Riffi 6/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

VALO TEKEE ESITYKSEN NÄKYVÄKSI osa 2/3 Nro 6/2011 Hinta 8,70 E 16. vsk "Tilujenkin pitää svengata!" Tuomas Wäinölä Shure Beta 181 vaihtopäiden kuningas! Miksaus kuulokkeilla on oma lajinsa
Wireless? Wiremore. Lyömätön hinta/laatusuhde näillä ominaisuuksilla: · ClearScanlöydäparhaitentoimivataajuusautomaattisesti · Ezsyncinfrapunayhteysvastaanottimestalähettimeen,automaattinen lähettimenasetustenohjaus · PL22dynaaminenkardoidimikrofonielementtikirkaallajaselkeällä toistolla · 14tunninkäyttöaikakahdellaAA-alkaaliparistolla! · Vankkametallirakenteinensolistimikrofoni/lähetinjavyöasema taustavalaistullaLCDnäytölläjaparistonlataustilanmittarilla · 32valittavaataajuutta,8kanavansamanaikainenkäyttö · Irroitettavatvastaanotinantennit,lisävarusteenasaatavissa räkkiasennussarja,antennienetupaneliasennussarja, antennijakovahvistinym. Yhteensopiva uusien taajuusmääräysten kanssa! Saatavissavalminapakettinakolmenaeriversiona: R300-Epääpantamikrofonilla R300-HDsolistimikrofonilla R300-Lnappimikrofonilla mics · dsp · amps · speakers www.electrovoice.com Hedengren yhtiö Lauttasaarentie 50, 00200 Helsinki www.hedcom.fi mics · dsp · amps · speakers www.electrovoice.com
Tule testaamaan myymäläämme tai jälleenmyyjillämme. soundtools S oun dto o l s O y · Teo l l i s uu s k at u 2 1 , 0 0 5 1 0 H el s ink i · puh. +358 (0)29 080 0830 · soundtools@so undtools.fi · w w w.soundtools.fi. Luonnolliset kumppanit Mahtavat mikit ja Lyömättömät luurit
Se että SibeliusAkatemian jazzosaston ja muutaman sähköbändin vierailun myötä taloon tuli myös muuta kuin klassista musiikkia, ei muuta yleiskuvaa mihinkään. Ns. Rakennettiin, koska sellaista haluttiin ja tarvittiin. Eivät Hartwallareenalla järjes tettävät pop ja rockkonsertitkaan ole kymmen tuhantisesta yleisöstään huolimatta koko kansan tapahtumia sen enempää kuin KeiteleJazz, Keravan Valkosipulimarkkinat, tai Killerin ravit Jyväskylässä. ja Helsingin Musiikkimessut. PÄÄTOIMITTAJALTA Musiikki talossa ja sen ulkopuolella S yyskauden alkajaisiksi avattua Helsingin musiikki taloa on ehditty jo ylistää ja moittia, niin arkki Jos joku paheksuu hankkeen kalleutta, niin rehel linen vastaus olisi, että elämä on. Tervetuloa, vaikka jokaiseen tapahtumaan! Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja V aloisampiin tunnelmiin: Helsingissä järjestetään lokakuussa kahdet alan messut, AudioVisual 2011 R ehellisempää olisikin lausua julki joka kään teessä, että nyt rakennettiin talo varta vasten klassiselle musiikille. Tällainen lausunto heijastaa kirjoittajansa varmas tikin vilpitöntä iloa ja vahvaa uskoa asiaan, mutta samalla se on melko railakas ja ennenkaikkea kapea tulkinta kulttuurikentän koostumuksesta. Ja pääsit mukaan tai et, jatkoa seuraa marraskuussa, kun Turengin asemalla järjestetään kotimaisten soitin rakentajien kavalkaadi, Tonefest. Ei silti, iloita täytyy senkin puolesta, että yhdellä sektorilla olot ovat nyt paremmat kuin ovat olleet, ja lausunnoista päätellen ne ovatkin olleet todella kurjasti aiemmin. Selkeä päätös, jonka takana täytyisi rohjeta myös seistä pystypäin. tehtuurin kuin ohjelmapolitiikankin suhteen. Kyseessä nyt kuitenkin on vain säveltaiteen, ja nimenomaan säveltaiteen yhden lohkon tarpeisiin rakennetusta konserttitalosta, ei koko kulttuurikenttää palvelevasta monitoimitilasta. Se kuitenkin ärsyttää, että sähkö ja rytmi musiikki otetaan kainalokepiksi silloin, kun joku epäilee mahdottoman kalliiksi käyneen rakennuksen tarpeel lisuutta ja mielekkyyttä, ja viittaa suppeaan ja ehkä jopa elitistiseen käyttäjäkuntaan. Kaupunginorkesteri tarvitsi. Ja valaistushan on oleellinen osa rytmimusiikin esitystä, kuten kolumnisti Minna Lindgren Suomen Kuvalehdessä hiljan totesi. Ylistäjät toteavat äärimmäisyyksissään, että vihdoinkin koko kulttuurikentän toive on toteutunut ja pulinat pois. Nämä ovat arvo valintoja ja nyt on valittu klassisen musiikin arvojen puolesta. Sekään ei kaikille akteille ole omiaan, eivätkä salin vaaleat seinät ole valaisun kannalta ollenkaan otolliset. Vaikka miten asiaa pyörittelisi, niin kyse ei ole koko kansan talosta, eikä kenenkään pitäisi semmoista väittää. Ihan niinkuin se on oleellinen osa myös oopperassa, joka tosin tarvitsee esityksiinsä lavasteitakin sellaisen määrän, ettei keski verto rockbändi uskaltaisi moisesta edes uneksia. Jos rytmimusiikille laajempana genrenä jotakin hyvää koitui, niin lähinnä se, että Finlandiatalo vapautui salonkikelpoisen rytmimusiikin esityspaikaksi. Riffi on mukana ja niin on melkoinen joukko muitakin näytteilleasettajia. Toivottavasti tulevien vuosien varrella osoit tautuu että myös yleisö tarvitsi. 4 www.riffi.fi 6/2011. Ja SibeliusAkatemia tarvitsi. vierailevat maailmantähdet keskisuuresta megaluokkaan joutuvat edelleen konsetoimaan urheilu ja jäähalleissa, milloin eivät osu kesäkaudelle ja vedä esitystään ulkoilmassa. Radion Sinfoniaorkesteri tarvitsi
Tässä ja nyt. AV2011 Messukeskus 12.-14.10.2011 Osasto 5E10 Tule! www.noretron.fi Mankkaantie 32 02180 Espoo P. Axient Kaikki mitä olet toivonut langattomalta järjestelmältä. 010 525 8000 infoaudio@noretron.fi
18 LUKUPALAT 32 Ajankohtaisia poimintoja messuja ja muita tapahtumia 32 Tuoteuutiset nyt perataan syksyn satoa RIVAKAT PIKAKOKEET 40 Roland R-26 neljän mikrofonin voimalla 44 Electro-Harmonix Neo Mistress flangerin voi myös pysäyttää 45 Dynacord D 8A suppasella tai ilman s. s. 22 6 www.riffi.fi 6/2011. 14 HAASTATTELUT & ESITTELYT 10 Kitaratyöläinen Tuomas Wäinölä keikalta keikalle, sessiosta sessioon 14 Kypsää luomu-americanaa Ninni Poijärven ja Mika Kuokkasen musiikki kypsyy luonnollisin menetelmin 18 Valokiilassa bändi! Osa 2: Pitseriaosastolla 22 Helsingin musiikkitalo valmiudet vaikka mihin 26 Kun kuulee liikaa eikä pääse siitä eroon 30 Kynnet kuntoon, kitaristi! silkissäkö soundin salaisuus? s
· Roland Jupiter vellovaa kuohuntaa ja hurjia spekulaatioita... Aikakauslehtien Liiton jäsen www.riffi.fi 6/2011 7. Riffi ilmestyy vuonna 2011 seitsemän kertaa. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,50 e + postikulut. 50 Aguilar Tone Hammer 500 & SL 112 kevyesti kuuluu 52 Hagström Viking ja Beluga bassot skaalan eri päästä 54 Tokai AJB5-95 ja ESP Vintage-5J sama esikuva, omat lopputulokset 56 Rockett Pedals s. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Martin Berka Puh. 70 Ura-ajattelu ja leipääntyminen 82 Alangon päiväkirja Uhanalaiset kissaeläimemme Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi · Tuomas Wäinölän soololevy Human Being tarkastelussa · Jeff Waters, Annihilator 27 vuotta Kanadan menestyksekkäimmässä heavy-bändissä. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. s. 60 vaihtopäiden kuningas 70 Beyerdynamic Touring Gear mikrofonisarja keikkarintamalle GRANDE FINALE 75 Faktakauha Miksaaminen kuulokkeilla on oma lajinsa, osa 1 78 Saarinen selvittää Mittaamalla maaliin 80 Muusikkona maailmalla s. Uusimman irtomumeron voi tilata myös toimituksesta hintaa 8,70 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuillamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). 46 KÄYTTÖTESTIT 46 DrumIt Five Mk2 korillinen digiappelsiineja YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Martin Berka Jussi Huolman Pirkka Isotalo Riku Karvonen Timo Koskinen Tommi Saarela Reima Saarinen Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Irtonumeron hinta on 8,70 e. 56 boutique-laatua tolkkuhintaan 59 Zoom G3 kolme efektiä vierekkäin 60 Roland Jupiter-80 se on siinä! 64 Retro Instruments laitteita joiden on tarkoitus näkyä ja kuulua 66 Tascam TA-1VP lauluraidat kuosiin 68 Shure Beta 181 s. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 53,50 e ja määräaikaisena 60,90 e
Fender®, Make HistoryTM, Fender® FUSETM and BroncoTM are trademarks of Fender Musical Instruments Corporation. USB CONNECTIVITY TO FENDER® FUSETM ONLINE PRESETS. THE ULTIMATE PRACTICE AND RECORDING BASS AMP EXPERIMENT WITH THE MULTITUDE OF BUILT-IN PRESETS AND EFFECTS TO CREATE YOUR PERFECT SOUND. CLICK THE CODE TO SEE BRONCO IN ACTION FENDER.COM/BRONCO ©2011 FMIC. XLR OUTPUT AND FREE ABLETON LIVE LITE 8 FENDER EDITION STUDIO-QUALITY RECORDING SOFTWARE. All rights reserved.
Sointukarttakin auttaa tosi paljon ja sen verran itseluottamusta minulla on, että sen pohjalta uskaltaa lähteä. Niin, ja UMO:n kanssakin minulla on ollut muutama keikka onkohan jazzkitaristit Soittamisessa on aina tärkeää jo maailmasta loppuneet, Wäinölä miettii. Täytyy vain olla luotettavan varma soittamisessa, omaksua nopeasti kappaleet monesta tyylilajista sekä olla valmis lähtemään keikoille erilaisten kokoonpanojen kanssa. Ihan uutena hommana olen viimeisaada jengin jalat ja muut set pari viikkoa käynyt opettamassa kitaranvartalon osat liikkumaan. Helsingissä olen pyörittänyt puolisen vuotta uudessa Dom-ravintolassa lauantaiklubia, jossa soitetaan klassikkoja, samanlaisia kuin täällä tänään. armotonta freelancaustahan tämä on ollut. Taustalla pyörivät sitten vakiintuneemmat kuviot enemmän tai vähemmän säännöllisinä. Yksittäisiin tuurauksiin kuuluu muutama Stage-ohjelma Neloselle, yksi Pitkä Kuuma Kesä -jakso Maikkarille, kävin Antti Tuiskun ja Mikko Leppilammen bändeissä... Se vaatii kovaa pokkaa, eikä auta hermoilla. Tosi luksusta päästä vielä heräämään omasta sängystä. Säestettiin mm. Illalla on vielä soittokeikka. Päätyönantajani on jo kuudetta vuotta Paula Koivuniemi, jonka kanssa töitä on kaikkina vuodenaikoina. Michael Monroeta, Ville Tuomea ja Jarkko Aholaa. Kiireinen tahti ja keikkojen valtava määrä ei tunnu miestä rassaavan, vaikka kuluvan vuoden heinäkuuhun mennessä ei vapaapäiviä kuulemma tuntunut olevan lainkaan keikat eri kokoonpanoissa söivät kalenterista enimmät päivät ja oman levyn teko loput. Olin tuuraamassa uuden Dallapé-orkesterin kanssa ja sain mapin eteeni puoli tuntia ennen alkua. soittoa Tapiolassa Ebelin musiikkiopistossa ja Arabialla olen ollut Pop & Jazz -opistolla sivutoimisena tuntiopettajana. Kotiläksyt on tietysti tehtävä hyvin ja opeteltava kappaleita ennakkoon. Se oli aika työlästä, koska oli opeteltava valtava määrä hevi- ja rokkikappaleita. Onneksi soinnut ja rytmit oli merkitty ja oli helppo lukea. Monimutkaisissa teatteriproduktioissa voi olla aika vaikeitakin juttuja ja ne eivät ihan harjoittelematta mene. 10 www.riffi.fi 6/2011 TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: KAI KUUSISTO T Kyllä Suomessa työtä riittää kitaristille, vaikka freelancepohjalta. Luen nuotteja aika hyvin ja jos nuotit on, ei tarvitse harjoitella niin paljon. Oman soololevynsä juuri julkaissut Tuomas Wäinölä täyttää kriteerit, ja niinpä hänen kalenteriinsa on jo pitkään kertynyt vuosittain lähes 300 keikkaa.. Keväisin on perinteisesti Paulan Lapin kiertue, kesäisin festareita ja muulloin laivoja ja ravintoloita. Huomenaamulla minulla on jo mielenkiintoinen mainosmusasessio, jossa stunttaan tyttöbändiä ja minun pitäisi soittaa itse kitarat, basso ja rummut. Tämähän on ihan helppo homma ajaa Helsingistä Tampereelle keikalle ja vielä äärimmäisen hauskaa, koska saan soittaa paljon kitaraa ja tiluttaa sooloja mielin määrin, Wäinölä määrittelee. Kesällä isolla bändillä ja muuten pienemmällä kokoonpanolla. Treenaaminen on ihan luksusta monien bändien kanssa, usein tavataan ennen keikkaa ja biisit soitetaan ensi kertaa yhdessä keikalla. Kitaratyöläinen keikalta keikalle, sessiosta sessioon ämänkin haastattelun jälkeen oli jälleen yksi alkamassa, tällä kertaa pubikeikka Mika Järvisen Texas Tupolev -coverbändissä rock-klassikoiden parissa. Millaisilla konsteilla otat materiaalin haltuun lähtiessäsi bändikeikoille. Lähden matkaan, jos pyydetään ja maksetaan, tämähän on minun hommani ja elantoni
Tuomas Wäinölä www.riffi.fi 6/2011 11
0207 282250 TAMPERE: Näsilinnankatu 22, Puh. 0207 282260 Korotonta maksuaikaa jopa 12kk! Kysy lisää myyjiltämme. WWW.DLXMUSIC.FI IC.FI F. 800 neliötä silkkaa rock n rollia. MAHTAVIA MESSUTARJOUKSIA! N DLX E MUSIC DELUX Y Y HELSINGIN TERVETULOA KIMESSUILLE MUSIIK .10 - 30.10.11 27 SASTOLLE 6d139 DLX O IT KOVIMMAT MERK KAIKKI i www.dlxmusic. F S Suomen suurin ja kaunein rockvälinekauppa on avattu Helsingissä! Tule paikan päälle katsomaan mahtavia tarjouksia. Kaikki kovimmat merkit, huipputasokkaat koesoittohuoneet ja parhaat hinnat saman katon alla. Kalasatama - DLX matka-aika: 1 min. H HE LS KI IN METRO KALASATAMA HALPA! www.dlxmusic. SE ON HELSINKI: Hermannin Rantatie 10, Puh
Levyllä he tulkitsevat esimerkiksi Jackson Brownen, J.J. Mutta ottaa toki aikansa, jotta ilmaisusta tulee äidinkielen tapaan luontevan vaivatonta. Se on ihan totta. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN Kypsää luomuamericanaa Ninni Poijärven ja Mika Kuokkasen musiikki kypsyy mahdollisimman luonnollisin menetelmin. Levyn nimikappale on puolestaan Mityylin sisäistämisestä. Hiljattain ilmestynyt yhteislevy kanssa. Kaksikko on tuttu suomalaisista juurimusiikkia soittavista kokoonpanoista Hoedownista J. Tällaista luontevuutta musiikissaan ovat saavuttaneet paljon juuri Poijärvi ja Kuokkanen. Tämä kuuluu esimerkiksi uudella "Powderburn"-levyllä, jonka siemen kylvettiin jo vuonna 2008 ilmestyneiden Poijärven sekä Eero Raittisen levyjen äänityssessioissa The Band -rumpali Levon Helmin studiolla Woodstockissa. Calen, Bob Dylanin, Dirk Powellin ja Richard ThompPowderburn on vankka näyttö sonin tekemiä lauluja. Oltiin mukana Lännen-Jukka -hommassa ja ollaan soitettu ame-. ka Kuokkasen ja australialaisen Terry McArthurin käsialaa. oisi sanoa, että Suomessa amerikkalaisen musiikin tyylit ovat perusteiltaan verraten hyvin soittajien hallussa. Kontaktit johtivat parin päivän äänitysrupeamaan marraskuussa 2008 samassa paikassa Olli Haaviston, Amy Helmin ja studion äänimiehen Justin Guipin 14 www.riffi.fi 6/2011 V Old time -musiikista löytyi väylä Levyllä viulusta ja laulusta huolehtivan Poijärven sekä laulamisen ohella akustista kitaraa soittavan Kuokkasen yhteistä musiikillista tyyliä voisi kai parhaiten luonnehtia old time -vetoiseksi. Kun juttelemme syyskuun alkupuolella helsinkiläisessä ruokaravintolassa, kerron aluksi tämän näkemykseni, johon myös Mika ja Ninni yhtyvät. He korostavat old time -musiikin soittotyylin ajan kanssa vaikuttaneen paljonkin heidän tapaansa tehdä musiikkia. Karjalaisen Lännen-Jukkaan. Tässä viimeisen 510 vuoden aikana ollaan menty musiikissamme koko ajan riisutumpaan suuntaan
Onhan sekin samaa amerikkalaista ja lähtökohdiltaan akustista musiikkijatkumoa. Tai onhan sooloja meidänkin soitossa, mutta niitä ei nosteta samanlailla esille. Miksi juuri old tiold time -musiikissa ei oikeastaan ole sooloja." me -musiikki on teille tärkeä tulokulma americanaan, miksei esimerkiksi bluegrass. Kaikki ovat tavallaan koko ajan siinä samassa junassa. Viimeinen niitti oli Lännen-Jukka. Kun pääsin leffateatterista ulos, tuntui että nyt kolahti ja kovaa. Halusin sitten sen takia ottaa vieläkin enemmän selvää old time -tyylistä. Sehän on niin erilaista kuin mikään muu viulunsoitto, erityisesti klassisen musiikin tyyliin verrattuna kysees"Päinvastoin kuin pop- ja rock-musiikissa, sä on lähes eri soitin. Heti perään Mika nostaakin esiin yhden soittofilosofisen eron heidän musiikkinsa ja normaalin pop/rock-akselin välillä, nimenomaan lähestymistavassa solistisuuteen Päinvastoin kuin pop- ja rock-musiikissa, old time -musiikissa ei oikeastaan ole sooloja. rikkalaisten old time -muusikoiden kanssa (Martha Scanlan, Stuart Brothers, Dirk Powell, Caleb Klauder.) Kyllä se varmasti tuohon kaikkeen soittamiseen vaikuttaa, Mika pohtii. No minun kohdallani yksi syy on se, että bluegrass-soitossa tulee olla vähän virtuuosimaisempi ja sitä taas en ole viulistina. Se on sellainen tärkeä filosofinen juttu, mikä on huomaamatta tullut soittamiseen tätä kautta. Se vaatii jo hillittömän hyvää tekniikkaa, kun taas old www.riffi.fi 6/2011 15. Ninni Poijärvi mainitsee alunperin yhdeksi innoittajakseen 2000-luvun alkupuolella suositun Coen-veljesten "O Brother, Where Art Thou?" -elokuvan ääniraidan, jolla old time -musiikki oli isossa osassa. Oma pääsoittimeni on viulu, enkä ollut aikaisem- min osannut hyödyntää sitä oikein mitenkään tällä kevyen musiikin saralla. Innostuin sitten opettelemaan paljon country- ja old time -soittoa. Olen aina tykännyt Karjalaisen Jukan musiikista ja olin hyvin otettu, että hän pyysi meitä mukaan keikkakokoonpanoonsa
Samalla jää iso rooli sille tilalle missä soitetaan ja siitä tulee tavallaan yksi soittaja. Tunnelma loi tehokkaan ilmapiirin Mika Kuokkanen ja Levon Helm -studion äänittäjä Justin Guip. timen riemu on se, että soitetaan yhdessä kukin omilla taidoillaan eli mukaan voi osallistua monenkin tyyppinen soittaja, Ninni aloittaa ja Mika jatkaa: Old time perustuu rytmiin. Levonin studio on tavallaan kirkon ja ladon risteytys, parikymmentä metriä korkea, ja sen rakenteessa on käytetty pelkkää puuta, siis jopa naulatkin ovat puisia. Sitä on vaikea sanoa, ainakaan itse ei osaa sanoa, että se varsinaisesti vaikuttaisi. u. Toki päällesoittojakin tehdään tarpeen mukaan, mutta tärkeintä on ensin saada talteen laulujen ydinaines. Molemmille tärkeää onkin se, että levyllä kuultava musiikki vastaisi pitkälti sitä mitä ihmiset heiltä keikoillakin kuulevat. 16 www.riffi.fi 6/2011 Kalustoltaan laadukas ja persoonallinen äänitystila sekä hyvä äänittäjä olivat tärkeitä myös "Powderburn"-levyn synnyssä. Toki bluegrass on myös rytmimusiikkia, mutta siinä se virtuoosisuus on vienyt pääosan samaan tapaan kuin jazzissa. Me olemme Amerikassa soittaneet paljonkin erilaisten soittajien kanssa, ja mahtavaa on se, että vaikka osa on ammattilaisia ja osa amatöörejä, jokainen voi silti osallistua ja soittaa sillä omalla tasollaan, sillä groove on se juttu johon kaikki pyrkivät. Levylle live-soittoa Poijärven ja Kuokkasen juurimusiikkifilosofian mukaisesti on luonnollista pyrkiä myös studiotilanteessa livenä soittamiseen. Olemme käyneet esimerkiksi Minnesotan Hibbingissä, mistä Dylan on kotoisin, ja tavallaan se paikka on ollut hänelle ihan yhtä kaukana jostain Louisianasta, Teksasista ja Memphisistä kuin mitä ne ovat täältä Suomesta tai Ruotsista käsin, Mika toteaa. Sessiossa dobroa soittanut sekä pari kappaletta ja muutamat päällesoitot jälkikäteen Järvenpäässä äänittänyt Olli Haavisto arvioi myöhemmin puhelimessa, että levyn tilasointi tulee luultavasti pääosin lähimikityksestä. Woodstockissa kuvioon ovat kuuluneet myös esiintymiset Levon Helmin Midnight Ramble -konserteissa. Siinä häviää musiikista kaikki sielu, ja tässä meidän jutussa taas pyritään juuri päinvastaiseen että olisi mahdollisimman vähän elementtejä, mutta niin että kaikki kuuluu. Nykyään siis pyrimme päinvastaiseen, eikä välitetä kauheasti, jos tempo vähän kiihtyy tai elää. Kyllä kaikki nämä meidän yhteiset levyt on tehty tavallaan livenä. Tila tulee varmaan juuri siitä, että eri soittimet vuotavat kaikkien mikrofoneihin. Aikaisemmin ja siitä tulee tavallaan yksi soittaja." meininki oli omallakin kohdalla enemmän sitä, että rumpali soitti klikin kanssa, sitten lisättiin basso ja sen jälkeen muut soittimet. Esimerkiksi "Powderburnin" parissa kappaleessa rummut ja basso onkin äänitetty jälkikäteen klikittömän akustisen pohjan päälle Topi Kurjen ja Pekka Gröhnin toimesta. Niiden ohella Mika Kuokkanen ja Ninni Poijärvi ovat viime vuosien aikana tehneet muitakin pienimuotoisia esiintymismatkoja Yhdysvaltoihin, esimerkiksi Minnesotan ja Michiganin amerikansuomalaisalueille. Tämä nykyinen tapamme tehdä musiikkia vastaa nyt tätä meidän ajatusta niin hyvin kuin se on mahdollista, Ninni pohtii. Mika ja Ninni vakuuttavat, että Levon Helmin studiossa on jo rakenteenkin puolesta oma tunnelmansa, joka on vaikuttanut positiivisesti siellä tehtyjen sessioiden laatuun. Ja old time taas on nimenomaan tanssimusiikkia, jossa tanssillisuus, biisi ja groove ovat tärkeintä yksittäisen soittajan virtuositeetin sijaan. Ja kun paikan moodi on hyvä, silloin saakin paljon tehokkaammin hyvää jälkeä aikaiseksi. Silloin ei myöskään kulu turhaa energiaa yksittäisten merkityksettömien virheiden pohtimiseen, kuten helposti raita kerrallaan tehtäessä, Mika kertoo. Olin tavallaan aluksi lähtenyt vähän väärästä päästä liikkeelle, eli omien levyjen biisien keikkaversiot olivat liian erilaisia levytyksiin verrattuna. Siis tarkoitan tätä rumpuiskujen editoimista kohdalleen ja kaikkea tuplaamista ja triplaamista, miljoonia kitaroita. Mikan korostaakin, että heidän tapansa tehdä musiikkia on vastakohta digitaalisen äänittämisen myötä vakiintuneille käytännöille ja monien mielestä myös sen perisynneille, eli runsaalle editoinille ja kitaravalleille. Enemmänkin juttu on kai se ihmisten kanssa soittaminen; jokainen, jonka kanssa soittaa vaikuttaa jollain tapaa. Kun kysyn haastattelun loppuun ovatko vierailut jotenkin vaikuttaneet heidän tapaansa esittää ja lähestyä amerikkalaista musiikkiperinnettä, vastaus on hieman empivä. Samalla jälkikäteen jää iso rooli sille tilalle missä soitetaan kielisoittimet ensin jasitä nyt ylilisätään komppi, jos päänsä tarvitaan. Soitimme suurimman osan biiseistä Woodstockissa todella hiljaa, joten paikan hieno tilasointi ei ehkä juuri tällä levyllä syty niin paljon kuin isommalla kädellä soitettaessa. Studion äänittäjä Justin Guip puolestaan kiinnittää paljon huomiota siihen, miten saa soittajalle oikean tunnelman; käyttää sitten vaikkapa kynttilöitä tai jotain muuta siihen päästäkseen. Eli jos mahdollista, kaik"Mahdollisimman vähän elementtejä, ki soittavat samaan aikaan tai sitten niin, että tehdään laulu ja mutta niin että kaikki kuuluu. Levy äänitettiin ympyrässä ilman luureja, joten kaikki kuulivat toisensa akustisesti koko ajan, Mika kertoo. Nykyään radiossa soitettavasta musiikista iso osa on niin tylsää, koska sitä voi periaatteessa tehdä kuka tahansa. Kun noin hiljaa soitetaan, niin lähimikitys ratkaisee, kertoo Haavisto, joka miksasi levyn kotistudiossaan pelkällä tietokoneella eli vain plugari-efektejä käyttäen
"Miltä se kuulosti?" Kuvittele, että voisit kävellä pois lavalta, eikä sinun enää koskaan tarvitsisi esittää tätä kysymystä... Kuvittele itsesi lavalle, jolla erotat jokaisen instrumentin selkeästi. Ääni vahvistuu ja kuuluu juuri haluamallasi tavalla, ja lisäksi järjestelmän siirtely on helppoa. ® ÄÄNI: L1 toistaa instrumenttien äänen uskollisesti. Upean soundin lisäksi L1 on nopea kasata jamahtuu pieneen tilaan" - Jore Marjaranta ® ® L1 Model II ® L1 Model I ® L1 Compact ® Teholtaan paras ja kehittynein L1 järjestelmämme on kevyt sekä helppo kantaa ja koota. ® Läpimurtomme liveäänen vahvistamisessa. Kannettavin ja helpoin L1 -järjestelmämme: yksi kaiutin täyttää koko tilan äänellä. ® Bosen teknologia tekee kuultavan eron. Silmäsi eivät usko korviasi. ® "L1 on täydellinen keikkalaite. Lisätietoja tuotteista löydät verkkosivuiltamme: www.bose.com/musicians. Kun järjestelmään yhdistetään ToneMatch -mikseri ja muut mahdolliset äänen muuntamiseen tarkoitetut laitteet, oma, yksilöllinen soundi on valmis. ® ® KUULUVUUS: CYLINDRICAL RADIATOR -kaiutin tuottaa selkeän, tasaisen äänen, joka kantaa lavalta läpi koko tilan. Näin toimii Bosen kannettava L1 Portable Line Array -kaiutinjärjestelmä. Pyydä meiltä laite-esittelyä. Lisätietoja paikallisista jälleenmyyjistä saat numerosta 0107786900. Aistit tunnelman ja luotat siihen, että fanit kuulevat jokaisen yksityiskohdan ja soolon yhtä hyvin kuin sinäkin. Käytän sitä akustisen kitaran ja laulun vahvistimena. Kuulet siis vihdoinkin täydellisesti sekä oman että muiden yhtyeen jäsenten instrumentit, ja kokonaisuus on harmoninen. ® KANNETTAVUUS: L1 yhdistää PA-kaiuttimen, monitorin, vahvistimet ja mikserin kompaktiksi järjestelmäksi, joka on helppo koota ja siirtää. ® Vähemmän laitteita ja entistäkin mukaansa tempaavampi musiikkielämys yhtyeelle ja yleisölle. Vahvista soundiasi hakemalla L1 Portable Line Array -kaiutinjärjestelmä Bose-jälleenmyyjältä
Heitinkalustoon lisätään liikkuvia valoja, mikä ei ainoastaan nosta vaatimuksia valotiskin osalta vaan edellyttää myös osaavaa käyttäjää tiskin taakse. 18 www.riffi.fi 6/2011. TEKSTI: TOMMI SAARELA Osa 2 Pitseriaosastolla Keikkavalaisua käsittelevän juttusarjan kakkososassa bändi lähtee odotetulle rundille pitserioihin ja pubien nurkkiin
Viuhtominen edestakaisin saattaa näyttää hienolta hetken aikaa, mutta sitten on eväät syöty. Tekniikka tuleekin ottaa haltuun, mutta ei kokonaisuuden hahmottamisen kustannuksella. Mitä isommiksi ja monimutkaisemmiksi valosetit muuttuvat sitä enemmän aletaan vaatia verkko- ja prosessointiominaisuuksia, jolloin raskaan sarjan tiskit alkavat erottua massasta. Pöydältä vaaditaan paljon enemmän jo pienikin liikkuva peruspesuri ahmaisee tusinan verran kanavia jotta kaikki parametrit saadaan kohdalleen. Kun settiin lisätään ensimmäinen liikkuva heitin, valopöydäksi ei enää kelpaa halvin ja simppelein liukutiski vaan tarvitaan oikea ohjain. Moderni itsenäinen valo-ohjainpöytä on käytännössä sekin tietokone, jonka käyttöpinta liukusäätimineen, toimintonäppäimineen ja yhä useammin kosketusnäyttöineen on vain muokattu valokaluston käskyttämiseen. Heittimet roolitetaan tällöin siten, että staattisilla tehdään jatkuva perus- ja taustavalaisu, ja liikkuvilla tuodaan päälle efekteinä värinvaihdot, liikkeet ja välkytykset. Liikuteltava varoen Yleisesti liikkuvien valojen edut nousevat esiin varsinkin pienissä paikoissa, koska yksi heitin osaa monenlaisia asioita. Standardoitu viiden johtimen DMX-kaapeli voidaan käytännössä usein korvata edullisemmalla kolminapaisella XLR-piuhalla, jopa normaalilla audiokaapelilla. Toisaalta Mikki Kunttu kehottaa varovaisuuteen liikkuvien kanssa etenkin ahtaissa paikoissa. Jos 512 kanavaa ei riitä, voidaan ottaa käyttöön useampia "universumeja", joista kukin lisää ohjaussignaaleja reilun viidensadan kanavan verran. Vaikka valo olisi kuinka liikkuvaa ja välkkyvää, mutkia se ei tee. Jos tolpan korkeudeksi riittää 2,5 Kustannustehokas liikkuvien valojen ohjausratkaisu on usb-kaapelilla läppäriin kytkettävä erillinen ohjainpinta, kuten Chamsysin Maxi Wing, jolla voi ohjata jopa tuhansia kanavia neljän DMX-lähdön kautta. KUVA: JUHA ROUHIKOSKI TISKI HEITTIMIEN MUKAAN Pienen valosetin kanssa tiskin merkillä, mallilla ja ominaisuuksilla ei ole niin olennaista merkitystä kuin sillä, että laitteeseen on tutustuttu kunnolla etukäteen ei vasta keikkapaikalla. Valopöytä lähettää dataa kaikille hallittaville laitteille. Koituneen säästön kääntöpuolena riskit tietysti kasvavat tällaisen yhdistelmän käyttövarmuus ei ole itsenäisten valopöytien tasolla. Jos tilaa ja korkeutta on vähän hän suosittelee mieluummin strip-tyyppisiä lediheittimiä, blindereita ja muita staattisia laajalle avautuvia heittimiä. Kannattaa ensin miettiä keikkaa kokonaisuutena, sitten biisejä kokonaisuuksina ja lopuksi biisejä osa osalta. Näin siksi, että vaikka liikkuvat valot tuovat mahdollisuuksia ne asettavat paljon vaateita valopöydälle ja käyttäjälle. Valitettavasti "huokea liikkuvien valojen tiski" taitaa kuulua laitteisiin, joita ei ole vielä keksitty... Yleinen keino ottaa liikkuvat valot hallintaan kohtuukustannuksin on läppärillä pyöritettävä valo-ohjaussofta, johon kytketään liukusäätimillä varustettu ajopinta eli "wing". Yleisin DMX 512 -ohjausprotokolla välittää nimensä mukaisen määrän kanavia yhtä kaapelia pitkin. Kun liikkuvissa heittimissä ominaisuuksia on aika paljon, tulee tekemisestä tekniikkakeskeistä. 20 www.riffi.fi 6/2011. Kun edellä mainittuun läjään lisätään puolen tusinaa pientä liikkuvaa ledipesuria saadaan lavalle tarvittavaa liikettä, välkettä ja muutoksia tehokkaasti ja varsin vähällä sähköllä. Liikkuvien ohjelmoinnissa tyylitaju ja varsinkin sen puute nousee esiin. Näin homma saattaa pysyä hanskassa eikä tule tehtyä liikaa, Kunttu neuvoo. Trusseja ja caseja Anna Pesonen suosittelee nettikauppojen huterien jalustatelineiden sijaan valosetin kätevään ja näyttävään ripustukseen pystyssä seisovia trussitolppia. Huolellinen ripustus ja suuntaus varmistaa, ettei heittimien ja kohteen väliin jää pa-ämyreitä eikä muita fyysisiä esteitä. mukaan, kompromissiton etuvalaisu onnistuu Par-ratkaisun sijaan käyttämällä Fresneleitä yleisempään väripesuun ja profiiliheittimiä tiukempiin kohdevaloihin
Tekniikka kuitenkin kehittyy ETC:n seitsemään eriväriseen lediin perustuva uutuus alkaa jo panna kampoihin halogeenietuvalolle. Mac 101 on Martinin pienin ja nopein moving head -ledipesuheitin. Jos trussin korkeus kipuaa kolmeen metriin ja yli, vanerilevy saattaa tarvita vastapainon päälleen varsinkin jos tolpan nokassa killuu isoja heittimiä. Eivätkä ne nuoremmatkaan varauksetta ledien nimeen vanno. Wash-heitintä voi räätälöidä tarpeen mukaan tiukemmilla PC- tai laajemmilla Fresnel-tyyppisillä linsseillä, Halpojen rgb-ledien suppea sävyskaala ja väärä värilämpötila ei riitä etuvalokäyttöön. Keikkapuolen liikkuva heitin on "moving head", ja siinä on kolme osaa. Tasan samoista syistä valonheittimiä kannattaa "ripustaa" myös roudauskeissien päälle. Tällöin trusseihin ripustetaan raskaammat liikkuvat, ja putkeen saa taustakankaan ja kevyitä valoja kankaan yläpuolelle. Kahden akselin avulla valon voi kohdistaa lähes kaikkiin avaruuskulmiin. Trussitolppa on paitsi helppokäyttöinen myös itsenään rockhenkinen lavaste-elementti. Gobojen käyttö sopii parhaiten spottityyppisille liikkuville, joten siinäkin suhteessa ne vastaavat eniten perinteisen luokituksen profiiliheittimiä. Bändivaloissa liikkuvat ja ledit ovat pitkälti syrjäyttäneet perinteiset heitintyypit. Sanka pyörii moottorilla alustassa ja tekee valon panoroinnit, samalla kun head pyörii sangassa ja tuottaa tiltit. Päät pyörimään Moving head -liikkuvia on muutamaa päätyyppiä. Sama heitin saattaa lisävarusteilla (tai ilmankin) sopia esimerkiksi wash- ja beam-käyttöön. Erityiskiitokset Juha Rouhikoskelle tämän osan tarkistusluvusta ja tarkennusehdotuksista. Heitinklassikot ja haastajat (osa 2) LIIKKUVAT VALOT Viime lehdessä esiteltyjä valonheitinklassikoita, kuten Floodeja, Fresneleitä ja Par-kannuja, korvataan bändikäytössä usein liikkuvilla valoilla, ledeillä sekä liikkuvilla ledeillä. Halogeeni- tai purkauspolttimoa valonlähteenään käyttäviä vanhan polven liikkuvia heittimiä on kahta päätyyppiä, joskin kääntyvällä peilillä varustettuihin "skannereihin" törmää enää teattereissa tai teknoraveissa. Käytännöllisessä, keskikokoisesssa bändivalosetissä yhdistellään liikkuvaa/ledimaailmaa perinteeseen siten, että esiintyjien etuvalot hoidetaan perinteisellä kalustolla, samoin blinderi on mallia "vanha kunnon". Systeemiin voi liittää poikkiputken kahden trussitolpan väliin. Kolmas perinneosio voi olla Floodeilla tehty ramppivalo, mutta siitä eteenpäin kaikki muu voidaan hyvällä omatunnolla toteuttaa modernilla kalustolla. www.riffi.fi 6/2011 21. Profiilityyppinen etuvalohalogeeni ei tule korvautumaan ledillä ikuisuuksiin, koska värilämpötila perinteisessä lampussa on niin paljon parempi, tiivistää 2000-luvulla alalle tullut Anna Pesonen. Pohjaosa sisältää laitteen aivot ja kiinnityspisteet ripustukseen. Seuraavassa Riffissä ahkeran pubikeikkailun menestykseen nostama bändi kapuaa oikeiden rokkiklubien lavoille, ottaa ensituntumaa niiden valokalustoihin ja käy syynäämässä vuokrafirmojen tarjontaa. Pohjaosaan on myös kiinnitetty sanka, joka kannattelee haarukkaansa akseloitua varsinaista valon lähdettä, headia. Nyrkkisääntönä liikkuvan spotin kiila on tyypillisesti joitakin asteita, beamin kiila ehkä kymmenen asteen kieppeillä ja wash aukeaa siitä laveammalle. Klassikot romukoppaan. Nykypäivän (liikkuvat) lediheittimet ovat oikeastaan tietokoneita, jotka "tulostavat" valoa, mikä tuottaa tien päällä omat haasteensa. Valoammattilaisten vanhempi polvi tuntuu olevan selvästi vaativampi myös valon laadun suhteen eikä ole siksi lykkäämässä lediä joka paikkaan. Värisävyt synnytetään miksaamalla kahtatoista punaista, vihreää ja sinistä kolmewattista lediä. ja se onkin usein käyttötavoiltaan niin laaja, että sillä hoitaa keikalla melkein kaiken, tiukinta profiilikäyttöä lukuun ottamatta. Lediliikkuvissa painopiste onkin toistaiseksi wash-puolella, jossa aukeamiskulma voi olla laajimmillaan Floodin luokkaa. u Riffi kiittää haastatteluista kotimaan kovimpia valoammattilaisia, joiden henkilöesittelyt sekä vinkkikokoelmat julkaistaan juttusarjan seuraavissa osissa. Spottiheittimen täytyy tuottaa paljon valotehoa ulos pienestä reiästä. Normaalin casen päältä saa suunnattua heittimiä aivan hyvin, jos case on harkitussa paikassa lavan sivustalla tai rumpalin takana. On kohdevalaisuun tarkoitettu spotti, laajakiilainen "wash-" eli pesuriheitin sekä välimuotona "beam", jonka päätehtävä on piirtää valokiiloja usvaan tai savuun. Koska lediheittimessä valontuottajina toimivat valaisimen pinnalle hajasijoitetut kymmenet pikku pisteet, spotin valmistaminen on leditekniikalle haasteellista. Se, mitä klassikoista voidaan tai halutaan ledeillä korvata, riippuu siitä keneltä kysyy. Pienillä ledipesureilla sellaista ei saa kaatumaan ellei joku kiipeä tolppaan, Pesonen tietää. metriä, lattiakappaleena toimii komeasti 1 m × 1 m vanerilevy, johon on upotettu trussin vastakappaleet. Tosin ilmoitetut aukeamiskulmat eivät välttämättä kerro heittimestä paljonkaan, eivät aina edes heittimen tyyppiä
TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Helsingin MUSIIKKITALO valmiudet vaikka mihin Riffi penkoi talon salit ja studiot konehuoneita myöten selvittääkseen, miten tilat ja toiminnot palvelevat rytmimusiikin tekijöitä ja diggareita.
Sibelius-Akatemialla on talossa oma tekniikkatiiminsä. Langalliseen kalustoon sisältyvätkin sekä äänityskäyttöön sekä saliäänen vahvistamiseen sopivat maailmanmerkit ja mallit SM58:n tapaisista dynaamisista perustyökaluista DPA:n ja Schoepsin huippuluokan konkkamikkeihin. On luultavaa, että salista tulee ainakin jokaisen viihdeartistin toiveosoite siinä vaiheessa, kun tähden konserttikiertueen rekka alkaa kääntää keulaansa maakunnasta pääkaupungin suuntaan. 1960-luvun Holliesin alkuperäistä brittipoppia. Talon ääniväki kiittelee yhdestä suusta kaikkien salien ja studioiden tilasuunnittelua, niissä eivät seisovat aallot kumise. 1700 henkeä vetävän konserttisalin lisäksi talossa on jazzille ja rokille paremmin sopivia pienempiä esitystiloja. Lisää löylyä Konserttisalin liki 300 neliön esiintymislava koostuu kiinteän etuosan lisäksi 20 nostinelementistä, joilla lavan osia saadaan eri korkoihin. Sinfoniselle taidemusiikille räätälöidyn konserttisalin pitäisi näin ollen pikku virittelyllä toimia kevyemmällekin musiikille. Konserttisali on mielenkiintoinen akustisesti ja visuaalisesti, ja vaikka väkeä mahtuu paljon, valtaosa katsojista pääsee hämmästyttävän lähelle esiintyjiä. Musiikkitalon saliäänipöydät ovat Digicolta, sisäiset efektiprosessorit ovat tehokäytössä ja räkkikalusto minimaalista. Mahtavan Musiikkitalon esitystekniikkaa pyöritetään yllättävän pienellä vakioväellä; jokaisella osa-alueella äänestä valoon ja av:stä videoon on mestarinsa, muuten käytetään keikkatyöläisiä. Konserttisalin ääni- ja valotarkkaamo sijaitsee penkkien reunustaman jyrkän rinteen puolivaiheilla, josta on erinomainen näkyvyys ja kuuluvuus lavalle. Keskeisen sijainnin huomaa vain postinumerosta, Musiikkitalon äänimestari Sepi Myllyrinne nyökkää naurahtaen. Talon länsilaitaa pitkin täristää Mannerheimintien raskas autoliikenne, itänurkkaa piinaa maan vilkkain rautatieasema. Lähtötilanteessa katosta roikkuu parisenkymmentä huippukonkkaa, jotka yksi äänitarkkailija pysMusiikkitalossa äänija valomestareilla on aitiot parhailla paikoilla. Salissa on kiinteästi puolen tusinaa kameraa, joilla kaikki esitykset saadaan talteen. Marko Myöhänen. Mikit katossa Koska Musiikkitalossa on tarkoitus tehdä tulevina vuosikymmeninä mittava määrä maailmanluokan levytyksiä ja tv-taltiointeja, soundi ei saa jäädä mikrofoneista kiinni. Ja vaikka talon pa-setissä riittää löylyä, kovempia äänenpaineita vaativille maailmankiertäjille löytyy huomattava määrä ripustuspisteitä, joiden varaan saadaan ylös trussia ja kaiutinkaappeja "riittävästi". Konserttien tallennuspuolesta huolehtivat pitkälti Yleisradion kuvan ja äänen ammattilaiset, joita varten konserttisalin piippuhyllylle tummien lasien taakse on rakennettu hulppea videotarkkaamo. Yasuhisa Toyotan suunnitteleman suuren konserttisalin jälkikaiunta on pitkä, mutta lämmin ja hallittu. Vaan entäpä se paljon puhuttu akustiikka. Vaan mitä löytyykään julkisivun takaa. Konserttisalin erikoisuus on etäohjattava mikrofoninostinjärjestelmä, jolla isonkin orkesterin mikitys saadaan äkkiä kuntoon käyttäjän vaihtuessa. Haasteellinen äänieristys on siis ilmeisen onnistunut. Musiikkitalon kaikkien salien akustiikkaa voidaan muunnella koristeellisten seinäpaneelien taakse kätketyillä moottoroiduilla vaimennusverhoilla. M altaita maksanut kulttuuripytinki, jonka pääkäyttäjiksi ovat ilmoittautuneet Helsingin kaupunginorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Sibelius-Akatemian tapaiset instituutiot, ei lähtökohdiltaan kuulosta mitenkään lupaavalta rokkarin tai räppärin korvissa. Myllyrinne kehaiseekin, että äänija valomestareilla on konserttisalin ainoa "aitio". Musiikkitalosta näkyy pääsisäänkäynnin puolella vain vaatimaton siivu siihen verrattuna, että kaikkiaan talossa on kerroksia seitsemän niitä riittää maan allekin. Mutta kun astuu sisään taloon, kiire ja möykkä katoaa, vastaan leijuu hiljaisuus ja rauha. Yleisölle Musiikkitaloa on markkinoitu lähinnä sen suuren konserttisalin kautta. Käytettiin paljon aikaa ja vaivaa siihen, että salien tarkkaamopulpetit saatiin parhaille paikoille. Kaikulaitetta ei miksaamon räkkivarustukseen näytä kuuluvan, eikä tarvitakaan. Kyseessä on näiden leveysasteiden ensimmäinen viinitarhamallinen sali, jonka 1700 penkkiä sijoittuvat kaikkialle esiintymislavan ympärille. Kontrasti on jyrkkä. Sen sijaan Myllyrinne virnuilee, että jonkinlainen "kaiunsyöjä" voisi olla tarpeellisempi jos joku sellaisen kehittäisi. "Pienemmissä saleissa on kompakti SD9, konserttisalissa ja täällä Black Boxissa isompi kullanvärinen työjuhta SD8", esittelee Kaikusyöppöä kaivataan Musiikkitalon ympärillä velloneessa keskustelussa päähuomio on ymmärrettävästi kiinnittynyt konserttisalin arkkitehtuuriin ja akustiikkaan, mutta samalla katveeseen on syyttä jäänyt se, että sali on varustettu poikkeuksellisen rouhealla tekniikalla. Toyotan keskittyessä konserttisaliin muiden tilojen akustiikka on toteutettu Akukon Oy:n Olli Salmensaaren johdolla. Apocalyptica on ehtinyt käydä testaamassa salin soveltuvuutta metallimusiikkiin, samoin siellä on ehditty jo kuulla www.riffi.fi 6/2011 23 KUVA: MUSIIKKITALO/ARNO DE LA CHAPELLE
Pro Toolsin ja ohjaimen (niukimmillaan vain näppiksen ja hiiren) yhdistelmällä tilat saadaan tehokkaasti käyttöön. Esittämispuolella ollaan ensimmäistä kertaa Sibiksen historiassa niin hyvällä tasolla, että pystytään tuottamaan aitoa näyttävää klubitoimintaa valoineen kaikkineen, iloitsee esitystekniikkatiimin Marko Myöhänen. Tämä on ainoa tapa saada edellinen miksausprojektinsa kanssa painiva opiskelija ulos ja seuraava editointia tekevä sisään parin tunnin blokeissa, Myöhänen perustelee linjapäätöstä. Kun esimerkiksi musiikkiteknologian työpajoihin jouduttiin aiemmin vuokraa24 www.riffi.fi 6/2011 VALOA TALOON Äänipuolen tavoin Musiikkitalon valosysteemitkin on järkevästi suunniteltu salien kesken yhteensopiviksi. "Ääni kulkee suoraan kuitua pitkin Pasilaan", kertoo YLE:n äänisuunnittelija Antti Pohjola. maan aikaa Pitäjänmäen kuuluista äänitysstudioista, nyt osastoilla on omat asianmukaiset soittotilat ja tarkkaamot, jotka on viimeisen päälle räätälöity opiskelukäyttöön. Gurujen nimeen Maan alla Musiikkitalon kahdessa alimmassa kerroksessa sijaitsevat avoimen musiikkikirjaston lisäksi Sibiksen studiotilat. Settiin kuuluu myös pieni langaton korvamonitorisysteemi. Tusinasta vyö- ja käsilähettimestä koostuva Sennheiserin langaton setti on vain kuusikanavainen, mutta laajenee tarpeen mukaan kun toiminta talossa pääsee vauhtiin. Konserttisalin äänitystarkkaamoa hallitsevat Studerin Vista 5 ja Pro Tools HD. Softan avulla heitinkalustoa ei tarvitse kytkeä päälle ohjelmointivaiheessa, vaan säästetään energiaa ja voidaan tehdä paljon työtä ennakkoon.. Tarkkaamot on hauskasti nimetty audiogurujen mukaan, esimerkiksi elektronimusiikin tarkkaamo on pioneeri-Kurenniemeä kunnioittaen "Erkki". Myös opiskelun kannalta muutos on valtava. Langattomissa käsilähettimissä käytetään Sennheiserin lisäksi Neumannin ja DPA:n vaihtokapseleita. Valojen ohjaukseen valittiin GrandMA2 Light -konsolit, joista valmistaja MA Lighting joutui kehittämään tiukkojen melutasovaatimuksien takia parannellun Silent-mallin, jotta käyttöääni saatiin painettua normeihin. Genelecien rinnalla Lipinskin tarkkailukaiuttimet subbareineen edustavat äärimmäistä highendiä. Taltiointipuolelta voisi mainita hunajaa maksavat Digital Audio Denmarkin etuasteet, joilla saadaan muunnettua ja lähetettyä mikrofonitulot eteenpäin digitaalisesti eri kellotaajuuksilla, tallennusmuodon mukaan. Ympärisäteilevää pallokaiutinta tarvitaan salien akustisissa mittauksissa. Osastoilla uskotaan, että muutto Musiikkitaloon tulee rikastuttamaan reippaasti kotimaisen ei-klassisen musiikin opiskelua ja esitystarjontaa. Valosuunnitelmien reaaliaikainen hahmottelu onnistuu valmistajan omalla 3D-softalla, johon on optimoitu salien tilamallit. Täällä voidaan taltioida myös esitykset Sibiksen saleista. - Myös Aviomin kuuntelumiksereiden avulla säästetään tolkuttomasti studioaikaa, kun äänittäjän ei tarvitse ruuvata soittajien kuuntelua vaan jokainen säätää omansa. Nollia ja ykkösiä Kiertokäynti Musiikkitalon konehuoneissa paljastaa, että kuparikaapeli on mennyttä aikaa, Musiikkitalossa signaalinsiirto tapah- tyy siirtämään esiintyjälle otollisiin paikkoihin hyödyntämällä järjestelmään ennalta ohjelmoituja muistipaikkoja. Harppaus aiemmista puitteista nykyisiin on huikaiseva. Erillisistä miksereistä on pitkälti luovuttu, koska "total recall" on opiskelukäytössä ehdoton vaatimus. Samasta syystä räkkirautaa on niukalti, sen sijaan plugareihin satsataan jotta kattaus olisi kaikissa tarkkaamoissa laaja ja ajan tasalla. Nerokkaassa studiokompleksissa neljä eri tyyppistä tarkkaamoa linkittyy kahteen soittotilaan rumpu- ja laulukoppeineen. Sepi Myllyrinteen mielestä kaiuttimen design on "vimpan päälle cool". Rytmiä taloon Sibelius-Akatemia on hieman yllättävästi siirtänyt Musiikkitaloon rytmikkäämmät osastonsa jazzista kansanmusiikkiin ja musiikkiteknologiaan
Ihmisellä voi olla vaikea tinnitus ilman kuulon alenemaakin. Vuonna 1985 alkoi niin sanottu "mitävaihe", eli monesti kun joku sanoi jotain, jouduin kysymään: "Mitä?" Lääkäri totesi, että minulla oli selkeä kuulo vamma, mutta ohjeen mukaan sain jatkaa työtäni. Jatkoin keikkailua, ja musiikkimelulle altistuminen lisääntyi. Miten varsinainen tinnitusongelmasi alkoi? 26 www.riffi.fi 6/2011 T. Aloitin keikkailun rumpalina vuonna 1956, Saari kertoo. Soitin enim mäkseen tanssimusiikkia, muun muassa Reijo Taipaleen bän dissä ja Dallapéorkesterissa. TEKSTI: JUSSI HUOLMAN Kun kuulee liikaa eikä pääse siitä eroon Kuulovaurio tai kuulo-ongelma mielletään kategorisesti huono kuuloisuudeksi, mutta alentunut kuulokyky ei ole asian ainoa puoli. Tinnitus eli korvien jatkuva soiminen tai hyperakusia eli yliherkyys äänille saattavat itse asiassa olla yhtä hankalia tai hankalampiakin vaivoja. innitus tarkoittaa korvassa olevaa ääntä, joka ei tule ulkoi sesta lähteestä. Näin aloittaa Kauko Saari, joka jäi 90luvulla työkyvyttö mäksi muusikon ja musiikin lehtorin ammateista. Klinikoillamme kävi opettamassa ulkomaisia tähtiä kuten Dave Weckl. Kauko Saari tietää omas ta kokemuksestaan, miten tinnitus voi muuttaa koko elämän. Myöhemmin aloin vetää myös sam batunteja, joissa oli aikamoinen mekkala. Ääni voi olla esimerkiksi vinkunaa, suhinaa tai huminaa. Sitä vastoin monet tinnitusta potevat kärsivät myös hyperakusiasta eli ääniyliherkkyydestä. Otetaan siis asia kerrallaan, koska liian vähäisen unen vuoksi muisti pät kii. Minä olen yksi perustajajäsenistä ja vastasin opiston lyö mäsoitinpuolesta. Vuonna 1972 perustettiin Oulun kylän PopJazzMusiikkiopisto (nykyinen PopJazzKonserva torio). Tinnituksen takia nukun vain 23 tuntia yössä. Tuohon aikaan ei puhuttu musiikkimelusta mitään. Tinnitus voi johtua useis ta eri syistä: melu, päähän kohdistuneet iskut, eri sairaudet, nis kajännitys tai purentaongelmat. Melusta johtuva tinnitus on erit täin yleinen ongelma muusikoilla
Esimerkiksi festareilla tämä piste on mahdotonta määritellä. Mittaukset aloitettiin aikoinaan B&K:n annosmittarilla sekä parilla muulla kakkosluokan dB-mittarilla. Mittauksissa saadaan paljon erilaista tietoa, josta kuitenkin LAeq eli keskimääräinen äänenpaine on ratkaisevan tärkeä, koska tälle on määritelty rajaarvot. Ohjeistus määrittelee mittauspaikaksi sen pisteen, joka kattaa 95 % kuulijoista. C-Peak (matalien taajuuksien huippuarvo) saa olla korkeintaan 140 dB tämä raja on liian korkealla, ja tällä hetkellä käydäänkin keskustelua sen laskemisesta. Kuulomittauksissa klassisen musiikin soittajilla on ollut enemmän ongelmia kuin kevyen musiikin soittajilla, Saari ker too. Jo vuosikymmeniä on varoiteltu kovaäänisen musiikin hai toista kuulolle, mutta usein jää mainitsematta, että tinnitus on monille paljon pahempi ongelma kuin kuulon huonontuminen. Nykysäännösten mukaan keskimääräinen melutaso festi vaaleilla ei saa olla yli 100 dB. Jopa Blausunnon kirjoittanut lääkäri oli sitä mieltä, että ei kannata lähteä tällaista asiaa ajamaan. Sähköisen musiikin puolella ollaan paremmin tietoisia riskeistä ja käytetään yleisemmin suojaimia. Jotta tulokset ovat vertailukelpoisia, on mittausmenetelmän oltava vakio. Ei jäähalleja ole Melumittaus konserteissa Kauko Saari on kiertänyt mittaamassa äänitasoja konserteissa ja tilastoinut tuloksia vuoden 1997 lopusta alkaen. Tinnitus haittaa nukkumista ja häiritsee keskittymistä. Professori Jukka Ylikoski on tutkinut tinnitusta yli 40 vuotta. www.riffi.fi 6/2011 27 KUVA: TOMMI POSA. Vuoden 1990 PopJazzKonservatorion kurssitutkintojen jälkeen korvat jäivät soimaan lakkaamatta. Vuoden 1992 keväällä lääkärin vastaanotolla kuulin ensimmäis tä kertaa elämässäni sanan "tinnitus". Bändit eivät välittäneet liiallisesta volyymista mitään. Siksi on sovittu, että mittaukset suoritetaan mikseriltä, jossa miksaaja näkee mittarin ja pystyy siten reaaliaikaan vaikuttamaan tasoihin. Nykyisin Saari on kysyt ty meluasiantuntija, ja hän luennoi säännöllisesti tinnituksesta. Hankalin tilanne oli urkureilla; heillä on suhteellisen kova ääninen soitin ja kaikuisat soittotilat. Kun aloitin mittaukset festivaaleilla, oli vaikeuksia jo siinä, että sain mennä mikserille. Myöhemmin äänenpaineen tasot alkoivat tippua, ja nykyään ol laan keskimäärin 9296 dB:n välimaastossa. Saari kuitenkin voit ti juttunsa kaikissa asteissa, vaikka tinnitusta ei vielä tänäkään päivänä ole ammattitautiluokituksessa. Kuuloongelmien yleisyys muusikoilla tuli esille 1990luvun alkupuolella tehdyssä tutkimuksessa, jossa mitattiin kuulo Sibe liusAkatemian noin 1500 opettajalta ja oppilaalta. Meluvaurioista puhutaan monesti vain rokkareiden ongel mana, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Ongelma on, että Suomessa ei ole yhtä ainutta konserttipaikkaa, joka oli si suunniteltu sähköisen musiikin esittämiseen. Ihmettelin, miksi kukaan ei ikinä ollut puhunut tällaisesta vaivasta mitään. Mihin suuntaan kehitys on vuosien varrella mennyt. Korvat olivat välillä soineet aiem minkin, mutta en ollut osannut pelätä, että soiminen voisi jää dä pysyväksi, koska tällaisesta ilmiöstä ei ollut ikinä puhuttu. Jos äänenpaineen taso on yli 85 dB, kuulosuojaimia täytyy olla saatavilla. Klassisen musiikin soitta jista moni ajattelee, että heidän musiikkinsa ei aiheuta vaurioita korviin. Vuonna 1994 Saari aloitti neljä vuotta kestä neen taistelun työkyvyttömyyseläkkeestä. Sähköisesti vahvistetuissa tapahtumissa on määritelty rajaksi 100 dB LAeq (keskimääräinen äänenpaine) / 4 tuntia. Ero tyylien välillä on se, että rockmusiikin puolella vaarassa on ennen kaikkea yleisö, koska musiikki pauhaa PAkauittimista, kun taas klassisessa mu siikissa ongelmat keskittyvät soittajille, mutta yleisö on turvassa. Vuonna 1997 ryhdyit mittamaan äänenpaineita musiikkifes tivaaleilla. Tulos oli ra ju: mitatuista henkilöistä vain kahdella oli erinomainen kuulo. Line array systeemin ansiosta musiikki saadaan kuulumaan yleisölle tasaisemmin ilman kovaa volyy mia. Kun oi keusprosessi alkoi, aina tuntui olevan seiniä vastas sa ja kaikkialla oli vastauksena ehdoton "ei". Äänentoistolaitteiden kehittyminen on auttanut alenta maan äänenpaineita. No, kurssitutkintojen jälkeen vielä jouluna soi, uutenavuotena soi, loppiaisena soi, ja sen jälkeen olinkin aivan hermoraunio. Ajatus pätkii. Tämän tietää kokemuksesta myös Kauko Saari. Mittausten alku vaiheessa äänenpaineet mikserillä olivat keskimäärin reippaasti yli 100 dB. Hyvä, etten turpiini saanut! Nykyään yhteistyö miksaajien kanssa sujuu mallikkaasti. Myös miksaajien ammattitaito on parantunut. A-Peak (korkeiden taajuuksien huippuarvo) ei saa ylittää 115 db. Matalat taajuudet myös kantautuvat kauemmas ympäristöön, joten niiden takia tulee enemmän valituksia. Näitä ongelmia ei ole kuulonalenemassa, Saari toteaa. Tinnitus syntyi pitkällä aikavälillä, ja uskon monien syi den vaikuttaneen siihen: keikkailu, pitkät soittoajat, pienet ti lat, joidenkin soittopaikkojen vääränlainen akustiikka. Erikoistapauksissa on ylityksiä: joillakin bändeillä volyymi on keskimäärin yli 105 dB
Esimerkiksi Shuren kuulokkeet käyvät hyvin. 4 5 minuutin karenssiajan jälkeen musiikki kuuluu mainiosti. Henkilökohtaisia suojaimia varten korvasta otetaan silikonivalos, josta saadaan muoto lopputuotteeseen. Joillekin ihmisille tuppien käyttö on hankalaa. Joidenkin mielestä kuulosuojainten käyttö musiikin kuunte lun aikana on hölmöläisten hommaa. Yrityksen ajatuksena on tuoda yksityispuolelle ja nimenomaan muusikoille parempi kanava tuotteiden hankkimiseen. Selvää kuitenkin on, että tinnitus voi syntyä huomattavasti pienemmästä altistuksesta kuin kuulonalenema. Jos monitori istuu huonosti, sieltä tulee ääntä ohi, minkä vuoksi volyymi voi olla aika kova. Kun akustiset olosuh teet ovat huonot, tilat suuret ja järjestäjät haluavat paljon ihmi siä paikalle, ei voi soittaa 85 dB:n tasolla, koska silloin kaikki eivät kuulisi musiikkia kunnolla; 90 prosenttia yleisöstä kävelisi ulos ja vaatisi rahoja takaisin. Voisin esittää tähän sellaisen vastakysymyksen, että min kä takia musiikkia soitetaan jäähalleissa. Miten nii hin voisi tottua. Yksilöllinen. Missään tapauksessa ei saa tehdä niin, että laittaa en sin tulpat korviin ja ottaa ne sitten melussa pois. Korvamonitorointiin on lisäksi valittavissa kaksi muutakin ratkaisua. Useimmiten, kun kysymyksessä on musiikkialtistukses ta tinnituksen saanut potilas, ei kuulonalenemaa ole lainkaan, Yksilöllinen suojain istuu paremmin ja suojaa tehokkaammin O relo Oy:n Mikko Lankinen on työskennellyt yksilöllisten kuulosuojainten parissa noin 13 vuotta. Orelo tarjoaa muusikoille myös erilaisia ratkaisuja korvamonitorointiin. Muusikolle oleellista on mahdollisimman tasainen vaimennus, jolloin saavutetaan ääntä vääristämätön lopputulos. Kuulonsuojelun kannalta tavoite on, että äänen tasoa pystytään vaimentamaan reilusti. suunniteltu konsertteja varten. Miksi konserttien volyy mia ei säädetä sellaiselle tasolle, että kuulosuojaimia ei tarvita. Toinen tekijä on vaimennus. Henkilökohtaisilla suojaimilla pystytään määrittämään kohtuullisen tarkasti etukäteen, mitä vaimennetaan. Nykyiset tilat sijaitsevat Helsingissä Hämeentiellä, ja asiakkaista muusikoiden osuus on noin tuhat henkilöä vuodessa. Korvamonitoreissa käytetyin menettelytapamme on, että asiakkaat käyvät luonani ottamassa valokset ja hoitavat itse kontaktit valmistajaan. Tähän kysymykseen vas taa korva, nenä ja kurkkutautien emeritusprofessori Jukka Ylikoski, joka on tutkinut tinnitusta yli 40 vuotta. Yksi vaihtoehto on hyödyntää ER-mallin kuulosuojainta, johon hankitaan joko suodatinosan tilalle menevä kuuloke tai adapterirengas, johon löytyy joku kuuloke. Ylikosken mukaan on yksilöllistä, kuinka paljon melua on lii kaa kuulon kannalta. Varokaa tinnitusta, sitä on liikkeellä, Saari sanoo lopuksi. Tinnitus syntyy herkemmin kuin kuulonalenema Kuinka paljon melua on liian paljon. Ensimmäinen on istuvuus. Tällaisissa olosuhteissa ainut kei no suojata terveyttään on käyttää suojaimia. Oleellista on, että valokset ovat juuri oikeanlaiset. Toiseksi mihin tahansa monitorointikuulokkeeseen voidaan tehdä yksilöllinen loppuosa. Valmistaja on yhdysvaltalainen Etymotic Research, jonka suodattimia käytetään useamman eri tuotemerkin yhteydessä. Tällöin suojain on sekä mukavakäyttöinen että tiivis. Musiikin pa rissa toimivia potilaita Ylikosken vastaanotolla käy joka viikko. Kaupan hyllyltä otettu standardisuojain sen sijaan saattaa sopia jollekin paremmin ja toiselle huonommin. Markkinajohtaja Ultimate Earsin listoilla on toimipakat, joissa asioimista he suosittelevat, ja Orelo on tällä hetkellä ainut suomalainen yritys heidän listallaan. Mutta miksi ylipäätään tarvitaan henkilökohtaisia kuulosuojaimia? KUVA: TERO PIHLAJAMÄKI Mikko Lankinen suosittelee muusikoille yksilöllisesti räätälöityjä kuulosuojaimia. 28 www.riffi.fi 6/2011 KUVA: TERO PIHLAJAMÄKI KUVA: TOMMI POSA Tähän on kaksi eri tekijää, Lankinen toteaa. Lankinen selittää menetelmän hyötyjä. Tulppa kannattaa laittaa korvakäytävään ennen kuuntelun aloittamista. Uskallan väittää, että muusikolle toimivin ratkaisu on pitkään markkinoilla olleen ER-suodattimen käyttö. Huonossa akustiikassa joudutaan tekemään kompromisseja miksauksen suhteen
teosto on myös facebookissa. Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry Lauttasaarentie 1, 00200 Helsinki www.riffi.fi 6/2011 29. mutta siitä ei ole epäilystäkään, etteikö tinnitusta olisi, Ylikos ki kertoo. Tinnitukseen tällaisia riskiarviorajoja ei ole olemassa, Yli koski toteaa. Miten suhtaudut joidenkin muusikoiden esittämiin väitteisiin, joiden mukaan tulpat korvissa ei voi soittaa eikä ainakaan laulaa. Kuitenkin viime vuosina allekirjoittaneelle on tehty myös tarjouksia, joissa on luvattu tehdä "koko eliniän" kestävä sovite. Tällä hetkellä Orelo suosittelee henkilökohtaisille kuulosuojaimille neljän vuoden uusimisväliä. Tavallisin vaimennusvaihtoehto muusikon tulpassa on 15 dB, ja jos kuulossa on jo muutaman kymmenen dB:n kuoppa jollainen meluvammoissa yleisimmin on 40008000 Hz:n välillä saattaa olla, että äänen tasossa mennään niin alas, että musiikin tulkitseminen menee vaikeaksi. Kun yhdessä vaiheessa tehtiin asiasta kyselyitä, kolme vuotta käyttäneistä ei juuri kenelläkään, mutta viisi vuotta käyttäneistä noin puolella, tulpat tuntuivat löysältä. u Tekijänoikeus on tekijän oikeus. teoston asiakkuus kannattaa. KUVA: TOMMI POSA sovite täyttää korvalehdessä olevan kuopan, ja kuuloke klikataan kiinni sovitteeseen. Haastavimpia ovat vanhemmat muusikot, joilla saattaa olla kuulo jo vähän alentunut. Tinnitus syntyy usein lyhyen melualtistuksen jälkeen. Perinteinen desibeliraja työsuojelussa on ollut 85 tai 90 dB:n äänitaso, 40 tuntia viikossa, kahdeksan tuntia päivässä. Se käyttäjäkunta on oppinut oikeasti käyttämään suojaimia, ja heidän joukostaan muodostuu paljon pitkäkestoisia asiakassuhteita. Mikä on totuus tuotteiden käyttöajasta. Private label -suojaimet on yksi tapa erottua muista. palvelut musiikin tekijöille, kustantajille ja esittäjille www.teosto.fi, puh. Rajan ylittävästä melualtistuksesta on katsottu seuraavan merkittävä kuulovaurioriski. Fakta on se, että ihmisen korvan muoto muuttuu pitkällä aikavälillä. Tinnitusta ei ole meluasioissa kunnolla noteerat tu, joten tinnituksen kannalta tällaisia riskiarviotutkimuksia ei ole tehty. Tämä tapahtuu meillä jokaisella, mutta toki yksilöllisiä eroja on siinä, miten nopeasti. Todennäköisesti ihmisellä pitää olla tietynlainen herkkyys, jotta tinnitus syntyy. Minulla on satoja potilaita, joilla on tinnitus, vaikka heidän kuulossaan ei ole mitään vikaa. Yleensä henkilökohtaisia kuulosuojaimia valmistavat yritykset ovat suositelleet tuotteilleen tiettyä uusimisväliä. Toisaalta kun tutkimme armeijan henkilökuntaan kuuluvia po tilaita, jotka olivat altistuneet melulle jo ennen armeijaa, heil lä tinnitusta esiintyi vähemmän kuin normaaliväestöllä, vaikka monilla heistä oli paha kuulovaurio. Orelo tuo tulevien kuukausien aikana markkinoille uuden mallisarjan, jossa on eri suojaimia erilaisiin käyttötarkoituksiin, mukaan lukien muusikon suojaimet. 010 808 118. Orelon tarkoitus on profiloitua puhtaasti ammattilaiseksi, joka tekee vain ja ainoastaan tätä. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Lopuksi Lankinen kertoo Orelon tulevaisuudensuunnitelmista. Aika iso osa muusikoiden suojaimista menee musiikin ammattiopiskelijoille
Sekä talla että virittimet tulevat tässä mallissa Wilkinsonilta. Myös tähän malliin voi asentaa Studerin TFT-mittarisillan, jossa jokaisen kanavan tasoa voidaan ilmaista monoja 5.1-kuuntelun kaikissa välimuodoissa. Epiphone 1961 SG Special on saatavilla neljänä eri värivaihtoehtona kirsikanpunainen, musta, valkoinen sekä kellertävä TV-viimeistely. Hintaan kuuluu topattu pussi. Stageboxin voi halutessa konfiguroida vapaasti, mutta se on saatavilla myös valmiina mallina, jossa on 32 analogista tuloa (mic/line) sekä 16 linjatasoista lähtöä. Firman D21m I/O -laajennuskortit sopivat myös tähän uuteen lavarasiaan, minkä ansiosta se kommunikoi sujuvasti lähes kaikissa digitaalisissa formaateissa. 010 525 8000 www.noretron.fi komponentit@noretron.fi Myynti: Laatutietoiset musiikkikauppiaat ympäri maan 33 www.riffi.fi 6/2011. Lisätiedot: Studiotec www.studiotec.fi AV-messuilla 12.-14.10.2011 Neutrik, Cordial, Kabeltronik ja Canare sekä paljon muuta Tutustu uutuustuotteisiimme osastollamme 5e10 Maahantuonti: Noretron Komponentit Oy P. TUOTEUUTISET Epiphonelta SG Special -kitaran juhlamalli Alkuperäinen, kahdella P-90-mikrofonilla varustettu Gibson SG Special täyttää 50 vuotta ja juhlan kunniaksi Epiphone lanseerasi edullisen erikoisversion 1961 SG Specialin. Lisätiedot: Into-Luthman www.intoluthman.fi Kompaktia Studerilta 22-kanavainen Vista 5 M2/22 on kompakti digitaalinen tuotantomikseri. Uutukainen on veistetty kokonaan mahongista reunalistoitettua palisanteriotelautaa lukuunottamatta. Edullisemman Vista-mikserin rinnalle on kehitetty myös sopiva lavarasia Studer Compact Stagebox
Täysin varustettu Pro2 tarjoaa enimmillään jopa 156 tuloa ja 166 lähtöä täysin vapaasti konfiguroittavalla reitityksellä. Lisätiedot: Electro-Harmonix www.ehx.com DVA T12 Digital Vertical Array DVA T12 on jo yli 16.000 kappaletta myyneen DVA T4:n kauan odotettu isoveli. Ja nyt se on täällä! www2.livenation.fi. 15-tuuman värinäyttö on optimoitu käyttöön myös kirkkaassa päivänvalossa. Kun liittää efektiin vielä ekspressiopedaalin, voi sillä venyttää virtuaalisia soolokieliä. Lisätiedot: Starlike www.starlike.fi Sitar-soundeja koko kansalle! Ravish Sitar on uusi Electro-Harmonix-pedaali, joka lupaa tehdä sähkökitarasta intialaisen sitarin. Digitaalinen verme generoi sekä virtuaalisten soolokielten että avoimien surinakielten sointia, ja niiden signaalitasoa ja väriä voi säätää erikseen. Vasemmalla jalkakytkimellä voi myös pysäyttää surinakielet halutussa kohdassa niin, että juuri soiva sointu jatkuu tambura-soittimen lailla mattona. Pöydät tarjoavat 27 ryhmää, kuusi sisäistä multiefektiä sekä maksimissaan 28 Klark Teknik DN370 -mallista 31-alueista taajuuskorjainta. Pro2- ja Pro2C-mikserit myydään DL251 lavarasialla (48 mic/ line-tuloa sekä 16 analogista lähtöä) sekä siihen sopivalla, 100-metrisellä Cat-5e-johdolla. Tuloista 56 on varustettu Midas Pro -sarjan mikrofonietuasteilla, ja lähdöistä 32 on analogisia. TUOTEUUTISET Midas mahtuu mukaan! Midas Pro2, ja vielä kompaktimpi Pro2C tuovat firman soundia, laatua ja käyttökokemusta uuteen, pienempään kokoluokkaan. Ravish Sitar -pedaali on helppo virittää eri sävellajiin ja skaaloihin
Lisätiedot: Karma-Lab www.karma-lab.com Vee lentää nyt floikalla! Gibsonin Flying V on nyt saatavilla myös Floyd Rose -vibralla varustettuna. Lisätiedot: Into-Luthman www.intoluthman.fi Digitaalinen langaton ilman kompromisseja AKG esitteli PLASA-messuilla maailman ensimmäisen, ilman audion datakompressointia toimivan digitaalisen langattoman mikrofonijärjestelmän. Kova laukku kuuluu hintaan. Keraamisilla magneeteilla varustetut Gibson-humbuckerit (496R ja 500T) ovat skaalan kuumasta päästä. Yhteistyön eri äänikortien ja kontrollialustojen kanssa pitäisi olla Sequel 3:ssa vielä aiempaakin sujuvampaa. Voice Live Rackiin on valmiiksi ladattu 238 tehdasohjelmaa, joita voi helposti muunnella ja tallentaa. TUOTEUUTISET Runsaasti varusteltu maustepurkki laulajille TC-Helicon Voice Live Rack perustuu samaan teknologiaan kuin firman Voice Live Touch- ja Voice Live 2 -efektit, mutta tarjoaa enemmän vääntöä. Järjestelmään kuuluvat DSR 70 -vastaanotin, DPT 70 -taskulähetin sekä D5-mikrofonin superhertta-kuvioisella kapselilla varustettu langaton DHT 70 -mikrofoni. Tärkeimpiä uutuuksia ovat HALion Sonic SE -plugarin laajennettu soundivalikoima, VST Amp Rack -kitaravahvistinmallinnus, Audio Warp -editori, One Click Tempo -automatiikka sekä Groove Agent One -rytmiplugari. Lisätiedot: Soundtools www.soundtools.fi Steinbergilta Sequel 3 Sequel on edullinen, mutta tehokas audiosekvensseri, ja sen kolmosversio tarjoaa entisestäkin enemmän ominaisuuksia. Hintaan kuuluu myös firman oma MP-75-mikrofoni, jolla laulaja voi kauko-ohjata Voice Liveä itse. Upouusi DMS 70 -systeemi operoi "vapaalla" 2,4 GHz ISM -taajuusalueel la. Tämän lisäksi Karma Kronos -softaa voi pyörittää fyysisen Kronos-työaseman laajennusmoduulina, jolloin ohjelma tarjoaa soittajalle lisää Karmamoduuleita, Chord Trigger -nappeja ja Performancescenejä käytettäviksi. Lisätiedot: Studiotec www.studiotec.fi 36 www.riffi.fi 6/2011. Flying V Tremolo -malli on saatavilla ainoastaan kermanvaaleana. Vireenkorjauksen ja virtuaalisten taustalaulujen (ohjaus midin ohella myös vaikkapa kitaran signaalista) lisäksi tässä on tarjolla sekä perusefektejä kuten EQ, kompressori, chorus, delay ja kaiku että rajumpia mausteita, esimerkiksi säröä, megafoni tai rytminen signaalin paloittelu. TC-Helicon kutsuu Voice Live Rackia "kaikenkattavaksi lauluprosessoriksi" ja ominaisuuksien runsauden johdosta väite on helppo uskoa. Graafisen soundien editoinnin lisäksi Kronos-softan tärkein ominaisuus on Karma-sekvenssien (GE) editori, jolla voi muokata Kronoksen tehdaspatterneja, luoda täysin uusia omia kuvioita tai generoida GE:t suoraan midi-tiedostoista (esimerkiksi Kronoksen omasta sekvensserista). Lisätiedot: Steinberg www.steinberg.net Ohjelmoi Kronos Karma-Labilla Amerikkalainen Karma-Lab teki pc/Mac-ohjelman, joka laajentaa Korg Kronos -työaseman (arvioitu Riffin numerossa 5/2011) mahdollisuuksia entisestään. Virtaviivaistetussa Tremolo -mallissa ei ole plektrasuojaa, ja mikrofoneille on valintakytkimen lisäksi yhteiset volume- ja tone-säätimet
Cobain-Jaguar on esi-vanhennettu ja sen laukusta löytyy 32-sivuinen kirjanen alkuperäisen kitaran vaiheista. Live Rec -tilassa pikku-Bossista tulee stereotallennin nopeata ja vaivatonta äänittämistä varten. Lisätiedot: Hedcom www.hedcom.fi Boss BR-80; studio taskuun Bossin uusi, SD- ja SDHC-kortilla (maks. eBand-moodissa taas laite toimii harjoituskaverina, johon voi ladata valmiita biisejä, poistaa soolo-osuudet ja vaikkapa äänittää oman soittonsa taustan päälle. Paketissa tulee mukana myös Cakewalk Sonar X1 LE audiosekvensseri (Windows). Sen erikoisuuksiin kuuluvat kaksi DiMarzio-humbuckeria, hieman yksinkertaistettu elektroniikka sekä Gotoh-virittimet ja tuneomatic-talla. EVU-sarjan kaiuttimet sopivat erityisen hyvin isomman järjestelmän lisäkaiuttimiksi, esimerkiksi teatterissa viivästettynä parven alle. Kaikissa neljässä mallissa on myös 1,3-tuumainen pilli. BR-80:n multiefektit sisältävät vahvistinmallinnuksien ohella jopa vireen korjausta laululle. 32 GB) toimiva taskustudio tarjoaa kolme käyttömoodia: MTR, eBand ja Live. MTR-tilassa BR-80 on kasiraituri, jossa jokaisella raidalla on kahdeksan haamuraitaa. Lisätiedot: Roland Scandinavia www.roland.fi www.qualitron.fi Qualitron Oy Ab Vitikka 4, 02630 Espoo Puhelin (09) 251 0160 sales@qualitron.fi www.riffi.fi 6/2011 37. TUOTEUUTISET Grunge-idolin nimikko-Fender Fender on julkaissut tarkan kopion Nirvanan Kurt Cobainin omasta, vuoden 1966 Jaguar-kitarasta. Nimikkosoitin on saatavilla sekä oikean- että vasenkätisenä. Lisätiedot: Fender Scandinavia www.fender.com Kuuntele ja vaikutu. Kansainvälistä huomiota saavuttanut mikrofonivalmistaja, Microtech Gefell. Uusia asennuskaiuttimia Electro-Voicelta Tuore EVU-sarja koostuu neljästä mallista, joista pienin on yhdellä 6,5-tuumaisella elementtillä varustettu EVU1062/95 (160 W), ja isoin kahdella 8-tuumaisella varustettu EVU-2082/95 (350 W)
Kahden erilaisen mikrofoniparin ansiosta voi äänittää esimerkiksi keikan kätevästi kahdelle stereoraitaparille, ja päättää rauhassa vasta miksausvaiheessa kuivemman x/y-signaalin ja pallokuvioparin tarjoaman tilavaikutelman (tai yleisöäänten) suhteen. (09) 682 4020 · www.roland.fi Ei ole väliä miten päin asiaa katsoo... R-26 tallentaa audiota sekä Wave/BWF- että mp3-muotoisena ja tallennusväline on SD-kortti (232 GB). Omien mikrofonien lisäksi Rolandissa on kaksi kombotuloa (XLR ja jakki) kytkettävällä phantom-syötöllä sekä pikkujakki kompaktia stereomikrofonia varten. Kookkaan kosketusnäyttönsä ansiosta Roland R-26 on helppo käyttää, ja tallentimen apuvälineet, kuten esimerkiksi sen loistava limitteri, luovat toimintavarmuutta hektisissäkin tilanteissa. M.B. Suositushinta: 421 euroa Lisätiedot: Roland Scandinavia Puh. ··· Äänitys hoituu R-26:ssa erittäin joustavasti, sillä laitteessa on monta eri raita-, reititys- ja tallennusvaihtoehtoa. Yksikanavaisessa moodissa Roland tarjoaa ainoastaan vasemman kombotulon signaalia äänitettäväksi, mutta kaksi-, neli-, ja kuusikanavatilassa reititystarjonta on melko kattava. Legacy, Natural 699 S-500, Blueburst 859 ASAT Classic, Black 799 Legacy HB, Black 859 JB-2, 3-tone sunburst 799 799 Saatavilla hyvinvarustetuista soitinliikkeistä Markkinoitsija: Modulen-Music Group Oy www.modulen-music.fi 40 www.riffi.fi 6/2011. G&L on aidompi kuin alkuperäinen. TEKSTI: MARTIN BERKA, LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA, LAITEVALMISTAJAT RIVAKAT Roland R-26 neljän mikrofonin voimalla R oland R-26 -tallentimella on hihassaan ässä, joka tekee laitteesta hyvin poikkeuksellisen: jämäkän muovikotelon etureunassa on peräti kaksi mikrofoniparia herttakuvioinen x/y-asetelma sekä kahden pallokuvioisen mikrofonin pari
Muista myös uusilla hyväksytyillä taajuuksilla toimivat beyerdynamic-langattomat: headset/lavalier/instrumentti-taskulähetin sekä kondensaattori-, dynaaminen- ja ribbon-käsilähetin. AV-Messut Osasto 5c20 Musiikkimessut Osasto 6b101 TOURING livemikrofonit GEAR -parhaat tekemämme F-Audio esittää: beyerdynamic Touring Gear live microphone series with Sound Channelling Technology Olipa kyseessä laulu tai soitto, mikrofoni on tärkeä osa yhteyttä esiintyjän ja yleisön välillä. Uuteen TG-mallistoon kuuluu yli 20 laulu-, instrumentti-, headset-, lavalier- ja rumpumikkiä. Mikrofoni, paitsi muuttaa äänen TECHNOLOGY sähköksi, välittää myös tunnetta. Opus 600 · 506692 MHz, 24 MHz taajuusikkuna · 16 esiohjelmoitua UHF-taajuutta · AutoScan/ACT-toiminto: helppo taajuusohjelmointi Opus 910 · 502646 MHz, 72 MHz taajuusikkuna vastaanottimissa · lähettimissä 36 MHz taajuusikkuna · 2880 taajuutta! · 1-, 2- ja 4-kanavaiset vastaanottimet · AutoScan/ACT-toiminto: helppo taajuusohjelmointi MAAHANTUONTI F-Audio / F-Musiikki Oy / Antaksentie 4, 01510 Vantaa www.f-musiikki.fi / f-audio@f-musiikki.fi Myynnissä valtuutetuilta jälleenmyyjiltä kautta maan.. beyerdynamic on yksi audio- alan vanhimmista ja kokeneimmista yrityksistä ja Touring Gear -mikrofonit ovat osoitus saksalaisesta käsityötaidosta parhaimmil- laan
Mahdollisuus laajennuskortteihin: MADI, AES/EBU, Aviom, CobraNet... TotalMix FX (EQ/Dyn/Reverb/Echo), DIGICheck-mittarointisofta. Soundcraft Compact Stagebox Edullinen CAT-5/optinen MADI-laajennus Soundcraftin digimiksereihin. BSS:n eq:t, gate ja kompurat, Lexiconin kaiut, Soundcraftin etuasteet. Uniikki DURec-suoraäänitys USB-kovalevylle tai muistitikulle. Helppo yhdistellä malleja tarpeiden mukaan. Kaikissa kokoluokissa samanhenkinen terve lähtösoundi. 32 mikki-/linjasisääntuloa, 8 linjaulostuloa, 8 kanavaa AES/EBUA... TotalMix FX (EQ/Reverb/Echo), DIGICheckmittarointisofta. JBL PRX 600-sarja Erittäin kevyt, tehokas ja kysytty aktiivi-PA sarja ammattikäyttöön. Kaksi huipputason mikkietuastetta digiohjatulla gain-säädöllä. V1.1 softa toi 16 ja 24 -malleihin 8 DSP-kanavaa lisää stageboxia varten. Ei tarvetta ulkoiselle virtalähteelle. RME Fireface UFX USB2 ja FW400-väyläinen audiointerface, 30 kanavaa I/O. Soundcraft Si Compact Mikkisisääntulojen mukaisesti tarjolla 16, 24 ja 32 kanavaiset mallit. 4 unitin räkkikoko, lisäksi kaksi laajennuspaikkaa Studer D21m I/O -korteille. RME Babyface Ammattilaisen USB2-interface, Win/OSX. Kaikki toiminnot tarjolla myös stand alonemoodissa. Optinen ja koaksiaalinen liitäntä, 64-kanavaa I/O . Äänityksiin tai vaikkapa virtuaalisoundcheckiä varten. Hönkä ja soundi riittävät vaikka pienille festareille! ksyn ja talv!en si sy ulua mme aikata A MYÖS 2.-14.10.2011 t 27.-30.10.2011. Analogimikserin helppokäyttöisyys! RME MADIface ExpressCard/34 väyläinen MADI-interface läppäreille. Kaikissa malleissa max SPL:t 133-139 dB per kaiutin. 1 x MIDI, 1 x ADAT/Optinen SPDIF I/O, 2 x phones + balansoitu XLR-ulostulo
Ainoa pikkumiinus kirjataan laitteen omasta kohinasta, joka äänitystilanteessa saattaa puskea kuuluville, vaikkei keikalla menoa haittaisikaan. Feedbackin asetuksesta riippuu onko lopputulos hienovarainen vai raju. Säätimen nollapisteen (kello seitsemän) ja merkin välisellä alueella taas LFO ei vaikuta vaan suodin jäädytetään johonkin haluttuun kohtaan (Filter Matrix -mode). Tästä kohdasta myötäpäivään flanger toimii perinteisellä tavalla signaali moduloidaan LFO:n tahdissa ja Rate-nupilla määrätään vatkauksen nopeus. Soundiltaan tämä pikkurasia on iso, muhkea ja sopivan kostea. Neo Mistress siis tuo wah-pedaalista tutun idean flanger-maailmaan. Filter Matrix -moodin ansiosta pedaalista saa irti myös uudenlaisia, vokooderia tai kehämodulaattoria muistuttavia soundeja, joita tavallisesta flangerista ei löydy. M.B. Hintaluokka: noin 80 E Lisätiedot: Electro-Harmonix · www.ehx.com. TEKSTI: MARTIN BERKA, LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA, LAITEVALMISTAJAT RIVAKAT Electro-Harmonix Neo Mistress flangerin voi myös pysäyttää U usi Nano-sarjan Neo Mistress -pedaali on pienikokoinen flanger E-H:n tutussa, kestävässä formaatissa. Efekti toimii joko yhdellä yhdeksän voltin paristolla tai Boss-standardin mukaisella virtalähteellä (lisävaruste). Neo Mistress tarjoaa ainoastaan kaksi säädintä Rate ja Feedback. ··· Rate-säätimen yläpuolella on kello 11 kohdalla pieni merkki
Testissä mukana oli samaan D-Lite-sarjaan kuuluva PowerSub 212, tukevilla pyörillä varustettu ja kahdella EV:n 12-tuumaisella kalustettu kompakti kaappi, jossa kummallekin kartiolle on oma 400-wattinen D-luokan vahvistimensa. ··· PowerSub 212:n ja D 8A:n yhteispeli on saumatonta ja setti soi tanakasti, mutta hienostuneesti. Aktiivinen jakosuodin viipaloi audioalueen 1800 Hz:n kohdalta, ja kummallekin kaistalle on oma D-luokan kytkentään perustuva, nimellisteholtaan 200-wattinen vahvistin. Kotelomuodon ansiosta D 8A sopii myös kyljelleen lattiamonitoriksi, eikä puu- Vaihtoehtoisesti yhden 2 × 12 -bassokaapin rinnalle voi harkita toista samanlaista, tai vaikka kahta yhdellä kartiolla kalustettua komeroa. Käsittelykin on helppoa, kiitos kunnollisten kahvojen ja keveyden (9 kg). Dynacord D 8A suppasella tai ilman ha vaadi sen kummempaa säätöä, symmetrinen diskanttitorvi kun avautuu samat 90 astetta kumpaankin suuntaan. Takalevyssä on painokytkin bassoleikkurille (@120 Hz, 12 dB/okt.), jolla kaistan voi rajata silloin, kun D 8A:n tukena on erillinen sub bass -kaiutin. Bassokaistan tasonsäätöön on aina +6 dB:n lukemaan asti yltävä potentiometri, jolla voluumit voi sovittaa tilanteen ja tilan mukaan. RIVAKAT D ynacordin aktiiviset D 8A -pikkukaiuttimet ovat kokoisikseen erittäin kovaääniset ja sointi on myös laadullisesti kerrassaan ilahduttava; tasainen ja napakan selkeä. Mastervolumea tottelevan linjasignaalin lisäksi D 8A:ssa on omalla hanikallaan varustettu mikrofonitulo, jota voi käyttää samaan aikaan linjatulon kanssa. Siinä on voimaa reilusti yli hääkeikkaa heittävän kombon tarpeiden, ja kapakan tai pienen seuraintalon salin lisäksi setillä tohtisi vetää vaikka puutarhajuhlatkin. L.P. Hintaluokat · D 8A < 700 E · PowerSub 212 < 1000 E Lisätiedot: Profitron Puh. Bassokaappien kansilevyissä on myös kierteet yläkaapin salkoa varten. 0400 101 220 · www.profitron.fi SUOMEN LAAJIN SOITINVALIKOIMA KÄTEVÄSTI VERKOSSA! WWW.SOITINLAINE.FI WWW.SLSX.COM Verkkokaupat auki 24h. Tervetuloa myös myymälöihimme: Soitin Laine Oy / Helsinki Pohjoinen Rautatiekatu 11 00100 Helsinki 09 - 4366 840 Jo vuodesta 1931 Soitin Laine Oy / Turku Maariankatu 10 20100 Turku 02 - 2761 600 www.riffi.fi 6/2011 45
Nyt samaan asemaan kurkottelee pitkälti saman ydintiimin suunnittelema DrumIt Five.. Oranssi uutuussetti vaalii kuuluisan Ddrumin perintöä. 46 www.riffi.fi 6/2011 B ittiperkussioiden markkinat ovat olleet japanilaisten jättiläisten temmellyskenttää siitä lähtien kun ruotsalainen Clavia päätti luopua Ddrum-sähkörumpujen valmistuksesta. Testiin saatu setti on alkuperäisestä paranneltu Mark2-malli. Sähkörumpujen kultakauden huipulla parikymmentä vuotta sitten Ddrum oli virstanpylväs ammattiluokan keskuudessa. Nyt Pohjolan pioneerit iskevät takaisin: appelsiininväristä digirummustoa on ehditty ihmetellä kansainvälisillä musiikkimessuilla useammalla kierroksella, mutta varsinaisesti DrumIt Five tuli saataville reilu vuosi sitten. TEKSTI: TOMMI SAARELA DrumIt Five jakaa varmaan mielipiteitä ulkonäöstä alkaen: yhdelle setti on houkutteleva soitettava, toiselle retronräikeä oranssi pistää silmään. DrumIt Five Mk2 korillinen digiappelsiineja Ruotsalaisen 2Box-firman kauan kehittelemä DrumIt Five on nostanut paljon pöhinää elektronisista lyömäsoittimista kiinnostuneiden piirissä
Valikoimaan kuuluu oivissa studiotiloissa ääniteltyjä tyyppisettejä, joilla komppailee sujuvasti Deep Purplen ja U2:n rokkiklassikoita sekä Lenny Kravitzin tai Red Hot Chili Peppersin modernimpaa listajyräystä. Jakki vaarassa DrumIt Fiven haitsu toimii aitoon tapaan, eli soittopeltiä poljetaan ylös alas. Samplejen monikerroksinen tallennusmuoto tarjoaa hyvät eväät rikkaaseen ilmaisuun. Kaikki rumpusoundit on erikseen samplattu sekä kalvolta että vanteelta, ja erityisesti laadukkaiden perkussiosettien vuoksi on ansiokasta, että soittopinnat vastaavat kapuloiden lisäksi käsin läpsyttelyynkin. Nysväyksen alkeet Rumpalihan ei hiplaamisesta tykkää, mutta sähkösettien kanssa joutuu väkisin nysväämään varsinkin alussa. Innokkaimmille nörteille tiedoksi, että valmistajan verkkosivuilta ladattavan Windows- ja OS X -editorisoftan avulla rumpukirjastoaan voi laajentaa loputtomiin. Isompien kilpailijoidensa rinnalla DrumIt Five on avoimempi systeemi, sillä se antaa käyttäjälle mahdollisuuden valita mitä soundeja soittaa. Kummatkin kiinnitetään kuusikulmaiseen pidikkeeseen, joka työnnetään räkkiputkeen kiinnitetyn pallonivel-sovitteen läpi. Symbaalien "puomit" oikeastaan varret ovat äärimmäisen pelkistetyt tikut ilman minkäänlaista nivellystä, joten esimerkiksi pellin kulmaa voi muuttaa vain telineen juuresta, pallonivelestä. DrumIt on toisella tiellä: virvelitelinettä lukuun ottamatta kaikki yhdistetään räkkiin. Edes haitsulla tai bassarilla ei ole jalkoja joiden varassa seisoa, nekin pitää ruuvata sovitteilla pysyviin paikkoihinsa. Piste. Samalla sitten koko varsi liikkuessaan muuttaa symbaalin etäisyyttä soittajasta, joten moni arvostaisi jonkinlaista kulmansäätöä myös puomin ylävarressa. Laadukasta sointimaisemaa Sähköinen rumpusetti voi rönsyillä vaikka kuinka hienoa virtuaaliteknologiaa, mutta jos samplet ovat huonoja, setti kuulostaa huonolta. DrumIt Fiven kohdalla soundi ei ole ongelma. Siinäkin suhteessa 2Boxin setti jatkaa Ddrumin perinnettä, että siinä käytetään vain aitoja sampleja ei mitään ätäkin perään syntesoituja valmistajakohtaisia säästökoodauksia. Vastaa ripeästi DrumIt Fiven alumiiniset rumpualustat on varustettu kalvo- ja vannesensoreilla, joiden vasteaika on niin ripeä ettei viivettä iskun ja soinnin välillä havaitse, ja dynamiikka-alue sen verran laaja että hiljaiset tremolotkin käskyttävät siististi. Äänigeneraattori käyttää häviötöntä pakkausalgoritmia, joten tarjolla on laadukasta 24-bittistä sointimaisemaa. DrumIt Fiven settejä on tarkoitus maustaa ulkoisilla räkki efekteillä, sillä trendistä poiketen modulissa ei ole sisäänrakennettua efektilaitetta. Symbaalien alla ei ole kieppumista estäviä pidäkkeitä, joten rajummassa mätössä triggauspiuha saattaa päästä kiertymään puomin ympäri ja irrota kiristyessään jakista. Jatkuvasti kehittyvä ohjelmallinen käyttöliittymä onkin yksi 2Boxin setin valtteja. www.riffi.fi 6/2011 Ständit paikalleen Viiden rummun ja kolmen symbaalin lisäksi DrumIt Fiveen kuuluu täysi rautakattaus. Pinnoitteella niistä on saatu yhtä äänettömiä kuin rummuista, mutta vaihtokaupassa tuli annos raskassoutuisuutta. Muhkeankokoiseen neljän gigatavun flash-muistiin säilötty sadan rumpusetin kirjasto on koottu huolella. Kumipäällysteiset vanteet eivät pidä juurikaan kalvoja enempää ääntä. Symbaalien tuntuma vaatii rumpupadeja enemmän totuttelua, sillä pinta on pehmeää kumia. Kun on tuonut editorisoftaan setiksi sopivan samplekokoelman, sitä voi muokata haluamallaan lailla. Tehdaspankkiin on käyty samplaamassa useampikin Marco Minnemanin setti, ja rytmimusiikin toiselta äärilaidalta etnolyöjä Pete Lockett on antanut panoksensa modulin äänimaailmaan outoine käsirumpuineen ja eksoottisine perkussioineen. Nehän siirtyvät yhä enemmän akustisista rumpukioskeista tuttuun ja yhteensopivaan rautaan. Neljän pysty- ja vaakaputken varaan väsättävä räkki on aika tyypillinen sähkörumpujen telineratkaisuksi. Esimerkiksi dynamiikkakäyrän ja tasolimitterin lisäksi olennaisia muuttujia on "threshold", jolla haarukoidaan kynnystaso, joka kuulee hiljaisetkin iskut mutta ei toisaalta ala tulkita yhtä kapulan kosketusta tuplana. Kesällä julkaistu 1.2-softaversio (joka oli vielä valmisteilla testin aikaan) lupaa ominaisuusvalikkoon runsaasti uutta, kuten aiempaan verrattuna moninkertaisen määrän settimuistipaikkoja sekä kehittyneemmän tuen luupeille ja triggereille. Painoa on karsittu pelkistämällä telineiden suunnittelua, ja siinä 2Boxin linja on täysin päinvastainen kuin markkinoita hallitsevilla bittirumpujen valmistajilla. Padeihin asennetut verkkokalvot tuntuvat mukavilta soittaa, eivätkä käyttäydy niin äänekkäästi tai ylikimmoisasti kuten vastaavantyyppiset kalvot usein. Ja sähkörumpujen etujahan on, että sampleiksi voi tällöin valita yksittäisten iskujen lisäksi pitkiäkin luuppeja, komppeja tai fillejä, jotka käynnistyvät kertalaakista padia lyömällä. Käytettävissä on pari tehostetta (echo ja flanger) koodattuna pääprosessorin uumeniin. Ja tuntumaa saa rukattua yhä todenmukaisemmaksi, sillä kireys on säädettävissä rumpuavaimella viritystapeista. Symbaaleista saadaan haluttaessa eri sointi kuvulta, selältä ja reunasta, ja soinnin voi sammuttaa näpeillä. Bassorummun pedaalin varren päässä on hupaisa oranssin tennispallon oloinen nuija, jonka potkut 14-tuumainen verkkokalvo ottaa vastaan luontevan pehmeästi. Myös tomien ja peltien ripustus kielii omasta ajattelusta. Modulin usb-väylää käytetään paitsi uusien settien lataamiseen, myös käyttöjärjestelmän päivittämiseen. DrumIt Fiven alustojen ja settienkin keskinäisten käyttäytymiserojen tasoittelu vaatii triggaus- ja toistoasetuksien säätöä soittajan tyyliin ja kosketukseen sopivaksi. Äänettömien verkkokalvojen tilalle pystyy vaihtamaan normikalvot, jos kaipaa "puoliakustista" soundia jossa voi kuulla ja tuntea digisoundin lisäksi rummun aidon atakin. Alapellin tilalla on tosin pelkkä pystyliikettä aistiva sensori. Sitten tarkistetaan sointi softaikkunan virtuaalipadeilla, tallennetaan lopputulos 2Boxin tiedostomuotoon ja siirretään uudet setit usb-lankaa pitkin modulin muistiin. Alumiinista ja muoviosista koostuva räkki on kompakti ja kevyt. Ratkaisu kohtaa varmasti fanitusta, mutta toisaalta ihan kaiken pulttaaminen räkkiin on jäykkä ratkaisu käytännön keikkaelämässä olisi hyvä olla vähän pelivaraa salamannopealle hienosäädölle. 47. Rumpuaivoon saadaan päivityksen myötä kaivattu midi thru -toiminto sekä näyttöruutuun tarpeellinen mikserisivu virtuaaliliukuineen
Amerikkalaiset eivät uskoneet sähköisen Ddrumin vetovoimaan, vaan ainoastaan kopsasivat ostamastaan merkistä brändin uusiin itämailla valmistettuihin akustisiin rumpuihinsa. Sähkösettien moduleissa yleistyneitä liukuja tasonsäätöön ei tästä purkista harmi kyllä löydy, vaan säätäminen tapahtuu näyttöä tihrustellen, sen ympäriltä löytyvien pikku potikoiden ja valintakytkimien avulla. Symbaalit ripustetaan kiinteiden tikkujen nokkaan. Kattaukseen kuuluu makoisia jatsisettejä, vähän klasariperkussioita, reggaemeininkiä sekä lattari-, afro- ja Aasia-osastoakin. Yhtä kaikki, säestyksen kanssa on välillä kivempi vedellä kuin yksikseen, ja homma pelaa metronomin kanssa tai ilman. Sen viiston L-kirjaimen muotoinen profiili taitaa kurkistella Clavian logosta yhä, vaikka koko Ddrum-merkki myytiin Amerikkaan viime vuosikymmenen alkupuolella. Jakeilla on toteutettu myös stereofoninen linjatulo esimerkiksi mp3-soitinta varten, kuulokeliitäntä sekä kuusi monolähtöä. 2Boxin tavoitteena on tarjota akustiseen settiin tottuneelle soittajalle kotoisat oltavat. Yleisesti ottaen soundivalikoima on toimiva, ja vaikka muistissa on tilaa, sitä ei ole tärvätty turhuuteen. Normaalitilanteessa ykkös- ja kakkoslähtöön ajetaan sisäisen bussin kautta koko setti panoroituna. Rumpalin kuulokemiksaukseen verrattuna lähtösummasta voidaan vähentää klikki, jolloin yleisön ei tarvitse kärsiä turhasta kilkutuksesta. Tarjonnan paino on aidoilla akustisilla seteillä, dj- ja luuppiosaston kamaa on vähemmän. Nyt unelma 2000-luvun "Ddrumeista" on viimein toteutunut ja jokaisen digirummuista kiinnostuneen kapuloiden ulottuvilla. Ainekset balanssissa DrumIt Five -kioskissa rumpuja on sovelias määrä mutta peltejä vain kaksi, mikä tuntuu heti niukalta. Aivon ja rumpusetin väliset ohuet ja säästeliään mittaiset triggauskaapelit kannattanee rankemmassa keikkakäytössä vaihtaa vankempiin. Koska triggerien jakit ottavat kukin vastaan kaksi signaalia, sopivalla Y-kaapelilla voi kytkeä aivoon tuplamäärän padeja, jos ei kaipaa rummun vanteelle erillistä soundia. Räkin ylemmät etuputket kannat televat tomeja ja symbaaleita, alempaan kiinnitetään bassari. Hanketta varten perustettiin 2Box, jonka huomassa Lilja kumppaneineen aloitti DrumIt Fiven kehittelyn viitisen vuotta sitten. DrumIt Five on uuden firman ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa tuote, mutta eiköhän kulman takaa pian pukkaa lisää. u 48 www.riffi.fi 6/2011. 2300 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Hinta on siedettävää tasoa, ei halpa muttei toisaalta rouheimpien digitaalirummustojen tasolla. Kuulokeliitännän voi valjastaa kuuden monojakin jatkoksi kahdeksi fyysiseksi lisälähdöksi, jolloin setin jokainen rumpu ja symbaali saadaan yksitellen tiskiin mainiota ammattimeininkiä! 2Box DrumIt Five · · · · · · · 14" bassorumpualusta 12" virvelialusta 3 × 10" tomialusta 12" hihat-alusta 2 × 14" symbaalialusta rumpumoduli, kaapelit räkki, telineet Katuhinta: n. Modulin säestysraidat eivät ole kauhean kummoisia ja laadun kirjo on lavea jotkut ovat selkeästi biisejä, toiset vain pieniä riffinpätkiä. Samalla pantiin tylysti piste elektronisten rumpujen kenties arvostetuimman merkin pitkään tarinaan. Lisärumpuja ja -symbaaleita on onneksi saatavissa, ja kappalehinnat alkavat kohtuullisesti reilun satasen hujakoilta. DrumIt Fiven jäljet johtavat 1980-luvun alkuun ja Clavia-yhtiöön, joka tuli alun perin tunnetuksi Ddrum-tuoteperheestä. Laitteen takaa löytyvät midiliittimet sekä jakit kuudelle rumpu- ja neljälle symbaalialustalle. Tässä on onnistuttu varsin hyvin. Ylisummaan 2Boxin uutuus vaikuttaa kokeilun perusteella siinä määrin luotettavalta, että ainesta on koti-, koulu- ja treenikäytön lisäksi studioon ja varmasti kaikenkarvaisille lava- ja laivakeikoille. Monelle bittiajan rumpalille DrumIt Five on taatusti herkullinen tuttavuus kuin korillinen digiappelsiineja. Tehtaan soundeja voi säätää esimerkiksi vireen ja voimakkuustason osalta, ja toki sampleja voi eri tavoin kerrostaa ja vaippakäyrän muotoakin peukaloida. Aivot auki DrumIt Fiven aivoina toimii pirteän oranssi kilon painoinen purtilo, jonka alaotsikkona on "Open Sound Drum Unit". Vuosien varrella Ddrum-perheeseen julkaistiin lukuisia versioita, lisättiin triggereitä ja huomiota herättänyt bassari. Aikoinaan vallankumouksellisten, samplejen triggaukseen perustuvien Ddrum-sähkörumpujen isänä voidaan pitää Bengt Liljaa, jonka kuningasajatus oli aitojen rumpukalvojen ja vanteiden yhdistäminen samplesoundeihin. Termillä viitataan usb-väylän kautta hoituvaan vuoropuheluun ulkomaailman kanssa. Modulin fyysinen käyttöpinta on varsin pieni ja pelkistetty, ja se vaikuttaa herkästi naarmuuntuvalta. 040 128 7787 Tietoa verkosta: www.soundtools.fi, www.2box.se Kun isoisä sähkörummut osti... 2Boxin ruotsalaistiimillä on vankka kokemus digitaalisoittimien suunnittelusta. Ruotsissa ei kuitenkaan oltu haudattu käänteenteke vien digirumpujen kehittelyä, sillä jätettyään Clavian Lilja alkoi hahmotella Ddrumille perintöprinssiä. Samoihin aikoihin Lilja jätti talon ja Claviassa alettiin keskittyä Nord-syntikkaperheen kehittämiseen
TH 500:ssa on myös mainiosti toimiva DI-lähtö, jonka signaalin voi valita poimittavaksi joko ennen eq:ta tai sen jälkeen. Keveydellä on myös yllättävä sivuvaikutuksensa; näin köykäisen vahvistimen kanssa pitää jo hieman varoa ettei se kovempaa soittaessa tärise pois kaiuttimen päältä. DI-boksissa Drive on merkitty nimellä AGS (Adaptive Gain Shaping). Itse vierastan hieman Aguilarin tapaa sijoittaa efektilenkki ja DI-lähtö etulevyyn. TEKSTI: PIRKKA ISOTALO KUVAT: TOMMI POSA Aguilar Tone Hammer 500 & SL 112 kevyesti kuuluu Aguilar tunnetaan vahvistin- ja kaappipuolella lähinnä järeistä laitteistaan, mutta testiin poimitulla kevyellä yhdis telmällä se heittäytyy nyt kilpasille mm. Toiminta sekä kontra- että sähköbasson kanssa on vaivatonta. Ollakseen hyvin pienikokoinen, TH 500 on tehokas laite. Painoa nupilla on vaivaiset 1,6 kg ja se liikkuu kätevästi mukana vaikka olkalaukussa, tai lisävarusteena myytävässä kantokassissa. Lähtösoundi "kaikki nupit ylöspäin" on terve ja kun T 50 www.riffi.fi 6/2011. Kuten alkuperäisessä Tone Hammerissakin, TH 500:ssa on puoli-parametrinen EQ, gain ja master volume, sekä Drive, jolla saa halutessaan soundiin säröä. plektralla soittaessa. Eq on viritetty hyvin, se "puristaa parhaista paikoista", eikä Drive sotke soundia vaan tuo mukavaa rosoa josta on iloa esim. Takapaneeli tuntuisi loogisemmalta, kun siellä on kuitenkin myös lähtö viritysmittaria varten, ja kaksi Speakonia kaiuttimille. MarkBassin ja TC Electronicin kanssa. one Hammer 500 -vahvistin perustuu Aguilarin saman nimiseen DI-boksiin, johon on lisätty 500-wattinen D-luokan päätevahvistin sekä efektilenkki. Kevyen sarjan vahvistimeksi siinä on yllättävän paljon headroomia ja vasta kovemmalla volyymilla voi havaita sen ehkä lievästi lyttäävän soittotuntumaa
Tone Hammer 500 kaappeineen laajentaa Aguilarin reviiriä onnistuneesti. Yksi 12-tuumainen on kaiutinpinta-alaksi vielä melko vähän eikä se luonnollisestikaan kuulosta samalta kuin vaikkapa 4 ×12- tai 8 ×10-kaappi. 12-tuumaisella neodyymi-elementillä ja säädettävällä diskanttipillillä varustettu kaappi painaa vähän yli 11 kg. SL 112 on Aguilarin tapaan napakkasoundinen ja nopeasti reagoiva kaiutin, ja pillillä soundiin saa "lisää hifiä", korvia kuitenkaan riipimättä. Aguilar saa SL 112 -kaapistaan kumminkin paljon irti, se nielee mukisematta vahvistimen tehon ja soundi on hyvä. SL 112 on olemukseltaan sympaattisesti vintage, mutta kesy ulkonäkö hämää ja kaapista lähtee riittävästi ääntä pienemmän mittakaavan keikalle tai treeneihin. 010 320 7371 www.f-musiikki.fi www.riffi.fi 6/2011 51. aktiivisella eq:lla voi joko korostaa tai vaimentaa, pääsee "huonoihin taajuuksiin" kiinni, jos esimerkiksi soittopaikka on akustiikaltaan ongelmallinen. SL 112 SL tulee sanoista Super Light eikä siinä liioitella yhtään. Roudattavuus on yksi isoista eduista kun painoa ei juurikaan ole, riittää yksi kylkeen sijoitettu kahva kaiuttimen helppoon liikutteluun. Näitä jos pinoaisi kaksi päällekkäin, olisi siinä tehokas ja edelleen hyvin kevyt ja helposti liikuteltava setti. Alun ajatukseen palatakseni tässä on todella kova kirittäjä muille ammattitason pikkuvahvistiu mien valmistajille. Aguilar Tone Hammer 500 & SL 112 Pienikokoinen bassovahvistin & kaappi Tone Hammer 500 · D-luokan vahvistin, nimellisteho 500W · aktiivinen eq · efektilenkki · Speakon-liitännät kahdelle kaapille · paino 1,6 kg · suositushinta 929 e SL 112 · 12-tuumainen neodyymielementti · säädettävä diskanttielementti · paino 11 kg · suositushinta 899 e Lisätiedot: F-Musiikki Puh
Fender-tyylisestä viritinlavasta ja kaulan ruuviliitoksesta on sen sijaan luovuttu. Sysimusta otelauta näyttää hyvältä ja tuntuu luonnolliselta. Vikingin lapa on perinteinen Hagström-design, ja vaahterakaula on liimattu tukevasti kiinni vanerikopan mahonkiseen keskipalkkiin. Hagström Viking ja Beluga bassot skaalan eri päistä Mitä saisi olla: 1960-luvun beatnik-malli vai nykyaikainen aktiivibasso? TEKSTI: MARTIN BERKA KUVAT: TOMMI POSA iking-basson esi-isä on 1960-luvun Hagström Concord -malli, josta on lainattu uuteen soittimeen puoliakustinen runko ja lyhyt mensuuri. Materiaali on Hagströmin Resonator-komposiittia, koivusta ja mustasta epoksihartsista valmistettua hyvin kovaa, tasaista ja kestävää ainetta. Koska Vikingin kaulaliitos sijaitsee vasta 19 nauhan kohdalla tuntuu basson satula olevan hieman kauempana kuin mi- V 52 www.riffi.fi 6/2011
Belugan vahvistettu perussoundi on lämmin, ja siinä on hyvin jäsennelty tarkka basso. Pitkä kaula aiheuttaa kaulapainoisuutta, mutta sitä voi hallita vaivattomasti oikealla käsivarrella. Mahongin päälle taas on liimattu noin senttimetrin paksuinen vaahterakansi, jonka etupuoli on päällystetty loimuvaahteraviilulla. Rungon etu- ja takapuolet ovat koko leveydellään kaarevat, samalla tavalla kuin monet Spector- tai Warwick-bassot, minkä ansiosta Beluga tuntuu hyvin mukavalta. Täysillä humbuckereilla soitettuna vahvistettu sointi on silkkaa 1960-lukua. Diskantti taas on melko pehmeä, ja niinpä Hagströmistä ei saa irti sellaista ylikorostetusti purevaa soundia kuin joistakin aktiivibassoista. Keskialueen möreä ääni ja metallisempi preesensalue toivat heti mieleen Peter Hookin (Joy Division ja New Order) melodisen bassosoiton puoliakustisilla soittimilla. Riittävästi säätövaraa Hagström käyttää Belugassa omia passiivisia humbuckereita sekä yhdeksän voltin etuvahvistinta. Loput kolme asentoa kytkevät mikrofoneista kaulanpuoleiset kelat pois päältä, mutta aktivoivat mikrofonit muuten samassa järjestyksessä. Vahvaääninen ja muhkea (muttei mutainen) äänimaailma on täysosuma, kun haetaan silloisten beat- ja blues-bändien lämmintä plektrasoundia. Tavallisen vipukytkimen sijasta mikrofonien valintaan on kuusipykäläinen kiertokytkin, jonka ensimmäiset kolme asentoa kytkevät käyttöön kaulamikin, tallamikin tai molemmat yhdessä. Aktiivitilassa on sitten näiden lisäksi käytössä kolmialueinen EQ säädettävällä keskialueen taajuudella. Puolitettu signaali taas on tuntuvasti hiljaisempi ja ohuempi, muttei missään nimessä ponneton tai hento. Vahvistin on sijoitettu siististi omaan lokeroonsa elektroniikkakolon kanteen ja sen vieressä on päälle/pois-liukukytkin. Beluga pysyy kaikissa tilanteissa maanläheisenä, myös silloin kun mikrofonit puolitetaan. Passiivitilassa toimivat ainoastaan kuusipykäläinen mikrofonivalitsin ja master volume -säädin. Tyylinmukainen tuhti kaula laakealla D-profiilillaan lisää sopivasti kuusikymmenluvun meininkiä. Hagström nykybasistille Aktiivinen Beluga F-II taas on täysin uusi malli Hagströmiltä. Monipuolisen etuvahvistimensa sekä mikrofonien puolituksen ansiosta tämä Hagström sopii moneen musiikkityyliin. Bassopuolen korkea olkapää on hyväksi soittimen balanssille hihnan kanssa soitettaessa, mutta syvemmän kaulataskun pitäisi myös antaa soundiin tukevuutta ja kestoa. u Hagström Viking ja Beluga Sähköbassoja Viking Puoliakustinen basso · valmistusmaa Kiina · vaahterakaula, liimaliitos · reunalistoitettu Hagström Resinator -otelauta · 20 medium-kokoista nauhaa · lyhyt mensuuri: 30,75 tuumaa/78,1 cm · runko muotoon prässättyä vaahteravaneria, reunalistoitus · keskipalkki mahonkia · kromatut, suljetut Hagström-virittimet · tuneomatic-tyylinen talla · Hagström-kieltenpidin · kaksi Hagström-humbuckeria · passiivielektroniikka · kuusiasentoinen kiertokytkin · kaksi volume- ja kaksi tone-säädintä · topattu pussi kuuluu hintaan · hintaluokka 550 e Hagström Beluga II-F Aktiivibasso · valmistusmaa Kiina · vaahterakaula, ruuviliitos · Hagström Resinator -otelauta · 22 medium-kokoista nauhaa · pitkä mensuuri: 34 tuumaa/84,6 cm · rungon takaosa mahonkia · vaahterakansi loimuvaahteraviilulla · kromatut, suljetut Hagström-virittimet · Hagström Full Contact -talla · kaksi Hagström-humbuckeria · aktiivielektroniikka (9 V) · kuusiasentoinen kiertokytkin · säätimet: master volume ja kolmialueinen EQ säädettävällä keskialueella · aktiivi/passiivi-kytkin elektroniikkalokeron kannessa · topattu pussi kuuluu hintaan · hintaluokka 600 e Lisätiedot: EM Nordic Puh: 0207 282 200 Tietoa verkosta: · www.emnordic.fi www.riffi.fi 6/2011 53. kä odottaisi lyhtskaalaisesta soittimesta. Etuvahvistimen kohinataso on kiitettävän alhainen ja sen taajuuskorjaimet toimivat musikaalisesti. Suhteellisen ohut laakea D-profiili ja huolellinen satiinipintainen viimeistely tekevät kaulan tuntumasta nopean. Kaksi mikrofonia, kuusi kytkentää Viking-basson kummallakin humbuckerilla on omat passiiviset volume- ja tone-säätimensä. Vaikka rungon etupuolella komeilee f-aukko, on kyse kuitenkin oikeastaan lankkumallista; paksuun mahonkipohjaan on jyrsitty etupuolelta sopiva kolo f-aukon kohdalle
Mikrofonit ovat vintage-tyylisesti aitoja yksikelaisia. Eroja löytyy luonnollisesti kaulaprofiilista, joka on lisätyn matalan kielen takia leveämpi kuin vanhassa Fenderin klassikossa. ESP kuitenkin käyttää perinteistä vaahterakaulaa ja leppärunkoa ainoastaan ponnahduslautana kohti nykyaikaista aktiivibassoa. 54 www.riffi.fi 6/2011. Vastakkaissuuntiin käämityt mikrofonit muodostavat yhdessä käytettynä ulkoisia häiriöitä torjuvan yhdistelmän. T Musta ritari ESP Vintage-5J muistuttaa ulkoisesti Jazz-basson 1970-luvun olemusta, etenkin vaalean vaahteraotelaudan ja neliskulmaisten mustien otemerkkien johdosta. Perusainekset ovat ainakin samat, niin puulajeissa ja viimeistelyssä kuin perinteisesti passiivisessa elektroniikassakin. TEKSTI: MARTIN BERKA KUVAT: TOMMI POSA Tokai AJB5-95 ESP Vintage-5J sama esikuva, omat lopputulokset Tarkasteltavina on kaksi Fender Jazz -bassoon perustuvaa viisi kielistä: Tokain soitin on vahvasti perinteeseen kallistuva passiivi basso, kun taas ESP:ssä on nykyaikainen aktiivielektroniikka. Vintagea pienemmällä pohjalevyllä varustetut Gotoh 3006 -virittimet mahtuvat ongelmitta Tokain perinteiseen lapaan. ja okai AJB5-95:n viisikielinen pyrkii olemaan mahdollisimman uskollinen varhaisen 1960-luvun nelikieliselle esikuvalleen. Kummallakin mikrofonilla on oma volume-säädin, kun taas tone-potikka on yhteinen. Perinteisen kapean U:n sijaan Tokain kaulaprofiili on hieman madallettu D, mutta Jazz-basson solakkaa tuntumaa on kuitenkin yritetty säilyttää pitämällä kielet satulan kohdalla suhteellisen lähellä toisiaan (7 mm)
Mutta jo akustisessa soinnissa löytyy soittimien välillä selkeitä eroja: AJB5-95:n bassorekisteri on vähän jyhkeämpi ja keskialueelta löytyy herkullinen murina, kun taas Vintage-5J:n potku on täsmällisempi, basso kuivakkaasti tiukempi sekä keskialue kirkkaampi. Soittotuntumakin on hyvin samanlainen, vaikka Tokain kaula tuntuu satulan lähellä aavistuksen verran nopeammalta. Etuvahvistimen kyljessä on pikkuinen säädin, jolla voi muuttaa signaalin lähtötasoa. (09) 720 6060 Tietoa verkosta: www.musamaailma.fi www.riffi.fi 6/2011 55. ESP taas on ottanut hyväksi havaitun alustan, jonka päälle se on luonut korkeaoktaanisen muskelipaketin. Valinta Tokain ja ESP:n välillä riippuu lähes kokonaan soittajan soundimieltymyksistä perinteisen passiivisoundin ystävä valitsee melko varmasti AJB5-95:n, kun taas raamikkaan viisikielisen etsijä löytää Vintage-J5:stä laadukkaan soittopelin. Erittäin kätevä paristolokero taas helpottaa pariston vaihtamista tuntuvasti. Kaulaprofiili on vielä hieman leveämpi ja matalampi kuin Tokaissa, ja yhdeksän millimetrin mittainen kielten välinen etäisyys satulan kohdalla lisää mukavasti liikkumavaraa vasemmalle kädelle. Tietty J-basson karaktääri kyllä säilyy, koska mikrofonien sijainti on sama, mutta humbuckerien ominaissoundi on yksinkertaisesti toisenlainen. Jos siis passiivisen J-tyylisen basson soundi miellyttää, mutta E-kielen altakin täytyy löytyä vielä elämää, on AJB5-95 laadukas valinta. Vahvistettuna Tokai tarjoaa maukkaita tulkintoja kaikista tutuista J-bassosoundeista matalan H-kielen tuoman lisärekisterin höystämänä. Jo passiivitilassa (volume-säätimen nostokytkin ylhäällä) Vintage-J5:n soundi on voimakkaampi ja laajempi kuin mitä perinteinen Jazzbasso voi tarjota. Molemmat testiyksilöt ovat painoltaan skaalan hieman raskaammasta päästä, joten leveän hihnan hankinta on soittomukavuuden näkökulmasta suositeltavaa. Diskanttivaimennus toimii tässä soittimessa muuten myös silloin, kun etuvahvistin on kytketty pois päältä, mikä on iso plussa. Pieni viiste pehmentää ESP:n kaulaliitoksen kulmia. Nykyaikaiset Gotoh-virittimet ja ESP:n oma, perinneversiota massiivisempi talla tuovat soittimen akustista soundia nykypäivään, kun taas humbuckerit ja aktiivielektroniikka tekevät lopullisen pesäeron vanhaan pappabassoon. Soundeissa on eroja Ergonomian suhteen sekä Tokai että ESP ovat suoraa sukua Fender-klassikolle, ja mukava soittoasento löytyy hetkessä. Ainoana miinuksena pidän etuvahvistimen lievää pohjakohinaa, joka olisi saanut olla mielestäni vielä hiljaisempaa. u Tokai AJB5-95 & ESP Vintage-5J Viisikielisiä J-tyylisiä bassoja Tokai AJB5-95 · valmistusmaa Japani · leppärunko · vaahterakaula, ruuviliitos · palisanteriotelauta · 20 medium-jumbo nauhaa · pitkä mensuuri: 34 tuumaa/86,4 cm · kromattu vintage-tyylinen Gotoh-talla · kromatut avoimet Gotoh-virittimet · kaksi yksikelaista Tokai-mikrofonia · passiivinen elektroniikka · kaksi volume- ja yksi tone-säädin · suositushinta 935 e ESP Vintage-5J · valmistusmaa Japani · leppärunko · vaahterakaula, ruuviliitos · vaahteraotelauta · 21 medium-jumbo nauhaa · pitkä mensuuri: 34 tuumaa/86,4 cm · ESP Custom -talla, musta kromi · suljetut Gotoh-virittimet, musta kromi · kaksi Basslines SSB-5 -humbuckeria · ESP Cinnamon -etuvahvistin (9 V) · säätimet: volume, balanssi, diskantti (vahvistus/ vaimennus) ja basso (vahvistus/vaimennus) · volume-säätimessä nostokytkin passiivitilaan · kova laukku kuuluu hintaan · suositushinta 1709 e Lisätiedot: Musamaailma Puh. ESP Cinnamon -aktiivielektroniikalla voi sitten muokata sähkösointia tehokkaasti ja tarkasti
Rockett tosin teettää piirilevynsä juotoksineen firmassa, joka on erikoistunut avaruusrakettien kamerajärjestelmien rakentamiseen, joten kestävyyden pitäisi olla huippuluokkaa. Liian kookkaita pedaalit eivät missään nimessä ole, mutta yleisiin Hammond-kotelomalleihin tottuneella silmällä kokoeron huomaa kyllä. TEKSTI: RIKU KARVONEN KUVAT: TOMMI POSA Rockett Pedals boutique-laatua tolkkuhintaan Omaan soittotyyliin juuri sitä sopivinta säröpedaalia etsivällä kitaristilla on näinä päivinä enemmän valinnanvaraa kuin koskaan ennen. Valmistajan mukaan kuoren materiaali on paitsi kevyempää, myös kestävämpää ja häiriöitä paremmin eristävää kuin pedaalien kuorissa perinteisesti käytetty metalli. 56 www.riffi.fi 6/2011 A. Pedaalit on rakennettu firman itse suunnittelemaan, Kaliforniassa valmistettavaan kuoreen, jonka ulkomitat ovat joka suuntaan hieman totuttua reilummat. Houkuttelevia boutique-merkkejä syntyy lisää jatkuvasti, ja koventuneesta kilpailusta johtuen hinnatkin ovat pysyneet maltillisina. Kaikille Rockettin pedaaleille on yhteistä myös nykytrendin mukainen true bypass -kytkentä, eli pedaalin ollessa pois päältä signaali kulkee suoraan input-jakista output-jakkiin mahdollisimman muuttumattoman puhtaan signaalin takaamiseksi. Ensimmäisenä Rocketteista pistää silmään niiden koko ja ulkoinen olemus. Sisältäpäin pedaalit vaikuttavat laadukkaasti rakennetuilta. Ainoastaan instrumenttijakkien juottaminen suoraan piirilevyyn hieman ihmetyttää, sillä liikkuvat tai muuten mekaaniselle rasitukselle altistuvat osat kytketään piirilevyyn tämän hintaluokan pedaaleissa yleensä johdoilla juotosten pettämisen riskin minimoimiseksi. Aika näyttää, onko Rockettin käyttämä tapa yhtä hyvä kuin kilpakumppaneidensa. merikkalaisen Rockett Pedalsin vakuuttavasta ja laajasta tuotevalikoimasta näyttää ensisilmäyksellä löytyvän sopiva murotin mihin musiikkityyliin tahansa
Tällaisille pedaaleille tyypillinen alakerran mutaisuus on myös hieman 10 Ton Hammerin vaivana, mutta hyvä erottelukyky sekä tämäntyyppisissä pedaaleissa harvoin tavattu dynamiikka toimivat ehdottomana plussana. Sinisen sävyjä Blue Note on Rockettin näkemys siitä perinteisimmästä, Tubescreamer-tyyppisestä säröpedaalista, joka lienee suosituin rakennuspohja suurelle osalle niin halvempia kuin putiikkisäröjäkin. Alemmilla gain-asetuksilla pedaalia on mahdollista käyttää lähes puhtaana boostina, mutta potikkaa avatessa päästään tuttuihin Tubescreamergaineihin ja Hot-kytkin yläasennossa säröä saa jo hiukan enemmänkin. Blue Note on äärimmäisen tasapainoinen, avoin ja selkeä. Useat tämän kaliiberin säröt kuulostavat varsinkin suurempia sointuja soitettaessa melko tukkoisilta, mutta Rockettin highgain-pedaali pysyy selkeänä tappiin asti. Tutut reunasäröiset country- ja americana-sävyt löytyvät Telecasterin kanssa vaivatta. sen avulla pedaalista olisi mahdollista saada myös modernimmalle heville tunnusomaista keskialueen kuoppaan perustuvaa vallia. Soundiltaan Rockettin versio on mainio toisinto alkuperäisestä. Mediumgain-pedaalina Chicken Soup toimii hienosti millä vahvistimella tahansa. Chicken Soup on varmasti oiva valinta modernista countrysta inspiraationsa ammentavalle kitaristille. Kokeilemisen arvoisia uutuuksia Rockettin säröpedaalit ovat soundeiltaan erittäin hyviä. Tone-säädin lisää soundiin ylämiddleä, ei kuitenkaan Tubescreamerista tuttua honotusta, vaan enemmänkin presenssiksi miellettävää taajuutta. Rockettin kumarrus Nashvillen suuntaan on mielestäni hyvin onnistunut. Pedaalin perussointi on lievästi yläkeskiäänivoittoinen, mikä tekee soundista tiukan, hyvin erottuvan ja miellyttävästi plektraa tottelevan. Blue Noten kytkentä on kuitenkin Rockettin omaa käsialaa, suorasta kloonista ei siis ole kyse. Jopa Les Paulin kaulahumbuckerilla soitettaessa alakielet soivat selkeästi ilman tämäntyyppisille pedaaleille ominaista suttuisuutta. Selkeä, dynaaminen ja EQ:ltaan tasainen soundi toimii hienosti esikuvansa mukaan. 10 Ton Hammer on oiva apuväline, kun pitää muuttaa puhdassointinen vahvistin hi-gain-vehkeeksi. Chicken Soup säröytyy miellyttävän selkeästi ja yläpäävoittoisesti. Jopa täydellä gainilla siitä saa paljon eri sävyjä irti kitaran volumepotikan avulla. Fendertyyppisillä vahvistimilla soitettaessa suuremmat gain-asetukset kuulostavat hieman ontoilta vahvistimen oman keskirekisterin puutteen takia. Kilpaileviin merkkeihin verrattuna dynamiikka ja soinnin selkeys ovat kussakin pedaalissa omaa luokkaansa, ja monipuolisesta valikoimasta on helppo löytää eri käyttötarkoituksiin sopiva säristin. Näistä Tone on esikuvastaan tuttu, ylämiddleä korostava ja leikkaava säädin, kun taas Fat kontrolloi alempaa keskialuetta. Säädöt toimivat yhdessä erittäin hyvin: Tonea avattaessa normaali Tubescreamer muuttuu usein melko ohuen kuuloiseksi, mutta Fat-potikalla saa tässä pedaalissa tukevuutta alakertaan kireämmässäkin soinnissa. Normaalista Tubescreamer-layoutista poiketen Blue Notessa on volume- ja gain-säätöjen lisäksi Tonesekä Fat-potikat äänenvärin säätämistä varten ja Hot-kytkin lisägainia ja pientä middleboostia varten. Kuten aiemmin testattujen, myös tämän pedaalin laaja gain-alue on käyttökelpoinen kaikilla asetuksilla. Äänenlaatunsa ja maltillisen hinnoittelunsa ansiosta Rockettin tuotteet ovat erittäin suositeltavia pedaaleita. Pedaalin korostumattoman ylämiddlen takia Chicken Soup miellytti eniten Telecasterin tallamikillä luonnostaan keskialuevoittoiseen VOXin tyyppiseen vahvistimeen soitettaessa. Chicken Soup ei kuitenkaan ole soundimaailmaltaan yhtä monipuolinen kuin Rockettin muu tuoteperhe tämä ei varmasti ole tarkoituskaan, onhan kyseessä kopio eikä oma design. Pedaa58 www.riffi.fi 6/2011. Vaikka pedaali muistuttaakin perussoundiltaan hieman Tubescreameria, ovat Blue Noten erottelukyky ja selkeys huikeasti esikuvaansa edellä. leiden säädöt ovat myös samanlaiset ja erona on ainoastaan Rockettin Tone-säädin, kun alkuperäisessä säädetään Spectrumia. Kuten aiemmin testatut pedaalit, myös Blue Note käyttäytyy harvinaisen hienosti soitettaessa koko kaulan alueelta. Tämä on testatuista Rockettin pedaaleista matalagainisin. Muutenkin 10 Ton Hammer on yllättävän erotteleva ja selkeä ottaen huomioon miten paljon gainia siitä on saatu puristettua irti. Se säilyttää kitaran ja vahvistimen luontaisen soinnin hienosti ylimääräisiä korostuksia lisäämättä tai soundia ohentamatta. Hienosti toteutetun EQ:n ansiosta suuremmatkaan gain-asetukset eivät ole tukkoisia, vaan sointi säilyy erottelevana koko säätöalueella. u Rockett Pedals Boutique-luokan säröpedaaleita Animal · suositushinta: 179 e FlexDrive · suositushinta: 179 e 10 Ton Hammer · suositushinta: 179 e Blue Note · suositushinta: 179 e Chicken Soup · suositushinta: 179 e Lisätiedot: Suomen Musiikkituonti Puh: 044 300 4335 · www.suomenmusiikkituonti.com Amerikan malliin Chicken Soupin kuvauksessa mainitaan Nashville sekä Nobelsin legendaarinen ODr-1-pedaali. Käsittääkseni Chicken Soupin kytkentä onkin lähes identtinen Nobelsin alkuperäisen kanssa
Koska Zoom G3 on suunniteltu sekä luurikuuntelua varten että vahvistimen tai PA:n kanssa käytettäviksi, löytyy Global-asetuksista hetkessä sopiva lähtömoodi, joka optimoi signaalin lähtötason ja taajuusvasteen eri käyttötarkoituksiin sopiviksi. Kolmen jalkakytkimen ja isojen näyttöjen ansiosta myös Zoomin luupperin käyttö on täysin kitkatonta. Yhteistyö laitteen ja Applen Garageband-ohjelman välillä oli ainakin täysin ongelmaton. Loput 94 taas tarjoavat erittäin laajan valikoiman efektejä kompressorista säröpedaaliin ja choruksesta wahiin. Jokaisesta yksittäisestä multiefektistä löytyy 107 eri tehostetyyppiä, joista 13 on eri vahvistimien mallinnuksia. Ja jos talosta ei vielä löydy tietokonepohjaista kotistudiota, pääsee Zoomin käyttäjä sujuvasti alkuun pakettiin kuuluvalla Steinberg Sequel LE -ohjelmalla (testi Riffi-numerossa 6/2010). Zoom G3 Digitaalinen multiefekti kitaralle · · · · · · · · · · · · 100 ohjelmapaikkaa kolme samanaikaista efektiä per ohjelma 107 eri efektityyppiä 40:n sekunnin luupperi 41 eri rytmikuviota voidaan käyttää kuulokkeilla, vahvistimen edessä tai usb-äänikorttina metallikotelo, kolme jalkakytkintä stereolähtö (2 × jakki, joista yksi toimii myös luureilla), balansoitu XLR-lähtö, usb-portti jakki lisäkytkimelle tai ekspressiopedaalille toimii virtalähteellä (kuuluu hintaan), usb-virralla tai neljällä AA-paristolla Steinberg Sequel LE kuuluu hintaan (PC ja Mac) katuhinta noin 175 e Selkeästi parempi Mielestäni Zoom G3 on firman paras mausterasia alle 200:n euron luokassa tähän mennessä, ja siihen on kaksi selkeää syytä: soundit ovat entistäkin parempia (etenkin vahvistin- ja säröefektit ovat maukkaampia kuin koskaan), ja laitteen käyttö on nyt ratkaisevasti helpompaa. Luupperi tarjoaa 40 sekunnin maksimiajan, ja sen voi kätevästi synkronoida myös G3:n sisäisen metronomin kanssa. Hyötyä usb:stä Zoom G3:n usb-portti avaa käyttäjälle lisää mahdollisuuksia: firman nettisivuilta ladattavalla Edit & Share -ohjelmalla voi luoda tietokoneella omia patcheja ja käyttää tietokonetta niiden tallentamiseen. Lisäksi Edit & Sharella voi vaihtaa G3-soundeja netin kautta toisten käyttäjien kanssa. Efektilaudan balansoitu XLR-lähtö on tässä hintaluokassa vielä harvinainen herkku, josta Zoom saa lisäpisteet. Näistä löytää varmasti oman soundinsa rakennuspalikat, riippumatta siitä mitä tyyliä oma soitto edustaa. TEKSTI: MARTIN BERKA kolme efektiä vierekkäin Uudistetun käyttöliittymän ansiosta monimaustajaa on nyt helppo lähestyä. M onimutkaisten, parametrien taakse piilotetun efektiketjun sijaan uusi Zoom tarjoaa kolme identtistä multiefektiä jokainen omilla säätimillään ja erittäin selkeällä graafisella toteutuksella. u Lisätiedot: Studiotec Puh. Ja tämä on todella eduksi, sillä kestävänoloisessa G3:ssa piilee vaikuttava määrä prosessointitehoa. Zoom G3:lla ollaan jo soittamassa, kun muut ovat vielä eksyksissä parametriviidakossa. Zoomin uutukainen toimii myös usb-äänikorttina, minkä ansiosta G3:n soundeja pystyy äänittämään suoraan digitaalisesti (44,1 kHz/16-bit) audiosekvensseriin. Zoomin uutukainen reagoi kauniisti soittajan dynamiikkaan ja eri kitaramallien soundillisiin eroihin. 0207 512 332 Tietoa verkosta: · www.studiotec.fi · www.zoom.co.jp www.riffi.fi 6/2011 59. Nyt pysytään intuitiivisen säätämisen raameissa. Käyttöliittymän lisäksi myös perussoundia on selvästi kehitetty eteenpäin G3:ssa sointi on luonnollinen, lämmin ja vivahteikas
Aivan koskettimiston alla, soittimen etureunassa on soundipankin vaihtoon kätevät, valaistut painonapit (johon kookkaam- pi musikantti helposti osuu vyöllään, huomasin). TEKSTI: PETRI ALANKO Roland Jupiter-80 se on siinä! Nostalgian ei tarvitse olla vain vanhan toisintamista sellaisenaan. Parhaimmillaan se on sitä, että otetaan vanhasta sille ominaisimpia ja kaikkein olennaisimpia hyviä piirteitä ja ominaisuuksia, ja yhdistetään ne nykytekniikan mahdollistamiin puitteisiin. J uuri tästä kulmasta Roland tuntuu lähestyneen asiaa valikoidessaan analogiajan kuningasluokkaan kuuluneiden Jupiter -syntikoiden hallintalaitteista parhaat palat ja lisätessään pakettiin kosketusnäytön sekä nykyaikaisen ääniarkkitehtuurin. Etulaidan painikkeilla (tai vaihtoehtoisesti näytöltä) valittava soundipankki on Jupiter-80:n "ylin taso", ns. Systeemi toimii oikein mukavasti, ja uusien kokonaisuuksien tallentaminen ja valinta onkin helppoa. Registration (256 kpl), ja jokainen niistä pitää sisällään kaksi Live Set -nimis- 60 www.riffi.fi 6/2011
Jokaiselle painikkeelle voidaan asettaa kaksi soundia, joten sopivalla etukäteen tehdyllä suunnittelulla voi luoda peruspaletin, jonka palasia voi sekoitella toisiinsa näppärästi Part On/ Off- ja Part Balance -säätimillä. Manuaalia selaillessa unohduinkin sitten pariksi päiväksi rassaamaan pelkästään akustisten instrumenttien mallintamiseen tarkoitettua SuperNatural Acoustic Tone -engineä, ja aika meni kuin siivillä. Soundien vaihto onnistuu jopa soittaessa tietyin reunaehdoin. www.riffi.fi 6/2011 61. Koskettimisto on mukava soittaa, erittäin laadukkaan oloinen, eikä tunnu lepsulta. Käyttöoppaan mukaan Jupiter-80:een voidaan tallentaa 2048 SuperNatural Synth Tonea ja jopa 2560 Live Set:iä, joten muistitilaa parametreille taitaa olla riittämiin. Harvinaisen soitettavia (lue: helposti hyvänkuuloista jälkeä tuottavia) mallinnoksia, ja kuin varkain "oikealla tavalla" käyttäytyviä akustisia soittimia jäljitteleviä soundeja oli erittäin miellyttävä käyttää. Olisin toki toivonut myös Sub Out-ulostulolle XLR:iä tai edes balansoituja 6,3 mm jakkeja, mutta onpa extra-lähtö balansoimattomilla jakeilla oiva lisä jo sellaisenaankin. Jos nyt ihan suoraan sanon, minua kyllä pikkuisen häiritsi käyttää laitetta, jonka etupanelissa lukee erään painikkeen yllä "Accordion" ja toisaalla "Synth Brass"... Onhan nyt vuosi 2011, onhan. Toisin sanoen Jupiter-80 soittaa yhdellä koskettimella kymmentä Gaiaa. Ei missään nimessä huono, vain hivenen keveä. Kokonaisuus on erittäin selkeä, ja led-indikaattorein varustetut Part Balance -säätimet kuin luotuja pimeälle stagelle. Takana on kymmenisen studiosessiota ja parisenkymmentä keikkaa, ja niiden myötä sekä laite että erityisesti sen paino tulivat kyllä tutuksi. Yritin Unohda pikadeittailu Pikaisella tutustumisella saa kyllä vaivattomasti yleiskuvan Jupiter-80:n äänimaailmasta, sillä soundien selailu on helppoa. Tai kolmeakymmentä oskillaattori-filtteri-vahvistin-modulaattorit-ja-efektit -kombinaatiota. Jokainen Tone koostuu joko yhdestä SuperNatural Acoustic Tonesta (SNAT), tai kolmesta SuperNatural Synth Tonesta (SNST). Enkä tainnut kertaakaan dorkailla lavalla laitetta käytellessäni, muuten. Sen sijaan Solo ja Percussion Part ovat saaneet osakseen "vain" Comp-EqDelay-Reverb -ketjut. Toisaalta, pelkät painikkeet taas eivät olisi erityisen intuitiivisia kompromisseja on siis tehty, mutta onneksi vain nimikointien suhteen. Sanoisin, että sopivasti ohjelmoituna laite kuulostaa kyllä ihan helkkarin fätiltä. Kaikki on siis kiinni kosketuksesta ja siinä tuo SNAT avittaakin mukavasti. Etupanelissa on lukuisia taustavalolla varustettuja erivärisiä painokytkimiä, joiden on Rolandin mukaan tarkoitus avustaa näkömuistia ja intuitiota. Toinen pikkuisen mieltä korpeava seikka etupanelissa on äänentuottokoneistoa ohjaavien hanikoitten vähyys. Monen haaveissa siintelevä The Ultimate Gig Machine saatta olla aika lähellä Jupiter-80:aa. Parhaimmillaan yhtä kosketinta painamalla laite tuuppaisee pihalle kymmenen Tonen verran tavaraa. Eikä ihme. Jo kuivana soundi on valtava, mutta Upper ja Lower Part ovat kumpikin saaneet mausteikseen neljä multiefektiä (MFX), ja molemmilla Parteilla on vielä erikseen reverb-kaiku tuon MFX-paletin päätteeksi. Rolandin mallistoa tunteville sanottakoon, että jokainen SNST on käytännöllisesti katsoen yksi Roland Gaia SH-01. Suunnitteluryhmä on selvästikin tehnyt tietoisen valinnan nimeämiskäytännön (ja ilmeisesti myös kohderyhmän) suhteen, mutta sen verran nipo olen, että Jupiter-sarjan koneessa en haluaisi moisia nähdä. Aloitin laitteen testikäytön ilman manuaalia, vain kytkemällä virrat päälle ja ryhtymällä töihin: piti tuottaa käyrätorvia pelimusiikkiin, eikä oikeanlaista fraseerausta tahtonut saada aikaiseksi samplekirjastoilla. Olisi ollut ihan ok, jos nuo nimikkeet olisi jätetty pois, mutta ymmärrän kyllä Rolandin perusfilosofian laitteen käytön suhteen: ohjelmoitavat OLED-näytöt jokaisen painikkeen yllä olisivat olleet Jupiteria, mutta ne olisivat nostaneet tolkuttomasti laitteen hintaa. Periaatteessa mausteet ovat kelpo tavaraa, mutta reverbeissä on hieman japanilainen soundi. Toki sekin on mahdollista Jupiter-80:ssa, jos niin haluaa. Keikalle totta kai Mainittakoon erityisesti, että Jupiter-80:n keikkakäyttö on erityisen mukavaa, ad hoc -soundinvaihto käy näppärästi, samoin lennossa biisin aikana tapahtuvat splittaukset. Hirvittävä määrä matematiikkaa pyörii taustalla koskettimia hipelöitäessä, mutta kerrankin soittaja voi keskittyä vain tulkintaan eikä breath controlin, modulaatiorullan, aftertouchin sekä parin muun midisäätimen hallintaan. Niiden rinnalla voi käyttää vielä vähän kevyemmin varusteltuja Solo Part- ja Percussion Part -soundeja. Polyfonia saattaa hieman kärsiä, mutta alkujaan 256 äänen kapasiteetista saadaan kyllä aikamoista soppaa aikaiseksi. tä soundia, Upper Partin ja Lower Partin. Pyhälle maalle ei syljetä jne. pianovirettä, lopputulos on sen verran maukas, että oikeanlaisella fraseerauksella tuotettu ääni voisi hyvinkin hölmöttää valveutuneempaakin kuulijaa. Kosketusnäyttö avittaa mainiosti ja on huomattavasti nopeampi kuin vaikkapa V-Synth GT:ssä aikoinaan (tai Fantom-sarjassa), mutta laite kärsii siitä, ettei siinä ole erillistä programmeria. Kun malttaa kajota virityksiin ja välttelee parhaansa mukaan ns. Pärjäsin yllättävän pitkälle täysin ilman apuvälineitä, mutta kun yritin selvitellä pelkästään päättelemällä mallinnuskoneistojen eroja ja erilaisia resurssivaatimuksia, meni sormi suuhun. Syvemmälle ääniarkkitehtuuriin uppoutuminen vaatii kuitenkin aikaa, koska mahdollisuuksia on niin paljon. Upper ja Lower Part voivat molemmat pitää sisällään enimmillään neljä Tonea, kun taas Solo ja Percussion Part sisältävät kumpainenkin yhden Tonen. Soitin on painonsa lisäksi fyysisesti kunnioitusta herättävä muutenkin; alumiiniset päätylevyt ja metallirunko rohkaisevat keikkailemaan, samoin kestävänoloiset ja täsmällisen jämäkät säätimet, sekä keikkakäyttöön oivat XLR-lähdöt (stereopari). Sain testata laitetta pitkän aikaa, joten käsituntuma masiinaan on vähintäänkin kohtuullinen
Ei kai kukaan vakavissaan tahdista kokonaista studiota yhteen kosketinsoittimeen. SuperNatural Synth Tone -editorissa on kaksi tilaa: Synth Edit ja Pro Edit. Myös laitteen etupaneliin liitetyltä USB-muistitikulta soitettavat AIFF-, WAV- tai MP3-tiedostot voidaan ohjata jompaan kumpaan ulostulopariin. Sanalla sanoen toimii, isommallakin setillä. Pelkkä Digital Out jää nimittäin useimmissa tapauksissa vain pelkäksi reiäksi takapanelissa. Takalaidassa on 3,5 mm jakki myös MP3-soittimille omalla fyysisellä gain-säädöllään. Tone Blenderiin voi asettaa joukon parametreja, sekä kyseisten parametrien alku- ja loppuarvot. Turha on se. Karaokeharrastajia (tai jekkuilijoita) varten on myös erityinen Center Cancel -toiminto, jonka avulla voi yrittää poistaa liidilauluraitaa valmiista biisistä. Jupiter-80:lla voidaan myös suorittaa äänityksiä USB-muistille, mutta suhtautuisin siihen toimintoon lähinnä kuriositeettina tai sanelukoneen korvaajana. Säätimien sivukohtaiset kohteet voi asettaa itse, näppärää! Soittotilassa säätimet voivat toimia Tone Blender -toiminnon ohjaamiseen. Eikä USB-laitteelta voida kopioida toiselle tikulle vaikkapa jotakin biisipohjaa, koska koneessa ei ole RAM-muistia omia sampleja varten. Parametrilistassa on MSB/LSB:t pankkivaihtoja ja muita varten, Program Changet, alkuarvojen asetukset, transponoinnit, midikanavat... Ja kolmas nipokohde on Digital In- tai Sync-liittimen puute. Mutta siinähän ne haukut olivatkin: tikusta asiaa. Säädön kohde valitaan kosketus näytöltä, säätö hoituu vaikka datakiekolla. selvittää, josko Roland Gaiaa voisi käyttää parametrien säätöön, mutta en vieläkään ole saanut luotettavaa ja täsmällistä vastausta. Keikkakäyttöön laite soveltuu sikälikin, että sen suunnittelussa on otettu huomioon ulkoisten midilaitteiden käyttö. Yhtä hanikkaa kiertämällä voi esimerkiksi kasvattaa kolmososkillaattorin volumea, kakkosen Supersaw Detunea, laskea Cutoff Frequencyä ja panoroida soundia vasemmalle. Kehuja sen sijaan tulee monestakin, mm. Saatan tietysti olla ainoa, joka sitä tarvitsee, pahoin pelkään. 62 www.riffi.fi 6/2011 Ohjelmoinnin keinot Soundien ohjelmointipuolta helpottaa kosketusnäytön lisäksi näytön alareunassa olevat neljä kiertosäädintä (E1E4), joiden kohteet ilmaistaan kulloisellakin edittisivulla omine ikoneineen. Tone Blender on varsin näppärä ominaisuus, jonka toivoisin yleistyvän myös muiden valmistajien tuotteissa. Valitettavasti Synth Editistä ei löydy kaikkia Kullekin Partille on oma liukunsa, joilla balanssi löytyy nopsaan.. Veikkaan tosin, että vähintään menetelmäpatenttiahan tuollekin on haettu. laitteen yleissoundista. Jos kädet eivät ole vapaana, aina voi ohjata Tone Blenderiä D Beamillä ja kumartua naamansa, kätensä tai jalkansa kanssa D Beam -tunnistimen yläpuolelle... Kunnollista emokoskettimistoa halajava voikin huoletta kääntyä Jupiter-80:n puoleen, ainoa pikku miinus emo-ominaisuuksissa on Breath Control -liitännän puute. Takapanelissa on kaksi paria lähtöjä (Main ja Sub Out), ja laitteen Partit voidaan ryhmitellä System Settings -osastolla eri lähtöihin. Näppärää! Laite voi muuttaa audiotiedoston nopeutta ja virettä, mutta äärimmäisillä säädöillä jälkikin on äärimmäistä
Urkumallinnusta voidaan tietysti säätää vetotankomeiningillä, eikä tässä yhteydessä sovi unohtaa etupanelin Rotary Speaker -säätimiä ja itse Rotary Effectiä. Äänitin laitetta parisenkymmentä raitaa laadukkaan etuasteen läpi erinäisiin projekteihini, ja voin rehellisesti sanoa, että Jupiter-80:n tuottama mallinnettu analogisuus hämäsi toisinaan jopa itseäni. (09) 682 4020 Tietoa verkosta: www.roland.fi www.riffi.fi 6/2011 63. Käyttökelpoiseksi multiefektit tulivat oikeastaan vasta JD-800:n kahden efektiketjun (modulaatio/säröketju sekä delay/reverb) myötä. Joskus aikoinaan, 1980/90-lukujen vaihteessa, oli pieni ihme, että Roland D-50:ssä ja Korgin M1:ssä oli efektiprosessorit, vaikka niiden laatu olikin jotakin vähän muuta kuin nykyään. SuperNatural Acoustic Tones sekä todella näppärä split/layer-hallinta ja Harmony Intelligence). Ei tarvinnut joka kerta miettiä, olikos se "type 1" nyt parempi kuin "type 23". Erityismaininnan laite ansaitsee näppärän (lue: hillittömin Motif- ja Variation-säädöin sekä import-toiminnolla varustetun) Arpeggiatorin ja Harmony Intelligence -toiminnon vuoksi. Mm. u Roland Jupiter-80 Mallintava syntetisaattori Kaksi äänikoneistoa: · SuperNatural Acoustic Tone · SuperNatural Synth Tone · 256 äänen polyfonia · suositushinta 3162 e Lisätiedot: Roland Scandinavia Puh. pianosoundissa voidaan vaikuttaa kielen resonanssiin, koskettimen noston aiheuttamaan resonanssiin, vasaran aiheuttamaan ääneen, stereovaikutelman leveyteen sekä äänen kirkkauteen. Vaatiihan se hivenen yritystä ja kärsivällisyyttä, mutta toivon todella, että satunnaistestaajat eivät vain hipelöi laitteen tehdassoundeja läpi yksi toisensa jälkeen. Kokonaisuus onkin paljon kauniimpi kuin osiensa summa. Nuancen kanssa on mahdollista kaivaa piano esille tukkoisen miksauksen joukosta volumeen tai ekvalisaattoriin koskematta. Niin pöljältä kotiurkujen autochord-toiminnolta kuin tuo kuulostaakin, se hemmetti vieköön toimii näppärästi. Ihan hanikanvääntöosaston nopeuksiin ei oikopoluilla pääse, tietenkään, mutta en kokenut soundinrakentamista vastenmieliseksi tai tuskalliseksi. Lisäksi on vielä erityinen Nuance-säätö, joka pääsee oikeuksiinsa vasta kaiutinkuuntelussa. Todellinen luonne nimittäin paljastuu vasta sitten, kun sukelletaan syvemmälle. Efektilistasta löytyy todella runsas määrä kovastikin kelvollisia efektejä, ja mukavasti useimmissa löytyy Rate/Speed-parametrin alta myös temposynkattuja arvoja riittävästi. Roland lainaa onnistuneesti omia perinteitään, ja lisää soppaan uusia keksintöjä (mm. Muilla instrumenteilla on vähän vähemmän säätövaraa, vain jokunen perusnyansseihin vaikuttava säätö, mutta perussoundiin voidaan toki vaikuttaa melkoisesti laitteen suotimilla, modulaattoreilla yms., sekä efektiketjuilla. Älkää kuitenkaan antako nimikkeiden sitoa liikaa toimintaa, sillä itse huomasin niiden avittavan mieleenjäämistä. Mainittakoon, että Tempo Sync piti ainakin testilaitteessa kutinsa, joten klikin tai läppärisysteemin kanssa keikkaileva sakki voi huokaista helpotuksesta. Jokainen Live Set sisältää neljän MFX:n kombinaation. Toivottavasti Roland ottaa vakavasti käyttäjien toivomukset seuraavaa päivitystä suunnitellessaan. Suotimessa on muuten erillinen 6dB/Oct vaimentava HPF, jolla pääsee näppärästi eroon muiden suotimien tai modulaattoreiden aiheuttamasta infraäänimöyhöstä. Efektejä ei voi ketjuttaa sellaisenaan, mutta Live Setin jokainen Layer voidaan ohjata omalla lähtötasollaan kuhunkin MFX:ään tarpeen mukaan. Laitteen graafisessa käyttöliittymässä on pikkuisen siivottavaa (90-luku meni jo), samoin sen toiminnan hiomisessa, mutta itse pääasia äänen tuotto, toimii Jupiter-80:ssa mutkattomasti ja lopputulos on laadukas. Lisäharmonioiden tyyppi valitaan listasta, jossa taas kerran potentiaaliset käyttäjäkunnat kohtaavat toisensa: nimikkeistössä on nimittäin kaikkea Countrysta Big Bandiin ja oktaavituplista neljän nuotin harmonioihin. LFO:iden nopeus on maksimissaan "riittävä", joskin audiotaajuuksille ei sillä päästä. Oikeita ääniä SuperNatural Acoustic Tone-ediorissa on vähän vähemmän parametreja, ja nekin vaihtelevat käytettävän mallinnuksen mukaan. parametrisen EQ:n taajuuksiin ei voi vaikuttaa, vain Low Gainiin, High Gainiin sekä Leveliin), tai että efektejä olisi voinut ketjuttaa. Vaiheillahan siinä kikkaillaan, mutta sodassa, rakkaudessa ja musiikinteossa on kaikki sallittua. Jälkimmäisen avulla luodaan Upper Partiin lisäharmonioita Lower Partilla soitettujen sointujen/sävelien perusteella. parametreja, joten vierailu noiden kahden tilan välillä pitää hoitaa kosketusnäyttöä tai oikopolkunäppäinpainalluksia käyttäen. Perusanaloginen tai siis mallinnettu signaalipolku ei oikeastaan tuo soppaan mitään uutta: kolme oskillaattoria, jokaisella omat multimodefiltterit (HPF/BPF/LPF/ Peak sekä 12/24 dB/Oct -kytkin kullekin), LFO:t (2 kpl), sekä kolme verhokäyrää (sekä suotimelle, vahvistimelle että vireelle). Olisi ollut positiivista, jos kohdeparametrit olisi voinut valita itse (nyt mm. Efektien tiettyihin parametreihin voi vaikuttaa fyysisillä säätimillä, Pitch Bendillä, Aftertouchilla tai esiasetetuilla Sys Ctrl 14-säädöillä. Ainoa kenkku puoli muuten laadukkaassa efektisetissä on ketjutuksen puute tai ainakaan toimintoa ei ollut testilaitteen käyttöjärjestelmässä. Älkää kahlitko mielikuvitustanne. Noita oikopolkuja onkin kiitettävästi, joten vaikka laitteen arkkitehtuuri onkin monikerroksinen, pieni opettelu palkitsee: hei, tätähän voi sittenkin käyttää nopeasti valikkopohjaiseksi koneeksi. Oskillaattoreiden aaltomuodoissa on mukavasti valinnanvaraa: perusaaltomuotojen lisäksi masiina tarjoaa klassisen JD-sarjan PCM-aaltomuodot, kohinan sekä aikanaan JP-8000:ssa esitellyn Super Saw:n, jolla voidaan yhtä oskillaattoria käyttäen tuottaa seitsemän saha-aallon muhkea äänimatto
Putkiakin on jokaisessa laitteessa useita, eikä lajitelma sisällä vain sitä yhtä pakollista 12AX7-mallia "lämpöä tuomassa". Tunnelmallinen neulamittari kompressorissa kruunaa kokonaisuuden, ja valmistaja onkin saavuttanut yhden oleellisen päämäärän: tällaisen laitteen asentaa mielellään studion räkkiin ja sinne kiinnitettynä sillä on eväitä nostaa session tunnelmaa merkittävästi. Metallikotelot ovat jämeriä ja jyhkeiden muuntajien vuoksi painoakin on kertynyt aika lailla. Jos tavoitteena on mahdollisimman värittymätön ääni, kannattaa siirtyä seuraavaan laitemerkkiin nämä eivät ole puristisen transparenttia sointia halajavan työkaluja. Ulkoisessa ilmeessä ja perussoinnissa on paljon samaa henkeä kuin Universal Audion LA610- 64 www.riffi.fi 6/2011. Retro Instruments TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA laitteita joiden on tarkoitus näkyä ja kuulua Powerstrip-äänityskanava ja 2A3-taajuuskorjain eivät taatusti jää studiovierailta huomaamatta, mutta ulkonäön ohella myös niiden soundissa on kiistämätöntä omaa luonnetta, jolla nousta massasta esiin. R etro Instrumentsin kaksikko vakuuttaa olemuksellaan. Ja näin myös on; Retron kaksikolla on oma soundinsa, joka ei kylläkään peitä alkuperäistä ääntä, mutta maustaa sen vääjäämättä miedosti tai voimakkaammin. Edellyttäen tietysti, että soundipuoli ja toiminnallisuus lunastavat ulkoisen olemuksen lupaukset. Jos taas haetaan nimenomaan maukkaita mausteita, kannattaa perehtyä lähemmin. Powerstrip täysi kanava Mikrofonivahvistin, taajuuskorjain ja kompressori ovat Powerstripin toiminnalliset lohkot. Nyt ei puhuta ulkoisista (ja useimmiten valitettavan heppoisista) virtalähteistä, vaan nämä vehkeet kytketään sähköverkkoon suoraan euro-johdolla
Lisäksi analoginen taajuuskorjain vaikuttaa myös signaalin vaiheistukseen ja tämä vaikutus riippuu aina kyseisestä kytkennästä, joten edellä kuvattu simulointi parametrisilla korjaimilla on sikälikin vain viitteellistä. Laskuihin on otettava mukaan myös kaikki se väritys, jota laite komponentteineen muutenkin tuottaa. Rajumpikin lyttäys kyllä onnistuu, mutta vanhahtavissa tunnelmissa. Asetuksista riippuen jälkimmäinen korjainyksikkö muovaa ensimmäisen yksikön luoman korostuksen huippua tasalakiseksi tai kaivaa siihen jopa kuopan. Signaalipolun alussa oleva mikrofonivahvistin on kelpo peli ja toimii moitteetta niin mikrofonien kuin instrumenttisignaalinkin kanssa. Retron toisintama ja hieman muokkaama Pultecin korjain on kuitenkin kytkennältään analoginen eikä sen toimintaa avata missään löytämässäni dokumentissa kovin syvällisesti. Powerstripin kompressorin toimintaa voi justeerata neljällä säätimellä. kanavalohkossa, mutta tämä on viitteellinen vertaus. Laajempi on myös Powerstripin hinta, joten suora vertailu ei ole järkevää. 040-4561 260 Tietoa verkosta: www.slsx.com www.riffi.fi 6/2011 65. Kriittiseen stereotyöskentelyyn laite ei ole parhaimmillaan, sillä kanavien sovittaminen tismalleen samanlaiseen toimintaan on hankalaa. Vastaavaa, saman- aikaisesti tiukkaa ja massiivista alakertaa esimerkiksi rummun tai basson sointiin on paljon työläämpää ja onnistumisen suhteen epävarmempaa etsiä muilla vermeillä. Yhtäaikaisen ja vastakkaisuuntaisen säädön tulos ei kuitenkaan ole nolla, sillä korostus- ja vaimennuskäyrät eivät ole keskenään täysin identtisiä. Huolellisella asettelulla löytää kuitenkin riittävän tarkat säädöt esimerkiksi rumpujen overheadeihin. Merkittäviä eroja nimittäin syntyy Powerstripin oleellisesti laajempien ja osin varsin poikkeuksellisten säätömahdollisuuksien ansiosta. Nykymenon ääriliiskaukseen ja makkaratahnan valmistukseen on sitten ihan omat laitteensa, joiden kanssa Retro ei kilpaile. Luontevimmillaan peli on loivilla asetuksilla ja dynamiikkaa hillitysti loivennettaessa. Tosin yhdessä kohdassa UA tarjoaa jotain mikä Powerstripistä puuttuu: tulovahvistimen impedanssia ei Retro anna valita, vaan sovitus käy aina käsikkäin tulosignaalin tyypin mukaan. Vaivattomuus ja musikaalisuus ovat päällimmäiset tunnelmat tälläkin lohkolla. Kun kummankin yksikön annostelua ja kaistojen leveyden kokeilua jatkaa, saa aikaan vaihtelevia ja kiintoisia tuloksia. Bassokorjaimessa on vaikutustaajuuden valinnan lisäksi kaksi erillistä säädintä, joilla valittua taajuutta voi samanaikaisesti sekä vahvistaa että vaimentaa. Summavaikutusta voi karkeasti simuloida kahdella parametrisellä korjainyksiköllä siten, että kohdistaa ne samalle taajuudelle ja asettaa aluksi vaikutuskaistan kummassakin yhtä leveäksi. Yhteisvaikutus on silloin nolla, mutta tästä tilanteesta edetään sitten kaventamalla vaimentavan yksikön kaistaa niin kauan, että ensimmäisen yksikön korostus alkaa kuulua. Linjatason signaaleille tarkoitettu laite tarjoaa Powerstripista tutun korjainososton tuplana. Erinomainen laite, jonka hankintaa harkitessa alkaa mielessä kuitenkin helposti poltella kahden Powerstripin yhdistelmä. Mitä kauemmas pyritään neutraalista dokumentoinnista ja mitä selkeämmin tavoitellaan elämää suurempaa tai autenttisuudesta viis veisaavaa pop-soundia sitä todennäköisemmin Powerstrip vastaa toiveisiin. Pultecia tuplana Retro 2A3-taajuuskorjain on kaksikanavainen ekvalisaattori, joka sekin perustuu Pultecin konseptiin. Powerstripin Pultec-tyyppinen ekvalisaattori tuo sekä bassoettä diskanttipään muotoiluun tavanomaisista poikkeavia keinoja. Ensimmäisellä korjainyksiköllä korostetaan aluksi x desibeliä ja jälkimmäisellä vaimennetaan sama määrä. Kyseessä onkin varsin epätavallinen ekvalisaattori, jolla saa aikaan varsin erikoisia ja monesti palkitsevia asioita. Käytäntöön asia konkretisoituukin niin, että Powerstripin korjain yksinkertaisesti tarjoaa bassoalueen muotoiluun välittömästi vaikuttavan ja poikkeuksellisen täsmäratkaisun, joka löytyy suoraan kolmea hanikkaa käyttämällä. Kokonaisuutena Retron Powerstrip on nimensä mukaisesti tehopakkaus, jolla sointia voi maustaa ja työstää monipuolisesti. Ja kahden eri instrumentin yksittäisiin raitoihin laitteella saa sen helposti sellaista syvyyttä ja jykevyyttä, jota ei muilla työkaluilla hevin irtoa. Kiehtova taajuuskorjain ja pätevä kompressori varastavat kuitenkin tässä paketissa päähuomion. Ja edellä kuvatun bassokaistan muokkauksen ohessa laite tekee saman myös diskantipäässä, jossa parametrisen korostavan korjaimen lisäksi on valittavalla rajataajuudella toimiva vaimentava hyllykorjain. u Retro Instruments Vanhahtavia studiotyökaluja Powerstrip-äänityskanava · mikrofonivahvistin · Pultec-tyyppinen taajuuskorjain · kompressori · mikrofoni-, instrumentti- ja linjatulot · lintatason balansoitu lähtö · suositushinta 2650 e 2A3 · Pultec-tyyppinen ekvalisaattori · kaksi kanavaa · balansoidut linjatason liitännät · suositushinta 3155 e Lisätiedot: SLSX, Helsinki Puh. Täsmällisten parametrien puuttuessa kyse on enemmänkin periaatteen havainnollistamisesta kuin todellisesta jäljittelystä
Myös korjausliikkeen nopeutta voi ja tulee säätää materiaalille sopivaksi. Äänensävy on keskeisin asia ja sen masiina hoitaa hienosti laulun sävyä voi muunnella nopeasti ja tehokkaasti. Valikoimassa on 14 tunnettua mikrofonimallia ja viisi yleisnimikettä tyyliin "pienikalvoinen kondensaattorimikrofoni". Reaaliaikaista virityskonetta käytettäessä taas on huomioitava, että mitä suurempia korjauksia on tarpeen tehdä sitä enemmän on annettava laitteelle aikaa liukua edellisestä sävelestä seuraavaan. Kuuden lohkon toiminnot on valittu ja toteutettu hyvin. heikoin kohta on karkea led-mittarointi, johon ei kannata liikoja nojautua. Päälaulun ja tuplauksen keskinäistä voimakkuutta voi säätää, ja signaalit voi myös poimia itsenäisesti laitteen eri lähdöistä jatkotyöstöä varten. Jos päälaulu viritetään Auto-Tunella, on tuplauksena alkuperäinen, korjaamaton laulu. Se tuplaa lauluraidan, muttei täysin identtisesti. Mikäli vokalisti harhailee oikein antaumuksella, saattaa olla parempi virittää ensin kertaalleen tietyt sävelet, tallentaa muokattu raita uudella nimellä ja myllyttää se sitten vielä kertaalleen. u T Tascam TA-1VP Laulumuokkain · · · · · · · Antares-mikrofonimallinnus Antares Auto-Tune Evo -vireenkorjaus dynamiikkaprosessointi de-esser taajuuskorjain Double Track -tuplaus hintaluokka: alle 400 e Erinomainen peli TA-1VP on mainio peli, jolla lauluraitaa ja miksei instrumenttejakin voi työstää monipuolisesti ja tehokkaasti. Täysin holtitonta jollotusta TA-1VP ei puhtaaksi viritä eikä huonosta lähtösoundista leivota konvehtia tälläkään pelillä. Parhaimmillaan laite on melko kuivassa akustiikassa ja verraten läheltä laulettua materiaalia työstettäessä. Virityskoneisto on siis säädettävä aina toimintakuntoon, kun tuplausta halutaan käyttää. Samalla valitaan, korjaako kone ihan jokaisen erheellisen äänen vai sallitaanko pienet lipsut. Muun muassa. ascamin lisensoima Antareksen mikrofonimallinnus on nopea tapa muovata perussoundia. Mutta miksi tarvitsisikaan jos asiat ovat alkujaan kohtuullisen hyvällä mallilla, saa näillä työkaluilla maukasta jälkeä aikaan. Autenttiseen sointiin vaikuttaa myös mikrofonien toisistaan poikkeava tapa kuulla ympäröivää tilaa sekä vuotoja, ja tätä on hiukan hankalampi mallintaa. Loppusilaukseksi voi Tube Warmth -hanikalla vielä tukevoittaa sointia. Valitaan sopiva skaala ja jollei sopivaa ole, karsitaan tai lisäillään säveliä tarpeen mukaan. Jos laulaja on suhteellisen hyvin jo valmiiksi vireessä, voi humaania tunnelmaa varjella valitsemalla ainakin osalle sävelistä sallivammat toleranssit, jolloin kone paimentaa vain löysimpiä huteja. Laitteen 66 www.riffi.fi 6/2011 Lisätiedot: Hedcom puh. Liian rajut ja nopeat korjaukset vievät Cher-osastolle. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Tascam TA-1VP lauluraidat kuosiin TA-1VP on laulun muokkaamiseen tehty monityökalu, jolla vokalistin voi virittää, ekvalisoida, kompressoida ja tuplata. Lähtötietoihin kirjataan myös se, miten kaukana laulaja on mikrofonista ja onko bassoleikkuri käytössä. Asiallisesti toimivien peruskompressorin, de-esserin ja eq:n lisäksi paketissa on vielä yksi hieman poikkeavampi työkalu, Double Track. Aluksi kerrotaan koneelle mikä mikrofoni laulajalla on. Sitten poimitaan toiselta listalta se mikrofonimalli jolta halutaan kuulostaa, määritellään sille omat etäisyys- ja bassovaimenninasetuksensa ja kas: laite muovaa alkuperäistä signaalia sellaiseksi kuin se toivemikrofonilla vangittuna kuulostaisi. TA-1VP:n mikrofonimallinnus on voimallinen työkalu, jota käyttäessä on turha jäädä vatvomaan vastaako lopputulos prikulleen juuri sitä esikuvamallia, tai tuoko Tube Warmth nimenomaan putkisoundia. Jos päälaulun virettä ei korjata, perustuu tuplaus Auto-Tunella korjattuun ääneen. Kevytversion käyttö on helppoa. (09) 6828 4600 fax (09) 6828 4674 Tietoa verkosta: www.hedcom.fi. Myös TA-1VP:n virityskoneisto, Auto-Tune Evo, on Antarekselta
Bose esittelee vahvistimen ja kaiuttimen, joiden suorituskyky ja muunneltavuus sopivat lähes jokaiseen tilaan. Audico toteuttaa järjestelmäratkaisut alun ideoinnista ja suunnittelusta järjestelmän toteutukseen, testaukseen ja käytönopastukseen sekä täydelliseen huolto- ja ylläpitopalveluun asti. RoomMatchTM moduulikaiutin ja PowerMatchTM-ammattilaisvahvistin mahdollistavat ainutlaatuisen skaalautuvuuden ja kon guroitavuuden, joiden avulla voidaan luoda yksilölliset tarpeet täyttävät ratkaisut ja saavuttaa paras mahdollinen äänentoisto. Kaiutinmoduulit mahdollistavat ennenkokemattoman tasaisen ja yhtenäisen äänentoiston erilaisiin tiloihin, niiden muodon, koon ja akustisten vaatimusten mukaisesti. AUDICO @ AUDIOVISUAL 2011 Tervetuloa tutustumaan uusiin kärkituotteisiimme osastollemme 5d2 Audiovisual tapahtumassa 12.-14.11.2011 Helsingin Messukeskuksessa! Audico Systems Oy on Suomen johtava vaativien audiovisuaalisten ratkaisujen toteuttaja, laitevalmistaja ja maahantuoja. Me tarjoamme helpoimman tavan toteuttaa se. Nopean teknisen kehityksen vuoksi alallamme on tärkeää tuntea ja hallita uusimmat innovaatiot. . Audico Systems Oy | Ruunikkokatu 2, PL 39, 20381 Turku | Kornetintie 3, PL 65, 00381 Helsinki 020 747 9340 | info@audico.fi | www.audico.fi. Audicon vahvuus AV- ja äänijärjestelmien toimittajana on sen tarjoamien palveluiden ja tuotteiden monipuolisuus sekä vuosien tuoma vankka kokemus alalta. Tämän vuoksi Audico edustaa vain valmistajia, jotka ovat kehityksen kärjessä ja on perusteellinen laitteiden ja yhteistyökumppaneiden valinnassa. Bose päämiehenämme edustaa uusinta kehitystä äänessä. Sinä luot yksilöllisen äänentoistoratkaisun jokaiseen tilaan. Meillä on mittavaa kokemusta suunnittelusta, projektinhallinnasta ja järjestelmäratkaisuista kaikkiin yritysten ja julkisten toimijoiden tarpeisiin. Laadukkaaseen suunnitteluumme perustuvien mittatilaustyönä tehtyjen ratkaisujen avulla pyrimme aina ylittämään asiakkaidemme odotukset. Kun haluat tietää lisää äänentoistosta ja Bose Pro tuotteista, ota yhteyttä! Olli Karisalmi, myyntipäällikkö, 040 139 6011, olli.karisalmi@audico. Bosen ainutlaatuiset RoomMatchTM-kaiutinmoduulit on suunniteltu helpottamaan ja parantamaan yksilöllisten asennustarpeiden täyttämistä
avmessut.fi tai paikan päällä Messukeskuksessa.. Rekisteröidy kävijäksi veloituksetta. www.avmessut.fi Samanaikaisesti: Kiinteistö 11, Finnsec 11, Vihertek 11, Väri ja Pinta 11, Julkisivu 11, Puhtauspalvelu 11 ja Easyfairs Sähkö 2011. Aukioloajat ja sisäänpääsy: keto 12.13.10. klo 917 ja pe 14.10. AV-IT · AV-VERKKORATKAISUT 12.-14.10.2011 Helsingin messukeskus Kansainväliset AudioVisual 2011 -messut ovat vuoden merkittävin av-alan ammattitapahtuma Pohjoismaissa. klo 916. Sisäänpääsy rekisteröitymällä ennakkoon www
Kuusikolle on yhteistä jämäkkä ja tarkoituksenmukainen mekaaninen toteutus, sekä kunkin mallin toimenkuvaan taiten muovattu soinnillinen ilme. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI E Tomimikkien runko ja kiinnitysmekaniikka ovat pääosin muovia, mutta metallia löytyy kyllä esimerkiksi kapselia kannattelevasta, suht jäykästä joutsenkaulasta. Sarjansa tapaan vankkaan metallikuoreen rakennettu I50d on sekin suhteellisen painava ja vankan oloinen ammattityökalu. nsisijaisesti bassorummulle tarkoitettu TG D70d on helppo asemoida paikoilleen. Beyerdynamic Touring Gear mikrofonisarja keikkarintamalle Touring Gear -sarjasta otettiin kokeiluun kolme rummuille ja lyömäsoittimille suunniteltua mallia, yksi instrumentti- ja kaksi laulumikrofonia. Jos MD421 edustaakin hillitympää salonkimaisuutta, on TG D70d:llä valttinaan rokkaavampi ja purevampi reuhakkuus. Tämä syvältä jytkähtävä ja mehukkaasti läsähtävä soundi on sekä täyteläinen että tarkkapiirteinen. Vankan, holkkimallisen pidikkeen sisäpinta on nahkeaa kumia, ja se pitää mikrofonin paikoillaan, mutta sallii suuntaamisen pituusakselin ympäri kääntämällä. Verrokkinsa tavoin TG D70d soveltuu bassorummun ohella mainiosti muidenkin matalavireisten soitinten mikitykseen aina isoista lattiatomeista ja djembestä bassokitaraan saakka. TG D70d:n eq-kytkimen takaa löytyy myös alemmalta keskialueelta valmiiksi kuopalle painettu ja preesens-korostuksella höystetty sointi. Parhaimmillaan pidike löytää paikkansa kuin itsestään, joillain vanne- 70 www.riffi.fi 6/2011. Sointien ero heijastuu myös vuotoääneen: MD421:n kautta virvelin lyönnit ja mattoresonanssit kuuluivat selkeän kirkkaina voimakkaamman preesens-alueen vuoksi, kun taas Beyerdynamic D70d välitti ne huomattavasti vaimeammin, etäisempinä ja tummempina. Soinniltaan TG D70d on muhkea ja siinä on aimo annos räyhäkkää keskialuetta. Sen soinnissa on enemmän siloittelematonta särmää. Tomit esiin Dynaaminen TG D52d-tomimikrofoni kiinnitetään napakasti tarraavilla leuoillaan suoraan rummun vanteeseen. Mittatikkuna palvelleen Sennheiser MD421:n perussointi oli kuivakkaampi, eikä alemmalla keskialueella ja yläbassossa yhtä muhkea ja iso. Kääntö toiseen suuntaan käy sekin, kiitos kookkaalla ja näpeille suopealla siipimutterilla tiukattavan nivelen
V90r on kuitenkin suunniteltu kestämään keikkakäytön rajuus. u TG D70d:n adapterin holkki (ei kuvassa) peittää mikrofonin pohjaan sijoitetun pienen eq-kytkimen näkyvistä. Kondensaattorimallin kapseli on kuitenkin kiinnitetty joutsenkaulaan joustavalla kumiosalla, joka loiventaa kapseliin kohdistuvaa iskua, jos kapula sattuu harhaan. Se ei helähdä aivan yhtä kirkkaasti, eikä anna aivan niin syvää bassosointia esimerkiksi djembestä kuin SM57, mutta jos SM57 tulee kyseeseen, niin varsin todennäköisesti I50d hoitaa kyllä saman homman tyylikkäästi. Jos overheadit välittävät myös tomien alakertaa kuuluville, niin D52d:n kautta yleissointiin saa lähituntumaa ilmentävää runkosoundia ja atakkia tuomaan erottelevuutta. Dynaamisen TG D52d:n sointi on keveä ja painottuu vahvasti keski- ja ylärekisteriin. Loivalle kaarelle taivutetun joutsenkaulan päässä nököttävä kapseli asettuu noin 810 senttimetrin etäisyydelle rumpukalvosta ja saman verran kehän sisäpuolelle. Beyerin TG D57c:n soinnissa on kuitenkin mainittua verrokkiaan enemmän rummun runkoääntä, mikä antaa mukavaa akustista ilmavuutta sointiin. Ja kolmas erityispiirre on se, että V90r voidaan kytkeä suoraan tavalliseen mikrofonivahvistimeen, eikä se tarvitse erityisesti sille suunniteltua etuvahvistinta. Kytkimen asetuksen muuttamiseksi tai tarkistamiseksi adapteri on otettava hetkeksi pois. Solistille valinnanvaraa; joko perinteinen dynaaminen D50d, tai uusia uria aukova nauhamikrofoni V90r. malleilla sopivaa asentoa joutuu hetken hakemaan. Lyömäsoittimiin ja esimerkiksi akustiseen kitaraan TG I50d tuntui sopivan oikein hyvin myös. D50d soi bassorekisterissä tuhdisti ja hallittu preesenskorostus antaa mukavan ripauksen kihinää diskanttiin. Koelaulaujan kommentti oli, että D50d tuntui herkemmältä se vastasi dynamiikkaan anteliaammin, kun taas V90r:n kanssa joutui tekemään enemmän töitä ja tuntuma oli jähmeämpi. Se on erinomainen kapine myös lyömien ja esimerkiksi akustisen teräskielisen kitaran äänitykseen oivallinen vaihtoehto kondensaattorimikrofonille. Hinnakkaampi solistimalli, V90r, taas on ns. Toinen merkittävä ero perinteeseen on suuntakuvio V90r on hertta eikä nauhamikrofoneille tyypillinen kahdeksikko. Koeäänitys lyömäsoittimilla ja akustisella kitaralla vahvisti, että V90r soveltuu laaja-alaisesti muihinkin tehtäviin, eivätkä sen käyttömahdollisuudet rajoitu laulun pariin. Konstruktio on perinteisesti ollut mekaanisesti hyvin arka, ja hiukankin kovempi ilmavirta on saattanut tärvellä nauhan. Soinnillisesti testikaksikko on kuin kaksi eri marjaa. nauhamikrofoni, jossa kalvon ja käämin tilalla on magneettikentässä värähtelevä ohut metallinauha. Niin ikään tomikäyttöön tarkoitettu TG D57c on mekaniikaltaan miltei samanlainen kuin edellä. Kiinnitys soveltuu myös muihin lyömäsoittimiin, mutta esimerkiksi kovin luisuun ja pyöreälinjaiseen congavanteeseen mikrofonin asemointi on haasteellista. Testisetissä ei 12-tuumaista pienempää tomia ole, mutta sen vanteessa mikrofoni istui oikein mallikkaasti, ja siitä isompien rumpujen kanssa aina vain paremmin. TG D57c on myös aavistuksen selkeäpiirteisempi. Beyerdynamic Touring Gear Mikrofonisarja äänentoistoon · · · · · · TG TG TG TG TG TG D70d: D52d: D57c: I50d: V50d: V90r: 229 99 129 109 109 399 e e e e e e Lisätiedot: F-Musiikki Puh. Vahvistimen eteen Erityisesti kitaravahvistinten mikitykseen tarkoitetun I50d:n sointi on erittäin tasapainoinen ja tarkka. Jos taas tymäkämpi lähimikityksen jytinä on hakusessa, kannattaa suoraan valita TG D57c. Erinomainen mikrofoni omassa kategoriassaan. Laulajalle myös Testisatsin edullisempi laulumikrofoni, TG D50d on rakenteeltaan perusdynaaminen. Sen perusilme on hyvin lähellä Shuren SM57:ää tuhti alakerta ja vahva preesens. Äänellisesti nämä kaksi ovat aivan eri maailmoista. Mitä isompi tomi sen sulavammin TG D52d maisemaan asettuu, ja sitä vähemmän on vaaraa osua kapseliin rumpukapulalla. Mitä kulmikkaampi vanne, sen helpommin homma käy. 010-320 7300 Tietoa verkosta: www.f-musiikki.fi www.riffi.fi 6/2011 71 KUVA: TOMMI POSA. V90r:n alarekisteri on tasaisempi, keskialuetta on enemmän ja diskantti sävyltään kuivempaa ja määrältään niukempaa; yleissointi on täsmällinen, mutta hitusen spartalainen. Soundi oli kummallakin hyvä, vain erilainen
Ark 1018, la 1015 www.f-m Varmista omasi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai internetsivustomme tilauslomakkeella. Ark 1019, la 1016 a Nettikaupp ki.fi TUrkU: Eerikinkatu 4. Ark 1018, la 915 usiik kUopio: Väliköntie 4. M u s i i k k i k a u P Pa lähelläsi Työn alla tuleviin numeroihin muun muassa: KÄYTTÖTESTEJÄ: · Ampeg ja Taurus uudet kompaktit bassovermeet kokeilussa · Carvin V3M pikkunupissa riittää puhtia ja soundia · Eventide Space todellakin erilainen kaikulaite kitaristille · Harrisonin mikseri Linux-ympäristöön · Midas & Firewire analogimikseri osaksi työasemaa · Premier ei luovu perinteistään vaikka uutta tehdään kaiken aikaa · Roland GR-55 kitarasynan uusin muoto · Soundcraft kompakti mikseri keikalle LISÄKSI: · Hämeenlinnan teatteri satsaa musiikkiin, ääneen ja valoon · Steve James, slide ja blues eräänlainen pyhä kolminaisuus · Komppiparina haastattelussa Mitja Tuurala & Keimo Hirvonen Ja melkoinen määrä muuta mielenkiintoista luettavaa! F-Musiikki on lähelläsi. Ja nettikauppamme on kaikkialla. P a lv e l u h a k e m i s t o Helsinki keskUsTA: Kaisaniemenkatu 7. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi tilauslomake 72 www.riffi.fi 6/2011. Ark 1019, la 1016 VAnTAA: Retail Park, Antaksentie 4. Ark 1019, la 1016 Helsinki iTÄkeskUs: Korsholmantie 2, Puhos. Riffi Asiakaspalvelu / tilaukset Puh. Ark 1018, la 1015 espoo: Martinsillantie 10
P a lv e l u h a k e m i s t o SOITTIMET, NUOTIT Pitkäkatu 2830, VAASA Puh. (06) 317 0159 www.unisound.fi Soittimien ja soitinlaitteiden h u o lt o , s o i t i n r a k e n n u s , kuljetuskoteloiden ja l a s ta u s r a m P P i e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM - laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO www.riffi.fi 6/2011 73
Ilmoitustilaa myydään seitsemän numeron paketteina, joten jakso kattaa kätevästi koko vuoden. (EN) Seitsemän numeron ilmoitusjakso vuonna 2012: ·42 mm × 30 mm = 545 e ·42 mm × 50 mm = 825 e ·42 mm × 100 mm = 1 340 e ·90 mm × 30 mm = 820 e ·90 mm × 65 mm = 1 645 e Hinnat koskevat valmista aineistoa. ntevaa 2 As ian tu I! 986 OS esta 1 VUo vuod LA a j u EDUSTAMME VAIN TUOTTEITA JOIDEN LAADUN TAKANA VOIMME SEISTÄ! 25 H 3DRUMSTICKS by DW H ADMIRA H ALCHEMY H ANTIQUITY by SEYMOUR DUNCAN H ARTBEAT H AUDIX H BIG BENDS H BLACKSTAR H BOGNER CUSTOM SHOP H DR-STRINGS H DTAR H DW H EDWARDS by ESP H EMG H E-PAD H ESP H ESP-LTD H FBT H GT H HOMEBREW ELECTRONICS H AGOP ISTANBUL H MI-AUDIO H ORANGE H PDP by DW H PROCO H REGAL TIP H ROCKBAG H ROCKBASS by WARWICK H SCHALLER H SEYMOUR DUNCAN H SPECTOR H TANGLEWOOD H TECH-21/SANS AMP H TOKAI H VISUAL SOUND H WARWICK MUSAMAAILMA RETAIL H FRYETTE CUSTOM SHOP H Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. Hintoihin lisätään alv 23 %. 09-720 60660 Avoinna ark. Maahantuonti PRO GEAR Hedengren yhtiö, puh. Riffin ilmoituspalvelu toteuttaa ja tarvittaessa suunnittelee ilmoituksen. Mahdollinen työaineistoveloitus on 35 e. 010 830 3800 | www.starlike.fi MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila Puh. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi www.riffi.fi 74 www.riffi.fi 6/2011 Palveluhakemisto. Kysy tarjousta! Riffin verkkotorilla on yksityishenkilöiden osto-, myynti-, bändi- ja muita ilmoituksia! Puh. (09) 6828 4600, www.hedcom.fi www.hedcomshop.fi H el JU palv 5. 09 5627 1240 KITARA- JA VAHVISTINHUOLTO H Avoinna ark. 10-18, la 10-15 P a lv e l u h a k e m i s t o iffin palveluhakemisto ROCKNET on edullinen tapa Performance Audio Networks tavoittaa kaikki musiikkialan asiakkaat. 10-18, la 10-15 kellokukantie 4, 01300 vantaa | p
Kuulokkeet voivat paljastaa esimerkiksi kompressorin aiheuttaman pumppauksen jollain yksittäisellä raidalla. Miksaus KUULOKKEILLA on oma lajinsa TEKSTI: EERO ARO FAKTAKAUHA osa 1 Äänenlaadun, musiikin balanssin, työn sujuvuuden ja kuulon turvallisuuden kannalta kaiuttimet ovat paras kuunteluväline. Monet takaa suljetut kuulokkeet ovat nykyisin huippuluokkaisia. Niillä on mahdollista kuulla sellaisia yksityiskohtia jotka jäävät kaiuttimilla huomaamatta. Kuulokekuuntelu ei häiritse muita ihmisiä, eikä ympäröivä taustamelu toisaalta häiritse niin helposti miksaustyötä. Kuulokkeiden valintakriteereitä Avoimia kuulokkeita pidettiin aikaisemmin äänenlaadultaan parempina kuin suljettuja, mutta tämä jako ei enää päde. Suljetut kuulokkeet vaimentavat ulkopuolisia ääniä ja vuotoa kuulokkeista ympäristöön. Jos kunnollisia kaiuttimia ei syystä tai toisesta ole käytettävissä, niin toiseksi paras vaihtoehto ovat hyvät kuulokkeet. Avoimella tai suljetulla periaatteella on oikeastaan merkitystä vain käyttötarkoituksen kannalta. Kuulokkeiwww.riffi.fi 6/2011 75. Niilläkin selviytyy varsin hyvin. M iksauksen ohessa laadukkaista kuulokkeista on hyötyä koko äänitys- editointi- ja miksausprosessin ajan. Hiljaiset häiriöäänet, napsut, hurinat, vähäiset säröt ja tilan jälkikaiunta on helpompi erottaa kuulokkeilla kuin kaiuttimilla. Avoimet ehkä hengittävät vähän paremmin eivätkä ole yhtä hiostavia kuin suljetut. Avoimia kuulokkeita taas voi käyttää kun vuoto ei haittaa, tai jos ympäristö ei ole häiritsevän meluisa
Jo yksi voimakas paukku korviin riittää vaurioittamaan kuuloelintä pysyvästi. Käännä kuunteluvoimakkuus aina ensin pieneksi ja soita kuulokkeisiin ääntä ennen kuin laitat ne päähän. Niinpä alempi keskialue on kuulokkeilla yleensä erottelevampi kuin monilla kaksitiekaiuttimilla. Kun nostat kuuntelua välillä kovemmalle jonkun yksityiskohdan takia, palauta kuuntelu sen jälkeen normaalitasolle. Perusteltu sijoitus Hyvät kuulokkeet maksavat jonkin verran, mutta kannattaa huomata että ne ovat kuitenkin selvästi halvempia kuin huippuluokan monitorikaiuttimet. Pieni volyymi vastaa hieman samaa kuin kuuntelisit kaiuttimia viereisestä huoneesta. Niillähän suurin osa musiikista loppujen lopuksi kuunnellaan, tai nappikuulokkeilla. Jos miksaat pikkukuulokkeilla, varo korostamasta alapäätä liikaa. Vertailukuulokkeet on hyvä olla, vaikkapa tavalliset walkman-kuulokkeet. Pienet kuulokkeet eivät toista matalinta sysibassoa ollenkaan, joten miksauksessa saattaa olla parempi käyttää ylempää bassoaluetta, joka tuo tukevuuden tunteen vaikka basson perustaajuuksia ei miksauksessa olisikaan. den mukavuus on erittäin tärkeä asia, sillä niitä pidetään päässä välillä tuntikaupalla. Studiokäytössä suosittuja ovat esimerkiksi seuraavat takaa avoimet kuulokkeet: AKG K701, Beyerdynamic DT150, Grado RS2, Sennheiser HD650, Sony MDR7506 ja MDR7509HD. TURVALLISUUS Kuulovaurion vaara on kuulokkeilla suurempi kuin kaiuttimilla. Nosta äänenvoimakkuutta vasta kun kuulokkeet ovat päässä. Vertaile kaiutinsaundiin. Soittimien välinen tasapaino muuttuu hiljaisella kuuntelutasolla aivan samalla tavalla kuin kaiuttimillakin. Jos mahdollista, kannattaa kuunnella ja vertailla erilaisia kuulokkeita. Sisäänajo Uusiin kuulokkeisiin totutteluun kannattaa käyttää aikaa ja kuunnella sellaista musiikkia, jota on kuunnellut aikaisemmin kaiuttimilla. Aivan korkeimpien äänien suuret vaihtelut ovat nekin tavallisia, samalla tavalla kuin kaiuttimilla. Suljettuja malleja ovat esimerkiksi AKG K240, Beyerdynamic DT990, Sennheiser HD600 ja Ultrasone HFI2000. Koska tämä taajuusalue erottuu selkeämmin, sille alueelle sijoittuvat instrumentit saattaa erehtyä miksaamaan turhan alas tai ne saattavat vain tarvita reilummin EQ:ta. Ihmisen yksityiskohtainen kuulomuisti on kovin lyhyt, vain muutamien minuuttien pituinen, joten on hyvä voida verrata kuunteluita reaaliaikaisesti. Kuulokkeet sulkevat myös vieraan tarkkaamon akustiikan pois, joka juuri on se tuntematon tekijä. Kuuntele vuorotellen omia miksauksiasi ja samantyyppisiä kaupallisia äänitteitä, niin opit erottamaan miten kuulokkeet käyttäytyvät eri materiaaleilla. panorointien suhteen. VIERAS TARKKAAMO Omat tutut kuulokkeet kannattaa ottaa mukaan kun menee työskentelemään vieraaseen tarkkaamoon. Jos kuulosi tuntuu väsyneen muutaman tunnin aktiivisen kuuntelun jälkeen, olet kuunnellut liian kovaa. u Seuraavassa numerossa käsitellään tarkemmin kuuloke- ja kaiutinkuuntelun eroja mm. Kuten muutenkin miksatessa, pyri pitämään äänenvoimakkuus samana koko työn ajan. Jos muutat esimerkiksi reititystä tai kytket vaikkapa mikrofonin mikkivahvistimeen, tai ongelmatilanteessa ei kuulu mitään, ota luurit ensin pois päästä. Kokeile välillä erittäin pientä kuunteluvoimakkuutta. Huomaat, erottuuko joku instrumentti tai muu äänielementti ärsyttävästi. Kuulokkeiden hinta-laatusuhde on selvästi parempi kuin kaiuttimien. Paras turva on varautua yllätyksiin. Pelkästään tuttu kaiutinpari ei takaa sitä että kuuntelu olisi samanlaista kuin tutussa paikassa. 76 www.riffi.fi 6/2011. Kuulokkeiden toistossa on fyysisen bassovaikutelman kompensoimiseksi yleensä tahallinen korostus 40 Hz ja 500 Hz:n välillä ja yhden kilohertsin yläpuolella vaste alkaa loivasti laskea. Hiostavatko tai puristavatko ne. Kuulokkeet sopivat erinomaisesti kotistudioon tai tilaan jota ei ole mahdollisuutta akustoida ihanteelliseksi kaikkien taiteen ja tieteen sääntöjen mukaan. Kiinnitä huomiota matalien äänten toistoon. Monet kuulokkeet kuulostavat kirkkaammilta ja ohuemmilta kuin useimmat kaiuttimet. Kuulokkeiden taajuusvaste ei ole koskaan suora, eikä niiden taajuuskäyriä kannata pitää liian painokkaana valintakriteerinä. Mitä materiaalia pehmusteet ovat, muovia vai kangasta. Onko kuulokkeet helppo puhdistaa, voiko pehmusteet irrottaa tai vaihtaa. Tyypillisten kuulokkeiden taajuusvaste on bassoilla korostunut ja laskee loivasti korkeilla äänillä. Hyvälaatuiset kuulokkeet aiheuttavat vähemmän säröä kuin monet keskitasoiset kaiuttimet. Kannattaa selvittää ainakin seuraavia asioita: Paljonko kuulokkeet painavat. Mahtuuko korvalehti pehmusteen sisälle vai lepääkö kuuloke korvalehden päällä. Käytä pienempää äänenvoimakkuutta ja pidä taukoja. Omat levyt ja kuulokkeet ovat hyvä vertailukohta vieraaseen kuunteluun totuttelussa. Suhteuta instrumenttien soundi kuulokkeisiin
Pääsyliput 14 ¤/10 ¤. Samalla lipulla:. HELSINGIN MUSIIKKIMESSUT HELSINGIN MESSUKESKUS 27.30.10.2011 MESSUILLA MUKANA MM. · · · · · Laaja kirjo soittimia Monipuoliset soitinklinikat Levy-yhtiöiden syysuutuudet Suomen eturivin artistit Metro Live -lavalla Muusikot ja kirjailijat Haastattelulavalla Avoinna päivittäin klo 1018, pe klo 1020
Alempien keskitaajuuksien ja yläkeskitaajuuksien suhteen pitää olla sama seuraavalla keikalla. Kaiutinjärjestelmän tulee toimia oikein. Äänenpaineen tulee olla tasainen. Ekvalisoinnissa kannattaa käyttää juuri oikean levyisiä filttereitä. Ajan tulee täsmätä kaiutinryhmien kohdatessa. Sub-kaistan tason pitää olla vakio keikasta ja festarista toiseen. Pelkästään kuuntelemalla analysoitaessa jäävät vastaukset samoihin kysymyksiin varmasti vielä ohuemmiksi. Jokaisella analysaattorin tuijotuksella esitän kysymyksen ja yritän löytää kysymykseeni vastauksen. Siitä vaan korvat höröllä, pää hieman vinossa, katse epäileväisenä ja kädet taskussa kaiutinsettiä virittämään. Mittauksia, mittauksia, mittauksia ... TIETO LISÄÄ FIILISTÄ äänestätallenteeksija tallenteeltajälleenääneksi Veteraanisarjan äänittäjä-teoreetikko-opettaja JukkaLaaksonen on koonnut yhteen perusteet, joilla äänityöläisen arki aukeaa helpommin. Äänityön Kivijalka on tarkoitettu nimensä mukaiseksi oppaaksi matkalle teoriasta käytäntöön. 47,50 e + postikulut TILAA OMASI suoraan kustantajalta ·Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi ·Puhelimella: (09)34756380 ·Netistä: www.riffi.fitilauslomake ! Äänityön Kivijalan ostajalle tarjouksena EEROARON TILAÄÄNI hintaan 15 e. Vo i t t u t u s t u a s i s ä l t ö ö n m y ö s n e t i s s ä : w w w . Taajuusvasteessa ei saa olla suuria poikkeamia eri kuuntelupisteissä. r i f f i . Jos en löydä vastausta, on kysymykseni huono tai minulla ei vielä ole tarpeeksi kokemusta ja tietoa löytää vastausta. Virhekytkentöjä tai viallisia laitteita ei saa olla signaaliketjussa. En ainakaan minä. havaintoja on mielestäni erittäin hankala tehdä. Heijastuksien löytäminen ja huomioiminen pelkkään kuuntelukokemukseen nojaten on varmaan myös melko haasteellista biisin ja kaiuttimen taajuusvasteen seasta poimien. f i R i f f i - j u l k a i s u t www.riffi.fi 6/2011 79. Ja summautumisen tulee olla näissä saumakohdissa hyvää. Vaihevasteiden tulee siis täsmätä. Kuka kuulee vaiheen äänestä
Muusikkona maailmalla Muusikon ura-ajattelu ja leipääntyminen M uusikot ovat oma rotunsa, sanotaan. Miten tällaisiin tilanteisiin päädytään, on tietenkin pitkä tarina. Kalenteriin pitää yrittää löytää omien projektien keikkoja ja omaa uraa ja hankkeita viedään eteenpäin vuosittain tietyllä etukäteen laatimallani vauhdilla. Aikaisemmassa kappaleessa mainitsemillani asioilla on varmasti näihin asioihin positiivista vaikutusta Uskon, että muusikon ja yleensäkin ihmisten ura-ajatteluun ja suunnitteluun kannattaa panostaa. Esimerkin kertoi hyvä ystäväni, kun hän muisteli meksikolaista kitaristiystäväänsä. Toisaalta on saavutettu tietty tulotaso ja tehtävät, joista halutaan pitää sitten kiinni. Mutta muusikon ura on usein kummallisia tilanteita täynnä ja kohtalo on oikukas. Ja mikä tärkeintä, leipääntymisen vaarat voidaan välttää. Mikään musiikkityyli ei ollut tälle herralle koskaan ongelma, vaan soolot kuin soolot oli hetkessä opeteltu. Leipääntyminen on pysynyt loitolla näillä konstein ja puhelimeen tulee edelleen sideman-keikkapyyntöjä. Kokenut muusikko osaa tietenkin hommansa, mutta mukaan alkaa tulla usein tietynlaista mukavuudenhalua. Muusikko on tottunut töihinsä ja usein voi alkaa vaivata leipääntyminen. Kaiken tämän päätteeksi huomaan harjoittelevani edelleen kahdesta kolmeen tuntia päivittäin. Edelleen koen kehittyväni muusikkona ja uskon, että kitarani soi paremmin kuin milloinkaan aiemmin. Siihen kuuluu myös valtava määrä työtä soittimen teknisessä haltuunotossa ja musiikin opiskelussa. Suomessa monesti tilanteet ovat ehkä vähemmän kärjistyneitä, mutta varsinkin maailmalla tuossa tilanteessa on paljon potentiaalisia vaaroja. Nuorena tämä soittajalahjakkuus oli ollut vertaansa vailla oleva kyky. Päätyminen musiikin ammattilaiseksi on pitkä taival, jota ohjaa usein pohjaton intohimo ja pakonomainen tarve musisoida. Totutaan saavutettuihin etuihin ja aletaan pitää niitä itsestään selvyyksinä. Koska mies oli tottunut tulotasoon ja muusikkoelämään, työpaikkaa oli vaikea jättää. Miltei päivittäin yritän muistella, miksi haluan soittaa ja mikä oli kitaransoiton alkuperäinen motiivi. Nyt viimeiset viisi vuotta kaveri on ollut bändin valomiehenä. Eipä aikaakaan, kun päätettiin, että tarvitaan nuorta verta lavalle ja 15 vuoden pestin jälkeen kitaristi haluttiinkin korvata uudella nuorella naamalla. Riskinottohalukin vähenee ja tämän jälkeen usein harjoitteluunkin motivoituminenkin on vähäisempää. Pian nuorukaiselle tarjottiin paikkaa huippusuositun meksikolaislaulajan bändissä. Tämä on kyllä varmasti totta, koska tässä ammatissa on hyvin keskeistä tietenkin soittaa musiikkia ja jopa niin paljon, että kaikki muu elämä pitää muotoilla usein soittamisen ehdoilla. Pakotan itseni joka päivä tunniksi pariksi promotoimaan keikkoja ja olemaan puhelimessa kontaktien ja keikkojen hoitamiseksi. Miksi olen tänne maailmalle päätynyt ja mitä olen sen eteen uhrannut. Kitaristi sai hankittua itselleen omakotitalon uima-altaineen ja elämä hymyili, kunnes Laulajatähti-työnantaja lähestyi 55 vuotta. Entäpä sitten, kun vuosia ja satoja jollei tuhansia keikkojakin on takana. Lyhyellä aikavälillä nuo suunnitelmat ehkä eivät tunnu merkittäviltä, mutta vuosien saatossa tulokset alkavat näkyä ja ihminen voi saada ihmeitä aikaan. Soittajan joustavuus ja sopeutumishalu vähenee. Alkaa kierre, jossa voi lopulta päätyä hyvinkin kauas alkuperäisistä haaveista ja tunnelmista. Tällä tavoin saan aina asetettua deadlineja uusien sävellysten tekoon. Syysterveisin, Kari Antila 80 www.riffi.fi 6/2011. Olen yrittänyt aina pitää huolen siitä, että muusikon työssäni pysyy mukana ura-ajattelua ja suunnitelmallisuutta. Keikkaa riitti ja bändissä pystyi tienaamaan 50-kertaiset tulot tavalliseen meksikolaisduunariin verrattuna. Jos pääsee elämässään niin pitkälle, että leipä irtoaa soittamalla, aletaan tietenkin puhua ammattimuusikosta. Varjopuoli oli, että solistikykyjään kitaristi ei paljoa päässyt showssa vilauttamaan, mutta toisaalta rahaa tuli. Voin myös laatia omien keikkojen ohjelmiston sellaiseksi, että joudun haastamaan itseäni harjoittelullisesti kyetäkseni esittämään valitsemani kappaleet. Itse olen yrittänyt tietoisesti aina huolehtia siitä, että en vain ajautuisi elämässä jonnekin ilman päämäärää. Niinpä keksittiin, että ehkäpä kitaristi voi siirtyä miksaamaan ja saa näin jäädä bändiin ja voi olla täten vielä musiikin kanssa tekemisessä samassa bändissä. Tässä esimerkki siitä, miten lahjakkainta sarjaa oleva musikantti päätyi ohjailemaan valoja 30-vuotisen uran päätteeksi
AudioBox VSL:n myötä PreSonus ottaa seuraavan loogisen askeleen raudan ja softan yhdistämisessä! · USB 2.0 äänitys-interface, 24-bit/96kHz · 4 tulokanavaa, joista 2 mikrofoni/instrumentti ja 2 mikrofoni/linja · Class A XMAXTM -mikrofoni/instrumenttietuasteet fantomilla · 2 linjalähtöä, 4 aux-linjalähtöä, kuulokelähtö tasosäädöllä sekä MIDI-I/O · Monitorointi ja äänitys signaaliprosessoinnilla (lähes nollalatenssi) · Studio OneTM Artist -softa (toimii saumattomasti myös muilla softilla) · Yli 50 "Fat Channel" DSP-presettiä Hinta: 269 UUTUUS! AudioBox 1818 VSL 18x18 USB 2.0 äänitys-interface. www.presonus.com / kuvasto.intoluthman.fi / www.intoluthman.fi AudioBox - Prosessointi joka - Prosessointi joka kanavalle! kanavalle! VSL UUTUUS! UUTUUS! AudioBox 22 VSL AudioBox VSL:n myötä PreSonus ottaa seuraavan loogisen askeleen raudan ja softan yhdistämisessä. AudioBox VSL:n myötä PreSonus ottaa seuraavan loogisen askeleen raudan ja softan yhdistämisessä! · USB 2.0 äänitys-interface, 24-bit/96kHz · 8 tulokanavaa, joista 2 mikrofoni/instrumentti ja 6 mikrofoni/linja · Class A XMAXTM -mikrofoni/instrumenttietuasteet fantomilla · 2 linjalähtöä, 6 aux-linjalähtöä, ADAT-I/O, S/PDIF-I/O, kuulokelähtö tasosäädöllä, BNC word-clock -lähtö sekä MIDI-I/O · Monitorointi ja äänitys signaaliprosessoinnilla (lähes nollalatenssi) · Studio OneTM Artist -softa (toimii saumattomasti myös muilla softilla) · Yli 50 "Fat Channel" DSP-presettiä Hinta: 439. Ja kaiken kruunaa mukana tuleva Studio OneTM Artist -äänityssofta! · 2 x 2 USB 2.0 äänitys-interface, 24-bit/96kHz · 2 tulokanavaa mikrofoni/instrumentti-yhdistelmäliitännällä. Mukana ovat suoraan StudioLiveTM 16.0.2-mikseristä lainatut "Fat Channel" -prosessorit (kompressio, limitointi, puoliparametrinen EQ, hi-pass-filtteri) sekä huippulaadukas kaiku ja delay. · Class A XMAXTM -mikrofoni/instrumenttietuasteet fantomilla · 2 linjalähtöä, kuulokelähtö tasosäädöllä sekä MIDI-I/O · Monitorointi ja äänitys signaaliprosessoinnilla (lähes nollalatenssi) · Studio OneTM Artist -softa (toimii saumattomasti myös muilla softilla) · Yli 50 "Fat Channel" DSP-presettiä Hinta: 179 AudioBox 44 VSL 4 x 4 USB 2.0 äänitys-interface. Tietokoneesi prosessoria ja PreSonus Virtual StudioLiveTM (VSL) -ohjelmistoa käyttäen VSL-interfacet pystyvät tarjoamaan huippulaadukkaan efektiarsenaalin käytettäväksi SUORAAN ÄÄNITYKSEN YHTEYDESSÄ ilman kuultavaa viivettä! Näin artisti pääsee äänitettäessä heti oikeaan tunnelmaan, mikä parantaa soitto/laulusuoritusta merkittävästi. Nerokkaiden softaominaisuuksiensa lisäksi VSL edustaa tulevaisuutta myös rautansa puolesta. Siitä pitävät huolen äärimmäisen luonnolliset 24bit/96kHz-muuntimet 114 dB:n dynamiikalla, StudioLive-miksereistä tutut Class A XMAXTM -etuasteet sekä erittäin tukeva teräsrakenne
Alkoi asennus, ja siemaisimme kupposet kelpo kahvia odotellessa systeemin asentumista. Samaan aikaan hyvä ystäväni osti tismalleen samanlaisen Mac Minin, mutta kaveri oli päättänyt asentaa Snow Leopardin masiinaan. Langaton hiiri ja näppis eivät enää toimineet, joten taas naapurin puheille lainaamaan verkon lisäksi langalliset PC-USB-kilkkeet troubleshoottausta varten. Mac Mini oli hitaampi kuin vanha 15" G4 Powerbook vioittuneen kovalevyn nikotellessa. Katselin vierestä, kun heppu tuuppasi Snow Leopard-DVD:n läppärinsä asemaan (koska Mac Minissä ei ole optista asemaa) ja kytki taltiojaon päälle. Mikäs siinä, uusissa Lion-koneissa kun on semmoinen "hieno" piirre, että koviksella on hätäosio, josta löytyy palautusohjelma ja levynpelastaja, jos sellaista sattuisi tarvitsemaan. No, onhan se musta värikin jotakin. Näytti siltä, että asennus eteni ihan mukavasti, mutta sitten Mac Mini kaatui, ja noin 30 sekuntia myöhemmin kaatui kera harmaan esiripun myös läppäri. Ja minä. Mutta se taas tarkoitti, että installeria ei voinut käyttää suoraan Mac Minissä, vaan järjestelmä piti asentaa koneeseen sen ollessa ns. Kaveri jatkoi yrittelyä, ja lopulta semmoisen neljän, ehkä viiden tunnin jälkeen kone alkoi ladata hi-taas-ti jotakin. Taisi molempien kasvoilla olla suomalaisen keihäsmiehen heitonjälkeinen katse, joka koostuu kahdesta pikkujutusta: hirveästä v*tutuksesta ja pökäleestä urheiluhousujen lahkeessa. Aloin kiitellä säkääni: en ollut aloittanut koneeni asentamista, joten saatoin vielä palauttaa sen ostoliikkeeseen. "Tätäks me sit niinku venattiin?" Applen Disk Utilityhän se siinä, kevennettynä versiona. ··· Uudelleenkäynnistyksen jälkeen kesti k-a-u-a-n, ennen kuin ylipäätään yhtään mitään ilmestyi ruutuun. Koneet olivat samassa sisäverkossa, joten Mac Mini löysi käyttislevyn nopsasti. No, käyttää sitä yövalaisimena. Paitsi että kovalevy oli jyrätty, joten pelastussofta käynnistettäisiin optio-omppu-R-yhdistelmällä ja sitten odoteltaisiin verkkoyhteyden löytymistä mutta paskat se mitään IP:tä löytänyt DHCP:n avulla, piuhan yli ainakaan. Ja me tuijottelimme typertynyt aamuilme kasvoillamme ruutua. Target Disk-tilassa... Näytti siltä, että oli tauon paikka, ja palasimme uurnan äärelle seuraavana päivänä. Mutta kuinkas kävikään. Kaveri sen sijaan päätti palauttaa Lionin Mac Miniin. Onneksi naapuri oli höveli ja luovutti tunnussanan käyttöömme. Ainakin se toimii, plugarini myös. Tuntihan siinä melkein vierähti, ja kahviakin oli lopulta kiskottu viikon tarpeiksi, googletellen samalla muista sudenkuopista lisätietoa; meitä molempia alkoi vahvasti epäilyttää hankkeen tarkoituksenmukaisuus, ylipäätään koko hiivatin touhu. Ei puhettakaan, että laitteella olisi voinut kuvitella tekevänsä yhtään mitään muuta kuin... ··· Alkoi googletus. Läppärillä mennään, samoin Snow Leopardilla. Epämukavaa ja kaiken kaikkiaan jotenkin hiivatin epäluotettavaa. Tuttu setä kuunteli osaaottavan näköisenä ja virkkoi lopulta moniselitteisesti "Niin, koska olen töissä, tyydyn mainitsemaan Lionin olevan kukonaskel kohti uutta hienompaa Mac-aikakautta." Sitä odotellessa... on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. 82 www.riffi.fi 6/2011. Koko päivän. Kone piti vain käynnistää omppu-R-näppäinyhdistelmä pohjassa... Palautin oman koneeni myymälään ja kerroin olevani järkyttynyt kokemuksistani. Alangon päiväkirja Uhanalaiset kissaeläimemme ässä taannoin päätin hankkia keikkaräkkiini Mac Mini -tietokoneen, lauantai-iltapäivän päähänpistona. ··· No, eipä aikaakaan ja kone oli firewirepiuhalla kiinni, ja sen käynnistyslevy oli tyhjennetty. ··· Nyt heppu on tuskaillut viikon verran Logic-asentajan kanssa, sillä kone ei vieläkään löydä DHCP:n kautta IP-osoitetta, ja läppärin luoma ad hoc -verkko on "vähän" hitaanlainen installerikäyttöön. Mutta yritti kyllä naapurin WLAN-verkkoon kytkeytyä kaikin voimin. Käyttäisin ilmaisua "kylmä rinki jäätyi kiinni perseeseen". Kävi ilmi, että Applen mahtava Displayport/Thunderbolt-liitin lakkaa toimimasta SL-asennuksen jälkeen, se siis ei toimi edes Displayport-tilassa, vaan piuha pitää siirtää näyttöportista HDMI-porttiin. KVG paljasti myös, että Minin käynnistyslevy kannattaa ensin jyrätä, ja asentaa SL kuin ulkoiselle levylle konsanaan (jos SL-asennus-DVD on tarpeeksi uutta kantaa). Tsekkailin pitkään speksejä, ja päädyin lopulta uuden i5-sukupolven 2.3 GHz:n masiinaan, kera lisämuistin ja uuden Lion-käyttiksen. Käynnistyslevy jyrättiin ja kaveri aloitti uuden installerin latauksen verkon yli, taas kärsivällisesti odotellen. Kaveri tikutti kofeiiniövereissä telkkatasonsa taakse irrottamaan HDMI-piuhaa, muristen ja kiroten kuin manaajaleffan typy pyhäaamuna. T ··· Julma totuus paljastui vähitellen. Lataaminen nopean Elisan yhteyden yli oli silloin lopuillaan, ja viimein applikaatio jyrähti käyntiin. Niistäkään ei lopulta ollut mitään hyötyä, sillä Rescue Installer ei halunnut löytää Applen palvelinta... KVG-etsintämetodi paljasti pienen ikävän sivuseikan: jos Mac Miniin ylipäätään saa asennettua Snow Leopardin (SL), kone saattaa hidastua "hieman", toisin sanoen ehkä jopa noin 65%
Laitteessa on kaksi omaa stereomikrofonia ja lisäksi XLR/TRSliitinpari lisämikrofoneille ja vieläpä miniliitin "plug-in powered"stereomikrofonille.Valitse laitteen suurelta kosketusnäytöltä haluamasi mikkikombinaatio sisäisten ja ulkoisten mikrofonien välillä ja tallenna jopa kuusi kanavaa (3 stereoraitaa) yhtä aikaa. R-26 toimii myös USB-äänikorttina ja paketin mukana tulee SONAR LE musiikkiohjelma (PC). Svh. SUJUVAA LIVEMIKSAUSTA SALEIHIN JA KIERTUEELLE Rolandin innovatiiviset digimikserit etäohjattavilla lavarasioilla ovat luotettava ratkaisu luovaan äänityöhön osa st Aud io Visu a o 5b l 201 28 1 R-1000 - 48 raitainen tallennin/soitin M-380 - Räkkiasennettava digitaalimikseri, 48 kanavaa M-480 - Tehokas 48 kanavainen digitaalimikseri M-300 - Kompakti digitaalimikseri, 32 kanavaa www.rolandsystemsgroup.fi ÄÄNTÄ KOLMELLA ULOTTUVUUDELLA Innovatiivisessa R-26 kenttätalletimessa on monia ammattitoimintoja, joita tässä formaatissa ei aiemmin ole nähty. 421 euroa www.roland.fi Mukana: ster eota R 05 i llen nuks een
8030A 8050A 8040A 8020B Jo yli 30 vuoden ajan Genelec on ollut edelläkävijä aktiivisten tarkkailukaiuttimien sunnittelussa. GET PROFESSIONAL. Pienimmätkin Genelec-aktiivikaiuttimet valmistetaan ja kalibroidaan yksilöllisenä käsityönä tehtaallamme Iisalmessa. Vain kuuntelemalla tiedät eron. Malliesimerkki osaamisestamme on alumiinikoteloinen 8000-sarja, josta on tullut ääniammattilaisten standardi ympäri maailman. Genelec-aktiivikaiuttimet tunnetaan korkeasta äänenlaadusta ja pitkästä elinkaaresta. WWW.GENELEC.FI Ammattilaisen ykkösvalinta