevuus (säde: 250?350 mm). ? 22 nauhaa, Circular Fretting ? mensuuri 25,5 tuumaa (648 mm.) ? Gotoh Magnum Lock -virityskoneistot ? talla kolmella messinkipalalla ? Fujigen ?Hot ?52?-mikrofonit ? hinta: 995 e (sisältää topatun selkäpussin) FGN Flame J-Standard ? lehmusrunko laminoidulla vaahterakannella ? mahonkikaula liimaliitoksella ? ruusupuuotelauta ? 22 jumbonauhaa, Circular Fretting ? mensuuri 24,75 tuumaa (628 mm) ? Gotoh 301-20 -virityskoneistot ? FGN-talla ja peräkappale, kieltenpujotus myös rungon läpi ? kaksi FGN:n omaa humbuckeria, yhteiset säätimet molemmille ? hinta: 1?310 e FGN JMJ-M VNT ? saarnirunko ? vaahterakaula vaahteraotelaudalla ? 22 nauhaa, Circular Fretting ? mensuuri 34 tuumaa (864 mm) ? Gotoh GB-11W -virityskoneistot ? FGN-talla/peräkappale, kieltenpujotus myös rungon läpi ? kaksi FGN:n omaa mikrofonia, omat volumet, yhteinen tone ? hinta: 840 e Lisätiedot: Power-Sound Puh. Rungon läpi vetäminen tuo lisää aina kaivattua sustainia. Myös bassossa on patentoitu Circular fretting -nauhoitus. Mielestäni basso soi tasaisesti vireessä. Sen perusspeksiin kuuluu kaksi mikrofonia, joille molemmille on omat volumesäädöt sekä yhteinen tone. Rungon muotoilu on onnistunut ja ylimmillekin nauhoille pääsee helposti sen ihmeemmin kurottamatta. Ja kuuluisiko tämän hintaluokan kitaraan kiinteä vaahterakansi? Sukellus bassorekisteriin Kitarakaksikon lisäksi Fujigenin mallistosta otettiin testiin JStandard-sarjan jazzbasso. Tuoko Circular fretting sitten jotain uutta ja merkittävää. Soundi on hyvä, soitin tuntuu miellyttävältä kädessä ja soi helposti. En osaa sanoa lyhyen testauksen perusteella. Japanilainen osaaminen loistaa eikä tästäkään soittimesta löytynyt törröttäviä nauhanpäitä tai huonoa lakkapintaa. Se ei mitenkään silti poista sitä, että tässä on hyvä basso. Otelaudassa on 22 nauhaa eli soivaa aluetta on yli kolme oktaavia normivireessä, soitin ei kuitenkaan ole kaulapainoinen. Mikrofonit vaikuttavat olevan ihan kelvolliset, soundiltaan osastoa ihan ok. Fujigenilla on mukava soittaa. Talla on varsin massiivinen ja kie- Perinteen jalostaminen on ollut johtoajatuksena myös basson virityskoneistoissa. let voi vetää joko rungon läpi tai pujottaa tallasta. Viiden pultin kaulaliitos ja jyhkeä talla lisäävät sustainia. sustainia lisäävä tallaratkaisu ja pari makutottumuksia testaavaa ominaisuutta. Vaan miltähän tämä Flame olisi kuulostanut toisenlaisten mikkien kera. Basso oli käytössä kahdella keikalla ja kokeilin myös äänittää sillä ihan kokeilumielessä kotosalla, vire vaikutti olevan kohdallaan
TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVA: TOMMI POSA NUX OD-3, HG-6 ja PT-6 ? vire kohdilleen ja särö päälle! Hyvä vire on lähtökohta kelpo soundille, ja tyylin mukainen särö tunnetusti maukas mauste. Näilläkö se hoituu? N UX on meillä toistaiseksi verraten tuntematon tekijä, mutta kyseessä on kiinalaisen Cherubin alamerkki. Kun itselläni 44 www.riffi.fi 4/2013 44-45 NUX.indd 44 4.6.2013 13.09. Tämä ei näy päälle, sillä tukevat metallikotelot, jämäkät potentiometrit ja liittimet sekä asiallisesti toimivat jalkakytkimet kelpaisivat kalliimmankin hintaluokan tuotteisiin. Ne ovat joustavia, toisesta päästään umpinaisia holkkeja, joiden avoimet päät uppoavat kukin muutamia millejä pohjalevyä kiinni pitävien ruuvien kantoja varten tehtyihin koloihin. Efektipedaalit kitaristeille myydään NUX-nimellä ja tarjolla sillä puolella on niin digitaalisia kuin analogisiakin malleja, mallintavia laitteita sekä myös pikkukomboja. Nyt testattu analogipedaaleiden kolmikko sijoittuu sekä valmistajansa että markkinoiden edullisimpaan kategoriaan. Kokeiltavaksi otettiin kaksi hyvin erilaista säröpedaalia, sekä pelkistetty mutta hienostunut viritysmittari. Jos taas pedaali kiinnitetään velcro-nauhalla efektilautaan, ominaisuudesta on vain hyötyä, sillä koko pohjalevyn saa tasaiseksi pinnaksi hyvin helposti, kun vaan noukkii tassut pois. Vihreä overdrive Vaikka OD-3 vintage-särön Level- ja Drive-säätimet ovatkin peilikuvat erääseen varsin suosittuun ja jäljiteltyyn japanilaispedaaliin nähden, ei mielikuvamaailman sidoksilta voi välttyä. Ja mikäpä siinä, kyllähän Ibanez voi varmasti onnitella itseään siitä, että noin 40 vuotta sitten lanseerattu Tube Screamer on lajissaan ihailluimpien ja jäljitellyimpien joukossa. Kevyt pyyhkäisy sivusuunnassa ponnauttaa tassun irti ja linkutus alkaa. Jos jotakin sopii moittia, niin rasioiden pohjassa olevia heppoisia kumitassuja. Jos pedaalia on tarkoitus käyttää erillisenä, on paras varustaa rasia tukevammilla tassuilla itse. Cherub taas aloitti toimintansa 1998 yhden viritysmittarimallin valmistajana. Nykyisin firmalla on erikseen konttorit Kiinassa ja Amerikassa, ja tuotevalikoimassa apuvälineitä monenlaisista mittareista metronomeihin ja etuvahvistimista rumpupadeihin
Luonteeltaan särö on reuhakkaampaa kuin OD-3:ssa ja hanaa enemmän avattaessa agressiivinen ilme vain tehostuu. HG-6 Distortion (58 e) . OD-3 nosti yksikelaisten mikrofonien keräämät häiriöt hiukan voimallisemmin esiin. Nuppien asettaminen toisiaan vastaaviin asentoihin antaa kyllä jo osviittaa siitä miten saman tyyppisiä itse soundit ovat. Mutta vielä paljon lähemmäs pääsee, kun jaksaa justeerata kuulotuntumalla OD-3:n säätimiä, yhtä hiukan sinne ja toista aavistuksen tänne. Itse asiassa selvin ero pedaaleiden välillä ei ollut soundeissa vaan tyhjäkäynnissä . Ja ohituskytkentä on tässäkin true by-pass -tyyppinen. Mitä maksaa vire? Soundia muokkaaviin ja etenkin sitä parantaviin pedaaleihin kitaristit ovat tunnetusti hanakoita investoimaan, mutta millainen on PT-6-viritysmittarin houkuttavuus, se kun on hieman yllättäen kolmikon hintavin laite. Hienosäädön jälkeen pedaalit ovat kuin kaksoset, eivät täysin identtiset tosin, mutta lähes kuin. TS9 on perussoundiltaan hiukan täyteläisempi ja kermaisempi, vastaavasti OD-3 taas on bassorekisterissä aavistuksen kapeampi ja diskanttipäässä hiukan sähisevämpi, kauttaaltaan hitusen viiltävämmin esiin puskeva. Molemmilla irtoaa kevyt soittotatsilla hallinnoitava reunasärö, ja drivea lisättäessä erottelevuus riittää laajempienkin sointujen sävelryppäisiin. Ihan hintansa väärtti peli, semminkin kun mellevinkään särö ei oikein puhuttele kuulijaa, jos kunnollinen vire puuttuu. u NUX OD-3, HG-6 ja PT-6? Edullisia analogipedaaleita kitaristille . mittari tunnistaa ja ilmaisee minkä tahansa sävelen puhtauden, eikä sen käyttö rajoitu standardivireessä olevan kitaran tai basson stemmaamiseen. Kun virityksen kiintopisteenkin voi valita 435???445 Hz:n haarukassa, saa soittimen täsmäytettyä yhtä hyvin vanhaan ranskalaiseen orkesteriperinteeseen kuin nykyaikaiseen konserttivireeseen. Normaalia alemmas viritetyin soittimin soittaville taas on tarjolla puolen sävelaskeleen pudotuksia neljän portaan verran, joten kitarankin saa E-vireen sijasta soimaan C-vireessä, jos vain kielitys pitää niin löysälle laskettaessa vielä ryhtinsä. Muutama muukin mainio ominaisuus löytyy. Ihan vain intuition perusteella, sillä NUX ei kerro minkälaiselle kytkennälle OD-3 perustuu, eikä suoranaisesti vihjaa TS:n suuntaan. Intuitio lienee kuitenkin oikean suuntainen, sillä näiden pedaaleiden yleisilme on leimallisesti sama, vaikka eroja finesseissä onkin. Helposti aukeava paristopesän kansi on kätevä, mutta vaatii huolellisuutta . PT-6 Pedal Tuner (79 e) Lisätiedot: Lisätiedot: Musiikki Silfverberg Puh. Scoopiksi nimetty säädin sen sijaan on varsin mielenkiintoinen tapaus. Kello kahdentoista asennossa se ei juurikaan vaikuta soundiin, mutta vastapäivään käännettäessä se kovertaa keskialueelle yhä jyrkempää kuoppaa, ja myötäpäivään pyöritettäessä korostaa keskialuetta yhä puskevammin. www.musiikkisilfverberg.fi www.riffi.fi 4/2013 44-45 NUX.indd 45 45 4.6.2013 13.09. irrallinen levy on myös helppo hukata. on sattumoisin ihan hyvässä hapessa edelleen oleva 1970-luvun TS9, oli luontevaa laittaa vihreät rasiat rinnakkain. Kumpaankin suuntaan pääsee todella kauas neutraalitilanteesta, mikä avaa huomattavan laajat sointimaailmat kvinttijunttaukseen soveltuvasta, keskeltä ontosta metallisoundista läpitunkevaan sooloujellukseen asti. Kun gainia on näin roimasti, saa yksikelaisillakin mikeillä ladatulla kitaralla esiin todella sitkaan venyvää ja loppumattomiin kestävää sankarisointia. Särömäärän kasvaessa erottelukyky sulaa pikkuhiljaa eikä suurempien sointujen sävelistä saa enää selvää, mutta parhaimmillaan tämä pedaali onkin alakieliltä piiskattujen viitosten tai oktaavilla laajennettujen kvinttien sekä soolojen soitossa. OD-3:n tavoin tämäkin pedaali tuntuu toimivan yhtä luonnikkaasti niin yksikelaisilla kuin humbuckereillakin. Tone-säädin on perinteinen diskanttihimmennin eikä tuota yllätyksiä. Jos OD-3 on miltei puhtaan soinnin tai hienostuneen pintaroson ystäville, niin HG-6 on sitten oikea valinta läpikotaisin rikki ru sennetusta pitäville. Vaikka säröä on lievimmilläänkin roimasti, tarjoaa HG-6 erittäin laajat mahdollisuudet sen muovailuun. 010 439 3733 Tietoa verkosta: . Jos näitä ei kokeilisi rinnakkain, olisi eroa todella hankala havaita tai pukea sanoiksi. Läpeensä säröllä HG-6 vie soinnin särölle jo gain-potentiometri minimiasennossa. OD-3 Vintage Overdrive (52 e) . Jos viritysmittarin polkaisee jalkakytkimellä pois päältä, ohittaa signaali pedaalin kokonaan (true by-pass), ja jos taas minkäänlaista signaalia ei ilmene viiden minuutin kuluessa, mittari kytkee itse itsensä pois päältä. PT-6 toimittaa asiansa moitteetta, ei vaikuta kitarasignaaliin silloin kun ei ole päällä, sallii muuntelun eri käyttötilanteisiin, ja siinä on kiitettävän selkeä sekä vakaa näyttö. Hyvän alun hankintaperusteille antaa kromaattinen toimintaperiaate
Kun tähän vielä kytketään Micro POGin yläoktaavit, viiveissä soi jänniä hiipuvia ja yhä nousevia kaikuja . TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVA: TOMMI POSA Electro-Harmonix Epitome . tarjovat huomattavasti enemmän hienosäädön varaa. Kaikuu vaikka äärettömyyteen Kitaravahvistimen jousikaiku on melkein kaikilla päällä ainakin jonkin verran, mutta Epitomen Holy Grail Plus?in Spring tarjoaa sille vakavasti otettavan kilpailijan . Sävyn tai kaiun syttymisen ja häviämisen säätövaraa ei näissä ole. Käyttökelpoisia nämä silti ovat. Kokeilunhaluiselle käyttäjälle Flerb tarjoilee erilaisen kaiutuksen, jossa kaiussa soi pikahöystö flangerin kera. Onhan Epitomessa yksi uusikin ominaisuus, jota yksittäisillä laitteilla ei saa aikaiseksi: Holy Grailin Shimmer-painike vaihtaa efektien järjestyksen siirtämällä kaiun modulaation eteen, jolloin kaikusignaalia voidaan höystää, jopa stereona. Shimmer yhdessä Flerbin kanssa antaa tarpeellisen lisäominaisuuden: kaiku muuttuu viive-efektiksi, jonka toistoissa kuullaan miellyttävän analoginen soinnin hiipuminen. Tukeva metalli kotelo vie nyt huomattavasti vähemmän tilaa kuin kolme pientä rasiaa ja kokonaisuus toimii yhdellä virtalähteellä, joka toimitetaan mukana. Tanakan metallikotelon kumitassut eivät ole kovinkaan tiukasti alustaan tarttuvat, eikä virtalähteen liitintä ole tuettu tai upotettu runkoon, mutta nämä ovat vain pieniä moitteen kohteita. Runsasta retroilua Varsinainen veteraani kolmen efektin joukossa on Electric Mistress -chorus/flanger, nyt stereona. Moderneimmat alan laitteet . Varhaiset versiot EHX esitteli jo yli 40 vuotta sitten. Tämä on juuri se paljon kuultu 1970- ja 80-lukujen klassikkolevytysten mauste . Niinpä oli kiinnostavaa päästä kokeilemaan, onko kivojen soundien tuottaminen pedaalilla yhtä helppoa kuin se laitteen ominaisuudet perin pohjin tuntevan asiantuntijan käsittelyssä vaikutti olevan. Toinen syy Epitomen tuttuuteen on se, että laite sisältää kolme EHX:n erillisinä pedaaleina aikaisemmin julkistamaa efektiä, täsmälleen alkuperäisten säätimien kera. yksi kertaa kolme on enemmän Valitaan kolme erillistä, jo paikkansa lunastanutta laitetta, pakataan ne yhteiseen rasiaan ja tarjoillaan sellaisenaan. Saadaan aikaan efektilaite, jolla voi tuottaa perussoundiston lisäksi melko hämmentäviäkin soundimaisemia. L aitetestiä aloitettaessa ei pitäisi olla minkäänlaisia ennakkoodotuksia tai -käsityksiä kokeiltavasta vehkeestä, mutta olin hiukan aikaisemmin todistanut lähietäisyydeltä miten ElectroHarmonixin kokenut esittelijä Felipe Sosa demonstroi Epitomemultiefektin ominaisuuksia. AMT lisää ainoastaan kaiun suhdetta signaaliin . tuohon aikaanhan samanlaista laitetta ei juurikaan muilta valmistajilta ollut, esimerkiksi Bossin ensimmäinen chorus ilmestyi -76 ja flanger -81. Electric Mistressin modulaatiot soivat retrohenkisen rehevästi, joskin säätimistä voi annostella ainoastaan efektin voimak- kuutta ja modulaation nopeutta. kun taas tilakaiku Hall antaa äänikuvan verraten isosta hallista. simulaatio on niin aidon kuuloinen, että melkein voi kuulla jousien väpättävän tankissa. Huonekaiku Room on melko nopea eikä tilan kokoa voi säätää . kuten EHX:n omat Polychorus ja Flanger Hoax . ja kun alaoktaavikin on mukana, kuulostaa kuin äänessä olisi joukko soittajia. Shimmer-tilassa hallikaiun AMT:n veivaaminen ääriasentoon 46 www.riffi.fi 4/2013 46-47 EH Epitome.indd 46 4.6.2013 13.10
chorus/flanger Holy Grail Plus -kaiku . Paketin kaksi yleiskäyttöisintä osiota, Stereo Electric Mistress ja Holy Grail Plus, voi kuitenkin hankkia halvemmalla hinnalla erillislaitteina. u Electro-Harmonix Epitome Kolme laitetta yhdistävä multiefekti . Säätövarojen puitteissa saadaan koko joukko tuttuja ja käyttökelpoisia soundeja, mutta ihan pienien hienosäätöjen mahdollisuuksia ei ole. Kaikki Epitomen kolme efektiä on ostettavissa erikseen, jolloin niiden hinnaksi tulee yli 400 euroa, kun taas Epitome maksaa noin 340 e. Netistä: www.riffi.fi . r i f f i . tilauslomake 0e 8 , 4 3 pos ut + kul 5e 8 , 8 3 pos ut + kul Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfraseerauksen ja sen muuntelun maailmaan. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. 5e 37,8 ipostut l + ku 0e 35,3 + Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyinsijoilla Amerikassa. Itsenäinen jatko-osa vie nyt vieläkin syvemmälle countryi- kitaroinnin t s o p ut kul maailmaan ja soittimen tekniseen hallintaan. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. jättää kaiutukset soimaan loputtomasti. Molempien oktaavien kanssa sointi onkin jo muhkea jättiläinen ja kytkemällä vielä päälle Electric Mistress saadaan urkumaisia monen äänikerran ulottuvuuksia. Yhteenvetona Epitome on selvästikin tarkoitettu keikkakäyttöön, jolloin säätöjä ei tehdä biisien aikana. Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi . neljä erilaista kaikua Micro POG -oktaaveri . B. Mutta val- mistajan efektit tunnetaan kestävyydestään ja tämäkin pedaali voi palvella käyttäjäänsä koko tämän aktiiviuran ajan. Puhelimella: (09) 3475 6380 . EHX ei ole lisännyt Epitomeen mahdollisuutta ulkoisen kytkimen tai ekspressiopedaalin käyttöön. Plussat + asialliset soundit, varsinkin jousikaiku ja mehevät chorus/flanger + efektien yhdistelmillä saa yllättäviä tuloksia Lisää matalaa ja korkeaa Miinukset - vähän hienosäätövaraa Micro POG tarjoaa polyfonisen mahdollisuuden miksata alkuperäiseen signaaliin oktaavia ylä- ja/tai alapuolelta. f i . omat säädöt kullakin efektiosiolla . Tämän sammuttaminen vaatii joko kaiun polkemista pois päältä, jolloin uuden käynnistämiseksi on efekti polkaistava taas päälle tai tarvitaan käsisäätöä kaiun taltuttamiseksi. www.uraltone.com . Kingin perinteikkäästä tyylittelystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden ti- sävyihin. Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Kaikkien mukana cd-levy. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: . 18 etydiä ja valtava määrä harjoituksia sekä nuotein että tabulatuurein ti- kirjoitettuina. Harri Louhensuon soitto-oppaan oivallisissa etydeissä soivat vaikutteet B. R i f f i - j u l k a i s u t www.riffi.fi 4/2013 46-47 EH Epitome.indd 47 47 4.6.2013 13.10. Matalan oktaavin lisääminen ei tee kitaristista basistia, koska pudotettu signaali ei kuulosta ehdalta bassolta, mutta sillä voi jämäköittää säröriffejä tai imitoida pehmeää jazzillista melodia linjan tuplausta. Yläoktaavi puolestaan tuo mukaan 12-kielisen kitaran soinnin jäljittelyä, tosin ylimpien kielien kanssa sointi menee sen kanssa mandoliinin kimeälle alueelle. www.ehx.com Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rock- ja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. EHX ei siis ole lähtenyt linjalle osta-kolme-maksa-kaksi, vaan kolmen yhdistelmä on melko arvokas. polyfoninen oktaaveri ala- ja yläoktaaveille Hintaluokka 340 e Lisätiedot Uraltone . stereotulo, stereolähtö Stereo Electric Mistress
Viimeksi mainitusta saisi sopivan otteen monelta eri suunnalta lähestyttäessä, litteä nuppi taas tarjoaa vain muutaman otollisen lähestymiskulman. Työkaluksi vekotin on siis kalleimmillaankin halpa, mutta onko sellaisesta vastaavaa iloa. sitten on jälleen hellitettävä ote, käännettävä kättä uuteen asentoon, asetel- tava näpit taas virittimelle ja käännettävä seuraava neljänneskierroksen matka. Jostain syystä virittimien nuppimalliksi on vakiintunut litteähkö laattamainen kappale sen sijaan, että akselin päässä olisi jokin lieriömäinen ja sopivasti karhennettu paksunnos. Vaan kun aikaa soittamiselle tuppaa jäämään muutenkin harmillisen vähän, niin tällainenkin huoltoon kuluva lyhyt tovikin tuntuu sitten olevan pois itse asialta. Avun pitäisi löytyä kieliveivistä, jolla virityskoneistoa pääsee kääntämään otetta välillä muuttamatta. Hahlo tallapinnojen nostoa varten on pesän kapeassa päädyssä. 48 www.riffi.fi 4/2013 48-51 Kieliveivit.indd 48 4.6.2013 13.14. vaan kannattaako kallistakaan? Hyvä työkalu on aina hintansa väärtti, huono ei milloinkaan. Hyvällä työkalulla onnistuu, huonolla ei mestarikaan saa kelpo jälkeä aikaan. Hyvä työkalu edistää työn valmistumista, huono saattaa jumittaa koko urakan. Mutta onko kielten vaihtaminen kitaraan sellaista toimintaa, jossa apuväline on todella avuksi? K itaran virityskoneiston nuppi on ergonomisesti aivan käypä silloin, kun kieli on jo hyvin lähellä oikeata virettä ja nuppia käännellään vain vähäsen jompaan kumpaan suuntaan. Toisin on asia vanhaa kieltä pois otettaessa ja uutta vasta paikoilleen asennettaessa, kun kierroksia on veivattavana kymmeniä. Kummassakin on iso kulmikas pesä virityskoneiston nuppia varten ja siihen ruuvilla liitetty ohkainen varsi veivarin tarttua. Asian selvittämiseksi tein ostoskierroksen useamman musiikkiliikkeen kautta ja keräsin kourallisen erilaisia vaihtoehtoja vertailuun. Onko halpa edullista? Testin kaksi edullisinta veiviä, vihreä Galli ja sininen Stagg, ovat lähes identtisiä ja niitä voisi pitää kaikkien veivien prototyyppeinä tai kantamalleina. Hintaa tällaisella kapineella on muutamasta eurosta pariin kymppiin, valmistajasta, mallista ja myyjäliikkeestä riippuen. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA Köyhän ei kannata ostaa halpaa . Siksi rannetta on pakko kääntää lähes ääriasennosta toiseen, mikä ei ole omiaan tekemään puuhasta sujuvaa tahi miellyttävää. Yksittäisen kielen vaihto kitaraan ei ole kovin iso operaatio, eikä edes kokonaisen setin uusiminen niin kauaa vie. Lituskasta nupista saa otteen neljäsosakierroksen, kenties jopa puolenkin kierroksen vääntämistä varten
Jokaisella on jokin oma jipponsa, jolla on pyritty perusveiviä laadukkaampaan työkaluun. D?Andrealla valtteja on kaksi. Pienempi, lankkukitaroille mitoitettu tuki on askarreltu jämäpalikasta kahdella sahausviillolla ja santa Farleyn työkalu on testattu Riffissä 5/2006. Myös käytössä nämä kaksi olivat miltei samanlaisia. OIKEAT TARVIKKEET HELPOTTAVAT TYÖTÄ M uutama apuväline tekee kieltenkin vaihtamisesta huo mattavasti sujuvampaa. Kaulan alle laitettava tuki pitää lavan sopivasti ylhäällä ja kitaran paikoillaan. Tämän ansiosta sama pesä istuu www.riffi.fi 4/2013 48-51 Kieliveivit.indd 49 49 4.6.2013 13.14. Eikä näi täkään materiaaleja tarvinnut kaupasta tätä varten hakea, mielikuvituksella erilaiset muiden projektien jämäpalat voi poimia hyötykäyttöön. Ja kruununa kaikelle: tavallinen mikrokuituliina on erin omainen puhdistusväline. Tallan kielipinnien nostoon ei kummastakaan ollut apua. Hahlot olivat kummallekin akustiselle testikitaralle liian kapeat ja väärän muotoiset, eikä pinni mahtunut hahloon. Sähkökitaristin näkövinkkelistä Galli ja Stagg olivat koko satsin vaatimattomimmat veivit, sillä niistä oli kunnollista apua vain nailonkielisen kitaran kieltenvaihdossa. Molemmissa oli klappia niin sähkö- kuin akustistenkin teräskielisten kitaroiden virittimien kanssa, ja sen johdosta lonksahtelevia veivejä oli hankala pitää kunnollisessa asennossa veivattaessa. ei varsinainen kaunistus, mutta toimiva kevyeen kitaran kunnossapitoon. Riittävän jämäkät sivuleikkurit sopivat kielten ylimääräi sen pituuden katkaisuun. Pehmusteena on askarteluliikkeen paksua huopaa kontaktiliimalla kiinnitetty nä. Viritinnupille tarkoitettu pesä ei ole iso yhtenäinen kolo, vaan se on muotoiltu kahdesta risteävästä, erikokoisesta hahlosta. Samat tuet palvelevat myös kaularaudan ja intonaation säätötoimissa. Ennen puutöihin ryhtymistä samassa tarkoituksessa palveli tukevasta pahvikotelosta ja pakkauspehmikkeestä koostettu esine . Näin käy etenkin strato- ja teletyyppisissä kitaroissa, joiden pieninuppiset virittimet ovat yhdessä jonossa peräkanaa ja hyvin lähellä toisiaan. Kun yhden testiä palvelleen akustisen teräskielisen lavan muoto oli vielä ratkaisevasti soukimmillaan A- ja H-kielten kohdalta, kävi näiden kielten virittäminen täysin mahdottomaksi, kun veivejä ei päässyt pyöräyttämään lainkaan. paperilla. Vaikka Staggin hieman kapoisampi pesä istui aavistuksen napakammin joillekin virittimille, ei sitäkään voi tyköistuvaksi kuvata. Isomman muoto on kopsattu kitarakorjaamolla nähdystä valmistuotteesta ja etuna on soveltuvuus monenlaisiin koppamalleihin. Lisäksi pesät ovat niin syviä, että koko työkalu painautuu hyvin lähelle lavan reunaa ja sen myötä pesän ja kammen nivelkohta törmää helposti naapurivirittimiin. Sen kookkaisiin ja kulmikkaisiin muovinuppeihin isot pesät mallasivat mukavasti ja veivaus kävi luontevasti. Kympin laatua? D?Andrea, Fire & Stone ja Shubb muodostavat oman hintaryhmänsä kymmenen euron tuntumaan. Ruo kailuvälineiden alle tarkoitettu paksu huopainen tabletti, puu tarhatuolin istuinpehmike, tai vaikka moninkerroin viikattu paksu pyyheliina ovat edullisia vaihtoehtoja ja ajavat asian. Kuvan alusta koostuu taustavanerista, johon on liimattu keinosäämiskällä päällystetty retkipatjan palanen. Teräskielet ovat uskomattoman kovia, ja elektroniikkatöissä palvelevat, ohkaisten kuparilan kojen katkaisuun pyhitetyt sivuleikkurit kannattaa pitää yhä erikseen, ja hankkia kielten katkontaan ihan omat, astetta järeämmät leikkurinsa. Farleyn kaltainen monitoimityökalu kaikkine erilaisine sää tötoimiin suunniteltuine terineen on kätevä yleisapu keikalla, mutta kunnollisista sivuleikkureista saa silti paremman otteen eikä työkalu lipsahtele niin helposti kitaraa naarmuttamaan. Kuusikoloavaimetkaan eivät paljoa tilaa vie, joten ainakin pysyvämpään huoltopisteeseen kannattaa hankkia erilliset avaimet yhdistelmätyökalun sijasta. Jottei kitaran runko hankaisi ikävästi kovaa työpöytää vasten, on syytä hankkia pöydällekin jokin pehmuste. Pehmusteena on huonekalujen jalkoihin tarkoitet tua, itseliimautuvaa huopaa
Shubbin kampi on muotoiltu onnistuneesti, mutta varsinainen salaisuus piilee akseloinnissa: akseli kahvan sisällä on samaa yhtenäistä kappaletta kuin pesä ja sen ansiosta Shubbin kampi ei klappaa juuri lainkaan. Vaan miten edellä kuvatut parannukset heijastuvat käytäntöön? Jos veivaaminen ei hotsita, niin Fire & Stonen holkin saa irti ja asennettua joko konevääntimeen tai ruuvimeisselimäiseen manuaalityökaluun. Heppoisasta pesän ja kammen nivelöinnistä huolimatta D?Andrean veivi on selvästi parempi kuin satsin halvimmat. Se istui hieman täsmällisemmin testisoitinten virittimiin, mutta suurin ero on melamaisessa kahvassa, josta saa tukevamman otteen. Ja vastoin päin: uutta kieltä kiinnitettäessä nuppia saa kääntää uutterasti ennen kuin kieli kiertyy riittävän monta kierrosta akselin ympärille. Vinkiksi kerrottakoon, että kannattaa todellakin kiristää uusi kieli akseliin nimenomaan koneistoa veivaamalla eikä kiel tä akselin ympäri käsin kerimällä, koska jälkimmäinen tapa kääntää kielen samalla pituusuuntaansa nähden kierteelle. Veivauksen lisäksi näillä työkaluilla on myös toinen tehtä vä: akustisen teräskielisen kitaran tallassa olevien kielipinnien irrotus. Tähän pallukkaan pitäisi kielten vaihdon yhteydessä saada jotenkin ote, sillä pinni on nostettava ylös kolostaan jotta vanhan kielen saa pois ja uuden tilalle. Tyypil linen pinni on puuta tai muovia ja siitä on yleensä näkyvissä vain jonkinlainen pallukka tai potti. Eroa kuvataan virityskoneistolle ilmoitetulla suhdeluvulla, joka vaihtelee mal lista riippuen. D?Andrean tavoin myös Fire & Stonen kahvaosa on tukeva, ja lieriön kylkiin tehtyjen viisteiden ansiosta työkalusta saa varman otteen. Shubb luottaa yhtenäiseen pesään, joka on kooltaan muuten samaa luokkaa Gallin ja Staggin kanssa, mutta eroaa näistä mataluutensa ja pyöristetyn ulkomuotonsa osalta. Suhdeluku 14:1 esimerkiksi tarkoittaa yksin kertaisesti, että koneiston nuppia on käännettävä 14 täyttä kierrosta, jotta kieltä kiristävä akseli kiertyisi yhden täyden kierroksen. Pienempi suhdeluku mer kitsee nopeampaa kielen kiristämisestä tai löysäämisestä, mutta suuri suhdeluku antaa hitautensa vastapainoksi pik kutarkemman säädön. Pääpointti on, että nuppia joutuu veivaaman ihan toden teolla kymmeniä kierroksia, vaikka pois otettavaa kieltä ei olisi akselin ympärillä kuin muutama kierros. Toinen erikoisuus on laakea kahva, josta saa verrattomasti tukevamman otteen kuin ohuesta puikosta. Fire & Stone Speedwinder tarjoaa sekin kaksi ristikkäistä hahloa, joista toinen on vielä pyramidimaisesti porrastettu niin, että eri paksuiset nupit löytävät oman paikkansa . Myös kielipinnin nostoon tarkoitettu hahlo on onnistunut: työkalu mahtuu ahtaaseen väliin ja pinnin pottipää on helppo poimia kyytiin. Veivaa veivaa? Veivin päätarkoitus on helpottaa kielen kiristystä tai löy säystä silloin, kun kierrettävänä on useita kierroksia. Lisäksi pesä ei ole yhtä syvä kuin Gallin ja Staggin veivissä, joten D?Andrean kanssa ei törmäile niin helposti naapurivirittimiin. Koska virityskoneistot suunnitellaan mahdollisimman hienovarai seen kielen jännityksen säätöön, tuottaa iso nupin liike vain pienen liikkeen kieltä kiristävässä akselissa. Pinni on solakka kiila, joilla varmistetaan tallassa ole vaan reikään pujotetun kielen pysyminen paikoillaan. Tarkoitusta varten kaikissa veiveissä olikin jonkinlainen hahlo, jolla pinnin pää on määrä nostaa ylös. 50 www.riffi.fi 4/2013 48-51 Kieliveivit.indd 50 4.6.2013 13.14. Klappaamisesta huolimatta veivaaminen on suhteellisen helppoa. Toinen tämän mallin erikoisuus on se, että hahlot on muotoiltu melko pitkään holkkiin, jonka toisessa päässä on kuusikulmainen akseli. melko mukavasti useammalle eri viritysnupille. Vastaavasti 18:1-merkintä kertoo, että nuppia on käännettävä 18 kierrosta ennenkuin kieltä pitelevä akseli kiertyy kokonaisen kierroksen. Holkin voi irrottaa kammesta ja asentaa akkuporaan isomman savotan koettaessa. kookkaammat läheltä suuaukkoa, solakammat syvemmältä
Jottei kone pyörisi itsekseen paristoja tyhjiksi työkalupakissa, on liipasimen alle kahvaan laitettu jäykästi lukitusasentoon naksahtava liukukytkin varmistimeksi. Jutussa vertailtujen kieliveivien hinnat suomalaisista musiikkiliikkeistä ostettuina: PowerPeg tarvitsee neljä AA-paristoa voimanlähteekseen. ? ? ? ? ? ? D?Andrea-kieliveivi: 9,95 e Fire & Stone Speedwinder-kieliveivi: 8,00 e Galli-kieliveivi: 6,00 e Shubb-kieliveivi: 10,00 e Stagg-veivi: 2,50 e Ernie Ball PowerPeg: 29,00 e www.riffi.fi 4/2013 48-51 Kieliveivit.indd 51 51 4.6.2013 13.14. Omien kitaroideni kanssa Fire & Stonen Speedwinder ei tulisi kysymykseen, jos ehtona olisi yhden työkalun soveltuminen kaikille niissä käyteyille viritinmalleille. D?Andrean ja Shubbin veiviä voisin sitten käyttää minkä tahansa kitarani kanssa. Jostain syystä Fire & Stonen kuusikulmainen akseli on kuitenkin aavistuksen pienempi kuin suomalaisissa rautakaupoissa myytävien vääntötyökalujen irtoterissä, joten kiinteällä kuusiokoloistukalla varustettuun minikoneeseen sovitus ei ole paras mahdollinen. Speedwinderin kahvan päähän työstetty hahlo kielipinnien nostoon on vakuuttavan näköinen, mutta osoittautui testikitaroiden kohdalla tehottomaksi: kahva on niin leveä, että sen pää törmää naapurikieliin ennenkuin kohde solahtaa hahloon. Shubb on sekin pohjimmiltaan Gallin ja Staggin kaltainen perusveivi, mutta oleellisesti paranneltuna. Onneksi kahvasta saa tukevan otteen ja asian kanssa voi elää. Jos haluaa konevoimaa avuksi, niin irrotettava holkki istuu heittämällä niihin akkukoneisiin, joiden istukkaa saa kiristettyä portaattomasti. Tallapinnien nostelu käy tällä veivillä kuin leikiten. Kympin ryhmä rynnisti Gallin ja Staggin ohi heittämällä. Vaikka ihanteellista työkalua ei näidenkään joukossa ole, niin jokaisella oli vahvuutensa. Viritysnupeille tehdyt hahlot on mitoitettu oivallisesti ja ainoastaan nailonkielisen kohdalla sovitus teki tiukkaa. Vääntimen kiinteässä istukassa on kaksi eri kokoista ristikkäistä hahloa viritinnupeille ja liipasimen painallus yläpäästä pyörittää vastapäivään, painallus alapäästä vastaavasti myötäpäivään. Kokeilun aikana D?Andrea nousi klappaavasta kammen ja pesäosan nivelestään huolimatta niukasti suosikiksi. Vaikka PowerPeg on yleisvaikutelmaltaan vähän muovinen ja jää tuntumaltaan aika kauas esimerkiksi Boschin pienestä, litium-akuilla toimivasta IXO-ruuvinvääntimestä (hintaluokka 50 e), niin tässä seurueessa se on eräiltä ominaisuuksiltaan kerrassaan vakuuttava. Vaikka liukas muovipinta ja suhteellisen iso pesäkolo lonksuvat enemmän tai vähemmän viritinnupin ympärillä, niin toisaalta erinomainen nivel rakenne tukevoittaa käyttöä ja kahvakin on onnistuneesti muotoiltu. Fire & Stonen Speedwinder -työkalussa onnistunein yksittäinen piirre on holkin oivallinen hahlopari, johon suurin osa testikitaroiden viritysnupeista istui ehdottoman tiiviisti. Muiden testikitaroiden kohdalla PowerPegin sovitus eri viritysnuppeihin oli vähintäänkin käypä ja eräissä tapauksissa kirkkaasti yli muiden. Kankeahkolla liipasimella on kuitenkin hankalaa ellei mahdotonta hallita pieniä liikemääriä, eikä oikean vireen lähituntumassa pysty hivuttamaan sulavasti pikkuisen johonkin suuntaan, vaan kone tahtoo nykäistä aina hiukan reilummin. Kielipinnien nostoon ei PowerPeg tarjoa minkäänlaista apua, siihen on hankittava jokin muu väline. Yksittäisen harrastuskitaran ylläpitoon PowerPeg on yliampuva hankinta, mutta useamman kitaran toistuvissa savotoissa, ja esimerkiksi kiertueella harva se päivä kieliä vaihtavalle muusikolle tai kitarateknikolle tällainen koneväännin antanee huomattavan avun. u Koneella on koneen tahti? Uteliaisuudesta otin mukaan myös Ernie Ballin pientä ruuvinväännintä muistuttavan PowerPeg-työkalun, joka pelaa neljän AA-pariston voimalla. Poik keuksena olivat nailonkielisen sekä Gibson SG:n kookkaat muovinuppiset virittimet, jotka eivät mahtuneet Speedwinderin leveimpäänkään hahloon, minkä vuoksi veivi on käyttökelvoton näiden kitaroiden kanssa. Pitkä holkki tekee Speedwinderin veivaamisesta hiukan epävakaata, siitäkin huolimatta että holkkiosan ja kahvan nivel on hyvin tuettu. Samalla se on osoitus siitä, että perusveiviäkin voisi vielä parantaa pelkästään hahlojen mitoitusta muuttamalla. Parhaimmillaan koneväännin on kieltä pois otettaessa ja uuden kielen alkukierrosten käännössä
Ison flyygelin kuuloinen tuhti bassopää sekä kirkas diskanttipuoli kuulostavat harvinaisen hienolta . Tämä on kuitenkin keikkaolosuhteissa pelkästään positiivinen piirre ja kädenojennus miksaajalle, sikäli kun operoidaan kevyen musiikin kentällä. Dynamiikkaa puristetaan kuitenkin vain äänenvoimakkuu- 52 www.riffi.fi 4/2013 52-53 Roland.indd 52 4.6.2013 13.16. Koskettimisto imitoi flyygeliä harvinaisen hienosti. Näihin argumentteihin on panostettukin kiitettävällä pieteetillä. kohti mustavalkoista ihannetta Rolandin ammattilaisille suunnatut sähköpianot ovat usein onnistuneet pääsemään lähelle aitoa soittotuntumaa ja uskottavan kuuloista pianosaundia. TEKSTI: ANTTI SUONIO Roland FP-80 . Mutta vastineeksi siinä kulkee mukana tinkimätön pianokoskettimisto ja monikanavainen kaiutinäänentoisto. Pianoa koko rahalla Vaikka erilaisten toimintojen lista tuotekuvauksessa onkin pitkä, on soittimen pääpaino kerrassaan mainiossa pianomallinnuksessa ja akustisen pianon oloisessa soittotuntumassa. Bassopää on sopivasti diskanttiosastoa raskaampi vastukseltaan ja herkkyyttä löytyy aivan kuten oikeassa kapineessa huopavasaroiden koputellessä teräskieliä. Soittimen äänivalikoimasta ja pianosaundien erinomaisen dynaamisesta reagoinnista vastaa Rolandin kehittelemä SuperNatural Piano -ääniydin. Yleensä jossain näistä ääri laidoista on mallinnuksissa haettu oikoreittejä, mutta nyt täytyy vain nostaa tyytyväisenä peukut pystyyn. Tapa, miten kosketin palautuu ylös ja toisaalta herkkyys jolla pianoa voi soittaa dynaamisesti, on niin lähellä hyvää oikeaa akustista vasarakoneistoa, että soittaessaan unohtaa totaalisesti soittavansa sähköistä versiota. Pianosaundeissa on kuultavissa hienovaraista kompressointia, eli äänenvoimakkuus ei kasva fortissimo-osastolla enää aivan lineaarisesti. Soitin on hieman esimerkiksi RD-sarjan keikkapianoja kookkaampi ja vaatii isomman kuljetuslaatikon. Klassisen musiikin esittämiseen voisi kompressoimaton pianosaundi olla kenties lähempänä akustista ihannetta. niin hiljaa kuin kovaa soitettuna. Uskaltaisin jopa sanoa, että paremmin kuin yksikään aiemmin kokeilemani sähköpiano. Uusi FP-80 onnistuu silti yllättämään huippusuorituksellaan. R oland FP-80 on eräänlainen kombinaatio kuljetusystävällisen keikkapianon ja raskastekoisen kotisoittimen väliltä. Kompromissista ei silti voida puhua
Tikulle voi myös äänittää itse sekä soittoa että lauluosuuksia, ja erillisen sovitteen avulla saa yhteyden myös iOS-laitteisiin. Roland FP-80 Sähköpiano . ?Sata salamaa iskee tulta. nelikanavainen kaiuttimisto Acoustic projection -prosessoinnilla . Päin vastoin, säätää saa elämässä muutenkin ihan riittävästi. Jämäkkäkuorinen Roland FP-80 on saatavana sekä valkoisena että mustana, kiinteillä jaloilla tai ilman. Pianistin soitosta masiina pyrkii haistamaan mahdollista soinnunvaihdosta muutenkin kuin perusmuotoisesta kolmisoinnusta. Tavallaan se antaa pianistin soittaa vapaasti omia juttujaan ja komppiryhmä seurailee perässä, mutta sooloa improvisoivan oikean kädenkin laskeminen mukaan soinnun säveliin aiheuttaa välillä myös erikoisen kuuloisia virhetulkintoja virtuaalibändin kapellimestarilta. pianon oma jalusta: 188 e Lisätiedot: Roland Suomi Puh. superNATURAL Piano -ääniprosessori . Äänen voimakkuuden kasvamatta saadaan piano kuulostamaan oikeasti isommalta ja läheisemmältä, kuin mitä on pienistä sähköpianon kanteen ruuvatuista kaiutinelementeistä totuttu yleensä kuulemaan. Laulajan oman äänen tueksi saadaan napin painalluksella taustakööri, joka mukailee soitettua sointuharmoniaa. (09) 682 4020 www.roland.fi www.riffi.fi 4/2013 52-53 Roland.indd 53 53 4.6.2013 13.16. -filosofian mukaisesti. Mukava toiminto olisi vielä paremmin käytettävissä keikoilla, kun sen saisi soittimesta ulos vielä omissa kanavissaan. Nyt taustaköörit ajetaan miksaajan riesaksi samaan stereosignaaliin pianon kanssa sotkettuina. Yksinkertainen on kaunista Roland FP-80 on rakennettu ?keep it simple. Kovinkaan paljon ei saundeja ja soittimen toimintoja pääse hienovirittämään, vaan RD-sarjan soittimista tuttu jokaisen parametrin säädettävyys on FP-tuoteperheessä karsittu pois. Kaiuttimet on suunnattu tietenkin soittajalle, joten esiintymistarkoitukseen erillinen äänentoisto on edelleenkin tarpeen. Kaupan päälle muu bändi Erinomaisten pianosaundien lisäksi äänikirjastosta löytyy muutamia tuttuja sähköpianoja, sekä ihan kelpo jousi- ja syntikkamattoja, ynnä kolmisen sataa muuta saundia. Sopii yhtä lailla pianistin työjuhdaksi keikalle tai iltojen iloksi olohuoneen paraatipaikalle. Mikrofoniliitännän taakse on kytketty Rolandin lauluprosessoreista tuttua tekniikkaa. Taustakompit ovat ammattimaisesti rakennettuja, mutta melko monotonisia korvatakseen oikeaa taustaorkesteria. Toisaalta kotikäytössä tai keikallakin tarvittavat päätoiminnot löytyvät vähäisten säätimien ansiosta FP-80:n kannesta nopeasti. Varsinkin pianosaundien puolella palaset ovatkin niin mallikkaasti kohdallaan, että ei varsinaisesti tullut sellaista tunnettakaan, että jotain pitäisi päästä säätämään. den osalta, äänen sävy vastaa dynaamisesti aina hiljaisimmasta äänen sytykkeestä isoimpiin iskuihin saakka. Pianon sointi kuulostaa hyvältä kuulokkeista ja stereokuuntelusta, mutta hieno oivallus Rolandilta on myös monikanavainen äänentoisto soittimen omien kaiuttimien kautta. Harmillisesti tarjolla on vain 6,3-millinen jakki, eikä mikrofonien standardiksi muotoutunutta XLR-liitintä. Nämä kategoriat löytyvät yhdellä napinpainalluksella, mutta se haluttu muistipaikka on sitten etsittävä hieman kankeasti plus- ja miinusnäppäimiä nakuttamalla. pölähtää taustalaulajilta yhtä timmisti laulettuna kuin solistiltakin, kertosäkeen sointuja seuraillen. Treenikavereina toki mutkaton ja yhteistyökykyinen trio! Taustabändiin ilmoittautuu vielä pari taustalaulajaakin, nimittäin FP-80:n takapaneelissa on oma töpselinsä myös laulumikrofonille. mikrofonitulo ja lauluharmoniaprosessori . Soittimessa on myös USB-liitännät tietokoneelle ja muistitikulle, sekä tietenkin perinteiset MIDI-liitännät. u USB-tikulta voi soittaa miditaustoja tai WAV-muotoisia äänitiedostoja, ja tempoa tai sävel lajia voi muuttaa Nelikanavaisen Acoustic Projection -kaiutinjärjestelmän ansiosta harjoitteluun sopi koko piano soi täyteläisesti hiljaisemmallakin voimakkuudella. vammaksi. Urkusaundit ovat periaatteessa ihan hyvän kuuloisia myös, vaikkakin urkujuttuja onkin kivempi soitella jollain kevyemmällä koskettimistolla. Presetit on lajiteltu pianoihin, sähköpianoihin, jousiin, urkuihin ja osastoon ?kaikki muut?. hinta: 1?879 e . täyspitkä Ivory Feel-S -koskettimisto . Hermopinnat kiristyvät lähinnä selatessa osastoa ?muut? (296 muistipaikkaa). Piano pitää sisällään myös eri musiikkityylien suuntaan kumartavia taustakomppeja, joiden voi antaa soittaa omaa ennalta tallennettua sointukiertoaan tai komentaa seuraamaan soittajan sointuvaihdoksia
Niinpä Speech eli puhe tarkoittaa bassovasteeltaan kevennettyä, kuivakkaa ja puheen selkeyteen tähtäävää sointia, kun taas Live on lähinnä neutraalia vastetta. aktiivikaiutinten seuraava sukupolvi? Digitaalinen signaaliprosessori auttaa nykyisin myös tavallisen PA-käyttöön suunnatun aktiivikaiuttimen sopeuttamista eri tilanteisiin. Tänä keväänä Frankfurtin messuilla lanseeratuissa aktiivimalleissa on vahvistimien lisäksi kaiutinkoteloihin intregroidut dsp-prosessorit, joilla huolehditaan taajuusvasteen esimuokkauksesta äänimateriaalin ja käyttöpaikan mukaan (speech?/?live?/?music?/?club) sekä kaiuttimen sijoituksen suhteen (lattiamonitori?/?teline?/?seinäkannake). Lisäksi prosessori tarjoaa aktiiviset basso- ja diskanttisäädöt (+/-10 dB) ja muutaman erilaisen bassoleikkurin sub bass -kaiut timen kanssa käyttöä varten. Master volume sijoittuu sekin dsppuolelle. Säätö hoidetaan käsipelillä, automatiikkaa ei sentään vielä tarjota. Prosessoria hallitaan yhdellä kaksitoimisella säätimellä, jonka kierto selaa menuvalikkoa ja parametrejä, ja akselin suuntainen painallus toimii kuittauksena. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Electro-Voice ZLX Powered . Music taas tarjoaa hiukan lisäpotkua bassorekisteriin ja Club sitten vielä roiman annoksen lisää. Vastaavasti asennustapaan ja -asentoon liittyvät valinnat huomioivat lähipintojen aiheuttamat heijastustukset tai niiden puuttumisen sen mukaan, laitetaanko kaiutin jotakin pintaa vasten vai telineeseen. Kahden mallin sarja Sarjaan kuuluu toistaiseksi kaksi täyden taajuusalueen toistavaa mallia, joista kevyempi on ladattu 12-tuumaisella kartiolla ja tuhdimpi 15-tuumaisella. Näyttö on pieni, mutta riittävän kokoinen ja kyllin selkeä navigointiin ja säätöpuuhiin. Edellä luetellut dsp:n esivalinnat pyrkivät huomioimaan ohjelmamateriaalin ominaispiirteet. Kumpaisessakin on painekammioon koteloitu 1,5-tuuman titaanikalvoinen diskantti, ja 90 × 60 as- 54 www.riffi.fi 4/2013 54-55 EV kaiuttimet.indd 54 4.6.2013 13.17. Huomioon voidaan ottaa kaiuttimen vaihtelevat käyttötarkoitukset, toistettavan äänimateriaalin luonne, sekä asennus- tai käyttötapa. E lectro Voicen ZLX-sarjan passiiviset versiot tuotiin markkinoille jo aiemmin
kunhan pienemmän mallin bassokaistan rajoitukset huomioidaan, tai tueksi otetaan erilliset bassokaapit. kolo kaiutintelineelle, mahdollisuus asennuskannakkeen käyttöön Lisätiedot: Hedcom Puh. teen torvi suuntaimena. Kotelon epäsymmetrisesssä muotoilussa on huomioitu eri käyttötavat monitoroinnista yleisöääneen. Isommille areenoille ja kovempaan rock-rytinään tarvitaan joka tapauksessa jo raskaampaa kalustoa. Soundiltaan ZLX-kaiuttimet ovat koruttomasti rokkaavia, eikä hifimäisen siloteltua, pikkutarkkaa ja puhtoista sointia ole varmasti tavoiteltukaan. Kevyemmäksi yleiskaiuttimeksi, etenkin puhetilaisuuksia ajatellen valitsisin 12-tuumaisen mallin. Testikaiuttimessa johto oli tehnyt laajan silmukan, joka ulottui lepäämään aivan kaiutinkartion pintaa vasten, ja alkoi sitten tietyissä käyttöasennoissa rätistä hämmästyttävän kovaäänisesti kaiuttimen bassotaajuuksien mukana värähdellessään. Output taas voi syöttää ketjun seuraavaa aktiivikaiutinta, tai erillistä suppastakin. ZLX-12P . maksimiäänenpaine 126 dB SPL . Niinpä hitusen karheaa ja 12-tuumaisen tapauksessa tietyllä tapaa nokkavasti puskevaa ääntä on tarjolla voimallisesti, ja dsp:n avulla sitä voi muovailla eri tiloihin ja käyttötarkoituksiin tehokkaasti. Dsp-prosessorin vaikutukset ovat myönteisiä ja sekä toisistaan poikkeavia vaihtoehtoja että säätövaraa on riittävästi. Kun maski sitten laitetaan paikalleen, jää johto sen takana kannattelemaan itseään vapaasti. kaikki tähtää itse asian hoitamiseen mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja turhia kruusailematta. Pienen poikkeuksen tekee logon alla etuverkossa tunnelmaa luova led, jonka sininen hohde myös samalla kertoo salin puolelle, että vahvistin on kytketty päälle. 0207 638 608 Tietoa verkosta: www.hedcom.fi www.riffi.fi 4/2013 54-55 EV kaiuttimet.indd 55 55 4.6.2013 13.17. DSP-prosessori käyttötavan, -tilan sekä ohjelmamateriaalin huomiointiin . eri taajuusvasteet löytyvät kyllä piirroksina, mutta basso- ja diskanttisäätimen vaikutusalueita ei kerrota. diskanttitorven dispersio 40°?×?60° . Lattialle, lavan reunalle etufilliksi tai jollekin korokkeelle asetetun kaiuttimen saa ilman erillisiä tukia joko pystyyn, pikkuisen takakenoon tai kyljelleen kaadettuna kulmamonitorin tavoin roimasti kallelleen. Kolme nahkeapintaista kahvaa ovat riittävän kookkaat ja tukevat isokätisemmänkin roudaajan otteelle, ja kumman tahansa mallin nostaa yhden miehen voimilla kätevästi myös tolpan nokkaan. Likaa hylkivä liukas muovipinta ja kaiutinelementtejä suojaavat jämäkät teräsverkot vaikuttavat keikkailun kestäviltä. Ääni esiin Luonnehtisin kumpaakin ZLX Powered -mallia niin toimintojen kuin äänimaailmankin osalta työkalumaiseksi . 15-tuumainen antaa jo tuhdimman alarekisterin, joka pikkukeikalla riittää ihan itsessään jo koskettimiston alaoktaavien ja basson lisäksi kenties vielä bassarin kevyeen tuentaan. D-luokan vahvistimille ilmoitetaan huipputehoksi 1000 wattia hetkellisesti, eikä laulukamoilla keikkaileva kokoonpano jää normitilanteessa pulaan . Estetiikan pääteema onkin nyt muskeli puolella ja sitä riittää. Jos taas on tarkoitus toistaa musiikkia, valitsisin suoraan vain hieman kalliimman 15-tuumaisen version, jonka soinnissa on omaa korvaani miellyttävää, syvempää klangia. u Varsinaisia, omin Electro-Voice ZLX voimakkuuden Aktiivikaiuttimet omalla DSP-ohjauksella säädöin varustettuja tuloja on kaksi. Molemmat kelpuuttavat niin balansoimattoman kuin balansoidunkin signaalin aina mikro fonista linjatason laitteisiin saakka. Aux in soveltuu taustamusiikki soittimelle. hinta: 395 e ZLX-15P . EV:n julkaisema dokumentaatio on näiltä osin kylläkin hieman kevyttä . hinta: 495 e Kummassakin mallissa . Virtajohdon on oltava melko pitkä, jotta maskin voi tarvittaessa riisua johtoa repäisemättä. toistoalue 42 Hz???20 kHz . paino 17,3 kg . maksimiäänenpaine 127 dB SPL . paino 15,6 kg . 12-tuumainen kartiokaiutin . 15-tuumainen kartiokaiutin . Johdon asettelu toisella tavalla poisti ongelman, mutta jonkinlainen klipsi tai muu ohjain johdon kahleeksi olisi kyllä asiaa. Olemukseltaan 12-tuumainen versio on tyypillinen laulukaappi, josta ei ilman sub bass -kaiuttimen tukea kannata basso instrumentteja keikalla juurikaan ajaa. toistoalue 50 Hz???20 kHz . Ajatuksena lienee ollut, että säätö perustuu kuuloon eikä numeroihin ja onhan siinä itua, vaikka mieluusti lukisinkin manuaalista korjaimen toiminta-alueen tunnusluvut. ZLX-12P ja ZLX-15P ovat edullisia, kruusailemattomia, mutta pätevän tuntuisia työkaluja. D-luokan päätevahvistin, 1?000 W . Verkon takana ledille tuo virtaa kahden toistensa ympäri kierretyn jäykähkön johtimen muodostama johto, joka tuotti 12-tuumaisessa testikaiuttimessa yllättävän, mutta helposti korjattavissa olevan pulman. 1,5 tuumaan titaanikalvoinen diskanttielementti
Mieluiten erillisille telineille aseteltuina. Soinnillisesti Ayra 8 on niin samaa perhettä kuin sisarukset vaan voivat olla. kolmen koon kaiuttimia Kotipajoihin, projektistudioihin ja pieniin tuotantoyksiköihin suunniteltu Ayra-mallisto koostuu kolmesta täyden kaistan aktiivimonitorista ja niiden tueksi suunnitellusta erillisestä, aktiivisesta sub-bass-kaiuttimesta. Kokeilussa olivat sarjan pienin ja kookkain pari, Ayra 5 ja Ayra 8. Vaikka bassorekisteri ei ulotukaan elokuvatehosteiden syvyyksiin, niin musiikin tekoon sitä on riittävästi. Sointi on miellyttävän tasapainoinen ja vaikuttaa johtavan suotuisiin johtopäätöksiin . TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: RCF, TOMMI POSA . Kokonaisuus soi levollisesti, eikä vertailukuuntelu testistudion vakiokaiuttimilla tuonut koemiksauksesta esiin dramaattisia muutostarpeita. 56 www.riffi.fi 4/2013 56-57 RCF Ayra.indd 56 4.6.2013 13.18. Nyt ei siis puhuta enää tietokoneen ympärille kootun kompaktin työpisteen monitoreista, nämä kaiuttimet on suunniteltu isompaan tilaan ja hieman etäämpää kuunneltaviksi. tietokoneenkin kumppaniksi Perheen pienin malli saapui kokeiluun valkopintaisena versiona. Vaikka musta tunnetusti hoikentaa, niin tässä tapauksessa väri on kuitenkin se tekijä, jolla suhteellisen kookkaalle kaiuttimelle saisi varmasti hyväksynnän kotikäyttöön niissäkin perheissä, joissa erillistä työtilaa ei ole ja musisointi tapahtuu esimerkiksi olohuoneessa. Ayra 5:llä tehdyn koemiksauksen kuuntelu testistudion vakiomonitoroinnilla avarsi kyllä yleissointia sekä taajuus-akselilla että syvyysvaikutelman osalta, mutta soitinten välinen perusbalanssi ei muuttunut, eikä instrumenttien yksittäisissä soundeissa, panoroinneissa, tai esimerkiksi kaikujen annosteluissa ilmennyt radikaalia korjaamisen tarvetta. Ayra 8 . Isompi malli toistaa kyllä matalammalle, mutta soinnin yleisilme ja luonne on yhteneväinen: bassorekisteri on ryhdikäs, keskialue täyteläinen ja diskantti lempeä. Koteloiden pohjassa on leveät ja suhteellisen paksut solukumikaitaleet, jotka toimivat sekä liukuesteenä että vaimentavat ainakin jonkin verran kotelon värähtelyn siirtymistä kaiutinta kannattelevaan pintaan. Mallitunnusten numerointi kertoo suoraan kartioelementin halkaisijan tuumina. Sekä kummankin kumppaniksi soveltuva Ayra 10 Sub. U lkomitoiltaan Ayrat ovat melko kookkaita ja perheen pieninkin malli vaatii reilusti tilaa itselleen. Olemus on positiviisessa mielessä huonekalumainen, ja mukavasti juhlava. Äänivaroiltaan Ayra 5 riittää lähikuunteluun kotipajan ohella pienessä tarkkaamossa, eikä välitöntä tarvetta sub-bass-kaiut- timelle ole. ison tarkkaamon lähikaiutin Yksi Ayra 8 vastaa ulkomitoiltaan suurinpiirtein kahta kyljelleen kaadettua ja päällekkäin pinottua Ayra 5 -kaiutinta. Diskanttiyksikkö on ilmeisestikin kaikissa sama, mutta elementtien keskinäisen sovituksen vuoksi jakotaajuutta on laskettu alaspäin kartiokoon kasvaessa. Kaikissa Ayra-sarjan kaiuttimissa on AB-luokan kytkennöillä toimivat vahvistimet, joille ilmoitetut teholukemat luonnollisesti kasvavat aina mallin myötä. Ayra 5
Toivelistalle laitan kuitenkin jonkinlaisen bassoleikkurin, jolla ylimääräistä alakertaa voisi vaimentaa silloin, kun kaiutin on pakko sijoittaa niin lähelle jotakin pintaa, että se aiheuttaa basson ylimääräistä korostumista. RCF:n pitkä kokemus kaiutinvalmistajana näkyy ja kuuluu Ayramallistossa. 020 747 9340 www.audico.fi säädöt: volumen ja diskanttitrimmin. Ayra 5 Ayra 8 Ayra 10 Sub 55 Hz???20 kHz 106 dB (SPL) 110° 70° 1. Koko taajuuskaista ajetaan ensin sub-bass-kaiuttimelle, jonka jakosuodin poimii alimman kaistan Ayra 10:n itsensä toistettavaksi ja ohjaa ylemmän taajuuskaistan sitten eteenpäin lähtöliitäntöihin, joista signaalit viedään monitoriparille. Jakotaajuutta voidaan säätää 50?120 Hz:n haarukassa ja sub-bass-kaiuttimelle on myös oma tasonsäätönsä, sekä polari teetin kääntökytkin vaiheistuksen sovitusta varten. Vahva veikkaus on, että tästä kokeilusta pois jäänyt Ayra 6 istuu yhteiseen linjaan sekin. Säätöjä Ayra-monitoreissa on niukasti, mikä lienee aivan perusteltu ratkaisu todennäköistä käyttäjäkuntaa ajatellen. Suppasen toistama alue tulostuu ääneksi monona, yläkerta säilyy stereona. Ayra 5:n omaan toistoon erillinen lisäbasso toi huomattavasti syvyyttä ja jyhkeyttä. Kaiuttimen ja sen takana olevan seinän etäisyydestä riippuen taajuusvasteeseen syntyy korostumia ja kuoppia, jotka saattavat vääristää kuuntelua rajustikin. Luonteva sijoitus on tarkkaamon etuseinän luona, jolloin sub-bass-kaiuttimesta taaksepäin suuntautuva ääni tekee mahdollisimman lyhyen kierroksen ja syntyvä vaihe-ero jää minimaalikseksi. Nämä varsin edulliset kaiuttimet soveltuvatkin monen kokoisiin pajoihin ja monenlaiseen käyttöön, olipa toimenkuvana elokuva- tai pelimusiikin teko, sävellysja sovituspaja, tai perinteinen musiikkiäänitys ja -miksaus. u Erillisen sub-bass-kaiuttimen käyttöön on useampia mahdollisia syitä. Toisinaan monitorien sijoitus tuottaa akustisen häiriötilan, joka täytyy saada korjattua. Häiriö johtuu siitä, että bassotaajuuksilla kaiutin ei suuntaa ääntää tehokkaasti eteenpäin vaan säteilee ylt. On joko tarpeen kuulla sellaisia bassotaajuuksia, joita pääkaiuttimet eivät toista, tai sitten halutaan kuulla bassoa lujempaa kuin monitoreista saa irti. ympäriinsä. Jos bassotaajuudet leikataan pois, poistuu häiriökin, mutta eipä kuullla bassojakaan. Ratkaisu on sälyttää alarekisteri erilliselle sub-bass-kaiuttimelle, joka sijoitetaan niin, että vastaavaa ilmiötä ei synny. Jos kuuntelun pitää kattaa laajempi alue kuin yhden ihmisen oma työpiste, tai ympäröivä huone on kovin iso, on Ayra 10 ilman muuta tervetullut tuki matalan rekisterin toistoon. Ayra 8:n on jo ratkaisevasti tanakampi bassotoistoltaan ja sen potku riittää suhteellisen isonkin tarkkaamon tarpeisiin. kupoli 8? 1800 Hz 30 W 80 W alle 290 e 35???130 Hz 113 dB (SPL) 10? 50???120 Hz 250 W alle 400 e www.riffi.fi 4/2013 56-57 RCF Ayra.indd 57 57 4.6.2013 13.18. Harvalla on akustiikan mittauksiin tarvittavia laitteita tai tietotaitoa, joten äänenvoimakkuuden ohella diskantin säätö -6 dB:n vaimennuksesta yhden desibelin korostukseen asti on turvallinen ratkaisu, jolla yleisilmettä voi justeerata, eikä riskiä toiston pilaamisesta ole. Poikittaissuunnassa kannattaa hakea sijoituspaikkaa jonkin verran huoneen keskilinjalta sivuun, ettei kaiutin jää turhaan sivuseinien väliin muodostuvaan kuolleeseen kohtaan. Kun häiriön aiheuttaneet bassotaajuudet toistetaan sub-bass-kaiuttimella, voidaan pääkaiuttimista leikata vastaavat taajuudet pois. RCF Ayra Edullisia aktiivimonitoreita ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? Toistoalue: Maks. Ayra 6: hinta alle 230 e samat simppelit Lisätiedot: Audico Puh. kupoli 5? 2100 Hz 20 W 35 W alle 180 e 45 Hz???20 kHz 110 dB (SPL) 110° 110° 1. Tarvittaessa Ayra 10:n tuo silti myös sille annoksen jykevyyttä. Mallikas mallisto Valmiin materiaalin kuuntelu Ayra-kaiuttimilla tuki miksaus kokeen perusteella syntynyttä vaikutelmaa perusterveestä soinnista, jossa on kotikaiuttimille tyypillistä miellyttävää täyteläisyyttä ja diskantin diplomaattista pehmeyttä, mutta silti studiokäyttöön riittävän täsmällinen alakerta sekä kyllin erotteleva keskialue ja ylärekisteri. Tarvetta sub-bass-kaiuttimelle? Sub-Bass mukaan Ayra 10 soveltuu kummallekin koeparille niissä tilanteissa, joissa basso syystä tai toisesta kaipaa tukea. Taaksepäin lähtevä osuus äänestä törmää kaiuttimen takana olevaan seinään ja mikäli se on kyllin tukeva, kääntyy siitä paluumatkalle kohti kuuntelupistettä. Kiertomatkaan kuluu aikaa ja tuon ajan verran viivästynyt bassoaalto summautuu sitten kaiuttimesta suoraan kohti kuuntelupistettä lähtevään ääneen. äänenpaine: Suuntaavuus (vaaka): Suuntaavuus (pysty): Diskantti: Bassoelementti: Jakotaajuus: Vahvistinteho (diskantti): Vahvistinteho (basso): Hinta: Ayra 5, 6 ja 8 tarjoavat
Mikrofoni kalvo seuraa ilman liikkeitä, ja muuntaa ne sähköisiksi signaaleiksi. dostama kokonaisuus. Tärkeimmät äänenpaineen sietoon vaikuttavat tekijät ovat mikrofonikapselin rakenne ja mikrofonin virtalähde. Tästä seuraa, että kaksi saman kokoisilla kalvoilla toteutettua mikrofonia voivat kuulostaa keskenään hyvin erilaisilta, kun taas kaksi eri kokoisilla kalvoilla toteutettua mallia voivat kuulostaa keskenään hyvinkin samanlaisilta. Kalvon halkaisija vaikuttaa silti aina tiettyihin teknisiin ominaisuuksiin, joiden perusteella mikrofoneja voidaan luokitella. Mikrofonin hyvyys ei kuitenkaan suoraan riipu ainoastaan kalvon koosta (sen paremmin kuin mistään muustakaan yksittäisestä parametrista) vaan kyseessä on aina monen tekijän muo- Pienen mikrofonikalvon oma kohina (self noise) on suurempi kuin suuren kalvon. Luonnollinen kohina johtuu ns. Suuren TEKSTI: EERO ARO KUVA: TOMMI POSA mikrofonikalvon MYYTTI Myytin mukaan suurikalvoiset mikrofonit toistavat matalia taajuuksia paremmin kuin pieni kalvoiset mikrofonit. Peruskohinan taso ilmoitetaan A-painotettuna desibeliarvona. Keskikokoisiin mikrofonikalvoihin ei näytä liittyvän suuria intohimoja. Suurikalvoisia mikrofoneja pidetään ennen kaikkea lämminsaundisina ja siksi sellainen laitetaan mielellään laulusolisteille ja niille instrumenteille, joista halutaan pehmeä ja lämmin sointi. Kalvon koko ei kuitenkaan ole ainoa mikrofonin saundiin vaikuttava tekijä ja soinnilliset erot ryhmän sisällä voivat olla isompia kuin niiden välillä. Mikrofonin oma kohinataso on myös mikrofonin dynamiikka-alueen alaraja. Pieni mikrofonikalvo on jäykempi kuin suuri, mistä syystä se on herkempi ilmamolekyylien pommitukselle kuin suuri kalvo. Näin toimittaessa voidaan seuraavat, omin otsikoin käsitellyt tekniset ominaisuudet liittää nimenomaiseen kalvon kokoon. Kohina M ikrofonit voidaan jakaa pienikalvoisiin ja suurikalvoisiin. Tuumaperusteisen maailmankäsityksen mukaan suuria ovat halkaisijaltaan 3/4 tuumaa eli noin 20 mm suuremmat kalvot. Mikrofonikalvon ja kondensaattori 58 www.riffi.fi 4/2013 58-59 Suuri vs pieni.indd 58 4.6.2013 13.20. Niinpä ominaisuuksien jaottelu kalvon koon mukaan on mielekästä vain, jos verrataan keskenään saman laatuluokan mikrofoneja. Käsitys saattaa perustua siihen, että kaiuttimien bassoelementti on suuri ja diskantti pieni. Vahvistimen elektroniikasta aiheutuu pikkuisen lisää kohinaa. Särö Pienikalvoiset mikrofonit pystyvät käsittelemään säröytymättä suurempia äänenpaineita kuin suuret. Pienen kalvon suurempi kohina johtuu osittain tästä. Brownin liikkeestä eli ilmamolekyylien jatkuvasta lämpöliikkeestä. Ilmamolekyylit pommittavat mikrofonikalvoa kaiken aikaa jopa täysin äänettömässä paikassa. Kohinataso tarkoittaa sitä äänenpainetasoa, jonka synnyttämä jännite on yhtä suuri kuin luonnollisen kohinan aiheuttama jännite. Mikrofonin tehtävä ei kuitenkaan ole ilman liikuttaminen, niin kuin kaiuttimen. Pieni kalvo ei myöskään ole yhtä herkkäliikkeinen kuin suuri, joten sen signaalia joudutaan vahvistamaan enemmän. Pieninä pidetään halkaisijaltaan alle puolen tuuman, eli noin 13 millimetrin kalvoja
Mutta vaikka suurikalvoisen mikrofonin taajuusvaste näyttäisi paperilla epätasaiselta, niin subjektiivinen kuulovaikutelma voi kuitenkin olla miellyttävämpi kuin pienikalvoisella mikrofonilla. Suurikalvoisten mikrofonien lämpimän saundin maine on saattanut syntyä myös vanhojen kondensaattorimikrofonien myötä. taustalevyn ja -kammion koko ja muoto, taustalevyn rei?itys ja etäisyys, materiaalit ja ilmaventtiilin toiminta. Suurilla taajuuksilla suurikalvoisten mikrofonien taajuusvaste laskee. Pienen kalvon taajuusvaste on mikrofonin pääsuunnan lisäksi myös muissa (off-axis) suunnissa tasaisempi kuin suuren kalvon. Koska pieni mikrofonikalvo on kevyt, sen taajuusvaste on suurilla taajuuksilla tasaisempi. mikrofonin taustalevyn etäisyydestä riippuu, kuinka laajasti kalvo pääsee liikkumaan taustalevyyn koskettamatta. Mikrofonikalvoon verrattuna kaiutinkartion hyötysuhteen on oltava parempi, sillä kaiutin joutuu muunta maan suhteellisen suuria energiamääriä. Suorakaiteen muotoisella kalvolla on myös muita ominaisuuksia. Taajuusvaste yltää myös aivan riittävän korkealle. Suuri kalvo Mikrofoni vs. Käytännössä suurikalvoisia mikrofoneja käytetään kuitenkin nimenomaan lähimikrofoneina ja ne suunnataan suoraan äänilähteeseen, joten epätasaisesta off-axis taajuusvasteesta ei juuri ole haittaa. Ehrlundilla on kolmion muotoisia kalvoja ja Milabilla ja Pearlilla suorakaiteita. kuin suuren, sillä pienen ja kevyen mikrofonikalvon transienttitoisto on parempi kuin suuren. Dynamiikka-alue Pienikalvoisten mikrofonien dynamiikka-alue on yleensä yhtä laaja tai laajempi kuin suurikalvoisten. Suurikalvoisen mikrofonin suuntakuvio voi keskitaajuuksilla olla esimerkiksi hertta, mutta matalilla äänillä lähes pallo. On vaikea rakentaa kartiota, joka toimisi erinomaisesti koko äänitaajuusalueella, sillä suuren kaiutinkartion vä rähtelymoodit värittävät ääntä. Mikrofonin suuntakuvio ja taajuusvaste saadaan halutuiksi tietynlaisella mikrofonikapselin rakenteella. Mutta kuten sanottu, periaate ei ole käänteisesti sovellettavissa mikrofoneihin. Akustisiin mittauksiin tarkoitetut mikrofonit ovat pääasiassa pienikalvoisia ja joidenkin taajuusvaste yltää pitkästi yli sadan kilohertsin. Kun rumpukalvoa lyödään eri kohdista, niin se soi eri tavoin. Tämä johtuu siitä, että kalvon pienentyessä itseiskohina kyllä lisääntyy, mutta samalla voimakkaiden äänenpaineiden sieto muuttuu paremmaksi. Taajuusvaste Sekä pieni- että suurikalvoiset mikrofonit toistavat matalia taajuuksia yhtä hyvin. Kalvo värähtelee eri laisissa ns. Esimerkiksi Neumann U47 -mikrofonissa oli käytännössä sama kapseli kuin Neumannin ensimmäisessä CMV 3 -kondensaattorimikrofonissa vuonna 1928, mutta kalvon materiaali vaihdettiin myöhemmin kestävämmäksi. Useimpien mikrofonien taajuus vaste jatkuu kuitenkin varsin suorana noin kymmenen kilohertsin paikkeille, joten yläpään toisto riittää mainiosti lauluäänelle. Mittauskäytössä signaali ja kohina pystytään kuitenkin erottamaan toisistaan analysointivaiheessa, joten kohina ei ole ongelma. Teoriassa pienikalvoisen mikrofonin toisto on myös täsmällisempää ja ?tarkempaa. Muun muassa tästä syystä kaiuttimien taa juuskaistat on jaettu eri kaiutinelementeille. Mikrofonin suuntakuviosta voidaan tehdä esimerkiksi matala ja leveä. Nämä ovat kuitenkin poikkeusratkaisuja, yleisin malli tulee näillä näkymin yhä olemaan pyöreäkalvoinen mikrofoni. Valmistajien mukaan pyöreiden mikrofonikalvojen haittana on preesens-alueen korostus. Lisäksi säröytymis rajaan vaikuttavat polarisointijännitteen suuruus ja virtalähteen syöttökapasiteetti. Herkkyys ja transienttitoisto Suuri mikrofonikalvo on herkkäliikkeinen pienilläkin äänenpaineilla, joten suurikalvoiset mikrofonit ovat herkempiä kuin pienikalvoiset. Todellisuudessa suorakaiteen muotoisilla kalvoilla on vielä enemmän resonansseja kuin pyöreillä, mutta useat matalat korostumat eivät kuulemma ole yhtä korvaan pistäviä kuin pyöreiden kalvojen resonanssit. Monesti taajuusvastetta muokataan myös sähköisesti. Nyrkkisäännön mukaan mikrofonikalvon taajuusvaste on korkeilla taajuuksilla sitä epälineaarisempi, mitä suurempi kalvon halkaisija on. u Pienikalvoisten mikrofonien vahvuuksia ovat suuri dy namiikka-alue, hyvä äänenpaineen sietokyky, laaja taa juusvaste, hyvä transienttitoisto ja tasainen taajuusvaste myös off-axis-suunnissa. Suurikalvoiset puolestaan ovat herkempiä, ja ne ko hisevat vähemmän. www.riffi.fi 4/2013 58-59 Suuri vs pieni.indd 59 59 4.6.2013 13.20. Kaiutinkartio on suhteellisesti pehmeämpi ja taipuisampi kuin mikrofonikalvo. Tähän vaikuttavat mm. kaiutin Sekä mikrofonikalvo että kaiutinkartio ovat pyöreitä värähteleviä kalvoja, samalla tavalla kuin rummun kalvo. Mittamikrofonit eivät ehkä sovellu kaikkein parhaiten musiikkiäänitykseen. Saundiero Eri kokoisten mikrofonikalvojen saundieron syy saattaisi olla, että suurikalvoisen mikrofonin resonanssitaajuus on matalampi kuin pienikalvoisen. Vanhoissa kondensaattorimikrofoneissa on myös putkivahvistimet, jotka vaikuttavat saundiin. Pieni kalvo Oma kohina korkea matala Herkkyys pieni suuri Kolmio ja suorakulmio Äänenpaineen sieto suuri matalampi Taajuuskaista laaja kapeampi Dynamiikka-alue suurempi pienempi Transienttitoisto parempi hyvä Kolme ruotsalaista mikrofonivalmistajaa käyttää muita kuin pyöreitä kalvoja. Liikeradan laajuuteen vaikuttaa myös kalvon jäykkyys. Pyöreä kalvo värähtelee lukemattomilla muillakin tavoilla kuin vain keskikohdaltaan edestakaisin, männän tapaan. Teo riassa suuren kalvon alimmat moodit ovat alemmilla taajuuksilla kuin pienen. Käytännössä mikrofonikalvo käyttäytyy kuitenkin mäntämäisesti koko ääni taajuusalueella. Kaiutinkartioissa moodit ovat kriittisempiä. moodeissa, esimerkiksi puolikkaissa, jolloin kalvon toinen puolisko nousee samanaikaisesti kun toinen laskee. Myös mikrofonikalvo värähtelee periaatteessa samalla tavalla, mutta se on niin jäykkä ja kireä, että värähtelymoodit ovat kuuloalueen yläpuolella
Todella hyvä, ?smooth? soundi, eli todellinen rock-skeba, joka myös näyttää aivan briljantilta, hän summaa tyytyväisenä. u www.auroraguitars.fi 60 www.riffi.fi 4/2013 60 Millä vedät.indd 60 4.6.2013 13.22. -levyä, tuottajamme Pekka Laine tuli oikein katsomaan, että vedätkö tosiaan etumikillä. Aikoinaan ostin matkalla terassille heräteostoksena Tokai Goldtopin, jota taas tapani mukaan modailin. -albumin julkaisseen Stala & SO.:n Sami J. Kun hioin kaulan takaa lakat pois, niin sieltähän paljastui oksankohta, mikä nyt tavallaan Tokai-meininkiin hieman kuuluukin. . Yleensähän ne ovat kuin vetäisi pipon syvälle päähän. Kaulasta tuli todella hyvä, joten seuraavaksi halusin sen ympärille uuden rungon. Ajattelin, että olisi nastaa, jos peukalopuolella olisi lihaa, mutta ilman että soittonopeus kärsii, Sami perustelee. Kitara miellyttää Aurasta myös Seppälän ?59-mallin mukaisten mikrofonien vuoksi. . Sen molemmat mikrofonit ovat Aurora Chili -mallia. . Tämä on ensimmäinen kokeilemani Les Paul, missä sillä kaulamikilläkin oikeasti jotain tekee. Sanonkin aina Kaitsulle, että yllätä minut!, ja siinä hän on todella usein onnistunutkin, Sami kertoo. Lesu ilman pipoa A Lämminhenkinen yksityiskohta Koivu-customissa on kuva Samin edesmenneestä äidistä. uranen demosi viime vuoden Turenki Tonefest -tapahtumassa Kai Seppälän Aurora-kitaroita, joten luonnollisesti myös keikkakalusto on pelkkää Auroraa. . Pyysin sitten Kaitsua rakentamaan todella hyvän Les Paulin, koska lähtökohtaisesti en siis ole mikään Lesu-jätkä. Tämä siitä huolimatta, ettei hän ole koskaan kokenut itseään varsinaisesti Les Paul -soittajaksi. . Kaulalakkauksesta en ole oikein koskaan pitänyt, joten senkin olen yleensä hionut pois. Lopulta kaulaprofiilista tehtiin puolikkaan pisaran mallisesti epäsymmetrinen. Lakkakin oli tuolloin vielä lähes märkää. Kitarassa on leppärunko vaahterakaulalla ja erillisellä vaahteraotelaudalla sekä kaksitoiminen kaularauta. Minulla oli Ibanez RG, jonka vein Kaitsulle ja pyysin tekemään siihen uuden stratomaisen vaahterakaulan ilman varsinaista lakkausta. TEKSTI JA KUVAT: TIMO ÖSTMAN Millä vedät, Sami J. (Stala & SO.) Keväällä uuden ?Play Another Round. pohjustaa. Tässä vaiheessa kuvaan astui Seppälä soitinrakentajana. . Itse olin aluksi skeptinen, sillä jos on hyvän soundin löytänyt, niin siinähän pysytään vaikka kuinka surisisi tai pärisisi. Olen todella tarkka soundista, ja kuulen heti ensimmäisestä äänestä, toimiiko vai ei. Hän otti asiakseen tehdä kitaran vuoden ?59 Les Paulin pohjalta. Samalla hän fiksasi omia modauksiani ja haukkui kädenjälkeäni, Sami nauraa. Tämä johti tilaukseen, jonka esikuvana toimi Ibanez RG -sarjan muotokieli. . Itse halusin ohuemman ja ilman lakkaa, joten uhkailin, että ?jos sä et sitä hio, niin sitten minä.... Nuorempana se lähti ihan selkeästi rahanpuutteesta, ja siitä on sitten syntynyt aika pelkäämätön asenne. Mutta kun lähtee käsin jotain hiomaan, niin kaikkihan sen tietää miten siinä käy..., Sami J. Kaula profiilista väänsimme kättä, koska hän teki siitä ensin ?59 mukaisesti todella pölkyn. Talla taas on Ibanez Edge -tuplalukkomallia. Pariksi kitaralle tehtiin Koivu-custom, jonka loimukoivukansi lepää kevyessä mahonkirungossa. Kaikenlaisia kitaroita on ollut, ja aina olen niitä modaillut. Se valmistui juuri ja juuri parin vuoden takaisiin Euroviisu-karsintoihin. Kai teki mieluummin uuden kitaran, josta tuli sitten tämä valkoinen Aurora-custom. Aurasen kohdalla modaus vei custom-kitaroiden käyttäjäksi. on DiMarzion Evolution ja kaulapuolella Seppälän valmistama yksikelainen stratomaisen soundin vuoksi. Olen vaihdellut mikkejä, switchejä ja kauloja. Kun teimme uutta ?Play Another Round. Tallamikrofoni Samin Aurora-kolmikon täydentää Les Paul -malli. Teetin Kaitsulla nauharemontteja noihin kitaroihini
010 830 3800 | www.starlike.? ROCKNET Performance Audio Networks (EN) www.kawai.fi Soitinrakennus, h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi A-Designs, Antelope Audio, API Audio, Apogee, ASL, Bricasti, Burl Audio, Cartec, Chandler, Crane Song, d&b audiotechnik, Danfield, Dave Hill, Direct Out, Empirical Labs, Event, Focal Professional, Kush Audio, Latch Lake, Lavry, Lindell Audio, Little Labs, Mojave Audio, Placid Audio, Primacoustic, Radial, Royer Labs, Røde, SSL, Sonnet, Signex, Sommercable, Telefunken-Elektroakustik, TK Audio, Universal Audio. SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.riffi.fi 4/2013 61-63 Palveluhakemisto413.indd 61 61 5.6.2013 15.19. PRO GEAR www.hedcomshop.fi Hedengren yhtiö, puh. (09) 6828 4600, www.hedcom.fi kellokukantie 4, 01300 vantaa | p. Maahantuonti PALV E L U HAK E M I S T O
www.facebook.com/ESPFinland F-Musiikki Helsinki Kaisaniemenkatu 7 F-Musiikki Vantaa Antaksentie 4 F-Musiikki Espoo Martinsillantie 10 F-Musiikki Turku Viilarinkatu 1 face-to-fa MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi . 5627 1240 MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila . M u s i i k k i k a u p pa lähelläsi Euroopan edullisin äänentoisto- & musiikkiliike www.stpaulssound.fi p. 0400 274 485 Verkkokauppa www.f-musiikki.fi Tarkemmat tiedot www.f-musiikki.fi 62 www.riffi.fi 4/2013 61-63 Palveluhakemisto413.indd 62 5.6.2013 15.19. Puh. Puh. 09 . 720 60 660 kauppa on auki 24 h KIVIJALK A ROCKS! KATSO AUKIOLOAJAT KOTISIVUILTAMME! P PA LVEL U HA KEM IS T O www.musamaailma.fi Rekisteröidy kanta-asiakkaaksemme ja olet mukana tarjouspostituksissa. Rekisteröitymällä sinulla on myös mahdollisuus osallistua kilpailuihimme, joissa on aina mahtavia palkintoja. ce parasta palvelua P www.musamaailma.fi MM Soundi 5_13.indd 2 6.5.2013 14.03 Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa P. 050 592 4085 tai (09) 224 35822 PARANSIMME MAAILMAA! MUSAMAAILMAN UUSI UPEA VERKKOKAUPPA ON AVATTU! Autamme toteuttamaan unelmia. MUSAMAAILMA since 1985 www.facebook.com/Musamaailma . 09
tilauslomake www.riffi.fi 4/2013 61-63 Palveluhakemisto413.indd 63 63 5.6.2013 15.19. Asiallisia käyttötestejä . testattu RCF:n Ayra 5 -kaiutinpari. Palkinnon lahjoitti Audico Systems Oy ja sen arvo on noin 360 euroa. Lisäksi arvotaan viisi kitaranmuotoista Kingston Data Traveler Guitar (8 Gt) muistitikkua, jotka lahjoitti Kingstonin markkinoinnista Suomessa vastaava OSG/Viestintä. ONNETAR ON PUHUNUT! Edellisen kipailun palkinnon, Plutoneium Chi-Wahpedaalin, voitti Tapani Vaahervaara Mikkelistä. Onnea voittajalle! Varmista omasi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai internet-sivustomme tilauslomakkeella. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. Mahdollinen työaineistoveloitus on 35 e. Riffin ilmoituspalvelu toteuttaa ja tarvittaessa suunnittelee ilmoituksen. Kysy tarjousta! Palveluhakemisto . Mielenkiintoisia haastatteluita . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi - laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (7 numeroa): ? ? ? ? ? 42 42 42 90 90 mm mm mm mm mm × × × × × 30 mm = 560 e 50 mm = 845 e 100 mm = 1?380 e 30 mm = 845 e 65 mm = 1?695 e Hintoihin lisätään alv 24 %. Hinnat koskevat valmista aineistoa. HARMAA Tulossa: Riffin palveluhakemisto on edullinen tapa tavoittaa kaikki musiikkialan asiakkaat. Ilmoitustilaa myydään seitsemän numeron paketteina, joten jakso kattaa kätevästi koko vuoden. Puh. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan pääpalkintona tämän numeron sivulla 56. PALV E L U HAK E M I S T O Kielotie 4, Tikkurila Puh. 010 439 3730, ma-pe: 10 -18, la 10 -14. www.vantaanmusiikki.fi H. Käyttökelpoista tietoa Mutta ensin kesäloma? koeta onneasi onkimisen ohessa myös osallistumalla Riffin kesäkisaan. Täytä Riffin nettisivuilla oleva palautelomake ja klikkaa lähetä-nappia elokuun 15. päivään 2013 mennessä
Käy tin niin sanottua perse edellä puuhun -metodia ja onnistuin. pääkaiuttimista L-R sub näyttää ja valitettavasti myös kuulostaa tältä. Kuva 2. Keskelle ripustettu end fire toimii hyvin 100 hertsillä yksinään. Kuva 3. ja keskisubista ilman viiväs tystä näyttää aika hurjalle. Ei näin. Kuva 4. Vaan näin. Tämä on paras taideteos, mitä sain aikaiseksi tutkiessani L-R-n ja subien kombinaatiota jakopisteessä. Pääkaiuttimia tarvitsi hieman viivästää. Kuva 5. on simuloituna tilanne, jos subit olisi sijoitettu vasemmalle ja oikealle. Kuva 2. Saarinen selvittää Kuusaasalin 100 hertsiä K uusankoskitalon Kuusaasalin kaiuttimet ehtivät palvella 12 vuotta, ennenkuin tuli jälleen vaihdon aika. Olin suun nittelijana silloin edellisellä kierroksella ja päädyin samaan tehtävään nytkin. Äänilähteitä tulee siis olemaan väkisinkin kolme. Sub-kaiuttimet ripustettiin keskelle edelli sessä jutussani esiteltyyn end fire -muotoon. olen etsinyt mallinnosohjelmalla mielestäni parhaan mahdollisen suuntakuvion tälle pyydykselle. Isoin kysymys on kuitenkin, mihin laitetaan mittamikrofoni, jotta tämän suuntaavuuden toteutuminen saadaan varmistettua? Kuvassa 5. samat miehet olivat talon puolesta vetämässä projektia aikanaan hekin. Jouko kysyi, että taasko ne kaiuttimet pitää uusia. Ja kuten kaikki valveutuneet lukijat muistavat, eteenpäin saadaan oikea-aikaista matala taajuussignaalia maksimaalisesti. Kuva 1. Mistä mitataan? 100 hertsiä Suurin opetus tässä tarinassa on se, missä kohtaa katso moa sovitin pääkaiuttimien ja suppasten vaiheen keskenään samaan aikaan saapuviksi. Kaikissa simulointikuvissa taajuutena on 100 hertsiä, koska tällä taajuudella sijaitsee vasen-oikea-pääkaiuttimien ja sub-kaiuttimien jakopiste. Oli todella mutkatonta ja helppoa toimia vanhojen tuttujen Joukon ja Jukan kanssa . Sitten laskettiin ja ihmeteltiin naureskellen ajan kulumista. koko komeus ilman viivettä. Kuvassa 4. Tätä jakopistettä korkeammat taajuudet tulevat vain pääkaiuttimista ja matalammat tietenkin subkaiuttimista. Kertauksen vuoksi kuvassa 1. Vaiheesta ajan löytäminenkin jo onnistuu monelta. Suppasia on pari kappaletta, joten end fire ei vielä kovasti vaimenna taak se, mutta hieman kuitenkin. Istuin hetken siis parilla eri jak karalla ?eri puolilla pöytää?. Starlike toteutti urakan ja pääkaiuttimiksi tuli L?Acousticsin Kiva-linjasäteilijä. olen hakenut softalla mittapisteen, jossa Right ja sub saapuvat samaan aikaan. Musta piste oikean pääkaiuttimen akselilla kuvaa mittapistettä kun impulssit ovat samanaikaiset kyseisestä pääkaiuttimesta ja sub-kaiuttimista. 64 www.riffi.fi 4/2013 64-65 Saarinen-Muusikkona413.indd 64 4.6.2013 13.24. Tässä tapauksessa oikea viive oli pääkaiuttimille 2,1 ms. Aika on helppo mitata. Siihen kohtaan mikrofonin salissa laitoin ja lopputulos vastasi hienosti odotuksiani. kertoo meille kuinka samainen 100 hertsiä käyt täytyisi, jos kyseinen taajuus tulisi ainoastaan keskeltä end fire -suppasista. Mutta kun tämä taajuus tulee kuulumaan kaikista kol mesta pisteestä, niin avataanpa kuvaan 3. Talon henkilökunnastakin löytyi tuttuja naamoja vaikka kuinka. Kun projekti viime viikolla valmistui osallistuin myös kaiu tinjärjestelmän hienosäätöön
Heräsin siis siihen kun ikkunala sia lyötiin sisään. Jamien mer kitystä ei tosiaankaan kannata aliarvioida. . Pitää jaksaa yrittää pitkäjännitteisesti, miettii Jouni. . Rytmiikka on musiikissamme hyvin keskeistä tietenkin, mutta harmonisesti se on pääsääntöises ti yksinkertaisempaa. haastattelussa Jouni Isoherranen P ariisi on Lontoon ja New Yorkin ohella yksi maail man tunnetuimmista keskuksista myös musiikin suhteen. Johtoroolissa on Djelin soittama Kora, Mandingues-kulttuurista läh töisin oleva 21-kielinen, erikoinen, hieman kitaraa muistuttava soitin. . Eräs heistä on alun perin Oulussa syntynyt Jouni Isoherranen, jonka joku saat taa muistaa vuoden 1991 Tenavatähti-kisoista. Muusikkona maailmalla Oululaisella basistilla riittää vientiä Pariisissa . Sosiaalisuus ja avoi muus ja iloisuus on myös tosi tärkeää ja korostunutta. Suomessa töitä löytyi melko helposti ihan rock- ja humppa-pohjalta. Itse puhun suju vasti tätä nykyä kuutta kieltä: suomi, ruotsi, hollanti, italia, ranska ja espanja. Siinä sitten tajusin, että nyt on tosi kysymyksessä ja ryntäsin kelteisilläni hakemaan siivouskomerosta luutaa ja Sodankylän sissikomp paniasta saatua sissipuukkoa. Realistisesti on välttämä mätöntä esimerkiksi Pariisissa varautua siihen, että alle 1000 euron kuukausibudjetilla on Pariisissa mi nimissäänkin miltei mahdotonta selvitä ! Loppukaneetiksi Jouni muistuttaa, että hymy auttaa monessa kohtaa, jos ei muuta keksi! Linkkejä: . www.myspace.com/ isoherranenjouni Kesäterveisin, Kari Antila www.riffi.fi 4/2013 64-65 Saarinen-Muusikkona413.indd 65 65 4.6.2013 13.24. Toinen vuosi oli hankala, koska alun huuma oli ohi ja todellisuudessa töitä, joista makset taisiin kunnolla oli vaikea löytää. Jouni on myös julkaisemassa pian omaa, tänä vuonna äänitettyä soololevyään. Töiden hankkimisen lisäksi jo ihan asuminen Pariisissa saattaa olla aikamoista seikkailua, eikä koskaan ei tiedä, mitä seuraavana päivänä tapahtuu . Myös kin totisemmatkin hahmot hyväksytään bändeissä Suomessa helpommin, tuumaa Jouni, ja jatkaa: . Jameista ovat minunkin tärkeim mät muusikkotuttavuuteni löytyneet. Muuten on vaikeaa löytää hyvää bändiä. Täällä on osattava basistina kyllä tosi paljon eri laisia musiikkityylejä hyvin. Kukapa ei yhdistäisi Edith Piafia Pariisiin, tai vaikka Django Reinhardt tyyppistä jazz-kitarointia Montmartren kukkulan kahviloihin. Jameihin on heti yritettävä osallistua niin paljon kuin vaan pystyy. www.djelimoussaconde.com . Kilpailu on kovaa. Tuol loin vasta yhdeksänvuotias Jouni soitti kitaraa ja lauloi La Bamba -kappaleen, myyden kultalevyn verran. Jounin matka kulki sen jälkeen musiikkiluokkien läpi Helsingin Metropolian muusikkolinjalle ja myö hemmin Gentin kuninkaalliseen Konservatorioon, josta hänellä on muistonaan Jazzmusiikin Maisterin paperi. Nyt ura Pariisissa on mukavassa nousussa. ? Ensimmäinen vuosi vierähti vähän turistina ja oli niin paljon kaikenlaista uutta , että oli vaikea saada mistään kiinni. Näillä varustettuina hyökkäsin murtautujia kohti juuri, kun he olivat kiipe ämässä sisään ikkunasta. Uudella suosiota saaneella soololevyllään ?Djeli. Taisivat pelästyä puukolla ja luudalla varustautunutta vaaleaa pitkätukkaista Tarzania sen verran, että pötkivät karkuun aika vauhtia, naurahtaa Jouni, vaikka sanoo pelästy neensä kyllä tapahtumaa tosissaan. Vastapainoksi Pariisi on tarjonnut myös muka via tapahtumia, ja moni-ilmeistä sosiaalista elämää. Ranskalaisista viineistä ja monien maiden kulttuu reista Jouni kertoo oppineensa paljon viimeisen nel jän vuoden aikana. Pääsin Djelin bändiin, josta on nyttemmin tullut pääprojektini. Bändit olivat staattisempia ja sa moja kavereita käytetään Suomessa aika lailla. hän on pyrkinyt tuomaan tra ditionaaliseen Mandingues-musiikkiin myös hieman myyvämpää tanssittavampaa tunnelmaa perinnettä kuitenkaan unohtamatta. Entä millaisin eväin kannattaisi varautua, jos mie lii lähteä muusikoksi Pariisiin? . Seikkailunhalu pitää olla voimakas, koska seik kailuahan tämä paljolti on. Pariisissa soittajat vaihtuvat rivakammin ja hy vän soiton lisäksi pitää osata olla ulospäin suuntau tunut seuramies. Djelin musiikki perustuu länsiafrikkalaiseen Man dingues-tyyliin, jossa musiikin pohja on traditionaa lisissa kappaleissa ja rytmiikassa. Eri kansallisuuksien ja kulttuurien miksaus heijastuu myös muusikoin työnkuvaan. . Kolmantena vuo tena tutustuin guinealaissyntyiseen Koran soiton mestariin Djeli Moussa Condeen, joka oli työsken nellyt mm. Myös monet vaikkapa Maurice Ravelin tunnetuista pianoteok sista on sävelletty Pariisissa. Musiikkielämä Pariisissa on yhä vireää ja vetää uusia tekijöitä puoleensa. Taloudellisesti kannattaa myös varautua, sillä Pariisista on vaikea löytää vuokrahuonetta alle 600 euron kuukausivuokralla. Se on haastavaa, mutta toisaalta tyypillistä täällä. Mikäli maailmalle mielii on uskottava tulevaisuuteen eikä pidä luovuttaa vaikka vastoinkäymisiä tulisikin vastaan. Djelin mukana on töitä riittänyt ja olen keikkaillut Afrikan ja Ranskan lisäksi monissa muissa Euroopan maissa hänen kanssaan. Tällä hetkellä noin puolet Jounin keikoista on freelance-pohjalta ja puolet Djelin bändissä. Tänä aamuna heräsin siihen, kun asuntooni yritettiin murtautua. Salif Keitan ja Cesaria Evoran bändeis sä. Avoimuus ja toisaalta myös itseluottamus on tärkeää. Kieliä on tärkeää puhua hyvin ja erityisesti ranskaa tietenkin
Ei kotimainen julkaisu, enkä viittaa Imaginaerum-projektiin, tehtäköön se oitis selväksi. Mikään ei auttanut, ja timpurin kuukauden työ, viimeinen keikka, jäi vaille korvausta. ??? Toistaiseksi minulla on ollut hyvä tuuri. Mitä halutaan. ?Netistä löytyy pätkä.? Sekin tiedettiin, että suomenkieliseen dubbauk seen oli varattu summa, joka kuulosti vakavasti otettavalta. ?Joku toimintakohtaus siinä on, mutta siitäkin pitäis saada pari versiota. Mutta ei. Nimenomaan minun piti jättää tarjous. Koko juttu oli täynnä lupauksia ja suuren maailman tuntua, puhuttiin isosta budjetista ja levityksestä vaikka minne. En osannut laittaa tarjoukseen riviäkään, sillä en tiennyt mistään mitään. Onko käsitystä, millaisia teemoja on mietitty. En vain uskaltanut hypätä projektiin vailla riittävää tietoa. Rokotin tarjouksessa kunnolla, ja heppu tuumasi paluuviestissä summan olleen ?aika ison, vähän suomenkielisen dubbauksen kustannuksia suuremman.. Semmoinen yleissöpö ja hassu sävy siinä on.. Kyselin lisätietoja, mutta sain tietää vain summittaisen keston. Dramatiikkaa. Hmm, jos leffaa levitellään edes kymmeneen maahan, se maksaisi tekijänoikeuskorvausten kera ton ja ton verran. Alangon päiväkirja ?Tarjouksessa leffamusa? J okin aika sitten tuli eteen mielenkiintoinen projekti. ?Uudet lauteet ja sellaista.. Juoni. Toimintaa? Hassuja juttuja ja naurunremakkaa. ?Ai jaa. no, mitäs ei kysellyt tarkemmin . vedoten. Pyydettiin tarjousta, sokkona. ?Ai miks?. Vaimensin kilinän. ??? on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. KUVA: VILLE JUURIKKALA Pikagoogletuksen jälkeen jotakin marginaalista löytyikin netistä, mutta saalis oli tarjouksen pohjaksi yhtä tyhjän kanssa. Halusin kuitenkin tietoa kiivaasti, osaksi siksi, että moinen projekti olisi ollut mukava välipala piakkoin alkavan projektin alle. Vastasin, että on varmaan paras kokeilla jotakuta muuta musantekijäksi, sillä kalenteri alkaa olla täynnä kaikenlaista . Musaa leffaan. Perkele. Silloin suutuin. Olisin tiennyt oitis muutamankin kelpo tyypin, mutta muita nimiä ei haluttu. ?No siinä on semmoinen maailmanpelastusjuttu.. Nielin kohoavan kiukun ja ylpeyteni, ja jatkoin sivutoimista pommitusta siirtyessäni vähitellen pitkän pelimusa projektin esityöstövaiheeseen. ??? Jatkoin härkkimistä ja tökkimistä aikani, mutta joka kerta tuntui siltä, että kukaan ei oikeasti haluakaan saada tarjousta . Timpuri laittoi tarjouksen, joka hyväksyttiin, ja puolet summasta siirtyi oitis timpurin tilille. Timpuri saapui ?mökille?, ja hätkähti tajuttuaan herran olleen vuorineuvos; mökkisauna olikin 160-neliöinen rantakylpylä. Välimatkaa naapuriin on paljon. Sitten tuli taas viesti: ?Tarvitaan se sun tarjous nyt kiireesti.. Tietokonegraffaa vaiko stoptime. Musaa leffaan? Teostovapaasti. mikä olikin ihan totta, en pidä asiakkaalle valehtelusta, sillä piirit ovat pienet. ja vuorineuvos vielä haastoi kaverin käräjille ?toimitusvaikeuksiin. Tarina on tosi, ja jäi timpurin viimeiseksi työksi. Dubbausta kalliimpi. Yhteistyökumppanini arvostavat musiikin merkitystä, itselleen ja tuotteilleen, ja minä arvostan asiakkaitani. Kunpa tasapaino ei koskaan järkkyisi. 66 www.riffi.fi 4/2013 66-67 Alanko413.indd 66 30.5.2013 11.19. Kyllästyin säätämiseen ja päädyin herrasmiesratkaisuun, jossa hinnoitellaan palvelukset niin korkeiksi, että asiakas voi kieltäytyä menettämättä kasvojaan. Miekkonen uuvahti kesken ankaran projektin . ?Erilaisia teemoja.. Olikohan kyseessä joperuonansuupikkutyttöasussa-söpö ja haha-hassu, vaiko painivat-pandakarhun-poikaset-bambumetsässä-söpöhassu? ?Eti netistä se demopätkä mistä mä puhuin.. ?No kun se on yksi juttu säveltää orkesterille ja toinen juttu nojata syntikan koskettimeen 45 sekkaa?. Pikkuisen hälytyskellot kilisivät kohdassa ?musan pitäis olla niinku ei-teostohommaa?. tai ainakaan mitään kovin vakavasti otettavaa. Päähenkilöt. No oota, mä kysyn skriptin ja klippejä.? ??? Ajattelin, että heppu palaisi piakkoin, tai vaikka huomenna, mutta seurasikin monen päivän hiljaisuus. Olen varma, että omatkin räppänät olivat kiinni. ??? Tuli mieleen kertomus, jossa mies kysyi timpurilta mökkisaunan remonttitarjousta. ?Vissiin graffaa joo, tai stoptaimia.. Haluttiinkohan minuakaan? ??? Hivenen ärtyneen puhelun myötä kävi ilmi summittainen tyyli ja muita perusasioita, mutta annetut speksit olivat tyyliäkin summittaisemmat. Just. Laitoin välimiehelle jokusia viestejä, joissa yritin saada selville leffaan liittyviä asioita, ehkä nähdä Sen Klipin tai stillejä, jotta pääsisin jyvälle tyylistä. ?Ei tietoa, tai no, on.. Työtä kolminkertaisesti. Dubbaukset oli suunniteltu tehtäväksi myös usealla muullakin kielellä, joten päättelin firman suhtautuvan vakavasti levitykseen. Ei skriptiä, ei klippejä. Onneksi puhelimesta oli akku lopussa. Naapuri kertoi, että huutoni oli kuulunut heidän olohuoneeseensa, vaikka kaikki ovet ja ikkunat olivat olleet suljettuina
Myynnissä kesäkuusta alkaen. VC-1-SH SDI to HDMI VC-1-HS HDMI to SDI VC-1-DL kaksisuuntainen HDMI/SDI +frame synkka www.rolandsystemsgroup.fi 66-67 Alanko413.indd 67 30.5.2013 16.41. Alan arvostetuimpien ääniteknikoiden suosimat Capture-sarjan äänikortit antavat miksauksellesi edellytykset onnistua. Matalimmatkin bassot jytisevät ryhdikkäästi jo ennen ekvalisointia ja diskantit soivat erottelevina ja raikkaina. Uusi Studio-Capture täydentää malliston sisältäen mm. 12 VS PREAMP etuastetta dynamiikkaprosessoinnilla, 4 linjatuloa, 10 ulostuloa, 4 digimikseriä monitorointeja varten,. HDCP tuki, 3G-SDI tuki, audion embeddaus, PC/MAC editori. THE MOMENT www.roland.fi Hyvä äänikortti muuttaa ratkaisevasti työskentelyäsi musasoftan kanssa, kun voit olla varma, että sait kaiken talteen ilman äänen värittymistä. Lue lisää www.roland.fi LUOTTOPAKIT Rolandin jämäkät videomuuntimet ovat ammattilaisen työkalusalkun uudet luottopakit. Häviötön muunnos takaa pettämättömän kuvan laadun. Ominaisuuksia mm
play along -versio. Kaikki harjoitukset ja etydit on kirjoitettu nuottien lisäksi tabulatuureina, ja käytännöllisten sormitusten löytämistä helpottamassa mukana on myös otelautadiagrammeja. Kirja soveltuu myös sellaisille soittajille joiden nuotinlukutaito on jäänyt vähemmälle harjoitukselle. Perustiedot kitaransoitosta ja kohtuullisen hyvä soittotaito ovat kuitenkin tarpeen kirjan opiskelussa. Suositushinta 35,30 e Just Pickin? Jarmo Hynnisen tuore soololevy tarjoaa 12 kappaleen annoksen kantrikitaraa parhaimmillaan. kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun Groove In . kun pentatonisesta ei voi enää ottaa, lainataan jazzista? Rytmi Elää . näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille? MUUT Luova studiotyö . Oman soiton harjoittelua varten jokaisesta kappaleesta on mukana myös pelkkä säestysosuus eli ns. RUMPALEILLE Riffi-julkaisut löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Ja Kitara Komppaa Pitkän uran tehneen kitaristi Heikki Markkulan oivallinen DVD:n ja kirjan uunituore yhdistelmäpaketti opastaa sormi sormelta yleisimmät sointuotteet ja näyttää lyönti lyönniltä miten akustisella kitaralla kompataan nuotiolaulut ja poppiveisut. Loistava tapa aloittaa säestyspuuhat kitaralla! Suositushinta 26,75 e Brazil . sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä Flam Out . syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen KITARISTEILLE Country Guitar Workshop II Ansioituneen kitaristi-pedagogi Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi aikanaan kiitosta jopa country-musiikin synnyinsijoilla, Amerikassa. Jatko-osa vie nyt vieläkin syvemmälle country-kitaroinnin maailmaan ja soittimen tekniseen hallintaan. Country Guitar Workshop II on kuitenkin täysin itsenäinen kirja, jonka opiskelu ei vaadi ykkösosan läpikäymistä, vaan se sopii myös ensikosketukseksi aihepiiriin. Kirjan 13 kitaralle sävellettyä instrumentaalikappaletta on soitettu malliksi pakettiin kuuluvalle CD-levylle. soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Tutustu sisältöön lähemmin: www.rif fi.fi 68 Takakansi413.indd 68 30.5.2013 10.52. tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena? Rokkibändin ABC . Mukana pidempiä versioita CGWS II:lla olevista kappaleista sekä viisi sellaista biisiä, joita oppikirjassa ei ole. Suositushinta 14,65 e Blues Station . klassikkoteos antaa vankan pohjan blues- ja rock-kitaroinnille Rhythm & Blues Workshop . rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun Tilaääni . äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin Suomalainen kitara 2000-luvulla