Nro 5 -201 4 H inta 9 ,50 E Peter Erskine: ”Muusikko kuulostaa paremmalta, kun ei yritä liikaa.” Tyyster Pelti – erilainen kitara Tuottaja Mikko Karmila: ”Mä tiedän miten tän homman voi tehdä pykälää paremmin – mutta se maksaa helkkaristi.” Heikki Malmberg: ”Nuotinluku on perustaito, joka pitäisi olla kaikilla soittajilla.” 01 Kansi514.indd 1 ”Nuotinluku on perustaito, joka pitäisi 6.10.2014 11.25
f i 6.10.2014 11.25. 333,D12VR ELPPO ON H TU E L L L I ! LA AKG WMS420/HT D5 249,- M E Bassarimikki tarjoushintaan! Langaton mikkisetti Kuopion Musiikki Ky • Väliköntie 4, 70700 Kuopio • puh. Myymälämme edessä on maksutonta pysäköintitilaa. Uusi myymälämme sijaitsee Savilahdessa, Kauppapaikka Birgerissä. Laadukkaat AKG-tuotteet Kuopion F-Musiikista Täyden palvelun musiikkitavaratalo Kuopiossa. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 ST K NS AA OJ A RU Avoinna arkisin10 - 18 ja lauantaisin 10 - 15 I I PA R K K I PA K 0 2 9 1 2 3 4 8 9 0 • w w w. k u o p i o n m u s i i k k i . Autolla asiointi on nyt helppoa
0207 512 300 sales@studiotec.fi w w w. s t u d i o t e c . f i ® 02-03 Ilmoitukset.indd 3 6.10.2014 13.35. NEW GENERATION SYSTEM SOLUTIONS V20 Line Array Element V25 Line Array Element PRO AUDIO S25 Cardioid Subwoofer F12 2-Way System VRACK Complete Amplification System Studiotec Oy Kuusiniemi 2, 02710 Espoo puh
Kyllä se Siksi ei ole olemassa soundia, joka on rock tai blues. Kun syntikan ruudulla puolestaan lukee saksofoni tai munniharppu, niin kummankin nimikkeen toteutuminen kuultavassa muodossa edellyttää soittajalta tulee seuraavaksi. Kitaravahvistimen tai rummun lopullinen status on kiinni käyttötavasta ja em. Laputetaan siis vuus on kiinni siitä mitä ja miten soitetaan. M Y htä lailla klarinetin ääni on klarinetin ääni kiistatta vain silloin, kun joku todella puhaltaa klarinettiin usiikki taas ei koostu ainoastaan nuottikirjoituk- ja sieltä kuuluu jotain. musiikillisesta kokoaa jälleen edustavan joukon kotimaisia soitin- ja vahvistinrakentajia yhteen. Pelikenttä näyttää selkeältä, kunnes huomataan, Lukuterveisin että rokkia soitetaan puhtaalla soundilla pois poik- Lauri Paloposki, keensa ja särö kruunaa jazzin kultakauden taltioinnin. M P.s. Otetaan mukaan vielä ajoitus ja soivien sävelten mahdollisesta lukumäärästä. Tervetuloa Turengin vanhalle asemalle sunnuntaina 19. S tyypillisesti soitetaan. ääninen soitin, niin myös millaisia sointuh ajotuks ia sillä Missä soundi loppuu ja missä alkaa genrelle tyypillinen musiikillinen ilmaisu tai päinvastoin. Muussa tapauksessa soitetaan luultavasti tuurilla vähän sinne päin, tai sitten jotain nimikkeelle vierasta. M.O.T. Jälleen nimikkeen istu- tunteen tilanteen hallittavuudesta. Eikä ole mahdotonta veivata ukule- sointivärit tai -sävyt ovat ominaisia jollekin tietylle lellä rämärällää. PÄÄTOIMITTAJALTA Nimilappu kertoo nimen P ikakahvista tulee kahvia, kun murujen päälle ilmaisusta. Jos kaataa suhteessa voi olla lukittua määrettä silloinkaan, kun ne murujen päälle appelsiinimehua tai petroolia, saa olemuksellaan vihjaavat johonkin tyylisuuntaan. Mutta soundi ei silti ole itsellinen määre eikä genren nimeen. Vasta itse musiikki ankkuroi soundin genrelle. Mekin olemme siellä. päätoimittaja Ja että rock ei toteudukaan automaattisesti pelkällä säröpedaalin päällepolkaisulla, jos samaan aikaan soitetaan toisen genren meiningillä ja sävelillä. Fyysisenä esineenä niillä ei tässä kaataa sopivan määrän kuumaa vettä. liekkikuvioinen kitarakin soi tuutulaulua, jos soittajalla Ei liioin kantri tai jazz. Lisäksi sävelen syttymisen luonne, sen kesto ja vaimentuminen olisi eduksi tietää millaisia perättäisiä intervalleja soit- sekä vibrato tai muu muutos vireessä, niin huomataan, timella on luontevaa soittaa, ja jos kyseessä on moni- että muuttujia sekä niiden merkityksiä on jo aika liuta. ”rokkikeppi” on enemmän mielikuvatason markki- Pikakahvilla on siis ehtonsa ja niin on soundeillakin. Puhaltajasta riippuu mitä seksi pelkistettävistä sävelistä, vaan se sisältää tarkalleen ottaen kuuluu ja viekö se ajatukset Benny myös tavat, joilla nuo sävelet otetaan instrumentista ulos. Soundi on jotakin vain suhteessa siihen musiikkiin, jota sillä soitetaan. Ja se voi kyllä olla luovaa ja oundeja luokitellaan ennen kaikkea sen vuoksi, kuulostaa hyvältäkin, mutta nimikkeen herättämää että se tuo järjestystä kaaokseen ja antaa mielikuvaa se tuskin vastaa. särö ilman muuta rokkiin ja puhdas soundi jazziin. lokakuuta, kun jokasyksyinen Tonefest ikään kapine ei myöskään itsessään ole rock tai pop. www.turenkitonefest.com 4 www.riffi.fi 5/2014 04-05 Pääkirjoitu514.indd 4 8.10.2014 10.47. Mikä sävel soi voimakkaasti ja minkä tietoa ainakin soittimen äänialasta ja samanaikaisesti roolina on vihjailla. koskaan edusta vain itseään. Sama soiva sävel samasta soittimesta voi olla rock tai kantri – muita tyylilajeja unohtamatta. Kriittistä on, mikä sävel edelsi tätä nykyistä ja mikä Goodmaniin vai Mozartiin, jos sitten kumpaakaan. Voi kyllä sanoa, että jotkin tietyt on taitoa ja halua. Käsite jotain ihan muuta. nointisanastoa kuin absoluuttista faktaa
(09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi 37 Caline Portable Power CP-06 – akkuvirtaa pedaalistolle 38 Yamaha MA2030 TOIMITUS – hyvin pelkistetty Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 KÄYTTÖTESTIT HAASTATTELUT & ESITTELYT 40 Ludwig Signet 105 8 Mikko Karmila 42 Tyyster Pelti – Ikimuistoiset sessiot – tyystin erilainen peltikitara 12 Iivo Kaipainen 44 Simble ja Arionin suuret soundit – Dumblea purkissa 16 Peter Erskine 46 TC Electronic Alter Ego X4 – pannujen mestari! – kaiun monet muodot Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 20 Heikki Malmberg 48 Olegtron 4060 – ajan jakaja – kokeilijan avaruuspulputin Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Pauli Komonen Julia Koivulanaho Misha Koivunen Timo Koskinen Tommi Saarela Reima Saarinen Kasperi Teittinen Timo Östman 24 Syntetisaattoreiden kokoontumisajot 50 Roland FA-06 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,50 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X LUKUPALAT 57 Ferrofish A16 MkII Painopaikka 34 Osuuskunta toimii KUSTANTAJA 29 Tervetuloa Turenkiin – Tonefest 2014 – Aasta Deehen tai toisinpäin 40 44 57 – verkostonsa voimalla Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Riffi ilmestyy vuonna 2014 kuusi kertaa. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Ulkoasu: Mari Valotie – klassikko uusiutuu! 46 – toimeen kuin toimeen! – Synamiitti kokosi alan harrastajat 26 Guitars – The Museum – Åhdénin veljesten elämäntyö on avattu yleisölle 30 Baltic Princess uudisti esitystekniikkansa 54 53 Waldorf Streichfett 56 – jousikone nykymalliin 54 Shure QLX-D – digitaalinen langaton 56 Yamaha DBR – risteilijästä rokkiklubiksi! – lisää aktiivikaiuttimia Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Irtonumeron hinta on 9,50 e. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52 e ja määrä aikaisena 58 e. 19. 8 RIVAKAT PIKAKOKEET 36 Korg Rimpitch YHTEYSTIEDOT – ei mittari koolla koreile Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen 58 Vähästä irti enemmän – rumpusoundia parilla mikrofonilla 16 GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Nomadin elämää 64 Saarinen selvittää – Uusi äänijärjestelmä tulee taloon 65 Vastine – Henrik Möller Akukon oy:stä ottaa kantaa edellisen numeron melumittauksiin 66 Alangon päiväkirja – Infrastruktuuri kunniaan Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut Riffin verkkosivustolta: Kannen kuvat: Miikka Tikka ja Tommi Posa • Heikki Malmberg – pirunnyrkki haastaa rumpalin Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät nekin osoitteesta www.riffi.fi 6 www.riffi.fi 5/2014 06-07 Sisältö514.indd 6 8.10.2014 14.24 Bose_L
PUT YOUR PA BEHIND YOU. To learn more about Bose L1 systems, ® ® visit www.bose.eu/L1system or call 10 7786900 L1 Model 1S with B1 bass module ® Bose_L1_Studio_230x280_251012_FI.indd 1 06-07 Sisältö514.indd 7 10/4/12 10:43 AM 8.10.2014 14.24. And, the proprietary 12-speaker Bose articulated line array ® provides 180 degrees of clear, even sound, allowing you to hear what the audience hears. Plus, with no speaker stands and fewer connections, you’ll spend less time setting up and tearing down — and more time playing a great show. With as few as two systems behind the band, you’ll fill the room with clear, even sound and control the mix on stage and in the audience area. NEW BOSE L1 MODEL 1S SYSTEM ® ® Our new L1 Model 1S is the latest addition to the L1 family, combining PA and ® ® monitors into a single portable system
08-11 Karmila.indd 8 8.10.2014 10.43. Teksti: Misha Koivunen Kuvat: Tommi Posa Ikimuistoiset sessiot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Mikko Karmila Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja ratkaisut syntyivät. Tuottajia, jotka jäävät usein taustahahmoiksi. Vuorossa nyt Mikko Karmila, joka Riffin pyynnöstä poimi esiin kolme erityisesti mieleen jäänyttä hanketta
– Ihmiset onkin sanoneet samaa, heh. – Pauli vaati että ”Valehtelisin jos väittäisin” pitää äänittää uudelleen kun siinä oli niin surkea synasoundi. Levyn rumpusoundit poikkeavat eritoten snaren kohdalla tuon ajan muista tuotoksista. Siihen biisiin sopii sellainen ei niin iso soundi. Ei taida olla helppo tehtävä. Stonen kanssa oltiin jo jollain levyllä käytettyä triggeriä ja Maikkarilla (silloisen MTV:n äänitysstudiossa) oli muistaakseni myös triggeri ja Atari-yhdistelmä jolla pystyi tekemään saman. Lähin kunnollinen flyygeli löytyi Keravalta erään koulun juhlasalista. Ei sitä silloin kelattu että onko tämä sovinnaista vai ei. Ne soitti melkein biisin kuin biisin ykkösellä sisään. Miditriggeri, joka meni vanhan Macin sekvensseriin, jolla saatiin triggausviive pois. Klikki mukaan, tempo tarkistettiin nauhalta ja Hanhiniemi soitti biisin uudelleen ulkomuistista nakutuksen säestämänä. Kovasti auttoi myös että Sakari (Pesola, yh tyeen kitaristi) on opettajamies ja erittäin pedantti. Kaverit toi kaapit studioon ja niillä vedettiin ja sattu toimimaan hyvin yhteen. Millbrook-studio – jossa levy äänitettiin – sijaitsi kirjaimellisesti Myllypurossa, Helsingissä. – Se oli joku harrastelijavehje, jossa ei ollut mitään synkronointimahdollisuutta. – Osittain hyvältä. Bändi oli noina päivinä niin hyvin hitsautunut yhteen, että esimerkiksi kaikki bassot soitettiin livenä rumpujen kanssa. Jotkut biisit on vähän omituisia miksaukseltaan, mutta se tehtiinkin viidessä päivässä. Em. – Se kuulostaa nykyään todella vähältä. Se sekvensseri kulkee nauhan aikakoodin perässä ja toistaa trigatut äänet. – Se tuli ihan sattumalta. Mukana ainoastaan DAT-nauhuri johon kaksi raitaa äänitettiin. Siinä meni joku 20 kertaa, että osui kohdalleen, mutta soundi on hauska ja fiilis hyvä. Mutta bändillä oli biisit hyvin hallussa. Siitä lähdettiin aika pian studioon, jossa käytettiin äänittämiseen ruhtinaalliset kymmenen päivää. Kahden tuuman nauhan leikkaaminen oli hyvin työlästä. Miltä levy kuulostaa tänä päivänä. Vaikeudet tulivat kun DAT-nauhaa yritettiin synkata muiden raitojen kanssa. – Niitä sessioita tulee muisteltua aika paljonkin. Hevimiehen maineesta huolimatta vuoden 1989 Dinosaurockissa ainakin kaksi Kolmannen Naisen soittajaa tuli kysymään häneltä, että ”tehtäiskö levy talvella?”. Kitaroissa käytettiin Sakari Pesolan ”iänikuista” Marshallin 50-wattista nuppia jonka kaappeina oli 80-luvun lopun harmaakylkinen 4?×?12" ja 60/70-lukuinen vastaava kaappi. Pienestä koostaan huolimatta omakotitalon kellarissa sijainnut studio oli hyvin varusteltu, kunnollinen akustinen piano sieltä kuitenkin puuttui. Oliko rumpujen akustinen soundi sitten huono. Alkuun tehtiin kokeeksi sinkku ”Päivät kuluu hukkaan” jonka b-puolelle laitettiin ”Valehtelisin jos väittäisin”. 80-luvun lopussa niistä tuli jo niin hyviä että niitä pystyi käyttämään livesoitossa. Demovaihe suoritettiin neliraiturilla Kolmannen Naisen treenikämpällä Alavudella. Eikä trigattuna ollut kuin virveli ja bassari. Tuohon aikaan äänitettiin vielä nauhalla, joten rumpueditointimahdollisuutta ei kauheasti ollut. Tarjous, josta yhtyeen faniksi tunnustautuva Karmila ei voinut kieltäytyä. – Joidenkin kappaleiden kohdalla tiedettiin että Pasi (Kallioniemi, rumpali) alkaa aina keulimaan kertsissä, niin mä olin siinä rumpukoneen temponapilla ja nostin muutaman pykälän kertsiin ja laskin takaisin. Rumpuja ei siis editoitu, mutta niiden soundeja on osittain trigattu, mikä oli aika harvinaista tuohon aikaan. Se piti sellaista kirjaa, että mitä on tehty ja mitä puuttuu. Triggaukseen päädyttiin ainoastaan siitä syystä että se oli mahdollista. Kaikkea käytettiin jos vain kuulosti hyvältä. Kaikki tapahtui todella helposti ja levykin on aika hyvä. sinkusta saatiin kahden biisin verran helpotusta työmäärään. Emmä sitä sen kummemmin ajatellut – vedetään noilla… Ja se kuulostaa ihan hyvältä. Merkittävää oli että kyseessä oli lyhyet sessiot. ”Tästä asti aikaa” kuulostaa aina hyvältä, kun sen taksin takapenkillä kuulee. Emmä sitä himassa kuuntele ikinä. Ei siellä mitään fiboja oikeastaan edes ollut – jonkun jutun olisi vain voinut soittaa paremmin. Se, miten vasta pari levyä tuottanut junnu pärjäsi noinkin hyvin täysin uudenlaisessa projektissa johtuu siitä, että kaikenlainen määrätietoinen ajattelu hylättiin heti alussa. Itse soittamisen kanssa ei ilmennyt mitään ongelmia, sillä vokalisti osasi biisin ”etu- ja takaperin”. Suurena apuna oli myös äänittäjänä toiminut Juha Heininen, joka oli työstänyt samassa studiossa Kauko Röyhkän 80-luvun levyjä, joita Karmila kehuu todella hyvin tehdyiksi. Mulla ei ollut siihen aikaan muita kuin ihan noita perusmikkejä, joten piano äänitettiin kahdella Shuren SM58:lla ja ajettiin nyrkin kokoisen patterikäyttöisen Yamahan mikserin läpi. Se oli riittävän tarkka. Sieltä tehokkaasti ja järjestelmällisesti vedettiin yli asioita biisi kerrallaan. Biisi kerrallaan mentiin läpi. Jos jotain yritettiin korjata, niin ei siitä meinannut tulla mitään, kun basisti Raimo Valkama oli niin tottunut soittamaan rumpali Kallioniemen kanssa. Loppujen lo- puksi päädyttiin kuitenkin siihen että vedetään ainoastaan piano uudelleen. – Studiossa oli riittävät vehkeet. Ei siis mitään suuren luokan hifistelyä. Studioaikaa projektiin luvattiin 15 työpäivää, plus yksi sunnuntai jolloin äänitettiin piano. ”Piano äänitettiin kahdella Shuren SM58:lla ja ajettiin nyrkin kokoisen patterikäyttöisen Yamahan mikserin läpi.” www.riffi.fi 5/2014 08-11 Karmila.indd 9 9 8.10.2014 10.43. Karmilan ensimmäinen kaupallinen tuotos oli Stonen debyytti vuonna 1988, jonka jälkeen siunaantui vielä muutama hevilevy työstettäväksi. Muutama biisi treenattiin klikillä, mutta äänitettiin ilman. Mies oli pohjustanut hommaa heittämällä bändille aikaisempia demojaan, joista viimeinen oli jo ”aika hyvän kuuloinen”. Niitä yhdisteltiin sopivassa suhteessa vaikka soundit oli hyvin erilaiset. Kolmas Nainen: Hyvää ja kaunista Sonet Suomi 1990 Y li kolmensadan levyn mies raapii päätään tuotoksiaan valitessa. Kyllä se siellä mukana menee. – Ajattelin vain että tehdään tää biisi. Kun se on sellainen hiljainen kertova kappale, niin intiimimpi soundi sopii siihen hyvin. Miten se tulee sieltä parhaiten esiin, mitä siihen pitää laittaa ja mitä ei. Ei siinä paljoa pohdiskeltu. Mulla on muuten vielä omistuksessa yksi Atari ja miditriggeri, jos sillä haluan tehdä. Soundien osalta se oli vaan sellaista kokeilua. – Onneksi bassolle otettiin uusi raita, eikä vanhaa jyrätty, koska alkuperäiset sitten kuitenkin jätettiin. Se toimi sen verran kivasti, että päätettiin tehdä levy
Missä suuruuden raja menee. Nigthwish: Once Spinefarm 2004 ”Mä tiedän miten tän homman voi tehdä pykälää paremmin – mutta se maksaa helkkaristi.” Karmilalle kyseisen levyn unohtumattomuus johtuu suurimmalta osin sen orkesteriosuuksista ja niiden äänityksistä Lontoossa. Albumista eteenpäin Karmila on ollut mukana jokaisella Kolmannen Naisen levyllä. Kuorossa jokaisen ryhmän edessä oli mikit eli viisi kappaletta ja stereopari, joka on selkeesti se pää-ääni. Itse albumi on myynyt tähän asti miltei 66 000 kappaletta, joka tarkoittaa kulta- ja platinalevyrajan ylitystä. Piti kat- toa sellaiset paikat että orkesteri pääsee jatkamaan. Aikaa Lontoossa vierähti viikko. Karmila päätti jättää orkesterin äänittämisen talon omille äänittäjille ja otti vastuulleen sessioiden valvomisen ja sovituksien viime hetken viilaamisen. Miten noin ison projektin edessä pysyy pää kylmänä. Sitä ei ole treenattu sekuntiakaan ja 50–60 ihmistä soittaa sen – ei nyt ihan virheettä, mutta sen olis voinut jo pistää levylle. Enemmän haittasi tekniikka, joka ei meinannut pysyä kyydissä kun raitamäärät kasvoi niin isoksi. Ihmeellisten mutkien kautta kävi silleen että mä päädyin miksaamaan hänenkin tuottamat biisit. Jos sulla on mikit yhtä kovalla, sen pitää olla siinä. – Ei missään, mutta vaikuttaako se enää isommalta on toinen juttu. – Se oli ehdottanut että johonkin balladiin sopisi orkesteritausta. Demovaiheen jälkeen lähdettiin pohjien kanssa Lontoon Phoenix-studiolle, joka sijaitsi nykyään täysin myllätyllä Wembleyn alueella. – Orkesteria ja kuoro-osuuksia äänittäessä ne pitää olla sovitettu oikein. Tuomas diggailee noista elokuvasäveltäjistä, joten sieltä se tulee. Phoenix oli Karmilan mukaan hieman vanhanaikainen urheiluhallimainen studio, johon mahtui koko sinfoniaorkesteri sisään. Me tuotiin ne Suomeen ja niitä oli kaksi lätkäkassillista. Karmilan osalta levyn teko kesti puoli vuotta, vaikkei levyä nyt ihan päivittäin työstettykään. Nightwishin pääjehu Tuomas Holopainen oli mukana samoin tein. Balanssi pitää olla silloin jo hallussa. Levyn muut osuudet äänitti Suomessa Tero Kinnunen, joka on ollut bändin mukana alusta asti. Viimeistään ”Once” teki Nightwishistä kansainvälisen megaluokan yhtyeen. Orkesteri ja kuoro olivat omalla kakulla ja bändinauhat omalla kakulla. – Sessio oli sovittu alkavaksi kello kymmenen ja se todellakin alkoi silloin. Tuolloin äänitettiin yhä nauhalle. Niin hyvältä tuotos kuulosti. Välillä äänittäjänä ja miksaajana, välillä taas tuottajana. Niitä raitoja oli todella paljon. – Sanottiin Pipille, että tää osuus ei ole maailman paras, että lennossa vaan rukseja nuotteihin joidenkin osuuksien päälle. Karmila piti huolta niiden siirtämisestä koneelle. Muuten äänitykset otettiin pätkissä. Aika monella putos leuka lattiaan. – Ei siitä tullut sellaista fiilistä missään vaiheessa. Torvet ovat vielä jotenkin hallittavissa, mutta vuotoa viulumikkeihin esiintyy niidenkin kohdalla jonkin verran. Orkesterinauhoja kuunnellessa hän ei ollut uskoa korviaan. ”Hyvää ja Kaunista” oli Kolmannen Naisen läpimurtolevy, jonka suurimpia hittejä: ”Tästä asti aikaa”, ”Hyvää ja Kaunista” ja ”Valehtelisin jos väittäisin”, kuulee päivittäin radiosta. Ajattele jos on viisikymmentä soittajaa, kymmenen biisiä ja yksi biisi voi olla kymmenellä sivulla, niin sitä paperia kertyy ihan järjetön määrä. ”Once” kuulostaa Karmilan korvaan vieläkin hyvältä: – Ei ole mitään mitä voisi toisin tehdä ja thats it! Eikä olis tarvinnutkaan – se on niin oma juttunsa. Miksauksessa siihen on paha enää vaikuttaa, kun kaikki äänitetään samalla kertaa. Siinä joutui jonkin verran tekemään välimiksauksia esimerkiksi kuorojutuista. Ilmestyessään albumi nousi 12 maassa top 10:een 10 www.riffi.fi 5/2014 08-11 Karmila.indd 10 8.10.2014 10.43. Orkesteria ja kuoroa ei sentään lähdetty tuplaamaan, mutta joitain kohtia vahvistettiin syntikalla. – Orkesterit tehtiin pätkissä. Orkesteria taltioitaessa opittiin, että perkussiot kannattaa äänittää erikseen eri salissa, lähinnä viulujen takia. Eka biisi, kapellimestari näyttää merkin ja sieltä se biisi tuli – ihan niin kuin pitääkin. Niitä nuotteja oli muuten sata kiloa. Luvan saatuaan se soitti saman tien Lontooseen jollekin luottojätkälleen, joka järjesti sessiot Williamsin sovitukseen. Patarumpuun ja varsinkin symbaaleihin verrattuna viulujen ääni on suhteellisen hiljainen. Pari vuotta aikaisemmin Karmila oli tekemässä erään turkkilaisen yhtyeen levyä, jolla parille biisille oli orkesteriosuudet tuottanut brittiläinen Pip Williams. Joku raukka ne joutu printtaamaan ja laittamaan yhteen. Tarkkaamo sijaitsi toisessa kerroksessa. – Täähän on ihan kuin jostain Disneyelokuvasta! Sitten kun kuulin Nightwishin yritykset heidän edelliseltä levyltä Joen suun Kaupunginorkesterin kanssa, niin mä sanoin että mä tiedän miten tän homman voi tehdä pykälää paremmin, mutta se maksaa helkkaristi. Katsottiin valmiiksi sopivat osat, jotka saattoi olla muutama tai kymmenen tahtia. No, ehkä minuuttia yli. Yleensä biisit soitettiin kokonaan läpi,että soittajat saa kuvan mitä tehdään. Jotain muutoksia tehtiinkin lennossa
Aika valaisevaa sekin, kun en ole ennen tehnyt vastaavaa. Halmkrona onnistui hommaamaan jonkinlaiset piirustukset mökistä etukäteen ja niiden perusteella piti päätellä, paljonko kahdella talolla, sauna- ja päärakennuksella on etäisyyttä. Ja lisäksi levy pitäisi tehdä Speden mökillä. Eiköhän hänelle tule kiitokset levynkanteen. Tällä kertaa äänityssetti sisälsi iMacin, Protoolsin 003 räkkimallin, Focus riten 430 Mk II etuvahvistimen, muutamia mikkejä ja telineitä ja rutosti piuhoja. Marssimisen äänittämiseen käytettiin Neumann 89:ää. Sitten tietysti kesken miksauksen hajoaa ilmastointi, jossa meni muutama päivä hukkaan. Sitäkään ei tullut ajatteleeksi, että myös Lapissa oli todella kuuma – mitäs sitten jos ilmastointi hajoaa. – Sitten meiltä hävisi viikko siinä keskellä, kun kenellekääm ei oikein käynyt ajat. Muitakin uhkia tuollaisessa hankkeessa piilee. – Tai, mitä jos joku tulee kipeäksi. Jos on iso halli, sitä voi käyttää mutta pieni tila äänessä ei ole hyvä. Ei vaan kehdannut. Ilmeni että bändin kitaristi oli saanut neronlei mauksen: Kaksi edellistä levyä oli tehty Amerikassa, joten nyt oli ajatus, että seuraava levy pitää tehdä silleen, että näkee puoli yhdeksän uutiset ja voi käydä Ärrällä ja S-Marketissa. Mukana oli jotain tyyppejä sieltä kuorosodasta. Kuvien perusteella näyttivät olevan paikallaan. Ennakkovalmisteluista huolimatta yllätyksiä ilmaantui. Paikan päällä todettiin, että mökit ovat liian etäällä toisistaan – piuhat eivät riitä. Hirveellä kiireellä kannettiin mikkejä ja piuhaa ulos ja äänitys päälle. Piuhoja varten piti etsiä paikallinen sähkömies, jolta saataisiin sitä lisää. – Oli jännää vertailla miltä kuulostaa, kun on hienompaa ja karkeampaa soraa. Sitä ei voi oikein käyttää, kun ei sillä tee mitään. Seuraavalla albumilla ”Dark Passion Play” tehtiin homma vielä isommalla, mutta se on eri tarina se. Albumi tehtiin hyvin tiukalla aikataululla: pohjasessiot kesäkuun alussa, heinäkuun alussa laulu- ja kitarasessiot. – Tottakai sitä sadetta ja ukkosta piti äänittää myös. – Se oli ihan ok, tavallinen hirsimökki. Se jäi täysin huomioimatta. u ”Yleensä pitäisi pyrkiä välttämään pientä akus tiikkaa. Lordi) ja kitaristi on hillittömiä Spede-faneja. Eli luurit olivat päässä. Ei se kuitenkaan loppujen lopuksi kuulunut miksauksessa. En ehtinyt sen enempää seurata sitä, kun olin sisällä. Silloin piti hiukan puristaa tiukemmassa aikataulussa. Kitara kuulosti hyvältä, mutta kuoroon tuli vähän liikaa sitä mökin akustiikkaa mukaan, kun ei saatu oikein sitä dempattua. Muutama minuutti saatiin autenttista matskua ja käytettiin levyllä. Uskomatonta, että tällaisia löytyy. ja kuudessa maassa listaykköseksi. Lordi: Scareforce One Sonymusic 2014 – Halmkronan Janne Sonylta otti yhteyttä, että kiinnostaako tehdä levy. Sen lisäksi pitäis olla kaikenlaisia varasuunnitelmia. – Siellä on aika helkkarinmoisia taustalaulukasoja. Kun on kolmekymmentä astetta lämpöä ja, kamat kytketään päälle, niin se nousee saman tien viisi astetta. Sessiot kestivät kaksikymmentäneljä päivää. Sitten ensimmäinen salama ja sähköt poikki. Edellä mainittu tilanne tuli vastaan ensimmäinen ukonilman myötä. Minuutin ehti pyöriä, kun vastapäiseen tunturiin iskee salama ja sähköt katkee. Sattumoisin eräs Halmkronan sukulainen vuokraa kyseistä mökkiä, ja sehän oli vielä vapaana! Äänitysreissu Muonioon tunturin juurelle on riskialtis operaatio. Suomessa albumi on myynyt kolminkertaista platinaa. Ei onnistunut. Mitä kaikkea otetaan mukaan. – Mä yritin kirjoittaa semmosta listaa sinne, mutta jälkeen päin huomasin, että aika monta juttua puuttui. Karmilan kotiovelta perille oli matkaa 1011 kilometriä. Kuoron määrässä oli ainoastaan rajoituksena kuulokevahvistimen kuusi ulostuloa. Mutta se tilanne oli niin hyvä: kauhea jyrinä, mutta yhtäkään salamaa ei näy. Marssivatko soittajat ympyrää vai kuinka paljon kuulokepiuhaa mökiltä löytyi. Äänekkäälle kitaralle tarvittiin kumminkin erillistä tilaa, jollainen löytyi ainoastaan juuri saunasta. Saavutettiinko Speden mökillä mitä sieltä tavoilteltiin. Eihän tollasia osaa ajatella. – No en tiedä, ainakin Tomi (Putaansuu, Mr. Miltä Speden mökki kuulosti. – Eikun jätkät oli paikallaan. Ja sehän toi! Kello oli kuusi tai seitsemän illalla ja tyyppi tuo viidenkymmenen kilometrin päästä meille piuhaa. Rummut ja basso oli äänitetty jo kesäkuussa Finnvoxilla, joten Muoniossa purkitettiin ainoastaan laulua, kuoroa ja kitaroita. Soralla ja lankkujen päällä. Marssi meni luonnollisesti musiikin tahtiin. Ja tietysti myös marssimista. Onneksi kukaan ei tullut. – Ei sitä kuistillekaan voinut laittaa koska ihmisiä asui suhteellisen lähellä. Sitten marssittiin myös terassilla mistä tuli sellaista jyminää. Vaikka olosuhteet ovat vaikeat, henkilökuntaa ei ole yleensä mukana sen enempää. Se olis voinut laskuttaa meitä paljon enemmän, kun joutui tulemaan niin pitkältä, mutta todella hyvä meininki ja palvelu oli kaverilla. Esimerkiksi sellaisen tilanteen varalle, että jos ei ole viikkoon sähköä. Mihin kaikkeen pitää varautua. Karmila pyrkii suunnittelemaan sessiot niin hyvin että kaikki tarvittava on mukana. www.riffi.fi 5/2014 08-11 Karmila.indd 11 11 8.10.2014 10.43. Ei mitään epäröintiä. Jos on iso halli, sitä voi käyttää mutta pieni tila äänessä ei ole hyvä.” Lordin uusin albumi julkaistaan Halloweenina, ensi marraskuussa. Ne oli kriteerit. Se loppu siihen. Yleensä pitäisi pyrkiä välttämään pientä akustiikkaa
– On. – On hienoa, että Suomessa voi pärjätä tällaisella musalla, se ei ole mahdollista joka paikassa. Meille tuli sek tioittain kerrallaan neljä kovan luokan ammattimuusikkoa ja näistä koostettiin tuplaamalla kokonainen orkesteri. Se taitaa olla haettu juttu. – Monelle tulee Stormista mieleen Symphony X. – Kyseessä ei todellakaan ollut mikään pieni tai pienen budjetin homma. teksti: Timo Koskinen Kuvat: AJ Savolainen / Rankakustannus Iivo Kaipainen ja Arionin suuret soundit Nuorten espoolaisten metallibändi Arion tömähti suomalaisten olohuoneisiin komeasti Uuden Musiikin Kilpailun karsinnassa pari vuotta sitten. Arion ei ykkössijaa vielä saavuttanut, mutta listalle pääsy on ensilevyltä hieno saavutus. Kelpo levy se onkin ja albumin arvio löytyy Riffin verkkosivustolta. Arion on saanut uutta nostetta Last of Us -debyyttialbumin ilmestymisen takia ja haastattelumme hetkellä tuo levy oli kolmatta viikkoa Suomen virallisella listalla. Äänitykset alkoivat lokakuussa 2013 ja valmista tuli puolisen vuotta myöhemmin. Kaikki asiat tehtiin viimeisen päälle ja lopputulos on omasta mielestäni kaiken investoinnin arvoinen. B ”On turha tuoda levylle sormi harjoituksia.” ändin kitaristi ja biisintekijä Iivo Kaipainen saapuu haastatteluun isoa kitaralaukkua kantaen – mutta se onkin hänellä mukana kaikkialla. Kuinka paljon kitararaitoja biiseissä on ja kuinka moneen kertaan niitä piti yrittää hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Se syntyi kaikkein viimeisimpänä ja nopeasti, kun vielä yksi biisi tarvittiin. Kuvastaa hyvää bändihenkeä, että todella kova biisi saadaan aikaiseksi kiiretilanteessa. Päivät täyttyvät soittamisesta, oli se sitten opiskelua konservatoriossa, uusien kappaleiden laatimista tai harjoittelua itsenäisesti tai bändin kanssa. Suomi on siitä erikoinen maa, että metallialbumit voivat nousta listakärkeen, kuten äskettäin on nähty. Jo ensimmäistä versiota kasatessa oli mielessä, että ne kuulostaisivat yhtenäisiltä. Levyn keskivaiheilla on ripeä biisi I Am The Storm. Viisihenkisen bändin lisäksi mukana on oikea kuoro ja orkesteri, joiden osuuksia äänitettiin Kaipaisen kertoman mukaan pala kerrallaan: – Kuorot tehtiin talkoosysteemillä: studiossa laulaneiden ottoja tuplattiin ja saatiin aikaiseksi vaikutelma 100-henkisestä kuorosta. Se on levyn aggressiivisin biisi ja erityisen makeita kohtia siinä ovat kertsi sekä pitkä instrumentaalinen väliosa, eräänlainen soolobreikki, jossa on ensin kiippareiden ja kitaran unisosuus, sen jälkeen kitarasoolo ja taas unispätkä. Yhden sektion äänittämiseen meni jopa kaksi päivää ja ammattimuusikon palkoilla tuo ei ole mitään halpaa lystiä. – Matiaksen vaikutus tämän levyn kitarajuttuihin ei jää pelkästään studiovinkkeihin, vaan olen jo pienestä asti diggaillut hänen soittoaan. Samoin toimittiin orkesterin kanssa. Levyn orkesteroinnit, melodiat ja sävellykselliset elementit ovat mahdollisimman pitkälle Kaipaisen ja rumpali Topias Kupiaisen orkesterimallinnuksella laatimia, minkä jälkeen Perttu Vänskä on korjannut ja täydentänyt sovituksia yhdessä Kaipaisen kanssa. – Sävellystyö tapahtuu piano/laulupohjalta, mutta minulla on jo biisiä tehdessäni mielessäni isompi kuva kokonaissoinnista, Kaipainen määrittelee kappaleiden syntyvaiheita. Albumin nimikappale Last Of Us on Kaipaiselle mieleinen tapaus. Unispätkä on keskeinen elementti koko kappaleessa. Euroviisuedustusta ei silloin tullut, mutta nyt bändi on odotetulla ensialbumillaan antanut sellaiset melodiset näytöt, että Euroopan valtaukseen voidaan lähteä. Lisäksi Suomesta voi metalli bändi nousta kansainvälisesti isoksi, minkä moni bändi on jo osoittanutkin, Kaipainen arvioi. – Aikaa oli pari päivää, joten otin arkistosta vanhan aiheen ja pyöräyttelin siitä sävellyksen päivässä, sovituksen Topiaksen kanssa seuraavana päivänä ja lyriikat studiossa biisiä äänitettäes sä. 12 www.riffi.fi 5/2014 12-15 Arion.indd 12 7.10.2014 10.19. Albumin on tuottanut Stratovariuksen kitaristi Matias Kupiainen [Riffi 1/11], Kaipaiselle tuttu ja opettajana sekä mentorina suuri vaikuttaja jo ajalta ennen tämän liittymistä Stratovariukseen. Ei minun suosikkini tältä levyltä, mutta onnistunut kipale kuitenkin. Viljamin [Holopainen] laulusoundi on tässä kappaleessa tavallista rosoisempi. Suuria näkemyksiä Levyä tehdessä ei säästelty aikaa eikä kustannuksia. Kiipparin ja kitaran soolosoundit ovat aika samanlaisia. Otetaanpa se tarkemman tutkiskelun kohteeksi. Ja se kuuluu minun tekemisissäni
12-15 Arion.indd 13 7.10.2014 10.19
– Treenaaminen on minulle itsestäänselvyys ja soitan monta tuntia päivässä muutenkin, vaikken olisi missään koulussa. Halusin ruostumattomat nauhat, lukkovirittimet ja itse valitsemani mikit: DiMarzion D Sonic ja Seymour Duncan Jazz tässä kitarassa, toisessa Duncanin settinä kaksi SSL-1:a ja tallassa Custom Custom. Nyt on lähdetty liikkeelle isolla omalla – ja taloudellisella – riskillä, mutta uskon, että harjoittelulla ja työn tekemisellä päämäärän eteen pystyy menestymään, onnesta riippumatta. Koulusta saa kuitenkin hyviä eväitä ja ideoita harjoitteluun. – Sooloja ei ole naulattu, mutta toistan soolot livenä lähes nuotilleen, jotkin satunnaiset fraasit saattavat joskus olla hieman erilaisia. Kahta kitaristia meillä ei ole, joten soolon aikana komppikitaraa ei ole, mutta se ei ole ongelma – live on oma tilanteensa. – Olin tyytyväinen tarjottuihin puuvaihtoehtoihin, enkä ruvennut kustomoimaan niitä. – Tapasin rumpalimme Topiaksen ja kosketinsoittajamme Artun [Vauhkonen] lukiossa heti ensimmäisenä päivänä ja aika alussa syntyi ajatus metallibändistä. Kun jokin on kerran todettu toimivaksi, en raaski lähteä muuttamaan varsinkaan melodisia osuuksia kuten You’re My Melodyn sooloa. Näinä aikoina menestyksen saavuttaminen rockia soittamalla on arvaamatonta. Setius 6:ssa on mahonkirunko viisi palaisella mahonki/vaahterakaulalla ja Legendissa leppärunko samanlaisella kaulalla. Lisäksi bändin usko omaan linjaansa on vahva. – Kitaraosuuksien vaikeusasteet vaihtelevat. Vasemmalta: Arttu Vauhkonen (kb), Topias Kupiainen (d), Viljami Holopainen (v), Iivo Kaipainen (g), Georgi Velinov (b). Eniten raitoja on Last Of Us’issa, jossa on yhdeksän kitaraa ja kaikki ovat soitettuja, ei tuplattuja. Toivelista tilausta tehdessä oli melko simppeli. Monet hitaat kompit menivät ykkösellä sisään, samoin useat jutut istuivat heti kohdalleen – ja toisinaan taas jouduttiin hakemaan oikeanlaista soundia ja timea moneen kertaan. Improvisoitua musaa soitan muualla hyvin paljon, mutta se ei ole tämän bändin elementti. Bändi käyttää taustanauhoja Macilta, joten keikkaversioiden tempo ja kesto ovat kutakuinkin samat. Se on sittemmin osoittautunut hyväksi ideaksi, Kaipainen muistelee Arionin perustamista. Olen harjoitellutkin kovasti soittimen kokonaishallintaa. Lukio toi minut sisään musahommaan ja on auttanut pitämään sen pääfokuksena koko ajan. Minusta mukaan pitää hakea rytmistä elävyyttä ja vaihtuvia suuntia ja sekvenssejä, melodisessa mielessä. Lisäksi kursseja on ammattilaisuudesta, laitteistosta ja studiotekniikasta ja niistä on hyötyä kun kirjoittaa sopimuksia tai myy itseään keikoille. – Itse sain lukiosta bändikaveriden lisäksi hyvää musiikin opetusta, kannustavan ja inspiroivan ilmapiirin, paljon kontakteja sekä mukavia kavereita, jotka myöhemmin ovat siirtyneet kanssani Pop & Jazz Konservatorioon. Bändissäkin painotamme toisillemme rytmin ja grooven merkitystä ja pyrimme aina vetämään paremmin. Kerro jatkoksi signaalitie kitarasta lähdettäessä. ”Uskon, että harjoittelulla ja työn tekemisellä päämäärän eteen pystyy menestymään, onnesta riippumatta.” – Vakiona on aina neljä komppiraitaa per biisi ja päälle vielä cleanit raidat, joita tuli vähintään kaksi tai neljä sekä tietysti vielä soolot. Kappaleessa Shadows on lopussa nopea juoksutus ja tuottajamme lupasi pizzan, jos sen vedän ykkösellä ja menihän se. Plektrana on Dunlopin 1.14 mm. Arionin lisävalttina on taustavoimana toimivan Ranka Kustannuksen Riku Pääkkösen kokemus ja näkemykset. Näillä se tehdään Käyttökitaroina Kaipaisella on kaksi tilaustyönä teetettyä kuusikielistä puolalaista Mayonesia Drop-D-vireessä ja D’Addarion 10–46 tai 11–49 setillä. Soolojen täytyy olla melodisia ja tuoda uutta maailmaan – kitara on paljon muutakin kuin 12-tahtista bluesia. – Kaikki olennainen pidetään mukana. Kaipaisen mielestä alalle kouluttautuvilla on ny kyään motivaatiota opiskeluun monella tasolla, eikä ensimmäinen oppilaitos jää viimeiseksi. Metallikitaristien sooloissa linjat tuntuvat usein menevän loputtomasti samaan suuntaan. Toisessa kitarassa on kiinteä talla, toisessa Hipshotin kelluva US Contour. Soittamisen fiiliksestä on pidetty kiinni, vaikka lyhyitäkin ottoja on mukana. Saihan siinä aika lailla tehdä hommia paketin kasaamisessa. – Minulle on tosi tärkeää, että kitara soi kauniisti ja monilla eri sävyillä, soitto on ajallisesti ja teknisesti tarkkaa, vibraaton ja legaton käyttö korostuvat ja plektrankäytössä on erilaisia nyansseja. Livemiksausta ei pidä tukkia kaikella turhalla, joten tiibetinkellot ja muut vähän kuuluvat jätetään pois. Kuinka tarkkaat toistat niitä keikalla. Meillä ei vielä ole ollut varsinaista keikkaputkea, mutta nyt näyttää hyvältä ja uusia keikkoja ripotellaan pitkin syksyä. – Vaikea vaihe uralla on käytävä läpi, koska menestyksen tullessa se auttaa arvostamaan saavutettuja asioita. Useat sooloistasi ovat levyllä melko pitkiä ja monimutkaisia. Monet musiikkiliikkeet ovat tarjonneet minulle diilejä, mutta katsotaan asiaa sitten kun pitää hommata lisää kitaroita. Halusin kuitenkin jättää mahdollisimman paljon vapaata aikaa harjoitteluun. Tämän jälkeen jatketaan TC Electronicin G-Systemin sisäänmenoon, sen jälkeen kahden Mooerin pedaalin (Hustle Drive ja Solo) läpi Fryette Sig:X -etuasteeseen, sen efektiloopista Ibanez Tube Screamerin kautta uudelleen G-Systemiin, josta tulee kaiut, modulaa tiot, noise gate ja efektit. Koulusta tarttui mukaan lisäksi iso annos musiikin ja musiikki alan tietoutta. Takaisin Fryetten pääteasteeseen, jossa tällä hetkellä on kiinni yksi EVH 5150 III 4?×?12 kaappi, myöhemmin kaksi tai ehkä neljä. On turha tuoda levylle sormiharjoituksia. Sain valita minua kiinnostavat kurssit ja olin mukana rock- ja jazzbändeissä ja kävin laulutunneilla. Joissakin kohdissa vielä ekstraraitoja. Katseet ovat ulkomaille ja isoihin ympyröihin, mutta se aika tulee kun on tullakseen, Kaipainen ennustaa. Arionin keikalla studioversioiden monikerroksisuudesta osa jää pois. Ammattimaiseksi muusikoksi – ainakin kevyen musiikin saralla – on aina voinut ryhtyä omalla päätöksellä, ilman mitään koulutusta. u 14 www.riffi.fi 5/2014 12-15 Arion.indd 14 7.10.2014 10.19. Hyvä juttu, koska tulee rutinointia kunnolla. Näin hän suunnittelee omaa kehitystäänkin. Sibelius-lukiosta se alkoi Bändin syntyhistoriaan kuuluu tutustuminen Sibelius-lukiossa. – Sennheiserin langaton menee Lehlen jakajaan, josta valitaan langaton, piuha tai Mooerin viritin
LIVE ÄÄNENTOISTO Laajat suunnitteluprosessin aikaiset käyttötestit laulun ja soittimien kanssa sekä virransyöttökyvyn ja järjestelmän luotettavuustestit tekevät EVOX:sta täydellisen työkaverin trubaduurille tai bändille. Koko järjestelmä mahtuu yhteen pehmustettuun kantolaukkuun ja sen kasaaminen vie vain pari minuuttia. DJ Tarkka alataajuuksien kontrolli ja uskomaton äänenlaatu, helppo kuljettaa ja nopea kasata. Audico Systems Oy | Takomotie 7, Helsinki | Rautatehtaankatu 22, Turku | 020 747 9340 | www.audico.fi 12-15 Arion.indd 15 7.10.2014 10.19. Avauskulma 120° x 30° mahdollistaa äänen kantautumisen selkeänä laajalle alueelle. EVOX on erinomainen työkalu kokouksiin ja puhetilaisuuksiin. LIVE SOUND PURE EMOTION EVOX EVOX on RCF:n kehittämä pieni, kevyt ja helposti roudattava pilarimallinen koko äänialan äänentoistojärjestelmä. EVOX on suunniteltu elävän äänen toistoon ja ylittää suosituskyvyllään muut vastaavat tuotteet markkinoilla. EVOX on epäilemättä oiva ja viisas valinta DJ:lle. EVOX 5 Taajuustoisto: 45 Hz - 20 kHz Maksimi äänenpaine: 125 dB SPL Paino: 19,2 kg EVOX 8 Taajuustoisto: 40 Hz - 20 kHz Maksimi äänenpaine: 128 dB SPL Paino: 23,8 kg KOKOUS- JA LUENTOTILAISUUDET Selkeä ja dynaaminen puheäänen toisto hiljaisilla ja kovilla äänenpaineilla
Varsinaisesti Erskinen lennätti Helsinkiin kuitenkin hänen nimeään kantava konsertto, joka on sävelletty rumpu setille ja sinfoniaorkesterille. Loputon luettelo kattaa satoja albumeita ja tuhansia keikkoja edellä mainittujen sekä lukemattomien muiden kanssa. Vaikka Erskine kehuukin HKO:n suoritusta, hän myöntää että yleisesti ottaen satapäisen sinfoniaorkesterin kanssa esitetyssä rytmisesti vaativassa biisissä on samaa sisäänrakennettua mahdottomuutta, kuin jos yrittää keräillä kissanpentujen laumaa koriin. Suomessa Erskinen kanssa lavalle nousi Helsingin Kaupunginorkesteri ylikapellimestari John Storgårdsin johdolla. Brittiläisen nykysäveltäjä Mark-Anthony Turnagen uudessa sävelteoksessa jazz- ja lattarivaikutteita uitetaan konserttimusiikkiin omintakeisella tavalla. Pennut haahuilevat eri suuntiin – ja kun viimein luulee saaneensa kaikki napattua, taas on vähintään yksi liuennut jonnekin! Peter Erskine rentoutuu myös kotonaan rumpusetin takana. Yksi rummustoista on aitiopaikalla, levyhyllyn ja takkatulen välissä. Kuva: Tony Barbera K un Riffin toimittaja istahtaa alas tenttaamaan Peter Erskineä, maailmankuulu rumpuauktoriteetti on juuri päättänyt parituntisen mestariluokan Sibelius-Akatemian jazzosastolla. 16-19 Erskine.indd 16 8.10.2014 10.09. Teksti: Tommi Saarela Peter E – pannujen mestari! Peter Erskine on soittanut ammatikseen yli 40 vuotta rytmimusiikin huippunimien kanssa: Weather Report, Steps Ahead, Steely Dan, Brecker Brothers, Yellowjackets, Pat Metheny, John Scofield... Kyseessä on tilausteos Erskinelle, joka kuljettaa miestä pitkin maailmaa parhaimmillaan kerran kuukaudessa, kaikkien muiden keikkojen ohessa. Klinikoinnin lisäksi Erskinen syyskuiseen, tiiviisti aikataulutettuun visiittiin kuului jazzkeikkaa Iiro Rantalan kanssa ja ties mitä. Nyt puhuu kokemus
– Kuusikymmenluku oli kiinnostavinta muutoksen aikaa kulttuurissa, musiikissa – ihan kaikessa. – Rumpalihan on orkesterin kuski, jonka kanssa muilla soittajilla ja laulajalla pitäisi tulla niin turvallinen olo, että he voivat nousta bussin kyytiin luottaen siihen, ettei kuski nukahda tai tee muita typeryyksiä matkan varrella. www.riffi.fi 5/2014 16-19 Erskine.indd 17 17 8.10.2014 10.09. Orjallisen triolifiiliksen sijaan svengin ydin voikin löytyä suorien 1/8-nuottien harkituista legatoista sekä aksentoinnista, joka ajoitetaan kohoille painollisten iskujen sijaan. Jokainen uusi levy oli kuin postikortti tulevaisuudesta! Erskine tiivistää, eikä tarkoita pelkästään jazzia, vaan jakaa tunnustusta myös rokkiosastolle. ...harkinnasta ja luovuudesta Kun John Abercrombie opettaa improvisointia, hän voi asettaa ehdoksi ettei saa soittaa yhtään nuottia jonka aikaarvo on pienempi kuin 1/4. Kuvitellaan, että komppiryhmä on sininen taustakangas, jonka päälle saksofonisti – Wayne Shorter – alkaakin yllättäen puhaltaa jotain kaunista, punaista. Tauon taikaa ”Kuusikymmenluvulla musiikki oli jatkuvassa muutoksessa, jokainen uusi levy oli kuin postikortti tulevaisuudesta!” Erskine todistaa Seth MacFarlanen kanssa tekemäänsä tuoreehkoa big band -levytystä esimerkkinä käyttäen, että vaikka kolmimuunteisuus onkin jazzissa olennaista, joskus biisi svengaa paremmin kun rumpali pelkistää komppinsa neljäsosiin ja soittaa ”swing”-elementit vain päässään. Luota siihen, että soittajatoverisi ymmärsivät että kyllä sinä kuulit ja hiffasit, mutta teit tietoisen valinnan – koska punainen sinisellä taustalla tuottaa tarvittavan jännitteen. Oppilas joutuu yhtäkkiä sen eteen, onko hänellä luovaa potentiaalia ja punnitsemaan todella tarkkaan minkä nuotin valitsee, sillä sen täytyy toimia melodisesti, harmonisesti ja rytmisesti. Varsinkin lauletussa musiikissa fillit varastavat helposti liikaa tilaa. Dennis Chambersin tullessa kuvioihin diggasin välittömästi hänen soittoaan, että siinäpä tosi lujalyöntinen ja nopea ryöpyttäjä. – Aina kun biisi siirtyy seuraavalle tasolle, rumpalilla on tapana alkaa mättää tomeja. Erskinen mielestä muusikon pahimpia mokia on, että innostutaan soittamaan solistin päälle. Ja niin tein. – Musiikillisesti edistyneissä tyyleissä tätä kuulee koko ajan, Peter Erskinen pohdintoja... Kun lukee lappua vähän etukenoon, ja nimenomaan tahdin lopusta alkuun, ei tarvitse edes yrittää ynnätä reaaliajassa mitä taukomerkeistä yhteensä kertyy. Me jazzarit olemme olleet tässä huonompia, meidän pitää päästä näyttämään ja rönsyillä kaikkea ylimääräistä. Siksi hyvä ”prima vista” on tärkeää. Me rumpalit emme tätä aina tajua. Fonin punainen ei ole merkki bändille, että ”nyt jätkät, punaista peliin ja äkkiä!” Älä soita sitä minkä jokainen tajuaa, ei ole tarvetta todistaa että ”hiffasin tuon” ja imitoida samaa perään. r Erskine Luotettavaa kyytiä Erskine kokee olleensa onnekas saatuaan kasvaa muusikoksi 1960-luvulla. Tomi ottaa hitosti tilaa, se on sointialueeltaan laaja instrumentti. kuva: Rob Shanahan ...solistista ja kompista ...kontrastin tärkeydestä Rumpujensoiton arvostetuimpiin auktoriteetteihin lukeutuva Erskine vieraili syyskuussa Suomessa. Kun Dennis oli myllyttänyt settinsä, menin lavalle sudit kainalossa. Esiintymisjärjestys veti mieleni matalaksi, tuntui ettei huvita lähteä keikalle ollenkaan. Vaimoni – joka on japanilainen – ehdotti: ”No, käytät vain hänen voimaansa hyväksesi!”. Jos nuotissa on Liittyessäni Weather Reportiin olin nuori ja kovaääninen rumpali, jonka käsitykset solistin tukemisesta olivat aika keskenkasvuisia. ”Äh, yksi pieni tomi, ketä se voisi haitata – antaa palaa vaan!” Erskine ironisoi. Erskine uskoo, että jos soittaja malttaa olla merkkaamatta rummuilla kaikkea näkyväksi ja kuuluvaksi, kuulija kokee olevansa tervetullut mukaan täyttämään aukkopaikat itse. Ja näin on siirrytty skaalojen kelailusta luomiseen – säveltämiseen! paljon taukoja keskellä tahtia, niitä on hankala laskea samalla kun soittaa. Myöhemmin meidät buukattiin rumpufestivaaleille esiintymään ja oma soolovuoroni oli hänen peräänsä. – Jos haluaa rumpaliksi, jolla pukkaa keikkaa ja jonka soitto kuulostaa hyvältä, kannattaa oivaltaa se, minkä parhaat popja rock-rumpalit tajusivat jo ajat sitten: ”älä soita niitä rumpuja, soita sitä biisiä!” Ringo Starr osasi sen, samoin Earl Palmer tai Steve Gadd. ...nuotinluvusta Rumpaleille kirjoitetaan aika kehnoja nuotteja, joita on vaikea seurata
Kapuloistaan Erskine ei tingi, onhan kyseessä mitä keskeisin välikappale soittajan ja instrumentin välillä. Sävyjä hakevana rumpalina Drum Workshopin Collectors’ -mallisto ei ole koskaan Erskineä puhutellut, Jazz- ja Maple/ Mahogany-sarjat pyöreine kantteineen sitäkin enemmän. Kuva: Tony Barbera Kantteja pyöristellen Ajattoman soundin nimeen vannovan rumpalin suosikkikalvo virvelissä ja tomeissa on Remo Fiberskyn, ja vaimentamattomaan 18- tai 20-tuumaiseen bassorumpuunsa hän virittelee usein PS3-kalvon. Komppikäyttöön hän sanoo löytävänsä aina jotain sopivaa K-sarjasta, ja mainitsee erikseen Constantinople-huippupellin sekä hi-hateista ikisuosikkinsa 14” New Beatin. Hän laskeskelee soittavansa peltejä kolme–neljä kertaa enemmän kuin rumpuja, usein rumpusoolokin on nimestään huolimatta enemmän ”symbaalisoolo”. Anna itsellesi lupa soittaa vähemmän – ja kuunnella muita enemmän.” ajatellaan vaikka jotain hurjaa kuubalaisbändiä. – Liian usein on löytänyt itsensä studiosessiosta, jossa tuntuu että jokainen taitaa nyt yrittää vähän liikaa – ja haluaa näyttää itselleen ja toisilleen. Ja vaikka sellainen kuuluukin kuvaan, meidän kokeneempien ikävä velvollisuus on muistuttaa tu- Releistä ja romppeista Erskinen pohdinnat soittokamojen vaikutuksesta onnistuneeseen lopputulokseen ovat ristiriitaisilta. – Minulle olennaisinta kamoissa on, etten halua kokea keikan varrella ikäviä yllätyksiä, Erskine pyöristää. En ole koskaan tajunnut, miksi ihmiset tykkäävät tanssia jotain niin rytmisesti alleviivaavaa kuin disko. Painava rauta, erityisesti raskaat symbaalitelineet ovat Erskinen inholistan kärjessä, joskin tämän osalta hän joutui Suomen vierailullaan tarkistamaan käsityksiään. Konsertossa tärkeä kevyeen ständiin ripustettu pieni tamburiini helisi haitsun polkemiseni tahdissa, ja oli pakko vaihtaa alle sellainen kymmenkiloinen jalka, jotta resonointi saatiin kuriin! 18 www.riffi.fi 5/2014 16-19 Erskine.indd 18 8.10.2014 10.09. Vic Firthin monista nimikkokapuloista uusin – Big Band Stick – on miehelle nyt mieleisin, koska tuntuu nimestään huolimatta sopivan käteen tilanteessa kuin tilanteessa. Erskine huokaisee yleensäkin olevansa kyllästynyt sessioihin ja keikkoihin, joilla soitetaan ”ärsyttävää” musaa – siis kyllästyttävää, ennalta-arvattavaa, epäkiinnostavaa. ”Muusikko kuulostaa parem malta, kun ei yritä liikaa. Rumpaliguru vaikuttaa vähän leipääntyneeltä hehkuttamaan edustamiensa merkkien erinomaisuutta, mutta tulee silti tehneeksi niin, kuin vaistonvaraisesti. Erskine kehuskelee Zildjianin uutta kuivasointista Keropesarjaa, joskin aitoon diggailuun saattaa sekoittua tilkkanen velvollisuudentuntoa. Paljon puuttuvia elementtejä, mutta mielettömän svengaavaa ja tanssittavaa. Yhtäältä hän on instrumenteistaan hyvin tarkka, toisaalta hän myöntää ja ihan vierestä kuultuna esimerkillään todistaa, että melkein millä tahansa voi vetää – ja hyvältä kuulostaa. Miksi kukaan haluaisi kuunnella sellaista biisiä toista kertaa. Symbaalit ovat hyvin tärkeitä jazzrumpaleille yleensä – ja Erskinelle erityisesti. Rönsyjä kitkemässä – Tottahan nuorena on pakko soittaa paljon ja nopeasti – no peammin kuin Dave Weckl. – Musiikkitalossa settini oli normaalista poiketen rumpukorokkeella, joka ei ole yhtä tukeva kuin lava. Elektronisille rummuille hän löytää käyttöä opetustilanteessa, jos luokassa on monta (aloittelevaa) rumpalia mutta huomauttaa, että olipa kuinka timmi sähkösetti tahansa, soittotatsia sillä ei pysty opettelemaan eikä edes pitämään yllä. Siinä ollaan tosi kaukana diskosta
Modern Drummer -lehden lukijat ovat äänestäneet Berkleen kunniatohtoriksi nimitetyn Erskinen maailman parhaaksi jazzrumpaliksi kymmenenä vuotena. – Jos liideri karjuu, että ’älä vedä noin, senkin mulkku’, en ota siitä itseeni. Erskinen harvinainen kyky kuunnella ja tukea solistin ilmaisua on poikinut rumpalille töitä myös vaatimuksistaan tiukkoina tunnettujen naislaulajien kanssa. 1954) alkoi opiskella rumpujen soittoa kotikulmien jazzrumpalien johdolla ollessaan vasta viisivuotias, ja päätti jo alakouluiässä ryhtyä isona ammattirumpaliksi. Jotain Erskinen pelisilmästä ja paksunahkaisuudesta kertoo se, että hän pysytteli Weather Report -fuusioyhtyeen tuulisella rumpupenkillä kauemmin kuin kukaan muu, ja oli mukana 1980-luvun taitteen huippualbumeilla, kuten Mr. lokkaita olennaisista asioista. Erskine naureskelee, että hänen koesoittonsa Weather Reportiin taitaa olla rytmimusiikin historian erikoisimpia ja lyhyimpiä. Ei muuta kuin kapulat käteen taas ja jatketaan. Stan Kentonin big bandissa kokopäiväisen ammattiuransa jo 18-vuotiaana aloittanut Erskine on julkaissut soololevytyksiä reilusti toistakymmentä, mutta tunnetaan huomattavasti paremmin bändi- ja artistikiinnityksistään. Zawinulin edustaja soitti tiedustellen, osaako Erskine soittaa Nubian Sundancen kompin (Mysterious Traveller -le- Aksentteja matkan varrelta Peter Erskine (s. – Muusikolla on suuremmat mahdollisuudet kuulostaa paremmalta, jos ei yritä liian kovasti. Erskine maalailee, kuinka muusikoksi aikova kamppailee vuosikausia soittimensa kanssa opetellen huikeita komppeja ja fillejä neljällä raajalla. Bassohirmu Jaco Pastorius päätyi kuuntelemaan Erskinen keikkaa yhteisen tuttavan kautta ja suositteli keikan jälkeen Joe Zawinulia tsekkaamaan tätä ”uutta jäbää”, sillä Alex Acuña oli lähdössä ruodusta ja rumpupallille kaivattiin tuoretta verta. Ja sitten sama uudestaan, vasen edellä. – Opin tämän viimeistään silloin, kun kiersin Steely Danin kanssa todella isoja areenoita. Weather Reportista matka jatkui luontevasti Jaco Pastoriuksen sooloprojekteihin sekä Mike Mainierin ja Michael Breckerin Steps Aheadiin.1990-luvun merkkipaaluista voidaan nostaa vaikkapa Steely Danin Alive in America ja Joe Zawinulin Weather Update. Tänä päivänä Erskinen keikka- ja levytyskiireitä rytmittää vakituinen professuuri nykyisen kotikaupungin Los Angelesin USC-yliopiston jazzosastolla, mutta tunnustettu pedagogi hän on ollut jo pitkään. Lopulta ollaan ihan umpisolmussa. Jos kalvo liikkuu maksimimäärän, ei ole enää tilaa liikkua enempää, ja koko gain-ketjua täytyy ruuvata sen mukaan. – Aggressio tuntuu olevan kaikki kaikessa, keskitytään kilpailemaan siitä kuka soittaa lujimmin, vaikka mikki on ihan siinä rummussa kiinni. u Musaahan tässä ollaan luomassa! www.riffi.fi 5/2014 16-19 Erskine.indd 19 19 8.10.2014 10.09. Kiinnitys Weather Reportiin vuonna 1978 oli vähän sattuman kauppaa – niin kuin monet isot käänteet elämässä usein ovat. Pitää antaa itselleen lupa soittaa vähemmän – ja kuunnella muita enemmän. – Yritän saada oppilaani kuulemaan oman soittonsa aina myös muiden muusikoiden näkökulmasta, ettei jäädä jumittamaan vain siihen, kuinka siististi se paradiddle tai ratamacue meni. Gone ja 8:30. Oli pakko pidätellä, ja hoinkin joka ilta ennen lavalle menoa mantraani: ”Jim Keltner, Jim Keltner, Jim Keltner”. Itseensä keskittyvä soittaja näet ajautuu kuin huomaamattaan pisteeseen, jossa ei enää ymmärrä tarjota soitossaan jotain tuskattoman helppoa ratkaisua, joka antaisi musiikille tilaa hengittää. Rumpalin tärkein homma on soittaa sellaisella tavalla, joka saa muut soittamaan paremmin. Satojen jazz-, pop- ja orkesterilevytyksien lisäksi Erskinen soittoa kuullaan kymmenissä elokuvissa, joista mainittakoon Austin Powers -trilogia, Geishan muistelmat ja Vaaleanpunainen pantteri. Ja minusta lopputulos kuulostaa skeidalta! Erskine tykittää. Erskine kuvailee elämäänsä tulisieluisessa taiteilijajoukossa selviytymiskamppailuksi keskellä taistelutannerta. Vuosien varrella julkaistujen soitto-oppaiden ja rumpuvideoiden jatkona Erskine tuottaa nykyään jazzin, funkin ja afrokuubalaisen rummunsoiton saloihin vihkiviä iOS-sovelmia. Weather Reportin ajasta puhdistautuakseen hän on hiljattain julkaissut kirjan nimeltä ”No Beethoven”. Mikrofonin kalvo liikkuu suhteessa äänenpaineeseen ja liike muutetaan jännitevaihteluksi. Häntä ihmetyttää, kun kansikuvat ovat nykyään täynnä suu vaahdossa huutavia vihaisia bodareita. Erskinen mukaan ulkopuolisen katsannon kautta voi välttää luutuneiden tapojen orjaksi jäämistä. Erskine ehdottaa, että jos rumpali malttaisi soittaa hieman kevyemmin, mikit pääsevät tekemään työnsä, ja keikkamiksaaja tai studioäänittäjä saa käyttöönsä kaiken sen tilan ja yliohjausvaran, joka tarvitaan jotta soundista saa muokattua oikean kokoisen – tarvittaessa siis vaikka kuinka suuren. huom.), mihin Erskine empimättä vastasi: ”Joo, kyllä lähtee!” Zawinul taisi pitää vastauksesta, koska Erskine sai keikan, joka kesti viitisen vuotta. Mättämisen meininkiä Erskine kertoo aina reissuilta palatessaan selailevansa kotisohvalla rumpulehtiä, joita postimies luukkuun kantaa. Merkittävä selviytymiskeino ja iso läksy, jonka Erskine sanoo Report-ajoista oppineensa on, ettei kannata ottaa rumpupenkille kohdistettuja paineita tai heittoja turhan henkilökohtaisesti. Tässä katsannossa kaari ulottuu Joni Mitchellin kanssa 1979 levytetystä Mingus-albumista Rickie Lee Jonesin kautta 2000-luvulle Kate Bushin Aerial-levyyn ja Diana Krallin kuulakkaaseen kamarijazziin. On hyvä, jos voi kitkeä rikkaruohot puutarhasta vähän aiemmin. vyn hypnoottisella avausraidalla soittaa kaksi rumpalia, toim. Klassisiakin perkussioita konservatoriossa ja yliopistossa opiskellut Erskine päätyi valmistuttuaan rytmimuusikon uralle ja setin taakse, sinfoniaorkesterin sijaan. Kun kuuntelee omiakin nuoruuden levytyksiään toivoo joskus, että kun saisi soittaa tuonkin uudestaan niin tekisi sen paljon tyylikkäämmin. Annetaan mikkien hoitaa hommansa! Myrskyn silmässä Steely Daniin ja vastaaviin sinänsä merkittäviin keikkoihin verrattuna Erskinen yksi aiempi ja pidempi pesti nousee yli muiden. Tajusin, että jos yritän täyttää areenan soittamalla, satutan vain itseäni
Jonkin verran tulee äänitettyä sessiomeiningillä rumpuja ja äänitän myös muita rumpaleita, jotka tulevat studiooni; vähän kuin tuottajana käyn välillä ehdottamassa muutoksia korvaan särähtäviin asioihin. Kvinttivireisen 7-kielisen kitaran ääniala on muhkeat viisi oktaavia plus kokosävelaskel. Levymyynnin painopiste on muuttunut Icaroksen ilmestumisen jälkeen digitaalisen jakelun eduksi. Ajattelen asiaa eri vinkkelistä kuin muu bändi, koska muilla on päivätyöt ja he katsovat bändihomman enemmänkin harrastukseksi, kun taas minä olen ainoa, joka tekee pelkästään musahommia. Musiikki on näillä näkymin englanniksi laulettua. Vieläkin mennään aika rauhassa, mutta usko materiaaliin on vahva, Malmberg selittää menossa olevaa vaihetta. teksti: Timo Koskinen Kuvat: Miikka Tikka, Mia Bergius Heikki Malmberg – ajan jakaja Metallibändi Diablosta ja muistakin projeteista tuttu rumpali Heikki Malmberg on tarkka ajasta. Jo Icaroksen aikoina julkaisimme sinkun ensimmäisenä digitaalisena julkaisunamme, ja nykyään tuntuu olevan tavallista, että bändi pistää muutaman biisin tulevalta levyltä ilmaiseen jake- luun ennen julkaisua. Se alkaa puolisävelaskelta mata- 20 www.riffi.fi 5/2014 20-23 Heikki Malmberg.indd 20 8.10.2014 10.11. Teillähän oli keikkoja Icaroksen jälkeen, mutta tässä on ollut monta festarisesonkia ja Diabloa olisi varmasti haluttu nähdä lavoilla. Varovainen arvio on, että ensi vuonna päästäisiin vihdoin äänittämään lopullisia versioita. Jotain kerrottavaa sentään on. Manzanan ja Damen jäsenistössä, mutta jätti nämä bändiprojektit syrjään jo 2007. Omat suunnitelmat Malmbergilla on pitkään ollut vireillä oma bändiprojektikin, nimeltään Section 8, jossa hän soittaa kitaraa ja kirjoittaa biisit kokonaisina partituureina. Täysi albumillinen materiaalia on ollut valmiina jo monta vuotta. Olen yrittänyt toisinaan sanoa, että voitaisiin tehdä keikkoja silloin tällöin, mutta niitä ei ole tehty. Tulevan levyn sisältö tietysti kiinnostaisi, mutta Malmberg vastaa kysymykseen varovasti. Tarkkaa työtä hän tekee nuotintajana ja rumpuopettajanakin. Eiköhän meillä kuitenkin ole sama fanipohja tallella. Meillä menee yleensä niin, että Kuula [kitaristi Marko Utriainen] tekee pääasiassa biisit, Rainer jonkin verran ja minä ja Reiska [basisti Aadolf Virtanen] teemme musaa jatkuvasti ja jos meidän ideoissa on jotain, joka saattaisi käydä Diablolle, laitetaan demot muille. H aastatteluhetkellä ei kelloa tarvinnut vilkaista, mutta rumpusetin takana Malmberg annostelee iskuja ja vaativiakin jakoja täsmällisesti ja koordinoidusti. – Ihan keskittyäkseni omiin hommiini. Eikä kukaan meistä näe Diabloa rahalehmänä, josta pitäisi lypsää toimeentuloa. Tekstejä olen tehnyt aikaisemmin albumeille Renaissance ja Eternium, ja uudelle levylle saattaa tulla pikku pätkiä meikäläisen kynästä. Eikö näin pitkä tauko levyjen välissä ole ammatillisessa mielessä tuntuva. – Uuden levyn teko on loppusuoralla ja enää kolme biisiä on vielä vaiheessa. Itse en ole liiemmälti mukana biisinteossa. Onhan sitä on pakerrettu jo aika monta vuotta. Haastatteluhetkemme jälkeen Diablon Rainer Nygård onkin kertonut julkisuudessa, että tulevan levyn ilmestymisen ajankohta on syksy 2015. On ollut hankala löytää väkeä joka voisi panostaa hankkeeseen täysillä. – Usein mietityttää se, miten levymyynti nykyään pelaa. Royaltien tilityslappusia katsoessa tuntuu, että digitaalinen musiikki myy ja albumien myynti on ihan pähkinöitä. – Meillä oli jo tilanne, jossa kasassa oli täysi miehitys, mutta materiaali on vaativaa, koska kitara on täysin eri vireessä kuin normaalisti: 7-kielinen viritetään kvintteihin. Onneksi minulla on sen verran hyvin pullat uunissa, ettei tilanteesta tarvitse stressata. – Viimeisimmästä keikasta on kolme ja puoli vuotta. Tuuraushommatkin kelpaavat, koska ne ovat helppoja ja niiden keston tietää tarkkaan. Tuli kuunnellessa hiki pintaan – tässähän joutuu menemään treenikämpälle pitkästä aikaa. Malmberg on Diablon lisäksi rummuttanut mm. Ihan alkuun on pakko kysyä päivitystä Diablon nykytilanteesta, onhan edellisen kiekon ilmestymisestä kulunut jo kuusi vuotta, eikä bändiä ole keikoillakaan nähty hiljattain. Rainer ja Kuula ovat viimeisenä filtterinä levylle tulevan suhteen ja heillä on kaikkeen veto-oikeus. Tämän takia ole karsinut muita töitä pois, mutta on kuitenkin mahdoton sanoa, koska tulee valmista. Minun pitäisi vetää kaikista naruista ja tekemistä on muutenkin, joten projekti venyy ja venyy. – Teemalevy se on, ja omaan korvaani demot kuulostavat vaikeammilta ja nopeatempoisemmilta kuin biisimme keskimäärin
www.riffi.fi 5/2014 20-23 Heikki Malmberg.indd 21 21 8.10.2014 10.11
Hyvänlaatuisesta informaatiosta pitää netissäkin maksaa, ja sitä ihmiset eivät ole oikein vielä tuntuneet omaksuvan., Malmberg arvioi verkkomyynnin mahdollisuuksia. Harjoitukset eivät ole musikaalisia tai kivan kuuloisia, vaan ne käyvät läpi kaikki neljän sormen yhdistelmät alkaen yhdellä kielellä soitetuista aina neljälle kielelle levitettynä. Kuluthan ovat minimaaliset kaupan pyörittämisessä tällä pohjalla. Lisäksi Malmberg käyttää toisinaan oktaaveria, jolloin saavutetaan lähes täysikokoisen pianon ulottuvuus. Seuraava on jo melkein valmis. – Yritän ajatella rytmiä mahdollisimman abstraktina asiana. Viimeksi mainittu ilmestyi pari vuotta sitten. Huono puoli netistä tiedon haussa on se, että kun aloitteleva soittaja haeskelee sopivia harjoituksia, hänellä ei ole filtteriä sille, mikä on hyvää ja mikä huonoa informaatiota, ja nettihän on täynnä kaikenlaista sontaa. Rumpujen soittamisesta minulla oli käsitys tehokkaasta treenaamisesta ja miten saadaan hommat toimimaan. Opettajana ja tietokirjailijana Malmberg on julkaissut neljä e-kirjaa rumpaleille sekä yhden kitaralle ja muille kielisoittimille, nimeltään Cornucopia of WarmUp for Stringed Instruments. Aivot käsittelevät musiikin informaatiota samalla tavoin kuin puhuttua kieltä. Rikastumaan ei siis pääse, mutta kulut on katettu ja mukavana oheistoimintana tästä saa pientä ekstraa. Vaikka kirjan nimi viittaa lämmittelyharjoituksiin, näen sen enemmänkin koordinaatioharjoituksina. Malmbergin kirjoitustaidoille on ollut käyttöä, onhan hän omien e-kirjojensa lisäksi laatinut partituureja ruotsalaisbändi Meshuggahin biiseistä yhteistyössä bändin kanssa sekä oikolukenut virallisen nuotintajan töitä. Vaatimustasoni oppilailleni on, että luetut nuotit pitää kuulla päässä. – Nelijakoisessa rytmissä yhden iskun voi jakaa 16-osiin pohjautuen 16 eri tavalla. – Minusta se on perustaito, joka pitäisi olla kaikilla soittajilla, koska se helpottaa kommunikointia ja tiedon käsittelyä. lammasta F:stä kuin tehdasvireisellä 8-kielisellä ja jatkuu ylös aina korkeaan G:hen. – Olen tykännyt Ibanezin RG-sarjan Wizard-kauloista ja ostin kaulan takia halvimman 7-kielisen. Diablon kitarateknikkona häärineen artesaani Tomi Nivalan kanssa suunnittelimme sille RG-mallisen rungon, jonka hän teki. – Minulla on kolme opetuspäivää viikossa ja yleensä kuusi oppilasta per päivä, mikä jättää aikaa säveltämiselle ja muulle musiikin tekemiselle. Sointuhajotuksetkin ovat tyystin erilaisia, niiden harmoninen sisältö on lähempänä orkesterihajotuksia ja klasariteoriaa ja ne kuulostavat minusta näin paljon paremmilta. Millaiset ovat e-kirjojen markkinat. Vahvistimena minulla on Line 6:n POD X3 Pro ja efekteinä pelkkiä Eventideja, jotka ovat omassa luokassaan. Oppilaiden ikähaarukka on karkeasti 9–65. Laajan äänialan ja erottelun vuoksi ainoa vaihtoehto mikeiksi oli Lundgrenin M7:t. Enkä ole edes liiemmin markkinoinut kirjojani. Tehdaskitarat eivät ole tuollaiselle viritykselle suunniteltuja ja niinpä Malmbergin soitinkin on suureksi osaksi rakennettu uusiksi. Ei ole mitään järkeä opetella kaikkia puhuttuja lauseita kokonaisuuksina erikseen, vaan esimerkiksi lauseissa ”minä haluan lukea” ja ”minä haluan kirjoittaa” on tasan sama rakenne, jossa vain kohde muuttuu. Valitettavasti maailma on täynnä huonoja nuotintajia, jotka tahattomasti tekevät nuoteista vaikeaselkoisempia kuin niiden tarvitsisi olla. Opetukseni on aika teoriapohjaista ja kaikkien kanssa käydään läpi samat materiaalit soveltaen ne jokaisen henkilökohtaiseen tasoon sopiviksi. Tämä ei tule jäämään ainoaksi Cornucopiaksi, vaan niitä on tulossa useampia, eri aihealueisiin keskittyen. Tarvitaanko tällaisten vaativampien jakojen havainnollistamiseen jotain apukeinoja kuten konnakol tai muunlainen vokalisointi. Tämän jälkeen täytyy opetella ketjutta- 8.10.2014 10.11. Musiikin voi opetella kuulemaan samankaltaisista rakennuspalikoista koostuvana kokonaisuutena. Ikävä kyllä ihmiset ovat nykyään tottuneet saamaan materiaa- 20-23 Heikki Malmberg.indd 22 lia netistä ilmaiseksi. Opetusmateriaali on nuotinnettua, joskin Malmbergin mielestä rumpaleiden ja muidenkin soittajien (klasariväkeä lukuun ottamatta) nuotinlukutaito on liian vähäinen. Tein tietoisen päätöksen, että haluan välttää kaikki mahdolliset kitarakliseet ja kvinttivire estää niiden soittamisen. – Sen verran kivasti kauppa on kuitenkin pyörinyt tähänastisella myynnillä, että homma pysyy pystyssä pari vuotta, vaikka yhtään ei enää myytäisi. Ideat on helppo jäsentää, kun osaa lukea ja kirjoittaa nuotteja. Työviikkoon kuuluu myös rumpujen soiton opettamista omassa studiossa, Halfway Housessa Tampereella. – Onhan se aika lailla nappikauppaa vielä tällä hetkellä. – Vaikka olen räplännyt kitaraa teinistä saakka, rupesin vakavasti treenaamaan sitä vasta 26-vuotiaana. Monet pelkäävät lukemista ja menevät ihan lukkoon ajatuksestakin, mutta jo kuukaudessa saan oppilaat ymmärtämään nuotteja. – Cornucopia tarkoittaa runsaudensarvea, ja kirjana sellainen on jonkun aiheen käsittely aivan loppuun saakka
u https://soundcloud.com/heikki-malmberg www.riffi.fi 5/2014 20-23 Heikki Malmberg.indd 23 23 8.10.2014 10.11. Ehkä hankin erikseen Diablosetin ja oman setin. Soitin 32 tahdin väliosan sokkona ilman klikkiä ja luin sen juuri tekemistäni nuoteista – ja yhdellä otolla paikalleen. Ei ihan perusettiä Malmbergin rumpumerkki on Pearl ja symbaaleina Sabian. – 80-luvulla Remo valmisti ihme värkkiä nimeltä Spoxe, luja ääni ja kilahtaa kuin kello. – Säveliin viritettyjä settisymbaalejahan ei ole olemassa, mutta Terry Bozziolla on Sabianilla nimikkosarja Radia, jossa pellit on tehty etsaamalla ja niihin jää soimaan mahdollisimman hyvä fundamentaalisävel. On hyvä, että meillä on hitaitakin biisejä, koska olen aina viihtynyt parhaiten keskitempoisissa ja hitaissa. Neljän iskun tahdissa on jo 65 536 vaihtoehtoa, mutta: ne kaikki ovat tunnistettavissa jos osaa tunnistaa ne helpommat pienet 16:n palat. Todellisuudessa Spoxet olivat irrotettuja Roto-Tomin freimejä. niin, että mitään biisiä ei ole ennakkoon treenattu kimpassa eivätkä kaikki ole edes studiossa samaan aikaan. Nyt minulla on peltikattaus, jollaista kenelläkään muulla maailmassa ei ole. – Koska rumpujen viritysmittarit alkavat nykyään olla toimiva juttu, viritän rummut säveliin ja melodisen ja harmonisen informaation soittamisesta saa loputtomasti viihdettä kämpillä. Tästä tulee nälkä kasvattaa settiä lisää, mutta olisikohan siitä Diablon kanssa paljonkaan iloa. – Suurin osa pelleistäni on erikoistilattuja, joita ei ole valmistettu moniin vuosiin ja lisäksi minulla on aika paljon omia prototyyppejä, koska Sabian pyysi kertomaan omat ideat. Bassari on 22?×?18, joka ei ollut tilatessa muodikas, mutta kummasti siitä on tullut standardi. Teen Sibeliuksella paljon kirjoitettuja rumpujuttuja, joissa helposti unohtaa omat tekniset rajoituksensa ja pari kertaa olen ohjelmoinut tosi pahoja komppeja, jota pitäisi soittaa. Peruskomppien lisäksi polyrytmit ja polymetrit ovat sinulle tuttuja. Sabianin artisaanit tekivät parhaansa ja suurin osa pelleistä oli kerrasta juuri sellaisia kuin halusinkin. Sen nuotinnus on lehtemme nettisivulla (www.riffi.fi). Polymetrisissä kierroissa pitäisi löytää ykkösen paikka, vaikka peräkkäin tulee erilaisia 4/4 tahteja. – Olen ihan liekeissä siitä, että Sabian on ottanut minut talliinsa, Malmberg hehkuttaa. Totuin aikoinaan käyttämään Roto-Tomeja, joissa ei ole runkoa ollenkaan ja teetin matalammat rungot Pearleihin: lattiatomit ovat 14?×?12 ja 16?×?14 ja saan ne näin hyvälle tasolle, isoin räkkitomi on harvinainen 12?×?8. Sen sijaan Reneissancella on aika pahoja juttuja ja sen jälkeen rumpuosasto on melkeinpä yksinkertaistunut. – Kaikkein hankalimpia vastaan tulleita asioita ovat ostinatot, jotka menevät polymetrisesti dominoivaan tahtilajiin nähden. Halusin Sabianilta Spoxe-tyyppisen hi-hatin, mutta oikeista Nuottienluku on perustaito, pelleistä ja vielä sellaisen, että erillistä mikkiä ei joka pitäisi olla kaikilla overheadien lisäksi tarvittaisi. – Meshuggahin musiikissa vaikeuksia tuottaa musiikin tunteminen 4/4-tahdissa. Symbaalivalikoiman laatimisessa iso apu on ollut sopimuksesta kanadalaisen Sabianin kanssa. Ohjelmointi pakottaa menemään pitemmälle kuin pelkkä kämpällä fiilispohjalta tehty. Sieltä tulikin päällipuolelta samanlainen, mutta reunoja kohti ohentuvaksi sorvattu malli, jonka keskusta on kuitenkin jätetty tyystin käsittelemättä. Treenaan aina klikin kanssa ja uskallan väittää, että minulla on pirun tarkka time: kerran kävin soittamassa session Tommi Ilmarisen levylle enkä ehtinyt treenata viime hetken muutosta. Millaisissa tilanteissa joudut laittamaan kaiken taitosi peliin. helpottaa kommunikointia Miten rummut äänitetään Diablon levyille. Levyistä yleensä vain puolet on tullut keikkasettiin ja Icaroksestakin olen soittanut tai kuunnellut noin puolet äänittämisen jälkeen. Ja sieltä tuli järkyttävän paksut etsaamalla tehdyt kellot, jotka soittajilla, koska se oikeasti pukkaavat läpi overheadeista. Sellaisten soittaminen on aika riskaabelia, koska automaatio pitää saada niin täydelliseksi, että puolet ruumiista melkein kuin unohtuu. Vaikka niitä ei ole viritetty tiettyyn skaalaan, niillä voi tunnistettavasti soittaa melodista tavaraa. maan jaksoja, mikä nopeasti johtaa tähtitieteellisiin lukuihin – kaksi peräkkäistä 16:n palikkaa antaa jo 256 mahdollisuutta. – Jotkut kappaleet Icaroksella olivat vaikeita tempon takia: ne piti vain saada pysymään läjässä nopeassa tempossa. Maksimitempo on meillä 180 tienoilla, ei mitään älyttömyyksiä siis. Samassa pellissä on monta rideä yhdessä ja nyt vielä crashikin. Lisäksi keskeltä saa kivan pingin metalliin ja poppiin ja reunaa kohti siirtyessä se meneekin ihan jatsiksi. Tai joskus kuulee jonkun yllätyksenä: onko meillä tällainenkin veisu. Nyt symbaali on kuin crash sivusta ja ride keskeltä. Esimerkiksi todellisesta rytmihaasteesta Malmberg lähetti lehtemme lukijoille pohdittavaksi Pirunnyrkin, joka alkuun oli koettelumus tekijälleenkin, mutta nyt kulkee jo improvisointien kera. Diablon kanssa meillä on livenä klikki. – Kaikilla tähänastisilla levyillä on toimittu ja tiedon käsittelyä. Uudelle levylle näyttäisi tulevan 120:n tienoilla kulkevia, jotka välillä käyvät tupla-ajassa. Valitsin sen soinnin takia: se ei ole mikään metallimusiikin setti, vaan kevyemmälle musalle. Radia Chinoja minulla on täysi kahdeksan setti, jolla saadaan pseudo-oktaavi. – Sabianin Leopard Ride on paksu jööti, jota ei voi cräshätä millään, joten pyysin siihen perustuvan pellin, jonka voisi. Tein pitkän listan käyttämistäni peltityypeistä ja määrittelin tosi tarkasti, millaisen soundin ja haluan. Ja heidän levyllään Nothing ei korosteta 4/4:a, joten niistä biiseistä päätyy kuuntelemaan alla olevaa rytmiä, vähän väärästä vinkkelistä. Bändin ajatusmaailma on hieno ja se on virkistänyt paljon metalligenreä. – Teen musiikkia tosi paljon ja olen nuottien kanssa koko ajan tekemisissä. Olen opetellut kaikki ja kertaan niitä aktiivisesti. – Rumpusettini on vuodesta 2006 ollut Pearlin Masters MMX ohuella vaahterarungolla
Monipuolisuus kunniaan Ryhmää hyödynnetään Juupin mukaan monipuolisesti; linkkaillaan tuoteuutuuksia tai kiinnostavia myynti-ilmoituksia, kerrotaan omista rakennusprojekteista ja kysellään apua niihin liittyvissä ongelmissa tai vaikkapa jaetaan vinkkejä kirpputoreista, joissa voi tehdä musiikkilaitelöytöjä. – Nettikeskustelu on tärkeää juuri pienemmillä paikkakunnilla asuville, joilla ei ole paikallisia hengenheimolaisia. Tapahtuman ideana oli koota yhteen syntetisaattorien harrastajia ja heidän mielenkiintoisimpia soittimiaan vanhoista analogisyntikoista itse rakennettuihin jäljitelmiin ja laiteuutuuksiin, modulaarisista järjestelmistä monenlaisiin kokeellisiin instrumentteihin, jotka kaikki olivat vapaasti kokeiltavissa. Tapahtuman järjestäjänä toimi Turun Syntetisaattoriseura, joka koostuu varsinaisesti toimintaa organisoivasta parinkymmenen hengen ydinporukasta. Synamiitti keräsi yhteen sankan joukon äänisynteesin ystäviä. Jean Michel Jarren bändissä soittaneen Dominique Perrierin Space Art -yhtyeen keikalle Turkuun, järjestänyt tapahtumia yhdessä Turun elävän musiikin yhdistyksen kanssa ja pitänyt syntetisaattoriaiheisen luentosarjan Turun kaupunginkirjastossa. Synamiitin järjestämisen lisäksi Turun Syntetisaattoriseuran ydinporukka on tuonut mm. Ryhmän nimi hämää sikäli, että siitä on tullut koko Suomen kattava. Turun Syntetisaattoriseuran puuhamies Jesse Juup kertoo perustaneensa Facebook-ryhmän baarikeskustelun innoittamana, alunperin turkulaisen kaveriporukan keskustelualustaksi 2,5 vuotta sitten, mutta valtaosa jäsenistä on liittynyt siihen viimeisen vuoden sisällä. T urussa 13.9.2014 järjestetty Synamiitti oli toinen laatuaan, ensimmäinen järjestettiin vuosi sitten Turussa Dynamossa ja nyt tapahtuma oli saanut hieman laajemmat puitteet Turun Klubilta. Instrumenttien monipuolisuuden esille tuominen on tärkeä motiivi: – Haluamme näyttää, että syntikoilla saa aikaan paljon muu- 24 www.riffi.fi 5/2014 24-25 Synamiitti.indd 24 8.10.2014 10.13. Myös muusikoiden.netin foorumeilla puhutaan syntetisaattoreista, mutta Facebookissa on helppo käydä välitöntä keskustelua, mikä varmasti selittää ryhmän suosiota, kertoo Jesse Juup. Teksti: Kasperi Teittinen Kuvat: Julia Koivulanaho Syntetisaattoreiden k Kiinnostus syntikoihin yhdistää ihmisiä ympäri Suomen ja sai aikaan laitteille pyhitetyn tapahtuman, Synamiitin. Seura tunnetaan kuitenkin paremmin tällä hetkellä lähes 700 synaintoilijasta koostuvasta Facebook-ryhmästä. – Ryhmää voisi parhaimmillaan kutsua myös eräänlaiseksi ”tiedeyhteisöksi”, sillä jäsenet jakavat mieluusti syvää tietämystään äänen synteesistä ja siihen liittyvästä historiasta
Laitteen koko signaalitie on toteutettu putkilla, joita siihen menee peräti 25 kappaletta. Ja kuten olettaa saattaa, soundi on lämmin ja eloisa, tarpeen vaatiessa aggressiivinenkin. Knif suunnittelee rakentavansa Knifoniumista toisen 6–8 soittimen sarjan tulevana vuonna, ja hänellä on myös kunnianhimoinen suunnitelma oman esiintymisen osalta. Nyt Knif odottelee mielenkiinnolla tietoa laitteen roolista Zimmerin tulevissa sävellystöissä. – Aloittamisen kynnys ei ole suuri: kun rakentaa valmiisiin paneeleihin, homma käy luontevasti eikä siinä tarvita älyttömästi elektroniikan tuntemusta. – Ajatus kokonaan putkilla toimivasta syntetisaattorista nousi esiin parisen vuotta sitten, seuraavana kesänä rakensin siitä prototyypin ja kaverini ylipuhui minut kauppaamaan sitä, kuvailee Knif soittimen syntyhistoriaa. n kokoontumisajot takin ääntä kuin bändin kosketinsoittajan tiluttelua eivätkä ne ole sidottuja tietynlaisiin juttuihin, vaikka suosittujen artistien myötä syntyykin assosiaatioita laitteiden ja tiettyjen musiikkigenrejen välillä, kertoo Juup. Todellisen buumin ovat hänen mukaansa kuitenkin saaneet aikaan modulaariset syntetisaattorit, joiden valmistajia on ilmaantunut viime vuosina kuin sieniä sateella. – Tavoitteenani on päästä Turun tuomiokirkkoon soittamaan keskiaikaista musiikkia, kolmella syntetisaattorilla tieu tenkin! www.riffi.fi 5/2014 24-25 Synamiitti.indd 25 25 8.10.2014 10.13. satunnaisia ääniä toistava Knifonium-putkisyntetisaattorista. Modulaarit muodissa Synamiitissä nähtiin useita analogisyntetisaattoreiden klassikoita, kuten Roland Jupiter 4, Korg Mono/Poly sekä Yamaha CS-50, ja nämä lukeutuivatkin tilaisuuden suurimpiin yleisömagneetteihin. Putkisoundia syntikasta. Tosin voi käydä niin että rakentelu vie kaiken ajan musiikin tekemiseltä, kertoo Takala. Ossi Hätösen modulaarisysteemiin Jesse Juup ruuvailee soundeja Synamiitin ”lippulaivasta”, kuuluu mm. Synamiitin kenties mieleenpainuvin erikoisuus oli Jonte Knifin kehittämä ja rakentama putkisyntetisaattori Knifonium. Seurasta löytyykin hänen mukaansa monenlaisia muusikoita metallimiehistä äänitaiteilijoihin. Samoilla linjoilla on Synamiitissä vieraillut Heikki Takala, joka on rakennellut Eurorack- ja Serge-tyyppisiä moduuleja. Toisaalta Jesse Juup mainitsee tämän hetken trendinä harrastajien keskuudessa uudet pienet ja edulliset pöytälaitteet, joita ei ole ylenkatsottu vaan otettu avosylin vastaan. – Ihmiset haluavat taas jotain konkreettista näprättävää tietokoneplugarien sijaan, eri osia voi hankkia kokeilumielessä ja myydä taas eteenpäin ja lisäksi moduulien rakentaminen itse on monille homman suola, arvelee Juup suosion tärkeimmiksi syiksi. Turing Machine -sekvensseri. Benedict Slotte innostui Haken Audion Continuum Fingerboardista nähtyään soittimen Dream Theaterin musiikkivideolla. Sana levisi pääasiassa nettifoorumien kautta ja kulkeutui aina elokuvasäveltäjä Hans Zimmerille asti, joka tilasikin Knifoniumia kaksin kappalein
Kokoelman jul- Rekonstruoituna vanhan ajan käytettyjen kitaroiden myymälä. Vanhan Vasaskolan-rakennuksen koko kolmas kerros on omistettu heidän 40 vuoden aikana keräämilleen vintage-kitaroille. Åhdénin veljekset ovat ilmestyneet aika lailla puskista kitara entusiastien tietoisuuteen tämän vuoden aikana. Teksti: Timo Östman Kuvat: Marja Lohva, Timo Östman Guitars – The Museum – Åhdénin veljesten elämäntyö on avattu yleisölle Uumajalaiset kaksoset, 300 arvokasta vintage-kitaraa. 26 www.riffi.fi 5/2014 26-29 Uumaja.indd 26 8.10.2014 14.52. Fender, Gibson, Gretsch… eli amerikkalaista kulttuurihistoriaa parhaimmillaan. Rakennus on myös muutenkin hienosti populaarimusiikin ympärille suunniteltu kompleksi: Alakerrasta löytyy rockklubi Scharinska, keskikerroksesta taas ravintola ja 4Sound-ketjun musiikkiliike. Uumajan kitaramuseossa on nähtävää! M ichael ja Samuel Åhdénin kitaramuseo merenkurkun länsirannalla sijaitsevan Uumajan keskustassa hämmästyttää koollaan ja komeudellaan
www.riffi.fi 5/2014 26-29 Uumaja.indd 27 27 8.10.2014 14.52. Toki veljesten ensimmäinen sähkökitara oli Hagström, mutta puolen vuoden odotuksella avautui mahdollisuus ostaa Halkanilta oikea käytetty Les Paul. – Me emme ole koskaan matkustelleet kovinkaan paljon, emme esimerkiksi ole käyneet Yhdysvalloissa tai Englannissa. Kaikki lähti oikeastaan siitä, että isoisällämme oli taksifirma, jossa kaikki autot olivat amerikkalaisia; toisaalta isoäitimme vei meitä aina kesäisin erilaisiin huutokauppoihin, joista hän osti kaikenlaista tavaraa. Niinpä totuimme olemaan lapsena vanhojen tavaroiden ympärillä, Samuel muistelee tomistossaan museokerroksessa. Veljekset kasvoivat 1960-luvulla Beatlesin ja Rolling Stonesin musiikin tahdissa, mutta sähkökitaran tärkeyden he oivalsivat John Mayall Bluesbreakersin Beano-albumin avulla: Eric Claptonin kitarointi tuolla levyllä oli alkupiste sille, mikä on kulminoitunut nyt kitaramuseoksi. Kun Clarence White soitti B-Bender Telecasteria Byrdsissä, hankimme tietysti sellaisen. Kysymyksessä on nykyään taloudellisesti arvokas kokoelma, joten herää luonnostaan kysymys: miten ihmeessä. Tämä seinä havainnollistaa eroja Fenderin ja Gibsonin tuotantolinjoissa. – Vanhat farkkukuteet ja bootsit riittävät meille; vaatteet löydämme usein kirpputoreilta. Lumipallo lähti vyörymään pikkuhiljaa itsestään omien idolien käyttämien kitaramallien hankkimisesta, eikä tarkoitus sinällään ollut keräillä soittimia. Pikkuhiljaa ymmärsimme myös sen miten paljon soundi tuli kitaroiden ohella vahvistimista. kistaminen Uumajan EU-kulttuuripääkaupunkivuoden aikana on taatusti osaltaan taannut medianäkyvyyttä – esimerkiksi BBC on käynyt paikalla, ja jopa Financial Times on noteerannut veljesten elämäntyön. Arjen säästäväisyys auttaa Vaikka saavutus on noteerattu jopa Euroopan johtavassa bisneslehdessä, eivät Åhdenit ole varakkaita liikemiehiä. Siellä Åhdénitkin ensimmäisen kerran pääsivät selaamaan Gibsonin ja Fenderin katalogeja, ja niiltä sivuiltahan se Claptonin Beano-albumilla käyttämän kitaran mallikin selvisi. Lisäksi olemme nuoruudesta lähtien soittaneet jatkuvasti keikkoja viikonloppuisin, ja kaikki niistä ansaitut rahat on säästetty. Kun säästäväisyyden ohella osaa vielä keskittää tavoitteensa tiettyyn kohteeseen, tämä onnistuu, Samuel toteaa. Paitsi että säästetty on matkustelusta, niin myös muusta. – Clapton innosti meitä hankkimaan vastaavan Les Paulin, Hendrixiä kuultuamme halusimme Fender Stratocasterin. Kiinnostus kaupantekoon ja amerikkalaiseen kulttuuriin on siis opittu jo lapsena. Toisaalta kokoelman karttuminen selittyy paljon myös tavallisen arjen säästäväisyydellä. Tästä sytyke kitaroihin: ”Beano”albumi ja 1960 Gibson Les Paul Standard. Tukholman ”kreikkalainen” astuu kuvioihin Halkan’s Rockhouse, tuo perinteikäs kitarakauppa Tukholman kauniilla Södermalmilla oli jo 1970-luvun alussa ruotsalaisten kitaraintoilijoiden ja nimenomaan arvokitaroista kiinnostuneiden mekka. – Aluksi emme edes tienneet millä kitaroilla idolimme soittivat, mutta se selvisi kun aloimme lukea Melody Makeria ja sittemmin 1970-luvun alussa Guitar Playeria, Samuel muistelee. Samuel Åhdén. Sen sijaan he olivat ennen museon avaamista työskennelleet tavallisissa työpaikoissa koko elämänsä; toinen musiikkikaupassa, toinen arkistonhoitajana
Toisaalta 1980-luvulla vintage-hinnatkaan eivät olleet paisuneet siihen kuplaan, mihin ne 1990-luvun alusta lähtien kehittyivät; tämäkin kupla puhkesi Yhdysvaltojen talouden mukana ja pahimmillaan hinnat jopa romahtivat. – Kerran 1980-luvun alussa ajoimme Tukholmaan ja otimme häneltä kerralla kyytiin 43 Fenderin, Gibsonin ja Gretschin kitaraa. – Nykyään ihmiset eivät käsitä, miten vaikeaa Skandina viassa oli 1970-luvun alussa saada käsiinsä käytetty Gibson Les Paul. – Emme ole ostaneet tärkeitä kitaroita 1990-luvun alun jälkeen, hintataso kävi meille liian korkeaksi. 28 www.riffi.fi 5/2014 26-29 Uumaja.indd 28 8.10.2014 14.52. Hämmästyttävintä tässä liikesuhteessa oli se, että se perustui täydelliseen luottamukseen osapuolten välillä. Kitara voi olla myös jonkun taulu Se, että veljesten kokoelma pysyi piilossa näin pitkään johtui siitä yksinkertaisesta syystä, ettei heillä ollut varaa vakuuttaa kitaroita. Veimme kitarat kotiin, myimme niistä 38 ja pidimme viisi parasta itsellämme. Oikeastaan vasta tuo John Mayall -levy teki lankkusähkökitarasta todellisen soolosoittimen suuren yleisön silmissä. Financial Times onnitteli meitä onnistuneesta sijoituksesta, mutta emme me ajattele vanhoja kitaroita sijoituksena; keräilemme rakkaudesta kitaroihin ja soitamme näillä kitaroilla keikoillamme. Ymmärsimme heti, että hän on kaupan vintagekitaroiden toimittaja. Tämä ”kreikkalainen” reissasi jatkuvasti Ruotsin ja Yhdysvaltojen väliä, koska sai ilmaisia lentoja lentoemäntä-ätinsä avulla. Me emme heti maksaneet hänelle mitään, eikä edes sopimusta ei tehty; pieni ennakkomaksu ja kädenpuristus riitti. Kaikki muuttui seuraavan vuosikymmenen alussa, kun heitä lähestyi Halkanin kaupan ulkopuolella mies, joka esitteli itsensä nimellä ”kreikkalainen”. Niinpä myös Åhdeneille tarjottiin Gilmourin Fender Broadcasteria, mutta sen hinta oli jo liikaa. – Hän ehdotti, että meidän kannattaisi ostaa kitaroita suoraan häneltä. Uudempaa vintagea: Mosrite vm. Kaverilla oli kuitenkin huvila Kreikassa, ja siellä hän oli tavannut David Gilmourin. Vintage-kitaroiden hinnanlasku on vain hyvä asia, koska nyt meillä on varaa ostaa niitä lisää, Samuel toteaa. Vielä 1970-luvun alussa veljekset omistivat vain muutaman kitaran. 1984. Enempää ei autoon mahtunut. Niinpä kitarat pysyivät visusti varastoissa ja kokoelman näki vain muutama luotettu ystävä, lukuunottamatta pientä näyttelyä Tukoholmassa noin 10 vuotta sitten. Edes veljekset itse eivät koskaan saaneet tietää hänen oikeaa nimeään. Maksu suoritettiin sitä mukaa kun jälleenmyynnistä kertyi rahaa. Huomattavaa on myös, että Åhdenit kartuttivat kitarakokoelmansa ennen eBay’n aikakautta, jolloin kaikki kävi hitaammin. Ne todella kalliit kitarat, kuten Broadcasterit ja Flying V:t me rahoitimme pankkilainalla: vanhempamme kiinnittivät talonsa lainan takaukseksi, Samuel muistelee. Ennen Beatlesia ja Rolling Stonesia sähkökitaroita soittivat etupäässä jazz- ja countrymuusikot. Itse ”kreikkalainen” jää tässä tarinassa mystiseksi hahmoksi. Hän tarkentaa, että heidän omaan myyntistrategiaansa kuului lupaus ostaa kitara takaisin, jos asiakas halusi siitä joskus luopua; tämä kuvio toistui usein. Olimme asiasta hissun kissun, sillä se merkitsi meille samaa kuin löytäisi kultaa Alaskasta. Tottakai myös Hagströmiä löytyy, Ruotsissa kun ollaan. Tätä kautta hänelle aukenikin mahdollisuuksia ostaa tunnettujen muusikoiden instrumentteja. Niinpä veljesten kokoelma karttui nopeasti. Erään kitaramerkin alkulähteillä: Fender Broadcaster vuodelta 1950
Gretschissä on aivan oma soundinsa, ja myös uudet Fender-omistuksessa Japanissa tehdyt mallit ovat erittäin hyviä. Samuel tunnistaa myös Ruotsista samankaltaisen ostajaryhmän: – Ruotsissa he olivat pankkiireja ja muita liikemiehiä. Tonefest on perinteisesti tarjonnut myös loistavia musiikkiesityksiä, eikä aseman oman ravintolan merkitystä sovi vähätellä, ruoka ei ole koskaan ollut pettymys. Ne on itse asiassa rakennettu 1950-luvun Gibsonien tapaan, ja olivat uutena huomattavasti Gibsonia kalliimpia; erittäin laadukkaita, hyvistä puista rakennettuja kitaroita. Hän sanoi ostavansa taulujen sijaan kitaroita, koska tykkäsi katsella niitä. Tuo henkilö oli samaa ikäluokkaa meidän kanssa ja halusi juuri niitä instrumentteja millä nuoruutemme idolit soittivat. u www.turenkitonefest.com Italia Guitars – tyyliä, soundia ja soitettavuutta! Uudempaa vintagea tämäkin: Hamer-kitara 1970-luvun lopulta. – Meillä on erityinen rakkaus 1970–80-lukujen vaihteen Hamerkitaroihin. Michael keskusteli kerran yhden sijoittajan kanssa, joka osti paljon Custom Shop Les Pauleja. T apahtuma on vetänyt puoleensa vuosittain 400–500 kävijää, mikä ei ole ihme, sillä Turengin vanhan hirsirakenteisen asemarakennuksen viihtyisät huoneet tarjoavat mainiot puitteet esitellä ja tutustua huippulaadukkaisiin tuotteisiin. Yksi vintage-kitaroiden auktoriteetti, Mandolin Brothersin omistaja Stan Jay arvelee (Riffi 2/2013) vanhojen sähkökitaroiden hintojen nousseen Yhdysvalloissa niin paljon, koska esimerkiksi Wall Streetillä rikastuneet halusivat juuri saman aikakauden kitaroita, joilla nuoruutensa idolit soittivat. lokakuuta, kello 11.00–18.00. Turenki sijaitsee ruuhka-Suomen keskellä, tunnin matkan päässä Helsingistä, Tampereelta tai Lahdesta. – Gretsch-kitarat ovat erittäin haluttuja nimenomaan suuren rockabilly-alakulttuurin vuoksi, ja ainakin Ruotsissa Gretschin kitarat ovat olleet myös vahvasti sidoksissa vintage-autokulttuuriin. Tervetuloa Turenkiin Kotimaisten soitinrakentajien yhteisnäyttely, Turenki Tonefest järjestetään sunnuntaina 19. Ymmärrän vallan hyvin miksi kitarat ovat joidenkin taidetta, eikä se ole huono asia, Samuel toteaa lopuksi. u Guitars – The Museum tarjoaa maanataista lauantaihin kolme opastettua kierrosta päivässä. Gretschillä on kysyntää Kun kysyn Samuel Åhdénilta mikä on Gibsonin ja Fenderin ohella halutuin vintage-sähkökitaramerkki, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Toisaalta myös hieman yllättävänkin valmistajan kitarat kiinnostavat. Vasagatan 18–20, Uumaja. Ja VR:n kyydillä pääsee suoraan aseman pihaan. Mutta älä vain kerro kenellekään, että ne ovat hyviä!, Samuel nauraa. 0500 400310 Mallit ja jälleenmyyjät: www.r-jamgroup.fi www.riffi.fi 5/2014 26-29 Uumaja.indd 29 29 8.10.2014 14.52. Pohjoismaissa näitä henkilöitä oli noin 300 ihmisen joukko. guitarsthemuseum.com Ennekuja 2, 02270 Espoo, p
30 www.riffi.fi 5/2014 30-33 Baltic Princess.indd 30 8.10.2014 10.45. Itämeressä lilluvien esiintymisareenoiden rima on nostettu uudelle korkeudelle. Tuomas Karppinen suunnitteli Baltic Princess -alukselle mittavan ja varmasti raiderikelpoisen äänentoistojärjestelmän. Muut maat ja maanosat tulivat tutuiksi viimeistään Tarja Turusen moni torimiksaajana. Kesällä asennetun L-Acoustics -pääjärjestelmän rinnalle nousee tämän lehden julkaisun aikoihin saman merkkinen uu si lavapää, jonka monitorikattauksella äänenlaatua ja -luotet tavuutta kasvatetaan merkittävästi myös esiintyjän suuntaan. Se on alus ta asti tarjonnut hyvät puitteet koko perheen viihteelle mutta nyt potkua riittää myös rankempaan rockiin, kun laivan päänäyt tämönä toimivan Starlight Palacen äänentoisto pantiin uusiksi. Jo teininä bändibussiin hypännyt Karppinen on vaihtamassa loputonta roudaamista ja rundaamista tapahtumaja tekniseen tuotantoon. Teksti ja kuvat: Tommi Saarela Baltic Princess uudisti esitystekniikkansa – risteilijästä rokkiklubiksi! Turku-Tukholma -reitillä viime vuoden alusta liikennöinyt Baltic Princess tähtää mestaruussarjan bändien ja uivien festareiden keikkapaikaksi, joka ei säästele subbaritehoissa. S ilja Linen väreissä Turusta Tukholmaan seilaava Baltic Princess on Itämeren uusimpia risteilyaluksia. Starlike Oy:n toimittaman järjestelmäkokonaisuuden on suunnitellut ja varustamon tarpeisiin mitoittanut Tuomas Karppinen – tuttu monen eturivin artistin ja bändin miksaus konsolin takaa, jonka kotimaan vakiopesteistä mainittakoon vaikkapa salimiksaus Dannysta Suurlähettiläisiin
– Olen tehnyt TallinkSiljalle konsultin hommia vuoden päi vät, ja isoin projekti on ollut äänentoiston uusiminen tänne Bal tic Princessin Starlight Palace -yökerhoon, esittelee FOH Audio Engineering -firmansa kautta toimiva Karppinen. Satsauksen keskeisenä vaikuttimena on uudella tekniikalla varustetun reitin markkinointi charter-järjestäjille, jotka halua vat varata koko laivan vaikkapa uivan rokkifestivaalin käyttöön. Taistelua taajuuksista Karppisen mukaan äänenpainetta voi ostaa rahalla, mutta ää nenlaatu vaati rahan lisäksi tietoa ja taitoa. Toiseksi haluttiin lisää raiderikelpoisuutta, joten nostet tiin rima korkeimpien vaatimuksien tasolle. Star light Palacen uudenkarhea L-Acoustics -kattaus vaikuttaakin to della massiiviselta, kertaluokkaa ellei kahtakin järeämmältä kuin vastaavilla risteilyaluksilla on tavattu. Reilun parinsadan metrin pituisen aluksen kyytiin mahtuu jopa 2500 matkustajaa. Miksi näin rankat aseet. Yksi hyvä syy on eittämättä se, että Silja Linen väreissä Tur ku-Tukholma -reittiä seilaava Baltic Princess haluaa lähteä nokit tamaan kilpailijavarustamoa esitysteknisellä kattauksellaan. Samaa tavoitetta ajaen yökerhon visuaalista tekniikkaa on uusittu äänentoiston tahdissa. Tähtäin on yhä näyttävämmässä meiningissä, ja GrandMa2:lla ohjattavasta heitinkalustosta löy tyykin jo nyt vankka kattaus Martinin liikkuvia, ja lediseinätkin kasvavat lisää korkeutta ja leveyttä syksyn mittaan. Lähtökohtaisesti olosuhteet bändikeikalle ovat hyvät: tilas sa on pehmeitä pintoja, joten akustiikka on sopivan kuivahko. Vaikkapa metalli jyminä kasvaa moninkertaiseksi – musiikin teemaristeilyä suunnitteleva taho on ollut pakotettu vuokraamaan ilman isoa subbarikattausta bändi ja roudaamaan mukaan tonnikaupal ei pärjää laivan koneille.” la irtokalustoa, joka on nostanut kus tannuksia ja kynnystä tapahtumien järjestämiseen laivoilla ylipäätään. Starlight Palacen kaltaisessa mutkikkaassa tilassa laadun kannalta kriittisintä on saavuttaa korkealaatuinen ja tasainen peitto, jotta permannol www.riffi.fi 5/2014 30-33 Baltic Princess.indd 31 31 8.10.2014 10.45. Etenkin äänikaluston osalta char ”Soundcheck tehdään satamassa ter-järjestäjien vaatimukset ovat toista luokkaa kuin tavallisen tanssiorkeste kun koneet huilaavat, mutta merellä rin tai laivashow’n. – Ensinnäkin haluttiin järjestelmä, joka on tässä päivässä ja josta kenelläkään vierailevalla miksaajalla ei ole nokan koputta mista. – Sen seurauksena kaikki lai livenä, synkronissa valla esiintyvät bändit, esiintyjät ja heidän teknikkonsa pääsevät kovalevytaustojen ja nauttimaan puitteista, jotka ovat viimeisen päälle. Äänentoistolle sen sijaan oli korkea aika tehdä jotain radikaa lia, ja sinänsä hyvin palvellut kalusto oli valmis vaihtoon mo nestakin syystä. Rokkia laineille Peruspuitteiltaan Starlight Palace tarjoaa ison kaupungin klu bia vastaavat olosuhteet: katsomoa on yli 30 metriä suuntaan sa, lava-aukko on 12-metrinen ja syvyyttä lauteilla on viisi met riä. Nyt meillä on setti, Kansainvälinen Quick Step -ryhmä joka täyttää kaikki toiveet niin äänenpaineen kuin -laadunkin tanssii ja laulaa suhteen, Karppinen vakuuttaa. Projekti on tarkoitus saattaa päätökseen vuoden vaihteessa, kun katsomoon saadaan asennettua vielä reilun parinkymme nen kaiuttimen viivejärjestelmä. – Kaksikerroksisen yökerhon parven alle ja päälle tarvi taan reippaasti viivekaiuttimia, että kaikki paikat olisivat saman arvoisia, Karppinen perustelee laskeskellen, että valovoimaisen artistin keikka saattaa vetää katsomoon jopa parituhatta silmäja korvaparia. valoshow’n kanssa
Erityisen suruttomasti Baltic Princessin järeään kattaukseen on annosteltu subbareita, ja pulmallisinta olikin hallita niiden suuntaavuutta niin, että alapää leviää tymäkästi ja tasaisesti ylei sölle, mutta vaimenee kunnolla lavalle päin. Lisää haasteita aiheuttaa yökerhon parvirakenne, jonka muodot ja mittasuhteet tuovat vaimentumaa juuri mataliin taajuuksiin. Karppinen huomauttaa, että tiloista riippumatta matalien taajuuksien käyttäytyminen laivassa on yllättävää aina, koska soundcheckit tehdään satamassa, jolloin pääkoneet huilaavat. 32 www.riffi.fi 5/2014 30-33 Baltic Princess.indd 32 8.10.2014 10.45. – Settiä virittämään palkattiin Reima Saarinen, jonka kanssa yhteistyö oli saumatonta. Subbarien sijoittelulla ja vaiheistamisella päästiin lopulta kaikin puolin hy vään tulokseen. – Kun laittaa viritys-cd:n soimaan, saattaa luulla että ”nyt Starlight Palacen valokalustossa panostetaan Martinin liikkuviin heittimiin: ledipesureina Mac 301 ja 101, halogeenispotteina 250 Beam. Hän on erinomainen tyyppi ja ammattilainen, joka tietää mitä tekee, Karppinen myhäilee. Tarkkaamon ohjauskalustosta Jackin näpeissä on GrandMa2 Light, taustalla odottaa Midas Pro 2. Nimibändin vieraillessa siirrytään pulpetin takaa ”talonmieheksi” vastaamaan vierailulaitteiston kytkemisestä laivan järjestelmiin. la, parvella sekä tanssilattialla voitaisiin nauttia esityksestä sa manarvoisesti. Av-teknikko Ari Jack hoitaa normikeikalla sekä valot että miksauksen. – Kansirakenne panee hanttiin bassotaajuuksille, ne eivät haluaisi vapaaehtoisesti mennä parven alapuolelle. Tarkat ja kirkkaat Absenin A3-lediseinät viimeistelevät visuaalisen kattauksen. Karppinen hykerte lee, että räätälöidylle preset-asetukselle annettiin nimeksi ”Reis kan parempi kardioidi”
Karppinen lisää vielä senkin, että hankittujen laitteiden ta kana täytyy olla maahantuoja, joka reagoi nopeasti ongelmiin. Jatkuva tärinähän irrottaa pölyä, joka päätyy lopulta laitteiden sisään. Tanssishow’t puolestaan voidaan ohjelmoida aikakoodiin etukäteen, nehän pyörivät taimattuina musiikin mukaan. – Maissa toimiviin klubeihin verrattuna kamat ovat merel lä rajuissa olosuhteissa, tälläkin reitillä tutisevalla ja keinuvalla alustalla 22 tuntia vuorokaudessa joka päi vä ympäri vuoden! ”Äänenpainetta voi ostaa Käyttötunteja ääni- ja valokalustol le kertyy päivittäin jopa viisitoista, ja pot rahalla – äänenlaatu vaatiikin kurin sekä koneiden tärinä varsinkin sata sitten jo tietoa ja taitoa.” maan tullessa ja lähtiessä asettaa paineita Saliääni on risteilyaluksien jytkyimmästä päästä: laitanipuissa kuusi L-Acoustics Kara-kaiutinta ja kardioidimuodossa neljä SB18-subbaria. Ilmiö voi liittyä joko taajuuksiin tai vai heisiin, mutta kumoutumaa tapahtuu. Sa malla Qlab-softalla voidaan ohjata sekä valot että kovalevyltä soitettavat taustanauhat, jolloin teknikko voi keskittyä miksauk seen. paitsi kaluston kestävyydelle myös asennustyölle. Filli- ja viivekaiuttimilla täydentyvää järjestelmää kontrolloidaan LA Network -softalla. – Toisaalta laivalla normipäivänä puretaan ja rakennetaan hyvin vähän, ja jos bän dikin on ollut laivalla pidempään, miksaus on jo asettunut koh dilleen ja teknikon kädet vapautuvat muuhun. Merellä pohjajyminä ja -humina nousee ja al kaa sotkea bassotoistoa. Merikelpoisia ämyreitä Ensiluokkaisista työskentelyoloista pääsevät nauttimaan nyt kaikki laivan esiintyjät, kuten Tangomarkkinoilta Varustamon tekniikan johtoporras istuu Tallinnassa, mutta tuttu Mia Leivo yhtyeineen. – Kyllä, ja se onkin meistä ammattilaisista kiinni että pysyt täisiin aina siellä alueen yläreunassa – riippumatta siitä, osaako yleisö tulla kommentoimaan tai huomauttamaan. lähtee tuhdisti”. Käytännössä show-esitykset ja housebandien keikat ajaa yksi av-teknikko, joka saattaa hoitaa äänen ohessa valotkin. – Ihannemaailmassahan jokaista keikkaa hoitaisi kaksi ää nimiestä ja valomies, Karppinen nyökkää. Esimerkiksi varaosia pitää löytyä ripeästi, sillä parhaimmillaan kin apua voi saada aikaisintaan seuraavassa satamassa. – Ehdotin, että voitaisiin avartaa kenttää, Suomesta voisi helpommin löytää vaatimukset täyttäviä vaihtoehtoja. Merioloissa myös laitteiden huollon ja puhdistuksen helppous nousee va lintaperusteeksi. Kaksi vieläkin järeämpää SB28subbaria kätkeytyy uppoasennuksena leditaulun alle. – Kun vieraileva bändi lähtee laivalta, toivon että miksaajakin u muistelee kokemusta hyvällä vielä ainakin viikon päästä! www.riffi.fi 5/2014 30-33 Baltic Princess.indd 33 33 8.10.2014 10.45. – Tähänkin asennukseen otettiin yhdet varapäätteet, var muuden vuoksi. Risteilyasiakkaiden tyytyväisyyden takaamisen lisäksi Karp pisella on projektin päättyessä kollegiaalinen tavoite. Karppisen mukaan Virossa on ammattiaudiopuolen laatumerk kien edustajia niukasti Suomeen verrattuna. Laitojen aukkoa täyttävät keskiklusterin Kivakaiuttimet. Nyt asennettiin subbarei ta reippaammin, jotta bändi pärjää laivan koneille. Kuulostaa aika rankalta toimenkuvalta. Mutta niiden välissä aukeaa sitten laaja harmaa alue, johon keikat yleensä sijoittuvat. Jokainen tajuaa, että nyt ovat asiat pielessä jos keikka on sysipaska, kaikki kiertää ja mistään ei saa selvää. Ammattiäänenkin sektorilta näyttää Karppisen mukaan erottuvan laitemerkkejä, jotka tuntuvat merikelpoisemmilta kuin toiset. Harmaalla alueella Jos luetaan pois oman teknikkokaartinsa kanssa vierailevat täh tiartistit, Baltic Princessin tapaisilla risteilijöillä monitorit hoi detaan yleensä etupään tiskiltä. – Ääripääthän maallikkokin erottaa. Loppupelissä kaikella tähdätään tasalaatuisuuteen eli sii hen, että matkustaja saa saman kokemuksen riippumatta siitä milloin tulee risteilylle. Ja senkin tuntee, jos esitys oli timanttinen ja kamat viimeisen päälle vireessä. Toinen laivan kahdesta virkaatekevästä av-teknikosta hoi taa tällöin seurantaheittäjää
Nykyisistä osakkaista seitsemän osallistuu 34 www.riffi.fi 5/2014 34-35 Ajankohtaista.indd 34 8.10.2014 14.32. Juha Keinänen ja Jukka Yliaho isossa soittotilassa rakennusvaiheen aikana. Visiot vaikuttavat yhteisiltä ja se povaa hyvää hankkeelle. Miltei valmis tarkkaamo. Pelkän studion pitäminen on aika vaikeeta ja pelkän levy-yhtiönkin pyörittäminen on aika vaikeeta, aprikoi hankkeen toinen puuhamies Jukka Yliaho Studion toinen osakas, Juha Keinänen jatkaa: – Osuuskunnan pohjaidea on, että saataisiin mahdollisimman iso verkosto, muusikot, livetyön tekijät, studiotyön tekijät… – Että oman verkoston sisällä löytyisi yhteistyökumppanuuksia kaikkiin projekteihin, jatkaa puolestaan Yliaho. Jos aikoo pärjätä, pitää osaamista olla laajalla sektorilla. Uusi levy-yhtiö kuulostaa näinä aikoina uskaliaalta ajatukselta, mutta Yliahon mukaan tilausta tuntuisi olevan. Se lienee avainkysymys, jonka vastaus määrittelee myös levy-yhtiöiden ja ohjelmatoimistojen tulevaisuuden. Yhteisen kehikon sisälle voi muodostaa ikäänkuin itsenäisiä moduuleita, joista tässä ta pauksessa esimerkiksi käy parivaljakon kahdestaan perustama levy-yhtiö Inka Records. Tutustumiskäynnin aikana muukin replikointi sujuu juuri tähän malliin: mihin jompi kumpi ajatuksensa päättää siitä toinen sitä sujuvasti jatkaa. – Kyllä ne ihmiset vielä levy-yhtiöitä kaipaa. Kuva: Jukka Yliaho V astikään perustettu Premium Audio -osuuskunta suunnittelee tulevaisuutensa tiiviin ja riittävän laajan verkoston varaan, joka kattaa kaikki alussa luetellut osa-alueet. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Teksti: Lauri Paloposki Osuuskunta toimii – verkostonsa voimalla Musiikkistudio, levy-yhtiö, ohjelmatoimisto, kuvatuotanto, kuvaäänen tuotanto – kaikki keskenään synergisiä toiminnan muotoja, jotka liittoutuessaan tukevat toisiaan. – Täytyy katsoa tätä musabisnestä aika monipuolisesti, jos aikoo sillä elättää itsensä. Osuuskunta mahdollistaa yritysmuotona väljän rakenteen, jonka puitteissa voidaan harjoittaa eri osakkaiden elinkeinotoimintaa verraten vapaasti. Mutta riittääkö bändin tai sooloartistin aika levyn markkinointiin, keikkojen myymiseen ja muihin pakollisiin oheistöihin. Villakehräämöstä studioksi Varsinaisessa Premium Audio -osuuskunnassa on osakkaana 15 ihmistä, mutta mukaan mahtuu jatkossa enemmänkin toimijoita, jos samanmielisyyttä ja synergiaa löytyy. Kummallakin on Koulutuskeskus Salpauksessa suoritettu musiikki- teknologin tutkinto ja vankka tausta musiikkipuolelta. Meillä on vasta nettisivut olemassa, mitään mainostusta ei olla tehty ja yhteydenottoja on tullut jo kymmeniä muutamana kuukauden aikana. Äänite itsessään on nykyisin melko helppoa tehdä omatoimisesti
Päätettiin, että yksi äijä valitsee ja jossei toimi niin tehdään uudestaan, naureskelee Keinänen ”macdonalds-värimaailmaa”, joka ei kuulemma jää lopulliseksi. – Kenkälaatikko, jonka sisään tehdään muotoilu, kuvailee Juha Keinänen. – Aina voi siivota! Porukalla tehtäessä on myös neuvoteltava, ainakin niistä asioista jotka ovat puhtaasti makukysymyksiä. Ja vaikka erikoistöihin tarvitaan erikoisosaamista, avuksi voi olla vaikkei rakennusmies olisikaan. Valoisa ja avara Rakenteilla olevan ison soittotilan eräs leimallinen piirre on runsas luonnovalo. Reilut kolme metriä korkea soittotila on jaettu akustisesti kahteen erilaiseen alueeseen vaimentamalla katosta yksi lohko ja käyttämällä diffusoivaa pintaa toisessa osassa. Runkojen, kipsilevyjen ja villojen osalta studiohankkeelle hahmoteltiin karkea budjetti, jota on sitten matkan varrella tarkennettu tarpeen mukaan. Sen verran rakennuksen olemassolevat rakenteet ohjasivat studion suunnittelua, että tarkkaamoiden rungot oli helpointa tehdä suorakulmaisina ja sijoittaa kattopalkiston mukaan. – Tää värimaailma on testi, kaikilla oli oma visio asiasta. Naapureina ei ole meluisaa toimintaa ja kun ollaan ylimmässä kerroksessa, ei studion katto ole myöskään kenenkään muun lattia. Kovasti porukka niitä on kehunut, mutta kellään ei ollut kokemusta. Iso soittotila ja kaksi erillistä laulu/puhekoppia täydentävät tuotantoympäristön. – Niitä on niitä synkkiä luolia niin paljon, pohjustaa Jukka Yliaho. – Se oli vähän semmoinen testi. Sisustus ja akustointi ovat osoittautuneet yllättävän hinnakkaiksi, joskin myös hankalasti ennakolta laskettaviksi menoeriksi. Puitteet uuden studion rakentamiseen olivat suotuisat.Teollisen toiminnan peruina tilassa oli saatavilla riittävästi sähköä eikä liittyminen talon ilmanvaihtojärjestelmään – omien äänenvaimentimien kautta – tuottanut minkäänlaista pulaa. Juha Keinänen on entiseltä ammatiltaan rakennusmies, joten käytännön johto on luontevasti hänellä. Studion rakentaminen kimpassa on haastavaa, sillä tyypillisesti osaaminen ja osallistuminen eivät jakaudu tasaisesti. Tavoitteena on 60 desibelin äänieristys, mikä on kohtuudella saavutettavissa ja antaa jo riittävän työrauhan. Jukka Yliaho kertoo pitkän ikkunarivistön olleen yksi vahva perusta paikan valinnalle. Se käsittää kaksi tilavaa tarkkaamoa, joista toinen on suunniteltu erityisesti elokuvaäänen työstämiseen ja varustetaan 5.1-tarkkailulla. Nyt oli paikka kokeilla – pari päivää rakenneltiin ja toivottiin parasta, kertoo Keinänen. Myöhemmät mittaukset osoittivat ratkaisun erittäin toimivaksi. rakenteilla olevaan studioprojektiin. – Voi vähän mennä sen mukaan millaista soundia vaikka rummuille haluaa, kuvailee Jukka Yliaho. u 8.10.2014 14.32. Tarkkaamot rakennetaan kelluvin lattioin ja kaksirunkoisina. Muotoilu on käytännössä akustointia, jossa etenemissuunta on bassopäästä ylöspäin. – Että niitä ei jaksa enää, jatkaa saumattomasti Juha Keinänen. Musiikkitarkkaamon nurkkiin päätettiin rakentaa bassovaimentimet, joiden sisällä on perinteisen ladotun villatäytteen sijasta katosta riippuvia, toisistaan irrallisia villalevyjä, ”hangereita”. Kun 34-35 Ajankohtaista.indd 35 seisovat aallot ja ensiheijastukset on saatu kuriin, loppu hoituu melko kevein rakentein
Asennus testisoittimeen kävi helposti, ja etupuolen taipuisilla kielekkeillä on mittaa riittävästi, jotta ne saavat pitävän otteen jopa Hummingbirdin paksusta plektrasuojasta. ••• Korg Rimpitch on kätevä, ja sekä vakaa että selkeä. Oikeata virettä ilmaiseva vihreä tai poikkeamasta kertovat keltaiset ledit puolestaan loistavat himmeämpinä kaaren vasemmassa päässä ja ainakin itselläni meni tovi totutella oikeaan kohtaan katselemista. Jos keikkapaikalla on muuhun viretasoon viritetty piano tai muita kiinteävireisiä, eri referenssiin stemmattuja soittimia, ei mittarista ole apua. Ilkka Hilden F-AUDIO | Antaksentie 4, 01510 Vantaa | f-audio@f-audio.fi | 010 320 7351 36-39 Rivakat514.indd 36 8.10.2014 14.33 Untitled. Mutta valtaosa tilanteista taitaa olla uskollisesti 440 Hz:n sessioita, joten suurta murhetta ei tästä ole syytä ottaa. Paristo on lituska kolmivolttinen ja sen säästämiseksi mittari kytkee itsensä pois päältä kymmenen minuutin hiljaisuuden jälkeen. Mittari puristuu paikoilleen kannen etupuolelle koukkaavien kahden pienen kumikielekkeen ja kopan sisällä kantta vasten painautuvan pitemmän kumipintaisen vastapuoliskon avulla. Etenkään tällaisella hinnalla. Näkymä on selkeä, joskin alkuun hieman hämäsi se, että Rimpitch ilmaisee kielen kaaren oikeanpuoleisella puoliskolla kirkkaan punaisella kirjaimella, joka nappaa silmän huomion itseensä kuin varkain. Teksti: Lauri Paloposki Kuvat: Tommi Posa, laitevalmistajat RIVAKAT Korg Rimpitch – ei mittari koolla koreile K org Rimpitch asennetaan kitaran kaikuaukkoon, johon se maastoutuu verraten huomaamattomaksi. Korg ilmoittaa, että kitaran kaikuaukon halkaisijan on oltava 100 mm (+/- 3 mm). Sen mittaustarkkuudeksi ilmoitetaan +/- yksi sentti. ••• Virtakytkin on kätevästi peukalon ulottuvilla ja niinpä mittarin saa päälle vaivattomasti. Oikeastaan ainoa miinus siinä on viritystason kiinteä referenssi (A?= 440 Hz). Hinta: 19,70 E (DLX Music) Lisätiedot: DLX Music •www.dlx-music.fi PALVELUA JUURI SILLOIN KUN SITÄ TARVITSET TAKAAMME RAUTAISEN AMMATTITAIDON PARHAAT TUOTTEET TEHOKKAAT RATKAISUT KILPAILUKYKYISET HINNAT ERINOMAISEN HUOLLON HUIPPUUNSA HIOTUN LOGISTIIKAN ASIANTUNTEVAN TUOTETUEN OLEMME OLEMASSA, JOTTA SINUN TYÖSI OLISI HELPOMPAA
YAMAHA on aina asettanut etusijalle asiakkaidensa tarpeen ja palvelun. Hinta 122 E Lisätiedot: R-Jam Group • www.r-jamgroup.fi YAMAHA on ollut johtava ammattiäänen valmistaja jo yli 30 vuotta. Osaa pidetään lisäksi päällä ehkä kroonisesti, jokin efekti taas polkaistaan päälle vain lyhyeksi hetkeksi kerrallaan. Kaikkialla, missä tarvitaan laadukas ja luotettava äänijärjestelmä, Yamaha on varma valinta. Etenkään, kun akkua käyttäessä välttyy myös niiltä verkkohurinoilta, joita kehnommat virtalähteet tuppaavat tuottamaan. Virtalähde toimii myös latauksen aikana, joten pulassa ei ole vaikka akku tyhjenisi kesken vedon, jos virtapiuha vain on mukana ja verkkosähkö ulottuvilla. RIVAKAT Caline Portable Power CP-06 – akkuvirtaa pedaalistolle A kutkaan eivät ole kuin ennen, ne ovat nykyään paljon parempia. Ota yhteys ja kysy lisää: % +358 (0)9-58400010 • yamahacasuomi@gmx.yamaha.com Untitled-2.indd 1 36-39 Rivakat514.indd 37 2014-04-01 13:23 8.10.2014 14.33. Nyt, parantaaksemme palvelua, uusimme Yamaha ammattiäänen jälleenmyyntiverkoston Suomessa. Julkinen tila, kauppakeskus, myymälä. Yksi yksinkertainen säröpurkki ei kauheasti virtaa haukkaa, digitaaliset kaiut, pitch shifterit, viiveet yms. Ajatuksena lienee, ettei koko soundirysää kuitenkaan polkaista käyttöön kerralla, vaan eri pedaaleiden käyttö lomittuu sopivasti. sitä vastoin reilummin. Toiminta-ajaksi luvataan 16 tuntia, mutta käytännössä tämä riippuu siitä millaista pedaalikokoelmaa CP-06:lla ruokitaan. ••• Caline CP-06:ssa on Lithium-polymeeri-akku, jolle luvataan totaalista palvelusikää 500 latauskertaa. Jännite on kaikissa syötöissä yhdeksän volttia. Käytännössä CP-06 tuntui kestävän puolen tusinan pedaalin kera leikissä muutaman pitkän session kerrallaan, sitten oli latauksen aika. ••• Paketissa on mukana kahdeksan varsin jämäkkää virtajohtoa pedaaleiden kytkemiseen ja oikein näppärä bonus on pieni adapterinysä, jolla johdon napaisuuden saa käännettyä jonkin poikkeuksellisesti kytketyn pedaalin syöttöä varten. ••• Seitsemän CP-06:n lähdöistä on kapasiteetiltaan enintään 100 mA:n laitteille, kahdeksas anto kyke- nee syöttämään 500 mA:n virran, mutta yhtäaikaisesti akusta saa ulos kuitenkin vain yhteenlaskettuna 700 mA:n verran. Siksi Calinen idea efektilaudan akkuvirtalähteestä ei ole lainkaan hassumpi. Lataaminen kestää neljä tuntia, ja sen päätteeksi akussa on 8?000 mA:n edestä virtaa. Ne kestävät pitempään, eivätkä ole moksiskaan vaikka ne lataisi kesken ajon. Yamaha Commercial Audio on ammattiääntä kaikenlaiseen tarpeeseen: saliääni, konsertti, teatteri. Kirkko, kuulutus, äänievakuointi. Löydät Yamaha Pro Audio myynti-, vuokra- ja asennusammattilaisen läheltä Sinua. Kokous, ravintola, hotelli. Lähtöliitinten päällä on verraten kirkkaat siniset ledit, jotka syttyvät aina kun akku kytketään käyttöön tai lataukseen
Yksinkertaiset basso- ja diskanttisäätimet täydentävät paletin. Asennuskäyttöön soveltuu myös hieman sokeripalaa muistuttava euroblock-liitäntä toisen mikrofonin käyttöä varten. Videokameran suuntamikrofoni Ammattiluokan solistimikrofoni laulajille 580,00€ 680,00€ 298,00€ 185,00€ (Pro malli) Katso lisää tarjouksia mikrofonikauppa.fi 010 281 2020 36-39 Rivakat514.indd 38 — TRAVERSSIKUJA, 00510 HELSINKI — KAUPPA@MIKROFONIKAUPPA.FI 8.10.2014 14.33. Mikrofoniliitännän lisäksi siinä on tulot kolmelle linjatason stereosignaalille, joista ensimmäinen on etulaidassa minijakkina ja kaksi muuta takapanelissa RCA-liittimin. Teksti: Lauri Paloposki Kuvat: laitevalmistaja RIVAKAT Yamaha MA2030 – hyvin pelkistetty K un äänentoistofirman tai tilausravintolan varauskirjassa on merkintä hääjuhlasta, yhdistyksen vuosikokouksesta tai firman koulutuspäivästä, tarvitaan usein pientä ja yksinkertaista mikseriä, jota kuka tahansa osaa käyttää. r MA2030: hintaluokka 400 E PA2030: lisävahvistin 300 E Lisätiedot: Yamaha Commercial Audio Suomi Sänköposti: yamahacasuomi@gmx.yamaha.com R P e m t t K L ja Sennheiser EW 112P Sennheiser MKE 600 Sennheiser E 935 Langaton mikrofonisetti ja uusi EW 112Pro paremmalla MKE2 mikillä. Takalaidan dippikytkimellä voi lisäksi kytkeä päälle duckerin, joka vaimentaa automaattisesti taustamusiikkia 24 desibeliä puheen ajaksi. Käytännössä ducker toimii nopeasti, mutta silti miellyttävän loivasti vaimennukseen mentäessä, eikä taso poukkoile puhujan pitäessä lyhyitä tuumaustaukoja vaan palaa verkalleen ajan kanssa sitten, kun puhe on pidetty. ••• Eri laitteet saattavat antaa radikaalisti erilaisia signaalitasoja, ja sen vuoksi stereotulojen keskinäisiä tasoja voi passata toisiinsa yksinkertaisella yhden nupin ohjelmoinnilla. ••• Mikrofonin signaali prosessoidaan aina bassoleikkurilla (12 dB?/?oktaavi, < 120 Hz) ja kier ronestoautomatiikalla. ••• MA2030:n vahvistimet ovat nimellisteholtaan 60-wattisia ja tavallisten matalaimpedanssisten kaiuttimien syötön lisäksi laite voi ruokkia asen- P L nuskäytössä yleisiä 70 ja 100 voltin kaiutinlinjoja. Siinä olisi hyvä olla liitännät yhdelle mikrofonille ja taustamusiikkisoittimelle, ehkäpä myös tilapäisesti älypuhelimelle tai mp3-tallentimelle, josta jonkun esityksen ääni halutaan kuunnella. ••• Hyvinpä näyttää Yamaha tuntevan nämä arjen tarpeet, sillä MA2030-mikserivahvistin vastaa tuollaisiin toiveisiin. Molemmille äänilähteille on oma volumensa ja lisäksi etulaidassa on iso hanikka päävoimakkuudelle. Käyttötapa ja esimuokkaus tietyille Yamahan kaiuttimille valitaan takalevyn dippikytkimillä. Valitsimen kääntö ohjelmalähteeltä toiselle ei kyllä muutoinkaan ole suoraviivainen loikka, vaan laite häivyttää vanhan musiikin pehmeästi alta pois ja uittaa uuden tilalle. Jos käytössä ovat molemmat mikrofonit yhtä aikaa, on etulaidan mikrofonilla ensisijainen kuuluvuus. Sen pariksi valmistajalla on tarjota myös PA2030-päätevahvistin, rinnakkaislaite ilman MA:n mikseritoimintoja. Kakkosmikrofonille on oma tasotrimmerinsä takalaidassa ja oma duckerikin löytyy. Näillä eväillä Yamaha MA2030 on todella käytännöllinen ja moneen tilanteeseen ketterästi soveltuva pienen äänentoistojärjestelmän keskus. Koska miksaajaa ei paikalla ole, olisi eduksi että musiikki vaimenisi automaattisesti aina, kun joku keksii tarttua mikrofoniin jakaakseen ajatuksensa. Käytössä on aina mikrofoni sekä yksi kytkimellä valittu linjatulo
Painatus-menetelmien monipuolisuus ja asiakkaiden toimintaympäristöjenerinomainen tuntemus tekevät meistä alan edelläkävijän. Laakkonen Yhtiöt Painotuotteissa LAATU ratkaisee! Juuret metsässä Sydän autokaupassa Mahti mediassa Maine liiketoiminnassa Ymmärsimme jo aikapäivää sitten, että painotuote on monelle asiakkaalle tärkein ja usein myös ainoa kanava oman viestinsä kertomiseen. Käytämme materiaalintoimittajina alan johtavia yrityksiä. Tarrojen ja etikettien ammattilainen www.paperityo.fi golfpiste.com/kytajagolf/ 36-39 Rivakat514.indd 39 8.10.2014 14.33. Siksi me Punamustalla olemme tehneet paljon töitä sen eteen, että jokainen painoprosessi on hoidettu alusta loppuun – aineistosta postitukseen – laadukkaasti ja ammattimaisesti riippumatta siitä, onko kyseessä pieni digipainos vai miljoonapainos. Panostamme voimakkaasti asiakaslähtöiseen tuotekehitykseen,laadukkaaseen painotyöhön ja toimitusvarmuuteen. Ota yhteyttä ja kysy oma tarjouksesi www.punamusta.com Rullaavaa yhteistyötä Paperityö Oy on Itä-Helsingissä sijaitseva monipuolinen painotalo, joka on erikoistunut tarrojen ja etikettien painamiseen. Laajasta materiaalivaihtoehtojen määrästä löydämme sopivat ja kilpailukykyiset ratkaisut jokaiseen tarraan ja etikettiin
Riffin testiin poimittiin pienempi, yleispätevä Gigabeat-kattaus. L udwig-rumputehdas on toiminut jo toistasataa vuotta, ja numero 105 Signet-logon perässä onkin ”vuosimalli” joka muistuttaa valmistajan kunnianarvoisista ikävuosista. Teksti: Tommi Saarela Perinnehenkisyyttä moderneihin patentteihin yhdistelevän Signet 105 -uutuuden myötä Ludwigin ”ameriikantehtailla” valmistetut rungot ovat entistä useampien saatavilla. Hinta asettuu joko tonnin pintaan tai selvästi yli, koosta riippuen. Signet 105 -juhlamallisto lupaa enemmän kuin siivun siitä amerikkalaisesta rumputietämyksestä ja -taidosta, josta Ludwig vuosik ymmenien varrelta on opittu tuntemaan – mutta harrastajab udjetilla. Ludwig Signet 105 – klassikko uusiutuu! Kunnianarvoisa Ludwig luo nahkaansa. Julkaistaankohan ensi keväänä Signet 106. Pintakuviointeja on tarjolla rajallisesti vain kolme (Macassar Ebony, Indian Teak ja Alpine Blue) ja kaikki sen verran rohkeasti normista poikkeavia, että visuaalisen vaikutelman suhteen mielipiteiden jyrkkä jakautuminen on taattua. Ajallisen perspektiivin puuttuessa on vaikea veikata, kuinka patentti kestää – al- 40 www.riffi.fi 5/2014 40-41 Ludwig.indd 40 8.10.2014 10.20. Signetin rungoissa kuuden vaahterakerroksen päällä seitsemäntenä on huomiota herättävä pinnoite, jota Ludwig kutsuu nimellä X-Otec. ”Macassar Ebony” on yksi kolmesta näyttävästä pintavaihtoehdosta. Jättämällä rumpujen kasaus ostajan hommaksi on päästy tavoitteeseen, jossa rungot on voitu kustannustehokkaasti tuottaa Ludwigin samassa Pohjois-Carolinan pajassa, josta firman kustomoidut ”ameriikansetitkin” tulevat. Kuulostaa hyvältä. Ludwigin keksintö on mielenkiintoinen, mutta ei pulmaton. Mukavan ohuiden, vain 5,5-millimetrin vahvuisten runkojen pintakerros on määrittelemättömästä puumateriaalista valmistettua mattalakattua ja käsiteltyä viilua, jonka työstö korostaa luonnonmateriaalin ominaisuuksia. Vaikka viristyspesissä onkin pieni uloke, joka kääntyy varmistuksena rungon sisäpuolelle, pesien on tarkoitus pysyä paikoillaan kalvojen vastajännityksen varassa. Signet 105 -rummustoja on saatavilla kolmen rummun runkopaketteina kahdessa eri settikoossa. Remonttihommiin Signet 105 -rumpusetit toimitetaan yhden boksin sisään ladottuna pinona, osat irrallaan – ellei rumpuja ole jälleenmyyntiliikkeessä koottu. Settiä kootessaan huomaa heti, että ilman työkaluja ja ruuveja kiinnitettävät näppärät Insta-Lite-virityspesät ovat Signetin ”se juttu”
kaako irtonainen virityspesä kilometrien karttuessa kovertaa puuta, vai pysyvätkö helat kalvoja vaihdettaessa paikoillaan vielä vuosienkin päästä. Jos pinnoitevalikoima miellyttää silmää ja luotto riittää ruuvitta kiinnittyviin virityspesiin, 20-tuumainen Gigabeat-kattaus saattaa tarjota houkuttelevan oikopolun päästä käsiksi amerikkalaisen vaahterarummun soundiin varsin kohtuullisella satsauksella. Rungon läpi työnnettävien kevyiden Insta- Ludwig Signet 105 Lite -virityspesien on tarkoitus pysyä Tee-se-itse-rummut paikoillaan kalvon 20"?×?15" bassorumpu 12"?×?8,5" etutomi 14"?×?14" lattiatomi jännityksen varassa. Signetin bassari on tästä aito todiste: sen ehjässä, vapaassa ja pitkässä soundissa huomattavia erityispiirteitä ovat jämptin botnen ohella ihan silkka volyymi. Signet 105 on Ludwigin kiintoisa pelinavaus, joka osoittaa että akustisissa rummuissa on vielä sadan vuoden jälkeenkin tuotekehittäjillä sarkaa kynnettävänä. Lattiatomi on pienempää perinnekokoa, 14 tuumaa molempiin suuntiin, ja etutomi puolestaan syvyydeltään harvinainen välikoko, perinteisen 8-tuumaisen ja normisyvän 9-tuumaisen puolivälistä. u Kevyt ja viimeistelty Bassorumpu on etutomin tavoin vallitsevista standardimitoista poikkeava, mutta sopusuhtainen: 15 tuumaa syvänä vain tuuman enemmän kuin klassisin vuosikertabassari. Tomien viiste on harjakattomallia, joka laskeutuu keskeltä molempiin suuntiin 45 astetta. Etutomin ripustusputken vastakappale ja lattiatomin jalkojen pidikkeet ovat samaa erikoista mallia, jotka ruuvataan paikoilleen työkalulla, jollainen pitäisi löytyä jokaisen rumpalin taskusta: rumpuavaimella. Yhtä kaikki, vaikka Signet-setin käyttöönotto viekin kotvan enemmän aikaa kuin normisetin, rummut tulevat samalla tutuiksi, ja ensiasennustahan ei tarvitse tehdä kuin kerran. Terabeatin etutomi on sama kuin Gigabeatissa, ja lattiatomikin Gigabeatista tuttu kantti-kertaa-kantti, mutta 16 tuuman mittainen suuntaansa. Viisteen viimeistely ei ole sitä luokkaa kuin toivoisi, mutta soundiin tällä ei tunnu olevan haitallista vaikutusta – tomien sointi on kauttaaltaan terve, avoin ja mukavan muheva. Erityisesti bassarissa onkin kriittistä muistaa suoristaa pesät kohtisuoraan takaisin kun viritys alkaa. Terabeatin bassarikaan ei halkaisijasta huolimatta kasva ylisyväksi vaan on kotoisan 16-tuumainen, joka tuo nopeutta nilkkaan ja syvyyttä soundiin. Kevyet, kauniit vannekoukut ja äärimmäisen pelkistetyt jalat ja viimeistelevät vaikutelman. Vaikka kirkkaissa ensiasennuskalvoissa ei olekaan valittamista, setin ilmettä ja muuntautumiskykyä kannattaa testailla SIgnet 105:n muotoilu on nätin pelkistettyä, kuten siro bassorummun jalka. Samalla tulee koeajettua kalvonvaihto Signetin tapaan: se käy suht’ normaalisti sillä poikkeuksella, että virityspesät yleensä löystyvät ja pyörähtävät linjastaan kun kiristysruuvit on irrotettu. Signet 105:n kevyet rungot ja kevyt rauta tarjoavat helppoa soitettavuutta, ilmeikästä ja dynaamista soundia sekä kevyttä roudausta, joten ainakin Gigabeat-kokoluokan setissä on aineksia suosikiksi esimerkiksi nopeilla pistokeikoilla, joilla ei ole tarkoitus mättää täysillä – ainakaan koko iltaa. Jos kokoonpano tuntuu liian pieneltä, vaihtoehtona on 22-tuumainen Terabeatiksi nimetty paketti, jolla on hintaa sataviisikymppiä enemmän. (09) 135 1488 • www.millbrook.fi www.riffi.fi 5/2014 40-41 Ludwig.indd 41 41 8.10.2014 10.20. Näistä kahdesta runkopaketista tuttujen kokojen lisäksi Ludwig tarjoaa oheen irrallaan 8- ja 10-tuumaista pikkutomia. Käyttöä rumpuavaimelle Oikopolku soundiin Omaa ostobudjettiaan ynnäillessään kannattaa pitää mielessä Signet-settien minimiin karsittu kokoonpano: hintaan kuuluvat vain kaksi tomia ja bassari, joten pakollinen virveli ja mahdolliset lisätomit nostavat hintaa. Bassarissakin on tomien tapaan selvää raudan vähäisestä massasta ja kevyistä kiinnityksistä: mitä vähemmän kilkkeitä puuhun on ruuvattu, sitä herkemmin rumpu avautuu ja jaksaa soida. Suositushinta 1?049 e Lisätiedot: Millbrook Musiikki Puh. Edes etutomin pidikehaarukka ei sisälly pakettiin, ja kun bassarissa ei ole kiinnitystä tomiputkelle, etutomin ripustelu on hoidettava erikseen hankittavalla haarukalla ja sovitteella peltitelineeseen, tai vaihtoehtoisesti vaikkapa 12-tuumaiselle rummulle soveltuvaan korkeaan virvelitelineeseen. Jalkapiikit tulevat tarpeeseen, muuten kevytrakenteinen bassari on lenkkarin ulottumattomissa heti ensimmäisen kertosäkeen jälkeen. vaihtamalla kalvot vaikkapa karheisiin valkoisiin
Jos haluaa käyttää kaikkia mikrofoneja samanaikaisesti, tarvitaan avuksi soittimen mukana toimitettavat stereopiuha ja jakoboksi. Syy koko vireongelmalle löytyikin sitten nopeasti: talla oli säädetty D’addarion kielille sopivaksi, mutta ennen testiä kitaraan oli laitettu toisen valmistajan kielet ilman tallan hienosäätöä. Monipuolinen kytkentä Kun Peltin lyö kiinni vahvistimeen, selviää nopeasti myös kannessa olevan kolmen säätimen systeemi. Sittemmin seurasi monen vuoden tauko ainakin julkisessa soitinrakennustoiminnassa. Vaahterakaula muistuttaa muotoilultaan Les Paul -mallia, tosin otelaudan leveys satulassa on 42,5 mm. Värjäys peittää myös kitaran otelaudan ja vie ajatukset visuaalisessa mielessä tiettyjen vuosikertakitaroiden pariin – sillä erotuksella että Tyysterissä otelautaa ei peitä muovipäällyste. Myös hihnan varassa rungon ja kaulan tasapaino on miellyttävä. Potentiometrissä on myös kytkintoiminto, jolla kopan sisällä oleva mikrofoni kytketään päälle ja pois. Vihdoin viime vuoden Turenki Tonefest -tapahtumassa oli taas tarjolla uutta Tyysterin verstaalta, peltikoppainen puoliakustinen sähkökitara Tyyster Pelti. Epäsymmetrisen rungon muotoilussa on hieman Fender Jaguar/Jazzmaster-henkeä, ja tämä kitara istuukin soittajan sylissä oikein hyvin. Hieman Gibson 335- tai National-kitaroiden tonteilla siis ollaan. 8.10.2014 10.21. Napakka ja lämmin Kun kitaraa näpelöi ilman vahvistinta, tuntuu että tässäpä on oikein miellyttävä akustinen soitin. Soittajasta ulommaisena olevalla potikalla säädetään kitaran kopan sisällä olevan humbuckerin äänenvoimakkuutta. Siihen en ryhtynyt vaan kysyin asiaa suoraan rakentajalta. Hienovireen suhteen juuri testikitarassa oli pieni ongelma, jonka huomasin kun soittelin kvinttejä ja kvartteja kieliparilta 4–3. Vaan miten soi puoliakustinen kitara, jonka koppa on tehty pellistä. Toisessa on kompensointi punotulle g-kielelle, toinen on muotoiltu tavalliselle sähkökitarasetille sopivaksi. Tyyster Pelti tarjosi mahdollisuuden ottaa selvää. Eri vaikutteita kekseliäästi Kitaran mukana toimitetaan kaksi tallaa. Itseoppinut kitaranrakentaja Tyyster ei siis ole tälläkään kertaa mennyt niitä totutuimpia latuja. Koska tallassa ei ole kielikohtaista säätövaraa, ainoa mahdollisuus olisi ollut säätää koko tallaa. Tyyster lap steel -kitarat tekivät vaikutuksen korkealuokkaisuudellaan ja persoonallisuudellaan, ja saavuttivat soittajien keskuudessa vankan maineen. Palkki ei ulotu korkeudeltaan kanteen asti, vaan kantta tukee kaksi poikittaisrimaa. Monopiuhaa käyttäessä sisämikrofoni kytkeytyy päälle nostamalla säädin yläasentoon ja samalla kansimikrofonit vaikenevat. Niiden avulla Tyyster Peltiä voi soittaa myös stereofonisesti. 42-43 Tyyster.indd 42 Kitaran neljällä ruuvilla tukevasti liitetty kaula on kiinnitetty liitoskohdastaan koko rungon läpi kulkevaan metallipalkkiin. Ja ääntäkin lähtee ilman vahvistinta ihan mukavasti. V ille Tyyster tuli soitinrakentajana tunnetuksi 2000-luvun alkupuolella. Soittotuntumaltaan otelauta tuntuu värjäyksestä huolimatta erittäin miellyttävältä ja soi puhtaasti. Soittajasta lähimpänä oleva potikka säätää kannen humbucker-mikrofonien äänenvoimakkuutta. Mikrofonivalitsin on sijoi- tettu mukavasti (ja ehkä pakonkin sanelemana) plektrakäden ulottuville. Ongelman lähteeksi tarkentui neljännen kielen hienovire. Soundi on nopeasti syttyvä, mutta nopean atakin lisäksi soinnin sävyä leimaa pyöreys ja lämpö. Säätimistä keskimmäinen taas on näiden mikrofonien yhteinen sävynsäätö. Teksti: Timo Östman Kuvat: Tommi Posa Tyyster Pelti – tyystin erilainen peltikitara Termi ”peltikitara” yhdistetään yleensä resonaattorikitaroihin
Tästä äänilähteestä pumppaa ilmoille enemmänkin tarjoaa myös kopan sisäisen humbuckerin. Ruuviliitos liittää kaulan tukevasti rungon sisällä olevaan metallipalkkiin. Kokeilin stereosoundia myös äänittämällä (sisämikrofoni puhtailla säädöillä), ja totesin yhdistelmän käyttökelpoiseksi oikein annosteltuna. Jakoboksi stereosignaalin jakamiseksi kahteen vahvistimeen kuuluu pakettiin. Tyyster Pelti on tällainen kitara; sen luontevin käyttöympäristö toki on roots-henkisen musiikin saralla. Sen saa aktivoitua kansihubuckereiden volume-säädön nostokytkimellä. Laajalla paletilla Mikrofonikytkentä Kitarassa on Alnico V -magneetin ympärille rakennetut humbuckerit, ja nekin ovat Ville Tyysterin itse valmistamat. / 22. Itse nautin tästä soundista erityisesti slide-putkella ja avoimissa virityksissä soittaessa, melko puhtailla vahvistinasetuksilla. nauhalta 57,0 mm. Vaikutus syntyy kun kummatkin mikrofonit ovat päällä (yhtä mikrofonia käyttäessä vaikutusta ei ole.) Tämäkin soundi on mielestäni Peltissä onnistunut, ei mitenkään turhan nasaali tai ohut. Kaiken kaikkiaan soundimuutokset kolmen eri mikrofoniasennon välillä olivat riittävän selkeitä, mutta eivät liian dramaattisia. Sointi laajentaa kitaran soundi palettia positiivisesti, halusi sitten hiukka pehmeämpää bluessäröä tai heleämpää puhdasta sointia. Kun se tarjoaa vielä sähköisesti monipuolisen äänipaletin, ollaan korkealuokkaisen instrumentin äärellä. Tyyster Pelti Peltikoppainen puoliakustinen sähkökitara • käsintehty, suunnittelu ja valmistus Ville Tyyster • saatavana kahdella värjäyksellä: turkoosi (valkoinen plektrasuoja/lapapleksi), kermanvalkoinen (punainen plektrasuoja/lapapleksi) • toimitetaan Hiscox-laukussa • kaikukoppa peltiä • kaula vaahteraa, ruuviliitos • kaulan leveys satulan kohdalla 42,5 mm. Sen soundi on luonnollisesti aika erilainen kuin kannen päällä olevien mikrofonien. Korkealuokkaista Kun kitara soi terveesti ja persoonallisesti, on miellyttävä soittaa. Niin puhtaalla kuin särösoundeilla soittaessa pidin erityisesti niiden erottelevuudesta. • stereoulostulo yhdellä lähdöllä, toimii myös monona • jazz-tyylin kieltenpidike, talla vireen kompensoinnilla: 7075-alumiinia (mukana toimitetaan myös vaihtotalla erilaisella kompensoinnilla punotun g-kielen käyttöä varten) • hinnat: turkoosi 2600 e, kermanvalkoinen 2995 e Lisätiedot: Custom Sounds Puh: 010 2312 460 • www.custom-sounds.com akustisempaan ilmaisuun sopivaa, sävyltään hiukkasen dobroa muistuttavaa ääntä. Nyt voin todeta, että Tyyster on tehnyt sen taas. Vaiheenkäännön avulla pääsin kitaralla kätevästi yhdellä kytkinmuutoksella tallamikrofonin tiukasta ja purevasta särösoundista heleämpään soundiin keskiasennossa. Kaulamikrofonilla saa matalaa taajuutta ilmoille jo aika paljon, mutta ei ylitsevuotavasti. u www.riffi.fi 5/2014 42-43 Tyyster.indd 43 43 8.10.2014 10.21. Toinen käyttökelpoinen käyttötapa on tietysti sekä kansi- että sisämikrofonin ajaminen stereona kahteen eri vahvistimeen; itse pidän siitä, että esimerkiksi särösoundeja voi tehdä tällä tavalla ilmavammiksi ja selkeämmiksi, kun toisen soundin pitää puhtaana. Reilu 10 vuotta sitten sain testattavakseni edellisen Tyyster-instrumentin, joka silloin vakuutti rakentajansa näkemyksestä. Kuulokuva on sellainen kuin tältä magneettityypiltä sopii odottaa: äänet soivat selkeästi, miellyttävän kirkkaasti ja sointi on kaiken kaikkiaan dynaaminen. Soinnin sävy oli melko paljon alempaa keskialuetta korostava, ja siksi itse ekvalisoin tuota aluetta hieman pois. • 22 nauhaa • skaalan pituus 650 mm • paino 3,2 kg • satula hirvenluuta • Gotoh SE-700 -virittimet • alnico 5 -humbuckerit kannessa, lisäksi sisäinen humbucker kaikukopassa. Entisestään palettia lisää kaikukopan humbucker. • säädöt: volume ja vaiheenkääntö, tone • sisäisen mikrofonin volume ja ulostulolähteen vaihto • kolmiasentoinen mikkikytkin. Mikrofonikytkentä mahdollistaa vaiheenkäännön. Pelti maksaa toki käsityön hinnan, mutta ansaitusti
Säätimen idea on tuottaa nollaan väännettynä samanlainen sointi kuin Dumblen Jazz-asento ja pitkälle avattuna sitä, mitä Dumblen Rock/Middle-asento tarjoaa; säätimellä siis valitaan taajuus, jota halutaan säröytymisessä painottaa. Simblen tapauksessa kytkimen tilalla on portaattomasti toimiva säädin. Howard) Dumblen suunnittelemat ja rakentamat Dumble-vahvistimet ovat olleet varhaisten Mesa Boogien ohella esikuvia myöhempien aikojen ”putiikkivahvistimille”. Niistä ensimmäinen säätää pedaalista uloslähtevän soundin voimakkuutta, jälkimmäinen puolestaan särön ja kompression määrää. Liitännöiltään pedaali on simppeli, vain tulo ja lähtö. Alemmalla rivillä oleva Contoursäätö vaikuttaa pedaalista uloslähtevään sointiin kitaravahvistimen preesens-säätimen tapaan. Kuulokuvana accent vaikuttaa pedaalin sisääntulevan äänen kirkkauteen sekä plektra-atakkiin/dynamiikkaan. S anotaan, että Alexander (ent. Accent-säätö vaikuttaa signaaliin ennen sen säröytymistä (Dumblen suunnittelufilosofiassa ensimmäinen etuaste pysyy puhtaana). Se on suomalaisen vahvistinasiantuntija Lassi Ukkosen suunnittelema ja Mad Professorin rakentama overdrive-tyylinen säröpedaali, joka lupaa juuri tätä himoittua särösoundia. Toffeenväriset säätönupit ovat mukavan isot, ja koska säätimiä on vain neljä, ei näprääminen käy ahtaaksi boksin pienehköstä pinta-alasta huolimatta. Persoonallisia ratkaisuja Simble erottuu peruspedaalien joukosta ulkonäöllään, sillä metalliboksi on verhottu pähkinäpuuta muistuttavaan kuosiin. Joillekin juuri Dumble edustaakin absoluuttista soundia, mutta niitä on valmistettu hyvin pieniä määriä, niitä ei juurikaan liiku käytettynä ja ne ovat tavattoman kalliita. Niinpä markkinoille on syntynyt vuosien saatossa lähes pieneksi teollisuudenalaksi luonnehdittava kloonien määrä vahvistimien ja efektipedaalien muodossa. Säädinpaneelin ylemmältä riviltä löytyvät Level- ja Sensitivity-säädöt. Alkuvuodesta markkinoille tuotiin hauskasti nimetty Simble. Sen lisäksi Simblessä on accentsäätö; se vastaa idealtaan Dumble Overdriven Jazz/Rock-kytkin- tä, jolla ko. vahvistimessa valitaan kaksi erilaista eq-konfiguraatiota (tone stack). Teksti: Timo Östman Simble – Dumblea purkissa Lähes myyttisen maineen saanut Dumble-vahvistimen soundi innoittaa laite suunnittelijoita vuodesta toiseen. Ihan perinteisiä eq-namikoita – tyyliin treble, basso ja middle – Simble ei tarjoa. Tuorein taitaa olla Simble, kotimainen näkemys säröpedaalin muodossa. Läpinäkyvä sointi Puhtaan, luonnollisen pohjasoinnin päällä Simble on todellakin hyvin transparentti pedaali, sillä lähtökohdaksi annetut säädinasetukset antoivat hyvin pitkälti samanlaisen soundin kuin suoraan vahvisti- 44 www.riffi.fi 5/2014 44-45 Simble.indd 44 8.10.2014 14.36. Miellyttävä ratkaisu, ei käy kieltäminen
Valmistaja suosittelee ruuvaamaan pohjasoundin Fenderin Twinillä varsin keskialuevoittoiseksi (middle täysille, treble ja basso hyvin pienellä), mikä on kyllä melko kaukana omis- ta, kirkkaaseen puhtaaseen soundiin tähtäävistä asetuksistani. Kaikkien mukana cd-levy. Pedaalin mukana tulevassa manuaalissa on valmiina useita muitakin soundiasetuksia (esim. Siksi voinkin arvioida Simbleä ainoastaan säröpedaalina, ja sellaisena tämä tekee kyllä vaikutuksen: vastaavaa soinnin vahvistinmaisuutta ei ihan jokaisen pedaalin kohdalla tule vastaan. Kun sensitivity-säätöä alkaa lähtötilanteesta avata, päästään säröytyvän soundin pariin, joka Simblessä on mukavan laaja skaalainen. Suosittelen tutustumaan ja muodostamaan oman mielipiteen. Itsenäinen jatkoosa vie nyt vieläkin syvemmälle country-kitaroinnin i- maailmaan ja t s o p ut soittimen teknikul seen hallintaan. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoittajien kuuntelemisen taito. + Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Pedaalia voi käyttää halutessaan vain puhtaana boostina, kun sensitivity-säätöä avaa edellä mainitusta asetusmallista hieman. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rock- ja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. PAF/Deluxe, Texas Strat), joiden pohjalta voi ryhtyä hakemaan oman kitaran vaatimaa hienosäätöä soundityypin löytämiseksi. 18 etydiä ja valtava määrä harjoituksia sekä nuotein että i- tabulatuurein t s o p ut kirjoitettuina. Suositusta noudatettaessa Simblen soundi toimikin hyvin, mutta kun muutin pohjasoinnin takaisin ”omiin normiasetuksiini”, ei lopputulos ollut enää yhtä miellyttävä. Kingin perinteikkäästä tyylittelystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Toisaalta dynamiikka kutistuu ääripäässä kompression vuoksi. Särön laatu on vahvistinmaisen luonteva, miellyttävä, ja kaiken kaikkiaan mehukas. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. u Mad Professor Simble Dumble-vahvistinta simuloiva säröpedaali • • • • suunnittelija Lassi Ukkonen, valmistaja Mad Professor säädöt: sensitivity, level, accent, contour true bypass virrantarve: 2,1 mm 9–12V DC virtalähde tai 9V paristo 10 mA. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Soinnin saa myös aika hyvin putsattua volume-potikalla, tosin omilla kitaroillani silloin hävisin hieman äänen kirkkaudessa. Toisaalta esimerkiksi Black- ja Silverface-kombojen kaksi kanavaa antavat mahdollisuuden muokata toiseen riittävän middle-korosteinen pohjasointi, ja ajaa Simbleä siihen jakoboksin kautta. B. 0400-400011 • www.mpamp.com • www.simbletone.com Harri Louhensuon soitto-oppaan oivallisissa etydeissä soivat vaikutteet B. Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Itse olen aina hakenut overdrive-pedaaleista sitä, että ne reagoisivat mahdollisimman hyvin sormien kosketukseen ja soittotatsin dynamiikkaan. Simblestä löytyy overdrive-tyyliseksi pedaaliksi pitkäänkin laulavaa säröä, ja sen laatu oli omaan makuuni itse asiassa varsin miellyttävä vielä melko isostikin annosteltuna. • 12 voltin jännite vaikuttaa vain led-valoon kirkkauteen, ei sointiin • hinta: 199 e Lisätiedot: Mad Professor Amplification Puh. Tästä lähtökohdasta ajatellen nautin Simblestä erittäin paljon maltillisemmilla säröillä, ja yleensä niin, että avasin accent-säätöä puolivälin paikkeille tai jonkin verran sen yli. f i . Tämä kuulemma saattaa olla hieman kitarakohtaista, itse soitin pedaalia Stratolla ja Telellä. R i f f i - j u l k a i s u t 8.10.2014 14.36. kul + 5e 7 , 7 3 ipostut + kul 0e 35,3 Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. r i f f i . 0e 5 , 2 4 ipostut + kul Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyinsijoilla Amerikassa. meen soittaessa. Riffi-kauppa 44-45 Simble.indd 45 0e 8 , 4 3 ipostut + kul 5e 38,8 Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maailmaan. Luontevaa En osaa ottaa kantaa siihen onko Simbe kuin Dumble, koska verrokkia ei ollut käytössä – harvallapa meistä on. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Ennen kello kahtatoista pysytellään maltillisemmissa reunasäröissä, ja tämän jälkeen aletaan tulla yksikelaisillakin mikrofoneilla varsin laulavaan soundiin
Esikuvalaitteet on nimikoitu ja jokaisessa algoritmissa on huomioitu erikseen kyseisen aparaatin erityispiirteet, olipa kyseessä sitten vaikkapa nauhakaiun vouvaus, äänen säröytyminen tai taajuusvasteen poikkeama. Kymmenen algoritmivalinnan lisäksi kiertokytkimessä on neljä lisäpykälää, joihin voi ladata jonkun tunnetun nimimiehen sommitteleman kaikuohjelman TC:n sivustolta. Teksti: Lauri Paloposki TC Electronic Alter Ego X4 – kaiun monet muodot Onko hyvä imitointi jopa herkullisempaa kuultavaa kuin alkuperäinen, tekee mieli kysyä TC:n Alter Ego X4:n tapauksessa. Kun kytkintä kiertää vaihtoehdosta toiseen, pedaali soveltaa kutakin algoritmia potentiometrien asentojen mukaisesti välittömästi. 46 www.riffi.fi 5/2014 46-47 TC_AlterEgo.indd 46 8.10.2014 10.23. Ja kun vintagen rajapyykkinä pidetään vaikkapa 25 vuoden ikää, mahtuu nauhalle tai kiekolle tallentaneiden kaikulaitteiden ja analogisiin muistipiireihin perustuvien vekottimien jatkeeksi myös muutaman ansiokkaan digitaalisen esikuvien jäljitelmiä. Niitä käännellessä pedaalin pikasäätöjen toiminta avautuukin paremmin, sillä vaik- Balansoimattomat liitännät toimivat niin instrumenttikuin linjasignaalin kanssa ja liitäntä ekspressio pedaalillekin löytyy. Pedaali viive-efektinä Kiertokytkimellä valittava algoritmi on peruskehikko, jonka puitteissa viive toimii. Ensimmäinen vaihtoehto on suoraviivainen, kaksi jälkimmäistä sopivat rytmikuvioilla kikkailuun. Laitteessa on kuitenkin kolme erillistä muistipaikkaa omine jalkakytkimineen. Potentiometrin säätörata on kuitenkin kaikilla sama ja vaikkapa kello kahdentoista kohdalle parkkeerattu säädin antaa algoritmia vaihdettaessa ulos kenties aivan eri millisekunnit. Tämä saattaa aiheuttaa alkuun hämmennystä, sillä potentiometrin fyysinen asento ei aina korreloi edellisen algoritmin vastaavaan. Joissain tapauksissa myös potentiometrin tehtävä vaihtuu algoritmin mukaan, tai yhdellä potentiometrillä hallitaan useampaa eri muuttujaa kerralla. Steve Morsen ja Bumblefootin luomukset. Neljäs kytkin onkin tap tempo, jolla viiveen pituuden saa rytmitettyä biisikohtaisesti lennossa. Tietokoneeseen laite liitetään USB 2 -väylän kautta. Kun algoritmi on auki ruudulla, voi säätöihin kajota hiiren lisäksi myös pedaalin potentiometreillä. A lter Ego X4:n kansilevyssä lukee ”Vintage Echo” ja siihen suuntaan kyllä antimet myös painottuvat. Siinä missä Slap Backin enimmäispituus on 100 ms, tarjoaa analogiseksi nimetty viive jo 1500 ms ja eräät mallinnokset 7000 ms. Sen asennon mukaisesti kulloinenkin aika tulkitaan joko suoraan neljäsosanuotin mittaiseksi, tai siitä johdetuksi pisteelliseksi kahdeksasosaksi, tai neljäsosan ynnä pisteellisen kahdeksasosan mittaiseksi. Tehtaan jäljiltä pedaalissa on mm. Soundien muokkaus tietokoneella TC:n Toneprint-editori on ladattavissa käyttöön ilmaiseksi ja sillä saa eri algoritmien parametrit näkyviin tietokoneen (Mac tai pc) tai iPadin ruudulla säädettäviksi. Pakettiin kun on taiten kääräisty kymmenen klassikkokaikua ja vielä loopperi kuin kaupanpäällisiksi. Ne voi toki jyrätä omilla luomuksillaan. Esiin ei siis tule kerta toisensa jälkeen jokin tietty versio nimikkeen mukaisesta algoritmista vaan kyseinen algoritmi niiden säätöjen mukaisena, jotka pedaalin hanikoiden sen hetkiset asennot tuottavat. Niihin saa talteen algoritmin ja siihen joko pedaalin namikoilla tai editoriohjelmalla tehdyt spesifit säädöt. Ohjelma puskee säädöt realiajassa USB-kaapelilla liitettyyn pedaaliin, joten uutta soundia ruuvaillessa voi samalla kuulostella mitä tapahtuu. Viiveen pituuteen vaikuttaa myös kolmiasentoinen kytkin
Editori onkin pätevä työväline nimenomaan kaiun muotoilemiseen, ei valmiin kaiun tarkasteluun. Ja kummassakin tapauksessa joko mono- tai stereomuodossa. Laitteen voi kytkeä perinteiseen tapaan vahvistimen eteen, mutta yhtä hyvin myös efektilenkkiin. Vielä mukavampaa olisi, jos ohjelma osaisi myös lukea pedaalissa olevia tai sillä itsessään tehtyjä soundeja ja näyttäisi asetukset ruudulla. Ne katoavat kojeesta, kun käyttövirta sammutetaan. Kun aina ei jaksa avata tietokonetta tai edes tabletin alkeisäänitysohjelmaa harjoitustaustan tekoa varten, niin mielihyvää tuottaa mahdollisuus tallentaa soiton lomassa kätevästi jokin sointukierto sooloharjoittelun taustaksi tai vaikkapa melodian pätkä sopivan stemman etsintää varten. Vaikka editoriohjelma tunnistaa potentiometrien kääntämisen, ei editori osaa lukea pedaaliin tallennettuja ohjelmia, eikä se peilaa niiden asetuksia ruudulle. Enemmänkin soisi muistipaikkoja olevan, sillä kyllä näin runsaista antimista löytää helposti enemmänkin houkuttavia vaihtoehtoja keikalle vietäväksi. Nälkä kasvaa syödessä Alter Ego X4 luo onnistuneesti hyvin erilaisia kaikumaailmoja ja pidänkin laitteen ydintä kymppiplussan arvoisena suorituksena. Itseasiassa käyttäjällä ei ole minkäänlaista konstia tutkia mikä algoritmi on ollut tiettyyn muistipaikkaan tallennetun soundin pohjana ja mihin arvoihin sen parametrit on oikein aikanaan ruuvattu. Toneprinteditorilla näitäkin kolmea parametria pääsee kuitenkin säätämään aivan erillisinä muuttujina, mikä antaa mahdollisuuksia omiin tulkintoihin ihanteellisesta soundista. Lyhyesti todeten: verraten paljon hyvää suhteellisen maltillisen hintalapun kera. Ohituskytkennänkin voi määrittää bufferoiduksi tai true bypass -tyyppiseksi. Älypuhelimessa toimiva Toneprintaplikaatio on suppeampi ja se on tarkoitettu netistä imaistujen valmiiden Toneprint-ohjelmien siirtoon pedaalille. Toneprint-editori on pätevä työkalu valmiiden soundien hankkimiseen tai omien luomiseen tyhjältä alustalta. Editorilla voi kuitenkin muovailla efektejä ja rakentaa niistä itselleen sadan ohjelman kirjaston, josta sitten pedaaliin voi ladata kolme tarpeellisinta aina keikan mukaan. Kun ensimmäinen kerros on saatu muistiin, voidaan sitä toistaa joko jatkuvasti alusta alkavana kiertona tai kertaalleen läpi kuunnellen. u Varsinainen Toneprint-editori Loopperi jauhamaan Alter Ego X4:n loopperin tallennus käynnistetään ja stopataan Record-polkimella, ja äänitettävällä silmukalla voi olla pituutta enimmillään 40 sekuntia. Koko luupin tuhonta taas onnistuu undo-kytkintä hetken aikaa pohjassa pitämällä. tuo näkyviin kaikki algoritmien säädöt. Analog-algoritmissa viiveen pidentäminen pedaalin potentiometriä kääntämällä puolestaan nostaa samalla saturaatiota ja pudottaa diskanttileikkurin rajataajuutta automaattisesti, jotta pedaali käyttäytyisi kuin analoginen esikuvansa. Tap tempo -kytkin palvelee loopperin kanssa undo/redo-liipasimena, jolla viimeisimmän tallennetun kerroksen voi mykistää tai palauttaa mykistyksen jälkeen uudestaan soimaan. kapa nyt Time-potentiometri ei aina viittaa automaattisesti viiveen pituuteen, vaan esimerkiksi Chorus-ohjelmassa se säätääkin modulaation nopeutta. Kitaristille Alter Ego X4:n sopeutuvuus erilaisiin ympäristöihin on merkittävä plussa. Luupit eivät tallennu pysyvään muistiin, joten edellisen keikan tähteitä ei voi käyttää seuraavan esiintymisen raaka-aineina. Loopin päälle voi soittaa joko niin, että uusi materiaali tallentuu aikaisemman rinnalle tai sitten ihan ilman tallennusta. 029 080 0830 • www.soundtools.fi www.riffi.fi 5/2014 46-47 TC_AlterEgo.indd 47 47 8.10.2014 10.23. Luuppauksessa voi hyödyntää myös viimeksi käytössä ollutta delay-efektiä, mutta monikerroksisten luuppien kanssa alkaa olla silloin aika hankala hallita kokonaisuutta ellei kyseessä ole todella yksinkertainen ja jokaiseen kerrokseen yhtä hyvin passaava efekti. Delayn voimakkuudelle on oma säätimensä, samoin luupin toistovoimakkuutta voi justeerata erikseen, joten pohjalla junnaavan rullan ja päälle liruteltavan suorasoiton saa miksattua sopivaan balanssiin. Jos mykistyksen jälkeen äänitetään luuppiin uutta materiaalia, pyyhkiytyy mykistetty kerros pois pysyvästi. Alter Ego X4 Mallinnukseen perustuva viive-efekti / luupperi Pedaalin mukana tulevat Toneprint-soundit: • Delay TonePrint by Steve Morse • Basic Delay TonePrint by Bumblefoot • Basic Delay TonePrint by Doug Aldrich • Synth Delay by James ”Munky” Shaffer Alter Egon mallinnosten esikuvina olleet laitteet: • Binson Echorec 1 • Binson Echorec 2 • Electro-Harmonix Deluxe MemoryMan Chorus • Electro-Harmonix Deluxe MemoryMan Vibrato • Tel Ray Organ Tone • TC Electronic 2290 Modulated • Reverse Modulated • Boss DM-2 • Watkins Copykat • Maestro Echoplex 2 • Electro-Harmonix Echo Flanger • Roland Space Echo Luupperi • luupin enimmäispituus 40 s • kertatoisto / jatkuva toisto • viimeisen tallennuskerroksen mykistys/poisto • käyttö 9 voltin virtalähteellä (kuuluu pakettiin) Hinta: 249 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Luupperi on yksinkertainen ja palvelee perustoimessaan hienosti, vaikka kunnianhimoisemmalle äänitaiteilijalle se ei tarjoakaan tallennettujen kerrosten jälkimuokkaukseen minkäänlaisia suotimia tai muita työvälineitä
Sympaattista kotikutoisuutta Askel kerrallaan Olegtron vaikuttaa elektroniikkaharrastajan ja DIY-henkisen ihmisen soittopeliltä. Äänilähtö on 3,5-millisellä stereoplugilla. Olegtron toimii tavallisella yhdeksän voltin paristolla, jonka asettelu laitteen sisään onnistuu melko helposti. Matala kynnys on avainkysymys myös laitteen markkinapotentiaalin kannalta: onko kyseessä pienen harrastajapiirin erikoisinstrumentti vai laajemman suosion ansaitseva pöristin. Boksin kolot on työstetty käsin ja säätömerkinnät sisältävä pinta on jonkinlaista tarrapaperia. Kotisivullaan Olegtron kertoo, että laitteen käytön pitäisi olla mahdollista kenelle tahansa. Laitteen mukana tulee pieniä pusseja, joissa Ensimmäisellä yrityksellä en kuule laitteesta minkäänlaista ääntä, vaan päädyn irrottamaan pariston kertaalleen. Koteloa ki- CMOS 4060 -piiristä nimensä saanut Olegtron 4060 on jännittävä laiteuutuus Turusta. E 48 www.riffi.fi 5/2014 48-49 Olegtron.indd 48 8.10.2014 10.24. Ensimmäiset laitteet Olli Suorlahden yhden miehen yritys on tehnyt itse, jatkossa tuotannosta vastaa sopimusvalmistaja. Teksti: Pauli Komonen Kuvat: Tommi Posa Olegtron 4060 – kokeilijan avaruuspulputin simerkkejä voi tarkastella Olegtronin Soundcloud-sivulta, jossa suomalaiset elektronisen musiikin tuottajat ovat tehneet näytebiisejä yksinomaan Olegtronia käyttäen. Olegtron toimii itsenäisenä äänilähteenä, mutta sillä voi kontrolloida myös muita syntikoita ja esimerkiksi leluja (voltage/ clock/gate-liitännöin). on komponentteja LED-valoista transistoreihin. Huomio kiinnittyy etenkin monialaisen konemusiikkiveteraani Jori Hulkkosen tekemään melodiseen raitaan, joka osoittaa Olegtronin monipuolisuuden. Tuttujen tekijöiden osallistaminen laitteen markkinointiin on fiksu veto. Tomi Tapio puolestaan esittelee vakuuttavasti laitteen perkussiivisia mahdollisuuksia. En tunne itse elektroniikan maailmaa juurikaan, vaan lähestyn laitetta muusikon ja keskivertokuluttajan näkökulmasta: kuinka ilmaisuvoimainen Olegtron on ja miten helppoa sen käyttöönotto on. Olegtronin YouTube-kanava antaa kytkentämahdollisuuksista kiinnostavia ja havainnollisia esimerkkejä: esimerkiksi laserpyssyä voi ohjata Olegtronilla varsin luovasti! Ulkoisesti testiyksilö on vielä prototyyppiasteella. Se näyttää efektipedaalilta, mutta onkin eräänlainen syntetisaattori. Erilaisia komponentteja Olegtronin etupaneeliin kytkemällä laite tuottaa mitä mielikuvituksellisimpia ääniä
Olegtron tottelee myös vintage-osaston soittimista tuttua CV-ohjausjännitettä, mutta tätä ominaisuutta ei valitettavasti ollut mahdollista tämän testin yhteydessä kokeilla. Varsin nopeasti laitteesta saa ulos arpeggioita ja riffejä, jotka voisivat toimia sellaisenaan biisin johtoajatuksena. Tämä myös kertoo laitteen rajattomista mahdollisuuksista. Äärettömis- tä kytkentävaihtoehdoista huolimatta Olegtronin perusluonne hahmottuu pian: ääni on kylmä, raaka ja juuri siksi kiinnostava. Mainio kapistus Olegtron 4060 on todella lupaava laite, mutta käyttäjän näkökulmasta se vaatii vielä hiomista. Soundien hakeminen summamutikassa on jännittävää ja johtaa yllättävillekin poluille. Kokonaisuudessaan Olegtronin käyttökokemus on hauska, yllätyksiä tarjoava ja välillä sekavakin seikkailu. On aika aloittaa komponenttien kytkeminen. Olegtronin ohjepaperi antaa muutaman vinkin alkuun. Tip-lohkon kytkennät päästävätkin sen sortin paukahduksia, että kaiuttimista saa olla huolissaan. Edullisten pikkusyntikoiden kategoriassa se on myös huomattavasti innovatiivisempi tapaus kuin esimerkiksi Korgin Volca- ja Monotron-laitteet ja vastaavat simppelit analogisyntikat, joiden viehätyksestä suuri osa perustuu retrohenkisyyteen. Se myös varoittaa, että äänentasot saattavat heilahdella rajustikin. Laitteen ulkomuoto kaipaisi myös vielä muutaman kehityskierroksen: ideatasolla design on kohdallaan, mutta natiseva muovikotelo ja paperipinnoite antavat heppoisen vaikutelman. Sämpleri voikin olla Olegtronille tarpeellinen kaveri, etenkin jos laitetta haluaa hyödyntää melodioissa, soinnuissa ja niin edelleen. Lopulta kaiuttimista kuuluu kuitenkin tasaisena laitteen perusääni: korkea ininä. u Olegtron 4060 Minisyntikka • • • • ohjataan liittämällä komponentteja kytkentälevylle audiolähtö 3,5 mm:n minipulgilla käyttövirta paristosta mukana tulee peruslajitelma komponentteja Hinta: 99 e Lisätiedot: Olegtron Mechatronics • olegtron@gmail • http://olegtron.com/ www.riffi.fi 5/2014 48-49 Olegtron.indd 49 49 8.10.2014 10.24. Olegtron pystyy tuottamaan niin kohtalaisen kompleksisia sekvenssejä kuin tasaisiakin ääniaaltoja. Sama pätee keikka tilanteisiin, joissa äänentasojen varmistaminen helposti unohtuu. Käyttäjän tarpeista ja persoonasta riippuu, onko tämä toivottava vai vältettävä asiantila. Etenkin elektronisen musiikin tekijän näkökulmasta Olegtron on joka tapauksessa merkille pantava tapaus, joka kehittyes sään voi saada suurenkin suosion. Ja ideaalista olisi tietysti, jos äänentaso pysyisi vakaampana itse laitteen puolesta ja esimerkiksi kuulokkeet uskaltaisi kytkeä suoraan laitteen audiolähtöön ilman pelkoa kuulovauriosta. Esimerkiksi LED-valoilla ja induktoreilla pääsee nopeasti minimalististen teknopörinöiden maailmaan. Divider-lohkosta haetaan pulssiltaan ja oktaavikorkeudeltaan erilaisia signaaleja. Olegtronin mukana tulee laaja joukko erilaisia komponentteja, mutta mahdollisuudet eivät rajoitu niihin: käytännössä Olegtroniin voi yrittää kytkeä suunnilleen mitä tahansa elektroniikkaa, mikä vain koloihin sopii. ristäessä vaikuttaa siltä, että jossain saattaa olla kosketushäiriö, ääntä kuuluu pätkittäin. Jos mahdollista, niin laitteesta tuleva signaali kannattaa kompressoida jotenkin. Esimerkiksi metallikotelo voisi antaa Olegtronille aivan erilaista jäntevyyttä ja premium-fiilistä. Moni kytkentäyhdistelmä tuo myös mieleen vanhat scifi-elokuvat ja niiden äänimaisemat. Toisaalta etukäteen suunniteltu soundiratkaisu voi olla mukavampi hakea helpommin ohjelmoitavasta laitteesta. Laitteen sähkövirta on niin matala, että itse kytkeminen on riskitöntä. Helppoa mutta hankalaa Laitteessa on kaksi potikkaa, joista toinen säätää syötettävää jännitettä (starve) ja toinen äänen korkeutta. Portaaton äänenkorkeuden säätö tarkoittaa luonnollisesti sitä, että vire suhteessa muihin instrumentteihin pitää hakea korvakuulolta tai virittimellä
F A on vanhakantaisesti kutsuttuna multitimbraali soitin eli sillä voi soittaa samanaikaisesti useita eri soundeja. Pianosoundien mallintamisessa ei ole riesana samanlaista enharmonisten sävelten sävy- ja käytöseroa kuin kitaroilla ja muilla otelaudallisilla soittimilla. Toisaalta piano on luultavasti myös se, jota tutkimalla koskettimistolla varustetun soittimen soundia tyypillisimmin arvioi- 50 www.riffi.fi 5/2014 50-52 Roland.indd 50 8.10.2014 10.26. Ja muiden soivien instrumenttien ympärillä se menee aivan täydestä. Miten siis ohjelmoida uskottavuutta tuova sivuääni mallinnokseen. FA:n soundit eivät nekään silti soita itse itseään vaan niillä tulee soittaa jäljitellylle instrumentille tyypillistä tekstiä, jotta soundi toimii kuten on aiottu. Jälkimmäinen taas synteettisiin soitinääniin ja synteettisiin rumpu/lyömäsoittimiin. Jopa nopeaa kielten poikki kulkevaa pyyhkäisyä jäljittelevä automatiikka tuottaa kerralla alaspainetusta soinnusta kitaramaisen ryöpsyn. Ensinmainittu jakautuu vielä akustisiin soitinääniin, synteettisiin soitinääniin ja rumpu- sekä lyömäsoitinääniin. Mutta kun mukana soi bassokielille sijoittuvia säveliä ja teksti on hiukankin moniäänisempää, kitaraimitaatio on mykistävän aito jopa soolona. Kahlattavaa siis riittää, joskin joissain tapauksissa saman aiheen versioita on niin monia ja niin vähäisin eroin, että aivan niiden kaikkien mielekkyyttä ei välttämättä hahmota. Kitaralla saman sävelen voi esimerkiksi soittaa usealla eri kielellä ja sormen siirto punotulla kielellä tuottaa helposti tunnistettavan vingahduksen, kun taas sileä nailonkieli ei sormenpään alla vastaavaa tee. Tähän liittyy kaksi havaintoa. Teksti: Lauri Paloposki – työasemalla tekee kaiken, jos haluaa FA-06 ja FA-08 ovat rinnakkaslaitteita, jotka erottaa toisistaan vain fyysinen koko ja koskettimisto. Koekäyttöön otettiin FA-06, syntikkakoskettimistolla varustettu pienempi versio. Ensinnäkin moniäänisten soitinten kohdalla sointuklusterit tuntuvat toimivat yksittäisiä ääniä luontevammin. Kerrallaan esille saatavan lajitelman nimi on Studio Set ja siihen mahtuu 16 eri Tonea eli itsenäistä soivaa soundia. Yksiäänisissä melodioissa, etenkin keskirekisteristä ylöspäin, jäljitelmän kyllä erottaa aidosta, sillä mallintamisessakin on omat hankaluutensa. Pääosin äänimaailma on todella antoisa ja esimerkiksi akustiset Super Natural -mallinnokset kuulostavat hämmentävän aidoilta. Tonet on luokiteltu kahteen päälajiin, jotka ovat mallinnukseen perustuva Super Natural ja digitaaliseen synteesiin pohjautuva PCM. Esimerkiksi klassisen kitaran soundi on loistava, jos sillä soittaa moni äänisiä satseja, joiden hajotukset vastaavat oikealla kitaralla soitettuja. Se helpottaa urakkaa osaltaan. FA:n tapauksessa sivuääni kyllä miedontuu ylärekisteriä kohden edettäessä – samoin kuin kaikukopan matala resonanssikumahdus jokaisen äänen alukkeessa – mutta täysin kuulumattomiin se ei katoa. Nämä Tonet taas ovat kotoisin Integra-7:stä, ja soittimen muistiin tallennetun valikoiman laajuus ylittää 2000:n rajan
Käytännössä kvantisointi on helppo tapa vakioida kompin suoraviivaisimpia elementtejä rytmisesti oikeelliseksi, joskin konemaisen mekaaniseksi jalustaksi, jonka päälle luomusoitanta mahdollisine vajavaisuuksineen tai hienostuneine fraseerauksineen luo sitten musiikillisesti elävän kuosin. Niiden lisäksi on kuitenkin vielä 78 inserttiefekteiksi kutsuttua efektiä. Koska studiosetin 16 eri soundia ovat vapaasti valittavissa, saa itselleen koottua juuri sellaisen kokoonpanon kuin musiikillinen idea vaatii. Mitä lähempää D-Beamin anturia käsi liikkuu, sitä voimakkaammin kontrolleri siihen reagoi. Ja kas, tremolon saakin aikaan pyyhkäisemällä säteen poikki vaakasuunnassa sormet harallaan. Jos tietää mitä haluaa saada aikaan, niin välineitä kyllä on. Toinen mahdollinen sovellus on kasata kaksi soundia päällekkäin koko koskettimiston matkalle, esimerkiksi piano ja utumatto. Niillä on näppärää muovailla soundeja tilanteeseen passaaviksi. www.riffi.fi 5/2014 50-52 Roland.indd 51 51 8.10.2014 10.26. Jokaisella Tonella on oman perussoundinsa lisäksi myös oma efektilaitteensa, josta löytyy 68 erilaista tehostetta. Sointeja on runsaasti erilaisista akustisista flyygeleistä pystypianoihin eikä niiden sähkömekaanisia serkkuja ole unohdettu. D-Beamin voi kuitenkin valjastaa myös vaikkapa suotimen rajataajuuden tai resonoinnin ohjaajaksi mikä tuottaa toisenlaisia ulottuvuuksia esimerkiksi soolosoittoon. Käytännössä tämä kuuluu ja tuntuu. daan ja siksi siihen on varmasti myös panostettu. Jos komppia ei jaksa naputella alusta alkaen itse, voi tukeutua soittimessa valmiina oleviin rytmikuvioihin. Soittajan elekieli muodostuu luultavasti ajan oloon samalla tavalla persoonalliseksi kuin soitto muutoinkin ja D-Beam innostaa kyllä kokeilemaan erilaisia lähestymistapoja – saako äänestä pitävämmän otteen kämmen kupiksi pyöristettynä vai sormet yhtenäiseksi levyksi ojennettuina. Studiosetin 16 soundia vastaavat silloin tallentimen raitoja ja raita 10 on oletusarvoisesti varattu rumpuosastolle. Valinta on asiakkaan, sillä FA:ta valmistetaan sekä 61-sävelen mittaisella syntikkakoskettimistolla että 88-koskettimen mittaisella painotetulla koskettimistolla. Kvantisointi korjaa kuitenkin ainoastaan äänten syttymishetket ja oheistieto – esimerkiksi sävelen taivutus pitch bend -ohjaimella – pysyy alkuperäisellä paikallaan eikä siis kvantisoinnin jälkeen enää ole oikeassa suhteessa säveleen. Tässä kohden avuksi tulevat kuitenkin kuusi Sound Modify -säädintä, joista jokaisella pääsee suoraan käsiksi neljään eri parametriin. Monimutkaisempi tapa on käyttää niin monta studiosetin soundia kerralla kuin tarve vaatii ja mielikuvitus antaa myöten, jolloin eri soundeista voi kerrostaa joko koko koskettimistolla soivan mahtiorkesterin tai jakaa koskettimiston vyöhykkeisiin, joilla on omat soundinsa ja musiikilliset roolinsa. Kokonaan toinen asia on se, millaisella koskettimistolla nämä edut saa irti. Reaktiotapaa ja sen jyrkkyyttä voi kuitenkin säätää omiin liikkeisiin mallaavaksi, aivan kuten perinteisissä modulaatio-ohjaimissakin. Oletusarvoisesti kontrolleri ohjaa äänenvoimakkuutta, mikä onkin oikein palkitsevaa esimerkiksi jousistoa matkiessa, kun dynaamisia tehoja saa kätevästi hallittua hieman samaan tapaan kuin antaisi merkkejä oikean sektion soittajille. Kyse on myös soittotaidosta (tai tässä tapauksessa sen puutteellisuudesta), mutta itse sain parempia tuloksia pianosoundeilla, kun soitin painotetulla koskettimistolla varustettua Rolandin kalliimman pään kotipianoa ja ohjasin FA:ta midillä. Mainitut kitarasoundit ja esimerkiksi kontrabasso taas tottelivat huomattavasti helpommin FA:n omaa koskettimistoa esimerkiksi silloin, kun koetin houkutella esiin glissandoa, joka syntyy sävelestä toiseen kieltä myöten liukumalla. Soundit pinoon tai halki Yksinkertaisin tapa nauttia FA:n antimista on soittaa jotakin Tonea sellaisenaan, vaikkapa pelkkää pianoa. Jotkut asiat ovat helpompia työstää isolla näytöllä ja niinpä FA-sekvensserin tuotokset saakin siirrettyä tietokoneelle Eroon eleettömyydestä FA-malleissa on mukana myös Rolandin optinen D-Beam-kontrolleri, jonka infrapunasäde reagoi käden liikkeisiin anturin yläpuolella. Tarjolla on aina alku- ja lopetusfillin lisäksi kaksi erilaista variaatiota samasta komppikuviosta ja lisäksi niihin sopivat kaksi välifilliä. Kautta linjan soundi on todella autenttinen ja käyttäytyy ymmärrykseni mukaan hyvin samankaltaisesti kuin mallinnoksen esikuvakin. Vaikka sekvensserillä pystyy tekemään varsin pitkälle viimeisteltyjä teoksia ja soitetun raidan editointiinkin on päteviä työkaluja, on sitä suunniteltaessa huomioitu myös nykyaika tietokoneineen. Tallentaa voi automatiikalla kvantisoiden tai au naturel. Kun päälle lyödään kunkin Tonen omat efektit ja jatkeeksi studiosetin mausteet, niin jonkin yksittäisen piirteen muokkaaminen saattaakin olla melkoisen kaivamisen takana. Näitä kuuden palikan rakennussarjoja taas löytyy lukuisissa tyylilajeissa ja jokaisesta useampana eri muunnelmana. Studiosetillä puolestaan on ihan omat ylemmän tason efektinsä, joista ekvalisaattori, chorus, kaiku ja kompressori ovat ne tyypillisimmät. Kolmas simppeli käyttömuoto on jakaa koskettimisto kahteen osaan, jolloin vasemmalla voi soida vaikkapa kontrabasso ja oikealla kädellä jazz-urut. Järjestelmälliseen opetteluun kannattaa kuitenkin varata tovi jos toinenkin, sillä eri kategorioiden tonet sisältävät ensinnäkin hieman erilaisia rakennusaineksia ja parametrejä on jokaisessa runsaasti. Sekvensserillä ideat talteen FA-mallin 16-raitainen sekvesseri on lähtökohtaisesti suunniteltu muistikirjaksi, johon saa nopeasti tallennettua ideoita ja jolla voi luonnostella niistä suuntaa antavia demoja
Sama runsaus leimaa myös kansilevyn säätimien ja hallintalaitteiden lajitelmaa. Eikä yksittäisen samplenkaan hehkuttelu dynamiikkaa käyttäen olisi välttämättä hullumpi asia. Samplaus itsessään on helppoa ja käynnistyy tarvittaessa myös äänenvoimakkuuden tunnistavalla automatiikalla. Näytteen viritystä tai muuta manipulointia ei ole tarjolla. Se soveltuu moneen käyttöön niin kotona, studiossa kuin keikallakin ja ennenkaikkea sen äänimaailma tarjoaa valtavan määrän ensiluokkaisia soundeja musiikin tekoon. Moni ilmiselvästi tarpeellinen toiminto tai komento löytyy nimenomaan Shift-näppäimen kautta, ja kun tähän seikkaan tottui alkoi yhteistyö laitteen kanssa sujua huomattavasti paremmin. Pikkuruiset tekstit ohjaavat kursoreiden käyttöön, mutta joissain tapauksissa näytön symbolit ovat niin kookkaita, että niitä tulee tökkineeksi sormenpäällä automaattisesti, kunnes muistaa että kyseessä ei ole kosketusnäyttö. Liitto tietokoneen kanssa on viety itseasiassa vielä sekvensseri kytkentää pidemmälle, sillä FA:ssa on valmiit ohjaimet ja niiden matriisit Cubasen, Logicin ja Sonarin käyttöön. Samplen editointi tarkoittaa tyhjien leikkaamista pois ennen ja jälkeen varsinaista ääntä, ja tämä sujuu annetuilla työkaluilla kätevästi. 09 682 4020 • www.roland.fi 52 www.riffi.fi 5/2014 50-52 Roland.indd 52 8.10.2014 10.26. u Roland FA-06 / FA-08 Työasemasyntetisaattori • • • • • • • Integra-7:n Super Natural- & PCM-soundit 16 soundia voi soida samankaisesti 16-raitainen sekvensseri sampleri 16 painiketta sample-liipaisuun DAW-ohjaimet FA-06: 61 koskettimen syntikkakoskettimisto, hintaluokka 1?050 e • FA-08: 88 koskettimen painotettu pianokoskettimisto, hintaluokka 1?650 e Lisätiedot: Roland Suomi Puh. Senkin kohdalla on syytä tutustua karttaan ensin ja lähteä vasta sitten maastoon suunnistamaan. Näyttö on teknisesti skarppi, mutta tiedon määrä valtava ja kestää aikansa opetella paikallistamaan eri asiat näytöltä. Sekvensseri käyttää muistinaan SD-korttia ja kaikkein hauskin juju on se, että tiedostoja voi myös tuoda sekvensseriin joko oman jammailun ja harjoittelun taustaksi tai esimerkiksi keikkasetissä käytettäväksi. Eräs avaintekijä FA:n käytössä on Shift-näppäimen olemassolon tiedostaminen. Sen pitäminen alaspainettuna avaa näytölle monessa eri käyttötilanteessa kokonaan uuden näkymän uusine parametreineen. Tallennettava ääni voi olla peräisin soittimesta itsestään tai ulkoisesta mikrofonista/soittimesta, joka on kytketty FA:n takalaidan tulojakkiin. Tätä toimintoa en kuitenkaan kokeillut käytännössä. Härkää sarvista jatkotoimia varten joko midi-muodossa, erillisinä wav-raitoina, tai valmiiksi stereoksi miksattuna. Jos ei näistä mikään iske, voi soittimeen rakentaa vaihtoehtoisesti myös oman kattauksensa jonkin muun DAW-ohjelman käyttöä varten. Pääasiallinen käyttötarkoitus huomioiden on ymmärrettävää etteivät painikkeet tunnista napautuksen voimakkuutta, mutta olisipa ollut mukavaa, jos sekvensserin rumpuosuuksia olisi voinut ohjelmoida rumpukonetyyliin naputtelemalla dynaamisesti painikkeita koskettimiston sijasta. Looginen se silti on, mutta logiikan hahmottamisessa vaaditaan paneutumista ja käyttöopaskin nousee arvoonsa. Onneksi se on selkästi jäsennelty ja esitystavaltaan helposti ymmärrettävä. Valmiin samplen saa pläjäytettyä pihalle kertalaukaisuna tai toistuvana luuppina. Mitenkään erityisen intuitiivisina en FA:n toimintoja pitäisi, jos intuitiivisuudella tarkoitetaan sitä, että laite ikäänkuin opastaa käyttäjää eteenpäin ja oppiminen edistyy tekemisen kautta kuin huomaamatta. Soittimena FA:lla on niin paljon tarjottavanaan, että tutkimus ja opettelu maksavat vaivan. Samplaa ja toista FA:n sampleri liittyy niin likeisesti soittimen neliskanttisiin naputtelupainikkeisiin, että asiat on perusteltua käsitellä samassa nipussa. Tällaisenaan sampleri soveltuu mainiosti yksinkertaisten fraasien tai tehostemaisten äänten tallennukseen ja toistoon, eikä mikään tietysti estä varastoimasta siihen vaikka kokonaisia introja tai loppusoittoja, joiden aikana kosketinsoittajakin ehtii sitten puuhastella muuta. Painikkeet palvelevat ensisijaisesti samplen liipasimina, mutta niillä voi myös mykistää ja kytkeä päälle studiosetin soundeja
Kun kummankin osaston keskinäistä balanssia säädellään vielä erikseen panoroinnin tapaan, on yhdistelmien ja erilaisten miksaussuhteiden kirjo melkoinen. Kummallakin on oma potentometrinsä, jolla antimia saa käännettyä esiin. W aldorfin jousikoneessa on kaksi äänimoottoria: jousi-, urku- ja kuorojohdannaisiin keskittyvä Strings sekä synteettisaattorisoundeihin painottuva Solo. Totaalista kahden soundin splittiä ei Streichfettillä saa sillä jousiosio soi aina koko koskettimiston mitalla. Kääntöpuolena on se, että jollei löydöksiään tallenna laitteen muistiin, niiden toisintaminen myöhemmin on hankalaa: säädöt ovat laaja-alaisia ja osa niistä vaikuttaa useampaankin muuttujaan kerralla, efektiosios sa taas yksi säädin palvelee vuoronperään kolmen eri muuttujan kontrollina, joten vain viimeisimmän kohdalla potikan asento kertoo parametrin arvon. Vaikka säätimiä on niukalti, niin niillä voi kaivaa esiin hyvin erilaisia soundeja. Jousipakan klangikin vaihtuu radikaalisti ensemble-efektiä käytettäessä. Syntikkaosaston sen sijaan saa rajattua myös soimaan vain jonkin tietyn, vapaasti valittavan sävelen ala- tai yläpuolella. Ronskia asiaa Leimallista Streichfettille on äänen krouvihko rotevuus ja tulosten yllätyksellisyys. Ja kuten esikuvansa, myös Streichfett palvelee parhaiten kokonaisia sointuja, mattoja tai muutaman äänen pitkiä linjoja soitettaessa. viulukoneet, joihin Waldorfin ääni vertautuukin hienosti. Molemmilla osastoilla on lisäksi muutaman kytkimen ja potentiometrin verran säätötyökaluja, ja yhteisenä mausteena on lisäksi erillinen efektilaite, josta voi annostella kaikua tai phaseria joukkoon. Myös saman nimellisen vyöhykkeen sisällä vähäinenkin potikan kääntö muuttaa soundia jollain tavalla, joten kyseessä on eräänlainen portaaton morfaus tunnelmasta toiseen. Potikoiden ympärille on nimikoitu vyöhykkeitä eri soundeille, mutta rajat ovat häilyviä ja yhdestä soundista toiseen mennään liukuen. Teksti: Lauri Paloposki Waldorf Streichfett – jousikone nykymalliin Ennakolta ohjelmoitujen soundien luovaan yhdistelyyn ja niiden pikamuovailuun perustuva Streichfett on simppeliksi työpöytäsyntikaksi hämmentävän moniulotteinen. u Waldorf Streichfett Viulukone • • • • • • • • • 128 äänen polyfonia strings-lohko solo-lohko, rajattavissa vain osaan koskettimistoa portaaton miksaus lohkojen välillä analoginen stereolähtö kuulokeliitäntä USB-väylä midi in & out suositushinta: 270 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Valmiille ohjelmille Streichfett tarjoaa kaksitoista muistipaikkaa ja tehtaan jäljiltä tarjolla on varsin edustava valikoima käyttökelpoisia sointeja, joiden kautta laitteen luonteesta saa hyvän yleiskuvan. 029 080 0830 • www.soundtools.fi www.riffi.fi 5/2014 53 Waldorf Streichfett.indd 53 53 8.10.2014 10.27. Monofonisena soolosyntikkana se toimii myös, etenkin jos toinen käsi on vapaana ruuvailemaan säätimiä lennossa, jolloin masiinasta saa irti myös varsin muikeita ujelluksia. Liikkumavaraa on laajalti, sillä ensinnäkin strings-osasto itsessään soi joko pelkällä fundamentaalitaajuudella, oktaavikerrannaisen kera tai pelkkänä yläoktaavina. Efektiosion kolmas pykälä, animate, on pelkästään jousisoundeihin vaikuttava LFO. Nimikoinneista huolimatta Streichfettin soundit eivät ole sillä tavoin realistisia kuin sample- tai mallinnustekniikoilla on viime vuosina tuotettu, vaan kuten valmistaja sanoo: laitteen esikuvana ovat olleet 1970-luvun ns
54 www.riffi.fi 5/2014 54-55 Shure.indd 54 8.10.2014 10.28. Tai sitten ethernetin kautta voidaan ottaa avuksi tietokone ja siihen ladattu Shure Wireless Workbench -ohjelma, jolla taittuvat monimutkaisetkin kattaukset. Balansoidun signaalin saa kytkinvalinnan mukaisesti ulos XLR-liittimestä joko mikrofoni- tai linjatasoisena, kun taas jakki on balansoimaton ja tarkoitettu vaikkapa instrumenttisignaalin kytkemiseksi henkilökohtaiseen vahvistimeen silloin, kun systeemiä käytetään sähkökitaran tai -basson kanssa. Kun sellainen on löytynyt, tuodaan lähetin vastaanottimen eteen lähietäisyydelle ja painetaan Sync-näppäintä, jolloin informaatio siirtyy lähettimeen infrapunasäteellä. Antenneita on kaksi ja jos vastaanotinta ei asenneta kiinteästi, voi antennit kiinnittää suoraan takalaidan BNCliittimiin. Mukana toimitetaan kuitenkin myös korvakkeet vastaanottimen räkkiasennusta varten, ja lisäksi lyhyet antennikaapelit sekä korvakkeissa olevin reikiin kiinnitettävät BNC-liittimet, joita käyttäen antennit saadaan asennettua räkin etulaitaan. Laitteiston hallinta ja tarkkailu sujuu etänä myös iOS-alustalla toimivalla ShurePlus-aplikaatiolla. Taajuuksia voi vaihtaa myös näppisäädöllä. Takalevyn liitännät täydentää ethernetliitin, jolla usemman kanavan järjestelmä voidaan koota verkoksi ja konfiguroida käyttämällä yhtä vastaanotinta skannerina koko setille. Shure ainakin jarruttaa näitä puheita tehokkaasti tekemällä järjestelmästään niin helpon, ettei tekniikkaan tarvitse vihkiytyä syvällisesti voidakseen käyttää sitä. Teksti: Lauri Paloposki Shure QLX-D – digitaalinen langaton Taajuuskaistojen uudisjaon yhteydessä on puhuttu siitä, että käyttäjien on jatkossa osattava yhä enemmän saadakseen systeeminsä toimimaan. Tämä onkin tarpeen silloin, kun halutaan käyttää QLXD- ja ULXD-sarjojen lähettimiä ja vastaanottimia ristiin. S hure QLX-D:n digitaalinen koodi on 24-bittistä ja kriittisissä tilanteissa tarjolla on viestin salaus AES-256-normin mukaisesti. Sekin nimittäin onnistuu, mutta ilman infrapunasynkkausta ja ilman viestiliikenteen salausta. Systeemin latenssiksi luvataan alle 2,9 millisekuntia, ja dynamiikka-alueen laajuudeksi ilmoitetaan 120 dB. QLX-D voi operoida 17 samanaikaisen kanavan määrällä, jos kaistaa on käytössä yhden TV-kanavan tarjoamat kuusi megahertsiä. Vastaanotin Järjestelmän ydin on puolen räkkiyksikön kokoinen QLXD4vastaanotin. Jos vapaata kaistaa löytyy kahdeksan megan verran, saadaan enimmillään 22 järjestelmää käyttöön. Se on varustettu omalla taajuusskannerillaan ja osaa etsiä itselleen radioavaruudesta vapaan ja häiriöttömän kanavan. Kantomatkaa luvataan suotuisissa oloissa aina sataan metriin asti. Vastaanottimen takalaidassa ovat myös ulkoisen virtalähteen liitäntä vedonpoistoon tarkoitetun ankkurisilmukan kera sekä analogiset audiolähdöt
Solistikäyttöön yms. Kussakin näkymässä on esillä vain yhden toiminnon asetus. sopiva QLXD2-käsilähetin löytyy kolmella eri kapselivaihtoehdolla, jotka ovat Shuren omat mallit SM58, Beta 58 ja B87A. Paristopesä sekä näppäimet vyölähettimen parametreille löytyvät jämäkästi saranoidun ja pitävästi lukkiutuvan suojakannen alta. Näin pääsee kuitenkin ainoastaan katsomaan valitun taajuuden, kanavan ja kanavaryhmän numerot. Shuren omille akuille on kolme erilaista latausvaihtoehtoa. Vankkatekoiseen, alumiinirunkoiseen QLXD1-vyölähettimeen voi liittää jonkin neljästä erilaisesta Shuren solmiomikrofonista (pallokuvioinen WL183, superhertta WL184, hertta WL185 tai miniatyyrikokoinen hertta WL93) tai sitten herttakuvioisen pantamikrofonin (SM35). Vastaanottimen takalaidassa on kaikki tarpeellinen eikä mitään turhaa. Lähettimet kytkeytyvät kuitenkin niin sulavasti päälle ja pois, ettei suurempia sivuääniä kuulu vaikka hermostunut käyttäjä tuuppaisi kytkimen toiseen asentoon kanavan ollessa auki. Leveähkö kytkin on hieman yllättävä, sillä muotoilunsa vuoksi sitä tulee intuitiivisesti liikuteltua joko kapselia kohti tai siitä poispäin. Miesmuisti yltää vielä vaivatta aikaan, jolloin yleisesti pidettiin mahdottomana toteuttaa digitaalista langatonta järjellisin kustannuksin ja niin että systeemin latenssi olisi riittävän lyhyt käyttöön myös realiaikaisessa esitystilanteessa. Nyt digitaalisia langattomia valmistaa monikin, eikä Shuren QLXD-systeemiä voi pitää edes kovin hinnakkaana ammattikäyttöä ajatellen. Äänenlaadultaan QLXD on erinomainen, eikä toisto yski tai pärskähtele äkäisemmilläkään transienteilla kuten analogiset järjestelmät tuppaavat tekemään. Systeemi valvoo paristojen varantoa, kunhan lähettimelle kerrotaan onko käytössä alkaali-, nikkeli/kadmium- vaiko lithium-paristo. Vyölle klemmarillaan ripustettu taskulähetin pärjäsi suurinpiirtein testiradan puoliväliin, mutta siitä eteenpäin se oli hiukan kranttu sen suhteen, onko käyttäjä lähettimen ja vastaanottimen välisellä reitillä vai pääsevätkö radioaallot heti vapaasti oikeaan suuntaan ilman kehon muodostamaa estettä. Käsilähettimessä ne voi kätkeä näkymättömiin rungon kapean pään ylle pujotettavalla holkilla, joten esimerkiksi TV-kuviin ne eivät häiritsevästi tunge. Yksittäisen akun laturia – tai kahdeksan akun ryhmälaturia – käytettäessä akku irrotetaan lähettimestä ja laitetaan laturiin. Kummassakaan lähettimessä ei ole erillistä audio-yhteyden mykistystä, ainoastaan on/off-kytkin. Tämän käyttötestin yhteydessä verkko-ominaisuuksia tai mainittuja ohjelmia ei kuitenkaan kokeiltu käytännössä, vaan artikkeli perustuu kokemuksiin kahden yksittäisen kanavan itsellisestä toiminnasta. Sama lähetin palvelee myös instrumenttikäytössä, jolloin mikrofoni korvataan soittimen ja lähettimen väliin kytkettävällä, noin 70 senttimetrin pituisella WA305-johdolla. Korva- ja sormituntumalla latenssikin on mitättömän vähäinen, ja esimerkiksi kitarakäytössä äänet syttyvät napakasti ja soundi on terveen ryhdikäs. u Shure QLXD Digitaalinen langaton järjestelmä • • • • • audion siirto 24-bittiseellä lineaarisella koodilla dynamiikka-alue 120 dB viesti salattavissa AES-256-normin mukaisesti kanavan latenssi alle 2,9 millisekuntia 17 samanaikaista kanavaa yhden TV-kanavan alueella (6 MHz:n kaista). Tätä päivää Tekniikan kehittyessä mahdottomina pidetyt asiat muuttuvat joskus mahdollisiksi. Lähetin tilanteen mukaan Lähetinvaihtoehtoja eri käyttötarkoituksiin on kaksi. Radioyhteyden kantavuuskin oli vakuuttavaa, 10 milliwatin lähetystehoa käytettäessä käsilähettimen yhteys vastaanottimeen toimi nikottelematta toimituksen sokkeloisissa tiloissa, vaikka signaali joutui kiertämään mutkittelevaa reittiä huoneesta toiseen neljän oviaukon kautta ja etäisyyttäkin kertyi suurinpiirtein 45 metrin verran. Käsilähettimen jämerän oloinen runko on alumiinia, mukaanlukien irti kierrettävä holkki, jonka alle kätkeytyy paristopesän lisäksi monitoimikytkin asetusten muokkaamiseen. Käyttövirta kummallekin lähettimelle annetaan kahdella AA-paristolla, joiden vaihtoehdoksi käy Shure SB900 -litiumioni-akku. Kolmas vaihtoehto on kombomalli, johon mahtuu kerralla yksi vyölähetin ja yksi käsilähetin sellaisenaan, ilman että niiden akkua tarvitsee irrottaa. Vasta kytkimen liikuttaminen sivusuunnassa avaa kahdeksaan eri näkymään jaetut parametrit muunneltaviksi. • 22 samanaikaista kanavaa kahdeksan MHz:n kaistalla • lähetysteho valittavissa 1 mW?/?10 mW • kantomatka 100 m Hinnat: • vastaanotin + käsilähetin SM58-kapselilla: 1240 e • vastaanotin + vyölähetin SM35-pantamikrofonille: 1365 e • WA302-johto instrumenttikäyttöön: 25 e Lisätiedot: Noretron Audio Puh. Lisätään tämäkin plussa jo muutoinkin erinomaiseen vaikutelmaan. 010 525 8000 • www.noretron.fi www.riffi.fi 5/2014 54-55 Shure.indd 55 55 8.10.2014 10.28. Latausta varten kummankin rungossa on laturin pinneihin tapaavat kontaktipinnat. Lähetin tunnistaa automaattisesti Shuren omat akut, ja silloin varaustilan ilmaisin toimii ilman erillistä valintaa
Toistoalueen reunoja korostavalle FOH-muokkaukselle löysinkin koeparin pienemmän kohdalla perusteita vain hiljaa kuunneltaessa, johon loudness-tyyppinen tehostus istui luontevasti. Kummankin bassotoisto on kaapin fyysiseen kokoon nähden huomattavan tanakkaa. Normivoimakkuudella kaiutin soi parhaiten ihan sellaisenaan, ellei jopa bassoleikkurilla 80 Hz:n alapuolelta kevennettynä. Kummassakin yksi pykälä vastaa ”suoraa” tai ”prosessoimatonta”, ja kahden asennon takaa löytyy prosessorilla muokattua toimintaa. DBR10:n kohdalla jopa hieman yliampuvan tanakkaa ja alakertaa tekikin mieli suitsia bassoleikkurilla. Teksti: Lauri Paloposki vikkeensa. FOH-asennossa DSP korostaa sekä diskantti- että bassotoistoa. Yhtäläistä on se, että DXR:n tavoin myös DBRkaiuttimet voidaan asettaa kyljelleen, jolloin ne toimivat kulmamonitoreina. DBR:ssä on vain yksi, se perinteinen pystysuora. Kumpikin malli soi siististi ja piikittelemättä, mutta kalliimmista sarjoista tuttuun keskialueen hienostuneeseen luonnonmukaisuuteen ne eivät yllä, eikä DBR-kaksikko vielä uhkaakaan niiden asemaa. Fyysisesti kaiutinsarjat ovat liki toistensa kokoisia, mutta DBR-sarjalaiset painavat nelisen kiloa vähemmän kuin vastaava DXR-malli. 010 320 7300 • www.f-musiikki.fi 56 www.riffi.fi 5/2014 56 Yamaha.indd 56 8.10.2014 10.29. Liitännätkään eivät ole aivan samanlaiset: DBR-sarja tarjoaa kolmen itsenäisesti säädettävän audiotulon sijasta kaksi, joista ensimmäinen linja/mikrofoni-valinnalla (ei phantom-syöttöä) ja toinen linjasignaaleille. Sekä DBR10 että DBR12 ovat sangen äänekkäitä ja soinniltaan rotevia. Juuri näin on asian laita Yamahan uudessa DBR-mallistossa, jossa hyödynnetään pitkälti samaa tekniikkaa kuin vuotta aiemmin markkinoille tuodussa DXR-sarjassa (Riffi 1/2014). Koteloiden muotoilussa on muutenkin sen verran eroa, että kummallekin sarjalle on omat ripustus- ja asennustar- Käyttäjä pääsee vaikuttamaan DBR-kaiuttimia ohjaavan DSP:n toimintaan kahdella kytkimellä. Kevyempi hinta ei selity vain kehityskustannuksensa jo maksaneella ja helposti monistettavalla DSP:llä, jotain on tehty myös toisin. Monitor-valinta taas vaimentaa alarekisteriä kompensoidakseen lattian aiheuttaman akustisen korostuksen ja pitääkseen soinnin selkeänä. Yamaha DBR10 ja DBR12 Aktiivikaiuttimia keikkaäänentoistoon DBR10 • 10" bassokaiutin • 1" diskantti, kompressiodriver • toistoalue 55 Hz?–?20 kHz • nimellinen vahvistinteho 500 W + 200 W • maksimiäänenpaine 129 dB SPL • hinta: 445 e?/?kpl DBR12 • 12" bassokaiutin • 1,4" diskantti, kompressiodriver • nimellinen vahvistinteho 800 W + 200 W • toistoalue 52 Hz?–?20 kHz • maksimiäänenpaine 131 dB SPL • hinta: 495 e?/?kpl Lisätiedot: F-Musiikki Puh. u Kaiuttimia ketjutettaessa jakoon voi laittaa joko pelkän ykköskanavan signaalin tai molempien tulojen summan. Tolpannokkaan nostettaessa DXR:n voi pystysuoran suuntauksen vaihtoehtona kallistaa seitsemän asteen verran etukenoon, sillä pohjassa on telinettä varten kaksi erisuuntaista koloa. DSP-prosessointi on matematiikkaa, joten yhdelle tuote sarjalle kehitettyjä algoritmeja voidaan usein käyttää muissa samantyyppisissä sarjoissa. M atematiikka on siitä hienoa, että yhdellä pätevällä kaavalla voi ratkaista rajattomasti samankaltaisia laskutoimituksia. Niinpä DBR-sarjan vahvistimet ovat nimellistehoiltaan pykälää pienempiä, kaiutinelementeissä on eroja ja maksimi äänenpainetta luvataan muutaman desibelin verran vähemmän. Omassa hintaluokassaan ne ovat koekuuntelun perusteella erinomaisia tuotteita. Pääosin automatiikkaa Yamaha DBR – lisää aktiivikaiuttimia Laulukaappi DSP-prosessoinnilla, se on ajan henki. Muilta osin DSP hoitaa tehtäviään automatisoidusti. Bassoleikkuri on simppeli ja sitä voi käyttää myös Monitor-valinnan vaihtoehtona tai sen täydennyksenä
Lisäkanavia Varsinaisesti Ferrofish A16 Mk II ei ole uutuus, mutta tuotteella ei ole ollut Suomessa aiemmin edustajaa. Ja sama toiseen suuntaan. Tervetullut lisäys audiotyökalukaupan valikoimaan. 0207 512 300 • www.studiotec.fi www.riffi.fi 5/2014 57 Ferrofish.indd 57 57 8.10.2014 10.30. Samassa hintaluokassa Ferrofishilla ei ilmeisesti ole ainuttakaan kilpailijaa, mikä on oikeastaan ihme. Madi-normin 64 kanavasta yksi Ferrofish hoitaa vain 16 ja käyttäjän valittavaksi jää ovatko kyseessä kanavanumerot 1–16, 17–32, 33–48 vaiko 49–64. Signaalitasojen tarkempaa sovitusta varten Ferrofish A16 Mk II tarjoaa analogisten tulojen ja lähtöjen tasoihin vaikuttavat virtuaaliset liukusäätimet, jotka saa näyttöön etulaidan näppäimillä. Muut menu-valikon kautta löytyvät asetukset ovat pääosin kertaluonteisia tai projektikohtaisia (kuten näytetaajuuden tai tahdistustavan valinta). Silloin kaivataan juuri linjatason liitäntöjä, joita Ferrofishillä on roima annos tarjottavanaan. Laitteen tehtävänä on vain sovittaa yhteen analogiset ja digitaaliset audiosignaalit, eleettömästi ja ääntä värittämättä. Teksti: Lauri Paloposki Kuva: Tommi Posa Ferrofish A16 Mk II – Aasta Deehen tai toisinpäin F errofish A16 Mk II lukeutuu niihin laitteisiin, joiden ei käytön aikana oikeastaan tulisi näkyä, kuulua tai kiinnittää huomiota muutenkaan. Muuntimet ovat 24-bittisiä ja jos yhteys digitaalimaailmaan solmitaan Adat-väylän kautta, on signaaleiden reititys valmiina: ensimmäiset kahdeksan analogikanavaa käyttävät ensimmäisen valokuidun, seuraavat kahdeksan jälkimmäisen. Jos tarvitaan kerralla yli 16 kanavaa, voi enimmillään neljä Ferrofishia ketjuttaa toisiinsa ja jokainen laite vastaa silloin omasta 16 kanavan nipustaan. Tämä pätee aina 48 kHz:n näytetaajuuteen asti, siitä ylöspäin näytetaajuuden tuplaus puolittaa aina vastaavasti valokuidussa kulkevan kanavamäärän. Äänentoistopuolella A16 Mk II, tai useamman laitteen yhdistelmä, taas voi avata liityntäpintaa hyvinkin monenlaisissa tilanteissa, kiitos Madin. u Ferrofish A16 Mk II A/D-D/A-muunnin • • • • • • • • • • 24-bittiset muuntimet näytetaajuus 32?–?192 kHz 16 analogituloa ja -lähtöä balansoidut linjatason jakkiliitännät, + 4 dBu?/?-10 dBu 16 digitaalituloa ja -lähtöä 2 × Adat-tulo ja -lähtö 16-kanavainen Madi-tulo ja -lähtö sanakellon liitännät midi in, out ja thru suositushinta 1?060 e Lisätiedot: Studiotec Pro Audio Puh. Analogiliitännät ovat linjatasoisia, balansoituja ja jämäköin TRS-jakein toteutettuja. Nyt tilanne on toinen, sillä RME:tä edustava Studiotec otti myös Ferrofishin huomaansa ja hyvä näin, täydentäähän A16 Mk II juuri passelisti myös RME:n valikoimaa. Laite ja sen valmistaja juontavat juurensa jo toimintansa lopettaneeseen Creamware-yhtiöön ja sen A16-muuntimeen, mutta valmistajan mukaan kyseessä ei ole Tällä laitteella on vain yksi tehtävä: muuntaa 16 analogista kanavaa digitaalisiksi ja syöttää ne joko Adat- tai Madi-väylään. suora uusiopainos, vaan saman peruskonseptin päivitetty laitos. Jos digitaalinen kytkentä tehdään Madin kautta, täytyy reititys asettaa tilanteen mukaan. Uskoisin nimittäin, että monessakin tietokoneen ympärille kasatussa äänityslaitteistossa on sama tilanne kuin itselläni: vaatimukset täyttävä etuaste-interface on jo liitettynä tietokoneeseen, mutta sen jatkeeksi tarvittaisiin lisäkanavia nimenomaan ulkoisten mikrofonivahvistimien käyttöä varten
Riittää, että on kaksi täysin erillistä miksauskanavaa, joilla työsteteään samaa raakamateriaalia. Suuntakuvioksi suosittelen alussa herttaa ja joko hajautettu pari tai X/Y-asetelma toimivat kumpi vain. Ensivaiheessa siivotaan ekvalisaattorilla pois sellainen audioaines, jota tomeihin tulee jo overhead-kanavan kautta – diskanttia ei tarvita nyt nimeksikään ja preesensaluekin välittyy overheadien kautta. Metodi A – monona tai stereona Hämmästyttävän usein monofoninen rumpusoundi toimii aivan komeasti. Bassorumpu ja virveli saavat ihan normitapaan omat mikkinsä. Ihannesoundi on luonnollisestikin aina tyyli- ja estetiikkakysymys, mutta jos haussa on perinteinen, selkeä ja erotteleva rumpusoundi, saattaa vähemmällä kaluston määrällä päästä käypään tulokseen. Lisäksi tomien runsaampi syöttö kaikuun on hankalaa, kun etenkin virveli ja bassorumpu, mutta myös hihat ja symbaalit tuppaavat varastamaan kaikushown aina fillien välissä. Kopioitu raita tai kanava käytetään tomisoundin rakentamiseen, ja koska kriittiset symbaalit hoituvat alkuperäisen raidan kautta, voi tätä raakamateriaalia myllyttää mielin määrin. Tässä jutussa tutustutaan kahteen erilaiseen menetelmään. Metodi A:ta voi soveltaa kummin vain ja mikrofonimäärä on valinnasta riippuen kolme tai neljä. Stereolla saa enemmän avaruutta ja ilmaa sointiin, mutta aina sille ei ole kuitenkaan tarvetta tai käyttöä. R umpusetin ympärille sijoitellaan usein lähes automaattisesti luvuton määrä mikrofoneja, niin lähelle kuin etäämmällekin. Jäljelle jää alakerta, josta haetaan tomeihin tukeva pohja bassorekisteriä kuitenkaan tukkimatta. Jäljelle jää yksittäinen overhead tai overheadpari, joka sijoitetaan niin, että se kuulee koko setin mahdollisimman tasapainoisesti niin setin fyysisen koon ja siihen sisältyvien eri soitinten voimakkuuksien suhteen kuin äänen taajuussisällönkin osalta. Puutteen OH OH:n rinnakkaiskanava = setin yleissointi = tomisoundi vaimennetaan bassoa • vaimennetaan diskanttia saneleman •pakon lisäksi löytyy kuitenkin • ekvalisoidaan kevyesti • ekvalisoidaan tarvittaessa • siivotaan tarvittaessa vapaaehtoisiakin syitä äänittää vähemmällä • ei jaeta kaikusyöttöön gatella / ekspanderilla • panoroidaan, mikäli • jaetaan kaikusyöttöön mikrofonimäärällä: esimerkiksi vaiheistuksen käytetään stereoparia • panoroidaan kuten alkuperäiskanava ja selkeyden varjelemisen vuoksi. Kun tomimikkejä ei käytetä, törmätään usein siihen että silloin kun overhead-soundi on hyvä, tomit jäävät ponnettomiksi ja kun tomeihin ruuvataan ytyä, muuttuu symbaaleiden sointi tukkoiseksi. Kun sellainen löytyy, voi alkuperäisen overheadin avata jälleen pääasialliseksi kuunneltavaksi ja tomijytinää nostetaan sitten sen tueksi tarpeellinen määrä. 3D D mälleen sama ja samanvaiheinen alkuperäisen kanssa. Vähästä irti enemmän Teksti: Lauri Paloposki Piirrokset: Mari Valotie Vuotojen ja vaiheistuksen minimoinnin nyrkkisäännön mukaisesti kahden samaa ääntä kuulevan mikrofonin keskinäisen välimatkan tulisi olla kolme kertaa sen pituinen kuin niiden etäisyys äänilähteestä on, mutta – rumpusoundia parilla mikrofonilla Ennen oli pulaa+tallentimen raidoista, nykyisin kyllä raitoja piisaa, mutta monella pikkupajalla tai itse äänittävällä muusikolla saattaa olla mikkejä ja etuvahvistimia niukalti. Lääke vaivaan on yksinkertainen: ensin kloonataan alkuperäinen, muokkaamaton overheadraita siten, että kopio on täs- tämän toteuttaminen setin tuntumassa on usein hankalaa jo itsessään. Jos kaikki on mennyt hyvin, tämä tomeille pyhitetty rinnakkaiskanava täydentää overheadsoundia ja yhdistelmä soi yhtä jykevästi kuin erillisillä tomien lähimikeilläkin tallennettu- Muistilista: B • kunnolliset rummut + asialliset kalvot asiallisesti viritettynä • miellyttävästi soiva huone, mitä pienempi sen vaimennetumpi • kolme tai neljä asiallista mikrofonia • vahvistimet mikrofoneille, jollei ääni-interfacessa ole • testirumpali, joka soittaa tasalaatuista komppia ja hallittuja fillejä A A 58 www.riffi.fi 5/2014 58-59 Mikitys.indd 58 8.10.2014 10.38. Jos tallennusohjelma sallii, voi tällaisen kaksoiskappaleen tehdä pelkkään prosessointikanavaan, eikä varsinaista audiodataa tarvitse kopioida lainkaan
Elokuvallisen esimerkin menetelmästä voi katsella youtubesta, jossa on nähtävillä The Beatlesin viimeinen yhB teinen esiintyminen levy-yhtiönsä toimitalon katolla Lontoossa. Palataan alkuperäiseen mottoon ja vähennetään lisää vaihtamalla herttakuvioisten overheadien tilalle kahdeksikot tai pallot. Kun tulee miksauksen aika, muodostaa lukuisten mikrofonien yhdistely omanlaisensa haasteen: vaikka eri mikrofoneilla on kokonaisuudessa eri tehtävä ja niiden taajuusvastetta voi rajata ja sisältöä muokata ekvalisoimalla sen mukaisesti, jää väistämättä myös pääl- B A A Vähemmillä mikrofoneilla äänitettäessä rumpusetti kuulostaa usein yhtenäisemmältä ja ikään kuin yhdeltä soittimelta monen erillisen instrumentin sijasta. Ehkäpä voidaankin luopua myös niistä tilamikrofoneista. Näistä ensimmäinen asetetaan suoraan rumpujen yläpuolelle ja suunnataan kohti virveliä. Metodi B – Glyn Johns Metodi A tilasoinnin kera Overheadien lisäksi tallennetaan usein äänityshuoneen sointia etäämmälle sijoitetuilla tilamikeillä. Usein tulos on kuitenkin luontevampi, jos kanavaa ei sulje gatella kokonaan vaan ainoastaan vaimentaa tomi-iskujen välisiä jaksoja vaikkapa kuudesta kahteentoista desibeliä, jolloin erottelu on yleensä jo erinomainen ja yleissointi säilyy yhä vakaana. Mikkien signaalit panoroidaan vastakkaisiin äärilaitoihin ja kas: setti soi juuri niin komeasti ja hyvässä balanssissa kuin rumpalin soittotaito antaa myöten. Vihjeeksi kerrottakoon, että vastaavasti virveliraidan kloonaus saattaa toimia silloin, kun pitää saada yhdellä mikrofonilla tallennettu kalvoon lyöty perusmäjäytys ja kanttiin kopautettu kapulan isku soimaan kunnolla. Kriittinen asia on etäisyys: kummankin A overheadin tulee olla täsmälleen yhtä kaukana virvelin lyöntikalvon keskipisteestä. Erityisesti pienessä tilassa vaikutus saattaa olla pikemminkin sakea kuin ilmava. Loistavan yleissoinnin tueksi kaivataan kuitenkin usein vielä erillistä mikkiä sekä bassarille että virvelille, mutta ne ovatkin sitten jo kuin yksinkertaisia u lisukkeita maittavalle pääruoalle. Lopputuloksena on kuitenkin erilainen soundi kuin herttamikeillä äänitettäessä, sillä klooniraidan käyttöä leimaa tilasoinnin suurempi määrä ja se vaikuttaa myös esimerkiksi kaikujen käyttöön. Jos tavoitteena on tällainen akustisen setin luonnollinen sointi tilassa, johon se on sijoitettu, kannattaa uhrata myös tovi erään Glyn Johns -nimisen äänittäjän kehittämään menetelmään. Toinen asetetaan rumpujen sivulle, korkeudeltaan noin vaaksan verran lattiatomin yläkalvoa korkeammalle, ja se suunnataan lattitatomin yli kohti virveliä. Kun äänityshuone, setin vire, soittotapa ja musiikin genre nimittäin kohtaavat kultaisessa leikkauksessa, saattaa sopivalla overheadien sijoituspaikalla ja mikrofonin suuntakuviolla löytyä myös tilasointi samalla kerralla. + + OH = setin yleissointi • vaimennetaan bassoa • ekvalisoidaan kevyesti tarvittaessa • ei jaeta kaikusyöttöön • panoroidaan, mikäli käytetään stereoparia lekkäisyyksiä joilla etäisyyserojen tuottamat vaihe-erot sohjoonnuttavat summautuessaan soundia. Ja vaiheistuksen suhteen ihanteellisessa paketissa. • panoroidaan, mikäli jaetaan kaikusyöttöön käytetään stereoparia • panoroidaan kutentomien kaiuttaminen, jossa avuksi Ratkaistavana onkin enää alkuperäiskanava 3D D otetaan mikserikanavan dynamiikkaosasto. Jos asiat ovat oi• ekvalisoidaan kevyesti tarvittaessa • siivotaan tarvittaessa kein hyvin, voi overhead-kanavasta leikata nyt hieman alakertaa • ei jaeta kaikusyöttöön gatella / ekspanderilla pois, jolloin •kokonaisuus yleensä selkiytyy entisestään. Pienemmässä huoneessa on lyhyempi sointi ja se myös ponnahtaa seinistä nopeasti takaisin, minä vuoksi se liimaantuu toisenlaiseksi osaksi soundia. Viimeksi mainitussa tapauksessa kopioitua raitaa käytetään luonnollisestikin vain kaiun syöttöön, ja signaalireitti katkaistaan niin, että tämän kanavan kuiva ääni ei tule lainkaan mukaan miksaukseen. Jos etäisyyttä on tarpeeksi ja tila on riittävän iso, toimii aito akustiikka kaiun tavoin. Tilamikkien asemoinnissa on monta tyyliä ja koulukuntaa ja niin niiden sijoitusta voidaan hahmottaa esimerkiksi setin fyysisen koon tai stereokuvan keskikohdan paikantumisen mukaan, samalla kun tasapainoillaan lähempää lattiatasoa löytyvä tumman bassovoittoisen ja ylempää huoneesta haettavan kirkkaamman soundin välillä. Kiitokset Martin Kantolalle antoisasta ajatustenvaihdosta tämän artikkelin käsikirjoitusvaiheessa ja erityisesti Glyn Johnsin mainitsemisesta. Tilamikkien ”siirto” jälkikäteen ei tässä suhteessa korjaa tilannetta, sillä ne kuulevat suoran äänen lisäksi huoneen eri heijastuksia, ja summa sisältää usein enemmän heijastuksia kuin suoraa ääntä. Samalla kaiulle saadaan vain ne tomi-iskut, jotka halutaankin kaiuttaa. Glyn Johns sovelsi tätä asettelua jo äänittäessään The Beatlesia ja soundia voi kuulla esimerkiksi 1970-luvun alun Led Zeppelinin, The Whon ja Rolling Stonesin tuotannoissa. Glyn Johns -metodi perustuu kahteen erikoisella tavalla siA joitettuun, suuntaavaan overhead-mikkiin. OH:n rinnakkaiskanava = tomisoundi • vaimennetaan diskanttia • ekvalisoidaan • siivotaan tarvittaessa gatella / ekspanderilla • jaetaan kaikusyöttöön • panoroidaan kuten alkuperäiskanava OH OH:n rinnakkaiskanava = setin yleissointi = tomisoundi sillä lähimikkien ja overheadien välisna – mutta selkeämmin, • vaimennetaan bassoa • vaimennetaan diskanttia tä vaihe-eroa• jaekvalisoidaan sen aiheuttamaa sohjoa ei ole. Tuo paketti taas on itsessään todenmukainen vain 3D siinä pisteessä, jossa mikrofoni on äänityshetkellä sijainnut. Tosin tämä on osin myös estetiikkakysymys – tietyn tyyppinen sohjoinen rumpusoundi syntyy juuri edellä mainitulla tavalla. www.riffi.fi 5/2014 58-59 Mikitys.indd 59 59 8.10.2014 10.38. Ja silloin, kun kaikuun on hankala saada syötettyä sopivaa soundia oikealla voimakkuudella ja ilman vuotoja. Koska pääosa setin yleissoundista tulee overhead-kanavasta, voi rinnakkaista tomiraitaa siistiä joko gatella tai ekspanderilla aika roimastikin ilman, että kokonaisuus alkaa pumpata. Kun D mikrofonia jälkikäteen ”siirretään” ajastuksella lähemmäs settiä, saattaa suoran äänen vaiheistus kohentua jonkin verran, mutta samalla tilamikrofonien ja overheadien kautta välittyvien heijastusten kohdalla eranto kasvaa
conference Eräät Telmanin veljekset ovat jo yli 30 vuoden ajan vastanneet Nits-yhtyeen konserttien ja kiertueiden tinkimättömästä ja monesti häkellyttävän hienosta audio visuaalisesta toteutuksesta. | 020 747 9340 | www.audico.fi – PRO GEAR Rod Morgenstein: Dixie Dregsistä Wingeriin, pitkä ura, paljon kokemusta, laaja perspektiivi… Luonnollisestikin jälleen myös kattava paketti uusimpia soittimia ja laitteita käyttötestien kautta arvioituina. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. (09) 6828 4600, www.hedcom.fi www.kawai.fi msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi A-Designs, Api Audio, ASL, Avid Live, Bricasti, Burl Audio, Chandler Limited, Cloud Microphones, Crane Song, Dave Hill Designs, Direct Out, Elysia, Empirical Labs, Equator Audio, Event, Fischer Amps, Great River, JoeCo, Kush Audio, Little Labs, Lindell Audio, Millenia, Mojave Audio, Royer Labs, Signex, Sommercable, Triad-Orbit, Ultrasone 60 www.riffi.fi 5/2014 60-62 Palveluhakemisto 2014.indd 60 8.10.2014 14.11. Maahantuonti Tulossa: LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA 1970-luvun syntetisaattorimusiikki ei tee paluuta, se on jo täällä! Rock Academy – Turun nuorisotoimen aloittama bändikoulutus on laajentunut jo muihinkin kaupunkeihin. Luvassa todella mielenkintoista asiaa eräiden suomalaisen rytmimusiikin historian keskeisimpien äänitteiden syntyhetkiltä. Tästä on kysymys. Riffi-kauppa PA LVELU H A KEM IS T O Olemme mukana – tule Turengin vanhalle asemalle tervehtimään ja tutustumaan erinomaiseen kirjapöytäämme! Hedengren yhtiö, puh. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . ...ja lisäksi kaikki muut laadukkaat AV-tuotteet! Audico Systems Oy | Helsinki & Turku Ikimuistoiset sessiot -sarja jatkuu ja vuorossa on seuraavaksi Pave Maijanen. Näin se menee. www.hedcomshop.fi HUOM! Turenki Tonefest 2014 järjestetään 19. lokakuuta kello 11.00–18.00 www.turenkitonefest.com Verkkosivuiltamme löydät myös jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut! Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta
f i Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. 010 830 3800 | www.starlike.. 029 080 0830 - Elektroniikan komponentit - Soitinrakennustarvikkeet “Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 ” www.spelektroniikka.fi SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.riffi.fi 5/2014 60-62 Palveluhakemisto 2014.indd 61 61 8.10.2014 14.11. PALV E L U HAK E M I S T O kellokukantie 4, 01300 vantaa | p. ROCKNET Performance Audio Networks (EN) ääni • valo • video • esitystekniikka www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi www.rolandsystemsgroup.fi www.facebook.com/RolandSystemsgroupSC Kuusiniemi 2, 02710 Espoo • 0207 512 300 • www.studiotec.fi • sales@studiotec.fi soundtools Soitinrakennus, h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s w w w. s o u n d t o o l s
M u s i i k k i k a u p pa lähelläsi www.jknummela.fi Euroopan ehkä edullisin äänentoisto- & musiikkiliike www.stpaulssound.fi PA LVEL U HA KEM IS T O p. 050 592 4085 tai 010 281 3730 - Autamme toteuttamaan unelmia. 0400 274 485 Verkkokauppa www.f-musiikki.fi Tarkemmat tiedot www.f-musiikki.fi 62 www.riffi.fi 5/2014 60-62 Palveluhakemisto 2014.indd 62 8.10.2014 14.11. F-Musiikki Helsinki Kaisaniemenkatu 7 F-Musiikki Vantaa Antaksentie 4 laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa F-Musiikki Espoo Martinsillantie 10 F-Musiikki Turku Viilarinkatu 1 P
Myös erilaisista ihmis- ja kulttuuriryhmistä voi saada aivan uudenlaisen kuvan tällä tavalla. New York, Pariisi ja Bryssel ovat muuttuneet arkisiksi paikoiksi, joissa en tarvitse enää juurikaan karttaa. Kitaroitakin olisi parempi olla vain yksi tai kaksi. Jossain mielessä koen, ettei maailma lopulta ole kovin iso. Ihmiset, kulttuurit ja kansathan ovat hyvin paikkasidonnaisia. Hyvää tässä on se, että monesti asuinkavereista saa uusissa maissa ystäviä, joiden kanssa voi jakaa ilot ja surut. Mikään kulttuuri ei ole toista parempi. Työskentelemme rupeamissa ja pidämme yhteyttä esimerkiksi Skype-puheluiden kautta. Kaikki ovat valmiina lähtöön eri puolille maailmaa, kun kutsu keikalle käy. Tuo turva sitten vähitellen saattaa muuttua ympäröiviksi rakenteiksi, jotka tuntuvat sitovan ja kahlitsevan. Minulla on kyllä Suomen passi, mutta mutta… suomalaisuus, belgialaisuus, ranskalaisuus, japanilaisuus – mitä väliä sillä on lopulta mistä maasta tulet tai missä asut. Onko tuo nyt sitten kaksinen aika. On tullut ajettua Eurooppa niin monta kertaa ristiin ja rastiin, että useimmilla pääteitten huoltoasemilla on ainakin Länsi-Euroopassa oltu kahvilla. Tulemme eri kulttuureista, mutta meitä yhdistää musiikki. Tämä kiertolaisuus on monella tapaa erilaista, kuin mihin suurin osa suomalaisista on tottunut. Maat ja mantereet vaihtuvat äkkiä. Ihmiset sanovat välillä kadehtivansa meikäläistä, koska saan matkustella ”isossa maailmassa”. Ehkäpä. Muuten ei homma toimi. Ranskalainen toimistobyrokratia tai autoliikenne on varmasti mitä hirveintä, mutta hei, mistään ei löydy niin herkullisia croissantteja, kuin Pariisin katuleipomoista! Suomalaisten small talk -käyttäytyminen taas on usein äärimmäisen niukkaa ja kankeaa, mutta jos ventovieraaseen pitää luottaa, niin Suomi on varmasti maailman kärkimaita ! Asumisesta puheenollen, useimmiten olen vuokrannut vain huoneen ja jakanut asunnon toisten ihmisten kanssa. Yksilön kohdalla asunnon ostaminen, pysyvä työpaikka ja perheen perustaminen tuovat turvaa ja pysyvyyttä. Uskon, että sen seurauksena syntynyt musiikillinen sanottava on myös se kaikkein universaalein ja validein sanottavan muoto! Nomadin elämä on mielenkiintoista, mutta monesti stressaavaa. Muusikkona maailmalla Nomadin elämää V iimeiset 12 vuotta olen liikkunut paikasta toiseen viettäen eräänlaista nomadin elämää maailmalla. Itse vietän paljon vuodestani Belgian Gentissä. Useimmat paikat maailmassa ovat saavutettavissa samassa ajassa kuin autolla etelästä matkaten vaikka Suomen Lappi. Perintöhuonekaluja tai muistoesineitä on hankala omistaa, koska kaiken pitää tarvittaessa mahtua Volkswagen Transporteriin. Kulttuurija persoonallisuuseroja on, mutta olemme kaikki kokeneina maailmankulkijoina tietoisia tästä ja kunnioitamme eroja arvomaailmoissamme. Syysterveisin, Kari Antila www.riffi.fi 5/2014 63 Muusikkona514.indd 63 63 8.10.2014 10.39. On aivan turhaa yrittää pysyä suomalaisena Pariisissa. New Yorkissa jaoin pienen kolmion naimisissa olevan naisparin kanssa ja kolmannessa huoneessa asui puolestaan miespari. K aikenlainen erilaisuuden ymmärtäminen niin musiikillisesti kuin ihmisten suhteenkin on tässä nomadielämässä kehittynyt kokemuksen kautta aivan omalle tasolleen. Montako kertaa olen ollut tai soittanut Pariisissa, ehkä 50–80. Kaikissa maissa ja kulttuureissa on hyviä ja huonoja puolia. Nämä erikoiset rikkauteni voin ottaa mukaani kaikkialle. N o miltä sitten tuntuu olla kulkija maailmalla. Ihania ihmisiä ja tämän konkkaronkan kanssa vietin varmaan elämäni hauskimman pikkujoulun 2012. On paljon ystäviä, jotka eivät ole ikinä olleet Pariisissa, mutta haluaisivat sinne kerran mennä. Koen saaneeni intuitiivisen ja syvällisen kuvan maailmasta ja se on ”vapauttanut” toimimaan ja ajattelemaan yhteiskunnassa hyvin uniikilla tavalla yksilönä. Jopa hautaan kun minusta aika jättää, vaikkei kiirettä tosin olekaan. Taiteilijana ja ihmisenä olen kokenut tämän omakohtaisen tiedonhankintaprosessin myös hyvin voimakkaasti itsetuntoa vahvistavana tekijänä. Moni ajattelisi tällaisen elämän olevan jossain mielessä köyhää. New Yorkiin kestää Brysselistä seitsemisen tuntia. O n muutamia seikkoja, jotka ovat tässä vuosien varrella alkaneet selkiytyä nomadielämän erityispiirteiksi. Tärkeää on huomata kulttuurien erilaisuus ja kunnioittaa sitä. Missä maassa asun. Vakituista itse omistettua kotia ei ole ja omaisuutta ja tavaraakin on alituisesti vähemmän. Tämä elämäntapa on tehnyt minusta toisella tavalla rikkaan. Kotikonnuilta Laitilasta Kuopioon kestää bussilla kenties kauemmin. Vaikeaa sanoa, mutta mieluiten sanoisin, että asun maapallolla. Jos edessä on muutto New Yorkiin, niin kahteen matkalaukkuun. Materiaalista pääomaa ei ole, mutta henkistä sitäkin enemmän. Oman jazzia soittavan trioni jäsenet asuvat Tokiossa ja New Yorkissa. Itse koen kuitenkin elämäni monella tapaa rikkaaksi. Esimerkiksi materiaalisen omistamisen aspektia on vaikea tällaisessa elämäntavassa vaalia. Vaimoa ja lapsia ei ole. Parasta on yrittää sopeutua ja toteuttaa jonkinlainen ”kulttuurillinen kompromissi” mahdollisimman nopeasti
Eräs kollegani sanoi kerran, että eri osa-alueiden edustajat ajavat toiset niin nurkkaan kuin he suostuvat menemään. Jos taas suunnittelija tulee talon ulkopuolelta, keskustelussa on kolme osapuolta: talon hallinto, käyttäjät ja sitten se ulkopuolinen suunnittelija, jolle lankeaa usein teknisen suunnittelun ohessa talousosaston ja laitteita käyttävän henkilökunnan ajatusten sovittaminen yhteen. Asiakas on myös saattanut palkata minut omaksi konsultikseen. Jos käyttäjät toimivat itse myös suunnittelijoina, niin dialogia käydään talon sisällä. Joskus taas asiakkaan tai maahantuojan piikkiin olen verifioinut kaiutinjärjestelmän ja virittänyt sen käyttökuntoon. Tai loppukäyttäjän toiveet eivät muodosta toimivaa äänijärjestelmää. Jos visioita ei meinaa pukata tälläkään tiimillä, niin ulkopuolinen konsultti voi olla hyvä ratkaisu. Tarve syntyy siis luontaisesti uudisprojektin myötä, loppukäyttäjien huomaamana tai talon muun henkilökunnan löytämänä. Katsomoalueella on selkeitä katvealueita. Nykyisin isot julkiset projektit kilpailutetaan ja raha useimmiten ratkaisee suunnittelijankin valinnassa. Saarinen selvittää Uusi äänijärjestelmä tulee taloon O len ollut mukana monessa ääniprojektissa. Kaiutinjärjestelmän tarkoitus ei ole tuhota kenenkään muun tahon työtä. Harvemmin rahat riittävät kaikkeen tarpeellisena pidettyyn ja budjeteissa tulevat aina rajat vastaan. Ensin on tarve Kokonaan uusi sali on nykyisin aika harvinainen tapaus tarpeen aiheuttajana, mutta aika moni vanhempi teatteri näyttää happamoituvan näihin samoihin aikoihin ja isoja remontteja on tehty tai menossa. Tätä listaa voisi jatkaa vielä pitkään. Suunnittelijana olen toiminut harvemmin, konsulttina joskus ja loppuvirittäjänä useammin. Lavastaja ei halua näyttämöaukkoon mitään, eivätkä valokiilat osaa mennä kaiuttimien läpi tai kiertää niitä. Täysremontin lisäksi tarve voi syntyä vaikkapa uuden musikaalin tai muun esityksen myötä. Silloin tarvitaan suunnittelijaa ohjaamaan hanketta taloudellisesti mahdolliseen ja teknisesti toimivaan lopputulokseen. Kenties jakamassa oman kokemuksen tuomaa näkemystä, tai ainoastaan vertaillut joitain määrättyjä asioita. Pelkästään tiedetty rahasumma voi olla ihan hyvä lähtökohta suunnittelulle, ainakin alku. Välillä tämä ajatus tuntuu täysin paikkansapitävältä ja välillä taas rajulta liioittelulta. Välillä olen toiminut yksin, toisinaan jonkun kanssa yhdessä suunnittelijana. Haasteita suunnitteluun on muitakin. Tarpeet eivät toteudu ilman rahaa Joskus olen päässyt mukaan projektiin jo siinä vaiheessa, että olen ollut mukana laatimassa budjettia. No tietysti tarpeen voi havaita lipun ostanut asiakas tai esimerkiksi äänihahmon kollega, mutta harvemmin tämä tarve etenee projektiksi ilman talon omaa henkilökuntaa. Tässä vaiheessa pitää suunnittelijan osata jo kertoa konkreettisista tarpeista ja alkaa sovittaa niitä budjettiin. Entä jos käyttäjien toiveet ovat pilvilinnoja joihin talon rahat eivät riitä. Suunnittelijan pitää olla moneksi Suunnittelijan valintaperusteena voivat olla vaikka aikaisemmat onnistuneet projektit. Tai jos budjetti on epärealistisen pieni. Silloin suunnittelijan tehtävä on lähinnä toimia hyvänä sihteerinä ja puhtaaksikirjoittajana. Budjetti voi myös olla jo valmiina ja asiantuntijaa tarvitaan tuomaroimaan rahan käyttöä. 64 www.riffi.fi 5/2014 64-65 Saarinen514.indd 64 8.10.2014 10.39. Joku tai jotkut puutteet aiheuttavat tarpeen. Välillä olen ollut mukana alusta asti, joissain tapauksissa vain loppumetrit. Viimeisimmät ovat vielä kesken ja ensimmäiset ovat 90-luvun alusta. Ääni tulee hassusta suunnasta. Sisääntulojen määrä ei riitä mikserissä. Ihannetapauksessa käyttäjillä on erittäin selkeät ja todella hyvät lähtökohdat koko projektille, ja tämä kaikki jopa mahtuu hienosti budjettiin. Silloin suunnittelija on joku muu ja olen auttamassa loppukäyttäjiä sekä kyseistä taloa milloin missäkin. Joskus koko äänijärjestelmä on ollut uusinnan kohteena ja joskus vain joku tietty osa. Vanha kaapelointi alkaa olla epäluotettava ja kerää ympäristöstään häiriötä. Suoraa ääntä ei ole tarjolla kaikille katsojille. Silloin pitää suunnittelijan keskittyä minimoimaan vahingot ja keksimään se toiseksi paras ratkaisu. Arkkitehtien ja akustikkojen kanssa on toisinaan paljonkin neuvoteltavaa. Ääni ei tietenkään voi vastustamattomasti jyrätä kaikkia muita osaalueita alleen, kompromisseja joudutaan usein tekemään. Mutta jos näin on käymässä pitää yhdessä löytää toimiva ratkaisu
Konffaamista riittää, rastien pitää olla oikeissa kohdissa ennen kuin se kaunis ääni järjestelmästä ulos osaa. Totuus on kuitenkin se, että on myös olemassa yksilöitä, joilla ei ole mitään hajua, mitä he ovat mittaamassa. Tähän suuntaan ollaan menossa ja mielestäni se on hyvä. Se edellyttää, että ulkopuolinen taho käy meillä tarkistamassa toimintamme ja varmistamassa, että tiedämme mitä teemme. Nyt päästään asian ytimeen: Ympäristökeskus on vuosien mittaan saanut sen verran epämääräisiä ”mittausraportteja”, että he päättivät tehdä asialle jotakin eli vaatia, että vain akkreditoitu laboratorio saa suorittaa ulkoilmatapahtumien mittauksia aikana, jolloin melurajoja asetetaan (yleensä klo 22 jälkeen). Sen ohessa äänijärjestelmän käyttökuntoon saattamisessa on monta muutakin toimenpidettä asennuksen jälkeen tiedossa. Suomessa on karkeasti arvioiden n. Varmistetaan, että oikeat kaiutinkohtaiset asetukset on valittu, kaikki laitteet ja kaiuttimet ovat ehjiä, polariteetti eli kaapeloinnin napaisuus on kytketty oikein. eiska kirjoitti viimeisessä Riffissä melumittauksien ”monopolitilanteesta”. Meillä ei ole tarvetta eikä haluakaan juosta jokaisessa kissanristiäisissä mittamassa, ja on myös selvää, että tässä maassa on myös erittäin asiantuntevaa porukkaa, joilla ei ole akkreditointia. Verrattakoon vaikka lääkäreihin, joilla pitäisi myös olla jonkunlainen koulutus ennen kuin saa leikata ihmisiä auki. Henrik Möller, Akukon Oy www.riffi.fi 5/2014 64-65 Saarinen514.indd 65 65 8.10.2014 10.39. Heille riittää, kunhan laite antaa jonkun tuloksen. IV- tai liikennemelu). 2500–3000 äänitasomittaria, ja hyvin luultavasti merkittävä osa näistä ”näyttää hieman sinnepäin”. Tai vaihtoehtoisesti sellainen toimintamalli, jossa tavarantoimittajan ja tilaajan välissä on kolmas taho kokoamassa järjestelmään eri suunnista toimitettavat laitteet yhdeksi kokonaisuudeksi. mittaushenkilökuntamme koulutuksen tarkistaminen (nyt ei puhuta koulutaustasta vaan siitä, olemmeko antaneet sopivaa perehdytystä), onko meidän mittauskalusto asianmukaisesti kalibroitu (esim. Meidän akkreditointi kattaa laajasti erilaisia akustisia mittauksia äänieristysmittauksista ympäristömelumittauksiin (esim. Verifioinnin jälkeen on vuorossa hienosäätö eli viritys, josta olen kirjoittanut monesti tällä palstalla. Tarkistukseen kuuluu mm. Meidän tapauksessa tämä koskee akustisia mittauksia. Meidän tavoite akkreditoinnin osalta ei ole päästä monopoliasemaan. Välillä suunnitelma voi jättää pientä variaatiota tarjottaville tuotteille, mutta usein tiukka speksaus on lopullisen toimivuuden kannalta hyväksi, vaikka se saattaa aiheuttaa mielipahaakin sulkiessaan osan mahdollisista toteuttajista tai tavarantoimittajista jo lähtövaiheessa ulos kisasta. Jos se muistuttaa ristisanatehtävää, on kenenkään vaikea lähteä tarjoamaan konkreettista toteutusta sen mukaisesti. Meille akkreditointi on vain tapa (kallis kylläkin) todeta, että joku muukin alan ammattilainen on käynyt tarkistamassa, että osaamme hommamme. Toinen asia on, että laitteet on tarkistettava kansainvälisten standardien mukaan, ja siitä ei edes pitäisi olla tarvetta neuvotella. Maahantuojalla on kuitenkin intressi myydä ensisijaisesti oman talon edustamia tuotteita ja tarjottava kokonaisuus kootaan usein sen mukaisesti. Koska Akukon on toinen näistä firmoista, on ehkä paikallaan hieman avata asiota. Vasta viimeistelty on valmis Äänijärjestelmän virittäminen on pakollinen toimenpide, jotta hyvän suunnitelman pohjalta valitut ja oikeat laitteet tekisivät paikoilleen asennettuina sen mitä niiden tulee tehdä. Suomessa on totuttu siihen, että suunnitelmissa annetaan aika paljon väljyyttä laitevalintojen suhteen ja kilpailutuksen jälkeen äänijärjestelmä ostetaan tarjouskilpailun voittaneelta maahantuojalta yhtenä kokonaisuutena. äänitasokalibraattori tulee tarkistuttaa vuosittain ja äänitasomittarit joka toinen vuosi) ja onko mittaustulosten ja dokumenttien hallinta kunnossa. Suomessa tilaajalla ei yleisesti ole velvollisuutta tilata akustisia mittauksia akkreditoidulta laboratoriolta. Suuntaukseen saattaa vielä päästä vaikuttamaan, mutta usein tämäkin vastaus on jo lukittu. Vastine R Suunnitelmasta käytäntöön Hyvä suunnitelma mahtuu annettuihin raameihin ja on itsessään selkeä. Ensinnäkin, mitä tämä kallisarvoinen akkreditointi on. Jos tilaajan intresseissä onkin sitten yhden maahantuojan edustama mikseri ja toisen maahantuojan kaiutinjärjestelmä, tarvitaan maahantuojien keskinäistä yhteistyötä niiden saamiseksi samaan pakettiin. Päätimme aikoinaan hakea akkreditointia, kun huomasimme, että asiakkaat eivät yleensä pysty arvioimaan tuloksien eroja eri mittaustahojen välillä. Tarkistus tuo toki kustannusvaikutuksia eli noin 500 €/v/äänitasomittari ja noin 500 €/v/ kalibraattori. Veri fioinnilla todetaan ensin järjestelmä toimivaksi. Mutta hei, jos ajat autolla, sekin on katsastettava jopa lakisääteisesti ja käytettävä määräaikaishuollossa toimivuuden ylläpitämiseksi. Vaikka äänitasomittarin ja kalibraattorin toimivuuden tarkistamisen pitäisi olla itsestään selvää, Suomessa ei ole laitosta, joka suorittaa äänitasomittareiden ja kalibraattorien tarkistamista. Tässä vaiheessa kaiuttimien asennuspisteet on jo usein valittu. Mikäli äänitasomittarin käyttäjällä ei ole velvollisuutta tarkistaa säännöllisesti sen toimivuutta, mittaustulosten tarkkuudesta ei voida olla varmoja. Edellisessä artikkelissa mainittua monopolia ei siis ole. Järkevä ratkaisu pätevyysongelmaan olisi jonkunlainen henkilön tai pienyrityksen pienempi sertifionti, joka olisi todistus pätevyydestä akustisten mittausten suorittamiseen. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen linja ja päätös koskien ulkoilmatapahtumia on pelkästään heidän
••• on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Keikalla joku urpo päätti heittää puolentoista litran cokispullolla sampleriräkkiin. Ratissa istunut heppu tuumasi ”Käyväämpä kahtomassa äkkiä”, ja starttasi kärryn, heitti uukkarin, ja näin takaikkunan läpi, kuinka yhtyeen laulusolisti tuijotti kauhuissaan autoni repsikan paikalta minua silmät selkosen selällään. Tempaisin kaverin mukaani farkkurotsin niskasta vähän valotelineeseen ja pa-stäkkiin osuen, ja retuutin takahuoneeseen, jossa keikkajärjestäjä laski rahoja miksaajan kanssa. Eikä kö vasemmalle. Yritin sanoa ääneti ”OOTA!”, mutta en usko, että kaveri näki oo-kirjainta enempää huuliltani. Hemmetinmoinen rutina alustassa teki todella pahaa. Se, jonka olin ajanut keikan ajaksi suojaan maapohjaiseen latoon, jossa se olisi kuulemma nuorisolta turvassa… Virlander asetteli kakkosnelosia rampin viimeisiksi palasiksi. ”Veä oekeelle. Matkalla ohitin auton kuudenkympin alueella ehkä siinä noin seitsemääkymppiä, ja aivan täysin tyhjästä ilmestyi liikenteenjakaja keskelle tietä. Välittömästi liikenteenjakajan jälkeen alkoivat keltaiset sulkuviivat ja kirosin ääneen. Vasemmalle. Kaveria ei tarvinnut vedon jälkeen etsiä, sillä heppu tuli lavalle vonkaamaan pulloaan takaisin. Hitto, että hermostutti. Tuuppa tonne autoon ja ota paperit mukaan.” Takapenkillä setvin asiaa poliisien kanssa, ja pyysin ottamaan huomioon sen, että taajamamerkkiä ei ollut tien laidassa missään, joten käytännössä liikenteenjakaja efekteineen oli vähän niinkus ylläri. ”No, jos nyt tehää sit sillee, että kaveris istuu rattiin ja ota sinä iisimmin, ni pääsette ehkä perilleki.” En hennonut sanoa, että solisti oli huomattavassa laitamyötäisessä, nyökyttelin vain. Akait olivat sen verran stydiä tekoa, että vain Cursor-rulla vääntyi toisesta, mutta panin merkille heittäjän tuntomerkit. Peruutin autoa, ja takapyörien alla siirtolavat nitisivät eroon naulauksistaan. 66 www.riffi.fi 5 /2014 66-67 Alanko514.indd 66 6.10.2014 14.11. Kamat ja äijä Matkahuollolla seuraavaan paikkaan: 170 mk. Alangon päiväkirja Infrastruktuuri kunniaan ”K yllä se pittää”, väitti Virlander. Työt: 200 mk. ••• ••• ”Onko kiiru?” ”On. Vielä. Oli rundin viimeisiä keikkojani, niin olin luvannut, ja tietenkin loppumetreillä tarvitaan landepaukun pika pikaa rakentama ajoramppi. Nousin aivan liian heppoiselle rampille sokkona, arvoisan herra maanviljelijä Virlanderin ohjeistamana. Poliisiauto. Ei siksi, että pääsisin sisään jonnekin, vaan että pääsisin ulos. Tuhoutuneet lecaharkot ja hinaus: 300 mk. ”Tota, toi mun kaveri on ihan kännissä, ei se voi ajaa.” ••• Keikkailuko muka ei kannata. No, parempi ehkä näin kuin peuralaumaan sataakahtakymppiä. Oikeasti on.” ”Minne?” ”Keikalle. Väistin vasemmalta, sillä en halunnut kiilata. Volvo 440 puhisi ja puhkui, ja vaikka kuinka roikotin päätäni sivuikkunasta ulos, en nähnyt pyöriä. Tuollakin keikalla työllistettiin yhteiskunnan infrastruktuuria niin perhanasti. Höpö höpö. Tietysti. ”Et kai sinä meiä Jonia lyö. Pystyyn kääntynyt puunsäle rikkoi bensatankin ja sittenpä vietinkin yöni kamojen kanssa keikkamestan takahuoneessa. Top! Hiien perkele, se muute ei riitä tämä lava tähä, pakitappas ni pannaa tästä kakkosnelkkua vielä viimetteeks.” Kuva: Ville Juurikkala ••• Keikalle ehdittiin poliisin perässä ajellen, juuri nippa kiikun. Siitä vaiva loppui, kun keulan paino mursi rampin loppuosankin ja auto romahti takaisin ladon maapohjalle. Meillä alkaa keikka yheltätoista.” ”Missä?” ”No tiiäkkö missä on Lallintalo?” ”Juu. Hyvinhän se meni – takapyörät olivat pakittaessani jo ulkona, kun rakennelma petti ja auto jäi mahastaan kiinni lecaharkoista tehtyyn mihinlie reunaan. Sinä et kato tiiä mitä kaikkea tolle Jonille on käyny, on kaaduttu kato mopolla ja kaikkea, otetaapa ny nätisti kato.” Asia selvitettiin siinä miehissä, ja järkkäri maksoi kolmesataa markkaa käteen, samplerin korjaukseen. Pari minuuttia ja olimme takaisin samalla paikalla. Uusi bensatankki romuttamolta: 300 mk. Olivat sen verran myötämielisiä, että vähän pyöristivät nopeuttaan ylöspäin, mutta hammastenkiristely oli melkoista. Harkot murenivat pikkuisen, ja auto valui hiljalleen takaisin. Mitä helkkaria oikein tapahtuu. Ei mitään taajamamerkkejä, ei mitään! Samassa oikealla vilahti Siwa ja ohittamani auto alkoi vilkuttaa valoja. ”MEE SINNE MATKUSTAJAN Niin, se auto. Mistä näitä tulee. Sinistä ja punaista. Sakkolappu kädessäni kipitin vasemmalta sisään, ja takaa kuului sireenin vonkaisu. PAIKALLE NY.” Singahdin takaisin poliisiautolle. Perkele. Ei siellä todellakaan mitään taajamakylttiä ollut. ••• Lopun ajan merkit olivat olleet ilmassa jo keikalle lähtiessä, mutta en ottanut niitä vakavasti. ”Kato Joni, terve.” Tietysti idiootti oli järkkärin pentu
SD-1W Super Overdrive noin 155 euroa BD-2W Blues Driver noin 155 euroa DM-2W Delay noin 180 euroa www.roland.fi 66-67 Alanko514.indd 67 6.10.2014 11.26. Riffi-lehtiä ja/tai kirjoja myyvät seuraavat vähittäisliikkeet: F-Musiikki Musiikki-Kullas Martinsillantie 10, ESPOO Torikatu 12, OULU F-Musiikki Musiikki Lukinmaa Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Välikatu 15, KAJAANI F-Musiikki Musikantti Soitin Laine UralTone amplification Viilarinkatu 1, TURKU Väinönkatu 42, JYVÄSKYLÄ Maariankatu 10, TURKU Helsinginkatu 30, HELSINKI F-Musiikki Ostinato Oy St. Paul’s Sound Vantaan Musiikki Antaksentie 4, VANTAA Tykistönkatu 7, HELSINKI Mäihätie 15 B, NUMMELA Kielotie 4, TIKKURILA Intro Music Piano Jylhä Tammer Piano ja Soitin Woodwinds Ky Paasikivenkatu 4, KERAVA Korvenkyläntie 42, MUURAME Pinninkatu 26-28, TAMPERE Albertinkatu 17, HELSINKI Kemin Musiikki Pori Sound City Tampereen Musiikki Keskuspuistokatu 5, KEMI Rautatienpuistokatu 2, PORI Kuninkaankatu 13, TAMPERE Keskusmusiikki Lahti Power Sound Top Sound Hämeenkatu 23, LAHTI Jokioistentie 993, SOMERO Puolatie 5, HYLLYKALLIO Markun Musiikki Ky Savonlinnan Soitinkulma Tornion Musiikki Rajatie 27, HYLLYKALLIO Kirkkokatu 7, SAVONLINNA Eliaksenkatu 11, TORNIO Tsekkaa myös: Akateeminen Kirjakauppa Suomalainen Kirjakauppa Booky.fi Oy Verkkokauppa.com -HIENOVIRITETYT KLASSIKOT BOSS suunnitteli kolme klassikkoefektiä uudelleen resursseja säästämättä ja parhaita analogikomponentteja hyödyntäen. Standard-tilassa pedaali on hifi-versio alkuperäisestä ja Custom-tila tarjoaa lisää potkua tai viiveaikaa (DM-2W)
Jos et halua tehdä kompromisseja, uusi ja kompakti SAM on täydellinen, korkeatasoinen ratkaisu! Genelec SAM - kaikkein edistynein ja joustavin monitorointiratkaisu tämän päivän ammattilaisille. Genelec SAM järjestelmällä voit toteuttaa ammattimaisen monitoroinnin haastavissakin akustisissa ympäristöissä – automaattisesti. Esittelyssä uusi, kompakti SAM järjestelmä. 68 Takakansi_514.indd 68 Genelec_SAM_Riffi_230x250mm.indd 1 6.10.2014 11.27 22.9.2014 15.59. Järjestelmää ohjaa uusi ja erittäin helppokäyttöinen Genelec Loudspeaker Manager GLM™ 2.0 -ohjelmisto. Uusi kompakti SAM järjestelmä koostuu kahdesta 2-tiekaiuttimesta: 8320, 8330 sekä uudesta 7350 subwooferista