Nro 4 -201 4 H inta 9 ,50 E Elements Music – kohti kansainvälisiä hittilistoja! Ben Miller Band – juurimusaa kotikutoisin soittimin Jukka Backlund, tuottaja: ”Sä pystyt vuodessa myymään platinaa Saksassa, kunhan olet vain tarpeeksi lahjakas, ulospäin suuntautunut ja fiksu.” 01 Kansi414.indd 1 25.8.2014 13.21
Olisiko jo korkea aika käydä Keravalla. INTRO MUSIC OY Paasikivenkatu 4, 04200 Kerava | puh. 09-2940757 | info@intromusic.fi AVOINNA MA-PE KLO 10-18, LA 10-14 02-03 Ilmoitukset.indd 2 25.8.2014 13.16. D5 P3S P5S 89,- 39,- 45,- K167 K267 129,- 229,- Perception 120 99,- Perception 420 199,- D40 89,- WMS420 249,- C3000 149,- Tarjoushinnat voimassa 1.9-30.9.2014. Ja tietysti sopivilla tarjoushinnoilla. Intro Musicista kaikki AKG-tuotteet tarjoushinnoin! Intro-Musicissa esillä laaja valikoima AKG:n tuotteita rokkikäytöstä DJ-keikalle ja studioon
s t u d i o t e c . Concert Sound Intellivox Installed Sound Integration HiQnet Audio Architect-ohjelmisto yhdistää äänensiirron ja -ohjauksen ainutlaatuisella tavalla. 0207 512 300 sales@studiotec.fi w w w. Suunnittelu, ohjelmointi, käyttäjäystävällisyys, diagnostiikka - aina kustomoituihin käyttöliittymäpintoihin asti. Ovi auki myös vallitseville verkko- ja äänensiirtoprotokollille: Dante, MADI, AES. Johtavien äänilaitevalmistajien yhteinen kieli on HiQnet. f i ® 26.8.2014 11.46. Älykästä sopivuutta kaikkiin audiojärjestelmiin Harmanilta! hiqnet.harmanpro.com PRO AUDIO 02-03 Ilmoitukset.indd 3 Studiotec Oy Kuusiniemi 2, 02710 Espoo puh
Altaalla V ika ei ollut musiikissa itsessään, se oli varmasti kelpo laatua omassa genressään. Jokainen aikakausi mainitsin klassikot Elviksestä alkaen ja toisessa kuulostaa omaltaan ja pelkkä tuttu soundi olisi riittänyt päässä kreikkalaisen kansanmusiikin, niin johan maail- hyvän lomamielen syntyyn, etenkin jos aika ajoin masta sellaiseen hahloon soitettavaa löytyy. Musiikki soi, illalla kenties kymmenen pintaan tai ehkä vasta puolen edeskäypä istui pitkästyneenä tiskiin nojaillen, ja yön paikkeilla ja bailut olisivat jatkuneet aamuun asti, aikani bum-ksih-biittiä kuunneltuani arvelinkin ajan homma olisi ollut juuri kuten pitääkin. Uusi sivistyssanakirja, 12. Iloinen tilaaja ei ainoastaan maksa mielellään, hän voluumilla, sopivan vaihtelevasti ja turhaa kiihkeyttä avaa usein buffetin bändillekin ja saattaa jopa suosi- tavoittelematta. Uskomaton asenne, ajattelin itsekseni ja tuumin Ensin olisi kannattanut haarukoida altaan ympärillä aikaansa viettävien ikiä ja pohtia millä vuosikymmenillä nuo ovat oikein nuoruutensa eläneet. Niiden nimittäin ollut ongelmaa, baarilla oli. Asia oli Jokaisella ikäluokalla on omat muistonsa nuoruus- kuitattu, musiikki ei vaihtunut ja jutun juju jäi baarin- aikojen musiikista ja kaikkein varmin tie tunnelman hoitajalta yhä oivaltamatta. Jos baaria olisi aivan baarin tuntumassa oleili väkeä pitkin päivää, pyöritetty edeskäyvän ikätovereille, se olisi avattu mutta baarissa kauppa ei käynyt. Tuli huoleton olo ja sillä terassilla teki tella loistavaa pumppua muille juhlien järjestäjille. nostos = kotiinpaluu, algos = tuska), koti-ikävä, kotimaan kaipuu, ikävä, kaipaus – nostalginen, haikean muisteleva, ikävöivä, surumielinen. Mutta silloinpa edeskäypä tajusikin mistä kiikastaa: ”Onko sinulla ongelma house-musiikin kanssa?” Typertyneenä kakistelin, että ehkäpä sitten tosiaan T ällaisen nostalgian varaan kannattaisi laskea myös cover-bändin keikkasettiä sommiteltaessa. mukaan olisi solahtunut joku tunnetumpikin ikihitti. on, jos soiva musiikki kerran on housea. Heidän kassaansa kilisivät lomabudjetin nekin eurot, jotka olisivat saattaneet muuten päätyä hotellin allasbaarin hyväksi. Kävelin baariin osattu lukea tilannetta, profiloida asiakaskuntaa eikä kysymään, otetaanko musiikkitoiveita vastaan ja laatia oikeanlaista strategiaa. ainekset nostalgiselle soittolistalle, jonka kaikki kappa- Siinäpä sitten haarukoin mahdollisia esimerkkejä, leet olisivat tuntuneet kotoisilta, vaikka ne olisivat jotka voisivat tulla kyseeseen ja jos yhdessä ääressä olleet uppo-outoja kuulijoille. vastuuhenkilöpä vastaamaan hymyn kera, että jo vain sellainen sopii. Varsinaisesti minulla ei nostoon juhlissa on ruokkia noita muistoja. Siitä olisi saatu noiva biitti tuntuu vähän repivältä. mieli käydä lounaalla ja kahvilla, tilata jäätelöannos uinnin päälle ja nauttia virvokkeita. Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja Nostalgia, (kreik. kautta aukeaa tie yhteisymmärrykseen hyvästä Minulla oli vapaus siirtyä seuraavaksi päiväksi rannalle, jonka terassilla soitettiin populaarimusiikin klassikoita kaikilta vuosikymmeniltä, melko hiljaisella meiningistä – bändillä sen luojana, juhlien järjestäjälle viulujen maksajana. Mutta nyt ei olevan kypsä toisenlaiselle musiikille. Sitten olisi ääneen, että ehkä tämmöisellä helteellä myöhäiseen seuraavaksi tutkittu, minkälainen musiikki noina iltapäivään sopisi joku softimpi meno, kun näin domi- aikoina soi radiossa ja myi levyinä. Mitä saisi olla. PÄÄTOIMITTAJALTA Älä ylenkatso nostalgiaa – laske sen varaan! A ihe nousi mieleen uneliaan rantakaupungin uneliaan hotellin autiosta baarista. painos, Otava1993 4 www.riffi.fi 4/2014 04-05 Pääkirjoitus414.indd 4 27.8.2014 10.45
Irtonumeron hinta on 9,50 e. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. KÄYTTÖTESTIT 40 Zildjian Kerope HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Jukka Backlund Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 – ikimuistoiset sessiot Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 – juurimusaa juurisoittimilla Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Eero Aro Kalle Heino Pirkka Isotalo Misha Koivunen Timo Koskinen Niko Laasonen Tommi Saarela Reima Saarinen Eeva Vänskä Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA 12 Ben Miller Band 14 Venytettyä aikaa ja pakattuja riimejä – laululyriikan hyökyaalto vei riimimyllyläiset 17 East Funk Attack – itäistä ärhäkkyyttä etsimässä 22 Leonardon kitarat – kitaratutkimusta EU:n avulla 24 Elements Music – biisintekijöiden tienraivaaja 28 Kuopion kaupunginteatteri syntyi uudestaan Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 24 RIVAKAT PIKAKOKEET 36 Änäkäinen Rumble – kaiutinkaappeja puusepän otteella YHTEYSTIEDOT 37 D’Addario NYXL Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Riffi ilmestyy vuonna 2014 kuusi kertaa. 50 Roland System-1 46 – yksi raami, monta syntikkaa 52 Yamaha Ql-1 – juuri sopivan kokoinen 55 RCF Evox – kevyt on kulkijan taakka 56 Audient ASP880 – kahdeksan kanavaa laatuääntä 50 52 55 LUKUPALAT 58 Mä kutsuin herttaa ja omenaa GRANDE FINALE – mikrofonien suuntakuvio on kolmiulotteinen 63 Muusikkona maailmalla 32 – loistokeikka 64 Saarinen selvittää – hienoja ihmisiä 66 Alangon päiväkirja – sitä oikeenlaista kemiaa… Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut Riffin verkkosivustolta: • Turbulenssi pilaa äänityksen – torju se pop-filtterillä tai tuulisuojalla • Audient iD22 – ensiluokkainen USB-interface Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät nekin osoitteesta www.riffi.fi 6 www.riffi.fi 4/2014 06-07 Sisältö414.indd 6 27.8.2014 12.16. 19. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen Kannen kuva: Tommi Posa 40 – monitorista on moneksi 32 Hombre’s Music – koulu kaupan kyljessä – aikamatkalla eiliseen! 42 DarkGlass Electronics – huippupedaaleita basistille 44 EHX Tortion 42 – porrastettua särötystä 46 Eventide H9 – tältä näyttää nykyaika 48 Mooer-pedaalit – onko koolla väliä. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi – erityisen kestävät kielet 38 Sennheiser HD6 Mix – kuulokkeet audiotyöläiselle TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 39 Dynacord AXM 12 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52 e ja määrä aikaisena 58 e. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,50 e + postikulut. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X – esitystekniikan ensi-ilta! Painopaikka 34 Kitaristin asialla Joensuu – kaiutinkaappi ajan- ja asianmukaiselle tasolle! Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta
06-07 Sisältö414.indd 7 27.8.2014 12.16
Teksti: Misha Koivunen Kuvat: Tommi Posa Ikimuistoiset sessiot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Jukka Backlund 08-11 Ikimuistoiset2.indd 8 27.8.2014 10.46
Levy masteroitiin Minerva Papin kanssa. Työmaan ja eritoten käytävän käyttämistä äänitystilana puolsi moni asia: ensimmäisenä oli tietenkin budjetti, mutta primäärisyy oli, että Backlund halusi monitoroinnin kaiuttimista kuulokkeiden sijaan. Me tykättiin siitä tosi paljon. Jotainhan ne tekikin, kun siitä päätyi Misery-biisi Hymypoika-leffan soundtrackille. Kun sitä ei ikinä myynnillisesti noteerattu, niin hyvä, kun pääsee tuomaan esille tällä tavalla. Ei voinut olla muuta tavoitetta kuin tehdä parhaansa. Ei ollut erillistä tarkkaamoa tai soittotilaa. Perverssein sessio, jossa olen ollut mukana. Toki myös ilmaiseksi saatu hyvä kaiku vaikutti asiaan. Esimerkkejähän löytyy. En mä niitä kyllä nykyäänkään kelaa. Koko levynteon aikana mua ei ketuttanut kertaakaan. Eristys oli kuitenkin riittävä. Voit vaan kuvitella mitä sille tapahtuu kun laulua kompressoitiin. – Kun ei ollut studiokuluja, niin saatiin hilattua mun prosenttia vähän ylöspäin. Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Ei voinut olla muuta tavoitetta kuin tehdä parhaansa.” Sunrise Avenue: On the Way to Wonderland Bonnier Amigo / Capitol (EMI) 2006 – Erikoisemmat puitteet yleensä vaikuttaa siihen tuleeko jostain levystä unohtumaton ja ”Sunkkareiden” ensimmäinen levy oli sellainen. Tuohon aikaan plugareita ei voinut heitellä sinne tänne, sillä PC:n prosessoriteho ei sellaista käsittelyä kestänyt. – Silloin pääsin ensimmäistä kertaa vaikuttamaan oikeesti masterointiin, ja tosi paljon sitä hinkattiinkin. Mä en missään nimessä sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että jos me tehdään hyvää duunia, niin tää saattaa myydä vaikka kuinka paljon. Kaikki seuras urheiluu ja ite kun tulin aika hipsteripiireistä, niin ei lätkä kauheesti kiinnostanut. Backlund kutsuu sessioita maksetuiksi treeneiksi. Olin 22-vee silloin ja erittäin hipswww.riffi.fi 4/2014 08-11 Ikimuistoiset2.indd 9 9 27.8.2014 10.46. Minerva oli myös aika alussa siinä hommassa ja se oli sillekin varmaan ekoja kertoja, kun aikaa käytettiin noin paljon. Oli vain treenis ja käytävä. Jos oltais menty Finnvoxiin, niin ei niillä olis ollu antaa teini-ikäiselle jannulle sellaista budjettia. Materiaali toimitettiin Rasmuksen, Smakin ja Apulannan taustoilla häärineen Teja Kotilaisen kuultavaksi. Produktiota ei olisi uskonut Universalin tuotannoksi, sillä suurin osa äänityksistä tehtiin Killer-yhtyeen rakenteilla olevalla treenikämpällä. Backlund oli kirjoittanut kappaleita yhdessä Matias Taivaisen kanssa, joka antoi myös nimensä projektille. Jos joku tekis nykyään sellaisen niin ei olis mitään asiaa. Ensimmäinen kerta ja varsinkin noin junnuna. Heavenly: File Under: Music Universal Music Finland 2003 J ukka Backlundin ensimmäinen kaupallinen tuotanto siunaantui hänelle kypsässä seitsemäntoistavuoden miehisessä iässä. Sessiot pantiin poikki aina kun remonttireiskat ilmesty paikalle. M. Tuottajia, jotka jäävät usein taustahahmoiksi. Backlund myöntää kuitenkin tarkkailleensa levyn myyntilukuja jonkin verran, koska takana oli kuitenkin suomen isoin levy-yhtiö, Universal. Olennaista oli kuitenkin yrittää suoritua siitä tehtävästä – näytön paikka. – Jätkät oli melkein jokainen päiväduunissa jossain IT-firmassa ja niillä oli rumat isot PC-läppärit. – Levy onnistui hyvin koko tiimin mielestä. Piuhat piti vetää tuplaoven läpi, joka oli tietysti raollaan. Rumputilana käytävä toimi todella hyvin, koska kyseessä oli downtempo-kamaa johon tilan luonnollinen kaiku toimi hyvin. Vuorossa nyt Jukka Backlund, joka Riffin pyynnöstä poimi esiin kolme erityisesti mieleen jäänyttä hanketta. – Ei ollut mitään referenssiä eikä kokemusta myyntiluvuista. Paikka oli lähempänä työmaata kuin treenistä. Seurasin sitä vähän, mutta siirryin sitten eteenpäin miettimään seuraavaa proggista. Se oli myynnillisestikin unohtumaton koska se räjäytti kaikki pankit. Kaikenkaikkiaan loistava kokemus. Se kaiku tuli välillä sieltä liiankin kanssa. Liiderihahmo (laulaja-kitaristi Samu Haber) oli joku key account manager ja kitaristi tosi kova jätkä jossain suomalaisessa mahtavassa firmassa. Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja ratkaisut syntyivät. ”Ei ollut mitään referenssiä eikä kokemusta myyntiluvuista. – Junnuna sitä kelaa että pakkohan noin ison lafkan on jotain sen levyn eteen tehtävä. Teja hoiti tienosti, että saatiin tehdä se levy. Mä oon varma että jos ois ruvennut kelaamaan myyntilukuja, niin se perusasia, musiikin sisin, saattaisi tulla toteutetuksi eri tavalla. Eihän sitä levyä olis major-lafkan edes pitänyt tehdä. Mun elämä oli helkkarin helppoa, mä olin koko ajan päällikkö ja meillä oli bileet! No, kyllä me duuniakin tehtiin... – Käytävässä äänitettiin myös leadilaulua, mutta se ei aina toiminut. – Koko homman unohtumattomuus perustuu siihen että rummut tehtiin (Helsingin) Kaapelitehtaan käytävässä. Peloton Kotilainen palkkasi alaikäisen Backlundin levyä tuottamaan. Kuinka paljon tuon ikäisenä tulee mietittyä myyntilukuja
Vuonna 2011 oli sellainen tyhjä periodi, jolle suunnittelin retkeä, jossa yhdistyisi mun, broidin, Tapion ja Petteri Sariolan yhteinen single malt -savu viskiharrastus ja joku määrittelemätön musadiggailu tai jammailu. On the Way to Wonderland singahti Suomessa, Itävallassa ja Ruotsissa Top 10:een ja Kreikassa listaykköseksi. – Jostain ihmeen armosta se ajankohta onnistui. ”Ollaanko saamassa jotain apurahaa?” B 10 www.riffi.fi 4/2014 08-11 Ikimuistoiset2.indd 10 27.8.2014 10.46. Sessioihin varattiin kymmenen päivää. Olin tutustunut Petteriin broidin entisen bändin Happy-GoLuckyn keikoilla. Itse en ole ikinä tykännyt kuunnella keskeneräisiä tekeleitä, koska siinä häviää viimeinenkin objektiivisuus. Musiikki kuului Mikko Laihon huoneesta. – Siellä oli pakko tutustua, varsinkin kun mä tulin aivan eri taustoilla kuin muut. Heitin tikalla almanakasta jonkin päivämäärän ja ehdotin kavereille, että lähdetään tuohon aikaan jamisessioihin meidän landelle Sastamalaan. – Muistan kun kävin katsomassa ekan kerran bändiä On the Rocksissa. Studioksi valittiin Porvoossa sijaitseva jo nimeään vaihtanut Mango. Eihän siinä voi mitään muuta kuin alkaa juomaan. Petteri ajatteli intuitiivisesti, että kyseessä on joku mun tuotanto ja se tulee vaan vetää skebaa jonkun artistin levylle valmiisiin biiseihin. Sitten se löytää ittensä Mouhijärveltä kahden alkoholistin kanssa keskeltä peltoa savupirtistä ilman sähköä tai mitään suunnitelmaa. Viikonloppuisin tehdyn levyn syntyminen kesti vuoden, hitaudesta huolimatta periodityöskentely sopi yhtyeelle. – Sunkkareiden jälkeen on tullut aikoja, jolloin on suoraan sanoen ollut varaa ottaa vähän iisimmin. Kiinnostuin heti ja otin kopin siitä asiasta vaikkei kukaan sitä varsinaisesti mulle heittänyt. Jukka Backlund kertoo: – Sä voit olla mikä tahansa it-jäbä, kuten Samu Haber. Myöhemmin ilmeni että mä olin sen mielestä ärsyttävä jäbä, Backlund nauraa. Yleisö koostui varmaan lähinnä heidän työkavereistaan ja niille heitettiin inside-läppää lavalta rokkikeikalla. Haberin olemassolosta en silloin tiennyt mitään. Tiedostanut ja ottanut haltuun. – Unohtumaton tuotanto, koska siinä oli niin erikoiset lähtökohdat: Täysin indie, johon kukaan ei tarttunut. Fairytale Gone Bad -single ponnahti Top 10:een viidessä eri maassa. Rumpaliksi palkattiin Teijo Jämsä. Sä pystyt vuodessa myymään platinaa Saksassa, kunhan olet vain tarpeeksi lahjakas, ulospäin suuntautunut ja fiksu. ”Sä pystyt vuodessa myy mään platinaa Saksassa, kunhan olet vain tarpeeksi lahjakas, ulospäin suuntautunut ja fiksu.” teröitynyt ja mulle niiden edustama setti oli niin kinky, että mun oli pakko kutsua niitä IT-jäbiksi. Saatiin tehtyä tulosta ja Samun kanssa istuttiin niitä myöhäisempiä tunteja ja tehtiin bounceja lähinnä hänelle. – Silloin keskityttiin asiaan ihan eri lailla. Alussa oli myös äänittäjä Mikko Raita mukana. Vaikkei se kuulu suomalaiseen pirtaan, sen voi tehdä silleen että jengi sulattaa sen. Mä en ole nähnyt ikinä niin kovaa myyntimiestä siinä omassa jutussaan. Tästä saadaankin opettavainen tarina, ja jopa ehkä jonkinlainen motivaattori Riffin lukijoille: Minkä takia homma lähti niin hyvin lentoon. Se oli mulle ihan tuntematon kaveri. Ja Samullahan se oli. Ja Samulla ne oli. Se oli niin röyhkeä. – ”Mikäs tää meininki on?” ”Meille on tullut tällanen demo Samu Haberilta”, Mikko vastasi. Keski-Euroopan alueella albumi lasketaan jo klassikoksi, jossa sitä myydään boksina Classic-otsikolla. Tottakai se oli tehnyt hyviä biisejä ja on tosi musikaalinen jätkä, mikä ilmeni sit myöhemmin. Viikonloppusessiot toteutettiin bandcamp-hengessä, joka edesauttoi sosiaalisten siteiden luomista. Ne tsekkas lätkää, mä katoin Miles Davisia. Itse savupirtti jossa sessiot suoritettiin sijaitsee samalla tontilla, mutta joen toisella puolella. Yhtenä päivänä kompleksin käytävällä kaikui jokin Sunrise Avenuen biisi, joka tarkentui ”Onlyksi”. Vasta kun tultiin paikalle se kysyi että ”Mitäs tänne tultiin tekemään?” ”No ei mitään. Voihan se olla etten osallistu ikinä enää noin isoon kaupalliseen tuotantoon. Pohjien jälkeen pärjäsin aika hyvin yksin. – ”Ei helkkari, mulla olis ollu sikana duunia, jota jouduin feidaamaan tän takii…”, Sariola kiroili. Kannukset vain pitää olla kunnossa. Backlundin ja Sunrise Avenuen yhteinen taival lähti liikkeelle Music Makersistä jossa hänellä oli vuokralaisena työhuone. Perus suomi-sauna-viina-terva-osasto toimi hyvin ja me löydettiin yhteinen sävel sen takia, että oltiin lukossa siellä toistemme kanssa. Enhän mä sitä silloin tiennyt. Sillä on aika paljon tekemistä myös sellaisen hyvälaatuisen röyhkeyden kanssa. Backlundien mökki on vanha torppa keskellä ei mitään. Se oli aika karu kokemus, jonka jälkeen mietin että onko tässä mitään järkeä. Tottakai se oma homma pitää olla hallussa oli ala mikä tahansa. Se käyttää itsestään titteliä ”salesman”. Mä tokaisin siihen heti suorasukaiseen tyyliini, että täähän on ihan ”ei muuta kuin levylle laske ja eteenpäin”, eli kaupallista potentiaalia oli. Eihän kyseessä ollut edes bändi. Tultiin dokaamaan”, vastasin. Me ei oltu tavattu sitä ennen. Emmä usko että se on täysin luonnonlahja, vaan se on käyttänyt aikaa sen treenaamiseen. Mä vihasin Samua ku hullu. Varsinkaan kun sillä ei ollut mitään musiikillisia kannuksia. Mun mielestä on mahdollista olla kumpaakin – nöyrä ja röyhkeä. Kolme jätkää sähköttömässä savupirtissa jamittamassa ja maistelemassa viskejä. Siitä tuli en- simmäinen iso sulka hattuun ja voi olla että ainoa. – Kamat pystytettiin kuitenkin nopeasti ja sitten laitettiin sauna päälle, maisteltiin viskejä, kuunneltiin sikana Martti ”Huuhaa” Innasta ja jammailtiin. Eli kaikki jamit kuvattiin. Se oli ihan hirveetä karnevaalihommaa. Dead Sirius 3000: Get Sirius 57Records, Tinseltown Music 2013 Sessiot, joista ei pitänyt syntyä ainakaan levyä. Vaikkei projektille ollut suunnitteilla sen suurempaa jatkoa, oli Backlund päättänyt kuitenkin julkaista kymmenen päivän aikana syntyneen taidepläjäyksen ainakin sosiaalisessa mediassa. Sähköt rakennukseen täytyi vetää joen yli
Pantiin kaikki pöytälaatikkobiisit yhteen ja tultiin siihen tulokseen, että meillä on levy. – Studiokamat keskellä metsää – vaikka se onkin nykyään aika hipsteriä – niin mikään feng-shui ei pääse ikinä lähellekään sitä fiilistä mikä meillä oli siellä mökillä. Saksassahan on oikea suomi-fanikunta, jotka fanittaa kaikkea, mitä täältä tulee. Me oltais täysiä imbesillejä, jos me ei tehtäis tälle asialle jotain. Se kuulosti niin joltain Sunkkarifanilta, että nyt ei pysty. Eli tekijämimmi. Se on aika iso ryhmä jolle voi myydä kaikennäköistä. Kaksi kappaletta tehtiin valmiiksi, Backlund otti niistä miksausvastuun. Kun ensimmäinen biisi oli miksattu, oli aika esittää kysymys: Mitäs nyt. Se oli sillä firmalla Duesenberg –kitarat monet valmistetaan scouttina ja kaivellut meistä kaikenlaista tietoa. – Katotaan tuleeko homma lentämään. – Sit sieltä alkoi hiljalleen muotoutua biisejä. Kasa frendejä ja aivan sama. Yhtäkkiä Saksasta tuli meiliä, että hyvää kamaa, aletaanko tekemään. Yhteistyö alkoi ripeästi ja ennenkuin levy oli edes ilmestynyt yhtye oli esiintynyt miljoona ihmistä kolmessa päivässä vetävän Bochum Total -festivaalin päälavalla. – Taustalla oli myös se että mä olen tehnyt pelkästään kaupallista kamaa, joten jo vastakkain asettelun takia ajattelin laittaa nettiin jotain mikä ei ole listakamaa. Se laittoi kumminkin kaikki kytkynsä mailiin mukaan jonka kautta selvisi, että ne on tehnyt kaikennäköisiä amerikantähtiä. Ajattelin tiedottaa vanhoille jazz-kavereille että tiedoksi: teen vielä musiikkia! Kuvattiin niitä jameja ja niistä tuli spektaakkelimaisia puolentoista tunnin juttuja. StatuS Quo Jon Bon Jovi Ron Wood varoitus ! K oKeilu käy kitaraverstaalla. Perusterapiajuttuja, ei ollut mitään vaatimuksia. Artummallakin musiikilla voi tehdä sen. Niin vain takki kääntyi ja kuvasin siihen videon. Mulle se on jo lentänyt ja näyttö itselleni että ei tää oikeesti ole niin vaikeata. Petsku kysyi kerran, että ”ollaanko saamassa jotain apurahaa?” ”Emmä oo ainakaan mitään hakenu.” Kauheeta partaprogee. Mulla on ollut pyhä aate, että mä olen musamies, että mun ei tarvii mitään kuvaa rupee vääntää. u Hannoverissa Dieter gölsDorfin maailman eturivin kitaristeista ovat jo vakuuttuneet tyylikkäästä mallistosta. Siihen että meillä oli levyllinen biisejä kymmenen päivän päätteeksi tarvittiin ainostaan Petskun pari keskeneräistä biisiä, mun ja broidin pari pohjaa ja ne mitä tehtiin siellä paikanpäällä. – Musavideo on ihan kuollut, mutta on aika nahkaista kattoa Youtubesta jotain biisiä ilman videota tai jollain tekstivideolla. Duesenbergin itse toteamassa miksi! RoBBie McintoSh BoB dylan elviS coStello johtaa todella usein hanKintaan ! DUESENBERG Starplayer Special Black 799,90€ Silver Sparkle (969,90) Helsinki - Vantaa - Espoo - Kuopio - Lappeenranta - Turku www.f-musiikki.fi 08-11 Ikimuistoiset2.indd 11 27.8.2014 10.46
ZZ Topin La Futura -kiertueella bändi kuitenkin keikkaili areenoilla, joissa äänenpaineet eivät ole kansanmusiikkitasoa. B en Miller Bandin kaksi erilaista puolta tulivat hienosti ilmi kesäkuussa RockinHellsinki-tapahtumassa Kaisaniemessä. – Käytämme yhdysvaltalaisen Radioshackin pietsoelementtejä, jotka maksavat muutaman dollarin kappale. BMB:n bändisoundista ison osan luovat rock-musiikissa epätavalliset instrumentit, kuten sikarilaatikkokitara, pyykkilauta, lusikat ja narubasso. ”Kotitekoiset” instrumentit ovat nousukiidossa olevan Ben Miller Bandin ase. Ben Miller soittaa sikarilaatikkokitaraa voimasointuvirityksessä. Toisaalta keikkansa jälkeen sama kokoonpano muuttui backstagella järjestetyssä fanitapaamisessa täysipainoisen akustiseksi. Esimerkiksi 12 www.riffi.fi 4/2014 12-13 Ben Miller.indd 12 27.8.2014 10.48. Scott Leeperin narubasso on mikitetty kontakti mikrofonilla ja vahvistaminen tapahtuu tavallisella basso vahvistimella. Riffin näkökulmasta onkin paikallaan aloittaa haastattelu kysymällä näiden instrumenttien vahvistamisesta. ZZ Topin lämmittelijänä kiertänyt rujosoundinen yhtye oli nimittäin yllättäen kuin kotonaan suurella estradilla, ja sai myös yleisöltä hyvän vastaanoton. Teksti: Timo Östman Ben Miller Band – juurimusaa juurisoittimilla Pyykkilauta, lusikat, sikarilaatikkokitara, narubasso
Kuten olettaa sopii, bändin metodina oli ”Soitimme livenä monta ottoa äänittää studiossa perusraidat livenä. Uutta levyä varten kokeilimme useampaakin tuottajaa, mutta vastaavaa kommunikaatiota emme löytäneet. Toisaaljoka kappaleesta, ta vieraaksi ei koettu myöskään pientä leikkunnes löysimme sen oikean.” kaa-liimaa-yhdistelyä eri otoista, jos tarve vaati. – En osaa sanoa onko tämä vaikeampi soitin kuin kitara. Varmaankin Jack White on jollain tapaa avittanut tätä trendiä. Työskentelimme ovat tarpeen! jo aikaisemmin hänen kanssaan hyväntekeväisyyslevyllä, joka tehtiin tornadon runteleman kotikaupunkimme hyväksi. Mutta kun sen yhdistää narubasson pehmeään alakertaan, saamme niistä mahtavan pohjasoundin. ja pyykkilauta: – Vance Powell on kotoisin kotikaupungistamme Missourin kunnon hanskat Joplinista ja on itse asiassa vanha ystävämme. – Pieni koppa sopii bluestyyliseen soittooni vallan erinomaisesti. Lusikoissa elementti on niiden päässä olevan muovikahvan sisällä, kertoo yhtyeessä pyykkilaudan ja lusikoiden lisäksi rumpuja, mandoliinia ja puhaltimia soittava Doug Dicharry. Yhtyeen erikoisin soitin lienee skiffle-musiikistakin tuttu narubasso, harvoin sitä tällaisissa bändeissä kuulee. – Pedaaliketjun alussa on wah, sen jälkeen Danelectron Fab flangeria ja delayta. Tässä on myös suurin haaste: joka ikinen sävelvaihdos tulee virittää soiton aikana muuttamalla kielen jännitystä. Lisäksi käytän pedaalia, joka imitoi kasettisoittimen ääntä. Mutta noin yleisemmin, eikös nämä sikarilaatikkokitarat ole nykyään jopa jonkinlainen trendi. Ja koska siis äänitimme analogisesti, jouduimme ihan fyysisesti leikkaamaan ja yhdistelemään nauhaa, Miller ja Dicharry kertovat. Sellaiseksi valikoitui Nashvillessa mainetta luonut Vance Powell, jonka asiakaslistalta löytyy Seasick Steveä, Jack Whitea ja Martina McBridea. – Teräsytimen ympärille punotut kielet ovat toki soundiltaan hyviä, mutta en voi käyttää niitä, koska tässä soittimessa materiaalin tulee kestää todella raskasta venymistä, hän perustelee. pyykkilaudassa ne on kiinnitetty taakse ihan liimalla. Joissain kappaleissa nappasimme alkupuolen eri otosta kuin lopun, lähinnä oikeanlaisen fiiliksen löytämisen kannalta. – Mutta sen kanssa on vain elettävä! Sikarilaatikkokitara ja puhelinmikrofoni Bändin laulaja-lauluntekijä Ben Miller puolestaan soittaa joissakin kappaleissa sikarilaatikkokitaraa. Keskustelimme pitkään instrumenteista, juuri siitä kuinka itsetehdyt soittimet ovat omaleimaisempia; niissähän ei ole mitään formulaa, Miller pohtii. Me bändinä kokeilemme paljon erilaisia soundeja, ja jotkut niistä jäävät käyttöön, toiset eivät. Se on aivan tavallinen lankapuhelimen luuri, jonka piuhan päähän on juotettu XLR-plugi. Onko näiden soittimien kanssa ongelmia äänen kierron kanssa. Sen kautta olen soittanut myös mandoliinia. Samoin Seasick Steve, jonka kanssa levytin juuri taannoin Nashvillessä. Kyseinen yksilö on ystävältä saatu kotitekoinen malli, jossa Miller käyttää vain kolmea kieltä viritettynä F-C-F-voimasointuviritykseen. – Hän osaa tehdä soundin, jossa on ilmaa: esimerkiksi virvelin sointi on erotteleva, mutta se ei kuitenkaan tule iskujen aikana liikaa läpi muusta massasta. Niinpä niiden piuha menee ensin pedaalilautaan ja vasta sitten vahvistimeen tai DI-boksiin. Toki se vaatii phantom-virran toimiakseen, mutta soundi on tosi omaperäinen. Sen päälle kaikki muu on helppo rakentaa, Doug Dicharry paljastaa. Analoginen soundi kiehtoo Elokuussa ilmestyneellä Any Way, Shape Or Form -levyllään bändi päätti käyttää apuna ulkopuolista tuottajaa. – Joo, juuri siinä biisissä lauloin puhelinmikrofoniin. Oma suosikki on 1950-luvulta peräisin oleva Kayn ¾ -skaalainen pikkukitara, Schallerin humbuckermikrofonilla varustettuna. Keikoilla Ben soittaa kitaran ohella matkalaukkubassorumpua, joka on pelkkää atakkia 500 hertsin alueel la. Lopulta hän formuloi sen hienoiksi soundeiksi, joissa oikeanlaisten mikrofonien käyttö on isossa roolissa. Tuon sikarilaatikkokitaran särösoundi sekoittui välillä todella hienosti laulusoundin kanssa. Vance tietää mitä hän meiltä haluaa sekä sen mihin pystymme. – Vance rakasti sitä, tosin yhdessä biisissä taidettiin käyttää tavallista bassoa. – Soitimme livenä monta ottoa joka kappaleesta, kunnes löysimme sen oikean. Lopuksi haastattelijaa kiinnostaa vielä se, oliko bändin käyttämän narubasson pehmeä soundi helppo miksata. Soitinta ei siis viritetä. Tai viritetään jatkuvasti: kun ei ole otelautaa eikä mitään muutakaan visuaalista referenssiä sävelkorkeuksista, ei soittajan tarvitse tietää yhdenkään kappaleen sävellajia. Suomen keikalla Miller soitti tavalliset kitaraosuudet lainatulla Taylorilla, oman kitaran jäätyä Lontooseen. u www.riffi.fi 4/2014 12-13 Ben Miller.indd 13 13 27.8.2014 10.48. Tämän Taylorin sointi on sellaiseen ehkä hieman liiankin muhkea. Scott Leeperin soittaman instrumentin kaikukoppa on puulla vuorattu metallinen pesusoikko, johon kiinnitetty Weed Eater -ruohotrimmerin leikkurisiima kiristetään haluttuun sävelkorkeuteen puisen varren avulla. Saman kuulee esimerkiksi hänen äänittämästä viulusta, josta todella erottaa jouhen soundin. Bändiläiset mainitsevat yhdeksi Powellin vahvuudeksi rumpujen äänittämisen. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että vanhan ajan soundit olisivat mitenkään sen parempia kuin modernit. Tässä tapauksessa soittaminen ei vaadi vuosia kestävää sormitekniikan harjoittelua; tätä pystyy soittamaan, jos on hyvä sävelkorva. Erittäin voimakasta keskittymistä soittaminen kyllä vaatii, kertoo Leeper, joka muutamassa kappaleessa soittaa myös rumpuja. Tällä Euroopan kiertueella olen tähän mennessä soittanut suoraan PA:han, mutta kotona Yhdysvalloissa käytän vanhaa 1970-luvun Peaveyn putkivahvistinta. – On! kaverit nauravat. Hän haluaa myös tehdä lusikoilla erilaisia soundeja. Toki näitä perusraitoja sitten koristeltiin joillain päällesoitoilla, mutta pääasiassa kysymys on yhdessä bändinä soittamisesta. – Ne kuulostavat hyvältä, mutta ovat helppoja valmistaa; siitä se johtunee. Yksi Powellin tavaramerkDoug Dicharry ki on nimenomaan analoginen äänittäminen
Onko co writing vastaus jumeihin. Tekstistä pitää ottaa turhat sanat pois, leikata löysyydet ja kaikki mi- Tässä ilman sääntöjä toimivassa laulutekstientekomaailmassa on uudehko toimiva väline – kirjoittaa kimpassa. A-A-B-A –lauluja on maailma pullollaan. Älkää ymmärtäkö väärin: vaikka osa kurssilaisista oli ammattitasoa, joukossa muusikoita, näytti siellä pärjäävän taviksenakin. Sisseilystä erotuksena loistavat puitteet, eli Kauppilan matkailutila ja sen miljöö, sekä herkkuruuat. Jos ei ole juurikaan lauluja väsännyt, niin ei se kerralla syömmeen putoa, mutta aina voi kerrata, kerrata, kerrata. Teksti ja kuvat: Eeva Vänskä Venytettyä aikaa ja p – laululyriikan hyökyaalto vei riimimyllyläiset Kokemus, jota ei voinut ennakoida, mutta joka järisyttää hyvällä tavalla pitkään. Viisipäiväinen tekstipaja Ikaalisissa vaikutti noin neljän kuukauden sissileiriltä. Ryhmäännyimme, hulluunnuimme, kirjoitimme. Riimimyllyn vetäjät Eija Hinkkala sekä Heikki Salo. Heikki tarkensi meille vielä rautalangat, eli joka ikinen laulu sisältää omat sääntönsä. Sitten on pakko mainita inspiraatio. Niin hienoa kuin onkin olla innoituksen vallassa (minä tiedän, kävin Ikaalisten sissileirin), niin on muitakin vaihtoehtoja (minä tiedän, kävin Ikaalisten sissileirin). Ehkäpä loppuelämän. Siihen sitten väliosaa, joskus ramppi tai lopun outro, niin johan toimii. Sitä paitsi, voihan sitä lehtijutussakin käyttää koukkuja. R iimimylly on laululyriikkakurssi, joka järjestettiin tänä vuonna seitsemännen kerran. Se tarkoittanee suurin piirtein sitä, että tärkeintä on tavoite eli juuri tämän laulun parhaan mahdollisen muodon löytäminen. Mahdollisesti, sillä monta päätä on enemmän kuin oma. On se tavallinen kertosäebiisi, tai sitten säkeistön lopun kertauksella toimiva ralli. Lisäksi Heikki reiluna miehenä piti pikatiivistelmän laulujen rakenteista. Yksin joo, yhdessä jees Good cop and the bad cop. Riimimyllyn jälkeen voi vain todeta, että aina ei veteen huku, vaan joskus oppii hengittämään pinnan alla. Käytäntö osoitti, että joka iikka tuntui saaneen hyötyä yhteistyön tekemisestä. Pohja-apu löytyi Heikki Salon kirjasta (Kahle)kuningaslaji. kä ei toimi. Sissileiri on kuitenkin huolella valittu kuvaamaan henkistä tilaa, jonkinlaista maanista ajatusten metsää, jossa me kurssilaiset seikkailimme. Tietysti Heikki Salo, toinen valmentajamme, puuttuisi edelliseen ajatukseen sissileiristä, sillä vertaus ei oikein aukea. 14 www.riffi.fi 4/2014 14-16 Riimimylly.indd 14 27.8.2014 10.56. Se mikä sopii Juicen biisiin ei välttämättä sovi kaikille. Luovuuden lähteillä. Aika venyi, biisejä syntyi parissa minuutissa. Ainakin laulunteksteissä voi. Säännöttömyydessä muoto rajaa ajatuksia, ja ainakin omasta mielestäni helpottaa luovaa työtä. Tässä kohtaa on syytä muistuttaa, että laululyriikassa ei ole sääntöjä
Kauppilan matkailutila oli 1700-luvulla aatelistalo. Piti kirjoittaa monta laulua erilaisilla briiffeillä. a pakattuja riimejä Yksi keino on luuranko. Kasataan biisi niin, että laulun palaset luetteloidaan vaikka ranskalaisin viivoin. Rungosta näkee heti, onko ajatus kirkas ja eteneekö kirkkaus loogisesti loppuhuipennukseen. Ensimmäinen tehtävä oli liidi, eli suuntasimme kappaleet ihan oikeille bändeille suunnitteluvaiheesta alkaen. Siihen kyhättiin sitten luuranko, ja lopuksi lihat päälle. Ulla-Mari Piipponen suosittelee Riimimyllyä kaikille laulujen teosta kiinnostuneille. www.riffi.fi 4/2014 14-16 Riimimylly.indd 15 15 27.8.2014 10.56. Eija Hinkkala, eli meille kurssilaisille tuttavallisesti ”kiva rouva Kirkkonummelta”, tiivisti laulutekstin kolmeen osaseen: aiheeseen, ideaan ja teemaan. Teema vastaa sanomaa, joka on laulun syvin ajatuksellinen sisältö. Osa riimimyllyläisistä kiskaisi sanoituksen perään heti sävellyksen. Erinomainen puite viidentoista henkilön kurssillamme. Syntyneen lyriikan voi vielä tarkistaa listan avulla: eteneekö rakenne osasta toiseen, välittyykö sanoma, onko sävy oikea, ovatko koukut paikallaan, säveltyykö hyvin, onko riimikaavaa ja välittyykö tekstistä läsnäolo. Työtätyötä, työtätyötä Saimme kaikki tehtäviä ja paljon. Vaikuttavaa! Osa meistä pitäytyi puhtaasti tekstin teossa. Näin taitaa olla myös käytännössä, teksti edellä tekijöitä on paljon, mutta usein syntyy koko paketti kerralla. Aihe on biisin pintasisältö, idea taas se näkökulma ja toteutustapa, jonka valitsemme
Piika alkoi pyöristyä, mikä ei miellyttänyt emäntää, ja hän haastoi munavarkaan käräjille. Biisit vedettiin nuotion äärellä noin kuusi minuuttia sen jälkeen kun viimeinen ryhmä tuli takaisin majapaikkaansa. Sävelmä syntyy minulla tekstiä helpommin. Ensin tutustuimme Kauppilan tilan värikkääseen historiaan, ja vetäjämme olivat heittäneet sekaan vielä lisää väriä. Piika ei saanut tarpeeksi ruokaa ja vei kanalasta munan. Kuvassa vasemmalta lukien: Nelli Korhonen, Salla Flinkman, Roope Lappalainen, Kari Seppälä ja mikin takana Elisa af Hällström. Kaikki ovat tehneet tosissaan hommia. Se oli niin outo metsäretki, että kuvataanpa sitä vähän tarkemmin. Wau! Loppukonsertissa esiintyivät riimimyllyläisten lisäksi pitkän lauluntekijälinjan opiskelijat. Lisää infoa Tiina Rostelan upeassa laulussa ”Älä osta valkoista hevosta”. Ei ehkä myöskään kannata ostaa valkoista hevosta, sen hulmuharjasta huolimatta. – Olen tajunnut, että aina ei tarvitse hakea riimiä, on monia erilaisia tapoja kirjoittaa lauluja. Toisaalta, aikarajat myös helpottavat, saa ainakin jotain aikaiseksi. Tämänkertaisen Riimimyllyn taustaorganisaationa toimi Sastamalan koulutuskuntayhtymän Ikaalisten Aikuiskoulutusosasto. Petri Vanninen teki Riimimyllyssä monta laulua, joista yhden Tekstiä pukkaa nimi oli Vaeltajan testamentti. Mies on tehnyt lauluja 25 vuotta. Että josko siihen saisi ensi vuonna pari minuuttia lisää aikaa. Mihin tähtäät lyriikan kirjoittamisessa. Viimeinen ilmestys oli elävien kirjoissa, ja muistutti erehdyttävästi Salon Heikkiä. Kaiken tämän jälkeen me kurssilaiset väsäsimme laulut reissusta, kukin kolme ryhmää omansa. Antaa tulla lisää luovuuden hyökyaaltoja! Lisätietoja: heikkisalo.com eijaohjelmat@gmail.com www.kauppila.net Laululyriikan opiskelijat saivat nauttia myös liikunnasta ja ulkoilusta, mikä piti pään terävänä. Yhteisöllisyys kannattelee ja rohkaisee. – Teen ohjelmistoa omista lauluista, ja syksyn aikana lähdemme pienellä kokoonpanolla niitä keikoille esittämään. Itse isäntä, piikatyttönen ja vielä emäntäkin. Petrin mielestä kurssilaisista välittyy intohimo tekstien väsäämiseen. Talolla on ollut isäntä ja hänellä emäntä, mutta olipa piikakin. Sattui- Jotta tämä artikkeli olisi uskottava, kysyin mielipiteitä muiltakin. Riimimylly tullaan järjestämään myös ensi vuonna, Eijan ja Heiu kin yhteistyöllä. Heitimme muun muassa tikkaa, ja joskus osuimme (tauluun). Entäpä sitten Petri Vanninen. Itse opin ainakin seuraavat asiat: kerralla ei tarvitse tulla valmista, luota prosessiin ja lue teksti ääneen niin kuulet sanapainot. Voisin tehdä tekstejä oman työn ohessa tai jopa päätoimisesti. Se on kuin rakentaisi taloa, siitä pitää tulla luja ja merkityksellinen kokonaisuus. Tiukkaa työntekoa on ollut, mikä on hienoa. Ulla-Mari Piipponen kertoo, että tuli hakemaan kurssilta neuvoja. Mikä on ollut mielestäsi vaikeinta. pa olemaan muuten meidän ryhmä. Teimme myös laulun isolla porukalla elämysreissusta. – Haluan saada omia tekstejä levytettäväksi eri artisteille. Sain loistavat parit, ja syntyi kaksi laulun alkiota. Mikä on henkilökohtainen tavoitteesi lauluntekijänä. – Toimivan tekstin rakentaminen. Taisi siinä myös palohaka heilua, ja isäntä sekä piikatyttö heittivät henkensä. Mikä on ollut vaikeinta laulujen teossa. – Tuloksen tekeminen nopealla aikataululla. Intiaani-Heikki tiesi totuuden. Siitäkös emäntä suuttui, ja passitti isännän erottamaan piian. – Kokemuksen intensiivisyys on yllättänyt. Isäntä marssi matkaan, ja tuli aamulla takaisin. Hän on käynyt aiemmin yhdellä lyhyellä laulutekstikurssilla, mitä mieltä olet Riimimyllystä. Kiitos voeemistelunopeettajamme Antti Hinkkala! 16 www.riffi.fi 4/2014 14-16 Riimimylly.indd 16 27.8.2014 10.56. Yhdelle tekstille on jo tilaus odottamassa. Vaelluksella Kauppilan tilan metsissä vastaan tuli vain haamuja
Kuva: Patrik Stenström k c a t t A k n u ast F E Tomi Salesvuon luotsaaman East Funk Attackin pitkään hiottu esikoisvinyyli ”EFA” on vihdoin Teksti ja kuvat: Tommi Saarela julkaistu. Elokuussa ensilevynsä julkaissut East Funk Attack syntyi onnenkantamoisena kouluprojektista, johon Salesvuo oli koonnut joukon Metropolian lahjakkaimpia muusikoita, ja pestannut vierailevaksi tähdeksi soolokitaraan Marzi Nymanin. East Funk Attack etsii suomalaista tuoretta tulokulmaa funk-musiikkiin. Aikansa niin sanotuissa demokraattisissa yhtyeissä soittaneena ja bändipalavereissa istuneena Tomi Salesvuosta alkoi tuntua, että olisi aika perustaa oma bändi – ilman kompromisseja. www.riffi.fi 4/2014 17-21 Tomi Salesvuo.indd 17 17 27.8.2014 10.57. Metropolian pop/jazz-musiikin lehtorina toimiva Salesvuo tekee ohessa freelance-keikkaa coverbilebändeistä kunnianhimoisiin jazzlevytyksiin, ja on vaikuttanut useammassakin pit- käjänteisesti toimineessa kokoonpanossa XL-jazzprogebändistä Bitter Sweet -yhtyeeseen. Oman bändin ja levyn tyylirajausta Salesvuo pyöritteli päässään useamman vuoden, kun rytmimusiikin kentällä oli tullut tehtyä oikeastaan kaikkea jazzista poppiin. Marzi Nyman ja Anniina – itäistä ärhäkkyyttä etsimässä Karjalainen kuuluvat bändin eturiviin. S ibelius-Akatemiasta jazzmusiikin maisteriksi valmistunut Tomi Salesvuo on nelikymppiseksi ehdittyään ollut monessa mukana, ja työskennellyt niin kotimaan kärkien kuin ulkomaan tähtien kanssa. – Teimme Marzin ja opiskelijoiden kanssa suoraviivaista hyökkäävää funk-hommaa cover-pohjalta, ja yhtäkkiä tajusin, että entäpä jos tämä olisikin ”se juttu”, jota olin pitkään hakenut
East Funk Attackin esikoislevyn materiaali on paria Hancock-lainaa lukuun ottamatta omaa ja uutta. Vaikka levyn julkaisuformaatilla halutaankin kunnioittaa funkin juuria, Salesvuo ei silti lähtenyt muovaamaan sisältöä silkaksi retroiluksi. Nyt Salesvuo haluaa maksaa velkaa. Monesti olisi hyvä vaihtoehto arrata ja toteuttaa olemassa olevia hienoja biisejä – mitäs vikaa siinä on. Salesvuo kuitenkin tähdentää, ettei pidä omien kappaleiden ikuistamista levyille itseisarvona – kotimaisilla rytmimusiikkilevyillä kuulee usein väkisin väännettyä omaa materiaalia, joka ei kestä eikä kanna. Lätkänpelaajan röyhkeydellä Eero Uurtimo ottaa tuntumaa uuteen ESP-bassoonsa. – Omissa sävellyksissäni halusin yhdistää jazzillista ilmaisua rockin intensiteettiin ja kertosäkeisiin, laulettuun musaan. – Jos se ”oma musa” on kelvotonta, ei auta vaikka sen soittaisi kuinka hyvin. Salesvuo mieltää East Funk Attackin pitkäaikaiseksi projektiksi, jonka uskoo löytävän kuulijoita sekä popyleisön että jazzdiggareiden piiristä. EFA:n omiin kappaleisiin voidaan lukea Salesvuon biisien lisäksi yksi takavuosien XL-kollegan Tuure Kosken uusiksi remontoitu sävellys. Salesvuo alkoi tilata itseltään omia biisejä ikään kuin jatkoksi koulukonserttiin sovitetuille Hancock–Meters–Withers -covereille. Omaa ja lainattua Tomi Salesvuon Ludarien sointi pehmenee balladin äänitykseen äitiyspakkauksen pukluräteillä. – Suomessa tehdään kyllä tarkasti 1960–1970-lukuisia pastisseja, jotka tuntuvat olevan kovin suosittujakin, mutta sellainen tuntuu minusta hassulta. Meikäläisillä on ärhäkämpi ote, joka erottuu esimerkiksi peh”Levyjä pitää julkaista, meän rennosti svengaavista ruotsalaisista. – Pidän ajatuksesta, että voisin nyt itse olla hahmo, joka antaa parikymppisille mahdollisuuden päästä esiin, ja nousta Marzin ja minun tapaisten tutumpien kasvojen seurassa tärkeille estradeille. Lauluteksteistä vastaa pääosin Julia Vuorinen, Bitter Sweet -yhteyksistäkin tuttu laulajatar, ja isona apuna lyriikoissa on ollut helsinkiläistynyt tuottaja-muusikko James Clay. Salesvuo oli vasta 17-vuotias, kun Eero Koivistoinen poimi Sibiksen jazzosaston ovea raottavan tulokkaan kiertueelle ja studioon. East Funk Attackin komppiryhmä hakee pohjaottoihin lähestymiskulmaa Magnusborgin isossa salissa. Vuonna 2014 tehdystä levystä pi- 18 www.riffi.fi 4/2014 17-21 Tomi Salesvuo.indd 18 27.8.2014 10.57. – Hyvä bassolinja nostaa kappaleen uudelle tasolle, saa tanssijalan vipattamaan tai vähintään pään nyökyttelemään. – ”East Funk Attack” nousee nimestä alkaen omista itäsuomalaisista juuristani mutta myös siitä, miten sijoitan suomalaisen rytmimusaporukan maailmankartalle. Mahdollisuus monikasvoisen kuulijakunnan haastamiseen kiehtoo. – Keikalle tulevat jazz- ja funkdiggarit saattavat tunnistaa coverit paremmin ja omat rokkaavammat biisit voivat upota tuoreempaan jengiin. East Funk Attackin debyytti haluttiin ulos vinyylinä, jolloin levyn kokonaiskaari rakentuu ja jakautuu perinteisesti A- ja B-puoleen. set metallibändit ovat breikanneet ympäri maailRajallisesta ajasta, joka maa, ja uskoo löytäneensä joiltain osin vastauksen: lajissa vaaditaan röyhkeyttä, aggressiota – ulospäin täällä eletään olisi hyvä suuntautuvaa hyvää energiaa! – Ja vaikka musiikinlaji onkin tässä tapaukjättää muukin jälki kuin sessa toinen, haluaisin tuntea tässä samanlaista, pelkkä hiilijalanjälki.” suomalaista hyökkäävää jääkiekkoilijan asennetta. Salesvuo on kysynyt itseltään, miksi suomalaijotta jotain jää historiaan
Koska nauhalle haluttiin viisihenkisen komppiryhmän yhteinen kudos ilman paikkailuja ja päällesoittoja, saatettiin jostain biisistä äänittää lukuisiakin ottoja, joista levylle valittiin se kokonaisuutena parhaiten onnistunut. Äänittäjä Hannu Hattunen ja trumpetisti Mari Talala arvioivat tarkkaamossa, miltä Isompaa ääntä kuulosti. – Mikään ei ole siistimpää kuin se, että kaikki vetävät biisit ulkoa – bändi alkaa svengata ihan eri lailla kuin nuoteista soittaen, Salesvuo innostuu. Niukat neliöt eivät tilasointia tarjoa, mutta Anniina Karjalaisen laulu ja Marzi Nymanin kitarat saadaan mallikkaasti talteen. East Funk Attackin mennessä studioon biisit olivat hallussa, ja niinpä ennen rec-napin painamista Mankussa haettiinkin lähinnä vain oikeaa soundia ja kulmaa. Salesvuon mielestä levyjä pitää tehdä ja musiikkia julkaista, jotta ajasta jää jotain talteen. Vinyyliä prässäämässä Salesvuon sävellystyökaluna on omakotitalon olohuoneen akustinen piano, jolta ideat siirtyvät pala kerrallaan Applen Garageband-softaan. Kuva: Musiikkisato Pohjia pakettiin Demo- ja treenivaiheiden jälkeen bändin komppiryhmä kokoontui kevättalven pakkasilla Porvoon Magnusborgin Mankku-studioon äänittäjä Hannu Hattusen tallennettavaksi. Näin päästään melodioiden ja muun koristelun demoiluun. East Funk Attack -projektissa Salesvuo halusi kaihtaa nuotinnosta. Siinä kun pohjien teko isossa studiossa oli rivakka rupeama, koko äänitysprosessi vei aikataulutuksineen kaikkineen huomattavasti kauemmin – kolmatta kuukautta. Kuvasta Yhdeksänhenkinen orkesteri ei ole helpoin koneisto lähteä toteuttamaan musiikillisia visioita – käytännön tasolla varsinkaan. 11-vuotiaana Lappeenrannassa rumpujen soiton aloittanut Salesvuo on itse paikallisen big bandin kasvatti, jonka rakkaus isoon soundiin periytyy varhaisilta ajoilta. Sitten kun se löytyi, lähdettiin vain hakemaan mahdollisimman timanttisia ottoja. East Funk Attackin levyn julkaisee Salesvuon oma Musiikkisato Oy, joka on keskittynyt keikkamyyntiin, koulutustoimintaan ja äänitetuotantoon. Joka niin väittää joko huijaa itseään tai mikä surullisempaa, ei ole ikinä kokenut mikä valtava ero siinä on! Tomi Salesvuo rakensi omakotitalonsa yhteyteen äänieristetyn soittopajan. www.riffi.fi 4/2014 17-21 Tomi Salesvuo.indd 19 19 27.8.2014 10.57. Salesvuo lisää, että jostain syystä juuri rumpalit – Buddy Richista Matti Oilingiin – ovat kautta aikojen tykänneet koota setin ympärille isoja bändejä. – Jos miettii esimerkiksi levyjä, joilla on itse ollut mukana, ja vaikka yksikään niistä ei olisi aikanaan breikannut, niin joku saattaa hyvin kiinnostua parinkymmenen vuoden päästä! Eli kun vain jaksaa sinnikkäästi vääntää sarjaa, niin kuin vaikka XL aikoinaan, niin se levykirjasto on sitten aina olemassa. – Onhan se niin, että se rajallinen aika joka tällä pallolla eletään, meistä olisi hyvä jäädä jokin muukin jälki kuin pelkkä hiilijalanjälki. täisi ensisijaisesti välittyä musiikillisesti jotain uutta, vaikka läpi voikin kuulua se, mitä kunnioitetaan ja minne sylttytehtaalle jäljet johtavat. Sitten Salesvuo taltioi talonsa erillisessä äänieristetyssä työtilassa kompit akustisella rumpusetillä Pro Toolsiin ja siirtää ääniraidat jälleen Garagebandiin. – Kun en kirjoita nuotteja, kaikki joutuvat kaivamaan stemmansa demosta ja oppivat samalla muistamaan sen heti. – Ainahan sitä saa itsensä kiinni haaveilemasta, että ”voisipa olla studiossa viikon tai pari”, mutta toisaalta, mitä siellä niin kauan tehtäisiin. On parempi lähteä kotiin harjoittelemaan, jos tarkoituksena on soittaa yhden levyn pohjat eikä se kolmessa vuorokaudessa taitu! – Kun lehdissä lukee, että joku nimekäs bändi vietti studiossa kuukausia ”levynteossa”, niin eihän siellä niin kauan yhtäjaksoisesti vain äänittämässä oltu; siellä tehtiin biisejä, arrailtiin ja ihmeteltiin, Salesvuo vertaa. – Jos bändi on kakku, niin perkussiot on ne makeet kirsikat siinä päällä, kuvailee Joonas Kaikko jonka tehtävänä on tuottaa ”kuohkeutta grooveen”. Mankkusession jälkeisinä kuukausina Salesvuo äänitti puhallinstemmat, laulut ja Marzi Nymanin kitaroinnin pala palalta omassa kotipajassa. – On puutaheinää sanoa, että hyvän nuotinlukijan kohdalla ei muka olisi väliä soittaako ulkoa vai ei. Ainoana haittapuolena on, että saattaa plokata jotain vääriä ääniä, mutta ne korjataan nopeasti treeneissä. Levyn pohjat lapioitiin kasaan kolmen tiiviin vuorokauden tunteina, sillä ydinryhmä asui ja yöpyi paikalla session ajan. Albumin miksasi Tommi Vainikainen Leri Leskisen studiolla Helsingissä. puuttuu torvisektion saksofonisti Roope Löflund
Napseesta en välitä juuri ollenkaan. ” kä ostaa levyjä itse. – Eihän Meinl tai Zildjian lähde suomalaiselle rumpalille kustomsymbaaleita tekemään, sen sijaan Amedia tarjoaa minulle suoran kontaktin siihen seppään, joka takoo ja sorvaa symbaalini. – Vuosien varrella peltini ovat muuttuneet isommiksi ja ohuemmiksi – aikoinaan kaikki olivat paksuudeltaan medium plussaa. Hän muistelee, että vielä jokunen vuosi sitten alan osaajista koottu uusi ryhmä pystyi saamaan rojaltidiilin, jossa levy-yhtiö maksoi studio- ja masterkulut, ja teki kannet. Jos tuhannen kappaleen paihyödyntää nos ei häviä levy-yhtiön hyllyistä parissa vuodessa, artisti saa Mankku-studion puhelun että ”ostatteko vai pannaanko silppuriin kun varasvahvistinarsenaalia tointi maksaa liikaa”. Artistin piikkiin Kasperi Kallion työkaluina ovat Rolandin analoginen vuosikertasyntikka ja Fender Rhodes. Oppilailleen Salesvuo varoo tuputtamasta mitään rumpu- tai symbaalimerkkiä autuuden takeena. oikean kitarasoundin Se on lyhytnäköistä, sillä: rakentamiseen. ”Omaan piikkiin tehty levy Käytännössä levy-yhtiö siis maksatti artistilla ei mene silppuriin. Ja lopulta menestys on kiinni kokonaisvaltaisesta muusikkoudesta, tyylitajusta – ja tuurista! 20 www.riffi.fi 4/2014 17-21 Tomi Salesvuo.indd 20 27.8.2014 10.57. Kokeilun jälkeen voit pyytää, että voisiko tätä vielä ohentaa, ja kaveri vain tarkistaa että ”montako grammaa otetaan”. – Yleisesti tykkään soivasta ja vanhahtavasta rumpusoundista: tomarit on viritetty korkeammalle ja bassorumpu on vähän puhuttelevampi. (Juha Tannisen toimittama artikkeli Amedian symbaalivalmistuksesta on jukaistu Riffin numerossa 2/2014). u Puhuttelevia sävyjä Ludwigista tuli Tomi Salesvuon rumpumerkki viitisentoista vuotta sitten – tehtaan kuuluisilla klassikkovirveleillä oli osuutta asiaan. Salesvuo oudoksuu nykypäivän levyntekomallia, jossa levy-yhtiöiden viesti tekijöille tuntuu olevan ”kunhan teet itse kaiken alusta loppuun ja tuot valmiin paketin meille, niin me julkaistaan – ja otetaan siitä siivut.” Näillä säännöillä tekijä alkaa pohtia, minkä verran välistävetäjiä yhä pienemmillä panoksilla pyörivään peliin mahtuu. Ennen rumpua tai symbaalia kapulat ja kalvotkin ovat tärkeitä. Salesvuon mukaan virveli on niin dominoiva soitin, että kun vaihtaa sen, koko sointiväri muuttuu vaikka käyttäisi samaa bassaria ja tomeja. Hän omistaa vajaat parikymmentä virveliä, Ludareita suurin osa. Bassarissa pidän pyöreästä soundista – etukalvossa on pieni reikä, mutta soundia haetaan mikillä kalvon pinnastakin. Salesvuolle oli alusta asti selvää, että EFA:n levy julkaistaan oman merkin kautta. Hän ei lähde mollaamaan aiemmin käyttämiensä isojen symbaalimerkkien laatua, mutta toteaa pienen turkkilaisen Amedian markkinajohtajia ketterämmäksi ja joustavammaksi. Kannujen puolella Salesvuolla on vaihtuviin tarpeisiin laaja kattaus Ludwigia, ja esimerkiksi Champagne Sparkle -vaahterasettiinsä kuuluu kolme eri kokoista bassaria. Komppipellissä mieltymys on ollut kuivaan perkusiiviseen soundiin natiaisesta lähtien. pitää saatavilla maailman – Varmaankaan joku Cheek tai Jenni Vartiainen ei joudu käymään tällaisia kestappiin, koska musiikin aika kusteluja, sen sijaan uuden jazz- tai popgenvoi tulla aina uudestaan ren bändin on tänä päivänä melkein pakko tuoda levy-yhtiöön kansia myöten valmis tuote se– joskus, jossain. Pellit vaihtoon Salesvuo vaihtoi symbaalimerkkiä vuodenvaihteessa. Vieraillessani Amedian tehtaalla olo oli häkellyttävä kuin pikkupojalla: kaveri tuo symbaalin kuumana sorvista, sen annetaan hetki jäähtyä ja sitten kokeillaan. Sen voi itsellään suoraan ja saman tien julkaisemisesta aiheutuvat kulut. – Olisi mahtavaa, jos voisi sanoa että ”soitan aina ja joka paikassa yhdellä samalla setillä” ja se siitä. Sitten pitikin jo alkaa kiikuttaa yhtiöön valmiita mastereita, ja lisäksi artistin oli sitouduttava ostamaan tietty määrä levyjä. Tuntuu että tänä päivänä millä tahansa muulla merkillä ketju soittajasta valmistajaan olisi paljon paljon pidempi. – Musiikin aika voi tulla aina uudestaan – joskus, jossain toisessa paikassa. – Soittokamoista puhuttaessa on tärkeintä nuorimpienkin ymmärtää, että soundi lähtee soittajasta itsestään, treenaamisesta ja tekniikasta. Kannustimena omaan piikkiin tekemisessä on siis sekin, että voin pitää levyjä halukkaiden saatavilla maailman tappiin. Salesvuon symbaalikattauksessa haitsut tulee vaihdettua herkimmin, 14-tuumainen perushaitsu toimii normaalissa jazzhommassa, mutta esimerkiksi omassa bändissä hän leipoo ohuilla isoilla 16-tuumaisilla funk-haitsuilla. Suomessa fakta vain on se, että soitellaan niin erilaisissa jutuissa että kamoja pitää katsoa vähän keikan mukaan. Eikä lypsäminen siihen lopu, sillä levyjä tuMatias Kiiveri pataan artistille myös jälkikäteen
Taiteilijayhdistyksen alkuperäisiä kantavia ajatuksia oli taidepainotteisten mediateosten tukeminen, ja tähän aatteeseen musiikki ja video limittyivät luontevasti. Vuoropuhelua ja naapuriapua Taitelijayhdistyksen toiminnanjohtaja Riku Makkonen kuvailee Magnusborgin taiteilijayhteistöä vapaaksi ja luovaksi. Musiikki- ja äänipuolella tunnettujen Hytin ja Jyrälän lisäksi Magnusborgin alkuaikojen ydinjoukkoa olivat mediataiteilija Marikki Hakolan, animaattori Milla Moilasen ja elokuvaaja-ohjaaja Raimo Uunilan tapaiset nimet. Mutta kaikki toimijat ovat asiasta tietoisia ja osaavat orientoitua sen mukaan! u Mankku-studion analogikalustoa edustavat mm. – Tällaiseen taiteellistekniseen yhteisöön pääseminen tuo mukanaan muiden toimijoiden näkemystä ja osaamista, sekä synnyttää valaisevia keskusteluja alan tulevaisuudesta. Vuodesta 1992 talon vuokralaisena on ollut Magnus borgin taiteilijayhdistys. Trident Series 80 -äänipöytä sekä Otari MTR-90 -moniraituri. Esimerkiksi Helsingistä mitaten ollaan riittävän kaukana mutta tarpeeksi lähellä. Sähköisen taiteen talossa Magnusborgin Studioilla Porvoossa työskentelevä, musiikkiteknologian opettajanakin toimiva Olli Kykkänen pitää Mankkustudion yläkerrassa omaa, harvinaisella Neve V-1 -analogitiskillä varustettua Soundstation-studiotaan. Nykyään Magnusborgin Studioilla toimii kymmenkunta yritystä tai taiteilijaa, jotka tuottavat musiikkia, äänitteitä, elokuvia, valokuvaa, grafiikkaa ja animaatioita. Talon sydän on äänitysakustiikaltaan kiitelty Sali, jonka 230 neliön tila palvelee äänityskäytön lisäksi kuvaus- ja kokeilustudiona sekä juhlapaikkana. Fastfinger” Tyyskän. Tanssipaikasta medialaitokseksi Sodan jälkeen valmistuneen Magnusborgin kiinteistön omistaa Suomenkylän nuorisoseura, joka pyöritti talossa 1980-luvulle saakka yhtä Etelä-Suomen suurimmista tanssipaikoista. Uunilan videotuotantoihin keskittynyt Grape Productions toimii Magnusborgissa edelleen, ja nykyisestä vakioporukasta moni tietänee vaikkapa Mika ”Mr. Soundstationin alakerrassa toimiva Jukka Puurulan ja Anders Nymanin luotsaama Mankku-studio on itse asiassa juuri Hytin parikymmentä vuotta sitten rakentaman Mangtone-studion kolmas inkarnaatio. Monet talossa vierailevat bändit tekevät myös musavideoitaan äänityksen lisäksi – joko omalla tuotantokoneistollaan tai Magnusborgin väen voimin. – Jos bändi tulee tänne tekemään levyä ja äänittää salissa viikon rumpuja niin pauke kuuluu kyllä sitten joka puolelle. No, ehkä sentään jotain. Elokuva-, media- ja äänitaiteen sekä esittävän ja luovan säveltaiteen aloilla toimiva yhdistys syntyi tarpeesta, kun taiteilijoiden ja sisältötuottajien käyttöön haluttiin pysyvä mutta muuntautumiskykyinen kulttuurituotantoon keskittyvä projektitalo ja monitoimitila. Toisaalta Makkonen ehdottaa katsomaan taloa enemmän vierailuluonteisena, projektikohtaisena tuotantotilana. www.riffi.fi 4/2014 17-21 Tomi Salesvuo.indd 21 21 27.8.2014 10.57. Talon tuotantotiloissa on kuvattu myös tv-sarjoja ja -dokumentteja. – Pääkaupungin ruuhkista levyntekoon tuleva bändi voi tehdä hommia rauhassa ja lopputuloksena syntyy parempaa jälkeä. Tilan aiempi isäntä oli kansainvälisesti arvostettu legendaarinen elokuvaäänisuunnittelija ja musiikkiäänittäjä Paul ”Pappa” Jyrälä. Suurempia haittapuolia rinnakkaiselo taiteilijayhteisössä ei ole Makkosen mukaan tuottanut. Ja apua löytyy, jos ei meinaa jotain itse osata, Kykkänen tiivistää saman katon alla toimimisen plussia. Magnusborg on teknis-taiteellisella alalla toimivan väen kohtauspaikka. Makkosen mukaan Magnusborgin etäisyys ja sijainti on koettu hyväksi. Kykkänen nostaa korkealle myös elokuvasäveltäjänä ja Piirpauke-yhtyeen basistina tunnetun Antti Hytin panoksen Magnusborgin ensimmäisen studion perustajana. Toiminnanjohtaja haluaa terävöittää poikkitaiteellista yhteistyötä entisestään ja saada taloon kasautuneita toimintoja ja mahdollisuuksia tehokkaampaan käyttöön. Toimistoahan jokainen voi nykyvälineillä pitää vaikka kotonaan. Lankkulattiaisessa salissa on hyvä ja helppo äänittää – meillä ei ole täällä betonia kuin perustuksissa! Makkonen kehaisee. Teksti: Tommi Saarela Kuvat: Tommi Saarela ja Raimo Uunila Porvoossa sijaitseva Magnusborgin Studiot on vuosien varrella toiminut lukemattomien kärkibändien levynteko paikkana, mutta talo pitää sisällään paljon muutakin kuin nykyään Mankkustudiona tunnetun äänityspajan. Yhteisössä vaihtuvuus on vähäistä. Syntyneet teokset ja tuotteet leviävät ympäri maata ja maailmaa, sillä oman väen lisäksi Magnusborgin tuotannollisia resursseja käyttävät myös sadat sisältötuotantoalan asiakkaat
Käytännön tasolla tämä on toistaiseksi tarkoittanut kitaroiden rakentamista niin eksoottisista kuin ei-eksoottisista materiaaleista sekä tulosten vertailua. Yhteisen hankkeen lähtökohdaksi otettiin ei-eksoottisten puulajien soveltuvuus akustisten kitaroiden rakentamiseen. Suomalaisen ja belgialaisen koulutusyhteyden löytymisestä on alunperin kiittäminen Suomen Benelux-instituutin entistä johtajaa Kalle Jämseniä; hän oli tutustunut Cmb-oppilaitokseen ja suositteli Brysselin Brosella-kitaranäyttelyssä tapaamalleen IKATAN Tero Siromaalle yhteydenottoa belgialaisiin kollegoihin. Puulajien kartoitusta Kesäkuussa Tampere Guitar Festival tarjosi suomalaisille mahdollisuuden tutustua projektin puitteissa rakennettuihin instru mentteihin. Sen ohella on sivu- ja pohjamateriaaliksi kelvannut tammi, jalava, leppä ja suomalaisten 22 www.riffi.fi 4/2014 22-23 Leonardo.indd 22 27.8.2014 11.27. Rahoittajansa mukaan nimetty Leonardo-kitaratutkimusprojekti toi vuonna 2012 yhteen kaksi soitinrakennuksen opetusta antavaa tahoa, Ikaalisten käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen (IKATA) sekä Belgian Puur’sissa toimivan Cmb:n. Projektin fokus ei tietenkään ole sulkenut pois perinteisiä, ei-niin-uhanalaisia lajikkeita: Leonardo-kitaroiden kannet on tehty kuusesta, joka eurooppalaisena (ja amerikkalaisena) puulajikkeena täyttää lähipuun kriteerit. Dick Boak Martinilta ja Richard Soittimien valmistamisesta ovat vastanneet oppilaitosten opiskelijat, mutta asiantunHoover Santa Cruz Guitarsista tijoina/luennoitsijoina ovat olleet mukana ovat nähneet työmme kaksi kaupallista soitinrakentajaa, ranskalainen Rémi Petiteau sekä hollantilainen ja olivat siitä vaikuttuneita. Niinpä tälläkin kertaa mentiin kotimaisten puuyritysten puheille ja katsottiin mitä soitinrakennukseen kelpaavaa olisi tarjolla. E uroopan komission Leonardo Da Vinci -rahasto myöntää rahoitusta erityisesti ammatillisen oppimisen projekteihin. Markjan Vermeer. Jälkimmäinen toimi juuri projektin aikaan vuoden verran Santa Cruz Guitar Companyn tuotannonohjauksesta vastaavana työntekijänä. Samalla oli hyvä hetki jututtaa asianomaisia, ja niinpä kanssani pöydän ääreen Tampere-talon kahvilassa istuivat Siromaa sekä Cmb:n Kristof Meeus, Jacky Walraet, Brian Garston ja Frans Íeven. Alkuun Tero Siromaa haluaa tähdentää, että varhaiset suomalaiset soitinrakentajat (Jaakko Noso, Johannes Malmström, Oy Munkers Ab) pyrkivät ja joutuivat käyttämään kotimaisia puuvaihtoehtoja, koska eksoottisten puulajien maahantuonti Suomeen on ollut hankalampaa. Tekst ja kuvati: Timo Östman Leonardon kitarat – kitaratutkimusta EU:n avulla Kitarateollisuudessa on jo pitkään tiedostettu se kiusallinen tosiasia, että trooppisten alueiden vanhat puuvarat käyvät vähiin. Kysymys kuuluukin: voiko lähipuu olla vakavasti otettava vaihtoehto. Samoin perinteinen soitinrakennuspuu vaahtera hyväksyttiin
– Täällä Suomen päässä yritimme vain löytää mahdollisimman kovaa ja jäykkää puuta tuohon tehtävään. www.leonardo-guitar-research.com www.riffi.fi 4/2014 22-23 Leonardo.indd 23 23 27.8.2014 11.27. Edullisempien sähkökitaroiden otelaudoissa usein käytettyä puumassaa ei ole Leonardo-projektin puitteissa haluttu kokeilla, ainakaan tässä vaiheessa. Sokkotesteissä olemme huomanneet että paikallisista puulajeista tehdyt kitarat ovat pärjänneet eksoottisista puista rakennetuille. Osittain tämä johtuu siitä, että otelaudan vaatimaa tasalaatua on ollut paikallisista puulajeista vaikeampi löytää. tähän mennessä käytetyistä puulajeista käyttökelpoisimmat ja jalostaa niiden käyttöä. perinteisesti suosima koivu. – Se vaatisi erilaiset työvälineet, ja lisäksi high end -kitaramarkkinoilla erityisesti vaaditaan sitä, että kitarat on tehty sataprosenttisesti oikeasta puusta eikä komposiittimateriaalista, Íeven ja Garston perustelevat, mutta eivät tyrmää komposiitin kokeilua tulevaisuudessa. – Monien soittajien ajattelutapa suosii lähtökohtaisesti eksoottisia puulajeja. Materiaaleina hän käytti muun muassa raitaa ja loimuleppää. Onko tämän hankkeen tarkoitus viime kädessä siis muuttaa laajemmin sekä kitarateollisuuden että muusikoiden ajattelutapaa puumateriaalien suhteen. Useita näistä puista on käytetty Euroopassa historiallisissa soittimissa, joten nyt on oikea aika esitellä näitä vaihtoehtoja uudelleen, projektilaiset tähdentävät. Vaikka kannen puolelta tulevan soinnin kuuleminen onkin tärkeää, niin soittajan näkökulma on yhtä tärkeä: miltä soitin tuntuu ja miten se reagoi omaan soittotyyliin (esimerkiksi hiljaa soitettuna kauniisti soiva kitara voikin mennä isolla kädellä soittaessa ”tukkoon”). Tampere Guitar Festivalilla yleisötutkimukseen osallistunut yleisö kuunteli Antonio Forcionen soittamia Leonardo-instrumentteja sekä sermin takaa että ilman. Esimerkiksi Dick Boak Martinilta ja Richard Hoover Santa Cruz Guitarsista ovat nähneet työmme ja olivat siitä vaikuttuneita, Garston toteaa lopuksi. Suurin ongelma taitaa olla high end -markkina, mutta ehkä ympäristöongelma käännyttää senkin tulevaisuudessa. Toisaalta tämä tavoite vaatii myös puumyyjien vakuuttamista, jotta hyvää paikallista puuta saadaan kunnolla tarjolle. u Jari Kokko rakensi Leonardo-projektissa kaksi pienikoppaista teräskielistä. – Kyllä, pohjimmiltaan näin. Hyvä näin, sillä pelkästään toisen soittaman näytteen kuunteleminen ei kerro koko totuutta kitarasta – soittotapoja kun on monenlaisia. Mistä korvaaja eebenpuulle. Molemmista kerroista kirjattiin vastaukset samoihin kysymyksiin. Testiin osallistuneet eivät kuitenkaan itse soittaneet kitaroita. Luultavasti suuri kitarateollisuus on tässä se helpoin käännytettävä, koska se etsii hyvää, mutta myös edullista puuta. Kuten arvata saattaa, eebenpuun (ja ruusupuun) korvaaminen otelautamateriaalina on ollut haasteellista. Kokeilimme katajaa, pihlajaa, omenapuuta ja koivua, toteaa puolestaan Siromaa. Sen sijaan silloin kun soittajat kokeilevat kitaroita itse, tietty joukko pitää eksoottisten puiden ulkonäöstä ja siten näistä kitaroista enemmän. Leonardo-projekti näkyy seuraavan kerran yleisölle eurooppalaisten kitaranrakentajien suurtapahtumassa, The Holy Grail Guitar Showssa Berliinissä marraskuun puolivälissä. Leonardo-projektin kaltaisia kokeiluja on kitaranrakennuksessa toki tehty kautta aikain, mutta ei ehkä kovin laajassa mittakaavassa. Lisäksi on käytetty saarnea, kastanjaa, plataania ja pähkinäpuuta. Leonardo-projektissa testi metodeihin kuuluvat tällaisten yleisötestien ohella myös soittajien kitaroilla tekemät sokko- ja ei-sokkotestit sekä rakentajien valmistusvaiheessa tekemät fysikaaliset kokeet. Suuri kitarateollisuus helpoin saada mukaan Frans Ìevenin mukaan alkurahoituksen saaminen EU:lta oli hyvän idean ansiosta sinänsä helppoa, vaikka vaatikin paljon erilaisten kaavakkeiden huolellista täyttämistä. Näin olisi mahdollisuus kerätä tarkempaa dataa siitä miten eksoottiset ja ei-eksoottiset puut todella eroavat soinnin, estetiikan ja työstettävyyden suhteen. Se ei tietenkään tule olemaan helppoa, mutta me kierrämme erilaisia kitarafestivaaleja ja saamme näin viestiämme eteenpäin. Passiivinen kuuntelutesti ei riitä t Brian Garston avasi yleisölle Leonardo-projektin taustaa ja tavoitteita. Jatkorahoitus varmistui heinäkuussa, ja nyt mukana on myös englantilainen Newark College. Toisaalta ongelma on Brian Garstonin mielestä myös visuaalis-psykologinen. Projektin puitteissa on toistaiseksi rakennettu noin 30 akustista kitaraa. – Tarkoituksena on ollut tässä vaiheessa vain kokeilla, mitkä käytetyistä puulajeista ylipäänsä ovat soveltuvia kunnolla soivan akustisen kitaran rakennuspalikoiksi. Yksi jatkohankkeen tarkoituksista on seuloa Silloin tällöin mainitaan, että akustista kitaraa ostaessa kannattaa pyytää mukaan kaveri, jotta kitaraa kuulee myös kannen edestä, siis sieltä mistä sitä ei soittaessa itse kuule. Myös tämä näkökulma kiinnosti ja kirvoitti kysymyksiä. Brian Garston kertoo kokonaistavoitteen olevan kuutisenkymmentä, useampi kappale täsmälleen samanlaista kitaramallia eri lajikkeista
Samaan aikaan se puskee kirjoittajien tekeleitä myös maamme rajojen ulkopuolelle. – Kun levy-yhtiöt käytännössä toimivat tallenteiden kanssa, me toimimme teosten kanssa, Tolppanen selventää. Heidän kynistään on lähtöisin muun muassa Robinin, Anna Abreun, Cheekin ja Isac Elliotin hittibiisejä. Hommaa tehostetaan esimerkiksi biisileireillä tai varta vasten tehdyillä matkoilla. Meininki, jossa artisti tekee biisejä yksin järven rannalla Landolan kanssa, alkaa olla historiaa, Elements Musicin A&R Eero Tolppanen kertoo. Elements Musicin työssä yhdistyvät tuottajien ja biisinkirjoittajien managerointi sekä biisien tekijänoikeuksien hallinnointi. Lähtökohtaisesti mukana on tuottaja sekä kaksi niin kutsuttua toplineria, joista toinen vastaa melodiasta ja toinen tekstistä. Se pyrkii yhdistämään biisinkirjoittajat, tuottajat, artistit ja levy-yhtiöt. Tarkoitus ei ole, että esimerkiksi minä tuputan omia ideoitani toisten tehtäväksi, vaan että biisintekijä itse kasvaa omassa tekemisessään ja saa spar rausta, Tolppanen sanoo. Yhtiön rosterista löytyy muun muassa sellaisia tekijöitä kuin Risto Asikainen, Samuli Sirviö, Ronja Gullichsen, Mikko Kuoppala, Tobias Granbacka, Mikko Tamminen ja Jonas W. Omalta osaltaan biisink ustannus bisnekselle Suomessa tietä raivaava yhtiö suuntaa kotimaista biisinteko lahjakkuutta vahvasti myös ulkomaille. Annamme palautetta, esimerkiksi että tuo kertsin koukku ei toimi, tai että tuo teksti ei ole kohdillaan. M onet luovat alat ja niiden piirit ovat Suomessa sen verran pieniä, etteivät esimerkiksi jenkkimalliset agentuurit, jotka kaupallistavat tekijöitä ja heidän teoksiaan, ole saaneet kotimaassamme kovin vahvaa jalansijaa. Käytännön tasolla biisejä pitchataan levy-yhtiöille ja artisteille, ja toisaalta firman listoilla olevia biisintekijöitä sparrataan omassa työssään. Luovaa pallottelua ilman sohlaamista Käytännössä Elements Music toimii biisien tekijänoikeuksien parissa. Teksti: Kalle Heino Kuvat: Tommi Posa ja Eero Tolppanen Elements Music – biisintekijöiden tienraivaaja Elements Musicin tallista löytyy rivi suomalaisia huippubiisinkirjoittajia. Pyrimme kuitenkin mahdollisimman vähän sohlaamaan itse biisejä. Elements Musicilla ja sen tekijöillä on näppinsä pelissä muun muassa Cheekin, Robinin, Isac Elliotin ja ”Meininki, jossa artisti Anna Abreun musiikissa tekee biisejä yksin järven ja monissa palkituissa hiteissä, kuten vaikkapa Rorannalla Landolan kanssa, binin biiseissä Boom Kah alkaa olla historiaa.” ja Erilaiset. Biisinkustannusbisneksessä toimiva Elements Music sen sijaan on kasvattanut toimintaansa mukavasti. Tolppanen on ollut Elementsin biisintekijöiden kanssa esimerkiksi Etelä-Koreassa ja Los Angelesissa. Lisäksi Elements edustaa sellaisia artisteja kuten Softengine ja Sandhja, joiden uraa yhtiö pyrkii edistämään verkostojensa kautta erityisesti kansainvälisesti sekä joiden biisien käyttöön liittyvien lupien myöntämisestä se huolehtii. – Teemme luovaa pallottelua kirjoittajien kanssa. Elements Musicin topliner Tobias Granbacka, Sony/ATV:n Etelä-Korean A&R Sora Jung, amerikkalainen topliner Jimmy Burney sekä pöydän ääressä istuva eteläkorealainen tuottaja Deez työstivät biisejä Sokcho Culture Centerin studiolla EteläKoreassa toukokuussa. Artistin kanssa aina kun mahdollista Yleensä kappaleita tehdään tiimeissä. Esimerkiksi viime kevään matkalla Los Angelesissa mukana oli toplinereinä Kasmirina tunnettu Thomas Kirjonen 24 www.riffi.fi 4/2014 24-27 Elements Music.indd 24 27.8.2014 11.29. Karlsson. – Pointtimme on biisien kaupallistaminen kuten esimerkiksi niiden saaminen artistien levytettäviksi tai mainoksiin, elokuviin ja peleihin. Merkittäviä tuloksiakin on saatu aikaan
Näin sillä on myös parempi todennäköisyys päätyä suoraan levylle, Elements Musicin Eero Tolppanen sanoo. – Tavoite on, että pystytään jo lähtökohtaisesti tekemään biisejä artistin kanssa tai vähintään räätälöidysti tietylle artistille. 24-27 Elements Music.indd 25 27.8.2014 11.29
Lisäarvoa kustannusyhtiö antaa tietenkin sparrauksen ja työstötiimien lisäksi jatkuvasti laajentuvilla, valmiilla verkostoillaan sekä Suomessa että ulkomailla. Olennaista onkin yhteistyö jokaiseen suuntaan ja verkostojen luominen. Näin sillä on myös pa”Joku artistiksi haluava saattaa rempi todennäköisyys päätyä suoraan Tolppanen sanoo. Tämä malli edesauttaa tietenkin myös sitä, että biisit päätyvät helpommin suoraan artistin levytettäväksi. lähettää demoja tuloksetta vuosia. u Lisätietoa: www.elementsmusic.fi 26 www.riffi.fi 4/2014 24-27 Elements Music.indd 26 27.8.2014 11.29 140903. Tolppanen ei näe toimijoita pelkästään toistensa kilpailijoina. Tavoite kuitenkin on, että pystytään jo lähtökohtaisesti tekemään biisejä artistin kanssa tai vähintään räätälöidysti tietylle artistille. Näin biisejä voidaan kehitellä rauhassa. – Yksittäisen tekijän on lähes mahdotonta luovia tämän keskellä ja kustantajan hyvä suhdeverkosto ja asiakkaiden luottamus kustantajan ammattitaitoon ja laadunvalvontaan edesauttavat biisin päätymistä levylle ja tekijän päätymistä sessioon artistin kanssa. Todennäköisyydet paranevat huomattavasti, kun biisit tulevat uskottavalta taholta, jonka kanssa on hyvä henkilö kohtainen suhde. Demoja pyörii joka puolella niin paljon, että jos lähetät demon levy-yhtiölle, se on vähän sama, kun Instagramissa lähettelet julkkiksille ”Please follow me” -viestejä, Tolppanen vertaa. Vaikka kustannustalon toiminta perustuukin oman siivun ottamiseen tuloista, se myös samalla jakaa taloudellista riskiä biisintekijän kanssa. – Jokaisesta matkasta on tietysti hyötyä vähintään siinä, että löydetään uusia kontakteja ja pidetään vanhoja yllä. ja Paradise Oskarina tunnettu Axel Ehnström. – Joku artistiksi haluava saattaa lähettää demoja tuloksetta vuosia. Isoista alalla toimivat Warner/Chappell ja Universal. Karlsson. Tuottajana puolestaan hääri Jonas W. Biisintekemisestä voi kulua nopeimmillaankin kaksikin vuotta, ennen kuin biisi alkaa tuottaa tekijälleen rahaa. – Haluamme tietenkin mahdollistaa biisinkirjoittajien työskentelyn rauhassa, joten iso juttu on maksamamme ennakot. Ja tietenkin tärkeintä on se itse asia, eli biisi. Yhteistyössä kaikkien osapuolten työpanos on tärkeää, ja toisaalta ilman kaikkien työpanosta ei koko hommaa voida edes tehdä. Biisinkustannuspuolella toimivia tekijöitä ei Suomessa ole montaa. Yhteistyötä vai kilpailua. Karlsson työstivät biisejä Los Angelesissa viime keväänä. Kustannustalon ansiosta biisintekijällä – sekä mahdollisesti myös tämän tuotoksia esittävällä artistilla – ei ole painetta saada levy-yhtiötä heti mukaan. Kustannustoiminta on paljastanut Tolppaselle myös yhden tärkeän asian, jota ei musiikkialalla ole aina tarpeeksi paljon huomioitu. Kilpailua toki syntyy tietysti siitä, kuka tekijä on kenenkin leivissä. Muita ovat esimerksi Pekka Ruuskan Kaiku Entertainment ja Riffin edellisessä numerossakin esitelty vaasalainen Sugarhouse. – Tämä ala perustuu kuitenkin pitkälle yhteistyöhön ja suhteisiin. Elements Music työskentelee pääasiassa tuttujen tekijöiden kanssa, mutta signaa myös uusiakin lahjakkuuksia. Saattaakin olla, että kyseessä ei välttämättä olekaan hyvä artisti vaan hyvä biisintekijä. – Kun tehdään biisi ja sitten aletaan etsiä sille artistia kansainvälisiltä markkinoilta, on ketju helposti pitkä: Ensin tekijät, sitten kustantaja, sitten alikustantaja, sitten levy-yhtiö, sitten management ja sitten joku artistin serkku tai kumminkaima, ja lopulta itse artisti, Tolppanen sanoo. Jos biisi ei tuota esimerkiksi Teosto-tuloja, niin taloudellinen riski on pelkästään meidän harteilla. Tällöin osuudet tietysti jaetaan tasan tai sopimuksen mukaan, ja lopputulos han on vain parempi, kun biisille on useampi markkinointikanava käytössä. Joskus kirjoitustiimissä voi olla asetelma niin, että tuottaja ja toplinerit ovat kaikki eri kustantajan talleissa. Jos on kaupan kassalla töissä kahdeksasta neljään ja sen jälkeen alkaa säveltää, niin onhan siinä resurssit aika paljon pienemmät. levylle, Näin tehtiin esimerkiksi New YorSaattaakin olla, että kyseessä ei kissa, jossa Elementsin porukka työsti biisejä amerikkalaisen pop-laulaja Tifvälttämättä olekaan hyvä artisti fany Gian kanssa hänen tulevalle alvaan hyvä biisintekijä.” bumilleen. – Valmiilla verkostolla on nykypäivänä suuri merkitys. Jos tavoite on väärä, päätä on hakattu seinään ihan turhaan. Jos biisejä ei ole, ei kustantamokaan voi tehdä mitään. Näin onkin Tolppasen mukaan tuhat kertaa helpompaa toimia, kun tiedetään mitä ollaan tekemässä ja kenelle. Axel Ehnström ja Jonas W. – Tämä johtaa tietenkin parempaan diiliin myöhemmin, Tolppanen sanoo. Valmiit verkostot ratkaisevat Biisien tekijänoikeuksien kanssa toimiminen ei ole ansaintalogii kan kannalta yksinkertaista
010 830 3820 Lisää Midaksen tuotteita: midasconsoles.com Pysy ajan tasalla uutuuksista - tilaa eStarnews uutiskirje www.starlike.. Syksyn kuumat Midas uutuudet! PRO X Uusi Neutron DSP Audiomoottori: • 168 samanaikaista tuloa • 99 synkronoitua mixryhmää • 24 FX-moottoria Uusi entistäkin monipuolisempi käyttöpinta: • 10 VCA-ryhmää ja 8 POP-ryhmää • 29 Midas PRO liukua Laaja valikoima i/o –vaihtoehtoja Etäohjaus: iPad, iPhone, Of?ine Editor M32 • 32 MIDAS etuastetta • 25 latenssikompensoitua, vaihekoherenttia mix bussia • AES50 verkkoympäristö mahdollistaa jopa 96 tuloa ja 96 lähtöä • 8 DCA ja 6 mute ryhmää • 8 stereo efektimoottoria • 25 MIDAS PRO 100 mm moottoriliukua • 7” TFT värinäyttö • 32 x 32 kanavainen USB 2.0 audio interface • DAW kauko-ohjausemulaatiot Mackie Control ja HUI protokolliin • Langaton iPhone ja iPad kauko-ohjaus • Kolmen vuoden takuu Soita ja kysy lisää : pauli.molnar@starlike.. Meiltä saat lisäksi suunnittelun, toteutuksen ja asennuksen – vaikka avaimet käteen -palveluna. puh. Saat ensimmäisenä tietoa uutuuksista, tuotteista ja tapahtumista suoraan sähköpostiisi! Starlike maahantuo, myy ja toimittaa valo-, ääni-, mekaniikka,- ja AV-laitteistot. Valo | ÄÄNI | Tarvikkeet | mekaniikka | esitystekniikka 24-27 Elements Music.indd 140903 Starlike 230x280 Riffi27 Midas Pro X+M32.indd 1 Kysy lisää! 010 830 3800 STARLIKE.FI Kellokukantie 4, 01300 Vantaa Like Starlike! 27.8.2014 11.54 11.29 19.8.2014
Ja koska resursseja on aina rajallisesti, Kuopiossa haluttiin kohdentaa rahat järkevästi: säilytettiin laitteet, joiden todettiin olevan ”vielä elossa” ja vaihdettiin ne, jotka piti vaihtaa. Kuopion kaupunginteatterin liki 30 miljoonan euron hintaista perusparannus- ja laajennustyötä kuvaillaan hallituksi ja esimerkilliseksi projektiksi. Kati Koslosen hommana avajais produktiossa on ison orkesterin monitorointi. Puretun työmaa-aidan takaa kohoaa nyt suuria muutoksia kokenut nykyaikainen teatteri, jossa on yksi uusittu ja yksi kokonaan uusi näyttämö. Rahaa paloi ja aikaa meni, mutta nyt on kalakukkojen kaupungissa entistä ehompi ja isompi maakuntateatteri, joka avaa ovensa yleisölle kansainvälisen luokan The Sound of Music -musikaalituotannolla. – Jos kolmannella layerilla kanavassa tapahtuu jotain outoa, voin kutsua sen hetkeksi ylös ja korjauksen jälkeen palauttaa layerilleen, Antti Puumalainen kiittelee tiskin jousta vuutta. Valon, äänen, video- ja av-tekniikan sekä näyttämömekaniikan osalta suunnitelmat ja tavoitteet saivat muotonsa käyttöpäällikkö Juha ”Westi” Westmanin työpöydällä. Kuopion kaupunginteatteri syntyi uudestaan Teksti ja kuvat: Tommi Saarela – esitystekniikan ensi-ilta! Kuopion kaupunginteatterin pitkä evakko on päättynyt. Vi3000 tarjoaa paljon informaatiota suoraan pintaan, jolloin kaikkeen pääsee nopeasti käsiksi. Näyttämötilojen uudistuksen ohessa teatteriin saatiin lisää työ- ja harjoitustiloja. K aksi vuotta suljettuna olleen Kuopion kaupunginteatterin perusparannus ja laajennus on ollut teatterilaisten ja projektin suunnittelijoiden näkökulmasta ainakin tuplasti pidempi hanke. – Olennaisia asioitahan on oikeastaan vain kaksi: ensiksi se mitä haetaan ja halutaan, ja sitten millaisia resursseja siihen on käytettävissä, Westman pelkistää urakan puitteet. Niiden kylkeen rakennettiin myös ulkoilmanäyttämö, jonka amfiportaista kaavaillaan kaupunkilaisten kesäistä olohuonetta. Lamppuja tontille Uusia valo- ja äänijärjestelmiä määritettäessä Westman ei halunnut lähteä varustelusotaan toisten teatteritalojen kanssa vaan keskittyi kartoittamaan parasta lopputulosta paikallisiin olosuh- 28 www.riffi.fi 4/2014 28-31 Kuopion teatteri.indd 28 27.8.2014 11.35
Molempien näyttämöiden teknisessä varustelussa on pyritty noudattamaan yhtenäistä linjaa niin valopöytien, himmenti mien, äänipöytien kuin kaiutinjärjestelmänkin osalta. Yhteensopivuuden lisäksi ”helppokäyttöisyys” on Westmanin avainsanoja. www.riffi.fi 4/2014 28-31 Kuopion teatteri.indd 29 29 27.8.2014 11.35. – Tässäkin on ajateltu ulkomaan eläviä, että tulevat minkä pulikan kanssa vain, niin aina sopii reikään eikä tarvitse ruveta rullaamaan kaapelia kilometrien päästä. Se korvaa nyt vanhassa rakennuksessa sijainneen aiemman pienen näyttämön, joka puolestaan voitiin muuttaa harjoitussaliksi. Valojen piuhoitus tapahtuu katon yläpuolelta mutta heittimet ovat sen alapuolella, jolloin vältetään ristikkokaton läpi valaistessa syntyvät ongelmat. Akustinen seinäelementti on ominaisuuksiltaan tarkasti tilaan mitoitettu. Standardointi, jossa kaikki toistuu johdonmukaisesti läpi talon on helppokäyttöisyyttä edistävä seikka. Suuntaamiseen varattu iso moottorisilta liikkuu koko tilan läpi. Äänipuolen vastaava kytkentäkattaus on kuitu, cat6A, koaksiaali, mikit ja kaiuttimet. Siinä kun isolla puolella toimittiin annettujen raamien puitteissa, uudisrakennukseen toteutettu pienempi Maria-näyttämö voitiin rakentaa puhtaalta pöydältä. – Järjestelmien koko ja universumien määrä on tietysti skaalattu salien mukaan, mutta kun vaikkapa miksauspöydät ovat yhteensopivia, ne voivat varmentaa toisiaan ristiin. Vaikkapa valon osalta ison kansainvälisen festivaalin tarpeet ovat monimuotoisempia kuin voisi kuvitellakaan. Uutuutena järjestelmään lisättiin vielä viivelinja katsomon takariveille. Kattauk seen kuuluu tukku Martinin Vipereita, Variliten liikkuvia ja Seleconin Arenasarjan PC-heittimiä. – Asiat ovat aina samassa järjestyksessä, esimerkiksi valon kytkentärasioista löytyvät joka paikassa samat liittimet: ethernet, dmx, himmentimet, releet ja suora sähkö. – Yhden teoksen valosuunnittelija haluaa, että kaikki valot ovat liikkuvia, toinen että kaikki ovat konventionaalisia. teisiin. Tässä määräävänä tekijänä olivat muuntuvat, monimuotoiset käyttötarpeet. Katsomon lattiatason alapuolella, orkesterimontun pohjalla J-sarjan infrasub huolehtii äärimmäisistä penkkejä tärisyttävistä bassotaajuuksista. Jatkumo helpottaa Akustiikaltaan kiitetty iso näyttämö katsomoineen purettiin remontin aluksi, ja kaikkien lvis-töiden, valo/äänikaapelointien ja bassoansojen rakentelun jälkeen palautettiin katsomon osalta alkuperäiseen asuunsa, joten eroa vanhaan ei päältä heti huomaa. – Kun käyttäjäryhmä on kirjavaa, valo- ja äänijärjestelmien pitää olla muidenkin kuin talossa päivittäin työskentelevien hallittavissa ja hahmotettavissa, Westman linjaa. Valoansaissa uusinta uutta edustaa Clay Pakyn tänä vuonna julkaistu ledipesuri B-Eye, jonka etulinssi pyörii eri suuntiin vaihtelevilla nopeuksilla. Boschin kuulutusjärjestelmää lukuun ottamatta molempien salien äänentoistosta huolehditaan nyt yhdenmukaisesti D&B:n kalustolla. Ennen käyttöpäälliköksi asettumistaan Westman ehti itsekin kiertää vierailevana valosuunnittelijana koti- ja ulkomaiden teatteri- ja oopperaestradit, ja myöntää ”kopioineensa härskisti” parhaat tekniset ideat, joihin on keikoillaan törmännyt. Yhdestä puusta Äänentoisto monitorointia myöten perustuu aiemmin käyttöön otettuun Msonicin toimittamaan D&B Audiotechnikin kalus- toon, johon nivotut muun merkkiset kaiutinjärjestelmän osaset vaihdettiin remontissa D&B:ksi. Sen yhteyteen rakennettiin tarkkaamo, joten harjoitussali toimii nyt myös äänitysstudiona – ja The Sound of Musicissa poikkeuksellisesti ”orkesterimonttuna”. Maria-näyttämölle on räätälöity poikkeuksellisia teatteriteknisiä ratkaisuja, kuten käveltävä verkkokatto, jonka yläpuolella kulkevat ketjunostimien radat. Kuopiossa pidettiin tärkeänä, ettei näyttämökuvaan jää esille häiritseviä kaiutinelementtejä. Eturivien kuuluvuutta paikkaavat 5S-fillipurkit on näppärästi piilotettu näyttämön etureunan alle, ja ämyrien riviä peittää kaiutinkangas. Ympärisäteilevään kaiuttimeen verrattuna V-subbarin napakka suuntaavuus on kerännyt kiitosta paitsi teatterin ääniammattilaisilta myös esiintyjiltä, sillä nimenomaan lavan suunnalta parannus aiempaan on dramaattinen, kun matalat taajuudet eivät enää pyöri sotkemassa näyttämön kuulokuvaa. Ison näyttämön linjasäteilijänippujen pääkaiuttimena on pippurinen T10, jonka seuraksi ripustukseen on lisätty V-sarjan kardioidi-subwooferit. Ison ja pienen näyttämön äänitarkkaamoihin hankittiin Soundcraftin upouudet, identtiset Vi3000-digitaalipöydät, ja järjestelmään sisältyy tärkeänä ulottuvuutena digitaalinen kellotus, sillä kaapeleissa kulkee sikin sokin Dantea, Madia, aes/ ebua – ja tietysti analogiääntäkin. Pääkaupungin isoista teattereista poiketen Kuopiossa vierailukäyttöä on paljon. Isoin yksittäinen asiakas on merkittävimpiin kansainvälisiin tanssitaidefestivaaleihin lukeutuva Kuopio tanssii ja soi, joka varaa teatterin tilat pariksi viikoksi joka suvena. Ja lamppuja saatetaan vaatia ihan minne vain, joten pitää olla mahdollisuus laittaa niitä asiakkaan pyynnöstä ympäri tonttia
Krogell neuvoo asioista päättäviä päivittämään laitekantaa vaikka vuosittain tarpeen mukaan. Keskiössä kaapeli Studiotecinkin kokoiselle yritykselle Kuopion keikka on iso, vaikkei Pohjois-Savon ykkösteatterissa kaikkea kerralla uusiksi pantukaan. – Komentokuuntelulla tuollaisia on hankala hoitaa. – Järjestelmän ohjaus ja valvontakin onnistuvat kätevästi sekä Shure Wireless Work Bench 6 -softalla että juuri lanseeratulla ShurePlus -applikaatiolla, joka toimii iOS-ympäristössä. Paljon haasteellisempaa ja kalliimpaa on rakentaa infra seuraavaksi pariksi vuosikymmeneksi eli avata talon seinät ja lattiat sekä vetää niiden sisään tolkuton määrä kaapelia. Teatterissa urakoitiin suuri noin 460-paikkainen Minna-näyttämö, pienempi parin sadan penkin Maria sekä äänitysstudio, joka yhdistyy harjoitusnäyttämöön. Esitystekniikan pääurakasta vastanneen Studiotecin projektipäällikkö Oskar Krogell kiittelee käyttäjäosapuolta viisaista päätöksistä ja toimivasta järjestelmästä, josta rönsyt on karsittu. Krogell korostaa, että suomalaisten teatteritalojen remonteille yhteinen ja kohtalokkain haaste on hankkeen mitoittaminen tuleviin tarpeisiin. – Peruskorjauksien yhteyteen ajoitetut laiteasennukset käyttökoulutuksineen jäävät aina viime tinkaan, koska äänipöytiä ja muuta herkkää tekniikkaa ei tietenkään voi tuoda vikaantumaan pölyiselle työmaalle. Erityisen vuolaat kehut saa käyttöpäällikkö Juha Westman, joka on Kuopion päässä pidellyt projektin lankoja käsissään eikä lähtenyt hamuamaan karkkikaupasta kaikkea mitä olisi ollut tarjolla. Melko harvinainen työkalu Kuopiossa on Cuelight-järjestelmä, jonka käyttöpaneelista näyttämöjärjestäjä jakaa ”liikennevaloja” valoohjaamoon, äänipöydän taakse, lavastemiehille ja näyttelijöille kulissien kätköihin. Valo- ja äänilaitteiston keskeisiä toimittajia ovat Hedcom, Msonic, Studiotec ja Noretron. Katsojalle näkyvään ja kuuluvaan valo- ja äänijärjestelmään linkittyy kätkettyä av-laitteistoa, kuten Clearcomin langaton komentojärjestelmä. Akkujen ja lähettimien iskukykyä on lisätty SBC200E-latausasemilla, joihin lähetin voidaan pudottaa ilman akun poistamista. Aikaa projektiin meni tarjouksesta luovutukseen pari vuotta. Jyrki Mäkinen Shurea maahantuovasta Noretron Audiosta kertoo, että ULX-D on nopeasti noussut suosituimpien Shure-langattomien joukkoon. Kuopioon jo aiemmin hankittu analoginen Shuren UHFR-setti palvelee remontin jälkeen Maria-näyttämön sekä aulanäyttämön produktioissa, kun taas päänäyttämölle hankittiin aivan uusi digitaalinen ULX-D-järjestelmä. Kuopion suurella näyttämöllä käytetään nelikanavaisia ULXD4E-vastaanottimia, joista signaali ohjataan Dante-väylän kautta mikseriin. Bittejä ilmakehässä Valtamerkkien saatua julki langattomat digitaaliset mikrofonijärjestelmänsä ovat myös suomalaiset teatterit alkaneet siirtyä niihin tiettyjen etujen vuoksi: esimerkiksi kanavia saadaan ladottua päällekkäin ilman pelkoa siitä, että lähetystaajuudet häiritsisivät toisiaan moduloimalla. 30 www.riffi.fi 4/2014 28-31 Kuopion teatteri.indd 30 27.8.2014 11.35. Minna-näyttämön uusittuun mikrofonisettiin kuuluu ULXD2/KSM9-kapulamikrofonien lisäksi kolmisenkymmentä digitaalista ja pari analogista vastaanotinkanavaa taskulähettimineen, joissa mikrofonikapseleina käytetään DPA:n 4066-mallia. Kuopiossa uusittiin äänipuolella kaikki kaapelointi kytkentäpaneeleineen, äänipöydät ja efektiräkit, valopuolella himmentimet, verkotukset ja dmx-maailma sekä muunnokset ja splittaukset. Suhteellisen tuoreet ETC:n Congo-ohjaimet säilyivät käytössä, mutta heitinpuolella ansaisiin nousi niin tukku uusia liikkuvia kuin myös perinteisiä valonlähteitä. Tätäkin Kuopiossa välteltiin uusimalla kalustoa osittain jo väistötiloihin lähdettäessä – ei vasta sitten kun palataan uuteen taloon, jossa riittää haasteita muutenkin. Jo laulajan lähettimessä digitaaliseksi muunnettu signaali jatkaa siis ilman ad/da-muunnoksia bittimuodossa kaiutinpäätteille asti. Orkesterimikityksen tarpeisiin taloon hankittiin DPA Palikka kerrallaan Kuopion kaupunginteatterin remontin teatteriteknisenä konsulttina toimi berliiniläinen Bluenode, ja näyttämömekaniikan suunnitelmat toteutti kotimainen Insta Automation. – Yleensä unohtuu, että kyllä niitä äänipöytiä ja valokonsoleita voi vaihtaa milloin tahansa, nehän seisovat jaloillaan. Toinen yleinen virhe on pantata laitteiston uusimista liian pitkään, jolloin kaikki patoutuu rysähtäen peruskorjauksen yhteyteen. Kuopiossa ymmärrettiin, että vanhaa mutta toimivaa laitteistoa kannattaa käyttää – ja sitähän yleensä löytyy, jos talolla ylipäätään on historiaa eikä kyse ole uudisrakennuksesta. Teho- ja taajuusvasteeltaan tasaiseksi todetun katsomon vanhahtava ulkoasu hämää – alla kaikki on uutta. – ULX-D:n valtteja ovat kestävyys, äänen laatu, salaus sekä spektrin tehokas hyödyntäminen eli samalle spektrille saadaan huomattavasti enemmän kanavia käyttöön, toteaa Mäkinen. Lasku ei ole loppupelissä sen suu- rempi, ja samalla vältytään langettamasta valo- ja äänimiehille järjenvastaista määrää uutta ihmeteltävää paniikkitilanteessa, jossa aletaan vääntää uudessa talossa kaikkien aikojen rankinta tuotantoa – ja aikataulutkin laahaavat jo valmiiksi reippaasti jäljessä. Periaate on sama kuin liikenteessä: punaisella varotaan ja vihreällä mennään, jolloin saadaan tahdistettua esimerkiksi esiintyjän sisääntulo lavalle siihen, kun valomies painaa valotilanteen päälle. ”Olennaisia asioitahan on oikeastaan vain kaksi: ensiksi se mitä haetaan ja halutaan, ja sitten millaisia resursseja siihen on käytettävissä.” Kuopion Kaupungin teatteri on ItäSuomen isoin ammattiteatteri, jonka suurella Minnanäyttämöllä on reilut 460 paikkaa. Kuopiossa ääni ja valo päivystää katsomossa yleisön seassa, ei siellä voi hirveästi höpötellä, Krogell perustelee
Kaikki tuntuvat olevan samaa mieltä, että elävän ison orkesterin sijoittaminen perinteisesti monttuun, näyttelijöiden ja yleisön väliin olisi ollut kiva juttu. lavarasioissa on vianetsintää helpottavat ledit, Do-Re-Mi! Kuopion kaupunginteatterin peruskorjaus on nyt saatettu päätökseen ja talo avataan komeasti The Sound of Music -musikaalilla. Jos heitin ei toimi, mutta ledi palaa, vika paikantuu heti heittimeen. ja 11. Yhteispeli hoidetaan video- ja audiomonitoroinnin avulla, joten Kuopion molemmat virkaateke vät äänimestarit ovat työllistettyinä vihkiäisproduktion ajossa. Valo- ja ääni tarkkaamot sijait sevat vierekkäin katsomon taka rivillä, molemmilla näyttämöillä. – Isojen remonttien jälkeen aloitetaan aina riskirajoilta, niin korkealta ettei onnistumisen mahdollisuuksia jää ainakaan liikaa! Tämä on teatteria! u The Sound of Musicin kaksoisensi-ilta on 10. – Montussa oli näin isolle bändille liian ahdasta. Uusitun teatterin avaustuotannossa orkesteri soittaa poikkeuksellisesti harjoitusnäyttämöllä ilman suoraa näkö- ja kuuloyhteyttä lavalle tai katsomoon. – Sehän on maan tapa, Westman naurahtaa leikkisästi. Orkesterin sijoittaminen eristettyyn tilaan on jakanut mielipiteitä Kuopiossakin. Äänentoistojärjestelmä D&B Audiotechnik Minna-näyttämö L/C/R T10 (20 kpl) Sub V Sub (2 kpl) Efekti-sub J Infra (1 kpl) Etufillit 5S (8 kpl) Surround 8S (12 kpl) Monitorit E12-D (2 kpl) Vahvistimet D6 ja D80 (12 + 1 kpl) Viivelinja E8 (3 kpl) Maria-näyttämö L/C/R E12-D Viivelinja L/R E12 Sub E15-Sub Surround 8S Vahvistimet D6 (3 (2 (2 (6 (4 kpl) kpl) kpl) kpl) kpl) Uudet valonheittimet Liikkuvat Martin Viper Performance (13 kpl) Varilite VL1100AS (12 kpl) Clay Paky Aleda B-Eye K20 (20 kpl) Chroma-Q Color Force 72 RGBA LED strip Konventionaaliset ETC Source Four Zoom 750W 25°–?50° (65 kpl) ETC Source Four Zoom 750W 15°–?30° (20 kpl) ETC Source Four 10° (10 kpl) Selecon Arena PC 2500W (15 kpl) Himmentimet ETC Sensor 3 www.riffi.fi 4/2014 28-31 Kuopion teatteri.indd 31 31 27.8.2014 11.35. jotka paljastavat tuleeko rasialle asti sähköä vai ei. Näyttämön D:vote Classic Kit, joka sisältää kymmenen 4099-instrumenttimikrofonia ja adaptereita eri käyttötarkoituksiin. Kaikkiaan iso produktio on tekniikalle suuri haaste, kun samalla koko ajan harjoitellaan uuden kaluston käyttöönottoa. Laulajien ja yli 20-henkisen orkesterin harjoittamisesta vastaava kapellimestari Timo Kärkkäinen luonnehtii uudistetun teatteritalon vihkiäisesitystä poikkeukselliseksi ja mittavaksi tuotannoksi. Ja toisaalta nyt erottelevuus on toista luokkaa, ja voidaan ajatella orkesterin tilamikittämistä, mikä ei normaalissa teatterituotannossa tulisi kuuloonkaan, Puumalainen pohtii hivellen uudenkarheaa Soundcraft-pulpettiaan. Mutta. syyskuuta Kuopion kaupunginteatterin uudella Minna-näyttämöllä. Juha Westmanin taakse piiloutuvissa laiteräkeissä ei ole enää yhtäkään ulkoista efektilaatikkoa – kaikki tehoste prosessointi löytyy Soundcraftin uudesta digikonsolista. Orkesterin monitorointia vahtii äänimestari Kati Koslonen, siinä kun Antti Puumalainen hoitaa salimiksaamossa kaiken muun, esiintyjien ja orkesterin miksaamisesta tehosteiden ajamiseen
Keräilyharvinaisuuden on Straton rungosta ja Telecasterin kaulasta koonnut Leif ”Lefa” Kiviharju. – Kyllä leipä tiukassa on, eikä tarvitse katsoa kuin muuta- Hombre’s Musicin vitriinissä lepää Suomen himotuin ja kallein kitara, Albert Järvisen ”Roadrunner”-strato. Uutta asiakask untaa voi luoda itsekin tekemällä uraauurtavaa musiikkik asvatustyötä – eikä omia soitto- ja studiotaitojakaan kannata unohtaa. – Ammattikulmasta olen itse styrkkareissa Bognerin putiikkitavaran fani, ja luotettavia merkkejä joita tarjoan asiakkaille ovat olleet esimerkiksi Blackstar, Engl ja Roland, kertoo Boycottin ja Dingonkin riveistä tuttu Ari ”Hombre” Lampinen. Internet on nyysinyt asiakkaita kivijalkakaupaltakin kahdella tasolla: yhtäältä nettipelaamisen ja toisaalta soitinlaitteiden ylikansallisen nettikaupan lisääntymisen myötä. Seudun ainoan soitinmyymälän lähimmät kilpailijat löytyvät Helsingistä – puolen tunnin ajomatkan päästä. 32 www.riffi.fi 4/2014 32-33 Hombres.indd 32 27.8.2014 11.55. Teksti ja kuvat: Tommi Saarela Hombre ’s – koulu kaupan kyljessä Monessa on oltava mukana, jos meinaa kivijalkaliikettä maakuntak aupungissa pyörittää. Ohessa kannattaa puuhata kaikkea mitä osaa. Kohtaamisia kivijalassa Lampinen muistelee kaiholla aikoja, jolloin musiikkikauppa oli kylän kohtaamispaikka soittamisesta kiinnostuneille nuorille. Hombre’s Music on miksaus näitä kaikkia. Nyt kouluikäisten mielenkiinnosta kilpailee moni muu ajanviete ja harrastus. Porvoon keskustassa viitisen vuotta toiminut riippumaton musiikkikauppa on tarjonnut asiakkaalleen soittimia laidasta laitaan. Lampinen kuitenkin kertoo uskollisista asiakkaista, jotka poikkeavat mieluummin paikallisessa puodissa kuin lähtevät merta edemmäs kalaan. H ombre’s Music omistajineen on kuvaava esimerkki siitä, että musiikkilaitteisiin erikoistuneen liikkeen pyörittäminen suomalaisessa maakuntakaupungissa on tänä päivänä aikamoista sinnittelyä
Analogin voimaa Ari ”Hombre” Lampinen on musiikin moniottelija, joka puski rokkiväen tietoisuuteen ensi kertaa Boycott-yhtyeessä Tommi Läntisen aisaparina. e ’s Music ä man vuoden taakse, jolloin kaupassa ramppasi skidejä laumoittain – ihan niin kuin itsekin muistaa pikkujätkänä käyneensä aina innoissaan soittimia kokeilemassa. Koska soittajan leipä on tunnetusti pieninä palasina maailmalla, ei Lampinenkaan ole jättäytynyt vain soitinkauppiaaksi tai rokkikoulun rehtoriksi, vaan on Porvoon nurkilla sijaitsevan kotitalonsa pihapiirin studiossa äänittänyt levylle viimeksi Remua ja Kojoa. Studion komentosiltana toimii 1980-luvulla Music Makersiin hankittu Harrison C32, legendaarinen analogipulpetti, joka päätyi Lampiselle usean välikäden kautta. Keikkakiintiön karttuessa Lampinen siirtyi vuosien mittaan tuottamaan, studiomuusikoksi ja lopulta äänityspöydän taakse, missä yhteydessä on tullut tehtyä mainoksia, tv-tunnareita ja esimerkiksi musiikin äänitys ja miksaus Andy McCoysta kertovaan elokuvaan. – Itse vanhemman polven soittajana on oppinut arvostamaan sitä, että soitinta voi kokeilla omin käsin ennen kuin tekee ostopäätöksen. Lue lisää www.pkky.fi/amoo /AmoOutokumpu Pohjois-Karjalan ammattiopisto Outokumpu Lammenkatu 18, 83500 Outokumpu 013 244 3907 | amo.outokumpu@pkky.fi www.riffi.fi 4/2014 32-33 Hombres.indd 33 33 27.8.2014 11.55. Kitaransoittajia opastavat Jussi Turunen ja Raimo Alastalo, ja vaikka koulu kantaakin rokkihenkistä nimeä, esimerkiksi pianisteille Emilia Takayama ja lyömäsoittajille Jan Vaaka opettavat tarvittaessa vaikka klassista musiikkia. u Hombre’s Musicin kylkeen kasvaneista oheistoiminnoista tärkein on Porvoon Musiikkikoulu www.porvoonmusiikkikoulu.fi ÄÄNITUOTANTO Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto Media-assistentti ÄÄNITYS MIKSAUS EDITOINTI Hombre Lampisen studion Harrison C32 -analogipulpetilla on viimeksi äänitetty Remun ja Kojon levyt. – Ikärajoja ei ole ja jokaiselle oppilaalle tehdään oma suunnitelma, meillä ei mennä minkään kirjan mukaan, Lampinen tiivistää koulun linjan. Tallentimena on Pro Tools Accel 3HD, ja monitorointi hoituu Genelecien voimin. Lampinen harmittelee, että jos musiikkiliikkeistä tulee katoavaa kansanperinnettä, niin häviäjiä eivät ole ainoastaan paikalliset yrittäjät, vaan ennen kaikkea ne asiakkaat, jotka ovat tottuneet vaatimaan paikallista palvelua, vuorovaikutusta ja opastusta. Rumpuleirejäkin on pidetty parina kesänä läheisessä saaristossa, Lampinen kertoo. Räätälöityä opetusta eli Hombre’s School of Rock. Opetusaineet ovat rummut, kitara, basso, piano – aikaisemmin treenattiin myös laulua ja puhaltimia, ja rokkihenkistä musiikkileikkikouluakin tuli pyöritettyä vuoden verran. Ja sekin on kätevää, jos voi käydä nappaamassa uudet kielet kitaraan nurkan takaa eikä joudu tilailemaan niitä jostain nettikaupasta! Haku 24.9.-3.10. – Soitto-opetusta on ollut tarjolla reilut viisi vuotta ja vilkkaimpina aikoina oppilaita oli jopa parisataa viikossa
Levyjen ohkaisuudesta huolimatta rakenne on erittäin jäykkä, sillä seinät tuetaan toisiinsa vanerista muotoilluilla jäykistekaarilla. Markbass käyttää 34 www.riffi.fi 4/2014 34-36 Anakainen.indd 34 27.8.2014 11.37. Sopiva hetki ryhtyä tuumasta toimeen tuli, kun pitkäaikainen työpaikka alkoi valmistella muuttoa. Bassokaappi innoitti uuden ammatin ohella myös uusiin projekteihin: pitäähän nyt kotisoittoon ja pikkukeikkailuun soveltuva näppärä kaiutinkaappi saada myös kitarakäyttöön. Levyjen liitoksissa ei myöskään ole ainuttakaan ruuvia, niitä käytetään ainoastaan helojen ja kaiutinelementin kiinnittämiseen. K ari Änäkäinen päätyi kaiutinkaappien tekijäksi hieman sattumankin kaupalla. Kunnon liitos ei ruuveja kaipaa Änäkäisen suunnittelemat kotelot sisältävät kitarakaapeissa harvinaisia, mutta puusepän näkökulmasta luontevia ratkaisuja. Vajaata kahta vuotta myöhemmin kädessä olivat sitten puusepän paperit kiitettävin arvosanoin. Levyjen liitokset on esimerkiksi tehty jyrsimällä sellaiset toisiinsa lukkiutuvat urat ja huullokset, että puutapein vahvistetut liimaliitokset eivät kaipaa nurkkarimoja kotelon sisäpuolella. Hiljalleen oli alkanut tuntua siltä, että 30 vuotta kaupallisella alalla on tarpeeksi. Tällä kerralla rakennettiin kuitenkin kaksi kaappia, yksi kummalle- kin. Teksti: Lauri Paloposki Kitaristin asialla – kaiutinkaappi ajan- ja asianmukaiselle tasolle! Keveys, kohtuullinen koko, hyvä hyötysuhde ja alinta rekisteriä myöten kitaran äänen toistava vaste – siinä lyhyesti kuvailtuna tavoitteet, joihin kaksi kymenlaaksolaista kaverusta yhteistuumin tähtäävät. 1970-luvulla alkanut aktiivinen soittoharrastus johti samoihin aikoihin kitaristin paikalta jälleen basistin tontille, mutta sopiva kaappi puuttui. Hän jelppasi sopivan elementin valinnassa ja laski kotelolle passelit mitat. Juha Björninen, Lassi Ukkonen ja Kari Änäkäinen kuvattuina valmistumassa olevien Rumblekaappien äärellä. Havuvanerin käytölle Änäkäisellä on järkevät perusteet. – Se on helppoa työstää, ja aika stabiilia, tasalaatuista tavaraa. Idea laajemmasta toiminnasta alkoi muotoutua vasta, kun paikkakunnalla jameissa vieraillut Juha Björninen lainasi Lassilta Karin tekemää kaappia ja ilmaisi illan päätteeksi kiinnostuksensa samanlaisen hankkimiseen. Apuun tuli vanha ystävä, putkitekniikkaan vihkiytynyt ja elektroniikan parissa ikänsä työskennellyt Lassi Ukkonen, joka nykyisin pyörittää päätoimisesti 2011 perustamaansa Triodipajaa Kuusankoskella. Änäkäinen jättäytyi vapaalle ja keskittyi aluksi vain kodin remontoimiseen. Änäkäisen rakentama bassokaappi ylitti odotukset ja se myös arvioitiin myöhemmin työnäytteenä niin pätevästi tehdyksi, että ovet puuseppäkoulutukseen aukenivat vaikka hakuaika oli ummessa ja lukukausi jo käynnissä. Kaappien kyljet ja takaseinä ovat 15-millistä havuvaneria, etulevy 18-millistä koivuvaneria. Ja se tuo keveyden, mikä on samalla vähän myös soundijuttu, nimenomaan sen keveytensä vuoksi
Se on ihan jotain muuta kuin 4, 8 tai 16 ohmia. MDF on tässä suhteessa kuollut materiaali. Myös suuri koko on jäänne vanhoilta ajoilta. Myytit murusiksi Nettikeskusteluissa ja muilla turinatoreilla kiertää ”totuuksia”, joiden oikeellisuudesta ei aina tiedä. Äänihän on kuin musiikki, jos se on steriilin konemaisen tarkkaa, se on samalla vähän tylsääkin. Putkivahvistin on kinkkisempi tapaus; putkien suurehkon ominaisimpedanssin johdosta kuorma sovitetaan muuntajalla, ja parhaan tehosovituksen aikaansaamiseksi pääteaste mitoitetaan yhtä suureksi kuin kuormitus. Suurin osa keikoista on pizzeria-luokassa: isoa kaappia ei sinne saa, ja jos pieni kaappi toimii muuten, niin onhan sellaisia helpompi sijoitellakin niiden kaljakorien päälle, toteaa Lassi. Kaiuttimen impedanssi saattaakin olla vaikka MIINUS 15 ohmia, koska se syöttää hetkellisesti energiaa vahvistimeen päin! Myöskin kun kaiuttimen todellinen impedanssi seilaa taajuuksien ja transienttien mukana, ei pääteputkikaan saa särön kannalta muuntajasta laskennallista optimikuormaa, vaan joutuu pinnistelemään välillä jyrkkää ylämäkeä, välillä liki vapaata pudotusta ominaiskäyrällään säröä tuottaen. Kun tämä sisäinen kyykytys yhdistyy samanaikaisesti vahvistinta syöttävään signaaliin, saadaan aikaiseksi eloisaa ääntä. Pohdinnassa on vielä, pitäisikö kitaristeille ryhtyä valmistamaan myös hyvinsoivia, monitorikaapin malliin rakennettuja kaappeja. – Jos se MDF on kerran niin hyvää, niin miksei tehdä selloja MDF:fästä, lohkaisee Ukkonen. – Kyllä mä ymmärrän, että 60-luvulla piti olla 4?×12-kaappeja neljä kappaletta, koska ei ollut PA-laitteita. – Tehdään kyllä tämmöisiä rinnakkaisia kaiutinelementtejä, että ne toistaa vähän erilailla sitä keskialuetta. Resonanssissa kaiutin ei tarvitse juurikaan energiaa, ja silloin sen impedanssi on suuri, jopa lähelle 50 ohmia! Toisaalta, kun kaiutinta ohjataan äkäisillä transienteilla, se saattaakin tuupata energiaa takaisinpäin vastavaiheessa. Mutta ei nykyisin tarvitse sellaisia olla kuulumisen takia. Vähän niinkuin puoltava saha; kyllä taitava timpuri vetää silläkin, mutta joutuu tekemään paljon enemmän töitä, kuvailee Lassi Ukkonen, ja huomauttaa ettei tilanne tässä suhteessa ole kaappien osalta yleisesti ottaen lähelläkään ihanteelllista: – Kitaravahvistimet on kehittyneet, mutta kaiutinpuoli laahaa 70/80-luvulla. Jos kuorma puuttuukin – muuntaja kykenee tuottamaan hyvin suuria jännitteitä pääteputkeen – se on kuin painaisi kaasun pohjaan autossa vaihde vapaalla. Suurempi impedanssi ei aiheuta sille vahinkoa, se vain pudottaa tehoa. Rumble-kaappien Rivakka-testin löydät seuraavalta sivulta. Nykyään on puolijohdetekniikassa menty kovasti eteenpäin, ja tarvittaessa pienelläkin transistorilla voi vaikka hehkuttaa rautanaulaa. www.riffi.fi 4/2014 34-36 Anakainen.indd 35 35 27.8.2014 11.37. Se olisi vielä kevyempää, mutta kyllä havulla päästään bassokaapissakin 15-tuumaisella neodyymielementillä 20 kilon painoon, kuvailee Änäkäinen havuvanerin etuja. – Transistorivahvistimissa maksimitehoa rajoittaa pääte transistoreiden maksimi virranantokyky, ennen kuin transistorin sisäinen puolijohdesiru kuumenee exodukseen. Rakenne on jäänyt käyttöön, vaikka back line kasataan ny kyään soittajien taakse ja puoliavoimen kombon vuotoäänestä on useimmiten vain haittaa. Aikanaan kombot sijoitettiin lavalla soittajien etupuolelle, jolloin avoimesta kotelosta taaksepäin kuuluva ääni paikkasi puuttuvaa monitorointia. Tyypillinen kaiutinkotelon materiaali MDF ei saa tältä parivaljakolta suurta kannatusta, tavoitteena on Ukkosen mukaan ”soittimellisuus – se että kotelo lähtee ottamaan osaa” äänen muodostumiseen. Mutta putkivahvistimelle pitää olla tismalleen ilmoitettu kuormitus – impedanssi ei saa olla pienempi eikä suurempi. Nähtäväksi jää mihin innovointi vieu lä johtaa. Ei ihan bassotontille voi eikä kuulukaan mennä, mutta kyllä ne infraäänet vaikuttavat siihen soittokokemukseen ja -tuntumaan, kuvailee Ukkonen asian merkitystä. Historialla on osuutensa asiaan. Jos suojauspiirejä ei ole, lompakko ohenee. Silti vanhat fysiikan lait pätevät edelleen. Kuitenkin ohmiluku kannattaa pitää oikeassa arvossa, jotta vahvistin osaa skaalata tämän kuormituskaaoksen oikealle alueelle, varmuuden vuoksi. Lassi näkee sellaiselle perusteita: – Ongelmahan on, että nää on lattialla ja kun ihmisellä on valitettavasti korvat päässä eikä nilkoissa, niin se korkeiden äänten kuuluvuus soittajalle ei ole kovin hyvä… Päästään tilanteeseen, jossa muusikko saattaa valitella kehnoa kuuluvutta, mutta yleisö saa jo enemmän kuin tarpeeksi – kaiutin kun on lavalla juuri sopivasti kuuntelijoiden pään korkeudella ja tuuttaa suoraan maalia kohden. Transistorivahvistin kuolettaa nämä kaiuttimen mielenilmaukset sangen tehokkaasti, mutta putkivahvistimessa kaiutin pääseekin ohjaamaan vahvistinta – enemmän tai vähemmmän. Humaani tekijä, tai pikku kaaoksellisuus on tarpeen. Tähän vaikuttaa pääasiassa transistoreiden ja kotelon jäähdytyskyky. Mutta äänestä 30 prosenttia on poissa, kun sieltä ei vaan tule niitä alataajuuksia, minkä päällä kuitenkin kitaran ääni ja sen syttyminen on. poppelivaneria, mutta sitä ei oikein saa Suomesta. Eniten mättää kotelointi, johon ei ole kiinnitetty huomiota, minkä vuoksi hyväkään elementti ei anna parastaan ulos. Kari Änäkäisen ilmeistä voi päätellä, ettei kaikkia ideoita ole vielä lyöty pöytään. Kaiuttimen impedanssi eli kuorma on hyvin monitahoinen asia. 1) Transistorivahvistimelle ilmoitetaan minimikuorma, jota ei saa kaiutinkytkennässä alittaa. Siitä on omittu tää optinen puoli, että se näyttää hyvältä. Paljon petrattavaa – Soittotilanteessa kaluston pitää myötäillä soittajaa eikä niin, että soittajan pitää taistella kalustoa vastaan. Tilaisuuden tullen päätinkin kysyä Lassi Ukkosen näkemystä muutamaan asiaan
– Jo vain, tehot putoaa, ja pääteputkien käyttökulut putoavat puoleen. Jo yksi watti tuottaa aika paljon mökää. Hinta: alkaen 580 E Lisätiedot: • www.änäkäinen.fi 36 www.riffi.fi 4/2014 34-36 Anakainen.indd 36 27.8.2014 11.37. – Moni vaihtaa putkensa itse. 4) Kunnollisia putkia ei enää valmisteta ja siksi kannattaa sijoittaa NOS-putkiin tai esimerkiksi käytetyistä laitteista purettuihin, toimiviin putkiin. Sanotaan, että viisaampi joustaa, ja putkivahvistin suuremmalla sisäisellä impedanssillaan joustaa enemmän kuin transistoripääte, hyvässä ja pahassa. Ja jos sillä soitto paranee, kannatti ostaa! 5) Putkia ei voi/saa vaihtaa itse. Ensimmäisen kaiuttimena oli 50-wattinen Eminence Private Jack, jota elementin valmistaja itse luonnehtii ”british invasion ” -kategoriaan kuuluvaksi. Erinomaisia kaappeja, joilla soittaessa tekee mieli syventyä ja panostaa myös soiton pieniin detaljeihin – sellaisiin, jotka vaatimattomampi kaiutin tai vahvistin usein mankeloi olemattomiin. 3) Putkivahvistimen tehot voi kätevästi puolittaa ottamalla ”laitimmaiset” pääteputket pois. Änäkäinen Rumble – kaiutinkaappeja puusepän otteella T estiin saatiin kaksi eri kaiutinelementillä varustettua Rumble-kaappia. Toisessa kaapissa oli Warehouse Guitar Speakersin 30-wattinen Reaper, jota kuvaillaan vaihtoehdoksi Celestion G12H30 Anniversary -kaiuttimelle. RIVAKAT 2) Putkivahvistin soi lujempaa kuin samantehoinen transistorivahvistin. Moniko vaihtaa autoon uudet renkaat ilman, että lainkaan tarkastaa ilmanpainet rengaspainemittarilla. Suuri DF-luku kertoo päääteasteen jäykkäniskaisuudesta. Ongelma on vain että isotehoisille vahvistimilla tämä kolmen desibelin tehonpuodotus on edelleenkin riittämätön pizzeriaaan tai kerrostaloon. Putkivahvistimissa pää keikkuu! Vastakytkentä kasvattaa DF-arvoa. WGS Reaper -malli oli ärhäkämpi ja sen kautta alakielten kirkas purevuus ja plektran kynsäisy tulivat enemmän esiin. Kuitenkin sähköturvallisuusmääräysten tiukat pykälät on säädetty asiakkaan eduksi, silmälläpitäen kansalaisten pitkä terveellinen ikä ja myöskin sähköiskun tai paloturvallisuuden välttäminen. Puhtailla soundeilla ja kevyen reunasärön parissa viihtyville vinkkaisin juuri Private Jack -mallia, WGS Reaper taas vaikuttaisi olevan sitten piirun verran säröisempään maailmaan hyvin mallaava vaihtoehto. Niissä on erinomainen dynamiikka ja rotevan täyteläinen, iso ja hengittävä ääni. Eminence-versio oli hieman hillitympi, levollinen ja jyhkeää voimaa huokuva. – Kyllähän vanhat putket ovat vahvoja. Useiden valmistajien johdosta laadulla kilpailuakin onneksi on. Työn jälki on kauttaaltaan erittäin huoliteltua ja laadukasta. Vaikka kyllä egoa nostaa kivasti kun hehkumassa ovat NE putket, vaikkei kukaan niitä näkisikään. Ampegin GVT-15 kasvoi huomattavasti rotevammaksi ja sen ääni sai lisää syvyyttä, kun vakiokaiuttimen tilalle kytki kumman tahansa. Jos putken vaihto edellyttää minkään työkalun käyttöä, katsotaan se sähkötyöksi, johon pitää olla koulutus ja myönnetty urakointipätevyys. Tehoa pitäisi pystyä pudottamaan 20 desibeliä, eli sadanteen osaan. Usein myyntipalstoilla kerrotaan myytävän laitteen olevan ammattilaisen läpikäymä – usein siitä ei ole kuittia, eikä näin ollen selviä minkä alan ammattilainen laitteen on tarkastanut. Kymmenen pistettä. – Niin soi, kyseessähän ei ole pelkästään tehonsyöttökyky pelkkään vastukseen, vaan jännitteensyöttökyky monimutkaiseen taajuudesta ja signaalin aaltomuodosta riippuvaan kuormaan. Onneksi vastaavasti putkien hinnat ovat nyt suhteessa pudonneet kuluttajaystävälliselle tasolle. Pääteputkien vaihto B-luokan vahvistimissa ilman varmistusta oikeasta lepovirrasta on mielestäni rahan haaskausta. Se kertoo, kuinka itsenäistä elämää pääteaste pystyy viettämään kuormana olevan kaiuttimen kanssa. ••• Kumpikin Änäkäisen rakentama kaappi antoi studiolla oleville komboille kokonaan uusia ulottuvuuksia. ••• Molemmat kaapit soivat äärimmäisen selkeästi ja täsmällisesti. Tarkkaan ottaen puolet pääteputkista poistamalla teho ei edes putoa sitä kolmea desibeliä, sillä siinä tilanteessa verkkomuuntaja jaksaa tuutata enemmän tehoa kun sen harteilla on puolet pienempi pääteasteen taakka. Vanhojen putkien hankinnassa ongelmaksi saattaa muodostua se, että jos putken parametrejä ei pystytä esimerkiksi putkitesterillä todentamaan kelvollisiksi, voi käydä niin että hankinta on kuin ostaisi kertaalleen syötyä ruokaa. Marshallin 1974X:n soinnista taas irtosi niin jykevä ja tiukka botne, ettei sellaista olisi voinut kuvitellakaan kombon oman, bassotoistoltaan kuivakan kaiuttimen perusteella olevaksi. Nykyteknologiaan ja markkinatalouteen kuuluu, että tavara ei saisi olla kovin pitkäikäistä. Joustolle on olemassa oma suurekin – Damping Factor
En käytä kampea itse, mutta rajumpikaan venytys kaulalla ei tempaise kieltä merkittävän alavireiseksi, vain kevyt kiristys muutaman ensimmäisen venytyksen jälkeen on tarpeen. Minkäänlaista hapettumista ei ole ilmennyt ja kielet ovat säilyttäneet liukkautensa. Kun ne pyyhkäisee soiton jälkeen kevyesti puhdistusliinalla, ei metallia näytä juurikaan irtoavan ja se vähäinenkin kankaaseen tarttuva tumma väri on silmämääräisesti arvioituna peräisin nauhoista. Sointi on alusta asti tasainen, eikä joillekin pinnoitetuille kielille ominaista sähinää ilmene lainkaan. Nyt on käsillä kuulemma evoluution seuraava suuri askel – uudenlaisen teräslangan ja nikkelipunoksen yhdistelmä, johon vielä lisätty päälle kieltä korroosiolta suojaava pinnoite. Kun setin hintakin on sangen sopuisa, ei omakaan kokeilu muodosta suurta riskiä. Valmistaja lupaa enemmän kestoa, parempaa vireen pitoa ja enemmän magneettista voimaa, jonka pitäisi antaa lisää särmää sointiin kriittisellä preesens-alueella. ••• D’Addarion NYXL-kielet on pakattu pareittain kolmeen kieppiin ja tunnistusta varten jokaisen kielen päätehela on oman värisensä. 0500 400310 Mallit ja jälleenmyyjät: www.r-jamgroup.fi www.riffi.fi 4/2014 37-39 Rivakat.indd 37 37 27.8.2014 13.36. Teksti: Lauri Paloposki Kuvat: Tommi Posa D’Addario NYXL – erityisen kestävät kielet K ielipolitiikan veteraani D’Addario kertoo olevansa syypää 50-vuotiseen, nikkelipäällysteisten teräskielten valtakauteen kitaramaailmassa. Varsinaista Tekniikan Maailma -tyyppistä miljoonan kilometrin kestotestiä en ole ehtinyt vielä tehdä, mutta kielillä on soitettu useita viikkoja säännöllisesti ja ne vaikuttavat säilyttävän alkuperäisen sointivärinsä varsin uskollisesti – heti vaihdon jälkeen puhtaalla soundilla linjaan soitettua kitararaitaa ei soundin perusteella erota sokkokuuntelussa myöhemmin tallennetusta. UUSINTA PAINOS: RIVAKAT Suositushinta 48,50 e Äänityön kivijalka Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Ota äänityön perusteet haltuun! www.riffi.fi Italia Guitars – tyyliä, soundia ja soitettavuutta! Hinta: 12,90 E Lisätiedot: • www.f-musiikki.fi Ennekuja 2, 02270 Espoo, p. Ensimmäinen havainto kokeilusta on se, että kielet asettuvat paksuudesta riippumatta nopeasti oikeaan jännitykseen, eikä virettä tarvitse alkuun säätää uudestaan ja uudestaan. Yhtiö kertoo esitelleensä 60-luvulla kyseisen rakenteen, joka nopeasti otti niskaotteen siihen asti kenttää hallinneilta, tummemmin soivilta täysnikkelikieliltä
Niistä ensimmäinen on koko mitaltaan suora, toinen taas suora kuulokkeiden puoleisessa päässä ja kierteinen liittimen päässä. Kuulokkeen kuppi on umpinainen ja rakenne vaimentaa ulkoista ääntä tehokkaasti. Yhtenä kolmikossa oli kuitenkin HD6 Mix -malli, jonka ominaisuudet viittaavat pikemminkin saliäänen, monitorimiksauksen tai vaikkapa ulkotuotannon eri tehtävien suuntaan. Kuulokkeet on kuitenkin nivelöity niin, että ne asettuvat vaivattomasti paikoilleen. Kirkko, kuulutus, äänievakuointi. Kun jämerä sankakin on pehmustettu, on käyttötuntuma oikein mukava. Luureihin johto lukittuu napakasti 90 asteen kiertoliikkeellä ja kaapeli on helposti vaihdettavissa. YAMAHA on aina asettanut etusijalle asiakkaidensa tarpeen ja palvelun. Miksaustoimen ohessa HD6 Mix voisikin olla myös hyvä valinta studion muusikkokuunteluun rumpalia myö- Kuvat: Sennheiser, Andrea Meyer Sennheiser HD6 Mix – kuulokkeet audiotyöläiselle ten. Nyt, parantaaksemme palvelua, uusimme Yamaha ammattiäänen jälleenmyyntiverkoston Suomessa. Kaikkialla, missä tarvitaan laadukas ja luotettava äänijärjestelmä, Yamaha on varma valinta. Kokous, ravintola, hotelli. Miellyttävän pehmeällä keinonahalla verhotut tyynykkeet ympäröivät korvan tiiviisti ja täydentävät äänieristyksen omalta osaltaan. Julkinen tila, kauppakeskus, myymälä. Suositushinta: 260,40 E Lisätiedot: Sennheiser Suomi • www.sennheiser.fi YAMAHA on ollut johtava ammattiäänen valmistaja jo yli 30 vuotta. Teksti: Lauri Paloposki Kuvat: laitevalmistajat RIVAKAT S ennheiser julkisti loppukeväästä kolme uutta kuulokemallia, joisa kaksi on suunnattu erityisesti DJ-käyttöön. Kevään uutuuskolmikosta HD6 Mix eroaa mm. ••• HD6 Mix -pakettiin kuuluu kuulokkeiden lisäksi vetoketjullinen, puolikova kangaspäällysteinen kuljetuskotelo sekä kaksi johtoa. Sointi on puhtaan selkeä ja erotteleva alarekisteriä myöten ja kuulokkeista heltiää äänenpainetta enemmän kuin on kohtuullista edes käyttää. Ota yhteys ja kysy lisää: % +358 (0)9-58400010 • yamahacasuomi@gmx.yamaha.com Untitled-2.indd 1 38 37-39 Rivakat.indd 2014-04-01 13:23 27.8.2014 13.36. Liitin on 3,5 mm:n piikillä, mutta mukana tulee kierteellä kiinnittyvä sovite 6,3 mm:n jakkia varten. Löydät Yamaha Pro Audio myynti-, vuokra- ja asennusammattilaisen läheltä Sinua. ••• HD6 Mixin rakenne on vankan oloinen, mutta silti keveä. sen osalta, että kumpaakaan kuulokeosaa ei voi DJ-tyyliin kääntää pois korvalta. Yamaha Commercial Audio on ammattiääntä kaikenlaiseen tarpeeseen: saliääni, konsertti, teatteri
Kolmas DSP:n kautta löytyvä monitorisovellus on suunniteltu sähkökitaristeille ja sisältää 4?×12-kaapin simulaation, jonka esikuvana ovat Greenbackit vuodelta 1969. Silloin kun kaappi on lattialla, ergonomia ei säätäjän kannalta ole kiitollisinta sorttia, mutta taustavalaistu näyttö on kuitenkin kyllin selkeä ja toiminnot riittävän yksinkertaisia, jotta homma luontuu kyykkiessäkin, hermoja liikaa raastamatta. ••• Lattiamonitorina AXM 12 palvelee joko ns. Jokaisella tulolla on oma fyysinen potentiometrinsä pikamiksaukseen ja DSPpuolella yhteisiä lisäsäätöjä. Hinnat sis alv 24%.Tarjoukset voimassa 15.10.2014 asti 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi 37-39 Rivakat.indd 39 27.8.2014 13.36. Tulitikkuaskin kokoinen näyttö himmentää itsensä automaatisesti säädön jälkeen, joten keikan aikana ei lavalla turhaan loista sinisiä nelikulmioita. 155,00€ 8,90€ 399,00€ DPA 4099 Katso myös muita tarjouksia www.mikrofonikauppa.fi. ••• Kokeilun perusteella en osaa sanoa mikä osuus on vahvistimen ja kaiuttimen onnistuneella peruskonstruktiolla ja minkä verran sopii kiittää DSP-prosessoria, mutta joka tapauksessa AXM 12:sta sointi on suoraan paketista otettuna ja käyttäjälle varattuja parametrejä ruuvailemattakin erinomainen. Katso eri soitinsovitteet netistä. Parametrien selaus ja säätö hoituu enkooderilla, joka toimii samalla myös painokytkime- nä. suoralla taajuusvasteella tai hälyisässä ympäristössä laulun ja puheen selkeyttä tehostavalla esiekvalisoinnilla. Kaapin voi lattialle laskemisen sijasta nostaa kaiutintelineeseen ja kahden mikrofoni/linjatulon ansiosta AXM 12 -monitorilla hoitaakin vaikka pienen puhetilaisuuden ihan kätevästi, semminkin kun vahvistimessa on erillinen RCA-liitäntä taustamusiikkisoittimelle tms. Omat presettinsä on myös laulukaappina käytölle sellaisenaan tai sub bass -kaapin kera. Kun DSP:n säätömahdollisuudet ovat myös oikeasti tehokkaita ja käyttökelpoisia, ei toiveille juurikaan jää sijaa. Nämä vaikuttavat kaikkiin tuloihin yhteisesti. DSP tarjoaa myös tehokkaan kolmialueisen ekvalisaattorin puoliparametrisellä keskialueella sekä yhdeksän desibeliä vaimentavan kierron estosuotimen, jonka voi kohdistaa pulmallisimpaan kohtaan taajuuspektriä. Hintaluokka: noin 1?000 E Lisätiedot: Profitron • www.profitron.fi Shure SE-315 IEMkuulokkeet Maxell AA (LR6) ja AAA (LR3) (väri transparent) Laadukkaat ammattiluokan korvamonitorikuulokkeet! koon alkaliparistot 24-pack (24 kpl) kätevässä muovilaatikossa Instrumenttimikrofoni oman instrumenttisi sovitteella. Pikkumonitoriksi AXM 12 on verraten ääne käs, mutta erityisesti sen soveltuvuus erilaisiin käyttötapoihin ja erinomainen äänenlaatu ansaitsevat huomion. Sekä yksilöllisesti mikkituloihin kytkettävät phantomsyötöt, joista kiittävät kondensaattorimikrofonien käyttäjien lisäksi myös DI-boxilla monitoriin kytkeytyvät akustiset kitaristit. s, 01 13:23 RIVAKAT Dynacord AXM 12 – monitorista on moneksi A ktiivimonitori 12-tuumaisella koaksiaalielementillä ei sellaisenaan ole tavaton tapaus, mutta Dynacord on koonnut DSP-prosessorilla ryyditettyyn AXM 12 -malliinsa poikkeuksellisen monia käyttökelpoisia ominaisuuksia
Eikä ollut tarpeenkaan, hyvästä symbaalistahan on moneksi. K erope-symbaalisarja vertautuu tietyllä tasolla Zildjianin muutama vuosi sitten esittelemään Armand-kattaukseen. Molempia yhdistää harkittu irtiotto valtavirrasta, mutta siinä kun Armand oli Avedis-peltien nykypainos, Kerope on lisäys kalliimpaan ja hienostuneempaan K-sarjaan. Kattauksen niukkuuden taustalla lienee ajatus, ettei viisikymmenluvullakaan ollut tarjolla ylettömästi paksuuksia ja tuumakokoja. Siinä kun Beatlesin ja Creamin jalanjäljissä tarpovat pop- ja rock-rumpalit paiskoivat menemään Avedis-symbaaleilla, Kerope kurkottaa sähköisesti vahvistetun musiikin valtakautta edeltäneen ajan hienovaraisempaan ja dynaamisempaan sointimaailmaan. Rönsyt pois Kerope-sarjan suunnittelussa on paneuduttu pieteetillä vanhojen symbaalien yksityiskohtiin kuvuista profiileihin, vasaroinnista sorvaukseen ja painoista paksuuksiin. Myöhemmin käsitteeksi muodostuneen K-sarjan ensimmäiset nuotit lyötiin juuri kyseisen herran valtak audella. On aina komeaa, kun Zildjianin tapainen valmistaja julkaisee uusia versioita kadonneista klassikoista – ja mikäs on julkaistessa, kun on historiaa mistä ammentaa. 2000-luvun symbaaliuutuus henkii soundia aikojen takaa. Teksti: Tommi saarela – aikamatkalla eiliseen! Kerope on pitkästä aikaa upouusi Zildjianin symbaalisarja, joka on saanut nimensä yhtiössä 1900-luvun taitteessa vaikuttaneelta Kerope Zildjianilta. Zildjian haeskeli kiiteltyyn K-sarjaansa uutta soinnillista kulmaa pitkään, ja toiveiden perusteella kehiteltyyn, tämänvuotisilla musiikkimessuilla julkaistuun Kerope-sarjaan kuuluu lähdössä puoli tusinaa mallia. Jotain käyttötavasta ja oletetusta kohderyhmästä paljastaa malliston rajoittaminen perusvalikoimaan, jossa ei ole tilaa ylimääräiselle – ei splasheille, pienille aksenttipelleille eikä chinan tapaisille efektisymbaaleille. Kahden hi-hatin lisäksi Kerope tar joaa neljä symbaalia, joiden halkaisijat alkavat 18 tuumasta pää tyen 22:een. Vieläkin enemmän merkille pantavaa on, että vallitsevan käytännön vastaisesti yhdellekään Kerope-symbaalille ei ole ni- 40 www.riffi.fi 4/2014 40-41 Zildjian.indd 40 27.8.2014 11.44
Lieventävänä lohtuna todettakoon perään, että vaikka symbaali maksaisikin kahden tai kolmen ”normaalipellin” verran, se myös tarjoaa sointeja ja käyttötarkoituksia vastaavassa suhteessa. Samaan hintaan ne tarjoavat tuoretta, vaihtoehtoista kuulokulmaa komppaamiseen, sillä sointi peltien selältä on kuivahko ja selkeä. Itseään eniten puhuttelevan symbaalin etsiminen ja löytäminen voikin olla ilo tai haaste, riippuen siitä miltä kannalta asiaa katsoo. Hi-hatit tietysti erottuvat, pareinahan ne myydään, mutta muut ovat vain symbaaleita ilman leimoja, eli niitä saa ihan luvan kanssa soittaa niin kuin parhaaksi näkee. 18- ja 19-tuumaiset symbaalit ovat niin ohuita, että syttyvät aksenttiin jo paijaamalla, ja crash-sointi on lujemmallakin lyönnillä täyteläinen ja runsas. Yhdistelmä tuottaa nasaalivoittoisen, silti selkeän kapulanapsun, jollaista on taatusti haettukin. Keropessa onkin ilmeistä, että tietyn tunnistettavan sointiraamin sisällä symbaalit ovat yksilöitä. Tällaisenaan Keropen hi-hatit tuntuvat toimivilta yllättävän moniin keikka- ja äänitystuokioihin – pois rajautuvat lähinnä tilanteet, joissa kaivataan haitsuun reippaasti sihisevää ja kihisevää diskanttia. Korvaan käyviä piikkejä ei löydy, ja kaiken kukkuraksi myös näiden kookkaiden symbaalien reunasta irtoaa vaivaton ja mehevä aksentti. Toki useimmat meistä ovat tottumuksen orjia, joten voi olettaa, että reviirijaossa 18- ja 19-tuumaisten pääasiallinen käyttö painottuu aksentointiin siinä kuin kahden suurimman osalle lankeaa enemmän komppaamista. Puntarin kautta Pinnaltaan tyylikkäästi tummennettujen ja ikäännytettyjen Kerope-symbaalien muita huomattavia ulkoisia piirteitä ovat vahva taontajälki, ohuenhieno sorvaus sekä keskimääräistä pienempi, loivasti kaartuva kupu. • • • • • • 14" Hi-Hat 539 e 15" Hi-Hat 575 e 18" Crash 399 e 19" Crash 445 e 20" Ride 495 e 22" Ride 542 e Lisätiedot: EM Nordic Puh. Jotain tällaistahan moni symbaaliltaan hakee: ei yksitotisuutta vaan elävyyttä joka muuntautuu kapulan alla, ja sitä paremmin mitä taitavampi soittaja on. Hieno ajatus ja teoria, varsinkin kun se toimii käytännössä. Myös isommissa 20- ja 22-tuumaisissa jo ensimmäinen kapulan kosketus pellin selälle palkitsee, ja samassa rekisterissä muun symbaalin kanssa soiva lehmänkellomaisen lämmin kupukin ilahduttaa. Pellit hieman avattuna soundi on sopivan sohjoinen ja sisäänsoitetun kuuloinen jo upouutena. Kaiken hehkutuksen vastapainoksi on todettava, että valmistajan K-sarjan perusmallejakin kalliimpia Kerope-symbaaleita ei todellakaan ole tarkoitettu jokaisen soittajan kukkarolle. Laatusoittimista kertoo sekin, että Keropessa sovelletaan amerikkalaisvalmisteisissa symbaaleissa harvemmin nähtyä käytäntöä: jokaiseen yksilöön on merkitty sen paino. u Zildjian K Kerope Perinnesymbaalien parhaimmistoa Zildjian Keropen ominaisvärissä ja -värinässä näkyy, tuntuu ja kohisee kaukaisten vuosikymmenien perinteinen sointimaailma. Hyvät uutiset päättyvät tähän. Herkkua jatsarille Vaikka Kerope-symbaalit ovat retrosti esikuviensa tapaan ohuita – niitä voi surutta ja vaivatta käsin taivutella – hi-hatit eivät ole onneksi liioitellun hentoja, vaan päältä medium thinejä, alta mediumeja. Rajojen ylittäminen ristiin rastiin on kuitenkin näiden symbaaliyksilöiden kohdalla sallittua ja suotavaa, sillä jo ensikosketuksella Keropet vaikuttavat eläviltä soittimilta, jotka taipuvat rumpalin tahtoon. 0207 282 200 • www.emnordic.fi www.riffi.fi 4/2014 40-41 Zildjian.indd 41 41 27.8.2014 11.44. Lopputuloksena tarjolla on tukku symbaaleita, jotka tuntuvat unohtuneen vuosikymmeniksi panttilainaamon pölyisille hyllyille, löytäjäänsä odottelemaan. metty käyttötarkoitusta. Lompsa levälleen Kerope-sarjaa Zildjianin kanssa speksannut ja sparrannut newyorkilainen huippurumpali Zach Danziger on kuvaillut projektia tutkimusmatkaksi vanhojen symbaalien taianomaiseen maailmaan, josta haluttiin salakuljettaa nykypäivän soittajan ulottuville aitoa, puhdasta soundia, tuntumaa ja ulkonäköä. Pelti hengittää ja kohisee tummasti kapulan tahtiin, ja kirpeät kerrannaiset loistavat poissaolollaan. Hyvin on retki onnistunut, sillä käsintaotut Keropet kuulostavat siltä miltä näyttävätkin: niiden rikas ja tummasävyinen sointi nostaa mieleen muistikuvia takavuosien suurimmista rumputaiteilijoista
Vintage Overdrive osuu muutamalla nappulallaan nimittäin juuri oikeisiin asioihin ja on sen ansiosta varsin monikäyttöinen pedaali. Toki se tarjoaa sen tyyppistä soundia leventävää tuuheutta, mutta kyllä paletista löytyy myös rankempaa ja ”nykyaikaisempaa”säröä. Lisäksi on vielä Parallel Output, johon tulee signaali suoraan inputista, eli tarjolla on aina myös puhdas, käsittelemätön signaali. Yksi virtapiiri tuottaa valmistajan mukaan sahalaita-aaltoa ja toinen tuhtia säröä. Tarjolla on laaja säröpaletti Geezer Butlermaisesta koko kaistan säröbassosta hillittyyn reunamurahdukseen ja Billy Sheehanmaiseen raakaan ylätaajuuksien särötykseen. Näiden kahden lisäksi soundiin vaikuttaa alipäästösuodin 42 www.riffi.fi 4/2014 42-43 Darkglass.indd 42 27.8.2014 12.04. V intage Overdrive -bassosärön saattaa mieltää nimen perusteella kevyeksi reunasäröksi. Duality Fuzz Engine nimitys perustuu laitteen toimintaan, jossa kahden erillisen virtapiirin eli laitteen ”moottorin” tuottamaa soundia sekoitetaan Duality-potikalla. Säätimen vasen laita on soundiltaan erittäin vintage, 1960–70-lukujen hengessä soiva soundi, jossa särö on enemmän keskialueella, kun taas toisessa laidassa särö siirtyy modernimmin ylä- ja alataajuuksille. Itse pidin kovasti tämän laitteen monipuolisuudesta. Microtubes Vintage on transparentti särö. Eq:nsa ansiosta se on kuitenkin vielä monipuolisempi ja soundia voi höystää eq:lla, jos on tarvetta tarkemmalle erottelulle tai muulle vastaavalle. Vintage Deluxe Vintage Deluxe on edellisen isoveli, jonka kookkampaa koteloa on helppo perustella fyysistä tilaa vaativilla monipuolisilla lisäominaisuuksilla. Normaalista outputista lähtee vastaava tavallisena instrumenttitason balansoimattomana signaalina vahvistimeen. Kun puhdas soundi säilyy särön alla, bassosta ei myöskään häviä botne. Blend-potikalla säröä saa miksattua puhtaaseen soundiin haluamansa määrän tai ääriasennossa häivytettyä puhtaan soundin kokonaan, jolloin jäljelle jää vain särösignaali. Pedaalissa on mm. Era-potikka on eräänlainen sävynsäätö, joka määrittää mille taajuusalueelle särö osuu. Se vain soundaa tosi hyvältä. Lisäksi pedaalissa on Level-säätö kokonaisvolumelle ja särön määrään vaikuttava Drive. kolme erilaista ja erillistä lähtöä, sekä kolmialueinen eq. Malliston kulmakivi, B3K, on saanut suuren määrän nimekkäitä käyttäjiä, ja tässä jutussa käsitellyt Microtubes Vintage Overdrive, Vintage Deluxe Overdrive sekä Duality Fuzz ovatkin B3K:n jalanjäljissä saaneet paljon huomiota osakseen heti ilmestyessään. Vintage Deluxe kuulostaa perusasetuksilla samalta ja toimii kuten pienempikin versio. Balansoidusta DI-lähdöstä voi ottaa prosessoidun signaalin suoraan miksaajalle tai äänikorttiin, mihin ikinä nyt tarvitseekin. Sillä ei mielestäni ole sellaista huomattavaa omaa soundia, joka värittäisi basson soundia tavalla joka olisi erikseen havaittavissa eri bassojen kohdalla. Teksti: Pirkka Isotalo Kuvat: Tommi Posa DarkGlass Electronics – huippupedaaleita basisteille DarkGlass Electronics on lyönyt maailmalla itsensä kovaa läpi sen jälkeen, kun sen ensimmäiset pedaalit arvioitiin tässäkin lehdessä (Riffi 3/2011). Todellinen dubstep-basistin, tai oli kyse sitten oikeastaan mistä musiikkityylistä tahansa, työkalu jolla halutessaan pääsee turhista ”soundi on sormissa” -hokemista eroon. Duality Fuzz Engine No nyt on tarjolla pörinää ja sirinää ja surinaa
(Low Pass Filter), jolla suodatetaan säädettävän rajan yläpuoliset taajuudet pois. 029 080 0830 • www.soundtools.fi www.riffi.fi 4/2014 42-43 Darkglass.indd 43 43 27.8.2014 12.04. Sen ala-asennossa päästään eroon suuresta osasta ylätaajuuksia ja tämä yhdistettynä pedaalin high-gain fuzziin tuottaa lopputuloksena sellaista doom-mörinää, että vahvistin kiittää varmasti. u DarkGlass -pedaalit suunnitellaan yhä Suomessa, mutta tuotteet valmistetaan nykyisin Seattlessa, USA:ssa. DarkGlass on tuottanut markkinoille sarjan säröpedaaleja, jotka kaikki ovat omassa sarjassaan ”hifi-laitteita.” Ne tuottavat äärimmäisen laadukkaasti särösoundia ja ne on valmistettu hyvin. Ennen kaikkea soundi pysyy koko ajan jollain erikoisella tavalDarkGlass Efektipedaaleita bassolle Microtubes Vintage Overdrive • putkivahvistimen soundia jäljittelevä säröpedaali • säädöt: Level, Blend, Era,Drive • käyttö yhdeksän voltin verkkolaitteella (ei paristolla) • hinta: 230 e (Soundtools-verkkokauppa) la hyvänä ja miellyttävänä, olkoonkin että perinteisestä bassosoundista päästään hyvinkin kauas. Ja tästäkin pedaalista löytyvät Level ja Blend, joista jälkimmäisellä saa parhaimmillaan – Duality-potikan ollessa keskiasennossa – soundiin päällekkäin kolme kerrosta: kaksi pedaalin tuottamaa ja basson puhdas signaali. DarkGlass, mitä seuraavaksi. Maailmalla on nähty jo stompboxeja, joiden ominaisuuksiin kuuluu esimerkiksi bit-crushaus, ja ylipäätään kaikki basistit eivät välttämättä ole sen sisäsiisteimmän soundin perään (vrt.Big Muff). Alipäästösuodin on hieno ominaisuus tällaisessa laitteessa. Mielenkiintoista nähdä mitä tuleman pitää, kun markkinat ovat maailmanlaajuiset ja tietty imago on jo saavutettu. Ei mitään ongelmaa. Toisaalta sekoittamalla mukaan puhdasta signaalia ja käyttämällä Low Pass Filteriä soundin saa pysymään selkeänä bassosoundina, jonka ylätaajuuksilla soi surina josta sustain ei lopu heti kesken. Duality Fuzzin soundi on halutessa hyvin brutaali ja syntetisaattorimainen. Laitteet toimivat juuri kuten esimerkiksi minun kaltaiseni kama nörtti toivookin bassopurkkiensa toimivan. Vintage Deluxe Overdrive • Microtubes Vintagen laajennettu versio • output, prosessoidun signaalin balansoimaton lähtö vahvistimelle • DI-lähtö, prosessoidun signaalin balansoitu linjalähtö mikserille • Parallel Output, tulosignaalin suora lähtö, balansoimaton • kolmialueinen eq • käyttö yhdeksän voltin verkkolaitteella (ei paristolla) • hinta: 359 e (Soundtools-verkkokauppa) DarkGlass Duality Fuzz Engine • Fuzz-pedaali • Säädöt: Level, Blend, Duality, Filter • kaksi erillistä soundia tuottavaa virtapiiriä • Low Pass Filter • käyttö yhdeksän voltin verkkolaitteella (ei paristolla) • hinta: 238 e (Soundtools-verkkokauppa) Lisätiedot: Soundtools Puh. Sellainen ettei edes varsinaista sormen tai plektran tuottamaa transienttia enää erotu selkeästi. Jälleen on mielenkiintoista jäädä odottamaan, mitä Dark Glass tarjoaa tulevaisuudessa
Nyt soundi menee jo modernimman hi-gainvahvistimen osastoon ja ollaan hard rockin, grungen tai minkä vain reilummin rytisevän tyylin ääni maailmassa. Mukaan on aina mahtunut mitä kummallisimpia muljuttimia, vaikka EHX:n päätuotteet ovatkin juuri niitä halutuimpia efektejä: säröttimiä, modulaatiota ja viiveitä. Vaikka gain avataan kokonaan, ei pelkkä pedaali puhtaaseen vahvistimeen ajettuna mene millään muotoa epämukavan ylilyönnin alueelle. Tutustuminen alkaa pre-gainin kevyemmällä annostelulla Low, jolla on sillekin kaksi esitasoa, Full isommalle soinnille ja Tight matalia taajuuksia rajatummin suosien. Tämä säätimen asento vihjailee plexinupin vähemmän herkkään tuloliitäntään. EHX Tortion kuuluu tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Teksti: Timo Koskinen – porrastettua särötystä Säröpedaali voi olla simppeli, yhteen tiettyyn soundityyppiin tähtäävä laite, tai toisaalta sellaisen voi suunnitella anneiltaan miltei kokonaista vahvistinta vastaavaksi purkiksi. Kannattaa vielä huomioida, että laitteessa on linjatasoinen ja kaiutinsimulaattoripiiriä hyödyntävä lähtöliitäntä sekä tietysti true bypass. Pannaanpa soimaan Jos JFET’ien läsnäolo on jo herättänyt mielikuvan vahvistinnupin kaltaisesta toiminnasta, lisää tukea ajattelulle tulee mustien säätimien rivistä, jossa on volyymi, kolme eri kaistojen sävynsäätöä sekä gainia kahdessakin portaassa – aivan kuin perinteisessä nupissa ikään. Käyttöjännitteenä on 9,6 volttia, ja mukana tulee virta-adapteri niitä varten, joiden laudassa ei jo valmiiksi ole virransyöttöä. O len jutellut Electro-Harmonixin väen kanssa muutamia kertoja musiikkimessuilla ja saanut käsityksen, että suunnittelupalavereissa ideat sinkoilevat, eikä ehdotuksia hylätä ainakaan siksi, että tuloksena olisi erikoisia soundeja tai laite kiinnostaisi vain pientä osaa soittajia. Ja toden totta, itse soundikin muistuttaa erään ilmalaivan mukaan nimetyn bändin äänimaailmaa: tulee harmonisesti jyrähtävää yksittäisten äänten, voimasointujen tai kompin laajentumista isommaksi ja ylä-äänien melkein osiin purettavaa kirjoa, kipakoita komppisivalluksia sekä plektrankäyttöön ja kitaran volyymisäätimen asentoon reagoivaa tasapainoilua melkein puhtaan ja pistävästi rosoutuvan välillä vaikkapa bluessävytteisen rockin tiimoilta. laitteita jonkin tietyn soundin muodostamiseen (Satisfaction, East River Drive) tai EHX:n vastine toisen firman tuotteelle (Soul Food). Pariston käyttäminen vaatii neljän tosi tiukkaan kierretyn pohjalevyn ruuvin avaamista. 44 www.riffi.fi 4/2014 44-45 EHX Tortion.indd 44 27.8.2014 11.56. Kunnon kotelointi Tortion on rakennettu tanakkaan metallikoteloon, jossa säätimet ja kytkimet näyttävät olevan samoja kestäväksi havaittuja tyyppejä, joita EHX käyttää muissakin laitteissaan. Nyt käsiteltävä EHX Tortion puolestaan antaa käyttäjälle runsaasti pelivaraa omien asetuksien hakemiseen. Piirilevyn ytimessä on kolme vaihetta JFET-tyyppisiä transistoreja, joiden maineeseen kuuluu yliohjatun vakuumiputken ominaisuuksia muistuttava käyttäytyminen. Kun pre-gain käännetään asentoon High, onkin jo epätodennäköisempää saada ulos puhtoista sointia, ainakin jos varsinaista gain-säädintä on jo hiukankin avattu. Aivan lähihistoriassa säröteemaan on paneuduttu monelta eri kantilta ja tuloksena on ollut mm. Tälle esiolettamukselle saatiinkin katetta testin mittaan. Säätimien tekstit ja merkkiviivat ovat pienehköjä, eikä niitä hämärässä helposti erota, mutta eiköhän asetukset ole kulloinkin laitettu kuntoon ennen käyttötilannetta
Olen nimittäin sitä mieltä, että pelkällä pedaalilla ei metallin sointia tehdä, mutta vahvistimen urakkaa voi toki helpottaa. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Riffi-kauppa 0e 8 , 4 3 pos ut + kul 5e 8 , 8 3 pos ut + kul Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfraseerauksen ja sen muuntelun maailmaan. u EHX Tortion Overdrive ja distortion samassa pedaalissa Overdrive-säädöt • volume • gain Distortion-säädöt • volume • bass, mid, treble • pre-gainissa tasot Low ja High, kummallakin Full ja Tight • gain • liitäntä ulkoiselle kytkimelle • kaiutinsimuloitu DI-lähtö • mukana verkkoadapteri Hinta: 142 e (Uraltone) Lisätiedot: Uraltone Puh. Valmistajan tuotteilla on pitkäikäisyyden maine – ovathan 40 vuotta vanhat EHX:t edelleen käytössä ja haluttua tavaraa. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Käyttötavaltaan ja soundiltaankin se muistuttaa kunnon vahvistinta, gainia on porrastettu useampaan tasoon ja särön määrä sen mukaisesti annostuu pienestä ripauksesta tuhtiin paahtoon. Hinnaltaan EHX Tortion on hiukan kalliimpi kuin simppelit säröpurkit, muttei suinkaan putiikkipedaalien hintaluokassa. Itsenäinen jatko-osa vie nyt vieläkin syvemmälle countryi- kitaroinnin t s o p ut kul maailmaan ja soittimen tekniseen hallintaan. Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Eikä tässä vielä ollut kaikki EHX Tortionin anti. Kingin perinteikkäästä tyylittelystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden ti- sävyihin. Kaksi käyttökytkintä antavat mahdollisuuden monelle käyttötavalle: säröpuoli kahden herkkyyden kahdella esitasolla yksinään, Boost kanavanvaihtimen tavoin tai tehostimena yksinään tai molemmat yhdessä, jolloin rokkisäröä saadaan useimpien makuun riittämiin. 044 7743 695 • www.uraltone.com Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rock- ja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. B. Tämä osio nimensä mukaisesti vahvistaa signaalia, ja aika roimastikin tarvittaessa: jos ei metallisärö vielä täysin lohjennut toisella kytkimellä, niin nyt on ainakin kaikki tarvittava apu annettu vahvistimen ruvelle ajamiseksi. 5e 37,7 ipostut l + ku 0e 35,3 + Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyinsijoilla Amerikassa. Kaikkien mukana cd-levy. Hiukan mystiseksi ominaisuudeksi jäi se, miksi pedaaliin on laitettu ylimääräinen liitin boostin ulkoiselle kytkimelle. Boostia voi lisäksi ajatella vahvistimen kanavanvaihtoa jäljitteleväksi toiminnoksi ja sitä voi käyttää soolon erottuvuuden varmistamiseen. Harri Louhensuon soitto-oppaan oivallisissa etydeissä soivat vaikutteet B. Niinpä tästäkin uutuudesta voi tulla pitkäaikainen työkalu sellaiselle soittajalle, joka haluaa laitteessaan olevan monipuolinen säröpaletti, useita käyttötapoja sekä runsain mitoin säätövaraa klassisten kitarasoundien muovaamiseen. 18 etydiä ja valtava määrä harjoituksia sekä nuotein että tabulatuurein ti- kirjoitettuina. f i . Päätelmiä Säröpedaaleissa on usein melko vähän säätimiä – vain ne välttämättömät ja mitä nyt pieneen askiin mahtuu – mutta EHX Tortionissa tilanne on toisin. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . r i f f i . R i f f i - j u l k a i s u t www.riffi.fi 4/2014 44-45 EHX Tortion.indd 45 45 27.8.2014 11.56. Muutkin säätimet toimivat laajalla alueella ja äänimaailmaa voi kohdistaa eri taajuuskaistoille. Ylimääräinen potku sointiin saadaan polkaisemalla päälle Boost vasemmanpuoleisesta kytkimestä. Se toimii joko JFET’ien jatkoksi tai erikseenkin ja sille on oma kahden valkoisen säätimen rivi keskellä pedaalia – volyymi ja gain, eikä muuta
Ladataan sisuksiin sopivat algoritmit ja laaditaan iOS-ohjelma, jolla niitä pääsee kätevästi säätämään. Laite ei kuitenkaan kisaa esimerkiksi niiden Bossin ja Zoomin multiefektien kanssa, joissa on ikäänkuin yhteen laitteeseen koottuja erillisiä pedaaleita peräkkäin sommiteltuina ketjuina. Sen sijaan H9:n eräät algoritmit esimerkiksi kykenevät samaan aikaan tuottamaan vaikkapa keinoharmonian lisäksi viiveitä tai tilakaikua samassa paketissa. Napin painalluksella ja kiekkoa veivaamalla pääsee sitten säätämään näppärästi vaikkapa kaiun pituutta tai efektin ja kuivan signaalin balanssia. Kun tällä tavoin voi niputtaa mitä hyvänsä parametrejä keskenään, saa esimerkiksi pitch shift -osastolla aikaan melko veikeitä moukaisuja. H9:n eräs hieno piirre on useamman parametrin alistaminen yhteiseen säätimeen ja käyttö onnistuu kansilevyn Hot Knob -näppäimellä ja kiekolla. Algoritmit ovat peräisin Eventiden aiemmista laitteista ja valikoima on kuin aatelisneidon viuhka, jossa eri sulat menevät 46 www.riffi.fi 4/2014 46-47 Eventide.indd 46 27.8.2014 11.57. Aplikaatio palvelee myös ohjelmien arkistoinnissa ja lajittelussa. Samoin viive- ja tilakaikujen annostelu dramattisina tehosteryöppyinä on melko vaikuttavaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Teksti: Lauri Paloposki Eventide H9 – tältä näyttää nykyaika Koteloidaan aimo annos suoritintehoa rasiaan, jossa on tarpeelliset liitännät ja napit perustoimintojen ohjailuun. Kätevämmin kimppasäätö sujuu kuitenkin ulkoisella ekspressiopedaalilla, jolloin esimerkiksi tremolon nopeuden ja syvyyden voi määritellä polkimen yläasennossa hitaaksi ja miedoksi ja toisessa ääripäässä nopeaksi ja jyrkäksi. Kansilevyn kahdesta polkukytkimestä yksi palvelee pääsääntöisesti efektin päälle- ja poiskytkennässä, toisella taas selataan muistipaikkoja pykälä kerrallaan tai napautetaan viiveajan pituus kahdella perättäisellä polkaisulla. Pedaalin yhdeksän elämää H9:n sisuksiin on ladattu yhdeksän eri algoritmia, joista osa tuottaa yhden ainoan tehosteen kerrallaan, osa puolestaan venyy samanaikaisesti useampaan efektiin. Kaikkiin efektiasetuksiin pääsee käsiksi H9:n omilla näppäimillä ja säätökiekolla, mutta parametrien selaaminen ja arvojen säätö on työlästä. Keskellä sijaitseva laakea kiekko toimii parametrien säätöpyöränä sekä painokytkimenä, ja sen käyttö liittyy elimellisesti kolmeen pienehköön painonappiin. Saadaan aikaan uuden ajan laite, joka pesee perinteisellä pedaalikäsitteellä pirttipöydän lisäksi koko tuvan. Kun molempia pitää alhaalla samanaikaisesti, muuttuu laitteen toiminta kromaattiseksi viritysmittariksi, jonka referenssitaajuuden voi asettaa 420–460 Hz:n haarukassa. Kirjaimilla nimetty kolmikko toimii pikavalintanäppäiminä, joiden taakse voi ennalta vali- Algoritmin pikamuokkausta x/y-ohjaimella. I tse H9 on tukeva, ulkoisella virtalähteellä toimiva metallikuorinen rasia. Apuun tulee onneksi AppStoresta ilmaiseksi ladattavissa oleva aplikaatio, joka avaa niin efektien parametrit kuin rasian muutkin säädöt havainnolliseksi ruutunäkymäksi pc- tai Mac-tietokoneelle tai blue tooth -yhteydellä myös iOS-laitteelle. ta jonkin efektiohjelman keskeisen parametrin
Silti nälkä kasvaa syödessä ja mikäli laite olisi oma, olisin mieluusti haalinut siihen lisää viive-efektejä, erinäisiä modulaatio-ohjelmia kuten flangerin ja leslie-simuloinnin sekä useamman laajennuksen reverb-osastolle. Hinnaltaan H9 sijoittuu kauas keskivertopedaaleiden yläpuolelle ja lisähankinnat tuovat lisäkuluja. USBja Blue Tooth -yhteyksien lisäksi etäohjausta Hintaluokka: noin 500 e voi harjoittaa Lisätiedot: Soundtools Puh. Sanalla sanoen Amerikan meininkiä ilmaisun positiivisimmassa merkityksessä. Sen sijaan niille on olemassa aivan omat erityisalgoritminsa, mutta ne on lunastettava erikseen Appstoresta. 029 080 0830 • www.soundtools.fi midillä sekä ekspressiopedaalilla. Se osaltaan madaltaa hankinu takynnystä. Silloin voi itse valita, mitä herkkuja koneeseen lataa ja mistä kaikesta maksaa. Käytännössä H9:n mukana tulevilla algoritmeilla saa aikaan todella monipuolista ja hienoa jälkeä. H9 on nyt eräänlainen yhteenveto näiden erillispakkausten antimista. www.riffi.fi 4/2014 46-47 Eventide.indd 47 47 27.8.2014 11.57. Budjettiin pitäisi sillä politiikalla varata pitkälle toista sataa euroa itse laitteen hankintahinnan päälle. Sikaa ei kuitenkaan tarvitse ostaa säkissä, sillä Appstoressa olevia ohjelmia voi kokeilla ilmaiseksi ennen ostopäätöstä. osin päällekkäin, osin lomittain. Aikaa makusteluun on viisi minuuttia ja kutakin tarjolla olevaa algoritmia voi käydä kokeilemassa useampaankin otteeseen, tosin vain yhden kerran vuorokaudessa. Toisaalta valmius kitarakäytön ohessa myös linjatason stereotoimintaan tekee laitteesta yleiskäyttöisen, eikä mikään estä prosessoimasta sillä studiossa vaikka lauluraitoja. Se on jo sellaisenaan täysipainoinen ja antoisa tehostemylly, johon voi ladata makunsa mukaan lisää herkkuja sen minkä rahavarat sallivat ja mieli tekee. Käyttö tabletilla on helppoa ja ruutunäkymät selkeitä. Lajitelma on laaja ja sisältää yleiskäyttöisiä perusmausteita siinä missä todella marginaalisia erikoisuuksiakin, jotka voisivat olla juuri omiaan vaikkapa teatterimuusikolle tai elokuvatehosteiden tekijälle. Laitteesta on myös edullisempi rinnakkais- Eventide H9 Efektipedaali kitara- ja studiokäyttöön • mukana yhdeksän erilaista efektialgoritmia • kymmenes algoritmi ladattavissa veloituksetta Appstoresta • lisäalgoritmeja maksullisena Appstoresta • valtaosa algoritmeista on samoja kuin Eventiden Mod Factor-, Time Factor-, Pitch Factor- ja Spacepedaaleissa • lisäksi H9:lle erikseen kehitettyjä algoritmeja H9:n mukana tulee valmiiksi yhdeksän eri algoritmia ja kuponki, jolla saa ladata Appstoresta yhden itse valitsemansa ilmaiseksi. Niinpä valmiiden ohjelmien muokkaus tai omien efetien sommittelu on palkitsevaa puuhaa, jonka hedelmistä voi sitten keikalla nauttia ilman aplikaation apua. Samoin chorus-tyyppistä väriä saa aikaan usealla eri algoritmilla. Yhden lisäalgoritmin saa pedaaliin kaupanpäällisinä, mutta siitä eteenpäin on pulitettava 17,99 euroa jokaisesta uudesta algoritmista ja hinta pistää kyllä harkitsemaan mitä kaikkea oikeasti haluaa ja tarvitsee. Pelkkänä fyysisenä pedaalina H9 olisi auttamatta kömpelö, mutta aplikaation ansiosta se on mitä intuitiivisin laite. malli, H9 Core, joka sisältää lähtövaiheessa niukemman lajitelman algoritmeja. Ja kyllä esimerkiksi ilmeikkään tremolon saa ilmoille vaikka varsinainen Mod Factorin tremolo-algoritmi kuuluukin Appstoresta erikseen lunastettaviin hyödykkeisiin. Harmillista on, että kun choruksia löytyy vakiona monessakin erilaisessa muodossa, niin sen vaihtoehdoksi usein käyvät flanger, phaser ja vibrato eivät lukeudukaan peruspaketin yhdeksän algoritmin tarjoamiin herkkuihin muuten kuin tunnelmaa luovina pastisseina. Eri tavalla ehkä, erilaisen käyttöliittymän kautta mahdollisesti, mutta tokkopa soundillisesti paremmin. Esimerkiksi erilaisia viiveitä ja lyhyitä tilakaikuja saa esille monesta eri algoritmista, mutta hieman eri sävyin ja painotuksin. Jos tämän laitteen tarjoama efektimaailma on omassa musiikillisessa kontekstissa relevantti, niin vaikea on kuvitella, että joku muu laite tekisi nämä asiat varsinaisesti paremmin. Jos ei tänään tule selkoa asiaan, niin ehkä huomenna sitten. Toisaalta kullakin algoritmilla on oma vahva ominaisalueensa. Soinnillisesti H9 edustaa studioräkeistä tuttua ylellistä maailmaa: soundi on putipuhdas ja iso, kirkas muttei pistävä, täyteläinen muttei muhjuinen. Eventiden pedaali sopeutuu niin monokuin stereotoimintaan ja käsittelee yhtä sujuvasti sekä instrumenttiettä linjatason signaaleita. Laatu näkyy, kuuluu ja maksaa Eventidella on vuosikymmenten kokemus valioluokan studioefektien valmistajana ja tuota kokemusta on viime vuosina pakattu myös kitaristeille sopiviin purkkeihin
Gain-asteikon yläpäässä päästään sitten oikeinkin pitkään ja laulavaan sointiin, toki kohinaakin tulee viime metreillä jo aika lailla. Maltillisilla asetuksilla pedaalin soundi reagoi hyvin sormien atakkiin: herkällä kosketuksella säröä tuli vähemmän ja voimakkaasti soittaessa enemmän, hieman putkivahvistimien tyyliin. Isommalla gain-asetuksella särö alkaa kasvaa hieman dynamiikan kustannuksella. Lokerot on johdotettu valmiiksi, mutta virran syöttöön tarvitaan erillinen virtalähde. Erityisesti tässä hintaluokassa se on hyvä saavutus. Hyvä näin. M ooer Blues Mood tarjoaa overdrive-tyylistä maltillista säröä. Simppeli säätöpuoli on tarkoituksenmukainen ja plussana tulee lisäksi bright/fat-kytkin, joka pienestä koostaan huolimatta vaikutti käyttöä kestävältä. Kiinan Shenzenin kotipaikakseen ilmoittavan yhtiön tuotteistoon kuuluvat erityisesti sähkökitaran ja -basson lisälaitteet, kuten multiefektit ja yksittäiset efektipedaalit. Tämä keskialueen korostus sen sijaan mahdollistaa sen, että pedaalista saa tanakkaa ja vanhan liiton rankkarock-riffeihin sopivaa soundia gain-nappulan ollessa kello 12 tietämillä (yksikelaisilla mikrofoneilla.) Tästä pienemmillä säädöillä koin pedaalin itse asiassa hieman kuivakkaaksi. 48 www.riffi.fi 4/2014 48-49 Mooer.indd 48 27.8.2014 11.58. Micro-mallistoon kuuluu kokonaisuudessaan lähes 50 muotoilultaan identtistä ja metallikuoriin pakattua kitara/ bassopedaalia, joista poimittiin viisi edustajaa tähän juttuun. Muroa sointiin Cruncherin säätönupit ovat fat/bright-kytkintä lukuunottamatta identtiset Blues Moodin kanssa, mutta kyseessä on distortiontyylinen särö – selkeästi pidempään ja tiheämmin soiva high gain -soundi. Teksti: Timo Östman Kuvat: Tommi Posa Mooer-pedaalit – onko koolla väliä. Itse pidin Blues Moodista eniten juuri fat-vaihtoehdolla soittaessa. Micro-sarjaan kuuluu myös M-5-alumiinisalkku, jossa on omat kiinnityspaikat viidelle pedaalille. Ainakaan tällä asetuksella sointi ei mielestäni muuttunut kovin laatikkomaiseksi, kuten säröpedaaleilla on joskus tapana. Kokeilun perusteella sanoisin kuitenkin, että kaikua pidennettäessä sen perussävy ei kuitenkaan muutu erityisen hallimaiseksi, vaikka Mooer Audio Mooer Audio on uudehko tulokas näillä markkinoilla. Näitä kaikkia säädetään kolmella eri parametrillä: level (kaiun voimakkuustaso suhteessa kuivaan sointiin), tone (sävy) sekä decay (kaiun vaimentumisaika) Valmistajan mukaan huoneeksi nimettyä tilaa voi kasvattaa decay-säätimellä pienestä huoneesta aina halliin asti. Cruncher ei ole soinniltaan kirkkain ja pehmein kuulemani distortion-pedaali, vaan sen sointia leimaa rehti keskialueen korostus. Pienten pedaalien suosio on kasvanut, ja tällaisia Mooer tarjoaa Micro- ja Spark-sarjoina. Konsepti on houkutteleva, joten otimme tarkasteluun viisikon, jossa on mukana tyypillisiä kitaristin perusefektejä. Miniatyyrinappuloiden (level ja tone) vääntäminenkin onnistuu melko näppärästi, tosin koostaan johtuen level tuntui reagoivan muutoksiin todella herkästi. Kaiku antaa ilmavuutta ShimVerb-pedaalissa on kolme eri kaikutyyppiä: huone, jousikaiku sekä shimmer. Sävysäätöä saakin ruuvata aika lailla, jos haluaa oikein riipivää soundia. Pedaaliketjussa yhteispeli Blues Moodin kanssa oli asiallista puhdassointisen vahvistimen kanssa: Blues Moodin maltillisen pohjasärön päälle polkaistuna Cruncher tuotti varsin tuhdin lopputuloksen Straton mikrofoneilla. Omaan makuuni pedaali käyttäytyi parhaiten gainsäätimen ollessa puolivälissä tai vain hieman sen yläpuolella. Mooerin pedaalit ovat herättäneet huomiota kompaktin kokonsa ja hinnoittelunsa ansiosta
Myös pedaalin auto wah -soundista pidin ja pärjäisin sen kanssa vaikkapa hääkeikoilla ihan hyvin. Itse pidin erityisesti kahdesta tremolo-tyylisestä efektistä (tremolo ja stutter), jotka molemmat kuulostivat luontevilta. Kummankin vaihtoehdon äänenväriä voi myös säätää. Ja tietenkin pedaali on omiaan lisäämään säröllä olevan vahvistimen ärhäkkyyttä. ShimVerbillä pärjää peruskeikkailussa, ja hintansa ansiosta se tarjoaa kyllä erittäin kilpailukykyisen vaihtoehdon. hintaan) true bypass -kytkentä metallikotelo, mitat: 93,5 × 42 × 52 mm paino 160/170 g mallista riippuen Blues Mood, overdrive-tyylinen säröpedaali • bright/fat-asetuksen valinta kytkimellä • gain-, level- ja tone-säätimet • hinta: 66 e Cruncher, distortion-pedaali • gain-, level- ja tone-säätimet • hinta: 54 e ShimVerb, kaiku-pedaali • kolme eri kaikuohjelmaa: Room, Spring, Shimmer • level-, decay- ja color-säädöt • hinta: 66 e ModFactory • 32 bittinen siru • 11 erilaista modulaatioefektiä,: chorus, flanger, phaser, envelope phaser, tremolo, stutter, vibrato, univibe, auto wah, touch wah sekä envelope ring, • efektityypin valinta, depth-, ctrl1- ja ctrl2-säätimet • hinta: 75 e Pure Boost • Boost-pedaali • gain-, volume-, bass- ja treble-säädöt • hinta: 54 e Lisätiedot: Musamaailma Puh. Lisäpotkua signaaliin Pure Boost on monipuolinen boosteri: treble- ja bassosäädöt antavat mahdollisuuden pieneen ekvalisoimiseen ja lisäksi pedaalissa on volumen ohella gain-säätö. Koska efektejä on näin paljon, säätönamikoiden parametrit vaihtelevat jonkin verran. Sen sijaan vasemmalla oleva ctrl1 muokkaa efektistä riippuen joko rate- tai sensitivity-arvoa, ja ctrl2 niinikään efektin mukaan joko efektin voimakkuutta tai sävyä. säätöjen funktio kunkin efektin kohdalla selitetään ModFactoryn reunoissa. Onneksi säätötaulukko on painettu pedaalin kylkiin, vaikka hämärällä lavalla pienen tekstin tihruttaminen voikin olla aika haastavaa. Rate- ja depthsäätöjen ylittäessä kello 12 rajan niiden sävyt muuttuivat omaan korvaani hieman luonnottomiksi. Bonuksena pedaalissa on shimmer-vaihtoehto, jonka harmonisten kerrannaisten sointi miellytti omaa korvaani oikeinkin paljon. Kuten etukäteen odotin, ModFactory oli soundien laadun suhteen viisikon vaihtelevin. Niin ikään chorus oli luonteva, nimenomaan miedommilla asetuksilla. Tutustumisen arvoisia Mooerin pedaaleissa on hinta-laatusuhde kohdallaan, ja mielestäni ne ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Haluttu efekti valitaan pedaalin isoimmalla säätimellä, ja oikealta löytyy pysyvästi depth-säädin. Pure Boost on järkevästi toteutettu simppeli pedaali yksinkertaiseen tehtävään. pitkä kaiku olikin itsessään käyttökelpoinen. Myös sen yhteispeli esimerkiksi Cruncherin särösoundin kanssa toimi mallikkaasti. Jos sen efekteistä muutamakin miellyttää, se on jo hintansa väärti. Myös jousikaiku oli asiallinen ja muistutti esikuvaansa etenkin maltillisella pituudella; decay-säädön lähestyessä ääripäätä sen sijaan kuuli jo selvästi digitaalisen prosessin tuoman vivahteen. Vertasin molempia vanhaan Schallerin tremolo-pedaaliini ja ne pärjäsivät mallikkaasti. Tremoloksi ristitty vaihtoehto oli pyöreä ja pehmeä, stutter taas selvästi kulmikkaampi. Eteeristen/atmosfääristen sointimaailmojen luomisessa soundi on omiaan. Jokainen soittaja löytänee siitä omat suosikkinsa sekä ne, joista ei niin välitä. Vertailukohtana ollut vintage-Boss CE2 soi lämpimämmin, mutta ei ModFactory huono ollut, kun ne oikeat säädöt löytyivät. Ctrl1- ja ctrl2- ModFactory Mooerin oma multiefekti käyttää 32-bittistä DSP-sirua ja tarjoaa 11 erilaista modulaatioefektiä. 09 720 6060 • www.musamaailma.fi www.riffi.fi 4/2014 48-49 Mooer.indd 49 49 27.8.2014 11.58. Ekvalisointi laajentaa hieman sointipalettia, ja sillä saa vaikka soolosoundin erottumaan massasta. Soundi on selkeä, ja gain-säädön ansiosta mukaan saa myös purevuutta; juuri sen verran että perussoundista pääsee yhdellä polkaisulla tymäkämpään vaihtoehtoon, jolla vedellä puhtaat soolot. Laite tekee hyvin sen mihin se ensisijaisesti on tarkoitettu: äänenvoimakkuuden noston. u Mooer Micro-sarjan efektipedaaleja • • • • • suunniteltu ja valmistettu Kiinassa käyttö yhdeksän voltin verkkolaitteella (ei sis. Testiviisikon joukossa ei ollut yhtään soinnillista floppia, ne mahtuivat helposti kitarapussin tarviketaskuun ja pedaalien jämäkkä toteutus antoi luotettavan vaikutelman. Lähes 50 pedaalin sarja tarjoaa laajan sointivalikoiman, josta löytynee jokaiselle jotakin. Pedaali tarjoaa 11 erilaista soundia, ja hinta on reilusti alle sata euroa. Ja mikä parasta, ne tarjoavat kaksi erilaista lähestymistapaa aiheeseen
Kyseinen Plug-out on oikeasti Logicissa tai Cubasessa (tai missä tahansa muussa 64-bittisessä Mac-softassa, PC:ssä toimii myös 32-bittinen VST3) toimiva AU- ja VST3-plugari, jonka pystyy siirtämään System-1:n muistiin. Roland System-1 – yhdet raamit, monta syntikkaa M itään erityistä ei ole muutettu, mutta laitteen toimintavarmuus on lopullisesti Roland-tasoa, ja vastikään julkaistiin ensimmäinen plug-out-aplikaatio, SH. Soundillisesti laite on korvieni mukaan melko prikulleen 1:1-malli alkuperäisestä. Löysin muutaman vanhan SH:n soundimuistion (ennen vanhaan käytettiin joko paperia tai polaroideja asetusten tallentamiseen), ja parametrien asettaminen muistion mukaisesti tuotti täsmälleen juuri oikeanlaisen tuntuman. System-1 on siitä outo soitin, että laitteessa voi olla samanaikaisesti kaksi eri syntikkaa, joista toinen on koneen oma sisäinen äänigeneraattori, ja toinen sijaitsee etupanelin Plug-out-nappulan takana. Vain SH:n sekvensseri puuttuu, mutta en pidä sitä erityisenä ongelmana. Kaverilta lainaksi saatu punainen SH paljasti, että ainoastaan plugarin pitch tracking eroaa alkuperäisestä. Tarkka mallinnus SH-101:stä Yleensä kaikissa plugariversioissa ja mallinnuksissa on jätetty huomiotta pari asiaa: kohinalla modulointi, Env/Gate ja Gate+Trig-moodit sekä low note priority. Mainio plugari – jonka voi ottaa keikalle ilman tietokonetta! 50 www.riffi.fi 4/2014 50-51 System 1.indd 50 27.8.2014 12.00. Se nimittäin pysyy vireessä läpi koko keyboardin. Kuin bonuksena System-1:n oman äänigeneraattorin CrusherDelay-Reverb-ketju sekä Scatter toimivat myös SH-mallissa. Palataan tähän myöhemmin. Molemmat, sekä System-1 että SH, tuuppaavat äänensä ulos 6,3 mm:n jakkilähdöstä, mutta Plug-out myös USB-väylää pitkin, tavallaan. Palataan siis aiheeseen nyt. Silloinen arvio perustui tämän laitteen pikaiselle kokeilulle, enkä halunnut tunkeutua syvemmälle ennen virallisen julkaisuversion saapumista. Teksti: Petri Alanko Edellisnumeron Aira-testissä sivuttiin jo ohimennen sarjan syntikkaa, System-1:tä. Lisänä normi-SH:hon ovat suotimen envelopegeneraattori, joka on näin jälkeenpäin ajateltuna ihan kiva ominaisuus, LFO:n temposynkkaus, sekä VCA:n ”Tone”-säädin, joka säätää matalien ja korkeiden taajuuksien suhdetta soundissa. Tällä kertaa kaikki toimii kuten pitää, plugout näyttää ruudulla SH:lta ja kuulostaa SH:lta. Eikä se äänikään ole aina ollut ihan sama
Instrumenttikohtainen gain on nyt talletettavissa settikohtaisesti – ja parisenkymmentä muuta parannusta, jotka helpottavat laitteen käyttöä ja parantavat midi-ominaisuuksia. Hyvällä meiningillä mennään, mutta olisipa mielenkiintoista päästä kurkistamaan Aira-labraan ja juttelemaan insinöörien kanssa, olis meinaan pari juttua, mitkä pitäis saada aikaiseksi…¶ Aira System-1 Plug-out-syntetisaattori • oma sisäinen System-1-äänikoneisto • laitteeseen voi ladata muita synteesikoneistoja plug-out-aplikaatioilla • saatavilla tällä hetkellä SH-101:n mallinnettu vastne, SH-plug-out • hintaluokka: 620 e Lisätiedot: Roland Suomi Puh. Ulkoinen pattern-tallennus onnistuu nyt näppärästi, ja slide/accent-tallennus on helpompaa. Hinta ei hirvitä ostajaa, ja vaikka ajattelisikin saavansa vain kaksioktaavisen ei-kosketusherkän neliäänisen syntikan, kannattaa muistaa, että jo pelkkä käytetty SH-101 voi maksaa mintkuntoisena tonnin, tonnikaksisataa, ylikin, kun taas SH-plugout on ilmainen System-1-käyttäjälle. Sekvensseri ymmärtää nyt nuotit C0–C6, joten vekottimen luomat glidet ovat tarvittaessa äkäisempiä kuin ennen. TB-3 ymmärtää päivityksen jälkeen laajempaa midi-nuottimäärää (C0–C8), ja laitteen midi-ohjattavuutta on myös parannettu. Uusia aplikaatioita on tulossa, mutta Roland ei ole vahvistanut mitä. Laitteen takapaneelissa on liitin sustainpedaalille (Hold) sekä kontrollijännitteelle (Control) ja kuulokkeille. Setti- ja patternkirjastot ovat ladattavissa ja talletettavissa USB:n kautta. Olisi muuten mukavaa, jos plugari-ikkunan koko voisi olla zoomattavissa. Midi-terminaali on varsin vauhdikas, itse asiassa käytössäni olevan laitteiston selvää terävintä kärkeä. Peto kesykissan turkissa Äänentuotannollisesti System-1 tarjoaa melkoisesti tavallisuudesta poikkeavia parametrejä, joten ihan perustason leipää-ja-voitalaitteesta ei ole kyse. Muutosten myötä on helppo nähdä joidenkin ryhtyvän käyttämään laitetta ulkoisena sekvensserinä vaikkapa modulaarisyntikalle. ominaisuuksia. Eräällä huhusivustolla luotettavalta taholta hehkutetut SH-2 sekä System-100 (se originaali, ei irtomoduliversio) voisivat olla luontevia jatkopaloja, mutta jos Roland ikinä aikoo tehdä mallinnuksen ladder-filtterillä varustetusta SH-3:sta, se olisi jo kulttuuriteko. TR-8:n roll-toiminto on nyt huomattavan käyttökelpoinen alkuperäiseen verrattuna. u Aira-sarjaan päivitys! Vaikuttaa vahvasti siltä, että Roland on useamman vuoden tauon jälkeen alkanut kuunnella entisiä käyttäjiä sekä fanejaan. Koskettimisto ei ole kosketusherkkä, eikä siinä ole aftertouchia, mutta aika moni masiina ennen Yamaha DX-7:aa oli vailla em. Vaikka hiljattain julkaistu versio 1.10 ei tuonut mitään täysin mullistavaa uutta, se tarjosi kuitenkin mahdollisuuden muun muassa USB-backuppien tekoon. System-1 voi olla muhevia mattoja tarjoava neliääninen kehräävä kisu tai ahnaasti rääkyvä hirviö, kiitos muun muassa Sync- ja Cross Mod -parametrien. Mukautuva käyttöpinta System-1:n oma äänigeneraattori on huomattavasti monipuolisempi kuin SH-101, ja kun etupaneelin muutama säädin jää sen vuoksi käyttämättä SH-plugoutissa, sammuttaa laite fiksusti valon säätimistä, joiden takana ei ole toimintoa. Kaksioskillaat torinen perusrakenne sekä sub-oskillaattori kuulostavat yllättävän tanakalta, ja laitteen digitaalisuus unohtuu melkoisen pian. Lisäksi alkuperäisessä testissä parjaamani VT-3 Vocal Processorin vocoder ja muut pitch-toiminnot ovat nyt ohjattavissa midillä – hurraa! Yllättäen sillekin pikkulaitteelle tuli pienellä päivityksellä lisää käyttöikää rutkasti. System-1 voi toimia kahden lähdön audiointerfacena, mutta valitettavasti tuloliitänät äänelle puuttuvat. (09) 682 4020 • www.roland.fi www.riffi.fi 4/2014 50-51 System 1.indd 51 51 27.8.2014 12.00. Hanikat ovat hieman eri järjestyksessä kuin SH:ssa, mutta muutokseen tottuu nopeasti. Myös äänenlaatu on parantunut todella huimasti päivityksen myötä, ja joitakin käyttäjiä vaivannut aaveulina on kadonnut tyystin. Jos 28-tuumaisella näytöllä käyttää plugaria, se näyttää hupaisan pieneltä, mutta hupi loppuu tihrustamiseen
Näiden lisäksi on kaksi masterliukua, joista kumpikin on tarvittaessa käyttäjän määriteltävissä. K eväällä julkaistuista QL-malleista isompi sisältää 64 monoprosessointikanavaa ja 32 mikrofonietuasteella varustettua analogituloa, kun taas nyt testattavana ollut malli, QL-1, tar joaa 32 monoprosessointikanavaa ja 16 mikrofonietuasteella varustettua analogituloa. QL-sarjan miksereille on saatavilla myös QL-Stagemix-ohjelma iPadille, mikä on toiminnaltaan identtinen CL-Stagemix ohjelman kanssa. Neljännen painikkeen takaa esiin saa 16 Mix-lähtöä ja painiketta uudelleen painamalla niiden tilalle kahdeksan matriisilähtöä. Valtaosa asioista tehdään kosketusnäytöllä ja useimmille toiminnoille on omat enkooderinsa. B-pankin neljän kerroksen kokoonpano on puolestaan täysin käyttäjän määriteltävissä. Dante QL-sarjan mikserit ovat yhteensopivia Yamahan RIO-lava rasioiden kanssa ja niitä voidaan käyttää osana isompaa Dante-järjestelmää. Vaikka CL-sarjaan verrattuna painikkeita ja enkoodereita on karsittu, en huomannut työskentelyn olevan millään tavoin kankeampaa tai hitaampaa. Käyttöjärjestelmä on lähestulkoon identtinen CL-sarjan kanssa – kansilevyn painikkeiden ja enkooderien osalta QLsarjassa on vain hieman riisutumpi kattaus. Stagemix-ohjelmalla voidaan muunmuassa ohjata kanavien ja syöttöjen tasoja, sekä ohjata ekvalisaattoria ja kanavan molempia dynamiikkaprosessoreita. Dante-verkon määritteleminen onnistuu tarvittaessa QLsarjan miksereillä ilman tietokonetta ja reitityksiin on omat apuvälineensä sisäänrakennettuna. Teksti: Niko Laasonen Yamaha QL1 – juuri sopivan kokoinen Yamahan tuore QL-sarja on tarkoitettu joko CL-mallistoa kevyemmäksi vaihtoehdoksi pienempiin toteutuksiin tai kattavien reititysominaisuuksiensa avulla osaksi isompaa järjestelmää niiden rinnalle. 52 www.riffi.fi 4/2014 52-55 Yamaha_RCF.indd 52 27.8.2014 12.01. Käsittelin Yamahan CL -sarjan miksereitä tarkemmin Riffin numerossa 6/2013, joten keskityn tässä ensisijaisesti käymään läpi eroja niihin. CL-sarjan tavoin kumpikin miksereistä sisältää verkkoportin Australialaisen Audinaten Dante-verkkoon, QL-5:ssä 64 kanavan verran ja QL-1:ssä 32 kanavan verran suuntaansa. Samalla kun kanavia ja käyttöpinnan varustusta on karsittu maltillisempaa hintaa ajatellen, on mukaan laitettu aivan uusiakin ominaisuuksia, joista merkittävimpiä lienee Dugan Automixer. Kosketusnäytöllä operoitavat asiat ovat järkevästi järjesteltyjä ja usein tarvittavat asiat löytyvät pienellä määrällä painalluksia. Pätevät hallintalaitteet QL-1:n 16 kanavaliukua jakautuvat kahteen layereiksi järjestettyyn fader-pankkiin. Kummassakin mallissa on näiden lisäksi kahdeksan stereokanavaa, mono- ja stereopäälähdöt, 16 mixapulähtöä ja kahdeksan matriisilähtöä. Lopuille taas on näytön oikeassa alareunassa ”touch n’ turn” -enkooderi, jolla säädetään kulloinkin näyttöä napauttamalla valittua parametriä. Erikoisuutena CL-sarjaan nähden on mahdollisuus reitittää mikä hyvänsä tulo suoraan mihin hyvänsä lähtöön, minkä ansiosta QL-sarjan miksereitä voidaan käyttää myös kauko-ohjattavina lavarasioina tai järjestelmän ristikytkentäpisteenä. A-pankin ensimmäiset kaksi kerrosta kattavat 32 tulopuolen monokanavaa, kolmas kerros taas kahdeksan stereokanavaa (tai vaihtoehtoisesti 16 DCA -masteria, jotka saa näkyviin painiketta uudestaan painamalla)
Näiden yläpuolella on mute (ON), soolo (CUE) ja valintapainikkeet sekä kuusiportainen ledtasonäyttö. QL-1:n efektiräkkiosio on varsin samankaltainen CL-mik sereiden kanssa. Inserttipisteen ja direct out -lähdön sijainti signaaliketjussa on valittavissa kolmesta vaihtoehdosta, joko ylipäästösuotimen, dynamiikkaprosessorien tai kanavaliu’un ja mute-painikkeen jälkeen. Käytännössä automaattimikserin kanavat kytketään haluttujen kanavien inserttipisteeseen, jolloin käyttäjä määrittelee perinteiseen tapaan miksausbalanssin ja automatiikka huolehtii taustalla kokonaisuudesta. Tämän ansiosta häiriöäänten taso ja kiertoraja vastaa aina tilannetta missä on auki vain yksi mikrofoni. Graafisten ekvalisaattorien tilalle saa vaihdettua joko kaksi kahdeksankanavaista Dugan Automixeriä tai yhden 16-kanavaisen automaattimikserin. Dugan Automix eroaa monista muista automaattimiksereistä siten, että se ei ole varsinaisesti kompressori tai gate, vaan sen toiminta perustuu algoritmiin joka pitää kokonaisvahvistuksen vakiona riippumatta siitä kuinka monta kanavaa kulloinkin on auki. Prosessointi ja efektit Kanavakohtainen prosessointi on muutoin täysin identtistä CLsarjan kanssa, mutta kanavakohtaiseen inserttipisteeseen voidaan kytkeä kaksi eri prosessoria. Toinen itsenäinen inserttipiste on tulossa CL-sarjaan ohjelmistopäivityksen myötä, jonka jälkeen voidaan sitten käyttää samanaikaisesti esimerkiksi sekä laitteen sisäisiä että ulkoisia prosessoreita. Effect-osiosta löytyy aiemmistakin Yamahan miksereistä tuttuja kaiku-, viive-, modulaatio- ja dynamiikkaprosessoreita. Tarkemmat luonnehdinnat efektiprosessoreista löytyvät aiemmin mainitusta CL-sarjan testistä. Myös kaikki tulokanavat voi reitittää matriisilähtöihin. Jokaisen kanavaliu’un yläpuolella on taustavalaistu lcd-näyttö joissa näkyy kanavan nimi ja tarvittaessa molempien dynamiikkaprosessorien mittarointi. Näytön oikealla puolella on omat säätimensä kanavan molemmille dynamiikkaprosessoreille, etuvahvistukselle, panoroinnille ja bassoleikkurille. Uutuutena QL-1:ssä ja QL-5:ssä on sisäänrakennettu Dan Duganin nimeä kantava automaattimikseri, joka on ollut aiemmissa malleissa lisäkortilla hankittava ominaisuus. Automix vertaa jatkuvasti yksittäisen kanavan tasoa kaikkien kanavien summaan ja määrittelee vahvistuskertoimet sen mukaan. Mikserillä voidaan kauko-ohjata myös muutamia yhteensopivia päätevahvistimia sekä Shuren langattomien mikrofo nien vastaanottimia. Tälläkään kerralla en löytänyt kyseisistä tehosteista ja prosessoreista moitteen sijaa. Lähtökohtaisesti jokaisen kanavan painotus on demokraattisesti sama, mutta mikäli halutaan asettaa esimerkiksi pääsolistille tai vaikka paneelikeskustelun puheenjohtajalle mahdollisuus ohittaa muut keskustelijat, se on- Kosketusnäytön vasemmalla puolella olevilla painikkeilla saadaan minkä tahansa apuryhmän tai matriisin tasot kanavaliu’uille. Dugan Automix antaa mahdollisuuden myös asettaa eri kanaville erilaisia painotuksia. www.riffi.fi 4/2014 52-55 Yamaha_RCF.indd 53 53 27.8.2014 12.01. Lisäksi on 12 painiketta, joiden toiminta on käyttäjän määriteltävissä. Jääkö miksaaja nyt työttömäksi. Efektiprosessorit on jaettu kolmeen kahdeksan lohkon virtuaaliseen räkkiin: GEQ, Effect ja Premium. GEQ-räkkiin saa joko kahdeksan 31-alueista graafista ekvalisaattoria tai vaihtoehtoisesti kahdeksan kaksikanavaista Flex 15 -ekvalisaattoreita, joissa 31:stä alueesta voi olla käytössä samanaikaisesti enintään 15. QL-1:ssä on myös CL-sarjasta tuttu Premium rack, johon on valittavissa mallinnettuja vuosikertakompressoreita ja ekvalisaattoreita, sekä uudempien analogisten high-end-laitteiden virtuaalitoisintoja, sekä myös kaksialueinen dynaaminen ekvalisaattori. Ekvalisaattorille on kolme enkooderia sekä näppäimet joilla valitaan toimiiko troikka bassokaistalla, alemmalla tai ylemmälle keskialueella vaiko diskanttirekisterissä
Erityisesti sisäänrakennettu automaattimikseri tekee QL-sarjasta houkuttelevan vaihtoehdon vaativampiinkin puheäänentoistotehtäviin, esimerkiksi paneelikeskusteluiden, talk show -iltamien ja konferenssien lisäksi myös teatterilavoilla. Automix piti tomiraidat suljettuina kun bassorumpua ja virveliä soitettiin, mutta tomifillit pääsivät läpi kuten kuuluikin. Tämä vähensi merkittävästi rumpusetin lähimikkien vuotoja pitäen kanavien väliset balanssit kuitenkin loogisina. Uteliaisuudesta ajoin automaattimikserin läpi erään konserttitallenteen rumpuraidat olettaen, että viimeistään tämä saisi plug-inin sekaisin. Toisaalta tulokanavien reititysmahdollisuudet (mukaanlukien suora reititys Dante-lähtöihin) ja kauko-ohjattavat mikrofonietuasteet tekevät QL-sarjan miksereistä luontevan osan isompaakin järjestelmää, esimerkiksi festarikeikalla. Kokemukseni perusteella Automix vaikuttaa erittäin toimivalta ratkaisulta esimerkiksi nopeatempoisiin kokous/keskustelutilanteisiin, varmas- ti myös teatteriesityksiin, ja uskon sen monissa tilanteissa olevan jopa nopeatakin miksaajaa huomattavasti ripeämpi ja tarkempi. Yksi tai useampi kanava voidaan myös merkata over ride-painikkeella, jolloin toiminnon ollessa valittuna kyseiset kanavat ohittavat kaikki muut. Olin kuitenkin väärässä, sillä sen lisäksi, että Automix kykeni toimimaan riittävän nopeasti perkussiivisellakin materiaalilla, kuulosti lopputulos varsin käyttökelpoiselta. Yhteenveto QL-1 on kokoonsa ja hintaansa nähden runsaasti varusteltu digitaalimikseri, joka taipuu moniin erilaisiin käyttötilanteisiin. Kanavia voidaan käsitellä myös yhdessä, enintään kolmeen ryhmään jaettuna, jolloin ryhmän kanavien asetukset seuraavat toisiaan. Automixin käytös vaihtelevallakin materiaalilla vaikutti varsin loogiselta ja ennustettavalta. u Yamaha QL Digitaalimikseri Hintaluokka QL-1: noin 8?000 e QL-5: noin 15?000 e Lisätiedot: Yamaha Commercial Audio Suomi yamahacasuomi@gmx.yamaha.com QL-1 QL-5 Analogiset tulot Analogiset lähdöt 16 8 32 16 Digitaaliset tulot Digitaaliset lähdöt Dante 32 kanavaa Dante 32 kanavaa, AES/EBU Dante 64 kanavaa Dante 64 kanavaa, AES/EBU Laajennuskorttipaikat Muut liitännät 2 mini-YGDAI -korttipaikkaa Midi in/out, Word clock in/out, GPI, Ethernet, USB Prosessointikanavat Tulokanavat 32 mono, 8 stereo Lähtökanavat DCA -kontrolliryhmät 16 MIX kanavaa*, 8 Matriisia, LCR-päälähdöt, Stereo-monitorilähtö 16 Liukujen määrä 16 + 2 master 32 + 2 master Mitat Paino 828 mm × 272 mm × 563 mm 14,7 kg 468 mm × 272 mm × 562 mm 21,8 kg 64 mono, 8 stereo * MIX ryhmä voi toimia Aux-tyyppisenä lähtönä pre tai post fader -muodossa tai apuryhmänä 54 www.riffi.fi 4/2014 52-55 Yamaha_RCF.indd 54 27.8.2014 12.01. Testasin Dugan Automixia aluksi hyvin vaihtelevilla signaaleilla sekä mikrofoneilla että äänitetyllä materiaalilla. nistuu asettamalla kyseisen kanavan painotus suuremmaksi. Automaattimikserissä on myös jokaiselle kanavalle man-, auto- ja mute -painikkeet, joilla voi kytkeä automaattisen tasonsäädön pois kyseisestä kanavasta tai mykistää kanavan kokonaan
Laukku on lisävaruste, mutta se tarjoaa niin hyvän suojan, että sitä tuskin kannattaa jättää hankkimatta. Sama arvio pätee myös kaappien rakenteeseen aina iskuja sietävältä vaikuttavasta pinnoitteesta tanakkaan kantokahvaan ja jämerästi kaiuttimia suojaaviin metalliverkkoihin asti. RCF Evox Kompakti pikku-PA Evox 5 • toistoalue 45 Hz?–?20 kHz • maksimiäänenpaine 125 db SPL • suuntaavuus 120°?× 30° • satelliitissa viisi kahden tuuman kartioelementtiä • sub bass -kaapissa 10-tuumainen kartioelementti • DSP-ohjatut D-luokan vahvistimet • nimellinen vahvistinteho hetkellisesti 600 W?/?200 W • hintaluokka noin 1000 e • kantolaukku noin 100 e Evox 8 • toistoalue 40 Hz?–?20 kHz • maksimiäänenpaine 128 db SPL • suuntaavuus 120°?× 30° • satelliitissa kahdeksan kahden tuuman kartioelementtiä • sub bass -kaapissa 120-tuumainen kartioelementti • DSP-ohjatut D-luokan vahvistimet • nimellinen vahvistinteho hetkellisesti 1000 W?/?4200 W • hintaluokka noin 1500 e • kantolaukku noin 120 e Lisätiedot: Audico Puh. Kummassakin satelliitiissa alin elementti on suunnattu hieman alaviistoon, ikäänkuin katsomon ensimmäistä penkkiriviä ajatellen. Mitä eroa on Evoxilla. Yläkaistaa toistava satelliitti-kaappi matkustaa lokerossaan sub bass -lotelon takaseinässä, kun taas kahteen puolimetriseen palaan jaetulle tolpalle on paksusti topatussa kuljetuslaukussa omat taskunsa. Myös vahvistintehot on porrastettu mallien mukaan. Teksti: Lauri Paloposki Kuvat: Tommi Posa, RCF RCF Evox – kevyt on kulkijan taakka Laukku auki, bassokaappi esiin, salko kiinni ja satelliitti salkoon. Miksi tehdä monimutkaiseksi sellaista mikä voi olla noin yksinkertaista. Vain sub bass -koteloon asennettujen vahvistinten voluumi-potentiometri ja loudness-korostuksen painokytkin ovat hieman heppoisen tuntuisia. Mainitut sijaitsevat kuitenkin takalevyssä hyvin suojatussa kolossa. Konstruktio on täsmällinen ja jämäkkä. Piuha väliin, sähköt päälle ja audiosignaalia sisään. Kokemus painaa RCF osaa asiansa. Fyysinen toteutus on tarkoituksenmukainen ja audiolaatu sopusoinnussa hintaan nähden. 020 747 9340 • www.audico.fi Evox 5 ja 8 ovat soinnillisesti aivan samaa perhettä, vain mittakaava erottaa ne toisistaan. u www.riffi.fi 4/2014 52-55 Yamaha_RCF.indd 55 55 27.8.2014 12.01. Ne muodostavat pienen linjasäteilijän, jonka suuntaavuudeksi ilmoitetaan 120 astetta vaakaan ja 30 astetta pystysuuntaan. Näiden settien edullista hintaluokkaa ei ulkoasun perusteella voikaan päätellä kuin yhdestä detaljista: bassoja satelliittikaappien kytkentään tarvittavat liittimet ovat ilmeisesti jonkun OEM-valmistajan speakon-klooneja, Neutrikin logoa niissä ei näy. Äänipuolen yleisilme on levollinen, täsmällisen tanakka ja miellyttävän selkeä. Kaikki muu antaakin sitten vankan ja keikkakestävyydestä viestivän vaikutelman. K äytännöllisyys leimaa Evox-settien antamaa ensivaikutelmaa. Kumpikin Evox on varteenotettava tarjokas pienten tapahtumien kriittiseenkin äänentoistoon, olipa liikenteessä sitten trubaduuri, pieni akustishenkinen kokoonpano tai vaikka hääkeikkaa tekevä cover-bändi. Sub bass -kotelon kanteen ruuvattavan tolpan yläpätkä on teleskooppi-mallia ja nostovaraa on sen verran, että satelliitin saa parin metrin korkeudelle. Bassokaapeissakin on kokoeroa: viitosen alarekisteri hoidetaan kymppituumaisella kartiolla, kahdeksikossa käytetään 12-tuumaista. Evox 5:n satelliitissa on viisi kappaletta kahden tuuman kartiokaiuttimia, Evox 8:ssa niitä on kahdeksan. Vahvistimen ja jakosuotimen ohjauksessa RCF ilmoittaa käyttävänsä pitkälle vietyä DSP-kontrolleria, mutta sen säätöihin ei käyttäjällä ole pääsyä, automatiikka hoitaa hommat. Elämää suurempaa bassoa ei ole koetettu tavoitella vippaskonstein eikä äänenpainetta ole haettu soundin kustannuksella. Ja kokonaisen ensemblen sijasta signaalilähteeksi voi kytkeä suoraan myös yksittäisen mikrofonin, mainio juttu. Evox 5 ja 8 toistavat puheäänen selkeästi ja laulu kuulostaa niiden kautta luontevan puhtaalta
Tämä piirre olisi ollut mielestäni eduksi myös lopuissa kanavissa, sillä esimerkiksi rumpuja ja lyömäsoittimia kondensaattorimikeillä äänitettäessä signaalitasot nousevat minimivahvistuksellakin huomattavan korkeiksi. Tulosignaalin napaisuuden kääntöön sekä phantom-syötön kytkentään on niin ikään omat kytkimensä, nekin kirkkaasti valaistua mallia kuten muutkin painonapit. 56 www.riffi.fi 4/2014 56-57 Audient.indd 56 27.8.2014 12.05. Tässä kohden ergonomia ei siis ole aivan huipussaan. Turha kiire pois, sanoisi Enska. Kun toimintoja on paljon per kanava, tulee namikoiden asemoinnista myös vääjämättä melko tiivis. Mainio ominaisuus on kolmipykäläinen kytkin tuloimpedanssin valintaan, minkä ansiosta myös uutta suosiota nauttivat nauhamikrofonit saa kytkettyä suotuisaan kuormitukseen. Ensimmäiset kaksi kanavaa tarjoavat etulaitaan sijoitetut jakkitulot instrumenttikäyttöä varten ja tätä silmällä pitäen niissä on mikrofonivahvistimen rinnalla erillinen jfet-etuaste, joka kytkeytyy automaattisesti käyttöön, kun soittimen johdon plugi lykätään jakkiin kiinni. miseen. Perinteisillä lähtömuuntajilla toteutettujen mikkien toimintaan tuloimpedanssin valinta vaikuttaa myös, ja käytännössä kytkimellä voi mukavasti tummentaa tai kirkastaa mikrofonin soundia. Kahdessa ensimmäisessä kanavassa on vaimennuskytkin (-10 dB) poikkeuksellisen kovien signaalitasojen taltutta- ID22:n arvion voit lukea osoitteesta www.riffi.fi. Suotimen jyrkkyys on kiinteästi 12 desibeliä vaimennusta oktaavia kohden. A-luokan kytkennällä toimivat mikrofonivahvistimet ovat samoja kuin iD22:ssakin. Toimii. Niinpä gain-säädintä kääntäessä täytyy olla tarkkana ettei töni bassoleikkurin rajataajuuden potentiometriä vahingossa, ja sama toisin päin. Esimerkiksi phantom-virran kytkimen valo on kuitenkin niin kirkas, että loiste vuotaa nappulan kyljistä sivusuuntaan ja hämää viereisen kanavan signaalitasoa ilmaisevien kahden ledin lukemista. Muilta toiminnoiltaan kaikki kanavat ovat identtisiä. E nsinmainitun käyttötesti julkaistiin Riffin numerossa 1/2014 ja kyseinen juttu on luettavissa nyt myös Riffin verkkosivuston ”laitetestit” -osiosta, joten nyt keskitytään tähän jälkimmäiseen, ASP880-etuvahvistimeen. Uudenaikaiset muuntajattomat kondensaattorimikrofonit eivät juurikaan reagoi kytkimen asentoon. Teksti: Lauri Paloposki Audient ASP880 – studion peruskivi Audient on suhteellisen lyhyessä ajassa tuonut markkinoille kaksi tuotetta, jotka ovat kuin luodut toistensa kumppaneiksi: USB-väylään liitettävän iD22-interfacen sekä uudistetun version kahdeksankanavaisesta etuvahvistimesta. Kytkimellä aktivoitava bassoleikkuri on tervetullut varuste sekin, semminkin kun nimellisen rajataajuuden voi säätää 25– 250 Hz:n haarukassa. Soundi on terve ja dynamiikka kelpo laatua – instrumentin ominaisluonne tulee esiin, eikä APS880:n kautta soittaessa tule haikailleeksi jonkin eksklusiivisen instrumenttietuasteen perään. Sen toiminnan perustana ovat kahdeksan mikrofoni- tai linjakäyttöön soveltuvaa tuloa, joista heltiää enimmillään 60 desibeliä vahvistusta per kanava
• balansoidut analogiset lähdöt D-25-liittimen kautta • balansoidut analogiset linjatulot D-25-liittimen kautta • digitaaliset lähdöt Adat-normin optisin liitännöin • digitaaliset lähdöt AES/EBU- tai SP DIF -normeilla, D9 • liitäntä ulkoiselle sanakellolle Hinta: 1?150 e Lisätiedot: Noretron Audio Puh. Digilaitteiden keskinäistä tahdistusta varten Audient on varustanut ASP880:n myös ulkoisen sanakellon liitännällä. Kahdessa jälkimmäisessä käyttötavassa valinta tehdään erikseen jokaisessa kanavassa painokytkimellä, joten hallittu sekakäyttökin tulee kyseeseen. Ja juuri tähän viimeksi mainittuun kategoriaan ASP880 sijoittuu – se vahvistaa uskollisesti sen mitä siihen syötetään, dynamiikka ja sävyt toistuvat tarkasti, eikä leimallista omaa soundia ja väritystä ilmene. Sillä lailla Mikrofonivahvistimia on kolmea sorttia. Takalaidan 25-piikkisten D-liitinten kautta jokaisen kanavan signaalin saa yksilöllisesti ulos analogisena, jolloin laite palvelee itsellisenä etuvahvistimena ilman digitaalista ulottuvuutta. 010 5258 000 • www.noretron.fi www.riffi.fi 4/2014 56-57 Audient.indd 57 57 27.8.2014 12.05. Audient on onnistunut pusertamaan kompaktiin kokoon mojovasti varustellun räkkiviipaleen, jonka hintakaan ei ole karannut taivaita hipovaksi. Tällainen mikrofonivahvistin sopii mihin hyvänsä toimeen, sillä raidalle tallennettua signaalia voi aina vääristää jälkikäteenkin, mutta toiseen suuntaan ei oikein pääse. Niitä, jotka värittävät sointia tieten tahtoen ja soveltuvat sen vuoksi kenties johonkin asiaan mahdottoman hienosti, mutta ovat pahimmillaan saman ominaisuuden vuoksi käyttökelvottomia mihinkään muuhun. Näin muodoin laite toimii monikanavaisena sovittimena analogisen ja digitaalisen maailman välissä silloinkin, kun linjatason kytkentä ajaa asian eikä etuvahvistimia varsinaisesti tarvita. Niistä ensimmäinen palvelee yksinään kahdeksankanavaisena silloin, kun operoidaan 44,1:n tai 48:n kHz:n näytetaajuudella. Kaikki lähdöt ja paluut niiden kautta ovat balansoituja. Kun halutaan toimia 88,2 kHz:n tai 96 kHz:n näytetaajuudella, tarvitaan molemmat liitännät käyttöön ja kumpikin välittää silloin neljän kanavan verran dataa. Ja kun molemmat D-liittimet ottaa samanaikaisesti hyötykäyttöön, ne toimivat tulovahvistimien ja A/D-muuntimien välisinä analogisina inserttipisteinä, joihin voi kytkeä omaa ulkolaitakalustoaan. Fyysisiä Adat-väyliä on itseasiassa kaksi. Hieman samaan tapaan kuin esimerkiksi tietokoneen tai tabletin näyttö, joka saa tavallisen valokuvan heh- kumaan ruudulla epätodellisen eläväisin värein. D-liittimet on kytketty Tascamin luoman standardin mukaisesti ja valmiita liitinjohtoja asianmukaisine viuhkoineen löytyy valmiina. u Audient ASP880 Kahdeksankanavainen mikrofonivahvistin Analogiset tulot mikrofoni- ja linjatason signaaleille, komboliitin • kytkimellä valittava tuloimpedanssi, lo (220 ?)?/?mid (1,2 k?) / hi (2,8 k?) • kytkin +48 V phantom-syötlle • kytkin tulosignaalin napaisuuden kääntöön • kytkin bassoleikkurille, jyrkkyys -12 dB?/?oktaavi • bassoleikkurin rajataajuuden säätö, 25–250 Hz • kytkin inserttipisteen / suoran A/D-muuntimen käyttöön • gain-säädin Kanavissa 1–2 lisäksi • signaalitason vaimennuskytkin -10 dB • Jfet-etuaste kitaralle, tuloimpedanssi 1 M. Digitaalilähtöjä on muunnoksen jälkeen kaksin kappalein, sillä takalaidassa on sekä Adat-normin optinen liitäntä että 9-piikkinen D-liitin. Tarjolla on kahdeksan pätevää lisäkanavaa ammattitason järjestelmään, tai jos tyhjältä pöydältä alkaa kalustoa hahmotella niin iD22:n kera kymmenen. D-liitin puskee ulos joko AES/EBU-normin mukaista kahdeksankanavaista koodia, tai vaihtoehtoisesti S/P DIF -signaalia. Ulos digitaalisesti Jos muuta ei erikseen haluta, kaikkien kahdeksan kanavan signaalit matkaavat suoraan monikanavaiselle A/D-muuntimelle, joka hallitsee neljä eri näytetaajuutta. Analogisia lisäkytkentöjä Digitaalisen työaseman tai tallennusjärjestelmän etupäänä toimimisen ohessa ASP880 mukautuu myös muunlaiseen toimenkuvaan. Vastavuoroisesti toisen D-liittimen kautta saa sisäänpäin kahdeksan analogista linjasignaalia, jotka ohjautuvat ASP880:n sisällä suoraan omille A/D-muuntimilleen. Sitten on niitä, jotka eivät tuota varsinaisesti säröä tai vääristä spektriä radikaalisti, vaan välittävät kaiken hitusen todellisuutta mahtavampana. Se kolmas tyylilaji sijoittuu näiden väliin ja silloin vahvistin vahvistaa alkuperäisen signaalin puhtaasti, dynamiikkaa ja alkuperäistä sointia vaalien, mitään lisäämättä ja mitään pois jättämättä. Liitto on niin toimiva, että sitä tohtii suositella saman tien paketti ratkaisunakin. Ellei sitten kytke jotakin sopivan persoonallisesti ääntä muokkaavaa etuvahvistinta suoraan ASP880:n D-liittimen kautta A/D-muuntimelle. Ja jos jotain muuta soundia haetaan, voi tarkoitukseen pyrkiessään käyttää kanavien inserttipisteitä. Tämän ansiosta ASP880 sopii mainiosti äänityssetin perustaksi, jonka kautta kahdeksan kanavaa saa pätevästi ja kelpo laadulla tallentimelle
Mä kutsuin herttaa ja omenaa Teksti: Eero Aro Valokuvat: Tommi Posa Piirrokset: Mari Valotie – mikrofonien suuntakuvio on kolmiulotteinen Mikrofonien suuntaavuutta havainnollistetaan tavallisesti paperille piirrettynä litteänä tasokuviona. P eruskuvioita on kolme: hertta, pallo ja kahdeksikko. So 58 www.riffi.fi 4/2014 58-59 Suuntakuviot.indd 58 27.8.2014 12.07. Kahdeksikko on herkkä edestä ja takaa, epä herkin se on sivusuunnasta. Kuvio osoittaa, että juuri kannan suuntaan mikrofoni kuulee ääniä kaikkein huonoiten. Herkkyysaluetta on myös yl häällä ja alhaalla, sillä tasokuvio pyörähtää mikrofonin pää herkkyysakselin ympäri. Ihmisäänessä ei ole paljonkaan sisältöä yli kahdeksan kilohertsin taajuuksilla, joten lauluääni ei suuntauksen takia muutu huonommaksi. Kun näet televisiosta An gela Merkelin Saksan valtiopäivätalon puhujan pöntössä, pane merkille kaksi pystyssä olevaa mikrofonia. Yleisesti ottaen kaikkien herttamikrofonien suuntakuviot ovat vastaavalla tavalla säännöllisen pyöreämuotoisia. Ainoa lit teä herttakuvio on Microtech Gefellin KEM970:lla, jonka useas ta kapselista muodostuva kokonaisuus toimii käänteisesti linear array -tyyppiseen kaiuttimeen nähden. Hert tamikrofoni on herkin suoraan edestä saapuville äänille ja takaa päin tulevat äänet kuuluvat hiljaisempina. Suuntakuviona esimerkiksi juuri hertta ei kuitenkaan ole pelkkä paperille piirretty litteä sydänkuvio, vaan muistuttaa enemmänkin vaikkapa omenaa. Lievä ohisuuntaus vaimen taa esimerkiksi laulajan ässien sihinää – kun mikrofoni osoittaa vähän sivuun, eivät ässät kuulu liian terävinä. Suuntaus vähentää EQ:n tarvetta Mikrofoniasettelulla voi vaikuttaa laulun tai instrumentin saun diin mikserin korjaimiin koskematta. Monesti unohtuu, että suuntakuvio on todellisuudessa kolmiulotteinen. Mikrofonin kapseli sijaitsee osapuil leen siinä kuopassa, jonka pohjalla kanta kiinnittyy omenaan ja kanta puolestaan osoittaa samaan suuntaan kuin mikrofonin peräosa. Pallokuvioinen mikrofoni taas vastaanottaa äänet karkeasti ottaen yhtä kovaa kaikista suunnista
Päätoimensa ohella puhallussuoja antaa laulajalle hänen tar vitsemansa kiintopisteen ja estää laulajaa pääsemästä liian lähelle mikrofonia. Mikrofonin mekaanisen rakenteen vuoksi myös pallomik rofoni on lievästi suuntaava korkeilla äänillä. Takasuunnassa niitä on enemmän, edessä vähemmän. Pallot sivuavat toisiaan yhdessä yhteisessä pisteessä, ja siinä kohdassa on mikrofonikapseli. Mutta myös niiden herttamikrofonien suuntakuvio on kolmiulotteinen, joihin lauletaan tai soitetaan sivusta (esim. Lopuksi yhdistetään pisteet ja saadaan diagrammi. isokalvoiset studiomikrofonit). Jos mikrofoni on niin lähellä, että sen verkko koskettaa lau lajan huulia, mikrofonin suuntauksella ei ole juurikaan väliä. Yhtä hyvin mikrofo nia voidaan suunnata ihan mihin tahansa suuntaan, vasemmal le tai oikealle, tai kallistamalla sitä alas- tai ylöspäin. Todellisuudessa mikrofonikap seli on pallon keskipisteessä ja suuntakuvio ympäröi sitä kai kista suunnista. Etu- ja takasuunta ovat keskenään vastakkaisvaiheisia. Pallo onkin eri maata Pallosuuntakuvio ei ole tasoympyrä, se on kuin jalkapallo. Kolmiulotteisuuden hahmottaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että mikrofonia ei tarvitse yrittää asetella akrobaattimaisiin asentoihin juuri nimenomaan vaakatasossa. Silloin matalat taajuudet korostuvat herttamikrofonilla voimak kaasti proximity-ilmiön takia, joka on paljon hallitsevampi asia kuin pienet suuntakuvion aiheuttamat sävymuutokset. Nyrk kisääntönä mikrofonin ja puhallussuojan väliin on hyvä jättää noin kymmenen sentin välimatka. Silloin mikrofonia voi myös suunnata ilman vaaraa, että laulaja liikkuu pois optimaalisesta paikasta. Kutakin suuntaa vastaava voimakkuus merkitään ympyrän muotoiseen kaavioon. Mikrofonin run ko sekä kapselin oma ja sitä ympäröivät rakenteet muodosta vat fyysisiä esteitä joillakin taajuuksilla ja siksi myös palloku vioisen mikrofonin kääntäminen saattaa hieman vaimentaa esi merkiksi ässiä. Ja vielä: mitä kauempana mikrofoni on äänilähteestä ja hei jastavista pinnoista, sitä vähemmän sivukeiloilla on merkitystä. Kahdeksikko Kahdeksikossa on kaksi hieman litistynyttä palloa kiinni toi sissaan. Ja koska suuntakuvio vaihtelee eri taajuuksilla, diagrammi piirretään hyvää käytäntöä noudatettaessa sellaiseksi, että siitä voi nähdä suuntakuvion riittävän monella eri taajuudella kokonaiskuvan saamiseksi. Todellisuudessa siinä on etenkin suurilla taajuuksilla kapeita sivukeiloja. Jokainen mikrofonityyppi on oman laisensa, joten tarkkoja suuntauskulmia tai lukuja ei ole olemas sa. Paras suuntaus löytyy ko keilemalla ja kuuntelemalla. Mikrofonia käännetään vähän kerrallaan sivuun 360 astetta kiertäen, ja katsotaan mittarista, millä tasolla kaiuttimen ääni välittyy mikrofonin kautta. Pallokuvioisilla mikrofoneilla epäsäännöllisyyksiä on vähiten, erittäin suuntaavilla haulikkomikrofoneilla eniten. Pop-filtteri apuna Puhallussuojan käyttö studiossa laulumikrofonin edessä on hy vä peruskäytäntö, jota käsiteltiin laajemmassa artikkelissa ”Tur bulenssi turmelee äänityksen” (Riffi 1/2013). Suuntakuvio voidaan piirtää esimerkiksi näin: kaiuttimesta soitetaan kohinaa tasaisella voimakkuudella ja pystytetään mikrofoni metrin etäisyydelle kaiuttimen eteen. Juttu löytyy nyt myös Riffin verkkosivustolta Artikkelit-valikon kohdasta Toimituksen tietolaari. Mitä suurempi taso, sitä kauemmaksi keskipisteestä merkintä laitetaan. Asian erikseen mainitseminen saattaa kuulostaa viisastelulta, mutta olen tavannut äänittäjiä, jotka ovat hahmottaneet, et tä pallokuvio olisi ikään kuin mikrofonin edessä, ja mikrofoni koskettaisi pallon ulkopintaa. Sivukeilojen vuoksi pienikin mikrofonin suunnanmuutos muuttaa äänenväriä lähietäisyydellä. Todellisuus on monimutkaisempi Mikrofonin suuntakuvio ei käytännössä ole yhtä kaunismuo toinen, kuin valmistajan kotisivulta löytyvä piirros antaa ym märtää. www.riffi.fi 4/2014 58-59 Suuntakuviot.indd 59 59 27.8.2014 12.07. Kahdeksikko on kaikkein epäherkin suoraan sivusta tulevalle äänelle, etu- ja takasuunta taas ovat kaikkein herkimmät ja niistä kahdeksikko poimii ään tä yhtä paljon kummastakin. u Dynaamisten, muodoltaan usein hieman jäätelötötteröä muistuttavien solisti- ja instrumenttimikrofonien suuntakuvion kolmi ulotteisuus on helppo hahmottaa, sillä niiden pääherkkyyssuunta osoittaa mikrofonin päästä poispäin. Näin piirtyy suuntakuvio pivalla suuntauksella EQ:ta ei ehkä tarvita asian korjaamiseen ollenkaan tai sitä tarvitaan vain vähän. Standardin mukaan mittaukset tehdään kaiuttomassa huoneessa, jotta seinien heijastukset eivät pääse vaikuttamaan tulokseen
(09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. Riffin lukijoille avattu toripalsta palvelee näissäkin tilanteissa: Hedengren yhtiö, puh. ...ja lisäksi kaikki muut laadukkaat AV-tuotteet! Audico Systems Oy | Helsinki & Turku Ludwig lupaa jatkaa 105-vuotiasta perinnettään tuoreessa Signet-sarjassa. Riffi-kauppa PA LVELU H A KEM IS T O www.riffi.fi/tori www.kawai.fi msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi A-Designs, Api Audio, ASL, Avid Live, Bricasti, Burl Audio, Chandler Limited, Cloud Microphones, Crane Song, Dave Hill Designs, Direct Out, Elysia, Empirical Labs, Equator Audio, Event, Fischer Amps, Great River, JoeCo, Kush Audio, Little Labs, Lindell Audio, Millenia, Mojave Audio, Royer Labs, Signex, Sommercable, Triad-Orbit, Ultrasone 60 www.riffi.fi 4/2014 60-62 Palveluhakemisto.indd 60 27.8.2014 13.44. Baltic Princess varustettiin uudella esitystekniikalla. (09) 6828 4600, www.hedcom.fi Verkkosivuiltamme löydät myös jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut! Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta. Maahantuonti Tulossa: LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA Osuuskunta-ajattelu sopii myös studion perustamiseen ja pyörittämiseen – näin vanha villatehdas muuntuu luovan työn keitaaksi. www.hedcomshop.fi Ahdistaako nurkkiin kertynyt vanha kama tai etsitkö vintage-helmeä. Tommi Saarela raportoi tarkemmin… | 020 747 9340 | www.audico.fi – PRO GEAR Roland FA-syntikat ovat itsenäisiä työasemia, mutta ne nivoutuvat saumatto masti myös tietokoneen pariksi. Nyt kelpaa bändien vetää! conference Äänittäjä-tuottaja Mikko Karmila avaa päiväkirjansa ja palaa uransa kolmen ikimuistoisimman session tunnelmiin. Kotimainen putkivahvistin syntyy ajatuksella ja tunteella, mutta löytääkö se tiensä suoma laisen soittajan sydämeen
ROCKNET Performance Audio Networks (EN) ääni • valo • video • esitystekniikka www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi www.rolandsystemsgroup.fi www.facebook.com/RolandSystemsgroupSC Kuusiniemi 2, 02710 Espoo • 0207 512 300 • www.studiotec.fi • sales@studiotec.fi soundtools Soitinrakennus, h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s w w w. 010 830 3800 | www.starlike.. PALV E L U HAK E M I S T O kellokukantie 4, 01300 vantaa | p. s o u n d t o o l s . f i Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. 029 080 0830 - Elektroniikan komponentit - Soitinrakennustarvikkeet “Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 ” www.spelektroniikka.fi SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.riffi.fi 4/2014 60-62 Palveluhakemisto.indd 61 61 27.8.2014 13.44
050 592 4085 tai 010 281 3730 - Autamme toteuttamaan unelmia. F-Musiikki Helsinki Kaisaniemenkatu 7 F-Musiikki Vantaa Antaksentie 4 laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa F-Musiikki Espoo Martinsillantie 10 F-Musiikki Turku Viilarinkatu 1 P. 0400 274 485 Verkkokauppa www.f-musiikki.fi Tarkemmat tiedot www.f-musiikki.fi 62 www.riffi.fi 4/2014 60-62 Palveluhakemisto.indd 62 27.8.2014 13.44. M u s i i k k i k a u p pa lähelläsi www.jknummela.fi Euroopan ehkä edullisin äänentoisto- & musiikkiliike www.stpaulssound.fi PA LVEL U HA KEM IS T O p
Hiukan mietitytti myös nuottipinkka, jota ei oltu lähetetty lupauksista huolimatta. Latasin pyörälliseen matkalaukkuun noin 15 kiloa painavan Headstrongin kombon ja pedalboardin, Telecasterin otin selkäreppuun. Minkäänlaiseen harjoitukseen ei lopulta jäänyt aikaa, ja nuotit kannettiin eteen pari minuuttia ennen esitystä. Hän oli halunnut minun tuovan bändille kaikki nuottitelineet. Ja löytyihän sieltä lopulta teatterin lava, pientä punaista valospottia lukuun ottamatta kylläkin pilkkopimeänä. Muusikkona maailmalla Loistokeikka E räänä päivänä sähköpostiin ilmestyi tiedustelu, pääsisinkö Pariisiin soittamaan erään uskonlahkon suurehkossa tapahtumassa. Syntetisaattori oli ainoastaan korvamonitoreissa, kitara oli mikitetty ja volyymi tilanteen takia vahvistimessa alhainen. Viimeinen neronleimaus häneltä oli valkoisen puhujapöntön muuttaminen nuottitelineeksi. Herra Liideri ei ollut tyytyväinen edelleenkään ja jatkoi raivoamistaan. Miltei kaikki suurkaupunkien ammattilaiset käyttävätkin pieniä ja kevyitä vahvistimia, koska muu ei käytännössä toimi. Uskonlahkon bändin liideri oli selkeästi despootti, joka ei sietänyt vastaväitteitä. Kas kummaa, palkkaa ja kulukustannuksia ei sitten Herra Liiderilta löytynytkään, mutta asianmukainen sekki luvattiin lähettää osoitteeseni seuraavana päivänä. Niin tosiaan, kavereilta, täällä Conventionin Metroasemalla, kamelikuorma niskassani. Vastasin, ettei nyt oikein taitu. Herra ei esitellyt itseään, eikä pyydellyt myöhästymistään anteeksi vaan alkoi vaatia kuorolleen langattomia mikkejä. Siksikin ajattelin olla paikalla todella ajoissa, jotta ehdin tutustua ohjelmistoon. Yritin läjätä kamojani puhelimen valossa, tree nienkin olisi pitänyt alkaa jo, mutta pikkuhiljaa minulle selvisi, että olen toistaiseksi ainoa paikallaoleva muusikko. Kerroin hänelle kylmästi totuuden: valot olivat mikrofoneja, eivätkä ne valaise vaikka mitä tekisi. Suuntasin jo edellisenä iltana Pariisiin kaverin luokse, koska Soundcheck ja harjoitukset oli sovittu alkamaan kello 16.00 ja matkaan Belgiasta Pariisiin ja parkkeerauksiin hukkuu äkkiä nelisen tuntia ja ruuhkat voivat tuplata keston helposti. Huokasin hiljaa korvamonitorit korvissani. Jonkunlaista soundcheckia ryhdyttiin yrittämään ja käytössä oli talon puolesta korvamonitorit. Päätin unohtaa koko asian. Viimeisen biisin koittaessa uskonlahkon liideri tuli huutamaan korvaani, että ”laita sitä kitaraa lujemmalle” (on muuten ainoa kerta elämässäni toistaiseksi, kun kitara on ollut liian hiljaa). Seuraava viesti: ”Voitko käydä ostamassa musiikkikaupasta?” Päätin sulkea puhelimen ja mietin mielessäni montako tuntia menisi musiikkikaupan hakemiseen ja aloin tosissani kiristellä hampaita. Saldona on kolmen päivän ilmaistyö, menetty bensa, maksamani tietullit ja ruokailuni reissun aikana. Ja nakkasi takkinsa syntetisaattorin päälle, josta jäi soimaan Beethovenin viidennen sinfonian alkua muistuttava ääni. Orkesterin liideri pyysi minua tuomaan neljä nuottitelinettä ja kaikkiin valot, koska partituurit olivat jopa 14-sivuisia. Noin puolitoista tuntia ennen esitystä saapui sitten bändin liideri kuoronsa kera. H-hetki lähestyi. Jep, jep: toinen silmä rumpaliin ja toinen nuotteihin, nyt tarvittaisiin todellista kierosilmää! Korvamonitorit päässä rumpalin huutojakaan en kuulisi… Konsertin kulku oli kuitenkin kohtalaisen jouheaa lähtötilanteesta huolimatta ja sain klaarattua kiitettävästi monisivuiset partituurit. Sekoilun aikana minulle selvisi myös nuottitelineiden merkitys. Oikeastaan Pariisin keskustaan keikalle mentäessä ainoa vaihtoehto onkin parkkeerata auto Pariisin kehälle ja suunnitella kalusto sellaiseksi, että se kulkee metrossa. Liideri vastasi kysymällä voisinko lainata kavereilta. Tunsin selkeästi olevani tekemisissä suurten ongelmien kanssa pian… No, saavuin konserttisalille pienen hakemisen jälkeen ja portaikossa vastaan tullut ranskalaimies väitti kivenkovaa, että mitään konserttia ei täällä ole ja että minulla ei ole asiaa sisään. Juuri silloin liideri sanoi, että poistetaankin kitara monitoreista ja pannaan vahvistin lujaa, niin ei tarvita monitoreja. Herra Liideri nappasi paremman valollisen nuottitelineeni ja antoi sen rumpalille. Kirosin mielessäni, mutta vastasin kohteliaasti, että kaksi näyttäisi löytyvän autosta ja ne tuon mukanani. Nyt olen odotellut useita kuukausia ja alan luopua toivosta. Nostin kitaraa varovaisesti tietäen, että PA:ssa ja muusikoiden korvamonitorissa suurilla muutoksilla voi saada jopa kuulovaurion aikaiseksi. Juuri ennen showta hän yritti kysellä minulta, miten pöntön valot pannaan päälle. Kaoottisessa sekoilussa aika kului ja sound check saatiin päätökseen kymmenisen minuuttia ennen shown alkua. Kotiintuomisiksi jäi huono mieli ja ajatuksia muusikon ammatin vaikeuksista. Rumpali sanoi, että katsele vain häntä niin hän huutelee minulle milloin pitää soittaa mitäkin stemmaa. No jopas, liksakin vaikutti hyvältä, vaikka Pariisiin matkustettaessa on huomioitava bensojen ja tietullien lisäksi hankalat ja aikaa vievät parkkeeraukset. Paatuneena maailmankansalaisena hymyilin, kiittelin miestä avusta ja marssin ovesta sisään estelyistä huolimatta. Vähitellen hullunmylly saatiin päätökseen ja tuli maksun aika. Tyypilliseen ranskalaistapaan valoja ei saatu päälle, eikä kukaan ei tiennyt missä valomestari piileksi. Tuon tempun tekeminen olisi tuhonnut kaiken tehdyn työn. Tarinan opetukset lienevät: aina ei voi voittaa sekä se, että ”suomalainen Belgiassa asuva kitaristi soittamassa keikkaa Ranskassa amerikkalaisen kuoron kanssa” saattaa kuulostaa mielettömän hienolta jutulta, mutta käytännössä se ei aina ole sitä! ”Ammattilainen tulee aina ajoissa ja on varautunut kaikkeen, jotta homma sujuu.” Syysterveisin, Kari Antila www.riffi.fi 4/2014 63 Muusikkona 414.indd 63 63 27.8.2014 12.09. Olin varannut Pariisin metrosiirtymisiin ja kävelyyn kuorman kanssa puolitoista tuntia, ja juuri kun nostin viimeistä pakaasia autosta alkoi puhelimeen saapua sähköpostia
”Tule meille mittaamaan”, oli välitön vastaus. Kuopiossa mittasin mikserin luona ja lähimmän asuintalon parvekkeella, joissa kummassakin oli varsinaisena mittarina etäluettava 10Eazy-ohjelmisto ja varalla NTI XL2-mittari. Käytännössä kaksi suurinta toimistoa ovat hoitaneet itselleen monopolia muistuttavan tilanteen. Mittasin Flow-festivaalien melua 2011 ja 2012. Kalasataman toinen mittapiste hyytyi kesken festarien myöhään ensimmäisenä festaripäivänä. Perheen isä palasi juuri lenkiltä, kun olin taas toimessa talon edustalla. Niinpä ramppasin säännöllisesti mittaamassa Kalasataman suunnalla lähimmän uuden asuintalon edustalla. Flowta en. No on sen voinut lukea minun Tuskapassista, mutta ei me edes näissä nopeissa vaiheissa käsipäivää sanottu. Todettiin, että homma ei kyllä kovin hyvin onnistu, mutta läksin etsimään mittamikrofonille kuitenkin paikkaa. En kumminkaan kehdannut lauantaina mennä vaivaamaan näiden uusien ystävieni kotirauhaa, jäin kadulle perjantaiseen tapaan. Kyllä täällä joku silloin on.” Viritin mittasetin parvekkeelle, laitoin johdot todella siististi ja jätin käyntikorttini mittarin viereen. Käytännössä tämä tarkoittaisi minun yhden miehen yritykselle 6 500 euron laskua. Eihän ne edes tiedä minun nimeä. Toistaiseksi olen siis pätevä mittaamaan ympäristömelua Suomessa kaikkialla muualla paitsi Helsingissä kello 22.00?–?07.00 välillä. Tuskaa olen pätevä mittamaan. Tuleepahan ainakin kaksinverroin pöytäkirjoja. Hissin ovella tulevat lapset vastaan, ”moi” ja he hyppäävät hissiin mennäkseen alas. Olen saanut taas muutaman uuden ystävän. No, mittaan tästä ensin ja sitten voin tulla perässä. Kerroin kuinka kyseiseen taloon tarkoitettu mittalaitteisto ei vielä ehtinyt asennukseen ja siksi olen jalkamiehenä paikalla. Joo, me ollaan tästä lähdössä, laita sitten ovi lähtiessäsi kiinni.” Mitä. Festivaali oli huolehtinut tapaamisen minulle ja niissä merkeissä kiinteistöhuollon mies tuli avaamaan minulle pyörävarastoa mittausta varten. Mehän sovittiin, että tulet meille mittaamaan. Käytännössä tällä päätöksellä saavutetaan hyvä laatutaso, mutta samalla pätevätkin pienet yrittäjät suljetaan pois markkinoilta. ”Mitä sinä tässä teet. Kuitenkin Flow halusi jostain kumman syystä minut mukaan mittauksiin nyt vuonna 2014. Suvilahdessa taas on nykyisin kaksi kiinteää mittaria ympäristössä, mutta Tuskan aikana vain toinen oli asennettuna. Minulle tietenkin haluttiin tarjota ruokaa silloin, illalla mutta jouduin aikataulullisista syistä kieltäytymään ateriasta. Todettaisiinko minut sitten tämän prosessin jälkeen päteväksi, en tiedä. Nainen tulee ovelle sadetakki päällä ja sanoo: ”Ai sinäkö olet tulossa mittaamaan. Painoin summeria ja sisään. Aika monta mittausta saisi suorittaa, jotta moinen investointi tulisi kuoletettua. Hämmästyneenä yritän sopia mittarin noutoa pois. Parvekkeelta huudeltiin perään, että ”Mitä miehiä?” Kerroin mitä miehiä ja hetken kuluttua mittasetti oli rouvan parvekkeella ja vietti siellä koko festivaalit. Kävin lukemassa mittarin päivittäin. Pioneerifestivaaleilla Kouvolan Korialla taas oli kiinteäksi mittapisteeksi määrätty lähin asuintalo. Laskin eräänä heinäkuun viikonloppuna, että otin lukemia ylös yhdeksästä äänenpainemittarista – Tuska ja Kuopio Wine Fest olivat käynnissä. Kevättalvella 2013 Suomessa oli kaksi Mittatekniikan keskuksen akkreditoimaa mittaustoimistoa. Haen illalla mittarin pois ja saan miehen käyntikortin saatesanoin, että olet tervetullut tänne mittailemaan koska tahansa. Lukumäärässä ovat mukana varakoneet, joten ihan yhtä montaa mittapistettä ei ollut. Mittasin meluja festivaali alueella ja välitin tietoja ympäristön mittauspisteistä. Huomenna sataa ja silloin ainakin tuot mittarin meille.” Vähän ajan päästä minulle tarjoiltiin kahvit ulos. Erikoisia kiemuroita Helsingin kaupungin Ympäristökeskus päätti vuodelle 2013, että kello 22.00 jälkeen ympäristömelumittauksien suorittajan tulee olla akkreditoitu. Festivaalijärjestäjä siis maksoi käytännössä melum it tauksista tuplahinnan, koska samoja etäluettavia mittareita luki myös akkreditoitu firma ja he raportoivat ne Ympäristökeskukselle. Mittari kainaloon ja summerilla sisään. Oli hauska jälleennäkeminen ja hain kisojen päätyttyä mittarini pois. Tuskassa oli 10Eazyt molemmilla ulkolavoilla ja päälavalla varamittari. Saarinen selvittää Hienoja ihmisiä K esään mahtui virityksiä, suunnittelua ja todella paljon melumittauksia. ”Me tullaan puoli viisi kotiin, niin koska vaan sen jälkeen. Sunnuntaiaamuna satoi todella reippaasti. Koko prosessi sai ilmeisesti alkunsa toisen suuren aloitteesta. Vuonna 2013 en voinut mitata edellä kerrotun vuoksi. Muutama mittaus perheen parvekkeelta ja takaisin festivaalialueelle. 64 www.riffi.fi 4/2014 64-65 Saarinen414.indd 64 27.8.2014 12.10. Nykyistä tilannetta en tiedä, mutta ainakin samantyylinen se on. Muitakin mukavia tapaamisia siunaantui mittausten myötä. Lauantaiaamuna päätin soittaa tutuilleni, jotka asuvat kyseisessä talossa ja vein oman mittarin varamittariksi heidän parvekkeelleen. Kohti Suvilahtea ajellessani ajattelin, että on minun tuo tarjous hyväksyttävä ja tunkeuduttava heidän kotiinsa. Sama paikka, mutta eri päättymisajat. Tuskan ensimmäisenä päivänä olin mittaamassa kyseisessä paikassa, kun talon asukas tuli ostoskassit molemmissa käsissä kyselemään, että ”Ei paljon taida olla?” Käytiin desibelit läpi ja todettiin, että ei tosiaan paljon ole. Minun töissä tapaa hienoja ihmisiä. Keksejä ja servetti oli tietysti mukana. Minulle painotettiin lähtiessäni, että voin tulla koska tahansa mittaamaan uudestaan heille, jos haluan
Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! Country Guitar Workshop II – kantri kitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rhythm & Blues Workshop – kun pentatoni sesta ei voi enää ottaa, lainataan jazzista… Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun MUUT Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. Kunnon oppikirjat lukukauden aluksi: RUMPALEILLE RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin varustetuista soitin- ja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Riffi-kauppa 64-65 Saarinen414.indd 65 27.8.2014 12.10. Brazil – sukellus brasi lialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun Groove In – syväluotaus settisoiton perus teisiin ja niiden jalostamiseen KITARISTEILLE Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Tutustu sisältöön lähemmin: www.riffi.fi
Stemmojen käyttö oli mahdotonta, sillä applikaatio salli vain yhden jatkuvan äänistreamin, eikä pakatun äänen loop paaminen aukottomasti ollut kehitysympäristöllä yksinkertaista. ••• Yksi halusi yhtä, toinen toista. Niin paskamaista ja ylimielistä käyt täytymistä en ollut kohdannut koskaan, missään. Yhteyden ottaneista tyypeistä en itse tiennyt tarpeeksi. Alangon päiväkirja Sitä oikeenlaista kemiaa… U usien asiakkaiden kanssa ei koskaan tiedä mi hin joutuu. Päätin kuitenkin koettaa kepillä jäätä. luotettavat asiantuntijat, yleen sä vanhemman sukupolven osaajat, jotka ovat näh neet paljon ja joiden arvioon voi luottaa. Kun LH ilmaantui huo neeseen, KVT luhistui pikkuisen ja alkoi oitis nälviä LH:n olemusta. Ja mitä enemmän on tuttuja alalla, sitä suurempaan arvoon nousevat ns. Mat kalta soitin varoituksen sanat lausuneelle ystäväl leni ja kutsuin hänet lounaalle kiittääkseni henkilö kohtaisesti kullanarvoisesta neuvosta. Molemmat pitivät kiinni omista näkemyksistään, mutta kumpikaan ei avannut silmiään nähdäkseen, mitä kyseinen peli sovellus todella tarvitsi: näkemystä ja hyvän idean. Tunnelma tiheni ja muuta man minuutin välein tyypit piikittelivät toisiaan tyylillä, joka olisi lopulta saanut kenet tahansa kiusaantu neeksi, minutkin, vaikka olen kaikenlaista nähnyt keikkareissuilla. Mikään ei ole arvokkaampaa kuin totuus, jos sen kuuntelee tarkoin korvin, paitsi totuus luotettavan ystävän suusta. Pääasia oli, etten kuitenkaan sotkeutunut hankkeeseen, ja suistunut sen mukana allikkoon. ••• Pakkasin iPadin laukkuun ja laitoin takin päälle. KVT puolestaan kärsi jonkinlaisesta totaalisesta muiden ihmisten arvos tuksen puutteesta, ja kaikenlainen kommunikaatio värittyi jotenkin kummallisesti: ihan kuin puhuja olisi vihannut muita ihmisiä, ja piti presentaatiotaan vas tenmielisenä tehtävänä. ••• on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Musaakin, ehkä, mutta ei minuutin mittaista jatku vasti soivaa teknolooppia tai aulajatsia, joista nyt oli puhe – ei tainnut kumpikaan tietää mistä puhui ja mitä ehdotti. Jos musiikilla oli pelissä mää räävä rooli, sitä tarvittaisiin huomattavasti alkupe räistä suunnitelmaa enemmän. Kuva: Ville Juurikkala Kevättalvisessa ensipalaverissa tunnelma tuntui al kuun ihan leppoisalta kaiken muka-kinastelevan ja muka-piikittelevän terävän sanailun lomassa. Ennen duuniin ryhtymistä on ihan järkevää selvittää asioita ja tyyppien taustoja, avain henkilöiden menneisyyden kytköksiä ja saavutuksia. Firma X oli kumminkin nyt uudessa formaatiossaan ja bäkätty uudella omistajalla. Piti siis selvitel lä firman entisiltä osakkailta ja työntekijöiltä lafkan nykymeininkiä, ja pikku hiljaa homma alkoi aueta: firmaa kuulemma repii luovien voimien ja kassavirtaa vartioivien konsensusmiesten välinen hiljainen sota, joka ei tee hyvää kenellekään, ja jonka lopputule mana tuotteesta tulee komiteapäätös. Perustoimintoja tukevat ääni- ja käyttöliittymäefektit. ••• Jos olisin tehnyt yhtämittaisesti duunia sekä musan että effujen kanssa, kyseessä olisi ollut kuukauden mittainen projekti, ja siihen asiakkaan tiukka kaksi viikkoinen aikajänne ei riittänyt – varsinkaan empi miskierroksineen – eikä äänimaailman toteuttami seen varattu minuskuulinen budjetti avittanut asiaa. Epäilys oli kuitenkin vahva, sillä eräs ”Älä mene sinne” -kom mentti oli sävyltään sellainen, että niskavillat kohoi livat. Olisin säästänyt yhden palaverin verran ai kaa, jos olisin heti uskonut neuvojaa. Toisaalta oli sin jäänyt yhtä erikoista kokemusta vaille. Väänsin vielä varmuudeksi verbaalista rautalan kaa: ”No niin, kuten huomattiin, jos musa on liian ilmeistä ja sitä on vain minuutin looppi, se alkaa häi ritä, eikös vain?” Keskustelu siirtyi musiikin todelliseen tarpee seen ja aikatauluun. ••• Kävipä taannoin niin, että vuosien takainen yhteis työkumppani otti yhteyttä projektimielessä. Tyypit pelasivat omaa prototyyppiään The Islandin soidessa ja soidessa ja soidessa ja sieltähän se tuli: ”Paatko nyt perkele sen musiikin pois päältä!”, karjaisi KVT. Ja neukkarin seinälle maalaamani sarvipään mukaan firman X applikaatio on muuten edelleen vailla ääniä ja niiden tekijää. Osaan olla bufferina ja diplomaattina tarv it taessa, sillä duunini on toisinaan kuin shakinpeluu ta, luovimista ja luovaa soveltamista yhdistettynä ennakointiin ja rivien välistä lukemiseen. KVT hermostui: ”No me löydetään tähän kyl jo ku, joka tekee sen puolessa ajassa, tolla liksalla tai vaikka ilmaiseksi.” Tuohonhan oli pakko nokittaa hymysuin, pokka nippakiikun pitäen: ”No, jos te arvostatte kättenne työtä tuohon tapaan, niin sehän on sitten ihan hyvä juttu… paitsi, että ette muuten löydä.” LH tuijotteli pöytää silmät selällään, otsa vähän hikisenä. No, totta puhuakseni LH näytti aivan siltä kuin olisi viettänyt edellisviikon Tavastian ves sassa – tai Aurorassa trooppisten tautien osastolla tiputuksessa – eikä kaverin hermostunut sönkötys yhtään auttanut tilannetta. Palaverissa oli itseni lisäksi luova hemmo, LH, sekä kassavirtatyyppi, KVT. Kahvi tosin oli aivan hirvittävää, mutta ainakin se piti hereil lä lentokoneessa valvotun edellisyön jäljiltä. Päätin demonstroida tilanteen ja looppasin pu helimellani pätkän Pendulumin ”The Island”-biisistä, kestoltaan tasan minuutin. 66 www.riffi.fi 4 /2014 66-67 Alanko414.indd 66 26.8.2014 12.03
Paul’s Sound Paasikivenkatu 4, KERAVA Mäihätie 15 B, NUMMELA Kemin Musiikki Tammer Piano ja Soitin Keskuspuistokatu 5, KEMI Pinninkatu 26-28, TAMPERE Keskusmusiikki Lahti Tampereen Musiikki Hämeenkatu 23, LAHTI Kuninkaankatu 13, TAMPERE Markun Musiikki Ky Top Sound Rajatie 27, HYLLYKALLIO Puolatie 5, HYLLYKALLIO Musiikki-Kullas Tornion Musiikki Torikatu 12, OULU Eliaksenkatu 11, TORNIO Musiikki Lukinmaa UralTone amplification Välikatu 15, KAJAANI Helsinginkatu 30, HELSINKI Musikantti Vantaan Musiikki Väinönkatu 42, JYVÄSKYLÄ Kielotie 4, TIKKURILA Ostinato Oy Woodwinds Ky Tykistönkatu 7, HELSINKI Albertinkatu 17, HELSINKI KUSTOMOITAVA VAHVISTIN !?" INNOSTAVIIN SOITTOHETKIIN Vaikuttava soundi, laadukkaat efektit ja ilmaisella iOS tai Android sovelluksella vaihdettavat COSMvahvistinmallit - CUBE-10GX on täydellinen pikkuvahvari jammailuun, kotitreeneihin ja äänityksiin. Riffi-lehtiä ja/tai kirjoja myyvät seuraavat vähittäisliikkeet: F-Musiikki Pori Sound City Martinsillantie 10, ESPOO Rautatienpuistokatu 2, PORI F-Musiikki Power Sound Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Jokioistentie 993, SOMERO F-Musiikki Savonlinnan Soitinkulma Viilarinkatu 1, TURKU Kirkkokatu 7, SAVONLINNA F-Musiikki Soitin Laine Antaksentie 4, VANTAA Maariankatu 10, TURKU Intro Music St. Hintaluokka 125 euroa WWW.ROLAND.FI Piano Jylhä Korvenkyläntie 42, MUURAME Tsekkaa myös: Akateeminen Kirjakauppa Suomalainen Kirjakauppa Booky.fi Oy Verkkokauppa.com 66-67 Alanko414.indd 67 25.8.2014 13.23. Clean-, Crunch- ja Lead-vahvistimet on ladattu valmiiksi tehtaalla, mutta ne voi helposti vaihtaa toisiin mobiililaitteellasi. Korkealle arvostetun CUBE-standardin mukaan valmistettu CUBE-10GX tuottaa täyteläisen äänen kustomoidun 8-tuumaisen kaiuttimen ja vankkatekoisen kabinetin ansiosta. CUBE KIT sovellus sisältää paljon vahvistimia, joista valita, mukana vintage-klassikoita, isosti säröytyviä metallistäkkejä ja jopa vahvistimet bassolle ja elektroakustiselle. Kompakti CUBE10GX sisältää myös äänenmuokkaussäädöt, kuten kolmialueisen eq:n, choruksen, viiveen ja kaiun
Sarjan tarina jatkuu uudella 8010-mallilla, joka lanseerattiin menestyksekkäästi aiemmin juhlavuoden aikana. Pyydä Genelec-jälleenmyyjältäsi lisätietoja myös Limited Edition -täyskymppisynttärimalleista tai tutustu tarkemmin kampanjasivulla www.genelec.com/8000series10yrs G8000_Riffi_230x250mm_03.indd 4 68 Takakansi414.indd 68 19.8.2014 13.17 15.15 25.8.2014. Ammattilaisten valinta jo 10 vuotta Genelec 8000-sarjan kaiuttimet ovat palvelleet ammattilaisia ympäri maailman jo kymmenen vuoden ajan. 8000-sarjan tuotteet ovat erityisen tunnettuja tarkkuudestaan ja luotettavuudestaan ja siksi niin suosittuja ammattilaisten keskuudessa, joiden työnjälki on näistä ominaisuuksista riippuvainen. Tässä ajassa sarjan tuotteet ovat saavuttaneet luotetun alan ykkösen aseman niin televisio-, radio- ja musiikkituotantojen sekä jälkituotannon työkaluna