01 Kansi614.indd 1 24.11.2014 12.25. Pave Maijanen, tuottaja: – Remu suunnittelee. Siinä on turha inistä yhtään mitään. Nro 6 -201 4 H inta 9 ,50 E Gibson USA 2015 – rajuja uudistuksia! eti, alla kuulee h ole.” m le e tt u p o ”K e pu vai eikö s pä onko se rum m ri, ru pusep – Hannu Saa Jyri Riikonen, E-Studio: – Äänittäjän ei pidä kommentoida muita kuin teknisiä asioita. Remu määrää
t o r n i o n m u s i i k k i . c o m 24.11.2014 12.51. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 0 1 6 4 8 0 4 5 0 • w w w. WMS420 Vocal Set D5 • • • • 5 kapseli D Lisäantennimahdollisuus Sopii myös suuriin setteihin Myös lupavapaita taajuuksia P820 Tube + K702 • P utkimikki C414-tyylisellä soundilla • 5 suuntakuviota • Referenssitason studiokuulokkeet 249,- 777,- D12VR C535 EB • T unnetun maailmankaikkeuden paras bassarimikki, herttakuviolla • Phantomilla 3 valittavaa soundia, originaalilla 70-luvun C414-muuntajalla , MAX 164 dB SPL (0.5% THDlle) • Erinomainen rockabillylauluun, huuliharpulle jne. • H uippuartistien ja äänialan ammattilaisten luottokondensaattori jo neljän vuosikymmenen ajan • Toimii lavalla ja toimii studiossa, ilman käsittelyääniä • 0-14 dB- kytkin + bassoleikkurit, herttakuviolla 333,- 292,- C214 Groove Pack D40 Tetrad • C 414-kapseli • Herttakuvio • Overheadiksi, laululle, akustiselle • B assari + 3 x Snare/Tom + 2 x Overhead • Siistissä laukussa • Sopii myös bassolle, kitaracomboille jne. • • • • • D igilangaton kryptauksella ja Drop Out -korjauksella • 4-kanavainen vastaanotin • Erilliset ulostulot ja Mix Out • D5 –kapseli 353,- T ämän päivän ”viisseiska” Erinomainen virvelille ja tomeille Mainio myös kitaracomboille Rimmikiinnike säästää tilaa 242,- 88,- 644,- Avoinna arkisin 10 - 17 ja lauantaisin 10 - 14 To r n i o n M u s i i k k i O y • E l i a k s e n k a t u 1 1 , 9 5 4 0 0 To r n i o • p u h
f i ® 02-03 Ilmoitukset.indd 3 24.11.2014 12.19. MADI BUILT-IN ADVANCED DSP BUILT-IN 96 INPUTS TO MIX BLU link RockNet Ethersound CobraNet DOLBY E 3G SDI 24 STEREO BUSSES 36 IN THE BOX DSP & LOCAL I/O GRAPHIC EQS DYNAMICS FADERS Vistonics II™ Realtime Rack Mini Stagebox Compact Stagebox PRO AUDIO Vi Stagebox Visi Remote Studiotec Oy Kuusiniemi 2, 02710 Espoo puh. 0207 512 300 sales@studiotec.fi w w w. s t u d i o t e c
Lukuterveisin Lauri Paloposki, päätoimittaja 4 www.riffi.fi 6/2014 04-05 pääkkäri614.indd 4 26.11.2014 15.22. PÄÄTOIMITTAJALTA No sä teet sit sillai… E sitettävän biisin alkuperä ja luonne olisi hyvä Kyseisen yhtyeen keikkamatkalla Ruotsissa 80-luvun ymmärtää, muuten sitä ei voi lähestyä ja kohdella puolivälissä Ari tutustui steel pan -musiikkiin, mutta oikein. vuonna 2000, kun ryhmä sijoittui Trinidadilla pidetyissä Musiikista ei kuitenkaan tullut heti ammattia, vaan maailmanmestaruuskisoissa kahdeksanneksi. Yhtye on jälleen ”soita potaattinokka” -opastuksin, eikä innokkaista keikkaillut viime vuodet lähes alkuperäisessä kokoon- pannuttajista ollut pulaa. hyvällä menestyksellä. perustetuille koululaisorkestereille. Kyse vuotia tuhkalipeällä rumpukalvoiksi, rakentamaan on siitä, että kunnioitus, ennakkoluulottomuus ja näkemys panhuiluja ja veistämään zarangoja. Billnäs Music Factory -kokoonpanossa, Kuva: Yle?/?Minna Almark monen entisen oppilaansa rinnalla soittaen. Kyllä Sibelius taipuu steelpannu- jäänyt, olihan maailmassa paljon muutakin mielenkiin- orkesterille siinä missä Hendrix tai Konstan parempi toista. Suurimman julkisen tunnus- panossaan ja sai ensi vuonna julkaistavan levynsä tuksen koulun Steel Pan Lovers -orkesteri sai osakseen äänitykset päätökseen marraskuussa. Tämä lienee ollut myös yhtenä teliasta tutkimusmatkailijaa eivät pidelleet aloillaan perusteena vuonna 2000 myönnetylle Lastenkulttuurin perinteisen länsimaisen taide- ja rytmimusiikin valtionpalkinnolle. ottaa selvää andien musiikista aivan valssikin. Asianmukaiset asut uuteen tulkintaan yhdistyvät oikeassa suhteessa. maan ja kirjoitettava sovitukset soittajille. Orkesteri keikkailun ohessa Arin tie vei opiskelemaan teknisen keikkaili ahkerasti Suomessa ja antoi omalla esimerkil- työn opettajaksi Raumalle ja sieltä aikanaan Karjaalle, lään kipinän, paitsi karjaalaisen Kiilan koulun orkesterille, jossa toimenkuva laajeni myös yläkoulun ja lukion myös Alavudelle, Fiskarsiin, Kirkkonummelle ja Saloon musiikinopetukseen. Varsinaiseen peukaloiden pyörittelyyn ei aikaa silti näköisensä version. Mutta ei alkuperäistä esitystä tarvitse sellaisenaan toistaa vaan siitä voi vallan hyvin tehdä erilaisen, oman- innostusta jarruttivat alkuun käytännön esteet. Tämän ajatuksen opin Arilta, joka ei koskaan varsinaisesti opettanut minua koulussa tai sen ulkopuolella, mutta jonka antama käytännön esimerkki oli niin vahva, että T ämä itsetekemisen periaate toteutui mittavimmin 90-luvulla, jolloin Ari hankki ulkomailta ensimmäiset jotain siitä tarttui mukaani niiden muutamien hankkeiden steel pannut itselleen, otti selvää niiden valmistamisesta aikana, joihin hänen kanssaan osallistuin ja niiden yli 30 ja ryhtyi itse pakottamaan tynnyrinpohjia soittimiksi vuoden kuluessa, jotka ehdin hänet ystävänä tuntea. ihmiset mukaansa tekemään ja iloitsi siitä että jotain U saatiin aikaan yhdessä. Tarvitaan vain riittävästi tajua eri musiikinlajien pohjia myöten ja koska autenttisia soittimia ei ollut erityispiirteistä, oivallusta siitä mitkä asiat voi tehdä toisin saatavilla, täytyi opetella itse käsittelemään lampaan- ja kuinka samalla säilytetään alkuperäisteoksen ydin. Arin poikkeuksellinen toimeliaisuus ja kyky innostaa oppilaita kävi ilmi nopeasti ja se näkyi ja kuului myös luokan ulkopuolelle – kaikenlainen bändi- ja orkeste- A rin työn suurin merkitys ei kuitenkaan ole Trinidadin menestyksessä tai Steel Pan Loversin ritoiminta kukoisti, ja niin oppilaskonsertit kuin alusta TV-esiintymisissä. Soitinten tekemisen ja niiden A virittämisen ohella oli tietysti opetettava oppilaita soittari Viitanen (3.11.1950 – 21.11.2014) aloitti musisoinnin lohjalaisessa Millstones-kitaraorkesterissa 1964. karsinat – mihin lokeroon esimerkiksi sijoitettaisiin viisikielisillä kanteleilla reggaeta soittava kokoonpano. Tätä toimintaa hän jatkoi aktiivisesti vielä eläkkeelle jäätyään, mm. ja inka-peruukit kuuluivat luonnollisestikin kuvaan. Pannut osoittautuivat pian loistaviksi koulusoittimiksi, Seuraavana vuonna perustettu Tinos-bändi osui nuori- hankalatkin rytmit aukenivat verbaalisesti kekseliäin somusiikin kiivaimpaan nousuaaltoon. Sen kaiken takana on enemmän: loppuun oppilaiden kanssa itse toteutetut musikaalit Ari rohkaisi ja kannusti, hyväksyi erilaisuuden, otti vakiintuivat olennaiseksi osaksi koulun elämää. Poikkeuksellista opettajaa, Riffin artikkelitoimittajaa ja pitkäaikaista ystävää muistaen. Piti mm
Riffi ilmestyy vuonna 2014 kuusi kertaa. 66 Alangon päiväkirja – Jojottelua 19. Riffin irtonumeroita myyvät Lehtipisteen myymälät, Akateemiset kirjakaupat sekä hyvin varustetut musiikkiliikkeet. 8 RIVAKAT PIKAKOKEET 32 EBS Billy Sheehan Signature Drive – säröä ja puhdasta rinnakkain YHTEYSTIEDOT Riffi Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. Lehti ei vastaa tilaamattomista artikkeleista tai kuvista. Irtonumeron hinta on 9,50 e. Sisältöä saa lainata vain toimituksen kirjallisella luvalla. Painopaikka – soundit juurimusasta brittimellakkaan – Pave Maijanen Ulkoasu: Mari Valotie Idemco Oy Kirkonkyläntie 103 B 00740 HELSINKI Puh. 40 Ampeg BA-115 – silkkaa asiaa 42 Bluetone Stalker Reverb Työryhmä: Petri Alanko Kari Antila Eero Aro Pirkka Isotalo Misha Koivunen Timo Koskinen Hannu Perälä Tommi Saarela Reima Saarinen Petri Silas Timo Östman 44 Bluetone Dusty Road II HAASTATTELUT & ESITTELYT 8 Ikimuistoiset sessiot 14 Sebastian ”Kebu” Teir 50 Turbosound Milan – virtuositeettia ja välineurheilua! – mini, medium vai large. Vuosikerran tilaus maksaa kestotilauksena 52 e ja määrä aikaisena 58 e. Saatavilla on myös aiemmin ilmestyneitä Riffejä, joiden hinta on 5,00 e + postikulut. 46 Gibson Les Paul Less+ & Les Paul Special – perinnekitaroita uusin maustein – kuka muu muka. (09) 3475 6380 Julkaisunumero ISSN 1238-982X 46 – suomalaista sinisoundia Ilmoitusmyynti: Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 Palveluhakemisto: Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 34 34 Proel 100 – tukea trubaduurille 54 Aphex USB 500 Rack – tallenna tai miksaa 38 42 54 – koulusta keikoille! 36 Saari-rummut – koivut sorjat soi! 56 Onko äänittäminen tiedettä vai taidetta. (09) 3475 6380 Sähköposti: riffi@riffi.fi 33 König & Meyer TOIMITUS – ongelmiin on ratkaisuja – ruuvileuka ja pallonivel helpottavat äänitystä tai filmausta! Päätoimittaja Lauri Paloposki Sähköposti: lauri.paloposki@riffi.fi Gsm 040 501 2745 KÄYTTÖTESTIT Julkaisuassistentti Tommi Posa Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Gsm 040 501 2735 38 Snarepal – virppaessu vaimentaa vuotoja Asiakaspalvelu/tilaukset Puh. vuosikerta Lue myös nettispesiaalit osoitteesta www.riffi.fi Aikakauslehtien Liiton jäsen • Pyroman tulittaa kovaa ja näyttävästi – ja muutti juuri uusiin toimitiloihin Espoossa • Vieraisilla Bluetonen verstaalla – tip top! • Suuri lukijakysely &mahtavat palkinnot Kannen kuva: Jyri Riikonen E-studiolla, kuvaaja Tommi Posa Jatkuvasti päivittyvät tuoteuutiset löydät nekin osoitteesta www.riffi.fi 6 www.riffi.fi 6/2014 06-07 Sisältö614.indd 6 26.11.2014 15.05 Bose_L. Uusimman irtonume ron voi tilata myös toimituksesta hintaan 9,50 e + postikulut. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi Voit myös tehdä tilauksen wwwsivustomme Riffi-kaupassa. 19 Rock Academy kouluttaa tulevaisuuden toivoja 52 Boss VE-2 – Turusta se alkoi ja nyt ollaan jo Joensuussa 22 Kai Hahto KUSTANTAJA 28 Vaskivuoren musiikkilukio Joensuu Riffi on musiikkitekniikan erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta materiaalia edustamiltaan aihealueilta. – vastaamassa Robi de Godzinsky ja Jyri Riikonen 14 GRANDE FINALE 63 Muusikkona maailmalla – Mukavia muistoja jameista 64 Saarinen selvittää – Onko äänen kulkuajasta taiteeksi
PUT YOUR PA BEHIND YOU. And, the proprietary 12-speaker Bose articulated line array ® provides 180 degrees of clear, even sound, allowing you to hear what the audience hears. To learn more about Bose L1 systems, ® ® visit www.bose.eu/L1system or call 10 7786900 L1 Model 1S with B1 bass module ® Bose_L1_Studio_230x280_251012_FI.indd 1 06-07 Sisältö614.indd 7 10/4/12 10:43 AM 26.11.2014 15.05. Plus, with no speaker stands and fewer connections, you’ll spend less time setting up and tearing down — and more time playing a great show. With as few as two systems behind the band, you’ll fill the room with clear, even sound and control the mix on stage and in the audience area. NEW BOSE L1 MODEL 1S SYSTEM ® ® Our new L1 Model 1S is the latest addition to the L1 family, combining PA and ® ® monitors into a single portable system
08-13 Ikimuistoiset_Maijanen.indd 8 26.11.2014 11.55. Passista vapauduttuaan Maijanen esitteli Riffille kolme kotimaista albumia, joita voidaan kutsua vähintäänkin klassikoiksi – ellei jopa legendoiksi. Teksti: Misha Koivunen Kuvat: Tommi Posa Ikimuistoiset sessiot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan Pave Maijanen ”Moi, voidaanko soitella myöhemmin. Mä oon hirvipassissa.” Näillä musiikkiympyröissä harvemmin kuultavilla sanoilla alkaa Pave Maijasen kertomus omista ikimuistoisista sessioistaan
Kun studioon mentiin, siellä oltiin kunnes tuote tuli valmiiksi. Jos miettii mun roolia Wigujen ja ehkä muutamien muidenkin bändien kohdalla, niin tärkein homma on ollut ehdottomasti sellasen sosiaalisen ilmapiirin ylläpitäminen ja ongelmien ratkominen. Jos funtsaa Revoxin kapeeta nauhaa: kaks raitaa. – Ei mun tarvinnut edes kertoo niille, että nyt tehdään näin tai noin. Vaikka kyseessä oli Maijasen ensimmäinen duuni tuottajana, on päällimmäisenä olo että mikään sen jälkeen tehty tuotanto ei ole ollut niin hyvin näpeissä. Miksaus on aina vaikeampaa. Ehkä juuri sen vuoksi, että kyseessä oli miehen ensimmäinen sessio. Niillä saattoi tapahtua aika paljon vuosien varrella tällasiin musiikillisiin ja laajempiinkin asioihin liittyviä erimielisyyk- siä. Kirjaa pidettiin kaikista asioista ja mitään ei jäänyt arvoitukseksi. Ei mun asema ollut eikä oliskaan voinut olla sellainen että mä meen sanomaan että mennään näin ja näin. Automatiikkaa ei vielä tunnettu. Eli neljä raitaa ja paikkana pieni kerrostalon kellari. Bändi soittaa pienessä nipussa. Parhaimmillaan liu’uissa oli kiinni kolme kaveria. – Ei siitä tullut vaikeeta. Vielä harvinaisempaa – jopa myöhempinä vuosikymmeninäkin – oli pre-production, jossa biisit demotetaan ennen varsinaisia äänityksiä. Koko bändi laakista sisään. Kaikki bändin sällit ei meinaan olleet sieltä helpoimmasta päästä. Äänittäminen oli tuohon aikaan suhteellisen simppeliä hommaa. Alkuviikosta tehtiin vikat laulut ja sit miksattiin. Maijasen valitsemia levyjä yhdistää se että niitä esivalmisteltiin hyvin huolellisesti ennen studioon menoa. – En muista mitään rätinää tai rutinaa koko session aikana. Hyvää tulosta ei haitannut myöskään se että Marcus Music oli tasokas studio. Bändi soittaa sen biisin niinkun se on. Toiminta oli johdonmukaista. Kaksi raitaa edellytti myös sitä että bändi soittaa bändinä kuten tapahtu myös siellä varsinaisissa äänityksissä. Maijasella oli treeneistä ja Microvoxin sessioista mittavat muistiinpanot. Mitään periodityyppistä äänittämistä ei liiemmin harrastettu. Toisaalta silloin tehtiin aina niin. Äänittäjänä toimineesta Leif Måseksesta sukeutui myöhemmin maailmanluokan äänittäjä, jota voi hyvällä syyllä kutsua legendaksi. Bändi oli helvetin hyvässä vedossa ja moodissa koko ajan. Sitten miksattiin. – Viikonloppuna Wigut kävi keikalla jossain Sveduissa. Ja jälki oli sen mukaista. Vois kuvitella et melkein ”kädet pois ja paa pyörimään”. Biisit oli valmiina, ne kuulosti helkutin hyvältä ja me tehtiin sitä yhteistyössä. Hyvin treenannut bändi pakkautui ruotsinlauttaan ja suuntasi Tukholmaan levyntekoon. Kun olen jutellut niiden jätkien kanssa vuosikymmeniä myöhemmin, niin yks juttu oli että kuinka uskomatonta oli, miten hyvä ilmapiiri vallitsi sessioiden ajan. Miksaus oli manuaalista työtä. Okei, jossain vaiheessa tarvitaan kolmea jätkää, viis tai kuus kättä, muttei mitään karmeita liikkeitä, kun se oli niin selkeetä hommaa. Kyse ei ollut ainakaan kovin suuresta rahallisesta uhrauksesta. Osaksi preproduction oli tehty tietysti treenikämpällä, mutta varsinaiset demot tehtiin Pekka Nurmikallion Microvox-studioilla Lahdessa – Se oli pieni mesta, jossa mä mahduin seisomaan suorana, mutta Rekku (Pekka Rechardt, kitara) ja Måsse joutu pikkusen kyyristymään. Kuitenkin helkkarin nasta ja hyvälaatuinen. – Kotilainen (Esa, Wigwamin kosketinsoittaja) on niin velho, että se soittaa kaikki jutut sinne ekalla kierroksella. Miksaukseen jäi aikaa neljä päivää, joka tarkoitti kahta kappaletta per päivä. Se on hyvännäköstä, hyväntuntusta ja parhaimmillaan se on vielä helkkarin hyvänkuuloistakin. Jim (Pembroke, laulu ja koskettimet) laulaa siihen demolaulun samalla päälle. Lahti oli loistoidea, ei mikään uhraus. – Nurmikallion äänitysformaatti oli kaksi Revoxia synkassa. Siellä demotettiin mahdollisesti kuusi biisiä ja sitten tehtiin johtopäätöksiä ja viilauksia. Se seikka edesautto pirun paljon siihen että siitä levystä tuli niin tunnustettu. Tarkkaan valmistellut sessiot kestivät kaksi viikkoa. Tottakai mä sanoin sinne tänne, että tehdään näin. – Mä panin pojat nukkumaan siihen aikaan kun oli tar- ”Nurmikallion äänitysformaatti oli kaksi Revoxia synkassa.” www.riffi.fi 6/2014 08-13 Ikimuistoiset_Maijanen.indd 9 9 26.11.2014 11.55. Matsku oli niin kiinnostavaa ja hyvää, että sitä oli makeeta viedä eteenpäin. Nuclear Nightclubin kohdalla perästä soitettiin kitararasoolot, liidilaulut ja kuorot. Lisäksi tehtiin joitain lisä-äänityksiä, kuten Freddie are You Readyn marimbat, jotka soitti Ronnie Österberg ja yksittäisiä syntikkajuttuja. Eniten mä suunnittelin köörejä, koska ne oli mun erikoisalaa. Ja Wigujen kohdalla se oli tavatonta. Se oli kaksi viikkoa ja sillä selvä. Maijanen ei osaa sanoa kenen idea Lahden esituotanto oli. Ensimmäisellä viikolla tehtiin lähes kaikki äänitykset ja vähän lauluja. Ei ollut mitään rutinaa tai ongelmaa. Ensimmäistä tuotantoprojektiaan aloitteleva Maijanen kun luuli että tuottaja on rahallisesti produktion takana. Yleensä tuohon aikaan toimittiin hiukan eri tavalla. Sillä raitaleveydellä on jo ihan hyvää dynamiikkaa. Wigwam: Nuclear Nightclub Love Records 1975 K un Love Recordsin mogulit Atte Blom ja Otto Donner ja Wigwamin Måns Groundstroem piirsivät uuden Wigwam-levyn suuntaviivoja, tuottajan nimike ja posti oli suomessa vielä aika tuntematon. Maijanen luonnehtii miestä sanoin ”ei mikään nenänkaivaja”. Ei siinä ollut mitään semmosta että tänne tulee joku jätkä komentelee. Mistä lähti ajatus että samanikäinen jannu tulee kertomaan bändille, miten hommat tehdään. Kiinnostais vaan tietää, että missä ne nauhat on. Me asuttiin Esson motorhotellissa kymmenen kilsaa Solnan studiosta lentokentälle päin. Jimpan kanssa on aina ollut hyvä suhde ja tottakai me tunnettiin toisemme. Tämä edellyttää tietysti myös hyvää äänitystä, että tasot pysyy kohdillaan eikä tarvii tönii koko aika ylös ja alas. Kaikkihan tää kertautuu, jos sulla rupee olee se kakku täynnä. Mä ajoin vielä jotain Mersun viisnollakasia, mikä oli messissä kun me vietiin sinne myös jannujen backlinet. Mä muistan vaan että ne oli aika saakelin hyviä. Ihan markan mesta. – Koska matsku oli niin hyvin valmisteltu, äänitykset sujui kuin tanssi. Sehän oli kunnioitettu ja iso bändi silloin Suomessa. Ilman muuta lähdin mukaan. – Eihän siinä ollut kahta sanaakaan sen jälkeen kun Måsse selitti mulle sen kuvion. Groundstroemin tiedustellessa Maijaselta kiinnostusta Wigujen seuraavan levyn tuottamiseen, vastaus oli, että ”ei mulla ole rahaa”. Kun biisit oli niin hyvin valmisteltuja, tuli joka biisi ekalla tai tokalla otolla. Monet pitää sitä suomirokin yhtenä klassikkona
10 www.riffi.fi 6/2014 08-13 Ikimuistoiset_Maijanen.indd 10 26.11.2014 11.56. Äänittäjänä oli joku nuori kundi (Lennart Östlund, toim. Alakerta oli kuin avaruusasema, ihankun Star Trek. tentiaalia löytyi albumin myydessä Briteissä 10?000 kappaletta. huom.), joka oli taas heti ihan helkkarin taitava. – Tänä päivänä moni junnu funtsaa et hitto ku on kuivaa matskua, mut se on just siinä. Oliko olemassa jokin visio, miltä valmiin tuotteen pitäisi kuulostaa. Kun ruvettiin tekee soundcheckiä ekana päivänä, niin kuuli heti et ihan mielettömän ilmavaa, hyvää, kovaa ja selkeetä soundia tulee tötteröistä. – En muista mitään jännitteitä, tai Remun kanssa voi olla kaikenlaisia jännitteitä. Esimerkiks et jengi hajoo illalla ja tulee ihan rutussa takas aamuneljältä. Mitään sähläystä ei ilmennyt. – Me oltiin siellä yläkerrassa kakkosstudiolla. Se sana tuli vielä kolmiäänisesti. Kyllä mä asennoiduin siihen juttuun silleen, että kun pyörin siellä treeneissä ja Microvoxissa, niin piru vie, kun tän saisi kuulostamaan tältä. Joka aamu virkeitä, sovittuun aikaan studioon ja tehtiin duunia niin kauan kuin bändi tai äänittäjä jaksoi. Tiukka treenaaminen alkoi. Sitten taas sama juttu: intensiivinen ja hyvä treenijakso Pukinmäen VPK:lla. Noh, Leif Måses otti kaks Revoxia, jotka lyötiin vastakkain ja alettiin sentti sentiltä liikuttamaan, että se kaks sekuntia tuli täyteen. Ei silloin ollu sellaisia delay-laitteita. Mä muistan sen siitäkin, kun talonmiehen koira antoi palautetta musiikista puremalla mua perseeseen. Sama juttu tässä: vähän matskuu, pienet tilat = helppo kuunnella. Sattu olee yksi Royals (Maijasen, Järvisen ja Ippe Kätkän yhtye) siinä välissä, öhöm… Järvinen tuli takas ja Henry (Remu Aaltonen, laulajarumpali) tais soittaa, että nyt pitäis taas louhii malmia, et tällanen levy olis. Herätin ryhmän, ajoin sen studiolle ja takaisin. Myös soittajat olivat hyvässä vedossa ja tunnelmissa. Siitä puuttu kaikki sellainen ongelmallisuus, että miten tän jutun sais levylle jne… Kaikki aprikointi jäi pois. Albumi julkaistiin myös Ruotsissa, Saksan liittotasavallassa, Jugoslaviassa, Hollannissa, Espanjassa, Ranskassa ja Japanissa. Kaikki oli asennoituneet todella asiallisesti ja vakavasti siihen duuniin, mitä tehtiin. Mutta kuinka saadaan kahden sekunnin viive. Lähetkö messiin. Olin touhunnut Ganesien kanssa sillon tällöin. Niitä mankkoja piti siirtää, niin että nauhaväli osui kohdalleen. Mä sitten ehdotin että tehdään kaiulla niin pitkä viive, että se ”spirit” tulee sieltä taimissa kahden sekunnin päästä. Hurriganes: 10/80 Scandia 1980 peellista. Sitkun oli kohdallaan, se läväytti sen toiseen Revoxiin ja toisesta tuli vastaus ja raidalle meni. Materiaali riitti ja se oli hyvää. Sentin tarkkaa työtä. Levy saavutti vuodessa kultalevyrajan eli 25?000 myytyä kappaletta. Ja taas lähdettiin Tukholmaan – tällä kertaa Polar-studioille – edellämainitun Måseksen osaksi suunnittelema paikka, joka ei Maijasen mukaan ollut enää miljoonastudio, vaan miljardistudio. Se piti tehdä just noin. Pääfokus oli kuitenkin musassa. Nuclear Nightclub nousi ilmestyessään kotimaan albumilistan kärkeen yhdeksäksi viikoksi. Se ei ole tukossa mistään vaikka isoa soundia paikoitellen löytyykin. Ilmassa oli re-unionin fiilistä. Jos kuuntelee jotain legendaarista Steely Dania – sehän on ihan rutikuivaa. Silloin oli paikoin kaikennäkösiä kahinoita. – No kun emmä edes tiennyt mitä tuottaja tarkoittaa. Jengiä oli vaihtunut, Järvinenhän (Albert, kitara) ei ollut Ganesissa sattuneesta syystä vuosina 75–78. Kansainvälistäkin po- Mä olin tuntenut Remun jo 60-luvun lopulta. Studio oli kohtuullisen Wigwam – Nuclear Nightclub Kuva: Anita Westin – Levyllä on Kite-niminen biisi, jossa Jim laulaa sanan ”spirit”
Oikastakoon vielä kerran, että täysin järjetöntä ajatella, että Häkkistä olis joutunut joku paikkailemaan. – Se on ihan mieletöntä kun jengi höyrys Roadrunnerin aikoihin semmosta typerää legendaa, että mä oisin soittanut bassoa niissä jutuissa. ”Vittu, se on siinä! Levyn nimi on Fortissimo!” Sehän on äärimmäisen nopee. Ne on kaikki Remun ideoita. Niitä on tehty vaikka kuinka paljon. Kai mä nyt olen tolla levyllä joihinkin arreihin puuttunut ja tottakai siellä on jotain stemmajuttuja jotka on mun viritelmiä ja laulamia. ”Etkö sä kuullut siellä oli sinffisbändi just virittämässä. Saattoi olla Ruotsin radion kuoro ja orkesteri, jotka esitti Haydnin luomiskertomuksen. Esimerkiks Bourbon Streetissä urkua ja avausbiisi Made in Swedenissä pianoa. Me lähestytään sitä isoa kirkkoa siellä, kun mä huomaan että joku konsertti on alkamassa. Hieno plektrasoundi. Se olis voinut paikkaa ketä vaan Suomessa! Hakaniemen korkeakoulusta saa paljon kovemmat pahvit ku Ogelista, jos tästä musasta puhutaan! Hurriganesin kanssa tuottajan rooli noudatteli samaa linjaa kuin Wigwamin sessioissa. – Ei se mihinkään vuotanut. Rumpujen kanssa samaan aikaan. Ei siellä ”Mä tuun aina vähän rauhattomaksi, jos ruvetaan puksuttamaan bassorumpua nelkytviis minuuttia.” Hurriganes – 10/80 siellä juhlapuolella, niin se kysyy multa: ”Paavali, mitä tarkoittaa fortissimo. Eikö ollut pelkoa että huuto saattaisi vuotaa johonkin. Kuva: Pave Maijanen Remulle tyypillisestä impulsiivisuudesta kertoo hauska tarina levyn intron synnystä: – Sunnuntai oli välipäivä ja ollaan Gamlassa (Tukholman vanhakaupunki) kävelemässä Remun ja Järvisen kanssa. pieni, muttei haitannut mitään. Sitten jengi vielä epäilee sitä. Mä vinkkasin sit aina Hugolle (Cisse Häkkinen, basso) silmää ja se oli et ei mitään hätää. Kaikki meni niinkuin tanssi, no tottakai Remu vittuili aina Häkkiselle. – Remu suunnittelee, Remu määrää. ”Joojoojoo, se on siinä!” Se sanoo heti kun sillä tulee jotain mieleen. Täyttä puppua! Välillä haukoin henkeä, että kyllä kulkee kun se poika latas. Eikä Häkkinen myöskään. Koska mä tunsin kaikki tosi hyvin – paremmin kuin Wigut – niin mun oli helppo uida siinä välissä. Päätöksiä tehdään, ei haikailla, ei kaiveta nenää vaan bam! Se on siinä. – Ei tuosta levystä loppujen lopuksi oo sen enempää kerrottavaa kuin Nuclear Nightclubistakaan. Se on ihan hämmästyttävä jätkä. Ajatus koskettimien mukaan otosta oli Aaltosen. Yhtäkkiä rupeaa jostain kaukaisuudesta kuulumaan sinffisbändin viritystä. Mä sanoin että se tarkoittaa suurin piirtein vitun kovaa. Järvinenhän ei yleensä koskaan ehdottanut tai puhunut mitään. – Tossa levyssä oli kans se juttu, että siinä on ihan pirun hieno soundi. Se systeemi oli hallussa. Hotellissa Henry tiedustelee mihin katosin. Mä soitin Jimpalta (Pembroke) lainattua pianoa ja jotain Remun Yamahan urkulirputinta muutamassa biisissä. Kunpa vain muu maailma oivaltaisi sen. Moodi pitää olla hyvä. Koska sieltä lentää salettiin jotain rumpukapulaa päähän. Bändin soitannollisesti aliarvostetuimman muusikon Cisse Häkkisen soitto synnytti kulmakarvojen nostelua. Se soitti jonnekin, viistoista minuuttia ja saapui tehostelevy, josta se löytyi. Ja jos vuotaa, vuotakoon. Se vaan soitti. Bändi soittaa koko biisin ja äijä huutaa demot samaan aikaan. ”Ei vittu joo, mikä se soundi oli. Hyvän fiiliksen ylläpitäjänä. Kaikilla oli soundit heti kunnossa. Helkkarinmoinen basisti, oikee elukka. Isot linjat ja oleelliset jutut on Henryn – kaikki. – Mähän jouduin jonkun verran olee puskurina siinä jätkien välissä kun Henry… Eihän se saa hengitettyy, jos ei se saa välillä ruoskia jotain. Siinä on turha inistä yhtään mitään. Sitäpaitsi Henryllä on semmonen staili, et jos se laulaa jonkun jutun se on siinä. Sosiaalisen ilmapiirin ylläpito on mun mielestä ensimmäinen juttu, ollaan missä sessioissa tahansa. Saaks sitä mistään?” Sitten me kysyttiin siltä meidän äänittäjältä, että saako sitä soundia jostain. Turha tulla selittää, että vihaisena ja vittuuntuneena tulee vihasta musaa. Dynaamisella mikillä. Sama juttu kun oltiin tekemässä samassa studiossa, mutta www.riffi.fi 6/2014 08-13 Ikimuistoiset_Maijanen.indd 11 11 26.11.2014 11.56. Voihan siitä tulla, mutta kuulostaa ainakin ihan sonnalta. Ihan perätöntä legendaa, koska Häkkinenhän oli oikea jyrä. Mä olin siellä turpa levällään kaks ja puol tuntia, ”Huhhuh, mikä soundi”. Häkkinen oli tuohon aikaan kotimaan kovimpia basisteja. Ne ei ole kuitenkaan mitenkään leimaavia. Mä luulen että ne oli sen verran tottunut Remun kanssa työskentelyyn, että niiden on ihan turha ees sanoa mitään. Mä livahdan sinne täysinäiseen kirkkoon ja painan sinne partsille, löytyy paikka, mä jään sinne. Tää oli hyvä esimerkki siitä, että se vaan tarttuu johonkin. Mä painuin sinne konserttiin”. Sit mennään. Laitettiin se virityspätkä soimaan, niin Remu on ”Vittu, se on siinä!” Ja sillä se levy sitten alkoi. Ne soitti vaan. Tälläkin kertaa studioaikaa oli varattu kaksi viikkoa. Jos sä huudat siihen päälle, niin ei ne vuodot vaikuta siihen mitään. Kun oltiin Pukinmäessä, se koputtaa jotain ihmeellistä: ”Paavali! Paa se höyrykone päälle, katotaan mitä soundii siit lähtee”. Kun äänitykset polkaistiin käyntiin, homma vaan kulki
Maijanen itse ihmetteli valintaansa. Seku runttas sieltä pari kertaa ja äänittäjä teki pari käden liikettä, se oli siinä. Ehdoton perusedellytys. Häkkinen taas soitti tol- la levyllä suoraan pöytään. Eka huomio kiinnittyi teksteihin ja sit sitä kautta tietysti siihen musaan ja miten ne tekstit ui siellä musan seassa. Miltä 10/80 kuulostaa tänään. Pojat on poikia. Tää pitää tehdä! Kokeillaan singlellä. Eikä silleen että ”No nyt on soundit kunnossa, mutta jätkät on ihan loppu. Remu eläytyy niin rajusti siihen ytimeen. Se on niin hallinnassa ja mielettömän helppoa sille. Ei Maijanen tietenkään sanattomaksi jää, jos aihetta tulee, mutta hän painottaa, että äänittäjään pitää voida luottaa ja hänen pitää tuntea että luottamusta löytyy. Sillä on nii hirvee tradition taju, tieto ja kyky. Urkujen ujeltava tivolisoundi oli myös Aaltosen idea. Nehän tuli paikalle täydessä latingissa. Paska soundi, mutta jumalauta, että mulle tuli semmonen olo että tällaista tekstiä ei oo kukaan vielä kirjoittanut. Ainakin näissä tapauksissa. Lähinnä semmosta naputusta. Soundiasioihin piti sitten enemmänkin paneutua, koska päälliköltä tuli selkeet ohjeet millasta pitää olla. Dingo: Nimeni on Dingo Finnlevy 1984 Maijanen ajautui Dingon kyytiin Finnlevyn kautta. Sille pitää antaa oma aikansa näyttää se homma, sitten kun todetaan että homma toimii, niin äänittäjä on ihan yhtä kuumana ku se bändi. Nyt pitäis vielä rupee jauhaa biisejä.” Nopeeta toimintaa, eikä sen vuoksi että on kiire, vaan sen vuoksi että ne tulee vaan niin helposti. Nyt oli sellainen kutina, että saattoi tärpätä. No kun siinäkään ei ole mitään ongelmaa. Oletko kuullut samanlaista koskaan. Siitähän monasti syntyy pahoja jänniteitä, jos äänittäjä kokee, että jostain syystä jätkä ei luota. Mua ei oo ikinä kiinnostanut tuottajahommissa sen pöydän kanssa venkoilu. Sit toisaalta joku skittasoundi: Järvisellä oli yks Mesa Boogie ja sit joku lisäskobe. Uusia bändejä etsittiin lehti-ilmoituksella. Se laulaa rokkii niinku se on kuullu rokkia laulettavan 50-luvulta lähtien. Koskee kaikkea toimintaa, ainakin kun puhutaan perinteisestä levyn tekemisestä. Niiden sisällä pitää pysyä, ei sen kummempaa. Ne kaikki fraasit on sieltä. Se toteuttaa sen todella taitavasti. Soundcheckin tekeminen nostattaa Maijasessa varsinaisen purkauksen. Suosituin Ganes-levy on Roadrunner, jota on Musiikkituottajien tilastojen mukaan myyty 171 000 kappaletta. Tää kun runtataan tunnissa kuntoon, niin siinä säilyy voimat, hermot ja tuoreus. Bourbon Streetilla Maijanen pysyi tiukasti sointupohjalla. Oksala rakensi jollekin mun levylle bassorumpusoundia kaks päivää. Todettiin että mitä me laitetaan jotain pömpeliä tohon humisemaan. – Jos siihen menis päivä, niin siihen valahtais hitonmonen määrä voimia ja hermoja. – Jostain syystä ne valitsi mut. – Se on hyvin tärkee juttu, joka liittyy myös tähän Wigujen hommaan; ei äänittäjää ruveta heti kyykyttämään ja painostamaan, ku ei synny mitään. Jos funtsataan näitä jätkii, niin normaalia vittuilua ja sillä selvä. Mä tuun aina vähän rauhattomaksi, jos ruvetaan puksuttamaan bassorumpua nelkytviis minuuttia. Päätelkää itse mikä tapa on Maijasen mieleen. Sieltähän lentää jotain päähän. Kosketinsovituksia ei sen suuremmin mietitty. Henrylla on myös se helppous, että sen juttu viittaa välillä niin lähelle tonne räppipuolelle, et mitkään epäpuhtaudet ei tunnu missään. Hugo, mitä sä oot kirjottanut tohon?” Sekin tulee enemmän siitä, jos on huono valaistus tai jotain… Varsinainen rytmiikka ja svengi on sillä koko ajan ja se vaan mättää sen sinne. Fledat pystyssä ja kajaalit naamassa. Sehän on Remlantia. Firmassa työskennellyt Timo Lindström löi kouraan c-kasetin, joka oli Finnlevyn suorittaman kykyjenetsintärundin saalista. Sä pääset puskee niinku hyvässä kondiksessa. Silloin jokainen tekee parhaansa. Se duunas siihen kaikkia viisimetriä pitkiä tunneleita pressuista ja mä ihmettelen mitä hittoo täällä tapahtuu. Silloin mennään suossa jo aika pitkällä. Siinä ei voi paljoa miettiä kun äijä rupee heti kiusaantumaan. – Mä muistan kun T.T. Tää on yks perusasia. Rajat tulee jossain vaiheessa vastaan. Tavattiin bändin kanssa jossain ja jumalauta minkä näköstä ryhmää. Tuottajaksi oli ehdolla Jimi Sumèn tai Maijanen. ”Mitä tossa lukee. Koko bändin sound checkiin meni tunti. Lähinnä Bourbon Streetiä kun kuulee silloin tällöin jossain, niin kuuluu raikas ja vahva soundi. Checkejä voi tehdä monella tapaa. Kukaan ei kuk- 12 www.riffi.fi 6/2014 08-13 Ikimuistoiset_Maijanen.indd 12 26.11.2014 11.56. Kun ne tömäyttää bassorumpua – pum – niin sit se äänittäjä funtsaa, et aha, tollanen soundi. Eikä niitä etukäteen paljon mietitty, kun enhän mä mikään kosketinsoittaja ole. Se on ollut aina äänittäjän hommaa. Made in Swedenin pianoraita on taas enemminkin rytmiraita. Vaikka 10/80 sisältää yhden suurimmista Hurriganes-hiteistä, Bourbon Streetin, se ei ollut lähellekään yhtyeen suosituin albumi. Se menee sinne koppiin ja alkaa huutamaan. Ainut juttu on sille se teksti. Se tekee pari siirtoa ja se on siinä. Soitin Lindströmille, että ollaanko samaa mieltä. Luottamus täytyy pysyä koko ajan. Jos puhutaan vaikka Remusta tai Ronniesta (Österberg). – Mä menin sen kasetin kanssa himaan, siinä oli muistaakseni Levoton tuhkimo, Sinä ja minä ja ehkä Lakatut varpaankynnet. kuitenkaan mitään kriisejä ollut. Letku pöytään ja sit se äijä väänsi heti aivan saakelinmoisen soundin. Kultalevyraja saavutettiin kuitenkin vuonna 1981. – Remun lauluahan monet funtsaa, että miten se saadaan menee tonne niinkun se pitää. Sekään ei ole tukossa. – Se sano, et paa joku vikinä mikä vähän väpättää. Heti näki, että tässä on hyvät eväät tähän juttuun
– Nipa suorastaan vapautui. En muista oliko ne jo sinkulla mukana. Siinä on semmonen jätkä, jonka asenne on, että nää asiat pitää olla kondiksessa, kun nauha alkaa pyörii. Sinkun tekeminen vei kaksi päivää. Musta tuntuu että ykskään pohjien soitto ei mennyt sen takia uusiks että Quuppa soitti väärin. – Nimeni on Dingo oli tuottanut jo paljon rahaa Finnlevylle, niin funtsattiin Nipan ja Norreksen (Lasse, Dingon manageri) kanssa Kerjäläisten valtakunta -biisiä, että ”Eiks olis hienoa lähtee kuvaa noi kannen kuvat Marokkoon?” Sitkun tällasen jutun esittää sinne, niin ilman muuta. Oman polun tallaaminen vaatii hintansa. Sinkku oli helkkarin hyvin treenattu, runtattiin se sisään ja pari juttua syntsalla perään. Äijät sinne, heiluttiin siellä viikko ja Riipinen (Kari) kuvaa. Joku oli vähän räkä poskella aamulla ja joutu vähän nuhtelee. Dingo rikkoi vuosien 1984–1986 aikana kaikki siihen asti tehdyt levy- ja keikkamyynnin ennätykset Suomessa. Tää on se juttu kun kaikki pelaa, niin kaikki pelaa. – Finnlevyssä alko hirveä kahina. Sen takia sen ääni vavahtelee vielä enemmän. Siellä oli varmasti Simmonsin rummut ja soundchecki vielä lyhyempi, haha… Ei tarvinnut tsekkaa ku bassorumpu. Nimeni on Dingo loi alkutahdit ennennäkemättömälle fanihysterialle, jota voitiin Suomen mittakaavassa verrata parikymmentä vuotta aikaisemmin koettuun Beatlemaniaan. Vaikeinta sen laulujen äänittämisessä oli kuitenkin, kun se eläytyy ja heiluu niin perkeleesti. Seuraavana vuonna u yhtyeelle ojennettiin albumista vielä tuplaplatinat. Jos 70-luvulla tehtiin ajatonta soundia, niin 80-luvulla tehtiin hyvinkin leimallisesti ajan mukaista soundia. Kun mikään ei pelaa, niin mikään ei pelaa. – Ehkä me oltiin johdonmukaisia. Biisejä oli jo tsekattu valmiiksi, mulla oli paljon muistiinpanoja demon pohjalta, ja siellä viilattiin palaset kohdalleen. Kaikki yhtyeen ympärillä vellonut kohu vaikutti yllättäen biisintekijä Neumanniin positiivisesti. Kasetin alussa se sanoo ”Moi Gallahan, tässä on uusia sotalauluja.” Sängyn laidalla rämpytetyt Autiotalo, Valkoiset tiikerit, Rio ohoi ja Nahkatakkinen tyttö löivät Maijaselta luun kurkkuun. Suurin osa ideoista tuli Neumannilta, joka oli jo ehtinyt kiertää maailmaa laivalla ollessaan. Neumannin laulut vaativat jonkin verran ekstratyötä, jonka johdosta aikataulut uhkasivat venyä. Treenataan koko levy ja Takomoon kahdeks viikoks hommiin. Itse albumi myi ilmestymisvuonna ensin kultaa ja heti perään platinaa. Mähän oli 35-vuotiaana niille jo setä. Ainoastaan basari oli akustinen. Kaikki meni niinkuin sovittiin. Ne oli hyviä ideoita. Muistan vielä et Quuppa (Juha Seittonen, rummut) sano, että olis tosi nasta kokeilla sähkörumpuja. Siltä aukesi kaikki hanat. Eve soitti pöytään. Se on hirvee eläytyjä, mut sitä piti vähän toppuutella, ku se meni pitkin seiniä siellä kopissa. Mä painuin taas viikoksi Poriin. – Mä oon ihan että ei jumalauta, mitä tää on?! Mulla on se vihko vieläkin mihin mä oon kirjoittanut jonkun biisin kohdalle, että ”Nyt on kasassa kokoelma lauluja, jotka asiallisesti tuotettuna ja markkinoituna tulee lyömään kaikki ennätykset.” Ja mä olin kuullut vasta Nipan sängyn laidalla soittamat akkaridemot. Myös Eve oli todella lahjakas basisti. – Sehän oli soittanut jo ummet ja lammet. – Porin Pavarotti ei oo ihan helpoimpia jätkiä, eikä silloin ollut olemassa mitään virityskoneita. – Tuli ja sen takia mä menin taas Poriin viikoksi. Sitkun sillä oli kolkyt rengasta kädessä ja nelkyt korvassa. – Jauhamisessa ei menny ku päivä. Kööreissä minä ja Eve (Jarkko Eve, basso ja laulu). Dingon voitto Levyraadissa käynnisti ketjureaktion, joka saisi valtavat, jopa hysteriaan paisuneet mittasuhteet ja tulisi rikkomaan useita levymyyntiennätyksiä. Eikä mulla ollut mitään syytä ruveta väittämään muka vanhan liiton äijänä siihen vastaan. Mua ei hämännyt millin vertaa ne rumpusoundit. Ekalla levyllä oli Simmonsin sähkösetti. – Nää oli kato semmosia poikia, kun ne asu jossain hotellissa, ne halus irrotella välillä. Jopa Dingon lopettaminen uutisoitiin kotimaan pää-uutislähetyksissä. Pieniä viilauksia sinne tänne. Tuliko paineita siitä, että biisejä ei pilata studiossa. ”Porin Pavarotti ei oo ihan helpoimpia jätkiä, eikä silloin ollut olemassa mitään virityskoneita.” Dingo – Kerjäläisten valtakunta Dingoon toiseen albumiin päästäessä kappalemateriaali oli kehittynyt huomattavasti. Jontun (Virta, kitara) kone oli ainoa basarin ohella, joka tuli mikillä, koska Nuotiolla (Pete, koskettimet) oli Rolandin Juno-60. www.riffi.fi 6/2014 08-13 Ikimuistoiset_Maijanen.indd 13 13 26.11.2014 11.56. Se kannen kuva on Kasbahvuorelta iltahämärässä sinisellä hetkellä. Se voi olla toisin päinkin. Kyse ei ollut mistään ylitse pääsemättömästä. Ne oli silloin siis parikymppisiä, joku vielä nuorempi. koillut mitään, vaan ne oli helkkarin kohteliaita mua kohtaan. Erityisesti rumpali Quuppa saa paljon kiitosta osakseen. Maijanen toimi taas tapansa mukaan hyväntahdon ja positiivisen feng-shuin lähettiläänä. Porissa tehtiin selkeät suunnitelmat päällesoitoista taustalauluihin. Kun Nimeni on Dingo julkastiin ja se löi kaikki ennätykset, niin siltä tuli jo parin kuukauden päästä uusi kasetti täynnä biisejä mun landelle. Se oli ku joulukuusi se jätkä ja hirvee kilinä, niin me jouduttiin riisuu niitä siellä. Se ei mennyt lukkoon. Se vaan latoo. Sitä ennen toistettiin jo hyväksi havaittu rituaali, eli Poriin Dingon kämpälle. Eikä mennyt aikaakaan kun kirjoitettiin uusi sivu suomalaiseen rock-historiaan. Jälleen jätkät luottaa ja antaa arvoa, enkä mä mee sinne mitään räyhäämään, että näin ja näin. Eritoten briteistä kantautuva synapoppi jätti vahvan jäljen Dingon sointiin. Päätettiin siis tehdä Takomossa single; A-puolella Sinä ja minä ja B-puolella Lakatut varpaankynnet. Äkkiä levyä kehiin! Nipalla olikin kauhea määrä biisejä valmiina. Nuoresta iästä huolimatta bändin jäsenillä oli takana vankka soittajatausta
Kebun tavoitteena oli tylsien laitedemojen sijaan esitellä ”miltä synat kuulostavat kun niitä käytetään biiseissä”, ja pian hän alkoikin uittaa omia sävellyksiään videoklippeihin, joita kuvaili hankkimistaan syntikoista. – Ja sitten huomasin siirtyneeni laite-esittelyistä biisien esittelyyn, Kebu tiivistää. Videot ovat keränneet eniten klikkauksia Saksan ja Puolan suunnasta, mille Kebu arvioi yhdeksi syyksi vanhan mantereen elektronisen instrumentaalimusiikin perinteen. Genren juuret ja vaikuttajat tulevat Euroopasta: Jarre, Mike Oldfield, Vangelis, Kraftwerk, Giorgio Moroder. Sebastian ”Kebu” Teir seuraa Jarren, Oldfieldin ja Hammerin kaltaisten synainstrumentalistien Kuva: Tapani Rintala viitoittamaa tietä. Ainoana amerikkalaisena listaan kuuluu Jan Hammer – joka hänkin on rapakon taakse loikannut tšekki. Teksti ja kuvat: Tommi Saarela Sebastian ”Kebu” Teir – virtuositeettia ja välineurheilua Syntikkamies ja biisintekijä Sebastian ”Kebu” Teir haluaa palauttaa arvoonsa 1970–80-lukuisen melodisen instrumentaalimusiikin. Siihen tarvitaan myös täydellinen analoginen soundi, jota jäljittäessään hän on ehtinyt omistaa toista sataa syntikkaa. S ebastian ”Kebu” Teir on noussut julkisuuteen nettiin tuottamiensa videoiden kautta. Onko jostain ryöminyt esiin uusi hipsteripolvi, joka sallii itselleen ja muillekin taas diggailla ”iskän” musaa. – Toisaalta suuri osa ainakin omista kuuntelijoistani on itseä- 14 www.riffi.fi 6/2014 14-18 Sebastian Kebu.indd 14 26.11.2014 11.51. Viimeiset pari vuosikymmentä vaarallisen helposti hissimusiikkiin yhdistettävä synainstrumentaali on ollut pannassa ja sitä on pidetty noloimpana musiikinlajina mitä kuvitella saattaa. – 1980-luvusta on kulunut tarpeeksi aikaa eli kasvanut retrostatus on varmasti osaltaan suosion taustalla, Kebu nyökkää. – Kun aloin kerätä analogisyntikoita pidin YouTubessa näkyviä demovideoita niin huonoina, että arvioin pystyväni tekemään parempia itse
Melodiat ja harmoniat tulevat kuin itsestään, kun taas rytmipuoli rumpukuvioineen on aina ollut minulle haastavinta. Jos musa ei toimi niin aina voi lisätä jotain. B-puolelle taas tulee irtokappaleita, joissa lähestytään nykypäivän klubimusiikkia. Kebun suhde elektroniseen tanssimusiikkiin on aina ollut häilyvä. Kun kalusto ja säännöt olivat valmiina, oli esikoislevyn toteutusvaihe nopeampi ja vaivattomampi kuin muuten olisi ollut. Kuva: Aleksi Kinnunen Kebu aloitti kotistudiopuuhat aikoinaan analogisella neliraiturilla, mutta siirtyi nopeasti – ja pitkäksi aikaa – tietokoneavusteiseen musantekoon. – Nykyään molempia aika tasavahvasti. Työn alla olevan seuraavan, vinyylinä julkaistavan albumin Apuolelle on suunnitteilla moniosainen, jopa progehenkinen temaattinen kokonaisuus. Kebun seuraajissa on suurin piirtein yhtä paljon musadiggareita ja synaharrastajia. Entä varsinainen säveltämisen prosessi – soiko päässä ensin melodia, jolle lähdetään etsimään sopivaa sointiasua vai soittaako mies inspiroivaa soundia joka johtaakin biisin syntyyn. Kebun omalla nimellä julkaistu, itse miksattu ja masteroitu esikoisalbumi To Jupiter and back ilmestyi pari vuotta sitten. Jälkimmäisiltä hän kertoo saavansa myös paljon kysymyksiä sekä yhteistyöehdotuksia musaprojektien tiimoilta. Lopussa jokainen biisi miksataan reaaliajassa analogimikserillä kahdelle raidalle. Kebun metodilla tekijä joutuu tekemään päin vastoin, eli jos ei kuulosta hyvältä on pakko poistaa jotain, sillä midiletkuihin ja analoginauhalle ei mahdu määräänsä enempää. www.riffi.fi 6/2014 14-18 Sebastian Kebu.indd 15 15 26.11.2014 11.51. – Päätin, että musiikki toteutetaan pelkästään analogisyntikoilla ja tallennetaan analoginauhalle ellei se sitten soi reaaliaikaisena sekvenssinä. – Se vain istuu luontaisesti. Teemalevyä pukkaa Raamit ensin Kebu kertoo saaneensa paljon apua tiukoista kehyksistä, jotka on laatinut tekemiselleen etukäteen. Melodiat syntyvät öisin juuri kun on nukahtamassa, ja sitä toivoo että muistaisi jotain aamullakin, vaikka parasta olisi lähteä työstämään ideaa saman tien. – 1990-luvulla tietokoneohjelmat alkoivat kehittyä niin valtavaa vauhtia, että nykyään tarjolla on rajattomasti vaihtoehtoja ja raitoja voi laittaa päällekkäin kuinka paljon vain. Hänen tyylinsä ja tuotantonsa on jossain mielessä sitä likellä, mutta samalla kaukana. – Yritän kyllä yhdistellä sävellyksiini klubielementtejä, mutta aina se lipsahtaa tuohon retrotyyliin, Kebu nauraa. ni vanhempia, jotka palaavat nyt nuoruutensa musiikin pariin. Assembly-keikka Hartwall-areenalla on Kebun tähänastisista esiintymisistä puitteiltaan suurin. Nuorempana biisit syntyivät ihan vain soittelemalla ja onnekkaista sattumista, kun oikea midikanava soitti väärää syntikkaa tai päin vastoin. Läppäreistä ja softasta irtautuminen alkoi viime vuosikymmenellä Vinyl Jam -retrobändiprojektista, jonka linjana oli soittaa oikeilla instrumenteilla
Joku kykenee vain monoon, toinen pystyy moniäänisyyteen. Analogisyntikka taas tuottaa äänen itse transistoreista, kondensaattoreista ja resistoreista. Esimerkiksi koskettimisto. Yksi vipu kontrolloi yhtä asiaa, sen kun väännät sitä. Hehkutuksen perään Kebu myöntää, että vanhoissa analogisynissa on huonotkin puolensa. Ikä ja lämpötilakin muuttaa niiden käyttäytymistä. – Minun ja soittimen välissä olisi este, muuri. – Se on usein tosi huono, varsinkin näissä joita omistan, jotka ovat enimmäkseen alemman hintaluokan syntikoita. – Miksaaminen on helpompaa kuin tietokoneella, voi nostaa tai laskea viisi desibeliä ja silti kuulostaa hyvältä. Kebun mielestä myös analogimiksauksessa sinänsä on ”jotain maagista”. Kun tarkat analogikomponentit olivat aiemmin kalliita, vanhoihin soittimiin jäi paljon epätarkkuutta ja varsinkin epälineaarisuutta. Katsetta tarkentaen analogisynteesiin perustuvat soittimet on kuitenkin toteutettu toisistaan poikkeavilla tavoilla. Viimeinen prosentti Entä sitten eri synteesien erot – löytyykö niistä suosikkeja tai inhokkeja. Tämä on enemmän käsityötä, vuorovaikutusta instrumentin kanssa. Niidenkin purku, pakkaus, pystytys ja kytkentä on koko päivän homma. – Käytännössä nykyiset analogisyntikkani käyttävät kaikki periaatteeltaan samaa subtraktiivista synteesiä, eli perusaaltomuodossa on paljon harmonisia, ja perään laitetaan suodattimia ja moduloidaan esimerkiksi sitä miten äänen korkeus ja volyymi muuttuu ajassa. – Nykypäivän analogisyntikoissa on paljon ominaisuuksia, mutta en ole löytänyt yhtään modernia synaa, joka pääsisi lähelle vanhaa lämmintä soundia, mikä todennäköisesti johtuu siitä, että käytetään ”liian” tarkkoja komponentteja. Kebun kotistudion kahdestakymmenestä viidestä syntikasta viitisentoista pääsee välillä ulkoilemaan. Tällä menetelmällähän on vaikea tuottaa monimutkaisia ääniä, siihen tarvittaisiin valtavasti komponentteja. Esimerkiksi uskottavan pianosoundin tuottaminen analogisynalla on mahdotonta. Kebu kertoo vertailleensa originaalisoittimia niistä tehtyihin softamallinnoksiin. Itselläni on laaja musiikkimaku ja tyyli tuppaa vähän seikkailemaan, joten rajoituksilla teen sen, että teknologia ja soundi sitoo kaiken ja tietty eheys seuraa automaattisesti. – Se on melkein soundiakin tärkeämpää, kun ei tarvitse mennä mihinkään ikkunaan tai menuun etsimään ja skrollaamaan jotain parametria. Miksaus yksinkertaisesti istuu helpommin, koska analogielektroniikka joustaa eri tavalla ja liimaa kaiken paremmin yhteen kuin digitaalimikseri. Kebu myöntää, että saman voisi periaatteessa toteuttaa läppärillä, mutta fiilis olisi hukassa. 16 www.riffi.fi 6/2014 14-18 Sebastian Kebu.indd 16 26.11.2014 11.51. Soittamisen meininkiä Mikä niissä analogisyntikoissa sitten ylipäätään eniten viehättää. – Digisynassa on tietokone, joka käskee että ”tältä pitäisi kuulostaa”, ja ääni synnytetään ykkösistä ja nollista. Analogielektroniikan takia synat eivät ole koskaan samanlaisia. Ja kun lyöt koskettimen alas, nuotti soi heti. – Jos teknologia ei aseta mitään rajoja, kaikki menee hir veän hankalaksi, ellei ole äärimmäisen vahvaa ideaa. Vaikka analogisynatkin ovat koneita, niissä on oikean soittimen tuntua, niiltä saa heti palautetta. Niiden mekaniikka ei ole niin kehittynyttä kuin mitä nykyään saa samassa hintaluokassa. Ja kosketusherkkyyskin yleistyi vasta 1980-luvun puolivälissä, vanhemmissa soundi on ”on” tai ”off”. Soundin lisäksi juuri käyttöliittymä on osa analogin yli voimaa. Ilmiselvimpiä ovat erot komponenttien määrissä ja laaduissa: jossain on vain yksi oskillaattori, toisessa useita
Esimerkiksi Minimoogista löytyy CV/Gate-tulo kahdelle jännitesignaalille, joista yksi määrittää äänen korkeuden ja toinen sen milloin nuotti on päällä. 1980-luvulla instrumentaalinen syntikkamusiikki soi paitsi isän kasettinauhurissa, oli myös osa yleistä äänimaisemaa esimerkiksi tv- ja radiotunnarien kautta, kun TV2:n Hittimittarinkin alussa soi Jean-Michel Jarren tenhoava Oxygene. Midiä vailla Kebun vaikuttavan syntikka-arsenaalin lisäksi studiosettiin kuuluu muun muassa Leslietä, Fenderin kitaravahvistinta, Lexiconin kaikua, Tascamin 8-raitaista kelanauhuria, Bossin ja Electro- Pohjanmaan ruotsinkieliseltä rannikkokaistaleelta kotoisin oleva Sebastian ”Kebu” Teir muutti pääkaupunkiseudulle parikymppisenä. Studion jotkut analogisyntetisaattorit ovat kotoisin midiä edeltävältä ajalta, mutta niidenkin sekvensseriohjaus on hoidettava. 1990-luvun puolivälissä alkanut syntikoiden keräily pääsi täyteen vauhtiin viime vuosikymmenen lopulla. Käytetyimpiä efektejä ovat tempoon sidotut delayt sekä kitaran phaser-pedaali tai vahvistin. Muilla merkeillä soundista tulee liian mutainen ja ylä-äänet häviävät, jos niitä yrittää lämmittää. Syntikkasoundejaan Kebu maustaa ulkoisilla efekteillä maltillisesti. – Sitä osti käytettyjä tietyllä riskillä, testasi ja myi eteenpäin jos ei tykännyt. – Korgissa taas oli – ja on jopa digiaikana – tietynlainen tunnistettava lämmin mattosoundi, jossa on rikkaat ylä-äänekset. – Melkein kaikkiin pystyy jälkikäteen asentamaan midin, vaikka jotkut ovat haastavia. – Syntikat ovat keskenään ihan erilaisia soittimia, ja on pitänyt testata kaikki ennen kuin löytää mitä haluaa. Nykyään Teir tekee päivätyötä VTT:llä tutkijana ja projektikoordinaattorina, vaikka musiikki haukkaakin niin ison palan päivästä ettei aikaa tahdo molempiin riittää. Ääni on hyvin ”puinen”, akustinen. – Ainakaan jokunen vuosi sitten mallinnokset eivät vielä päässeet lähellekään. Kun tekee sitä päivätyökseen ei halua tehdä samaa vapaa-ajalla. Kebu on tältä osin pyrkinyt jatkamaan idoliensa perinnettä, ja säveltänyt tunnusmusiikin esimerkiksi ruotsinkielisen Radio Vegan Kvanthopptiedeohjelmaan. Harmonixin pedaaleja sekä eri merkkisiä etuasteita ja mikrofoneja. Tai jos haluaa kuulla ylääänet, soundista tulee liian terävä. Tähän voi käyttää esimerkiksi Kentonin muuntimia. Tähänastisen soittouran varrelle on mahtunut bändijäsenyyksien lisäksi tykästymistä konemusiikin eri muotoihin industrialista klubimusaan. Mikserinä on Behringerin edullinen DDX3216, johon saa talteen biisikohtaisesti kanavien volyymit, panoroinnit, ekvalisoinnit ja kompressoinnit. Tänään 37-vuotiaan Kebun kiinnostuksen kohteena on luoda uutta melodista instrumentaalimusiikkia analogitekniikalla. Kebu aloitti pianolla alakouluiässä, lukiossa tulivat bändikuviot ja sähköiset kosketinsoittimet. Mutta samalla ne eivät ole hyviä missään! Japanilaisten rinnalla Kebun räkistä löytyy jokaiselta läntisenkin pallonpuoliskon päämerkiltä jotain – on ARP:ia, Moogia ja Oberheimia. Kebu kertoo myös automatisoivansa Mustia ja valkoisia Studioräkistä löytyy tuoreempaa digitaalistakin laitteistoa. – Olen ollut ainakin parissakymmenessä bändissä, mutta ajauduin niissä aina jostain syystä ”projektikoordinaattoriksi”. – Harva pystyy niin muhkeisiin bassosoundeihin kuin Moog. Varsinkin Minimoogissa on aaltomuotoja, joista tulee mieleen oikea basso, joku Fender Precision. Tietty ero aitoon säilyy, se viimeinen prosentti on niin haastava ellei jopa mahdoton kuroa umpeen. Työasemasyntikoiden aikakaudella kaikkia merkkejä on alkanut riivata sama piirre, valmistajaan liitetty karaktääri häviää. Ne muistuttivat enemmän digisyntikoita, niissä on tietty toistuvuus, lineaarisuus ja eksaktius. Vuoden päästä hän pääseekin keskittymään kokopäiväisesti musiikin tekemiseen, myönnetyn apurahan turvin. Tarkoitus oli tulla Otaniemeen opiskelemaan akustiikkaa ja signaalinkäsittelyä, mutta ympäristöja energia-asiat veivät opiskelijan mennessään. 1970–80-luvun vaihde on lähtökohta sekä omille sävellyksille että laitteille, joilla ne toteutetaan. – Ne ovat nyt hyvin samantyyppisiä, koska ideana on, että niillä pitää pystyä tekemään kaikkea. Kebun kotistudiossa on vuosien varrella vieraillut toista sataa käytettynä hankittua syntikkaa, useitakin yksilöitä samasta laitemallista. Viime vuosikymmenen lopulla Kebu huomasi viehättyvänsä uudestaan ”vanhan ajan” syntikkamusiikkiin, jonka parissa kasvoi kotipiirissä Kristiinankaupungin liepeillä. Kebu naurahtaa, että biisien tekeminen on hyvä tekosyy hankkia hamuamiaan laitteita, ajatuksella ”sitten kun saan tämän tai tuon syntikan teen paljon parempaa musiikkia”. 2000-luvulla analogisyntikoiden arvo alkoi nousta nopeasti, ja hankinnasta tuli samalla pienimuotoista sijoitustoimintaa. Merkit viivalla Idän isoista valmistajista Kebu sanoo huomanneensa, että takavuosien Yamahoissa oli eniten omanlainen soundinsa, mikä juontui osittain firman suunnittelufilosofiasta, tietynlaisista filttereistä – ja vaikkapa aftertouch-ominaisuudesta, joka ei ollut aikakauden soittimille tyypillinen ominaisuus. Usein siitä sai pienen tuoton – tai ei mennyt ainakaan miinukselle. www.riffi.fi 6/2014 14-18 Sebastian Kebu.indd 17 17 26.11.2014 11.51. Löysinkin innon musiikintekemiseen uudestaan vasta sooloprojektin kautta
Yamaha CS-50 Suhteellisen rajoittunut, mutta tässä on aftertouch, joka reagoi herkästi ja tuottaa omaperäisen soundin. Outo design, hyvin omanlainen karaktääri, musikaalinen soundi. Ei ole pelkästään hyvä, jos kaikki olisi aina täsmälleen niin kuin sen jätit. Kuljettaminen, lämpötila- ja kosteuserot, kaikki tuottavat omat arvaamattomat muuttujansa. – Onneksi on syntynyt pikkufirmoja jotka rakentavat korvaavia komponentteja, joilla on pystytty pitämään vanhat syntikat hengissä. Synat, joissa on huonosti toteutettu midin jälkiasennus menevät helposti tukkoon, jos sisään alkaa tulla liikaa dataa. Lisäpoimintoja synakattauksesta: • ARP Odyssey Mk II • Dave Smith Tetra • Hohner Clavinet C • Logan String Melody • Korg Poly-61 • Oberheim Matrix 6R • Roland Juno 60 Koko laitelista osoitteessa: www.kebu.fi/studio.html 18 www.riffi.fi 6/2014 14-18 Sebastian Kebu.indd 18 26.11.2014 11.51. Keikkailu liki parinkymmenen syntikan kanssa kuulostaa ekstreemiurheilulta: pystytys ja kytkeminen kestää neljä tuntia, virittäminenkin pitää aloittaa tuntia ennen esiintymistä. Ja aina joskus jotain hajoaakin. Kebulle on tärkeää, että nuottiakaan ei tule playbackina nauhalta tai kovalevyltä. Tuhdin monofoninen Minimoog on Kebun studion aarteita, CV/Gate-tulon kautta midiohjauskin onnistuu. 3. Haluan tuottaa katsojalle kiinnostavan näköisen livekokemuksen, jossa on tärkeää tieu tysti myös se, että esiintyjän ympärillä on paljon kamaa! Kilometri kaapelia Kebun synat Top 5 Kebun studion laitekokoelma on viime aikoina alkanut osoittaa vakiintumisen merkkejä, syntikat eivät enää vaihdu räkeissä takavuosien tahtiin. ja tallessa kahdella raidalla. 1. Levyntekoon muistipaikkojen puute luo tiettyä järjestelmällisyyttä ja malttia. Kebu pitää tässä Korgia pelin avaajana, ja ihmettelee miksi muut eivät seuraa innolla perässä. 5. – Soiton pitää olla tarkasti koreografioitua, kun soitan tiettyä kohtaan tiedän täsmälleen millä nuotilla siirryn eteenpäin seu raavalle synalle ja sekvensseri jatkaa siitä. – Toisaalta se tuottaa onnekkaita sattumia. 4. Määrää saisi varmaan optimoitua, mutta se edellyttäisi joidenkin synien vaihtamista yhteen ”monipuolisempaan”, jolloin sekä soundi että lompakko kärsisivät. Yhä suuremmaksi pulmaksi nousee varaosien saatavuus, alkuperäisiä komponentteja kun ei enää valmisteta. Kaikkiaan noin 25 syntikan setistä ihan kaikki eivät lähde mukaan keikalle. Korg Micro-Preset Presettipohjainen analogisyntikka, niukasti muokkaus ominaisuuksia. Kebulle digikamera on näppärin väline visuaalisten muistiinpanojen tekemiseen, vaikkakin kuva on vain likiarvo siitä, missä asennossa nappulat olivat. Syntikat ovat nykyään niin kalliita, ettei ole varaa ostaa niitä monta kappaletta joista kokoaisi yhden toimivan. Käytän paljon bassosoundina – tämä istuu miksaukseen ilman, että soundille tarvitsee tehdä juuri mitään. Korg Mono/Poly Monipuolinen laite, voi toimia sekä mono- että polyfonisena. – Jotkut biisit vaativat tietyt synat ja yritän tietysti suunnitella keikan niin, että pärjäisin mahdollisimman vähällä, mikä minun tapauksessani tarkoittaa ainakin viittätoista. Moog Source Minimoogiin verrattuna parempi, koska tässä on muistipaikkoja. joitakin näistä suoraan syntikoihin midikäskyinä, joskin midikaapelit alkavat olla tähän touhuun jo turhan ruuhkaisia. Potikat ruotuun Analogisyntikoiden kanssa työskenneltäessä muistipaikkojen puuttuminen tuottaa pulmia – mutta on samalla osa homman viehätystä. CS-50:n isoveli CS-80 oli Vangeliksen suosikkeja – esimerkiksi Bladerunner-elokuvassa CS-80:n sweep-soundit tunnistaa helposti. Kesken kaiken ei voi noin vain lähteä työstämään toista biisiä, vaan vasta kun yksi tuotos on visusti valmis 2. – Joutuu ennakkoon suunnittelemaan ja pohtimaan, käytännössä keikan kuluessa ei voi hirveästi ruuvailla niiden synien soundeja, joissa ei ole muistipaikkoja. Yllättävän monipuolinen, ja molemmissa omistamissani malleissa (Juno 1 ja 2) on vielä sen verran analogikomponenttejakin, että soundi on hienon kuuloinen. Lavalla Kebu esittää biisinsä yksin, soittaen kahdella kädellä minkä ehtii ja sekvensseri triggaa loput ohjelmoinnin mukaan. Käytän tätä jokaisessa biisissä, vaikka kuinka yritän sitä välttää. Perussääni on hyvin erilainen kuin esimerkiksi Mono/Polyssa. Vaikka vanhat syntikat ovat olleet pitkään haluttuja ja taas muodissa, valmistajat ovat varsin vaisusti alkaneet tuoda niiden uusintapainoksia markkinoille. Roland Alpha Juno Budjettivehje, joka näyttää 80-luvun casio-lelulta, mutta soittotuntuma on itse asiassa aika hyvä. Sopii hienosti melodia soittoon, tällä soitan monet biisieni melodiat. – Kyllähän vanhat syntikat käytössä kuluvat, mutta hämmästyttävän hyvin ne yleisesti kestävät, kun ottaa huomioon kuinka monien omistajien käsissä ne ovat olleet. Keikkatilanteessa presettien puute on haastavinta. – Midi jakautuu splittereillä kaikille syntikoille
Academyssä taas annetaan palautetta tekemisistä koko ajan ja bändien kehitys on ollut huikeaa muutamassa kuukaudessa. www.riffi.fi 6/2014 19-21 Rock-academy.indd 19 19 26.11.2014 11.49. Tuolloin nuorison bändiohjausta jo pitkään eri tavoin pyörittänyt Arvas ja festivaaleja ja konsertteja järjestänyt Bertenyi päättivät organisoida homman uusiksi ja entistä tehokkaammaksi. Tarvittiin tuore näkemys ja hyvä toteutus – monissa kaupungeissa asia on tähän asti hoidettu osoittamalla bändeille muutama treenikämppä ja siinäpä se. Teksti: Timo Koskinen Rock Academy kouluttaa tulevaisuuden toivoja R ock Academy on Turun kaupungin nuorten palveluista käynnistynyt ja nyt jo kolmeen muuhunkin kaupunkiin – Tampereelle, Jyväskylään ja Joensuuhun – laajentunut hanke, jossa nuoret musiikintekijät saavat kaksivuotisen koulutuksen musiikin ammattilaisuuden eri näkökulmista. Mark Bertenyi (vas.) ja Tomi Arvas (kesk.) ovat saaneet käynnistämälleen hankkeelle myös kansainvälistä vahvistusta, kun turkulaisissa musiikkipiireissä aktiivisesti toimiva W.A.S.P. Parin viikon pohdinnan jälkeen konsepti bändivalmennuksesta oli valmis. Tuottaako siis Rock Academy parhaat uudet suomalaiset rokkibändit. – Meillä toiminta lähtee eri kantilta kuin maksullisissa yksityisissä bändikouluissa ja soitonopettajilla, koska palveluiden tulee olla nuorille ilmaisia ja niiden rahoitus tulee julkisista varoista, Arvas määrittelee Academyn lähtökohtia. – Jengi äänittää nykyään kotona kappaleitaan ja laittaa niitä nettiin kutsuen niitä julkaisuiksi tai sinkuiksi – täysin vailla kritiikkiä, koska heitä ei ole kukaan koskaan tuottanut. Turussa toimintaa on ollut näkyvästi kaksi vuotta, mutta Academyn sikäläiset puuhamiehet Tomi Arvas ja Mark Bertenyi käynnistivät valmistelun jo 2011. Kyn- Kuva: Antti Ala-Könni Sanalla akatemia on komea kaiku – onhan Suomen Akatemia maamme tieteen korkeaa tasoa edistävä organisaatio ja Sibelius-Akatemia puolestaan musiikkikulttuurin johtava oppilaitos. Aika näyttää. -kitaristi Douglas Blair ryhtyi Rock Academyn valmentajaksi
Kellutuksen ansiosta talon muu toiminta ei häiritse äänityksiä. – Bändien ei edes tarvitse lähettää demojaan Universalille, vaan sieltä tullaan paikan päälle katsomaan mitä meillä on tarjolla. Laitteiden maahantuojatkin ovat olleet mukana tukemassa klinikoita. Nuorisotyön säännöt kuitenkin pätevät: bändeiltä odotetaan asiallista käyttäytymistä ja päihteettömyyttä tilaisuuksissa. Nuorisotyötä tuetaan tilojen käytön edullisella hinnoittelulla: – Studion käyttäminen maksaa nuorille 13 euroa tunti, ja 20 www.riffi.fi 6/2014 19-21 Rock-academy.indd 20 26.11.2014 11.49. Koulutusta ja promootiota Rock Academy ei ole ammattioppilaitos, jossa on päivittäisiä luentoja ja josta valmistutaan todistuksen kera. Pari vuotta monet kovat tekijät seurasivat sivusta, mutta nyt hekin pyrkivät mukaan. Kokonaisuuteen kuuluu soitinopetusta, musiikillista yleissivistystä, käytännön kokemuksia alalta, lakiasioita ja sopimuksien sisältöä, elämänhallintaa sekä ohjausta muuallekin kuin musiikkiin. Talon kunnostukseen osoitetusta määrärahasta varattiin osuus musiikkistudion ja Stageksi nimetyn näyttämön rakentamiseen ja kalustamiseen. Bändit on kolmena vuotena valittu Academyn koulutukseen perinteisen kilpailun Turku Bandstandin kautta. Aika häkellyttävää ja palkitsevaa. Siinä menetetään monia potentiaalisia lahjakkuuksia, eikä kukaan saa tietää heistä, Bertenyi jatkaa. Studion ja Stagen laitekattaukseen kuuluu mm. Musiikki on ammattina arvaamaton. Sinister Glitterin laulaja Aleksi Laine ja basisti Miika Kantola kartuttamassa esiintymiskokemusta. Me toimimme bändien managementina, kunnes he ovat valmiit asioimaan tuon tasoisten firmojen kanssa. Ja homman toimivuuden huomaa siitä, että meille Turussa pyrkivien bändien taso on noussut koko ajan kovemmaksi. Koulutuksessa mukana olevien bändien odotetaan osallistuvan klinikoihin siten, että vähintään puolet bändistä on mukana kaikilla klinikoilla. Ainoa asia, jonka voimme luvata mukaan tuleville bändeille on, että he ovat parempia koulutuksen lopussa. Keikkamahdollisuuksiakin ison yleisön eteen on auennut: muutama Turun bändeistä on nähty Ruisrockissa tai Karjurockissa sekä käynnissä olevan SM-liigakauden aikana TPS:n kotiotteluiden tauoilla. – Rock ja hiphop ovat katujen musiikkia ja niihin liittyy oma asenteensa. nys pidetään korkeana ennen kuin laitetaan biisejä kuultaville. Mutta soiton pitää siinä vaiheessa olla tarkkaa ja tiukkaa, Bertenyi kertoo. Ja miten niiden harrastajilla olisi varaa bändikouluihin. Vaikkei Academy voi taata menestystä ja levytyssopimuksia, ainakin mahdollisuuksia tarjotaan aktiivisesti. Sen tueksi Stagelta tulevan liveaudion miksaamiseen hankittiin digitaalinen yhteys. Opetus tapahtuu viikon tai parin välein iltaklinikoilla, joissa vieraina käy kokeneita rockmuusikoita sekä edustajia levy-yhtiöistä, keikkajärjestäjistä, promootiosta ja muualtakin. Arvaksen ja Bertenyin mukaan jatkoon päässeet ovat nousseet joukosta selvästi esiin ilman kädenvääntöä. Sosiaalisuuden ja vuorovaikutuksen merkitykset ovat Bertenyin mielestä erittäin tärkeitä alalla pärjäämisessä. Heidän A&R-tiiminsä tulee käymään ja yhdeksän bändiä esiintyy heille. Bändit voivat varata studioaikaa jopa viikoittain. Studio rakennettiin muuten digitaaliseksi Pro Toolsin ympärille, mutta miksauspöytänä on analoginen 24-kanavainen Toft Audio Designsin ATB24. Bändien ei tarvitse olla tekemisissään pitkällä ja soittotaidoiltaan huippua, mutta oikea asenne ja lupaava esiintyminen ovat tärkeitä kriteerejä. Ensimmäistä demoa äänitettäessä tekemisen taso on noussut jo sen takia. Tästä on esimerkkinä yhteistyö levy-yhtiö Universalin kanssa. Studiolle ja Stagelle tehtiin kellutus ja äänieristys, ja laitteiston ja muun varustuksen hankinnassa pystyimme toteuttamaan omia toivomuksiamme, toiminnasta ja tekniikasta vastaavat Jukka Etu-Seppälä ja Teemu Haapakoski kertovat. – Meillä bändit tutustuvat toisiinsa jo kilpailun jälkeen ja alkavat pitää yhteyttä. Vaikka kyse on nuorisotyöstä, joka tavallisesti on kohdennettu 13–17-vuotiaille, Academyssa yläikärajaa on laajennettu 29 vuoteen. Voxin, Peaveyn, Blackstarin ja Orangen vahvistimia kitaralle, Hartkea bassolle sekä Taman ja DW:n rumpusetit ja tietysti valikoima usean valmistajan mikrofoneja kaiken talteen saamiseksi. Tamperekin mukaan Kuva: Lisa McWhirter Syksyllä toimintaan mukaan liittyneen Tampereen Academyn paikkana on kaupungin keskustassa sijaitseva Monitoimitalo 13, vanha viisikerroksinen arvorakennus, joka avattiin nuorisopalveluille täysin remontoituna reilut kaksi vuotta sitten. – Meillä oli oma akustiikan suunnittelija ja konsultoimme alan ammattilaisia kuten Akun Tehdasta. Raskaamman musiikin bändejä esitellään Spine farmille
Matre oli tosi inspiroiva puhuja, Jussu antoi laulajille aivan uutta tietoa laulutekniikasta ja äänenmuodostamisesta. – Yksi tämän hankkeen hienoimpia puolia on sen välillisesti työllistävä vaikutus. Varmaa on että eteenpäin meno nopeutui huomattavasti Academyn ansiosta. Millaisia klinikat olivat ja mitä hyötyä niistä sai. Konkreettisia neuvoja tarttui ehkä muutamia per klinikka, mutta ymmärrys erilaisia musiikin parissa toimivia ja yleensä koko alaa kohtaan kasvoi paljon. – Osallistuttiin aina kun klinikoita järjestettiin. Sama kehitys olisi kenties tapahtunut, mutta siinä olisi kestänyt useita vuosia kauemmin. Ammattimaiset tuotannot toivat heti uskottavuutta uudelle bändille ja pääsimme suoraan demovaiheen ohi. Harmi esiintyi Ruisrockissa 2013. Ehkäpä useilla tulevaisuuden huippubändeillä on taustalla Rock Academy. Kunnat ja valtio ovat osoittaneet tukeaan toiminnalle ja myöntäneet hankkeille rahoitusta; tiedotusvälineissäkin uutisoitiin viime talvena Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntäneen turkulaisille yli puolen miljoonan kolmivuotisen apurahan toiminnan laajentamiseksi. Olisiko Harmi päässyt samalla tavoin eteenpäin ilman Academya. Kuva: Lisa McWhirter Kuva: Lisa McWhirter Kuva: Samuli Virtanen Kauko Röyhkän klinikka akatemialaisille veti tuvan täyteen. Muuttuivatko bändin käsitykset rockbisneksestä ja musiikin soittamisesta Academyn takia. Voimme tuoda mukaan alueellista osaamista hankkeen klinikoille ja asiantuntijoiksi sekä kertomaan realismia ammattilaisuuden arjesta. Niinpä ensi vuonna mukaan tulevat Helsinki, Vantaa, Espoo ja Rauma. Harmi: Bändin näkökulma Academysta www.riffi.fi 6/2014 19-21 Rock-academy.indd 21 21 26.11.2014 11.49. Hyviä klinikoita ovat olleet mm. Vieläkin on musiikkialasta paljon konkreettista kokematta, ennen kuin – jos ja kun – kaikki isoimmat ja pienemmätkin keikkapaikat ja levy-yhtiöt on kierretty. Etunamme on keskeinen sijainti, ja meillä on käynyt räppäreitä, bändejä, koulujen musiikkiluokkia, pelimanneja, poliisien kuoro… missä vain halutaan ääntä talteen. Risto Niinikoski opastaa rumpaleita. Kari taas vakuutti ammattimaisuudellaan, ja vaikka suurin osa klinikalla puhutusta meni yli hilseen, jäi käteen kuitenkin se, että sopimuksia kirjoittaessa kannattaa olla oikeasti ammattilainen apuna, Virtanen arvioi Academyn antia. Kunnallisena toimijana emme pyri polkemaan alan hintoja. Median kautta saadut mielikuvat olivat tietysti vain mielikuvia, mutta tuntuu että alalla on enemmän mukavaa ja ystävällistä porukkaa kuin mitä maallikko luulisi. – Studio on kaikkien muidenkin varattavissa ja käytettävissä, mutta aikuisväestölle hinnoittelu on sama kuin kaupallisissa yrityksissä muualla. MC Matren lyriikkaklinikka, Jussu Pöyhösen lauluklinikka ja Kari Karjalaisen lakiasiaklinikka. Academyssä tuki oli jatkuvaa ja sen myötä kehitystäkin tapahtui koko ajan. Harmin Laura Andersson. – Vaikea kysymys, koska sitä ei voi koskaan tietää. Rock Academyn näkymät ovat lupaavat. siihen sisältyy talon palvelut äänityksessä ja jälkikäsittelyssä – se on siis käytännössä lähes ilmaista, Jukka Etu-Seppälä kertoo. Kitaristi Samuli Virtanen kertoo, että mukaan Bandstand -kilpailuun mentiin, koska haluttiin ottaa kaikki hyöty ja tuki vastaan bändin taipaleen ollessa vasta alkuvaiheessa. – Aikaisempia käsityksiä ei sinänsä ollut, sillä olimme koko bändi Academyyn päästessämme ihan tulokkaita bändikuvioissa. Hyöty oli eniten kenties siinä, että sai erittäin kattavan yleiskuvan kaikesta musiikkiin liittyvästä. u Naantalilainen Harmi on yksi Turun Rock Academyn ensimmäisellä valintakierroksella mukaan päässeistä bändeistä ja heidän videosinglensä Lentokalat on netissä katsotuin Academyn tuotannoista
22 www.riffi.fi 6/2014 22-27 Kai Hahto.indd 22 26.11.2014 14.01. Teksti: Petri Silas Kuvat: Hannu Perälä o ht a H i Ka – kuka muu muka
lu otettiin Hahdolle. E lettiin yhtä viime kesäkuun aamuista, kun Kai Hahto hapo tehdä lisääkin korjauksia, jos niitä tulisi. valla sanalla ”hätäpuhelu”. pulta oli helppo suostua hänen ehdottamaansa suunnitelmaan Pari seuraavaa päivää soittelimme materiaalia läpi ja katsoim– kunhan olin ensin tarkistanut vaimoni mielipiteen. Pian rumpuässä saikin taitonsa tähden aikatauluun ei tarvinnut kajota. Hänen omakneeksi varamieheksi, jos kävisi niin ettei Nevalaisumiskykynsä ja kaikkiaan ylivertaisen ammatti”Toimin kuin sen kunto kohene ajoissa. Sunnuntaina minua oli uudelle levylle sataa prosenttia. Hetwishin seuraavalla maailmankiertueella. – Tiesin hänen uniongelmistaan Rockissa sekä harjoitukset ja konsertin eeppistä metallia suoltaja nyt kuulin niiden äityneen sietämättömiksi. Helsinki-Vantaalla vastassa settini ja kyyti Kiteelle. Mitä teki mies, wermetallin pioneeribändi ja lippulaiva Stratovarius syyskuusjota Meshuggahin rumpali Tomas Haake kerran unohtumatsa 2011 joutui etsimään uutta pannuttajaa, ensimmäinen puhetomasti kuvasi sanalla ”monsteri”. Kunnes eräänä päivänä Juha Raivion ja Jari Mäenpään perään lisättiin Tuomas Holopaisen nimi. Hahto nimittää yhteydenottoa paljon puhuyhdettoista arrit päähäni, ja torstaina teimme tuotantodemon. Vaihtoehtoja ei ollut, vaitsi välitöntä huomiota vaativan viestin puhelimessaan. huolehtimaan muutenkin hyvästä lähtösoundista. reissä tiedetään, että etenkin ensinmainitun puolesta Hahto on Rupeaman startatessa oli maanantaipäivä. Torstai-iltana aloimme äänitlä on aina toimittu, koska hän pyörittää arkea kotona ja pitää tää, ja lauantaina noin kello 18 minun osuuteni olivat tallessa. Kolille rauhoittumaan, nollaamaan tilanteen. Maanan– Panokset olivat kovat. ja jäi muiden kanssa odottamaan sanaa Jukalta. Kiteelle saapuuhrannut paljon. – Emme olleet soittaneet Wintersunin kanssa kimpassa vuoNevalainen oli huolissaan terveydestään ja perheensä tuleteen, joten siinä tulivat kolmen päivän valmistavat treenit tarvaisuudesta. Muusikkopiialoin valmistautua toden teolla. Kolin ja progemetallia veistävän Wintersunin sekä vanhakantaisen reissu oli sujunut, mutta kotiin palattua kuvio oli palannut enprogen ja doom- sekä deathmetallin kolmiossa operoivan, eritnalleen. klassinen muusikko, Tuomas Holopaiselta uusien kappaleiden demot – Kaikilla oli alusta asti hyvä sisukas fiilis. Näin meilme vielä pari sovitusta kuntoon. Nightwish on uusin luku aikakirjoihin Vaasassa 1973 syntyneelle – Jukalta tuli toinen puhelu, jossa hän tiedusteli, kuinka pian Kai Hahdolle, joka on tähän asti tullut lähinnä tutuksi powerpääsisin Kiteelle äänittämään seuraavan levyn rummut. Ja hyvin se keikkakin meni. sillä nuotteihin – Onneksi siinä vaiheessa oli sessioiden alVaikka sitä ei ulos aluksi kerrottukaan, Hahto olisi helppo tehdä kuun vielä jonkun aikaa, joten ehdin paneutua oli session lisäksi hyväksynyt pestin myös Nightaineistoon kunnolla – pahimman varalta. Päätimme yhdessä, että kyllä tästä selvitään. Puolisen vuotta sitten Kai Hahto oli tehnyt töitä kahden kansainvälisesti korkealle noteeratun metallisäveltäjämme kanssa. Eli karlisääkin korjauksia, ken näytti, että vaara olisi ohi ja varauduin mekeasti ottaen kahden seuraavan vuoden suunnijos niitä tulisi.” nemään studiolle samaan tuttuun teknikon rootelmat menivät pitkälti uusiksi. Mies oli valvonut van Wintersunin kanssa Summer Breeze -festareilla Saksassa. siinä vaiheessa melkein kaksi viikkoa ja halusi lähteä itsekseen Onneksi kalenteriin mahtui tälle jaksolle kaksi vapaapäivääkin. Levyn Sen takana oli Nightwishin rumpali ja yhtyeen liiketoimintaa viimeinen biisikin sellainen parikymmmenminuuttinen järkäle, hoitavan Scene Nation -yhtiön hallituksen puheenjohtaja Jukettä jo siinä riitti omaksumista. Jukan huoli tarttui minuun, ja lotaina laitoimme kamat pystyyn Röskössä ja aloimme prepata. Lisäksi hän pelkäsi, ettei pysty antamaan bändin peeseen. Seuraavaan reiluun viikkoon huippurumpali ahtoi blues– Koska tunnen Jukan vuosien takaa, aistin heti ettei kaikki ja rockbändinsä Max On The Roxin keikan Vaasan Hietsku ole kunnossa, Hahto muistelee. nut Hahto huomasi usean kappaleen muuttaneen muotoaan, ja Vähemmän tunnettu on se tosiasia, että kun meikäläisen poedessä oli nuottien kirjoittaminen joka raidasta. Tiistain ja keskiviikon pänttäsin ka Nevalainen. Hahto teki Nightwishille valtavan palveluksen, koska juuri Nightwishin kahdeksannen täyspitkän teko oli peruuttase viikko, jonka maanantaina hän toisen kerran saapui Kiteelmattoman pitkällä, ja Hahto oli tullut lupautule, oli varattu rumpuäänityksille. Peruutin äkkiä jokuset opetukset ja pari keikkaakin ja täin arvostetun Swallow The Sunin rumpalina. pääosin huolen kahdesta pojastamme. koska materiaali on paikoin sen verran monimutkaista. Ja niinhän siinä kävi. Kaitsu oli pelastanut Nightwishin pinteestä, ja miehen tuntevien reaktio mukaili otsikossa näkyvää Cheekin hittiä. liin kuin aiemmillakin kerroilla Nightwishin kans– Sopimus oli, että Jukka ilmoittaa heti misa Dark Passion Playstä (2007) lähtien: virittämään rummut ja nulle, jos ei pysty lähtemään rundille. – Toimin kuin klassinen muusikko, sillä nuotteihin olisi helpwww.riffi.fi 6/2014 22-27 Kai Hahto.indd 23 23 26.11.2014 14.01. Metallin eri muodot Vaan kuinkas sitten kävikään
Menen juttuihin aina sydän edellä, ja se ratkaisi tässäkin. En voisi lähteä mukaan juttuun, jota en allekirjoita. Asia meni perspektiiviin Wintersunin massiivisen, kahdeksi eri levyksi venähtäneen Time-projektin – vielä tälläkin hetkellä keskeneräisen – valmistumista tarkastellessa. Tien päällä todellisuus ei aina kohtaa odotuksia. Legendaarinen Freddie Gruber ja virvelitekniikka Kai Juhani Hahdon arki on koostunut vuosia konventioista, jotka hän on järjestänyt itselleen suotuisiksi. – Bändihän on rundannut suhteessa aika vähän. Nightwishin tarjouksesta Hahto ei sen sijaan halunnut kieltäytyä, koska aikatulut antoivat myöten ja samalla aukesi mahdollisuus tehdä ”hienoa musaa hienojen ihmisten kanssa”, kuten hän muotoilee. Eli ei tarvitse feikata yhtään vaan voi nauttia siitä, että nytpä saa soittaa sitäkin musaa itse livenä. Vaasa on sopivan etäällä kaikesta, joten sinne Kaitsu pääsee välillä pakoon oman perheen pariin omalle sohvalle. Wintersunin päämies, kitaristi ja biisintekijä Jari Mäenpää oli toinen henkilö, jolle Hahto soitti Nightwishin tarjouksesta kertoakseen. Se nuorisotalo- ja klubivaihe on jäänyt oikeastaan tekemättä kun on menty suoraan isommille lavoille, eikä nimeä ole tarvinnut kasvattaa rundaten pakulla ympäri Amerikkaa. – Jarilla on visionsa, jotka eivät välttämättä aina kohtaa omia ajatuksiani tekemisen suhteen, mutta aika näyttää mitä tulee tapahtumaan. En sa”Tien päällä todellisuus no, etteikö myös Stratovarius olisi minulle tärkeä bändi, mutta saan esimerkiksi Nightwishin ei aina kohtaa odotuksia.” musasta tunnepuolella irti enemmän. – Diggaan Stratovariuksen jätkistä tosi paljon, mutta yh tyeestä olisi pitänyt tehdä heti prioriteetti. Plus siksi, että diggaan Juhasta (Raivio, Swallow The Sunin kitaristi ja liideri) tyyppinä ja biisintekijänä niin älyttömän paljon. Onneksi Stratot saivat Rolf Pilvestä loistavan rumpalin, joka ansaitsee paikkansa sillä tasolla. Kuin aiheen paketoidakseen Hahto esittää arvion siitä, miksi Wintersunin tie on ollut tietyssä mielessä kivinen. Nyt on Nightwish-leirissä aika selvät kuviot, joten siihen on pakko luottaa, ajatella positiivisesti ja panostaa täysillä. Olisi ollut väärin itseäni ja yhtyettä kohtaan lähteä mukaan puolivillaisesti. Levytykset ja kiertueet sekä keikat aikanaan ensin äärimetalliretkue Rotten Soundin ja sittemmin Wintersunin sekä Swallow The Sunin kanssa, samoin kuin muutkin sessiorumpalin työt tien päällä tai studioissa, ovatkin vain se näkyvä osa ammattimiehen arkea ja toimeentuloa. – Swallow’n jätkille täytyy antaa tunnustusta siitä, että bändi on painanut töitä menestyksen eteen… En väitä, etteikö Wintersun olisi, mutta orkesterien lähtökohdat olivat alusta asti aika erilaiset ihan levy-yhtiöiden supportista lähtien. Sinne kun buukkaa oppilaiden tunteja järkevästi peräjälkeen, ei logistiik24 www.riffi.fi 6/2014 22-27 Kai Hahto.indd 24 26.11.2014 14.01. – Jukan kanssa aiheesta jutellessa tuli oikeastaan ensimmäisen kerran nimenomaan Wintersunin suuntaan sellainen olo, että pitäisiköhän minunkin alkaa ajatella itseäni ja perheeni tulevaisuutta. Vaasa on pysynyt kotikaupunkina kolmesta syystä: rundaavan muusikon maailma kutistuu lentoliikenteen kehittyessä kaiken aikaa ja vastaavalla tavalla helpottavat paremmiksi käyvät nettiyhteydet äänittävän muusikon toimimista. – Wintersun on hankalassa saumassa levy-yhtiökuvioiden sekä Timen jatko-osan rahoituksen suhteen, ja kun Jari sanoi minulle ettei noin vuoteen todennäköisesti tapahdu juuri mitään, ajattelin ettei minullakaan ole mitään velvoitetta odottaa. Enkä sano, että tämä olisi yksiselitteisesti huono juttu, mutta törmään välillä Wintersunin kyydissä asioihin, jotka ovat tuttuja minulle, mutta eivät muille. Perimmäinen syy on silti rauhan tarve. – Lisäksi tulee musiikillinen tasapaino. Siihen en ollut valmis, koska Wintersunille oli juuri silloin alkamassa tapahtua, kertaa Hahto. Vertailua kaiken nähneeseen ja paljon kärsineeseen Swallow The Suniin on helppo ehdottaa, mutta rumpali toppuuttelee. – Poikani oli kolmikuukautinen, kun aloin äänittää sitä Timen 80 minuutin räpistelyä. Lisäksi olen kuunnellut Nightwishin musaa alusta asti ja pidän bändistä. Opetettavia Hahdolla riittäisi jonoksi asti, ja kotoaan mies sipaisee polkupyörällä vikkelästi sen kilometrin matkan, joka omalle treenikämpälle ja opetustyön alttarille on. Katsotaan nyt, mitä uusi joukkorahoitusidea poikii. Nyt hän on tokalla luokalla! Vaikka Wintersun on minulle rakas yhtye, lähdin myös Swallow The Suniin aikanaan osin siitä syystä, että tekemisen tempo on Wintersunissa niin hidas. Hahto kertoo kieltäytyneensä jokusista rahakkaistakin tarjouksista Wintersunin eduksi, ja sanoo myös ajatelleensa bändin etua usein, koska on halunnut uskoa onnettaren vielä hymyilevän
Kaltaiselleni vanhalle Carcass-diggarille musa sellaisenaan veti suun hymyyn, ja rumputyöskentely oli tietty huomiotaherättävää. On siinä ennenkin ollut harvempia jaksoja. Ja koska musaa pitääkin tehdä rakkaus ja intohimo edellä, arvostan tätä valtavasti. Ei nimittäin puutu reissusta naurua eikä actionia, jos on valttikortti nimeltä Hahto mukana. Sanoisin, että Kaitsua pääsee lähelle kaikkein parhaiten keikalla. Hän oli pannut vähän aiemmin sekä Dave Wecklin että Neil Peartin soiton niin perustavalla ja hienolla tavalla uusiksi, että minun oli pakko päästä hänen oppiinsa. On vaikea poimia mitään erityisiä suosikkeja hänen tuotannostaan, mutta omassa levysoittimessa lienee Wintersunin Time pyörinyt eniten. Luotan myös siihen, että oppilaani käyvät treenaamassa ilman että minä sitä vaikka läksyin valvoisin. Ja miksikö se on huono asia. Lisäksi hän on hyvin positiivinen, toiset jatkuvasti huomioon ottava ihminen.” ”Alun perin Kaitsu tuli tietenkin tutuksi Rotten Soundin kautta, joten ajatus sellaisesta huipputason grindcore-rumpalista soittamassa meillä muutamaa iskua minuutissa nauratti pirusti, mutta varsin hyvinhän siinä lopulta kävi. Asenteen ja ammattitaidon ohella hänestä tekee erityisen hyvän tyypin luonne. Hahto räätälöi ”opetussuunnitelman” kunkin tarpeiden ja toiveiden mukaan. – Otin kesällä 2002 pankista lainan päästäkseni New Yorkiin tunneille Freddie Gruberin (1927–2011) luokse. Uskon, että Kaitsusta on tullut se, kuka hän tänään on, koska mies on yhdistänyt lahjakkuuteensa vuosikausien systemaattista kovaa treeniä, intohimoa musiikkiin ja nöyryyttä omaa tekemistä kohtaan. Ja treenaan edelleen. Myös soittajalle elintärkeästä ergonomiasta Hahto tietää keskivertokollegaa enemmän, koska on käynyt Alexander-tekniikan kursseilla. Kaikkia oppilaitani en yritä saada väkisin kehittymään. Hän löytää kiinnostavia juttuja lähes joka genrestä. – Jos ei oikein tiedä, mitä treenata tai miksi, niin siinä osaan kyllä opastaa. Lasken isoksi vahvuudeksi myös avarakatseisuuden ja monipuolisuuden. Yksi guruista on Kaitsulle yli muiden. Kaitsua hauskempaa, lämpimämpää ja luotettavampaa ihmistä on vaikea löytää, joten ihmekö tuo jos kaikki haluavat hänet. On minulla teknisiäkin apuvälineitä, mutta idean is- Kaitsu kipparien silmin 1 TUOMAS HOLOPAINEN: Kaitsu kipparien silmin 2 JUHA RAIVIO: ”Hahto osui tutkaani vuosituhannen vaihteessa, kun muuan kaveri soitti minulle Rotten Soundia. Onneksi oppilaat ovat pysyneet kärsivällisinä. Opetuksen tarpeestahan kiistellään aina, mutta kukaan tuskin kiistää, kuinka tärkeää rumpalille on alkuun kuulla, miten kapuloita pidetään ja miten istutaan oikein. Silti kaikki eivät tajua harjoittelun merkitystä. Siksi, että kaikki nuotinlukutaitoiset tyypit ovat lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttäviä! Erityisen hyviä Hahto-levytyksiä ovat minusta Swallow The Sunin ja Wintersunin tuoreimmat; niiltä löytyy aika täydelliset näytteet miehen taidoista. Ja sitten siinä, että Kaitsu ei pahemmin etukäteen testaile tai treenaile vaan kirjoittaa kaikki paperille. Ja sitähän Kaitsun soitto on täynnä. Kehittyminenhän on aina itsestä kiinni, toisen puolesta kun ei voi harjoitella. – Nyt moniin rutiineihin tulee muutos, mutta opettamista en taida koskaan lopettaa. Kaikkiaan mies on omaksunut sen mallin, ettei oppiminen pääty koskaan, joten hän myös harjoittelee kaiken aikaa työn ohessa. Soittajana arvostan eniten hänen tyylitajuaan ja kykyään tulkita biisit niiden kertoman tarinan ehdoilla. Laitan myös uusia komppeja ja fillejä paljon muistiin. kaan tai muuhun ylimääräiseen tarvitse kiinnittää huomiota. Yhtä lailla Kaitsu on tinkimätön sen suhteen, mihin lähtee mukaan. Maailma on täynnä aivan käsittämättömiä rumpaleita, mutta todelliset muusikot tunnistaa sielukkuudesta. Ainakaan minä en ole ikinä keksinyt mitään huomautettavaa. – En noudata mitään kaavaa, jossa mennään aina a:sta b:hen, koska en usko sellaisen monia hyödyttävän. Jokainen on yksilö ja vaatiikin tarkkaavaisuutta huomata, mitä kukin tarvitsee mennäkseen eteenpäin. – Itselleni oli alkuun vaikea hahmottaa, miten rudimentit liittyvät settisoittoon, mutta kun sen kerran oivalsin, treenasin niitä mielelläni. Jos juttu ei tunnu omalta, se jätetään väliin. Sydän ja tunne mukana joka iskussa. Mitä taas tulee hänen uuteen rooliinsa meidän bändissämme, niin Jukka on edelleen maailman paras rumpali Nightwishiin, mutta Kaitsu nousi ikävän tilanteen pakottamana hienoimmaksi mahdolliseksi paikkaajaksi. – Minulla on padi aina mukana, ja se onkin hyvä kaveri hotellihuoneessa. Kuunnelkaa ja katsokaa kaverin toimintaa livenä. Ihmiset toki soittavat eri syistä ja se myös minun täytyy hyväksyä. Oma motivaatio onkin olennainen osa oppimista. Homma aukesi käsitt äessäni miten paljon Gene Krupan ja Buddy Richin jutuissa oli kyse tanakasta virvelitekniikan hallinnasta. Hahdon omasta taustasta löytyy peruskoulun jälkeen suo- ritettu muusikon perustutkinto, jota hän on täydentänyt yksityistunneilla Joe Morellon, Jim Chapinin sekä John Rileyn kanssa. Kokemus ja monipuolisuus näkyvät hänessä sekä hyvässä että pahassa eli siinä, miten levyä tehdessä studion voi varata rumpuja varten vain pariksi päiväksi ja siihen hän mahduttaa myös mikityksen ja virityksen. Ja vaikka Kaitsu soittaakin myös sambaa ja ties mitä afrikkalaista acid-ebola-jazzia, kuulee noilta kahdelta albumilta mielestäni hienosti miehen koko spektrin.” www.riffi.fi 6/2014 22-27 Kai Hahto.indd 25 25 26.11.2014 14.01
– Juttelin kavereiden kanssa puhelimessa muutama päivä sitten ja nyt näyttää kyllä siltä, että joudun jättäytymään Swallow-pelistä ainakin hetkeksi pois. Kysymys on realiteeteista. Hänellä ja kitaristi Mattias IA Eklundhilla oli ”Musa on elämäni tarkoitus jatkaa Art Metal -hanketta Euroopan rundin merkeissä, ja sain kutsun mukaan. Sieltä tuli sellainen haitari, jossa oli tajuton 16 osaa käsittävä biisi! Kauheaa intialaista hässäkkää, jossa paikoin vedellään koko porukalla 32-osia unisonossa vimmatusti. Mies monessa roolissa Metallin ohella Hahto soittaa ahkerasti ja laveasti skaalalla Johanna Kurkela – Jonas Hellborg. Mistä moinen. Jälkikäteen niitä voi sitten kirjoittaa puhtaaksi vaikka Sibelius-ohjelmalla. Huhtikuun yhdeksäntenä starttaa New Yorkin Hammer stein Ballroomista vajaan kolmenkymmenen Pohjois-Amerikan konsertin Nightwish-rundi, jonka myötä Hahto, Holopainen, laulaja Floor Jansen, kitaristi Emppu Vuorinen, basistilaulaja Marco Hietala ja irlantilaista säkkipilliä -soittava Troy Donockley pääsevät jatkamaan työtä, joka on toistaiseksi tuotta- 26 www.riffi.fi 6/2014 22-27 Kai Hahto.indd 26 26.11.2014 14.01. Liitteenä oli uutta musaa. Rutinoitunut ammattilainen odottaa jo innolla ensi kevättä. Parempi, kun bändi jatkaa toistaiseksi näin. Mutta soittaa silti niin sanotusti oikeakätisen setillä. Raiviohan halusi aikoinaan minut niin kovasti joillekin Swallow’n keikoille, että maksoi lisäpalkkaa omista liksoistaan, mutta eihän sellainen lopulta ole reilua kenellekään. – Joo, olen tosiaan vasuri! Kun sain kuusivuotiaana ekat rumpuni, laitoin ne enemmän ajattelematta pystyyn samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Viime aikojen sessiosatoa on paitsi Max On The Roxin neljäs täyspitkä, myös Juha Rai- vion Trees Of Eternity -hankkeen debyyttialbumi. Samaa kamaa kuin Hellborgin uudella Jazz Raj -albumilla. Hahdon paikan Swallow The Sunissa ottaa häntä jo aiemminkin tuurannut Juuso Raatikainen, joka on Kaitsun mielestä mies paikallaan. Sopimus ja äänitykset ovat edelleen kysymysmerkillä, ja vuonna 2015 NW-kireet pitävät minut tiiviisti tien päällä. Hän myös korostaa, ettei ole eronnut orkesterista. Studiossakin Hahto on viihtynyt. Myöhemmin olen alkanut avata otteita ja kuvioita eri tavalla. Toisinaan joudun jättämään hienoja keikkakokemuksia väliin ihan taloudellisista syistä; minulla on muitakin suita syötettävänä kuin oma. – Jonas otti yhteyttä maalis-huhtikuusta. – Vetäydyn toistaiseksi kuvioista, koska jätkät ovat minulle rakkaita ja haluan heille vain parasta. Musa on elämäni toiseksi tärkein asia, ensimmäisenä tulee perhe. Hahdon kuvittaessa kertomustaan huomio kiinnittyy siihen, että mies on vasenkätinen. Kuuntelin matskun läpi, ja kun en tahtonut saada mistään kiinni, pyysin laput. Kuntoiseksi tärkein asia, nes Jonakselta tuli viikkoa ennen starttia viesensimmäisenä tulee perhe.” ti, ettei hän haluakaan soittaa keikoilla mitään vanhaa. Vasemman puolen kehittäminen avartaa setin hallintaa. kiessä kynä ja paperi ovat nopeimmat. Niin ikään Swallow The Sun kerää vauhtia seuraaviin äänityksiin. Perheellisenä en voi olla joka paikassa jatkuvasti
Ja homma vielä toimii ilman, että itseni tarvitsee säätää mitään. Muistan vielä elävästi, miten porukalla ihmeteltiin hullua rumpalia. Minähän halusin ja tässä sitä ollaan. Se on luksusta. Vuoden 2014 lähestyessä loppuaan vaikuttaa siltä, ettei Hahtoa enää helposti saa Children Of Bodomin, Indican, Sotajumalan, Waltarin ja muiden tapaan studioon setinvirityskeikalle. Levytyksistä itselle läheisimmät ovat tietenkin Wintersun sekä Time I & II, joiden ohella suosikkihini lukeutuu Rotten Soundin Murderworks. – Nightwishiin liittyminen oli siinäkin mielessä helppoa, että tunnen paitsi bändin, myös taustavoimat pitkän ajan takaa. Hän on myös yksi rennoimmista ja reiluimmista tuntemistani kavereista. Ehkä siksi meillä synkkaa niin hyvin eikä ideoista tule puutetta. Kaitsu jäikin elämään kaveripiirin puheisiin legendaarisena rumpalina, jonka maine totta kai vain kasvoi Rotten Soundin levyjen myötä. Tervetuloa Frankfurtin Musiikkimessuille! Lisätietoja: www.musikmesse.com info@finland.messefrankfurt.com Puh. On aika nauttia asemasta Suomen metallipannuttajien ykkösenä. Kaitsun seurassa ei voi olla viihtymättä. – Arvostan NW-yhteisöä muutenkin kuin musiikillisesti ja koen arvostuksen olevan molemminpuolista. Jo silloin tuli selväksi, että vain harvoilta löytyy vastaavaa intohimoa musiikkiin, soittamiseen ja kovaan treenaamiseen. Myös Swallow The Sunin tuotokset toimivat erittäin hyvin. Äänitin kerran Sonic Pumpilla yhtä Wintersunin biisiä, kun Nino (Laurenne, kitaristi ja äänittäjä) hihkui kesken oton luureihin, että ”puhelimessa kysytään, haluatko lähteä Nightwishin sessioihin teknikoksi”. Kaitsu kipparien silmin 3 JARI MÄENPÄÄ: 15. – Sanomatta paras, koska se on kyllä hauskaa puuhaa! Enkä minä sitäkään toimenkuvaa ikinä varsinaisesti valinnut. – 18. 2015 Finnland Hands on music DU: 17.11.2014 Mielenkiintoisia trendejä, monenlaisia instrumentteja sekä tuhansia muusikoita ja musiikin ystäviä! Frankfurtin Musikmesse on maailman suurin kansainvälinen ammattimessutapahtuma, joka on omistettu kokonaan musiikkiinstrumenteille, nuoteille, musiikkiteknologialle, ohjelmistoille ja muille musiikkitarvikkeille. Musikmesse 2015 tarjoaa 90.000 neliön verran uusia ideoita. Hahto onkin epäilemättä jo sietänyt osansa eri tavoilla epäselviä olosuhteita ja toiminut tarpeeksi monesti virkaa tekevänä lastentarhan opettajana. u ”Ekan kerran Hahto tuli vastaan yhdeltä Enochian Cres centin levyltä. Katson vain, koska tulee olla lentoasemalla ja hoidan itseni paikalle! Muiden työtä pelkäämättömien, fiksujen ja nöyrien suomalaisten soittajien ja yhden hollantilaisen sekä yhden britin kanssa. Olikin minulle aikamoinen kunnia, kun hän suostui lähtemään Wintersunin esikoislevylle vuonna 2004. 4. Kaitsun soitossa on tiettyä luovaa nerokasta hulluutta ja ’aina pitää rikkoa rajoja’ -asennetta, jota rakastan. Sitä samaa on itsessäni. Minäkin haluan kehittyä instrumenttini hallinnassa ja kerätä paljon vaikutteita eri tyyleistä. Siinä bändissähän Kaitsu pääsi treenaamaan myös hidasta soittoa! Hahdossa vihjaisin kiinnittämään huomiota siihen, miten mies on soveltanut Alexander-tekniikkkaa soittoon. Uutuutena B2B-alue jälleenmyyjille bisnesneuvotteluita varten. Enkä vähättele sitä, että astun saappaisiin, joista on lähtenyt bändin ekoista treeneistä asti mukana ollut kaveri ja ystäväni. On hienoa selailla kalenteria ja tietää, että lähemmäs kahden vuoden päähän tästä hetkestä on tiedossa mielekästä tekemistä hyvässä porukassa. Diggaan ja arvostan myös jazzista metalliin venyvää monipuolisuutta. Hänen kehonkielensä kertoo, kuinka hän hallitsee kroppaansa eri tavalla kuin ‘normaali’ ihminen.” 22-27 Kai Hahto.indd 27 26.11.2014 14.01. 040 544 5577 59865-004_MM_allg_RIFFI_110x280_Finnland • CD-Rom • ISO 39 • CMYK • yi: 04.11.2014 nut paikoin ylistäviä arvioita, yli 900?000 levyn maailmanmyynnin ja lukuisia kopioijia
Koulun tapahtumatäkyjä on ammattitason koneistolla toteutettavan musikaalin lisäksi syyskauden kruunaava rokkiin ja jazziin keskittyvä Vaskifest. Kokeessa kuullaan yhä enemmän esimerkiksi bändidemoja tai tietokonevetoisia dj-juttuja. Vauhdissa Lauri Mikkola. 28 www.riffi.fi 6/2014 28-31 Vaskivuori.indd 28 26.11.2014 11.40. Joku on saattanut aloittaa musiikkiopinnot viisivuotiaana ja haluaa musikaaliesiintyjäksi, toinen on kiinnostuneempi bändeistä ja musiikkiteknologiasta. Musiikkilinjalla opiskellaan soittamista rokkibändissä, äänitystekniikkaa, yhtyelaulua, big bandia ja musiikkiteatteria. Teksti: Tommi Saarela Vaskivuoren musiikkilukio – koulusta keikoille! Vaskivuoren lukiosta alkupotkunsa musiikkialalle saaneet nuoret ammattilaiset O ppilaat Vaskivuoren musiikkilukioon valitaan peruskoulun päättötodistuksen lukuaineiden keskiarvon ja soveltuvuuskokeen perusteella, jossa on jo pitkään nähty ”tyttö ja viulu” -asetelmaa monimuotoisempi nykynuorison musiikkiharrastuksen kirjo. esittäytyivät Vaskifesttapahtumassa. Vaskivuoreen hakeudutaan luonnollisesti Vantaalta ja lähikunnista, mutta myös muualta Suomesta. Kouluun pyrkivistä nuorista monilla on jo vahva visio siitä, mitä he haluavat isona tehdä. – Tulokkaiden osaamistaso nousee koko ajan, varsinkin laulutaidot ovat parantuneet huomattavasti, kehuu lukion rock-muKuva: Venla Niinistö Vaskivuoren musiikkilukio Vantaalla on yksi kolmesta musiikin erikoislukiosta pääkaupunkiseudulla
Punkkia ja jatsia Vaskivuori tarjoaa yhden bändisoittoon perehdyttävän kurssin lukiovuotta kohti. Koulussa toimii nelisenkymmentä bändiä, joten Raution tukena bändejä ohjaa talon big bandiakin luotsaava musiikinopettaja Mika Karhunen. Syöksykierre voisi alkaa katkenneesta kitarankielestä, jota kukaan ei ehdi vaihtaa. – Meillä opetuksessa lähdetään siitä, että pitää voida kokeilla ja saa mokailla. Kuva: Marko Kalmari siikin ja äänitystekniikan opettaja Pekka Rautio veikaten, että television suosituilla laulukilpailuilla on osansa asiaan. Oppilaitoksessa olennaista on pystyä tasapainottelemaan käyttämisen vapauden ja siitä koituvan vastuun välillä. Koulun vakio-opettajien lisäksi erikoiskursseille kutsutaan vierailijoiksi kotimaan ammattiväkeä miksaajista masteroijiin. Rautio katsoo, ettei yhteistä treenituokiota pidä haaskata soitonopetukseen kädestä pitäen, varsinkin kun netit ja youtubet ovat tulvillaan pätevää, sovellettavaa opetusmateriaalia. Usein keskitytään soittajien intohimoisesti rawww.riffi.fi 6/2014 28-31 Vaskivuori.indd 29 29 26.11.2014 11.40. Rau tion mukaan tämä voi olla erityisen vaikeaa, jos on soittanut pienestä pitäen klassista musiikkia nuotista ja tottunut siihen, että opettaja tarttuu jokaiseen virheeseen. Kelluvalla soittotilalla varustetun studion akustiikkasuunnittelu on Janne Riionheimon käsialaa. – Kurssilla opitaan kasaamaan pieni PA ja hoitamaan miksaus, ja opiskelijat huolehtivat koulun klubien sekä konserttien äänentoistosta. Hyvää ideaa ei voi tunnistaa ennen kuin sen testaa, Rautio rohkaisee. Vaskivuoren kalusto on yleiseen lukiotasoon peilaten messevä. Ison lavan ristikytkennästä päästään linjoja pitkin suoraan studion kovalevylle. Kun yritetään saada ”flow” päälle, tulee väkisin huonojakin juttuja. Tilanne, jossa kokoonnutaan bändin kanssa yhteen on Raution mielestä niin arvokasta aikaa, ettei sitä pidä tuhlata ”perinteiseen opettamiseen”. – Tiski on roikkunut pitkään siellä vain ”opetuksellisista syistä”, ei sitä kukaan enää käyttänyt kuin pakon edessä, Rautio naurahtaa aikojen ja menetelmien muuttumiselle. Toinen taustavaikuttaja äänipuolella on lukion entinen oppilas, Sunrise Avenuen Ilkka Ruutu, joka toimii koulun äänentoiston konsulttina ja vastaa myös musikaalien äänisuunnittelusta. Studion kelluva soittotila on varusteltu laadukkailla soittimilla ja vahvistimilla. Kurssin priimuksista leivotaan studiomestareita, jotka saavat oman avaimen ja pääsevät käyttämään tiloja itsenäisesti. Mikseriä studiossa ei enää ole, se vaihdettiin hiljattain Audientin etuasteisiin ja Logic Pro -softaan. sekä live- että studioympäristössä. Toisaalta heidät myös velvoitetaan äänittämään ja miksaamaan koulun bändien demoja. Keikka koulii Bändikurssilla opetellaan muiden tekemien biisien plokkaamista, tehdään niitä itse, soitetaan korvakuulolta – ja ulkoa. Bändien perusmikitykseen tarvittavan kaluston lisäksi talossa on erikseen mikit opiskelijoiden big bandille sekä kattaus langattomia pantamikkejä ja käsilähettimiä musikaa lien tarpeisiin. Äänihommia opiskellaan Vaskivuoressa Kamat pystyyn Huoltoa ja huolenpitoa Toinen puoli äänen kursseista keskittyy Bjarki Kaikumon johdolla studio- ja musiikkiteknologiaan lukion hyvin varustellussa äänitysstudiossa, jossa opiskellaan äänittämistä, miksaamista ja tuottamista. esittelee opettaja Pekka Rautio. – Astun mielelläni sivuun ja yritän olla asioiden mahdollistaja, joka asettaa tavoitteita tai tuottaja, joka valvoo että homma etenee. Studiossa miksaus pöytä on vaihtunut 24:ään Audientin etuasteeseen ja Logic Pro -softaan, kastamaan tyylisuuntaan, joka voi olla mitä tahansa hardcorepunkista jazziin. Hot Mess on yksi Vaskivuoren lukuisista lupaavista uusista bändeistä. Pienempää, liikuteltavaa FBT:n aktiivista klubisettiä ajetaan Soundcraftin 16-kanavaisella peruspöydällä. – Ei saa päästää syntymään fiilistä, että vehkeet ovat romuja, joilla ei ole väliä. Loppukokeessa tentataan esimerkiksi signaalireitit ja mikkityypit. Yamahan 32-kanavaisen LS9-digitaalipöydän perään kytketty koulun isompi, järeillä subbareilla varustettu JBL:n setti on kiinteästi asennettu, päätteetkin hurisevat erillisessä konehuoneessaan. Mikrofoneja on melkoinen määrä AKG:sta Neumanniin, ja niiden käyttö ristiin lavojen ja studion välillä on sallittua ja yleistäkin. Myös esiintyminen on rock-opetuksessa avainasemassa. Kuva: Marko Kalmari Vaskivuoressa rock-musiikin kursseihin nivoutuu äänitystekniikan opetus, josta Raution vetämä osuus kattaa livepuolen. Soittimien osalta musiikkilukion studio, kaksi musiikkiluokkaa ja kaksi bändiluokkaa ovat täysin varusteltuja, ja laadukkailla peleillä. Nykyteknologia tulee apuun bändiopiskelussa sitäkin kautta, että Rautio saattaa soittaa bändin kitaristille jonkin riffin eteen kertaalleen ja pyytää oppilaan kuvaamaan soiton kännykkäkamerallaan, jotta homman voi ottaa haltuun omin päin ja ajan kanssa. Soittimista pitää huolehtia ja laitteita täytyy huoltaa, esimerkiksi vahvistinpuolella meillä on pelkästään laadukkaita putkistyrkkareita, Rautio sanoo
– Oli kiva käydä esiintymässä lukion nykyiselle porukalle ja näyttää esimerkkiä, millaisia mahdollisuuksia koulu voi antaa. Palaute kohdentuu pitkälti soittimen hallintaan ja yhteissoittoon. Raution mukaan luk io ikäisistä ei välttämättä näe, kenessä on potentiaalia vahvaan uraan ja menestykseen. Kolmantena kulmakivenä Mikkola mainitsee musikaalit, joita treenattiin aina liki puoli vuotta kerrallaan, joten nuorukaista alussa vaivannut ujous karisi tekemisen tahdissa nopeasti. – Esimerkiksi kouluaikojen musikaalihommasta, näyttelemisestä on ollut apua myös esiintymisessä bändilavalla. Hän kävi kuitenkin kokeissa tutustumassa ”paikan meininkiin”, koska Vaskivuori oli koulu, jonne hän oli päättänyt mennä. Meininki oli niin hyvä, ettei siinä auttanut kuin palata peruskoulun kymppiluokalle, ja hakea vuoden kuluttua paremmin paperein. Pian armeijan jälkeen hän menestyi television Voice of Finland -kilpailussa, jonka jälkeen musiikista alkoi tulla ammattimaista toimintaa, ja keikoilta liksaa. Bändit saavat keikoistaan sanallisen palautteen ohessa usein myös mp3-muotoisen dokumentin. u Luokkakaverien comeback Vaskivuoren lukiosta on aikojen saatossa putkahtanut ulos liuta musiikkialan nykyammattilaisia. – Näytelty juttu ei bändilavalla toimi, aito puhuttelee aina enemmän. Pääsin jo toisena vuotena big bandin laulusolistiksi, jota tein siihen asti kun kirjoitin koulusta ulos. Rautio toteaa, ettei toistakymmentä vuotta muusikon alkujen kanssakulkijanakaan ole kouluttanut vainuamaan poikkeuslahjakkuuksia etukäteen. Päälavan esiintyjistä esimerkiksi Lauri Mikkola, Yona, My First Band, The Hearing ja Jesse ovat aloitelleet musiikkiuraansa Vaskivuoren lukiossa ja sen jälkeen saaneet nimeä kotimaassa ja jotkut kauempanakin. Mikkola kirjoitti ylioppilaaksi Vaskivuoren musiikkilukiosta keväällä 2010, vuotta myöhemmin kuin olisi pitänyt. Vasta siellä opin laulamaan kunnolla, ja aloin löytää omaa soundia, Mikkola paljastaa. Siihen tarkoitukseen koululla on oma matalan kynnyksen Vaskiklubi, jota järjestetään säännöllisesti. Rock-musiikkitunnit oli toinen kova juttu, perustettiin bändejä ja Raution Pekka nyki meitä oikeaan suuntaan. – Olin soittanut kitaraa, rumpuja ja vähän kaikkea koko ikäni, mutta en juurikaan laulanut ennen kuin menin sinne. Lukiosta Mikkola meni suoraan armeijaan, jossa sai mieluisan paikan Kaartin varusmiessoittokunnan solistina. Ja nyt Vaskifestissä osa nimekkäimmistä teki yhdessä paluun oman koulun lavalle. Mikkola kertoo olleensa ”sen verran hulivili” yläasteella, että heikon keskiarvon takia ei ollut saumaa Vaskivuoren musiikkilukioon, vaikka olisi kuitannut pääsykokeista täydet pisteet. – My First Band on esimerkki kouluaikana perustetusta bändistä, joka tekee nyt uraa ja jonka soittajista osa on tuttuja myös PMMP:n taustabändistä. Kuva: Venla Niinistö ”Saa kokeilla ja mokata, flow’n mukana tulee huonojakin juttuja. Oli mahdollisuus kokeilla kaikenlaista, anti oli niin laaja. Ja heittämällä sisään. Ja vaikka ohessa saatetaan pohtia esiintymisen dramaturgiaa ja lavalla olemistakin, Rautio pitää tärkeimpänä, että lavaolemus kumpuaa viime kädessä soittajista itsestään. 30 www.riffi.fi 6/2014 28-31 Vaskivuori.indd 30 26.11.2014 11.40. Isompia tapahtumia ovat kulttuuritalo Vernissan Bändimaraton, jossa esiintyvät kaikki koulun bändit sekä kouluvuoden päättävä ulkoilmakonsertti Kesäkorva. Mikkola kertoo vieläkin hämmästelevänsä, kuinka paljon ”Vaskis” on puskenut kentälle soittajia ja laulajia. – Sitä huomasi jännittävänsä aina vain vähemmän ja vähemmän – tai vaikka jännittikin niin osasi hallita sitä, ettei se purkautunut stressinä. – Vaikka soittaa bändissä vuoden, ei se etene jos ei pääse keikalle. – Esimerkiksi pojat ovat siinä iässä, etteivät kouluun tullessaan ole laulaneet vuosikausiin yhtään mitään, vaan soittaneet vain kitaraa. Marraskuun alun Vaskifest-tapahtumassa osa koulun tähdistä teki comebackin vanhan opinahjonsa lavalle. Ehkä näin pystyy antamaan rohkaisua niille lukiolaisille, jotka pohtivat uskaltaisiko sitä lähteä havittelemaan musiikista uraa itselleen. Mikkola ei kuitenkaan näe itseään tulevaisuudessa pelkkänä pop-artistina, vaan aikoo pyrkiä vakain aikein Teatterikorkeakouluun – koulun musikaaleista syttyneen innostuksen siivittämänä. Hyvää ideaa ei tunnista ennen kuin sen testaa!” Sunrise Avenuesta tuttu basisti Ilkka Ruutu Vaskifestin mikserin takana. Opettaja Pekka Raution mukaan Vaskivuoren lukio on musiikkiin vakavasti suhtautuvan nuoren uraputken alussa: lukioikään tultaessa on mahdollista osata jo sen verran, että pystyy perustamaan toimivan bändin, joka saattaa parhaassa tapauksessa sellaisenaankin muodostua tulevaisuuden työpaikaksi. – Kävin lukiota neljä vuotta, koska viihdyin siellä niin hyvin. Eväät esiintymiseen Mikkola kokee saaneensa Vaskivuoresta roimasti eväitä ja oppia niin musiikin kuin muunkin esiintymisen alueilla. Siksi onkin aina yllättävää, jos sellainen lähtee mukaan vaikka musikaaliin ja löytääkin äkkiä laulajan itsestään! Toka kerta toden sanoo Voice of Finlandista ja kevään euroviisukarsinnoistakin tuttu Lauri Mikkola tunnustaa olevansa yksi Raution tarkoittamista laulamista vieroksuneista teinipojista, joka löysi itsensä ja lajinsa vasta lukiossa
Les Paul Standardissa) • Uusi helpommin säädettävä Tune-o-matic -talla • Jakki uudella entistä varmemmalla juotoksella • Entistä vahvemmat johdot ja kytkennät • Uusi vieläkin tukevampi Gibson-laukku www.gibson.com k u v a s t o . Tämä perinne juontaa juurensa Orville Gibsonin ajatuksesta kehittää jatkuvasti parempia ja nykyaikaisempia soittimia. i n t o l u t h m a n . 2015 New Model Year Continues the Innovation of Les Paul Gibson on ottanut tavaksi marssittaa joka syksy uuden hengästyttävän kitaramalliston esiin. Vuoden 2015 malleissa on tallella paljon aikaisempien vuosien parannuksia, ja lisäksi mukana on joukko huikeita uutuusominaisuuksia! • Uuden sukupolven G FORCE -automaattiviritys • Uusi kattava järjestelmä parhaiden ja harvinaisimpien puulajien valintaan ja yhteensovittamiseen • Nollanauha-tyyppinen satula loistavilla säätömahdollisuuksilla • Leveämpi otelauta, enemmän venytysvaraa ja vähemmän sormiahtautta • Paksumpi ruusupuuotelauta – enemmän massaa = parempi sustain • Uusi PLEK-käsittely – helppo soittotatsi, supertarkka intonaatio • Uusi otelaudan viimeistely – todella silkkinen tatsi • Irrotettava plektrasuoja (mm. f i / w w w. i n t o l u t h m a n . f i 28-31 Vaskivuori.indd 31 26.11.2014 11.41
Paul’s Sound Vantaan Musiikki Antaksentie 4, VANTAA Tykistönkatu 7, HELSINKI Mäihätie 15 B, NUMMELA Kielotie 4, TIKKURILA Intro Music Piano Jylhä Tammer Piano ja Soitin Woodwinds Ky Paasikivenkatu 4, KERAVA Korvenkyläntie 42, MUURAME Pinninkatu 26-28, TAMPERE Albertinkatu 17, HELSINKI Kemin Musiikki Pori Sound City Tampereen Musiikki Keskuspuistokatu 5, KEMI Rautatienpuistokatu 2, PORI Kuninkaankatu 13, TAMPERE Keskusmusiikki Lahti Power Sound Top Sound Hämeenkatu 23, LAHTI Jokioistentie 993, SOMERO Puolatie 5, HYLLYKALLIO Markun Musiikki Ky Savonlinnan Soitinkulma Tornion Musiikki Rajatie 27, HYLLYKALLIO Kirkkokatu 7, SAVONLINNA Eliaksenkatu 11, TORNIO 32-35 Rivakat 614.indd 32 Tsekkaa myös: Akateeminen Kirjakauppa Suomalainen Kirjakauppa Booky.fi Oy Verkkokauppa.com 26.11.2014 15.03. EBS Signature Drive asettuu tähän linjaan luontevasti. ••• Signature Drive on erittäin hyvälaatuinen säröpedaali. Kummassakin haarassa on oma voluumisäätimensä sekä omat efektilenkkinsä ulkoisten efektien kytkemistä varten. Tässäkin on yksi konkreettinen tapa päästä lähemmäksi sitä maailmaa, vaikka pedaali ei harjoittelekaan kenenkään puolesta Billy Sheehanin chopseja. true-by-pass eli signaali kulkee suoraan tulojakista lähtöjakkiin silloin kun pedaali polkaistaan pois päältä. Sheehan soittaa Yamahan valmistamalla Attitude-nimikkobassolla, jonka signaali jaetaan kahteen kanavaan: toinen pidetään puhtaana ja toinen särötetään. Erityisesti sille, joka haluaa vain yhden säröpurnukan lautaansa, tämä on varmasti varteenotettava laite. Signaalin jakaminen kahteen kanavaan ei ole mahdollista jokaisella kellaritreeniksellä, mutta nyt sen voi tehdä yhden laatikon sisällä. Ja sellaisen EBS:n kanssa yhteistyössä toteutettu nimikkopedaali pyrkii nyt tarjoamaan. Hinta: 219 E Lisätiedot: F-Musiikki • www.f-musiikki.fi Riffi-lehtiä ja/tai kirjoja myyvät seuraavat vähittäisliikkeet: F-Musiikki Musiikki-Kullas Martinsillantie 10, ESPOO Torikatu 12, OULU F-Musiikki Musiikki Lukinmaa Kaisaniemenkatu 7, HELSINKI Välikatu 15, KAJAANI F-Musiikki Musikantti Soitin Laine UralTone amplification Viilarinkatu 1, TURKU Väinönkatu 42, JYVÄSKYLÄ Maariankatu 10, TURKU Helsinginkatu 30, HELSINKI F-Musiikki Ostinato Oy St. Loppusilauksen paketille antaa kompressori, ja lopputulos on tanakka, selkeä ja erotteleva säröbassosoundi. Kompressorin voi myös kytkeä pois päältä, ja sen kynnystasoa voi säätää. Signature Drivessa on ns. Billy Sheehan taas on bassolegenda, jonka soundia moni nuori basisti tavoittelee. Tämä ominaisuus antaa lisää mahdollisuuksia soundin jatkomuokkaamiseen, ja luup pien avulla voi pedaalista tehdä halutessaan vaikka koko efektilaudan komentokeskuksen. Tyypillisiä piirteitä EBS:n pedaaleille ovat säätömahdollisuuksien yksinkertaisuus ja pomminkestävä rakenne. Signaali jaetaan Signature Driven sisällä kahteen haaraan, joista ensimmäisessä on säröä varten drive- ja tone-säätimet, kun taas toinen on tarkoitettu basson puhtaalle äänelle. Signature Drive on hyvä ja monipuolinen säröpedaali bassolle. Tone-potikka tekee melko dramaattisen muutoksen noin kello yhdentoista asennossa, mutta toimii kuitenkin juuri kuten pitääkin. Mainittakoon erikseen vielä, että vaikka tonella vääntäisi soundin kirkkauden minimiin, sointi on edelleen erotteleva. Sen soundi on transparentti – varsinainen basson oma soundi ei värity vaan se saa lisäkerroksen säröä. Luuppien jälkeen signaalit yhdistetään jälleen ja summasignaalia voi kompressoida joko miedolla tai jyrkällä puristuksella. Teksti: Pirkka Isotalo, Lauri Paloposki Kuvat: Tommi Posa, laitevalmistajat RIVAKAT EBS Billy Sheehan Signature Drive – säröä ja puhdasta rinnakkain B illy Sheehanin soundi ja tekninen taituruus ovat jättäneet ison jäljen rockbasson historiaan. Threshold-trimmeri on kuitenkin pedaalin sisällä, joten säätöä varten on pedaalin pohjalevy irrotettava
Jos kiinnitettävän esineen paino kipuaa reilusti yli kilon, lähdestytään pallonivelen lukituksen rajoja eikä asennon pitävyydestä ole enää takeita. Ensinmainittu on yksinkertainen ruuvilla tiukat- 32-35 Rivakat 614.indd 33 tava leuka, jonka voi kiinnittää esimerkiksi pöytälevyyn (levyn maksimipaksuus 53 mm) tai putkeen (maksimi halkaisija 42 mm). RIVAKAT König & Meyer – ruuvileuka ja pallonivel helpottavat äänitystä tai filmausta! N ykyaikaiset pienet ääni- ja videotallentimet tekevät harjoitusten ja keikkojen omatoimisesta tallentamisesta helppoa. Ruuvin toiseen päähän taas voi kiinnittää videokameran tai vaikka kompaktin äänitallentimen. Sen jälkeen suuntaus käy jo todella jouheasti, ja käytännössä enää tallentimen oma fyysinen rakenne asettaa rajoja asennolle. Sellaisen massan kanssa sekä leuka että pallonivel toimivat erinomaisesti ja tallennin pysyy luotettavasti sijoillaan. ••• König & Meyer 23720 ja 19695 ovat kaksi erillistä tuotetta, joita voi käyttää myös yhdistelmänä. Leuan pitkä ja verraten hontelo ruuvikin alkaa oireilla niin raskaan taakaan pitelystä, etenkin jos leuka kiinnitetään putkeen, josta leuka ei saa yhtä tanakkaa otetta kuin tasopinnasta. Huomioida kannattaa, että 19695-palloniveltä voi käyttää myös ilman leukapuristinta, sillä sen voi ruuvata suoraan mikrofonitelineeseen. Hinnat: • K&M 23720 18 E • K&M 19695 15 E Lisätiedot: Soundtools • www.soundtools.fi 26.11.2014 15.03. Nykyiset ääni- ja videotallentimet painavat ilman paristoja keveimmillään kuitenkin vain sadan gramman pintaan ja verraten kookaskin videokamera jää reilusti alle kilon. Saksalaisella K&M:llä on muutamakin näppärä apuri tähän saumaan. ••• Tallentimen asemointi on verraten joustavaa jo noinkin, mutta vielä enemmän vapauksia saa, kun ottaa avuksi pallonivelen (19695), joka ruuvataan leuan ja tallentimen väliin. Leuan eri tahoilla on neljä sisäkierrettä, joihin pakettiin kuuluva kaksipäinen ruuvi voidaan tiukata joko näppivoimin tai mukana toimitettavalla kiintoavaimella. Edellyttäen että tallentimen saa sopivaan paikkaan ja oikeaan asentoon
Teksti: Lauri Paloposki Kuvat: Tommi Posa RIVAKAT Proel 100 – ongelmiin on ratkaisuja P roelin 100-sarja tarjoaa audioelämän arkisiin pulmiin apuja sillä periaatteella, että yksi rasia hoitaa yhtä ja vain yhtä tehtävää. -mallinnokset 3 muistipaikkaa omille asetuksille 4 Tone Print -muistia muille efekteille 40 sekunnin Looper 242€ Maahantuonti: S o u n d t o o l s O y • Te o l l i s u u s k a t u 2 1 , 0 0 5 1 0 H e l s i n k i • p u h . 0 2 9 0 8 0 0 8 3 0 • s o u n d t o o l s @ s o undtools.fi • www.soundtools.fi 32-35 Rivakat 614.indd 34 26.11.2014 15.03. Ruuvi kannattanee kiertää aika tiukalle ja luukkua avattaessa taas on syytä olla tarkkana: irrallinen lippa mahtuu myös sukeltamaan aukosta sisään. Vipukytkimet pilkistävät kyllä pikkuisen rungosta esiin, mutta niin ne tekevät muillakin merkeillä, ja Proelin käyttämä kytkinmalli vaikuttaa joka tapauksessa erittäin jämäkältä. Tietyin ehdoin tavallinen Y-johto riittää jakamaan yhden mikrofonisignaalin kahteen kohteeseen, mutta tällainen kytkentä saattaa myös aiheuttaa ongelmia audiolaadulle. Ja jos signaalia tarvitaankin kolmeen kohteeseen, tai jaon yhteydessä alkaa ilmaantua suoranaisia häiriöitä audiolinjoille, on viimeistään syytä ratkaista tilanne erillisellä jakorasialla, splitterillä. Testinelikon kotelot ovat metallia ja putkimaisen reunaosan alapinnassa on kumikaitaleet, yläpinnassa taas vastaavat urat. ••• JBL EON612 Mackie DL32 • • • • 32 sisääntuloa, 14 ulostuloa Äänitys suoraan kovalevylle (ei tarvitse tietokonetta) Äänityksen ohjaus suoraan iPadiltä Toimii myös erinomaisena ”äänikorttina” studiossa • 1999€ • • • Uusi waveguide = tasainen kuuluvuus 90-asteen säteellä 2 sisääntulokanavaa Bluetooth-ohjaus EQ:n säätöön Main/Monitor/Sub/Speech-presetit 499€ TC Alter Ego X4 Vintage Echo Focusrite iTrack Pocket • • • • Split100 on tyyppiesimerkki täsmäratkaisusta hieman harvinaisempaan tilanteeseen. Muilta osin parivaljakon mekaaninen toteutus on ammattimaisen asiallinen. Tuloliittimen vieressä oleva lähtö on suoraan yhteydessä tuloon ja tätä reittiä myös phantom-virta kulkee läpi. Aktiivisessa 100A-mallissa tulosignaalille voi asettaa tarvittaessa 20 dB:n vaimennuksen, passiivisessa 100P-mallissa taas vaimennuksia on kaksi, -20 dB ja -40 dB. Paristolokeron kantta peittävää lippaa ei ole saranoitu tai tuettu sen kummemmin vaan postimerkin kokoinen pellinpala kiinnittyy vain toisesta päästään yhden ruuvin varaan. ••• DI-boksit – aktiivinen Direct100A ja passiivinen Direct100P – lienevät tämän nelikon yleisimmin tarvittavat laitteet. Split100 on varustettu yhdellä tulolla ja kolmella lähdöllä. Käyttövirtansa 100A saa joko phantom-syö- töstä tai neppariparistosta. Toiminnot pelaavat moitteetta, eikä hintakaan ole kallis. Yhteistä on tulopuolen sovitus instrumenttikäyttöön, tulosignaalin linkitys vahvistimelle vietäväksi, balansoitu lähtö sekä audiosignaalin maaton erotuskytkin. Audiokantilta laiteparia tarkastellessa ei ole kovin paljoa raportoitavaa: kumpikin toimittaa asiansa lisäämättä soundiin omaa väriään ja dynamiikkaa latistamatta. Saman kokoisia rasioita on siten helppo asetella suhteellisen tukevaksi pinoksi. Kahden muun lähdön audiojohtimet on sen sijaan erotettu omilla muuntajillaan, jolloin signaalin jakaminen ei iPhone -mikki/äänikortti Stereomikki etupaneelissa Kitarasisääntulo Focusrite-äänenlaatu • 99€ • • • Erinomaiset Echoplex, Copycat jne
Split100 tarjoaa tarpeelliset ominaisuudet, se hoitaa toimensa kuten pitääkin ja on kaikessa yksinkertaisuudessaan ongelmaton ja pätevä peli. vaikuta alkuperäisen kytkennän impedanssisovitukseen. Käyttövirtaa Phantom100 ottaa sähköver- kosta omalla, pakettiin kuuluvalla muuntajallaan. 26.11.2014 15.03. Tyypillinen tilanne esimerkiksi pikkutallentimissa, joissa on liitäntä ulkoiselle mikrofonille, mutta ei phantom-syöttöä. ••• Phantom100 on vieläkin pelkistetympi tapaus. Toistonkin uhalla totean: Phantom100 toimii kuten sen on määräkin ja se hoitaa tehtävänsä kunnialla. Sen tehtävänä on syöttää phantom-jännitettä mikrofonille tai DI-boksille silloin, kun etuvahvistin ei sellaista tarjoa. Verkkolaitteen jännite on yhdeksän volttia, mutta käyttötarkoituksen vuoksi virtaa tarvitaan verraten paljon ja muuntajan kapasiteetti onkin 300 mA. Hinnat: • Direct100A, 59 E • Direct100P, 29 E • Split100, 79 E • Phantom100, 59 E Lisätiedot: Noretron Audio • www.noretron.fi Kun ostat minkä tahansa näistä tuotteista joulukuun aikana, saat Zoom Q4 -videokameran YouTube-videoiden tekoon hintaan: NI Komplete Kontrol S49 + Komplete 10 • • • • Kokonaisvaltaisin soundipakka kautta aikojen mm. Session Strings, Session Horns, Monark…. Keyboardeissa täysi integraatio softan kanssa Skaalaukset, automaattinen kontrollerimäppäys Akai Rhythm Wolf • • • • 5 analogista rumpua + bassolinja Fill Pattern tai 32 Step:iä Jämäkkä rakenne + kunnon potikat Aidot keinopuupäädyt 1044€ 199€ Zoom H5 ATH-M50x • • • • • • • • Parhaat Zoom-etuasteet Vaihdettava mikkikapseli (H6-yhteensopiva) Näppärä koko, kestävä rakenne 4 raitaa 262€ K Y S Y PA I K A L L I S E LTA K A U P P I A A LTA S I 32-35 Rivakat 614.indd 35 199€ 15-28.000Hz taajuuskaista Vaihdettava johto (mukana 3 kpl) 90° kääntyvät kupit Täydellinen äänitykseen ja miksaukseen 149€ Tarjoukset voimassa 31.1.2015 saakka paikallisella musiikkikauppiaallasi. Lisäksi muuntajalla erotettujen syöttöjen maattojohtimet voidaan kummankin lähdön osalta katkaista kytkimellä maalenkkien torjumiseksi
Materiaaliksi valikoitui suomalainen, pohjoinen tiukkasyinen koivu. – Koputtelemalla kuulee heti, onko se rumpu vai eikö se ole. 36-37 Saari.indd 36 S aari-rummut on muutaman vuoden ikäinen soitinmerkki, joka on lähtöisin puuseppä Hannu Saaren verstaasta Hämeenkyröstä. Ja mitä ohuempi runko sitä parempi. Sellaisessa rummussa soi kalvo, ei itse rumpu, Saari pamauttaa. Rummut on tehty omin käsin viilu viilulta liimaamalla, ei valmiista vanerista niin kuin jotkut soitinrakentajat tapaavat teh- 26.11.2014 14.58. Käsillä tekemisen jaloa taitoa vaalii myös koivusta tehtyjä Saari-rumpuja Pirkanmaalla työstävä Hannu Saari, jonka soittimissa kotimainen innovaatio näkyy ja kuuluu. Resepti löytyi: sellaiseen rumpuun tarvitaan mahdollisimman suuri osa puuta ja minimaalisesti rautaa. Seppä itse ei ole henkselinpaukuttaja-tyyppiä – vaikka voisi syystä vähän ollakin – joten soittimien maine on levinnyt verkalleen lähinnä kollegiaalisten kuulopuheiden kautta. Teksti: Tommi Saarela Saari-rummut – koivut sorjat soi! Suomi on soitinrakentajien maa. Jos viilujen väliin on jäänyt ilmaa niin sen kuulee, koska runko ei soi. Niitä on omansa joka halkaisijalle, erikseen vanteille ja rummuille, kuudesta 32 tuumaan asti. Alkuun tuli tehtyä paljon susikappaleita, ennen kuin oppi sen kuinka pitää liimata ja puristaa. Ohuempi parempi Saari on rakentanut rumpujen lisäksi työstöön tarvittavat erikoislaitteet muoteista alkaen. Lämpökäsitellystä koivusta valmistetun rummun soundia pidetään vieläkin herkempänä, syvempänä ja dynaamisempana. Saari kertoo tehneensä vuosien varrella puusta kaikkea, omakotitaloista huonekaluihin. – Jos on sentin paksu runko niin ei se lähde värähtelemään kuin lujalla iskulla. Hannu Saaren puusepänverstas on nykyään pyhitetty vain rumpujen valmistukseen. Työn ohessa on tullut jo parin vuosikymmenen ajan rakenneltua kiinnostuksen vuoksi rumpujakin. Saarelle laadun takeena on paljaan rungon sointi, josta voi tarkistaa kuinka rumpu itsessään soi. Kun Saaren settejä kuulleet ja nähneet olivat aikansa kyselleet, miksei mies tee niitä muillekin Saari päätti viimein ryhtyä päätoimiseksi rummunveistäjäksi. Aikoinaan innostus omien rumpujen tekoon syttyi, kun kaupasta ostettuihin setteihinsä tyytymätön Saari alkoi miettiä millainen rumpu soisi kaikilla lyöntivoimakkuuksilla, myös hiljaa soitettuna
Saari vihjaa vielä tuotekehittelyssä olevasta suomalaisesta mattokoneistosta, joka kiinnittyy vanteeseen, jolloin alakalvon vaihdosta tulee todella helppoa. Usein Saari-rumpujen pintakäsittely tehdään sävytetyllä puuöljyllä tai -vahalla. Lämpöä ja herkkyyttä Aiemmin myynti painottui klassiselle puolelle: konservatorioihin ja sotilassoittoon on mennyt pikkurumpuja, marssivirveleitä ja konserttitomeja. – Varsinkaan ohut runko ei resonoi, jos se kiristetään paksulla kalvolla oikein tiukkaan. Normaaleja Saari-koivusettejä on valmistunut useampi kymmen, ja harvinaisia lämpökäsitellystä koivusta tehtyjäkin alkaa olla liikenteessä kohta kymmenkunta. – Vaikka ei iso bassari välttämättä jalkoja kaipaisi, niiden laittaminen on vain tapa. – Yksi sanoo, että onpas rumat rummut, toinen jotain muuta. Vierastan muutenkin rautaa rummun kyljessä, se demppaa ohuen rungon, Saari-rummut valmistetaan ruuveja ja mattokoneistoja lukuun ottamatta puusta – vanteet, virityspesät ja tomimuhvitkin ovat koivua. www.saarirummut.fi Valitut vinkit Soitinrakentaja Hannu Saari hämmästelee, kuinka huolettomasti rumpalit käsittelevät soittimiaan. Saari nostaa esiin rumpujen hyvinvoinnille tärkeän elementin, joka ei monille tulisi mieleenkään. Tomit ja virvelit ovat ohentuneet 3,6–4 millimetriin ja bassorummut ovat noin 5,5-millisiä. Tekijän omaa muusikkoutta Saari pitää tärkeänä, jotta vaativa prosessi saa onnistuneen lopun. Jopa bassarin jalat ovat verstaan tuotantoa, tosin alumiinisia. Miksi rumpu pitää maadoittaa. Olenkin sanonut, että jos asiakas soittaa rumpuja yhtä intohimoisesti kuin minä niitä rakennan, niin yhteispeli on onnistunut. Kalvotkin kuulemma istuvat paremmin. Puuta päin Aikansa yritettyään Saari kyllästyi metsästämään maailmalta hyviä virityspesiä, pidikkeitä ja jalkoja. Bassarissa koivuviilukerroksia on 5–6, virveleissä ja tomeissa yksi vähemmän. Jokainen setti on ollut omanlaisensa tilaustyö eikä sarjatuotantoa vakiohintoineen ole päässyt syntymään, mutta karkeasti ottaen koivurunkoinen neljän rummun setti liikkunee 3000 euron tietämillä, lämpökäsitelty liki tonnin korkeammalla. Viilut laminoidaan vuorotellen ympyränsuuntaisesti vuoroin pystyyn, mikä lisää lujuutta. Vertikaaliviilut ovat huomattavasti paksumpaa tavaraa kuin horisontaaliviilut. – Ajattelin, että eikö niitä voi tehdä – mikä pakko niitä on Taiwanin pojan vääntää. Vanteet puolestaan syntyvät parhaasta koivuvanerista. – Vaikka sepällä olisi puun käyttäytyminen kuinka hallussa, jos soittaminen ei kiinnosta niin ei näistä kartioista mitään rumpuja tule, vaan kukkapyttyjä. Tekijää ei haittaa, että rumpujen ulkonäkö puisine virityspesineen saattaa pistää silmään. Intohimolla maaliin Saari tekee rumpuja tilauksesta ilman välikäsiä, suoraan asiakkaille, jotka ovatkin oppineet hyödyntämään kustomoitavuutta ja saattaneet tilata erittäin litteitä tomeja tai hyvin kookkaita bassorumpuja. – Lämpökäsittelyssä puun solukko ikään kuin tapetaan. Nykyisissä Saari-rummuissa halkaisijat ja syvyydet voivat vaihdella liki rajattomasti, mutta runkovahvuudet ovat jo suht’ vakioita. Ulkonäköä saa kuulemma haukkua vapaasti – ja on haukuttukin. Siinä on se juju, eihän puuvenettäkään molemmin puolin lakata tai se lakkaa hengittämästä. – Lämpökäsitelty on jo materiaalina melkein 10 kertaa kalliimpaa kuin tavallinen koivuviilu, ja todella haurasta käsitellä, Saari perustelee hintaeroa. – Lakkakin on hyvä, kunhan on juuri oikeanlaista, ja malttaa hioa rungon ettei tarvita paksua lakkakerrosta. www.riffi.fi 6/2014 36-37 Saari.indd 37 37 26.11.2014 14.58. Ohut kalvo sen sijaan voi olla kireämmälläkin, se ei purista rumpua niin paljon. – Kalvo hakee oikean asentonsa paremmin ohuessa rungossa. Varsinkin kun tilauksen tehtyään niitä sai odotella toiset puoli vuotta. dä. Kovissa roudauslaukuissa ulkoilman kosteus on välittömästi pytyn sisällä, mutta pehmustetuissa kangaslaukuissa se pysähtyy matkalle. – Olen neuvonut, että käsitelkää rumpua kuten akustista kitaraa. Minuun se ei vaikuta yhtään, jos kovat soittajat tykkäävät soundista. Yhden setin tekeminen ottaa sepältä ehkä kolmen neljän työviikon verran tunteja, toki pidemmälle ajalle ripoteltuna sillä rumpujen teko on vaihetyötä – välillä pitää odotellaan liimojen ja pintavärien kuivumista. Ei niitäkään säilytetä paukkupakkasella takakontissa tai sisätiloissa lämpöpatterin päällä. Saari jakaa tunnustusta läpimurrosta monille, esimerkiksi rudimenttiguru Risto Skrikbergin innostus Saari-rumpuihin on ollut merkittävä tekijä. – Laukut ovat tärkeitä. Pitää mennä puun ehdoilla – jos vaikka herkän lämpökäsitellyn koivurummun lakkaa paksusti, niin ei se sitten enää ole sama rumpu. Viritystappeina käytetään vakiosta poikkeavia kuusiokoloruuveja. u Saari-rummuissa vanne kelluu rungosta irrallaan eikä pitkä tupla pesä kohdista runkoon vääntöä. Silloin valmiissa rummussa on syvempi, pyöreämpi ja ennen kaikkea herkempi soundi. Ohuesta rungosta johtuen rummuissa on vahvikerenkaat. Paksujen kalvojen ystäville tulee neuvo, ettei kannata virittää niitä liian kireiksi. Eli jos tykkää korkeista vireistä kannattaa ehkä vaihtaa ohuempi kalvo, ettei rumpu mene tukkoon. Oivallukset oikein tekemiseen ovat syntyneet yksi kerrallaan matkan varrella, kokeilujen ja erehdyksien kautta, vaikka Saari arvelikin ammattimiehenä tuntevansa puun hyvin ja tietäneensä ”kuinka se vääntyy ja kääntyy”. Nyt näkyy jo rumpusettejäkin kotimaisilla ammattisoittajilla, studioissa ja musiikkioppilaitoksissa, jokunen on mennyt ulkomaillekin. Saaren mukaan ohuesta rungosta koituu yllättäviä lisäetuja. Jos on paksurunkoinen vähän soikea rumpu, niin eihän se kalvon voimalla mihinkään oikene. Vain sellainen palaute merkitsee
Samanlainen retkeilyvarusteista tutulla soljella lukittava hihna on myös essun puolivälissä ja lisäksi hupun alaosaa voi vetää suppuun sisäpinnan tarranauhoilla niin, ettei se sotkeudu esimerkiksi tuplabassarin pedaalistoon ja pitää samalla myös äänen sisällään paremmin. Aluksi halusin vain selvittää, minkä verran ja millä taajuusalueella Snarepal vaimentaa virvelin alapuolen räimettä, joten asetin virvelin yksinään telineelle ja essun sen ympärille. Mikrofonia varten hupussa on pieni läpällinen ristikkäishalkio, josta tyypillisen puikkomallisen mikin saa kätevästi pujotettua sisäpuolelle, isokalvoiset mallit taas ruuvataan statiiviin vasta kun telineen puomi on tuikattu essun läpi. Myös mattokoneiston kummallekin päädylle on omat aukkonsa essussa ja lisäksi yläosassa on ulkopuolella pieni tarviketasku vaikkapa viritysavaimen säilytystä varten. Snarepal jelppaa vuodon hallinnassa. Valmistaja lupaa vaimennusta ylärekisterissä jopa 10 desibelin verran, ja tämän myös koekäyttö vahvisti. Vaimennuksen aistii myös soittajan kuulokulmasta, kun osa mattoresonanssista vaimentuu. Snarepal Ääntä eristävä suoja virvelille • • • • • tiukataan yläreunan vyöllä rummun ympärille läpivienti mikrofonitelineelle alempi vyö ja tarranauhat helman niputukseen tarviketasku esim. Teksti: Lauri Paloposki Kuva: Tommi Posa – virppaessu vaimentaa vuotoja Jos virvelin alamikki kuulee kovin paljon bassarin nuijan läsähdystä tai bassarimikki runsaasti virvelimaton rätinää, seuraa usein pulmia. Pakollinen hankinta. Varsinaisessa käyttötilanteessa ei ole mahdollisuutta suoraan A/B-vertailuun, Snarepal joko on käytössä tai ei ole. Tyypillisel- lä ylä- ja alakalvojen mikityksellä meluessun toimivuus tuli kuitenkin todennetuksi. Hihnan pujotus toisella tavalla solkeen toi tarpeeksi pitoa, mutta sen jälkeen hihnaa ei voinut enää tiukata ylijäävästä pätkästä kiskaisemalla. Sopivan kireyden haarukointi vaati muutaman yrityksen ja erehdyksen ennen onnistumistaan. Eikä mattoresonanssin räsähdys laulumikinkään kautta korvia hivele. viritysavaimelle hinta: 49,90 e (www.f-musiikki.fi) Lisätiedot: F-Musiikki Puh. 010 320 7300 • www.f-musiikki.fi 38 www.riffi.fi 6/2014 38-39 Snarepal.indd 38 26.11.2014 11.35. Mikrofonin pujotus ja hupun suputus ei onnistu kyykistelemättä ja konttailematta, mutta lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen. Vaimennus siistii yleissointia setin etupuolella ja parantaa erotteleu vuutta sekä bassarimikin että virvelin alamikin osalta. S narepal on ääntä vaimentava essu, joka kiristetään säädettävällä vyöhihnalla virvelin ympärille. Äänittäjän tai PA-miksaajan näkökulmasta pitäisin Snarepalia todella käyttökelpoisena apurina: matto saa soida mielin määrin eikä räime tunge silti joka paikkaan. Virvelin rungon korkeudella essu peittää noin kolme neljäsosaa 14-tuumaisen rummun ympäryksestä, alempana peittävyys riippuu virvelitelineestä ja alamikin asettelusta. Bassorummun sisäpuolella oleva mikrofoni ei juurikaan kuullut mattoresonanssia eikä myöskään virvelin alamikrofoni saastunut nuijan läjäyksestä. Käänsin varmuudeksi rumpua vielä 180 astetta telineen pystyakselin ympäri ja toistin kokeen samoin tuloksin. Tallennettujen raitojen oleellisesti parempi erottelu antoi huomattavasti enemmän pelitilaa muokkaustoimille kuin ilman essua äänitetyt raidat. Virvelin ominaissointi tai tuntuma ei silti juurikaan muutu essua käytettäessä, Suurin jarru käytölle on Snarepalin sijoilleen virittelyn työläys: tehtaan jäljiltä kiristyshihna luisti soljessa ja essu alkoi repsottaa omia aikojaan. Sijoitin kaksi samanlaista DPA 4006 -mikrofonia eri puolille rumpua, samalle korkeudelle hieman rungon alapuolelle ja kummankin osoittamaan samalta etäisyydeltä kohti alakalvon keskikohtaa. Ero oli huima: samalla vahvistuksella essun takaa kuuntelevan mikrofonin signaali jäi kokonaistasoltaan osapuilleen luvatut 10 desibeliä vaimeammaksi ja sävyero ilmeni selkeästi jo kilohertsin taajuudella, muuttuen suuremmaksi diskanttia kohden edettäessä. Tiivis ja pitävä Snarepalin kahden kangaskerran välissä on jonkinlainen vaimennusmateriaali ja kaikkinensa essu painaa reilut puoli kiloa
Uudet, entistä hiljaisemmat pedaalit, jotka mahdollistavat soiton muita häiritsemättä. TD-1KV www.roland.fi 38-39 Snarepal.indd 39 26.11.2014 11.35. V-Drums Rolandin sivuilta on ladattavissa ilmaisia ohjelmia soittamisen aktivoimiseksi. YKKÖNEN TD-1KV TD-1K hintaluokka €520 TD-1KV hintaluokka €620 Ainutlaatuiset V-Drums soundit ja soitettavuus edullisessa hintaluokassa
Ja onhan se. Vahvistimessa on liitännät kuulokkeille sekä ulkoiselle ääni lähteelle. Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu myös testiin saapunut BA-115-kombo, 15-tuumaisella kaiuttimella sekä diskanttipillillä varustettu bassovahvistin, jonka voi kaataa itselleen lavamonitoriksi. Amerikassa valmistettavalla Heritage-sarjalla ja uusilla innovatiivisilla malleilla. Keikalla itseä ja bändiä kohti käännetty vahvistin kuuluu selvemmin kaikille soittajille ja miksaajakin tykkää varmasti, jos basso ei huuda lavalta PA-kamoja lujempaa. Ei mitään ylimääräistä Ampeg BA-115 on ominaisuuksiltaan varsin yksinkertainen. Scrambler on järkevästi suunniteltu särö, jossa blend-säädöllä kontrolloidaan puhtaan ja särötetyn signaalin suhdetta. Hartke toi tämänkaltaisen kotelomallin markkinoille Kickback-sarjallaan ja sen jälkeen useampikin valmistaja on todennut ratkaisun varsin hyväksi. Juuri 40 www.riffi.fi 6/2014 40-41 Ampeg.indd 40 26.11.2014 11.34. Rantasaunaksi nimitetty 8?×?10" -kaiutinkaappi sekä SVTvahvistinnuppi loivat aikanaan rock-standardin, johon muiden valmistajien tuotteita edelleen verrataan. Tästä muotoilusta on myös normiasennossa käytettäessä etua, sillä vahvistin ei kellahda vahingossa pienestä töytäisystä taaksepäin, koska viistous jää silloin pystysuuntaan eikä kaapin takareunan alaosaan. Kolmialueisen perinnekorjaimen lisäksi sävyn muokkaukseen ovat tarjolla SVT:stäkin tutut painokytkimet Ultra Lo ja Ultra Hi. BA-115 on kuitenkin melko kookas kombo ja monitoriasennossa se vie lavalta jonkin verran lattiatilaa. Lisäkaiuttimelle sen sijaan ei ole liitäntää tässä mallissa, mutta sellainen löytyy 2?×?10" -versiosta. Teksti: Pirkka Isotalo Ampeg BA-115 – silkkaa asiaa Mallitunnus on ennallaan, mutta itse laite on uudistettu perinpohjaisesti. Ilmeisin ero Ampegin ja aiemmin vastaani tulleiden kaadettaviin kombojen välillä on siinä, että Ampeg on olemukseltaan monitorimaisempi. Kombosoundi on sekä pystyasennossa että kaadettuna hyvä, tukeva ja erotteleva. Tai oikeamminkin se tarjoaa vain kaiken tarpeellisen. Ultra Hi puolestaan aktivoi tuntuvan diskanttikorostuksen. Jo fyysisistä mitoistaan johtuen BA-115 ei luonnollisestikaan kuulosta samalta kuin vaikkapa SVT ja 8?×?10" rantasauna yhdistelmänä, mutta sitä tuskin kukaan olettaakaan. Kovaa ja selkeästi BA-115 on kovaääninen kombo – ääntä riittää ja se on puhdasta, Ampegille tyypillisen kuivakkaa ja erottelevaa. Imagoa on kuitenkin viime vuosina rakennettu päättäväisesti uudestaan mm. Näiden perusjuttujen ohessa mukana on lisäksi Scramblerniminen säröosasto, jonka päälle ja pois kytkemiseksi voi vahvistimeen myös liittää erillisen jalkakytkimen. Sittemmin Ampegin maine sai kolauksen, kun laitteiden valmistus siirrettiin pois Amerikasta ja halvemmat tuotantokustannukset kostautuivat ongelmina kestävyydessä. Jälkimmäiselle on oma volumesäätönsä, aux level, joten esimerkiki mp3-soittimelle tallennetun taustan päälle pääsee soittelemaan kätevästi. mpeg on tietyissä piireissä synonyymi bassovahvistimelle. Jos mieltymykset ovat enemmän perinteiseen bassosoundiin kallellaan, voi diskanttipillin myös kytkeä pois käytöstä etupaneelista löytyvällä napilla. Ja fiksusti! A Ampeg kellahtaa tarvittaessa kyljelleen, monitoriksi. Tämä johtuu siitä, että Ampeg ei nojaa pystyasennossa taaksepäin kenoon, vaan se kaadetaan 60 asteen kulmaan kyljelleen, jolloin säätöpaneeli sijoittuu vasempaan reu- naan ja diskanttipilli jää yläreunaan selkeyttämään soundia. EQ vaikuttaa soundiin, mutta ei tee mitään ylidramaattista ja pillin avulla mukaan saa halutessaan kihinää ja kilinää. Näistä ensinmainittu kytkee käyttöön samanaikaisesti lievän bassokorostuksen ja melko voimakkaan keskialueen vaimennuksen
Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssasoittajien kuuntelemisen taito. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. konäöllä ta ominaisuuksilla hifistellä turhaan vaan kaikki palvelee tarkoitustaan. B. 18 etydiä ja valtava määrä harjoituksia sekä nuotein että i- tabulatuurein t s o p ut kirjoitettuina. Kingin perinteikkäästä tyylittelystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. 029 080 0830 • www.soundtools.fi Harri Louhensuon soitto-oppaan oivallisissa etydeissä soivat vaikutteet B. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. + Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Se ei ole ollenkaan huono juttu, kyllä tässä nimittäin nyt saattavat olla uuden nousun eväät koossa. Mutta tämä havainto koskee muitakin merkkejä, se ei ole nimenomaan juuri Ampegin vaiva. kul + 5e 7 , 7 3 ipostut + kul 0e 35,3 Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. 0e 5 , 2 4 ipostut + kul Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyinsijoilla Amerikassa. Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Scrambler onkin mielestäni ennenkaikkea yliohjausta ajatellen tehty, eikä niinkään distortion- tai fuzz-tyyppinen särö. r i f f i . R i f f i - j u l k a i s u t 26.11.2014 11.34. Kaikkien mukana cd-levy. f i . Riffi-kauppa 40-41 Ampeg.indd 41 0e 8 , 4 3 ipostut + kul 5e 38,8 Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maailmaan. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rock- ja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. Itsenäinen jatkoosa vie nyt vieläkin syvemmälle country-kitaroinnin i- maailmaan ja t s o p ut soittimen teknikul seen hallintaan. u Ampeg BA-115 Niille joilla on habaa Näinä digipäätteiden aikoina yllättyy siitä, miten painavalta BA115 tuntuu nostettaessa – 30 kiloa on jo sellainen määrä, että tietää jotain siirtelevänsä. Ylipäätään tämä kombo tuo muistumia 80- ja 90-luvun bassovahvistimista, joissa ei ul- Putkikombo bassolle • nimellisteho 150 W (8 ?) • 15" kartiolementti bassolle • pietso-elementti diskantille, mykistyskytkin EQ • bass (+/- 14 db @ 40 Hz) • mid (+5/-11 dB @ 500 Hz) • treble (+16/-15 dB @ 4 kHz) • ultra lo (+1 DdB @ 40 HZ & -10 dB @ 500 Hz) • ultra hi (+ 5 dB @ 8 kHz) • Scrambler-särö, drive & blend • liitäntä ulkoiselle äänilähteelle, tasonsäätö • kuulokeliitäntä Hinta: 444 e Lisätiedot: Soundtools Puh. Ulkoisesti BA-115:ssa on palattu valmistajan 90-luvun kuosiin logoa ja sen taustavaloa myöten. TC Electronic ja MarkBass etunenässä ovat totuttaneet basistit aika paljon keveämpien taakkojen roudaajiksi, mutta ovathan ne myös soundillisesti toisen tyyppisiä – näitä vahvistimia sen kummemmin kuitenkaan paremmuusjärjestykseen lattamatta. Yleisenä huomiona voisi todeta, että yksi kantokahva vahvistimen päällä on erikoinen perinne bassokomboissa, se kun ei koskaan tee kantamisesta millään tavoin ergonomista tai sujuvaa. blendin avulla voikin löytää häivähdyksiä tutusta Ampeg SVT:n yliohjatusta soundista (ilman rytmihäiriöitä ja pysyvää kuulovammaa)
(Se, miten tämä tapahtuu jää manuaalia lukiessa arvoitukseksi.) Tämä vaimennus vaikuttaa myös särön määrään, eli vaimennetussa asennossa sitä tulee vähemmän ja myöhemmässä vaiheessa. man epätavallisempi toiminto on High/Low-kytkin, jolla saa vaimennettua kitaran signaalin voimakkuutta. Niinpä master-volume saadaan Stalkerissa täysin ohitettua, kun se laitetaan täysille. Sovitus erilaisille mikrofoneille Stalkerista löytyy normaalien äänenvärin säätöjen lisäksi erilliset volume-säädöt etu- ja pääteasteelle sekä kaiun säädin. Stalker edustaa jälkimmäistä puolta. Kyseessä on siis erittäin kevyt putkivahvistin, mikä selittynee paitsi kotelon avonaisella rakenteella, myös etenkin sillä, että sen materiaali on aitoa mäntylevyä. Hitusen häiritsevä seikka sen sijaan oli level-säädöstä tullut hurina, kun kaiun säädön väänsi yli klo 12. Teksti: Timo Östman Kuvat: Tommi Posa Bluetone Stalker Reverb – suomalaista sinisoundia Jo vuosia käsityönä putkivahvistimia valmistanut Bluetone tarjoaa paitsi suosittuihin esikuviin pohjautuvia klooni-henkisiä ratkaisuja, myös oman suunnittelun tuloksia. Kun olin Stalkerilla vähän aikaa soittanut, aloin vaikuttua soinnin selkeydestä; äänet soivat erottelevasti eri rekistereistä ja matalat sävelet tuntuivat hyvin kiinteiltä. 42 www.riffi.fi 6/2014 42-45 Bluetone.indd 42 26.11.2014 14.55. Hie- Oma monojakki löytyy 8 ja 4 ohmin kaiuttimille. Tukilistat ovat toki lujuuden vuoksi vaneria. Humbuckereilla valinta on pääsääntöisesti low. Itse sanoisin, että puhdas sointi oli myös masterin vaikuttaessa varsin asiallinen. Stalkerin pääteaste toimii kahdella 6V6-putkella, eikä muita putkia voi niiden tilalla käyttää. Tämä on sinänsä ihan käytännöllistä ja aikaa säästävää. Vaiheenkääntäjän putki on tyyppiä 12AX7, ja vahvistimesta tulee tehoa 12–15 wattia riippuen särön määrästä; aivan tarpeeksi keikkailulle ainakin pienemmissä paikoissa. Accutronicsin kaikutankki on melko lyhyt, mutta kaiun pituus oli aivan riittävä perussoundeihin ja sointi laadukas. Stalkerin perusmalli on ominaisuuksiltaan hyvin yksinkertainen, mutta vahvistinta voi tilata tarpeidensa mukaan erilaisilla lisäominaisuuksilla varustettuna, mikä tietysti vaikuttaa hintaan. Testivahvistimessa kaiun sai kytkettyä pois tai päälle ainoastaan säädinpaneelista, mutta hintaan kuuluu myös jalkapedaali. E nsimmäinen huomio Bluetone Stalkerista on keveys. Tämä ei ole niinkään negatiivinen huomio, vaan enemmänkin tarkoitan sitä, että tällainen vahvistin sitten ehkä taipuukin aika monenlaiseen tyyliin. Jos käytössä on yksikelaiset mikrofonit, high-asento on etenkin säröä haettaessa luontevin, vaikka toisaalta pidin myös lowasennosta puhtaalla soundilla soittaessa. Se on luontevin lähtökohta niille, jotka ovat tarkkoja siitä, että puhdas sointi olisi mahdollisimman läpinäkyvä. Erottelevuutta ja selkeyttä Puhtaalta soinniltaan koin Stalkerin luonteeltaan esimerkiksi Fenderiä neutraalimmaksi. Vahvistimen master-volume on toteutettu PPIMV-kytkennällä, mikä tarkoittaa, että kytkennässä master-volume on sijoitettu vaiheenkääntäjän jälkeen. Tämä on kuitenkin ilmeisesti yhdellä putkella toimivassa jousikaiussa yleinen ongelma. Yhtäältä äänet soivat dynaamisesti ja tiukastikin, mihin vaikuttanee jonkin verran dioditasasuuntaus. Testivahvistimessa ainoa lisäominaisuus oli jousikaiku. Pääte taas on katodibiasoitu, joten uusia putkia ei tarvitse biasoida erikseen. Warehousen Veteran-kaiuttimen tehoksi on ilmoitettu 20 wattia, mikä ehkä jättää vielä hieman pelivaraa, jos esimerkiksi pedaalit lisäävät gain-tasoa isoilla voimakkuuksilla. Toisaalta soundissa oli (ehkäpä katodibiasoinnin ansiosta) mukavan pehmeä vivahde. Kahvaan tarttuessa ei tule raskas olo, sillä Stalker painaa vain vajaa kymmenen kiloa
Jotta käyttö olisi entistäkin vaivattomampaa ovat kumppanukset kehittäneet pääteputkien biasointiin pätevän apuvälineen, Bluetone Bias Rate -mittarin, jonka avulla käyttäjä voi itse diagnosoida putkien kunnon ja vaihtaa ne turvallisesti uusiin tarvittaessa. Bluetone valmistaa perinnevahvistimia omalla jengalla Y rityksen perustaja Harry Kneckt ja yhtiökumppani Matti Vauhkonen suunnittelevat ja rakentavat Bluetonen vahvistimet ja kaapit Helsingin Pitäjänmäessä. 0400 506 843 • www.bluetone.fi combojen sisäosat on maalattu mustiksi. Vaikka Stalker onkin pieni vahvistin, tuntui tämä ihan hyvältä ratkaisulta. Mutta kun ajattelee hinta-laatusuhdetta, se on mielestäni vielä siellä maltillisen puolella. Näin puuha onnistuu vaikka keikkareissulla eikä vahvistinta tarvitse rahdata huoltoliikkeeseen. Siis vanhan liiton blues/rock-tyyliin. Varsin musikaalinen vahvistin. Vaikea tästä on kritisoitavaa löytää. Säröllä olevan soundin putsaaminen onnistui kitarasta tai volume-pedaalilla (Goodrich) hyvin ja ilman että soinnin sävy olisi tästä kovin paljon kärsinyt. Lue lisää aiheesta tämän numeron nettispesiaalista ”Vieraisilla Bluetonen verstaalla”. Soittotapaan reagoiva combo Master volumen PPIMV-kytkentä tuo päätesärön tuntua pienemmilläkin voimakkuuksilla. hinta 1350 e vistin on erityisen mukava niille, jotka haluavat liikkua säröstä puhtaampaan soundiin kanavanvaihtojen sijaan soittotatsia muuttamalla ja kitaran voimakkuutta säätämällä. www.riffi.fi www.riffi.fi 6/2014 42-45 Bluetone.indd 43 43 26.11.2014 14.55. Bluetonella ei menneiden perään haikailla, vahvistimet suunnitellaan nykyputkilla toimiviksi eikä eksoottisempia vuosikertamalleja tarvitse lähteä hakemaan. Kun kyseessä on point-to-point-kytkennällä käsityönä ja laadukkaista osista toteutettu vahvistin, hintaakin toki on. Mikään high gain -combo Stalker ei ole, ja tuskinpa tällaisella metallihommiin kukaan ryhtyisikään. Musikaalista Bluetone Stalker tarjoaa mukavasti lihaksikkuutta ja täyteläisyyttä pienestä koosta huolimatta. Ne herättävät myös suuria tunteita. u Tehot pukkaa ilmoille Warehousen 10-tuumainen Veteran, vintage-sarjan amerikkalaistyylinen kaiutin. 10" WGS Veteran -kaiutin, 20 W, 8 . Ominaisuuksiltaan Stalker on yksinkertainen combo, eräänlainen yhden tempun koira, mutta sen se tekee erittäin hyvin. Mielestäni tämä vahBluetone Stalker Reverb AB-luokan putkivahvistin kitaralle • • • • • • • • • • • • • • • Suomessa suunniteltu ja valmistettu point-to-point-kytkentä yksi kanava hi/lo-sovitus kitaran signaalitasolle kolmialueinen eq Accutronics-jousikaiku: on/off-kytkin, kaiun voimakkuus master volume, PPIMV nimellisteho 12–15 W riippuen särön määrästä kaksi 6V6GT-pääteputkea etuasteessa 2–3 ECC83/12AX7-putkea versiosta riippuen dioditasasuuntaus instrumenttitulo kaiutinlähdöt 4/8 . NOStalgiaa. Lisäksi säröllä sävelet soivat riittävän paksusti ja miellyttävästi. Eri foorumeilla käydäänkin ajoittain kiivasta keskustelua ”vanhojen hyvien aikojen” putkien paremmuudesta nykytuotteisiin verrattuna, ja perinnemerkkien NOS-putket (New Old Stock) saattavat kohota huimiin hintoihin niiden välitykseen erikoistuneilla sivustoilla. Testivahvistimen sisäpinnat olivat vielä käsittelemätöntä puuta, mutta normaalisti kaikkien Bluetone- Lisätiedot: Bluetone Amps Puh. Toisaalta soinnissa on myös musikaalista pehmeyttä. Putkivahvistimet ovat säilyttäneet suosionsa soittajien keskuudessa monen murroksen läpi. Verstas ei mahtaile koolla, mutta tupaan astuessa vaikutuksen tekee esimerkillinen järjestys: työkalut, komponentit, isommat osat, keskeneräiset tuotteet ja firman historian aikana kertyneet prototyypit ovat kaikki ojennuksessa omilla paikoillaan ja yleisilme on tip top. Kun avasin master-volumea enemmän ja laskin etuastevolumea, pääsin asteittain soundeihin, joissa vahvistimen reagointi soittodynamiikkaan oli aika loistavaa: hiljaa soittaessa sointi oli puhdas ja räväkällä otteella pääsi särölle. Harry Kneckt ja Matti Vauhkonen Turenki Tonefestissä 2014. Pelkällä etuastesäröllä (master pienellä ja etuasteen volume täysillä) soundi ei vielä puhkea täyteen kukkaan, vaikka särön laatu yllätti jo tällöinkin. Koska vahvistin on näin selkeä ja hyvin soittodynamiikkaan reagoiva, se vaatii toki myös soittotaitoa, jotta siitä saa kaiken irti
D usty Road II -vahvistimessa on kaksi tyystin erilaista kanavaa, puhdas ja särö. Sellaisesta ei nyt ole kumminkaan kyse, vaan olemukseltaan Marshall-maailmaan kallistuvan crunch-kanavan sointi menee aika reteästi särölle jo ihan gain-säätimen varovaisellakin raotuksella ja luonteeltaan särö on jyrkkää. Teksti: Lauri Paloposki Kuvat:Tommi Posa Bluetone Dusty Road II – soundit juurimusasta brittimellakkaan Ensi kertaa Riffin sivuilla esiintyvistä tuotem erkeistä poimitaan useimmiten kokeiluun kerrallaan useampi laite ja niinpä Bluetonen kohdalla Stalker-kombolle sai tehdä seuraa Dusty Road II -nuppi ja erillinen kaiutinkaappi. Puhdasta säröllä kuorrutettuna Dusty Road II on melko äänekäs vahvistin, mutta sen toimintaa voi sopeuttaa pienempiin tiloihin tai muuten vain hiljaisempaan soitantaan kahdella eri konstilla. Käytännössä vaikutus äänekkyyteen ei ole valtava, porrastuksen kyllä huomaa ja siirtymä treenikämpältä klubikeikalle varmasti sujuu tällä keinolla hyvin. Master volume on Stalkerin tapaan ns. Jälkimmäisen säätimistö toki poikkeaa Dusty Roadista, mutta soinnin perusilme näissä on niin likeinen, että sopivasti kummankin omia nuppeja kääntämällä klangi on kuin yhdestä puusta. PPIMV-tyyppiä (Post Phase Inverter Master Volume) ja sille on ominaista että voluumin laskiessa se uittaa sointiin yhä enemmän vaiheenkääntöput- 44 www.riffi.fi 6/2014 42-45 Bluetone.indd 44 26.11.2014 14.55. Treenikämpältä olohuoneeseen mentäessä apuun voi ottaa etulaidan master volumen, jolla äänitasoa saa sitten hillittyä portaattomasti aivan hipihiljaiseksi saakka. Crunch-kanavassakin on kytkin, mutta sen nimikkeet ovat Cold ja Warm, jotka tulkitsin ärhäkäksi ja suorastaan päällekäyväksi. Niiden vaikutusalueita tai -voimakkuuksia ei eritellä käyttöoppaassa, mutta kokeilun perusteella niiden yhteisenä piirteenä on samankaltainen perusluonne: korjaimet ovat kyllin tehokkaita sävyjen muovaamiseen, mutta vaikutuksiltaan ne ovat sillä tavalla hilittyjä, ettei niillä väännetä kitaran omaa soundia joksikin ihan muuksi eikä suurpiirteisempikään annostelu myöskään pilaa mitään. Dusty Roadin varsinaisen särökanavan nimikkeenä on crunch, joka terminä tuo mieleen kevyen rosahtavan reunasärön. Takalaidan vipukytkimellä voi ensinnäkin valita käyttöön pääteasteen joko täydellä neljän putken teholla tai kahden putken kytkennäksi puolitettuna. Molemmissa kanavissa on oma kolmialueinen ekvalisaattorinsa. Ja tuosta päästään Dusty Roadin mielenkiintoiseen piirteeseen: kanavat ovat luonteeltaan niin erilaiset että strato-tyyppisillä yksikelaisilla soitettaessa viihdyin vain puhtaalla kanavalla, kun taas humbucker-kitaralla löysin kummaltakin kanavalta mieluisia soundeja kevyestä rososta ihan silkkaan fuzzimaiseen kanttiaaltoon. Etenkin jälkimmäisellä valinnalla päästään varsin nopeasti viiltävän repaleisesta sitkaasti venyvään ja pitkäsointiseen soolosoundiin, jota kyllä kelpaa laulattaa etekin humbuckereilla. Puhtaan kanavan säröytymiskynnys sovitetaan kitaran mikkien tuottamaan signaalitasoon Hi/Lo-pikkukytkimellä samaan tapaan kuin Stalkerissa ja soundin luonne on juurevaa perinneosastoa. Puhdas on toteutukseltaan ja soinniltaan Fender-tyyppinen ja suoraan sanoen niin autenttinen, että sopivilla säädöillä en sokkotestissä olisi uskaltanut veikata kumpi soi, Dusty Road II vai verrokkina palvellut Twin ’57
Koska avaaminen ja sulkeminen on helppoa, voi kuitenkin toimia tilanteen mukaan. Bluetonen kaappi on jatkuvan kehittelyn kohteena, joten variaatiot elävät jatkossakin. Kanavien erilaisuus antaa monia mahdollisuuksia, olipa käytössä sitten yksi kitara ja sille kaksi eri soundia, tai kaksi eri kitaraa omine soundeineen. Vahvistin on myös dynamiikaltaan erinomainen ja antaa nautiskelijalle oivat mahdollisuudet kaivella sävyjä esiin soittotatsin pienillä finesseillä. Erityisesti puhtaalla kanavalla soitellessa takalaidan aukaiseminen antoi mukavaa avaruutta sointiin, joskin keikalla tämä sama ilmiö saattaa kääntyä rasitteeksi, kun taka-aalto hulmuaa kohti lavan takaseinää. Kaiutinvarustuksen ohessa toinen erikoi- suus on kaapin kolmeen osaan jaettu takalevy, josta jonkin viipaleen voi irrottaa, mikäli haluaa suljetun rakenteen sijasta puoliavoimen kaapin tuntua ja sointia. 0400 506 843 • www.bluetone.fi Bluetone Slanted 1?×?12" + 1?×?10" Dusty Road II:n kaverina testiin saapui Bluetonen kaappi, jossa hieman poikkeuksellisesti on kaksi keskenään eri kokoista elementtiä: 12-tuumaisen WGS Veteranin parina oli 10-tuumainen Celestion Alnico, jolla Harry Kneckt Bluetonelta kertoo hakevansa yleissoundiin kirkkautta. kanavanvaihto ja efektilenkin ohitus jalkakytkimillä hinta 1860 e Lisätiedot: Bluetone Amps Puh. Särö reagoi myös dynamiikkaan hienosti – kielten poikki voimallisemmin pyyhkäistessä isot soinnut rouhiutuvat mukavasti ja toisaalta sävelet saa esiin puhtainakin, jos poimii ne yksitellen arpeggioina. Äänittäjän suhtautuisin asiaan pienellä varauksella, sillä kahden eri elementin käyttö vaatii joko kaksi lähimikkiä tarkasti aseteltuina, tai yhden melko kauas sijoitetun. Siinä välimaastossa mikrofonia on hieman hankala sijoittaa niin, että kumpikin elementti kuuluisi ilman niiden keskinäisen summautumisen myötä syntyvää kampasuodinta. ken luomaa säröä. Muutaman metrin etäisyydeltä kokonaisuus kuuluu sitten jo ihan kunnolla, ja kyllä tämänkin kaapin kohdalla nosto vaikkapa kuljetuscasen päälle on suositeltavaa. Mitä hiljaisemmalle Master volume käännetään sen hankalammaksi käy täysin puhtaan soinnin löytäminen. Kotelon etulevy on kallistettu taaksepäin, mikä käytännössä kyllä auttaa jonkin verran soittajan omaa kuuntelua. Ja se on erittäin hyvä juttu, sillä mainittu särö on miellyttävän pehmeätä ja toimii erinomaisesti myös yksikelaisilla soitettaessa. Soittajana pidin testikaapin kahden elementin yhdistelmästä, joka hieman etäämpää kuulosti täyteläiseltä ja erottelevalta. Bluetone Dusty Road II Sitä saa, minkä haluaa Putkivahvistin kitaralle Dusty Road II ei säätimien määrällä koreile, mutta näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta se on todella monipuolinen vahvistin, kiitos kahden totaalisesti erilaisen kanavan. Bluetone Slanted 1?×?12" + 1?×?10" Kaiutinkaappi kitaralle • • • • suljettu kotelo, avattavissa takaa nimellinen tehonkesto 80 W impedanssi 8 . Keikalla äkkinäinen vaihtelu putipuhtaasta master volumella tuotettuun säröön ei ehkä onnistu ihan heittämällä, kun vaihdoksen yhteydessä pitäisi ruuvata gainia isommalle ja masteria samalla pienemmälle, mutta studiosessiossa ominaisuus avaa huimat mahdollisuudet etsiä sopivaa soundia todella laajasta haarukasta. 0400 506 843 • www.bluetone.fi www.riffi.fi 6/2014 42-45 Bluetone.indd 45 45 26.11.2014 14.55. 12" Warehouse Guitar Speakers Veteran, 60 W • 10" Celestion Alnico, 40 W • hinta 750 e Lisätiedot: Bluetone Amps Puh. Minkäänlaista jakosuodinta ei käytetä, rinnankytketyt elementit saavat saman signaalin ja toistavat sen omalla tavallaan. u • • • • • • • • • • • • • • kaksi kanavaa, clean & crunch kolmialueinen eq kummassakin kanavassa clean-kanavassa hi/lo-sovitus kitaran signaalitasolle crunch-kanavassa warm/cold-sävyvalinta master volume, PPIMV nimellisteho 40 W (riippuu pääteputkista) testivahvistimessa neljä 6V6Gt-pääteputkea etuasteessa viisi ECC83/12AX7-putkea dioditasasuuntaus instrumenttitulo säädettävä efektilenkki linjatason laitteille, bufferoitu kaiutinlähdöt 4/8/16 . Luonteeltaan se on kuin puhtaan soinnin harteille laskeutuva harsuinen huntu, jonka alla itse soundi on ryhdikäs ja selkeästi artikuloituva. Kun päätepuoltakin on mahdollista asiakkaan toivomuksesta muovata vielä erikseen – vahvistimessa voidaan säädön jälkeen käyttää käytännössä kaikkia oktaali-kantaisia pääteputkia (6V6GT, 6L6GC, 5881, EL34, KT66,6550/KT88 jne.) – hoituvat sounditarpeet juurimusiikin tunnelmista hard rockiin helposti. Kulma on kuitenkin niin loiva, ettei lattialle parkkeeratusta kaapista kuule juurikaan diskantteja, jos asemoi itsensä aivan sen tuntumaan
Tämänkertaisista uudistuksista automaattinen G-Forcevirityskoneisto sekä messinkinen satulakonsepti löytyvät lähes kaikista Gibsonin USA-malleista ensi vuonna. U usi satulakonsepti, automaattinen virityskoneisto, muokattu otelautaprofiili, paksumpi otelauta – Gibson lähtee vuoteen 2015 uudistusten tulvalla. Historiaan peilattaessa eivätä tällaiset muutokset ole kuitenkaan välttämättä niin yllättäviä. Les Paul Less Plus on omiaan ohuempaan runkoon mieltyneille. Ainoastaan Les Paul Supreme, Firebird ja Derek Trucks SG toimitetaan tehtaalta perinteisillä virityskoneistolla. Testikitarat edustavat ennakkoluulottomasti uudistettua USA-mallistoa, kun taas perinneratkaisut löytyvät jatkossa miltei poikkeuksetta Custom Shopin puolelta. Osa Gibsonin innovaatioista on ollut edellä aikaansa ja esimerkiksi sen kitaravahvistimet olivat aikoinaan varsin kekseliäitä. Testiin otetuissa Les Paul Less Plussassa ja Les Paul Specialissa on muitakin uudistuksia runsain mitoin. 46 www.riffi.fi 6/2014 46-49 Gibson.indd 46 26.11.2014 11.31. Tuntuu, että miesmuistiin ei iso G ole tarjonnut tällaista määrää uusia ominaisuuksia sähkökitaroissaan. Teksti: Timo Östman Kuvat: Tommi Posa Gibson Les Paul Less+ & Les Paul Special – perinnekitaroita uusin maustein Vuosi 2015 jakaa Gibsonin malliston osapuilleen kahteen kategoriaan. Käypä esimerkiksi vaikka 1970-luvun alkuperäinen Les Paul Recording Model -kitarakin, joten valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja ja eräänlaista Pelle Peloton -lähestymistapaa on kyllä nähty aiemminkin
Rungon paksuutta sen sijaan on ohennettu, ja taakse yläreunaan on tehty stratomainen loivennus mukavan soittotuntuman maksimoimiseksi. Säätövara on mukava lisäominaisuus, itse sain haettua sopivan korkeuden aina slide-putkelle saakka. Les Paulia laihemmin Les Paul Less Plus viittaa nimellään erityisesti soittimen runkoon.Toki se on edelleen mahonkia, ja sen päällä lepää kaareva vaahterakansi. Talla on wraparound-tyyliä vireenkompensoinnilla. Toisaalta messinkisatula ei ole kuluessaan sen immuunimpi vireongelmille kuin vaikkapa luusatula, eikä kitkaakaan taida olla ainakaan vähempää. Less Plus on siis varsin kevyt Les Paul -lajityypin edustaja; juuri niin kevyt, että kaulan ja rungon tasapaino hihnan varassa on vielä onneksi kohdallaan. PLEKtyöstetyn kaulan viimeistelyssä ei ole valittamista, jälki on huolellista nauhojen päitä myöten ja tuntuma miellyttävä. Kannen reuna toki on edelleen terävähkö, mutta ohuempi runko antaa käsivarrelle enemmän tilaa. Tämän ohella runkoa on kevennetty sisältä yhdeksän pienen kolon verran. Toki muutaman päivän päästä otelautakäden peukalossa tuntui pientä rasitusta, mutta se lienee vain tottumattomuuden oireilua. Itselleni messinkiset satulat ovat tuttuja lähinnä lap steel -kitaroista, ja olen aina tykännyt niiden soinnista. Koska konstruktiossa on myös nollanauha, kieliurat toimivat lähinnä kielten ohjureina, mikä te- Gibson esittelee uusien kitaroiden myötä U-muotoisen messinkisatulan: muita otelauta nauhoja korkeam malla oleva nolla nauha toimii kieli siltana. Lisää sointipalettiin tuo humbuckereiden puolitusmahdollisuus. (Oik.) Les Paul Specialin P90mikrofoneissa on alnico V -napapalat. Tehoa ja erottelevuutta Elektroniikassa kahden itsenäisen voimakkuus- ja sävysäädön sijaan Less + tarjoaa molemmille mikrofoneille yhteisen master- (Vas.) Less Plussan Alnico II -humbuckereiden soundi toimii. Itse asiassa jouduinkin hieromaan nollanauhan pintaa lyikykynällä, jotta sain kitaran palautumaan kunnolla vireeseen yläkielten venytyksissä, jotka etenkin kolmannesta nauhavälistä tehtyinä jättivät kielet ylävireisiksi venytyksen jälkeen. Kaulan/otelaudan leveyden lisäämisen vaikutuksesta leveys on nyt satulasta noin 4,6 senttimetriä. Satulan korkeutta säädetään kuusio koloavaimella uran pohjalta. www.riffi.fi 6/2014 46-49 Gibson.indd 47 47 26.11.2014 11.31. Ja kuitenkin soinnillisesti kitarasta löytää edelleen sen tunnistettavan Les Paul-soinnin. Tuntuma oli silti aivan miellyttävä, samoin kaula; ehkäpä se johtuu siitä, että leveys saa kaulan keskiosan tuntumaan laakeammalta. Siitä kielet kee satulasta ehkä myös rakennusvaiheessa helpommin työstettävän. Yllättäen Gibson on vaihtanut satulan messinkiseen malliin, jonka korkeutta voi myös itse säätää tuosta vaan. Messinki tunnetaan hyvästä sustainista, ja nollanauha taas tuottaa avosoinnuilla soittaessa samankaltaisen klangin kuin muutkin otelautanauhat. Miltä tuntuu leveämpi otelauta? Otelautakäden puolella huomattavin muutos soittotuntumaan on kaulan leveyden lisäys. kulkevat viritys koneistoille toisen sillan yli, jonka urat toimivat ohjureina. Less Plussassakin ratkaisu toimi soundillisesti hyvin. Myös otelautanauhojen korkeus on aikaisempaa matalampi. Koska itse en ole varsinaisesti Les Paulien parissa varttunut soittaja, sanoisin, että tämä on soittotuntumaltaan mukavin kokeilemani Les Paul. Kielten etäisyys toisistaan on kuitenkin jätetty ennalleen, eli näin sivuille on saatu lisää tilaa. Tällä leveydellä kielet eivät kuitenkaan taatusti lipsahtele vahingossa otelaudalta. Myös automaattiset koneistot jättivät toisen testisoittimista alkuun pikkuisen epätarkaksi, mutta nollanauhan käsittely auttoi venytysten jälkeiseen vireongelmaan ja samalla automaattisten virityskoneistojenkin tarkkuus parani selvästi
matalille virityksille, capon käyttöä varten yms. Se, että mikrofonit voi puolittaa on yksi kitaran plussa. Valitettavasti tämä kitara ei kuitenkaan tullut testiin aivan yhtä optimaalisessa säädössä, vaan wraparound-talla oli kutoskielen kohdalta turhan matalalla Gibsonin G-voimat Suurin puheenaihe vuoden 2015 Gibsonien kohdalla on GForce-robottikoneiston tarjoaminen ensiasennuksena suurimmassa osassa sähkökitaramalleja. Entistä paksumpi kaapelointi ja tukevampi ulostulojakki lupailevat pienempää häiriöalttiutta. Helppokäyttöinen tämä on, ja muitakin erikoisominaisuuksia on tarjolla, mm. Keskiasennossa tämä vaihtoehto oli mukavan pehmeä ja kaunis. Ladattu akku itsessään kestää noin 100 viritystä, eikä lataamiseen tarvittava aika ole erityisen pitkä. Toisaalta, tuleehan viritysmittarikin nykyään lähes jokaisen aloittelijapaketin mukana. Kun kaikki kielet ovat vireessä, G-Force sammuttaa itse itsensä. erottelevuutta löytyy, eikä soundi tuntunut kirkkaillakaan säröasetuksilla turhan kireältä. Tallennusoperaation ja muunkin valikoissa navigoinnin oppii muistamaan, kunhan vain jaksaa lukea käyttöohjeet kunnolla. Mukana ovat DADGAD, yleisimmät avoimet duuriviritykset sekä alennettuja vaihtoehtoja. Myös musikaalista kirkautta ja Les Paul Specialin runko on niin ikään työstetty mahongista ja viimeistely on siistiä. Soundi on kuitenkin varsin tehokas, koska metallisuojat on jätetty pois. Les Paul Special – kunnon rokkikeppi sävysäädön. Tällöin virtanappia painetaan kerran hieman pidempään, ja sitten kielet viritetään yksi kerrallaan. Ehdoton etu tällaisessa robottikoneistossa taas on esimerkiksi se, jos haluaa käyttää samalla kitaralla useampaa eri viritystä: silloin G-Force on selvästi miellyttävämpi vaihtoehto kuin useamman kitaran vaihdot tai multicapojen käyttö. Samoin se kannattaa tehdä aina, jos vaihtaa erilaiset kielet. Kitarassa on alkuperäisten PAF-humbuckereiden tapaan kaksi alnico 2 -humbuckeria, kaulamikrofonina 57 Classic ja tallapuolella 57 plus. Jos aloittaa soittamisen tällaisen koneiston kanssa, oppiiko sitten koskaan virittämään kitaraa itse. Itse olen aina ajatellut, että virittäminen olisi osa soittamaan oppimista, ja se itsessään vaatii aluksi myös harjoittelua. 48 www.riffi.fi 6/2014 46-49 Gibson.indd 48 26.11.2014 11.31. Ensimmäiseen tapaan pääsee käsiksi painamalla virtanappulaa nopeasti kerran, minkä jälkeen lyödään kerran kaikki kielet soimaan harjausotteella –silloin servomoottorit käynnistyvät ja viritystapit pyörivät. Tällaisen kitaran soundi on tietenkin ilman vaahterakantta hieman pehmeämpi – joka tapauksessa kitara soi rotevasti. Kyseessä on päivitetty versio jo aikaisemmin käytössä olleesta ja erillistuotteenakin myytävästä Min-ETune-koneistoista (Riffi 3/14). Kielten merkkivalot muuttuvat vihreiksi sitä mukaa, kun ne ovat vireessä. G-Forcessa on myös tyhjiä pankkeja, joihin voi tallentaa omia custom-virityksiään. Lisäksi järjestelmän kalibrointi on syytä tehdä aina, jos virittimet tuntuvat toimivan irrationaalisesti eikä kitara tunnu tulevan vireeseen. Se toimii kummallakin mikrofonilla. Tärkeää G-Forcen toiminnalle lienee erityisesti se, että kielten matka satulasta virityskoneistolle on häiriötön, eikä kitarassa ole muita suuresti vireen heittelyyn vaikuttavia tekijöitä. Periaatteena on, että aina viimeksi käytössä ollut viritys on oletusarvoisesti se viritys, jota käytetään. Jos yksi tai useampi kieli jää vielä punaiselle värille, ne kannattaa soittaa yksitellen läpi. Itselläni kieli meni tällä tavalla helposti hieman ylävireeseen. Itse olen valmis uhraamaan toisen itsenäisen sävysäädön tämän vuoksi. Toki tähän tottuu ajan kanssa. Kitaran virittämiseen on G-Forcessa kaksi konstia. Soivuus on kunnossa, ja soittotuntuma on rungon pyöristysten ansiosta mukava. Toisen sävysäädön paikan asetelmassa on ottanut mikrofonien puolituskytkin. Kaulaprofiili on identtinen Les Plussan kanssa, ja PLEKtyöstökin yhtä huolellista. Toki puolitettu humbucker on luonteeltaan erilainen kuin tavallinen yksikelainen mikrofoni, mutta ainakin tässä tapauksessa soundi oli hyvin luonteva. Kielet voi tietysti virittää myös itse, kunhan G-Forcen vain kytkee pois päältä (painamalla virtanappia muutaman sekunnin). Itse tykästyin kumminkin enemmän toiseen tapaan, joka on hieman tarkempi, joskin hieman enemmän aikaa vievä. Virittämistä voi nopeuttaa sammuttamalla aina kunnolla kämmensyrjällä muut kielet, etteivät vapaana resonoivan kielen yläsävelet häiritse seuraavan kielen vireen löytämistä. Ja jos ei ole jostain syystä tyytyväinen tehdasvirityksiin, voi aina tallentaa omat versiot vaikka jokaisesta – uusi tallennettava viritys pitää aina ensin virittää itse malliksi, jonka kone opettelee toistamaan. Ennen ensimmäistä käyttöä robottikoneiston akku kannattaa ladata. 40:1-suhteella toimivien virittimien tuntuma on toki hieman erilainen kuin konventionaalisissa virittimissä. Erikoisvirityksiä G-Forceen on tallennettu erilaisia erikoisvirityksiä
Edellisestä laajemmasta kyselystä onkin jo aikaa ja toivommekin laajaa osanottoa. Ainakin näiden kahden yksilön kanssa suoritetun soittotuokion perusteella näyttäisi siltä, että messinkisatula on pidettävä hyvässä kunnossa. Kitaraa ei aluksi tuntunut saavan oikein kunnolla vireeseen, tai jos sai, meni se epävireeseen varsin nopeasti; tähän ei tuntunut vaikuttavan sekään, että olin ladannut G-Forcen akun ja kalibroinut järjestelmän. Ainakaan Les Paul Specialin kohdalla hinnan ei pitäisi olla kovin suuri este. Kun en keksinyt muuta vaihtoehtoja, käsittelin satulaa lyijykynällä. Mitä tulee virityskoneiston toimintaan, niin aluksi kitara käyttäytyi Less Plussan tavoin, ehkä jopa korostuneemmin. Italia Guitars – tyyliä, soundia ja soitettavuutta! Hyvin nämä soivat Less Plus ja LP Special olivat testirupeaman perusteella hyvin soivia instrumentteja. Kaulamikrofonilla alataajuudet tulivat esille riittävän selkeinä, riippuen toki hieman vahvistimen kaiuttimesta. Monet muutoksista ovat melko pieniä, suurimmalta tuntui ensinmainitun runkoon tehty muutos, positiivisella tavalla. Kyselyn löydät tämän lehden välistä erillisenä kuponkina. Ja toki on myös makuasia haluaako kitaraansa automaattisen virityskoneiston. Les Paul Specialin P90-mikrofonit ovat niin ikään tehokkaat, ja kitara tarjosi makeaa rokkisoundia. Jatkuuko trendi tulevina vuosina vai palataanko jossain u määrin takaisin vanhoihin resepteihin. Tämä on toki säätöasia, eikä vaikuttanut itse kitaran mainioon ja rikkaaseen ominaissointiin. Se tuntui auttavan heti selvästi. Talla- ja keskiasennossa löysin erottelevia ja kuulaita puhtaita soundeja, rokkisäröllä nämä asennot taas olivat mukavan purevia ja erottelevia. Aika näyttää. Jollekin se voi olla ulkonäöllisesti myös esteettinenkin kysymys, toiminnallisesti niitä ei käy moittiminen, sillä tehtävänsä ne kyllä hoitavat. Osallistuminen ei edellytä tilaamista. vuosikerta ja sen vuoksi ajattelimme luodata lukijakuntamme ajatuksia lehden nykyisestä sisällöstä ja kuulostella samalla tuleviin sisältöihin kohdistuvia toiveita. Saman vastauslomakkeen voi tulostaa myös Riffin verkkosivustolta ja vastaaminen s-postillakin käy päinsä. Lyijykynä on hyvä pikaratkaisu, mutta hommaan on tarjolla ihan siihen soveltuvia öljyjäkin. Ainoastaan messinkisatula jätti hieman pohdittavaa, vaikka se soinniltaan olikin erinomainen. Vaikka kaikkia yksittäisiä toiveita emme varmasti pysty täyttämään, antaa jokainen vastaus meille arvokasta tietoa siitä, mitkä asiat tulee säilyttää, mitä uusia juttuaiheita tulisi kehittää ja missä kohden meillä on muuten petrattavaa. ja myös hienovireeltään väärin säädetty. 0207 983540 • http://kuvasto.intoluthman.fi/ Ennekuja 2, 02270 Espoo, p. Tarkemmat ohjeet ja arvonnan säännöt löydät osoitteesta www.riffi.fi Osallistuneiden kesken arvotaan tammikuussa huippuhienoja palkintoja, jotka esittelemme joulukuun kuluessa verkkosivustollamme. www.riffi.fi www.riffi.fi 6/2014 46-49 Gibson.indd 49 49 26.11.2014 11.31. 0500 400310 Mallit ja jälleenmyyjät: www.r-jamgroup.fi Osallistu lukijakyselyyn – arvomme vastaajien kesken upeat palkinnot! Ensi vuonna ilmestyy Riffin 20. Saa nähdä kuinka soittajat ottavat nämä uudistukset vastaan. Gibson USA 2015 Uuden malliston makupalat Gibson Les Paul Less Plus • ohennettu mahonkirunko, vaahterakansi • mahonkikaula • ruusupuuotelauta • messinkisatula • G-Force-virityskoneisto (40:1-suhteella) • Tune-O-Matic-talla, plektrasuojan irroitus ilman ruuveja • mikrofonit: 57 Classic ja 57 plus -alnico-humbuckerit • mikrofonien puolitus kytkimellä, yhteinen sävysäätö • hinta: 1899 e (sisältää uudenmallisen Gibson-laukun) Gibson Les Paul Special • mahonkirunko • mahonkikaula • ruusupuuotelauta • messinkisatula • G-Force-virityskoneisto (40:1-suhteella) • ”wraparound”-talla • mikrofonit: P-90SR/P-90ST (alnico) • yhteinen voimakkuus- ja sävysäätö • hinta: 999 e (sisältää uudenmallisen Gibson-laukun) Lisätiedot: Into-Luthman Puh
Paluuta paalulle se tekee nyt ainakin klubiluokan kalustolla, sen verran pätevistä ominai suuksista uusi Milan-sarja on pantu kokoon. Korjainten lisäksi tarjolla on kaksi soundiin vaikuttavaa kytkintä. Testiin otettiin medium-koon setti eli yksi M15B-bassokaappi ja sille kaksi M12-satelliittia yläkerroiksi. Turbosound nousi isojen järjestelmien kärkimerkkien joukkoon 80-luvulla, mutta jäi sitten hieman pimentoon line-arrayaallon vyöryessä valtoimenaan. Tulokanavien yhteiset basso- ja diskanttikorjaimet vaikuttavat enimmillään kuuden desibelin verran suuntaansa ja vaikutuskaistat ovat nimellisesti 80 Hz:n alle sekä 12 kHz:n ylle. Seuraava askel järeämpään olisi liittää kokonaisuuteen toinen bassokaappi, ke veämpään suuntaan taas mentäisiin operoimalla pelkästään M12-kaapeilla. siinä lepää! 50 www.riffi.fi 6/2014 50-51 Turbosound.indd 50 26.11.2014 11.30. Näistä ensimmäisellä valitaan joko puheen tai musiikin toistoon tarkoitettu taajuusvaste, kun taas jälkimmäisellä kytketään päälle alle 100 Hz:n aluetta vaimentava bassoleikkuri. A ktiivinen Milan-mallisto koostuu kolmesta erilaisesta kaksitiekaapista (M10, M12 ja M15) ja kahdesta sub-bass-yksiköstä (M15B ja M18B). Tämä on käytännössä varsin toimiva varustelu, jolla soundia voi painottaa kevyesti tilanteen vaatimaan suuntaan. Simppeli on toimivaa Milan-kaiuttimet on varustettu Klark-Teknikin prosessoreilla, mutta käyttäjän vastuulle annetaan vain valikoidut perussäädöt. Kartioelementtien tuumakoot vastaavat tyyppitunnusten numerointia ja kaksitiekaappien ylä-äänistä huolehtii painekammioon koteloitu yhden tuuman diskantti elementti torvisuuntaimella (90°×60°). Tämä on käytännöllistä esimerkiksi silloin, kun solisti laulaa suuntakuvioltaan superhertta-mik kiin, joille on ominaista suuntakuviosta johtuva herkkyys myös Yläkaapeissa on Kenoon vaiko tulot kahdelle pystysuoraan: äänilähteelle ja valitaan kahdesta riittävät säädöt kaiutintelineen moneen eri kolosta sopiva ja käyttötilanteeseen. Teksti: Lauri Paloposki Kuvat: Tommi Posa Turbosound Milan – mini, medium vai large. Sekä silloin, kun M12 asetetaan kyljelleen lattialle lavamonitoriksi jolloin lattiapinta toimii akustisena tehostimena matalille taajuuksille ja tilanne on tasapainotettava vaimentamalla kaiuttimen omaa bassotoistoa. Vaimennukselle onkin tarvetta aina silloin, kun systeemissä on erillinen bassokaappi hoitamassa alakertaa. Ne toimivat myös yksitellen esimerkiksi pienen tilaisuuden puhe- ja taustamusiikin toistossa, sillä tuloliitäntöjä on kaksi ja molemmat niistä kelpuuttavat niin mikrofoni- kuin linjasignaalinkin. Monitorikäyttöön liittyen kerrottakoon, että M10-, M12- ja M15-mallien koteloiden muotoilu on symmetrinen, joten kaappeja voi asetella pareiksi siten, että diskanttipillit sijoittuvat kaksikon ulompiin päätyihin
Jykevää pohjaa Milanin pienempi bassokaappi, M15B, ei sekään ole varsinaisesti mikään pikkuruinen. Etulaidan sininen logo on nimittäin valaistua mallia ja sille on takalaidassa oma kolmiasentoinen kytkimensä. Tolkun voluumilla myös alakerta toistuu silti tanakasti ja äänen kaikkinainen selkeys ja tasaisuus ovat plussaa myös monitorikäytössä. Bassokaapin takalaita tarjoaa kaiken tarpeellisen. Nämä kaiuttimet kuuluvatkin siihen kategoriaan, jossa akustiset soittimet toistuvat omaa akustista luonnettaan menettämättä, laulu soi miellyttävästi ja miksauksen pienistäkin detaljeista kaikuja myöten pääsee nauttimaan – jos vain olot muuten sallivat. Massaa sillä on 37 kiloa ja vaikka takareunaan sijoitetuista kahvoista saa tukevan otteen, niin taakka jää väistämättä melko etäälle vartalosta. Lenkki tai hylsy kouraan, jos tiedossa on tasamaalla. Kaikki on käytön kannalta selkeätä ja tarkoituksenmukaista, eikä minwww.riffi.fi 6/2014 50-51 Turbosound.indd 51 51 26.11.2014 11.30. Tasonsäätimellä asetetaan bassokaistan yleisvoimakkuus ja sen lisäksi tarjolla on kytkimellä päälle napsautettava kuuden desibelin tehostus, joka voidaan kohdistaa 40–90 Hz:n haarukassa haluttuun kohtaan. Ja käyttötilanteesta riippuen kytkimen kaikille kolmelle asennolle löytyy kyllä perusteensa. Ja jos jokin asia lähtömateriaalissa ei ole kunnossa, niin sekin kyllä sitten paljastuu, armotta. Vaikutuskäyrän Q-arvo on tasan yksi, eli kyseessä on verraten loiva kumpu, jolla toimintaa voi passata esitystilan ja käyttötavan mukaan. Roudauskin on huomioitu suunnitteluvaiheessa esimerkillisesti ja jämerien kylkikahvojen lisäksi yläkerran kaapista saa napakan otteen myös päällylevyn muodostamasta lipasta. 010 5258 000 • www.noretron.fi pitkiä taipaleita odottavine pultteineen. käänlaisia hörhelöitä ole ympätty mukaan. Yksi hieman ylellisempi mukavuuslisä toiminnoista löytyy, eikä sitäkään kyllä voi pitää mitenkään turhanpäiväisenä ominaisuutena. Soinniltaan Milan-setti on yhtä onnistunut kuin fyysisen toteutuksensakin osalta. Kahdella sub bass -kaiuttimella kävisi luonnollisesti päinsä myös alarekisterin toistaminen stereona. Ripustus taas on huomioitu sijoittamalla kotelon kumpaankin päätyyn kolme kymppimillistä kierrettä silmukkapulteille. M12 soi yksinäänkin komeasti eikä 12-tuumainen jää bassotoistoltaankaan heppoiseksi – sillä varauksella, että kyseessä ei luonnollisestikaan ole varsinainen rock-rumpalin kulmamonitoriksi tarkoitettu malli. u Turbosound Milan Aktiivi-PA M12 • kaiuttimet: 12" & 1" • toistoalue: 50–18?000 Hz (+/-3 dB) • maksimiäänenpaine hetkellisesti: 128 dB SPL • vahvistinten nimellistehot: 1000 W & 100 W • hinta: 599 e Bassokaapin pyörille on valmiit M15B • kaiutin: 15" • toistoalue 45–100 Hz (+/-3 dB) • maksimiäänenpaine hetkellisesti: 134 dB SPL • vahvistinten nimellistehot: 2?200 W • hinta: 949 e kiinnityspaikat Lisätiedot: Noretron Audio Puh. Sub bass -kotelon kannessa on kolo salolle, jonka toiseen päähän voi sitten nostaa yläkerran kaapin. Testisetin tavoin kytkettynä M15B summaa itselleen tulosignaaleista pelkän bassokaistan sisältävän monosignaalin. Asiaa, asiaa Turbosound Milan vakuuttaa ammattimaisuudellaan. Erilaiset käyttötilanteet on huomioitu sijoittamalla koteloiden pohjaan kaksi erillistä koloa perinteiselle kaiutintelineelle – yksi kolo asemoi kaiuttimen pystysuoraan, toinen taas tilttaa kotelon automaattisesti hieman etukenoon, jolloin estradilla tolpan nokkaan nostettu kaiutin kumartaa pikkuisen eturivin penkilläkin istuvien suuntaan. Pakettiin sisältyy kuitenkin neljä isoa ja jämerää pyörää, joille on kaapin takalaidassa valmiiksi pultitkin paikoillaan. suoraan mikrofonin takaa tulevalle äänelle. Täyden pimennyksen tai käyttövirran päälläoloa osoittavan staattisen hohteen vaihtoehtona on vahvistimen limitterin aktiivisuutta miellyttävän loivaliikkeisesti ilmaiseva dynaaminen valaisu. Audiopuolella bassokaapissa on omat tulonsa kummallekin stereokanavalle ja samat täyden kaistan signaalit saa sellaisenaan eteenpäin yläkaapeille thru-liitäntöjen kautta. Jos keikkarutiiniin sisältyy jatkuvasti roudaamista tasamaastossa, suosittelen ruuvaamaan pyörät sijoilleen. Koska superhertan suurin vaimennus on takaviistoon sivulle, kannattaa monitoripari asetella kevyesti auramaiseen muotoon ja mielellään niin, että diskantti puhaltaa mikrofonin ohi eikä ihan sitä kohden. Alakerta on täsmällinen, keskialue täyteläisyydessään selkeä ja yläkerta hienostuneella tavalla erotteleva ja tasainen. Sitä katsellessa kiinnittyy huomio prosessorin fiksuuteen: limitterin toiminta näkyy muttei kuulu
Kuoro mukaan Toinen puoli VE-2:n antia on stemmageneraattori, joka tar joaa kaikkiaan 24 erilaista vaihtoehtoa taustalaulujen toteutukseen. Jotta stemma osuisi kohdilleen, ilmoitetaan VE-2:lle kappaleen sävellaji kiertokytkimellä, tai sitten kojeeseen kytketään kitara, jonka sointia laite käyttää ohjeistonaan. Näin vuorottelu kuivan spiikkisoundin ja efekteillä höystetyn laulusoundin välillä sujuu kätevästi, ja kuoronkin saa mukaan ja pois näppärästi. Tarjolla on myös hybridi-muoto, jossa vireenkorjaus perustuu sekä sävellajin määritykseen että kitaralla soitettuihin sointuihin. Kuoron saa mukaan jalkakytkimellä joka lyhyellä painalluksella kytkee stemmat päälle ja seuraavalla painalluksella mykistää ne jälleen. Vaikka tässä onkin onnistuttu varsin hienosti, on syytä todeta että kyllä laitteen kunnollinen hyödyntäminen vaatii myös paneutumista. Jos laulu on kelpoista ihan sellaisenaan, voi sen höysteeksi annostella tilakaikua, toistoviivettä tai näiden yhdistelmää, jotka kaikki löytyvät erilaisina muunnelmina yhden potentiometrin takaa. Lisä-äänet voivat soida alkuperäisen kanssa unisonossa, ylä- tai alapuolella, tai sitten sekä ylä- että alapuolella. Esimerkiksi yläpuolisen stemmaäänen kohdalla tarjolla on unisonon ja oktaavia korkeamman välissä vaihtoehdot ”alkuperäistä korkeampi” ja ”alkuperäistä vieläkin korkeampi”. Molemmissa tapauksissa asiaa helpottaa se, että VE-2:ssa on kolme muistipaikkaa, joihin voi ennalta tallentaa ihanteelliset efekti- ja stemma-asetukset tiettyjä tilanteita varten. Tai sekä että… V E-2:n toiminnot jakautuvat kahteen eri osioon, joita voi käyttää yksitellen tai samanaikaisesti. Teksti: Lauri Paloposki Boss VE-2 – tukea trubaduurille Trubaduurin tai vaikka laulavan bändikitaristin tueksi suunniteltu VE-2 oikoo virettä, maustaa laulun efekteillä ja tarjoaa vielä stemmatkin päälle. Itse laulun ehostuksessa tulee ilmi sama kuin miksaamisessa yleensäkin: efektin tyyppi ja sen voimakkuus riippuvat kappaleen luonteesta ja se mikä sopii yhteen, ei ehkä alkuunkaan mallaa toiseen. Toimii, toimii Boss VE-2 on pyritty tekemään mahdollisimman yksinkertaiseksi ja helppokäyttöiseksi. Keino stemmoille ei valita tiettyä intervallia vaan valinnat on porrastettu suuntaa-antavasti. Mainittakoon, sekin, että kitarasignaalin saa sellaisenaan ulos omaa instrumenttivahvistinta tai di-boksia varten, eikä kitaran sointi summaudu VE-2:n audiolähtöön – kitara palvelee vain ja ainoastaan harmonisen kehikon tukena. Vastaavat valinnat ovat myös alkuperäistä ääntä alemmalle harmonialle. Jos kytkintä pitää alaspainettuna kahden sekunnin ajan, laite kytkee myös lauluefektit pois päältä. Mikäli laulun dynamiikka kaipaa ryhdistystä, voi käyttöön ottaa Enhance-toiminnon ensimmäisen asteen, jossa voluumin vaihtelua hillitsee tehokas, mutta musikaalinen kompressori. Tehosteet ovat laadultaan hyviä ja niiden annostelu helppoa. Tai alle. Tämä on kätevää niissä tilanteissa, joissa kitarasäestys ei jatku yhtenäisenä koko kappaleen läpi, tai jossa sointukompin sijaan soitetaan välillä vaikkapa yksiäänisiä kuljetuksia. Laulumikrofonille on oma tasonsäädöllä varustettu tulonsa ja valmiin tuotoksen saa ulos balansoidusta monolähdöstä. Sama pätee luonnollisesti stemmoihin, joiden lukumäärä ja sijoittelu pää-ääneen nähden on käytännössä mietittävä kappalekohtaisesti. Cher-efektiä ei siis ole saatavilla, sillä VE-2 puuttuu peliin hyvin diplomaattisesti numeroa itsestään tekemättä. Ensimmäinen näistä on tarkoitettu laitteeseen kytketyn laulun muokkaukseen, jälkimmäinen taas keinoharmonian luomiseen. Jos melodia esimerkiksi sisältää laajoja intervallihyppyjä – etenkin useita perättäisiä – kuulostavat oikeastaan vain unisono ja oktaavikerran- 52 www.riffi.fi 6/2014 52-53 Roland Boss.indd 52 26.11.2014 11.27 Se La uu M 58 68. Ihanteellisia asetuksia hakiessa taas on panostettava myös hieman musiikin analysointiin ja suunnitteluun. Jos myös laulun vireisyydessä on toivomisen varaa, voi siirtyä käyttämään Enhance-toiminnon toista astetta, jossa koje ohjailee sitten myös säveliä täsmällisemmiksi
nainen koneen tuottamina käyttökelpoisilta. (09) 682 4020 • www.roland.fi Sennheiser EW 112P Sennheiser MKE 600 Sennheiser E 935 Langaton mikrofonisetti ja uusi EW 112Pro paremmalla MKE2 mikillä. Ja niissäkin mik saussuhde saa olla aika mieto, sillä muuten melodiaa seuraileva ylös-alas-hyppelevä virtuaalikuoro alleviivaa melodiaa turhankin kuuluvasti. VE-2 kelpuuttaa myös kondensaattori mikrofonit, joille löytyy kytkimen takaa myös phantomvirtaa jopa silloin, kun käyttövoimana ovat virtalähteen sijasta AA-paristot. Videokameran suuntamikrofoni Ammattiluokan solistimikrofoni laulajille 580,00€ 680,00€ 298,00€ 185,00€ (Pro malli) Katso lisää tarjouksia mikrofonikauppa.fi 010 281 2020 52-53 Roland Boss.indd 53 — TRAVERSSIKUJA, 00510 HELSINKI — KAUPPA@MIKROFONIKAUPPA.FI 26.11.2014 11.27. Ja useimmiten kuulostaa vähän erikoiselta, jos koko klusteri siirtyy yhtenä könttinä melodian kanssa. Silloin stemmaäänetkin elävät levollisemmin ja luontevammin. Kun oman soiton so- vittaa vielä sellaiseksi, että juuri stemmapaikoissa instrumentti tukee VE-2:n toimintaa vaikka muuten soittaisikin vapaammin, saa laitteella kyllä mukavaa lisätehoa ja ilmettä esitykseen. Ohjelmistokin on usein genresidonnaista ja genren sisällä kappaleisssa on yhteisiä piirteitä. Kun ei kyse ole kuoromusiikista, stemmat eivät soi koko ajan vaan tyypillisesti kertosäkeessä tai vain sen jossakin osassa. Runsaat yksi- tai kaksiääniset kuljetukset, korusävelet ja väliriffit sekoittavat pakkaa, selkeä ja dynamiikaltaan tasainen soitto taas edistää kokonaisuutta. Niinpä kolmeen muistipaikkaan tallennetut perussapluunat riittävät varsin pitkälle. Toisin päin tarkasteltuna VE-2:n stemmatuotanto on parhaimmillaan sellaisissa tilanteissa, joissa päämelodiassa on pitkiä nuotteja, tai melodian liike kulkee asteikkoa myöten askeltaen, tai pienin harppauksin. Soundillisesti VE-2 antaa kelpo höysteet ja lisätehot trubaduurinkin musiikkiin. Aidoille laulajille voi usein kirjoittaa tällaisten hyppyjen taustalle paikallaan pysyviä stemmoja, mutta virtuaalikuoro tulkitsee jokaisen soololaulun äänen uutena ärsykkeenä johon se reagoi vaihtamalla stemmasäveltä vastaavasti. Kone tukevoittaa luonnonkuoroa ja samalla päämelodiaa laulavalle solistille jää täydet vapaudet fraseerata, kun kööripuoli elää erillisessä ohjannasu sa. Toinen huomioitava seikka on kitarasäestyksen sovittaminen sellaiseksi, että taiteelliset tavoitteet täyttyvät ja koneen on kumminkin mahdollisimman helppoa tulkita harmoniaa. Perinteistä trubaduuritoimintaa tai poppiorkesteria ajatellen mainitut reunaehdot eivät ole kovinkaan rajoittavia. Boss VE-2 Laulu/harmoniaprosessori • • • • • • • • • • • • • mikrofonitulo tasonsäädöllä balansoitu monolähtö tila- ja toistokaiku laululle vireenkorjaus laululle dynamiikan tasaus laululle 24 erilaista stemmakokonaisuutta harmonian määritys sävellajin mukaan harmonian tunnistus kitarasignaalin mukaan kitaratulo harmoniapohjaa varten kitarasignaalin lähtö omaa vahvistinta varten kuulokeliitäntä, 3,5 mm jakki USB-liitäntä tietokoneyhteyttä varten hintaluokka noin 200 e Lisätiedot: Roland Suomi Puh. Mainio peli. Bändikäytössä taas näkisin laitteen erinomaisena lisänä, jota ei välttämättä tarvitse tai kannata kytkeä juuri solistin laulukanavaan vaan esimerkiksi vaikkapa stemmoja laulavalle kitaristille. USB-liitännän kautta laite nivoutuu osaksi tietokonemuusikon työkalustoa – niin tallennuksen kuin jälkityöstönkin aikana
A phexilla on kuuden erilaisen, 500-standardiin sopivan moduulin ohessa tarjota myös kaksi kehikkoa niiden käyttöalustaksi. Se kolmas tapa on käyttää USB 500 -räkkiä Macin tai pc:n audiointerfacena, jolloin sen kautta saa tietokoneelle päin enimmillään neljä analogista kanavaa sekä digitaalisen S/P DIF -stereosignaalin. Peräkkäisten moduuleiden ketjusta saa siten myös jokaisen välivaiheen ulos, mikäli haluaa jakaa signaalia eri kohteisiin tai esimerkiksi tallentaa varmuuden vuoksi erillisille raidoille alkuperäisen signaalin ja sen ekvalisoidut tai kompressoidut versiot. Teksti: Lauri Paloposki Kuvat: Tommi Posa Aphex USB 500 Rack – tallenna tai miksaa Amerikkalainen Aphex tunnetaan ensi luokkaisista analogisista audiolaitteistaan, niin mikrofonivahvistimista kuin dynamiikka prosessoreistaan. Lopullinen analogisten kanavien määrä riippuu siitä, käytetäänkö korttipaikkoja yksittäisinä lohkoina vai ketjutetaanko esimerkiksi mikrofonivahvistimen signaali ekvalisaattorin tai jonkin muun lohkon kautta ennen tietokoneelle syöttöä. Kahden korttipaikan 500 Duo sekä alkuperäistä APIn lunch pack -koteloa ulkoisesti muistuttava, neljän moduulin vetoinen USB 500 Rack, joka tuo analogiprosesMainio piirre on se, että tyhjäkin korttipaikka toimii aina myös linjatulona tietokoneelle päin. USB-väylän kautta samat prosessorit voi taas valjastaa yksitellen tai yhdistelminä osaksi tietokoneessa pyörivää audioohjelmaa, jolloin ne palvelevat ääniohjelman inserttilaitteina miksausvaiheessa. Ja toiseenkin suuntaan Ulospäin suuntautuvalle liikenteelle on kymmenen kanavaa, kun kahdeksan analogisen jatkeena on digitaalinen S/P DIF -stereopari. Joka moduulissa on tätä varten omat liitäntänsä kumpaankin suuntaan. Jokainen moduuli toimii ensinnäkin täysin itsenäisesti – tai jonkin muun moduulin kanssa ketjutettuna – aivan kuten perinteiset erilliset analogiprosessorit vanhan liiton studiossa. Kokeiluun saatiin USB 500 -räkki ja moduuleina J Pre -etuvahvistin, Comp 500 -kompressori sekä Big Bottom -bassotehostimen ja Aural Exciter -efektin sisältävä EX•BB 500. Kolme eri käyttötapaa Aphexin USB 500 -räkkiä voi käyttää kolmella eri tavalla. 54 www.riffi.fi 6/2014 54-55 Aphex.indd 54 26.11.2014 11.25. Ensimmäiset kaksi kanavaa syöttävät USB 500 -räkin päälähtöjä ja ne soveltuvat tarkkaamokuunteluun kaiuttimilla. Nyt valikoimaan on lisätty huomattavan suosituksi tulleeseen 500-standardiin sopivat versiot ja niiden asennusalustoiksi sopivat telakat. soreille lisäulottuvuutena suoran kytkennän tietokoneeseen. Ketjutus valitaan moduulikohtaisesti takalaidan kytkimillä ja moduuleiden analogiset lähdöt säilyvät tulovalinnasta riippumatta aktiivisena koko ajan
Comp 500 osoittautui sekin päteväksi ja helposti säädettäväksi työkaluksi, jolla signaalia saa puristettua kasaan huomattavan paljon ilman minkäänlaisia sivuilmiöitä. Tumpun akustisen kitaran kieliin tai symbaaleiden sointiin löytyy sitten taas Exciterista helinää, joskaan ei määräänsä enempää. Moduulit käyttöön Kokeiluun saadut kolme prosessoria ovat tuttua ja taattua Aphex-osastoa. Ammattikäyttöön Ulkoisen kellosignaalin liitäntä ja 96 kHz:n näytetaajuudelle yltävä suorituskyky kertovat pelin hengen. Tämä on hyvä juttu niin kauan kuin käytössä on ammattimainen tallennusohjelma, jossa useam man samanaikaisen miksauksen teko käy päinsä. Jokin syy asiaan tietysti on, mutta neljän moduulipaikan sijasta tilaa saisi kyllä mieluusti olla heti vaikka kuuden kortin verran, miksei kahdeksankin. Sointi tukevoituu ja muuttuu paksummaksi, mutta selkeys ja dynaamisuuden tuntu säilyvät hienosti niin basson ja kitaran kuin laulunkin muokkauksessa. Tietyn rajan jälkeen tehoste muuttuu alleviivaavaksi ja soundi ohentuu liikaa. Kaikki toimii täsmällisesti ja äänipuolessa miellyttää sen konstailemattomuus: prosessorit tekevät sen mitä niiltä pyydetään, mutta mukavalla tavalla neutraalisti. Reitityksiin ei tarvita erillistä Aphexin apuohjelmaa vaan USB 500 -räkki toimii suoraan tietokoneen käyttöjärjestelmän varassa. Maltilla ja vain joillekin tietyille raidoille annosteltuna vaikutus on oivallinen. Vastaavia käytetään yleisesti ja toivottavasti myös Aphex sellaiseen koodaa, sillä sen myötä ammattikäytössä kaikilta muilta ominaisuuksiltaan pätevä USB 500 -räkki muuttuisi yleiskäyttöiseksi audio-liitynnäksi, jolla hoitaisi muutkin kuin työasiat. Seuraavat neljä kanavaa ohjautuvat sitten järjestyksessä moduulipaikkoihin. Kaksi seuraavaa kanavaa muodostavat nekin stereoparin, mutta nyt osoitteena on luurikuuntelu, jolle on kaksi omin vahvistimin ja omin voimakkuudensäädöin varustettua kuulokejakkia. Sen kautta voi äänittää mitä eteen tulee ja toisaalta siitä saa miksausvaiheessa iloa erillisten kanavien muokkaimena. Silloin saisi rinnan jo kaksi täysinvarusteltua etuvahvistinta ekvalisaattorein ja dynamiikkapuristimin u varusteltuina. Kääntöpuolena on kuitenkin se, että osa musiikin tekemiseen ja etenkin valmiin musiikin kuuntelemiseen käytetyistä ohjelmista tarjoaa vain stereolähdön, joten Garagebandin kaltaisella ohjelmalla tai esimerkiksi iTunesilta tai YouTubesta musiikkia kuunneltaessa audio ohjautuu suoraan USB 500 -räkin kaiutinlähtöihin, mutta ei kuulokekuunteluun. Päälähdön ja kuulokekuuntelun eriyttäminen on sikäli perusteltua, että äänittäjä voi kuunnella päämiksausta, ja samaan aikaan rakentaa äänitysohjelman mikserillä kuulokkeisiin oman kuuntelunsa muusikoille. Toinen työskentelyn kannalta harmillinen piirre kuuntelussa ilmenee tallennusvaiheessa. Bassarinkin käsittelyssä tulokset olivat oikein mainioita. Instrumenttiliitäntä on asiallinen, eikä osaavasti jollakin virtuaalivahvistimella höystettyä signaalia enää kuulotuntumalla miksauksesta erilleen poimi. Yhdessä ne muodostavat toiminnallisen parin, jolla saa esimerkiksi keskialuevoittoisena tallennetun bassosoundin syvämureaksi, ja samalla kuitenkin sormenpäiden sipaisutkin voi nostaa kuu- luviin. Ehkäpä isompi malli on jo kehitteillä. J Pre -mikrofonivahvistin vahvistaa äänen liikoja värittelemättä ja tarjoaa myös kaikki tarvittavat työkalut toiminnan ohjailuun. Kumpikin pulma ratkeaisi apuohjelmalla, jossa yhden audioohjelmasta saatavan stereolähdön voisi monistaa omien tasonsäätöjensä kautta myös kuulokkeille, ja jossa tulosignaalin saisi ohjattua suoraan kuunteluun ennen varsinaista tallennusohjelmaa. Big Bottom -bassotehostus – samoin kuin samaan moduuliin integroitu Aural Exciter – kuuluvat mielestäni ennemminkin spesifien ongelmien ratkontaan tarkoitettuihin laitteisiin kuin vakiotoimenpiteiden piiriin, ja kummallakin on kyllä sillä saralla annettavaa. Suoraa tulosignaalien monitorointia USB 500 räkin sisällä ei nimittäin ole tarjolla, vaan tulosignaali pitää kierrättää audio-ohjelman kautta. Aphex USB 500 Rack 500-standardin telakka / interface • neljä moduulipaikkaa • balansoidut analogitulot ja -lähdöt • lähdesignaalin valinta tuloliitäntä / USB / edellinen moduuli • master-lohko USB-liitännällä • balansoidut stereolähdöt, 6,3 mm TRS-jakit • kaksi kuulokevahvistinta omin tasonsäädöin • ulkoisen sanakellon liitäntä • hinnat: USB 500 Rack, 795 e EX • BB 500, 225 e COMP 500, 500 e J PRE 500, 599 e Lisätiedot: Noretron Broadcast Puh: 0400 607 608 • www.noretron.fi www.riffi.fi 6/2014 54-55 Aphex.indd 55 55 26.11.2014 11.25. Aphexin USB 500 -räkki on monikäyttöinen ja toteutukseltaan vakuuttava laite. Aphex ei kylvä tallenteeseen mitään leimallista ominaissävyä, joka raitamäärän kasvaessa alkaisi kertaantua ja muodostuisi ongelmaksi
Yhtenä päivänä Bottrill sanoi äänittävänsä aina kitarat Radial JD7 In jectorin kautta. Meillä oli kanadalainen David Bottrill tuottamassa. Miten suhtaudut laitteiden kulttimaineeseen. Silloin tällöin tietysti sattuu onnek kaita vahinkoja, jotka poikivat äänitteeseen lisäarvoa. Kysyin asiaa kahdelta kokeneelta ammattilaiselta: Robi de Godzinskyltä ja Jyri Riikoselta. Mutta tunnetaanko äänittäjiä heidän luovasta taiteellisuudestaan. Samoin jotkut muusikot ovat kuuluisia innovatiivisuudestaan. Jyri: Ihan älyttömiäkin juttuja kokeilemalla saattaa jos kus löytyä jotain sellaista, mitä suunnittelemalla ei pystyisi kek simään. Ei sitä missään ollut opetettu, että sä voit käyt tää kaiuttimia mikrofoneina. Jyri: Kyllä niitä käytetään, jos joku haluaa ja laite löytyy. Onko äänittäjä taiteilija ja voiko puhtaasti teknisellä osaamisella selviytyä äänittäjän työstä. Luontevinta oli järjestää vastauk set vuorokkain, sillä molemmat haastatellut toivat pohdittuihin asioihin toisiaan täydentäviä ajatuksia. Voi olla yksinkertaisesti niin, että joku haluaa toimia aina samalla tavalla. Jos joku haluaa vaikka soittaa komerossa, niin sitten soittaa siellä, jos hänen on siellä parempi olla, vaikka se kuulostaisi teknisesti huonommalta. Robi: Mielestäni ei. Keskustelut avattiin ky symällä, liittyykö äänittämiseen jotain mystistä. Äänittäjän tehtävä on ratkaista, miten muusikoiden tai tuottajan ideoista syntyy paras lopputulos, oli ne kuinka omi tuisia tahansa. Myöhemmin ripustin kerran ly hyen flyygelin kaikupohjan alle kaksi kaiutinta hakeakseni niillä bassobuustausta ja sehän toimi! Tällä konstilla flyygelin saundi pitenee metrillä. Mutta uskomuksia tällä alalla todella riittää ja ihmiset pi 56 www.riffi.fi 6/2014 56-59 Äänittäminen.indd 56 25.11.2014 14.42. Parempi tulkinta johtaa pa rempaan kokonaisuuteen. Tiesin jo pienenä poikana, että kun kaiuttimen kytkee nauhuriin mikrofoniksi, niin tuloksek si saa sellaista tummaa ääntä. Sellaista ei ensin tuntunut olevan missään, mutta ongin maahantuojalta selville, että 5by5 Studiolla on yksi, jonka Perttu [Vänskä] sieltä antoi lainaan. Monet legendaariset äänitetuottajat on liitetty käänteentekeviin saundeihin. Olen ai na ollut utelias kokeilemaan. T apasin kummankin haastateltavan erikseen, mutta kävimme läpi samat kysymykset. Ei laitepyyntöihin ole mitään syytä suhtautua vastahan kaisesti, vaikka itse muka ”tietäisit”, että joku väline ei ole sen kummempi kuin joku toinen. Haastattelu: Eero Aro Kuvat: Tommi Posa Onko äänittäminen tiedettä vai taidetta. Tuottajilla on monesti vahvo ja mielipiteitä. Samaan sessioon vuok rattiin vielä muualta, jos sitä sellaiseksi halutaan kutsua, ”kult timikrofoni”, Neumann U48. Jos se tekee hänen olonsa turval liseksi, niin sitä kannattaa tukea
Ääritilanteet, niin kuin yliohjattavuus, tai sen sellainen on sitten eri asia. Monilla on vahvoja illuusioita mikrofonien paremmuudesta tai huonommuudesta jossakin tietyssä käytössä. En minä kaipaa referenssejä toivotusta tyylistä, mutta siitä puhutaan en sin. Sokkotestissä ei löydetty vedenpitä vää eroa. Toki kannattaa aina käyttää mahdollisimman hyvää mikkiä, mutta jos hyvä tulkinta syntyy vain sillä viisseiskalla, niin ottaa mieluummin sen sitten. Aloitetaan sellaisella järjestelyllä, että bändil lä on mahdollisimman hyvä olla, ja saundi on mahdollisimman hyvä. Verrattiin esimerkiksi U47 Tubea ja halpaa kiinalaista konden saattorimikrofonia erilaisille laulajille. Joidenkin laulajien koh dalla kiinalaisen mikrofonin arveltiin ihan säännöllisesti olevan U47. Tekniikka palvelee sitä. Isokalvoi suuden ehdoton paremmuus on todella myytti. Jos tulkinta ei ole hyvä, niin on aivan sama, äänitetään kö Shure 57:llä vai Neumannin U47:lla. Jos on kyse jostain isommasta asiasta, esimerkiksi setupin muuttamisesta, niin menen studioon ja jutellaan niitä asioita siellä läpi. Projektista riippumatta selvitän kuitenkin aina kokoon panon, ja mitä muita mahdollisia soittimia on tulossa. Jos se asetelma ei toimi, niin tarvittava suunnittelutyö on valmiiksi tehty. Sillä tavalla saa huonoimmassakin tapauksessa talteen mahdollisimman hyvän saundin. Menen välillä studioon ja otan soittajista kuvia. Robi: Mä olen jostakin napannut käsitteen ”Listen Back”, joka on paljon tärkeämpää kuin komentomikrofoniin puhumi nen. Kohinat ja säröt on molemmissa ihan asianmukaiset ja saundi hyvä. Todellisuudessa vanhojen putkimikkiyksilöiden välillä on saundieroja, vaikka niillä olisi sama tyyppimerkintä. Miten kommunikoit soittajien kanssa. Turha kommunikaatio on hyvä minimoi da, mutta pitää toimia niin, että ajatukset kohtaa. Äänittäjän on tärkeää ym märtää kyseisen kappaleen tai musiikkigenren dramatiikkaa ja rakennetta. Jyri: Tekninen laatu ei ole taiteen tae. Yritän varmistaa, että kaikki on hyvin ja toimii, ja on niin kuin pitääkin. Olen äänittänyt yli parikymmentä vuotta Oktavan keskikokoiskalvoisilla mikrofoneilla. Se kuuluu äänittäjänkin tehtäviin. Kahvitunneilla ja tauoilla kannattaa ylläpitää välitöntä ilmapiiriä. Verrattiin myös tosi halpaa A/D-muunninta toiseen paljon kalliimpaan muuntimeen. Niille lauluäänille se kiinalainen mikrofoni vain sopi pa remmin ja kuulosti kauniimmalta. Robi: Kaikkea kokeillaan, jos tarpeen on. Ne studion kuulokkeet, tai www.riffi.fi 6/2014 56-59 Äänittäminen.indd 57 57 25.11.2014 14.42. Olen nähnyt aika paljon pelokkaitakin esiintyjiä. Esiintyjä kannattaa yrittää saada kotiutumaan studioon. Kannattaa kuunnella sitä artistia, että mitä sillä ihan oi keasti on sydämellään. En halua olla ilonpilaaja, mutta olen tehnyt opiskelijoiden kanssa sokkotestejä. Mutta jos väline tekee tehtävänsä, niin sitten käytetään sitä. Annan niitä heille sitten muistoksi siitä kun he olivat studiossa. Minkälaisilla mikeillä ja miksi. Utelen bändiltä, miten ne tykkää soittaa, ja miten niillä on tapana tehdä asioita. Joskus onkin ilmennyt, että bändi on tot tunut soittamaan treenikämpällä jossakin tietyssä asetelmassa, mutta ne eivät ole koskaan tykänneet siitä! Mietin valmiiksi vähintään kolme setuppia. Pelko pitäisi saada riisuttua pois heti alussa. Toimin siel lä studiossa heidän kanssaan, että ei tule sellaista jakoa, että se pelottava tekniikka on jossain kaukana erikseen. Muut vaihtoehdot on sitten sellaisia, että ok, näinkin voidaan tehdä. Jyri: Yleensähän tuottaja kertoo mitä ollaan tekemässä ja miksi. Robi: Se on erittäin tärkeää. Entä ennakkosuunnittelu. Jyri: Varsinkin alkuvaiheessa olen aika paljon studiossa bändin kanssa. Se on hyvä selvittää, niin että saa kaiken tal teen ja valitsee oikeat välineet. tää niistä kiinni. Millä vaan pääs tään haluttuun lopputulokseen. Vaihto käy nopeasti, ja tuotanto katkeaa mah dollisimman vähän. Se on monille outo ja pelottava paikka. Sitten kun sessio pyörii, niin käytetään talkbackiä. Käytän toki hyväksi tunnettu ja mikrofonitekniikoita, mutta yleensä laitan siihen rinnalle myös vaihtoehtoisen setin ja vertaan niitä alkuvaiheessa, ai nakin itsekseni
Mutta uskon, että tekniikan ja estetiikan tajun avulla pys tyy saamaan hyvää aikaan. Jyri: Ammattietiikan näkökulmasta; jos sä osaat tehdä vaan yhtä juttua, niin millä tavalla se muu musiikki on muka erilais ta. Ne oli vielä sattumalta erittäin hyviä ää nittäjiä. Harmonikan, basson ja rummut. Jaakko Salo tuotti aikoinaan Erkki Junkkarisen levyä. Robi: Hyvinkin paljon. Jos sä vajoat syvälle mukaan siihen sykkeeseen, niin yhtäkkiä voi vaikka laitteet pysähtyä, tai tapahtua jotain muuta radikaalia, ja sä et huomaakaan. Sitten kävi niin onnettomasti, että Seppo katsoi juuri ikkunan läpi tarkkaamoon, kun Jarmo katsoi kelloaan. Salo oli tehnyt kappaleisiin tosi hienot sovitukset, kompin lisäksi oli jousia ja puhaltajia. Innoissani tein laulajalle mielestäni hienon kuuntelubalanssin. On siis osattava lukea sanattomia viestejä. Edesmennyt fonisti Seppo Rannikko oli kerran soittamassa jotain ad libitum -sooloa pariin kappaleeseen. Nuorena tuli tehtyä kaikenlaisia virheitä myöskin tässä asiassa, mutta aika nopeasti mä opin pi tämään varani. Ei ne sulje toisiaan pois. Voi näyttää eleillä, jos vaikka joku ääni on falski. On äänittäjiä, jotka ei ole muusikoita. Jyri: Totta kai, nautin monesti siitä musiikista, jota teh dään. Mutta onhan olemassa muutakin kuin musiikin äänittämistä, jolloin puhtaasti tekninenkin hen kilö on varmasti hyvä. Mutta samalla kun tuotin, äänittäjät opet ti mut äänittämään. Sitten Salo kysyi, että mitä Erk ki kuulee keikalla. Äänittämisessä on ihan tarpeeksi duunia, että sen pystyy tekemään hyvin. enkelipölyä.” Esimerkki Pitäjänmäen Photosonic sista 80-luvulta: osa soittajista istui ääni pöydän etupuolella, vähän alempana sohvalla ja sanoivat, et tä muuten ihan hyvä, mutta onpas tumma saundi. Jyri: Musiikin äänittäjän pitää kyllä ymmärtää musiik kia ja taidetta todella hyvin. Äänittäjän ei pidä kommentoida mui ta kuin teknisiä asioita. kuulokekuuntelu yleensä, on monille ou to. Olen päässyt tekemään hienojen muusikoiden kanssa. Jos soitan juuri tehdyn oton soittopuo len kaiuttimiin, niin balanssi ei välttämät tä välity hyvin. Jos on tarpeeksi talonpoikaisjärkeä ja ti lannetaitoa, niin ei ole mitään estettä. Täytyy kyllä myöntää, että olen myös äänittänyt paljon ei-mie limusiikkia, mutta äänittäminen on työtä. Mutta – täytyy olla aika kova itsekuri. Siellä kuulosti paremmalta. Ota pois kaikki nuo hemmetin viulut ja torvet! Kun niin tehtiin, niin tu li puhdasta laulua. Kyllä on usein noussut karvat pystyyn nautinnosta. Muusikot saattaa puhua ihan omituisia asioita, joita umpiteknikon on vaikea tul kita. Jarmo Jylhä tuotti. Robi: Kyllä voi. Seppo ei tietenkään kuul lut, mitä tarkkaamossa puhuttiin, ja Seppo meni aivan kipsiin. Kun on hyvät soittajat, jotka osaa vetää sen, niin onhan se tosi hienoa. Homma vaatii todella paljon aikaa ja ennakkovalmistelua. Silloin saatan pyytää tark kaamoon kuuntelemaan, varsinkin silloin, jos suorituksia aletaan oikein punnita. Mun mielestä on suuri rikkaus, että voi tehdä vaikka big bändejä ja heviä. Olet tarkka ja pedantti. Siitä hetkestä lähtien, kun tämä ele meni sinne studion puolel le, soitosta ei tullut enää yhtään mitään. Menetkö työn alla olevaan musiikkiin tunteella mukaan. Junkkarisen keikalla pari viikkoa aikaisemmin laulu oli ollut ihan puhdasta. Äänittäjän tehtävä on kertoa, et tä älä ole huolissasi, kaikki on tallella ja heittänyt sinne sekaan vähän saundi balansoidaan kuntoon. Jostain syystä Seppo ei oikein löytänyt sitä oikeaa juttua, vaikka Jarmo välillä vähän neuvoi. Tuottaja pähkäili, että mistä tämä nyt johtuu. Se mitä ei sanota, voi raunioittaa koko tilanteen. Tekninen laatu voi olla parempaa. Tietää, miltä kuulostaa tietyn tyyp pinen hyvä musiikki. Pelkästään äänittäjän työ on niin iso työ, että sitä ei voi teh dä kuin yhdellä tavalla. Vasta jälkeen päin sel visi, että Seppo oli luullut, että tuottaja hermoilee, että kello on jo näin paljon, eikä fonisti ole saanut mitään aikaan. Jos sä alat fiilistele mään, niin voi mennä pieleen. Mulla on myös ollut niin hyvä säkä, että olen saanut teh dä paljon sellaista musiikkia, josta pidän. Otettiin uudes taan ja uudestaan ja sama jatkui. Tietyissä lajeissa voi olla parempikin, et tä ajattelee täysin teknisesti. Yh dessä kuunnellessa voi samalla kommen toida. Silloin sä olet väärältä. Taiteellisia asioita en kommentoi, jos ei suoraan kysytä. Minähän soitin ensin itse ja aloin sitten tuottaa. Olen saanut äänittää paljon jazzia, joka on mun sydäntä ni lähellä. Mutta sitten tullaan siihen, että osaako hän kohdella oikein herkkiä artisteja, jotka puhuu omaa kieltään. Robi: Juuri näin. Voiko puhtaasti teknokraatti olla äänittäjä, jos sellaista ihmistä voi olla olemassa. Tarkkaa mossa ei pidä myöskään naureskella niin, että se voidaan tul 58 www.riffi.fi 6/2014 56-59 Äänittäminen.indd 58 25.11.2014 14.42. Yhdessä kuunteleminen on hyvä asia, mutta esiintyjää ei kannata tur haan juoksuttaa pois siitä tilasta, johon hän on alkanut kotiutua. Monirai Robi: ”Joku voi sanoa, että taäänityksessähän juuri oton jälkeen ba lanssi saattaa olla mitä tahansa. Jarmo on hyvä tuottaja ja itsekin muusikko. Erityises ti silloin, jos musiikki on sellaista, jota valitsisin itselleni levyhyl lystä. Äänitin kyl lä harrastuksekseni. Sel lainen ihminen voi olla valistunut musiikin kuuntelija, joka on kuunnellut tuhansia levyjä. Jyri: Jos artisti kysyy, miten otto meni, niin siihen vastaa minen on tuottajan asia. Sanotaan vaikka, että mä sallin itseni mennä fiilikseen mukaan noin 20-prosenttises ti. Junkkarinen kuitenkin lauloi käsittämättö män epäpuhtaasti ja liian matalalta koko ajan. Tietysti soittoteknisistä asioista, taimista tai vi reestä pitää sanoa. Robi: Joskus muusikon kuulokkeissa on liikaa tavaraa. Robi: Kyllä, koska musiikki on minulle tärkeää. Kannattaa viestiä pääasiassa tuottajan kautta ja pitäytyä äänittäjän roolissa. Jarmo sanoi minulle, että kello on puoli seitsemän ja hänen piti soittaa vaimolle kuudelta. Tällä hetkellä tuotan vähän ja enimmäkseen äänitän. Kuinka paljon joudut rauhoit telemaan tai vakuuttelemaan, että tarvittavat ainekset ovat tallessa. Muusikko tämähän kuulostaa paremmalta saattaa jäykistyä, että tämä kuulostaa ihan kuin luonnossa. Pyysin hei tä tulemaan tiskin taakse, jonne kaiuttimet oli suunnattu. Tekniset asiat on kai kessa äänittämisessä samoja. Sitten mä kyllä palaan ruotuun
u www.riffi.fi 6/2014 56-59 Äänittäminen.indd 59 59 25.11.2014 14.42. Edes keskivertoääoolla varustettu op pii tekniikan. Se on mun tehtäväni studiossa äänittäjänä. Todellisuudessa sillä ehkä vaan on hyvät hermot ja se osaa ottaa toiset hyvin huomioon, eikä yritä tehdä itsestään suurta numeroa. Sitten kun aletaan balansoida, värittää, kaiuttaa ja sijoit taa, niin anna silloin sen taiteilijasi tulla sieltä esille, mutta sy nergiassa esiintyjien ja tuottajan kanssa. Niistä on kiva tehdä töitä ihmisten kanssa. Pää asiassa opetan teknisiä asioita. Sitä paitsi he ovat kaikki muusikoita. Monet legendaariset äänittäjät on varmasti olleet sellaisia ihmisiä, joiden kanssa muusikoiden ja tuottajan on ollut muka va tehdä sitä levyä. Robi: Noissa oppilaitoksissa on paljon taiteen koulutusta muussa opetuksessa. Robi: Olen kuunnellut taas pitkästä aikaa Tom Dowdin äänityksiä 1950-luvulta. Te löydätte omiin juttuihinne toiset foorumit, joilla voit te briljeerata. Mutta ne on taltioineet ne levyt, ne ei ole soittaneet sinne nuottiakaan. Sellaisilta tyypeiltä löytyy heti sellainen valmius, että ne on mukana siinä hommassa, ja ymmärtää tilanteita. Jyri: Legendaaristen äänittäjien maine on syntynyt siitä, että ne on olleet äänittämässä jotain legendaarisia levyjä. Ja tuottajia, esimerkiksi Brian Eno. Mutta on opeteltu myös korvan treenaamista. Tulee äänittä jiä, jotka ei tiedä, miten vuotoja käytetään hyväksi. Lopputuloksen täytyy olla esiintyjän ja teoksen näköinen. Niin moni haluaisi jakaa taiteellista näkemystään. Tunnetaan legendaarisia tuottajia ja muusikoita. Keskustelupalstat on onnettomia, siellä toiset tuomitsee kai ken ja tyrmää aloittelijoiden kysymykset. Me nestys poikii, ja tulee uusia tehtäviä. Netistä on vaikea löytää oikeaa tie toa. Silloin kun assari tajuaa sen, niin silloin mennään eteen päin. Käytän ammattitaitoani ja osaamistani siihen, että autan jonkun muun taidetta tulemaan näkyväksi. Joku tietysti kokee, että tekee teknisesti niin hienoja ratkai suja, ja antaa saundiin niin paljon, että se on osa sitä taidetta. Tänä päivänä moni ääni-ihminen tosin leikkaa ja liimaa ja tekee studiossa vaikka mitä, jolloin sillä työllä on paljon isom pi rooli kuin pelkkä taltiointi. Par haimmat työharjoittelijat on olleet vaikka kahvilassa asiakaspal velutöissä ja tykänneet siitä. Se on eräänlaista teknistä säveltapailua, jossa ope tellaan kuulemaan puhtauksia ja epäpuhtauksia, balansseja ja häiriöitä äänessä. Painotatko välineiden vai taiteen ymmärtämistä. Kantautuu maine, että se kaveri tekee mahtavaa saundia. Asiakas saattaa joskus sanoa, että tämähän kuulostaa pa remmalta kuin luonnossa. Millainen on legendaarinen äänittäjä. Minä olen osa tä tä tekemistä, tämä mahtava levy valmistuu! Vähitellen ne oppii laittamaan mikrofonit ja niin edelleen. Antaa artistin olla se taiteilija. Joillakin on esimerkiksi olemattomat taidot äänittää monta instrumenttia yhtä aikaa. Jyri: Se on Suomessa hirveän monitasoista. Mitä ajattelet alan koulutuksesta. Hän suunnit telee teoksen. Silloin sä olet heittänyt sinne sekaan vähän enkelipölyä. Kun kuuntelin LaVern Bakerin levyä ”LaVern sings Bessie Smith”, niin ajattelin, että Tom Dowd oli kyllä äänitaiteilija. Jyri: Moni äänittäjä tietysti mielel lään haluaisi siihen taiteelliseen rooliin, joka tuottajalla on. Jyri: Pitää muistaa, että äänittäjäl lä ja äänisuunnittelijalla on suuri ero. Jyri: Sosiaaliset taidot on kaikkein tärkeimmät. Jos äänittäjä alkaa leikkiä taiteilijaa, Jyri: ”Äänittäjän ei pidä niin se johtaa armotta kilpailuasetelmaan. Tää on kommuni kaation taidetta. Äänittäjä voi olla se kundi, joka äänittää makuuhuoneen nurkassa, saunaka marissa, studiossa tai missä vaan. Assistentti on olennainen osa sitä. Robi, olet opettanut Sibelius-Akatemiassa ja Konserva toriossa. Käsken harjoittelijoita aina kysymään kaikki tyhmätkin kysymykset. Esi merkiksi teatterin tai elokuvan äänisuun nittelija on kyllä taiteilija. Minä äänittäjänä koetan välittää sitä tek nisin keinoin, niin jalostettuna kuin vain mahdollista. Mutta minä vähän luulen, että kyllä se taide on siellä teoksessa vähän toisenlaisellakin äänityksellä. Ei voi miettiä jotain muita juttuja siinä samalla. Ne on olleet paikalla äänittämässä, mutta se olisi voinut olla jo ku toinenkin kuudesta tuhannesta äänimiehestä. Hän sai talteen kaiken oleellisen ja loi ääni kuvia, jotka kuulostavat upeilta. On todella hy vää, ja on todella huonoa. ”Äänittäjä” mielletään aika monella tavalla. Olette hyviä, mutta älkää kilpailko äänitystilan teessa. Ehkä on myös niin päin, että on taiteilijoita, jotka ovat ru venneet äänittämään. Se on ehkä se ydin tässä. kita studiossa väärin, jos ei kuulla toisiaan. Voi olla äänittäjiä, jotka ei ole koskaan äänittäneet bändiä. Välillä kuulee, et tä tällaisesta ei koulussa puhuttu mitään. Iän tuoma kokemus auttaa ymmärtämään, millainen äänittäjän rooli on. Että on ollut hyvä olla siellä studiossa. On syntynyt jotain sellaista, joka vallitsee vaan siinä äänittäjän tai miksaajan hyp pysissä, ei luonnossa. Tai teilijat ovat usein perfektionisteja ja tietä vät, millaista heidän taiteensa pitää olla. Mutta sun pitää olla koko ajan läsnä siinä mitä teet. kommentoida muita kuin Jos alat puhua omista taiteilijan kyvyistäsi, tai alat antaa neuvoja esittämiseen, seu teknisiä asioita.” raa konflikti. On myöskin puhuttu kommunikoinnista tai teilijoiden kanssa. Tekniikan ja kaiken muun voi oppia. Onko äänittäminen tiedettä vai taidetta. Meillä käy paljon työharjoittelijoita. Omasta mielestä ni minä olen taltioimassa taidetta. Robi: Minä näen itseni taiteen välit täjänä. Joistakin näkee heti, et tä nuo sosiaaliset taidot ei tule riittämään tähän hommaan. On hienoa nähdä, kun työharjoittelijoiden silmät aukeaa että Ahaa! Tämä Liittyy Tähän! Harjoittelijoiden rooli on olla assa rina ja keittää kahvia, huolehtia, että esiintyjillä on hyvä fiilis ja hyvä olla. Tietenkin menee aikaa, että asiat oppii ja hahmottaa oman asemansa siinä yhteisössä, joka on tekemässä sitä levyä. Silloin se työpanos on osa taiteen lopullista muotoa. Sanon yleensä opiskelijoille, että antakaa artistin olla se tai teilija
(09) 6828 4600, www.hedcom.fi soundtools PA LVELU H A KEM IS T O w w w. Maahantuonti LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA conference ...ja lisäksi kaikki muut laadukkaat AV-tuotteet! Audico Systems Oy | Helsinki & Turku | 020 747 9340 | www.audico.fi – PRO GEAR www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi www.rolandsystemsgroup.fi www.facebook.com/RolandSystemsgroupSC www.hedcomshop.fi Hedengren yhtiö, puh. f i www.kawai.fi msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi A-Designs, Api Audio, ASL, Avid Live, Bricasti, Burl Audio, Chandler Limited, Cloud Microphones, Crane Song, Dave Hill Designs, Direct Out, Elysia, Empirical Labs, Equator Audio, Event, Fischer Amps, Great River, JoeCo, Kush Audio, Little Labs, Lindell Audio, Millenia, Mojave Audio, Royer Labs, Signex, Sommercable, Triad-Orbit, Ultrasone Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. 029 080 0830 - Elektroniikan komponentit - Soitinrakennustarvikkeet “Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 ” www.spelektroniikka.fi 60 www.riffi.fi 6/2014 60-62 Palveluhakemisto 614.indd 60 26.11.2014 11.21. s o u n d t o o l s
Soitellaan! Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.fi ROCKNET Performance Audio Networks (EN) ääni • valo • video • esitystekniikka SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM Kuusiniemi 2, 02710 Espoo • 0207 512 300 • www.studiotec.fi • sales@studiotec.fi Palveluhakemisto Riffin palveluhakemisto on edullinen tapa tavoittaa kaikki musiikkialan asiakkaat. Hinnat koskevat valmista aineistoa. Kysy tarjousta! Seuraavaksi: 20. (09) 3475 6380 GSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi Hintoihin lisätään alv. PALV E L U HAK E M I S T O Soitinrakennus, h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s kellokukantie 4, 01300 vantaa | p. Moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (6 numeroa): Puh. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. Mahdollinen työaineistoveloitus on 50 e. Ilmoitustilaa myydään kuuden numeron paketteina, joten jakso kattaa kätevästi koko vuoden. • • • • • 42 42 42 90 90 mm mm mm mm mm × × × × × 30 mm = 620 e 50 mm = 800 e 100 mm = 1?230 e 30 mm = 800 e 65 mm = 1?780 e Riffin ilmoituspalvelu toteuttaa ja tarvittaessa suunnittelee ilmoituksen. Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. Lue lisää: www.riffi.fi Verkkosivuiltamme löydät myös jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut! Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta. Riffi-kauppa www.riffi.fi 6/2014 60-62 Palveluhakemisto 614.indd 61 61 26.11.2014 11.21. 010 830 3800 | www.starlike.. vuosikerta! Osallistu lukijakyselyyn tämän lehden väliin tuikatulla kupongilla tai Riffin verkkosivuston kautta: www.riffi.fi Osallistuneiden kesken arvotaan huippuhienoja palkintoja, joita esittelemme yksitellen joulukuun kuluessa verkkosivustollamme. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh: (09) 3475 6380, sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi
F-Musiikki Helsinki Kaisaniemenkatu 7 MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO Musiikkilaitteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa P. 050 592 4085 tai 010 281 3730 - laitevuokraus soitinmyynti kuljetuskotelot asennuspalvelut www.viikingmusiikki.fi PA LVEL U HA KEM IS T O 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi Autamme toteuttamaan unelmia. 0400 274 485 F-Musiikki Vantaa Antaksentie 4 F-Musiikki Espoo Martinsillantie 10 F-Musiikki Turku Viilarinkatu 1 Verkkokauppa www.f-musiikki.fi Tarkemmat tiedot www.f-musiikki.fi 62 www.riffi.fi 6/2014 60-62 Palveluhakemisto 614.indd 62 26.11.2014 11.21. M u s i i k k i k a u p pa lähelläsi Euroopan ehkä edullisin äänentoisto- & musiikkiliike www.stpaulssound.fi p
Silloin saavat kaikki soittajat ja soittajiksi opiskelevat yleensä tulla vuorollaan soittamaan, eikä koskaan tiedä minkä biisin sitten lopulta joutuu tai pääsee soittamaan, kun oma vuoro lavalle kapuamiseen tulee eteen. Kokoonpano ja tulkittava kappale päätetään sitten siinä tilanteessa valmistelematta. Vaihdoin vielä lopuksi kitaristi Jake Eckertin ja muutaman DDBB:n puhaltajan kanssa käyntikortteja ja sovittiin yhteydenpidosta, kun taas paikalliset soittajat, yleisö ja DDBB:n soittajat alkoivat hävitä jazzkahvilasta toinen toistaan tukien Gentin keskiaikaisille aamunsarasteisille kujille. Houseband aloittaa yleensä jamit omalla setillä, ja sitten toisesta rupeamasta eteenpäin jatketaan vapaissa merkeissä. Kerrotaanpa tällä kertaa tarina tällaisesta! Jo useita vuosia sitten sain omalle jazztriolleni keikan Gentin konservatorion oppilaskunnan jami-illan housebandiksi Treffpunt-nimiseen musiikkikahvilaan. Settien välissä pidettiin pieniä taukoja ja Belgiassa kun oltiin, nautittiin toki paikallisia trappistioluita sosiaalisen rupattelun ohella (houseband ja jammaajat saavat maailmalla yleensä ilmaiset juomat talon tarjoamana). Seuraavaksi siirryin itse taas kitaraan ja Jake suuntasi baaritiskille nauttimaan hyvin ansaittuja trappistioluita. Mietin, mistä oli kysymys ja hetken päästä hattupäinen kitaristi tuli esittelemään itsensä Jake Eckertiksi ja pyysi kitaraani lainaksi. No eipä aikaakaan, kun Jake soitti lavalla funkgroovea kitarallani ja muutkin muusikot kaivoivat puhaltimensa esiin ja liittyivät mukaan jameihin. Nämä jami-iltojen avaukset eivät kovinkaan usein olleet niin sanotusti hyvin maksettuja keikkoja, mutta ne olivat mainioita tilaisuuksia uusien biisien ja kokoonpanojen treenaamiseen. Oma trioni esitti ensin aloitussettinsä ja siitä jatkettiin pienen tauon jälkeen jameilla jolloin opiskelijat tulivat soittelemaan kukin vuorollaan. Hän kertoi muusikoiden kuuluvan New Orleansista kotoisin olevaan Dirty Dozen Brass Bandiin ja heillä oli ollut juuri keikka Gentin Handelsbeurs-konserttisalissa. Muusikkona maailmalla Mukavia muistoja jameista M onet mukavimmista musiikinsoittohetkistä liittyvät usein spontaaneihin tilanteisiin, joissa yhtäkkiä kesken konsertin tai jamien tapahtuu jokin yllättävä käänne. No, tuona kyseisenä iltana oltiin opiskelija-jameissa, joten taso ei tietenkään odotettavasti ollut huipputasoa, kuten New Yorkissa, vaan kyseessä oli tuollainen perusjami, jossa aloittelevat soittajat saivat kokeilla taitojaan ensimmäisissä julkisissa esiintymisissään. Jaco Pastoriuksen ”Chicken”-kappaleesta kehittyi äkkiä miltei 30 minuutin mittainen ja kellon lähestyessä kolmea alkoi suurinpiirtein 45 neliön kokoiseen jazzkahvilaan tulla kadulta väkeä musiikin houkuttelemana. Oli vietetty amerikkalaisten kanssa yksi hieno yhdistävä hetki elämässämme musiikin siivittämänä ja elämä muusikkona tuntui tuon jamitilanteen jälkeen voimakkaasti elämisen arvoiselta! Mahtavaa olla muusikko! Loppuvuoden Terveisin, Kari Antila www.riffi.fi 6/2014 63 Muusikkona 614.indd 63 63 25.11.2014 14.34. Olin jo tuossa kello kahden nurkilla miettimässä, että kohta vedetään viimeiset housebandin biisit ja pannaan pillit pussiin, mutta juuri silloin alkoi sisään kertyä mustia muusikoita soittimet mukanaan. Puoli seitsemän aikoihin aamusella Dirty Dozen Brass Bandin pojat alkoivat lopulta valua hotellilleen päin. Muistan Dirty Dozen Brass -bändin trumpetisti Efrem Townsin jopa soittaneen samanaikaisesti kahta trumpettia – miehen bravuuri – jossain vaiheessa aamunkoitetta Tarjoilu ei Belgiassa lopu puoli neljän aikaan yöllä Suomen tapaan, vaikka EU:ssa ollaankin, vaan anniskelua jatketaan niin kauan kuin kahvilan pitäjää huvittaa. Seurasi muutama jazz-stankku ja Charlie Parkerin ”Donna Lee” -kappaleen aikana kello lähestyi jo neljää. Kellään ei näyttänyt olevan kiire kotiin ja kellon tullessa viisi olivat yleisö ja soittajat sekoittuneet ympäri ravintolaa siinä määrin, että monet puhallinsooloista soitettiin sieltä täältä ravintolan pöydistä vuorollaan rytmisektion hääriessä lavalla. Meno senkun muuttui hurjemmaksi, kun koko iloinen kansainvälinen muusikkoseurue sai avokätisesti olutta juotavakseen ravintolan tiskiltä ja paikka oli tupaten täynnä porukkaa
Äänen kulkuaika on kuitenkin helposti mitattavissa, siinä kuin äänenpainekin. Kaiutinjärjestelmää toimintakuntoon laitettaessa tulee vastaan sääntöjä. Väärän ajan saa hyvin aikaiseksi myös kuuntelemalla. Ne säännöt perustuvat ihan yksinkertai siin asioihin. Laulut ja repliikit kuuluviin timantilla soundilla, 64 www.riffi.fi 6/2014 64-65 Saarinen 614.indd 64 26.11.2014 11.18. Oma osuus on lähinnä kuin pippurin määrän päättämistä ruokaa maustettaessa. Saarinen selvittää Onko äänen kulkuajasta taiteeksi. Jonkun säännöistä olen oppinut lukemalla tai luennolla, jonkun kokeilemalla, joskus onnistumalla, usein epäonnistumalla. Yritän kertoa kaiutinjärjestelmän eri kaiuttimien keski näisistä saapumisajoista niin, että osattaisiin erottaa asioita toisistaan. Esimerkiksi musikaa lin valmistuessa äänihenkilökunnalla on todella monta asiaa päätettävänä. Siellä missä sama ääni kuuluu kahdesta eri lähteestä yhtä lujaa, sen on myös kuuluttava samanaikai sesti. Olette aivan oikeassa. Jännä ajatus. Kauempana ääni on siis tummempi, jos asiaa ei kompensoida mitenkään. Mutta kun samasta asiasta syntyy aina vain uudestaan ja uudestaan keskustelua, niin palataan aiheeseen. Oikea aika tottelee laskukaavaa ja sen löytää mittaamalla helposti. Hyväksytty ja oikeaksi todistettu las kukaava sielläkin on takana, mutta siihen kaavaan ei oikein uskota. Koska ääntä ei voi auttaa kiiruhtamaan, eriaikaisuus poistetaan viivästämällä ensinnä ehtivää. Jotkut osaavat tämän ajan kuuntelun mielestään paremmin kuin toiset. Pitää var masti paikkansa. Taso on totta! Ääni vaimenee kun matka äänilähteestä, esimerkiksi kaiutti mesta, kasvaa. Jos kuuntelija siirtyy tästä jakopisteestä lähemmäksi jompaa kumpaa äänilähdettä, hän kuulee sen lujempaa eikä väärä aika saa aikaan isoja tuhoja. Kulkuaika määräytyy äänen lähtö- ja päätepisteen etäisyyden mukaan, ja lisäksi siihen vaikuttaa sähköinen latenssi, joka on ilmestynyt kiusaksemme digitaa lisen äänen myötä. Ne linjasäteilijät olen yrittänyt selittää jos kus aikaisemmin, pidetään homma helppona ja mietitään nyt vain tuota kuutta desibeliä. Suu ri osa käyttämistäni säännöistä on siis muilta opittua. Ja kyllä, lämpötilat ja kosteu det vaikuttavat tähän hieman. Äänilähteiden välillä aika voi olla väärä tai oikea. Viiveaika määritetään mittaamalla ja sen jälkeen säätä mällä kulkuajat täsmälleen oikeaksi siihen pisteeseen, jossa kaksi eri äänilähdettä kuuluvat tasan samalla voimakkuudella. Hävettää, että ei ole niitä itse keksinyt vaan jonkun on tarvinnut ne minulle kertoa. Äänitaideteos Monessa teatterisalissa painitaan tämän aiheen kimpussa kuumeisesti ensi-iltojen valmistuessa. Kuulette saman äänen toiseen kertaan muu taman vuoden viiveellä. Tämä jakopiste pitää etsiä mittaamalla, ja kyseessä on juuri se paikka, missä saapumisaikojen samanaikaisuus merkitsee eniten. Kymme nen kilohertsin taajuudella kuusi desibeliä ei riitä vaan ääni vaimenee vieläkin enemmän – 30 metrin etäisyydellä tämä lisävaimentuma on jo 4,8 dB ja 60 metrin kohdalla perä ti 9,5 dB. T eistä saattaa tuntua, että toistan itseäni. Mutta aika on tarua. Kaavat ovat siis pätevät. Väärä aika voi syntyä niin, että eri aikaan saapuville äänille ei tehdä mitään. Osa säännöistä on ihan selviä. Mutta mitä ihmettä oikein tapahtuu kun siirrytään käsittele mään ääntä ja aikaa. Jonkun mielestä näin syntyy jotain parem paa kuin oikea. Matkan kaksinkertaistuminen tietää kuuden desibelin laskua äänenpaineessa, joten jos viidessätoista metrissä äänenpaine on 90 niin kolmessakymmenessä se on 84 desibeliä. Äänentoistossa tavoite on, että missään kohdassa salia kukaan ei kuule samaa ääntä yhtä lujaa kahdesta eri kaiutti mesta eriaikaisesti. Vielä vähän lisää kuuntelemalla aika voidaan muuttaa lähem mäksi tai kauemmaksi oikeaa aikaa. Huomioidaan sentään, että korkeat äänet vaimenevat vielä tätäkin enemmän. Samasta asiasta on ollut puhetta 2011 numerossa 2. Kaikki ääneen perehtyneet tietävät ja uskovat nämä asiat. Aikamoisesta vaimentumasta on kyse kesän festivaali etäisyyksillä, eikä kukaan kyseenalaista näitä asioita. Toisaalta ääntä voidaan myös viivästää digitaalisesti haluttu määrä. Näin käy siis kaiutinmerkistä huolimatta
Kaikki ovat tyytyväisiä. Tulosuuntataide vai oikea balanssi. Meillä on vasen-keski-oikea-kaiuttimet. Legendaarisesta SD-mikserivalikoimasta löytyy juuri oikea vaihtoehto pieniin ja suuriin puitteisiin – ja kaikkiin siltä väliltä. Ihan mahtavaa, jos tämä onnistuu. www.audico.fi www.starlike.fi 26.11.2014 11.18. Laulaja on laidassa missä hommia hoitaa oikea kaiutin. Mitä kovempaa ääni tulee tietystä kaiuttimesta niin sitä ilmeisemminhän se ääni tietysti sieltä suunnalta tulee. Tätä haetaan säätämällä eri kaiuttimien tasoa ja aikaa. Nyt. Tämä pieni ikkuna pelehtiä äänen eri ta sojen ja saapumisaikojen kanssa on kuitenkin viidakko johon on helppo eksyä. Olkoon viive keskelle 10 ms ja vasemmalle 20 ms. Jos jonkin kaiuttimen äänenpainetta muutetaan niin seurauksena on se, että jokin jakopiste suhteessa mui hin kaiuttimiin muuttaa samalla paikkaansa yleisöalueella ja aika tulisi mitata siihen uuteenpisteeseen missä tasot ovat nyt molemmista kaiuttimista samat. Mahdollisesti pyritään myös luomaan tilanne, jossa kat somon kaikissa osissa kuulijan mielestä ääni tulee juuri sieltä missä kyseinen esiintyjä on lavalla. Oikein viritetty äänijärjestelmä tuottaa tasalaatuisen ää nen koko kuuntelualueelle. Tähän matriisihelvettiin on olemassa pari tuotetta, joiden ohjelmointi vaatii mittauksia, kuuntelua, tietoa, taitoa, aikaa ja kokemusta. Tilaa demo, niin pääset itse kokemaan myMix:n ylivoiman Audicoomassa Systems Oy Takomotie 7 Helsinki työympäristössäsi. Mutta mitä tapahtuu kun tällaiseen järjestelmään kosketaan. Täydellinen illuusio tulosuunnasta on mahtava tavoite. Se jää kuitenkin usein tekemättä, kun luovat ratkaisut seuraavat toinen toistaan. monitorointi lavalle kuntoon, orkesterimonttu tyytyväiseksi, orkesterin soundi ja balanssi kondikseen, efektointi, tehos teet ja niin edelleen. Se on erinomainen lähtökohta toiminnalle – kallio, jolle voidaan alkaa rakentaa äänitaide teosta. Herra Haas sai selville, että ensin saapuva ääni määrää kuulijalle äänen tulosuunnan, vaikka joku muu ää nilähde kuuluisi hieman kovempaa. Ja helposti se johtaa umpikujaan, sillä muutokset tuppaavat poikimaan uusia muutostarpeita. Vuoden paras uutinen! Nyt on aika unohtaa marinat, ettei hyviä uutisia muka enää kuule: DiGiCo on siirtynyt Audico-Starliken maahantuontiin! Kysy lisää! 010 830 3800 STARLIKE.FI / info@starlike.fi Kellokukantie 4, 01300 Vantaa Like Starlike! 64-65 Saarinen 614.indd 65 Ketterimmät, monipuolisimmat, käyttövarmimmat ja äänenlaadultaan lyömättömät DiGiCo -miksausjärjestelmät ovat ammattilaisen ykkösvalinta ympäri maailman – olipa lajina live, teatteri tai broadcast. Soita ja kysy lisää! myMix on entistäkin joustaKuuntelumiksauksen edelläkävijä vampi jaPauli helppokäyttöisempi teattereiden ja live-taMolnár 010vaihtoehto 830 3820 pahtumien esiintyjämonitorointiin. MyMixjärjestelmässä voi myös tehdä moniraitaäänityksen SD-kortille. Ja mikä parasta, kun tutustut yhteen osaat käyttää kaikkia! Saman katon alta saat tietysti lavaräkit, laajennusyksiköt ja muut edistykselliset lisävarusteet, joiden avulla luot saumattoman digitaalisen kattauksen jonka antimista nautitaan niin katsomossa kuin tiskin takana. Vii västetään ylimääräiset millisekunnit vielä päälle jotta illuusio on täydellinen. Tasosäätöjen lisäksi erottelua voidaan lisätä kaiku- ja delay-efekteillä. Taiteella on hintansa. Siellä se ääni todellakin pysyy. Siksi ensimmäinen tavoite on hyvä balanssi demokraatti sesti kaikilla katsomopaikoilla ja vasta sen jälkeen tulee listalla illuusio äänen tulosuunnasta mahdollisuuksien mukaan. Tähän miinaan on helppo astella, kun luodaan täydellistä illuusiota äänen tulosuunnasta. Oikea balanssi musiikin ja laulun suhteessa on mielestäni vielä mah tavampi tavoite, sanalla sanoen tavoiteltavampi. Tule ja koe digitaalimikserien ykkönen – yksinoikeudella Audico-Starlikessa. Kuuleeko kukaan mitään laulusta left-kaiuttimen alueella. Haasin efekti on tunnettu ilmiö, jolla saadaan tämä asia aikaiseksi. Pu dotetaan keskikaiutinta 6 desibeliä, vasenta 12 desibeliä. Toisaalta, mitä aikaisemmin ääni saapuu sitä selvemmin kuu lija äänen tulosuunnan havaitsee. MyMix on verkkopohjainen ratkaisu, jossa ei tarvita kalliita keskusyksiköitä. On siis olemassa pieni ikkuna muokata tasoja ja aikoja niin, että illuusio tulosuunnas ta syntyy. Ei kuule, ei yhtään mitään. Mietitään tosi helpon esimer kin kautta tilannetta. Tarvitaan siis matriisi, jolla säädetään tasoa ja aikaa eri kaiuttimissa sen mukaan, missä päin lavaa esiintyjä on. Bändi saapuu seuraavana päivänä ja usein bändi jyräytetään ilmoille left- ja right-kaiuttimista
Se laittaa aivot tikittämään ihan eri reittejä kuin normaalissa musanteossa, ja siinä varsinaisen puuhan ohessa tulee joka tapauksessa tehdyksi runsaasti sellaistakin matskua, jolle löytää myöhemmin käyttöä, joko emoprojektissa tai sitten jossakin ihan muussa jutussa. Kuin hillittömällä sustainilla rankaistu tuulikello helvetistä. Valtava, hyrisevä, kiertovaiheinen stereohyrinä, jonka harmoniset osataajuudet tuntuivat ulvovan omaa melodiaansa. Joskus urpokin osuu nappiin. Useimmiten palattuani kenttätallentimen muistikortilla on kamaa gigatavu, ja olen unohtanut valokuvaamisen tyystin. Monta kertaa jossakin uudessa lokaatiossa istun vain ihan hiljaa, vaikkapa kahvilassa kadun varressa ja kuuntelen, miten äänet eroavat totutusta ympäristöstä – ei vain ihmisten puhe, vaan kaikki muu. Tykkään niistä sälleistä, sillä se sakki on jotenkin samaa puuta. Taisin tajuta jotakin olennaista. Voisi kai sanoa, että musanteon ohessa harrastan äänisuunnittelua, kerään ääniä kuin mikäkin hoarder from hell. Vähän sama juttu tuo äänenkäsittely – oikeastaan ihan, eikä vain “vähän”. Vieläkin tulee kylmät väreet, kun soundia kuuntelee. Askellus (Suomessa se on semmoista hiihtolaahustusta, myös kesällä, liekö huonon itsetunnon syytä). Käytännössä siis harrastan koko ajan, omaa kirjastoa on kertynyt parisen teraa useammalle kovalevylle. Menin ihan kylmille väreille pitkäksi aikaa. Tajusin, että jos tallennan tuon soundin todella läheltä isolla kapselilla varustetulla herkällä mikillä, saan sen naru-ritisee-akryyliä-vasten-soundin sekä kellomaisen riitahyrinän talteen, ja jos talletustaajuutena on 192 kHz tai enemmän, voin laskea soundia huolella alaspäin ja löydän kenties sopivia uusia härötaajuuksia sieltä mistä niitä ihmiskorva ei nyt kuule. Tai no, juurikaan. Kuva: Ville Juurikkala aannoin törmäsin kummalliseen dilemmaan. Oli hankalaa saada jojo pysymään suunnilleen sentin etäisyydellä mikrofonin kapselista, mutta pikku siimaviritys avitti suuntaamista. Auton renkaat ei-suomalaista päällystettä vasten. Aikani rentouduttuani paskaa jauhaen ja ideoita pallotellen, otin käteeni työpöydän kulmalla olleen metallikuorisen jojon. Tai että voi kirjoittaa nuotit ilman apuvälinettä. K uljeskelin raskaan päivän iltapäivänä asiakkaan tiloissa vesipullo kädessäni, vähän hermostuneena, ja päädyin lopulta tuttuun paikkaan: markkinointitiimin huoneeseen. Tuuli puissa. Linnut. Ensi vuoteen! 66 www.riffi.fi 6 /2014 66-67 Alanko 614.indd 66 24.11.2014 12.18. Ohikopisevien korkokenkien määrä. Siinä tapaillessani lapsuudesta tuttua kädenliikettä tiukalla kiskaisulla, jojo lopulta jäi pyörimään ala-asentoon, ja todella hämärän kuuloinen, vahvasti vaiheinen, hitaasti laskeva (no, jojo hidastui pikku hiljaa) sirinä kaikui huoneessa. Matkustan yleensä kenttätallentimen ja mik kien kanssa kaikkialle, ja olen oppinut pakkaamaan setin niin, ettei se vie lomareissun kamojen tilaa pakaaseista. K ylmät väreet vain jatkuivat ja jatkuivat, ja ääni oli toistettavissa. Onneksi se ei haitannut äänitystä. Liikenne. J otenkin sitä on tullut alistettua itsensä plugareille, softille, applikaatioille, metodeille ja proseduureille vuosien varrella siinä määrin, että joskus, kun kuulen raakasoundin, näen mielessäni prosessointiketjun softineen plugareineen päivineen, ja kuulen mielessäni lopullisen, muokatun lopputuloksen. Rec. Kiepautin narun keskisormeni ympärille, ja muistelin, miten walk-the-dog tehtiin. Kuin iso epävireinen pyörän soittokello. Hyvää joulua, ystävät. Kiitos, kun jaksatte lukea näitä löpinöitäni. En voi mennä sen syvemmälle salassap ito sopimuksen pykälien vuoksi, mutta kyseessä oli urani hankalin nakki. Jojon kuoren alla oli akryylinen, vähän karhea rulla, jonka ympärille paksu nailonnaru kiertyi, ja metallikuori sopivasti kopauttaen soi melkein polkupyörän kellon tavoin, se kun oli vain keskeltä kosketuksissa akryylirul- laan. Jokaiseen pilliin. Vähän samanlainen ilmiö kuin pitkään musiikkia harrastaneena kuulee nuoteista lopullinen biisin, partituurista koko orkesterin, vain lukemalla. Alangon päiväkirja Jojottelua Ä änihommat, äänisuunnittelu siis, on mukavaa ajanvietettä. Mikit lattialle, ja jojoa kiepauttamaan. Sointi vain oli jotenkin riitaisampi ja kumeampi. Millä kuvata kaikkialla läsnä olevaa kuvitteellista, kaikkivoipaa, valtavat mittasuhteet saavuttavaa poikkeuksellista fysikaalista ilmiötä, joka vaikuttaisi kaikkeen: aineen käyttäytymiseen, ääniaaltoihin, valoon. Oli lähes mahdotonta kehittää ääni tapahtumalle, jonka toisintaminen olisi mahdotonta IRL (in real life), tai oikeastaan ylipäätään mahdotonta mitenkään, muuten kuin kuvitteellisesti. Kuin kurkkulaulua vinkuva satapäinen munkkiparvi hirmumyrskyssä, joka puhaltaa XXXL-koon kirkkourkujen jalkiopillistöön just sopivasta kulmasta. Prosessointia. Kortti irti ja koneeseen. T on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, peli- ja IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Yhtä sekopäistä, piikikästä ja huonolla huumorilla varustettua, eikä aivomyrskyissä käytetä filttereitä. Pahaenteisempi. Kun lisätään sopivasti kerrannaisia ja saturaatiota, ekutetaan härskisti ja tehdään Frequency Shift, särötetään snadisti ja erotetaan Izotope RX4:llä kohina ja jaksolliset komponentit ja prosessoidaan ne vähän erillään, saadaan lopputulokseksi… E i helvetti, sitä piti kokeilla oitis. Puheensorina. Luonnon ilmiöstä ei sinänsä ollut kyse, mutta ääniefektin – tai oikeastaan äänientiteetin, niin suuresta jutusta oli kyse – juuret ja lonkerot johtivat syvälle, syvälle, fysikaalisiin ilmiöihin. Stop. Varttia myöhemmin Valtavalla Fysikaalisella Ilmiöllä oli ääni
Jos et halua tehdä kompromisseja, uusi ja kompakti SAM on täydellinen, korkeatasoinen ratkaisu! Genelec SAM - kaikkein edistynein ja joustavin monitorointiratkaisu tämän päivän ammattilaisille. 68 Takakansi614.indd 68 Genelec_SAM_Riffi_230x250mm_2.indd 1 24.11.2014 12.17 14.11.2014 12.02. Genelec SAM järjestelmällä voit toteuttaa ammattimaisen monitoroinnin haastavissakin akustisissa ympäristöissä – automaattisesti. Järjestelmää ohjaa uusi ja erittäin helppokäyttöinen Genelec Loudspeaker Manager GLM™ 2.0 -ohjelmisto. 687160-1406 PAL.VKO 2015-05 Esittelyssä uusi, kompakti SAM järjestelmä. Uusi kompakti SAM järjestelmä koostuu kahdesta 2-tiekaiuttimesta: 8320, 8330 sekä uudesta 7350 subwooferista