Riffi 5/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

DANNY GOTTLIEB kameleontti rumpaliksi! Nro 5/2012 17. vsk Hinta 8,85 E "Asiat täytyy äänittää niin, että yksityiskohdat välittyvät oikein!" Al Schmitt Tascam DP-24 voittaako digiraituri tietokoneen? TC TonePrint lataa soundit pedaaleihin matkapuhelimella!
Digico SD-sarjan monimikserijärjestelmät nostavat suorituskyvyn ja käytettävyyden aivan uudelle tasolle! UB MADI Nyt varastossa! Taas uutta Digicolta! Rack Optiot & Ratkaisut SD Rack Sample rate jopa 192KHz, 56/56 I/O SRC:llä, Madi Split, Gain tracking, Multiple -liitännöillä mm. ominaisuuksilla Miksi maailman korkeatasoisimmat esittävän taiteen salit, teatterit, konsertit ja kiertueet vaativat Digico SD-sarjan toteutusta. Esimerkiksi malliston lippulaiva SD7 sisältää jopa 256 prosessointikanavaa 96 kHz taajuudella, 14 I/O-räkin massiiviset 1568 I/O-liitäntää tarjolla 5 mikserille optisella kuituinfrastruktuurilla verkotettuna täydellisellä redundanssilla ja automaatiolla. Nyt Superchargedsofta: 48 Felxi-i/p, ja 16 Flexi buss- o/p joko mono TAI stereo. hedcom.fi Täydellinen Waves Sound Grid / Plug In integrointi.. Optical. SD7 Referenssi maailmanluokan kiertueilla, nyt uudella Mach3 softalla. Uusia EQ:ta, SETS kanavan hakuasetuksia, Digi-FX ja surroundominaisuuksia jotka vievät SD7:n jälleen uudelle tasolle. Stealht Digital ProcessingTM takaa 256 prosessointikanavaa, 96 kHz. SD7B (Broadcast) Broadcast-käyttöön muokattu SD7B nyt myös Mach3 ominaisuuksilla, suorituskyky ja käytettävyys paranee jälleen uudelle, ainutkertaiselle tasolle. SD7T (Theatre) SD7 teatteriversio maailman kehittyneimmällä tilanneautomatiikalla, nyt myös Mach3 ominaisuuksin. SD5 tuo ennennäkemättömän määrän suorituskykyä ja ominaisuuksia uuteen hintakategoriaan. SD10 ja kompakti SD10-24 Nyt uudella Nitrous-softalla! 96 i/p -kanavaa, 12 Flex-kanavaa sekä 48 konfiguroitavaa busslähtöä saivat lisäkseen 16 DigiTube-etuastetta, 6 monikanavakompressoria, 6 Digital FX sekä joukon suoraan SD7:tä tuttuja ominaisuuksia. SD10B (Broadcast) Broadcast-käyttöön muokattu SD10B nyt myös Nitrous ominaisuuksilla, suorituskyky ja käytettävyys paranee jälleen uudelle, ainutkertaiselle tasolle. 2U, yhteensopiva kaikkien SD Rack -modulien kanssa. 32 sisääntulokanavaaja 12 Flexi buss-lähtöä saatavilla myös Injected- ja Broadcastpäivityksin. MADI Rack 48/24 I/O. Nyt myös vain SD7T:ssä ollut SETS-kanavan hakuasetus, lisää Digital FX, 8 DigiTube-preamps ja muita SD7:tä tuttuja ominaisuuksia. SD11/11i/11B SD11 on laadultaan ja ominaisuuksiltaan ennennäkemätön pikkumikseri tutuin, tinkimättömin SD-sarjan ratkaisuin. Saatavilla mm. Analog, AES/EBU tai Aviom Output -modulit. Syynä ovat mm: monipuolinen jaettu käyttöjärjestelmä, Super FPGA ja Stealth Digital Prosessointi, erinomainen äänenlaatu ja yksinkertainen järjestelmän laajentaminen tarpeiden kasvaessa, räätälöitävät miksereiden kesken jaettavat I/O-räkit, sisäänrakennetut efektiprosessorit, käyttöliityntään integroitu Waves Plug In -optio sekä huippuluokan tehokkuus ja monipuolisuus. 0207 638 000, www. MADI ja Optical -liitännällä. NANO Rack SD5 124 sisääntulokanavaa, 56 konfiguroitavaa buss-lähtöä, 24 dynaamista eq:ta, DigiTube kaikissa i/p -kanavissa, 24 Digital FX jne. Vain Optical -liitännällä D-Rack 32/16 I/O. Cat5e tai Optical -liitännät. SD8 ja kompakti SD8-24 Kiertuestandari kasvaa jälleen nyt saatavilla Overdrive2 päivitys, jotka vievät SD8 uudelle tasolle. Analog tai AES/EBU tai Aviom Output -modulivaihtoehdot. Waves Plug-Ins www.digico.biz Hedengren yhtiö Puh. Musikaalituotantojen standardi ympäri maailman. MINI Rack 4U, yhteensopiva kaikkien SD Rack -modulien kanssa. Parhaat digimikserit joka lähtöön Verkotettu monimikseriratkaisu valtavalla I/O kapasiteetilla, Stealth Digital Prosessoinnilla, kuituliitäntä infralla ym. 10 DigiTube etuastetta, 12 Digital FX, 10 dynaamista EQ:ta sekä joukon suoraan SD7:tä tuttuja ominaisuuksia. SD9 Kompakti SD9 hyödyntää samaa Stealht Digital ProcessingTM kuin SD7
Nyt voit siis miksata missä hyvänsä FOHmiksauspisteessä, lavalla... fi · w w w. baarissa. Vapauta miksauksesi, vapauta mielesi. MYYMÄLÄ AVOINNA MA-PE KLO 10-18, LA 10-15 S oundtools O y · Teo lli s u u s k at u 2 1 , 0 0 5 1 0 H e l s ink i · puh. Mackie DL1608 määrittelee miksauksen uusiksi yhdistämällä täysiverisen 16-kanavaisen digitaalimikserin iPadin vertaansa vailla olevaan helppokäyttöisyyteen ja liikuteltavuuteen. 029 080 0830 · soundtools@soun d to o l s. fi. s o u n d to o l s. Digitaalinen vallankumous ei vain ole täällä tänään, se on täällä langattomasti. Vapauta itsesi miksauspöydän rajoituksista
ennen. Kitaran kaula voi olla asianmukainen, vaikka se ei omiin käsiin sopisi, ja mikrofonivahvistin saattaa olla käyttö kelpoinen, vaikka se edustaisi ääniestetiikaltaan erilaista filosofiaa kuin kirjoittajan oma kanta. Mutta eivät ne ole julkaisukelpoisia arvioita. Yhtäällä on siten kasvanut aulius henkilökohtaistenkin tietojen jakamiseen, toisaalla polttava halu saada kurkistaa kulissien taakse toisen elämään. Jos ja kun lukija pystyy erottamaan henkilökohtaisen ja siitä riippumat toman aineksen toisistaan, ollaan lähellä onnistumista. Ja kummankin ilmiön yllä lepää ehdoton vaatimus kaiken tiedon vapaasta saatavuudesta ja sananvapau desta. Ollaan olevinaan suoria ja rehellisiä, mutta terveen kritiikin sijasta täytetään palstat soopalla, joka ei ole harmitonta lätinää vaan perustee tonta mollaamista ja aivan liian usein suoraan persoonaan kohdistuvaa pilkkaa. Näin nämä itsessään jalot periaatteet sopivatkin pikkuisen väänneltyinä oikein kivasti monen arveluttavan toiminnan pönkäksi. palaute antaa osaltaan vastenmielisen mutta ilmeisen tehokkaan esimerkin nettiin kirjoittaville kansalaisille. Se mikä ennen oli vain läheisimpien tiedossa, onkin nyt usein laajan kaveripiirin silmäiltävänä. Tavoite on ylevä, onnistumisen taso vaihteleva. Silti jo hyvien käytöstapojen vuoksi on kohtuullista odottaa, että palaute olisi harkittua ja asiantuntevaa. Inhimillinen toiminta kärsii inhimillisistä puutteista, mutta tavoittelemasta ei silti pidä lakata. Ja jos Fb ei anna riittävän laajaa julkisuutta, voi kaupungilta tai vaikka lomarannalta napatun kuvan ja kertomuksen aina lähettää iltapäivälehdille tai keskustelupalstoille, joissa uteliaita silmäpareja kyllä riittää. PÄÄTOIMITTAJALTA Kritiikki suoraa palautetta ilman itsesensuuria? M uusikon ja/tai esiintyvän artistin työ on aina ollut julkista, mutta eipä ole julkisuuskaan enää kuten äänenpainot voidaan ottaa huomioon. Tässä numerossa alkava Jaakko Laakson kolmi osainen artikkeli esittelee musiikkikritiikin perinteen ja nykykäytännöt Suomessa. Artikkeli antaa oivan pohjan hahmottaa tilannetta, olipa sitten kritiikin kohteena tai itse sen laatijana. T elevision kykykilpailuissa harjoitettu ilkeilevä, mukamas humoristinen ja täysin mielivaltainen taan. Maksalaatikko voi olla taiten ja hyvin valmistettua, vaikka ruokalaji ei kuuluisikaan arvioijan omiin suosik keihin. "Tykkäsin kovasti" tai "Aivan surkea mun mielestä" sopivat tyhjentävinä repliikkeinä kaveripiirissä, jossa lausuja hyvin tunnetaan, eleet ja 4 www.riffi.fi 5/2012. Käsitys yksityisyyden piiriin kuuluvista asioista on sekin muuttunut; ihmiset kertovat myös itsestään enem män ja avoimemmin kuin takavuosina oli tapana. Mitä tahansa sopii kirjoittaa, etenkin kun sensuurin ja itsesensuurin kammo on kova. Ja niissä kohden joissa henkilökohtaiset mieltymykset kuitenkin vaikuttavat arvioon, asia tulisi selkeästi tuoda esiin. Kirjoittajan tulisi pystyä asettumaan koetilanteen ulkopuolelle ja arvioimaan tutkimuskohdetta ilman henkilökohtaisten mieltymysten painolastia. Yksityisyyttä on yhä vaikeampi varjella, kun liki jokaisella kanssamatkustajalla on kännykkäkamera kuvaamiseen ja sosiaalinen media raportoimiseen. Emme mekään lakkaa, ja niinpä tämäkin numero tarjoaa luettavaksi niin haastatteluja kuin laitekokeilujen tuloksia, alan yleistietoa ja viihdyttäviä kolumneja juttu jutulta varta vasten juuri Riffin lukijoille kirjoitettuja ja muualla julkaisemattomia artikkeleita. Lukuterveisin Lauri Paloposki, Päätoimittaja V aatimus harkinnasta ja asiantuntemuksesta pätee myös laitearvioihin, joita esimerkiksi Riffissä julkais yhtä ikävänä ja vieläkin tiukemmin Riffin sisältöön liittyvänä näen vapaan tiedonjaon ja sanan vapauden käsitteiden väärinkäytön silloin, kun kajotaan ihmisen ammattinhar joittamiseen: kun artistin työn hedelmän pitäisi olla kaikille korvauksetta vapaasti jaossa, kun toisen tekemää pitäisi saada käyttää lupaa kysymättä oman ansiotyön yhtenä katalyyttinä, kun toisen aikaansaannosta pitäisi saada julkisesti mollata kritiikin nimikkeellä verhottuna, kun... Y ksityiselämä on arvo, jonka kunnioittamisesta tai loukkaamisesta voitaisiin keskustella pitkään, mutta K ritiikistä puheenollen: esiintyvä taiteilija ottaa riskin asettuessaan näyttämölle tai julkaistessaan uuden teoksen, ja hän kyllä useimmiten myös tietää sen. Se että jokin on hyvää tai huonoa on eri asia kuin se, pidänkö siitä itse vai en
dB Technologies Opera 402D 3. RCF ART 312A mkII 5. Mackie SRM 450 V2 4. Onnistuneen suuntaimen sekä laadukkaan diskanttielementin ansiosta korkeat äänet toistuvat tavallista puhtaammin ja äänikuva on vakaa salin eri puolilla. 1. TM 19/2011 TESTIVOITTAJA ww w.t m n e t .f i TEKNIIKAN MAAILMA 19/2011 ww w.t m n e t .f i testasi kuusi aktiivikaiutinta ja totesi: Proel muistuttaa ääneltään hifikaiutinta enemmän kuin mikään muu sen viidestä kilpailijasta. JBL EON 315 KAIUTTIMET | MIKSERIT | PÄÄTEVAHVISTIMET | MIKROFONIJALUSTAT JA KAAPELIT JÄLLEENMYYJÄT: MELPLAY STORE HELSINKI · YKKÖSMUSIIKKI JOENSUU · MUSIIKKI LUKINMAA KAJAANI · MUSIIKKILIIKE MUSATALO KANKAANPÄÄ KOKKOLAN LAITEVÄLITYS KOKKOLA · KOUVOLAN MUSIIKKI KOUVOLA · VIIKING MUSIIKKI KUOPIO · KESKUSMUSIIKKI LAHTI LAHTI SAVON MUSIIKKI MIKKELI · ST.PAUL'S SOUNDS NUMMELA · OULUN SOITIN JA TAVIKE OULU · PORIN SOUND CITY PORI RAAHEN MUSIIKKI RAAHE · SAVONLINNAN SOITINKULMA SAVONLINNA · MUSIIKKI JÄRVENPÄÄ SEINÄJOKI TAMMER PIANO JA SOITIN TAMPERE · TORNION MUSIIKKI TORNIO MAAHANTUOJA: Mankkaantie 32, 02180 ESPOO | 010 525 8000 infoaudio@noretron.fi | www.noretron.fi. PROEL FLASH12A 2. Yamaha MSR-400 6
s. 20 uusia edustuksia 28 Tuoteuutiset seulottuja sattumia RIVAKAT PIKAKOKEET 32 Elixir mielikuvat ovat kuin bassonkieliä, jotkut kestävät aikaa! 33 Ernie Ball Cobalt Series kanuunakielet kitaraan? s. 22 Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi · Rush-rumpali Neil Peart kirjoitti erilaisen matkakertomuksen, kun moottoripyörän mittariin oli kertynyt 88 000 kilometriä 14 kuukauden aikana. · Koiton teatterissa muistellaan Juicea. · Mikä, mikä taajuus. 16 HAASTATTELUT & ESITTELYT 08 Al Schmitt vähän, mutta parasta. 16 Danny Gottlieb kannukioskin kameleontti 20 Doyle Dykes tyylikästä näppäilyä 22 Sandhill Audio uuden polven nauhamikrofonia kehittämässä 25 Sandhill 6011 A -nauhamikrofoni suomalaismikrofoni kokeilussa LUKUPALAT 28 Ajankohtaisia poimintoja s. Eero Aron artikkeliin liittyvä jatko-osuus antaa vinkkejä oikean taajuuden metsästykseen. · Pro Audile rakensi ulkotuotantoauton. Ghost Rider -kirjan arvio on tämän numeron nettispesiaaleissa. · Sähkörumpu on oma soittimensa, kertoo Danny Gottlieb 6 www.riffi.fi 5/2012
38 44 TC Electronics FlashBack-delay ja Hall of Fame -reverb tehokasta tilankäyttöä 46 AXE FX II valioluokan soundipaletti 48 Radial MC3 tarkkaamokuuntelu sujuvaksi 50 Tascam DP-24 voittaako digiraituri tietokoneen? 52 DPA d:vote 4099G estradille kuin studioon s. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Irtonumeron hinta on 8,85 e. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,50 e + postikulut. 38 Yamaha THR5 monikäyttöinen kotikombo 40 Roland V-Guitar G-5 enemmän kuin osiensa summa s. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuillamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). Uusimman irtomumeron voi tilata myös toimituksesta hintaa 8,85 e + postikulut. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Eero Aro Jarmo Hynninen Pirkka Isotalo Riku Karvonen Timo Koskinen Jaakko Laakso Niko Laasonen Esa Linna Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Juha Seila Janne Viksten Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 52 konsertit kulttuuria vai ympäristömelua? 64 Muusikkona maailmalla haastattelussa New Yorkin rumpaliässä Ari Hoenig 65 Musiikkikritiikki Suomessa 1/3 Muuttuuko kritiikki? 66 Alangon päiväkirja "Tuplataan." Aikakauslehtien Liiton jäsen www.riffi.fi 5/2012 7. Riffi ilmestyy vuonna 2012 seitsemän kertaa. 36 KÄYTTÖTESTIT 34 Paiste Formula 602 tervetuloa takaisin! 36 Fender Modern Player Jaguar Bass nuorisomalli sopii aikuiseenkin makuun YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 55,30 e ja määräaikaisena 65,50 e. s. 48 54 Universal Audio Apollo efektit omin voimin 56 Indamixx käyttöjärjestelmä läppäreille, miniläppäreille ja täppäreille GRANDE FINALE 60 Mikä taajuus? ekvalisoi sieltä mistä pitää 62 Saarinen selvittää s. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla
Al S 8 www.riffi.fi 5/2012
Hän voitti ensimmäisen Grammy-palkintonsa jo vuonna 1963 Henry Mancinin "Hatari"-elokuvan musiikin äänityksestä. Grammy-palkittuja levyjä hän on äänittänyt ja miksannut 21, parhaiten äänitetyn levyn Grammyn hän on itse saanut yhdeksän kertaa. Schmittin äänittämistä levyistä 160 on myynyt Yhdysvalloissa kultaa tai platinaa. Kun Al Schmittin kurssi julkistettiin vuodenvaihteessa laitoin hakemuksen ja työnäytteet saman tien menemään ja sain viikon päästä tietää päässeeni mukaan. Näistä ehkä parhaina esimerkkeinä ovat Diana Krallin levyjen lisäksi Robbie Williamsin "Swing When You're Winning" ja Paul Ankan "Rock Swings". www.riffi.fi 5/2012 9. HAASTATTELU/TEKSTI: JANNE VIKSTEN KUVAT: ROBERTO VIGO/ZERODIECI STUDIO, GENOVA chmitt vähän, mutta parasta Mitä saadaan kun otetaan vanhaan ranskalaiseen kartanomiljööseen rakennettu huipputason studio majoituksineen ja täysihoitoineen, tuodaan sinne legendaarinen äänittäjä ja tuottaja kouluttajaksi, lisätään tusinan verran äänitysalan ammattilaisia eri puolelta maailmaa ja annetaan homman porista viikon ajan. Schmittin työskentely perustuu huippuluokan mikrofonien ja mikrofonisijoittelun oikeaan käyttöön, ja miksauksessa sopiviin tiloihin joista useimmat ovat oikeita akustisia kaikukammioita. Kuka on Al Schmitt? Al Schmittin tuottajan ja äänittäjän ura on kestänyt jo yli 50 vuotta ja häntä pidetään eräänä maailman parhaista jazzin ja erityisesti laulun äänittäjistä. Aika mielenkiintoinen soppa jolle on annettu nimi Mix With The Masters. Hän ilmoitti aluksi että hänellä ei ole mitään salaisuuksia ja tämä pitikin paikkansa. Kollegat ovatkin kuulemma ehdottaneet, että parhaiten äänitetyn levyn Grammy-palkinto pitäisi nimetä Al Schmitt Awardiksi. Viime huhtikuussa miksausja äänitysmestarina toimi Al Schmitt. O len jo vuoden verran pitänyt silmällä MWTM-seminaareja parikymmentä vuotta jatkuneen äänittäjän urani juhlistamiseksi, sopivaa kouluttajaa ei vain tahtonut löytyä. Tehdään hyvästä kappaleesta hieno sovitus, otetaan huippuluokan soittajat, laitetaan heidät legendaariseen äänitysakustiikkaan, käytetään vanhan ja uuden analogiäänitystekniikan hienoimpia laitteita, keskitytään tekemään suurin osa asioista äänitysvaiheessa tasojen seurailua myöten, ja prosessoidaan mahdollisimman vähän. Koko 2000-luvun alun Schmitt on selkeästi keskittynyt isoihin jazzäänityksiin sekä erityisesti tekemään töitä sellaisten artistien kanssa jotka haluavat tavoittaa jotain 1950/60-luvun Capitol- ja Sinatrasessioiden taianomaisuudesta ja saundista. Pääsin seminaarissa seuraamaan Schmittin työskentelyä ja tutustumaan hyvinkin perusteellisesti hänen työtapoihinsa. Tärkeimpiä artisteja joiden kanssa hän on työskennellyt ovat mm.: Frank Sinatra, Elvis, Sam Cooke, Ray Charles, Natalie Cole, George Benson, Toto, Steely Dan, Jefferson Airplane, Robbie Williams, Diana Krall, Celine Dion, Paul Anka, Barbara Streisand, Michael Buble, Paul McCartney. Ehkä parhaiten hänen äänitysfilosofiaansa kuvaisi termi: "vähän, mutta parasta". Al Schmittin työtavat ovat pysyneet pohjimmiltaan hyvin samankaltaisina viiden vuosikymmenen ajan. Schmitt on myös saanut kollegoiltaan lempinimen "The Godfather of Sound"
Äänen ekvalisointia hän ei käytä juuri lainkaan ja dynamiikkaprosessointi on tämän päivän mittapuun mukaan todella minimaalista. Kun sain ensimmäisen työpaikkani studiossa opin kaikki perusasiat studion pää-äänittäjä Tom Dowdilta, eräältä kaikkien aikojen parhaalta äänittäjältä. Tuollaiset hauskat yksityiskohdat! Ja tietysti se miltä musiikki kuulosti ja miten laitteet toimivat. Yritän antaa artistin käyttöön kaiken ammattitaitoni. Työni on niin hauskaa ja menen mielelläni töihin joka päivä. Siinä ei tietenkään voida mennä yhtä syvälle erilaisiin yksityiskohtiin kuin täällä. Ja minua onnisti. Yritän aina päästä kuuntelemaan yhtyeen harjoituksia, se on parasta. Tuohon aikaan musiikki kaiverrettiin suoraan 16 tuuman transkriptiolevyille, nauhaa ei vielä ollut käytössä; tuo tapahtui 1940-luvun alkupuolella. V: Haluan kuulla kappaleet etukäteen. V: En ole tosiaan tehnyt mitään tällaista aikaisemmin. Yhdysvalloissa ei ole mitään tähän verrattavaa, en tiedä kenellä olisi varaa tällaisiin opetus- ja majoitustiloihin. V: Olin todella onnekas. Minkälaista valmistautumista tuollaisiin sessioihin vaaditaan. Ainoa myönnytys nykyteknologialle on digitaalisen tietokoneäänitysformaatin käyttö, nauhaa kun on nykyisin hankala saada. K: Jos palataan ajassa taaksepäin, kuinka aloitit äänittäjän urasi. Äänitysohjelmiston omia prosessoreita hän ei käytä lainkaan. Hän opetti minulle kaiken. Sedälläni oli eräs ensimmäisiä yksityisiä äänitysstudioita New Yorkissa. Miksauksessa suurin osa työstä on tilojen ja tasojen hienosäätöä, kaikki hänen äänittämänsä ja kurssilla materiaalina käsitellyt moniraidat soivat hienosti jo kun avaa äänipöydän liu'ut 0-asentoon kateeksi kävi. Kaikkihan riippuu artistista. Se oli todella kiehtovaa. Onko tällaista koulutusta Yhdysvalloissa? 10 www.riffi.fi 5/2012. Viimeisen seminaaripäivän lounaan jälkeen sain jopa mahdollisuuden pieneen haastatteluhetkeen, jonka meni näin. Kuitenkin eniten olin vaikuttunut siitä että useimmat osallistujat ovat alalla toimivia ammattilaisäänittäjiä jotka ovat valmiit sijoittamaan kurssiin aika paljon rahaa ja haluavat edelleen kehittää ammattitaitoaan. Kurssin vetäjä Al Schmitt ja jutun kirjoittaja Janne Viksten. V: On muutamia lyhyempiä kursseja. Minulta kysytään usein koska jään eläkkeelle ja teen vastakysymyksen: miksi jäisin. Samalla alan suunnitella äänitystilannetta; haluavatko soittajat olla eristyksissä vai samassa huoneessa ja niin edelleen. V: Muistatko vielä mikä siinä oli aluksi kiehtovinta. Tutustutko materiaaliin etukäteen, käytkö harjoituksissa, kuunteletko demoja. Schmitt kertoi miksaavansa keskimäärin kolmisen kappaletta päivässä, tosin epäilen että avustajat ovat tehneet ennakkoon jo hiukan pohjatöitä. K: Aluksi vain esimerkiksi se kuinka setäni äänitti isompia orkestereita. Tietokoneen sisällä hän ei halua edes yrittää miksata, summamikserinä toimii useimmiten iso Neven analogipöytä. Tämä kurssi on aika uskomaton, laitteisto ja puitteet ovat todella hyvät. Pidin siitä kovasti ja opin itsekin todella paljon. Pikkuseikat jäivät myös pikkupojan mieleen, kuten se että muusikot ottivat kenkänsä pois ettei jalan naputus kuuluisi ja osalla oli reikäiset sukat joista isovarvas pilkisti esiin. Mikä mukavinta, Al Schmitt "Jo seitsemän vanhana ajoin viikon osoittautui erittäin miellyttäväkloppuisin metrolla kaupunkiin ja si ja virkeäksi herrasmieheksi jossa vietin viikonlopun sedän studiossa." Los Angelesin rentous ja sulavuus kohtaavat New Yorkin suoraviivaisuuden. Olemme järjestäneet joitakin kahden päivän viikonloppuseminaareja, joissa on useita aiheita: tietokoneen sisällä miksaaminen, jazzin äänittäminen, rockäänitys, analoginen miksaaminen... Me vain tallennamme ääntä. Yritän saada selville mahdollisimman paljon siitä mitä hän odottaa projektilta, mikä ehkä arveluttaa ja pelottaa. K: Ensinnäkin haluan kiittää tästä hienosta viikon seminaarista! Miltä sen vetäminen tuntui. V: Rakastan sitä. Valehtelen vaimolleni kun sanon että lähden töihin, ei se tunnu työltä! K: Olet työskennellyt eräiden maailman tunnetuimpien artistien kanssa. Artistin K: Sijaintinsa takia tämä kurssi on hieno mahdollisuus erityisesti eurooppalaisille äänittäjille joita täällä olikin paljon. Saan käsityksen siitä mistä kappaleissa on kysymys, tutustun artistiin. Kuulun METAllianceryhmään jossa ovat myös Phil Ramone, Chuck Ainley, Elliott Scheiner, Ed Cherney, George Massenburg ja Frank Filipetti. Sen jälkeen en koskaan halunnut tehdä mitään muuta, haaveenani oli vain tulla äänittäjäksi jollainen setäni oli. K: Ja olet työskennellyt taukoamatta yli viisikymmentä vuotta! Pidät ilmeisesti edelleen työstäsi. Jo seitsemän vanhana ajoin viikonloppuisin metrolla kaupunkiin ja vietin viikonlopun sedän studiossa. Ehkä yllättävintä oli se kuinka hyviä osallistujien työt olivat! Kaikilla oli hyviä töitä vaikka laitteistojen laadussa olikin eroja. Osallistujia on 2030, heidät jaetaan neljään ryhmään ja he kiertävät kolmen tunnin sessioissa huoneesta toiseen
Seuraamikrofonit kuulostivat eri soittimilla. Kaikki tuo vaikuttaa kokonaisuuteen. Olen työskennellyt monissa muissakin studioissa mutta ne eivät useinkaan yllä samalle tasolle enkä saa yhtä helposti aikaan haluamaani lopputulosta. Täytyi vain opetella miltä eri "Kun aloitin urani, lefunken, sitä yleensä kokeilen ensiksi. K: Voisitko kertoa hiukan suosikkimikrofoneistasi, aloiteLaulussa käytän Fairchildin kompressoria äänitysvaiheessa niin että se ottaa vain hiukan kiinni, ehkä 1dB verran. Jos esimerkiksi äänipöytä hajoaa kesken kaiken ja joudutaan odottamaan vaikka kymmenen minuuttia tai tunti korjauksen ajan, homma pysähtyy ja tunnelman rakentaminen pitää aloittaa alusta. Tähän kuluu turhaan studioaikaa. Uuden laulajan kanssa Luulen että kysymys on siitä että opin aikoinaan tekemään yritän harjoituksissa etukäteen kuunnella minkälainen äänenasiat tuolla tavalla ja käytän sen vuoksi nykyäänkin vain vähän muodostus hänellä on ja miettiä valmiiksi pari hänelle sopivaa ekvalisointia tai kompressointia. New Yorkissa työskentelen mieluiten Avatar-studiossa. Los Angelesissa suosikkini on Capitol, myös Village on hyvä. V: Soittohuoneen akustiikkaan, siihen miltä huone kuulostaa ja millaisia äänitystilanteita sinne voi järjestää. Varsinkin naisäänillä U67 toimii yleensä hymikrofoneista ja vin. K: Miksi juuri nuo ovat suosikkejasi, mihin erityisesti kiinnität huomiota studiossa. Tämän vuoksi kaikissa studioissa joissa työskentelen laitteet ja huolto ovat ensiluokkaisia. mikrofonia joita sitten testaamme äänityksessä. Kun sessio lähtee käyntiin ja menee hyvin se täytyy pitää käynnissä, on sama onko kysymys sitten kvartetista tai 50 hengen orkesterista. Miltä äänipöytä kuulostaa ja tuntuu, millainen muu laitteisto on, millainen on studion mikrofonivalikoima. Millaisia eristettyjä tiloja ison huoneen yhteydessä on. täytyy olla tulokseen tyytyväinen, hänen nimensähän tulee levyn kanteen! K: Missä studioissa työskentelet mieluiten. Jos olen työskennellyt laulajan kanssa aikaisemmin tiedän jo mikä hänelle toimii. Lontoossa on kaksi tunnettua studiota joista pidän: Abbey Road ja Air. V: Se on tärkeää, laitteiden täytyy olla hyvässä kunnossa. K: Studioissa jotka mainitsit on varmaankin myös erinomainen laitteistohuolto ja huoltohenkilökunta. Kaikki äänitettiin kerralla, ei ollut päällesoittomahdollisuuksia, ekvalisointia tai V: Laulussa ehdoton suosikkini on U47 Tekompressointia. Joillekin laulajille AKG C12 on juuri sopiva. taan vaikka laulusta? www.riffi.fi 5/2012 11. tamaan hyvältä ja hyvään balanssiin. Voisitko kertoa hieman siitä miten kehitit mikrofonitekniikat joilla noin puhtaaseen ja luonnolliseen lopputuloksen pääsee. Laitoin sen vaikka bassoon ja niiden sijoittelusta." Saatan käyttää myös Neumann 251 -mallia, se on mahtava mikrofoni! Useimmiten jokin noiskuuntelin. En pidä vaimennetuista pienistä huoneista. V: Kun aloitin urani, kaikki oli kiinni mikrofoneista ja niiden sijoittelusta. V: Niitä on neljä tai viisi. Pidän puisista huoneista joissa on mukava pehmeä saundi. Usein yhteen mikrofoniin soitti myös kaksi tai kolme soittajaa ja ne piti saada kuulosta toimii aina. K: Tällä kurssilla meillä on ollut etuoikeus kuunnella näissä studioissa äänitettyjä moniraitanauhoja ja niiden äänityslaatu on monesti suorastaan ällistyttävä. Joskus se ei onnistu enää samana päivänä ja pitää jatkaa seuraavana. Muistan kokeilleeni paljon esimerkiksi Western Electrivaksi kokeilisin ehkä saksalaista Brauneria (VMkaikki oli kiinni cin 639-mallilla (erikoinen monisuuntakuviomik1). rofoni jossa on nauha- ja dynaaminen elementti samassa rungossa)
M149 toimii hienosti myös flyygelissä, pallokuvioisena tai herttana. V: SM-57 toimii aina! Viime aikoina olen käyttänyt paljon Royerin nauhamikrofoneja, myös Audio-Technicalla on pari uutta nauhamikrofonia (AT4080 ja 4081) jotka toimivat hyvin kitaroissa. Sen jälkeen kyse on vain tasojen säätelystä ja siitä että antaa eri elementtien loksahdella paikoilleen. Yleensä laitan mikrofonin siihen mihin olen tottunut ja menen kuuntelemaan. Säädän ne aluksi 0VU:hun ilman kompressointia ja sitten kompressoin kumpaakin mikrofonia aivan hiukan, ehkä yhden desibelin. V: Usein Royereita tai sitten U67:aa pallokuvioisena. asiat täytyy ensinnäkin äänittää niin että yksityiskohdat välittyvät oikein. Virvelissä on alla SM-57 ja yläpuolella (AKG) 452, samoin hihatissa. Sitten siirtelen mikrofonia pari senttiä eri suuntiin ja saundi saattaa yhtäkkiä loksahtaa kohdalleen ja herätä henkiin. Se on varmaan tärkein asia erottelun kannalta. K: Entä trumpetti. Laulussa käytän usein oikean kaikuhuoneen lisäksi Bricastia (M7). Niissä olen käyttänyt myös vanhaa RCA10001-mallia, iso nauhamikrofoni jossa on hieno paksu saundi. Mikä on niiden salaisuus. Siitä saa saundiin selkeyttä ja mukavasti hiukan sormiääniä. Toinen on n. V: Bassorummussa käytän (AKG) D-12:sta. Pasuunoissa Royerit toimivat myös hyvin. Sijoitus on todella tarkkaa ja riippuu paljon siitä minkälainen soittotapa ja soittoasento soittajalla on. 30 cm:n päässä ylemmästä Fsamalla tavalla pitkään se ei aukosta. Se riippuu niin paljon soittajasta ja soittimesta... Muut rumpumikrofonit pysyvät yleensä aina samoina. Jos kyseessä on päällesoitto ja iso rock-kitarasaundi saatan laittaa esim. Tuota mikrofonia alkaa olla todella vaikea enää löytää mistään. Sijoitan mikrofonin useimmiten soittimen kellon ja soittajan suun puoliväliin, näppäinten yläpuolelle jossa saundi tuntuu olevan tasaisin. viiden metrin päähän tallentamaan huonesaundia. Olen käyttänyt Neumannin M149-mallia siitä asti kun "Vaikka olisi tehnyt asioita se tuli markkinoille. Käännän virvelin alamikrofonin polariteetin äänipöydästä. V: Erottelu... On hyvä testailla erilaisia mikrofoneja. Joskus sen soundi on liian iso ja vaihdan 452:iin tai Royerin nauhamikrofoneihin. Työskentelen parin erinomaisen avustavan äänittäjän kanssa jotka ovat soittotilassa. Tomeissa on AKG 414:t, padit päällä. ne kaikki toimivat hyvin. K: Entä akustista kitaraa. K: Äänitysteknologia on muuttunut valtavasti viime vuosina. K: Miten äänität sähkökitaraa. Selloissa on yleensä nauhamikrofoneja, Royerit toimivat hyvin, samoin Audio-Technicat joita olen kokeillut viime aikoina. parempaa tapaa tehdä jotain." Molemmat mikrofonit ajetaan Summitin kompressorin (TLA-100) läpi. K: Jos siirrytään miksaukseen, olen ihastellut sitä miten hienon ja selkeän erottelun saat eri soitinten välille käyttämättä juurikaan ekvalisointia tai kompressointia. Käytän siihen aina kahta mikrofonia. Minulla on äänitystiimissäni erinomaisia avusta- K: Entä rummut. K: Äänittämilläsi levyillä on eräitä mielestäni kaikkien aikojen parhaita kontrabassosaundeja. V: Kontrabasso on suosikkisoittimeni ja keskityn siihen aina studiossa huolellisesti. V: Usein käytän Schoepsia, joskus Royeria. Miten se on mahdollista. Luulisin että se antaa äänityksiini eniten syvyyttä ja selkeyttä, en sotke eri soittimia samoihin kaikuihin. V: Teknologian muutokset eivät paljonkaan ole vaikuttaneet työtapoihini. Onko tämä vaikuttanut työtapoihisi. 30 cm:n päässä tarkoita etteikö olisi mahdollisesti otelaudan päällä. Miksauksessa laitan valmiiksi jopa kymmenen oikeaa kaikuhuonetta (monona) ja laulua lukuunottamatta syötän niihin vain yhtä soitinryhmää kerrallaan. Saksofoni. Pidän Summitin putkisaundista. V: Viuluissa käytän Neumannin U67:aa, samoin alttoviuluissa, pallokuvioisena aina kun mahdollista. Viulut ja ehkä alttoviulut menevät yhteen kaikuun, saksofonit toiseen, trumpetit, pasuunat, piano kaikki omiinsa. joskus AKG 452 tai Neumannin 140... K: Kuinka lähestyt jousien äänittämistä. Laitamme mikrofonit paikoilleen ja kun avaan äänipöydän liu'un tiedän yleensä heti tuleeko mikrofoni toimimaan vai ei. K: Vielä muutamia puhaltimia. U47FET-mikrofonin 30 cm:n päähän kaiutinele12 www.riffi.fi 5/2012. Jos ei, niin avustajani vaihtavat sen heti johonkin toiseen. V: Saksofonissa käytän yleensä U67:aa pallokuvioisena. Bassoissa on Neumann U47. Overheadeina kokeilen yleensä ensimmäiseksi omaa (AKG) C12-stereopariani. mentistä ja U67:n tai U47:n pallokuvioisena n. Toinen mikrofoni on n
Ja nauhan ja Pro Toolsin editointiominaisuudet ovat tiesiitä tulee varmasti hieno. Kukaan ei osaa enää tehdä tarkkaa raitalistaa. Käytin häntä studiomuusiktit ja tuottajat haluavat nykyisin säästää kona jo '60-luvulla ollessani RCA:n tuottakaikki otot joten nauhaa kuluisi kelakauja. Pidän kyllä uusien asioiden kokeilusta. Vaikka www.riffi.fi 5/2012 olisi tehnyt asioita samalla tavalla pitkään se ei tarkoita etteikö olisi mahdollisesti parempaa tapaa tehdä jotain. "Akustisen äänen tallentaminen K: Mikä on seuraava projektisi. Artisti täytyy aina pitää tyytyväisenä. Useimmat artismentä vuotta. Yritän itse kohdella sekä omia että studioiden äänityslaitteita niin kuin ne olisivat rakkaita lapsiani. Elmore Leonardin dekkareista ja James Lee Burken kirjoista. V: Luonne on ensimmäinen ja tärkein, täytyy aina yrittää olla rauhallinen ja positiivinen vaikka olisi aamulla riidellyt vaimonsa kanssa töihin lähtiessä. Yritän oppia alasta koko ajan lisää. Jo pienenä poikana setäni sanoi minulle, että laitteita pitää kohdella niin kuin ne olisivat sveitsiläisiä tarkkuuskelloja ja olisit itse kelloseppä. Mitä mieltä olet nykyisistä monista ääja kissa, vietän niiden kanssa aikaa. Odotan sessiota kaltaisena on taidetta." löytää enää ja toiseksi se nostaa äänityskovasti, olen tuntenut Leonin yli neljäkymkustannuksia valtavasti. Se on varmaankin opetussuunniteltona myös kuntosali jossa treenaan säännöllisesti. kirja kesken, pidän esim. Jos vaikka bassorummussa ja bassossa on jossain kohtaa pieni flämi, sen korjaamiseen K: Mitä teet studiotyön vastapainoksi vapaa-ajalla rentoumenee 10 sekuntia Pro Toolsilla. Erilaisen siitä saa helposti mutta akustisen äänen tallentaminen mahdollisimman samankaltaisena on taidetta. 13. Jos täytyy vaikka palata johonkin sessioon pari vuotta myöhemmin ja siitä on hyvät muistiinpanot, se on todella helppoa. tenkin valovuosien päässä toisistaan. Nauhalla pitäisi löytää paremtuaksesi. Minulla on pari lastenlasta nittäjäkouluista ja kouluttautumismahdollisuuksista. Jos ei, niin kaikkien ottojen setvimiseen, siihen miksi jokin raita on tehty ja miten, menee ikuisuus. Niissä ei opeteta kuinka levyjä oikeasti tehdään Nuorempana harrastin paljon pesäpalloa ja yleisurheilua, ja tuotetaan vaan vain joitakin yksityiskohtia esimerkiksi siitä vanhemmiten olen alkanut harrastaa pilatesta. jon ongelmia. On myös tärkeää olla avoimin mielin ja kokeilla uusia asioita jatkuvasti. Ja musiikin kunnioittaminen ja arvostaminen on todella tärkeää. V: Käytän pelkästään Pro Toolsia, en käytä nauhaa enää ollenkaan. Kouluissa pitäisi myös opettaa enemmän siitä miten laitteista pidetään huolta. Teemme levyn Capitolin A-studiossa. min soitettu kohta ja leikata se paikalleen mihin menee helposti V: Luen mielelläni paljon ja minulla on yleensä aina joku ainakin puoli tuntia. Omia ongelmia ei saa tuoda studioon. On aika uskomatonta laittaa hyvässä huoneessa hienon soittajan eteen mikrofoni oikeaan paikkaan, mennä tarkkaamoon, nostaa liuku ylös ja saada se kuulostamaan samalta kuin huoneessa... Keräämme vaimoni kanssa taidetta, K: Olen itse töissä äänittäjiä ja tuottajia kouluttavassa muopiskelen taidetta ja käyn gallerioissa. Kotona on kolme koiraa siikkikorkeakoulussa. EnsinnäV: Seuraavaksi menen tekemään levyä mahdollisimman saman kin hyvää nauhaa on lähes mahdotonta Leon Russellin kanssa. jia jotka pysyvät kärryillä kaikista uutuuksista ja kertovat niistä minulle, mitä uusimmassa Pro Toolsissa tapahtuu ja niin edelleen. Levylle on tulossa mahtavat soittajat ja palla. Joskus vien uusia levyjä studioon ja yritämme avustajieni kanssa keksiä miten joku saundi on tehty. V: Ilo oli minun puolellani! Toinen asia josta olen paljon puhunut muiden äänittäjien kanssa on se, että kouluissa ei opeteta kunnolla tekemään muistiinpanoja ja dokumentoimaan sessioita. K: Minkälaisia ominaisuuksia alalle haluavalta vaaditaan, jotta hänestä voisi tulla hyvä äänittäjä. Välillä saamme avustajiksi äänityskouluista valmistuneita K: Kiitos paljon haastattelusta, toivottavasti saamme kuulla opiskelijoita ja tuntuu usein siltä että heidän aivonsa pitäisi noläänittämiäsi uusia levyjä vielä monien vuosien ajan! lata ja ohjelmoida uudestaan (naurua). Minulla on kokuinka jokin laite toimii. Katson myös mielelläni vaimoni V: (syvä huokaus...) Useissa kouluissa on mielestäni aika palkanssa ulkomaisia elokuvia. Jos laitteista pitää hyvää huolta ne pitävät hyvää huolta sinusta. jotka pitävät minut liikkeessä. Yritän liikmien ongelma, mutta jostain syystä opiskelijat eivät saa oikeaa kua tunnin verran joka päivä, vähintään viisi kertaa viikossa. kuvaa ammattitason käytännön äänitystilanteista. Tälläkin viikolla olen oppinut paljon kaikilta osallistujilta. K: Käytät pääsääntöisesti Pro Toolsia äänitykseen
La Fabrique-studion omistaa ja seminaareja vetää aviopari Hervé ja Isabelle Le Guil kuuden työntekijän avustuksella. Olo oli kuin olisi istunut viikon intensiivisessä masterointisessiossa, päivät olivat pitkiä ja materiaalia oli paljon. Seminaareja on pidetty yksitoista kertaa, kaikkiaan niihin on osallistunut n. Ei ekvalisointia, muutama putkikompressori. Toisaalta ison (100m2) tarkkaamon saundi oli erittäin tasainen ja hyvä ja sen tekniset puitteet, hermokeskuksena huippukuntoinen reilun puolen miljoonan euron analoginen Neve 88R-äänipöytä, moitteettomat. Kurssilaisia oli yhteensä 14, kymmenestä eri maasta. Paikan keskeisenä ideana on selkeästi olohuonemaisen rennon tunnelman luominen mikä onnistuikin hienosti. Akustointi on hoidettu pääasiallisesti isoissa puisissa kirjahyllyissä olevilla vinyylilevyillä joita talossa on satojatuhansia. Pureksittavaa ja omien työtapojen uudelleen arviointia riittää vielä pitkäksi aikaa. Jälkihehkussa Mikrofonitekniikat, analogipöydät ja täydellisen balanssin metsästys... u Tietoa verkosta: http://alschmittmusic.com http://www.mixwiththemasters.com http://www.studioslafabrique.com Mix With The Masters -seminaari ja La Fabrique-studio Ranskassa on vuodesta 2010 järjestetty miksauksen ja äänityksen seminaareja nimellä Mix With The Masters. Valitettavasti kurssin järjestäjät kielsivät Ranskan tekijänoikeussäädöksiin vedoten kaikkien seminaarissa esitettyjen yksityiskohtien tarkemman esittelyn. Ennen Schmittia vetäjinä ovat käyneet enimmäkseen rock-yhteyksistä tutut Michael Brauer, David Kahne, Andy Wallace, Peter Katis, Tony Maserati, Tchad Blake, Joe Chiccarelli ja Eddie Kramer. Muiden aikaisempien seminaarien työtavat ovat olleet samankaltaisia. nämä asiat pyörivät päässäni paluujunassa Pariisin lentoasemalle. Schmittin seminaarin keskeisimpinä työtapoina olivat moniraitaäänitysten työstäminen (mm. He omistavat myös toisen ison SSL-pohjaisen studion Pariisissa. 14 www.riffi.fi 5/2012. Aika moni osallistuja oli käynyt useammassa kuin yhdessä seminaarissa, ennätyksenä espanjalaisen osallistujan kuusi seminaarikertaa. Kokonaisuutena olin seminaariin enemmän kuin tyytyväinen. Studiona La Fabrique oli suomalaiseen pedanttiin studiosuunnitteluun tottuneelle aluksi aikamoinen kulttuurishokki. Diane Krall, Steely Dan, ja Paul McCartney), kurssilaisten miksauksiin ja moniraitoihin tutustuminen ja niiden arviointi sekä yhtyeen äänittäminen. Korkeasta hinnastaan (matkoineen viikkoon saa varata nelisen tuhatta) huolimatta kurssi oli joka sentin arvoinen. Levyn saa tilattua netistä, YouTubesta löytyy muutamia kappaleita ja esittelyvideoita. Seminaarit pidetään Provencen alueella, La Fabrique -nimisessä 200 vuotta vanhaan kartanoon rakennetussa huipputason studiossa. Kartanossa on 21 majoitushuonetta ja kaksi täysipäiväistä kokkia. Kiitokset työpaikalleni Metropolian Pop/Jazzille ja ESEKille matkan tuesta. 120 alan ammattilaista. Jonkinlaisena kiteytymänä kurssista ja Capitol-studion valtavasta muusikoiden ja äänittäjien ammattitaidosta mieleen jäi ehkä parhaiten Patrick Williamsin "Aurora"-levy vuodelta 2010, Schmittin yhdessä viikonlopussa suoraan kahdelle raidalle tekemä big band -äänitys. Autojen hurina kuului kadulta ja pihalta selkeästi sekä tarkkaamoon että soittotilaan ja esimerkiksi soittotilan ja tarkkaamon välinen eristys oli lähes olematon. Pitkiä, monimuotoisia sävellyksiä, yksi harjoitusveto ja useimmiten ensimmäinen otto. Pienten neuvottelujen jälkeen oheinen haastattelu kuitenkin onnistui. Näissä osallistujat pääsevät pienryhmässä työskentelemään viikon mestarikurssille tunnettujen äänittäjien ja tuottajien kanssa
Svh. Käyttäytymismallinnuksen ansiosta esim. Oman keikkasetin muokkaat helposti synan omilla säätimillä tai iPad-editorilla. Lii-tä vain Rolandin "Wireless Connect"-adapteri mikserin USB-porttiin ja olet valmis miksaamaan langattomasti. www.rolandsystemsgroup.fi pettämätön keikkakone Akustiset ja sähköiset SuperNATURAL-pianot, VK-sarjan urut ja yli 1500 analogimallinnettua SuperNATURAL vintagesoundia JUPITER-50 kattaa synagurun kaikki tarpeet. Yhdistämällä neljä soundia (=12 oskillaattoria!) muodostat jykeviä Live Set rekisteröintejä. ENEMMÄN KONTROLLIA MIKSAAMISEEN Rolandin uudella iPad ohjaussoftalla pääset käsiksi M-480 V-Mikserin tärkeimpiin parametreihin, kuten scenet, kanavalohko (EQ), GEQ ja "Sends on Fader". flamenco-kitara, sitar tai patarumpu taipuvat soittoosi akustisen instrumentin tavoin. 2321 Massiivinen synamoduli tulossa! Lisätietoa netissä.
TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Danny Gottlieb kannukioskin kameleontti Pat Methenyn rumpalina maailmanmaineeseen noussut Danny Gottlieb on soittanut sadoilla albumeilla ja heittää edelleen parisataa keikkaa vuodessa. Jazzin ja fuusion ohessa Gottlieb on kyntänyt rokkaavampaa sarkaa Blues Brotherseista Stingiin. Riffi tapasi arvostetun rumpu virtuoosin ja pedagogin tämänvuotisilla Frankfurtin musiikkimessuilla. Luonnollista raajojen liikettä ja kapulan pomppua hyödyntävä tekniikka ei ole Gottliebin mielestä lajisidonnaista vaan sopii kaikenlaiseen musiikkiin. 16 www.riffi.fi 5/2012
Hän diggailee ja opiskelee rummunsoittoa edelleen itsekin. Jos haluaa hyvän taimin kannattaa opiskella 1920-luvun musaa. Jos veikkaan että meininki on helppoa ja kevyttä, kattaus on toinen. Gottlieb innostuu matkimaan, kuinka monet kollegoista tivaavat, että täytyy saada vaikkapa juuri tietynkokoinen bassari, jossa on tietynlainen reikä etukalvossa, ja jos toiveet eivät pilkuntarkasti täyty he eivät suostu soittamaan ollenkaan. Toiseksi rundaan tosi paljon ja vaikka pellit kulkevat aina mukana, rumpusetit tulevat järjestäjän backlinessa, mikä on minusta kätevintä. Opettajista tärkein ja pitkäaikaisin oli ilman muuta Morello, jonka kanssa Gottlieb ehti opiskella ja työskennellä yli 40 vuotta, siihen saakka kun rumpumaailman suuri isähahmo siirtyi reilu vuosi sitten yläkerran bigbandin jakkaralle. Gottlieb sanoo taistelevansa yhä itsensä kanssa löytääkseen oman soundinsa. Tuottelias Gottlieb on vuosien varrella kirjoittanut satoja kolumneja ja opetusartikkeleita alan lehtiin, sekä julkaissut tukun oppikirjoja ja dvd-oppaita. Kyllähän minäkin speksaan toivesetin, mutta jos pöytään ei katetakaan sitä mitä tilasin niin en ota paineita. Aiemmin omistin yli neljäsataa peltiä, nyt olen onnistunut karsimaan satakunta valikoimasta pois! Gottliebin symbaalifriikkiys palvelee studiosessioita, joita tulee tehtyä tyylikirjon laidasta laitaan. Jos soitan Motown-musaa Booker T. D anny Gottlieb lensi kotoaan Yhdysvaltojen itärannikolta Frankfurtiin Drumcraft-rumpumerkin kutsusta. Soittotekniikka on peräisin legendaarisen "Stick Control"-oppaan tekijältä George Lawrence Stonelta sekä tämän suosikkioppilaalta Joe Morellolta. Tämä taas johtaa väistämättä siihen, että edessäni eivät ole joka ilta tietyt kalvot tai juuri oikeat rumpukoot. Jo juniorina rumpujensoiton opiskelulle elämänsä omistaneella Gottliebilla on ollut onni saada itselleen rytmimusiikin historian parhaita opettajia Joe Morellosta Mel Lewisiin ja Gary Chesteristä Jack DeJohnetteen. Gottliebin isku rumpuun ei ole koskaan "alas ja takaisin", koska sehän tarkoittaa kahta liikettä. Uusin kirja "The Evolution of Jazz Drumming" summaa samoihin kansiin rytmimusiikin historian keskeiset pannumestarit 1920-luvulta alkaen. Ensinnäkin kun soitan eri staileja niin tykkään kuulostaa aina erilaiselta, tyylinmukaiselta. Päin vastoin kuin nämä herrat, olen itse kameleontti. Jo 59-vuotias, mutta hämmästyttävän nuorekas Gottlieb hyppää setin taakse, ja huokaisee omistavansa "hirveät määrät" rumpuja. & MG'sin kanssa tai rokkia Blues Brothersien kanssa, ei kukaan uskoisi että sama rumpali soitti fuusiojazzia Pat Methenyn tai John McLaughlinin bändeissä. Jos arvioin että musa on luukutusta, valkkaan tietysti mukaan otettavan peltisetin sitä silmällä pitäen. Toinen tärkeä seikka on soiton ergonomia sekä lyöntitekniikkaan liittyvä dynamiikan hallinta. Soittajan identiteettini on enemmän symbaaleissa kuin rummuissa. Minulla on iPadissani pelkästään Buddy Richin videoita parisataa, ja kun istun lentokoneeseen katson niitä ja opin lisää joka kerta. Tässä soit- Virveleitä löytyy Gottliebin kotivarastosta vaikka mitä vuosikertaLudwigeista alkaen, mutta Frankfurtissa kainaloon tarttui tietenkin Drumcraftin uutuus. www.riffi.fi 5/2012 17. Yhtä hyvin saatan jämähtää tuijottamaan Keith Moonin ja John Bonhamin videoita eihän tuollaisia sankareita voi katsoa innostumatta aina uudestaan. Näillä mennään Olen sikäli kävelevä paradoksi, että rumpaleilla joita eniten ihailen on aina sama tunnistettava soundi, soittivatpa he mitä tahansa, kenen kanssa tahansa tai millä kamoilla tahansa, Gottlieb tunnustaa ladaten perään ainakin puolen tusinaa nimeä rytmimusiikin historian kaapin päältä Buddy Richista Mel Lewisiin, Joe Morellosta Philly Joe Jonesiin ja Tony Williamsista Elvin Jonesiin. Niin sanotun luonnollisen liikkeen koulukunnan soitossa kapulan lyöntiasema on sillä korkeudella minkä dynamiikka kulloinkin vaatii, ja koska kapulaa ei puristeta se pomppaa hallitusti takaisin lähtöasemaan kalvon kimmokkeesta. Joskus tulee arponeeksi peltilaukun sisällön väärin, mutta ei sekään haittaa sitten pelataan niillä korteilla mitä on. Oppia kuninkailta Gottlieb on paitsi arvostettu pedagogi myös uuttera opiskelija itsekin, vielä liki kuusikymppisenä. Sen ajan jazz-piireissä ei metronomeista juuri tiedetty, mutta parhaat rumpalit soittivat tiukasti kuin metronomit! Loogisena jatkona tiuhalle oppaiden julkaisulleen Gottlieb siirtyi viime vuosikymmenen puolivälissä vakituiseen opetusvirkaan, apulaisprofessoriksi yliopiston jazzlinjalle Floridaan. Runsaudenpulasta huolimatta Gottlieb tähdentää, ettei ole seonnut rumpuihinsa niin, että vaihtaisi studiossa joka biisiin eri virvelin tai uudet kalvot joka keikalle. Uutena Drumcraft-mannekiinina hänellä on tietysti nyt sen merkkisiä pannuja joka lähtöön ja tarpeeseen, mutta lisäksi hyllyt notkuvat jo ennestään esimerkiksi vanhoja Ludwigin ja Premierin virveleitä. Prosessia hidastaa pari pikku juttua, joista yksi on periaatteellinen ja toinen käytännön sanelema. Myös livekeikoille matkustaa mukaan reippaan kokoinen peltilaukku siltä varalta, että soundcheckissä ehtii testailla mikä kolmesta flat ridesta passaa tänä iltana parhaiten, toimiiko kirkas crash paremmin kuin tumma tai iso haikka mieluummin kuin pieni. Haastan itseäni samalla, ja yritän tehdä musaa niillä välineillä jotka käyttööni annetaan. Salamannopeaa sirkusta Gottlieb sanoo, että hyvä rumpusoundi lähtee otteesta, joilla kapuloita pidellään ja näyttää vakuudeksi, että kun ote on tosi kevyt kapula ensinnäkin soi jo itsessään. Hän kokee että symbaalien sointi elävöittää biisejä helpoimmin ja tekee niistä omaleimaisia
Samana vuonna julkaistulla Stingin omalla "Nothing like the sun" albumilla kuullaan myös Evansin orkesteria, joskin levylle miksatusta versiosta on feidattu pois liki kaikki ison bändin alkuperäiset raidat, ja kuuluvissa on lähinnä vain kitaristi Hiram Bullockin osuus. Kun Sinise pyysi minua mukaan, luulin ensin että Lt. Langin, Donatin tai Minnemannin tapaiset pyroteknikot soittavat jaloillaan juttuja, joihin "En ota paineita, vaikka lavalla ei muut eivät pysty edes käsillään. Otettiinpa esille mikä tahansa mu siikkimaailman päivänpolttava teema, Gottlieb löytää heti vertailukohdan vuosikymmenien takaa vaikkapa näin: Parhaat orkestroijat ja levytuottajat ovat usein rum paleita kuten Phil Collins tai Narada Michael Walden mikä johtunee siitä, että rumpali tulee rytmisektion ytimestä ja osaa kuunnella isoja kokonaisuuksia. Ryhmä julkaisi ensimmäisen yh teisen levynsä "Watercolors" saman tien 1977, ja aloitti vuoden kestävän ja 300 keikan mittaisen putken ympäri PohjoisAmerikkaa. Levyllä soitti kitaraa fuusiojazzin tuleva supertähti Pat Metheny, jonka perustamaan bändiin Gottlieb siirtyikin Burtonin riveistä yhdessä basisti Eber hard Weberin kanssa. Se olisikaan rumpusettiä jonka halusin. Kosketinsoittaja kirjoittaa uusista biiseistä tarkat laput ja ne on kaikki opeteltava ulkoa ennen keikalle lähtöä. Evansin orkesteri muutti elämäni, soitimme keikan New Yorkissa säännöllisesti joka viikko. Soolouraansa aloitteleva Sting hengaili Nykissä noi hin aikoihin, ja päätyi lopulta lavalle laulamaan. Dan Band. Yhteistyön hedelmänä syntyi Umbrian jazzfestivaaleille 1987 räätä löity konserttikokonaisuus, joka on päätynyt cdlevylle nimellä "Last Session". Yksi tämän koulukunnan ensimmäisiä oli muuten Count Ba sien rumpali Harold Jones. on kuin sirkusta: tulkaa katsomaan rumpalia joka polkee tuplabassaria Haastan itseni tuottamaan musaa valon nopeudella! En tuomitse täydelliseksi hiotniillä välineillä jotka sain." tua tekniikkaa, paitsi jos se johtaa mekaaniseen lopputulokseen, eikä kauniiseen musiikkiin joka on päämäärä johon itse olen matkalla. Puhallinsektiolla vahvistettu kookas cover-bändi esiintyy lähes viikoittain hyväntekeväisyyskonserteissa sekä USA:n armeijan tukikohdissa eri puolilla maailmaa. Nykypäivänä tietty porukka on vienyt teknisen suorittamisen huippuunsa, ja sitten seonnut siihen. Jos minulla olisi tuplabassari niin tulee houkutus soittaa liikaa, ihan vain siksi kun se rumpu on siinä. Dan Band olisi jotain helppoa ja tyhmää, mutta siitä tulikin tosi vaati- Gottlieb käyttää paksuja mutta pieninuppisia Hot Sticks -kapuloita, jotka soveltuvat hyvin rudimenttipohjaiseen soittotekniikkaan. 18 www.riffi.fi 5/2012. Tykkään soittaa ihan kaikenlaista musaa paitsi ehkä hevimetallia. Methenyn kanssa Gottlieb levytti toistakymmentä albumia, ja yhteistyökumppaneita on sittemmin kertynyt lukematon määrä niin studiossa kuin keikkarintamalla. CSI New York -televisiosarjasta tuttu Sinise on alkuaan basisti, ja "luutnantti Dan" puolestaan Sinisen läpimurtorooli Forrest Gump -elokuvassa, josta hahmo nousi kulttimaineeseen isänmaallisissa amerikkalaispiireissä. Eilispäivä opettaa Woody Allenin nuotilla ja vauhdilla puhetta pulppuava Gottlieb palaa joka käänteessä perinteeseen ja rumpu jen soiton historiaan. Olen ylpeä kaikesta missä olen ollut vuosien varrella mukana, ja olenkin heittänyt vaikka mitä keikkaa pienestä pitäen, häistä juutalaisten bar mitsva -juhliin. Nykyään Danny Gottliebin tärkeimpiin työnantajin keikkarintamalla kuuluu Hollywood-näyttelijä Gary Sinisen Lt. Kannattaa kuunnella kuinka nerokkaan harkiten hän osasi sovittaa omankin soitton sa bigbandin riffeihin. Ropo veteraaneille Chick Corean ja Herbie Hancockin kaltaisten jazzin ja fuusion ikonien kanssa musisoinutta Gottliebia on kuultu rock- ja funk-ryhmissäkin paljon enemmän kuin päältä katsoen arvaakaan. u Lue Riffin nettispesiaalista (riffi.fi) mitä mieltä Danny Gottlieb on sähkörummuista. Rytmimusan työmyyrä Danny Gottlieb nousi kansainväliseen sarjaan Gary Bur tonin kvartetin kanssa 1976 levytetyn "Passengers" albumin myötä. totyylissä on tärkeää löytää otteelle juuri oikea kohta, jossa kapula on tasapainossa. 1980luvulla hän muun muassa paikkasi Billy Cobhamia John McLaughlinin Mahavishnu Orchestran paluukiertu eella, ja liittyi lopulta Gil Evansin orkesteriin, mikä aukaisi monia ovia. Jazzin suunnasta kumpuava perinne vetoaa minuun enemmän. vaa! Osa ohjelmistosta on toki tuttuja Wonderin, Hendrixin ja Whon klassikoita mutta enhän minä nykypoppia tai uutta R&Bskeneä tunne. Usein se oli ihan mahtavaa ja joskus taas niin kuolettavaa ettei mikään toiminut
Klinikoilla Dykes nähdään melkein aina akustisen kitaran kanssa, joskin hän esitteli Taylorin T5:a sen tullessa markkinoille. Tuo komea Taylor DDSM on valmistuksessa edelleen, vaikka miehen kitaramerkiksi on vaihtunut Fenderin omistama Guild. Vanha Teleni oli mukana käydessäni Fenderin tehtaalla ja siellä haluttiin ottaa siitä tarkat mitat ja röntgenkuvat. TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVA: HOLLI BROWN Doyle Dykes tyylikästä näppäilyä Vertaus akustisesta kitarasta kuusikielisenä orkesterina osuu aivan oikeaan, kun soittimen käsittelijänä on amerikkalainen näppäilytaituri Doyle Dykes. Halusin ohuen kopan, mutta ison kannen, koska minusta kitara soi kuin piano ja iso kansi resonoi parhaiten. Kokonaisuuden toteutus hoituu erittäin tyylikkäästi. uodesta toiseen Dykes on nähty Euroopassa esittelemässä Taylorin kitaroita, onhan hän yksi harvoja artisteja, joilla on ollut nimikkomalli valmistajan valikoimassa. Tehtävät Guild Guitarsilla tuovat mukaan soitinsuunnittelun ja -rakennuksen huippuosaajat. Nykyiset Guildit ovat täysin erilaisia kuin Taylorit. Minulla on alkuperäiset '58 Tele sekä saman vuoden Gretsch 6120. Yllätyin, että Guild on jo kauan käyttänyt Adirondackin kuusesta tehtyjä rimoituksia, jollaiset olin aikoinaan valinnut DDSM-malliinkin. Dykesin tällä hetkellä käyttämät Guildit ovat tavallisia tuotantolinjan malleja F-30 ja F-212 tai prototyyppejä ilman modifiointeja. Mukana on myös Kirk Sand, ja odotan innolla, että pääsen työskentelemään heidän kanssaan ja auttamaan Guildin uusien mallien kehittämisessä sekä nostamaan Guildia huipulle. Olen tuntenut Fenderin johtajan Larry Thomasin jo kauan, ja kun hän pyysi minut mukaan, suostuin tarkan harkinnan jälkeen. Hiljattain esiinnyin Grand Ole Opryssa ja soolona soitin Guildin akustisia, bändin kanssa sähkökitaraa. Niissä käytetään hyvin perinteisiä rakennustapoja kuten lakkaus ja kaulaliitos, mutta sointi on täyteläinen ja pidän niistä. Nimikkomallikin on tulossa lähitulevaisuudessa. Moni kitaristi yhdistää soitossaan rytmikkään basson, harmonian ja melodian, mutta Dykesin sormista lähtee hiukkasen tavanomaista laajempia sointuja, vauhdikkaita juoksutuksia sekä jännittäviä huiluääni- ja venytyskikkoja. Nimikkomallissani oli useita ominaisuuksia, jotka suunnittelin yhdessä Taylorin tiimin kanssa. Guildin kanssa työstämme nyt samanlaisia ominaisuuksia. Kitarasta ja firmasta toiseen vaihtaminen sujui kivuttomasti, eikä asiaan liittynyt suurta draamaa. Tämän työllistämänä hän jatkaa esittelijän, suunnittelijan ja klinikoitsijan tehtäviä entiseen malliin. Baggsin kanssa on kehitteillä uudentyyppinen mikki/etuasteyhdistelmä, jonka yksityiskohtia Dykes ei vielä voinut paljastaa. Oli muutoksen aika, nyt kun olen tullut isoisäksikin. Mo- "Pyrin saamaan mahdollisim man täyteläisen soinnin, joka usein ei ole vakiovireellä mahdollinen.". Toisessa Telessä on osia eri aikakausilta ja aivan ensimmäinen Seymour Duncanin Antiquity-mikki, jonka olen saanut häneltä lahjaksi. L.R. Olin Taylor Guitarsin kanssa 17 vuotta ja olen edelleen hyvä ystävä Bob Taylorin kanssa, Dykes kertoo tuotedemojen välissä Frankfurtin musiikkimessuilla. Lisäksi hänen käytössään on nimikkomallinen vahvistin Rivera Sedona 55 sekä GHS:n kielisatsi DD Signature Set. Olen aina soittanut Telecasteriakin sekä Gretschia, samalla tyylillä kuin akustistakin sekä jonkun verran chicken pickingia, hän selittää. Ren Ferguson, joka on oikea kitarasuunnittelun tähti ja oli ennen Gibsonin Custom Shopilla, on siirtynyt Guildin pal20 www.riffi.fi 5/2012 V velukseen. Mutta entäpä sähkökitarat
Tarvitaanko siihen erilaisia viritystappeja. Erilaisten viritysten käyttäminen inspiroi sekä kappaleen sovittamista että tekemään kokonaan uusia kappaleita. Kaikkiin Guildeihin tällaista ominaisuutta ei rakenneta. Kun lavalla vaihdan virityksiä usein, on virittämisen oltava nopeaa ja kielen pysyttävä uudessa vireessä. Dykesin omat suositukset hänen musiikkiinsa tutustumiseksi ovat keikalta taltioitu DVD "Live at Harvest" sekä useiden vierailijoiden kanssa taltioitu studiokonsertti "Live Sessions". Muita virityksiä ovat DADGAD, DGDGAD ja CGDGBD. Lähitulevaisuudessa on odotettavissa kokoelma aiempien levytysten parhaita sekä jouluksi hänen versionsa klassisista joululauluista. Kaikki hyvin vaivattoman näköisesti soitettuna. Virityksen vaihtaminen kappaleiden välillä ja joskus niiden aikanakin on hänelle tuttua. Tulevaan nimikkomalliini teemme luultavasti hiukan erilaisen lavan ja muutamme virittimien välejä. Peukalon ja kahden sormen yhteispelillä hoituvat nopeat juoksutukset, toisinaan avoimia kieliä apuna käyttäen. Pyöritän kielet tapin ympärille siten, että kierre kulkee sekä reiän ylä- että alapuolelta, venyttelen kieliä reilusti ennen käyttöä ja lisäksi laitan grafiittia satulan uriin. Tavallisesti aloitan keikan muutamalla kappaleella vakiovireessä, minkä jälkeen lasken matalan E:n D:ksi vaikka Coldplay-medleyn ajaksi, kohta ylemmän E:nkin U2-sikermää varten, sen jälkeen siirryn avoimeen G-vireeseen. Akustisen kitaran tapit saattavat olla lyhyet, joten olen joskus vaihtanut ne pitempiin. Youtubessa on kymmenittäin videoita hänen keikoiltaan. u Tietoa verkosta: · www.doyledykes.com · www.guildguitars.com www.riffi.fi 5/2012 21. Akustisen kitaran kanssa harvemmin käytetty kielen venyttäminen satulan ja viritystappien välistä on yleisöä viihdyttävä kikka. Akryyleista on apua flamencotyylisissä kielien harjauksessa. Hän on Chet Atkinsin, Merle Travisin ja Jerry Reedin perinteiden jatkaja, mutta soitossa soi modernimpi harmonia, tarvittaessa virtuoosimainen nopeus ja hauskat lainaukset toisista kappaleista. Doyle Dykes ei esiinny Euroopassa kovin usein, eikä hänen levyjään ole tavallisissa levykaupoissa tarjolla, mutta silti miehen maine näppäilysoitosta kiinnostuneiden parissa on vankka. Näppäilyn Dykes hoitaa sormin, joskin peukalossa hänellä on kapeakärkinen Fred Kellyn valmistama Speedpick ja muiden sormien melko lyhyeksi viilatuissa kynsissä on säännöllisesti uusittavat akryylivahvikkeet. nia sen osia käytettiin tulossa olevan '58 Reissuen malleina, ja se on erilainen kuin Custom Shopin versio. Perinteisesti ja modernimmin Doyle Dykesin tyylilaji luokiteltaneen kantriksi, minkä lisäksi hänen ohjelmistossaan on versioita tuoreista rockkappaleista sekä standardisävelmistä. Olen tehnyt näitä vaihdoksia niin kauan, että sopeudun heti uuteen viritykseen. Pyrin saamaan mahdollisimman täyteläisen soinnin, joka usein ei ole vakiovireellä mahdollinen
Näistä sanoista voidaan katsoa alkaneen Sandhill-nauhamikrofonien tarina. Mä lähden mukaan, kuului Petteri Taposen vastaus. Petteri Taponen, Riku Pasanen & Sammy Roiha esittelevät ylpeinä mikrofoniparia Ylen kaiuttomassa mittahuoneessa. TEKSTI: NIKO LAASONEN HENKILÖKUVA: SANDHILL LAITEKUVAT: TOMMI POSA Sandhill Audio uuden polven nauhamikrofonia kehittämässä Onko mahdollista tehdä nauha mikrofoni, joka kestää kovaakin käyttöä ja vielä kuulostaa hyvältä. Tästä keskustelusta noin kolme vuotta myöhemmin maaliskuun puolivälissä 2012 tapasimme Sandhillin kolmikon kanssa. On, mikäli kysymme Sandhill Audiolta. 22 www.riffi.fi 5/2012 N oita mä voisin alkaa tekemään, sanoi Riku Pasanen kahvipöydässä selatessaan erästä audioalan julkaisua
bassorummun sisällä ja menestyksellä virvelirummun yläkalvolla. Tie ensimmäisestä ideasta valmiiksi tuotteeksi on ollut pitkä ja mutkainen. Voidaan sanoa, että lähes kaikki kivet on käännetty, sanoo Pasanen. Siihen on kehitetty materiaali, joka on sähköisiltä ominaisuuksiltaan hyvin lähellä alumiinia, mutta mekaanisilta ominaisuuksiltaan vastaavaa ei taida ollakaan, kuvailee Pasanen. Kehittelyyn etsittiin yhteistyökumppania eri puolilta, kunnes Oulun yliopiston mikro- ja nanoteknologian laitos ilmoitti halukkuutensa yhteistyöhön. Kertoo Pasanen. Hiukan taisin patistaa kesällä 2010 sähköistämään sen ensimmäisen prototyypin, jotta protosta voitiin ottaa mittaa kerralla usealla eri laulajalla. Kummankin testin jälkeen kapseli oli moitteettomassa kunnossa. Virveli on tavallisesti nauhamikille suisidaalista aluetta, sen saa helposti rikottua siinä, sillä äänenpaineen huippuarvo saattaa ylittää kalvon välittömässä läheisyydessä 160 desibeliä, kertoo Roiha. Ensimmäisistä toimivista prototyypeistä saadun positiivisen palautteen myötä muotoutui päätös siitä, että mikrofonista tehdään kaupallinen tuote, eikä se jää pelkästään kokeiluksi jonka päätteeksi olisi voinut sanoa "tämä oli tässä, onnistui". Jokaisella on selkeästi oma erikoisalueensa, mutta kaikilla on kuitenkin perusjuttu hallussa. Jälkeenpäin ajateltuna; olisipa näitä pyydyksiä ollut käytössä jo nyt työn alla olevan big band -projektin pohjien äänityksissä, kertoo Roiha. Mutta toisaalta, kun siihen on kuluttanut suhteellisen paljon omaa rahaa ja vaivaa, niin nyt sen takana voi seistä vankoin jaloin. Musiikkitalon aulakahvilassa ja heillä oli mukanaan julkaisuvalmis Sandhill 6011 A -mikrofoni. Aluksi Taponen ja Pasanen ryhtyivät kehittelemään tarvittavaa teknologiaa mikrofonille, sillä he halusivat saada periaatteen toimimaan. Hahmoteltiin, mitkä ovat ne nauhamikkien miinat ja lähdettiin kehittelemään mikrofonia siten, ettei muuteta perusperiaatetta, mutta pyritään löytämään uusi toteutustapa ongelmakohtiin. Sammy Roiha tuli mukaan aktiivisesti projektiin siinä vaiheessa, kun taustatyö oli varsin pitkällä, prototyyppejäkin kertynyt jo laatikollinen, mutta soivia yksilöitä oli tehty vasta yksi tai kaksi. Toisaalta tuotekehityksessä on kerätty myös paljon tietoa siitä, miten tuotantoprosessissa saadaan minimoitua vaihtelut yksilöstä toiseen, jotta ei esimerkiksi olisi tarvetta erikseen sovittaa mikrofoniyksilöitä pareiksi. Tämän Sandhillin kolmikko halusi muuttaa. Kyseisen materiaalin, nimeltään NCRT = Nano Composite Ribbon Technology, tarkemmasta koostumuksesta Sandhillin herrat haluavat pysyä vaiti. Sellaisia epävirallisia testejä on tehty, että mikrofonikapseli oli viime kesänä viikon ulkona tuulen armoilla, ja kerran napsautin sen auton konepellille ja ajoin 110 km/h nopeutta. Päätöksen myötä suunnittelutyö mutkistui huomattavasti, kun piti huomioida miten prosessi saadaan toistettua kerta toisensa jälkeen samalla tavalla. pellille ja ajoin 110 km/h nopeutta." Kun itse tehdään ja Suomessa toimitaan ja vielä kun kyse on ns. "putiikkituotteesta", niin kallistahan se on. Mikrofonissa ei kolmikon mukaan ole tehty "Mikrofonikapseli oli viime kesänä kompromisseja laadun kustannukselviikon ulkona tuulen armoilla, ja la, vaan pienimmätkin laatuun vaikuttavat asiat on pyritty ottamaan kerran napsautin sen auton kone huomioon. Jos pyrit muuttamaan yhtä ominaisuutta, saatat ehkä saada aikaan haluamasi, mutta kylkiäisenä tulee joukko ei niin toivottuja, joten välillä mennään kolme askelta eteen ja kaksi taakse, luonnehtii Roiha tuotekehityksen kulkua. Kyllä siitä kirjan voisi kirjoittaa, Petteri Taponen kertoo. Sammy Roiha taas on muusikko ja erikoistunut akustisen musiikin äänittämiseen, sen lisäksi hänellä on studiotyöskentelyn ohella yli kymmenen vuoden kokemus ääneen liittyvistä mittauksista. Nummi-Pusulaa kotinaan pitävän Sandhillin takaa löytyy omien sanojensa mukaan kolmen "insinöörimuusikon" tiivis työryhmä. Kestävän nauhamateriaalin ansiosta mikrofonia voi kolmikon mukaan käyttää lähes missä vain ja sitä onkin käytetty kokeellisesti mm. Ja toisaalta kenellekään ei ole ollut väliä sillä, kuka niitä asioita tekee ja kuka ratkaisee ongelmat vaan tärkeämpää on ollut se, että löydetään ratkaisu, Taponen kuvailee. Tässä ollaan nyt kolme vuotta opiskeltu aika kovaa, että saadaan se fysiikka haltuun. Riku Pasanen on metallialan yrittäjä ja hän on harrastanut musiikkia sekä äänittämistä aktiivisesti jo teini-iästä asti. Ei tehdä kopiota vaan tehdään uutta, kertoo Pasanen. dältä, on suunnittelutyö eräänlaista tasapainon hakemista. Koska mikrofoni on kehitetty niin sanotusti puhtaalta pöy- Kestävämpää materiaalia etsimässä Perinteisesti nauhamikrofonien elementti on valmistettu alumiinista, mutta se on hyvin herkkä rikkoontumaan ja se rajoittaa mikrofonin käyttömahdollisuuksia. Petteri Taponen on rakennustekniikan opiskelija Teknillisessä korkeakoulussa ja tämän lisäksi hänellä on pitkä kokemus kitaravahvistimien, soitinten ja audioelektroniikan parissa. Lähinnä löytyi joitain vanhoja lehtiartikkeleita ja patentteja 1930-luvulta. Pitää miettiä jokaisen osan tekeminen niin, että näitä voidaan tehdä yksi tai tuhat kappaletta, kertoo Pasanen. Mikrofoni valmistetaan täysin itse, käyttäen varsin vähän osto-osia, lukuunottamatta muuntajaa, joka tilataan Ruotsista. Tämä vuorovaikutuksellinen tiimi on ollut tärkeä sikäli, että me ollaan voitu kehittyä ja kehittää tuote siihen pisteeseen kun se nyt on, Roiha täydentää. Kun meillä ei ole ollut mitään ulkopuolisia paineita, vaan lähinnä itse itsellemme asettamia tavoitteita, me ollaan voitu toimia näin niin kauan kuin meidän omat voimavarat riittää, Roiha jatkaa. Kolmen vuoden urakka ideasta valmiiksi tuotteeksi Tietoa nauhamikrofonien toimintaperiaatteesta ei kolmikon mukaan ole helposti saatavilla, vaan heidän täytyi perehtyä testein ja kokein nauhamikrofonien fysiikkaan ja selvittää asia itse. Mekaanisten ominaisuuksien lisäksi on nähty myös paljon vaivaa mikrofonin soinnillisten ominaisuuksien kehittämiseen. www.riffi.fi 5/2012 23
u. Miitri Aaltosella, Jukka Immosella ja Petri Munckilla. Kotimaassa mikrofoni on ollut studiokäytössä mm. Siinä kyllä tuli ilmi asioita, mitä piti sitten vielä lähteä ratkomaan; siinä kohtaa jouduttiin ottamaan happea ja sukeltamaan taas tosi syvälle. Kentän ääntä kuunnellen Viime kesästä lähtien kymmenkunta mikrofonia on kiertänyt eri tekijöillä lukuisissa erilaisissa käyttökohteissa. Kanavia on auki tuonne rapakon taakse useampaankin paikkaan, Pasasen kertoo. Nyt kun on yhtä tehty, niin se on avannut näitä parametreja, eli voisin kuvitella, että seuraavaa mallia tehdessä matka ideasta valmiiksi tuotteeksi on lyhyempi kuin tämän ensimmäisen kanssa. Edustajia oli lähdössä useammille messuille ja jakelusta oli sovittu. Tarkoista suunitelmista Sandhillin miehet olivat silti vielä kohtuullisen vaitonaisia. Kolmikon toiminnan painopiste on siirtymässä hiljalleen suunnittelutyöstä asiakastukeen ja markkinointiin. Ihan jo sen takia, että saadaan kumottua se käsitys, että sinne ei saa syöttää phantom-virtaa, toteaa Pasanen. Toinen on magneettivuon ohjaaminen oikeaan paikkaan, jotta mikrofoni kuulostaa mahdollisimman musikaaliselta. Tämän lisäksi mikrofoneja on kiertänyt käyttötesteissä alan ammattilaisilla sekä studioissa että keikkapuolella. Esimerkiksi kitaraäänityksissä: nyrkki väliin ja keskelle kaiutinta. Saatua palautetta on vielä hyödynnetty kehitystyössä. Passiivisissa nauhamikrofoneissa kun on yleistä, että soundi muuttuu mikrofonietuasteen sisääntuloimpedanssin mukana. Virvelikäytössä on hyötyä myös mikrofonin suuntakuviosta; kun mikrofoni on sijoitettu hihatin ja etutomin väliin, nämä ovat kahdeksikkokuvioon nähden kuolleissa kulmissa. Suomen puolella puskaradio on toiminut tehokkaasti ammattilaisten keskuudessa, vaikka mitään varsinaista myytävää ei ole vielä ollut, selventää Pasanen. Tehtiin periaatepäätös, että sen täytyy toimia aktiivina. Myös mikrofonin tärinävaimennuksen kehittämiseen on kolmikon mukaan panostettu, jotta mikrofoni olisi mahdollista sijoittaa mahdollisimman lähelle äänilähdettä ilman pelkoa putoamisesta. Tämän lisäksi mikrofoneja oli Lohjan Rantajameilla äänimiesten kokeiltavana, ja koekäyttäjiä tuli lukuisia. Yksi keskeinen asia myös on se, että kun äänenpaine muuttuu rajusti, niin tämä mikrofoni säilyttää aika hyvin sen oman luonteensa. Haastattelua tehdessä oli jo ajankohtaista puhua tuotteen kaupallisesta julkaisusta. Studioympäristön lisäksi mikrofonit ovat olleet testattavana livekäytössä muun muassa Anssi Kelan ja Egotripin kiertueilla. Toisaalta aktiivisuuden ansiosta mikrofoni ei myöskään ole niin herkkä sille, minkälaisen etuasteen parina sitä käytetään. Yksi merkittävistä testaajista on ollut Ruotsin yleisradio, jossa mikrofonit olivat kokeiltavina parin kuukauden ajan eräällä työryhmällä. Tärkeä aspekti tuotekehityksessä oli ottaa mukaan kentän ääntä ja palautetta, ettei ominaisuudet jää pelkästään meidän mielipiteiksi, sanoo Roiha ja lisää vielä: Noin puolitoista vuotta sitten otettiin siihen sellainen tuttu referenssikultakorva Timo "Tipi" Tuovinen ja ajateltiin, että sieltä saadaan ainakin lahjomaton palaute. Kolmikko on tehnyt käyttötestejä studiossa ja he ovat vierailleet taajaan myös Yleisradion mikrofonilaboratoriossa. Malliston laajentamiseen on kolmikon mukaan jo joitain ajatuksia, ja toiveita ja ideoitakin on esitetty koekäyttäjien toimesta. Äänitettävän musiikin kirjo on ollut klassisesta musiikista heavyyn, ja palaute kaikkialta on ollut todella positiivista. Huoliteltua työtä konepellin alla. Aktiivisuus on eduksi Tekijöiden mukaan mikrofonista suunniteltiin mahdollisimman helppokäyttöinen, mihin liittyy fyysisen kestävyyden lisäksi myös se, että mikrofoni on aktiivinen ja toimii 48 voltin phantomjännitteellä. Sillä on lähestulkoon mahdoton epäonnistua, opastaa Roiha. Pääasialliset käyttökohteet ovat olleet kitaroissa ja rummuissa, mukaanlukien jo aiemmin mainitussa virvelirummussa. Monien muiden mikkien kohdalla suuri äänenpaineen muutos saattaa johtaa yllättävän suureen äänenvärin muutokseen, Roiha kuvailee. Tekijöiden mukaan näiden ratkaisujen suurin etu on siinä, että saadaan aikaan muista nauhamikrofoneista poiketen varsin puhdas ja avoin yläkeskialue. Aktiivisuus ei Sandhillin tapauksessa kuitenkaan tarkoita sitä, että elektroniikalla korjattaisiin mikrofonikapselin soundia: soundi lähtee kapselista. 24 www.riffi.fi 5/2012 Yksi, mihin käytettiin paljon aikaa, on nauhan geometria, se ei ole symmetrinen, aloittaa Roiha. Siinä tuli eteen ongelmia, jotka me ratkaistiin, eikä sitä tehty sähköisesti, jatkaa Taponen. Palautteen perusteella mikrofoneja oli käytetty ainakin puheessa, klassisen musiikin äänityksissä, sekä puhaltimille ja rummuille. Toisaalta helppokäyttöisyydellä tarkoitetaan sitä, että mikrofonilla pitäisi päästä helposti haluttuun lopputulokseen
Tähän johtivat pitkälti käytännön syyt: sopivaa nauhamikrofonia ei verrokiksi testistudion kalustossa ole, toisaalta sellaisia ei tässä hintaluokassa tungokseen asti myöskään ole markkinoilla. Sandhillin yleissoundi onkin kondensaattorimikrofoniin verrattuna selkeästi tummempi. Mukana tulevat myös datalehdet, joissa on kummankin mikrofonin yksilökohtaiset tekniset tiedot. Mikrofonia voi sujuvasti kallistaa pystysuunnassa, mutta perinteisen kehtoripustuksen tarjoama sivusuuntainen kierto ei onnistu. Tämän takia teline on sijoitettava suoraan mikrofonin taakse, mikä asettaa haasteita mikrofonin sijoittamisessa ahtaisiin paikkoihin. Kannen alta paljastuu mikrofonin elektroniikka, jonka hallitsevin yksittäinen komponentti on Lundahlin mittatilauksena valmistama muuntaja. Samoin esimerkiksi Blumlein-stereoparin muodostaminen vaatii useamman telineen luovaa yhdistelyä. Käyttäjän tarvitsee avata mikrofoni vain silloin, jos kuuden desibelin esivaimennukselle on tilausta. Työn jälki on myös elektroniikan osalta selvästi vakuuttavaa tasoa ja ratkaisu koota kaikki elektroniikka 25. Lisäksi mukana on tarvittavat työkalut joustoripustimen säätämiseen. helposti avattavan luukun taakse helpottaa varmasti mahdollisia huoltotöitä. Huokeampaan nauhamikrofoniin verratessa toimintaperiaatteen samankaltaisuus kyllä kuuluu soundissa diskantin mattapintaisuutena, mutta Sandhill on kuitenkin selkeästi avoimempi ja värittymättömämpi soundiltaan. Kummankin kautta nämä soittimet tallentuisivat kelpo laadulla, kyse on sävy- ja tunnelmaeroista. Mainitusta tummuudesta huolimatta sointi on silti selkeä ja erotteleva. KOKEILUSSA Sandhill Audio 6011 A nauhamikrofoni Tekijäryhmän haastattelemisen lisäksi tutustuimme uuteen suomalaismikrofoniin myös käytännössä S andhill 6011 A -mikrofonit toimitetaan tukevassa muovilaatikossa, jossa on tilaa kahdelle mikrofonille joustoripustimineen. Yläosaa hallitsee metalliverkko, jonka takaa näkyy itse nauhamikrofonielementti. Perinteisestä kehtoripustuksesta Sandhillin ratkaisu eroaa siten, että mikrofonin etupuoli on lähes täysin avoin ja mahdollistaa mikrofonin sijoittamisen hyvin lähelle äänilähdettä. Sandhill Audio 6011 A toimitetaan joustoripustimen kanssa, joka kiinnitetään mikrofonin sivuissa oleviin uriin puristamalla. Lisäksi kuriositeettina rinnalla kulki myös kotimaisella logolla kaupattava, Kiinassa valmistettu budjettiluokan nauhamikrofoni. Suoraan mikrofonin edessä soitetut käsiperkussiot toistuivat Sandhillin läpi taltioituina tasapainoisesti ja neutraalisti. Siirryttäessä pois mikrofonin pääakselilta säilyy soundi varsin muuttumattomana suoran äänen vaimentuessa suhteessa huonesoundiin. Suoraan sivulta taltioiden suoran äänen määwww.riffi.fi 5/2012 Vilkaisu konepellin alle Mikrofonin takakansi aukeaa mukana toimitettavalla työkalulla. Yläkeskialue ja ylin diskantti toistuivat eleettömän värittymättöminä ja suurin ero olikin Neumannissa oleva preesenskorostus Sandhill toi esimerkiksi shakerin sisällä liikkuvien jyvien rouheen rahisevampana ja alemmalle taajuusalueelle painottuvana sointina, kun taas Neumann välitti saman äänen hieman terävämpänä ja sihisevämmällä diskantilla höystettynä. Mekaanisesti mikrofoni vaikuttaa kestävältä ja viimeistellyltä tuotteelta. Mekaniikaltaan pidike on hyvin viimeistelty, jämerä ja luotettavan tuntuinen. Miltä se sitten kuulostaa? Lähestyimme Sandhill 6011 A -mikrofonia ensisijaisesti mikrofonina, emmekä erityisesti nauhamikrofonina. Niinpä pääverrokkina palveli Neumann U89, jota voidaan pitää eräänlaisena ammattitason studiostandardina ja riittävän yleisenä ollakseen jollakin tavoin tuttu myös testin lukijoille. U89 tarjoaa suuntakuvioksi myös vertailuun vaaditun kahdeksikon ja se asettuu myös jotakuinkin samaan hintahaarukkaan Sandhillin kanssa. Ennen kytkimen napsautusta on irrotettava ensin sekä telinepidike että mikrofonin takakansi ja siitä päätellen vaimennusta ei ole tarkoitettu käytettäväksi kovinkaan usein. Tukevaa käsityötä Mikrofonin jämäkkä runko on jyrsitty alumiinista ja teräksestä
Rumpujen eteen noin metrin päähän sijoitettuna Sandhill poimi koko setin balanssissa ja täyteläisen kuuloisena. Kokonaisuus kuulosti hieman kompressoituneelta, mutta se ei laimentanut iskujen dynamiikkaa lainkaan. Neumannin kautta sama soitto välittyi bassorekisterin osalta miedompana eikä niin syvälle bassoalueelle sukeltavana, kun taas preesens-alueen korostus toi sointiin ylenpalttisesti lätinää jota pitäisi tositilanteessa hillitä jotenkin. Bassorummussa sijoitus on ilmeisen kriittinen, eikä oikein sopivaa paikkaa ainakaan 24-tuumaisen rummun edestä tuntunut löytyvän. Tässä kohden Neumann kuitenkin selvisi haasteesta nikottelematta. Vakuuttava paketti Kokonaisuutena Sandhill 6011 A -mikrofoni vaikuttaa laadukkaalta ja varsin monikäyttöiseltä mikrofonilta. Kahdeksikko on suuntakuviona vaativa niin äänilähteen kuin ympäristönkin osalta. Korjaamiseen on silloin etsittävä ratkaisua mikrofonin sijoituksella tai sähköisesti, eikä kummankaan keinon toimivuutta ole syytä epäillä. Alakerta tahtoi tulvehtia valtoimenaan yli, ja soinnin hallinta oli hankalaa. Eri rummulla ja eri vireellä tilanne saattaisi olla toinen. rä on varsin olematon. Sandhillin ääni oli sellaisenaan selvää kauraa. Ilmiö korostui erityisesti soitettaessa sointuja matalalta, tai oikean käden dempatessa kieliä. Sen sointi on hyvin täsmällinen ja ryhdikkäästi erotteleva, ja useissa käyttösovelluksissa se toi soittimen alarekisterin todella jämäkästi esiin. Valmistaja suosittelee Sandhillia myös erityisesti virvelin ja bassorummun mikitykseen, joten kokeilimme niitäkin. Soundi oli siis huomattavan tukeva, mutta se tuo samalla helposti kitaran kopan alimpia resonansseja turhan paljon esille. Suoraan heittämällä virveli kuulosti melko tukahtuneelta, mutta yläkerran hyllykorjainta varovasti avaamalla sointi kirkastui sopivasti. Neumannin sointi oli vallan kelpo sekin, mutta leimallisesti sävyltään erilainen. u Sandhill 6011 A Aktiivinen nauhamikrofoni · · · · · · Suuntakuvio kahdeksikko Taajuusvaste 20 Hz15 kHz (+/ 3 dB) Herkkyys 4,1 mV/Pa Itseiskohina 22 dB Apainotettu Äänenpaineenkesto > 160 dB (6 dB esivaimennuksella) Nimellisimpedanssi 105 ohmia HInnat: · Yksi mikrofoni 3690 e (sis. yhteisen kuljetussalkun) · Sovitettu stereopari 7503 e (sis. yht. Bassorumpu, virveli ja tomit olivat selkeästi tukevammat refenrenssimikrofoneihin verrattuna ja pellit toistuivat ilman värittymiä soundissa. Luonteva ratkaisu tähän on luonnollisesti mikrofonin vieminen kauemmaksi äänitystilanteen sen salliessa, tai vaihtoehtoisesti ekvalisaattorin käyttäminen. Harrastelijalle tai äänittäjän ainoaksi arvomikrofoniksi Sandhill ei välttämättä ole kaikkein ilmeisin valinta. kuljetussalkun) · Kaksi mikrofonia 7134 e (sis. Mikä parasta basso ei hölly eikä lellu vaan pitää kutinsa kiinteästi. Sandhillin soundi tuntui kestävän myös hyvin ylätaajuksien reipastakin korostamista hyllykorjaimella ilman, että sävy muuttui riipiväksi, mikäli kirkkaampi soundi oli tavoitteena. Sandhill rummuissa Aiemmin mainittu tukeva bassopää osoittautui eduksi lyömäsoittimien kanssa. Loput käyttökohteet joita kokeilun perusteella taatusti riittää löytyvät sitten ajan kanssa kokeilemalla. Soinnin kuivakka iskevyys ja ylemmän diskanttialueen hillitty sametti ovat kiehtova yhdistelmä, joka sopii mainiosti myös akustisille ja sähkökitaroille. Djembestä irtosi jämäkkä ja tiukka bassojysäys kalvon keskelle lyötäessä, ja reunalyönnit toistuivat ruudikkaan kuivina ja rätisevinä. Budjettiluokan nauhamikrofonista oli tällä sijoittelulla kuultavissa bassorummun perussäveltä matalampia ja äänikuvaa sotkevia resonansseja, mutta tämänkaltaisia lieveilmiöitä emme havainneet Sandhillistä. Monissa vertailutilanteissa Sandhillin kautta välittynyt ääni tuntui olevan sävyiltään paljon lähempänä alkuperäisessä tilassa kuultua akustista sointia, kun taas studiostandardia edustanut Neumann sai saman soittimen kuulostamaan ikäänkuin jo valmiiksi prosessoidulta. Mikrofonin ollessa sijoitettuna etäisyydelle jossa Neumannin soundi oli alarekisterissä tasapainoinen, oli Sandhillin soundi jo hiukan turhankin tuhti. Vuotoäänet bassorummun suunnasta kuuluivat vaimeina ja hihatinkin sointi välittyi hyvin siistinä ja nätisti taustalla pysyen. Jos äänilähde itsessään tuottaa ylettömästi bassoa jo luonnostaan, tämä saattaa kääntyä myös rasitteeksi. kuljetussalkun) Lisätiedot: Sandhill Audio Oy · www.sandhillaudio.com 26 www.riffi.fi 5/2012. Sama oli havaittavissa myös sähkökitaraa äänitettäessä, soinnin ollessa muutoin neutraali ja musikaalinen. Keskialueen sointi on eleettömän tasainen ja selkeä, diskantin luonne taas samettisen himmeä, mutta silti napakan skarppi. Niin akustisia kuin sähkökitaroita äänittäessä yläkeskialue ja yläpää oli varsin värittymätön ja tasapainoisen kuuloinen, kondensattorimikrofoniin verrattuna edelleen selkeästi tummempi sävyltään. Pitemmälle ehtineen äänittäjän tai laatutietoisen studion mikrofonivalikoimaan se on kuitenkin oiva lisä, jolla etenkin lyömäsoitinten taltioimiseen saa sellaisia sävyjä joita perinteisillä kondensaattorimalleilla ei tavoita. Akustista kitaraa äänittäessä alimman basson ja alakeskialueen määrä oli Sandhillissa suurempi kuin verrokkimikrofoneissa. Vuotoäänen laatu joka suunnasta siistiä ja suuntakuvio vaikuttaa vastaavan hyvin paperiin piirrettyä kaunista kahdeksikkoa. Soundi kesti myös reipasta korostusta ylähyllykorjaimella, mikäli erityisen kirkas yleissoundi on tavoitteena
Pienempi koko, pienempi hinta SUUREMMAT OMINAISUUDET · Yhteensopiva kaikkien digitaalisten MIDAS-konsolijärjestelmien kanssa · 24 mic/linja tuloa MIDAS etuasteilla · 48 samanaikaista Input -prosessointikanavaa · 24 analogilähtöä (sis. 2 stereo-monitorointilähtöä) · 3 AES3 lähtöä / 2 AES3 tuloa · 27 sample-synkronoitua, vaihekoherenttia mix-bussia · 6 monikanava FX-moottoria · Jopa 28 KLARK TEKNIK DN370 31-alueista Graafista EQ:ta · 15" päivänvalossakin näkyvä näyttö · 8 VCA (Variable Control Association) -ryhmää · 6 POPulation -ryhmää · 96kHz 40-bittinen floating-point prosessointi alusta loppuun · 100 tuloa x 102 lähtöä (maksimikapasiteetti) · Point-to-point -reititys kaikkialle verkkoon · Kevyt alumiinirunko · iPad kauko-ohjaus · Offline editori 10.00alle 0 Ota y h pyyd teyttä ja ä tar jous! kellokukantie 4, 01300 vantaa | puh. 010 830 3800 | info@starlike.fi | www.starlike.fi Hinta Pauli Mo pu pauli h. 010 83 lnár 0 .moln ar@s 3820 tarlik e.fi
Lisätiedot: Noretron Audio · www.noretron.fi Modulen Music on lisännyt edustamien sa tuotemerkien joukkoon perinteikkäät brittiläiset Hiwatt-vahvistimet, sekä akustiset Larrivee- ja Normann-kitarat. Liityntä tietokoneeseen käy USB:n kautta ja väylään mahtuu neljä kanavaa suuntaansa. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Uusia maahantuontiedustuksia F-Musiikki on ryhtynyt tuomaan maahan saksalaisia Duesenbergsähkökitaroita. Free 6 on varustettu 6,5-tuumaisella kokoäänialueen kaiuttimella, isompi Free 10 puolestaan 10-tuumaisella kartiolla ja yhden tuuman diskanttielementillä. Lisätiedot: Live Nation Esitystekniikka · www2.livenation.fi Proel Free kuuluta ihan missä haluat! Proel Free 10 ja Free 6 ovat akkukäyttöisiä aktiivikaiuttimia, joiden mukana toimitetaan lupavapaalla 863865 MHz:n alueella toimiva langaton mikrofoni. Lisätiedot: F-Musiikki · www.f-musiikki.fi · www.karma-lab.com Live Nation Esitystekniikka on ryhtynyt tuomaan maahan Furmanvirtasuodattimia ja -suojia sekä Symetrixääniprosessoreita. Sisäänrakennetulla CD/DVD/MP3soittimella on oma USB-porttinsa ja videon kuvasignaalin saa ulos erillisestä liitännästä. Kaiutinkoteloiden takaseinään sijoitettuihin pienoismiksereihin voi liittää mikrofonin lisäksi myös muita äänilähteitä. Lisätiedot: F-Musiikki · wwww.f-musiikki.fi TUOTEUUTISET Karma & Yamaha hedelmällisen liiton aineksia! Alkujaan vain Korg-työasemissa saatavilla olleet Karma-algoritmit voi nyt ottaa käyttöön myös Yamahan Motif XS- ja XF-soittimille, kun Karma-Labs julkisti niille räätälöidyn pc- ja Macsovelluksen. Lisätiedot: Profitron · www.profitron.fi 28 www.riffi.fi 5/2012. Lisätiedot: MSonic · www.msonic.com Pikkumikserissä on reilusti voimaa! Dynacordin uusin PowerMate3-malli, numero 600, tarjoaa lauteilla itseään miksaavalle bändille kompaktissa paketissa neljä mono- ja neljä stereokanavaa (kaikissa kolmialueiset korjaimet), kaksi digitaalista efektilaitetta ja päälähdöissä graafiset korjaimet. Ankaran koodauksen jälkeen valmistaja toteaa voivansa tarjota viimeinkin kolmannen sukupolven Karmaa täydellisesti Yamahan Motifi-soittimien omaan käyttöpintaan nivoutuvana pakettina. Teholukemiksi ilmoitetaan tasan 2000 wattia. Lisätiedot: Modulen-Music · www.modulen-music.fi MSonic on laajentanut oheistuotteidensa valikoimaa ja edustaa nyt huippujäreitä studiokäyttöön suunniteltuja Latch Lake MicKing -mikrofonitelineitä, sekä Sommer Cables -kaapeleita ja tarvikkeita
Kirkasta värillistä näyttöä on helppo lukea hämärälläkin lavalla. Opetuksen ydin on DVD, jolle kaikki esimerkit ja harjoitukset on kuvattu havainnollisia kuvakulmia käyttäen. TUOTEUUTISET Mic Mechanic laulajan pedaali! TC Helicon tarjoaa yhteen purkkiin pakattuna kahdeksan studiotason kaikutehostetta, tempoon sovitettavan delayn, kromaattisen vireenkorjauksen sekä automaattisesti säätyvän taajuuskorjaimen ja dynamiikkaprosessorin yhdistelmän kaiken, mitä laulusoundin muovaamiseen valmistajan mukaan tarvitaan. Elävän kuvan tukena palvelee 36-sivuinen kirja, josta materiaali löytyy nuottien lisäksi myös tabulatuureina ja ytimekkäin ohjein höystettyinä. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: · Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi · Puhelimella: (09)34756380 · Netistä: www.riffi.fitilauslomake www.riffi.fi 5/2012 29. Lisätiedot: Soundtools · www.soundtools.fi AKUSTINEN KITARA on verraton säestyssoitin, olipakyseessänuotiolaulu,yhteisveisuutaivaikkapafolk-konsertti. Viritin lapaan ja lavalle! Soittimen lapaan pyykkipoikamaisesti kiinnitettävän Fender FCT-12 -viritysmittarin anturi poimii värähtelyn suoraan soittimen rungosta, eikä ympäröivän hälyn pitäisi haitata toimintaa. Lisätiedot: Fender Scandinavia · www.fender.se Uutuus! 26,50 e + postikulut Opetus-DVD ja nuottikirja Saatavilla arviolta viikolla 39. Tamperelaisen muusikko/pedagogi Heikki Markkulan kirjassa käydään läpi kaikki yleisimmät komppaustavat sekä soinnut. Kromaattinen mittari sopii kitaran lisäksi bassolle, ukulelelle ja viululle ja sen referenssitaajuus voidaan asettaa 430450 Hz:n välille
Ääni- ja valopuolen miksauksen voi hoitaa itsenäisesti erillisinä toimina, tai ne voi myös synkro noida keskenään. TUOTEUUTISET Konkarin uusi telineistö Ludwigin Atlas-telinemallisto koostuu kolmesta eri sarjasta. Lisätiedot. Digiverkon signaalitarjonnasta Pro 1 voi poimia itselleen enimmillään 100 tuloa, jotka saa reitittää vapaasti 102 lähtöön. Miksauskanavien omien muokkainten lisäksi monikanavaisia efektejä on käytössä enimmillään tusinan verran ja niiden lisäksi paketissa on 28 Klark Teknikin 31-alueista graafista korjainta. Kyseessä on Dual Tap -pedaalin kakkoskanava. 24- ja 32-kanavaiset raamit perustuvat Si-sarjan aiempiin malleihin ja ne tarjoavat tuttuun tapaan nelialueisia täysparametrisia korjaimia, dynamiikka-prosessoreita ja Lexiconefektit. Lisätiedot: Starlike · www.starlike.fi Delay pistettiin puoliksi Riffissä 2/2012 testattui Visual Sound Dual Tap Delay oli joillekin tuplasti liian suuri ja niinpä valmistaja on nyt tuonut markki noille myös puolitetun efektin, mallitunnukseltaan V3 Tap Delay. Lisätiedot: Modulen-Music · www.modulen-music.fi Lisätiedot: Millbrook Musiikki · www.millbrook.fi Midas Pro1 pieni koko, isot tehot 24 analogituloa mikrofoni/linjasignaaleille, saman verran analogisia lähtöjä ja 48 samanaikaisesti prosessoitavaa kanavaa siinä perusraami Midaksen uudelle mikserimallille. Suoravarpainen ja muotoilultaan mukavasti vanhahtava Classic on suunnattu jazz-rumpaleille, jämerä Pro vaativille taakoille ja ankaraan roudaukseen, ja Standard kevyempään menoon. Takarivi ylös! Pedaalilautoihin ja -salkkuihin erikoistunut Diago toi markkinoille yksinkertaisen ratkaisun vanhan pulmaan: tarrapinnalla päällystetty, kahden millin teräslevystä taivuteltu ja vajaat kolme senttiä korkea koroke asetetaan takarivin pedaalin alle ja kas enää ei tossun kanta osu eturivin kytkimiin tahattomasti samalla kun sitä kauempana olevaa rasiaa polkaisee päälle tai by-passille. Studiotec · www.studiotec.fi 30 www.riffi.fi 5/2012. Lisätiedot: Musamaailma · www.musamaailma.com Soundcraft Si Performer säädetäänkö samalla valot? Soundcraft Si Performer on valmistajansa mukaan ensimmäinen digitaalinen keikkamikseri, jolla voi äänipuolen miksaamisen ohessa ohjata myös DMX-komennoilla valoja
TUOTEUUTISET MILLBROOK MUSIIKKI OY POHJOISRANTA 22 00170 HELSINKI 09-135 1488 millbrook.fi Nord Beat askelohjelmoinnin paluu Nord Beat on analogisen Nord Drum -rumpusyntikan ohjaimeksi soveltuva iPad-sovellus. Nord Beatia voi käyttää myös minkä tahansa muun midi-soittimen ohjaamiseen. Single-tilassa sekvensseri toistaa yhtä ja samaa kuviota päättymättönä silmukkana, Sequencetilassa voi rakentaa enintään kahdeksan erillisen kuvion muodostaman ketjun. Tilaa kaupasta uutiskirjeemme, saat alennuskoodin! Huimia diilejä löydät myös Facebook-sivuiltamme. Tasokkaat työkalut studioosi. ® A-Designs Audio, ASL, Bricasti, Burl Audio, Chandler Limited, Cloud Microphones, Crane Song, Danfield Audio, Dave Hill Designs, DirectOut, Earthworks, Empirical Labs, Event, Focal Professional, Gem Audio Labs, Great River Electronics, JoeCo, Kush Audio, Latch Lake, Lavry Engineering, Little Labs, Millenia, Mojave Audio, Royer Labs, Signex, Sommercable, Thermionic Culture, TK Audio, Vintagedesign msonic | Kiitoradantie 11 01530 , Vantaa Finland | +358 (0)10 439 8800 | info@msonic.fi | facebook.com/msonicoy | www.msonic.fi y y. Neliraitaisen askelsekvensserin käyttöliittymä perustuu klassiseen 16-osaruudukkoon. Lisätiedot: Into-Luthman · www.intoluthman.fi Studiolaitteiden verkkokauppa on nyt avoinna www.msonic.fi ® Kaupan valikoima kasvaa joka päivä
Pienestä koostaan ja painostaan huolimatta toteutat näillä isojakin tilaisuuksia, soundin ollessa ennenkuulumattoman hyvä. Sisäänsoiton myötä ylenpalttinen liukkauskin hävisi eikä päällyste ole alkanut rispaantua lainkaan. Kielien laatu on nyt erittäin hyvä ja Nanowebeissä on menty eteenpäin soundipuolellakin. Toinen ominaisuus on ollut, että ikääntyessään kielet puskevat ulos ilmeisesti juuri sitä erikoispäällystettään lie- huvina haivenina ja muuttuvat jokseenkin "karvaisiksi". Tätä voi toki kompensoida eq:lla sillä mistään va- kavasta taajuuskuopasta ei ole kyse soundi on terve ja kielet soivat tasapainoisesti. 0400-101220 info@profitron.fi · www.profitron.fi. Et usko korviasi... Joten jos vain kielet kestävät menemättä poikki, voi niiden kuvitella olevan oiva sijoitus keikkakoneeseen. Teksti: Pirkka Isotalo Hintaluokka: noin 4560 E Lisätiedot: Into-Luthman · www.intoluthman.fi DYNACORD - KOMPAKTIN ÄÄNENTOISTON YKKÖNEN TÄRÄYTTÄÄ JÄLLEEN: KAKSI SUPERUUTUUTTA !!! VERTICAL ARRAY PA-SYSTEM · · · · 4 kW järjestelmä 2 aktiivisubwooferia (15"/18") DSP:llä 2 lisä-passiivisubwooferia Vertical Array pilarikaiuttimet · plug&play Dynacordin pitkä kokemus D-luokan vahvistimista ja digitaalisesta signaalin prosessoinnista (DSP) tiivistyy näissä uutuuksissa: teho/painosuhde on aivan omaa luokkaansa. Nanowebien mainostetaan kuitenkin myös soundaavan täysin "normaaleilta", päällysteen ei pitäisi vaikuttaa sointiin. Joku haluaa kirkasta ja hifiä, toinen mattaa lofia. Soundikin on lähes samanlainen kuin päällysteettömissä kielissä: se mikä yläpäässä voitetaan hävitään lievänä onttoutena keskialueella. www.dynacord.com Kysy lisää suoraan meiltä tai alan ammattilaisilta! · loistava, selkeä, hifimäinen soundi · tasainen äänikenttä · tyylikäs design vaativaankin ympäristöön · kiinteään asennukseen tai keikkakäyttöön profitron soun sol d uti ons Maahantuonti: Profitron Oy puh. aluksi... Yleissoundi on erotteleva ja selkeä, eikä kirkas treble-osasto ole kadonnut vaikka kielet ovat saaneet niin plektrasta kuin peukustakin normaalin sormisoiton lisäksi. Elixir tarjoaa kieliä basisteille, jotka pitävät tuoreiden kielten soundista ja haluavat soundin myös pysyvän kirkkaana pitkään. ··· Nanoweb-kielten pitäisi säilyttää soundinsa 35 kertaa normaalikieliä pidempään. Eikä pinnoitekaan ole rispaantunut. ··· Paljon soittavalle ja keikkailevalle tuoreen soundin ystävälle Elixir tarjoaa varmasti rahallista säästöä ajan oloon. Kirjoitushetkellä testisetti on ollut ahkerassa käytössä keikoilla, treeneissä ja kotiharjoittelussa reilun kolmen kuukauden ajan. ym. RIVAKAT Elixir mielikuvat ovat kuin bassonkieliä, jotkut kestävät aikaa! B asistien soundimieltymykset vaihtelevat suuresti: se mikä on yhdelle pehmeää ja sopivan lämmintä on toiselle liian mutaista ja epäselvää. Tämä ei muuta sinänsä soittotuntumaa, mutta saattaa näyttää hieman hassulta. 2x1000W · säädettävä prosessointi · USB · kätevä suojakansi, OLED-näyttö, ym. Alussa tämä on jopa hieman häiritsevää, mutta onneksi tilanne tasaantuu soittamalla melko nopeasti. Totta on, että Elixirit ovat tähän asti soundanneet hieman omanlaisiltaan. ··· Ainakin uudet Elixirit ovat pinnaltaan selkeästi normikieliä liukkaammat. Dynacordin `Made In Germany' työn laatu ja huippuluokan komponentit takaavat huolettomat keikat vuodesta toiseen. POWERMATE 600-3 · maailman tehokkain mikserivahvistin kokoluokassaan · 2x1000W, 8 kanavaa, paino 9 kg! · 2 digitaaliefektilaitetta editoitavin parametrein · säädettävä lähtöteho 2x150W... Tämä on Elixirien osalta jo tuttu asia. Itse asiassa valmistaja lupaa, että uuden polven Elixir-kielissä pinnoite on paitsi kulumaton myös kuulumaton
Sähkön kanssa kokeiltaessa oli saman tien tarpeen säätää vahvistimen asetuksia, sillä kobolttinen seos antaa matalien kielten signaalille lisää tehoa; volyyminappulaa ja basso/keskisäätöjä oli syytä vääntää hiukan pienemmälle. Tosin kobolttiseosta on käytetty vain kolmen paksuimman kielen punoslangassa, ohuemmat kielet ovat normaalia terästä. Heti näiden kielien käyttöön oton jälkeen plektra rupesi kulumaan huomattavasti nopeammin. F erromagneettisia aineita ovat teräs, nikkeli ja koboltti, sekä joukko harvinaisten maametallien yhdisteitä. We're lifting the curtain. Eroakin entiseen oli: kobolttikielet tuntuivat karheahkoilta ja soivat jo akustisesti rämäkästi. Testattavaksi sain 10- ja 11-setit, jotka vaihdoin samanvahvuisten tavallisten kielten tilalle. Cobalt Series -kielet valmistetaan samoissa paksuuksissa kuin EB:n tutut Slinkyt. Puhtailla soundeilla soittavat pärjännevät perinteisillä kieliseteillä, mutta mikäpä estäisi kokeilemasta jotain erilaista. Kalliimman hinnan vastineeksi tulee ärhäkkä ja erotteleva sointi sekä oletettavasti parempi kulutuskestävyys. Teksti: Timo Koskinen Hintaluokka: noin 15 E/setti Lisätiedot: EM Nordic · www.emnordic.fi MASTERPIECE NOW READY TO BE THE WIRELESS UNVEILED A PINNACLE OF INNOVATION This will be the best-in-class system available and a future-proof investment. Pistää kuitenkin miettimään, mitä nauhoille tapahtuu pitemmän päälle. Koboltin magneettinen vaste onkin suurempi kuin teräksen tai nikkelin. You'll get to know it at IBC. www.sennheisernordic.fi. Harmoni- set ylä-äänetkin tuntuivat rikastuvan koboltin ansiosta ja huiluäänet lähtivät soimaan helposti. Bassolle tehdään settejä, joissa kobolttia on kaikissa kielissä. Kobolttikielet ovat tuplasti tavallisten hintaisia, samaa luokkaa päällystettyjen kielien kanssa. Listan kaksi ensimmäistä tunnetaan sähkökitaran kielien materiaalina pitkältä ajalta, mutta vasta nyt Ernie Ball on lisännyt valikoimaan koboltin, jonka saatavuus on parantunut kasvaneen tuotannon ja laskeneen hinnan vuoksi. Metallisia riffejä louhivalle ja heitähän Suomessa riittää koboltin tuhti sointi on tervetullut asia. Kobolttiahan käytetään yleisesti metalli- seoksissa antamassa lujuutta ja kestävyyttä, joten ilmiölle on selitys. ··· Aiemmin on tunnettu korvin kuultava ero teräksisten ja nikkelikielien välillä ja nyt tarjolla on kolmaskin erilainen sointi. ··· Kaikki laatuvalmistajien kielet kuulostavat uutena hyviltä, niin myös nämä kobolttia sisältävät. RIVAKAT Ernie Ball Cobalt Series kanuunakielet kitaraan
Jälleennäkeminen on yhtä kotoisan lämmin kuin kuusikymmen luvulla maailman maineeseen nousseen peltimalliston soundikin. F ormula 602 on paitsi yksi symbaalivalmistuksen virstanpylväistä myös keskeisiä symbaalisarjoja, jotka nostivat Paisteen merkkinä arvostetuimpien joukkoon. Suosituimpiin tuumakokoihin ja painoihin keskittymällä Paiste onnistuukin kattamaan pienellä valikoimalla useimpien rumpalien tarpeet. TEKSTI: TOMMI SAARELA Formula 602 tuo takavuosien kuuluisien levysessioiden kaikuja nykypäivään. Malliston erikoisuuksia ovat Flatride-komppisymbaali ja poimutettu Sound Edge Hi-Hat. tervetuloa takaisin! Sveitsiläisen Paisteen klassinen Formula 602 -symbaalisarja on palannut tuotantoon. Aikojen saatossa rumpaleiden tarpeet ja maku muuttuivat, ja poikkeuksellisen puhdasta ja pehmeää sointia tuottavien Formuloiden valtakausi alkoi hiipua 1970-luvun lopulla. Splasheja, kiinanpeltejä tai muita efektisymbaaleita ei klassiseen mallistoon sisälly. Litteä muttei lattea Jännää, kuinka määrällisesti näinkin rajattuun symbaalimallistoon mahtuu peräti kaksi rumpumaailman klassikkoa. Nykyinen Formula 602 -valikoima vaikuttaa ensin vähän suppealta mutta on yllättävän kattava. Keskipainoinen 20-tuumainen kuvuton Flatride on Paisteen aate34 www.riffi.fi 5/2012
Keikoilla Formulat pelittävät parhaiten jazzin lisäksi akustisvoittoiseen ja muuhun hienovaraisempaan musisointiin, mikään kesäfestarien vuokra-backlinen perussetti Formula 602 ei todellakaan ole. (02) 276 1600 Tietoa verkosta: www.soitinlaine.fi 460 280 345 385 e e e e Herkuttelijan kattaus Paiste ansaitsee kiitokset Formula 602:n palautuksesta markkinoille, sillä sarja tarjoaa kaivattua kalustoa tilanteisiin, joissa haetaan rytmimusiikin mielenkiintoisimpien vuosikymmenien henkistä sointia. Aksentti syttyy pehmeästi, sointi ei ota herkkäänkään korvaan ja kestää riittävän kauan. Kohtuuvoimalla kompatessa sointi pysyy kurissa eikä kasvata hallitsemattomia kerrannaisia. Flatridelle tunnusomainen herkkä sointi perustuu kuvuttoman muotoilun lisäksi hienovaraiseen sorvaukseen ja mietoon taontaan, mikä poikkeaa Formula 602:n muista pelleistä. Kapulasointikin on tarkoituksellisen tumppuna kuin räätälöity hissuttelukeikoille. 15-tuumaisen hi-hatin perusolemusta kuvaillaan pehmeäksi kuten sarjan normihaitsunkin, mutta lisätuuman mukana sävy rikastuu ja syvenee. Kapulasoittoon rypytetyn pellin kontaktikohdat lisäävät tiukkuutta ja kirkkautta. Kuusnollakakkosten täyteläistä jälkimakua miedontaa korkeintaan se, että hintahaarukka asettuu aika korkealle. Ilmiön varjopuolena paperthinin rakenne ei tietenkään kestä kovempaa kättä, vaan varoittelee ensin menemällä soinniltaan tukkoon, ja sitten repeää reunastaan. PELTIÄ PUKKAA Riffin mennessä painoon Paiste ilmoitti laajentavansa Formula 602 -sarjaa kolmella mallilla. Puhdassointinen ja pelkistetty symbaalisarja oli jo silloin ennen studiokattausten suosikki, sillä pellit soivat tasalaatuisesti suoraan pakasta, ja ovat äänittäjälle kaikella tavoin helppo nakki. Rokimpaan retrotunnelmointiin kannattaa kokeilla Paisteen toista klassikkoa, 1960-luvun alkupuoliskolla julkaistua kovaäänisempää 2002-sarjaa. Jazzin saralla esimerkiksi Art Blakey ja Joe Morello, ja rokkareista vaikkapa Rolling Stonesin Charlie Watts ja Colosseumin Jon Hiseman tulivat aikanaan tunnetuiksi Formula 602 -peltien ympäröiminä. Isoihin pelteihin mieltyneen Colaiutan toiveiden mukaan komppisymbaaleissa hypättiin nykyisistä 20-tuumaisista yhden kokoluokan yli suoraan 24-tuumaiseen. www.riffi.fi 5/2012 35. Reippaammassa komennossa haitsun rekisteri saattaa voimakkuusja sävyasteikolla loppua kesken, mutta eihän 602 rokkisarja olekaan, siihen Paisteella on muita klassikkoja. lia ja omiaan hiljaiseen, herkuttelevaan jazz-soittoon. Flatriden rinnalla perus-Ride kuulostaa vähän korkeavireiseltä ja jää soinniltaan muutenkin pikkuisen yksitotisemmaksi, vaikka kieltämättä onkin perinteisenä komppipeltinä käyttöalueeltaan yleispätevämpi kuin lituskainen kumppaninsa. Paiste Formula 602 Symbaaliklassikon uusintapainos 14" MediumHi-Hat, Sound Edge Hi-Hat 16" Thin Crash, Paperthin 18" Thin Crash, Paperthin 20" Medium Ride, Medium Flatride, Thin Crash Lisätiedot: Soitin Laine Puh. Kolmikon kookkain tarjoaa sähinän seuraksi bodiakin. Aksenttipuolen lisukkeina 602-sarja tarjoaa mainiot paperthin-versiot kaikista crasheista nyt myös 20-tuumaisesta, jota ei ollut vielä testin ajankohtana saatavilla. u Ryppyjä reunassa Formula 602 -sarjan molemmat hi-hatit ovat 14-tuumaisia ja medium-painoluokkaa. Sen sointiin vaikuttava erikoisuus on poimutettu alapellin reuna, jollainen kopsattiin myös rokkaavamman Paiste 2002 -malliston haitsuun. Toisaalta, mitäpä muuta voisi olettaa perinteisestä symbaalipronssista sveitsiläisellä taidolla valmistetuilta klassikkosoittimilta. Peltien napakasta sulkeutumisesta on iloa sellaisilla keikoilla, joilla tekee mieli polkea vasurilla kunnolla mutta siitä ei saisi aiheutua turhaa meteliä. Jälkisointi on hallitun kevyt. Eikä tämän tyyppistä peltiä teekään mieli rangaista Formuloiden kanssa tatsi kevenee kuin itsestään ja kapulatkin vaihtuvat ohuempiin. Siistin ja selkeän sävyiset crashit ovat nimittäin päteviä komppipeltejä kupusointia myöten. Uutuudet on räätälöity yhtiön uuden supermannekiinin Vinnie Colaiutan tarpeisiin, joka halusi peltilaukkuunsa Stingin kiertueelle läjän kuusnollakakkosia, mutta suurempina kokoina. Keikoilla, joilla vaaditaan hyvin hiljaista soittoa tarjoavat 602-sarjan isommat crashit etuja, joita ei arvaisikaan. 20-tuumaisen crashin ohuen kuvun matala perusvire tuntuu jopa makoisammalta kuin varsinaisen riden. Sound Edge Hi-Hat on Flatride-komppipellin tapaan klassikko. Poimureuna päästää ilman virtaamaan sulkeutuvien symbaalien läpi vapaasti, mikä nopeuttaa pedaalityöskentelyä kun ilmalukkoja ei pääse syntymään. Näin Sound Edge tuottaa vaikutelman voimasta ja läpitunkevuudesta vaikkei volyymi kummemmin kasvaisikaan. Sound Edge pelittää selvästi paremmin voimakkaampaan musaan kuin sarjan perushaitsu, joka puolestaan lunastaa paikkansa kokkarikeikoilla. Nätisti syttyvä Paperthin on unelmaratkaisu hissuttelukeikan crash-tarpeisiin. Ohutta kuin paperi Aksenttipeltien peruskolmikko koostuu 16-, 18- ja 20-tuumaisista ohuista crash-symbaaleista, jotka soivat kukin selkeästi perussävelissään ilman että kerrannaisten paljous hämärtäisi vaikutelmaa. Perushaitsun ääni pedaalilla on siisti, lyhyt ja pieni. Paperthin-kolmikon kaksi pienintä ovat unelma-crasheja hääkeikoille ja pikku kuppiloihin, sillä sävy on aidon crashmainen kevyelläkin kopautuksella. Kapulan tuntuma symbaalin litteällä selällä kannustaa kokeilemaan mutkikkaampia kuvioita, ja nupin puinen napsu kuultaa pehmeiden alakerrannaisten läpi. Aksenttipeltien peruskolmikkoa täydennettiin isommasta päästä, kun aiempien jatkoksi saatiin stadio nienkin lavoille tarpeeksi voimaa puskeva 22-tuumainen Thin Crash
Etäämmäs tallasta sijoitettu P-mikki huokuu samaa reuhakkaa perussävyä, mutta alakerta on paksumpi ja pusku rotevampaa kuin tallamikin kapeammalla soinnilla. Näiden kahden sävymaailman ennakkoluuloton miksaus voluumisäätimillä palkitaan. Jaguar-basso. Niinpä muutama jo liki unohdettu Fenderin mallikin nousi sen myötä uudestaan esiin ja erinäisistä vanhoista soittimista kuten Jaguar- ja Jazzmaster -kitaroista tuli kerta heitolla haluttuja kapineita tietyissä piireissä. Tämän Kiinassa valmistetun juniorimallin suoraviivainen elektroniikka koostuu MP-sarjan Precision- ja Jazz Bass -mikrofoneista, joille on yhteisen sävynsäätimen lisäksi omat volume-potentiometrinsä. Asialliset säädöt ovat kuitenkin yksiselitteinen piirre. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA FENDER Modern Player Jaguar Bass nuorisomalli sopii aikuiseenkin makuun Fenderin Modern Player -sarja suunniteltiin alkujaan ensisoittimen hankkijoita ajatellen, mutta mitoitus, tyyli ja laatu kelpaavat kyllä myös juniori sarjat jo taakseen jättäneelle. I ndie-rockin henkeen sopi aikanaan mainiosti, että soittimetkin ovat pikkuisen valtavirrasta poikkeavia. Fender nimittää tallaa vintage-malliksi, mutta verraten jämerähän se sellaiseksi on. Alkuperäismallien suosion innoittamana luotiin myös eräitä ihan uusia, mutta hyvin klassisen näköisiä soittimia, mm. Testissä käynyt Modern Player -sarjan versio poikkeaa 2006 lanseeratusta aikuismallista selkeimmin mikrofoniyhdistelmän, kytkinten ja säätimien osalta. Jos kääntää auki vain tallan puolelle sijoitetun J-mikin, saa ilmoille ärhäkkään purevan ja täsmällisen soinnin. Esimerkiksi täpöille 36 www.riffi.fi 5/2012. Yhdistelmä toimii erinomaisesti ja tarjoaa varsin laajan sointipaletin
Kun molemmat mikrofonit ovat sitten täysin auki, yhteissointi on selkeä ja syvä. Muista laittaa vastauksen mukaan oma nimesi ja yhteystietosi (myös puhelinnumero). 3) Mitä sana "kritiikki" on alunperin tarkoittanut? Hämeenlinnan kupeessa Turengissa toimiva Mad Professor Amplification on suomalaisyritys, jonka valmistamia laadukkaita efektipedaaleita ja custom shop -tyylisiä putkivahvistimia arvostetaan aina rock'n rollin syntysijoilla saakka. Ja hifistely-bassosta ei silloinkaan ole kyse, sillä terrierimäinen ärhäkkyys säilyy soinnissa kaiken aikaa. Sävy muistuttaa maltillista alamiddlen vaimennusta ekvalisaattorilla, mutta ilmiö ei kuitenkaan ole ihan identtinen. käännetyn P-mikin sointiin vähän kerrassaan lisättävä tallamikki jäntevöittää sointia pikkuhiljaa. Osallistut arvontaan, kun lähetät oikeat vastaukset alla oleviin kysymyksiin Riffin toimitukseen S-postilla viimeistään 30. *Golden Cello on myynnissä myös Musicians Friend -liikkeissä.. Mitä voiteluainetta hän käyttää satulaurissa, jotta viritys sujuisi mahdollisimman hyvin. Amerikkalaiselle Guitar Center -ketjulle yksinoikeudella valmistettavan* Golden Cello -pedaalin sointeihin voit tutusta esimerkiksi youtubessa ja valmistajan kotisivuilla: www.mpamp.com. Jos tästä pisteestä lähdetään vaimentamaan P-mikin osuutta, alkaa sointi muuttua jälleen rouheammaksi, mutta J-mikin dominanssi on sävyltään kuivakkaampaa kuin P-mikin hallitessa sointia. Oikeat vastaukset kaikkiin kysymyksiin löydät tämän numeron eri artikkeleista. syyskuuta. Palkinto luovutetaan voittajalle Riffin messuosastolla Helsingin Musiikkimessuilla 25.28.10.2012. ite: usoso riffi.fi Vasta lvelu@ spa a asiak KILPAILUKYSYMYKSET: 1) Kumman ilmiön ihmisen kuulo havaitsee helpommin ekvalisoitaessa, korostuksen vai vaimennuksen. Sama pätee myös tone-potentiometriin jolla yleissävyä voi hiukan pehmentää, tai sitten soinnin voi nirhata täysin tylpäksi ilman että ruuti silti kastuu tai erottelevuus tärveltyy. Selvä pihvi, ja murea sellainen Mielestäni Modern Player Jaguar Bass tavoittaa jotakin olennaista Leo Fenderin alkuperäisestä ajatuksesta: se on konstruktiona yksinkertainen, hintalapun lukema on suopea niukemmallekin budjetille, ja soittimena sillä on sanansa sanottavana genreen jos toiseenkin. Voittaja julkistetaan lokakuun alussa Riffin nettisivustolla ja suoraan voittajalle. Samalla alarekisterin painopiste tuntuu siirtyvän syvemmälle, kun ylemmän bassoalueen rehevä sointi hoikistuu sitä jäntevämmäksi mitä suuremmalle tallamikki käännetään. 2) Kitaristi Doyle Dykes virittää kitaraansa keikalla moniin eri poikkeusvireisiin. Mikrofoniparin sovitus on hyvä ja potentiometrien käyttö- kelpoinen säätöalue laaja sointi ei missään vaiheessa lörpsähdä eikä mene ponnettomaksi, vaan säilyy ryhdikkäänä. u Modern Player Jaguar Bass Edullinen sähköbasso · · · · · · · · · valmistusmaa: Kiina runkopuu: koto kaulapuu: vaahteraa otelauta vaahteraa kaulan profiili: C 20 jumbonauhaa 34" mensuuri Modern Player Jazz- ja Precision-mikrofonit oma volume-säädin kummallekin mikrofonille, yhteinen sävynsäädin · kromattu talla · avoimet virityskoneistot · hintaluokka: 400 e Perinteiset avoimet virittimet hoitavat tehtävänsä kuten pitääkin. Lisätiedot: Fender · www.fender.com OSALLISTU KILPAILUUN voit voittaa hulppean pedaalin! GOLDEN CELLO -pedaalin paksun kermaisa särö ja perinteistä nauhakaikua jäljittelevä toistoefekti voivat maustaa sinunkin soittoasi
Kautta linjan pätee sama havainto: jopa paljas perussointi Clean-valinnalla on yllättävän iso ja kohottaa soittotunnelmaa tyypillisen makuu- tai olohuoneen kokoisessa tilassa. Näillä saa soittoon mukavaa höystettä, vaikka spesiaalisoundeja session erityistarpeisiin ei vielä luoda38 www.riffi.fi 5/2012. Mausteet ovat sellaisenaan käyttökelpoisia ja annostelu onnistuu melko tarkasti siitäkin huolimatta, että yhdelle nupin kierrokselle on mahdutettu paljon asiaa. Pikkukivat THR-5:n kansilevyssä on minijakki ulkoiselle äänilähteelle, joten jamittelu harjoitustaustan päälle tai oman suosikkibändin kanssa sujuu näppärästi. Akut ovat ympäristöä ajattelevan valinta, ja nekin vain silloin kun verkkosähköä ei ole tarjolla. S e ilmeisin käyttötapa THR5:lle on kytkeä kitara kiinni ja ryhtyä soittamaan. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA Yamaha THR5 monikäyttöinen kotikombo THR5 on kotikäyttöön tarkoitettu stereofoninen kitarakombo, jonka voi valjastaa USB-liitännän kautta myös tietokoneen kaiutinjärjestelmäksi. kaan. Kategoriat on nimikoitu suuntaa antavasti, joskin luova väärinkäyttö on tässä tapauksessa sallittua ja suositeltavaa. Viiden mallinnetun sointityypin perusluonnetta voi himmata tai kirkastaa tone-säätimellä ja mausteita löytyy kahden potentiometrin takaa. Kilpasille rumpalin kanssa ei sentään tohdi lähteä, vaikka tämä olisi helläkätisempääkin sorttia. Laitteen mukana toimitetaan verkkolaite, jonka sijasta käyttövoimaksi käyvät myös paristot tai ladattavat akut. Muskelimikeillä ladatulla kitaralla Cleaninkin saa kyllä jo vahvistimenkin puolella särölle ihan vaan voluumia nostamalla. Pippuri ja suola THR5:n efektiosasto on niukka mutta pätevä. Clean-valinnalla sointi pysyy vahvistimen osalta varsin puhtaana lujimmillakin voimakkuuksilla, mutta riittävästi hönkää lisättäessä kaiuttimet alkavat jossain vaiheessa mennä särölle, etenkin bassokielillä jämäkämmin riffailtaessa. Näyttö on vakaa ja selkeä, vaikka ei luonnollisesti tarjoakaan niin paljon informaatiota kuin erillisen viritysmittarin iso näyttö. Brit Hi- ja Modern ovat sitten niin läpikotaisin säröllä kyllästettyjä, että niillä tekee mieli juntata kvinttejä ja mitellä oman kitarasankaruuden rajoja, vaikkei tilutus muodossa tai toisessa olisikaan niin vankasti omissa hyppysissä. Esimerkiksi komppisäröön vihjaavan Crunch-nimikkeen alta irtoaa myös rapeasti reunoiltaan murenevaa ja mainiosti perinnerokkiin istuvaa soolosointia, kun taas mielikuvia soolosoittoon ohjailevan Lead-vaihtoehdon skaala kattaa kyllä myös kevyesti rosahtavan komppiosaston. Kummankin potentiometrin kiertoradalle on sijoitettu neljä eri tehostetta ja nuppia kääntämällä valitaan efektin tyyppi ja säädetään samalla myös sen voimallisuus. Yhtä kätevästi käy myös viritys, sillä viive-efektin rytmittämiseen varsinaisesti tarkoitettu tap tempo -näppäin palvelee myös viritysmittarin kytkimenä. Paljon riippuu kitaran mikrofonien ärhäkkyydestä ja luonnollisesti gain- ja master-säätimien suhteellisista asennoista
Puuhaan tarvitaan Yamaha/Steinberg -ajuri, joka suostui testitilanteessa toimimaan vain osittain Macin 10.7.4-käyttöjärjestelmässä yhteys laitteiden välillä löytyi ja äänen sai kuuluviin, mutta itse mikseri-ikkuna kontrolleineen ei suvainnut aueta lainkaan. Yamaha ilmoittaa hyödyntävänsä oman hifi-osastonsa kehittelemää, poikkeuksellisen laajan stereokuvan tuottavaa teknologiaa ja onnistunut vaikutelma on kyllä kuuntelulla todettavissa. Viisi eri vahvistintyyppiä, kahdet mausteet ja kokoansa isompi ääni olisivat jo itsessään ihan kelpo argumentteja THR-5:n puolesta. Vahvistimen ohjelmointiin tarkoitetun THR Editor -softan lataus ja asennus sujui puolestaan sutjakasti. 010-3207 300 · www.f-musiikki.fi THR-5 nielee kahdeksan AA-ryhmän pötkylää kerrallaan ja energiaa niistä piisaa valmistajan mukaan kuuden, seitsemän tunnin sessioon. www.riffi.fi 5/2012 39. Editori peilaa suoraan laitteen nupeilla tehdyt asetukset ja niiden muutokset, mikä tuo esille mielenkiintoisen piirteen: THR-5:ssä yhden nupin taakse pakattu tone-säätö vaikuttaa samanaikaisesti kolmialueisen taajuuskorjaimen kaikkiin alueisiin, eikä ole siis pelkkä perinteinen diskantti auki/kiinni -hanikka. Editori-ohjelmalla sointien hallinta ja muokkaus oman maun mukaiseksi luonnistuu varsin tarkasti ja helposti, joten osaavan onni ei rajoitu tehtaan presetteihin. Kiva olisi tietysti ollut, että laitteeseen olisi voinut ladata omat versionsa viiden eri kategorian soinneiksi, mutta ilmeisesti sellainen vaateliaisuus siten velvoittaa hankkimaan sen hinnakkaamman sisarmallin. Lisäksi editori-ohjelma avaa peliin kaksi kokonaan uutta toimintoa: suppeammin tai laajemmin parametroidun kompressorin sekä perusmallia olevan kohinaportin. Jos haluaa tallentaa itse muokkaamiaan tai valmistajan tarjoaman runsaahkon kirjaston eri vaihtoehtoja komboon, on valittava suoraan järeämLeivänpaahtimen kokoinen THR-5 kuulostaa yllättävän isolta ja täyteläiseltä alarekisteriä myöten. THR-5:n pitäisi kuitenkin palvella äänityskäytössä jopa niin, sen kautta saa tallennettua samalla otolla sekä efektoidun että kuivan kitararaidan. Mahdollisuus soittaa harjoitustaustoja analogiliitännän kautta, tai hyödyntää laitetta USB:n kautta jopa äänityskäytössä tekee sitten pikkukombosta aikamoisen monitoimimyllyn. Tarjolla on kansilevyn potikkarivistöä yksityiskohtaisempi valikoima säätimiä sekä useita eri kaappimallinnoksia. THR-5:n kanssa editoriohjelmasta pääsee nauttimaan silloin, kun laite on kytkettynä tietokoneeseen. THR-5 on kumminkin tällaisenaankin kerrassaan mainio pikkuvahvistin kotisoittoon. Audioliikenteen luvataan sujuvan myös toiseen suuntaan ja äänityspuuhia varten vahvistimen mukana toimitetaankin Cubase AI -ohjelma, jota en kuitenkaan ryhtynyt ajuriongelman jälkeen asentamaan koneelle. Viiveen rytmittämiseen tarkoitettu näppäin toimii myös viritysmittarin kytkimenä. pi sisarmalli THR-10, jossa on omia muistipaikkoja tätä varten. Tässäkin kohden sisarmalli THR-10 tarjoaa hiukaa enemmän, sen kansilevyyn kun on varattu ihan oma potentiometrinsä bassolle, keskialueelle ja diskantille. Täky poikineen Muutakin kuin kitaravahvistin THR-5 soveltuu USB:n kautta myös tietokoneen kaiuttimeksi. u Editorilla pääsee ruuvaamaan efektejä hyvinkin monipuolisesti ja pikkutarkasti. Yamaha THR-5 Kitaravahvistin kotikäyttöön · viisi mallinnettua sointityyppiä · kaksi efektiä · pikasäädöt laitteessa, tarkempi justeeraus editori-ohjelmalla · USB-liitäntä · soveltuu tietokoneen kaiutinjärjestelmäksi · palvelee myös "äänikorttina" · mukana Cubase AI -ohjelma · hinta: 195 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh
TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Roland V-Guitar G-5 enemmän kuin osiensa summa Kitara Fenderiltä, mallinnustekniikka Rolandilta siinäpä messevä resepti, jossa kummankin toimijan erikoisosaaminen näyttää koituvan yhteiseksi iloksi. K evään messuilla esitelty G-5 solahtaa Rolandin V-Guitarmallistoon sulavasti kuin saukko puroon. Peliaikaa luvataan alkaliparistoilla kuuden tunnin rupeama, ladattavilla Ni-MH-akuilla peräti yhdeksän tunnin sessio. Fenderin kanssa junaillun yhteishankkeen alustana on Meksikossa rakennettu leppärunkoinen Stratocaster, johon on vakiomikrofonien lisäksi asennettu Rolandin mallinnusteknologian vaatima GK-mikrofoni ja prosessoinnista huolehtiva elektroniikka. Olisi aivan loistavaa, jos Roland tarjoaisi akkujen ja paristojen vaihtoehdoksi jonkinlaisen phantom-virran vaikka viritysmittarin tai 40 www.riffi.fi 5/2012
Johtoakaan ei tarvitse tässä tilanteessa vaihtaa, sillä G-5:n prosessori työstää myös virtuaalisoinnit täysin valmiiksi jo kitarassa itsessään ja soitin kytketäänkin suoraan vahvistimeen yhdellä ainoalla plugijohdolla. Säätimiä ja valitsimia Kitaran poikkeuksellisesta teknologiasta kielii sinisen merkkivalon lisäksi säätimien valikoima. Toisella perinnehattuisella potentiometrillä säädellään muutoin äänenväriä, mutta akustista kitaraa jäljittelevien mallinnosten mausteeksi potikka annosteleekin kaikua, sävyltään kelpoa ja kestoltaan riittävää muttei liioiteltua. Rakenteeltaan G-5 on perinteisellä vibrakammella varustettu Stratocaster eikä kiintotallainen soitin, väänsipä mallinnoksen valitsimen mihin asentoon hyvänsä. GK-2-mikrofonilla poimittu ja prosessorin muokkaama sointi on lisäksi myös häiriöiden suhteen puhdas ei kohinaa eikä yksikelaisten perinnemikkien sointiin takertuvia pirinöitä, pörinöitä tai muita ylimääräisiä ääneksiä soinnin rasitteena. Mallinnos ei aivan pikkutarkasti ruodittuna tuota soinnin höysteeksi perinteisen Tele-tallan aluslevystä tyypillisesti irtoavaa metallisen helisevää klangia, mutta siitä huolimatta syntyy varsin uskottava vaikutelma jäljittelyn kohteesta. G-5:n tapauksessa autenttisuus on helpoimmin puntaroitavissa vertailemalla kitaran omien vakiomikkien ja mallinnetun Straton sointia keskenään. Pikkauskäden pikkusormen ulottuvilla on tähän kitaramalliin luontaisesti kuuluva ja juoheasti tässäkin kepissä pelaava voluumipotikka. Akustisessa kategoriassa jazz-kitaran imitaatio jätti vaisun kuvan, vaikka soinnissa olikin tiettyä soitintyyppiin assosioituvaa tylppäkärkistä plonkkua. Ylemmällä kiertokytkimellä valitaan mallinnussointeihin normivire tai vaihtoehtoisesti jokin viidestä poikkeusvireestä (Drop-D; Open G; DADGAD; baritoni; 12-kielinen). Soinnit puntarissa Mallinnoksia voi arvioida kätevästi ainakin kahdesta vinkkelistä: sointien autenttisuus on yksi ulottuvuus, käyttökelpoisuus toinen. Telecaster- ja humbucker-mallinnoksissa kytkimen eri asennoista taas löytyvät etu- ja takamikrofoni erikseen sekä parivaljakko yhdistelmänä. jonkin muun yleiskäyttöisen pedaalin syöttämänä. Vaihto virtuaalipuolelle vastaa mielestäni aika tarkalleen siirtymistä passiivielektroniikasta aktiivi- seen: perusluonne on leimallisesti sama, mutta mallinnettu versio on dynamiikaltaan hieman tasaisempi ja sävyltään aavistuksen kirkkaampi. Neljäs ja viides pykälä laajentavat valikoimaa Telen tapauksessa etuja takamikin runsaampaa käämitystä jäljitteleviin sointeihin, ja humbucker-puolella vastaavasti vakiosoundia kirkkaampiin versioihin. G-5 on soittimena nimenomaan sähkökitara ja vieläpä lankkumallinen. Kaksi muuta säädintä ovat sitten kiertokytkimiä joista alemmalla valitaan käyttöön joko kitaran oma vakioelektroniikka tai sitten jokin neljästä mallinnoskategoriasta. Nylonkielinen ja kaksi teräskielisen akustisen mallinnosta sen sijaan nostavat jälleen soittointoa, etenkin kun mallinnokset reagoivat herkästi soittotapaan. Kun näin ei ole, suosittelen pitäytymistä akuissa, ihan jo ekologisistakin syistä. Mainio lisä soppaan ovat vipukytkimen kummastakin ääripäästä löytyvät kirkastetut variantit, joissa on yhä mukana humbuckermainen tanakkuus, mutta ripaus enemmän erottelevuutta. Autenttisuudessa ylletään pitkälle yli kriittisen rajan, käyttökelpoisuudesta ei ole epäilyksen häivääkään. Sähköinen sitar taas vaikutti lähinnä rajoitetusti hyödynnettävältä, joskin erittäin onnistuneelta erikoissoundilta. Esimerkiksi sormin näppäillessä käden siirto paikasta toiseen tuo esiin mukavasti eri sävyjä ja teräskielisen harjauskompeissa plektran paksuus ja pinnan liukkaus vaikuttaa suoraan klangiin. Kääntöpuolelle voidaan kuitenkin laittaa pieni ja vain erikoistilanteita koskeva varaus: kumarrus vahvistimen puoleen ei kovemmallakaan soittovoimakkuudella sytytä virtuaalisoundia efektinomaiseen hallittuun kiertoon samalla tavalla kuin perinnelektroniikalla. Kitaran omilla mikeillä tai mallinnetulla Stratocasterilla soitettaessa viisiasentoisella vipukytkimellä löytää tyypilliset kolme mikrofonia sekä yksitellen että välipykälissä pareittain. Tämä huomioiden voi todeta, että Telecaster-mallinnoksen soinnit ovat luonnikkaan purevia niin perus- kuin Wide Range -versioinakin, ja ne ilmentävät onnistuneesti soitinmalliin yhdistyviä mielikuvia. Akustisessa kategoriassa vipukytkimellä löytyy viisi erilaista soitinta jazz-kitarasta sähkösitarin kautta nylon- ja teräskielisiin akustisiin. Jos virta kumminkin loppuu kesken kaiken, voi kitaran omalla passiivielektroniikalla jatkaa soittamista silloinkin. Jos sitä soittaa sähkökitaramaisesti, ei soundi akus- Neljän AA-pariston kasettia ja elektroniikkaa varten kitaran taakse on veistetty huomattavan kookkaat kammiot, mutta poistetun puun määrä ei soittimen lopullisessa painossa tunnu (3,8 kg), eikä soinnissa kuulu (soi siinä missä vakiolankkukin). www.riffi.fi 5/2012 41. Humbucker-vaihtoehtoihin pätee saman suuntainen ajatus: vaikka sointia ei voikaan nimetä esimerkiksi jotakin tiettyä soitinmallia muistuttavaksi, niin silti äänen sävy on paksun täyteläinen ja kuuntelijalle se leimautuu taatusti nimenomaan humbucker-kitaran soinniksi
Kaikilla ei ensinnäkään ole mahdollisuutta hankkia isoa valikoimaa erilaisia kitaroita, eikä keikalle kannata aina ottaa mukaan isoa valikoimaa, vaikka sellaisen omistaisikin. Jatko-osavienytvieläkinsyvemmällecountry-kitaroinnin maailmaanjasoittimentekniseenhallintaan. 13kitarallesävellettyäinstrumentaali appalettaon k soitettumalliksioheiselleCD-levylle.Harjoittelua vartenjokakappaleestaonmukanamyöspelkkä säestysosuuselins.playalong-versio. Toimii hyvin niin opiskelijalle kuin ammattilaiselle." Juha Björninen Uutuus! 35 e + postikulut Tilaa omasi suoraan kustantajalta: · Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi · Puhelimella: (09)34756380 · Netistä: www.riffi.fitilauslomake "Yihaa! Preerianpölyinen, erinomaisesti viitoitettu tie kohti kantrikitaran Shangri-La:ta (kostajakitaraa unohtamatta). Country-kitarointionvaikuttanutpaljonmuihinkinkitaransoittotyyleihin. Jos aihe ei tunnu kiinnostavalta, kannattaa kuitenkin selata kytkimellä esiin 12-kielisen jäljitelmä, joka tuo akustisen kitaran mallinnosten lisäksi esimerkiksi humbuckersointeihin vallan oivaa ilmettä. Pitkän liiton aineksia Fenderillä on soitinrakennuksen perinne hallussaan, Roland taas on vuosien varrella paaluttanut itselleen paikan uuden tekniikan kehittäjänä. Fenderin ja Rolandin liittouma tarjoaa reilusti alle kahdella tonnilla kaikin puolin kunnollisen perussoittimen, jonka sointivarat ulottuvat yhden klassikkomallin luontaista antia paljon laajemmalle. d Kirjasoveltuumyössellaisillesoittajille,joidennuotinlukutaitoonjäänytvähemmälleharjoitukselle.Perustiedotkitaransoitostajakohtuullisenhyväsoittotaitoovatkuitenkintarpeen. Niinpämoniakirjanideoitavoisoveltaamyöspop-jarockmusiikkiin. "Kitaristin matka Nashvillestä alas etelän suistomaille. Suosittelen lämpimästi." Jarmo Nikku 42 www.riffi.fi 5/2012. Viritys järjestyy käden käänteessä ja takaisin normimaailmaan pääsee yhtä helposti. Jopa solistin säestys yksittäisellä kitaralla luontuu tiettyyn rajaan asti, vaikka akustisen kitaran hienosyisempiä nyansseja näppäilypuolella onkin vaikea jäljitellä. tisen kaltaiseksi muutu valitsinta kääntämällä tavoite on huomioitava myös soittotekniikassa. Mikäli tämän osaa, tulokset ovat palkitsevia. G-5-Stratocasterissa kummankin tiedot ja taidot yhdistyvät yhteisen päämäärän nimissä varsin houkuttelevalla tavalla. Cover-keikan tyylillisesti sekalaisen ohjelmiston tai teatterin nopeasti vaihtuvat äänimaisemat saa G-5:llä hoidettua ilman kitaran vaihtoja. Kultaniittyjen intromelodian saa silti esille uskottavasti, ja plektrakomppaus toimii erinomaisesti, etenkin muun musiikin seassa. Kirja on perusteellinen kantrin, bluesin ja twangin tietovarasto. Monipuolisuus on valttia, kun sen toteuttaa riitu tävän laadukkaasti, kuten nyt. Roland G-5 Roland V-Guitar -malliston soitin · soittimen valmistaja: Fender · valmistusmaa: Meksiko · perinteinen passiivielektroniikka (Fender)/ COSM-mallinnos (Roland) · Stratocaster, Telecaster ja humbucker-mallinnokset · Jazz-kitara, sähkösitar, nylonkielinen ja kaksi teräskielisen mallinnosta · normaali kitaravire, viisi erikoisvirettä · voimanlähteenä neljä AA-paristoa tai vastaavat akut · hinta: 1583 e Lisätiedot: Roland Suomi Puh: (09) 628 4020 · www.roland.fi Ansioituneenkitaristi-pedagogiJarmo Hynnisen kirjoittamaCountry Guitar Workshop Ikeräsikiitostajopa countrymusiikinsynnyinsijoillaAmerikassa. Harjoituksetjaetyditonkirjoitettunuottien lisäksitabulatuureina,jasormitustenlöytämistä helpottamassamukanaonotelauta iagrammeja. Testikitarassa oli koesoiton aikaan vielä tehtaan jäljiltä ohkaiset ensiasennuskielet ja vahva veikkaukseni on, että paksummilla kielillä erityisesti tämä akustisia sointeja mallintava kategoria nostaisi vastettaan vielä huomattavasti. Erikoisvireitä käyttävälle G-5 tarjoaa mallinnoksiin viisi kätevää viritysvaihtoehtoa kuin kaupan päällisiksi. Vaikkei niitä varsinaisesti osaisi vielä entuudestaan hyödyntää soitossa, voi niiden kanssa vapaasti leikitellä ja etsiskellä uusia asioita
www.gibson.com / kuvasto.intoluthman.fi S W E N AUL ST LES P 12 RD 20 ANDA S UOLITU ELANP L -K IHE H/PUL STAVA PUS LL -VA H/PU S OFIILI PUS BYPAS ULAPR PURE UN KA UV I 60-L RELIEF TO UUS RN WEIGHT ONEIS MODE ING -K CK IKIT VER LO PRO -M GRO UCKER STB BUR TUS PUOLI KELAN OFIILI PULL ULAPR PUSH/ UN KA UV I 60-L IKIT UUS 8T -M EF R/49 T RELI 490 WEIGH ERN MOD UL LES PA 2 IO 201 STUD L E S PA U L S TA N D A R D 2 0 1 2 V Ä R I T ( M Y Ö S V A S E N K Ä T I S E N Ä ) H E R I TA G E C H E R R Y S U N B U R S T L I G H T B U R S T H O N E Y B U R S T TEA BURST DESERT BURST FIREBALL TRANSLUCENT AMBER TRANSLUCENT BLACK EBONY GOLD TOP BLUE MIST L E S PA U L STU D I O 2012 VÄR IT (MYÖS VA S E N KÄTI S E NÄ) V I N TA G E S U N B U R S T F I R E B U R S T W I N E R E D E B O N Y PELHAM BLUE INVERNESS GREEN RADIANT RED S I LV E R P E A R L
TEKSTI: RIKU KARVONEN FlashBack-delay ja Hall of Fame -reverb tehokasta tilankäyttöä TC Electronics on tunnettu laadukkaista tilaefekteistään. Uuden TonePrint -sarjan laajaan pedaalivalikoimaan kuuluvatkin luonnollisesti myös delay ja reverb. onePrint -sarjan kaikki pedaalit ovat samanlaisiin kuoriin pakattuja, näinollen myös Flashback ja Hall of Fame ovat layoutiltaan samanlaisia. Myös liitännät ovat monipuoliset, stereo sisään/ulos sekä mini-USB-portti firmware-päivityksiä ja uusien presettien lataamista varten. Olin todella skeptinen tätä älypuhelin-optiota kohtaan mutta niin kummalliselta kuin tämä metodi kuulostaakin, TonePrint-presetin vaihtaminen onnistui ensiyrittämällä. T Flashback Flashback on soundiltaan laadukas digitaalinen delay. Pedaalit on suunniteltu hyvin ja kumpaankin on saatu mahtumaan monipuolinen efektivalikoima askien pienestä koosta huolimatta. Molemmissa pedaaleissa on oma TonePrint-asetus johon on mahdollista ladata eri artistien suunnittelemia presettejä joko pedaalin USB-portin kautta tai ilmaisen TonePrint-applikaation avulla. Applikaatio toimii sekä iOS- että Android-älypuhelimilla, presetit ladataan pedaaliin soittamalla puhelimen kaiuttimesta signaali kitaran mikrofoniin josta se siirtyy instrumenttipiuhaa pitkin pedaaliin. Pedaalissa on monta erittäin hyväsoundista presettiä tummista ana44 www.riffi.fi 5/2012. Pedaalit toimivat yhdeksän voltin virralla, kummassakin on ulkopuolisten säätimien lisäksi sisäiset kytkimet bufferoidulle / true bypass -efektin ohitukselle sekä suoran signaalin ohittamiselle efektilooppikäyttöä varten
logimaailmaa matkivista LoFi- sekä Analog-preseteistä kristallinkirkkaaseen 2290-mallinnukseen. Vielä jos TC Electronics julkaisisi sitkeiden huhujen mukaisesti TonePrint-editorin jolla käyttäjät voisivat räätälöidä juuri haluamansa kaltaiset kaiut omiksi TonePrinteikseen, olisi paketti lähes täydellinen. Tap tempo -mahdollisuuden puuttuminen on myös pienehkö miinus, mutta niinsanottuna set-and-forget-pedaalina Flashback on erinomainen. Hall of Fame Hall of Fame on säätimiltään hyvin samankaltainen kuin FlashBack, säädöt on kaiun tyypin valitsimen lisäksi kaiun pituudelle, efektoidun ja suoran signaalin suhteelle sekä kaiun äänenvärin säädölle. u www.riffi.fi 5/2012 45. Reverbeistä ei kuitenkaan löydy aivan yhtä montaa niin käyttökelpoista presettiä kuin delay-sukulaispedaalistaan. Hintaluokassaan nämä ovat erittäin suositeltavia, monipuolisia ostoksia kaikua tarvitseville. Säätimiltään Flashback on hyvin perinteinen. Ulkokuoreen on saatu mahtumaan vielä kytkin määrätyn tempon aika-arvolle, valittavana on joko neljäsosa, pisteellinen aika-arvo tai kahta äänipäätä mallintava vaihtoehto. Pedaalissa on myös ns. Mallinnukset ovat hyviä, osittain eri delaytyypit muistuttavat esikuvaansa paljonkin. Eri delaytyypit ovat mukavan erilaisia, ilmeisesti TC:n käyttämässä algoritmissa on huomattavan monta muokattavaa osiota. "strum tempo" eli delayajan säätömahdollisuus. Tempon määrittäminen täsmälliseksi on silti kuitenkin helpompaa soittaen kuin delayajan säätönuppia kääntäen. Ainoa hieman häiritsevä asia Flashbackin käyttömukavuudessa on, että eri preseteillä on eri delaymaksimit tiettyihin presetteihin vaihtaessa muuttuu siis soundin lisäksi säädetty delayaika sekä se, miten pitkä delay on missäkin säätimen asennossa. Myös synteettisen padsoundin kaltaisen Shimmer-asetuksen puuttuminen on yllättävää, lähes kaikista kilpailevien merkkien reverbeistä se taitaa tänä päivänä jo löytyä. Erillinen kytkin määrittää pre-delayn joko pidemmäksi tai lyhyemmäksi. TC Electronics Toneprint-efektipedaaleita Flashback-delay + Loistava äänenlaatu, ei muuta alkuperäistä sointia + Helppokäyttöinen ja monipuolinen + Hinta / laatusuhde todella kohdallaan - Tap Tempon puute Suositushinta 180 e Hall of Fame -reverb + Hyvä äänenlaatu, ei muuta alkuperäistä sointia + Helppokäyttöinen + Hyvä perusreverb - Jotkut preseteistä selvästi toisia heikompia soundiltaan Suositushinta 160 e Lisätiedot: Soundtools · www.soundtools.fi Soundiltaan Hall of Fame on FlashBackin tapaan laadukas ja monipuolinen, presettejä löytyy lyhyestä ja "kovasta" huonekaiusta isoihin ja vetisiin kirkko- sekä halliasetuksiin. Äänenvärin säädin on mainio lisä pedaaliin, kirkkaammilla asetuksilla kaiut erottuvat enemmän efektinomaisena, tummemmilla taas huomaamattomampana tilantuntuna. Yhteenveto Molemmat TC:n pedaalit ovat laadukkaita niin äänenlaadultaan kuin suunnittelultaan muiltakin osin. FlashBackin käyttö on helppoa ja sen soittaminen vaivatonta toistojen määrän ja niiden tason suhteessa suoraan signaaliin voi säätää melko suureksi ilman että efektoitu signaali tulee oman soiton tielle. Presetin valintanupin lisäksi säätö on delayajalle, toistojen määrälle sekä suoran/efektoidun signaalin suhteelle. Tämä ei täysin korvaa perinteistä tap tempo -kytkintä, sillä delayn määrittäminen tällä tavalla on hyvin hankalaa esimerkiksi kesken kappaleen. Pieneen pakettiin on saatu mahtumaan yhteensä kymmenen eri presettiä kuuden sekunnin maksimidelayllä ja näiden lisäksi loopperi pedaali onkin todella monipuolinen kokoonsa nähden. Pitämällä virtaswitchiä pohjassa muutaman sekunnin ajan pedaali mykistää ulostulevan signaalin ja tällöin delayajan pystyy määrittelemään soittamalla muutama isku haluttua tempoa. Erittäin hyvänkuuloisia mallinnuksia on kuitenkin useita ja kuten FlashBack, myöskään Hall of Fame ei muuta soittimen soundia päällä ollessaan. Suoran signaalin reititys on toteutettu erittäin laadukkaasti, pedaali ei muuta soundia lainkaan ollessaan päällä
Lisäksi AXE FX II:een voi ladata kaiutinkaappien impulssivasteita, ja sillä voidaan tallentaa omia kaiutin ir:iä. H eti alkuun on todettava AXE FX II:n ominaisuuksien ja käyttötapojen olevan niin monipuoliset, että niitä pystyy vain raapaisemaan tässä artikkelissa. boutique-vahvistimia. Tämän myötä myös niin sanottu re-amping-äänitys on mahdollinen. Vahvistin- ja kaiutinsimulaatiot Hankin AXE FX 2:n ensisijaisesti äänityskäyttöön laitteen vahvistin- ja kaiutinsimulaatioiden vuoksi. TEKSTI: JARMO HYNNINEN valioluokan soundipaletti AXE FX II on markkinoiden kalleimpiin lukeutuva digitaalinen kitara etuaste/efektilaite, jonka ostajat joutuivat aiemmin jopa jonottamaan laitteitaan kuukausia. Fractal audio ei kutsu laitetaan "mallinnus"-nimikkeellä, sillä konsepti on hieman erilainen. "tone match" toiminto, jolla voi jäljitellä äänitteiltä erotettujen kitararaitojen tai vahvistimien soundia. AXE FX II:ssa on myös ns. Tarkoitus ei ole pelkästään mallintaa ehdottoman tarkasti jotain tiettyjä vintagevahvistimia, vaan simuloida niiden soundia modernin laitteen puitteissa kattavemmilla ja monipuolisemmilla säätömahdollisuuksilla. Vahvistinsimulaatioiden valikoima on laaja kattaen perinteiset Fender-, Vox-, MesaBoogie ja Marshall-vahvistimet, sekä uudempia ns. Laite palvelee myös efektilaitteena pedaalien tapaan normivahvistimen edessä tai efektilenkkiin kytkettynä. Laitteessa on suuri määrä kitaravahvistin- ja kaiutinkaappisimulaatioita, efektivalikoima on erittäin kattava, ja käyttötapoja on useita. Nyt tuotantovolyymia on nostettu ja oman AXE:n saa saman tien, jos budjetti kestää. että osa efekteistä sijoittuu kitaravahvistimen etuasteen eteen, osa taas efektilenkkiin. Sen kautta voi soittaa suoraan miksauspöytään niin studiossa kuin keikallakin, tai vaihtoehtoisesti sillä voi korvata perinteisen kitaravahvistimen, kunhan sen pariksi hankkii pääteasteen ja kaapin, tai vaikkapa aktiivikaiuttimen. Vuosi sitten esitellyssä AXE FX II -mallissa on myös USB2, jonka kautta sitä voi käyttää tietokoneen audio interfacena. Kaiutinsimulaatioita löytyy yhden kuusituumaisen kartion jäljittelystä 4 ×12-kaappeihin ja jopa 8 ×10 rantasaunaan saakka. Myös vahvistimien pääteasteiden käyttäytymiseen on kiinnitetty paljon huomiota. Ja voidaanpa kytkentä tehdä niinkin, 46 www.riffi.fi 5/2012
Jokatapauksessa yksinäistä äänitystyötä tekevälle kitaristille laite tuntuu hinnastaan huolimatta hyvältä hankinnalta ja suosittelen tutustumaan tarkemmin laitteeseen esim. Keski-iän likinäköisyyden kanssa painivalle kitaristille editorisofta on aivan ehdoton ja sen kautta AXE FX II:n käyttö sujuu mukavan helposti. Efektit AXE FX II:n efektivalikoima on erittäin laaja, ja tarjolla ovat kaikki perustehosteet: erilaiset säröt, kaiut, monipuoliset delayt, modulaatio-efektit, wah-wah jne. Ei tule mieleen ihan heti tehostetta, jota AXE FX II:sta ei löytyisi. Myös efektipaletti on erinomainen ja kattava. Kun laite jo itsessään maksaa melkoisen paljon, tämä jäänee toistaiseksi harkinnan asteelle allekirjoittaneella. Etulevyn ikkunan kanssa työskentely asettaa omat haasteensa, mutta senkin kautta opin pääsemään kärryille melko pian. Tämä helpottaa paljon ainakin yksinäistä kotiäänitystyöskentelyä ja säästää paljon vaivaa. Soundi oli jo peruslähtökohdiltaan useimmiten hyvä ja laajojen säätömahdollisuuksien parissa ei tarvinnut alkaa painia. monipuolinen pitch shifter -osasto ja syntsa-tyylisiä efektejä. Aluksi tuntuikin ahdistavalta tarttua toimeen näin järeällä laitteella. Löysin laitteesta vaivattomasti myös erinomaisia puhtaita soundeja ja kevyempiä säröjä. Tarpeen tullen soundia voi sitten kyllä säätää erittäin yksityiskohtaisesti. Käyttömukavuus Viime vuosina olen pyrkinyt mutkikkaista räkkiefektilaitteista mieluummin helppokäyttöisempien efektipedaalien suuntaan. Ruokahalu kasvaa syödessä ja mieleen tulee ajatus laitteen käyttämisestä myös keikkaolosuhteissa vähintäänkin efektilaitteena tai joissain tapauksissa ehkä myös jopa koko vahvistimen korvaajana. Vaikka efektit olivat hyviä, ne eivät mielestäni olleet ainakaan kaikilta osin ylivoimaisia muihin laadukkaisiin laitteisiin verrattuna terve kriittisyys nettihypetykseen on hyvä säilyttää. Näillä tehosteilla pystyykin perussoundien lisäksi rakentamaan monipuolisia maalailevia moderneja sävymaisemia, eikä laitteen potku lopu helposti kesken. Fractal Audion nettisivujen sekä jakelua Euroopassa hoitavan G66:n sivujen kautta. Vahvistinsimulaatiot kuulostavat erittäin hyviltä ja niiden soittotuntuma on erinomainen. Mielestäni nettihehkutus ei ole ollut aivan katteetonta. Lisäksi efektipuolelta löytyy esim. AXE FX II Digitaalinen kitaraetuaste/efekti + ensiluokkainen äänenlaatu + efektivalikoiman monipuolisuus ja laatu + muokkaus editoriosoftalla - monipuolisten toimintojen hallinta pelkän näytön kautta työlästä Hinta: 2299 e Lisätiedot: ·www.fractalaudio.com · www.g66.eu YouTube-demojen perusteella oletin laitteen särösoundien olevan erinomaisia. Tuntuu, että myllyllä pystyy tekemään miltei minkä tahansa kuviteltavissa olevan soundin. Loppupäätelmät Äänityskäyttöön, jota tarkoitusta varten AXE FX II:n hankinkin, laite tuntuu erinomaiselta. u www.riffi.fi 5/2012 47. Aivan ehdoton apu on kuitenkin mukana tuleva editorisofta AXE-EDIT, jonka avulla laitetta voi säädellä tietokoneruudulta käsin. Soittotuntuma ja soundi studiokaiuttimiin soitettaessa ja äänitettäessä oli erinomainen. Vaikutelma vahvistui päästessäni kokeilemaan niitä, ja "unohduin" soittelemaan erilaisten särösoundien kanssa välistä pitkäänkin, sillä soittotuntuma oli erinomainen ja soundit inspiroivia. Se missä AXE FX II on kuitenkin ylivoimainen on efektien valikoimassa/määrässä, prosessointivoimassa ja efektien järjestyksen sijoittelussa signaaliteissä. Tämä vaatisi kuitenkin lisähankintoja: ainakin sopiva midi-ohjainpedaali tarvittaisiin ja tarkoitukseen soveltuva aktiivikaappikin olisi kenties pakollinen ostos. Efektit myös kuulostavat erittäin laadukkailta ja niiden sijoittelujärjestys signaalitiehen on käyttäjän täysin valittavissa monipuolisin mahdollisuuksin
Tämä asia oli aikanaan huomioitu erityisesti musiikin äänittämiseen rakennetuissa perinteiseissä studioissa, joissa tarkkaamon hallitsevin fyysinen laite oli miksauspöytä. Fyysinen voimakkuudensäädin saattaa kyllä löytyä, mutta harvemmin liitäntöjä useamman kaiutinparin vuorokäytölle. Sen suuressa kansilevyssä oli yleensä tilaa myös aivan omalle lohkolleen, johon oli koottu kaikki oleelliset kytkimet ja säätimet äänittäjän omaa kuuntelua varten. Aux-lähtö jakaa kuulokevahvistimen signaalin etulaidan kolmen erillisen kuulokeliitännän kanssa. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA Radial MC3 tarkkaamokuuntelu sujuvaksi Moni haluaa pääkaiutinten rinnalle vertailuparin, mutta kovin vähän niistä on kuitenkin iloa, jos niitä ei saa kytkettyä näppärästi toimintaan. Nahkea solukumi peittää koko pohjalevyn ja kokoonsä nähden raskas rasia pysyy sen ansiosta jämäkästi sijoillaan käytön aikana. Käytännössä varusteluun kuuluivat ainakin kuunteluvoimakkuuden säädin, pää- ja lähikaiutinten valintanäppäimet, mono-kytkin stereomateriaalin monosopeutuvuuden tarkistamiseen, sekä vaimennuskytkin kuuntelutason pudottamiseksi talk back -mikrofonin käytön tai muun keskustelun ajaksi. Vaihto pääkaiuttimista lähikuunteluun tai toisin päin ei saisi aiheuttaa kiusallista ja kuulohavaintoja hämmentävää heittelehtimistä kuunteluvoimakkuudessa, eikä tarvetta edes voluumisäätimen justeeraamiseen pitäisi vaihdon yhteydessä olla. Kansilevyn trimmereillä on helppo sovittaa eri kaiutinparien 48 www.riffi.fi 5/2012. Radial on hoksannut laite-evoluution myötä syntyneen aukon ja paikkaa sen nyt erinomaisesti: MC3 tarjoaa kaikki mainitut toiminnot ja muutaman pikantin lisäherkun sen päälle. Jämerä kuin mikä Erillisen virtalähteen voimalla toimiva MC3 on koteloitu tukevaan metallikuoreen. Subwooferin voi kuitenkin kytkeä myös balansoimattomana ilman, että kytkentä vaikuttaisi muihin liitäntöihin. TRS-jakein toteutetut päätulot ja molemmat kaiutinlähdöt toimivat joko balansoituina tai balansoimattomina, kunhan pitäytyy jommassa kummassa eikä koeta käyttää eri kytkentätapoja samaan aikaan. MC3:lla saa. L aadukas kuuntelu ei tarkoita vain ja ainoastaan kaiutinten, vahvistimien ja huoneakustiikan yhteispelinä muodostuvaa äänikuvaa, vaan osansa sopassa on myös työskentelyn sujuvuudella. Äänikorttilaisen pajassa kyseisen lohkon työkaluja ei yleensä ole, harvoin edes silloinkaan kun käytössä on jokin erityinen kontrolleri miksaustoimintojen helpottamiseen
Etulaidan vaimennuskytkimelle on oma trimmerinsä, jolla asetetaan vaimennuksen määrä ja subwooferille on tasotrimmerinsä lisäksi myös vaiheenkääntö. Radial MC3 Kontrolleri monitorikuuntelun hallintaan · · · · · · toimii balansoituna tai balansoimattomana linjatason stereotulo linjatason lähdöt kaksille tarkkailukaiuttimille linjatason lähtö sub bass -kaiuttimelle lähtötasojen sovitus trimmereillä kolme liitäntää kuulokkeille Järkihankinta Kaikkien työkalujen ei ole tarkoitus muovata soundia. Kaiutinten vaihto ilman kuunteluvoimakkuuden hyppelehdintää tai pakollista säätimen kääntöä on jo itsessään rahanarvoinen etu työn sujuvuuden ja syntyvän soundilaadun kannalta, kuulokeliitännät ja mahdollisuus vaimentaa kaiutinkuuntelun voluumia kytkimellä tilapäisesti voidaan sitten jo luu kea bonuksiksi. Kun MC3:n kytkee sijoilleen ja säätää omille kaiuttimille soveliaaksi, valkenee nopeasti miksi ilman ei enää halua tai kannata olla. 2012 # # Tilaa ilmainen näytenumero osoitteessa mobiili.fi Voit myös ladata ilmaisen Koaaba Shortcut-applikaation ja ottaa sovelluksella kuvan mainoksesta, niin saat lisätietoa ja voit tehdä tilauksen!. Tuotteena täysi napakymppi. Etulaidasta löytyvät kaikki oleelliset toiminnot joilla työskentelyn saa sujumaan. voimakkuudet toisiinsa vakiovoimakkuudella kuuntelua varten. saa kelanauhalle tai DATille, joten suurimmalle osalle laitteen tarjoamat toiminnot ovat juuri ne tarpeellisimmat. Vain liitännät useamman erillisen mastertallentimen kytkemiseksi puuttuvat, mutta harvapa enää mik- Hinta: 295 e Lisätiedot: MSonic Puh 010 439 8800 · www.msonic.fi · www.radialeng.com UUSI SUOMALAINEN MOBIILIMAAILMAN ASIANTUNTIJA mobiili.fi # # Aikakauslehti # Verkkomedia # Mobiilimedia 5.9. Radial MC3 kuuluu tähän jälkimmäiseen joukkoon: se tarjoaa ammattilaiselle ammattimaiset toiminnot ja sen avulla kaikki perinteisessä studiotarkkaamossa olleet hallintakeinot ovat käytettävissä myös tietokoneen ympärille kootussa nykystudiossa. Oma tärkeä roolinsa on niillä välineillä, jotka tekevät työskentelystä sujuvaa ja miellyttävää
Puhdas sointi toimii vallan mainiosti, kunhan annostelee sen seuraksi rippusen kaikua, jolla rutikuiva linjasointi saadaan hengittämään. Etuvahvistimet soveltuvat niin linja- kuin mikrofonisignaaleille, ja kahdeksannen saa kytkimellä sovitettua myös instrumenttikäyttöön. Niin ja lopuksi tyhjä cd-aihio, jolle valmiin musiikin voi miksattuna masteroida. H ieman kannettavaa tietokonetta kookkaammalla DP-24:llä voi tallentaa enimmillään kahdeksan raitaa kerrallaan. Kitarasärön sävy on makuasia, mutta vähintään stunttina Tascamin oma yliohjaus toimii heittämällä, eikä mikään estä täydentämästä palettia omalla lempipedaalilla. Avainasemassa ovat kahdeksan erilaista kaiutinsimulointia, jotka myös kuulostavat erilaisilta ja antavat aineksia hyvinkin monipuoliseen versiointiin. Toinen mukava pikkuapu on viritysmittari, joka valtaa käytön ajaksi koko näytön, mutta on sekä kokonsa että vakautensa ansiosta helppo luettava. 50 www.riffi.fi 5/2012. Minkäänlaisia kohinaongelmia ei myöskään ilmennyt. Tukea vauhdin pitoon DP-24:n napakasti naksuttava metronomi painottaa tahdin ykkösiä hieman kimakammalla äänellä. Tahtilajien valikoima kattaa länsimaisen normipopin ja parittomat perusvaihtoehdotkin ovat tarjolla. Valita voi myös sen, haluaako selkänojaa vain äänitysvaiheessa vai kaipaako naksetta myös tarkistuskuuntelun aikana. Samat konstit pätevät muuten yllättävän hyvin bassoraidankin tallennukseen. Etuvahvistimet palvelevat asiallisesti myös pääkäytössään mikrofonien kanssa, joskin yhdellä varauksella. Erillisillä gain- ja volumesäätimillä saa johdateltua soinnin puhtaasta rankkaankin säröön, tone muovaa yleissävyä tumman ja kirkkaan akselilla, ja kaiku tuo ilmaa sointiin. Tulosignaalille ei ole erillistä vaimennuskytkintä vaan taso sovitetaan Trim-potentiometrilla. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Tascam DP-24 voittaako digiraituri tietokoneen? Tascamin digitaalinen Portastudio on itsenäinen 24-raitainen mikseritallennin, jonka lisäksi äänitystoimiin tarvitaan vain mikrofoneja, kuulokkeet tai kaiuttimet sekä tarvittavat kaapelit. Lujakätisen rumpalin soittaessa kannattaa overhead-mikrofoneiksi valita omilla padeillaan varustetut, tai epäherkemmät ja hieman hiljaisemman signaalin antavat kondensaattorimallit, muuten mennään helposti mittarin punaiselle alueelle ja sen myös kuulee ikävästi särähtävinä atakkeina. Kitaristille suoraan linjaan soittaminen on usein henkinen haaste, jonka loiventamiseksi Tascam on varannut nipun kitaravahvistimen jäljittelyyn tarkoitettuja ja tutun nimisiä työkaluja. Paketin täydentävät käypä kompressori ja tehokas kohinanvaimennus, sekä efektipuolella pätevät perusmuljutukset. Kun pysytään kohtuuden puitteissa tasojen suhteen, kuulostaa äänitysjälki oikein mallikkaalta
Solo-kuunteluun voi koota useita kanavia samanaikaisesti, kuten usein tarpeen onkin. Editoida voi joko raita/stereoraita kerrallaan tai sitten kaikki raidat yhdellä kertaa. Huolellinen ja osaava saa aikaan tekniseltä laadultaan komeasti julkaisukynnyksen ylittävää jälkeä. Verraten pienellä näytöllä on monia eri tehtäviä ja niiden vaihteluun sekä ruudulla kulloinkin näkyvien parametrien välillä sukkulointiin totutteleminen vie silti tovin. Tallennetta kuunneltaessa voi näyttöön valita joko mikseriasetukset, kanavien tasomittaroinnin tai värillisin vaakapalkein piirtyvän aikajanan. Luuppeihin, palasteluun tai kollaasitekniikkaan mieltyneelle tietokone tarjoaa ylivertaiset työkalut, mutta kun puhutaan soittamisesta, tallentamisesta ja miksaamisesta perinteisellä tavalla, DP-24 on niskan päällä. Metronomin asetuksista saa valittua tempoon perustuvan tahti- ja tahdin osa -näytön, joka saattaa joissain tilanteissa olla kätevämpi apu kuin absoluuttinen aika minuutteina, sekunteina ja niiden osina. Tascam DP-24 Digtaalinen mikseritallennin · · · · · · · 24 soivaa raitaa (12 mono + 6 stereo) 8 virtuaaliraitaa / soiva raita 8 raidan tallennus samanaikaisesti 8 etuvahvistinta, linja/mikrofonikäyttöön yhdessä tulossa sovitus myös instrumentille 24-miksauskanavaa, 3-alueinen eq sisäiset efektit äänitykseen, miksaukseen ja masterointiin · kirjoittava cd-asema valmiin miksauksen tallennukseen · suositushinta: 1070 e Lisätiedot: Hedcom Puh. Kakkos-send sopii joko muusikkokuuntelun tai ulkoisen efektilaitteen syöttöön ja kumpikin lähtö voidaan kanavakohtaisesti asettaa ennen tai jälkeen kanavaliun haaroittuvaksi. Helposti lähestyttävää lajia DP-24:n kanssa pääsee sinuiksi nopsasti ja esimerkiksi signaaleiden reititys tallennusraidoille käy intuitiivisesti. Kahdessa viimeksimainitussa Tascam hellii käyttäjää automatiikalla joka tunnistaa sormen kosketuksen kanavan taajuuskorjaimeen, panorointiin tai efektisyöttöihin ja avaa vastaavat parametrit pikkuikkunaan päänäytön sisälle. Se on itsenäinen tuotantolaitos ja tarjoaa valmiiksi kaikki keskeiset työkalut, joilla kotiäänittäjä tai reissumuusikko pääsee täyspainoisesti työstämään musiikkiaan valmiiksi asti. Jokainen kanava työstetään kuitenkin itsenäisesti erikseen joten voimakkuudet, panoroinnit stereokannalla ja muut yksilölliset piirteet säilyvät ennallaan. Mukavaa on se, että heti tutustumisvaiheessa pääsee tekemään musiikkia, eikä aika kulu erilaisten preferenssiasetusten säätöön ja ajureiden asenteluun. Eräisiin toimintoihin on syytä tutustua vaikka niistä ei heti liekkeihin syttyisikään. Esimerkiksi miksauskanavan digital trim -säätö pelastaa pulasta, jos soundi vaatii niin rajuja korostuksia eq:lla että signaali ei mahdu enää raameihinsa. Päälohkon kytkimellä kaikki valitut kanavat vapautuvat kerralla ja ne voi poimia yhtenä nippuna uudestaan solo-kuunteluun pääkytkintä painamalla. Kanavien ensimmäinen Send-lähtö ruokkii sisäistä efektiprosessoria, joka tuottaa käyttökelpoisia kaiku- ja viive-tehosteita. Paljon nopeampaa oli merkata leikkauskohdat kuuntelun aikana Mark Set In- ja Out-näppäimillä. Tascamin pitkä kokemus tulee esiin sitten siinä, että jos merkit vain on napautettu osapuilleenkaan otollisiin paikkoihin, laite hoitaa saumaukset siististi ja räpsyittä. Kanavien Rec-näppäimillä taas on äänitysraidan valinnan lisäksi kaksi muutakin tehtävää: ne palvelevat kanavien soloja mute-näppäiminä, kunhan mikserin päälohkosta painetaan ensin vastaava master-kytkin päälle. Loistotoiminto! Kohtuullisen selkeä englanninkielinen käyttöohje viittoo pääsuunnat, joiden välimaaston käyttäjä saa sitten itse tutkia seikkaperäisemmin. Olisi ollut mukavaa, jos välimuotona tarjottaisiin vapaasti määriteltävien raitojen leikkelyä nipussa, mutta kyllä se näinkin sujuu. Visuaalisesti orientoitunut voi kyllä tarkastella aaltomuotoa zoomattavalla näytöllä, ja jog-kiekolla tallennetta voi kelata äänen kera edestakaisin sopivan saumapaikan löytämiseksi, mutta itse koin tämän tavan aika hankalaksi. u Raitojen editointi Tietokoneen isoon näyttöön ja hiireen tottuneesta DP-24:n editointityökalut voivat tuntua askeettisilta, mutta lyhyen harjoittelun jälkeen saattaa yllättyä puuhan helppoudesta. Mute-toiminnossa samanlainen niputtaminen pääkytkimen taakse ei päde, vaan kanavat mykistetään tai avataan yksitellen omalla kytkimellään. pressori, josta on iloa yksillä ja samoilla säädöillä varmasti useammalle kanavalle kuin vaikkapa särön ja tremolon yhdistelmästä. Hienosäätöä löytyy vaimennuksen lisäksi myös kuuden desibelin verran ylöspäin, jos vaikka signaalitaso ekvalisoinnin seurauksena putoaa liian alas, tai raita on tullut alunperin äänitettyä ylivarovaisesti sisään. 0207 638 000 · www.hedcom.fi Kahdenlaisia efektejä DP-24:n äänitys- tai miksauskanavissa on inserttipiste kanavakohtaiselle efektille, joka on tyypiltään ja asetuksiltaan aina sama kaikille niille kanaville joissa insertti kytketään päälle. Kitaralle speksatut vahvistin- ja kaiutinsimulaatiot lisukkeineen kuuluvat inserttikategoriaan, mutta käytännössä inserttiefektiksi kannattaa miksausvaiheessa valita esimerkiksi kom- SD-kortille tallentava DP-24 kommunikoi tarvittaessa myös midi-väylän ja/ tai USB-liitännän kautta. www.riffi.fi 5/2012 51
Yhtä mainio on yksinkertainen kumileuka, joka puristuu rummun vanteeseen tiukasti, ja istuu jopa congan vanteeseen napakasti. Paikoilleen se lukitaan kau laa myöten liukuvalla metalliholkilla, ja sama systeemi on sarjan muissakin pidikkeissä. 52 www.riffi.fi 5/2012 Hinnat: · d:vote 4099G: 495 e · DC4099-rumpukiinnike: 30 e · UC4099-tarrakiinnike: 40 e Lisätiedot: Noretron Audio Puh. 010 5258 000 · www.noretron.fi. Kevään messuilla esitelty d:vote-instrumenttimikrofoni on puolestaan suunnattu konserttilavoille. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA Itse hakapidike asettuu nätisti kitaraan ja sen leuka riitti asennukseen Hummingbirdin kopan paksuimmallakin kohdal la. Pieni mittakaava rakenteessa asettaa tietyt rajat roudarin ja teknikon toimille: silkkihansikkaita ei tarvita, mutta reuhtomaan ei pidä ruveta, eikä johdon päät lukitsevia siroja kierreholkkeja ole syytä käännellä leathermaneilla siihen tarkoituksen pak kauksessa on sitä paitsi kätevä pieni kumileuka, juuri oikean ko koinen ja sopivan jämäkkä. XLRliitin on itsessään sekin varustettu jämäkällä vyökiinnikkeellä, jonka tilalle voi vaihtaa sileän holkin jos kiinnike on tarpeeton. Sopisi studioonkin DPA:n d:votelle löytyisi helposti käyttöä konserttilavojen ohel la myös studiosta, kiitos oivallisen soundin ja monikäyttöisten kiinnitystapojen. Johdon toisessa päässä taas on kiinni XLRliitin, johon koteloitu esivahvistin toimii 1248 voltin phan tomvirralla ja sisältää bassoleikkurin (< 80 Hz). Mikrofonin siirtely sijoituspaikkaa etsiessä käy vaivattomasti. Ohutkoppaisella kitaralla hakasen runko jäi vähän ilkeäs ti törröttämään soittajan puolelta, mutta jollei sitä suuremmin töni mikrofoni pysyy kyllä sijoillaan. DPA d:vote 4099G estradille kuin studioon Studiomikrofoneilla vankan maineen luonut DPA tunnetaan myös teatteri- ja musikaalinäyttämöiden tarpeisiin suunnitelluista miniatyyrimalleista. Äänenpaineen kestoa luvataan kitaramallille kin 142 desibeliin asti ja kovempiin löylyihin tarkoitettu versio venyttää vielä 10 desibeliä lisää. u DPA d:vote 4099G Kondensaattorimikrofoni instrumenttikäyttöön · · · · · perustuu 4099-malliin suuntakuvio superhertta 140 mm joutsenkaula DAD4099-etuvahvistin kiinnike kitaraan asentamista varten Asennus soittimeen Kitaramallin hakapidikkeessä on ku minen hahlo, johon joutsenkaula pai netaan. Tarranauhalla kohteen ympäri puristuva kiinnike taas sopii niin symbaalitelineen putkeen kuin djemben viritysnarus toonkin. Malli tunnuksen G kertoo, että pakkauksessa on myös akustiselle kita ralle mitoitettu, säädettävä hakaspidike. Omat kiinnikkeensä on myös mm. Joutsenkaulassa kiinni olevan joh don voi irrottaa ja kaulaan voi asen taa 70millisen lisäpätkän. Kuminen talla mukautui alustaan notkeasti ja pitävästi. D PA d:vote 4099G:n ydin on joustovaimennettuun tuulisuo jaan pujotettu pitkänomainen kondensaattorikapseli. jousille, puhaltimille ja rummuille, ja siitä saadaankin kelpo silta aasille: kun tämän suuntakuvioltaan superhertaksi luo kitellun mikrofonin äänipuoli ei jätä minkäänlaista sijaa toiveille saati moitteille, keskitytään muuhun toteutukseen jossa kyllä riittää oival lusta halpamerkkien koettaa kopioida. XLRliittimen tilalle käy myös langattoman mikrofonin vyö lähetin. Johtoa kin on saatavilla kahta eri vahvuut ta, käyttöympäristön mukaan valit tavaksi
Messulippu: 15 ¤/10 ¤ Yhdistelmälippu messuille ja finaaliin: 25 ¤ Samalla lipulla:. HELSINGIN MUSIIKKIMESSUT HELSINGIN MESSUKESKUS RIN MEN SUU LANNUT. SUO teydessä Finaali messujen yh mukaan äänestä suosikkisi www.rocksm.fi BÄNDIKI SA ON PA 25.28.10.2012 SYKSYN ODOTETUIN MUSIIKKITAPAHTUMA Avoinna päivittäin klo 1018, pe klo 1020
DSP-prosessorilla varustettu interface on yksi ratkaisu, ja sitä tarjoavat esimerkiksi Motu ja RME. Linja- ja mikkietuasteita voidaan hallita joko suoraan laitteen etupaneelista tai mukana tulevalla Console-ohjelmalla. Kun etupaneeli on käyttöliittymänä, saadaan vasenta 54 www.riffi.fi 5/2012. Lähin kilpailija sille olisi TC Electronicin Powercore, jonka kehitystyö on kuitenkin lopetettu. TEKSTI: SAMI SARHAMAA Etupaneelissa on kahdeksan kanavan mittarointi, monitorilähdön äänenvoimakkuus potikka sekä etuaste(id)en gain säätö ja hallinta näppäimet. Esimerkkinä Apollo Interface, jolla voi käyttää jo äänitysvaiheessa sujuvasti firman omia UAD-plug-inejä. Käyttöpintana on silloin interfacen oma ohjelma, joka toimii tietokoneen varsinaisen ääniohjelman rinnalla. Useimmiten tietokoneella äänitettäessä ja miksatessa audion työstöstä huolehtii tietokoneen prosessori, jonka teho jaetaan eri tehtäville. Suuremmissa projekteissa se joutuukin helposti todella koville. Yleinen takkuilu verottaa miksaaja/äänittäjäparan hermoja ja pahimmillaan lisää projektin kestoa huomattavasti. UA Apollo soveltuu käyttöön kaikkien yleisimpien audioohjelmistojen kanssa, kunhan tietokoneessa vain on kytkentää varten Firewire 800/400-väylä tai Thunderbolt-liitäntä (vaatii Apolloon lisäkortin). U niversal Audion Apollossa on yhdistettynä mikki- ja linjaetuasteita, audio interface ja UAD-prosessointi. Ylikuormitettu tietokone hidastuu, ja saattaa myös tiltata Apollon mikkietuset ja audio interface Perusasentelun jälkeen Apollo löytyi vaivatta eri audio-ohjelmista käyttövalmiina. Markkinoilla on yllättävän vähän laitteita, joilla tietokoneen suorittimen kuormitusta voisi keventää. Vaikka paketin osaset ovat yksissä kuorissa, niitä ei ole sidottu vain yhteen käyttötapaan tai -tarkoitukseen, vaan niitä voidaan käyttää itsenäisinä yksiköinä näppärän Console-ohjelman avulla. Apollo poikkeaa näistä siinä, että sen prosessointivoima on suoraan tietokoneen audio-ohjelman hallinnassa. Kaikki etulevyn säätimillä annetut komennot peilautuvat saman tien myös tietokoneen Console näytölle. Universal Audio Apollo efektit omin voimin Klassikkolaitteiden uusiopainoksia valmistava Universal Audio luo myös kokonaan uusia ja viimeisintä tekniikkaa hyödyntäviä laitteita. Katsotaanpa... tämän tästä. Avid HD-X -prosessointikorttien käyttö taas rajoittuu Pro Tools HD-ympäristöön
Tutkin kumpaakin tapaa, joista normaalimpi lienee tämä: Ableton Live audio-ohjelmana, Apollo audio interfacena ja DSP-prosessorina. Quadissa on kaksi kertaa enemmän prosessointivoimaa (prosessoreina kummassakin on SHARC ADSP-21469 -DSP -prosessoreita). Jälleen kerran setti toimi ilman minkäänlaisia ongelmia toimittaen juuri sen minkä lupasikin. Laitteen mukana tulee myös 100 dollarin arvoinen etuseteli, jota voi käyttää UA:n verkkokaupassa plug inien hankintaan. Mikseri-ikkunassa voidaan kanavien insert-pisteisiin kytkeä plug in -efektejä, muuttaa tasoja ja panorointeja ja reitittää signaalia raudan eri tuloista haluttuihin lähtöihin. Tarjolla onkin sitten melkoinen valikoima "merkkiprosessointia": SSL, Neve, Harrison, Helios ja Manley (dynamiikkaja eq-plugareita), sekä mm. Plugareiden seikkaperäinen testaus ei sinällään kuulu tämän testin piiriin, mutta katsotaan, jospa saisimme jossain tulevassa numerossa tutkittua niitä hieman tarkemmin. Apuohjelmat Apollon mukana toimitetaan muutama näppärä apuohjelma. Kaikki valmistajiensa merkeillä varustetut prosessorit ovat UA:n mukaan uskollisia mallinnoksia alkuperäisistä laitteista. UA Meter & Control Panel on pieni mittarisofta, joka näyttää kuinka kovassa käytössä Apollo ja Firewire-väylä ovat. Ohjelma ja rauta kommunikoivat kumpaankin suuntaan keskenään eli jokainen muutos näkyy kummassakin päässä. mankaan ääntä mukavasti värittävän plugarin (maksimissaan neljä yhden Console-kanavan insertissä) kytkeminen ja niiden läpi äänittäminen ollut mikään ongelma. Oikein virkistävää tehdä pitkästä aikaa hommaa, jossa päätökset tehdään nyt eikä loppumiksauksessa. Console puolestaan on mikseriohjelma, jossa koko Apollo näkyy graafisena. Tässä käytössä voit myös halutessasi äänittää audiota audio-ohjelmaan plug inien läpi aivan kuten "normaalissa" äänityksessä on tapana. Yhdessä vai erikseen? Erinomainen ominaisuus Apollossa on se, että sen eri osaset voidaan erottaa toisistaan näin haluttaessa. Jälki oli varsin namia... Apollo plug init /UAD -prosessointi Apollon etuna muihin etuaste/audio interfaceihin on moduliin rakennettu UAD-2 DSP -prosessori, jolla voidaan pyörittää firman UAD-plugareita ilman, että tietokoneen prosessori rasittuu. Laitteen eri osaset toimivat saumattomasti yhteen silloin kun näin halutaan, tai ne voidaan hajottaa toimimaan omina yksiköinään. Erinomaisen kiehtovaa yhdistää värittämätön, referenssitason etuaste vaikkapa Neve 1073 EQ:n ja UA:n 1176:n kaltaisiin, selkeästi värittäviin prosessoreihin. Äänitin siis raidoille tavaraa mikki- ja linjaetusten läpi ja prosessoin matskua Liven insertteihin kytketyillä UAD- ja muilla AU-efekteillä. potikkaa painamalla vaihdettua muokattavaa kanavaa ja kytkimillä valittua mikki/linja-tulo, bassoleikkuri (75 Hz, 12 dB/okt), phantom-syöttö, vaimennus, vaiheenkääntö sekä parillisen ja parittoman kanavan stereolinkitys. Testilaitteen palauttamisen jälkeen päälle jäi melko paha kamahimo... Suosikkeina nopealla läpikäymisellä olivat Lexicon 224, EMT140, Harrison 32C, Neve 33609, UA 1176AE ja Ampex ATR-102. Mukana tulevaan Analog Classics Plug-In Bundleen kuuluu kahden klassikkokompressorin, LA-2A:n ja 1176LN:n sekä Pultec EQP-1A -ekvalisaattorin mallinnukset. Plugeista löytyy normaalit AU-, VST- ja RTAS-versiot. Toiminta oli helppoa ja tuttua, mikkietuset ovat erinomaiset ja vertautuvat varsin suosiollisesti omaan Amek Channel in a Box -referenssietuseeni. Silloin UAD-plugareiden RTAS-versioiden pyörittäminen sujuu muiden plugien rinnalla. Apolloa valmistetaan kahtena eri versiona. Yhteen järjestelmään saadaan maksimissaan neljä UAD-prosessoria. Perusplugareina löytyvät myös Realverb Pro -kaiku sekä CS-1 kanavalohko, jossa on ekvalisaattori, dynamiikka, viive/modulointi ja heijastusprosessointi. prosessoreita. Console-ohjelma on itsenäinen softa, jota voidaan käyttää samanaikaisesti audio-ohjelman kanssa. u Universal Audio Apollo Äänikortti omalla DSP:llä Hinnat: · Apollo Quad 2490 e · Apollo Duo 1990 e Lisätiedot: Msonic Puh. Roland-, Ampex-, Moog- ja Studermerkkisiä kaiku-, nauha- jne. Apollo sitten "hajotettuna" paloihin siten, että mikki- ja linjaetuset toimivat Console-ohjelman perässä itsenäisinä ja UAD DSP -prosessori omana yksikkönään Firewireväylässä. 010 439 8800 · www.msonic.fi Apollossa on kaikki tarvittavat lähtö ja tuloliitännät niin analogisina kuin digitaalisinakin. www.riffi.fi 5/2012 55. Hieno ominaisuus on se, että Console-applikaation läpi äänittäessä latenssi on äärimmäisen pieni eikä useam- Loppusanat Kyllähän Apollosta jää erittäin hyvä maku suuhun ja korviin. Plug in -valikoima on perussetissä melko rajoittunut. Laitteen selkeä etupaneeli, luottamusta herättävät näppäimet, potikat ja mittarit sekä mainio Console-apuohjelma kruunaavat paketin. Yhdessä on prosessorina UAD-2 Quad ja toisessa UAD-2 Duo. Toinen, ehkä hieman eksoottisempi tapa saattaisi olla tällainen: Pro Tools 10 HD audio-ohjelmana ja Pro Tools HD -kortit ja rauta audiorautana. Jo testilaitteen Duo-DSP:llä sain melkoisen joukon prosessoreita mukaan eri kanaville ja tosiaankin tarjolla on tuplasti tehokkaampi Quad-versio tehon ystäville. Testi-Apollon mukana tulivat käytännössä kaikki saatavilla olevat plugit, joten pääsin mukavasti tunnelmoimaan eri väreillä ja soinneilla. Äärimmäisen neutraalit mikkietuset yhdistettynä mahdollisuuteen värittää ääntä plugareilla ja äänittää koko lopputulos saman tien on erinomaisen kiinnostava lähestymistapa. Halutessaan voi tietokoneen prosessointivoimaa kasvattaa edelleen hankkimalla useampia UAD-prosessoreita joko PCI-e -kortteina tai ulkoisina Firewire-laitteina
Ilmeisesti optimointi on kuitenkin onnistunut kehittäjiltä, sillä testauksen aikana kannettava suoriutui hyvin useammankin ohjelman päällekkäisestä käytöstä. INDAMIXX käyttöjärjestelmä läppäreille, miniläppäreille ja täppäreille TEKSTI: ESA LINNA Oli mukava huomata, että audiopalvelin Jack oli käynnissä ja näin myös ohjelmistot käyttövalmiita. Helppokäyttöinen Indamixx onkin, mutta Linuxiin ennestään tutustumaton joutuu käyttämään aikaa koko käyttöjärjestelmän haltuun ottamiseen ja erityisesti Jackin logiikkaan. Kuten yleensäkin tietokoneella musiikkia tehdessä tai nauhoitettaessa, vaatii myös Indamixx RAM-muistia ja prosessoritehoja. Koska netissä on saatavana useita ilmaisia, Linux-pohjaisia musiikintekojärjestelmiä (esimerkiksi Ubuntu Studio, Tango Studio), pitäisi Indamixxin vakuuttaa helppokäyttöisyydellään ja vaikkapa maksullisilla ohjelmistoilla. Useimmat ohjelmistot toimivat integroiduilla äänikorteilla, mutta vähääkään vaativampi nauhoittaminen kyykyttää äänikortin ja Jackin ainakin jos haluaa säätää viiveen (latenssin) mahdollisimman pieneksi. Ilmaisia ja kaupallisia vaihtoehtoja Indamixxin ohjelmistovalikoima koostuu pitkälle vapaista ohjelmista. Indamixxilla läppäristä muotoutuu näppärästi kannettava kotistudio. Ohjelmistot olivat pitkälle käyttövalmiita, eikä niiden asetuksiin tarvinnut juuri puuttua. Kun musiikkikäyttöön tarkoitettuja Linux-jakeluita on saatavana ilmaiseksikin, pitäisi Indamixxissä olla jotain ekstraa mukana, että siitä kannattaisi maksaa. I ndamixxista on saatavilla useita eri versioita: Indamixx Pro ja Indamixx Digital Download ovat ladattavia järjestelmiä, kun taas Indamixx Pro XL on lähes 700 dollaria maksava kannettava tietokone, johon on valmiiksi asennettu kaikki tarvittavat ohjelmistot sekä käyttöjärjestelmä. Asensin kokeiltavana olleen Pro-version viisi vuotta vanhalle HP:n kannettavalle tietokoneelle Ubuntu Linuxin rinnalle. 56 www.riffi.fi 5/2012 Indamixx Linux-pohjainen ohjelmistopaketti Hinta: · Indamixx Pro 4.5 Download 199 $ · Indamixx 4.5 Download 99 $ · Indamixx esiasennettu kannettava tietokone 699 $ Lisätietoa: · www.trinityaudiogroup.com/. Jack tunnisti laitteen välittömästi eikä ajureita tarvinnut erikseen asentaa. Näitä ovat mm. OS -käyttöjärjestelmä, joka on yhtä kuin mukautettu Linux-käyttöjärjestelmä. Lisäksi mukana on kaupalliset ja erityisen käyttökelpoiset Renoise (moniraituri), LinuxDSP Mastering Suite -plugaripaketti, VSTHost Windowsin VST-plugareiden käyttämiseksi, ArdourXchange (esim. Pro Tools -projektitiedostojen muuntaminen Ardour-yhteensopiviksi) ja EnergyXT-midisekvensseri. Riffin testattavana oli Indamixx Pro. Vanha läppäri hyötykäyttöön Indamixxin perustana on Transmission 4.5. Transmission on tarkoitettu käytettäväksi jopa miniläppäreillä ja taulutietokoneilla. Edellämainittujen lisäksi Indamixxin käyttöä laajentaa nettiradio-ohjelmisto IJDC tai DJ-porukalle suunnattu Mixxx. Maksullisista ohjelmistoista LinuxDSP:n mainiot plugarit sekä ArdourXchange ovat erinomainen lisä Indamixxin ohjelmistokavalkaadiin, jotka erikseen ostamalla hipovat jo Indamixxin halvimman version hintaa. u Indamixx on Linuxiin pohjautuva, musiikintekoon optimoitu käyttöjärjestelmän ja ohjelmistojen paketti. Jo tämän vuoksi Indamixxin ostamista kannattaa vakavasti harkita. Äänikortiksi kytkin MAudion Fast Track -interfacen. raiturisofta Ardour, audioeditori Audacity ja rumpukone Hydrogen
Maahantuonti P a lv e l u h a k e m i s t o www.kawai.fi PRO GEAR Hedengren yhtiö, puh. 010 830 3800 | www.starlike.fi Soittimien j a s o i t i n l a i t t e i d e n h u o lt o , s o i t i n r a k e n n u s , k u l j e t u s k o t e l o i d e n j a l a s t a u s r a m P P i e n v a l m i s t u s (EN) Performance Audio Networks ROCKNET S kitta palvelut Ari Saari GSM: 0400 866200 www.skitta.fi SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.riffi.fi 5/2012 57. (09) 6828 4600, www.hedcom.fi www.hedcomshop.fi kellokukantie 4, 01300 vantaa | p
Ark 1018, la 1015 www.f-mu EDUSTAMME VAIN TUOTTEITA JOIDEN LAADUN TAKANA VOIMME SEISTÄ! P a lv e l u h a k e m i s t o H 3DRUMSTICKS by DW H ADMIRA H ALCHEMY H ANTIQUITY by SEYMOUR DUNCAN H ARTBEAT H AUDIX H BIG BENDS H BLACKSTAR H BOGNER CUSTOM SHOP H DR-STRINGS H DTAR H DW H EDWARDS by ESP H EMG H E-PAD H ESP H ESP-LTD H FBT H GT H HOMEBREW ELECTRONICS H AGOP ISTANBUL H MI-AUDIO H ORANGE H PDP by DW H PROCO H REGAL TIP H ROCKBAG H ROCKBASS by WARWICK H SCHALLER H SEYMOUR DUNCAN H SPECTOR H TANGLEWOOD H TECH-21/SANS AMP H TOKAI H VISUAL SOUND H WARWICK MUSAMAAILMA RETAIL H FRYETTE CUSTOM SHOP H Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. Ja nettikauppamme on kaikkialla. Helsinki keskUsTA: Kaisaniemenkatu 7. M u s i i k k i k a u P Pa lähelläsi Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa P. 09-720 60660 Avoinna ark. Ark 1019, la 1016 VAnTAA: Retail Park, Antaksentie 4. Ark 1019, la 1016 a Nettikaupp ki.fi TUrkU: Eerikinkatu 4. 09 5627 1240 KITARA- JA VAHVISTINHUOLTO H Avoinna ark. Ark 1019, la 1016 Helsinki iTÄkeskUs: Korsholmantie 2, Puhos. Ark 1018, la 1015 espoo: Martinsillantie 10. 10-18, la 10-15 MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila Puh. Ark 1018, la 915 siik kUopio: Väliköntie 4. 0400 274 485 F-Musiikki on lähelläsi. 10-18, la 10-15 58 www.riffi.fi 5/2012
Amfisound täyttää 10 vuotta ja oma mallisto kelpaa maailmalle · SteveVaisäveltää,soittaasekä äänittääitsemusiikkinsa Riffin haastattelussa ruoditaan niin soitto- kuin kalustolinjauksetkin · HeikkiLainejaMikkoKaakkurinniemi tässä on Suomen funkyin komppipari Ja melkoinen määrä muuta mielenkiintoista luettavaa! Seuraa Riffin facebook-sivustoa, päivitämme sinne tulevien juttujen aiheita aina julkaisun lähestyessä. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi tilauslomake www.riffi.fi 5/2012 MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Riffin palveluhakemisto on edullinen tapa tavoittaa kaikki musiikkialan asiakkaat. Ilmoitustilaa myydään seitsemän numeron paketteina, joten jakso kattaa kätevästi koko vuoden. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi Moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (7 numeroa): · · · · · 42 42 42 90 90 mm mm mm mm mm × × × × × 30 mm = 545 e 50 mm = 820 e 100 mm = 1 340 e 30 mm = 820 e 65 mm = 1 645 e Hintoihin lisätään alv 23 %. Mahdollinen työaineistoveloitus on 35 e. (06) 317 0159 www.unisound.fi Työn alla tuleviin numeroihin muun muassa: KÄYTTÖTESTEJÄ: · Ehrlund toisenlainen kontaktimikrofoni · HKAudioLucasNano tämä PA mahtuu matkalaukkuun · IzotopeIriserotteleejyvätakanoista ihmeohjelma löytää musiikkia äänestä kuin äänestä LISÄKSI: · Kukasanoi,ettäkitarassapitäisiolla vainkuusikieltä. Kysy tarjousta! Palveluhakemisto 59. Puh. P a lv e l u h a k e m i s t o SIEVÄLÄ SOITTIMET, NUOTIT - laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi Pitkäkatu 2830, VAASA Puh. Riffin ilmoituspalvelu toteuttaa ja tarvittaessa suunnittelee ilmoituksen. Varmista omasi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai internetsivustomme tilauslomakkeella. Riffi Asiakaspalvelu / tilaukset Puh. Hinnat koskevat valmista aineistoa
Myös korostuksen tai vaimennuksen voimakkuus voidaan sekin säätää erikseen. Ekvalisaattorista tuli luova äänenmuokkausväline oikeastaan vasta 1972, kun legendaarinen amerikkalainen äänittäjä George Massenburg suunnitteli ns. Kaistanleveyttä kuvataan matemaattisesti määrittyvällä Qarvolla tai musiikillisesti kuvaavalla oktaavi-luvulla). Lisäksi se tarjoaa apukeinon ongelmakohdan paikallistamiseen. Tämä perustuu siihen, että kuuloaisti erottaa helpommin taajuuskaistan korostuman kuin vaimentuman. Jos esimerkiksi basso ja kosketinsoittimet täyttävät jo bassorekisteriä aktiivisesti, voi miettiä miten oleellista on tavoitella akustisen kitaran kohdalla tuhtia alarekisteriä. ääneen, tai joille ei ole instrumentin roolin kannalta käyttöä. Sama ajatus pätee myös toisin päin käännettynä: matalalla soivan instrumentin ylä-ääneksillä on rajansa, jonka yläpuolella ilmenee enää kohinaa. parametrikorjaimen. Sillä voi valita ensinnäkin keskitaajuuden (f), johon muokkaus kohdistuu. Tämä selkiyttää miksausta merkittävästi. Parametrinen tai puoliparametrinen korjain on täsmäase, jolla korjauksen saa kohdistettua juuri oikeaan kohtaan juuri oikealla voimakkuudella. Muokattavan alueen laajuus eli kaistanleveys on sekin säädettävissä (vaikutuskaistan reunat määrittyvät niissä pisteissä joissa vasteen muutos on vähintään 3 desibeliä. Siinä on kolme säätöä: keskitaajuus, vahvistus/vaimennus ja kaistanleveys eli Q-arvo. Senkin voi huoletta rajata pois sotkemasta niiden soitinten ääntä, joissa kyseisellä taajuusalueella on oikeata informaatiota. Ä Hyllykorjaimesta parametriseen George Massenburgin kehittämä parametrinen taajuuskorjain on tehokas työkalu. Etenkin jos kitaraosuuden päätarkoitus on tuottaa helinää ylemmillä taajuusalueilla. Kärjistäen voisi sanoa, että korostuman pystyy erotta- 60 www.riffi.fi 5/2012. Mutta kuinka löytää ne taajuudet joihin tulisi puuttua? änitaajuuksien ääripäiden matalat ja korkeat äänet on helppo tunnistaa. Pääasiassa niitä vaimennetaan ja korostetaan yli- ja alipäästösuotimilla sekä hyllykorjaimilla. Korjaimilla eri instrumenttien äänet saadaan miksauksessa lomitetuksi niin, etteivät ne peitä toisiaan. Jos kaistanleveys on kiinteä, puhutaan puoliparametrisesta korjaimesta. Esimerkiksi akustisten instrumenttien ja laulun kanavista kannattaa lähes poikkeuksetta rajata matalien ja korkeiden taajuuksien leikkureilla pois sellaiset jyminät ja kohinat, jotka eivät kuulu ko. TEKSTI: EERO ARO Mikä taajuus? EQ eli taajuuskorjain on luova työväline, jolla vahvistetaan tai vaimennetaan jotakin tiettyä taajuusaluetta. Sillä vaikutetaan äänenväriin eli muokataan soundia, tai poistetaan häiriöitä
Korjaimen bypasstaso nousee ja ääni säröytyy. Etsitty taajuus pomppaa jossain tietyssä kohdassa selvästi esiin. EQ:n kaistaleveys kannattaa korostaessa yrittää pitää mahdollisimman suurena (tai jyrkkyys loivana) ja korostaa vain muutamia desibelejä. desibeliä, jonka jälkeen keskitaajuuden säädintä käännetään hitaasti edestakaisin. 3. Esimerkiksi mahalutaan löytää jokin erittäin kapealla taahavaitsemista joutuu yleensä talien taajuuksien vaimentaminen saa kojuusalueella oleva häiriöääni. Ensin vain käytetään liioitellun suurerinomaisia tuloksia. maan lähes kuka tahansa, mutta vaimentuman havaitsemista tana. Bassorummun jykevyyteen vaikuttaa 80100 hertsin alue ja nuijan ääni löytyy noin 36 kHz:n korkeudelta. erottamaan lähes kuka tamalla: kun yhtä taajuusaluetta vaimenTämä korostusmenetelmä toimii taajuuden etsinnässä erityisesti silloin, kun tahansa, mutta vaimentuman netaan, niin kuulon mielestä jokin toinen alue tuntuu korostuvan. tetaan kuuntelemalla vuorotellen koko mikkuin vaimentuman. Esimerkiksi rummut ovat hyvin laajakaistaisia. Kirjoissa ja netissä on paljon taulukoita eri instrumenttien taajuusalueista ja instrumenttien tiettyihin ominaisuuksiin vaikuttavista taajuuksista. Samaan, ja yleensä parempaan, loppusausta ja ko. Asian korjaaminen on usein kuitenkin naissoundi on hyvä. Kokeneet miksaajat työskentelevät juuri näin. Menetelmä Vastaavalla tavalla paikannetaan myös sellainen taajuuskaisei tunnu ilmeiseltä ja vaatii harjaannusta, mutta tuottaa myös ta, jota halutaan korostaa. 2. Tämä johtuu adaptaatiosta. Kuulo tarvitsee toitää muokattavaa taajuutta etsittäessä. Taajuuksien Jin ja Jang Taajuussäädin laitetaan siihen asentoon, jossa ääni kuulostaa Jos miksausta rakennetaan sillä periaatteella, että jatkuvasti vain pahimmalta ja korostus muutetaan sen jälkeen vaimennukseksi, korostetaan haluttuja taajuuksia, kokonaisjolloin häiriö pienenee. Kuulo on ehtinyt mukautua sointiin, ja uskoo että aikaisemmin soiva ääni oli "oikea" tai "balanssissa". Linkin sivustolle löydät tähän juttuun liittyvästä nettispesiaalista. www.riffi.fi 5/2012 61. Usein 23 desibelin hankalaa, sillä lopulta kenties on laskettava vaimennus riittää. Kokonaisuutulokseen pääsee myös päinvastaisella työdesta on syytä pitää huolta, sillä miksaukKorostuman pystyy tavalla, "tarpeettomia" taajuuksia vaimensessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Virvelisoundin "tanakkuus" löytyy enimmäkseen 120250 hertsin paikkeilta, mutta kapulaniskun terävä napsu 510 kilohertsin alueelta. Tästä syystä kahden äänen hienovaraisten erojen havaitsemiseksi kaiutin- ja laitetesteissä käytetään yleensä ns. Säätötoimenpide tarkistaajuuskaistan korostuman kaikkien kanavien tasoja. Jos korjaimeseli ohituskytkintä käytellen etsitään sitten sa on sisäänmenotason säädin, voi korjaisellainen vaimennustaso ja kaistanleveys, Kuuloaisti erottaa men aiheuttamaa tason nousua kompensoijoilla ääni kuulostaa paremmalta ja kokohelpommin da. KuunteluvoimakLiikaa esille pyrkivä tai häiritsevä taajuus löytyy parametrikuuteen tulee myös kiinnittää huomiota erityisesti EQ:ta säätäessä: kuulo erottaa äänen sävymuutokset paremmin pienillä korjaimella näin: Q-arvoksi laitetaan 1 ja vahvistukseksi + 6...9 kuin suurilla kuunteluvoimakkuuksilla. Kuulon adaptaatio on eräs syy siihen, miksi monet miksaukset kuulostavat aamulla paljon huonommilta kuin edellisenä il- Huomio: 1. u ta korostusta, jota sitten pienennetään. Olennaista on muistaa, että kuulo erottaa korostuksen paremmin kuin vaimennuksen. Lisää aiheesta ja tunnistamisen harjoittelemisesta voit lukea Riffin nettispesiaaleista 5/2012. Adaptaatio Mitä pitempään vääristettyä ääntä kuunnellaan, sitä vaikeampaa on pitää mielessä alkuperäinen soundi. Independent Recording Networkin sivuilla on havainnollinen interaktiivinen kartta, joka kertoo soittimien ja ihmisäänen taajuuksista paljon asioita hiirtä siirtelemällä. Kuulon mukautuvuutta voi kokeilla käytännössä tekemällä korjaimella 23 desibelin vaimennuksen jonnekin keskialueelle. kanavaa soolona. pumistaukoja tarkkaavaisesta keskittymisestä. Taajuussäätikonaisuuden kuulostamaan kirkkaammalmellä oppii varsin nopeasti tähtäämään harjoittelemaan. ta, vaikka yläpäätä ei korostettaisikaan. 4. Kuulo on väsynyt pitkässä sessiossa, eivätkä illalla nerokjoutuu yleensä harjoittelemaan. Juuri tätä ilmiötä voi hyödynkailta tuntuneet ratkaisut kestä päivänvaloa. Kuuloaistilla on sellainen heikkous, että se sopeutuu kuulemaansa nopeasti. Miksatessa kannattaa aina kuunnella vuorotellen erillisiä raitoja ja kokonaisuutta. kuin olisi kuvitellut. Ilmiö vastaa näön tottumista hämärään, mihin voi kulua kaksikymmentä minuuttia. A/B-vertailua, jossa ääniä voi vertailla välittömästi. Korostus kuulostaa suurilla kaistaleveyksillä luonnollisimmalta. Kun musiikkia kuunnellaan tällä tavalla muokattuna kymmenisen minuuttia ja vaimennus napsautetaan sitten pois päältä, tuntuu kuin tuolle taajuusalueelle ilmestyisikin korostuma! Kuopan tasoittuminen vaikuttaakin taajuusvasteen töyssyltä. Vaimennuksissa suotimet voivat olla jyrkempiä ja kapeampia kuin korostuksissa äänen luonnollisuuden kärsimättä. Kuulo adaptoituu kuitenkin paljon nopeammin ja pienten yksityiskohtien kuulomuisti on vain parin minuutin pituinen. Jos suunnilleen oikealle kohdalle, mutta jostaas matalia ääniä korostetaan, tunkkaisuus kus säätötarve löytyykin eri taajuudelta lisääntyy. Yksittäistä instrumenttia tai raitaa voi työstää soolokuuntelun avulla, mutta kokonaissoundia ei pysty rakentamaan niin
Usein tässä tilanteessa käytetään ulkopuolista asiantuntijaa. Eri painotukset ja aikavakiot tulevat silloin tutuiksi. 62 www.riffi.fi 5/2012. Kuten kaikissa asiantuntijatehtävissä, niin tässäkin, välillä tulee kuulluksi ja välillä ei. Vaikka Asumisterveysohje on uudistunut monelta osin ainakin kahdesti, niin melun osalta tämä 2003 laadittu ohje on edelleen voimassa. Kovin erilaisia lukuja. Ihan alkuun festivaalijärjestäjä tekee hyvissä ajoin ennen juhlia meluilmoituksen tulevista festivaaleista. Kun ympäristö ei pysy asetuissa arvoissa ilman konserttejakaan, niin mitkä ovat sallittuja äänenpaineita konserttien osalta. Jotta ympäristöön sallittu arvo ei ylittyisi, voidaan määrätä Asumisterveysohjetta alhaisempia arvoja konserttialueelle. Kaupungin ympäristötoimi velvoittaa festivaalijärjestäjän mittauttamaan ympäristömelua ulkopuolisella taholla, ja niinpä olen usein palaveeraamassa ympäristöviranomaisten kanssa, kun mittausten järjestelyistä on sovittu. Viranomaisten harkinnan alla on myös konserteille sallittu melu itse konserttialueella. Yleisöä altistavien yksittäisten lyhytaikaisten impulssimaisten äänien, kuten laukauksien, taajuuspainotusta C käyttäen mitattu huipputaso, LCpeak, ei saa ylittää 140 dB. Saarinen selvittää Konsertit kulttuuria vai ympäristömelua? loin tehdä ympäristömelumittauksia tosissani viitisen vuotta sitten. Liikenteestä on tullut sallittu paha ja konsertit ovat harkintavallan alaisuudessa paikkakunnittain. Jos konsertit ylipäätään sallitaan, niin milloin niiden tulee loppua ja minkälainen melu on sallittua mihinkin kellon aikaan, jää täysin paikallisen ympäristöviranomaisen harkintaan. Vaikka kyseessä ovat ohjearvot, niin niitä käsitellään lakituvassa kuin lakia tai asetusta. Tietysti tapahtuman toteuduttua ollaan aina viisaampia. Seuraavassa jutussani paneudun itse ympäristömelun mittaamiseen. Helsingissä yksittäisen mittauksen kesto on viisi minuuttia, Tampereella kymmenen ja Kuopiossa viisitoista. Silloin on käytössä todelliset mittaukset ja niiden pohjalta on helpompaa laatia melupäätöstä seuraavalle tilaisuudelle samalla alueella. Konserttijärjestäjille nämä asiat aiheuttavat aina päänvaivaa ja kuluja. Juuri tähän perustuu esimerkiksi terassien sulkeminen kello 22 usealla paikkakunnalla. Ilman konsertteja ja terassejakin yli miljoona suomalaista asuu meluisemmissa oloissa kuin ohjeet ja päätökset edellyttävät. Suurimmat sallitut arvot vaihtelevat myös kaupungeittain ja kellonaikojen mukaan runsaasti. Olin mukana asiantuntijana laadittaessa Asumisterveysohjetta vapaa-ajan melun osalta. Seuraavassa lyhyt ote mihin tämä ohje perustuu: "Ohjearvojen lähtökohtana on ollut, että rakennuksiin kohdistuva ulkomelu ei ylitä valtioneuvoston päätöksen (193/92) päivä- ja yöajan melun ohjearvoja eli LAeq, 0722 h 55 dB(A) ja LAeq, 2207 h 50 dB(A)." Harva kenties kiinnostuu lukemaan koko Asumisterveysohjetta, mutta kuitenkin, se on ladattavissa kokonaisuudessaan vaikkapa täältä: www.finlex.fi/pdf/normit/14951-asumisterveysohje_pdf.pdf I lta kymmenestä aamu seitsemään ohjearvot asumisen osalta ovat siis viisi desibeliä alhaisemmat kuin päivällä. 75, 70, 65, 55 ovat kaikki lukuja joita näistä päätöksistä löytyy eri puolilta Suomea eri kellon aikoina. Tämän suhteen löytäminen vaatii aikamoista ammattitaitoa. Mutta onneksi tässä ovat kaikki oppineet lisää matkan varrella. Täytettäviä papereita piisaa ja esimerkiksi vaikkapa kesken festivaalin mikserille annettujen ohjearvojen muuttaminen on todella hankalaa. Jos asiat menevät hyvin, niin aikanaan kaupungin ympäristöviranomaiselta tulee päätös jossa on lueteltu järjestäjän velvoitteet. Muun yleisöä altistavan melun, kuten disko- ja konserttimusiikin, kunto- ja aerobic-salien musiikin, elokuvateattereiden äänten sekä urheilukilpailujen kuulutusten ja väliaikamusiikin LAFmax-taso ei saa ylittää 115 dB(A) eikä LAeq, 4 h 100 dB(A). Olin tehnyt niitä aiemmin silloin tällöin muun työn ohella ja muiden laitteilla, mutta 2007 hankin ensimmäisen 1.-tarkkuusluokan äänenpainemittarini. Jos tilaisuuden aikainen yleisön melualtistus tasoitettuna 8 tunnille, LAeq, 8 h, ylittää 85 dB(A), yleisön saatavilla tulee olla kuulonsuojaimia ja yleisölle tulee antaa ohjeet suojainten käytöstä." A Asuntoihin kohdistuvasta melusta Asumisterveysohjeessa esitetään pitkät jargonit. Tänä kesänä hankin kolmannen. Vapaa-ajan melun osalta Asumisterveysohje sanoo seuraavaa: "Sellaisia meluja, jotka aiheuttavat yleisölle välittömän kuulovaurion, ei pidä sallia lainkaan. Tämä on varmaankin vaikein kohta koko tässä asiassa. Esimerkiksi mittausajat vaihtelevat kaupungeittain runsaasti. Minua koskee osuus mittapisteistä ja mittaustavasta. Esimerkiksi Helsingin ja Tampereen keskustoissa on todella harvinaista saavuttaa asetettuja arvoja. Asumisterveysohje vuodelta 2003 antaa äänenpaineelle suositusarvot asumiseen ja vapaa-aikaan. Yleensä lähiasutusta tulee informoida, ja tuon maininnan lisäksi desibelirajat festivaalialueelle ja ympäristöön ovat tyypillisiä päätöspöytäkirjan sisältöjä. Viimeiset pari vuotta olen suorittanut näitä mittauksia kesäisin päätoimisesti, pääasiassa musiikin aiheuttamaan ympäristömeluun liittyen
17,50 tarjoushinta 5,00 e + postikulut www.riffi.fi Idemco oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI. 33,50 t mala s stikulu · Suo -luvulla e + po 2000 inta 12,50 sh tarjou TÄ TAI NETIS TILAA MELLA PUHEL Lisätiedot / tilaukset · www.riffi.fi · asiakaspalvelu@riffi.fi · (09) 3475 6380 Evästeet keikkailuun: · Rokkibändin ABC svh. 38,50 stikulut razil · B 0 e + po hinta 30,0 tarjous Kitarasankaruuden aineksia: · Rhythm & Blues Workshop svh. 42,5 · Flam Ou 30,00 e + postikulut tarjoushinta svh. 42,50 tarjoushinta 15,00 e + postikulut TOIMI PIAN! Tarjoukset voimassa syyskuun loppuun 2012 mennessä suoraan kustantajalta tehdyissä tilauksissa, tai niin pitkään kuin tuotetta on varastossa. urivin me et ksiin: m mu s maa atsau entajien luo K ak kitara soitinr inen vh. Raivaamme varastoon tilaa syksyn uusille kirjoille: hyllyt tyhjiksi alehinnoin! i, en: Rumpalit ho untoon ja tyylit kohdille ak nyt tekniikk 0 t! svh. 48,50 tarjoushinta 35,00 e + postikulut · Rytmi Elää svh. 37,50 tarjoushinta 30,00 e + postikulut Äänittäminen on taitolaji, tilavaikutelman synnyttäminen taidetta: · Tilaääni svh
Ilkka Rantamäki on tehnyt tässä tärkeää kulttuurityötä nimenomaan Suomalaisten jazztuntemuksen laajentamiseksi. Ari Hoenigin tavaramerkkeihin kuuluu rikas polyrytminen soittotapa höystettynä epätasajakoisilla tahtilajeilla ja muunlaisilla rytmisillä manoovereillä. New Yorkissa ollessani minulla on ollut mahdollisuus syventää näkemystä rytmiikkaan mm. Mitä tai millaista rumpusettiä käytät. Tämä on yksi tärkeimmistä asioista. Kasvoin lapsuuteni talossa, joka oli täynnä klassista musiikkia. Musiikissa on tarkoitus luoda tunnelmia ja saada ihmiset tuntemaan jotain. hänen soittotunnelmansa ja kommunikaatiotyylinsä takia. En ole kauhean kranttu rumpujen suhteen ja pidän itse asiassa yllätyksistä. Kierrän paljon lentokoneella ja käytän usein soittopaikkojen omia rumpusettejä. Aloitin itsekin klassisella viulunsoitolla, mutta 12-vuotiaana vaihdoin rumpuihin ja pian aloin soittaa radiosta kuulemiani rock- ja pop-kappaleita. Antaisitko muutamia vinkkejä nuorille uran alkuvaiheessa oleville rumpaleille. Toki on myös paljon muita rumpaleita, kuten Papa Jo Jones, Earl Harvin tai vaikkapa Bob Marleyn alkuperäinen rumpali Carlton Barrett. Kerro musiikillisista vaikutteistasi. Yritä löytää juuri erityisesti sinua kiinnostavia musiikillisia asioita, jotka inspiroivat harjoittelemaan. Olen syntynyt Philadelphiassa, USA:ssa vuonna 1973. Teen aika paljon koordinaatio- ja rytmiharjoituksia päivittäin. Tämä tuntuu ole van jotenkin tämän päivän trendi ja yhä useam min näkee amerikkalaisia soittajia Euroopassa samantapaisilla kiertueilla. Tämä lista on tietty pitkä, mutta jos minun pitää muutamia nimetä, sanoisin että olen aina kuunnellut paljon Keith Jarretia, Wynton Marsalista, mutta myös klassista, kuten Beethovenia ja Chopinia. Pihtiputaan matkahuollon baariin!) ja jopa lukiolaisille. Vanhempani tukivat lopulta minua päätöksessäni, vaikka minun näkökulmastani mukana oli tietysti vähän murrosikäisen kapinaa vanhempien klassisen musiikin maailmaa kohtaan. Ari tunnetaan myös rumpujen melodiasoittajana, ja hän on yksi niistä harvoista rumpaleista, joka on erikoistunut diatonisten melodioiden soittoon rummuilla. Kun täytin 18 vuotta, kirjoittauduin North Texas Universityyn, joka sijaitsee lähellä Dallasia, KUVA: JIMMY KATZ A A Denton nimisessä paikassa. Rummut ovat erittäin fyysinen soitin ja minulla on paljon selkävaivoja soittamisen takia. Tämän vuoksi säästän fysiikkaani keikkojen soittamista varten ja pyrin harjoittelemaan paljolti ilman rumpuja. Opiskelin rumpujen soittoa Ed Sophin johdolla ja voin varauksetta suositella koulua kaikille jazzmusiikin opiskelusta kiinnostuneille! Olet soittanut paljon Suomessa ja Euroopassa myös hyvin pienissä klubeissa. Normaali neljäosainen rumpusetti 12- ja 14-tuumaisilla tomeilla, virvelillä ja 18-tuumaisella bassorummulla toimii hyvin. Ensiksikin en varmasti ole ensimmäinen Euroopassa kierrellyt USA:lainen jazzmuusikko, vaan tätä liikennettä on ollut niin kauan kuin lentokoneita on mannerten välillä kulkenut. Ari on myös julkaissut aiheesta viime vuosina kaksi hyvin valaisevaa oppikirjaa (Intro to polyrhythms vol 1, Mel Bay 2009 ja Metric modulations, Expanding and Contracting time within Form vol 2, Mel Bay 2012). Aina ei tarvitse kopioida toisia, vaikka sekin tietysti voi välillä olla tarpeen. Monesti erilaiset rumpusetit inspiroivat minua soittamaan eri tavoilla ja tuovat keikkaan aina ripauksen uutta raikasta näkökulmaa. Rumpaleista olen aina ihaillut Tony Williamsia mm. Missä opiskelit rumpujensoittoa. Älä unohda tunteita musiikissa! Kuunteluvinkkejä: · The Painter, Smalls Records (2004) · Bert's Playground, Dreyfus Records (2008) Tietoa verkosta: www.arihoenig.com 64 www.riffi.fi 5/2012. Suomessakin moneen otteeseen esiintyneen rumpali Ari Hoenigin johdolla. Äitini soitti pianoa sekä viulua ja isäni oli kapellimestari. Kiitos siitä hänelle. Yritä olla rehellinen itsellesi ja anna tilaa omille luoville ideoillesi. Muusikkona maailmalla Kari Antilan haastattelussa New Yorkin rumpaliässä Ari Hoenig froamerikkalaisen musiikin tärkeimpiä elementtejä ovat tietenkin rytmi ja siihen liittyvät ilmiöt. Nykyään harjoittelen itse asiassa hyvin paljon ilman rumpuja. Koulu on hyvin organisoitu verrattuna jopa New Yorkin opinahjoihin, ja maksaa vain kymmenesosan New Yorkin koulujen hinnoista. Kuinka paljon harjoittelet. Lisävinkkejä tästä harjoittelumetodiikasta voi tutkia esimerkiksi julkaisemistani harjoituskirjoista. Johtuuko tämä kom munikaation ja markkinoinnin laajentumisesta in ternetin myötä vai mistä ilmiö juontaa juurensa. Paikka on hyvin pieni, mutta aivan erinomaisen mainio jazzmusiikin opiskeluun. ri, kerro vähän itsestäsi ja lapsuudestasi. Toiseksi haluaisin tässä kohtaa nostaa esiin Suomalaisen Ilkka Rantamäen panoksen: Hän on järjestänyt paljon kiertueita Suomeen minulle ja muillekin New Yorkilaismuusikoille. Ilkka on organisoinut jazz-konsertteja ja koulutusta Suomeen pieniinkin paikkoihin (mm
Kritiikillä on myös merkittävä historiaa säilyttävä tehtävä. Viimeisen 20 vuoden aikana klassisen musiikin konserttikritiikkien rinnalle on noussut populaari-, etno- ja kansanmusiikin sekä jazzin arviointi. u Juttusarjan kirjoittaja on musiikinopettaja Etelä-Pohjanmaalta ja hänellä on yli kymmenen vuoden kokemus musiikkikritiikkona. Joonas Kokkonen mainitsee kritiikin ytimen löytyvän kritiikki-sanan kreikkalaisista juurista: sana tarkoittaa alun perin arvostelutaitoa, ei varsinaisesti arvostelua. Näkökulmaa kirjoittamiseen antavat filosofian maisterin tutkinto musiikkikasvatuksen alalta sekä omakohtainen muusikkous Jaakko Laakson pääsoitin on piano, mutta sen ohella hän on myös multi-instrumentalisti, sovittaja/ tuottaja, studioäänittäjä jne. www.riffi.fi 5/2012 65. Professori Jukka Sarjala on todennut sillä olleen vakiintuneen aseman jo 1890-luvun helsinkiläisessä sanomalehdistössä. Musiikkikritiikkiä on karrikoidusti kahdenlaista: levy- ja konserttiarvosteluja. Kon- serttiarvostelut koskevat yleensä yhtä esiintyjää vain harvoin esimerkiksi kokonaista tapahtumaa, kuten festaria. Kriitikoille ei ole muodollista koulutusohjelmaa tai yksiselitteisiä pätevyysvaatimuksia. Viime kädessä mediaväline itse arvioi kriitikon ammattitaidon riittävyyden, kun se valtuuttaa sopivaksi katsomansa henkilön laatimaan arvostelun ja julkaisee sen. siin ja muuttuuko kritiikin luonne tai tyyli musiikkialan muutosten myötä. Onkin kiinnostavaa juurista: sana tarkoittaa alun nähdä, tuleeko ar viointi tulevaisuudessa kohdistumaan esimerkiksi enemmän arperin arvostelutaitoa, tistiin, kanaviin tai yksittäisiin kappaleiei varsinaisesti arvostelua. Se voi olla kirjoitettua tai puhuttua; arvosteluja julkaistaan lehdissä, televisiossa, radiossa ja Internetissä. Hänen usein joko ylistävät tai täysin lyttäävät arvostelunsa herättivät aikoinaan ristiriitaisia tunteita ja vaikuttanevat vieläkin jossain määrin musiikkikritiikin asemaan. Mutta poikkeaako päivälehtien perinteinen musiikkikritiikki sitten jotenkin nykyaikaisesta jokamiehenoikeudesta? M usiikkikritiikki on Suomessakin vanha instituutio. Kuten säveltäjä Mikko Heiniö on todennut, musiikin historia on paljolti musiikista puhumisen ja kirjoittamisen historiaa. musiikin alan opettajia ja musiikin harrastajia. Aina 1950-luvulle asti kriitikot olivat pääasiassa säveltäjiä kuten Heikki Klemetti ja Joonas Kokkonen. Konserttikritiikkejä julkaisee pääasiassa sanomalehdistö. Yhtenä kriitikon "virallisena" merkkinä voitaneen pitää henkilön kuulumista SARViin, Suomen Arvostelijain Liittoon. Keskeistä oli erottaa väärennökset ja virheelliset tulkinnat aidoista. 1/3 Musiikkikritiikki Suomessa TEKSTI: JAAKKO LAAKSO Muuttuuko myös kritiikki musiikkialan ja mediamaailman muutosten myötä? Se mikä aiemmin jäi työpaikan kahvihuoneessa heitoksi eilisillan konsertista, uudesta levystä tai radiohitistä, päätyy nyt yhä useammin julkiseksi kannanotoksi sosiaalisessa mediassa tai netin keskustelupalstoilla. Suomen tunnetuin kriitikko lienee edesmennyt Helsingin Sanomien pitkäaikainen kriitikko Seppo Heikinheimo. Musiikkikriitikoksi päädytään edelleen yleensä siten, että tiedotusvälineestä pyydetään sopivaksi katsottua henkilöä tehtävään. Arvioinnin pätevyys perustui alan sääntöjen tuntemiseen. 1791 Johann Georg Krünitzin kirjoittamassa ensyklopediassa kritiikin määritelmä viittasi kriitikkoon oppi- tai ammattialansa osaajana. Toinen tyypillinen polku kriitikoksi alkaa siitä, että asiasta kiinnostunut henkilö tarjoutuu kirjoittamaan arvosteluja. Avustajina on heidän lisäkseen mm. Kulttuuritoimittajissa on esimerkiksi etnomusikologeja ja musiikkitieteilijöitä. Musiikki- ja aikakauslehdistössä, mm. Levyarvostelut ovat tyypillisesti lyhyitä ja napakoita ja niitä julkaistaan usein lukuisia yhdessä artikkelikokonaisuudessa. Nykyisin varsinkin sanomalehdissä kriitikkoina toimivat kulttuuritoimittajat ja avustajat, joiden koulutustaustat vaihtelevat. Leikkisästi voidaan todeta, että kritiikki syntyi hopealusikka suussa, kun lehdistö antoi sen pohjaksi oman vakiintuneen arvovaltansa. Musiikkikritiikki-termin sisältö on vaihdellut eri aikoina. 1700-luvulla kritiikiksi miellettiin taito lukea oikein vanhoja auktoriteetteja kuten Raamattua ja antiikin klassikkoteoksia. nuortenlehdissä, arvioidaan paljon levyjä. Kriitikon tehtävä on pysynyt edelleen tyypillisesti sivutoimisena työnä ja kutsumustehtävänä. Levyarvostelut käsittelevät edelleen lähes pelkästään perinJoonas Kokkonen mainitsee teistä albumiformaattia, vaikka se onkritiikin ytimen löytyvän kin joutunut musiikin kuuntelussa väistymään yksittäisten kappaleiden ja teekritiikki-sanan kreikkalaisista makanavien tieltä
Meillä ei ole koskaan olleet asiat hyvin. Jumankauta. Jos juontaja käveli eteen ja törkkäsi mikin suun eteen, laulu ei loppunut, vaan jatkui hymyssä suin. Meni heti hermot. Se on nimittäin geeneissä. Tätä ei ollutkaan vielä sattunut kohdalleni. Ihan kiva, mutta siitä leffasta lähdin pois kesken, koska koko hoito oli sellaista velttoilua, että oikeasti tekijöitä olisi pitänyt sakottaa yleisön passivoimisesta. Arjen tuolla puolen. 66 www.riffi.fi 5/2012. Oli värikkäitä asuja, oli mainioita sateenvarjoja ja sadetakkeja... Niin juu, ja olihan tässä kolmosessa sitten vielä neutronipommikin jemmattuna jonnekin. Sitä tirauttaa vähäsen ja painuu sitten karaokeen taikka tanssilavalle Osmo Kääkkä & Kurtun epävireen hyväiltäväksi. Ja jos sattuu käymään huonosti, ei menetä paljoa. Jos se olisi hieno ja täydellinen, olisi se pröystäilyä. Arvaan, mitä kriitikko ajatteli: "Just tähän olis sopinut ennemmin sellainen pentatoninen pajupillijuttu vasemmasta kaiuttimesta ja oikeassa olis voinut olla ismoalankomaista shamanistista kurlutusta. Säästöliekki on ihan jees. Meillä sataa rankemmin ja talvetkin ovat kovempia. Ei ainakaan säästellä tunteissa. Pitää uskaltaa, tai kokemus jää veltoksi ja valjuksi. Elvistelyä. Erityisesti positiivisia, ja semmoisia, jotka voisivat vähän itkettää monestakin syystä. vanhan rahan sukua, jonka omat vanhemmat joku himphamppu kalttasi pojan itsensä nähden. Kopioidaan sama kertsi muihinkin kohtiin. Siksi kai se Allsånginkin yleisö oli niin mukana, sisällä jossakin tarunhohtoisessa. Fyysinen etäisyys on kääntäen verrannollinen henkiseen. Alangon päiväkirja "Tuplataan." aihdoin eilen vahingossa tv-kanavaa, ja jumetuin oitis tuijottamaan yhteislaulua. ··· Sovitaanko niin, että jos otetaan turpaan, tuplataan matalat torvet ja isot perkussiot. Tässä on tullut useampaa levyä tehtyä elämän aikana, ja olen pannut merkille, että aika helkkarin monta kertaa vastuullinen tuottaja on viheltänyt "nysväämisen poikki", sillä työn alla olleet muutokset "eivät lisää myyntiä". Meillä ei ole riemun kulttuuria, on vain anteeksianontaa ja haikailua. Yritin lukea aiheen alkuperäisteostakin, mutta se tuntui kuin olisin lueskellut lukion luokkakaverini "vitsikästä" äidinkielen ainetta. Taloja sortuu, siltoja katkeilee... Täällä tyydytään semmoiseen kädenlämpöiseen ja pelätään suuria tunteita. Niin, ne svedut, tosiaan... Hui. Että kun se hanszimmer taas sitä ja hanszimmer tätä. Vastustajat ovat olleet järjestään absoluuttista pahaa kera hillittömien tuhokoneiden ja jo kaupunki itsessään huokuu kaikkea vastenmielistä likaisena ja meluisana. ··· Jos kuvassa ja juonessa tapahtuu paljon ja suurella skaalalla, äänimaiseman pitää vastata samalla mitalla. On todennäköistä, että jokunen oli terästäytynyt pikku punssilla ennen sateisen koleaan kesäsäähän tillautumista, mutta siltikin väittäisin, että ihmisten kasvoilta heijastui aito ilo se jengi hehkui! Sateessa. Bändi rokkasi/ poppasi/swingasi/humppasi/mitätahansa hymy huulilla, ja showmeininki ulottui jopa jep kameramiehiinkin. Ei tule tunnetuksi liikaa. ··· Niinkuin nyt esimerkiksi tämän uusimman Batmanleffan joku mikälienee haistapaska-arvostelija, joka jaksoi rutista leffan "mahtipontisesta" musiikista. ··· Tuntuu kuin maiden välillä olisi tuhansia kilometrejä. Tässä on nyt ihan liikaa kaikkeavitsikunmuaalkaaahistaa." ··· Vähän toista (helpompaa?) on kotimaisissa ympyröissä: kolme työtävieroksuvaa hippiä lähtee survomaan kaljapöhnäisinä pitkin Kallion katuja ja välillä meinataan olla tekemisissä poliisin kanssa. Tai katsellut Simo Frangenia. Meillä on totuttu siihen, että joku on ihan tarpeeksi hyvä. ··· Kyllä se on ihan turha perustella ruotsalaista musiikkimeininkiä millään budjeteilla tai Abballa taikka stikkananderssoneilla. Jos annetaan turpaan, pannaan kontrat sekä sellot ja niiden tuplatkin sekaan ja räimitään lisää bassoa syntikalla ja laitetaan tuhopörinät pohjille. Niillä oli hauskaa. Me olemme sikäläisiin verrattuina vasallivaltion kapisia maaorjia ja se siitä. Katsojasta pitää tuntua siltä, että se on sisällä kohtauksessa eikä katsele sitä ulkoapäin. Rakkaat ja tärkeät ihmiset kaikkoavat ympäriltä, osa karkoitetaan, osa kuolee, ja kaiken lisäksi firmaakin meinataan kaapata oikein urakalla. Ja yleisöä enemmän kuin meikäläisessä missätahansa. juontajilla oli oikeasti kivaa, olivat ihan helkkarin tyylikkäitä eivätkä taustatanssijatkaan näyttäneet mäkkärin läpikypsyneiltä finni-teinix-myyjiltä. Kyseessä ei ollut vanhainkotikiertueella ollut seppohovi, vaan jumankauta, usean kameran ulkoilmalähetys, Allsång på Skansen, Stockholm. Kesällä on joko liian kylmä tai kuuma tai ainakin märkää. Nuorta väkeä, vanhaa, kaikkea siltä väliltä ja jokainen lauloi messissä kun aika koitti. Jos Allsångin yleisökin mättää menemään posket punaisena, mitäpä luulette, että kulisseissa tehdään. Mietitäänpäs lähtökohtaa: leffan päähenkilö on henkisesti ja fyy- V on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. sisesti useaan kertaan rampautunut miljardööri, ns. Olemme tottuneita himmeisiin valoihin ja väljähtyneisiin väreihin, niin on turvallista. On traumoja vaikka millaisia. Neutronipommi
Pienimmätkin Genelec-aktiivikaiuttimet valmistetaan ja kalibroidaan yksilöllisenä käsityönä tehtaallamme Iisalmessa. WWW.GENELEC.FI Ammattilaisen ykkösvalinta. Vain kuuntelemalla tiedät eron. Malliesimerkki osaamisestamme on alumiinikoteloinen 8000-sarja, josta on tullut ääniammattilaisten standardi ympäri maailman. 8030A 8050A 8040A 8020B Jo yli 30 vuoden ajan Genelec on ollut edelläkävijä aktiivisten tarkkailukaiuttimien sunnittelussa. GET PROFESSIONAL. Genelec-aktiivikaiuttimet tunnetaan korkeasta äänenlaadusta ja pitkästä elinkaaresta