Riffi 6/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Kaikki on lähtenyt pianosta ja kaikki palautuu pianoon JERRY DOUGLAS . vsk ?Valikoin soittajia, joilla on jo kirkas näkemys tekemisistään ja vakuut tava kyky toteuttaa se.? . LUCAS NANO 300 . dobron mestari ei genrerajoja kavahda 01 Riffikansi612.indd 1 9.10.2012 9.40. trubaduurin keikka-PA Nro 6/2012 Hinta 8,85 E 17. Steve Vai Santeri Kallio, Amorphis
alv ? EV:n omat erikoisvalmisteiset huipputehokkaat kaiutinelementit. ? Selkeä ja helppokäyttöinen. Suositushinnat alkaen 639,- sis. alv Tutustu tuotteeseen lähemmin: www.electrovoice.com/zxa1/ Tutustu tuotteeseen lähemmin: www.electrovoice.com/livex/ tehdastakuu: Aktiivikaiuttimet 3 v Passiivikaiuttimet 5 v Löydät meidät myös Facebookista ja Twitteristä & 02-3 Ilmoitukset.indd 2 Hedengren yhtiö Lauttasaarentie 50, 00200 Helsinki www.hedcom.fi 9.10.2012 9.13. Legendaarinen Electro-Voice nyt kaikkien ulottuvilla! Raskaansarjan suorituskykyä kevyessä paketissa! Tuo ammattitason laadun uuteen hintaluokkaan! ? EV ZxA1 (8,6 kg) ja EV ZxA1-sub (20,8 kg) tarjoavat raskaansarjan suorituskykyä pienikokoisessa, kevyessä ja kestävässä paketissa. ? Electro Voice:n vuosien kokemus maailman suurimpien live-tapahtumien äänentoistosta on nyt hyödynnetty Live X kehitystyössä: viimeisintä teknologiaa edustavat kaiutinkomponentit, kestävät ja kevyet kaiutinkotelot, luokassaan paras äänenpaineen tuotto ja taajuustoisto, tyylikäs muotoilu jne. ? Tehokkat D-luokan vahvistimet (ZxA1 800 W ja ZxA1-sub 700 W todellista wattia) sisäänrakennettuna, 126 dB maksimi äänenpaine. ? Aktiivi- ja passiivimallit. ? Uusi Electro Voice Live X -sarja, luotu vaativaan live-käyttöön. Suositushinnat alkaen 380,- sis
029 080 0830 . puh. soundtools@soun d to o l s. w w w. tilanteesta riippumatta. MYYMÄLÄ AVOINNA MA-PE KLO 10-18 S oundtools O y . Flashback X4:n neljään TonePrint-muistipaikkaan voit ladata Steve Morsen tai Doug Aldrichin kaltaisten kitarataiturien delay-soundit sekunneissa! Mic Mechanic Mic Mechanic on vokalistin työkalupakki pedaalikoossa! Automaattisesti säätyvät EQ, kompressori, De-Esser ja Gate sekä laadukas reverb ja taptempolla varustettu delay takaavat sinulle viimeistellyn laulusoundin . fi 02-3 Ilmoitukset.indd 3 9.10.2012 9.13. fi . Tehoa löytyy 250W ja painoa vain 16kg! Mukana myös viritin, putkivahvistin-emulaatio ja monipuoliset liitännät. BH250 BH250 bassonuppi painaa vain 1,8kg ja mahtuu vaivatta bassolaukkusi taskuun! Mukana myös TonePrint®-ominaisuus, 250W tehoa, viritin ja hyvät liitännät. FlashBack X4 Flashback X4 tarjoaa 16 erilaista delay-tyyppiä, 40 sekunnin loopperin, tap-tempon sekä kolme switchiä delay-presettien ja loopperin ohjaamista varten. UUTUUDET BG250 BG250 bassokombon TonePrint®-ominaisuuden avulla voit valita mieluisesi efektin tai lempiartistin soundin. Te o l l i s u u s k at u 2 1 , 0 0 5 10 Helsink i . s o u n d to o l s
Kilpailusta voit lukea kesken session. Pikkukaiuttimilla tai luureilla kuunnellen voi sitten valmiiksi samoille raidoille. päivystämme Helsingin Jimi Hendrixin kulttuurihistoriallinen merkitys. Näillä miehillä ? oivallisesti sommiteltu tila. oli näkemystä! E MP:n alakerrassa on tarjolla sekä musiikkiaiheista Lukuterveisin taidetta että muutaman merkittävän artistin nimiin kasattu pysyvä museo-osasto. Kokeilupisteet on sijoiteltu Ensi-ihmettelyn jälkeen huomio kiinnittyy toiseen keskilattialle sakaramallisiin saarekkeisiin, joissa saka- asiaan: kun raitoja on ollut vain neljä tai kahdeksan, roiden väliin jää muutamien neliömetrien akustoitu on äänittäjä joutunut niputtamaan joitakin soittimia tila. suhteellisen kookas sali, johon on rakennettu tella samalla, mitä muuta taustalta on ehkä raidalle yleisölle kokeilumahdollisuudet erilaisiin soittimiin tarttunut ja mitä kaikkea studiossa tapahtuu. sähkörummuista alkaen. Hänelle Musiikkimessuilla Messukeskuksessa. Signaaleiden reititys opetella soittoa tietokoneen opastuksella, tutkia ei ole juttu eikä mikään, mutta miten tavattoman miten erilaiset äänenmuokkauslaitteet vaikuttavat, tai taidokkaasti onkaan löydetty sellaisia yhdistelmiä jammailla omin päin erilaisten taustaraitojen päälle. efekteineen päivineen, että samalla panorointi Seinänvierustan akvaarioissa taas on mahdollista asetuksella ja voluumisäädöllä voi nostaa esiin tai laulaa karaoketyyppisesti listoilta löytyviä kappaleita siirtää taustalle musiikillisesti keskenään tasapainoisia ja oman suorituksen saa poislähtiessä lunastaa rakennuspalikoita. Jos haluaa kokeilla omia tornin juurella sijaitsevaa Experience Music Project miksauksiaan, niin siitä vaan? -näyttelyä joka on jonkinlainen elämyskeskuksen ja museon välimuoto. Oma riemunsa on kakkoskerroksen soittola On kerrassaan kiehtovan outoa, kun sormenpäällä liikuttaa liukusäädintä ja Hendrixin kitara tai laulu seuraavat säätöä. PÄÄTOIMITTAJALTA Ja raidalla neljä on Jimin soolokitara? S eattlen maamerkkinä tunnettu Space Needle on raidan kuunteluvoimakkuuden ja panoroinnin säädöt likipitäen pakollinen kohde kaupungissa vierai- sekä erillinen opastusraita: jos haluaa asetella säädöt leville. Retken toiseksi etapiksi voisin suositella tuon julkaistua levyä vastaavalla tavalla, niin se onnistuu Näsinneulan näköisen, joskin hiukan korkeamman opasraidan johdolla. Jos jonkin raidan säätöjä muuttaa, cd:lle poltettuna, jos mielii matkamuistoksi sellaista. se yksinkertaisesti tuntuu palvelevan kaikkea samalle Ja vaikka väkeä riittää pahimmillaan jonoiksi asti, on raidalle niputettua materiaalia eikä synny tunnetta tunnelma mukavan rauhallinen eikä lainkaan hälyisä siitä, että niput olisi revittävä levälleen. Riffin osaston omistetun näyttelyn perustana ovat samantapaiset tunnus on 6 e 126, tervetuloa käymään! ainekset kuin Nirvanankin osastolla, mutta yhdessä kohdassa Hendrix-näyttely ottaa tyrmäysvoiton: p.p.s. äänittäjä Eddie Kramer on nimittäin kaivanut arkis- Hieman edellä kuvaillun kaltaista mahdollisuutta toista esiin alkuperäisiä moniraitanauhoja, joihin kokeilla syväsukellusta jonkun toisen materiaaliin museovieras pääsee käsiksi kuuntelupisteissä. tarjoaa Shure hankittuaan Snow Patrol -yhtyeen Näiden moniraitatallenteiden kuuntelu on miltei Fallen Empires -kappaleen raidat avoimen re-miksa- kuin astuisi vuosikymmenten takaiseen studioon uskilpailunsa raaka-aineiksi. Siinä voi tunnelmoidessaan kuulos- . Kuuntelijalle ovat tarjolla jokaisen tarkemmin sivulta 35. 4 www.riffi.fi 6/2012 04-5 Pääkkäri.indd 4 10.10.2012 14.22. Näytillä on kotikau- Lauri Paloposki pungin poikien eli Nirvanan soittimia, keikkakalustoa, Päätoimittaja biisilistoja, valokuvia ja muuta rekvisiittaa sopivasti taustoitettuna. Grungen merkkihahmojenkin ylitse korostuu silti p.s. Lokakuun 25.?28
VIIKING MUSIIKKI KUOPIO . dB Technologies Opera 402D ??? 5. ST.PAUL?S SOUNDS NUMMELA . KESKUSMUSIIKKI LAHTI LAHTI SAVON MUSIIKKI MIKKELI . PORIN SOUND CITY PORI RAAHEN MUSIIKKI RAAHE . OULUN SOITIN JA TAVIKE OULU . PROEL FLASH12A ???? 4. Mackie SRM 450 V2 ??? 6. Yamaha MSR-400 ??? 3. MUSIIKKI JÄRVENPÄÄ SEINÄJOKI TAMMER PIANO JA SOITIN TAMPERE . YKKÖSMUSIIKKI JOENSUU . SAVONLINNAN SOITINKULMA SAVONLINNA . MUSIIKKILIIKE MUSATALO KANKAANPÄÄ KOKKOLAN LAITEVÄLITYS KOKKOLA . TORNION MUSIIKKI TORNIO 04-5 Pääkkäri.indd 5 Mankkaantie 32, 02180 ESPOO | . MUSIIKKI LUKINMAA KAJAANI . Onnistuneen suuntaimen sekä laadukkaan diskanttielementin ansiosta korkeat äänet toistuvat tavallista puhtaammin ja äänikuva on vakaa salin eri puolilla. 1. TM 19/2011 TESTIVOITTAJA ww w.t m n e t .f i TEKNIIKAN MAAILMA 19/2011 ww w.t m n e t .f i testasi kuusi aktiivikaiutinta ja totesi: Proel muistuttaa ääneltään hifikaiutinta enemmän kuin mikään muu sen viidestä kilpailijasta. RCF ART 312A mkII ??? 2. KOUVOLAN MUSIIKKI KOUVOLA . JBL EON 315 ?? KAIUTTIMET | MIKSERIT | PÄÄTEVAHVISTIMET | MIKROFONIJALUSTAT JA KAAPELIT JÄLLEENMYYJÄT: MAAHANTUOJA: MELPLAY STORE HELSINKI . 010 525 8000 infoaudio@noretron.fi | www.noretron.fi 10.10.2012 14.22
tyylikäs ja käytännöllinen 42 AKG D12 VR ? tutun mikrofonin uusi ilme 6 www.riffi.fi 6/2012 06-7 Sisältö612.indd 6 10.10.2012 14.02. jazzia piuhoitettuna 20 Joonas Widenius . ajan hermolla 35 Tapahtuu ? Turenki ToneFest 2012 . Raskaan sarjan mestari! 16 Ketola Rewired . 28 41 Fender Gig Stand . Miksaa Snow Patrolin raidat uudelleen . Mad Professor Golden Cello -pedaali arvottu 36 Tuoteuutiset ? valikoituja syksyn uutuuksia RIVAKAT PIKAKOKEET s. omien levyjensä artisti, äänittäjä ja tuottaja 12 Jerry Douglas . rumpalit biisintekijän asialla LUKUPALAT 34 Verkkokauppa.com . s. 12 HAASTATTELUT & ESITTELYT 08 Steve Vai . Kitarataiturille monipuolisuus on muusikon työn tuki 24 Santeri Kallio ? Amorphiksen kosketinkioski vie menneisyyteen ja tulevaisuuteen 28 Ukulele ? pieni vain kooltaan s. 20 31 Kalle Torniainen ja Risto Niinikoski
näin vahvistetaan dobro keikalla . 50 . Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,50 e + postikulut. Aikakauslehtien Liiton jäsen www.riffi.fi 6/2012 06-7 Sisältö612.indd 7 7 10.10.2012 14.02. 58 66 Alangon päiväkirja . tuttuja teeveestä! . (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X 72 Musiikkikritiikki Suomessa 2/3 . kamat keikan mukaan . Tuumasta toimeen! 73 Muusikkona maailmalla ? Hyvin maksettu keikka? s. Ketola Rewired . Kalle Torniainen ja Risto Niinikoski . Irtonumeron hinta on 8,85 e. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 57 . 46 KÄYTTÖTESTIT 44 Roland SPD-SX . yksi alusta, monenlaisia työkaluja GRANDE FINALE YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. keittolevyn uudet porinat 46 Ludwig Club Date SE . Uusimman irtomumeron voi tilata myös toimituksesta hintaa 8,85 e + postikulut. Jerry Douglasin Traveler-levy arvioitavana . säätäen tulosta tulee 57 Electro-Harmonix Next Step . trubaduurin matkasetti 60 Mackie DL1608 ? iPad mikserin tekee 62 Sennheiser 9000 . Jerry Douglas . (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. uuden ajan langaton 64 Radial Workhorse s. Ukulele Suomessa, mistä löytyy oppia ja soittokavereita? Painopaikka Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Riffi ilmestyy vuonna 2012 seitsemän kertaa. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 55,30 e ja määräaikaisena 65,50 e. Sessio helvetistä Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi . mikrofoni moneen instrumenttiin 50 Hanson . keikkasoittajan klassikko 48 Ehrlund EAP . s. keinupolkimen uusi muoto 58 HK Audio Lucas Nano 300 . (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös käyttää www-sivuillamme olevaa lomaketta (www.riffi.fi > tilauslomake). Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Denis Goria Kalle Heino Jussi Huolman Harri Hölttä Sofie Jokinen Timo Koskinen Jaakko Laakso Tommi Saarela Reima Saarinen Sami Sarhamaa Juha Seila Timo Östman 70 Saarinen selvittää Ulkoasu: Mari Valotie ? Konserttien äänenpaineenmittaus on tarkkaa hommaa! KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. retroakin retrompia kitaroita 54 Zoom G5 s
Konsoliksi hommasin ensin Neven, joka oli kaikkien aikojen huonoin hankintani, minkä jälkeen teetin oman 16-kanavaisen tiskin Inward Connectionsin Steve Firlottella. The Story of Lightiin valmistautuessa hain laitteita, joilla signaalitie olisi mahdollisimman puhdas. Vastustin pitkään digitaalista maailmaa, mutta lopulta laitteet olivat kehittyneet niin helpoiksi käyttää ja laadukkaiksi, että menin mukaan. . Aloitetaanpa vaikka levyn avaavasta nimikappaleesta. Lopuksi vielä kahdeksan kanavaa BAE:lta, joilla on mielestäni kaunis sointi. Levyä kasatessa minulla on erilaisia lähestymisiä ja haen kiinnostavinta tapaa, joka stimuloisi minua. Siihen aikaan ne tietenkin toimivat nauhoilla, hän muistelee. . Nyt voitaisiinkin ottaa käsittelyyn muutamia albumin raidoista. Vaikka levyn nimessä mainitaan tarina, kyse on kuitenkin pääasiassa instrumentaalimusiikista ja sinun on tehtävä kerrontaa musiikin kautta. . Olikohan tässä riittävästi teknistä tietoa lukijoillenne? Kyllä kiitos, Steve. Puolet moduuleistani on tilauksesta käsityönä tehtyjä, täysin A-luokkaa. Sen ohessa on toinen 16-kanavainen BAE:n pöytä 1073- ja 1084-moduleilla. Vai on pitänyt pitkähkön tauon soolokeikoista, mutta syksy on todellista säpinää, kun hän kiertää maailmalla uuden The Story of Light -albuminsa tiimoilta. Äänittäminen on aina kiehtonut minua, ja kun kahdeksanvuotiaana tajusin päällekkäin äänittämisen mahdollisuuden, halusin heti laitteen siihen tarkoitukseen. Aina uutta levyä tehdessäni teen katsauksen uusimpiin laitteisiin ja kokeilen monia erilaisia mahdollisuuksia, jotta saan mukaan parasta teknologiaa. G3:n ohjelmistoon ei uutuuslevyn kappaleita kuulunut, mutta heti kiertueen jälkeen vuorossa oli paluu Amerikkaan ja viikon verran harjoituksia oman yhtyeen kanssa. . Sen jälkeen alkaa parin kuukauden Amerikan kiertue, joka onkin minulle ensimmäinen soolona viiteen tai kuuteen vuoteen. Siihen voin vaihtaa tilanteen mukaan heidän 500-sarjan moduuleitaan, EQ:ta, kompressoreita tai etuasteita. Kaikki äänityksen vaiheet on kasattu kokeilemisen ja valintojen kautta. Kiertuekokoonpanoon liittyy silloin uudella levylläkin mukana oleva harpisti/kosketinsoittaja/laulaja Deborah Hensen, toisessa kitarassa on Dave Weiner (levylle Vai soittaa kaikki kitarat aina itse), bassossa Philip Bynoe ja rummuissa Jeremy Colson. Äänityshommat hallussa Kun Vai kuulee, millainen lehti Riffi on, hän kertoo mielellään studiostaan ja levyn tekemisen yksityiskohdista. . TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVAT: LARRY DIMARZIO Steve Vai . Huomasin, että konvertteri on erityisen tärkeä ja kokeilin viittä erilaista, sen jälkeen parhaita mikrofonietuasteita, joista vanha ATI oli vertailun voittaja tuhdin lämpimällä soundilla. omien levyjensä artisti, äänittäjä ja tuottaja Mikäli tietosanakirjaan tehtäisiin artikkeli sanasta kitarasankari, siihen voisi perustellusti liittää Steve Vain kuvan ? hänen hahmonsa tulee helposti mieleen ajateltaessa virtuoottista sähkökitaran käsittelyä. Pitkä ura on saamassa jatkoa uudesta albumista ja sitä seuraavasta maailmankiertueesta. V ai vastaa puhelimeen Ranskasta, jossa hän on valmistautumassa G3:n keikkaan yhdessä Joe Satrianin ja Steve Morsen kanssa. Uuden levyn tarina alkoi jo edellisellä albumilla Real Illusions, ja halusin laajentaa sen lopulta kolmen levyn mittaiseksi. Seuraavana on vuorossa Eurooppa ja muu maailma. Euroopan kiertue on käynnistymässä parilla keikalla Suomesta. Tarkoituksena on kolmannen levyn ilmestyttyä tehdä paketti, ehkäpä neljän albumin mit- 8 www.riffi.fi 6/2012 08-11 Steve Vai.indd 8 10.10.2012 12.06. Aikanaan hankin analogisen 24-raitaisen laitteiston ja siitä lähtien olen ollut omien levytysteni äänittäjä, miksaaja ja tuottaja, koska nautin koko prosessista. Kun myöhemmin muutin Kaliforniaan Zappan bändiin, ostin ensimmäisen kunnon laitteeni ja rupesin äänittämään valtavasti kaikenlaisia asioita, vaikken ymmärtänyt mitä tarvitaan hyvältä kuulostamiseen tai miten EQ:ta ja efektejä käytetään. Frankin kanssa oleminen oli erittäin opettavaista, koska hän hallitsi äänittämisen teknisen puolen hyvin, kuten mikrofonien asettelun ja kuinka tallennuksia käsitellään. . Minulla on kaksi studiota, The Mothership Hollywoodissa ja The Harmony Hut kotonani Encinossa.
08-11 Steve Vai.indd 9 10.10.2012 12.06
Sen alkuna oli nätin kuuloinen riffi. Pystyn tosiaan kuulemaan asioita tarkemmin kuin useammat ja True Temperament auttoi vireisyyttä kaulan eri osissa ja vähensi säätämisen tarvetta. Julkaisujohtaja Olet levy-yhtiösi Favored Nationsin perustaja ja johtaja. Millä perusteella nämä soittajat on valittu mukaan? . Tässä kappaleessa loin erilaisia tonaliteetteja näppäilemällä sormilla, peukalolla ja plektralla; aivan pieniä eroja, jotka puhuttelevat eri tavoin ja luovat rikkaan maiseman. Kuinka paljon kitaraa sinulla tyypillisesti oli yhdellä raidalla? . www.vai.com . Puhtaan soundin kappaleeseen sain Eric Johnson Stratocasterilla ja Bandmaster-nupilla. JEMin unelmoin 26 vuotta sitten ja Ibanez teki sen minulle. Mukana on artisteja, joilla on oma äänensä, jollaisten kanssa voisin kuvitella tekeväni yhteistyötä muutenkin. Vahvistimena on Legacy noin 90 prosenttisesti, muillakin merkeillä on tehty tekstuureja. Sinulla on tunnetusti tarkat korvat. Tavoitteenani oli jokaisen sävelen erottuminen selvästi, ihan kuin kaikilla olisi oma postinumero. Gravity Stormin riffi sijoittui best of -lokeroon ja rupesin laajentamaan sitä; loin rankan vaikutelman riffejä käyttäen. Hieno harrastus, nautin mehiläisten kasvattamisesta paljon, hän naureskelee. . Sama juttu Carvin Legacy -vahvistimen kanssa. Luulisi, että kaikki suuret valmistajat tyrkyttäisivät tuotteitaan käyttöösi. . Läpi kappaleen kulkee akustinen, erityypfavorednations. com pisiä kielisoittimia käy mukana vaikkapa vain yhden riffin ajan. Kappaleessa on akustista ja sähköistä 12-kielistä, banjoa, sitaria, cavakinoa, mandoliinia, Stratoa ja Les Paulia. Luottolaitteet jo vuosien kokemuksella Sinullahan on pitkä yhteistyön historia Ibanezin kitaroiden ja Carvinin vahvistimien kanssa. Alkuun kävikin näin, mutta JEM on tehty minun spek sie ni mukaan, kun taas muut valmistajat halusivat minun käyttävän heidän valmiita mallejaan. Tarina kertoo englanniksi kapDrake Masonista, joka on kir?Minulla on tapana äänitellä riffejä teeni joittanut kirjan nimeltä Under It All ja sen ensimmäinen luku on The Stoja ideoita iPhonella, ja palaan ry of Light. Creamsicle taas on amerikkalainen makea jäätelöannos, suosikkini. Ensin oli yksinkertainen kolmisointu, jonka käännöksillä laajensin tarinaa. Kaupalliseen levitykseen ei hunajaa riitä. u 10 www.riffi.fi 6/2012 08-11 Steve Vai.indd 10 10.10.2012 12.06. Minulla on tapana äänitellä riffejä ja ideoi ta iPhonella ja palaan kuuntelemaan niitä myöhemmin. Olen luonut tyylini sen kitaran kanssa ja se sopii minulle täydellisesti. Homma alkoi, jotta saisin pihani hedelmäpuut pölytettyä. Enimmillään minulla oli seitsemän pesää, tällä hetkellä vain kaksi. Silloin kokonaisuutta voi seurata kuin katsoisi elokuvaa. Venäjääkö avausraidan alkuvaiheessa puhutaan? . Levystä puolet on tehty pääkitarallani nimeltään Evo ja parikymmentä prosenttia Flolla. Tavoitteena oli tuoda instrumentilla tunnelma, jonka sain katsoessani auringonlaskua Havaijilla; värit ovat erilaiset kuin missään muualla maailmassa. Vaikken kieltä osaakaan, venäjän artikulaatio sopi minusta kappaleeseen parhaiten. Gravity Storm albumin keskivaiheilla on todella jykevä tapaus ja pääset iskemään kieliin oikein kunnolla. . On todella vaikeaa saada levyjä kauppoihin, varsinkin instrumentaalisia, emmekä julkaise niitä kovin usein. No More Amsterdamissa on eniten tällä levyllä, siinä on . Yhtiön artistikaartiin kuuluu koko joukko muusikoita, joista suuri osa kitaristeja. Tämä kappale alkoi yksittäisestä riffistä ja siitä tuli lopulta mainio kokemus. Alussa on sointuihin piilotettu melodia, joka on suoraa jatkoa edellisen albumin lopetukselle. Olen sikäli onnekas, että nämä firmat toteuttavat unelmieni ideat. Päällekkäin kulkee useita erilaisia jakoja. Kyllä. Vieläkö sinulla on sellainen? . Yhtiö on hyvin palkitsevaa, koska nämä ovat todella loistavia soittajia. Levymyynti on kovasti muuttunut pyörittäessäsi omaa yhtiötäsi. . Kuulija saattaa luulla, että teen ne vibrakammella, mutta kaikki on tehty sormivoimalla. Olen kyllä kokeillut kaikkien suu rien valmistajien kitaroita ja vahvistimia ja saatan käyttää niitä täydentämään kokonaisuutta, mutta magneetin tavoin Ibanez JEM ja Carvin vetävät puoleensa. Rankka ja vaikea urakka. Gravity Stormin jyräävän soinnin taustalla taitavat olla samannimiset uudet mikit, jotka DiMarzio julkisti juuri haastattelun aikoihin. Muutama vuosi sitten sinut nähtiin kuvissa käyttävän ruotsalaista intonaatiota parantavaa True Temperament -systeemiä. Kokeilen kaikenlaisia mahdollisuuksia ja pidän tuosta keksinnöstä, mutta joudun usein vaihtamaan kaulaa kitaraani ja True Temperamentin valmistaja ei voi jälkikäteen toimittaa nauhoja. Tämä luku luetaan levylkuuntelemaan niitä myöhemmin.? lä venäjäksi, jonka valitsin sen vuoksi, että se tuntui sopivalta musiikin kanssa ja tunnelma välittyy sanojen dynamiikasta ja rytmistä. Entäpä kevyesti soiva Creamsicle Sunset? . En halua käydä läpi artistin kasvattamisen prosessia ja siksi valikoin soittajia, joilla on jo kirkas näkemys tekemisistään ja vakuuttava kyky toteuttaa se, Vai määrittelee. . Sen jälkeen seuraa kevennys, jossa on runsaasti orkesteroituja kitaroita; ei mitään jammailua tässä. Sen sijaan hyvänä puolena on digitaalisen musiikin levittämisen help pous, koska nyt näitä julkaisuja voi ostaa kaikkialle maailmaan, oi keuk sien hallinta on helpompaa ja tuotto tulee suoraan yh tiöl le. Kitaraa voi koskettaa niin monin tavoin ja tulokset ovat erilaisia kosketuksen mukaan. taisena, jolloin mukaan tulee tarinaa sekä äänitettynä kerrontana että kansivihkon sivuilla. Näilläkö uusi levykin on tehty? . Alkuperäisessä ideassa oli venytys, joka antoi sille painoa ja mietin, voisiko venytyksiä olla lisääkin. www. 15?20 kitararaitaa. On hyväksyttävä se, että levymyynti vähenee, mutta silti nautin joka levyn tekemisestä. Tässä vaiheessa Vai varoittaa, että aikaa on enää yhdelle kysymykselle, joten tiedustellaanpa, mitä kuuluu hänen mehiläispesilleen. . Halusin muh kean vallin särötettyjä 7-kielisiä kitaroita, joilla luodaan polymetrinen tuntu. Ehdottomasti
tutustumaan Rolandin uusimpiin pianoihin, syntikoihin, rumpuihin, musasoftiin, efekteihin, kitaroihin ja vahvistimiin. Osastollamme vierailevat artistit soittavat ääninäytteitä omista Rolandeistaan. THOMAS LANG RUMPUKLINIKKA PERJANTAINA 26.10. Maailmankuulu tekniikkataituri ja Rolandin TD-30KV V-Drums Metrolavalla klo 14-15.30. Osastolla esiintyv ät LOOPER/BEATBOXER MICHAEL DAWKINS -RC-30 Loop Station ja SP-555 Groove Sampler KOSKETINSOITTAJA VILI OLLILA -Supersyntikka JUPITER-80 HARMONIKKATAITEILIJA NETTA SKOG Pohjoismaiden V-Accordion kisan voittaja 08-11 Steve Vai.indd 11 LOOPPITAITEILIJA MIRO MANTERE -RC-300 Loop Station ja Boss-pedaaleja CAROLA PROJECT -Jupiter-50 ja VE-5 lauluefekti ÄÄNITUOTTAJA AKU LUNDSTRÖM -SONAR X2 PRODUCER musiikkiohjelma 10.10.2012 12.06. ROLAND MUSAMESSUILLA! Tule messukeskukseen 25.-28.10
Jalokivenä tässä kruunussa kimalsi dobro-legenda Jerry Douglas. P ari tuntia ennen konsertin alkua puhelias Jerry Douglas saapuu Riffin haastatteluun mustan Beard-nimikkosoittimensa kanssa. Timantinkovan tekniikan ja tyylitajun täydellisesti yhdistävä Douglas tun- 12 www.riffi.fi 6/2012 12-15 Douglas.indd 12 10.10.2012 12.49. raskaan sarjan mestari! soittaa pääosin perinteisellä G-B-D-G-B-D -dobrovirityksellä, mutta joskus bluesimpaa sointia kaivatessaan käyttää myös avointa D-viritystä. Viime kesänä täydelle Finlandia-talolle konsertoinut Alison Krauss & Union Station toi suomalaisten kuultaville bluegrass-musiikin mestareihin lukeutuvia soittajia. Sen väri on musta, koska niin oli ensimmäinen hänen koskaan näkemänsä dobrokin. Jerry DOUGLAS Jerry Douglas TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: JUHA SEILA . Sittemmin jo lähes neljän vuosikymmenen aikana on Douglasin soittoa taltioitu yli 2000 äänitteelle, ja esimerkiksi laulaja-lauluntekijä James Taylor on siunannut hänet tittelillä ?Dobron Muhammed Ali?
Soololevyillään Jerry Douglas onkin usein rikkonut bluegrassin rajoja ja laajentanut instrumenttinsa reviiriä. Tämä musiikillinen matka jatkuu Douglasin uudella albumilla ?Traveler?, joka nimensä mukaisesti kuljettaa häntä sessioihin eri paikkoihin. tuukin olevan kotonaan monissa eri tyyleissä, oli kyseessä sitten perinteinen bluegrass, country, kelttiläinen musiikki, monisyinen instrumentaalimusiikki tai lukuisten lauluntekijöiden tuotannot. Helsingissä kuultu Alison Kraussin yhtye on toinen hänen vakityöpaikoistaan. Crowen New South -yhtye, jossa tuohon aikaan olivat mukana myös kitaristi Tony Rice sekä multi-instrumentalisti Ricky Scaggs. Vuonna 1979 Douglas teki ensimmäisen soololevynsä ?Fluxology. Silloin kuuntelen mitä onnistuivat nappiin laulaja tekee, hänen tapaansa aksentoida, ja yleensäkin laulun silloin ensimmäisellä tarinaa. Myös Jerry jen mukaantulo muuttaa soittotilannetta aina hieman muodolDouglas Signature lisemmaksi. Mielestäni laja? Dopyeran veljekset . -elokuvan soundtrackilla soittamiseen. Varsinkin 1990-luvulta läh tien yhteistyökump?Laulumusiikissa paneiden joukossa on ollut paljon bluegrass- ja country-genren ulkopuolisia muusikoita, kuten kappaleen rakennetta Ray Charles, Elvis Costello, John Fogerty, tulee tarkastella eri tavalla.? Bill Frisell tai Charlie Haden. Uudella levyllä tuo lista saa taas jatkoa esimerkiksi laulajien osalta. Tavallaan laulajan kanssa soittaminen vie soitosta jonDobro-soitinmerkin kin verran vapautta pois, koska se vaatii kurinalaisuutta. John. Levyllä kuullaan esimerkiksi erilaisia rytmikäsityksiä, vaihdellen nopean bluegrassin etukenoisuudesta New Orleansin laidback-meininkiin. Se oli oma pyyntöni. Pidän kaupungista ja olen vieraillut siellä usein, mutta musiikillisesti olin täysin muukalainen, sillä en ole koskaan soittanut paikallisten muusikoiden kanssa. Brother Where Art Thou. Kitaran hieman kaarevapohjainen koppa on rakennettu laminoiduista puulajeista. www.riffi.fi 6/2012 12-15 Douglas.indd 13 13 10.10.2012 12.49. Koko levyn tuotannon punaisena lankana oli viedä minut pois tutuista kuvioista ja niistä paikoista joissa yleensä soitan, esimerkiksi Alisonin musiikista, kertoo Jerry. . Sanokehittäjiin. Kyllä se ehdottomasti niin menee. Kyseessä oli oikeastaan enemmänkin sessiotyylinen homma, jossa mukaudutaan erilaisiin tilanteisiin. Levyn kappalevalinnat tulivat Douglasilta, mutta tällä kertaa kokonaiskuvaa vahti toinen korvapari. . Dobroa hän alkoi soittaa jo kahdeksanvuotiaana, ja ensimmäiset keikat tuli heitet- tyä oman isän bluegrass-bändissä. Koko soittotilanne on erilainen verrattuna siihen, että kerralla, kertoo soittaisi vaikkapa toisen instrumentalistin kanssa. Jerry viittaten . Tätä seurasivat ensimmäiset ammattilaisbändit, progressiivista bluegrassia soittanut Country Gentlemen sekä J.D. En kontrolloinut kappaleiden toteutusta siinä määrin kuin aiemmilla soololevyilläni. Hänen vastuullaan oli ratkoa ongelmakohdat ja lisätä kokonaisuuteen puuttuvat osat. Sooloura voitti sessiomuusikkouden Jerry Douglas syntyi vuonna 1956 Ohiossa. ja liittyi Whites-perheyhtyeeseen, jossa jäsenyys kesti 1980-luvun puoliväliin saakka. Ensimmäiset sessiot teimme New Orleansissa. Soolouransa vuoksi Douglas vetäytyikin sessiomuusikon töistä 1990-luvun lopulla, mutta liittyi samoihin aikoihin Alison Kraussin Union Station -yhtyeeseen. Nämä kaksi projektia ovatkin kulkeneet sen jälkeen rinnakkain, unohtamatta osallistumista mielenkiintoisiin projekteihin, esimerkiksi BBC:n Transatlantic Sessions -musiikkisarjan tekemiseen tai vaikkapa ?O. Niillähän olen aina aluksi ottanut vastuun muiden soitosta ja vasta sitten kiinnittänyt huomiota omiin tekemisiini. Huolimatta soololevyjensä virtuoosimaisesta instrumentaalimusiikista Douglas on soittanut aina paljon myös laulajien kanssa. ?Traveler?-albumilla laulukappaleiden määrä vain on aiempia soololevyjä runsaampi. . Jerryn mukaan eri taajuudet ovat tässä soittimessa kauniisti balanssissa esimerkiksi sisällä olevan äänenjakajan avulla. En tuntenut heistä ketään ennestään, joten olin nimenomaan heidän musiikillisessa maailmassaan. Mo? ja Dr. Pari viikkoa aikaisemmin olin puolestaan nähnyt hieman erilaisen Douglasin, kun hän New Yorkin B.B. King -klubilla soitti kokeilevampaa soolomateriaaliaan oman yhteensä kanssa. Tuona ajanjaksona alkoi myös ura Nashvillessa kysyttynä sessiomuusikkona, jonka lomassa soololevyjen sarja jatkui tasaisena. Tällä kertaa ainoastaan soitin, ja Russ kuunteli kokonaisuutta. Yleensähän melodialinjat lauletaan aika lailla sa-mallien suunnittelua on ohjannut ajatus resonaattorikitarasta kaiutinsysteeminä, mutta uudenlaisin konstein. Laulajan taustalla soittaminen on erilainen taiteenlaji verrattuna instrumentaalimusiikin soittamiseen ja siinä sooloiluun. Laulumusiikissa kappaleen rakennetta tulee tarkastella eri tavalla, sillä siinä tavallaan maalaa jonkin valmiin ympärillä, Jerry kertoo lähestymistavastaan. Koetko, että soitat vähemmän silloin kun mukana on lau. Mutta oloni ei ollut missään vaiheessa mitenkään hankala. Levyn vierailijoita ovat muiden muassa Eric Clapton, Mumford and Sons, Paul Simon, Keb. Veteraanituottaja Russ Titelman kertoo albumin promotrailerissa pyrkineensä viemään Douglasin tämän mukavuusalueen ulkopuolelle.
Soiteltuani sitten Paulin kitaroilla huomasin hänen kehittyneen aivan Tim Scheerhornin veroiseksi dobro-rakentajaksi. Resonaattorikitaansiosta voin kontrolloida ran soittajissa on monentyylisiä persoonia . Kun sain ajatuksen signaturemallin toteuttamisesta, ehdotin sitä Tim Scheerhornille. Kehitimme myös Fishmanin mikrofonisysteemin näiden soittimien kanssa, enkä ole vielä asennuttanut sitä muihin kitaroihini. Lisätietoa: www.beardguitars.com 14 www.riffi.fi 6/2012 12-15 Douglas.indd 14 10.10.2012 12.49. Tuossa tilanteessa olen äärimmäisilläni lap steelin kanssa ja olemme usein todella kovaäänisiä. soittavat pehmeästi ja hiljaa, itse taas kuulun agressiiviseen soittajatyyppiin. Kun soitan lap steeliä, soundini on yleensä aina siellä särön puolella. Lap steel -osastolla Jerry suosii nykyään Lap Kingin Bell Aire -malleja, joissa on Lollar-mikrofonit sekä seisaaltaan soittamisen mahdollistava tukivarsi. malla tavalla säkeistöstä toiseen, eikä mukana ole sellaista linjojen muuntelua kuin instrumentaalimusiikissa, jolloin pyritään luomaan vastamelodioita päämelodialle ja improvisoimaan sen ympärillä, Jerry kokee. Lap steel särösoundilla Viimeisimmillä levyilläsi olet soittanut entistä enemmän myös lap steel -kitaraa. Sointi on erilainen, joten kyllä lähestymis?Riittävän headroomin tapani soittamiseen muuttuu. jotkut soiton volyymia.. Riittävän headroomin ansiosta voin kontrolloida soiton volyymia soittamatta kuitenkaan kovempaa, Jerry toteaa. Vaikutteita jazzista saakka Jerry Douglasin soololevyjen instrumentaalisävellykset ovat usein olleet monisyisiä. Hän kertoo myös Fenderiltä olevan tulossa hänelle Stratocaster square neck -kaulalla ja Stevie Ray Vaughan -tyylisellä rungolla. . Kutsumme tyyliämme nimellä ?Jethro Beck?: siinä kitarani on melodiaääni, ja nämä kaksi komppavat sen alle hullun lailla rytmiä, jonka seasta pyrin selviämään kotiin. Tämän kokoonpanon kanssa lavalla on myös akustisen kitaran vahvistin, esimerkiksi Fishman Loudbox, jotta myös dobron monitorointi saataisiin samalle voimakkuustasolle basso- ja rumpukompin kanssa, eikä se olisi pelkän lavamonitoroinnin varassa. . Uudella levyllä soitan myös trioni kanssa, jossa ovat mukana basisti Victor Krauss sekä rumpali Omar Hakim. Prosessoimme hänen viulusoun- Beard Guitars Jerry Douglas on soittanut paljon Scheerhornin instrumenteilla, mutta tällä hetkellä ykkösoittimia ovat Paul Beardin kitarat. . Koetko sen eroavan instrumenttina paljonkin resonaattorikitarasta, ja lähestytkö niitä jotenkin eri tavalla? . Kerronkin Jerrylle, että kuulemallani B.B. Luken lisääminen joukkoon oli hyvä idea, koska nyt bändissä on toinenkin solisti, jonka kanssa voin soittaa vastaääniä ja joka myös lisää hieman kosketinsoitinmaista fiilistä pitkillä linjoillaan. King -blubin keikalla (jolla oli mukana myös viulisti Luke Bulla) musiikki kuulosti ajoittain lähes fuusiojazzilta. . Hän kuitenkin kieltäytyi, koska ei yksittäisenä rakentajana olisi ehtinyt tekemään sen vaatimia kokeiluja puulajien sun muiden yksityiskohtien suhteen. Hän ei olisi myöskään pystynyt toimittamaan riittäviä tuotantomääriä, Jerry kertoo. . Minulla on yksi Fenderin tekemä Telecaster lap steel, mutta olen aina halunnut myös Stratocasterin, nimenomaan sen mikrofonien välisoundien vuoksi, Jerry tarkentaa. Vahvistimina ovat omilla keikoilla yleensä Fender Twin ja Marshall, sillä ajoittain kovaääniseksikin yltyvän soiton sekaan tarvitaan voimaa. . Voi olla, mutta tyyli kyllä syntyy automaattisesti eri persoonallisuuksien tavasta soittaa. Lisäksi hänen firmansa pystyy vastaamaan markkinoiden kysyntään
Sieltä he sitten siirtyivät pop- ja rockmusiikin puolelle, jossa määrittelivät paljon rumpalin roolia, Jerry kertoo suosikkirumpaleistaan. . Victor Krauss taas on aina ollut suosikkibasistejani nimenomaan soololevyjeni kaltaisessa musiikissa. Tuolloin varsinaiset sooloosuudet ovat sitten entistä maukkaamman kuuloisia. Kuinka muuten päädyit soittamaan rumpali Omar Hakimin kanssa? . Kuvasto_Riffi_Layout 2 5.10.2012 10.48 Sivu 1 diaan jonkin verran tuon vuoksi. Nyt hän tiedusteli minulta, olisiko minulla toivomuslistaa muusikoista, joiden kanssa haluaisin työskennellä. Heitin Omarin nimen ilmaan, ja kävi ilmi, että managerini oli edustanut häntäkin pitkän aikaa. Hänellä on aivan mieletön soundi, ja ajattelin että hänestä ja Omarista tulisi loistava rytmisektio, joka takaisi minulle ison alueen liikkua - Spinal Tapia mukaillakseni ison takamuksen! Ja kun Luke pääsee soittimellaan vielä minuakin korkeammalle, niin eiköhän meillä ole tarpeeksi äänialaa hallussa, Jerry nauraa. Sähköisemmästä puolesta puhuttaessa, olet joskus maininnut kuunnelleesi itse asiassa paljon sähkökitaristeja. . Olemme soittaneet yhdessä esimerkiksi Bill Frisellin levyillä. Aloittaessani ei ollut juuri muita kuin Mike Auldridge, Uncle Josh Graves sekä Brother Oswald. Itse tykkään usein siitä, kun hyvä solisti vetäytyy välillä taka-alalle, eikä ole koko aikaa äänessä. Siinä ympäristössä sooloileminen lyydisessä moodissa tai kromaattisesti olisi ollut ehkä vähän liian kaukaa haettua. -soolomedley Paul Simonin ja Chick Corean sävellyksistä. En ole niinkään käyttänyt jazzin asteikkomaailmaa, koska soitin pääosin bluegrass- ja countrybändeissä. Mutta muulloin on kuitenkin parempi pysytellä samassa laatikossa muun bändin kanssa, Jerry päättää. u LUE KUVASTOAMME KUVASTOAMME NETISSÄ!!! Lisätietoa: www.jerrydouglas.com Lue Riffin nettispesiaalista, kuinka Jerry Douglas ratkaisi dobron äänentoisto-ongelmat keikalla: www.riffi.fi kuvasto.intoluthman.fi 12-15 Douglas.indd 15 10.10.2012 12.49. Omar lähtikin innolla mukaan. . Lester Young, Sonny Rollins, jopa Ornette Coleman... Kuuntelin aikoinaan ketä vaan löytääkseni soittooni uusia fraaseja, fraseerausta ja uutta sointia. Toki pystyn siihen ja joskus sitä harrastankin lähinnä omaksi ilokseni. Managerini oli aikoinaan mukana kasaamassa Stingin ensimmäistä soolobändiä, jossa olivat muun muassa Omar ja Kenny Kirkland. Siksi aloin kuunnella Jeff Beckiä, Duane Allmania, Eric Claptonia, Jimi Hendrixiä sun muita. Jerry onkin levyttänyt oman version esimerkiksi Hendrixin ?Hey Joe?-klassikosta. Saamme hänen avullaan myös hieman puhallinsoitinmaista fiilistä mukaan, sillä puhallin sektion käyttö oli yksi juttu, jonka uusi albumi on musiikkiini tuonut. . Kun olin kolunnut heidän tyylinsä aika perusteellisesti läpi, halusin oppia uutta. Toki joitain muitakin oli siellä täällä, mutta tärkeimmät vaikutteeni tulivat kuitenkin Mikelta ja Joshilta. Kyllä, koska dobro-soittajat loppuivat minulta nopeasti kesken. Omar Hakim on Manu Katchén tavoin rumpali, jonka tausta on Weather Report/Miles Davis -tyylisessä fuusiomaailmassa. Myös jazz-saksofonistit ovat tulleet tutuiksi, ja löytyypä omilta levyiltä versioita Weather Reportin tuotannosta. ?Traveler?-levyn yksi kohokohta taas on pelkästään dobrolle sovitettu ?American Tune / Spain. Se hämmästytti myös Finlandia-talon yleisöä jo pelkästään teknisenä suorituksena.
jazzia piuhoitettuna! R ewired-bändissä ovat mukana rumpali Markus Ketolan lisäksi Pori Jazzin vuoden taiteilijoiksi valitut saksofonisti Joonatan Rautio, vibrafonisti Arttu Takalo ja kitaristi Tuomo Dahlblom sekä nuoremman polven bassovirtuoosi Juho Kivivuori. Eli vaikka esikuvat paistavat selvästi taustalta, jutun juoni ei ole tehdä asioita juuri niin kuin he ovat tehneet. Kalenterit täynnä Muu Rewiredin miehistö soittaa lukemattomissa muissakin bändeissä siinä kun rumpali itse keskittyy jazzin virkamiehenä pitkälti yhteen asiaan. . Bändi, jossa on vibrafonisti ja kitaristi mutta ei kosketinsoittajaa ottaa jo soitinvalinnoissaan hajurakoa fuusio jazzin kaikkien aikojen ykkösbändin Weather Reportin instrumentaatioon, jonka nimi kaiken takana tietyssä mielessä kuitenkin kummittelee. TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Ensimmäisen pitkäsoittonsa julkaissut Ketola Rewired haluaa palauttaa kunniaan fuusiojazzin, jolle moni syyttä nyrpistää nenäänsä. Markus Ketola on koonnut maan kovimpia fuusiosoittajia kokoonpanoon, joka sekoittaa samaan soppaan akustista jazzia ja sähköistä rockia. KETOLA REWIRED . Kitaran voi perustella sillä, että vaikka Weather Reportissa ei sitä ollutkaan, Joe Zawinulin Syndicatessa oli . Ketola tiedetään kovaksi Weather Report -diggariksi jo entuudestaan. . ja siinä taas ei ollut saksofonistia. Vibrafoni tuli bändiin sitä kautta, että sävellysvaiheessa soitin biisien harmoniat sekvensseriin MalletKat-midiohjaimella, ja leveät ja avonaiset hajotukset sopivat suoraan vibrafonistille paremmin kuin kosketinsoittajalle. No en mitään, koska silloin kun ollaan UMO:ssa siellä ollaan töissä joka päivä! Jos haluan tehdä muuta, kuten tällä hetkellä Rewiredia, pitää ot- 16 www.riffi.fi 6/2012 16-19 Rewired.indd 16 10.10.2012 12.17. UMO:n työskentely on ihmisille vähän hämärää, minultakin kysellään että ?mitäs muuta teet??
. Heput ovat tosi kiireisiä, pitää varmistella kuukausia etukäteen että päästään kaikki samalle keikalle, Ketola huokaisee. Naamoja telkkarissa Jatzofrenia-ohjelmaan Yleisradion studiossa tehty tallenne muodostaa No idling -debyytin rungon, ja loput taltioitiin Ketolan kodin yhteyteen rakennetussa treenikämppä-studiossa, jonka varustuksella syntyy miksausvalmista jälkeä. Ableton ohjaa koko pakettia. Korkeimpana esteenä tiuhemmalle keikkailulle tuntuvatkin olevan soittajien omat kalenterit. Markus Ketola säveltää Rewiredin biisit rumpusetin takaa sekvensserin kanssa jammaillen. www.riffi.fi 6/2012 16-19 Rewired.indd 17 17 10.10.2012 12.17. Saa kotona tohvelit jalassa puuhastella ja keitellä kahvit kun huvittaa. KUVA: SOFIE JOKINEN Biisi ilmakuvassa Kesällä Ketola sai tilaisuuden vetäytyä pariksi kuukaudeksi työstämään Rewiredin seuraavaa levyä Pariisiin taiteilijakaupunkisäätiö Cité des Artsiin, ja sanoo ottaneensa hyödyn irti tarjotusta keskittymisrauhasta. Ketola kuvailee sävellysmenetelmäänsä ?konejammailuksi?, jossa avainsanoja ovat yritys ja erehdys. Mutta toki se poikkeaa täysin suomalaisen jazzin freelance-touhusta, josta Rewiredin muut soittajat ovat malliesimerkkejä . Uudeksi suomalaiseksi jazzkokoonpanoksi esiintymisiä on sittemmin kertynyt mukavasti, pientä rundiakin on tehty. Biisien melodiat ja sointumaailma syntyvät MalletKatilla, jonka äänilähteenä käytetään Abletonin syna- ja samplesoundeja. . Ihanteellinen tilanne, jossa studion taksamittari ei raksuta, on mahdollistanut treenaamisen ja levyttämisen samanaikaisesti. Rewiredin levyä varten äänitystila sijoitettiin omakotitalon olohuoneeseen, jossa soittivat kaikki rumpalia lukuun ottamatta. parhaat työllistyvät hyvin ja naama näkyy todella monessa bändissä. Rewiredin toiminta alkoi vähän kuin harrastuksena reilu vuosi sitten. Näin en ole itse mekkaloimassa samassa tilassa muiden kanssa, ja rummut saadaan vuodottomasti narulle. Soittelen sinne looppeja ja Nimisoittajista koostuva Ketola Rewired etsii jazzin keveyden ja rockin jykevyyden välistä kytkentää. taa virkavapaata, sillä en voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Ketola kiittelee UMO:n kannustavaa suhtautumista irtiottoihin orkesterin riveistä, koska koetaan että soittajien profiloituminen omien projektien kautta on koituu pitkän päälle myös UMO:n eduksi. . Ketola itse soitti piharakennuksessa, jossa sijaitsee rumpujen lisäksi äänitarkkaamo. Soittajat kommunikoivat keskenään monitorikuuntelun ja viiveettömän kaksisuuntaisen tv-monitoroinnin kautta. Tällainen toimintatapa on ihanteellinen, olen oma äänittäjäni ja tuottajani. Ääni ja kuva kulkevat kaapeleissa kahden rakennuksen välillä.
Jos joku patterni alkaa elää, se alkaa tuottaa biisiä ympärilleen kuin itsestään. Ableton-sekvenssien viimeistely luettaviksi nuoteiksi tapahtuu Sibelius-softalla. . Harvoin käytänkään muita polkimia OC-2:n, Paradriverin ja Korgin virittimen lisäksi. Saksofonisti Joonatan Rautio paikkailee bändistä puuttuvaa kosketinsoittajaa Rolandin synalla. Spesiaalivirityksiä Vibrafonisti Arttu Takalon ykkössoitin Rewired-keikoilla on 3,2-oktaavinen Van der Plas GigVibe -vibrafoni, jonka äänisignaali kulkee keyboardvahvistimelle Lexicon MPX1-multi efek tin ja Eventiden Pitchfactorin läpi. 18 www.riffi.fi 6/2012 16-19 Rewired.indd 18 10.10.2012 12.17. Jos keikalle tai studioon pitäisi valita yksi pedaali, se olisi ehdottomasti Bossin OC-2-oktaaveri, ensimmäinen ostamani pedaali. Markuksen bändissä tuntuu hyvältä soittaa klassisella rockjazz-kitaralla, Gibson ES-335:llä Mesa Boogien MKI Reissue -vahvistimeen. patterneja, ja siirryn setin taakse kokeilemaan miltä ne tuntuvat rumpujen kanssa. Vahvistimena on Ampegin B200R-combo buustattuna SansAmpin Para driver-etuasteella. Nuotti ei sulje pois improvisaatiota. Levyllä soivat myös Sadowskyn MV5-basso ja kontra. . Nuotti auttaa hahmottamaan rakenteet visuaalisesti, nuotista soittaja näkee kerralla ilmakuvan biisistä. Nuottiin printattujen sovituksiensa soittajakohtaisessa käsittelyssä Ketola haluaisi seurata idolinsa Joe Zawinulin linjoja: ?we always solo but we never solo?, minkä voi tulkita tarkoittavan sitä, että perinteisen jazzin jyrkkä teema-soolo-teema -kahtiajako palastellaan siruiksi koko kappaleen sisään. Ketola sanoo, että Rewiredin ensialbumilla mennään käytännön syistä vielä perinteisen kaavan mukaan selkeine sooloineen, mutta siitä on tarkoitus pyristellä tulevaisuudessa etäämmälle. The Rat on muita rakkaampi vehje ja palaa säännöllisesti pedaalilautaan. Mesasta saan tuhdin puhtaan saundin, jota värittelen pitkälti Bossin efektipedaaleilla. Säröpuolen hoitaa Radial Tonebone Classic ja miedomman Scofield-henkisen driven hoitaa Aki Sirkesalon vanha Proco The Rat. . Yksi olennaisimpia on Syndicaten soundivelhonakin toiminut sekä Tribal Tech -bändistä tunnettu Tuomo Dahlblom kerää spesiaalivarusteet joka keikalle biisilistan perusteella. Fuusiojatsin kalupakit Rewiredin kitaristi Tuomo Dahlblom sanoo pohtivansa soitinkalustonsa projektin, keikan, biisilistan ja fiiliksen mukaan joka kerta erikseen. . Se tarjoaa jotain, mitä en saa irti muista purkeista. Basisti Juho Kivivuori soittaa Rewiredin keikat Jussi Ala-Kuhan rakentamalla 5-kielisellä nauhattomalla, jossa on Kent Armstrongin mikit. Ketolaa kiehtovat teoskokonaisuudet, joissa improvisointi olisi orgaanisesti läsnä soitossa jatkuvammin, ei niin että nostetaan soittaja kerrallaan ruodusta valokiilaan. Hissimusa hämmentää Rewiredin esikuvista Weather Report on selviö, samoin Joe Zawinul syndikaatteineen, mutta esiin nousee muitakin samoissa yhteyksissä pyörineitä nimiä
Sabian HHX Crash, 19. Zildjian K Custom Special Dry. . Myös Brecker Brothers edustaa ylivoimaista musisointia parhaimmillaan, heitä kuunnellessa ei voi kuin riemastua siitä osaamisen määrästä ja taidokkaasta yhtyesoitosta. Rewired on jatkoa sille musiikilliselle polulle, jota Ketola on seuraillut projekteissaan, aina YLE:lle tekemästään Weather Report -tribuutista ja omasta albumituotannostaan tohtorinopintoihinsa asti. Sama koskee mallettejani, jotka ovat käsintehtyjä. Saksofonisti Joonatan Rautiota seuraa mukana jokaiselle keikalle Selmer Mark VI -tenorifoni. . u Riffin nettispesiaalissa (riffi.fi) Markus Ketola kertoo nykyisestä rumpu- ja laitekattauksestaan. Juho Kivivuoren mielestä Pastoriuskoulukunnan soundista muistuttava nauhaton basso kuuluu fuusiokeikalle. . Stainless Steel -virvelin, joka tarjoaa tiukallekin viritettynä riittävästi bodia. Peltikattauksena on 14. Rewiredin kanssa käytän lisäksi Roland JP-8000 -synaa, josta löytyy rhodes-, klavinetti- ja hammond-soundien lisäksi hauskoja härösaundeja, joita pystyy lennosta mukavasti muokkailemaan. Markus Ketola valkkaa muhkeasta DW-varastostaan Rewired-keikoille 20-tuumaisen bassarin, sen ympärille kolme tomia (10?, 12?, 14?) sekä 13. Osasyynä on varmasti ainakin se, että fuusiojazz nousi pintaan sellaisena aikana, jonka olen itse elänyt ja kokenut muuten- kin vahvasti. Ketola Rewired esiintyy loka?marraskuun vaihteessa ainakin Jazzpäivillä Joensuussa sekä DIG!-festivaaleilla Helsingin Musiikkitalossa. 21-tuumainen Zildjianin komppipelti on aarre, joka toimii minulle kaikkeen musaan. Zildjian A Custom, 18. Siinä on hyvä kapulanapsu, riittävästi kohinaa, löylyä sekä hyvä kellosoundi. Arttu Takalon työkalu on Van der Plas -firman GigVibe, akustinen vibrafoni ja mullistava midiohjain samassa paketissa. www.riffi.fi 6/2012 16-19 Rewired.indd 19 19 10.10.2012 12.17. Vitsin mukaan ?hyvä kun fuusio tuli, meni, ja toivottavasti ei ikinä tule takaisin?, mutta kaikkiin genreihin kuuluu epäonnistuneita yhtyeitä ja levyjä, eikä niiden takia tuomita lajia kelvottomaksi. Ketolan mielestä fuusio on saanut kohtuuttomasti lokaa niskaansa vaikkapa siksi, että moni mieltää koneilla tehdyn aneemisen ja instrumentaalin hissimusiikin ?fuusiojatsiksi?. Itse kukin voi päivittää kantansa fuusiojazzin nykyolemuksesta vaikkapa Rewiredin levyltä tai keikoilta. sormiosoittaja Scott Kinsey, jonka kanssa Ketolalla itselläänkin on ollut ilo työskennellä. Toinen ikisuosikki on marraskuun alussa Suomessa vieraileva Wayne Shorter. . Mikä siinä fuusiossa jaksaa kiehtoa? . × 6,5. Istanbul Agop Mel Lewis Crash/Ride, 16? Stagg China sekä sokerina pohjalla 21. GigViben midillä ohjaan Korgin R3-synaa, jota soitan välillä myös sormin. GigVibe on omistamistani neljästä vibrafonista tärkein, sellaista ei saa ihan joka marketista
TEKSTI: JUSSI HUOLMAN KUVAT: SOFIE JOKINEN Joonas Widenius . kitarataiturille monipuolisuus on m 20 www.riffi.fi 6/2012 20-23 Joonas Widenius.indd 20 10.10.2012 14.26
Francisco Tárregan aikaan Ramón Montoya -koulukunnan kitaristit kävivät ottamassa klassisesta koulukunnasta oppia. Näitä rytmejä toteutetaan monilla eri kuvioilla: on koko käden triolikuvioita ja nimetön/etusormi/keskisormi-rasgueadoja. Yleisöhän kuulee soinnin edestä päin eikä ole kitaran sisällä kuuntelemassa. Idolit ja vaikutteet Widenius kertoo, että hän alkoi soittaa kitaraa melkein heti, kun oli oppinut kävelemään. . Alzapúa on soittotekniikka, jota käytetään vain flamencossa; siinä soitetaan peukalolla plektranomaisesti edestakaisin, mistä syntyy omanlaisensa klangi. Minulla oli tapana kuunnella paljon musiikkia radiosta www.riffi.fi 6/2012 20-23 Joonas Widenius.indd 21 21 10.10.2012 14.26. Arpeggio-tekniikassa, joka on yleinen myös klassisessa kitarassa, soitetaan useammalla eri sormella: peukku, etusormi, keskisormi, nimetön. Kondensaattorimikrofoneista suosikkini on Neumann 184. Lisäksi ihanteellisessa keikkatilanteessa saa DPA:n solmiopallo napin kitaraan. Rasgueado-tekniikoita on erilaisia: trioleja, kvintoleja, neljäsosia, kuudestoistaosia, kvartoleita. on muusikon työn tuki Joonas Widenius alkoi soittaa kitaraa melkein heti, kun oli oppinut kävelemään. Nexo on käsittämättömän hyvä lattiamonitori. Jos on lisäksi mahdollisuus käyttää Genelecin monitoria selän takana, se tuo selkeyttä saundiin. Nykyisin hän on huikea flamencokitaristi, jonka monipuolinen musiikki hämmästyttää taituruudellaan ja koskettaa tunteellaan. Blanca ja negra . Ensimmäiset kitaristit, jotka muistan nimeltä ja joita voisi kutsua idoleiksi, ovat Jimmy Page ja Stevie Ray Vaughan, joita aloin diggailla 5?7 vuoden ikäisenä. Kun on soittanut flamencoa vuosia, löytyy itselle mieleisimmät tavat soittaa. Widenius kertoo, että flamencokitaristien tremolotekniikka on erilainen kuin klassisilla kitaristeilla. . Sieltä tremolotekniikka tuli flamencokitaraan, ja aikojen saatossa se modifioitui viisiääniseksi. Klassisessa kitarassa on neliääninen tremolo, joka tuottaa suoremman rytmin, kun taas viisiäänisessä tremolossa on pyöreämpi saundi. Millainen mikitys ja monitorointi toimivat mielestäsi parhaiten, studiossa ja livenä? . Pikkusormea käytetään kvintoli-rasgueadoissa; näppäilysormena pikkusormea ei sen sijaan käytetä lainkaan. Widenius esittelee niistä tyypillisimpiä. . Kannen saundi värittyy liikaa. Flamencoa soitettaessa käytetään samantapaisia tekniikoita kuin klassisessa kitarassa, mutta niiden lisänä on erilaisia oikean käden tekniikoita. Optimitilanne on, että keikalla olisi sekä tuplamikitys että tuplamonitorointi. Blanca oli alun perin tyypillisin flamencokitara. Picado tarkoittaa vuoronäppäilyä etu- ja keskisormella, ja sitä käytetään melodioiden ja asteikkojen soittamiseen. Blancassa päämateriaali on sypressi. . Melodioita voi soittaa myös pelkällä peukalolla. Itse olen soittanut vuosia Hermanos Sanchíz Lopéz -kitaralla, joka on valencialainen negra. Luonnollinen sointi vaatii optimaalisen mikityksen V aikka flamencokitara näyttää tavalliselle ihmiselle visuaalisesti samalta kuin klassinen kitara, flamencokitara on erilainen sekä teknisesti että soinniltaan. Äänentoistolaitteiden kehittymisen jälkeen negra on yleistynyt tosi paljon, koska esimerkiksi solistisessa soitossa siinä on paljon miellyttävämpi ääni. Studiossa mikrofo nien paikkaa voi ?Pelkkä ajatus, että flamenco siirrellä ja kokeilla, millaisella sijoittelulla synkitaristi yrittää elättää itseään tyy äänen kannalta paras lopputulos. Oletko kokeillut kitaraan kiinteästi asenSuomessa, on absurdi.? nettavia mikrofoneja? . Stevie Rayn elämästä pidin aikoinaan koulussa esitelmän, joka minulla on edelleen tallella. Kitaroissa on vähän erilainen sointi. Studiossa ei ole ikinä käytössä nappimikkiä, mutta sen sijaan kolmen mikrofonin käyttö on mahdollista niin, että normaalin stereoparin lisäksi on jokin laajakalvoinen mikrofoni. kaksi erilaista flamencokitaraa Widenius selittää, että flamencokitaroita on kahta eri tyyppiä. Negra tarkoittaa tummaa kitaraa, jonka väri tulee ruusupuusta. Eri kitaristit pitävät erilaisista rasgueado-tyyleistä. Kyllä, lukuisat määrät, eikä yksikään niistä ole ollut tarpeeksi luonnollinen tai tarkka. Siinä on terävämpi ja läpitunkevampi ääni, mikä oli tärkeää silloin, kun ei ollut nykyisen kaltaisia äänentoistolaitteita, ja piti saada tanssijoiden säestämiseen tarpeeksi volyymia
Yhtyeeni Grupon soittajat ovat tuttuja vuosien takaa; taitavia ja luovia muusikoita. ja muistan, kun lapsena kuulin radiouutisista, että Stevie Ray on kuollut helikopterionnettomuudessa. Kuultuani de Luciaa minulle tuli pakkomielle, että täytyy oppia soittamaan tuolla lailla. Keskeisimpiin kitaristeihin minulle kuuluvat lisäksi muun muassa Gerardo Núñez ?Jos ei ole säestänyt tanssijoita, ja Pedro Sierra, sekä klassisen musiikin puolelta Ismo Eskelinen ja Petri Kuei hyväksi flamencokitaristiksi mela, joka kesäkuussa vieraili konsertisole mitään asiaa.? sani Kanneltalossa. Monipuolisuus muusikon työn tukena Soitat musiikkia, joka vaatii virtuoosimaista soittimen hallintaa ja erinomaista teoreettista tietämystä. Tämä osa soittamisesta pitää siis opetella käytännön kautta. u Jyvät akanoista Widenius muistuttaa, että flamencokitaran soittaminen hyvin vaatii tuhansia tunteja treeniä, niin kuin minkä tahansa muunkin soittimen. Widenius kertoo yhteistyöstä muiden soittajien kanssa. . Soittajasta kuulee välittömästi, jos hän ei ole käynyt säestystunneilla. -levylläni. Tässä tyylilajissa en ole koskaan kuullut suomalaisilta muusikoilta vastaavaa. Treenaamisen on oltava systemaattista ja jatkuvaa. . Oopperan balettikoulussa olen myös käynyt säestämässä. Siellä on ammattiopiskelijoita, joiden kurssit menevät jaksoittain, eli heillä voi olla esimerkiksi kuukausi flamencoa ja sitten kuukausi jotain muuta ? siksi siellä ei ole joka viikko töitä kitaristille. Säestäminen on osa oppimista. Mitä eväitä alalla on taloudelliseen pärjäämiseen? . Kun he ovat lisäksi hyviä tyyppejä, joiden kanssa tulee hyvin toimeen, niin mikäs siinä soitellessa. Flamencokitaristina minut tunnetaan, mutta pedagoginen pätevyys klassiselta puolelta on hyvä tuki. Olen yrittänyt käydä soittamassa paljon eri alueilla ja erilaisissa paikoissa, jazz-festivaaleista kapakoihin. Hän on minulle suuri vaikuttaja edelleen. Haastavan musiikin esittämisestä saatavat palkkiot eivät kuitenkaan ole samansuuruisia kuin esimerkiksi valtavirran poppareilla. Keskeisimpiä työnantajiani säestäjänä ovat tällä hetkellä Blue Flamenco ja Helsingin Tanssiopisto. Jos ei ole säestänyt tanssijoita, ei hyväksi flamencokitaristiksi ole mitään asiaa. Lopulliset nuotit olivat kasassa vasta keikkapäivänä. Taitavat tanssijat lisäsivät nautintoa Kanneltalon konsertissa. Sitten niitä kierrätettiin, palloteltiin edes takaisin ja hiottiin. Yleensä soitan pari biisiä alkuun, kun tanssijat lämmittelevät. Pelkkä ajatus, että flamencokitaristi yrittää elättää itseään Suomessa, on absurdi! Alalla on kuitenkin erilaisia mahdollisuuksia. Päätimme, et22 www.riffi.fi 6/2012 20-23 Joonas Widenius.indd 22 10.10.2012 14.26 Bose_L. He ovat mukana ?El Cambio. Perspektiivi voi vääristyä, jos de Luciasta tekee vertailua omaan soittoon. Joonas Widenius esiintyi kesäkuussa Helsingin Kanneltalossa ja tarjosi ainutlaatuisen taide-elämyksen, jota hänen yhtyeensä lisäksi täydensi Kvartz-jousikvartetti. Harrastelijatason flamencosoittoa ei kuule Suomessa juuri ollenkaan, vaan yleensä ensimmäinen kosketus flamencokitaraan on kuunnella Paco de Lucian levyjä. Pasi on myös osa Kvartz-Quartetia. Aktiivinen promootio on kuitenkin alkanut kantaa hedelmää, ja viime aikoina olen muun muas sa ollut vierailevana muusikkona jazz- ja rockartistien levyillä. tä minä teen materiaalistani tarkat nuotinnukset, joista Pasi tekee kvartetille alustavat versiot. Sitten he aloittavat koputus-, liike- ja koreografiaharjoitukset. Kouluajan kynnyksellä tutustuin Paco de Luciaan, kun kuulin kitaratrioa, jossa hän soitti Al DiMeolan ja John McLaughlinin kanssa. Kvartz-Quartet tuli kyytiin, kun Grupon alttoviulisti Pasi Vuoti ja minä teimme suunnitelmia kesäksi. Pidän myös kursseja. Olen yrittänyt tehdä markkinointi- ja promootiotyötä, että ihmiset ymmärtäisivät, millaisesta lajista on kyse. Opettaja kertoo minulle toiveita, mitä milloinkin pitäisi soittaa. Treeneissä vielä muutettiin joitakin asioita. Yksin kotona ei voi treenata loputtomiin, koska sitten kun on kymmenen tanssijaa edessä, tuntee, kuinka paljon dynamiikkaa vaaditaan. Silloin soitosta puuttuu tietty dynamiikka ja voima. Tietämys flamencomusiikista on Espanjan ulkopuolella siinä mielessä vielä lapsenkengissä, että suuri yleisö tunnistaa Kanariansaarten pallomekot ja kastanjetit eli koko kulttuurin pinnallisimman osan, joka ei oikeastaan edes ole flamencoa. Jyvät karsiutuvat akanoista, koska flamencossa voi mennä vuosia siihen, että pystyy soittamaan vaikkapa tangos-kappaleita ihan perustasolla. Olen tehnyt klassisen kitaran opettajatutkinnon Oulun ammattikorkeakoulussa. Wideniuksen mukaan tanssijoiden säestäminen tanssiharjoituksissa onkin flamencokitaristille tyypillistä työtä.
Plus, with no speaker stands and fewer connections, you?ll spend less time setting up and tearing down . With as few as two systems behind the band, you?ll fill the room with clear, even sound and control the mix on stage and in the audience area. And, the proprietary 12-speaker Bose articulated line array ® provides 180 degrees of clear, even sound, allowing you to hear what the audience hears. PUT YOUR PA BEHIND YOU. NEW BOSE L1 MODEL 1S SYSTEM ® ® Our new L1 Model 1S is the latest addition to the L1 family, combining PA and ® ® monitors into a single portable system. and more time playing a great show. To learn more about Bose L1 systems, ® ® visit www.bose.eu/L1system or call 10 7786900 L1 Model 1S with B1 bass module ® Bose_L1_Studio_230x280_251012_FI.indd 1 20-23 Joonas Widenius.indd 23 10/4/12 10:43 AM 10.10.2012 14.26
Bändin musiikissa yhdistyvät niin moderni metalli, suomalaiseen kansanperinteeseen kurkotteleva folk-henki kuin 1970-luvun progefiilistely. Eteeriset synaliidit, Jon Lordille kumartavat Hammondkuviot ja fiilistelevät pianoriffit ovat olleet osa Amorphista jo 1990-luvulta asti. . Nyt on tyytyminen Electroon, mutta otamme ehkä vielä pari studiopäivää ihan lopuksi jostain, jossa on B3 ja flyygeli, Kallio kertoo. Amorphiksen levyillä Santeri Kallio pyrkii käyttämään aina aitoja soittimia. Tulevalle albumille äänitettiin Estonian flyygeliä. Vintageklangia toivottu aina Kallion laaja-alainen kosketinarsenaali kuvastaa hyvin Amorphiksen kokonaissaundia. Soundista riippuu katsotaanko musiikissa menneisyyteen vai tulevaisuuteen. Amorphiksen parilla viime levyllä painotus on kuitenkin ollut pianossa, jonka soittamisessa Kallion omakin soittaja taus ta on. . Siellä oli Hammond B3, jolla oli tarkoitus soittaa urkuraidat, mutta aika ei riittänyt. Amorphiksen kosketinkioski vie menneisyyteen ja tulevaisuuteen Amorphiksen kosketinsoittaja Santeri Kallio yhdistelee suomalaismytologiseen metalliin eteerisiä synaliidejä, Jon Lordille kumartavaa Hammond-soittoa ja fiilisteleviä pianoriffejä. Kaikki on lähtenyt pianosta ja kaikki palautuu pianoon. Piano toimii aina. Bändissä on aina toivottu koskettimilta vintageklangia. Mulla on ollut aika vapaat kädet, ja synakomppiakin irtoaa, jos on tarvittu rohkeampia ratkaisuja. Olemme syyskuisena arki-iltapäivänä 5K-studiossa Helsingin ydinkeskustassa, jossa Amorphis työstää seuraavaa, ensi keväänä ilmestyvää levyään. Kun Moog alkaa kuulostaa vireiseltä, Kallio hakee tuntumaa soittamalla hämyistä lead-melodiaa Moogilla ja taustalle synamattoa Nord Wavella. Nauhoitimme levyn rummut Hollolassa Petraxilla. Toisaalta on liian helppo myös lipsua Richard Clayderman -meininkiin. Ja jos samassa rekisterissä on delay-kitara, piano aiheuttaa vain sotkua. Kallio suosiikin pianossa hieman suomalaismytologista henkeä, jonka mukaan kuviot, melodiat ja riffit sovitetaan ja soitetaan. 24 www.riffi.fi 6/2012 24-27 Santeri Kallio.indd 24 10.10.2012 12.44. Kallion laaja-alaiset kosketinsoundit kuljettavat bändin musiikkia eri aikakausille, mutta miehen soittofilosofia palautuu silti aina yhteen soittimeen: pianoon. M inimoog odottaa vielä lämpeämistä, kun Santeri Kallio käynnistelee studiosettiään pienessä kellarihuoneessa. TEKSTI: KALLE HEINO KUVAT: DENIS GORIA Santeri Kallio . Raskaassa musiikissa piano saattaa liian helposti saada biisin kuulostamaan aikusrockilta. Vieressä seisovat valmiina Rolandin Jupiter-8, Korgin Polysix ja Clavian Nord Electro 3 Strymon Lex -Leslie-simulaattorilla vahvistettuna. . Jos soittaa vaikka Jupiteria, soitin alkaa pian ohjata soittajaa, mutta pianossa asia on aina toisin päin. Väline ei ole rajoittava tekijä, Kallio sanoo. Pianossa on myös omat riskinsä, Kallio myöntää
Kiipparikioski onkin helposti nakkikioski, ellei pysty toimimaan kuin Rick Wakeman, jolla on suurin piirtein joka soundille oma soitin, Kallio naureskelee. musiikkiin on haettu aina vintagehenkeä. Soittimen käyttäminen on kieltämättä snadisti hankalaa silloin, Kallio virnistää. Jos Kallio saisi laajentaa kosketinkioskia, hän ottaisi nykyisten soittimien rinnalle esimerkiksi Moog Slim Phattyn ja sen alle jonkin modernin Hammondin keikkamallin. Mutta rahtaamisen lisäksi myös tila asettaa rajoitukset, sillä monessa keikkapaikassa lavalla ei ole älyttömästi ylimääräisiä neliöitä. . Electro järjestyy yleensä vuokralle kaveriksi paikan päältä keikkamyyjältä, festivaali järjestäjiltä tai muualta. Kallio on myös joustava, sillä jos Electroa ei löydy, hän soittaa yhtä hyvin jollakin muulla vastaavalla pelillä. Kahden kitaran, basson ja rumpujen kanssa soittaminen vaatii harkintaa. Jos kädet eivät ole kahdella eri koskettimella, vasen käsi pysyy Kalliolla introja ja outroja lu?Kaikki on lähtenyt pianosta kuun ottamatta yleensä tuttuun tapaan pää asiassa vapaana. Joskus Malev-lentoyhtiöllä ylimääräinen paino on maksanut jopa 20 euroa kilo. Tällä hetkellä Kallio ottaakin kiertueille mukaansa vain Waven, joka painaa laukkuineen 10 kiloa. Tällä hetkellä Kallion kosketinkioskista löytyy Nord Wave mattoja ja liidejä varten sekä Nord Electro pianoja ja Hammond-soundeja varten. . Bändi on muutenkin pyrkinyt www.riffi.fi 6/2012 24-27 Santeri Kallio.indd 25 25 10.10.2012 12.44. Sellaista antaa esimerkiksi Rhodes. Livesetti on aina jonkinlainen kompromissi. Harvoin tällaista tilannetta kuitenkaan on. Kallion yllätykseksi esimerkiksi Japanista löytyi Ruotsin punainen paholainen. Vuokrasoittimella soittamisessa on toki omat haasteensa, jos esimerkiksi preset-soundit eivät ole kohdillaan. . Kokonaisuuteen ei pystynyt soittamaan mitä tahansa, vaikka ideoita olisikin riittänyt. Samantyyppinen työtapa jatkuu Kalliolla ja bändillä vielä nykypäivänäkin. Pianossa on kuitenkin ennen kaikkea erinomaista sen nopea attack, jonka ansiosta se sopii hyvin moneen paikkaan. Oleelliset napit hukassa Yksi suurimpia haasteita Kalliolle on ollut järkevän livesetin kokoaminen. Joskus myös joku olennainen nappi, kuten enter, exit tai edit on rikki tai puuttuu kokonaan. ?Soundista riippuu katsotaanko musiikissa menneisyyteen vai tulevaisuuteen?, Santeri Kallio sanoo. Vasen käsi kossukolalla Amorphiksen kosketinmaailman paketointi livemuotoon on haasteellista erityisesti myös soittamisen kannalta. Isoa määrää soittimia on mahdotonta ottaa mukaan, koska varmaan noin 50 prosenttia Amorphiksen keikoista on ulkomailla ja tehdään lentäen. Amorphiksen . Toisaalta tästä on etuakin, sillä se auttaa keskittymään soitossa olennaiseen. Tai ?kylmällä kossukolalla?, ja kaikki palautuu pianoon.? niin kuin Kallio asiasta vitsailee. Toisaalta sama haaste on usein jo levyillä. Kallio tuli mukaan bändiin Tuonela-levyllä (1998) vaiheessa, jossa muut soittimet oli jo purkitettu. Matkatavarahinnat nousevat nopeasti liikaa. Levyjen kosketinmaailma on pakattava kompaktiin kokonaisuuteen
Olen joskus miettinyt kustomoitua midipedaalia, mutta en sellaista, jossa on soundinvaihto ylös ja alas, vaan sellaista, jossa olisi vaikka neljälle eri soundille oma kytkimensä. Treeneissä olen joskus kokeillut, että vaikkapa jossain biisissä en soitakaan synamattoa ja pianoa vaan pelkkää pianoa. Kun keskittyy pelkästään pianoon, ilmaisusta saa aivan erilaista, syvempää, Kallio kuvailee pianon, syntikan ja Hammondin soiton erilaisuutta. Silti Kallio naureskelee, että varsinaista haastetta ei kuitenkaan tuota itse soittaminen, vaan niinkin tekninen asia kuin soundien vaihtaminen. . Siihen tarvitsee kuitenkin aina kaksi läppäriä ja kahdet kiipparit, toiset käyttöön ja toiset varalle. Mulla on 1990- ja 2000-luvun vaihteesta jäänyt pinttymä, ettei tietokoneisiin kannata luottaa. Teknologian kehitys on kuitenkin Kallionkin mielestä johtanut siihen, että kosketinmaailmassa soittaminen ei ole enää kamoista kiinni. viime aikoina yksinkertaistamaan ilmaisuaan ja pääsemään entistä lähemmäs kohti omaa ydintään, ja sitä myös Kallion soittofilosofia tukee. . Mutta en tiedä helpottaako se sitä, että soundi pitää vaihtaa sekunnin murto-osassa. Toisaalta myös vintagesoittimet eivät ole enää niin vahvasti itseisarvo kuin vielä joku vuosi sitten. Kallion mielestä asian haittapuolena on toisaalta se, ettei soittamisessakaan löydetä enää uusia uria. . Musiikillisesti koskettimissa otettiin 1970-luvulla haltuun tila, 1980-luvulla soitannolliset asiat ja 1990-luvulla tekniikka. Sitten onkin vain toistettu kaikkea vanhaa. Jotakin piristävää silti välillä löytyy. Vielä 1990-luvulla niistä ajateltiin penseästi, jopa ammattilaisten tasolla. Asenteen Kallio huomasi eritoten ensimmäisten bändiensä kanssa 1980-luvun ja 1990-luvun vaihteessa. 26 www.riffi.fi 6/2012 24-27 Santeri Kallio.indd 26 10.10.2012 12.44. Jos kuitenkin otetaan Ozric Tentacles, Deep Purple ja Jon Lord, Jan Hammer, The Mahavishnu Orchestra sekä Faith No Moren parhaat hetket, siinä ollaan mielestäni kosketinjutuissa asian ytimessä, Kallio tiiviistää omat vaikutteensa. Toisaalta Kallio yrittää pitää omankin soittonsa vireänä. Amorphiksen uudelle levylle on tulossa muun muassa Paavalin kirkossa Helsingissä soitettua ja äänitettyä kirkkourkua. Kolme desibeliä lisää Hammondit vaihtuivat hetkeksi kirkkourkuihin, kun Kallio käväisi Paavalinkirkossa Helsingissä kannettavan kasiraiturin kera. Yhden merkittävän huomion Kallio on tehnyt Amorphis-vuosiensa aikana. Viime aikoina Kallio on innostunut esimerkiksi Wolfmotherin soundikokeiluista ja synabassosta, Opethin 1970- ja 1980-luvun henkisistä kosketinmaailmoista sekä Skrillexin raikkaista teknosyntikkasoundeista. . Onneksi on kappaleita, jotka voi vetää yhdellä soundilla alusta loppuun. Älä luota tietokoneisiin Konemusiikkiakin aikanaan tehnyt Kallio on perehtynyt plugineihin, mutta suhtautuu silti edelleen hyvin varauksella tietokoneisiin. Kallion mielestä hänen omaankin käyttöönsä löytyisi loistavia plugareita, mutta tietokonekokonaisuuden toimivuudelle keikkakäytössä ei löydy riittävästi luottoa. . Suhtautuminen koskettimiin raskaassa musiikissa on muuttunut
Oli myös jonkinlainen kolaus itsel?Musiikillisesti koskettimissa le, kun oli soittanut otettiin 1970-luvulla haltuun tila, boogie woogie -pianoa ja sitten tuli bän1980-luvulla soitannolliset asiat ja diin ja sanottiin, että 1990-luvulla tekniikka. Ja olihan se vähän hassua, että kun muita soittimia nauhoitettiin useampi päivä, koskettimille varattiin tunti-kaksi, ja sekin sunnuntaina, Kallio havainnollistaa asetelmaa. . Asetelma pitäisi olla toisin päin, eli laittaa aluksi kaikki kuulumaan ja vasta sitten alkaa ruuvata soundia. u Kallio soitti Amorphiksen tulevan levyn pohjat Petrax-studiolla yksinkertaisella kokoonpanolla: Nord Wavella, Nord Electro 3 HP:lla Strymon Lex -Leslie-simulaattoriin kytkettynä sekä Moog Little Phatty Stage 2:lla Ibanezin analogisella delay-pedaalilla vahvistettuna. 24-27 Santeri Kallio.indd 27 10.10.2012 12.44. Vaikka lavalla olisi minkälainen kosketinarsenaali tahansa, niistä ei kuulu yleisölle välttämättä juuri mitään. Kallion mielestä kyse on ensisijaisesti miksausfilosofiasta. . Sama oli Amorphiksen kanssa, joka toi lähestymistavan ensimmäisiä kertoja kunnolla death metallin soundimaisemaan Tales from the Thousand Lakes -levyllään (1994). Myös livetilanteissa koskettimien rooli on korostunut. Sitten huomataankin, että siellä on myös koskettimet, joihin olisi pitänyt laittaa kolme desibeliä lisää volaa. Sitten onkin paina nyt vaikka ensimmäinen säkeistö vain toistettu kaikkea vanhaa.? tuota yhtä kosketinta ja kertosäkeessä voisit olla hiljaa. Soittaessaan 1990-luvulla Kyyriassa asiaan otettiin kuitenkin uudenlainen lähestymistapa: kun koskettimet kerran olivat olennaisessa osassa raskasta musiikkia soittavassa bändissä, pidettiin myös huoli, että ne kuuluivat soundissa. Esimerkiksi festivaaleilla miksaaja saattaa ruuvata rumpusoundeja keikan edetessä ja saada ne kuntoon viimeisessä biisissä. . Tuottaja tai äänittäjä saattoi katsoa pitkään ja ihmetellä nenän vartta pitkin, että ?jaa teillä on vai syna?. Kallion mielestä monet vanhan liiton talon miksaajat saattavat silti edelleen jättää koskettimet muun bändin taakse
Se on myös sopivan kokoinen matkaseuraksi ja mikä hauskinta . Kielten pienempi jännitys tekee soittamisesta myös kevyempää, kuvailee Väänänen. Kitaristille on helppo selittää, miten ukea soitetaan. Mitä ukulele voi tarjota heille? . pieni vain kooltaan U kulelen suosio soittimena on kasvanut voimakkaasti maailmalla jo vuosia, ja nyt ilmiö näkyy toden teolla myös Suomessa. Kuten aina, uusien asioiden takaa löytyy alkuun niistä innostuneita yksittäisiä ihmisiä. Jos joku ei ole koskaan soittanut mitään ja väittää olevansa epämusikaalinen, niin voin luvata, että reilussa vartissa hän soittaa ensimmäisen biisinsä, Väänänen lupaa. Monet Riffin lukijoista ovat kuitenkin jo kokeneita soittajia erilaisten instrumenttien kanssa. Kun pääsee syvemmälle, niin aukeaa ihan käsittämätön maailma. on mainio soitin: sitä on aloittelijankin helppo lähestyä ja edistyneemmälle se tarjoaa kuitenkin mahdollisuudet alati syvenevään suhteeseen. Neljä kieltä on myös motorisesti helpompi hallita kuin kuusi kieltä. Jos on aikaisempaa kielisoitinkokemusta, niin silloin aloituskynnys on todella matala, Väänänen kertoo. eivät päde ukuleleen, varsinkin kun ukeja on monen kokoisia erikokoisille käsille. Ukulelen vahvuus on siinä, että sen perusteet ovat hyvin helppoja ja aloituskynnys on matala myös sellaisille ihmisille, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta soittamisesta. Väänäen toimii erilaisten tapahtumien tuottajana ja opettaa ukulelensoittoa etupäässä opettajille ja artisteille, mutta myös lapsille. Ja tuntee niin ukulelen historian kuin suomalaiset uke-piiritkin, onhan hän myös FUNin eli Finnish Ukelele Networkin ex-toiminnajohtaja. . Siinä mielessä ?nakkisormi-argumentit. Ja vaikka nauhaväli on kitaraa kapeampi, niin kielten väli on vastaavasti isompi. TEKSTI: HARRI HÖLTTÄ KUVAT: TOMMI POSA Ukulele eli leikkisämmin ?uke. verraten edullinen hankinta. Ukulele . Sointu otteita ajatellen se on C-vireisellä ukulelella käytännössä sama asia kuin kitarassa olisi capo viidennessä välissä ja kaksi alinta bassokieltä puuttuisi. 28 www.riffi.fi 6/2012 28-30 Ukulele.indd 28 10.10.2012 12.26. Pienempi määrä kieliä takaa muun muassa sen, että musiikinteorian hahmottaminen on paljon helpompaa, koska tarvitsee ajatella kapeammalla alueella. Hän myös konsultoi soitinvalmistajia ja soitinkielien valmistajia. Eräs heistä on Juha Väänänen, jota haastattelin sattumoisin juuri ukulelen syntymän 133-vuotispäivänä
D-vireessä on myös se hyvä Oman ukulelen hankinta puoli, että erityisesti halpisukuleleilla kielien jännitys on vähän suurempi, joten myös siihen paksuun lakattuun laminaattikanEnsimmäistä ukulelea hankkivan kannattaa hieman käyttää aiteen saadaan enemmän jännitystä eli se soi vähän paremmin. kaa vertailuun. Aikuisille sopraano asettaa lisävaateita, sillä soittimeksi, matkasoittimeksi. Se on rikas kokemus. Hän . Moni ei varmaankaan tiedä, mutta merkittävä osa The ylöspäin. George Harla saa jo yllättävän hyvän soittimen. risonilla oli aina matkoillaan mukana vähintään kaksi ukulelea, Minkä kokoisella ukulella kannattaisi soittaminen aloittaa? jotta voi lainata aina jollekin toiselle, jonka kanssa soitella. Kerran 1990-luvulla törmäsin vahingossa musahyvin, kaulan intonaatio ei ole kohdallaan välttämät?Ukulele avaa helpon tien kaupassa halpaan ukeen, jonka ostin lähinnä vitsiksi. tä edes ensimmäisistä asemista soitettaessa ylemmisKuukaudessa tulin siihen tulokseen, ettei sellaisella musiikinteorian aarrearkkuun, tä asemista puhumattakaan, halvat kielet saavat soithalvalla ritsalla tule kunnolla toimeen ja piti hankkia timen kuulostamaan lelulta, soundi on kehno ja kesjota muuten ei välttämättä parempi. Sellainen kestää ja soi paremmin ihan halvimpiin moida soittavani kitaralla. Sillä voit erityisesti soittaa hyvin strummaustekniikan pitää olla aika hyvä että siitä saisi enemmän klassista ja jazzia, kuten myös kansanmusiikkia, käytännössä ihan irti. Tosin ukulelen harrastajia alkaa helposti vaivata UAS eli ukelele acquiring syndrome. Reilulla tonnilressiot ovat sellaisia, jotka ovat luontevia ukulelella. Koa on edelleen ?The Ukulele Puu?. Ukuleleen pätee sama kuin muihinkin soittimiin: Juha Väänänen on entinen kitaristi, joka ajautui ukulelen yleensä ei kannata ostaa ihan halvinta mikäli haluaa oikeasti pariin vahingossa. myös soittaa. Yhpaljon, ei tarvitse plektroja ynnä muita ylimääräisiä tarvikkeita. dessäsoittamisen ilo on tärkeää, siitä tulee hyvä fiilis ja se antaa lisää intoa. Se ei olekaan ihan niin helppoa kuin luulisi, sillä ?oikeasti? mitä tahansa. Aquila Nylgut eli synteettinen suolikieli on luotettava peruskieli, jolla saa halvan www.riffi.fi 6/2012 28-30 Ukulele.indd 29 29 10.10.2012 12.26. ja keskialuepainotteisemmaksi. Klassinen ukulelepuu on ilman muuta koa, joka on eukalyptusperheeseen kuuluva kova trooppinen puu, jota kasvaa ainoastaan Havaijilla. 1920-luvulla alkoi ensimmäinen iso ukulelebuumi, jolloin Martin aloitti ensimmäisenä isossa mittakaavassa ukulelejen valmistuksen nimenomaan mahongista, mutta käyttäen myös koaa ja kirsikkapuuta. Uke soveltuu erinomaisesti muskarisoittimeksi, leirinuotio le lapsille sopivin. Varsinkin kielet vaihtamalla saa jo ihan käyvän sounlisia asioita. din. Karkeasti yleistäen voi ajatella, että kitaran noin kolBeatlesin musiikista on sävelletty ukulelella. Soitintasoista koaa ei ole enää paljon saatavilla ja hinta on sen mukaista. Mitä kieliä voisi suositella käytettäväksi? . Kun satsaa kolme blues-skaaloja yms, mutta ukeen siirryttyäni avautui kymppiä enemmän, niin saa jo ihan toimivan muskamerkillisiä jazz-progressioita, joita en olisi edes osannut unelrisoittimen. Kitaristeille melodiasoittoon sopivin lienee tenori. Siinä on sopraanoa Ukulele on hyvin monipuolinen soitin, jolla voi soittaa saenemmän soundia ja sitä voi käyttää kuten sopraanoa ja tenomanlaisia asioita kuin kitarallakin. ria. Tyynenmeren musiikkityyleihin se kuuluu tietysukulelen soitossa ei käytetä plektraa. Helposti tulee ostettua useampia, Juha Väänänen nauraa. Mikä olisi hyvä valinta puulajiksi? . Kitaralla rämpyttelin erilaisia ja sellaisella voi kyllä jo rämpytellä. Muita alkuperäiseksi laskettavia ukulelen rakennuspuita on mahonki. Mahonkisoundia on kuvailtu koaa ?mutaisemmaksi. Lopulta huomasin, että kitarat keräsivät pötävyys on mitä on. lyä enkä soittanut niillä enää ollenkaan. C-vire on se yleisin, mutta muskarivireenä D-viritys on ti ihan olennaisesti. Sopraano on kooltaan näppärä, mikä on tietysti pienemmil. Edullisten ammattisoittimien hinnat alkavat 500 eurosta . Ukulele on myös helppo roudata, ei paina mainio, sillä silloin voi soittaa yhdessä kanteleiden kanssa. Yhtäkkiä ne olivatkin ihan luonnolverrattuna. Niiden sointuprogmasosahinnalla saa vastaavantasoisen ukulelen. . Kokoja on monia, mutta jos yhden ainoan aikoo ostaa, on legendan mukaan sanonut, että ?jos joskus näen jonkun soitniin consert-ukulele on hyvä kompromissi, varsinkin jos on aitavan ukulelea, minun on pakko tykätä hänestä. kaisempaa soittokokemusta kielisoittimista. Halvat ukulelet tulevat jonkinlaisilla siimoilla varustettuna, ja ne kannattaa vaihtaa parempiin heti. Nykyisin ukuleleja valmistetaan samalla tavalla kuin muitakin soittimia melkein mistä puulajista tahansa, ja useimmiten soitin onkin sekoitus erilaisia puulajeja. Soittimen sointiin vaikuttaa tietysti itse soittimen lisäksi käytettävät kielet. Halvat soittimet eivät pidä virettä kovin . Kalleimman Väänäsen näkemä ukulelen hintapyyntö oli Ukulelen tunnetuimpia puolestapuhujia oli aikanaan itse $25 000, mutta varsinaista ylärajaa ei näissäkään soittimissa ole. George Harrison, The Beatles-yhtyeen kitaristi. . Sillä tulee kirkas ja terävä soundi. . Uke vei kylHalvimmmat ukulelet maksavat noin 20 euroa, uskaltaisi mennä avaamaan.? lä täysin mennessään
Siitä käytetään yleisesti myös nimitystä uke. Näitä oppeja seuraten Shane tekee erityisesti niin sanottuja Kasha-tyyppisiä ukuleleja. Valmiita kaupallisia tuotteita voi kysyä Millbrook-musiikista, F-musiikista ja Ukulelekauppa.fi:sta. Miten sitten pääsee alkuun itse soittamisessa eli mistä kannattaa opiskelu aloittaa? . Madeiralaisilla oli matkassaan paitsi soitinrakentajia, myös entisen kotisaarensa kansallissoitin, metallikielinen nelikielinen machete (machete de braga, braguinha tai cavaquinho lähteestä riippuen) johon hawaijilaiset ihastuivat niin, että kehittivät siitä oman versionsa ukulelen. Myös banjolele ja resonaattoriuke löytyvät. Toinen, uudempi valmistaja on 16-vuotta suomessa asunut Shane Heighway, joka on vastikään perustanut ukuleleverstaan. Kun youtubesta löytyy valtavasti uke-klippejä (joskin tasoltaan hyvin vaihtelevia), niin omatoiminen pääsee kyllä soiton makuun verraten helposti. u Lisää ukulele-asiaa löydät tämän numeron nettispesiaaleista www.riffi.fi. Ukulele Nykyisin ukuleleja valmistetaan monia eri kokoja, yleisimmät ovat pienimmästä suurimpaan sopraanoukulele, konserttiukulele, tenoriukulele ja baritoniukulele. Punottu low-G kuluu nopeasti ja siinä on aavistuksen erilainen soundi. Monille Riffin lukijoille ovat erilaiset kitaranvalmistajat tuttuja merkkejä, mutta mitä merkkejä voi suositella ukuleleista? . satulan mahdollista särinää. . Tarkoitus on tehdä ainakin kaksiosainen teos. Oppaista ja DVD:istä en voi suositella oikein mitään. Steven Sproat on tehnyt hyvän DVD:n (Ukelounge DVD), mutta sitä taas ei suositella aloittajille, vaan perusteet täytyy olla jo hallussa. Uusi suomenkielinen on ukuleleopas tulossa ensi vuoden aikana. Siinä on samanlainen viritys kuin tavallisessa bassossa eli E-A-D-G. Ukulelen juuret Ukulele on kielisoitin, rakenteeltaan pienikokoinen nelikielinen kitara. Ukulele tunnetaan hawaijilaisena kielisoittimena, mutta sen juuret löytyvät Portugalista. Ja lisäksi teetätän kieliä saksalaisella pajalla, jossa valmistetaan kieliä räätälintyönä mihin tahansa kielisoittimiin. Luonnonsuolikielet maksavat enemmän, kuluvat nopeammin ja ovat alttiita säälle. Itse käytän muun muassa Worthin fluorocarbon-kieliä, varsinkin settiä, jossa on low-G punomattomana. Ukulelen vire on kalliimmissa soittimissa kohdallaan, kun halpissoittimien kanssa pienempi tai isompi epävireisyys on ihan yleistä. Mistä sitten löytää hyviä ukulelen rakentajia? . Toisaalta jos haluaa saada kerralla hyvän soittimen, niiin laittamalla muutaman satasen lisää soitinrakentajat tekevät sinulle paljon paremman soittimen. Vaihtoehtoisesti käytetty viritys on kokosävel askeleen ylempää D-duurissa: A-D-F#-H. Baritoni viritetään yleisimmin kuten kitaran neljä ylintä kieltä, D-G-H-E, tosin oktaavia alemmas. Honolulun satamaan rantautui 23.8.1879 laiva nimeltä Ravenscrag, joka toi mukanaan 400 madeiralaista siirtolaista, joilta viinirutto oli vienyt elannon kotisaarellaan. Ensimmäisessä osassa painopiste on perusteissa ja koulusoitinkäytössä. Muita tunnettuja kieli valmistajia ovat mm. Martin ja D?addario. Myös Suomessa ukulele on ollut jo pitkään; ensimmäinen suomalainen ukulelensoitto-opas on julkaistu ennen sotia Viipurissa. Sähkömalleja löytyy joka kokoluokasta. Eksoottiset havaijilaiselta kuulostavat merkit on usein valmistettu Kiinassa tai vastaavissa maissa ja ne eivät välttämättä kestä Suomen ilmastoa. Mestarin tekemän soittimen kanssa soittokokemus on ihan eri luokkaa. Tunnettu ukulelen valmistaja on esimerkiksi saksalainen Claus Mohri, joka on tehnyt 40 vuotta töitä kitaranrakennusmestarina, mutta valmistanut myös runsaasti ukuleleja. Fyysikko Michael Kasha ja soitinrakentaja Richard Schneider kehittelivät paremmin soivan kitaran useilla muutoksilla perinteiseen soitinrakentamiseen nähden. Vaikkapa Juha Lottonen, joka taas on monille kitaristeille jo ennestään tuttu laadukkaista soittimistaan. Harvinaisempia, mutta koko ajan yleistymässä olevia ovat pieni sopraninoukulele, tenorista muokattu bassoukulele ja erikoisempi 8-kielinen taropatch. Toisessa osassa mentäisiin sitten vähän pidemmälle. Työn alla olevaa opasta odotellessa voi kättä pitemmäksi ladata itselleen netistä vaikkapa sointutaulukon, joita google löysi Ukulele chord chart -haulla melkoisen nivaskan. Tämä vastaa tavallisen kuusikielisen kitaran neljän ylimmän kielen (D-G-H-E) säveliä viidenneltä nauhalta otettuna sillä erotuksella, että G-kieli on oktaavia ylempänä, joten kitaran sointuotteita on helppo soveltaa ukulelen soittoon. Hän käyttää muun muassa aina nolla-nauhaa, sillä se tarkentaa intonaatiota ja ennaltaehkäisee monia ongelmia, mm. Tenori voidaan virittää kummalla tavalla tahansa. Bassoukulele on vielä melko harvinainen. Varmoja merkkejä on muun muassa Martin, resonaattori puolella National, semisarjassa ihan hyviä ovat Lanikai ja Kalan pro-luokan soittimet. Hawaijin tuolloinen kuningas David Kalakaua oli suuri musiikin ystävä ja tykästyi ukuleen niin, että suuressa kuninkaallisessa korkeudessaan nimesi sen saarivaltionsa kansallissoittimeksi. Niiden käyttöä voisi verrata siihen, että sunnuntaisin ottaa vanhan arvo-Jaguarin tallista aurinkoista kruisailua varten. Low-G tarkoittaa sitä, että ukulelen neloskieli on normaalia oktaavin matalampi eli ukulelen matalimmalta soiva kieli. Se on usein punottu kieli, mutta nykyisin sen saa myös punomattomana. Suomesta ukulelen rakentajia löytyy myös. ja huononkin kuulostamaan ihan okeilta. Martinin vanavedessä myös Gibson ja Gretsch kokeilivat siipiään ukulelebisneksessä, mutta vain Martin jäi sille linjalle ja tekee edelleenkin erittäin laadukkata ukeja. Myös Landola valmisti omaa ukulelemalliaan 1950-luvun Suomessa. Säästämällä sen muutaman satasen ostovaiheessa saattaa sen joutua kuitenkin pulittamaan myöhemmin soittimen säätö-, huolto ja korjauskustannuksissa. Monissa vanhoissa suomifilmeissäkin ukulele vilahtelee siellä täällä. 30 www.riffi.fi 6/2012 28-30 Ukulele.indd 30 10.10.2012 12.26. Niin sanottuja prokieliä ovat erilaiset räätälöidyt kielet. Sopraano- ja konserttiukulelet viritetään yleensä C-duuriin, alhaalta ylös G4-C4-E4-A4. Ensimmäiset prototyypit ovat jo valmiina, kohta perässä seuraavat myytävät mallit
Silti moni soittaja tun tuu lähtevän leipäkeikalle toteuttamaan henkilökohtaisia kun nianhimojaan tai käyttämään esiintymislavaa sormiharjoituk sien treenauspaikkana. Lauluntekijöiden taustalla, popin komppaajana, telkkari Lavoilta, levyiltä ja televisiosta tutut Kalle Torniainen ja Risto Niinikoski esittelivät näkemyksiään rummunsoitosta Helsingin Arabian nuorisotalolla DAF-yhdistyksen tilaisuudessa, joka veti paikalle tuvan täydeltä alan harrastajia ja ammattilaisia. vedoissa tai kokkarikeikoilla rummunsoittajan pitäisi muistaa, ettei hän ole levyn tai keikan tähti vaan pitämässä kokonaisuut ta ruodussa ja ryhdissä. Kalle Torniainen soittaa Drum Workshopin rummuilla ja Meinlin symbaaleilla. Kuvassa ?Popin kuninkaalliset? -kiertueen juhlava KUVA: TERO VIHAVAINEN kasarikattaus. www.riffi.fi 6/2012 31-33 Torniainen-Niinikoski.indd 31 31 10.10.2012 12.31. TEKSTI: TOMMI SAARELA Kalle Torniainen ja Risto Niinikoski . Tällä kertaa oli tarjolla työelämän tositilanteissa testattuja ammattivinkke jä sekä käytännön kypsyttämää asennekasvatusta havainnolli sin soittoesimerkein. Yksi pääviestejä oli, että käyttömusiikissa ammattirumpalille asetetut vaatimukset eroavat täysin itsetarkoituksellisesta apura hoilla toteutettavasta taidenypläyksestä kuten myös ?omin eh doin. rumpalit biisintekijän asialla K alle Torniaisen ja Risto Niinikosken sessio oli virkistävä poikkeus tyypillisistä klinikoista, joissa esiintyjä lähinnä pä tee taidokkailla filleillään ja soittotekniikoillaan. tapahtuvasta bändiharrastelusta
Akustiikka ei ole koskaan ?huono?, jos sen päättää ottaa kaveriksi. Molemmilla on paljon kokemusta rumpu jen kanssa ongelmallisiksi koetuista kirkkokeikoista, Niinikoskella esimerkiksi Johanna Kurkelan ja Samuli Edelmannin bän dissä, Torniaisella Vesa-Matti Loirin ja Juha Tapion kanssa. . Jos soitto silloin kuulostaa pelkältä varomiselta se ei kuu losta enää yhtään miltään, Pakarisenkin rumpalina toimiva Nii nikoski myöntää. Tähän löytyy lääkkeeksi setin balanssin muuttaminen . Kak sikon mielestä on turha marmattaa huonosta akustiikasta, mie luummin kohdataan tila sellaisena kuin se on ja säädetään omaa peliä paikan mukaan. Ei musa svengaa yhtään paremmin vaikka kuulijoilta valui si verta korvista. Ja korvista puheen ollen, korvamonitorien yleistyminen liki jokaisen bändin käyttöön on kaksipiippuinen juttu kun puhu taan soiton mukauttamisesta tilaan. . Haastavissa paikoissa vaihdetaan soittotyyliä radikaa listi, soitetaan vähemmän nuotteja ja nekin hiljempaa, Torniai nen neuvoo. Bassarilla isoutta Kaksikko kummastelee yleistä asenneongelmaa, että esiintymis ohjeistus ?siellä pitäis. Voimakkuuden vaihtelut ovat usein epäsuotavia, ja esi merkiksi virvelin takapotkuiskujen halutaan kuuluvan tasaisel la äänenvoimakkuudella. . Setti alttarilla Rumpaliherrojen jakelemat esimerkit pätevät laajalti paitsi le vytys- ja keikkatilanteisiin myös niiden välimaastossa olevaan teatteri- ja tv-työhön. Torniainen avasi pelin simppelillä mutta svengaavalla kom pilla ja toteamalla, että pop-, iskelmä- ja tv-liitännäisessä rum paloinnissa olennaisinta soitossa on tarkoituksenmukaisuus ja selkeys. Riit tää että pudotetaan virvelin ja symbaalien osuutta, ja heti sat tuu huomattavasti vähemmän. Nappi kadottaa tilan Kaksikko luonnehtii rumpalia tärkeimmäksi soittajaksi määrit tämään bändin kokonaissoundia. Ja varsinkin livenä rummut määrittävät pitkälti muidenkin käyttämän volyymin. Hyväksi havaittu keino vähentää esimerkiksi esiintymispaikan hankalan akus tiikan haittoja on yksinkertaisesti hiljempaa soittaminen. tarkoittaa monelle rumpalille jo etukäteen samaa kuin ?huono keikka?. Jos panet napit korviisi, eihän sinulla ole sitten enää mi tään tilaa, jonka mukaan soittaa. Virvelistä luonnetta Virveli on rumpusetin karaktäärisin soitin, joka määrittää mi kä on soundin estetiikka . Jos kyse on nimibändistä ja tunnetusta levymateriaalista, rumpalin vakioväi te saattaa olla, ettei hän voi soittaa hiljaa koska silloin tulee eri soundi kuin levyllä. Livenä löysä virveli on usein pehmeä ja hy vä vaihtoehto, mutta levyllä sellainen ei erotu aina kovin hyvin. Kalvon löysääminen ja reunalyöntien välttäminen ovatkin hissuttelukeikkojen peruskikkoja rauhoitella virvelin dominoivaa vaikutelmaa, ilman että tarvitsee vielä pienentää virvelikäden liikerataa. . Pitää kunnioittaa tilanteen dynaamisia vaatimuksia, ettei tule sellaista fiilistä että heti on keikka pilalla jos asiakas pyytää, että ?voisitko soittaa hiljempaa?! Itse vastaan aina, että ?tietys ti voin, tule kertomaan kun alkaa riittää?, Niinikoski valistaa. . Ja tapa jolla virveliä soitetaan määrittelee tyyliä laa jemminkin: soitetaanko selkeästi ja tanakasti takapotkuihin kes kittyen, vai kylvetäänkö haamuiskuttelua sekaan. Monimuotoinen ahkera keikkailu on koulinut kaksikon ky seenalaistamaan rumpumaailman kirjoittamattomat säännöt. . sitten soittaa hiljaa. Nykyään tulee ruuvailtua virveliä useammin epäviree seen kuin vireeseen. Rumpa lille lankeava isompi vastuu kuuluttaa maalaisjärkeä mukaan. . Jos soittoon kaivataan isoutta mutta kova paahtaminen ei sovi, annetaan vähän tuhdimmin bassaria! Se määrittää tahdin ykkösen, ja soitto saa ryhtiä ilman että tulee paljonkaan enem män möykkää. Samalla menetelmällä, mutta kääntäen, ehkäistään ennalta hääkeikoilta tuttu tilanne, jossa bestman viittoo naama myrty neenä käsimerkeillään lauteille päin että ?korviin sattuu?. ba lansseja ei ole yhtä ?hyvää?, vaan useita jotka sopivat eri tilan teisiin. . Dynamiikallekin on eri vaatimukset kuin ?taidemusii kissa?. Haitsun maaninen hakkaaminen on kaksikon mie lestä energian haaskausta, sillä kyseessä on soitin, jonka dynaa minen alue on lähtökohtaisesti rumpusetin suppein, joten lop pupelissä volyymi ei kuitenkaan nouse ratkaisevasti vaikka käsi huitoisi kuin tyylimyllyn siipi. Ja kääntäen . koska hi-hat soi omalla taajuudellaan, se kuu luu läpi muutenkin. 32 www.riffi.fi 6/2012 31-33 Torniainen-Niinikoski.indd 32 10.10.2012 12.31. kuten vaikkapa Hanna Pakarisen esittämässä voimarokissa. . Kun itselläkin rumpujen piti aikoinaan soida keikoilla mahdollisimman vapaina, vaimentamattomina ja pitkään, ny kyään läiskin näitä ?limoja. Tasainen volyymi ei tarkoita tasaisen lujaa, Niinikoski täsmentää kollegan sano ?Nykyään tulee ruuvailtua maa lisäten, että hysteerinen mättäminen on harvoin edes soundillisesti perusteltua, virveliä useammin koska rumpu kuulostaa yleensä paremmal epävireeseen kuin vireeseen. ta hiljemmin soitettuna. Tästä päästiin yhteen tilaisuuden pää Livenä löysä virveli on usein teemoista . Kaksikko toteaa tähän, ettei livesoundin tar vitse olla tallenteen kopio, vaan tilanteeseen sovellettu versiointi. Toki hiljaakin soittamisessa saattaa tulla raja vastaan var sinkin musiikinlajeissa, joissa hissuttelu akustisella setillä tuntuu vievän pohjan esityksen uskottavuudelta . Niinikoski kysyy. . hiljaisen ja yksinkertaisen soiton pehmeä ja hyvä vaihtoehto.? haasteisiin. joka paikkaan ja soundi on tarkoi tuksellisesti ihan tumppu, Niinikoski esittelee kalvoihin kiinni tettäviä geelidemppareita. Haitsua piiskaamassa Virvelin ja bassarin jälkeen kaksikko ottaa käsittelyyn hi-hatin, ja taas ollaan asian ytimessä: dynamiikan hallinnassa ja setin ba lansoinnissa. Olen ruvennut rikkomaan esimerkiksi nyrkkisääntöjä virit tämisestä. Kyllä virvelin alakalvoa voi löysyttää, miksi sen pitäisi olla kireämmällä kuin yläkalvon. onko se esimerkiksi kireä, kuiva vai lässähtävä
Mitä vielä? . Puhutaankohan Suomen soittokouluissa oppilaille tar peeksi musiikin erilaisista estetiikoista. Joten kerra taanpa: rumpalin tulisi siis osata soittaa tilan mukaan, tilaisuu den mukaan ja musalajin mukaan. KUVA: JUHA PUUMALAINEN . Kaikkien soittajien pitäisi pyrkiä siihen että kokonaisuus on tärkein, ja oma soundi on sille alisteinen, Torniainen ja Niini koski summaavat. Herrojen oma menestys alalla osoittaa, että sellainen rum pali saa keikan toistekin, joka ei kurkottele takarivistä pätemään vaan osaa sovittaa roolinsa kulloisiinkin raameihin. Niinikoski kysyy lopuk si omalta tukevalta penkiltään. tähän bii siin ollenkaan sitä kahdeksasosahaitsua?? Eli kaikki rummunsoitossa näennäisesti lukkoon lyödyt tot tumukset voi kyseenalaistaa . Setin tärkein osa on kunnon penkki, jotta istut hyväs sä asennossa ja tukevasti. Association of Finlandin DAF-rumpupäivä järjestetään Arabian nuorisotalolla taas marraskuussa. Riffin nettispesiaalissa (riffi.fi) Kalle Torniainen ja Risto Niinikoski pohtivat tv- ja studiokeikkojen haasteita rumpalin näkökulmasta. www.riffi.fi 6/2012 31-33 Torniainen-Niinikoski.indd 33 33 10.10.2012 12.31. Yleisölle rummut eivät ole pääasia, vaan säes tyssoitin . Eikä lujakaan haitsu tee kompista isompaa, turha sitä on hakata niin että käsi kramppaa. Soitto alkaa penkistä Huomio kiinnittyy miekkosten DW-setteihin, joista molemmat näyttävät kotoisasti asetelluilta: kun symbaalit ja tomit ovat hy vin matalalla, ja etutomeja on vain yksi muodostuvat raajojen liikeradat luonteviksi. . Otetaan esimerkiksi Nykäsen Anssin lanseeraama vihai sen näköinen haitsun piiskaus. laulajaahan ihmiset tulevat katsomaan. u Risto Niinikosken rumpumerkki on myös DW, pellit ovat Paisteen. vaikka se pokkaa vaatisikin. . Silloin ajatus kulkee aina tyyliin: ?tarviiks. Kuva on Samuli Edelmannin kiertueelta. Drummers. Itse katson rumpalina oleva ni laulaja-lauluntekijöiden kanssa samassa veneessä ja heidän asial laan. Jokin on kuitenkin asettelussa vielä olen naisempaa kuin rummut tai pellit. . Siitä lähtee kaikki soitto, Torniainen linjaa. . Eli otetaan iisisti sen haitsukäden kanssa, se on usein tur haa meteliä vaan. Kaksikko ehdottaa korvaamaan hait sun osuutta vaikkapa lattiatomeilla, sillä pehmeät soundit miel lyttävät korvia enemmän kuin terävät. Ei hän oikeasti niin kovaa lyö, liike ja soundi vain luo sellaisen vaikutelman. Jos hi-hatin liika volyymi on ongelma, 8- tai 16-osakomppia kannattaa reilusti harventaa, sillä pisteiskut eivät satu kuulijaan niin kuin jatkuva kouhotus. Yksihän on tosi tärkeä: pitää soittaa solistin mukaan! Jos laulaja on hentoääninen tyttö, ei rumpalikaan voi lähteä lavalle meuhkaamaan. Tällöin soiton isoutta kaan ei tarvitse hakea volyymin nostolla, vaan vaikutelma syn tyy käsi kädessä matalien taajuuksien lisääntyessä.
silloin kun musiikkisaston esiintymis lavalla järjestetty klinikka tai minikonsertti ei sitä tee? Verkkokauppa.comin musiikkiosaston vetäjä Petteri Karjalainen myymälän esittely studiossa, jolle on löytynyt yllättävää käyttöä: kaksi Verkkokauppa.comin Facebooksivuston demokilpailussa parhaiten menestynyttä kokoonpanoa äänittää siellä iltaisin uutta materiaalia ja yleisö pääsee tarkkailemaan tapahtumia lasin takaa. Genret sijoittuvat folkin ja raskaamman metallin akselille. AJANKOHTAISIA POIMINTOJA Verkkokauppa.com . säveltämistä tietokoneella, sekä pohjan musisoinnille antaneet pianonsoiton opinnot Vantaan Musiikkiopistossa. N yt Jätkäsaaren suurmyymälässä jo vuoden ajan toiminut musiikkiosasto houkuttaa kävijöitä sopivalla tuotevalikoimalla ja ?matalalla kynnyksellä?. Tietokoneista sekä niihin liitettävistä laitteista ja ohjelmistoista alkunsa saanut toiminta on laa- Noin kymmenmetrinen kitaraseinä kiinnittää huomion kauempaakin . Ne jotka ovat tähän asti käyneet perinteisissä musiikkiliikkeissä, käyvät niissä vastakin, arvelee Petteri Karjalainen. Siksipä Verkkokauppa.com ei esimerkiksi sähkökitaroiden osalta lähde kilpasille ammattikitaristien suosiosta vaan valikoimassa pidetään edullisia soitinmalleja jotka istuvat ?matalan kynnyksen. Verkkokauppa.com tarjoaa kotimaisen vaihtoehdon ja aseenaan sillä on ulkomaihin verrattuna yhtäläisen hintatason lisäksi moninaisia etuja joustavista maksuehdoista monipuolisiin tavaran toimitustapoihin asti. ajan hermolla Kun Verkkokauppa.com alkoi muutama vuosi sitten suunnitella soittimien ja soitinlaitteiden ottamista tuotevalikoimaan, löytyi uudelle osastolle vetäjä talon sisältä. paikka, jossa voi samalla käynnillä ?ostaa vaikka uuden hammasharjan ja tutustua samalla soittimiin?. Toisena vahvana motiivina oli tavoittaa nimenomaan verkko-ostoksiin tottunutta nuorempaa ikäpolvea, joka on viime vuosina asioinut pääasiassa ulkomaisissa nettikaupoissa. Niissä käynti kun saattaa olla Petteri Karjalaisen luonnehdinnan mukaan ?sen verran intensiivinen kokemus tavalliselle pulliaiselle?, että ensimmäinen käynti voi olla samalla viimeinen. Toimintatila on lohkaistu sellaisilta sektoreilta, joissa suomalaiset soitinliikkeet eivät ole vahvasti edustettuina ja Verkkokauppa.comin rooli on pikemminkin täydentävä kuin kilpaileva. . tietokoneliitännäisten ja DJ-laitteiden lisäksi myymälässä on kokeiltavana esimerkiksi huomattavan kalliita syntikoita, studio-interfaceja, mikrofonivahvistimia ja tarkkailukaiuttimia. Pirkkala ja Oulu mukana myös Onnistuneen pilotin perässä on avattu omat musiikkiosastonsa myös Pirkkalan ja Oulun myymälöihin, hieman vain pienemmässä mittakaavassa. Toimivaksi havaittu konsepti on kuitenkin sama: toimintavalmiudessa olevista laitteista koottavat saarekkeet houkuttavat asiakkaita pysähtymään ja kun ääni irtoaa oitis, ei into laannu pähkäilyyn. . Työskentelyä ja sen etenemistä seurataan myös Facebookissa. jentunut käsittämään normaalit bändisoittimet ? jopa akustiset rummut ovat ottamassa paikkaansa alusta asti mukana olleiden sähköisten settien rinnalla. periaatteeseen. Niinpä visiona oli tarjota ?neutraalimpi. Sekä lisäksi fyysinen myymälä, jonka tuotepisteissä kamppeita pääsee helposti ja nopeasti kokeilemaan. Esimerkiksi juuri Native Instrumentsin tuotteiden myynti lähti vahvaan kasvuun meidän kauttamme, toteaa Petteri Karjalainen. Nyt Nativen saareke on jäänyt jopa liian pieneksi ja sen tilalle Helsingin myymälään rakennetaan isojen brandien tapaan erityinen Native shop, laatuaan muuten ensimmäinen koko maail massa. u TEKSTI: LAURI PALOPOSKI 34 www.riffi.fi 6/2012 34-35 Verkkokauppa.indd 34 10.10.2012 12.32. Tuotepäällikkö Petteri Karjalaisella oli kiinnostusta asiaan ja alan tuotteetkin jo entuudestaan koko lailla tuttuja; onhan taustalla 21 vuotta oman ?melodisen elektronimusiikin. Toisaalta tuotevalikoimaan on otettu hi-end-laitteitakin, jos on vaikuttanut siltä että ne eivät ole jo muualla vahvasti esillä ja ne nivoutuvat kokonaisuuteen mukavasti . taas viittaa siihen, että yleistavarataloksi miellettävään Verkkokauppaan on ehkä tavallisen maallikkokuluttajan helpompi astella sisään kuin johonkin erityisalan erikoiskauppaan, olipa kyse sitten hard core -tietokoneliikkeestä tai soitinkaupasta. Pienet äänentoistolaitteet kuuluvat nekin valikoimaan. ?Matala kynnys
www.noretron.fi Onnetar on puhunut! Riffin numerossa 5/2012 olleen lukija kilpailun voittaja on Jouko Savijärvi Valkeakoskelta. Palkinto Mad Professor Golden Cello -pedaali luovutetaan voittajalle Helsingin Musiikkimessuilla, Riffin osastolla 6 e 126. Kiitokset kaikille osallistujille! THE CLEAR CHOICE OF THE PERFORMING GUITARIST ©2012 KMC Music, Inc. Bändin Facebook-sivulla on noin 2,3 miljoonaa fania. Jos bändin nimi ei kilauttanut kelloa ajukopassa, niin nyt on hyvä syy perehtyä lähemmin. www.turenkitonefest.com . sopivasti sekä etelän että pohjoisen suunnasta saapuvien junien aikatauluihin nähden. Lisätiedot: Turenki Tonefest / Ravintola Turengin Asema . Tapahtumapäivät ovat 17. is a registered trademarks of KMC Music, Inc. All rights reserved. www.riffi.fi 6/2012 34-35 Verkkokauppa.indd 35 35 10.10.2012 12.32. Turenki Tonefest 2012 . Kilpailussa on lupa silputa, väännellä, käännellä ja järjestää materiaali kokonaan uudelleen ja kun leipomus on valmis se ladataan takaisin Sound Cloudiin. Shuren esiraati valitsee 20 parasta re-miksausta jatkoon ja Snow Patrol seuloo niiden joukosta kolme voittajaa. Pääpalkinnon arvo on 1500 e, kakkossijan 1000 e ja kolmanneksi yltävällekin riittää vielä jaettavaksi 500 e. Riffi on Helsingin Musiikkimessuilla 25.?28.10.2012 . www.shure-remix-competition.eu Lisätiedot Shuren tuotteista: Noretron Audio . Onnea kisaan! Kilpailuun voi osallistua joulukuun 14. kotimaiset soitinrakentajat jälleen yhteisnäyttelyssä Turengin tunnelmallisessa asemarakennuksessa järjestetään jälleen suomalaisten soitinrakentajien yhteisnäyttely, jossa pääosassa ovat akustiset ja sähköiset kitarat, niiden vahvistimet sekä oheislaitteet. Kun tapahtuma järjestettiin vuosi sitten ensimmäisen kerran, näytteilleasettajia oli 26 ja vieraita päivän aikana reilut 400. Osallistuminen vaatii Sound Cloud -tilin, jonka kautta voi ladata Snow Patroll -yhtyeen Fallen Empires -biisin raidat itselleen. . tule käymään osastolla 6 e 126. Vaihtoehtorokkia soittavan Snow Patrolin jäsenet ovat kotoisin Pohjois-Irlannista ja Skotlannista, ja yhtye on myynyt yli 11 miljoonaa cd-levyä. www.turenginasema.fi KUVA: SONJA HEINONEN IMMEDIATE REWARDS THE ALL-NEW TAKAMINE® PRO SERIES For 50 years, Takamine?s craftsmen have taken the very best materials and created some of the world?s finest musical instruments. Now the dream has been reborn in a brand new range of Pro Series instruments. Visit your Takamine dealer today, and try them out. Visit takamineguitars.eu Viime vuonna Tonefest houkutteli yleisöä ruuhkaksi asti. Miksaa Snow Patrolin raidat uudelleen ? Shure palkitsee kolme parasta! Shure järjestää kilpailun kaikille re-miksauksesta kiinnostuneille. TAKAMINE. päivään asti. Pro Series P1DC Lisätiedot ja ohjeet kilpailusta: . marraskuuta ja ovet ovat kumpanakin päivänä avoinna kello 12.00?18.00. Ruuhkan tasaamiseksi Tonefest pidetään tänä vuonna kaksipäi- väisenä ja tilatkin on organisoitu uudella tavalla. ja 18
www.fender.com Sopivasti tuttu Gibson Midtown Standard -basson muodot seurailevat EB-mallin linjoja, mutta rakenteessa on uusia jekkuja. TUOTEUUTISET MyMix-järjestelmän ohjaus tietokoneelle Turbosoundia keikalle Muusikoiden omatoimiseen monitorointiin suunnitellun MyMix-järjestelmän hallintaan on nyt tarjolla selain-pohjainen tietokoneohjelma, jolla systeemin kaikkea laite- ja miksausdataa voidaan tallentaa ja muokata joko Ethernet- tai WiFi-yhteyden kautta. Turbosound tuumaili asian toisin ja muotoili bassokaapista saman tien kätevän pesän, johon yläkaappi voidaan kuljetuksen ajaksi sujauttaa. TMS-High on 10-tuumaisella kartiolla ja yhden tuuman diskantilla kalustettu yläkaappi, jonka tehonkestoksi luvataan 200W (RMS). Sen verran on nykyajalle annettu periksi, että ohituskytkentä on true by-pass -tyyppinen. Pedaalit valmistetaan Englannissa ja yksinkertaisesta toiminnastaan ja mutkattomasta soundistaan huolimatta ne sijoittuvat putiikki-laitteiden hintaluokkaan. Lisätiedot: F-Musiikki . www.intoluthman.fi Germanium särkee niinkuin ennen Rotosound Fuzz on uskollinen toisinto 1960-luvun särkijästä niin alkuperäisten germanium-transistoreiden kuin vasaralakatun kotelonsa osalta. Puuha vaatii järjestelmään fyysisellä johdolla liitettävän, verkkopalvelimena toimivan MyMix PLUGin. MyMix-järjestelmä on arvioitu Riffin numerossa 1/2012. Isoile keikoille on tavattu mennä isoilla autoilla, mutta eipä välttämättä enää. Tuloksena pitäisi olla ruudikkaampi sointi ja vähemmän kiusallisia akustisia kiertoja. Toisiinsa sovitetut perinteiset mikrofonit ja nitroselluloosalakka kruunaavat pitkäskaalaisen soittimen. Lisätiedot: Into-Luthman . www.f-musiikki.fi 36 www.riffi.fi 6/2012 36-37, 40 Tuoteuutiset612.indd 36 10.10.2012 12.35. www.noretron.fi Vanhoja vuosikertoja tuoreina painoksina Fender lisäsi hiljattain aivan uusia malleja American Vintage -sarjaansa. www.starlike.fi Lisätiedot: Norteron Audio . Mahonkirunko taas on koverrettu osittain ontoksi, mutta kopan keskilinjaan on jätetty vankka keskipalkki mikrofonien ja tallan tueksi, eivätkä kopan reunatkaan ole aivan niin ohkaisia kuin vuosikertasoittimissa. Erikoismallina mukaan on otettu myös vuoden ?52 Telecaster, jonka mitat, materiaalit, mikrofonit ja muut yksityiskohdat on tehty erittäin harvinaisten alkuperäissoitinten mukaan. Lisätiedot: Fender . Kansi ei olekaan vaneria vaan se on veistetty muotoonsa parhaasta A-luokan vaahterasta. Vielä aiempaakin tarkemmin vanhoja vuosikertoja toisintavat tulokkaat heijastavat soittajien mallimieltymyksiä: mukana on kolme eri Stratocasteria (vuosilta ?56, ?59 ja ?65), kaksi Telecasteria (?58 ja ?64), Jazzmaster ja Jaguar (molemmat ?65). Yläkaapin luonteva sijoitus käytön aikana on bassokaapin kanteen kiinnitettävän salon päässä, mutta kotelon pinnasta löytyvät myös kiinnityspisteet M10-kierteen ripustustarvikkeille. TMS-Low taas on puolestaan 18-tuumaisella neodyymielementillä ladattu, torvikuormitettu bassokaappi, jonka tehonkestoksi ilmoitetaan on 500W (RMS). Lisätiedot: Starlike
www.profitron kuvasto.intoluthman.fi 36-37, 40 Tuoteuutiset612.indd 37 10.10.2012 12.35. Kanavien varustelu . Kuvasto_Riffi_Layout 2 5.10.2012 10.48 Sivu 1 TUOTEUUTISET Pilarikaiuttimilla tasainen äänikenttä Bosen L1 Model 1S -järjestelmä on suunniteltu eritoten pieniä ja keskisuuria tiloja varten. Avainasemassa on 12 elementistä koostuva pilari k aiutin, L1 Model 1S. Articulated arrayksi kutsuttu tekniikka perustuu siihen, että päällekkäin samalla keskiakselilla sijaitsevat elementit on suunnattu vuorotellen viistoon vasemmalle ja oikeal l e, jolloin ne yhdessä kattavat 180 asteen keilan. L1 Model 1S -järjestelmä koostuu ylä- ja alaosiin jaettavasta pilarikaiuttimesta, virtalähteen sisältävästä jalustasta ja B2-bassomoduulista. Järjestelmä soveltuu käytettäväksi L1-sarjasta tutun ToneMatch-mikserin kanssa. LUE KUVASTOAMME KUVASTOAMME NETISSÄ!!! Lisätietoa: Bose . sähköisesti symmetroidut mikrofonitulot, kolmialueiset korjaimet ja bassoleikkurit ovat tuttuja PowerMate-sarjasta samoin kuin mikserin kaksi omaa digitaalista efektimyllyä ja päälähtöjen yhdeksänalueiset graafiset korjaimetkin. USB-väylä liittää mikserin tietokoneeseen ja lisävarusteena myytävillä asennuskorvakkeilla CMS 600-3 asettuu myös laiteräkkiin. Lisätiedot: Profitron . www.bose.com/livesound Dynacordilla miksaa myös aktiivikaapeille Hiljattain esitelty PowerMate-mikserivahvistinsarja on nyt saanut rinnalleen aktiivikaiuttimista rakennetun, tai erillisillä päätevahvistimilla puhditettavan PA:n kanssa soveltuvan CMS 600-3 -mallin
0207 512 300 . Vanhoilla taajuuksilla toimivat langattomat järjestelmät muuttuvat laittomiksi vuoden 2013 lopussa. . Kuusiniemi 2, 02710 Espoo . AKG D12VR Onko se mailman paras bassarimikki? Onko se rock & roll -laulumikki? Kitarakombolle, läskibassolle, huuliharpulle, cajonille..... Kokeile miten Sinä voit "väärinkäyttää" tätä uutta AKG-legendaa! Hae testiin piaaltasi! omalta kaup WMS 4500 ENG Set Uutuus!!! AKG:n PR4500 ENG System on kompakti kannettava langaton järjestelmä käytettäväksi minkä tahansa videokameran, DSLR-kameran tai muun A/V-laitteen kanssa. auto-setup, environment-scan? Kysy kauppiaaltasi jopa 30% AKG-vaihtotarjouksesta! AKG tarjoaa 30% hyvityksen vanhoista langattomista vaihdossa uusilla taajuuksilla oleviin malleihin. PR4500 ENG Set/HT sisältää PR4500 kannettavan, kameraan kytkettävän vastaanottimen ja HT4500 käsilähettimen muunneltavalla D5-WL1- mikrofonielementillä. Lisäksi molemmat setit sisältävät hot-shoe-adapterin ja kaksi erilaista kytkentäkaapelia vastaanottimelle, joten käyttö monenlaisessa ympäristössä onnistuu. AKG:n RF teknologia takaa erinomaisen äänenlaadun, ominaisuuksina mm. sales@studiotec.. Saatavana käsilähetinja taskulähetinsettinä: . Vanhoissa taajuuksissa voi nyt jo esiintyä häiriöitä alueilla joilla uusia matkapuhelintaajuuksia testataan. i s a t l a a i p p u a k y s Ky tarkemmat tiedot! Maahantuonti: Studiotec Oy . www.studiotec.? 38-39 Ilmoitus.indd 38 9.10.2012 9.47. puh. PR4500 ENG Set/PT sisältää PR4500 kannettavan, kameraan kytkettävän vastaanottimen, PT4500 taskulähettimen vyökiinnikkeellä ja CK99L solmio-mikrofonin.
Paul´s Sound Musiikki Kullas e ja Koekuuntelm voita ikkisetti! ja voit voittaa AKG mikkisetin (D12VR + 2 kpl C518 + 2kpl D5)! 38-39 Ilmoitus.indd 39 9.10.2012 9.47. Ei menee kyykkyyn vedätpä sitten metallia, teknobileitä, Suomi-reggaeta tai Italo-diskoa. Performer tarjoaa työkaluja myös pienimuotoiseen valo-ohjaukseen . Soundcraft Si Performer . Ja yksi subbari riittää normaalisti kaikkeen. Taittuu jokaiseen musiikkiin lauluduosta Suomen kovimpaan bilebändiin. Kohtuuhintainen - laskepa oikeasti hintaa per täysillä luukutettu soittotunti! Pärjäät taskurahalla. Saatavana nyt myös PRX400 passiivimalli samalla potkivalla soundilla. Käy koekuuntelemassa/sovi testiajosta joulukuun loppuun mennessä näillä diilereillä: ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? Soundtools Markun Musiikki Macu`s Music Viiking Musiikki Soundstore Kokkolan Laitevälitys Top Sound Savonlinnan Soitinkulma Kouvolan Musiikki Rovaniemen Musiikkimestarit St. Subbarinkin kantaa yksi mies kevyesti (vain 35kg). Kestää luukutusta . Se järkevämpi valinta Mahtuu farmariin . äänenlaadusta ja audio-ominaisuuksista tinkimättä: 24 tai 32 Vi-tason mikkietuastetta, 72 kanavaa miksaukseen, BSS/Lexicon -prosessointi, 8 VCA ja Mute -ryhmää... Langaton kauko-ohjaus ViSi Remote iPad-sovelluksen avulla. www.studiotec.?/siperformer JBL PRX600 . livemikseri DMX-integraatiolla Si Performer on yhdistelmä Vi- ja Si Compact ?sarjojen parhaita piirteitä
Kookkaamman XB-14-mallin tavoin XB-10:ssä on oma kanava puhelimen integroimiseen, sekä USB liitäntä. Tiskijukille suunnatun Xone-mikserisarjan uusimmat mallit taas ovat Xone:DB4 ja Xone:DB2. Valmistajan tyytymättöyyden lähde . Koodi on 24-bittistä ja näytetaajuus joko 48 tai 96 kHz. www.noretron.fi Carl Martin antaa ryytiä bassolle Clavia panosti taas pianoon Jo pitemmän ajan tuotekatalookista löytynyt BassDrive on nyt myös fyysisesti todella olemassa. www.musiikkilaitetukku.fi 40 www.riffi.fi 6/2012 36-37, 40 Tuoteuutiset612.indd 40 10.10.2012 12.36. TUOTEUUTISET Tascamin isompi Portastudio Riffin numerossa 5/2012 arvioitu DP-24 on saanut nyt rinnalleen kookkaamman DP-32-mallin, jonka tallennuskapsiteetti on oletusarvoisesti jaettu kahdeksaan monoraitaan ja 12 stereoraitaan. on nyt kuulemma viilattu esittelykelpoiseen kuosiin ja kolmialueinen eq toimittaa juuri sen mikä pitääkin. Etuvahvistimen 12AX7-putkesta pitäisi irrota jopa 40 desibeliä vahvistusta ja pedaalin soinnillisia hyveitä kuvataan vaatimattomasti: sen pitäisi tuoda The Who -yhtyeen legendaarisen basistin, John Entwhistlen, paksu ja täyteläinen bassosoundi kenen tahansa ulottuville. Uudessa Nord Electro 4 HP:ssä on tuplasti enemmän muistia kuin HP 3:ssa, minkä ansiosta siihen saa ladattua rutkasti enemmän soundeja valmistajan tarjoamasta kirjastosta. Viimeksi mainittuja voi kuitenkin käyttää myös monoraitojen tapaan. Samanaikaisesti voi tallentaa kahdeksan raitaa ja muistivälineenä tässäkin myllyssä on SD/SDHC-kortti. Ja pienemmän mallin tavoin myös DP-32:ssa on kirjoittava cd-asema, jolla loppumiksauksen voi polttaa suoraan levylle. Lisätiedot: Hedcom . Nämä digitaaliset DJ-mikserit tarjoavat valmistajan mukaan studioluokan efektit, midi-ohjauksen, tehokkaat korjaimet sekä liitännät tietokoneelle. Lisätiedot: Noretron Audio . ihanteellista vaatimattomampi korjainosasto . www.intoluthman.fi Lisätiedot: Suomen Musiikkilaitetukku . www.hedcom.fi Allen & Heath toimeliaana Alkusyksyn messuilla brittiläinen A&H esitteli useita kiinnostavia tuotteita. Keikkataltiointiin suunniteltu yhden räkkiyksikön kokoinen ICE-16 toimii linkkinä analogimikserin ja digitaalisen tallentimen välillä. Mikserin suuntaan laite tarjoaa 16 tuloa ja saman verran lähtöjä, digitaalinen kommunikointi taas hoituu USB:n tai Firewiren välityksellä. Useampia yksiköitä voi myös kytkeä rinnan kanavamäärän laajentamiseksi. XB-10 on pienikokoinen radiototantoon tarkoitettu analogimikseri, jossa on kolme dynamiikkaprosessorein varustettua mikrofoni/linjatuloa monona, ja kolme fader start -toiminnoin varustettua stereotuloa. Urkupuolikin on pantu uusiksi ja mukana on sama Tone Wheel -koneisto, jolla myös kaksimanuaalisen C2D-urun soinnit tuotetaan. Vasarakoneistoa jäljittelevä koskettimisto on täyspainotettu, mutta soitin itsessään on varsin kepeä, vain 11 kilon painoinen. Lisätiedot: Into-Luthman
osoitteessa: www.sennheisernordic.fi ja saat lisää tietoa 9000-sarjan demotapahtumista www.sennheisernordic.fi Abonnér på vårt Pro-eNews på www.sennheisernordic.no og få informasjon om demo sessions på 9000-serien. www.sennheisernordic.no 41-43 Rivakat612.indd 41 10.10.2012 12.52. tyylikäs ja käytännöllinen K itaratelineen kantamuoto on kolmivarpainen putkikonstruktio, jonka teleskooppivarren alaosaan on kiinnitetty soittimen runkoa kannatteleva häkkyrä ja yläpäähän kaulaa pitelevä haarukka. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVA: TOMMI POSA RIVAKAT Fender Gig Stand . www.fender.com THE WIRELESS MASTERPIECE DIGITAL 9000 Markkinoiden paras kompressoimaton digitaalinen langaton DIGITAL 9000 Det ultimate valget når det kommer til ukomprimerte trådløse system på markedet! Tilaa uutiskirjeemme ?Pro eNews. Ajan myötä konstruktiota on jalostettu, mutta yli puolimetrisen putkipaketin kuljettelu ei silti ole unelmien täyttymys. ??? Vuosien saatossa putkihärveleiden rinnalle on kehitetty erilaisia matalia, L-kirjaimelta muotonsa lainanneita telinemalleja, jotka ovat jo huomattavasti kätevämpiä kuljettaa. Fenderin uusi teline lukeutuu matalien lattiamallien joukkoon, mutta sepä mahtuu topatun soitinpussin sivutaskuun, läppäri- tai nuottilaukkuun, tai vaikka pedalboardin kotelon sisään. Se on itsessään tyylikäs esine ja tarpeeksi tukeva vartevammallekin lankkukitaralle. ??? Alle puolen kilon painoinen Gig Stand viikataan kuljetusta varten solakaksi, muodoltaan hieman nuolen kärkeä muistuttavaksi levyksi, jolla on paksuutta vain kolmen senttimetrin verran ja leveyttä enimmillään karvan alle 16 senttiä. Käyttöasentoon avattuna se tarjoaa lankku soittimen takapinnalle nahkealla kumilla pehmus- tetut tukipisteet ja soittimen alaosa asettuu vakaasti kuuden ja puolen sentin levyisiin hahloihin, jotka nekin on pehmustettu samaisella kumilla. Teline naksahtaa napakasti niin käyttö- kuin kuljetusasentoonsakin ja mikäli muovimateriaalilla vain pakkaskestävyyttä riittää, on perusteita pitkälle kumppanuudelle myös pohjoisilla keikkareiteillä. Ainakin etelän suopea ilmasto ja toiminta sisä tiloissa suosivat tällaista ratkaisua ilman muuta ja varauksetta. Hintaluokka: < 20 E Lisätiedot: Fender Scandinavia
! ) . www.pro?tron.? 10.10.2012 12.52. Ja mikä parasta, Dynacordiin voit luottaa kaikissa tilanteissa ! ? ? ? ? ? ? ? säädettävä lähtöteho 2x150W... 2x1000W / 4 Ohm, 2x1350W / 2,7 Ohm (saksan watteja... Kuva on lopullisesta tuotantomallista. Hintaluokka: 450 E Lisätiedot: Studiotec . maailman tehokkain mikserivahvistin kokoluokassaan! . rack-asennusmahdollisuus kätevä suojakansi Maahantuonti: Profitron Oy puh. . AKG:n D12 VR on kuitenkin sellainen ja syykin on selvä: virtaa antamalla saadaan käyttöön mikrofonin omat aktiiviset suotimet, joilla sointiin voi valita jonkin kolmesta erilaisesta vasteesta. Virransaannin merkiksi sinistä valoa hohtavan valintakytkimen symboleita vapaasti tulkiten ne ovat loudness, loudness mahtibassolla sekä loudness mahtibassolla ja extra-preesensillä. Ilman phantom-virtaa mikrofonin pitäisi toisintaa alkuperäisen ja tuotannosta jo vuosia sitten poistuneen D12:n soundia, joskin kokonaan uudelleen suunnitellun ja bassotoistoltaan alkuperäistä paremmaksi mainitun kapselin avulla. ??? Passiivisesti käytettynä D12 VR:n soundi on aivan samaa perhettä kuin alkuperäisen D12-mallinkin. 0400-101220 info@pro?tron.. paino vain 9 kg! Jos taas haluat käyttää aktiivikaiuttimia, valitset CMS 3-sarjan mikserit, myöskin 8, 10, 16 tai 22 kanavaa. työn laatu ja huippuluokan komponentit takaavat huolettomat keikat vuodesta toiseen. Lue lisää: www.dynacord.com profitron soun sol d uti ons 41-43 Rivakat612.indd 42 POWERMATE 600-3 . kyse on vain vasteen muuttuessa esiin nousevasta ilmiöstä. Kokeilussa ollut mikrofoni oli esituotannosta testiin luovutettu yksilö, mutta malliin ei kuitenkaan ole tehty enää soinnillisesti vaikuttavia muutoksia. pro-luokan kompakti mikseri studiotason efektein Kun haluat saavuttaa soittovalmiuden muutamassa minuutissa, tyyliin ?plug & play?, valintasi on Powermate 3-sarjan mikserivahvistimet. D12 VR uusine kapseleineen soi kiinteämmin ja basso ulottuu syvemmälle kuin alkuperäismallissa, jolle on leimallista tietty ja itsessään vallan mainio soinnin laatikkomaisuus. Phantom-virtaa saadessaan D12 VR muuttuu sitten täysin uuden ajan mikrofoniksi, jossa syvältä bassorekisteristä kumpuava tiukka hu maus ja selvästi artikuloituva preesens antavat bassorummulle täsmällisen jysähdyksen ja tarpeen tullen päälle vielä piiskamaisesti läjähtävän nuijan läsäyksen. Kuten muidenkin rajujen ekvalisointien kanssa on laita, myös aktiivisen suotimen roima korostus preesens-alueella nostaa esiin helposti hihatin ja virvelimaton diskanttisen vuotosoinnin. Sävyltään se ei kuitenkaan ole räikeää räimettä ja suuntakuvionsa hertaksi nimetty D12 VR tuntuu pitävän moitteetta . Tehoa huikeat 2000W, kanavia tarpeen mukaan 8, 10, 16 tai 22. Perään Dynacordin loistavasoundiset ja tehokkaat passiivikaiuttimet Corus Evolution, D-Lite tai VariLine sarjoista. www.studiotec.fi KUINKA ON, AKTIIVI VAI HYPERAKTIIVI? CMS 600-3 . rack-asennusmahdollisuus kätevä kantokassi lisävarusteena Dynacordin ?Made In Germany. Soinnin samankaltaisuutta voisi kuitenkin verrata ulkonäön yhteneväisyyteen: mallit muis- tuttavat likeisesti toisiaan, mutta sekaantumisen vaaraa ei ole. Kaiutinpiuhat kiinni ja menoksi! Ja tehoa riittää... ? ? ? ? ? ? ison konserttiluokan mikserin perussoundi USB 2.0 digital audio interface + MIDI ALPS potentiometrit ja faderit selkeä ja kirkas OLED-näyttö 19. 2x1000W säädettävä prosessointi USB 2.0 digital audio interface + MIDI ALPS potentiometrit ja faderit selkeä ja kirkas OLED-näyttö 19. Ja kuten Powermateissa, kaikissa on 2 itsenäistä digitaaliefektilaitetta, joissa 100 editoitavaa presettiä ja 20 käyttäjämuistipaikkaa. Dynacordin D-Lite, PowerSub, PSD/Vertical Array aktiivikaiutinsarjoista löydät haluamasi kokoluokan ratkaisut systeemiisi. Niin tai näin, soundista, laadusta tai roudattavuudesta ei tarvitse tinkiä. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVA: LAITEVALMISTAJA RIVAKAT AKG D12 VR ? tutun mikrofonin uusi ilme P hantom-virrasta tykkäävää dynaamista mikrofonia ei osu ihan joka päivä reitille
Dynaamista säröä ei Opalin suunnittelussa hyväksytty käytännössä lainkaan. Tuote 56977. 279.90 2489.90 1329.90 Verkkokauppa.com | Tyynenmerenkatu 11, Jätkäsaari, Helsinki Avoinna ark. elementillä varustettu kaksitieaktiivikaiutin jonka dynamiikka ja bassotoisto vastaa kalliimpien 3-tie järjestelmien ominaisuuksia. tin hm W Rumpali: tsekkaa loistavat oppaat! www.riffi.fi Tilaa omasi suoraan kustantajalta: ? Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi ? Puhelimella: (09) 3475 6380 ? Netistä: www.riffi.fi ? tilauslomake Rode NT2-A Studio Solution Kit Universal Audio Apollo Quad äänikortti Event Opal aktiivinen 2-tie studiomonitori Jopa 147 dB maksimiäänenpaine mahdollistaa lähes minkä tahansa soittimen säröttömän äänittämisen myös lähietäisyydeltä. 9-21, la 10-18, su 12-18 | Kioski avoinna 24 h Hinnat voimassa 17.10. Tuote 32439. Apollossa yhdistyy UA:n analogisuunnittelun perinteet ja arvostetut UAD-plugarit elegantiksi paketiksi. Apollon kanssa musiikintekijät voivat nauhoittaa käyttäen reaaliaikaisesti UAD plug in -efektejä 24-bittisenä. Apollossa on analogitallennuksen soundi ja lämmin tuntuma, kaikilla digitaalilaitteiston moderneilla mukavuuksilla varustettuna, kuten esimerkiksi seuraavan sukupolven Thunderbolt-teknologia. Tuote 56602. Opal on 8. Tässä paketissa on mukana 6 m kaapeli, laukku, SM6-jalustakiinnike ja pop-filtteri ja opastava DVD-levy. - 17.11.2012 www.riffi.fi 6/2012 41-43 Rivakat612.indd 43 43 10.10.2012 12.52
Se onnistuu kytkemällä mikrofoni, soitin tai tallennin SPD-SX:n jakkituloihin. Keittolevyn peräpuoli tarjoaa kohtuukattauksen liitäntöjä. Triggerijakkien kautta SPD-SX kasvaa pieneksi sähkörumpusetiksi. 44 www.riffi.fi 6/2012 44-45 Roland.indd 44 10.10.2012 12.54. 2000-luvulla julkaistiin Octapad-tuotelinjan rinnalle samplaava SPD-S, joka avasi uuden sivun Rolandin ?keittolevyjen. historiassa. SPD-SX on ensimmäisen sukupolven kapulasamplerin odotettu seuraaja, ja nyt kyseessä ei ole pelkkä ehostus vaan oikea uudistus. SPD-SX:n yhdeksän kosketusherkkää lyöntipintaa on aseteltu kolmeen riviin . Kumisissa alustoissa on sopivan napakka tuntuma, ja kapulan kosketus muodostuu varsin luontevaksi. TEKSTI: TOMMI SAARELA . keittolevyn uudet porinat Roland ahtaa paljon pieneen tilaan: SPD-SX on lyömäohjain, signaalireititin, sähkösetti ja kapuloilla käytettävä muhkea sampleri salkkukoossa. Samplaava SPD-SX tarjoaa soittajalleen rajattoman soundimaailman. Led-valot viestivät padien tilasta ja äänen voimakkuudesta. S iitä alkaa olla kolmekymmentä vuotta, kun Rolandin ensimmäinen monialustainen miditetty lyömäohjain Octapad järisytti avatessaan rumpaleille väylän sähköisiin sointiavaruuksiin. Vuosien mittaan uusiin laitepolviin lisättiin ensin soundit, sitten mullistuivat niiden muokkaustoiminnot. kuuden täysikokoisen padin taakse on sommiteltu kolme kapeaa triggeripalkkia. Laitteessa on kaksi usb-liitintä, joiden kautta valmiit soundit saa ladattua tietokoneelta tai muistitikulta, ja kolmas tapa tuoda omia soundeja on perinteinen samplaaminen. Paljain käsin läpsyttelykin onnistuu, jos saa näppinsä tähdättyä tarkasti alustoihin niin, ettei viereinen padi soi menossa mukana. Soittaa samplejen kanssa SPD-SX:n olennaisin ominaisuus on helpon sampletallennuksen ja -toiston tuominen rumpalien ulottuville
Selvästi erityyppisiä waveja ovat kertaiskut ja -efektit, toisaalta tiettyyn tempoon soitetut riffit ja kolmanneksi luupit, joiden halutaan kiertävän lopusta alkuun kunnes toisin määrätään. Vahvoja vaihtoehtoja triggerijakkien täytteeksi ovat bassari- ja haitsusoundeja triggaavat poljin ohjaimet. SX vai Octapad? SPD-SX on tehty ennakkoluulottomalle esiintyjälle, joka haluaa soittaa vuorovaikutuksessa samplattujen riffien, taustaraitojen ja tehostemaailman kanssa, ja haluaa muokkailla niitä esityksen aikana. Laitteen ?settejä. -ohjelmiston avulla on suuri, sillä kätevä softa helpottaa toimintaa ihan joka vaiheessa, alkaen samplejen määrittelystä setin padeille. Klubiuskottavaa kudosta SPD-SX muuntuu peltitelineeseen kiinnitettynä pöytälaitteesta kunnon keikkasoittimeksi. SPD-SX sisältää sata nimettävää settimuistipaikkaa, joista jokaiselle voidaan määritellä oma tempo. Ulkoisia triggeriliitäntöjäkin on puolet vähemmän kuin Octapad-perheen kuopuksessa, joten sähkösetin keskusyksiköksi Octapad on parempi valinta. Masterprosessorin lisäksi laitteeseen kuuluu kaksi efektiprosessoria settikohtaisia asetuksia varten. Edellisten lisäksi hallintapaneelista löy- tyy näyttöruutu funktiopainikkeineen ynnä tukku kursori-, arvo-, vahvistus- ja nollauspainikkeita. ohjattavuus kun ei lopu äänimaisemointiin, vaan SPD-SX:llä voi komentaa reaaliajassa jopa videokalustoa. u Roland SPD-SX Samplaava lyömäohjain Suositushinta: n. Kahden gigabitin muistissa on tuntitolkulla tilaa, joten uutta tavaraa ei enää tarvitse latailla koneeseen kesken keikan. Laite ei sisällä sekvensseritallenninta eikä edes Octapad SPD-30:sta tuttua luuppaustoimintoa, jolla voisi soittaa itsensä kanssa livenä päällekkäin. Viimeksi mainituissa voidaan yhdellä iskulla käynnistetty luuppi pysäyttää samaan padiin suunnatulla seuraavalla iskulla. Vaikka samplauksen avulla SPD-SX:ään voidaankin tuoda kaikki mahdolliset ja mahdottomat soundit, jotain laitteen suunnittelijoiden ajatuksista kertoo se äänimaailmaa, jonka tehdas on muistipaikkoihin itse ladannut. Akustinen perusrummusto ja lattarilyömäsetti löytyvät, mutta ehdottomasti SPD-SX:n ominta tonttia ovat urbaanin tanssibiitin eri alalajeihin soveltuvat setit sekä tempoon sidotut luupit, joita käynnistelemällä ja kerrostamalla on helppo tuottaa katu- ja klubiuskottavaa äänikudosta. Potikoilla maustaen SPD-SX:n soundeja voi muokata reaaliajassa laitteen hallintapaneelin kahdella efektikontrollipotikalla. Masterefektien osasto sisältää suoravalintapainikkeet tanssigenren suosituimmille tehosteille, kuten suotimelle ja viiveelle, ja efektitkin tahdistuvat tempoon. Tämä onkin tarpeen, sillä laite ei sisällä omaa sekvensseriä. Rolandin termistössä soundia . 730 e Lisätiedot: Roland Scandinavia Puh.(09) 682 4020 Tietoa verkosta: www.roland.fi www.riffi.fi 6/2012 44-45 Roland.indd 45 45 10.10.2012 12.54. onkin loogisinta ajatella ennen kaikkea biisikohtaisina soundipankkeina. Tempoilmaisimella varustettu klikki kuuluu SPD-SX:n kiitettäviin lisäominaisuuksiin, varsinkin kun valmiiden klikkisoundien tilalle voi tuoda omiakin sampleja. Wavejen toistumiselle ylipäätään olennaista on valita ääninäytteen tyylille sopivat parametrit. Esivahvistuksen säädöllä varustettu kahden monojakin audiotulo palvelee analogisen äänimateriaalin samplaustarpeita, ja keikalla sen voi määritellä vaikkapa kovalevyltä soivien taustaraitojen monitorointiin suoraan rumpalin kuulokkeisiin. Koska tietokoneelle tarkoitettu usb-liitin mahdollistaa liikenteen molempiin suuntiin, soitantaa SPD-SX:llä saa sen kautta tallennettua myös audiosekvensseriin audiona ja midinä. Myös laitteeseen tuodun pidemmän riffin tai taustaraidan voi synkronoida samaan tempoon. Octapad on myös selvästi kookkaampi kuin SPD-SX, mikä voi olla tarpeista riippuen joko etu tai haitta. Rolandin hienossa tuoteperheessä SPD-SX vaikuttaa kaikkine painotuksineen vahvasti laitteelta, jota ei ole suunniteltu pelkästään lyömäsoittajien käyttöön, vaan se voi löytää paikkansa yhtä hyvin kiipparikioskista tai dj:n pömpelistä . Säätimillä voi korjata esimerkiksi padin herkkyyttä ja trigattavan soundin volyymia suhteessa soittodynamiikkaan, jos ne eivät tunnu reagoivan halutulla tavalla. Settien vaihdossa jelppaa ketjutustoiminto, jolla soundipankit saa järjestykseen keikan biisilistan mukaan. Sähkösettiä kylkeen Takalevyn suhteellisen niukoillakin fyysisillä liitännöillä audiosignaalit pystyy sisäkautta reitittämään aika joustavasti: esimerkiksi klikin pelkästään käyttäjän kuulokkeisiin, jotain muuta Sub audio -lähdön kautta bändin jäsenien lavakuunteluun ja päälähtöparista salitiskiin vain se mitä yleisön halutaan kuulevan. Signaalireitityksen rajoituksia voi yrittää luovasti kiertää ? esimerkiksi neljä itsenäistä lähtöä saa taiottua hihasta, kun panoroi Main- ja Sub-lähdöille asetetut padit jyrkästi stereokannan vasempaan ja oikeaan laitaan. Liitinpuoli ei toki rajoitu audioon, vaan esimerkiksi jalkakytkimen jakkia kannattaa hyödyntää settien porrastettuun vaihtoon, jolloin käsiä ei tarvitse irrottaa kapuloista kesken soiton. Keittolevyasetelman kangistamia liikeratoja pystyy avartamaan kytkemällä SPD-SX:n tuplatriggerituloihin jopa neljä yksivyöhykkeistä irrallista padia. Waveja voi rajallisesti editoida, kuten muuttaa niiden lähtö- ja loppupisteitä, sävelkorkeutta ja volyymia. Vaikka samplaaminen laitteeseen 44,1 kHz/16 bit -muodossa sujuukin suuremmitta pulmitta, houkutus vääntää soundit valmiiksi tietokoneessa ja siirtää ne mukana toimitettavan ?Wave Manager. tai samplea . nimitetään ?waveksi?, ja jokainen padi voi trigata samanaikaisesti kahta wavea: vaikkapa luuppia ja aksenttipellin samplea
Vanhan liiton meininkiä kunnioittava Club Date SE otettiin syyniin tuoreeltaan. U uden Club Date -rummuston perään lisätty SE-liite (Special Edition) on antanut valmistajalle luvan lainata hohdokasta nimeä ilman, että lopputulos olisi tarkka kopio esikuvasta. SE-setit tulevat Taiwanista, ja runkorakennekin poikkeaa alkuperäisestä. Pienistä eroista huolimatta tavoitteena on tarjota alkuperäisen oloista lämmintä ja tasapainoista sointia. 2000-luvun Club Date on saatavilla kolmen rummun run- kosetteinä, joista Riffin testiin poimittiin keskikokoinen ja yleispätevä Downbeat-kattaus. × 8. keikkasoittajan klassikko Alkuperäisen Club Date -malliston 50-vuotispäivän kunniaksi julkaistu kattaus nostaa päätään Ludwigin uutuustarjonnassa. rumpumerkki . perinnehenkisen Club Date -uutuuden myötä kenties entistä useammille. . Jazzette- ja Downbeat-seteissä etuja lattiatomit ovat samaa perinnekokoa (12. TEKSTI: TOMMI SAARELA Ludwig Club Date SE Ludwig on monille ?se ainoa oikea. × 14?), ja eroa on vain bassarissa, joka on ensin mainitussa pippurinen 18-tuumainen, ja testatussa Downbeatissa kaksikymppinen. Kolmikon suurimmassa Fab 3 -setissä kaikki rummut ovat kookkaampia: bassari on 22-tuumainen, tomit 13- ja 16-tuumai- 46 www.riffi.fi 6/2012 46-47 Ludwig.indd 46 10.10.2012 12.55. ja 14
Viisteet ovat loivat ja symmetrisesti pyöristetyt, ja runkojen sisäpinnat asianmukaisesti suojakäsitellyt. Kevyet perhosmalliset koukut vanteissa viimeistelevät bassorummun hienostuneen tyylin. Club Date SE:ssä etutomille on varattu viimeisen päälle perinteinen kiskokiinnitys. Etutomia roikotellaan leveän kellutusrenkaan varassa, mikä on retrohakuisessa kattauksessa turhaa . Bassaripedaalin pyöreä painava huopanuija palauttaa sekin takaisin jo kadonneeksi luultua kansanperinnettä. Näppärän hi-hat-telineen yläputkessa on kummallinen mitoitus, se on niin pitkä ettei moni rumpali saa haitsupeltejä riittävän matalalle ilman rautasahaa. Ludwig on keksinyt näppärän patentin sovitella yllättävän paljon lattiatilaa hamstraavat flatbase-telineet rumpusetin ympärille: kun kääntää kumitassut toisin päin, niin esimerkiksi haitsutelineen jalka mahtuu sukeltamaan virvelitelineen alta. Kuusikymmenluvun suuntaan kumartavassa setissä etutomi ripustetaan tyylinmukaisesti bassariin . set. (09) 135 1488 Tietoa verkosta: www.millbrook.fi Telineillä retroillen Club Date -rumpujen kanssa kokeiltiin settiin kuulumattomia Atlas-telineitä, jotka Ludwig myös julkaisi tänä vuonna. bassorumpu 12. Kaikkien Club Date -bassorumpujen syvyys on kuusikymmenluvun henkeen sama napakka 14 tuumaa. Pinnoitevalikkokin noudattelee perinteitä: parin helmiäispäällysteen lisäksi on tarjolla kolmenlaista säihkepintaa. Pitkien viritysruuvien kanssa sama mötikkä huolehtii siis ylä- ja alakalvon kiristyksestä. Tuplapesistä on etua rumpujen painon pienenemisessä ja sitä kautta soinnissa, sillä mitä vähemmän rautaa puuhun on ruuvattu, sitä herkemmällä kosketuksella rumpu syttyy ja avautuu. Vaikka kirsikka- ja kumipuun viiluista liimatut rungot ovatkin aika paksut . irralliset tomitelineet ja -räkit tulivat muotiin paljon myöhemmin. Kevyt ja rautaansa myöten siro setti on poikkeuksellisen roudausystävällinen. Ludwigia ja kumppaneita kuulee joskus mollattavan ideoiden puutteesta, siitä että ?ne vaan pukkaavat. × 14. Toivottavasti jossain vaiheessa Club Dateen saisi irrallisina muitakin rumpuja . Piikit bassarin jaloissa tulevat tarpeeseen, muuten kevytrakenteinen bassari on rumpalin jalan ulottumattomissa heti ekan kertosäkeen jälkeen. Tomi kiskoilla Ensiasennuskalvoissa ei ole valittamista: tomeissa on kapulan puolella Evansin karhennetut valkoiset ja alla kirkkaat nimettömät. Kolmen rummun runkopaketin hintaluokka asettuu tonnin pintaan tai vähän alle, koosta riippuen. Pyöreä viiste ja ääni Club Date SE -setti erottuu ensi silmäyksellä rumpumarkkinoiden valtavirrasta, tietyllä alkuperäisestä Club Datesta periytyvällä klassisella ratkaisullaan: keskelle runkoa on kiinnitetty tuplapesät niin tomeissa kuin bassarissakin. Pro-, Standard- ja Classic-sarjoihin jaotellusta Atlas-mallistosta viimeksi mainittu retrohenkinen kattaus sopii Club Daten kumppaniksi parhaiten sekä tyyliltään että massaltaan. Huomionarvoisinta Atlas Classicissa on, että jokainen teline seisoo kevyellä flatbase-kolmijalalla, jollaiset koko lailla katosivat telinelaukuista joskus seitsemänkymmenluvun jälkeen. Classic-sarjan pedaalien muotoilu on velkaa vanhalle kunnon Speed Kingille, tosin nykyajan isompiin kengännumeroihin sovitettuna. Sointimaailma oli toimiva myös paksummilla kalvoilla ja löysemmillä vireillä. Vaikka bassari on vain 14 tuumaa syvä, soundi on Ludwigin uudella Atlas Classic -pedaalilla suorastaan tymäkkä. 925 e Ludwig Atlas Classic Bassorummun pedaali 195 e Hi-hatin teline 205 e Virveliteline 140 e Symbaaliteline 125 e Puomiteline 140 e Lisätiedot: Millbrook Musiikki Puh. Ohuilla ensiasennuskalvoilla rummut tarjosivat parastaan kireämmillä jatsivireillä, varsinkin kun soundi säilyi rapean lämpimänä kovillakin kireyksillä. Lakkaamattomat puuvanteet ovat vähän arat keikkojen kolhuille ja pedaalin leuoille. Jos yh tiöl lä sattuu olemaan on historiaa, miksipä ei sieltä ammentaisi? Alkuperäistä vuosikertakattausta tai räätälintyönä lännessä kasattua uutta settiä ei tämäkään taiwanilaisrummusto toki korvaa, mutta tulee tarpeeseen vaikkapa retrorumpujen diggarille, joka haluaisi hoitaa kaikki esiintymiset tyylinmukaisesti, mutta ei uskalla pakata aitoa vuosikertasettiään peräkonttiin joka keikalle kolhiintumaan. Ylipäätään Ludwigin Club Date SE sopii maukkaasti heittokeikoille pieniin ja keskisuuriin paikkoihin, ja erityisesti kaikkiin perinnetietoisiin kokoonpanoihin rautalanka- ja fiftaribändeistä klassiseen jazz- tai tanssiorkesteriin. Kolmen rummun perussettejä voi täydentää erikseen myytävällä kohtuuhintaisilla virveleillä, jotka olivat vasta valmisteilla testin ajankohtana. Bassarissa pedaalin nuija osuu reunavahvistettuun kirkkaaseen Evansiin, ja karhea valkoinen löytyy yleisön puolelta. Rumpujen sointi ei tuota pettymystä, vaan on ajaton, kons tai lematon ja tervehenkinen kuten setin ulkonäkökin. etutomi 14. × 14. markkinoille uusintapainoksia vanhoista klassikoistaan. monelle esimerkiksi sama kahden tomin setti riittäisi pitkälle, jos sen alle voisi poimia aina sopivan kokoisen bassarin, keikan luonteen mukaan. u www.riffi.fi 6/2012 46-47 Ludwig.indd 47 47 10.10.2012 12.55. × 8. harmi ettei valmistajalla ollut ryhtiä toteuttaa etutomin ripustusta vanhan liiton runkokiinnityksellä. Nimi velvoittaa Kokonaisuutena Club Date SE toisintaa ajan hammasta kestäneitä patentteja onnistuneesti, nykyajan tietämykseen ja materiaaleihin soveltaen. Toisaalta omaa logoa kantavien retrokattausten versiointi on juuri sitä mitä nimekkäiden länsimaisten rumputehtailijoiden kannattaa tehdä. lattiatomi Suositushinta yht. noin kahdeksan millimetriä wrapin kanssa ? rummut ovat huomattavan kevyet. Vaimennusta bassari ei välttämättä kaipaa. Ludwig Club Date SE Vanhan liiton setti 20
Sittemmin tästä patentoidusta muodosta on tullut hänen valmistamiensa mikrofonien ydin, ja siihen perustuu kontaktimikrofonin ohella myös Ehrlundin studiomikrofonin kapseli. Ehrlund Acoustic Pickup (EAP) on monenlaisten akustisten instrumenttien vahvistamiseen tarkoitettu, herkkä ja lineaarinen, taajuudet tasaisesti toistava mikrofoni. yksi jokaisen kärjen kohdalle. Se kiinnitetään instrumentin kanteen, josta se poimii kaikukopan värähtelyt. Helppo kiinnittää Kitarassa paras kiinnityspaikka löytyi matalien kielten puolelta, hieman viistosti soittimen tallan takaa. EAP toimitetaan tyylikkäässä peltirasiassa. Mikrofoni on toki mahdollista asentaa myös pysyvämmin instrumentin 48 www.riffi.fi 6/2012 48-49 Ehrlund.indd 48 10.10.2012 13.04. Itse vaha ei jätä juurikaan jälkiä soittimen kanteen, ja ne pienet testin aikana soittimiin tarttuneet palaset oli helppo puhdistaa pois ilman että mitään pysyviä jälkiä olisi jäänyt. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: TOMMI POSA Ehrlund EAP ? mikrofoni moneen instrumenttiin Monia soittajia miellyttää ajatus, että voisi hoitaa eri instrumenttiensa vahvistamisen vain yhdellä yleispätevällä, koppaan kiinnitettävällä mikrofonilla. Ehrlund EAP on yksi vastaus tällaiseen huutoon. R uotsalainen Göran Ehrlund aloitti mikrofonien suunnittelun jo 1980-luvulla, jolloin hän työskenteli äänittäjänä Eskilstunassa. Niinpä hän kokeili äänittämistä omilla kontaktimikrofoneillaan, joiden kalvosta hän kuitenkin teki ympyrä- tai neliömallin sijaan kolmiomaisen, koska se vähensi soinnille haitallisia resonansseja. Työskentely pienessä studiossa toi silloin eteen äänen vuotoon liittyviä pulmia. Se sisältää itse mikrofonin kiinteine plugijohtoineen sekä mikrofonin asentamiseen tarkoitettua kiinnitysvahaa, jota valmistajan suosituksen mukaan tarvitaan kolme pientä nokaretta
Vertasin mikrofonia omissa kitaroissani oleviin B-Bandin elektreettimikrofoneihin, ja sanoisin, ettei niidenkään ylä-äänes ollut aivan EAP:n veroinen, mutta toisaalta kokonaissointi oli kyllä dynaamisempi. Esimerkiksi lujaa soitetun bassorummun äänenpaine vuotaa tällaisiin mikrofoneihin varsin helposti. EAP tuntuisikin olevan vahvimmillaan sellaisissa tilanteissa, joissa soittovolyymi on vielä maltillinen. Mikrofonin pystyy myös kiinnittämään ja irrottamaan nopeasti. Siksi se onkin erinomainen valinta erityisesti silloin, jos soittaja haluaa vaihdella samaa mikrofonia eri soittimien välillä . Siinä on normaalien 6,3 mm tulo- ja lähtöjakkien lisäksi voimakkuussäätö, vaiheenkääntökytkin kierron ehkäisemiseksi sekä tulosignaalin high- ja low-kytkin. EAP:n sointia jouduin melko paljon ekvalisoimaan, jotta sain alakertaa samassa määrin mukaan. Kokeilin mikrofonia mandoliinissa myös akustisella trio-keikalla, melko meluisassa ravintolaympäristössä ja lattiamonitoreja käyttäen. Mikrofonin noin puolitoistametrinen johto on erittäin ohut ja herkkä kosketukselle. Tämä toki on luonnollista, sillä ulkoisena mikrofonina DPA poimii enemmän kaikukopan ääntä. sisäpuolelle, mutta se vaatii vahvemman kiinnitysmateriaalin. Mukana toimitettu Ehrlundin esivahvistin on toiminnaltaan yksinkertainen. Mikrofonilätkä itsessään on johdon tavoin hyvin herkkä kosketukselle, joten oman soittotekniikan asettamat vaatimukset kannattaa myös huomioida, kun hakee sopivinta sijoituskohtaa instrumentista. Kahdessa akustisessa kitarassani koin parhaiksi paikoiksi soittimen tallan takana olevat ala- tai yläkulmat, hieman viistosti tallaan nähden. Toisaalta EAP:n sointi ei ole dynamiikan suhteen aivan tallanalusmikrofonien veroinen. Huomasin niiden vastaavan melko hyvin omia kokemuksiani, mutta lopullinen hienosäätö on kuitenkin instrumenttiyksilöstä riippuvaa. selkeää rahan säästöä, kun yksi mikrofoni riittää useammalle instrumentille. Instrumentin kanteen kiinnitettävänä ja herkkänä mikrofonina se kerännee soittajan oman kolistelun ohella myös ulkopuolista äänenpainetta siinä määrin, että seurauksena voi olla kiertoa ja muutenkin sekava sointi. Näin ollen se kannattaa häiriöäänien välttämiseksi keriä, ja kiinnittää esivahvistin sen reunassa olevalla metalliklipsillä vaikkapa vyönsolkeen. Monen soittimen renki Instrumentin parhaan soinnin löytäminen EAP:n avulla vaatii käyttäjältä hieman kärsivällisyyttä, sillä optimaalisimman kiinnityskohdan löytää vain kokeilemalla. Pariin erilaiseen mandoliiniin kokeiltuna optimaalisin kohta tuntui myös löytyvän tallan takaa, joko kielten alta tai kitaran tavoin viistosti ylä- tai alakulmassa. Kitarassa ja mandoliinissa erityisesti ylärekisterin sointi oli selkeästi luonnollisempi verrattuna perinteisiin piezomikrofoneihin. Ja mikseipä EAP olisi paikallaan myös studiosessioissa, sen verran luonnollinen sointi on kyseessä. u antaa virtaa tavallinen yhdeksän voltin paristo. Pariston vaihtokin on helppoa, kunhan tietää miten toimia: rasia avataan volume potikan päästä, ja sitten työnnetään jakeista kevyesti, että piiri kortti tulee esiin. Ehrlund Acoustic Pickup (EAP) Akustisiin soittimiin kiinnitettävä kontaktimikrofoni ? Suunniteltu käytettäväksi Ehrlund-esivahvistimen kanssa ? Hinta: mikrofoni & esivahvistin, 390 e Lisätiedot: Rauno Nieminen Puh. Paremmalla käsintehdyllä mandoliinillakin testattuna sointi oli Marshallin akustiselle tarkoitetun vahvistimen kautta varsin mainio, ehkä hieman ylätaajuuksia korostava. Kontrabassossa mikrofonin paras paikka löytyi tallan ja otelaudan pään rajaamalta alueella. www.ehrlund.se www.riffi.fi 6/2012 48-49 Ehrlund.indd 49 49 10.10.2012 13.04. Signaali tosin kulki Ehrlundin omasta esivahvistimesta miksauspöytään vielä erillisen etuasteen balansoidun lähdön kautta. Käyttäjäkuntaa voisi kuvitella löytyvän paljon esimerkiksi maamme nykykansanmuusikoiden sankoista joukoista tai muuten pienillä akustisilla kokoonpanoilla keikkailevien soittajien parista. 050-3387783 . Voluumitaso oli kohtalainen, ja iloksemme EAP toimi ilman kierto-ongelmia ja instrumentin sointi oli aivan miellyttävä. Suosittelisinkin valmistajan tavoin EAP:n käyttöä juuri Ehrlundin oman esivahvistimen kera. Siinäkin vielä mikrofonin tarkka sijoittelu vaikutti sointiin yllättävän paljon. Kyseisessä kontrabassossa oli valmiiksi asennettuna DPA:n pieni joutsenkaulainen kondensaattorimikrofoni, ja vertailin myös näitä kahta. Sen perusteella on todettava, että soinnin täyteläisyydessä hinnakkaampi DPA vei kyllä voiton, eikä EAP ylä- ja alataajuuksien ääripäissä aivan sen lukemiin yltänyt. Kokeilin mikrofonia myös suoraan omaan laadukkaaseen etuasteeseeni, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen, koska ulostuloteho jäi tällöinkin hyvin hiljaiseksi. Toisaalta EAP:n sointikin oli aivan kelpo esimerkiksi keikkatilannetta ajatellen, eikä missään nimessä huono. Kokeilin mikrofonia mielenkiinnosta myös resonaattorikitaraan. Lisäksi sen tuottama luonteva ylätaajuuksien sointi miellyttänee monia soittajia. Näistä lowasento on tarkoitettu käytettäväksi kontrabasson kanssa, mutta se voi olla hyödyllinen myös sellaisten soittimien kanssa, joista halutaan leikata ylätaajuuksia. Se on varsin kohinaton, vaikkakin balansoitu uloslähtö olisi ollut mukava lisä. Toisaalta kiinnitin mikrofonin myös resonaattorikennon metallisuojaan, eikä sointi ollut silloinkaan hassumpi. Di-boksin tuella EAP:ta voi periaatteessa käyttää ilman Ehrlundin esivahvistinta, ja kytkeä sen vaikka suoraan miksauspöytään, mutta käytännössä signaali on tällöin varsin heikko. www.raunonieminen.com . Siitä löysin parhaan soinnin kopan päältä aivan resonaattorikennon alareunan tuntumasta; näin mukaan sai myös puun sointia. Tämä toki vaatii sen, että jaksaa keikalla tehdä mahdollisesti pientä ekvalisointia vaihtojen yhteydessä. Voimakkaan bändisoiton keskellä en näkisi EAP:ta kovin optimaaliseksi valinnaksi. Mikrofonin mukana tuleva ohjelehtinen ja valmistajan nettisivusto tarjoavat toki hyväksi havaittuja kiinnityspaikkoja eri soittimista. Itse käyttäisinkin lisänä vielä DI-boksia pienilläkin keikoilla. Esivahvistimelle Miellyttävä yleisvaikutelma Ehrlund EAP pitää lupauksensa: se toistaa herkästi ja vasteeltaan tasaisen oloisesti monenlaisten soittimien äänen
retroakin retrompaa? Cigno, Chicagoan ja Firenze ? persoonalliset nimet, persoonalliset ja mukavasti vanhahtavat muodot. Yhdysvaltalainen Hanson lyö pontevasti jalkaa oven väliin sähkökitaramarkkinoilla, joten otimme selvää millaisista tulokkaista on kysymys. 50-53 Hanson.indd 50 10.10.2012 13.08. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: TOMMI POSA Hanson
Ulkonäöltään Cigno onkin tyylikäs retro-soitin, jossa läpikuultavan punaiseksi maalattu persoonallinen runko sulautuu kromattuihin metalliosiin ja alapuolelta kullattuun isoon plektrasuojaan. Vierailu satulasepän luona kohentaisi soitettavuutta varmasti. Cignon kaulaprofiili muistuttaa Les Paul -kitaroita, mutta on kuitenkin hiukkasen tuhdimpi. Kaikkiaan Hansonin valikoimasta löytyy tällä hetkellä neljää erilaista kitaratyyppiä, joista on lisäksi erilaisia malleja, esimerkiksi tallaratkaisujen tai mikrofoni konseptien mukaan. Cigno Hanson Cigno hakee mahonkirungollaan mallia eilispäivän italialaisten sähkökitaroiden suunnalta (esimerkkinä voisivat olla vanhat Eko-kitarat, joskin viitteitä löytyy myös amerikkalaismerkkien takavuosien mallistoihin). Ruusupuisen otelaudan Les Paul -tyyppiset helmiäisneliöt merkkaavat strategisia nauhavälejä ja reunalistassa samaa asiaa ajavat perinteiset pistemerkit. Virityslapaa koristaa siirtokuvana kiinnitetty Hanson-logo. Itse virittimet ovat kromatut ja tuntuivat tekevän työnsä moitteetta. Otelaudan leveys on satulan kohdalla noin 42 mm ja kieltenväli noin 34 mm. Otelaudassa oli myös 13. Näin ollen jonkin asteista tukkoisuutta oli havaittavissa ylärekisterin kielten venytyksissä. Toteutukseen kuuluu myös kermanvärinen reunalistoitus. Soittimen skaalanpituus on perinteistä Gibson-luokkaa eli 24,75 tuumaa. Varsinaisesta noviisista ei kuitenkaan ole kysymys, sillä Hanson on tunnettu aiemmin Lakland-bassojen mikrofonitoimittajana. Sittemmin toiminta on laajentunut kitaramikrofonien kautta myös kitaroihin, eikä olekaan yllättävää, että Hanson-kitarat valmistetaan samalla tehdaslinjalla Indonesiassa kuin Laklandin Skyline-sarja. Hanson ei kuitenkaan ole kokonaan ulkoistanut kitaroiden valmistusprosessia Aasiaan, vaan kitaroiden ja mikrofonien suunnittelun ohella kitarat tarkastetaan ja säädetään Chicagossa. Yksi Hansonin tavoitteista on valmistaa persoonallisia kitaroita. Kaulan liitoskohdan muoto taas toisaalta helpottaa ulottelua ylimmillekin nauhaväleille. Tämä näkyy testiin poimituissa instrumenteissa esimerkiksi Cigno-mallin kohdalla. nauhassa selkeä kolo, jonka huomasi kieliä venyttäessä. Samainen nauha oli muutenkin hieman noussut otelaudasta, ja otelaudassa oli kaulaliitoksen kohdalla pientä hyppyriä. Sen sijaan satula oli tehtaan jäljiltä melko korkea, minkä huomasi erityisesti E-duurisointua lujempaa painaessa. Niin ikään lisenssillä valmistettu Bigsby-vibrakoneisto on malliltaan klassista ?hevonsenkenkä?-muotoa. Tällaiset seikat, samoin kuin satulan trimmaus ovat toki yleensä soitinkorjaajalla huollettavissa olevia, eivätkä omalla kohdallani sinällään ostopäätöstä estäisi. Cignon talla on säädetty oikeaoppisesti Bigsby-kammen käyttöä varten, eli se antaa hieman periksi kammen liikkeen mukaan. rettä. Vireen paketti piti asiallisen tuntuisesti, ainakin maltillisesti käytettynä. Mielenkiintoinen seikka kitarassa on kolmen P90-saippuapalamikrofonin käyttö, mihin ei kovin usein törmää. Myös soittimen tasapainon koin miellyttäväksi eri soittoasennoissa. Testikitaran otelauta ei saa aivan puhtaita papereita, sen viimeistely kun olisi voinut olla hieman siistimpää. Ne on jostain syystä sijoiteltu varsin lähekkäin, koska kaulamikrofoni on melko kaukana otelaudasta (lieneekö sijoittelun tarkoitus ollut saada viidennen nauhan huiluäänet soimaan kunnolla?) Oma plektrankäyttöni oli aluksi hieman törmäyskurssilla lähekkäin sijoiteltujen mikrofonien kanssa, mutta toki soittotekniikka ajan kanssa sopeutuu tällaiseen seikkaan. Bigsby ja P90 Cignon TonePros-lisenssitalla on kiinnitetty leveillä pulteilla, ja siinä on mahdollisuus säätää kunkin yksittäisen kielen hienoviwww.riffi.fi 6/2012 50-53 Hanson.indd 51 51 10.10.2012 13.08. C hicagossa toimiva Hanson on uudehko merkki sähkökitaroiden parissa. Itselläni ei paksuihin kauloihin tottuneena ollut vaikeuksia saada siitä hyvää soittotuntumaa, mutta kovin pienikouraiselle Cignon kaula voi olla jopa liian tuhti. Siksi en ehkä suosittelisi tätä kitaraa esimerkiksi ensiaskeleitaan ottavalle soittajanalulle
Tallamikrofoni tarjosi selkeän, napakan ja voimakkaan soundin niin puhtaammilla kuin säröasetuksilla. Ulkonäöllisenä yksityiskohtana siinä on myös tasainen kuviollinen vaahterakansi, joka tulee oranssinsävyisen värityksen alta kauniisti esiin. kullatut metalliosat, säätimet sekä Hanson-logolla somistettu plektrasuoja sulautuvat hyvin metallihohtoiseen mustaan väriin ja kellertäviin reunalistoihin. Talla on samanlainen kuin Cignossa ja myös kiinteä kieltenpidike on TonePros-lisenssiä. Cignon tapaan myös Chicagoanin kaula on kiinnitetty liimaliitoksella. Lieneekö tässä myös viittaus kitaran nimeen? Soittoergonomiaa ajatellen rungossa on Stratocaster-tyyliset loivennukset takaosan yläreunassa sekä etupuolella käsivarren alla, mikä on mukava seikka. 52 www.riffi.fi 6/2012 50-53 Hanson.indd 52 10.10.2012 13.08. Molemmille mini humbuckereille on omat sävy- ja voimakkuussäätimet. Chicagoan ST Chicagoan on katsantotavasta riippuen joko puolilankku tai puoliakustinen ja ilmiselvästi rhythm?n?blues- & rock?n?roll -henkinen kitara, jonka skaalanpituus on Cignon tavoin 24,75 tuumaa. Otelaudan yläpäässä havaitsin hienoisen kauneusvirheen ylimmässä nauhanvälissä pienen kuopan muodossa. Se on Stratocaster-tyyppinen, mutta tavallaan vastakkaisessa asennossa eli tallamikrofoni löytyy soittajasta katsoen ylimmästä kohdasta. Mukavaa oli myös alataajuuksien sointi, joka ei ole liian päällekäyvä, vaan tuo sointiin sopivasti lämpöä. Kaiken kaikkiaan sain soittimesta ilmoille sitä mitä odotinkin: messeviä soundeja blues-/rootsrock-tyyliseen musiikkiin, unohtamatta pientä ripausta jazzillisempaan suuntaan. Firenze T90 Hanson Firenze oli testikolmikon selkeästi Fender-perinteestä ammentava kitaramalli. Kitaran saarnirungossa on kuitenkin pyritty valtavirtaa persoonallisempaan muotoiluun. Näin ollen keskimikrofonia ei voi itsenäisenä kytkeä päälle lainkaan. Akustisesti Cignon tuottama ääni ei ole mielettömän voimakas, mutta kylläkin perusterve: sointi on melko kirkas ja mukana on miellyttävän paljon luontaista sustainia. Kitara tarjoaa monipuolisen soundivalikoiman, joka on käyttökelpoinen varsinkin retrommassa rock- ja pop-ympäristössä, roots-osastolla tai vibrakoneistonsa ansiosta vaikkapa surf-musiikin sävyissä. kammiot. Cignon ja Firenzen tavoin tämänkin soittimen satula oli muotoiltu tehtaalla melko korkeaksi. Lajityypilleen uskollinen sointi Soittimien hihnatapit eivät ole yhtä leveät kuin testin kahdessa muussa kitarassa, mutta hyvin nekin asiansa ajavat. Keskiasennossa on myös poikkeus perinteisestä kaavasta, sillä silloin kytkettynä ovat talla- ja kaulamikrofoni. Sen ulkoasu on tyylikäs . Lähinnä C-profiilin mukainen vaahterakaula on käteen mukava, ja esikuviensa tavoin ylimmillekin nauhaväleille pääsee helposti. Otelaudan materiaalina Chicagoanissa on vaaleita sävyjä sisältävä eebenpuu. Otelaudan leveys satulassa on noin 43 mm. Strategiset nauhavälit on merkattu puolipalloilla otelaudan ylälaidassa sekä tummilla pyörylöillä reunalistassa. Kullatut virittimet reagoivat säätämiseen todella herkästi olematta kuitenkaan liian löysät. Chicagoanin tasapaino sekä hihnan kanssa että istualtaan tuntui hyvältä, ja koin soittotuntuman heti helpoksi, vaikka kyseessä isohko kitara onkin. Kitaran akustinen sointi oli lajityypilleen ominaisesti puumaisen kuiva ja toisaalta rämäkkä. Sointikokonaisuus oli myös sopivan erotteleva, mihin ehkä osittain vaikuttaa eebenpuinen otelauta. Toisin kuin testimme muissa kitaroissa, Chicagoanissa mikrofonit ovat humbuckereita. Kaulamikrofonista löysin sille pehmeämmän ja tummahkon vaihtoehdon erityisesti puhtaalla soundilla. Fender Bassman -pedaalin ja Fender Twinin kautta soitettuna pääsin kitaralla rock-blues-säröihin, Blackstar-nupin kautta puolestaan tiheämmätkin särösoundit luonnistuivat selkeyden säilyttäen. Sointi on toki tummempi ja pehmeämpi P90-mikrofonin luonteesta johtuen. Särösoundit olivat niin ikään miellyttäviä sekä reunasoundilla että isommallakin gainilla, vaikkei oikean humbuckerin purevuuteen aivan päästäkään. Kokonaisuutena pidin Cignon persoonallisesta ulkomuodosta, soittotuntumasta ja soinnista paljonkin. Satulan tienoilta löytyi myös pientä halkeamaa lakkauksessa. Tämä lienee mannertenvälisessä rahdissa syntynyttä, otaksun. Instrumentin tyylikkään ulkomuodon kruunaa virityslapa, jossa kaularaudan säätöaukon peittää pitkä suojus Hanson-logolla. Uloim pien kielten etäisyys samasta paikasta mitattuna puolestaan noin 35 mm. Chicagoan ST:n rakenne noudattaa Gibson 335-sarjan semilankku kitaroiden perinnettä. Kopan sisällä on vaahterasta tehty keski palkki, joka vähentää kitaran kierto herkkyyttä. Palkin molemmille puolille jäävät f-aukolliset sivu Viisialueinen mikrofonivalitsin on sijoitettu äänenvoimakkuus- ja sävysäätimien väliin. Fender Twinin kautta soitettuna kitaran alapää oli mukavan läski ja toimi täyteläisyydellään mainiosti esimerkiksi country-pikkaushommissa. Pidin paljon myös kakkos- ja nelosasennon kuulaista välisoundeista, jotka toivat hieman mieleen Stratocasterin. Kaareva pohja ja kansi ovat laminoitua vaahteraa, samoin sivut. Otelaudan viimeistely sai tässä kitarassa Cignoa puhtaammat paperit, ja kitara soi eri asemista vailla huomattavampaa särinää tai tukkoisuutta
Koin sen kuitenkin hintaluokassaan asialliseksi ja tyylikkääksi soittimeksi. Firenzen skaalalla on pituutta 25,50 tuumaa, ja kaulalla leveyttä satulan kohdalla noin 41 mm (uloimpien kielten välinen etäisyys noin 34 mm). P90:n jouduin ruuvaamaan melko alas ja takamikrofonin taas korkealle. -vibrasysteemi ? kolme Hanson P90 -mikrofonia ? TonePros-lisenssitalla ? kaulaliitos liimalla ? Suositushinta: 599 e (kiinteä talla) 675 e (Bigsby-talla) Chicagoan ST ? puoliakustinen koppa vaahteravanerista ? eebenpuuotelauta ? otelautanauhat medium jumbo -tyyppiä ? kaksi Hanson-minihumbuckeria ? TonePros-lisenssitalla ? kaulaliitos liimalla ? suositushinta: 999 e Firenze T90 ? saarnirunko, vaahterakansi ? ruusupuuotelauta, saatavissa myös vaahteraisena ? otelautanauhat medium jumbo -tyyppiä ? Hanson Broadcaster -tallamikrofoni ja P90-kaulamikrofoni ? kaulaliitos pulteilla ? Suositushinta: 599 e (kiinteä talla) 675 e (Bigsby-talla) Lisätiedot: Sound-Shop Puh. Tässä kitarassa otelaudan viimeistely oli Cignoa huomattavasti siistimpää, vaikkakin pientä tukkoisuutta havaitsin nytkin venytellessäni ylimmällä kielellä korkeassa rekisterissä. Riisuttua Fender-tyyliä edustavat myös yksinkertaiset pyö reät otelautamerkit, pikkumerkit otelaudan sivussa sekä viritys lavassa yhdellä sivulla sijaitseva, asiallisesti toiminut virityskoneisto. Erityisesti paljon pidin juuri Broadcaster-mikrofonin voimakkaan selkeästä soinnista Fenderin Twinin kautta soitettuna. Muiden kitaroiden tavoin itse satula oli tässäkin tapauksessa hieman korkea. Kaulan materiaalia ei kitaran tiedoissa mainita, mutta veikkaisin vaahteraa. Kyllä niille arvelisi löytyvän ystäviä retromaisempaa kitarasuunnittelua arvostavien joukoista. u www.riffi.fi 6/2012 50-53 Hanson.indd 53 53 10.10.2012 13.08. Kahdelle korkeimmalle kielelle on lavassa rullanohjain, joka painaa kielet sopivan tiukasti satulan uriin. Kitaran toisessa päässä kielet kulkevat rungon läpi Telecaster-tallaan, jossa jokaiselle kielelle on oma säädettävä tallapala. Samaan perinteeseen viittaavat myös mikrofonivalitsin ja yhteiset säätimet äänenvoimakkuudelle ja -sävylle. Firenzen Firenzessä ja Cignossa hihnakiinnikkeet pulttikaulaliitos ovat erityisen leveät, joten kunnollinen on toteutettu hihna pysyy niissä tiukasti kiinni ilman standarditapaan hihnalukkojakin. neljällä ruuvilla, Cigno ja Chicagoan taas ovat liimaliitoskitaroita. Hanson Sähkökitaroita Amerikasta ? valmistettu Indonesiassa, tarkistus ja loppusäädöt Yhdysvalloissa ? mikrofonit Hansonin omaa tuotantoa Cigno ? runko ja kaula mahonkia ? ruusupuuotelauta ? otelautanauhat medium jumbo -tyyppiä ? lisenssillä valmisettu Bigsby ?hevosenkenkä. Se jätti itsestään vaikutelman miellyttävänä budjettikitarana, joka on parhaiten kotonaan rootsimmassa rockissa sekä blues- ja countrylähtöisissä soittotyyleissä. Ei pelkästään massan mukana Uudelle soitinmerkille lienee elinehto hakea myös budjetti- ja keskihintaisten kitaroiden suunnittelussa persoonallisempia ratkaisuja. Profiililtaan kaula on c-tyyppinen ja varsin helppo soittaa. Testimallissa oli ruusupuinen otelauta, mutta mallia on saatavilla myös vaahteraotelaudalla. 0400 514 491 Tietoa verkosta: ? www.sound-shop.fi ? www.hansonguitars.com Kaksi erilaista mikrofonia Firenze ei ole erityisen kevyt, mutta soittotasapainoltaan miellyttävä kitara. Ero näiden kahden mikrofonin ominaissoinnissa on toki melkoinen, ja onkin makuasia sekä käyttäjän lähtökohdista riippuvaa kokeeko tämän hyödyksi vai haitaksi. Firenze oli testikolmikon edullisin ja ehkä myös riisutuin kitara. Firenze on siis testikolmikosta kapein otelaudan alkupäästä, mikä lienee pienikouraisten mieleen. Sen pitkä ja avonainen soololovi kaulan alapuolella mahdollistaa myös helpon pääsyn ylärekisteriin. Cignon tavoin kitara ei akustisesti ollut erityisen voimakas ääninen, mutta soinnin laatu on terveellä tavalla kirkas ja riittävän pitkä. Mitä mikrofoneihin tulee, niin kaulapuolen P90 ja tallan luota löytyvä Broadcaster ovat perussoundeiltaan hyvin erilaiset, mikä yhtäältä tuo monipuolisuutta sähköiseen sointiin. Toisaalta niiden keskinäistä korkeutta saa säätää melko paljon, mikäli ne haluaa äänelliseen tasapainoon. P90 antaa mahdollisuuden paksuhkoon blues-soundiin kaula-asennossa, toisaalta tallamikrofoni tarjoaa sitä perinteisempää tele-sointia. Hansonin kitaroissa on piristävä design-tuulahdus, niinpä mukavan soittokokemuksen ohella ne myös näyttävät hyvältä. Lisäksi ne tarjoavat useita mikrofonivaihtoehtoja sekä Bigsbyvibrakoneiston
Esimerkiksi kytkin 3 joko käynnistää virittimen, kytkee efektitilassa efektin päälle ja pois, tai valitsee patch-tilassa pankin kolmannen patchin. 99 tallennuspankissa on kussakin kolmen patchin satsi, ja pankkeja selataan alas polkaisemalla samanaikaisesti kytkimet 1 ja 2, ylös kytkimillä 2 ja 3. Sen sijaan suuret harppaukset pankkien välillä eivät suju hetkessä, ja keikkaa varten onkin järkevää järjestellä ennakkoon saman kappaleen patchit vierekkäisille muistipaikoille ja tarvittaessa sitten jatkoa heti seuraavan pankin muisteihin. Zoomin ja muidenkin valmistajien multiefektien kanssa järke- 54 www.riffi.fi 6/2012 54-57 Zoom EH.indd 54 10.10.2012 13.14. Viidennen painikkeen tehtävänä on pelkästään putkiboosterin kytkeminen. Pieni kytkimien määrä saattaa olla eduksi, mutta toisaalta vaatii eri käyttötapojen hieromista selkäytimeen rutiinitoiminnoiksi. Mutta hiplaaminen tai kengän kallistaminen johtaa osumaan vain toiseen kytkimistä, eikä reaktio vastaa toivottua. Patchin vaihtamiseen kuluva aika on valmistajan mukaan tosi nopea, 1,6 ms. Vertailun vuoksi: Line 6:n isoimmissa POD HD:issa on paljon enemmän poljettavia kytkimiä omilla toiminnoillaan ja Bossin GT-10:ssa ja GT-100:ssa on pankkien selaamiseen omat polkimet. Zoom G5:ssa pankin vaihto ja selaaminen toimii, jos kahta painiketta polkaisee todellakin samanaikaisesti reilulla painalluksella. TEKSTI: TIMO KOSKINEN ? säätäen tulosta tulee Zoom ei näköjään noudata multi efektiensä numeroinnissa ajan myötä kasvavaa järjestystä, sillä firman G7 ja G9 julkistettiin jo viitisen vuotta sitten, kun taas G3:lla on ikää reilu vuosi. Niitä on viisi, ja neljällä niistä on useita käyttötoimintoja eri tilanteisiin. Parametrien säätimet puolestaan ovat turvassa kengän osumilta, sillä lankun etuosan kytkimet ovat korotetussa kynnyksessä. Jalkatyöskentelyä Zoom on päättänyt pitää poljettavien kytkimien määrän vähäisenä. Nyt käsiteltävänä oleva G5 toimii kuin laajennettu G3, mutta on kooltaan G7:n luokkaa ja varustettu monitoimisella ja uutta sisältöä tarjoavalla keinupolkimella. V ajaan puolen metrin levyinen G5 on rakennettu alumiiniseen koteloon, eikä tätä reilut kolme kiloa painavaa soundi katiskaa niin vain vahingossa potkimalla liikutella tai kolhita. Laite toimitetaan oman virtalähteensä kanssa, ja kuten tavallista niin Zoomille kuin muillekin valmistajille, virtajohdon liitinkohtaa ei ole juurikaan suojattu . on se sentään hiukan upotettu kotelon sisään
yli 140 . Tämä tuntuu liian vähältä joihinkin tarkoituksiin, mutta Zoom on kätevästi lisännyt mukaan page-painikkeen, jolla saadaan ikkunaan tarvittaes sa toinen ja joskus kolmaskin säätösivu graafisine symboleineen. Pyörösäätimissä on analogisesti naksuva tuntuma, mikä sopii tilanteeseen hyvin. Matkapuhelimen näytöissäkin on ollut vuosia parempi resoluutio kuin Zoomin nestekideruuduissa, joissa jotkut säädöt on esitetty pienemmillä kuvilla kuin ruutuun hyvin mahtuisi, mutta onneksi säätimien asennosta on vierekkäin sekä numeroarvo että paremmin havainnollistava kuvallinen esitys. Huomattava helpotus säätämi- seen saadaan asentamalla tietokoneeseen Zoomin www-sivulta ohjelma ?Edit & Share?, jonka ruudussa USB-kaapelilla kytketyn multiefektin kukin efekti ketju nähdään väreissä ja hiirellä kontrolloitavana. Ja verraten edullisesti sillä muutamien firmojen yksittäiset filtteri www.riffi.fi 6/2012 54-57 Zoom EH.indd 55 55 10.10.2012 13.14. Efektivalikoimassa 20 laitetta käyttää polkimen lisäominaisuuksia hyväkseen. Uudistettu Z-pedaali on nyt ensi kertaa käytössä ja siitä saattaa tulla vakio-ominaisuus Zoomin seuraavissa laitejulkistuksissa. ja siihen kuuluu mm. Kääntämällä boostin teho suoraan täysille saavutetaankin todella tuntuva tehonlisäys, mutta harmi kyllä häiriöäänetkin vahvistuvat turhan voimakkaiksi. Sellainen on mukana G5:ssakin ja putken sanotaan tuovan jopa 16 dB tehostuksen signaalitasolle. Muutkin valmistajat pohtinevat omia vastineitaan, sillä sen verran monipuolisempia höysteitä Z-pedaalilla saa aikaan. Kehittelyvaraa jää yhä Zoomillekin, sillä pedaali lukittuu keskiasentoon jalustassaan ja sivuille käännettäessä se nytkähtää aina aluksi hiukan. Putkiboostin normaali käyttö asettunee keskitason asetuksille ja näinkin saadaan roima lisävaihde vaikkapa soolon esiin nostamiselle tai vahvistimen etuasteen rankemmalle rasittamiselle. Zoom on kehittänyt uuden version jo G9:ssä nähdystä ekspressiopolkimesta Z-pedal, joka tutun keinuttelutoiminnon lisäksi kääntyy akselissaan sivuttain. Onneksi tästä ajattelusta on luovuttu, ja G5:nkin kaikkia 297:ää tehtaan patchia voi vapaasti muokata. Niinpä kokonaan uusien yhdistelmien luomiselle kehittyy kokemustietoon perustuva käytäntö. G5:n mallinnettujen efektien valikoima on valtava . Kovin perusteellisesti ei yksittäispedaalien kanssa asioita tule testanneeksi, kun taas G5:ssä efektien järjestystä voi vaihtaa erittäin helposti ja tulokset kuuluvat heti. Tuo aika riittää biisi-idoiden testaamiseen ja päällekkäis äänitysmahdollisuuden ansiosta vaikkapa harmonioiden rakentamiseen, mutta muisti on nykyään halpaa ja looppitilaa olisi helposti saatu mukaan enemmänkin. Säädöt sormin . Siten polkimen erisuuntaisille liikkeille voidaan määritellä useita ohjaustoimintoja, kuten efektin balanssi tai nopeus/teho vasemmalle ja lähtötaso oikealle. Toisaalta nämä ja monet muut häröilyt ovat jännittäviä ja inspiroiviakin. Kokeellisemmasta ilmaisusta kiinnostuneille G5 onkin varsinainen runsaudensarvi, sillä näprättävää riittää valtavasti. Tarkan sivuttaisasennon kohdistaminen ei ole ihan helppoa, kun soittamiseenkin pitäisi samalla keskittyä ja polkimen liikerata on pienehkö. Laitteessa on myös loopperi, mutta sen kapasiteetti on kuitenkin vain 60 sekuntia, eikä useita looppeja voi olla tallennettuna. vällä valmistelutyöllä säästä huolta ja vaivaa käyttötilanteessa. Mallintavien efektien särötystä on aikoinaan moitittu digitaalisen kuuloiseksi ja dynamiikaltaan yksitoikkoiseksi, mistä syystä Zoom lisäsi jo G7:aan aidon 12AX7-putken. sekä Zoomin että tietokoneiden . Johan tulee uudenlaista vauhtia kokeiluihin ja efektiketjujen nimeämisiin sekä järjestelemiseen sopivimpaan käyttöjärjestykseen. Samaisen USB-yhteyden kautta G5 toimii ulkoisena äänikorttina ja laitteen mukana tuleekin äänityssofta Cubase LE. Nykypäivän prosessoritehoilla . Löytyyhän tuosta määrästä koko joukko sellaisenaankin käyttöön soveltuvia patcheja, joista monia laatimassa on ollut ammattisoittajia. Editoinnissa selviää sekin, että vaikka G5 sallisi jopa kahdeksan efektin ketjun ja yhden Z-pedaalilla käsiteltävän siihen päälle, vähemmälläkin käytännössä tavallisesti pärjää. Joskus kaipaisi patchin sisäistä A/B-optiota efektien vaihtamiselle, mutta sehän vaatisi yhden kytkimen lisää. neljä erilaista kompressoria, parikymmentä särösarjan mureuttajaa ja viisi chorusta. Muistipaikoista löytyy runsaasti pois uhrattavia tehtaan kehitelmiä, jotta pieniäkin variaatioita omista parhaista voi tallentaa niiden tilalle. Perinteistä ja kokeilevampaa On hyvin opettavaista kuunnella, millä tavoin efektien järjestys ketjussa vaikuttaa lopputulokseen; onko parempi särö ennen viivettä tai modulaatio ketjun keskellä, alussa vai lopussa. toimivan kotiäänityskokonaisuuden pystytys on helppoa. Vanhan ajan multiefekteissä oli erikseen tietty määrä valmistajan kiinteitä ohjelmia ja vapaita muistipaikkoja käyttäjän omille luomuksille. Niillä on täysin kuultavat erot soinnissa ja esikuviensa mukaisesti vaihtelevat säätömahdollisuudet. Efektien joukossa on monia varsin hätkähdyttäviä luomuksia kuten signaalin päreiksi pilkkova Granular tai plektran näppäyk sellä jysäyttävä Bomber, joille käyttöä voi löytyä ehkä yhdessä biisissä illan aikana. Se onkin tarpeen, sillä Zoomin insinöörit ovat yltiöpäisesti kehittäneet runsaasti kerrostettuja efektikoosteita havainnollistamaan laitteensa mahdollisuuksia, mutta soittohommiin niitä on usein tarpeen maltillistaa. tai hiirellä Efektien ja vahvistinmallinnuksien parametrien säätämiseksi G5:ssa on neljä taustavalaistua mustavalkoista näyttöruutua, kullekin niistä kolme pyöritettävää säädintä
Zoomin G5:a ei ehkei sentään oteta ainoaksi työkaluksi megaluokan studiojulkaisuun, mutta kyllä sen kanssa tohtii huoletta keikalle lähteä tai ottaa se osaksi kotistudion äänitys kalustoa. www.studiotec.fi . Sen avulla laitemallinnuksetkin paneutuvat entistä pienempiin yksityiskohtiin. G5:sta puuttuu nopea soundinluonti tyyliin Bossin EZ Tone, mutta toisaalta ei kestä kuin sekunteja, ja peräkkäin on asetettu niin efektilaitteita kuin vahvistinmallinnusta ja niitä voi yhtä nopeasti vaihdella kokeillen. Se on erikoinen ja mahdollisuuksia tuova konsepti, joka ei vielä ole huippuunsa kehitetty. u Zoom G5 Multiefekti, vahvistinmallintaja ja USB-interface + + + + efektejä on valtava määrä runsaasti säätövaraa putkitoiminen booster Z-pedaalilla saadaan uudenlaista potkua parametrien säätämiseen - nestekidenäyttöjen resoluutio - Z-pedaalin nytkähtävä liikkeellelähtö ja asennon tarkkuus - kahden painikkeen samanaikainen polkeminen pankkia vaihdettaessa Hinta: 270 e Lisätiedot: Studiotec Oy Puh 0207 512 300 . Kirja on perusteellinen kantrin, bluesin ja twangin tietovarasto. Jarmo Nikku Tilaa omasi suoraan kustantajalta: ? Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi ? Puhelimella: (09) 3475 6380 ? Netistä: www.riffi.fi ? tilauslomake 10.10.2012 13.14. Kysymys onkin: voiko hyvän tuloksen saada myös yhdellä lisälaitteella, johon on mallintaen pakattu ominaisuuksia muiden kehittämistä luomuksista? Kyllä voi. Uskaliaasti voi jopa ajatella laitteen kytkemistä XLR-lähdön kautta suoraan mikseriin. Sisällön runsautta Sehän tiedetään, että aidoilla vahvistimilla ja hyvillä efektipurkeilla luodaan hyvä soundi. Tosin siinä on useita käyttökelpoisia vahvistin- ja kaiutinmallinnuksia, kuten tuhti Englin ominaisuuksia jäljittelevä Alien, napsakka Matchlessin toisinto sekä useitakin Fenderiltä kuulostavia. boksit tai erikoiskehitelmät saattavat maksaa melkein saman verran kuin koko G5. Keikkatilanteessa Zoom G5 varmaankin sijoitetaan vahvistimen eteen. Toimii hyvin niin opiskelijalle kuin ammattilaiselle.? . Juha Björninen 54-57 Zoom EH.indd 56 ?Yihaa! Preerianpölyinen, erinomaisesti viitoitettu tie kohti kantrikitaran Shangri-La:ta (kostajakitaraa unohtamatta). Suosittelen lämpimästi.? . www.zoom.co.jp Ansioituneen kitaristi-pedagogi Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyinsijoilla Amerikassa. Jatko-osa vie nyt vieläkin syvemmälle country-kitaroinnin maailmaan ja soittimen tekniseen hallintaan. 13 kitaralle sävellettyä instrumentaali kappaletta on soitettu malliksi oheiselle CD-levylle. Harjoittelua varten joka kappaleesta on mukana myös pelkkä säestysosuus eli ns. play along -versio. Harjoitukset ja etydit on kirjoitettu nuottien lisäksi tabulatuureina, ja sormitusten löytämistä helpottamassa mukana on otelauta diagrammeja. Kirja soveltuu myös sellaisille soittajille, joiden nuotinlukutaito on jäänyt vähemmälle harjoitukselle. Perustiedot kitaransoitosta ja kohtuullisen hyvä soittotaito ovat kuitenkin tarpeen. Uutuus! 35 e + postikulut Country-kitarointi on vaikuttanut paljon muihinkin kitaransoittotyyleihin. Niinpä monia kirjan ideoita voi soveltaa myös pop- ja rockmusiikkiin. ?Kitaristin matka Nashvillestä alas etelän suistomaille. Moderni signaaliprosessointi kehittyy siinä missä tietokoneidenkin teho, ja G5:n sisuksissa jyllää tuore neljännen sukupolven ZFX-prosessori. Efektien valikoimassa on kaikkea kuviteltavissa olevaa ja sen päälle monenlaisia yllätyksiäkin. Zoom tarjoaa ainoana multiefektien valmistajana moneen suuntaan toimivan Z-pedaalin
Kovin paljoa ei säröä tarvitse lisätä, kun tehosteen vaikutus jo moninkertaistuu. Rivakasti vatkattuna pedaali pulputtaa nopean leslie-efektin kaltaisia muljutuksia. Lisää sävyjä Talking Pedalin outosoinneille saa portaattomasti säädettävästä fuzzista, jonka sumuinen särö provosoi suotimia entisestään. Muitakin vokaaleja on aistittavissa, mutta liikkeen nopeus ja laajuus vaikuttavat voimakkaasti: jos veivaa lyhyempää väliä edes-takaisin, saa esille yksittäisiä tavuja tai tavupareja muistuttavia sointeja. peruspätevä, soinniltaan tasapainoinen ja täysin häiriötön vaakku, jolla saa dekkarisarjan alkumusiikin tiheät vatkaukset siinä missä raukeasti venyvät naukaisutkin. -ääriasentoon ja painetaan pikkukytkintä uudelleen. Jos käyttää polkusimen koko liikerataa, tuottavat päällekkäin liikkuvat suotimet todella eriskummallisia, kerroksittaisia ääniä joissa pääartefaktin taustalla leijuu haamumaisia sivuseuraamuksia. keinupolkimen uusi muoto Miksi tehdä niinkuin muut, kun kerran on mieli kuvitusta kehittää kokonaan uusia juttuja? Next Step -sarjan Crying Tone ja Vowel Wah with Fuzz ovat uusin näyttö konkarivalmistajan kekseliäisyydestä. N ext Stepin perusidea on mullistavassa muotoilussa . Jos tarvitaan jotakin repaleista, riipivää ja vaikeasti määriteltävää, niin täältä pesee? u Soundirysää suunnitellessa on huomioitava, että näitä pedaaleita ei voi pysyvästi kiinnittää alustaan, ja piuhoitukset on järjestettävä niin, etteivät ne hankaloita polkuliikettä. Electro-Harmonix Next Step -pedaalit Crying Tone Wah, 77 e Talking Pedal Vowel Wah & Fuzz, 77 e Lisätiedot: Uraltone Puh. Tämä kalibrointi on pakollista aina ennen uutta käyttötilannetta, mutta operaatio on helppo eikä vie kauaa aikaa. 044 77 43 695 . Kevyt varvastus etukenoon kytkee efektin päälle ja pois aivan kuin perinneratkaisuissakin, sillä erotuksella että minkäänlaista naksahdusta tai häiriöääntä ei kuulu. Kuin veljekset Efekteistä konventionaalisempi on Crying Tone -wah . Itse asiassa Next Step -pedaaleissa ei ole ainuttakaan liikkuvaa osaa. Siitä miten pedaalit tunnistavat jalan liikkeen, valmistaja vaikenee visusti. Fuzz täpöille käännettynä suotimien ja särön yhdistelmä alkaa itse asiassa olla jo hieman hankala hallittava, kun ujeltavaa kiertoa tahtoo pukata esiin yllyttämättäkin. Ainoastaan yhdessä asiassa perinteisellä mekaniikalla toteutettu poljin menee edelle; Crying Tonea on ohjattava koko ajan jalalla, sitä ei voi parkkeerata puoliväliin ja jättää itsekseen korostamaan jotakin tiettyä taajuusaluetta, vaan tuolloinkin on pysyteltävä pedaalituntumassa. Veljesparin radikaalimpi tapaus on Talking Pedal Vowel Wah & Fuzz, jonka moni-ilmeinen efekti tuotetaan kahdella polkimen asentoon reagoivalla kaistanpäästösuotimella sekä portaattomasti mukaan miksattavalla fuzz-säröllä. Kun ilman fuzzia lähdetään hitaasti liikkeelle kantapää alhaalla, erottuu polkusimen liikkeen aikana erilaisia selkeitä vokaalimaisia sointivyöhykkeitä. e TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA Electro-Harmonix Next Step . jalka keinuttaa koko pedaalia, eikä pelkästään rasian kanteen akseloitua poljinosaa. www.uraltone.com . Ensin tulee vastaan jonkinlainen yawa-yawa, jota seuraa yoi-yoi-vaiheen jälkeen pelkkä oioi. Ensin pedaali asetetaan lepoasentoon vaakasuoraan sille pinnalle, jossa sitä tullaan käyttämään. Sen jälkeen painetaan kyljessä olevaa pikku kytkintä kerran, tarkkaillaan että pedaali alkaa vilkuttaa valoa kalibroinnin merkiksi, kallistetaan pedaali ?kantapää maassa. Näin pedaali oppii liikeratansa ääret ja osaa tuottaa efektin polkusimen keinutuksen mukaan. Next Stepin tuntuma jalan alla eroaa hämmästyttävän vähän perinteisestä toteutuksesta, eikä asiaa pienen tovin jälkeen enää edes noteeraa. www.ehx.com www.riffi.fi 6/2012 54-57 Zoom EH.indd 57 57 10.10.2012 13.14. Systeemi kuitenkin toimii erittäin täsmällisesti, kunhan pedaalille kertoo ensin miten maa sen alla makaa ja kuinka paljon pedaalia on määrä kallistaa. Ennen tätä pistettä on kuitenkin tarjolla kosolti erilaisia epätavallisia ja outoja efektejä
Sekään ei vielä ole uutinen, että subbasen sisään on sijoitettu monovahvistin alakaistalle ja stereopääte ylempää kaistaa toistavalle satelliittiparille. Mutta sitten alkaa jo kutkutella, kun samaiseen bassokaappiin on saatu mahtumaan vielä mikseri, jota voi monipuolisten liitäntöjen ansiosta käyttää yhtä hyvin kuulutusten ja taustamusiikin soittoon kuin vaikkapa laulun, kitaran ja esimerkiksi tietokoneelta virtaavan kompin miksaamiseen keikalla. Yksi monokanava ja kaksi stereokanavaa antavat puitteet monenlaiseen käyttöön. Trubaduuri toimintaan setti istuu heittämällä, mutta antaa kantavuutta myös tuotekonsulentin tai vaikka esitelmöitsijän puheille . trubaduurin matkasetti Telinepussi olalle ja itse PA-laitteisto matkalaukun kokoiseen vetokärriin ? tämän kompaktimmaksi on jo vaikea äänentoisto s ysteemiä suunnitella. K KUVA: TOMMI POSA aksi satelliittikaappia ja niille yhteinen sub bass -kaiutin on tuttu konsepti. taukomusiikit tai powerpointsirkuksen äänet saa nekin kuuluviin. 58 www.riffi.fi 6/2012 58-59 HK Audio.indd 58 10.10.2012 13.16. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI HK Audio Lucas Nano 300
nimellinen suuntaavuus 60° × 40° . Varsin tömäkästi bassoa ilmoille saakin. Akustishenkiselle keikalle Lucas Nano on suorastaan loistosetti, jos keikkatupa on nimenomaan tupa eikä urheiluhalli. Koululuokan tai pienen audiotorion vaihteleviin tarpeisiinkin se on aivan mainio ratkaisu. u HK Audio Lucas Nano 300 Pieni, liikuteltava äänentoistosetti Kaksi satelliittikaiutinta . Jos esimerkin trubaduuri ottaa laulumikin kumppaniksi jonkin nykyaikaisen stemma/efekti-prosessorin ja muokkaa kitarankin sointia sopivalla pedaalilla, niin hupi alkaa olla parhaimmillaan. Omistajansa omaan käyttöön nämä konstruktiot ovat kyllä varmasti aivan toimivia ja luotettavia. Pikkukeikan iso ääni Mikseri on säädöiltään minimaalisen karu, mutta tarjoaa moninaisia käyttötapoja. Jos tarvitaan enemmän ääntä tai täyden kaistan stereo, hankitaan käyttöön kaksi settiä ja kytketään kummassakin satelliitit pareiksi. Periaatteessa mikään ei myöskään estä ketjuttamasta tällaisia suppanen plus satelliitipari -yhdistelmiä vaikka miten monta peräkkäin, ja heti tuleekin mieleen erilaisia messu- ja tori tapahtumia, taidenäyttelyitä yms. Aivan ihmeitä ei pikkujättiläiseltä voi odottaa, mutta rajatulla alueella ja keskittyneesti kuuntelevan yleisön edessä systeemi pelaa hienosti. Trubaduuri kytkee ykköskanavaan laulumikin, kakkoseen oman elektroakustisen kitaransa ja kolmoskanavan stereotuloon sitten masiinan taustaraitojen soittamiseen. Joka kanavassa on kytkin signaalityypin valinnalle, oma voimakkuudensäätimensä ja potentiometri tummasta kirkkaaseen ulottuvalle yleissävylle. maksimiäänenpaine 116 dB SPL (10?% THD) . maksimiäänenpaine 116 dB SPL (10?% THD) Sub bass -kaiutin . kolmikanavainen mikseri Kaiutinjohdot, kuljetuslaukku kaiuttimille sekä telineet ja kuljetuspussi kuuluvat pakettiin. Hintaluokka: n. www.intoluthman.fi Käytön jälkeen kilon painoiset satelliitti kaapit loksautetaan toisiinsa kiinni ja lukitaan kuljetuksen ajaksi sub bass -kaapin takalaidan syvennykseen. Koko kymmenkiloinen yhdistelmä sujautetaan sitten kuljetusta varten vetoaisalla varustettuun, pyörälliseen matka laukkuun. Tehtaan ilmoituksen mukaan yhden satelliittikaiuttimen enimmäisäänenpaine on 116 desibeliä, mutta aivan äärilleen ei 3,5-tuumaista kokoäänialueen pikkukaiutinta kannata piiskata, jos mielii soundin pysyvän miellyttävänä. 0207 983540 Tietoa verkosta: . Setin ääni on itsessään miellyttävän tasapainoinen, luontevan perusterve, ja bassopitoisuutta voi säädellä sub bass -vahvistimen omalla voluumihanikalla. Signaalikin kulkee suoraan alemman kotelon kansilevyyn upotetuista kontakteista ylemmän pohjassa oleviin vastaaviin. Ja jos tarpeen on, voi yhden yksittäisen tai pariksi kytketyt satelliitit kiinnittää samalla mekaanisella lukituksella myös suoraan sub bass -kotelon kanteen, josta löytyvät niinikään kontakti pinnat signaalin välittämiseksi. Yksi perussetti toimii sillä periaatteella, että basso on monona ja yläkerta stereona. Jos alkupää on kunnossa, niin Lucas Nano kyllä hoitaa oman osuutensa. Äänivaroiltaan Lucas Nano onkin kokoonsa nähden hämmästyttävän suuri. Jos tilanne sellaista vaatii, voi satelliitit myös yhdistää samaa signaalia toistavaksi pariksi . Sävynsäätimet ovat luonteeltaan miellyttävän loivia ja toimittavat asiansa samaan tapaan kuin perinteisen mökkiradion tone; soinnin kirkkautta tai terävyyttä voi mukavasti himmentää, jos tarpeen on. Minkäänlaisia efektejä ei ole tarjolla ja systeemi palveleekin parhaiten valmiiksi työstettyjä soundeja. Sub bass -yksikön sisältä löytyy kahdeksan tuuman kartiolementti ja äänenpaineeksi luvataan 116 desibeliä. 190???20 000 Hz . joissa olisi luontevaa käyttää monesta yksiköstä koottua, hajautettua äänentoistojärjestelmää. Käytännöllisyys on arvo sekin Lucas Nano 300 -systeemin roudaaminen on todella helppoa ja joka palikassa on mietitty sekä kuljetuksen että äänen toiston sujuvuutta. 600 e Lisätiedot: Into-Luthman Puh. Kun äänipuolikin osoittautuu vielä asialliseksi, alkaa Lucas Nano viehättää aivan toden teolla. Näppäriä oivalluksia Peruskäytössä Lucas Nano -satelliitit toimivat itsenäisesti mikrofonitelineisiin tai vastaavalla kierteellä varustettuihin kaiutintelineisiin kiinnitettyinä. muovikotelot lukittuvat napakasti toisiinsa ja muodostavat käytännössä saumattoman kokonaisuuden. Piuhat samaan laukkuun, kevyet putkitelineet vielä omaan kassiinsa ja keikalle voi lähteä vaikka raitiovaunulla. www.riffi.fi 6/2012 58-59 HK Audio.indd 59 59 10.10.2012 13.16. 44 Hz ?> . Äänentoistofirman vuokra setiksi en tätä settiä silti hennoisi suositella, sen verran roisia kohtelua vuokrakamat tuppaavat saamaan osakseen ja esimerkiksi satelliittien mekaaninen kytkentä toimintapariksi ja/tai kuljetusasemiin sub bass -kotelon takalaitaan vaatii kuitenkin tiettyä huolellisuutta
Korjaimelta pääsee dynamiikkaprosessoreille ja edelleen kaiku- ja viive-tehosteille ennen paluuta kanavan korjaimiin jälleen. Kanavan sisällä taas liikutaan pystysuunnassa pyyhkäisemällä. Kaikki tutut hallintakonstit sormenpäällä täppäyksestä liu?utukseen ovat käytössä. Liukuja voi toki siirrellä yksitellenkin, mutta jos haluaa nopsasti loivamuotoisen loudness-käyrän tai hyllytyyppisen yleiskorjauksen, niin piirtäen sellainen syntyy varsin kätevästi. Kaikki kanavat eivät mahdu näyttöön rinnakkain kerrallaan, joten pyyhkäisy sivusuunnassa on tarpeen, kun liikutaan ensimmäisestä kanavasta kuudenteentoista saakka. Seitsemästoistakin kanava löytyy, kyseessä on iPadille nimikoitu, tabletille tallennetun musiikin toistoon varattu kanava. Oikeassa reunassa master-kanava pysyy aina paikoillaan ja muut kanavat liukuvat sen alta esiin ja tarvittaessa jälleen piiloon. Sen juoneen pääsee kiinni saman tien, jos kokemusta iPhonen tai iPadin käytöstä on hitustakaan. Jopa valokuvien zoomauksesta alkanut sormihaarukan levitys ja supistus ovat käypiä komentoja ? niillä saa kanavakorjainten eri aluei den kaistanleveyksiä muutettua. Myös vapaa piirto sormella on mahdollista: kaikkiin lähtöihin sijoitetut graafiset korjaimet seuraavat sormen liikettä näytön poikki ja virtuaaliset liukusääti- met hilaavat itsensä sormen piirtolinjalle tuota pikaa. Nämä loh- 60 www.riffi.fi 6/2012 60-61 Mackie.indd 60 10.10.2012 13.18. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI Mackie DL1608 ? iPad mikserin tekee Erilaisia digimiksereiden ohjaus sovelluksia on iPadille koodattu jo pitkään, mutta Mackie toteutti asian hieman toisin: nyt iPad ei olekaan täysin varustellun mikserin lisävarusteeksi soveltuva kauko-ohjain vaan saman tien koko mikserin käyttöpinta. Sen ulkopuolella sääde tään vain analogisten mikrofoni vahvistimien tasot, kaikki muu sormeillaan näytöllä. Kuvasta puuttuu vain sormi, jonka alla kolmonen oikeasti hohtaisi. Kaistanleveyttä voi muovailla pihti sormin ja jos ei halua ekvalisoida käyrää veivaamalla, voi asian hoitaa myös jokaisen kaistan omilla parametri säätimillä. I tse DL1608 on vankan tuntuinen ja positiivisessa mielessä työkalumainen niin rungon kuin siihen kiinnitettyjen audioliitinten ja gain-potentiometrienkin osalta. Ohjauspintana palveleva iPad asettuu jämptisti sijoilleen ja sitä paikoillaan pitelevän palikan voi lukita security torx -ruuveilla, joihin sopiva erikoisavain kuuluu pakkaukseen. Erillinen virtalähde ei nosta suuria tunteita puolesta tai vastaan, vaikka ihan mukavaa olisikin ollut nähdä tämän tasoinen laite sisäisellä verkkolaitteella varustettuna. Perusraami on yksinkertainen eikä suuria esittelyitä kaipaa. Kun äänilähteet ja kaiutinlähdöt on kytketty, kohdistuu huomio suoraan iPadin kautta aukeavaan varsinaiseen mikseriin. Näin pääliuku on tilanteessa kuin tilanteessa näkyvillä. Kanavan sisällä Sisälle yksittäiseen kanavaan sukelletaan kanavakorjaimen käyrää havainnollistavaa kuvaketta näpäyttämällä
Auxeja on kuusi ja ne voi yksitellen valita pre- tai post-syötöiksi. Selkeyden perikuva Koko ohjaussystematiikka on loogista ja sujuvaa. Seuraa ainakin kaksi oivallista optiota. Eikä työvaiheita tarvitse tehdä edes perättäin, jos budjetti riittää useampaan iPadiin . Kaikissa osioissa on kyllä tarpeeksi neutraalia pintaa vapaana, mutta kovin summittaisesti ei käpälällä auta ruutua kuitenkaan pyyhkiä. Virtuaaliset liukusäätimet palvelevat myös aux-lähtöjen kanavasyöttöinä. Ne saa peliin napauttamalla sormenpäällä master-liu?un vieressä olevan listan eri kohtia. Sellaisen tiimellyksen hallintaan iPad-pinta ei ole nopein mahdollinen ohjain. Mutta jos kyseessä olisi seestyneempi toiminta, bändillä roolitukset ja soiton dynamiikka vankasti hallussa, ja parhaassa tapauksessa kunnon sound checkiä edeltäisivät vielä vaikka muutamat harjoitukset joissa voisi jo valmiiksi hieroa tiettyjä asetuksia kohdilleen niin tilanne olisikin aivan toinen. Näillä eväillä sujuisi keikkamiksauksen lisäksi mainiosti vaikkapa oman promovideon äänen miksaus sillä 100% live-periaatteella. u Mackie DL1608 Digitaalinen mikseri iPad-ohjauksella ? 16 kanavaa ? eq ja dynamiikkaprosessointi kaikissa kanavissa ? omat kaiku ja viive-prosessorit ? ohjaus enimmillään 10:llä iPadilla samanaikaisesti ? langaton ohjaus vaatii erillisen reitittimen ? suositushinta ilman iPadia: 1?299 e Lisätiedot: Soundtools Puh. itse DL1608 nimittäin kykenee ottamaan vastaan ohjaustietoa samanaikaisesti peräti kymmeneltä tabletilta. Harjoituksella keikalle Mackie DL1608 on kaikin puolin selkeä ja intuitiivinen mikse ri, jonka kanssa pääsee sinuiksi hyvin nopeasti. Jos haluaa pitäytyä piirroskuvituksissa, niin valmiita symboleita vakiosoittimistosta löytyy kuvakirjastosta ja itse voi aina askarrella lisää. Itse itseään lavalla miksaavalle bändille iPadin käyttö etäohjaimena avaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Ja sen jälkeen bändin parhaiten miksauksen hallitseva jäsen voi siirtyä salin puolelle rakentamaan balanssin yleisöä varten. Katedraali kaiun lisäksi ykkös mylly osaa jäljitellä pienempiäkin tiloja ja kyllä mauste valikoimasta löytyy myös erinomainen plate- eli levykaiku. ketään mikserin ethernet-liitäntään, mutta vastapainoksi saa kauko-ohjauksen kaikkiin mikserin toimintoihin. Puuha vaatii investoinnin erilliseen langattomaan reitittimeen, joka kyt- Mikserin efekti prosessorit on nimikoinnin lisäksi leimattu havainnollistavin kuvin. Ekvalisaattorikäyrään ei toki voi tarttua ihan mistä kohtaa tahansa vaan sormen pitää osua jonkun korjainyksikön keskitaajuutta merkkaavaan palloon. Kriittisemmissä säädöissä on joko pitempi liukurata, tai tukena myös erillinen numeroarvon syöttö. Positiiviseen vaakakuppiin tuo lisää painoa esimerkiksi kanavakorjainten tai dynamiikkaprosessoreiden säätölogiikka, jossa asetuksia voi joko muutella kunkin parametrin omalla liu?ulla, tai sitten voi vaan tarttua sormenpäällä suoraan kiinni vastetta kuvaavaan käyrään. ja jossa yhden bändin kitaristi tuuraa toisen rumpalia ja vierailee vielä kolmannessa sankaribasistin elkein. Kierrätetään iPadia ensin soittajalta toiselle niin jokainen voi miksata oman monitorointinsa prikulleen kuten haluaa. Siitä vain iPad kouraan ja kuvaamaan bändin jäsenet, niin eipä enää paljoa havainnollisemmin saa kanavia merkattua. Jos kuusitoista kanavaa on riittävä määrä esityksen hoitamiseen, niin tässä on kätevässä paketissa yllin kyllin päteviä työkaluja kanavakohtaisesta prosessoinnista kaiku- ja viivetehosteiden tuottamiseen. En lähtisi kuitenkaan välttämättä hoitamaan tällä mikserillä nuorisotalon bändi-iltaa, jossa kymmenen energistä junioriorkesteria vetää ketjussa kahden, kolmen biisin settejä . 040 128 7787 Tietoa verkosta: www.soundtools.fi Kanavien dynamiikka prosessorit ovat Jokaisessa lähdössä on oma graafinen korjaimensa, helppoja käyttää ja toimivat erinomaisesti. jolla voi hoitaa niin PA:n kuin monitoreidenkin virityksen. www.riffi.fi 6/2012 60-61 Mackie.indd 61 61 10.10.2012 13.18. DL1608 tar joaa erinomaiset välineet miksaamiseen, enkä kaivannut Mackien omien efektien jatkeeksi edes ulkoisia efektejä. Ainuttakaan pyöritettävää säädintä ei onneksi mukana ole, vaan kaikki säädöt reagoivat sormen liu?utukseen joko pysty- tai vaakasuuntaan. Jotkut asetukset ovat hitusen krouveja ja esimerkiksi panoroinnin säätö on aika suurpiirteistä lyhyen poikittaissuuntaisen säätöradan vuoksi. kiitos hohtoefektin joka varsin näkyvästi hehkuttaa aktiivista säädintä sormenpään alla. kot seuraavat toisiaan, pyörittipä ketjua sitten ylös- tai alaspäin. Siirtyminen lohkosta toiseen alkaa sujua nopsasti, kun hetken totuttelun jälkeen oppii täsmäämään sormensa kanavan harmaapintaiselle alueelle eikä vahingossa koeta rullata muita kanavan osioita esiin sellaisesta kohdasta joka samalla muuttaa jotakin näkyvillä olevaa asetusta. Tämä pätee korjaimen lisäksi muissakin säätimissä ja antaa mukavan varmuuden siitä, että sormen liike on tunnistettu ja tehoaa. Nimi ja kuva, kiitos! Miksauskanavat voi nimikoida tekstillä, mutta tämän perustoiminnon jatkeena on tilaa kookkaan postimerkin kokoiselle kuvalle, joka voi olla joko piirrossymboli tai valokuva. Osumisen kyllä tunnistaa helposti
Kulissien takaa kerrottiin, että nyt tuotantoon asti edennyttä mallistoa edelsi pilotti, Valkoiseksi elefantiksi nimetty ja täysin toimiva digitaalinen langaton systeemi. LR-tila tarjoaa perinteisen FM-tekniikan siirtovarmuuden, mutta audiolaadun luvataan olevan silti parempi. Vapaiden taajuuskaistojen hupenemiseen 9000-sarja vastaa äärimmäisen täsmällisellä lähetyssignaalilla . Ensinmainituissa korostuvat audiolaatuun kohdistuvat odotukset, jälkimmäisissä lähettimen pitkä kantosäde ja siirron immuunius ulkoisille häiriöille. Näiden vaatimusten perään lisätään vielä yksi oleellinen ehto: järjestelmä ei saa juurikaan tuottaa viivettä eli latenssia, sillä se tärvelee musiikillisen suorituksen. Audiolaadun ja kantomatkan suhteen 9000-sarja tarjoaa kaksi eri toimintatilaa: HD eli High-Definition perustuu kompressoimattoman, lineaarisen digitaaliaudion lähettämiseen ja se on tarkoitettu kriittisiin musiikkituotantoihin. Siitä ei kuitenkaan koskaan tehty kaupallista tuotetta: se oli nimittäin kooltaan kohtuuttoman suuri, hinnaltaan käsittämättömän kallis, eivätkä akkujen kesto, kantomatkan säde, radiotaajuuksien tehokas käyttö ja prosessissa syntyvä viive eli latenssikaan olleet erityisen hyviä myyntiargumentteja. LR on tarkoitettu esimerkiksi reportterikäyttöön massatapahtumissa, joissa pitkän etäisyyden lisäksi langatonta siirtoa uhkaa myös muu radioliikenne. Oma merkityksensä umpikujaan päätyneellä koeponnistuksella kuitenkin oli: se osoitti kuulemma sen, että sen paremmin digitaalisen langattoman siirron kuin muidenkaan kriittisten osa-alueiden tietoa ei voi ostaa palasina eri tutkimuslaitoksista, laboratorioista ja opinahjoista, koska lankojen pitäminen yhdessä nipussa käy silloin mahdottomaksi. Ja nyt kun radiotaajuuksille on tungosta ja tuotantojen kanavamäärät kasvussa kautta maailman, voi valittua linjaa pitää kaukonäköisenä. Järeät kamppeet isoihin urakoihin Digitaalinen 9000-sarja on suunniteltu suuriin tuotantoihin, olivatpa ne sitten konsertteja tai musikaaleja, urheilukilpailuja tai ilmailunäytöksiä. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI . Tämän ansiosta kanavat voidaan asettaa tasa- 62 www.riffi.fi 6/2012 62-63 Sennheiser.indd 62 10.10.2012 13.21. Sennheiserin langattomien mikrofonien tuoteryhmästä vastaava Kevin Jungk ja 9000-hanketta johtanut Gerrit Buhe toteavat kuitenkin kuin yhdestä suusta, että heidän onnekseen kyseessä on kuitenkin perheyritys, jonka johdossa vuodesta 1982 asti työskennellyt professori, teknii- kan tohtori Jörg Sennheiser oli itse henkilökohtaisesti vakuuttunut digitaalisuuden välttämättömyydestä tulevaisuuden langattomissa mikrofoneissa. digitaalinen on päivän sana Yli kymmenen vuoden kehitystyö huipentui syyskuussa 2012, kun Sennheiser julkisti uuden huippuluokan langattoman järjestelmänsä: täysin lineaarisen digitaali audion siirtoon kykenevän 9000-sarjansa. T äysin tyhjästä ei tätäkään hanketta polkaistu 1990-luvun alussa käyntiin. kukin kanava pysyy raamissaan eikä kanavien välisestä modulaatiosta pitäisi olla enää huolta. Niinpä Valkoinen elefantti suljettiin komeroon, pöytä puhdistettiin ja hihat käärittiin uudestaan. Monen pörssiyhtiön johto, hallitus tai viimeistään tiedostavimmat osakkaat olisivat todennäköisesti viheltäneet pelin poikki ensimmäisen vuosikausia kestäneen ja sievoisesti rahaa nielleen hankkeen aikana tai sen päätyttyä. LR- eli LongRange-tilassa taas käytetään hyväksi Sennheiserin kehittämää audiopakkausta. Tuki kehitystyölle oli vankkumatonta kuulemma silloinkin, kun ryhmä itse koki kohdanneensa jonkin kyseisellä hetkellä ylitsepääsemättömältä tuntuneen ongelman. Valkoista Elefanttia rasittaneet pulmat ratkottiin yksi kerrallaan ja sivussa syntyi liuta muita teknisiä parannuksia, joista osaa voidaan jatkossa hyödyntää myös edullisemmissa langattomissa mallistoissa ja muussa mikrofonituotannossa. Ja käyttötavasta riippumatta akkujen tulisi kestää kauan. Jos jotain kelvollista halutaan saada aikaan, kaikkien kehitystyön sektoreiden tulee löytyä Sennheiserilta itseltään
Tämän kokeen perusteella 9000-sarjan solistimalli vaikuttaa täysin immuunilta normaalille käsittelylle. Toinen erityinen havainto liittyy transienttien välittymiseen langattoman siirron kautta. Testiäänigeneraattoreiksi oli värvätty kaksi asiansa osaavaa jazz-laulun opiskelijaa Berliinistä. välein, mikä helpottaa systeemin virittämistä ja käyttää samalla vapaan taajuusalueen tehokkaasti. Latenssi taas on puristettu kolmeen millisekuntiin, samaan suuruusluokkaan kuin ammattiluokan digitaalisissa miksereissä. Arviontia Pääsin kuulostelemaan uuden järjestelmän audiolaatua Hannoverin messualueen tuntumassa sijaitsevassa Piparminttu-paviljongissa, jossa toimivan studion isoon soittohuoneeseen oli järjestetty tilaisuutta varten istumapaikat useammalle kymmenelle kuuntelijalle. Sekä omanäppisen hypistelyn että nähdyn ja kuullun perusteella on syytä uskoa, että 9000-sarja on todellakin valmistajan oman luonnehdinnan mukainen ?mestariteos?. u www.riffi.fi 6/2012 62-63 Sennheiser.indd 63 63 10.10.2012 13.21. Äänialoina tarjolla oli lähtökohdiltaan alttoa ja tenoria, mutta kumpaisellakin laulajalla tuntui ulottuvuutta riittävän näiden karsinoiden ulkopuolellekin. Kuuntelutilan melko kuiva akustiikka palveli arviointia hyvin ja kattauksen heikoimmaksi lenkiksi taisivatkin jäädä Whar- fedalen pienehköt saliäänikaiuttimet. Olipa kyse käsi- tai vyölähettimestä, kapselivalikoimasta, antenneista tai niiden lisäosista, vastaan ottimien emokehikosta tai systeemin hallintaa helpottavasta tietokoneohjauksesta, kaikkea löytyy. Lanseeraustilaisuudessa järjestelmän eri komponentteihin oli mahdollista tutustua lähemmin. Paikan isäntä on pitkän uran tehnyt Mousse T, Tom Jonesin Sex Bomb -kappaleestakin krediittejä kirjannut DJ/tuottaja, ja studion vieraskirjaan on vuosien saatossa kertynyt varsin mairitteleva kokoelma kansainvälisiä nimiä aina Scor pionsista Phil Collinsiin. Illan pääosassa oli kuitenkin uusi 9000-sarja, jota esiteltiin sekä samassa huoneessa esitettyjen accapella-näytteiden että viereisestä, pienemmästä soittohuoneesta puhuttujen, laulettujen ja soitettujan ääninäytteiden avulla. Kun äänilähteinä oli lyömäsoittimia triangelista maracasseihin ja tamburiiniin, kävi analogisessa siirto teknii kassa tarvittavan kompanderin kömpelyys selkeästi ilmi: transientit pärskivät, pärähtelivät ja muhjuuntuivat järkiään, kun taas 9000-sarjan digitaalinen siirto kuulosti samalta kuin soittimia olisi kuunneltu kunnollisen langallisen äänitysmikrofonin pyydystämänä. Vaikka langaton mikrofoni on harvoin ykkösvalinta lyömäsoittimiin, oli provokatiivisella testillä selkeä viesti: uusi digitaalinen järjestelmä on dynamiikaltaan ylivertainen saman valmistajan aiempaan kuninkuusluokan analogiseen järjestelmään verrattaessa. Kaikki mitä järjestelmään tarvitaan Sennheiserilla on pitkä kokemus suurten langattomien järjestelmien toteuttamisessa. Ne antoivat kuitenkin riittävän selvät eväät vertailukuuntelulle, jossa alkuun asetettiin rinnakkain 9000-sarjan eri kapseleita. Jotta digitaalisen järjestelmän suorituskyky kävisi toden teolla ilmi, laitettiin sen jälkeen keskenään samalla viivalle myös 9000-sarjan ja Sennheiserin oman analogisen lippulaivan, 5000-sarjan, vastaavat solistimallit. Testikuuntelusta on syytä poimia esiin kaksi erityistä havaintoa, joissa 9000-sarjan poikkeuksellinen äänenlaatu käy selvästi ilmi. Ensinnäkin solistimallin käsittelyäänten vaimennus on ilmiömäinen, eikä käytännöllisesti katsottuna minkäänlaisia runkoääniä kantautunut kuuluville vaikka mikrofoni sai osakseen varsin ronskia kohtelua. Analogipuolen vastaavalle käsimikrofonille jäikin epäkiitollinen rooli osoittaa, miten tavattoman paljon vastaava käsittely tuotti jyminää ja kuminoita 5000-sarjan konstruktiossa. Uutuusmallin hiljaisuus selittyy kokonaan uudenlaisella ja erittäin joustavalla kumiseoksella, jolla kevyt kapseli saadaan kellutettua tehokkaasti vaimennettuna. Niinpä myös uusi huippumallisto tarjoaa kaikki osaset, joita laajaan kokonaisuuteen voidaan vaativassa ammattikäytössä tarvita. Käytännössä kapseli lepää kahden lumihiutaletta muistuttavan ja kuuteen tukipisteeseen pingotetun kumiripustimen välissä
Sittemmin tämän studioissa hyvin tunnetun standardin mukaisia telakoita ja niihin sopivia irtoprosessoreita on ryhtynyt valmistamaan moni muukin. Mekaanisesti niin kehikon kuin korttienkin rakenne on jämerä ja asennus helppoa. Räkin takapaneelissa on ulkopuolella jokaiselle moduulipaikalle identtiset liitännät: balansoidut (sekä XLR että 6,3 mm jakki) tulo- ja lähtöliittimet, prosessorikohtaisesti eri tarkoituksissa toimiva Omniport-liitin sekä Feed-kytkin, jolla prosesso- 64 www.riffi.fi 6/2012 64-66 Radial.indd 64 10.10.2012 13.23. Moduuli lukitaan sitten sijoilleen kahdella ruuvilla etulaidasta. Kehikon kanssa ei olla sidottuna kuitenkaan pelkästään Radialin prosessoreihin, formaatti on äänittäjien keskuudessa melko suosittu ja erinomaisia ekvalisaattoreita ja etuvahvistimia löytyy tietystikin standardin lanseeranneelta API:lta, mutta lisäksi myös esimerkiksi Shadow Hillsiltä, Vintechiltä, Chandlerilta ja monelta muulta valmistajalta. Workhorsen lisäksi Radialilla on tarjolla kahdeksan ja kymmenen moduulin kotelointiin soveltuvat kehikot ilman mikseriä, sekä kolmen prosessorin telakointiin sopiva Cube, ja yhtä monen yksikön alustaksi soveltuva räkkiviipaleen kokoinen Powerstrip. Workhorse-räkkikehikko ja 8 × 2 -mikseri Räkin sisäpuolella, takalaidassa on kullekin moduulille oma istukkansa, johon kortti työnnetään. Kanadalainen Radial Engineering tarjoaa mallistossaan jopa viisi erilaista kehikkoa ja niihin kalusteeksi reilun tusinan verran erilaisia prosessoreita. Testiin otettiin Workhorse-räkkikehikko, jossa on kahdeksan moduulipaikan jatkeena kahdeksankanavainen summausmikseri ja yhdeksän erilaista moduulia. Radialilla on itsellään tarjolla 12 erilaista moduulia mikki etu sista eksoottisempiin kitaraprosessoreihin. eli API kehitti aikoinaan 500-sarjaksi kutsutun standardin, jossa yhteen räkkikehikkoon voi sijoittaa erilaisia moduuleita, pääasiassa mikrofonivahvistimia, ekvalisaattoreita ja kompressoreita. yksi alusta, monenlaisia työkaluja Valitaan ensin sopiva kehikko ja sitten siihen passaavat prosessori moduulit. Alkuun pääsee melko pienelläkin investoinnilla ja jatkossa voi työkalu valikoimaa kartuttaa ja muunnella tarpeen mukaan vaikka moduulin kerrallaan. A utomated Processes, Inc. TEKSTI: SAMI SARHAMAA KUVAT: TOMMI POSA Radial Workhorse
Voidaan käyttää myös splitterinä. EXTC Loistava oivallus: laite, joka muuntaa linjatasoisen signaalin kitarapedaaleille sopivaksi! Nyt saa polkusimet työaseman tai mik serin insertteihin ja käyttöön. Yllättäviä käyttömahdollisuuksia? Tank Driver Tällä prosessorilla saa minkä tahansa jousikaiun kiinni työasemaan tai digitaalimikseriin. Varsinkin yksin töitä tekevälle kitaristille erinomainen apuväline, joka sopii myös alunperin suoraan linjaan soitettujen raitojen elävöittämiseen. Soundin säätöön on kaksi nuppia: Shimmer (diskantti) ja Boom (basso). Jousikaiku irrotetaan vahvistimen liitännöistä ja kytketään Tank Driveriin, joka huolehtii tasoja impedanssisovituksesta. Valmis kaiutinsimuloitu signaali saadaan XLR-lähdöstä työasemalle. Radial Engineering Aivan alkuun kanadalainen Radial Engineering valmisti erilaisia audiosignaalin kytkentätarvikkeita, sovittimia, reitittimiä ja jakokeskuksia, kunnes laajensi sitten tuotevalikoimaansa kitarapedaaleihin ja studiopuolen räkkilaitteisiin. Kitaristeille ja osin myös basisteille suunnattuun Tonebone-pedaalimallistoon kuuluu erilaisia etuasteita, säröpolkimia ja efektien hallintaan tarkoitettuja kytkimiä, luuppereita ja DI-bokseja. www.riffi.fi 6/2012 64-66 Radial.indd 65 65 10.10.2012 13.24. Prosessoria voidaan käyttää myös efektinä Filter- ja Blend-säätimiä. X-Amp Re-Amp Re-Amp-toiminto yhdelle tai kahdelle vahvistimelle. Rinnakkaisprosessointi on näin ollen todella yksinkertaista. Komit Komit on vanhan koulukunnan kompressori ja diodilimitteri. Ensituntumaltaan se oli hieman hankala peli hahmottaa. Balansoidut pää- sekä monitorilähdöt täydentävät kattauksen. Limitteriosalla saadaan mukavaa lisäväriä sointiin. Ihan en löytänyt sitä luvattua Nine Inch Nails -tyyppistä, säröisempää ruttausta, mutta olen silti varsin vakuuttunut. le. Ja sitten äänitetään. Erittäin selkeä ja yksinkertainen prosessori, hyvä sointi. Ensimmäisellä kierroksella kitara kytketään prosessorin takana olevaan Omniport-liittimeen (tämä liitin löytyy lähes jokaisesta Workhorse-moduulista, sillä on eri käyttöjä eri laitteissa) ja syötetään balansoidusta XLR-lähdöstä työasemal- JDX ei ole keinokuorma vaan kaiutinsimulaattori, joka asetetaan vahvistimen ja kaiuttimen väliin. Ääni säröytyy helposti, mutta selkeätä efektikompressointia on melko vaikea saada aikaan. Toisella kierroksella äänitetty kitarasignaali syötetään työasemalta X-Ampin XLR-tuloon ja prosessorin yhdestä tai kahdesta korkean impedanssin kitaralähdöstä vahvistimiin. Käyttö on helppoa: laitetaan työasema toistamaan kitaraäänitettä luupissa ja ruuvataan soundi kohdalleen. Näppärä vehje, jos jousikaiun tarvetta ilmenee. JDX PhazeQ Usein, kun yhtä signaalia äänitetään useammalla mikrofonilla, saapuu ääni hieman eri aikaan mikkeihin aiheuttaen vaihe-eroa, joka tekee soundista epätarkemman. Eikä tietenkään ole mitään syytä käyttää pedaaleja pelkästään kitararaitoihin vaan mihin tahansa! Tosiaankin, takapaneelin XLR-liittimistä audiokytkentä työaseman tuloon ja lähtöön, kitarapedaali/pedaalit kiinni etupaneelin send/receive-lenkkiin, tasot kuntoon send- ja receivepotikoilla ja menoksi. rin signaali syötetään seuraavan moduulin tuloon. Mikserin etupuolella on kanavakohtaiset taso- ja panorointipotikat, päälle/pois-kytkimet sekä kaksi kuulokelähtöä ja niiden tasonsäädin. Joka toisessa lohkossa on Link-kytkin, jolla voidaan muodostaa stereopareja. Kanavakohtaisten liittimien tms. Jopa se korvin kuultava, pikkuisen reilu liiskaaminen (kun sen sitten sain aikaan) kuulostaa musikaaliselta ja erittäin monikäyttöiseltä. Prosessori ottaa signaalin vahvistimelta ja käyttää myös kaiuttimen kuormaa soundia tehdessään. Jokainen prosessori syöttää signaaliaan ulos sekä omista liittimistään että summausmikserin ko. Mittarikin on mielenkiintoinen VUballistiikalla toimiva, kaksivärinen ledirivi, jossa palaa vain yksi ledi kerrallaan. Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin ja toisella testikerralla alkoi valoa näkyä: Komit soundaa erittäin hyvältä! Se ei ole mikään ruttaaja, vaan tekee tasaamisen todella miellyttävällä tavalla. PhazeQ:lla tämä voidaan korjata. Useamman Workhorsen järjestelmässä yksiköt saadaan kytkettyä toisiinsa Ex pansion Buss-stereoväylän avulla. lisäksi kehikossa on valmiit, D-liittimillä tehdyt liitännät kahdeksan kanavan nipuissa: mik serin tulot sekä moduulien tulot ja lähdöt. tuloon. Kytke prosessori toiseen mikkilinjaan ja säädä soundi skarpiksi portaattomalla Phase Shift -säätimellä. Tätä prosessoria voidaan käyttää sekä kuivaa kitaraa äänitettäessä että re-ampatessa
Workhorse 8 -kehikko, 1150 e . Selkeä design, XLR-mikki liitin etupaneelissa, yksi potikka vahvistukseen ja kaksi kytkintä, siinä kaikki. Re-Amping Re-Amping eli uudelleen vahvistaminen tarkoittaa tilannetta, jossa linjaan äänitetty kitaran signaali ajetaan tallentimelta vahvistimeen ja vahvistinsoundi äänitetään erikseen. Tässä on paljon järkeä, voidaanhan soittotilanteessa käyttää käypää soundia mistä tahansa plugarista tai prosessorista ja keskittyä hyvään soittoon väsyttämättä soittajaa sounditestailulla. testissä olleet moduulit, 185???919 e/kpl Lisätiedot: Msonic Puh. Cube-kotelo 3:lle moduulille 355 e . Kolmas saadaan käyttöön Omniport-liitännän kautta. 010 439 8800 . Sitten kun soitot on soitettu, signaali syötetään haluttuun vahvistimeen, ruuvataan soundia sielun kyllyydestä ja äänitetään se uudestaan. Shuttlessa on kaikkiaan kolme insert-pistettä, joista ensimmäinen on +4dB balansoitu ja toinen -10 dB balansoimaton. Liekö tuon käyttö ohjeessa kehutun Hammond-lähtömuuntajan (?vintage style broadcast transformer?) ansiota. Erinomainen menetelmä myös silloin, kun halutaan välttää äänitystilanteessa kitaran vuotoa esimerkiksi rumpuraidolle. Sähkökitaran tai -basson kytkeminen suoraan mikseriin, työasemaan tai äänikorttiin ei useinkaan ole mahdollista, tai se ei tuota hyvää tulosta sellaisenaan. Tietysti moduulien asettaminen ?oikeaan. Powertubeksi nimetyn moduulin perussointi hyvin samankaltainen kuin Powerpressä, miellyttävän kuivakka ja käsinkosketeltava. Jokaiselle insertille on oma päälle/pois-kytkimensä. Powerpre Radialin perusmikkietunen on Powerpre. Prosessoria voi käyttää myös Guitar-tilassa ilman vahvistinta ja kaiutinta. Shuttle Shuttle on inserttiliitäntä, jolla voi kytkeä minkä tahansa ulkoisen efektiprosessorin Workhorsen kautta työasemalle tai mikseriin. Kytkentään tarvitaan DI-boksia, joka muuntaa balansoimattoman instrumentti- tai linjatason signaalin balansoiduksi mikrofonitason signaaliksi. Di-boksi on usein suositeltava sovitin myös syntikoita ja muita balansoimattomia linjatason laitteita mikseriin kytkettäessä. Radialin Re-Amp-moduulissa on tarjolla sovitus kumpaankin suuntaan: sekä linjasoittoon että raidalle tallennetun signaalin ohjaamisen kitaravahvistimelle. Kytkimet ovat 150 Hz bassoleikkuri ja lauluäänityksiin (ja miksei muihinkin) tarkoitettu kolmiasentoinen VOX-kytkin. VOX-kytkimen asennot ovat Breath, Linear ja Punch. Radial Engineering Workhorse 500 Räkkikehikko erillisille prosessoreille ? ? ? ? kahdeksan moduulipaikkaa kahdeksankanavainen mikseri tarjolla yli 12 erilaista Radial-moduulia soveltuu myös muiden valmistajien 500-sarjan moduuleille Hinnat: . www.msonic.fi Käytännössä kelpo kaiutinsimulointi, joskin hieman honottava soundi. Toinen näppärä käyttö on muiden valmistajien 500-sarjan prosessorien saattaminen samalla viivalle Radialin omien prosessorien kanssa. Yhteensopivuus muiden valmistajien 500-sarjan prosessoreiden kanssa takaa sen, että räkkiin saa haluamaansa täytettä. Ehkä hieman botnekkaampi kuin Powerpre. Etupaneelissa on tasoon vaikuttavat Gain- ja Trim-säädöt sekä kaksi kytkintä, Air ja Filter. Toimiii myös instrumentti tasoisena. Powertube Radialin toinen instrumentti/mikrofonivahvistin on toteutettu 12AX7-etuasteputkella. Air tekee ääneen pienen yläpään hypetyksen, Filter puolestaan vaimentaa bassotaajuuksia. Mainio myös basso-DI:nä. No, mitä jää käteen? Radial Workhorse tuntuu ja kuulostaa vakuuttavalta. Se vahvistaa mikkisignaalia maksimissaan 55 desibeliä. Powerstrip-räkkikotelo 3:lle moduulille, 350 e . järjestykseen vaatii hieman testailua ja tuumailua. Yleispätevän mittaroinnin puute on jonkin verran ongelmallista, tasojen säätö vaatii melkoista haarukointia. Myös se, että signaalia voidaan syöttää yhdestä prosessorista seuraavaan vaikkapa koko ketjun läpi on mainio ominaisuus. Kuulokuvan ja etupaneelin grafiikan mukaan Breath korostaa ylätaajuuksia, Linear on tasainen ja Punchilla saadaan lisää potkua eli bassoa/alakeskiääniä. Mukavan kuivakka perussoundi, intiimi. Riittäisi melko pitkälle, jos mikseriosassa olisi lähtömittari. Henkilökohtaiset suosikkini olivat EXTC, Komit ja Powerpre. Yrityksen kitarapainotteisuus näkyy muutamana hienosti innovoituna laitteena. Hinnatkin ovat mielestäni varsin maltilliset ja esimerkiksi kolmen moduulin telakointeihin tarkoitetut kehikot sopivat mainiosti pienempiin tarpeisiin ja kevyempään budjettiin. u 66 www.riffi.fi 6/2012 64-66 Radial.indd 66 10.10.2012 13.24. Prosessorien soundi, puhtaus ja persoona tekivät vaikutuksen. Signaalireitityksen monipuolisuus on A1-luokkaa: se, että jokainen prosessori näkyy mikseriosassa omassa kanavassaan on todella kätevää vaikkapa rinnakkaisprosessointiin
(09) 6828 4600, www.hedcom.fi www.kawai.fi Soitinrakennus, kellokukantie 4, 01300 vantaa | p. 010 830 3800 | www.starlike.? h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n v a l m i s t u s ROCKNET Performance Audio Networks (EN) S a t t i k palvelut Ari Saari GSM: 0400 866200 www.skitta.fi SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM www.riffi.fi 6/2012 67-69 Palveluhakemisto612.indd 67 67 10.10.2012 13.30. P a lv e l u h a k e m i s t o Maahantuonti msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 www.msonic.fi . PRO GEAR A-Designs Audio, ASL, Bricasti, Burl Audio, Chandler Limited, Cloud Microphones, Crane Song, Danfield Audio, Dave Hill Designs, Direct Out, Earthworks, Empirical Labs, Event, Focal Professional, Gem Audio Labs, Great River Electronics, JoeCo, Kush Audio, Latch Lake, Lavry Engineering, Little Labs, Millenia, Mojave Audio, Royer Labs, Signex, Sommercable, Thermionic Culture, TK Audio, Vintagedesign STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi www.hedcomshop.fi Hedengren yhtiö, puh
Ark 10?19, la 10?16 Helsinki iTÄkeskUs: Korsholmantie 2, Puhos. Ark 10?18, la 10?15 www.f-mus Euroopan edullisin äänentoisto- & musiikkiliike www.stpaulssound.fi p. Ark 10?18, la 9?15 iikki.fi kUopio: Väliköntie 4. 050 592 4085 tai (09) 224 35822 EDUSTAMME VAIN TUOTTEITA JOIDEN LAADUN TAKANA VOIMME SEISTÄ! H 3DRUMSTICKS by DW H ADMIRA H ALCHEMY H ANTIQUITY by SEYMOUR DUNCAN H ARTBEAT H AUDIX H BIG BENDS H BLACKSTAR H BOGNER CUSTOM SHOP H DR-STRINGS H DTAR H DW H EDWARDS by ESP H EMG H E-PAD H ESP H ESP-LTD H FBT H GT H HOMEBREW ELECTRONICS H AGOP ISTANBUL H MI-AUDIO H ORANGE H PDP by DW H PROCO H REGAL TIP H ROCKBAG H ROCKBASS by WARWICK H SCHALLER H SEYMOUR DUNCAN H SPECTOR H TANGLEWOOD H TECH-21/SANS AMP H TOKAI H VISUAL SOUND H WARWICK MUSAMAAILMA RETAIL H FRYETTE CUSTOM SHOP H Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. 10-18, la 10-15 68 www.riffi.fi 6/2012 67-69 Palveluhakemisto612.indd 68 10.10.2012 13.31. Ark 10?19, la 10?16 pa Nettikaup TUrkU: Eerikinkatu 4. 09-720 60660 Avoinna ark. 5627 1240 KITARA- JA VAHVISTINHUOLTO H Avoinna ark. Ark 10?18, la 10?15 espoo: Martinsillantie 10. 10-18, la 10-15 MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila Puh. 0400 274 485 F-Musiikki on lähelläsi. Ja nettikauppamme on kaikkialla. P a lv e l u h a k e m i s t o Helsinki keskUsTA: Kaisaniemenkatu 7. M u s i i k k i k a u pp a lähelläsi Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa P. 09 . Ark 10?19, la 10?16 VAnTAA: Retail Park, Antaksentie 4
rumpusynteesin uusi kuosi LISÄKSI: Riffin palveluhakemisto on edullinen tapa tavoittaa kaikki musiikkialan asiakkaat. (06) 317 0159 www.unisound.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO SIEVÄLÄ Työn alla tuleviin numeroihin muun muassa: KÄYTTÖTESTEJÄ: ? AER . Mahdollinen työaineistoveloitus on 35 e. Riffin ilmoituspalvelu toteuttaa ja tarvittaessa suunnittelee ilmoituksen. tilauslomake www.riffi.fi 6/2012 67-69 Palveluhakemisto612.indd 69 69 10.10.2012 13.31. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . digimiksereitä joka tarpeeseen ? Izotope Iris erottelee jyvät akanoista . Kysy tarjousta! Palveluhakemisto ? Diandra Floresin show on myös tekninen spektaakkeli! ? Bill Frisell vakuutti Juhlaviikoilla fanit ja kriitikot. ? Tommi Tikkanen on Suomi-reggaen keskuspilari ? Kaakkurinniemi & Laine . vahvistimia erityisesti akustisille soittimille ? Allen & Heath GLD, Midas Pro 1 ja DiGiCo SD11 . Ilmoitustilaa myydään seitsemän numeron paketteina, joten jakso kattaa kätevästi koko vuoden. Puh. P a lv e l u h a k e m i s t o - SOITTIMET, NUOTIT laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi Pitkäkatu 28?30, VAASA Puh. Jututettavina kitaristit Jari Mäenpää ja Teemu Mäntysaari. Seuraa Riffin facebook-sivustoa, päivitämme sinne juttujen aiheita aina julkaisun lähestyessä. Varmista omasi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai internetsivustomme tilauslomakkeella. Riffi Asiakaspalvelu / tilaukset Puh. ihmeohjelma löytää musiikkia äänestä kuin äänestä ? Nord Drum . kotomaan funkein komppipari. ? Wintersun julkaisi yli kuusi vuotta työstetyn Time-levynsä. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi Moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (7 numeroa): ? ? ? ? ? 42 42 42 90 90 mm mm mm mm mm × × × × × 30 mm = 545 e 50 mm = 820 e 100 mm = 1?340 e 30 mm = 820 e 65 mm = 1?645 e Hintoihin lisätään alv 23 %. Hinnat koskevat valmista aineistoa
Kyse on arvosta, joka selviää ajan täytyttyä. Tosin se on keikkatilanteeseen hankala arvo. Ääni voi ensinnäkin häiritä ympäristöä ja tämän häiriön määrää halutaan säädellä. Standardoidut aikavakiot ovat: Slow (S, hidas, 1000 ms), Fast (F, nopea, 125 ms), Impulse (I, impulssi, 35 ms) ja Peak (Lpeak tai lpk, huippuarvo, <50 µs). Ekvivalenttitasoa mitattaessa aikavakion pituus on mittauksen kestoa vastaava aika. Ekvivalenttitasosta käytetään usein myös nimitystä keskiäänitaso tai melukertymä. Myös konsertti alueen itsensä melun arvioinnissa pidän ekvivalenttitasoa merkittävimpänä annetuista kolmesta tarkkailtavasta arvosta. tarkkaa hommaa! Keikkasetin viritykseen tarkoitetut ohjelmistot antavat hiukan kättä pitempää myös melutasojen tarkkailuun, mutta tositoimiin ryhdyttäessä tarvitaan tarkoitukseen suunnitellut erikoistyökalut. N ykyään meillä mitataan jo melko paljon äänenpaineita konserteissa. Kyllä keskinopeuden ylittäjä on ajanut ylinopeutta vaikka sakon saadessaan on asiasta eri mieltä. Kuva 1. SysTune näyttää kolme arvoa samalla kertaa. Kuva 2. Smaartissa valitaan äänenpaine kerrallaan näytettäväksi. 70 www.riffi.fi 6/2012 70-71 Saarinen612.indd 70 10.10.2012 13.25. Paras esimerkki muusta maailmasta on keskinopeuden valvonta. Ensimmäinen 1-luokan mittarini oli Norsonic NOR131, joka sekin on edelleen luottopeli. Mittalaitteiston tulee olla 1-tarkkuusluokkaa varsinaisen mittaamisen osalta, mutta kalibrointiin kelpaa 2-tarkkuusluokan äänenpainekalibraattori, kunhan sen toiminta on varmistettu vertaamalla kyseistä laitetta kalliimpaan virkaveljeensä. Mittasoftien yhteydessä käytetyt etuasteet ja mikrofonit ovat harvoin luokiteltuja laitteita, mutta kohtuullisella investoinnilla ne kyllä mahtuvat komeasti kyseisen normin vaatimuksiin. aikapainotuksia). Tietokoneen yhteyteen rakennetut mittajärjestelmät eivät ole kuitenkaan omiaan konserttien ympäristömelumittauksissa, vaik ka kiinteissä mittapisteissä tanskalainen 10Eazyohjelmisto onkin osoittautunut mai niok si työkaluksi. Itse käytän ympäristömelumittauksiin nykyään NTI:n XL2-äänimittaria, joka taipuu äänenpainemittausten lisäksi moneen muuhunkin toimeen. On siis kyettävä tarkkailemaan sekä äkillisiä piikkejä että pitemmän aikavälin kertymää. Siksi mittauksissa käytetään erilaisia aika vakioita (l. Saarinen selvittää Konserttien äänenpaineenmittaus . Valitettavasti tämä ei vielä tee näistä mittaseteistä salonkikelpoisia, mutta käytännössä niiden tulokset pitävät hyvin paikkansa. Aikavakio ja ekvivalenttitaso Konserttien äänitasoja mitataan ainakin kahdesta syystä. Li- säksi kovat äänet voivat vaurioittaa kuuloa jolloin kyse ei enää ole vain viihtyvyys- tai epäviihtyvyystekijästä vaan terveydellisestä asiasta. Meluvaurion mahdolliseen syntyyn taas vaikuttaa kaksi eri tekijää: hetkellisen huipputason kovuus sekä korvaan tunkeutuvan äänen kokonaisannos. Yleisesti käytetyt live-mittasoftat kuten Smaart ja SysTune suoriutuvat tästäkin tehtävästä mainiosti. Molemmilla ohjelmistoilla voi mitata myös jopa viimeaikoina kovasti yleistyneet ekvivalenttitasotkin. Korjattakoon tässä nyt yleinen virheellinen käsitys: kun useissa tämän päivän mittareissa voidaan monitoroida jotain aikavakiotasoa sekä ekvivalenttitasoa samanaikaisesti, niin tämän toisen aikavakiolla ei ole mitään vaikutusta ekvivalenttitasoon. Tämä käsitys on muinaisjäänne ja nykyisin väärä. Ekvivalenttitason mittaus on yleisin arvo tutkittaessa ympäristömelua
on kaapattu SysTunen näkymä äänenpainemittauksiin. Neljä metriä seinästä tulkitaan jo vapaaksi kentäksi. Mutta silti kannattaa välttää heijastavaa pintaa mittapisteen takana. A-painotusta käytetään, kun melua mitataan kuulemisen tai kuulovaurion kannalta. Vapaa-ajan melun osalta Asumisterveysohje sanoo edelleen seuraavaa: ?Sellaisia meluja, jotka aiheuttavat yleisölle välittömän kuulovaurion, ei pidä sallia lainkaan. Yleisöä altistavien yksittäisten lyhytaikaisten impulssimaisten äänien, kuten laukauksien, taajuuspainotusta C käyttäen mitattu huipputaso, LCpeak, ei saa ylittää 140 dB. Mutta pakko se on kai taas tehdä niin. Lineaarisen painotuksen tunnus on Z-kirjain. kaapattuna tämän Normi, johon tulisi mahtua Olen toistanut juttujeni yhteydessä jo itsekin kyllästymiseen asti Asumisterveysohjeen mitattavia arvoja. Muun yleisöä altistavan melun, kuten disko- ja konserttimusiikin, kunto- ja aerobic-salien musiikin, elokuvateattereiden äänten sekä urheilukilpailujen kuulutusten ja väliaikamusiikin LAFmax-taso ei saa ylittää 115 dB(A) eikä LAeq, 4h 100 dB(A). Jos tilaisuuden aikainen yleisön melualtistus tasoitettuna 8 tunnille, LAeq,8h, ylittää 85 dB(A) yleisön saatavilla tulee olla kuulonsuojaimia ja yleisölle tulee antaa ohjeet suojainten käytöstä.? käsimittarin näkymä. Kuva 3. 10Eazyn äänenpaineet saa koko näytön kokoiseksi. Kuva 3. on XL2:n tekemästä raportista. Ympäristömittauksissa mikrofoni tulisi saada riittävän kauas heijastavista pinnoista. Ns. Suhde riippuu täysin materiaalista eli musiikista ja sen dynamiikasta. Jos kuitenkin joudutaan mittaamaan lähempää, niin kahden metrin etäisyys merkitsee tulokseen 3 desibelin li säys t ä. Valitettavan usein pienet lavat ovat juuri niitä ongelman aiheut tajia ympäristömelun kannalta. Mikrofoni kannattaa asettaa niin, että sillä on esteetön näköyhteys kaiuttimiin ja korkeutta juuri ja juuri yleisön päiden yläpuolelle. Kuvaan 1. on mittarin näkymä kaapattuna tietokoneelle ja kuva 5. C-painotusta taas käytetään impulssimelun mittauksessa ja lineaarista painotusta käytetään kaiutinmittauksissa sekä kaikissa muissa laitteistoa koskevassa mittaamisessa. Smaartin vastaava näkymä kuvassa 2. Kuva 5. NTI XL2:n raporttiin saat valittua haluamasi luvut helposti. www.riffi.fi 6/2012 70-71 Saarinen612.indd 71 71 10.10.2012 13.25. Raporttiin on mahdollista saada vaikka kuinka monta äänenpainelukemaa. Rokkihommissa olemme asettaneet usein LAS-rajan (Level, A, Slow: A-taajuuspainotuksella ja hitaalla aikavakiolla mitattu taso) kolme desibeliä sallitun LAeq-arvon (A-taajuuspainotuksella mitattu ekvivalenttitaso) yläpuolelle. Olen yrittänyt löytää slowlle ja ekvivalentille jotain suhdetta vuosien aikana, mutta hankalaa se on. Laitteisto ja ohjelma ovat toimineet mainiosti tässäkin tehtävässä. NTI XL2 -mittarilla äänenpainemittauksissa voi yhtä aikaa olla näkyvissä kolme valittua arvoa. Useimmiten tämä suhde on toiminut hyvin. Kuva 4. NTI XL2 on mainio laite. Taajuuspainotus Kuvassa tietokoneella Erilaiset taajuuspainotukset pyrkivät huomioimaan kuulon toimintatavan. on 10Eazyn näkymä: ohjelma osaa varoittaa koko näytöllä ylityksistä. XL2 ja 10Eazy tarjoavat mahdollisuuden tämän asian mittaamiseen ja tulokset ovat halutessani suoraan oikein korjattuja. Mittaamaan Konserteissa hyvä paikka tarkkailla äänenpainetta on mikserillä. Samaisella ohjelmalla on nyt mitattu kiinteässä mittapisteessä ympäristömelua pari kesää Suvilahden ympäristössä. Festivaaleilla tarkkailua tulisi suorittaa kaikilla lavoilla. Festareiden etupäässä 10Eazy on mainio työkalu. Siinä laitteisto on turvassa ja miksaajalla on jatkuva tieto vallitsevasta tilanteesta. Kuvassa 4. Tämä pitää mainita mittauspöytäkirjassa ja itse olen ilmoittanut aina suoraan tämän lasketun arvon
Musiikkiarvostelujen pituus vaihtelee julkaisufoorumista riip puen, mutta esimerkiksi kotiseutuni maa kuntalehdessä, sanomalehti Ilkassa, konserttikritiikin maksimipi tuus on n. Kielen tulee olla värikästä ja rikasta, mutta samalla tarkkaa niin kieliopillisesti kuin sisällöllisestikin. Ennen kaikkea havaintojen tekeminen ja kirjaaminen helpottuu rutiinin myötä. Joskus arvostelua laatiessani jään miettimään jotain detaljia säveltäjän aiemmista tuotoksista. Se voi myös noudattaa esityksen kronologiaa. Kritiikkiin voi sisältyä yleisökasvatuksel lisia elementtejä. Rajattu tila vaatii kriitikolta priorisoin tia ja tiivistämisen taitoa. Kritiikki, kuten mikä tahansa julkaistava kirjoitus, kaipaa kirjoitusvaiheessa toistuvaa uudelleenmuotoilua ja järjestämis tä. Kun omat merkintätapani ovat muuttuneet vuosien saatossa rutiineiksi, hyvin pienimuotoisis takin viittauksistani saan palautettua mieleeni, mitä missäkin kohdassa konserttia ajattelin. Joskus, lähinnä klassisen musiikin konserteissa, kriitikko saa hankittua ennakkoon esimerkiksi teoksen pienoispartituurin, mutta harva arvostelija ehtii tai haluaa perehtyä arvosteltavaan esitykseen näin yksityiskohtaisesti. Kovin vuolas kirjoitusasu ei palvele palstatilan rajallisuutta. Musiikkiarvostelulle ei ole olemassa vakiintunutta raken teellista kaavaa. 2/3 Musiikkikritiikki Suomessa TEKSTI: JAAKKO LAAKSO Juttusarjan kirjoittaja on musiikinopettaja Etelä-Pohjanmaalta ja hänellä on yli kymmenen vuoden kokemus musiikki kritiikkona. Osa luottaa muistiinsa ja laatii arvostelun il man muistiinpanoja. Yksi kriitikko pohjaa Onnistunut kritiikki on kuin arvostelunsa musiikkianalyysiin, toinen taas tarkastelee tunnelmaa tai ulkomu taitavan muusikon esitys siikillisia piirteitä. Jaakko Laakson pääsoitin on piano, mutta sen ohella hän on myös multiinstrumentalisti, sovittaja/tuottaja, studioäänittäjä jne. Tuumasta toimeen! Kriitikko on yleisön palvelija siinä missä esiintyvä artistikin ja aivan yhtä usein keikalla tilauksesta. Ja yhtälailla kunnollinen valmistautuminen ja perusteelliset pohjatiedot ovat avain onnistumiseen. M usiikkiarvostelun laatiminen alkaa tyypillisesti media välineen toimeksiantona. Taitavan kirjoittajan kir joitus on tasapainoinen ja kiinnostava . Sitä tärkeämpää on kirjoitta misrutiini ja syvällinen ymmärrys siitä, mitä musiikissa tapahtuu teknisesti ja taiteellisesti. Joku ottaa mukaansa kannetta van tietokoneen. Monesti 3000 merkin teksti mahtuu muokkaamalla 2000 merkkiin kaiken oleellisen tullessa kuitenkin sanotuksi. Näkö kulmaa kirjoittamiseen antavat filosofian maisterin tutkinto musiikkikasvatuksen alalta sekä oma k ohtainen muusikkous . Itse tapaan kritiikkiä laatiessani kirjoittaa huomiot konserttiohjelmaan. Jos esitys on esimerkiksi perjantaina klo 19?21, kirjoittajan täytyy lähettää arvostelu taitettavaksi seuraa vana iltapäivänä, jotta juttu ehtii sunnuntain lehteen. Julkaistu kirjoitus on käynyt läpi monta vaihetta, jossa sitä on muokattu lopulliseen muotoonsa. Teks tin hiomisen suhteen kritiikin laatiminen muistuttaa laululyrii kan kirjoittamista. Nopeus on valttia, koska arvostelun täytyy ilmestyä varsin pian konsertin jälkeen. 2000?2500 merkkiä (eli reilut puoli A4-arkkia piste koolla 11 kirjoitettuna). Konsertin aikana yksityiskoh taisten tietojen varmistaminen on hankalaa, joskin nykyaikaiset puhelimet ja kannettavat tietokoneet ovat parantaneet mahdol lisuuksia. aivan kuten taitavan muusikon julkaisema singlekin. u 72 www.riffi.fi 6/2012 72 Kritiikki2.indd 72 10.10.2012 13.27. Monet kriitikot tekevät muistiinpanonsa perinteises ti kynää ja paperia käyttäen. Yksittäiseen kon serttiin alueellaan tunnettu kriitikko voi pääsääntöisesti vain saa pua paikalle, mutta isoissa kaupungeissa tai festivaalikonserttiin mentäessä käytännöt ovat muodollisempia. Levyarvostelusta poiketen elävän musiikin esityksessä kaik ki havainnot, esimerkiksi harmoniasta ja rytmeistä, ovat reaali aikaisia. Kritiikin voi aloittaa levyn tai konsertin koho kohdista tai esiintyjän esittelystä. Tämä tieto karttuu koulutuksen, har rastamisen ja kokemuksen kautta. Klassisissa konserteissa myös ohjelmalehtisessä on pal jon tietoa, mutta pääsääntöisesti kriitikko joutuu varmistamaan kaipaamansa tiedot etukäteen tai vasta kirjoitusta laatiessaan. Kirjoitusteknisesti musiikkikritiikki on kuin mikä tahansa julkaistava kirjoitus. Yleensä arvostelun julkaisija hoitaa arvostelijan akreditoinnin tapahtumaan
täydellistä ryhmätyötä! Itse koin oloni kuitenkin henkisesti raiskatuksi, mutta yritin hymyillä ja toisaalta etsiskelin mielessäni sitä taikanappia, jota painamalla voisi kadota tilanteesta. Tuo metodi tuntui toimivan paremmin. Minun osaltani helppous tarkoitti kolumbialaista Cumbia-huilustemmaa täynnä mutkikkaita 16-osanuottikuvioita kitaran ylärekisterissä tico ticon tyyliin. Että tämäkin piti vielä kokea tuhansien keikkojen ja opiskelutuntien jälkeen! Kaikesta huolimatta; Iloisin syysterveisin, Kari Antila www.riffi.fi 6/2012 73 Muusikkona612.indd 73 73 10.10.2012 13.28. Vajosin yhä syvemmälle epätoivoon ja aloin vain soitella kylmästi sattumanvaraisia ääniä kitarasta basson tapaan. . tuota tilannetta. Tämä tarina alkaa siitä, että minua pyydettiin tuuraamaan kitaristia ?jazzkeikalle?, jossa kuulemma muuten kaikki oli OK, mutta basistin kerrottiin olevan hitusen muita bändin jäseniä heikompi. Esitys sisälsi tunnettuja latin-biisejä, mutta soittelimme todellisuudessa basistin kanssa täysin freejazzilta kuulostavaa huuhaata. Psykologien mielestä esityksemme oli loistava ja saimme koko huuhaa-tuokion lopuksi raikuvat aplodit . Muusikkona maailmalla Hyvin maksettu keikka N äin kesän jälkeen ja pitkästä aikaa ajattelin kirjoittaa keikkareissuepisodista, joka jostain syystä ponnahti mieleen tätä kolumnia kirjoitellessa: poikkeuksellisen hyvä korvaus, poikkeuksellisen outo kokemus. Usein nuo äärimmäisen hyvin maksetut keikat ovat muusikoille juuri niitä vaativimpia hermojenkoetus-sessioita. Vielä hetki ja huomasin, että herra ei kerta kaikkiaan myöskään osannut tosiaan soittaa, vaan veteli bassosta tulemaan ääniä täysin sattuman kaupalla. No seuraava vaihe oli perkussionistin sisääntulo. kappaleet (älä anna perkussionistin koskaan soinnuttaa kappaleita, jos hän ei ole toiselta ammatiltaan pianisti). Autolla sitten hurautettiin Ranskan rajalle, jossa tuo keikkapaikkamme sijaitsi. Määränpäässä huomasinkin, että esitys vedettäisiin konferenssikeskuksessa, jossa oli kaupallisen elämän tiimityöskentelyyn keskittyvä psykologien kokous meneillään. sattumoisin myös harrastelijamuusikko ja ?wanna be? -basisti. latin-biisi. Lisäksi rumpali pyysi minua improvisoimaan kappaleeseen soolon sointumerkeistä, joita tietenkään ei nuotista edes löytynyt. Välillä tuntuu, että esimerkiksi kitaristi tai taustabändi onkin palkattu juuri ?pelastamaan. Hänet oli valittu tietenkin sovittamaan ja valitsemaan bändin ohjelmisto, hän oli myös ?soinnuttanut. Toisin sanoen musiikkitiimimme olisi jonkinlainen täydellisen keskinäisen kommunikoinnin ja yhteissoiton ilmentymä, josta ihmiset voisivat ottaa mallia. Tuossa vaiheessa päässäni alkoivat hälytyskellot soida ja tajusin, että bändin liideri olikin itse tapahtuman järjestävän firman psykologi . Kovin kauan ei myöskään kulunut, kun tajusin, että miehellä ei ollut minkäänlaista kuvaa rytmiikasta, eikä lainkaan nuottienlukutaitoa. Ei aina välttämättä soittamisen vaativuuden vuoksi, vaan syystä että ollaan komppaamassa jotakuta laulajaa tai muuta solistia, jolla ei homma ole aivan hanskassa. olenhan hänen kirjoissaan loistava kitaristi. No viimein koitti esityksemme aika ja juhlavasti bändi esiteltiin lavalle ja oli aika antaa musiikillinen esimerkki saumattomasta yhteistyöstämme. Nuottitelineessä odotti rumpalin ensimmäiseksi valitsema ?helppo. Meidän tehtävänämme olikin normaalin keikan sijaan antaa performanssi, jonka jonkun kummallisen aasinsillan kautta piti heijastella äärettömän hienovaraista ja kehittynyttä ryhmätyön muotoa. Basisti löi lisää löylyä pesään ja kappale alkoi hänen soittamalla riffillä, joka todellisuudessa oli sattumanvaraisia ääniä ilman sävellajin tai rytmin tuntua. No nuo papereissa olevat sointumerkit olisi yhtä hyvin voinut korvata egyptiläisillä hieroglyfeillä, joilta ne jo valmiksi näyttivätkin. Suossa oltiin ja syvällä? Kun kyselin, oliko vielä muita nuotteja, vastasi rumpali, että ?on vielä pari latin-biisiä, mutta ne olisivat niin helppoja, että menevät prima vistana esityksemme alkaessa. Tähän tyyliin sitten jatkoin jääkylmästi koko viiden biisin ohjelmiston läpi, koska meillä oli ohjelman mukaan vain 30 minuuttia aikaa. Hetken aikaa hikoilin otsa kuumana ja yritin soittaa huilustemmaa basson ja rumpujen kakofonian yläpuolella, mutta melodia tuon kaaoksen päällä kuulosti lähinnä surkuhupaisalta? Peli oli menetetty. Nappia ei löytynyt, joten ei auttanut, vedin nimen alle kuittiin ja miltei itku kurkussa latasin ison tukun seteleitä taskuuni toiminimen laskuun. Kotiin ajaessa mietin hetken aikaa vakavasti soittokalustoni laittamista myyntiin, vaikka taskussa pullotti iso tukku rahaa. No keikkapäivän koittaessa latasin koko autoni täyteen jazzkitarakalustoa ja akustisia kitaroita, olihan tuon keikan palkkio saanut miltei yhden nollan lisää peräänsä verrattuna normaaleihin jazzvetoihin
Tämä siis ennen Recyclen aikaa, kun Akai S-1000 oli vielä uusinta uutta ja 8 MB RAM-muistia maksoi useam man keikan liksan? Jokainen looppi oli pätkitty käsin koneen muis tiin ja soitettu sekvenssiksi tietokoneen raidalle. Olin omasta mielestäni fiksu, vaikka homma olikin työläs. Paitsi että Tuottajan MPC kaatui stop-painiketta painaessa. vastoinkäymisistä huolimatta töitä on riittänyt ja pääosin ne ovat olleet mukavia. Jotakin oli suit sait pantu minun syykseni? ??? Soittajat kasasivat kamansa soittotilaan. Ja mieli oli hyvä ? olin saanut puolet sovitta jaliksastani etukäteen, loppu tulisi tilille kun sessio on hoidettu. ??? Ennen lähtöään Tuottaja kutsui kaikki tarkkaa moon, ja ilmoitti biisin tempoksi 82 bpm. Tuottaja oli tuonut oman MPC-60-samplerisekvensserinsä mukanaan, koska ?dat wuz da real shit?. Shit, todellakin: Tuottajan koneessa oli softa versio 1.10 ja masiina kyykähteli tämän tästä, eikä toipunut ilman virrankatkaisua. Oikeat sessiot olivat näemmä jotakin ihan muu ta: Tuottaja otti pillereitä, hengitti pussiin ja röhnötti studion nahkasohvalla vodkapullo sylissään. Mutta se oli vasta alkua. Onneksi kuvaa hölmisty neestä naamastani ei koskaan julkaistu. Sitten Tuottaja antoi kenkää soittotilassa odo telleelle sessiomuusikkotriolle. Tuotta ja ja Toimittaja nuoleskelivat sohvalla, Kuvaaja oli poistunut. juttuun tai dettiin tarvita draamaa. Ja väärässä sävellajissa. ja minähän tiesin aiheesta suunnil leen yhtä paljon kuin trio soittohuoneen puolella. En mitään. Olin kuullut työstettävän biisin vasta edellisenä päivänä, mutta se oli Salainen eikä sitä kopioitu minulle ?tekijänoikeudellisista syistä?. Tuottaja vaatimalla vaati minua poistumaan kahvioon tuokioksi voi dakseen sopia kuvaussuunnista ja kuvassa näky vistä sponsorilenkkitossuistaan. Toimittaja kai jatkoi uraansa jonkin aikaa. marmoriin hakattu, olin duunan nut yötä myöten muodikkaan sovituksen rytmi loopeilla joiden tempoa saattoi säätää. Muusikot saivat kenkää toistami seen. Äänittäjään törmä sin viime viikolla. Sain sentään tehdä muistiinpanoja korvakuulolta. Imppasin diskettitolkulla tavaraa sampleriin, pyörittelin nauhakakkua ja samplasin, yhä uudestaan ja uudestaan. En uskonut väitettä, samplasin kumpaankin koneeseen saman rytmihässäkän ja demosin: ei mitään eroa. Koska biisin tempo ei ollut ns. Sain käskyn editoida pakettia tiiviimmäksi yötä myöten. Alangon päiväkirja Sessio helvetistä O lisi pitänyt arvata, aavistaa ja ehkä paeta? Mutta olin nuori, enkä juurikaan tiennyt muus ta kuin itsekseni säätämisestä omassa koti stu dios sa. Eikä Tuottaja saanut enää duunia Levy-yhtiöltä. Sain kuulla olevani juuri niin täynnä paskaa kuin teini vain voi olla? ??? Lopulta kävi niin, että yksipäiväinen sessio venyi kolmeksi päiväksi juuri Fiiliksen takia. Tuottaja kun oli häipynyt suorittamaan tärkeintä tehtäväänsä: rakkauden työtä. Illansuussa hotellisessio oli saatettu päätök seen ja Tuottaja saapui suorastaan riemusta kup lien paikalle kuuntelemaan nauhalle tarttunutta kompurointia. Koetin luotsata sessiota minkä pystyin. Ainakin väärässä tempossa. Tyylimal liksi Tuottaja nimesi Bomb The Bassin biisin ?Winter In July?. Syykin selvisi rumpa lin möläytettyä basistille kuulteni ?ei toi voinu tietää sun olevan oikeesti vasuri?. Tuottaja oli kertonut. 74 www.riffi.fi 6/2012 74-75 Alanko612.indd 74 10.10.2012 13.29. Sessio oli kuulemma muistissa. Selän takana. Mutta kyllä kannat ti: aamuneljältä uusi sovitus tuntui toimivan aika helkkarin hyvin. ??? Aamulla krapulainen Tuottaja totesi, että kaikki eilen tehty oli paskaa. Sekvenssejä siirrettiin Atarista MPC:lle, ja joka välissä biisi joko tallennettiin tai homma aloitettiin alusta, riippuen siitä, kaatuiko Tuottajan MPC vaiko ei. No, levy-yhtiö maksoi viulut, myös palkkani. Artistin sinkkua ei koskaan julkaistu. Ei sen väliä, että kosketinkioskini oli vielä pystyttämättä? ??? on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Palasin tarkkaamoon sovitun ajan kuluttua ja sa lamavalo välähti vasten kasvojani oven auetessa. Tuottaja nalkutti luvattomasta tauosta . Siltikin Tuottajan MPC:n ?fiilis. Oli kuiten kin ehditty soittaa jo levy-yhtiön tuotantopäällikölle, joka karjui puhelimitse ohjeita koko studioväelle. Sain kuulla olevani selkäänpuukottava mulkvisti, jonka duunit päättyisivät tähän sessioon. Vauhtiin päästiin, kun paikalle ilmestyi iltapäivälehden Toimittaja kera Kuvaajan taltioimaan sessiota. Itse olen ollut onnekas . oli parempi. Omassani oli 1.11, josta bugit oli hoonattu, mutta se ei kelvannut, sil lä Se Fiilis puuttui. Ja erityisesti se, että olin haukkunut hänen kampaus taan. Tuottaja päätti siirtyä Toimittajan kanssa keskustahotelliin ja jättää tylsemmän session hoi dettavakseni . Ja fiiliskin oli väärä. Enkä vieläkään tiedä, mitä olin muka sanonut vasenkätisistä. ??? Lopulta biisi kahlattiin läpi lapuista lukien, mutta umpihumppaan tottuneiden miesten jälki oli re hellisesti sanottuna kammottavaa. Viisi minuuttia myö hemmin soittajat haettiin hattu kourassa takaisin kahviosta, kun Tuottaja tajusi mokansa. Kukaan muusikoista ei tuntenut teosta, joten lähdin pikavisiitille Tunnelin Levyyn. Palattuani mallibiisiä kuunneltiin useampaan kertaan juroissa tunnelmissa
74-75 Alanko612.indd 75 9.10.2012 9.26
Vain kuuntelemalla tiedät eron. GET PROFESSIONAL. Pienimmätkin Genelec-aktiivikaiuttimet valmistetaan ja kalibroidaan yksilöllisenä käsityönä tehtaallamme Iisalmessa. 8030A 8050A 8040A 8020B Ammattilaisen ykkösvalinta Jo yli 30 vuoden ajan Genelec on ollut edelläkävijä aktiivisten tarkkailukaiuttimien sunnittelussa. Malliesimerkki osaamisestamme on alumiinikoteloinen 8000-sarja, josta on tullut ääniammattilaisten standardi ympäri maailman. Genelec-aktiivikaiuttimet tunnetaan korkeasta äänenlaadusta ja pitkästä elinkaaresta. WWW.GENELEC.FI 76 Takakansi612.indd 76 9.10.2012 9.25