vsk PROXIMITY – laulajan salainen ase vai piilevä uhka. Carolina Chocolate Drops: ”Tärkeintä musiikissa on hauskanpito ja tunne!” Jarkko Tuohimaa, Neuroactive: ”Kun syntetisaattoreilla tekee koneellista musiikkia, laitteisto vaikuttaa innostuksen suuntaan ja vie mukanaan.” 01 Kansi613.indd 1 7.10.2013 13.23. ESITYSTEKNIIKKA ON NYKYISIN TIETOTEKNIIKKAA Nro 6/2013 Hinta 9,10 E 18
0207 512 300 • sales@studiotec.fi • www.studiotec.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 2 7.10.2013 13.25. M a a h a n t u o n t i : S t u d i o t e c O y • K u u s i n i e mi 2, 02710 Espoo • puh. SEMINAARINMÄEN MIESLAULAJAT siirtyivät valtakunnallisten taajuusmuutosten myötä digiaikaan ja valitsivat AKG:n …jo kolmannen kerran! Mukana maailmalla 22-kanavainen DMS700 V2-järjestelmä & IVM4500 in-ear-monitorointi
They say d&b loudspeakers can only be driven by d&b amplifiers. A fact that guarantees not only a constant reproducible sound quality everywhere and every time, but that also facilitates a relatively significant efficiency. msonic oy, Kiitoradantie 11 01530 Vantaa, www.msonic.fi 02-03 Ilmoitukset.indd 3 Tavataan AudioVisual 2013 -messuilla! Osastomme on 5b10. Chivas Stadion, Guadalajara, Mexiko www.dbaudio.com No more setting up setups: d&b is d&b. Whatever: d&b as usual. 9.10.2013 13.12
Harmi vain, että se näyttää johtavan lyhytnäköiseen ja riskejä karttelevaan linjaan, jossa julkaistaan Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 4 www.riffi.fi 6/2013 04-05 Pääkirj613.indd 4 9.10.2013 16.32. Toimitukseen lähetettyjen näytelevyjen perus- Jossakin aatteellisen omakustantamisen ja pelkkää voittoa tavoittelevan yritystoiminnan teella voisi jopa sanoa, että parhaat omakustanteet välissä täytyy olla kultainen leikkaus. Vaikutelma vain tehostuu, kun radioasemienkin arvioitiin kehnoksi, tai sitten taiteellinen sisältö ei välillä kuulostaa vallitsevan saman tyyppinen toisten vakuuttanut kustantamoa. Valitettavan vähän tuntuukin olevan uskallusta lisesti sen vuoksi, että idea ei kelvannut viralliselle ja halua etsiä jotain sellaista, jota kilpailijat eivät vielä julkaisijalle. Ja jotenkin ohittavat sekä teknisen toteutuksen että taiteellisen tuntuu siltä, että se saattaisi olla lähempänä sisällön osalta levy-yhtiöiden normituotannon mennen omakustannustoimintaa. Vaan kun automaattisesti vastaavaa rasitetta. Tekninen ja rengiksi kelpaavasta periaatteesta tulee isäntä, ollaan taiteellinen laatu kyllä vaihtelevat edelleen, mutta niin hakoteillä. vääjäämättömän ajatuksen jonkun sorttisesta Ainakin jos vaikuttaa siltä, että kilpailija on löytänyt kotikutoisuudesta ja vaatimattomasta teknisestä toteutuksesta. S e on selvää, että tappiollinen toiminta ei voi jatkua loputtomiin, ellei joku halua sitä ehdoin tahdoin muilla keinoin rahoittaa. Ne eivät rajaa itseään samalla täjän mahdollisesti hankkeeseen tuomia näkemyksiä. Jarruna on kuitenkin yleensä pieni budjetti, Usein näiden takana on kokeneiden muusikoiden jonka vuoksi markkinointi on olematonta ja hyväkin ryhmä, mahdollisesti yhdessä perustettu osuuskunta levy saattaa jäädä yleisöltä huomaamatta. Omakustanteeseen päädyttiin tyypil- jotain mikä myy. Aika selvää, että jälki tältä pohjalta oli suttuista ja hapuilevaa. evy-yhtiöt ovat yhtiöitä ja yhtiön tehtävänä on Sellaisella toiminnalla voisi olla arvaamattomat tuottaa voittoa omistajilleen. puhtaaksi jalostettu teesi on vähä vähältä noussut määrääväksi normiksi alalla jos toisella, myös musiikissa. PÄÄTOIMITTAJALTA Havainto: nyt ei ole ennen J oskus aikoinaan omakustanne sisälsi käsitteenä mahdollisimman samanlaista kuin kilpailija tekee. Tämä yksiulotteisen seur auks et musiikin monimuotoisuuden pontimena. tullen. Internet tai yhtiö, jonka päämääränä on tehdä ensijaisesti tosin antaa tiettyjä keinoja hakea näkyvyyttä hyvin sellaista musiikkia josta itse pidetään. Siksi teesi voiton tuottamisen välttämättömyydestä on osittain perusteltu. T ekniikan kehitys on osin mullistanut tilanteen, eikä omakustanteen käsitteeseen sisälly enää muottiin, vaan lähestyvät mitä ilmeisimmin musiikkia avarakatseisemmin, sisällön kautta. tarkkailu ja samaan suuntaan nyökkäily. Mukaan menestystä tulee, se on positiivinen seurannaisilmiö, tarvittaisiin media, joka näkisi aiheelliseksi, kenties ei liikkeelle paneva motiivi. Joko eväät kaupalliseen menestykseen tee. Jos kaupallista pienillä kustannuksilla, mutta ei se yksin riitä. Samalla jäätiin tannepuolelta, tai tekijöiden itsensä perustamilta ilman ammattitaitoisen tuottajan ja kokeneen äänit- pienlevy-yhtiöiltä. jopa velvollisuudekseen nostaa yleisön tietoisuuteen L muitakin vaihtoehtoja kuin vain ne listoilla jo olevat. tavoin jonkin tetyn genren tai muodin sanelemaan Kun varteenotettava äänityslaitteisto oli nykymitan mukaan todella kallista, oli omin päin toimivan tyytyminen vaatimattomiin vehkeisiin. Kielteisen päätöksen myötä sulkeutuivat usein Ei siis ihme, että ne kaikkein mielenkiintoisimmat myös ammattimaisesti toimivan studion ovet, siitä näytelevyt ovat viime vuosina tulleet juuri omakus- pitivät korkeat tuntiveloitukset huolen. se vaihtelee levy-yhtiöidenkin julkaisemilla äänitteillä
(09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Eero Aro Jarmo Hynninen Timo Koskinen Niko Laasonen Pentti Niemi Tommi Saarela Reima Saarinen Antti Suonio Timo Östman Ulkoasu: Mari Valotie KUSTANTAJA Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,10 e + postikulut. Riffi ilmestyy vuonna 2013 seitsemän kertaa. 14 Valtteri Laurell Pöyhönen – Sävellys-sovitus, kitara ja piano 18 Analogiaa ja vanhoja syntikoita – klassikkosoundin lähteillä 40 Chandler Limited GAV19T – täysputkivahvistin brittihenkeen 42 Roland V-Combo VR-09 – keikka se on mikä kannattaa – Jarkko Tuohimaan kokoelmassa soivat historia ja nykyaika 46 FBT Vertus 22 Teatteritekniikka tulikokeessa! 48 Yamaha CL-sarja – Helsingin kaupunginteatterissa remontoitiin melkein kaikki LUKUPALAT 28 Tuoteuutiset 32 Tuoteuutisten erikoisraportti: Bose RoomMatch – enemmän tulivoimaa, entistäkin tarkemmin 38 – solakka vain muodoltaan – konkarin vastaisku 52 Tascam DR-60D Linear PCM Recorder 52 – huippuääni videoon 54 Genelec M030 & M040 – ammattikaiutin kotistudioon. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi – keikkatyöläisen turvakortti 35 Proel Mi10 – pikkumikseri on kelpo apuri TOIMITUS Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. Irtonumeron hinta on 9,10 e. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 56,40 e ja määrä aikaisena 66,80 e. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X Painopaikka 36 Waldorf Rocket HAASTATTELUT & ESITTELYT – pikkujätti syntikaksi 8 Carolina Chocolate Drops KÄYTTÖTESTIT – hauskanpito ja tunne ovat tärkeintä! 38 Rickenbacker 330 12 Työn sankari Steve Morse – lentäen keikalle. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 4,00 e + postikulut. 8 RIVAKAT PIKAKOKEET 33 Planet Waves NS Capo Pro 33 – lajinsa vakio! YHTEYSTIEDOT 34 Radial Stage Bug Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Aikakauslehtien Liiton jäsen GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Rakastakaa musiikkia ja uskokaa itseenne 64 Saarinen selvittää – Oikealla keikalla 66 Alangon päiväkirja – Rakentavaa kehitystä Lue myös nettispesiaalit uudistuneilta verkkosivuiltamme www.riffi.fi • Jarkko Tuohimaa perkaa ”Never Felt Better” -biisin rakennusprosessia ja laitepolitiikkaa • Flying Colors (Steve Morse), ”Live in Europe” -levy Timo Koskisen ruodittavana 6 www.riffi.fi 6/2013 06-07 Sisältö613.indd 6 9.10.2013 14.53. 42 48 54 12 Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. 56 AKG K612 & K712 Pro – kuulokkeita tarkkaavaisille 58 Proximity – laulajan salainen valtti vai piilevä uhka
Paul’s Sound, Nummela • Tammer-Piano ja Soitin, Tampere • 06-07 Sisältö613.indd 7 Maahantuoja: Audico Systems Oy Takomotie 7, Helsinki | Rautatehtaankatu 22, Turku 020 747 9340 | info@audico.fi | www.audico.fi 9.10.2013 14.53. Olemme mukana AV2013 -messuilla JTS-mikrofonit -laatua edullisesti JS-22 JS-1T Laajakalvokondensaattorimikrofoni, vaihdettava suuntakuvio Kondensaattoripuikkomikrofoni NX-2 NX-6 Rumpumikrofoni tomille/virvelille Rumpumikrofoni bassarille CX-505 Kondensaattorirumpumikrofoni vannekiinnityksellä NX8.8 Kondensaattori-laulumikrofoni NX-7 Instrumenttimikrofoni TXB-7M Rumpumikrofonisetti, 7 mikrofonia JÄLLEENMYYJÄT • AMJ Turku Audio, Turku • Discoland, Helsinki • Keskusmusiikki, Lahti • Kokkolan Laitevälitys,Kokkola • Kimmon soitin, Joensuu • Kiteen musiikki, Kitee • Markun musiikki, Seinäjoki • Musiikki Lukinmaa, Kajaani • Piano Jylhä, Muurame • Pihlajamaan musiikki, Pori / Rauma/ Vaasa • Savonlinnan soitinkulma, Savonlinna • Soundix, Kuopio • St
Tämä olettamus toteutuu hienosti Carolina Chocolate Dropsin kohdalla. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: MINNA HATINEN Carolina Chocolate Drops – hauskanpito ja tunne ovat tärkeintä! Perinnettä kunnioittavista lähtökohdista syntyy parhaimmillaan persoonallista ja uudelta kuulostavaa musiikkia. 8 www.riffi.fi 6/2013 08-11 Carolina.indd 8 9.10.2013 13.17
Sen jälkeen emme enää halunneet palata vanhaan sointiimme. Sello on basso Alataajuudet yhtyeen soinnissa tuottaa uusimmalla albumilla mukaan tullut sellisti Leyla McCalla. Onneksi Drops kuitenkin on tuon vastakohta, sillä yhdysvaltalaisyhtyeellä on taito tehdä tuoretta ja omailmeistä musiikkia sekä sisällyttää esiintymisiinsä kunnon lavashown ohella myös musiikin historiallista taustaa viihdyttävässä muodossa. Tämä tuli ilmi elokuussa yhtyeen konsertissa Helsingin Juhlaviikoilla, jossa sai bonuksena kuulla (kerrankin) myös hyvällä soundilla soitetun kazoo-soolon. – Sellon lisääminen musiikkimme oli myös historiallisesti korrektia, mikä on monille yllätys. Banjo on tärkein Carolina Chocolate Dropsin string band -musiikissa syvimmät juuret ulottuvat Carolinan Piedmont-alueen musiikkiperinteeseen ja 1800-luvun Minstrel Show -traditioon, jossa esimerkiksi banjolla oli tärkeä rooli. Sitten otimme käyttöön myös muita heidän mallejaan, mitä kautta meistä tuli Deering-artisteja. – Jos sen ottaisi pois, musiikistamme jäisi kyllä puuttumaan paljon. www.riffi.fi 6/2013 08-11 Carolina.indd 9 9 9.10.2013 13.17. Alusta saakka mukana olivat viulut ja banjot, joiden rinnalle otettiin myöhemmin kitara, ruukku ja soittoluut. Runsaan informatiivisesti puhuvan Giddensin kanssa aloitimme keskustelun siitä instrumentista, joka ehkä on yhtyeen soundin ja kenties imagonkin kannalta se tärkein. Sello on string band -musiikissa vanhempi instrumentti kuin kontrabasso, sillä se oli aikoinaan paljon helpommin saatavilla. Sitä kutsuttiinkin silloin kirkkobassoksi. Minulla taas on viulussani Realist-tallanalus mikrofoni, joka on hyvin suosittu klassisten jousisoittajien keskuudessa; muista tallanalusmikrofoneista en ole pitänyt. G rammy-palkittu Carolina Chocolate Drops voisi olla totaalisen tylsä kokoonpano. – Keikoillamme oli välillä beatboksaaja, joka hoiti matalien taajuuksien tonttia. Sen sijaan Giddens kertoo, että soittotekniikka vaihtuu aina banjon ja soittajan mukaan. Hubby puolestaan soittaa puhdasta clawhammer-tyyliä. Me käytämme kaikkiaan neljää erilaista banjoa, sekä neli- että viisikielisiä. Sellisti otettiin ensisijaisesti juuri matalia taajuuksia soittamaan, vaikka instrumentilla on paljon myös soolotilaa. Kukaan yhtyeessä ei soita banjoa bluegrass-musiikista tutulla tekniikalla, jossa kieliä pikataan peukaloplektralla sekä sormi plektroilla. Siis banjosta. Soitin on nyt isossa roolissa yhtyeen musiikissa, mistä esimerkkinä vaikkapa uuden albumin nimiraita. – Esimerkiksi Domille riittää, kunhan hän saa eteensä laulumikrofonin ja SM 57:n instrumenteilleen. Tuottaja kuulee liveversion tuorein korvin Yhtyeen uusimman ”Leaving Eden” -albumin on tuottanut Buddy Miller, joka tunnetaan roots-henkisten levyjen kätilönä (Emmylou Harris, Richard Thompson, Robert Plant jne.) Kerron näkemykseni, että uutukaisella on mukana enemmän tilasointia kuin Grammypalkitulla ”Genuine Negro Jig” -levyllä, jolla tuotantopuolen hoiti toinen tunnettu juurimusiikki-tuottaja, Joe Henry. Se sopii hyvin tuolle banjolle, joka ei ole teräskielinen. Giddens myöntää soundimuutoksen tarkoituksellisuuden. Mukavaa on toki sekin, että ne tehdään Yhdysvallois- sa, ja että he ottavat huomioon soittajien palautteen malleja suunnitellessaan. – Joe Henryn kanssa oli hienoa työskennellä, mutta nyt päätimme mennä enemmän tilasoinnin suuntaan, siinä missä Joe äänitti meidät enemmänkin eristyksissä sermien takana. Sittemmin Robinsonin korvanneet Hubby Jenkins ja Leyla McCalla ovat edelleen lisänneet instrumentaation monipuolisuutta. Miten olette päätyneet käyttämään juuri Deeringin banjoja. Viisikielisistä tärkeitä ovat Deeringin avoin koppamalli sekä nauhaton Minstrel-banjo, joka on kopio 1850-luvulla käytetystä mallista. Dom’illa taas on ihan omanlaisensa tapa soittaa plektrumbanjoa sorminäppäilyn ja lyöntityylin yhdistelmällä. Linjaan soittaminen helpottaa keikkailua Carolina Chocolate Drops käyttää keikoilla soittimien vahvistamiseen monenlaisia vaihtoehtoja muusikosta riippuen. – Siihen vaikuttaa sekin, ettei kukaan meistä käytä kaikkia noista banjoista. Historiallisesti korrekti saattaa joskus olla musiikillisesti liian korrekti. Laajemmin Dropsien tyyli on kuitenkin rakentunut lähinnä 1900-luvun ensimmäisen puoliskon pohjoisamerikkalaisen roots-musiikin kirjolle. – Alunperin käytimme vain ulkoisia mikrofoneja, mutta niiden kanssa on keikalla vaikeaa. – Ensimmäinen banjoni oli Deering Goodtime, budjetti malli, ja itse arvostan paljon sitä, että he tekevät laadukasta aloittelijoille sopivaa mallia. Mukavaa on toki sekin, ettei sellon soundi ole tässä musiikissa aivan niin tavallinen kuin kontrabasson. Festareilla kuitenkin kelpaa vaikka perinteinen SM 57. Tärkeimmäksi vaikuttajakseen yhtye mainitsee usein pohjois-carolinalaisen viulisti Joe Thompsonin, jonka kotisessioista Rhiannon Giddensin, Dom Flemonsin ja Justin Robinsonin trio pikkuhiljaa muovautui. Kuitenkin Giddensille tärkeä historiallinen yhteys paljastuu tämänkin soittimen kohdalla. Hän ei kuitenkaan halunnut sitoutua tiiviiseen kiertueaikatauluumme. Itse soitan Minstrel-banjoa 1800-luvun puolivälin stroke-tyylillä, joka on clawhammer-tyylin esimuoto. Banjoissa käytän Audio Technican 350-joutsenkaulaa, joka poimii äänen hyvin niin Minstrel-banjosta kuin avokoppaisesta Deeringistä. Arkistoaarteista ammentavana ja autenttiseen instrumentaatioon pyrkivänä se voisi astua akateemisuuden sudenkuoppaan. Tapasin yhtyeen toisen perustajan ja nykyään ainoan Pohjois-Carolinissa asuvan jäsenen Rhiannon Giddensin konserttipäivän aamuna ravintola Juttutuvassa. Nelikielisistä suosimme pitkäskaalaista plektrum-mallia sekä irlantilaista banjoa muistuttavaa tenoriversiota. Lavalla on niin ständissä olevia mikrofoneja, soittimeen kiinittettäviä joutsenkaulamalleja kuin myös linjamikrofoneja. Monet miksaajat olivat niiden kanssa aika pihalla, sillä jopa bluegrass-festivaaleilla lähes kaikki soittavat nykyään suoraan linjaan, kertoo Rhiannon Giddens
Molemmat pääsivät mielestäni täysin yhtä hyvään, mutta erilaiseen lopputulokseen. u www.carolinachocolatedrops.com 10 www.riffi.fi 6/2013 08-11 Carolina.indd 10 9.10.2013 13.17 FB_TAB_2. Monet tuottavat levyjään itse, mutta omasta mielestäni on parasta, että joku tarjoaa tuoreita ideoita. Sen sijaan meitä ei ole koskaan merkiksi Joe Henryllä oli kiinnostanut toistaa kappaleita juuri siten aina selvästi tietty idea, jokuin alkuperäisesittäjät ovat ne levyttäneet.” hon sitten pyrittiin. Sen sijaan meitä ei ole koskaan kiinnostanut toistaa kappaleita juuri siten kuin alkuperäisesittäjät ovat ne levyttäneet. Edellistä albumia tehdessä osasimme soittaa kappaleet vaikka takaperin, mutta koska Hubby Jenkins oli juuri liittynyt bändiin, oli hyvä soittaa lähekkäin jo katsekontaktien vuoksi. Mikä varsinaisesti on tuottajan rooli kaltaisenne yhtyeen musiikissa; tehän luultavasti teette kaikki so”Haluamme säilyttää sävellysten sielun, vitukset itse. ytimen, eli sen seikan mikä niistä tekee – Se on varmaan tuottajakohtaista, mutta esihienoja. Meidän tavoitteenamme on tehdä esiintymisistä viihdyttäviä, joten joskus myös muutamme sovituksia yleisön reaktioiden pohjal- ta. – Haluamme säilyttää sävellysten sielun, ytimen, eli sen seikan mikä niistä tekee hienoja. Hänen talonsa studio on juuri sitä silmällä pitäen järjestetty, joten kyse oli vain mikrofonien sijoittelusta. Lähtökohta instrumenttisooloihin on tällaisessa musiikissa usein erilainen kuin rock- tai jazz-kontekstissa. Halusimme nyt tuntea soittaessa enemmän toistemme läsnäoloa, ja se sopi Buddylle erinomaisesti. Buddy taas enemmänkin kyseli mitä haluamme tehdä ja pyrki sitten auttamaan sen toteutuksessa. – Tämä oli siksikin tärkeää, että tuolla hetkellä olimme kuin uusi bändi. KUVA: CONCERTED EFFORTS Dom Flemons (vas.), Rhiannon Giddens, Leyla McCalla ja Hubby Jenkins. Itse olemme kuitenkin aika kiinni keikkaversioissa. Hauskanpito ja tunne on meille se tärkein asia, Giddens summaa. Onko Giddensillä ohjenuora niiden soittamisessa kappaleen melodia, kuten kansanmusiikissa usein. Itse aloitin viulunsoiton vasta noin 25-vuo tiaana, joten sen kanssa olen varovaisempi; minulla ei ole sellaista otelaudan tuntemusta kuin monilla muilla viulisteilla. – Silloin tuottajan tehtävänä on muokata levyä kuuntelijoille sopivaan suuntaan ulkopuolisin korvin ja tarjota sitä varten ajatuksia. Sen sijaan päätimme käyttää omia työkalujamme ja säilyttää niiden avulla alkuperäisesitysten ytimen. – Kyllä se siihen aina palautuu, mutta mukaan mahtuu myös paljon muuntelua. Giddens kokee yhtyeen siinä mielessä poikkeavan monista muista, ettei se sävellä studiossa, vaan on yleensä soittanut uusia kappaleita keikoilla ja tietää miten haluaa ne soittaa. Kun alunperin soitimme viulisti Joe Thompsonin kanssa, tiesimme heti ettei meistä koskaan tule hänen kaltaisiaan, me kun emme oppineet tätä musiikkia vanhemmiltamme. Millä tavoin bändi alkuperäisversioita kohtelee, kun se tuo niitä nyky-yleisön kuultavaksi. Kazoon kanssa taas olen täysin vapaa menemään miten vaan, mutta silläkin aloitan melodiasta. Uskoisin, että me kaikki lähestymme soolojen soittamista aika lailla samalla tavalla, koska meistä kukaan ei ole virtuoosi teknisessä mielessä. Sävellysten ydin säilyy Carolina Chocolate Drops soittaa paljon kappaleita, joiden alkuperäislevytyksestä on jo kulunut hyvä aikaa
Possible configurations Possible configurations Possible configurations CLA 604A (400+100W) CLA 604A CLA Active (400+100W) 604A Line (400+100W) Array Active Speaker Line Active ArrayLine Speaker Array Speaker CLA 208SA (600W) CLA 208SA Active CLA(600W) Subwoofer 208SAActive (600W) Subwoofer Active Subwoofer Maahantuonti: audiovisual Helsinki 2013 kuva | ääni | valo INTEGROIDUT JÄRJESTELMÄT Mankkaantie 32, 02180 ESPOO communication@noretron.fi www.fbt.it www.fbt.it info@fbt.it www.fbt.it info@fbt.it info@fbt.it Jälleenmyynti: FBT Audio (UK) FBT Ltd Audio - South FBT (UK) Croydon, Audio Ltd -(UK) South Surrey, Ltd Croydon, - UK South Surrey, Croydon, UKSurrey, UK Erikoistuneet musiikkitekniikan Tel: 0844 310 4592 Tel: 0844 Fax:310 Tel: 0844 4592 0844 310 310 4594 Fax:4592 0844 310 Fax:4594 0844 310 4594 info@fbtaudio.co.uk info@fbtaudio.co.uk - www.fbtaudio.co.uk info@fbtaudio.co.uk - www.fbtaudio.co.uk - www.fbtaudio.co.uk FB_TAB_251x341_0512_Vertus2 FB_TAB_251x341_0512_Vertus2 FB_TAB_251x341_0512_Vertus2 UK.indd 1 UK.indd 1 UK.indd 1 08-11 Carolina.indd 11 liikkeet eD eD ee eereD ly inDee inly g g enr ,igren D,esen D,inin ne ne ta ifa ita italy igg es DesigneD D eD eD r r tu tu tuinreD in c c c fa fa u u u an an an anD m anD manD m 24/05/12 10.28 24/05/12 10.28 24/05/12 10.28 9.10.2013 13.17. THE THE THE Sky Sky Sky ISIS NO ISNO NO LIMIT LIMIT LIMIT As tall Asas tall As you tall aswish, you as you wish, as wish, powerful as powerful as powerful as you aswish, you as you wish, as wish, flexible as flexible asas flexible you aswish! you as you wish! wish! The new The The VERTUS newnew VERTUS active VERTUS active active line array line line array is array a skyscraper is aisskyscraper a skyscraper of sounds, of sounds, of ideal sounds, ideal for ideal live for for live live performances performances performances and also andand alsoalso fixed fixed installations fixed installations installations studioconti.biz 2012 studioconti.biz 2012 studioconti.biz 2012 • True line• True array • True line modular array line technology modular array modular technology in elegant technology inenclosures elegant in elegant enclosures enclosures with an aluminium with anwith aluminium extrusion an aluminium design extrusion extrusion design design • An independent • An independent • An Class-D independent tri-amplification Class-DClass-D tri-amplification system tri-amplification with system DSP system with DSP with DSP and switchand mode switch and power switch mode supplies power modeallowing power suppliessupplies great allowing dynamics allowing great dynamics great dynamics and powerand power and power • Long distance • Longsound • Long distance projection distance sound projection sound and even projection SPL and distribution even andSPL even distribution SPL distribution towards the towards audience towards the audience the audience • A dedicated • A dedicated active • A dedicated subwoofer active subwoofer active with asubwoofer bass-reflex with a with bass-reflex design a bass-reflex design design and birch and ply enclosure birch andply birch enclosure ply enclosure • Professional • Professional Neutrik • Professional XLR Neutrik signal Neutrik XLR linkssignal and XLRPOWERCONN links signaland links POWERCONN and POWERCONN sockets socketssockets • A rapid • A latching rapid • A system latching rapidthat latching system doubles system thatordoubles triples that doubles the or triples speaker or the triples speaker the speaker column, allowing column,column, an allowing increase allowing anofincrease SPLanand increase ofvertical SPL and of directivity SPL vertical and vertical directivity directivity Avitan messujen osastomme on 5c40
Flying Colors onkin syy tämän haastattelun järjestämiseen juuri nyt – teidän levynne Live in Europe on nyt ilmestymässä vuosi taltioinnin jälkeen. – Olen aina osannut kanavoida tekemiseni sen mukaan, mikä projekti on menossa ja vaihtumiset tulevat ihan luonnostaan. Työstämme toista studiolevyämme, jolle on jo valmiina neljä kappaletta kokonaan ja suunnitelmana on tehdä noin kymmenen biisiä. Rundilla on ollut jopa 1500 mailin matkoja paikkojen välillä, jotka olemme lentäneet, mutta yleensä lentämisellä säästää ehkä vain tunnin aikaa autokyytiin verrattuna. Lisäksi kaverini eri bändeissä ovat huipputason soittajia, joten me kaikki hallitsemme homman hyvin, Morse määrittelee. Toinen tapa on tuoda bändi mukaan heti alussa. Miten huolehdit terveydestäsi kiertueen aikana. Ja kun nämä keikat ovat ohi, kohta on taas ruvettava valmistautumaan uuteen kiertueeseen. Kuinka sujuu siirtyminen musiikillisesta ympäristöstä toiseen. Harva kitaristi tuntee soittimensa ulottuvuudet yhtä perinpohjaisesti kuin Steve Morse, joka keikallakin kaivaa esiin kullekin kappaleen osalle – tarvittaessa vaikka fraasille – juuri sille parhaiten soveltuvan soundin. Oman bändinsä kanssa Joe Satrianin avaajana kiertävälle kitaristille oli reilun kuukauden ajalle buukattu 31 keikkaa halki Amerikan mantereen, ja muutaman päivän hengähdystauon jälkeen oli edessä intensiivinen turnee Euroopassa Deep Purplen kanssa. Bändissä on Mike Portnoy, eikä hän anna kenenkään olla jouten. Kukaan meistä ei juo alkoholia ja valmistau- dumme joka keikkaan hyvin perusteellisesti. Mukavampaa on, että kaikki osallistuvat biisin kasaamiseen. Tutuilla laitteilla Kalustosi taitaa olla sama kaikissa bändeissäsi. – Useimmat bändit lähtevät bussilla keikalta suoraan kohti seuraavaa kaupunkia. Riffi tavoitti miehen hetkeksi puhelimen päähän tien päältä matkalla kohti keikkapaikkaa Nashvillessa. Itse en osaa nukkua liikkuvassa autossa, joten menemme hotelliin, heräämme aamulla aikaisin ja lähdemme liikkeelle, ajamme koko päivän – minulla on aamun ajovuoro – keittiön ovesta sisään keikkapaikalle, soitamme shown ja sama toistuu päivä toisensa jälkeen. Jos teen demon muille, biisi ei ehkä enää paljon muutu sen jälkeen. Säveltämisessä minulla on ollut kaksi tapaa: ensinnäkin pyrin muistamaan ideat tai taltioimaan ne – ennen minulla oli kasettinauhuri aina mukana, nyt se sujuu älypuhelimella. – Välillä tämä on täyttä kaaosta ja kropalle tulee tuplasti maileja. Nauhat on vaihdettu jo kahdeksan kertaa ei- 12 www.riffi.fi 6/2013 12-13 Steve Morse.indd 12 9.10.2013 13.18. Nimikkokitarani Music Manilta ja Englin vahvistimet [E-656 ja E-670]. Ja jossain välissä pitäisi löytää aikaa vielä kolmannellekin bändille, Flying Colorsille, biisien tekemiselle, levyttämiselle ja monille sivuprojekteille, joihin Morsea jatkuvasti kysytään. Tosin olen nyt käyttänyt bändini kanssa Shadown midijärjestelmää kitarassani tuomaan kiinnostavia soundeja ja melodioiden tuplauksia. – Ilman muuta, teen koko ajan uutta materiaalia. – Kyllä. Sinulle se materiaali on vanhaa tavaraa. – Se auttaa, kun ympärillä on hyviä vaikutteita. – Kyllä, mutta uuttakin tavaraa on tulossa. Mike tykkää toiminnasta. – Tällä hetkellä energiani biisien tekemisessä keskittyy Flying Colorsiin, eikä juuri nyt ole tarvetta kirjoittaa omalle bändilleni. Aikoinaan kiersimme USA:ssa lentokoneellani, mutta nyt olemme kulkeneet enimmäkseen autolla. Olen säveltänyt televisiolle musiikkia ja parhaillaan teen biisejä Flying Colorsille. S teve Morse on varsinainen työmyyrä. Jääkö kiertueella aikaa kirjoittaa uusia biisejä. Saapa nähdä, miten käy kun kiertue etenee maan koillisosaan, jossa kylmä vuodenaika on juuri alkamassa… Projektista toiseen Sinulla on rinnakkain useita bändejä, joiden tyylit ovat melko erilaisia. Pääkitarani on prototyyppi vuodelta 1986 ja tunnen sen mikkien toiminnot ja yhdistelmät perin pohjin. Rumpalimme [Van Romaine] on hyvin terveystietoinen ja hakee hyvät ruokapaikat. – Tällä kiertueella on tosiaan reissattava melkein enemmän kuin pystyy sulattamaan, mutta tällaisen uranhan olen jo kauan sitten valinnut, Morse vastaa kysymykseen selviytymisestä pitkien taipaleiden välillä. Kunhan saan nämä kaksi kiertuetta valmiiksi, kokoonnumme säveltämään loput ja pääsen äänittämään omia osuuksiani. TEKSTI: TIMO KOSKINEN KUVA: STEPHEN FOURIE Työn sankari Steve Morse – lentäen keikalle. En ole oikea henkilö arvioimaan tulevan levyn tyylejä, mutta tulossa näyttäisi olevan sekoitus monenlaista
– Ja tämä oli vielä yksinkertaistettu versio. Vaihdan syntetisaattorin analogiseen jousisoundiin, sitten se pois ja väliosa kitaralla. Aloitan yksikelaisella mikillä tai joskus humbuckerillakin, ja erittäin puhtaalla soundilla kaiun kera. Tarkoitus on jäljitellä akustisen sointia. Efektisoundi on enimmillään ehkä 30 % kokonaisuudesta. Parasta vahvistimissa on erottelevuus, koska haluan kuulla säröisenkin kitaran selkeänä. Efektit tuovat tarvittaessa lisäyksen soundiin, mutta kuiva signaali on aina mukana. Koska haastattelulle varattu aika sujahti ohi hetkessä, lopuksi vielä: jääkö noin kiireiselle miehelle aikaa tehdä jotakin täysin musiikin ulkopuolelta. Jonkin verran tulee vielä sävynsäätöä kappaleen aikana. u Flying Colors – Live In Europe -levyn arvio Riffin nettisivuilla osoitteessa www.riffi.fi. Sitten huiluääniosuus, jossa tavoittelen levyversion tinapillin sointia: se menee tallamikillä ja täydellä säröllä ja pitkällä viivellä pedaalista. Heinänteossa ja pikku nikkaroinnissa kuluu mukavasti aikaa, joten tekemistä riittää aina. Ovatko ne päällä koko ajan ja miksaat niitä mukaan volyymipedaaleilla. www.riffi.fi 6/2013 12-13 Steve Morse.indd 13 13 9.10.2013 13.18. Monta soundia joka biisiin Katsoessa videoita keikoiltasi vaikuttaisi siltä, että plektrakäden pikkusormellasi on ihan oma elämänsä – teet sillä jatkuvasti vaihdoksia kitaran mikkivalitsimella ja säädät sekä volyymia että sävyä. Lo”Nauhat on vaihdettu jo puksi molemmat humbuckerit yhdessä, edelleen säröllä ja mukahdeksan kertaa eikä kaan vielä syntetisaattorista Miotelautaa ole enää paljon nimoogin soundi. Kaikille näille tekemisille on kuitenkin syy, jonka kuulen mielessäni. – Lentäminen on suurin intohimoni. Siinähän on yhdessä biisissä jäljellä, kenties vielä yhtä enemmän säätämistä kuin mokertaa varten…” nilla soittajilla koko illan aikana. Englin vahvistimissahan on ryhdikäs soundi, joka antaa tanakan särön ja laulavat soolot ilman apuja pedaaleista. Vahvistimen asetuksia ei tarvitse muuttaa ollenkaan ja voin silti saada rajattomasti särön asteita pelkästään volyymikontrollilla. Seuraavaksi kaulamikille, volyymi täysille ja soitan säröllä vastamelodian samalla kun basso [Dave LaRue] soittaa päämelodian. kä otelautaa ole enää paljon jäljellä, kenties vielä yhtä kertaa varten… Viime viikolla kokeilin jo kaulankin vaihtamista, koska sekin on kulunut, mutta uusi kaula ei istunut taskuun ja palasin toistaiseksi vanhaan, jotta saan kiertueen loppuun. Sinulla on vain muutamia efektilaitteita [mm. – Juuri näin. Lisäksi asun pienellä farmilla, jossa kasvatamme heinää. – Minulle riittää volyymin avaaminen kolmen ja puolen paikkeille kymmenen skaalalla. Purplen kanssa minulla on kuusi kaappia, joista kaksi on efekteille, mutta tällä kier tueella vähemmän. – Jos säädän kaulamikillä tai yksikelaisella volyymin kolmoseen, saan kivan puhtaan soundin ja taas tallamikillä avaan hanan kokonaan ja sointi muuttuu todella tuhdiksi. Kerropa tarkemmin, mitä jollakin keikalla soittamallasi biisillä tapahtuu. – Otetaan Highland Wedding. Tämän jälkeen komppiosuus yksikelaisella, volyymi puolessa ja silti se tulee kivasti läpi. Alussa on melodia säestyksen kera ja sitten bändi tulee mukaan. TC Electronicin TonePrint Corona ja Flashback]
Levyn säveltänyt Valtteri Pöyhönen on onnistunut viime aikoina saavuttamaan kuulijoita sekä Dalindèon että Ricky-Tick Big Bandin kautta. Levyllä Dalindèoa vahvistavat muiden muassa Suomi-swing-ikoni Antti Sarpila sekä sahan soittaja Mimosa Pale. ”Kallion” sävellykset, sovitukset ja tuotanto ovat Valtteri Laurell Pöyhösen työtä, mutta varsinainen taltiointi tehtiin Janne Haaviston johdolla Sam Huberin E-studiolla (entinen www.riffi.fi 6/2013 14-17 Valtteri Pöyhönen.indd 15 15 9.10.2013 13.20. D alindèo on edellisillä levyillään osoittanut pystyvänsä tekemään helposti lähestyttävää ja laadukasta jazzia tanssittavalla otteella, mutta uusimmallaan se on onnistunut erityisen mainiosti. Kun löydämme Hämeentiellä sijaitsevasta hipsteri-ravintolasta sopivan rauhallisen nurkkauksen, aloitamme keskustelun levyn tiimoilta. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: TOMMI POSA Valtteri Laurell Pöyhönen – Sävellys-sovitus, kitara ja piano Dalindèon teema-albumi ”Kallio” on keikkunut listoilla ja soinut kaiken kansan radiossakin. Jazz-instrumentaation, verevien soolojen, svengaa vien komppien sekä 1950–60-lukulaisen Suomi-iskelmän melodis-harmonisten sävyjen symbioosi toimii, ja kokonaisuuden kruunaa Pöyhösen surf?/rautalanka-henkinen kitarointi. Koska levyn sävellykset ovat musiikillisia tarinoita Helsingin Kallion kaupunginosasta, on enemmän kuin sopivaa, että tapaan Pöyhösen juuri siellä
Dalindèon levyillä ei ole tainnut muutenkaan olla ihan perinteistä jazz-kitarasoundia oikeastaan koskaan. Sointusoittimille ei ole big bandissa ihan kauheasti käyttöä, koska soinnut kuulostavat yleensä mielenkiintoisemmilta, kun ne kuulee vaikkapa viiden fonistin soittamana. – Pitäisi vielä modata ykköskanava niin, että saisin sillekin oman kaikusäädön. Hyvä rootsmeininki riittää, ainakin tällä hetkellä on sellainen olo, Valtteri kiteyttää soundinäkemyksensä. Hiotuilla kielillä on niin helppo soittaa melodioita ja intervalleja kitaran alarekisteristä, sillä yläsävelsarja pysyy kurissa. Toisaalta hän myöntää, että esimerkiksi surf-kitaristi Dick Dale oli kuuntelussa. Lähiaikoina taas Dick Dale. Eli kyllä ihan tietoisestikin hain tuollaista soundia yhdistettynä vanhaan iskelmä-fiilikseen. Pöyhösen alkuperäinen pääinstrumentti on kitara, mutta piano on yhtä lailla mukana sekä Dalindèon että Ricky-Tick Big Bandin kanssa. Toki tuplailen bassolinjoja ja sen semmoista. Kokonaisia big band -kappaleita voi tehdä ilman minkäänlaisia sointusoittimia, jos sovittaa niin, että harmonia ja tekstuuri elää puhaltimissa. Wurlitzer on sähköpianojen kuningas, ja kun sen laittaa tuollaiseen vahvistimeen, lisää jousikaikua ja ajaa soundin hieman murolle, se on aika kiitollista. Se on edelleenkin raskas soittaa ja soundi sen mukainen. Soundtrack), jonka iso äänityssali sopi perusraidat livenä soittavalle kokoonpanolle hyvin. – Micro Amp on kyllä yllättävän kova, Valtteri nauraa, ja jatkaa: Yritän olla pitämättä sitä koko keikkaa päällä, mutta aika helposti se päälle jää. on muodoltaan pitkä ”Minun mielestäni kitaramusiikkiin tila, –jaE-Studio eri soittimet vuotivat aika palkuuluu aina tietynlainen rouheus jon kaikkialle. Tietysti myös Scofieldit ja Methenyt on tullut aikoinaan kuunneltua, ja John McLaughlin luonnollisesti. Otitko Kallio-levyä valmistellessasi tietoisen asenteen, että nyt tehdään levy nimenomaan tällaisella kitarasoundilla. Kitaralla on elämää takana; Soitin-Huttuselta ostin sen aikoinaan aika halvalla, joten kiitos vaan sille joka sen sinne vei – pelastit minun kitaristin urani, kuuluvat terveiset. Janne laittoi oikein erikkitaraa varten lisä-PA:n huoneen sisäänrakennettuna” seen toiseen päähän, josta se vuotaa vielä enemmän sinne ja tänne. Kuinka paljon soitat kitaraa Ricky-Tick Big Bandin keikoilla. ”Kallio”-levyn kitaratuplaukset hän soitti vanhalla italialaisella, puoliakustisella Crucianellilla, joka on eräänlaista halpis-osastoa. Tilan tuntu on siis levyllä aika iso, Valtteri summaa. Minun mielestäni kitaramusiikkiin kuuluu aina tietynlainen rouheus sisäänrakennettuna. – Janne Haavisto äänitti ja miksasi, ja levyllä on itse asiassa hämmästyttävän vähän mitään päällesoittoja. Samoin Raoul Björkenheim teki suuren vaikutuksen soittajana ja taiteilijana, kun olin hänen tunneillaan parikymppisenä. Sillä soitin paljon Wurlitzerilla, nyt taas käytin enemmän kitaraa, Valtteri kertoo. (Perinteisen jazz-kitaran) soitto menee helposti aika tekniseksi, ja toisaalta ne samat asiat vaikka fonilla soitettuna tuntuvat paljon syvemmällä, Valtteri kokee. En juuri venyttele kokosävelaskelia, vaan käytän kampea. Pitäisi hankkia toinen, että saisi sillä vielä sen lisäboostin. – Ei minulla ole sellaista kitaraakaan, enkä oikeastaan hirveästi edes välitä sellaisesta. – Minulla on Berliinissä yksi tosi hyvä DJ-frendi, joka soittaa pelkkiä 7-tuumaisia singlejä ja on alan spesialisti. Kuka nyt mistäkin tykkää, mutta minulle tuollaiset autenttiset, hyvälaatuiset, vanhat soundit ovat aika ylivertaisia. – Säädätin Egmondin Kari Niemisellä Ricky-Tick Big Bandin ensimmäisen levyn sessioiden aikoihin, vaikka tuo session soitinkin lainaskitalla. 16 www.riffi.fi 6/2013 14-17 Valtteri Pöyhönen.indd 16 9.10.2013 13.20. Vetäisin mielelläni paksummillakin, mutta Egmond vaatii aika paljon voimaa ja huolellisuutta, että sen saa soimaan. Toki jonkun Teemu Viinikaisen tasolla se on tietenkin tosi mieletöntä. Joitain ylimääräisiä kitararaitoja sekä urkuraidat ja sahan äänitin sitten erikseen kotona meidän landella, Pöyhönen kertoo. – Aika lailla puolet kappaleista kitaralla ja puolet Wurlitzerilla. – Vaihdoin Vibroluxin pääteputket juuri ennen kesän keikkoja. Autenttiset soundit ovat ylivertaisia Kitaroiden suhteen Valtteri Pöyhönen ei ole mikään mieletön hifistelijä ja omistaa vain pari sähkökitaraa. Hän korostaa kuunntelevansa musiikkia nimeonomaan ”musa edellä”. Kitara sai myös Janne Haavistolta erityishuomiota äänitystilanteessa. Yleensä kuitenkin nimenomaan musa on ollut diggaamisen kohteena, ei niinkään kitaristit. Hänen kauttaa tulivat sitten Robert Johnsonit sun muut kingit tyypit. – Vaikea nähdä, että vaihtaisin takaisin hiomattomiin. Vaikka siinä kuinka Wurlitzerilla tämmäisi, niin ei se ihan samalta kuulosta. Kakkoslevyllä on kyllä selvästi joitain kappaleita, jotka antavat viitteitä Kallio-levyn tyyliin. Pöyhönen suosii hiottuja kieliä jazz-kitaristien tapaan, 011-paksuudella. Egmondissa on todella paksu kaula, mutta Kari laittoi kitaran hyvään trimmiin. Keikoilla ja myös ”Kallio”-levyllä kuultava laiteketju koostuu Egmond-kitaran ja vuoden 1979 Fender Vibrolux-vahvistimen lisäksi niiden välillä olevista MXR:n Micro Amp -boosterista, Sans Ampin Para Driverista, T-Rex tremolosta (jota Pöyhönen käyttää vain yhdessä kappaleessa, sillä yleensä käytössä on vahvistimen tremolo) sekä Line 6 Delay Modeler-laitteesta.. Levyllä pääosassa soiva instrumentti on niin ikään puoliakustinen, 1960-luvulla valmistettu hollantilainen Egmond, joka ei sekään ole mikään high end -soitin. – Charlie Christian ja Django Reinhardt ovat ensimmäisiä jazzkitaristeja, joita kuulin. Parilla ensimmäisellä levyllähän esimerkiksi Pope Puolitaival soitti aika paljon huilua. – Enemmän tämä on Dalindéon luontaista kehitystä. Albumilla kuullaan paljon kitaransoittoa, ja voisikin sanoa, että Pöyhösen mehevä kitarasoundi on yksi punainen lanka levyn tuotannossa. Wurlitzer-sähköpianonsa hän vahvistaa niin ikään Vibroluxin kautta, sen vapaaksi jäävässä ykköskanavassa. Musiikki edellä Valtteri Laurell Pöyhönen on opiskellut säveltämistä Helsingin ohella myös Pariisissa ja Rotterdamissa. Muutaman vuoden aikana olen saanut nykyisen kitarasetupin kasaan, joten nykyään on aika juhlavaa mennä paikkaan kuin paikkaan ja vain avata vahvistin. Se oli kyllä viisas ratkaisu, sillä nyt ei tarvitse liikaa pelätä, vaikka vahvistin on niin kovalla
Ja onhan Ellingtonin musiikki paitsi laadukasta, usein myös helposti lähestyttävää. Itse pidän kaikenlaisesta jazzista, ja sitä on tehty jo 100 vuoden verran, joten traditio on valtava. – Pianolla pääasiassa, mutta tietenkin päässä tulee kehiteltyä konsepteja ja jotain melodia-aiheita. – Rumpalin rooli on bändeissä kaikkein kriittisin, ja me olemme Jaskan kanssa oppineet työskentelemään yhdessä. Me olemme selvästi Kallio-levyllä tavoittaneet joitain uusia ihmisiä, onhan sitä soitettu esimerkiksi Radio Suomessakin. Olisihan se hienoa, jos ihmiset sitten tuota kautta saattaisivat lähestyä koko tyyliäkin, sillä traditio on uskomattoman laaja. Pöyhönen kokee säveltämisen Dalindèolle ja Ricky-Tick Big Bandille työprosessin suhteen paljolti samanlaisena, sillä molemmat bändit treenaavat valmiita sovituksia lapuista. – Minusta on tullut säveltäjä sen vuoksi, että nykyään sellainen teini-iän kaltainen treenikämppähengailu ei vaan ole yksinkertaisesti mahdollista. On se siinä mielessä u missio, Valtteri kiteyttää. – No joo, minusta on kiva kertoa musiikin kautta tarinoita ja tavoittaa ihmisiä musiikilla; tehdä musiikkia, jossa rytmi on tärkeässä osassa. Sekä Dalindéon että varsinkin Ricky-Tick Big Bandin kanssa olen toiminut niin, että vien treeneihin ihan nuotit, eli henkilökohtainen valmistautuminen on todella pitkälle vietyä ennen kuin on ensimmäisetkään bändiharjoitukset. Jo ”Sophisticated Lady” jostain vuodelta 1933 on aivan parasta Ellingtonia, samoin kuin vuoden 1971 ”Afro Eurasian Eclipse”, jota hehkutin ”Burnaa”levyn äänitysten aikaan. Olen tehnyt nykyään paljon big band -musiikkia, ja sitä sävellän kyllä ihan pianolla, koska harmoniat ovat aika isoja. Nyt ajattelin vaan, että tehdäänpä biisi E-mollissa, kitara edellä. Kun kyselen mahdollisista vaikuttajista big band -säveltäjien tai -sovittajien saralla, niin yksi sellainen löytyykin ylitse muiden. Esimerkiksi big band -levyn insturmentaalit äänitettiin Finnvoxilla kahdessa päivässä, toisena päivänä viisi kappaletta, toisena kuusi. – Aika usein pianolla tulee käytettyä alennettuja sävellajeja kuten Db tai Ab, mitkä ovat esimerkiksi puhaltajille hyviä, mutta eivät niinkään kitaralle. Yritän kuunnella mahdollisimman paljon erilaista big band -musiikkia, mutta kyllä Ellington on ykkönen. Sävellätkö etupäässä pianolla vai jopa ilman instrumenttia. ”Minulla on se Ellington-hetki ollut, ja kyllä se hetki jatkuu edelleen.” Halu tavoittaa ihmisiä Pöyhösen sävellystyyliä kuvattaessa nostetaan usein esille varhaisemman jazzin isoja bändejä hyödyntäneet tyylinluojat. Sitä kautta kitaran presenssi myös levyllä kasvoi. Pöyhösen mukaan tilannetta on helpottanut se, että molemmissa bändeissä on rumpalina Jaska Lukkarinen, jonka kanssa yhteistyö on saumatonta ja nopeaa. Ne ovat kalliita päiviä, kun liksa juoksee 20 ihmiselle ja pitäisi saada tulosta aikaiseksi. Mutta aika lailla nekin ovat olleet valmiita kappaleita, joihin on vedetty räpit tiettyihin kohtiin. Ellingtonin tuotanto vaan on niin laaja, monipuolinen ja korkeatasoinen. Itse hän rakentaa kotona kokonaisuuksia päässään, tekee Sibeliuksella nuotit ja menee sessioon. Se on yksi näkemys jazzista, lähestyttävä ja tarinallinen. – Big Bandin kanssa ”Burnaa”-levyä treenatessa saatettiin räppäreille (Paleface, Tommy Lindgren, Redrama) toki demottaa jokin versio, joka sitten muuttui vielä hieman; samoin saatettiin jutella jostain tematiikasta eli millainen biisi tehdään. www.riffi.fi 6/2013 14-17 Valtteri Pöyhönen.indd 17 17 9.10.2013 13.20. – Minulla on se Ellington-hetki ollut, ja kyllä se hetki jatkuu edelleen. Mutta mitä paremmin olen itse valmistellut jutut, sitä parempi lopputulos, koska ei yksinkertaisesti ole yhteistä aikaa. Onko siis Pöyhösellä jonkinlainen missio tehdä ikään kuin tavalliseen kuulijaan vetoavaa jazz-musiikkia. Sen sijaan ”Kallio”-levyn kaltaisissa kappaleissa pystyy kitarallakin säveltämään. Tosin ehkä Dalindèon kanssa sitten treeneissä saatetaan jotain muuttaa. Juuri sen tehokkaammaksi on vaikeaa päästä
Rolandin Juno-60 ja Juno-106 sekä JX-3P ja SH-101. Kahdeksankymmentäluvulta ovat mm. 18 www.riffi.fi 6/2013 18-21 Tuohimaa.indd 18 9.10.2013 13.27. Kaikki tunnetut valmistajat ovat edustettuna valikoimassa, useat niistä monella eri aikakausien laitteilla. Ensimmäinen additiivinen synani oli Kawain K5m ja sen lisäksi hankin 90-luvulla K-5000S:n. V aikka ensimmäiset kokeilut äänisynteesistä tehtiin jo yllättävän kauan sitten, bändisoittimena syntetisaattori on sittenkin kohtalaisen tuore tulokas. Muutaman vuosikymmenen kehityskaari on ollut huikean nopeaa. TEKSTI JA KUVAT: TIMO KOSKINEN Analogiaa ja vanhoja syntikoita KUVA: KATI TUOHIMAA – Jarkko Tuohimaan kokoelmassa soivat historia ja nykyaika Monofonisesta polyfoniaan, analogisesta digitaaliseen, samplaavasta mallintavaan ja erillislaitteista ohjelmistoihin – syntikoiden lyhyt historia on nopeiden käänteiden kavalkadi. Tamperelainen Jarkko Tuohimaa on koonnut edustavan kokoelman syntetisaattoreita kaikista kehityksen vaiheista, tutkinut ja kokeillut niiden ominaisuuksia ja ohjelmointia ja vertaillut uusia softasovelluksia aitoihin hardwaresoundeihin. – En ole laskenut lukumäärää viime aikoina, mutta syntetisaattoripohjaisissa ollaan jossakin seitsemänkymmenen kappaleen tienoilla, hän arvioi kokoelmansa laajuutta. Studiossaan Tuohimaa istuu täysin laitteiston ympäröimänä. – Vanhimmat laitteet ovat Sequential Circuitsin Pro-One ja Korgin MS-20, 1970-luvun puolelta
Yamahan FM-synteesisoundit voidaan siirtää sellaisenaan toisiin soittimiin tai plugareihin, mutta kun laitteissa on erilaiset muuntimet, DX7:n huonolaatuinen 12-bittisyys toimiikin yllättäen etuna. Niihin on myöhemmin kuitenkin palannut, koska ne osoittautuvat hauskoiksi elementeiksi. – Tuolla takana on DX7, jota pidän soundillisesti mielenkiintoisena koneena. MS-20:sta on tehty monia mallinnuksia tietokoneille ja iPadillekin, mutta minusta mallinnukset ovat olleet vaisuja verrattuna aidon laitteen hyökkäävyyteen ja säröön. Silti olen käyttänyt tunteja kontrollereiden konfigurointiin löytääkseni tuloksen, joka olisi kuin hardware-laite. Alkuvaiheiden syntetisaattorit on helposti kategorisoitu varsin steriileiksi instrumenteiksi, mutta filtterei- ”Syntetisaattoria voidaan käyttää jäljittelemään toisia soittimia, mutta minusta soundin pitää olla uniikki, synteettinen ääni.” www.riffi.fi 6/2013 18-21 Tuohimaa.indd 19 19 9.10.2013 13.27. Moogin filtterisoundista muodostuva pehmeys ja yliohjaus on laajalti tunnettu. Soundi laitteen mukaan Vanhoissa bändien keikkakuvissa oman aikansa velhot kuten Keith Emerson, Rick Wakeman ja Vangelis liikkuivat ison soitinkioskin keskellä. Pelkkä analoginen rupeaa tylsistyttämään ja minulla onkin 80-luvun preset-syntikoita ja 90-luvun mallintavia laitteita. Osa laitteista on jäänyt, vaikka olen ostanut uudemman mallin, joka sisältää samaa ideologiaa uudemmalla käyttöliittymällä. Nyt vanhalla kalustolla on oma keräilyarvonsa, joten Tuohimaallakin lienee hallussaan pieni omaisuus. – Retrolaitteiden keräilyboomi oli jo kerran iso 90-luvulla, mutta tietokoneisiin alkoi saada plugareita, mikä söi markkinoita joksikin aikaa ja laitteita saattoi saada halvalla. Tykkään tuosta Rolandin JP-8000:sta, mutta potikan resoluution kuulee selvästi, kun taas aito analoginen potikka on täysin portaaton ja antaa mahdollisuuden kuulla, kuinka vaikkapa alipäästösuodatin puree. Vielä ei kuitenkaan ole löytynyt sellaista, johon olisin täysin tyytyväinen. – Varhaisissa 90-luvun mallintavissa syntikoissa oli kuultavissa portaittainen muutos filtterin potikkaa väännettäessä. Jotain mainiota on siinä, että uusi sukupolvi haluaa löytää nämä soundit uudelleen. Minusta niiden isoilla potikoilla toteutetut käyttöliittymät ovat helposti lähestyttävissä ja niiden ergonomia toimii. – Onhan täällä paljon päällekkäisyyttä. Moog on voimissaan ja Korgilla on analogisia ohjelmassa. Korgin MS20 on ollut suuri suosikkini, koska sen filtteri säröytyy niin kauniisti ja musikaalisesti kun resonanssia lisätään. Mieltymykset ovat usein kiinni hyvin pienistä yksityiskohdista, mies arvioi. Syntetisaattoreissakin nimenomaan aggressiivinen analoginen särö on kaikkein mielenkiintoisin ja antaa parhaan värin. Yamahan DX-sarjassa puolestaan muuntimilla on tärkeä osuus. Itsekin olin hiukan myöhässä edullisimmasta ajasta. – Tuossa on tuore täysin analoginen Arturia, täysin muistiton laite, jossa on Steiner/Parker-filtteri sekä useita säröttämisen mahdollisuuksia. Tuohimaan kokemuksen mukaan syntetisaattorien persoonallisuus lähtee oskillaattorista, mutta varsinkin subtraktiivisissa syntikoissa luonne määräytyy filttereiden perusteella. Maailmanlaajuinen hintataso on nykyään helppo ottaa selville ja tämän takia keräilylaitteiden hintataso pyrkii nousemaan nopeastikin. – Synteesimaailmalle on ominaista, että eri merkeillä on täysin erilaiset soundipaletit. D-50:ssä on silti oma persoonallisuutensa. Plugareissa säädöt tulevat eri järjestyksessä, mikä tekee sen vaikeuden, että tietty paikka ei teekään säätöä aina samalla lailla. Keräilyn alkuvaiheessa tuli ostettua laitteita, jotka osoittautuivat pettymyksiksi. Kasautuiko soittimia paljon siksi, että tarvittiin eri vehkeet eri soundeille. Samplereissakin tuntuu vallalla olevan kaipuu huonolaatuisiin soundeihin. – Suomessa vanhaa laitteistoa on melko vähän, mutta silti olen tehnyt suurimman osan hankinnoista täältä. Muusikoiden.netin tori ja alkuvaiheen huuto.net ovat olleet hyviä kanavia ja tietysti eBay ja ulkomaisten musiikkiliikkeiden sivut. Tämän ovat huomanneet monet muutkin vanhojen koneiden kanssa pelaavat: yksi funktio per nuppi on selkeä. Tässä on tuore hankinta, Red Squaren puolimodulaarinen analogisyna, jonka filtteri oli pettymys, koska se pureutui omituisesti kun resonansssi oli täysillä. Syntetisaattorit olivat aluksi mielettömän kalliita, eikä niihin tavallisilla soittajilla ollut varaa. Nykyäänhän tietokoneet tarjoavat mahdollisuuden valtavalle soundien määrälle, mutta vanhat laitteet ovat persoonallisia. Koska monet vanhimmista laitteista ovat monofonisia, käytän niitä usein bassossa ja nykyaikaisempia polyfonisia kaikessa muussa. – Alussa minulla oli yksi subtraktiivinen analogisyna ja digitaalinen sampleri ja rupesin kiinnostumaan muista mahdollisista synteesitavoista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista. Esimerkiksi Rolandin D-50 oli aluksi kiehtova presetlaite, jonka ominaisuudet ovat V-Synthissa. Nyt on taas nähtävissä valtava analogisynien esiinmarssi, vintage on hinnoissaan ja viime vuosina monet vanhat tekijät ovat tulleet takaisin, kuten Dave Smithin Prophetit
Eräänlainen ear candy, jonka mielenkiintoisuus kasvaa kokeellisilla yhdistelmillä ja kytkennöillä. Saksalainen Doepfer aloitti modulaariset 90-luvulla ja tuo Maq 16/3 on kehitetty yhdessä Kraftwerkin kanssa. Modulaarin rakentaminen on hauskaa, koska siinä voi toteuttaa unelmia syntetisaattorin rakenteesta eikä tarvitse tottua valmistajien fiksattuihin ratkaisuihin. – Kauniissa ja pehmeässä bassosoundissa on tietysti pakko laittaa Moog ykköseksi. Signaalitien kytkeminen on loppumaton kokeilujen prosessi. – Rolandin koskettimiston palautus on ollut vuosien varrella miellyttävän tuntuinen ja nopea ja mother keyboardina käytän melkein aina Rolandeja. Monet niistä lisäksi kuulostavat Säätäminen, kytkeminen ja kuuntelu tarjoavat loputtomat mahdollisuudet jännittävien soundien löytämiselle, mutta vuosien varrella on kokoelman antimista valikoitunut koko joukko toistuvaan käyttöön nousevia suosikkeja. – Plugareita olen käynyt läpi loputtoman määrän. Monet niistä ovat osia klassikkosyntetisaattoreiden ominaisuuksista, paluuta juurille, Tuohimaa kertoo. Tässä uudessa Akai Max49:ssa on hiukan raskaampi tatsi, mutta olen mieltynyt siihen. Vanhimmissa syntetisaattoreissa ei ole muistipaikkoja, joten jokainen soundi on löydettävä hakemalla ja kuuntelemalla tulosta. den yliohjautuminen on jännittävä ominaisuus. Moogissa ja muissa yksinkertaisissa syntikoissa se vielä on mahdollista. – Aika helposti tunnistaa peruselementit, joista soundi rakentuu. Aika paljon tulee tallennettua soundeja kovalevylle. Sitä ei voinut tehdä alkuperäisellä Moogin modulaarilla. Elektronisessa musassa on paljon prosessointia efekteillä vielä synteesin jälkeenkin. – Plugareissa on lisäksi paljon päällekkäisyyksiä ja se rupeaa enemmän tehdessä mättämään. Esimerkiksi Native Instrumentsin Reaktor antaa mahdollisuuden kytkeä modulaareja paljon vapaammin, niin paljon kuin prosessori pystyy käsittelemään. Soittajan kuuluu itse muistaa tai merkitä hyviä asetuksia. Esimerkiksi tällä syklisellä sekvensserillä voi tehdä epäharmonisen kierron sattumanvaraisilla sävelillä ja varioida sitä nopeilla liikkeillä. Entäpä tilanne, jossa mieleen juolahtaa jokin jännittävä soundi, joka pitäisi laitteista saada irti – onko löytäminen helppoa pitkän kokemuksen avulla. Juurille palaaminen merkitsee myös kytkentöjen tekemistä johdoilla, joten modulaarinen räkki näyttää taas vanhan ajan puhelinkeskukselta. Elektronisen musiikin teossa kosketusherkkyydellä ei ole paljon merkitystä, saatan käyttää sitä filtterin ohjaamiseen. – Tämä on lapsenomaista leikkimistä, joka voi johtaa kummallisiin tuloksiin ja ne taas uusiin elementteihin biisissä. Omalla kokemuksella olen löytänyt todella heikkoja, mutta myös monia mielenkiintoisia ja monipuolisia, hän vertailee. Biiseihin on tärkeää saada materiaalia kaikkiin spektreihin ja DX:n FM-synteesi on mielenkiintoinen luomaan aksentteja. – MS-20:n soundi on aika efektinomainen ja hienous on se, että laite kuulostaa vihaiselta ja säröytyneeltä, kuin se huutaisi täysillä. En pidä itseäni soundillisesti analogipuritaanina, analogisella ja digitaalisella tekniikalla on kummallakin paikkansa. Kaikille eri synteesitavoille on käyttönsä, mutta analoginen maailma on sittenkin läheisin. aito asia Suuresta osasta Tuohimaan studion soitinvalikoimasta on olemassa digitaalinen versio ja hän on käyttänyt mahdollisuuksia verrata aitoa asiaa digitaaliseen toisintoon. Uusimman retrobuumin myötä modulaarien saatavuus on kasvanut valtavasti ja pieniä valmistajia on satoja ympäri maailmaa – minullakin on amerikkalaisen Tiptopin ja englantilaisen Analogue Systemsin moduleita ja muitakin. Roland Juno-60:n synteesi on ehkä maailman yksinkertaisin, potikoita on vähän ja sen basso on täysin erilainen, mutta sitä olen käyttänyt bassossa melkein joka biisissäni. Syntetisaattoria voidaan käyttää jäljittelemään toisia soittimia, mutta minusta soundin pitää olla uniikki, synteettinen ääni. – Tietokoneen etuna ovat monipuoliset vaihtoehdot ja rakenteelliset ratkaisut, joita oikeassa analogisynassa olisivat mahdotonta tai tosi kallista toteuttaa. Moog – bassosoundien ykkönen – Modulaarilaitteissa ei edes oikeastaan pysty palaamaan johonkin soundiin, vaikka kuinka yrittäisi asettaa potikat samalla lailla. Junon envelopen nopeus on sellainen, että 16-osien bassokuvioonkin saa terävän ja voimakkaan atakin. 20 www.riffi.fi 6/2013 18-21 Tuohimaa.indd 20 9.10.2013 13.27. ”Tykkään tuosta Rolandin JP-8000:sta, mutta potikan resuluution kuulee selvästi, kun taas aito analoginen potikka on täysin portaaton.” Plugarit vs. – Olen rakentanut modulaarista Eurorackia, hankin ensimmäiset moduulit jo 90-luvulla ja olen lisäillyt niitä hiljalleen. Niissä osa mallinnuksista soundaa tosi huonolta. Voin ottaa vaikka kymmenen oskillaattoria, ajaa ne useiden filttereiden läpi ja pikkuhiljaa tuoda soundiin hyvinkin omituisia rakenteita. Tehtaiden tarjoamien valmislaitteiden lisäksi synteesistä kiinnostuneilla on nykyisin liki rajattomat mahdollisuudet suunnitella ja kasata kokonaisuuksia itse, pieni pala kerrallaan
Sen sijaan tuossa on MS-20, Pro-One ja Voyager, joissa soundin rakennuselementit ovat periaatteessa samat: kaksi envelopea, kaksi tai kolme oskillattoria ja LFO. Suunnittelut ovat sukelluksia, joissa ennen kolmen kuukauden harjoittelujaksoa käytän kuukauden tai pari materiaalin kasaamiseen. täysin samalta. Synista löytää ominaisuuksia, joita ei oleta löytävänsä. – Aika vähän listamusiikista on nykyään tehty ilman syntetisaattoreita. – Viime talvena tein omia aika moderneja sovituksia Bizet’n kappaleista Carmeniin ja pääsin hyödyntämään syntetisaattori arsenaaliani. Tästä syystä halusin alun perin kasata oman studion ja projekti on rauhallisesti kulkenut mukana vuosien varrella. Pro-Onea valmistettiin kahdella erilaisella filtteripiirillä, mistä syystä toinen revisio on halutumpi kuin toinen. Monet efektit on saatavana jo valmiina, mutta tykkään tehdä joka teokselle oman uniikin maiseman. Tuohimaan perustama elektronisen musiikin projekti Neuroactive – jossa hän on jo pitkään ollut ainoa jäsen – on ollut olemassa yli 20 vuotta ja julkaissut nivaskan syntetisaattorivetoisia albumeita, EP:ta ja ollut mukana monilla kokoelmilla. Tulossa on näytelmä Kulkuri, jossa musiikki on pääosin Chaplinilta, mutta mukana on painajaisunien kohtauksia, joihin olen tehnyt synteettisiä pohjia ja äänimaisemia. Levyjä on tullut noin kolmen vuoden välein ja uuden julkaisu on vihdoin aika lähellä, sillä päätoimi vie aikaa ja energiaa. 2000-luvulla ei enää ole ollut samanlaista tilausta remixeille tai ne tulevat eri tavalla yhteistyökuvioista. Kun syntetisaattoreilla tekee koneellista musiikkia, laitteisto vaikuttaa innostuksen suuntaan ja vie mukanaan. Levyllä on laulajana USA:sta Sonja Myers. Millaista käyttöä syntetisaattoreille löytyy näytelmissä. Tein aikoinaan USA:laiselle levy-yhtiölle masterointeja ja remiksauksia ja se oli iso rahallinen juttu, koska yhteen aikaan oli tapana tehdä remixit melkein kaikesta ja niitä saattoi olla useita kappaleita kuukaudessa. Vanhassa on jotain hyvää ja uudet keksinnöt laajentavat alaa eteenpäin, Tuohimaa arvioi. u ”Kun syntetisaattoreilla tekee koneellista musiikkia, laitteisto vaikuttaa innostuksen suuntaan ja vie mukanaan.” Lue myös Riffin nettissivuilta, kuinka Jarkko Tuohimaa ruotii Neuroactiven vuonna 2009 julkaiseman ”Never Felt Better” -biisin rakennusprosessia. www.riffi.fi 6/2013 18-21 Tuohimaa.indd 21 21 9.10.2013 13.27. Monet plugarit antavat mahdollisuuden valita eri filtteriversioiden välillä, mikä on hauskaa Käyttötavaraa Koko muhkea varustus täydennyksenään valikoima kontrollereita, rumpukoneita, samplereita, prosessoreita, tallentimia ja miksereitä ei ole pelkästään keräilijän kokoelma, vaan kaikki laitteet ovat käyttökunnossa ja käytössäkin. Uskon, että huolimatta edestakaisesta liikkeestä tekniikoissa ja eri synteesitapojen välillä synat tulevat jäämään ja kehittymään. – Aika paljonkin tulee tehtyä kaikenlaista, vaikka lähestymistapa on täysin erilainen kuin musiikin tekemisessä. Neuroactiven historian aikana levymyynti ja musiikkimaku on ehtinyt muuttua maailmalla perusteellisesti, mutta syntetisaattorimusiikin tarve ei suinkaan ole kokonaan kadonnut. Korjailen tehosteiden ja biisien pohjia omassa studiossani ja vien tikulla teatterille. Jollakin tavalla ne ovat mukana vaikuttamassa. – Vuosia sitten mp3-kuvio, jossa kaiken sai ryöstettyä jostakin, pudotti levymyynnin hetkessä ja tilanne näytti huonolta. Silti kaikki kuulostavat aivan erilaisilta, koska niissä on filttereinä eri piirit. Kyseessähän on soundien ja yksityiskohtien tutkimista enemmän kuin vaikkapa kitaramusiikissa. Äänisuunnittelun impulssi tulee teoksesta ja äänien täytyy palvella sitä. – Projekti lähti liikkeelle nuorien poikien bändistä ja saimme levytyssopimuksen Suomesta yllättävän nopeasti. Uniikkeja äänimaisemia teatteriin Toinen käyttö kotistudion kalustukselle tulee Tuohimaan päivätyöstä Tampereen Työväen Teatterin äänisuunnittelijana. Ei tuntunut olevan mahdollisuuksia jatkaa musiikin tekemistä ainakaan siitä saatavilla tuloilla. Lisäksi originaalit MS-20:t eivät soundaa keskenään samalta, koska ikä on vanhentanut tekniikkaa persoonallisella tavalla ja ääneen tulee vikaa. Muutaman levyn jälkeen USA:lainen levy-yhtiö teki lisensointisopimuksen ja kohta siirryttiin kokonaan sille yhtiölle. Tänään harjoitellaan näytelmää Maanalainen armeija iskee jälleen, ja siihen tarvitaan sarjakuvamaisia äänitehosteita ylivoimakkaina. – Oma musiikkini on lähtenyt liikkeelle synapopista ja industriaalisesta, mutta jälkimmäinen jäi hiljalleen pois. Yllättäen iTunes on antanut uutta toivoa
TEKSTI JA KUVAT: TOMMI SAARELA Teatteritekniikka t Helsingin Kaupungin teatterin näyttämö mekaniikan, valojen ja äänitekniikan uudistus valmistuu odotetun Tohtori Zivago -suur musikaalin ensi-illan Helsingin Kaupunginteatterin remontissa pantiin uusiksi äänitarkkaamo, vaihdettiin langattomat mikrofonijärjestelmät sekä muutettiin signaalitie digitaaliseksi alusta loppuun. Ajoitus ei ole sattumaa. 22-27 HKT.indd 22 KUVA: CHARLOTTE ESTMAN-WENNSTRÖM 9.10.2013 13.28. Myös valopuoli ja näyttämömekaniikka kokivat mullistuksen. kynnyksellä. Nyt suuren näyttämön tekniikka on kovemmassa iskussa kuin koskaan – valmiina vastaamaan kauden odotetuimman suurmusikaalin, Tohtori Zivagon haasteisiin
Sormille jelppiä Nazimovin mukaan teatterimaailmassa vaaditaan pöydältä, softalta ja äänijärjestelmältä ylipäätään enemmän kuin keikkarintamalla. Sen jälkeen keskitytään olennaisempaan, eli kuka laitteita käyttää ja kuinka. Rima korkealla Äänisuunnittelija Eradj Nazimoville äänijärjestelmän uusiminen on ollut viiden vuoden urakka oman työn ohessa. Seuraavassa cuessa ne saattavat taas palautua käsiohjaukseen, Nazimov esittelee teatterisoftan toimintaa. Huonolta vaihtoehdolta tuntuu myös ajatus toiminta- ja tuotantotapojen muuttamisesta siksi, ettei kalusto enää pelaa vaaditulla tavalla. – Tiskihän menee vaihtoon osin siksi, että repertuaariteatterissa vaihdot ovat kiireisiä ja jossain pitää säästää aikaa. Kaikki messut on kierretty ja lukemattomien vaihtoehtojen valikosta siilattiin Kaupunginteatterin tuotantotapaan sopivimmat ratkaisut. Tarvitaan paljon pohdintaa, millisekuntien laskentaa ja ekvalisaattorien vääntelyä että kaikki saadaan vahvistettua yleisökaiuttimiin niin, että äänikuva on teknisesti ehjä ja taiteellisesti tosi vielä kaikkien myllyjen ja kuitukilometrien jälkeen. Siinä kun aiemmin esityksistä on voitu tal www.riffi.fi 6/2013 22-27 HKT.indd 23 23 9.10.2013 13.28. Nazimovin mukaan Cadac asetti riman tietylle vähimmäiskorkeudelle, joka vaadittiin uudeltakin systeemiltä. Vikaantumistiheys kasvaa, huollon tarve lisääntyy, komponentit vanhenevat ja käyttökeskeytyksiä alkaa tulla. Teatterikäytössä tärkeää on esimerkiksi vca-ryhmityksien joustava ja nopea muuntelu lennossa joka cuessa. Kuivaharjoittelua – Laatu paranee, kun ketju on digitaalinen ja perattu sellaiseen kuosiin, että se tarjoaa tekijöille mahdollisuudet onnistua, muotoilee Kaupunginteatterin valo- ja ääniosaston päällikkö Antti Rehtijärvi. Kolin kokemuksen mukaan riski esityksen keskeyttämisestä vikatilanteen takia alkaa kasvaa jyrkästi tietyn käyttöiän ja -ajan jälkeen. – Digitaalimaailmassa kytkeminen ja reitittäminen käy nopeasti, sehän ei ole mekaanista työtä. – Laitteet sanelevat tekemisen ehdot, joten niiden täytyy olla riittävän hyviä, että niiden avulla on mahdollista päästä maaliin. a tulikokeessa! K aupunginteatterin suuren näyttämön valo- ja ääniremontti on ollut sekä suunnittelun että rahoituksen hankinnan kannalta vuosien projekti – varsinkin kun samalla uusittiin näyttämömekaniikan ohjausjärjestelmä. Kaikki kehittyy hyvin nopeasti ja vanhenee myös, laitteita ei ole tehty enää ikuisiksi. Teatterissa äänentoistokin poikkeaa konsertti-pa:sta, eniten varmaankin outputtien suhteen, sillä laulua, soittimia, tehosteita ja muuta tuloääntä ohjataan kymmeniin lähtöihin. Digipöytä helpottaa valtavasti esityksen pystytystä, Nazimov tietää. Jokaisen esityksen jokainen kohtaus saattaa sisältää uuden blandauksen erilaisia syöttöjä eri kaiutinryhmille, koska äänikuvan pitää koko ajan seurata näyttelijöiden toimintaa, liikkumista, lavastusta – näyttämölle luotua illuusiota. Teatterilla ei ole varaa odottaa hetkeä, jolloin kaikki on käyttökelvotonta. – Vaikkapa langattomien miksauksessa – siinä vaiheessa kun sormet eivät riitä – painat pöydästä uuden cuen, ja automaation perään pomppaa yksi vca-ryhmäliuku, jonka alle on miksattu valmiiksi tietyt laulajat tai soittajat. Ja vaikeuskerroin kasvaa, jos vaikkapa liikkuvia soittajia on ripoteltu eri puolille lavaa. – Tänä päivänä valon, äänen ja mekaniikan ydin on tietotekniikassa, joka on tehnyt kierron aiempaa nopeammaksi. Antti Rehtijärven (vas.) ja Eradj Nazimovin pitkäjänteinen teatteritekniikan uusintaprojekti on kalkkiviivoilla. Esimerkkinä työkalusta, joka tulee jättämään jälkensä teatterin tuotantoprosessiin Rehtijärvi mainitsee uuden virtual sound check -järjestelmän. – Ajateltiinpa äänentoistoa, valaisua tai näyttämömekaniikkaa, uusimistarpeissa pääpaino on luotettavuudessa ja turvallisuudessa eli siinä että kaiken on onnistuttava illasta toiseen samalla huipputasolla, pohtii tekninen johtaja Keijo Koli. Soittajat ja laulajat tuottavat ääntä eri etäisyyksillä, radiomikrofonien välityksellä. Ennakko-ohjelmoinnissa on enemmän hommaa, mutta jos se on kunnolla tehty, teorias sa riittää että käynnistää pöydän ja valitsee show’n, ja säädöt sekä reititykset ovat heti kohdallaan. Nyt kun teatterimikserien lippulaiva Cadac pääsi 15 vuoden uurastuksen jälkeen eläkkeelle, sen seuraajan Digico SD7:n valintaan vaikuttivat suuresti T-mallin teatteriominaisuudet, joissa on enemmän kuin ripaus Cadacista tuttua maailmaa
Digitaalisessa järjestelmässä ei myöskään tarvita lainkaan kompanderia, jollaisella analogisen radiosignaalin dynamiikkaa on pakko puristaa kasaan. Langattomille on asetettu erityisen ankarat kriteerit, joihin kuuluu laadun ja luotettavuuden lisäksi kyky kestää kaksitoista tuntia kovaa käyttöä joka päivä. Koska virtual soundcheck tarjoaa treenimahdollisuuden ilman näyttelijöitä ja orkesteria, esimerkiksi varamiehitys kapelli mestarista näyttelijään ja soittajasta äänisuunnittelijaan pääsee ottamaan sarkaansa haltuun muulloinkin kuin julkisen esityksen tai yhteisen harjoituksen kuluessa. Mikrofonisignaali muunnetaan digitaaliseksi jo esiintyjän vyöpakissa, ja takaisin analogiseksi se muuttuu vasta kaiutinjärjestelmän prosessoreihin ennättäessään. Logic Pron ja RME:n korttien tuella pyörivään Mac Pro -koneeseen voidaan tallentaa esityksen mikrofoni- ja linjasignaaleista maksimissaan 80 kanavaa, eli kaikkien laulajien lisäksi useimmat instrumentitkin yksitellen ja summaamattomina. Suurella näyttämöllä päädyttiin langattomien järjestelmien ”Mersun” uusimpaan malliin: Sennheiserin D9000 on valmistajan ensimmäinen ja odotettu digitaalinen järjestelmä. Analogisiin langattomiin verrattuna etuna on, että digitaalinen radioliikenne ei tuota modulaatiota, jolloin kymmeniä lähetys- ja vastaanottotaajuuksia saadaan ladottua helposti päällekkäin tasavälein, ilman pelkoa siitä että ne häiritsisivät toisiaan. Bittejä ilmassa Ensi vuoden alusta radiomikrofoneille ja -monitoreille varatut taajuudet muuttuvat Suomessa, ja Helsingin Kaupunginteatterinkin täytyy uudistaa langattomat järjestelmänsä. Talon kaikilla kuudella näyttämöllä langattomat on nyt siirretty uuteen ikkunaan. Taustalla komeilee uuden karhea monitoritiski Digico SD10. Hyvästit pumppaukselle Kaupunginteatterin mikrofonisettiin kuuluu 40 vastaanotinkanavaa, saman verran 9000-sarjan taskulähettimiä DPA:n kapseleilla sekä 10 käsilähetintä Neumannin ja Sennheiserin kapseleilla. Hyvä että sai! Rehtijärvi iloitsee. Kanavamäärää rajoittaa järjestelmän ”tuplakorkea” näytetaajuus, 96 kilohertsiä. Jokainen esitys voidaan tallentaa videolle näyttämökuvan ja kapellimestarin kuvan kera, synkronissa äänen kanssa, mikä avaa paljon mahdollisuuksia työstää ja korjata miksausta jälkikäteen ilman, että yhtään esiintyjää on paikalla. Digitalisoidussa siirtoketjussa päästään eroon esimerkiksi ad/da-muunnoksien tuottamasta latenssista kuten myös raskaista analogisista kaukokaapelivedoista. Digitaalisten ominaisuuksiensa lisäksi D9000:n valintaa puolsivat sen värittymätön ja läpinäkyvä soundi, joka on Kaupunginteatterin vaalimassa äänikuvassa tärkeä osa kokonaissointia. hankkeen vuodeksi jäihin odottelemaan, saisiko valmistaja tehtyä tuotteen ajoissa ennen taajuusmuutosta. Toisaalta biteistä rakennettu radiotie vaatii jonkinasteista tiedon pakkausta, jotta siirto ei tuota kuuluvaa viivettä. 24 www.riffi.fi 6/2013 22-27 HKT.indd 24 9.10.2013 13.28. Kaupunginteatterin monikymmenkanavainen digitaalinen langaton järjestelmä on kokoluokkansa ensimmäinen näillä leveysasteilla. Järjestelmään on linkitetty myös kahdeksankanavainen korvamonitorointi. Kaupunginteatterin näyttämö on kuitenkin esimerkiksi konserttipaikkoina käytettyihin urheiluareenoihin verrattuna suojaisa tila, ja kun antennienkin sijoitus saatiin optimoitua, voidaan suurella näyttämöllä käyttää Sennheiserin järjestelmän radiosiirtoa parhaassa hd-tilassa, jossa datakompressio on minimaalinen. tioida lähtevää miksausta, jota ei enää juuri pysty peukaloimaan, virtual soundcheck kuuntelee raakoja tulosignaaleja. Äänimies Mikko Laurila (vas.) ja äänimestari Aleksi Saura lapioivat edelliseltä kaudelta jatkavien tuotantojen dataa sisään uuteen järjestelmään. – Viime vuoden alkupuolella esitelty digitaali-Sennheiserin prototyyppi vaikutti niin lupaavalta, että panimme talon langattomien uusimis- Sennheiserin D9000-digitaali langattomissa bittimuunnos tapahtuu jo mikro fonien vyöpakissa, ja paristotkin vaihtuivat helppokäyttöisiin akkuihin. Viidelle pienemmälle näyttämölle modifioitiin vanhoja Sennheisereita sekä hankittiin uusia Wisycomin langattomia Soundtoolsin kautta. – Kun uusitaan langattomia, kannattaa olla radikaali ja ottaa reipas askel eteenpäin, koska niiden kanssa ollaan naimisissa ehkä seuraavat parikymmentä vuotta, Nazimov jatkaa muistuttaen, että myös aiempi langaton systeemi oli Sennheiserin lippulaiva ja parasta mitä maailmalla oli tarjota 1990-luvun lopussa
Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä on tapana ohjelmoida ja ajaa valot kahden valomestarin ja kahden pöydän voimin, joista yksi on liikkuville ja toinen konventionaalisille heittimille. Mukana mallinnus Uusien valopöytien mukana otettiin käyttöön GrandMA 3Dennakkosuunnittelusofta, johon on mallinnettu Kaupunginteatterin näyttämö kaikkine valonlähteineen. jotta niiden avulla voi päästä maaliin ventää. Sankaheittimien tilalle hankittiin Studiotecista Martinin MAC TW1 -halogeenivalaisimia. Starlike toimitti myös GrandMA2-pöydät. Mikserille tulevien itsenäisten kanavien määrä on puolesRaketin ohjaksissa taan kasvanut vajaasta sadasta 160:een, jotka kulkevat kuitukaapelissa eri puolilta taloa Digicon pöytään puolen tusinan Suuren näyttämön uusittu avotarkkaamo muistuttaa visuaalilavaräkin kautta, joista kukin on varusteltu tarkoituksenmukaisesti jo enemmän avaruusaluksen komentosiltaa kuin perinteissin liitäntäkortein. – Aiemmin kahden eri valmistajan pöydät ja komennot olivat erilaisia, nyt valo-ohjaamossa on yhtenäinen järjestelmä ja yksi kieli jota puhutaan, valo- ja ääniosaston päällikkö Antti Rehtijärvi kertoo muutoksesta. Starlike ja Studiotec kalustivat Helsingin Kaupunginteatterin suuren näyttämön uusilla konsoleilla ja moderneilla valonheittimillä. – Ledipesurien myötä saatiin purkausvalon ja hehkulampun rinnalle laadultaan uusi ja erityyppinen valonlähde, josta on jännittävä päästä keräämään kokemuksia, Rehtijärvi sanoo. HKT:n pöydät ovat uusia ”Silent”-versioita, joilla voisi äänettömyyden puolesta operoida vaikka katsomossa, jos tilanne vaatii. kuten aiemmin, koska soittimien mi– Näin saadaan riittävästi kanakitys saadaan järjestettyä lavalta muuvia ja liukuja pöydän pintaan samalla ”Laitteiden täytyy olla riittävän hyviä, kertaa, äänimestari Kirsi Peteri seltamalla kuidulla eikä reiden vahvuisia kaukokaapelijötiköitä enää tarvita. Kumpikin pöytä varustettiin kahdella ulkoisella kosketusnäytöllä. – Ledien tiukassa valintakisassa Kaupunginteatteri päätyi JB-Lightingin uusiin liikkuviin ledipesureihin, iloitsee PikkuMarkku Tuominen Starlike Oy:stä. Ulkoisten suorittimien käyttö on myös varmuustekijä. tä foh-pistettä. Kuitua pitkin teästi kytkettyä i/o-räkkiä, joiden jatkona voidaan käyttää vanSuuren näyttämön vanhasta äänikalustosta jäi paikoilleen vain haa analogikaapelointiakin, jos satakunta uutta digilähtöä ei riiMeyer-pääkaiutinjärjestelmä filleineen ja subbareineen. www.riffi.fi 6/2013 22-27 HKT.indd 25 25 9.10.2013 13.28. Langattomille mikrofoneille on luonnollisesti oma räkkinsä, tissa koko äänentoisto yhdenmukaistettiin Meyer-kantaan, kun ja lopuksi tarkkaamossa on kaksi lokaaliräkkiä esimerkiksi sigsurroundiinkin vaihdettiin kaksikymmentä UPJ-aktiivipönttöä. Nyt aiemmat eri merkkiset pöydät on korvattu kahdella identtisellä MA Lightingin GrandMA2 Light -konsolilla, jotka soveltuvat yhtä hyvin liikkuvien ja perinteisten valojen hallintaan. Valo-ohjausjärjestelmään kytkeytyy kaksi Ma Lightingin NPU-prosessoria, joista kumpikin vastaa kahdeksan universumin laskentatehosta. Rehtijärven mukaan ohjelmointiin tarvitaan edelleen kaksi miestä ja pöytää, mutta uusittu järjestelmä mahdollistaa esityksien ajon myös yhden mestarin voimin. Apulais valomestari Tommi Saviranta kiittelee GrandMA2 Light -konsolin pitkälle kehitettyjä ohjaus ominaisuuksia. Remontä. Niiden rinnalla suurella näyttämöllä nähdään ensi kertaa myös ledivalaisimilla toteutettuja taustavärjäyksiä ja takapesuja. Uudenkarheaa Digicon SD7T-konsolia on jatNäistä liikuteltava i/o-räkki mahdollistaa sen, ettei isokaan kettu kahdella EX007-laajennusosalla, jotka tarjoavat käyttöön bändi ole enää sidottuna monttuun 48 lisäliukua ja -lohkoa. – Vanhoissa värinvaihtaja-sankaheittimissä on paljon vikaantuvia mekaanisia osia, ja sellaisten suuntaaminen tuntuu nykypäivänä jo loputtoman hitaalta, Rehtijärvi huokaa. 3D on tulevaisuuden työkalu, joka mahdollistaa ennakkosuunnittelun ja muun viilauksen niin, että näyttämöaikaa voidaan vapauttaa hyötykäyttöön. naaliprosessointien ja analogisignaalien syöttöjä varten. Valo-ohjauksen lisäksi heitinkalustoakin uudistettiin. – Suurelle näyttämölle toimitettiin isompaa A12-mallia toista tusinaa, ja kahdelle pienemmälle näyttämölle samaa edistyksellistä RGBW-leditekniikkaa tarjoavia pienempiä A8heittimiä yhteensä tusina kappaletta, Tuominen luettelee. Orkesterimontussa on pari kiin Tohtori Zivagon äänisuunnittelija- – sen jälkeen keskitytään siihen, kuka laitteita käyttää ja kuinka.” ”Mummojen” aikaan Suomen suurin ja kaunein teatteri- ja musikaalinäyttämö näyttäytyy syksyllä teatteriyleisölle entistä valovoimaisempana
Lehtonen kuvailee Kaupunginteatterin järjestelmää ”maailmanluokan systeemiksi”, jossa piuhanveto ja kytkeminen on nopsaa. Mikserissä on kaksi keskusyksikköä, joista toinen pyörii varmistuksena rinnalla. Nappimikit, lähettimet, akut, lähetinpakkien vyöt näyttävät olevan mietityssä järjestyksessä. Samalla vaihdettiin langaton mikrofoni- ja kuuntelujärjestelmä. – Esimerkiksi Zivagon esityksessä äänimies päivystää tässä nappi korvassa, jolloin voi nähdä ja kuulla heti jos esiintyjän laitteissa ilmenee hätää, ja pitää pinkaista tekemään kiireinen vaihto jossain tuolla kaukana, Laurila viittaa kulissimeren yli valtavan näyttämön toiselle laidalle. Työskentely ergonomian vuoksi jokaiselle koneelle pääsee ristiin rastiin miltä näppäimistöltä ja näytöltä tahansa. u Helsingin Kaupunginteatterin suuren näyttämön äänijärjestelmän remontissa vaihdettiin äänipöydät saliin ja monitorointiin sekä pantiin uusiksi tietokoneet, matriisit, lavaräkit sekä reitittimet. SD10:n päälle laskeutuvas”Vaatii paljon pohdintaa saada kaikki ta pleksikannesta syntyy työpöytä vahvistettua yleisökaiuttimiin niin, mikrofonien kanssa näpräämiseen – ja mikseri säilyy edelleen näkyettä äänikuva on teknisesti ehjä ja vissä. Kaiutinjärjestelmään mennään madi-matriisien kautta, jonka perässä tulevat Meyer-kaiutinjärjestelmän omat Galileo-prosessorit. Ruudun ääreen Kaupunginteatterin valo- ja ääniosaston päällikön Antti Rehtijärven mukaan Suomessa on viimein tajuttu nykypäivän isojen ääni- ja valoremonttien vaativan niin paljon erikoisosaamista, että tieto ja kokemus pitää koota monesta lähteestä – niiltä, joilla sitä on. Tällä konstilla lopullista pystytysaikaa saatiin lyhennettyä merkittävästi, kun näytäntökauden päättyessä päästiin vanhojen laitteiden ja rakenteiden purkamisen jälkeen työntämään tilalle uudet, valmiiksi iskussa. Ja jos mikseriin ei syystä tai taiteellisesti tosi kaikkien myllyjen toisesta pääse käsiksi, sitä voi ohjata langattomasti iPadilta. Tiskin lisäksi tarkkaamoa hallitsee tuhti tietokoneistus ja tusinan verran näyttöruutuja näppäimistöineen. Monta kokkia Teatterisoftalla varustettua Digicon SD7T-tiskiä on jatkettu kahdella laajennusosalla, jotka tuovat pintaan 48 liukua lisää. Studiotecin toimittamia surround-kaiuttimia lukuun ottamatta järjestelmätoimituksesta vastasi Hedcom. Niin Rehtijärvi kuin Hedcomin Lehtonenkin korostavat tässä esimerkiksi äänijärjestelmän myyjän ja ostajan välissä konsulttina toiminutta Wavemark-firmaa, jossa vaikuttaa audioammattilaisten ketju Lönnquist–Sivonen–Sipilä–Liski. 26 www.riffi.fi 6/2013 22-27 HKT.indd 26 9.10.2013 13.28. Kulissien kätköissä Näyttämötason kulissien taakse kätkeytyvän uuden SD10-pöydän ääressä äänimies Mikko Laurila nautiskelee monitoritarkkaamonsa ergonomiasta, jossa hoidetaan myös laulajien langattomia. Se ei tosin nykypäivänä enää takaa, että signaali menee oikeaan paikkaan. Liikennöinti Digicon ympärille rakennetussa järjestelmässä tapahtuu pääosin kuituoptisesti. Optocoresilmukan kautta pöydät näkevät aina tilanteen tasalla koko järjestelmän räkkeineen, reitityksineen ja prosessoreineen. Digicon matriisien ja pöydän käyttöliittymän lohkojen lisäksi näyttöihin voidaan poimia esimerkiksi ulkoiset efektilaitteet, langattomien valvontajärjestelmä, virtual soundcheck, kaiutinprosessorit tai QLab-tehostejärjestelmä. Koska tämä oli tiedossa Kaupunginteatterissakin, uudet järjestelmät koottiin jo keväällä ihmeteltäväksi teatterin kellarikerroksien studiotiloihin, jossa hoidettiin koepystytys, konfiguroinnit sekä käyttökoulutus. na toimivan Peterin mukaan pöydälle tarvitaan pituutta varsinkin megamusikaaleissa, koska niitä ajetaan nelikätisesti, ja jokaisen mikrofonin takana on elävä laulaja tai soittaja, joka saattaa vetää tänään vähän eri tavalla kuin eilen. ja kuitukilometrien jälkeen.” Laurila esittelee langattomien mikrofonien tarkkailua kytkemällä iPadiinsa räätälöidyllä kanavanvalitsimella pöytään halutun mikrofonikanavan ja kuunteluttaa sitä korvamonitorijärjestelmän viimeisestä kanavasta. – Teknisinä vaatimuksina edellytettiin 96 kilohertsin käyttötaajuutta yli 150:n tulokanavan leveydeltä, joten Kaupunginteatteri päätyi salipöydän osalta Digico SD7T:hen, joka musikaalimiksereiden markkinajohtajana täytti vaatimukset, hehkuttaa Hedcomin projektiinsinööri Kari Lehtonen. Lisäksi varsinkin orkesterissa tapahtuu henkilövaihdoksia illasta toiseen. Lisävarusteena toimitettiin Soundgrid-moduli, joka linkittää Digicon ulkoisiin tietokoneservereihin, joiden kautta miksausjärjestelmässä päästään käsiksi Waves-efekti plugareihin. – Kytkemisen jälkeen ruvetaan panemaan asioita järjestykseen, konffailu ja ruudun ääressä istuskelu alkaa olla iso osa äänimestarien työtä
Todella laadukas, kompaktin kokoinen ja tehokas värivalo nyt ennenkuulumattoman edullisesti. 15 W) • Yhtenäinen, pyöreä sädekuvio, useita vapaasti muokattavia kuvioita ja väriyhdistelmiä • Korkealuokkainen, portaaton dimmeri 0–100% • Tarkka ja nopealiikkeinen, todella hiljaiset moottorit • DMX-512 -liitäntä sekä sisäänrakennettu langaton JB-Lighting DMX vastaanotin • Kompakti ja tehokkaasti jäähdytetty kotelointi tä hteyt Ota y tarjous! ydä ki ja py en tu n tekni inen Tuom u k k 812 Mar nti ja yy Valom 3 Pikku uh. Kysy myös muita malleja! • Käyttää uutta 3-in-1 COB LED teknologiaa • Helposti linkitettävä • DMX-512 -liitäntä • Sisäänrakennetut ohjelmat • Dimmeri 0–100% ja stroboefekti 0–20 Hz • Edullinen ja todella laadukas valaisin joka sopii niin harrastelijoille kuin ammattilaisillekin Pieni mutta pippurinen Sparx 7 on todellinen tehopakkaus korkeaa laatua ja maksimaalista valotehoa vaativalle ammattilaiselle. 010 83.0tuominen u p arkk -m e.. Tule ja tutustu uutuksiin tarkemmin liikkeessämme. • Zoomaus 4°– 40°, pannaus 450° ja tilttaus 330° • Erittäin suorituskykyinen linssijärjestelmä jossa yhtenäinen, pyöreä sädekuvio • 19 kpl RGBW multichip-ledejä (max. Pixel Square 16 COB Nosta esityksesi uudelle tasolle luomalla upea valo- ja efektishow lavalle tai tanssilattialle uudella Pixel Square 16 COB LED-matriisivalolla, jossa jokainen 16 moduulista voidaan ohjelmoida erikseen. Väriä lavalle LED-valoilla Live-keikalle, teatteriin tai tanssiaisiin – Starlike tarjoaa huomattavan tehokkaat ja valovoimaiset LED-lamput monenlaisiin käyttötarkoituksiin kaikissa hintaluokissa. pikku @starlik kellokukantie 4, 01300 vantaa | puh. Huippulinsseillä varustettu uutuus aikaansaa tasaisia värejä ilman häiritseviä pikseleitä, ja mikä parasta: kaikki tämä lähes äänettömästi. 010 830 3800 | info@starlike.. 22-27 HKT.indd 27 9.10.2013 13.28. | www.starlike.
Vahvistimet toimivat D-luokan kytkennöillä ja nimellistehoiksi ilmoitetaan 41 W + 41 W (LSR305) ja 56 W + 56 W (LSR308) LSR305:n toistoalueeksi ilmoitetaan 43 Hz – 24 kHz ja kookkaamman LSR308:n vastaavat lukemat ovat 37 Hz – 24 kHz. Eivätkä 18 voltin jännitteellä toimiva etuvahvistin ja sen kolmialueinen aktiivi-eq ole nekään aivan perinteisintä Fenderiä. Profiililtaan C-muotoon veistetty vaahterakaula kuuluu speksiin, ja säädettävän kaularaudan lisäksi puun ryhtiä tukevat grafiittijäykisteet. • www.intoluthman.fi 28 www.riffi.fi 6/2013 28-31 Tuoteuutiset613.indd 28 9.10.2013 14.24. Kummankin mallin sointia voi passata kuunteluhuoneeseen basso- ja diskanttitrimmeillä. Toimivaan keikkasettiin tarvitaan esimerkiksi FBV Shortboard Mk II -ohjainpedaali muistien selaamiseen, päälle/pois- kytkentöihin ja parametrien säätämiseen lennossa, sekä vahvistin kaiuttimineen. Mikäli laitteen omat tarjoomukset eivät riitä, voi omat luottolaitteensa kytkeä mukaan ulkoiseen efektisilmukkaan. Studiossa POD HD Pro X:lle luvataan mutkatonta liittoa minkä tahansa äänitysohjelman tai -laitteiston kanssa. Muuttuvalla säteellä kaareutuva otelauta on joko vaahteraa tai ruusupuuta. Pehmeän diskanttikalotin halkaisija on tasan tuuma ja sen edessä käytetään valmistajan M2-huippumalliin kehittämää Image Control -ohjainta. Ja herkkuihin luetaan siinä vaiheessa myös 30 virtuaalivahvistinta eri kaappivaihtoehtoineen, mallinnokset erilaisista äänitysmikrofoneista ja niiden sijoituksesta, prosessoinneista jne. Bassorefleksiputki aukeaa taaksepäin. TUOTEUUTISET JBL 3 Series – studiokuuntelu Amerikan malliin Syksyn uutuuksiin lukeutuvan JBL 3 Series -malliston pienempi studiomonitori on varustettu viiden tuuman kartiokaiuttimella ja kookkaampi kahdeksantuumaisella. • www.fender.com POD HD Pro X on enemmän Kitaravahvistinmallinnuksen edelläkävijä Line6 pakkasi kahden räkkiyksikön raameihin yli 100 erilaista virtuaalipedaalia ja muuta efektiä. Koska soundi luodaan joka tapauksessa täysin mallinnettuna, ei perinteinen kitaravahvistin ole välttämätön vaan riittävän laadukas aktiivikaiutin voi olla juuri oiva vaihtoehto monitorointiin. • www.studiotec.fi Dimension – Fenderin uusi ulottuvuus Dimension Bass uudistaa Fenderin bassovalikoimaa niin rungon muodon kuin kookkaiden humbuckermikrofoniensa osalta. Jotta niistä saisi kaiken irti, on laitteessa kaksi itsenäistä rinnakkaista signaalipolkua, johon herkkuja voi asetella mieleiseensä järjestykseen. Saarnirunkoista bassoa valmistetaan neli- ja viisikielisinä malleina, kumpaakin kolmena eri värivaihtoehtona. Kova laukku, johto ja nahkahihna kuuluvat nekin pakettiin. Massiivitalla, luusta veistetty satula sekä perinnehenkiset avoimet virityskoneistot kuuluvat varusteluun. POD HD Pro X toimii minkä tahansa sähkökitaran kanssa, mutta erityisen saumattomasti se liittoutuu James Tyler Variax -kitaroiden kanssa, niillä kun voi soiton lisäksi myös ohjata räkkilaitteen toimintaa
Lehle Julian tuo potkua ja vakautta soundiin Signaalireitityksiin ja bufferointiin erikoistunut Lehle kehitti Sunday Driver • www.dlxmusic.fi SW -etuvahvistimen johdannaisena Julianin. Tekstissä mainitaan, että kummallakin mikrofonilla Kauneimpia olisi painoa kirjojahieman valittaessa Kauneimpia kirjoja valittaessa Suomen kirjataiteen komitean yliSuomen kolmen kilon verran. Oikea kirjataiteen komitean lähtökohtana on graafinen lähtökohtana on graafinen lukema on kuitenkin hieman yli kokonaissuunnittelu. • www.custom-sounds.com • www.millbrook.fi KIRJA KIRJA LaaTua KannesTa KanTeen Oikaisu Riffissä 5/2013 julkaistussa DPA D’facto II ja Shure KSM9HS -mikrof oneja käsitelleessä artikkelissa oli harmillinen virhe. Nyt, 50 vuotta ensiesittelynsä jälkeen, tuo tarunhohtoinen virveli käytettäisi. Kun laitteen etulaitaan on vielä upotettu talk back -mikrofoni muusikoiden ohjeistamiseen, korvaa MC2.1 varsin kattavasti koko perinnemikserin komento keskuksen. KIRJA Säilyvää Säilyvää viisautta, viisautta, kosketeltavaa kosketeltavaa Säilyvää kauneutta kauneutta viisautta, kosketeltavaa kauneutta TuoTanTo otavantie 11, 42700 Keuruu TuoTanTo otavantie 11, 42700 Keuruu MyynTi uudenmaankatu 8, 00120 Helsinki MyynTi uudenmaankatu 8, 00120 Helsinki PuH 09 680 900 PuH 09 680 900 ISO 9001 ISO 14001 SERTIFIOITU ORGANISAATIO 441 037 Painotuote 441 037 Painotuote www.riffi.fi 6/2013 TuoTanTo otavantie 11, 42700 Keuruu MyynTi uudenmaankatu 8, 00120 Helsinki PuH 09 680 900 29 ISO 9001 ISO 14001 9.10.2013 14.24 SERTIFIOITU 441 037. Klassisen ohella kirjapainotaidon ohella 0,3 kiloa. kuinka mainio kuivakka soundi True bypass -tyyppisen ohituskytharjatusta alumiinista valmistetusta kennän vaihtoehdoksi voi asettaa True LaaTua KannesTa KanTeen ja saumattomasta rungosta oikein sound -kytkennän, jossa bufferointi on edellen aktiivisena, vaikka buusteria ei kapsahtaakaan. Tulopuolella on balansoidut liitännät kahdelle stereoäänilähteelle ja kolmantena vaihtoehtona Drawmer hyväksyy balansoimattoman stereosignaalin joko RCA-liitinten tai 3,5-millisen minijakin kautta. TUOTEUUTISET Drawmer MC2.1 – monitorit kontrolliin Drawmerin kontrolleri on pienen linjamikserin ja komentokeskuksen yhdistelmä. Kauneimpia kirjoja valittaessa Suomen kirjataiteen komitean lähtökohtana on graafinen kokonaissuunnittelu. Neljän säätimen yhteispelillä Ludwigin Acrolite suunniteltiin LaaTua KannesTa KanTeen Julianin soinnin luvataan muuntuvan LaaTua KannesTa KanTeen aikoinaan oppilassoittimeksi, mutta sumuisen tukahtuneesta kärjekkään ammattisoittajat keksivät nopsasti purevaan. Kaikille tuloille on omat päälle/pois-kytkimensä. Lisäksi MC2.1:ssä on erillinen lähtö monofonista sub-bass-kaiutinta varten. Lähtöpuolelle saa kiinni kolme itsenäistä kaiutinparia, joissa jokaisessa vasemman ja oikean kanavan lähtö signaalin tasoa voi säätää erikseen laitteen pohjassa olevilla trimmereillä. Parametrisella keskialueen säädöllä varustetun treble boosterin ja bufferointivahvistimen yhdistelmä antaa Ludwig Acrolite Limited enimmillään 15 desibelin lisäpotkun – kuin silloin ennen signaalille. Liitännät kaksille kuulokkeille omine voimakuudensäätöineen täydentävät paletin. Juhlavuoden rajoitettuna erikoispainoksena, nimittäin. Klassisen kokonaissuunnittelu. luovia ratkaisuja. on jälleen myynnissä. Klassisen kirjapainotaidon ohella arvostetaan 28-31 Tuoteuutiset613.indd 29 tuoreita, uutta luovia ratkaisuja. kirjapainotaidon arvostetaan arvostetaan tuoreita, uutta tuoreita, uutta luovia ratkaisuja
Pikantti erikoisuus on digitaalipuolelta löytyvä kitarapedaalin näköinen GLXD6-vastaanotin, joka on tarkoitettu sijoitettavaksi kitaristin soundirysään muiden pedaaleiden eteen. Pienintä mallia lukuunottamatta kartioelementtien jatkeena on myös yhden tuuman pietsoelementti diskanttitoistoa tehostamassa. Tarjolla on sekä analogista että digitaalista teknologiaa, ja lähettimiä löytyy niin mikrofoni- kuin instrumenttikäyttöönkin. Ohjelman perusolemus on kaiken aikaa sama, mutta efektien, virtuaaliinstrumenttien, mittarointien ja muiden aputoimintojen sekä mukaan integroitujen lisäohjelmien määrä kasvaa askel kerrallaan. Vastaanottimia on sekä pöytä- että räkkimallisia ja niin yksi- kuin kaksikanavaisinakin laitteina. Moottorina on kaikissa sama 250-wattinen D-luokan vahvistin TonePrint-ohjelmoinnilla, viritysmittarilla ja fiksuksi mainitulla kolmialueisella ekvalisaattorilla. Mallikohtaisesti vaihtuvaa on sitten kaiutinvarustelu, jossa tarjolla on kahdella kahdeksantuumaisella kartiolla varustettu kevytmalli, kahdella kymppituumaisella ladattu versio, sekä yhdellä 12-, tai 15-tuumaisella kalustetut isommat mallit. Studio- ja Producer-versioissa lisämahdollisuuksia äänenkäsittelyyn tuo sulavasti kokonaisuuteen integroitu Melodyne, jolla niin vireen korjailun kuin keinoharmonioiden luonninkin pitäisi sujua kätevästi, äänitehosteista puhumattakaan. Toinen iso lisä on hinnakkaimpaan Producer-versioon liitetty Addictive Drums -ohjelma, jolla rumpuraitojen teon luvataan sujuvan kuin soittaen. Analogipuolella käyttöön saa enimmillään 12 samanaikaista kanavaa, kun taas 2.4 gigahertsin alueella toimiva digitaalinen GLX-D-sarja tarjoaa enimmillään kahdeksan samanaikaista kanavaa. akkujen käyttöajan 15 minuutin tarkkuudella. • www.roland.fi 30 www.riffi.fi 6/2013 28-31 Tuoteuutiset613.indd 30 9.10.2013 14.24. • www.soundtools.fi Sonar X3 – yhä järeämpi Rolandin isännöimä, Windows-ympäristössä toimiva Cakewalk Sonar -audiosekvensseri päivitettiin isomman kanssa. Pitkälle viety automatiikka huolehtii vapaiden taajuuksien skannauksesta ja sopivien taajuusyhdistelmien määrittelystä. Käytännöllisyyden nimissä vastaanottimessa on myös viritysmittari kitaristille. • www.noretron.fi Viime vuonna lanseeratun BG250-bassokombon menestys on innoittanut valmistajansa laajentamaan valikoimaa neljän mallin tuoteperheeksi. Digitaalilähettimien ladattavat akut kestävät 16 tunnin käytön ja ehtyneen voimanlähteen elvyttämiseen käy digitaalivastaanottimeen integroitu akkulaturi, jonka LCD-näyttö ilmaisee mm. AA-paristoilla toimivat analogilähettimet tarjoavat jopa 14 tunnin käyttöajan ja kantavuudeksi luvataan 100 metri vapaan näkyvyyden puitteissa. Versioita on nyt kolme ja porrastus kevyestä raskaaseen menee näin: Sonar X3, Sonar X3 Studio ja Sonar X3 Producer. TUOTEUUTISET TC:n BG-kombot ovat basismin asialla Langattomia kolmessa sarjassa Shuren PG-, SM- ja Beta-sarjan langattomat järjestelmät muodostavat nyt kolme selkeätä kategoriaa harrastustoiminnasta vaativaan ammattituotantoon
Tämän 1950-luvun henkeen rakennetun mandoliinin täyspuinen koppa sekä kaula ovat mahonkia ja otelauta ruusupuuta. Värityksen ohessa Groverin virityskoneistot, kielisilta ja simpukankuoresta muotonsa lainannut peräkappale edustavat perinnetietoista linjaa. Muunnokselle on valmiiksi ohjelmoituna neljä erilaista algoritmia, ja käyttäjä voi myös itse muokata niiden parametreja ethernetliitännän kautta. Kuuden valmiiksi työstetyn kanavan lähtösignaalit Esfera luovuttaa digitaalisesti AES3liitännöistä. jokaisen kanavan voimakkuutta, etu- ja takasuunnan painotusta, surround-kanavien viivettä, kompressointia ja limitointia sekä diskanttikorostusta. Äänitystilanteessa riittää, kun tallennetaan kaksikanavaisena. • www.gretschguitars.com Sennheiser Esfera – alkemiaa vai totista totta. TUOTEUUTISET Gretsch New Yorker, hei helkettä mandoliinin… Ajatonta kauneutta huokuva New Yorker täydentää Gretschin Roots Collection -mallistoa. • fi-fi.sennheiser.com 28-31 Tuoteuutiset613.indd 31 9.10.2013 14.24. Pietsokeraaminen Fishman M300 Nashville -mikrofoni onkin sitten tätä nykyaikaa. Säätämään pääsee mm. Systeemin avain on huippulaadukas kondensaattorimikrofonipari, jota voidaan käyttää myös tavanomaiseen äänitykseen. Esfera on Sennheiserin juuri julkistama signaaliprosessorin ja erikoismikrofonin yhdistelmä, joka kerrotaan tuottavan täysimittaista 5.1-surroundääntä kaksikanavaisesta materiaalista. Esferaprosessori kykenee kuitenkin työstämään stereoparilla tallennetun signaalin surroundmuotoon ja tämä muunnos voidaan tehdä missä tahansa tuotannon vaiheessa
Toistokaistaksi ilmoitetaan 80 Hz?–?16 kHz (+/-?3 dB), ja maksimiäänenpaineeksi 125 dB SPL. Palaute käyttäjiltä nosti kuitenkin esiin muutamia tilanteita, joihin RoomMatch-järjestelmästä ei löytynyt sopivaa palikkaa. Esillä ollutta ensimmäisen polven monoklusteria olin kuullut jo aiemmin, epäsymmetrisistä moduuleista koottu stereosetti sekä RMU208 ja RMS218 olivat uusia tuttavuuksia. Digitaalipuolella on uutena ominaisuutena valittavissa esimerkiksi Dante- ja AVB-kortit, joilla PowerMatch- ja RoomMatch-järjestelmät saadaan osaksi muuta audioverkkoa. Nyt Bose sitten esitteli ratkaisumallinsa näihin. Muodon ohessa mallin juju on siinä, että kahden kahdeksantuumaisen kartioelementin väliin sijoitettu diskanttiyksikkö on sama kuin isoissa RoomMatch-kaiuttimissa ja sen myötä soinnin sävy ja luonne kriittisellä keskialueella ovat samaa puuta järeämpien mallien kanssa. Kaiuttimen peruskonstruktio on aina sama, mutta moduulirakenteen ansiota jokaisen yksikön suuntaavuus voidaan valita yksilöllisesti niin, että salin muoto ja sen poikkeamat saadaan huomioitua. Äänen selkeys ja erityisesti laulusoundien luonnollisen puhdas sävy oli vakuuttavaa kaikilla kuunnelluilla laitteistoilla yksittäisestä RMU208kaapista isoihin kokoonpanoihin asti. Vahvistimia ja järjestelmän hallintaa PowerMatch-vahvistinsarjaan esiteltiin uusia malleja jo kevään messuilla, mutta syksyn satoa ovat uudet ESP-järjestelmäprosessorit ominaisuuksineen. B Erittäin vakuuttavaa Bose esitteli uutuutensa syyskuussa Amsterdamissa järjestetyssä tapahtumassa, jossa oli mahdollisuus kuunnella ja vertailla eri kokoisia RoomMatch-järjestelmiä kahdessa eri kokoisessa salissa. Toistoalueeksi ilmoitetaan 30?–?200 Hz (+/3 dB) ja maksimiäänenpaineeksi 141 dB SPL. Epäsymmetriaakin tarvitaan ni ei ole ainoastaan hukkaan heitettyä energiaa, vaan suoranainen haittatekijä, sillä ainakin osa siitä kimpoaa yleensä kuuntelualueelle ja sotkee äänikuvaa enemmän tai vähemmän. Äänikentän yhtenäisyys ja tasaisuus salin eri kohdissa oli esimerkillistä. Ihanteellisessa tapauksessa kaiutin suuntaa äänen yleisölle ja vain yleisölle. Ensimmäinen sukupolvi tarjosi 15 erilaista suuntakuviota, mikä oli sellaisenaan jo paljon. R eilut kaksi vuotta sitten markkinoille tuotu RoomMatch on äänentoistojärjestelmä, jonka moduuleista kootaan nimenomaan juuri tiettyä tilaa varten speksattu kokonaisuus. Saattaapa poikia ihan uudenkin ongelman tasaisen äänikentän luomisessa. Analogiliitännät ovat nyt kiinteät, samoin Ethernet- ja RS-232-portit ovat vakiona. Bosen ratkaisu on akustisesti tuotettu epäsymmetrinen suuntakuvio, jolla sama RoomMatchperuskonstruktio voidaan toteuttaa joko vasentai oikeakätisenä versiona. Se soveltuu myös esimerkiksi etufilliksi, sekä laulu- ja puhemonitorointiin. RMS218 voidaan myös ripustaa muun setin osana, mikäli asennus lattialle tai esimerkiksi lavan alle ei ole haluttu ratkaisu. Lisätiedot: Bose • www.bose.fi 32 www.riffi.fi 6/2013 32-37 Bose_Rivakat 613.indd 32 9.10.2013 14.32. Monesti kaiuttimet joudutaan kuitenkin asentamaan esimerkiksi näyttämön molemmin puolin niin lähelle tilan sivuseiniä, että vaakasuunnassa symmetrinen suuntakeila laskee osan äänestä seinään. TUOTEUUTISET Bose RoomMatch – enemmän tulivoimaa, entistäkin tarkemmin Akustisia ratkaisuja akustisiin ongelmiin, siinä Bosen ajatus RoomMatch-järjestelmän uusille laajennusosille. Jytyä bassoon RMU208 Myös RoomMatch-järjestelmän alakertaa on täydennetty. Kukin kaappi hoitaa oman sektorinsa niin vaaka- kuin pystysuunnassakin ja ideaalissa tilanteessa syntyy keskeltä ehyt ja saumaton äänikenttä, jonka reunat seurailevat salin tai yleisöalueen muotoja. Seiniin osuva ää- Ääntä parven alle RMS215 RMS218 Solakka ja leveä RMU208 on suunniteltu ensi sijaisesti vaaka-asentoon esimerkiksi teattereihin, konserttisaleihin tai kirkkoihin parven alapuolelle jäävän permannon kattamiseen. EMB2kompressiodriverin eteen liitetyn torven nimellissuuntaus on 90°?×?60°, ja torvi on käännettävissä, jos tila vaatii pystyasennuksen. Vaihtoehtoja on nyt 11 kummallekin laidalle ja niiden avulla kaiutinpino voidaan sijoittaa aivan seinän tuntumaan samalla kun ääni saadaan suunnattua yleisölle. Kahdella 18-tuumaisella elementillä kalustettu RMS218-subwoofer soveltuu käyttöön joko järjestelmän itsenäisenä kivijalkana tai alusta alkaen mallistoon kuuluneen 2?×?15-kaapin tukena nelitiejärjestelmässä. Asiaa korjataan usein kääntämällä kaiuttimen rintamasuunta vinosti salin poikki, mutta aina tämä ei käy päinsä, tai se ei tuo toivottua tulosta
800-kaistan mobiililaajakaistan käyttöön ja siellä aiemmin olleiden, toissijaisten käyttäjien siirtymisen toisille taajuusalueille. Siinä yhdistyvät Shubbin sirous ja täsmällisyys sekä G7:n helppokäyttöisyys. Kympin suoritus! Hinta: < 20 E Lisätiedot: F-Musiikki • www.f-musiikki.fi 100 Euroa vanhasta langattomasta järjestelmästäsi! Tapaa meidät Audi oVisual 2013-messu illa. Mekanismin täytyisi vain puristaa kielet otelaudan nauhoja vasten riittävällä voimalla ja kyllin tasaisesti jokaisella kielellä sekä sopeutua erimuotoisten kaulojen paksuuden ja leveyden muutoksiin eri asemissa. Siksipä tervehdinkin ilolla Ned Steinbergin suunnittelemaa ja Planet Wavesin valmistamaa capoa, jossa näyttää olevan vissiä ideaa. Si- BUY BACK ten, että jokainen kieli soi särinöittä, ja mikä parhainta, vireessä. Jokaisessa tapauksessa Capo Pro passasi ensimmäisestä seitsemänteen nauhaväliin moitteetta, ja aina kiristyksen säätö kävi nopeasti ja täsmällisesti. Koetin Capo Prota kahdella akustisella ja viidellä sähkökitaralla, joiden kielitykset, kaulojen mitat ja poikkileikkaukset ovat kaikki erilaisia. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVA: TOMMI POSA RIVAKAT Planet Waves NS Capo Pro – lajinsa valio C apo ei ole kitaran oheistarvikkeena mikään uusi idea, eikä toimivan konstruktion suunnittelemisen pitäisi olla erityinen haaste valmistajille. Koska useimmat käyttäjät eivät enää pysty toimimaan 800-kaistalla, Sennheiser Nordic lanseeraa vaihtokampanjan joka tekee uusille taajuuksille siirtymisestä mahdollisimman sujuvan. Vaihtokampanja on periaatteeltaan hyvin yksinkertainen - hyvitämme 100 Euroa (sis.alv 24%), merkistä riippumatta, ostaessasi uuden Sennheiser Evolution Wireless G3-järjestelmän. Löydät meidä t osastolta 5b48 Viestintäministeriö määräsi 12. Tällä suorituksella NS Capo Pro ottaa kokeilemieni capojen joukossa heti paikkansa kolmen parhaan joukossa. ••• NS Capo Pron erinomaisuus kulminoituu yhteen ominaisuuteen: sen voi stemmata riittävän hienovälitteisellä sormiruuvilla suoraan sopivalle tiukkuudelle mihin kohtaan kaulaa hyvänsä. 32-37 Bose_Rivakat 613.indd 33 9.10.2013 14.32. syyskuuta 2009 nk. Siinä se. Löydä BuyBack-myyjäsi täältä: www.sennheiser.fi/buyback Kampanja on voimassa 31.12.2013 saakka. Vaan eipä todella hyviä capoja tartu kouran täydeltä kun laaria kauhaisee, päinvastoin, helmet ovat harvassa täälläkin
Tässäkin suhteessa Radial osaa asiansa. Toinen taas jelppaa pulasta, jos tietokoneessa tai hupilaitteessa ei ole mitään muuta audiolähtöä kuin kuulokkeiden miniplugille tarkoitettu jakki. Eihän tällaisen ra sian kohdatessaan haltioidu suuresti, mutta toteutuksen mutkattomuus ja moitteettoman asial linen laatu ovatkin sitä arkisempaa kestohyvää, jota tarvitaan ailahtelevissa keikkaoloissa selviämiseen. Kirjoitushetkellä saatavilla on neljä mallia: kaksi aktiivista ja kaksi passiivista. Aktiivisista ensimmäinen on nimikoitu akustiselle kitaralle ja toinen erityisesti pietsomikillä varustetuille soittimille. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: LAITEVALMISTAJAT RIVAKAT Radial Stage Bug – keikkatyöläisen turvakortti S ymmetrointi sekä impedanssien ja tasojen sovitus on Radialin erikoisalaa, ja se tuntuukin keksivän yhä uusia muotoja asialle. Stage Bug -DI-boksit ovat pieniä, tukeviin metallikuoriin koteloituja yhden toimen apuvälineitä, jotka on nimikoitu suoraan eri käyttötarkoituksiin. Passiivisista ensimmäinen käy yleispätevästi kitaroille, bassoille ja koskettimille. Hintaluokka 90 E Lisätiedot: Msonic • www.msonic.fi T AUTAMME TOTEUTTAMAAN UNELMIA F-AUDIO ON KUMPPANISI KUN TARVITSET LUOTETTAVAA PALVELUA JA KESTÄVIÄ RATKAISUJA AudioVisual Helsinki 2013 KUVA | ÄÄNI | VALO INTEGROIDUT JÄRJESTELMÄT OSASTO 5c20 | Antaksentie 4, 01510 vantaa | f-audio@f-audio.fi | 010 320 7351 32-37 Bose_Rivakat 613.indd 34 9.10.2013 14.32. Perusliitännät, audiomaaton erotuskytkimet ja joissakin tapauksissa tulosignaalin vaimennus- tai napaisuuden vaihtokytkimet mahtuvat harkiten laaditulle varustelistalle. ••• Stage Bugit ovat jämerää tekoa, eikä niissä ole turhia krumeluureja. Varsinaisesti DI-boksilla ei pitäisi olla omaa soundia vaan sen pitäisi välittää äänilähteen sointi muuttumattomana eteenpäin. Silloin SB-5 huolehtii stereosignaalin symmetroinnista muuntajilla, ja valmistaja lupaa signaalille kestävyyttä aina satametrisen piuhan toiseen päähän saakka
Kun efektilaitekin tuottaa vallan kelpoisia perusmausteita miksauksen höysteeksi, voi vain todeta että Proelin minimikseri soveltuisi kaikkiin alussa esiteltyihin käyttötapoihin erinomaisesti. Hintaluokka: < 200 E Lisätiedot: Noretron Audio • www.noretron.fi TG 1000 Digital Wireless System Beyerdynamic TG 1000 • Kattaa 319 Mhz UHF -kaistasta ( 470-789MHz ) • Latenssi yhteensä vain 2,1ms • Langaton järjestelmä, joka toimii kaikkialla maailmassa! Luotettava. Ja stereotallentimen syöttö- ja kuunteluliitännät RCA-liittimin kaiken jatkeeksi. Mutta ainoa varsinainen miinus kirjataan heppoisasta virtalähteen johtoliittimestä – paikoilleen tökätty liitin jää törröttämään suoraan ulospäin mikserin takalevystä ja on alttiina niin iskuille kuin nykäyksillekin. Miksausta tarvitaan myös esimerkiksi trubaduurin laulumikin ja kitaran toisiinsa sovittamiseen, oman kuuntelumiksauksen koostamiseen studiossa tai keikalla, pippaloiden taustamusiikin ja juontojen hoitamiseen, tai vaikka tietokoneen ympärille kasatun tuotantokeskuksen satunnaisten lisäliitännäisten reitityksiin. Proel Mi10 on juuri tällainen laitos: paketissa on kaksi phantom-syöttöön kykenevää mikrofonikanavaa bassoleikkurein ja kolmialueisin ekvalisaattorein varustettuna, neljä stereokanavaa linjatason signaaleille (+4/-10-valinnalla), päälähtöjen rinnalla erillinen tarkkaamokuuntelun syöttö sekä 16 valmista maustetta tarjoava efektiprosessori. Silloin tarvitaan sopiva valikoma liitäntöjä ja asiallinen äänenlaatu, eikä näppärä kokokaan ole liiemmin haitaksi. ••• Mi10:n metallikotelo vaikuttaa vankalta, potentiometrit tähän koko- ja hintaluokkaan tyypilliseen tapaan hieman huterilta. Äänipuolelle ei miinuksia kirjata lainkaan, sillä niin mikrofoni- kuin linjakanavatkin toimittavat tehtävänsä asiallisesti. Suorakulman mallinen johtoliitin auttaisi jo paljon, vedonpoistin sen apuna täydentäisi homman. www.beyerdynamic.com/tg1000 | Antaksentie 4, 01510 vantaa | f-audio@f-audio.fi | 010 320 7351 32-37 Bose_Rivakat 613.indd 35 9.10.2013 14.32. Kotikonstina suosittelen vedonpoistajaksi pientä nippusidettä ja sille sopivaa, liimakiinnitteistä ankkuria takalaitaan. Joustava. RIVAKAT Proel Mi10 – pikkumikseri on kelpo apuri M iksaamisessa ei aina ole kyse kymmenistä kanavista tai sadoista raidoista. Ajaton. Jos mukana on vielä käypä efektilaite, niin paketti alkaakin olla kasassa
Rocketin valtti onkin nimenomaan sen ärhäkkä monofoninen soundi, joka tuntui olevan parhaimmillaan rosoisten soolosoundien ja karheiden bassojen parissa. Hinta: 219 E Lisätiedot: Studiotec • www.studiotec.fi SYKSYN SATOA KOMPPI ELÄÄ – ELÄKÖÖN KOMPPI! Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi ? Riffi-kauppa 32-37 Bose_Rivakat 613.indd 36 Teemu Viinikaisen uusi kirja Komppi Elää! täydentää jazzkitaroinnin kokonaiskuvaa tuomalla vuonna 2009 julkaistun Rytmi elää kirjan rinnalle aimo annoksen tuoretta materiaalia. Loppujen lopuksi riisutuin lohko taitaakin olla verhokäyrä, jossa sustain- ja release-parametrit naksautetaan omilla kytkimillään joko päälle tai pois ja ainoastaan decayn voi säätää portaattomasti. Jälkimmäistä voi käyttää myös virtalähteen sijasta käyttövirran syöttöön, ohjelmistopäivityksiin sekä soundiparametrien tallentamiseen tietokoneelle data-paketteina. ••• Rocket on kokoansa huimasti isompi soitin, jonka äänessä on ytyä ja voimaa yllin kylin. – improvisoinnin perus resepteillä soolosi saa siivet! 42,50 e + postikulut 9.10.2013 14.32. Säätimien vaikutusalueet ovat laajoja ja toimenkuva saattaa muuttua kesken säätöalueen. LFO:n voi määritellä vaikuttamaan joko oskillaattorin tai suotimen toimintaan, ja jollei se riitä, voi kolmantena vaihtoehtona ottaa käyttöön arpeggiaattorin. ••• Waldorf Rocket suosii umpimähkäistä kokeilijaa, mutta se vaatii silti kohtuullisen annoksen järjestelmällisyyttä ja malttia avautuakseen kunnolla. Wave- ja Tune-potentiometrien yhteissäädöillä ohjattava ainokainen oskillaattori osaa kuitenkin monistaa itsensä soittamaan myös intervalleja tai sointuja, enimmillään jopa kahdeksanäänisesti. Tämä tarjoaa mahdollisuuden leikittelyyn jossa vasen käsi nakuttelee Launch-napilla ankkurisäveltä alempaa ja oikea käsi komentaa vuorovälein koskettimistolla yläkertaa. Launch muistaa viimeisen soitetun sävelen ja toistaa sitä joka pai- nalluksella uskollisesti niin pitkään kunnes musikantti soittaa uuden sävelen alemmalta korkeudelta. Analoginen suodin puolestaan voi toimia ali-, yli- tai kaistanpäästöfiltterinä, ja tavanomaisen soinnin muotoilun lisäksi sen saa komeasti maiskauttamaan äänen alukkeissa, sekä kurnuttamaan tai viheltämään vaikka kaiken aikaa. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: LAITEVALMISTAJA RIVAKAT Waldorf Rocket – pikkujätti syntikaksi P ikasilmäyksellä Rocket on monofoninen syntetisaattori, joka tarjoaa saha- ja pulssiaallon, suotimen sekä LFO:n. ••• Rocket tarvitsee ohjaimekseen joko ulkoisen koskettimiston tai sekvenserin, ja soittokomennot se huolii joko perinteisen midiliitännän tai usb-väylän kautta. Vuorovaikutus eri valintojen ja säätimien välillä on rajua ja paikoin monimutkaista, minkä vuoksi juuri löytämänsä loistosoundin hukkaa toisinaan ihan käden käänteessä. Ääniliitän- tä on kuitenkin aina analoginen, joko isolla plugilla linjatasoisena tai pikkuplugilla kuulokkeisiin. ••• Hauska ominaisuus on kansilevyn Launch-näppäin, jota painamalla voi kuunnella kulloistakin soundia ilman soitinohjausta. Soittosoundien ohessa kaikenlaiset kummalliset avaruusäänet, kurlaukset ja pulputukset luonnistuvat sillä myös mainiosti. Silloin Launch nappaa sen uudeksi kiintopisteekseen. TULOSSA MYÖHEMMIN: Pulaa ideoista. Oskillaattorin koplaus moniääniseksi on otettava hauskana bonuksena ja oivallisena sävytyskeinona, mitenkään käytännöllistä tai ilmeikästä ei sointujen perinteinen soitto sillä tavalla ole. Englanninkielinen käyttöopas löytyy valmistajan sivustolta ja se on erittäin selkeä ja perusteellinen. Avaapa vielä synteesin perusteitakin oivallisesti samalla
Hinta: 859 € Digital Mixer X32 Total Recall -mikseri täysin ohjelmoitavilla MIDAS-etuasteilla, konfiguroitavilla sub-ryhmillä sekä erinomaisella käyttöliittymällä! X32 soveltuu yhtä lailla niin live-käyttöön kuin studioympäristöönkin. Kaikki olennaiset ominaisuudet ovat tallella, mutta koko ja hinta ovat kutistuneet. Lähes rajattomat mahdollisuudet X32:n kanssa! Toimii myös muiden miksereiden kanssa P16-I interfacen kautta. : BEHRINGER ON TULLUT VIIME AIKOINA RYTINÄLLÄ DIGITAALIMIKSEREIDEN MARKKINOILLE. JA KAIKEN KRUUNAA ERITTÄIN KILPAILUKYKYINEN HINTA!!! X32 Digital Snake S16 S16 on I/O-boksi, joka tarjoaa 16 kauko-ohjattavaa MIDAS-etuastetta, 8 ulostuloa sekä AES50-verkotuksen KLARK TEKNIK SuperMac -teknologialla. • 32 mikrofonituloa (MIDAS) • 16 analogista XLR-lähtöä + 6 ylimääräistä linjatuloa/lähtöä • 16 mix-ryhmää insertpisteillä • 32x32 FireWire/USB 2.0 audio interface Hinta: 2 799 € Powerplay 16 P16-M m.i.p.a.-palkinto - vuoden paras live-mikseri 2013!!! Henkilökohtainen 16-kanavainen monitorimikseri. Hinta: 2 399 € Hinta TP-malli: 2 699 € Lisätietoja nettikuvastostamme: kuvasto.intoluthman.fi Tervetuloa Avita-messujen osastollemme 5 E 29! 32-37 Bose_Rivakat 613.indd 37 9.10.2013 14.32. Hinta: 249 € Hinta 16 P16-I: 345 € UUTUUS! X32 Compact (TP-mallissa case) Kuten nimikin sanoo, tässä on pikkuveli X32:lle. X32 ON ALOITTANUT VALLANKUMOUKSEN, JOSSA LAATU, OMINAISUUDET JA TOIMINTAVARMUUS YHDISTYVÄT
Kaula on liitetty koppaan liimaliitoksella, mutta kaulan uloke ulottuu kopan sisällä lähes tallaan saakka. Y Kaksi kaularautaa tarjoavat kaarevuuden säädön ohella mahdollisuuden myös mahdollisten vääntymien korjaamiseen. Virityslavan kulmakaan ei ole erityisen suuri. Tähän vaikuttanee se, että kaulan kapeudesta huolimatta itse kielten asettelu satulassa vastaa Fender-mittoja. Kitaran koppa on kaunista vaahteraa, ja sekä pohja että kansi on liitetty kahdesta yhteensovitetusta palasta. Esimerkiksi Fenderin tai Gibsonin tavoin Rickenbackerin kitaroissa ja bassoissa on persoonallisen muotokielen ohella aidosti omaleimainen sointi, jolla on ollut rooli rock-levyjen äänimaailmassa 1960-luvulta saakka, lähtien aina Beatlesin, The Whon ja Byrdsin tuotannoista. Satula oli työstetty myös korkeudeltaan melko sopivaksi. Nykypäivänä nämä 300-sarjan 6- ja 12-kieliset kitarat eivät ole enää varsinaisia sarjatuotantosoittimia, vaan niitä valmistetaan tilauspohjalta halukkaille jakelijoille ja jälleenmyyjille. 38-39 Rickenbacker.indd 38 hdysvaltalaisen Rickenbackerin soittimet ovat olleet osana populaarimusiikin kehitystä, vaikka niitä ei olekaan pitkään aikaan voinut pitää valtavirran instrumentteina. Kaulaa tunnustellessa tuli tunne, että nauhojen päät vaatisivat jonkinlaista hiontaa kaulan alkuosan kohdalta. Pitkä kaula ja koppa ovat myös hyvässä tasapainossa, joten kitara pysyy luontevassa asennossa sekä sylissä että hihnan varassa. Sivuille jäävät isohkot kaikukam miot. Ainoat miinukset rakenteessa antaisin hienoisesti kelluvan tallan ajoittaisesta natinasta kieliä venytellessä sekä Schallerin virityskoneistojen löysyydestä parin kielen kohdalla. TEKSTI: TIMO ÖSTMAN KUVAT: TOMMI POSA Rickenbacker 330 - klassikkosoundin lähteillä Yli 80 vuotta sähkökitaroita valmistanut Rickenbacker huokuu soitinmerkkinä historian glamouria, eikä sen soinnilta ole voinut välttyä kukaan rock-musiikin perinnettä tunteva. Mistään törröttävistä piikeistä ei kyse ollut, vaan normaalista puun elämisestä johtuvasta pikkuvaivasta, joka hoituu hyvin pienellä parranajolla. Kitaran koko kaula on laminoitu vaahterasta ja pähkinäpuusta, mikä on esteettisyyden ohella hyvä piirre myös kestävyyden kannalta. Yhtiön suosituimmat instrumentit ovat olleet pääosin saksalaisen Roger Rossmeislin 1950-luvun lopulla suunnittelemat puoliakustiset sähkökitaramallit, erityisesti kuusikielinen Rickenbacker 330, joka on ollut tuotannossa vuodesta 1958 alkaen. Vernissalla käsitelty, kiiltävä ruuspuinen otelauta tuntuu hyppysissä liukkaan nopealta. Yksi Rickenbackerin tavaramerkki on kapea kaulaprofiili, joka jakaa mielipiteitä. Vaikka muoto on kapeudesta johtuen hieman erilainen kuin esimerkiksi Fendereissä, omaan käteeni se istuu hyvin. Originelli muotoilu Rickenbacker Mapleglo 330 saatiin testiin suoraan tehtaan paketista. 9.10.2013 13.30. Mutta miltä kuulostaa nykypäivän Rickenbacker. Kaulassa on peräti 24 kopasta vapaata nauhaa, ja ylärekisterin ulottuvuutta riittää soololovien johdosta. Tuhdissa kantolaukussa toimitetun yksilön viimeistely oli erittäin huolellista, lukuunottamatta pienen pientä kauneusvirhettä kopan ja kaulan liitoskohdan pinnoituksessa. Otelautanauhat itsessään eivät ole erityisen matalat kuten ehkä vanhemmissa Rickenbackereissa. Akustinen soundi onkin varsin omalaatuinen, vahvasti keskiäänivoittoinen, mutta melko pitkään soiva. Rickenbackerin puoliakustisten kitaroiden perinteessä koppa koostuu jyrsitystä yläosasta ja siihen liitetystä matalasta pohjasta
TIESITKÖ. Kaiken kaikkiaan kyseessä on laadukkaasti ja perinteitä kunnioittaen rakennettu instrumentti, jolla on selkästi oma ääni ja identiteetti. Maailman ensimmäinen sähkökitara oli Rickenbacker Electro-A22. Erityisen hyvin tämä toimii mielestäni tasaisissa pop-nakutuksissa. hevosenkenkämagneettia äänen vahvistamiseen. Soundi on puhtailla asetuksilla soitettuna kuulas ja leveä, ja kitara soi kauttaaltaan tasapainoisesti. Ns. Mitä enemmän ”viidettä säädintä” sitten aukaisee, sen selvemmäksi käy erottelu takamikrofonin ja keskiasennon välillä, kun keskiasento pehmentyy. www.riffi.fi 6/2013 38-39 Rickenbacker.indd 39 39 9.10.2013 13.30. Kaksi rinnakkaista kaularautaa ei ole suinkaan ainoa Rickenbackerin erikoisuus, vaan yhtälailla sen rinnalla esiin voisi nostaa esimerkiksi mallissa 360 käytetyn Rick-O-Sound-kytkennän. viides säädin tuo yhdistelmäsointiin ihan uusia ulottuvuuksia. Instrumentin suunnitteli muusikko George Beauchamp vuonna 1931, mutta sitä alkoi valmistaa ja markkinoida Rickenbacker Electro vuotta myöhemmin. Yläkielillä saa luontevasti esiin niin ikään voimakasta, riittävän kirkasta ja samalla kivasti helisevää janglesointiakin. Jonkinlaista vertailukohtaa voisi ehkä hakea P90-mikrofonista, mutta Hi-Gain-mikrofonien sointi tuntuu erottelevaisuudessaan erilaiselta. Säätimen ollessa kiinni on takamikrofonin ja keskiasennon soundi melko lailla sama, eikä etumikrofoni pompannut niistä eri sfääreihin sen enempää voimakkuuden kuin bassotoistonkaan suhteen. Sointi on hieno niin vapailla kielillä soitetuissa arpeggioissa kuin myös melodioissa, joita kitaralla on luontevaa ja mukavaa soittaa. Tämä historiallinen lap steel -kitara tunnetaan paremmin lempinimellä ”frying pan”, koska sen alumiiniin valettu banjomainen muoto muistutti paistinpannua. R.E.M.:in ”The One I Love”-kappaleen riffien sointimaailmaan pääsin maltillisella särön määrällä helposti. nauhalta 49,05 mm (1,931 tuumaa) otelaudan radius 10 tuumaa paino 3,6 kg perinteinen ”R”-kieltenpidike liimakaulaliitos Rickenbackerin yksikelaiset Hi-Gain-mikrofonit Schallerin virityskoneistot toimitetaan kovan laukun kanssa maahantuojan hinta 2?475 e Lisätiedot/maahantuonti: Into-Luthman • www.intoluthman.fi • www.rickenbacker.com Persoonallisesti kumityynyjen varaan asennetut mikrofonit ja erikoinen mutta moninaisesti säädettävä talla ovat ehtaa Rickenbackeria. Omintakeiset säätimet Mitä tulee 330-mallin mikrofonisäätimiin, niin niiden itsenäiset sävy- ja voimakkuussäätimet antavat peruspuitteet mikrofonien keskinäiseen suhteeseen, mutta tärkeä lisä on etumikrofoniin vaikuttava ”viides säädin”. Säätimistö on Gibson-lähtöinen, mutta omalla vivahteella. Kitaran mikrofonissa oli kaksi ns. Sellainen soitin on hintansa väärti. Kitarassa on kaksi lähtöjakkia, joista mono palvelee tavanomaiseen tapaan kummankin mikronin yhteisenä lähtönä, kun taas stereojakin ja Y-johdon kautta kummankin mikrofonin signaalin saa vietyä omalle vahvistimelleen tai vahvistimen kanavalle. Vahvistimen gain-säätöä lisää avaamalla löysin itseni laveammasta särökylvystä, joka toimii hyvin kirkkaiden, purevien leadlinjojen tai laajojen särötaustojen luomisessa. joka lajin kitara, mutta sillä on oma paikkanssa, jonka se täyttää aivan suvereenisti. Toki tällöin eroa voi halutessaan kompensoida jonkin verran voimakkuussäädöllä. Kitaran alakertaa leimaa hyvä soivuus, ikään kuin hieman kompressoitu sävy, joka soi voimakkaasti ilman korostumia. Hi-Gain-mikrofonien ulostuloteho on voimakas ja soundi on mukavasti levällään. Särön kanssa tulee esiin Rickenbackerin soinnin koko spektri. Sen avulla kun voi säätää takamikrofonin ja etumikrofonin välisen voimakkuus- ja sävyeron suhdetta. Tätä mikrofonityyppiä Rickenbacker on suosinut 1970-luvun alusta eteenpäin, siinä missä Beatles- ja Byrds-ajan levytyksillä kuultavat kitarat oli varustettu heikompitehoisilla Toastermikrofoneilla. Jokainen päättäköön itse kokeilemalla mikä tuo paikka on; itse sanoisin, että kitara on erityisen hyvin kotonaan, kun haetaan kuulasta, voimakasta ja tarvittaessa rankemminkin säröytyvää laajaa sointia. Suvereeni lajissaan Rickenbacker 330 ei ehkä ole ns. Rickenbacker 330 Mapleglo Rickenbacker 300-sarjan sähkökitara • • • • • • • • • • • • • • • • • valmistettu Yhdysvalloissa saatavana myös 12-kielisenä mallina värivaihtoehdot: Mapleglo, Jetglo ja Fireglo puoliakustinen vaahterakoppa kaula laminoitu vaahterasta ja pähkinäpuusta ruusupuuotelauta kielten soiva pituus 62,9 cm (24 ¾ tuumaa) kaulan leveys satulassa 41,4 mm (1,63 tuumaa) kaulan leveys 12. Samoin sointi on erinomainen voimaa ja selkeyttä vaativissa kompeissa. Heleä ja rokkaava Kitaran mikrofonit ovat yksikelaiset ja voimakasta Hi-Gain-mallia. Särön määrä onkin melkoisen suuri verrattuna esimerkiksi perus-teleen tai -stratoon; sanoisinpa, että jopa lähellä humbuckeria. u Riffi kiittää Musikantti Oy:tä testikitaran toimittamisesta. Toisaalta tällöin etumikrofoni muuttuu niihin verrattuna entistä voimakkaammaksi ja bassovoittoisemmaksi, omaan makuuni jo liikaakin
Oman lisänsä vielä erikseen antaa virta- ja standby-kytkimien viereen sijoitettu tone-kytkin, jolla voi valita soinnin karakteeriksi säyseämmän normal- tai ärhäkkäämmän intense-vaihtoehdon. Viisiasentoinen Biaskytkin taas vaikuttaa etuasteputken lepovirtaan ja käytännössä sitä kautta niin soundin sävyyn ja sustainiin kuin vahvistimen soittotuntumaankin. Vahvistin ei ole kuitenkaan tarkka kopio mistään edellämainitusta, vaan se perustuu uusiin tai esikuvista modifioituihin kytkentöihin. Kuusi säätöpotikkaa on ryhmitelty selkeästi pareiksi ja mahdollisuudet ovat monipuoliset. TEKSTI: JARMO HYNNINEN KUVAT: TOMMI POSA GAV19T – täysputkivahvistin brittihenkeen Chandler Limited GAV19T on 19-wattinen täysputkinuppi, jonka inspiraation lähteiksi valmistaja mainitsee klassiset brittimerkit, Marshall, Selmer, Watkins ja Vox. Sen selkeämmäksi on hankala päästä. Myös tähän lohkoon on ladattu kaksi säätö- 40 www.riffi.fi 6/2013 40-41 Chandler.indd 40 9.10.2013 13.35. Signaalipolun alkupäässä on kaksi ratkaisevaa säätöä. Edellisten lisäksi etulevyssä on vielä Drive-osio, jonka kerrotaan olevan pelkästään päätevahvistimeen vaikuttava booster/ overdrive-kytkentä. G AV19T on mielestäni tyylikkään ja arvokkaankin näköinen kauniissa punaisessa verhoilussaan. Perinteisesti nimikoituja äänensävyn säätimiä on niitäkin kaksi: bass ja treble. Ulkoinen vintage-henki johtaa ajatukset helposti harhaan, sillä säätöpotikoita tarkemmin tarkastellessa huomaa vahvistimen poikkeavan aika tavalla perinnetoteutuksista, enkä muista vastaavanlaiseen säätöpalettiin aiemmin törmänneeni minkään custom-pajankaan tuotteessa. Input toimii yksinkertaisesti äänenvoimakkuuden säätimenä, sillä master-volumea vahvistimessa ei ole
Plussaa annetaan erityisesti siitä, että äänenvoimakkuus kasvaa mukavan tasaisesti potikan avaamisen myötä, eikä hyppää heti silmille, kuten joissakin vahvistimissa tuppaa käymään. Youtubesta löytyvien esittelyvideoihin tutustumisen myötä teki mieli päästä kokeilemaan myös vahvistimen pääteasteen säröytymistä ja soittotuntumaa, mikä edellytti kotioloja kovempaa äänenvoimakkuutta. Vahvistimen valmistaja ei liene kitaristeille entuudestaan kovinkaan tuttu, mutta historiaa studiopuolen vintage-laitteiden parissa on kertynyt pitkälti. GAV19T-nuppi on mukavan kevyt kantaa, ja jokin pieni kaappi kulkee yleensä mukana helposti. Säätimillä voi sitten hakea soundin hienovaraisempia vivahteita ja toisaalta niillä saa aikaan melko radikaalejakin muunnelmia. Raahasin setin treenikämpälle, jossa GAV19T osoittautui päteväksi myös lujaa soitettaessa. Valmistajan oma umpinainen 2?×12-kaappi ei ole kooltaan ihan pienin mahdollinen, mutta lienee kuitenkin riittävän kompakti useimpiin tilanteisiin. EQ:ta voi ruuvata aika rankastikin ja sävyt tuntuvat miellyttäviltä. Vahvistimen särösoundi oli mielestäni vahvasti brittihenkisessä ”classic rock” ja ”rock blues” -suunnassa. Soundivaikutelmat GAV19T-nupin B-puolelta löytyy 8:n ja 16:sta ohmin kaiutinliitännät, sulake sekä virtajohdon liitin. Mehukkaita crunch rock -riffittelyjä ja komppeja kelpaa soittaa tällä, kuten myös soolojakin. Tällöin vahvistin on vielä varsin puhdassoundinen. Kitaran volume-potikalla voi myös mainiosti ohjata soundia puhtaammasta säröiseen ilman kanavanvaihtoa. Kotioloihin soveltuva äänenvoimakkuus rajoittui input-potikan (volume) asentoon kello yhdeksän ja kymmenen paikkeille. Klubikeikoille ja studioon tällainen setti vaikuttaisikin varsin mukavalta vaihtoehdolta. Kaiun ystävänä jäin kaipaamaan kaikua tai efektilenkkiä, mutta kokemus on toisaalta opettanut, että kaikkea ei voi saada – se on helposti jostain pois. Ajan kanssa oppii sitten löytämään ne mieluisimmat vaihtoehdot ja toisaalta vahvistin tarjoaa paljon pelivaraa eri kitaroihin ja soittotiloihin. Kitaroina käytin Gibson Les Paul R9:iä ja Schecterin Telecaster-tyylistä kitaraa. u Chandler Limited GAV19T Käsityönä valmistettava täysputkivahvistin • • • • • • • • valmistusmaa Englanti A-luokan kytkentä nimellisteho 19 wattia pääteputkina 2 × EL84 etuaesteessa ECC83 ECC803 (ekvalisaattori) EZ 81 (tasasuuntaus) hinta: 2360 e (Msonic webshop) Lisätiedot: Msonic puh. Onneksi vahvistin kuulosti kuitenkin huonoimillaankin melko hyvältä, eikä mikään suunta vienyt täysin metsään. Varaa aikaa tutustumiseen Vaikka säätöpotikoita on vain kuusi ja peruskäyttö suhteellisen helppoa, niin itseäni ehkä ihan aavistuksen aluksi hämmensi silti vaihtoehtojen runsaus. Soittodynamiikka ja -tuntuma ovat erinomaisia. Komero on toteutettu taaksepäin kallistuvalla, taitetulla etulevyllä, ja sisäkaluiksi voi valita elementit peräti neljästä eri Celestion-mallista. Baxandall-tyyppinen EQ-osio on onnistuneesti toteutettu ja toimii selkeästi. Testailin Chandleria yhdellä Celestion Vintage 30 -kaiuttimella varustetun umpinaisen Ampeg GVT112E -kaapin kautta, sillä valmistajan omaa ja juuri tälle nupille speksattua kaappia ei vielä ollut saatavilla. Tämä myös näkyy, ja brittihenkisten klassikkovahvistinten äänimaailmasta pitäville suosittelenkin tarkempaa tutustumista vahvistimeen omakohtaisesti. Ainakin puhtaalla soundilla ja pienemmillä äänenvoimakkuuksilla hyvä kaikupedaali toimii myös vahvistimen edessä oivallisesti. Helposti tekee mieli vielä koettaa, että mitäs jos tuosta vielä vähän ja tuosta… Tämä on toisaalta positiivinen seikka, toisaalta sortuu helposti ruuvailuun. nuppia, joista ensimmäisellä asetellaan boostin määrä. Soundin perussävy oli mielestäni juuri brittiläisten esikuvien suuntainen. Ensivaikutelma oli alusta alkaen miellyttävä – lämmin, täyteläinen ja muhkea putkivahvistimen soundi, jota voi myös muokata hyvin vahvistimen säädöillä. Dynamiikkaa löytyy ja kitaran pikkausvoimakkuutta varioimalla voi vaikuttaa säröytymiseen merkittävästi vanhan liiton hengessä. Puhdas soundi oli mielestäni oikein miellyttävä ja lämmin ja se soveltuu hyvin sekä humbucker- että single coil -mikeille. Vahvistin tuntui soveltuvan mainiosti myös erilaisten säröpedaalien käyttöön. 010 439 8800 • www.msonic.fi www.riffi.fi 6/2013 40-41 Chandler.indd 41 41 9.10.2013 13.35. Ainakin itselleni se oli oikein miellyttävä uusi tuttavuus. Jälkimmäinen on viisiasentoinen kiertokytkin, jolla tämä lohko voidaan joko ohittaa, tai valita käyttöön jokin neljästä vaihtoehdosta: treble boost (toimii kuten treble booster -pedaali), thick (koko kaistan korostus ja aivan alimpien taajuksien suodatus), aggressive (ylemmän keskialueen korostus), mid (alemman keskialueen korostus). Kun mukaan lisää asiallisen säröpedaalin, on käsissä varsin toimiva vintage-henkinen rocksetti. Niitä käyttämällä sekä Bias- ja Drive-säätöjä sopivasti ruuvailemalla sai kotioloihinkin soveltuvalla äänenvoimakkuudella irti runsaasti erilaisia sävyjä, ja kaiken aikaa perussoundi oli mielestäni hyvä. Toisaalta monipuoliset säätövaihtoehdot hämmensivät aluksi, mutta pian hahmottui sekin, että GAV19T kuulostaa hyvältä kaiken aikaa
TEKSTI: ANTTI SUONIO Roland V-Combo VR-09 Rolandilta saatiin viimein vastaus Clavia Nord Electron vuosia dominoimaan kevyiden keikkaurkujen sarjaan. – keikka se on mikä kannattaa R oland VR-09 painaa alle kuusi kiloa, mutta keveydestään huolimatta muovikuori on erittäin jämäkän oloinen ja varmasti roudauksen rasituksiin suunniteltu. Soinnin sävyä pääsee käpälöimään mukavasti yhdeksän liukutangon voimin, ja toki muutkin urkusäädöt perkussiosta vibraton tyyppiin ovat säädettävissä. Uskottava urkumallinnus, ilmaisuvoimaiset pianot ja sähköpianot, sekä tärkeimmät synasaundit – kaikki löydettävissä suoraan kansilevystä. Urkumallinnus sisältää kolme erityyppistä urkua. Perinteistä hammondsointia tarjoavat jazz- ja rock-urut, sekä 60-luvun rocklevyiltä tutut combo-malliset transistoriurut. Sen sijaan esimerkiksi virtajohdon liitin, se joka särkyy yleensä jonkun kompastuessa lavalla virtajohtoon, on tehty fiksusti kulmaliittimellä ja varustettu vielä vääntymistä estävällä suojarenkaalla. Urkuihin on panostettu… VR-09 on jaettu logiikaltaan neljään eri äänityyppiin: urkuihin, pianoihin, syntikoihin ja rumpuihin. Uudessa VR-09kiipparissa on keikkasoittajalle kaikki olennainen, mutta ei mitään turhaa. Kyllä tämän harjaantunut korva vielä oikeasta erottaa, mutta mallintavana keikkaurkuna on ehdottomasti sieltä 42 www.riffi.fi 6/2013 42-45 Roland.indd 42 9.10.2013 13.33. Koskettimisto on jaettavissa kahtia ylä- ja alarekisteriin, ja lisävarusteinen Rolandin jalkio on liitettävissä haluttaessa kioskiin mukaan. Urkusaundit ovat kilometritolkulla samplepohjaisia urku saundeja edellä. Näiden lisäksi kansilevyssä huomiota herättävät oma efektiosio ja vasemman reunan joy stick- ja D-Beam-kontrollerit. Kolhualttiita soittimessa taitavat olla lähinnä kansilevyn potikoiden ja urkuliukujen nupit, jotka nousevat kansilevystä aika korkealle ja ovat hieman heppoisen tuntuisia
Tässä varmaan maksetaan hintaa keveydestä, sillä minkäänlainen vasaramallinnus olisi tuonut soittimeen lisää massaa roppakaupalla. Takalevyyn voidaan kytkeä myös expression-pedaali ja erillinen jalkio oikean Hammondin tapaan. uskottavimmasta päästä. Saundeissa löytyy ilahduttavasti myös kaikki legendaariset Rolandin rumpukoneet vuosikymmenten takaa. Virtuaalisesti pyörivän kaiuttimen hidas/nopea-kytkin on napautettavissa joystickin vierestä nappia painamalla, tai halutessaan pedaalinpainalluksella tai kädenhuitaisulla D-Beamkontrollerin editse. Näin ollen yhdelläkin saundilla pärjää jo aika monessa biisissä, kun sointiparametreja voi rukata lennossa soittotyylin tai sovituksen tuhtiuden mukaan. Bonuksena synapankin perältä löytyy myös nippu sample soittimia ksylofonista poikkihuiluun, ja kyllähän niitäkin voi joskus keikalla tarvita. Sähköpianojen puolella Rhodesit tarjoavat kivasti dynamiikkaa sointivärissään, ja näissäkin säröefekti tuo soittoon kivasti epälineaarisuutta. Biisin tempoon istahtava delay tarjoaa aikamoisia mahdollisuuksia paitsi soolosaundeihin, ihan perus rytmisoittoonkin. Syntikkasaundien kohdalla liukutangot toimivat säätiminä verhokäyrälle ja suotimen resonanssiparametreille, joten sointia pääsee värittämään myös lennossa. Synabassoissakin historialliset esikuvat ovat hyvin edustettuina, joskin tuoreempaakin pörinää on tarjolla. Koskettimisto on periaatteessa aika muovisen kevyt ja tunnoton, mutta jousitettu niin että koskettimessa on koko ajan kohtalainen veto ylöspäin. Luupperiosion Tap tempo -painike on varsin hyödyllinen myös käytettäessä efektiosaston Tempo delay -presettiä. www.riffi.fi 6/2013 42-45 Roland.indd 43 43 9.10.2013 13.33. Lisäkilkkeinä Roland VR-09 tarjoaa vielä luupperitoiminnon rumpusaundeineen. Myös säröefekti on erinomainen lisuke urkusaundiin, joskin Rolandin särömallinnus menee aika nopeasti terävän ja digitaalisen kuuloiseksi, ja se miellyttävästi muhjuisen särön alue on varsin pieni kaistale juuri siinä rajamailla, kun ääni alkaa mennä ruttuun. Vieläpä kun efektipuolella on tarjolla mainio Twin rotary -efekti, jolla saa Leslien pyörityksestä vielä askeleen elävämmän ja isomman kuuloista. Soittimen käyttö on varsin suoraviivaista ja logiikka helppo ottaa haltuun. Saundeja ei ole triljoonaa erilaista, mutta juuri ne joita oikeasti keikoilla yleensä tarvitaan: legendaarisia Juno-jousia ja pehmeitä Jupiter-mattoja, sekä modernimpia jousimattoja. Siksipä on vaikea soittaa etenkään hiljaisempia ääniä hallitulla dynamiikalla, vaikka saundi tarjoaakin varsin herkullisesti dynamiikkaa aina pianissimosta fortissimoon saakka. Lead-synaosastollakin likimain kaikki saundipresetit ovat oikeasti käyttökelpoisia ja varsin maukkaita tarjoten soolosointia laajasti erityyppisiin tarpeisiin. Tietysti kun saman koskettimiston täytyy soveltua sekä syna-, urku- ja piano-osastolle, ollaan aina kompromissien äärellä. Eli kosketinta täytyy oikeasti painaa, jotta se pysyy alhaalla. Koko ajan käsien ulottuvilla oleva efektiosio palvelee pianosaundejakin niin, että dynamiikkaa saa kompressoitua tai äänenväriä kirkastettua tarpeen mukaan yhdellä nupin kääntämisellä. Etenkin juuri vanhojen analogivehkeiden imitoiminen on kiitettävällä tasolla, ja pehmeitä synamattoja rakastava ei voi olla ihastumatta. Löytyy niin isoa ja dynaamista konserttiflyygeliä kuin pientä intiimiä pystypianoakin. Oskillaattoreiden juhlaa Syntetisaattoripuolella Roland pääsee näyttämään jälleen vuosikymmenten osaamistaan. Varsin käyttäjäystävällistä ja joustavaa ajattelua insinöörien taholta, kiitokset tehtaalle siis! …mutta älkää ampuko pianistia! Pianosaundit ja sähköpianot ovat Rolandeissa olleetkin viime vuosina erittäin komeat, eikä ole tähänkään soittimeen ollut mitään syytä pakata B-luokan saundeja. Pianopuolella oikeastaan ainoa harmittava asia on koskettimisto, joka on mielestäni pianon tai rhodesin soittamiseen aika kaukana ideaalista. Jos et tiedä mitä Warm Pad tarkoittaa, niin tästä on hyvä aloittaa löytöretkeily. Nyt tasapainottelussa ollaan selvästi suosittu urku- ja synapuolta. Kokonaisuutena syntikkaosasto on pianojen ohella Rolandin ydinosaamista, ja se näkyy laadussa
Erillinen efektiosio on sama kaikille saundisektioille. Sen kautta pääsee ruuvaamaan soittimen saundiparametreja ihan pohjamutia myöten. Etenkin, kun asiallinen keikkatyöläisen työkalu on hinnoiteltu niin, että soitin on varmasti houkuttava vaihtoehto vaikkapa kiipparikioskin ylätasolle isomman pianokoskettimiston kaveriksi. Keikalla ei soittaja kaipaa kompressoriin neljää eri parametrisäädintä, vaan sen yhden potikan josta dynamiikkaa saa auki tai lyttyyn. Multiefektiin, sekä kaiku- ja viivetehosteisiin löytyy erilaisia algoritmeja soittajan komennettavaksi. R i f f i - j u l k a i s u t 9.10.2013 13.33. Etenkin synteesipuolella ruuvailumahdollisuus on varsin mukava päästä käsiksi synteesin alkulähteille eli oskillaattoreihin modulaattoreineen. r i f f i . Omat nuppinsa särölle, viiveelle, kaiulle, kompressorille, äänenvärille (tone) ja multiefektille toimivat loistavan intuitiivisella tavalla. ipostut l + ku 0e 20,0 ipostut l + ku Eero Aron syväluotaus tilan ja äänen maailmaan. Roland V-Combo VR-09 Kevyt keikkaurku/-piano/-syntikka • • • • • • • viiden oktaavin koskettimisto 128 äänen polyfonia midi in/out liitännät expression- ja sustainpedaaleille USB-portti muistitikulle/-donglelle toimii verkkovirralla tai AA-paristoilla suositushinta: 939 e Lisätiedot: Roland Puh. Omia asetuksia saa tallennettua sataan eri muistipaikkaan, jotka pitävät kirjaa myös saundia varten hinkatuista efektiasetuksista. u Enemmän säätö mahdollisuuksia antava iPadsovellus keskustelee soittimen kanssa langattomasti WiFi-verkon avulla tai USB-johdon välityksellä. f i . Sovellus toimii toistaiseksi vain Applen iPad-laitteissa, ja vaatii lisävarusteena myytävän USB-donglen toimiakseen langattomasti kiipparin kanssa. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Roland VR-09 on suoraviivaisuudessaan erittäin tervetullut tuttavuus, joka pistää Nord Electrolle kapuloita rattaisiin. Säätämisestä syvemmin kiinnostuneille on tarjolla myös ilmainen taulutietokoneella käytettävä ohjainapplikaatio. (09) 682 4020 • www.roland.fi Äänittäminen on taitolaji, tilavaikutelman synnyttäminen taidetta Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi ? tilauslomake 42-45 Roland.indd 44 0e 22,7 Silja Suntolan mainio perusteos äänittäjille. Säätämisen kaksi tasoa Roland VR-09 tarjoaa lähtökohtaisesti jo toimivia presettejä, jotka ovat nopeasti löydettävissä vaikka hämyisen jazzklubin peränurkassa
www.helsinginmusiikkimessut.fi OIKEITA KOHTAAMISIA. Avoinna päivittäin klo 10–18, pe klo 10–20. Messulippu 16/10 €. AITOJA ELÄMYKSIÄ. HELSINGIN MUSIIKKIMESSUT BACKSTAGE OF MUSIC SUOMEN SUURIMMAN bändikisan finaali messuilla perjantaina – äänestä suosikkisi mukaan www.rocksm.fi 24.–27.10. 42-45 Roland.indd 45 9.10.2013 13.33. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. SAMAAN AIKAAN: MESSUKESKUS HELSINKI
Kummassakin laidassa on kunnolliset kolokahvat, joista suppasta liikuttelee vaivatta yksinkin. Mikäli tarves vaatii, voi pilaripinoa jatkaa vielä kolmannellakin yksiköllä. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI F B T Vertus – solakka vain muodoltaan Vasta pikkuhiljaa line array -järjestelmien vanavedessä uiden kelpaa vanha kunnon pilarikaiutin jälleen musiikin toistoon keikalla. Kaiutintelineitä käytettäessä pohjalevyn hahloon pujotetaan 46 www.riffi.fi 6/2013 46-47 FBT pa.indd 46 9.10.2013 13.36. Käyttöasentoon kaapit lukitaan sen jälkeen jousitetulla sokalla. Tällä kertaa asialla on FBT, jonka Vertus tarjoaa hintaan ja kokoon suhteutettuna runsaasti hyvää. Alakerran jalusta Toistoalueeksi CLA 208SA:lle on ilmoitettu 50–150 Hz, mutta takalaidan preset-kytkimellä ylärajan voi valita nimellisesti 120 tai 180 Hz:n taajuudelle. Tappi toimii samalla akselina, jonka ansiosta päällekkäiset satelliitit voi myös suunnata eri suuntiin. Kokoon saa jo melko mukavan klubisetin ottamalla kahdet suppaset ja kaksi pilaria puolelleen, jos stereona ajellaan. Kotelon kansilevystä pistää esiin vankka ruuvitappi, jonka leveä kanta pujotetaan yläpuolelle sijoitettavan pilarin pohjassa olevaan hahloon. Voimakkuuden säätö ja phase-kytkin kuuluvat varusteluun. Jos rivien välejä oikein tulkitsen, niin punch-asennossa bassokaistan alareunaa hilataan hieman ylemmäs jolloin energiaa ei kulu tehostemaiseen bassoon ja voluumia saadaan sitä kautta enemmän irti. Puheäänentoistoon pilarikaiutin sopii yksinkin, mutta pienimmillään musiikkikäyttöön soveltuva stereosetti voidaan muodostaa vaikka vain yhdestä bassoyksiköstä ja kahdesta satelliitista. Samoin audiotulo mono- ja stereokäyttöön, sekä asianmukaiset linkitykset satelliittien käyttöä varten. Kytkimessä on kummallekin jakotaajuudelle kaksi eri vaihtoehtoa, joista ensimmäistä luonnehditaan yleiskäyttöiseksi ja jälkimmäistä ”punch”-nimikkeellä merkattua rokkaavampaan menoon soveltuvaksi. Ja yläkerran kruunu Ensimmäinen vaikutelma metallikoteloisesta ja verraten painavasta CLA 604A:sta on sen kaikinpuolinen jämäkkyys. Suuremmaksi skaalattaessa settiä voi kasvattaa lisäämällä toisellekin satelliitille oman suppasensa. Roudaus on helppoa. V ertus koostuu kahdesta aktiivikaiuttimesta: kaksi kahdeksantuumaista kartioelementtiä sisältävästä CLA 208SA -bassokaapista sekä sen pariksi suunnitellusta CLA 604A -pilarikaiuttimesta, jossa on kuusi nelituumaista kartiokaiutinta ja neljä yhden tuuman diskanttikalottia torviohjainten kera. Bassokaapille on oma paksusti topattu huppunsa kuljetussuojaksi, eikä kotelo ole mitoiltaan suuren suuri. Pilari taas sujahtaa yhtä vankasti pehmustettuun ja läpällä suljettavaan putkikassiin, jossa se kulkee näppärästi
Niinpä rakenne on tehty sellaiseksi, että kaapin voi kääntää myös ylösalaisin, kunhan ensin vaihtaa ylemmästä kotelosta pohja- ja kansilevyt keskenään. Istukan kevyt hoonaus akkuporaan kiinnitetyllä metalliharjalla ja salon kierreosan putsaus teräsharjalla ovat käytännössä kokeiltuja ja päteviksi havaittuja konsteja, kunhan työvälineitä käyttää siten, että kierteiden pinta ei karhennu tai tärvelly. Nimellisesti CLA 604A:n suuntakuvio on vaakatasossa 100 astetta ja pystysuunnassa 20. Vertus on kuitenkin niin nykypäivää kuin vain voi olla. Kuriositeettina mainittakoon, ettei sen paremmin satelliiteissa kuin bassokaapeissakaan ole virtakytkimiä vaan ne kytkeytyvät päälle aina, kun töpseli työnnetään seinäkoskettimeen. Se antaa täydellä kaistalla huomattavan tuhtia ja tasapainoista sointia. Takalevystä löytyy voluumisäädön lisäksi nelipykäläinen preset-valinta, joka tarjoaa jälleen kaksi eri jakotaajuutta ja kummastakin kaksi eri versiota. Sellaiseen sen miellyttävän selkeä ja luonteva u soundikin on omiaan. Jälkimmäisen suhteen kannattaa huomioida, että ainakin testisetin kohdalla niin kierreistukat kuin mukana tulevat putketkin oli maalattu kierteitä myöten. Näin menetellessä yhteensä kahdeksan kalotin muodostama diskanttijono sijaitsee yhtenäisenä jaksona tolpan keskellä. Telineeksi sopii sen jälkeen standardin mukainen kolmijalkainen malli, tai vaihtoehtoisesti CLA 208SA -bassokaapin kansi levyn kierreistukkaan ruuvattava teleskooppiputki. Tällöin satelliitin virta- ja audiopiuhat on tarkoitus tuoda bassokaapin alta, josta ne kaapin etureunan alitettuaan mahtuvat juuri ja juuri kääntymään ylöspäin ja osuvat sitten sopivasti alemman pilarin tuloliittimiin. Kahden satelliitin asemointi päällekkäin sujuukin tällä järjestelyllä kätevästi. FBT on perinteikäs valmistaja, jolla lienee kokemusta myös niistä muinaisista pilarikaiuttimista. Kun noiden vintage-pilareiden bassosointiin ryhdyttiin hakemaan rotevuutta kaiutinelementtien kokoa suurentamalla, annettiin samalla periksi ideaalin laulusoundin suhteen, ja lopulta pesuveden mukana huuhdottiin ihan kelpo idea umpihuppeluksiin pitkäksi aikaa. Myös aktiivirakenteen jalostuminen kaiuttimissa ylipäänsä on osaltaan tehnyt mahdolliseksi pilarin, jonka perusperiaate on ikivanha, mutta toteutus verrattomasti perinnemalleja parempi. Ei ole mikään niinkuin oli ennen Nykyajan pilarikaiutinta ei enää jätetä yksin selviytymään koko audioalueesta, vaan solakoiden yläkerran kaappien tueksi on tarjolla tymäkät bassokaiuttimet. Telineistä eroon Vertus-satelliitit voidaan myös kiinnittää suoraan sub-bass-kaiut timien etuseinämään, mutta tällöin sokkaa ei tarvita vaan pilarit pysyvät jämerästi sijoillaan yhteensä kuuden omiin hahloihinsa lukittuvan tapin ja oman painonsa voimalla. FBT Vertus Aktiivinen PA-järjestelmä CLA 208SA • kaksi kahdeksan tuuman kartioelementtiä • taajuusalue 50–150 Hz • nimellisteho 600 W RMS • refleksikotelo • hintaluokka: < 800 e CLA 604A • kaksitiekaiutin • kuusi neljän tuuman kartioelementtiä • neljä yhden tuuman diskanttiyksikköä • nimellinen suuntaavuus 100° × 20°, vaaka/pysty • taajuusalue 130 Hz?–?20 kHz • nimellisteho 400 W + 100 W • hintaluokka: < 900 e Valmistajan ideana on tehdä kaapeloinneista mahdollisimman lyhyitä ja huomaamattomia ja niinpä satelliitin tuloliitynnät ovat kotelon alaosassa, ja lähdöt linkitystä varten yläosassa. Yksinkertainen ratkaisu olisi asentaa bassokaappeihin vain hieman korkeammat pohjatassut, jotka jättäisivät piuhoille väljemmin tilaa kaapin alle. Systeemi laajenee sujuvasti trubaduurin keikkasetistä klubikokoon, joskaan en nyt viittaa varsinaisesti rokkiklubiin vaan enemmän akustisen musiikin suuntaan, olipa tyylilajina sitten folk-, maailmanmusiikki tai vaikka jazz. Jos apukäsiä ei ole saatavilla, piuhat on helppo ruhjoa huonoon kuntoon bassokaapin kotelon ja lattian välissä. Kaksi sub-bass-yksikköä ja niihin liitettävä satelliitti painavat kuitenkin jo sen verran, että kolmen irrallisen palan liittäminen toisiinsa ja kaapeleiden asettelu pinon alle samaan aikaan on melkoinen haaste yksinäisellä roudarille. telinekäyttöön tarvittavan erillisen adapterin vastaava kantaruuvi. CLA 604A:n diskanttiyksiköt ovat päällekkäin kaapin yläosassa, jolloin kahden pilarin päällekkäisyhdistelmässä diskantit sijoittuvat kahteen ryhmään, suurinpiirtein metrin päähän toisistaan. Kovin ehdottomia ohjeita ei niiden käyttöön anneta, suositus on mennä tilanteen ja oman kuuloarvion pohjalta. Lisätiedot: Noretron Communication Puh: 010 525 8000 • www.noretron.fi www.riffi.fi 6/2013 46-47 FBT pa.indd 47 47 9.10.2013 13.36. Se saattaa tehdä ensimmäisestä asennuksesta melko työlään, kun maali muodostaa ylimääräisen ja varsin sitkaan kitkakerroksen pintojen väliin. Jonkin verran akrobatiaa kuitenkin vaaditaan, jos pilarit kiinnitetään bassokaappien etulaitaan. Tämä on huomattavin ero kolmen-neljänkymmenen vuoden takaisiin pilarikaiuttimiin, jotka olivat pohjimmiltaan vain korkeita laulukaappeja. Mainio lisäominaisuus on tuloliitäntään vaikuttava mic/linekytkin, jonka painalluksella pilarin voi valjastaa yhden mikrofonin vahvistukseen pelkkää puheäänentoistoa tarvittaessa. Toinen oleellinen ero vanhaan on itse idean toteutus: nykytekniikka suunnitteluvaiheen mallinnusohjelmista tämän päivän kehittyneisiin jakosuotimiin ja D-luokan vahvistimiin mahdollistaa aivan toisenlaiset ratkaisut kuin aiemmin
Perusasetukset onnistuvat mikserin auto setup -toiminnolla, ja mikseri myös tunnistaa suoraan reititystä varten tiettyjä Dantella varustettuja laitteita, kuten vaikkapa Shuren digitaaliset ULX-D-langattomat tai Nexon ja Yama han vahvistimet. Yamahan tapauksessa voidaan valita vaihtoehdoksi myös laitteiden ketjuttaminen, tällöin reitittimien käyttäminen ei ole välttämätöntä. Mikseristä löytyy myös kolme mini-YGDAI-korttipaikkaa, jolloin vaihtoehdot tulo- ja lähtöliityntöjen suhteen laajenevat huomattavasti. Yamahalla on tar- 48 www.riffi.fi 6/2013 48-51 Yamaha.indd 48 9.10.2013 13.42. Audio kulkee Dante-verkossa Mikserissä itsessään on vain kahdeksan analogista tuloa ja lähtöä, joten digitaalinen lavarasia on käytännnössä välttämättömyys. CL-sarjan mikserit voivat lähettää ja vastaanottaa kerralla 64 kanavaa Dante-verkkoon. Se käyttää hyväkseen tavallista cat-kaapelia ja kulkee gigabitin ethernet-verkossa. Lähtöjen ja stereokanavien määrä on sama, samoin muut ominaisuudet ovat yhtenevät mallista toiseen. Dante-verkkoa ohjataan normaalisti Mac- tai pc-tietokoneella ja Dante Controller -ohjelmalla, mutta Yamahan CLmiksereillä valtaosa keskeisistä reititystoimenpiteistä onnnistuu myös ilman tietokonetta. Testisettiin kuuluivat CL-3- ja CL-5-mikserit RIO3224-Dlavarasian kanssa, jolloin oli mahdollista tutustua useamman mikserin yhteistoimintaan. CL-sarja nivoutuu vanhemman malliston rinnalle sujuvasti, sillä show-tiedostot sopivat M7CL-, LS9- ja PM5D-miksereille erillisen muunninohjelman avulla ja luonnollisestikin CL-sarjan sisällä suoraan mallista toiseen. Mallit ovat kanavien ja liukujen lukumääriä lukuunottamatta identtiset. Siirtoväyläksi Yamaha on valinnut australialaisen Audinaten kehittämän Dante-verkon. TEKSTI: NIKO LAASONEN – konkarin vastaisku Yamahan CL-sarjan ulkoinen olemus perustuu vahvasti valmistajan aiempiin malleihin, mutta konepellin alla on tehty isoja muutoksia ja ominaisuuksia on lisätty. Signaalin jakaminen ja reitittäminen eri kohteisiin hoituu tavallisten ethernet-reitittimien avulla. Y amahan CL-sarjassa on kolme eri kokoista mallia: 48 monotulokanavan CL-1, 64 monotulokanavan CL-3 ja 72 monotulokanavan CL-5
Näytön alapuolella olevan ledin väri on valittavissa kanavakohtaisesti, mikä saattaa helpottaa kanavien visuaalista ryhmittelyä. Ohjausta Centralogicin ympärillä CL-sarjan miksereitä operoidaan pääasiassa kosketusnäytöllä ja sen ympärille kootuilla säätimillä. CL-sarjan miksereissä on ajatuksena, että analoginen gain asetetaan aluksi kohdalleen, tämän jälkeen kytketään gain-kompensaatio käyttöön. Kyseisiä enkoodereita käytetään myös monissa muissa tarkoituksissa, niillä voidaan säätää kulloinkin auki olevan ponnahdusikkunan parametreja tai vierittää isompaa listaa. Määrä vaihtuu, tyyppi pysyy Mallista riippuen kanavafadereita on eri määrä, mutta niiden toiminta on samanlaista kaikissa versioissa. Sen sijaan mute-ryhmään oli piilotettu mielenkiintoinen ominaisuus, ryhmän vaimennuksen voi halutessaan säätää olemaan myös jotain muuta kuin täydellinen kanavan mykistys. Mix-kanavat voivat toimia joko aux-syötön tavoin, ennen tai jälkeen faderin tai vaihtoehtoisesti apuryhmänä. Kanavan mute-, cue- ja selectpainikkeiden yläpuolella on kullekin kanavalle yksi enkooderi, joka voi toimia kolmella tavalla. Kahdeksan kanavan näkymässä liukujen yläpuolisillä enkoodereilla voidaan säätää valittua parametriä kaikista kanavista, säädettävä parametri rivi valitaan kosketusnäytöltä painamalla. Näytön vasemmalla puolella on gainille, ekvalisaattorille, dynamiikkaprosessoreille ja apulähdöille omat enkooderinsa. Tällä tavoin saadaan esimerkiksi jokin tärkeä kanava pidettyä master-liu’un vieressä jatkuvasti. Kosketusnäytön oikeassa reunassa on pysyvästi päälähdön mittarointi, mutta myös painikkeet joilla pääsee asetuksiin tai esimerkiksi efektiprosessoreihin käsiksi. Kun käytössä on useita miksereitä samojen mikrofonivahvistimien perässä, tulee haasteeksi se, kuka päättää vahvistuksen määrän. Jokaisen liu’un yläpuolella on pieni näyttö, jossa näkyy kanavan nimi ja kulloinkin säädettävän parametrin arvo. Tulo- ja lähtökanavien lisäksi kanavalohkoihin ja Centralogic-osioon voi tehdä oman kokoelman kanavista Custom Fader Layerille. Kyseinen säädin voi ohjata panorointia, gainia tai jotakin käyttäjän valitsemaa parametria. DCA-ryhmissä olisin kaivannut mahdollisuutta valita mukaan myös lähtökanavia, mutta se ei käy päinsä. Lavaräkkien etuvahvistus on ohjattavissa jokaisella danteverkkoon kytketyllä CL-sarjan mikserillä. Mikserin oikeassa laidassa on kahden liu’un masterlohko. Gain Yamahan tapaan CL-sarjan kohdalla Yamaha on pistänyt ajattelun gainien osalta uusiksi ja tämä vaatinee käyttäjältä jonkin verran totuttelua sekä uudenlaisen ajattelun omaksumista. Mikserissä on myös 16 DCA-ryhmää ja kahdeksan muteryhmää. Mielestäni tällä käyttöliittymällä valtaosaan asioista pääsee varsin nopeasti kiinni ja työskentely on kohtuullisen nopeata. Alkuperäisen asetuksen jälkeen signaalitasojen sovitukseen käytetään digitaalista trimmiä, jonka säätövara on -96 dB:n vai- www.riffi.fi 6/2013 48-51 Yamaha.indd 49 49 9.10.2013 13.42. Tällöin mute-ryhmällä voi vaimentaa haluttuja kanavia ennalta asetetun desibelimäärän, sulkematta kuitenkaan kanavia kokonaan. Suoraan näytön alapuolella olevat kahdeksan liukua ja niiden päällä olevat kahdeksan säädintä muodostavat Centra logiciksi kutsutun osion. Näytön oikealla puolella taas on neljä säädintä, joiden käyttötarkoitus on käyttäjän määriteltävissä. Gain-moodissa enkooderi ohjaa joko analogista tai digitaalista esivahvistusta riippuen kumpi tapa kulloinkin on valittuna. Mallista riippumatta lähtökanavien määrä on sama, jokainen kanava voidaan ohjata stereo- ja mono-päälähtöjen lisäksi 24:ään Mix-lähtöön tai kahdeksaan matriisilähtöön. Kolmannessa moodissa sillä voi ohjata esimerkiksi valitun apulähdön signaalitasoa. Niinsanotussa kotinäkymässä on kaksi vaihtoehtoa, ensimmäinen sisältää valitun kanavan kaikki parametrit, toisessa vaihtoehdossa on näkyvissä kulloinkin Centralogic-lohkoon valittujen kahdeksan kanavan keskeiset parametrit. Näihin kahteen paikkaan käyttäjä voi valita mitkä tahansa mik serin liu’uista, eikä valinta rajoitu pelkästään päälähtöihin tai mikserin lähtökanaviin. jota myös lisäkortit lukuisiin muihin digitaaliväyliin, sekä kortit A/D- ja D/A-muuntimilla
Täysin uutena ominaisuutena CL-sarjassa on dynamiikkaprosessoreja sekä taajuuskorjaimia sisältävä ns. Prosessointi ja mausteet Kanavakohtaisesti on tarjolla kaksi dynamiikkaprosessoria, kanavakohtainen viive, bassoleikkuri ja nelialueinen parametrinen ekvalisaattori. Yamahan CL-sarjan miksereissä on kanavaprosessoinnin lisäksi käytettävissä kahdeksan efektiräkkiä, kahdeksan ns. Ekvalisaattori on täysin identtinen aiempien mallien kanssa ja myös dynamiikkaprosessorien käytös tuntui varsin tutulta. Äänitystä verkon yli ja muita uusia temppuja Mikseri tarjoaa mahdollisuuden äänittää kaksiraitaisena mp3:na suoraan muistitikulle, mutta tämän lisäksi myös moniraitaäänitys onnistuu helposti. 1176-kompressorin mallinnuksessa tosin kiinnitin huomiota attack-säädön alkuperäistä laajempaan alueeseen, alkuperäisen attack-ajat lienevät hitaimmillaankin alle millisekuntin, mutta Yamahan mallinnuksen säätöalue jatkuu 5,5 millisekuntiin. Mikserin mukana tulee Steinbergin Nuendo Live -ohjelma, joka on suunniteltu toimimaan varsin tiiviisti mikserin kanssa. mennuksesta 24 dB:n vahvistukseen saakka. Testitilanteessa kokeilin äänittämistä sekä Pro Tools- että Reaper-ohjelmilla ja kummallakin lopputulos oli onnistunut. Mikseristä löytyy tarvittavat kauko-ohjaimet kyseiselle ohjelmalle, jolloin esimerkiksi keikan tallentaminen kannettavalla tietokoneella onnistuu muutaman napin painalluksella. Tämän lisäksi löytyy mallinnuksia lukuisista analogiprosessoreista kuten Universal Audion 1176- ja LA2Akompressoreista, Rupert Neve Portico 5033-ekvalisaattorista ja 5043-kompressorista sekä Pultec-ekvalisaattorista. Tulotason mittarointiin ennen digitaalitrimmiä on vain vähän työkaluja. Joukossa on mielestäni erittäin tervetullut uutuus, kaksialueinen dynaaminen ekvalisaattori. Premium-räkkiä sekä 16 graafista ekvalisaattoria. Etuvahvistuksen popup-ikkunassa on pieni mittari, ja kanavanäkymässä näkyy pienellä virtuaalisen gain-potikan vieressä punainen ”over” -valo, mikäli signaali yliohjautuu jo etuasteessa. Efekti prosessorien ja graafisten ekvalisaattorien käytös on hyvin samanlaista kuin esimerkiksi Yamahan M7CL- tai LS9-miksereis- sä, nyt käytettävissä on vain aiempaa huomattavasti suurempi määrä prosessoreja. Dante-verkko mahdollistaa Dante Virtual Soundcardin käytön, joka muuttaa minkä tahansa tietokoneen verkkoportin 64-kanavaiseksi äänikortiksi. Erityisesti Rev-X-nimellä kulkevat kaiut ovat varsin käyttökelpoisia valtaosaan tilanteita. Efektiräkkeihin voi ladata jo Yamahan aiemmista malleista tuttuja tehosteita, valikoimasta löytyy siis muun muassa viive, kaiku ja modulaatioefektejä. Käytännön tilanteessa yliohjautuminen voi jäädä helposti täysin huomaamatta. Premiumräkki. Tämän ansiosta kaikki verkkoon kytketyt laitteet saavat jatkuvasti tasoltaan vakioitua signaalia. Analogista gainia on tarkoitus säätää vain mikäli signaali yliohjautuu etuasteessa tai signaali-kohinasuhde on huono. Mikäli analogista gainia muutetaan lennossa, pitää lavarasia lähtevän signaalin tason vakiona. Käytännössä tämä tuntui toimivan varsin hyvin ja huomaamattomasti. Koska minulla ei ollut mahdollisuutta verrata mallinnoksia alkuperäisiin, en ota kantaa niiden autenttisuuteen vaan totean, että nämä tarjoavat miksaajan työkalupalettiin oikein käyttökelpoisia vaihtoehtoja. Muutoin lähdetään siitä oletuksesta, että muuntimien bittisyvyys on riittävä vaikkei signaalia optimoitaisikaan täyteen tasoon. 50 www.riffi.fi 6/2013 48-51 Yamaha.indd 50 9.10.2013 13.42. Maksimissaan siihen mahtuu joko kahdeksan stereoprosessoria tai kahdeksan ”dual mono” prosessoria. Monista muista ratkaisuista poiketen kompensaatio tehdään jo lähettävässä päässä, eikä esimerkiksi mikserin digitaalitrimmillä
Tämä ohjelma toimii myös offlineeditorina mikserille, jolloin ennalta laadittu show-tiedosto voidaan ladata muistitikulle ja siitä mihin tahansa CL-mikseriin. Dante-verkon käyttäminen tiedon siirrossa tuo merkittävää vapautta ratkaisuihin ja mahdollistaa varsin hajautettujenkin järjestelmien suunnittelun. Mikäli aiempaa kokemusta siitä tai muista Yamahan digitaalimiksereistä on jo hallussa, on myös CL-sarjan miksereiden käytön omaksuminen nopeata. Mikseri voidaan kytkeä wlan-reitittimeen ethernet-johdolla, jolloin valtaosa parametreistä on ohjattavissa etänä. Latenssien pysyessä Virtual Soundcardilla vielä kohtuuden rajoissa uskon, että moni käyttäjä voi löytää myös paljon muuta käyttöä tälle ominaisuudelle vaikkapa efektien ajamiseen. 010 3207 300, www.f-musiikki.fi * MIX-ryhmä voi toimia Aux-tyyppisenä lähtönä pre- tai post fader -muodossa tai apuryhmänä. u Kauko-ohjausta ja offline -editointia Yamahan CL-sarjan miksereille on saatavilla CL-stagemix-kauko-ohjainohjelma iPadille, ja sekä CL-3:ssa että CL-5:ssä on varattu tabletille paikka näytön vieressä. Mikserin lähtöjä voi myös reitittää verkon kautta toisen mik serin tulokanaviin. Samaa ethernet-väylää käyttäen voidaan myös ohjata CL Editor Mac/pc -ohjelmalla. Yhteenveto Yamaha marssi eturintamassa digimiksereiden vyöryessä markkinoille, mutta muutamien viime vuosien aikana se on jäänyt jotenkin hieman taka-alalle. Koska vanhempiin Yamahan digitaalimiksereihin on saatavilla Dantelisäkortteja, voidaan CL-sarja liittää osaksi jo olemassa olevaa mikserikalustoa tai päinvastoin. Yhtäläisyyttä aiempiin malleihin on vahvimmin käyttöliittymän osalta, ja ennenkaikkea Yamahan M7CL-mallin kanssa. Yamaha CL-sarja Digitaalimiksereitä saliäänen toistoon Yamaha CL-1 • Analogiset tulot • Analogiset lähdöt 8 omni in -tuloa mikrofonietuasteella 8 omni out -ulostuloa Yamaha CL-3 • Digitaaliset tulot • Digitaaliset lähdöt Dante 64 kanavaa Dante 64 kanavaa, AES/EBU • Laajennuskorttipaikat • Muut liitännät 3 mini-YGDAI-korttipaikkaa Midi in/out, Word clock in/out, GPI, Ethernet, USB, DC-tulo ulkoiselle virtalähteelle (PW800W) Prosessointikanavat • Sisääntulokanavat 48 mono + 8 stereo • Ulostulokanavat • DCA -kontrolliryhmät 24 MIX kanavaa*, 8 Matriisia, LCR-päälähdöt, Stereo-monitorilähtö 16 64 mono + 8 stereo Yamaha CL-5 72 mono + 8 stereo • Liukujen määrä 8 + 8 centralogic + 2 master 16 + 8 centralogic + 2 master 16 + 8 centralogic + 8 + 2 master • Mittarisilta Lisävaruste (MBCL) Lisävaruste (MBCL) Sisäänrakennettu • Mitat 648 mm × 299 mm × 667 mm 839 mm × 299 mm × 667 mm 1053 mm × 299 mm × 667 mm • Paino 24 kg 29 kg 36 kg • Hintaluokka 14?200 e 18?700 e 25?200 e Lisätiedot F-musiikki, puh. Kanavien ja lähtöjen tason lisäksi pääsee käsiksi esimerkiksi ekvalisaattorien ja dynamiikkaprosessorien asetuksiin. Esimerkiksi saliäänimikserillä voi olla paikallisessa tulossa talkback-mikrofoni, jonka voi reitittää monitorimikserille vapaan lähtökanavan kautta. Uskon, että Danteverkon vapaalle reititettävyydelle löytyy myös lukuisia muita käyttötapoja. Yamaha CL-sarjan lavarasiat RIO3224-D RIO1608-D RI8-D RO8-D • Analogiset tulot • Analogiset lähdöt • Digitaaliset lähdöt 32 16 4 AES/EBU 16 8 - 8 - - 8 - • Koko • Paino 480 mm × 232 mm × 362 mm (5U) 12,4 kg 480 mm × 144 mm × 362 mm (3U) 8,8 kg 480mm × 44mm × 362 mm (1U) 4,5 kg 480mm × 44mm × 359 mm (1U) 4,4 kg • Hintaluokka 6?690 e 3?990 e 1?690 e 1?450 e www.riffi.fi 6/2013 48-51 Yamaha.indd 51 51 9.10.2013 13.42. CL-sarja nostaa konkarin jälleen näkyvästi esiin ja tuo merkittävien uudistusten lisäksi vaihtoehtoisia ratkaisuja yleisiin haasteisiin
Etulevy on varustettu tukevilla kahvoilla, joihin kytketystä hihnasta tallentimen saa rinnalle roikkumaan. Otok set jäävät lyhyiksi sekä heikon ergonomian että kameroiden no pean lämpenemisen vuoksi. Tascam lähestyy asiaa eri kulmasta. Hy vässä lykyssä laitteessa oli myös XLR-liitännät ja 48 voltin phan tom-jännitesyöttö. Äänitykseen kamerat eivät oikein sovi, mutta onneksi sopivia lisälaitteita on tarjolla. Digikameroiden pisin videotallennus on verotussyistä rajattu sekuntia vaille puoleen tuntiin, mutta yleensä otokset ovat vain 5–15 sekunnin mittaisia ja pisimmil läänkin muutamia minuutteja. Kiinteällä stereomikrofonilla varustettujen korttitallentimien yleistyessä niitä alettiin hyödyntää myös videoäänityksissä. Tilanne muistuttaa kovasti filmi kameralla työskentelyä. D igijärkkäreillä otetaan tyypillisesti lyhyitä videopätkiä, joista rakennetaan editointivaiheessa haluttu kokonaisuus. TEKSTI: PENTTI NIEMI Tascam DR-60D Linear PCM Recorder – huippuääni videoon Digitaalisia järjestelmäkameroita käytetään yhä enemmän video kuvaamisessa, koska niiden suuri kuvailmaisin ja vaihdettava objektiivi mahdollistavat upean kuvanlaadun ja jännittävät kuvakulmat. Hieman taustaa Videoäänen erillinen tallennus helpottui merkittävästi digitaa lisen tekniikan myötä, koska äänen tahdistaminen digitaalisiin videotallenteisiin käy helposti. Yleensä tallennus tehdään 16-bit tisenä ja 48 kHz:n näytetaajuudella, jota videotuotannossa käy tetään. Näin on myös siksi, ettei kameroissa ole XLR-liitti miä, kunnon mikrofonietusia, järkeviä tasosäätimiä tai edes luo tettavaa äänen tarkkailua. Nelikulmainen laite voidaan hel posti kiertää kiinni kameran alle, ja laitteen pohjassa on normin mukainen jalustakierre. Mattamustan laa tikon vasen kylki on pyhitetty liittimille: kaksi combo-tyyppistä XLR-liitäntää mikrofoni- tai linjatuloille, 3,5 mm stereojakki 52 www.riffi.fi 6/2013 52-53 Tascam.indd 52 9.10.2013 13.44. Mikrofonikanavia on kaksi, mutta lisäksi laitteeseen voi samanaikaisesti tuoda linjatasoisen stereosignaalin, joka tal lentuu raidoille kolme ja neljä. Monipuoliset liitännät DR-60D vakuuttaa selkeällä muotoilullaan. Lyhyet otokset johtavat väistämättä siihen, että äänitys on akustisen jatkuvuuden varmistamiseksi viisainta tehdä erillisellä tallentimella. Tätä laiteryhmää edustavat esimerkiksi Zoom H4n ja äskettäin markkinoille tullut Zoom H6, jossa on vaihdet tava mikrofoni ja peräti kuusi äänikanavaa. Uusimpiin kuuluu Tascam DR-60D, nelikanavainen digitaalinen äänitallennin. Mainitut puutteet löytyvät toki myös kuluttajatason vi deokamerasta, joten erillinen äänityslaite on sillekin mainio pari. DR-60D:ssä ei ole kiin teätä mikrofonia, vaan laite muistuttaa pientä tallentavaa kent tämikseriä. Kuulokeliitäntä saattaa puuttua ko konaan. Parhaaseen laatuun päästään pakkaamattomalla PCMtallennuksella, joka on Tascamin ainoa vaihtoehto
linjatulolle sekä stereojakit kameran tulolle ja lähdölle. Emme kuitenkaan kokeneet tätä ongelmaksi, koska tuskin ku kaan kuvittelee käyttävänsä tätä laitetta yhtä reippaalla otteel la kuin ”oikeaa” kenttämikseriä. Kaksi sekuntia voi siis myöhästyä käynnis tämisestä ja silti kaikki tulee mukaan. Niistä erikoisin on kaksoisäänitys, jolloin kaksi mikrofonia tallennetaan samanaikai sesti kahdella eri äänitystasolla. Laite on verraten raskas, mutta se ei ole huo no asia. Virrankulutuksessa Tascam on kohtuulli nen. Mixer-painike tekee tosiaan sen mitä nimestä voi päätellä – näyttöön tulee pikkuruinen mikseri, joka sisältää kahden mik rofonin taso- ja balanssisäädöt sekä ohjauksen MS-tyyppiselle stereomikrofonille (taso ja stereokannan leveys). Näin suu ren phantom-jännitteen generoin ti imaisee minkä tahansa laitteen paristot nopeasti tyhjiksi, sen tietä vät kaikki kenttä-äänittäjät. Pieni kauneusvirhe tulee digitaalisista tasosäätimis tä, joiden kääntely voi johtaa äänessä kuuluviin tasoportaisiin. Äänitystasoja säädetään pyöritettävillä nupeilla, joiden vieressä on huippuledit. On tarkoituksenmukaista, että sekä kuuloke- että linjalähdölle on omat tasosäätimensä. Hyödyllinen kaksoisäänitys var mistaa äänen säröttömyyden varsinkin dokumenttikuvaukses sa, ja bassotaajuuksien vaimennin hillitsee jyrinöitä. Virta kulkee nykytyyliin myös USBjohtoa pitkin, joten pitkän kenttäsession voi kätevästi varmistaa ottamalla virran erillisestä USB-matka-akusta. Lin jatuloa voi hyödyntää saliäänimikserin äänen tallentamiseen. Liitännät kattavat kaikki tilanteet: kameramikrofonin äänen voi tuoda Tascamiin, ja Tas camin äänen voi viedä kameraan. u Tascam DR-60D Nelikanavainen korttitallennin • Muistiväline: SD-kortti (64 MB?–?2 GB) tai SDHC-kortti (4 GB?–?32 GB) • Tiedostotyyppi: WAV tai BWF (16/24-bit, 44,1/48/96 kHz) • Mitat: 133 × 93,2 × 78 mm, massa paristoineen 610 g • Suositushinta: 429 e, yleinen katuhinta 375 e • USB-verkkolaite PS-P515U, katuhinta 29 e • Langallinen kauko-ohjain RC-10, katuhinta 38 e Lisätiedot: Oy Hedcom Ab Puh. Muoviläppä kätkee korttipaikan ja USB-liittimen. Tallennuspai nikkeet ovat kuin analogisessa nauhurissa ja samaan ryhmään on sijoitettu slate-painike, jota painamalla laite tallentaa kaikil le kanaville 1 kHz:n tasosignaalin eli ”piipin”. Kolmen ledin pystyrivi ilmaisee käyttäjälle äänityksen ja äänitystavan, jossa on useita vaihtoehtoja. Mitään vahinkoa ei tullut. Laitteen etulevy jää hyvin näkökenttään, joten äänityk sen tasoa on helppo seurata näytöstä. Tascamin tulo liitännät kattavat kaikki tarpeet. Käyttäjä voi va lita monitoroinnin mielensä mukaan, ja quick-painike on käte vä tapa päästä avainsäätöihin nopeissa tilanteissa. Tallenti men voi myös kytkeä käynnistymään automaattisesti halutusta äänikynnyksestä. Tallentimelle löytyy paljon erilaisia käyttötapoja, vaikka DR-60D onkin suunniteltu ensi sijaisesti digitaalisen järjestelmä DR-60D on vankasti rakennettu. Kanavissa yksi ja kak si on kolmiasentoinen valintakytkin, jonka asennot ovat linja, mikrofoni ja phantom-syötön vaativa mikrofoni. Erillisenä myy tävä verkkolaite hyödyntää sekin USB-väylää. Sen alta löytyvät muistikortinn paikka ja minikokoinen USB-liitäntä, joka toimii dataväylänä pc- tai Mac-tietokoneeseen. Laitteen oikea kylki sisältää stereojakit kuulokkeille ja linja lähdölle, molemmissa on oma tasosäätimensä. Tascamin äänitystason hal linta on kaiken kaikkiaan mallikelpoinen: on kolme gainin esi asetusta, säätimet, hyvät mittarit, huippuledit ja varmuudek si vielä kytkettävät limitterit. Laite on erittäin helppo ja nopea käyttää, koska hallinta on sopi vasti jaettu painikkeiden, säätimien ja valikoiden kesken. 2,5 mm kauko-ohjaimen liitin on samassa paikassa. Tascamin äänenlaadusta tai toiminnasta ei juuri ole pahaa sanottavaa. 0207 638 000 • www.hedcom.fi www.riffi.fi 6/2013 52-53 Tascam.indd 53 53 9.10.2013 13.44. Pahimmillaan tilanne on käytettäes sä 48 voltin jännitesyötön vaatimia kon densaattorimikrofoneja. Kameran alle kiinnitetty yli 600 gramman massa rau hoittaa sopivasti kameran liikkeitä ja siirtää painopistettä alem maksi. Selkeät säädöt Paraatipuolta hallitsee reilunkokoinen keltapohjainen näyttö, suurikokoinen valintakiekko sekä ryhmä painikkeita, kytkimiä, säätimiä ja merkkivaloja. Kokonaisuutena Tascam DR-60D on kuin taskukokoinen ministudio, joka suorituskyvyltään, toiminnoiltaan ja rakenteel taan sopii sekä harrastajan että ammattilaisen käyttöön. Tasca min käyttöohjeen mukaan 48 vol tin syöttö puolittaa alkaaliparis toille luvatun neljän ja puolen tun nin käyttöajan, mutta ilmojen vii lentyessä tämäkin vaikuttaa opti mistiselta arviolta. Tascam ottaa käyttövirran neljästä AA-paristosta, jotka pal jastuvat takakannen alta. kameran pariksi. Näin voidaan varmistaa sopi va äänitystaso ennalta arvaamattomissa tilanteissa, joiden pe lastuksena voi olla myös Tascamin erikseen kytkettävä kahden sekunnin esiäänitys. Virtapainikkeen ja toimintojen lukituskytkimen lisäksi sivussa on muoviläppä. Bändikeikalla laitetta voi käyttää esimerkiksi niin, että kah teen mikrofonikanavaan tuodaan salin ambienssimikrofonit. Vanhahtavas ta phantom-syötöstä pääsee toki eroon käyttämällä sisäisellä paris tolla varustettua suuntamikrofonia, esimerkiksi Røde NTG-2. Camera out -jakista tallentimen ääni viedään järjestelmä kameraan, mikä editoinnissa helpottaa äänen tahdistusta video leikkeisiin. Käytössä DR-60D on lujatekoinen, sen totesin pudotettuani laitteen va hingossa metrin korkeudelta puulattialle
Orientaatio kotistudioiden suuntaan näkyy täs sä kohden siinä, että tulosignaalia varten M-sarja laisissa on XLR/Combo-liittimen lisäksi myös RCA. Ensimmäinen siirros korvasi 2000-luvun alusta alkaen perinteiset MDF-laatikot malli kerrallaan 8000-sarjassa käytettävillä painevaletuilla alu miinirungoilla. Ideana on yksinkertaisesti sovittaa ääniläh teen antotaso sekä sen säätöhaarukka ja haluttu kuunteluvoimakkuus toisiinsa. Sopivas 54 www.riffi.fi 6/2013 54-55 Genelec.indd 54 9.10.2013 13.48. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI KUVAT: TOMMI POSA Genelec M030 & M040 – ammattikaiutin kotistudioon. Kuunteluvoimakkuus skaalataan sopivaksi takalaitaan sijoitetulla kytkimellä, ja tarjolla ovat perustason lisäksi hiljainen sekä erittäinen hiljai nen. Nukahdus tapahtuu pehmeästi, vain hiljaisen tip sahduksen säestämänä. Uusi kotelomateriaali, muutama pätevästi perusteltu esiekvalisointi kaiuttimien sovittamiseksi kuunteluympäristöön, sekä automaattinen kytkeytyminen lepotilaan ja uudestaan käyttövalmiuteen ovat uuden kotistudioille suunnatun M-sarjan keskeisiä ominaisuuksia. Ne säilyvät yhä ennallaan, mutta niiden rinnalle tuodaan nyt noin kymmenen vuoden kehitystyön tuloksena kokonaan uusi materiaali – tuttuja muoto ja tunnistettavasti seurailevat M-sarjan ko telot valmistetaan valamalla kotimaisesta komposiitista, josta puolet on kierrätettyä materiaalia sekä sidosaineena käytettävää polymeeriä ja puolet puukuitua. Oleellisin seikka onkin säästyvä energia, sillä sähkönkulu tus putoaa lepotilassa alle puoleen wattiin. G enelec on jo pitkään keskittynyt pelkästään aktiivi kaiutinten kehittämiseen, eikä M-sarja tee poikkeusta linjaan – vahvistimet on asennettu ko teloiden sisään ja audiosignaali tuodaan kaiuttimil le linjatasoisena suoraan mikseriltä, äänikortilta tai muulta laitteelta. Kumpikin ääni-ilmiö on havaittavissa, mutta häiriöksi niistä ei ole. Kotelo kuin puuta Äänitekniikan ja koteloiden akustisten ominaisuuksien ohessa yritys on tutkinut määrätietoisesti myös vaihtoehtoisia kotelo materiaaleja. Vahvistimet heräävät automaattisesti jälleen siinä vaiheessa, kun audiosignaalia on taas tulossa. Hereille havahtuessaan Msarjalaiset näyttävät lyhyen tovin verran punaista valoa etulevyssä ja rykäisevät sitten kevyesti audiolinjan avautuessa. Mainio lisä kokonaisuuteen on automaattinen tulosignaalin tunnistus, ISS (Intelligent Signal-Sen sing), jonka avulla kaiutinten vahvistimet vaipuvat horrokseen mikäli tulosignaalia ei kuulu 30 minuut tiin. Ammattikäyttöön tarkoitetussa 8000-sarjassa käyttövirta imaistaan vahvistimille suojamaadoitetuilla euro-johdoilla, Msarjan kaiuttimet taas liitetään sähköverkkoon kaksinapaisilla kaapeleilla
Genelec M030 & M040 Aktiivimonitoreita kotistudioon M030 M040 • • • • • • 5” 3/4” 3 kHz 58 Hz?–?21 kHz 103 dB SPL 400 e?/kpl 6,5” 1” 2,5 kHz 48 Hz?–?20 kHz 107 dB SPL 600 e?/kpl Bassolementti Diskanttilementti Jakotaajuus Toistoalue (-3 dB) Maksimiäänenpaine Hintaluokka: Lisätiedot: Genelec Puh. Viennin osuus on nykyi sin noin 80 prosenttia koko tuotannosta, minkä pitäisi toimia innoittajana muillekin teknologia-alan yrityksille. Silti miksauksen perusbalanssi pysyy kaiuttimista toisiin siirryttäessä ennallaan – M040:n sointi on vain hitusen avoimempi ja suurempi. Etenkin kun tuotanto on edelleen kokonaan Suomessa. Näin se käy, kun sen osaa Ilpo Martikaisen perustama ja pitkälti luotsaama Genelec on aktiivikaiutinten todellinen pioneeri, jonka perusperiaatteisiin on kuulunut pitkäjänteinen satsaaminen tulevaisuuteen. Tilalle tulevat yhden tai kahden miehen pienpajat ja tuottajien omat työhuoneet, joiden raken tamiseen ja kalustamiseen ei ole yhtä mittavia budjetteja kuin perinteisesti alalla on ajateltu. Moni torikaiuttimen erottelevuudesta ja selkeydestä huolimatta tämä lempeämpi ilme tuo kuuntelukokemuksen samalla myös lähem mäs tavanomaista kotikaiutinta, ja tuntuu ohjaavan miksaukses sa luontaisesti kohti tavoiteltua päämäärää: valmis kappale soi myös kotivehkeillä hyvin. Mutta M-sarjalaiset välittävät äänen vain leppeämmällä taval la. Himmeä pinta myös tuntuu miellyttävältä ja olemus painot tuu enemmän luonnontuotteen kuin keinomateriaalin suuntaan. Uudenlainen kaiutinkotelon alle avautuva bassorefleksirakenne toimii ilmeisen hyvin: alakerta on selkeä ja täsmällinen. Päinvastoin tehdas maaseudun rauhassa on osoittautunut markkinoinnissakin käyttökelpoiseksi asiak si, se täyttää eksoottisen kriteerit muualta maailmasta nähden. Erilaisten kytkimillä aktivoitavien suotimien lukumäärää on myös rajattu. A/B-vertailus sa M040:n ääni soi laveammin ja ilmavammin, eikä alemmal la keskialueella tai bassoalueen yläreunamilla ole ihan niin ko vaa tungosta. Epätarkkuudesta ei ole kyse, kaikki detaljit erottuvat kyllä. Kuin veljekset Sehän ei ole yllättävää, että saman malliston eri versiot muistut tavat toisiaan, mutta M030 ja M040 ovat soinniltaan niin yh teneviä, että oikeastaan vain mittakaava erottaa ne toisistaan. Perusvasteen vaihtoeh toina ovat kahden tai neljän desibelin vaimennukset. Jos kuuntelu 8000-sarjalla vastaa valokuvausta keskipäivän kaikenpaljastavassa kirkkaudessa, niin M-sarjan kohdalla au ringon läpitunkevuutta lientää hienon hieno pilviharso. M-sarjassa takalevyssä onkin vain kaksi kolmiasen toista kytkintä, Bass level ja Eq. Pääkaupungis ta katseltuna syrjäiseltä vaikuttava sijaintikaan ei ole sitä ulko mailta tarkasteltuna. M030:n sointi on kuitenkin olemukseltaan jollain tavoin kompaktimpi. Bass eq -kytkin täydentää palettia ja sen vaikutus kohdistuu alle 200 hertsin alueeseen. Jälleen tarjolla on perusvasteen lisäk si kaksi erilaista vaimennusta, vahvuuksiltaan kolme desibeliä (sijoitus pöydälle tai mikserin mittarisillalle), tai kaksi desibeliä (sijoitus huoneen nurkkaan). sa kulmassa valoon nähden tästä voi nähdä häivähdyksen, kun kotelon pintakuvio näyttää aavistuksen kolmiulotteiselta. Väri on hillityn tumma, ei sysimusta eikä grafiitinharmaa vaan siltä välil tä. Helppoa teoriassa ja toimii myös käytännössä. Musiikki- ja kuvatuotannon prosessit ovat myllerryksessä ja perinteiset äänityspalveluita myyvät suuret studiot monen ar vion mukaan hupeneva ilmiö. Sen myötä yritys on noussut muutaman opiskelijan perustamasta pienpajasta tehtaaksi, jonka tuotteet tunnetaan ja noteerataan korkealle kansainvälisillä markkinoilla. Lisäksi yrityksen filosofiaan kuuluu huolehtia varaosista ja huoltopalveluista myös valmistuksesta jo poistuneiden tuotteiden osalta aivan varhaisemmista malleista alkaen, mikä nykymaailmassa on verraten harvinaista. Kumpainenkin soi tasapainoisesti ja yleissävy on miellyttävä. Sen alemmalle keskialueelle tuntuu pakkautuvan tiivimpi ääni massa ikäänkuin vastapainoksi sille, ettei sen alarekisteri kuulos ta yhtä syvältä ja jykevältä kuin isomman mallin. Kesällä 35-vuotisjuhliaan viettänyt Genelec ei lepää laake reillaan. u Takalaidan kytkimillä kumpikin kaiutin voidaan sopeuttaa näppärästi käyttö paikkaan ja sijoitus tapaan. Vaikka Ilpo Martikainen luonnehtikin tähänastista taivalta ”lähinnä ankaraksi selviytymistaisteluksi”, niin tulevaisuus näyt tää silti lupaavalta: musiikki ja ääni ovat ilmiöinä ennallaan, ja akustiikkakin noudattaa yhä samoja lainalaisuuksia, vaikka ympäristöt vaihtuisivatkin ja studiobudjetteja jouduttaisiin leik kaamaan. Samaan aikaan on huolehdit tava tämän hetken nopeasti muuttuvista markkinoista, ja luo tava polkua tulevaisuuteen. Käyttöoppaan taulukkoon on koot tu viisi erilaista esimerkkitapausta käyttötilanteista ja niitä vas taavat suositukset kytkinten käyttöön erikseen tai yhdistelminä. Kummankin äänessä on Genelecin tuttua ilmettä, mutta ylempi keskialue ja diskantti ovat sävyltään miellyttävällä ta valla pehmeämpiä kuin vertailukohtana olleessa 8040-paris sa. Uusi M-sarja on tästä oivallinen esimerkki, se tarjoaa ammattilaiselle riittävästi äänenlaatua ja toimintoja, huomattavan suopeasti hinnoiteltuna. Bass level -suodin vaikuttaa alle 100 hertsin taajuuksiin ja sen tarkoituksena on passata alarekisterin voimakkuus huone tyypin ja/tai sijoituspaikan mukaiseksi. (017) 83 881 • www.genelec.com www.riffi.fi 6/2013 54-55 Genelec.indd 55 55 9.10.2013 13.48. On siis mahdollista valmistaa kotimaassa tuotteita, jotka ovat kilpailukykyisiä maa ilmalla, niiden vain täytyy olla riittävän hyviä. Tiukasti kilpailtu ja teknisesti nopeasti kehittyvä ala ei sellaiseen anna mahdollisuutta. Genelecillä tuntuukin olevan erinomaiset valmiudet hyödyntää vuosien aikana karttunutta tietoa ja osaamista, jolla vastata muuttuviin haasteisiin
Lisäksi pakettiin kuuluu musta kangaspussi kuulokkeiden säilytystä ja kuljetusta varten. Edullisempi K612 on harmaan, mustan ja kromin myötä hillityn tumma, kun taas K712:sta olemusta leima veikeä oranssi sävy. A KG:n kuulokemalliston kalleimpaan osastoon kuuluvat Pro-mallit, K612 ja K712, ovat monin kohdin likeistä sukua toisilleen. TEKSTI: LAURI PALOPOSKI & K712 Pro – kuulokkeita tarkkaavaisille Elegantti ulkonäkö, kevyt rakenne ja miellyttäviltä vaikuttavat kangastyynyt korvia vasten. Nyt on ylellinen meininki luureissa. Molemmat ovat takaa avoimia kuulokkeita ja muutoinkin perusrakenne vaikuttaa samalta. Speksien perusteella K712 tarjoaa hieman alemmas ulottuvan bassokaistan ja tuntuvasti enemmän äänenpainetta samalla syöttösignaalilla. ”Ammattimaiseen tarkkailukuunteluun” soveltuvaksi luonnehditun K612 Pro:n kuuloke-kapseli juontuu K601-malliin, kun taas ”tarkkuutta vaativaan kuunteluun, miksaukseen ja masterointiin” tarkoitetuksi mainitussa K712 Prossa käytetään K701:teen perustuvaa kapselia. 56 www.riffi.fi 6/2013 56-57 AKG.indd 56 9.10.2013 13.49. Silläkin lienee vaikutusta hintaan, että K712 Prot valmistetaan Itävallassa. Väritys ja päälakea vasten laskeutuvan nahkahihnan leikkaus ovat kumminkin selkeitä tunnusmerkkejä kauempaakin katsellessa. Huomattavasti korkeamman hintansa vastineeksi K712 tarjoaa myös muutaman täysin konkreettisen ja selkeän edun. Ensinnäkin sen johto on irroitettavaa sorttia ja suoran ensiasennuskaapelin vaihtoehdoksi paketissa on mukana musta kierrejohto (liittimen lukitusmekanismi ei tosin ole kaikkein jouhevinta sorttia, mutta kyllä se toimii kun asiaan paneutuu)
keskialueen akustista humua jonka ylitse kuulokeäänen pitää välittyä selkeänä. Asiaan vaikuttanee sekin, että K712 painaa viitisenkymmentä grammaa enemmän. Sehän on selvä peli Alun asennushankaluuksista huolimatta valitsisin epäröimättä K712-mallin suosikikseni. Ergonomia on kahden kauppaa Kuulokkeiden kohdalla voisi todeta painokkaasti, että olkoon tuote miten hyvä tahansa niin sen ergonomisuudesta puolet lankeaa kuuntelijan pään ja korvien anatomian kontolle. • irroitettava johto, 3 m • vaihtojohto, kierre • kierteellä lukittuva pikku/iso plugi • säilytyspussi • hinta: 195 e K712 Pro • taajuusalue 10 Hz?–?39,8 kHz • herkkyys 105 dB/V • nimellinen impedanssi 62 . Siksi kuulokkeita ei kannata väheksyä ekslusiivisen mikrofonin tai vintage-henkeä huokuvan putkietusen rinnalla – koko ketjun on oltava kunnossa, ja etenkin kuuntelun… u Jaloa vai jalompaa sointia. Sankamekanismissa ei ole minkäänlaista varsinaista säätöä johon käyttäjä voisi itse puuttua, vaan kaikki hoituu periaatteessa automaattisesti. Subjektiivisesti arvioituina K612 veti asennusominai suuksiltaan pitemmän korren, kun mittarina on oma päänuppini. Äänitysvaiheessa K612 Pron kirkkaampi sointi saattaa kuitenkin olla soittajan kannalta etu, jos instrumentti tuottaa sellaista alemman AKG Ammattilaiskuulokkeita K612 Pro • taajuusalue 12 Hz?–?39,8 kHz • herkkyys 101 dB/V • nimellinen impedanssi 120 . Edullisempi hinta on vahva peruste myös siinä tapauksessa, että kuulokkeet hankitaan vieraileville muusikoille eikä ainoastaan isännän omiksi henkilökohtaisiksi työvälineiksi. Olipa ratkaisu kumpi tahansa, kunnolliset kuulokkeet ovat hintansa väärtit. Ne paljastavat asioita, joita kaiutinkuuntelussa ei välttämättä huomaa. Akustista kitaraa tai lauluraitaa tallentaessa laulajan oma tai instrumentin akustinen ääni esimerkiksi kuuluu suoraan kuulokkeiden läpi eikä monitoroinnin kautta tarvitse kanavaa avata kuin henkäyksen verran. 0207 512 332 • www.studiotec.fi www.riffi.fi 6/2013 56-57 AKG.indd 57 57 9.10.2013 13.49. Sankakehikon ohuet langat saa kyllä työnnettyä hiukan syvemmälle kuulokeosaan, tai vedetty pikkuisen ulommas, mutta haeskelun jälkeenkin tulos oli sama: K612 laskeutui aina luontevasti paikoilleen, K712 vaati joka kerran pikku tuuppauksen tai kevennyksen johonkin suuntaan. Istuvuus ja miellyttävyys ovat vahvasti subjektiivisia seikkoja, joita on hankala arvioida toisen puolesta, vaikka omat havaintonsa kyllä voi tuoda julki. Sen levollisempaa sointia on mielestäni miellyttävämpää kuunnella, ja samettisuudesta huolimatta erottelu riittää pientenkin yksityiskohtien välittymiseen. Edellä mainitun jälkeen on silti todettava, että asettelun jälkeen kumpikin kuuloke istui niin hyvin, että niitä kuuntelee mielikseen pitkiäkin rupeamia. Huomattava osa luovasta työstä myös ajoittuu yöaikaan, jolloin kaiutinkuuntelu saattaa olla mahdotonta ja tämä trendi taitaa olla yleistymään päin, kun yhä useampi produktio tehdään jossain muualla kuin äänieristetyssä studiossa. K612 on selkeän erotteleva, mutta esimerkiksi akustisen teräskielikitaran sekä symbaaleiden soinnissa on mukana hitusen päällekäyvää hyökkäävyyttä ja aivan ylimmän rekisterin sihahtelevuutta. Studiokäyttöön nämä toimivat taatusti äänittäjän ohessa myös muusikoille, jos ympäristössä ei ole voimakkaita äänilähteitä. Tässä suhteessa K712 tarjoaa täyteläisempää, samettisempaa ja sävyltään leppeämpää sointia, mutta hämmästyttävää kyllä, yhtä erottelevana. Päälakea vasten painuvan nahkahihnan leikkaus on erilainen ja lisäksi hihnan päiden kiinnityskohtien etäisyys kuulokepesästä poikkeaa hieman. Parivaljakon edullisempi, K612, asettui omille korvilleni muitta mutkitta ja oli kuin vanha tuttu heti alusta asti. En tiedä miten valmistaja on ajatellut ammattimaisen tarkkailukuuntelun poikkeavan tarkkuutta vaativasta kuuntelusta, mutta kyllä näiden kuulokkeiden soinneissa eroa on. Jos tallella olisivat päälakea nuoruuden päivinä peittäneet korskeat laineet, tilanne olisi ehkä toinen. • kiinteä johto, 3 m • kierteellä lukittuva pikku/iso plugi • hinta: 480 e Lisätiedot: Studiotec puh. Kun alempi keskialue tuntuu hitusen ontolta samaan aikaan, on kokonaissointi tietyllä tapaa maustetun tuntuinen ja leimallisen kirkas. Lyömäsoittimista hiljaisimmatkin tahtovat leikata sitten jo niin lujaa lävitse, että kuunteluvoimakkuus nousee epäterveellisiin lukemiin. Editointisaumat, huonosti ajoitetut raidan mykistykset ja avaukset, mukaan tarttuneet häiriöt, klikin vuodot ja muut rasitteet eivät aina tule esiin kaiuttimilla kuunnellessa. K712 sen sijaan tuntui jotenkin kömpelöltä alkuun ja vasta useamman kerran jälkeen löytyi tyydyttävä asemointi. Selittävää eroa mallien välillä voi hakea kolmesta seikasta
sa mikrofoneissa tämä matkaero on käytännössä noin 8,5 mm. Vokalistin kokoaan levemmät hartiat tai vaikka pienikokoisen rummun syvääkin syvempi bassojysäys saattavat selittyä osaltaan juuri tällä ilmiöllä. Vaihekomponentti Suoraan edestä saapuva ääniaalto työntää painegradienttimikrofonin kalvoa sisäänpäin. Siinä tapauksessa, että äänilähde on sivussa mikrofonin pääsuunnasta, kalvon etu- ja takapuolen välinen matkaero on pieni, joten paine-erokin on pienempi. Mitä suurempi vaiheero, sitä suurempi on kalvon liike ja mikrofonista saatava jännite. painegradienttimikrofoni reagoi kalvon etu- ja takapuolen välisiin ilmanpaineen eroihin. Korkeilla äänillä vaihe-ero on suuri, koska matkaeron pituus on silloin suuri osa värähtelyn aallonpituudesta (piirros 2). Kalvon takana paine on aina sama. Tämän seurauksena perusmuotoisen, yksinkertaisen paine gradienttimikrofonin taajuusvaste on lineaarisesti nouseva, ja sen jyrkkyys on 6 dB/oktaavi (piirros 3). UseimmisPiirros 1. Yhden watin tehon aiheuttaman pai- 58 www.riffi.fi 6/2013 58-59 Proximity.indd 58 9.10.2013 14.17. Toisaalta lähiäänivaikutus saattaa myös tummentaa äänen kumisevaksi ja tunkkaiseksi, ja heikentää puheen ymmärrettävyyttä. Mikrofoni on siis herkempi kohtisuoraan kalvolle saapuville äänille kuin sivusta tuleville, eli mikrofoni on suuntaava. Toisaalta ominaisuus voi tärvellä koko esityksen, jos laulaja ei tiedä miten menetellä. Kun ääniaalto etenee, sama energiamäärä jakautuu yhä suuremmalle pinta-alalle. Pallosuuntakuvioisessa mikrofonissa äänivärähtely vaikuttaa ainoastaan kalvon etupuoleen, sillä mikrofoni on käytännöllisesti katsoen suljettu takasuunnasta. Tällainen ns. Painegradienttimikrofonin suuntaavuus perustuu siihen, että ääni joutuu kiertämään mutkan kautta kalvon taakse . Matalilla äänillä vaihe-ero on pieni. Sen seurauksena ääniaalto vaikuttaa kalvon takana hieman myöhemmin kuin edessä, joten kalvon etu- ja takapuolen välillä vallitsee vaihe-ero (piirros 1). Kalvon taakse johtavien ilma-aukkojen sijoitus vaikuttaa suuntakuvion leveyteen. Suuntaavien mikrofonien ominaisuus Pallosuuntakuvioisilla mikrofoneilla lähiäänivaikutusta ei esiinny. Pallosuuntakuvioinen mikrofoni reagoi vain mikrofonikalvon etupuolen paineenvaihteluihin. Myös mikrofonista saatava jännite on silloin pienempi. Mainittakoon kuitenkin, että levy ei vaikuta itse proximity-ilmiöön, se esiintyy myös vaimentamattomilla mikrofoneilla. Käytännössä mikrofonin taajuusvaste pyritään tietysti saamaan mahdollisimman tasaiseksi koko taajuusalueella, joten suurilla taajuuksilla kalvon liikettä vaimennetaan kalvon lähelle sijoitetulla akustisella vaimennuslevyllä. Proximity-efekti, eli mikrofonin lähiäänivaikutus on monen laulajan muhkean lavaäänen salaisuus ja parhaimmillaan laulajat osaavat käyttää ilmiötä taitavasti hyväkseen. Koska energia ei katoa, niin samansuuruiselle pinta-alalle osuu etäämpänä aina vain vähemmän energiaa (piirros 4). Suuntaavissa hertta- ja kahdeksikkokuvioisissa mikrofoneissa äänivärähtely sen sijaan pääsee vaikuttamaan mikrofonikalvon molemmille puolille. Tyypillisesti mikrofonin edestä saapuvan ääniaallon matka mikrofonikalvon taakse on noin 8,5 mm pitempi kuin etupuolelle. Vaihe-eron suuruus riippuu äänivärähtelyn aallonpituudesta. Levyn takia juttuun tulee vain uusia käänteitä. Oletetaan, että äänilähteen teho on yksi watti. Kun ääniaalto on kulkenut metrin matkan, se osuu mikrofonikalvon etupuolelle 1000 millimetrin päässä. Ilmiön hallittu käyttö esityksen tehostamiseen vaatii kahden asian pohdiskelua: mistä lähiäänivaikutus ensinnäkin oikein johtuu, ja miksi bassot korostuvat mikin lähellä. Etäisyys mikrofonikalvon takapuolelle on siis 1008,5 mm. Kalvon taakse päästäkseen ääniaalto joutuu kiertämään mikrofonin rakenteiden ympäri. TEKSTI JA PIIRROKSET: EERO ARO PROXIMITY – laulajan salainen valtti vai piilevä uhka. Amplitudikomponentti Äänivärähtelyn edetessä sen intensiteetti pienenee käänteisen neliön suhteessa. P roximity on yksinkertaisesti ilmiö, jossa matalat taajuudet korostuvat voimakkaasti, kun mikrofoni viedään aivan kiinni suuhun tai muuhun äänilähteeseen
Matkaero on korkeilla äänillä suurempi osa äänen aallonpituudesta kuin matalilla äänillä. Piirros 3. Tällaisia ns. Etäisyyden kasvu pienimmästä mahdollisesta etäisyydestä ei silloin vaikuta yhtä dramaattisesti kuin niissä malleissa, joissa huulet pääsisivät kiinni kapseliin. www.riffi.fi 6/2013 58-59 Proximity.indd 59 59 9.10.2013 14.17. 2m neliön suhteessa. Salaisuus piilee siinä, että mikrofonikapseli on sijoitettu mikrofonirungon sisälle niin kauas, että kapselia ei yksinkertaisesti pysty sijoittamaan kiinni äänilähteeseen. EQ:sta ei apua Lähiäänivaikutusta ei ole mahdollista kompensoida mikserin korjaimen avulla, koska kyseessä on mikrofonin ja äänilähteen välimatkan vaihtelusta johtuva akustinen ilmiö. Livetilanteissa pallosuuntakuvio ei ole kovin käyttökelpoinen kiertoherkkyyden takia. Piirros 8. Se huomataan selvimmin solistimikrofoneilla, mutta ilmiö pätee kaikkiin muihinkin suuntaaviin mikrofoneihin ja äänilähteisiin. Useimmilla mikrofonivalmistajilla on valikoimassaan mikrofonityyppi, jonka lähiäänivaikutus ei ole yhtä voimakas kuin tavanomaisten solistimikrofonien. Teoriassa alapään korjainta voisi säädellä jatkuvasti sen mukaan, kuinka solisti liikuttaa mikrofonia, mutta käytännössä tämä ei taida onnistua. Piirros7. Painegradienttimikrofonin taajuusvaste nousee 6 dB/oktaavi. Kahden metrin päässä paine-ero on enää vain 0,012 pascalia. Piiros 5. Lähiäänivaikutus tapahtuu kyllä edelleen, mutta kauempana mikrofonista se on lievempi. Lähiäänivaikutukseen suodin ei auta, vaikka se vaimentaakin alimpia bassoja. Kun mikrofoni, jossa ei ole vaimennuslevyä, on etäällä äänilähteestä, niin vaihekomponentti on suurempi kuin amplitudikomponentti. Tiettävästi ei myöskään ole olemassa lähestymistutkalla varustettua solistimikrofonia, jossa toiminto olisi automatisoitu. Jos mikrofonin ja äänilähteen välistä etäisyyttä pienennetään, niin amplitudikomponentti muuttuu suuremmaksi kuin vaihekomponentti. Tätä bassojen korostumaa sanotaan proximityilmiöksi tai lähiäänivaikutukseksi. Studiossa lähiäänivaikutusta voi vähentää pop-filtterin avulla. Vaimennuslevyn vaikutuksesta vaihekomponentti on kaikilla taajuuksilla samansuuruinen, mutta nyt amplitudikomponentti laskee suurilla taajuuksilla. ne-eron suuruus mikrofonikalvon eri puolilla on 0,047 pascalia. low proximity -mikrofoneja ovat esimerkiksi Electrovoice RE 20 ja Shure SM 7. Puhallussuoja estää solistia pääsemästä kiinni mikrofoniin. 1m Äänivärähtelyn intensiteetti vaimenee käänteisen Piirros 6. Low proximity Piirros 2. Näin bassokorostus syntyy Piirros 4. Amplitudikomponenttiin vaikuttaa vain lisääntyneen etäisyyden aiheuttama vaimentuminen, se ei ole taajuudesta riippuvainen. Kokonaan eroon lähiäänivaikutuksesta Lähiäänivaikutuksen voi välttää kokonaan vain käyttämällä pallosuuntakuvioista mikrofonia. Ja kuten sanottu, lähiäänivaikutus on monen laulusolistin instrumentti, u ja taitavasti käytettynä myös tehokas sellainen. Lopulta amplitudikomponentti on paljon suurempi kuin vaihekomponentti, jonka vuoksi matalat taajuudet korostuvat voimakkaasti. Mikrofonin sisäänrakennetun askeläänisuotimen tehtävä on vaimentaa puhalluksista ja kosketusäänistä johtuvia matalia jyminöitä
M u s i i k k i k a u p pa H. PA LVELU H A KEM IS T O www.riffi.fi www.jknummela.fi Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. HARMAA lähelläsi Autamme toteuttamaan unelmia. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . F-Musiikki Helsinki Kaisaniemenkatu 7 F-Musiikki Vantaa Antaksentie 4 F-Musiikki Espoo Martinsillantie 10 F-Musiikki Turku Viilarinkatu 1 Kilpailu Verkkokauppa www.f-musiikki.fi Poikkea Riffin uudistetuille verkkosivuille, vastaa sivustoa koskevaan yksinkertaiseen kysymykseen ja voit voittaa itsellesi mukavan palkinnon! Tarkemmat tiedot www.f-musiikki.fi Arvomme NUX OD-3, HD-6 ja PT-6 -kitarapedaalit?* kaikkien vastanneiden kesken. Riffi-kauppa 60 www.riffi.fi 6/2013 60-62 Palveluhakemisto_613.indd 60 9.10.2013 14.19. * NUX-pedaaleiden testin voit lukea Riffin numerosta 4/2013 Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta
www.vantaanmusiikki.fi Vahvistin- ja elektroniikkahuolto Riffin palveluhakemisto on edullinen tapa tavoittaa kaikki musiikkialan asiakkaat. 050 592 4085 tai (09) 224 35822 - laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (7 numeroa): • • • • • 42 42 42 90 90 mm mm mm mm mm × × × × × 30 mm = 560 e 50 mm = 845 e 100 mm = 1?380 e 30 mm = 845 e 65 mm = 1?695 e Hintoihin lisätään alv 24 %. Soitinhuolto ja -korjaamo laatu – palvelu – ammattitaito – hyvä meininki – vuodesta 1985 – laatu – palvelu – ammattitaito – hyvä meininki – vuodesta 1985 Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa P. 0400 274 485 PALV E L U HAK E M I S T O Myymälä: Musamaailma Retail, Kamppi Malminkatu 16, 00100 Helsinki 09-5627 1240 Euroopan edullisin äänentoisto- & musiikkiliike Puh. Hinnat koskevat valmista aineistoa. Riffin ilmoituspalvelu toteuttaa ja tarvittaessa suunnittelee ilmoituksen. Ilmoitustilaa myydään seitsemän numeron paketteina, joten jakso kattaa kätevästi koko vuoden. Mahdollinen työaineistoveloitus on 35 e. Kitarat ja bassot Vahvistimet ja pedaalit Verkkokauppa: www.musamaailma.fi Rummut ja symbaalit Soitintarvikkeet Tukkumyynti ja maahantuonti: 09-720 60 60 Asiakaspalvelu: 09 - 5627 1240 EAT YOUR PERCENT! WE OFFER REAL PRICES! Kielotie 4, Tikkurila Puh. Kysy tarjousta! Palveluhakemisto www.riffi.fi 6/2013 60-62 Palveluhakemisto_613.indd 61 61 9.10.2013 14.19. 010 439 3730, ma-pe: 10-18, la 10 -14. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi www.stpaulssound.fi p
(09) 6828 4600, www.hedcom.fi kellokukantie 4, 01300 vantaa | p. Maahantuonti – PRO GEAR www.hedcomshop.fi Hedengren yhtiö, puh. SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM 62 www.riffi.fi 6/2013 60-62 Palveluhakemisto_613.indd 62 9.10.2013 14.19. 010 830 3800 | www.starlike.. ROCKNET Performance Audio Networks (EN) PA LVEL U HA KEM IS T O www.kawai.fi Soitinrakennus, h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi A-Designs, Antelope Audio, API Audio, Apogee, ASL, Bricasti, Burl Audio, Cartec, Chandler, Crane Song, d&b audiotechnik, Danfield, Dave Hill, Direct Out, Empirical Labs, Event, Focal Professional, Kush Audio, Latch Lake, Lavry, Lindell Audio, Little Labs, Mojave Audio, Placid Audio, Primacoustic, Radial, Royer Labs, Røde, SSL, Sonnet, Signex, Sommercable, Telefunken-Elektroakustik, TK Audio, Universal Audio
Rakkautta on kyllä monta kertaa punnittu, mutta luovuttanut en ole. Muusikkona maailmalla Rakastakaa musiikkia ja uskokaa itseenne M uistan edelleen tuon joulun 1978, kun sain ensimmäisen kitarani. Paine aikuistumisen sekä oman toimeentulon ja työn löytämiseen oli ympäristön osalta valtaisa. Myöskin toimeentuloni ja leipäni tienaan tämän tätini antaman lahjan ansiosta. Yöt harjoittelin kitaraa ja opiskelin teoriaa. Raskaat päivätyöt elämän rahoittamiseksi kysyivät voimia, mutta suhde kitaraan ja rytmimusiikkiin kesti hengissä, vahvistuikin jopa. ”normaalista” elämästä. Nyt olen sitten saanut aikaiseksi laajan ansioluettelon musiikin alalta siihen nyt tässä yksityiskohtaisemmin kuitenkaan menemättä. Rock veti minua heti puoleensa, ja nyt jälkeenpäin ajattelen, että klassinen pianonsoitto edusti minulle jotain vanhempien tarjoamaa vaihtoehtoa. Lukion loppuessa ammatinvalintavaihtoehtoihin ei realistisesti kuulunut muusikon työ. Älkää luovuttako, vaan uskokaa unelmiinne ja itseenne. Lopulta ryhdyin käymään Helsingin Pop/Jazz-konservatoriolla musiikkikoulua aloittaen teorian opiskelun aasta vasta täysikäisenä. On mielenkiintoista ajatella, että tuo tätini pieni joululahjatemppu sytytti palavan kestorakkauden rytmimusiikkiin. Lahja oli yllätys tädiltäni, joka ajatteli laajentaa harrastemaailmaani. Se rakkaus on ollut henki ja elämä viimeiset 35 vuotta. Kitara pysyi sängyn alla, mutta välillä laukku tuli avattua ja soitin kaivettua esiin. Kankeahko ja puiseva nuoteista soitto ei minua oikein koskaan ole kiinnostanut, rock-kappaleiden ja soolojen soitto korvakuulolta taas antoi reitin luovuuteen ja itseilmaisuun välittömästi. Toisinaan ei päivisin ollut aikaa, ja silloin harjoittelin asteikkoja ja sointuja yöunesta tinkien. Rakkaus musiikkiin kuitenkin ajoi eteenpäin ja kirjaston musiikkiosaston kirjoilla ja kavereiden vinkeillä asioita opittiin. Eli oli minulla pieni kuva siitä, miten ”rokkisointuja” soitetaan. En ollut kitaraa toivonut, enkä tiennyt mitä tuleman piti. Joululahjana tuli myös Hurriganesin uusin levy ”Hanger”, jonka kappaleita aloin opiskella korvakuulolta saman tien joulun pyhinä. Nykyisiä koulutusmahdollisuuksia sellaiseen ei vielä ollut olemassa. Tuota musiikin rakkautta olen tietenkin monesti joutunut punnitsemaan. Kitara kaivettiin esiin lahjakääröstä ja paketista paljastui akustinen nailonkielinen Landola. Jonkin aikaa opis- kelinkin muuta alaa, koska muuta vaihtoehtoa ei kerta kaikkiaan tuossa vaiheessa ollut. Minun ikäpolveni ihmisillä ei kerta kaikkiaan ollut mitään saumaa saada ammatillisia valmiuksia musiikin työhön Helsingin ulkopuolella. Sille tielle olen siis sitten jäänyt. En halunnut kuitenkaan luovuttaa, vaan oppia lisää, ja harjoitusmäärät kasvoivat kahteen-kolmeen tuntiin päivässä. Mitään ei ollut tarjolla ilmaiseksi, vaan kaiken oppimisen eteen jouduttiin aina taistelemaan ja usein myös kieltäytymään ns. Alkuvuosina en saanut minkäänlaista kunnon opetusta kitaransoittoon siitä yksinkertaisesta syystä, että sitä ei kerta kaikkiaan ollut saatavilla. Loput viisi päivää viikosta kuluivat raskaassa vuorotyössä, jolla sain Helsingin opiskelutunnit ja kulkemiset maksettua, ja leivänkin hankittua. Ajoin joka viikko Turusta Helsinkiin kitaratunneille ja musiikin teorian alkeisopetukseen vapaapäivänä. Joskus Helsingissä piti olla kaksikin päivää. Se on sittemmin vienyt minua moneen maahan ja maanosaan. Rakkaus musiikkiin on pysynyt ja tarjonnut minulle mielenkiintoisen elämän. Kun ei luovuta, niin määrätietoisesti työskentelemällä voi ihmiselämässä saada ihmeitä aikaiseksi ! Syysterveisin, Kari Antila www.kariantila.com www.riffi.fi 6/2013 63 Muusikkona613.indd 63 63 9.10.2013 14.20. Ystäväpiirissä oli kavereita, joilla oli jopa oikea sähkökitara ja jotka olivat näyttäneet miten rokissa soitettiin kvinttisointuja alakielillä. Olin kyllä tuolloin soittanut jo klassista pianoa pitkään, mutta se tuntui pakkopullalta. Muistelen äitini pakottaneen välillä minua noita pianoläksyjä harjoittelemaan miltei itku silmässä. Nuorenahan sitä jaksoi taistella. Välittömästi aloin tuota soitinta tutkia ja yritin ymmärtää, miten se toimii. Innostaisin kaikkia nuoria tällä jutulla uskomaan unelmiinsa ja valitsemaan joskus näennäisesti mahdottomiakin tavoitteita
Nyt kahville. Kun on huippujengi kasassa niin hommat sujuu ja kaikilla on mu kavaa. Olavin kanssa ripustimme eteenpäin suunnatun J-sarjan. Kahvi saa siis hetken vielä odottaa. Monessa suhteessa. Saarinen selvittää Oikealla keikalla O li taas todella hyvä äänikeikka. Esiintyjät ja yleisö nauttivat. Viimeisenä ja tärkeimpänä listalla tulevat työkaverit. Mittauksia kertyy ja tulosta syntyy. Anssi on merkannut kaiken valmiiksi jo varastolla ja jopa ryhmittely on tehty valmiiksi. Kai se jonkinlainen suojamekanismi on. Sisään Roudaus alkoi kello 7.00. Jaska ja Jyrki taas ryhtyivät valmistelemaan isoa mikitysurakkaansa. Jukin kanssa viilattiin äänipisteet kohdilleen ja pääsimme kaikki tekemään omaa osuuttammme. Mutta kukaan ei ole en simmäisellä keikallaan ja sovussa luovimme molemmilla sek toreilla maaliin. Samalla sähköjen kytkentää, kulmia kaiuttimiin ja etupään eli front of housen kasausta. Anssi alkoi rakentaa monitorijärjestelmää valmiiksi Pasille. Minulle lankesi ennakkoduuneista kaiutintähystys. Todella helppo kaava onnistuneeseen työpäivään. Jyrki oli vielä tässä vaiheessa keskelle ripustettavien Jsubien kimpussa. Lähden erittäin harvoin mukaan mihinkään levyraatiin. Pasin ja Villen oli määrä palata paikalle 12.30 ja mittaus ten ja kuuntelun jälkeen kello näytti 12.10. Monesti muunnan musiikin päässäni ko hinaksi. Saa olla aika kauhea esitys, että sillä minun psyykkeeni murennettaisiin. Hy väksytin tekemäni suunnitelman orkesterin omilla äänihah moilla. Nyt oli juuri näin ja kaiken lisäksi ruoka oli todella hyvää. Tämä oikea keikka tällä kertaa oli Serj Tankian Hartwall Areenalla 29.9. Hy vällä keikalla esitetään hyvää musiikkia hyvin. Ripustajat olivat saaneet ennakkoon ripustuskartan, jossa oli sekä valon että äänen tarvitsemat moottoripisteet. Olavi jää etupään vahdiksi Villen kaveriksi ja he tarkastelevat aikaansaannoksiamme. Leima tuli meidän ennakkoduuneille, myös minun kaiutinsuunnitelmalle. Pasi teki näitä klasari-soolokeikkoja Serjin ainoana äänimiehenä pitkään, mutta tälle kiertueelle mukaan lähti salimiksaajaksi Ville Kauhanen. Todella nopeasti ja kivuttomasti pääsimme Olavin kanssa testaamaan kaiuttimia. Siis molemmat tuotannon äänihenkilöt ovat meille kaikille entuudestaan tut tuja kavereita. Sitten tehdään hyvillä lait teilla se mitä pyydetään ja paketti alkaa olla kasassa. Rekan purkua ja tavaroita oikeille paikoille. Mutta silti hyvä esitys piristää kummasti. Tampereen ketju val misteli laitteet ja teki todella paljon hommia sen eteen, että aikataulu pitää keikkapäivänä. Pianonvirittäjä häiritsee meitä hieman ja me häntä paljon. Olavi mittaa ja minä hölkkään mikrofonin kanssa areenaa. Mittalaitteet tulille ja mittaamaan. Mahtavaan työpäivään kuuluu vielä pari ensiarvoisen tär keää asiaa. Summamiksaajan tehtävänä on 64 www.riffi.fi 6/2013 64-65 Saarinen613.indd 64 9.10.2013 14.21. Jaska oli laittanut päätevahvistimien asetukset jo varastolla, ja hän jatkoi Areenallakin päätevahvistimien kim pussa. Sivuille suunnatun V-sarjan kimpussa häärivät Jyrki ja Anssi. Ennakkoduunia Anssi, Jyrki, Olavi, Jaska ja minä olimme Akun Tehtaan ääni tiiminä. Ennakkoduuneja riitti kaikille. Seuraavana ohjelmassa summamiksaamista Itse siirryn summamikserinä toimivan Midas Heritagen taak se. Ruuan merkitystä reilun 17 tunnin areenakeikassa ei voi ikinä korostaa liikaa. Orkesterina oli 52 henkinen Kyiv Camerata. Hyvälle keikalle työtätekevät saavat riittävät alkupara metrit siitä, mitä ollaan tekemässä. Kaiutinjärjestelmä vireeseen System check d&b:n R1-ohjelmalla kertoo kaikkien kaiutti mien impedanssit ja niitä vertailemalla selvisi nopeasti, että systeemi on kunnossa. Ikosen jengille taas kerran iso kiitos. Ruokaa pitää olla saatavilla koko ajan. Mutta kuten kaikki tunnolliset äänihahmot, Pasi ja Ville astelevat meitä vastaan etuajassa. Pasi Hara on tehnyt keikkaa monitorimiksaajana isojen bändien kanssa jo vuosia. Serj Tankianin bändi System of Down on kuulunut näihin. Melkein
Lakrit saa oli levitetty taas huolella. Ei siis vauhtia ja vaarallisia tilanteita vaan tasaista ja tyyntä. tällä kertaa hoitaa 46 kanavaa 11 ryhmään. 64-65 Saarinen613.indd 65 Kaikki meni kuten oli suunniteltu. Soun din vääntäminen loppuu tähän soundcheckiin. Tällai sen ison keikan lavan siivous on aikamoinen urakka. Sehän sopii. Soundcheckissä pikaista kanavasurffailua. Keikan aikana summamik saajan tehtävänä on lähinnä pelätä, että mikä mikrofoni tai kanava poikii. Yllätykset pysyvät minimissä kun keikkaan valmistaudutaan huolella. Ulos Keikka loppui 21.40 ja rekan ovet menivät kiinni 00.20. Nyt kaikki meni hyvin. Ja sekin löytyi jo ennen varsinaista soundcheckiä omassa linjacheckissä. Ihan mahtava keikka. Balanssi on tärkein duuni tässä hommassa ja soundiin kerkesin puuttu maan vain sen verran, että sain räikeimmät siivottua. Aliurakoin puhalti mia ja jousia siten, että Pasin ja Villen on toivottavasti hieman helpompi työskennellä keikan aikana. Yksi risa lavahaun kanava oli ai noa vika koko tämänkertaisen summamiksaamisen saldo. Vastaus on tämän jälkeen lukittu ja tästä eteenpäin soundista vastaavat salimiksaaja ja monitorimiksaaja. 9.10.2013 14.21. Tähän väliin huudettiin lounas. Samoin huolellinen rakentaminen ja merkkaaminen auttaa, jos jotain odottamatonta tapahtuisi. Siitä tämä ”ylimääräinen” aika normipurkuun verrattuna
Haalari oli heti märkä, ja jano kova. Jakari kiinni, lekalla perään ja hei: se liikkui! ”Hokkanen! Oo varuillas ny, mä irrotan ton pultin.” ”Joojoo joojoo höpöhöpö joo”, kuului metelin keskeltä vastaus. tupakilla, minä telineillä. Hokkasen työtahti oli kovempi kuin kenenkään muun. Koska tehdas toimi vielä osittain, keittosalin katonrajassa oli melko lämmintä. Oli vain tuurista kyse, ettei sattunut pahemmin. ••• Ja kyllähän se Hokkasen piikkaus hiljaiseksi veti. Hämmentävä jätkä. Hilti upposi betoniin kuin – Hokkasta lainatakseni – mela jortsuun. Hokkasia tuli ja meni, ja toisinaan olin itsekin yksi heistä. ••• 66 www.riffi.fi 6/2013 66-67 Alanko613.indd 66 9.10.2013 14.22. Edelliskesänä lapsuudenystävä tienasi Mallasjuoman trukkikuskina kuulemma ”kymppitonnin ennen veroja”, tuona kesänä homma meni toisin. Silloinen einestehdas oli kärsinyt vesivahingosta, ja välikattoon piti piikata reikiä, jotta se kuivuisi, vuotokohta löytyisi ja vuoto saataisiin tukittua. Piikattiin tai naulattiin lankkuja, satoi tai paistoi, Hokkasella oli farkut ja risainen t-paita. Ruokatunti lähestyi, ja kysäisin Hokkaselta, josko voisin kokeilla yhtä vaarini jekkua: cokista ruosteen päälle, annetaan olla, lekalla päälle ja riuska vääntö. Kuulosuojaimet olivat käytössä koko porukalla. Olimme aprikoineet, kumpiko mahtoi olla vuodon syy: vesijohto vaiko viemäri. ••• ••• Kipeinä kiristelevät käsivarteni kohottivat Hiltiä kohti sisäkattoa, ja ehdin ehkä vain hipaista pintaa piikkausterällä, kun koko halvatun sisäkatto rymähti suurelta osin alas. Ei ihme, että kestin sitä kaikkea niin hyvin: se kaikki oli kuin olisi kotiin tullut. ”paska”, eikä Hokkanen ollut uskonut sen toteutumiseen. KUVA: VILLE JUURIKKALA Heti ensimmäisenä päivänä otettiin luulot pois remppakohteessa. Reilun puolentoista kuukauden fyysinen rääkki muutti minua monella tavalla. Jos kohde salli, Hokkasen Datsun 100A huudatti vieressä ovi levällään auton Panasonikkeja niin, että ääni muroutui – kunnes akku lopahti. Datsunin perässä oli aina Juhla Mokkaa ja halpa kahvinkeitin. Suunnitelmani oli ollut ns. Väänsin muutaman kierroksen, salko tuntui kiristyvän pulttia vasten, kunnes mutteri lumpsahti irti ja salko suhahti alas, jättäen jälkeensä reiän, josta valo tunki kelmeästi valaistuun ullakkotilaan. Kysymysmerkki oli se, miten Hokkanen oli aikonut säilyttää valaisimen ehjänä omalla metodillaan. Varmaan nukkuessaankin. Viikkoa myöhemmin olin irroittamassa erään konserttisalin valtavaa kattovalaisinta puhdistettavaksi saneerauksen yhteydessä. Piikkaus alkoi aamuvarhain ja jatkui koko päivän. Sanottiin, että mies oli saanut putoavasta kattopalkista päähän ja oli sairaalasta päästyään ollut vähän erilainen. Ikkunanpokasta irtirevitty lämpömittari näytti +32°C. Veikkaan, että ainakaan vuoteen ei pääviemäriin ollut päässyt pökälettäkään. Siltä se näytti. Alangon päiväkirja Rakentavaa kehitystä N uorena poikana olin raksahommissa, lukioluokkien välisenä kesänä, laman alkaessa. Paitsi ”Hullu-Hokkasella” (nimi muutettu), jonka tavaramerkki oli käyttää samoja vaatteita aina kuukauden kerrallaan. Tulosta syntyi siinä määrin, että iltapäivään tullessa Hokkanen oli yksinään tusaut tanut katosta 5/6, me muut neljä sen yhden kuudenneksen. Valotkin menivät, ja väli katon sisällä ollut möhnä levittyi kaikkialle. Löyhkä ja muut efektit olivat sietämättömiä. Hokkasen ”urotyö” oli nyt entistä ällistyttävämpi: kaveri oli yksinään piikkaillut myös tukipalkkeja, jotka eivät lävistyttyään enää jaksaneet kannatella vettynyttä betonia, ja murtuivat osittain. Kiroaminen kuului ullakolle asti. ••• on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Ruokatunnin jälkeen hiivin ullakolle lekan ja 30-millisen jakoavaimen kera. Lähes sataprosenttisella varmuudella päättelin vuodon johtuneen viemäristä. Tajusin vasta bändielämän aloitettuani, että tuokin ohikiitävä hetki kokonaisuutena oli harjoitusta tulevaan. Ja ihan helkkarinmoinen tuuri: kukaan meistä jäljelle jääneistä ei jäänyt betonikappaleiden alle, muu porukka oli ovensuussa Hokkasmetodia kutsuttiin sooloiluksi, ja koko homma katastrofeineen tuntui kovasti tutulta paria vuotta myöhemmin, tien päällä, kaiken hässäkän keskellä. Ja päätti ryhtyä laikkaleikkurilla salkoa katkaisemaan. Olin hontelo (mutta vikkelä) pojankloppi, ja suojahaalari taisi roikkua joka paikasta. Hokkanen oli päättänyt leikata pulttisalon poikki ja siirtänyt siksi telinettä alta sivummalle, jotta olisi päässyt paremmin käsiksi salkoon. Hokkanen oli yrittänyt irroittaa ullakolle yltävää pulttisalkoa ullakolta käsin, mutta totesi kookkaan mutterin ruostuneen pysyvästi kiinni. Ei syönyt ikinä mitään ja joi vain kahvia, neljä pannua päivässä. No, vasaran heiluttaminen ja fyysinen duuni teki todella hyvää. Perinteiset “hyväliksaiset” opiskelijoiden kesäduunit olivat pahemmin kortilla kuin koskaan. Katsoin reiästä alas, ja siellä oli Hokkanen kaatuneen telineen päällä, laikkaleikkuri kädessään, kattovalaisin niskassaan, tuhannen palasina. Autossa, kaupassa, ruokatunnilla, duunissa. Emmental. Telineet oli pystytetty valaisimen alle, jotta se ei irrotessaan putoaisi
SIIK -27.10 1, U M 3 . 1 24 6C S O T S KU OSA SUKES MES URKUSYNTIKOIDEN AATELIA ASIALLISEEN HINTAAN l Virtual Tone Wheel –urku l Stereosamplattu konserttipiano ja sähköpianot l Jupiter-analogimallinnos l Reaaliaikaiset ohjaimet, mm. WWW.ROLAND.FI MAHTUU MUKAAN KAIKILLE KEIKOILLE l 64 Ivory Feel-G –kosketinta, Escapement-mekanismi l SuperNATURAL flyygelisoundit ja vintage-sähköpianot l MIDI-kontrolleri l 7 efektiä yhtä aikaa l Bend/modulaatiokahva, D-BEAM-sädeohjain Hinta: 939 Euroa ROLANDIN SYNAHISTORIA YKSISSÄ KANSISSA l Yli 6000 soundia l Kaikkien SRX-korttien soundit Hinta: 1.559 Euroa l PCM-soundit l Jupiter-mallinnos l 5.1 surround AND LLA ROL ESSUI KIM . 9 liukutankoa l Quick-Firing urkukoskettimisto Hinta: 939 Euroa 66-67 Alanko613.indd 67 l7 efektiä yhtä aikaa 7.10.2013 13.28
Unelmat on tehty toteutettaviksi Genelec M-sarja Käsintehty Suomessa Puukomposiittikotelo M040 M030 www.genelec.com/music-creation 68 Takakansi613.indd 68 7.10.2013 13.26