Soundcraft UI16 – miksaa suoraan nettiselaimella! Sonny Landreth ”Alussa täytyy opetella, mitä jättää soittamatta.” ”Mää sanoin Martille silloin jo, että ei vanha mies tällaista kestä.” N ro 4 -2 15 H in ta 9 ,8 E Mika Sundqvist (Eppuj En MaxiM uM jEE & jEE -lEvyä tEhtä Essä) BluGuitar amp 1 TeSTISSä: 01 Kansi415.indd 1 24.8.2015 12.53
f i Suosimalla suomalaista jälleenmyyjää saat asiantuntevan ja henkilökohtaisen palvelun lisäksi varmasti eurooppalaisittain kilpailukykyisen hinnan sekä oikeuden maahantuojan takuuhuoltopalveluihin ja tuotetukeen. Paul’s Sound • Oulu, Musiikki-Kullas • Oulu, Oulun Soitinja Tarvike • Pori, Rauma ja Vaasa, Pihlajamaan Musiikki • Salo, Kitarataivas • Savonlinna, Soitinkulma • Tampere, Musacorner • Tampere, Tampereen Musiikki • Tornio, Tornion Musiikki Keikalla mukana – 3 vuoden takuulla Kysy asiantuntevalta AKG-kauppiaaltasi! ” AKG:n mikrofonivalokoima täyttää kaikki tarpeeni ja saan luotettavasti studioluokan soundin irti myös keikoilla. C414 pari overheadeina ovat pelastus tarkalla ja miellyttävällä soundillaan symbaalien sekä laajan hybridisetin yleisoundin poimimiseen.” Rikhard Murto Drummer, Producer, MD, Live Programmer (Cheek, Diandra, Ismo Leikola, Freelance) rikihi.fi C214 D12VR C314 C414 XLS & XLII Kuva: Lars Johnson 02-03 Ilmoitukset.indd 2 24.8.2015 12.55. 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c . M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h . s t u d i o t e c . f i | w w w. • Helsinki, Discoland • Helsinki, Soundtools • Hyllykallio, Markun Musiikki • Hyvinkää, Musiikki-S • Jyväskylä, Musikantti • Kajaani, Musiikki Lukinmaa • Kerava, Intro Musiikki • Kouvola, Kouvolan Musiikki • Kuopio, Kuopion Musiikki • Kuopio, Viiking Musiikki • Lahti, Keskusmusiikki • Loviisa, Macu’s Music • Muurame, Piano Jylhä • Nummela, St
s t u d i o t e c . f i w w w. 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . ® • Multi-channelultra-lowlatency24-in/22-outUSBaudiointerface • Soundcraft®Ghostmicpreamps,SapphyreBritishEQ • Lexicon®Effects,dbx®Limiters,GBSeriesaudiorouting • iOS,Android,Windows,MacOS,andLinuxdevices • Real-TimeFrequencyAnalyser(RTA)oninputsandoutputs • Lexicon®FXeffects,dbxAFS2,DigiTechAmpModeling • Show/Snapshotrecallwithchannelsafesandsecuritylockout • 2-channelUSBaudioplaybackandrecording WIFI-CONTROLLED DIGITAL MIXER S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . f i PRO AUDIO ® !! Kysy jälleenmyyjältäsi! !! Nyt Nyt saatavissa! saatavissa! 02-03 Ilmoitukset.indd 3 24.8.2015 12.55
vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Jos musa on hyvää, se on hyvää, eikä lajilla ole väliä!” 42 14 50 52 56 JOENSUU | HELSINKI | TAMPERE | NURMES p. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Irtonumeron hinta on 9,80 e . 46 KillNoise – tulppa korvassa torppaa melun 47 Proel Isoblok 15A – eroon lattiasta KÄYTTÖTESTIT 48 BluGuitar Amp 1 – keikkakone nanoputkella 50 Boss ES-8 – koko kalusto hallintaan 52 Bose F1 – joustavuutta suuntaukseen 54 Soundcraft Ui16 – miksaa suoraan nettiselaimellla! 56 Roland M5000 – keskisarjan hinta, raskaansarjan suorituskyky GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Kukkokaupungin jazzkukkona 64 Saarinen selvittää – Festivaalien ympäristömelu puhuttaa 66 Alangon päiväkirja – Kopionkopionkopio YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52,50 e ja määräaikaisena 58,60 e . Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Misha Koivunen Timo Koskinen Jaakko Laakso Niko Laasonen Tommi Saarela Reima Saarinen Petri Silas Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,80 e + postikulut. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Riffi ilmestyy vuonna 2015 kuusi kertaa. 010 230 8400 | www.punamusta.com PunaMusta Oy kuuluu Laakkonen-yhtiöihin Vain yksi voi olla tällainen Painotuotteet Sähköiset julkaisut Suurkuvatuotanto 06-07 Sisältö_415.indd 6 26.8.2015 14.27. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. 20. 6 www.riffi.fi 4/2015 Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut Riffin verkkosivustolta: • Varre Vartiainen: ”Sointi lähtee sormista, mutta se muotoillaan kalustolla” • Ääniä tuulimyllyjen maasta: NITS ei todellakaan ole mikään tähdenlento… • Festareiden melusääntely nosti tapahtumien järjestäjät vastarintaan • Luomu-chorus voi kuulostaa vaikka tällaiselta! Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät nekin osoitteesta www.riffi.fi 34 22 HAASTATTELUT JA ESITTELYT 8 Mika Sundqvist – ikimuistoiset sessiot 22 Billy Elliot tuli Linnanmäelle hittimusikaali huvipuistossa 26 Paul ja Tom Telman – äänimaalari ja valon soittaja! 31 Sonny Landreth – ”slydecon” keksijä 34 Alexi Laiho – ”Sillä ajatuksella mennään, että koko maapallo on leikkikenttä” 38 Varre Vartiainen – näkemyksellistä kitarointia kaikkiin tilanteisiin LUKUPALAT 18 Sonic Factory juhli merkkivuottaan – audiopäivä marjatilalla kokosi ammattilaiset yhteen 20 Musiikinluokka eilen, tänään ja huomenna, osa 1/3 – urkuharmonista iPadiin SoITTImISTA JA KALUSToSTA 14 Mikko Kaakkuriniemi – vanhojen kamojen fiilis ruokkii soittoa! 42 Heikki Silvennoinen: Elämäni kitarat – sähkiskin soi akustisesti hyvin, jos se on hyvä kitara RIVAKAT PIKAKoKEET 45 Curt Mangan Stainless Wound ja Pure Nickel – uusia punoksia kielikysymyksiin. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta
010 230 8400 | www.punamusta.com PunaMusta Oy kuuluu Laakkonen-yhtiöihin Vain yksi voi olla tällainen Painotuotteet Sähköiset julkaisut Suurkuvatuotanto 06-07 Sisältö_415.indd 7 26.8.2015 14.27. JOENSUU | HELSINKI | TAMPERE | NURMES p
Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoiksi. vuorossa tällä kertaa Mika sundqvist. 08-13 Mika Sundqvist ikimuistoiset.indd 8 26.8.2015 14.21. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. 8 www.riffi.fi 4/2015 TeksTi: Misha koivunen kuvaT: ToMMi Posa Mika sundqvisT IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee
Paa kätes siihen! sopiiko sun kätes siihen?” ”sopii, sopii...” ”no tehdäänkö kaupat?” ”noo kai me sitten tehdään...” Tää mies oli Pate Mustajärvi. Yhdelle raidalle koko bändi, seuraavalle laulu ja sitten stemma ja vikalle kitarasoolo. – ”Minusta te ootte vähän liian hätäsiä, että tää ei oikeen pysy kasassa. Siihen asti Poko Records oli teettänyt levynsä Pekka Nurmikallion Microvox-studiossa Lahdessa, mutta Sundqvist laittoi Heleniukselle pöytään ylittämättömän tarjouksen. Mä olin lukenut, että Stonesien Mobile Studiossa – millä muuten äänitettiin Purplen Machine Head -albumi – ei sielläkään mitään Dolbyjä ollut. www.riffi.fi 4/2015 9 Popeda: erkki ja Leena Poko Records 1978 Muusikkona kokenut, mutta studiomiehenä ensi askeliaan tassutteleva Mika Sundqvist sai ensimmäiseksi kaupalliseksi projektikseen lupaavan tamperelaisen yhtyeen (näin arveli ainakin Poko Recordsin toimitusjohtaja Epe Helenius tuolloin) singlen tuotannon. – Kyähän se semmosta ryminää on. Se oli kylläkin Ylöjärvellä, mutta kun Epe ei tiennyt missä se raja kulkee. Mää olin ennen vuotta 1975 Tampereen Musiikissa myyjänä. Vika oli lähinnä koneistossa, joka kuljetti nauhaa. Tuossa on kahva, josta sitä voi kantaa. – Ilmeisesti sillä oli tehty sen verran halleluja-osastoa, että kun tehtiin vähän brutaalimpaa osastoo, niin se sano sopimuksensa aina silloin tällöin irti. Silloinen levykaiverrus oli toki eri asia. Kompuralimittereitä ei ollut ollenkaan. Tuotoksen nimi oli Erkki ja Leena ja tuo lupaava yhtye oli Popeda. Rundi meni hyvin kun Juicen Marilyn oli ykkösenä. No totta helkkarissa, vastasi Epe. Alkoi kamojen haaliminen ja ihan ensimmäiseksi tarvittiin nauhuri. Kolmen miksaajan välinen konsensus löytyi helposti, sillä kaikki osapuolet olivat jossain määrin amatöörejä studiotouhussa. Nuoruuden intohan korvaa monta asiaa, kun se tulee niin sieltä sydämestä. Ei se poikien soitto niin kauheen hyvää ollu, mutta oli niillä helkkarin hieno into yrittää ja kauhee draivi päällä. Popedan ensimmäiseen täyspitkään kului jo huikeat viisi päivää miksauksineen. Ei saanu olla liikaa S-kirjaimia ja diskantteja, kun ne menee kaiverruksessa murolle. – Kun ei ollu mitään Dolbyja nauhureissa, niin ei mitenkään. Jopa Epe siinä mukana! Aika sähläreitä oltiin ja joka kaveri liu’uissa kiinni. Että jos niille ei ole sihinöillä väliä, niin ei meillekään. Digitaaliaikana ei ole mitään väliä, kaikki taltioituu – vaikka täydelliset vaihevirheet. Bändiä piti tietysti jonkin verran opastaa studiossa, mutta se tuntui vain hyvältä kun nuoret kollit kysyvät vanhemman kollegan mielipiteitä. Oli syntynyt MSL-studion (lyhennys tulee sanoista Mika Sundqvist – Simo Luukkanen) ensimmäinen tuotos. Käyttämämme tekniikka huomioon ottaen ei se missään tapauksessa huono ole. Brenellin kasiraituri ostettiin Ristin Voitto ry:ltä. Tuuman levyistä nauhaa pyörittävällä aparaatilla äänitettiin myös ainakin Popedan ensimmäinen albumi, Eppujen Maximum Jee & Jee ja Juicen Viidestoista yö. – Noh, pakko se on sanoa, että pojathan oli varsin amatöörejä ja sellanen kellaribändi, mutta kun Epe oli käynyt siellä Ikurissa Paten ( Mustajärvi, Popedan laulaja) kellarissa niitä kattomassa, niin se oli että ”Tässähän on Suomen Rolling Stones!” Sen takia ne sai sopimuksen. Miksaus Sundqvist, Huovinen ja Helenius. Te yritätte liikaa, ottakaa rennommin että se kulkee luontevasti”, oli tärkein neuvo. siitä on jo neljäkymmentä vuotta ja tänä päivänäkin ollaan vielä kavereita. Kiinnostaako. Kannet teki kuinka ollakaan JK Juntunen. se on perästä päin naljaillut että ”sää laitoit mut pistämään käden siitä läpi!” aika törkeetä helppoheikkimeininkiä. silloin tehtiin Juicen Coitus int:in kanssa yhteiskiertue Manserock ’75. Miltä levy kuulostaa tänä päivänä. Miten tuohon aikaa suhinoita otettiin pois. Ensimmäiset sessiot menivät niin hyvin purkkiin, että Sundqvist päätti panostaa alaan tosissaan. Missä kunnossa Popeda oli soitannollisesti. Erkki ja Leena julkaistiin alkuun maxisinglenä ja sen jälkeen seiskatuumaisena. – Epeltä kysyin, että mitä jos mää hommaan studiokamat ja teen vähintää samanlaatuista tavaraa kun Nurmikallio ja jopa edullisemmin, mitä mieltä olet. Erkkiä ja Leenaa synnytettäessä ei kauaa nokka tuhissut; sinkku äänitettiin ja miksattiin samana päivänä. koko kesä yhdessä keikkaa. Oli vaan kaksi MXR:n minilimitteriä ja sitä käytettiin laulussa. niin, tämmönen nuori hanttapuli nahkatakkijätkä tulee sinne liikkeeseen, että: ”Me tarvittais lauluvahvistinta, kun ne soittaa niitä kitaroita niin lujaa että mä en kuule omaa ääntäni.” ”Jaa, paljonko se saa maksaa?” ”ei se paljoo saa maksaa, kun rahaakin on niin vähän.” no, mä otin sieltä nurkasta semmosen echoletten nelkytwattisen kultamaalatun putkivahvistimen pöydälle, että (ääntään korottaen): ”Tuossa on volumenuppi, siinä diskantti, siinä basso, siinä kanavakohtanen säätö, neljä kanavaa. Eli luistoa ja vouvaamista esiintyi, mutta elektroniikka toimi hyvin. – Joku on siitä mulle letkauttanut, kun mä olin jossain sen aikaisessa lehtijutussa sanonut, että ”Tää levyjen tekeminen on aika helppoa, vääntää nuppia mihin päin vaan, niin aina tulee hittiä…” Mika sundqvisT – Patehan on kertonut mulle aika hauskasti tarinan, jota en ole muistanut ite ollenkaan. Se paino vaan huippuja lyttyyn – ei tehnyt mitään muuta. – Mulla oli kokemusta Alwarista (Tuohitorvi, jonka riveissä Sundqvist lauloi ja soitti bassoa), kun olin äänittänyt neliraitasella Teacilla kaikki meidän demot siihen aikaan. – Ihmeen menestyneitä levyjä silläkin saatiin aikaiseksi, Sundqvist toteaa ja jatkaa: – Levyn takana lukee, että äänitetty MSL-studiolla Tampereella. ”Yhdelle raidalle koko bändi, seuraavalle laulu ja sitten stemma ja vikalle kitarasoolo.” 08-13 Mika Sundqvist ikimuistoiset.indd 9 26.8.2015 14.21
10 www.riffi.fi 4/2015 – Se oli se sattuma, että tulee Eput, Popeda, Juice ja Hassisen Kone melkein peräkkäin. Mää sanoin Martille silloin jo, että ei vanha mies tällaista kestä. Teki paljon töitä ja oli omistautuneita asialleen. Ihailtavaa se nuoruuden into, se korvaa monasti sitä taitoa. Nurmikallion menetelmähän oli, että vedettiin kaksraitaselle koko tausta ja sitä summattiin pöydän kautta toiselle kaksraitaselle, kun soitettiin jotain lisää ja sen jälkeen taas ristiin ja nauhakohinat senkun lisäänty. eppu normaali: Maximum Jee & Jee Poko Records 1979 Kun Popedan sinkku oli saatu tehtyä, tulivat Eput paikalle tutkimaan, että millainen se MSL-studio oikein on. Sundqvist niittaa loppuun, että Erkki ja Leena on hänen uransa tärkein levy. Mää kysyin, että ”Mikäs ihmeen kameleontti sää oot, kun pystyt toiskätisellä kitaralla soittamaan tosta vaan?” ”kuules sundqvist, etkö sää tiedä, että kaikki me ihmiset synnyimme maailmaan vasenkätisinä, mutta vain harvat säilyimme terveinä”, lohkas Torvinen. – Kuuntelin Aknepopin ennen kuin aloitettiin, että tiedän mistä on kyse. se on kummallinen mies; saattoi ottaa välillä Pantsen oikeakätisen kitaran ja näyttää miten jokin juttu menee. Vuosien yhteistyön myötä miestä on alettu jopa kutsumaan Popedan kummisedäksi. Se oli vaan sattumaa. silti se komppas sillä. Niitä sen ajan kihisijälinssejä. – Kyllä se aika pitkälle oli jo siinä. Se välittyy kuulijalle, että tolla jätkällä ei pysy asiat housuissa, kun on niin kauhea vauhti päällä. Noh, koskas ihminen olis tyytyväinen. Kitaristi Mikko ”Pantse” Syrjän mielestä albumin rumpusoundit eivät olleet tarpeeksi hyvät. – Alku oli aika erikoinen. ”Mää sanoin Martille silloin jo, että ei vanha mies tällaista kestä.” 08-13 Mika Sundqvist ikimuistoiset.indd 10 26.8.2015 14.21. Kukaan ei puhunut mitään ja valaistus oli aika himmee ja yhtäkkiä tuli ”One-two-three-four!”, joka tuli yllättävän hiljaa, ja mulla oli yks sekunti semmonen ajatus, että eihän tää himskutti lujaa tuukkaan. Treenas joka päivä ja kehittyi. – Pohdittiin asiaa ja päädyttiin Ylöjärvelle Simo Luukkasen talon alakerran käytävään. – Eput oli että nyt pitää perkele saada soundia eikä mitään tuhinaa! Mää näyttelin paikkoja ja Martti sano, että tänne Tampereelle tulee semmonen bändi ku Ramones ja mää haluan, että sää tuut mun mukaan kattoo sen keikan, että sää näät miltä meijän pitää kuulostaa. – ”Tarvitaan enemmän iskun kajahdusta!”, uumoili Pantse. Se oli sitä pioneerityötä. kielet väärinpäin peilikuvana. Ensinnäkin jätkät oli pirun innokkaita. Tämmösiä levyjä jotka menestyy kaikki hyvin. Siellä keikalla oli MS:ltä (MS Audiotron, jo toimintansa lopettanut helsinkiläinen maahantuonti-, asennusja äänentoistourakointiliike, jonka oma soitinkauppa Ruskeasuolla oli bändikamojen ykkösmesta 70/80-luvulla) kamat vuokralla, ei niillä mitään omia kamoja ollut paitsi kitarat. No se miksaaja piti ne liu’ut pohjassa sen laskun ajan ja sitten kun bändi lähti, niin faderit tappiin ja jjjummmalllauta, kun sitä kitaranränkytystä rupes tulee niistä linssitorvista. Pantse taputteli käsiään, että – Yks anekdootti vasenkätisestä Torvisen Juhasta. Tulee semmonen illuusio, että ei tää niin kau hean vaikeeta ole. Oikein niinkun keihäitä heiteltäs kohti. Ramones-vision saavuttamiseen ei kuitenkaan suurempaa työtä vaadittu – yhtyeen soittotyyli oli jo valmiiksi samanlainen kuin idoleilla. Pekka Nurmikallion Microvox-studiolla tehdyn debyytin soundi oli ollut yhtyeelle pettymys. Sarapaltion ( Matti) tötteröitä, bassotötteröö ja keskialueenritilää ja huulitorvia. Kun tommosta hittiä tuli, niin alkoi puhelimet soimaan, että me tullaan kans tekemään levyä… Sitä tarjontaa tuli niin valtavasti, että sitä oli suorastaan liikaa
Että pistäkää poikaset perässä. – Niin me vaan saatiin hyvässä hengessä Maximum aikaseks. Soundcheck oli pakko tehdä jollain tavalla, joten asialle laitettiin Martti Syrjä. Miesten soittoja biisinkirjoitustaito oli kehittynyt huimasti sitten debyyttilevy Aknepopin ja albumin biisien tyylikirjo on silmiin(korviin)pistävän laaja. Eiks se oo vähän kummallinen?” ”Niin, mutta musta se on vaan paras biisi”. Kun sillä oli aiemmin tehty kristillistä tavaraa, niin tää biisi meni sitten samantien radiossa kiellettyjen listalle. Sillä nyt tulee elävä mies, miehinen ja karvainen, joka vanhoja ämmiä kastelee nimeen Jeesuksen.” – Niin arvaapa, että jos Ristin Voiton vanhalla Brenellillä tehdään tällasta, niin ei ole ihme että alkaa yskii. www.riffi.fi 4/2015 11 ”Jos tää käytävän kaiku olis vähän diskantimpi, niin tätä mä juuri haen. Sundqvist tunnustaa, että vieläkin kuullessaan Maximum Jee & Jeen kappaleita radiosta, on pakko laittaa lisää hanaa. Siitä haarotus gateen, josta pätkittiin niin, että se virveli aukeaa pelkästään ja tästä linjasta eteenpäin kuuluva snaretöpsäys ohjattiin stereovahvistimeen ja siitä laitettiin kaiutin sinne käytävään ja mikki käytävän toiseen päähän, joka otettiin takasin pöytään, jolloin me saatiin sen iskun kaiutettu isku sieltä käytävästä. Apulaisäänittäjänä mulla oli Martti Syrjä, joka toimi mun oikeana tai vasempana kätenä koko reissun ajan. Olikohan niin, että Syrjän veljesten mielestä sen nimi piti olla Niilo Ylivainio, mutta Epe tais sanoo että ei käy. Se on semmonen single, että taatusti maksaa, jos jostain löytyy. Kaikki oli ihan ällistyneitä, että tällasta ääniseinää!. Siellä biisin lopussa on kohta, missä Torvinen meinas vähän niin kuin soittaa väärää sointua mutta tuikkas sen oikeeksi. Siitä tehdään sinkku. Ja Martti pompottaa… se on siinä! Kaikki soittimet läpi ja viimeisek”Ne otti multa pöydästä monoäänen ja se on se ääni, joka siinä dokumentissa on!” MSL-studio Ylöjärvellä 1970–80-luvun vaihteessa. – Silloin käytettiin vielä LA-puhelimia. ”Jaa. Ja minusta siinä oli suomalaiseks rokkilevyks aika hyvät soundit. Sitten tomit läpi jne. Levystä myönnettiin kultalevy vuonna 1986 ja platinalevy 1999. – Mutta kuinka ollakaan herrat otti kuppia siinä Kuopioon mennessä sen verran reippaasti, että kun saatiin kamat pystyyn ja soundcheckin piti alkaa, niin Grand Slamin jätkät oli vaan ravintolasssa, että ”Ei me täältä mihinkään tulla, pistäkää vaan nupit kuntoon ja vanhoilla soundeilla mennään.” – No, onneksi mulla oli mukana MSL-mobile niin kuin levyssä lukee, joka oli Eppujen keikkabussi, minne oli nostettu äänityskamat. Martti aloitti rummuista. Paikat olivat Kuopion Kaupunginhotelli, Iisalmen PK-halli ja Nivalan Tuiskula. Eikä mikään ihme, jos sanat menee jotakuinkin näin: ”Jeesuksella naisten miehenä oli valtava suksee, kun kaikki vanhanpiian rehjakkeet turvaa Jeesukseen. Epen mielestä Jee Jee -biisi (jossa myös hänet mainitaan) on levyn kovin juttu. Siitä tuli semmonen liu’utus. No niin, meeppäs nyt soittaa bassoa. Pantsella ei ollut sellaista. Kun biisimateriaali oli kasassa, oli aika pohtia ensimmäistä sinkkua. Tähän päivään mennessä kertynyttä kumulatiivista myyntilukemaa emme onnistuneet valitettavasti mistään löytämään. Sillä Jeesus armahtaa vanhojapiikoja, joilla ei ollut elämässään miehiä liikoja. Tätä ei oo kukaan tehnyt – eikä ollutkaan. Jeejeejee, Jeesus meitä armahda, jeejeejee meitä puutteessa. ”Korjataanko?”, kysyin. Jos sitä saadaan virveliin, ja periaatteessa koko settiin niin tekis hyvää, mutta mieluummin virveliin enemmän kuin muihin.” – Sitten keksin, että kun rummut oli kahdella raidalla stereo na, kun oli vain kahdeksan raitaa käytössä, niin otettiin kummastakin noisegateen piuhotus, mutta rummut tuli normaalina ulos. Juice Leskinen Grand slam: kuopio-iisalmi-nivala Polarvox 1984 Sundqvist aloittaa turinan toteamalla, että ”Tämäkin oli omanlaisensa projekti…” Ideana oli taltioida kolmelta peräkkäiseltä keikalta tavaraa livelevyä varten. Selkeä suunnitelma. Kun sitten näitä coverbändeja on ollut jotka soittaa samaa biisiä, niin nekin soittaa sitä virheellistä kohtaa. kuva: Mika sundqvisTin kuva-aRkisTo 08-13 Mika Sundqvist ikimuistoiset.indd 11 26.8.2015 14.21. Täytyy sanoa, että oikein semmonen mielihyvä tulee, että perhana, ei tää ole pahan kuuloista vieläkään ja kasiraitasella tehty. Ei mullakaan ole sitä, vaikka sen äänitin. Maximum Jee & Jee -albumin jälkeen Eppu Normaali alkoi tehdä pesäeroa punkgenreen ja hivuttautui pikkuhiljaa kohti omaa jäljittelemätöntä soundiaan. Mun sovellus, mutta yhdessä Pantsen kanssa se kehiteltiin. Eli se muuttui niin sanotuksi jumalan sanaksi – se kuuluukin olla noin! – Samaan aikaan kun tehtiin sellaista biisiä kuin Nipa Ylimainio, niin siitä se meidän Brenell taisi lopullisesti kuukahtaa. Sen on pakko olla Ylimainio, niin voidaan sanoo että ei ole sama kaveri. – Mää sanoin, että en tiedä, mun mielestä koko levyn paras biisi on Njet njet. Ja siitä tulikin aikamoinen hitti, vaikka onkin vähän sellanen. ”Ei toi nyt mitään haittaa, antaa olla.”, oli vastaus. Komensin sitä sieltä Eppujen bussista, että ”Mätkippä nyt basaria… se on siinä! Ja nyt virveliä… aika lailla siinä. Kuuden päivän sessioissa, miksaus mukaanlukien‚ syntynyt levy ei ole jättänyt mitään hampaankoloon
KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Noh, määhän selostin siihen väliin sen Tiina Lillak –vitsin, kun se jäi kesken. Mukaan on mahtunut monia ikimuistoisia projekteja hyvässä ja pahassa. Kun pätkät laitettiin yhteen, niin kuuli selvästi että huopatossusta siirryttiin levysepän pajaan. Ei se voi näin mennä, mää totesin. Keikkasetti oli 45 minuuttia ja analogikelalle mahtui tavaraa vain 33 minuuttia ja 33 sekuntia. Mutta kyllä mää mietin, että ”On tää perkele, kun Ylen äijät tulee kuukausipalkalla tänne istuu ja ihmettelee.” Sundqvist raapii päätään muistellessaan soittajien huoletonta suhtautumista ja toiminnan tasoa, mutta toteaa lopuksi, että: – Hieno reissu oli ja siihen nähden tää on yllättävän onnistunut levy. – TV2:en dokumentin lopputeksteissä oli paljon nimiä, ketkä on äänittänyt ja alimpana Sundqvist. – entäs ”Maksamme velkaa”! suomen eturivin artistit tekevät hyväntekeväisyyslevyn etiopian nälkäänäkevien auttamiseksi. u veteraanituottaja sundqvistin loppumietteitä Mukana ovat: • alan ammattilaiset, suunnittelijat ja päätöksentekijät • tapahtumatuottajat ja järjestäjät • AV-laitteita, -järjestelmiä ja -palveluita ostavien yritysten ja oppilaitosten edustajat • alan merkittävimmät tuotteiden ja palveluiden tarjoajat ja organisaatiot Myynti on käynnissä, varmista paikkasi alan kärkitoimijoiden joukossa! Jarmo Myllysilta, Suomen AMT Oy, puh. kaikki ovat olleet hienoja kokemuksia ja olen saanut elää rakastamani musiikkimaailman aallonharjalla. Mun täytyy saada ainakin neljäsosa!” – Niin mää selostin siihen perään, että vaikka nelonen on suurempi numero kuin kolme, niin neljäsosa on kuitenkin vähemmän! Mä Juicelta kysyin, että voiko näin tehdä. 040 551 6584, jarmo.myllysilta@amt.. se oli sellaista ranttalipoota, etten pystynyt seilaamaan laivalla kuin yhden satamavälin. Mää olin että ”Eiks tää nyt pitäis jälkikäteen miksata kuntoon, ei tää mikään valmis ole…” – ”Kyllä se riittävän hyvä on.” – Sen takia siellä lukee niitä äänimiehiä monta vaikkei mitään tehneet. Sovittiin, että vähän ennen kelan täyttymistä Sundqvist painaa bussista virran päälle punaiseen lamppuun, joka oli Juicen monitorin vieressä. Ja sekin tuotti päänvaivaa. Se alkoi kertoa sellaista Tiina Lillak -vitsiä ja sitten se nauha loppui. KANSAINVÄLISET AUDIOVISUAL-MESSUT KOKOAVAT AV-ALAN AMMATTILAISET MESSUKESKUKSEEN 18.–20.11.2015 www.avmessut.. Toi Kuopion alkuosa on niin hieno otetaan se sieltä ja loppuosa Iisalmesta.” Muuten helppoa, mutta Kuopiossa Kaupunginhotellin salissa oli paljon verhoja ja soundi hyvin dempattu. Muunmuassa Juice, eput ja hassisen kone saimaalla ”Tuuliajolla”. Niin kuin ne toiset olis aivan idiootteja, että mun on varminta selittää.” Eniten materiaalia albumille päätyi Nivalasta, joka myös meni kaikin puolin parhaiten. No se oli niin pitkä biisi muutenkin, siitä olis tullut muutenkin ongelma, että se olis pitänyt vetää uudelle kelalle kokonaan. 12 www.riffi.fi 4/2015 – voi voi, pitkä on ollut taival erkki ja Leena -singlestä, joka ilmestyi 24.08.1978, tähän päivään. ”Kuin huopatossussa olis soittanut.” Iisalmen PK-urheiluhalli taas kaikui ja ”komotti”. Seuraavien painoksien kohdalla tarran liimailuilta sentään jo vältyttiin. si Juicen mikki… Ja ilman mitään soundcheckiä alettiin vetää Kuopiossa tavaraa purkkiin! Jos mää suoraan sanon, niin vähän leväperästä touhua. – kaikkea on tehty punkista humppaan, Veera Teleniuksesta Mikko Alataloon. Levyn ensimmäisestä painoksesta puuttuivat levyn tekijätiedot, joten koko painokseen päädyttiin liimaamaan tarra, josta tiedot ilmenivät. Juice kysy että, ”Miten me tää yhdistetään. Tarina ei kerro, oliko syynä miesten kunto vai jokin muu, mutta Kuopion keikalta käytettiin ainoastaan Pilvee-biisin alkuosa. Kun valo syttyi, niin silloin oli vitsin tai pitkän spiikin aika. Ja sitten laulamaan! kaaos kuvaa tapahtumia parhaiten. koko laulava plutoona oli tankkaamassa hotelli hopeakanavassa Lempäälässä. OIKEITA KOHTAAMISIA. – No okei, homma oli sovittu, mutta kun Juicella alkoi fiilis oleen ja juttua tulemaan, siellä saattaa tapahtua ihan mitä vaan. Se meni kuitenkin siten, että tulivat XLR-johdon kanssa, ”Saisiksää jostain sieltä pöydästä meille monoäänen tonne kameroihin, niin ei meidän tarvii omia miksereitä kantaa sisään?” – Ne otti multa pöydästä monoäänen ja se on se ääni, joka siinä dokumentissa on. Saisit kolmasosan lipputuloista.” Lillak vastaa: ”Ei riitä. VÄRI&PINTA SAMANAIKAISESTI MESSUKESKUKSESSA JÄRJESTETÄÄN: KUVITTELE TÄMÄ TAPAHTUMA ILMAN AV-LAITTEITA 08-13 Mika Sundqvist ikimuistoiset.indd 12 26.8.2015 14.21. – Loppuosa otettiin Iisalmesta. näin eläkeläisäijänä voinkin todeta, että ”takana on loistava tulevaisuus”. Paikalla teknikoita ilahduttamassa oli myös TV2. Nivalan keikka esitettiin tv:ssä ensimmäisen kerran vuonna 1984 ja toisen kerran vuonna 2006. – ”Joojoo, nehän on just äsyttäviä ihmisiä, kun kertoo vitsin, niin ne selostaa sen jutun vielä siihen päälle. Me tehtiin Martin kanssa se mikä pystyttiin. AITOJA ELÄMYKSIÄ. Juice oli että keksi joku konsti, millä sen vois yhdistää. – Se maailma muuttui ihan yhtäkkiä. Niinpä kelaa oli vaihdettava kesken setin ja mieluiten kappaleiden välissä. Lukee siellä muistaakseni Martti Syrjäkin. Vitsi menee jotakuinkin näin: Tiina Lillak saa puhelun Kaavin Kaiku -nimisen urheiluseuran edustajalta, että ”Tulisitko meidän keihäskarnevaaleille heittämään
OIKEITA KOHTAAMISIA. 040 551 6584, jarmo.myllysilta@amt.. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KANSAINVÄLISET AUDIOVISUAL-MESSUT KOKOAVAT AV-ALAN AMMATTILAISET MESSUKESKUKSEEN 18.–20.11.2015 www.avmessut.. VÄRI&PINTA SAMANAIKAISESTI MESSUKESKUKSESSA JÄRJESTETÄÄN: KUVITTELE TÄMÄ TAPAHTUMA ILMAN AV-LAITTEITA 08-13 Mika Sundqvist ikimuistoiset.indd 13 26.8.2015 14.21. Mukana ovat: • alan ammattilaiset, suunnittelijat ja päätöksentekijät • tapahtumatuottajat ja järjestäjät • AV-laitteita, -järjestelmiä ja -palveluita ostavien yritysten ja oppilaitosten edustajat • alan merkittävimmät tuotteiden ja palveluiden tarjoajat ja organisaatiot Myynti on käynnissä, varmista paikkasi alan kärkitoimijoiden joukossa! Jarmo Myllysilta, Suomen AMT Oy, puh
14-17 Kaakkuriniemi.indd 14 26.8.2015 15.51. Tällä kertaa puhumme bändien sijaan kuitenkin rummuista. TeksTi ja kuvaT: Tommi saarela mikko kaakkuriniemi – vanhojen kamojen fiilis ruokkii soittoa! suomen funkyimmaksi rumpaliksi kehutulla mikko kaakkuriniemellä on bändikiinnityksiä von Hertzen Brothersista Johanna Iivanaisen yhtyeeseen, ja niiden lisäksi mieheen voi törmätä televisioja levytysstudioiden freelancekokoonpanoissa
Lähtökohtana rumpalin soitinhankinnoille on, että tiettynä aikakautena tiettyä musaa on vedetty tietyillä kamoilla. aitojen yli Jos Kaakkuriniemi on rokkaavimmillaan von Hertzenien kanssa, toinen ääripää löytyy vapaan jazzin ja mallettimaalailun sävyttämästä Mikko Iivanaisen Free Control -bändistä. – Ne toimivat kuin astmaatikon piippu – ensin on hankala olo, mutta äkkiä putki aukeaa ja hengitys alkaa virrata vapaasti! Puuta kypsytellen Kaakkuriniemelle vintagerummuissa ei ole olennaista, että rumpu on jonkun merkkinen ja joltain vuosikymmeneltä, vaan se mitä siitä seuraa. Sen sijaan äärimmäistä spesialisoitumista yhteen asiaan kumarretaan rumpalienkin keskuudessa nykyään entistä enemmän. Poikkeuksena löytyy piccolon tai parin lisäksi Yamahan huippusyvä marssisnare, jolle voi keksiä käyttöä muutenkin kuin virvelinä. Rummuissa ja varsinkin virveleissä vaihdetaan välillä vintageen, mutta pellit ovat aina Sabiania. ”Jos musa on hyvää, se on hyvää, eikä lajilla ole väliä!” 14-17 Kaakkuriniemi.indd 15 26.8.2015 15.51. Onko aina pakollista valita työkalut homman mukaan. Sillä loppujen lopuksi, kun ei ollut itse edes syntynyt kultakaudella niin soittoon tulee joka tapauksessa jokin oma, erilainen leima. – Oikein tuntee, kuinka lukot aukeavat käsistä ja saa yhtäkkiä tuotettua sen soundin jonka on kuullut päässään vuosikaudet! Kaakkuriniemi painottaa, että riittävän likiarvon saa emuloitua uudesta hyllytavarastakin, mutta vanhojen kamojen tuottama fiilis ruokkii soittoa enemmän. Kaakkuriniemen tyypillisenä bändikeikkarummustona toimii luonnonvalkoinen Yamahan Absolute Hybrid Maple, johon on sekoitettu wenge-puuta atakin ja lämmön optimoinniksi. Puisissa vintagerummuissa tärkeintä on ikä, oli puun laji mikä tahansa. Vilkaisu seinän korkuiseen ja huoneen levyiseen rumpuvarastoon tukee oletusta. Myös hyllyn kuusikymmenluvulla valmistetut puuvirvelit ovat saavuttaneet soinnillisen täysi-ikäisyytensä. Historiaan kadonneita merkkejä hyllyssä edustaa esimerkiksi Beverleyn setti, jonka Uniklubissa ja Silvennoinen & Maijanen Yamahan PHX on Mikko Kaakkuriniemen ykkössetti. Henkoset piipusta Laaja-alaisuus panee olettamaan, että kalustonkin pitää olla poikkeuksellisen monipuolinen. Metallirunkoisten puolella komeilee kuparisen Yamahan seurassa muun muassa Ludwigin kaksi Supersensitive-koneistolla varustettua kromimessinkistä Supraphonicia, joista syvempi 6,5-tuumainen on kokoelman arvokkain rumpu. Virveleitä on porvoolaisen kotitalon alakerran studiossa hyllyt notkuen, varmaan kolmisenkymmentä, ja settejäkin näkyvillä puoli tusinaa. Huomattavasti uudempaa puuta edustavat Craviotton ja Yamahan mallit 2000-luvun molemmin puolin. – Jos musa on hyvää, se on hyvää, eikä lajilla ole väliä! Kaakkuriniemi tiivistää. Hän kertoo huomanneensa viimeistään parikymppisenä, että tykkää liian paljon liian monenlaisesta musiikista voidakseen erikoistua vain yhteen genreen. 50 vuotta sittenhän rumpujen halkaisijat olivat isoja, pienet rumpukoot tulivat jazziin myöhemmin. – Kyllä kaikki onnistuisi yhdellä ja samallakin, mutta on helpompaa soittaa esimerkiksi soulmusiikkia tietynlaisella snarella, jolloin kuulokuva tukee välittömästi sitä mitä ollaan tekemässä. Tosielämässä Kaakkuriniemellä saattaa Von Hertzenin festarirokkivetojen väliin iskeä pikalähtö vaikka Teemu Viinikaisen jazztrion keikalle, eikä laaja-alaista rumpaliamme äkkinäinen tunnelman ja volyymin vaihdos nikotuta vaan pelkästään virkistää. Riffin haastattelun aikoihin ”Kaakkuri” on palannut tv-studioista ykkösbändinsä Von Hertzen Brothersin riveihin kesän festivaalikeikoille. 22-tuumaisen bassarin rinnalle hyllystä löytyy 18-tuumainenkin, jolla samasta PHX:stä loihtii hyvän setin jazzkeikalle. Jotkut eivät kuulemma edes kysy keikalle, koska olettavat että mies on koko ajan Hertzenien matkassa. Vuosikertarumpujen puolella Kaakkuriniemi on tällä hetkellä innoissaan uusimmasta hankinnastaan, Champagne Sparkle -pinnoitetusta 1960-luvun alkupuoliskon Gretschistä. – Itse en sellaista erikoistumista halua, koska tykkään niin monenlaisesta. Virvelit painottuvat normisyviin 5ja 6,5-tuumaisiin. Kaakkuriniemi kertoo havainneensa, että tällaista aitojen yli loikkimista kavahdetaan. Setin 13-, 16ja 18-tuumaisilla tomeilla ja 24-tuumaisella bassarilla varustettu versio kulkee Hertzenien keikkabussissa, ja vaihtoehdoksi löytyy pienempi 10", 12", 14", 22" -kokoonpano. settien valioita Kotistudiossa on pystyssä ja äänitysvalmiudessa Yamahan PHXrummusto, joka edustaa hienointa ja kalleinta mitä japanilaismerkiltä löytyy. www.riffi.fi 4/2015 15 mikko Kaakkuriniemen muhkea olemus ja vankka soitanta ovat tulleet tänä vuonna tutuksi entistä suuremmalle yleisölle miehen kompattua MTV3:n kevätkauden parodista Kingimusiikkiohjelmasarjaa. Syksykin jatkuu pitkälti veljeksien seurassa kotija ulkomailla. Mies esittelee ylpeänä virveleitään, joista vanhin, yhdestä puusta koverrettu Slingerland, on 1950-luvulta. – Kun rumpu on tietyn merkkinen ja ikäinen, se on rakennettu tietyllä tavalla. – Vaikka sen bassari ja tomit isoja, ne taipuvat mielettömän hienosti jazziin. Kaakkuriniemi kuvailee, miten on sattunut istahtamaan jonkun toisen soittajan viimeisen päälle viritetyn vintage rummuston taakse ja ensimmäisten kopautusten jälkeen tajunta räjähtää. Asenteeni mihinkään stailiin eivät myöskään ole liian puristiset, mikä auttaa tässä paljon. Setti on tuttu MTV3:n Kingi-sarjan lavaltakin. – Toisaalta välillä tulee vedettyä jotain vuosikertasoulia kylmästi upouusillakin kamoilla. Purismia tai ei, Kaakkuriniemi myöntää hakevansa eri tyyleihin oikeaa henkeä soitinvalintojen avulla. Vanhoissa on monesti vain kolme kerrosta, uusissa on kuutta ja seitsemää. Puu kun kovettuu ja kypsyy vuosikymmeniä. Voin aloittaa jokaisen päiväni monta kertaa uudestaan, siirryn vain genrestä toiseen. Puulajit vaihtelevat, kerroksien määrä vaihtelee. Muun muassa Quintessencen ja Tuomon kautta tunnetuksi tullut Kaakkuriniemi myöntää vähän harmikseen leimautuneensa joidenkin mielikuvissa pelkästään rokin ja vain yhden bändin soittajaksi
Esimerkiksi Hertzenien kanssa kun lavalta show’n jälkeen poistutaan sinne ei enää itse palata, joten en halua riskeerata vintagerumpuja semmoisille keikoille. Telineetkin taipuvat vaivatta haluamiini asetelmiin ja asentoihin. – Jos haluaa soittaa fyysisesti jonkinlaisella liikkeellä, ja kun minäkin olen iso jätkä, niin tuommoisella kepillä ei tarvitse niin varoa. Voi soittaa reilummin eikä silti tule niin lujaa kuin jollain 5B:llä. Kaakkuriniemi kertoo siirtyneensä ajan mittaan kohti ohuempia peltejä, koska niiden soundi on yksinkertaisesti parempi, sillä ne antavat lyönnille periksi ja ovat vähän nopeampiakin. ”Rumpalin pitää tukea muita, ja kaiken muun täytyy vastavuoroisesti tukea sitä mitä rumpali tarjoaa.” 14-17 Kaakkuriniemi.indd 16 26.8.2015 15.51. – Nuppi on olennainen varsinkin peltisoundille, ja tosi halpa konsti ”vaihtaa peltiä”. Kotistudio on niin näppärästi konstruoitu, että rummuston takaa pääsee penkkiä pyöräyttämällä miksausosastolle Pro Toolsin ääreen. Vaihdat vain kapulan jossa on erikokoinen ja -muotoinen tippi, niin soundi muuttuu dramaattisesti. – Kyse paljolti siitä, että olen erittäin sinut Yamahan kanssa, jolloin voin toteuttaa kaikki sointifantasiani helpoiten Yamahalla. Huonona puolena on, ettei niistä raaski koskaan luopua. 16 www.riffi.fi 4/2015 Bandissa rumpaloiva, rumpujen restaurointiin perehtynyt Jani Auvinen laittoi Kaakkuriniemelle kuntoon. Uudet Yamahan rummut ovat keikalla siis sen vuoksi, että niitä saa kaupasta lisää, jos pahin tapahtuu. – Aina ei näköjään auta edes se, että itse roudaa ja on koko ajan läsnä, eikös vaan yksi juopunut rouva meinannut ehtiä istahtaa bassarin päälle juuri kun olin kasaamassa kamoja keisseihin. Kaakkuriniemi käyttää keikoilla mieluiten rumpuja, jotka ovat korvattavissa. Kaakkuriniemi vastaa, että hänelle Yamaha on aina edustanut luotettavaa brändiä, jolla on ”sounditakuu”. Toisaalta, rokkihommissa kun soitetaan luurit päässä tulee aina lyötyä tarpeettoman kovaa, mitä ei voi puolustella millään… No, onhan se mättäminen osa sitä kapinan illuusiota. varjeltua vuosikertaa Vintagerumpujen kokoelmallaan ylpeilevältä rumpalilta täytyy tarkistaa, miksi mies kuitenkin nähdään lavoilla yleensä uuden setin takana – ja miksi juuri Yamahan. Kaakkuriniemi neuvoo, että vastaavasti pyöreänuppisella kannattaa ottaa iisisti, muuten komppipellin kahdeksasosat katoavat ja soittofiilis bändin keskuudessa sen myötä. – Vanhoja Rogerseja, Beverleytä, Gretschejä tai Ludareita en ota keikalle kuin silloin, jos soitan jossain lähellä, roudaan ja pystytän itse, olen koko ajan läsnä enkä lähde edes käymään hotelliin tai muualle. Yritetään kumminkin. – Ohuet eivät ole niin tukossa koko ajan, soundi syntyy ilman että tarvitsee lyömällä lyödä. Toki Balbexilta löytyy myös mainittua 5B-vahvuutta edustava hikkorinen nimikkokapula ”Kaakkuri”, mutta sekin on varustettu jyrkästi kapenevalla kaulalla ja pienellä nupilla. Splashia, chinaa ja muuta efektipeltiä kaivetaan kassista hyvin harvoissa erikoistilanteissa. On sietämätöntä ajatella, että pitkän tien kulkeneen vanhan rummun matka päättyisi siihen, kun joku jurrinen istuu sen päälle! kapinaa crasheilla Kaakkuriniemen symbaalit ovat Sabiania, jonka lajeja (AAX, HH, HHX, HH Legacy...) alamerkkeineen on liian kanssa, jotta sieltä voisi mitään yksitellen poimia. Groove Ride, joka on toisena komppipeltinä Hertzeneissä, on myös suosikkeja, siinä on semmoinen likaisempi soundi. Kaakkuriniemen hi-hatit ovat 14–16-tuumaisia, ja yleensä mies pärjää riden, haitsun ja crashien tuottamilla sävyillä. Hertzenien keikoilla pienin crash on aina 18" ja ride 24", jonka pariksi taidan nyt ottaa 22-tuumaisen HHX Legacyn. Kaakkuriniemi kehuu, että kaiken tilkitsemisen ja pinnoituksen jälkeen 1960-luvun lopussa valmistettu setti on nyt kuin uusi. Ovaalin nupin napse erottuu, vaikka pelti alla huutaisikin. – HHX Extreme Crashit ovat kiehtovia, vähän harvinaisempia, ohuita isoja letkuja, joihin olen tykästynyt. Kaakkuriniemi kertoo varoittavan esimerkin edellisen illan soul-vedosta, jonne uskaltautui ottamaan rakkaan Rogers-settinsä tuottamaan aitoa värinää. Vuosikertarummut ovat hyviä sijoituksia, koska niiden arvo ei laske. sointia nupista Kaakkuriniemi muistuttaa, että peltisoundin ratkaiseva tekijä ei viime kädessä olekaan symbaali vaan kapula, jolla sitä soitetaan. Balbexilla kapuloivaa miestä miellyttää tällä hetkellä hikkoria kevyempi valkopyökkinen Ultra Jazz, jolla hän kokee saavansa ”tosi ilmavaa soundia”. Otos Kaakkuriniemen työkaluhyllykköä. ei fetissejä Jos verrataan rummunsoitosta itselleen uraa havitellutta parikymppistä Mikkoa ja tuplaten vanhempaa Kaakkuriniemeä tänään – onko jokin ratkaisevasti muuttunut
Ja sitten se suora vedetään niin kuin kenraali! u lisää mikko kaakkuriniemen ajatuksia voit lukea riffi 7/2012 nettispesiaalista (www.riffi.fi). www.riffi.fi 4/2015 17 metallista vuonojazziin lapsuutensa ja nuoruutensa Tornion ja keminmaan seuduilla viettänyt mikko kaakkuriniemi (40) sai ensimmäisen rumpusettinsä vähän yli kymmenkesäisenä 1980-luvun puolivälissä, jolloin elettiin tukkahevin valta-aikaa. – niihin aikoihin osuu tietty käännekohta uralla, sillä vaikka Quintessence ei ollut megasuosikki päästiin sentään Pori jazzin päälavalle ja ulkomaillekin. – olen aina ihaillut kleiven soundikäsitystä ja dynamiikkaa, hänen rummunsoittonsa on määrätietoisen hienossa kontrollissa ja balanssissa. sellaista asennetta haluaa itsekin alleviivata, koska sitä pelkkää ”chopsien” soittoa kuulee nykyään joka tuutista. – kaikki ovat jättäneet jälkensä, kaakkuriniemi naureskelee ja toteaa, että kaipaa kyseiseltä aikakaudelta ehkä vähiten neljän syvän etutomin lars ulrich -tuplabassarikattaustaan, jollainen on jo asettelustaan lähtien niin epäkäytännöllinen ja -ergonominen kuin kuvitella saattaa. Tämäkin todistaa, että hienoja juttuja ei tehdä yksin vaan tarvitaan joukko ihmisiä, jotka tuottavat toisilleen asioita, mitkä tekevät musalle hyvää. Rumpalin pitää tukea muita, ja kaiken muun täytyy vastavuoroisesti tukea sitä mitä rumpali tarjoaa. Kingi oli Kaakkuriniemelle ensimmäinen mittavampi tvsarjatuotanto, ja opettavainenkin, sillä ajatteluja soittotapaa täytyi säätää uusiksi, jos vertaa vaikkapa keikkailuun tutun rokkibändin kanssa. siellä syntyneet soittajakontaktit vetivät osaltaan miestä Helsinkiin ja Pop & jazz konservatorioon. Molempien puumateriaali on kypsynyt soinnilliseen täysi-ikäänsä. Suorissa lähetyksissä ei passaa pahemmin sooloilla. Gretschin tomi vuodelta 1964 kuuluu Kaakkuriniemen viimeksi hankkimaan vuosikertarummustoon, Rogersin virveli edustaa samaa aikakautta. Triggeripedaaliin yhdistetyn ”keittolevyn” kanssa voi suorassa tv-ohjelmassa vaihtaa nopeasti akustisesta soundimaailmasta sähköiseen ilman, että fyysiset liikeradat juurikaan muuttuvat. Periaatteena on, että kenraaliharjoitus vedetään niin kuin suora lähetys. – Christensenin soitto on niin makeata, ja siihen vaikuttavat tietysti niiden bändien muutkin soittajat. – Siellä on aina ne tietyt asiat mitä näyttelijät haluavat kuulla, kaiken pitää pysyä läjässä ja soitetaan niin että solistilla on hyvä olla. – Ei sitä silloin 1990-luvun puolivälissä oikeasti vielä hirveästi tiennyt mistään, ei ollut internetiä eikä mitään. misha koivusen toimittamassa artikkelissa ääneen pääsee myös basisti Heikki laine, suomen funkyimmän komppiparin toinen puolisko. – Olen vuosikaudet vältellyt perehtymistä sähkövehkeisiin lähinnä niiden vaikean käytettävyyden ja huonojen samplausominaisuuksien takia, mutta Kingin takia piti alkaa tätäkin opetella, Kaakkuriniemi tunnustaa pyöritellessään näpeissään Rolandin SPD-SX -lyömäohjainta. entä Garbarekin ja Jarrettinkin rumpalina toiminut Christensen, veteraani ja legenda. ensi vuonna kaakkurilla tulee von Hertzenien leivissä täyteen pyöreät kymmenen vuotta, johon sisältyy neljä albumia ja aika monta keikkalavaa, joista etäisimmät on koluttu japanissa. alkuvuosien Bon jovin ja europen jälkeen teini-iässä alkoivat puhutella metallican ja slayerin tyyppiset synkemmät ja rankemmat bändit. Improvisoidussa musassa voidaan pelata vähän eri säännöillä, mutta normaalissa biisiympäristössä ei voi toteuttaa henkilökohtaisia fetissejä. suoraa sähköä Kiinnitys MTV3:n Kingiin lisäsi Kaakkuriniemen arsenaaliin uuden instrumentin. kaakkuri kävi musiikkilinjaa neljä vuotta ruotsin Haaparannan sverigefinska Folkhögskolanissa ja hoiti välissä kansalaisvelvollisuutensa armeijan soittokunnassa lahdessa. metalli-innostus vaihtui 1990-luvun puolella jazziin ja soittelusta tuli totisempaa. Hän soittaa aina musaa ilman tarvetta esitellä taitojaan. siellä kaakkuriniemi liittyi vuosituhannen vaihteen ”nusoulin” lipunkantajaksi nimettyyn Quintessenceen Teppo Mäkysen tilalle. mies oli tuolloin keskittynyt jazz-, soulja funk-hommiin, mutta meni kumminkin kokeilemaan. Chopsit romukoppaan Sami Kuoppamäen jättäytyessä von Hertzen Brotherseista jo alkuvaiheissa kaakkuriniemi sai kutsun koesoittoon. Kaakkuriniemi miettii kysymystä hetken ja kaartaa vastaukseen kauempaa. – Soiton ja soundin pitää tukea sitä mitä ympärillä tapahtuu. 14-17 Kaakkuriniemi.indd 17 26.8.2015 15.51. Millainen mahtaa olla nyt se sointitai soittoihanne, jota kohti tuntuu hyvältä tähdätä. Voi syystä sanoa, että tieto on lähinnä lisännyt tuskaa. Kaikki mitä tässä välillä on kuullut ja tehnyt on laajentanut tietämystä, ja samalla makuja ja mieltymyksiä. kaakkuriniemen suosikkilistasta löytyy liuta rumpalihaastatteluille tyypillisiä amerikkalaisnimiä, tietyllä motown-painotuksella – mutta mielenkiintoisena lisänä on Audun Kleiven ja Jon Christensenin tapaisia norjalaisnimiä
Vastapainoksi Sammy Roihan kronologinen katsaus Sandhill-nauhamikrofonien kehitystaipaleeseen antoi kuvan nuoren high end -yhtiön alkutaipaleen realiteeteista: vaikka tuotteet keräävät jo kehuja alan kansainvälisessä lehdistössä, se ei kovin nopeasti taskun pohjalla tunnu. Studion omistajan Kössi Koposen mukaan ainakin Pro Audio -päivää on tarkoitus järjestää jatkossakin. Onneksi hyvät mikrofonit ja vanhan liiton rautavehkeet pitävät hintansa paremmin, Koponen vastaa. TeksTi: Timo ÖsTman audiopäivä marjatilalla kokosi ammattilaiset yhteen PohjoisPohjanmaan kärsämäellä toimiva sonic Factory -studio juhlisti 10-vuotista taivaltaan järjestämällä onnistuneen Pro audio -tapahtumapäivän. Tapahtuman aikana kävi ilmi, että Sonic Factoryn entisestäänkin laajennetut tilat sekä lähes hotellitasoinen majoitus tarjoavat laadukkaat puitteet äänitystoiminnan lisäksi myös tämän kaltaisten audiotapahtumien järjestämiseen. Valmistajan vanhat muuntimet toimivat uuden systeemin kanssa, joten kaikkia muuntimia ei laitettu vielä vaihtoon. – Päivityskierre on tätä päivää, mukana on pysyttävä. Markku Syrjäpalo esitteli Genelecin kaiuttimia. 18 www.riffi.fi 4/2015 Vieraiksi oli kutsuttu laitevalmistajien edustajia Geneleciltä ja Sandhill Audiolta. Kössi Koposelle Sonic Factory on elämäntapa. Laitteet maksavat ajan kanssa itsensä takaisin, mutta olisi rahalle ollut muutakin käyttöä. Mutta miten se itse studionpito lyö leiville, jos asiaa suhteuttaa esimerkiksi digikaluston tiuhatahtiseen uusimistarpeeseen. Genelecin Juha Holm luennoi huoneakustiikasta, ja Markku Syrjä palo puolestaan esitteli yhtiön DSP-pohjaista SAM-kaiutinsarjaa ja sen mukautumista huoneakustiikkaan. Ohjelmassa oli luentoja ja tutustumista tuotteisiin. kuVa: Timo ÖsTman k u V a : s o n ic F a c T o r y 18-19 ProAudio.indd 18 25.8.2015 9.42. Teimme isomman päivityksen alkuvuodesta 2014, kun Pro Tools HD3 päivittyi uuteen HDX-systeemiin. Myös ohjainpöytä sekä kuuntelun kontrollointi pysyivät ennallaan. Lisäksi paikalla olivat VL-median Tero Hiltunen, Jalometalli-festivaalin Jani Suopanki sekä Avek Esityisratkaisuista Jarkko Luomajoki. Luonnollisesti myös testiäänitykset Sandhillin tuotteilla kiinnostivat monia
DAP Audio -johdot ym. näitä huippulaadukkaita tuotteita: WWW.POWER-SOUND.FI Jokioistentie 993, 31410 Somero 02-7483932 tai 0500-531900 . Minotaur-kitarahihnat . Elektroniset Neo Ventilator -lesliet . Labella-kielet . 18-19 ProAudio.indd 19 25.8.2015 9.42. Studioita tuntuu nykyään olevan aika paljon. Microvox-mikrofonit . B-Stick-rumpukapulat Pilvin PiMein kaikkea soitinalan tavaraa varastossa. Japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot . Sonic Factoryn omistajalle marjatila tuo osan elannosta tällä hetkellä, ja studiossa on äänituotannon ohella myös monistettu cd-levyjä. Onko hintataso tällä hetkellä sellainen, että toiminnalla pystyy realistisesti elämään. – Hintahan riippuu siitä, mitä kaikkea haluaa. – Hintataso on mielestäni vähintäänkin maltillinen. Schertler-kaiuttimet ja akustiset kitaramikit . – ”Filet postissa, soita tähän jotain sopivaa” on ihan hyvä tapa joissakin tilanteissa, esimerkiksi päällesoitoissa, ja se on tuttua täällä meilläkin, Koponen kertoo tähdentäen, että paljon on vanhankin koulukunnan suosijoita. Meillä on panostettu viime aikoina etenkin majoitusja ruokapalveluihin, eli halutessaan bändi voi tilata koko päivän ruokailut, vuokrata erillisen majoitushuoneiston ja yksityiset huoneet. Tällä tavalla lopputulos on usein luonnollisen elävä, ja studioaikaakin voi säästyä. Leslie-urkuvahvistimet . Patentoidut Dava-plektrat . Mikäli tavoite on elää pelkän studion varassa, kalenterissa ei saa olla kovin paljoa tyhjää. www.riffi.fi 4/2015 19 elämäntapabisnes Pienemmillä paikkakunnilla on esimerkiksi musiikkiliikkeiden tukena ollut usein jokin toinen liiketoiminta. Hammond-urut . Showtec-valotekniikka . Orla-keyboardit . u sonicfactory.fi Sammy Roiha luennoi Sandhill-nauhamikrofonien kehityksestä. Oman äänittäjän voi tuoda mukanaan tai käyttää meidän freelancereita. Kokemukseni mukaan varsinkin alkuvuosina studion pitäminen ainoana elinkeinona olisi ollut hyvin haasteellista. k u V a : s o n ic F a c T o r y Maahantuomme ja myymme mm. Sonic Factoryn suuret äänitystilat mahdollistavat isommankin bändin samanaikaisen tallennuksen. Käsin taotut Symrnaja Soultone-symbaalit . tuotteet . Tällainen piirre puhuttelee yhä myös uuden polven edustajia, vaikka tiedostojen lähetys yhden soittajan työpisteestä toisen muusikon pajalle tuntuukin olevan nykyään tapana. SR-Technology-kaiuttimet . Vaihtoehtoisesti voi vuokrata pienemmällä budjetilla pelkän studion, siellä olevat majoitushuoneet ja laittaa ruoan itse. – Omalta osaltani voin sanoa sen, että suhtaudun studion pyörittämiseen enemmän elämäntapana kun pelkkänä bisneksenä. Ihan hyvä vaan, että on ollut muitakin tulonlähteitä paikkaamassa hiljaisempia aikoja, Koponen sanoo. Käsin käämityt Bare Knuckle -kitaramikit . Tarkoitan nyt tällaisia isomman kokoluokan studioita, joilla investoinnit ovat olleet mittavat. – On ollut mukava huomata, että nykyään monet asiakkaat haluavat soittaa biisin pohjat ns. studiolivenä, hyödyntäen meidän äänitystiloja
Artikkelisarjassa eteläpohjalainen musiikin lehtori Jaakko Laakso ruotii musiikkiluokan kehitystä 1990-luvulta nykypäivään ja ounastelee sen tulevaisuutta. Hyvissä säädöissä oleva soitin on mukava soittaa Opettajat sanovat usein ”saaneensa luokkakäyttöön” jonkin laitteen. 1970ja 1980-luvuilla kouluihin tulivat bändisoittimet. 20 www.riffi.fi 4/2015 Sonja Siliämaa kertoo pro gradu -tutkielmassaan (2011) 1950-luvun olleen musiikinopetuksen muutosten aikaa. Vaikka kouluissa oli jo bändisoittimia, harmonit olivat tavallisissa luokissa osin käytössä, osin koristeina. Tallennuslaitteistoja tai studiotiloja löytyy nykyisin useista kouluista, eivätkä täysveriset näyttämötuotannot ja niiden vaatima tekninen kalusto ole nekään enää harvinaisia kouluissa. 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä luokkiin tulivat vähitellen nettiyhteys ja dataprojektorit. Kotimaisten pianotehtaiden – Fazerin ja Hellaksen – koulumalleja näkee edelleen koululuokissa. Musiikinluokassa 1/3 Laulutunti Metsolan koulussa 1950-luvulla aloitettiin hengitysharjoituksilla. Viime vuosina ovat yleistyneet älytaulut ja dokumenttikamerat. Opettajalla on aktiivinen rooli ja hyvät mahdollisuudet vaikuttaa asioihin, kunhan tiettyjä perusasioita huomioidaan ajoissa. 1950-luvulla luokkiin tulivat nk. Ensimmäisessä osassa tutustumme musiikinluokan kehitykseen ja vierailemme musiikkiliikkeessä. CD-levy yleistyi 1990-luvun alkupuolella ja itsepoltetut CD:t tulivat 2000-luvun taitteessa kouluihinkin. Suhtautuminen populaarimusiikkiin oli muuttunut 1950-luvulta alkaen myönteisemmäksi ja uusien opettajasukupolvien myötä sen asema musiikinopetuksessa vahvistui. Kuunteluformaatit ovat nekin eläneet omaa elämäänsä: vinyyli-LP piti pintansa vuosikymmeniä ja c-kasetitkin pitkään. 1952 tuli uusi opetussuunnitelma, 1957 perustettiin Sibeliusakatemian koulumusiikkiosasto ja vuosikymmenen mittaan entinen laulunopetus muuttui musiikinopetukseksi. Tervetuloa koulun penkille! Musiikinluokka eilen, tänään ja huomenna – urkuharmonista iPadiin 1930-luvun koulukuvauksessa koululuokan ainoa soitin oli urkuharmoni, jolla opettaja säesti ”maakuntalauluja ja talvisin reippaita liikuntalauluja”. Myös muu välineistö on kehittynyt. Orff-soittimet kellopeli, ksylofoni, metallofoni ja nokkahuilu sekä erilaiset pienet lyömäsoittimet kuten kehärumpu, tamburiini ja triangeli. Tämä mielikuva on jopa monelle 1980-luvun lapselle tuttu. Piano oli jo 1950ja -60-luvuilla tyypillinen säestyssoitin varsinkin juhlasalissa ja musiikinluokassa. K u V A : M E T S o l A n K o u l u n A r K iS T o 20-21 Musiikinluokassa1.indd 20 25.8.2015 9.45. Arkinen ilmaisu on ymmärrettävä, mutta laitteistojahan ei saada, vaan ne ostetaan. CD:n rinnalla omaa elämäänsä ovat eläneet DAT ja MiniDisc varsinkin taltiointiformaatteina, uudempina tulokkaina ovat sitten MP3, DVD sekä nykyään myös musiikin striimaus erilaisista nettilähteistä
Hyvä koulusoitin on riittävän laadukas. Kitaran ei tarvitse olla ammattitasoa, kunhan se on säädöissä ja tarkoituksenmukainen. Lukkari heittää ajatuksen myös koulun omasta huoltokurssituksesta: asiasta innostuneiden oppilaiden kanssa voitaisiin tehdä perushuoltoja kitaroille ja testata johtojen kunto kaapelitestereillä. – Säästön lisäksi nuoret saisivat uuden näkökulman harrastukseensa. Jotkut koulut käyttävät hankintojen tekemiseen ulkomaisia nettikauppoja. – Esimerkiksi iPadillä voi miksata bändiä vaikka rehtorin kansliasta käsin langattomasti! Hän kannustaa opettajia täydennyskouluttautumaan ja kokeilemaan rohkeasti uutta. www.riffi.fi 4/2015 21 – Jos opettaja haluaa luokkakäyttöön laadukkaan soittimen, hänen täytyy muotoilla tarjouspyyntö niin, ettei alaa tuntematon päätöksentekijä katso ainoastaan hintaa. Yhdessä etsitään tarkoituksenmukainen budjettiin mahtuva ratkaisu. Tätä Lukkari kehottaa pohtimaan tarkkaan. – Mobiiliteknologia on myös edullista, Lukkari muistuttaa. Musiikinluokka eilen, tänään ja huomenna Toni Lukkari kannustaa opettajia luottamaan musiikkikauppiaan ammattitaitoon. – Nettikaupan tulo markkinoille toi kivijalkaliikkeiden hinnat alas, joten niissä ei ole merkittävää eroa. Kivijalkaliike on alansa asiantuntija Toni Lukkari uskoo, että kuntatalouden vuoksi kireää budjettia voidaan kompensoida hyvällä suunnittelulla. Lukkarilla on kokemuksia siitä, että koulu on tilannut keskieurooppalaisesta nettikaupasta halvan akustisen soittimen, joka ei kestä Suomen ilmastoa. Kotimaisessa liikkeessä instrumentteja voi testata itse ennen hankintaa ja hyödyntää myyjien asiantuntemusta. u Artikkelisarjan seuraavassa osassa käsitellään tilojen remontointia ja uudisrakentamista – tarkoituksenmukainen musiikkiluokka ei synny sattumalta. ”Kotikäynnillä” mietitään järkevää ja pitkäikäis tä ratkaisua luokkaa uudistettaessa ja kartoitetaan olemassa olevien laitteiden kunto. – Toivomme, että ammattitaitoomme luotetaan. Emme halua myydä huonoa laatua, joka kestää koulukäytössä vain hetken, vaan tarkoitukseen soveltuvan tuotteen, joka on pitkäikäinen ja tulee loppupeleissä koululle edullisemmaksi. Markun Musiikissa tarjouspyynnön tehneen opettajan kanssa pyritään käymään läpi hankittavien soittimien hyvät ja huonot puolet. Lukkari toivoo, että uuttakin teknologiaa tuotaisiin koululuokkiin. ”Akustinen nylon-kielinen kitara” voi tarkoittaa 39 euroa maksavaa heikkolaatuista bulkkisoitinta tai käyttötarkoitukseen soveltuvaa edullista, mutta tasalaatuista 100 euron soitinta, seinäjokelaisen Markun musiikki Ky:n myyjä Toni Lukkari kertoo. 20-21 Musiikinluokassa1.indd 21 25.8.2015 9.45. Myös takuuasioiden hoito kotimaisessa liikkeessä on ulkolaista nettikauppaa vaivattomampaa. Lukkarin mielestä koulujen kannattaisi satsata myös koululle hankittujen instrumenttien huoltoihin. – Koulusoittimina halvat bulkkisoittimet ovat erityisen ongelmallisia. Pitkällä tähtäimellä näin säästyy rahaa ja soitinten käyttömukavuus säilyy
22-25 Billy Elliot.indd 22 25.8.2015 9.48. TEKsTi ja KuvaT: Tommi saarELa Kuva: mirKa KLEEmoLa Billy Elliotin suomalaistuotanto rakentuu perus tuksista alkaen esityksen omilla ehdoilla. 22 www.riffi.fi 4/2015 – hittimusikaali huvipuistossa Billy Elliot tuli Linnanmäelle Helsingin Kaupunginteatteri väisti remonttia Linnanmäen Peacock-teatteriin, jossa kauden avaa Elton Johnin säveltämä Billy Elliot – varsinainen modernin musikaalituotannon kokeilukeittiö softasyntikoineen, kovalevyraitoineen, laulukoppeineen sekä videoja äänimonitorointeineen
Tietokoneet, softat ja näppäimistöt hiirineen näyttelevät olennaisempaa roolia kuin koskaan, ja koko bändi soittaa kuulokekuuntelussa, johon jokainen voi luoda oman miksauksensa solisteista, kuorosta ja bändistä. Akain osckomennoilla kapellimestari käynnistää dataverkon kautta kovalevyraidat, jotka sijaitsevat salitarkkaamossa QLabtehostesoftan muistissa. Saadun ensikokemuksen perusteella Peacockin katsomossa on luvassa päräyttäviä audiovisuaalisia elämyksiä musiikkiteatterin ystäville. www.riffi.fi 4/2015 23 Kun keväällä alkanut peruskorjaus sulki Helsingin Kaupunginteatterin pääkiinteistön, sen kolmelle näyttämölle jouduttiin etsimään väistötilat liki kahdeksi vuodeksi. Teatterikapellimestarien toimenkuvia on kahta sorttia: yksi on se perinteisempi puikolla johtava ”pystykapu” ja toinen taas modernimpi pianoa soittava bändiliideri. Merkittävin itse esitystilaan kohdistuva toimenpide oli katsomon takaseinän akustiikkaverhoilu, jolla salin korkeudesta ja geometrisista haasteista johtuva puurouttava tärykaiku saatiin hallintaan. Bändikin on aseteltu juuri niin kuin tähän produktioon parhaiten sopii. Kupiaisella on jo kokemusta molemmista, ja rytmimusiikkiin sekä teknologiaan perehtyneenä hän on myös mukavuusalueellaan johtaessaan orkesteria koskettimien takaa. Kun sekä valoettä äänikalusto optimoitiin ja viritettiin vain yhteen tiettyyn tilaan ja tuotantoon, kattoon ei tarvinnut nostaa yhtään turhaa laatikkoa tai lamppua. soundit softasta Linnanmäen Peacockin peruspuitteet ovat sinällään valovuosia jäljessä niistä Kaupunginteatterin huippuunsa viritetyistä tiloista, joista lähdettiin remonttia pakoon, mutta Billy Elliot -musikaalin kapellimestari Risto Kupiainen löytää Linnanmäeltä paljon plussiakin. 22-25 Billy Elliot.indd 23 25.8.2015 9.48. – Hienointa on, että tilassa harjoitellaan ja esitetään vain yhtä produktiota kerrallaan. Linnan mäellä sijaitseva yli tuhatpaikkainen Peacock korvaa nyt Kaupunginteatterin Suurta näyttämöä maan mittavimpien musikaalituotantojen esityspaikkana. Orkesteri on nostettu montusta lavan takaosaan rakennetulle parvelle, joka tulvii mielenkiintoisia tuotannollisia ratkaisuja, esimerkkinä kahdeksalla kuulokeparilla ja langallisella kapulamikillä varustettu laulukoppi, johon näyttelijät kiipeävät laulamaan kuorostemmansa silloin, kun heitä ei tarvita näyttämöllä kohtauksessa. Olemme ripustaneet tänne yli 50 kaiutinta, joista jokainen on voitu sijoittaa pelkästään Billy Elliotin vaatimuksiin. – Minulla on lisäksi puhelinyhteys äänitarkkaamoon sekä mikki, jolla voi puhua soittajille tai näyttämölle. Koska Suuren näyttämön äänija valokalusto on varsin uutta, sekä laadultaan ja määrältään huippuluokkaa, varsinaisia lisähankintoja ei muutto Peacockiin teettänyt. omilla säädöillä Billy Elliotin partituuria selaillessaan Kupiainen toteaa, että vaikka maailmalta tulevien musikaalien lauluja orkesteristemmat ovat hyvin kirjoitettuja, musiikkia ei tarvitse käsitellä kuin pyhäinjäännöstä, vaan pieni freesaus on usein paikallaan. Itselläni on kuvamonitori, josta näen näyttelijät lavalla, Kupiainen luetteloi olennaisimpia varusteitaan. Masterkoskettimiston ja nuottien lisäksi tärkeä apuväline on soundinvaihtopedaali, sillä kaikki kiipparisoundit toteutetaan softasyntikoilla ja -samplereilla. Kupiainen esittelee orkesteriparvella kapellimestarin työpistettä, joka on paljon teknologisempaa sorttia kuin mihin on totuttu. – jotain on näköjään siitä lähtien mennyt oikein, koska löysin itseni pian varakapellimestarina useammasta produktiosta. Kiipparin takaa risto Kupiainen (27) kertoo aloittaneensa piano-opinnot jo seitsemänvuotiaana, joten totista soittoa on nuoresta iästä huolimatta takana jo täydet kaksi vuosikymmentä. Kaikkiruokaisuus ja monipuolisuus loivat hyvän pohjan teatterimuusikon ja -kapellimestarin uralle, ja Kupiainen pääsikin kertaheitolla kovimpien konkarien seuraan Helsingin Kaupunginteatterin orkesterimonttuun vain vähän yli parikymppisenä, kun onnistui nappaamaan itselleen Wicked-musikaalin kahdeksasta kiipparistin pestistä sen viimeisen. Varsinkin Billy Elliotin tapaisessa popvoittoisemmassa tuotannossa harkinnanvaraisia vapauksia voidaan ottaa paremmalla omatunnolla kuin pompööseissä klassikkomusikaaleissa. Äänen infrastruktuuria kaapeloinneista kaiutinasennuksiin urakoi Studiotec ja valopuolta trusseista nostimiin hoiti Audico-Starlike. sitten kun ohjelmistoon tuli itselleni tosi sopiva Phil Collinsin säveltämä Tarzan, pääsin siihen ensimmäistä kertaa varsinaiseksi kapellimestariksi. Yamahan kiippari on Risto Kupiaisella vain master koskettimistona, pianosoundit tulevat Synthologyn Ivory softasta. Teini-iän rokkivaiheen ympärillä tuli plokkailtua jazzpianistien sooloja, ja välillä taas ei kelvannut muu kuin sinfonia. Suurempana ongelmana oli pikemminkin kaluston sen osan varastointi, jota ei juuri tässä tuotannossa tarvita. Vaikka kalusto tulikin omasta talosta, nopeaan tahtiin hoidetussa muutossa tarvittiin ulkopuolista apua. Videokamera välittää kuvani näyttelijöille sekä niille muusikoille, jotka eivät näe johtamistani livenä
Etelä-Pohjanmaalla kasvaneen Koivusalon taustalla on perinteinen polku musiikkiopistoineen, vaikka mies painottaakin että vasta rock ja itseopiskelu tekivät hänestä sen, mitä hän nyt on. Klikki rulettaa Billy Elliotissa ykköskiipparia soittavalla kapellimestarilla on komennossaan kahdeksan muusikkoa: kakkoskiipparisti, kitaristi, basisti, rumpali ja neljä puhaltajaa. Niin ei ole ollut aina. Koivusalon taiteilijakuvan toinen puoli muusikkona ja biisintekijänä on jäänyt hittimusikaaleja suomentavan tunnetun sananikkarin varjoon. Sanaseppo sivutöissä Billy Elliot -musikaalin suomentajan Mikko Koivusalon arki on nykyään sopiva sekoitus muusikkoutta, biisintekemistä ja kääntämistä. Lisäksi nyt on tarvetta useankin sivuinstrumentin hallitsijoille, ja monesti soittimen vaihdon täytyy tapahtua keskellä biisiä hyvin nopeasti. – vasta kun tein päätöksen palata itsekin esiintymään, tajusin kuinka tärkeää soittaminen minulle on! Koivusalo muistelee. soittajasielu kaipasi kipeästi kaverikseen toista soittajaa ja yleisöä. sittemmin Koivusalo on suomentanut Bob Dylania näyttämölle otsikolla vapaa mies, ja Carolan tulkitsemia lauluja esityksessä maailmannainen. 24 www.riffi.fi 4/2015 Kakkoskiipparistin tärkeitä soundi pankkeja ovat Vienna Strings ja Kontakt. Jousisoittajia ei ole yhtään, vaan sormiosoittajat loihtivat desta suunnasta. sävellyksiä teksteineen on esitetty parissakymmenessä näyttämöja tv-produktiossa. Esimerkiksi rumpusetille kirjoittamisen historia on sen verran lyhyt, että hyvä rumpali tekee usein selkeämmän ja paremman ratkaisun oman kokemuksensa pohjalta kuin täsmällisesti nuottia lukemalla. sitten kolahti rokki, ja nuori mikko tuli tietoiseksi sointujen keskeisestä merkityksestä rytmimusiikissa. aivan kuin maisemaan olisi syttynyt iso valokeila! innostus uudesta löydöstä antoi luontevan alkusysäyksen omien biisien tekoon. – Vaikka musikaalit ovatkin pyörineet maailmalla vuosikymmeniä, minusta niihin kaivataan aina jotain omaa sävyä ja tuoreita ajatuksia. Kapellimestarin videokuva välittyy muusikolle pikku monitorin kautta. Nykyään Koivusalo tekee demot ja stemmasovitukset Korgin syntikalla ja Logicilla, josta saa samalla printattua nuotit laulajille. 22-25 Billy Elliot.indd 24 25.8.2015 9.48. viimeksi mainituissa Koivusalo on päässyt toteuttamaan itseään esiintyvänä taiteilijana, sillä hän johtaa esityksissä orkesteria sekä soittaa sormioita. Hittimusikaaleja Catsista Evitaan ja Greasesta maija Poppaseen urakalla suomentanut Koivusalo kertoo alkaneensa voida huonosti, kun tuli lopettaneeksi esiintymisen ja keskittyi vain kirjoittamiseen. Yksi ensimmäisistä oli Fats Wallerin musiikkiin perustuva ain’t misbehavin’ – En katso muihin. Luvassa on parituntinen monty Python -viritteinen pikakelaus seudun historiaan hamasta alusta lähtien. uusin käsikirjoitusja sävellystyö saa ensi-iltansa tämän lehden ilmestymisviikolla seinäjoen kaupunginteatterissa otsikolla Hyväs tällis. musiikkiopistossa sai kiitosta, jos pystyi toistamaan täplät paperilta painelemalla pianon koskettimia oikeassa järjestyksessä: nuotteja oli peräkkäin ja päällekkäin, mutta niiden yhteys toisiinsa jäi hämäräksi. rytmimusiikin mestareiden tuotannon kääntäminen musiikkiteatterinäyttämölle on myös Koivusalolle mieluisaa puuhaa. – muistan vieläkin oivalluksen, kun musiikki avautui uuMusikaalituotanto ei ole Kupiaiselle liukuhihnatyötä, vaan kapellimestarina hän haluaa kuunnella näyttelijöiden ja soittajien ideoita. Näin on myös uusimmassa lauluillassa olen saari, joka esittelee Paul Simonin klassikkoja tuoreina suomennoksina. Musikaalien kultakauden täysimittaisista orkestereista on pitkälti luovuttu kaikkialla – jopa Broadwaylla. – Esiintymiset hoidan tänä päivänä rolandin rD-800 -keikkapianolla – myin lopulta rakkaan Fender rhodesini, kun kyllästyin sen roudaamiseen. Kutistuneet kokoonpanot ovat osaltaan nostaneet muusikoiden vaatimustasoa. suomalaisen musiikkiteatterin huippuihin lukeutuva mikko Koivusalo tietää, että kovalla kysynnällä voi olla varjopuolensa. Merkityksiä tapetilla Koivusalo kirjoitti ja levytti humoristista rockia takavuosina bändissä nimeltä Hotellin Lakanat, mutta valtaosan omasta musiikistaan hän on tehnyt teatterin tarpeisiin
monine mutkineen käännöksen valmistuminen ottaa ymmärrettävästi aikansa, mutta aina on deadlineen mennessä valmista tullut. Klassikot muuttuvat ajan kuluessa äänitapetiksi, niistä tulee osa elämämme soundtrackia. Toisaalta välillä hän suoltaa silkasta lauluntekemisen ilosta, jättää riimitkin pois ja katsoo mitä siitä tulee. Myös muusikot soittavat kulisseissa studioolosuhteissa, omissa kopeissaan ja henkilö kohtaisessa luurikuuntelussa. Esimerkkinä Kupiainen mainitsee millintarkat temponvaihdokset kesken biisin. Ja perään löytyy toinen vielä tärkeämpi klikin etu. Kupiainen ei ole raidoista eikä klikkiin sitoutumisesta yhtään harmissaan. – jos vaivaudutaan tekemään suomeksi sounds of silence, mrs robinson tai america, haluan esitellä yleisölle niiden hienouden. – Klikin käyttö olisi usein perusteltua muutenkin – tyypillisesti tanssillisissa show-numeroissa. – Teatterissa olennaista on kuka laulaa ja kenelle, millaisessa tilanteessa ja tunnetilassa, ja mitä asiaa hänellä on. – Kapulla ja muusikoilla vapautuu valtavasti havaintokapasiteettia musiikin muihin ulottuvuuksiin, kun ei tarvitse niin keskittyä siihen että saamme biisin rytmisesti kasaan! u Mikko Koivusalo tunnetaan hittimusikaalien suomentajana, mutta mies on myös lauluntekijä ja muusikko. Tähän asti taustaraitojen käyttö on ollut Kaupunginteatterin tuotannoissa poikkeuksellista. Ne saattavat kuulostaa samalta, mutta eivät ihan olekaan: moni hyvä biisi ei toimi teatterissa ja biisi, joka loistaa näyttämöllä ei olekaan esityksestä irrallaan mistään kotoisin. muuten olisi turha kajota läpikotaisin tuttuihin melodioihin. Ei voi tehdä valmiiksi vain yhtä biisiä, kyllä ne pitää tehdä valmiiksi muutkin! – simon on taitavimpia elossa olevista lauluntekijöistä, joskin surullisen kuuluisa siitä, että hioo hiomasta päästyään ja on siksi tekijänä järjettömän hidas. suomentaja käy kovimmat paininsa sellaisten kappaleiden kanssa, jotka on alkukielellä ladattu piripintaan asiaa. Esituotetut raidat tuovat teatterimonttuun mukanaan vaatimuksen klikin käytöstä, ja se tuntuu jakavan mielipiteitä. simon-lauluillassa painoarvo on artistin hiotummilla biiseillä, joiden alkukielisen tekstin merkityksien, sävyjen ja kielikuvien avaaminen on Koivusalolle kunnia-asia. hin asioihin biisin täytyy vastata kestonsa aikana, muuten se ei toimi. että musikaalien kääntäjälle ei aina ole tarjolla lähdeteoksiksi enempää kuin plari ja partituuri. Orkesteri on Lontoon originaaliversion tapaan aika kompakti, joten sointikuvaa tuetaan osassa kappaleista esituotetuilla kovalevyraidoilla, joilla soi esimerkiksi brassia, jousisektiota tai lyömäsoittimia. jos pakettiin sisältyy soiva tallenne suomentaja saa lisää osviittaa siitä, miten biisit on käytännössä toteutettu. Englannin kieli kun vilisee yksitavuisia ja sellaisina ääntyviä sanoja, koko sisällön kääntäminen suomeksi samaan mittaan ei onnistu. – Billy Elliotissakin on biisejä, joissa englantilainen näyttelijä ei laulakaan nuottikuvaa vaan tulkitsee sitä puhelauluna, esimerkiksi koomisella otteella. Katsojalle ei saa jäädä epäselväksi, että minkähän takia tuo tuli tuohon laulelemaan! Koivusalo kertoo päätyöstään. ilman käännöstyötä ei tulisi selvitettyä koskaan itselleenkään mistä kappaleissa kerrotaan. Näiviulu stemmat esimerkiksi Vienna Strings -samplekirjastosta. silloin pääasiaksi nousee se, miltä teksti soundaa. Näissä kohdissa suomentajakin voi antaa itselleen luvan sujauttaa makoisan riimin paikkaan, johon se ei tiukasti nuottikuvaa seuraamalla olisi sopinut. Pelin säännöt Koivusalolle näyttämömusiikki pelaa eri säännöillä kuin artistien ja bändien biisit. 22-25 Billy Elliot.indd 25 25.8.2015 9.48. musikaali on aina kokonaisuus, jos jokin ilmaisu muuttuu se vaikuttaa kaikkeen. – usein teatteritalot pyytelevät jo jotain matskua ennakkoon, mutta mieluummin luovutan kaiken könttänä ja täysin valmiina. www.riffi.fi 4/2015 25 Musikaalin kuorolle on rakennettu laulu koppi, jossa näyttämöllä käytettävät mini konkat vaihtuvat hetkeksi Neumannin ja Shuren kapuloihin. Joku saattaa ajatella, että klikki lukitsee ilmaisun tiettyihin ratkaisuihin ja vähentää kapellimestarin mahdollisuuksia, mutta minusta klikkiin on päin vastoin mukava soittaa, koska se mahdollistaa niin paljon
Kunnianhimo ja pyrkimys tehdä asiat omalTeksTi ja kuvaT: Tommi saarela Paul ja Tom Telman – äänimaalari ja valon soittaja! Toukokuussa juhlakiertueellaan maassamme vieraillut Nits on ollut kulttisuosikki suomessakin jo vuosikymmeniä. – Niihin aikoihin bändi pystyi erottautumaan jo sen perusteella minkälaista kamaa se toi lauteille. lavalla näkyvän soittajakolmikon lisäksi yhtyeeseen kuuluvat erottamattomasti veljekset Paul ja Tom Telman. Kitaristi Henk Hofstede ja rumpali Rob Kloet ovat musisoineet Nitsissä tauotta 40 vuotta. Kumpikaan ei ole mikään moottoriturpa, mutta Tom puheliaampana nappaa Riffin ristikuulustelussa pääroolin isoveljeltään Paulilta, joka jää antamaan sivustatukea. veljesparin soittopelit ovat tosin erikoisempaa laatua – ääni ja valo. Ki lo met rien karttuessa veljeksille on muodostunut omaperäinen näkemys rock-konsertin valoja äänituotannosta. 26 www.riffi.fi 4/2015 Hollantilaisen Nitsin tekniset luottomiehet Paul ja Tom Telman kreditoidaan kaikkialla bändin jäseniksi. Laitteisto oli kilpailuvaltti – suosio kasvoi jos bändi näytti ja kuulosti paremmalta kuin muut. Niin Paul Telmanin äänituotanto kuin Tom Telmanin visuaalinen suunnittelu poikkeavat ajoittain hämmentävän paljon rokkistandardista. kuva: Tom TelmaN 26-30 Nits.indd 26 26.8.2015 9.30. Robert Jan Stipsin palattua riviin Nits on pelkistynyt trioksi, jossa jokaisella on kantava rooli. Tom maalailee kuvaa Nitsin alkuvuosien keikkailusta hollantilaisissa pikkuklubeissa, joissa ei ollut mitään valoja äänikalustoa talon puolesta, vaan kaikki piti tuoda mukana
– Musiikkimme lisäksi budjettimmekin eroaa suuren luokan musabisneksestä, Tom lisää tarkoittaen, että koska rahaa ei ole tuhlattavaksi on panostettava luovuuteen. Jos on pidempään hiljaista, olen oppinut vetämään johtopäätökseni, että Paul (vas.) ja Tom Telman ovat viettäneet ikänsä yhden bändin luottomiehinä. Uusissa puitteissa Tom pääsi perehtymään tuolloin vielä suhteellisen uuteen ja ihmeelliseen dmxohjaukseen, joilla sai kätevästi otteen teatterien edistyneistä valojärjestelmistä. Yksityiskohtaisia keskusteluja ratkaisuista ei juuri käydä, koska soittajat ja teknikot ovat ajan myötä oppineet ymmärtämään toisiaan pienistäkin vihjeistä. 26-30 Nits.indd 27 26.8.2015 9.30. Kollektiivisuus näyttää olevan valttia toisinkin päin, sillä valaisuratkaisuistaan puhuessaan Tom käyttää lähes aina sanamuotoa ”me”. Uusien työkalujen säestyksellä bändin tyyli alkoi kautta linjan muuttua teatraalisemmaksi: saatiin käyttöön korkealuokkaiset etuvalot sekä gobot, ja voitiin alkaa valaista poikkeuksellisemmista kulmista kuten sivujen ja näyttämöaukon silloilta. Eräälle kiertueelle Tom kasasi 70 Ikean halpislamppua ryppäiksi ympäri näyttämöä, toisella rundilla kaikki lamput olivat kaduilta ja jätelavoilta poimittua sekalaista tavaraa. – 2000-luvun puolella alkoi sitten käydä selväksi, ettei meillä ole varaa kulkea kehityksen kärjessä ja hankkia kallista liikkuvaa valokalustoa jota ”kaikki” tuntuivat käyttävän, joten päätimme lähteä vastavirtaan ja keskittyä poikkeaviin valonlähteisiin, joita ei yleensä osata yhdistää näyttämövalaisuun. mopo keulii Vaikka Nitsin kiertueiden visuaaliset ratkaisut liittyvätkin myös esitettävään musiikkiin, Tomin pyrkimyksenä on luoda valoista, kuvasta ja lavasteista myös ihan oma maailmansa. Edellisessä show’ssa Tom raahasi lavalle vanhojen teatterispottien kokoelmansa, josta on syystäkin ylpeä, ja nyt käynnissä olevalla juhlakiertueella lämmitellään hehkulamppujen sävyissä. – Jos bändi tykkää, saan kuulla siitä aika nopeasti. Vuosikymmenen lopulla mukaan hiipi elävä kuva, jota alettiin heti käyttää poikkeavasti, esimerkiksi projisoimalla erikoisen muotoisille tai useille valkokankaille. www.riffi.fi 4/2015 27 la tavalla kumpuavat kuulemma bändin asenteesta sekä valtavirrasta poikkeavasta musiikista. kipinää teatterista Nitsin lavapreesensille olennainen askel astuttiin 1990-luvun alussa, jolloin suosionsa harjalle noussut yhtye siirtyi keikkailemaan ”teatteriluokkaan”. Teatterimaailman keinovalikoimista omaksuttiin myös valaistut taustakankaat, harsot ja lopulta lavaste-elementit. Tom puhuu ”musiikistamme”, mikä vahvistaa käsitystä siitä, että teknikkoveljekset tuntevat tosiaankin olevansa osa bändiä
Vasta kiertueen ensimmäisten keikkojen jälkeen alkaa selvitä kuinka videot loksahtelevat paikoilleen ja mikä valaistus mitäkin videota parhaiten komppaa. levytyksissä käytän usein akG:n legendaarista C414:ää sekä røden Classic ii -putkimikkiä, mutta moneen paikkaan sovittelen kyllä samoja mikkejä joita käytämme keikallakin. – kaikenlaisissa paikoissa tulee soitettua. – Behringerin setti pelittää tiskin, kahden pienen lavarasian ja cat5-kaapelin voimin, jolloin se mahtuu nightliner-tyyppisen keikkabussin kyytiin, jossa tavaratilat ovat rajalliset. 28 www.riffi.fi 4/2015 ehkei tämä ollutkaan hyvä idea tähän show’hun, Tom naurahtaa. atlantin toiselle puolella tehtäviä keikkoja varten Tom väsäsi siitä pahvisen version, jotta häkkyrä voitiin pakata mukaan lentokoneeseen! Laitesukellusta sukelletaan keikkakalustossa hetkeksi laitetasolle. Ja aina välillä kuulen narinaa, että ”miksei sitä 15 × 10 metrin kokoista projisointiskriiniä muka saa tehtyä?” Paul lisää sivusta, että myös äänipuolella Nits-veijarien kupliva idearikkaus johtaa toisinaan siihen, että homma tahtoo lähteä lapasesta. Ilman visuaalejakin siis pärjätään, mutta ilman audioteknologiaa tietenkään ei. Hofsteden ideat ovat lumoavia, mutta eivät aina toteuttamiskelpoisia. ja seisovalle yleisölle soitetaan selvästi lujempaa, eikä pidetä breikkiä välissä, miksaaja Paul Telman luettelee. – Se pakottaa kaikki yhteistyöhön ja nostaa halua kompromissien tekemiseen. – käytin niitä aiemmin tosi paljon, esimerkiksi Henkin lauluun C535-konkkaa, jonka vaihdoin nyt shuren vastaavaan kms9:ään, millä päästiin eroon Henkin vahvistettua laulusoundia vaivanneesta säröstä. monitoreille on yleensä toinen X32, ja mikä parasta pöytien kaikkia toimintoja pystyy ohjaamaan macbookilla ja iPadilla. Monitori mies Rob de Weerd kaukoohjaa lava päästä iPadilla sali pöydän neljää auxsummaa, joista syötetään esiintyjä kohtaiset kuuntelut takaisin lavalle. ulkomaille lähdettäessä yritetään aina ensin, jos kaikki tarpeellinen saataisiin mahtumaan pakettiautoon, koska sillä saa ajaa nopeammin eikä tarvitse seisoa tullien rekkaMerentakaisilla keikoilla monitorointi hoituu äärimmäisen kevyesti. Nits kuljettaa mukanaan kaiken muun äänikaluston eli backlinen lisäksi tiskit, monitorit, mikit, di-boksit ja kaapelit. Kuvan ja näyttämövalaistuksen tehojen tasapaino löytyy kuulemma edelleenkin vasta yrityksen ja erehdyksen kautta. – Yamahan setti oli niin paljon isompi ja painavampi, käytin etuasteräkkiä lavalla mikkisplitterien edessä, joten minulla oli kaksi tosi painavaa räkkiä, mikseri ja neljännessä casessa sata metriä 56-kanavaista moninapakaapelia. – Saatamme esiintyä niin pienessä paikassa, että koko setin pystyttäminen ei enää toimi. – Kerran Henk kysyi, miksen voisi lavastaa näyttämölle ihmisen kokoon skaalattua lelujunarataa, junineen ja asemineen. Paul kertoo, että kaikki äänentoistoon liittyvä suunnitellaan ensin paperilla, ja sitten viilataan suunnitelmaa jokunen päivä ennen kiertueen ensi-iltaa, jotta kaikPaku pursuilee suomessa Nits on totuttu näkemään akustiikaltaan korkealuokkaisissa konserttija teatterisaleissa. Tom kuvailee kitaristi-laulaja Henk Hofstedea ryhmän visuaalisesti valveutuneimmaksi soittajaksi, mieshän suunnittelee levykansia ja kuvaa videoitakin. aika monen mikrofonin kyljessä näyttäisi lukevan akG. – Jouduin kerran vaihtamaan 24-kanavaisen tiskin lennosta 40-kanavaiseen jo kiertueharjoitusten ensimmäisenä päivänä, kun eri lavapositioita alkoi pukata siihen tahtiin, että mikkikanavat yksinkertaisesti loppuivat käsiin. Tehojen tasapaino Parhaimmillaan Nitsin konsertit kuulostavat ja näyttävät kokonaistaideteoksilta. Koska teen itse molemmat, valitsen biisikohtaisesti kumpi puoli liidaa, ja samalla omat ”darlingit” on tapettava. saksassa ja ranskassa esiinnymme pääasiassa klubeissa, joissa täytyy pudottaa osa visuaaleista pois. jonoissa. Paul rekisteröi toimittajan kulmakarvojen uuden asennon ja kiirehtii selittämään. Bändin keikkapaikoissa on kuitenkin paljon maakohtaisia eroja, ja erot heijastuvat myös tekniseen tuotantoon. – keikkapöydät ovat olleet Yamaha Dm2000:n tapaisia kompakteja digitaalitiskejä, mutta tälle kiertueelle vaihdoin Behringerin X32:een. Suositummilla bändeillähän on erikseen valosuunnittelija ja videosuunnittelija, jotka tappelevat keskenään tehdäkseen omasta osuudestaan maailman parhaan. esimerkiksi Hollannissa ja suomessa Nits soittaa teattereissa, joissa talon äänisetti on Paulin mukaan niin laadukas, että sitä käytetään poikkeuksetta. Tom Telmanin mukaan palaset loksahtavat paremmin yhteen muun muassa siksi, että tekijäporukka on tarkoituksellisesti pidetty niin pienenä. Paul harmitteleekin, että järeimmät lavarakennelmat on tästä syystä yleensä pakko jättää kotimaan keikoille. 26-30 Nits.indd 28 26.8.2015 9.30. ja soundi X32:ssa ihan okei, siinä on midaksen etuasteetkin. Vaikka Tom sanookin pyrkivänsä siihen, että lavalle kasataan aina yksi täydellinen paketti valoista taustakankaisiin ja lavasteisiin, aina se ei ole järkevää tai mahdollista. Onneksi bändi voi vetää hienon keikan myös ilman mitään kilkkeitä. – edelliselle juhlakiertueelle konstruoimme komean projisointiseinän raskaista puupaneeleista
Nits käyttää sitä äänitysstudiona, treenikämppänä, varastona – ja juhlapaikkana. luonnollisesti kiertueita edeltävät harjoituksetkin hoituvat Werfin suojissa. Harvoja poikkeuksia edustaa viimeisimmän studioalbumimme malpensan julkaisukiertueella käytetty Casion lelusyntikan luuppi. Henk Hofstede soittaa pääasiassa elektroakustista Martinia ja Yamahaa. vaikka bändi on nykyään vain kolmimiehinen, kaikki soitetaan livenä eikä taustaraitoja käytetä. Hän on ollut mukana kaikilla, ensin apukätenä ja myöhemmin kokoki pelittää varmasti käytännössä. – alkaessamme tehdä uutta albumia kokoonnumme ensin muutamaksi päiväksi Werfiin. Lankkupuolella merkki muuttuu Fenderiksi niin kepin kuin styrkkarinkin osalta. Henk, Rob Kloet ja Robert Jan Stips improvisoivat, ja kuullessani jotain kiinnostavaa painan äänitysnappia. koska meillä on niin pitkä yhteinen historia, kaikki sujuu mutkattomasti. eloa kuvasta Videot – tai oikeastaan lyhytelokuvat – alkoivat tulla Nitsin esiintymislavalle isommin Alankomaat-albumin kiertueella 1990-luvun lopulla. myöhemmin käymme taltioidut pätkät yhdessä läpi ja päätämme mitä niistä alamme työstää edelleen. Paul laskeskelee Nitsin tehneen parisenkymmentä studiolevyä ja reilut puoli tusinaa livealbumia tai -dvd:tä. Telmanin teknikko veljekset ovat yhtä lailla Nitsin jäseniä kuin sen tunnettu keulakuva Henk Hofstede (kesk.). Hofstede esitti tuolloin ideansa kahdesta skriinistä, joilla näytettäisiin jollain lailla toisiinsa linkittyviä leffoja, esimerkiksi samaa tilannetta vastakkaisista kuvakulmista. – Kyllä, tällä kiertueella valotiski lähettää dmx-komentoa lavalle videotyöasemaan, joka triggaa Resolume-softan lähettämän videosignaalin splitteriin, joka jakaa signaalin kolmelle lähiprojektorille. naisvaltaisesti niiden äänittäjänä ja miksaajana. Hehkulangan lumoissa Nitsin Suomeenkin ulottuneen kiertueen heitinkattauksessa käytetään vintage-teatterivalaisimien lisäksi hehkulampuilla toteutettuja juhlavaloketjuja, joilla luonnollisesti viitataan tasavuosia juhlivaan bändiin. levybiisien muokkaaminen keikkaversioiksi onkin oma prosessinsa. samalla muutamme keikkasettiin valittuja vanhoja hittejä sellaisiksi, että ne sopivat yhteen uusien kanssa. – En tiedä onko Chamsysin valotiski suosikkityökaluni, mutta jos ei ole muuta niin se on näppärä ja edullinen. ei semmoista kotioloissa touhuta, tai joutuu vakaviin selkkauk siin perheen kanssa, valomies Tom Telman nauraa. ”Henk, Rob Kloet ja Robert Jan Stips improvisoivat, ja kuullessani jotain kiinnostavaa painan äänitysnappia.” 26-30 Nits.indd 29 26.8.2015 9.30. Levyltä lavalle Nits-yhtye rikkoo monia rock-maailman kirjoittamattomia sääntöjä, kuten sitä että sama henkilö ei voisi olla vastuussa sekä levyettä lavasoundista. Lähiprojat ovat käteviä, koska ne voi asettaa lattialle kankaiden eteen tai taakse, eikä niiden riggaamiseen mene aikaa. Nitsin levyt eivät välttämättä ole kovin ”luomua”, vaan aika pitkälle tuotettuja: Hofstede laulaa kuoroja itsensä kanssa, on puhallinorkesteria ja isoja tilaefektejä, jotka ovat kuin soittimia itsessään. – Bändi koostuu nykyään vain kolmesta jäsenestä, jotka ovat aika sidottuja paikoilleen, ja kun muusikot eivät muutenkaan ole mitään parkettien partaveitsiä, videot tuovat eloa ja liikettä näyttämölle, Tom perustelee korkean profiilin visuaalisia linjanvetoja. www.riffi.fi 4/2015 29 musiikkitehdas Werf amsterdamin läntisen kehätien varrella sijaitseva Werf oli aikoinaan koulun liikuntahalli. Miten videota sitten ohjataan esitystilanteessa, valotiskilläkö. – ennen kiertuetta vietämme muutaman päivän Werfissä sovittamassa uuden levyn kappaleita lavalle. – minulle Werfissä upeinta ovat varastoja työtilat, joten olen voinut keräillä erikoislamppuja, joita korjailen ja modaan. miksaaja Paul Telman muistuttaa, että Werfin ydin on äänitysstudio, jossa liki kaikki Nitsin albumit on taltioitu. onko siitä sitten jotain etua, että sama mies istuu studiossa lasin takana ja keikalla foh-pilttuussa. koulu paloi, mutta halli jäi. – aikoinaan yritimme ottaa mukaan sekvensseriä, mutta se ei toiminut meille. Bändin fanien mielissä Werf on saavuttanut myyttiset mittasuhteet, mutta Telmanien mukaan paikka on arkena aika valju – eikä aina kovin siistikään. – ainakin keikkamiksaaja tietää jokaisesta biisistä kuinka se on studiossa äänitetty ja miltä sen tulisi kuulostaa lavalla, Paul kuittaa. Työskentelen mielelläni myös MA Lightingin GrandMA2:lla ja Avolitesin Pearl Tigerilla. – Esimerkiksi esiintyjän positio voikin olla niin hankala, ettei vät soittajat näe toisiaan; tai jotkut mikkivalinnat osoittautuvat vääriksi, Paul mainitsee
Sävel on vapaa! soveltuu itseopiskelijolle ja musiikkikoulujen tai -opistojen opetusmateriaaliksi. – Olen molempia, koska voin tehdä Nitsin soundilla mitä haluan, toisaalta esiintyjäähän annetulla vapaudellaan haluaa tukea. Henk ei onneksi myöskään ole rokkibändin tyypillinen keulahahmo, joka vaatisi saada paistatella valokiilassa koko ajan! u ”Hehkulamppu on lämmin sävyinen, himmennettävyydeltään ylivoimainen ja taittuu pienillä prosenteilla kauniisti ambraan.” lue myös aiheeseen liittyvä nettispesiaali osoitteesta www.riffi.fi. Hän kuvailee Nitsiä joukoksi onnenpekkoja, koska he voivat yhä matkustaa esiintymässä ympäri Eurooppaa nykypäivänäkin, vaikka alalla menee taloudellisesti heikoimmin kuin koskaan. Mitä Tom mahtaisikaan loihtia lavalle, jos budjetit tai esiintymispaikkojen koot eivät asettaisi rajoja. Telmanit taitavat pitää itseään enemmän itsenäisinä artisteina kuin duunareina, joiden hommana on tukea esiintyjää. – Nits suo enemmän vapauksia, musiikki vaatii jo itsessään kokeellisempaa lähestymistapaa. Hälvennä moiset ajatukset ja tartu härkää sarvista! vaiheessa muistin tueksi luotiin nuottikirjoitus. – Jos suhteet ryhmässä ovat vakaalla pohjalla ja tulet kaikkien kanssa toimeen, työtäsi kunnioitetaan ja taiteellista vapautta annetaan riittävästi: olet onnekas! Toisaalta pitkän yhteistyön varjopuolena on, että joutuu ponnistelemaan enemmän pys tyäk seen uudistumaan taiteellisesti. Sävel on vapaa! kannustaa kokeilemaan rohkeasti, ottamaan kantaa omalla äänellä, rajoja rikkoen ja iloisesti musisoiden! Alussa oli improvisointi… Ihminen soitti jo kauan ennenkuin oppi kirjoittamaan. Tuntuuko siltä, että kuulijoiden odotus musertaa ideat ennenkuin saat ne soimaan. – Näen mielessäni tosi ison lavan täynnä vanhaa, kookasta valorompetta, mikä muuttaisi koko näyttämön kuin jättimäiseksi ”Tinguelyn koneeksi”, Tom maalailee viitaten sveitsiläiseen kuvanveistäjä Jean Tinguelyyn, joka tunnetaan metalliromusta ja sähkömoottoreista rakennetuista karnevalistisista härveleistään. Tutuiksi käyvät sointujen rakenteiden hyödyntäminen, eri tilanteissa käyttökelpoiset asteikot, sekä improvisoinnin pohjaksi soveltuvat rytmiset elementit Kirjassa on 16 erityylistä sävellystä C-vireisille instrumenteille – aloittaa voit itselle jo ennalta tutusta genrestä! Kappaleet on tallennettu oppikirjan liitteenä tulevalle cd-levylle ja äänitteellä soittavien huippumuusikoiden kompatessa oma harjoittelu sujuu turvallisesti kunkin tyylin mukaisessa tunnelmassa. Show’n visuaalisesti tärkein elementti on hehkulampun käyttäminen valonlähteenä. – Se on lämminsävyinen, himmennettävyydeltään ylivoimainen ja taittuu pienillä prosenteilla kauniisti ambraan. Tom Telman näkee pitkän kaaren etuna ainakin sen, ettei teknikon tarvitse valloittaa reviiriään työyhteisössä joka kerta uudestaan. Riffi-kauppa Kokeneiden pedagogien, Annika Gummerus-Putkisen ja Katri Rehnströmin laatima Sävel on vapaa! johdattaa lempein mutta varmoin ottein improvisoinnin maailmaan. Sama koskee myös bändin musiikintekijöitä. Miten on, jäädytkö täysin, jos sinua pyydetään soittamaan jotain omasta päästäsi. Yhä tarkempana pitää tietysti Nits-yhteisössäkin olla kulujen ja kaiken kanssa. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Hehkulampun ja kaasupurkaustai ledilampun ero on sama kuin vanhan flyygelin ja uuden syntikan: molemmat ovat hyviä omassa lajissaan, Tom vertaa. Se antaa monipuolisen ja jämäkän pohjan, jolta on helppo lähteä muovaamaan omaa tapaa sävelkielen muotoiluun. Vahvaan luottamukseen perustuvassa työsuhteessa ei tarvitse perustella artistille jokaista askeltaan. Tai ainakin moni edelleen kuvittelee kadottaneensa tuon kyvyn… 26-30 Nits.indd 30 26.8.2015 9.30. Sitten tapahtui jotain ikävää, rengistä tulikin isäntä ja moni soittaja kadotti yhteyden luontaiseen kykyynsä tuottaa säveliä ilman nuotteja. Lisäksi Savoy-teatterin lavalle on pystytetty Par-kutospuomeja, muutamia perustason liikkuvia sekä pieniä ledispotteja taustakankaan valaisuun. Irrallisista sävelmistä kasvoi kokonaisia teoksia, ja jossain 38,50 e + postija pakkauskulut Älä jäädy, vaikka nuottien viitoittama polku joskus katkeaisikin. Kirja edellyttää soittimen perushallintaa. vapautta ja varjopuolia On poikkeuksellista, että äänija valosuunnittelijat viettävät koko työikänsä symbioosissa saman artistin kanssa. Myös Tom kokee taiteilijaminänsä korostuvan Nitsissä. Nitsissä minulla on paljon enemmän sananvaltaa, kun taas muiden artistien kanssa pyrin vain toteuttamaan artistin toiveet, Paul summaa. Sävelmät syntyivät luultavasti soittajan omasta päästä, osin varmaan korvakuulolta matkimalla – milloin lintua, milloin taas naapuriluolan etevää kansanmuusikkoa jäljitellen
Biisin nimi on siis muistorikas: Kyseessä on hyvin vanha katu Lafayettessa, ja sen varrelta löysin kerran loukkaantuneen koiran, joka on nyt asunut kotonani 10 vuotta, Sonny kertoo. Uusi levy ”Bound By The Blues” (Mascot/Provogue) on eräänlainen paluu juurille. Riffi sai tilaisuuden juttutuokioon. Toki yleensä jokaisella Sonny Landrethin levyllä kuulee blues-sävyjä, mutta pitkään aikaan ei ehkä näin selkeästi. www.riffi.fi 4/2015 31 ”Sonny tässä, puhu minulle”, kuuluu ääni vastaajasta. – Pitkäaikaisella äänittäjä-tuottajallani Tony Daiglella on studio kotitalossaan, ja Simcoe Street kulkee sen ohi. Ei haittaa lainkaan, sillä se mitä seuraa on puolituntinen punnittuja ja pohdiskelevia vastauksia laatimiini kysymyksiin. Levyn päättävä instrumentaali Simcoe Street onkin Sonnylle monimerkityksellinen. Edellinen, ”Endless Journey” sisälsi instrumentaalisävellyksiä jousikokoonpanon kera, joten eritoten siihen nähden ero on radikaali. Landreth siis asuu edelleen niillä seuduilla missä varttui, ja – kuten usein aikaisemminkin – uusi levy äänitettiin lähellä kotia Lousianan Lafayettessa. – Tuo on ihan totta. 31-33 Sonny Landreth.indd 31 25.8.2015 10.59. Orkesterin kanssa soittaminen edellisellä levyllä tuntui hyvältä ajatukselta sen sijaan, että olisin levyttänyt kappaleet bändillä jonka kanssa keikkailen jatkuvasti, kertoo Sonny kotoaan Lousianasta. Pienen hämmennyksen vallassa oleva haastattelija ei voi kuin jättää viestin. Vaihdan mielelläni välillä musiikkini suuntaa, sillä otteeni pysyy tuoreena kun teen välillä jotain tyystin erilaista. Jonkin ajan päästä Sonny Landreth soittaakin takaisin ja pyytää anteeksi sekaannustaan haastatteluaikataulussa. TekSTi: Timo ÖSTman Sonny Landreth Sonny Landreth –?”slydecon”?keksijä Slide-soiton innovaattorin uusi levy ilmestyi kesäkuussa, ja pitkästä aikaa luvassa on keikkoja myös euroopassa
Blues on yleismaailmallinen kieli, ihmisten kokemukset vastoinkäymisissä ikään kuin tuovat meidät yhteen. Kuinka varsinaisesti valikoit levyn kappaleet. Yhdessä huomasin lauseen ”Bound by the blues”, mikä kuulosti heti laulun nimeltä. Billy on nahsvilleläinen laulunkirjoittaja, ja lueskelin jotain hänen lähettämiään sanoituksia. Seurasi oivallus painaa molliterssi slide-putken takaa ja uusi maailma avautui. 32 www.riffi.fi 4/2015 kuinka konsepti syntyi ”Bound By The Blues” sisältää muutaman varsin tunnetun ja ehkä joidenkin mielestä jopa ”puhkisoitetun” blues-standardin, kuten Dust My Broom, Key To The Highway tai It Hurts Me Too. Tämä on hyvä esimerkki siitä kuinka vain muutama sana voi loihtia esiin mielikuvia: Mitä se tarkoittaa, että joku on tuon tunteen kahleissa. – Esimerkiksi Key To The Highway on säilynyt ohjelmistossani vuosia, ja se kuulostaa nyt erilaiselta kuin aloittaessani. – Omien esikuvieni tekemissä lauluissa on jotain mikä vetoaa kaikenlaisiin ihmisiin. Nimikappale syntyi yhteistyönä, ainakin tavallaan. Tuollaiset kappaleet tiivistävät sen miten tekniikkani on vuosien varrella muuttunut ja kuinka olen muusikkona kehittynyt. Sen jälkeen päästään sitten siihen hauskaan osuuteen, että mitä kitaroita käytetään, mitä viritystä ja niin edelleen. Sonny korostaa, miten tärkeää hänelle on kokea koko prosessi ideasta äänitteeksi. – Ajattelen aina konseptia, jolla saisin levyyn hieman syvempää ulottuvuutta. kompressori tuo huiluäänet kuuluviin Sonny Landrethin soittotekniikka on hyvin dokumentoitu vuosien varrella, myös opetusvideoiden muodossa. – Pidän kuvakielestä ja runoudesta, ne vievät mielestäni kappaleen aina kuin toiselle tasolle. Ennen kaikkea se antoi uskoa siihen, että yksi asia voi johtaa toiseen. Duurivirityksen soveltaminen mollibluesiin tuntui turhauttavalta. Ne myös inspiroivat sävellystä. Tätä kaikkea on kutsuttu myös nimellä ”slydeco”, onhan yksi Sonnyn tekniikkaa parhaiten havainnollistavia kappaleita nimeltään Zydeco Shuffle. Soittotyylinsä perusidean Sonny tuli keksineeksi jo 1970-luvulla soittaessaan bluesbändissä. Toisaalta päätimme, että mitään Dust My Broomia ei kyllä soiteta, se on niin loppuun kaluttu! Mutta myöhemmin aloin pohtia, että mitäs jos soittaisinkin tuota biisiä. Tämä oli laulun lähtöpiste, ja tarjosi yleisellä tasolla toimivan mielikuvan. Oikea käsi toimii peu kaloplektran ja pikkaussormien yhteispelillä. Oli mielenkiintoista huomata kuinka joku kappale innostaa kehittämään soittotekniikkaa, Sonny kuvailee. Sen jälkeen aloin löytää kaikkia näitä ”Blues on yleismaailmallinen kieli, ihmisten kokemukset vastoin käymisissä ikään kuin tuovat meidät yhteen.” 31-33 Sonny Landreth.indd 32 25.8.2015 10.59. – Olen kirjoittanut sen Billy Hendersonilta saadun virikkeen pohjalta. Siinä slide-soittoa rikastuttavat putken takaa sormitetut otelautasävelet sekä monenlaiset tavat soittaa huiluääniä. – Se oli iso askel. Jokin aika sitten valmistauduin yhteiskeikkaan Roy Rogersin kanssa, ja pohdimme puhelimessa soittavamme jotain Robert Johnsonin ja Elmore Jamesin lauluja. On mukavaa tehdä alkuperäisistä ideoista yhtenäinen konsepti, joka on albumi. Se tuntui perustavanlaatuiselta idealta, jonka halusin tässä laulussa saavuttaa. Ja jos äänittäisin sen studiossa, niin millä tavalla lähestyisin sitä soitannollisesti. Siitä oli hyvä jatkaa eteenpäin muiden laulujen kanssa. Nämä klassikot inspiroivat myös osaavaa laulunkirjoittajaa säveltämään puolet levyn materiaalista itse, mikä vei kokonaisuuden vielä paljon henkilökohtaisemmalle tasolle
Korkealla olevat kielet toki helpottavat sliden käyttöä, mutta ne pitää säätää siten, että sormitettaessakin pystyy soittamaan vireisesti. Putken ja kielten tasapaino on tärkeintä Puhutaan hieman itse slide-putkista. – Kompressori sopii joihinkin juttuihin, mutta toisiin taas ei niin hyvin. www.riffi.fi 4/2015 33 soundeja ja tekniikoita – ne vain tupsahtivat eteeni. Heidän tapansa käsitellä erilaisia rytmejä oli hyvä peruskoulu, joka antoi minulle paremman tajun synkopoinnista – kuinka ennakoida takapotkua, ja kuinka erityisesti sliden kanssa tehdä iskun jälkiosasta vähän ”tanakampi.” Cliftonilla oli myös laajempi ohjelmisto kuin yhdelläkään soittokumppaneistani. Prototyyppi käytössä Viime vuosina Sonny on nähty usein soittavan Fender Strotacasterilla, jossa on Telecasterin talla ja tallamikrofoni. – Putken täytyy olla tarpeeksi iso kieliin nähden, jotta sointiin saa harmonisia yläsäveliä tarpeeksi: toisaalta se ei saa tukahduttaa soundia. Sitten laitoin Gibson Melody Makeriin tosi korkean satulan, kuten dobrossa, vaikka soitin jo bottleneck-tyylillä. Kielet voivat olla yllättävänkin alhaalla ja silti slidella voi saada paljon soivuutta, koska kyse on myös riittävän kevyestä kosketuksesta. Olen yleensä nähnyt sinun soittavan paksuhkoilla lasiputkilla: käytätkö myös muista materiaaleista tehtyjä putkia. Kaikkein parasta on se, että se mahdollistaa pitkän soivuuden pienemmällä äänenvoimakkuudella. Robben Fordin muutama vuosi sitten lainaamaa ’58 Stratocasteria käytin D-virityksessä Dust my Broomissa. Luonnollisuuden Sonny haluaa kuitenkin säilyttää. Sonny korostaa, että slide-soinnin muodostamisessa on tärkeintä löytää oikea tasapaino slide-putken painon sekä kielten paksuuden kanssa. Myös Sonnyn soundissa kompressorilla on paikkansa, ja uudella levyllä käytössä oli Mike Pieran rakentaman Analog Manin uusin malli. Sonny käyttää näitä kitaroita paljon uudella levyllä. Tämä auttoi minua löytämään ihanteellisen soittotuntuman. Soitimme joka ilta jonkun biisin, jota en ollut ennen kuullut. Alussa täytyy opetella mitä muut tekevät, jotta pääsee eteenpäin, ja samalla myös oppia se, mitä ei tule soittaa, mitä jättää soittamatta. Itse kuulin soittoasi ensimmäisen kerran John Hiattin ”Slow Turning” -levyllä, jonka Tennessee Plates -kappaleessa on myös tuota zydeco-fiilistä. Ja se on tärkeää. Soundi on myös iso asia sitä ”omaa juttua”, ja sisäisen äänen kuunteleminen ja siihen luottaminen yleensä ohjaa eteenpäin tällä matkalla, Sonny ohjeistaa. kaulan muoto on minulle tärkeä ja sen kanssa on töitä tehtykin. Jos nimittäin vain matkii muiden tekemiä asioita, siitä ei synny omaa juttua. Hän myös virittää ruusupuuotelautaisen mallin matalampaan G-viritykseen ja kokovaahterakaulaisen korkeampiin etai a-virityksiin. Varmaankin yksi ensimmäisistä tällaisista kiinnityksistäsi oli Zydeco-legenda Clifton Chenierin bändissä 1970-luvulla. Oletko sitä mieltä, että suuren kieltenkorkeuden tarve sliden kanssa on eräänlainen myytti. Ja joissain biiseissä soitin myös resonaattorikitaroitani. Itse asiassa aluksi soitin slideä lap-tyylillä. Yleensä slide-soittoa varten neuvotaan nostamaan kielten korkeutta normaalista ylöspäin. Ajan mittaan hioin satulaa pikkuhiljaa alemmas, kunnes kielten korkeus oli samanlainen kuin normaalisti teräskielisen akustisen soittajilla. – Se kitara on Fenderin signature-sarjan prototyyppi, joka on ollut tekeillä vuosia. – Kyllä, heti alkuvaiheessa ymmärsin, että minun kehitettävä oma soundi. Mutta eniten käytän Dunlopin 215-mallia: itse asiassa soittaisin mielelläni hieman paksumpaa mallia, mutta kun kärsin jännetulehduksesta, en voi oikein sellaisia käyttää. Oliko sellaisen kehittäminen sinulle ihan tietoista jo soittourasi alusta lähtien. Soundi on kyllä aika ainutlaatuinen. Miten tämä periodi vaikutti soittoosi. Kyllä sen biisin rytmiikassa tosiaan on perinteisen zydecon tuntua, Sonny vahvistaa havainnon. Kaikenlaisilla putkilla on paikkansa; niitä on tehty monesta eri materiaalista, ja minulla on vaikka millä mitalla erilaisia putkia kotona. u 31-33 Sonny Landreth.indd 33 25.8.2015 10.59. – Clifton oli mestari, eivätkä monet varmaankaan tiedä, että hän ihaili kovasti blues-kitaristi Elmore Jamesia. Tämä on tärkeä seikka, jonka olen vuo sien varrella oppinut. – Simcoe Streetin soitin vuoden ’60 Les Paulilla. – Itsekin aloitin niin. Hän siis piti slide-soitosta ja rohkaisi minua siinä. Se on hyvä asia, kunhan sitä ei ole liikaa. Ne vääntävät kaulaa ja siihen tulee kaarevuutta. Slide-putki ja kompressori-pedaali on tuttu yhdistelmä jo Lowell Georgen ajoista. Hänen veljensä soitti bändissä pyykkilautaa ja rumpali oli yksi parhaista, joiden kanssa olen soittanut. Silloinhan laudan metallia vasten soitetaan rytmiä pullonavaajalla. Nauhat eivät häviä mihinkään, joten tuo asia pitää huomioida. – Kyllä minä lasia aika pitkälti suosin. – Käytän medium-vahvuisia kieliä 013–056, eli aika paksuja. minulla on niitä kaksi: toisessa on koko-vaahterakaula ja Dimarzion DP-381 tallamikrofonina. Lisäksi levyllä käytettiin muutamaa muutakin kitaraa. – Jos ajatellaan dynamiikkaa, niin siinä mielessä en aina halua käyttää kompressoria. – Tuota dempattua kitarakomppia inspiroi pyykkilaudan soittotyyli. Vaikka soitan paljon, minun täytyy olla varovainen etten tee sitä liikaa. Toisessa taas on ruusupuu-otelauta ja Lindy Fralinin mikrofonit. Siinä sai olla varpaillaan, Sonny muistelee. Lisäksi minulle on tärkeää, että kompressori nostaa putken takaa soit ta mieni huiluäänien voimakkuutta, siinä se on todellakin paikallaan. Lisäksi hän vaihteli koko ajan sävellajeja; jos olimme soittaneet biisiä ennen G:stä, sen sävellaji saattoi olla seuraavalla keikalla Eb. Tärkeää on kuitenkin tehdä keinovalikoimalla musiikkia, ja olen ylpeä siitä, että nämä tekniikat palvelevat laulujani niin hyvin, Sonny kertoo. Esimerkiksi edellisellä ”Endless Journey”-albumilla soitin jousiorkesterin kanssa hyvin laajalla dynamiikalla, enkä silloin käyttänyt sitä, koska halusin säilyttää luonnollisen kosketuksen dynamiikan enkä varastaa koko tilaa. Aloitin kylläkin metalliputkilla, mutta sitten kun siirryin lasiin, niin pidin heti sen luomista yläharmonisista, ja lisäksi tuntuma oli pehmeämpi. Löydä oma juttu Soolourasi ohella olet soittanut myös muiden bändeissä. ”From The Reach” -levylläsi (2008) vieraili useita kitaristeja ( Mark Knopfler, Eric Johnson, Eric Clapton, Robben Ford), joilla kaikilla on persoonallinen ja tunnistettava soittotyyli kuten sinullakin
34-37 Alexi Laiho.indd 34 25.8.2015 11.14. etenkin kivenkovat keikat ovat nostaneet Children of Bodomin yhdeksi rankan metallin fanien ykkössuosikeista kaikkialla maailmassa. Ja tulosta tulee. 34 www.riffi.fi 4/2015 TeksTi: PeTri silas kuvaT: MaTs karlsson alexi laiho – ”sillä ajatuksella mennään, että koko maapallo on leikkikenttä” Tiekoiraksi itseään aikoinaan luonnehtinut alexi laiho viihtyy rundilla
Siinähän raavittiin, saatana! Bäkkäripassin takapuolella oli taas konsertit listattuna, ja katselin lappua välillä aidosti kauhuissani. Juuri hänet media tahtoo. – Niitä hommia varten on Jukka Poika! Mutta vakavammin ottaen… eipä meiltä tällaista noita Bodominjärven surmiin kytkeytyviä ralleja lukuun ottamatta löydy. – Nuoruusvuosien kohellus on jäänyt. – Aloin fiilistellä biisejä oikeastaan heti kun se Machine Head -rundi peruuntui, viittaa mies lokakuussa 2014 läpikäytyyn ikävään episodiin, jossa myös hän kollegoineen joutui syyttä suotta vetämään kalentereitaan uusiksi. – Jaksoon oli tungettu 57 vetoa. Siinä moodissa pystyn sulkemaan ulkomaailman ympäriltäni ja antamaan musiikille 110 prosenttia. www.riffi.fi 4/2015 35 Children Of Bodomin yhdeksäs studiolevy I Worship Chaos saadaan ihmisten ilmoille lokakuun alussa. – Ajoitus olisi voinut mennä paremminkin, Laiho manaa tänään. Muiden kanssa ei urakan tätä vaihetta voi jakaa, sillä 36-vuotias Laiho vastaa yhtyeen musiikista ja teksteistä sataprosenttisesti. Ihan arkipäivän asia voi aiheuttaa pirunmoisen rushin eli kääntyä inspiroivaksi. Ideoita menee muistiin koko ajan, mutta tarvitsen breikin muusta, jotta voin keskittyä ja jalostaa demoja. – Saattaa venähtää pidemmällekin. Espoolaislähtöiselle kvintetille ominaista, täysin jäljittelemätöntä metallia sisältävä paketti tuo töitä pitkäksi aikaa tutulla kaavalla: keikkoja ympäri maailmaa erimittaisina, mahdollisimman kustannustehokkaina jaksoina. Entisen Stone-kitaristin ja Alexin yhden varhaisen esikuvan sitoutuminen yhtyeen toimintaan oli rispaantunut sen verran haperoksi, että hänen katsottiin parhaaksi siirtyä syrjään. Aikoinaan huolestuttavankin onnettomuusaltis kitaristi ei enää pura kiukkuaan ja turhautumiaan itseensä. Yritän kääntää kaiken negatiivisen biiseihin, enkä rankaise kehoani. Käytännönläheinen ja päämäärätietoinen mies siirsi lomailun eri paikkaan almanakassa ja kääri hihansa. Yllättäen ja pyytämättä käsissä oli ekstra-aikaa, mutta se ei Uuden ja Vanhan Mantereen välissä muutenkin sukkuloivaa Alexia haitannut. Siis kelaa, miten sairasta shittiä. Uudella rieskalla helvetin lieskoja lähimmäs taitaa inspiraatiomielessä mennä kiinnostukseni noitavainoja ja -rovioita kohtaan. Äärimusiikkia syntyy paikoin tavallisistakin aiheista. Aihe on kiehtonut pitkään, ja kun tutustuin aihetta tuntevaan tyyppiin, sain keskusteluista lisävirtaa. Maailmanlaajuisesti arvostettu kitaristi on elänyt uuden materiaalin kanssa jo pitkään. COB:n toistaiseksi kovimmaksi yhtäjaksoiseksi kestävyysharjoitteeksi osoittautui lähes yhdentoista viikon viime Euroopanturnee. Deadline on paras kaveri, koska tiedän toimivani parhaiten hirveän stressin alla ja kauhean kaaoksen keskellä. Se on metodini, josta seuraa valvottuja öitä. Pohjoisesta ammuimme ensin länteen, sieltä etelään ja idän kautta kotiin. levyn tekoon haastavassa tilanteessa Kosketinsoittaja Janne Wirman, rumpali Jaska Raatikainen, basisti Henkka Seppälä ja Laiho sovittivat I Worship Chaosin materiaalia poikkeusoloissa, ilman vuodesta 2003 mukana ollutta Roope Latvalaa. Biisien teko kulkee aina melko samalla sapluunalla. I Worship Chaosin rundi-juggernautti jyrähtää syklilleen tarkassa synkassa albumin kanssa, mutta sitä ennen yhtyeen kantavan voiman tulee vielä tehdä promokiertue eli tavata mediaa eri maissa. Ei muuta kuin hampaat irveen ja eteenpäin. Ei minulla näissä jutuissa varsinaista mystiikkaa ole. Tätähän me teemme. – Kitaravalmistajani ESP buukkasi minulle pikavauhtia klinikoita ja lisäksi tuurasin Spirit In The Room -yhtyeen basistia kahdella keikalla. Mitään sanomaa COB ei julista, ja yhteiskunnalliset asiat Laiho jättää suosiolla muiden käsiin. Koko aikuisikänsä autoilusta nauttinut ja sittemmin kärryjen keräilystä innostunut Laiho poimii esimerkin verenpaineen noususta tien päältä. Tuottajaksi valittiin kahden vuoden takaisen Halo of Blooalexi laiho 34-37 Alexi Laiho.indd 35 25.8.2015 11.14. – Katselin juttuja puolisen vuotta itsekseni ja sitten toin niitä äijien tsekattavaksi. Siitä minä tavallani hermostuin. – Saan hyvän kiukunpuuskan päälle vaikka siitä kun jengi ajaa kehätiellä perseessä kiinni. Vaikka esimerkiksi Talvivaaran kaivos näyttää tätä nykyä maanpäälliseltä helvetiltä, ei sen herättelemiä visioita miehen biiseihin valu. – Mutta myös tästä selvittiin, niin kuin muistakin vastoinkäymisistä. – Meille on buukattu rundia jo nyt vuoden 2017 alkuun saakka, kertoo laulajakitaristi-biisinikkari Alexi Laiho reilusti ennen albumin ilmestymistä. Kun Roope väsähti, teimme aika nopeasti sen päätöksen, että minä soitan kaikki levyn kitarat. Loppupäässä kyllä näki, että jengi oli aika finaalissa. Oli mukava jeesata frendejä ja eri instrumentin soitto toisessa porukassa tuntui helvetin hauskalta
Children Of Bodomin teknistä osaamista vaativasta ärjystä deathmetallista eri suuntiin rönsyilevät ja kaupallisen kasariheavyn melodiakäsitystä omintakeisesti hyödyntävät biisit ovat sen verran haastavia jopa taitavalle ja vuodesta 1993 yhteen hitsautuneelle ydinporukalle, että sama treeniaikataulu on ollut käytössä iät ajat: kun uusien biisien ja levyn teko tai preppaus kiertueelle on käynnissä, omalle studiolle kokoonnutaan maanantaista perjantaihin. Aina antoisaan Japaniin mennessä tai sieltä tullessa matkalle pyritään saamaan pysäkkejä Oseaniaan. Suosikkipaikkoja Laiholla on useita. Nykyistä yleistä Kiina-hehkutusta en tosin ihan ymmärrä. – Onneksi olen aika hyvä blokkaamaan asioita mielestäni… Silti yllätän itseni välillä miettimästä, mitähän jätkät tykkäävät jostain riffistä tai paljonko seuraava levy myy. Alexi kehuu. Aina kun niitä ajatuksia tulee, keksin äkkiä muuta tekemistä. Sielläkin väkeä on kuitenkin kertynyt joka kerta enemmän paikalle. Totta kai siihen mahtuu hyviä ja huonoja hetkiä, mutta kaikesta on menty yhdessä yli. Nämä jutut tosin huomaa vasta jälkikäteen, näin kysyttäessä. Läpimurto Pohjois-Amerikassa osui nelosalbumin kohdalle. Yksi tekee meidän tauoillamme hommia Sunrise Avenuelle, toinen Michael Monroelle. Porukka on myös lojaalia meille, mistä olen ylpeä. Ystäviensä ohella Laiho vastaa nykyään isomman lauman toimeentulosta, sillä Children Of Bodom työllistää kiertueilla myös toisen puolen tusinaa musiikkiammattilaista. – Olemme lapsuudenystäviä, joiden avioliittoa on nyt kestänyt 18 vuotta. Sekä 2003 että 2004 ja itse asiassa muuten myös 2005 ja 2006 menivät suurimmaksi osaksi tuolla puolella Isoa Vettä. Laiho arvelee yhtyeensä työllistävän Nightwishin kanssa eniten suomalaisia teknikoita. – Yritän tosin olla kelaamatta noita asioita, koska niiden parissa saa itsensä äkkiä pahaan lukkoon, pohtii mies vertausta menestyvään pk-yrittäjään. Isoista hyvistä USA:n kaupungeista varsinkin New Yorkissa vastaanotto on ollut hyvä alusta alkaen, ja Kanada kokonaisuutena saa kiitosta. Yhtä hienoa on, miten sitoutuneiksi Wirman, Raatikainen ja Seppälä ovat osoittautuneet. – Muuten kaikki aikataulut olisivat kusseet komeasti. – Kolmisen vuotta sitten entinen lähinnä saksalainen crew muuttui meikäläiseksi, ja ilman näin hyvää perhettä duuni olisi hankalampaa. – Hate Crew Deathrollin loppupäässä eli syksyllä 2003 alkoi aktiivinen rundaaminen siellä. Suomessa aikaa kuluu eniten kun ollaan työmoodissa, Alexi linjaa. – Näihin hommiin lähteminen tosi nuorena on tehnyt tästä kuviosta minulle normaalin olotilan. ”Meille tämä paljon puhuttu musabisneksen laskusuhdanne ei ole juuri aiheuttanut muutoksia.” 34-37 Alexi Laiho.indd 36 25.8.2015 11.14. – On tärkeää, että tullaan toimeen bussissa ja kaukana kotoa. USA:ssa oli sitä ennen alla vain surullisen kuuluisa, penkin alle mennyt Milwaukee Metal Festival ja Kanadassa yksi Montrealin veto, muistaakseni 2002. – Menen aina bändin ehdoilla. – Se on minun luonteenpiirteeni, josta muut saavat kärsiä! Laiho teki orkesterin toiminnan jatkuvuudesta itselleen priori tee tin vuosia sitten. Asioilla on tapana järjestyä. Halu painottaa itselle vahvoja alueita on johtanut siihen, että Laiho ja kumppanit ovat menneet yli vuosikymmenen ”Jenkit edellä”. – Australiassa olemme rundanneet kolme kertaa. Siellä on hauskaa, mutta lokaatio niin hassu, että säätöä tulee aina. Tiedän, että tämä on jokaiselle tärkeä juttu. – Tykkään siitä, että ollaan aktiivisia, yhtyeen liideri toteaa. Kokonaisuutena alue on tietenkin vähän kaksipiippuinen… Mutta niin oli Kiinakin pitkään. Ei minulla ole varsinaisia siteitä mihinkään paikkaan, mutta Losista on tullut ihan oikea toinen koti ja tavallaan elämäni on nykyään siellä. – Se ei ole edes kaupunkikohtaista, pohjoismainen metalli on Kanadassa kovaa valuuttaa ja heavy-diggareita riittää. Lähimmille kuviota ei tarvitse selitellä. – Minusta on yksiselitteisesti voimavara, että pohja on näin vankka, Laiho sanoo. loputon maailmanympärimatka Harva bändi kiertää yhtä uutterasti kuin Children Of Bodom koko maailman tasolla, ja Suomessa kvintetti on ollut jo vuosia kolmen eniten rundaavan joukkueen porukassa. Siitähän on jumalauta 12 vuotta! Parempi kun ei mieti tätäkään liikaa. – Rundien välissä ja usein myös pidemmillä breikeillä karkaan Kaliforniaan, missä toisinaan myös kirjoitan. Monitorimiehenä ja usein myös kiertuemanagerina toimiva yhdysvaltalainen Kal Kaercher johtaa lähes täysin suomalaisista koostuvaa tiimiä. 36 www.riffi.fi 4/2015 din tapaan ruotsalainen Peter Tägtgren ja tiukka valmistautuminen starttasi joulukuussa. Yleisellä tasolla Laiho sanoo, että lähes kaikkialla kannattaa käydä esiintymässä, kunhan viivan alle jää jotain. Tätä nykyä päivät jakautuvat Helsingin ja Los Angelesin välille, minkä myös musiikkialalla työskentelevä yhdysvaltalainen naisystävä ymmärtää. Bändissä pitää olla juuri tuossa välissä vankkumaton molemminpuolinen luottamus. Pitkä uraa on kiittäminen siitäkin, että luottamus omiin kykyihin on lisääntynyt. Rundille lähtee Jannen broidi Antti, pätevä keihäsmies. Ja itselleni on tärkeää, että jäbät uskovat biisinteossa minuun
– Kaikki rakastavat livenä soittamista ja sitähän tässä on tehty jo monen levyn ajan niin paljon kuin kalenteri vetää. Eihän sekään touhu täysin stressivapaana pysy, mutta pyrkimys on rentoon meininkiin. – Kuumaveristä porukkaa löytyy myös Espanjasta sekä Portugalista. Ei sieltä mitään levymyyntituloja kannata odottaa, mutta jengi todella arvostaa, jos sinne saakka reissataan vetämään kunnon show. Näistä keskimmäinen on ollut COB:n genressä toimiville aina liki merkityksetön. Niinpä minäkin sitten vedin keikan sellaisesta ikiomasta kebab-kioskin näköisestä majasta! Ei ollut sydäntä pettää jengiä. No eipä! Vähän ennen meitä alkoi sataa niin perkeleesti. Keski-Euroopassa ja myös Briteissä on nykyään tahkottava vähemmän käytyjä paikkoja, jos haluaa soittaa kiihkeälle yleisölle. Soitamme Mötley Crüen, Guns ’N’ Rosesin, Van Halenin ja vastaavien Kalifornian bändien klassikoita ja sääntö numero yksi on, ettei kenellekään saa tulla paineita. Ei kai mitään piraattilevyjä enää edes tehdä... Children Of Bodomin arvostusta kollegoiden keskuudessa on nostanut yhtyeen tapa viedä meikäläisiä bändejä uusien yleisöjen eteen. Afrikan manner on toistaiseksi kokematta, vaikka sieltäkin on kyselyjä tullut. Siellä oli niin sanotusti tilanne päällä. – Kaikki bändit ja artistit käyvät siellä koko ajan, koska Euroopan keskipiste on mukavasti matkalla joka paikkaan joka suunnasta. Mutta paikalliset alkoivat kyhätä meille sellaisia pikku kopperoita, eikä siinä kehdannut enää perua. Vähän on sikäläisellä promoottorilla ja paikallisilla organisaattoreilla vielä opinnot kesken. Sama koskee keikkoja arabien ja juutalaisten alueilla. Diggaan kulttuurista, safkasta ja niin edelleen. Kentällä seisoi sateessa tuhansia ihmisiä, jotka olivat odottaneet meitä aamusta asti, ehkä jonkun 12 tuntia. Vaikka porukassa on hyviä ja osaavia jätkiä, homma halutaan pitää hauskanpitona. Pian lava lainehti ja sehän on selkeä turvallisuusriski. Paskat piraateista, kunhan ihmiset tulevat keikoille ja pitävät hauskaa. Se on kliseen mukaisesti terapiaa. Sen seurauksena valinnanvaraa on joskus liikaa. Kääntöpuolella on kuitenkin alueen kukoistava piraattibisnes. Silti yleinen levymyynnin sakkaus, jota digimyynti ei ole noussut kompensoimaan, vaikuttaa myös Laihon rykmentin tilipussiin. Joku 3–4 vedon pätkä sieltä etelästä oli ehdolla, ja itse halusin mennä, mutta aikataulu ei antanut myöten. Britteihinhän yleensäkin sovelletaan suunnittelupäässä vähän samaa ajatusmallia kuin Pohjoismaihin: ”Jossain siellä reunalla, kallista mennä, vedetään vain ne keskeiset kaupungit ja kesällä parit festarit.” kiertämään tottuneet Rockyhtyeen tulonsaanti on rakentunut perinteisesti kolmelle pilarille, jotka ovat levymyynti, radiosoitto ja konserttiliikevaihto. – Se oli mielenkiintoinen reissu loppuvuodesta 2013. Mutta kliseet ovat niin usein totta. Hyvää heittäytymistä näkyy Etelä-Euroopan yleisöissäkin. Raskaalle rockille perinteisesti vahva Saksa on Laihon mukaan järjestelyiden sujuvuuden kannalta yhä yksi parhaista paikoista maailmassa, mutta yleisön saturaatiopiste tuli suurissa kaupungeissa kauan sitten. Entä mitä Alexi Laiho tekee, kun maapallo on taas kerran kierretty, kymmenille tuhansille ihmisille esiinnytty ja jalat nousevat sohvapöydälle Helsingissä. Täysin eri meininki kuin täällä pohjoisessa. Yksi vaihtoehto on ottaa puhelu Olli Hermanille (Reckless Love), Arttu Kuosmaselle (Santa Cruz) sekä Jussi 69:lle (The 69 Eyes) ja heittäytyä 1980-luvun lopun tukkaheavyn helmien pariin. – Kuten nimestäkin saattaa päätellä, The Local Band lähti liikkeelle vitsistä. Levyjä ja etenkin kasetteja menee kaupaksi, mutta dineron dineroa ei tility artistin suuntaan. Intian Bangaloren kohdalla kartassa sen sijaan on nuppineula. Ja italialaiset vasta hulluja ovat! Mutta crew’n kannalta Välimeren maissa on haastavaa toimia, kun esimerkiksi sellaista käsitettä kuin aikataulu ei tunneta. – Myös Lost Society, jota olemme Suomessa jo lämppärinä käyttäneetkin, olisi kiva viedä näytille Eurooppaan. Muun muassa Diablo ja Medeia ovat rundanneet Laihon porukan siivellä mantereella ja Britanniassa. Meille tämä paljon puhuttu musabisneksen laskusuhdanne ei ole juuri aiheuttanut muutoksia. Aivan kuin Etelä-Amerikassa, missä olen aina digannut soittaa. Japanin ja Keski-Euroopan rinnalla raskaalle rockille löytyy kiihkeää yleisöä latinalaisen Amerikan maista. – Onneksi nimenomaan rundaaminen on ollut meille alusta asti se juttu, mies alustaa. Sadekausi oli loppunut ja meille sanottiin, ettei vettä enää tule. Aina kun tilaisuus aukeaa, supporttaamme kotimaisia bändejä, joista tykkäämme. – Metallikansa on metallikansaa kaikkialla ja meidän hommaamme kuuluu soittaa heille. Pikkuisen syrjemmälle kun menee, saa tuvan täyteen kiitollista kuulijaa. Sillä ajatuksella mennään, että koko maapallo on leikkikenttä. Mutta voin kuvitella, miten jossain menee sormi suuhun kun yhtäkkiä huomataan, että nyt pitääkin olla pois kotoa melkein kaksi vuotta putkeen, jotta saadaan leipää pöytään vanhaan malliin. Siihen peilaten on aivan sama, mitä joku poliitikko jossain maassa sekoilee. Sen jälkeen pallo on heidän kenttäpuoliskollaan. www.riffi.fi 4/2015 37 Retuperällä olevien ihmisoikeusasioiden tähden moni boikotoi maahan menoa, mutta Laiho jättää politikoinnin muille. Sama se on näissä uusissa Kaakkois-Euroopan paikoissa. Meksiko on yksi lempipaikoistani ihan yleisellä tasolla. Mutta totta kai joku roti pitää olla, ei mihinkään sotatantereelle voi mennä soittamaan. Lavalla silti aina maagisesti unohtaa, minkä verran joku siesta tai yleinen mañana-asenne taas touhuja venytti. Ei ehkä ollut ihan poliittisesti korrektia mennä Venäjällekään siinä saumassa, mutta en tahdo puuttua noihin juttuihin. u 34-37 Alexi Laiho.indd 37 25.8.2015 11.14. – Kapkaupunkia ja Botswanaa tarjottiin kerran. – Aikanaan meininki vitutti, mutta nykyään jengi kaikkialla lataa levyt netistä. Tästä syystä meiltä peruuntui reilu vuosi takaperin Venäjänturneen perään suunniteltu keikka Ukrainassa. Meillä on todella sitkeä crew, joka ei pikkuasioista kitise, mutta jopa heillä oli nousta tassut pystyyn. Jos ajatellaan levyn kiertuetta yhtenä kokonaisuutena – vaikka USA ja Eurooppa tietenkin käsitellään aina erikseen ja pätkissä – niin me olemme nyt muutaman kerran lopettaneet ”perheen yhteisen maailmanympärimatkan” Välija Etelä-Amerikkaan, mistä on jäänyt tosi hyvä fiilis. Minun työhöni ei kuulu ottaa kantaa noihin asioihin. Henkilökohtaisesti haluan edistää kotimaisen extreme-metallin leviämistä niin paljon kuin voin. Kal muuten kävi samassa paikassa Eluveitien kanssa viime vuonna, ja ihan sama meininki. Kolmen päivän festari ulkoilmassa, eikä lavan päällä mitään katetta
38 www.riffi.fi 4/2015 Juttelun alussa tarina kääntyy vielä tuoreessa muistissa ole vaan David Hasselhoff Showhun, jonka studiobändiin Var tiainen kuului. Sitten kuunneltiin Broadwaytuotantoja, joissa hän on ollut mukana ison orkesterin kanssa, ja totesin, että meitähän on neljä muusikkoa ja minä it se. Mission impossible, mutta näin tehdään kun näin halutaan. – Se taisi olla tiukin aikataulu, mitä minulla on tämäntyyp pisissä hommissa ollut. Tinkimättömällä asenteella hän hakee oikeaa tapaa tulkita kutakin kappaletta ja musiikkityyliä sekä toimivaa osuutta kokonaissoinnissa. Davidin tuottajaserkku toimitti sy TeksTi: Timo koskinen Varre Vartiainen – näkemyksellistä kitarointia kaikkiin tilanteisiin kitaristi Tomi ’Varre’ Vartiainen on keikkailun luottomies, joka työllistyy teatteriin, televisioon, studioon, sekä pienille ja isoille konserttilavoille. Asiasta sovittiin marraskuussa ja ku vauk set tehtiin tammikuussa viitenä päivänä, kaksi showta kerrallaan. Kyseinen tuotanto asetti aivan omassa luokas saan olleet haasteet rautaiselle ammattilaiselle. 38-41 Varre Vartiainen.indd 38 26.8.2015 9.34. Kaikki aiotut biisit vaihdettiin, koska tähti halusi pop/rockpohjaisen tilalle musikaalihommaa. Ohjelma vaihtoi kanavaa, tuotanto meni uusiksi. – Harjoitteluaikaa oli tosi vähän. Ohjelmistossa oli aika paljon slovareita, ja David halusi itse ol la mukana loppubiiseissä yksin tai duettona. – Kaikki biisit opeteltiin kuuntelemalla ja se oli tuolla aika taululla pikkuisen haastavaa. Riffi on aikaisemmin jututtanut useita Vartiaisen soittokumppaneita ja nyt tavoitettiin mies itse – tiiviin keikkailun keskeltä. Kaikki kymmenen show ta harjoiteltiin yhdessä päivässä ja Davidin kanssa oli yksi har joitus hänen tultuaan Suomeen. Konseptihan oli perusjenkkitalkshow, jossa mukana on house band ja vie railevia solisteja, hän kertoo rupeamasta
Hänen kanssaan on soitettu aika paljon kim passa ja meillä on sama näkemys rytmistä, kokonaissoundista ja soitannollisista asioista. Onneksi minulle ei ole käynyt niin, että olisi tehty hyvää mu saa huonolla meiningillä. Hän mainitsee mieluisina esimerkkeinä neljä Plangaalaa, joissa hän on itse ollut musiikillisena kapuna ja li säksi tehtäviin on kuulunut muutakin kuin pohtia ja soittaa mu siikkia esityksiin – Nämä ovat olleet tosi kivoja. Elämä rytmittyy jännittämisen ympärille. Meillä on luotto toisiimme ja olim me kitarasektio eikä kaksi kitaristia. Monissa TVtoteuksissa vahvuuteni on ollut soittamisen lisäksi ilmapii rin rentouttaminen ja muiden jelppaaminen. Aika taulut olivat tiukkoja tässäkin ohjelmassa ja asioita piti plokata kuuntelemalla, mutta Vartiainen kehuu kuitenkin Leskisen te kemää pohjatyötä ja selkeitä lappuja, joiden kanssa työhön oli hyvä käydä. Yhdessä tuotantotiimin kanssa saimme valita artistit sekä biisit heille ja työtä on tehty puolen vuoden ajan. Ei ole tarkoitus talloa toi sen varpaille, vaan olemme stereopari, jonka soundit, säröt ja efektit on mietitty summaksi. ”Mission impossible, mutta näin tehdään kun näin halutaan.” 38-41 Varre Vartiainen.indd 39 26.8.2015 9.34. Parhaassa bändissä on paras meininki, kun puhutaan rytmistä ja groovesta, tyylilajista riippumatta. esiintymisen paine Sinulla on paljon suoria TVlähetyksiä ja korkean profiilin keik koja ison yleisön edessä. Treenaan tosi pal jon ja tiedän, että olen hyvässä soittokunnossa – mutta jos en jännittäisi, ei tarvitsisi treenata niin paljon. Heillehän tämä oli yksi niistä muiden joukossa ja Ruotsis sa sama homma oli tehty jo aikaisemmin, Vartiainen muistelee. Nämä kaikki ovat keskenään hyvin erilaisia soittajia ja kaikilla on omat vahvuutensa. Olen jännittänyt ikäni ja edelleenkin jännitän ennen keikkaa. – Meillä on kaksi keskeistä elementtiä: rokahtavaa kitarave toista soundia ja toisaalta puhallinvetoista diskopoljentoa. Roolitus onkin tosi hyvä bändissä ja siellähän on Anssi [ Nykänen] rummuissa ja Harri [ Rantanen] bassossa, jotka ovat ollet Husbandissakin 15 vuotta ja Paulan kanssa 10 vuotta. Asioita on sovittu palavereissa lähes viikoittain ja olen saanut rauhassa sovittaa biisejä. Vartiainen muistetaan myös toisesta isosta TVtuotannosta, Idolsohjelman bändistä, jota kipparoi Leri Leskinen. Fun kin soittaminen kitaralla on minun mielimusaani ja 90 % ajasta Varre Vartiainen – näkemyksellistä kitarointia kaikkiin tilanteisiin soitan sellaista keikoilla, loput rock’n’rollia sekä hitureita, joissa kaivan lähinnä nenää. Olen ollut suunnitteluryhmäs sä mukana alkuvaiheesta lähtien. Vartiaisen tavoin myös Wäinölä soittaa Paula Koivuniemen bändissä, jonka edellinen keikkakin oli juuri haastatteluamme edeltäneenä päivänä. Muita tuttuja kitaristikumppaneita ovat Marzi Nyman (Riffi 1/12) Husbandissa viidentoista vuoden ajalta, sekä Tuomas Wäinölä (Riffi 6/11) jo kymmenen vuoden ajalta hänkin. Joku rumpali ei välttämättä toimi yhden basistin kanssa – tilanteessa pitää saada mahdollisimman paljon tehoa irti ja sosiaalisesti oleellisen tärkeää on tietysti, miten jätkät tu lee toimeen keskenään. – Jos itse kasaan bändiä, mietin soittotaidon lisäksi koko naisuutta ja miten tietty soittaja saattaa olla juuri oikea jonkin toisen kanssa. Sopivan miehistön värvääminen hankkeeseen on kuin jouk kueen kokoamista kisoihin. Miten suhtaudut esiintymisjännityk seen. Vaikka lähtökohtaisesti en halua soittaa bändeissä, joissa on monta kitaristia, koska se vie niin paljon omaa tonttia. Siinä hän mukana on kymmenen soittajaa, joista puhaltimia on neljä. – On hienoa, että on saanut soittaa Suomen parhaiden ki tarakollegoiden kanssa, jotka ovat lisäksi rakkaita ystäviä. Baronaareenalle on voi nut suunnitella koko areenan saamista mukaan ja luistelijoiden sijoittamista esitykseen sekä koko tapahtuman taltioimista tele visioon, soittaja kuvailee ison projektin koostamista. Yleensä TVtöissä Vartiaisella onkin ollut reilusti enemmän valmisteluaikaa. – Lasse on älyttömän hyvä soittaja sekä tarkkakorvainen: Hän on kuin pikkuveli, ja auttaa soittamista, kun on tunnesi de soittokaveriin. Millaisia tehtäviä kitaristeille tulee Paulan bändissä. Kitara on oleellinen, vaikka diskotouhuis sa pillit ovatkin isossa roolissa. www.riffi.fi 4/2015 39 napohjaisia taustanauhoja, joiden kanssa he olivat tehneet keik koja. – Tilanteenhallinta on iso osa suoritusta. Kun soittajien kimpassa on hyvä fiilis ja asiasta puhutaan, kaikki ovat toistensa tukiryhmää. Kitaraparina Idolslavalla soitti useimmiten Lasse Sakara (Riffi 2/15)
Kerran soitin jopa yhden TVtuotantokauden samalla kitaralla. – Dallapé on hottista ja soitan siellä orkesterikitaramaises ti. Nyt oli helmikuussa oma levynjulkkariilta ja kaikki levyn vierailijat olivat mukana – Mongo Aaltonen ja Mamba Assefa perkus ”Tanssimusan soittaminen on meillä vesitetty jo aikoja sitten.” Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. B. Itse pyrin soittamaan si tä aluetta, jossa kaistaa on vapaana ja maalailevampia ja kai kuisempia asioita pillien alle. Olen jo 30 vuotta treenannut jazzstandardeja ja se on ainut mitä muutenkaaan treenaan nykyään, joten olisi kiva keskittyä entistä enemmän niiden soittamiseen. Ja näiden ohessa Vartiainen isännöi kahta klubikeikkojen sarjaa. oma bändikin muiden joukossa Jo viidentoista vuoden ajan toiminut kollektiivi Husband (Var tiainen/Nykänen/Rantanen/Nyman) mainittiinkin jo. Miten priorisoit niitä. 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. Pieni ero hei dän ja muun kompin välillä ei haittaa. Ja bändikohtaisesti, kun Tuomas tai Lasse soittaa Les Paulilla, minulla on Strato… Marzi tykkää soittaa Stratolla ja minä valitsen tuplakelaisen. Tehtävästä toiseen Kun on monessa mukana, saattaa tarjolle tulla useampiakin keikkoja päällekkäin. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Ihan samoja biisejä ei soiteta festarikeikoilla ja saleissa. Minusta se pitää tehdä analyyttisesti, pieteetillä ja koval la motivaatiolla. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Paula Kivuniemi keikkailee jouluun asti, musikaali Mamma Mia jatkaa Svenska Teaternissa vuoden loppuun, Slee py Sleepers aktivoituu pitkästä aikaa ja yhdessä Pelle Miljoonan kanssa tiedossa on Suomen oloissa mittava 19 jäähallin kier tue. r i f f i . Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Eilen oli eka ker ta yli vuoteen, että kieli katkesi ja tarvittiin toinen kitara. Sitten on neljän sellon kanssa, ja silloin minä soitan akustista kitaraa ja Mika Toivanen pianoa. Dallapékin keikkailee ja Leningrad Cowboysille on tiedossa viikon rupeama Lontoossa Punaarmeijan kuoron kanssa. Kolmantena on ka pellimestari Mikko Franckin kanssa. Minulla on Dallapé, Paula, Husband ja Cowboys ja ne ovat kaikki ykkösbändejä, mikään ei ole toista tärkeämpi. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. – Konsertteja on kolmella tavalla. Komppi tulee Paulan bändistä ja mennään paikallisten sinfoniaorkesterien vieraaksi. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. 38,85 e + postikulut 35,30 e + postikulut 34,80 e + postikulut 37,75 e + postikulut 42,50 e + postikulut 38-41 Varre Vartiainen.indd 40 26.8.2015 9.34. Meille se on tosi hissuttelua, koska ollaan sinfisbändin volyymin ehdoil la. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. – Se on totta, mutta puhaltajat ovat rytmisesti niin tiukan briljantteja, että se sektio on keskenään vireinen. – Kivaahan olisi tehdä keikka vaikka London Pubissa, seu raavana iltana jazzstandardeja Paapan kapakassa, sitten vaihtaa kaupunkia, ihan mitä sattuu… Taloudellisesti se kuitenkaan ei ole mahdollista, kun on jälkikasvuakin ja joutuu huolehtimaan muistakin kuin itsestäni. Siellä ohjelmisto tosin taitaa olla kotimaista standardeja. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Vartiaisella on tyypillisesti kaksi kitaraa keikalla mukana, mutta, mutta… – En ikinä vaihda. Nyt sointujen soit to tulee olemaan improvisaatiota ja sovittamista livetilantees sa. Hel singissä ravintola Qulmassa on päiväklubi, jossa poikani soittaa rumpuja ja puolet ohjelmistosta on Beatlesia ja puolet vanhoja jazzstandardeja. Minähän en opeta, elän vain keikoilla ja on iso asia, että on vakkaribändejä. Kevääl lä bändi julkaisi pitkään työn alla olleen albumin 2007–2015. Dallapén kanssahan olet päässyt tekemisiin standardien kanssa. Ovatko sovitukset erilaisia tilanteen mukaan. Syksy 2015 näyttää Vartiaisen kalenterissa tiiviiksi suunni tellulta sekin. Hei dän kanssaan tehdään musikaali ja standardibiisejä. Miten suhtaudut vireisyyskysymykseen: torvisektiot suosivat sävellajeja, joissa on alennuksia, kun taas kitaralle ylennetyt sä vellajit ovat ominaisempia. Hus bändin seuraavan levyn valmisteluakin on tarkoitus aloittaa. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Kitaralle tulee harmonian rakentamis ta enemmän ja voin ottaa sointusoittajana pianistimaisemman roolin eikä kitaralle tavallisesti määritellyn. Bändissä siellä on Mikko Hassinen rummuissa ja Jukka Eskola trum petissa, sekä Timo Hirvonen bassossa. Kaikkien mukana cd-levy. Kaik ki soittajat ovat rytmisesti hyvin tietoisia eikä siellä vain soitella jotain tangoa tai valssia, vaan oikeasti kukin fraseerataan tietyl lä tavalla. – Se ei kyllä tule ikinä toteutumaan… Studiossahan tarvi taan jopa monta eri kitaraa yhteen biisiin. – Meillä on ollut pitkäaikaisena haaveena oma keikka Tavas tialla. Tekemistä on vielä niin paljon näiden kanssa. Siinä bändissä on ollut mukavinta, että joutuu miettimään paljon fraseerausasioita ja miten rytmitkin fraseerataan. Ensinnäkin isolla bän dillä kuten eilen. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Turun Dominoteatterissa taas isännöin Vie raissaklubia, jossa syksyn teemana on neljä naissolistia. Tanssimusan soittaminen on meillä vesitetty jo aikoja sitten. Yksin soitan kuitenkin mieluiten Custom Telellä ja se on sama, joka minulla on himassa. 40 www.riffi.fi 4/2015 Paula Koivuniemi on artisti, joka esiintyy erityyppisissä tilai suuksissa. f i . Monta kertaahan siellä on oltu jonkun muun kanssa. Yksittäisiä hyviä keikkoja on mennyt ohi tämän ta kia, mutta sen saa takaisin ajattelemalla, että minulla kuitenkin on suhteellisen hyvä toimeentulo. Suunnilleen kym menen vuotta on kalenteri ollut jo vuodeksi eteenpäin tiedossa, Vartiainen kertoo työtilanteestaan. Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Vaikka en yhtään väheksy niitä, jotka tekevät rankkaa duunia soittamalla monta settiä illassa roudauksineen ja matkustamiset päälle. Tämän sanottuaan Vartiainen ottaa kuitenkin hiukan ta kaisin. Lisäksi on vielä ollut pikkukeikkoja kahden akustisen kitaran kanssa, Anssilla on cajon, ja lisäksi on viulu. Pianistia ei ole, mikä on mukavaa, koska voidaan jättää asioita auki ja lähestyä hom maa jazzbändimäisesti. Ja jos joskus löydän sellaisen kitaran ja vahvistimen joista saan kaiken, lupaan myydä muut pois. – Ajatuksena on päästä soittamaan vähän mitä sattuu. Toinen on varalla. Tämä tehtiin viime syk synä ja uusitaan tänä vuonna. – Yritän tehdä niin, että hommasta riippumatta teen sen, mikä on ensin sovittu
Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Näinhän nyt voidaan tietää, miten Tolonen, Ronnie Österberg ja Wigut soittivat, koska on äänitteitä. Joka aikakaudelta pitää taltioida laajasti soittajia ja heidän uraansa eri vaiheissa. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Oma soololevykin on ollut Vartiaisen ajatuksissa pitkään. – Mutta koska olen kitaristi ja kasvanut himassa, jossa veli poika on sivistynyt bluesmusan kuuntelija ja kitaristi, ja hänel lä on muutaman tuhannen levyn varasto, niin tietenkin olen kuullut nuorena bluesia tosi paljon. Vaikkei sitä sanastoa käyttäisikään, on ajatus siitä, miten sijoitutaan rytmiin ja miten puretaan ääniä iskullisille tahdinosille. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. r i f f i . Yleisradiolle tehty kantanauhoitus on olemassa ja jostakin vä listä pitäisi varata aikaa uusien äänityksien tekemiselle. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Kaikkien mukana cd-levy. – Pitää oppia kuulemaan, mitä kulloinkin tilantees sa tarvitaan. Äänitykset tehtiin livenä jo aikoja sitten, mutta miksaukset, muutamat päällekkäisääni tykset ja kannen teot kestivät harmittavan kauan. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Levy myynnin kehitys ei huoleta: – Minusta on oleellista, että taltoidaan jälkipolville soitta jia, kun he ovat parhaimmillaan. 38,85 e + postikulut 35,30 e + postikulut 34,80 e + postikulut 37,75 e + postikulut 42,50 e + postikulut 38-41 Varre Vartiainen.indd 41 26.8.2015 9.34. 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. Se on bebopajattelua, vaik ka sellaisia linjoja ja kromatiikkaa ei olisikaan. Husband taitaa antaa mahdollisuuden irrotteluun, tulkita biisit keikoilla joka kerta eri tavoin tuntemusten mukaan. f i . Nehän ovat sähkökita ran kaanon. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. – Soolon soittaminen on tietysti kannanotto: kertoa, mil tä minusta nyt tuntuu. B. u Vartiaisen soittimisto ja laitteisto perataan läpikotaisin Timo koskisen toimittamassa nettispesiaalissa, jonka löydät osoitteesta www.riffi.fi (artikkelit /nettispesiaalit). – Levy oli viiden vuoden projekti. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . sioissa sekä Okke Komulainen ja Lenni-Kalle Taipale kos kettimissa. Siellä ne esteettiset arvot ovat minun korvaani eniten oikein. Jos se toteutuu ja kuulen vaikka omas ta nauhoituksesta, että olen mennyt fiiliksen mukaan – siinä on päämäärä. Moni nykysoittaja on parem pi kuin heistä sessiotyön perusteella luullaan: Anssi tunnetaan 6000 biisistä, mutta hän tehnyt paljon muutakin, joissa hän on voinut olla omimmillaan. Kaiken komppaamisen ohessa sinulle tulee paikkoja soo loillekin. Hyvän soittajan kuuluu minusta teh dä levy, Vartiainen kannustaa. Syksymmällä yritetään tehdä lisää keikkoja. Paras soolo ja tiukin rytmi on vielä soittamatta, kos ka olen kompleksisen kriittinen. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Uudet sukupolvet voivat oppia näistä ja soittajien taso nousee. Olen tehnyt niin paljon yläpuo lelta määrityltyä duunia – mikä on toki hienoa – mutta on en tistä tärkeämpää tunne, että saa soittaa vapaasti. Mutta tämä on aina ollut itselleni tärkeä terapiabändi siitäkin syystä, että kir joitan musat ja olen koko ajan halunnut tehdä tätä. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Mutta kyllä minun ajatukseni lähtevät siel tä, mitä kaikkein eniten tykkään tehdä: soitella ja harjoitel la jazzimprovisaatiota. Hendrix ja Clapton mää rittelivät, miltä kitaran pitää kuulostaa. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Biiseis sä on rakenteita, mutta ne voivat muuttua… muistetaankohan edes aina, miten biisit menee. – Niinpä juuri, varsinkin jos soitamme neljästään. Millaiseen koulukuntaan katsot kuuluvasi sillä saralla
D-viritys on ihan soundikysymys. Pyysin myös ottamaan lavasta kaikki merkit pois. – Tässä kitarassa on poikkeuksellisen leveä kaula. TekSTi: Timo ÖSTman kuvaT: maTS karlSSon Heikki Silvennoinen – sähkiskin soi akustisesti hyvin, jos se on hyvä kitara kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Tässä kitarassa on myös aktiivinen tone-boost, jolla soundiin saa vielä lisää paksuutta. Jos haen jotain Hendrix/Stevie Ray -soundimaailmaa, niin silloin käytän tätä. Ura alkoi jo 1970-luvun alkupuolellla kangasalalaisessa Tabula Rasa -yhtyeessä, jonka tuotannosta muistetaan parhaiten Silvennoisen sävellys ”Rakastatko vielä kun on ilta.” Muusikon työn ohella hän toimi 1970-luvulla ja ’80-luvun alussa myös äänittäjänä ja tuottajana. Peruskoulun hommiin tarjosi Tampereen Kyttälänkadulla kasiraitastudiona toimintaansa aloitellut Juuso Norlundin JJ-studio. Tämä on hyvä työkalu, muutaman kerran uudelleen nauhoitettu. Varsinkin Q.Stone-yhtyeen aikana Silvennoisen kaulassa roikkui usein ’57 Gibson Les Paul, mutta sittemmin hän on päätynyt soittamaan enimmäkseen Stratocastereilla. Sittemmin Nykäsen Anssi sanoi, että kun ei tuolla kitaralla ole mitään nimeä… Kirjoitin sitten lapaan valkoisella tussilla HESSU. Kitara on viritetty Dkorkeuteen standardivirityksen mukaisesti. Tällä kertaa vuorossa on Heikki Silvennoinen. Tämä kestää 012-kielet, joista g on 020-plain. E l ä m ä n i k i t a r a t 42-44 Elämäni kitarat Silvennoinen.indd 42 26.8.2015 9.36. 42 www.riffi.fi 4/2015 Heikki Silvennoisen työsarka suomalaisen ja eritoten tamperelaisen rockin ja viihteen saralla on ollut huomattava. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Voisi sanoa, että joka keikalla ja levyllä tämä on ollut mukana, kestää pakkaset eikä kaula väänny. Tämä oli alunperin punainen, mutta Nevalaisen Matti maalasi sen mustaksi. Fernandes-Strato 1980-luvulta, ”Hessu” – Tämä on Fernandes, johon varmaankin Kankaanpään Ari on vaihtanut EMG-mikkisetin. Joskus 1980-luvulla tein hänelle jonkun radiomainoksen, ja kun se kysyi mitä haluat palkkaa, sanoin että tuon Fernandeksen. Monet kitarat menevät tukkoon, kun ne virittää Ebtai D-vireeseen, mutta tämä soi hyvin. Ja kun hän kantoi heinäkuisena iltapäivänä Hämeenpuiston JJ-studiolle ”käyttökitaroitaan”, paljastui laukuista kaksi Fender-johdannaista ja kaksi akustista – onhan akustinen soundi erityisesti nykyään oleellinen osa Heikki Silvennoisen ilmaisua
– Tärkeintä on se, että hän teki itse nuo mikit. Mutta jostain syystä juuri tässä kitarassa mikrofonien keskinäinen balanssi ja sävy on todella hyvä. Kampea käytän myös jonkin verran sellaisissa Hendrix-tyylisissä efekteissä. Tämä yksilö on Matin ensimmäistä custom-sarjaa, jossa on esimerkiksi nuo reunaornamentit. Katkaisijat on saksalaiseesta sotilasradiosta, ja voin sanoa, että ne ei ole rohisseet. Ei se toki vireessä pysy kovin kauaa kammella runtatessa, mutta kitara soi paremmin kun talla on puussa kiinni. Tämän kitaran puut reagoi noihin mikkeihin todella hyvin. Ja sitten se teki kaiken maailman ihme kokeita, ne oli uunissa ne kitarat, se heitteli niitä hankeen ja jäähdytti ne nopeasti. Mielestäni tallamikki ei saa olla liian räkäinen, ja keskimikissä pitää olla todella hyvä purevuus. Ja kaulaprofiili on ollut minun käteeni varmaan paras mitä on vastaan tullut. Käytän paljon kaulamikrofonia, joka honottaa juuri sopivasti, samaan tyyliin kuin vanhoissa Stratoissa. Siis kaikkea sellaista perus-Nevalaistouhua. Asettelussa oli sellainen idea, että ne näyttäisivät amerikkalaiselLähes 90-vuotiaan Gibsonin soundi on kovasti Heikki Silvennoisen mieleen sormipikatessa. Mä sain silloin kaksi noita kitaroita, ja se toinen oli samantyyppinen. www.riffi.fi 4/2015 43 – Jotkut ei noista EMG-mikeistä tykkää, mutta minun mielestä kitarassa ratkaisee rungon, kaulan ja mikrofonien kombinaatio. 42-44 Elämäni kitarat Silvennoinen.indd 43 26.8.2015 9.36. matti nevalainen Flying Finn 1994 – 1990-luvun alkupuolella Matti keksi tämän mallin, Straton ja Telen sekoituksen. Joskus uudet on todella hyviä, hän muistuttaa. Ne on tosi tarkkaan tehty, mikä on aikamoinen homma. Samalla hän alkoi tehdä kokeiluja selluloidipinnoitteella: miten paljon se vaikuttaa kitaran sointiin. Minun mielestäni se ei vaikuta millään muotoa negatiivisesti. – En kuitenkaan koskaan ajattele, onko kitara uusi tai vanha. Talla on kuitenkin ihan kiinni rungossa, mahdollisimman jäykkä neljällä tai viidellä jousella
Omat egoilut voi unohtaa, biisi on se mitä palvellaan. Jos ekasta otosta saisi jo jotain jäämään, niin se olisi hyvä. – Kyllä se sähkiskin soi akustisesti tosi hyvin, jos se on hyvä kitara. En pidä sellaisista humisevista akustisista, joissa on kauhean paljon alapäätä. Sen pitää reagoida soittotatsiin hyvin – vaikka soittaisi hiljaakin, niin kaikkien äänien pitäisi soida. Petteri Salminen -vainaan kanssa todettiin se, ettei niitä sooloja kannata liikaa ruveta sahaamaan. Tätäkään en ole keräilytarvikkeeksi ostanut, vaan siksi, että kitara oli oikeasti hyvin soitettava ja hyväkuntoinen. – Itse en hae sellaista ”Hootenanny”-hakkauskitaraa, vaan kitarassa pitää olla herkkyyttä. Siinä on oma katkaisija kullekin mikille ja keskiasennossa ne ovat pois päältä. Kaulan pitää tietenkin olla sopiva, mutta jos otelaudassa on kapeat nauhat, niin sellaista en lähde oikeastaan edes kokeilemaan. Hintalappua hän ei tuijota, vaan 400–500 euronkin kitarat ovat kelvanneet, toki niitä on monesti sitten tuunattu. Sen jälkeen akustinen sointi on ratkaiseva tekijä ostopäätöksessä. Se oli siellä esitteillä, ja soittelin sitä itsekseni sekä parissa klinikassa, koska kauppa halusi kitaralle näkyvyyttä. – Itse asiassa aivan aluksi innostus lähti siitä, kun kokeilin tuota Juuson vieläkin vanhemmpaa Gibsonin L-mallia. Petterikin kun soitti Syksyn Sävelen, niin se oli eka otto. Hän sanoi, että kyllä varmaan jossain kohtaa. Ja jos biisi vaatii sellaista Steely Dan -meininkiä, silloin sahataan. Kitarassa tulee olla hyvä soivuus ja tasalaatuinen sointi. u 42-44 Elämäni kitarat Silvennoinen.indd 44 26.8.2015 9.36. 44 www.riffi.fi 4/2015 ta autoradiolta. Totesin, että tämähän onkin todella hyvä soitin – erittäin hyvä sähköakustinen, joka on osoittautunut sekä keikoilla että studiossa tasalaatuiseksi. Mulla ei ole mitään konkkia noissa potikoissa, mun puolesta soundi saa tummua kun sitä hiljentää. – Itsekin olen jotain perussäätöjä tehnyt, mutta nykyään Suomessa on niin ammattitaitoisia korjaajia, että mieluummin menen ja sanon mitä haluan. Se soi kaikkein hienoimmin ihan itsenään, ei missään bändin seassa. Eli aika monta soundivariaatiota, joilla voi vaikka studiossa hakea vähän enemmän hienosäätöä. Se on 1950-60-lukujen pikkukoppainen Martin-kopio ja todella hyvä yksilö, jonka ostin Kitarakuun Sepolta. Minun tyyli on sellainen, että venytän ja käytän vibraattoa paljon. Esimerkiksi Syrjän Pantse lainasi tuota minulta ja ihastui siihen niin paljon, että hommasi itselleen samanlaisen. Niistä ei tarvitse maksaa kuin murto-osa Martineista, kun ei se ole sillä tavalla nimikitara. Gibson l-4, 1928 – Tämän hankinta perustuu Delta-blues-diggailuun, Robert Johnsonin ja niiden äijien soundimaailmaan. Livenä ei ole niin nuukaa. Studio on opettanut myös soittaja-Silvennoista: – Se on ehkä sen verran vaikuttanut, että sellainen turhan soittaminen on ihan jonninjoutavaa. Keikoilla minulla on akustisessa pedaalilaudassa DI-boksi, jolla voi eliminoida kiertoalueita sekä viritysmittari ja Joe Meekin kompura. Lisäksi minulla on Martinin EC-malli sekä Timo Mustosen rakentama Jumbo-mallinen kitara. Soundi on hyvin keskialuevoittoinen: alapäätä on jonkin verran, muttta kyllä tämä tällainen honottelija on. Varsinkin paksuilla kielillä avoimessa D-virityksessä kitara soi tosi hyvin. Siitä meni ehkä vuosi, kun se soitti: ”Nyt on! Joku tanskalainen perikunta myy tällaista.” – Minulla on himassa seinäkitarana vanha Regal, jolla oikeastaan teen biisit. Tämän hinta-laatusuhdekin on varsin hyvä, koska se oli jossain tuhannen ja kahden tuhannen euron välillä. – Myös väliasennot löytyy tästä kitarasta ihan normaalisti. Niitä en kyllä oikeastaan käytä keikoilla laisinkaan, ainoastaan jos talossa on sellainen valojärjestelmä, ettei hurinaa saa muuten mitenkään pois. Tämä kuulostaa nauhalta vielä paremmalta kuin tässä soittaessa, tosi bluesilta. Mutta jos jotain studiosta haluaa oppia, soundeista ja kaikesta, niin kyllä se on yksinkertaisuus. Ja jos samaan aikaan laittaa vaikka takamikin päälle, sitä voi sekoittaa siihen täysillä olevaan signaaliin. Studiossa kaikki keinot ovat kyllä käytössä. Sellainen otelauta pitäisi nauhoittaa heti uudestaan. Tietysti joskus on tullut sellaisia biisejä studiossa vastaan, että yksinkertaisesti ei vain tule. Sähkökitaran taltioimisessa vanha äänittäjä kertoo olevansa yksinkertaisten äänitysmetodien ystävä: yksi mikki vahvistimen eteen, pari ambienssia ja sitten menoksi. 2013 – Ostin tämän Tampereen Musacornerista. Sitten soitin Hiltusen Jyrille, että löytyykö tuollaista jostakin. Se soitti toisenkin oton, mutta se eka käytettiin. Sittenhän ne mikit paljastaa itsensä, että minkälaiset ne on. Ylöspäin katkaistaessa ohitetaan volume-potikka, eli signaali on täysillä. Olen soittanut tällä meidän leffaankin. Turhan soittaminen jonninjoutavaa Silvennoinen kertoo, että kitaran ulkonäkö herättää hänen kiinnostuksensa kokeilla sitä. Jonkin verran käytän myös Claptonin ”Woman-tonea”, eli sellaista soundia, jossa tonet ovat kiinni. Silloin on otettu seuraavana päivänä uudestaan, tai se on mennyt vähän säveltämiseksi. Breedlove akustinen, n
Ja toinen aisti – kuulo – huomaa eron vielä helpommin. UralTone amplification oy Soitinlaite-elektroniikan erikoiskauppa www.uraltone.com Helsinginkatu 30, Helsinki 044 7743 695 UralTone kaiutinkaapit on suunniteltu ja valmistettu omassa verstaassamme Helsingin Kalliossa suomalaisesta vanerista. Nikkelipunotut Manganit puolestaan soivat nasevasti ja klassisen rouheasti. ••• Curt Manganin molemmat näytesetit olivat kielipaksuuksiltaan identtiset (.010–.046). Valinnanvaraa on runsaasti. www.riffi.fi 4/2015 45 RIVAKAT TeksTi: Timo koskinen kuvaT: laiTevalmisTaja Hinnat: stainless Wound 10–46 -teräskielet 6,50 E Pure nickel 10–46 -nikkelikielet 8,99 E lisätiedot: uraltone • www.uraltone.com nykyiset kitarankielet ovat laadukkaiden raaka-aineiden sekä tarkasti tietokoneilla valvottujen valmistusprosessien ansiosta varsin tasalaatuisia. Lisää tietoa eri kaiutinelementti-, pinnoitusja materiaalivalinnoista löydät osoitteesta www.uraltone.com/kaiutinkaapit Curt mangan stainless Wound ja Pure nickel – uusia punoksia kielikysymyksiin. Custom-kotelot ovat nimensä mukaisesti muokattavissa tolexin, kantokahvan, etukankaan, kulmarautojen ja kaiuttimen suhteen. Teräspunotuissa tuntuu olevan edellistä merkkiä enemmän painotusta keskitaajuuksiin. Lisähuomiona kannattaa todeta, että ensimmäisen virityksen jälkeen Manganit asettuivat vireeseen nopeasti, eikä niille tarvinnut paljonkaan tehdä sen jälkeen. Sehän sopii, koska sillä alueella kitaran soinnissa on myös eniten informaatiota. Kevään messuilta saatiin kokeiluun muutama setti erilaisia Curt Manganin kieliä sekä teräsettä nikkelipunoksella. Mutta kun kitaraa kohti menee muutama setti vuodessa ja Manganit tuntuvat olevan hinnaltaankin samoissa lukemissa muiden kanssa, niin seuraavankin setin voisi laittaa tätä merkkiä. Edellisen kielimerkin jäljiltä yläpään sointia oli leikattu sekä vahvistimessa että kitaran tonella ja nyt näitä saattoi jälleen avata, jotta soinnissa olisi soittimen luonteen muodostumiselle tarpeellisia ylätaajuuksia. ••• Kyllä näillä tanakasti rokkaa. Ikuisuuskysymystä Mangan ei sentään ole ratkaissut ja nämäkin vanhenevat hiljalleen vireeseen vedettynä. Koska laatuasiat on saatu kohdalleen, valmistajat voivat keskittyä tuotekehittelyssä pieniin yksityiskohtiin. Eihän soittaessa pidä kokea sitä, että kielet tuntuisivat nahkeilta tai epämukavilta. Susikappaleisiin törmää enää harvoin ja standardit tuntuvat olevan korkealla myös Curt Manganin kaltaisilla pienillä kielimerkeillä. 45-47 Rivakka.indd 45 26.8.2015 13.39. Tuntuma kuitenkin on käyttöön käypäinen, mikä on mainio juttu. Nikkeli voittaakin soundien ottelun perinteitä kunnioittavalla tukevuudellaan. Tai mitä tyyliä nyt soittaakin. Perusteelliseen vertailutestiin muiden valmistajien tuotteiden kanssa ei nyt ollut mahdollisuutta, mutta soittovuosien myötä on kertynyt myös melko hyvä tuntuma kielikysymyksiin, joten eivätköhän omakohtaiset käyttökokemukset kerro myös jo jotain. Kannattaa pitää mielessä, että kielten vanhenemista ja siitä johtuvaa soundin asteittaista huononemista ei niin vain huomaa, koska muutokset tapahtuvat vähitellen ajan kuluessa. Ei luulisi, että melko tunnottomat sormenpäät huomaisivat tuntumaeron teräksen ja nikkelin välillä, mutta kyllä näin vain käy. ••• Sormenpäiden herkkyys ei ihan riittänyt huomaamaan, onko kielien painamisen tai venyttämisen balanssi erilainen Manganeissa verrattuna muihin merkkeihin. Curt Manganin valmistamissa kielissä tämä on erityisesti merkinnyt mukavan soittotuntuman hakemista tutkailemalla sopivaa suhdetta ydinja punoslangan välillä sekä tasapainoista jäntevyyttä kaikkien kielten kesken. Lisäksi uudet kielet kuulostavat poikkeuksetta parannukselta, eivätkä Manganit tee poikkeusta tässä suhteessa
Rudimentaalinen rummunsoitto on haastavaa, mutta sen hallitseminen antaa parhaan lähtökohdan minkä tahansa musiikki tyylin harjoitteluun ja soittamiseen Nuottien lisäksi opas sisältää cd-levyn. Sen ansiosta esimerkiksi rumpuja pau kut taes sa kontrolli soittoon säilyy erinomaisena ja kuulokuva kuivakan täsmällisenä. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Tämä mallintavan teknologian tunnustettu pioneeri on tuonut meille Variax® –kitarat, POD® multiefektit, AMPLIFi -vahvistimet, Relay® -digitaaliset langattomat, StageScape® keikkaäänen työasema, StageSource® -aktiivikaiuttimet. Uudet mobiiliappsit ja verkotettavuus nostaa käytettävyyden uuteen ulottuvuuteen. Riffi-kauppa 35,30 e + postikulut 35,30 e + postikulut 45,40 e + postikulut musiikki on ristiriitainen ilmiö: soittimen äänen pitää kantaa kuulijoille asti, mutta soittajalle jo oman instrumentin ääni saattaa olla niin kova, että jatkuva altistus harjoitellessa ja esiintyessä vaurioittaa ajan oloon kuuloaistia. Kirjaan kuuluvat kaksi cd-levyä sisältävät keskeisimmät harjoitteet sekä malliksi soitettuina että oman harjoittelun pohjaksi miksattuina taustaversioina. Epämiellyttävää niiden asentaminen korvaan ei kuitenkaan ole, tulppa asettuu napakasti ja mitoitus istuu ainakin omaan korvaani oikein hyvin. Soittajisto suojautuu korvatulpilla kiitettävän yleisesti nykyisin, ja tarjotaanpa tulppia usein myös konserttiyleisölle, vaikka se hieman nurinkuriselta vaikuttaakin. ••• Killnoise-korvatulpat valmistetaan elastisesta kestomuovista, aikuisille large-versiona ja lapsille sirompana small-kokona. Nuottien lisäksi opas sisältää sekä cdettä dvd-levyn. Symbaalit kuulostavat symbaaleilta, virvelin matto pärisee kuten pitääkin ja bassarin iskut piirtyvät tarkasti. Selkeästi etenevä ja helppotajuinen opas brasilialaiseen rytmiikkaan ja sen ilmentämiseen perinteisellä rumpu setillä. Loistosuoritus, etenkin kun huomioi tulppien hinnan. Ota yhteys ja kysy lähin jälleenmyyjäsi. XDV75 Digital Wireless System XDV75HS Headset Group with Screen G55 Relay Annons2.indd 1 2015-05-22 10.57 Kirja on tarkoitettu rumpalin työkaluksi tekniikan harjoitteluun sekä sanavarastoksi improvisointiin ja muuhun soittoon. Kaikki ovat alansa innovaatioita jotka ei jätä ketään kylmäksi. Tulpat pestään käytön jälkeen saippuavedellä ja kuivauksen jälkeen ne varastoidaan jousitetulla suuaukolla varustettuun pikkupussukkaan odottamaan seuraavaa käyttökertaa. ••• Killnoise-tulppien materiaali ei ole yhtä joustavaa ja pehmeätä kuin esimerkiksi Alpinella. Line6:n intohimo on suunnitella uraauurtavia tuotteita, joissa äänen laatu ja käyttömukavuus yhdistyy innovatiivisiin toimintoihin ja uniikkeihin ominaisuuksiin. Kokenut rumpali ja soitonopettaja Tommi Rautiainen on koonnut vuosien varrella ideoimiaan harjoitteita ja käytännön työ elämästä keräämiään kokemuksia oivalliseksi oppaaksi, jossa riittää soitettavaa niin uransa alkutahteja tapailevalle kuin mestariluokankin kepittäjälle. Kirjat soveltuvat sekä itse opiskelijoille että soitto tunneilla käytettäväksi. killnoise – tulppa korvassa torppaa melun 45-47 Rivakka.indd 46 26.8.2015 13.39. Ja teknologiasta. hifi-tulppiakaan. Alakerran humua ei sen sijaan ole, yläkerta ei räimi hermoon ja yleisvoluumi pysyy siedettävänä vähän kovempaakin kepittäessä. Värittömän tulpan varsi on umpinainen, ja korvakäytävän sulkemiseen siinä on neljä perättäistä kartiomaista harjannetta, joiden halkaisija kapenee portaittain kärkeä kohden. RIVAKAT TeksTi: lauri PaloPoski kuvaT: Tommi Posa Hintaluokka: alle 10 E / pari lisätiedot: Profitron • www.profitron.fi Musiikki kohtaa teknologian G50 Relay M20d StageScape Smart Mixing System L2t StageSource L3t StageSource % +358 (0)9-5840 0010 yamahacasuomi@gmx.yamaha.com www.facebook.com/yamahaproaudiofinland Line6:lla kaikki lähtee musiikista. Käytännössä kuulokuva muistuttaa perinteistä studion luurikuuntelua: soundin mehevyydestä ei pääse nauttimaan, mutta mekkala on hallittavissa ja kuulokuvan selkeys erinomainen. Odotettavissa oleva vaimennus on valmistajan mukaan keskialueella 14–15 desibelin luokkaa, bassossa muutaman desibelin enemmän ja diskantissa päästään aina 30 desibelin paremmalle puolen. Kuulovaikutelma ei muistuta sen enempää yksinkertaista vaahtomuovitulppaa kuin hienostuneempia, ns. Ikäänkuin kaista olisi ensin rajattu bassoleikkurilla, sitten himmattu ylintä diskanttia hyllykorjaimella ja lopuksi väännetty voluumia kauttaaltaan alemmas. Tämä ja paljon muuta Line6:ltä
Proel Isoblokin ideana on minimoida mekaanisen värähtelyn kulku kaiutinkotelosta alustaan, jotta tarpeettomat resonanssit pysyisivät kurissa ja äänikuva mahdollisimman selkeänä. Tietyn voluumikynnyksen ylittyessä ilmassa etenevä ääni alkaa kuitenkin liipaista resonansseja, joihin mekaaninen eristin ei luonnollisestikaan enää vaikuta. ••• Kokeen perusteella voidaan todeta, että Isoblok vaimentaa kyllä selvästi mekaanisen värähtelyn etenemistä, mutta sen tehokkuus käytännössä riippuu alussa mainituista seikoista. Tämä mallintavan teknologian tunnustettu pioneeri on tuonut meille Variax® –kitarat, POD® multiefektit, AMPLIFi -vahvistimet, Relay® -digitaaliset langattomat, StageScape® keikkaäänen työasema, StageSource® -aktiivikaiuttimet. Suurin hyöty ilmenee, jos sekä alusta että kaiutinkotelo ovat herkästi resonoivaa sorttia ja niiden välinen kytky katkaistaan Isoblokilla. XDV75 Digital Wireless System XDV75HS Headset Group with Screen G55 Relay Annons2.indd 1 2015-05-22 10.57 Kirja on tarkoitettu rumpalin työkaluksi tekniikan harjoitteluun sekä sanavarastoksi improvisointiin ja muuhun soittoon. Kirjaan kuuluvat kaksi cd-levyä sisältävät keskeisimmät harjoitteet sekä malliksi soitettuina että oman harjoittelun pohjaksi miksattuina taustaversioina. Studioja keikkakäytön lisäksi Isoblok saattaa jelpata naapurisovun säilymistä silloin, kun muusikkoperheen lattia sattuu olemaan alakerran asukin katto. Selkeästi etenevä ja helppotajuinen opas brasilialaiseen rytmiikkaan ja sen ilmentämiseen perinteisellä rumpu setillä. Line6:n intohimo on suunnitella uraauurtavia tuotteita, joissa äänen laatu ja käyttömukavuus yhdistyy innovatiivisiin toimintoihin ja uniikkeihin ominaisuuksiin. Kaikki ovat alansa innovaatioita jotka ei jätä ketään kylmäksi. Proel isoblok 15a – eroon lattiasta 45-47 Rivakka.indd 47 26.8.2015 13.39. Riffi-kauppa 35,30 e + postikulut 35,30 e + postikulut 45,40 e + postikulut osa instrumenttikäyttöön valmistettavista kaiutinkoteloista suunnitellaan akustisesti mahdollisimman kuolleiksi niin, ettei niiden oma kuori juurikaan värähtelisi. Ja teknologiasta. Lattiatkin vaihtelevat: paksu betoni ei hevin lähde komppaamaan eläväistäkään kaiutinta, ohut rakenne taas saattaa yltyä huutamaan kuorossa vähemmästäkin ärsykkeestä. Ota yhteys ja kysy lähin jälleenmyyjäsi. RIVAKAT Hinta 89 E lisätiedot: noretron audio • www.noretron.fi Musiikki kohtaa teknologian G50 Relay M20d StageScape Smart Mixing System L2t StageSource L3t StageSource % +358 (0)9-5840 0010 yamahacasuomi@gmx.yamaha.com www.facebook.com/yamahaproaudiofinland Line6:lla kaikki lähtee musiikista. Nuottien lisäksi opas sisältää sekä cdettä dvd-levyn. Kirjat soveltuvat sekä itse opiskelijoille että soitto tunneilla käytettäväksi. Puolittain avoimen perinnekombon mäntykoppa taas tehdään eläväiseksi, jotta se nimenomaan resonoisi herkästi. Kokenut rumpali ja soitonopettaja Tommi Rautiainen on koonnut vuosien varrella ideoimiaan harjoitteita ja käytännön työ elämästä keräämiään kokemuksia oivalliseksi oppaaksi, jossa riittää soitettavaa niin uransa alkutahteja tapailevalle kuin mestariluokankin kepittäjälle. Uudet mobiiliappsit ja verkotettavuus nostaa käytettävyyden uuteen ulottuvuuteen. ••• Kitaratai bassokaapin alle tarkoitettua Isoblokia valmistetaan kahtena eri kokona. Tämä ja paljon muuta Line6:ltä. Vastaavasti vaikutus on vähäisintä silloin, kun sekä kaiutinkotelo että lattia ovat itsessään akustisesti kuolleita. Rudimentaalinen rummunsoitto on haastavaa, mutta sen hallitseminen antaa parhaan lähtökohdan minkä tahansa musiikki tyylin harjoitteluun ja soittamiseen Nuottien lisäksi opas sisältää cd-levyn. Eristin koostuu kolmesta kerroksesta: keskellä on kahdesta viiden millin kerroksesta laminoitu puulevy, jonka yhdellä puolella on tuuman paksuinen elastinen vaimennuskerros kaiutinkotelon laskupinnaksi ja toisella puolella sentin paksuinen, lattiaa vasten tapaava avosolukkoinen vaahtomuovikerros. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi
Täyteläistä Puhdas kanava pysyi Stratoni yksikelaisilla mikrofoneilla hyvinkin pitkään puhtaana, ja vasta seitsemän-kahdeksan tienoilla mukaan alkoi tulla rupea. Nanoputki on kytketty vahvistimen pääteasteeseen. Eq-korjain mykistää äänen täysin silloin kun kaikki säätimet on väännetty nollaan. Säröytymisen luonne oli ensimetreiltä mukavan särmikästä. Tämä on varmaankin parempi vaihtoehto mekaanista rasitusta ajatellen. Eri kanavamoodit on merkitty selvästi sekä väreillä että tekstillä. Piti tehdä itse. Puhdas kanava vaihtuu aina siihen särövaihtoehtoon (vintage, classic, modern), joka on kolmiportaisella valitsimella sillä hetkellä valittuna. Tyhjästä ei siten myöskään Amp 1 ole syntynyt, vaan tälläkin kehitysaskeleella on taustansa. Tästä paneelista säädetään custom toneja volume-annostelut sekä Boost-toiminnon voimakkuus. Puhtaalle kanavalle on erillinen volume-säätö ja sen alapuolelta löytyy kanavanvaihdon mahdollistava painike. Olisi ollut mielenkiintoista saada tarkempi kuvaus nanoputken käyttötavasta, mutta ilmeisestikään tätä tietoa ei kovin hanakasti haluta jakaa. Fyysisestä kestävyydestä jää luottavainen vaikutelma, vaikka BluAmp onkin kasattu muovi alus tal le. Jos vain kitarapussin tarviketasku on reilumpaa kokoa, vahvistin kulkeekin helposti kitaran mukana. 48-49 BluAmp.indd 48 26.8.2015 9.38. Boost-toiminto lisäsi puhtaan kanavan reunasäröä musikaalisesti sooloja ajatellen. Ly hyehköä jousikaikua simuloiva kaikusoundi on myös mallinnuksena varsin onnistunut. Custom-säädöt lisäävät palettia Kaikille kanaville yhteinen korjain olisi monikanavavahvistimessa pidemmän päälle puute. Ulos lähtevän äänen voimakkuutta säädetään kanaville yhteisellä mastervolumella. Vaikka Amp 1:n tehoksi ilmoitetaan 100 wattia, laite on todella kevyt, eivätkä fyysiset mitatkaan ole järin suuret. Soinniltaan kanava oli tasapainoinen ja neutraali. Kun käytin lähtökohtana sitä, että väänsin potikat keskikohtaan, soundi oli täyteläinen, musikaalinen ja tarpeeksi keskialuevoittoinen. Custom-sävysäätö on hyödyllinen kunkin kanavan luonteen hienosäädössä. Onneksi Amp1:n vasemmasta sivusta löytää lisäapua ekvalisointiin. Vaan miten on, toteuttaako Amp 1 lupauksensa. Nämä säädöt tekisin itse ennen keikkatilannetta, sillä toisin kuin pääpaneelin säätimet, nämä ovat miniatyyrikokoa ja vaativat hienovaraisempaa otetta. Kontrollipaneeli on selkeä. Keikan tiimellyksessä homma voi olla hankalampi suorittaa kunnolla. Säädinten toiminta-alue kumpaankin suuntaan oli selkeä, eikä vaikutus ollut missään niTeksTi: Timo ÖsTmAn BluGuitar Amp 1 – keikkakone nanoputkella saksalainen kitaristi Thomas Blug halusi oikean vahvistimen, jonka soundi olisi laadukas, toiminnot monipuolisia, mutta sen pitäisi mahtua vaikka kitaran kantopussiin. Eri särömoodeja säädetään yhdellä gain/master-säädinparilla. Se otti myös säröpedaalin hyvin vastaan, joten omat purkitkin on vaivatonta kytkeä vahvistimen eteen tai vaihtoehtoisesti efektisilmukkaan. Käyttöikää pitäisi nanoputkelle löytyä todella kauan, eikä sitä edes pysty vaihtamaan normaalien vahvistinputkien tapaisesti, vaan se on juotettu suoraan osaksi virtapiiriä. Päältä sisuskaluja sen sijaan peittää (ilmeisesti) alumiinikansi, ja kumitassut myös nostavat pohjan juuri sopivasti ylös laskupinnasta. Volume-vaihtoehdoilla puolestaan voi eri särövaihtoehtojen voimakkuuden tasata tai vaikka porrastaa tarpeen mukaan. Lisäksi kansilevyssä on kaiun tasosäätö ja kaikille kanaville yhteinen kolmialueinen eq-korjain. Myös efektiloopin toimintatavan valintakytkin sekä noise gate-toiminto löytyvät täältä. Liitännät löytyvät takalaidasta, mutta käyttömukavuutta ajatellen niiden funktiot on merkitty myös laitteen kanteen. 48 www.riffi.fi 4/2015 Alkuun on paljastettava Thomas Blugin persoonan toinen puoli – muusikkoutensa ohessa mies on suunnitellut Hughes & Kettnerille vahvistimia yli kahden vuosikymmenen ajan. Efektiloopin paluusignaalin herkkyyden taas voi säätää vahvistimen pohjasta
Sointi toi mieleeni vanhempaa Marshallia ja hieman myös Boogie -sävyjä, sillä keskialue soi musikaalisen tiukasti. Esimerkiksi treble-korostukset kuulostivat eri soundi tyypeissä luontevilta ainakin omalla Stratollani. Kun sivupaneelissa olevan custom-sävysäädön avasi täysille, soundi muistutti modernimman metallimusiikin sävyjä, varsinkin jos avuksi otti noise gaten metal-vaihtoehdon. Skaala ulottui gain-säädön alkupään maukkaista reunasäröistä loppupään kiinteään ja pitkäänkin laulavaan lead-säröön. Myös aivan puhtaaseen (ja puhdasta kanavaa keskialuevoittoisempaan) sointiin pääsi käsiksi joko kitaran volume-potikkaa hiljentämällä tai gain-säätöä pienentämällä. Tässä tapauksessa soundi on varsin onnistunut. Yhtälailla käyttökelpoinen ja hurinaton se oli myös PAmikserin kanavaan monopiuhalla syötettynä. Toisessa ääripäässä taas sai ilmoille keskialueelta varsin korosteista soundia. u BluGuitar Amp 1 48-49 BluAmp.indd 49 26.8.2015 9.38. Näiden ääripäiden välillä ollaan sitten enemmän mainstream-tunnelmissa. www.riffi.fi 4/2015 49 BluGuitar Amp 1 nanoputkea käyttävä kitaravahvistin • itsenäinen kitaravahvistin • pääteasteessa nanoputki • suunnittelu: kitaristi Thomas Blug • nimellisteho: 100 wattia • tuloliitäntä kitaralle • kaiutinliitännät 8 & 16 ohmin kuormille • efektilooppi (rinnantai sarjaankytkentä valittavissa), • efektilenkin herkkyys: Hi (+4 dBU), LoW (-10 dBU) • puhtaalla kanavalla kolme särömoodia (vintage, classic, modern) • kanaville yhteinen kolmialueinen eq • kanavakohtaiset custom toneja volume-säädöt, master volume • boost-toiminto portaattomalla säädöllä • noise gate (metal,soft) • digitaalinen kaiku • lähtö jalkakytkimelle/ohjaimelle (erillisvaruste), linjalähtö/kuulokeliitäntä • mitat: 245 × 68 × 192, mm • paino: 1,2 kg • hinta: noin 650 e Lisätiedot: em nordic Puh. kolme särömaailmaa Särökanavat erottaa toisistaan erityisesti säröytymisen määrä ja luonne. Kanavan soundi oli dynaaminen, ja särön määrään voi helposti vaikuttaa soittodynamiikalla. Kun gain-säätö oli runsaasti auki, soundi toi yksikelaisilla mikrofoneilla mieleen hieman vanhankantaisen fuzz-särön, varsinkin kun trebleä korosti. Vahvistimen suunnitellut Thomas Blug myös korostaa, että linjasointi on entistä purevampi, jos vahvistin on samaan aikaan kytketty kaappiin. Perusvaihtoihin käy periaatteessa mikä tahansa vaihtopedaali. Nykyään markkinoilla on jo aika paljon tiettyä soundimaailmaa hyvin toisintavia etuasteita, mutta tässä tapauksessa valtti on nimenomaan kokonaisvaltaisuus. Erilaisia soundeja vaativat tilanteet, teatterihommat sun muut on tällaisella helppo hoitaa, varsinkin kun omien efektien kytkeminen onnistuu monella tapaa. Tarjolla on kokonainen vahvistin pääteasteineen, hyvin toimiva puhdas soundi, monipuolista särömaailmaa ja hyvä linjalähtö. Tykkäsin kyllä. 0207 282 200 • www.emnordic.fi messä liian jyrkkä. Modern-kanava on tarkoitettu erityisesti hi-gain-säröjen ystäville. Eikä keikanteko jää tehostakaan kiinni. Vintage-kanavan soundi tuo luonnollisesti mieleen 1950ja ’60-luvun vuosikertavahvistimien särömaailmat, ja erilaisia sävyluonteita voi hakea custom tone -säädöllä. Vahvistin on kohinaltaan kaiken kaikkiaan varsin hiljainen. Classic-kanava tarjosi yhtä lailla dynaamisesti vankempaa särö-soundia. keikalle pelkän nupin kanssa Modernien vahvistimien tapaan myös Amp 1 tarjoaa mahdollisuuden lähettää signaalin eteenpäin linjalähdöllä. kokonaisvaltainen Amp1 on monipuolinen ja luontevalta kuulostava vahvistinnuppi, jolla monenlaisen keikan heittäminen kävisi helposti roudausystävällisen koon puolesta. Amp 1 ei ole hinnaltaan ihan heräteostoksen luokkaa. Hinta on silti mielestäni maltillinen, jos ajattelee kaikkia sen tarjoa mia ominaisuuksia. Lisälaitteena valmistaja myy omaa pedaaliohjaintaan, jolla saa myös toimimaan vahvistimeen sisäänrakennetun Power Soak -toiminnon, jolloin teholuokkaa voi säädellä. Toki oma kaappi olisi keikalla mukava olla. Kotioloissa sen ääni on huomattava, mutta bändisoittotilanteessa ei. Esimerkiksi Classic-kanavan särö kuulosti Pro Toolsille soitettuna ihan luonnolliselta, ja menisi varmasti hyvin miksauksessa läpi ainakin syvemmälle upotettuna. Vahvistimen voi asentaa pedaalilautaan tai pitää sitä kaiutinkaapin päällä, tosin jälkimmäisessä vaihtoehdossa täytyy olla kanavanvaihtoon erillinen pedaali. Tällä kanavalla sai komppeihin rankkarockin vaatimaa tanakkuutta ja lead-linjoihin pitkääkin laulavuutta. Mutta kun isommilla säröja volume-asetuksilla soitti vähän pidempään, pyörähti takapaneelissa sijaitseva tuuletin päälle
testi löytyy Riffin nettisivuilta, artikkelit/laitetestit -osiosta). 50 www.riffi.fi 4/2015 Keskeisenä ideana on, että ES-8:n avulla kitaristi voi siirtyä yhdellä jalkakytkimen painalluksella soundista toiseen niin, että joka tilanteessa käytössä ovat ainoastaan ne laitteet ja ne toiminnot, joita kyseisessä soundissa tarvitaan. Ja jos biisin A-osassa tarvitaan viivettä tai massiivista kaikua, mutta kerrossa ei, voi efektin vaimentumisen hoitaa siististi Carry Over -toiminnolla. Näin säröön ei tule alakerran mutaa ja se oktaavikerrainen puolestaan pysyy säröttömänä. Peruskäytöstä systeemiohjaimeksi Pelkistetyimmillään ES-8:lla voi hallita yhden yhtenäisen pedaalikokoelman kytkentöjä ja toimintaa. Samaan syssyyn valitaan vielä sekin, ajetaanko signaali ulos monona vai stereona, tai vuorotellaanko esimerkiksi M-alkuisen ja F-tyyppisen vahvistimen välillä – molemmat voivat olla lauteilTeKsTi: Lauri PaLoPosKi – koko kalusto hallintaan Bossin kontrolleri ottaa paikkansa suoraan järeiden työkalujen luokassa. Lähtöpäässä voidaan nimittäin jokaiseen muistipaikkaan ohjelmoida myös voluumiporrastus (0, +2, +4 tai +6 dB) soundien keskinäistä balanssia varten. Toisaalta sen kapasiteetin voi myös jakaa kahtia, jolloin ensimmäinen puolisko (loopit 1–4) hoitaa ennen vahvistinta olevat pedaalit ja jälkimmäisen kaitsennassa ovat efektilenkkiin kytketyt laitteet. Lisäksi jokaiseen muistipaikkaan voi yksilöllisesti tallentaa senkin, onko tuloaste bufferoitu vaiko ei. Tai kontrolloida voluumia, jonkin suotimen toimintaa, kaiun pituutta jne. Bossin tapauksessa kontrollerin käskyvalta ulottuu pedaalilautaan sijoitettujen rasioiden lisäksi myös vahvistimen kanavanvaihtokomentoihin, sekä EQ:n, kaiun tai buustin tapaisten toimintojen päälle/pois-käskytykseen, mikäli vahvistimessa vain on sopivat jalkakytkimen liitännät tarjolla. 50-51 Boss.indd 50 26.8.2015 9.39. Vuorottelu vaikkapa humbucker-kitaran ja yksikelaisilla ladatun soittimen välillä on helppoa, kun molemmat voivat olla kytkettyinä kaiken aikaa ja valinta tapahtuu muistipaikan mukaan. Perustasolla toiminta vastaa viime numerossa käsiteltyä Carl Martinin OctaSwitch MkII -kontrolleria (ko. Se katkaisee syötön efektilaitteelle muistipaikkaa vaihdettaessa, mutta antaa efektilaitteeseen jo ohjautuneen signaalin purkautua luonnolliseen loppuunsa asti. Boss vie kuitenkin tämänkin sovellustavan pitemmälle, sillä jokaiseen muistipaikkaan voi erikseen määrittää missä järjestyksessä signaali luupit kiertää. Eikä siinä vielä kaikki. Jokaiseen muistipaikkaan voidaan myös tallentaa valinta siitä, kumpi kahdesta tuloliitynnästä on käytössä. se ei ainoastaan alista pedaalilautaa kitaristin komentoon vaan ohjaa tarvittaessa aivan koko kalustoa. Signaalin voi jakaa kahdeksi rinnakkaiseksi poluksi, jolloin yksi haara voi kulkea esimerkiksi särön kautta ja toinen haara samaan aikaan oktaaverin läpi. Kontrollerin sisäinen kyntkentämatriisi antaa muitakin mahdollisuuksia. Niinpä efektien järjestystä voi vaihtaa tilanteen mukaan, eikä esimerkiksi särön tarvitse olla pysyvästi ennen modulaatioefektejä vaan toisinkin päin onnistuu. Kun mukaan pakataan vielä midi-ulottuvuus – esimerkiksi kaikulaitteen muistipaikkojen hallintaan tai realiaikaiseen parametrien muutteluun – voi laitetta todella luonnehtia ison kaluston ja vaativien tehtävien mittaiseksi työkaluksi. Samaan tapaan efektit kytketään myös Bossin tapauksessa kahdeksaan looppiin, ja nyrkkisääntönä on, että jokainen efekti on aina päällä ja kontrollerilla määritellään sitten se, mitkä kaikki päällä olevat laitteet ovat kulloinkin mukana signaalipolulla. Kontrolleriin voi myös liittää ulkoisia lisäkytkimiä ja ekspressiopedaaleita, joilla puolestaan voi sen jälkeen ohjata esimerkiksi tiettyjen efektien temposidonnaisia toimintoja, kuten viiveen rytmityksiä tai vaikkapa choruksen huojunnan nopeutta. Jos jossakin soundissa on käytössä perinnefuzzi, voidaan bufferointi ohittaa sitä käytettäessä ja kun ei fuzzia tarvita mennään taas bufferointi päällä
Vinkiksi Bossille taas voisi todeta, että mukana toimitettavan yksittäisen muuntajan lisäksi firman tuotevalikoimaan voisi lisätä kokonaisen pedaalilaudan ponnistamiseen soveltuvan virtalähteen. Liitäntä ulkoiselle mittarille kuuluu varusteluun, mutta sen hyödyntäminen vaatii yhden lisärasian pedaalilaudalle – tosin juuri sitten sellaisen, jota itse haluaa käyttää. Sen sijaan kaksirivinen tekstinäyttö vaatii katselua lähietäisyydeltä, joten se palvelee enemmänkin ohjelmoinnin apuna kuin soittotilanteessa. u 50-51 Boss.indd 51 26.8.2015 9.39. Jos ykkösnapin takana on aina puhdas kitara sellaisenaan, kakkosen takana sama lievällä reunasäröllä, kolmosessa puhdas komppi jollain vatkaimella hämmennettynä ja vaikka sitten kahdeksannen takana aina se mahtisärö delayn kera sooloiluun, niin pankista toiseen liikuttaessa jalka löytää luonnikkaasti aina saman sointityypin samoilta holleilta, vaikka ykköspankki olisikin pelkästään yksikelaisilla ladatulle kitaralle hääkeikkoja varten ja kuutospankki humbuckerikepille kaljateltan ränttätänttä-meininkiin. Nyt kaikki nämä kokemukset vedetään nippuun ja samalla palataan erillisten ulkoisten efektien ja toimintojen hallintaan, erittäin vakuuttavasti. Myös mykistys sujuu helposti, joko viritystä tai settien välistä taukoa ajatellen. Ja kaiken aikaa yksi oleellinen asia on kunnossa: yhdellä jalan painalluksella koko kontrolleri kytkeytyy tarvittaessa manuaalitilaan, jolloin muistipaikan valintakytkimet pelaavat suoraan looppien on/off-valintoina. Hieman jäi ihmetyttämään, että miksi kontrolleriin ei ole integroitu viritysmittaria, kun Bossilla on hallussaan kaikki sellaiseen tarvittava tekniikka. Luonteva jako perustuu kahdeksan muistipaikan pankkeihin, joista voi mielensä mukaan varata osan vaikkapa tietyn kitaran tai musiikillisen repertuaarin kanssa käytettäväksi. Jostain syystä virtalähteen johdolle ei ole Rolandin tuotteille tyypillistä vedonpoistoankkuria, jonka ympärille piuhan voisi kiepauttaa. Ja mikäli tilanne ei pysy soittajan tossussa silloinkaan, voi koko pedaaliston myös ohittaa näppärästi omalla jalkakytkimellään. Menettely peittoaa tarrakiinnityksen mennen tullen ja tästä soisi muidenkin valmistajien ottavan mallia. Syystä tai toisesta SCC-700 jäi marginaaliin vaikka sen käyttäjiin lukeutuivat mm. 010 323 5410 • www.roland.fi la, mutta käytössä yksitellen valikoidusti vain tiettyjen soundien tai tietyn kitaran kanssa. Jos ennalta sommitellut yhdistelmät eivät kuulostakaan hyvältä, voi aina palata kesken keikankin alkuasetelmaan ja valikoida yksittäisiä pedaaleita kehiin. Niiden rinnalle sopisi vallan mainiosti Bossinkin tuote. David Gilmour ja Adrian Belew. riittävästi muistia Ohjelmoitavaa ja mahdollisuuksia ES-8:ssa on paljon, mutta niin on muistipaikkojakin – 800 kappaletta. Pitkä kokemus näkyy ja tuntuu Jo 1982 markkinoille tuotu Boss SCC-700 toteutti samaa ideaa tar joa mal la flight caseen rakennetussa pedaalilaudan ja kontrollerin yhdistelmässä paikat ja mekaaniset kiinnitykset seitsemälle Bossin omalle vakiokoon pedaalille. www.riffi.fi 4/2015 51 Boss es-8 ohjelmoitava kontrolleri kitarakaluston hallintaan • 800 muistipaikkaa • kaksi liitäntää kitaroille • 6 efektilooppia monofonisille laitteille • 1 looppi monosyötöllä ja stereopaluulla • 1 looppi moni/stereosyötöllä ja -paluulla • kaksi lähtöä (mono/stereo) • liitännät kuudelle lisäkytkimelle • liitännät kahdelle ekspressio-pedaaleille • inserttipiste joko volume-pedaalin käyttöä tai kontrollerin jakamista varten • viritysmittarin liitäntä • hintaluokka 700 e Lisätiedot: roland suomi Puh. Kontrolleri tarvitsee aika tavalla virtaa toimiakseen ja pakettiin kuuluukin oma virtalähde. Ehkäpä se ei ole tarpeellinenkaan, sillä kontrolleri asennetaan kiinteästi alustaan pedaaleiden kanssa ja tämä seikka on sitten kyllä huomioitu esimerkillisesti: kotelon pohjassa on valmiit paikat pakettiin kuuluville ruuveille, joilla laite kiinnitetään tukevasti sijoilleen. Kontrollerin merkkivalot ovat kirkkaat ja selkeät, samoin muistipaikan numeron näyttö. Markkinoilla on järeiden kapineiden kohdalla nimittäin melkoinen aukko: pieniä säröpurkkien ja vastaavien ruokkimiseen päteviä usean virtasyötön laitteita löytyy kosolti, mutta digitaalivehkeiden ja tällaisen kontrollerin vaatimia virtamääriä antavat verraten harvat, lähinnä Cioksin ja Voodoo Labin virtalähteet. Bossin myöhemmissä multiefekteissä on sitten taas ohjattu laitteen sisäisiä efektejä vastaavalla ajatuksella
Jos pinon annetaan olla suorana, kaiutin suuntaa kaiken äänen suoraan eteenpäin. Vahvistimen nimellistehoksi kerrotaan 1000 wattia ja maksimiäänenpaineeksi 130 desibeliä. Ja joskus tilanne on samaan aikaan sekä että ja siltä väliltä. Näihin kaikkiin variaatioihin Bose tarjoaa ratkaisuksi F1settiä, jonka suuntausta voidaan muunnella tilanteen mukaan. F1 Model 812 -kaiuttimen avautumiskulma on horisontaalisuunnassa kiinteästi 100 astetta, mikä on sopivan lavea yleispäteväksi keilaksi. Toisinaan penkki rivit taas nousevat estradia ylemmäs. Pystysuunnassa kaapin suuntaavuus onkin sitten muunneltavissa kekseliään mekaniikan ansiosta. Malli 812 on kaksitieratkaisu, jossa alle 600 Hz:n kaistaa toistaa yksi 12-tuumainen kartio ja jakotaajuuden yläpuolista osuutta kahdeksan 2,25-tuumaista kartiota. Bassokaistaa toistaa kahdella kymppituumaisella ladattu F1-subwoofer, jonka toistokaistaksi ilmoitetaan 40 – 250 Hz (-3 dB). Suuntausmekanismi on toteutettu niin, että työkaluja ei tarvita vaan kaiuttimet voi loksauttaa mutkalle käsipelillä ja mekaniikka lukittuu oikeaan asentoon ilman ruuveja tai muuta tiukkaus ta. 52 www.riffi.fi 4/2015 F1-järjestelmä koostuu kahdesta kaapista. Kolme alimmaista ja kolme ylimmäistä kartiota – sekä niiden aalto-ohjaimet – on sen sijaan kiinnitetty sijoilleen liukumekanismilla, jonka ansiosta niiden muodostama pätkä linjasäteilijästä voidaan taivuttaa mutkalle. Jälkimmäiset on pinottu kaapin etuseinämään keskilinjalle ja ne muodostavat linjasäteilijän, jonka kaksi keskimmäistä elementtiä osoittaa aina suoraan eteenpäin. Jos alaosan kolme kaiutinta käännetään mutkalle, syntyy J-kirjain, joka suuntaa alimpien elementtien äänen alaviistoon. 52-53 Bose.indd 52 26.8.2015 13.37. Jakosuodin voidaan myös ohittaa, mikäli täyden kaistan signaali bassoineen kaikkineen halutaan eteenpäin sellaisenaan. Mikäli molemmat päät taivutetaan samanaikaisesti, muistuttaa kaareutuvan säteilijän profiili C-kirjainta, jonka keilaksi pystysuunnassa ilmoitetaan 40 astetta. Yläkerrassa saman voi tehdä toisin päin, jolloin ääni suuntautuu nousevaan katsomoon. Kaiuttimien suojana on vyötiäisen kuoren tapaan toistensa lomaan liukuvien kaitaleiden muodostama ritelikkö ja raTeksTi: Lauri PaLoPoski Bose F1 Bose F1 – joustavuutta Pa:n suuntaukseen on tilanteita, joissa istuma katsomo on esiintymis lavaa alempana. Bassokaappi sisältää myös jakosuotimen, jonka kautta haaroitettu signaali on johdettavissa eteenpäin yläkerrasta huolehtivalle F1 Model 812 -kaapille
Mekaaninen toteutus on asiallinen ja kaapit toisiinsa liittävä sankakin vaikuttaa kyllin jämäkältä tositoimiin. Soinnillisesti nyt kokeiltu sub bass -kaapin ja yläkerran yhdistelmä sekä F1 Model 812 erikseen olivat vakuuttavia. Jos setti hankitaan yhtyeen omaan käyttöön, tai vaikka teatteriin, oppilaitokseen tai monitoimisaliin, jossa siitä huolehtii talon oma henkilökunta, rakenne toimii varmasti. 66 × 33 × 37 cm (k × s × l) • paino 20,18 kg • hinta 1199 e F1 Sub Woofer • toistoalue 40 – 250 Hz (3 dB) • nimelliseteho 1000 w • maksimiäänenpaine 130 dB (sPL) hetkellisesti • kaksi 10tuumaista elementtiä • ulkomitat n. Minkäänlaista piikikkyyttä ei ilmennyt ja keskialueen kuulaan tasainen sointi suosii laulettua musiikkia. Siihen oli luvassa vielä muutama kentältä saadun palautteen perusteella tehty pikkuparannus, mutta tarkempaa tietoa niistä ei ollut kirjoitushetkellä käytettävissä. Linjasäteilijän kääntyvät lohkot vaikuttivat mekaanisesti luotettavilta ja niiden vaikutus on sopivan voimallinen: alussa esitettyihin tilanteisiin ne antavat tepsivää lääkettä, mutta huolimaton ei niillä kuitenkaan saa vahingossa pilattua koko hommaa. Valikoiduille asiakkaille olisi ilo luovuttaa tällainen kalusto viikonlopun keikoille, mutta – joustavuutta Pa:n suuntaukseen roisimmille kinkereille en pakettia tohtisi lähettää. Settiä kasattaessa U:n avoin pää painetaan bassokaapin kannen koloihin ja yläkaappi asetellaan sitten sangan varaan, johon se asettuu tyköistuvien kolojen ja niihin painautuvien ulokkeiden ohjaamana. www.riffi.fi 4/2015 53 Bose F1 kokoäänialuekaiutin ja sub woofer F1 Model 812 • kaksitierakenne, jakotaajuus 600 Hz • toistoalue 52 Hz – 15,5 kHz (3 dB) • nimelliseteho 1000 w • maksimiäänenpaine 132 dB (sPL) hetkellisesti • diskanttialueella linjasäteilijä (8 kpl 2,25" elementtejä) • 12" bassokaiutin • suuntaavuus horisontaalisesti 100 astetta • suuntaavuus vertikaalisesti enimmillään 40 astetta • ulkomitat n. Keikan aikana yläkertaa kannatteleva sanka palvelee myös kaapelikouruna, jonka suojissa piuhat saa tuotua satelliitille siististi katseilta piilossa. 69 × 41 × 45 cm (k x s x l) • paino 24,9 kg • hinta 1199 e Lisätiedot: Bose Finland Puh. Kokoisekseen niistä lähtee erittäin tömäkästi ääntä ja se on täsmällisen selkeää ja puhdasta. Vaikka niistä saakin tukevan otteen, niin kongressikeskuksen ex-temporetyyppisten lehdistötilaisuuksien juoksukaiuttimeksi F1 Model 812 on hieman kookas ja verraten painavakin. Parhaimmillaan se onkin rauhallisen roudauksen jälkeen puheen tai musiikin toistossa, joko itsellisenä tai bassokaiuttimen kera. Näillä eväillä F1 sijoittuu PA-laitteiden hifi-kategoriaan. Molemmille kanaville on omat volume-säätönsä, joiden lisäksi tarjolla on kytkimellä päälle napsautettava bassoleikkuri. Yläkerran kaapilla on kuitenkin painoa sen verran, että yleisön mahdolliseen vellontaan kannattaa varautua kiinnittämällä tai tukemalla koko yhdistelmä jotenkin niissä paikoissa, joissa käkimassa pääsee nojailuetäisyydelle kaiuttimista. Erinomaista! u 52-53 Bose.indd 53 26.8.2015 13.37. F1 Model 812 -kaapin toistoalueeksi ilmoitetaan 52 Hz – 15,5 kHz (-3 dB) ja bassokaiuttimen tapaan vahvistintehoksi kerrotaan 1000 wattia. Näistä ensimmäinen soveltuu joko mikrofonikäyttöön tai linjasignaalille (XLR combo), jälkimmäinen vain linjasignaalille (6,3 mm jakki & RCA). 010 778 6900 • www.bose.fi kenne tuntuu vankalta – kaiuttimet loksahtavat asennosta toiseen vaivattomasti ja lonksumatta. Yksin tai suppasen tuella Yläkerran F1 toimii myös itsenäisenä täyden kaistan pikku-PA:na ja tilapäistä kuulutustai taustamusiikkikäyttöä varten tuloliityntöjäkin on kaksin kappalein. Nyt testiin saatu satsi oli kuitenkin edelleen ennakkomalli, joskin artikkelin julkaisun aikoihin pitäisi sitten olla myynnissä jo varsinainen tuotantoversiokin. Suppasen tapaan myös yläkerrassa on kahvoja kaksin kappalein, yksi yläpäädyssä ja toinen keskellä takalevyä. Varsinaisesti se lienee tarkoitettu sub bass -kaiuttimen kanssa käyttöä varten, mutta suodin tuo selkeyttä esimerkiksi puheäänentoistoon kyllä silloin, kun malli 812 on yksinään sellaisissa toimissa. Salpaa tai muuta varsinaista lukitusta ei liitoksessa ole, mutta fiksu mekaaninen sovitus ja painovoima tekevät yhdistelmästä vakaan. Maksimiäänenpaineeksi Bose ilmoittaa 132 desibeliä hetkellisesti. Milloin kenenkin asiakkaan hoteisiin vuokrattavaksi PA-firman keikkasetiksi saattaisin kuitenkin empiä hieman näin hienostuneen laitteiston hankkimista – kestääkö sankasysteemi myös brutaalia väärinkäyttöä fyysisesti ja pysyykö se tallessa reissussa. Osa kiitoksesta lankeaa tässä kohden automatiikalle, joka säätää linjasäteilijän kulloiseenkin muotoon sopivan sähköisen ekvalisoinnin ilman, että käyttäjän tarvitsee tehdä mitään. Messuuutuudesta tuotantomalliksi F1 esiteltiin keväällä Frankfurtissa ja alkukesästä yksi demosetti liikkui jo esittelykiertueella musiikkiliikkeissä Suomessa. Linjatason balansoitu lähtö mahdollistaa kaiutinten linkittämisen. kompakti rakenne Setiksi bassokaappi ja sen satelliitti kootaan U-kirjaimen muotoisella sangalla, joka matkustaa keikalta toiselle bassokaapin takalaitaan upotettuna ja salvalla sijoilleen lukittuna. Palaset istuvat toisissaan sen verran jämptisti, ettei niitä tönimällä saa irtoamaan
Ja samalla mikserin verkko kannattaa suojata niin, ettei kuka tahansa baarin asiakas pääse liittymään verkkoon tekemään kepposiaan keikan aikana. Mallitunnuksen numero kertoo analogisten tuloliityntöjen määrän. Luku 12 jaetaan neljän linja/mikrofonikäyttöön soveltu van XLRkomboliitännän, neljän mikrofonitulon, kahden instru menttijakin sekä RCAliittimin toteutetun linjatason stereotulon kesken. Langattoman kontrollin rinnalle tai sen vaihtoehdoksi on tarjolla myös fyysinen liitäntä ethernetyhteydellä. Tämäkin mikseri muistuttaa fyysisesti enemmän perinteistä lavarasiaa kuin äänipöytää, koska fyysistä esinettä tarvitaan vain liitäntöihin ja DsP:n kotelointiin. 54 www.riffi.fi 4/2015 TeksTi: Lauri PaLoPoski soundcraft ui16 – miksaa suoraan nettiselaimella! audiolaitteet ovat yhä tiukemmin liitossa tietotekniikkaan. Käyttöjärjestelmällä ei tässä suhteessa ole merkitystä – Android, iOS, Linux, Mac OS ja Windows käyvät kaikki. Mik se ri luo itselleen paikallisen wifiverkon, johon kytkeydytään äly puhelimella, tabletilla tai tietokoneella. ui16 ja sen pienempi sisarmalli Ui12 tottelevat mitä tahan sa langatonta ohjainta, jossa on toimiva nettiselain. Jos näytön tila loppuu kesken, liukuu osa kanavista automaattisesti master-lohkon taa piiloon, mistä ne voi sitten rullata esiin. Molemmissa malleissa on lisäksi USBväylä digitaalista ste reosoitinta/tallenninta varten. Jotta hom ma pysyy miksaajankin hanskassa, kannattaa käyttöjärjestelmän asetuksissa määritellä mihin kaikkiin säätöihin muusikoilla on omine laitteineen pääsy. Varsinainen miksaus hoidetaan langattomasti – nettiselaimella. Vastaavasti kanavien tulopäät gain-säätöineen saa nekin kerralla näkyviin, mikä on eduksi sound check -vaiheessa. Kaikki kanavaliu’ut saa näkymään rinnakkain. Kookkaampi Ui16 tarjoaa neljä komboliitäntää enemmän. 54-55 Soundcraft.indd 54 26.8.2015 14.26. Enimmillään yhtä mikseriä voi oh jata kymmenellä eri laitteella samanaikaisesti, joten koko bän din omatoiminen monitorimiksauskin käy päinsä. Fyysisiä säätimiä mikserissä on vain kolmelle asialle, luuri kuuntelun sekä vasemman ja oikean päälähdön voimakkuudelle
Nämä aukeavat kahdessa ensimmäisessä kanavassa silloin, kun ne määritellään instrumentikäyttöön soveltuviksi korkeaimpe danssisiksi tuloiksi. Digitechin kitarasoundien mallinnusosasto taas sisältää se kä erillisiä efektilaitteita että vahvistimen ja kaapin yhdistelmiä. Lexiconin neljä yleismaustetta ovat käytössä kunkin kana van efektisyöttöjen kautta ja valikoimaan kuuluvat iso tilakai ku sekä samaan aikaan itsenäisesti käytettävissä oleva pienempi huonekaiku, viiveprosessori sekä chorusefekti. Tähän on tultu Ui16:n näkymät vaihtelevat hieman sen mukaan käytetäänkö oh jaukseen älypuhelinta, tablettia vai tietokonetta. u Efektiprosessorit tarjoavat runsaasti preset-ohjelmia sekä asialliset säädöt niiden muokkaamiseen. Silloin asioiden tarkkailuun ja hoitamiseen riittää mainiosti kaksi kat tavaa yleisnäkymää – liukusäätimet tai mittaristot – joista voi valita tilanteen mukaan. Liikkumista kanavien ja eri toimintojen välillä on syytä har joitella kunnolla, jotta sormi tai hiiri löytää empimättä aina oi kean näkymän. Prosessorit omasta takaa Kun emoyhtiö Harman omistaa myös sellaiset tuotemerkit ku ten Dbx, Digitech ja Lexicon, on luontevaa, että myös niiden osaamista hyödynnetään. 0207 512 300 • www.studiotec.fi Analogisia lähtöjä on tarjolla kaksille stereokuulokkeille nor mijakein, sekä päämiksauksen vasemman ja oikean kanavan ohessa neljälle auxlähdölle balansoituina linjatason liitäntöinä. Taajuuskorjamia on kahteen otteeseen. Yksittäistä kanavaa tarkasteltaessa osa näytöstä on pysyväs ti varattu kriittisille säätimille, ja niinpä kanavaliuku, panoroin ti ja mute sekä solokytkimet ovat aina näkyvissä vasemmas sa reunassa. Itse asi assa tabletilla visuaalisuus tuntui kaikkein onnistuneimmalta. Soundcraft UI16 on audiolaadultaan kelpo peli ja mikäli ka navamäärä riittää bändin tarpeisiin, ei muuta laitteistoa mik saamiseen tarvita. Ekvalisaattorin näyttö on havainnollinen ja RTA-painiketta napauttamalla taustalle saa myös reaaliaikaisen spektrin. Työkaluvalioima sisältää kaiken oleellisen ja soundipuoli on kunnossa kanavakorjaimista ja dynamiikkapro sessoreista varsinaisin efekteihin saakka. Toisaalta aihetta suureen huoleen ei ole, sillä tällaisen mikserin yksi valtti on sen ohjelmoitavuus. Jokaisessa mikseri kanavassa on ensinnäkin nelialueinen täysparametrinen korjain sekä erillinen bassoleikkuri. Kuten ohjelmistopohjaisissa järjestelmissä muuten kin, käyttäjän on syytä myös tällaisen mikserin kohdalla seura ta säännöllisesti uusien päivitysten tuomia parannuksia ja laa jennuksia ainakin kurisositeetin vuoksi, vaikka olisikin periaat teessa vallan tyytyväinen järjestelmään sellaisena kuin se jo on. Jos vali taan dynamiikkaosasto, se varaa itselleen näytön keskeisen alan ja jos taas on tarpeen tutkia ekvalisointia, se avautuu dynamii kan tilalle. Lisäksi lähdöissä on omat 31aluei set graafiset korjaimensa sekä RTAanalysaattori tilanteen tark kailua varten. Graafisten korjainten lisäksi mastertasolla on käytettävis sä sekä saliäänen että monitorisyöttöjen siivoamiseen soveltuva Dbx:n kierronestoautomatiikka. 54-55 Soundcraft.indd 55 26.8.2015 14.26. Toiminnosta toiseen siirrytään samaan tapaan kuin taulukkolaskennassa selataan välilehtiä. Metodi on pätevä, ei kä informaatio ruuhkaudu pienemmälläkään näytöllä. Kun perusasiat ovat jo paikal laan, ei tarvetta jatkuvaan surfailuun keikalla ole, ja miksaajan tarvitsee huolehtia lähinnä yleisen balanssin ylläpidosta. Kaikkea ei ole pakko tehdä keikalla kiireessä, vaan miksausta voi rakentaa rauhassa ennakkoon harjoituksissa tai vaikka edelliseltä keikal ta tallennetun materiaalin avulla. Pääosa näkymästä vaihtuu sitten sen mukaan, mi tä toimintoa kyseisessä kanavassa halutaan tarkastella. www.riffi.fi 4/2015 55 soundcraft ui16 Täysin ohjelmoitava digitaalimikseri • ohjataan verkkoselaimella langattomasti tai ethernet-liitännän kautta • 12 analogista monokanavaa + stereotulo • omat sisäiset efektiprosessorinsa Hintaluokka 650 e Lisätiedot: studiotec Pro audio Puh. Dynamiikan työstöön on siihenkin selkeät työkalunsa. Dbx:n koodaamat kompressorin ja gaten yhdistelmäproses sorit sekä deesserit löytyvät jokaisesta kanavasta ja lisäksi vielä pää ja auxlähdöistä. Ui16 on varistettu myös HDMIliitännällä, jonka tulevat käyttömahdollisuudet olivat vielä avoinna tämän artikkelin te kovaiheessa. Kaikki kanavien muokkaustyökalut ovat käyttäjän vapaas ti ruuvattavissa, mutta jokaiseen on myös tarjolla valmistajan kokoama valikoima monipuolisesti eri käyttötarkoituksiin laati mia presetohjelmia, joilla kokemattomampikin pääsee liikkeelle. Logiikka on kui tenkin sama: asioita lähestytään toiminto kerrallaan, eikä mikse rin naamakuvaa tai edes kokonaista kanavaa kerralla esittämällä
Käytännössä O.H.R.C.A.-teknologia tarkoittaa sitä, että mikseri sisältää 128 vapaasti määriteltävää prosessointikanavaa, kattavat liitäntämahdollisuudet eri audioverkkoihin, muokattavan käyttöliittymän sekä prosessoinnin 96 kHz näytetaajudella. Mikseri sisältää vakiona kaksi REAC-porttia sekä split/backup-portin, jota voi käyttää joko signaalin digitaaliseen haaroittamiseen tai yhteyden varmistamiseen. Roland M5000:n kanssa tässä prosessissa kesti huomattavasti normaalia pidempään, koska löysin useamman päivän pystypainin jälkeen vielä uusia tapoja tehdä samat asiat. Mikserin paikalliset liitännät sisältävät 16 analogista tuloa ja lähtöä sekä kahdet AES/EBU tulot ja lähdöt. Prosessointikanavat voivat olla joko monotai stereokanavia ja päälähdöt voivat olla stereon lisäksi myös joko LCRtai 5.1-muodossa. M5000 on kytkettävissä Rolandin muihin miksereihin sekä digitaalisiin lava rasioi hin REAC-väylän kautta. Mikserissä on myös valmiita pohjia eri käyttötarkoituksia varten (esimerkiksi: foh, monitor tai broadcast). Stereokanavat luonnollisesti vievät kaksi prosessointikanavaa. Mikserin 128 prosessointiväylää on jaettavissa sisääntulokanavien, apuryhmien, master-, auxja matriisilähtöjen kesken vapaasti täysin käyttötarkoituksen mukaan. REAC-väylässä kulkee yhtä CAT5kaapelia pitkin 40 kanavaa kumpaankin suuntaan. Hieman mystisen lyhenteen takaa paljastuu joustava sisäinen rakenne ja roppakaupalla erinomaisia ominaisuuksia. Konfiguroitava arkkitehtuuri Roland on jättänyt M5000:n kohdalla päätöksen mikserin kanavamäärästä käyttäjälle. TeKsTi: NiKo LaasoNeN Roland M5000 – keskisarjan hinta, raskaansarjan suorituskyky M5000 on Rolandin ensimmäinen o.H.R.C.a.-teknologiaan (open High Resolution Configurable architechture) perustuva mikseri. Tavoitteenani on poistua vasta, kun koen saaneeni selville, mihin testattava laite todella kykenee ja saaneeni käsityksen eri ominaisuuksista. Lähestyin mikseriä jo tutuksi käyneellä tavalla sulkeutuen rauhalliseen studio56-59 Roland ja chorus.indd 56 26.8.2015 15.03. 56 www.riffi.fi 4/2015 tilaan mukanani todellisesta keikkatilanteesta taltioitua moniraitamateriaalia, mikrofoneja ja muita signaalilähteitä sekä lukuisia kupillisia kahvia
Eli monista muista miksereistä poiketen tasojen kanssa tulee olla tarkkana vielä etuasteen jälkeenkin. Esimerkiksi 128 samplen bufferiasetuksella 48 kHz näytetaajuudella tietokoneen kytkeminen inserttiin lisää latenssia alle 5 ms. Ekvalisaattorin alin ja ylin kaista voi toimia joko kellotai hyllykorjaimena, keskimmäiset kaistat sen sijaan kellokorjaimena, bandpasstai notch-suotimena. Kosketusnäytön tuntumassa oli myös pieniä eroja eri puolilla näyttöä ja tietyillä alueilla piti keskittyä tarkoin, jotta osui varmasti haluamaansa toimintoon. Sivuketjun alija ylipäästösuotimet sekä dry/wet -säätö laajentaa mahdollisuuksia entisestään. Mikseriin on sisäänrakennettu USB-äänikortti, joka siirtää 16 kanavaa suuntaansa Mactai pc-tietokoneelle. Esimerkiksi käyttöpintaan asennetun kiinteän talk back -mikrofonin signaalin voi reitittää jonkin kanavan insertin paluuseen, jos jostain syystä näin haluaisi tehdä. Nelialueinen kanavakorjain on varustettu lisäksi bassoja diskanttileikkureilla. Käytännössä Mikseriä hallitaan ensisijaisesti 12-tuumaisen kosketusnäytön kautta ja suoraan sen alapuolelle kahteen riviin sijoitetuilla enkoodereilla. Tätä käyttöä ajatellen latenssit pysyvät normaalikäytössä kohtuuden rajoissa. Oikean reunan neljälle liu’ulle voi valita kiinteästi minkä tahansa tulotai lähtökanavan tai vaikkapa yhden 24:stä DCA:sta. Yhden korttipaikan kautta voi siirtää kerrallaan 80 tai 160 kanavaa näytetaajuudesta riippuen. Mikserin käyttöpinnan 28 liukua on jaettu neljään lohkoon. Sen sijaan Rolandin ilmoituksen mukaan summaus tapahtuu 72 bitin tarkkuudella, joten sisäisten väy lien yliohjautumisesta ei tarvitse olla huolissaan. M5000:n gate suoriutuu tehtävästään mielestäni huomattavasti paremmin kuin monet kilpailevat digitaalimikserit. Kiitosta saavat myös esimerkiksi reititystä nopeuttavat toiminnot joiden avulla kanavien sisääntulot saa vaihdettua useammasta kanavasta kerrallaan. Kanavaekvalisaattorin graafinen esitys on poikkeuksellisen selkeä ja se vastaa hyvin todellista vaikutusta. Avoimen arkkitehtuurin periaatteen mukaisesti mikserin reitityksen osalta kaikki tulot ja lähdöt sekä sisäiset väylät ovat todellakin täysin vapaasti reititettävissä. Suurten kanavamäärien hallintaa helpottaa myös toiminto, jonka avulla valittuun DCA-ryhmään kuuluvat kanavat saadaan näkyviin liu’uille painamalla DCA-ryhmän SEL-painiketta kahdesti. Suurien kanavamäärien hallintaa varten voidaan sijoittaa kanavalistaan ”ankkuripisteitä”, joihin voi siirtyä painamalla kumpaakin nuolinäppäintä samanaikaisesti. Kirkkaassa päivänvalossa näyttö tosin meinaa olla hiukan hankalasti luettavissa. Testijakson aikana huomasin, että kanavaprosessoinnilla on mahdollista saada signaali särölle vaikka tulosignaali ei vielä leikkautuisikaan. Lähtötilanteessa kaikki kolme liukupankkia seuraavat toisiaan ja toimivat kuin yksi 24:n liu’un yksikkö, mutta mikäli jostain liukupankista painaa Isolate-painiketta, toimii se muihin nähden itsenäisesti. Tämän ansios ta mikseriin voi lisätä tulokanavia vaikka kesken keikan, mikäli sille jostain syystä tarvetta ilmenisi. Jokaisen liukupankin oikealla puolella on viisi painiketta, joista ensimmäisellä pääsee käsiksi kaikkiin tulokanaviin, ja seuraavalla kaikkiin lähtökanaviin ja DCA-ryhmiin. Kanavan SEL-painikkeella tai mitä tahansa prosessointiblokin ikonia näytöltä painaen saadaan esiin ponnahdusikkuna, jonka kautta asetuksia pääsee säätämään tarkemmin. Perusnäkymässä näytöllä on kulloinkin valitun liukupankin kahdeksan kanavan prosessoinnin yleisnäkymä ja näytön alapuoliset enkooderit säätävät esimerkiksi gainia, panorointia tai jotain muuta haluttua parametria. Prosessointi ja mausteet Kanavakohtaisesti on käytettävissä kaksi dynamiikkaprosessoria, joihin on valittavissa gate, kompressori, limitteri tai ducker. Lisäksi löytyy laajennuskortti Waves Soundgrid -pluginservereitä varten. Kaikki muutokset kanavien järjestyksessä ja esimerkiksi mikserin konfiguraatiossa saadaan tehtyä ilman katkoksia äänessä. Dynamiikkaprosessoreissa ei ole tarjolla mallinnuksia vuosikertalaitteista, mutta esimerkiksi kompressorista saa monipuolisten säätöjen ansiosta hyvin eri tyyppisiä sävyjä. Näiden lisäksi on kolme käyttäjän vapaasti määriteltävissä olevaa kerrosta. Riviin järjesty! Kanavien nimeämiseen ja värikoodaamiseen pääsee käsiksi useammallakin eri tavalla ja kanavien nimet näkyvät myös kanavaliu’un yläpuoleiselta värinäytöltä. Tämä mahdollistaa esimerkiksi apuryhmien tai DCA-ryhmien pitämisen jatkuvasti näkyvillä yhdessä liukupankissa kahden muun jäädessä sisääntulokanaville. Kanavien järjestys on myös tarpeen mukaan vaihdettavissa jälkikäteen. USB-äänikortille löytyy varmasti käyttöä pienimuotoisessa äänityskäytössä tai audiotiedostojen toistossa konserttitilanteessa, mutta itse pidin merkittävimpänä mahdollisuutta laajentaa mikserin prosessointia tietokoneella ajettavilla plug-ineilla. Käyttöliittymä on selkeästi suunniteltu ja keskeisiin toimintoihin pääsee käsiksi nopeasti ilman valikkosurffausta. Tämän ansiosta esimerkiksi masterlähtö ja muutama muu keskeinen kanava pysyy jatkuvasti käden ulottuvilla. 56-59 Roland ja chorus.indd 57 26.8.2015 15.03. Gaten aukeaminen on tarkkaa ja ylimääräisiä häiriöääniä ei tule. www.riffi.fi 4/2015 57 o niinkuin open Roland M5000 on varustettu kahdella korttipaikalla, joihin on tällä hetkellä saatavissa laajennuskortit REAC-väylän lisäksi MADIja Dante-väyliin, mikä mahdollistaa mikserin kytkemisen osaksi muiden valmistajien laitteista muodostettuihin audioverkkoihin. Nuolipainikkeilla voidaan liikkua kerroksen sisällä kahdeksan kanavan verran haluttuun suuntaan, mutta tähän on lisäksi piilotettu eräs käyttöä helpottava toiminto. Loput 24 liukua on jaettu kolmeen kahdeksan kanavan lohkoon
010 323 5410 • www.roland.fi tai broadcast-käytön eri tarpeisiin. Mielestäni mikseri kilpailee varsin vahvoin eväin kertaluokkaa isompien ja kalliimpien tuotteiden kanssa. Pidänkin täysin mahdollisena, että Roland tuo markkinoille samaan teknologiaan perustuvia miksereitä myös muihin hintaja kokoluokkiin. Perinteisten kaikuja viive-efektien lisäksi löytyy mallinnuksia monista Rolandin klassikkoefekteistä. 22,70 e +postikulut 20,00 e +postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut Roland M5000:n sisäisessä efektiräkissä on tilaa kahdeksalle tehosteelle. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. Esimerkiksi pienemmällä kanavamäärällä ja liukujen määrällä varustettu versio samasta aiheesta olisi tervetullut lisä malllistoon. Näin 1980-luvun loppupuolella syntyneenä olen liian nuori ottamaan kantaa efek tien autenttisuuteen, mutta monet mallinnetuista efekteistä osoittautuivat varsin käyttökelpoisiksi. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Efektiräkistä löytyy myös usein kaivattu dynaaminen eq sekä varsin monipuolinen monialuekompressori. Yhteenveto Kokonaisuudessaan Roland M5000:en on pakattu huomattava määrä ominaisuuksia, ja avoimen arkitehtuurinsa ansiosta uskon sen taipuvan konserttiäänentoiston ja miksei studiotyön Roland M5000 Keskisarjan digitaalimikseri • perustuu o.H.R.C.a.-teknologiaan (open High Resolution Configurable architechture) • 128 vapaasti määriteltävää prosessointikanavaa • soveltuu FoH-, monitori ja broadcast-käyttöön stereotai surround-moodissa • laajennuskortit mm. Rolandin lähestymistapa ottaa etäisyyttä analogimaailman rajoitteista ja on selkeästi osoitus siitä, että vakiintuneitakin toimintamalleja voidaan katsoa tuoreesta kulmasta. u 56-59 Roland ja chorus.indd 58 26.8.2015 15.03. Mikseri ei toisaalta välttämättä kokonsa ja hintansa puolesta sovellu pienempiin produktioihin. ReaC-, MaDi-, Danteja Waves soundgrid -yhteyksiä varten • hinta ilman Digital snake -lavarasioita 19 500 e (+alv) • lavarasioiden hinnat alkaen 1199 e (+alv) Lisätiedot: Roland suomi Puh. Mallinnettuna on esimerkiksi SDE-3000-delay, SRV-2000 -kaiku, RE-201nauhakaiku sekä Dimension D -chorus. Efektiräkin lisäksi tarjolla on 32 kappaletta graafisia ekvalisaattoreita
30 sekuntia cd-normin mukaista stereoääntä) ja viimeinen osallistumispäivä on 20. syyskuuta. 56-59 Roland ja chorus.indd 59 26.8.2015 15.03. Tai ekvalisoimalla raidat eri tavoin. Kokonaisuuden voi sen jälkeen rakentaa oman mielensä mukaan lisäämällä omille raidoilleen niin monta eri virettä ja soittokertaa kuin hyväksi katsoo. Lisäsävyjä saa vaihtamalla ottojen välillä vireen lisäksi myös plektraa, kitaran mikkiä, vahvistinta tai koko soitinta. Luomu vaatii vaivannäköä Mainitut määreet pätevät myös luomu-chorukseen: perusidea on yksinkertainen ja sen jälkeen kaikki onkin kiinni mielikuvituksesta, kärsivällisyydestä ja soittotaidoista. Tulos riippuu lähtösoundin lisäksi laitteesta ja sen säädöistä: on pelkistettyjä ja yksinkertaisia vekottimia ja toisaalta erittäin moninaisin mahdollisuuksin varusteltuja vehkeitä. Verraten harva pystyy soittamaan rytmisen fraseerauksen ja dynamiikan kerta toisensa jälkeen prikulleen samalla tavalla, mikä tuo kokonaisuuteen luonnollista eloisuutta. Plug-inaikakaudella samaa yksinkertaistakin efektiä voi lisäksi monistaa, ja kasvattaa näin soundillisia ulottuvuuksia. Jo kahdesta hieman eri korkeudelle viritetystä soittimesta alkaa muodostua chorus-efektiä, kunhan soitot ovat keskenään riittävän identtiset. Kun viiveaikaa vielä muunnellaan hieman ees taas matalataajuusoskillaattorilla, saadaan vaihe-eroista aiheutuva kampasuodin liikkumaan taajuusalueella ylös-alas, jolloin soundi aaltoilee kivasti. Ensin soitetaan perusraita – mahdollisimman kuivana, säröllä tai puhtaana, mutta ilman kaikua tai muita efektejä. Tee oma versiosi luomu-choruksesta ja toimita siitä meille lyhyt ääninäyte sähköpostin liitteenä osoitteeseen riffi@riffi.fi. Jos heitot ovat liian suuria, juttu ei kuitenkaan toimi. lokakuuta). Soittimen voi virittää korvakuulolta hieman perusraitaa ylemmäs, alemmas, tai useampia raitoja käytettäessä molempiin. u TeKsTi: LauRi PaLoPosKi PiiRRos: MaRi VaLoTie Luomu-chorus on erilainen soundia voi maustaa annostelemalla nimikoiduista purkeista ja plugareista valmiita efektejä, mutta sellainen saattaa käydä pitkästyttäväksi sekä annostelijalle että kuulijalle. Jo yhdenkin hertsin muutos viritysmittarin referenssitaajuudessa tuottaa chorusta, kun erivireiset soittimet avataan kuunteluun yhtä aikaa. Itse olen tukeutunut viritysmittarin apuun, sillä se nopeuttaa puuhaa ja jos jokin raita vaatii korjausta, tilanteeseen on muistiinpanojen perusteella mahdollista palata verraten helposti. Kuuntele ja tee johtopäätökset Mitään täsmällisiä ohjeita ei ole. Liittetiedoston maksimikoko on kuusi megatavua (n. Jos esimerkiksi bassorekisterin haluaa pitää tiukkana, annetaan perusraidan soida täydellä spektrillä, mutta leikataan poikkeavasti viritetyistä raidoista bassopää pois, jolloin efekti kohdistuu vain keskija ylärekisteriin. Lopputulos voi olla kapeaa monoa tai yhtähyvin se voi suorastaan pursuta stereokannan reunamilta ulos. 22,70 e +postikulut 20,00 e +postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut Perusvire VASEN OIKEA Vire Vire + Vire Vire +++ Vire ++ Vire www.riffi.fi 4/2015 59 Kaupan chorus perustuu siihen, että suoraan ääneen summataan sama ääni hiukan viivästettynä. Chorus voi olla kevyttä sävytystä, tai se voi tuottaa vaikutelman kokonaisesta soitinryhmästä yksittäisen soittimen sijasta. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. Sen jälkeen viritetään kitara hiukan alemmas tai hiukan korkeammalle ja soitetaan sama osuus uudestaan eri raidalle. efektien luomutuotanto tarjoaa mielenkiintoisia vaihtoehtoja uteliaalle kokeilijalle. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Palkitsemme maukkaimman luomutuotteen lähettäjän asianmukaisella ja taatusti mellevällä yllätyspalkinnolla! Voittaja julkistetaan Riffin numerossa 5/2015 (ilmestyy keskiviikkona 14. Lopullinen soundi määräytyy panorointien ja voimakkuusuhteiden perusteella. Lyhyt esimerkki viidellä raidalla rakennetusta choruksesta löytyy Riffin verkkosivuilta selityksin varustettuna. Sen tarkoitus on havainnollistaa ilmiötä ja innostaa kokeilemaan, mikään absoluuttinen kaikkien choruksien äiti se ei toki ole. Päätökset syntyvät tapauskohtaisesti kokeilemalla ja kuuntelemalla, ja toisinaan toimii yksi resepti, joskus jokin muu yhdistelmä. Ja kolmen raidan yhteissointi kuulostaa ihan erilaiselta, jos erannoksi on asetettu +/yksi hertsi, tai jos poikkeavat viritykset ovatkin vaikkapa viiden hertsin etäisyydellä perusraidasta
(09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA ja kattava valikoima laadukkaita AV-tuotteita 60-62 Palveluhakemisto.indd 60 26.8.2015 13.41. Riffi-kauppa Työn alla tuleviin numeroihin muun muassa: • Elämäni kitarat – sarjassa tapaamme Juha Torvisen, mutta Ikimuistoiset sessiot -sarjan seuraavaa vierasta emme vielä paljastakaan… • Pekko Käppi teki jouhikosta rockinstrumentin, joka ulvoo ja räyhää rajummin kuin monen sankarin sähkökitara • Line6 uursi uraa langattomien kitaralaitteiden pioneerina. Koekuuntelussa näppärä A5X-pari suppasella tuettuna. 60 www.riffi.fi 4/2015 P A L V E L U H A K E M IS T O Maahantuonti Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta. Arkikielen käsite sotkee asioita sujuvasti, mutta koetetaanpa saada selkoa asiaan! • Adam Audion monitorit ovat nyt uuden maahan tuojan hoidossa. Uudet mallit rantautuvat Suomeen alkusyksystä ja saamme näytteet koekäyttöön! • Kenen Flat. Verkkosivuiltamme löydät myös jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut! Antelope Audio, API, ASL, Barco, Black Lion Audio, Bricasti, Chandler Limited, Chauvet, Chroma-Q, Clay Paky, d&b audiotechnik, Directout Technologies, Empirical Labs, Event, Heil Sound, Kush Audio, Luminex, Manley Labs, MDG, Mojave Audio, Radial Engineering, Robert Juliat, Rode Microphones, Royer Labs, Solid State Logic, Sommercable, Sonnet, Swisson, Telefunken-Elektroakustik, Universal Audio, Wireless Solution msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi Audico Systems Helsinki & Turku 020 747 9340 audico.
1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 • 42 mm × 30 mm = 620 e • 42 mm × 50 mm = 800 e • 42 mm × 100 mm = 1 230 e • 90 mm × 30 mm = 800 e • 90 mm × 65 mm = 1 780 e Palveluhakemiston moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (6 numeroa): Hintoihin lisätään alv. www.riffi.fi 4/2015 61 P A L V E L U H A K E M IS T O Soitinrakennus, h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi www.rolandsystemsgroup.fi www.facebook.com/RolandSystemsgroupSC Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. s o u n d t o o l s . f i soundtools Est. Puh. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. Soitellaan! Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | 0207 512 300 | www.studiotec.fi | sales@studiotec.fi ääni • valo • video • esitystekniikka Kysy tarjou sta! 60-62 Palveluhakemisto.indd 61 26.8.2015 13.41. 029 080 0830 w w w. Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.
62 www.riffi.fi 4/2015 P A L V E L U H A K E M IS T O Musiikkikauppa l ä h e l l ä s i 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi Euroopan ehkä edullisin äänentoisto& musiikkiliike www.stpaulssound.fi p. 050 592 4085 tai 010 281 3730 Autamme toteuttamaan unelmia. 60-62 Palveluhakemisto.indd 62 26.8.2015 13.41. • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • Tarkemmat tiedot www.f-musiikki.. • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • F-Musiikki Helsinki Kaisaniemenkatu 7 F-Musiikki Vantaa Antaksentie 4 F-Musiikki Espoo Martinsillantie 10 F-Musiikki Turku Viilarinkatu 1 F-Musiikki Lappeenranta Ratakatu 35 F-Musiikki Kuopio Väliköntie 4 Verkkokauppa www.f-musiikki.
Vaikka suuri kiitos avusta kuuluu toki myös festivaalin tukijoille, jazzkukko-yhdistyksen jäsenille ja vapaaehtoistyöntekijöille – ilman teitä festivaalia ei olisi saatu tuotettua! Välillä alkoi jo tuntua, että tulikohan otettua hiukan liian suuri pala haukattavaksi, koska minun piti kuitenkin hoitaa myös omia konserttejani ja kiertueita tapahtuman suunnittelun ohella niin Euroopassa, kuin täällä koti-Suomessakin. Asennemuutos oli saatu aikaiseksi Laitilassa ja rohkeasta ideastani oli kuoriutunut uusi laadukas jazzja rytmimusiikin festivaali nimeltään ”Jazzkukko”. Tpaidat, julisteet, internet sivut ja roll-upit oli teetetty ja huomasinkin, että festivaalin tuottamisesta oli tullut todellinen haaste, joka todella vei lähes täysiä työviikkoja jatkuvasti kalenteristani. elokuuta 2016. Itselläni yöunet jäivät tuossa vaiheessa keskimäärin neljän tunnin mittaisiksi, kun kaiken muun ajan hääräsin taustajärjestelyssä, soitin päivittäin konsertteja ja niin pois päin. Jotain hyvin kaunista oli myös siinä, että 72-vuotias tätini viihtyi puistokonsertissa mainiosti ystävättärineen – samaan aikaan, kun ne li vuotias siskontyttöni jammaili iloisena jazzin tahdissa tuossa aurinkoisessa Laitilan Kirkkopuistossa vanhempiensa kanssa. Festivaalin lähestyessä oli miehestä otettu mittaa jo monin tavoin, mutta olin päättänyt mennä läpi harmaan kiven, vaikka mikä olisi. Ja lopulta sitten laadin ohjelman ensimmäiselle festivaalille, jossa oli jazzja rytmimusiikin kenttä esillä hyvin laajasti. Mistä tällainen trendi sitten juontaa juurensa. Vain pitkän kokemuksen omaava voi erottaa jyvät akanoista ja musiikkityylin estetiikkaa tuntemattoman henkilön on vaikea pysyä objektiivisena valintatyössään, jos riittävää asiantuntemusta ei löydy. Hetken mietittyäni ehdotin jazzfestivaalin perustamista, ja että voisin kenties toimia tapahtuman taiteellisena johtajana. Seuraava Jazzkukko Festivaali järjestetäänkin Laitilassa 4.–7. Itse sain ottaa haasteen vastaan viime vuoden kesällä, kun synnyinkaupungistani Laitilasta tuli yhteydenotto Belgiaan, koska minut oli valittu Laitilan ”Vuoden Kukoksi”. Hetken mietittyäni, päätin lentää Laitilaan vastaanottamaan tätä synnyinseutuni arvostettua titteliä ja sain jopa pukeutua kukon vaatteisiin vastaanottaakseni tämän arvonimen Laitilan Munamarkkinoilla. Lopulta festivaalin yleisömääräksi varmistui 1350 henkeä ja pääkonsertissa kävijöitä oli 550. Soittourani lisäksi on mielessäni ollut pitkään haave tehdä myös jotain merkittävää kotiseutuni hyväksi, ja valinta vuoden Kukoksi voimisti haavetta entisestään. Vuodenvaihteen jälkeen oli yhteistyökumppaneita ja tukijoita jo löytynyt aikamoinen liuta. www.riffi.fi 4/2015 63 Muusikkona maailmalla Moni kokemusta omaava ja jo pitemmän uran jazztai taidemusiikin saralla tehnyt muusikko näyttää jossain vaiheessa uraansa päätyvän festivaalin taiteelliseksi johtajaksi, tai ainakin ottamaan osaa tämäntyyppiseen toimintaan maassamme. Ja päättänyt, että tämän miehen sana pitää! Elokuun kuudentena festivaali sitten käynnistyi, ja jo ensimmäisestä konsertista alkaen se oli menestys. Aikaa oli löydyttävä myös kitaransoiton harjoitteluun, säveltämiseen ja opetustyöhön. Tavoitteet saavutettiin ja kulut saatiin pääosin peittoon. Nyt tuntuu siltä, että onnistuin. Valvotut yöt ja riski festivaalin taloudellisesta onnistumisesta painoivat välillä mieltä, mutta olin luvannut Laitilalaisille hienon festarin. Ajatus oli aika eksoottinen ja epäilijöitä riitti, koska Laitila on tunnettu aiemmin lähinnä kanapitäjänä, sekä nyttemmin hyvinkin kuuluisista Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tuotteista. Ohjelmalla oli tärkeä tehtävä: sen piti toimia johdantona Vakka-Suomen väestölle, joka vierasti aluksi sanaa ”jazz”. PS. Mahtavinta oli kuitenkin yleisön vilpitön kiitos tapahtumasta. Asennemuokkauksen onnistuminen oli ensimmäisen vuoden osalta tietenkin tärkein haaste. Pian kruunauksen jälkeen minulta pyydettiin ehdotusta, miten valintaani maailmalla menestyneenä muusikkona voitaisiin hyödyntää, jotta Laitilaa saataisiin tehtyä tunnetuksi kaupungin ulkopuolella. Lähdin pian kaupungin isien, paikallisten yritysten ja musiikkiopiston rehtorin pakeille ja syksyn mittaan alkoikin löytyä paljon innostusta tapahtuman järjestämiseksi. Toivon, että tästä jää jokin jälki kotiseutuun ja mahdollisesti käynnistyy jopa perinne festivaalin ja siihen liittyvän koulutustapahtuman muodossa. No, ainakin jazzia on asiaa tuntemattoman vaikea arvioida ja veikkaisin saman pätevän muuhunkiin taidemusiikkiin. Koko kansan musiikkijuhlan harmoniaa… Elämä on! Terveisin, Jazzkukko Kari Antila Kukkokaupungin jazzkukkona 63 Muusikkona_415.indd 63 26.8.2015 9.43
% +358 (0)9-5840 0010 yamahacasuomi@gmx.yamaha.com www.facebook.com/yamahaproaudiofinland Uuden TF-malliston myötä Yamahan digitaalimikserit tuovat tehtaan tunnustetun laadun, luotettavuuden ja helppokäyttöisyyden uudelle hintatasolle. Ota yhteys ja kysy lähin jälleenmyyjäsi. yhden nupin eq-, kompressori ja gain – säätöjä. Touch and Turn – säädin helpottaa mm. Harkitsematonta harkintaa Olen seurannut festivaaleille annettuja ehtoja välillä läheltäkin ja sekava voisi olla oikea sana kuvaamaan tilannetta koko Suomessa. Siis niin, että mit taustu los ei kerro festivaalien aiheuttamasta ympäristömelusta vaan lähiympäristön itse aiheuttamasta melusta. Päätös tulee kuukautta paria ennen festivaaleja ja sitten vasta voit tehdä lopullisia päätöksiä ja olla varma, että tapahtuma on yleensä olemassa. Tuloksia analysoitaessa näistä ”häiriötekijöistä” pyritään tietysti eroon, mutta ne kuvaavat osaltaan tilanteen kompleksisuutta. Jos tätä harkintaa ei käytettäisi niin kaupunkialueilla ei konsertteja voitaisi järjestää lainkaan. Mietitäänpä hetki festivaaleja liiketoimintana järjestäjän kannalta. Joku kokee jonkun asian meluksi, jotakuta sama tilanne ei häiritse lainkaan ja toiset saattavat viihtyä. Harkintaa siis tarvitaan ja harjoitetaan, mutta välillä tämä harkinta tuntuu hieman harkitsemattomalta. Tämä on nykyisen yhtälön seuraus monella paikkakunnalla. Annons1.indd 1 2015-05-22 10.54 Festivaalien ympäristömelu puhuttaa 64-65 Saarinen_415.indd 64 26.8.2015 9.45. Tämä ja paljon muuta uusissa TF – malleissa. Viisitoista desibeliä melua alas kellonaikojen mukaan on paljon. langattomalle monitorimiksaukselle. Asumisterveysasetus antaa rajat ja virkamiehet voivat antaa niihin pientä helpotusta tapahtuman tilapäisyyden perusteella. Festivaalien päivittäiset lopettamisajat ja ympäristömelun määrä ovat kiistan ydin. Jos lupia myönnetään eri tapahtumille erilaisin perustein, virkamies päättää meluasian sijaan aivan toisesta ja todella isosta asiasta – kaupungin kulttuuripolitiikasta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tai lievemmässä ta pauk ses sa et tiedä moneenko juhlat kestävät ja saako festivaalit järjestää kyseisellä paikalla. Rakennat seuraavan kesän kisoja ja buukkaat esiintyjiä, teet sopimuksia vaikkapa ravintolatoiminnasta alueella. Se onkin joutunut kritiikin kohteeksi festivaalijärjestäjien lausumissa. Myös Helsingin tilanteeseen sama sana sopii valitettavan hyvin. Tiedät kaiken muun paitsi sen, saatko järjestää festivaaleja ollenkaan. Sideways-, Summer Sound-, Tuskaja Weekend-festivaalit julkaisivat yhteisen tiedotteen asiasta elokuun alkupuolella otsikolla: ”Useat musiikkifestivaalit tyytymättömiä Helsingin kaupungin melurajoihin”. Kyseinen tiedote löytyy myös Riffin www-sivustolta tämän numeron nettispesiaalina. Tässä yhteydessä valitusten määrästä on tehty mittari festarisääntelyn onnistumisesta. Tämähän olisi ihan luvallista toimintaa, mutta kertoisiko kampanjoinnilla aikaansaatu valitusten määrän kasvu esimerkiksi, että ympäristömelu olisi samoilla festivaaleilla häiritsevämpi kuin edellisenä vuotena. Ja kyllähän meluhaitat ja valitusten määrä korreloivat varmaan jotenkin, mutta mitäpä jos esimerkiksi asukasyhdistys mobilisoisi valituksia. Kuka saa, kuka ei. Erilaisia päätöksiä, kovin erilaisin perustein ja todella myöhään samassakin kaupungissa. Usein melumittauksia suorittaessani törmään tilanteeseen jossa lähiasutuksen järjestämät parvekebileet häiritsevät omaa melumittaustani. Järjestävien osapuolien lisäksi kiista koskee festarien yleisöä ja ympäristön asukkaita, joita virkamiesten toimesta yritetään suojella. Keskeisessä roolissa on Helsingin kaupungin Ympäristökeskus, joka myöntää luvat festivaaleille. Tasapuolisuuden haaste Helsinki on yrittänyt melurajojen porrastamista päättymisaikojen mukaan. Melua melun päälle Melu on aina suhteellinen käsite. Ilmaiset mobiiliapplikaatiot antavat lisäulottuvuuksia esim. Jotkut luvut pitää melun määrälle kumminkin olla ja asiaa pitää valvoa. TouchFlow – käyttöliittymä uudessa kosketusnäytössä nopeuttaa työskentelyä merkittävästi. Mielestäni huonolla menestyksellä. Se on Luovuus, laatu ja luotettavuus kohtaa helppokäyttöisyyden Monipuolinen USB – liityntä live – äänen tallennukseen ja toistoon. Aiheen tiimoilta eri tapahtumat ovat joutuneet jo osittain myös keskinäiseen kilpailutilanteeseen. Saarinen selvittää 64 www.riffi.fi 4/2015 Festivaalien aiheuttama ympäristömelu on puhuttanut jo vuosia ja puhe tuntuu vain lisääntyvän. Eikä mitään tietoa seuraavasta vuodesta, jota kuitenkin jo suunnitellaan täyttä päätä. Varsinkin Helsingissä aihe on tällä hetkellä kuuma peruna, jota eivät enää töki edes takaisin ainoastaan festivaalien järjestäjät ja melusta mahdollisesti kärsivät sivulliset. Itse pidän valitusten määrää vähintäänkin epäluotettavana mittarina
Mutta jos tätä ympäristön ”melusaasterajaa” kuitenkin lupaehdoissa pudotetaan jossain vaiheessa iltaa 15 desibeliä alemmas ja rajaksi asetetaan 60 desibeliä, niin tämä tarkoittaa maksimissaan 85 desibelin tasoa festivaalialueella. En keksi mitään muuta motivaatiota moiseen kuin oman selustan turvaaminen. Näiden lavojen etäisyys on samaa luokkaa kuin Hietsun ja Olympia Stadionin lavojen. Nyt on ideoitu, että tilaisuudet pitäisi jakaa koko kaupungin alueelle kuormittamaan ympäristöä tasaisesti. Täysin mahdollista ja toimivaa. Kaunis ajatus, mutta jotkut paikat sopivat paremmin festivaalien järjestämiseen kuin toiset. Yhtälö on mahdoton – ei voida soittaa 25 000 yleisölle musiikkia 85 desibelin voimakkuudella, koska sillä voluumilla ei saada musiikkia kuuluviin festivaalialueella. Touch and Turn – säädin helpottaa mm. Arvottaisiinko nämä paikat festivaalien kesken vai mitäköhän metodia käytettäisiin esimerkiksi siinä, että kuka heitetään pois kuormittamasta Suvilahden naapurustoa. Ja siinä samalla tehdään festivaalin järjestäjästä varma syyllinen. Festivaaleilla ei istuta hiljaa penkeissä ja sen vuoksi musiikin täytyy soida riittävän kovaa, jotta se kuuluu yleisön aiheuttaman pohjamelun yli. Porrastus on johtanut siihen, että myönnetään lupia joiden ehtoja ei ole edes teoriassa mahdollista noudattaa. Muutahan tässä ei voi toivoa kuin viisautta päättäjille. On puhuttu, että esimerkiksi Kyläsaaressa pidettävä Weekend ja Suvilahdessa järjestettävät Flow sekä Tuska kuormittavat samaa naapurustoa. % +358 (0)9-5840 0010 yamahacasuomi@gmx.yamaha.com www.facebook.com/yamahaproaudiofinland Uuden TF-malliston myötä Yamahan digitaalimikserit tuovat tehtaan tunnustetun laadun, luotettavuuden ja helppokäyttöisyyden uudelle hintatasolle. Ota yhteys ja kysy lähin jälleenmyyjäsi. Helsingin ja monen muunkin kaupungin tarvitsee päättää pikaisesti mitä se haluaa. Luovuus, laatu ja luotettavuus kohtaa helppokäyttöisyyden Monipuolinen USB – liityntä live – äänen tallennukseen ja toistoon. yhden nupin eq-, kompressori ja gain – säätöjä. langattomalle monitorimiksaukselle. Nyt tulee pakollinen matemaattis-luonnontieteellinen osuus. Annons1.indd 1 2015-05-22 10.54 aivan liikaa. TouchFlow – käyttöliittymä uudessa kosketusnäytössä nopeuttaa työskentelyä merkittävästi. Ajatellaan tilanne, jossa festivaaleilla soitetaan 100 desibelin voimakkuudella ja ympäristössä päästään vaadittuun 75 desibelin tasoon lähimmän asutuksen luona. Kuormittavatko Hietsu ja Stadion sitten samoja alueita Helsingissä. Ilmaiset mobiiliapplikaatiot antavat lisäulottuvuuksia esim. Tämä ja paljon muuta uusissa TF – malleissa. 64-65 Saarinen_415.indd 65 26.8.2015 9.45
Eikös vain olekin helppoa ihan vain päättää jotain. Kaikkialla. 66 www.riffi.fi 4/2015 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Ajatellaanpa neliö, jonka kulmissa olisivat vaikkapa Lamb – Radiohead – Hecq (tsekatkaapa tuo) ja Nine Inch Nails. No ei ole, ei. Matka ideasta valmiiksi tuotteeksi on miinoitettu niin tehokkaasti kaikenmaailman wannabeillä, että välillä sitä ihan ihmettelee loppusuoralla hyvää tuuriaan. Tiistaisin et sitten huomaa punaista, ja kun keskiviikkona viet liikennevaloissa romuttamaasi autoa korjaukseen tai lunastukseen, päätät, ettet kuule lainkaan sanaa “ei”, etkä myöskään haista mitään muuta kuin muhevan pierun. Ymmärtämättä sen enempää jamppa saattaa päsäyttää silmää räpäyttämättä jotaisn sellaista, että ”En mä tässä nyt kuullut yhtään Nine Inch Nailsin biisiä”. Vaan mitä tekeekään komiteajäsen kuullessaan valmiin tuloksen. Jos haluaa oikein tiristää, niin ilkeät naurut päälle ja vielä kunnon pieru kielellä päristellen perään. Vaikka se sotkeekin arjen ja hämmentää ihmissuhteita – kuule kulta, ei tää o vielä ihan niin hyvä kuin mä haluaisin, mennään sittenkin vasta vaikka huomenna leffaan, jooko. Ja niin käy usein. Mikään ei lannista ja valmista petiin niin kuin mikromanagereista koottu ankeuttajien komitea. Pannaan se riffi sitten sellaisenaan. Jokaisella luovalla tyypillä pitäisikin päivän päätteeksi olla istunto, jossa komitea pohtii ja ruotii päivän aikana tehtyä työtä ”luovasti” ja ”eläytyen”. Joskus se auttaa, joskus korvamato paiskoo kahta kauheammin, riippuen askelten tahdista. No, vaikutteet ja pölliminen – serkku ja pikkuserkku… Ja lopulta kuitenkin päädytään siihen vaihtoehtoon, että laitetaan sinne se riffi, koska mikromanagerointiin erikoistunut komiteajäsen ei ymmärtänyt tyylikolmiota tai -neliötä, ja oli pettynyt päivän tai viikon saldoon. Joskus auttaa, kun ajan nurmikon. Samoin välinpitämättömät mä-teen-vaan-mun-duunia-tyypit. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että yritäpä sinä, normivärinäöllä varustettu tyyppi, vaikkapa lopettaa tyystin sinisen värin näkeminen maanantaisin. Jos on sisällä projektissa, ei voi ohittaa alitajuntaa tekemättä jekkuja. Vaan entäs jos muutetaan vähän riffiä, ettei kukaan pääse irvailemaan. Ja joskus ei auta yhtään mikään. Ei sinne voi ripata NIN:n biisistä riffiä, koska siitä joutuu oikeuteen. No etpä kuullut, koska kyse oli vain tyylillisestä ja soundillisesta referenssistä. ••• Ideanikkareiden ja luovien ihmisten niskoille sälytetään luonnollisesti koko maailman paino, sekä vielä muidenkin osuudet. Nyt mikromanagerin uuden firman vaihteessa oli ainakin viime viikolla jonotusmusana aika kovasti NIN:n Copy of a Copy of a Copyä muistuttava biisi, vaan näinköhän joutuvat senkin kohta vaihtamaan. Koska tuli inspis, tai koska ongelma ratkesi vasta muhittuaan päivän. ••• Joutuivat muuten ottamaan sen riffin pois, koska joku Tosi Iso Jamppa oli kuullut biisin ja kiehunut. Luovat ihmiset ovat vain yksinkertaisesti enemmän tai vähemmän töissä koko ajan. Joku varmaan lähtee siihenkin mielissänsä, mutta kavahdan itse rippaamista. Jos siihen erehtyy vastaamaan maalaamalla monikulmion, jonka sisään äänimaailma mahtuu ja jonka rajat merkkaa tunnetuilla ja sopivilla artisteilla, on luultavasti pulassa. Joskus auttaa, kun katson elokuvan tai pelaan vaikkapa Alien Isolationia (ihan perkeleellisen hyvät musat siinä, muuten). Syitä selvitellessä oli tultu lopputulokseen, että mikromanageri vaihtoi lopulta firmaa. Eihän se onnistu, sillä mieli jää tikittämään vielä pitkäksi aikaa jotakin biisinpätkää, tekstikatkelmaa, kappaleen loppua, vuorosanoja, leikkausta, juonenkäännettä, dialogin sävyä… Jos kaikki työtunnit ladottaisiin työaikakirjanpitoon, liisahyssälöinti saisi oikopäätä sellaiset mittasuhteet, että Donald Trumpin ego vaikuttaisi pappasmurffilta Manhattanilla. Menen kävelylle. Tuon nelikon puitteissa voi audioentiteetin suhteen liikkua aika vapaasti. Joskus auttaa, kun hakkaan nyrkkeilysäkkiä niin, että purut valuvat lattialle. Kopionkopionkopio 66–67 Alanko_415.indd 66 26.8.2015 9.46. ••• Paitsi komitea auttaa aina. Kelpaa. KuvA: vIlle JuurIKKAlA Komiteat ovat luovuuden tuho. Yritä siinä sitten laskea hanskat käsistä, kun työaika loppuu. Niin oli hyvä sessio, että ihan naurattaa vieläkin. Ja vaikka ei kiinni jäisikään, niin ainakin itse häpeäisin, jos syyllistyisin moiseen. ••• Ja kahta kuukautta myöhemmin saakin sitten vastata avoimen tai peitellyn ivallisesti saman tyypin puheluun, että ”Mitäs minä sanoin, vaan kun et kuunnellut”. ••• Kyse ei ole aikataulutuksesta eikä ajanhallinnasta, eikä vähimmässäkään määrin projektinhallinnasta. Kiitos suurten monikansallisten firmojen (enkä viittaa ainoastaan levy-yhtiöihin), komitea on paras työaikarajoitin ikinä. ••• Itselläni on joitakin suht’ päteviä konsteja päästä ulos jostakin korvamadosta tai muusta ajatuksia hallitsevasta piinasta. Se saattaa vaikka pyytää luonnehdintaa brändille sopivasta audioentiteetistä. Näiden lisäksi projektiiin kuin projektiiin osallistuvat vielä ne pakolliset idiootit, joiden mielestä Speden leffat oli vaan siis niin siistei. Ei kelpaa
luonnollisen soittotuntuman omaavat kalvolliset padit, lyöntikohdan tunnistava virveli sekä autenttinen VH-11-hi-hat. Erinomaisesta TD-30:sta peräisin olevat edistykselliset SuperNATURAL-äänet mahdollistavat mahtavan soittokokemuksen kotona ja studiossa. Muita tärkeitä ominaisuuksia ovat mm. V-Drums TD-25KV/TD-25K Dynaaminen, ilmeikäs soitettavuus ja näppärä kustomointi 66–67 Alanko_415.indd 67 24.8.2015 13.00. TD-25-sarja on suunniteltu rumpaleille, jotka vaativat soittimeltaan ammattiluokan soundeja, intuitiivista käytettävyyttä ja luonnollista soitettavuutta. Rumpusettien ja soundien muokkaus omiin tarpeisiin sopivaksi on helppoa ja nopeaa
Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun Rhythm & Blues Workshop – kun pentatoni sesta ei voi enää ottaa, lainataan jazzista… Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… RUMPALEILLE KITARISTEILLE MUUT Brazil – sukellus brasi lialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues ja rockkitaroinnille Komppi elää! – Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Country Guitar Workshop II – kantri kitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Just Pickin’ -CD – Telecasterin juhlaa: 12 erin omaista instru mentaalia Amerikan malliin! T u t u s t u s i s ä l t ö ö n l ä h e m m i n : w w w . Sävel on vapaa! – improvisoinnin perusresepteillä soolosi saa siivet! Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. R i f f i k a u p p a RIFFI-JULKAISUT löydät hyvin va rustetuista soitinja musiikki liikkeistä sekä kirja kaupoista ympäri maan. f i . Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! 68 Takakansi 415.indd 68 24.8.2015 12.57. Groove In – syväluotaus settisoiton perus teisiin ja niiden jalostamiseen Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin Äänityön kivijalka – Jukka Laaksosen ansiokas teos nyt uudistettuna toisena painoksena. r i f f i