Juha Torvinen: N ro 5 -2 15 H in ta 9 ,8 E – Kaikki kunnia herra hendrixille... Shure Motiv – nyt on aihetta äänittää! Sampo Haapaniemi: – Tuottajan tehtävä on poistaa esteitä artistin ja kuulijan välistä. Yamaha TF3 teStiSSä: 01 kansi515.indd 1 6.10.2015 10.09
f i | w w w. Studiossa mukana K uv a: La ur i H äm äl äi ne n/ S q ua re In k finnvox ”Finnvoxin 50-vuotiselle taipaleelle mahtuu neljä AKG-sukupolvea; C414:n edeltäjä; legendaarinen C12A , C414 ULS 1980-luvulta, C414 TLII 1990-luvulta ja C414 XLII – näillä on tallennettu runsaasti Suomalaista musiikkihistoriaa!” Risto Hemmi Finnvox Studiot Oy ”Produktiomme ovat aivan laidasta laitaan – ’Loirista Loordiin’, joten studiotyöskentelyyn tarvitaan monikäyttöisiä ja laadukkaita työjuhtia. ” Nino Laurenne Sonic Pump Studios Oy M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y | K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o | p u h . s t u d i o t e c . AKG C414XLS, C414 XLII, C414B-ULS, C451, C568, D112... f i 02-03 Ilmoitukset.indd 2 6.10.2015 9.42. 2 7 5 1 2 3 | s a l e s @ s t u d i o t e c
Babyfacen jokaista suoritusarvoa on parannettu merkittävästi pitäen samalla laitteen virrankulutus USB2-portin tarjoamalla mobiiliystävällisellä tasolla. Passiivinen KRM33P on IP54 luokituksen myötä myös ulkokäyttöön hyvin soveltuva. Olemme mukana AV-messuilla 18.-20.11.2015 Löydät meidät osastolta 7G29 02-03 Ilmoitukset.indd 3 6.10.2015 9.43. S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . Metallinen runkorakenne ja laadukkaat lukittavat liittimet tekevät kaiuttimesta kestävän työkalun myös keikkakäyttöön. Link Kaapelit, liittimet ja tarvikkeet nyt Studiotecista! Studiotec on solminut maahantuontia koskevan sopimuksen Linkin kattavasta valikoimasta. s t u d i o t e c . 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c . RME:n rautainen FPGAja ajuriosaaminen (OSX/iOS/WIN) yhdessä uuden sukupolven AD/DA-muuntimien kanssa merkitsee lyhyempää todellista latenssia kuin mihin PCIe/Thunderbolt-väylässä päästään. RME Babyface Pro Babyface oli loistava tuote, mutta sen uusi inkarnaatio Babyface Pro on vielä parempi. KRM33 on kotonaan monitorikaiuttimena ja tilanteissa, joissa vaaditaan kaiuttimelta pientä kokoa tai sijoituspaikka on haasteellinen, esimerkiksi under balcony tai frontfill positioissa. Kaiuttimen horisontaali-aukeamiskulmaksi voidaan valita 30 tai 70 astetta, niin passiivi kuin aktiiviversioissa. Alalla hyväksytty tuoteperhe pitää sisällään Eurocable kaapelit, LK liittimet sekä Distribution valmisja customtuotteet. f i w w w. f i PRO AUDIO K-Array KRM33 Tämä ultrakompakti kaiutin soveltuu erinomaisesti paikkoihin, joissa tarvitaan pienikokoista, mutta silti tehokasta kaiutinratkaisua
Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Misha Koivunen Timo Koskinen Jaakko Laakso Niko Laasonen Jarmo Lehtelä Tommi Saarela Reima Saarinen Petri Silas Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. Riffi ilmestyy vuonna 2015 kuusi kertaa. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. – suora ei aina tarkoita tasaista SoITTImISTA jA KALUSToSTA 14 Sampo Haapaniemi – rumpali ja studiomies! 36 Juha Torvinen: Elämäni kitarat – mahtava soitin luo fiiliksen, jonka yleisö huomaa KÄYTTÖTESTIT 40 Liljeström Elysee Modern Jumbo & Shark – modernit akustiset 43 TC Electronic Bodyrez – akustisen elvyttäjä 44 Koch Jupiter 45 – kun puhdas on puhdasta 46 Boss SY300 – kitarasyntetisointia klassiseen tapaan 48 FBT XPro – laulukaapista klubisettiin 50 QSC Touchmix 16 – keikalle ja äänityksiin 54 Yamaha TF3 – edullisempi vaihtoehto ammattilaiselle 58 Adam A5X & Sub7 – miellyttävää kuultavaa 60 Shure Motiv – nyt on aihetta äänittää GRANDE FINALE 67 Muusikkona maailmalla – Säveltäjän töissä 68 Saarinen selvittää – Hyviä soundeja 70 Alangon päiväkirja – Häpeä, nuori mies YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. J Grey & Mofro – analogisoundia Floridasta 26 Ismo Alanko keksii itsensä aina uudestaan – Säännöllinen nahan luominen on pitkän linjan artistille elinehto. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,80 e + postikulut. 20. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. 29 Pekko Käppi – perinteitä ja uutta musiikkia, soolona tai bändissä 32 Doug Blair – kaksi raitaa riittää kitaralle LUKUPALAT 20 Musiikinluokka eilen, tänään ja huomenna – ohjeet tarkoituksenmukaisen luokka huoneen remontti ja uudisrakentamiseen 22 Electro Waves luottaa tulevaisuuteen – vahva osaaminen kantaa muutoksen yli 62 Kenen flat, sun vai mun. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. 6 www.riffi.fi 5/2015 Lue myös tämän numeron aiheisiin liittyvät jutut Riffin verkkosivustolta: • Sampo Haapaniemi suomirokin otteessa • Pekko Käpin jouhikot ovat erikoistapauksia Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät nekin osoitteesta www.riffi.fi Kannen kuva: Tommi Posa 26 8 44 50 58 HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Tommi Vainikainen – ikimuistoiset sessiot 24 J. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Irtonumeron hinta on 9,80 e . Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52,50 e ja määräaikaisena 58,60 e . vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ”Ei analogilaitteita parempia äänitys vehkeitä ole soinnillisessa mielessä tehty.” 24 06-07 Sisältö515.indd 6 7.10.2015 15.58
06-07 Sisältö515.indd 7 7.10.2015 15.58
Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Laulut ja päällesoitot taas Leri Leskisen studiossa Helsingissä. – Halusin, että tehdään 60-luvun tyyliin, silleen miten Beatles teki. Pohjat tehtiin Studio Petraxilla Hollolassa ja Finnvoxissa Helsingissä. olavi uusivirta: Minä olen hullu (universal Music, 2008) Tommi lähestyy ikimuistoisia sessioitaan äänittäjän näkökulmasta. Kasattiin semmonen setup, että Olli ( Krogerus, rummut) oli isossa huoneessa Rhodesin kanssa, ja sen vahvistin toisessa huoneessa – ja täysillä. Studioon mentäessä biisimateriaali ja arrit olivat jo kasassa. Levyn synnyttäminen oli jopa sen verran vavisuttava kokemus, että mies sai päähänsä kunnianhimoisen ajatuksen taltioida ylös sessioiden tapahtumia. Seuraavaksi alettiin miettiä jäyheyden syvintä olemusta ja miten se saavutetaan. Mitäs nyt. – Että muistais ees jotain… Kukaan ei Suomessa dokumentoi näitä asioita samalla tavalla kuin maailmalla tehdään. – Sehän on aika kreisi biisi, johon tehtiin monenlaisia juttuja. Se tulee sieltä Rhodesin mikeistä ja sekin on ihan säröllä. Vainikainen kehuu tuottaja Murrosta huolelliseksi mieheksi joka haluaa, että kaikki yksityiskohdat on mietitty loppuun asti. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoiksi. Jostain syystä Jaakko ei halunnut soittaa skittaa biisin pohjasessioissa. Ongelma oli, että rummut vuosi Rhodesiin vaikka yleensä sinne ei vuoda mitään, mutta nyt gainia oli sen verran, että tietenkin se vuotaa. Levyn tuotti lukioajoilta tuttu Jaakko Murros, jonka kanssa löytyy yhteistä bändihistoriaakin. En muista tarkkaan, mutta ajatus oli, että soitetaan biisi puolitai koko sävelaskeleen korkeemmalta ja laskettiin että, mikä sen tempon pitäisi olla että sävellaji putoaa oikeaan 08-13 Tommi Vainikainen Ikimuistoiset.indd 8 7.10.2015 9.52. 8 www.riffi.fi 5/2015 TeksTi: Misha koivunen kuvaT: ToMMi Posa Tommi vainikainen IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Murros soitti myös kaikki albumin kitarat. Tommi aloittikin taltioinnin, mutta siihen se sitten jäi. Biisin alussa vielä kuulee, levyllä se on harmillisesti jossain miinusindexeissä, kun Olli pistää sen biisin käyntiin. Se soundi oli oikeastaan pelkkää fuzzia. Johtöpäätös oli, että vuoto on juuri tärkeä osa tavoiteltavaa soundia, mikä tietysti tarkoitti sitä, että Rhodes-ottoja ei voi sen jälkeen enää editoida. Olavi Uusivirran Minä olen hullu -albumi oli Vainikaiselle käänteentekevä sessio. Olavi Uusivirta oli taas tuttu yhteisistä illanvietoista, joissa Vainikaisen mukaan ”pikkuvanha” Uusivirta oli lyöttäytynyt vanhempien kavereiden seuraan. Väliin laitettiin vielä joku fuzzi silleen että gainia oli arviolta 120 desibeliä. Bändi oli hyvin treenattu ja jopa äänittäjä muistelee käyneensä treenejä kuuntelemassa. Vainikainen tykkää äänittää pohjat nauhalle ja käytössä oli sitä varten Finnvoxin 24-raitainen Otari. – Pitää vaan vetää. Onneksi Riffi astui hätiin, edes näin jälkikäteen. vuorossa on tällä kertaa Tommi vainikainen, jazz-rumpalinakin tunnettu tuottaja/äänittäjä. Levyn nimikkobiisin työstäminen sisälsi paljon hauskoja työvaiheita. Vaikka miestä tituleerataan monessa yhteydessä tuottajaksi, on hän kuulemma omimmillaan äänittäessään ja miksatessaan. Finnvoxissa mietittiin, että miten saatais siihen mahdollisimman jäyhee ja raskas meininki
– Ennen kuin aletaan vetää, otetaan vähän breikkiä ja avataan punkkupullo. Kaikki flamitkin tulee isosti. Se ei johtunut siitä että oli hauskaa, vaan se oli vaan niin älytöntä! Samalla just niinku parasta. Se oli niin hauska se meidän välitön naurunremakka. Mukaan vielä vähän delayta ja huolellinen soundchecki kahta biisiä varten. KeikkaTommi vainikainen 08-13 Tommi Vainikainen Ikimuistoiset.indd 9 7.10.2015 9.52. Siitä tulee aika hauska vintagesoundi. Symbaalit saa nauhalla tuuman lisää pinta-alaa. Beatles-entusiasti Vainikaiselle putkahteli samanlaisia ideoi ta vähän väliä mieleen, monet Beatles-kirjoista poimittuja ja käytäntöön sovellettuja. Tehtiin se matemaattinen harjoitus, mikä siinä pitää tehdä. Mulla oli ajatus, jossa tehdään hyvä signaaliketju, jolla saadaan aikaan törkeä soundi. Se oli niin älytöntä. Semmonen diskreetti 70-luku-tyyppinen signaaliketju, eikä mitään mittareita. Toi on yks keino, millä sitä raskautta saa lisää. Me nauretaan Jaakon kanssa kippurassa niin paljon kuin voi. Olavi on vaan niin ylivoimanen tommosessa lavakarisma-musassa. Olavi vetää laulukopin verhot eteen, mikä on välillä aika toimiva juttu laulajien kanssa, ja rupee rääkyy sitä biisii. Seuraavaksi äänitettiin kitarat, jonka jälkeen siirryttiin laulujen purkittamiseen. Muistaakseni 421:een rääyttiin. Ihan mieletöntä. Saatiin semmonen hyvä punk-indiesoundi. Työstössä oli kaksi punkimpaa kappaletta, joiden äänittämiseen Tommi halusi käyttää ruotsalaisen tuottaja-äänittäjä Tore Johanssonin menetelmiä. Silleen askel kerrallaan – pistetään se johonkin, oisko tossa. Ja kaks kompressoria, jotka nappaa silleen, että mittarit on kaakossa. – Sit siinä kävi niin että me kaikki alettiin uskoo siihen biisiin tosi paljon. Eli ihan törkeesti säröö. Lainassa oli Aku Sinivalolta 70-luvun Cadacin pöytä, jossa on samat muuntajat kuin vanhoissa Neveissä. Kaikki aika punasella ja kaikista tulee jotain särön savyä, mutta ei liikaa. – Sen soundcheckin jälkeen, jossa se veti jo meidän mielestä tosi stydisti, niin sitten kun äänitetään niin se veti niin överisti. www.riffi.fi 5/2015 9 lokeroon. Varsinkin lauluraidan jälkeen tajuttiin, että tää todella kova! Alkuun hullunhauskaksi ”höpöbiisiksi” tarkoitetusta kappaleesta tulikin albumin nimikkokappale ja kulmakivi. Olavi juo sen puolilleen ja me osallistutaan ”työstöön” Jaakon kanssa ja alettiin olemaan jo aika hyvissä ”tunnelmissa”. Otetaan nyt toinen varmuusotto huvikseen, mutta se oli siinä jo ekalla. – Hänellä on tapana, että kaikki äänitetään tosi brutaalisti, brutaalilla soundilla, eikä mitään jätetä miksaukseen
Tänäkin päivänä albumi kuulostaa Tommin korvaan hyvältä, vaikkakin hän toteaa sen kuulostavan samalla myös nuoruuden työltä. Idis oli, että mä kasasin sille jonkun setin. – Tohon aikaan oli muodissa ”kasiosa-indie” kuten Interpol, Jaakko taas diggas sen osaston vanhempia juttuja kuten The Curea. Eli muuten monorummut, mutta kun tulee tomifilli, niin se onkin stereo. Hain siihen semmosta hyvää retrosoundia. Sekin on äänittäjän hyvää ammattitaitoa. Perinteisesti Ringon kanssa käytettiin ”tea towelseja” eli puuvillaisia pöytäliinoja. Niinhän se on tehty jo aikojen alussa. Tuomo: My own Private sunday (Texicalli 2010) Vainikaisen ja Tuomo Prättälän yhteistyö alkoi vuonna 2009, Tuomon ”Reaches Out For You” -levyn sessioilla. Sen etsiminen oli Vainikaisen mielestä vain hauskaa. Taidot ja näkemys on parantunut vuosien varrella ja niin sen pitää ollakin. Tuomon kolmannella albumilla Prättälä halusi soittaa kaiken itse. En ole varma sainko kaivettua niistä levyistä sen olennaisen. Ihanaa siinä on myös se, että päivän päätteeks raakamiksaus on jo valmiiks hyvän kuuloinen. Tosin Jussi Jaakonaho kävi jossain vaiheessa äänittämässä ja konsultoimassa kitaraosastoa. Jälleen kerran palataan Beatlesiin – jos siellä on särölauluraitoja, niin ei niitä ole miksattu sellaiseks vaan se särö on jo siellä. Tosi käytännöllinen ”Ei ole ihan sama, mitä kangasta siihen kalvon päälle laitetaan.” 08-13 Tommi Vainikainen Ikimuistoiset.indd 10 7.10.2015 9.52. Tommi kertoo, että kyse on lähinnä rumpujen äänittämisestä. Halusin äänittää ne samalla tavalla kuin Radioheadia tehnyt Nigel Godrich. Jos ollaan tosi varmoja siitä, että tän laulun pitää olla säröllä loppumiksauksessa, niin kyllä se kannattaa olla jo samantien päällä. Se vouvaa silleen UUUU-UUUU-UUU… (Tommi matkii suden ulvontaa) Ihan kauheen kuulosta. Yleensä pitäis olla mahdollisimman läpinäkymätön, mutta tärkeissä asioissa ottaa sen oman aikansa. – Jos äänitetään nauhalle, se jo asettaa tietyt vaatimukset. Rumpuihin haettiin läpi levyn ”Ringo-soundia”, joka toteutettiin soittamalla kalvot kankaalla peitettyinä. Jopa suorastaan vitsikästä. Just sen takia tykkään äänittää nauhalle, koska siinä pitää tehdä enemmän. Vainikainen kokee albumin monella tapaa nuoruuden harjoitteluprojektina jossa on kuultavissa myös se matka, jota mies vieläkin taivaltaa. Sillon ei vielä kauheesti tiennyt. Vartin mittainen tauko selkeyttää asioita kummasti. Kun mä en tuntenut niitä ollenkaan, niin Olavi laittoi levyä käteen, että tosta noin. Yläpäitä pitää tietysti ekvalisoida kohinan takia. Käytännössä levy syntyi siis kahden miehen toimesta. Vainikainen ottaa käsittelyyn Where It Counts -kappaleen, jonka tekemistä hän muistelee lämmöllä. 10 www.riffi.fi 5/2015 ohjelmistossa Minä olen hullu -biisistä kehkeytyi suorastaan superspektaakkeli. Oli tosi yllättävää miten paljon tohonkin juttuun piti paneutua. Toivottavasti. Se tuo rohkeutta. Yksi mono overi – varmaan 67 tai U47 – josta tulee se vintagefiilis. Mikä ei välttämättä edes tarkoita sitä äänittämistä, vaan että yhdessä mietitään, mitä kyseinen biisi vaatii. Gainit pitää olla kohdillaan. Se oli ihana ja hankala asia samaan aikaan, kun yhtäkkiä oli uuden estetiikan ääressä, jota ei ymmärtänyt. 70-lukuisesti soiva levy syntyi Leri Leskisen pajalla. Ja oikeassahan ne oli – puuvilla on todella hyvä, varsinkin kauluspaidat toimii helvetin hyvin. Minä olen hullu nousi ilmestyessään Suomen virallisen listan sijalle 12. – Siinä biisissä on sairaan makee meininki ja niin hienoja juttuja. Kun duunas sen Ringo-homman siihen, niin pystyy huiskii aika lailla mihin tahansa ja soundaa aika hyvältä. Tosi hauska juttu. Tommin mielestä vastuuta on turha siirtää eteenpäin. Päällimmäinen ajatus oli siis että vintagea haetaan. Luulisi että kun äänitetään albumia, joka sisältää paljon eri tyylisiä kappaleita, joudutaan äänitystapoja miettimään biisikohtaisesti. Se on koko ajan taistelua sen transientin ja kohinan välimaastossa. No sit meillä on tommonen jazzpianisti – toivottavasti Tuomo ei pahastu tästä – niin eihän se siihen osu. ja niitti kehuja arvosteluissa, joissa annettiin arvosanaksi keskimäärin 4/5. – En halua edes itelleni analysoida niitä juttuja. Tuomohan ei suinkaan osaa niitä soittaa, mutta sillä on niin makee soundi. Vainikainen on ollut synnyttämässä Prättälän neljästä levystä kolmea (mainittujen lisäksi tulee New Mystique vuodelta 2014). Jos lyö niillä vireillä kalvon keskipisteestä sentinkin sivuun, rumpu alkaa ”vouvaamaan”. Oikeanlaisen materiaalin löytäminen ei ollut mikään läpihuutojuttu. Paljon siinä opittiin. Tietysti jos tehdään edellisen kaltaisia ”överiratkaisuja”, pitää niissä olla huolellinen. – Ei ole ihan sama, mitä kangasta siihen kalvon päälle laitetaan. On vain hienoa, kun päätöksiä tehdään samantien. Muutama hassu 70-lukuinen mikki ja nauhalle menee. Prättälä musisoi ja Vainikainen äänittää ja miksaa. – Se harmittaa vielä enemmän, jos tekee virheitä. Se ettei voi enää perääntyä, keventää kummasti henkistä painolastia. Nyt sitä tajuu jo paremmin vaikken ikinä oppinut siitä tykkäämään. Mutta tomimikit laitetaankin stereoksi. Sen pitää olla just oikeen paksunen, eikä minkään aholaidan valikoima edes riittänyt. – Mä uskon, ei ainoastaan Olavin vaan kaikkien laulajien kohdalla, että makeen kuulonen soundi inspiroi laulamaan eri tavalla. Kun haetaan tiettyä 70-lukuista rumpusoundia, pitää rumpu virittää kohtuullisen matalalle. Esimerkiksi miltä rummut soundaa. Pysyä rauhallisena ja varmistua siitä mitä tekee. – Pitää olla paradidlet aika hyvin treenattuna, että osuu siihen tiettyyn kohtaan turhia miettimättä
Ei mitenkään superlooppaamalla, vaan silleen, että se olis oikeata soittoa. Se oli työvoitto. – Se meni tosi helposti särölle, mikä olis normaali olosuhteissa tosi ärsyttävä juttu, mutta tässä se oli taivaanlahja. Täs vaiheessa me ei kuulla, miltä se kuulostaa, koska tässä vaiheessa muuntimet tekee aika merkittävän latenssin flangeriä ajatellen, mikä sitten äänityksen jälkeen kompensoituu. Kun huudetaan, se tuntuu kovemmalta kuin oikeestaan olikaan. Sisään astui Jussi Jaakonaho. Laite manipuloi samalla nauhanopeutta, joka aikaansaa huojuntaa, jonka ansiosta sama otto saadaankin kuulostamaan eri otolta. Ei me äänittäjät luoda niitä emootioita, mutta me korostetaan niitä. Just tolla tavalla tulee kiinnostavia soundeja. Muttei äänityksen aikana. Yks soundi sekin, mutta jos haluaa korostaa jotain sillä säröllä, niin se emootio jää puuttumaan. – Oli ihan ehdottoman tärkeetä, että saatiin sinne kunnon skebajätkä, joka ties tarkalleen, mitä, miten ja millä kuhunkin kohtaan piti vetää. Se hatunvaihto on niin äärimmäisen hankalaa, kun siinä miksausvaiheessa miettii vielä niitä tuotannollisia asioita. – Ja hyvinhän siinä onnistuttiin, se soundaa ihan makeelta, toteaa Vainikainen. 1950/60-luvulla laulusärö oli tehty etuasteella ennen kompressoria. Musta on äärimmäisen tärkeää, että jossain vaiheessa mietitään niitä taajuuksia. Ja taas tässä vaiheessa kysytään kaikilta että ollaanko varmoja, koska takaisin ei ole sen jälkeen tulemista. Jaakonaho myös äänitti kitarat. Bassona toimi Moog-syntetisaattori. ”Ei me äänittäjät luoda niitä emootioita, mutta me korostetaan niitä.” 08-13 Tommi Vainikainen Ikimuistoiset.indd 11 7.10.2015 9.52. Nimenomaan ennen kompressoria, mikä on tärkeetä, koska se korostaa sitä fiilistä. Virittelin niitä ja asettelin kauluspaitoja päälle ja mukaan jotain plugarinauhadelayta, ja aika hyvin sai semmosen wannabe-Bonzomaisen ( John Bonham, Led Zeppelinin edesmennyt rumpali) fiiliksen aikaan. Biisin vapiseva laulusoundi tehtiin laittamalla sekaan flangeria. Me siis ajetaan se lauluraita nauhalle Otarin 24-raitaselle ja äänitetään se sama uudestaan, tehdään siitä rinnakkaisraita ja laitetaan se varispeedille ja käsketään Tuomon vääntää sitä speed-nappulaa edes takas. Eli kuin ihminen olisi tehnyt monta samaa ottoa päällekkäin. Tällöin kasassa oli viisi rumpuraitaa kyseisestä kappaleesta. Välillä pitää sit kuunnella, että ”Olikse hyvä?” ”Ei, vätkytä vähän enemmän… Nyt se on hyvä!” Jossain vaiheessa sitä vätkytetään sitten ihan nollasta sataan. Jälleen kerran Antti Murrolta löytyi Tommin arvion mukaan bassolle tarkoitettu Ampegin etuaste, jota kehiteltäessä ei varmaankaan oltu ajateltu hifi-äänittäjiä. Tuomo kun ei nyt varsinaisesti ole mitenkään kauhean heavy metal, niin rumpusoundia joutu aika paljon kelaa etukäteen. Kyseisen kappaleen fuzz-kitaroihin käytettiin Antti Murrolta lainattua putkietustetta josta kaikki nappulat laitettiin täysille, särö mukaanlukien. Tuomo, vaikka onkin treenannut sitä hommaa, ei ole kumminkaan ihan vielä huomenna menossa tonne ”Tartu mikkiin” -ohjelmaan freelance-kitaristiks. Oli tarkoitus ettei raitoja aleta työstämään minkään Beat Detectiven (Pro Toolsin kvantisointi-ohjelma, joka siirtää automaattisesti ruodusta livenneet iskut kohdalleen) avulla, vaan mulla oli semmonen värikoodisysteemi: aina kun löyty A-osaan joku hyvä komppi, niin se punasella. Silloin joutu olee siellä täällä aika luova, kun mietti miten kaikki asiat toteutetaan. Kun rumpuja alettiin äänittää, laittoi Tommi nauhurin päälle ja Prättälä paukutti niin kauan putkeen kuin nauhaa riitti, eli kolmekymmentä minuuttia. Miellyttävä, ei liian psykedeelinen. ADT pystyy tuplaamaan raitaa reaali ajas sa. Sehän on jo puoliksi miksattu. Lauluja tehtäessä ilmassa oli samaa ajatusta kuin Olavi Uusivirran Minä olen hullu -biisissä. Ihanaa! Siitä tuli aivan helkkarin makee ja saavutettiin se 50/60-lukufiilis. Siitä tulee just sellanen Beatles-fiilis. – Se on paljon helpompaa. Käytiinkin sitten lainaamassa Backline Rentalista vähän isompaa vintagerumpua – 16-tuumasta tomia ja isoa bassaria. Tarvittiin siis kokonaisvaltaista kitaraliidausta. – Mä otin varmaan torkut siinä sillä välillä… Sen jälkeen tavara purettiin Pro Toolsille. Kun lauletaan hiljaa, kaikki on hyvin, mutta kun lauletaan kovaa, menee särölle. Toihan on tollasta ”enhance”-hommaa. Flangeri taas tehtiin matkimalla EMI-studioiden ADT-laitetta. Seuraavaksi käsittelyyn otetaan Torturees Mantra -kappale, jota Tommi kuvailee otsikolla: ”Tuomo goes classic heavy rock”. Hankalinta on se, että sitä ei pysty reaaliajassa kuulemaan, miltä se kuulostaa, koska muuntimet tekee viiveitä. Se lopun psykedeelinen soundi on muuten yks maracas-isku, venytettynä jotain satakertaseks. – Piti saada siihen säkeistöön missä Tuomo rääkyy, vintage-särösoundia. Vähän kun vilauttaa, niin se on heti päreinä. – On kuitenkin eri fiilis, jos siinä olis joku ammattirumpali. Jos se laitetaan vasta kompuran jälkeen niin kaikki on samalla tavalla säröllä. Tommi luotaa laitteen toimintaperiaatetta kysymällä ”kuinka hyvin sä tunnet sun Beatlesit?” – Lennon halusi laitteen, jolla voisi tuplata lauluraitoja, jottei tarvitsisi paljon lauluraitoja vaativissa osuuksissa aina äänittää samaa juttua uudelleen. Siitä kai tässä on kyse. – Halusin tähän biisiin semmosta vuoden ’72 heavy rock -henkeä. Mä kun olen jazzrumpali, niin mun rummut on aika pieniä ja tällaseen kamaan huonosti soveltuvia. Sitten taas, jos on tuottajana ja miksaajana, niin en ole ikinä pystynyt parhaimpaani. Vaikeeta varmaan aika monelle. Jossain vaiheessa mieleen hiipi ajatus, että kitaroiden purkittamiseen tarvitaan asiaan perehtyneempi taho, jolta löytyy näkemystä tarvittavista kamoista, soundeista ja miksei myös itse soittamisesta. Tällasia teknisiä ideoita tulee aina, kun beatlespäissäni näitä juttuja kuuntelen. Äärimmäisen spesiivejä juttuja. Kuinka helppoa on miksata omia äänityksiään. Ei anneta enää sitä vaihtoehtoa, että jotain asioita voidaan vielä muuttaa, vaan nyt se on siinä ja nyt aletaan miettimään miten tästä kaikesta saa mahdollisimman hyvän. Hyvä soittaja ei vain pysty saamaan semmosta samanlaista sympaattisuutta. www.riffi.fi 5/2015 11 systeemi. Vainikaisen filosofiaa voisi luonnehtia toteamalla, että on ihan sama miten jokin levy tehdään, kunhan fiilis on hyvä. – Tää on muuten yks hyvä esimerkki siitä miten jotkut asiat on digitaaliaikana hankalampia, kuin 60-luvulla. Ja joku hyvä filli jollain eri väreillä ja niistä se sitten koostettiin. Noh, tän homman pystyy tekee tänä päivänä vielä hankalammin, miten ne teki sen silloin
Mulla ei ole missään nimessä tarvetta olla mitään sen enempää, mitä haetaan. Se on hankalaa mun kannalta, sillä jos jotain on pyydetty, niin mä olen siinä vaikeessa välikädessä. Hän nimittää pätkää erikoissekoiluksi. Imaging is also seriously impressive, making it easy to place sounds around the stereo field.” “ Sound on Sound A3X AX-Series: A5X A7X A8X A77X Chris Reiss, tools4music FutureMusic Tunnustettu X-ART diskanttielementti (eXtended Accelerating Ribbon Technology) on erinomainen näyte Adam Audion käsityötaidoista Berliinin tehtaalta. – Kaikki käy. Hän antaa esimerkin: – Monissa sessioissa, jossa olen ollut äänittäjänä, olen tuonut myös rummut ja virittänyt ne. Sessioiden lopussa kavereilla oli järjetön määrä kaikenlaista ”sontaa” ja Vainikaisen seuraavana projektina oli parsia sonnasta jonkinlainen järkevä kokonaisuus. Biisissä oli kuitenkin outro, jossa ei oikein tapahtunut mitään. Ja usein onkin. Kuinka paljon mun osallistumista tarvitaan. Mun rooli oli tavallista isompi. Âlä usko pelkästään meitä vaan totea asia itse kuuntelemalla A7X monitorit. Yks ilta ihan kaljapäissä su perinspi roi tu nei na eikä maltettu lähtee kotiin. Vainikaisen puheista saa kuvan, että hän tarjoaa hanakasti omia näkemyksiään levyä tehtäessä. Helkkarin hyvä, miksataan ja moido. – Hauska biisi josta tuli mieleen että Radiohead menee Aphex Twiniin. – Sovittiin että joku ilta kun kummallakin vapaata, haetaan kaupasta riittävästi olutta ja aletaan luomaan. Välillä käytössä oli myös plugareita, mutta pääasiassa käytettiin analogivehkeitä. 12 www.riffi.fi 5/2015 Tuomo: new Mystique (sony Music, 2014) New Mystiquella Tuomo Prättälä hylkäsi melkein kaiken tutun ja turvallisen, kuten vanhat soittokaverinsa. Jos siitä sovitaan ja kaikki on tietoisia mikä on meininki, on kaikki toiminut aina hyvin. Rumpali osaa asennoituu, että ”Ihanaa, mun ei tarvi ku hyppää puikkoihin ja kaikki soundaa hyvältä”. Epävarmuustilanteissa pidän mieluummin vakan alla niitä juttuja, koska se voi ärsyttää jotain. Paljon väärinpäin laulua ja muuta tsägädägää. Nordic Audio Distribution on Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan virallinen maahantuoja ja jakelija. u ”Toivoisin että mahdollisimman usein egot jätettäis himaan ja keskityttäis siihen projektiin.” Excellent performance across the entire audio spectrum.” “ 7 different critics have each come to the same conclusion: The review winner out of the 9 different speakers is the ADAM A7X!” “ Transients are reproduced with incredible clarity, creating an extremely detailed, precise sound. Tee isompaa ja parempaa soundia pienemmällä vaivalla! Ota yhteyttä Nordic Audio Distribution, nad@nordicaudio.eu, ja kysy lähin Adam Audio jälleenmyyjäsi. Se on hyvä tavoite – meille kaikille. Joitain kappaleita hierottiin sessioissa niin paljon etteivät ne päässeet enää levyllekään. Koska levyllä oli paljon konemusaa, ei äänittämistä tarvinnut tehdä kuin laulujen osalta. Idea on ainakin sama, että rumpuja ajetaan kaiken kaman läpi ja koostetaan siitä. Mun mielestä biisistä puuttui loppu. – Toivoisin että mahdollisimman usein egot jätettäis himaan ja keskityttäis siihen projektiin että saadaan kaikki tyytyväiseks. – Mä uskon että Radioheadin Ok Computer -levyn avaavassa Airbag-biisissä on ollu samaa kelaa. Vainikaisen mielestä kysymys on hyvin olennainen äänittämisessä, mutta monella tapaa myös vaikein koska kyseessä on asia, josta harvemmin sovitaan. ADAM_A7X_ad_RIFI_Layout 1 2015-09-28 11:18 Sida 1 08-13 Tommi Vainikainen Ikimuistoiset.indd 12 7.10.2015 9.52. – Vaikka en itse ollut kauheesti tekemässä, olin kuitenkin jollain tapaa mukana vaikuttamassa ja sitä kautta levystä tuli tavanomasta henkilökohtasempi. Eikä sillä ole väliä kuulostaako se samalta, kunhan kuulostaa hyvältä. Tommi Vainikaisen kanssa yhteistyö kuitenkin jatkui. Tommi kiittelee hänen ja Prättälän välistä työnjakoa, jossa Vainikaisen toimenkuvaa voisi kuvailla parhaiten co-producer-tittelillä. Tuliko ikinä mieleen, että miten nuo asiat toisinnetaan livenä. Vainikainen pystyy olemaan monessa roolissa samaan aikaan. Hankalinta on silloin jos on epävarmuus siitä mitä haetaan. – Se oli ihan sairaan hauskaa. Nillä ollu varmasti kakskyt raitaa kaikkea ihme tavaraa, josta se on koostettu. Niillähän on hieno konsepti siinä että ne tekee live-elektromusaa, jossa kaikki soitetaan. Jotkut biisit vaativat vähän enemmän työstöä, joista mieleen palaa ensimmäisenä Waiting For Someone -kappale. Kaikista helpointa on tutussa ympäristössä jossa jokainen tietää toistensa tavat. Aletaan pelleilee ja katotaan mitä tulee. Sitten tulee rumpali ja soittaa millä mä käsken. Tottakai sitä haluaa tarjota parastaan kuhunkin projektiin, mitä se ikinä onkaan. Kuinka hän kokee oman roolinsa ylipäätään. Rumpali asennoituu silleen, että Minä ja Mun soundit ja yhtäkkiä tulee joku tyyppi sanomaan jotain muuta. Laittaa erilaisia tärkeitä elementtejä sokkona erilaisten ”Moulinexien” läpi, missä oli jos jonkinlaiset säädöt. Tilanteessa, jossa mä tiedän, että noi kaipaa multa näitä asioita, enkä sekaannu mihinkään muuhun. – Joo, mutta Tuomon bändi tekee sen sillä tavalla hienosti, ettei ne edes yritä toisintaa niitä asioita. Tulee hyvät soundit ja kaikki on ilosii. – Toisenlainen tilanne voi olla ihan kammottava. Sen ottaa helposti kritiikiksi, mistä ei suinkaan ole kyse. Vainikaiselle rooli sessioissa kävi välillä raskaaksi, mutta oli samalla monella tapaa myös tyydyttävä. Pahimmassa tapauksessa puhumattomuus johtaa ylivarovaisuuteen, joka ei ole ikinä projektin kannalta hyvä asia. Uudistusmielisen taiteilijan musiikki muuttui samalla vintage-analogi-retrosoundista elektronisempaan ja modernimpaan muotoon. Vainikaisen mielessä alkoi kuplia idea Aphex Twinin hengessä luotavasta äänikollaasista. Se biisi oli aikalailla jo siinä ja tykkäsin sen tunnelmasta sikana. – Tuomolla oli hyvä budjetti, eikä kauheasti äänitysmenoja. Ja pätkäkin onnistui. Tuomo soitti demoja, ja parin biisin kohdalla sanoin, että tää on tässä. Tuomo oli jo haalinut studiolle kauheen kasan skittaefektejä ja syntikoita, eli tarkoitus oli modernisti ”dubauttaa” se biisi. Onko hän niin sanotusti tuottava äänittäjä vai pelkkä äänittäjä
Excellent performance across the entire audio spectrum.” “ 7 different critics have each come to the same conclusion: The review winner out of the 9 different speakers is the ADAM A7X!” “ Transients are reproduced with incredible clarity, creating an extremely detailed, precise sound. ADAM_A7X_ad_RIFI_Layout 1 2015-09-28 11:18 Sida 1 08-13 Tommi Vainikainen Ikimuistoiset.indd 13 7.10.2015 9.52. Nordic Audio Distribution on Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan virallinen maahantuoja ja jakelija. Tee isompaa ja parempaa soundia pienemmällä vaivalla! Ota yhteyttä Nordic Audio Distribution, nad@nordicaudio.eu, ja kysy lähin Adam Audio jälleenmyyjäsi. Imaging is also seriously impressive, making it easy to place sounds around the stereo field.” “ Sound on Sound A3X AX-Series: A5X A7X A8X A77X Chris Reiss, tools4music FutureMusic Tunnustettu X-ART diskanttielementti (eXtended Accelerating Ribbon Technology) on erinomainen näyte Adam Audion käsityötaidoista Berliinin tehtaalta. Âlä usko pelkästään meitä vaan totea asia itse kuuntelemalla A7X monitorit
Parhaalla jakkaralla Haapaniemi myöntää olleensa rumputunneilla vähän innoton kahlaamaan läpi kaikkea eteen kannettua oppimateriaalia. 14 www.riffi.fi 5/2015 P äiväuni-studiossaan miksaussessiota aamuvarhain aloitteleva Sampo Haapaniemi sanoo olevansa ”kiinnostunut kuulemaan asioita”. – On tässä kyse siitäkin, että fuusiojatsilla ei olisi saanut elantoa, vaan on pakko tehdä muutakin. Näinköhän onnistuu. – Yritän lietsoa itseäni, että saisin pidettyä kiinni siitä säpinästä. Ei esimerkiksi bassorummusta tarvita välttämättä niin paljon ”bassoa” vaan mieluummin ”plektraa” basistille! Haapaniemi kertookin olevansa mieltynyt rumpuihin, joissa kaikki ei ole soundillisesti viimeisen päälle tarjottimella. – Tietysti olen treenannut paradiddleni ja hakannut Syncopationit läpi. Ja silti juuri sillä rumpuja markkinoidaan, että ”nämä soivat enemmän ku ikinä mikään” – ja sen jälkeen laitetaan tomeihin dempit. ”Salissa ei ole parempaa paikkaa kuin se penkki rumpujen takana. – Sellaisen, joita kuullaan Youtuben rumpuvideoilla. Rumpali on viihtynyt salin parhaalla paikalla. – Harvassa musalajissa on tarpeen, että rummut soivat loputtomasti. Kun toimittaja kiittelee haastateltavaa havainnosta, Haapaniemi kuittaa, että monet turhuudet huomaa nopeasti kun on ollut rumpujen soiton ohella aina kiinnostunut ääniteknologiasta. Musiikin parissa työskenteleminen ei hänen mukaansa onnistu, ellei jaksa olla innostunut asiasta koko ajan. Siitä Haapaniemi on kiitollinen, että hänelle sattui ”the best seat in the house”. Yritetään tällä kertaa tarkentaa miehen soittajaminään. Kuitenkin siinä suhteessa, että kuusituntisesta treenipäivästä treenasin virallisesti tunnin ja lopun ajan soittelin levyjen mukana heviä, jatsia, funkia – mitä tahansa musaa josta mietin, että tällaista haluaisin joskus soittaa. Musaa iän kaiken Haapaniemi laskeskelee tehneensä musiikkia työkseen jo reilut 20 vuotta, koko aikuisen ikänsä. Innostuminen käy luonnollisesti työläämmäksi kun kasvaa neljänkympin toiselle puolen. Ehkä ei. Hän on kuulemma pulassa aina kun joutuu olosuhteiden pakosta jonkin modernisti jytisevän lippulaivasetin taakse. Kun menee sinne lavan takaosaan istuskelemaan, siellä ei ole koskaan ruuhkaa ja on aika hyvät sounditkin.” HaaPaNieMi 14-17 Haapaniemi.indd 14 7.10.2015 10.04. Jo lavan eturivissä soittajat juoksevat ja tönivät toisiaan – puhumattakaan katsomosta. Haapaniemi työsti Ellan ja Aleksin levyjä yhdessä toisen TeksTi ja kuvaT: ToMMi saarela sampo – rumpali ja studiomies! Muun muassa egotripin, Teleksin, Tuure Kilpeläisen, Suvi Teräsniskan ja Vesku Loirin takaa löytyvästä sampo Haapaniemestä voisi yhtä hyvin tehdä tuottajatai miksaajahaastattelun siinä kuin rumpalimuotokuvan. – Ei kaikissa instrumenteissa tarvita kaikkia taajuuksia. Rummut soivat aivan mielettömästi, mutta sehän kuulostaa hyvältä vain koska videolla on pelkästään rumpuja. Asetellessaan rummustoaan valokuvausta varten Haapaniemi ihmettelee miksi rumpusettien myyntivaltiksi ja hehkutuksen kohteeksi on nostettu ”valmiiksi ekvalisoitu ja miksattu” soundi, jossa diskantit ja bassot korostuvat, ja tomit soivat loputtomiin. Kun menee sinne lavan takaosaan istuskelemaan, siellä ei ole koskaan ruuhkaa ja on aika hyvät sounditkin. Tuottajaura lähti isosti liikkeelle 2000-luvun alussa lastenmusiikista, kun Ellan ja Aleksin esikoislevy ”Lenni Lokinpoikanen” myi tuplaplatinaa, poiki kolme levyä lisää, tv-sarjan ja ties mitä. Haapaniemi pohtii, lieneekö tässä syy siihen, että hänestä ei tullut säkenöivää fuusiojatsivirtuoosia. – En tiedä parempaa mestaa kuin se penkki rumpujen takana. Oikeasti levyillä tuppaa olemaan paljon muita soittimia ja laulua ”häiritsemässä” sitä rumpujen soittoa
– Sointihan pukkaa aina läpi siitä, mitä soittaja tekee. 14-17 Haapaniemi.indd 15 7.10.2015 10.05. Sampo Haapaniemi soittaa Sakae-rummuilla. Tiskin takaa sointiin pystyy vaikuttamaan vain rajallisesti. Fiilistä on vaikea tuotteistaa. Haapaniemi uskookin, että on vaikea tavoittaa kuulijoita, jos mukana ei ole omaa tunneaspektia, jota musiikin kautta voidaan välittää. Samoin kun keksimme Tuure Kilpeläisen kanssa Kaihon Karavaanin – tuli itselle tunne, että nyt ollaan osuttu johonkin. Yhteisiä levytysprojekteja miehillä on ollut myös Koskisen Teleks-yhtyeen puitteissa. – Räkit ovat kyllä täynnä kaikkea hauskaa ja hienoa, mutta mitään niistä en enää käytä koska plugarit ovat tehneet kaikki työttömiksi, Haapaniemi naurahtaa. kaipuu aalloille Toisinaan Haapaniemeä on pyydetty tuottamaan kappaleita uusiksi, muokkaamaan niitä ”radioystävällisemmiksi”. konstit vähissä Puhe luiskahtaa väkisin äänitetuotantoon, ollaanhan Päiväunistudion komeissa puitteissa Helsingin itäisen kantakaupungin Sonic Pump -studiokompleksissa. Keikoilla on mukana vielä 19" Paragon China. Symbaalit ovat Sabiania, oikealta vasemmalle 14" Groove Hats, 18" Artisan Crash, 22" AA Apollo Ride ja 17" Legacy Crash. Mitä mieltä Haapaniemi mahtaa olla rumpujen mikityksestä, äänittämisestä ja vaikkapa tarvittavien kanavien määrästä. tuoreen isän Markus Koskisen kanssa. – Jos haluaa varmistella pääsyä radioon on parasta jos itse kappale on vahva, silloin sen mahdollisuuksia on paha tuottamallakaan tuhota. Hän ei usko että se tuottajanappia painamalla oikein onnistuu. – Ella ja Aleksi ei ollut mikään markkinamiesten keksintö, joksi sitä on syytetty, vaan lähti ihan puuhastelusta kotioloissa. Sen sijaan että ”korjataan kaikki sitten miksauksessa”, pyrkisin siihen että soundi on lähtökohtaisesti se mitä halutaan. Haapaniemen mukaan ei pidä olettaa että miksaaja tekee soundin yksin, vaan on siinä soittajallakin sanansa sanottavana. Haapaniemen nykyinen työpaja on alun perin Rasmus-bändille rakennettu Dynasty Records – täysin äänieristetty ja viimeisen päälle studioksi akustoitu tila, jonka laiteräkit pursuavat hienoja efektiprosessoreita ja kalliita mallintavia syntikoita. – Äänitysvaiheessa voi tehdä paljon sen hyväksi mitä raidalle tarttuu
16 www.riffi.fi 5/2015 Haapaniemi lisää, että toki tuottajan pitää ymmärtää mikä radiossa soi, ettei ehdoin tahdoin vaikeuta artistin pääsyä eetteriin. – Tuskin ainakaan siitä, että soittaa kohdilleen klikin kanssa. Entä mitkä sitten ovat rumpusetin tärkeimmät osaset. – Tavoitteena on tuoda artisti sieltä levyltä mahdollisimman lähelle kuulijaa ja kertoa mikä tämä tyyppi on, miksi hän tekee mitä tekee. sitten hoksattiin tämä karavaanihomma ja sen musiikillinen tyyli, ja se tuntui omalta alusta asti. Virityksen merkitystä korostetaan ehkä liikaa, ainakin minulle esimerkiksi setin balanssi on olennaisempaa. – joidenkin pitää lähteä opiskelemaan soittamista amerikkaan, joku lähtee Pohjanmaalle, Haapaniemi toteaa. Haapaniemi pohtii, olisiko rumpalilla eri tulokulma äänitetuottamiseen kuin kosketinsoittajalla tai kitaristilla ja tulee siihen tulokseen, että salin parhaalta paikalta on muita enemmän aikaa kuunnella kokonaisuutta. Kahden bändin loukussa opiskeluajan tanssikeikkojen ja firmabilebändikiinnitysten jälkeen Haapaniemi liittyi pari levyä tehneeseen egotrippiin, joka odotteli vielä läpimurtoaan. karavaani kulkee Musikaalisessa helsinkiläisperheessä kasvanut sampo Haapaniemi (42) aloitti pianon ääressä esikouluiässä ja Cantores Minores -kuorossa ekaluokkalaisena. keikkakalenteri alkoi täyttyä ja Haapaniemellä olikin sitten salin paras penkki kahdessa menestysbändissä. – Toisaalta siihen voi itsekin vaikuttaa millainen tuuri käy, kun tekee töitä, ottaa tilaisuuksista kiinni eikä pelaa aina varman päälle. Itse olen pohtinut paljon esimerkiksi sitä, miten ja millä kohdalla kapulaa lyö rumpuja ja peltejä, ja millainen on soiton balanssi. ohessa oli koko ajan ollut tuotantohommia ja aikataulut bändin kanssa jatkuvasti ristissä. soittaminen on eniten kiinni pääkopasta, ei niinkään raajoista. – Rumpalilla tulee usein tilanne, että edessä on satunnainen lainasetti jossain satunnaisessa vireessä. Haapaniemi on yhtä paljon tuottaja ja miksaaja kuin rumpali. 14-17 Haapaniemi.indd 16 7.10.2015 10.05. Tuottajan tehtävä on poistaa esteitä artistin ja kuulijan välistä. No, totuus valkeni myöhemmin ja piti muusikkouden eteen vähän töitäkin tehdä. egotripin jättäminen oli Haapaniemelle monen vuoden paini. uusvanhaa japanista Rumpalina Sampo Haapaniemi on nähty koko soittajanuransa ajan yhden arvostetun amerikkalaismerkin takana. Piti vain uskoa, että jonain päivänä tämä breikkaa. – kun Tuure halusi alkaa kehitellä jotain uutta, rupesimme tekemään kahdestaan demoja studiossani. jotta kuoron saa soimaan, laulaessa joutuu kuuntelemaan kaveria ihan eri tavalla kuin soittaessa. klarinettikin soi ohessa. Haapaniemi kiittelee ”mieletöntä tuuriaan”, kun on osunut urallaan egotripin ja karavaanin tasoisiin porukoihin. Vaihtelu virkistää. – Jos pannaan Anssi Nykäsen eteen kymmenen settiä, niin jokaisella hän kuulostaa itseltään. kaihosta ja mollista puhutaan kuin ne olisivat suomalaisten yksinoikeus, mutta samat haikeat sävyt voi löytää ympäri maailmaa. ehjä penkki ensin Kotimaisia rumpalivaikuttajia kehuessaan Haapaniemi puhuu ”mestareista, jotka saavan aina oman hienon soundinsa” esille mistä kamoista vain. Erotessaan pari vuotta sitten Egotripistä – jossa ehti soittaa yli 16 vuotta – alkoi tuntua, että rummutkin olivat ”Egotripin kamat”. Mutta mistä se oma soundi on kiinni. – useimmiten se tarkoittaa vain sitä, että on niin innostunut soittimestaan, että tunteja sen parissa kertyy niin paljon. se tuntui helpolta ja mukavalta, vaikka ei ollut edes kapuloita vaan pelkät kynät! Haapaniemi vitsailee, että ehkä päätyikin muusikoksi koska tajusi mennä sieltä missä aita on matalin. Päiväunistudiossa taltioidaan ja miksataan nykyään Pro Tools HD Nativella, plugareilla ja Avidin Artist Mix -ohjaimella. Rumpalin ei tarvitse esimerkiksi huolehtia harmonioista ja sen sellaisesta, vaan pääsee tarkkailemaan biisin olennaista: rakenteita, muotoa, ylipäätään rytmiä – ja tietysti laulua. sitten rinnalle nousi maailmanmusiikista ammentava Tuure kilpeläinen & kaihon karavaani, jolla iskettiin suoraan kultaja platinasuoneen. Haapaniemen musiikillinen jatkokoulutus tiivistyi peruskoulun ja armeijan välissä kauhajoen kansanopistoon, jossa opiskeli samaan aikaan moni tämän hetken eturivin artisteista ja muusikoista. Äskettäinen merkin vaihto kumpusi yleisemmästä muutostarpeesta. sitä paitsi treenaamisesta suuri osa on muuta kuin setin ääressä istumista, se on sitä että kävelee kaupungilla ja miettii soittamista koko ajan. – Kun tuli samaan aikaan iso muutos sekä musassa että omassa soittotyylissä, aloin haluta soittimiltakin jotain uutta. – kuorolla on varmasti ollut jatkoa ajatellen iso merkitys. rummut tulivat eteen vasta yläasteella, koulun musiikkiluokassa. – Laulu, teksti ja rytmi merkkaavat kuulijalle biisissä eniten. oli pakko tehdä valinta. – Hyvät opettajat sielläkin oli, vaikka en itse ollut paras mahdollinen oppilas. Sama tapahtuu jossain määrin useimmille pitkään soittaneille, että oma soundi alkaa löytyä. Haapaniemi maistelee ”lahjakkuuden” käsitettä. egotripinkin riveissä vierähti viisi ensimmäistä vuotta ennen kuin keikoista alkoi jäädä jotain käteen. Silloin paljastuu, että tärkeimmät ovat ehjä tuoli, kunnon bassaripedaali ja haitsustandi kuin että olisi joku huippuluokan virveli tai millaiset rummut yleensäkään ovat. – kun istuin niiden taakse, tajusin heti että ”näin tää menee”
Mies saisi kuulemma katettua kaikki tarpeensa parilla puisella ja parilla metallisella, mutta määrässä on kyse siitä, että jokaista virveliä voi ajatella ”presettinä” – vähän kuin painaisi soundinvaihtonappia syntikasta. Ja mikrofonit tykkäävät Haymanista paljon. Soitan nykyään niin hiljaa, siksi halusin rummut, joita on kevyt soittaa ja jotka soivat pienelläkin volalla nätisti. Soundi on vaan niin mahtava, koivussa on erilainen ätäkki, ei soi niin pitkään mutta vähän terävämmin. Hänen valintansa Sakaen tarjonnasta on Trilogy. Bock Audion 195 fet-konkka on studion monikäyttömikki. Trilogy ei ole Sakaen kallein ja komein setti, ja Haapaniemi selittääkin, että merkistä riippumatta häntä miellyttävät aina ne vähän edullisemmat setit. – Olen miettinyt miksi aina päädyn siihen. – Tällaisilla rummuilla hiljaa soittaminen on helppoa, Haapaniemi kertoo hivellen uutta Trilogy-settiään. – Ne ovat aivan mahtavat. Trilogyn 12", 14", 16" -tomikattaus 22-tuumaisella ja 14 tuumaa litteällä bassarilla on Haapaniemelle ihanteellisin kokoonpano. silloin rumpali vaihtaa kapuloiden tilalle Broomstickit, ”luudat”. Kokonaisten rummustojen puolella Haapaniemen salainen ase on brittiläinen 1970-luvun alun koivuinen Hayman-setti, jolla mies paljastaa soittaneensa kaikki Egotripin tämän vuosituhannen levysessiot, Suvi Teräsniskan sessiot ja päälle vielä Kaihon Karavaanin pari ensimmäistä albumia. – Kalleimmat lippulaivat vaan soivat liikaa. Hän kertoo karavaanin esiintyvän paljon konserttisaleissa ja tehneen akustisia keikkoja jopa ilman minkäänlaista vahvistusta. Soundiltaan ja ulkonäöltään sitäkin upeampi U47-henkinen Flea 47 napattiin vierestä lainaan naapuristudioon juuri ennen kuvaamista. Mikrofoneista puheen ollen Haapaniemi kertoo vintagevimmansa vähenevän päivä päivältä. – Ihan kuin vintagerummut, mutta ilman vintagerumpujen ongelmia: rungot ovat pyöreitä ja virittimet ehjiä, Haapaniemi kiittelee. Tähän linkittyy pari asiaa: Haapaniemen tämänhetkinen orkesteri kaihon karavaani sekä miehen uudet työkalut, sakae-rummut. www.riffi.fi 5/2015 17 Hiljaa hyvä tulee Haapaniemi puhuu hiljaa soittamisen vaativuudesta ja kauneudesta, ja kertoo soittotyylinsä muuttuneen aina vain iisim mäk si. – Trilogy on vintagesuuntaan kumartava setti, jossa on ohuet rungot. – Ei uusi replikamikki tietysti soundaa ihan samalta kuin alkuperäinen, mutta toisaalta kuulostavathan ne vanhatkin keskenään erilaisilta! u ”Tuottajan tehtävä on poistaa esteitä artistin ja kuulijan välistä. Sakae-merkkiin siirtymisessä Haapaniemeä kannusti osaltaan Yamaha-kytky, kysehän on tehtaasta joka toimitti rumpuja Yamahalle vuosikymmeniä. 14-17 Haapaniemi.indd 17 7.10.2015 10.05. Niin rummunsoitossa kuin studiokäytössä hän miettii mikä jossain vintagesoittimessa tai -laitteessa korvia puhuttelee ja hankkii vastaavan uutuuslaitteen jolla ajaa saman asian. Kun otat sen keskihintaisen setin, heti tuntuu että nyt kolisee niin kuin haluan että rummut kolisee. luudilla sen sijaan voit soittaa niin kuin kepeillä, mutta soundi on kuin sudeissa! Haapaniemen soundipainajainen on kaikkien tietämä MTv unplugged -televisiointi, jossa rokkibändi esiintyy ”akustisesti”. Tavoitteena on tuoda artisti levyltä mahdollisimman lähelle kuulijaa ja kertoa mikä tämä tyyppi on, miksi hän tekee mitä tekee.” lue myös nettispesiaali sampo Haapaniemen rumpalisuosikeista osoitteessa riffi.fi. Ja sen sijaan että ostaisin taas jonkun erityyppisen virvelin hankkisin mieluummin vaikka toisen Supraphonicin, jota voisin pitää eri vireessä kuin ensimmäistä. – kun on vuosia saanut paiskoa, nyt tuntuu että sitä hauskempaa on mitä hiljempaa voi soittaa. risukepeistä en ole koskaan tykännyt, niillähän kaikki vain hakkaavat entistä kovempaa jotta saisivat rummuista jotain soundia ulos. Presettejä virveleistä Haapaniemen hyllystä löytyy virveleitä maltillinen mutta riittävä määrä. – sähkikset on vaihdettu akkareihin, mutta niitä soitetaan niin kuin sähkiksiä ja rumpali piiskaa taustalla risukepeillä niin lujaa kuin pystyy! kaikki kuulostaa aivan karmealta. Vahvikerenkailla varustettu ohut kolmikerrosrunko on vaahteraa ja poppelia. Reilusti toistakymmentä virveliä kattavan kokoel man pääosassa ovat amerikkalaismerkit Ludwig, DW ja Noble&Cooley. Siksi studioon on kiva ottaa monta virveliä. – Harvoin sitä lähtee hakemaan jotain eri soundia samasta rummusta, vaan ne ovat kaikki omissa asetuksissaan
Mutta vapaus tuo myös haasteita. Olen se kaveri, joka menee ja tekee – ja miettii vasta jälkikäteen, mikä oli hyvää ja mikä ei. Edelleen omat keikkani laskutan Eezyn kautta, koska homma toimii hyvin. Tämä tuo tietenkin välillä omat haasteensa, varsinkin nätteinä kesäpäivinä. ohjelmisto-, markkinointija myynti-osastoille. Nyt joku muu hoitaa sen kaiken paperisodan. Palvelupalkkio laskee laskutuskertymän kasvamisen myötä. Kuvasin valehtelematta tuhat kuvaa yritys ja erehdysperiaatteella. En ole koskaan tarkasti laskenut, mutta väitän, että mulla jää kolmannes enemmän aikaa itse työntekemiseen nyt. Eezyn palvelupalkkio tuntui reilulta, 3 – 7 % arvonlisäverottomasta laskutussummasta. Toisaalta tykkään kovasti freelenceruudessa siitä, että saan tehdä montaa erilaista duunia, eikä tarvitse, tai edes voi, jämähtää paikoilleen”. Yrittäminen ei itsessään tuo rahaa. AKI JOENSUU Akin tarina Olen tehnyt suurimman osan työhistoriastani laskuttamalla. Mulla oli paljon duunia ja asiakkaita, mutta se rehellisen yrittämisja paperityön laatu heikkeni. Rakennustyömaalla piti lisäksi olla vakuutus jos toinenkin. Tuo sana ”vapaa” kuvaakin freelancerin arkea varsin hyvin. Kustannuksissa säästän verrattuna entiseen osakeyhtiölain mukaiseen kirjanpitoon. euroon asti, sekä tapaturmavakuutuksen. Jos kuitenkin luulet, että se on menestyksesi avain niin olethan kuitenkin järkevä ja älä ainakaan laita henkilöyhtiötä pystyyn. Mietin mieluummin kiikkustuolissa mitä tuli tehtyä kuin mikä jäi väliin. Jos voisin nyt valita tai olisi edes vaihtoehto, niin ehkä tekisin täysin toisin.” ”Kaikki johtaa kaikkeen ja onneksi mulla on monien vaiheiden jälkeen nykyään upea luova työ ja olen siinä riittävän hyvä, jotta pärjään. Se oli jotenkin luontevaa, mutten mä todellakaan koskaan miettinyt mitään riskejä, nuorena kaikki oli niin selvää ja oletuksena oli että tietenkin kaikki menee hyvin... Tänään yritykset ovat usein tilanteessa, jossa joudutaan harkitsemaan vaihtoehtoja perinteiselle palkkaamiselle. No, ei mennyt. Freelancerilla on työn toteuttamisen suhteen täydellinen vapaus, vapaus valita mm. Tämän takia Eezy toimi minulle kuin se kuuluisa vanha junan vessa. Sain yrittäjäkärpäsen isältäni, joka oli aikoinaan ohjelmistoalan eräänlainen pioneeri. Lisäksi kävin bändien keikoilla kokeilemassa kuvaamista ”oikeissa” olosuhteissa. Tartuin tilaisuuteen ja nyt olen ollut talossa sisällä 1,5 vuotta. Täällä teen markkinointia, valoja videokuvausta, sekä tuurailen tarvittaessa muissa hommissa. Siihen liittyi toki ”turhaa” paperityötä, joka ei nuorta miestä olisi niin kiinnostanut. Suomessa on Wikipedian mukaan 40.000 freelanceria joista 40% on alle 35-vuotiaita pääpainon ollessa kulttuurialalla: muusikot, näyttelijät, toimittajat,... Päädyin rakennusalan hommiin joita piti tehdä sen kuuluisan välivuoden verran. Toimin ensin Eezyn kautta reilu kaksi vuotta, jonka jälkeen aukesi paikka Eezyn toimistolla. Aki Joensuu Kun kuulin ensimmäisen kerran laskutuspalvelusta, en heti vakuuttunut. Tutkin alkuun paljon netistä löytyviä tutoriaaleja. Lisäksi Eezyn kautta voi laskuttaa useamman toimialan töitä ja jossain vaiheessa aloin tekemään myös valokuvauskeikkoja. Näin sain kameran säädöt haldattua, sekä sain ymmärrystä siitä miten mikäkin säätö vaikuttaa kuvaan. Freelancer hankkii itse asiakkaansa, ostaa omat työkalunsa ja päättää missä ja milloin hommat tehdään. Ja onneksi mun sisällä on musiikkia.” ”Olen nykyään tällainen viestinnän, markkinoinnin ja luovan duunin monitoimiosaaja”, freelance-työn parhaita puolia on tietysti se, että voin tehdä töitä deadlinen puitteissa täysin vapaasti. ”Osan siitä ajasta yritän käyttää myös omaksi hyväkseni täällä meidän studiolla”, Era sanoo ja naureskelee ”Kirjaimellisesti Eezy on Eezy – ainakin mulle.” 18-19 Mainos.indd 18 7.10.2015 10.07. Olen luonteeltani ehkä jopa hiukan adhd-tapausta muistuttava, mutta ennen kaikkea olen ”just do it” luonne. Verot, kulut sun muut viralliset viistetään tottakai päältä, kaikki menee oikein ja pykälien mukaan. Arvaa meninkö ikinä takaisin koulun penkille. -En! Olen kuvaamisen suhteen itseoppinut. Erityisesti nuorille luoville Era haluaa viestittää ettei se perinteinen yritysmuoto ole enää tarpeellista. Aikoinaan peruskoulun jälkeen hain audio-visuaaliselle alalle ja pääsinkin, mutta muutamien yhteensattumien kautta koulu jäi kesken jo ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. yhteistä näille nimikkeillä on sana ”vapaa”, joka usein liitetään tittelin eteen. Mä vaan laskutan ja katson sitten joku päivä kun rahat tulee tilille. Eran tarina Era Mikkola on AD, copywriter, webbinörtti, muusikko ja entinen yrittäjä Helsingistä. ”Ennen klassiseksi yrittäjäksi lähtemistä sun kannattaa ihan aidosti miettiä mitä olet tekemässä. Mieti mistä se raha tulee. Idea jäi kuitenkin korvan taakse hautumaan ja pyörittelin sitä mielessäni jonkin aikaa – lopulta päätin kokeilla. Asian kanssa piti kuitenkin puljailla ja pärjätä, vaihtoehtoa ei ollut. ”Minulla on nykyään selkeä käsitys yrittämisen ihanuudesta. Syyt tiedetään. Pystyin keskittymään 100% pelkkään työn tekemiseen ja uusien keikkojen saamiseen. Valokuvauksen lisäksi kaikki luovat jutut ovat kiinnostaneet minua aina. Valokuvauksen lisäksi kaikki markkinointiin liittyvä on kiinnostanut minua aina. Markan devalvaatiossa mätäni valuuttalainakori käsiin ja sinne meni kaikki ja vähän yli. Era aloitti yrittämisen 1980-luvulla äänitteiden maahantuontiyrityksessä nimeltä T.N.T Records ja on vuosien varrella yrittänyt muutamaan kertaan sekä ollut palkkasuhteessa yritysten mainosja markkinointitehtävissä. AMMATTINA VAPAUS Kirjoittanut: Valokuvaus: Aki Joensuu, Era Mikkola (www.eramikkola.com) (www.spacewhale.?) Aki Joensuu (www.akijoensuu.com) Freelancerius on perinteisesti määritelty pätkätyöntekemiseksi, jossa tekijällä on perinteisen palkkatyön sijaan toimeksiantosuhde laskunmaksajaan. Perustin toiminimen jo nuorena, koska sen avulla oli helpompi saada töitä kuin verokortilla. Tänä päivänä freelancer-malli on tulossa ja tullutkin monille muillekin toimialoille, erityisesti yritysten toimintojen suunnitteluun: mm. Eipä siinä jäänyt muuta vaihtoehtoia enää kuin yrittää lisää. Valokuvaus oli pitkään ollut rakas harrastus ja siitä sai lisäansioita. Palvelumaksu sisältää vastuuvakuutuksen 1milj. missä, milloin ja millä työtehtävä suoritetaan. Ongelmien tullen henkilöyhtiössä maksaja olet sinä henkilökohtaisesti.” ”Valitsin Eezyn aikoinaan mun ”palkkakonttoriksi”, koska en tarvitse yritystä vaan laskutusluvan asiakkaaltani. Ei vaan ehtinyt hoitaa kaikkea kunnolla
Tuo sana ”vapaa” kuvaakin freelancerin arkea varsin hyvin. Tartuin tilaisuuteen ja nyt olen ollut talossa sisällä 1,5 vuotta. Pystyin keskittymään 100% pelkkään työn tekemiseen ja uusien keikkojen saamiseen. Kustannuksissa säästän verrattuna entiseen osakeyhtiölain mukaiseen kirjanpitoon. Freelancerilla on työn toteuttamisen suhteen täydellinen vapaus, vapaus valita mm. Siihen liittyi toki ”turhaa” paperityötä, joka ei nuorta miestä olisi niin kiinnostanut. ”Osan siitä ajasta yritän käyttää myös omaksi hyväkseni täällä meidän studiolla”, Era sanoo ja naureskelee ”Kirjaimellisesti Eezy on Eezy – ainakin mulle.” 18-19 Mainos.indd 19 7.10.2015 10.07. AMMATTINA VAPAUS Kirjoittanut: Valokuvaus: Aki Joensuu, Era Mikkola (www.eramikkola.com) (www.spacewhale.?) Aki Joensuu (www.akijoensuu.com) Freelancerius on perinteisesti määritelty pätkätyöntekemiseksi, jossa tekijällä on perinteisen palkkatyön sijaan toimeksiantosuhde laskunmaksajaan. Asian kanssa piti kuitenkin puljailla ja pärjätä, vaihtoehtoa ei ollut. Toimin ensin Eezyn kautta reilu kaksi vuotta, jonka jälkeen aukesi paikka Eezyn toimistolla. Tämän takia Eezy toimi minulle kuin se kuuluisa vanha junan vessa. yhteistä näille nimikkeillä on sana ”vapaa”, joka usein liitetään tittelin eteen. Arvaa meninkö ikinä takaisin koulun penkille. Idea jäi kuitenkin korvan taakse hautumaan ja pyörittelin sitä mielessäni jonkin aikaa – lopulta päätin kokeilla. -En! Olen kuvaamisen suhteen itseoppinut. Se oli jotenkin luontevaa, mutten mä todellakaan koskaan miettinyt mitään riskejä, nuorena kaikki oli niin selvää ja oletuksena oli että tietenkin kaikki menee hyvin... Lisäksi Eezyn kautta voi laskuttaa useamman toimialan töitä ja jossain vaiheessa aloin tekemään myös valokuvauskeikkoja. Palvelupalkkio laskee laskutuskertymän kasvamisen myötä. Päädyin rakennusalan hommiin joita piti tehdä sen kuuluisan välivuoden verran. euroon asti, sekä tapaturmavakuutuksen. Verot, kulut sun muut viralliset viistetään tottakai päältä, kaikki menee oikein ja pykälien mukaan. Valokuvauksen lisäksi kaikki markkinointiin liittyvä on kiinnostanut minua aina. Valokuvaus oli pitkään ollut rakas harrastus ja siitä sai lisäansioita. Lisäksi kävin bändien keikoilla kokeilemassa kuvaamista ”oikeissa” olosuhteissa. Syyt tiedetään. En ole koskaan tarkasti laskenut, mutta väitän, että mulla jää kolmannes enemmän aikaa itse työntekemiseen nyt. Olen se kaveri, joka menee ja tekee – ja miettii vasta jälkikäteen, mikä oli hyvää ja mikä ei. Perustin toiminimen jo nuorena, koska sen avulla oli helpompi saada töitä kuin verokortilla. Eipä siinä jäänyt muuta vaihtoehtoia enää kuin yrittää lisää. Edelleen omat keikkani laskutan Eezyn kautta, koska homma toimii hyvin. Tutkin alkuun paljon netistä löytyviä tutoriaaleja. Jos kuitenkin luulet, että se on menestyksesi avain niin olethan kuitenkin järkevä ja älä ainakaan laita henkilöyhtiötä pystyyn. Tänä päivänä freelancer-malli on tulossa ja tullutkin monille muillekin toimialoille, erityisesti yritysten toimintojen suunnitteluun: mm. Ja onneksi mun sisällä on musiikkia.” ”Olen nykyään tällainen viestinnän, markkinoinnin ja luovan duunin monitoimiosaaja”, freelance-työn parhaita puolia on tietysti se, että voin tehdä töitä deadlinen puitteissa täysin vapaasti. Eran tarina Era Mikkola on AD, copywriter, webbinörtti, muusikko ja entinen yrittäjä Helsingistä. ”Ennen klassiseksi yrittäjäksi lähtemistä sun kannattaa ihan aidosti miettiä mitä olet tekemässä. Mieti mistä se raha tulee. Palvelumaksu sisältää vastuuvakuutuksen 1milj. Era aloitti yrittämisen 1980-luvulla äänitteiden maahantuontiyrityksessä nimeltä T.N.T Records ja on vuosien varrella yrittänyt muutamaan kertaan sekä ollut palkkasuhteessa yritysten mainosja markkinointitehtävissä. Kuvasin valehtelematta tuhat kuvaa yritys ja erehdysperiaatteella. AKI JOENSUU Akin tarina Olen tehnyt suurimman osan työhistoriastani laskuttamalla. Eezyn palvelupalkkio tuntui reilulta, 3 – 7 % arvonlisäverottomasta laskutussummasta. Ei vaan ehtinyt hoitaa kaikkea kunnolla. Markan devalvaatiossa mätäni valuuttalainakori käsiin ja sinne meni kaikki ja vähän yli. Mietin mieluummin kiikkustuolissa mitä tuli tehtyä kuin mikä jäi väliin. Rakennustyömaalla piti lisäksi olla vakuutus jos toinenkin. ”Minulla on nykyään selkeä käsitys yrittämisen ihanuudesta. Freelancer hankkii itse asiakkaansa, ostaa omat työkalunsa ja päättää missä ja milloin hommat tehdään. Toisaalta tykkään kovasti freelenceruudessa siitä, että saan tehdä montaa erilaista duunia, eikä tarvitse, tai edes voi, jämähtää paikoilleen”. missä, milloin ja millä työtehtävä suoritetaan. No, ei mennyt. Yrittäminen ei itsessään tuo rahaa. Ongelmien tullen henkilöyhtiössä maksaja olet sinä henkilökohtaisesti.” ”Valitsin Eezyn aikoinaan mun ”palkkakonttoriksi”, koska en tarvitse yritystä vaan laskutusluvan asiakkaaltani. Valokuvauksen lisäksi kaikki luovat jutut ovat kiinnostaneet minua aina. Tänään yritykset ovat usein tilanteessa, jossa joudutaan harkitsemaan vaihtoehtoja perinteiselle palkkaamiselle. Mutta vapaus tuo myös haasteita. Sain yrittäjäkärpäsen isältäni, joka oli aikoinaan ohjelmistoalan eräänlainen pioneeri. Aikoinaan peruskoulun jälkeen hain audio-visuaaliselle alalle ja pääsinkin, mutta muutamien yhteensattumien kautta koulu jäi kesken jo ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Näin sain kameran säädöt haldattua, sekä sain ymmärrystä siitä miten mikäkin säätö vaikuttaa kuvaan. Mä vaan laskutan ja katson sitten joku päivä kun rahat tulee tilille. Jos voisin nyt valita tai olisi edes vaihtoehto, niin ehkä tekisin täysin toisin.” ”Kaikki johtaa kaikkeen ja onneksi mulla on monien vaiheiden jälkeen nykyään upea luova työ ja olen siinä riittävän hyvä, jotta pärjään. Aki Joensuu Kun kuulin ensimmäisen kerran laskutuspalvelusta, en heti vakuuttunut. Tämä tuo tietenkin välillä omat haasteensa, varsinkin nätteinä kesäpäivinä. Suomessa on Wikipedian mukaan 40.000 freelanceria joista 40% on alle 35-vuotiaita pääpainon ollessa kulttuurialalla: muusikot, näyttelijät, toimittajat,... Erityisesti nuorille luoville Era haluaa viestittää ettei se perinteinen yritysmuoto ole enää tarpeellista. Nyt joku muu hoitaa sen kaiken paperisodan. Täällä teen markkinointia, valoja videokuvausta, sekä tuurailen tarvittaessa muissa hommissa. Mulla oli paljon duunia ja asiakkaita, mutta se rehellisen yrittämisja paperityön laatu heikkeni. ohjelmisto-, markkinointija myynti-osastoille. Olen luonteeltani ehkä jopa hiukan adhd-tapausta muistuttava, mutta ennen kaikkea olen ”just do it” luonne
Musiikinluokassa 2/3 E rään kiinnostavan näkökulman musiikinluokan kalustukseen tarjoaa Opetushallituksen julkaisema Musiikin opetustilojen suunnitteluopas (2012), jonka kirjoittajina on joukko musiikinopettajia sekä esimerkiksi musiikkiteknologian ja akustiikan asiantuntijoita. Toisessa osassa käsitellään tilojen remontointia ja uudisrakentamista – tarkoituksenmukainen musiikinluokka ei synny sattumalta. Yksityiskohtaisessa kirjassa käydään läpi ratkaisut sähköpistokkeiden asettelusta kaapeloinnin kautta akustiikkaan sekä soittimiston vähimmäismäärään ja -laatuun. Ei vaikka lähtökohta on selkeän yksinkertainen: – Musiikin opetustila on erikoisluokkatila, jonka suunnittelua ei voida aloittaa perusopetuksen tilamallista. Juha Unkari kertoo, että kirja on tarkoitettu kaikille musiiMusiikinluokka eilen, tänään ja huomenna – ohjeet tarkoituksenmukaisen luokkahuoneen remonttija uudisrakentamiseen Musiikinopetus asettaa vaatimuksia myös opetustilalle. Asiantuntemusta on ollut saatavilla pitkään, mutta sitä ei ole aina osattu koulurakentamisessa hyödyntää. Vaikka harmonilla säestetty yhteislaulu toimikin tavallisessa luokkahuoneessa, eivät nykyisessä opetuksessa käytettävät instrumentit ja laitteet palvele kunnolla ellei opetustilaa suunnitella toiminnan mukaiseksi. Tietoa päättäjille Unkari mainitsee saman ongelman, joka nousee esiin niin musiikkiliikkeen myyjän kuin musiikinopettajienkin haastatteluissa: vaikka musiikinopettajat ovat usein perillä opetuskäyttöön soveltuvien soittimien vaatimuksista, hankinnoista päättävät viime kädessä rehtorit ja koulutoimen virkamiehet. – Musiikinopetus on muuttunut vuosien saatossa, eikä yhtenäistä ohjeistusta opetustilojen suunnitteluun ole ollut. 20 www.riffi.fi 5/2015 Artikkelisarjassa eteläpohjalainen musiikin lehtori Jaakko Laakso ruotii musiikkiluokan kehitystä 1990-luvulta nykypäivään ja ounastelee sen tulevaisuutta. Tarve yhtenäiseen ohjeistukseen kumpuaa käytännöstä. Heillä taas ei välttämättä ole asiantuntemusta tai käytännön kokemusta musiikinopetuksen tavoitteista, työtavoista ja tarpeista. – Suunnitteluopas on opettajan selkänoja hankintoja suunniteltaessa ja perusteltaessa, Unkari sanoo. Musiikin taltioimiseen tarvittavan kaluston vaatimukset esitellään nekin johdonmukaisesti. Musiikinopettaja on jäänyt turhan usein yksin perustellessaan hankintojen tarpeellisuutta. KuVAT: ToMMi PosA 20-21 Musiikinluokka2.indd 20 7.10.2015 10.10. Käytännössä uusien tilojen suunnittelun laatu on vaihdellut suuresti. Kirja opastaa niin AV-laitteiden kuin tietokoneen ja ohjelmistojenkin valinnassa. Opetushallituksen julkaisemalla, Opetussuunnitelman perusteiden tavoitteisiin ja vaatimuksiin perustuvalla kirjalla on muodollisesti suuri painoarvo. Kaikissa muissa oppiaineissa sellainen on ollut jo pitkään, kertoo oppaan toimittaja Juha Unkari
Lähtökohtana on se, mitä tiloissa tapahtuu. oppilasryhmä vietiin luokkaan, jossa tietokoneet sijaitsivat. Tarpeeseen on vastattu myös lisäämällä teknologiaopetusta musiikinopettajien koulutuksessa. Laitteet ja softat ovat aiempaa karsitumpia ja helppokäyttöisempiä. Myös koulumaailman ulkopuolella on erityiskohderyhmiä, joiden parissa mobiilimusiikkiteknologian hyödyntämisestä on saatu lupaavia kokemuksia. Teknologiaa on hyödynnetty esimerkiksi seniorimusiikkikasvatuksessa ja musiikkiterapiassa. Suunnittelijoiden on tärkeää tutustua musiikinopetuksen tavoitteiden maailmaan ja opetushenkilökunnan sukeltaa suunnittelun prosessien ja etenemisjärjestysten viidakkoon, Unkari kehottaa. Mobiiliteknologian tulo musiikinopetukseen on myös muuttanut opiskelun luonnetta. – Musiikki on suosittu vapaa-ajan harrastus. osa on käyttänyt midilaitteita Juha Unkari on perehtynyt musiikinluokan erityistarpeisiin. Moni opetuskäyttöön soveltuva applikaatio onkin suunniteltu alun perin harrastustarkoituksiin, toteaa Myllykoski. 30 vuotta, osalle tämä on täysin uutta, Myllykoski pohtii. – Ennen teknologia oli staattista ja lähinnä opettajan käyttöön suunniteltua. Nyt koneet kulkevat oppilaiden mukana luokkaan, jossa soittimet ovat, Myllykoski kuvaa muutosta. www.riffi.fi 5/2015 21 kin opetustiloja suunnitteleville tai suunnittelua toivoville. u Artikkelissa mainittu Musiikin opetustilojen suunnitteluopas löytyy sekä painettuna kirjana että vapaasti ladattavana pdftiedostona opetushallituksen sivustolta (http://www.oph.fi/ julkaisut/2012/musiikin_opetustilojen_suunnitteluopas). Muutos ei ole pelkästään koulutusinstituutioiden suunnasta lähtenyttä, vaan reaktiota kentän tilanteeseen, Myllykoski sanoo. Ennen jouduttiin hankkimaan ohjelmien raskaita täysversioita, nyt tarjolla on paljon jopa ilmaisia, laadukkaita sovelluksia. Ryhmään kuuluu tällä hetkellä yli 2000 käyttäjää. Musiikinluokka eilen, tänään ja huomenna Mobiilimusiikkiteknologiasta väitöskirjaa valmisteleva Mikko Myllykoski Jyväskylän yliopistosta kertoo, että musiikin oppimiskulttuuri on teknologistunut viime vuosina. Tarvitaan molemminpuolista valmiutta katsoa hanketta toisen osallisen silmin ja tässä kohdassa opas saattaa osaltaan auttaa keskusteluyhteyden syntymistä. Kasvattajat lastentarhanopettajista yliopisto-opettajiin löytävät musiikkisovelluksille käyttöyhteyksiä. Myllykoski kertoo, että musiikinopettajilla on meneillään jonkinasteinen teknologiabuumi ja kiinnostusta täydennyskoulutukseen on runsaasti. – Musiikin opetustiloja rakennettaessa on syytä tehdä niin paljon yhteistyötä eri asiantuntijoiden kanssa kuin tarpeellista. Toisaalta musiikkiteknologia itsessään on muuttunut. Eräänä indikaattorina hän mainitsee iPad musiikinopetuksen apuna -ryhmän suosion Facebookissa. – Kouluihin on hankittu laitteita ja kerrankin musiikinopettajat voivat hyödyntää myös muissa oppiaineissa käytettäviä koneita. Myllykoski näkee innostukseen monia syitä. Taustajoukkona Tinja Rönnberg ja Heidi Kalijärvi. – uuden teknologian käyttöönotto vaatii paljon opettajilta. Hän uskoo, että meneillään olevan innostuksen myötä nekin opettajat, jotka aiemmin ovat kokeneet teknologian vieraaksi uskaltavat tarttua uusiin ideoihin. Kaikissa rakennushankkeissa törmätään samaan ilmiöön – hanketta toteuttavat ovat oman alansa ammattilaisia, joille käyttäjien arkeen liittyvät toiveet eivät ole välttämättä tuttuja, vaikka ne olisivat käyttäjille itsestäänselvyyksiä. – Nuoret ja lapset haluavat ottaa uudet teknologiat käyttöön ja opiskelevat aiempaa itsenäisemmin. Myllykoski näkee tabletin mahdollisuudet opettajan käytössä lähes rajattomina. – se on digitaalinen työkalupakki: nauhuri, mikseri, videotallennin ja nuottikirja sekä lähes mitä muuta tahansa! Mobiilimusiikkiteknologia muuttaa musiikinopetuksen luonnetta 20-21 Musiikinluokka2.indd 21 7.10.2015 10.10. – Opas on opettajan työkalu siihen, mitä suunnittelulta voi ja tulee edellyttää
Seurasi pitkä ja suhteellisen vakaa kausi, jota vasta viime vuosina on ravisteltu toden teolla. 22 www.riffi.fi 5/2015 Ei tämä tässä ollut Electro Wavesin toimitusjohtaja Miko Nurkki ei usko, että alan myllerrys olisi vielä ohi. Uskotaan, että muutoksia tulee, mutta että me osataan muuttua. 22-23 ElectroWaves.indd 22 7.10.2015 16.03. Sen sijaan aktiivinen voi hyvinkin TEksTi: Lauri PaLoPoski ElEctro wavEs luottaa tulevaisuuteen – vahva osaaminen kantaa muutoksen yli Monen muun toimialan tapaan esitystekniikan markkinat ja tuotteiden käyttöympäristöt ovat murroksessa, jossa vanhoja rakenteita puretaan ja uusia kootaan. Hän katsoo tilannetta kuitenkin levollisin mielin. Vuodesta 1998 toiminut Electro Waves on eräs niistä yrityksistä, jotka suuntaavat tulevaisuuteen lisäämällä panostustaan esitystekniikan osaamiseen. – Meillä ei ollut käytännössä kuin yksi paikka, johon me haluttiin. – Päätetään ne tatamit, joilla taistellaan ja pyritään niillä kolmen parhaan joukkoon koko ajan! Nurkin mukaan tärkeätä on olla ”asiakkaalle aina se vaihtoehto”, joka automaattisesti on mukana harkinnassa, kun jotakin hanketta aletaan valmistella. Vahvan pohjan antaa kokemus mm. Nyt syynä eivät ole yksittäisen mahtitekijän kompurointi, vaan turbulenssia tuovat markkinoiden globalisoituminen ja Suomen kehno taloustilanne. Tulevaisuudessa valmius muovata toimintaa yhä nopeammassa tempossa on selviytymisen avain. Strategian ydin on yksinkertainen. hotellien, ostoskeskusten, julkisten tilojen, kunto sa lien ja viihdekeskusten audiovisuaalisen tekniikan suunnittelusta, toimittamisesta ja asennuksista. Tässä tilanteessa ”staattinen odottelu” ja muiden toimijoiden tarkkailu ei kannata. Ja sinne päästiin. Uuden sektorin talossa avaa vähintäänkin yhtä kokenut tiimi, jonka erikoisalaa ovat teatterija konserttisalien tekniikan ohessa radioja tv-tuotanto, kiertuetekniikka sekä yritysten AVratkaisut. Kuvassa vasemmalta Kurt Nybäck, firman omistajat myyntijohtaja Jyti Ålander sekä toimitusjohtaja Miko Nurkki, ja heidän oikealla puolellaan Kari Lehtonen sekä Esa Kyllönen. – Jos ei sitten pärjätä, kun asiakas on antanut tilaisuuden, niin sen jälkeen mennään peilin eteen ja mietitään mitä parannetaan. Pöydän toiselle puolelle istuutuvat projekti-insinöörit Kari Lehtonen ja Kurt Nybäck sekä myyntipäällikkö Esa Kyllönen siirtyivät uuden työnantajansa palvelukseen perinteikkäältä Hedcomilta, ja heidän mukanaan Electro Wavesin palvelukseen astuivat myös Ari Kankaanpää ja Aarni Hinkkanen. Olemme päättäneet olla jatkuvan kehityksen polulla, kun meillä on semmonen pieni lähtökohtainen arvaus, että tää maailma ei ole ihan vielä pysähtynyt, toteaa Nurkki pilke silmäkulmassaan. Ryhmän osaamisesta oli muitakin kiinnostuneita, mutta Esa Kyllönen kertoo päätöksen syntyneen helposti. Edellinen iso uusjako toimialalla nähtiin 1990-luvun puolivälissä, kun alan keskeisiin toimijoihin kuulunut MS Audiotron pilkottiin osiin. M urroksen myötä moni tuotemerkki ja ammattilainen löytyy nykyisin uudesta osoitteesta. Nähtiin, että tässä talossa on potentiaalia ja tänne meidän aiemmat päämiehet halusivat myös tulla. Suomen markkinat pysyivät pitkään suojassa ja suljettuina, mutta Nurkki näkee muurien murtumisen vaikuttavan kahteen suuntaan. Tuttuja firmoja on ajettu alas, toisia on fuusioitu. – Me luotetaan tulevaisuuteen
Ja veikkaan, että seuraavalle generaatiolle kynnys on matalampi kuin meille, puntaroi Miko Nurkki. autokaupassa, jossa valmistajan oma pankki huolehtii rahoituksesta. u 22-23 ElectroWaves.indd 23 7.10.2015 16.03. Asiakkaiden tarpeet itsessään eivät ole kadonneet mihinkään, pikemminkin päinvastoin. Kun kävelee torin yli sinne, niin siinä oma arvonsa. – Jos kansallisteatteria miettii, niin onhan se hieno rakennus. – Meidän osaaminen on hyvää tasoa niillä markkinoilla ja hinta on monesti paljon kilpailukykyisempi kuin kotimarkkinoilla. Ollaan käännetty tää asia toisinpäin, toteaa Miko Nurkki. Todella monta eri näyttämöä ympäri kaupunkia. Toinen uuden ajan toimintafilosofia on panostus mahdollisimman muunneltaviin systeemeihin. Näin kustannuksia on skaalattu huomattavasti pienemmiksi kuin rakentamalla teatterille perinteiseen tapaan oma talo. Porin teatterin urakkasopimus on juuri varmistunut, mutta keskustelussa pinnalle nousee yleinen huoli toiminnan jatkuvuudesta. Esa Kyllönen arvioi, että esimerkiksi 70-luvun tasoon verrattuna kaluston määrä on nelitai viisinkertainen. Perinteiset fyysiset lavasteetkin voidaan tietyissä tilanteissa korvata sähköisillä kuvapinnoilla, jotka napin painalluksella muuttuvat seuraavan näytännön vaatimuksiin. Mutta pääkaupungissa tätä on. Mutta esimerkiksi Turun Linnateatterissa on ollut samantyyppistä toimintaa, Kurt Nybäck muistuttaa. Esa Kyllönen nostaa esimerkiksi Lappeenrannan teatterikiinteistön, joka on osa kauppakeskusta ja toteutettu kauppakeskuksen kiinteistöprojektin yhteydessä. Kustannukset eivät kuitenkaan ole tässä suhteessa varsinaisesti räjähtäneet silmille. rahoitus osaksi kauppaa Kotimarkkinoilla viimeiset vuodet ovat merkinneet kaikille osapuolille totuttelua tiukkeneviin määrärahoihin ja tarjouskilpailuihin. Vaikka tarvittavan tekniikan määrä on kyllä kasvanut, mutta yksikköhinnat laskeneet. Esa Kyllönen toteaa, että julkisella puolella on melko pitkälti ”menty hinta edellä hankintoihin”, mutta niukkenevat rahavirrat ja toisaalta tietoisuus hankinnan kokonaiskustannusten merkityksestä koko käyttöajan suhteen antavat painetta tarkistaa lähestymiskulmaa. – Suuruuteen ei kovin monessa Suomen kaupungissa ole mahdollisuutta, väestöpohja ei riitä. – Arkkitehtonisia monumentteja ei päästä enää ehkä rakentamaan, mutta toiminnallista teatteritilaa kyllä, aprikoi Kari Lehtonen. Teatterimekaniikan ei tarvitse välttämättä perustua hitsatulle teräsrungolle, sillä koottava ja purettava, moneksi muotoutuva alumiinirakenne saattaa olla varteenotettava vaihtoehto. Kuluttajalla on aikaa ja halua etsiytyä elämysten äärellä, mutta lipun ostanut odottaa konsertilta tai teatteriesitykseltä aivan toisen luokan kokemusta kuin menneinä vuosikymmeninä. Esa Kyllönen kiteyttää asian: – Kun tehdään musikaalia, sen pitää näyttää siltä että se on kansainvälistä tasoa. Yhtenä muutoksen agenttina Esa Kyllönen näkee myös yhden vahvan toimijan imun, joka vetää pieniä puoleensa – Helsingin kaupunginteatteriin on sulautunut hyvin monta pientä teatteriryhmää, Areena nyt viimeisenä. www.riffi.fi 5/2015 23 löytää itselleen sopivan ”tatamin” myös ulkomailta. Mutta jos pitää valita sen välillä, että teatteri loppuu kokonaan versus se, että kävelee kauppakeskuksen ovesta teatteriin, niin mielummin sitten jälkimmäinen. Nykyaikaisessa teatterissa 500 – 600 valopistettä isolla näyttömällä onkin aivan tavallista, jotta koko näytäntökauden ohjelmisto saadaan hoidettua. – Asiakkaalle ei ole enää järkevää tai mahdollista ostaa sitä halvinta, mutta se liittyy sitten sen hankinnan rahoitusjärjestelyihin. Ja se saattaa olla sellainen kokonaisuus, joka muokkaa markkinoita nopeastikin. – Visuaalisuuteen panostetaan ja millä se on helpointa tehdä – valolla, toteaa Esa Kyllönen. Jonkinlainen kombinaatio: toimivat pitkäikäiset järjestelmät sopuhintaan… Rahoituksen tarjoaminen tuotteen ohessa ei sinänsä ole uusi ilmiö, sitä käytetään yleisesti esim. Fiksusti pihistelty Keskustelussa käy selkeästi selväksi, että teatteri on taidemuotona lähellä haastateltavien sydäntä muutoinkin eikä vain merkittävänä asiakaskuntana. Yksi hallinto-organisaatio, jolla on edullisempaa hoitaa koko pakettia. Säästöpaineen ei välttämättä tarvitse näkyä esityksen laadussa mitenkään. – Kyllä me toivotaan teatterille hyvää, ihan jo sivistyksenkin vuoksi, kuittaa Miko Nurkki haastattelun lopuksi. Nyt ne on niin iso ja merkittävä tekijä Helsingin alueella, että se jo kanavoi muuta tekemistä sinne. Ja itse elämys teatteritilassa ”on todenäköisesti aika sama”. Toisaalta usko on vahva, teatteria on tehty iät ja ajat, eikä ihminen siitä hevin luovu
24 www.riffi.fi 5/2015 TeksTi: Timo ÖsTman kuva: Jim arbogasT J.J. greyn uusi albumi ol’ glory (Provogue/mascot) julkaistiin euroopassa alkuvuodesta. Grey on Suomessa vielä melko tuntematon laulunkirjoittaja/multi-instrumentalisti, vaikka onkin julkaissut Mofroyhtyeensä kanssa jo monta levyä. greY & Mofro – analogisoundia Floridasta J.J. arvion julkaisimme riffin verkkosivuilla heti tuoreeltaan, nyt on haastattelun vuoro. Muusikkona Grey kertoo olevansa lähinnä itseoppinut, ja muistelee kaiken lähteneen isän ja äidin kirkkolauluharrastuksen sekä isosiskon discolevykokoelman innoittamana. Myöhemmällä iällä on tullut musiikin teoriaankin tutustuttua omin päin, ja lisäksi hän kertoo suorittavansa R’n’B/Jazz-kurssia Berkleessä. J .J. 24-25 JJ Grey.indd 24 7.10.2015 11.57. Kuten Mofron musiikista kuulee, myös Lynyrd Skynyrd kuului luonnollisesti vaikuttajiin. Levy on kovatasoinen kokoelma kappaleita, joissa voi kuulla kaikuja niin soulista, rhythm’n’bluesista, funkista kuin (etelän) rockistakin
Monelle soittajalle se tietää vahvistimen vientiä huoltoon. Nauhan kanssa on helpompi tehdä lopullinen päätös, koska raitamäärä esimerkiksi on rajatumpi. Äänitettiinkö se myös todellisuudessa näin. Helpottaaksemme tätä ongelmaa paketoimme huoltomiehemme hoitamaan työhön liittyvän matematiikan ja mittaamisen pieneen purkkiin. Paljastuu, että vuosien varrella hyväksi havaittu prosessi on seuraavanlainen: – Kun olen tehnyt kappaleet, teen niistä demoja kotistudiossani, vähän siis muokkailen niitä. Jotain päällesoittoja tehtiin ehkä digitaalisesti, sillä Retrophonicsilla myös digitaalinen laitteisto, vaikka se ensisijaisesti onkin analoginen studio. – Soolokeikat ovat ehdottomasti taiteellinen ratkaisu. Mutta tarkoitus on silti sama, eli se, että soundista saisi lämpimän. Sanoisin, että nämä molemmat esiintymismuodot ovat minulle yhtä arvokkaita, mutta enemmän haluan tehdä bändikeikkoja, koska niitä todella rakastan, Grey toteaa. u www.jjgrey.com J.J. Onhan sillekin syynsä, että monet kitaristit hyvinkin monenlaisissa musiikkityyleissä haluavat 1960-luvun Marshalltai Fender-vahvistimia: niissä vaan on se soundi. Sen jälkeen olen valmis menemään bändini kanssa oikeaan studioon. Sama pätee mielestäni esimerkiksi äänitystekniikkaan eli mikrofoneihin, esivahvistimiin, kompressoreihin ja äänipöytiin. Onko tämä taiteellinen vai taloudellinen ratkaisu. Soitat keikkoja paitsi bändin kanssa myös yksin. Derek Trucks puolestaan asuu täällä Floridan Jacksonvillessa ja on myös hyvä ystäväni. Oletko sitä mieltä, että musiikkisi vaatii tätä soundia ja äänitystapaa. En kuitenkaan saa sillä tavalla kokonaissoundia, joka olisi omaan korvaani tarpeeksi avoin. Lisäksi se on esityskeskeisempää: musiikki on soitettava sisään bändinä. Itse olen aloittanut varsinaiset studioäänitykset analogitekniikalla, enkä ole koskaan edennyt siitä mihinkään. Soittamaasi musiikkia voisi kai pitää jonkinlaisena sekoituksena vanhempia musiikkityylejä, joita tietysti tehtiin analogitekniikalla. www.riffi.fi 5/2015 25 Koska uusi albumi Ol’ Glory on varsin onnistunut paitsi kappaleiden myös tuotannon suhteen, pyysin J.J:tä aluksi hieman kertomaan levyn tekemisestä. greY & Mofro ”Kaikki levyni on äänitetty kaksituumaiselle nauhalle.” Bias Tool Deluxe Maailman paras ja helpoin biasointityökalu UralTone amplification oy Soitinlaite-elektroniikan erikoiskauppa www.uraltone.com Helsinginkatu 30, Helsinki 044 7743 695 Putkivahvistimen biasointi on yleisin vahvistimissa tarvittava huoltotoimenpide. Kuinkas näin sattui. Istun ja poljen sitä, soitan kitaraa ja laulan samaan aikaan. Tätä levyä varten yritin kyllä hieman enemmän valmistautua lopullista sessiota varten, ja taisin siinä onnistuakin. Nykyään olen onneksi päässyt sellaiseen asemaan, että voin ottaa torvetkin mukaan mille tahansa keikalle. Lisää tietoa mittarista ja purkitetusta huoltomiehestä löydät osoitteesta www.uraltone.com/biastool 24-25 JJ Grey.indd 25 7.10.2015 11.57. En toki tarkoita, ettenkö käyttäisi myös tämän päivän laitteistoa – eihän kaiken sentään tarvitse olla vanhaa. – Siten on nopea työskennellä. Kitaroina tykkään käyttää niin ikään PRS:n malleja. – Osittain, mutta käytän esimerkiksi uutta Victoria-vahvistinta, joka perustuu vuoden ’58 Fender Twiniin. Soittelemme akustisesti laulujamme kukin vuorollaan. Olen tehnyt taloudellisia ratkaisuja miehityksen suhteen ainoastaan silloin, jos olen jättänyt torvisektion pois. Kerron myös tarinaa laulujen taustoista ja teen siten esityksestä hieman kotikutoisemman. – Varmaankin kaikki musiikki perustuu aina johonkin vanhempaan, joten en pistäisi tätä juttua aikakapseliin. Augustinessa sijaitsevassa Retrophonics-studiossa tehty Ol’ Glory kuulostaa analogisesti tallennetulta. Myös PRS Dallas -combo löytyy vahvistinräkistäni. Levyllä vierailee myös kaksi muuta etelän kitaristia, Luther Dickinson ja Derek Trucks. soolona jalkarumpusetti avuksi Kerrotko sitten myös hieman kitaralaitteistostasi. Kaikki levyni on äänitetty kaksituumaiselle nauhalle. – Luther on vanha tuttuni, jonka kanssa soitan yhdessä Southern Soul Assembly -kokoonpanossa (Grey, Dickinson, Andres Osborne, Marc Broussard). Niistä on tarkoitus kuulla vain sovituksen perusidea, hän kertoo. – Käytän soolokeikoillani kivaa Farmer Foot Drum -jalkarumpusettiä. Luotatko siinäkin vintagen voimaan. Digitaalisessa formaatissa mahdollisuuksia on vaikka kuinka. Toisaalta en halua tehdä touhusta liian valmista, joten annan bändin soittajien löytää oman paikkansa kappaleissa sen sijaan, että he olisivat opetelleet osuutensa minun soittamiltani demoilta. greyn käyttämä jalkarumpusetti: footdrums.com J.J. Enemmänkin koen niin, ettei analogilaitteita parempia äänitysvehkeitä ole soinnillisessa mielessä tehty. analogi on esityskeskeisempää Floridan St. – Kyllä, ehdottomasti. Digitaalinen tekniikka on Greyn näkövinkkelistä paikallaan erityisesti materiaalin esityöstämisessä, ja demot hän äänittääkin aina digitaalisesti. Analogisessa prosessissa on sitä jotain
Muutamille rumpaleille järjestimme koesoiton. Kokoonpanojen menestyksekkäässä uusimisessa on kuulemma aina ollut mukana hieman onneakin, mutta silti enemmän on kyse siitä, että pitää silmät ja korvat auki. – Tietty sovittu keikkajakso vietiin päätökseen, ja se oli niiltä osin siinä. Särmän ja luonteen ohella tärkeää on totta kai ammatillisuus. Eikä sellainen kenenkään persoonaa tai muusikkoutta ruokkisikaan. Uteliaisuus heräsi ja taas alkoi veri vetää uuteen suuntaan. Levyt Blanco Spirituals (2008) ja Onnellisuus (2010) saivat keikkoineen olon sopivan kylläiseksi duoformaattia. Ja sujuvaa muutoksesta tulee, jos lauluntekijä ei ole luonteeltaan ripustautuvainen – irti pitää osata päästää. Tai sitten ei löydy ja kokeillaan jotain muuta! Uusin orkesteri alkoi rakentua Alangolle levyt Minä ja pojat (2004) sekä Maailmanlopun sushibaari (2013) tuottaneen kitaristin kanssa. Ja jotka ovat muutenkin hyviä karaktäärejä. Koska olen puhtaasti rytmikitaristi ja pianon äärellä lähinnä pimputtelija, piti minun kantaa siinä kuviossa biisejä vahvemmin kuin ikinä aiemmin – soolojutut tietenkin pois lukien. Kaipa tässä on vuosien saatossa kehittynyt jonkinlainen sapluuna siitä, mitä etsin. Aloin etsiä uusia haasteita ja teinkin aika pitkään hommia kaksin lyömäsoittaja Teho Majamäen kanssa. Koska albumille oli kuitenkin tulossa myös puhallinsovituksia, tarina jatkui. Kovasti suositeltu Niko Votkin oli oikea mies porukkaan, biisinikkari kertoo. Näin oli koossa nelikko, jonka soitinnus edustaa Ismonkin mielestä yhtä ”rockin perusyksiköistä”. Vuonna 1960 syntyneen miehen soolobändeistä pitkäikäisin, miehitykseltään jonkin verran elänyt Säätiö tuli vuonna 2006 luontevasti pääteasemalle kymmenisen vuotta toimittuaan. 26 www.riffi.fi 5/2015 I smo Alangolle on kehittynyt pitkän uran myötä kyky ympäröidä itsensä toistuvasti innostavilla, osaavilla ihmisillä. Ismo kullervo alanko -albumin tekijällä riittää pelisilmää paitsi laadukkaiden laulujen tekemiseen, myös uusien bändien ja keikkojen biisilistojen kokoamiseen. Ja Jussi ja basisti Mikko Mäkelä taas olivat tehneet paljon yhdessä. – Olin halunnut jo pidempään soittaa Jaakonahon Jussin kanssa. keksii itsensä aina uudestaan 26-28 Ismo Alanko.indd 26 7.10.2015 10.13. Moni muusikko haluaisi Alangon kelkkaan, mutta jos tietyt kriteerit eivät täyty, ovi pysyy kiinni. – Sushibaari tehtiin periaatteessa valmiiksi ydinkvartetilla, TeksTI: PeTrI sIlas kuvaT: ToPIas hIrvonen Pitkän linjan artistille säännöllinen nahan luominen on yksi elinehto. Melko usein yhtyeet myös tulevat elinkaarensa päähän itsestään. – Minulla on touhuissa toisinaan hiljaisempia jaksoja, ja jos muusikot tauoilla sitoutuvat toisiin juttuihin, ei paluu enää ehkä ole mielekästä tai edes mahdollista, Ismo pohtii. Luonnosmainen kuvailu päihittää Ismon mielestä pöydän valmiiksi kattamisen. – Minullahan on ollut aika usein yhden kokoonpanon kesto juuri tuo kaksi levyä… Isomman bändin kasaaminen kävi Onnellisuuden jälkeen kiinnostamaan ja niin myös tapahtui. – Kyllä sen niin pitää mennä, että kun kerron tunnelman ja alan soittaa biisiä pianolla, tyylilaji ja ote löytyy porukalla yhdessä siinä hetkessä. En tykkää vääntää treenikämpällä asioita rautalangasta. – Haen ensisijaisesti soittajia, joilla on itseäni puhutteleva oma, persoonallinen tyyli
Vaikka kaikki kappaleet ovat uutta settiä miettiessä aina teoriassa samalla viivalla, ovat jotkin sittenkin tasa-arvoisempia kuin toiset. Ensin oli edessä konserttisaleja ja keväämmällä klubeja. Alanko kertoo treenauttavansa bändeillä aina reippaasti materiaalia. Ja vieläkin oli yksi luku kirjoittamatta. Alkuun vähän ihmettelin Jussin ehdottaessa Juhon ottamista myös keikoille, mutta kun hänen osaamisensa kirjo lyömäsoittimista koskettimiin paljastui, ymmärsin idean. Joskus soittajat ällistelevät harjoituskauden alussa eteen ”Haen ensisijaisesti soittajia, joilla on itseäni puhutteleva oma, persoonallinen tyyli.” 26-28 Ismo Alanko.indd 27 7.10.2015 10.13. Ja niin oli kasassa taas yksi omintakeinen Ismo Alanko -kokoonpano, jota kuullaan myös tuoreella kiekolla Ismo Kullervo Alanko. Koska idea piti kuitenkin jo kustannussyistä toteuttaa pienemmässä mittakaavassa, heitti Viljanen ehdotuksen: saksofonien sekä huilujen soittajana parhaiten tunnettu Jusu Berghäll hallitsee paitsi kitaran ja koskettimet, myös sellon. Keikkojen biisilistan kasaaminen on oiva hetki inventoida aikaansaannokset ja katsoa mennyttä tuorein silmin. – Klubeihin sekä yökerhoihin säästeltiin reipas rokkihurmos ja hilpeämmät rallit. Tällä tiellä ja Ekstaasiin taas ovat sisällöltään sellaisia ikuisuusaiheita, että niistä jengi tykkää. Myös kesän 2016 esiintymisetkin siinsivät jo mielessä. Myös Kun Suomi putos puusta tulee vedettyä aika usein, mutta festareilla se ei tunnettavuudestaan huolimatta oikein toimi. Ismo Kullervo Alangon valmistuttua tilanne oli livesoiton ja biisilistan suhteen poikkeuksellinen, koska samaan aikaan piti miettiä kahden luonteeltaan erilaisen kiertueen ohjelmistoa. – Slovareista on keikkaoloissa aika hyvin pintansa pitänyt Rakkaudesta, vaikka eihän se alkuun mikään hitti ollut. – Rappiolla-biisistä pidin melkein 20 vuotta taukoa, vaikka monen mielestä se olisi varmasti pitänyt soittaa joka ainoa kerta, kun lavalle kapusin. Toki voi omistautua vannoutuneille faneilleen, mutta minusta kannattaa ajatella niitäkin, jotka ovat paikalla hetken mielijohteesta. Kaikkiaan biisilista olisi hyvä laatia niin, että myös satunnainen kuulija nauttii olostaan. www.riffi.fi 5/2015 27 jonka jälkeen kutsuimme pasunisti Juho Viljasen studiolle. Ja minäkin tykkään niitä soittaa. Omassa tuotannossa riittää tavaraa kummankin otsakkeen alle, joten kyse oli lähinnä karsimisesta. vanhat biisit uusien haastajina Uuden levyn julkaisua seuraavat esiintymiset merkitsevät aina uutta alkua myös vanhalle tuotannolle. Vaikka Ismolla riittää sekä radiohittejä että yleisön suosikkeja, ei hänen mielestään mitään kappaleita ole pakko esittää. Kun albumin jälkimainingeissa lähdettiin 33 1/3 eli Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää -konserttisalikiertueelle, kuuli Alanko korvissaan ”ison orkan klangia”. – Konserttisaleihin sopi rauhallinen, hypnoottinen tunnelma, joka mukaili uuden levyn kauneuteen pyrkivää ja vähän harrasta ilmettä, toteaa Alanko
Jotta soittaminen pysyisi tuhansien keikkojen jälkeen mielenkiintoisena myös Alangolle itselleen, pitää hänen saada esittää omiakin suosikkejaan. Seuraavaksi olin jo kertsissä, jossa huomasin hoilaavani ”minä rakastan sinua” kaikilla hallitsemillani tavoilla! Tuli outo, ristiriitainen tunne. Näen sanalla sanoen pirusti vaivaa, jotta musiikki ja tekstit ovat järkevässä suhteessa ja jännite säilyy. Pidän sitä yhtenä parhaista sävellyksistäni, joka jäi aikanaan vähän paitsioon. – Musa suorastan rynni ulos, kun olin päässyt alkuun. Mistään työstämällä työstetystä ryppäästä ei todellakaan ole kyse. Ensinnäkin biisinikkari on esitellyt oman ”rima nilkkoihin” -metodinsa. Yhtäältä ajattelin, ettei näin kornia ideaa voi ollakaan ja toisaalta äimistelin, olenko todellakin ensimmäinen lauluntekijä, joka idean keksii. – Minua on jo pitkään vaivannut ajatus kauniin ja tunnelmaltaan yhtenäisen albumin tekemisestä, mutta en osannut lopettaa siinä vaiheessa, kun tavaraa oli tullut siihen tilaukseen tarpeeksi. Jotenkin varjoon unohtui myös Tehon kanssa Blanco Spiritualsille tehty ryyppykuvaus Seitsemän päivää, joka on omasta mielestäni ihan klassikko. Joskus sisällä on olo, että pitäisi tehdä musaa, mutta mitään ei tapahdu. Samaa sarjaa on Piste. Silloin pitää alkaa touhuta. Valtaosa oli vähän ripeämpiä ralleja, jotka eivät sopineet tähän pakettiin. – Ainakin se on hyvä lähtökohta, sillä niin pyörä pyörähtää luontevasti käyntiin. Toisille vapaampi malli sopii, ja Alankokin on toki kokenut useita elämyksellisiä konsertteja, jotka noudattivat omaa su meaa logiikkaansa. Tällä erää menetelmää edustaa selkeimmin pikantti, kenties omaelämäkerrallinenkin Kieli jolla vaikenen. – En väheksy työhuoneella pakertamallakaan tehtyjä juttuja, mutta jotenkin viime aikoina ihanteekseni on tainnut tulla, että biisit kumpuavat keskeltä olemista ja elämistä, Alanko pohtii. – Kun uusi levy oli tehty, kundit opettelivat aika pian noin 70 biisiä. – Pianon äärellä syntyi peräkkäin melodia ja siihen tekstinpätkä ”rakkaus on kieli, jolla vaikenen”. Toinen tärkeä oivallus on ollut ikään kuin huiputtaa itsensä tekemään biisejä. 28 www.riffi.fi 5/2015 tulevaa 50 nimikkeen listaa, mutta oivaltavat varmasti viimeistään rundin päätteeksi, miten kaukonäköistä oli ottaa haltuun repertuaari, joka säästi sahaamasta koko ajan yhtä settiä. Siihen otetaan matkan varrella vielä parikymmentä päälle, jotta pelivaraa riittää. Pakottamatta, elämän sivutuotteena syntynyt musiikki puhuu todellisista aiheista ja jättää kuulijaan syvän jäljen. Näin pitkälle Ismo ei halua mennä. Pähkinänkuoressa kyse on siitä, että jos oppii sietämään itsekritiikin nalkutusta ja hyväksymään hölmöiltäkin tuntuvat ideat, saattaa osua kultasuoneen. – Tykkään tavallaan käsikirjoittaa keikat kokonaisuuksiksi eli miettiä niille dramaturgisen kaaren. Itse asiassa nämä asiat pätevät ihan koko albumiin. Sillä jopa napakka 90 minuutin rokkiveto klubissa on tylsä suoritus, jos se toistuu täsmälleen samana illasta toiseen. – Tyrkytän yleisölle säännöllisin väliajoin kappaletta Kurjet. Tehdessä roiskuu usein, ja nyt jäi ylitse aika paljonkin. Apua hän pyysi ja sai kymmenen vuotta nuoremmalta kollegaltaan, joka vuonna 2011 auttoi vanhojen tekstien paikantamisessa ja toimittamisessa kirjaan Sanat, joka sisältää kaikki Alangon laulutekstit kautta aikain. Ismo kertoo pohtineensa jo jonkun aikaa kirjailijan ja kustannustoimittajan suhdetta ja päättäneensä soveltaa mallia biisintekoon. Jokaisen kappaleen pohjalta löytyy aito tunnetila, ja suurin osa perustuu jollekin puhelimen muistiin hyristylle melodianpätkälle tai muuten spontaanille idealle. Mutta yhtä lailla on kyllä totta, että ihan jo instrumenttien äärellä oleminen ruokkii luovuutta… Sanotaan niin, että aika harvoin nykyään vain jään odottelemaan inspiraatiota. Innoitusta ja pakerrusta Alangon muutaman edellisen levyn haastatteluissa on toistunut pari laulunteon filosofian teemaa ja käsityöläisyyteen liittyvää teesiä. Asioita syntyy, kun touhuaa. Muuan niistä sai ensiesityksensä elokuvamusiikkina ja heräsi 1995 tekstitettynä eloon levyllä Taiteilijaelämää. Myös Ismo Kullervo Alangolle päätyneet kappaleet saivat suurelta osin alkunsa arjen touhujen ohessa. – Ihailin kovasti Pistepirkkoja, jotka saattoivat jäädä keikan kesken viideksi minuutiksi raapimaan päitään ja pähkäilemään seuraavaa siirtoa. Moni juttu meni sitä kautta eteenpäin, vaikka evästinkin, etten välttämättä tule noudattamaan hänen ehdotuksiaan! Sekä sävellyksen että sanoituksen osalta onnistuneimman raidan Ismo Alanko sijoitti tällä kertaa levyn startiksi. Miehen isoimpiin hitteihin lukeutuva Taiteilijaelämää todistaa mallin toimivuuden. – Musan tekeminen on minulle parhaimmillaan rikkinäisen olon parantamista, ja sitä funktiota Lintuperspektiivin kanssa puuhaaminen toteutti erinomaisesti. Käyntiin päästyään biisinteko valui yli äyräiden, ja Alanko tunnustaa huvittuneena, ettei ole tainnut vieläkään oppia kovin kustannustehokkaaksi. – Kyllä Jarkko Martikainen oli aivan ilmeinen valinta tähän kustannustoimittajan tehtävään. Noin 25:nnen levynsä kohdalla Ismon ei tarvinnut odotella tai pakotella mitään. Täysin uusi avaus liittyy teksteihin. Muun muassa Frank Zappa sälytti aikoinaan yhtyeidensä harteille valtavasti materiaalia, josta sitten poimi mielialan mukaan soitettavaa. Kappaleita tehtiin ihan valmiiksi asti, mutta jätettiin toistaiseksi hyllylle. Olen biisistä ihan helvetin ylpeä ja pidän sitä yhtenä parhaista koskaan tekemistäni. u ”Ihailin kovasti Pistepirkkoja, jotka saattoivat jäädä kesken keikan viideksi minuutiksi raapimaan päitään ja pähkäi lemään seuraavaa siirtoa.” 26-28 Ismo Alanko.indd 28 7.10.2015 10.13. Elämä on hauras ei ole mikään hitti, mutta yksi suosikeistani liveoloissa
Tarttuva poljento toimii yhden miehen voiminkin toteutettuna, mutta nyt käynnissä on bändivaihe, jossa sointia ja rytmiikkaa laajennetaan popimpaan suuntaan. www.riffi.fi 5/2015 29 TeksTi: Timo koskinen Pekko käPPi – perinteitä ja uutta musiikkia, soolona tai bändissä Pekko käppi kertoo jouhikolla säestäen tarinoita menneisyydestä sekoitettuna nykypäivän menoon. Käpin aikaisemmat levyt ovat myyneet kutakuinkin painoksensa loppuun ja Sanguis Meus piipahti jopa Suomen virallisella albumilistallakin. k äpin sekä Tommi Laineen ja Nuutti Vapaavuoren muodostaman K:H:H:L-yhtyeen keväällä ilmestynyt albumi Sanguis Meus, Mama! vei ryhmän kiertämään Suomen baareja, klubeja ja festarilavoja kattavamminkin. Cd-levyn rinnalle teetettiin myös uudestaan muodikkaaksi tulleeseen tapaan vinyyliversio. Antaako kansanmusiikki ammattina käypäisen toimeentulon. – Monenlaista saa tehdä ja perustuloni ei ole tällä hetkellä sidoksissa levymyyntiin, naureskelee Pekko Käppi. Resepti on käypäinen niin perinneväelle kuin rokkiyleisölle. 29-31 Pekko Käppi.indd 29 7.10.2015 10.18
Riffitellessä lattia ja takapuoli tärisivät äänenpaineesta ja olin hyvin innoissani, mutta tarkkaamossa se kuulostikin aivan pieneltä surinalta – suhteessa siis siihen muuhun matskuun – ja päädyttiin sitten yhdistelemään vahvistettuja ja akustisia jouhikoita, Käppi kertoo. Toki pidän edelleen myös tuosta yleismössösaundista. Sen jälkeen mukaan lisäiltiin sälää, tuplauksia, köörejä, kilistimiä, kolistimia, omnichordia, synia ja muita. Tehtiinkö paljon päällekkäisäänityksiä. – Samankaltaisuuksia varmasti löytyy. Vähän aikaa sitten kuunneltiin suomalaisia ja virolaisia arkistoäänitteitä ja niissäkin vanhat miehet laulavat hyvin kimakasti ja korkealta. Yhdistettynä näistä tulee sitten tietynlainen kokonaisuus, joidenka välillä voi käydä vaikka vessassa. Tein siitä kitaralla aika monta bluesboogie-versiota sekä yhden vähän popimman näkemyksen. – Soitan biisillä myös Rauno Niemisen tekemää sähköjouhikkoa ja mulla oli tarkka kuulokuva hengenvaarallisen kovasta soundista. kolme miestä ja tuottaja Laine ja Viitanen olivat mukana jo Käpin jo edellisellä albumilla Rammat Jumalat (2013), mutta silloin yhteistyö oli vielä uutta. – Viimeisimmät levyt olen ajatellut lähtökohtaisesti vinyylimittaan ja Aja B-puoliskoiksi, jolloin kappaleet on helpompi laittaa järjestykseen ja levylle saa muutaman pienemmän kaaren ja toisaalta ainakin illuusion jostain laajemmasta kokonaisuudessa. Jani Viitasella oli tässä kaikessa hyvin iso rooli, koska hän äänitti, miksasi ja hääri samalla tuottajanakin ja vaikutti paljon biisien lopulliseen rakenteluun, Käppi kuvailee levyn syntyprosessia. kuva: konsTa LePPänen – Olen sikäli onnellisessa asemassa, että tällä hetkellä pystyn elämään ja omalta osaltani elättämään perhettäni musiikilla. Sitä varten laitettiin äänityskoppeihin talon isoimmat vahvistimet, täysille. Tällekin levylle piti tulla biisi, jonka tekstiin löytyi riimillisistä kansanlauluista bluesfraaseja kuten ”ei auta rukous, ei kyynelkään” , crying won’t help you, praying won’t do no good. K:H:H:L:n lisäksi on muita bändihommia, soolokeikkoja sekä musiikkiin liittyviä projekteja ja lisäksi opetan sivutoimisesti. Mitä tapahtuu kappaleessa ”Mun vereni”. Studiossa tarkennettiin biisien koostumusta, mutta ei hirveästi jääty enää nysväämään. Tällä kertaa tosin hyvin organisoidusti. Aikaisemmilla levyillä saattoi esimerkiksi olla useita hyvin samankaltaisia jouhikoita ja lauluja päällekkäin, ikään kuin heterofonisen yleismössön luomiseksi, mutta nyt Jani pyysi tuplausja triplauspsykoosin iskiessä kohteliaasti perusteluja, että tuoko tuo tai tämä mitään olennaista lisää. Kuvauksiin mennessä oltiin kuunneltu autossa Dr. 29-31 Pekko Käppi.indd 30 7.10.2015 10.18. Siinä on ystäväni Toni Tapanisen teksti, joka perustuu hänen mummonsa sanontaan. A-puolella seikkailee piika Kaarin ja musa on he leätä. Biisit palasiksi Albumin nimibiisi on aina kuin käyntikortti. – Aikaisemmin tein biisit useimmiten muotoonsa keikoilla ja saatoin soittaa niitä jopa vuosia ennen levyttämistä. Myös teksti sai vaikutteita Dr. B-puolella on yleismaailmallisempaa örinää ja niin edelleen. Mutta tämä on kutsumusammatti ja tätä olen aina halunnut tehdä. Useimmiten ei tuonut. Perinteisen vinyylin rakenne heijastuu koko pakettiin. Hän onkin käynyt Ikaalisissa kommentoimassa valmistuneita soittimia ja neuvomassa tekijöitä niiden soittamisessa. Tommi on soittanut keikoilla kitaroinnin ohella jaloillansa haitsua ja sähköbassorumpua ja studiossa heräsimme tämän kappaleen myötä nerokkaaseen Rolandin 808-soundiin ja siitä se sitten päätyi viralliseksi kiertuesaundiksikin! Amerikkalainen jazz-laulaja Gregory Porter vieraili Suomessa haastattelumme viikolla ja havaitsi yhtymäkohtia suomalaisen kansanmusiikin ja bluesin välillä melankolisen tunnelman vuoksi. Johnin Gris-Gris -levyä ja siitä jäi siihen jonkinlainen tunnelmajälki. Biisien rungot on sinänsä soitettu sisään muutamilla otoilla. Johnin taikalesoilusta ja toisaalta matkalueskelin noihin aikoihin Salakirjojen julkaisemaa kirjaa Ihmisruumiin Nesteet, josta sitten veri valikoitui mukaan. 30 www.riffi.fi 5/2015 Käpin lisäksi K:H:H:L:ssä soittavat Tommi Laine (sikarilaatikkokitarat, banjo, omnichord, syntetisaattori, perkussiot ja laulu) ja Nuutti Vapaavuori (sikarilaatikkobasso, koskettimet, syntetisaattori, perkussiot ja laulu). Poikia eivät bluesversiot miellyttäneet, mutta poppiversio herätti monenlaisia tunteita, joten se päätyi levylle. Tosin kyseisiä aiheita esiintyy kaikkialla maailmassa. Toisinaan, kun onni on ollut erityisen myötä, on ollut myös apurahajaksoja. Nyt porukka on hitsautunut bändiksi. Olen tyytyväinen kunhan keikkoja on. Siitä syntyy mukava ristiriita, erityisesti jos laulelee synkemmistä aiheista soittimet suomalaista käsityötä Ikaalisten käsija taideteollisen oppilaitoksen kitaranrakennuksen opetukseen kuuluu valmistaa jouhikko käsityökaluilla ennen ryhtymistä kitaroiden tekemiseen, mistä Käppi on mielissään. Toinen albumilta erityistutkiskeluun poimittu kappale on ”Laihan koiran haukku ei kuulu taivaaseen”. Tällä kertaa kappaleita työstettiin alusta alkaen yhdessä, useimmiten siten, että Tommin kellarissa tehtiin demo, joka jätettiin hautumaan, kunnes muutamaa päivää ennen studiosessioita biisi treenattiin sujuvaksi. – Minun ensikokemukseni varhaisesta bluesista oli, että biisit ovat duurimaisia, nopeasykkeisiä ja tanssittavia, ja miehet laulavat kimakalla äänellä. – Hämmentävä kappale. Levyn kannessa on listattu teille kaikille kolmelle useita soittimia. Bändikuva ses sios sa Näsijärven rannalla, vanhan tehdasrakennuksen kellarissa rämpyteltiin poseeratessa söpöä riffiä, jonka kotiin päästyäni laitoin ylös ja seuraavissa treeneissä siitä tehtiin biisi. – Tehtiin toki. – Se on ensimmäinen biisi, jota ruvettiin tekemään
– Jousitekniikka on luultavasti kaikkein hankalin osa-alue ja auttaa, jos on taustaa jonkin jousisoittimen kanssa. u 29-31 Pekko Käppi.indd 31 7.10.2015 10.18. Capon kaltaista systeemiä en ole vielä keksinyt ja keikkatilanteessa en halua viritellä liikaa, joten minulla kaksi jouhikkoa eri vireissä. Soittamistapahtumaa Käppi vertaa villihevosella ratsastamiseen, jossa ennakoimattomia asioita tapahtuu, jos ylpistyy. –Minulla on Custom Soundsin Kimmo Aroluoman kokoama ja suunnittelema pedaalilauta, joka on pelastanut minut jo monesta pulasta. alkuun nopeasti, mestariksi vuosien mittaan Jos lukijamme kiinnostuisivat jouhikon soittamisesta, kuinka pitkää harjoittelua tarvitaan, että soitto alkaa sujua. Kieliä sormitetaan perinteisessä soitossa sormien selkämyksellä, mutta yhtä lailla sormenpäiden kämmenpuolen käyttö on mahdollista. Sitten on ISP:n Decimator II, joka haistelee pietsomikkien kierto-ongelmia. Käpin jouhikoiden kielet ovat tehty onkisiimasta ja pitävät vireensä hyvin, toisin kun perinteiset hevosen jouhista valmistetut kielet. Vanhan ajan pelimannit eivät sähköä tai efektejä tunteneet, mutta Käpin vakiokalustoon kuuluu valikoima pedaaleja soundin muokkaukseen. Viritän kolmikielisen jouhikon D4-A3-E4-vireeseen, jolloin helppo perussävellaji on D, mutta myös Atai jopa Epohjaisissa sävellajissa soitto onnistuu. Sointusoittaminen jouhikolla on herttaista ja kahdella äänellä saa hassuja käännöksiä. Tietyin rajoituksin sähköjouhikon vahvistimeksi sopivat aivan samat laitteet kuin kitarallekin. Jouhikon yksinkertaisuus sai K:H:H:L:n muutkin jäsenet keventämään soittimistoaan. Siinä sivussa on projekti, jossa teemme testisessioita ja kehitämme kaikkia soittimen ja soittotekniikoiden osa-alueita. Pidän kaiverretuista jouhikoista, koska niiden sointi on vähemmän kumiseva kuin laatikkokoppaisissa jouhikoissa. Nyt olen käyttänyt Matchless Hurricane -vahvistinta, jonka sointi on huomattavasti tummempi. Se on mielestäni paras jouhikkovahvistin tähän mennessä, siinä on myös tarpeeksi iso kaiutinelementti ja tarpeeksi ytyä. Kieliä ei paineta otelautaa vasten, joten puristusvoimaa ei tarvita lainkaan ja sormitus tapahtuu pienillä liikkeillä. Kaikki yksityiskohdat, alkaen kielien pituudesta ja paksuudesta, leveyssuunnan etäisyyksistä, tallan muodosta sekä soittimen muotoilusta on mietitty tarkoin. Olen pitänyt paljon alkeiskursseja ja moni pääsee hyvin kärryille jo ensimmäisenä päivänä, Käppi kannustaa tutustumaan jouhikkoon. akustinen sähköiseksi Käpin soittamat jouhikot soivat komeasti akustisestikin ja soolokeikoilla sointi voidaan napata ulkoisella mikrofonilla vahvistettavaksi. Museojouhikot ovat todella hiljaisia ja niiden sointi on kapea, verrattuna näihin nykyajan vimpaimiin. Käppi luonnehtii jouhikkoa äärimmäisen ergonomiseksi soittimeksi, eikä hänellä kuulemma ole koskaan ollut vaivoja soittoasennon takia. Tämän jälkeen tulevat Morleyn Miniwah, Mojo Handin Colossus Fuzz, Pog 2 -oktaaveri, Mojo Handin Villanova Vibe ja Strymonin El Capistan -delay. Rauno pystyy silloin heti demoamaan hyvät ja huonotkin ideat. Studiossa virityksillä voin pelata tietenkin enemmän, Käppi kertoo soittamisen lähtökohdista. Toki voi käyttää tasaisia talloja, jolloin voi soittaa kolmea tai neljää kieltä yhtä aikaa, mutta tällöin yksittäisten kielien kontrolloiminen on vaikeaa. – Kun bändimme perustettiin, muut soittivat perinteisillä kitaroilla ja bassoilla, mutta pian hekin halusivat solidaarisuuttaan suoraviivaistaa soittoaan ja hankkivat Jaakko Ryynäseltä sikarilaatikkosoittimet. Istuen soitettaessa jouhikko on polvien välissä ja kädet asettuvat rennosti melko vaivattomaan kulmaan jousen levätessä kielten päällä. Jouhikko on ollut soittimena nosteessa viimeaikoina, ja sen mahdollisuuksia sekä kehittelyä Käppi kertoo tutkivansa myös muiden kokoonpanojen kanssa. – Jouhikolla voi soittaa helposti kahdessa tai kolmessa sävellajissa. Nyt Nuutin bassossa on kaksi kieltä ja Tommin kitarassa kolme. Jos verrataan Raunon uusien jouhikoiden ja museojouhikoiden sointia, on ero mielestäni kuin yöllä ja päivällä. Sormien selkämyksen käyttö on aluksi usealle outoa, samoin se, ettei kielten painamiseen tarvita voimaa juuri ollenkaan. – Kolmisoinnut ovat hankalia jouhikolla. Minun jouhikkoni ovat mittatilauksena tehtyjä ja huippuunsa viritettyjä vaikka näyttävätkin aivan vasaralla piestyiltä. Myös suolikieliä ja viulun tai sellon kieliä voi käyttää, mutta Käpin mielestä onkisiima säilyttää jouhille ominaisen käheyden melko hyvin, ja koska kielen pinta on niiden punomistavasta johtuen epätasainen, säilyy soittotuntumassa tietty vaaran tuntu. Ilkka taas on kehittänyt erilaisia soittotekniikoita jouhikolle ja hänen kanssaan olemme kokeilleet vaikkapa virittää kaksi soitinta terssin eroilla, joilloin niillä voi rakentaa harmonioita. www.riffi.fi 5/2015 31 – Perusjouhikon pystyy tekemään perustyökaluilla, mutta kyllä löytyy paljon hienosäädettävää, jos sille tielle lähtee. Kahden jouhikon välillä on jakokytkin, josta mennään viritysmittariin. Taitavassa käsittelyssä rajoitukset kuitenkin unohtuvat ja jouhikko osoittautuu toimivaksi sekä säestykseen että melodioiden soittamiseen. – Käytin pitkään vahvistimena vuoden 1976 Fender VibroChampia, mutta sen kaiutinelementti alkaa helposti rutisemaan liikaa ja siitä piti aina laittaa treblet ykköselle, koska jouhikossa on paljon yläalueen kihinää. – Meillähän on yli kymmenen vuotta ollut Jouhiorkesteri yhdessä Raunon, Ilkka Heinosen, Salla Sepän ja Päivi Hirvosen kanssa. Millaiset asiat ovat mahdollisia tai mahdottomia jouhikolla. Rajoja laajentamassa Jouhikossa ei ole otelautaa, minkä voisi luulla rajoittavan soittamisen mahdollisuuksia
Näkemyksiään kitaran kehittämisestä instrumenttina sekä niiden pohjalta rakennettuja soittimia Blair on esitellyt muutamassakin miniseminaarissa. Yksi keskeinen syy Blairin asettumiseen Suomeen onkin Doug Blair 32-35 Blair.indd 32 7.10.2015 10.22. ei ole kiertueilla jatkuvasti, turkulaistunut Blair osallistuu suomalaiseen musiikkielämään eri tavoin. Hän on mm. Bändin soolokitaristin tonttia hoitelee nykyisin Doug Blair, joka on ottanut uudeksi kotipaikakseen suomen. on pitkän uransa aikana kokenut monia vaiheita ja miehistönvaihdoksia, mutta on kerta kerran jälkeen aktivoitunut levyttämään ja kiertämään. Blairille ei: hän purkaa kitarat osiksi tai kaivertaa niihin koloja, joihin asennetaan lisävarustusta tai hän keksii yhdelle kitaralle monitoimisia käyttötapoja. pitänyt soittoklinikoita ja osallistunut Rock Academyn toimintaan aivan sen alkamisesta asti. k oska W.A.S.P. TeksTi: Timo koskinen – kaksi raitaa riittää kitaralle Jenkkibändi W.A.s.P. Useimmille meistä kelpaa kaupasta ostettu kitara sellaisena kuin tehdas on sen valmistanut
P h o T o g r A P h ie 32-35 Blair.indd 33 7.10.2015 10.22. Se on Blairin kolmas W.A.S.P.-levy ja kiekkoa on väsätty jo usean vuoden ajan. Kokonaisia biisejä on vaikea tehdä niiden kanssa. Hänen mukaansa täällä ei pelätä kokeilemista eikä vanhojen perinteiden rikkomista ja villeistäkin ideois ta tehdään toimivia soittimia. – Esikuvina minulla ovat Bryan Adamsin bändin kitaristi Keith Scott, joka osaa aina sovittaa soolon ja kompin täsmälleen biisiin ja varmaan pärjäisi missä tahansa rokkibändissä, sekä Deep Purpleen liittynyt Steve Morse, joka tuntee ja kunnioittaa biisien historiaa, mutta pystyy lisäämään oman tyylinsä mukaan niihin. Minulla on, hän pohtii. Kuuntelen meidän äänityksiämme ja huomaan, että keikoilla en joskus ollutkaan tarkassa vireessä, vaikka silloin niin luulin. Levyn myynnin arvioiminen ei kuulu minun tehtäviini kitaristina, minun kuuluu tehdä kitaraosuuteni niin hyviksi ja toimiviksi kuin mahdollista. Lisäksi halusimme panostaa dynamiikkaan, jossa on välillä hyvin pehmeää ja kohta todella lujaa. Mutta odotamme kuitenkin albumin pääsevän listoille ja uskon, että ihmiset tulevat hämmästymään sen kuullessaan. Kahden kitaran bändissä syntyy paradoksi: komppikitaristi haluaa kuulla toisen kitaran lähes yhtä lujaa kuin omansa ja lukkiutua siihen, mutta soolokitaran on kuultava itsensä ja äänenkorkeus parhaiten. Monet ikäiseni kitaristit tuntevat tehneensä jo kaiken ja käyttäneensä jokaista pedaalia, kitaraa ja vahvistinta. Aiotteko nyt soittaa muutakin, kun uutta materiaalia julkaistaan. – Tämä on paljon harkitumpi levy kuin ne kaksi muuta, jotka lopulta tehtiin aika kiireessä, Blair tunnustaa. – Liittyessäni 2006 en ollut soittanut soolokitaraa pitkään aikaan, koska minulla oli toinen projekti, jossa käytin Guitarcrossia (Blairin kehittämä soitin, jossa kitaranja bassonkielet rinnakkain). Tai että minä olen bändissä – moni luulee, että Chris Holmes on vielä mukana. – Monia saattaa ihmetyttää, että bändi on edelleen iskukykyinen ja julkaisee levyn. – Tästä on puhuttu aina kun kiertueelle lähdetään ja tarkoitus olisi nytkin uudistaa listaa, lisätä uuden albumin ma teriaa lia ja nostaa välillä pois olleita mukaan. Uudella levyllä tämä on mielestäni onnistunut paremmin kuin kahdella aikaisemmalla ja meillä on paljon laulun ja kitaran yhteispeliä. Ihan nuotilleen minun ei tarvitse sooloja toistaa, mutta tunnelman ja yhteyden lauluun täytyy säilyä, Brair korostaa. Vuosien varrella olen harjoitellut ja soittanut noin 30 biisiä albumeilta ennen minun aikaani. Aikoinaan raskaan rockin bändeilläkin oli tapana jammailla lavalla. Bändillä on ikää ja ne kaikkein tunnetuimmat biisit tulivat jo alkuvaiheessa. Monissa soittimissa on mukana jollain tavalla sahanterä, joka on toistunut W.A.S.P.:in visuaalisuudessa jo 80-luvulta lähtien. Uuden levyn kappaleet on kylläkin aika tarkkaan tarkoitus soittaa alkuperäisen mittaisena. – Looppeja en tykkää käyttää, mieluummin soitan oikeasti. Molempien lähtökohtana on ollut 80-luvun nelikielinen basso ja nykyään niissä on kolme bassokieltä ja viisi kitaran kieltä, kolme kitaran kieltä bassokielten vieressä pareina ja kaksi ylimpänä. W.A.S.P.:illa on ollut monta kitaristia sinua ennen. Jälkeenpäin ajatellen pystyin tuomaan tästä sellaisia elementtejä, joita en jatkuvasta soolokitaran soittamisesta olisi saanut. Soitinten kehittelyssä valmiin tuotantomalllin käyttö omien ajatusten rakennusalustana on muutoinkin toimiva ratkaisu. Viimeiset mik sauk set ovat valmistuneet juuri ennen haastattelua, joskaan bändi ei ole vielä harjoitellut biisejä keikkakuntoon tulevaa julkaisukiertuetta varten. Ne muut kitaristit eivät ole ollet minun suosikkisoittajiani, mutta nyt biisejä soittessani huomaan, miten heidän tekemisensä ovat muovanneet kappaleet sellaisiksi, jona ne tunnetaan. 1988 Kramerista rakennetussa soittimessa mikkeinä ovat Bartolinin Quad-Jazzit, kuten on 1984 Hamerissakin, jossa lisäksi runkoon on upotettu Variaxin teknologia. W.A.S.P.:in kappaleet eivät ole äärettömän monimutkaisia, mutta tietysti ne on soitettava hyvin. Tosin juuri hommasin Bossin, jossa on mahdollisuus kahdeksalle loopille. Blair oli W.A.S.P.:in jäsen vähän aikaa jo 1992 ja 2001, mutta nykyinen pesti alkoi 2006. www.riffi.fi 5/2015 33 hänen arvostuksensa suomalaisen kitaranrakennuksen laatua ja innovatiivisuutta kohtaan. – Tyylini ei ole supernopeaa soittoja ja kikkailua, vaan pyrin melodisuuteen ja täydentämään Blackien [ Lawless, bändin perustaja ja ainoa jäljellä oleva alkuperäisjäsen] laulua. On mukavampaa soittaa kahdestaan rumpalin kanssa, jolloin voimme koko ajan reagoida toistemme tekemiseen ja kehittää biisiä lennosta, Blair kertoo soolokeikkojensa laitevalinnoista. Mehän käytämme lattiamonitoreja, koska haluamme tuntea äänen. Nyt niistä on hyötyä, koska soolotehtäviä on todella paljon. Mikä mielestäsi on tehtävässäsi vaikeaa. kaksi raitaa riittää Tämän jutun ilmestyessä W.A.S.P.:in uusi albumi Golgotha on juuri julkaistu. Kivaa kuitenkin. Joihinkin biiseihin voisin looppeja ajatella, mutta en jokaiseen. Iän myötä olen oppinut kuuntelemaan vireisyyttä tarkasti, mutta se ei ole helppoa toisen kitaran kanssa. Verkostoitumalla soitinrakentajien kanssa hän saa edistettyä sellaisiakin ideoitaan, joita ei itse pystyisi toteuttamaan. Bassokielten signaalin voi kytkeä pois kieli kerrallaan, jotta sointuja soitettaessa voi bassoäänen valita paremmin. Joskus sooloa on kestänyt hyvän aikaa, ei nyt sentään jammailua ihan samaan malliin kuin Zeppelinillä ja kumppaneilla, jotka veivät homman ihan omalle planeetalleen. Nykyään sitä ei kovin usein kuule. – On sääli, että jammailu tosiaan on rockissa useimmiten unohdettu, koska valot ja ja muut laitevaihdot sekä taustaraidat on ohjelmoituna tietokoneelle. Pitää ”Mehän käytämme lattiamonitoreja, koska haluamme tuntea äänen.” k u v A : e .s .T . Kitaran kieliä on vain viisi, koska näin pitkässä kaulassa korkea E katkeaisi, eikä kapeaan kaulaan enempää mahtuisikaan. Sooloprojekti signal2noise toteutuu kahdestaan rumpalin – tai toisinaan myös ennallta tallennetun rumpuraidan kanssa – jolloin soittimina on jompikumpi kahdesta Guitarcrossista. Onko enää mitään kokeiltavaa jäljellä. Meillä on kappale The Idol, jossa minulla on pitkä kitarasoolo ja usein lavalle jää vain minä ja rumpali. – Tarkoitus on pysytellä aika tarkkaan alkuperäisissä rakenteissa, koska ne on suunniteltu sopimaan kappaleeseen. Triossa aikoinaan soittaessani kuulin itseni helposti ja minulla oli reilusti tilaa. Blairin kitaroissa terä on useasti pyörivä. – Vaikeaa on tarkka kuuleminen. Blair käyttää aktiivisesti kahta erilaista Guitarcrossia. Menneen kesän festareilla W.A.S.P.:in settiin on melkein aina kuulunut sama biisivalikoima. Pystyttekö te keikalla muuttamaan tilanteen mukaan jonkun biisin sovitusta ja kestoa. Millainen tehtävä sinulla on heidän levytettyjen osuuksiensa soittamisessa
34 www.riffi.fi 5/2015 muistaa, että osa yleisöstä ostaa lipun kuullakseen näitä. Tämä aiheuttaa kuunteluun yllätyksiä. Guitarcrossissa on vierekkäin bassokielet ja kitaran kielet. 12-kielisessä kitarassa on nailonkielet ja teräskielet. W.A.S.P.:in tunnistamisessa on aina auttanut Blackie Lawlessin raastava kurkkuääni, joka tuntuu olevan yhä tallella. Tällä konstilla tunnen soolot hyvin ja niiden oppiminen on myöhemmin helpompaa. Nimiraidalla Golgotha on pitkä soolo lopussa ja siinäkin on Sustainiac käytössä, minkä kuulee selvästi. Biisi on vanha, peräisin Crimson Idolin sessioista 1991. – Tämän vuoden sessioissa tehtiin singlebiisi The Last Runaway, jossa käytin ’92 Washburnin N4:a varustettuna Sustainiacilla. Soolona se sentään minulle onnistuu, koska tarvitsen vain pienen kaluston. Tämän jälkeen sain kaksi raitaa käyttööni. – Eniten pidän sooloistani balladiin Miss You, jota suunnittelemme keikkasettiin mukaan. Blair näyttää kiertueeseen valmistautumisesta tekemiään luonnospiirroksia, joissa kaavaillaan bändin sijoittumista lavalle, valojen käyttöä, millaisia kuvia heijastetaan taustanäytöille, minikameroiden sijoittamista mikrofonitelineeseen ja kitaran lapaan. Muutosta aikaisempaan on tapahtunut biisien kestossa – levylle on tulossa yhdeksän kappaletta, jotka kaikki ovat varsin pitkiä. Laulunkin tulosuuntaa voi vaihdella. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä toistamaan samoja kuvioita kuin muut, vaan haki vaihtelua ryhtymällä kehittämään kitaroita itselleen. – Kaikkiaan levyllä on parisataa soolokitaran osuutta. Tässä biisissä on kaikkiaan kolme sooloa. Miksaaminenhan olisi nykyään helppoa. Monissa suunnittelemissani soittimissa on kaksi instrumenttia: kaksikaulaisissa kitaroissa on akustinen kaula – toisessa se on teräskielinen, toisessa nailonkielinen – sähköisen ohella. – Nykyään kitaristin tai bändin on vaikea erottua joukosta tyylillisesti erilaisena. Paljon hyviä jouduttiin jättämään poiskin. Useimmissa biiseissä on enemmän kuin yksi soolo, toisinaan kolme. – Äänityksissä on toimittu vanhan liiton meiningin mukaan kahden tuuman nauhalle. Jokaisessa näistä on kaksi lähtöä ja esityksessä aluksi vaikka toinen eteen ja toinen taakse hiljalleen siirtyen. Uudelta levyltä treenataan neljästä kuuteen kappaletta. Ensin äänitettiin rummut, basso ja kitara. Ja varsinkin akustisen kitaran kanssa se toimii oikein hyvin. Mutta kun menen eteenpäin elämässä musiikin kanssa, olen oppinut tuntemaan ne osa-alueet, joissa olen hyvä, joista musiikillinen tyylini muodostuu. Biisissä minulla on hiukan davidgilmourmainen tuntuma, koska sointukulkukin on Pink Floydiin viittaava. Kerro tarkemmin muutamasta biisistä, millaisiin kohtiin kannattaa kiinnittää huomiota. Ihmettelen, mikseivät kiertuebändit käytä enemmän hyväkseen järjestelmiä, joilla edes osa äänentoistosta kuten kaikuja ja erikoisefektejä siirrettäisiin taakse. Sehän sopii! Monet tuttuni veivaavat sooloja loputtomiin, valikoivat parhaan tai poimivat pieniä palasia. Toivottavasti kuulijat huomaavat kehittymisen edelliseen levyyn verrattuna. Se minimoi tuottajan ja äänittäjän ajan tuhlaamisen sekä antaa minulle paineen olla tehokas. Tämän jälkeen kuunneltiinkin nuo raidat. Kokeilemme kyllä uusia biisejä setissä, mutta toimimattomat karsitaan pois. Sovitukset muuttuivat, laitteistokin vaihtui äänitysten aikana ja parhaat soolot äänitin loppuvaiheessa hankittuani ESP:n kitaran. Soolo on rivakka, kitaran otelauta on koverrettu, minkä ansiosta sain kunnon otteen kielistä ja ison vibraaton. Tämä idointi ja nikkarointi jatkuu edelleenkin. Vinyylin yleistyminen voisi tehdä nelikanavaisista vinyyleistä taas kysyttyjä. u www.waspnation.com www.s2nusa.com/ k u v A : L is A m c W h ir T e r ORANGEAMPS.COM/ROCKERVERB YOU CAN’T IMPROVE ON PERFECTION BUT WE DID IT ANYWAY ROCKERVERB MKIII REVOICED CLEAN CHANNEL | UPGRADED SPRING REVERB | FOOTSWITCHABLE ATTENUATOR | SWITCHABLE OUTPUT POWER | LOUDER | BETTER MADE IN UK kuvasto.intoluthman.fi / www.orangeamps.com Orange_Riffi_150918_Layout 1 21.9.2015 11.07 Sivu 1 32-35 Blair.indd 34 7.10.2015 10.22. Surround-esityksissä kuulijat ovat neljän kaiuttimen keskellä ja pedaalilla panoroin ääntä eri suunnista tulevaksi. Sain ladatuksi mukaan henkilökohtaisia tunteita, mikä sopi biisiin hyvin. Kokonaisuuden suunnitteluun kuuluu selvästikin muutakin kuin pelkkä settilistasta päättäminen. Kahden raidan käyttämistä suosittelen klinikoillakin, livetuntuman saavuttamiseksi, Blair kuvaa levytyksen etenemistä. Mekin olemme bändissä kaavailleet tällaista, mutta hyvätkin ideat saatetaan hylätä kulujen katon tullessa vastaan. Minä taas tutustuin biisiin, mutta en liikaa, jotta tuo reus säilyisi. – Jospa kuitenkin jonakin päivänä nelikanavaisuus tulisi takaisin äänitteiden kuunteluun! Kaikki tuntuvat nykyään vain kuuntelevan mp3:a korvanapeilla. ei pelkästään historian varassa 1980-luvulla kitaran oppimiseen täysillä panostanut Blair pitää tuota aikakautta rikkaana vaikutteiden ilmapiirinä. Blairin klinikat sisältävät hänen soittimiensa ja niiden tarjoamien mahdollisuuksien esittelyä sekä musiikillisia elämyksiä. Ja olihan Pink Floydilla sellainen jo 1971! Nykytekniikalla kaiuttimet toimivat langattomasti ja digitaalimikserit lähettävät monella kanavalla. Vedin soolon yhdelle raidalle ja otin toisen käyttöön tavoitteena vielä parantaa ottoa. – Sain kokeiluista tekemisilleni suuntaa, joka tuntui kiinnostavalta ja uudelta. soolokitaristin iso urakka Otetaanpa nyt uusi levy tarkempaan käsittelyyn. Kappale olisi vahva ilman sooloakin, mutta uskon pystyneeni vielä lisäämään tunteellisuutta. W.A.S.P.:kin on varsin suoraviivaista rockia, jonka puitteissa on hankala kehittää sellainen soolo, joka muodostuisi ikoniksi. Palasia kertyy matkan varrella ja ne muuntuvat omikseni, hän summaa soittamisen filosofiaansa. Blair kaipaileekin bändien jo vuosikymmeniä sitten keikoilla ja levyillä kokeilemien monikanavaisten toistojen paluuta: – Elokuvateattereissa olemme tottuneet upeisiin surroundjäjestelmiin. Kun kasassa oli kaksi kunnon vetoa, valittiin toinen, ehkä vähän korjattiin venytykset vireeseen ja puhdistettiin häiriöitä ja sen jälkeen käsiksi seuraavaan biisiin. – Klinikoillani pyrin näyttämään ihmisille ideoita ja miten asioita voit tehdä hiukan eri tavalla. En ole luontainen lahjakkuus, jolle onnistuisi minkä tahansa soittaminen tuosta vain, vaan olen tehnyt kovasti hommia kaiken oppimiseksi. Sen soolon äänitin jo 2012 vanhalla 80-luvun kitarallani, jossa on juuri sopiva soundi
ORANGEAMPS.COM/ROCKERVERB YOU CAN’T IMPROVE ON PERFECTION BUT WE DID IT ANYWAY ROCKERVERB MKIII REVOICED CLEAN CHANNEL | UPGRADED SPRING REVERB | FOOTSWITCHABLE ATTENUATOR | SWITCHABLE OUTPUT POWER | LOUDER | BETTER MADE IN UK kuvasto.intoluthman.fi / www.orangeamps.com Orange_Riffi_150918_Layout 1 21.9.2015 11.07 Sivu 1 32-35 Blair.indd 35 7.10.2015 10.22
Tällä kertaa niistä kertoo Juha Torvinen. Mutta sitten sinne tuli uusi samanlainen, jonka ostin. Hän työskentelee myös Eppu Normaali Oy:n tuottajana, ja kertoi tehdasta esitellessään, että alunperin siitä piti tulla vain Eppu Normaalin treenikämppä, mutta visio kehittyi suuremmaksi. Lisäksi omistajalla oli totuudenmukainen tarina kitarasta. Se taisi maksaa jotain 1800 markkaa. Hintapyynnössään hän tuli onneksi vastaan – toki maksoin selkeästi yli markkinahinnan sen takia että se oli minun vanha kitarani! TekSTi: Timo ÖSTman kuVaT: Tommi PoSa kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Torvisen aloittaessa soittamisen 1970-luvulla se olikin sopivien kitaroiden löytämisessä paljon suurempi ongelma kuin nykyään. – Myöhemmin sain neronleimauksen antaa SG Nevalaisen Matille maksuksi siitä, että hän rakentaa minulle kitaran, rahaa ei taaskaan ollut. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Lukiolaispojalle iso summa, joten meni aikaa kerätä rahat. 1976 – Me saatiin Epeltä levytyssopimus, joka oli sellainen ”kättä päälle”, niinkuin se Epen kanssa todella pitkään oli. Kun hän itsepintaisesti väitti, lupasin kerran kesäreissulla käydä katsomassa kitaraa. Ennen Akne pop-levytystä oli Tampereen Musiikkiin tullut vasenkätinen Gibson SG. Tähän hän arvelee vaikuttaneen tosin myös halunsa tehdä kitaroille aina jotain pientä, jotta niistä tulisi ”hänen kitaroitaan” – se taas ei olisi hyvä vintage-soittimien arvolle. Vasenkätinen Gibson SG, vm. Kitara oli myyty sillä aikaa, mikä oli kova isku. – Joskus 1980-luvun lopulla Ahosen Musiikista tuli viesti, että ”sun SG on täällä, haluatko ostaa?” Kitarassa on muutama pikku merkki, joista tunnistin sen oikeaksi. No, Matti oli ehtinyt jo laittaa kitaran kiertoon. Ja taas rahoja hankkiessa se oli myyty! Vuosien varrella olenkin kuullut, että ties mitä vasenkätistä SG:tä on myyty Torvisen SG:nä. 36 www.riffi.fi 5/2015 J uha Torvinen tunnetaan Eppu Normaalin kitarasoundin toisena käsiparina, ja hän lienee ammatissaan myös Suomen tunnetuin vasenkätinen. Ja sehän se oli. Kitarana tämä ei sinänsä ole mitenkään erikoinen, mutta on silti ensimmäinen ”oikea” sähkökitarani. E l ä m ä n i k i t a r a t Juha Torvinen – mahtava soitin luo fiiliksen, jonka yleisö huomaa 36-39 Juha Torvinen Elämäni kitarat.indd 36 7.10.2015 10.25. Mutta kerran Robban Hagnäs mainitsi, että sun SG on muuten täällä Kokkolassa. Tapasimme Juha Torvisen Akun Tehtaalla Ylöjärvellä. Tämä on ainoa soitin mistä olen luopunut, ja sen jälkeen ymmärsin ettei niin kannata tehdä, koska heti seuraavana päivänä sitä katuu. Torvinen ei ole vasenkätisyydestään johtuen ollut myöskään mikään vintage-kitaroiden haalija. Kun sitten siirryimme yhteen tehtaan studioista, kävi ilmi, että Torvisen soittouralle mahtuu varsin monenlaista soitinta ja tarinaa. Tällä soitinkin Aknepopin ja Maximum Jee & Jeen
36-39 Juha Torvinen Elämäni kitarat.indd 37 7.10.2015 10.25
Niillä soitinkin sitten keikat useamman vuoden ajan. Kun vasenkätiselle akustiselle ei tässä hintaluokassa ole Suomessa paljon tilausta, ei sitä olisi kehdannut olla ostamatta. – Mutta ei tämäkään mikään kovin erikoinen soitin ole, aika painava esimerkiksi. En sitten malttanutkaan odottaa viisikymppisiä vaan ostin tämän paljon aikaisemmin Musamaailmasta, ja sillä tavalla sokkona, että se piti tilata kokeilematta Kanadasta. Eikä tämä ole mainos, koska olen maksanut jokaisesta niistä. Ruokankaan Juha on esimerkiksi parantanut Les Paul -mallin ergonomiaa ihan pienillä jutuilla: runko on saatu tasapainoon vain hieman loven paikkaa muuttamalla. Siitähän sitten alkoi se helvetti, eli nyt omistan viisi eri Ruokangasta. Hankin sen silloin kun meillä viimeksi basisti vaihtui, eli vuonna 1989 tai -90. Ja se oli täysin oikea valinta, koska siihen tottui ihan muutamassa päivässä. Harri tarjosi sitä minulle ostettavaksi, koska sitä ei voinut enää uutena myydä. Rakentaessaan minulle Juha on ehdottanut juttuja – esimerkiksi tämän Mojon kanssa meni niin, että pienisormisena epäilin vähän kaulaprofiilia, mikä on perusteleä tuhdimpi. Kriteeri oli se, että sen pitää olla tällä cowboy-värityksellä, eli Cisse Häkkinen -koulukunnan tyyliin: väri on tärkein! Olin kuullut jostain, että Larriveé on hyvä kitara, ja heillä sattui olemaan tätä mallia sen värisenä. Lopulta tajusin, että tässähän on hirveä ero aikaisempiin kitaroihini. Se ajautui Kosken Harrille, jolta olin ostanut jotain pedaaleja. Ne olivat halpoja soittimia, jotka pystyi korvaamaan heti, jos ne hajosivat tai varastettiin. nauhan kohdalla. Ajatusmaailmani kääntyi ympäri. Otelauta on hieman kuin klassisen kitaran, aika leveä ja melko tasainen, ja kaulaliitos on 12. Mojossa on kaksitoiminen kaularauta, eikä liitoskohtaan pääse syntymään lippaa, kun kaularauta menee loppuun saakka. Melkein koko 1990-luvun tämä oli myös keikkakitarani. Vaihtelin niihin mikkejä ja tallapaloja. Me tehtiin silloin sellaista levyä kuin Historian Suurmiehiä, johon olin jo soittanut paljon kitaraosuuksiani. Ihan soittokelvottomia en tiedä onko juuri ollenkaan. Mutta Juha sanoi, että ota rohkeasti riski vaan. Hän viihdytti minua raivoamalla, että kitarani kuulosti kalliimmalta kuin hänen! Se oli hieno kuvaus siitä soundista. Vasenkätinen Ruokangas mojo, relikoitu – Lopulta kävi kuitenkin niin, että itsekin vasenkätinen Ruokankaan Juha oli tehnyt messukäyttöön vasenkätisen kitaran. Ostin kitaran, mutta kesti jonkin aikaa ennen kuin sen laatu avautui minulle. 38 www.riffi.fi 5/2015 Vasenkätinen Fender Stratocaster, 1990-luvun taitteesta – Tämä on Gibson SG:n jälkeen seuraava varsinainen merkkikitarani, ja ihan kaupasta ostettu. Mielestäni on tosi paljon sellaisia ihan ok-kitaroita, ja tosi vähän niitä todella hyviä. Mutala-levylle soitettiin noita meidän vanhoja biisejä vähän niinkuin akustisesti: Pantse soitti Silvennoisen Heikiltä lainaamalla kitaralla ja minä omallani. 1990-luvun lopullahan sain päähänpiston ostaa Musamaailmasta halvan Tokai Telecasterin ja heti toisen perään. Tämä oli sitten mielestäni niin mahtava, että aika monta niistä soitin tällä uudestaan. Minä olen kerettiläinen ja sanon, että eivät olleet. Tämä on nyt keikkakitarani, eikä lommojakaan tarvitse pelätä kun niitä on tehty jo valmiiksi. Ajattelin silloin, että kymmenen kertaa kalliimpi kitara ei olisi vastaavassa määrin parempi, mutta siitä täytyisi pitää kauhean hyvää huolta. Vasenkätinen akustinen Larriveé, 2000-luku – Olin päättänyt ostaa itselleni kunnollisen akustisen 50-vuotislahjaksi. 36-39 Juha Torvinen Elämäni kitarat.indd 38 7.10.2015 10.25. – Mutta onneksi kitarakin oli hyvä, ja tällä olen meidän harvoille viime vuosien levytyksille omat akustiset raidat soittanut. – Monesti sanotaan, että Fender ja Gibson olivat täydellisiä silloin kun ne luotiin
oikeakätinen Rickenbacker, ¾-skaala, John Fogertyn nimikirjoituksella – Juice Leskinen oli ostanut 1970-luvun lopulla käytettynä Lontoosta tämän ja sen 12-kielisen mallin, mikä on Maximum Jee & Jeen kannessa. Minä ostin tämän sen vuoksi, että John Fogerty soitti aikanaan tällaisella – itse kitara on kauhea, ei pysy vireessä. Se mikä toimi Jimi Hendrixin kohdalla ei välttämättä sovi kaikille muille. – Ei niitä nyansseja niinkään äänitteiltä erota. – Ledeihin pystyy ohjelmoimaan värikuvioita, ja ne toimivat pienoisakulla, koska käytän langatonta systeemiä. www.riffi.fi 5/2015 39 Led-kitaran prototyyppi idean takana on entinen nokian insinööri Andy Frankton, vasenkätinen harrastelijakitaristi, joka on tehnyt akun Tehtaalle projekteja. Kaulaa täytyi soittaessa pitää ylhäällä, varsinkin liukkaiden hihnojen kanssa – jopa nahkahihnankin kanssa se oli ihan mahdoton. Soittaessa se on sitten eri juttu: jos minulla on sellainen olo, että käsissä on aivan mahtava soitin, niin kyllä yleisö sen huomaa. Mutta viikon verran avasin päivittäin laukun ja vain katselin, kun se on niin kaunis. Me ollaan vuosien varrella äänitelty keikkojamme, ja jos nyt alkaisin kuuntelemaan, että millä kitaralla soitan tuossa ja tuossa, en varmasti erottaisi onko se Tokai vai Ruokangas. Fogertyn keikassa oli siihen aikaan sellainen osio, että hän otti Rickenbackerin esiin ja sanoi yleisölle, että tämä on tismalleen samanlainen kuin se millä hän aikoinaan soitti. Sain nerokkuuskohtauksen, että täytyy pyytää nimmari tähän. Siinä käännettiin vain kielet ja vaihdettiin volumepotikan paikka, jotta sitä oli helpompi säätää. mutta Fishmanin pietsomikillä kitarasta saa pseudoakustisen soundin. Ennen sitä hän oli epäileväinen voiko käsintehdyillä soittimilla olla merkittävää eroa budjettikitaroihin tai laatumerkkien tehdastuotantoon. kitaran runko tehtiin ikaalisissa, ja kaula on Torvisen vanhasta Tokaista. Pantse taas on tottunut katselemaan minua, ja hänen mielestään oikeakätinen näyttää oudolta! Laadun tuntee Ruokankaan kitaroihin tutustuminen oli Torviselle käännekohta. – Mutta se on tosi tyhmä systeemi, sillä kitaran balanssi oli todella kaulapainotteinen ihan jo hihnankin kanssa. Ainoa biisi mihin tällä on koskaan soitettu on Syrjän Akun soolosinglen B-puoli ”Sikaillaan”. ainoa ongelma on se, että mikään perinteinen sähkökitaramikki ei toimi tässä ilman hirveitä häiriöitä. Raahasin kitaran sinne, ja hän kirjoitti nimmarin. Kaikki kunnia herra Hendrixille, mutta ei toiminut se juttu minulla. Sitten sanoin, että tämä on muuten ihan kauhea kitara, ostin tämän siksi, että sinulla oli tällainen. – Kun Fogerty kävi ensimmäisiä kertoja Suomessa, onnistuin pääsemään hänen pressiinsä Hartwall-areenalle. olen silloin tällöin käyttänyt tätä ”Baarikärpänen”-kappaleessa, jossa saa soittaa periaateessa ihan mitä vaan, Juha kertoo. Vasenkätisyyden riemuja on sekin, että kun näen itsestäni kuvia vasenkätisen kitaran kanssa, niin näytän ihan hölmöltä. käytöaikaaa on ehkä tunti. Ja se oli, että ”oops, sorry”. Vaikka hänen kitarakauppansa onkin nykyään Ruokangas, hän ei pidä käsintehtyjä instrumentteja itseisarvona sinänsä, vaan edullisemmillakin pärjäisi. Tavallaan se kuuluu levylläkin kun ollaan innostuneita ja keksitään kaikkea. Jossain vaiheessa Juice pisti sanan kiertämään, että hän myisi Rickenbackerit pois. Eipäs ollut, vaan se kitara keikalla oli tehty normaalimittaisella kaulalla! Vasenkätiselle vasuri on oikea Juha Torvinen kertoo soittaneensa käännetyillä oikeakätisillä kitaroilla varsin vähän. Nyt Pantse soittaa Ruokankaalla ja Ruusukalliolla on kaksi Ruokankaan bassoa, eli meillä on tavallaan tällainen Joutsenlippu-orkesteri, Juha Torvinen kiteyttää. – Minulla oli aikanaan japanilainen Fernandesin Strato, jonka oikein halusin oikeakätisenä tämän Hendrix-jutun takia. u 36-39 Juha Torvinen Elämäni kitarat.indd 39 7.10.2015 10.25
40 www.riffi.fi 5/2015 TeksTi: Timo ÖsTman kuvaT: Tommi Posa LiLjesTrÖm elysee modern jumbo & shark – modernit akustiset Anders Liljeström rakentaa kitaroitaan Helsingin katajanokalla ja ehtii siinä sivussa olla järjestämässä akustista soiva Puu -musiikkiklubia. otimme kokeiluun kaksi Liljeström modern -sarjan soitinta. moderni jumbo Testiin saatu Modern Jumbo oli uusiseelantilaiselle asiakkaalle tehty kappale. Liljeström Shark taas on toteutettu normaalilla akustisen skaalanpituudella ja otelautanauhoituksella, mutta omaperäinen kopan muoto kyllä erottaa sen vakiokitaroista. Se näkyy molemmissa testaamissamme kitaroissa esimerkiksi lavan viritystappien asettelussa ja tallaratkaisussa. ainakin instagramin perusteella mies on soitinrakentajana ns. Muistan kommenttien olleen rohkaisevia. Modern-mallistossaan hän on kuitenkin vienyt kitaroiden tyyliä tarkoituksella perinteestä poikkeavaan suuntaan. Liljeström rakentaa hyvinkin monenlaisia kitaroita asiakkaiden tarpeiden mukaan. Kitaraa silmäillessa ja tunnustellessa ensimmäi40-43 Liljeström-TCElectronic.indd 40 7.10.2015 11.09. nosteessa, eikä hän näytä arkailevan uusia soitinmalleja suunnitellessaan. o llessani syksyllä 2004 haastattelemassa John Renbournia Vantaan Martinus-salissa, paikalle saapui myös soitinrakennuksen opiskelija, joka pyysi fingerstyle-mestarilta palautetta rakentamastaan akustisesta kitarasta. Elysee Modern Jumboksi nimetyn akustisen baritonikitaran otelaudassa on myös erittäin mielenkiintoinen erikoisuus – harvinainen viuhkanauhoitus. Nyt Anders Liljeström on harjoittanut ammattiaan jo kymmenen vuotta
Tällöin matalimmat kielet soivat omaan korvaani vähintään yhtä eläväisesti, erityisesti oktaavit kuulostivat hienoilta. Otelaudan nauhoitus on viuhka-mallia (engl. 40-43 Liljeström-TCElectronic.indd 41 7.10.2015 11.09. Jumbon kaulaprofiili on lähinnä c. Tiedä nyt sitten oliko viuhkanauhoituksella osuutta vai johtuiko pelkästään baritoniskaalasta, että kitaran soundi oli mehevän muhkea. Otelauta on etelä-amerikkalaista pau ferroa, jota joskus myös Santos-ruusupuuksi kutsutaan. Mahonkikaulan liitoskohdassa kaulajalka on liimattu kolmesta eri palasta. Liljeströmin baritonissa pystysuora nauha asettuu 9. Modern Jumbo on kuitenkin soinniltaan myös tasapainoinen sekä erotteleva. Kitarassa on viuhkaeli fan fret -nauhoitus, joten bassokielten skaalanpituus on diskanttipuolta pidempi. Soitin oli valmiiksi viritetty standardivireeseen, mutta kaksi kokosävelaskelta normaalia alempaa, jolloin matalin kieli oli C. Sen sijaan painetta on enemmän alaspäin kantta kohden. Koska kaksiosaisessa tallassa painetta on enemmän alaspäin kohtisuoraan kantta kohti, tallaluu on suorassa uranpohjaan nähden ja värähtely välittyy paremmin. fan fret), joka on nykyään saanut taas jonkin verran jalansijaa. shark Tämä kitara taatusti erottuu joukosta. www.riffi.fi 5/2015 41 senä kiinnitti huomion lakkaus. Kyse ei ole vain ulkonäköseikoista, viisteellä on tarkoitus parantaa soittomukavuutta, kun käsi ei lepää kopan terävää reunaa vasten. Liljeström kertoi, että idea pohjautuu 1880-luvun sisilialaiseen mandoliiniin, jossa tällaista ratkaisua oli käytetty. Liljeström kertoi rakenteen idean olevan se, että näin tallaan kohdistuu vähemmän kiertoa ja voimaa joka yrittäisi kaataa tallaluun. Erityisesti viuhkanauhoitus hyödyttää bassokielten soivuutta, kun niihin tulee lisää jännitettä. Alkupään nauhaväleistä soittaminen ei tuottanut vaikeuksia, ja toisaalta 14 kopasta vapaata nauhaa takaavat sen että ylemmäskin ulottuu. Sormisoittaessa olin kuulevani soinnissa jopa häivähdyksen pehmeästi soivan flyygelin sävystä. En nyt sitten tiedä ly hyeh kön kokeilun perusteella, kuinka merkittävästi tuntuma eroaa pelkästä reunan pyöristyksestä, mutta pitempään soit taessa etua voi silti hyvinkin olla. Toisaalta kitaran rahkeet riittävät myös isolla kädellä soittaessa. Ulkonäöltään epäsymmetrinen akustinen kitara on mielestäni ollut aina vähän ”rock”, ja tässä tapauksessa virityslavan 2 + 4 -rakenne vielä lisää sitä fiilistä. Sävelet soivat tasapainossa toisiinsa suhteutettuna, ja kokonaissointi oli isoja sointuja soittaessa hyvin balanssissa. Viritin kitaran mielenkiinnosta vieläkin alemmas DADGAD-virityksen intervalleilla, siten että kutoskielen kor keus oli Bb. Kyseessä on Liljeströmin Eco satin finish, jossa sellakkapohjan päällä on hyvin ohkainen satiinipinta. muhkea ja erotteleva Modern Jumbon skaalanpituus on tavalliseen akustiseen verrattuna melko pitkä, mutta kitara ei ollut mitenkään hankalasti soitettava. Samaa materiaalia on myös talla, jonka kaksiosainen rakenne on sekin tavallisuudesta poikkeava: erillisen kieltenpidikkeen päälle on liimattu varsinainen tallaluuosa. Esimerkiksi sitkakuusikantta 45 asteen kulmassa kiertävä puinen reunalista on mukava jo visuaalisesti. Myös er go no mian kannalta kaikki TeksTi: Timo ÖsTman kuvaT: Tommi Posa LiLjesTrÖm elysee modern jumbo & shark Elysee Modern Jumbon lapaviilussa on laivan kansi -teema. Soittotuntumaltaan tämä nauhoitustapa ei mielestäni poikennut standardinauhoista mitenkään. nauhan kohdalle. Oman vivahteensa tuo myös otelaudan näyttävä materiaali, ziricote, keski-amerikkalainen puulaji. Tällöin bassokielten soivaa pituutta pidennetään ja diskanttikielillä sitä puolestaan lyhennetään suhteessa normaaliin. Se mallasi käteen luontevasti ja pinnoitteen tuntuma oli varsin nopea. Matalampaan rekisteriin mieltyneelle Modern Jumbo onkin hyvä ehdokas. Kitarassa on muutama poikkeuksellinen esteettinen yksityiskohta. Bassopuolella yksittäiset nuotit syttyivät selkeästi, ja ylempi rekisteri puolestaan soi pehmeämmin kuin normikitarassa
Linnunsilmävaahterasta tehdyt pohja ja sivut värittävät sointia erilailla kuin vaikkapa ruusupuu. Tämäkin selvästi kuuluu kitaran kirkkaassa ja puhtaassa soinnissa. Suosittelen kokeilemaan ja muodostamaan oman mielipiteen. Tässäkin kitarassa on kivoja esteettisiä yksityiskohtia. 42 www.riffi.fi 5/2015 Liljeström elysee modern jumbo ja shark epätavallisia akustisia kitaroita • valmistettu suomessa • käsintehtyjä yksittäiskappaleita • takuu materiaaleille ja työlle 10 vuotta Elysee Modern Jumbo: • teräskielinen akustinen baritoniskaalalla • kansi sitkakuusta • sivut ja pohja pähkinäpuuta • kaula mahonkia, liimaliitos • otelauta ja talla pau ferroa • otelaudassa viuhkanauhoitus (fan fret) • alimman kielen mensuuri 692 mm, ylimmän 670 mm • Gotoh-virityskoneistot • lapaviilu laivan kansi -teemalla • pintakäsittelynä Liljeström eco satin finish • hinta 4 300 e Liljeström Shark: • teräskielinen akustinen epäsymmetrisellä kopalla • kansi vanhaa saksankuusta • sivut ja pohja linnunsilmävaahteraa • kaula mahonkia, liimaliitos • otelauta Ziricotea • otelaudan sivuissa loivennus kussakin nauhavälissä • kustomoitu rosetti • lapaviilu pistaasipuu • Gotoh 510 -virityskoneistot • hinta 4 600 e Lisätietoja: • liljestromguitars.com on kunnossa, eli kitara istuu soittajan sylissä hyvin ja on muutenkin helppo soittaa. Muutenkin uskon tämän ratkaisun helpottavan lyhytsormisia soittajia. Shark on jo normaalilla tatsilla soittaessa kohtuullisen projisoiva soitin. Toinen vastaava yksityiskohta löytyy kaulan ylärekisteristä, jossa suurin osa kaulasta jää kopan yläosan alta paljaaksi. Harvoin akustisessa kitarassa pääsee yhtä vaivattomasti 17. Pop/Rock/Fingerstyle-osastolla Sharkin soundi, soitettavuus ja ulkonäkö ovat houkutteleva paketti. Yläkielillä sävelet soivat rikkaan briljantisti, helähtävän kauniisti, ja niiden sointi innostaa soittajaa. Tämä kitara soi hyvin myös aivan hiljaa soittaessa, ja varaa riittää kyllä dynaamiseenkin soittoon. Sharkin tasasyinen saksankuusikansi on kaunis ilmestys. Hintaa näillä kyllä on, mutta osaltaan se varmasti selittyy kitaroiden moninaisten, standardimalleista poikkeavien yksityiskohtien ja koristeiden työmäärällä. Muutenkin kitarassa on mukavalla tavalla ilmava sointi. Otelaudan jokaisessa nauhavälissä on kaareva viiste, joten peukaloa hyödyntävät sointuotteet tuntuivat vaivattomilta. u Kaula on liitetty Sharkiin liimaliitoksella niin, että kaulapalkki jatkuu kopan sisällä myös soololoven kohdalla. Nämä Modern-sarjan kitarat ovat sen verran oman lai siaan, etten ole ihan samanlaisilla koskaan ennen soittanut, enkä osaa siksi niitä oikein mihinkään verrata. Soittajan peukalo mahtuu kaulan taakse ylimmissäkin nauhaväleissä. Mielestäni molemmat olivat mukavan persoonallisia soittimia kaikella tapaa. 40-43 Liljeström-TCElectronic.indd 42 7.10.2015 11.09. Nauhavälien sivut on Sharkissa viistoitettu soittomukavuuden lisäämiseksi. Mikään bluegrassiin sopiva komppikitara Shark ei tietenkään ole, vaan sen tehtävät ovat muualla. nauhalle ja jopa ylöspäin. innostavaa Sharkin kansipuu on kuulemma vanhaa, ja koesoiton perusteella selvästikin todella laadukasta. Talla on tehty samalla konseptilla kuin Modern Jumbossa, ja pinnoitekin on sama. Alempi keskialue ei tullut esiin hallitsemattomasti, vaan soi maltillisesti ja hyvin balanssissa. Esimerkiksi rosetissa on yhdistelty modernilla tavalla erilaisia viiluja, ja kuin pisteenä i:n päällä ääniaukon päälle ulottuu molemmin puolin viilunpätkää. Alataajuuksia Sharkissa ei varmaankaan tarvitsisi juuri leikata äänittäessä. Totean vain, että laadukkaita ja ulkonäöltään onnistuneita nämä Anders Liljeströmin soittimet ovat. käsityöllä on hintansa En oikein löytänyt mitään kritisoitavaa näistä kitaroista
Tietyn rajan jälkeen bassopää ei enää tukevoidu vaan mukaan alkaa hiipiä kierron rajamailla häilyviä tai selkeästi kiertoon yltyviä matalia jylyjä. Samalla onnistumisen mahdollisuudet ovat aiempaa paremmat: yksi pätevä DSP-algoritmi voi sisältää monipuolisesti taajuusvasteeseen, vaiheistukseen ja signaalitasoon vaikuttavia parametreja, joilla tehdään sitten samoja asioita kuin perinteisessä studiossa tehtiin kokonaisella räkkilaitteiden kokoelmalla. Pikemminkin kyse on linjasignaalin muovaamisesta siten, että sointi on tiukempi ja selkeämpi samaan tapaan kuin studiossa huolitellusti äänitettäessä. Silloin voi joko pakittaa säätimen kanssa hieman tai ottaa avuksi Body reziin piilotetun kierrontappajan. Bodyrezin toiminnan säätelyyn on varattu yksi potentiometri, jonka skaala ulottuu kevyestä freesauksesta läpikypsennykseen. Laitteen muokkausalgoritmi perustuu jossain määrin aiemmin jo lanseerattuun ja monipuolisempaan Play Acoustic -pedaaliin. Ja siinä Bodyrez kyllä onnistuu varsin pätevästi. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan valmisteta kultaa kuonasta, vaan luvataan palauttaa akustisen kitaran sointiin se eloisuus ja sävykkyys, jonka tyypillinen pietsomikrofoni yleensä soittimesta hävittää. Bodyrez on pintaväriä myöten juuri tällainen musta rasia, jonka yhteydessä jopa valmistaja itse käyttää alkemian käsitettä. Se kytketään toimintaan liittämällä Body rezin virtalähde kojeeseen niin, että jalkakytkintä pidetään samalla pohjassa. Päällimmäinen havainto on, että ääni kompressoituu ja bassot saavat jämäkämmän ilmeen. Sointi on selkeämpi, mutta ennakko-odotuksista poiketen minkäänlaista tilantuntua tai kaikukopan resonanssia Bodyrez ei sointiin tuo. soittimesta ja sen mikrofonista, vahvistinlaitteistosta ja esitystilasta. Ja joudunpa tässä samalla tarkistamaan käsitystäni mustista laatikoista. ja minkäs verran laitetaan. Tässä tilassa kytkin ei kytke efektiä päälle ja pois, vaan sillä voi nuljauttaa audiosignaalin napaisuuden nurinpäin, jolloin vahvistetun signaalin vastavaiheisuus vaimentaa akustista kiertoa. 029 080 0830 • www.soundtools.fi TeksTi: Lauri PaLoPoski TC Electronic Bodyrez – akustisen elvyttäjä Latistunut linjasointi mankeloi usein ilon akustisen kitaran sähköisestä soittamisesta. u TC electronic Bodyrez akustisen kitaran elvytin • efektin voimakkuussäädin • jalkakytkimen perustila: efekti päälle/pois • jalkakytkimen 2. mutta palauttaako Bodyrez sen, minkä pietsomikki tuhoaa. Itsessään flippaus ylösalaisin käy sulavasti eikä aiheuta kuultavaa katkosta ääneen, vaikka tempun tekisi kesken soivan sävelen. Ainakin tämä nimittäin toimii. Käytännössä temppu toimii, mutta vaatii soittajalta aktiivisuutta sillä vastavaiheisuuskaan ei välttämättä kuulosta edulliselta kaiken aikaa vaan ainoastaan tarpeellisissa kohdissa. www.riffi.fi 5/2015 43 L ähtökohtaisesti en ole pitänyt mustista laatikoista, jotka tekevät äänelle jotain, mutta kukaan ei kerro mitä. Kovin kauas pedaalista ei soittaessa kannata kirmata. Yhtenä kikkana muiden seassa ominaisuus onkin kätevä lisäapu, jolla voi osaltaan jelpata tilannetta siinä missä ei-soi vien kielten äärihuolellisella demppauksella tai kaikuaukon peittävällä vaimennuslevylläkin. 40-43 Liljeström-TCElectronic.indd 43 7.10.2015 11.09. Toiminto ei kuitenkaan perustu automatiikkaan vaan kyseessä on jalkakytkimen toimenkuvan muutos. Bodyrez-muokkauksen oikea annostelu riippuu tietystikin mm. käyttötapa: vaiheenkääntö • true by-pass ohituskytkentä • toimii ulkoisella 9 v:n virtalähteellä (kuuluu pakettiin) Hinta: 98 e Lisätiedot: soundtools Puh. Ne tuntuvat kuitenkin lisääntyvän, sillä tällaisten laitteiden valmistaminen on nykyisin sikäli yhä helpompaa, että enää ei tarvita isoa nivaskaa analogisia komponentteja, kun kaiken voi teettää ennalta ohjelmoidulla DSP:llä
Jos Dimmerin annetaan olla kokonaan auki, säilyy sointi tyypillisillä yksikelaisilla soitettaessa ultrapuhtaana vaikka Coolkanavan gainia miten kääntäisi. Tässä suhteessa Jupiter 45 onkin melko poikkeuksellinen vahvistin: sen puhdas kanava on todella puhdas kovillakin voimakkuuksilla, eikä mikään hiekkainen tai reunoiltaan murtuva versio aiheesta. 44 www.riffi.fi 5/2015 C ool ja Hot, siinä Koch Jupiter 45:n puhtaan ja särökanavan lyhyet luonnehdinnat valmistajan sanoin. Napakka alarekisteri ei tallo basistin tontille vaan soi ryhdikkäästi omalla pelialueellaan. Kuitenkaan kyseessä ei ole eloton tai kliininen vahvistinsoundi – Jupiterista nimittäin irtoaa todella ilmeikkäitä puhtaan sävyjä, kunhan niitä malttaa ryhtyä soittimella kutsumaan esille. Avain monipuolisuuteen löytyy vahvistimen nuppipaneelin oikeasta reunasta. Käytännössä Cool on paljon muutakin kuin puhdas ja toisaalta Hot taipuu sekin varsin moneen. Perussointi on kuivakka ja keskittyy kitaran omimmalle äänialal le. Sarjaan kytketyn efekti lenkin nimellinen taso sovitus on 10 dBV. 44-45 Koch Jupiter.indd 44 7.10.2015 11.41. Kun ei ole kuumia pääte putkia sormien ulottuvilla, voi taka levynkin jättää avoimeksi. Kovat plektran sivallukset rävähtävät äkäisesti, mutta pieniäkin nyansseja voi silti makustella, eikä hiljainen sävel tunnu heiveröiseltä vaan täysveriseltä ääneltä. Keskialue on jämäkän tukeva, mutta soinnin paksuus ei silti johda tukkoisuuteen vaan selkeytTeksTi: Lauri PaLoPoski kuvaT: Tommi Posa koch Jupiter 45 – kun puhdas on puhdasta Jos soittajan sielu vaeltaa jokilaakson mutaisilla valleilla tai ilmentää saluunan nurkassa lehmipojan kaihoa, niin tässä voisi olla kelpoinen vahvistin tuntojen tulkiksi. Dimmeriksi nimikoitu potentiometri säätää keinokuormaa, joka ei ainoastaan skaalaa vahvistimen mekkalaa täydestä voluumista pienemmäksi, vaan tuo tehoa pudotettaessa sointiin perinteisen putkivahvistimen päätesärön kaltaista rosoa. Kotelon sisältä löytyy kaksi tanakkaa tarra hihnaa, joilla virta johdon ja kanavanvaihto pedaalin voi sitoa kiinni kuljetuksen ajaksi. Mikäli pakettiin kuuluvaa pedaalia ei kytke vahvistimeen, sujuu kanavan vaihto takalaidassa olevalla vipu kytkimellä
Jos taasen kaivataan särömaailmaa komppikanavankin puolelta, asetellaan roson ra peus sopivaksi Dimmerillä ja sovitellaan mekkalan mitta oikeak si jälleen kanavavolumella. Mikäli Dimmeriä kääntää vastapäivään kello kahdentoista varhemmalle puolelle, ui sointiin mukaan kevyttä reu na säröä, jonka lopullista muotoa voi hakea gainin, kanavavolumen ja Dimmerin yhteispelillä. Kaikukaan ei julista digitaalisuuttaan vaan antaa miellyttävää eloa ja ilmaa sointiin kelpo jousipakan tavoin – sillä erotuksella, että se on käytännössä täysin häiriötön eikä poimi sen paremmin surinoita kuin mekaanisiakaan hälyääniä. Jos ekvalisaattorin countour-muokkaus on käytössä, saa ilmoille jopa kvintin junttaukseen käypää massaa myös yksikelaisilla soitettaessa. Jupiter 45 on tarvittaessa äänekäs vahvistin, eikä Dimmerin käyttö vedä mattoa alta keikkasoitoltakaan. Sointi pysyy runsaimmankin särön aikana selkeänä ja miellyttävän pehmeänä ja vahvistin sallii pelimannin tunnustella puhtaan ja säröön murtuvan äänen rajoja erittäin palkitsevasti. Kombon mukana toimitetaan kahden jalkakytkimen pedaali, jossa ensimmäinen nappi toimii aina kanavanvaihtajana ja toinen valinnaisestti joko kaiun päälle/pois-kytkimenä tai sitten särökanavan boost-toiminnon kytkimenä. Jupiter ei toisaalta vierasta myöskään naapureita kunnioittavaa kotisoittajaa, sekä puhdasta että roimaa säröä saa esiin myös olohuonevoimakkuuksilla. Jupiterin etuasteessa on kaksi 12AX7-putkea, mutta pääteaste onkin tehty kokonaan puolijohtein. Kaiun sointi on kestoltaan reilu ja se vaimenee lopussa siististi, joskin varsin jyrkästi. www.riffi.fi 5/2015 45 koch Jupiter 45 Hybridikombo kitaralle • etuasteessa kaksi 12aX7-putkea • päätevahvistin puolijohdekytkennällä • aTr-tekniikka pääteputkin jäljittelyyn • nimellisteho 45 W • Dimmer-säätö tehonpudotukseen / päätesärön jäljittelyyn • kaksi kanavaa, Cool ja Hot • molemmissa kanavissa omat erilliset gainja volume-säädöt • Hot-kanavassa kytkimellä aktivoitava boost • yhteinen kolmialueinen ekvalisaattori • ekvalisaattorissa contour-esimuokkaus kytkimellä • jousikaikua jäljittelevä kaiku • bufferoitu efektilenkki • kaiutinemuloitu linjalähtö • 12-tuumianen koch vG12-60 -kaiutin • liitännät 4, 8 ja 16 ohmin lisäkaapille • kahden jalkakytkimen pedaali: kanavanvaihtoon & boost / kaiku • mitat 54 × 46 × 26, (l × k × s, cm) • paino 16,7 kg • hintaluokka 700 e Lisätiedot: soundtools Puh. Kaikkein luontevimmin sijoittaisin sen juurimusiikin – bluesin, kantrin ja southern rockin maisemiin. ekvalisoinnilla loppusilaus Kolmialueinen passiivinen ekvalisaattori on vaikutuksiltaan verraten mieto, mutta sillä saa kuitenkin mukavasti erilaisia painotuksia basson, keskialueen ja ylärekisterin keskinäisille suhteille. säröpuoli vuorollaan Jupiterin Hot-kanava on reilusti ärhäkkäämpi kuin Cool, mutta perussointi on sävyltään samaa puuta. Missään vaiheessa sointi ei mene tukkoon eikä ohennu heiveröiseksi tai kavennu pisteliääksi. Hieman paneutumistakin se vaatii, mutta kunhan Dimmerin käytön oppii yhdistämään sujuvasti kanavien gainja volumesäätimiin, alkaa kitara kyllä laulaa. Itse kaiku on ilmeisesti Accutronicsin Belton, jousikaiun jäljittelyyn erikoistunut digitaalinen moduuli, jonka sointi on puhtaan kuulas. Missään vaiheessa soittoa ei myöskään tule vaivanneeksi päätään sillä, että kyseessä ei toden totta ole täysputkivahvistin vaan hybridi. Kuulostelun perusteella kyseessä on jonkinlainen loudness-korjaus, jolle ei kumminkaan tarkempaa teknistä selitystä taustamateriaaleistakaan löytynyt. Yleispäteväksi tehosteeksi se on erinomainen, varsinaista surf-meininkiä tavoiteltaessa ulkoinen apu olisi varmastikin ihan perusteltua. Kochin oma ATR-tekniikka (Authentic Tube Response) onkin ilmeisen pätevä menetelmä putkipäätteen jäljittelyyn. Ultrapuhtaasta ja ryhdikkäästä Cool-kanavasta löytyy tarvittaessa myös ripaus rosoisuutta soundiin, Hot-kanava puolestaan toisintaa saman ajatuksen sooloiluun riittävällä rotevuudella. Kun puhdas ja särö eivät ole kokonaan eri maailmasta, ei tule edes kaivanneeksi omia ekvalisaattoreita kummallekin kanavalle, yhdellä yhteisellä pärjää aivan mainiosti. Ehyt ja toimiva paketti kaikkinensa. 029 080 0830 • www.soundtools.fi tä löytyy riittämiin. Kaikua ei ilman jalkakytkintä saa päälle tai pois, mutta nollille käännettynä säädin vaimentaa efektin kyllä kuulumattomiin. Juuret ovat bluesissa Koch Jupiter 45 on rouhea laitos. Mikään ensisijainen vaihtoehto hi-gainsoundeihin Jupiter ei kyllä ole, mutta tiukan paikan tullen sen kanssa ei ole ihan pulassa silläkään tontilla. Ekvalisaattorin toimintaa voi muovata Contour-kytkimellä, joka valmistaja mukaan avartaa perussointia. Kakkosnapin toimenkuva valitaan takalevyyn sijoitetulla kytkimellä. Luontevasti puhtaan rinnalle tuleekin haettua hitusen rosahtavaa reunasäröä, johon boost-kytkimen polkaisulla saa juuri passelisti lisää tehoa, jotta kevyestä välifillailusta pääsee soolosoiton lokeroon. u 44-45 Koch Jupiter.indd 45 7.10.2015 11.41. Hinnaltaan Koch jää karvan alle 700 euron eli jokapojan ensivahvistin se ei ole. Yläkerrankin erottelevuus on saavutettu ilman, että preesens-alueella ilmenisi minkäänlaista riipivää piikkiä. Belton myös kuplahtelee varsin aidosti kovemmalle käännettynä. Jos haluaa luukuttaa lujaa puhtaalla, Dimmeri käännetään auki ja möykän määrä säädetään kanavan volumella. Juurimusiikin maailma sujuu Jupiterillta todella maukkaasti, mutta jos Dimmeriä kääntää jälleen alle puolivälin lukeman, alkaa särö muuttaa tekstuuriaan viulumaisempaa sitkosointia kohden
Käyttäjälle varattuun muistitilaan mahtuu 70 itse ruuvattua soundia. Tässä vaiheessa voi hakujen tuloksia kuunnella taaksepäin yksi kerrallaan Blender-painikkeen avulla. 46 www.riffi.fi 5/2015 B oss SY-300 esiteltiin tämän vuoden Frankfurtin musiikkimessuilla ja ensimmäinen laite saapui Suomeen heinäkuussa. Aika mainio idea tämä, aina ei tarvitse itse ruuvata löytääkseen uusia äänimaailmoja. Tehostemaailmasta löytyy peruspurnukoita choruksesta treTEksTi: Jarmo LEhTELä Boss SY-300 Boss SY-300 – kitarasyntetisointia klassiseen tapaan Tekniikan kehitys on nyt siinä pisteessä, että syntetisoijan ohjaaminen suoraan tavallisella sähkökitaralla käy päinsä – ilman aiemmin välttämättömiä erikoismikrofoneja tai sovittimia. Ennakkoluulotonta kokeilijaa riemastuttanee laitteen oma Blender-toiminto. Laitteen sanotaan tuottavan klassisia analogisia polyfonisia syntikkasointeja, eikä esimerkiksi pianotai rumpusoundeja kannata etsiä vielä ainakaan tästä versiosta. Editori avuksi Soundien haku ja muokkaus on itse laitteella hieman haastavaa puuhaa, mutta tätä helpottamaan tarjotaan tietokoneelle ladattavaa Boss Tone Studio -editoria, jolla hoituu soundiohjelmien muokkauksen ohessa myös varmuuskopiointi sekä valmiiden täydennyssoundien lataus Bossin sivustolta. Haku vaihtaa säännöllisen taajaan asetuksia ja kun mielenkiintoinen yhdistelmä löytyy, voi selaamisen pysäyttää. Myös kaikki kitarakikkailut, kuten venytykset, tremolot jne. luonnistuvat vaivatta. Joka tapauksessa SY-300 toistaa kaiken perässä viiveettä ja se jopa huomioi kitaran mikrofonien sävyt. Laitteeseen voi kytkeytyä tavallisella plugijohdolla – millä tahansa sähköistetyllä kitaralla, bassolla tai jopa koskettimilla. 46-47 Boss.indd 46 7.10.2015 11.43. Poikkeuksellista on se, että tämä Rolandin uusin kitarasyntetisaattori tuo soundimaailmansa tarjolle ilman erillisiä mikrofoneja tai adaptereita. Toisaalta adapterin lopullisella poisjäännillä voidaan spekuloida, sillä SY-300 ei tosiaankaan ole korvaamassa Rolandin GR-55:sta. Se käynnistää satunnaishaun, joka antaa mahdollisuuden kokeilla eri oskillaattorija tehosteasetuksia tuomalla niitä muihin muistipaikkoihin tallennetuista ohjelmista. SY-300:n polyfonia tukee 18 yhtäaikaista ääntä ja valmiita presettejä toiminnan tutkailuun löytyy 99 kapaletta. Rolandin vuosikymmeniä käyttämä GK-mikrofoni ja -adapteri jäivät siis vihdoin pois ja samalla on myös päästy eroon harmillisesta viiveestä sekä ei-toivotuista triggaus äänis tä
Monia saattaa kiinnostaa, että voiko sen vanhan skittasynan nyt heittää romukoppaan ja käyttää pelkästään tätä. Esimerkiksi Alex Hutchingsin tekemä Good Old Synth on aivan loistava toisinto Beverly Hills Cop -teemasoundista. Lisäksi laitteen CTL-jakkiin voi kytkeä lisäohjaimia ekspressio-pedaalista erillisiin kytkimiin. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin siitä tulee muutaman päivityksen jälkeen todella hyvä, kannattaa kokeilla tuokin vaihtoehto. Synteettisen soundin lisäksi laitteesta saa ulos myös kitaran alkuperäisen signaalin aivan erillisenäkin. GR-55:sta tuttu COSM-mallinnus puuttuu kokonaan. Oletuksena CTL1 on äänen tehoste ja CTL2 sekä CTL3 ovat soundien edestakaiseen hakuun. Nyt käyttökelpoiset äänet jäävät kovin vähiin, ellei sitten soita pelkästään hyvin kokeellista musiikkia. Keikkakäytössä saattaa jonkinlainen midiohjain soundien hakuun olla tarpeen, sillä soundien selailu pelkästään ylöstai alaspäin ei ole riittävä ratkaisu. Lisäarvoa netistä Nykytapaan myös SY-300 on alusta, jonka hyödyntämiseen tarjotaan laajennusta netin kautta. www.riffi.fi 5/2015 47 Boss sY-300 kitarasyntikka • ohjaus suoraan sähkökitaralla, -bassolla tai koskettimistolla • kolmen oskillaattorin äänikoneisto • neljä samanaikaista efektiä • UsB 2.0 -liitäntä tietokonetta varten (editori, ohjelmien lataus ja varmennus, audio) • 99 muistipaikkaa tehtaan ohjelmille • 70 muistipaikkaa käyttäjän omille ohjelmille • hintaluokka yli 700 e Lisätiedot: roland suomi Puh. Forumilla saa todella päteviä vastauksia teknisiä yksityiskohtia myöten. u 46-47 Boss.indd 47 7.10.2015 11.43. Riippuu tietysti käyttötarkoituksesta, mutta ihan vertailun vuoksi toteaisin, että Rolandin edellinen julkaisu GR-55 on enemmän yleispätevä syntetisaattori, jossa voi eri ääniä yhdistelemällä luoda toivottuja lopputuloksia PCM-äänilähteistä, kun taas SY-300 ääni rakennetaan oskillaattoreilla. Ensimmäiseen on kasattu laitteen mannekiinien tekemiä soundeja. synteesikoneiston rakenne SY-300 rakentaa äänen kolmella oskillaattorilla, joille on syntikoista tutut perussäädöt, sekä enimmillään neljällä päällekkäisellä efektillä, joilla kokonaisuus maustetaan. 010 323 5410 • www.roland.fi moloon ja kompressorista säröön, mutta efektointi on kuitenkin aika minimaalista ja esim. Olipa siellä juuri tätä kirjoittaessani mm. Laitteeseen on upotettu myös sekvensseri tehostemielessä. Perinteisestä sekvensseristä ei ole kyse, vaan sillä voidaan tuottaa melodioita ja arpeggioita soittamalla kitaralla vain yksi ääni. Midistä puheen ollen, laitteella ei pysty midilähdön kautta soittamaan toista midi-äänilähdettä, vaikkakin esimerkiksi soundiohjelman vaihtamiseen toisessa midi-laitteessa kyetään. Soundivaraston toivoisi laajentuvan tulevaisuudessa lähemmäs nykysyntetisaattoreita, silloin todellinen vallankumous olisi valmis. Tekeekö uusi vanhan tarpeettomaksi. SY-300 on myös kohtuullisen pienikokoinen laite, jonka voi istuttaa vielä aika helposti pedaalilautaan. Niinpä nämä kaksi eivät ole suoranaisia kilpailijoita vaan pikemminkin SY-300 avaa helpon pääsyn syntikkamaailmaan niille, joilla ei vielä aiem paa kokemusta ole kenties lainkaan. Jos kitaran paljasta omaa signaalia ei kuitenkaan halua tai tarvitse, voi samaa liitäntää käyttää myös ulkoisten efektien kytkemiseen syntikkapuolen tarpeita varten. USB:n kautta SY-300 voi toimia myös läppärin audioväylänä. Eräs käyttäjistä väsäsi jo GR-55:een oman editorinsa ja nyt kaveri on tehnyt myös tälle uudelle laitteelle vastaavan. Hyvää laitteessa ovat viiveettömät soundit, sillä latenssi on nyt todellakin lakaistu historiaan. Living Colourin ja Aerosmithin yhteiskiertueella olevan Vernon Reidin kysymyksiä laitteen mahdollisuuksista. ohjailua steppailemalla Kansilevyn polkimet voidaan ohjelmoida haluttuun toimintoon. SY-300 käyttää USB 2.0 -porttia, joka riittänee varsin hyvin tämänkaltaiseen tiedonsiirtoon, vaikkakin standardi onkin jo päivitetty numeroon 3.0. Niinpä käyttäjän kannattaa seurata ainakin http:// bosstonecentral.comja www.vguitarforums.com-sivustoja. Hinta voi olla myös kynnyskysymys, tätä kirjoittaessani katuhinta liikkuu hieman 700 euron yläpuolella. Ja kuten alussa todettiin, äänivarasto SY-300:ssa on paljon suppeampi. Ja kun kyse on kitaralle suunnatusta laitteesta, niin luonnollisestikin siinä on oma viritin. Jälkimmäisellä SY-300-palstalla keskustelevat ihmiset ympäri maailmaa kaikesta mahdollisesta tähän laitteeseen liittyvästä. GR-55:n Alternate Tunings -toiminto puuttuu sekin uutukaisesta. Liitäntäpuolesta mainittakoon, että stereolähtöjen lisäksi löytyy niin ikään stereofoninen Sub Out, joka mahdollistaa monipuolisemmat reititykset
Hifi-luokan eleganssia ei ole tarjolla, mutta hallittua ja miellyttävää perusäänentoistoa kyllä. X-Pro 12A:n kotelon toinen takakulma on viistottu, minkä ansiosta kaapin voi asettaa kyljelleen kulmamonitoriksi, jonka suuntaus on 35 astetta yläviistoon. Taajuustoisto taas sovitetaan eri käyttötilanteisiin nelipykäläisellä DSP-valinnalla, jonka original / live -vaihtoehto vastaa normaalia musiikkikäyttöä. Ääntä peliin X-Pro 12A on kaikin puolin asiallinen peli. Monitorikäyttöön tarkoitettu valinta taas keventää bassopäätä juuri sopivasti, jotta kriittinen keskialue ei peity ja sointi pysyy selkeänä lattiaheijastuksenkin kanssa. Manuaalissa kiinnitys seinään esitetään u-kirjaimen muotoisella kannakkeella, jonka kummassakin päässä on kymmenmillisen pultin reikä kiinnipitoa varten ja kaareutuva rivi kuusimillisiä suuntauksen lukitsemiseen. Jos tukena on sub bass -kaappi, pidetään valinta samassa asennossa, mutta napsautetaan alakerran leikkuri päälle erillisestä kytkimestä. XDV75 Digital Wireless System XDV75HS Headset Group with Screen G55 Relay Annons2.indd 1 2015-05-22 10.57 48-49 FBT.indd 48 7.10.2015 11.45. Kaksi muuta toistovasteen käyrää on tarkoitettu niihin tilanteisiin, joissa käytetään pelkkää kokoäänialuekaiutinta ilman subin tuomaa tukea ja silti tarvitaan bassoa ylenpalttisesti. Ja teknologiasta. Line6:n intohimo on suunnitella uraauurtavia tuotteita, joissa äänen laatu ja käyttömukavuus yhdistyy innovatiivisiin toimintoihin ja uniikkeihin ominaisuuksiin. Ykköstuloon käy mikrofoni tai linjatason äänilähde, kun taas kakkostulo huolii monotai stereofonisen linjasignaalin. Äänipuolikaan ei jätä moitteille sijaa ja DSP:llä tehdyt esimuokkaukset vastasivat hyvin eri käyttötarkoituksiin kohdistuvia odotuksia. Sama pätee kymppituumaiseen malliin, kun taas X-Pro 15A:n kotelossa on tehty vinoiksi molemmat takakulmat siten, että kaiuttimen voi kellistää joko 35 tai 45 asteen kulmaan. Mikäli kaappi kaadetaan kyljelleen lavamonitoriksi, valitaan DSP-puolelta siihen räätälöity Floor / Vocal -vaste, jossa lattian heijastusta kompensoidaan bassorekisteriä vaimentamalla. Musiikki kohtaa teknologian G50 Relay M20d StageScape Smart Mixing System L2t StageSource L3t StageSource % +358 (0)9-5840 0010 yamahacasuomi@gmx.yamaha.com www.facebook.com/yamahaproaudiofinland Line6:lla kaikki lähtee musiikista. Asennuskäyttökin on mahdollista ja sitä varten X-Pro 12A:n yläpäädyssä on sekä M6ja M10-kierteet. Tämä ja paljon muuta Line6:ltä. Diskanttitorvea voi kaikissa malleissa myös kääntää, jotta 80° × 50° suuntakeila asettuu sekin tilanteen mukaan. X-Pro 12A:n alapäässä on kuitenkin vakiona kaapin sisään uppoavalle kaiutintelineelle tarkoitettu kolo metallikuppeineen, jonka tilalle sangan kiinnitys vaatii jonkinlaisen sovitteen. Tämä mallintavan teknologian tunnustettu pioneeri on tuonut meille Variax ® –kitarat, POD ® multiefektit, AMPLIFi -vahvistimet, Relay ® -digitaaliset langattomat, StageScape ® keikkaäänen työasema, StageSource ® -aktiivikaiuttimet. Ota yhteys ja kysy lähin jälleenmyyjäsi. Club-vaihtoehto pukkaa ulos sitten jo varsin mahtipontisen alarekisterin ja DJ-vaihtoehto suorastaan törkeän paljon bassoa. Yläkaappien kanssa ei välttämättä aina tarvita mikseriä, sillä kahden tuloliitynnän ansiosta ne palvelevat myös itsenäisinä yksiköinä pienimuotoisissa tilanteissa. Siitä saa onneksi kuitenkin tanakan otteen ja kohtuullisen keveän kaapin roudaus sujuu vallan mainiosti yksinkin. kokeiluun otettin bassokomeron ja 12-tuumaisen yläkaapin yhdistelmä. Mekaaninen toteutus on vankka ja käytännöllinen, vaikka jostain syystä koteloon onkin asennettu vain yksi kantokahva. Kaikki kolme ko ko ääni alueen kaiutinta käyvät joko yleisölle suunnattuun äänentoistoon tai lavamonitorointiin, ja asia on huomioitu muotoilun lisäksi toistovasteen esimuokkauksilla. 48 www.riffi.fi 5/2015 P erinteiseen tapaan vanerikoteloihin rakennettu X-Pro-sarja tarjoaa palikat kevyestä laulukaappi-tyyppisestä ratkaisusta pienen klubin PA:han saakka. Yleiskäyttöinen ”original” kuulostaa terveeltä ja tasapainoiselta. TeksTi: Lauri PaLoPoski – laulukaapista klubisettiin FBT:n X-Pro-mallistoon kuuluu kolme eri kokoista aktiivista kokoäänialueen kaksitiekaiutinta sekä niiden tueksi mitoitettu 18-tuumainen sub bass -kaappi, niin ikään omalla vahvistimellaan varustettuna. Phantom-syöttöä ei ole tarjolla, mutta kummallekin tulolle on omat tasonsäätönsä, joten konsulentti tai kekkereiden seremoniamestari saavat sanottavansa kuuluviin ja taustamusiikin soittokin taittuu helposti. Uudet mobiiliappsit ja verkotettavuus nostaa käytettävyyden uuteen ulottuvuuteen. Kaikki ovat alansa innovaatioita jotka ei jätä ketään kylmäksi
Tämä ja paljon muuta Line6:ltä. Ja teknologiasta. Subissa riittää itse asiassa potkua niin paljon, että aivan luonteva keikkasetti muodostuisi yhdestä bassokaapista ja kahdesta 12-tuumaisesta yläkerrasta. Yhdistelmänä X-Pro 12A ja X-Sub 18A ovatkin sitten jo todella äänekäs pari. Uudet mobiiliappsit ja verkotettavuus nostaa käytettävyyden uuteen ulottuvuuteen. Kovin suureen tilaan ei X-Pro 12A vielä varsinaista discoa loihdi ilman subin apua, mutta esimerkiksi lähikuppilan karaoketoimintaan tämä tai X-Pro 15A lienevät aivan riittävän äänekkäitä ihan sellaisinaan. Kun kaiutinten hinnatkin pysyvät varsin maltillisessa haarukassa, voi FBT:tä onnitella onnistuneesta suorituksesta. FBT X-Pro aktiivisia Pa-kaiuttimia X-Pro 12A • ilmoitettu toistoalue 50 Hz – 20 kHz (-6 dB) • 12-tuumainen kartiolementti • yhden tuuman kompressiodriver + torvi • torven säteilykulma 80° × 50°, käännettävissä • ilmoitettu vahvistinteho 800 W + 200 W • maksimiäänenpaine hetkellisesti 127 dB sPL • paino 18 kg • hintaluokka 650 e X-Sub 18A • neljä DsP-ohjelmaa eri käyttötilanteita varten • vaiheenkääntö 180° • ilmoitettu toistoalue 38 – 120 Hz (-6 dB) • 18-tuumainen kartiolementti • ilmoitettu vahvistinteho 1200 W • maksimiäänenpaine hetkellisesti 136 dB sPL • paino 34 kg • hintaluokka 1 250 e Lisätiedot: Noretron Communication Puh. Kahteen pekkaan ei tämäkään tuota ongelmia. Varsin hiljaisillakin kuunteluvoimakkuuksilla Club ja DJ toivat tietyntyyppiseen musiikkiin autenttista klangia ja tukevuutta ilman, että voluumia tarvitsee nostaa. XDV75 Digital Wireless System XDV75HS Headset Group with Screen G55 Relay Annons2.indd 1 2015-05-22 10.57 48-49 FBT.indd 49 7.10.2015 11.45. Line6:n intohimo on suunnitella uraauurtavia tuotteita, joissa äänen laatu ja käyttömukavuus yhdistyy innovatiivisiin toimintoihin ja uniikkeihin ominaisuuksiin. Tämä mallintavan teknologian tunnustettu pioneeri on tuonut meille Variax ® –kitarat, POD ® multiefektit, AMPLIFi -vahvistimet, Relay ® -digitaaliset langattomat, StageScape ® keikkaäänen työasema, StageSource ® -aktiivikaiuttimet. Yksin nostellessa paino jää vääjäämättä kauas vartalosta ja tervekin selkä joutuu koville. 010 5258 000 • www.noretron.fi Koska 12-tuumaisella on rajansa mekkalan määrän suhteen, en tarkoita äänenpainetta vaan taajuustoiston sisäistä balanssia. Ota yhteys ja kysy lähin jälleenmyyjäsi. u Musiikki kohtaa teknologian G50 Relay M20d StageScape Smart Mixing System L2t StageSource L3t StageSource % +358 (0)9-5840 0010 yamahacasuomi@gmx.yamaha.com www.facebook.com/yamahaproaudiofinland Line6:lla kaikki lähtee musiikista. Kaikki ovat alansa innovaatioita jotka ei jätä ketään kylmäksi. Se olisi myös roudauksen kannalta mukavaa, sillä vaikka painoa ei ole paljon, on bassolaatikolla mittaa kuitenkin aika tavalla (60 × 74 × 74 cm)
Ulkoinen massamuisti tarvitaan, mutta sen kera kasassa onkin pienimuotoisen studion ydin. Äänitetään siis harjoitukset tai keikka, otetaan mikseri ja ulkoinen muistiväline mukaan ja jatketaan hommia kotosalla. Tai työstää tallennetta julkaisukelpoiseen muotoon omilla päällesoitoitoillaan. Seuraava kahdeksan liu’un ryhmä valitaan täppäämällä ylälaidan painiketta. Masterosaston toiminot pysyvät aina sijoillaan. Tätä ei pidä väheksyä, sillä monista kilpailijoistaan poiketen tämä napsakan kokoinen mikseri palvelee PA-miksauksen ohessa myös moniraitaisen tallenteen tekemisessä, kiitos kehittyneen USB-väylänsä. Omat kujeet QSC on varustanut mikserin omalla kosketusnäytöllä. 50 www.riffi.fi 5/2015 T yköistuvassa salkussaan Touchmix 16 kulkee muusikon matkassa vaikka julkisella liikenteellä liikuttaessa. Näyttöön mahtuu kerrallaan kahdeksan kanavaa rinnakkain. Testin yhteydessä kokeilin laitetta wifi-yhteydellä sekä iPhonella että iPadilla, joiden kanssa yhteispeli oli sujuvaa. Tie julkaisukelpoiseen on nimittäin auki, sillä Touchmix on varusteltu riittävän monipuolisilla ja pätevillä työkaluilla – mikrofonivahvistimet ovat asiallisia, miksauskanavissa on kunnolliset ekvalisaattorit sekä dynamiikkamuokkaimet, ja neljä varsinaista efektiprosessoria tuottavat kelpo jälkeä nekin. 50-53 TouchMix.indd 50 7.10.2015 11.47. TeksTi: Lauri PaLOPOski QSC Touchmix 16 – keikalle ja äänityksiin Touchmix on ensisijaisesti äänentoistoon suunniteltu keikkamikseri, mutta ominaisuuksiensa ansiosta sillä on vahva kaksoisrooli. Jos kuitenkin haluaa nautiskella visuaalisemmasta hallintapinnasta, tai tarvitsee langattoman etäohjauksen suomaa liikkumavapautta, voi käyttöliittymäksi ottaa myös älypuhelimen tai tabletin. Android-ulottuvuus luvataan, mutta se jäi tässä yhteydessä koeponnistamatta. Ohjelmiston rakenne on selkeä, kaikkiin parametreihin pääsee käsiksi käytännöllisesti eikä miksaaminen vaadi ulkoista ohjainta, vaikka näyttö hieman askeettinen onkin. Jos ei miksaaja halua puunata soundeja kuntoon omassa rauhassaan, niin muusikot voivat tahoillaan uppoutua moniraitaiseen tallenteeseen joko opiskelutai harjoitusmielessä
Valikoimasta löytyy perusbändin soittimistoon ja lauluun päteviä ekvalisointeja yhdistettyinä dynamiikan muokkaukseen ja efekteihin. www.riffi.fi 5/2015 51 QSC Touchmix 16 Tabletteihin tottuneen kannattanee tiedostaa, että mikserin kosketusnäyttö tunnistaa vain yhden eleen kerrallaan, joten kahden sormen venytyksiä ei Touchmixin ohjauksessa käytetä. Sen takia presettejä käyttäessä kannattaakin ensin ladata kanaviin niihin todennäköisesti soveltuvat asetukset kirjastosta ja vasta sitten nimikoida kanavat kyseisen projektin mukaisesti. Sopivaa kuvaketta täppäämällä esiin aukeaa sitten kyseiseen aiheeseen liittyvä opastus. Syyt valintoihin ovat loogisia. Neljää vapaasti ohjelmoitavaa painokytkintä voi puolestaan sitten käyttää pikavalintoihin niihin toimintoihin, joita useimmiten katsoo tarvitsevansa. Jos vaikkapa ekvalisaattorin Q-arvot ja vaikutustaajuudet on kertaalleen hakenut sopiviksi ja haluaa sen jälkeen enää kajota eri kaistojen vahvistukseen (gain), saa ”ylimääräiset” parametrit piilotettua näkyvistä Simple-painikkeella. Jos sitten jollakin kerralla haluaa bassoon vain valmiin dynamiikan eikä muistissa olevaa ekvalisointia, voi jälkimmäisen ohittaa tai sen asetukset nollata verraten helposti. 50-53 TouchMix.indd 51 7.10.2015 11.47. Kun näkösälle jää kahdentoista säätimen sijaan vain neljä, paranee osumatarkkuus eikä tule sössittyä hämärämmissäkään oloissa. käy kiinni, älä pelkää Kokemattomammalle tarjotaan tueksi ammattimiksaajien laatimaa valmiiden kanavaprosessointien kirjastoa, johon voi myös tallentaa omia suosikkejaan. Ja vaikka säätimiä voi näytöllä liu’uttaa, ei esimerkiksi ekvalisaattorin tai dynamiikkaprosessorin käyrään voi tarttua sormenpäällä muokkausta varten. Mainio idea on myös erityinen Info-näppäin, joka avaa näyttöön pikaoppaan hakemiston. Lisäksi pienellä ruudulla ekvalisaattorin vastetta kuvaava käyrä on pieni ja numeerinen muokkaus säätimellä tarjoaa yksinkertaisesti tarkemman kontrollin. Jos jonkin säätimen asentoa ei halua muuttaa sormenpäätä ruudulla liu’uttamalla, voi näyttöä käyttää vain oikean parametrin valintaan ja varsinaisen säädön hoitaa fyysisellä potentiometrillä, jonka toimenkuva seuraa näytöllä tehtyä valintaa. Tässä kohden QSC on päättänyt niputtaa aina kaikki kanavan asetukset analogista gain-säätöä lukuunottamatta kiinteänä kokonaisuutena yhdeksi presetiksi, eikä esimerkiksi ekvalisaattorin tai dynamiikkaprosessorin asetuksia saa yksistään kirjastoon kuten järeämmissä vehkeissä on tapana. Ekvalisaattorin taajuus valinnat ja Q-arvon valinnat voi myös piilottaa Simple-näppäimellä, jolloin näkyviin jäävät vain kunkin kaistan voimakkuuteen vaikuttavat gain-sääimet. Kun päänäkymästä siirrytään kanavan tarkempaan tarkasteluun, voi kanavan eri lohkoja availla ylälaidan painikkeista. Toisin päin toimiessa taas päätyy tilanteeseen, jossa esimerkiksi muistiin tallennettua kompressoria ladatessa heivaa samalla sen itse vaivalla jo haetun hyvän ekvalisoinnin mäkeen. Itse en tällaista automaatiota kaipaa, mutta sen sijaan näkyvillä olevien säätöjen karsinta Simple-painikkeella saa minulta täyden kannatuksen. Kun näyttöä käytetään rajatusti, selvitään kevyemmällä näytönohjaimella ja ainakin teorias sa dsp:n rahkeet voidaan sitä myöten valjastaa puhtaammin audiopuoleen. Kun kanavapaketit – samoin kuin kaikki kanavan sisäiset toimintolohkot kuten eq, dynamiikka ja efektit – aukeavat tälla tavalla oman painikkeensa kautta, ei ruudun keskiosaa tule sohittua alvariinsa eikä näin ollen myöskään vahingossa tule osuneeksi johonkin säätimeen, kun aikomus oli vain rullata ruutua johonkin suuntaan. Ja takaisin perusnäkymään pääsee aina koti-näppäimellä. rauhassa kypsytelty QSC esitteli Touchmixin Frankfurtin messuilla jo keväällä 2014, mutta syystä tai toisesta tuotannon käynnistyminen otti sitten aiNelialueisen täysparametrisen kanavakorjaimen jatkeena ovat alija ylipäästö suotimet, kumpainenkin säädettävällä rajataajuudella. Presettien lisäksi kokonaisuuden sommittelussa jeesaa Wizard-toiminto, joka tekee tarjoiluehdotuksia sopiviksi asetuksiksi aina signaalitasojen säädöistä efekteihin asti. Harmin paikka, sanoisi Totti. Säätimelle on kaksi erilaista vaikutustapaa, karkeampi välitys suurpiirteisempään skaalaukseen ja nupin painalluksen kautta aukeava tiuhempi välitysuhde pikkutarkkaa ruuvausta varten. Alun totuttelun jälkeen tämä osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Näyttöön mahtuu rinnakkain kahdeksan kanavaa, mutta seuraavia kahdeksaa ei saakaan näkyviin sivuttaissuuntaisella pyyhkäisyllä vaan kanavapaketin vaihto hoituu yläreunan valikosta täppäämällä hieman samaan tapaan kuin taulukkolaskennassa poimitaan esiin seuraava välilehti
Silloin huomionsa saa rauhassa kohdistaa eri lohkoihin ja työkaluihin yksitellen, ja kokonaisuus muotoutuu askel askeleelta. Audiolaatu on erinomainen ja varustelu kattavaa. Laulajaa ei tällä toiminnolla saa kokonaan vireeseen, mutta kun hiukan horjahtelevaan lauluun summataan hitunen korjattua virettä, se loiventaa vaikutelmaa mukavasti. Yhden tai useamman vakiokoonpanon kanssa soittavalle Touchmix kuitenkin tarjoaa ihanteellisen ratkaisun bändin omaksi miksuttimeksi, jolla voi kätevästi tehdä myös demoja – tai taitojen riittäessä vaikkapa julkaistavan äänitteen. Toiminnon voi aktivoida yhteen kanavaan kerrallaan ja toimintaa ohjataan sävellajin valinnan lisäksi korjausnopeuden sekä alkuperäisen ja korjatun signaalin sekoitussuhteen säädöillä. klo 9–17, pe 20.11. AITOJA ELÄMYKSIÄ. Liitäntäosasto on tarkoituksenmukainen ja mikserin kokoluokka huomioiden kattava. klo 9–16 50-53 TouchMix.indd 52 7.10.2015 11.47. Ilman ennakkovalmistelua en lähtisikään tämän kanssa kiireiselle keikalle, etenkään, jos lavalle olisi kapuamassa useita eri kokoonpanoja peräkanaa. Touchmix soveltuu luontevimmin sellaisiin käyttötilanteisiin, joissa on aikaa rakentaa miksauksen eri osa-alueet pikkuhiljaa esimerkiksi bändin harjoituksista alkaen. ja to 19.11. AudioVisual-messut tuo yhteen AV-alan ammattilaiset, sidosryhmät sekä myös loppukäyttäjät ja asiakkaat ja yritysten toimitiloista vastaavat. 0207 282 200 • www.emnordic.fi kansa. Neljän efektiprosessorin antimet ovat erinomaisia ja värityksestä voi halutessaan päätellä, minkä tyyppisiä soundi-ihanteita niiden koodaajilla on ollut. Käyttökelpoisimmillaan efekti oli hyvin hitailla korjausnopeuksilla ja erittäin miedosti alkuperäiseen sekoitettuna, jolloin syntyi samantapainen vaikutelma kuin perinteisellä harmoniaprosessorilla laulua tuettaessa. AUDIOVISUAL 2015 ESITTELEE PARHAAT RATKAISUT JA PALVELUT KAIKEN KOKOISTEN KIINTEISTÖJEN JA TILOJEN AV-TARPEISIIN www.avmessut.. Koko mikseristä, sen paremmin kuin yksittäisistä kanavistakaan, ei missään näyttötilassa näe kerralla laajempaa kokonaisuutta vaan kaikki toiminnot aukeavat esiin vuorotellen. Tule Messukeskukseen 18.-20.11.2015 tutustumaan laaja-alaisesti koko audiovisuaalisen alan tuote-, ratkaisuja palvelutarjontaan. u Lähdöt on varustettu 31-alueisin graafisin korjaimin sekä neljällä kapeakaistaisella vaimennussuotimella, joilla mahdollisia kiertotaajuuksia tai brummeja voi nitistää. Touchmix on kaikin puolin huoliteltu ja valmis tuote, jonka ohjelmisto on rakenteeltaan selkeä ja vakaa. Sanonnan mukaan hyvää kannattaa odottaa ja näin on laita myös tämän mikserin kanssa. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. VÄRI&PINTA SAMANAIKAISESTI MESSUKESKUKSESSA JÄRJESTETÄÄN: KUVITTELE TÄMÄ TAPAHTUMA ILMAN AV-LAITTEITA Rekisteröidy veloituksetta mukaan jo ennakkoon: www.avmessut.. Aukioloajat: ke 18.11. Ainoastaan vireen korjaukseen tarkoitettu työkalu vaikutti muuhun varusteluun nähden eripariselta. OIKEITA KOHTAAMISIA. 52 www.riffi.fi 5/2015 QsC Touchmix 16 Digitaalimikseri • 24-bittiset muuntimet • a-tyypin kytkennällä toimivat etuvahvistimet • 16 mikrofonituloa, (neljässä XLr-komboliitin) • kaksi stereofonista linjatuloa • pää-stereolähtö, 31-alueisin graafisin korjaimin, limitterein ja notch-suotimin • kuusi monofonista aux-lähtöä, linkitettävissä stereopareiksi • kaksi stereofonista aux-lähtöä nelialueisin täysparametrisin korjaimin (sovitus myös suoraan kuulokekuunteluun) • talk back -komentomikrofoni • nelialueiset täysparametriset kanava-ekvalisaattorit • säädettävät alija ylipäästösuotimet joka kanavassa • gate joka kanavassa • kompressori joka kanavassa • neljä erillistä efektiprosessoria • yksi vireen korjausprosessori • kahdeksan DCa-ryhmää • kahdeksan mute-ryhmää • hintaluokka 1400 e Lisätiedot: eM Nordic Puh
klo 9–16 50-53 TouchMix.indd 53 7.10.2015 11.47. AudioVisual-messut tuo yhteen AV-alan ammattilaiset, sidosryhmät sekä myös loppukäyttäjät ja asiakkaat ja yritysten toimitiloista vastaavat. AUDIOVISUAL 2015 ESITTELEE PARHAAT RATKAISUT JA PALVELUT KAIKEN KOKOISTEN KIINTEISTÖJEN JA TILOJEN AV-TARPEISIIN www.avmessut.. Tule Messukeskukseen 18.-20.11.2015 tutustumaan laaja-alaisesti koko audiovisuaalisen alan tuote-, ratkaisuja palvelutarjontaan. ja to 19.11. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. VÄRI&PINTA SAMANAIKAISESTI MESSUKESKUKSESSA JÄRJESTETÄÄN: KUVITTELE TÄMÄ TAPAHTUMA ILMAN AV-LAITTEITA Rekisteröidy veloituksetta mukaan jo ennakkoon: www.avmessut.. klo 9–17, pe 20.11. OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. Aukioloajat: ke 18.11
”multi touch” -kosketusnäyttö, jolla käyvät päinsä esimerkiksi iPadista tutut useamman sormen ohjauseleet. Vaakasuuntaisella pyyhkäisyllä perusnäkymää voi vierittää kahdeksan kanavan lohkoissa, kun taas pystysuuntainen pyyhkäisy on eri parametrien tarkastelua varten. Nämä analogitulot on varustettu digitaalisesti ohjatuilla mikrofonietuasteilla. Yksinkertaista kuin mikä. 54-57 Yamaha.indd 54 7.10.2015 11.49. Yamaha TF5:ssä on 32, TF3:ssa 24 ja TF1:ssä 16 linja/mikrofonituloa ja vastaava määrä kanavaliukuja. Mikrofonietuasteen vahvistuksen säätämistä helpottaa viisiportainen lähes liikennevalotyyppinen mittari, joka kertoo soveliaasta tulotasosta suurella vihreällä palkilla. Liian suurta tasoa ilmaisee punainen palkki ja liian matalaa keltainen. Muilta ominaisuuksiltaan mikserit ovat täysin identtiset. CLja QL-sarjoihin – joiden testit on julkaistu Riffin numeroissa 6/2013 ja 4/2014 – verrattuna käyttöpinnasta on karsittu huomattavasti enkoodereita sekä painikkeita, ja mikserin käyttö perustuukin aiempaa enemmän kosketusnäyttöön. Mikserissä on lukuisia toimintoja avuksi niille käyttäjille, jotka eivät ole audioalan ammattilaisia tai ovat kenties vasta harjaantumassa sellaisiksi. Jälkimmäisiä on laadittu yhteistyössä Audio-Technican, SennTeksTi: Niko LaasoNeN Yamaha TF3 Yamaha TF3 – edullisempi vaihtoehto ammattilaiselle Yamaha julkaisi aiemmin testattujen CLja QLsarjojen rinnalle edullisempaan hintaluokkaan ja vaatimuksiltaan kevyempään käyttöön suunnatun TF-mikserimalliston. Perusnäkymään pääsee aina takaisin näytön alla olevalla kotipainikkeella. Tulokanavien lukumäärä kaikkiaan on TF5:ssä ja TF3:ssa 48 ja TF1:ssä 40. Niistä voi valita instrumentin ja esimerkiksi käytössä olevan mikrofonin mallityypin mukaan soveliaita tarjokkaita. Testiin saatiin sarjan keskimmäinen koko, TF3. Toinen kokematonta käyttäjää avustava piirre on mikseriin ladattu suuri määrä kanavakohtaisia presettejä eri käyttötarkoituksia varten. 54 www.riffi.fi 5/2015 U uden sarjan kolme mallia – TF5, TF3 ja TF1 – eroavat toisistaan analogisten tulojen, liukujen sekä kanavien lukumäärän osalta. Helppokäyttöisyys etusijalla Näytön perustilassa ovat esillä kerrallaan kahdeksan kanavan keskeiset toiminnot, joista voi tuplaklikkauksella avata koko ruudun tilaan mikä tahansa prosessointilohkon tarkempaa muokkausta varten. Kosketusnäytön vaihtoehtona näkyvillä olevia parametrejä voidaan muokata näytön alakulman ”Touch and Turn” -enkooderilla. Se taas on monista muista miksereistä poiketen ns
Se toinen 1-knob-toimintatapa korjaimelle on nimeltään ”Vocal”, ja silloin liu’ulla voi annostella erityisesti laulumikrofonille suunnteltua ekvalisointia. Kompressorin kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että attackja release-ajat pysyvät vakiona, mutta thresholdin, ration ja make up gainin asetukset muuttuvat automaattisesti sen mukaan, kuinka paljon kompressiota annostellaan yhdella potikalla. Kolmas USB-liitäntä löytyy takalevystä, ja sen kautta voidaan äänittää ja toistaa 34 kanavaa. Kätevä toiminto on makrotason All USB -valinta, jolla kaikki kanavat saa yhdellä napin painalluksella kuuntelemaan USB-signaalia esimerkiki virtuaalista soundhcekiä tehtäessä tai keikkatallennetta miksattaessa. Mutta jos ensin etsii taajuuden ekvalisaattorin normitilassa ja sovittaa tekemänsä korjauksen voimakkuuden sen jälkeen yhden nupin taktiikalla niin a vot. Näytön alla oleville neljälle enkooderille voi valita useimmin käyttämänsä toiminnot, vaikkapa esimerkiksi etuvahvistimen gainin, panoroinnin, bassoleikkurin rajataajuuden tai kaiun syötön. Kansilevyssä on USB-liittimiä kaksin kappalein ja ensimmäinen on nimikoitu iPadin tai iPhonen kytkemistä varten. Tämän takia lienee syytä noudattaa huolellisuutta plugituloja käytettäessä. Toinen USB-liitäntä palvelee mikserin asetusten tallennuksessa ja käyttöjärjestelmän päivityksissä. one knob – yhdellä nupilla Mikserin kenties mielenkiintoisin ja samalla myös erikoisin toiminto on mahdollisuus hallita ekvalisaattoria ja kompressoria yhdellä nupilla. laitteelta. Pidin erityisesti mahdollisuudesta vaikuttaa ekvalisaattorin Q-arvoon kahdella sormella käyrästä tarttuen. Kanavan ekvalisaattorissa taas 1-knob-moodi voi toimia kahdella tavalla, joista ensimmäinen on nimeltään ”Intensity”. Kun korjaimeen on ladattu valmis presetti tai siihen on ruuvattu oma ekvalisointikäyrä, voidaan Intensity-liu’ulla kasvattaa tai pienentää ekvalisoinnin vaikutusta. Peruspektin laajentamiseen löytyy uudentyyppinen korttipaikka, johon voi asentaa myöhemmin julkaistavan NY64-Dlisäkortin Dante-liitäntää varten. Kun liukua siirtää maksimia kohden, korjauksen voimallisuus kasvaa ja liukua kiinni vedettäessä vaste oikenee. Kanavakohtaisesti voidaan valita käytetäänkö kanavan signaalilähteenä analogituloa vaiko paluuta USB-äänikortilta. Näiden lisäksi on kuusi käyttäjän määriteltävissä olevaa painiketta. Nimikointi on sikäli hämäävä, että kyseinen portti kelpuuttaa myös muistitikun äänilähteeksi ja tallennusvälineeksi. www.riffi.fi 5/2015 55 heiserin ja Shuren edustajien kanssa, joten kattavuus on melkoinen. XLR-tulojen lisäksi laitteessa on kaksi erillistä stereotuloa rca-liittimin. Liitäntöjä moneen tarpeeseen Mikserin analogitulot on varustettu Neutrikin combo-liittimillä, joihin voi kytkeä joko XLRtai plugiliittimen. 54-57 Yamaha.indd 55 7.10.2015 11.49. Kanavakompressori, gate ja eq toimivat luonnollisesti myös ns. perinteisellä tavalla, mutta kosketusnäyttö tuo oman mausteensa. Mac-tietokoneen kanssa tämä mikserin sisäinen ”äänikortti” oli käyttövalmis heti USBpiuhan kytkemisen jälkeen. Kanavakorjain ja kompressori toimivat perusmuodossaan hyvin pitkälti samalla tavalla kuin Yamahan muissa digitaalimiksereissä, mutta kummassakin voi lisäksi valita erityisen 1-knob-toimintatilan. Se mahdollistaa musiikin soittamisen ja tallennuksen stereomuodossa suoraan ko. Phantom-virransyöttö on tarkoitettu vain XLR-liittimelle, mutta yleismittarilla havaitsin kuitenkin, että phantom-jännitettä kytkettäessä plugitulossa näkyy hetkellinen noin 15 voltin jännitepiikki. Kortti palvelee myös liitäntänä Yamahan muiden digitaalimikserien ja lavarasioiden kanssa. Peilikuvaksi saakka korjausta ei voi kääntää, joten perinteinen tapa haarukoida ikävä taajuus ensin korostamalla ja hankkiutua siitä eroon sitten samaa taajuutta vaimentamalla ei toimi suoraan. Toinen käytännössä toimivaksi toteamani ominaisuus oli mahdollisuus valita korjaimen alue näytöltä ja vaihtaa sitten Touch & Turn -enkooderin vaikutusta taajuuden ja gainin välillä, enkooderia painamalla. Lisää presettejä on ladattavissa Yamahan nettisivuilta. Tulosignaalin reititykset kanavasta ovat rajalliset ja esimerkiksi saman tulon haaroittaminen kahteen kanavaan onnistuu ainoastaan fyysistä y-piuhaa käyttäen. Itse en tästä jälkimmäisestä niin hirveästi innostunut, mutta sen sijaan voisin hyvinkin kuvitella löytäväni käyttöä Intensity-moodille, jolla periaatteessa oikeanlaista, mutta liian voimakasta tai lievää korjausta voi skaalata helposti
050 300 7167 • www.yamahaproaudio.com Liu’ut, ryhmät ja lähtökanavat Mikserin käyttöpinnassa on kolme painiketta kanavaliukujen käyttötarkoituksen valintaa varten. Aiempiin vastaaviin sovelluksiin verrattuna TF StageMix sisältää varsin käyttökelpoisen ”fader delay” -toiminnon, jolla voidaan määrittää kuinka pitkään haluttua liukua tulee pitää painettuna ennen, kuin se reagoi tasonsäätöön. Tällä voidaan minimoida vahinkopainallusten ja pyyhkäisyjen aiheuttamien virheiden todennäköisyyttä. Nämä työkalut on myös valikoitu kyseistä käyttötapaa ajatellen ja esimerkiksi monitorikuuntelussa hyödyllinen monialuekompressori löytyy pakista. 54-57 Yamaha.indd 56 7.10.2015 11.49. Tervetullut lisä tämän hintaluokan työkaluvalikoimaan. Stereo RCA/jakki-tulo + XLR-linja/mikrofonitulo, XLR-summalähtö. 2-kanavaiset XLR-tulot ja -lähdöt. Painamalla yhtäaikaisesti kahta jälkimmäistä valintapainiketta saadaan näkyviin käyttäjän vapaasti määriteltävä Custom fader -layer. StageMix-sovelluksen lisäksi on saatavana erillinen MonitorMix-sovellus, joka on ominaisuuksiltaan riisutumpi. 56 www.riffi.fi 5/2015 Yamaha TF-sarja Digimiksereitä kolmessa eri koossa Tulokanavat • 40 mono + 2 stereo + 2 stereoefektipaluuta (TF5, TF3) • 40 mono + 2 stereo + 2 stereoefektipaluuta (TF1) analogitulot: • 32 combo-XLR mic/line (TF5) • 24 combo-XLR mic/line (TF3) • 16 combo-XLR mic/line (TF1) • jokaisessa kaksi stereotuloa RCa-liittimin Yhteiset ominaisuudet • aux-lähdöt: 8 mono + 6 stereo • Masterlähdöt: LR + sUB • DCa-ryhmät: 8 • analogilähdöt: 16 XLR • Laajennuskorttipaikka: NY64-D-Dante-kortille Hinnat: • TF1 2 600 e • TF3 3 250 e • TF5 3 800 e Lisätiedot: Yamaha Pro audio Puh. Mikserin kahdeksan DCA-ryhmää saadaan näkyviin painamalla yhtäaikaisesti kumpaakin tulo-layerin painiketta. Halutun DCA-ryhmän valintapainiketta painamalla saadaan myös liu’uille näkyviin kyseiseen DCA-ryhmään valitut kanavat. Yhteenveto Yamahan TF-sarja on selvästi suunniteltu käytön helppoutta silmällä pitäen ja siinä on onnistuttu kohtuullisen hyvin. Kaikesta näkee, että Yamahan tavoitteena on ollut tarjota digimiksereiden keskisarjaan helppokäyttöinen ja audio-ominaisuuksiltaan tip top mikseri. Mikserissä itsessään on riittävästi analogisia liitäntöjä, jotta sen voi liittää suoraan osaksi perinteistä kalustoa ja toisaalta laajennus Dante-kortin kautta avaa mahdollisuudet digitaaliseen verkostoitumiseen. Mikserissä on masterlähdön lisäksi erillinen SUB-lähtö, joka on tarkoitettu ensisijaisesti joko subwooferille tai vaikkapa keskikanavalle. Tässä on myös onnistuttu – muutamista selkeistä rajoituksista huolimatta laitteeseen on pakattu runsaasti varsin käyttökelpoisia ominaisuuksia, joiden avulla mikseri kelpaa näennäistä kokoaan isompiin urakoihin. 15”, 12” ja 10” -versiot. Yleisluonteisten miksaustehosteiden lisäksi on erikseen vielä kuusi efektiprosessoria, jotka voidaan kytkeä stereoauxien inserttiin. 4 DSP-asetusta, 800W D-luokan vahvistin bassolle ja 200W AB-luokan vahvistin kompressiodriverille. Värilliset palkit liukusäätimen yläpäässä kertovat kanavan toimenkuvan ja helpottavat tilanteen hahmottamista. www.neutrik.com www.xirium.net www.noretron.fi Maahantuonti ja myynti: Noretron Komponentit Oy Lisätiedot ja tiedustelut: xirium@noretron.fi Join us on facebook Joustava työkalu studiotason langattomaan audiosiirtoon XIRIUM X on uusi innovatiivinen tuoteperhe, jossa pieni kokoisilla ja tarvittaessa akkukäyttöisillä lähettimillä (XTX) ja vastaan ottimilla (XRX) muodostetaan langaton audio verkko muutamas sa sekunnissa korvaamaan hankalat kaapeli yhteydet. X-PRO on vanerikoteloinen 15”+1”, 12”+1” ja 10”+1” 2-tie aktiivikaiutinsarja, jossa on tukevat kahvat, M10 ripustuspisteet, monitorikulma ja siisti, koko etumaskin peittävä etuverkko. MonitorMix voidaan lukita haluttuun lähtökanavaan ja antaa muusikolle esimerkiksi mahdollisuus ohjata henkilökohtaisen korvamonitoroinnin miksausta omalla iPhonella. DIWAtek nologia takaa häiriöttömän ja kristallinkirkkaan äänentoiston järkevään hintaan.Tule tutustumaan tai pyydä demo! Luovu kaapeleista – säilytä aito soundi! www.noretron.fi www.fbt.it Pr oc es se d Ac tiv e Maahantuonti: Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO communication@noretron.fi ESITTELYSSÄ FBT:N UUSI AKTIIVIKAIUTINSARJA: Kysy lisää musiikkikauppiaaltasi! X-LITE on tyylikäs ja kohtuuhintainen komposiittikoteloinen 2-tie aktiivikaiutinsarja, jossa on ergonomiset kahvat, M10 ripustuspisteet, monitorikulmat ja siisti, koko etumaskin peittävä etuverkko. Ensimmäisten kahden painikkeen takaa löytyvät tulokanavat kahdessa kerroksessa, kun taas kolmas tuo näkyviin lähtökanavat. Muiden Yamaha-digitaalimikserien tavoin TF-sarjalle on olemassa StageMix iPad -sovellus, jolla pääsee käsiksi mikserin kaikkiin keskeisiin toimintoihin. Stereo RCA/jakki-tulo + XLR-linja/mikrofonitulo, XLR-summalähtö. 4 DSP asetusta, 1200W:n D-luokan päätevahvistin. Kunnolliset työkalut kanavasignaalien muokkaamiseen ja asiallinen efektiosasto antavat pätevät puitteet ammattitason tuotantojälkeen. Käyttöpinta on selkeä ja operointi sen myötä varsin sujuvaa lyhyelläkin perehtymisellä. Mono-aux:it ja masterlähtö on varustettu 31-alueisella graafisella ekvalisaattorilla, joissa tosin voi olla käytössä enintään 12 aluetta kerralla. X-SUB on tehokas ja kohtuuhintainen X-sarjan 18” aktiivisubbanen, joka sopii mainiosti käytettäväksi X-LITE ja X-PRO -sarjojen kanssa. etäohjaus iLaittein Kauko-ohjausta varten mikserille on kaksi erillistä ohjelmaa. Näiden lisäksi on kaksi erillistä efektisyöttöä mikserin SPXtyyppisille prosessoreille, joiden paluita varten mikserin käyttöpinnassa on omat enkooderit ja valintapainikkeensa. u Kaikissa TF-sarjan miksereissä on 16 analogilähtöä XLR-liittimin. Aux-lähtöjä on yhteensä 14, joista ensimmäiset kahdeksan ovat monolähtöjä ja kuusi viimeistä stereolähtöjä. 4 DSP asetusta, 800W:n D-luokan vahvistin bassolle ja 200W:n AB-luokan vahvistin kompressiodriverille
4 DSP asetusta, 800W:n D-luokan vahvistin bassolle ja 200W:n AB-luokan vahvistin kompressiodriverille. www.neutrik.com www.xirium.net www.noretron.fi Maahantuonti ja myynti: Noretron Komponentit Oy Lisätiedot ja tiedustelut: xirium@noretron.fi Join us on facebook Joustava työkalu studiotason langattomaan audiosiirtoon XIRIUM X on uusi innovatiivinen tuoteperhe, jossa pieni kokoisilla ja tarvittaessa akkukäyttöisillä lähettimillä (XTX) ja vastaan ottimilla (XRX) muodostetaan langaton audio verkko muutamas sa sekunnissa korvaamaan hankalat kaapeli yhteydet. X-PRO on vanerikoteloinen 15”+1”, 12”+1” ja 10”+1” 2-tie aktiivikaiutinsarja, jossa on tukevat kahvat, M10 ripustuspisteet, monitorikulma ja siisti, koko etumaskin peittävä etuverkko. X-SUB on tehokas ja kohtuuhintainen X-sarjan 18” aktiivisubbanen, joka sopii mainiosti käytettäväksi X-LITE ja X-PRO -sarjojen kanssa. DIWAtek nologia takaa häiriöttömän ja kristallinkirkkaan äänentoiston järkevään hintaan.Tule tutustumaan tai pyydä demo! Luovu kaapeleista – säilytä aito soundi! www.noretron.fi www.fbt.it Pr oc es se d Ac tiv e Maahantuonti: Noretron Communication Oy Mankkaantie 32, 02180 ESPOO communication@noretron.fi ESITTELYSSÄ FBT:N UUSI AKTIIVIKAIUTINSARJA: Kysy lisää musiikkikauppiaaltasi! X-LITE on tyylikäs ja kohtuuhintainen komposiittikoteloinen 2-tie aktiivikaiutinsarja, jossa on ergonomiset kahvat, M10 ripustuspisteet, monitorikulmat ja siisti, koko etumaskin peittävä etuverkko. Stereo RCA/jakki-tulo + XLR-linja/mikrofonitulo, XLR-summalähtö. Osasto 7h29 18.–20.11.2015 Helsinki 54-57 Yamaha.indd 57 7.10.2015 11.50. 4 DSP-asetusta, 800W D-luokan vahvistin bassolle ja 200W AB-luokan vahvistin kompressiodriverille. 15”, 12” ja 10” -versiot. Stereo RCA/jakki-tulo + XLR-linja/mikrofonitulo, XLR-summalähtö. 4 DSP asetusta, 1200W:n D-luokan päätevahvistin. 2-kanavaiset XLR-tulot ja -lähdöt
adamin tapa kertoa vaikuttaa rehelliseltä, mutta lempeältä. Erityisen mielenkiintoiseksi Adamin tekee se, että firma on liikkeellä aivan omin eväin. 58 www.riffi.fi 5/2015 TeksTi: Lauri PaLoPoski Adam a5X & sub7 – miellyttävää kuultavaa Äänittäessä ja miksattaessa voi ottaa kantaa vain niihin asioihin, jotka työskentelyn aikana kuulee. Ilmiö on keksitty jo 1960-luvulla, mutta se voitiin jalostaa toimivaksi tuotteeksi vasta nykyaikaisten kalvoja magneettimateriaalien ansiosta. Malliston leimallisin piirre on XART-nauhadiskantti, jonka toimintaperiaate selitetään tarkemmin firman kotisivuilla (www.adam-audio.com). sen takia monitorit eivät saa liioitella, eivätkä toisaalta jättää mitään myöskään kertomatta. s aksalainen Adam on Suomessa verraten vähälle huomiolle jäänyt kaiutinvalmistaja. Yritys on aloittanut toimintansa 1999, joten perinteikkääksi sitä ei ihan vielä tohdi nimittää ja tulokkaaksi luonnehtiminen olisi vähättelyä. 58-59 Adam.indd 58 7.10.2015 11.52. Lyhyesti kuvattuna Adamin nauhaelementin laskokset supistuvat ja laajenevat audiosignaalin ohjauksessa, jolloin nauha vuoroin imee ja puhaltaa ilmaa
DAP Audio -johdot ym. Yleissävyn eroista huolimatta miksausten perusbalanssi säilyy samana siirryttäessä studion reilusti järeämmästä ja kalliimmasta Genelecin vakiokuuntelusta kokeiltavina oleviin Adamin kaiuttimiin. Kokeen vuoksi kuuntelin satelliitteja myös ilman subia ja sen perusteella suosittelen ilman muuta kolmitiepakettia, jos miksataan kokonaan Adameilla. Kaikilla ääninäytteillä havainnot olivat systemaattisesti samanlaisia ja samaa suuruusluokkaa. Käsin taotut Symrnaja Soultone-symbaalit . u TeksTi: Lauri PaLoPoski Adam a5X & sub7 Maahantuomme ja myymme mm. Soittimet eivät vaihda paikkaa vaan asettelu ja instru ment tien keskinäiset voimasuhteet säilyvät samanlaisena. Sointi on tummempi ja mattapintaisempi kuin mihin olen tottunut, mutta minkäänlaista epätasaisuutta ei ilmennyt eikä kuuntelu herättänyt ristiriitaisia johtopäätelmiä. Hammond-urut . Makoisan basson muhkeuteen on helppo ihastua huomaamattaan, mikä ei välttämättä ole eduksi työskentelylle. Showtec-valotekniikka . tuotteet . Jos taas tehdään muuta musahommaa: äänitetään omalla työhuoneella, kirjoitetaan sovituksia, kuunnellaan valmista tuotantoa etc. Kielten ytimekkäin sointi toistui kuitenkin hyvin samanlaisena. Kyseessä on selkeästi analyyttiseen kuunteluun tarkoitettu tarkkailukaiutin eikä kotikuunteluun tehty viihdeboksi. A5X:n vastuulle jäävä keskialue on levollinen ja ylärekisterissä puolestaan on enemmän samettista pehmeyttä kuin silkin kovahkoa kiiltoa. Minotaur-kitarahihnat . Alarekisterille kannattaakin hakea tiedostetun huolellisesti sopiva taso suhteessa yläkertaan. Siirtymät kaiutinjärjestelmien välillä kuuluvat kyllä vivahde-eroina esimerkiksi perkussioiden alukkeissa, eivätkä tilasoinnit tai akustisesti eloisan virvelin runkoresonassin helähdykset tule Adamilla esiin yhtä avoimesti. Kuten yleensäkin, tällaisella setillä jakotaajuuden alapuolinen bassokaista toistuu monona, jakotaajuuden yläpuolella mennään stereona. Microvox-mikrofonit . Vaikka satelliittien koko on pieni, kyseessä eivät ole Auratonen kaltaiset kotikuuntelusimulaattorit, vaan äänitystä ja miksaamista palvelevat monitorit. Käsin käämityt Bare Knuckle -kitaramikit . Kaappi on myös yllättävän äänekäs, eikä sointi mennyt tukkoon silloinkaan, kun basso jo jyräsi keskirekisterin alleen. www.riffi.fi 5/2015 59 adam a5X & sub7 Tarkkailukaiuttimet studiokäyttöön A5X • kaksitierakenne • X-art-nauhadiskantti • 5,5-tuumainen komposiittielementti • jakotaajuus 2,5 kHz, aktiivisuodin • nimellinen vahvistinteho 50 W + 50 W, jatkuva • ilmoitettu toistoalue 50 Hz – 50 kHz • XLrja rCa-tulot säädöt • tweeter level • hi & lo eq • volume Sub7 • monofoninen sub bass -kaiutin • 7-tuumainen kartioelementti • nimellinen vahvistinteho 140 W, jatkuva säädöt • jakotaajuus, 50 – 150 Hz • volume Hinnat: • a5X: 399 e / kpl • sub7: 433 e / kpl Lisätiedot: Nordic audio Distribution Puh. Labella-kielet . Sointi ei ole tässä mielessä erityisen avara tai ilmava, vaan pikemminkin tiivis ja kiinteä. Johdonmukaisuus on hyve Adamin laadukkuudesta todistaa osaltaan sen johdonmukaisuus. Nailonkielisen kitaran soitosta tarkkaamon iso kuuntelu paljasti myös ne hipihiljaiset sipaisut, jotka syntyvät soittajan sormenpään koskettaessa kieltä ennen varsinaista näppäystä, mutta näitä ei Adamin testisetti välittänyt kuuluville. 58-59 Adam.indd 59 7.10.2015 11.52. niin silloin ei välttämättä subia tarvita. Yhdellä kaiutinkokoonpanolla tehdyn miksausratkaisun saattoi allekirjoittaa toisella, eikä vaihto systeemistä toiseen aiheuttanut korjaustarpeen tuntua. Patentoidut Dava-plektrat . + 45 2964 0806 (Juha Tamminen) • www.nordicaudio.eu Koekuunteluun saatiin kaksi lähikuunteluun tarkoitettua ja hiljattain uudistettua A5X-kaiutinta sekä niiden tueksi soveltuva Sub7-bassokaiutin, jonka koteloon on myös integroitu jakosuodin bassokaapin ja satelliittien välistä työnjakoa varten. SR-Technology-kaiuttimet . Äänessä on herrasmies, jonka viesti tulee perille, vaikka sitä ei ilmaista karskein sanakääntein. Elektroniset Neo Ventilator -lesliet . Schertler-kaiuttimet ja akustiset kitaramikit . Sub7:n sointi on tukeva ja täsmällinen, ja se ulottuu myös todella syvälle. Japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot . Kokonaisuus on miellyttävä ja sitä kuuntelee väsymättä pitkiäkin aikoja. Sudittu virvelikomppi puolestaan toistui kyllä perusolemukseltaan samanlaisena, mutta sutien liikkeitä toisiinsa liimaava sihinä ikäänkuin haihtui pois ja jäljelle jäivät himpun verran raskaammin kalvoon painautuneet hankausäänet. Kelpo vaihtoehto pääkuunteluun pienessä työpisteessä, ja kakkoskuunteluun isommassa. näitä huippulaadukkaita tuotteita: WWW.POWER-SOUND.FI Jokioistentie 993, 31410 Somero 02-7483932 tai 0500-531900 . B-Stick-rumpukapulat Pilvin PiMein kaikkea soitinalan tavaraa varastossa. Orla-keyboardit . Leslie-urkuvahvistimet . Täyttä kaistaa Adamin setissä on selkeä, tummahko ja miellyttävällä tavalla lempeä yleissointi. Kokonaisuus on hitusen pakatun oloinen ja etenkin alemmalla keskialueella instrumentit ovat tiiviisti toistensa syleilyssä
MV51 asetetaan esimerkiksi pöydälle pystyasentoon ja kallistetaan sopivasti takakenoon nojaamaan. Yhteys Applen vanhan riviliittimen kautta kyllä löytyi kamerasovitteen avulla, mutta liitäntä ei jaksa puskea riittävästi käyttövirtaa Motiv-sarjan laitteille. MS-stereokuvan le veyden kontrollin MV88-mikrofonia käytettäessä, sekä tiedostojen jaon eri kanavia myöten parhaaseen iOS-tyyliin. MVi:n ja MV51:n käyttö on helppoa: äänitysignaalin mykistyskytkin merkkivaloineen on vasemmalla, keskeltä valitaan sopiva esimuokkaus tallennettavalle signaalille, ja oikealta puolelta vaihdetaan ala reunan hipaisuliu’ulle tehtäväksi joko äänitys signaalin tai kuuloke kuuntelun voimakkuuden säätö. Aplikaatio tarjoaa Motiv-tuotteille suunnitellut säädöt, mm. 60 www.riffi.fi 5/2015 V iisikko koostuu kolmesta joko mobiililaitteeseen tai tietokoneen USB-väylään liitettäväksi sopivasta laitteesta, sekä kahdesta pelkästään mobiililaitteen pariksi suunnitellusta tuotteesta. Kolmikon täydentää yksikanavainen audiosovitin MVi, johon voi liittää joko ulkoisen mikrofonin tai instrumentin, vaikkapa sähkökitaran tai -basson. Shuren sivustolla on jokaisen Motiv-mallin esittelyn yhteydessä listaus siitä, mitkä eri iOS-laitteiden sukupolvet tulevat kyseeseen, joten yhteensopivuus on helppo varmistaa jo ennen hankintaan ryhtymistä. Monitorointikin on tarjolla, sillä kaikissa kolmessa on minijakki kuulokkeiden liittämistä varten. Painava pysyy paikoillaan MV51-mikrofonilla ja MVi-interfacella on paljon yhteistä. Ensinnäkin molempien metallirunkoinen rakenne on tömäkkä ja painoa on kummallakin tuntuvasti – mikrofonin massa kipuaa päälle puolen kilon ja audiosovittimenkin reiluun 300 gramTeksTi: Lauri PaLoPoski shure Motiv – nyt on aihetta äänittää Viiden laitteen muodostama Motiv-tuoteperhe on suunnattu erityisesti matkustavaiselle nikkarille, olipa toimenkuvana sitten musiikin tekeminen tai vaikkapa podcast. Tässä artikkelissa käsittelen vain kolmea ensinmainittua ja yleiskäyttöistä laitetta, sillä omien iOS-laitteideni korkea ikä asetti esteen yhteistoiminnalle. 60-61 Shure.indd 60 7.10.2015 10.53. Motiv-tuotteita varten Shure on myös laatinut iOS-järjestelmässä toimivan helppokäyttöisen ShurePlus Motiv -aplikaation, joka tallentaa 24-bittistä lineaarista koodia 48 kHz:n näytetaajuudella joko monotai stereomuodossa. Vain mobiililaitteiden kanssa käytettäväksi tarkoitettu pallokuvioinen MVL-solmiomikrofoni puolestaan kytketään iPhonen kuulokeliitäntään, kun taas MS-stereona toimiva MV88 liitetään suoraan iOS-laitteen Lightning-liittimeen. Ensinmainittuun ryhmään kuuluu kaksi herttakuvioista kondensaattorimikrofonia, tummanpuhuva pyöreä MV5 ja 50/60-luvun muotoilua huokuva harmaa MV51. Myös mikrofonitelineen käyttö on mahdollista – kun tapin kumitutti ruuvataan pois, paljastuu statiiviin sopiva sisäkierre
Erityisesti MV5 ja MV51 viehättävät heti jo lystikkään ulkoisen olemuksensa voimalla. Keveydellä on kääntöpuolensa: tahkea kumi jalustan pohjassa ei yksinään riitä jarruksi, jos mikrofoniin liitettävien kuulokkeiden johto on painavaa sorttia tai esimerkiksi jäykähköä kierremallia. Mikrofonia voi suunnata muuten varsin kätevästi, sillä telineessä on muutaman sentin mittainen hahlo, jossa tiukkausruuvi mahtuu liikkumaan. Mahtavaa. Kuulokevoimakkuutta taas säädetään mikrofonin yläpintaan upotetulla rullalla. Kumoon mikrofoni ei helposti kellahda, mutta siinä missä MV51 ja MVi pysyvät kertaalleen suunnattuina tukevasti aloillaan, kääntyy MV5 verraten herkästi osoittamaan johonkin muuhun kuin alkuperäiseen suuntaan. Vaan nytpä löytyi käyttöä vanhan liiton tyypilliselle liikelahjalle – metalliselle paperipainolle, joka nykyaikaisessa toimistossa olikin jo jäänyt virkaa vaille. Toinen yhteinen tekijä on kolmen sormenpään kosketukseen reagoivan kytkimen ja niinikään hipaisun tunnistavan volumesäätimen hallintapinta. Mikäli tarpeen on myös soittaa sähköistettyjä soittimia linjaan, tarvitaan MVi. MVi-interface on MV51, mutta ilman sisäänrakennettua mikrofonia. 60-61 Shure.indd 61 7.10.2015 10.53. Massaa kertyy vakiovarusteena toimitettavan alumiinistatiivin kera alle 150 grammaa, joten mikrofoni ei matkatavaroiden painoa juurikaan kartuta. Jos työkaluvalikoimassa on jo hyväksi havaittuja mikrofoneja, tai vaikka sopiva putkietunen linjasoittoon, antaa MVi vapauden valita tilanteen mukaan. 010 5258 000 • www.noretron.fi maan. Motiv-triosta MV51 nousi omaksi suosikikseni. u Mini-USB tietämyslaitteelle, minijakki kuulokkeille ja täyskokoinen XLR-kombo äänilähteen signaalille. Muokkaamattoman vaihtoehtoina ovat puheäänen ja akustisten instrumenttien taltiointiin suunnitellut presetit ja vaihto hoidetaan pallon takaosaan sijoitetuilla mekaanisilla painokytkimillä. Sekä kallistuskulma että sivuttaissuuntaus käyvät päinsä Äänitettävän signaalin muokkaukseen MV5 tarjoaa viiden esivalinnan sijasta kolme. Silti ne ovat teknisesti nykyaikaisia ja niissä hyödynnetään taitavasti digitaalisen maailman mahdollisuuksia. Kuulokejohtoakin voi jopa hieman nykäistä, eikä kumpikaan laite lähde heti vaeltamaan, hyvä niin. Vaihto suljettuihin matalaohmisiin studiokuulokkeisiin korjasi tilanteen saman tien ja niin kuulokevahvistinkin saa hyväksynnän. www.riffi.fi 5/2015 61 shure Motiv Tallennusvälineitä usB-väylään Yhteiset ominaisuudet • liitetään usB-väylään • toimii mobiililaitteiden sekä tietokoneiden kanssa • 24-bittinen muunnos • näytetaajuus 48 khz • kuulokeliitäntä + voimakuuden säätö MV5 LTG • herttakuvioinen kondensaattorimikrofoni • nimellinen toistoalue 20 – 20 000 hz • muokkaamattoman vaihtoehtona kaksi esimuokattua tallennustapaa • hinta 139 e MV51 • herttakuvioinen kondensaattorimikrofoni • nimellinen toistoalue 20 – 20 000 hz • muokkaamattoman vaihtoehtona neljä esimuokattua tallennustapaa • hinta 249 e MVi • XLr-kombo-liitäntä mikrofonille tai instrumentille • muokkaamattoman vaihtoehtona neljä esimuokattua tallennustapaa • hinta 149 e Lisätiedot: Noretron audio Puh. Kolmikolla on toki tietyt rajoitteensa. Vanhoilla puoliavoimilla hifi-luureilla kuulokevahvistimen puhti taas tuntui loppuvan kesken lyömiä äänittäessä, kun akustinen vuoto puski läpi lujempaa kuin tallentimelta kuunneltavat aiemmat raidat. Äänittää voi vain yhden raidan kerrallaan eli monoa pukkaa. Sitä kautta aukeavat myös eri käyttötarkoituksiin räätälöidyt esiasetukset, joilla äänitettävää signaalia työstetään. Reissulle kuin reissulle tulee yleensä pakattua joka tapauksessa läppäri tai tabletti, ja jokin soitin mukaan. Painonsa sekä pöytälevyyn tapaavan nahkean kumipinnan ansiosta kumpikin pysyy jämptisti paikoillaan eikä pyri vaihtamaan asentoaan tahattomasti. Kummallakin mikrofonilla saa hyvää jälkeä tallenteelle ja DSP:n erilaiset muokkaustoimet ovat oikeasti käyttökelpoisia. Muuta ei yksittäisiä monoraitoja tallennettaessa tarvitakaan. Tarjolla on täysin muokkaamaton, puheäänen tehosteeksi soveltuva, laulun äänittämiseen tarkoitettu sekä erityisesti akustisille instrumenteille soveltuva ohjelma. Näiden lisäksi on poikkeuksellisen kovia äänenpaineita, kuten esimerkiksi koko bändin äänittämistä varten varattu viides vaihtoehto. Jos toiminta on pääasiassa akustisen äänen – puheen tai soitinten – tallennusta, MV5 tai MV51 ovat mainioita valintoja. MV51 vielä kassiin ja pienoisstudio olisi valmiina käytettäväksi heti, kun hetki on sopiva. kepeästi käypi askeleet Jos edelliset olivat kokoisikseen huomattavan painavia, niin muovikuoreen koteloitu pallonmuotoinen MV5 onkin sitten aivan päinvastaisesti merkillepantavan kevyt. retrokuoret, haitek-ydin Motiv-kolmikko pääsi yllättämään. Niillä saa nopeasti varsin valmiilta kuulostavaa jälkeä, etenkin jos malttaa kokeilla eri vaihtoehtoja ristiin, eikä aina valitse kategorisesti juuri sitä muokkausta, jonka nimike olisi tallennettavan äänilähteen mukainen. Muutama sata grammaa jalustan päällä riittää pitelemään MV5:n sijoillaan. Tarkkaa selkoa näiden esimuokkausten teknisestä toteutuksesta ei kerrota, mutta DSP-prosessoriin on ohjelmoitu ekvalisoinnin lisäksi myös dynamiikkaa muotoileva kompressori ja huipputasoja kaitseva limitteri
Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Mikserikanavan suunnittelun lähtökohtana on yleensä mahdollisimman tasainen (flat) vaste, jota voidaan muovata kulloisellekin äänilähteelle sopivaksi. Kun kitara kytketään DI-boksin kautta suoraan mikserikanavaan, huomataan, että ”flat” ei ole aina myönteisessä mielessä suora tai tasainen, vaan se voi myös tarkoittaa latteaa. Arkipuheessa vilahtelee usein käsite ”flat”. Eikä taajuustoiston tarvitse ulottua edes kovin ylös, sillä ki taran ääniala ei ole kovin laaja. Kaikkien mukana cd-levy. Se kertoo ainoastaan sen, ettei ääntä muokata enää kyseisellä säätimellä lisää, jos säädin asetetaan tuohon nollakohtaan. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Mid Hi Lo Mid Hi 62 www.riffi.fi 5/2015 K un akustinen ääni muunnetaan sähköiseen muotoon, se muuttuu jo itse muunnoksessa jonkin verran, ja sen jäl keen jokainen askel signaaliketjussa muuttaa sitä lisää. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . B. f i . Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. Koko kytkentä ensimmäises tä kitarasignaalia vastaanottavasta komponentista lähtien voi daan ja käytännössä myös valjastetaan soundia muokkaavaksi eikä flattia ylläpitäväksi. Kun kitaravahvistimen nupit ovat keskipäivän asennossa, vaste on tyypillisesti jo valmiiksi reunoilta korostunut ja keskeltä kuopalla. 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Niinpä se mitä kuullaan, kun sähkö jälleen muunnetaan ääneksi, on harvoin varsinaisesti ”flattia” – suoraa ja tasaista. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Mikseriin taas kytketään monia erilaisia äänilähteitä, eikä tehtaalla voida tietää haluaako miksaaja käyttää neljää vai nel jäätoista rumpumikrofonia, tai kuinka monta laulajaa kokoon Kenen flat, sun vai mun. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Periaate on sama, vaikka eri vahvistimet ilmentävätkin sitä hieman eri tavoin. Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. 38,85 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut TeKSTI: LAurI PALoPoSKI Kun flat ei ole flat 62-63 Flat.indd 62 7.10.2015 10.50. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Esimerkiksi kitaravahvistimen hommana on saada nimen omaan kitara soimaan mellevästi, eikä sillä ole merkitystä mil tä trumpetti, alttoviulu tai tauno tenori sen kautta kuulostavat. Kitaravahvistimessa taas pyritään useimmiten bassoa ja preesensaluetta sopivasti (lue: reilusti) korostavaan perusvasteeseen, jota voidaan vielä hienosäätää kitaran ja musiikkityylin mukaan. r i f f i . Jos perinteisen kitaravahvistimen ekvalisaattorin säätimiin on merkattu nollakohdat, niin säätimien kääntäminen siihen asentoon ei tarkoita flattia soundia. Tällä tarkoitetaan yleensä sitä, ettei säätimillä haluta kajota soundiin ja siksi ne asetellaan asentoihin, jotka mielletään neutraaleiksi. Niinpä laitteen taajuusvasteen ei tarvitse olla tasainen ja suora, vaan siinä kannattaa päinvastoin jo alkujaan pyrkiä kyseiselle soittimelle suotuisaan soundin muokkaukseen. Flat ”Flat” Lo vs. Kitaravahvistimen ekvalisaattorikaan ei toimi samalla lailla kuin mikserikanavan taajuuskorjain – minkäänlaisia varsinaisia nollakohtia tai plus/miinus-asteikoita ei useinkaan ole, on vain säätimiä, jotka muuttavat jotakin asiaa skaalalla vähemmänenemmän. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Milloin annetaan äänitys kanavan, milloin vahvistimen olla flattina. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. Eikä se olisi useinkaan edes toivottavaa. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Silloin on tartuttava ekvalisaattoriin, jotta lattea eli tylsä soundi saadaan eloon
Mikä on oleellinen seikka, koska tällaista keskustelua ei käy dä sitseissä viinilasin ylitse, vaan juuri ennen luovaa taiteellista toimintaa, jolle kurmootetuksi tuleminen sen paremmin kuin oikeassaoleminenkaan eivät anna suotuisaa nostetta. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. f i . Siihen päämäärään päästään parhaiten, kun mikserikanava suunnitellaan taajuusvasteeltaan mahdollisimman suoraksi ja sen ekvalisaattori sellaiseksi, että sillä voi muokata vastetta joustavas ti eri suuntiin. Viesti voi olla lausujalleen selkeä, mutta jos vastaanottajan tarkastelu kulma on eri, ei viestiä ehkä ymmärretä oikein. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. Takaa avoimen rakenteen vuoksi ääni myös säteilee ympäriinsä suhteellisen vapaasti, ja siinä suhteessa tällainen vahvistin muis tuttaakin akustisia soittimia, jotka pääsääntöisesti eivät ole ko vin suuntaavia. Ilman, että kumpikaan kokee olevansa väärässä tai tulevansa nokitetuk si. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Studiokaiuttimen suunnittelussa tasainen taajuusvaste ja tar koin kontrolloitu suuntaavuus taas ovat perusvaatimuksia, ja sama pätee myös yleisäänentoistossa käytettäviin kaiuttimiin. u 62-63 Flat.indd 63 7.10.2015 10.50. Tässä tapauksessa ”flat” on ihan kuvaava termi, vaikka instrumenttivahvistinta tarkasteltaessa oli aivan toisin. Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Kaikki taajuudet eivät kuitenkaan säteile kaik kiin suuntiin yhtä tehokkaasti, joten käsite ”flat” haastetaan jäl leen tässäkin suhteessa. Selkokieltä, kiitos Termien monimerkityksellisyys ja toisaalta myös käsitteiden löy sä käyttö saattavat aiheuttaa pulmia kommunikoinnissa. Tämä periaate ulottuu vielä pitemmälle: itse kaiuttimiin ja niiden kotelointiin. Kun muusikko esimerkiksi pyytää äänittäjää jättämään kita ransa tai bassonsa soundin flatiksi linjaan soitettaessa, niin tar koittaako hän säätimien asettamista niiden nimellisiin nollakoh tiin, jotta mikserikanavan soundi todella olisi niin suora kuin se vain suinkin voi olla. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Kaikkien mukana cd-levy. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Samalla lailla laitteiden erilaiset tehtävät tulevat esiin päätevah vistimissa, joiden kohdalla instrumenttivahvistimien pääteasteilla on aivan erilainen rooli kuin esimerkiksi PAlaitteistossa. B. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. r i f f i . 38,85 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut panossa on. Erilaisiin erityistehtäviin optimoitujen nimikko kanavien sijasta on järkevää varustaa mikseri yleiskäyttöisillä kanavilla, joihin voi kytkeä mitä tahansa tilanne sattuu vaa timaan. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Siinä missä instrumenttivahvistimen päätevahvistin palvelee soundia muokkaavan ketjun yhtenä erottamattomana osana, on PAvah vistimen tehtävänä vain vahvistaa signaalia värittämättä sitä. Vaiko pikemminkin säätimien ruuvaamis ta sellaisiin asentoihin, että soundi kuulostaa tyypilliseltä intru menttivahvistimelta, jonka nupit ovat ”suorassa”. Kitarakombon kaiuttimia ei yleensä valita toistovasteen tasaisuuden vaan suotuisten poikkeamien vuoksi. 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Kun kumpikin tiedostaa käsitteiden erilaiset tulkintamah dollisuudet ja sen, että samaa yhteistä päämäärää tässä kuiten kin tavoitellaan, pitäisi yhteisymmärryksen kyllä löytyä. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. Vastaus löytyy todennäköisesti melko helposti, jos osapuolet ovat kyllin valistuneita ja tarpeeksi rohkeita avaamaan keskuste lun. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Pannaanko väriä
• AKG C314 on klassikkomikrofonin uusin johdannainen. Riffi-kauppa Työn alla tuleviin numeroihin muun muassa: • Fingerstylejazzin mestari Martin Taylor vieraili Tampere Guitar Festivalilla ja avaa nyt haastattelussamme sekä soittoteknisiä että laitteistopoliittisia kysymyksiä. Aikaa riitti perinpohjaiseen haastatteluun, josta selviää miten jazz-kitaran soittotekniikka siirtyi bassoon. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. • Duesenberg teki Joe Walshille oman nimikkomallin – lue joulukuun numerosta, millainen on kitaristilegendan mitoilla tehty soitin. LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA ja kattava valikoima laadukkaita AV-tuotteita 64-66 Palveluhakemisto.indd 64 7.10.2015 10.39. Verkkosivuiltamme löydät myös jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut! Antelope Audio, API, ASL, Barco, Black Lion Audio, Bricasti, Chandler Limited, Chauvet, Chroma-Q, Clay Paky, d&b audiotechnik, Directout Technologies, Empirical Labs, Event, Heil Sound, Kush Audio, Luminex, Manley Labs, MDG, Mojave Audio, Radial Engineering, Robert Juliat, Rode Microphones, Royer Labs, Solid State Logic, Sommercable, Sonnet, Swisson, Telefunken-Elektroakustik, Universal Audio, Wireless Solution msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi Audico Systems Helsinki & Turku 020 747 9340 audico.. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . John McLaughlin Band) vieraili 20 vuotta täyttävän Strandberg Projectin solistina. • Virtuoosibasisti Dominique Di Piazza (mm. 64 www.riffi.fi 5/2015 P A L V E L U H A K E M IS T O M a a h a n t u o n t i Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta. • Pariisin Kevät -yhtyeen keulahahmo Arto Tuunela antautuu sattumalle, eikä pelkää virheitä
029 080 0830 w w w. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. Puh. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. 1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 • 42 mm × 30 mm = 620 e • 42 mm × 50 mm = 800 e • 42 mm × 100 mm = 1 230 e • 90 mm × 30 mm = 800 e • 90 mm × 65 mm = 1 780 e Palveluhakemiston moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (6 numeroa): Hintoihin lisätään alv. Soitellaan! Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | 0207 512 300 | www.studiotec.fi | sales@studiotec.fi ääni • valo • video • esitystekniikka Kysy tarjou sta! 64-66 Palveluhakemisto.indd 65 7.10.2015 10.39. f i soundtools Est. www.riffi.fi 5/2015 65 P A L V E L U H A K E M IS T O S o i t i n r a k e n n u s , h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi www.rolandsystemsgroup.fi www.facebook.com/RolandSystemsgroupSC Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. s o u n d t o o l s
050 592 4085 tai 010 281 3730 Autamme toteuttamaan unelmia. 64-66 Palveluhakemisto.indd 66 7.10.2015 10.39. kerros Kirkkokatu 27 Joensuu Täyden palvelun soitintalo Joensuussa. S oittajan asialla ! PT-talo 2. • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • Tarkemmat tiedot www.f-musiikki.. • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • F-Musiikki Helsinki Kaisaniemenkatu 7 F-Musiikki Vantaa Antaksentie 4 F-Musiikki Espoo Martinsillantie 10 F-Musiikki Turku Viilarinkatu 1 F-Musiikki Lappeenranta Ratakatu 35 F-Musiikki Kuopio Väliköntie 4 Verkkokauppa www.f-musiikki.. 66 www.riffi.fi 5/2015 P A L V E L U H A K E M IS T O M u s i i k k i k a u p pa l ä h e l l ä s i 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi Euroopan ehkä edullisin äänentoisto& musiikkiliike www.stpaulssound.fi p
Josta sitten voi jatkaa eteenpäin. Aloittaa voi vaikka jonkun riffin tai sointukulun jammailulla, joka pikkuhiljaa kehittyessään alkaa kuulostaa selkeästi kappaleen osalta. Joskus myös tuollainen ”kuolematon” melodia tosiaan iskee päähän, tai se syntyy omin päin jammaillessa tai ideoinnin seurauksena. Miten sävelletään. Kumminkin, jos kappaleen tahtimääräksi valitaan vaikka 19, niin kuulija usein kiinnittää asiaan huomiota ”poikkeuksellisena” ja kappale tuntuu jollain tavalla oudolta. Kompleksiset soinnutukset, tahtilajit ja melodiat ovat perusteltuja ja paikallaan silloin, kun kappale kuulostaa helpolta, vaikka se ei sitä todellisuudessa olisikaan. Kappale tarvitsee muodon, joka voi olla perinteinen 12-tahtinen bluesin tapaan, tai vaikka 32-tahtinen ns. Kun soinnut ja melodia ovat löytyneet, ollaan jo pitkällä, mutta ei useinkaan valmiita. Oppia ikä kaikki. Yhden kappaleen säveltämiseen minulla kuluu yleensä parisen viikkoa ja usein tuo kappale soi päässäni yötäpäivää sävellysprosessin aikana. Jazzissa tärkeää on myös melodian synkopointi ja se, että sävellykset sisältävät afroamerikkalaiselle musiikille tyypillisiä rytmisiä elementtejä. Mutta millaista sitten on säveltäminen. www.riffi.fi 5/2015 67 Muusikkona maailmalla S yksy on saapunut – vihdoin se aika, jonka olen kaavaillut käyttäväni paljolti sävellystyöhön tulevia levytyksiä varten. Nopeaa tämä ei ole. Jossain kohdassa tulee sitten vastaan se Heureka-kohta, jossa riemu ratkeaa ja mielen valtaa vahva tunne siitä, että kappale on tässä. Tuollainen alitajuntainen kappaleen pyörittely päässä, sekä alituinen soittelu ja laulelu päivittäin sitten ikäänkuin pusertaa lopullisen silauksen kappaleeseen. Se on valmis ja vihdoin ikäänkuin ”oikein”! Omasta mielestäni hyvän sävellyksen tunnusmerkkejä on se, että sen voi soittaa ja laulaa vaikka akustisen kitaran säestyksellä niin, että se kuulostaa hyvältä ihan simppelisti. Sävellysterveisin, Kari Antila Säveltäjän töissä 67 Muusikkona515.indd 67 7.10.2015 10.33. Tuollainen perushuokauksen paikka on meikäläisellä usein ollut tilanne, jossa ystävä on säveltänyt melodian ja tulee pyytämään apua soinnutuksessa. Tai nuotinnusohjelman avaamisella, jos päässä tosiaan alkaa soida jonkinlainen riffi tai melodianpätkä, jonka haluaa kirjoittaa heti muistiin. perinteisessä bebop-tyyppisessä jazzissa muodostavat koko teoksen selkärangan. Onpa noita meikäläisenkin soinnutuksia/sointusovitus ideoita päätynyt jopa television filmeihin asti, mutta osasäveltäjän kohdalla on oma nimi jäänyt mainitsematta. Odotetaanko vain inspiraatiota – että päässä alkaa soida joku melodia tai riffi, joka sitten kirjoitetaan nuottipaperille ja se on siinä! Ai niin, soinnut vielä nopsaan siihen alle… Monestikaan prosessi ei etene tuohon tyyliin, vaan säveltäminen alkaa istumalla kirjoituspöydän ääreen kitara kädessä. Melodia ei kuitenkaan yksinään riitä, vaan todella tärkeä osa säveltämistä on sointujen ja harmoniapohjan luominen teokselle. Asiaa tuntematon saattaa ajatella, että sävellys on juuri tuo melodia, johon kaveri sitten lätkii ikäänkuin automaattisen soinnutuksen. Jos taas halua käyttää modaalisempia sävyjä, niin noita purkauslinjoja voi kenties välttää, tietenkin riippuen halutusta efektistä. Kunnia sävellyksestä menee melodian tekijälle, eikä huomata, että itse asiassa nerokas soinnutus ja melodian suhde nerokkaaseen soinnutukseen saattaakin olla koko sävellyksen kantava voima. Koko kappaleen muoto ja kappaleen osat muodostavat eräänlaista makrorytmiikkaa, ja symmetria tai sen tietoinen rikkominen on tärkeä osa kappaleen lopullista muotoa haettaessa. Se kuulostaa äärimmäisen loogiselta ja helpolta, vaikka soinnutus on mitä parhain esimerkki hienosta, äärimmäisen kompleksisesta harmoniasta ja suoranainen haaste jazzmuusikon improvisointitaidoille. Myös tahtilajit saattavat olla joskus lähtökohtana koko sävellyksellekin ja parhaat erikoisempiin 5/4tai 7/4-tahtilajeihin perustuvat kappaleet lähtevät minulla usein rytmisistä grooveista, joista sitten muotoutuu biisiaihioita. AABAmuoto, joka on tyypillinen perinteisissä amerikkalaisissa jazz-evergreeneissä. Jos tähtää hyvään soinnutukseen ja jazzsävellykseen, on hallittava sointujen tärkeiden äänien purkauslinjat, jotka tonaalisessa musiikissa ja ns. Harmonian, soinnutuksen ja asteikkojen sisäistäminen jazzin mestarisäveltäjien tuotantoa tutkimalla on todella tärkeä vaihe säveltäjän opinnoissa, koska se luo pohjan noiden melodiaa tukevien sointujen kuulemiseen ja sommitteluun. Nuotinnoksen sijaan kitaralla voi soittaa suoraan tietokoneelle myös demomuistion johonkin äänitysohjelmaan, vaikka Garagebandiin. Kuunnelkaapa ja analysoikaapa vaikka sointuja Chick Corean sävellyksestä ”Tones the Joan’s Bones”. Tuolloin myös teoksen joissain tapauksissa taloudellisesti erittäin merkittävät tekijänoikeusmaksut kilahtavat muiden tileille. Usein kappaleissa on parillinen tahtimäärä, mutta muoto voi olla myös epäsymmetrinen
Saarinen selvittää 68 www.riffi.fi 5/2015 L iian usein kuulee vain valittamista ja paremmasta haaveilua. Niistä puhutaan kuin näkkileivästä nykyään. Luovuus, laatu ja luotettavuus kohtaa helppokäyttöisyyden Monipuolinen USB – liityntä live – äänen tallennukseen ja toistoon. Korkeita ääniä on nykyisin tasaisemmin koko katsomoalueella. Tämä kaiku on taas myrkkyä äänentoistolle, jossa on usein kyse suoran äänen välittämisestä kuulijoille. Touch and Turn – säädin helpottaa mm. Ihan parasta livesoundia. Ja kehua julkisesti, jos syytä on… Hyviä soundeja Tämä juttu on lähes pelkästään kehumista. Tämä ja paljon muuta uusissa TF – malleissa. Silloin vaan rohkeasti kättä pystyyn ja parannuskeinoja keksimään. Äänentoistoa ja miksausta syytetään usein sellaisesta mikä oikeasti tulisi laittaa aivan jonkun muun piikkiin. Nyt näistä plugareista sauhutaan niin paljon, että meinaa jo kyllästyttää. Niin ne ajat muuttuvat. Tuntuu, että saatiin uusi keskustelunaihe, jossa voi mielipiteellään ja käyttökokemuksillaan päteä. Mutta kuten monessa muussakin asiassa, näitä mystisiä pelastajia pitää osata käyttää. Onneksi kuitenkin myös työkalut järjestelmien hallintaan kehittyvät. Janne Sivonen oli operaattorina ja hänen kanssa käytiin antoisa keskustelu esityksen jälkeen äänisuunnittelusta ja muiden tekemien suunnitelmien operoinnista. yhden nupin eq-, kompressori ja gain – säätöjä. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. Usein äänentoiston toteuttajat joutuvat ottamaan vaikeat akustiset olosuhteet omaan laariinsa tahtomattaan. Tämän legendaarisen lausunnon takana oli kyseisen kuoron johtaja. Oopperan kummitus Akustiikka ja äänentoisto on ikuinen aihe. ”Ei täällä pysty keskustelemaan.” ”En halua kuunnella viereisten keskustelua vaan musiikkia.” Ja sitten se yleisin: ”Sanoista ei saa selvää.” Naurettavin miksaajana kohtaamani syytös aikanaan oli, että ”kuoron ässät tulevat jopa eri aikaan”. Kyse on erillisistä äänenkäsittelyn erikoistyökaluista, jotka ovat uineet studiopuolelta äänentoiston arkeen. Ota yhteys ja kysy lähin jälleenmyyjäsi. Klassinen musiikki tarvitsee kaikukenttää soidakseen kauniisti akustisesti. Tietysti äänentoisto ja miksaus voi pettääkin. % +358 (0)9-5840 0010 yamahacasuomi@gmx.yamaha.com www.facebook.com/yamahaproaudiofinland Uuden TF-malliston myötä Yamahan digitaalimikserit tuovat tehtaan tunnustetun laadun, luotettavuuden ja helppokäyttöisyyden uudelle hintatasolle. Mitä kaikuisampaa on sen vaikeampaa on suoriutua tästä tehtävästä. Säröt ovat tippuneet parissakymmenessä vuodessa merkittävästi. Milloin musiikki soi jonkun mielestä liian lujaa ja toisen mielestä liian hiljaa. Yhä parempaa kohden Äänentoisto ja varsinkin kaiutinjärjestelmät ovat kehittyneet hyvää vauhtia. langattomalle monitorimiksaukselle. No, samalla järjestelmien käyttäminen tulee kokoajan vaativammaksi. Janne on ollut aina loistava miksaaja mutta nyt mies oli vielä ottanut askeleen eteenpäin. Jari Sillanpää 50 vuotta Ja nyt niitä kehuja. 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 68-69 Saarinen 515.indd 68 7.10.2015 10.32. Uusimpia työkaluja ovat plugarit eli plug-init. TouchFlow – käyttöliittymä uudessa kosketusnäytössä nopeuttaa työskentelyä merkittävästi. Ei sentään ihan siirappia, mutta siihen suuntaan. Balanssi, volume, botnen määrä – kaikki kunnossa. Kertomus ei ole ihan lempitarinoitani, mutta äänentoisto toimi hienosti. Sama soundi jokaiselle kuulijalle – mikä on koko äänentoiston perusta – on vähän lähempänä. Billy Elliot on katsastamatta vielä. Vielä pari vuotta sitten en ollut samaa mieltä. Komeaa kuultavaa ja varsinkin Ville Rusanen kummituksena oli todella vakuuttava. Mutta lupaan korjata tämän puutteen pikaisesti. Kansallisoopperan äänijärjestelmän uusimista suunniteltaessa asia kyllä askarrutti aika tavalla, mutta nyt voin helpottuneena sanoa, että suora ääni tavoittaa kuulijan yllättävän hyvin. Matalia keskiääniä saadaan muuallekin kuin lavan viereen. Ja Ville Kauhanen oli laittanut Jannelle stereot hyville paikoille ja komeaan vireeseen. Janne Röning miksasi kesällä Siltsun Olympiastadionin keikan ja se oli äänentoiston juhlaa. Sakke Kiiski ja Stanley Lönnquist tekivät hienoa työtä mikserin takana ja kotiläksyt oli tehty hyvin. Annons1.indd 1 2015-05-22 10.54 Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Ne tulee laittaa signaalitiessä oikeaan paikkaan ja säädettävää riittää. Edelliseen teemaan tämä liittyy taas siten, että Janne on perehtynyt plugarien käyttöön muuallakin kuin Teboilin baarissa kollegoiden kanssa kahvitunnilla. Mamma Mia Häpeän tunnustaa, mutta pakkohan se on kertoa, että kävin katsomassa vasta nyt Mamma Mian Svenska Teaternissa. Nyt on kyllä todettava, että parhaissa kuulemissani miksauksissa plugareita on osattu käyttää todella hyvin ja niitä on käytetty runsaasti. Ilmaiset mobiiliapplikaatiot antavat lisäulottuvuuksia esim. Esitys oli numero 199. Vaikea aihe ja puhuttaa varmasti vielä usein
luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 68-69 Saarinen 515.indd 69 7.10.2015 10.32. Luovuus, laatu ja luotettavuus kohtaa helppokäyttöisyyden Monipuolinen USB – liityntä live – äänen tallennukseen ja toistoon. TouchFlow – käyttöliittymä uudessa kosketusnäytössä nopeuttaa työskentelyä merkittävästi. langattomalle monitorimiksaukselle. Ilmaiset mobiiliapplikaatiot antavat lisäulottuvuuksia esim. Ota yhteys ja kysy lähin jälleenmyyjäsi. Tämä ja paljon muuta uusissa TF – malleissa. % +358 (0)9-5840 0010 yamahacasuomi@gmx.yamaha.com www.facebook.com/yamahaproaudiofinland Uuden TF-malliston myötä Yamahan digitaalimikserit tuovat tehtaan tunnustetun laadun, luotettavuuden ja helppokäyttöisyyden uudelle hintatasolle. yhden nupin eq-, kompressori ja gain – säätöjä. Annons1.indd 1 2015-05-22 10.54 Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Touch and Turn – säädin helpottaa mm
Tuli tytön vuoro, ja tajusin raasun laskettua kätensä koskettimistolle hänen olevan käytännöllisesti katsoen soittotaidoton. Tiedättehän, ne hassut pojat, jotka diggailevat toistensa soittoa. Yläasteen viimeisenä vuotena kikkelijatsi alkoi kiinnostaa perus-depechemodejen ja ultravoxien ohella. Mutta yhdestä asiasta olen varma. ••• Kaikilla meillä on jokin kipukohta, nöyryyttävä tuokio elämässä, jonka muisto saa toisinaan ähkäisemään häpeästä – tai myötähäpeästä. KuvA: vIlle JuurIKKAlA M ikään ei vie ihmistä kohti parempaa niin tehokkaasti kuin häpeä. Syntikat veivät kaiken huomion, ja Korg Poly-800:n sekkarin tahdistaminen Roland TR-707:aan oli tärkeämpi juttu kuin näppäilyharjoitukset, jotka saivat sormeni kipeäksi. Ilo ja suru katoavat aina, mutta häpeä säilyy ja palaa kuin vanha tuttu tupaan, uudestaan ja uudestaan, tervehtien kelmeällä äänellään jo porstuasta. Vallien riemu tavoitti minut vasta vähän myöhemmin, mutta aika lailla ensi kuulemalta oli selvää, että akateeminen viileys musiikissa ei puhutellut minua pätkääkään. Valtava myötähäpeän järkäle hyökyi niskaani, sillä ymmärsin myös olleeni hupsu: olin läsnä vain tarjoamassa vanhalle sedälle kivan juttutuokion aivan liian nuoren tytön kanssa, omalla oppimisellani ei ollut merkitystä. Korostan, että kitaraopettajani yritti kyllä kaikkensa. En löytänyt kivoissa villapaidoissa liikkuvien kavereiden levyiltä samaa imua, voimaa ja syvyyksiä. Omani sijoittuvat musiikkiluokkien yläasteja lukiovuosiin, siihen aikaan, jolloin luuli olleensa valmis ihmisenä (ja muusikkona). En vieläkään muista ainoatakaan Stanley Clarken biisiä ulkoa, ja jumankauta miten olen yrittänyt. ••• Meni monta vuotta, ennen kuin satsaaminen kannatti, mutta jäin lopulta sille tielle, ehkä lopullisesti – en vieläkään tiedä. Otetaan tietokoneet haltuun, sillä niissä olisi tulevaisuus. ••• Noihin aikoihin mieleen tuli, että olisi siistiä oppia soittamaan kitaraa. Ja aina, kun rasvainen setä avasi suunsa, minua hävetti. Koin niin sanotun jokaiselle muusikolle tutun häpeällisen valheellisen valaistumisen hetken. Kuvitelma kaikkosi suunnilleen neljännellä soittotunnilla. ”Sulla oli alussa hyvä veto, sit käännökset meni taas klasariks.” Taustaläppä vajosi vajoamistaan ja mietin koko ajan, miten voisin luikerrella epämiellyttävästä tilanteesta. MIDI ja muut protokollat. Se johtui suurelta osin vanhemmista lukiotyypeistä, joista jokainen osasi soittaa seiska-ysi-kuutosen kvinttinoonikäännöksellä ja septimin bassoon. Ja mikä parasta, jaettu häpeä on kaksinkertainen häpeä. Opettaja löi eteeni monisteen, jossa oli sointumerkinnät ja melodia, vedä siitä. ”Viha on vahva voima” oli aikoinani otsikkoehdokas äidinkielen YO-aineelle, mutta huomattavasti paremmin teinejä olisi puhutellut aihe, joka olisi ollut lähempänä jokaisen luonnollista kehityskaarta. Koska olin skitan kanssa niin paljon paskempi kuin minkään muun, se vain yksinkertaisesti jäi erään nolostuttavan ja häpeällisen soittotuntiyritelmän jälkeen. ”Uudestaan, vedä vähän enemmän niinku kompaten”, kuului opettajan ainoa kommentti. ”Vedäs vielä, sillai synkopoiden”. ••• Yritin lukiosyksynä kikkelöintiä vielä pariin otteeseen, mutta luovutin ja annoin kevytjatsin olla. Kyllä olen. Päätin, että satsaan siihen, missä olen parempi, ja satsaan siihen kunnolla, alkaen niinkus yykaakooheti. Minä en. Koska ensitesti meni läpi, lainabiisejä luikerteli sinne tänne enemmän ja enemmän. Tapailin aikani, mutta kuuntelin enimmäkseen taustalta kuuluvaa rasvaisissa merkeissä etenevää keskustelua – ja tajusin, että ketään ei oikeastaan kiinnosta, mitä pimputtelin, joten vedin väliin Muuttohaukkaa ja White Christmasia, eikä kukaan huomannut. Saattaa olla, että korjasin valheellisen valaistumisen tutustumalla luokkatoverini magneettisen persoonan kautta Led Zeppeliniin, Black Sabbathiin, Van Haleniin sekä muihin metalliklassikoihin (terveisiä vain kitaristi-Antille, harmi, että jäit pois lukiosta ekan luokan jälkeen). 70 www.riffi.fi 5/2015 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Tavoitin tuhansien, ehkä kymmenientuhansien tuntien treenimäärän jo paljon ennen aikuisikääni. Ne, joiden mielestä listapoppis oli jöötiä, vaikka itsekin hyräilivät poppimelodioita ruokalan jonoissa. ••• Paranin seiskaysiykstoistaspelttileipäbassossataudista ensimmäisen vapaan säestyksen ”oppitunnin” jälkeen, kiitos silloisen reippaasti keskiikäisen VS-opettajan, jolle tärkeintä oli huvittaa samalla tunnilla ollutta suunnilleen yläasteikäistä pimua – meitä oli siis vain kaksi oppilasta. Siispä syleile häpeääsi, nuorukainen. EQ:t, kompressorit, efektit. Olenpas. Häpeä, nuori mies 70-71 Alanko.indd 70 7.10.2015 10.31. Ja aina, kuullessaan ”vedä”, typykkä kikatti typerästi. En niinkään ihastunut kitaravalleihin, vaan energiaan. Anna sen kantaa. En olisi tässä ilman koettua häpeää ja sen aiheuttamaa sisuuntumista. Amigaan ilmestyi midiliitäntä ja sekvensseri nimeltään KCS, ja säätö alkoi. Ota se seuraksi ja tee rauha sen kanssa
www.roland.dk 3FOR2 BUY 2 BOSS PEDALS, GET 1 FREE! WWW.BOSS3FOR2.COM Promotion runs between October 1st and November 16th 2015 BUY TWO GET THREE FOR-2 THREE 70-71 Alanko.indd 71 6.10.2015 9.47
Genelec Oy:n on vuonna 1978 aloittanut aktiivikaiuttimien valmistaja ja yksi suoma laisen vientiteollisuuden menestystarinoista. Iisalmen pääkonttorin ja tehtaan lisäksi yrityksellä on toimipisteitä mm. Ne antavat muusikoille ja tuottajille työkalun toteuttaa taiteellisen näke myksensä. Vastuullisesti kohti täydellistä äänentoistoa Genelec_factory_Riffi_230x250mm_01.indd 1 24.9.2015 10.56 72 Takakansi515.indd 72 6.10.2015 9.46. Myös ympäristö asiat ovat Genelecille tärkeitä. Pyrkimyksenä on jätteen ja ympäristö kuormituksen minimointi. Tuotekehitys ja innovaatiot ovat tuottaneet ratkaisuja, jotka ovat pitäneet Genelecin kehityksen kärjessä. Koti käyttäjälle Genelec tarjoaa mahdollisuuden kuulla tämän työn tulokset viimeistä detaljia myöten. Laatukontrollin ja tehtaan yhteydessä toimivan huollon ansiosta mallien toimintavarmuus on taattu pitkälle tulevaisuuteen. Ammattilaislaatuun kuuluu myös luotettavuus ja pitkäikäisyys. Perheyrityksen tuotteita viedään yli 70 maahan. Aktiivikaiuttimet suunnitellaan ammatti käyttäjien vaatimusten mukaisesti. Kiinassa, Yhdysvalloissa, Helsingissä, Tukholmassa, Genevessä ja Mumbaissa