JONNY LANG – bluesia aikuisen miehen otteella Nro 5/2013 Hinta 9,10 E 18. vsk ”Tuottajan tarkoitus on koettaa tukea artistia tekemään paras mahdollinen levy.” Jussi Jaakonaho Poppia isolla orkesterilla – näin taittuu 100 hengen levysessio PAISTE SIGNATURE – just’ presiis! 01 Kansi513.indd 1 28.8.2013 14.44
Jotta tämä olisi mahdollista, käyttää hän äänen analysointiin ohjelmistoa yhdessä referenssitason mikrofonin kanssa, jotta äänijärjestelmän vaste saadaan mahdollisimman vastaavaksi FOH-mikserin ulostulon kanssa. ”Hämmästyttävää. 0207 512 300 • SALES@STUD IOTEC.FI • WWW.STUDIOTEC.FI 02-03 Ilmoitukset.indd 2 28.8.2013 13.34 Lehtima. RedNet käsittelee kaikki sisään- ja ulostulot mukaan lukien mikrofoniesivahvistimet erittäin herkille mittamikrofoneille. Hänen vastuullaan on huolehtia siitä, että kiertueen huippuluokan äänijärjestelmä toimii parhaalla mahdollisella tavalla kaikissa esiintymispaikoissa eri puolilla maailmaa. Esiasteen vaste on viivasuora ja vaihekäyttäytyminen on täydellistä.” Philips Reynolds – The Killersin lavatekniikka POWERED BY DANTE RedNet - Verkotettavat audiointerfacet The Killersin maailmankiertueella lavateknikko Philip Reynoldsin mukaan äänentoiston salitekniikassa sekä RedNet 1, että RedNet 2 vastasivat lukuisista toiminnoista. Tsekkaa Focusriten uudet loistavat audiointerfacet paikalliselta musakauppiaaltasi! Scarlett 6i6 iTrack Solo Studio Scarlett 18i8 • • • • Äänitysstudio iPadille, Mac:lle tai PC:lle. Sisältää iTrack Solo –interfacen, isokalvoisen studiomikrofonin ja kuulokkeet. • USB 2.0 -audiointeface • 8 analogista sisään, 4 ulos • 4 mikrofoniliitäntää, ADAT in/out, MIDI, S/PDIF • PC, MAC, iPad (Camera Connection Kit tarvitaan) USB 2.0-audiointerface 2 in, 4 out USB -interface MIDI in/out, S/PDIF in/out PC, MAC, iPad (Camera Connection Kit tarvitaan) KUUSINIEMI 2, 02710 ESPOO • PUH
Ääntä, valoa ja hyvää meininkiä MIKROFONIEN VALIOT JOKAISEEN HINTALUOKKAAN: Cloud • Earthworks • Heil • Lewitt • Mojave • Oktava • Royer •Røde • Telefunken ANNA ARVO ÄÄNELLESI! Martti Syrjä ja Telefunken ELA M 251-mikrofoni. Kuultavissa Eppu Normaalin Mutala-albumilla. 500-SARJAN PARHAAT PALAT AEA • Api Audio • A-Designs • Avedis Audio • Burl • Cartec Audio • Chandler • Crane Song • Danfield • Empirical Labs • Great River • Inward Design • Kush Audio • Lindell Audio • Purple Audio • Radial • Rupert Neve • SSL LUOTETTAVAT INTERFACET KOTI- JA AMMATTISTUDIOON Apogee Duet 2 • Universal Audio Apollo • Antelope Audio Orion32 • Sonnet Technologies Thunderbolt-chassikset A-RYHMÄN MONITORIT Event Electronics • Focal Professional Alan parhaat merkit msonicin webshopista! www.msonic.fi Msonic Oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa, puh 010 439 8800 Lehtimainos_riffi_3/2013.indd 1 02-03 Ilmoitukset.indd 3 3/5/13 3:22 PM 28.8.2013 13.34
Ja niin, että edellä esitelty soittotapahtu- taitavan soittajan kontrolli automaattiseksi toiminnaksi maan oleellisesti vaikuttava palautemekanismi pysyy hioutunutta. Sitä kautta voisi löytyä konsteja erilaisissa tai omakohtaista kokeilua. kosketuksella, se heijastuu heti soittoon. Samalla ehkä sen audioexpertinkin maailma ei tarjota riittävästi oheisinformaatiota. Parhaimmillaan kaikki toimii, mutta ankeimmillaan Jos samaa soittoa kuunnellaan soittajaa näkemättä, laulajan kohtalona on tulla toimeen sillä mitä on eroa ei ehkä lainkaan huomaa. Tämä on kuitenkin kapea tulkinta aiheesta, sillä näin rajattuna koko laulutapahtumaa ohjaava palautemekanismi mikrofonista monitorointiin saakka jää sen ulkopuolelle ja jonkun muun vastuulle. venyttämällä omaa suoritustaan. mitenkään vähäpätöinen asia. Jos soitin tuottaa toivotun äänen kevyellä omassa hanskassa. sekin soittotatsia jyrkentämällä, kunhan soittajalla Tämä vastaa kitaristin hyppystuntumaa, eikä se ole vain on taitoa kylliksi. Vähän kehnompikin Ja usein taitaa ollakin, ettei laulajalla ole samaa stratocaster-tyyppinen kitara saattaa kuulostaa ihan teknistä sanastoa käytössään, mutta aivan taatusti täysmittaiselta lajinsa edustajalta, ja reunasärön hän kyllä tuntee eron siinä saako äänelleen mikrofonin puristus esiin jäykemmästä vahvistimesta taittuu kyllä ja monitoroinnin kautta kunnollisen vasteen vai ei. Jos taas soitin kaipaa ankarampaa käskyä, sekin vaikuttaa soittosuoritukseen. PÄÄTOIMITTAJALTA Kuunteleminen kertoo vain puolet S oittajan ja soittimen välillä on vuorovaikutussuhde, kitaristi yleensä valikoi itse itselleen koko kaluston joka muovaa soittotapahtumaa. Tilanne kärjistyy ikävästi, jos äänihenkilö pukee Vaikka huonosta ei saa hyvää millään, niin ylleen audioammattilaisen haarniskan ja lyö samalla taitava muusikko voi hämmästyttävän tehokkaasti laulajan otsaan ääniasioista ymmärtämättömän kompensoida keskinkertaisen soittimen puutteita artistin leiman. Esimerkiksi kita- soittimesta vahvistimeen asti, ja määrittää samalla risti saa soittimensa kielestä sormituntumalla vasteen, oman ominaissoundinsa mahdollisimman pitkälle jota kuulovaikutelma täydentää. L aulajan oma soundi on suppeasti katsottuna se akustinen ääni, jonka hän suustaan ilmoille kajauttaa. tilanteissa toimimiseen, tai kenties juuri omalle äänelle Siksi sanallinen arvio soittimesta tai laitteesta voi ja omaan laulutapaan parhaiten istuva mikrofoni. tarjolla. Niin tai näin, soittaja pyrkii aina kohti omaa ääni-ihannettaan tai ominaissoundiaan. Siksi jokaisen itseään kunnioittavan solistin kannat- tään kuuntelemalla on hyvin vaikea arvioida käytössä taisi perehtyä hieman myös tekniikkaan ja kokeilla olleen soittimen tai soittokaluston todellista laatua. dellä käsittelemäni ilmiö ei rajoitu vain soittamiseen vaan se pätee myös laulamiseen. Jos tuntumaa ei ole tai J se on huono, ei laulukaan suju parhaalla mahdollisella ohtopäätös: ääntä kuuntelemalla voi arvioida kyllä sitä miltä ääni tai soitto kuulostavat, mutta pelkäs- tavalla. Asetelma Lukuterveisin on pohjimmiltaan aivan sama kuin edellä, vain sillä erolla, että laulumikrofoni ojennetaan solistille useimmiten jonkun toisen ennalta valitsemana, kun taas Lauri Paloposki, Riffi 4 www.riffi.fi 5/2013 04-05 Pääkirjoitus513.indd 4 28.8.2013 13.35. parhaimmillaan tarjota arvokkaampaa ja käyttökel- Sellainen jonka kautta ilmaisu löytää ihanteellisen poisempaa tietoa, kuin ääninäyte, jonka saatteeksi muodon. avartuisi, kun mikrofonien speksit saisivat rinnalleen E artistin kokemukseen pohjaavia sanallisia kuvauksia. Palaute on välitön ja itsenäisesti. erilaisia mikrofoneja hallituissa oloissa, mieluusti Siihen tarvittaisiin täydennykseksi myös soitinta harjaantuneen ja yhteistyöhaluisen audioexpertin soittaneen muusikon kuvaus soittotapahtumasta kanssa. Kuulija saattaa aavistaa tuollaiset erot nähdessään musikantin olemuksen ja ilmeet, mutta kenties vain silloin, kun katsekontakti on kuulon tukena. Ja mikäli taitoa on, sen myös saavuttaa
(09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu 16 Ben Granfelt – vähemmän säröä, enemmän melodiaa 20 Jussi Jaakonaho – klassikoilla eteenpäin 36 39 Roland Cube Lite & Cube Jam 40 Fast Track Solo & Duo – kotimuusikon matkakumppanit 42 Olympus LS-14 – vahvistettua stereota 44 Lewitt Microphones – studioon ja lavalle 48 Universal Audio Apollo 16 – audioliitännät ja DSP samalla kertaa LUKUPALAT 24 Kitarakellari – soittimet, huollot ja erikoiskäsittelyt samasta paikasta 26 Tuoteuutiset 50 DPA D’facto II & Shure KSM9SH – elegantit mikrofonit delikaatteihin tilanteisiin 34 40 48 – korjaamme kesän satoa 52 Makuasioista ei kannata kiistellä – mutta mikrofonien eroista voi aina keskustella 54 Pure Audio Blu-ray – maukkaampaa musiikkia! GRANDE FINALE 60 Saarinen – Iso Joki virtaa Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 32 Koenig & Meyer 19695 – suuntaa vapaammin! TOIMITUS 32 33 WindTech Popgard Model 2000 Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 – eroon popsahduksista! Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 KÄYTTÖTESTIT 34 Paiste Signature Precision – jämpti juttu! Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi – täällä lava, kuuleeko saliääni. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Irtonumeron hinta on 9,10 e. 14 RIVAKAT PIKAKOKEET 30 Graph Tech TUSQ 30 – plektralla on oma soundi! YHTEYSTIEDOT 31 Whirlwind Qbox Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Aikakauslehtien Liiton jäsen 16 61 Muusikkona maailmalla – Yhteissoiton taikaa H 62 Alangon päiväkirja – ”Elukoita ja effuja” J • k K M K • • Riffin nettisivut uudistuvat. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 56,40 e ja määrä aikaisena 66,80 e. Löydät spesiaalit huoltotauon jälkeen tutusta osoitteesta www.riffi.fi 6 www.riffi.fi 5/2013 06-07 Sisältö513.indd 6 28.8.2013 14.33. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 36 Norman Guitars HAASTATTELUT & ESITTELYT – D-mallia Kanadasta 8 Korkean profiilin äänityssessiossa – jamittelua esikuvien kanssa – poppia ison orkesterin voimalla! 14 Jonny Lang – ihmelapsi aikuisena Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Kalle Heino Timo Koskinen Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffi ilmestyy vuonna 2013 seitsemän kertaa. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 4,00 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuil lamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,10 e + postikulut
DEEP BASS SOUND Push the BOOST equalisation switch to experience the extremely deep response and precise low frequency control. Paul’s Sound, Nummela • Tammer-Piano ja Soitin, Tampere • 06-07 Sisältö513.indd 7 Maahantuoja: Audico Systems Oy Takomotie 7, Helsinki | Rautatehtaankatu 22, Turku 020 747 9340 | info@audico.fi | www.audico.fi 28.8.2013 14.33. TOUR SOUND LEGENDARY RCF TRANSDUCERS DIGITAL PROCESSING FOR DIGITAL POWER RENTAL PROOF TUNED FOR YOUR VOICE Take your preferred microphone to test the clarity and dynamic of vocal reproduction,both at low and very high levels! HIGH POWER OUTPUT Superior and incredible SPL levels guaranteed also in open air and at long distances. Plug in your best microphone into any D LINE system and immediately experience the accurate voicing and the incredible dynamic SUB 8004-AS HD 12-A HD 10-A SUB 8006-AS HDL 18-AS HDL 20-A JÄLLEENMYYJÄT • AMJ Turku Audio, Turku • Discoland, Helsinki • Keskusmusiikki, Lahti • Kokkolan Laitevälitys, Kokkola • Kouvolan musiikki, Kouvola • Kiteen musiikki, Kitee • Markun musiikki, Seinäjoki • Musiikki Lappeenranta, Lappeenranta • Musiikki Lukinmaa, Kajaani • Piano Jylhä, Muurame • Pihlajamaan musiikki, Pori / Rauma • Savon Musiikki, Mikkeli • Savonlinnan soitinkulma, Savonlinna • St
8 www.riffi.fi 5/2013 08-13 Vantaan viihde.indd 8 27.8.2013 13.36. TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: MIKA JUSSILA Korkean profiilin äänityssessiossa – poppia ison orkesterin voimalla! Vantaan Martinus-salissa kuhisee. Uudenkarhea ulkotuotantoauto on parkkeerattu talon kylkeen, ja salissa puurtaa äänittäjää, tuottajaa, mikkipoikaa, kapellimestaria, muusikkoa sekä solisteina Johanna Försti ja Sami Pitkämö – yhteensä satakunta henkeä. Vantaan viihdeorkesteri tekee isolla kädellä levyä, joka koostuu Bond-leffojen tunnareista, musikaalihiteistä ja muista ikivihreistä
Oinonen on taustaltaan leffaäänimiehiä, ja laskeskelee kuluttavansa ainakin puolet työajastaan Finnvoxin uudella Cinepost-tuotantolinjalla elokuvaäänen jälkitöissä ja elokuvamusiikin äänityksissä. Näin varmistettiin mahdollisuus paikkaus ottoihin solistien kanssa. Kookas kakku – Olen pyrkinyt vetämään ulkoäänitykset mahdollisimman suoraviivaiseksi. Olen maailman huonoin kamanörtti, ja jos jokin asia ei ole vahvinta aluettani, sitä varten on keksitty kaverit, sanoo Oinonen jakaen kiitosta kalustopoliittisissa valinnoissa viihdeorkesterin livemiksaaja Sepi Myllyrinteelle sekä varsinkin levyn taiteelliselle tuottajalle Ana Murrolle, joka toi sessioon ”salkullisen nauhamikkejä”. – Haluan hyväksi todettuja, toimivia ratkaisuja. Toisaalta se jättää solisteille itsenäistä tilaa, ja jäljestä tulee enemmän heidän näköistään. V iihdeorkesterin levyprojektin äänittäjänä, miksaajana ja teknisenä tuottajana häärää Mikko Oinonen, jonka vastuulla on koko tuotannon suunnittelu laitevuokrauksista aikatauluihin ja budjetteihin. Tukea selustaan Levy purkitettiin salissa kahdessa päivässä, ensimmäisenä laulu biisit, toisena instrumentaalit sekä pari tarvittavaa päällesoittoa. Kaikkiaan äänityksestä kertyi liki 90-raitainen kakku, jossa on jo stereopareiksi esisummattuina ykkös- kakkos- ja alttoviulut sekä sellot. – Kyllähän Försti ja Pitkämö naulaavat, mutta oli silti parempi pudottaa turhat paineet, ettei yksi yksi yskäisy pakota koko orkesteria aloittamaan biisiä alusta – varsinkin kun äänitysaikaa biisiä kohden oli alle tunti eli realistisesti kolme ottoa. Moisessa aikataulussa ei varmaankaan voi äänitystilanteessa yhtään enää fiilistellä, esimerkiksi laulattaa solistia: ”kokeiles’ jos vetäisitkin ton näin”. Tarvitaan kolme asiaa: ensimmäisenä hyvä kuuntelu, toisena Pro Tools jonne äänitän ja kolmantena helppo tapa kontrolloida tulosignaalia. Solistit aseteltiin lavan etureunaan kasvot orkesteriin päin, ja ympärille muotoiltiin plekseistä ja molton-kankaasta telttamainen koppi, jonka sisällä soundi on sama tuuttaapa ulkopuolella iso orkesteri tai ei. toinnin lisäksi vaaditut romppeet: Dynaudion kuuntelun, reilut sata raitaa Pro Tools HDX2:ta sekä 96-kanavaisen Avid Venue Profile -tiskin digitaalisella kaukokaapelilla, jossa ad-muunnos tehdään jo lavalla. Kanavamäärää nosti se, että jokainen soitin on erikseen lähimikitetty sektiomikityksen lisäksi, mikä antaa hiomisvaraa miksaukseen. Näin lavalle saatiin lisää syvyyttä, ja väljyys tuli erottelun kannalta enemmän kuin tarpeeseen. Muissa mikkivalinnoissaan Oinonen ei epäröi käyttää vertaistukea silloin kun jokin valinta pohdituttaa. Johanna Försti revittelee Bondteemoja solisteille rakennetussa ”beduiiniteltassa”. Orkesterien tilamikityksessä Oinonen sanoo suosivansa kolmen pallokuvioisen mikin Decca-asetelmaa – tai viiden jos tehdään surround-ääntä – ja käyttää lisäksi rinnalla leveää ABstereoparia. Laulajien kanssa pidettiin kuuntelusessio jälkikäteen Finnvoxilla, laulukopissa mikki pystyssä ja Martinuksen säädöissä. – Pienet sävyerot eivät haittaa, vaikka ne yksittäistä raitaa kuunnellessa erottaisikin – ne maskautuvat kun avaa muut raidat. Esimerkiksi rummut sijoitettiin lavalle keskelle orkesteria, mutta pleksikoppiin eristettynä. Oinonen vaikuttaa tyytyväiseltä Transmixin uusitun ulkotuotantoauton työympäristöön, joka tarjoaa studiomaisen akuswww.riffi.fi 5/2013 08-13 Vantaan viihde.indd 9 9 27.8.2013 13.36. Orkesterilevytyksissä kaiken täytyy olla valmista etukäteen ja taiteelliset ratkaisut on tehty sovitettaessa. – Ei voikaan. – Sikäli tällainen viihdeorkesteriproduktio on täysin alaani, ja Bond-tunnaribiisien osalta aivan erityisesti! Äänitys hoidettiin live-hengessä Vantaalla Martinus-konserttitalossa, mutta koska sitä ei tehty konsertista, soittajat ja laulajat voitiin asetella tarkoituksenmukaisemmin kuin jos paikalla olisi ollut yleisöä. – Heti jos tuli olo, että jokin kohta voisi olla parempi niin se oli mahdollista paikata saman tien! Oinonen sanoo tähdentäen, että juuri paikkausvaran takia väliaikaisissakaan äänityskopeissa ei saa olla mitään tilavaikutelmaa tai heijasteita, jotka vaikuttavat selvästi äänenväriin. Myös instrumentaalikappaleiden soitinsolistit saattoivat hyödyntää ”beduiiniteltaksi” ristittyä eriötä käymällä puhaltamassa liidinsä ja soolonsa omassa rauhassa
Virhettä etsimässä Äänityksissä tuottajana toimineella Antti Murrolla on kokemusta sekä rock- että orkesterilevytyksistä. Toiseksi rumpumikitys muuttuu normaaliin bändiäänitykseen nähden eniten siinä, ettei minkäänlaista tilamikitystä voi käyttää. Mikko Oinonen ja Ana Murto operoivat äänitysautossa luuri- ja kaiutinkuuntelun lisäksi kuvamonitorien varassa. – Siinä missä poptuottaja etsii parasta ottoa ja hyvää meininkiä, orkesterimusassa tuottaja etsii virhettä! Murto tiivistää erot tuottajien toimenkuvassa. Niiden kasikuvio kuuntelee vähemmän vieruskaveria, ja nauhamikin vuotosoundi on sitä paitsi aika nasta. Virheiden poimiminen isosta sointimassasta on haastavaa, joskin Murto muistuttaa, ettei sellaisilla mokilla joita valistunutkaan korva ei meinaa huomata ole aina kokonaisuudessa väliäkään. – Se ei tosin ole mikään ”tila”, jonka saliakustiikkaa voisi käyttää hyväksi äänitettäessä, mutta toisaalta kuivan lavasoundin voi ajatella etunakin, kun äänityksissä voi tehdä paljon ilman että akustiikka asettuu ratkaisuja vastaan. Oinosen kokemuksen mukaan Martinus on levytyspaikkana ”ihan hyvä”. Ensinnäkin rummut ovat ylivoimaisesti orkesterin kovaäänisin soitin, joka vuotaa helposti muualle. Viestintä saliin hoituu kahdella radiokomentolinjalla. Kun orkesteri soittaa ja äänittäjä äänittää, tuottaja lukee tarkkaamossa nuottia kuulokkeet päässä, koska niillä kuulee tarkemmin eikä haittaa vaikka äänittäjä soolottelee kanavia. – Esimerkiksi brassissa käytettiin paljon nauhamikkejä, koska ne ovat vähän epäherkempiä ja hyviä kestämään äänenpainetta. Setti nimittäin ”tilamikittyy” ihan itsekseen, ja on jollain tasolla läsnä levyn kaikilla raidoilla joita on mikrofonien kautta ääni- 10 www.riffi.fi 5/2013 08-13 Vantaan viihde.indd 10 27.8.2013 13.36. Kannut erikseen Orkesterilevytyksessä rumpusettiä on lähestyttävä eri ajatuksella kuin rokkimusassa. Virheitä haetaan siksi, että tuottajan tulee vahtia, että session päättyessä jokaisen biisin jokaisesta kohdasta löytyy ainakin yksi kelpo suoritus. Siksi tuottajan penkki on hikinen, siinä on aika puhki kun sessio loppuu. Pahimmat vaihehässäkät selätetään yleensä sillä, että napsutellaan Pro Toolsissa tilamikkien raitoja ”lähemmäs” tuki- eli lähi mikitystä. Koska orkesterissa kapu antaa tahdin, rumpalilla on suurin paine: miten eletään kapun lyönnin ja oman sisäisen kellon kanssa. – Jos sellaista ei editoinnissa löydykään niin sitten on asiat huonosti. Siinä vierähtää kolme päivää vaiheita kuunnellessa, etkä edelleenkään tajua mistään mitään! Oinonen muistuttaa, ettei isojen orkesterien liveäänityksissä pysty yksittäistä raitaa peukaloimalla kumminkaan vaikuttamaan kuulokuvan piirtymiseen läheskään yhtä radikaalista kuin rokkilevyllä, jossa jokainen soitin on äänitetty yksinään omalle raidalleen eristetyssä studiossa. Sami Kuoppamäen kopin edessä koskettimissa Seppo Helin. Vaiheillaan rauhassa Rumpusetin pleksikoppi patjoineen ja trusseihin ripustettuine kankaineen on uniikki viritelmä. Orkesterimusiikissa rumpalin pitää pystyä lisäksi vielä saamaan aikaan hyvä soundi myös hiljaisella lyönnillä. Oinonen tietää, että ison orkesterin kanssa voi miksausvaiheessa seota vaiheiden ja yksittäisten raitojen kuunteluun. Taustalla Transmixin käyttömestari Timo Virtanen. Sen sijaan Murron mukaan erityisesti ison orkesterin ympäröimänä soittavalle komppiryhmälle lankeaa suuri vastuu. – Vaiheiden kuuntelusta ei kannata tehdä itselleen kynnyskysymystä, että ”mikä on mikki numero 2:n vaihe suhteessa mikkiin numero 62”. Hommasta selvitään valitsemalla kokemusperäisesti sopivan selektiivisiä mikkejä oikeisiin paikkoihin. – Komppiryhmään tarvitaan vankalla lukutaidolla varustettuja kovia jätkiä, jotka osaavat asettua tilanteeseen ja vetävät oikein kerta toisensa jälkeen. 65 soittajaa lavalla plus solistit asettaa melkoisia vaatimuksia erottelevan mutta yhtenäisen soundin taltiointiin, varsinkin kun sähköbassoa ja kosketinsoittimia lukuun ottamatta kaikki poimitaan mikrofoneilla
Kummallekin laulajalle valittiin pari vaihtoehtoa, joista paikan päällä valittiin käyttöön se joka kuulosti auton tarkkaamossa vakuuttavammalta. Rumpukoppi rakennettiin plekseistä, joiden heijastuksia vaimennettiin tyynyillä ja patjoilla, ja komeuden päälle ripustettiin trussikehikon varaan molton-kangaskatto. – Siksi miksauksessa on partituuri edessä. Martinus-salin hallittu akustiikka Roolijako uusiksi palvelee orkesteri Rummuston tavoin myös sähköbasson rooli isossa orkesterissa on toisenlainen kuin pikkubändissä. Hajurakoa säröön Orkesterilevytyksien tärkeä välivaihe äänityksen ja miksauksen välissä on editointi, jossa tukeudutaan siis taiteellisen tuottawww.riffi.fi 5/2013 08-13 Vantaan viihde.indd 11 11 27.8.2013 13.36. Pianon äänittämiseen löytyi hyvä kikka Transmixin UT1auton käyttömestari Timo Virtaselta. Paras kompromissi oli asettaa rummusto lavalle näköja kuuloyhteyteen muiden kanssa mutta mahdollisimman hyvin eristettynä. tetty. Äänitystä äärirajoilla Orkesterilevytyksen ja rytmimusiikin rajamailla liikkuvan tuotannon haasteet tulevat parhaiten esiin juuri mikityksessä. Jossain Motown-biisissä sähköbasson rooli on tietysti sama kuin popbändissä, mutta usein jotain muuta. – Saatiin paras ”kansi kiinni” -flyygelisoundi, jonka olen kuullut! Oinonen kehaisee. Sami Pitkämön käyttöön päätyi Telefunkenin ELA-M 251:sta kopioitu Soundelux ELUX 251 ja Johanna Försti lauloi Neumannin M 269 -putkikonkkaan. VVO:n levytyksessä oltiin paitsi musiikin myös kaluston äärirajoilla: mikkejä, telineitä ja kaapelia tuntui olevan loputon määrä. Siitä nähdään mikä sovittajan ajatus on ollut, mistä botnen on milloinkin tarkoitus rakentua. DPA 4027 -paria ei teipattukaan kiinni flyygelin kanteen vaan mikrofoneille tehtiin teipistä kehtoripustus instrumentin sisään. Perinteisissä orkesteriäänityksissä riittää yleensä se, että poimitaan stereoparilla kunkin sektion kokonaissoundi, mutta mitä lähemmäs popmusiikkia liikutaan sitä suurempaan rooliin nousee tuki- eli lähimikitys. musiikin äänittämistä paremmin kuin konsertointia. Koko orkesteri olisi tarvinnut kytkeä kuuloke kuunteluun, mihin monet orkesterin muusikoista eivät ole tottuneet. Miksauksessa saattaa pärjätä pelkällä stereoparilla ja jos ei pärjää niin yhdistää mukaan tukimikkiraitoja. Niin ollen rummuston soundi myös miksausvaiheessa jää kauas samasta selektiivisyydestä johon rokkilevyillä on totuttu. – Klassisessa asetelmassa vaikkapa puhallinsektion miksaamisen pelimerkit saa haltuun ottamalla esimerkiksi ORTF-parilla sektion ja varmistamalla selustan soitinkohtaisilla tukimikeillä. Koska orkesterin istuttaminen tyhjän panttina käy kalliiksi, äänittäjän ja tuottajan avuksi tarvitaan assistentteja, jotka rientävät tarvittaessa mikittämään, pätsäämään, kasaamaan ja purkamaan. – Jos äänittäjä joutuu juoksentelemaan autosta saliin ja takaisin koko tuotanto seisahtuu, ja ne ovat kalliita minuutteja kun sata ihmistä odottaa. Levytyksessä mietittiin rumpujen siirtämistä pois lavalta, mutta se olisi edellyttänyt videokuvayhteyttä ja loputonta teknistä säätämistä. Esiintyjäkuuntelu toteutettiin minimalistisesti: vain solisteilla, komppiryhmällä, perkussionisteilla ja kapellimestarilla oli Aviomin henkilökohtainen luurikuuntelu, muilla ei mitään. Ja olipa tilan soundi kuinka kuiva tahansa, tilamikitys hoidetaan aina – varmuuden vuoksi. – Jälkikäteen ajatellen olisin voinut tiputtaa neljä viisi mikkiä pois, mutta on helpompi ottaa muutama ylimääräinen raita talteen, koska etukäteen ei voi tarkkaan tietää mitä tulee käyttämään. Oinonen mikitti Sami Kuoppamäen setin asenteella ”mieluummin useampi turha kuin yksi liian vähän”. Alataajuuksia tulee muual takin, esimerkiksi patarummuista sekä kontrabassoista jotka soivat jousiorkesterin yhtenä sektiona
Tilavaikutelmaa voidaan annostella tilamikkiraitojen lisäksi kaikulaitteesta. Yksikin särölle mennyt kohta on osoitus siitä, että äänittäjältä on jäänyt jotain ymmärtämättä. Levy on uutta tyyliä ja soundia hakevan orkesterin päivitetty käyntikortti uuden kapellimestarin alaisuudessa, joka jatkaa orkesterin kanssa vielä ainakin toisen kauden eli vuoden 2015 loppuun. Mikserillä voidaan vahvistaa vain se mitä sinne tulee, eikä vaisusta soitosta saa ison kuuloista volyymihanikkaa nostamalla. Viihdeorkesterin levyhankkeessa miksaus on miksaajan ja kapellimestarin kahdenkeskistä hommaa, tuottaja ei ole siinä mukana. Vaikka paikkauksen tarvetta olisi vain yhdellä raidalla, korvaava pätkä pyritään ottamaan toisesta otosta koko orkesterin korkuisena kymmenien raitojen könttinä. Tämmöisessä produktiossa ei ole tavoitteena että mennään joka raita mahdollisimman lujaa sisään. Miksauksesta haetaan kuuluviin haluttuja asioita ja jotain muuta painetaan hiljaisemmaksi. kuin olla voi. – Pidän kyllä esimerkiksi isosta jousisoundista, mutta normaalisti meillä ei ole kahdek- saa ensiviulua vaan neljä tai viisi. – Tämän saavuttaminen perustuu yhtäältä siihen mielikuvaan mikä minulla on päässäni ja toisaalta muistikuvaan siitä, kun olin orkesterin edessä johtamassa sitä. Näin siksi, että eri otosta napattu yhden raidan pala alkaa helposti tuottaa viereisten raitojen kanssa tahatonta chorus-ilmiötä. Hänestä onnistuneen levytyksen täytyy kuulostaa elämäntäyteiseltä – ei siltä että pelattiin varman päälle. – Yksi biisi saattaa tarvita tiukemman soundin, toinen rehevämmän, ihan sen mukaan mikä istuu tyyliin parhaiten. Ne täytyy saada soimaan lavalla kuin niitä olisi täydet kahdeksan. Ei varman päälle Biisit jonoon Äänitysvaiheessa kapellimestarin täytyy keskittyä orkesterin johtamiseen, mutta miksaus vaiheessa hän pääsee astumaan tuottajan saappaisiin. jan äänityksestä tekemiin muistiinpanoihin. Daviesilla on suuria suunnitelmia viihdeorkesterin – tai Vantaa Pops’in, kuten hän sitä kutsuu – tulevaisuuden varalle. Daviesin tavoitteena on, että levylläkin biisien pitää kuulostaa esitykseltä, ei studiosuoritukselta. Kaikki säädöt ovat äänitysvaiheessa neutraalissa asennossa, ja tärkeintä on että yliohjausvaraa on jätetty tarpeeksi. Daviesilla ei ole yhtä kiveen hakattua mieli pidettä siitä, miltä hän haluaa orkesterinsa akustisesti kuulostavan – asia riippuu täysin repertuaarista. Nick Davies – kapusta tuottajaksi Vantaan viihdeorkesterin tällä konserttikaudella julkaistavan ”Let’s face the music”-työnimellä valmistuneen levyn tekemiseen löytyy pari keskeistä kimmoketta. Ensinnäkin Vantaan viihdeorkesteri halusi juhlistaa James Bond -elokuvia, joista ensimmäinen näki päivänvalon 50 vuotta sitten. Miksauksessa pannaan sitten elementit tasapainoon. – On hyvä, jos ennen miksauksen aloittamista kaikki on niin flättiä, raakaa ja paljasta Haastetta on siinäkin, että levyn musiikillinen skaala ulottuu Motown-meiningistä (”Ain’t no Mountain High Enough”) Bond-tunnareihin (”Licence to Kill” ym.) ja musikaalisävelistä (”Girl Crazy”) lattarirytmeihin (”El Cumbanchero”). – Gainin kanssahan joutuu koko äänityksen ajan pelkästään pakittamaan sitä mukaa kun orkesteri innostuu ja alkaa soittaa kovempaa ja kovempaa. Bondiakin enemmän levytyksellä haluttiin juhlistaa walesilaissyntyisen Nick Daviesin ensimmäistä kautta viihdeorkesterin ylikapellimestarina. Tarkoituksena olisi kasata tusinan verran crossover-teemapaketteja Bondista Beatlesiin ja musikaalihiteistä elokuvasävelmiin, joita orkesteri voi tarjota konserttitaloille. Lavasoundin miksaaminen ja vahvistus on toinen juttu, sen hän jättää luottavaisin mielin Sepi Myllyrinteen ja Ana Murron käsiin. – Haluan kuulla musiikin sellaisena, että voin ikään kuin nähdä orkesterin soittamassa edessäni, Davies kuvailee Finnvoxin miksauspöydän takana. Ja ilman muuta vaikeinta on laittaa tällainen sillisalaatti levylle oikeaan järjestykseen, Davies nyökkää. Viihdeorkesterin levytys on editoitu ja mik sattu ehjistä otoista, joita on keskimäärin kolme per biisi. Osa levyn biiseistä onkin tuttuja viihdeorkesterin ”My Name is Bond” -teemakonserteista. u Nick Davies on ensimmäisellä ylikapellimestarin kaudellaan ruuvannut Vantaan viihdeorkesterin tyyliä kansainvälisempään suuntaan. Myös dynamiikkaan ja tilan tuntuun voidaan vaikuttaa, mutta lähtökohtaisesti hyvin maltillisesti. Martinushan ei ole varsinainen konserttihalli vaan kuiva sali, joka sopii äänittämiseen mutta kokonsa vuoksi antaa rajalliset puitteet soitinryhmien erotteluun. – En pidä mielekkäänä tapaa, jossa äänitetään biisiä pätkä kerrallaan ja yritetään sen jälkeen kursia niistä legopalikoista jotain kasaan. Ajan ja vaivan säästämiseksi Davies olisi ollut valmis vuokraamaan valmiita orkesteripartituureja levylle päätyneistä biiseistä – jos sellaisia vain olisi ollut tarjolla. Osa levyn sovituksista tehtiin Suomessa, joskin Davies kiirehtii muistuttamaan, ettei kaikki levyllä kuultava musiikki suinkaan perustu uusiin sovituksiin vaan transkriptioon, mikä tarkoittaa sitä että, joku on istunut originaalilevytyksen ääreen ja kirjoittanut ylös sen mitä levyltä kuuluu. – Esimerkiksi uusimman James Bond -leffan teemabiisi Skyfall oli niin tuore, että se piti plokata levyltä ihan itse! 12 www.riffi.fi 5/2013 08-13 Vantaan viihde.indd 12 27.8.2013 13.37
08-13 Vantaan viihde.indd 13 27.8.2013 13.37
14 www.riffi.fi 5/2013 14-15 Jonny Lang.indd 14 27.8.2013 13.41. Muutoksia elämässä on tapahtunut, sillä Langilla on vaimonsa kanssa neljä lasta, joista nuorin syntyi vasta muutama kuukausi sitten. Levyn soundimaailma on varsin rikas, joten herää kysymys vaikuttiko tuo mitenkään kitaraosuuksiin. Eivätkä he sitä varsinaisesti kieltäneetkään; kaikki elävät tällä hetkellä kovia aikoja levyteollisuudessa, joten he halusivat käyttää rahansa isoihin nimiin. – Enimmäkseen äänessä oli Les Paul, joka on ollut minulla noin 10 vuoden ajan ja jota käytän usein studiossa. Syitä oli kaksi. – Minulla oli ihan hyvät välit vanhaan levy-yhtiööni, mutta jotenkin tuntui, etteivät he oikein kunnolla panostaneet viimeisimpien levyjeni markkinointiin. – Varmasti jossain määrin, mutta oikeastaan kaikki tapahtui aika lailla itsestään. Kitaran piti olla kokonaisuudessa yksi ainesosa muiden joukossa ja harmonisesti synkassa kappaleen kanssa. – Ehdottomasti, en halunnut vain käydä heittämässä sooloja biiseihin, vaan halusin kitaran oikeasti tuovan kappaleisiin jonkin elementin lisää. Uusi albumi ilmestyy oman levy-yhtiön kautta, yhteistyössä kitaristien julkaisuihin erikoistuneen Mascot Labelin kanssa. Toisaalta huomion vangitsi myös rouhea lauluääni, joka oli täysin eri paria nuoren miehen olemuksen kanssa. Silti omani hakkasi ne kaikki, mikä järkytti kaikkia paikalla olleita, Jonny naurahtaa. Siinä on Bill Lawrencen humbucker-mikrofonit. Millaisiin soundeihin käytit nimenomaan Suproa. Eräs kaveri toi kerran studioon kokeiltavaksi monta vanhaa Les Paulia, joista kallein oli arvoltaan jotain 30 000 dollaria. Uutukainen ”Fight For My Soul” kuulostaa ehkä hieman erilaiselta Lang-levyltä, kuten Saksasta puhelimitse tavoitettu laulaja-kitaristi itse myöntääkin. Pitkän tauon jälkeen päivänvalon on nähnyt myös uusi studiolevy, Fight For My Soul. Albumin lopullinen sointi muotoutui siis aika lailla sen seurauksena, Jonny valaisee. Minkälaisilla kitaroilla uuden levyn äänitykset tehtiin. – Aika paljon erilaisiin komppikitarajuttuihin. Yhtäältä poikkeuksellisen kypsät kitaristintaidot, varsinkin kun otti huomioon, että Lang oli aloittanut kitaransoiton vasta muutama vuosi aikaisemmin. Se on ’58 reissue-malli, ja minulle hyvin tärkeä kitara, joka vain sattuu soimaan epätavallisen hienosti. Kun laulut olivat valmiita, esitimme ne bändini soittajille ihan vaan akustisella kitaralla. Sekin kuuluu parhaisiin kitaroihini, joka toimii hienosti nimenomaan säröisemmissä komppikitara-osuuksissa. ”The Truth” -kappaleen alussa soittosi muistuttaa mielestäni hieman Santanaa. J onny Lang syöksähti suuren yleisön tietoisuuteen 1990-luvun puolivälin jälkeen vasta 16-vuotiaana. Monien muiden artistien tapaan myös Lang on siirtynyt itsenäiseksi mitä tulee levyjen julkaisuun. – Toinen oli sitten Thinline Telecaster, jota käytän paljon livenäkin. Missä määrin tuottaja Tommy Simms vaikutti uuden albumin ”erilaiseen” luonteeseen. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVA: PIPER FERGUSSON Jonny Lang – Ihmelapsi aikuisena Epätavallisen nuorena ammattilaisuransa aloittanut laulaja-kitaristi Jonny Lang on löytänyt pysyvästi paikkansa soulvaikutteisella bluesrockillaan. Les Paulia, joista kallein oli Muitakin muutoksia on tapahtuarvoltaan jotain 30 000 dollaria…” nut. Ja taisi sillä tulla vedettyä pari sooloakin, ainakin muistaakseni. Siinä mielessä tällä kertaa vaadittiin hieman erilaista näkökulmaa, Jonny kokee. Telecaster eniten käytössä Jonny Lang on tullut vuosien varrella tutuksi nimenomaan Fender Custom Shopin valmistaman Telecaster Thinlinen käyttäjänä. Sen jälkeen soittajat saivat tulkita niitä omalla tavallaan. Siksi hieman turhauduin tilanteeseen, ja pidimme palaverin, jonka tuloksena he päästivät minut irti sopimuksesta ja toivottivat onnea jatkoni suhteen. Per”Eräs kaveri toi kerran studioon heen perustamisen vuoksi uuden lekokeiltavaksi monta vanhaa vyn tekeminen ottikin monen vuoden periodin. Noiden lisäksi käytin jonkin verran vuoden ’76 Suproa. Nyt tämä Fargossa, pohjois-Dakotassa vuonna 1981 syntynyt entinen ihmelapsi on 33-vuotias
Soolosi lienevät kuitenkin lähes aina improvisoituja. Tarkkaamo paras paikka soittaa Mitä tulee äänityksissä käytettyihin vahvistimiin, Jonny kertoo käyttäneensä joillain raidoilla Fender Deluxe Reverbiä, joka on myös hänen live-vahvistimensa. – Joo, en juuri suunnittele niitä etukäteen. Toisaalta hän toteaa äänittäneensä useita soolo- ja rytmikitaraosuuksia käsintehdyllä Mill Hill Audion Love Amp -kombolla, jossa on yksi etuasteputki, pääteasteputki sekä putkitasasuuntaaja. – Me käytämme kyllä aikaa mikrofoniasettelussa. Lähimikrofonin lisäksi oikeanlaisen tilamikrofonin valintaan ja sen paikan löytämiseen kuluu tietysti oma aikansa, sillä jo kuudenkin tuuman muutos mikrofonin paikassa muuttaa soundia hyvin paljon. Ajattelen kitaraa aika melodisena instrumenttina, ja ehkäpä tuo juontaa juuri laulamisesta. Mitenkäs sitten varsinainen kitaran äänittäminen, onko sinulla sen suhteen jotain tiettyjä jippoja, vaikkapa mikrofonien astettelussa. Kitaran humbuckerit voi puolittaa, ja kyseessä taisi olla takamikki yksikelaisena. Hieman erikoisen vahvistimesta tekee se, että signaalin laadun maksimoimiseksi siinä ei ole minkäänlaisia volume- tai tone-säätöjä, vaan ne tehdään kitarasta tai erillisestä etuasteesta käsin. – Joo, siinähän on se espanjalais-tyylinen kitarajuttu, Jonny nauraa. Olet sekä vahva laulaja että hyvä kitaristi. Vaikka Lang siis onkin vahvistimien suhteen putkimies, myös muutkin ratkaisut kelpaavat. – Kyllä kai. Meillä oli käytössä Neven vanha analogipöytä, joka jo itsessään soi todella hienosti, hyvän puhdassoundisen kitaravahvistimen tavoin. En myöskään soita koskaan missään eristetyssä kopissa kuulokkeet päässä, vaan aina tarkkaamossa; kuulokekuuntelu ei oikein innosta minua, Jonny kertoo. – Monta kertaa kytkin myös pelkän pedaalilaudan suoraan miksauspöytään. Lang huomauttaa, että analogipöydästä huolimatta itse raidat kuitenkin tallennettiin Pro Toolsille. Koetko, että laulamisesi olisi vaikuttanut mitenkään kitaransoittoosi. Käytettiinkö levyllä myös jotain softapuolen vahvistinmallinnuksia. – En voi vannoa aivan varmaksi, mutta muistaakseni teimme joitain rytmikitaraosuuksia softamallinnuksilla soundin terävöittämiseksi. – Sen soitin ihan Telecasterilla. Toki joskus kun improvisoin jonkun hyvän jutun, saatan kyllä toistaa sen soittaes sani uuden oton sisään, Jonny kiteyttää soolotyylinsä. u www.jonnylang.com www.riffi.fi 5/2013 14-15 Jonny Lang.indd 15 15 27.8.2013 13.41
TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: TOMMI POSA Ben Granfelt – vähemmän säröä, enemmän melodiaa Sävykkäästi laulava kitaras oundi sekä blues-soitosta kumpuavien soolojen tarttuva melodisuus ovat pätevä yhdistelmä, joka on avannut suomalaismuusikolle ovet myös kansainv älisille estradeille. Leningrad Cowboys, Wishbone Ash, sekä tälläkin hetkellä aktiiviset Los Bastardos Finlandeses ja oma ryhmä Ben Granfelt Band. – Meni tosi hyvin ja porukkaa oli kiitettävästi paikalla. Uralle mahtuu myös 11 soololevyä, ja lisäksi mies on kysytty vieras kitara- ja vahvistinklinikoilla, jollaista hän oli juuri ennen haastatteluakin vetämässä. Kerroin niiden kitaroiden ominaisuuksista, joita itse soitan, mieli- 28.8.2013 13.36. Vankalle työskentelylle on ollut käyttöä lukuisissa bändeissä: Gringos Locos, Guitar Slingers. 16-19 Granfelt.indd 16 K un Ben Granfelt tarttuu kitaraan, alkaa tapahtua asioita. Isännän otteella hän pistää soolot laulamaan, riffit jytisemään ja kompit tukemaan biisiä ja muuta bändiä
Stratocasterin sointi on tällä levyllä hyvin keskeistä. Arriideat ovat aina tervetulleita kaikilta bändin jäseniltä ja olisi vaikea päästä ulos omasta formaatista, jos itse tekee ihan kaiken. Tämän biisin säkeistössä soitamme samalla lailla, bridgessä samaa riffiä, mutta Olli matalalta ja minä ylempää ja kertosäkeessä meillä on eri riffit. Siinä on erilainen esimerkki komppisoundista: kun Blackmore soitti sooloa, Lordin säröiset urut kuulostivat melkein kuin toiselta kitaralta. Minulla on aika voimakkaat mielipiteet siitä, miten asiat menee sekä bisnesmielessä että soittamisesta. Suurin muutos, jonka olen tehnyt sille bändille, on että nyt soitetaan paljon vähemmän. – Rokkibändissä on hyvä olla komppikitara soolon alla. Teen kitaraklinikoita ja keikkoja sekä soolo ”Toisen kitaristin tehtävänä levyjä, jotka myyvät sen tuhat kappabändeissäni on antaa rytmikkyyttä letta – uusimman levyn painos on tämän vuoden loppuun mennessä myysiinä missä koskettimet ilmavuutta ty, mikä takaa sen, että seuraavakin ja mieluummin haluan alle ilmaa voidaan tehdä. – Se onkin minun ja Bryn Jonesin biisi. Ainakin kun kyse on minun biiseistäni. – Tänään juuri sanoin klinikalla, että fiilis lähtee, kun kitara iskee power chordin. Mutta tuota vaufaktoria ei enää ole, koska musiikkia ihan laidasta laitaan tulee ulos niin valtavasti joka viikko. – Kosketinsoittaja voi kymmenellä sormella rakentaa tosi ison soinnun ja meillä on kitaralle vain neljä sormea. – Mitä enemmän soitan, sitä varmemmaksi olen tullut. Minusta uudella levylläni on pari sellaista biisiä, joista kaikki voisivat tykätä, mutta minun levyni löytävä kuulijakunta on pieni. Tosin ostin juuri Deep Purplen uuden levyn (Now What?!), jossa Don Aireylla on tosi rokkaavat Hammond-soundit, melkein kuin kyseessä olisi Jon Lord. Hän on tosi pätevä soittaja, mutta minä päätän, miten stemmat menee. Yritän kääntää riffejä siten, että soittaisin vastakohtia hänelle. Kun nuo mainitut bändit tekivät hittejä, ei ollut muuta, joten kaikki kuulivat ne ja totesivat ’vau, ihan mahtavaa’. Vieläkö on mahdollista tehdä instrumentaalihittejä kitaralla tyyliin Shadows tai Focus ja saada ne soimaan kaikkialla. – Olen tehnyt paljon soineita instrumentaalibiisejä tilauksesta, kuten Slapshot MM-jääkiekkoon ja muihin urheilujuttuihin ja yöllä radiota kuunnellessani kuulen omia biisejäni sieltä. – Toisen kitaristin tehtävänä bändeissäni on antaa rytmikkyyttä siinä missä koskettimet ilmavuutta ja mieluummin haluan alle ilmaa kuin äänivallia. Nuorena oli kiire ja piti soittaa enemmän. Siihen kuin äänivallia.” tapa on tehdä paljon keikkoja akustisen kitaran kanssa. Nivaska soololevyjä Granfeltin toistaiseksi uusin soololevy – ja hänen urallaan jo yhdestoista, joukossa muutamia keikkataltiointeja – on nimeltään Melodic Relief, ja se on kokonaan instrumentaalinen. Sillä saa jutun paljon voimakkaammaksi ja isommaksi. Klinikoillakin puhun siitä, miten olen miettinyt asioita: esimerkiksi Les Paulin kanssa on käytössä kaksi mikkiä ja volyymitasot. Rummut ja basso antavat hyvän pohjan biisille, mutta rokki alkaa siinä vaiheessa, kun kitara tulee mukaan. Pelkistetysti vain kitaran ja käsien avulla voin luoda fraseerausta ja silti saada siitä paljon irti. Puhun nyt sekä kompeista että sooloista. Bastardosin single Smokin’ Dynamite on oiva esimerkki ilmasta kitarariffien välissä. Soitan sekä plektralla että sormilla näppäillen – Soittonihan perustuu bluesskaalaan, mutta haluan saada väliin muitakin ääniä. Ajatellaanpa vaikka Los Bastardos Finlandeses’ia, joiden kanssa olen tehnyt kaksi levyä, toinen tuli juuri ulos. Esimerkiksi nyt bändini treenaa uuden toisen kitaristin Marko Karhun kanssa. Entäpä bändeissä, joissa mukana on harmoniapohjaa luovat koskettimet. piteeni soittamisesta ja elämästä muusikkona sekä stooreja, mitä olen urallani kuullut ja nähnyt, hän kertoo työpäivästään. Itse kuulen soitossani Jeff Beck- tai Gary Moore -vaiheet, mutta välistä huomaan ihan oman juttuni, sitä mikä minulle tulee luonnostaan. Levyllä ja keikoilla soi intensiivinen ote tekemisissäsi. Hänellä oli progetausta, ja kun sanoin millaista haluan, hän osasi muuttaa ne omiksi jutuikseen ja keksi toimivat sovitukset. Olen siinä mielessä vanhan aikainen, että taustalle sopivat Hammond-urut, klavinetti, Rhodes ja Wurlitzer sekä synamatto – mutta ei mitään 1980-luvun mattoja minulle. – Kaikki haluavat tehdä hyvän levyn ja hyviä biisejä. Harva kosketinsoittaja soittaa riffejä, vaan pikemminkin maalailee ja tuo tukea ja lisää väriä sekä isoutta kitaran riffien alle. Olli Kykkänen on selkeästi komppikitaristi ja minä soolokitaristi. Toisesta suunnasta katsominen on välillä ihan pakko, jos ha luaa edistyä kitaristina. Mikä on käsityksesi kitaran roolista bändissä. Tiettyjä likkejä viljelen aika paljon, kuten kaikki muutkin – olen varastanut ja lainannut niitä ja muuntanut omikseni – eikä vuonna 2013 ole mahdolwww.riffi.fi 5/2013 16-19 Granfelt.indd 17 17 28.8.2013 13.36. Tykkään laulamisestakin ja haluan parantaa taitoani. Miten siitä määrästä voi poimia seuraavia maailmanlaajuisia hittejä, Granfelt pohdiskelee. Bändissäni oli koskettimissa Kasper Mårtenson, joka teki homman tosi hyvin. Jätetään väliin ilmaa ja annetaan rumpujen ja basson täyttää tilaa. – Olen ollut monessa bändissä ja vaikka minut on pyydetty mukaan tai olen itse kasannut porukan, olen ottanut ohjaimet omiin käsiini. Jos kaksi kitaraa soittaa koko ajan samaa, se paksuntaa sointia, mutta ei välttämättä tuo mitään lisää. Seuraavalle levylle onkin taas tulossa laulubiisejä
Kasper Mårtenson soittaa kiipparisoolon – halusin vähän Jan Hammerin tyylisen. Saksassa pari naista kysyi keikalla ”why do you play that instrumental music so much?”, johon vastasin ”because I can”. – Se on shufflekappale, koska tykkään bluesista. Levyn päätösbiisinä on Because We Still Can. Minulla on hyvä lihasmuisti ja sormet löytävät paikat helposti ja esimerkiksi kahtena ottona tehdyn Melodic Relief’in soolon soitan keikalla aina samalla tavoin. Voin soittaa tähän säkeistön ihan blues-fraseerauksella, mutta bridgeen ja kertosäkeeseen saan melodisuutta. Sitten hän käski minut pois ja miksasi sooloista sellaisia, että en meinannut tuntea omaa soittoani. lista keksiä jotain täysin uutta. Eikä minua kiinnostakaan keksiä, koska tykkään siitä, mitä teen. Bluesia AOR-mausteilla Otetaanpa muutama biisi Melodic Relief’ilta tarkempaan käsittelyyn – nimikappalehan nousee aina albumia edustavaksi. Siksi kertosäe on nostettu A-mollibluesista C:hen ja mukana on duuria ja mollia ja iloinen loppu duurissa. – Keskiosassa on stemma, joka on ihan Wishbone Ashia. Biisissä mukana on saksalainen Thomas Blug, yksi suosikki kitaristeistani ja ihan loistava Statocasterin soittaja. Siksi keksin mukaan muita sointuja, jotka ovat ulkona bluesin V-IV-pur kauksesta. – Gary Moore Time (GMT) on ihan suora kunnianosoitus ja soitan sen Les Paulilla. – Sooloni kulkevat aika usein kolmisointujen kautta. Mahdollisimman melodista ja siitä on tullut livesuosikki. En osaa ulkoa kaikkea studiossa soitettua ja yksi syy tähän on tuottaja Santtu Lehtimäki, teknisesti taitava kitaristi. Instrumenttina on Stratocaster ja efekteinä Octavia soolossa ja Leslie-pedaali väliosissa. Ja jos biisissä ja bändillä on hyvä fiilis ja groove, soolot – myös muiden – voivat venyä pitkiksi ja 18 www.riffi.fi 5/2013 16-19 Granfelt.indd 18 28.8.2013 13.36. Se taas tulee rakkaudesta amerikkalaiseen AOR-musiikkiin: Kansas, Foreigner, Styx, Journey… diggasin näiden melodisista kappaleista ihan mielettömästi skidinä. – Kyllä jää. – Se taas on nimileikki ja jatkoa edellisen albumin Jeff Beckmäiselle instrumentaalille Because We Can. En kuitenkaan jaksa kuunnella livenä pelkkää kolmen soinnun bluesia, vaan haluan mukaan muutakin soinnullista väriä. Hän halusi joistakin sooloista jopa 25 ottoa ja olin siinä vaiheessa jo niin vihainen että meinasin viskata häntä kitaralla päähän. Pyritkö tarkkaan toistamaan levyn sooloja keikalla vai jääkö keikalle vapaat kädet. Klinikoilla oppilaat kysyvät, mistä melodisuus tulee sooloihini ja luulen, että selityksenä on se, että opettelen sointuja, mistä kaikista kohdista jonkun soinnun voi soittaa ja käytän soinnun ääniä ennen siirtymistä pentatoniseen skaalan. Guitar Tech taas on ihan Jeff Beckiä, sormilla soittamista, paitsi soolossa. Studiossa äänitetyt soolot ovat improvisoituja, mutta soitat samoja biisejä livenäkin. Sävelsin sen nimisen biisin ja nyt halusin tehdä vielä toisen ja tämäkin on fuusiomaista Jeff Beckia. Jos biisi menee A-mollista, voin käyttää G-duurin kolmisointua pohjana C:n kautta kulkemiseen ja vasta sitten siirryn A-molliin. GMT:n soolot taas vaihtelevat improvisointina ihan laidasta laidasta laitaan
– Soitan Les Pauleja ja Stratocastereita – levyä tehdessä löysin taas uutta Stratocasterista, hän määrittelee valintansa. biisit vain jatkuvat ja jatkuvat. Joitakin efektipolkimia sinulla kuitenkin on käytössä. – ’62 Stratoni on ollut Pavella, Mudalla ja Ilellä ja siinä on aivan mahtavan hyvä akustinen sointi sekä komppisoundi kuin Bryan Adamsin Summer of ’69:ssa. Minulla leadlaidasta laitaan tulee ulos kanavan särö on kello kymmenessä enkä tarvitse enempää, saan juuri hakemani laulavan soinnin. Oktaaveri on rumilus, joka on kaunis omalla tavallaan, Hendrix-osastoa. – Nykyään melkein kaikissa moderneissa ”Vau-faktoria ei enää ole, vahvistimissa on mieletön määrä säröä ja siksi soittajat, jotka haluavat vintagetyyppisen sounkoska musiikkia ihan din eivät suostu kokeilemaan niitä. – Puu soi paremmin ja sointi aukeaa mitä enemmän kitaralla soitetaan. En soita Telecasteria, ES-335:a tai SG:ta. Minulla oli hyvä SG, mutta myin sen rahapulassa pois. Nauhat olivat jo aika kuluneet ja potikoissa oli kuolleita kohtia. He pyysivät minua edustamaan merkkiä Suomessa ja tässä sitä edelleen ollaan. Onhan minulla vielä räkki, jossa on samat pedaalit räkkilaatikossa ja ohjaan sitä Steen Skydstrupin tekemällä loistavalla stereosysteemillä. – Tanskassa minulla oli mukana vanha Marshallini ja säröpurkit, mutta studio tarjosi kokeiluun Englia. – Arvostan sitäkin, koska sellainen tiukkuus ja tempo vaativat aivan mielettömästi treenaamista. Kokoelmiin kuuluu useita Stratocastereita 50 vuoden takaa, mutta lisäksi koko joukko aivan uusiakin soittimia. Se on maalattu joskus mustaksi ja magneetit ovat heikenneet. Sooloja tehtäessä äänittäjä antoi kitarapiuhan ja sen päässä oli Engl. En uskalla ottaa noita vanhoja keikalle mukaan, koska ei tiedä, mitä voi tapahtua. Vanhat kitarat ovat sisäänsoitettuja ja ne istuvat hyvin käteen. niin valtavasti joka viikko.” Klinikoilla ja musiikkiliikkeissä olen nähnyt niin monta kertaa, että vahvistimen kokeilijat vetävät säröt täysille, middlet pois ja bassot täysille ja tuloksena on pelkkää suhinaa. – Signaaliketjuni on aika simppeli: kitara, piuha, viritysmittari, wahwah-pedaali, Captain Coconut, jossa on vibe, fuzz ja octavia samassa laatikossa, Lesley-pedaali ja loopissa delay. Samoihin aikoihin Warren Haynes mainosti Englia Guitar Playerissa ja ajattelin, että tämä pitää tsekata. Käytettyäni vuoden ajan nuppia, lähetin tehtaalle palautetta: haluan enemmän middleä, joka ei oli niin kompressoitu. He lähettivät uuden vahvistimen, joka oli aivan täydellinen ja siitä tuli uusi tehtaan standardi. Kovin montaa vanhaa Gibsonia ei ole päässyt koettamaan, mutta ne ovat olleet kaikki hyviä. Omille keikoille se on liian iso, mutta Bastardosin kanssa käytän sitä. Viikkoa ennen lähtöä olin nähnyt Richie Blackmore’s Rainbown viimeisen keikan Kulttuuritalossa. Tosi vanhaa ja ihan uutta Granfeltin kitarakalusto tulee kahdelta alan suurimmalta valmistajalta, Gibsonilta ja Fenderiltä. Kokemus antaa mahdollisuuden vertailla, mitä kitaroille tapahtuu vuosikymmenten aikana. Siitä lähtien olen ollut Englin kanssa duunissa. – Yhteistyö Englin kanssa alkoi vuonna ’95, kun olin Tanskassa äänittämässä Leningrad Cowboysin Go space -albumia. u www.riffi.fi 5/2013 16-19 Granfelt.indd 19 19 28.8.2013 13.36. Livenä minulla on kaksi Custom Shopin Relic Stratoa, jotka ovat aivan loistavia. Näillä väritän soundia ja fuzzia en käytä tiheänä, vaan boostina, joka antaa vähän karvaa soolosoundin päälle. Improvisointi ja jammailu ovat minulle kaikkein tärkeintä. Itse en osaa sellaista, mutta eivät hekään sitä, mitä minä teen. Englin vahvistimissa tuntuu olevan ryhdikäs sointi, eikä se tarvitse eteensä enää lisäsäröä tuovia pedaaleja. Löffe (kitaroiden keräilijä Per-Olof Löfberg) tuli paikalle ja kysyi, haluanko kokeilla originaalia ’59:a. Kuola valui ja ensiksi huomasin, että ulostulo on heikompi kuin minun kitarassani, mutta soundi aivan loistava. He näkevät soundin, vaikka sitä pitäisi kuunnella. Seuraavalle levylle aion tuoda ne kuitenkin studioon. Myin yhden aivan loistavan ’63 Straton, joka on albumin kannessa. – Molemmat ovat minulle tärkeitä, enkä pystyisi olemaan ilman kumpaakaan. Lähdin kesken pois, koska soittivat niin lujaa, mutta Blackmoren soundi Engl Savagesta oli aivan upea. – Nykyiset Fenderin ja Gibsonin tehdaskitarat alle kolmen tonnin hintaluokassa ovat aivan mielettömän hyviä ja ne on tehty vintagespeksien mukaan, Granfelt arvioi. Vastaus oli ”We have heard of Leningrad Cowboys, can you send some material?”. Tuollaisen kitaran laittaminen soittokuntoon ei maksaisi paljon, mutta ei se kannata, koska arvo laskee niin paljon. Nykyajan metallibändit taas eivät juuri jammaile, vaan biisit on muokattu tiukkaan kuosiin ja ne toistetaan aina samanlaisena keikalla. Siinä oli liian paljon napikoita, joten ei kiinnostanut ja tehtiin komppiraidat vanhoilla kamoilla. Minulla on ’58, ’62 ja ’64 Stratot. Olen päässyt soittamaan vanhoja kitaroita, eivätkä ne kaikki ole hyviä: monta huonoa Stratoa on tullut kokeiltua. Nopeasti soittaminen on hienoa, mutta jos pitää demota vahvistinta, eihän siitä saa mitään käsitystä, jos esittelijä soittaa nopeammin kuin pystyy kuulemaan. – Pääsin takaisin Suomeen, lähetin litran Leningrad Cowboys -votkapullon, sixpackin Leningrad Cowboys -olutta, kolme elokuvaa, T-paidan ja pari CD:ta. – Viime viikolla olin pitämässä klinikkaa, jossa soitin ’59 Historic Les Pauliani. Heti menin kaivamaan laatikosta Saksan Englin osoitteen ja kun siihen aikaan ei ollut sähköpostia, lähetin faksin ja esittelin itseni. Engl astuu kuvaan Vahvistimien valintaasi on vaikuttanut pitkä ja kiinteä suhde saksalaisen Englin kanssa
Jussi Jaakonaho kertoo, ettei usko dogmeihin tai rajoituksiin. 20 www.riffi.fi 5/2013 20-23 Jaakonaho.indd 20 28.8.2013 13.38. Siksi ne muuttavat helposti itsensä tylsiksi, jos alkavat rajoittaa itseään tiettyihin muotteihin. – Suurin osa rockbändeistä ei pysty niin sanotusti mihin vain
Ei kysytty erikseen, että pyöriikö nauha. Tunnelman pitää olla hyvä, rento ja luottavainen, ja aikataulujen realistiset, Jaakonaho valottaa filosofiaansa käytännössä. Tällä hetkellä Jaakonaho toteuttaa ajatusmaailmaansa kitaran varressa Ismo Alangon tuoreen kokoonpanon riveissä yhdessä basisti Mikko Mäkelän, rumpali Niko Votkinin sekä puhaltimia, koskettimia ja perkussioita soittavan Juho Viljasen kanssa. www.riffi.fi 5/2013 20-23 Jaakonaho.indd 21 21 28.8.2013 13.38. J ussi Jaakonaho on suomalaisen pop- ja rock-musiikin varsinainen monitoimimies, joka ei ole pelännyt tarttua kitaraan, miksauspöydän nappuloihin tai tuottajan vastuun kahvoihin. Jammailua, treeniä ja äänitystä Alangon levy syntyi ilman suuria ennakkotreenejä. – Demot olivat sellaisia Ismon räkäisyjä nauhalle. – Kun esimerkiksi tehdään levyä, kaiken pitää olla niin, että soittajan on helppo tulla soittamaan. Jaakonaho myös tuotti Alangon tuoreen Maailmanlopun sushibaari -levyn. Nyt biisit sovittiin että kaikki äänitetään saatiin heräämään paremmin henkiin. Karjalainen. Ei kysytty tiin kokeilla eri versioita, Jaakonaho kertoo. Haluttiin samaa spontaania fii”Otin vain helvetisti kovalevyä listä, ja siksi ei haluttu bändin kanssa treenata liikaa, koska silloin juttuja biiseistä olisi mukaan, ja assarin kanssa hukkunut helposti turhan paljon. TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: TOMMI POSA Jussi JAAKONAHO – klassikoilla eteenpäin Moniottelija Jussi Jaakonaho on ehtinyt kartuttaa laaja-alaisen uran suomalaisessa musiikkimaailmassa niin äänittäjänä ja tuottajana kuin soittajana. Sama luontevuus pätee soittamiseen. Tietenkin tähän tarvittiin studioaikaa, jotta voimitä soitetaan. Tällä hetkellä miestä työllistää kitaristin pesti Ismo Alangon kokoonpanossa tuoreen levyn tuottamisen jälkilöylyissä. – Otin vain helvetisti kovalevyä mukaan, ja assarin kanssa sovittiin että kaikki äänitetään mitä soitetaan. Sekä soittamis- että tuotantomaailmassa Jaakonaho luottaa klassikkosoundeihin, mutta retroilun sijaan katsoo visiossaan kuitenkin nykypäivästä eteenpäin. Tuottajaksi Jaakonaho päätyi osin sattumalta, käy- tyään lähialueen asukkina kuuntelemassa uusia demoja Alangon luona. Jaakonahon yhteistyökorttipakasta löytyvät muun muassa Jonna Tervomaa, Siiri Nordin, Irina Björklund, Kari Tapio, Tuure Kilpeläinen, Martti Servo, Vesa-Matti Loiri ja J. Kuuntelusessioiden päätteeksi Alanko pyysi lopulta Jaakonahon, jonka kanssa oli tehnyt yhteistyötä myös vajaat kymmenen vuotta sitten Minä ja pojat -albumilla, tuottamaan levyn. Voisi kuvitella, että jokapaikanhöylä repeää epämääräisesti sinne tänne, mutta Jaakonahon kaikkea tekemistä – niin kitaran varressa kuin studio-olosuhteissakin – yhdistää selkeä päämäärä ja filosofia: pyrkimys luontevuuteen. erikseen, että pyöriikö nauha.” Lopputulos olikin, että studiossa yhtäaikaisesti jammailtiin, treenattiin ja äänitettiin. Porukka kokoontui jamittelemaan Ismon demojen pohjalta suoraan Sonic Pump -studioille
– Levyihin haetaan yleensä liian tietoisesti punaista lankaa. Toisaalta Jaakonaho on tehnyt myös opetuskeikkaa alan oppilaitoksissa. Jaakonahon mielestä tämä tuntuu hieman hassulta. Se oli aikakautta, jolloin siirryttiin lähimikitykseen ja soittajat tulivat niin sanotusti suoraan lärville. Ensi-inspiraatioiden listalta kuitenkin löytyy sellaisia ryhmiä kuin esimerkiksi alkupään Pink Floyd ja Jaakonaho on tyytyväinen, että on saanut nähdä läheltä suomalaisten vanhan liiton artistien työskentelyä. – Tuotantoprojekteihin lähden mukaan, jos innostun ja minulla on olo, että pystyn auttamaan ja että minulla on projektiin relevantti lähestymistapa. Tuottamisessa puolestaan ei hyville liksoille pääse, jos tuntipalkkaa aletaan laskemaan – ainakin jos homman haluaa tehdä hyvin. Niin soittajana kuin tuottajanakin Jaakonaho pääsi huomaamaan, miten Ismo on oiva esimerkki juuriin luottavasta mutta eteenpäin katsovasta soittofilosofiasta. Se nivoo sen tietyn aikakauden yhteen, vaikka biisit olisivatkin erilaisia. Jaakonaholle lähtökohtana aina onkin ollut nimenomaan lopputulos. Jos on kausia, jolloin soittohommia on vähän, silloin panostetaan miksaukseen ja äänitykseen. – Alun perin yritettiin löytää täysin erillinen paikka, johon viritellä kamat ja mennä vähäksi aikaa tekemään levyä, mutta eläminen väliaikaisesti tonnikalapurkkien ja piuhojen keskel- Äänittämisestä perusleipä, muussa draivina intohimo Musiikkia nykypäivänä ammatikseen tekevä kohtaa aina kysymyksen toimeentulosta ja ansaintalogiikoista. Sonic Pump oli Alangon levylle hyvä valinta muun muassa siksi, että se soveltui hyvin soittajaporukalle, josta osa on perheellisiä mutta joka halusi hieman ”on-location”-fiilistä tarjoa van paikan. Kaiken kaikkiaan Jaakonaho kertoo, että ammattilaisena toimiminen vaatii toimeentulon kannalta usein luovimista. Oman studion puuttuminen on pitänyt stressin loitolla ja antanut vapaat kädet tarttua aina siihen vaihtoehtoon, joka kulloinkin on tuntunut parhaalta. Tästä syystä hän myös valitsee tarkkaan, mihin projekteihin lähtee mukaan. Toisaalta juuri tästä syystä artistit saavat syyttelyjä itsensä toistamisesta. Studiosurffarilla on monia lempipaikkoja Mutta miten Jaakonaho päätyi Alangon ja muun köörin kanssa sitten Sonic Pumpille. lä saattaa olla aikuiselle helposti liikaa, Jaakonaho naureskelee. Pitkän cv:n omaava mies on varsinainen studiosurffari. Soundi ei kuitenkaan ollut yliprosessoitua, Jaakonaho täsmentää mutta kertoo, ettei oikeastaan pysty nimeämään yksittäisiä erityisesti vaikuttaneita artisteja tai bändejä. Omistautuminen tarkoittaa Jaakonaholle kuitenkin sitä, että tuottaja ei nosta itseään esiin vaan kokee asemansa ensisijaisesti artistin tukijana. Mielestäni kun tietty artisti tekee tiettynä aikakautena levyn, se loppujen lopuksi kuulostaa tietynlaiselta. Valtaosan soittokeikoista olen toki tehnyt palkkiota vastaan, mutta plakkarissa on myös lukemattomia keikkoja, joista en ole saanut rahaa, moni niistä ammattimaisiakin projekteja. Lähden mukaan soittohommiin aika paljon fiilispohjalta, Jaakonaho kertoo. Aktiivisesta tekemisestä huolimatta mies ei ole omaa studiota perustanut, vaan surffannut olemassa olevissa. – En ole koskaan kysynyt, paljon keikasta saa rahaa. Pärjäämisessä on loppujen lopuksi kyse siitä, että tekee kaiken niin hyvin kuin vain pystyy. – Useimmiten minulta kysytään, miten alalle pääsee. Miksaukseen hyvä on myös 5by5 Valimolla, ei vähiten SSL 4056G+ -analogipöytänsä takia. Äänittäminen ja miksaaminen on Jaakonaholle perusleipä, josta ”pitää aina saada liksa”. Jussi Jaakonaholle paletti on moniulotteinen, mutta periaatteet silti melko selviä. Tuottajan tarkoitus on koettaa tukea artistia tekemään parhaan mahdollisen levyn, eikä nostaa itseään esiin, Jaakonaho kertoo. – Minun pitää pystyä sanomaan, mitä voin itse antaa projektille. Punainen lanka syntyy sieltä itsestään, Jaakonaho sanoo. – Tämä on aika klassinen rooli ja siinä myös tulee esiin luontevuusfilosofia. Tuttuja ja hyvin toimivia paikkoja Jaakonaholle ovat Sonic Pumpin lisäksi esimerkiksi Petrax, Finnvox, E-studio sekä Mankku Studio Porvoossa. 22 www.riffi.fi 5/2013 20-23 Jaakonaho.indd 22 28.8.2013 13.38. Sekä soittamisessa että tuottamisessa Jaakonaho pyrkii tietynlaiseen klassikkosoundiin, johon hän on kasvanut nuoruudessaan. – Totta kai esimerkiksi Ismo kuulostaa pohjimmiltaan Ismolta, oli kyse sitten vaikkapa Hassisen koneesta tai Ismo Alanko Säätiöstä tai Ismon nykyisestä musiikista. Soittamista Jaakonaho puolestaan tekee niin paljon kuin mahdollista, mutta siinä raha on tullut aina kakkosena. – He ovat muusikoita, jotka ovat hyvin paljon määrittäneet suomalaisen musiikin identiteettiä. – Kyseessä on aika pitkälti 1960- ja 1970-luvujen amerikkalaiset levyt
– Tässä on kyse vähän samasta asiasta kuin studiokamoissa. Jaakonaho kertoo, että kyse on yksinkertaisesti siitä, ettei hän oikeastaan pysty eläytymään kovin moderneihin soittimiin. Myös sopimusten kanssa tulee olla entistäkin tarkempi. Siinä yhdistyy käsityöläisyys, tarkka korva ja taiteellinen näkemys. Jaakonahon oma soundi on perustunut näihin tiettyihin soittimiin. He ovat muusikoita, jotka ovat hyvin paljon määrittäneet suomalaisen musiikin identiteettiä ja samalla saaneet itse valtavasti perspektiiviä, Jaakonaho ylistää. Esimerkiksi Ismo Alangon bändissä Jaakonahon arsenaalissa on vuoden 1955 Gibsonin GA40-vahvistin, Fender Jazzmaster -66, Telecaster -67 ja Les Paul Junior -59. – Samalla lailla näissä genreissä sorrutaan usein myös täsmätekemiseen, jossa musiikin täydelliseksi tekevä epätäydellisyys hiotaan studiossa pois. Paniikki tietysti syntyy siitä, kun musiikkia voi kuunnella oikeastaan tehdä näitä hommia ja ilmaiseksi. Hän miksaa mieluiten analogisella miksauspöydällä, vaikka käyttää toki joskus myös plugareita ja myös puhdasta in the box -metodia. u www.riffi.fi 5/2013 20-23 Jaakonaho.indd 23 23 28.8.2013 13.38. – Useimmat duunit mitä tarjotaan ja mitä teen, on traditionaalista bändiäänittämistä. Mutta pohjimmiltaan kyseessä on perinteinen rock-kitarasoundi. Velvet Underground, J. Nämä ovat tekijöitä, joita arvostan ja joilla on pysynyt vuosien mittaan sama tekemisen palo, kunnianhimo ja sanomi- Klassikkofilosofia näkyy kitara-arsenaalissa – Kitarapuolella olen toivoton vintage-ihminen. Bändin tallennusta mahdollisimman hyvin Jaakonaho korostaa, että ei soundimaailmastaan huolimatta sorru suinkaan retroiluun vaan haluaa katsoa tiukasti nykypäivään ja siitä eteenpäin. Toisaalta tätä kautta Jaakonaho myös kummastelee, miksi monet musiikki-ihmiset valittavat, että ”skene on nykypäivänä sitä ja tätä”. Ainoa terve tapa tulla alalle on oikeastaan tehdä näitä hommia ja oppia samalla, ja jossain vaiheessa alkaa vetää itse sessioita, Jaakonaho kuvailee. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun levyteollisuus otti pieniä ensiaskeliaan alaspäin. – Tuo on opittu soundi, jota olen aina automaattisesti hakenut. Hyvää on tietysti myös se, että tekniikka on saatavilla yhä useammalle, ja pienet indie-bändit pystyvät tuottamaan ja julkaisemaan musiikkia hyvinkin helposti. Tähän myös liittyy se, että Jaakonaho on kiitollinen siitä, että lukuisten nykyartistien kanssa on saanut tehdä töitä myös vanhan liiton rock-tyyppien kanssa. Täsmätekeminen nykyajan syntinä Jaakonaho on seurannut tarkkaan musiikkimaailman muuttumista. Työ alkaa yleensä analogisesti ennen kuin materiaali heitetään ProToolsiin. Tärkein kysymys koskee tietysti jakelua ja levybisnestä. Kamoista huolimatta pääasia kuitenkin on, että kitarat ovat relevantteja ja luontevia musiikkiin. Vaikka kitara- ja soittopuolella Jaakonaholla onkin taipumusta vintage-meininkiin, klassikkolaitteet eivät silti johdata menneisyyteen vaan nykyisyyteen. Toimeentuloa ei tietenoppia samalla, ja jossain vaiheessa kään voi katkaista, mutta esimerkiksi streaming-palvelujen tulovirrat ovat alkaa vetää itse sessioita.” kuitenkin nyt jo jonkin verran kasvaneet, ja se että musiikkia kuunnellaan ja että sitä on tarjolla paljon aikaisempaa enemmän, on lähtökohtaisesti hyvä asia. Erilaisia äänialan koulutuksen saaneita onkin läjäpäin, mutta Jaakonahon mielestä esimerkiksi hyvien äänittäjien määrä ei ole kuitenkaan kasvanut. – Kyseessä on spesiaali ammatti, johon pystyy ainoastaan tietynlaiset ihmiset. Jaakonaho kertoo luottavansa ensisijaisesti rautaan. – Rock- ja pop-musiikin pitäisi olla eteenpäin katsovaa, mutta silti sitä hallitsee nykyään retroilu. Assistenttikulttuuri on saapunut viimein Suomeenkin. Toisaalta koulutuksen lisääntymisellä on ollut myös hyvin positiivinen vaikutus. Tuntuu, että aina katsotaan taaksepäin. – Pedaaleissa on jotain uudempaakin. Kitaristit ovat konservatiiveja, Jaakonaho naureskelee. Oli 1980-luvun buumi ja nyt 1990-luvun buumi, Jaakonaho sanoo. Tässä tilanteessa vaarallisinta Jaakonahon mielestä on jäädä seisomaan menneisyyteen ja yrittää turhaan jarruttaa kehitystä, joka sinänsä on väistämätöntä. Näin ei ollut vielä esimerkiksi 1980-luvulla. Tykkään soittimista, joilla on historia. Hän muistuttaa, että musiikkikenttä on kuitenkin tällä hetkellä valtavan rikas. Eräs asia kuitenkin Jaakonahoa nykymeiningissä vaivaa ja se on juuri se, mistä hän itse pyrkii poispäin. Loirin ja Karjalaisen lisäksi tällaisia ovat esimerkiksi Tuomari Nurmio, Eero Raittinen ja tavallaan tietysti myös Ismo Alanko. Mutta mihin se yleissoundin luominen sitten perustuu. Toki tietenkin muutoksia kohtaan pitää olla terveen kriittinen, skeptinen ja utelias. Levynteossa riittää tekemistä, johon studioassareiden käyttö tuo suurta helpotusta. – On ollut mahtavaa nähdä näiden tyyppien työskentelyä läheltä. Se on hyvä yleissoundi, joka tukee monenlaista musiikkia. Spotifysta ja muista uusista jakelumuodoista on seurannut sekä hyviä että huonoja vaikutuksia. Itse musiikintekemisessä suurin muutos Jaakonahon mielestä on alan oppilaitosten räjähdysmäinen nousu 1990-luvulla. Cale, Neil Young, Little Feat sekä Captain Beefheart. sen tarve. ”Kunkuimmat” soittokamat kun tehtiin 1950–1970-luvuilla, toki jotain vielä 1980-luvullakin. Tarpeet tähän löytyvät klassikkomerkkien kentältä. J. Luottokamalistalta löytyy esimerkiksi Neumannin, Shuren ja Sennheiserin mikit ja Neven etuasteet, Colesin ja AEA:n nauhamikit, Universal Audion kompressorit sekä API:n eq:t. Oma musiikkimakuni on rakennettu tällaisia soittimia kuunnellen. Ihmiset soittavat yhdessä ja se tallennetaan mahdollisimman hyvin. – Tästä on seurannut sekä debatti että paniikki musiikintekijöiden ”Ainoa terve tapa tulla alalle on keskuudessa
Mutta kyllä perin teiselle kivijalkakaupallekin on kysyntää. Myymälää on laajennettu yhden huoneen kokoisesta useamman huoneen kompleksiksi ja samalla tuotesortimenttiakin on kasvatettu maltillisesti. Nykyiset taloussuhdanteet eivät minkään alan uusia yrittäjiä varsinaisesti suosi ja toimi alasta riippumatta globaali internet-myynti vai keuttaa erikoiskaupan asemaa. Kauniaisissa ja sen ympäristössä on kuitenkin vilkas musiikkielämä, ja verraten lyhyessä ajas sa Kitarakellarille on löytynyt mukavasti omaa asiakaskuntaa. Valikoiman pääpaino näyttää olevan kuiten kin uusissa, verraten edullisissa ja keskihintaisissa sähkökitaroissa. Kokoelma on myös vakuuttavan oloinen. Hinta ei toki aina kerro kaikkea. Liikkeessä myytävät soittimet nimittäin käydään huolella läpi ennen myyntiin laittamista ja siinä yhteydessä moni kitara saa kohennusta varuste tasoonsa. – Edelleen on paljon ihmisiä, jotka arvosta vat henkilökohtaista palvelua, Tim Weckman to teaa ilahtuneena. – Idea on se, että kun aloittelija tulee osta maan sen ensimmäisen kitarapaketin, niin sil lä oikeasti pystyy soittamaan. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVA: FREDRIK LINDSTRÖM KITARAKELLARI – soittimet, huollot ja erikoiskäsittelyt samasta paikasta Viihtyisäksi remontoitu vanha pyykki tupa Kauniaisten keskustassa tervehtii vierasta mellevällä kitara valikoimalla, ja tarvittaessa myös ripeällä huoltopalvelulla. – Meillä on hyvät yhteydet melkein kaikkiin maahantuojiin, mutta emme ole naimisissa ke nenkään kanssa, kuvaa Fredrik tilannetta. Kattaus on merkkien suhteen monipuolinen. Ettei ainakaan voi syyttää kamoja, jos into lopahtaa, kertoo Tim Weckam. Muita mu siikkiliikkeitä ei lähistöllä myöskään ollut. Valikoimaa on täydennetty myös harkituilla erikoisuuksilla, mm. J o puolentoista vuoden ajan toimineen Ki tarakellari oy:n perustajakaksikko, Fredrik Lindström ja Tim Weckman katselevat tulevai suuteen luottavaisesti. Soittimia soittajalle Siistissä ja sopivan kotoisassa Kitarakellarissa on melkoinen valikoima kitaroita ja bassoja, etenkin kun huomioi paikan koon. Ihan halvinta osastoa ei ole otettu myyntiin, kesäsesonkia varten varattuja ”parin kympin retkikitaroita” lukuunottamatta. Osaltaan suotuisaan kehitykseen on vaikutta nut otollinen lähtötilanne: itäisen Espoon alueelle oli syntynyt jonkinlainen tyhjiö, kun F-Musiikki osti Tapiolan kupeessa toimineen Espoon Musii kin ja siirsi toiminnan Suomenojalle. – Voi ottaa hyvän aihion, jossa on ehkä jo tain sanomista jossain kohtaa: puut ovat kutis 24 www.riffi.fi 5/2013 24-25 Uutisia.indd 24 28.8.2013 14.46. – Nimi voisi olla nykyisin aivan hyvin Kau niaisten Musiikki, mutta kellarihan tämä on ja kitaroilla me aloitettiin, toteaa Fredrik Lind ström. 1980-luvun Kramereita ja muita harvemmin liikkuvia soittimia on tarjol la. Paras markkinointikanava onkin ollut pus karadio. Pienillä muutoksilla soittimen käyttö arvo saattaa nousta oleellisesti. Tyytyväinen asiakas kertoo mielellään kokemuksistaan eteenpäin ja se tuo uusia asiak kaita Kitarakellariin
– Aika halpojakin keppejä voidaan parantaa, ja ihan perussoittimen voi usein nostaa aivan toi selle tasolle. Myös Lisätiedot: Kitarakellari • www.kitarakellari.fi Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rock- ja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Usein kyse on pienten asioiden kuntoon lait tamisesta: huolehditaan siitä, että soitin on niin hyvässä terässä kuin se vain voi olla. R i f f i - j u l k a i s u t www.riffi.fi 5/2013 24-25 Uutisia.indd 25 25 28.8.2013 14.46. Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. – Aina on jotain… intonaatiossa pientä heittoa, ja sitten kun kitara on pari päivää tuos sa roikkunut, niin järjestään joutuu vielä säätä mään kaularautaa, huomauttaa Tim. Matka tehtaalta tukkuliikkeen kautta vähit täismyymälään on pitkä ja joka vaiheessa olo suhteet muuttuvat. Käytössä on menetelmiä ja ma ter iaaleja, joilla sama soitin voidaan päällystää useammankin kerran, asiakkaan kulloistenkin toiveiden mukaan. Tim puolestaan toteaa, että säädöt ovat myös makukysymys ja eri soittajilla on erilaisia miel tymyksiä. Vaikka soitin lähtisi tehtaalta säädettynä ja asiat syynättäisiin kertaalleen myös tukussa, saattaa tilanne muuttua vielä myymä lässäkin. Se tehdään mikä osataan ja jollei osata, niin koetetaan opastaa asiakasta oi kealle taholle. B. Itsenäinen jatko-osa vie nyt vieläkin syvemmälle countryi- kitaroinnin t s o p ut kul maailmaan ja soittimen tekniseen hallintaan. Siksi on paikallaan varmistaa vielä kaupantekohetkellä, että soitin vastaa prikulleen asiakkaan toiveita. tilauslomake 0e 8 , 4 3 pos ut + kul 5e 8 , 8 3 pos ut + kul Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazzfraseerauksen ja sen muuntelun maailmaan. Omaa jujua tarvitaan erikoistuminen kantaa hedelmää – ei kannata kopioida muiden toimintaa vaan kehittää omia vahvuuksia. Harri Louhensuon soitto-oppaan oivallisissa etydeissä soivat vaikutteet B. Kaikkien mukana cd-levy. 18 etydiä ja valtava määrä harjoituksia sekä nuotein että tabulatuurein ti- kirjoitettuina. f i . Ei liene yllätys, että huoltopalvelut ovatkin oleellinen ja kasvava osa Kitarakellarin toimin taa. tuneet ja nauhan päät törröttävät… tai vire ei pidä täysin, kuvailee Tim. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Näytillä oli muitakin varsin mielenkiintoisia kitaroita hohtavista kromi- ja holo-flash-pinnois ta nahkajäljitelmiin ja kivipestyä muistuttavaan persoonalliseen loimuvaahterakuosiin saakka. Fredrik to teaakin, että liikkeessä esillä olevat soittimet pide tään sellaisessa kunnossa, että seinältä voisi vaikka illalla ottaa mukaan kotiinsa minkä vain kitaran itsellekin soitettavaksi, noin vertauskuvallisesti. – On täällä soittorasioista alkaen korjattu kaikenlaista, kuvailee Tim. Yllätysvierailuni hetkellä Tim oli kokoamas sa hieman poikkeuksellisempaa Tele-mallin joh dannaista, jossa rungon takapuolelle veistetty loi vennus tuo soittomukavuutta ja tulevaa Floikan asennusta varten kaulataskukin oli veistetty sy vemmäksi. Fredrik tosin tähdentää, että omat rajat täy tyy tässäkin tietää. Kilpailu soitinkaupassa on kovaa ja toimeentulo on vuoltava taiten. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. 5e 37,8 ipostut l + ku 0e 35,3 + Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyinsijoilla Amerikassa. Hinnassahan on melkein ainoastaan kyse käsin viimeistelystä, muu tulee tuotantolin joilta, jos jätetään tosi kalliit käsityösoittimet pois, Fredrik kertoo. Sopivasti pieniä puroja yh distelemällä saadaan kokoon riittävästi. Ja hoitaa asia kuntoon saman tien, jos asiakkalla jotakin toiveita on. Eivätkä ne rajoitu pelkästään kitaroihin. r i f f i . Kingin perinteikkäästä tyylittelystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden ti- sävyihin. Jatkossa erilaiset erikoiskäsittelyt tulevatkin ole maan yksi Kitarakellarin tarjoamista yksilöllisis tä palveluista. Puu on elävä materiaali ja se reagoi il mankosteuden muutoksiin. Sanojen vakuudeksi hän nostaa näytille Schecterin Strato-tyyppisen kitaran, jossa juu ri mainitut seikat on hoidettu kuntoon. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Alkupe räisten virittimien tilalle on vaihdettu lukitsevat koneistot ja esiin pilkistäneet nauhojen päät on viimeistelty miellyttäviksi. Järeät puutyöt tehdään erillisessä ja tarkoituksenmukaisesti koneistetussa hallissa, kun taas työpiste Kitarakellarissa on varustettu soi tinten kokoonpanoa ja normaaleja huoltotöitä silmällä pitäen. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi
Crown DCi – energiatehokkaita päätevahvistimia asennuskäyttöön • www.soundtools.fi Spark Mini Booster – voimaa sooloon! TC Electronicin ”pikku kipinä” antaa enimmillään 20 desibeliä lisäpotkua kitarasignaaliin ja mikä parasta, sen voi steppailla päälle kahdella eri tavalla. Uusi DriveCore-piiri korvaa yli 500 komponenttia, minkä ansiosta luotettavuus paranee, vahvistin on kevyempi ja hyötysuhde on yli 90%. Vaihtoehtoisesti kytkintä voi pitää alas painettuna yhtäjaksoisesti, jolloin laite pysyy aktiivisena niin pitkään kunnes kytkin päästetään palautumaan yläasentoon. Aito rumpukalvo ja kehittynyt sensori järjestelmä tuovat luontevuutta soittotuntumaan ja antavat mahdollisuuden herkällekin dynamiikalle. Myös Wave drumin kehä toimii soittopintana. Kanava parit on myös mahdollista sillata, jolloin teho tuplaantuu, myös 70/100 V:n käytössä. TUOTEUUTISET UUSIA EDUSTUKSIA FBT siirtyi Noretron Communicationille Noretron Communication on solminut maahantuontisopimuksen tänä vuonna 50 vuotta täyttävän, perinteikkään, italialaisen FBT Elettronica SpA:n kanssa. • www.studiotec.fi • www.soundtools.fi 26 www.riffi.fi 5/2013 26-29 Tuoteuutiset.indd 26 28.8.2013 14.47. FBT tunnetaan asennus- ja keikkakäyttöön suunnitelluista äänentoistolaitteista, ja niiden lisäksi yritys valmistaa evakuointijärjestelmiä. Samalla energiankulutus pienenee. Korg Wavedrum Global – etnosta electroon Fender Modern Player – Mustangin paluu! Sähkömaailmaa pelkäämättömille perkussionisteille tarkoitettu Wavedrum Global on ladattu erityisesti maailmanmusiikkiin istuvilla lyömäsoitinsoundeilla aina Arabiasta Balille ja Japanista Karibialle asti. • www.dlxmusic.fi Klassiset piirteet, tuttu 24 tuuman mensuuri, dynamic vibrato sekä kolmiasentoiset mikrofonikytkimet (päällä/ pois/vastavaiheessa) kuuluvat kesän tulokkaan varusteluun. Perinteinen kertanaksautus kytkee laitteen toimintaan ja seuraava palauttaa tilanteen jälleen by passille. Kanavat on vapaasti valittavissa kumpaan tahansa. Uusissa päätteissä hyödynnetään Harmanin GreenEdge-teknogiaa, jolla saavutetaan valmistajan mukaan aiempaa parempi suorituskyky sekä äänenlaatu. Yksikelaisten mikkien mallitunnus on vihjaavasti MP-90. Sointeja voi muovailla monipuolisesti ja tulosten pitäisi kattaa koko pelialue autenttisesta mitä mieli kuvituksellisimpaan saakka. Myynnissä vuoden 1958 Cadillacin henkeen heleän sinisenä sekä kellanpunaisena liukuvärinä. Teholuvut saavutetaan 4 ja 8 ohmin kuormaan sekä 70/100 V:n linjaan. Crown DCi vahvistinsarjaa valmistetaan aluksi kahteen teholuokkaan, 300 ja 600 W/kanava, 2-, 4- ja 8-kanavaisina. • www.fender.com • www.noretron.fi Soundtoolsille uusia edustuksia Modulen Music-Groupin lopetettua toimintansa Soundtools on ottanut huomaansa Diago-pedaalilautojen, G&L-soitinten, sekä Lakland- ja Mayones-bassojen edustukset. DCi-vahvistinsarjaa on saatavana analogisena sekä HiQNet- ja BluLink-verkkoihin kytkettävinä, DSP:llä varustettuna versiona. Crownin uusi DCi (DriveCore™ install) -päätevahvistinsarja korvaa aiemman CTSmalliston
Ohitus toimii true bypass -kytkennällä, ja pedaali mykistää yhteyden kitaravahvistimelle virittämisen ajaksi. Kussakin kaiutinkotelossa on 22 itsenäisesti ohjattavaa kanavaa – 14 diskanttiy ksikköä (yhden tuuman kompressiodrivereita), kuusi keskialueen elementtiä (5,25-tuumaisia kartioelementtejä) ja kaksi 15-tuumaista bassokaiutinta. Perustana on DSP-ohjattu aktiivikaiutin, Anya, jonka toiminta sovitetaan kulloiseenkin käyttötilaan siten, että kiusallisista lattia-, katto-, ja seinäheijastuksista päästään eroon. Laskennalliseksi maksimiäänenpaineeksi ilmoitetaan kuitenkin täydellä taajuuskaistalla 141 dB (SPL) hetkellisesti ja Polytune 2 – vire on tehty pidettäväksi! 135 dB (SPL) jatkuvana. GLD-112 sopii samojen lavarasioiden ja verkkokorttien kanssa käytettäväksi kuin GLD-80 ja sessiotiedostotkin ovat vaihtokelpoisia. Enimmillään yhteen GLDjärjestelmään voidaan kytkeytyä 16 iPadilla. Myös näyttö on kookkaampi kuin GLD-80-mallissa. Anya on varustettu D-luokan vahvistimilla ja yhtä kaappia kohden tehoksi ilmoitetaan liki 10 000 wattia. Pedaali nimittäin tunnistaa vallitsevan valaistuksen ja säätää ledien valotehoa sen mukaisesti. ••• GLD-perheen lisävarusteiden uusin optio on iPad-ohjelma OneMix, jolla muusikko voi ottaa oman monitorimiksauksensa hyppysiinsä. Toistokaistaksi ilmoitetaan 35 Hz?–?18 kHz (-10 dB). Kromaattisen Strobon toiminnalle luvataan nyt 0,1 sentin tarkkuus, ja viisarinäytön neulankin pitäisi olla aiempaa vakaampi. Perusvirityksen lisäksi laitteessa on valinnat sekä Drop-D:n että capon käyttäjille. OneMixin komennot kohdistuvat vain yhteen My Mix -aplikaatiossa määriteltyyn aux-lähtöön, eivätkä sotke vahingossa sen paremmin miksaajan kuin muidenkaan muusikoiden systeemeitä. Kesän alussa julkistettu GLD-112 on GLD-80-mallin kontrollipinnaltaan laajennettu versio, joka on suunniteltu erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa miksaajan on pidettävä näkösällä paljon kanavia kerrallaan. • www.audico.fi Allen & Heath GLD-112 – enemmän käyttöpintaa TC Electronicin mainion virityspedaalin kakkosversiossa on huippukirkkaaksi mainittu näyttö, joka ei kuitenkaan paahda täysillä kaiken aikaa. Ohjaus on pitkälti automaattista ja hoidetaan EAW:n Resolution-ohjelmalla. • www.soundtools.fi • www.noretron.fi www.riffi.fi 5/2013 26-29 Tuoteuutiset.indd 27 27 28.8.2013 14.47. Ykkösversiost a tuttu kuuden kielen viritys kertapyyhkäisyllä on mukana edelleen, samoin virransyötön ketjutus seuraavalle pedaalille. Muunneltavan suuntaavuuden ans iost a yksi ja sama Anya-malli soveltuu eri tehtäviin. Akustinen tehokin jakautuu tai summautuu suuntakuvion funktiona, joten sekin muuttuja riippuu asennuspaikasta ja DSP-ohjauksesta. TUOTEUUTISET EAW Anya – aivan uudenlainen äänentoistoratkaisu Eastern Acoustic Works -yhtiön mukaan Anya ei ole perinteinen PA-järjestelmä vaan täysin uudenlainen ja mihin hyvänsä saliin mukautuva äänentoistoratkaisu, joka käytännöllisesti katsottuna eliminoi huoneakustiikan vaikutukset saliäänestä. Uutukaisen kansilevyssä on yhteensä 28 kanavan fyysiset säätimet. Kaiutinklusteria ei myöskään tarvitse ripustaa kaarevaksi tertuksi ennalta laskettujen kulmien mukaan, vaan pystysuora linja toimittaa asian. Koska Anyan suuntaavuutta voidaan muunnella DSP:n avulla, sille ei ilmoiteta nimellisiä säteilykulmia
Kummassakin löytyy sekä perusmalli että 4 × 4 -matriisimikserillä ja monipuolisella DSP-prosessoinnilla varustettu M-versio. MDP- eli Multi-Dimensional Processing -tekniikalla tuotettu särö mukautuu joustavasti soittoon – eri asemiin, eri kieliin ja useamman kielen yhdistelmiin sekä soittodynamiikkaan. TUOTEUUTISET LabGruppen Lucia – vahvistimet kaiutinten luo Keskitettyyn vahvistinräkkiin asennettavien päätevahvistimien vaihtoehdoksi LabGruppen tarjoaa nyt Lucia-sarjaa, jonka vahvistimet voidaan sijoittaa lähelle kaiuttimia. Tuloksena vahvempi, särmikkäämpi ääni, vähemmän kiertoa ja pitempi sointi. Kaiken kukkuraksi pedaali ei valmistajan lupauksen mukaan juurikaan kohise, ei edes rankemmilla gain-asetuksilla. • www.msonic.fi Waves MultiRack – plug-in-efektit mukaan PA-miksaukseen Gibson ES-335 ’63 – kuin 50 vuotta sitten! ES-335 esiteltiin alkujaan jo 1958, mutta 1963 mallia uudistettiin reippaalla otteella. Juuri julkaistu MultiRackin versio 9.5 tuo viilatun käyttöliittymän ohessa mahdollisuuden Wavesin Signature plug-in-efektien käyttöön digitaalisissa saliäänipöydissä. Sisäänrakennettu kuulokevahvistin monitorointiin, 24-bittiset ja 96 kHz:n näytetaajuudelle yltävät D/Amuuntimet kuuluvat speksiin. Valikoimassa ovat esimerkiksi Chris Lord-Algen kanssa yhteistyössä mallinnetut CLA-sarjan Eq-kompressori-yhdistelmät, Abbey Roadin perinne-ekvalisaattorin emulaatio tai vaikka Jackie Kramer -nauhasaturaatio. Nykyaikaiseen tapaan energiapihit vahvistimet osaavat kytkeytyä itse lepot ilaan ja käynnistyä uudestaan tulo signaalin herätteleminä. Palkin ansiosta kanteen voitiin myös ruuvata massiivinen Stop-Bar-kieltenpidin, joka sekin lisäsi sustainia. Tarjolla on kaksi teholuokkaa (2 × 60 W ja 2 × 120 W). • www.roland.fi • www.noretron.fi Radial USB Pro – ääni ulos tietokoneesta Tietokoneen kytkeminen äänijärjestelmään käy helposti, kun väliin laitetaan Radialin USB-sovitin, joka sopii suoraan OS X- ja Windows-käyttöjärjestelmiin ilman erillisiä ajureita. Boss Da-2 – ihanteellista soundia joka rekisterissä Perinteisen näköisessä säröpedaalissa on tutun oloiset säätimet, mutta sisällään se pitää aivan uuden sukupolven DSPtekniikkaa. Rungon sisään lisättiin umpipuinen palkki, joka jakaa kaikukopan pituussuunnassa kahteen puoliskoon. Puolen räkkiyksikön kokoiset Luciat on suunniteltu asennuskäyttöön esimerkiksi kevyisiin AV-laitteistoihin, pieniin kokous- ja seminaaritiloihin jne. • www.hedcom.fi • www.slsx.fi • www.intoluthman.fi 28 www.riffi.fi 5/2013 26-29 Tuoteuutiset.indd 28 28.8.2013 14.47. 50-vuotisjuhlan kunniaksi ison G:n Custom Shop valmisti vuosikerralle uskollisen uusiopainoksen
Kolmikon pienimmällekin luvataan maksimiäänenpaineeksi 123 dB (SPL) toistokaistan ollessa 60 Hz?–?20 kHz, sarjan järeimmälle vastaavasti 126 dB (SPL) 45 Hz?–?20 kHz:n alueella. Yhteys iPadin ja BlackBoxin välillä vaatii tallentimeen asennettavan sovitteen. • www.noretron.fi • www-f-musiikki.fi Rumpali: tsekkaa loistavat oppaat! JoeCo Remote – ja tallennin tottelee iPadia JoeCon 24- ja 64-raitaisia BlackBox-räkkitallentimia voi nyt ohjata iPadilla. • www.msonic.fi www.riffi.fi Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi ? tilauslomake www.riffi.fi 5/2013 26-29 Tuoteuutiset.indd 29 29 28.8.2013 14.47. Kirkasta ja erittäin ohutta dB Control Crashia valmistetaan sekä 16- että 18-tuumaisena ja sointia kuvaillaan sähäkästi syttyväksi, verraten hiljaiseksi ja nopeasti taustalle vaimenevaksi. Yhtäällä on asian mukainen kolo kaiutintelineelle ja vastapäätyyn koottujen liitäntöjen ja säätimien valikoimasta puolestaan löytyy myös kytkin, jolla bassot oiston voi sovittaa käyttötarkoituksen mukaan. Hi-hat-mallistoa täydentää Xs-sarjan 14-tuumainen lautaspari, jonka alapellin Air-Wave-poimutus estää sulkeutumista jarruttavien ilmalukkojen muodostumisen. TUOTEUUTISET Proel WD – aktiivimonitorit lavalle Sabian Xs20 – täyttä soundia tolkun voluumilla B20-pronssista valmistetut Xs20-symbaalit on suunnattu niin ammatti- kuin harrastajasoittajillekin sellaisiin tilanteisiin, joissa symbaaleiden voluumitaso on pidettävä hillittynä. Kesän kuluessa mallistoon on lisätty kolme uutuutta. Komppipuolelle lisättiin 21-tuumainen Xs20 Medium Ride. Jokainen malli toimii monitoroinnin sijaan tarvittaessa myös PA-kaiuttimena ja asia on huomioitu polyuretaanilla pinnoitettujen vanerikoteloiden kummassakin päädyssä. Kauko-ohjaus tarjoaa tallentimen Play-, Stopja Record-komentojen lisäksi menuvalikoiden asetukset, play list -tiedostojen muokkauksen ja toiston liipaisun. Koska Wi-Fi-kaistat saattavat olla suurissa tapahtumissa melko ruuhkaisia, tarjotaan langattoman yhteyden vaihtoehdoksi myös kaapelikytkentää, jolla iPad liitetään tallentimeen. Ohjelma-aplikaation voi ladata App Storesta veloituksetta. WD10A, WD12A ja WD15A ovat aktiivisia kulmamonitoreita, mallitunnusta myötäillen 10-, 12-, ja 15-tuumaisin koaksiaalielementein varustettuina. Kaikki uudet Xs20-symbaalit ovat myynnissä luonnollisen pronssin värisinä tai kirkaspintaisiksi kiillotettuina
Mukana levyllä soittavat rumpali Teppo Mäkynen ja urkuri Mikko Helevä, kumpainenkin suomalaisen jazzin kärkikaartia. Lisäksi käytössä on väriin perustuva kolmijako, joka kertoo soundin luonteen. Mitä isomman alan plektraa jättää näkyviin sen voimakkaampi on vaikutus sointiin. 15.9.2013 mennessä suoraan kustantajalta tehdyt ennakkotilaukset toimitetaan hintaan Kirjan suositushinta on 42,50 €. Hämmentävää kokemus. Jos plektran jemmaa syvälle sor mien otteeseen, ei pikkuinen vapaaksi jäävä kärkiosa oikeastaan väritä soittimen sointia mitenkään leimallisesti. Hintaluokka alle euron kappaleelta. 40 € / kirja sisältäen postitus- ja pakkauskulut.* Soittomateriaalin lisäksi kirjassa on mukana roimasti uran varrella kertyneitä ja kokemuksen pohjalta punnittuja ajatuksia musiikista, harjoittelusta, soittovälineistä etc. Tämä itseissointi kuuluu myös plektran osuessa kieliin, soittotekniikasta riip puen vähän tai paljon. L U n D o L A L t L *Toimitukset alkavat viikolla 38/2013 S 30-33 Rivakat.indd 30 28.8.2013 13.40. Julkaistaan syyskuussa 2013 Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi ? tilauslomake Komppi Elää! täydentää jazzkitaroinnin kokonaiskuvaa tuomalla vuonna 2009 julkaistun Rytmi elää kirjan rinnalle aimo annoksen tuoretta materiaalia. Toisin päin käännettynä – eivätpä kulu kieletkään normaalia nopeammin. Tavoitteena oli eliminoida luonnonmateriaalin rakenteessa vääjäämättä oleva epätasaisuus ja luoda vaihtoehdoksi täysin tasalaatuista ja akustisesti pätevää keinomateriaalia. Kimakkuudestaan huolimatta materiaali ei ole kuitenkaan superkovaa, ja nämäkin plektrat kuluvat käytössä. Valkoinen on kirkkain, kermanvärinen lämmin ja mustalla pitäisi irrota jyhkein ja syvin soundi. Myös sormiotteen tiukkuus vaikuttaa ääneen ja höllästi vain reunan tuntumasta pidellyllä TUSQplektralla harjattu akustisen kitaran komppi helisee kyllä aika kirkkaasti normiplektroihin verrattuna. Sittemmin tästä ihmisen valmistamaksi norsunluuksikin kutsutusta aineesta on alettu tehdä myös plektroja. ••• Selkein ero tavanomaiseen muovi- tai nailonplektraan on TUSQin oma soundi – kun Graph Techin plektran pudottaa vaikkapa pöydän pinnalle, se helähtää tai kilahtaa kovan lasinsirpaleen tavoin. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA RIVAKAT Graph Tech TUSQ – plektralla on oma soundi! A lunperin TUSQ kehitettiin biologisen eläinluun korvaajaksi kielisoitinten satuloita ja talloja varten. Lisätiedot: Millbrook Musiikki • www.milbrook.fi Komppi elää – eläköön komppi! Teemu Viinikaisen uusi kirja keskittyy isojen linjojen viitoittamiseen: kompin rytmiikkaan, dynamiikkaan, fraseeraukseen sekä komppikuvioiden sommitteluun. Mukana tulevalle cd-levylle on tallennettu kirjaa varten sävelletyt 13 kappaletta kahtena versiona – tekijän itsensä malliksi soittamina kitarallisina miksauksina sekä harjoitus taustoiksi tarkoitettuina kitarattomina versioina. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin yhteissoitto ja kanssasoittajien kuuntelemisen taito. Ensivaiheessa Graph Tech luokitteli plektrat numeroinnilla A1–A5, mutta tämä käytäntö on nyt väistymässä ja uusiin valmistuseriin merkataan näkyviin suoraan plektran paksuus
Mikä hauskinta, tulo ja lähtöpuoli toimivat aivan itsenäisesti, joten kahdesta Qboxista saa rakennettua intercom-tyyppisen viestintälaitteiston vaikka sali- ja monitorimiksaajan välille. Sillä voi kuulostella mitä johdossa kulkee, tai koeponnistaa yhteyden rasialta pois päin. Kytkimen naksautuksella Qboxin tulo- ja lähtöpää toimivat taas ketjussa, jolloin rasian voi kytkeä suoraan osaksi signaalitietä: silloin kaiuttimesta voi kuunnella mitä milloinkin on meneillään ja signaali kulkee kuitenkin lopulliseen kohteeseensa häiriöttä. Rasian generaattori voi ensinnäkin syöttää tutkittavaan audiolinjaan 440 Hz:n siniaaltoa valittavalla tasolla (-50/-20/+4 dB) tai vaihtoehtoisesti teknikko voi käyttää omaa ääntään testisignaalina. Qboxissa on myös oma pikkuruinen kaiutin, joten homma toimii toisinkin päin: kytketään rasia audiolinjan vastaanottopäähän ja kuunnellaan, mitä linjaa myöten saapuu. Mahdollisuus intercom-tyyppiseen käyttöön on sitten jo silkkaa bonusta. Hinnat alk. e a RIVAKAT Whirlwind Qbox – täällä lava, kuuleeko saliääni. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi 30-33 Rivakat.indd 31 28.8.2013 13.40. Sen voi kytkeä vaikka esiintymislavan ovensuuhun, varsinaiseen lämpiöön vievään monitorilinjaan, jolloin se juoruaa ohjelman etenemisestä omaa esiintymisvuoroaan odottavalle. Qboxissa on kotelon yläosaan, säädinten luo upotettu oma mikrofoni, joka häiriöttömässä ympäristössä kuulee puheäänen ihan mainiosti, vaikka rasia olisi kiinnitetty metallisesta vyöhakasestaan testaajan uumalle. 125,- MYYMÄLÄ AVOINNA MA-PE 10-18, LA 10-15 Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. ••• Yhdeksän voltin paristolla toimiva Qbox on hämmästyttävän monipuolinen apuväline. Listahinta : 275 E Lisätiedot: DLX Music • www.dlxmusic.fi LAUNCHKEY Uuden sukupolven instrumentti tietokoneelle ja iPadille – nyt ennen kokemattoman edulliseen hintaan! DAWin mikserin ja instrumenttien ohjaamisen lisäksi Launchkey on myös integroitu software/hardware-instrumentti. Qbox ei nimittäin ole tavallinen piuhatesteri, johon lykätään johdon molemmat päät kiinni ja katsotaan kulkeeko sähkö kaapelissa kuten pitää. Liitännät kuulokkeille ja erilliselle kaiuttimelle täydentävät Qboxin varustelun. V almistaja on nimikoinut Qboxin tarkenteella ”Mic/Line Tester”, mutta nimitys johtaa ajatukset helposti hakoteille. Launchkey on saatavana 25-, 49- ja 61-koskettimen versioina. Sen sijaan se on testiäänigeneraattorin ja monitoriyksikön yhdistelmä. Launchkey toimii saumattomasti MIDI-kontrolleri/keyboarina Ableton Live ohjelman ja iPadissa käytettävien Launchkey- ja Launchpad-appsien kanssa sekä Mac/PC-ympäristöissä toimivien synaplugarien kanssa
P aisteen virstanpylväisiin kuuluvaan Signature-mallistoa on aikojen saatossa laajennettu Traditionals-, Reflector- ja Dark Energy-sarjoilla. Samaa maata Testattujen crashien nelikenttä koostui ikään kuin kahdesta pariskunnasta: 16- ja 18-tuumaisista Thin-aksenttisymbaaleista sekä 17- ja 18-tuumaisista vankemmista perus-crasheista. Rypytetyn pellin kontakti kohdat lisäävät kapulasoundiin tiukkuutta, joten Sound Edge tuottaa vaikutelman voimasta ja läpitunkevuudesta vaikkei volyymi kummemmin kasvaisikaan. Thinit paljastuivat jokapaikan höyliksi ja leppoisammallakin lyönnillä syttyviksi normikeikan luottosymbaaleiksi, joiden toimintasäde ulottuu käyttömusiikin eri alueille ja tyylilajeihin liki äärestä laitaan. PAISTE – jämpti juttu! Paisteen Signature-symbaalimallisto esiteltiin ensi kertaa jo 1980-luvun lopussa. Tänä vuonna perhe kasvoi uudella Signature Precision -sarjalla. TEKSTI: TOMMI SAARELA Paiste-tehtaan Signature Precisionille tunnusomaista on kirkas sointi sekä pinta, jonka leveää ja matalaa sorvausuraa rytmittää kookas pyöreä taontajälki. Tämänvuotinen kuopus Signature Precision on suunniteltu rumpaleille, jotka hakevat tarkkaa, täsmällistä ja kirkasta peltisoundia. Ja nyt siis uuden Signature Precisioninkin haitsu on saatavissa alapellillä, jonka poimutus päästää ilman virtaamaan sulkeutuvien symbaalien läpi vapaasti, mikä tekee pedaalilla poljet- taessa soundista selkeän ja erottuvan sekä helpottaa polkemista kun ilmalukkoja ei pääse syntymään. Hihatin alapellin poimutetusta reunasta nimensä saanut Sound Edge on patenttien klassikko, joka esiteltiin ensi kertaa kuulussa Formula 602 -sarjassa, ja kopsattiin sitten rokkaavamman Paiste 2002 -malliston haitsuun. Kokeillun haitsun mukavuusalue löytyy kovahkon rokin suunnalta, soundi on makoisa pellit puoliavoimina paahdet taessa. Thineihin verrattuna paksummalle crash-pariskunnalle oli ominaista selkeämpi virekorkeus, ja nämä korkeavireiset pellit olivat pääsääntöisesti omimmillaan astetta kovemmassa komennossa. Signature Precisionin hihateista testiin valkattiin perusmallia kiinnostavampi Sound Edge -malli, joka tekee kovasti paluuta Paisteen mallistoon. Toisaalta tiukasti suljettuna haitsupari pelittää kikkailusoitantaan, kun halutaan ettei yksikään tuplaisku haikan selällä jää kuulematta vaan erottuu varmasti. Sarjaan on alkuvaiheessa sommiteltu kokojen ja painojen kannalta harkittu kattaus: kaksi komppi peltiä ja haitsua, viisi crashia sekä yksi china ja splash. Silti tämäkin pariskunta oli suhteellisen helposti syttyvää lajia, eikä edellyttänyt tarpeettoman kovaa voimankäyttöä. 34 www.riffi.fi 5/2013 34-35 Paiste.indd 34 28.8.2013 13.41
Heavy-leimalla varustettu komppipelti ei ole ”hevi” tyyliltään vaan ainoastaan painoltaan, sillä soundia ei ole kuivaksi tapettu. Tasapainoista täsmällisyyttä Pomppivaa komppia Signature Precision -sarjaan kuului testin aikaan kaksi komppi peltiä, normipaksuinen 20-tuumainen ja isomman painoluokan 22-tuumainen. Preci sion-symbaalit tosiaan kuulostavat ja tuntuvat siltä, että koostumus asettuu Paisteen klassisten 2002- ja Formula 602 -sarjojen puoliväliin. Kaikkien Precision-sarjan crash-symbaalien tyyppisointi vaikuttaa lyhyeltä, mikä ei kuitenkaan crashien kohdalla ole aina miinusmerkkinen huomio. Pakko tunnustaa, että tällä kertaa 20-tuumaiselle oli vähän Paisteen kuuluisa poimutettu Sound Edge -alapelti on tuotu nyt myös Signature Precisionhaitsuun. Melkoisen terävänä ja kireänä se ei tuntunut tarjoavan sen kummemmin kiinanpelliltä odotettua räkäistä eksotiikkaa kuin pehmentäviä alakerrannaisiakaan. 18-tuumainen tarjosi joukon kantavimman ja täyteläisimmän crescendo-efektin sekä kapuloilla että malleteilla. Paiste puhuu ”erityisestä Signature-seoksesta”, josta Precisionsymbaalitkin on valmistettu, mutta ei huutele ainesosista saati niiden jakosuhteista sen enempiä. 2002-pronssissahan tinan osuus on niukat kahdeksan prosenttia ja Formula 602:een sitä on sekoitettu täydet kaksikymmentä prosenttia. Paiste Signature Precision Kirkassointinen symbaalisarja • • • • • • 14” Sound Edge Hi-Hat: 359 e 16” Thin Crash: 205 e 17” Crash: 239 e 18” Crash, Thin Crash, China: 265 e 20” Ride: 309 e 22” Heavy Ride: 366 e Lisätiedot: Soitin Laine Puh. vaikeampi löytää käyttöympäristöä kuin isommalle kumppanilleen. 1980-luvulla haetun patentin mukaan niiden pronssiseoksessa pitäisi oleman tinaa viitisentoista prosenttia, mikä tuntuukin mukailevan testirupeaman myötä kertynyttä silmien, korvien ja kapulakäden kertomaa. Näillä eväillä kertsikomppi kupuun toimii ja kuuluu, eikä kuitenkaan lyö korville liialla äänenvoimakkuudellaan tai pistävillä sivuääneksillään. Soinnin perusluonne korkeine vireineen ja selkeine kupusoundeineen säilyi pellistä toiseen. u Precision-sarjan Heavy Riden leimaa ei pidä säikähtää, pelti ei ole ”hevi” tyyliltään vaan pelkästään painoltaan. Pelkistetyn ätäkin alle kasvaa kompatessa soundia syventävää huminaa. 22-tuumaisen soinnillinen välimatka pienempään komppi peltiin oli lopulta selvästi pienempi kuin painon ja paksuuden muutoksesta olisi ennakkoon uskonut. Seokset sikseen – Signature-sarjan tulokas Precision tarjoaa hyviä vaihtoehtoja rock- ja popkeikoille, joilla symbaalisoundilta edellytetään ennen kaikkea selkeyttä ja erottuvuutta. Viimeistään testin päättyessä tajuaa, että kerrankin sattui peltisarjalle osuva nimi: harvoin kuulee niin täsmällistä ja jämptiä symbaalisoundia kuin mitä Signature Precision tarjoaa. Koko nelikkoa oli mieluisaa soittaa ja kuunnella samassakin setissä, sillä sointimaailma oli yhtä maata vaikka painoluokka välillä vaihtuukin. Toisaalta, koska Precision-sarjasta puuttuu viimeisen päälle muhkeasointinen crash, voisi pienemmän(kin) riden hankintaa perustella vaikka siten, että sillä voi pätevästi täydentää crashvalikkoa sellaisissa soittoympäristöissä, jotka edellyttävät suurempia äänenpaineita. Moni vivahteisemman akustisen sekä toisaalta isommalla kädellä mätettävän metallimusiikin voinee rajata Precision-malliston omimman reviirin ulkopuolelle. Pariskunnan järeämmässä yksilössä huomiota herättää muhkean kokoinen kupu, jonka soundi oli tiukka ja selkeä. (02) 276 1600 • www.soitinlaine.fi www.riffi.fi 5/2013 34-35 Paiste.indd 35 35 28.8.2013 13.41. Crasheja täydentävä 18-tuumainen China oli vaikeampi tapaus aksenttipeltien kattauksen jatkeena. Jossakin bändikontekstissa tällaisen kiinanpellin suoraviivainen sävy puolustanee paikkansa, vaikka jättikin sellaisenaan vähän arkisen vaikutelman. Signature Precision on edullisempi kuin valmistajan täys veriset ammattisarjat, joten peltikattauksen hankinnassa voi nyt säästää useampia satasia, jos Precisionin tarjoama sointimaailma puhuttelee ja riittää
Molemmat edustavat isokoppaista ”Dreadnought”- eli D-mallia, ja kumpikin on varustettu aktiivielektroniikalla. Dmallin kitaroita pidetään yleensä yhtä lailla komppaamiseen kuin soolosoittoon- Yksinkertainen on kaunista – viritinlavoissakin. ST68 CW Normanin koko malliston ainoa ruusupuinen kitara, ST68, on saatavana sekä perinteisenä D-mallina että soololovella varustettuna (mallitunnus CW). Kanadalainen Norman kattaa tämän pöydän Studio-sarjallaan. Rakennuspuut ja osin myös rakenne ovat kuitenkin ratkaisevasti erilaiset. Kokei- luun otettiin kaksi kitaraa merkin kalleimmasta Studio-sarjasta. Lähes jokaisessa Normanmallissa on kokopuukansi. Normanin mallistosta löytyy teräskielisiä akustisia kitaroita aivan aloittelijoille tarkoitetuista soittimista aina ammattilaisille sopiviin työvälineisiin. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: TOMMI POSA NORMAN – D-mallia Kanadasta Keskihintaisten akustisten kategoriasta löytyy vaihtoehtoja niin vakaville harrastajille kuin kelpo käyttökitaraa etsiville ammatti laisillekin. Ehkä suurin näistä on Godin Guitars, jonka imperiumiin kuuluvat pääosin sähköisten Godin-mallien ohella useita erilaisia akustisen kitaran brändejä kuten Simon & Patrick, Art & Lutherie, Seagull, LaPatrie sekä myös Norman. 36 www.riffi.fi 5/2013 36-39 Norman-Roland.indd 36 28.8.2013 13.45. K anadalainen soitinrakennus tunnetaan laadukkaista kitaramerkeistä
Jälkimmäistä ajatellen soololovi luo entistä paremmat edellytykset. Kopan lakkauksessa Norman käyttää kiiltolakkauksia, ja näissä Studio-sarjan kitaroissa viimeistely on korkeakiiltoista. Ominaissoundi on tietenkin sitä mitä D-mallin kitaroilta on lupa odottaa eli alakerrasta ja keskialueelta tuhtia, mutta myös yläkielien soololikeissä hyvin läpitulevaa ääntä. Lisäksi tämä materiaali on laminoitu kolmesta vaahterakerroksesta. Yhdestä laidasta löytyy pelkkä UST-vaihtoehto (tallaluun alle sijoitettu elementti) ja toisesta AST (kannen sisäpuolelle sijoitettu elementti), kun taas keskiasennossa ääni tulee molemmista vaihtoehdoista yhtä lujaa. Muuten instrumentien säädöt kieltenkorkeuksineen kaikkineen oli huolellisesti hoidettu, enkä havainnut kuin pienen pientä nahkeutta silloin tällöin ylemmissä nauhaväleissä kieliä venytellessä. Yllättävän pienikin ero tuntuu sormissa. Kuitenkin lähemmin tarkasteltuna arvelisin, että kyseessä on (värjätty) muovilista, kuten tämän hintaluokan kitaroissa yleensäkin. Itse olen mieltynyt kitaran ulkopuolisten etuasteiden isompiin säätimiin, mutta toki näihinkin tottuminen on vain ajan kysymys. Norman-kitarat on varustettu ilmeisesti firman omilla, hieman Waverly-henkisillä virityskoneistoilla. Testiin tulleen yksilön pohjassa tosin oli selvä kolhu lakkauksessa, mutta sen on täytynyt tulla kitaraan vasta tehtaan ulkopuolella, sillä viimeistely on muuten niin laadukasta. B-Bandille voimaa antava paristo on sijoitettu omaan pikkulokeroonsa, näppärä ratkaisu sekin. Ne eivät kuitenkaan soittamista mitenkään haitanneet. Voimakkuussäädön lisäksi se tarjoaa kolmialueisen graafisen eq:n (+/-12dB), sekä notch-leikkurin alataajuuksien kierron taltuttamiseen. Toisaalta äänen tullessa PA-kaiuttimista koin luontevimmaksi säätää keskinäisen balanssin suurinpiirtein puoliväliin, ehkä hieman enemmän UST-vaihtoehdon puolelle. Vaalea Adirondack-kuusikansi luo kauniin kontrastin tummalle ruusupuulle sekä kaulan ja tallan sysimustalle eebenpuulle. ST68-mallissa osa vääntönupeista oli ruuvattu hieman turhan kireälle, mikä aiheutti pientä jäynää, sen sijaan testin toisessa kitarassa sama koneisto toimi täysin moitteetta. Koska kansipuu on tässäkin tapauksessa samaa laadukasta Adirondack-kuusta, ero tuleekin akustisesti soitettuna lähin- Testiin saatu ST68 oli varustettu B-Band A6T ”Dual Source”systeemillä, jossa on vahvistus vaihtoehdot sekä tallaluun alta (UST) että kannen alapinnasta (AST). www.riffi.fi 5/2013 36-39 Norman-Roland.indd 37 37 28.8.2013 13.45. B50 Norman-kaksikon toinen osapuoli on monilta ominaisuuksiltaan identtinen ST68:an kanssa, mutta erojakin löytyy. Akustiselta soundiltaan ST68 on miellyttävän selkeä ja voimakas. Kauloissa viimeistely puolestaan on mielyttävän tuntuista mattaa. Toisaalta tämä on tehtaalta hyvää suunnittelua, sillä halutessaanhan käyttäjä voi teettää soitinsepällä kitaraan uuden satulan leveämmällä astettelulla, kun otelauta antaa siihen varaa. Muodoltaan kitara taas edustaa perinteistä D-mallia, eikä siinä siis ole soololovea. Niin otelaudan kuin kopankin viimeistely on tyylipuhdasta, lukuunottamatta hienoisia liimaroiskeita muutaman nauhan tyvessä siellä täällä. Ensinnäkin B50-mallissa sivut ja pohja ovat loimuvaahteraa. Elektroniikassa monipuolisia mahdollisuuksia Testiin saatu ST68 oli varustettu B-Bandin aktiivielektroniikalla, jossa äänen vahvistus perustuu firman patentoimaan elektreettimateriaaliin. Tämä on makukysymys; itse pidän akustisessa kitarassa leveämmästä kieltenasettelusta. Niiden keskinäistä balanssia voi säätää mielensä mukaan. Laadukas kansipuu Soittotuntuman suhteen niin ST68-mallissa kuin myös toisessa testikitarassa huomion kiinnitti aluksi satulapään tiivis kieltenasettelu suhteessa selvästi leveämpään otelautaan. Hienovaraisempia säätöjä mikrofonien balanssissa voi sitten vielä hakea halutessaan suuntaan tai toiseen. Norman-kitaroissa kaulat on liitetty koppaan tukevalla pulttiliitoksella, mikä helpottaa tulevia kaulan kulman korjauksia. Varusteluun kuuluvat myös vaiheenkääntökytkin, yksinkertainen led-viritysmittari, ja pisteenä iin päällä portaaton liukusäädin kahden mikrofonielementin keskinäisen suhteen säätämiseen. Eri taajuudet soivat mukavasti balanssissa toisiinsa nähden, ja erottelevuutta sointiin tuo varmasti myös eebenpuinen otelauta. Tällöin soundissa oli sopivassa suhteessa luonnollisuutta, kirkkautta ja voimakasta dynamiikkaa. Tällä pyritään vähentämään teräskielisen kitaran otelaudan paineen aiheuttamaa kannen vajoamista ääniaukon alueelta. kin soveltuvina. Kitaroiden kansissa puolestaan on Godin-kitaroiden perinteen mukaisesti hieman kuperuutta ääniaukon yläpuolisella alueella. Mikseristä kuulokkeilla kuunneltuna pidin luonnollisempana kannen alle kiinnitettyä AST-vaihtoehtoa, joka oli myös soinniltaan kirkkaampi. Sen sijaan Norman-kitaroiden tyylikkäät rosetit on tehty oikeasta puusta. Sivuja ympäröivät leveät listoitukset näyttäisivät ensi alkuun puulta, mikä viittaisi hyvinkin käsityömäiseen tuotantoon. Näin ollen niiden nopea käyttö voi olla aluksi hieman haastavaa, varsinkin pimeähköllä estradilla. Systeemi vaatii luonnollisesti yhdeksän voltin pariston, ja sen vaihto onnistuu helposti takasivuun upotetun paristokannen alta. Esivahvistimen säätöpaneeli on kiinnitetty kopan yläsivuun. Koska säätöpaneeli on pieni, myös suurin osa säätimistä on aikamoista minikokoa. Kielet onkin selvästi aseteltu sähkökitaran kauloihin tottuneita silmällä pitäen, esimerkiksi oman Stratocasterini kieltenasettelu vastasi aika lailla molempien Norman-kitaroiden vastaavaa. Adirondack-kansipuun sointi siis miellyttää, ja se saa höystettä umpiruusupuisten sivujen ja pohjan paksun pehmeästä soivuudesta
Presys tarjoaa voimakkuussäädön ohella yksinkertaisen viritysmittarin, vaiheenkääntökytkimen sekä kolmialueisen eq:n. B50-mallissa vahvis Erittäin kätevä taminen tapahtuu paristonvaihto Fishmanin Presys Fishmanin -esivahvistimella, tyyliin. Aktiivielektroniikalla varustettuina uskoisin niiden olevan erityisesti monen bändi- ja keikkasoittajan mieleen, sillä molemmissa työnjälki on laadukasta ja viimeistely tyylikästä. jossa mikrofoni elementtinä on tallaluun alle asen nettu Sonicore-pietso. Alkuperäisen idean esitti kuitenkin mallin tilaaja, Oliver Ditson Company. Hinta-laatusuhde kunnossa DREADNOUGHT ”Dreadnought”- eli tuttavallisemmin D-mallin kehitti C.F. Aivan ST68:n pyöreyttä ja pehmeyttä siinä taas ei mielestäni ole. Ulostuloltaan Presys on B-Bandia voimakkaampi, ja sähköisenä ominaissointina ilmoille tulee melko lihaksikas keskialue. Toisaalta tallan alle asennetuissa pietsomikrofoneissa tahtoo aina olla mukana ylätaajuuksilla hieman ”muovinen” ominaissointi, niin myös nytkin. Kokonaisuus on tukevan oloinen, mutta samalla hyvin kevyt, ja mielestäni pätevä kilpailija normilaukulle. Sittemmin D-mallin suosio on jatkunut vankkana hyvin monenlaisten musiikkityylien parissa. Martinin kitaratehdas 1900-luvun alkupuoliskolla. Siinä kitara lepää kananmunakennon mieleen tuovassa harmaassa pahvimuotissa, paksun stryrox-toppauksen suojelemana. B50:ssä soinnin sävy on hieman nasaalimpi ja läpitunkevampi, mikä voikin olla joissain miksaustilanteissa hyötynäkökulma. Paristonvaihto onnistuu jopa B-Band-systeemiä helpommin avaamalla säädinpaneelin kansi. 029 080 0830 • www.soundtools.fi • www.normanguitars.com 38 www.riffi.fi 5/2013 36-39 Norman-Roland.indd 38 28.8.2013 13.45. Säätövaraa sävysäätimissä ei ole aivan niin paljon kuin B-Bandin vastaavissa, mutta kyllä näistäkin selvästi apua on. nä siitä miten sivut ja pohja värittävät sointia. Molemmat kitarat toimitetaan Normanin omassa TRIC-laukussa. Omalla merkillään Martin alkoi valmistaa D-mallia vasta 1930-luvulla. B50 on varusteltu Normanin standardielektroniikalla, Fishmanin Presys-aktiivisysteemillä. Voimakas pietso Waverly-henkiset koneistot istuvat hienosti kruusailemattoman lavan tyyliin. Moderneissa D-mallin kitaroissa kaula on liitetty koppaan yleensä 14. Loppukaneettina totean, että ST68 ja B50 ovat hintaluokassaan hyviä kitaroita. Tämä oli standardi 1900-luvun alkupuolen kitaroissa, ja muutosta 14. nauhan malleihin vauhdittivat ilmeisesti kitaraan vaihtaneet banjo-soittajat. Aivan erityisen aseman se saavutti bluegrass-muusikoiden parissa niin komppi- kuin soolosoittimena. Sivu- ja pohjamateriaalit tuovat äänellistä eroa, ja hinnakkaampi ST68 tarjosi omaan korvaani ehkä hieman kypsempää sointia. En kuitenkaan väitä eron olevan kovin suuri – jokainen kuunnelkoon ja tehköön valinnan omilla korvillaan. u Norman • Kanadassa valmistettuja akustisia kitaroita • Varustettu aktiivielektroniikalla ST68CW • Sivut ja pohja umpipuista Intian ruusupuuta • Elektroniikka: B-Band A6T ’Dual Source’ • Hinta: 1?465 e B50 • Sivut ja pohja laminoitua loimuvaahteraa (kolmesta vaahterakerroksesta) • Elektroniikka: Fishman Presys • Hinta: 770 e Yhteistä: • Kopan muoto: D-malli • Umpipuinen Adirondack-kuusikansi • Mahonkikaula pulttikiinnityksellä ja mattaviimeistelyllä • 14 vapaata otelautanauhaa • Otelauta ja talla eebenpuuta • Otelaudan radius 16 tuumaa • Medium-otelautanauhat • Kaksitoiminen kaularauta • Skaalanpituus 24.84 tuumaa • Virityskoneisto 14:1-välityksellä • Kannessa ja kopassa korkeakiiltolakkaus • Satulan ja tallaluun materiaali Tusq • Hintaan sisältyy TRIC-laukku Lisätiedot: SoundTools Puh. Laadukkaan kansipuun johdosta sointi on molemmissa instrumenteissa perusterve ja kaunis. Vahvan alataajuuden sointinsa ansiosta D-mallista tuli erittäin suosittu rytmikitara ja aikansa kokoonpanoissa jopa eräänlainen bassoinstrumentti. Varsinaisesti nimi ”Dreadnought” viittaa vuosisadan alun tunnettuun taistelulaivaan, johon tätä uutta isohkoa kitaramuotoa verrattiin sen lihavan (pienikoppaisiin 0-sarjan soitimiin verrattuna) ja voimakkaan soinnin vuoksi. otelautanauhan kohdalta, vaikkakin Martinin varhaisissa malleissa olikin vain 12 kopasta vapaata nauhaa. ST68:n laukkumalli oli varustettu olkahihnallisella suojakankaalla, eikä paino tuntunut selkään heitettynäkään lainkaan turhan suurelta
Oman soiton voi äänittää taustan rinnalle ja Mix Down -ku vakkeella ne sulautuvat yhteen kokonaan uudeksi äänitiedostoksi. Eikä musta ole pakollinen väri, Roland valmistaa mallia myös valko- ja punapintaisena. Erittäin mainio juttu silloin, kun jotakin asiaa haluaa jauhaa sormenpäihin tai kokeil la yhä uudestaan mitä johonkin kappaleen kohtaan tai sointuun oikeastaan haluaisi ja voisi soittaa. Materiaalista riippuen yli 20 prosentin muutos toistonopeu dessa saattaa vääristä ääntä jo aika pahasti, samoin vireen muu tos kokosävelaskelta enemmän. Läpikotaisin räyskä Extreme-kanava oli sit ten taas jo lajissaan varsin inspiroiva tapaus. Kun Cube Liten kytkee välikaapelilla iPadin tai iPhonen kuulokeliitäntään, aukeaa kokonainen uusi maailma. Se osaa soittaa iKojeeseen ladattuja musiikkikappaleita, hidastaa tai nopeut taa vauhtia, ja muuttaa virettäkin kuuden puolisävelaskeleen verran suuntaansa. Cube Lite palvelee myös kitaraliityntänä muihin ohjelmiin, esimerkiksi Garagebandiin. Fenderin AmpliTube-ohjelma toimi jopa häiriöttömämmin kuin varsinaisella iRig-sovitteella soitet tuna. Ohjelman varsinainen käyttö on helppoa, mutta tiedostojen hallinta hiukan työlästä – omalla soitolla täydennettyjä kappaleita ei pääse suoraan ohjel massa nimikoimaan, eivätkä pitkien kappaleiden nimet mahdu kokonaisina näytölle. Jos naputtelee tarkasti, edes tempo ei nytkähdä luupin taitekohdassa. Idoleiden komppaana Aplikaatio on ilmainen ja erittäin simppeli. u Roland Cube Lite & Cube Jam Harjoitusvahvistin + jamitteluohjelma Hinta: 145 e Lisätiedot: Roland Suomi Puh. Hin taa sillä ei valtavasti ole, joten investoinnin suhde hupiin on enemmän kuin passeli. Ilmeisin sovellus on soitto Cube Jam -ohjelman avustuksella, eikä se lain kaan hassumpaa olekaan. (09) 682 4020 • www.roland.fi www.riffi.fi 5/2013 36-39 Norman-Roland.indd 39 39 28.8.2013 14.29. Sen jälkeen ohjelma kelaa sa maa pätkää katkotta ja uupumatta. S ellaisenaan Cube Lite on ihan mainio pikkuvahvistin koti harjoitteluun. Jos harjoitustaustaksi valitun kappaleen al kuperäinen solisti häiritsee, hipaisu Center Cancel -kuvakkee seen tuuppaa häirikön kulisseihin vaikka kaiku jääkin yleensä vähän pölisemään. Sointi säröytyy hiljaisillakin pikka uksilla eikä myöskään siistiydy pitkään soivien sävelten hiipuessa. Koukussa ollaan Olen aina tykännyt jamittelusta omien suosikkilevyjen kanssa ja Cube Liten sekä aplikaation kanssa se maittoi vieläkin paremmin. Kytkentä kuulokeliitäntään on kuitenkin herkempi ulkoi sille häiriöille kuin iPadin tai iPhonen dataliittimen kautta hoi dettavat yhteydet. Hännän huipuksi Cube Lite sopii myös ihan tavalliseen mu siikin kuunteluun silloin, kun ei itse soita. Cube Lite on hauska ja yllättävän monipuolinen laite. Parhaiten viihdyin vahvistimen puhtaalla kanavalla, joko melle vän choruksen tai lämminsointisen kaiun höystämänä. App Storen oma haku ei jostain syystä osannut kaivaa Cube Jam -ohjelmaa esiin, mutta verkkoselai men hakutoiminnalla se kuitenkin löytyi ja sen jälkeen asennus kävi näpsästi. Crunch on perussävyltään miellyttävän lempeä, mutta tasapainoilu puhtaan ja säröisen reunamilla ei oikein onnistunut. Kitaristia ajatellen puolikin sä velaskelta on usein juuri riittävästi, että pääsee eroon kohtuut toman hankalasti sormitettavista sointuotteista. Puhtaan soinnin vaihtoehdoksi on kevyes ti muroutuva ja rankasti ruvelle menevä särökanava, jokainen näistä gain- ja volume-hanikoiden yhteispelillä sekä tehokkail la äänenvärin säätimillä ja maukkailla efekteillä muokattavissa. Cube Lite & Cube Jam TEKSTI: LAURI PALOPOSKI – jamittelua esikuvien kanssa Kitaravahvistin, harjoitus kumppani, äänentoistolaite – kaikki samassa paketissa. Yllättäen kaikkein antoisin ominaisuus harjoittelun kannalta oli A/B-kuvakkeella hoidettava luuppaus: musiikin soidessa en simmäinen painallus merkkaa kerrattavan pätkän alkupisteen, ja toinen painallus loppukohdan
Kummassakin mallissa on linjatason stereolähtö sekä yksi kuulokeliitäntä. Painokytkimellä nämä etulaidan liitännät voi ohittaa, jolloin takalevyyn sijoitetut linjatason tulot ovat käytössä. M usiikin teko ei vaadi aina niin suuria systeemeitä, ja usein muutamakin äänikanava suuntaansa riittäisi itsekseen materiaalia työstävälle muusikolle työhuoneella tai vaikka keikkareissulla. Fast Track Solo tarjoaa tähän kategoriaan yhden mikrofoni- ja yhden instrumenttiliitännän, joita voi käyttää erikseen tai samanaikaisesti. Fast Track Duo lyö tiskiin kaksi tuloliitäntää, jotka voivat palvella mikrofoni- tai instrumenttikäytössä. Aina se ei riitä, ja siksi onkin mainiota, että samat äänipurkit palvelevat tarvittaessa myös tietokoneeseen kytkettyinä. Voluumihanikka vaikuttaa samanaikaisesti sekä kuulokkeisiin että linjalähtöihin. Äänitettävän signaalin kuuntelu sujuu joko suoraan laitteen 40 www.riffi.fi 5/2013 40-41 Fast Track.indd 40 28.8.2013 13.46. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Fast Track Solo & Duo – kotimuusikon matkakumppanit Tehokkaiden prosessoreiden ansiosta iPad ja jopa iPhone soveltuvat musiikin tekoon, ainakin tiettyyn rajaan asti
Omissa laitteissani jo valmiiksi olevilla ohjelmilla yhteistoiminta oli moitteetonta. Inspiraatio ei kysy paikkaa, se voi iskeä missä vain. Ohjelmien suhteen kaikkiruokaisia Fast Trackit ovat yleispäteviä audiosovittimia, eivätkä ne vaadi nimenomaan tiettyä ohjelmaa parikseen. Virtaa ei kuitenkaan syötetä Fast Trackilta eteenpäin iPadille, joten tabletin oman akun on syytä olla latingissa ennen musisointiin ryhtymistä. Ohjelma sisältää perustyökalut audioraitojen työstöön sekä muutamia virtuaali-instrumentteja midimaailman hyödyntämiseksi. u Avid Fast Track Solo & Fast Track Duo Äänikortteja tietokoneelle?/?iPadille Fast Track Solo • yksi mikrofonitulo, +48 V phantom kytkimellä • yksi instrumenttitulo • linjatason stereolähtö, rca-liittimet • kuulokeliitäntä • hinta: 159 e (Kemin Musiikki, verkkokauppa) Fast Track Duo • kaksi mikrofonituloa, +48 V phantom kytkimellä • kaksi instrumenttituloa • linjatason stereolähtö, 6,3 mm:n jakkiliittimet • kuulokeliitäntä • hinta 279 e (Kemin Musiikki, verkkokauppa) Lisätiedot: Into-Luthman Puh. Kummankaan testilaitteen mukana ei kuitenkaan toimitettu iLok-avainta, joten Express-ohjelma jäi käytännössä kokeilematta. Express-tiedostot voi siirtää suoraan järeämpään PT-ympäristöön. Tietokoneeseen Fast Trackit liitetään USB-kaapelilla, eikä erillistä virtalähdettä tarvita, sillä käyttösähkö imaistaan tietokoneelta. Puutteeksi kirjataan erityisesti Duon kohdalla vain yhden kuulokeliitännän sisällyttäminen laitteeseen. Kanavamäärän vähäisyydestä johtuen erillisiä reitityksestä ja tasoista huolehtivia apuohjelmia ei sen paremmin Sololle kuin Duolle tarvita, eikä Applen tuotteiden kanssa tarvitse ladata erikseen edes ajureita – sekä OS X että iOS tunnistavat Fast Trackit ja homma pelaa pelkällä piuhan kytkemisellä. Jakki toisille luureille oman voimakkuudensäätimen kera laventaisi käyttötilanteita ja parantaisi käyttömukavuutta huimasti. 0207 983 540 • www.intoluthman.fi www.riffi.fi 5/2013 40-41 Fast Track.indd 41 41 28.8.2013 13.46. Jos satasen hintaero ei ole ratkaiseva, katse kääntyykin suoraan Duon puoleen, se kun tarjoaa stereoäänityksen ohessa muutenkin hieman enemmän liikkumavaraa kuin täsmätarpeisiin mitoitettu Solo. Jos iPadissa on uusi Lightning-liitäntä, tarvitaan erillinen adapteri, vanhempaan 30-napaiseen lituskaliittimeen Avidin kaapeli sopii suoraan. Yksittäisten raitojen tekoon ja soiton harjoitteluun Solo on aivan passeli apuväline, mutta sen kanssa raja tulee oitis vastaan, mikäli stereoraitojen tallennus on tarpeen. Tabletti on tässäkin oma juttunsa, sillä Express ei toimi iPadissa vaan sen kanssa on käytettävä muiden koodaamia ohjelmistoja, esimeriksi Garage Bandia tai hieman kunnianhimoisemmassa audiotyössä vaikka Auriaa (www.auriaapp.com). Fast Trackien mikrofonivahvistimet ovat asiallisia, mekaaninen toteutus vankkaa ja toiminta testijakson aikana vakaata ja luotettavaa. Kummankin laitteen paketissa on myös metrin mittainen erikoisjohto, jolla kytkentä iPadiin hoidetaan. Yksikkö vaiko kaksikko. Jos musiikin tekoon tai äänittämiseen sopivaa ohjelmaa ei entuudestaan ole, Avid tar joaa alkuun pääsemiseksi veloituksetta 16-raitaisen Pro Tools Expressiä, joka toimii sekä Windows- että Mac-maailmassa. Erityiskiitoksen Avid ansaitsee riittävän pitkästä iPad-kaapelista, jonka kanssa äänipurkin ja tabletin saa sijoitettua työn kannalta suoraan järkeviin asemiin, eikä erillistä jatkojohtoa tarvitse hankkia. Tabletin kanssa operoitaessa Fast Trackien virtalähteenä käytetään iPadin laturia, joka kytketään Fast Trackin USB-liitäntään. tulosignaalista haaroitettuna ja kuunteluun ohjattuna (Direct Monitor) tai äänitysohjelman kautta kierrätettynä, mikäli latenssi ei muodosta pulmia. Expressiä ei voi ostaa erillisenä tuotteena, mutta Fast Trackin omistaja voi ladata ohjelman Avidin sivustolta, ja ohjelman käyttöoikeus aktivoidaan Fast Track -paketin mukana tulevalla iLok2-avaimella. Express pohjautuu Pro Tools 10 -ohjelmaan, ja se on luotu nimenomaan edullisempien äänipurkkien pariksi ikäänkuin johdannoksi PT-maailmaan. Liitos sekä MacBook Pron (OS X 10.7.5) että iPad 3:n kanssa sujui heittämällä ja kummassakin koneessa jo valmiiksi olleet musiikkiohjelmat tunnistivat Fast Trackit suoraan. Windows-puolen ajurit ladataan Avidin sivustolta. Kun tietokonetta ei kumminkaan viitsi mökille tai lomareissulle ottaa aina mukaan, korostuu Fast Track -parin joustavuus – niiden lisäksi musisointiin tarvitaan vain iPad tai iPhone sekä niihin asennettuna jokin musiikin tekoon sopiva ohjelma ja kas, pienoisstudion raamit ovat koossa. Nuottipaperi on säveltäjälle edelleen pätevä työväline, mutta sähköinen muistikirja saattaa olla joskus kätevämpi ja luonnostelun ohessa se tarjoaa myös metronomia mielenkiintoisempaa jamiseuraa soiton harjoitteluun
Käytännölliseen reseptiin kuuluvat myös näppärä koko ja selkeät toiminnot. Jos äänitystason haluaa säätää itse, valitaan kansilevyn kiertokytkimellä manual, painetaan kerran rec-näppäintä ja säädetään taso plus/miinusnäppäimillä. Mikrofonien keskinäinen sekoitussuhde on asetettu vakioksi jo tehtaalla. Käsisäädöin tai automatiikalla Äänitystapoja on kolme. Keskimikrofoni paketoi rumpujen akustisen huminan tiiviiksi massaksi ja tuo roimasti tanakkuutta ääneen. Senkin jälkeen tasoa voi säätää lennossa, mikäli tarpeen on. K olmen mikrofonin järjestelmä, Tresmic, lienee LS-14:n omaperäisin ominaisuus, ja se vieläpä toimii erinomaisesti. Ideana on, että vasemman ja oikean mikrofonin muodostama kiinteä X/Y-asetelma on aina käytössä, kun taas niiden keskelle sijoitettu tukimikrofoni voidaan kytkeä päälle tai pois tilanteen mukaan. LS-14 on tässä vaiheessa äänitysvalmiudessa, mutta ei vielä äänitä mitään. Quick-vaihtoehto on niihin tilanteisiin, joissa ei ole aikaa justeerata ensin tasoa, vaan liikkeelle pitää päästä heti. Esimerkiksi rumpusetin sointi kuulostaa pelkän stereoparin kautta tallennettuna selkeältä ja kaikin puolin hyvältä, mutta verraten kevyt alarekisteri saattaa jäädä turhankin kevyeksi. Monofoninen lisäannos tukevuutta ei kuitenkaan latista stereovaikutelmaa, vaan sointi säilyy raikkaan ilmavana ja erottelevana. Tallennus alkaa, kun käyttäjä on mielestään saanut tason sopivaksi ja painaa masiinan käyntiin play-näppäimellä. Sopivaksi oletettu vahvistustaso mikrofoneille valitaan kolmiportaisesta 42 www.riffi.fi 5/2013 42-43 Olympus.indd 42 28.8.2013 13.47. Valmistajan mukaan keskimikrofonin tarkoitus on tukevoittaa erityisesti bassoa, mutta käytännössä vaikutus tuntuu ulottuvan kyllä alemmalle keskialueelle saakka. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Olympus L – vahvistettua stereota Stereoparin keskelle sijoitettu monofoninen tukimikrofoni ja sopivaa äänitystasoa pätevästi haisteleva automatiikka ovat LS-14-tallentimen erityisvaltteja
LS-14 on juuri riittävän iso, jotta kaikki hallintanamikat mahtuvat kunnolla ja eri toiminnoille on riittävästi omia painikkeitaan. Tiedostot tallentuvat laitteen muistiin loogisesti tallennusajankohdan mukaisesti numeroituina, ja niiden siirto Macille sujui kätevästi. Toinen vakuutuksen kaltainen ominaisuus on Pre Rec eli ennakkoäänitys. Erittäin hiljaisia äänilähteitä tallennettaessa kohina nousee jo kuuluviin, mutta akustisen kitaran sormisoitto, normaali akustinen laulu ja siitä voimallisemmat äänet tallentuivat puhtaasti ja kohinatta. sitä ei oikein saa, mutta ohkaisempaan alustaan se kyllä haukkaa tukevasti. u Olympus LS-14 Kannettava stereotallennin Tresmic-järjestelmä: • X/Y-stereopari, sekä • keskimikrofoni stereon tueksi (on/off) • automaattinen, tai manuaalinen äänitystason säätö • limitteri (on/off) • lineaarinen PCM-tallennus, (44,1–96 kHz/16 bittiä) • MP3-tallennus • sisäinen muisti 4 Gt • tuki 2–32 Gt:n SD-korteille • LS-14: 219 e • WJI-tuulisuoja: 59,90 e • RS30WIR-kauko-ohjain: 69,90 e Lisätiedot: Olympus Finland Puh. Erillisvarusteena myydään myös karvaista tuulisuojaa, joka on varsin tehokas ja suositeltava lisähankinta mikrofonien huputukseen, niin tuulta kuin lähimuusikon päällekäypää puhkuntaakin torjumaan. (09) 875 810 • www.olympus.fi www.riffi.fi 5/2013 42-43 Olympus.indd 43 43 28.8.2013 13.47. USB-kaapelilla tietokoneeseen kytketty LS-14 ilmestyi näytölle ilman kommervenkkejä ja tiedostot sai hilattua hiirellä talteen. Ratkaiseva tekijä on nimenomaan ääninäytteen realistisuus – jos voluumia nostetaan varsinaisen vedon alkaessa, ei automatiikka tietenkään toimi aiotulla tavalla. Satunnaisiin tasohuippuihin tehoaa onneksi tallentimen oma limitteri, joka hillitsee piikkejä varsin musikaalisesti. Silti kokoa ei ole liikaa ja laite kulkee mukavasti repun tai soitinlaukun sivutaskussa, tai vaikka palttoon povarissa. Mikäli toiminto on aktivoitu, varastoi laite muistiinsa koko ajan kahden sekunnin mittaista pätkää joka päivittyy kaiken aikaa. Selviytymisen ylärajaksi valmistaja ilmoittaa 130 dB äänitason, mutta tätä en koetellut käytännössä – siellä missä itse kykenen toimimaan, tallenninkin toimitti tehtävänsä. Pari mukavaa aputoimintoakin on mukana: metronomi sekä kromaattinen viritysmittari, jonka referenssitaajuutta voi säätää 435–445 Hz:n haarukassa. Mittausta seuraa lyhyt tauko, jonka jälkeen varsinainen äänitys käynnistyy. LS-14 vakuutti heti ensituntumasta alkaen: hallintanamikat ovat täsmällisen tuntuisia ja ne on sijoitettu käytännöllisesti, paristolokeron kansi aukeaa helposti ja napsahtaa tukevasti kiinni, ja varsinaiseen puuhaan käyminen sujui helposti. Tutustumisajan voi valita 10 tai 30 sekunnin mittaiseksi ja kummassakin tapauksessa tallennin vilkuttaa recvaloa hitaasti mittauksen alkuosan aikana ja tihentää sitten vilkutusta tutkimusjakson kolmen viimeisen sekunnin ajaksi. Mikäli äänitettävä materiaali on tasoltaan kautta linjan jotain aivan muuta kuin mittausjakson aikana näytteeksi soitettu, alkaa tämäkin limitteri kyllä pumpata. Mikäli hoppua ei ole, suosittelen käyttämään Smart-vaihtoehtoa, jossa tallentimen annetaan ensin tutustua äänitettävään materiaaliin, jonka mukaan automatiikka sitten optimoi äänitystason. Jos tallentimelle annettu näyte ja todellinen materiaali liikkuvat suurinpiirtein samoilla tasoilla, tulokset ovat hämmentävän hyviä. s LS-14 valikosta, ja tallennin käynnistyy suoraan jo ensimmäisellä recnäppäimen painalluksella. Mukana tulee myös kunnollinen suomenkielinen vihkonen, jossa käydään läpi kattavasti ja seikkaperäisesti tallentimen käyttö ja eri toiminnot. Sen leuka aukeaa reilun sormen leveyden verran, joten paksuun pöytälevyyn tms. Summa summarum Olympus on verraten tuore tekijä äänitallentimien valmistajana, mutta kokemus kamerapuolelta sekä näkyy että tuntuu. Äänipuoli on erinomainen. Kun rec-näppäintä painetaan, äänitys sisältää myös painallusta edeltäneiden viimeisten kahden sekunnin ajalta muistissa olleet äänet. Pakettiin kuuluu topattu suojapussukka, USB-kaapeli sekä melko näppärä, tallentimen pohjaan ruuvattava ja pyykkipojan lailla vaikka nuottitelineen reunaan tai mikkitelineen puomiin puristuva kannake. Kotelon pohjassa oleva kierre passaa myös kameroiden pienille kolmijaloille, joten lisävarusteen hankkivalle aukeaa kaikenlaisia asennusmahdollisuuksia. Limitteri on sekin kytkettävissä päälle ja pois, mutta useimmissa tapauksissa se kannattanee jättää päälle, ikäänkuin vakuutukseksi kaiken varalta. Särölle se ei kuitenkaan ääntä tunnu hevin laskevan, joten vartijan tehtävänsä se täyttää oikein hienosti, saattaapa jopa toimia vallan kelpo efektinä Lennon-pianon tyyliin
Mukana toimitetaan mikrofonin viisinapaiseen liittimeen sopiva Y-johto, jolla kummankin kapselin signaali saadaan ulos erikseen. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: LAITEVALMISTAJA JA TOMMI POSA Lewitt Microph o – studioon ja lavalle Lewitt on tuore tulokas mikrofonimarkkinoilla, mutta kokeilussa käyneen setin perusteella varsin vakuuttava sellainen. L ewittin erikoisuus on bassorummulle tarkoitettu DTP 640 REX -mikrofoni, jonka runko kätkee sisäänsä sekä dynaamisen että kondensaattorikapselin. Kondensaattorikapselin bassosointi on selvästi dynaamista puolta kuivakkaampi ja samalla sen kirkkaampi yläkerta tuo osaltaan sekin selkeyttä sointiin. Kapseleita voi siis käyttää myös yksitellen ja yhdistelmänäkin kokonaisuus muodostuu kahdesta itsenäisestä komponentista. Soinniltaan dynaaminen kapseli on muheva ja täyteläinen. Kun preesens-alueella ei suuren suurta korostusta ole, jää sointi etenkin isolla bassarilla helposti pyöreän kumisevaksi ellei rumpu ole huolella viritetty ja ainakin jonkin verran dempattu. Alle 200 hertsin sektorille kohdistuva bassoalueen korostus on verraten loiva, mutta voimistuu aivan audioalueen alalaitaan saakka. Malleja löytyy kaikenlaisiin tarkoituksiin, ja mukana on riittävästi omaa näkemystä, jolla merkki erottuu ruuhkaisilla markkinoilla. Sellaisenaan kumpikaan kapseli ei ole mitenkään leimallisesti juuri bassorummun soundia tyypilliseen suuntaan muok- 44 www.riffi.fi 5/2013 44-47 Lewitt.indd 44 28.8.2013 13.48
Toimenpide vaatii jonkin sopivan kärjekkään hoikan työkalun, tavallisen kuulakärkikynän terä kun ei tahdo oikein ulottua kytkimeen asti mikrofonin paksuun runkoon leikatun hahlon kautta. Nämä korostukset eivät ole kuitenkaan niin www.riffi.fi 5/2013 44-47 Lewitt.indd 45 45 28.8.2013 13.48. Nuijan napsu kalvoa vasten poimitaan sitten 3–5 kHz:n alueelle täsmäytetyllä dynaamisella kapselilla, jonka bassokaista leikataan olemattomiin. Perussoinniltaan DTP 340 TT on jo valmiiksi loudnessmainen – niin alakertaa kuin preesens-aluettakin on korostettu merkittävästi. h ones kaava, mutta tilanne muuttuu, kun naksautetaan mikrofonin runkoon upotettua esiekvalisoinnin liukukytkintä. Se on tarkoitettu käytettäväksi silloin, kun molemmat kapselit ovat aktiivisessa palveluksessa ja kytkin aktivoi samalla kertaa niille molemmille omanlaisensa suodatukset. Kokeilun perusteella arvelisin, että valmistaja viittaa enemmän rumpusetin kuin mallettien tai erilaisten helistimien suuntaan. Dynaamisena mikrofonina 340 REX ei tietenkään phantomia itse tarvitse, mutta tällainen ilmiö on aika kiusallinen silloin, jos mikserin tai äänikortin kanavissa on yhteinen kytkin phantomille ja virta on muihin kanaviin kytkettyjen mikrofonien tai di-boksien vuoksi pakko kytkeä päälle. Basso jämäköityy, kun korostus on voimakkaampi, mutta kohdistuu nyt kellokorjaimen tavoin rajatummalle kaistalle. Toisaalta jos haluaisi sijoittaa yhden mikrofonin rummun etukalvon eteen ja tuikata toisen rummun sisään, ei moinen hajautus DTP 640 REXillä onnistu. Esiekvalisointi on myöskin samalla reseptillä ja sitä myöten sointikin vastaa ison veljen olemusta. Äärimmäisyyksiin ei kuitenkaan mennä, vaan muovailu pysyy kohtuuden puitteissa ja sointi säilyy akustisen rummun sointina. Lisää soundiavaruutta löytyy, kun siirrytään esiekvalisoinnin kakkospykälään. nä, voi soinnin kumpaakin osaa sitten vielä justeerata mikrofonivahvistimen tai mikserikanavan säädöillä ja keskinäistä balanssia säätämällä. Kaksi kapselia vai toinen malli. Ylärekisteriäkin nostetaan preesens-alueella jo aika tavalla, minkä seurauksena myös nuijan läimäys nousee paremmin esiin. Ensimmäinen pykälä vaikuttaa vain dynaamisen kapselin signaaliin. Ero muokkaamattomaan on kuitenkin niin suuri, että dynaaminen puoli tarjoaa itsessään jo kaksi oleellisesti erilaista ja täysin pätevää bassarisoundia. Sopivalla välineellä kytkin liikkuu kyllä vaivattomasti ja täsmällisesti. Asioilla on puolensa, itse viehätyin kyllä tähän ratkaisuun, käytännöllisen mutkattomuuden ja soinnillisten vaihtoehtojen vuoksi. Yllättävää kyllä, basson jyhkeys otetaan silloin nimenomaan kondensaattorikapselista, jonka signaalista siivotaan sen takia yläkerta kokonaan pois. Testissä käyneen yksilön kohdalla kirjataan miinus siitä, että phantom-virran kytkeminen päälle sai mikrofonin tilttiin ja tuloksena oli säröinen ja diskanttinen sointi. Kun phantom-syöttö kytkettiin pois, mikrofoni toimi jälleen normaalisti. Vaiheistuksen suhteen on huomioitava, että fyysisesti kapselit ovat niin lähellä toisiaan, ettei kahta erillistä mikrofonia yhtä tiukkaan syleilyyn saa oikein millään. Työskentely studiossa sallii kuitenkin niin paljon hienovaraisemmat vivahteet, että äänittäjän näkökulmasta kahden kapselin malli, 640 REX, on ilman muuta houkuttelevampi valinta. Ne muut lyömäsoittimet Lewitt on nimennyt DTP 340 TT:n erityisesti perkussioille soveltuvaksi, mutta soitinryhmä on laaja ja sen asettamat vaatimukset kovin moninaisia. Sen osuudeksi jääkin käytännössä vain 75–150 Hz:n haarukkaan kohdentuva bassokaista. DTP 340 REX on varteenotettava vaihtoehto yleispäteväksi bassarimikiksi esimerkiksi keikkakäyttöön. Kun kummankin kapselin signaalit pysyvät yhteisesti päälle kytkettävästä ekvalisoinnista huolimatta edelleen itsenäisi- Kahden kapselin rakenne on käytännössä erittäin toimiva ja antaa äänittäjälle (tai miksaajalle) laajat mahdollisuudet rakentaa sointia eri keinoin. Oletetaan kuitenkin, että kyse on yksilöviasta, koska muut kokeillut Lewittin dynaamiset eivät olleet moksiskaan vastaavassa tilanteessa. Sointi on täsmällinen, erottuva ja tukeva. Kaikki eivät yhdistelmästä varmastikaan innostu ja heille Lewitt tarjoaa bassarin mikitykseen myös perinteisempää DTP 340 REX -mallia, jossa on sama dynaaminen kapseli kuin 640 REXissä. Kun molempien kapselien signaalit summataan mikserillä, on tuloksena tiukka ja jykevä basso, alemman keskialueen selvä vaimentuma, sekä ylemmän keskirekisterin korostus
Preesens-alueen korostus kuulostaa sijoittuvan alemmalle taajuusalueelle, ja esimerkiksi shakerien sointi on rahisevaa eikä sihahtele samalla tavalla kuin 57:ssä. Basson voimallisin alue on kuitenkin verraten korkealla ja sen myötä DTP 340 TT sopii vielä bassariakin luontevammin tomien mikitykseen aina laajimmasta lattiapadasta pienimpään etutomiin asti. Lewitt-perheen sisällä tarkasteltaessa voi todeta, että MTP 440 DM:n soinnissa ei ole samanlaista bassokorostusta kuin DTP 340 TT:ssä ja diskantinkin annostelu on maltillisempaa. Varoa sopii myös ylenpalttista lätinää – DTP 340 TT:n preesens-korostus tehostaa kyllä mukavasti kapulan napsua tomikalvoon, mutta ihmisihon ja nahkakalvon kohtaamisessa syntyvä läsähdys ei viettele kuulijaa ihan samalla sulokkuudella. Matkusteluun mieltynyt Roman pakkasi reppunsa, reissasi maailmalla ja tutustui Sydneyssä varttuneeseen Ken Yangiin, jonka isä sattumoisin omistaa erään Kiinan suurimmista mikrofonitehtaista. Soittimet talteen Instrumenttimikrofoniksi nimetty, dynaaminen MTP 440 DM vastaa kooltaan suurin piirtein SM57:ää ja sellainen myös Lewitt-perheen ulkopuoliseksi verrokiksi valittiin. Sama tietynlainen karheus ilmenee myös akustisella teräskielikitaralla: MTP 440 DM:n sointi on tanakka ja rapea, mutta ylimmän diskantin Lewitt – virallinen tarina Mies Lewittin takana, Roman Perschon, ponnisti alalle perinteikkään itävaltalaisen mikrofonivalmistajan leivissä, mutta kun omat ideat tuntuivat juuttuvan ison koneiston rattaisiin, syntyi ajatus oman mikrofonimerkin perustamisesta. Kokeilussa Lewitt osoittautui kummallakin kapselillaan kelpo mikrofoniksi. Pätevä bassoleikkuri tarjoaa suoran toiston vaihtoehdoksi vaimennusta 40 Hz:n nimelliseltä rajataajuudelta alaspäin ja suotimen jyrkkyys on silloin 12 desibeliä oktaaville. Kumppanuus akustisen kitaran ja kitaravahvistimien kanssa löytyy luontevasti sekin. Verrokkina ollut, tyypillinen virvelimikki, SM 57 oli bassosoinniltaan tiukempi ja erottelevampi. rajuja, että mallin voisi nimetä leimallisesti bassarimikiksi, vaikka se siinä toimessa virkansa mallikkaasti hoitaakin: sointi on kiinteän tanakka ja samalla myös erotteleva. Loivemmat, kuusi desibeliä oktaavia kohden vaimentavat vaihtoehdot löytyvät kytkimen seuraavista pykälistä ja himmauksen reuna asettuu silloin nimellisesti 150 tai 300 Hz:n kohdalle. Sointi on tuhti ja selkeä, keskialueen humu vaimentuu mukavasti ja liikkeelle pääsee ilman, että käsi on oitis tarraamassa ekvalisaattorin hanikoihin. Käytännön syistä koeäänityksissä käytettiin verrokkina Schoepsin CMC-6-runkoja, vastaavasti sekä pallo- että herttakapselein varustettuina. hilekimallusta siinä ei ekvalisoimatta ole. Mikrofonin mukana tuleva sanka vaimentaa kuitenkin tehokkaasti tällaiset runkoäänet, eikä sitä käytettäessä ongelmia esiintynyt. Juuri tomien mikitykseen viittaa myös se, että parhaimmillaan DTP 340 TT on silloin, kun sen haarukkapidike asennetaan rummun vanteeseen tiukasti puristuvaan sankaan eikä tavalliseen mikrofonitelineeseen. Lewittin mikrofonit esiteltiin julkisesti nimittäin NAMMshowssa 2010, joten alkutaipaleella ollaan – tosin hämmentävän laajan ja osin varsin kekseliään malliston kera. Tämän luen eduksi virveliä mikitettäessä, sillä alakerta on kyllä tuhti, mutta ylitsekäypää jysäystä ei esiinny. SM 57:n diskantti toi myös mattoresonanssiin sihahtavampaa sävyä, joka ei hypännyt ihan niin räväkästi etualalle kuin DTP 340 TT:n preesens. Samanlainen näyttö on varattu myös signaalitason vaimentimelle, joka tarjoaa suoran vaihto- 46 www.riffi.fi 5/2013 44-47 Lewitt.indd 46 28.8.2013 13.48. Ja loppu on legendaa, voitaisiin varmastkin todeta, ellei tapauksesta olisi vasta verraten vähän vuosia. Kun maton pärinäkin rähisee reuhakkaasti, saa ilmoille asiallisen perussoinnin jota voi muotoilla ekvalisaattorilla tarpeen mukaan. Settirumpuihin suunnitellun sankakiinnityksen käyttö ei oikein käsiperkussioiden kanssa onnistu, mutta runkoäänten välttämiseksi DTP 340 TT:n voi silloin ripustaa vaikka yleispätevään kehtoon, joita myydään eri merkkisinä tarvikeosina. Äänten alukkeet piirtyvät kuivakkaassa soundissa silti ryhdikkään selkeinä ja sointi on erotteleva. Muita lyömäsoittimia pohdittaessa on huomioitava, että alakerran roima korostus saattaa olla eduksi joissain tilanteissa esimerkiksi djemben tai jonkun muun käsirummun bassorekisterin tehostamisessa, mutta mikrofonin suuntaus on silloin kriittistä, ettei mene aivan överiksi. Virveliin en tätä mallia lähtisi aivan oikopäätä käyttämään, sillä alakerran tukevuus on siihen hommaan helposti ylitsevyöryvää (ellei sitten haeta 1980-luvun mahtimäjäytystä isoine kaikuineen) ja virvelimatonkin rätinä omaan makuuni liian räikeätä. Liukukytkimen fyysistä sijaintia ei tarvitse tihrustaa, sillä mikrofonin runkoon upotettu kirkas pienoisnäyttö kertoo sel keästi kulloisenkin valinnan. Tämän kuulee myös käsiperkusssioissa, kun musikantin ihon ja kalvonahkan kosketus ei litsahda yhtä paljon kuin SM57:ssä. MTP 440 DM antaa myös viitteitä siihen suuntaan, että ulkolavalla tuulisuoja saattaa olla aivan keskeinen apuväline, sen verran herkästi mikrofoni poimii puhahduksia ja popsauksia ihan puheäänestäkin. Kolmivarpaiseen puomitelineeseen, tai normilimppuun ruuvattuna DTP 340 TT poimi lattian kautta kantautuvat tömähdykset häiritsevän tehokkaasti. Yleissoinniltaan tämä Lewittin malli on SM57:ää paksumpi ja lähietäisyydellä sointi paksunee vielä roimasti lisää. LCT 340 Monipuoliset kytkintoiminnot ja helposti vaihdettava kapseli tekevät Lewittin pienikalvoisesta LCT 340 -kondensaattorimallista näppärän ja moneen soveltuvan työkalun niin studioon kuin keikallekin
Mallisto on laaja ja siihen kuuluu myös tämän artikkelin ulkopuolelle jääviä solistimikrofoneja sekä isokalvoisia studiomikrofoneja. Mikrofonin runko ei ole niin paksu kuin bassarimikeissä ja edellä mainittuihin kytkimiin ulottuu helposti vaikka kuulakärkikynän kärjellä. Bassosointi on kautta linjan täsmällinen, mikä yhdessä ryhdikkään preesensalueen kanssa antaa sointiin tiettyä perusselkeyttä. Muut ominaisuudet ovat sitten pitkälti riippuvaisia siitä käyttökohteesta, johon kyseinen malli on suunniteltu. u Lewitt Mikrofoneja studioon ja keikalle DTP 640 REX • bassorummulle • dynaaminen ja kondensaattorikapseli • kapseleita voi käyttää erikseen • kytkin dynaamisen kapselin esiekvalisoinnille • kytkin molempien kapselien esiekvalisoinnille • kytkin signaalin vaimennukselle (0/-10/-20, dB) • hinta 279 e DTP 340 REX • bassorummulle • dynaaminen kapseli • kytkin esiekvalisoinnille • hinta 149 e DTP 340 TT • rummustolle • dynaaminen kapseli • hinta 79 e MTP 440 DM • instrumenttikäyttöön • dynaaminen kapseli • hinta 89 e LCT 340 pallo / hertta • yleismikrofoni • kondensaattori- ja pallokapselit • kytkin bassoleikkurille: ei vaimennusta / @40 Hz (12 dB/ okt) / @150 Hz / @300 Hz (6 dB/okt) • kytkin signaalin vaimennukselle: ei vaimennusta / -6 / -12 / -18 dB • hinta 449 e (pelkällä hertalla 339 e) Lisätiedot: Profitron Puh. Ero verrokkiin onkin melkoinen – siinä missä Schoeps tuo virvelimaton resonanssit leveinä ja rasahtavina ja kanttilyönninkin paksun puisevana, välittää Lewitt mattosoinnin kapeampana risahduksena ja kanttilyönninkin kuin hoikemmalla kepillä kopautettuna. Bassorekisteri on tarkka ja tanakka, keskialueella sointi taas ei ole aivan niin täyteläinen kuin Schoepsilla. Herttakapselin soinnissa toistuvat samat havainnot, kuitenkin hieman voimakkaampina. Näytön valon voi myös halutessaan sammuttaa, mutta syvälle upotun pikkuruisen painokytkimen painallus vaatii esimerkiksi suoraksi taivutetun paperiliittimen tai kellosepän miniruuvimeisselin käyttöä. Silti Lewittin mikrofonit ovat oman itsensä näköisiä, mukavasti hieman erilaisia kuin kilpailijoilla. Piristävästi oma maailmansa Lewitt on liikkeellä isolla panostuksella. 0400 101 220 • www.profitron.fi Lisää käyttö kokemuksia eri Lewitt-malleista löydät Riffin uudistuvilta verkkosivuilta syyskuussa. ehdoiksi kolme eri vaimennusta (6?/12?/18 dB). Tässä mielessä LCT 340:n sointi oli ikäänkuin valmiimpi jo lähtötilanteessa. Eri mallien soinnissa on selvää keskinäistä sukulaisuutta, mikä ilmentää varmastikin valmistajan esteettistä ihannetta ja on omiaan ruokkimaan luottamusta Lewittiä kohtaan. www.riffi.fi www.riffi.fi 5/2013 44-47 Lewitt.indd 47 47 28.8.2013 13.48. Näytöt ovat itsessään mainio apu, mutta yhdessä kytkinten kanssa ne vievät aika pitkän pätkän mikrofonin rungosta. Sointi ei ole päällekäypä, mutta mukavan selkeä ja raikas. Mikrofonien suunnittelu on suurin piirtein yhtä alisteista perinteen ja käytännöllisyyden asettamille normeille kuin sähkö kitaran tai rummuston. Ylärekisteri on sekin siisti ja levollinen, kuitenkin verrokkian sa selvästi kirkkaampi. Jos niitä ei halua peittää näkyvistä ja ulottuvilta, täytyy telineadapteri sijoittaa aivan kaapeliliittimen puoleiseen päähän puikkoa. Pallokapselilla varustettuna LCT 340:n sointi on tasapainoinen ja selkeä. Kuulostaa terveeltä. Symbaalit, käsiperkussiot ja akustinen kitara soivat LCT 340:n kautta kaikki kirkkaasti ja erottelevasti, eikä mikään kuitenkaan hypi silmille. Overhead-käytössä setin humina tuo Schoepsin kautta mukaan vallitsevasta estetiikasta riippuen joko miellyttävää täytettä tai tarpeetonta huttua, kun taas Lewitt siivoaa jo lähtökohtaisesti tuota osastoa pois ja tuottaa ilmoille pelkistetymmän version aiheesta. Lewitt nostaa esiin hiukan korkeammat kerrannaiset symbaaleiden yläsävelsarjoista, akustisen kitaran soitossa taas plektran raapaisu piirtyy hitusen selvempänä. Mutta pienet mahdollisuudet Lewitt käyttää kuitenkin tehokkaasti, vaikka sieltä täältä hiukan kuultaakin läpi firman perustajan työhistoria erään perinteikkään itävaltalaisen mikrofonimerkin palveluksessa. Kun alakertakin istuu kokonaiskuvaan saumattomasti, on kyseessä varsin onnistunut ja monikäyttöinen mikrofoni. Äänipuoli on sekin linjakkaasti hoidettu, eikä Lewitt lähde kisaan jäljittelemällä muita tai hakemalla sokkivaikutusta jollakin äärimmäisellä soundipainotuksella. Asian merkitys riippuu kokonaan tilanteesta – täyteläisyys ei ole aina etu, se voi myös tehostaa ikävällä tavalla huonesointia, tai vaikkapa rumpusetin turhia huminoita. Tällaisella sortimentilla Lewitt voikin tarjota omaa tuotettaan valtaosaan käytännön äänitys- tai äänentoistotilanteista. Asialliset adapterit ovat jämäkkää tekoa ja niissäkin on sopivasti omia käytännöllisiä ratkaisuita, joilla ne ilmentävät valmistajansa aivoituksia. Kovin radikaaleja keinoja massasta erottautumiseen ei ole muotokielessä sen paremmin kuin äänipuolellakaan
Latenssi on äärimmäisen pieni eikä useammankaan plugarin (maksimissaan neljä yhden Console-kanavan insertissä) kytkeminen ja niiden läpi äänittäminen ole mikään ongelma. UAD-prosessorivaihtoehtoja on kaksi, perusversio Duo (kaksi SHARC DSP-prosessoria) tai tuplatehoinen Quad (4 × SHARC). Session Tempo -asetuksella taas voi antaa Consoleen kytketyille, temposidonnaisille efekteille yhteisen tahdin. Apollo plug init /UAD -prosessointi Apollon etuna moniin muihin etuaste/audio interfaceihin verrattuna on moduliin rakennettu UAD-2 DSP -prosessori, jol- 48 www.riffi.fi 5/2013 48-49 Apollo.indd 48 28.8.2013 13.50. Mikseri-ikkunassa voidaan kanavien insert-pisteisiin kytkeä plug in -efektejä, muuttaa tasoja ja panorointeja ja reitittää signaalia tuloista lähtöihin. Apollo 16:a ei kuitenkaan saa valjastettua perusApollon pariksi tai toisin päin. Universal Audio Apollo 16 – audioliitännät ja DSP samalla kertaa A pollo 16 on audio interface ja UAD-prosessori OS X- ja Windows-käyttöjärjestelmissä toimiville äänityöasemille. Sitä voi käyttää minkä tahansa audiotyöaseman inter facena so. Jos yksi Apollo 16 ei riitä, voidaan rinnalle liittää toinen samanlainen. Laadukkaat efektit toimivat niin Pro Tools -ympäristössä (kirjoitushetkellä ei vielä Pro Tools 11:n 64 bit AAX-tukea, luvattu on) kuin Logic X:ssä, Digital Performerissa kuin Cubasessakin, OS X:ssä ja Windowsissa. Tässä käytössä voi myös äänittää audio-ohjelmaan plug-inien läpi. Käyttöjärjestelmäpäivityksissä myös Console-ohjelmaa on päivitetty ja uusia ominaisuuksia lisätty: Flex Routing tuo mukanaan joustavuutta reititykseen ja monitorointiin, esimerkiksi pikkuliu’uilla rakennetun kuulokemiksauksen saa peilattua valittuun stereolähtöön tai ohjattua kanavan äänen valittuun lähtöön ilman aux-kikkailua (kahdeksan samanaikaista monoreititystä tai neljä stereota). Uusi Apollo 16 perustuu samaan ideaan, mutta mikrofonivahvistimien sijaan se tarjoaa enemmän linjatason liityntöjä. Duolla saa käyttöönsä esimerkiksi 40 Neven 1073 ekvalisaattoria Audio Unit, VST tai RTAS -muotoisina plugareina, Quadilla tuplasti enemmän. Eri efektit vievät erilailla DSP:tä ja raskaimmasta päästä olevaa Manley Massive Passive EQ:ta saa Duolla samanaikaisesti käyttöön vain kaksin kappalein. Apollon voima on sen joustavuudessa ja toimintavarmuudessa. Console-ohjelma on itsenäinen softa, jota voidaan käyttää samanaikaisesti audio-ohjelman kanssa. Laite kytketään tietokoneeseen Firewire 800 -väylän kautta tai lisävarusteena myytävää Thunderbolt-väylää pitkin. Console Console on Apollon mukana tuleva mikseriohjelma, jossa prosessorin koko audiokattaus näkyy graafisena. A/D-D/A-muuntimena sekä DSP-prosessorina. TEKSTI: SAMI SARHAMAA Vuosi sitten testaamani Apollo-interface oli kerrassaan vakuuttava. Erityisessä Pro Tools-tilassa (PT Mode) saadaan Apollon tulot ja lähdöt osumaan suoraan Pro Tools I/O -setuppiin, mikä helpottaa insert-käyttöä
ENGL Viimeisin plugariuutuus on versiossa 7.2 esitellyt kaksi ENGLvahvistinta, E646 VS ja E765 Retro Tube. E646 on nelikanavainen high gain -vahvistin, jossa on todella paksu soundi ja valtavasti gainia. Valittavissa on joko transistori- tai putkikytkentä. Ehdottomasti tutustumisen arvoisia kaluja. Uudenkarheita efekti-plugeja on lanseerattu hiljattain useampia, seuraavassa luonnehdintoja ja tunnelmia niistä: Softube Amp Room Ruotsalainen Softube on monipuolinen plugarivalmistaja, jonka TSAR-1 kaiku on ollut jo jonkin aikaa meikäläisen suosikki algoritmikaiuista. Twin Tube tekee sen, mitä bittivirta kaipaa: pehmentää kulmia ja lisää analogitunnelmaa äänityksiin. Bass Amp ja Vintage Amp -tapauksissa minua miellyttää suuresti niiden sointi ja kekseliäs käyttöliittymä, jossa mm. u Universal Audio Apollo 16 Audio interface tietokoneelle • • • • • • • • • • toimii OS X- ja Windows-käyttöjärjestelmissä Duo ja Quad mallit (2 × SHARC / 4 × SHARC) UAD-prosessointi plug-in-efekteille 16 linjatason analogituloa ja -lähtöä analoginen stereo monitor -lähtö liitäntä firewire 800- tai 400-väyään lisävarusteena Thunderbolt-liitäntä kaksi kanavaa AES/EBU MADI I/O (32 kanavaa, Apollo Cascade-toimintoa varten) Wordclock-liitännät Hinnat • Apollo 16 Duo: 1999 e • Apollo 16 Quad: 2399 e • Apollo 16 Quad (sis. Nuppien lisäksi paketeissa on noise gate, delay ja lukuisa joukko erilaisia mikki/kaiutinyhdistelmiä. Prosessori voi toimia kahdessa eri moodissa, joko korvaten alkuperäisen soittimen ambienssin uudella tai toimien normaalin kaikulaitteen tapaan syötössä ja paluussa. Jos niitä ei tarvitse, Apollo 16 iskee täysosuman. UAD-2-kortin): 2999 e • UAD-2 Quad -kortti: 990 e • Thunderbolt-kortti: 499 e Lisätiedot: Msonic Puh. Sonnox Oxford Inflator Entisen Sony-Oxfordin, nykyisen Sonnoxin dynamiikkaprosessori, jolla saadaan lisää äänenvoimakkuuden tuntua ilman, että materiaali menee sohjoksi. E765 puolestaan on enemmän perinteisiä latuja kulkeva kaksikanavainen putkinuppi, josta saa irti jopa oivallisen puhtaan soundin, mukavaa. Tunnelmat Vuoden takaisen Apollo-testin lämpimät jälkitunnelmat eivät laimenneet Apollo 16:n myötä. Reilua väritystä, hieno botne ja hyvä ilmataajuus. 010 439 8800 • www.msonic.fi Linjatason tulot ja lähdöt hoidetaan D-liittimiin kytkettävien kaapeli viuhkojen kautta. Mukana veloituksetta tuleva Plug-in-valikoima on melko rajoittunut, Analog Classics Plug-In Bundleen kuuluu kahden kompressorin, LA-2A:n ja 1176LN:n sekä Pultec EQP-1A -ekvalisaattorin (Legacy-versio) mallinnokset. Laitteen mukana tulee myös 100 dollarin arvoinen etuseteli, jota voi käyttää UA:n verkkokaupassa plug-inien hankintaan. Lopputuloksena on konvoluutiokaiku, jossa soitin voidaan asettaa jompaankumpaan soittotilaan ja ”kuunnella” sitä kolmella eri mikrofonilla (Near, Mid, Far) ja säädettävältä etäisyydeltä. UAD-versioita läheskään kaikista firman plugareista ei ole, mutta Amp Room -vahvistin/kaiutinmallit löytyvät. Sama erinomainen äänenlaatu, oivaltava signaalinkuljetus sekä laadukas UAD-prosessointi tekevät tästäkin mööpelistä vaikean vastustaa. Uudet efektiohjelmat laajentavat entisestään varsin mehevää prosessoritarjontaa. Saturation tuo putkea, Harmonics harmonisia kerrannaisia aina 10 kHz:iin asti. voidaan ottaa mikistä kiinni ja liikuttaa sitä vapaasti edestakaisin ja kaiuttimen edessä, myös off axis -asentoon. Pultec Passive EQ Collection Toki painavimman sanan saisi sanottua vasta, jos mallinnetun rinnalla olisi aito peli vieressä soimassa, mutta ainakin UADsarjan korjaimet (EQP-1A kolmialueinen, HLF-3C kahden suotimen plugari sekä MEQ-5 keskialue EQ) tuovat omaa, tunnistettavaa havinaansa soundiin jo pelkästään insertissä ollessaan. Perusplugareina löytyvät Realverb Pro -kaiku sekä CS-1-kanavalohko, jossa on ekvalisaattori, dynamiikka, viive/modulointi ja heijastusprosessointi. la voi pyörittää firman UAD-plugareita ilman, että tietokoneen prosessori rasittuu. Yksi näistä paremmista limittereistä. www.riffi.fi 5/2013 48-49 Apollo.indd 49 49 28.8.2013 13.50. Mikrofonivalikoima on luonnollisesti maail manluokkaa aina Neumann U47:sta M50:een, AKG C12:sta MKH20:een. Se soveltuu hyvin vaikkapa moderniin metalliin. Saturation ja Harmonics -säädöillä saadaan vaikkapa tuotua laulua etualalle ilman äänenvoimakkuuden lisäämistä. Apollot ovat itseasiassa käytännössä identtiset; vain se, minkälaista signaalia tuodaan sisään ja viedään ulos, erottaa ne toisistaan. Apollo on hiukan enemmän minun makuuni mikkietusten ja ADAT-väylän ansiosta. Millennia NSEQ-2 Saksalaisen Brainworxin mallintama Millennia masterointi-EQ on melko lempeä korjain, joka masterointiin ominaisella tavalla tekee tarkkaa ja minimalistista korjaustaan liikoja hötkyilemättä. Metal Amp Room tuntuu myös asialliselta, mutta liekö kolkohko käyttöliittymän väritys vai mikä syynä, kun en oikein saanut otetta sen kahdesta high gain -vahvistimesta Ocean Way Konvoluutiokaiku, joka vie tilojen mallinnuksen tai samplauksen pidemmälle. Herkullinen, kallis sointi. Plugareita on kolme, Bass Amp Room, Vintage Amp Room ja Metal Amp Room. Asialla on Allen Sides, Ocean Way -studion omistaja, joka viimeisen kolmen vuoden aikana on tallentanut studionsa A- ja B-soittotilojen ambiensseja eri soittimilla eri etäisyyksiltä. SPL Twin Tube Transient Designeristään tunnettu SPL tekee nykyään myös monenlaisia pieniä plugareita, josta esimerkkinä tämä Twin Tube
DPA:n telineeseen ruuvattava adapteri on hieman sirom pi kuin Shurella. S tudioluokan kondensaattorimikrofoneja on käytetty aiem min jonkin verran konserttiäänentoistossa etenkin instru menttien mikityksessä. Parivaljakon mekaaninen toteutus on luottamusta herättä vä ja käsittelyäänten vaimennus on hoidettu tehokkaasti kum paisessakin. Pie ni, mutta jämäkkä vipukytkin suuntakuvion vaihtoon löytyy KSM9SH:n kapselin tyvestä, auki ruuvattavan grillin suojista. DPA:n D’facto II sekä Shuren KSM9HS kuuluvat tähän joukkoon, hieman erilaisin painotuksin ja lähes tymiskulmin. D’facto II on suuntakuvioltaan pysyvästi superhertta, kun taas KSM9SH tarjoaa vaihtoehdoksi myös laajaa herttaa. Parivaljakko päällisin puolin Kooltaan nämä kaksi mikrofonia ovat samaa kaliiperia, eroa tulee vain D’facton kapselia suojaavan verkon hieman kook kaammasta ja pulleammasta muodosta. Lavameta kan hallintaan on nykyisin kuitenkin tehokkaita keinoja ja PAjärjestelmät taas lähestyvät toistokyvyltään hifi-tasoa. Spekseihin liitetyt taajuusvasteet ilmentävät kummallakin loivaa vaimennusta bassorekisterissä alle 100 hertsin taajuu delle mentäessä, mutta kyllä molemmista bassoa silti löytyy – 50 www.riffi.fi 5/2013 50-51 Shure & DFacto.indd 50 28.8.2013 13.51. Konserttitaltioinneissa, TV-tuotannois sa ja teattereissa niitä on näkynyt myös solisteilla, mutta niiden käyttö on ollut silti pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Dynaaminen peruskapula ei ole enää ainoa vaihtoehto, sillä studioluokan mikrofoneista saa iloa nykyisin myös lavalla – kunhan ne on suunniteltu estradilla käytettäviksi. DPA:n valttina muuntuviin käyttötilanteisiin on erillinen adapterimallisto, jolla kapselin voi liittää suoraan ”ammatti tason” langattomiin lähettimiin. Perus telut ovat yksinkertaisia ja selviä: studiotason kondensaattori mallit ovat kalliimpia kuin ammattiluokan dynaamiset mikro fonit, ne ovat monesti herkempiä vaurioitumaan, ja lisäksi nii den tuoma lisäetu äänenlaadussa on hukkaantunut lavametak kaan, PA-järjestelmän vaatimattomaan laatuun tai viimeistään salin akustiikan puutteisiin. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA SEKÄ DPA JA SHURE – elegantit mikrofonit delikaatteihin tilanteisiin PA-järjestelmien laadun kehittyminen sekä korvamonitoroinnin yleistyminen avaavat uusia mahdollisuuksia myös solisteille. Soinnit puntarissa Sofistikoitunut ja elegantti ovat hienosti äänimaailmaa kuvaa via sanoja kumman tahansa osalta. Sekä D’facto II että KSM9SH ovatkin perusluonteeltaan tyystin eri lajikkeita kuin tutut dynaamiset solistimikrofonit. Molemmat haarukat ovat joustavia, ja kum pikin mikrofoni sekä napsahtaa sijoilleen helposti että irtoaa te lineestään jouheasti. Niinpä mikrofonin laadukkuudella on aiempaa paremmat mahdolli suudet päästä esiin, jolloin korkeahko hintakin saattaa asettua uuteen valoon. Näiden mikrofonien ääni maisema on tarkkapiirteinen, selkeä ja hienostunut, aivan ku ten johdannon studio-viittaukseen sopiikin. Painoa D’factolla on muutamia grammoja yli kolmen kilon, KSM9HS:llä taas pa ri grammaa vaille. Tämän kehityksen luonnollisena seurauksena myös nimen omaan solistikäyttöön suunniteltuja, mekaanisesti kestäviä ja ää nenlaadultaan erinomaisia kondensaattorimalleja tuodaan ak tiivisesti markkinoille. Hinnan osalta tilanne on jokseenkin ennallaan
Sen alarekisterissä on jossain hyvin alhaalla levollista jykevyyt tä joka terästää juuri sen matalaäänisen lavacowboyn ryhtiä ja antaa hartioihin kin tuuman enemmän leveyttä. Kokonaisuutena D’facton olemus on asiallisen dokumentaa rinen ja sukua TV:stä tutulle määritelmälle ”koko totuus, vain totuus eikä mitään muuta kuin totuus”. u DPA D’facto II & Shure KSM9SH Kondensaattorimikrofoneja solistille DPA D’facto II • suuntakuvio superhertta • liitettävissä ammattitason langattomiin järjestelmiin • hinta 995 e KSM9SH • suuntakuvion valinta superhertta / leveä hertta • hinta 553 e Lisätiedot: Noretron Audio Puh. Muutos superhertasta leveään herttaan ei oleellisesti muuta KSM9SH:n sointiväriä, mutta leveämpi valinta loiventaa jon kin verran suuntauksen ja etäisyyden kriittisyyttä. Taitava laulaja voi molemmilla mikrofoneilla käyttää suun tausta ja etäisyyttä tehokkaasti hyväkseen äänen tukevoittami seen tai etäännyttämiseen. Koesolistin altto osui aivan nappiin juu ri D’facton kanssa – soundi oli puhtaan luon nollinen ja laulajan tuntuma mikrofoniin kuu lemma hyvä. D’factossa kuivakkaampaa eikä aivan niin jykevältä kuulostavaa, Shuren mallissa jotenkin tuhdimpaa ja alemmas painottuvaa. 010 5258 000 • www.noretron.fi www.riffi.fi 5/2013 50-51 Shure & DFacto.indd 51 51 28.8.2013 13.51. Loppu on vain vivahteita eri painotuksin eli makuasiaa. Kun kahden vertailtavan kohteen erot eivät ole räikeän suu ria, eivätkä ne myöskään sijoitu huono-hyvä-asteikolle vaan pi kemminkin tällainen-tuollainen-akselille, täytyy jättää varauk sia puoleen jos toiseen. Kumpi vai kampi. Mikäli solistin tapoihin kuuluu pyörittää mikrofonia johdon päässä viilettävänä puntti na, kumpikaan näistä ei ole oikea valinta. D’facton tietynlainen suoruus on aivan omiaan etenkin silloin, kun lauletaan hiukan etääm pää ja ehkäpä vielä sellaisella konstailemattomalla tyylillä, jos sa ei tavoitella elämää suurempaa rekkamiehen syväbassoa tai poppienkelin glitteriä vaan ääntä luonnon ää nenä. Mut ta hillitymmin käyttäytyvän artistin tapaukses sa kumpi tahansa selvittää solistiset haasteet muitta mutkitta. Shuren sointi puolestaan kuulostaa jo valmiiksi prosessoidulta – kuin tarinalta, jota on pikkuisen mehevöitetty kuulijoiden mielenkiinnon ruokkimiseksi. Kumpikin kokelas on ensinnäkin niin hienostunut tyypil liseen dynaamiseen solistimikrofoniin verrattuna, että kokeilu studion monitoreista testinäytteitä kuunnellessaan voisi kuvitella johdon toiseen päähän ammattitason studiomikrofonin. Alempi keskirekisteri välittyy molemmilla mikrofoneilla ter veenä, mutta vasta preesens-alueelle kavuttaessa mallien luon ne-ero tulee selkeimmin esiin: D’factoa voisi kuvailla rapeasti rasahtavaksi voileipäkeksiksi kovan juustoviipaleen kera, kun taas KSM9SH on sitten siivu paahtoleipää, jonka päälle on si paistu marmeladia. Mitä tuotetumpaa soundia haetaan sen ilmeisemmin käsi hamuaa vuorostaan KSM9SH:n suuntaan. Ollaan tyylipuhtaasti soundimaail massa joka passaa viihdemusiikista poppiin ja soulista kantriin. Se kumpi istuu paremmin tietylle laulajalle riippuu vokalis tin äänialan ohessa laulutyylistä. Ääni on puhdas ja tarkkapiirteinen, solistin elkeistä riippuen etäisempi tai aivan iholle tuleva, ja dynamiikka suo mahdollisuuden ilmai sulle intiimistä kuiskauksesta avoimeen karjaisuun. Eri sovitteilla D’facton kapselin saa liitettyä langattomiin Lectrosonics-, Line 6-, Sennheiser-, Shure-, Sonyja Wisycomlähettiimin. Itse asiassa D’factoa voisi perustella pelkän solistikäytön ohessa yleispäte vänä hankintana, se kun toimii kokeillun perusteella laulun li säksi aivan täysvaltaisena studiomikrofonina myös muiden ääni lähteiden tallennuksessa. Vaikutus tehostuu, kun samaan aikaan preesensalueen noste painottuu D’factoa ylemmäs, ja vielä siitäkin ylempi diskantti soi hitusen alle viivatusti
1§ Muista mittatikku Pidä aina kokeiltavan mikrofonin rinnalla tuttua verrokkia. Verensokerin heittely tai väärä määrä kahvia voivat tuottaa kummallisia tuloksia. Kokonaan toinen asia on se, miten ilmoitetut suoritusarvot ilmentyvät käytännön toimissa. V ähänkään laadukkaamman mikrofonin mukana toimitetaan monenlaisia mittaustuloksia niin numeroina kuin graafisinakin kuvaajina. Sillä menetelmällä tutustumiseen kuluu paljon aikaa. 2§ Käytä mittatikkua oikein Sijoita verrokki aina niin, että kumpikin mikrofoni kuuntelee mahdollisimman samanlaista ääntä. Tarvitaan käytännön kokeita. Hintahaitarin yläpäässä mittaustulokset ovat vieläpä juuri kyseisen yksilön omia, eivät tyyppimalliin yleisesti päteviä. Mitä pienempiin viipaleisiin tarkastelun jakaa sitä helpompi on muodostaa tolkullinen kokonaiskuva. Seuraavat 10 kohtaa esittelevät eräänlaisen testijärjestelyn rungon, joka pyrkii paikantamaan ja nimikoimaan yhteyksiä teknisen datan ja aistihavainnon välille. Silloin on hankalaa sijoittaa kahta mikrofonia niin, että ne kuulisivat soittimen tismalleen samalla tavalla. Sen vuoksi sekä audioalue että aika on syytä viipaloida. Vakuuttavankin teknisen erittelyn ja käytännössä toteutuvan soundin väliin jää silti katve, jonka luotaaminen ei onnistu papereita tutkimalla. Sivuutan tietoisesti sellaiset yleiset luonnehdinnat, jotka voivat olla toisissa yhteyksissä täysin perusteltuja. Esimerkiksi aivan lähellä akustisen kitaran kantta jo pienikin mikrofonin siirto saattaa muuttaa ääntä dramaattisesti. Kuulovaikutelmaa voi kuvata vaikka adjektiiveilla ”kova” tai ”metallinen”, ”pehmeä” tai ”silkkinen”, mutta niiden valikoinnin, sisällön määrityksen ja käytön jätän tämän tarkastelun ulkopuolelle. Mitä lähempänä äänilähdettä ollaan sitä pienempi ero suuntauksessa, etäisyydessä tai suhteessa äänilähteen johonkin erityispiirteeseen riittää aiheuttamaan hämminkiä. 3§ Tarkastele yhtä asiaa kerrallaan Kokonaisen kappaleen kokonainen laulu- tai instrumenttiosuus on yleensä huonoa koemateriaalia – se tuottaa liikaa ja liian hajanaista informaatiota. Nopeammin ja tehokkaammin mikrofonin ominaisuuksista pääsee jyvälle tekemällä alkuun sarjan kokeita, joilla mikrofonin eri ominaisuuksia voi tarkastella tehokkaasti ja suojassa todellisen tuotannon aiheuttamilta häiriöitekijöiltä. Aistinvaraiseen arviointiin heijastuvat aina henkilön oma mieliala sekä vireystila. Kun etäisyyttä on 30–40 senttimetriä, onnistuminen on jo helpompaa. Ilman vertailukohtaa kaikki havainnot jäävät ilmaan, verrokin avulla havainnot ankkuroidaan johonkin tunnettuun maailmaan. Harjaantunut korva voi kyllä eritellä täyden spektrin äänimassasta (vaikka orkesterimusiikista) eri kaistojen piirteet, mut- 52 www.riffi.fi 5/2013 52-53 Mikrofonin test.indd 52 28.8.2013 13.52. • miten toistuu keskialue. Siksi kokeet olisi hyvä toistaa useampaan eri otteeseen. Tai tallentaa ja nimikoida ääninäytteet huolellisesti niin, että niitä pääsee kuuntelemaan rauhassa toisenakin päivänä. Jos äänittää pitkän ajan kuluessa luvuttoman määrän raitoja samalla mikrofonilla, tai käyttää jotakin mallia keikoilla toistuvasti, niin ajan oloon kyllä muodostuu kuva siitä millainen tämä kyseinen mikrofoni on. Jos tuttua ei ole saatavilla niin käytä verrokkina mikrofonia, jolla on tunnustettu ammattistatus saman tyyppisessä käyttötilanteessa. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Makuasioista ei kannata kiistellä – mutta mikrofonien eroista voi aina keskustella Tekninen erittely kertoo normin mukaiset suoritusarvot. • kuinka soi diskantti. Audioalueen osalta haetaan vähimmilläänkin vastausta kysymyksiin: • millainen on bassorekisteri
6§ Suuntaa myös poispäin 10§ Ranskalaiset viivat eivät ole turhia Edelliseen kohtaan liittyy se, että harva meistä äänittää kaiuttomassa huoneessa, saati on äänentoistokeikalla sellaisessa. Huolestuttavaksi tilanne käy silloin, jos vääristä suunnista kantautuvat äänet ovat millään lailla riipiviä tai sävyltään raakoja – sellainen on nimittäin siinä ta pauksessa myös ympäröivän tilan sointi mikrofonin välittämänä, ja sama riipivyys leimaa myös vuotoääntä. Kuuden kielen poikki harjaaminen on hyvä lisä, mutta sitä ennen kannattaa selvittää miten pelkät bassoäänet käyttäytyvät, kuinka keski rekisteri soi ja mitä tapahtuu aivan ylimmillä äänillä. Vain silloin niistä on apua. Kumpikin seikka vaikuttaa mikrofonilla äänitettyyn musiikkiin, mutta nämäkin asiat on helpompi havaita erillisin kokein kuin normisession tuoksinassa tai valmiita raitoja kuunnellen. Ei ole samantekevää miten mikrofoni välittää tilan soinnin tai muiden äänilähteiden äänen – sen vuodon, joka voi hyvällä mikrofonilla olla eduksi kokonaisuudelle, mutta pahimmillaan pilata koko tallenteen. Kun toistaa kokeen kummallakin vatkaimella, saattaa yllättyä siitä miten suuria eroja mikrofonien välillä on, vaikka suurpiirteinen taajuusvasteen kuvaaja näyttäisi niille likipitäen samanlaisia preesenensalueen vasteita. Telineessä pidettävien mallien kohdalla tulee myöskin kokeilla runkoäänten vaimennus – jalan jyskytys lattiaan voi tärvellä koko jutun. Jos kyseessä on vaikkapa keikkakäyttöön hankittava solistimikrofoni, on syytä kokeilla hypistelemällä myös, että käsittelyäänten vaimennus on kunnossa. Verrokin ja kokelaan tallennus tismalleen samalla vahvistimen asetuksella kertoo kyllä eroista mikrofonin herkkyydessä, mutta asia tulee huomioida kuunteluvaiheessa. Triangelin tai tamburiinin puuttuessa avainnipun kilistäminen taas voi paljastaa mikrofonin transienttitoistosta yllättäviä asioita. Tilanne on hyvä silloin, jos vääristä suunnista kantautuvat äänet kuulostavat siivoilta, mutta etäisemmiltä kuin varsinaisesta äänityssuunnasta tuleva ääni. Jokaista avointa mikrofonia ympäröi ainakin se tila, jossa ääni tuotetaan, usein myös muita ääntä tuottavia toimijoita. Jos ääninäytteet malttaa soittaa kertaamalla samaa lyhyttä fraasia kyllin monta kertaa, säästyy aikaa. Esimerkiksi preesens-alueen luonteesta saattaa muutamalla erilaisella shakerilla saada enemmän selkoa kuin tusinaa laulajaa laulattamalla. ta se on työlästä ja väärien johtopäätösten vaara on suuri. Sen vuoksi kokeet kannattaa kohdentaa kullekin alueelle erikseen. Käytä selkeitä ja ymmärrettäviä määreitä ja kuvaile havaintoja mahdollisimman täsmällisesti. Herkkyys puhallussäänille ja kevyelle tuulenvireelle on syytä tarkistaa myös – etenkin jos erillisen tuulisuojan käyttö ei estetiikan vuoksi tule kyseeseen. 4§ Rajaa kuuntelua, jos on tarpeen Viipalointi ääninäytteitä luotaessa ei aina ole mahdollista, eikä kuunneltavana siis aina ole äänialoittain jo valmiiksi toisistaan eristettyjä näytteitä. Ja tämäkin koe tehdään vertaamalla mittatikun ja kokelaan eroa samassa tilanteessa… 7§ Ole nopea Hätiköidä ei kannata, mutta kuulon muisti on lyhyt ja eron kahden näytteen välillä huomaa parhaiten juuri vaihdon hetkellä. Hiekkaputken tai rytmimunan ääni kohdentuu hyvin kapealle taajuusalueelle, eikä mukana ole matalampia kerrostumia jotka hämäisivät havainnointia. Ei siis luritella koko äänialaa ees-taas, vaan keskitytään järjestelmällisesti tuottamaan tasalaatuista ja mahdollisimman laadukasta ääntä yhdellä taajuusalueella kerrallaan, mutta niin, että jokainen taajuuskaista tulee käsitellyksi vuorollaan. On järkevää tuottaa kaikissa äänialoissa myös lyhyitä, iskeviä ääniä. Jos mikrofonilla on taipumus venyttää ääntä omalla resonanssillaan, se kuuluu juuri iskuääniä tarkastelemalla. Kun alataajuudet leikataan pois, jäävät kuunneltaviksi keski- ja ylärekisteri. Muutoin lujempaa soiva mikrofoni saa ansiotota arvonnousua… Erot mikrofonien antamissa signaalitasoissa on kuitenkin syytä huomioida, sillä pahimmillaan ne saattavat nostaa esiin signaaliketjun muita heikkouksia: mikrofonivahvistimen kohinaa, kaapeleiden poimimia ulkoisia häiriöitä etc. 9§ Listaa merkitsevät asiat Viipalointia on syytä harjoittaa myös ajan suhteen. Siksi on perusteltua suunnata mikrofoni kokeeksi ta- Muistinvaraiset havainnot menevät nopeasti sekaisin mielessä, jos niitä ei kirjata jonnekin tuoreeltaan. Kiertoherkkyys on oleellinen asia etenkin monitorikaiuttimia käytettäessä – oman työn kannalta merkitsevien asioiden listaaminen helpottaa koejärjestelyitä. Ja kaikissa ääninäytteisssä oleellista on, että soitto on riittävän tasaista ja tismalleen samaa asiaa junnataan niin pitkään, että A/B-vertailua ehtii tehdä kyllin monen vaihdon verran. Kitarankin ääniala on niin laaja, että sillä tuotetut ääninäytteet voi porrastaa eri kielille ja eri asemiin kaulalla. Puukuoriset marakassit soivat usein hiukan karheammin ja alemmassa rekisterissä kuin muovi- tai metallikuoriset hiekkaputket. 8§ Tasaa tasot Kaikki vertailu on turhaa, jos ääninäytteet on tallennettu eri voimakkuudella tai ne kuunnellaan eri voimakkuudella. Tahdin pätkä medium-tempossa on jo sen mittainen, että korva tottuu uuteen soundiin eikä kummeksu sitä sen enempää. hallaan myös poispäin äänilähteestä ja tarkastella millaisena mikrofoni välittää suoraan sivusta ja aivan takaa saapuvan äänen. Samalla on hyvä kuulostella miten huone humahtaa äänen perään vai humahtaako lainkaan. Yli- ja alipäästösuotimilla voi kuitenkin varsin tarkasti eristää jonkin tietyn alueen kuunneltavaksi. u 5§ Staccato, muista staccato www.riffi.fi 5/2013 52-53 Mikrofonin test.indd 53 53 28.8.2013 13.52. Taulukon käyttö ei ole huono ajatus, se jäsentää asioita ja huolehtii kuin automaattisesti siitä, että samat asiat tulevat huomioiduiksi silloin kun kyseessä on isompi joukko kokelaita samalla kerralla. Kun yläkerrankin leikkaa pois, pääsee tarkastelemaan pelkkää keskialuetta. Toinen vaihtoehto on merkata tallentimelle sopiva pätkä joka jauhaa itsekseen lenkkiä, kunnes verrokkia ja kokelasta on kuunneltu vuoronperään tarpeeksi monta kertaa saman yksittäisen näytepätkän osalta
– Pure Audion taustalla on niinkin vanhanaikainen ajatus kuin äänilevy, jonka sekaan ei ole sotkettu mitään live-twiittejä, sosiaalista mediaa tai muuta musiikin kuuntelemisesta harhauttavaa informaatiota, vastaa lajin ensimmäisen suomalaisen levyn tuottanut Tomi Pietilä. TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: 2L Pure Audio Blu-ray – maukkaampaa musiikkia! Äänitemarkkinoiden tulokasf ormaatti Pure Audio valjastaa Blu-ray-soittimet ja koti teatterikaiuttimet musiikink uunteluun, ja vie kuulijan elämysmatkalle soittajien sekaan. 54-56 Pure Audio.indd 54 28.8.2013 13.53. Valistuneempi ja vaativampi kuulijajoukko kasvaa, analogi- muotoiset vinyyli-älpeet tekevät vahvaa paluuta, ja digitaalisella Super Audio CD -monikanavaformaatillakin on uskolliset tukijansa. Kokonaan uudenlaisesta hifistelyinnosta ja audiopurismista kertoo tuorein lanseeraus Pure Audio, joka valjastaa miljoonat koteihin jo hankitut kotiteatterikalustot musiikinkuunteluun. S amalla kun kuluttajien valtavirta nauttii musiikkinsa yhä pakatumpina ja teknisesti huonolaatuisempina annoksina, ilmassa on merkkejä myös päinvastaisista kuuntelutottumuksista. Maailmalla formaatissa on tähän mennessä julkaistu voittopuolisesti klassista musiikkia sekä akustista jazzia, ja ensimmäinen Aidoimmillaan Pure Audion taika välittyy levyiltä, jotka on äänitetty kaunissointisessa tilassa niin, että esiintyjät ympäröivät mikrofoniasetelmaa
Lätyltä löytyvät kaikki tarvittavat versiot äänitteestä: 5.1 DTS-HD Master Audio (192 kHz?/?24 bit), 2.0 LPCM (192 kHz?/?24 bit), studiomasterista konvertoidut cd- ja mp3-tiedostot sekä korkearesoluutioiset wav-stereotiedostot. PABD-äänitteen mShuttle-ominaisuus puolestaan tarjoaa korkearesoluutioisen sisällön rinnalle kuunteluformaatit muihinkin ostajan kuunteluympäristöihin, kuten älypuhelimen nappeihin tai auton cd-soittimeen. Screenless-navigointi on saksalais-norjalaisen Pure Audio Blu-rayn eli PABD:n avainominaisuuksia – kuluttaja otti aikoinaan myös cd:n nopeasti ja helposti omakseen juuri helppokäyttöisyyden vuoksi. Formaatin isiä ja taustavaikuttajia ovat müncheniläisen Stefan Bockin MSM-studiot sekä norjalaisen Morten Lindbergin 2L-levyfirma, jotka ovat vääntäneet PABD-levyjä jo pidempään mutta niin matalalla profiililla että harva on niistä kuullutkaan. Formaatin tärkeät lisukkeet, mShuttle ja Screenless-navigointikin ovat MSM:n kehittämiä ominaisuuksia, joita ei vielä taida löytyä vakiona kaupallisista koodausohjelmista. Vanhassa vara huonompi Pietilän mielipiteet joidenkin suurten kansainvälisten levy-yhtiöiden nihkeästä asenteesta uutta formaattia kohtaan eivät ole painokelpoista luettavaa. Kuitenkin vielä tällä hetkellä 2L on maailmalla PABD-ääni tyksien edelläkävijä sekä määrässä että laadussa, MSM puolestaan on pitkälti vastannut levyjen koodauksesta, koska nimikkeitä julkaistaan toistaiseksi maakohtaisesti niin harvakseltaan, ettei arvokasta auktorointilaitteistoa kannata joka narikkaan erikseen hankkia ja pystyttää. PABD-levyillä jo pelkkä äänityksen stereoversio on tekniseltä laadultaan helposti kahdeksankertainen normaaliin cd-levyyn verrattuna. Kesällä perustettu Blu-ray-alustalle äänilevyjä tuottavien ja julkaisevien tahojen kattojärjestö Pure Audio Group joutuikin toteamaan ensimmäisen kokouksensa päätteeksi, ettei tarjolle ehkä saada heti kättelyssä yhtä yhteistä formaattia, joten tavoitteeksi kirjattiin yhteisymmärrys ja rauhanomainen rinnakkaiselo eri tulkintojen kesken. pop/rock-kategoriaan solahtava Pure Audio -levy onkin sattumoisin suomalainen ”Mutala”, jonka Pietilän TomFloor Production Oy taltioi Eppu Normaalin akustisista seurantalosessioista. Vasta nyt näyttää siltä, että jotain on tapahtumassa laajemmassa mittakaavassa – ja kenties nopeastikin jos isot firmat hyppäävät keksinnön kelkkaan. Universal on julkaissut muun muassa Rolling Stonesin kokoelman ”High Fidelity Pure Audio” -nimellä, joka on tarkemmassa syynissä tavallinen Blu-ray-levy valikkohässäköineen – vain ilman videokuvaa. Ja erotuksena esimerkiksi PABD-levyistä Universalin HFPA-levyllä on pelkästään stereomateriaalia, koodattuna kolmeen eri muotoon. Levyn ydintä on kuitenkin monikanavainen korkearesoluutioinen miksaus, joka on vähintään 5.1-muodossa, mutta tyypillisesti 7.1- tai jopa 9.1-kanavainen. Median etuasteen läpi. Eppu Normaalin Mutala-tuplan Blu-rayversio on kotimainen esimerkki Pure Audio -levyn runsaudesta. – Kun taas isommat levy-yhtiöt, joilla on paljon katalogia, yrittävät saada istutettua uuteen formaattiin kaiken vanhan stereomatskun, sehän on niiden tärkeintä omaisuutta. Monikanavaäänen häviötön pakkaus pohjautuu Blu-ray-elokuvissa käytettyihin stan- kovimmat nimet, basistilegenda Arild Andersenia myöten. – Miksaaja-tuottajan kannalta Pure Audion kanssa touhutessa on tärkeintä osata tehdä masterit kaikkiin käyttökohteisiin korkearesoluutioisesta monikanavasta eri latausversioihin sekä sen kaiken muun mitä artisti haluaa mShuttleen sisällyttää. Vanhojen julkaisujen hyödyntäminen eli Monta kokkia Ääniteteollisuudessa on jo pidempään kaivattu audioformaattia joka perustuisi Blu-ray-alustalle. Tuottajalla töitä Tulkintojen erimielisyyksistä huolimatta Pure Audio on kiinnostava tulokas ainakin siksi, että se tarjoaa uutta käyttöä kotona jo kököttävälle Blu-ray-soittimelle ja monikanavaiselle kaiutinjärjestelmälle, eikä edellytä hankittavaksi uutta laitteistoa, jotta voisi nauttia levytyksistä. Kuunneltavan raitapaketin voi helposti valita Blu-raysoittimen kaukosäätimestä löytyvillä väripainikkeilla. Eikä mitään uutta auringon alla – nythän niitä näyttääkin tunkevan markkinoille samaan aikaan useampia rinnakkain. Pure Audio -levyllä yhdistyvät cd:n helppokäyttöisyys ja korkea resoluutio, musiikista nauttimiseen ei tarvitse avata kotiteatteriin kytkettyä näyttöä, riittää että painaa play-nappia ja kuuntelee. PABD on paluuta samaan, sillä taulutelkkaria ei tarvitse avata, kuuntelu ja käyttö onnistuu kaukosäätimen värinapeilla ja numeropainikkeilla. Tämän päivän formaattisopalla tuntuu olevan useampia kokkeja kuin välttämättä tarvittaisiin. Lisäksi olisi suotavaa, että monikanavainen 192 kilohertsin – tai vähintään 96 kilohertsin – master on tehty muuten kuin upsamplaamalla. Jan Gunnar Hoffin luotsaaman Hoff Ensemblen levytyksessä soittavat Helppo kuin cd norjalaisen jazzin Blu-ray-standardia hyödyntävä Pure Audio Blu-ray (PABD) on saksalais-pohjoismaisen yhteistyön tulosta. Esimerkiksi levyjätti Universal Musicin toimet ovat omiaan tuottamaan päänvaivaa sekä tuottajille että kuluttajille. – Me olemme selkeästi monikanavaisen sisällön kannalla, Pietilä sanoo viitaten PABD- leiriin, johon kuuluvat muun muassa MSM, 2L ja SonoLuminus. Lisäksi PABD-levyltä löytyvät formaattiin nivotun mShuttlen alta alkuperäisestä studiomasterista konvertoidut cd- ja mp3tiedostot sekä korkearesoluutioiset wav-tiedostot verkkotoistimia varten. Se, miten kukin tuohon sitten pääsee, onkin enää kiinni ammattiosaamisesta ja laiteinvestoinneista... Pyydykseen ripustettujen DPA:n 4041-S -mikrofonien signaali kuljetetaan Pyramix-äänityö asemaan Millennia dardeihin, joita ovat DTS HD Master Audio ja Dolby True HD. Ämpeekolmoset, wavit sun muut saa napattua ostamal- taan levyltä tietokoneen kautta kätevästi, jos Blu-ray-soitin on kytkettynä kotiverkkoon. www.riffi.fi 5/2013 54-56 Pure Audio.indd 55 55 28.8.2013 13.53. Screenominaisuudet löytyvät levyltä optiona, jolloin kotiteatterin ruudulle avautuva valikko tarjoaa lisäaineistoa, esimerkiksi tietoa levyn sisällöstä
Toistaiseksi ainoa AES:n direktiivit täyttävä on saksalaisen MSM-studion ja norjalaisen 2L-levytuottajan kehittämä Pure Audio Blu-ray eli PABD. Äänite on aina illuusio, josta on Pietilän mielestä tärkeää antaa saataville myös ”se paras” versio eli bitistä bittiin kopioitu monikanavainen studiomasteri – niille, joilla on varaa kunnon laitteisiin ja ymmärrystä niiden käyttämiseen. Kitaravirtuoosi Børge Petersen-Øverleirin strato tallentuu peräti 352,8 kilohertsin taajuudella, jotta sessioiden hedelmät voidaan julkaista uudestaan nykyistäkin tarkemmalla laadulla sitten, kun kuuntelijoiden laitteisto yltää yhtä korkealle. Vaikka esimerkiksi konserttitaltiointi voi perustellusti olla yksi yhteen -dokumentaatio esitystilanteesta, toisaalta äänite on aina fiktiivinen, koska kyse on menneestä tapahtumasta. u 56 www.riffi.fi 5/2013 54-56 Pure Audio.indd 56 28.8.2013 13.53. Ei ole järkeä kahlita kotikuuntelukokemusta tilanteeseen, että kurkottelet jossain konserttisalin puolivälissä, kun kaikki musiikillinen informaatio on rajattu etukenttään. kaisi olla jo aika herätä miettimään monikanavaisuuden tarjoa mien mahdollisuuksien ihmemaata. – Yksi suurimpia virheitä monikanavaisuuden yleistymisessä on se, ettei edes niissä paikoissa, joissa äänitteet tehdään – eli studioissa – artisteille itselleen suoda henkilökunnan aloitteesta tilaisuutta päästä kuulemaan innostavia esimerkkejä hienoista monikanavaäänitteistä! Levy-yhtiöiden innostusta luulisi lisäävän ainakin tieto siitä, että uuden formaatin saapuminen on silkkaa myrkkyä piraateille. Pietilä haastaa. Ja sehän ei oikein Blu-ray-alustalla onnistu, koska vanhoja levyjä ei ole äänitetty spekseihin riittävällä laadulla, eikä vanhasta olennaisesti poikkeavaa uutta miksausta voi tehdä vanhaa stereomasteria upsamplaamallakaan – siis keinotekoisesti nostamalla resoluutiota ja näytetaajuutta – koska ilman alkuperäistä moniraitakakkua ei stereosta saa väännettyä vakuuttavaa monikanavalevyä. Tomi Pietilä uskoo, että kaikki ylenkatsotut tekniset laatuasiat näyttelevät avainroolia siinä, että ääniteala saataisiin palautettua uuteen kukoistukseen, – Klassiseen verrattuna asenne kevyellä puolella on surkuhupaisa: kuuntelijat pakotetaan ajamaan moottoritietä mopoautolla 40km/h vain sen vuoksi, ettei autoteollisuus ole tehnyt kotiläksyjään ja tutkimustyötä motarille sopivien nopeuksien ja ajo-ominaisuuksien kehittämiseksi, Pietilä vertaa. – Jokainenhan voi tietysti kotonaan roiskia kaiuttimet miten päin haluaa, mutta tuottajan lähtökohtana on, että kaiuttimien ostaja vaivautuu sen verran perehtymään, että osaa ne järkevästi asetella. Pietilä luottaa siihen, että kuulija osaa lukea kotiteatterilaitteistonsa kytkentäohjeet jaa saa aseteltua laitteistonsa kuuntelutilaan oikein. Liian usein kuulijan käteen jäi vain vanha stereo, johon oli liimattu päälle ambienssia, joka kumahteli kaikuna jostain sohvan takaa. Täytyy vain ihmetellä levy-yhtiöiden hinkua mennä tulevaisuuteen vanhat nimikkeet edellä – miksei uustuotannosta tehdä mielenkiintoisempaa kuin vanhasta. – Masterin koko on 45 gigaa – siis yli 30 kertaa enemmän kuin tupla-cd:n – että siinä riittää piraatilla imuroimista ja jakamista. Saman lähtökohdan myös Pietilä allekirjoittaa, ja isolla. ns. – Sehän olikin SACD- ja DVD-A -lanseerauksien suurin virhe, niissä olisi pitänyt selkeästi satsata uusiin miksauksiin. Valmius monikanavaäänen toistoon niin ulkomaiden kuin kotimaan huippupajoissakin on ollut olematonta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ihminen on kuitenkin sen verran mukavuudenhaluinen, että uskoisin monen mieluummin ostavan levyn ja käyttävän aikansa musiikin kuunteluun sen sijaan, että lataisivat tuota bittimäärää päivätolkulla ja miettisivät sitten millä sitä voisi kuunnella, Pietilä heittää. Pure Audion monikanavaisuus onkin omiaan häivyttämään aiempaa jyrkkää kahtiajakoa musiikillista sisältöä tarjoavien etukanavien ja tilavaikutelmaa toistavien takakanavien välillä. Blu-ray-pohjaista Pure Audiota edeltäneet reilu vuosikymmen sitten lanseeratut SACD ja DVD-Audio tarjosivat klasarin lisäksi innokkaille edelläkävijöille tukun rokkilevyjenkin uusmiksauksia, mutta kirjavin tuloksin. Aidompaa illuusiota Päin vastoin kuin levyjen tuotantotaustoja penkomalla voisi luulla, Pure Audio on ennen muuta julkaisualusta, johon ei sisälly yhteisesti sovittua äänitysestetiikkaa eikä julkilausumatonta dogmaa. back catalogin myyminen uudelleen ja uudelleen tuntuu olevan levy-yhtiöille uusien formaattien lanseerauksessa etusijalla. Maailmankuulu tuottaja ja äänittäjä Elliot Scheiner (mm. – Jokin äänikuva miksaajan pitää aina luoda ja tämä formaatti mahdollistaa tekemään sen sisällön ehdoilla – varsinkin kun valtaosa kuluttajalaitteista on ollut jo pitkään 7.1-kanavaisia, mikä mahdollistaa runsaasti enemmän luovia ratkaisuja kuin aiempi 5.1. Soittajien seassa Kuulijan ympäröiminen äänimaisemalla on monille Pure Audio -levyjä tekeville se kovin juttu, mahdollistaahan lisääntyvä kanavamäärä 360 asteen kuuntelukentän, jossa kuulija jää kaiut timien muodostaman ympyrän keskelle. – Monikavalevyistä varsinkin konserttitaltioinnit olen tehnyt sellaisella periaatteella, että kuulija täytyy päästää äänikuvan keskelle. Suomen ensimmäisen Pure Audio -levyn tuottanut Tomi Pietilä kysyy. Studioissa al- Mopolla moottoritietä Levy-yhtiöiden ja studioiden lisäksi Pure Audio Groupin sateenvarjon alle on tarkoitus koota kaikki toisistaan hieman poikkeavatkin formaatit, jotta loppupelissä syntyisi yhteinen speksaus Blu-ray-äänitteelle. PABD-formaattia kannattavan joukon mielestä musiikkiäänitetuotannon tekninen rima tulisi jälleen nostaa sille kuuluvalle tasolle, ettei levyjen tekeminen olisi enää päivittäistavarakaupan tasoista hommaa, jollaiseksi se pääsi jossain vaiheessa luiskahtamaan. – Miksi vaikutelman pitäisi kotilaitteiston äärellä olla se, että istutaan pari tuntia samalla penkillä samassa salissa. Korvapuustia kollegoille Pure Audio -leirin äänitorvena Suomessa toimiva Pietilä ei ole turhautunut ainoastaan levy-yhtiöiden tahmailuun monikanava levyjen julkaisussa – korvapuustia saavat myös kollegat eli studio kulttuuri, jonka asenneilmasto tuntuu usein olevan vuosikymme nien takaisella tasolla. Esimerkiksi Universalin HFPA:n käyttöliittymä jättää toivomisen varaa. Sting, Clapton, Paul Simon, Queen, Eagles) on todennut omasta ideologiastaan, että ”jos kerran kaiuttimia on useampia, niitä pitää käyttää tasa-arvoisesti”. Kannattaa pitäytyä monossa, jos on kovin huolissaan kuuntelijan kaiuttimien sijoittelusta
(09) 6828 4600, www.hedcom.fi kellokukantie 4, 01300 vantaa | p. SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.riffi.fi 5/2013 57-59 Palveluhakemisto 2013.indd 57 57 28.8.2013 14.54. Maahantuonti PALV E L U HAK E M I S T O – PRO GEAR www.hedcomshop.fi Hedengren yhtiö, puh. ROCKNET Performance Audio Networks (EN) www.kawai.fi Soitinrakennus, h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi A-Designs, Antelope Audio, API Audio, Apogee, ASL, Bricasti, Burl Audio, Cartec, Chandler, Crane Song, d&b audiotechnik, Danfield, Dave Hill, Direct Out, Empirical Labs, Event, Focal Professional, Kush Audio, Latch Lake, Lavry, Lindell Audio, Little Labs, Mojave Audio, Placid Audio, Primacoustic, Radial, Royer Labs, Røde, SSL, Sonnet, Signex, Sommercable, Telefunken-Elektroakustik, TK Audio, Universal Audio. 010 830 3800 | www.starlike.
050 592 4085 tai (09) 224 35822 PA LVEL U HA KEM IS T O Tarkemmat tiedot www.f-musiikki.fi face-to-fa MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi • Puh. 09 – 720 60 660 KIVIJALK A ROCKS! P F-Musiikki Espoo Martinsillantie 10 MUSAMAAILMAN UUSI UPEA VERKKOKAUPPA ON AVATTU! 58 www.riffi.fi 5/2013 57-59 Palveluhakemisto 2013.indd 58 28.8.2013 14.54. 0400 274 485 Euroopan edullisin äänentoisto- & musiikkiliike www.stpaulssound.fi p. F-Musiikki Helsinki Kaisaniemenkatu 7 F-Musiikki Vantaa Antaksentie 4 www.musamaailma.fi Rekisteröidy kanta-asiakkaaksemme ja olet mukana tarjouspostituksissa. M u s i i k k i k a u p pa lähelläsi PARANSIMME MAAILMAA! Autamme toteuttamaan unelmia. Rekisteröitymällä sinulla on myös mahdollisuus osallistua kilpailuihimme, joissa on aina mahtavia palkintoja. MUSAMAAILMA since 1985 www.facebook.com/Musamaailma • www.facebook.com/ESPFinland F-Musiikki Turku Viilarinkatu 1 Verkkokauppa www.f-musiikki.fi kauppa on auki 24 h KATSO AUKIOLOAJAT KOTISIVUILTAMME! ce parasta palvelua P www.musamaailma.fi MM Soundi 5_13.indd 2 6.5.2013 14.03 Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa P. 09 – 5627 1240 MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila • Puh
www.vantaanmusiikki.fi H. Mahdollinen työaineistoveloitus on 35 e. Laitamme kaiuttimet nimittäin uudelleen arvontaan, ja osallistuminen on helppoa: lähetä nimesi, osoitteesi ja puhelinnumerosi s-postilla Riffin toimitukseen ja kerro muutamalla sanalla mikä oli tämän numeron antoisin juttu. Riffin palveluhakemisto on edullinen tapa tavoittaa kaikki musiikkialan asiakkaat. Näin sen takia, että palveluntarjoajan palvelin oli joutunut kuulemma sulkulistalle jonkun toisen asiakkaan massapostituksen takia, eikä Riffin nettisivustolla täytetyn lomakkeen automaattinen lähetys sitten toiminut sekään. Riffin ilmoituspalvelu toteuttaa ja tarvittaessa suunnittelee ilmoituksen. Ilmoitustilaa myydään seitsemän numeron paketteina, joten jakso kattaa kätevästi koko vuoden. Kuulemma aivan normaalia internet-maailmassa. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi Tässä kohdassa oli tarkoitus julkistaa lukijapalkinnoksi Audicolta saamamme RCF Ayra -kaiutin parin uuden onnellisen omistajan nimi. 010 439 3730, ma-pe: 10 -18, la 10 -14. - laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO PALV E L U HAK E M I S T O Kielotie 4, Tikkurila Puh. Silloin olet kisassa mukana. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. Kysy tarjousta! Palveluhakemisto Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai internet-sivustomme tilauslomakkeella. Vastausosoite on: riffi@riffi.fi Saamiamme yhteystietoja käytetään vain tämän arvonnan hoitamiseen, eikä niitä käytetä markkinointiin. Hinnat koskevat valmista aineistoa. Arvonta oli määrä suorittaa kaikkien niiden kesken, jotka määräaikaan mennessä täyttävät Riffin verkko sivuilla olevan palautelomakkeen. HARMAA Uusi arvonta! Puh. tilauslomake Joten nyt tässä on Riffin anteeksipyyntö. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . Moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (7 numeroa): Nyt tässä pitäisi oikeastaan olla Solution.fi:n julkinen anteeksipyyntö siitä, että yksikään kesäkuussa täytetty lomake ei saapunut perille meille ja sen vuoksi jouduimme sulkemaan koko toiminnon ja uusimaan kisan. Pahoittelemme pettymystä ja toivomme, että uskoa osallistumiseen vielä löytyisi. Sillä lailla… • • • • • 42 42 42 90 90 mm mm mm mm mm × × × × × 30 mm = 560 e 50 mm = 845 e 100 mm = 1?380 e 30 mm = 845 e 65 mm = 1?695 e Hintoihin lisätään alv 24 %. www.riffi.fi 5/2013 57-59 Palveluhakemisto 2013.indd 59 59 28.8.2013 14.54
Olavi laskeskeli, että kaapelia levitettiin lavalle 1,3 kilometriä. Kaikki mikserit on miehitetty tuotannon omilla miehillä. Kätevää. Kaikilla jousilla on DPAn mikit, jotka tulevat instrumentteihin kiinni. Tämä oli tilanne siis ensimmäisenä iltana. Mikrofonien perään saa myös katsella. Tätä tulee vastaan melko usein ja seuraukset ovat usein hämmentävät. 60 www.riffi.fi 5/2013 60 Saarinen513.indd 60 28.8.2013 13.55. Asiakas oli ollut todella fiksu edellä esitettyä pikku lapsusta lukuun ottamatta. Tänä aamuna oli läpimeno kuvan kanssa. Käsittämättömällä tarkkuudella kapellimestari Michael Riesman pitää elokuvan ja orkesterin synkassa keskenään. Toimme tullessamme koko kaiutinjärjestelmän. Säveltäjä Philip Glass on itse mukana lavalla Ensemblensa kanssa yhtenä kosketinsoittajana kolmesta. Helsingin kaupunginorkesterista on iso ja hieman erikoinen miehitys. Tästä tämä joki syntyy. Mutta nyt kaikki tämä on kunnossa ja se on niin mukavaa. Aivan sama mitä muut lehdet kirjoittavat, tämä keikka oli todellakin tekemisen arvoinen. Esitys on Koyaanisqatsi-elokuva. Eteen, sivuille, subit ja front fillejä. Vähän harjoittelua päälle ja nyt siis odotellaan keikkaa. Vanhempi Dan vastaa päämiksauksesta. Riesman on klikki. Mitään teknisiä apukeinoja ei ole käytössä. Kanavia on 110. Tämän kokoisessa tuotannossa hyvät paperit ovat elinehto. KUVA: SANTTU SIPILÄ T Pakollinen opetustuokio Dynaamiset mikrofonit aiheuttivat pientä pohdintaa ja puuhastelua. Kaiuttimet saatiin pikaisesti Liskin kanssa pystyyn ja vireeseen. Pakko tehdä tämä tarkastus itse esityksessäkin. D5:llä nuorempi Dan tekee summia kuorosta ja orkesterista. Nyt ne olivat asiakkaan tilaamina jälleen ilmestyneet input-listalle. Olavi oli valmistellut asiat taas kerran todella hyvin. Loput suoraan päämikseriin ja monitorimikserille. Joka ikiseen kanavaan ei oltu keksitty sitä kultaista mikrofonia. Matalia ääniä riittää. Kaikki instrumentit ja kuoro ovat vahvistettuja. Kaapelointi oli kuin iso pääjoki sivuhaaroineen. Matka Digi- Keikka meni hienosti. Pystytys, soundcheck, harjoitukset ja läpimeno olivat takana, keikka alkamassa neljän tunnin kuluttua. Muuten osuttiin ensimmäisellä. Kyseisen nimen lausumalla saa aina jonkun huomion. Vanhoja lappuja lähetellään ja mikään ei pidä paikkansa eikä laitteita osata edes käyttää, vaikka niitä on vaadittu. Sähköinen bändi kytkettiin toisena päivänä ja päivä meni sound checkin ja harjoitusten merkeissä. Kaksi Yamaha PM5D:tä ja yksi Digico D5. Olavi ja minä olemme miehistönä. PM5D:t ovat monitoreille ja päämiksaukselle. Saarinen selvittää Iso joki virtaa uijotin eilen Musiikkitalon bäkkärillä kuvamonitorista yläkuvaa lavasta. Muutaman mikrofonin keräämät pohjat menisi vielä jotenkin läpi, mutta kun mikrofonien määrä kasvaa niin samassa suhteessa kasvavat niiden aiheuttamat pohjat. Yksi risa lavahakukanava oli saldo. Olen oppinut jo aikaisemmin, että tällaisissa kasapanoksissa ei kannata dynaamisia mikrofoneja käyttää. Nimesin sen aika nopeasti Volgaksi. Ei mitään ihmeellistä. Pari päivää siis takana ja keikka sekä purku tekemättä. Miksereitä on kolme. Summamikseriin näistä menee 74 kanavaa. Meidän tehtävä on laittaa kaikki kasaan, vireeseen ja valvoa laitteiden toimintaa. Kuoro on EMO Ensemble. Tuukka laulaa bassoa. Liski kävi pystytyspäivänä ja Pete tulee jeesaamaan purkuun. Leffa pyörii kolmella screenillä ja orkesteri soittaa musiikin livenä. Lavakartat ja bändien riderit ovat liian usein pelkkiä vitsejä. Juki teki meille ripustuspisteet. Lavahakuja, joissa kulkee 12 mikrofonikanavaa, oli 230 metriä. Tarkastuskierroksilla on löytynyt aina huomautettavaa. SM57t keräsivät brummia matkalta ja hetken testailun jälkeen siirsimme toisen Digicon lavaräkin lavan toiselle puolelle lähemmäs kuoromikrofoneja, pientä uudelleen järjestelyä inputpatchissa ja olimme valmiit ottamaan asiakkaat vastaan. Keräsimme kaikki dynaamiset mikrofonit tähän Digicon lavaräkkiin. con lavaräkeille, joissa etuasteet sijaitsevat, oli melkoinen. Santtu on aloittanut keikkaa koskevan säädön puoli vuotta sitten ja on itse tietysti keikalla. Mikrofonityyppejä oli vain viisi. Tuotannon paperit on todella laadukkaat ja silloin on kivaa kaikissa tuotannon vaiheissa. 18 puhaltimessa on pari tuubaakin ja niilläkin riittää soitettavaa. Jousissa on 12 alttoa, 10 selloa ja 8 bassoa
Selkeys kärsii. Useinhan aloitteleva muusikko pyrkii soittamaan (etenkin täällä Euroopassa) siten, että soinnut ja melodia olisivat ensisijaisesti oikein. Yksinkertaiset groovaavat soittoideat toimivat aina loistavasti nyt kun noita sessioita on jälkeenpäin nauhoilta pysähtynyt kuuntelemaan. Kun soitto ”svengaa” hyvin ja rytmiikka on elastista, mutta samalla mahdollisimman artikuloitunutta, on kanssasoittajaa helpompi kuunnella ja soittaa mukana. Klikkiraitaa käytettiin usein varsinkin studioäänityksissä, ja sieltä se ui mukaan myös keikoille, ainakin ns. Musiikkia ja etenkin jazzmusiikkia voisikin ajatella eräänlaisena julkisena keskustelukerhona. Metronomiharjoittelu on varmasti edelleen tärkeä osa kaikkien rytmimusiikin soittajien perus treeniä. M onesti muusikot keskittyvät sooloissaan vain omaan soittoon miettien maukkaita lickejä tai kuvioita, ja ehkäpä noita sooloja on jopa etukäteen valmisteltu. Olisi hyvä kyetä rekisteröimään bassoäänien linjat, funktiot ja soinnut sekä sointujen väriäänet soiton lomassa. soolon alku. Tällöin helposti unohtuu toisten kuuntelu. Kun tähän rytmipulssiin mennään pidemmälle ja hienojakoisemmin, tulee mukaan terminologiaa – kuten svengi tai groove. Myös musiikin taitekohdat, kuten kappaleen eri osien alut on hyvä merkata lähtökohtaisesti rytmisektiossa selkeästi. Musiikista ja groovesta aletaan puhua, kun tuosta konemaisesta tunteesta jotenkin poiketaan. P arhaimmat muusikot ovat kokemukseni mukaan parhaita kuuntelijoita. Yhteissoitossa näiden asioiden artikulointi on erittäin tärkeää. Ei olekaan helppoa pysyä yhteisessä rytmissä. Jo kahden muusikon musisoidessa yhdessä tilanne muuttuu oleellisesti soolo-esityksestä: on kuunneltava kanssamuusikkoa! Yksi vaikeimpia asioita yhteissoitossa on rytmi. Ehkäpä myös pelätään heittäytyä tuollaiseen turvattomaan hiljaiseen hetkeen ja tyhjän päälle, jossa oman soiton sijaan kuunnellaankin hetki kanssasoittajaa ja annetaan kanssasoittajan inspiroida esim. Lämpimästi suosittelen myös kaikille kappaleiden ja soolojen kuulonvaraista opettelua levyiltä kuuntelun kehittämiseksi. Musiikkia voi tietenkin soittaa monella tapaa, mutta tässä muutamia ajatuksia jolla yhteissoittotilanteita voidaan varmasti kehittää, rikastuttaa ja rakentaa musiikkiesitystä kuulijalle mielenkiintoisemmaksi. T ärkeää on siis kyetä luomaan mielenkiintoisempaa rytmitunnelmaa soittamalla hieman edessä tai takana oman persoonallisen tyylin tai musiikkitilanteen mukaan. Tämä rytminen näkökohta erottaa pop- ja jazz-musiikin klassisesta musiikista, jossa tällaista svengi- tai grooveajatusta ei esiinny. Tänäkin syksynä monet musiikkikoulut ja -opistot avaavat taas ovensa, joissa säveltapailun ja teorian tunneilla tai soittotunneilla voi tutustua musiikin kielen kuuntelun saloihin. Tällä tyylillä ei keskustelua synny ja kokouksesta tulee helposti ikävystyttävä. Oma ego on usein tässä kohtaa tärkeämpi, ja pyritään pakottamaan musiikkitilannetta ikään kuin tähän omaan muottiin. Etenkin 1980-luvulla oli muodissa metronomisesti tarkka ja konemainen rytmiikka. kaupallisemmassa musiikissa. Muusikko joka on keskittynyt vain omaan sooloonsa ja soittaa kaikki paikat täyteen nuotteja on kuin henkilö, joka tulee kerhon kokoukseen ja puhuu ennakolta ehkä suunnitellun puheensa ilman taukoja ja toisia keskustelijoita ja kysymyksiä kuuntelematta. Tämä siis ainakin siinä tapauksessa, jos ei kanssasoittajan rytmisiä valmiuksia entuudeltaan tunne. Etenkin pop- ja jazzmusiikissa on erityisen tärkeää rytmisesti toistuva rumpukomppi tai pulssi, jonka ympärille musiikkikudos muotoutuu. Kun kanssamuusikoilla on hyvä timefeel ja time, niin ollaan jo pitkällä Yhteissoitossa on siis tärkeää soittaa selkeästi rytmiikkaa ja yrittää keskittyä hyvään swing- tai groovetunnelmaan ennemmin kuin lähteä liikaa kikkailemaan kompleksisilla kuvioilla. Etenkin Amerikassa huomasin tuon svengi/ groove-tunnelman olevan kaikilla soitossa päällimmäisenä. Lähes poikkeuksetta pyrittiin ensin rakentamaan yhteinen groovetunnelma. Alkusyksyn terveisin täältä Euroopasta, Kari Antila www.riffi.fi 5/2013 61 Muusikkona513.indd 61 61 28.8.2013 13.56. Muusikkona maailmalla Yhteissoiton taikaa Y ksi tärkeimmistä asioista musiikissa ja etenkin jazzmusiikissa on yhteissoitto muiden muusikoiden kanssa. Hyviä levytyksiä kuunnellessa huomaa kuitenkin, lähes musiikkityylistä riippumatta, että pulssiinkin sidottu rytmi on aina elastista ja elävää. ”Oikeaa” absoluuttista rytmiähän ei ole olemassakaan. Metronomin lailla monotonisesti ”keskellä iskua” -soitto on ehkä tylsintä mitä voi rytmisesti olla. Metronomi on vai laite joka antaa konemaisen tasaisen pulssin. Kuuloa voi ja kannattaa harjoittaa. Tärkeintä on tietenkin kyetä kuulemaan rytmi ja ymmärtämâän erilaiset aika-arvoista syntyvät rytmiset kudokset. Se tuo musiikkiin dialogin tunnetta, vuorovaikutusta, jonka yleisö yleensä lähes poikeuksetta kokee inspiroivana ja mukaansa tempaavana. Mutta kun soitonharrastaja sitten ensi kerran alkaa musisoida muiden kanssa, hän huomaa konkreettisesti ”rytmin” olemassaolon. Taukojen pitäminen sooloissa ja soitossa on tärkeää, sillä silloin musiikkiin syntyy ”tilaa” jossa kanssamuusikko voi reagoida. Euroopassa tämä aspekti liian usein unohdetaan
Sopivasti kytkintä luistattamalla Opel Corsani sammahti aidonnäköisesti. Pakkohan se oli auto käynnistää, mutta uhallakin raotin ovea ihan pikkuisen. Ripustin pekoni- ja kinkkuviipaleita takaikkunan rakoon ja toivoin tuulen käyvän oikeasta suunnasta. Oli vaikea löytää sopivan hiljaista paikkaa jonkun elukan lähettyviltä, sillä mukuloiden kiljunta tunki väkisin mukaan nauhoitteisiin. ••• on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Huomattuaan, että vastustaja antoi niinkin helposti periksi, uros jatkoi nokkimistaan (ja nauhuri tallentamistaan), kunnes mikrofonin grilli antoi periksi ja nokka kapsahti kapseliin. Kaksi kolmesta onnistuikin ihan kivasti. Aukoton suunnitelma toimi loistavasti. Ajatukseni oli houkutella otuksia auton lähettyville ja roikottaa mikrofonia ikkunasta, tallentaa kaikki ja nauraa matka pankkiin. Kahteen osaan pureskeltuna. Muokkasin suunnitelmaa siten, etten pysähtyisi autollani uudestaan paikoilleen, vaan antaisin sen rullata kevyesti eteenpäin. Osaa kiljunnan säestämästä tallenteesta käytin taannoin eräässä pelissä, pikkuisen hidastettuna se toimi kuin kassakaappi vapaassa pudotuksessa. Ja matka pankkiinkin toteutui. Alangon päiväkirja ”Elukoita ja effuja” S illoin ammoin, 1980/90-lukujen taitteessa ääniefektejä myytiin cd-kokoelmina, jotka olivat järkyttävän kalliita. Hitaasti, jotta renkaiden ääni pysyisi hiljaisena. Tyttö vain lupasi etsiä puuttuvan mikrofonini susiaitauksesta, ja löytyihän se. Ihan hyvä menetelmä, varsinkin jos muistaisi ottaa huomioon sen, että opettelu maksaa siihen käytetyn ajan. Viisastuneena ostin tilalle halvemman AKGC1000S-mikin, jonka kohtalona oli sittemmin ajautua tasohöylän kitaan. En selitellyt sen kummempia, kerroin historiastani ja totesin vain, että halusin äänittää eläimien ääntä läheltä – ei ulvomista tai karjuntaa, pikemminkin perusmaiskutusta ja murahtelua. Kaiuttimista kuului murteellisella englannilla ”Try to start engine, if it not works, sound the horn”. Luojalle kiitos, kissaotukset olivat jo loitommalla… ••• Piuhan- ja mikinvaihto, ja sama uusiksi susien kohdalla, näin päätin. Vastoin kaikkia odotuksia henkilökunta ei vaatinutkaan poistumaan alueelta, vaan pyysi pysäköimään auton henkilökuntapaikalle, istutt aen minut ajoneuvoonsa. 62 www.riffi.fi 5/2013 62-63 Alanko513.indd 62 28.8.2013 13.57. Ja ”ongelmanikin” oli havaittu nopeammin kuin uskalsin kuvitella. Kierroksen jälkeen matkalle varatut kaksi puolen tunnin nauhaa olivat täynnä erityyppisiä elukoita, rousketta, huohotusta, murinaa, ärjyntää, vikinää… järjetön satsi aitoa tavaraa, josta maksoin vain puuttuvan mikrofonini hinnan. Pysäytin auton kokonaan, sammutin moottorin, ja äänitin. Sain kuitenkin talteen runsaasti sellaista materiaalia, jota käytän toisinaan vieläkin. KUVA: VILLE JUURIKKALA Kaikki sujui kunnes riikinkukko nokkaisi mikrofonin lommolle. Säkällä mentiin ja hyvää tuli. Ja ehkä vähän ekstraa, jos huono säkä käy. Sain aikaan pienen nahistelunkin, mutta parissakymmenessä sekunnissa mikrofonin piuha oli puraistu poikki. Sain kamat kuitenkin hankittua ja tartuin toimeen. Aina siihen asti, kunnes mikki katosi piuhasta, ja susi jolkotti matkoihinsa mikrofoni suussaan… Elukkasaarekkeen jälkeen minua oli vastassa kaksi hoitajaa sekä vartija. Kolmården oli kumminkin erityisen niuho eläimien ruokkimisen suhteen, eikä hotelliaamiaiselta pöllittyä pekonia ja kinkkua voinut viskellä houkuttimeksi ikkunasta, joten sivelin niitä mikrofoniin hellästi – ja eikun leijona-aitaukseen. Seuraava päätyi ilmavirran mukana rekan alle… ••• Vuotta myöhemmin olin reissussa eräässä eläintarhassa Suomen ulkopuolella, autolla. Sain makoisan välipalan henkilökunnan kanttiinissa, ja jotta homma olisi mennyt ihan nappiin, sovin vielä treffitkin eläinhoitajatyttösen kanssa samalle illalle. En juurikaan ajatellut hikoillessani hulluna helteen ja jännityksen nostattamaa hermohikeä, vaan nappasin käsi PEKONIPUSSISSA mikrofonin talteen. Pääsin ruokintareissulle kuokkavieraaksi. ••• Korkeasaari ei siihen aikaan ollut ihan niin tiukka paikka kuin nykyisin, kunhan nyt vierailija ei mennyt apinoille purkkaa syöttämään. Ei, ei mitään sellaista. Hätävilkut päälle, mikki apumiehen ikkunan rakosesta ulos, ja äänitys päälle. Nauhalla kuuluu vain järjetön rasahdus ja THUD – eikä sen jälkeen enää mitään. Häröilin siellä täällä mikrofonin ja nauhurin kanssa aika vapaasti. Päädyin siis opettelemaan ääni efektien tekoa omakätisesti. Kannettavia DAT-nauhureita ei ollut ihan kaikkialla, eikä kelvollisia mikrofonietuvahvistimia (saati mikrofonejakaan) ollut opiskelijapojalla varaa ostaa joka päivä. Siinähän se mikrofoni oli ihan auton vieressä, kuolaisena. Ja voi jumankauta, että suunnitelma tepsi! Mikrofoni roikkui repsikan ikkunasta, ja kaksi kookasta sutta lipoi kinkkuja ja pekoneita, ja niiden äänet kuulostivat halvoista kuulokkeistani kuin zombie-elokuvan syöntimaratonilta. Vaikka päivä oli pilvinen, porukkaa oli silti tuhottomasti
www.roland.fi 62-63 Alanko513.indd 63 28.8.2013 13.57. Microcube GX tykittää 50% enemmän tehoa ja isommat GX-vahvistimet ovat nyt 3-kanavaisia, kolmella itsenäisellä efektiosalla. FREE CUBE JAM APP -ENEMMÄN ROCK! Käsittämättömät 2 miljoonaa vahvistinta myynyt CUBE-sarja on nyt entistäkin vakuuttavampi. GX-malleissa on kehittyneempi efekti/vahvistinosa, i-CUBE LINK iPhonen tai iPadin kytkemiseen, viritin ja soundimuisti
Rokkibändin ABC – näin perustat bändin, teet levyn ja lähdet keikoille… Suomalainen kitara 2000-luvulla – soitinrakennus on funktionaalista taidetta! Tutustu sisältöön lähemmin: www.rif fi.fi 64 Takakansi_513.indd 64 28.8.2013 13.58. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin yhteissoitto ja kanssasoittajien kuuntelemisen taito. RUMPALEILLE Riffi-julkaisut löydät hyvin varustetuista soitinja musiikkiliikkeistä sekä kirjakaupoista ympäri maan. taan s i a Julk kuussa syys 013 2 Mukana tulevalle cd-levylle on tallennettu kirjaa varten sävelletyt 13 kappaletta kahtena versiona – tekijän itsensä malliksi soittamina kitarallisina miksauksina sekä harjoitustaustoiksi tarkoitettuina kitarattomina versioina. Suositushinta 42,50 e Brazil – sukellus brasilialaisen rytmiikan ilmentämiseen rumpusetillä Flam Out – kattava opas tekniikan ja motoriikan harjoitteluun Groove In – syväluotaus settisoiton perusteisiin ja niiden jalostamiseen KITARISTEILLE Blues Station – klassikkoteos antaa vankan pohjan blues- ja rock-kitaroinnille Country Guitar Workshop II – kantrikitaroinnista löytyvät ainekset myös rockiin… Ja kitara komppaa – akustinen kitara on mainio säestyssoitin, ota haltuun! Rhythm & Blues Workshop – kun pentatonisesta ei voi enää ottaa, lainataan jazzista… Rytmi Elää – rytminen fraseeraus terävöittää ilmaisun Just Pickin’ – Telecasterin juhlaa: 12 erinomaista instrumentaalia Amerikan malliin! MUUT Luova studiotyö – äänittävän perusopas luo valmiudet studiohommiin Tilaääni – tehdäänkö aito vai virtuaalinen tilavaikutelma, ja monona vaiko monikanavaisena. Soittomateriaalin lisäksi kirjassa on mukana roimasti uran varrella kertyneitä ja kokemuksen pohjalta punnittuja ajatuksia musiikista, harjoittelusta, soittovälineistä etc. Mukana levyllä soittavat rumpali Teppo Mäkynen ja urkuri Mikko Helevä, kumpainenkin suomalaisen jazzin kärkikaartia. Komppi elää – eläköön komppi! Teemu Viinikaisen uusi kirja keskittyy isojen linjojen viitoittamiseen: kompin rytmiikkaan, dynamiikkaan, fraseeraukseen sekä komppikuvioiden sommitteluun. Komppi Elää! täydentää jazzkitaroinnin kokonaiskuvaa tuomalla vuonna 2009 julkaistun Rytmi elää -kirjan rinnalle aimo annoksen tuoretta materiaalia