Boss RV-6 • TC Gravity testissä mm: 01 Kansi615.indd 1 24.11.2015 12.05. Finnvox-studiot 50 v – katse kohti tulevaa! Dominique Di Piazza Arto tuunelA: ”luovuus ei kysy sopivaa hetkeä.” Anssi Kippo, äänittäjä/tuottaja: ”tiettyjen levyjen jälkeen on semmonen olo, että nyt voi kuolla rauhassa.” – sähköinen basso, akustinen soundi n ro 6 -2 15 H in ta 9 ,8 E • Digitech polara vs
Microlite-sarjassa on yleisesti käytössä oleva Microdot-liitin sekä myös saatavissa adaptereita taaten yhteensopivuuden eri järjestelmiin. DMS800-sarja jatkaa siitä, mihin edeltäjänsä DMS700-sarja jäi. f i w w w. Vihdoin uudet Microlite-referenssitason mikrofonit teatteri-, broadcastja konferenssikäyttöön, jotka todella kestävät kosteutta. Uutuutena AES/EBU + DANTEulostulot, käsilähettimille vaihdettavat kapselit AKG D5, D7 sekä C5, kuin myös adapterin ’viiskasille’. Kryptattuna tai ilman. DMS 800 Digitaalista innovaatiota. 02-03 Ilmoitukset.indd 2 24.11.2015 12.01. Esityksessä mukana S t u d i o t e c O y K u u s i n i e m i 2 , 2 7 1 E s p o o p u h . s t u d i o t e c . f i PRO AUDIO ® Microlite Pienempi on parempi. 2 7 5 1 2 3 s a l e s @ s t u d i o t e c
TeksTi: Misha koivunen kuvaT: Toni härkönen anssi kippo IkImuIstoIset sessIot Sarjassa tuottajat kertovat unohtumattomista sessioistaan äänitteitä, jotka kansa tuntee. 08-13 Ikimuistoiset Kippo.indd 8 25.11.2015 12.11. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. vuorossa on tällä kertaa anssi kippo, raskaan musiikin tekoon erikoistuneen astia-studion isäntä. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin
– Se on levy, jossa räyhäkkyys ja meininki on niin hyvin kohdallaan, että omalla kohdalla harvoin tulee vastaan. – Mie olin treenannut sitä jo aika paljon. Paitamyyjäksi ja turvamieheksi ei sentään tarvinnut ryhtyä. Anssi muistelee, että äänityksiin oli alunperin varattu 50–60 päivää. Keikan jälkeen takaisin Helsinkiin ja samoilla silmillä Lappeenrantaan tekemään studiopäivää. Vuorottelu vähentää soittajien stressin määrää, eikä myöskään sormet hajoa. Albumin kymmenen biisin äänittämiseen kului 72 vuorokautta. Demolla se soitti rummut yhdellä otolla sisään ja sitten kuunneltiin yhdessä mitä rummuille voisi vielä tehdä ja annoin omat ehdotukseni. Sitten tehtiin jo levyä, ja seuraava askel oli keikkojen miksaus. Anssi Kipon ja Children of Bodomin yhteistyö alkoi jo varhaisvaiheen demoista, joita seurasivat yhtyeelle tuotetut kolme albumia ja iso kasa singlejä sekä yksittäisiä biisejä. Kesälomaa heidän luonaan viettänyt Raatikainen avautui bänditouhuistaan naapurille, joka ohjasi klopin vastikään demostudion perustaneen luokkakaverinsa puheille. Lopuksi se kimpaantui miulle sen verran, että veti ykkösellä ihan älyttömän hyvin. Miten ihmisestä saa enää kahdeksan tunnin jälkeen mitään irti. Itse ajoin yleensä nukkumattoman yön jälkeen aamuseiskalta Helsinkiin, jätkät kyytiin ja ajettiin jonnekin Ouluun. Myöhän tehtiin tuplapäivää ja panostettiin kunnolla. – Kirkon pommisuojan ovelle koputtaa kaksi pitkätukkaista teiniä: ”Me ollaan Stadista, me halutaan tulla tekeen demo. Ekalla levyllä ei ollut edes klikkiä. Spinefarmilta löytyi kumminkin joustoa, olihan Kippo levy-yhtiön luottomiehiä, jonka kalenterista yhtiö haukkasi noihin aikoihin suurimman osan vuodesta. Tällaisen rutiinin olin itselle kehittänyt. Kippo itse lo”Tiettyjen levyjen jälkeen on semmonen olo, että nyt voi kuolla rauhassa.” 08-13 Ikimuistoiset Kippo.indd 9 25.11.2015 12.11. Keikkailun ohessa Kippo myös tuotti ja äänitti yhtyeen tuon ajan levyt, joista hän nostaa esiin erityisesti Hate Crew Deathroll -albumin. Noh, eipä mitään. Soita mitä oot tehny!” Soitin heille Soulset-yhtyeen albumia, jonka olin just tehnyt 16-raitanauhurilla. Vuoden päästä puhelin soi uuden demon merkeissä. Seuraavat neljä vuotta Kippo huolehti miksaamisesta ja välillä oli oltava myös kiertuemanageri, teknikko, valomies ja kuski – taittuihan matka luonnollisesti juuri hänen bussillaan. Alunperin duona operoinut espoolainen Children of Bodom päätyi Kipon puheille Lappeenrantaan rumpali Jaska Raatikaisen isovanhempien ansiosta. Allultahan lähti ääni yhdessä vaiheessa. Ei nysvätty, vaikka jouduttiinkin aika paljon hinkkaamaan. Oikeanlaiset tunnetilat eivät aina löytyneet hetkessä – Allu ( Alexi Laiho, yhtyeen laulaja-kitaristi-säveltäjä) saattoi soittaa jotain juttua neljä tuntia saamatta nuottiakaan narulle. Pari viikkoa session jälkeen kaikki liidit tehtiin yhdessä yössä, Kippo muistelee. – Toki, jos aikataulut venyy, niin siihen pitää olla jokin syy. Kaikki keikkarundit tehtiin miun ”Laneetta” -bussilla, jonka nimi tuli siitä että me oltiin niitä apinoita, jotka asui sillä laneetalla. Pääbändinä oli norjalainen Dimmu Borgir. Pesti alkoi Helsingin Lepakkoluolassa, jossa myös yhtye soitti ensimmäistä kertaa. Nykyään hevilevyillä kuulee hyvin harvoin ”luomu”-rumpuja. Tanakka soundi vakuutti nuoret pitkätukat. Sieltä pitää saada kaivettua ne jutut jollain tavalla. Se on kaikki psykologiaa. Sitäkin on kokeiltu, todettiin erittäin huonosti toimivaksi. Tein monta vuotta 16-tuntista työpäivää ja pisin kesti neljäkymmentäkaksi tuntia. www.riffi.fi 6/2015 9 Children of Bodom: hate Crew Deathroll spinefarm 2003. Jaskalla on aina ollut hirveen tarkat kuviot, mitä hän soittaa. Tokihan, kun soittajaa ei voi hirveen kauan piiskata, niin siinä joutuu tekemään semmosen vuorottelun, että yksikään soittaja ei soita kahta viikkoa putkeen. Anssi valottaa, että soundien ruuvailun, tarkimman soiton ja parhaan soittotatsin kaivamisen ohella hän paneutuu myös siihen, mitä soitetaan. Työtahti oli armoton ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta vedettiin tauotta 14–16 tunnin päiviä. Demo tehtiin ja siitä jäi päälle kutina, että olisihan se kiva tehdä enemmänkin. Anssi Kippo ei osaa sanoa, onko Hate Crew Deathrollin miksauksessa (jonka teki Mikko Karmila) käytetty rumpusampleja, mutta toteaa, että ei ainakaan olisi tarvinnut. Syy ei ainakaan ollut se, että oltais tehty lyhyttä työpäivää. – Aikaisemmin rummut oli soitettu aika vauhdilla. Ei haettu vain sitä oikeinsoittoa, vaan joka nuotissa piti olla kunnon raivo ja energia. Anssi muistelee kuinka poikien soittotaito ja biisien taso tekivät puolestaan häneen suuren vaikutuksen
Warner Musicilta otettiin yhteyttä, oli löytynyt lupaava hevibändi. Idea löytyi netistä, jossa Amerikan isot pojat kehuivat geittaavansa basarin. Tehtiin sitten ADATille tai kovalevylle, niin aina kun sessio alkoi lähestyä loppua, niin studiosta lähti kovalevytai kasettikasa meikäläisen sängyn viereen. – Kuunneltiin ja pähkäiltiin yhdessä levy-yhtiön ja bändin 08-13 Ikimuistoiset Kippo.indd 10 25.11.2015 12.11. Netissä kommentit oli kuitenkin heti, että ”taas tätä samplepaskaa”, Kippo tuhahtaa. – Kyllähän ne koetuksella on. Nyt on tehty se minkä takia täällä ollaan. Rankkaan työrytmiin saatiin vastapainoa, kun loppukesän pimeys loi mahtavat kulissit grillibileille Bodomin tyyliin. Kun äänitetään kelalle, geittaan myös tomit. – Mie ajattelin sitten, että viedään homma askelta pidemmälle ja tehdään tomitkin samalla. Päätettiin että syödään perus-roskaruuan sijaan ruokaympyrän mukaan. Soitto hiottiin huippuunsa, ei editoimalla vaan soittamalla, enkä tiedä pystyisinkö enää tekemään niin pitkää päivää, mitä tuo lopputulos vaati. Yhtäkään iskua ei jää pois, kun tekee sen oikealle taktiikalla. Hate Crew Deathroll oli Children of Bodomin kansainvälinen läpimurtoalbumi. Sinne ei samplea tule, ellei ihan välttämättä niin haluta. Miun ennätys on 138 työpäivää putkeen. Menestyksen siivittämänä yhtyeen kitaristi-laulaja Alexi Laiho valittiin kahden eri lehden lukijaäänestyksessä maailman parhaaksi metallikitaristiksi. Levy myi Suomessa kultaa ilmestymisvuonnaan ja sitä on myyty kotimaassa tähän mennessä 24 716 kappaletta. Kipon mukaan luomubasarinkin saa kuitenkin esiin. Tiistai oli kalapäivä jne… Jokainen kokkasi vuorollaan. Intensiiviset 72 vuorokautta, entä sen jälkeen. – Geittaan basarin äänitysvaiheessa. Ei tullut. Yhtye ei ollut Kipolle tuttu, mutta sen netissä julkaisemat demot olivat aiheuttaneet pinnan alla jo jonkin asteista kuplintaa. Sampleja käytetää tyypillisesti kovatempoisissa tuplabasarimyllytyksissä, joissa nuijan isku saattaa kadota kuulumattomiin. 10 www.riffi.fi 6/2015 petti rumpusamplejen käytön kolme vuotta sitten. Se on äärimmäisen tarkkaa, mutta ei vaikeeta, kun tietää mitä tekee. Lainaa kuitenkin on edelleen jäljellä, niin nekin pitäisi vielä maksaa. Miten ihmissuhteet kestävät tuollaiset sessiot. Näissä sessioissa meillä oli erinäisiä teemoja ja yksi oli ruokateema. – Siinä vietiin se piiskaussysteemi niin pitkälle kuin voi. – Jätkät laittoi tulet studion takana oleviin tynnyreihin, joista saatiin oikein semmonen jengisotafiilis. Studion takapihalla sijainneet tynnyrit voi muuten nykyään bongata Children of Bodomin lavarekvisiitasta. Piti oikein matkata Helsinkiin tuotantopalaveriin, mikä oli aika harvinaista. Tää on niitä asioita mitkä ei ikinä unohdu. Tietyt asiat pitää hoitaa. Käytän siihen erillistä ”Key input” -gaten avaussysteemiä ja ajattelin ruveta käyttämään gatea myös digitaaliäänityksissä ainakin tomien kohdalla. – Tiettyjen levyjen jälkeen – ja toi oli yksi niistä – on semmonen olo, että nyt voi kuolla rauhassa. Ei ollut kuitenkaan varmuutta onko kyseessä vuoden kovin vai huonoin juttu. Ensiferumin uudella sanoin kavereille, että jos tulee semmonen olo, että niitä tarvitaan, niin laitetaan. Allun Pontiacista raikuu Andrew W.K.:n Party Hard… Grillibileet ja leppoisa fiilis. Mitään ei hänen mielestään tarvitsisi tehdä toisin ja toisaalta samanlaiseen tulokseen hän ei ehkä enää pystyisikään. Miltei täydellinen levy ja aikakautensa tuote. Mehän laitettiin siihen että ”Only junk food, no healthy food” ja joka keikalla saatiin pizzaa ja kebabia. Anssi Kippo saa levyn tiimoilta vieläkin työtilauksia, johon hän toteaa, että ”ihan asiallista hommaa ollaan vissiin tehty.” Teräsbetoni: Metallitotuus Warner Music Finland 2005. Näin voisi tiivistää Anssin jälkitunnelmat Hate Crew Deathrollista. Että jos talo vaikka palaa, mä saan pelastettua ainakin nämä. Se oli kyllä tosi harvinaista, koska keikkaraideriinkin – jonka pohja oli saatu joltain toiselta bändiltä – oli alunperin kirjattu, että ”No junkfood, only healthy food”. Ihan kylmästi vaan koska itseluottamus on kohdallaan. – Ihan sama minkälaista levyä tehdään. Kansainvälisesti levyä on myyty noin 250 000 kappaletta. Neljä ja puoli kuukautta! Osoittaa hienosti sen, että toisella on ymmärrystä. Äänitykset kestivät usein aamuneljään asti ja ruokatauko pidettiin puolen yön paikkeilla
Se oli miun viimeisiä analogipöytämiksauksia, ennen kuin lähdin hämmentävälle digimiksaus-harhapolulle. Ja kyllähän Metallitotuus-albumi naksahti sopivaan saumaan, ”osui ja upposi”, kuten Anssi toteaa. – Tehtiin siihen jotain tuotannollisia muutoksia, niinkuin kaikille albumin kappaleille. Oulun keikan jälkeen taksi odotti pihalla Kippoa, joka ei viimeisen soinnun päätteeksi jäänyt edes vetämään liukuja alas, vaan siitä huolehti monitorimiksaaja. Yleensä ensimmäiset yhteiset äänitykset menee silleen, että keskitytään enemmänkin siihen, että soitetaan asiat oikein kuin että aletaan hakemaan jotain fiilis-leveleitä. Ne vaan muotoutui semmoseksi. Sen jälkeen käytin varmaan viikon verran siihen, että otin piuhat irti ja siirsin patchin eteen – eikä jallukolaa enää lähellekään. Meillä oli Oulussa keikka, jonka jälkeen olisi kaksi välipäivää pelkkää hengailua. – Ja kaikki oli tyytyväisiä. Myös köörihuuto-kohdissa voi jollain raidalla olla eri sisältö kuin luullaan. Mutta kun kappaleisiin alettiin sovittaa erilaisia koukkuja modulaatioita myöten, yhtyeen faneilla nousivatkin karvat pystyyn. Levyä tehdessä koettiin myös harmillisia vastoinkäymisiä. Ne vastas, että ’Me laulamme metallitotuudesta!! Mä en oikeesti tiedä…” Asetelma oli Anssi Kipon mieleen. Aloin selvittelemään aikatauluja. Levy-yhtiöstä tuli viestiä, että julkaisu viivästyy, jos sitä ei nyt saada valmiiksi. Saman verran aikaa meni, että saatiin sitten viimeinen rumpuotto talteen. Sitten masterit Kustin reppuun menemään Warnerille ja aamukoneella Helsinki-Vantaan kautta Kittilään jatkamaan Smakin kiertuetta. Pitäiskös vähän keskittyä siihen?” Sitäkin siellä opeteltiin. Myöhemmin yhtye nousi koko kansan tietoisuuteen edustamalla Suomea vuoden 2008 Euroviisuissa. Töitä oli tehty kuukauden verran, kun Smakin lapin kiertue alkoi painaa päälle. 70-luku oli mukana enemmänkin biisinteko-osastossa. Joskus jopa demovaiheen mokia yritetään toistaa, kun niistä tuntuu tulleen osa biisiä. Vaikuttaa siltä, ettei hevi ole kuoleman vakavaa puuhaa. – Siihen aikaan ristikytkentäpaneeli oli räkissä selän takana ja otettiin viimeistä rumpuottoa, kun yhtäkkiä alkoi hirveä pauke ja sähköäänet kuulumaan ja rumpali on että mitä helkkaria tapahtuu. Sitäpaitsi kun ehdotin esimerkiksi ”Taivas lyö tulta” -biisin sooloon modulaatiota, bändi oli siitä ihan liekeissä, Kippo kuvailee. Lentokentälle ehdittiin 20 minuuttia ennen koneen lähtöä, ja HelsinkiVantaan kautta Lappeenrantaan kello yhdeksi yöllä. Yhteistyö aloitettiin Taivas lyö tulta -singlellä. – Tosi monien levyjen kohdalla pyydän soundireferenssiä bändiltä, koska usein oma mielikuva on ollut täysin vastakkainen. Osahan niistä oli jo netissä. Laulupuolikaan ei välttynyt uusilta sovituksilta, kun haettiin oikeanlaista draaman kaarta. – Biisejä arrattiin paljon. Kysyin levy-yhtiöltä, että ”Jos hoidetaan tää aikataulussa, niin mitä saa maksaa. Se auttaa tosi paljon. – Kolme-neljä tuntia putsattiin sitä sokeriliemestä. Ratkaisu löytyi. Tuliaisina karkeloista oli sija 22. Yhdenkään viestin sisältöä Anssi Kippo ei kuitenkaan suostu paljastamaan. Sen jälkeen Teräsbetoni sai todellisen sessiokasteensa kunnon studiossa. – Vastasin, että viikko menis Lapissa ja sen jälkeen pari päivää niin homma on valmis. Jos korva sanoo, että tän pitää olla näin, niin sitten se on niin. – Aina kun tullaan miun luokse ensimmäistä kertaa, niin alkaa ”Anssin musiikkikoulu”, jossa opetellaan tiettyjä juttuja ja otetaan haltuun, miten tietyt asiat tehdään. Että saadaanko nää jutut edes menemään. Niin tiedätkö mitä ne vastas mulle. – Oikein hyvä, voittajafiilis. Kippo toimi noihin aikoihin myös Smakin keikkamiksaajana. Yhtyeen syvin olemus – kala vai sittenkinkö lintu – ei lopultakaan ole yksiselitteinen asia. Jokainen pala erikseen irti ja CRC:llä puhtaaksi. Taivas lyö tulta lähtikin vetämään suorastaan älyttömän hyvin. Onhan se inhottavaa, kun aletaan muuttamaan, mutta kun muutettiin parempaan niin sehän ei haittaa. Levy-yhtiössä luvattiin albumille tietty budjetti ja jos sinkku vaikuttaa hyvältä niin budjetti saattaisi kasvaa. Noihin aikoihin en nukkunut muutenkaan kauheasti, muutaman tunnin yössä. Lauan tai ja sunnuntai menivät miksatessa ja viimeistellessä. – Alku on aina sellasta, ettei bändi oikein tiedä, mihin kiinnittää huomiota ja sitten tulee tämmönen hassu pitkätukka, että ”Ehei! Ei näin! Kuunteletko yhtään mitä esimerkiksi tuo rumpali soittaa. Vaikkakin ne biisit kuulostaa Manowarilta, niin sävellykset ja melo diat on aika poppia itsessään. Ainakaan levy-yhtiöltä ei tullut mitään vaatimuksia. Tuottajan merkitys kasvaa silloin, kun bändi jumiutuu johonkin näkemykseen, eikä näe vaihtoehtoja. Nyt se on käyty ja sitä ei tarvi enää katsoa. ”Jos korva sanoo, että tän pitää olla näin, niin sitten se on niin.” 08-13 Ikimuistoiset Kippo.indd 11 25.11.2015 12.11. Metallitotuus-levyyn on piilotettu mm. Ristikytkennän niskaan oli kaatunut jallukola. Vaikka laulaja Jarkko Ahola on 70-luvun hevin suuri ystävä, ei levylle kuitenkaan haettu sen aikaista soundimaailmaa. www.riffi.fi 6/2015 11 jäsenien kanssa ja Pekka Ruuska (Warner Musicin sen aikainen tuotantopäällikkö) kutsuu mut juttelemaan privaatisti. Niitä varten koko bändi kerääntyi mikin ääreen kuiskuttelemaan mitä erinäisimpiä juttuja. Levy on TL Audion VTC-putkikonsolilla miksattu (Lue lisää Anssin paluusta analogimaailmaan osoitteesta: riffi.fi). erilaisia viestejä levy-yhtiölle. ”Ei riitä. Teräsbetonin debyyttialbumi Metallitotuus valittiin Emmagaalassa vuoden metallilevyksi. Toki olen valmis joustamaan ja myöntymään, jos se on kaikkien mielestä surkea idea, mutta yllättävän usein menee ehdotukset läpi. Mikäs oli olo tuon rykäisyn jälkeen. Albumin myynti saavutti ilmestymisvuonna platinarajan ja sitä on myyty tähän mennessä IFPI:n tilastojen mukaan 48 662 kpl. Vähän niin kuin vanhaa Helloweenia – jos sen tekee pykälän kevyem min niin sehän on ihan radiopoppia. ”Kysyin näiltä jätkiltä – kun en oikein tiedä onko tää lintu vai kala – että ootteko tosissanne tän jutun kanssa. Sain muutoksista paljon paskaa niskaan, mikä ei kiinnostanut tippaakaan koska miulle on ihan sama millainen joku versio on, sillä ihmisten korvahan tottuu siihen. Anssin kokemuksen mukaan tuottajan ehdotukset vievät yleensä parempaan suuntaan, ja ajan kuluessa moni kriittinen äänikin saattaa vaihtaa kantaansa. Saatiin tehtyä. Pitää saada aikaisemmin!”, tuli vastauksena
Anssi kuvailee, että jokainen basarin isku tuntuu vatsanpohjassa asti ja jokainen tilassaolija todellakin tuntee sen. Olen tehnyt näin jo pitkän aikaa. – Se on huomattavasti diskantimpi kuin mitkään muut. Suurin osa 46 päivää kestäneestä levynteosta käytettiin kitaroihin. Päästiin lähelle sitä Black Albumia, kunhan vaan jaksoi vääntää. Sillä tavalla ne tietyt kalvot löytyi. Seuraavassa otossa samat isku tulivat väsymyksestä huolimatta aivan älyttömän lujaa. Sitä American Idiotin (Green Day -yhtyeen kappale) säkeistössä olevaa hengittävää basaria ei saa aikaiseksi ilman PA:ta. ”Ei oikeen uskalla levyllä”, oli vastaus. Tämä on helppo uskoa pelkästään vilkaisemalla bändin kiertueaikatauluja. – Silloin testailtiin hirveä määrä kalvoja Jaskan kanssa. Jos PA:ta ei ole, tilamikit ottaa pelkät pellit ja vähän snarea. Yhtyeen laulaja-kitaristi Petri Lindroos oli Kipolle jo ennestään tuttu, sillä Lindroosin edellinen bändi, jo edesmennyt Norther teki aikoinaan monta albumia Astia-studiolla. Aivan käsittämätöntä. Parviaista Anssi kuvaa aivan huikeaksi rumpaliksi. Sitä kuitenkin haettiin ja siihen keskityttiin, mikä olikin aika luonnollista sillä äänitysten kantava teema oli 70-luku, jonka yhtenä merkkinä oli rönsyilevä basso. Laulut, kuorot ja muut tehtiin jälkikäteen. – Kävin katsomassa pari niiden keikkaa ja kattelin että onpa basistilla rouhea meininki. Ei myöskään Ensiferum, joka Anssi Kipon mukaan nauttii aivan liian pientä suosiota kotimaassaan. Eka kuunneltiin niitä samoilla kalvoilla ja kun löytyi alustavat suosikit, sitä samaa kalvoa kierrätettiin snaresta toiseen. Näin vältetään myös ”perus-studiofiilis”, joka pahimmillaan rajoittaa ilmaisua. Äänitän aina rummut silleen, että huoneessa on jytkäämässä 3 000 watin PA-pinkka, mihin ajetaan basaria, virppaa ja joskus tomeja, jonka tilamikit ottaa. Itsekin kitaraa soittava Kippo koki epäuskon hetkiä, kun äänityksiin ryhdyttiin. Anssin mukaan Ensiferumin soittajat ovat aivan ”huikeita muusikoita ja tajuttomia lahjakkuuksia.”. Niiden yhteydessä tarjoutui mahdollisuus kokeiluihin. Mitä tapahtui. Sieltä tuli just sitä yläpäätä mitä haettiin. Se moottori kun jyrähtää käyntiin, niin sitä ei voi estää. Pyysin Parviaiselta, että ”Voitko vetää vähän kovempaa, että saadaan meininkiä?”. Kappaleet taltioitiin kolmella-neljällä otolla, sillä solistit olivat sen verran hyvässä kunnossa. Basariin oli kolmea ja virveliin kolmea-neljää kalvoa. Kaverit sano, että käden pitää olla ihan rentona. – Niin pitikin, Anssi aloittaa. Jaskan setti oli pystyssä, äänitettiin sen soittoa ja sitten tuli joku toinen ammattijätkä soittamaan samaa settiä samoilla säädöillä ja yhtäkkiä ihan eri soundi. – Ainoa kaiku, mitä rummuissa on käytetty on toi tila. Bändin mielestä jo demo kuulosti paremmalta kuin heidän aiemmat levynsä. Rumpuihin ei muutenkaan mennyt kuin neljä ottoa per biisi. – Siellä on yli kymmenen minuutin biisejä, ja kun yhdeksän minuutin kohdalla pitää vetää virveliin täysillä, tuli iskut vähän väsyneesti niin kuin siinä vaiheessa pitää tullakin. Jannella ( Parviainen, Ensiferumin rumpali) on myös omat kalvot, mitä se tykkää käyttää. – En ole eläessäni nähnyt että jätkät veivaa yli 200 bpm 1/16-osia down pickinginä. – Meidän rumpuhuoneessa ei ole tarvinnut vuosikausiin käyttää mitään keinotekoisia kaikuja. Ei se voi mitään rakettitiedettä olla. Testattiin eri kalvoja ja monia virveleitä, jotka vaihtuu levyn aikana pari kertaa. Anssin mukaan ”mies oli ihan Hangon keksinä” – Ei tää ole mahdollista! Laulujen purkittamiseen ei aikaa tuhraantunut. Aikanaan Jaska Raatikaisen (Children of Bodomin rumpali) kanssa opeteltiin virittäminen yhdessä. Siellä on se ”Bonham-soundi” valmiina. Sovittiin, että samalla linjalla jatketaan. Okei, se tosiaan on soittajan käsistä kiinni. Meidän maku meni aika yksiin. Siinä ollaan ytimessä. Groovea ei terminä usein liitetä metallimusiikkiin. Istuttiin Jaskan kanssa alas ja selvitetään miten tää homma tehdään. Noihin aikoihin COBilla oli Kipon Astia-studiolla parikymmentä erillistä sessiota, joissa tehtiin yksittäisiä biisejä, sinkkuja tai ep:tä. 12 www.riffi.fi 6/2015 ensiferum: one Man army Metal Blade 2015 Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Miten paljon tavaraa studioon tarvitaan mukaan, jos lähdetään etsimään hyvää soundia ihan kalvoista lähtien. Ne on sitä treenanneet, kun down picking kuulostaa niin paljon paremmalta. Kaikkine tärinöineen ja lahkeenlepatuksineen olo on kuin keikalla. Mä ajan siihen mukaan geitatun virvelin erikseen ja putsatut tomiraidat, jotka ajan PA:n kautta ja otan talteen. ”Sitä mitä tapahtuu livenä, sitä pitää tapahtua myös studiossa!” 08-13 Ikimuistoiset Kippo.indd 12 25.11.2015 12.11. Yleensä rummut oli aina ihan miten sattuu ja joku väänsi jotain joskus. Voit tajak si nousi Remon Ambassador Coated, joka on ollutkin jo vuosikausia Anssin lempparikalvo. Pohjia äänitettäessä kitaristit ja basisti soittivat rumpujen mukana samassa tilassa hyvällä livemeiningillä. Vetää koko ajan Cliff Burtonia – hirveetä sooloa siellä. Mutta kun kuunteli levyä, niin basso oli vaan perus pompompompom. Päivän verran haettiin ja hiottiin rumpusoundia. Piti oikein mennä viereen kattomaan, että kyllä se sitä hakkaa. Soundisssa oli tavoitteena Metallican Black Album, ja siinä onnistuttiin aika hyvin ja ilman sampleja! Sitten vaan lätkyttelemään. Snareja oli muutama. Ei noin! Sitä mitä tapahtuu livenä, sitä pitää tapahtua myös studiossa! Basisti Sami Hinkka asemoitiin samaisen PA-pinkan eteen, jotta jokainen basarinisku tuntuu kehossa. – Miulla on omat lempparikalvot, jotka on vuosien varrella hyväksi havaittu. Kerroin kavereille, että mitään ei ole trigattu, eikä samplattu. Ensiferumin levytys aloitettiin kolmen päivän demo ses sioilla, joissa äänitettiin koko albumin rummut, bassot, kitarat ja koskettimet livenä. Olin sitä mieltä, että on mahdotonta
Ensiferum saapui studioon mukanaan iso kasa luomuruokaa ja joogamattoja. Tällä ja Hate Crew Deathrollilla on periaatteessa samanlainen meininki, että bändi meinaa just kaatua, mutta kummasti ne pysyy vielä pystyssä. Eikä jälkeenpäinkään ollut mitään jupinoita eli taisi onnistua ihan hyvin. Kipon itsevarma vastaus oli, että ”nää on tehty sillä meikäläisen metodilla, että nää on aika valmista kauraa”. Se tuo levyyn erottuvuutta ja karaktääriä. Yli 11 minuuttia kestävässä eepoksessa on noin 142 raitaa, joita Kipon ikivanha Mac G5 pyöritti nikottelematta. Nyt sitten natsasi. – Käytän konetta vain nauhurina, en plugarihelvettinä. Miksausten alkaessa bändi varoitteli, että yleensä joku seitsemäs tai jopa yhdestoista versio alkaa vasta olla kelvollinen. Ensimmäistä kappaletta spekuloitiin kolmanteen versioon saakka, loput sujuivat vieläkin nopeammin. Pitää nousta karvat pystyyn, kun kuuntelee biisiä. Suureellisin oli levyn päätösbiisi ”Descendants, Defiance, Domination”. Jossain vaiheessa alettiin miettimään, että onkohan ne suuttuneet tai ollaankohan me menty ihan pöpelikköön, kun yleensä jokainen valittaa jostain ja nyt puoli levyä meni versio ykkösellä. Kipon työskentelymetodin edut olivat kiistämättömiä. One Man Army pomppasi ilmestymisviikolla Suomen virallisen albumilistan kärkeen. 2016 It’s my tune. Biisi miksattiin kuudessa tunnissa, vaikka tuon pituista kappaletta ei tunnissa kuunnella läpi vielä montaakaan kertaa. Samalla sessiot päätettiin pitää täysin alkoholittomana. Albumia hehkutettiin ulkomaisessa lehdistössä ”folk-metallin kärkijulkaisuksi”. Huikean hyvä meininki kaikin puolin. 040 544 5577 61 50 800 4_ M M _A llg em ei n_ R IF FI _1 10 x2 80 • C D -R om • IS O 39 • C M YK • cp : 18 .11 .2 01 5 D U : 16 .11 .2 01 5 Fi nn la nd 08-13 Ikimuistoiset Kippo.indd 13 25.11.2015 12.11. – Miksaan levyä samalla kun äänitän sitä: kaikki raidat laitetaan äänityksen jälkeen oikealle voimakkuudelle ja ne kaikki on jo valmiiksi equtettu ja kompressoitu, ettei tarvitse laittaa jälkeen päin mitään härpättimiä. Siitä sain vähän kimmoketta oman ruokavalion muuttamiseen ja nyt pystyn nukkumaan yöni kunnolla. En huomaa mitään eroa.” Ja laitoin pakastepizzaa uuniin, mikä on täysin kuollutta. – Työstettiin bändiliideri Markus Toivosen kanssa sitä studiolla kaksistaan ja muut kuunteli kotona. nland.messefrankfurt.com Puh. Vaaran tunnetta ei sitten muuten kyllä haettu tai kaivattu. Tervetuloa mukaan musiikkivuoden tärkeimpään kansainväliseen tapahtumaan! Pääset sukeltamaan syvälle musiikin maailmaan, luomaan uusia kontakteja ja tutustumaan alan huippuyrityksiin. Saksassa saavutettiin sija 15, Itävallassa sija 37, ja Sveitsissä sija 24. Bändi oli jo aiemmin hakenut Metallican Black Albumin tyylistä soundia onnistumatta siinä. Anssi kertoo siirtyneensä kokonaan luomuruokavalioon, joka on parantanut elämänlaatua valtavasti. – 10. – Se ei ole kauhean rock’n’roll, mutta oli huomattavasti tehokkaampaa työskentelyä. Vaaran tunne on paras esimerkki. Ne keikkuu ihan siinä reunalla. – Ensiferumin aiemmilta levyiltä puuttui miun mielestä se vaaran tunne, mikä miun ajatusmaailmassa kuuluu musiikkiin ihan täysin. Itse kärsin silloin uniongelmista ja kattelin, että ”Mitähän tää nyt on. – Rumpuja kitarasoundissa ei menty sentään ihan yks yhteen, mutta lähdettiin tekemään töitä että saatiin ”In style of…” Samalla täyttyi toinen oleellinen tavoite. 4. Lisätietoja: musikmesse.com info@. Kuten alussa jo todettiin, Suomessa kohtalaisen tuntematon yhtye tekee enemmän keikkaa ulkomailla kuin kotomaassa. Sille ei tarvii tehdä juurikaan mitään. u käy lukemassa lisää anssin kiertuekokemuksista ja äänitysmetodeista osoitteesta: riffi.fi Frankfurt am Main 7. One Man Army on mullistava albumi sekä Anssi Kipolle että Ensiferumille. Niinpä jokainen aamu alkoi bändin joogatuokiolla, ja osa bändistä kävi joko juoksulenkillä tai punttisalilla. Ja ennen kaikkea voit nauttia upeasta musiikkitarjonnasta. Vuoden 2016 Musikmesse uudistuu
14-17 Arto Tuunela.indd 14 25.11.2015 12.14
Rytmiikan käsittely muuttui kolmosalbumin kohdalla luomumpaan suuntaan. Kahdella levyllään kultakantaan päässeen orkesterin toiminnalle tyypillinen ja etenkin sen liiderille ominainen luovuutta ruokkiva odottelu, pyörittely ja miettiminen eivät tuntuneet sopivan sapluunaan. www.riffi.fi 6/2015 15 Y hden miehen projektista ja vuoden 2008 Meteoriitti-levystä kuusihenkiseksi keikkasuosikiksi ja viisi albumia julkaisseeksi radiosoittojyräksi kasvanut Pariisin Kevät viettää parhaillaan hiljaiseloa. mies noudattaa sekä biisinteossa että tuotannossa yhä omia metodejaan ja dogmiaan, mutta myös vastuunjako löytyy nykyään keinovalikoimasta. Tuunela puhui Pariisin Keväässä kitaraa soittavan ja Rubikin keskushahmona alun perin laajemmin tunnetuksi tulleen Artturi Tairan toiseksi tuottajaksi, mikä sopi kaikille. Alkukesästä kävin varovasti juttelemaan bändille, että mitä jos seuraava levy tulisi jo vuoden päästä. – Sinkku tarvittiin valmiiksi reilusti muuta matskua aiemmin. Joten heti kun sain CMX:n valmiiksi lokakuussa, menimme tekemään Haamupuhelun. Huhtikuisen Musta laatikko -albumin tiimoilta soitettiin kevään, kesän ja syksyn mittaan kunnon rupeama hurmiollisia konsertteja. – Teimme kappaleita eteenpäin keikkojen ohessa ja poikkesimme jossain vaiheessa soittamassa niitä levy-yhtiössä. Rento, omaa aikataulua noudattava tekeminen on muuttunut Pariisin Kevään kohdalla askel askeleelta tavoitteellisemmaksi. Vaikka tahti oli rivakka jo muutenkin, halusi levy-yhtiö kiristää aikataulua yhden asian suhteen. Ennen olemme luottaneet aika tavalla siihen, että kunhan vain starttaamme äänitykset, valmista kyllä tulee. Tieto ja tunne siitä, että homma etenee, vaikka itsellä tuleekin väliin muuta, oli vapauttava. Lauluntekijä oli koonnut Meteoriitin ja Astronautin (2010) jälkeen ympärilleen Tairasta ja vanhasta aseveljestään Ilari Kivelästä sekä Jussi Hietalasta, Antti Poudasta ja Reko Ahosta pätevän työryhmän, jonka ”bändiytyminen” oli käynnistynyt puolitoista vuotta aiemmin Ilosaarirockin lavalta. Olenhan minä toki jokusen demon elämäni aikana jo ehtinyt tehdä, mutta ote oli kaikkiaan määrätietoisempi. Kaikki on satua tehtiin loppuvuodesta 2011 uudessa tilanteessa. Selkeä merkki tästä oli 36-vuotiaan Tuunelan halu kokeilla tuoreimpien pitkäsoittojen välissä ripeämpää aikataulua. Seuraavaksi jatkoimme demojen parissa Artturin kanssa ja lähes koko tammikuun bändi vietti studiossa. Minua alkoi pian Jossain on tie ulos -levyn ilmestymisen jälkeen vaivata tunne, että nyt pitää tehdä äkkiä biisejä, Arto avaa. Aikataulu oli tiukka, mutta päädyimme yrittämään. Ja homma tosiaan lähti ihan siitä, miten minuun iski pakonomainen tarve tehdä musaa. Kokeilu meni putkeen, ja Arton mielestä Musta laatikko kuulostaa paremmalta kuin yksikään orkesterin muista julkaisuista. Mentiin eikä meinattu. Näin mies myös vapautti itselleen aikaa hyväksyä CMX:n Mesmeria-levyn tuottajan pesti. Tämän session kohdalla demot ja sovitukset tehtiin hyvinkin valmiiksi eli lähtötilanne oli toinen. Kun minä lähdin CMX-hommiin, Artturi jatkoi demojen työstämistä. Uudessa mallissa avain oli luottamus ja vastuunjako. Viime syksynä alkoi näyttää siltä, että suunnitelma saattaisi toteutua. ”Luovuus ei kysy sopivaa hetkeä.” 14-17 Arto Tuunela.indd 15 25.11.2015 12.14. – Ja niitä alkoikin tulla. Mutta sen se otti, että muutama biisi todella purettiin osiin ja kasattiin uudestaan. Uusien biisien hiipiessä pikku hiljaa mieleen on Arto Tuunelan hyvä katsoa bändin keulakuvan ja biisinikkarin ominaisuudessa olkansa yli ja arvioida uusimman kiekon tekoon liittyneitä ratkaisuja sekä uusia avauksia. – Prosessi käynnistyi keväällä 2014. Vaihtoehtoja ei ollut. Sain tekemiseen ekstrapykälän ja varmuuden siitä, ettei yksikään valmis raita aiheuta mitään ”Tästä olisi saanut vielä vähän tykimmän” -vajareita. Arton jo TeksTi: PeTri siLas kuvaT: Tommi Posa – musiikkia irti ajasta ja paikasta Palvottua ja palkittua poprockia päästelevän Pariisin kevään sieluna hohtaa arto Tuunela. – Oli hienoa lähteä levyn tekoon siltä pohjalta, että kaikki ei ole minun varassani. Lauluja moniajona Tuunelan biisintekotyylistä löytää vedenjakajan, jonka havaitsee vaikka ei hänen ja yhtyeen historiaa niin tarkasti tuntisikaan. – Paljolti onnistuminen johtui hyvistä valmisteluista
Oikeiden asioiden odottelu on Pariisin Kevään moottorin metodissa yhä elintärkeää. Ja tajuta, ettei yksin olemisella ole mitään tekemistä yksinäisyyden kanssa. Sen tiedän, että vaikka demojen äärellä iskisi aivan hirveä ”vittu, nämä eivät valmistu ikinä” -fiilis, homma kyllä etenee tekemällä. Niistäkin ehkä viisi pääsee jatkoon. – Olen sulkeutuva tyyppi, ja toisinaan yllätän itseni jostain porukasta omista oloistani. Alkuvaihe on loputonta vatkaamista ja eteneminen pirun työlästä. – Siellä tuntuu, kuin olisi loputtomassa aukeassa tilassa. – En ole enää pitkiin aikoihin skagannut niin sanottujen virheiden puolesta. Saan tankissa vahvan toismaailmaisen tunteen. Tässä Arto ei näe mitään kielteistä. On aikaa todella havaita ajatuksensa tai vaihtoehtoisesti vaikka vähän torkahtaa. Äänessä on oikea bändi, ei studion nurkista projektiluonteisesti hät’hätää lauteille luudittu kokoonpano. Mutta vaikka varsinaista sitovaa teemaa ei olisikaan ja ajatukset kappaleista risteilisivät vuolaammin, kun keskeneräistä on käsissä isompi massa, pitää jostain aina aloittaa. Kyllä minulta menevät yöunet yhä aika useinkin näissä merkeissä, Tuunela pohtii. Tuntuu hyvältä laskeutua kehonlämpöiseen veteen korvatulpat korvissa. Molemmat äänitetään ja lopullinen balanssi syntyy vasta miksatessa. On hankala yrittää tietoisesti olla kelaamatta jotain, minkä kelaamista ei voi välttää. Jutussa kerrottiin, että jos mitään tekemistä ei ole ja virikkeeksi annetaan yhdeksän voltin patteri, hälyttävän moni alkaa antaa sillä kieleensä sähköiskuja. – Seuraavaksi teen 30 aihiota lisää. Ei näe mitään eikä kuule muuta kuin oman kehon äänet. Prosessi jatkuu itseään ruokkien lisää tekemällä, ja kova itsekritiikki myllyttää luonnoksia. Tuunela ei pelkää, että toistuvat vierailut tekisivät kokemuk”Lopulta jostain idiksestä saattaa jäädä vain yksi rivi ja toisesta yksi melodianpätkä, mutta niin se menee.” 14-17 Arto Tuunela.indd 16 25.11.2015 12.14. 16 www.riffi.fi 6/2015 siihen asti göstasundqvistmaisista melodioista ja melankolisista, usein Radioheadiin viittaavista harmonioista kiitelty ilmava poprock soi kolmosalbumilla entistä rehevämpänä ja rytmisesti oivaltavampana. Se kuuluu asiaan. – Ihan alussa on kiva vain ottaa kitara käteen, löytää mukava melodiakulku ja äänittää se puhelimeen. Vaikka tankissa käymisen pääasiallinen tarkoitus onkin tyhjentää mieli, syntyy myös aistiärsykkeistä vapaassa tilassa ideoita. Tuunela virkistyy päästessään tyhjyyteen mietteidensä kanssa, mutta hämmästelee sitä, miten vähän kokemus vaikuttaa ajantajuun. On tärkeää touhuta niiden biisien parissa, koska silloin idiksiä alkaa tipahdella. Mutta en silti tarkoita, että levynteko olisi jotenkin huoletonta. Myös kieli poskessa -malli on edelleen työkalupakissa. Raakileita alkaa käydä läpi ja huomaa, että vajaa puolet on minkään arvoisia ja niistäkin ehkä viisi oikeasti kehityskelpoisia. – Meditaatiota en ole kokeillut, ja korvien välissä vellovaa mökää voi hiljentää monin keinoin, mutta ainakin minulle painovoiman poisto toimii. Kunkin biisin hengen mukaan. Ei se kohdussa oleminen varmastikaan ole huono vertaus. Kunnes jossain vaiheessa fiilis aihioista muuttuu jollain tavalla hyväksi. Suurin osa on… yksinkertaisesti huonoa. Kun niitä on siellä joku 30, tulee vastaan se kysymys, että olisikohan tuossa jo levyn ainekset. Olen toistaiseksi käynyt tankissa vain aika puhki kuluneissa fiiliksissä, mutta jos sinne menisi rennompana, vaikutus voisi olla toinen. Albumeista pitävänä miehenä Arto on uransa varrella lähes ehdollistunut siihen, että luomisvaiheessa biisejä on kesken monta päällekkäin. Kuvaan Pariisin Kevään sielusta sopii erinomaisesti, että mies on todennut aistiärsykkeet minimoivassa kelluntatankissa käymisen hyväksi keinoksi ottaa etäisyyttä. – Rumpukoneen käyttö oli minulle niin pitkään niin tavallista, että ihan jo irrottautuminen siitä… tai sanotaan uusi suhtautuminen siihen… tuntui jännältä. Täytyy osata olla itsekseen, kun on itsekseen. Pulssista on aluksi hyvinkin tietoinen, mutta aika pian kehotietoisuus hälvenee. Samalla huomaan, että ekasta satsista valitsemani viisi ovatkin ihan paskoja, mutta jotkin toiset viisi kelvollisia. Jos löytyy keino, jolla buutata itsensä, minä olen mukana! Pari kertaa sitä on nyt tullut kokeiltua, viimeksi Mes merian valmistuttua. Onnekkaiden virheiden armoille on toisinaan hyvä heittäytyä edelleen, vaikka uusin albumi tehtiinkin jämpteissä merkeissä. Vähän kuin etelän-loman jälkeen. Toisaalta, ilmeisesti ainakin minuun on iskostunut hyvä ajantaju, koska sovitun hetken koittaessa olen kummallakin kerralla alkanut jo uumoilla, että kohta tämä on ohi. Tekijä kertoo, miten kaikki tapahtui. Tässähän ollaan itse kukin vähän roskia tuulessa, välillä on tyynempää ja välillä myrskyää, joten minua kyllä kiinnostaa, miten omaan oloon voi vaikuttaa. Artolla ei ole uuden rupeaman alussa vieläkään tarkkaa ennakkokäsitystä siitä, mitä kohti kuljetaan. Tässä lausunnossa kaikuu Arton tekemistä alusta asti leimannut harkittu sattumalle antautuminen. Pystyyhän sitä toki vaikka juoksemaan itsensä läkähdyksiin, mikä on sitten se toinen ääripää, mutta tankki on ainakin toistaiseksi toiminut kohdallani parhaiten tässä funktiossa. Ja seurassa, kun on seurassa. Tankista noustessa on hyvä, rentoutunut olo. Lopulta jostain idiksestä saattaa jäädä vain yksi rivi ja toisesta yksi melodianpätkä, mutta niin se menee. Ettei tulisi tylsää! Ihan sairasta. Arto sanoo keskittyneensä jo jonkin aikaa tietoisesti siihen, että olisi seurassa aidosti läsnä. Eihän itsensä kanssa oleminen aina helppoa ole, mutta eikö tuo ole vähän liikaa. – Koska minulle ei ole koskaan ollut ongelma viettää aikaa itsekseni, kauhistelin jokin aika sitten artikkelia ihmisten kärsimättömyydestä. – Juttu on aika ristiriitainen. – Jos lupaava ajatus on tullakseen, hyvä! Luovuus ei kysy sopivaa hetkeä, eikä ole ikinä huono juttu, jos saa hyvän idiksen. Painottomuuden viehätys Pienestä pitäen omissa oloissaan hyvin viihtynyt Tuunela seuraa kummastellen sitä nykymaailman ärsyketulvaa, jonka sisällä ihmiset vapaaehtoisesti uivat. Noista ajoista astihan meillä on ollut usein konetta ja liverummutusta päällekkäin. Sellainen on tylsää. Sisäinen käsitys tunnista on aika tarkka. – Itselle toimii, että on joku kokonaisuus työn alla. – Minulta on kysytty haastiksissa usein ”miten biisi syntyy?”, mutta en osaa vastata. Totta kai ajan ja paikan tuolle puolen kappaleissaan usein haikaileva ja pääseväkin biisinikkari viihtyy juuri nämä tekijät arkielämästä hämärtävässä tilassa
Tahdon pois turhan sofistikoituneesta ilmaisusta… salonkikelpoisuudesta. On siistiä toimia sokkona ja tähdätä tekemisen alussa noin vuoden päähän. Mutta on lohdullista huomata, miten oman epävarmuuden päälläkin voi mennä eteenpäin ihan huoletta, takki auki. Mutta se on tämän hetken fiilis, huomenna tai ensi viikolla tai ensi kuussa voi olla eri ääni kellossa. – Usein kun uuden levyn jälkeen kasataan keikoille biisilistaa, vaikuttavat monet vanhat rallit vähän väljähtäneiltä. – Olisi hienoa, jos kuulijalle tulisi illuusio, että joku on tuosta vain polkaissut nipun kovia biisejä, ja bändi vetää niitä kuin viimeistä päivää. Otollisemmissa oloissa hän jopa saattaisi harkita oman kelluntatankin hankkimista. Kuulostan nyt joltain juhla mokka -mainokselta, mutta niin asia on. Hienointa on törmätä biisiin, joka on niin kova, ettei sen tarvitse välittää vastaanotosta paskaakaan. Pariisin Kevät on vaiheessa, jossa rutinoituminen ei ole päässyt kangistamaan, mutta monet tilanteet eivät enää ole uusia. – Myös tuottaminen näyttäytyy fiilispohjaisena touhuna. Ja nostattavat tekijässä voittajafiiliksiä. Saman tien voisi antaa päätäntävallan tekemisen suunnasta muille. Pohdinta käynnistyy huonojen juttujen äärellä. Minulle ydin on musiikista haltioituminen. Sellaisia itsekin haluaisin osata tehdä. – Diggaan lumoutua musiikista, haluan päästää hyvät biisit ihon alle ja vältän liikaa analyysiä. Kuten Arto huomioi, viisi vuotta on bändille lyhyt ikä. Ja seuraavaksi tärkeimmät hyvyyden ja huonouden kriteerit perustuisivatkin vain myyntilukuihin ja soittolistamenestykseen. – Nyt potikat takaraivossa ovat taas siirtymässä biisintekoasentoon. Kaikenlaisen vuoropuhelun ylläpito ruokkii luovuutta. Kysehän on siitä, pystyykö elämäänsä ottamaan säännöllisiä asioita, jotka tuntuvat kerta kerran jälkeen juhlavilta. Nuorallatanssia kontrollin ja kaaoksen välissä ylläpitää liikkeessä pysyminen. Myös Pariisin Kevään padassa kuplii jo. – Huonojen rutiinien ja maneerien välttäminen biisinteossa on tarpeellista ja sitä mallia pitää pyrkiä soveltamaan muuhun toimintaan. Ja silti… vaikka hakkaisin jotain biisiä monta kuukautta ja kuulisin sen satoja kertoja, haluan että valmistuessa kädet nousevat ilmaan. Silloin voi kuunnella musaa, katsella kansia ja suhtautua valmiiseen tuotokseen lähes vieraana asiana. Makea fiilis, saatoimme vain aika levollisesti asetella ne omat fazerin parhaat oi keaan suhteeseen. Tuntuu, että uuden levyn voisi soittaa kokonaan ja vanhoja vain pari sekaan. Haltioitumista, ei analyysia Nyt kun Mustan laatikon julkaisusta on puolisen vuotta ja paljon hyviä keikkoja, nousee välitilinpäätöksen kantavaksi teemaksi jatkuvan muutoksen haku ja ylläpito. Monesta saattaa olla houkuttelevaa yrittää toisintaa juttua, jolla on isommalle jengille breikannut, mutta se johtaisi luovan prosessin tyrehtymiseen ja musan tekoon pelkällä järjellä. Minuun vetoaa aina se, että innostutaan porukalla jostain. Mutta syksyn keikkojen alla oli tullut sen verran etäisyyttä, että ne kaikki olivat vain biisejä. Tuunelan mukaan biisit vaikuttavat optimitilanteessa kuulijasta spontaaneilta. www.riffi.fi 6/2015 17 sesta triviaalin. Jos koen kuunnellessa, että hyvät ainekset on jotenkin tyritty, alan miettiä. Loppuvuodesta aikaa on vienyt ja vie toistaiseksi verhon takana pidettävä duohanke, josta mies on innoissaan. Mikä on tietysti ainakin sen tekemisen osalta harvoin totta, mutta ei mahdotonta. – Jos minulla olisi oma talo ja siinä kellari, mikä ettei. Tätä levyä valmisteltiin tarkasti, ja nyt viehättää mieluummin kirveellä veistely ja luonnosten raapustelu. Tämä on pätenyt Arton kaikissa toimeksiannoissa. – Vaikka olenkin saatanan ylpeä Mustasta laatikosta ja pidän sitä parhaana juttuna, jota olen ollut tekemässä, kaikki vanhat mallit olisi nyt hyvä heittää roskikseen. Minulle tekee hyvää pysyä vähän varpaillaan omassa itsessäni, vaikka se käy hetkittäin kuluttavaksi. Tärkeää on korvien auki pitäminen ja vaikutteiden kerääminen. Ehkä tankki kuuluu niihin. – Muun tekeminen ei ole Pariisin Keväältä pois, etenkin kun saan noudattaa omia aikataulujani. Tarvitaan voimakasta nahkojen luomista ja murhaavaa itsekritiikkiä. Lopuksi Tuunela tunnustaa olevansa uuden albumin valmistuttua usein ”rikki ja jotenkin sijoiltaan”, mutta tunne hälvenee ajan kuluessa. Tankki on ehkä niitä harvoja asioita, joissa laatu ja määrä eivät sulje toisiaan pois tai ole… janan eri päissä. u 14-17 Arto Tuunela.indd 17 25.11.2015 12.14. Haluan katsoa kuviota uusin silmin. Kyllä sellaisiakin on. Ajan kuluminen ja Mustan laatikon merkeissä keikkailu on myös asettanut sen materiaalin uuteen asentoon vanhan tuotannon rinnalla. Tuunela osaa kuulemma yhä ottaa vaikkapa radiosta vastaan tulevan uuden musan musana ilman, että alkaa sekä biisinteon että studiotyön ammattimiehenä palastella sitä osiin kirurgin tavoin
Ensimmäisenä syksynäni luokkaan hankittiin 10 nylonkielistä Landolaa ja käytetty rumpusetti. 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 18-19 Musiikinluokka3.indd 18 25.11.2015 12.16. Sitten ostettiin Yamahan Pasifica-sähkikset, joista toinen on vasenkätisille, Rautanen muistelee. Djembet tulivat 2000-luvun alussa Afrikka-buumin myöMusiikin lehtori Raine Rautasella on neljännesvuosisadan näkökulma musiikinluokan kehitykseen. Raine Rautasen mielestä opettajan ammattitaito on yhä musiikinopetuksen tärkein työväline. Alkuvaiheessa hankitun ”Hendrix-puolen” sähkökitaran kaverina on vasuribasso ja rumpusetti on helppo kääntää rystypuolelle. Kolmannessa osassa vieraillaan musiikin lehtori Raine Rautasen luokassa Jalasjärvellä. Musiikinluokassa 3/3 Musiikinluokka eilen, tänään ja huomenna – kun opetukselle järjestetään kunnon puitteet, sen hedelmistä pääsee nauttimaan koko koulu R autanen opettaa musiikkia Jalasjärven koulukeskuksessa, jonka muodostavat noin 140 opiskelijan lukio, 330 oppilaan yläaste ja kirkonkylän alakoulu. Kun perusbändisoittimet olivat olemassa, hankittiin Rolandin sähköpiano ja 90-luvun lopulla luokkaan saatiin ensimmäiset syntetisaattorit. Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Perusvarustuksesta monipuolisuutta kohti Rautasella on ollut luokkaa varustaessaan tasapuolisuutta edistävä ajatus: tarjolla on oltava soittimet myös vasenkätisille. Seuraavana vuonna koulu hankki äänentoistojärjestelmän, basson, sähkökitaran ja vahvistimet. 1991 alkaneiden musiikkipainotteisten luokkien myötä monipuolisuutta bändisoittoon ovat tuoneet oppilaiden omat jousija puhallininstrumentit. ”Kilkutteluosastoa” on paljon: congat, tamburiineja, sheikkereitä. Lainasin käyttöön oman bassoni ja -vahvistimeni. 18 www.riffi.fi 6/2015 Artikkelisarjassa eteläpohjalainen musiikin lehtori Jaakko Laakso ruotii musiikkiluokan kehitystä 1990-luvulta nykypäivään ja ounastelee sen tulevaisuutta. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. – Kun tulin virkaani vuonna 1990, musiikinluokassa oli rikkinäinen rumpusetti ja epävireinen piano. Tai sanotaanko pikemminkin kehittämiseen, sillä lähtökohdat eivät olleet kummoisetkaan nuoren lehtorin astellessa ensi kertaa luokkaansa
–Musiikin oppiminen vaatii toistoja ja toistoja. – Näillä on menty niin Suvivirttä kuin Sylvian joululauluakin, hän nauraa. Rautanen innostui niistä nähtyään aiheesta ruotsalaisen televisio-ohjelman. Rautanen arvelee, että seuraava hankinta on digitaalimikseri. – Sain vaikuttaa luokan sijaintiin, kokoon, muotoon ja varustukseen. Se valmistui 2006 ja rakennettiin kokonaan uuteen paikkaan. – Mikrofoneihin kului neljännes budjetista, mutta niistähän äänen taltiointi lähtee, toteaa Rautanen. Apua saatiin alalle kouluttautuneilta entisiltä oppilailta. u Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa Tilaääni Eero aron syväluotaus tilanjaäänen maailmaan. Olipa apuna kitara tai iPad, tärkeintä on, että oppilaat saadaan motivoitua opiskeluun. Mitä tulevaisuudessa. Identtinen kaapelointi kulkee studiosta uuteen ja vanhaan liikuntasaliin sekä alakoulun musiikinluokkaan. Whackersejä on luokassa arviolta toista sataa putkea. Teknologian muutoksista huolimatta Rautanen uskoo opetuksen perusluonteen säilyneen. iPadin avulla saadut oivallukset ovat mauste, ruisleipää taas akustinen soitin, harjoittelu ja yleisön eteen rohkeneminen. Luokalla ei ole lainkaan seinänaapureita, mikä edistää muiden aineiden opetuksen työrauhaa. Tämä pysynee myös tulevaisuudessa perusasetelmana, Rautanen arvioi. luova sTudioTyö silja suntolan mainioperus teosäänittäjille. Vuosina 2005–2006 kunta investoi koulukeskuksen äänitysstudion rakentamiseen. Soittimisto ja luokka on kehittynyt koko Raine Rautasen opettajanuran ajan. Osaltaan monipuolisuutta tuovat koulusoittimina harvinaiset kaksi elektroakustista mandoliinia. Boom Whackers -soittoputket tulivat markkinoille reilu kymmenen vuotta sitten. Teknologian tarpeellisuus tulee työyhteisölle esiin juhlien myötä. – Näitä soitettaessa kaikki ovat samalla viivalla! Remontin myötä nykyaikaan Nykyinen musiikinluokka on neljäs luokkatila, jossa Rautanen opettaa. Valmius samaan on myös koulun sisäpihalle. Tietokoneeksi hankittiin ajan tehokkain Mactorni ja monitoreiksi Genelecin 8030:t. – Minut otettiin erinomaisesti mukaan suunnitteluun, Rautanen kertoo. 16/2-tyyppinen johdotus kulkee luokasta studioon. – Valmiit presetit saa haettua nopeasti ja helposti. Luokka on iso ja tarkoituksenmukaisen mallinen. Kun on tilaa ja toimiva akustiikka, opettajan kuulokin säilyy terveenä, Rautanen toteaa. Eniten rahaa käytettiin äänitysjärjestelmään ja mikrofoneihin. Luokan sähköja audiokaapelointi tehtiin ajatuksella. 22,70 e + postikulut 20,00 e + postikulut Jukka laaksosenansiokasteos nytuudistettunatoisenapainoksena. Otaäänityönperusteethaltuun! TiETo lisää FiilisTä – äänestä tallenteeksi ja tallenteelta jälleen ääneksi 48,50 e + postikulut 18-19 Musiikinluokka3.indd 19 25.11.2015 12.16. Musiikinluokka eilen, tänään ja huomenna tä. Perusmikrofonikaluston lisäksi hankittiin stereopari AKG:n klassisia 414:a. – Tärkein työväline on opettajan ammattitaito. – Kun esitykset valmistellaan huolella ja tuodaan nähtäville, kollegat ja esimiehet suhtautuvat myönteisesti sinänsä kalliisiin investointeihin. Esimerkiksi Behringer X32 on hinta-laatu-suhteeltaan koulumaailmaan hyvin soveltuva vaihtoehto, hän toteaa
Lasse Lahtinen on myymisen ohella päässyt kokeilemaan kosketin soittimiston uutuudet vuosi kymmenien varrella. 20 www.riffi.fi 6/2015 K yllä 40 vuotta samassa työpaikassa on melkoinen saavutus. Toiminnan laajentamisen mahdollisti muutto nykyiseen kiinteistöön Pinninkadulle. 20-21 Tammer-piano.indd 20 25.11.2015 12.36. – Alkuun lähdettiin kosketinsoittimista: pianot, flyygelit sekä sen ajan bändien käyttämät sähköiset koskettimet, kuten keikka pianot, syntetisaattorit ja kaikki, joista yleisesti käytettiin nimi tystä sähköurut, Lahtinen muistelee alkuvaiheita. Sen verran vuosia tuli täyteen lokakuun alussa Tammer piano ja soittimen perustajalle Lasse Lahtiselle, joka edelleen kin toimii liikkeenharjoittajana yrityksessä. Internet, internet… Muutaman vuoden kuluttua laajennetun toiminnan käynnisty misestä internet yleistyi kotien käyttöön ja pian ulkomaiset toimi jat alkoivat tunkea Suomen soitinmarkkinoille. Asiakkai TeKsTI ja KuvaT: TImo KosKInen Tammerpiano ja -soitin 40 vuotta – ja jatkoa seuraa Tammelantorin laidassa toimivalla Tammerpianolla on jo kunnioitettava määrä vuosia takanaan. Liikkeen alkuperäinen nimi Tammerpiano muuntui nykyi seen muotoonsa 1993, jolloin mukaan otettiin orkesteri ja bän disoittimet, tarvikkeet ja vahvistimet. Se aiheutti huol ta suomalaisten musiikkiliikkeiden tulevaisuudesta. Katseet on kuitenkin suunnattu tulevaisuuteen. Lahtisen mukaan tilanne on kuitenkin sittemmin vakiintunut ja asiakkaat ovat ruvenneet arvostamaan kunnolla esille tuotu ja laajoja valikoimia ja tietenkin yksilöllistä palvelua. Sähkökitaraosastolla koesoitot voi tehdä monien eri vahvistinmerkkien kautta. Tuoteedustukset ovat hyviä ja vahvoja ja meillä on runsaasti arvokkaitakin soittimia heti varastossa. – Meillä on käytössä täällä 600 neliötä sekä lisätiloja Tam pellassa, mikä on käsittääkseni suurin pintaala musiikkiliikkeel le Tampereella
– Kyllähän verkkokauppiaat osansa tekevät, mutta he saat tavat tarjota halvalla hinnalla tavaraa, jota heillä ei ole toimit taa. Kosketinsoittimien kehittymistä pitkään seuranneena hän kuitenkin uskoo, että digitaalitekniikalla toteutetut hybridiflyy gelit ovat soitettavuudessa ja soinnissa jo huipputarkasti lähellä akustista soitinta, jopa konserttikäyttöön soveltuvia. Tulevaisuutta kohti mennään kuitenkin luottavaisin mielin. Ikuiset trendit Soitinkaupan nykytrendejä pohtiessa Lahtisen arvion mukaan akustisen kitaran suosio on pitänyt pintansa vuosien ajan. u Tammerpianon asiantunteva henkilökunta on valmiina palvelemaan. Kitaroil le meillä tehdään paljon huoltotöitäkin. Musiikkikauppa pärjää panostamalla oikeisiin asioihin ja tekemällä voitavansa. Rummuille on varattuna oma 100 neliön osasto, jossa on 25 settiä valmiiksi koottuna. – Soittimia on saatava kokeilla ennen ostamista, käteen so pivan yksilön löytämiseksi. Kokeiltavana on isojakin soittimia kuten akustisia pianoja ja flyy geleitä. ta saapuu koko Pirkanmaan alueelta, jossa musiikin harrastus on yleisempää kuin koko maan tasolla. Työsarka ei ole helppo tällä hetkellä. Tämä sotkee perinteisiä hintakäsityksiä. Meillä asiakkaat saattavat tehdä os topäätöksen usean kokeilukerran jälkeen ja he ovat tyytyväisiä. joka rintamalle oma osaajansa Asiantuntevassa henkilökunnassa tehtäväsektoreita on jaettu myyjien kesken: Sakari Lahtisen erikoisalaa ovat rummut ja orkesterilaitteet, Jussi Kulomaa on perehtynyt studiolaitteisiin ja Timo Niemistö kitaroihin, bassoihin ja vahvistimiin. Mielestäni mei dänlaisemme kivijalkakauppa nykyään pärjää hinnoissa ja saat taa meillä olla halvempiakin hintoja kuin verkossa, hän toteaa. ++BWF_Evento2015 75x297 2.11.2015 18:25 Page 1 Kun tapahtumasi on sinulle tärkeä! EasyEvent.fi Tapahtumatekniikan budjetti minuutissa broadway.fi • 010 830 3830 hokkuspokkus.fi • 010 830 3841 Ota yhteyttä tai 20-21 Tammer-piano.indd 21 25.11.2015 12.36. Erityisesti kauppias korostaa perusteellisen kokeilun ja ver tailun tärkeyttä pitkään käyttöön tulevan soittimen hankinnassa. Lahtinen itse on kosketinsoittimien erikoistuntijana ylpeä sii tä, että liikkeessä on oikeita flyygeleitä ja Tampellassa vielä kolme lisää. Kitaroita on varastossa yli 300 ja akustisille kitaroille on oma kosteuskontrolloitu kokeiluhuo ne – muissakin tiloissa kosteusprosentti on huomioitu. Sa moin kitaraefektien kauppa käy vilkkaasti ja vahvistimien me nekki on tasaista, vaikka sähkökitaroiden huippuvuodet eivät osukaan juuri nyt kohdalle. Musiikkikaupassa nähdään samat ilmiöt kuin ympäröiväs sä yhteiskunnassa: – Yleinen taloudellinen tilanne vaikuttaa jonkin verran os tajien käyttäytymiseen ja kuntien ja laitoksien määrärahat ovat tiukassa. Ukulelen ja cajonin muodikkuus on noteerattu ja niitä on tarjolla moneen hintaryhmään. Kauppoja tehtiin koko ajan haastattelumme aikanakin ja ajan käytäntöön vastauksena liikkeen oma verkkokauppakin on käyn nistymässä lähiaikoina
– Minulle se oli täydellinen kasvun mahdollisuus, koska John näkee nuorien soittajien potentiaalin ja kannustaa kehittymään. – Pystyn soittamaan monet biisit sointumelodioina bassolla. Enkä ainakaan halua, että muut ”Minulle on itsestään selvää, että jazzissa basisti vaihtaa välillä kompista sooloon.” 22-23 DiPiazza.indd 22 25.11.2015 12.17. 22 www.riffi.fi 6/2015 bändin jäsenet kyllästyvät kuulemaan minulta aina samaa! Täsmälleen samojen linjojen toistaminen on ansa, johon putoaa helposti. Valmiina haasteisiin Di Piazzan kansainvälinen läpimurto tapahtui 90-luvun alussa hänen liittyessään John McLaughlinin bändiin, jossa tarvittiin nopeutta sekä soittamisessa että musiikillisessa ajattelussa. Pahintahan olisi, jos muut soittavat sellaisen fraasin, johon itse olet vasta tulossa. Äskettäinen olit kiertueella saksofonisti Eric Marienthalin kanssa, joka maineensa mukaan pystyy soittamaan, mitä vain fonilla mahdollista on. Nämä tuntuvat kelpaavan, ja niinpä minut kutsutaan soittamaan. Tekniikka ei ole rajoite, ja nopeat tempot sujuvat. moniin jazzin ja maailman musiikin tyyleihin sujuvasti sulahtava soittaja vieraili suomessa syyskuussa. – Johnin bändissä vaadittiin teknisen taidon lisäksi hyvin laajaa tyylien ja rytmien tuntemista, hänhän on kiinnostunut musiikista laajalti. Sinulla on Suomessa nyt kaksi keikkaa, mutta toisinaan olet kiertueella, johon niitä kuuluu kymmeniä. Groovaavat osuudet voi toki muuttaa eri kerroilla ja tietenkin sooloni vaihtelee. Toin mukaan pari omaa flamencotyylistä biisiäni, joiden melodian vaikeudesta muut fonistit ovat valittaneet, mutta Eric soitti sen kertaheitolla juuri kuten halusinkin. TeksTi: Timo koskinen kuVaT: Tommi Posa Dominique Di Piazza – sähköinen basso, akustinen soundi Ranskalainen basisti Dominique Di Piazza soittaa sähköisesti, mutta kuulostaa akustiselta. – Tänään keikalla minulla on paljon vapauksia, koska ryhmässä on jo toinen basso. Siksi minulle oli itsestään selvää, että jazzissa basisti vaihtaa välillä kompista sooloon, vaikka basso olisi sähköinen. Löydän kyllä konstit. Nuorena kuuntelin paljon flamencoa ja mustalaisjazzia, joten tuntui luonnolliselta, että välillä soitetaan tosi nopeasti. Siitähän sinutkin tunnetaan, pystyt bassollasi tuplaamaan melodian tai soittamaan sille harmonian tai vastamelodian, olipa toisena soittimena mikä tahansa. Ovatko silloin bassolinjasi illasta toiseen samanlaisia. Sointukäännöksien määrä on tietysti rajoitetumpi kuin kitaralla, mutta nättejä nelisointuja pystyy soittamaan. Toisinaan bassolinjat ovat niin fiksattuja, että ainoa muutos keikasta toiseen on soittaa ne paremmin ja tiukemmin. – Voin sanoa, että pystyn soittamaan melkein mitä tahansa bassolle mahdollista. Mutta yhteistä aina on soittotekniikkani, soundini ja tapani improvisoida. Lisäksi olen hyvin tottunut soittamaan monia eri tyylejä ja kuulunkin moniin bändeihin eri puolilla Eurooppaa. Nopea uuteen ohjelmistoon tutustuminen – täälläkin vain yksi harjoitus ja pikainen biisien läpi käyminen ennen keikkaa – on soittajalle tuttua, sillä hän sukkuloi jatkuvasti usean eri tyylisen bändin välillä. Samoin Scott LaFaro. Ja minusta kaikessa musiikissa onkin aina runsaasti tilaa improvisoinnille, Di Piazza on luottavainen ennen esiintymistä Espoossa. Säestämättömän soolospotin soittaminen jäi sieltä pysyvästi ohjelmistooni: John kuuli minun lämmittelevän ennen keikkaa ja vaati: ”Ok, tästä lähtien soitat yksinäsi lavalla”. Trion soitto oli sekoitus jazzia sekä intialaisia, espanjalaisia ja brasilialaisia aineksia, basisti muistelee tapahtumia. – En tiennyt tuota bändiin liittyessäni, mutta sain hämmästyä. s yynä käynnille Suomessa oli kaksi keikkaa 20-vuotisjuhliaan viettävän Strandberg Projectin vieraana. Rytmin ymmärtäminen ja sen tiukka hallitseminen on haastavinta ryhmässä. Sormituksia puolestaan yksinkertaistaa se, että DiPiazzan 5-kielisessä bassossa alin kieli on normaali E ja viidentenä kielenä on korkea C. – Helpot kappaleet ainakin sujuvat vaivatta. Meillä on hyvä luottamus keskenämme, enkä yleensä joudu kantamaan huolta kuin omista tehtävistäni. Näin Niels-Henning Örsted Pedersenin keikalla ainakin kymmenen kertaa ja hän oli yhtä hyvä sekä säestäjänä että solistina. Se taas vaatii todellista perehtymistä kappaleisiin. Intialaisessa musiikissa basson tehtävä on täysin erilainen kuin jazzissa tai flamencossa tai turkkilaisessa musiikissa. – Minulla ei ole rocktaustaa, vaan lähtökohtanani on aina ollut jazz. Di Piazza myöntää, että juuri hänen nopeutensa herättää huomiota, mutta korostaa heti, ettei nopeus ole hänelle varsinainen ydinasia, vaan musikaalisuus ja tarinan kertominen. Miten toimit sellaisessa tilanteissa, joissa joudut äkkiä omaksumaan kokonaisen keikan settilistan
Tallan isot ja molemmista päistään säädettävät tallapalat ovat puisia. Biisit ovat kaikki omiani ja levy on uusi askel musiikillisella matkallani. Olen tuloksesta hyvin ylpeä. u Dominique Di Piazzan soittoon voi tutustua mm. Tunnustusta hyvästä soundista on tullut kollegoilta. Kahdella ja kolmella pystyin nyt soittamaan viiden ryhmiäkin. Rupesin rikkomaan tallaa saadakseni kielelle pitemmän kontaktin ja kohta kokeilin liimata erikokoisia puun, muovin ja metallin palasia tallaan kielen alle. Hän hämmästyi kuullessaan, että kyllä bassossani on nauhat. Kun sormitekniikka oli kunnossa, Di Piazzan seuraava tavoite oli saada sähköbasso kuulostamaan samalta kuin pystybasso, jonka rikkain sointi syttyy vasta hetken kielen näppäyksen jälkeen. Peukalolla ja etusormella pystyin siirtymään kielten välillä sujuvasti. youtubessa, josta löytyy mainiota materiaalia niin John mcLaughlinin kuin marienthalinkin kanssa. Mutta kerran kieltä vaih taessa G-kieli meni vinoon ja rämisi vähän kuin sitarissa, mutta hyvin. Kuunteluesimerkiksi notkeista sormista ja viimeaikaisista tekemisistään hän ehdottaa pian ilmestyvää albumiaan. Trioleja varten tarvittiin kolmaskin sormi. Ja koska olin nähnyt kaikki hyvät soittajat kotikaupunkini Lyonin Vienne Festivalilla, tiesin mitä haluan bassolla soittaa. Toisenkin bassotuotteen ideointiin Di Piazza on osallistunut: Sabren valmistama Pocket Picker on minikokoinen 4tai 5-kielinen harjoitusvehje, jolla sorminäppäilyn tekniikkaa voi kehittää tai lämmitellä sormet notkeiksi ennen keikkaa. www.riffi.fi 6/2015 23 Tekniikka tavoitteiden mukaiseksi Useimmat basistit nostavat nopeisiin kohtiin tultaessa rannetta koholle ja näppäilevät kieliä kahden sormen päillä, mutta Di Piazzan tekniikka on tilanteessa tyystin erilainen: hänellä on ranne liki basson kannessa kiinni ja nopein näppäily tapahtuu peukalon ja etusormen vuorottelulla. – Nauhaton basso ei asiaa ratkaissut, koska sen kanssa soitto kuulosti Jaco Pastoriukselta. – Levyn nimi on Living Hope ja minulla on sillä uusi bändi ranskalaisista muusikoista sekä pianisti Gregori Privat Martiniquelta. – John Patitucci tuli onnittelemaan ja kysyi, miten saan soitetuksi nauhatonta niin vireisesti. Arpeggioiden soittamiseksi oli tuotava toinen sormi mukaan. Tallan nykyistä versiota valmistaa Mike Sabre, jonka työtä on myös Di Piazzan 5-kielinen nimikkomallinen basso. Hänen bassossaan on rungossa kaulan ja tallan välillä puinen koroke, jonka alla kielet ovat erittäin matalalla. Dominique Di Piazza – sähköinen basso, akustinen soundi 22-23 DiPiazza.indd 23 25.11.2015 12.18. Stephane Chausse soittaa Ewia ja klarinettia. Silloin kieli kosketti tallaan pitemmältä matkalta. Tekniikastaan hän on kirjoittanut netin kautta ostettavan vihkosenkin ja kertoo sen sisällöstä: – Soitin jazzkitaraa ennen bassoa, joten tunsin soinnut sen ansiosta. Minun piti vain keksiä, miten se tehdään
Toki biisit vaihtelevat tilaisuuden mukaan, täällä kitarafestivaalilla soitin myös karibialaista ja afrikkalaista musiikkia, jazz-festivaaleilla taas soitan yleensä enemmän jazz-standardeja, Taylor kertoo konsertin jälkeisenä päivänä Tampere-talossa. Kun seuraavana päivänä tapasimme haastattelun merkeissä, Taylor huomautti, että fingerstyle-soittotyylin opettaminen tehdään usein turhan monimutkaiseksi. Siitä huolimatta kaikki mitä soitan on mielestäni jazzia, esimerkiksi sovituksissani improvisoin joka kerta jonkin verran. Tampere Guitar Festivalilla Taylor piti kaikille avoimen opetusluennon ennen konserttiaan. Hänen soittokumppaninsa tosin eivät ole rajoittuneet pelkästään jazz-genreen. – Ensin opetellaan kappaleen melodia, sen jälkeen soinnut. Taylor huomauttaa, että paljolti hänen opettamisensa on oppilaiden ajattelutavan muokkaamista, sillä monet heistä ovat soittaneet jo kauan. Sen jälkeen lisätään harmoniasävelet (erityisesti terssi tai ”kymppi” sekä yleensä septimi) ja hiotaan vaihdot sujuvaksi. MutTeksTi: TiMO ÖsTMan Martin Taylor – jazzin fingerstyle-mestari skotlantilainen Martin Taylor kävi Tampere Guitar Festivalilla sekä soittamassa että puhumassa soittamisesta. Yksi omista ongelmistani on, että en kuuntele tarpeeksi musiikkia. Taylorin konsertti Tampereella teki vaikutuksen paitsi ilmiömäisellä soitolla, myös mukavalla monipuolisuudellaan. Siksi yritän tarjota joitain yksinkertaisia työkaluja, joilla ajatusmaailmaa voisi muuttaa. – Tällainen soittotapa on monimutkainen, mutta usein se tehdään opettamalla vielä monimutkaisemman tuntuiseksi. Opettaminen usein ajattelutavan muokkaamista Vuonna 1956 syntynyt Martin Taylor oli erilainen nuori: kun muut kuuntelivat Beatlesia ja muuta aikansa rock-musiikkia, hänen intohimonsa oli jazz alusta alkaen. Myös työpajat eri puolilla maailmaa kuuluvat vuosirutiiniin. – Huomasin jossain vaiheessa olevani ikään kuin tietyssä laatikossa, ja se alkoi kyllästyttää, koska on niin paljon kaikenlaista hyvää musiikkia. Kolmanneksi niistä muodostetaan sointumelodia, eli etsitään sointukäännökset, joissa melodianuotti on korkein sävel. – Varmaankin muutaman vuoden, mutta vielä kauemmin kesti ennenkuin oivalsin, että minun pitäisi soittaa sillä tavalla: minusta vain tuntui, että soitostani puuttui jotain. Opettaminen on silti kuulunut jo pitkään Taylorin toimenkuvaan, ja sitä hän tekee erityisesti suoratoistoon avulla. Periaate on helppo ymmärtää, mutta kuinka kauan tuon tekniikan oppiminen sinulta vei. Hän jakaa aikansa Skotlannin sekä Kalifornian välillä, mistä käsin Martin Taylor Guitar Academy’n nettiopetus toteutetaan. Tällä tavoinhan useimmat jazz-kitaristit soittavat, Martin täsmentää. Riffi sai audienssin jazz-maailman valioihin kuuluvan sormipikkaajan kanssa. Pianisteilta apua dynamiikkaan Puhuit työpajassasi soiton sisäisestä dynamiikasta, eli kuinka esimerkiksi bassoja melodialinjan dynamiikkaa pitäisi pystyä itsenäisesti muuntelemaan suhteessa toiseen. Kun he esimerkiksi ovat oppineet jonkun kappaleistani, se on vasta alku. Opetan soittamaan melodian myös pelkkien harmoniasävelten kanssa, jotta ne tulisivat tutuiksi. Sitten palataan taaksepäin: – Jos haluaa edistyä tuosta, pitää opetella melodia ja bassolinja samanaikaisesti. – He soittavat hyvin, mutta ovat jumissa. 24-26 Martin Taylor.indd 24 25.11.2015 12.37. Ja se johtuu siitä, että he ovat juuttuneet tiettyihin tapoihin. Ja myös improvisointia opetan aina helposti ymmärrettävästä lähtökohdasta, eli aluksi lähdetään melodiasta, sitten muunnellaan sitä hieman, lisätään hieman kromatiikkaa… Fingerstyle-sovittamista selkeyttäkseen Taylor on kehittänyt metodin, jota hän kutsuu seitsemän askeleen poluksi. Tai opettelemaan kappale eri sävellajista, koska silloin joutuu pois mukavuusalueelta. Musiikkia hän ei kuitenkaan koskaan formaalisti opiskellut. Seuraavaksi pyydän muuntelemaan bassolinjaa, harmoniaa ja melodiaa. Samoin kitara oli heti lapsuudessa yksi lelu muiden joukossa. 24 www.riffi.fi 6/2015 M artin Taylor tuli alunperin tunnetuksi Stéphane Grappellin yhtyeessä 1970-luvulla, mutta sittemmin hän on profiloitunut eritoten fingerstyle-jazzin soittajaksi
www.riffi.fi 6/2015 25 ”Ensin opetellaan kappaleen melodia.” k u v a : a l l e n C l a R k 24-26 Martin Taylor.indd 25 25.11.2015 12.37
Siksi omistan kappaleen pojalleni. – Esimerkiksi Japanissa, Koreassa ja muualla Aasiassa monet kitaristit soittavat minun tuotannostani juuri ”One Day”ja ”True”-kappaleita; ne tuntuvat saavan vastakaikua siellä. Lopulta lihasmuisti ottaa vallan. Silloin itselleni jää hieman enemmän kontrollivaraa soundia varten. Näin ääni kuulostaa isommalta.” kuva: siMOn MuRPHy 24-26 Martin Taylor.indd 26 25.11.2015 12.37. Soundi nimittäin muuttuu aika paljon riippuen siitä millä peukalon kohdalla kieltä näppää, ja sama pätee peukaloplektraan. – Tällaisessa kitaransoitossa on eniten kysymys oikean käden sormista, ja yleensä oppimisessa on kysymys toistosta toiston perään. – Kyllä, sen fiiliksen saan peukalolla parhaiten. Saatko paljaalla peukalolla bassolinjaan enemmän kontrabassomaista soundia kuin peukaloplektralla. Se otti aikansa, mutta tekstistä tuli todella hieno, ja Martin soitti sen levylleen Danny Thompsonin kanssa. ”Kosketan kieltä ensin peukalon paljaalla osalla ja sitten tulee kynnen osuus. Se teki suunnittelemieni kitaroiden valmistamisesta helpompaa kuin jos työn olisi aloittanut aivan alusta. En halunnut soittaa kitaraa, ja luulin, etten ehkä enää soittaisi lainkaan. – Se on DI-boksin kokoinen, ja siinä on myös kaiku. Vaihtelen sitten tilanteen mukaan. Onko sinun hankalaa vaihtaa plektrasoitosta sormisoittoon tai päinvastoin. Kappaleesta on tehty lyhyessä ajassa jo muutama versio: on kitaristi Martin Simpsonin sanoittama versio, ja kappaletta soittaa myös Tommy Emmanuel. itse suunniteltu kitara Taylorin keikkainstrumentti ei ole mitenkään erityisen kallis, sillä Etelä-Koreassa valmistettu umpipuinen Peerlessin jazz-kitara maksaa hänen mukaansa kuluttajalle noin pari tonnia. Lopulta tuo melodia sai minut taas soittamaan kitaraa. – Ei oikeastaan. Lisänä käytän ruotsalaisen Milabin DC-96B -kondesaattorimikkiä, mutta otan siitä vain hiukan tilaa soundiin. Sitten levytin kappaleen paitsi itse, myös Tommy Emmanuelin kanssa levylle The Colonel And The Governor. Tällä folkmaisella melodialla tuntuu olevan jopa universaalia viehätystä. Tommy soittaakin kappaletta konserteissaan. Yksiääniset soolot kuulostavat mielestäni paremmalta plektralla, ja silloin minulla on myös enemmän kapasiteettia selvitä vaikeista jutuista. Hänen tuotteensa lämmittävät ja tukevoittavat soundia mukavasti. Ja peukalon kynnellä voin soittaa myös vuoroliikettä. Varmaankin suurin osa ihmisistä pitää melodioista, jopa jazz-muusikot, Martin nauraa. u Martin Tayloriin ja hänen musiikkiinsa voi tutustua lähemmin kätevästi verkko-osoitteessa www.martintaylor.com. Joskus käytän Denniksen suunnittelemaa kaksikanavaista mallia, ja kytken konkkamikin toiseen kanavaan. Näin ääni kuulostaa isommalta. Hän käyttää skotlantilaisen Dennis Marshallin suunnittelemaa The Acoustic Preamp DI:tä, josta löytyy kätevästi efektejä keikkamiehen tarpeisiin. Normaalistihan kaarevakantiset jazz-kitarat ovat luonteeltaan hyvin keskialuevoittoisia, mutta olen aina soittanut niitä sen vuoksi, että niissä nuotit sammuvat soittotyylilleni sopivalla tavalla. Toisaalta pidän enemmän pelkkien sormien kosketuksesta ja niiden luomasta tekstuurista. Parin kuukauden päästä tämä melodia alkoi soida päässäni, ja pikkuhiljaa aloin pohtia sitä, miettiä har moniaa. Hyvät melodiat tärkeitä Soitit konsertissasi myös kauniin ”One Day”-sävellyksesi. Tämä on kyllä aika vaikea asia opettaa, sillä kysymys on hyvin pienistä detaljeista kosketuksessa; se on kaikilla vähän erilainen. Kaikkein luontevinta minulle on soittaa vain sormilla, mutta soitin ensimmäiset 15 vuotta lähinnä plektralla. Suurin osa soundista tulee etuasteesta. – Vaikka soitan kaarevakantisia kitaroita, niin olen suunnitellut ne niin, että niissä on enemmän yläja alakertaa. Mutta jokainen oppii kunhan vain jaksaa toistaa. Kerrotko hieman sävellyksen synnystä. Ja niitä oli varsin paljon, joten yhdistelin omiin kitaroihini piirteitä heidän eri malleistaan. Peukalon asentoa saatan muuttaa paljonkin tilanteesta riippuen, sitä ei tarvitse pitää samassa paikassa koko ajan. Taylor haluaa pitää asiat mahdollisimman yksinkertaisina, mitä tulee keikkalaitteistoon. Olin aloittanut tekstin, mutta kun en ole varsinaisesti sanoittaja, pyysin Martinia kirjoittamaan sen muutaman fraasini pohjalta. Olen huomannut, että saksofonisteilla hengähdys kuuluu ennen säveltä, joten itse kosketan kieltä ensin peukalon paljaalla osalla ja sitten tulee kynnen osuus. Dennis suunnittelee loistavia vahvistimia; monet niistä on tarkoitettu studiokäyttöön ja ovat aika lailla high end -laatua. Onko se sinulle tärkeää. Ensimmäistä kertaa pääni oli tyhjä musiikista. – Myöhemmin työskentelin Martin Simpsonin kanssa, joka ihastui melodiaan. Hän on aikaisemmin suunnitellut kitaran Yamahalle, ja oli täysillä mukana myös viiden Peerless-mallin suunnittelussa – Tein homman siinä mielessä helpommaksi, että selvitin ensin minkälaisia kitaroita heidän tehtaansa Etelä-Koreassa on tehnyt. 26 www.riffi.fi 6/2015 ta kun kuuntelin niitä pianisteja, jotka minua ovat inspiroineet, huomasin, että heidän soitossaan tällainen sisäinen dynamiikka on läsnä. Tasakantinen akustinen kitara ei niinkään ole juttuni, vaikka yhden sellaisenkin suunnittelin Peerlessille. Eilisessä konsertissa kävi ilmi, että sointisi on lämmin ja iso alataajuuksilta. Olet soittanut ja soitat edelleen joissain yhteyksissä myös plektralla. – Yhdeksän vuotta sitten olin nuorimman poikani kuoleman jälkeen alamaissa
www.riffi.fi 6/2015 27 TeksTi: kalle Heino kuvaT: valovuosi/sound of finland sami arola: – aurinkokuningatar oli biisi, joka oli vain pakko toteuttaa valovuosi-yhtyeen reggae-poljentoisesti popahtava aurinkokuningatar oli yksi tämän vuoden ehdottomista kesähiteistä. Tuottaja Sami Arola (oik.) väänsi Aurinkokuningatar-biisiä Astral Studion tiloissa Tampereella yhdessä Joonas “Kuuppa” Naskalin ja muiden Valovuosi-jäsenten kanssa. Projektiin ulkopuolelta tullut tuottaja sami arola kertoo, että kappaleesta tehtiin studiossa jopa 50 eri versiota. Naskali teki taustat Lämpö jatkuu ja Positiivinen ongelma -kappaleisiin omassa studiossaan. 27-29 Valovuosi.indd 27 25.11.2015 12.39
Rummut tehtiin Logicilla kahteen tai kolmeen kertaan, ja ulkopuolelta löytyi myös tuttu soittaja soittamaan torvia, kuten trumpettia ja flyygelitorvea. – Kun Joonas soitti demoa kitaralla, totesin heti että tämä on hyvä biisi, joka vain on pakko tehdä. – Aika paljon oli myös sitä, että mä pyörittelin taustoja ja muut teki vokaalisovituksia, Arola kertoo. 28 www.riffi.fi 6/2015 k un Valovuoden Aurinkokuningatar julkaistiin viime kesän kynnyksellä, tekijät itsekin hämmästyivät, kuinka no peas ti biisi sai tuulta alleen ja lähti jylläämään matkaansa kesähitiksi. He myös testasivat erilaisia pysähdyksiä – joita lopullisessakin biisissä kuullaan, koukuttavasti juuri luonnollisissa kohdissa. Versioita kappaleesta tehtiin miltei viisikymmentä. Jossain vaiheessa kuvioihin mukaan tulivat Outi Keskitalo ja Sami ”Samson” Tamminen, ja heistä muodostui kolmen vokalisti-muusikon kokoonpano. Arola teki taustoja ja Naskali sekä Tamminen sovituspuolta, esimerkiksi kitaranakutteluriffien parissa. Tekijät kokeilivat muuttaa kappaleen rakennetta ja improvisoida erilaisia juttuja c-osaan. Ja olihan siinä kieltämättä kesähittimeininkiä. vähän yli 200 raitaa Studiossa työnjako lähti sutjakkaasti käyntiin. – Torvista puolet on soitettuja ja puolet on koneella tehtyjä. Aurinkokuningattaren taustatarina ulottuu Valovuoden Joonas ”Kuuppa” Naskalin sooloprojektiin. Tamminen puolestaan on räppäri, jonka oma soolomateriaali on melodista räppiä. Biisin ensimmäinen versio syntyi päivässä. Sitten alkoikin pyörittely, joka kesti puolitoista kuukautta. Yhteistyö sujui melko saumattomasti, ja Arolan mukaan oli lopulta suhteellisen helppo miettiä, mitä sovituksellisia, sanoi”Näin jälkikäteen mietittynä niin onhan se metsäkauris juuri sellainen elementti, joka jää ihmisille sieltä mieleen.” Valovuosi eli Sami Tamminen, Outi Keskitalo ja Joonas Naskali ovat keikkailleet sekä dj:n että täysverisen taustabändin voimin. Arolalla on taustaa pelija elokuvamusiikkipuolelta samoin kuin Naskalilla, joka on myös pyöritellyt omia bändija sooloprojektejaan ja joka on Valovuoden omien sanojen mukaan ”kalju reggaelaulaja ja poppituottaja”. – Tiedettiin, että biisi on hyvä, mutta olihan se yllätys, että se lähti niin nopeasti lentoon. Biisin kitarat ovat kaikki soitettuja, mutta pitkälti editoituja ja luupattuja. Biisiin soitettiin oikea bassokin, mutta jossain vaiheessa otettiin konebassot takaisin. Arola ja Naskali ovat tuttuja opiskeluajoilta Virroilta Pirkanmaan ammattikorkeakoulun äänituotanto-opintojen parista. – Versio kymmenen oli ehkä jo melko lailla sama kuin versio viisikymmentä. Keskitalon taustat ovat pop/rockosastolla ja nykyisin myös konemusiikissa. Aurinkokuningattaren sävellys syntyi ses siois sa Tammisen mökillä Sappeella alkuvuodesta. Keväällä porukka vietti ”kaunista krapulaista sunnuntaita”, kun mieleen juolahti, että pitäisikö lähteä studioon ja tehdä biisi valmiiksi. 27-29 Valovuosi.indd 28 25.11.2015 12.39. Mutta biisissä on vähän yli 200 raitaa ja paljon elementtejä, joten kokeiltiin paljon eri komboja ja sitä mihin kohtaan tulee mitäkin. Siinä on positiivinen viba, kyseessähän on voimabiisi naisille, Arola sanoo. Meillä oli kunnon kyttäysraati, kun seurattiin soittolukuja koko ajan, biisin tuottaja Sami Arola muistelee alkukesän hetkiä
www.riffi.fi 6/2015 29 tuksellisia ja soundillisia valintoja tehtiin. – Kun biisin julkaisun jälkeen upgreidasin omia pääkaiuttimiani (Eve Audion SC305:iin) ja kuuntelin sitä uudella kuuntelulla, huomasin että biisistä löytyi vielä jotain pieniä juttuja, joita olisi voinut hioa, esimerkiksi yläbassojen tasoa. Kun on puolitoista kuukautta tiiviisti yhdessä studiolla, niin kyllä siinä jengillä viehätys häviää. – Näin jälkikäteen mietittynä niin onhan se metsäkauris juuri sellainen elementti lyriikoissa, joka jää ihmisille sieltä mieleen, Arola toteaa. Mutta kun biisi kesällä soi joka puolella, oli helppo naureskella, että kyllä se Naskalin sanavalinta taisi sittenkin olla ihan oikea. Hieman maalailevammin, joskin mukavan rytmisesti potkiva Lämpö jatkuu on soinut radioissa kohtuullisesti ja sitä on kuunneltu Spotifyssa, mutta se on silti tilastoja katsomalla jäänyt kauas Aurinkokuningattaren suosiosta. Bändi on esiintynyt joitakin kertoja esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä, ja kävi vastikään soittamassa pari vetoa Oulussakin. Lämpö jatkuu -biisissä Arola teki pientä sovitussäätöä bridge-osioon ja masteroi kappaleen. Syksyllä biisi rikkoi jo kolmen miljoonan soiton rajapyykin, ja Musiikki & Media -tapahtumassa lokakuussa Valovuosi-kolmikko sekä Arola saivat käsiinsä kultalevyt. Etuasteena toimi Finnvoxin Tapio Rantasen rakentama SSL-klooni. Biisit ovat istuneet tutuista soittajista koostuneelle liveyhtyeelle kivuttomasti. Tämän kanssa oli helppo kipittää Aapon juttusille. Miksauksessa hyödynnettiin Wavesin plugineita. – Tein aluksi taustat ja rumpuosat Logicille, mutta käytännössä bouncasin projektin Cubaseen ja rakentelin sen päälle, Arola kertoo. Taustanauhalta tulee jotain juttuja kuten syntikkaa, urkua ja koneperkussioita. Eri näkemyksiä on aina, mutta kyseessä on kuitenkin toisten projekti. Vokaalit nauhoitettiin Haun MBM 608 -mikrofonilla, jossa on Neumannin kapseli. Tuotantovaiheessa biisiä kuunneltiin paljon erilaisissa olosuhteissa, kuten autossa ja kotikaiuttimilla. – Se ei ole hirveän radioystävällinen biisi. Ainoa eksoottinen taisi olla Thermionicin Phoenix-masterointikompressori. istuu hyvin livebändille Kesällä Valovuosi julkaisi myös toisen biisinsä, Lämpö jatkuu, ja vastikään ulos tuli Positiivinen ongelma, jossa mukana on myös Pauli Hanhiniemi. Radioissa biisi on Radio Monitor -palvelun mukaan soinut yli 2200 kertaa, jos kaikki YLE:n alueellisetkin kanavat lasketaan mukaan. Luken filosofiaan, jonka mukaan on parasta tehdä musiikkia joka tekee ihmiset onnellisiksi. Biisi päätyi sitä kautta isoille Spotifyn soittolistoille kuten Filtr Finlandin kuuminta nyt -listalle ja Spotifyn ban neri promootioon, josta se nousi tietenkin sitten hyvin Spotifyssakin. Vastaanotto on ollut hyvä. 27-29 Valovuosi.indd 29 25.11.2015 12.39. Jo kesän mittaan biisi kipusi Spotify-kuuntelussa hyvän matkaa, ja se rikkoi ensin miljoonan ja myöhemmin kultalevyyn oikeuttavan kahden miljoonan kuuntelun luvut. Samalla se pääsi myös esimerkiksi Voicen ja Radio Novan soittorotaatioon. Valovuosi on ehtinyt jo aloittaa keikkataipaleensakin. Pienillä kaiuttimilla bassot häviää liikaa, mitä olisi voinut parantaa paremmalla referenssikuuntelulla ja miksauksella. Hänellä on oma työpisteensä Tampereen Lielahdessa Astral Studion tiloissa. u ”Ei ne karsean kuuloiset Auratone-henkiset referenssikajarit jenkkistudiokuvissa ole pelkkää rekvisiittaa.” Sami Arola uskoo tuottajasuuruus Dr. Yksi vitsinaihe tekijäjoukon kesken on ollut kertosäkeen riimeissä oleva metsäkauris-sana, josta Arola ei syttynyt ihan täysillä. Biisin sävellyksessä Arola käytti esimerkiksi Spectrasonicsin ja Native Instrumentsin plugareita. Positiivisesta ongelmasta on vielä vaikea sanoa, mutta toki toivotaan, että Hanhiniemi lisää kiinnostusta, Arola sanoo. – Biiseissä on paljon elementtejä, mutta sovitus on mietitty tarkkaan, joten ne elementit bändille löytyy tosi hyvin. Positiivisessa ongelmassa Arola rakenteli bändin kanssa c-osan uudestaan ja teki kappaleelle lopullisen miksauksen ja masteroinnin. Eli ne karsean kuuloiset Auratone-henkiset referenssikajarit jenkkistudiokuvissa eivät siis ole ihan pelkkää rekvisiittaa. Lentoonlähtöön auttoi tietenkin myös, kun Sony oli taustalla julkaisijana. – Mitään eksoottista itselläni ei ollut käytössä. Biisi lähti liikkeelle Sound of Finlandin kautta, ja aika nopeasti julkaisunsa jälkeen kappale nousi Spotifyn viraalilistan ykköseksi ja pian myös iTunesin myyntilistan ykköseksi. – Aapo oli sanonut, että kun teillä on biisejä niin laittakaa tulemaan. – Varmasti jeesailen ainakin pikkujutuissa, mutta tässä alkaa olla itse vähän turhan lähellä projektia, että pystyisi stu diossa aina sanomaan mitään, Arola sanoo. Pieniä näkemyseroja tietenkin oli. Valovuosi on tehnyt sekä dj-pohjaisia keikkoja että keikkoja täydellä bändikokoonpanolla, jossa on ollut mukana myös torvisektio. Turhan lähellä projektia Valovuodella on tällä hetkellä työn alla täyspitkä levy, mutta Arolan roolista on neuvottelut vielä auki. – Tuottajan pitää kuitenkin olla sellainen, että ei ole liian diipisti sisällössä kiinni. kipitys aapon juttusille Kun kappale lopulta valmistui, se sai julkaisijakseen Sony Musicin labelin Sound of Finlandin, jonka A&R Aapo Hellman oli myös Valovuosi-köörin tuttuja Virroilta. Sellaista musiikkia taisi syntyä Joonas Naskalin ja kumppaneiden Aurinkokuningatar-biisistä. Siellä myös Aurinkokuningatarta pitkälle pyöriteltiin, hyvin simppelin järjestelmän avustuksella. Jos on tiivis porukka, siitä tulee helposti tietty paine ja kiristelyä, kun yksi hokee toisille että ”ton vois tehdä vielä paremmin”. Meillä oli myös tosi hyvä oma promotiimi takana. – Tietyt radiokanavat soitti kappaletta tosi hyvin. Tekniikassa ei eksotiikkaa Arola työskentelee itse pääasiassa Logicin ympärillä. Niille on paikkansa, Arola vitsailee. Näissä biiseissä Arolan rooli on ollut Aurinkokuningatarta pienempi
T uore levy, Letters From Dark Country, oli valmistunut sopivasti haastattelun alla, joten se on luonnollinen lähtökohta jutustelun alkajaisiksi. Parinkymmenen vuoden paussin jälkeen hän on juuri julkaissut myös albumillisen uutta musiikkia. Levy oli alkuun 70 % akustinen, kunnes muutettiin Turkuun ja lisäsin suuren osan sähkökitaroita vasta silloin. Minulla oli mahdollisuus käyttää apuna soittajia, joita olin aina ihaillut, esim. – Kotistudiossa hahmottelin biisejä maalaisympäristössä. TeksTi: Timo koskinen kuvaT: olli sulin ilkka Rantamäki kitaristi ilkka Rantamäki on läänintaiteilija vuosiensa jälkeen vapautunut omalle uralleen brittibluesin ja jazzvaikutteisen rockin pariin. Rantamäki kertoo hankkeen käynnistyneen jo Viitasarella jazzin läänintaiteilijan toimen ohessa. Suomessa kiertueella olevia amerikkalaisia muusikoita vieraili kotistudiossani, Rantamäki taustoittaa levyttämisen vaiheita. ja paluu juurille 30-32 Ilkka Rantamäki.indd 30 25.11.2015 12.41
Akustinen biisi Telegram oli spontaani, ja viimeinen levylle päätynyt kappale. Myöhemmin kappaleita on kokeiltu soittaa bändin kanssa yhdessä ja kvartetillakin niitä voi toteuttaa. – Tolonen on tietysti ollut suurin vaikuttaja. Albumi on aika pitkä. Ensimmäisessä biisissä on lainauksia Pat Martinolta, vaikka soundi on rokimpi ja saattaa sekoittaa vaikutelmaa. Siinä on tietoisia McLaughlin/Tolonen-vaikutteita. Levyn masterointi tehtiin liiallista kompressointia välttäen Oslossa yhdessä Jan Erik Kongshaugin kanssa, jonka Rainbow Studiosissa on äänitetty valtava määrä tallenteita mm. Jazz levynä albumi ei kuitenkaan aukea helposti, mikä olikin tarkoitus. Pekan kanssa tehtiin Yleisradiolle erästä ohjelmaa varten viisi biisiä. – Kappale ei olisi tuntunut omalta, jos sen olisi laulanut joku toinen. • Pat Martino: Conciousness • Jukka Tolonen: Tolonen! • Ralph Towner: solstice • Tempest: Tempest • The Beatles: Revolver • The Beatles: White album • John McLauglin: my Goals Beyound • John Mayall’s Bluesbreakers: With eric Clapton • B.B. – Sooloissa on paljon straight jazzia, vaikka monet saattavat ajatella sitä fuusiona. Pidän sen sointiväristä, joka äänittäjän mielestä oli liian kirkas ja helisevä, minusta taas juuri se, mitä tavoiteltiin, Rantamäki poimii kuuntelusuosituksen. Yes and No’ssa taas on Coltrane-vaikutteista jäsentelyä. King: Blues is king (live 1966) • Rod Stewart: every Picture Tells a story ”Lähdin siitä, että fiilis on tärkeämpi kuin tekninen suoritus.” 30-32 Ilkka Rantamäki.indd 31 25.11.2015 12.41. – Äänityksiä tehtiin aluksi Rolandin 24-raitaiselle tallentimelle, mutta kun mukaan tuli jousia ja akustisia soittimia, siirryttiin Logicille, aluksi 9:lle ja lopussa 10:lle plugareineen. Piti tehdä tietoinen päätös saada valmista tämän vuoden kesällä. – Se oli tietoinen valinta. – Halusin sen mukaan, koska äänitteen taso on tarpeeksi hyvä eikä se soundillisesti pomppaa eroon muusta sisällöstä. Mielestäni tein jazzlevyä ECM-vaikutteilla, johon halusin yhdistää 60-luvun puolivälin Clapton/Bluesbreakers-soundin. – Of Twist and Shouting on tarkeä biisi, sen nimi on väännös Bill Connorsin Of Mist and Melting’ista. Pidän eniten siitä Beatlesien kaudesta, jossa on mukana intialaisia soittimia, koska musiikki nousi erilaiselle, psykedeeliselle tasolle. Laulaminen keikoilla jännittää samalla tavoin kuin kitaran soitto aikoinaan, ja siitä on tullut kokonaan uusi syy lähteä keikoille. Poimintoja Keskustelussamme nousee esiin muutama albumin biiseistä ja niiden tekemiseen liittyvät muistot. Näin hänet Messuhallissa Kansallispankin järjestämässä Tasavallan Presidentin konsertissa. Kuinka spontaanisti levylle päätyneet äänitykset tehtiin. Mietin, miten haluan itseäni tuoda esiin. Biisit ovat eläneet aika lailla matkan varrella ja mukaan tuli uusia soittimia – kuten mandoliini – jota en ollut koskaan soittanut. Alussa onkin, ja sillä kulmalla tullaan sisään. Lähdin siitä, että fiilis on tärkeämpi kuin tekninen suoritus. Ohjelma on tullut vain kerran ulos, joten siellä on vielä neljä biisiä arkistossa, Rantamäki kertoo albumin vanhimmasta äänitteestä. Toisaalta puolen tunnin levyt tuntuvat minusta liian lyhyiltä. – 74 minuuttia, onhan se pitkä. Kuuntelen itse levyjä ruokaa laittaessa tai tiskatessa ja siinä ajassa ehtii kuulla vain osan albumista. – Suosikkini on the The Girl From The Fishing Village, jossa on paljon akustista soolokitaraa ja leijuvaa tavaraa. Joihinkin biiseihin hiottiin moodia aika lailla. – Nyt oli pakko päästää ulos kaikki mielen syövereistä, koska edellinen levyni ilmestyi -94. Sen jälkeen on kaikenlaiTop ten kymmenen klassikkoalbumia, joista Rantamäen musiikillinen identiteetti kumpuaa. Levyllähän on mukana saksofonisti Manuel Dunkel, joka osallistui muutaman vuoden takaiseen Tolonen-tribuuttiin ja soitti keikkojakin Pressan viimeisien kokoonpanojen kanssa. Onko kyseessä kitaristin soololevy, jossa on paljon sooloja. Se oli sillä kuitattu. Kerralla oli hyvin vähän väkeä soittamassa, mutta soittajat pystyivät mukautumaan päällekkäisäänityksiin. Mukana on 12-kielistä kitaraa, jota ei nykyään kovin usein käytetä. Levyllä on laulua vasta ihan lopussa. Olen aina pitänyt soittajista, jotka osaavat karismaattisella tavalla luoda tunnelmaa ja pitää jännitteen yllä. Intialaisten soittiminen yhdistäminen popmaiseen biisiin 1967 oli nasta kokeilu. www.riffi.fi 6/2015 31 – Kiirettä ei ollut minnekään, mutta sudenkuoppana oli, ettei se ikinä valmistu. Joissakin biiseissä on 130 raitaa – 24 raidalle ei aina onnistuttu mahduttamaan kaikkea. Tämä on mieluinen muistikuva 80-luvun alusta: olin silloin nuori kitaristikloppi ja kysyin Pekkaa kotiini soittamaan yhden demon. Albumi on sekoitus, jossa alkuun on aika rämäkkää sähköistä menoa, myöhemmin seuraa rauhallisempia akustisia osuuksia ja sähköisyys palaa taas. – Pyrin saamaan mukaan ensimmäisiä ottoja monista biiseistä, vaikka useitakin tehtiin. Sittemmin olen tuntenut Jukan pitkään. Matkan varrella tuli läpi Beatles-vaikutteita ja koostetta kaikesta, mikä minuun on tehnyt vaikutuksen. Tuoreempien biisien joukossa on yksi äänitys hyvinkin kaukaa, Pekka Pöyryn kanssa tekemäsi duetto vuodelta 1980. Biisien pohjat tein yleisestikin 12-kielisellä. ECMlevymerkille. Oma viehätyksesnsä olikin kokeilla sellaisia juttuja, joita en ole aikaisemmin tehnyt. Hän suostui, kunhan maksan hänelle taksin
– Olen rajannut tekemiseni kahteen kokoonpanoon: bluesbändiin Bluesbrokers, jonka kanssa voi soittaa sitä juurimusiikkia, josta aikoinaan olen aloittanut sekä bändiin, joka soittaa omia sävellyksiäni. – sitarin myi joku intialainen soittaja kollegalleni Tu russa ja se päätyi minulle. Siihen hommaan ajauduin ja huomasin, että työ on samanlaista kuin bändin pyörittäminen: pitää olla langat käsissä, paljon kontakteja ja suunta, mihin hommaa viedään, Rantamäki summaa tuota vaihetta. Helsingissä esiintyviä soittajia kävi Viitasaarella ja Pihtiputaalla. – näillä homma on pantu kasaan. Kun jazzia on tuotu ihmisten kotiovelle, sen pariin on tullut yleisöä, joka muutoin saattaisi vierastaa sitä musiikkia. Soitin siellä standardeja fingerstylenä ja sain treenattua valtavan määrän biisejä. – Pidän halpojen akustisten soundista, Rantamäki perustelee nämä valinnat. Rupesin tuomaan New Yorkista soittajia esiintymään pinissä kouluissa ja kylätaloissa. Minun aikanani musiikin taiteilijoita oli melko paljon. Muista projekteista olen kieltäytynyt, vaikka muusikoilla tuntuu olevan tapana olla monessa bändeissä yhtä aikaa. Tällaisia keikkoja, joissa olisin melko huomaamattomana luomassa tunnelmaa, etsisin enemmänkin. 32 www.riffi.fi 6/2015 sia ideoita kehkeytynyt ja on ollut aikaa miettiä, mistä olen soittajana tehty. – Saloon kaivattiin piristystä, kun Nokia lähti kaupungista. musima maksoi 60 dollaria postimyynnissä ja sitä on muokattu aika lailla. 335 on hyvin monipuolinen kitara mihin tahansa tyyliin. lisämaustetta soundiin tuovat Behringerin Rotary machine, ultra Tremolo ja ultra octaver, Dunlop Cry Baby Classic (Faselin induktorilla), ernie Ball volume ja eBow. Luulin, ettei minua juurikaan kuunnella, mutta keikkojen jälkeen tultiin kiittelemään mukavasta ruokailuhetkestä. Taiteen asialla Kahden levyn ilmestymisen välillä Rantamäki ehti olla pitkän aikaa Taiteen edistämiskeskuksen nimeämänä läänintaitelijana kahdessakin läänissä. muuta akustista soittimistoa ovat Washburnin man doliini, dilruba, sarod, swarmandal/tanpura sekä sitar ja sähkökalustossa itäsaksalainen musima lap steel. – Pestit vaihtuvat melko nopeasti. Saatiin halvalla järjestymään tasokas tapahtuma, joka tuli otolliseen paikkaan. – minulla on samat kamat, oli kyseessa sitten blues keikka tai jazz/rockkeikka. Perustettiin jazzfestivaali Traktorijatzit, joka on vieläkin toiminnassa. Keikoilla sitä menee jonkin verran ja radiosoittoa tulee. Läänintaiteilijuus toi tekemisiin säännöllisyyttä, mutta nyt Rantamäki on vapaa taiteilija ja hänen on löydettävä työtehtävät itse. Tehtäviini kuului muiden uran kehittäminen ja sparraaminen ja kontaktien luominen eri puolille maailmaa. Läänintaitelijoiden joukossahan on melko vähän musiikin kanssa toimivia. akustisina kitaroina käytössä ovat Washburn J56s Wk, Washburn Cumberland 12kielinen sekä epiphone Hummingbird Pro electroakustinen. Suunnitelmissa on ensi vuoden puolelle monikansallinen bändi, jonka kanssa pääsisimme keikkailemaan Amerikkaan ja Eurooppaan. kitaran ostin aikoinaan sarapaltiolta 2200 markalla tehtyäni kahta kesätyötä. – Levyä julkaistaessa tiesin, ettei nykyään albumeja myydä. – Yksitoista vuotta on aika pitkä aika ihmisen työurasta. vintagen sGmallissa on sama maalaus kuin Clapto nin The Foolissa – sillä on kiva soittaa Bluesbreakers ja Fleetwood mac kamaa. Spotifyssa tätä ei ole. Kokonaan suomalaisen bändin kanssa se olisi vaikeaa. – Kun aloitin Viitasaarella 2002, siellä ei ollut skeneä tai soittajia ja tehtävänäni oli kehittää musiikkiopiston toimintaa popin ja rockin suuntaan. Hämmästyttää, että nykyään joillakin on 30 kitaraa ja Tolosella oli vain yksi, ja hänen karismansa liittyi nimenomaan siihen. – Yksi hienoimpia omia keikkoja oli kolme ja puoli vuotta Turussa ravintolassa ruokailun taustamusiikkina. Painos on 1000 kappaletta, eikä ole mitään tavoitteita sen myyntiaikataulusta, koska musiikki on ajatonta eikä ratsasta trendien harjalla. – Nyt yritän hyödyntää kaikkia kontakteja, joita pääsin toimessa hankkimaan. u kalusto ja juuret Rantamäki on ehtinyt kymmenien vuosien aikana kokeil la monenmoisia laitekattauksia aina räkkiefektejä myö ten, mutta ajan mittaan palannut kuitenkin perinteisten valintojen ääreen. Pianohan olisi dominoiva, mutta kitaran soundia pystyy muokkaamaan ympäristöön sopivaksi. –Pedaalivalikoima elää ja on aina haussa, mutta tär keitä ovat TC electronicsin Trinity T2 ja alter ego ja säröt pedaaleista maxon sD9, amplitone Booster ja Behringer Preamp/Booster. ”Pitää olla langat käsissä, paljon kontakteja ja suunta, mihin hommaa viedään.” 30-32 Ilkka Rantamäki.indd 32 25.11.2015 12.41. Vaikka bluesin kanssa keikkailulla ei elä, sitä ei voi jättää. vanhoista Gibsoneista olen tykännyt aina. Toinen festivaali, jota Rantamäki on ollut käynnistämässä, on International Jazzfestival Salossa. oman soundin hakeminen on ikuista etsimistä, mutta ainakin olen palannut soitto kamoissa kehän kiertämisen jälkeen sinne, mistä aloi tinkin: marshallin Bluesbreakerscombo ’95 Reissue ja Gibson es335 TD vuodelta 71
Näin pääsee paukuttamaan räväkkää funkkia tai autenttista kantrinakutusta, tai toisaalta voi heittäytyä nautiskelemaan sitkaasti vanuvista pitkäsoinneista. Labella-kielet . Pedaali toimii joko ulkoisella virtalähteellä (lisävaruste) tai neppariparistolla. TC electronic Hypergravity – kunnon prässi! H ypergravity on varsinaisesti kitarapedaali, mutta kyllä sillä on tarjottavaa myös basisteille. Patentoidut Dava-plektrat . Jos jotain jää kaipaamaan, niin kahta muistipaikkaa, joista ensimmäiseen voisi tallentaa miedon version soolosoittoon ja toiseen jyrkemmän kompression komppitarpeisiin. Elävän kuvan tukena palvelee 36-sivuinen kirja, josta materiaali löytyy nuottien lisäksi myös tabulatuureina ja ytimekkäin ohjein höystettyinä. Orla-keyboardit . Opetuksen ydin on DVD, jolle kaikki esimerkit ja harjoitukset on kuvattu havainnollisia kuvakulmia käyttäen. Microvox-mikrofonit . tä voidaan muuttaa bufferoiduksi silloin, kun efektiketjussa on paljon pedaaleita piuhoituksineen ja kitaran elektroniikka tarvitsee vähän lisätukea puskeakseen signaalin kunnolla perille asti. Japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot . Schertler-kaiuttimet ja akustiset kitaramikit . Ja jos ei näiden kahden, laaja-alaisesti säädettävän kompressiotyypin puitteista löydä sopivaa soundia omatoimisesti, voi tukeutua Toneprintominaisuuteen ja ladata pedaaliin netistä jonkun nimimiehen tekemän valmiin presetin. näitä huippulaadukkaita tuotteita: WWW.POWER-SOUND.FI Jokioistentie 993, 31410 Somero 02-7483932 tai 0500-531900 . Sellaista odotellessa pitänee hankkia näitä kaksi… ••• Hypegravityn attack-säätö on varsin laaja ja kompression saa tarttumaan joko äkisti tai loivemmin. Elektroniset Neo Ventilator -lesliet . B-Stick-rumpukapulat Pilvin PiMein kaikkea soitinalan tavaraa varastossa. www.riffi.fi 6/2015 33 RIVAKAT TeksTi: Lauri PaLoPoski kuvaT: LaiTevaLmisTaja Hinta: 129 E Lisätiedot: soundtools • www.soundtools.fi Maahantuomme ja myymme mm. Kätevän Blendsäätimen ansiosta alkuperäisen ja kompressoidun signaalin keskinäistä tasapainoa voi kumminkin säätää vielä erikseen, jolloin tilanne vastaa miksausympyröissä tuttua rinnakkaiskompressiota. Sustain-potentiometri vaikuttaa kompressiokynnykseen ja sitä kautta efektin voimallisuuteen. tuotteet . Käsin taotut Symrnaja Soultone-symbaalit . Minotaur-kitarahihnat . Vipukytkimen Vintage-asennossa kompressori toimii klassiseen tapaan ja mankeloi koko taajuusaluetta yhdellä leveällä telalla. Leslie-urkuvahvistimet . ••• Oletusarvoisesti Hypergravity tarjoaa true by-pass -ohituksen silloin, kun efekti ei ole päällä. Hammond-urut . Showtec-valotekniikka . Käsin käämityt Bare Knuckle -kitaramikit . SR-Technology-kaiuttimet . 33-35 Rivakat.indd 33 25.11.2015 12.43. Opetus-DVD ja nuottikirja – olipa kyseessä nuotiolaulu, yhteisveisuu tai vaikkapa folk-konsertti. Vipukytkimen vintage-asennossa sointi on hiukan tuhnuisempi, mutta miellyttävän rouhea, kun taas monikaistainen Spectra antaa kirkasta ja huomattavasti agressiivisempaa iskevyyttä sointiin. Yhdellä isolla jämäkällä ruuvilla lukitun takakannen alta paljastuu kuitenkin dip-kytkin, jolla ohituskytkenTilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09)34756380 • Netistä: www.riffi.fi?Riffi-kauppa AKUSTINEN KITARA on verraton säestyssoitin 26,75 e + postikulut Tamperelaisen muusikko/pedagogi Heikki Markkulan kirjassa käydään läpi kaikki yleisimmät komppaustavat sekä soinnut. DAP Audio -johdot ym. ••• Kummassakin toimintamuodossa kompression määrää voi säätää kahdella tavalla. Spectravalinnalla pedaali taas puristaa dynamiikkaa kasaan nykyaikaisena monikaistaisena kompressorina, jonka algoritmin kerrotaan olevan alunperin TC:n System 6000 -studioprosessorista. ••• Hypergravity on erittäin monipuolinen, mutta siltikin helppokäyttöinen kompressori. Onkin kaksi aivan eri juttua kuunnella esimerkiksi pelkkää, mutta lievästi kompressoitua ääntä tai kuunnella rajusti kompressoitua ääntä, jota sekoitetaan vain pikkuisen kuivan signaalin joukkoon
Tähän liittyy kuitenkin samalla ainoa keksimäni varjopuoli – hihnan jäykät päät sopivat niihin soittimiin, jossa hihnan ei tarvitse taipua mutkalle. Muovikaitale on jämäkkää ja kyllin paksua materiaalia, jotta se ei anna periksi kovemminkaan riuhtoessa. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi NI KOMPLETE KONTROL ZOOM F8 ABLETON PUSH 2 NOVATION CIRCUIT Testaa paikallisella kauppiaallasi! 33-35 Rivakat.indd 34 25.11.2015 12.43. Nahkasta tehdyt pääteosat hihnassa ovat nekin niin tanakat ja huolella ommellut, ettei kaitale pääse pullahtamaan ulos taskustaan. ••• Ajatuksessa on hieman samaa kuin aiemmin Rivakka-testeissä vierailleessa Dunlopin lukkoprikassa, mutta Lock-It Strapin toteutus on kertaluokkaa vankempi. Standarditapauksissahan tällaista huolta ei ole. ••• Lock-it strap – lukot suoraan hihnassa Lock-It Strapia saa sekä kuvassa näkyvänä nailon-versiona monissa eri väreissä että kokonaan nahkaisena. Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. Verraten jämäkkää ja ryhdikästä kaitaletta voi kuitenkin helposti liikutella pienestä esiin pilkistävästä nastasta, ja näin tehtäessä aukon saa avattua kyllin suureksi tappiin pujottamista varten. Kun otteen päästää irti, jousi pakottaa kaitaleen takaisin kiinniasentoon, jolloin sen päässä oleva hahlo puristuu tiukasti hihnatapin tyviosaa vasten ja kiinnitys on valmis. ••• Amerikkalaisessa Lock-It Strap -turvahihnassa on remmin kummassakin päässä noin 11 sentin mittainen nahkasta ommelu jäykähkö päätekappale, jonka sisään jäävässä hahlossa on liikuteltava muovikaitale. RIVAKAT TeksTi: Lauri PaLoPoski kuvaT: Tommi Posa Hinta: 32 E Lisätiedot: musiikki silfverberg • www.musiikkisilfverberg.fi H ihnan irtoaminen kitarasta kesken soiton on kiusallista, mutta toisinaan myös tuhoisaa. Pieni kolhu rungossa ei ehkä niin haittaa, mutta lapa edellä lattiaan sukeltavasta soittimesta saattaa mennä varsi poikki ja se onkin ikävämpi juttu. Hakematta tulee mieleen, että koulun musiikkiluokassa tämä edullisempi nailonmalli olisi kelpo ratkaisu, kun taas omaan arvosoittimeen ehkä sitten haluaisi mielummin sen nahkaisen ja hieman tyyriimmän mallin. Jos hihna ei ole kitarassa, pakottaa jousi kaitaleen niin pitkälle liikeratansa yhteen päähän, ettei remmissä näytä olevan lainkaan reikää kitaran hihnatapille. Jos hihnatappi sijaitsee sellaisessa kohdassa soitinta, että hihnan pitäisi heti kääntyä uuteen suuntaan, ei homma tällä konstilla pelaa
Pisaraja tynnyrinuppisen kapulan ero onkin viiden gramman luokkaa eli lisäystä painoon on miltei kymmenen prosenttia. Ja kun ohuesta päästä lyhennetään ja paksua pidennetään, kasvaa luonnollisestikin kapulan paino hieman. Jos nupin muoto taas muutetaan pisarasta tynnyrimäisen kantikkaaksi, saadaan etenkin symbaaleista selkeämmin artikuloituva soundi. 029 080 0830 • soundtools@soundtools.fi • www.soundtools.fi NI KOMPLETE KONTROL ZOOM F8 ABLETON PUSH 2 NOVATION CIRCUIT Testaa paikallisella kauppiaallasi! 33-35 Rivakat.indd 35 25.11.2015 12.43. Itse ihastuin American Classiciin, joka tuntui heti luontevalta kädessä ja tuottaa hillityin elein rummutellessa mukavan tuhdin ja täyteläisen soinnin. ••• Vic Firth yhdistää nyt nämä kaksi asiaa: hikkorista sorvattua American Classicia on saanut 5Bmerkinnällä perinteisesti pisaranmuotoisella nupilla, mutta alkuvuodesta sen rinnalle tuotiin versio tynnyrinupilla. RIVAKAT Hinta: 11,90 E pari Lisätiedot: soitin Laine • www.soitinlaine.fi P aksummassa kapulassa on enemmän massaa, mikä mielletään usein eduksi kovaa soittovoimakkuutta tavoiteltaessa tai motoriikkaa harjoitettaessa. ••• vic Firth american Classic 5B Barrel Tip – enemmän puuta! Kapula on kapula on kapula ja yksi pitää tyttärestä, kun toinen armastelee äiskää. Paksun kapulan massa riittää tönäisemään kalvon liikkeeseen pienelläkin eleellä ja mikäli soittotekniikka antaa myöten, voi setistä saada paljon tanakamman soundin huomattavasti hiljaisemmalla voimakkuudella kuin keveämmillä kepeillä piiskatessa. Niissä touhuissa jää monesti huomaamatta, että tuhdimpi kapula tuottaa isomman soundin myös hiljaa soitettaessa. ••• Kun kapulassa on enemmän puuta, kopsahtaa kanttilyönti leveästi hiljaisellakin kopautuksella ja sekä virveliettä tomisounditkin tömähtävät mukavan pyöreinä jo maltillisilla voluumeilla. Ja kiitokset Rautiaisen Tommille, joka lahjoitti omasta varastostaan nimikoidun parin koesoittoon! Maahantuonti: Soundtools Oy • Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • puh. Tosin aivan sama ei kapula ole, sillä nuppi lyheni uuden muotoilun vuoksi joitakin millejä, jotka sitten lisättiin kapulan paksumpaan päähän, jotta 16 tuuman pituus pysyisi ennallaan
Juha Ruokangas ja uusin malli Unicorn Supersonic, jonka wraparoundtallan kiinnitys on poikkeuksellisen jämäkkä. maakiintiöt. Piti käydä katsastamassa, mistä on kysymys. Kukin soitinrakentaja joutuu siis jossain vaiheessa pitämään välivuoden, jotta uusia tekijöitä saadaan mukaan ilman tapahtuman laajentumista. V iime vuoden suosion vuoksi Holy Grail asetti näytteilleasettajille ns. 36 www.riffi.fi 6/2015 Eurooppalaisten kitaranrakentajien yhdistys (EGB) järjesti loka-marraskuun vaihteessa järjestyksessään toisen Holy Grail Guitar Shown Berliinin Estrel-hotellissa. Tänä vuonna näytteilleasettajia oli 118, osa myös Euroopan ulkopuolelta, mikä olikin aivan riittävän määrä yhden viikonlopun ajalle. Suomalaista soitinrakennusta edusti seitsemän tekijää. Holy Grail Guitar Show Holy Grail Guitar Show – soitinrakentajien paraati TEkSTi ja kuVaT: Timo ÖSTman Matti Gran ja Ville Tyyster edustivat tapahtuman roots-osastoa: Tyysterin Pelti-kitaraa oli tarjolla sekä 6että 12-kielisenä. 36-38 HolyGrail.indd 36 25.11.2015 12.45
3 000–5 000 euron luokassa ollaan samalla viivalla monen ison toimijan custom-shop-kitaroiden kanssa, joten valinnan varaa kuluttajalla nykyään on. Pienet toimijat ottavat paikkansa Sanotaan, että nyt eletään soitinrakennuksen kulta-aikaa ja luovuuden kirjo on laaja. Esimerkiksi Ranskassa pelkästään on yli 400 rekisteröitynyttä soitinrakentajaa, eli meitä on tuhansia. Ainoana gypsy jazz -kitaroita esitellyt A-J Luomaranta totesikin, että koska Django-soittajien osuus yleisömäärästä on hyvin pieni, ei tapahtuma myyntimielessä ole hänelle niin tärkeä kuin esimerkiksi Django-festivaalit. Eikä tässäkään raapaista kuin pintaa. Jos ajatellaan kitaroita 3 000 euron hintaluokasta ylöspäin, niin olen sitä mieltä, että me soitinrakentajat muodostamme aikamoisen kilpailijan teollisuuden lippulaivoille. Juhat Lottonen ja Rinne esittelivät niitä kaksin kappalein: toinen perinteisellä tallalla, toinen orkesterikitaran tallalla. A-J Luomaranta ja Favino-tyylinen Gypsy-kitara. Sama tyyli jatkuu pedaaleissa ja hihnoissa. Sitä ei viikonlopun perusteella käykään kieltäminen. 36-38 HolyGrail.indd 37 25.11.2015 12.45. Sunnuntaina juttelin näytteilleasettajana itsekin olleen EGB:n varapuheenjohtajan Juha Ruokankaan kanssa. Ruokankaan mukaan kitararankennuksen aallonharja EuJapanilainen Jersey Girl yhdistää kotikutoisen ulkonäön konventionaaliseen laatukitaraan. Hän korosti, että pienet toimijat tarvitsevat tällaisen tapahtuman, sillä suuret musiikkimessut palvelevat lähinnä isoja tekijöitä. www.riffi.fi 6/2015 37 Viikonlopun yleisannin voisi tiivistää toteamukseen, että sekä akustisen että sähkökitaran soittajille tutustuttavaa oli yllin kyllin. Pienikoppaiset akustiset ovat olleet muodissa jo jonkin aikaa. Kun perinteiset kaulaliitostavat eivät riitä. Mutta nyt kun tullaan ympäri maailmaa yhteen ja otetaan oma tila, niin nähdään kuinka isosta ilmiöstä lopulta on kysymys. Sähköbassojakin tarjolla oli jonkin verran, sen sijaan marginaalikitaroita (dobro, lap steel yms.) ei tainnut olla lainkaan. Enciro DiDonaton kitarassa mahongin ja alumiinin liitto tuottaa halutun soundin. – Esimerkiksi Frankfurtin messut on suunniteltu teollisuuden toimijoille, ja me olemme siellä vähän niinkuin koristeena ja hukutaan sinne. Berliiniin hän toi ”messukitaransa”; hienosti soi sekin. Kaikki kitarat menevät jälleenmyyjille Yhdysvaltoihin. Nykypäivän akustista rakentamista hintahaitarin yläpäästä: kanadalainen Michael Greenfield on rakentanut kitaroita esimerkiksi Andy McKeelle. Luovuudella on hintansa, ja Berliinissä kitaroiden hintahaitari tuntui liikkuvan noin 3 000 eurosta aina 20 000 euron tietämille. Joitakin poikkeuksia haitarin alapäässä näkyi
Hollantilaisen Rikkers Guitarsin viisikielinen basso lienee kevyimpiä lajissaan, kiitos avonaisen mutta kiinteän rakenteen. Erikoinen yläsarvi tasapainottaa kitaran. 38 www.riffi.fi 6/2015 roopassa on saavuttu hitaasti, ja siksi se ei myöskään laske nopeasti. 36-38 HolyGrail.indd 38 25.11.2015 12.45. Ei-trooppisia puita hyödyntävä Leonardo-projekti esitteli uusia soittimiaan. Kukaan ei oikein tiedä mitä tästä murroksesta jää jäljelle. Ja toki on paljon kitaristeja, jotka jossain vaiheessa siirtyvät siitä Gibsonista eteenpäin, Ruokangas uskoo. Ja jos mielii tehdä ne kalliimmat kitarakaupat, niin Holy Grail Guitar Show tarjoaa kyllä puitteet myös kitaroiden testaamiseen, demoista ja luennoista puhumattakaan. Vaikka kitaraa soittavien nuorten määrä onkin ehkä laskenut, niin käsin tehdyille kitaroille riittää muitakin ostajia kuin kitaristeja; jollekin se voi olla taidetta, jollekin sijoitus, jollekin tärkeää on kitaraan liittyvä tarina. Kaula on lukittu rungon sisään ja liitoskohdan muotoilu nahdollistaa nopean soolosoiton ylänauhoiltakin. Paikkansa tapahtuma näyttää ottaneen muutaman tuhannen ihmisen kokoontumisena. Luottamusta jatkuvuudelle hän saa erityisesti siitä, että maailma ylipäänsä on muuttumassa soitinrakentajien toiminnalle suopuisaan suuntaan. Vaahterakoppainen tarjoaa myös ylimääräisen ääniportin. Telinekään ei ole tavallisimmasta päästä. – Kaupankäynnin säännöt muuttuvat, ollaan verkossa. Tutustumisen arvoinen se on kitaroista kiinnostuneille jo ihan matkakohteena, varsinkin kun käynnin voi yhdistää kaupunkilomaan Berliinissä. Mutta siinä missä tämä kaikki vaikeuttaa teollisuuden toimintaa, se helpottaa meidän pienten toimijoiden tilannetta. Amfisound esitteli lisää set-lock -kaulaliitoksella toteutettuja kitaroita. u Verkossa: holygrailguitarshow.com A-P Paasonen toi Berliiniin kaksi uutta teräskielistä, joiden kaulaliitos mahdollistaa 13 vapaata nauhaväliä. Etelä-afrikkalaisen Mervyn Davisin Smooth Talker projisoi akustisestikin hyvin ja sen ulottuvuus on mitä mainioin
Pari vuotta sitten kotikaupunkiinsa Kotkaan muuttaneelle kitaristille myönnettiin elokuussa taiteilijaeläke, mutta työ tuo säännöllisesti Helsinkiin. Tuigu-yhtye puolestaan jatkaa alkuperäisen Piirpauken perinnettä Björnisen sävellyksillä, ja Etelä-Amerikan musiikkiin erikoistunut Punainen Lankakin on aktivoitunut. suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Tapasimme Poptorin studiolla Malmilla, missä hän aloitti sessiota äänittäjä Petri Kokon kanssa. Riffin haastattelua varten hän otti mukaan niistä läheisimpiä. E l ä m ä n i k i t a r a t Juha Björninen – laulavuus ja lämpö ovat lead-hommissa a ja o s uomen eniten levyttäneisiin muusikoihin kuuluva Juha Björninen on yhä aktiivinen. Olin studiossakin jo silloin jostain kummallisesta syystä. Tämän hankin tavallaan nostalgiasta tuo39-41 Björninen elämäni kitarat.indd 39 25.11.2015 12.48. Satunnaisten studiotöiden ohella Björninen keikkailee aktiivisesti. Jarmo Hynninen on ollut mieluisa soittokaveri, jopa niin, että ”usein duo-keikoilla me vaan unohdutaan soittamaan.” Myös Ville Nurmi, Marko Karhu ja Lauri Yrjölä ovat niitä kitaristeja, joiden kanssa soittaminen on nyt erityistä ”plussaa”. Koska studiosessiot olivat pitkään Björnisen päätoiminen leipäpuu, hän on käyttänyt työssään paljon erilaisia kitaroita. Fender Telecaster vuodelta 1992 – Sain valkoisen Telen ja Fender Bandmaster -vahvistimen heti kun olin täyttänyt 16 vuotta. www.riffi.fi 6/2015 39 TeksTi: Timo ÖsTman kuvaT: Tommi Posa kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa
Tähän on vaihdettu vain Seymour Duncanin stack-mikki, koska se on hiljainen. Gibson Les Paul, hankittu vuonna 1994 – Olin etsiskellyt hyvää Les Paulia, ja sitten Kitarapajasta soitettiin, että nyt olisi todella hyvin soiva yksilö. Les Paul on ollut mukana vain studiossa ja kuulemma maksanut itsensä takaisin. Se tuottaa iloa. Kitara on kyllä käynyt ulkomailla paljon, tein tällä esimerkiksi soololevyäni New Yorkissa; siellä oli muilla studioilla soittajia, jotka tykkäsivät kitarasta myös. Jokaisen kitarani olen valinnut vain sen perusteella miten se soi akustisesti sylissä. Tällä pystyy soittamaan jazziakin kaulamikillä, mutta varsinaisesti Tele on country-, rock’n’rollja soul-kitara. 39-41 Björninen elämäni kitarat.indd 40 25.11.2015 12.48. Vireessä pysymisen ohella Juha on edistänyt duurisointujen terssien vireisyyttä: tässä ei ole viritysongelmia ollenkaan. Mikrofonit ovat alkuperäiset, ja ilmeisesti PAF:it eli eivät kovin suuritehoiset. – Tele on siitä kiva, että se pysyy hyvin vireessä, ja on soittimena sellainen joka paikan työkalu. 40 www.riffi.fi 6/2015 hon ensimmäiseen Teleen. Tässä Leo Fender osui oikeaan heti kerralla. Se laulavuus ja lämpö mikä tässä on, ne ovat melodiaja lead-homman kaikkein mieluisin vaihtoehto. Myöhemmin piti myös soittaa jotain kantrihenkisiä twängi-raitoja esimerkiksi Kari Tapion Myrskyn Jälkeen -levylle. Pidän Telecasterin yksinkertaisesta ulkonäöstä, näkemästään nauttii saman tien. Kaulan malli on Fenderin SRV Stratostani hieman laihdutettu versio, ja tämä on muutenkin köykäinen ja mukava. Näissä on erityisesti sellainen hyvä puoli, että ne pysyvät kammen kanssa vireessä. Ruokangas v.s.o.P vuodelta 2000 – Tämä on aika alkupäätä Ruokankaan Juhan soittimista: meillä oli yhteisiä tuttuja, jotka suositteli tutustumista. Tähän olen sataprosenttisen tyytyäinen.. Minulle valikoitiin rypäs Telejä, ja sitten valitsin parhaiten soivan. – Keikoille en raaski tätä ottaa, sillä en halua tähän kolhuja tai muuta, mikä ehkä vaikuttaisi soundiin. Minulle ei ole virkaa kitaroille joista soivuus puuttuu: äänen pitää jäädä soimaan todella pitkäksi ajaksi, samoin kuin yläkerrannaiset. Ruokangas on saanut joitain ongelmakohtia vähenemään muutenkin, esimerkiksi tuo volume-potikka on edelleen aika lähellä, mutta sen kanssa on ihan erilaista soittaa kuin Stratossa. Tämän kitaran paksu ja pyöreä kaula on mieleeni. Tämä on alunperin vanha kitara, jonka kulumia on pikkuisen paikattu maalilla
Herran mielikuvitus ja järjenjuoksu olivat jotain ihan omaa luokkaansa. Toisaalta vaihtelu virkistää, ja mukavinta olisi ottaa keikalle humbucker-kitara sekä Tele tai Strato. Nämä ovat hiljaiset. Toki matalilla nauhoilla voi soittaa, mutta silloin joutuu olemaan vähän huolellisempi kaikessa tekemisessään. Sillä sävellän, ja sanoisinkin, että se miltä kitara tuntuu sohvalla soittaessa, ratkaisee itseasiassa todella paljon. Myös kielten paksuus on joskus vaihdellut. Halusin kuitenkin samanlaisen soundin, joten pohja ja sivut ovat ruusupuuta. Sen vuoksi hän haluaa kitaroihinsa isot nauhat ja niin korkeat kuin mahdollista. ensin se oli soittanut käsillään kitaran runkoa vasten linjasoundilla rumpuraidan, sitten basson kitaran matalilla kielillä, ja alkoi sen jälkeen rakentamaan kokonaisuutta. 1990-luvulla Stratocasterin puhdas komppisoundi ja heleys tuli todella suosituksi. Minulla on myös pienempi Larrivée, jota olen soittanut tosi paljon. Piirpauken kanssa minulla oli kolmemikkinen Les Paul, mitä on todella ikävä. studio ja live ovat eri tilanteita Juha Björnisen varhaiset vaikuttajat ovat blues ja fuusiomusiikki. vietettiin koko ilta aamuun asti yhdessä… syötiin ja muuta. Vaikka nuoruusvuosien kitara oli Telecaster, soolo-soundin ihanne hänelle oli jo varhain Gibson Les Paulin laulava särö. On tämä siis tietyllä tavalla vähän kömpelö. – Sähkökitaran kaulasta nailonkieliseen hyppääminen ei ole koskaan mikään tosta vaan -juttu, se vaatii aina vähän työtä. Viime keväänä ja kesänä soitin niin paljon, että tuli ensimmäistä kertaa elämässä peukalosta ranteeseen ulottuva tulehdus: silloin harjoittelin vain kotona toisella kädellä. seuraava juttu ei ole puuta heinää, mutta maukas kuitenkin: – olen saanut viettää yhden illan itse Les Paulin seurassa vuonna 1997, kun olimme tekemässä ystäväni kassu Halosen kanssa ”Twilight in Paradise” -levyäni new Yorkissa. Hän oli silloin kahdeksankympin pinnassa ja soitto oli loistavaa. Hynnisen Jarmo, joka on loistava muusikko, on käyttänyt välillä 009-kieliä ja sanoo, että kyllä sen kanssa pystyy elämään, Juha toteaa. Myös fuusiosoitossa V.S.O.P on osoittautunut hyväksi. – Live-soitto on energistä ja silloin ollaan seisoma-asennossa. Larrivée D-malli – Minulla oli eräs amerikkalaisvalmisteinen kitara, johon kypsyin studiossa, että eikö tähän hintaan osata tehdä vireeseen menevää soitinta. Björninen tykkää venytellä kieliä. Tulimme paikalle liian aikaisin, ulko-ovi oli auki, ei yhtään ihmisiä paitsi paikan omistaja ja Les Paul rappusten alapäässä. Ehkä laitan Telecasteriin jossain vaiheessa 011-setin, jos alan treenata jotain uusia kantri-venytyksiä. Arian ruusupuisella Paul Brett -mallilla soitin satoja raitoja, ja Maikkarin studiossa minulla oli 12-kielinen Yamaha, jota käytin 13 vuotta vaihtamatta kieliä, vain g-tuplakieli meni kerran poikki. Hän oli sitä mieltä, että straton tallan ratkaisu ei ole vielä lopullinen, vaan siihen täytyy olla joku todella yksinkertainen ratkaisu, mutta ei hänkään sitä ollut keksinyt. – Soitin ennen myös niin paksuilla ja pyöreillä kauloilla kuin mahdollista. Lehdestä näimme ilmoituksen, että hän oli keikalla siinä lähellä iridiumissa. Sillä on soitettu monelle hitille. – sinä iltana puhuttiin monesta asiasta, miditriggauksesta ja midi-mikistä sekä stratocasterin tallasta ja kammesta. – Helsingissä ensimmäiset työnantajani olivat Piirpauke ja Jukka Gustavsonin bändi Kansallisoopperassa, ja niissä soitin Gibsonia. –Taivutan nuotteja paljon, ja nauhojen korkeus tekee soittamisesta rennompaa. Tämä on ollut esimerkiksi Kassu Halosen tuottamilla Kirkan levyillä. u 39-41 Björninen elämäni kitarat.indd 41 25.11.2015 12.48. Runsas ylärekisteri on se mitä teräskielisestä tarvitsee äänittäessä oikeastaan koko ajan, samoin sitä, että soinnun yläkerrannaiset soivat pitkään. Juha Björniselle live ja studio ovat kaksi erilaista tilannetta, ja se voi yllättäen vaikuttaa myös tähän seikkaan. Ja hän oli kovasti mielissään kun kerroin, että nyt minulla on Les Paul joka soi oikein hienosti. – Tässä on nyt Elixirin kielet, jotka ovat olleet kauan. Nautin akustisten komppiraitojen soittamisesta todella paljon, ja olen aina kuunnellut niitä paljon ihan Beatlesista lähtien. Mutta studiotyö on usein tietokoneen edessä istumista, mikä on fyysisesti passiivisempaa, joten yleensä käytän 010-kieliä. Hain tämän tilalle ja viritysongelmat poistuivat kuin taikaiskusta. saimme äänitykset valmiiksi, ja sunnuntai-ilta oli vapaa. sanoin, että olen suomalainen kitaristi, joka on täällä tekemässä soololevyä. Keikat soitan nykyään taas humbucker-kitaralla melkein pääsääntöisesti. Esimerkiksi SRV-Stratocasterissani käytin 011-kieliä kun kävin vuosina ’96–97 soittamassa bluesia Cantina Westin jenkkibändien kanssa. – Sointi on aukinainen ja sitä soivuutta löytyy. Mutta kun sen soundin kuulee luureista, se palkitsee. se taisi esitellä meidät yleisöllekin sieltä lavalta. Tässä myös on paras surf-soundi omista kitaroistani: tallamikrofonin puolipuhdas soundi on mitä mainioin. Soitan yleensä kovalla plektralla ihan läheltä tallaa, jotta saan vähän flamencomaisen soundin. Keskellä ja edessä on Kinmanin mikit, ja niiden valinnassa ratkaisi tietokoneympäristö. Varmasti parempiakin malleja löytyy paljon, mutta tällä alalla kun joku asia toimii, silloin ei kannata muuttaa mitään: säästyy aikaa. Hän kertoi myös omien levyjensä tekemisestä ja siitä järjettömästä työmäärästä mikä siinä oli. Tätä hyvin vähän ekvalisoidaan koskaan, itse säädän vähän kitaran asentoa suhteessa mikrofoniin, jotta saan jyminää pois. Les innostui ja sen jälkeen meille ei maksanutkaan oikein mikään sinä iltana. – Akustinen kitara on ollut osa suomalaista levyntekometodia. Usein olen soittanut levyn biiseihin kahdella eri kitaralla stereokuvassa ristiin. www.riffi.fi 6/2015 41 ilta Les Paulin kanssa Juha Brjönisen mukaan studiotyön toinen puoli on aina ollut maukkaiden juttujen kertominen, puuta heinää puhuminen. nailonkielinen aria – Nailonkielinen kitara on ollut tärkeä iskelmäsessioissa: Arialla olen soittanut introja, välisoittoja ja komppeja kaikenlaisiin juttuihin. Jossain vaiheessa oli kolme goldtopiakin, mutta ei koskaan TV-keikoilla. Studiossa kun soitttaa tietokoneen lähellä, on yläpirinä osan aikaa ongelma. Jokainen raita piti kuulemma soittaa todella hyvin, sillä virheiden korjailussa olisi mennyt järjetön aika. Ilkka Niemeläisen kanssa juttelin, että hybridinailonkielinen ohuemmalla kaulalla on sointujuttuihin parempi – joissain sointuotteissa kun on pakko käyttää peukaloa. Mutta minulla on ollut välillä urheilusta tulleita rasitusvammoja, joiden vuoksi olen tiettyinä aikoina käyttänyt ohuempikaulaisia kitaroita, ranne pääsee vähemmällä työllä. ihan viimeiseksi hän laittoi slapback-kaiun koko summaan
Napakkaa sointia Nauhojen ja satulan työstössä Duesenberg hyödyntää Plek-tekniikkaa, jonka jälki ei tälläkään kerralla anna aihetta moitteisiin. 42 www.riffi.fi 6/2015 D uesenbergin Alliance-sarja tarjoaa soittimia, jotka on suunniteltu yhteistyössä tunnettujen kitaristien kanssa. Varsinainen runko on loimuvaahteraa ja myös pohjapuoleltaan kupera. Tämän runkomuoto muistuttaa vanhoja, siroin tuplalovin muotoiltuja sähkökitaroita – kuten vaikkapa Framuksen Hollywood ja Gretschin Jet Firebird 1960-luvulta tai Epiphonen Genesis 1970-luvun lopulta. Metalliosissa on Duesenbergille ominaista art deco -henkeä. Tuorein on aivan hiljattain lanseerattu alliance Joe Walsh. Odotukset olivat siis perustellusti korkealla ennen testisoittimen saapumista. 1960-lukulainen retrohenkisyys näkyykin vahvasti tämän kitaran suunnittelussa, mutta yhtä lailla sen ratkaisut ovat toteutukseltaan myös tätä päivää. Mikseipä listaan sopisi myös Danelectron Shorthorn (1959–63). Duesenbergin ratkaisu saattaa olla parempi kitaTeksTi: Timo ÖsTmaN kuvaT: Tommi Posa Duesenberg Alliance Joe Walsh – yhdessä hyvää tulee saksalaisen Duesenbergin mallistosta löytyy parikin eagles-yhtyettä juhlistavaa soitinta. Kitaran kaulaprofiili on mallia D. Koko otelaudan soivuus ja kieltenkorkeus olivat muutoinkin varsin hyvässä säädössä ja soololovien ansiosta ulottuvuus tuntui vaivattomalta aina 17. Alliancen akustinen soundi on lajityypille ominaisesti nopeasti syttyvä ja keskialueelta korosteinen. Kuulin äänessä kuitenkin myös kompleksisempaa luonnetta. Kaula sinänsä ei ollut lainkaan hankalan tuntuinen, ja tottuminen erilaiseen profiiliin kävi nopeasti. Matalilla kielillä sointia leimaa keskialueen komeasti laulava ja selkeästi soiva napakkuus. Duesenbergin tune-o-matic-talla on kuitenkin istutettu kitaran kanteen tukevasti, eikä se liiku kampea vääntäessä, kuten tällainen talla perinteisesti Bigsbyn kanssa tekee. Kitaran tasapaino eri soittoasennoissakin oli ihan hyvä, eikä aiheuttanut huomautettavaa, vaikka ensi silmäyksellä odotin kaulapainotteisuutta. Testikitaran värjäys oli kaunis kolmisävyinen ja metalliosiin sulautuva goldburst, mutta kitaraa valmistetaan myös mustana. 42-43 Duesenberg.indd 42 25.11.2015 12.49. Ei ihan bulkkikitaroiden tapaista. Walsh, ja mikrofonien välissä katseen vangitsee kyseiselle kitarasankarille henkilökohtaisesti merkityksellinen tiibetiläinen solmukuvio. Duesenbergin soittimessa on kuitenkin vissit omat vivahteensa, jollaisia en muista muualla nähneeni ainakaan aivan yksi yhteen. Ja kakun muussakin koristelussa ratkaisut ovat persoonalliset: otelautamerkinnät ovat morsekoodia, josta muodostuu nimi Joe F. Walsh on jo 1960-luvulla aloittanut soittaja, jonka ura sisältää Eaglesin ohella useita muita bändejä ja nivaskan soololevyjä. Aikaisemmat kokemukseni Duesenbergin soittimista ovat jättäneet hyvän vaikutelman. Satulan korkeus oli työstetty kunnolla, minkä ansiosta soitettavuus ja sointujen vire otelaudan alkupäästä oli erinomainen. Työnlaatu on ollut laadukasta, sointi kelpo luokkaa, ja lisäksi kitaroiden persoonalliseen ja näyttävään ulkonäköön on panostettu. Herrasmiesvibra Duesenbergin Radiator Tremolo on ratkaisuiltaan jotakuinkin Bigsby B7 -tremoloa vastaava. Itse olen tottunut enemmän c-profiilin hiukka pyöreämpään muotoon, mikä tuntui alussa hienoisena kankeutena venytyksissä. nauhan asemaan saakka. Ylärekisterin soinnissa on briljanttia sävyä, joka soi hiljaa näpätessä kauniisti, mutta yltyi aggressiivisesti soittaessa purevammaksi. Riffin numeroon 3/2014 testaamani Fairytale lapsteel ja Rezobro vakuuttivat myös omaperäisten ominaisuuksiensa puolesta. Tyylikäs ja kaunis Joe Walsh Alliance seuraa muotoilussaan Duesenbergin vanhempaa Fullerton TV -mallia. Kaarevan, laminoimalla tehdyn kuusikannen alla oleva keskipalkki jakaa puoliakustisen rungon kahteen osaan
Humbuckeriksi mikrofonin luonne oli erittäin selkeä, mikä teki siitä puhtailla soundeilla todella mukavan. u Duesenberg Alliance Joe Walsh 42-43 Duesenberg.indd 43 25.11.2015 12.49. Kaulapuolen HSC Single Twin on sitä vastoin täysin hurinavapaa lujemmillakin vahvistuksilla. split-coil-mikrofoni, jossa on omat vastasuuntiin käämityt kelansa yläja alakielille. Mitä tulee oheishurinaan, niin sitä sai esiin vasta rajummalla gainilla ja kunnon särösoundilla. Herrasmieskitara Duesenbergin Alliance-sarja vaikuttaa tämän esimerkin perusteella oikeinkin laadukkaalta. Mikrofonivalitsimen keskiasento tarjoaa hyvän yhdistelmäsoundin, joka oli vaihtoehdoista se kaikkein tummin. Jos tätä kampea käyttää ylimitoitetuin liikkein, alkaa etenkin g-kielen virekärsiä. Soundiltaan se oli mukavasti pyöreä, riittävällä lihaksikkuudella annosteltuna, eikä liian tumma. Tallapuolelle kitaraan on asennettu Duesenberg Little Toaster -humbucker. www.riffi.fi 6/2015 43 Duesenberg alliance Joe Walsh Joe Walshin nimikkokitara • valmistusmaa saksa • kaula yhdestä vaahterapalasta, liimaliitos • otelauta: intian ruusupuuta • otelaudan radius: 12"/30,5 mm • otelautamerkeissä morsekoodi • kielten soiva pituus 25,5"/648 mm • virityskoneisto: Duesenberg Z-tuners • runkotyyppi: puoliakustinen, sustainblokki • kaareva kansi kuusilaminaatista • koppa loimuvaahteraa, kaareva pohja • goldburst-väritys • kannessa siirtokuvana tiibetiläinen solmukoriste • Duesenberg-talla säädettävillä tallapaloilla • Duesenberg Radiator Tremolo • mikrofonit: Duesenberg HsC single Twin, Duesenberg Little Toaster • 3-tie kytkin, voimakkuusja sävysäätö • toimitetaan kovan laukun kanssa • hinta: 2490 e Lisätiedot: F-musiikki • www.f-musiikki.fi ran soivuuden kannalta, kun jämäkkä talla välittää kielten värähtelyn runkoon energiaa syömättä. Tässä konstruktiossa tallan kieliurat täytyy vain pitää liukkaina kielen sujuvan liikkeen ja vireen pysymisen kannalta. Joe Walsh -mallin suunnittelussa ja viimeistelyssä ei ole laadusta tingitty. Radiator Tremolo antaa mahdollisuuden herrasmiesvibratoon ja eräänlainen herrasmieskitara tämä olemuksellaan onkin, vaikka laulavuutta riittää kuitenkin myös rankempaan särömaailmaan. Kaiken kaikkiaan kitaran akustinen laulavan napakka soundi tulee näistä mikeistä ulos sähköisesti, mutta samalla ne tuovat soundiin myös lisää sävyä varsinkin alataajuuksille. Säännöllinen satulaja tallaurien voitelu hommaan soveltuvalla aineella lienee paikallaan. Kiva puhdas sointi, ja reunasäröllä soittaessa mukaan hiipi mukavan rapea, musikaalinen pinta. Ensimmäinen huomio niistä oli se, ettei ulostuloteho ole mitenkään erityisen voimakas, vaan enemmänkin vintage-mikrofonien luokkaa. Rakenteeltaan se on ns. Radiator Tremolo ei toki ole lähtökohtaisestikaan mikään räyhäkampi, vaan enemmänkin herrasmiesmallia. Kitaran mukana toimitettava laukkukin on jämäkkää tekoa, sekä näppituntuman että erityisesti painonsa perusteella. Volume-säädintä kokeillessa huomioin puolestaan sen, että soundi ei juurikaan muuttunut kun sitä hiljensi – puhdas soundi esimerkiksi kuulosti jos ei nyt aivan, niin lähes yhtä kirkkaalta oli säädin täysillä tai puolessa välissä. Hyvin akustisesti soiva instrumentti soi selkeästi myös sähkön kanssa, eikä soitettavuudestakaan löydy huonoa sanottavaa. ei hurinalle Alliance Joe Walshin mikrofonit ovat Duesenbergin omaa mallistoa. Tämän soittimen hinta ei ole edullinen, mutta onhan tässä nyt tarjolla vähän sitä luksustakin. Konstruktio on kuitenkin kuin luotu kevyempään huojutukseen ja huomioni oli, että kampi reagoi kosketukseen todella musikaalisesti, eikä kaunista vibratoa varten tarvittu ollenkaan isoa liikettä. Särölle ajettuna ääni oli maukas ja erotteleva: soinnissa oli avoimuutta, joka säilyi isommallakin säröllä. Se on alnico-mikrofoni, joka soi kunniakkaan sävykkäästi, eikä mitenkään liiaksi keskialueen dominoimana
44 www.riffi.fi 6/2015 B assomarkkinoilla on ollut jo pidempään soittimia, joiden nauhat kääntyvät otelaudan poikkisuunnassa viuhkamaisesti. Vahvistimen kanssa bassosta saa sitten kaivettua esiin varsin monipuolisen soundimaailman. Pohjan antaa akustinen sointi Patriot 5VF soi hyvin sylissä jo akustisesti, ilman vahvistinta. Fanned frets -asettelun tarkoituksena on ensinnäkin saada basso soimaan kauttaaltaan vireessä. Aguilarin OBP-3 on erittäin monipuolinen etuaste, jossa bassoa, trebleä, sekä keskialuetta on mahdollista joko leikata tai korostaa. Luonnollisesti tästä johtuen myös mikrofonit ovat runkoon nähden ”vinossa”, jolloin suhteutettuna kielen pituuteen ne poimivat äänen samasta kohdasta kieltä. Tämä onkin samalla luonnollisesti Mayones Patriotin silmiinpistävin ominaisuus. B-kielellä taas alimmat äänet ovat luontevasti soitettavissa otelaudan päässä ja äänet näiden kahden kielen välillä asettuvat pituussuunnassa luontevasti paikoilleen. Yleisesti tämä ns. Tästä johtuen nauhat kurottavat otelaudan alkupäässä ulospäin ja rungon puolella sisäänpäin. Nyt pikaisessa testissä pyörähti Mayonesin valmistama bassomalli Patriot Multiscale, johon on myös asennettu tällaiset viuhkan lailla kääntyvät nauhat. Nauhojen asettelu ei kuitenkaan vaikuta soitettavuuteen mitenkään erityisen dramaattisesti. Vakiona tässä mallissa on Bartolinin mikrofonit sekä Aguilarin OBP-3 aktiivielektroniikka, joiden rinnalle testiyksilöön oli asennettu myös tone-potikka sekä aktiivi/passiivi-kytkin laajentamaan soinnillisia ulottuvuuksia. Päältäpäin tarkasteltuna ensivaikutelma on, että nauhat tekevät varsin rajun suunnanmuutoksen siirryttäessä otelaudan päästä päähän. 44-45 Mayones.indd 44 25.11.2015 12.52. Otelaudalla operoiva käsi tottuu nauhojen viuhkaisuuteen muutamassa minuutissa, eikä nauhojen poikkeavaa suuntausta sen jälkeen enää edes huomaa. Todettava kuitenkin on, että historia huolellisten asteikkoharjoitusten ja sormitusten parissa ei ainakaan haittaisi fanned fretsiin sopeutumista. Tämä johtuu mielestäni siitä, että G-kielellä nauhat sijaitsevat ”normaaleissa” kohdissa. Yleensä OBP-3:sta löytyy lisäksi kytkin, jolla valitaan middlen vaikutusalue kahdesta eri vaihtoehdosta. Passiiviasetuksissa tone on luonnollisesti tarpeen, mutta OBP-3:n middletaajuuden valintakytkin on myös erittäin käyttökelpoinen, joten olisin mieluusti nähnyt testibassossa kaksi kytkintä, TeksTi: Pirkka isoTalo kuvaT: Tommi Posa mayones Patriot 5vF multiscale – nauhat vinoon, vireet suoraan mayones nostaa profiiliaan bassonvalmistajana koko ajan ja Patriotin myötä se ottaa uuden askeleen kohti entistäkin tarkempaa ja monipuolisempaa sointia. Menetelmän toinen etu on kielten massan ja jännityksen parempi jakautuminen, minkä pitäisi antaa tasaisempi soittotuntuma ja tukevampi soundi etenkin alakielillä. Kun kielen mitta pitenee aina paksummalle kielelle siirryttäessä, jakautuvat intervallit pitemmälle matkalle ja ne soivat puhtaammin. fanned frets -konsepti yhdistetään kanadalaiseen Dingwall-valmistajaan ja nimekkäitä käyttäjiä kuten Leland Sklar on nähty keikoillakin viuhkanauhojensa kanssa
Edut vireen suhteen ovat kiistattomat ja jos soundi miellyttää, on vaikea miettiä syitä, miksi ei käyttäisi tällaista nauhoitusta. 029 080 0830 • www.soundtools.fi joista yhdellä voisi valita aktiivisen tai passiivisen toiminnan, ja toisella keskialueen taajuuden. Runko on suosaarnia ja kaulan materiaalit ovat wenge-puu ja padouk. Soittokokemusta häiritsivät hieman basson säädöt, jotka olivat osastoa ”musiikkikauppa” eli bassoa ei oletu säädetty lähellekään parasta mahdollista teräänsä, jos ollenkaan. Viimeistely on ensiluokkaista, mitään huomautettavaa en keksi. Passiivivaihtoehto on siis hyvä olla olemassa, jos soundiaan haluaa värittää lisäpurkeilla. Runkopalojen päälle asettuvat erilliset loimuvaahterapalat. Makuasiat tietysti vaikuttavat mihin tahansa ostopäätökseen, varsinkin kun kyseessä on näin radikaalilta vaikuttava tekijä. Se taas tuo enemmän headroomia kuin tyypillinen yhdeksän, joten se on ihan tervetullut ominaisuus tämän hintaluokan bassossa. u 44-45 Mayones.indd 45 25.11.2015 12.52. Sama koskien toki myös bassotaajuuksien täyttävyyttä ja keskialueen honotusta. Silti uskon, että fanned frets -soittimet löytävät paikkansa käyttäjäryhmistä, joissa basson katu-uskottavuus ei ole kiinni ulkonäöstä yms. Loistava ratkaisu! Hienostunut ja puhdas Yleisvaikutelma on ensituntumalta ”hi-fi”, mikä on toki aktiivibassolle varsin yleistävä, joskin normaali, luonnehdinta. Kerrankin näin, eikä vaihtamisen vuoksi tarvitse ruuvailla irti pleksejä tai tehdä muita hankalia toimia. Koko basso on rakennettu viimeistä piirtoa myöten huolellisesti, ja basson ulkonäkökin on varsin toimiva. Tällä haetaan tietynlaista sointia ja soivuutta. subjektiiviseen mielipiteeseen vaikuttavista tekijöistä. Ja nämä nurinathan poistuvat heti, kun basson vaivautuu säätämään tai säädättämään, minkä jälkeen Patriot 5VF on näiltäkin osin yhtä hienoa soitin kuin työn jäljen ja soinninkin osalta. Fenderin lanseeraama ulkonäkö on niin ikonisoitu standardi, että sen asemaa ei hetkauta mikään. Alimmat, Bja E-kielet, olivat turhan lähellä otelautaa eikä kielten välisestä balanssista voinut puhua. Basson mukana tulee tukeva ja erittäin laadukkaalta vaikuttava Hiscoxin valmistama laukku. Aktiivielektroniikkaa ruokkii kaksi yhdeksänvolttista paristoa, eli aktiivina basso toimii 18 voltin jännitteellä. Vaikka basso mahdollistaisikin säädöt, joissa kielet nuolevat otelautaa edelleen vapaana soiden, se ei välttämättä ole järkevin tapa säätää soitin, se kun tekee itse soittamisesta hankalaa. Tässä tulee esiin myös passiivimahdollisuuden suoma hieno soundillinen lisä. Toisin sanoen viuhkanauhojen tuoma ulkoinen erikoisuus on onnistuttu kompensoimaan neutraalilla ja silmäänpistämättömällä rungon suunnittelulla. Paristot on myös aseteltu runkoon hyvin järkevästi, omiin koteloihinsa, joihin ne ovat helposti ja nopeasti vaihdettavissa. mayones Patriot 5vF multiscale 5-kielinen basso • Fanned frets -nauhat • Bartolinin mikrofonit • aguilarin 18v oBP-3 aktiivielektroniikka • kaula läpi rungon • skaala 32,28 / 34,25 tuumaa • hinta: 3 162 e lisätiedot: soundtools Puh. Mielenkiintoista nähdä, tullaanko viuhkanauhoja näkemään useampien valmistajien myyntivalikoimissa tulevaisuudessa. Omasta mielestäni passiivibassot kuulostavat säröjen ja muiden efektien kanssa kategorisesti paremmalta kuin aktiivibassot. Ja kukapa ei haluaisi. Virittimet ovat Schallerin ja tallapalat ABM:n valmistamat – laatukamaa nekin. Patriot on rakenteeltaan ns. Vaikutelma saattaa toki johtua myös siitä, että kun vaikkapa trebleä on mahdollista lisätä reippaastikin, siihen tulee tottumattoman helposti tartuttua kunnes soundissä on kihinää ja kilinää enemmän kuin tarpeeksi. kaula-läpi-rungon, eli kaula yltää yhtenäisenä lavasta perään asti ja bodyn puolikkaat kiinnittyvät siihen
Polaran pieni vipukytkin kansilevyssä puolestaan määrittää sen, katkeaako kaiun häntä silloin, kun efekti polkaistaan pois päältä (jolloin ohituskytkentä toimii true by-pass -periaatteella) vai jääkö häntä vaimenemaan itsekseen (jolloin signaali kulkee pedaalin prosessorin kautta myös silloin, kun efekti on kytketty pois päältä). 46 www.riffi.fi 6/2015 B oss ja Digitech tarjoavatkin molemmat varsin luonnikkaan ja autenttisen jousikaikujäljitelmän. Samaan digitaaliseen purnukkaan on tietysti kätevää paketoida muitakin kaikutyyppejä ja näin ovat molemmat valmistajat tehneetkin päätyen osin samoihin, osin toisistaan poikkeaviin valintoihin. 46-49 Boss_Digitech_Lewitt.indd 46 25.11.2015 12.56. Polaran versio samasta aiheesta on perussävyltään aivan yhtä autenttinen, joskin intensiteetiltään hieman tiiviimpi ja pituutensa osalta lyhykäisempi. Lisäksi molemmissa on ekstrana jotain, mitä toisesta ei löydy lainkaan, mutta niistä tarkemmin hieman tuonnempana. Mikä ilahduttavinta – kumpikin valmistaja toteuttaa samalla nimikkeellä merkkaamansa kaiun omalla tavallaan. RV-6:ssa jousikaiun pituus skaalautuu kuivan soinnin kintereille liimautuvasta lyhykäisestä hunnusta todella pitkäsointiseen ja raikkaan ilmavaan kaikuun asti. Boss pelaa joko paristolla tai ulkoisella virtalähteellä, Polara vaatii aina ulkoisen virtalähteen. Molemmat kuplahtelevat eloisasti bassokieliä napakammin lyödessä ja toisintavat muutoinkin varsin maukkaasti kierteisen metallilangan sävyjä. RV-6:ssa on ekspressiopedaalin liitäntä, minkä ansiosta efektin toimintaa voi ohjata lennossa. Niinpä myös sellaista jäljittelevän efektin on oltava mukana digitaalisessa kaikupedaalissa, jos mielii puhutella kitaristeja. Boss on nimennyt omansa Shimmeriksi, Digitechillä efekti tunnetaan Halona. TekSTi: Lauri PaLoPoSki Boss rV-6 & Digitech Polara – eri kaikua eri purkista Jousikaiku on sähkökitaran perusmauste, joka sopivasti annosteltuna sopii lähes mihin hyvänsä musiikilliseen tyylilajiin. Sille riittää kumminkin 75 mA:n syöttö, joka järjestyy tavanomaisilla pedaalivirtalähteillä helposti. Liki samat ominaisuudet Jousikaiun ohella muita yhteisiä kaikutyyppejä ovat tavallista pienehköä huonetilaa jäljittelevä Room, isoa tilaa markkeeraava Hall, vanhaa studiomaailmasta tuttua levykaikua toisintava Plate, sekä modulaatiopohjaisen mausteen sisältävä Mod. Sekä RV-6 että Polara toimivat myös stereofonisella tulolla. Näiden lisäksi kummassakin on erikoistehoste, jossa kaikuun lisätään harmoninen lisäkierre. Kumpikin pedaali palvelee perinteiseen tapaan monona ja molemmat osaavat tuottaa monosignaalista stereoefektin. Samaa, mutta eri lailla Kummassakin pedaalissa on niin paljon säätövaraa, että saman efektinimikkeen alla voi hakea esiin varsin yhteneväisiä sointeja
Se ei kuitenkaan ole yksittäinen slap back -kimmoke vaan pikemminkin kuin ääntä hajottavista rakenteista heijastuva kimppu jota seuraa uusia, mutta vaimeampia kimppuja. Polara taas soi tummasti kuin rakennuksen sisälle upotettu konserttisali massiivisine jalopuupintoineen ja raskaine samettiverhoineen. Polaran Halossa soi kaiun mukana sävykäs vibrato-efekti, eikä siinä ole niin korostunutta ylävonkausta. Kaiun ja keinotekoisen yläharmonian yhdistelmät soivat nekin erilaisina. Polaran Hall-kaiku vaimenee tasaisemmin ja nopeammin kuin Bossilla. Polara on tummempi kuin RV-6, ja tämäkin kaikutyyppi vaimenee huomattavasti verrokkiaan nopeammin ja suoraviivaisemmin. Konkreettisemman puutteessa kuvailen eroa näin: RV-6 tuo soinneillaan mieleen kevättalven aurinkoisen päivän avarassa ja korkeassa tilassa, jonka seinät ovat lasia ja valkoista marmoria. Perussoiton perusmausteiden ohessa RV-6 lähestyykin äänisuunnttelijan työkaluiksi tarkoitettuja raskaan sarjan laitteita. Jos kitara sen sijaan kytketään näiden pedaaleiden kautta suoraan äänityslaitteistoon tai muuhun laadukkaaseen vahvistinjärjestelmään ja vertaillaan linjasointeja riittävän hyvillä studiomonitoreilla, tulee näiden kahden laitteen perusero selvästi esiin kaikilla eri efektivariaatioilla. Polaran soinnissa on hyvin mieto jälkihumahdus, ja kirkkaimmillaankin se soi tummemmin kuin RV-6 skaalansa puolivälissä. Kirkkautta sointiin löytyy äärimmillään yli kaikkien kuviteltavissa olevien tarpeiden, mutta toisaalta soinnin saa säädettyä myös todella mataksi. www.riffi.fi 6/2015 47 Erityisesti kitaravahvistimen kautta kuunneltuna eroa on tietyissä tapauksissa vaikea silloin havaita. Bossin Mod-kaiku on nykyaikainen ja ilmavan kirkas, ja mukaan naitettu moduloiva efektikin on todella kimmeltävää chorus-helinää. Ihan tumpuksi niistettynä Polaran huone on todella ummehtunut, mutta positiivisella tavalla: soundissa on silloin erikoista tylppää voimaa, joka tuo kitaran klangiin käyttökelpoista kulmikkuutta. Sen kaiku pysyy hyvin lestissään ja sointi on amerikkalaisittain mellevä – täyteläinen ja paksu, muttei lainkaan tukkoinen eikä millään muotoa kuivan soundin auktoriteettia uhmaava. Kun himmaa diskanttia laitteen tone-säätimellä, saa esimerkiksi arpeggion taustalle pehmeän mattosoinnin samaan tapaan kuin syntikalla tuotetaan usein pianosoundin taakse utumattoa. Vaimentumista kuvaa pikemminkin laskeva aaltoviiva kuin vinosti alaspäin suuntautuva suora linja – ikäänkuin tilan pinnoista kimpoilevat aaltokimput seilaisivat hallissa sinne tänne. Perustehosteiden osalta RV-6 on mahtikaiku, jolla efektiä voi alleviivata ja sitä voi käyttää tarkoituksellisen suureellisesti, kun haluaa kasvattaa esimerkiksi vain yhdellä kitaralla soitetun vähäeleisen tekstin kokonaisen orkesterin tuottaman äänen mittoihin. RV-6 sähisee enemmän ja antaa sointiin pituutta tuplaten. erikoisuudet esiin Molemmat valmistajat ovat sisällyttäneet kokonaisuuteen myös kaiun ja moduloivan efektin yhdistelmän. 46-49 Boss_Digitech_Lewitt.indd 47 25.11.2015 12.57. RV-6:n Hall taas räväyttää voimakkaimman kaiun heti iskun perään, mutta sen jälkeen kaiussa on runsaasti hienostunutta jälkiaaltoilua. Bossin Room-kaiku syttyy heti, mutta ensiaallon perässä seuraa voimakas uusi purske. Sillä onnistuu myös koko soinnin pesu kaiulla ilman puuroisuutta ja sel keys säilyy vaikka yläkertaa himmaisi tone-säätimellä roimastikin. Polaran Room syttyy sekin heti, mutta efekti vaimenee hyvin lineaarisesti. Polaran Mod on pedaalille luonteenomainen, heti iskun jälkeen määrätietoisesti vaimentuva kaiku, jossa on mukana pehmeä, analogimainen chorus. Algoritmit ovat peräisin samaan konserniin kuluvan Lexiconin puolelta ja tämä linkki kuuluu myös soinnissa. Plate-ohjelmat jatkavat samantyyppisin peruseroin. Bossin bonuksia ovat lisäksi varsin käyttökelpoinen Delay + Reverb -ohjelma, jossa tone-potentiometrin toiminta vaihtuu Polaran mukana toimitetaan lisäksi rasian pohjaan liimattava tarrapinta, jolla sen saa kiinni efektilautaan, sekä potentiometrien nuppien ympärille asetettava yhtenäinen stomp lock -suojus, joka estää säätöjen tönimisen vahingossa. Jälleen yleissävy on kirkkaampi ja pituudeltaan kaiku on enimmillään tuplat Polaraan verrattuna. Polara taas on pikemminkin nimenomaan perusmausteita hakevan bändisoittajan tarpeisiin mitoitettu laite. Jälleen aineksia perussoiton ohessa vaikkapa äänisuunittelijan tarpeisiin. Yleissävy on pehmeämpi ja sointi tekee koh te liaasti tilaa seuraaville soinnuille: helppo ja konstailematon käyttömauste. Kummassakin pedaalissa tarjonta kattaa toki myös lyhyet kaiut, mutta niidenkin kohdalla sävyssä toisintuu mainittu perusluonteen ero. Kaiun maksimipituus huonemoodissakin on jo pienen hallin luokkaa. Kun tonea sitten avaa, nousee esiin steel-pannumainen, selvästi artikuloituva ja ylöspäin taipuva vongahdus. RV-6:n Shimmer on vahva ja eloisa. Efekti on nimenomaan huone eikä halli, ja kaiun maksimipituus on arviolta puolet RV-6:n tarjoamasta. Lisäsävelet maustavat sointia, mutta eivät elä omaa elämäänsä
18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. 46-49 Boss_Digitech_Lewitt.indd 48 25.11.2015 12.57. r i f f i . Polaran lisäherkku on Reverse, joka kasvattaa kaiun hiljaisuudesta isoksi. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Kaikkien mukana cd-levy. Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. u RV-6:ssa on lisäjakki ekspressio-pedaalin käyttöä varten. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Siksi on erityisen mukavaa huomata, että nämä efektipedaalit ovat keskenään aivan erilaisia ja kumpikin sarallaan oivallisesti toteutettu. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. 010 323 5410 • www.roland.fi Lisätiedot Digitech: eM Nordic Puh: 0207 282 200 • www.emnordic.fi feedback-säätimeksi ja vähän outo Dynamic, joka vastaa hiljaiseen soittoon äänekkäällä kaiulla ja kovempaan pikkaukseen vaimealla kaiulla. Lyhyellä kaikuajalla plektran pyyhkäisy ikäänkuin monistuu nopeaksi ääniviuhkaksi, pitkillä ajoilla lopputulos on enemmänkin esiin vyöryvä tehosteääni kuin musiikin mukana soitettava soundi. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. kaksin aina kaunihimpi Boss ja Digitech ovat kumpainenkin tehneet todella pitkän rupeaman digitaalitekniikan parissa. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. RV-6 ja Polara vastaavat ammattilaisen kaikutarpeiseen omalla johdonmukaisella tavallaan ja sen vuoksi valinta on tällä kertaa poikkeuksellisen helppo. Nämä pitäisi oikeastaan hankkia molemmat. B. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. 38,85 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut Boss rV-6 & Digitech Polara Digitaalisia kaikupedaaleita kitarakäyttöön kummassakin: • spring-, room-, hall-, plateja mod-ohjelmat • erikoistehosteet Shimmer / Halo • rV-6:ssa lisäksi rev + Delay ja Dyn-kaiku • Polarassa lisäksi reverse-kaiku Hinnat: • Boss rV-6 149 e • Digitech Polara 159 e Lisätiedot Boss: roland Suomi Puh. f i . Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi . Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito
Kirjat ovat verraten vaativia ja ne on suunnattu perusasiat jo hallitseville. 46-49 Boss_Digitech_Lewitt.indd 49 25.11.2015 12.57. DTG 650:n sointi on terveen selkeä ja luonteva, eikä se lyö omaa leimaansa jokaiseen raitaan. Sen kautta hoituu niin äänitys kuin monitorointikin. oivallinen peli DTG 650:n pakettiin kuuluu mikrofonin, liitäntärasian ja tarvittavien kaapeleiden lisäksi myös kuljetuksen ajaksi kokoon taiteltava, jämäkkä metallinen kolmijalka pöytätelineeksi, vaimennettu joustoripustin sekä vaahtomuovinen puhallussuoja – kaikki asiallisia ja kunnollisia varusteita. Teemu Viinikaisen oppikirja vie jazz-fraseerauksen ja sen muuntelun maail maan. Kolmas vaihtoehto on ns. Kaikkien mukana cd-levy. Kun tulojakkikin on stereomallia, onnistuu myös stereofonisen linjasignaalin tallennus, joskaan silloin itse mikrofoni ei ole käytössä samaan aikaan. Silloin on helppo nähdä, mikä suuntakuvio tai toimintomoodi on kyseessä ja onko käytössä bassoleikkuria, signaalitason vaimenninta ja niin edelleen. Kytkimen sopivan painalluksen oppiminen vei hetken, mutta onneksi selkeät merkkivalot ilmaisevat yksitellen, mikä toiminto on milloinkin säädön kohteena ja mikä vaihtoehtoisista asetuksista on valittuna. 38,85 e + posti kulut 35,30 e + posti kulut 34,80 e + posti kulut 37,75 e + posti kulut 42,50 e + posti kulut L ewitt DTG 650 on ammattitason stereofoninen kondensaattorimikrofoni, jonka voi liittää suoraan iOS-laitteeseen tai tietokoneeseen silloin, kun vain tallennetaan dokumentaarisesti jotain ihan sellaisenaan. B. Riffi-kauppa Harri Louhensuon soitto-oppaan oivalli sissa etydeissä soivat vaikutteet B. Erillinen liitäntärasiakin osoittautui käytännölliseksi ratkaisuksi, vaikka alkuun sitä odoksuin. R i f f i j u l k a i s u t Kaikki kirjat soveltuvat sekä itse opiskeleville kitaristeille että opettajan johdolla asiaan syventyville. Suoraan monitoroitavan ja tietokoneelta kuunneltavan äänen keskinäistä balanssia – samoin kuin äänitystasoa ja kuulokevoimakkuutta – voi säätää suoraan mikrofonista, jonka julkisivuun on upotettu säätörullaan yhdistetty painokytkin eri toimintojen valintaan ja parametrien muuttamiseen. Tämä on hyvä, sillä tyypillisesti tällaisella mikrofonilla äänitetään peräkkäin samaan kappaleeseen useita raitoja ja raidalta toiselle kumuloituva soundin värittyminen ei silloin olisi useinkaan eduksi. 12 oivallista, juuri tätä kirjaa varten sävellettyä kappaletta soivat bluesin ja jazzin sävyissä. singer/songwriter-moodi, jossa mikrofoni toimii herttana ja syöttää yhtä kanavaa, ja liitäntärasian jakkiin kytketty linjasignaali puolestaan toista. Teemu Viinikaisen uusi kirja antaa aineksia dynaamiseen komppaukseen. Kaikkein tärkeimpänä teemana esiin nousee kuitenkin kanssa soittajien kuuntelemi sen taito. Jos työskennellään moniraitatekniikalla ja uutta äänitettäessä pitää kuulla jo aiemmin talteen poimitut raidat, liitetään mikrofonin ja tietokoneen väliin pakkauk seen kuuluva pienehkö liitäntärasia, jonka kera DTG 650 muuttuu kaksikanavaiseksi interfaceksi. Jokaisella kytkimen naksautuksella siirrytään seuraavan toiminnon kohdalle ja kun koko kierros on käyty läpi, mikrofoni sytyttää kerralla valittujen vaihtoehtojen indikaattorit kokonaiskuvan antamiseksi. Jopa suoraan työpöydän reunalle kolmijalkaansa asetettu mikrofoni poimi puheäänen, perkussiot sekä akustisen kitaran ilmaäänen erittäin miellyttävänä. Kun toiselle kanavalle oli vielä mahdollista äänittää samalla otolla kitaran linjasoundi singer/songwriter-moodia käyttämällä, sain talteen todella käyttökelpoisen yhdistelmän. Kuulokkeiden tai kitaran johto ei vahingossa kiskaise mikrofonia mukaansa, sillä väliin kytkettävä rasia toimii puskurina, jonka voi kiinnittää mukana tulevalla tarranauhalla vaikka työpöydän jalkaan, tai isoa mikrofonitelinettä käytettäessä sen varteen. Kingin perinteikkäästä tyylit telystä Jimi Hendrixin ja Stevie Ray Vaughanin kaltaisten mestareiden sävyihin. f i . 0400 101 220 • www.profitron.fi TekSTi: Lauri PaLoPoSki Lewitt DTG 650 – dataa suoraan mikrofonista kun tallentimeksi käyvät nykyään mobiililaitteetkin, pitää myös perinteisiä mikrofoneja valmistavien firmojen huomioida asia. Suora monitorointi Tallennettavaa signaalia voi kuunnella kierrättämättä sitä tietokoneella, joten latenssiakaan ei synny. Näin voi tallentaa vaikkapa laulun ja omalla mikrofonillaan varustetun akustisen kitaran samalla kerralla omille raidoilleen. 18 etydiä ja valtava määrä harjoi tuksia sekä nuotein että tabulatuurein kirjoitettuina. Kahden X/Y-muotoon asetellun kapselin signaalit voidaan tallentaa stereona, tai sitten ne voidaan yhdistää hert ta kuvioi seksi monoksi. Tu t u s t u t a r k e m m i n n e t i s s ä : w w w. Jarmo Hynninen yhdistää perinteisen rockja blues-kitaroinnin maukkaasti jazz-vaikutteisiin. u Lewitt DTG 650 kondensaattorimikrofoni / audio-interface • valittava suuntakuvio: X/Y-stereo / herttamono • singer/songwriter-moodi: herttamikrofoni & monofoninen linjatulo • signaalin vaimennus: / -10 / -20 dB • bassoleikkuri: lin / 80 Hz / 160 Hz • tasonsäädöt äänitykselle ja kuuntelulle • stereofoninen linjatulo • midi-tulo • kuulokeliitäntä • hintaluokka: < 600 e Lisätiedot: Profitron Puh. Jarmo Hynnisen kirjoittama Country Guitar Workshop I keräsi kiitosta jopa countrymusiikin synnyin sijoilla Amerikassa. Itse näinen jatkoosa vie nyt vielä kin syvemmälle country-kita roinnin maail maan ja soittimen tekniseen hallintaan. r i f f i . Tilaa omasi suoraan kustantajalta: • Sähköpostilla: asiakaspalvelu@riffi.fi • Puhelimella: (09) 3475 6380 • Netistä: www.riffi.fi
Käytännössä Go Rackia ei tarvitse erikseen virittää. 50-51 DBX.indd 50 25.11.2015 12.58. Myös tässä suhteessa dynaamiset suotimet päihittävätkin mennen tullen perinteisen korjaimen, jonka asetukset yleensä tehdään ennen keikkaa ja jätetään sitten sellaisiksi koko vedon ajaksi. Valinta vaikuttaa suodinten leveyteen ja kapeimmillaan ne ovat musiikki-valinnalla. Ja mikä mahtavinta, lähes täysin automaattisesti. Käytännössä laite havahtuu kyllin nopeasti ja reagoi TeKsTi: Lauri PaLoPosKi DBX Go rack – soundit kuntoon kätevästi eliminoidaan kierrot, ekvalisoidaan taajuusvaste sopivaksi, tasataan dynamiikka kompressorilla ja kas, pienikin laulusetti kuulostaa kokoaan tanakammalta. Suotimia on kymmenen ja ne mukautuvat tilanteisiin lennossa. Samoin valikoimassa on useitakin vaihtoehtoja esimerkiksi ylikorostuneen diskanttitoiston loiventamiseksi, kuminoiden poistamiseen jne. Molempiin löytyy käypä taajuusvaste, joka tukee valittua päämäärää oikein luontevasti. Kun käyttöön otetaan myös stereofoninen aux in -linjatulo esimerkiksi taustamusiikin soittoa varten, hoitaa Go Rackilla trubaduurikeikan tai tuotelanseerauksen ilman erillistä mikseriäkin. Toisin sanoen laite osaa luopua tarpeettomaksi käyneestä vaimennuksesta jollain kaistalla tarttuakseen samalla suotimella uudempaan ja myöhemmin ilmenneeseen ongelmaan. Kansilevyn valintanäppäimiä vasemmalta oikealle seurattaessa palvelukseen ovat valmiina kierronesto-automatiikka, kompressointi, ohjelmamateriaalin perusteella synteettisesti luotavaan ääneen perustuva bassorekisterin muhkeuttaja sekä ekvalisointi. Esimerkiksi eri käyttötilanteisiin suunnattuja perusekvalisointeja on 16 kappaletta ja niissä on huomioitu niin discomusiikin soitto kuin puheäänentoistokin. Niiden väliin jää kahden edellisen yhdistelmä. Lisäksi Go Rackin suotimet virittyvät täsmällisesti juuri ongelmataajuudelle eivätkä lähimmän ISO-standardoidun taajuuslukeman kohdalle. Toinenkin käyttötapa on mahdollinen: Go Rackin tuloliitännät huolivat nimittäin linjatason vaihtoehtona myös mikrofonitai instrumenttisignaalin, jolloin laite toimii kaksikanavaisena monomikserinä. Patenttiratkaisuja tyypillisiin pulmiin Go Rackin käyttö rakentuu ennalta ohjelmoitujen ja pitkälti automatisoitujen vaihtoehtojen varaan, mutta valikoimaa ja säätövaraa on kyllä riittämiin. Suotimet astuvat käytön aikana palvelukseen tilanteen niin vaatiessa ja parhaiten ne toimivat, kun tulevan signaalin taso on riittävän voimakas. Sen verran neuvotaan, että valittavana on kolme erityyppistä toimintapaa, joista ensimmäinen on tarkoitettu pelkästään musiikille ja kolmas vain puheelle. Laite on täysin itsenäinen ja se tarjoaa neljä mainiota työkalua, joilla äänentoiston laatua voi kohentaa. Erittäin kapeakaistaisiin suotimiin perustuva menetelmä ei riko yleissointia samalla tavalla kuin esimerkiksi graafisen korjaimen verraten leveillä kaistoilla kiertotaajuuksia taltutettaessa. Viritä ennalta, jos haluat Laitteen mukana tuleva pikaopas ei anna kierronestosuotimen käyttöön juurikaan opastusta ja kevyiksi jäävät netistä ladattavan varsinaisen manuaalinkin evästykset. Jos laulaja siis siirtyy lavalla uuteen paikkaan, tai kitaristi vaihtaa akustisensa toisenlaiseen, eivät uuden tilanteet aiheuttamat ongelmat jää vaille lääkitystä. Tyypillisin käyttötapa lienee kytkeä Go Rack mikserin ja päätevahvistimien väliin muokkaamaan stereofonista miksausta. 50 www.riffi.fi 6/2015 K ookkaan kitarapedaalin kokoinen DBX Go Rack on yleispätevä prosessori, jota voi käyttää minkä tahansa PA-setin ohjaamiseen. Kompressorin ja synteettisen bassoäänen kohdalla käyttäjä voi annostella muokkauksen määrää lukuarvojen yksi ja 99 välillä, minä ansiosta efektin saa juuri niin voimalliseksi tai hienovaraiseksi kuin tarve vaatii. Synteettisestä lisäbassosta saattaa olla etua vain melko harvoissa käyttötilanteissa, mutta kierronestoautomatiikka on tervetullut toiminto aina silloin, kun käytössä on mikrofoneja
Tällä lailla hivuttamalla systeemin saa putsattua tehokkaasti kiertoherkimmistä taajuuksista, mutta aivan saavutettuun maksimiasentoon ei liukua kannata silti jättää. Jos mikrofonit ja äänentoistolaitteeet ovat itsessään terveitä ja järkevästi asemoituja, prosessorin toiminta on niin hienovaraista, että yleisö sitä tuskin edes havaitsee. Jos esiintymistila tai kokoonpano on erityisen haastava, voi tilannetta valmistella ennaltakin. Se ei tietenkään tee kehnosta PA-setistä loistavaa, mutta sen avulla laitteistosta saa ulos maksimaalisen hyöydn. Jos näin tapahtuu, tilanne nollautuu ja uudet asetukset astuvat voimaan joko vähitellen tai uudella viritysproseduurilla. Loistava työkalu, ja aivan omiaan myös niihin tilanteisiin, joissa laitteisto pitää jättää päälle ilman varsinaista käyttäjää vaikkapa satunnaisten juhlapuheiden pitäjiä varten. Hieman maanläheisempi toive liittyy Go Rackin toteutukseen. Hieman liukua lisää avaamalla kierron saa syttymään juuri siinä määrin, että Go Rack tajuaa tilanteen ja vaimentaa vikuroivan taajuuden. Nyt johdon pujottaminen siihen niin, että vedonpoisto toimii ja liitin on kunnolla sijoillaan, on melko haasteellista. Laite ei viritä laulajaa eikä korjaa horjuvaa taimia, mutta sopivan ekvalisoinnin ja dynamiikan kaitsennan ansiosta kokonaisuus kuulostaa heti ammattimaisemmalta. Kotelon pohja ja takalevy ovat metallia, mutta kansilevy muovia. Näillä avuilla pärjää tumpelompikin kaaso tai best man… u 50-51 DBX.indd 51 25.11.2015 12.58. Toiminnallisesti Go Rack täyttää tehtävänsä erinomaisesti. Suotimien ansiosta järjestelmän kokonaisvahvistus on niin paljon suurempi kuin mitä ilman suotimia voitaisiin saavuttaa, että jos vahingossa tönäisee kytkimen off-asentoon niin ulvahdus lähtee ilmoille välittömästi. Ajatuksena tietysti houkuttaisi mahdollisuus säätää itse yksittäisiä parametreja ja tallentaa omia asetuksia laitteen muistiin, mutta tällaiset seikat eivät enää vastaa alkuperäistä ideaa – Go Rack on suunniteltu tilanteisiin, joissa tarvitaan valmiita patenttiratkaisuja tyypillisiin pulmiin, helposti ja nopeasti. Automaation ansiosta käyttö ei vaadi syvällistä perehtymistä audiotekniikkaan ja esimerkiksi omin päin pikkusetin kanssa liikkuvalle artistille jää enemmän paukkuja keskittyä varsinaiseen leipälajiin, yleisön ottamiseen. Kun automaattinen kierronesto pitää volahdukset kurissa, saa yleisö nautintonsa ilman sivuääniä. Takalevyyn taiteltu metallinen ankkurikoukku virtalähteen johdolle pitäisi kumminkin miettiä ehkä uusiksi. Kernaasti huolisin kapsäkkiin hieman lisäpainoa, jos se johtuisi siitä, että myös kansilevy olisi metallia. Tähän ei käyttöopas anna vinkkiä, mutta menetelmä tuntui toimivan. Ainoastaan yhtä asiaa tulee tämän jälkeen välttää: kierroneston kytkemistä pois käytöstä kesken kaiken. Laitetaan mikit paikoilleen, niiden gainit kohdilleen ja sitten vaan avaamaan liukuja pikkuhiljaa ja varoen isommalle, kunnes kiertoherkin taajuus alkaa oireilla. www.riffi.fi 6/2015 51 DBX Go rack Kaiutinprosessori • toimii stereona tai kahden kanavan monomikserinä • kaksi balansoitua tuloa, XLr-kombo • aux-tulo 3,5 mm:n minijakilla, stereo • kaksi balansoitua XLr-lähtöä • kierronestoautomatiikka, 10 suodinta • ekvalisointi, 16 valmista vaihtoehtoa • kompressori, vaikutusvoimakkuus 0–99 • synteettinen bassotehoste, vaikutusvoimakkuus 0–99 • hinta: 129 e Lisätiedot: soundtools Puh. Tepsivää lääkettä Valmistajan mukaan muokkausalgoritmit on johdettu DBX:n raskaan sarjan Drive Rack -kaiutinprosessorista eikä toiminta juurikaan jätä sijaa lisätoiveille. Suotimilla nimittäin pääsee niin pitkälle luontaisen kiertorajan tuolle puolen, että ääripisteessä kokonaisvahvistuksen määrä saa mikrofonit käyttäytymään epästabiilisti – ne eivät varsinaisesti kierrä, mutta ikäänkuin horjahtelevat aivan sillä hilkulla. Tämän jälkeen liukua voi nostaa edelleen, jolloin suotimet nujertavat heräileviä kiertoja siinä järjestyksessä kuin niitä ilmenee. Asetukset pysyvät Go Rackin muistissa niin kauan kuin siinä on käyttövirta päällä, eikä toimintoa kytketä kansilevyn näppäimellä pois käytöstä. Tällaiselle työkaluvalikoimalle löytyy kyllä runsaasti pelipaikkoja, sillä aktiivikaiuttimiin integroidut dsp-prosessorit yleistyvät vasta hiljalleen uuden sukupolven laitteissa, eikä digimiksereitäkään runsaine lähtöpään prosessoreineen ole vielä joka paikassa. Ulkoinen muuntaja on alalle tyypillinen ratkaisu, jota ei voi moittia, koska sellaisia käyttävät kaikki. Mutta kun johdon kiinnittää koukkuun pienellä nippusiteellä, hoituu tämäkin asia. Virittelyn jälkeen onkin paras pakitella liukuja himpun verran takaisin päin, jolloin tilanne vakaantuu ja mikrofonit käyttäytyvät levollisesti. 029 080 0830 • www.soundtools.fi niin hallitusti, että keikan voi aloittaa heti kun virrat on kytketty päälle ja Go Rack hoitaa hommansa lennossa
Vähänkään isommassa tapahtumassa olisikin syytä koordinoida langattomien käyttö jo ennalta, ettei naapurilavan toiminta halvaannu, kun oma systeemi napsautetaan käyntiin. Joka tapauksessa XD-V35:n virittely on helppoa kuin heinän teko ja käy nopeasti. Jälkimmäisen vaihtoehdoksi voi myös valita TBP06-vyölähettimen. 52 www.riffi.fi 6/2015 K evein kokeiluun saaduista seteistä on XD-V35, joka koostuu hieman tavanomaista direct boxia kookkaammasta vastaanottimesta ja THH06-käsilähettimestä. TeKsTi: Lauri PaLoPosKi Line6 XD Line6 XD – langattomasti lupavapaalla kaistalla Lupavapaasta 2,4 gigahertsin taajuusalueesta on tullut suosittu jokamiesluokan langattomien laitteiden toimintakaistana. 52-53 Line6.indd 52 25.11.2015 12.59. Nyt asialla on Line6, kolmella eri hintatason ja järeysluokan digitaalisella järjestelmällä. On kuitenkin hyvä huomioida, että liikennöinti tapahtuu samalla taajuusalueella, jolla operoidaan myös esimerkiksi WLAN-verkoilla ja bluetooth-laitteilla. Omalla bändikeikalla tämä ei luultavasti aiheuta pulmia, mutta suurissa yleisötapahtumissa – festivaaleilla ja messuilla – saattaa olla käytössä runsaastikin keskenään kilpailevia laitteita ja ennustettavuus sen vuoksi kehno. Virrat päälle, taajuuden valinta vastaanottimessa kiertokytkimellä ja lähettimen päässä painonapilla ja menoksi. Ja ihan jo kohteliaisuuden vuoksi on syytä myös varmistaa, ettei omien langattomien sinänsä moitteeton toiminta aiheuta muille käyttäjille ainakaan kohtuuttomasti ongelmia. Systeemi tarjoaa kuusi valinnaista kanavaa ja valmistaja lupaa, että yhtä monta XD-V35-settiä saa toimimaan samassa tilassa samaan aikaan. Ulkoisella verkkolaitteella toimivan vastaanottimen takalaidassa on tukeva silmukka, johon virtalähteen johdon saa luotettavasti ankkuroitua vedonpoistoa varten
Jos tämä asia hoidetaan paremmalle tolalle, koossa on todella onnistunut paketti, sillä muilta osin nämä langattomat tarjoavat käsija vyölähettimineen edullisessa hintaluokassa mainion vastineen rahalle. Vaihtoehtoja vaativampaan käyttöön Puolen räkkiyksikön mittaisella vastaanottimella toteutettu XDV55 ottaa joka suhteessa ison askeleen järeämpään suuntaan. Tämä myös näkyy nyt kokeilluissa langattomissa järjestelmissä. u 52-53 Line6.indd 53 25.11.2015 12.59. Line6:n oman Custom-mikrofonisoundin lisäksi tarjolla on yhdeksän erilaista mikrofonimallinnosta, joiden joukossa on mm. Audixin, EV:n, Sennheiserin ja Shuren mallistoa. katuhinta käsilähettimellä n. Käypää laatua edullisesti Line6:lla on vankka kokemus digitaalitekniikasta eikä yrityksen nykyinen omistaja, Yamaha, ole ainakaan sen kokemattomampi tekijä audioalalla. Tarjolla on jo 12 samanaikaista kanavaa vastaavin reunaehdoin kuin edellä. Näiden lisäksi soundillista liikkumavaraa tuovat yhdeksän erilaista esiekvalisointia, joiden valikoimassa on huomioitu niin erilaiset mikrofonien kuin instrument tien kin käyttötilanteet. XD-V75 nousee tämän portaikon huipulle 14 samanaikaisen kanavan ja 100 metrin kantaman turvin. katuhinta käsilähettimellä n. Myös soundipuoleen on panostettu ekstraa: sarjaan kuuluva THH12-käsilähetin ei itsessään muutu miksikään, mutta vastaanotin tarjoaa sille soundivaihtoehtoina neljä erilaista mallinnosta tunnetuista mikeistä. Valikoimaan kuuluvat Shuren SM58 ja SM57, Sennheiserin e835 sekä Line6:n oma ”Custom”. Konstruktio on kevyt ja sitä voi säätää omien mittojen mukaiseksi, joten tarkastuspöytäkirjan sarakkeisiin laitetaan kuittaukseksi kruksit. 220 e XD-V55 • vastaanotin, 1/2-räkkiyksikön koko • ulkoiset antennit • THH12-käsilähetin tai TBP12-vyölähetin • 12 samanaikaista kanavaa • neljä eri mikrofonimallinnosta • neljä eri esiekvalisointia • ns. Marginaaliin merkataan kuitenkin, että ohuesta metallilangasta taivuteltu kokonaisuus oli käytännössä hankala saada istumaan luotettavasti ja mukavasti paikoillaan, eikä mikrofonin asemointikaan onnistunut ihanteellisesti. Hyvä näin. Mittarointia on enemmän ja antennit nyt ulkoisia. Valmistaja lupaa kantamaksi 83 metriä avoimessa tilassa, mutta niin kauas ei testitiloissa pääse. 370 e XD-V75 • vastaanotin, 1/2-räkkiyksikön koko • ulkoiset antennit, antennisignaalin jako • THH12-käsilähetin tai TBP12-vyölähetin • 14 samanaikaista kanavaa • 10 eri mikrofonimallinnosta • 9 eri esiekvalisointia • ns. Ainoastaan sankamikrofonin mekaaninen toteutus jätti hieman vaivautuneen olon. Ja ennenkaikkea miksaajalla on mahdollisuus mallata solistille yhdellä ja samalla mikrofonilla neljää erilaista ja perustervettä soundia erittäin no peas ti ja kätevästi. Kokeilussa oli setti käsilähettimellä; ja sekä yhteyden vakaus että soundipuoli toimivat kuten pitikin. Systeemi toimii THH12-käsikapulalla tai TBP12-vyölähettimellä. A/Bvertailua mallinnosten autenttisuuden toteamiseksi ei ole oikein edes mahdollista tehdä, mutta ensinnäkin jokainen mallinnettu vaihtoehto kuulostaa omanlaiseltaan ja lisäksi ne vastaavat soundillisesti mielikuvaa mallinnoksen kohteista. katuhinta vyölähettimellä ja sankamikillä n. 490 e Lisätiedot: Yamaha Pro audio Puh. Mallinnosten lisäksi tarjolla on kolme erilaista esiekvalisointia, joita ei ole pakko käyttää, mutta joiden joukosta saattaa löytyä johonkin tilanteeseen nopea patenttiratkaisu. Yhteys ei kuitenkaan pätkinyt seinän taaksekaan siirryttäessä, joten tyypillisen näyttämön rakenteetkaan tuskin radiosignaalia torppaavat. www.riffi.fi 6/2015 53 Line6 XD edullisia digitaalisia langattomia • toimivat 2,4 GHz:n lupavapaalla taajuusalueella XD-V35 • vastaanotin, pöytämalli • sisäinen antenni • THH06-käsilähetin tai TBP06-vyölähetin • kuusi samanaikaista kanavaa • ns. Ne olivat mutkattomasti käytettäviä, pelasivat luotettavasti ja tarjosivat perusasiallisen audiolaadun. 050 300 7167 • www.yamahaproaudio.com Erillisiä antenneita ei ole, vaan vastaanotin nappaa lähetyksen ilmasta omalla sisäisellä antennillaan. Testisettiin kuului esimerkiksi luentokäyttöön ja tuote-esittelytilanteisiin soveltuva sankamikrofoni pallokuvioisella kapselilla
Pitäisi riittää. Toinen metallirunkoon upotettu kytkin on vaimennin, jolla signaalitasoa saa pudotettu 20 dB ennen etuvahvistinta. Muut kummastakin löytyvät suuntakuviot ovat hertta ja superhertta, joiden lisäksi C414 tarjoaa vielä leveän hertan perusmuodon vaihtoehdoksi. Kytkimen yhteyteen sijoitettu led ilmaisee liian kovaa signaalitasoa ja vaimennuksen tarvetta. AKG C314 on mielenkiintoinen ja haastavakin mikrofoni. Nyt ei riitä, että suuntakuvion ja sijoituspaikan valinnassa huomioi proximityn vaikutuksen ja tilasoinnin välittymisen, on ajateltava samalla myös soinnin ominaisluonnetta kussakin eri vaihtoehdossa. Lähimpänä toi siaan nämä kaksi kuulostavat olevan pallokuviota käytettäessä, kauimpana taas kahdeksikolla operoitaessa. Mikrofonina C314 on täysverinen ammattilaisen työkalu, audiolaadustaan asiallisiin varusteisiin asti. Helpoimmin tämä käy silloin, kun äänitetään studiossa vain jotakin tiettyä yhtä soitinta tai ääntä ja mikrofonin asemoinnin sekä suuntakuvion voi optimoida pelkästään taltioitavan äänen perusteella. Sen moni-ilmeisyys antaa mahdollisuuksia etenkin niille nikkareille, jotka äänittävät yksittäisä raitoja ja pystyvät hyödyntämään täysimääräisnä eri suuntakuvioiden perusluonteissa olevat erot. Karkeillakin jyvillä täytetty puukuorinen shaker muuttuu rahisevasta rihiseväksi tällä suuntakuviolla. AKG:n vankka kokemus kuuluu siinä, että jokainen suuntakuvio pitää kutinsa hallitusti. u TeKSTi: LAuri PALoPoSKi KuvAT: Tommi PoSA AKG C314 – sisarukset eivät ole klooneja vaikka C314 muistuttaa ulkoisesti C414-mallin nyky versiota, ei kyseessä ole riisuttu versio samasta mikro fonista. Kahdeksikolle vaihdettaessa C414 pitäytyy samalla linjalla, mutta C314 lähtee siinä vaiheessa omille urilleen. Pelkkä vaihto pallolta kahdeksikolle kun ei esimerkiksi vaikutakaan ainoastaan sivulta kuuluvien äänten vaimennukseen vaan muuttaa myös pääakselilta kuuluvan äänen luonteen toisenlaiseksi. Neljä erilaista sointia C314:n suuntakuviot ovat soinnillisesti yllättävän erilaisia keskenään ja vaativat systemaattista tutustumista, mikäli mikrofonin kaikkia ominaisuuksia mielii käyttää kunnolla hyväkseen. Pallokuviota käytettäessä kumpikin soi tasaisen luonnollisesti, vailla suuria korostuksia missään kohtaa taajuusaluetta. Kyllä C314 on ihan oma itsensä soundiaan myöten. Mikäli samassa tilassa on muitakin samanaikaisia äänilähteitä, tulee valintaprosessista hieman monimutkaisempaa. Alle 100 Hz:n jyminöiden siivoamiseen mikrofonissa on kytkimellä aktivoitava bassoleikkuri, jonka vaimennus on 12 dB / oktaavi. Vuotoäänet sivulta ja takaa vaimenevat asiallisesti, vaikka C414:n vaimennus esimerkiksi herttakuviolla onkin vielä himpun verran tehokkaampaa. Sävy on klassikkomallia sihahtavampi ja nostaa esille virvelimaton resonanssia, symbaaleiden yläsävelistöä ja teräskielisen kitaran helinää. Sen sointiin tulee vahva diskanttikorostus, jota täydentää keskialueelle vaimennettu kuoppa kahden kilohertsin ympärillä. Pakettiin kuuluu kuljetussalkun lisäksi sekä haarukkamallinen kiintopidike että vaimennettu kehtoripustus ynnä vaahtomuovista valmistettu tuulisuoja. 54 www.riffi.fi 6/2015 AKG C314 Studiomikrofoni vaihdettavilla suuntakuvioilla • suuntakuviot: superhertta, hertta, kahdeksikko ja pallo • bassoleikkuri: lin / 12 dB / okt @ 100 Hz • signaalitason vaimennus: / -20 dB, • yliohjauksesta varoittava led • toistoalue 20 – 20 000 Hz • itseiskohina: 8 dB-A • kohinaetäisyys 86 dB-A • kiintoadapteri sekä kehtoripustus • tuulisuoja + kuljetussalkku • hintaluokka < 700 e Lisätiedot: Studiotec Pro Audio Puh. AKG ilmoittaa mikrofonin äänenpaineen kestoksi enimmillään 135 dB ilman vaimenninta ja 155 vaimentimen kanssa. 0207 512 300 • www.studiotec.fi T osin AKG:n mukaan C314:n ytimen perustana on käytetty C414:n kapselia, mutta mikrofonille on haettu silti aivan tietoisesti omanlaistaan sointia. 54-59 AKG ja Finnvox2.indd 54 25.11.2015 14.26. Vanhan klassikkomallin asemaa se ei kuitenkaan edes yritä ryöstää, vaan pikemminkin se täydentää hovia omalla persoonallisella panoksellaan
50 vuotta 50 vuotta Finnvox TeKSTi: LAuri PALoPoSKi KuvAT: Tommi PoSA 54-59 AKG ja Finnvox2.indd 55 25.11.2015 14.26. Ja niistä Hemmillä onkin vankka kokemus. Annetaan siis keskustelun löytää luonteva uomansa äänittämisen ja studiotekniikan teemoista. 1979 taloon äänittäjäksi palkattu Hemmi on ollut tekemässä yli 500 kotimaista albumia. Lisäksi meriittilistalla ovat miltei 30 kotimaisen elokuvan musiikit, joista tuoreimpana on juuri valmistunut miksaus ensi-iltansa alkuvuodesta saavaan Risto Räppääjään. K un on 36 vuotta seurannut aitiopaikalta monimuotoista musiikkituotantoa ja suurten persoonien toimintaa, on muistiin tallentunut varmasti yksi jos toinen uskomaton tapaus ja tarina. TeKSTi: LAuri PALoPoSKi KuvAT: Tommi PoSA – hyvä äänite lähtee hyvästä biisistä Pitäjänmäen Arinatiellä numero kahdeksassa sijaitsee suomalaisen populaarimusiikin keskeinen hautomo, valkea tiilitalo, jonka studiotiloissa ovat 50 vuoden aikana hioneet äänitteitään lähestulkoon kaikki kotimaisen rytmimusiikin kärkiartistit ja yhtyeet. Niistä Finnvox-studioiden nykyinen toimitusjohtaja Risto Hemmi kuitenkin vaikenee herrasmiesmäisesti
Sen myötä isoa salia ympäröi nyt viisi ”akvaariota”. Kun ei ole ketään muuta paikalla, niin voi keskittyä rauhassa siihen taiteellisen asiaan, Hemmi aprikoi. Hänet piti panna laulamaan ihan tuonne taakse ja monesti vielä laittaa seinä tähän väliin, että hän sai olla ihan rauhassa, muistelee Hemmi, ja jatkaa: – Ja sitten tämä legendaarinen äänitysvalojuttu, kun Aar nion Pekka keksi, että ruuvataan ne äänityksen punaiset merkkivalot pois, ettei hän näe milloin äänitetään. Me oltiin aina, että nyt ensin vähän harjoitellaan… mutta totta kai me äänitettiin. Hemmi on myös suunnitellut ne talon tarkkaamot ja studiotilat, jotka on rakennettu tai uudistettu hänen aikanaan. Aivan näin mustavalkoisena Hemmi ei asiaa näe. Tänne saadaan helposti sisään 30 henkeä tai enemmänkin ja pystytään tekemään sellaista mitä ei kotioloissa voi tehdä. – Suurin osa ihmisistä kokee, että tänne tullaan tekemään töitä, mutta toisaalta aina kun tehdään taidetta niin olosuhteet pitää olla hyvät. – Meiltä löytyy täältä 70 mikrofonia, pystytään äänittämään 40 raitaa yhtä aikaa… Keltään ei kotoa löydy semmoista arsenaalia… Plus tietysti sitten se, että millainen soundi tuossa isossa huoneessa on, huudahtaa Hemmi, ja toteaa perään, että äänitysakustiikka on korvaamaton silloin, kun haetaan esimerkiksi kunnon rumpusoundia. Mikä monesti onkin parempi. Ja levylle päätyi yleensä aina ne harjoitukset, joissa hän ei vielä jännittänyt. – Nykyäänhän melkein kaikki tuottajat osaavat ja monesti tekevätkin osan äänityksistä itsenäisesti. – Mähän tein Rauli Badding Somerjoen kolme viimeisintä albumia. Täyden palvelun talo Finnvoxissa on kaikkiaan yhdeksän erillistä tuotantotilaa, ja mukaan mahtuu musiikin ohessa elokuvaäänen tuotanto CinePostyksikössä sekä äänitteiden masterointi. Sekä soittajat että äänittäjät ja miksaajat, heillä on todella paljon tietoa – myös ristiin – muusikot tietää tekniikasta ja päinvastoin. ”Nykyään nuo plugarit on niin hyviä, että jos tietää mitä haluaa niin sen pystyy täysin saavuttamaan.” 54-59 AKG ja Finnvox2.indd 56 25.11.2015 14.26. Kun ei tarvitse ketään koneenkäyttäjää, niin voi tehdä laulusessiot esimerkiksi laulajan kanssa täysin kahdestaan. Melkein joka muusikolla on oma protools, ja he tietävät mitä voidaan tehdä ja osaavat pyytää asioita. Kaikkea ei kuitenkaan kannata tai voi kotioloissa tehdä. Rakentavaa palautetta tulee suosia, eikä tietoa kannata pantata. Koska sitten kun sanottiin, että otetaas koeotto, niin alkoi tulla jännitys jo vähän läpi… Luovuutta ei tarvitse silti mystifioida, riittää kun huomioidaan toiminnan erityisluonne. Iso osa sitä on, että kun soitat niin on hyvä kuuntelu, ei ole kylmä eikä kuuma eikä valo häikäise. Viisi vuosikymmentä myöhemmin asiat ovat jo kypsemmällä tolalla ja Hemmiä ilahduttaakin nykypolven vankka osaaminen. Viimeisimpänä listalla on viime kesänä täysin uudistettu B-stu dion tarkkaamo, jonka yhteyteen rakennettiin samalla yksi kokonaan uusi lisätila. – Vaikka tässä on 50 vuotta takana, niin nyt katsotaan selkeästi, että mitä tulee jatkossa. Toisinaan luova ilmapiiri on haurastakin hauraampi ja artistin suoriutuminen voi olla pienestä kiinni. – Ihmisillä on todella hyvä koulutus ja tietotaito. – Pitkään on monet levyt tehty niin, että vain tietyt asiat hoidetaan isossa studiossa ja kaikki pienempi sälä käytännössä kotioloissa. Ja sillähän säästetään kallista studioaikaa, on aikaa kokeiluihin, ja voi tehdä joitakin asioita täysin rauhassa. – Monesti se sovitusinteraktiivisuus siinä soittotilanteessa tekee kokonaisuudesta paljon paremman, kuin jos jokainen soittaa erikseen oman osuutensa, toteaa Hemmi, ja jatkaa: – Plus kun lisäät myöhemmin jotain, niin yleensä pitää muuttaa jotain mitä siellä jo on… Jo tehdyn korjaaminen syö aikaa, joten äkkipäätä tuotannon siirto isosta studiosta kotipajaan vaikuttaa nollasumma-peliltä: kotona on enemmän aikaa, mutta sitä sitten vastaavasti myös kuluu enemmän. 56 www.riffi.fi 6/2015 Uravalinnan taustalla oli alkujaan oma soittoharrastus, mutta ammattitaidon vankan pohjan antoivat diplomi-insinöörin tutkintoon johtaneet akustiikan ja soveltavan elektroniikan opinnot. Äänittäjien osalta Finnvox on aina toivottanut free lance -ammattilaiset tervetulleiksi. Studion ovet on helppo avata, kun vieraat osaavat toimia liikoja opastamatta. Viimeksi mainitusta vastaavat omissa työhuonestudioissaan Pauli Saastamoinen sekä Mika Jussila, jotka Hemmin tavoin ovat myös osakkaina yrityksessä. Työmenetelmässä on vissit etunsa myös lopputuloksen taiteellisen laadun kannalta. Studiotoimintaa aloitettaessa ala taapersi niin sanotusti lapsenkengissään. Bändi voi soittaa yhtä aikaa ja soittimet saadaan silti akustisesti erilleen, jos halutaan. Avoin ja myönteinen ilmasto on suotuisin. Plus se ilmapiiri… On tärkeätä, että on rento meininki ja perustunnelma on luova. Tehtiin remontti, koska halutaan, että on tila johon voi tulla iso tai pieni bändi
SSL:n preampit taas on tosi transparentteja, ne ei väritä mihinkään suuntaan. T. Ja onhan se paljon kivempi viedä sitä projektia eteenpäin, kun äänittää taustat niin, että ne on heti hyvin lähellä sitä mitä niiden pitääkin olla. Miksaajalle annetaan vain ne raidat, joita on tarkoitus käyttää. Yhdessä suhteessa vanha kone on kuitenkin ylivertainen. Tietokoneistettu tallennus sai isomman roolin vasta, kun HD Tools korvasi tietyissä äänityksissä kokonaan nauhurin. Jos haluan mikrofonin soundin semmoisenaan, niin sitten käytän niitä. Ennen asiat olivat toisin ja lopullisia päätöksiä piti tehdä joka vaiheessa. Ne on hyvin tärkeitä sanoja, kun biisi on mennyt. Roolitus on kuitenkin vaihtunut, sillä 1982 hankittu Otarin analoginen 24-raituri oli evoluution hitaan kierteen alkuvaiheessa se varsinainen tallennin. Otari on yhä toimintakunnossa ja pyörii nätisti synkassa Pro Toolsin kanssa. Tarpeen tullen vaikkapa rummut voi äänittää analoginauhalle, jolta raidat siirretään tietokoneelle tallennettujen rinnalle. T. Itsellä kesti 15 vuotta siirtyä täysin analogisesta tähän in the box -vaiheeseen. 54-59 AKG ja Finnvox2.indd 57 25.11.2015 14.26. www.riffi.fi 6/2015 57 – Kaksi asiaa yhdistyy: Kaikki tekniset asiat on kunnossa ja se ilmapiiri – että kun otto on tehty, niin mitä sinne talk backiin sanoo. Esimerkiksi siirtyminen nauhasta: meille tuli ensimmäiset Pro Toolsit 20 vuotta sitten, jolloin niihin pystyi äänittämään kahdeksan raitaa kerrallaan ja raitoja oli kaikkiaan 16. Eikä edelleenkään olla ihan täysin digitaalisessa: mikrofonit, etuasteet ja kompurat ovat analogisia. – Monelle nuoremmalle on ihmetys, että aikoinaan tehtiin aika hienojakin levyjä 16 raidalla! Silloin ne raamit olit selkeät ja piti tulla toimeen sillä mitä on. Se mikä on mulla mennyt Toolsiin, yleensä pysyy siellä, kuvailee Hemmi nykytilannetta. Ylimääräisiä raitoja ei tarvitse tuhota, mutta ne on syytä mykistää. Silloinkin Tools palveli lähinnä tallentimena jolle äänitettiin. Iso soittotila antaa myös luontaiset mahdollisuudet tällaiseen työskentelyyn. SSL:n mikserin lisäksi tarjolla on tunnettujen merkkien etuvahvistimia ja dynamiikkaprosessoreita, joista äänittäjä voi valita tilanteen mukaan. Nykyaikana valinnan ja päätöksenteon siirto on niin helppoa, että siinä tulee sellainen päättämisen vaikeus, Hemmi pohtii. Mutta pitäisi pitää mielessä sen työskentelytavan edut – että oikeasti päättää asioita jo ajoissa. Analogisen audion ja erillislaitteiden parhaita puolia saattoikin olla niiden rajoittuneisuus. Tällä järjestelyllä valintaa voi lykätä prosessin myöhäisempään vaiheeseen ja sama pätee muuhunkin soun dien muokkaukseen ja efektointiin: kaiken voi jättää vasta miksausvaiheessa ratkaistavaksi, jos näin haluaa. Soundi valmiiksi jo tallennusvaiheessa Finnvoxin B-studio on suunniteltu nimenomaan äänittämiseen ja kalusto on sen mukaista. – Nykyään nuo plugarit on niin hyviä, että jos tietää mitä haluaa niin sen pystyy täysin saavuttamaan. – Ainakin itse äänitän rummut niin, että ne on hyvin valmiin kuuloiset heti äänityksen jälkeen. – Siinä on oma fiiliksensä, kun nauha pyörii. Ohjelman omat työkalut olivat verraten vaatimattomia, eikä nykyisen kaltaista plug-in-valikoimaa ollut tarjolla. Oksalan kitara kahvion seinällä muistuttaa siitä, miten Suomi-rockin soundia luotiin Finnvoxissa. Jos on pienessä dempatussa kopissa äänitetyt rummut, niin niihin on ihan pakko yrittää jälkikäteen saada sitä atmösfääriä ja muuta. Olen sen työskentelytavan oppinut jo silloin kun aloitin, kun oikeastaan kaikki soundit piti tehdä hyvin valmiiksi, koska miksauksessa ei ollut kuin pari kaikua ja ehkä pari kompuraa, eikä jälkityöstön varaan voinut laskea. Soundillisesti nykyaika tarjoaa kyllä mahdollisuudet vertailukelpoiseen laatuun, eikä Hemmi tunnu lämpenevän ajatukselle, että digitaalisuuden myötä jotain oltaisiin menetetty. Siinä pitää valita sanansa erittäin tarkkaan ja eri ihmisille pitää sanoa eri asioita. Ei mulla ole jäänyt mitään pienintäkään asiaa hampaankoloon, että ”jos mulla olisi ollut analogipöytä, niin olisi tullut vieläkin parempaa”. Samoin Apin preampeis sa on oma soundinsa, niissäkin on kaksi muuntajaa. – Jokaisessa jutussa on puolensa, enkä sinänsä haikaile vanhaan tekniikkaan takaisin. Ettei miksausvaiheessa mene ensin puoli päivää siihen, että siivoaa ja valitsee… Eräs nykytyön sivutuote onkin projektissa kuin projektissa kertyvä valtava määrä raitoja, kun sekä komppiin että sooloihin soitetaan tarjokkaiksi erilaisia variaatioita uusintoineen. Kitarasoololle oli tasan se yksi raita ja jos se haluttiin uusia, niin vanha piti äänittää yli! Ja kun oltiin tyytyväisiä, niin se jäi eikä jälkikäteen ollut mahdollisuuksia valita. Ne oli synkattu analogisen nauhurin lisäraidoiksi, Hemmi muistelee. – Esimerkiksi Neven preamppeja tykkään aika paljon käyttää rumpujen lähimikeissä, ne antaa niihin sellaisen oikeanlaisen sävyn. Vasta kunnollisten plugareiden myötä miksauskin alkoi siirtyä Toolsille. Kuinka suuri osuus esimerkiksi rumpusoundista sitten syntyy jo äänitysvaiheessa. Hemmin mukaan ”järkevintä on, että sitä mukaa kun äänitetään, tehdään myös valintoja”. Kun työkalu vaihtuu, pitää kenties vain tehdä hieman eri tavalla, että saa saman aikaan. Analoginen mikseri ja räkkeihin pinotut muokkauslaitteet olivat pääosassa. Kun noissa Neveissä on sekä inputettä outputmuuntaja, niin ne jo värittää ääntä vaikkei panisi edes eq:ta päälle. – Rumpusoundissa tila vaikuttaa aika paljon ja kun on hyvä tila pystyy tekemään äänitysteknisillä asioilla niin paljon, että se kuulostaa todella hyvältä. – Silloinkin tehtiin aluksi stereopakettaja isommista kokonaisuuksista ja ne sitten miksattiin keskenään analogisesti. Ei, kyllä se on niin, että miten asiat kuulee ja osaa asettaa ne nappulat oikeaan asentoon, Hemmi kuittaa aiheen. Useimmilla on omat suosikkinsa, niin myös Hemmillä itsellään. – Kaikki muutokset ovat olleet pitkiä crossfadeja. Ja miten sä sanot sen, kun kitara on epiksessä; että voisko sen virittää… Vaikka kyllä nämäkin asiat on nykyään niin hyvin… Historian siivet havisevat edelleen Uudistetussa B-studion tarkkaamossa analogiaika ja digitaalitekniikka on solmittu sopuisaan liittoon. Ja saatan joskus miksauksessakin kytkeä vielä jonkun analogilaitteen inserttiin, mutta harvemmin. Muutoin siirretään osa tuottajan vastuusta miksaajalle, kenties ihan huomaamatta
T. – Kaikissa on omat haasteensa. Pisimmälle viedystä itsellisestä toiminnasta Hemmi kertoo esimerkkinä sessiot, joissa lau54-59 AKG ja Finnvox2.indd 58 25.11.2015 14.26. Ennen piti olla luovempi, kun laitteita oli itseasiassa todella vähän verrattuna nykytilanteeseen, muistelee Hemmi hymyssä suin. – No kyllä se melkein on siinä, kun on hyvin valitut ja hyvin sijoitetut mikit. Onko tuon päämäärän tavoittaminen jollakin soittimella sitten ratkaisevasti muita vaikeampaa. Sehän on vähän kuin sumeata logiikkaa, kun tää ei ole mitään eksaktia juttua. Vähän niinkuin maalaisi taulua, että vähän tota ja vähän tota, ja se oikea tunnelma lähtee rakentumaan pikku hiljaa. – Tottakai, millaiset mikit valitset ja miten ne equtetaan… Vaikka lähdetään siitä, että tehdään dokumentti, niin sekin täytyy tehdä oikein. Dokumentaristillakin on toki mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisessa valossa dokumentti tapahtumat esittää. Monethan pitää, että rummut on vaikeat äänittää, mutta jos sulla on hyvä tila ja näkemys miltä niiden pitää kuulostaa, niin ei se sitten enää olekaan vaikeata. Oli pakko saada ne lähemmäs, ettei sinä olisi niin iso flami ja ainoa ratkaisu oli, että nauha käännettiin nurinpäin ja ajettiin ne tilamikit lyhyen viiveen kautta uusille raidoille, kun eihän niitä voinut siihen aikaan nudgettaa skriinillä. – Yleensä jätän sen kulkuaikaviiveen, riippuen siitä missä ne mikit on olleet. Jos on vaikka joku big band, niin sitä voi miksata aika paljon etäisyyksillä. Jos ne laittaa kohdalleen niin saattaa olla, että se ei kuulostakaan niin isolta kuin pitäisi. Monissa instrumenteissa on se ongelma, että säteilykuvio on niin liuskoittunut: eri ääntä lähtee eri suuntiin. Niiden mikkien pitää olla vähän siellä kauempana, kuvailee Hemmi. Tottakai lähimikeissä käytän enemmän eequuta ja tuolla Neven korjaimella just bassaria, virveliä ja tomisoundeja pystyy muokkaamaan aika lailla semmoisiksi kun haluaa. Yleensä mulla on ainakin kaksi stereoparia ambienssia. Silloin äänitettiin nauhalle ja nehän oli todella paljon jäljessä. Tilasointi liimaa lähimikkien ja over headien palaset saumattomaksi kokonaisuudeksi, jolloin ”rumpusetistä tulee yksi soitin”. Jos haluaa kunnon baritonisoundin, niin pitää olla kaksi mikkiä heti alkuunsa, että saa taltioitua sen miltä se oikeasti kuulostaa vähän kauempaa, kun ne äänet ehtii summautua. – Silloin kun tiedän, että miksaan itse jonkun produktion, niin saatan ajaa jonkun ambienssi-stereoparin SSL:n kompuran tai Tubetecin kompuroitten läpi, jolloin mulla on sekin soundi hyvin valmis. Joskus tilamikkienkin ajoitusta on silti pakko rukata. Sillä tavalla pystyy jättämään pelivaraa ja päättämään sitten biisikohtaisesti, kuinka isoa tilaa käyttää. Kaikista pienistä asioista tulee kokonaisuuden kannalta aika merkittävää. – Kyllähän se toimii joissakin asioissa. – T. Rummut olivat studion perällä ja ovi oli auki käytävään, ja tilamikit oli siellä. Esimerkiksi baritonisaksofoni on tosi hankala äänittää, kun narina tulee kellon luota ja botne lähtee sinne sivuun. Valintojen teossa saattaa olla kysymys äänittäjälle itselleenkin hyvin tiedostamattomasta ja intuitiivisesta prosessista. Ennen kun ei paljon ollutkaan lisälaitteita eikä mahdollisuuksia, niin monet levythän olivat hyvin dokumentaarisia. Mutta, jos soitetaan samassa tilassa muiden kanssa, niin ei sitä mikkiä voi panna kauas, kun sieltä kuuluu niin paljon muuta… Mutta en sanoisi, että joku olisi vaikeampi kuin toinen… kaikkiin löytyy aina ratkaisut! Entäs jos palattaisiin ääniteteollisuuden alkuaikoihin: viedään studioon yksi mikki ja miksataan soittajia siirtelemällä. – Sekä että. Ei sitä tule ajatelleeksi, että lisäänpä kolme desibeliä kahdeksaankymmeneen hertsiin. Lähempänä on ehkä joku ribbon-pari ja jostain kauempaa vielä se huoneen soundi toisella parilla, jonka saatan sijoittaa niin, ettei mikkeihin tule yhtään suoraa ääntä – se on sitten vaan sitä huonetta. Vaikka Agents ja Topi Sorsakoski – ne kuulosti livenä hyvin samantapaiselta kuin levyllä. Jos tiedän, että joku muu miksaa, en ehkä tee niin pitkälle vietyjä ratkaisuja. 58 www.riffi.fi 6/2015 ”Laulaja itse kuuntelee sitä, mikä mikki välittää hänen äänensä parhaiten tunnetasolla.” Miten paljon rumpusoundi tulee mikkivalinnoilla ja mikkien sijoittelulla, minkä verran ekvalisoinneilla tai kompressiolla. mittatikkuna akustinen sointi Hyvä soundi on pitkälti makuseikka, mutta akustisten soitinten osalta vertailukohtana on usein se miten ne soivat luonnossa. Oksala äänitti Peer Güntin rumpuja. Ja kyllähän näitä on, kontrabassokin: panet johonkin kohtaan mikin, niin siitä tulee jotakin ääntä… Kun oikeasti pitäisi panna aika kauas se mikki, että saa kunnon soundin. – Ikinä ei pysty laittamaan niitä mikkejä sellaiseen balanssiin, että se kuulostaisi oikealta. Siihenkin liittyy aika paljon teknis-taiteellisia ratkaisuja että miten paljon pistät botnea bassariin. – Yleensä kun biisiä kuulee, niin päässä syntyy jo soundi mikä siihen sopii, ja sitä sitten lähtee tavoittelemaan. Vaikka ne on pikkuisen jäljessä, niin yleensä se on just oikean kuuloinen, kun se ääni kasvaa ja antaa sillä lailla oikean fiiliksen. Kyllä se menee enemmän tuolla ajatustasolla korkeammassa sfäärissä… Luota artistiin Eräs kauan kestänyt muutos on siirtymä ”jokainen miksaa itse oman luurikuuntelunsa” -maailmaan. Äänittäjä-miksaaja jo huomaamattaan, tai niin ettei kukaan muu kiinnitä siihen huomiota, panee aika ison taiteellisen panoksen siihen työhönsä tekemällä koko ajan tiettyjä valintoja, Hemmi pohtii. Parilla mikillä saa todella hyvän balanssin, kun ne puhaltajat on oikeilla kohdilla. Lähija ambienssimikkien välille syntyvä kulkuaikaero on oleellinen osa muodostuvaa yhteissointia. Onko äänittäjä luova taiteilija vai dokumentaristi. Miten saat sitten taltioitua sen, miltä se kauempaa kuulostaa. Mutta miten pitkälle asiat voi tai kannattaa lukita muokkaamalla raitoja jo tallennusvaiheessa. Ja kyllähän se on kiva kuunnella esimerkiksi juuri niitä rumpuja heti, kun niissä on oikea määrä botnea ja atakkia. Hemmi vertaa tilannetta sinfoniaorkesterin äänitykseen, joka on tuomittu epäonnistumaan, jos hommaa lähestyy lähimikityksellä
Voi olla, että me muut saatetaan kuunnella siinä jotain muuta asiaa, mutta laulaja itse kuuntelee sitä, mikä mikki välittää hänen äänensä parhaiten tunnetasolla. Sitä sitten käytetään, koska yleensä hän on oikeassa. Kompression käyttö vain dynamiikan kaitsijana on yksi asia, toinen on sen hyödyntäminen tietoisena tehokeinona. Ja mäkin olen sitten loppujen lopuksi tehnyt jazzia, kansanmusiikkia, iskelmää, rokkia, miksannut jopa jonkun biisin Nightwishiäkin… Olen saanut aika hyvän kosketuksen kaikenlaiseen musiikkiin mitä tehdään, ja olen hyvin tyytyväinen siihen missä olen saanut olla mukana. Mutta on se totta, että ainakin mun makuuni ne saattaa olla jossakin vähän liiankin pinnassa. Jos sitä sitten käsitellään, niin sen mä jätän miksaukseen. – Se lähtee siitä, että on hyvä biisi. On artisteja, esimerkiksi joku J. mistä hyvä äänite lähtee. Toisinaan äärimmäiset ratkaisut ovat kuitenkin perusteltuja. Tosin tuohonkin sääntöön on yksi melko yleinen poikkeus. Artistia on syytä kuunnella myös esimerkiksi sopivaa mikrofonia haarukoitaessa. – Kun esimerkiksi kuuntelee HIMin Ville Valoa, jonka laulu on äänitetty 1178:lla ja kompressoitu jo heti äänitysvaiheessa… Hän haluaa, että kun hän vetää henkeä niin se tulee melkein yhtä lujaa kuin se laulu. Että se mikä siinä sävellyksessä on hyvää, välittyy oikealla tavalla kuulijalle! Haluaistko tehdä jonkun session uudelleen, joko nostalgian vuoksi tai tehdäksesi sen nyt jollain toisella tavalla. Alkemiasta ei ole kyse, mutta paljon voidaan saada irti vaatimattomammastakin materiasta. Ettei hävitetä sitä mitä siinä biisissä on ollut alussa, muotoilee Hemmi asian. Aika paljon radiossa soi vielä sellaisia levyjä, joita 80-luvulla äänitin, yli 30 vuotta sitten, ja hyvältä ne kuulostaa – ne kuulostaa semmoisilta millaisiksi ne on tehty ja uudet tehdään nyt taas sitten ehkä vähän eri tavalla. Joskus siinä on kuitenkin se vaara, että haetaan liian hienoa soundia ja hävitetään jotain… Mutta kun saadaan se silta säilymään, niin että siitä biisistä tulee esiin oikeat asiat oikealla tavalla. Mä nautin musasta kuin musasta, kunhan se on hyvää. 54-59 AKG ja Finnvox2.indd 59 25.11.2015 14.26. Tietysti soundin pitää aina hivellä korvaa ja tukea biisiä oikealla tavalla. Mitkä tietysti nostaa hengityksetkin joskus suhteettoman pintaan. Kun laitteita tulee ja mahdollisuuksia – plugareita saat laittaa niin monta peräkkäin kuin haluat – niin joskus niitä tulee ehkä käytettyä liikaakin. Karjalainen, jonka kanssa olen tehnyt 12 levyä ja joka levyä on ollut todella mahtavaa tehdä. Kyllä mä laulun haluan äänittää mahdollisimman neutraalisti, että se taltioituu sinä äänenä joka laulajalla just on. – Sanotaan, että kymmenittäin on sellaisia levyjä, jotka olisi kiva tehdä uudestaan, koska oli todella nastaa olla niissä mukana. Musiikin suhteen Hemmi toteaakin olevansa hyvin laajakatseinen. Yhdessä kuunnellaan mikä kuulostaa parhaalta ja monesti laulaja itse osaa miettiä miltä hänen laulunsa pitää kuulostaa. – Jotkut laulajat tarvitsevat jonkin verran kompressointia, että saadaan dynamiikka sopimimaan siihen taustaan. Luonnonmukaisuuden ihanne vaikuttaa myös etuvahvistimen valintaan. Kyllä mä aina arvostan sitä, jos laulaja sanoo, että tuo mikki kuulostaa hänestä itsestään parhaalta. Luonnollisestikin kompressio täytyy silloin sijoittaa signaalipolulla niin, että laulaja kuulee sen vaikutukset jo laulaessaan. Jos on hyvä biisi, hyvät sanat, hyvä esitys ja se sitten onnistutaan taltioimaan hyvin ja hoitamaan tekninen prosessi – miksaus ja masterointi – niin, että biisin alkuperäinen idea välittyy kuulijalle, niin sitten se on onnistunut. – Ihmisillä on taito määritellä, millä pääsee parhaaseen lopputulokseen, millä balanssilla on helpoin laulaa. Saadaan hienot soundit, mutta ei siitä tule niin hyvää kuin hyvästä biisistä sitten, kun sellainen tehdään hyvin. Onko sitten sellaisia sessioita, joissa olisit halunnut olla mukana, mutta asiat eivät ole osuneet kohdilleen. Jokainen sessio on oman aikansa kuva ja se on tehty niin hyvin kuin silloin on pystytty tekemään. Aiemmin eivät esimerkiksi laulajan hengitysäänetkään juuri kuuluneet, nyt ne voidaan rapsaista reteästi framille. – Vaikea kysymys, kun mä olen saanut tehdä niin paljon kuin olen jaksanut. u Lue lisää aiheesta, Finnvox-nettispesiaalin löydät osoitteesta www.riffi.fi. Mutta toisaalta ne antaa samalla sen tietynlaisen fiiliksen. – Pannaan kolme tai neljä mikrofonia, biisi soimaan ja laulaja laulaa kaikkiin. – Tottakai keskinkertainenkin biisi saadaan kuulostamaan hyvältä. – Vaikka tykkään hevirockista, niin mulla on myös esimerkiksi Helsingin kaupunginorkesterin kausikortti. Vaikka taiteelliset ratkaisut tai nykyajan mahdollisuudet eivät uusintakierrokselle houkutakaan, yhden seikan vuoksi Hemmi voisi vielä palata menneisiin. Mutta se sopii siihen musaan. – Olen aina suhtautunut kaikkeen, että kun joku on tehty niin sitten se on valmis. – Nykymusiikissahan on aika lailla vallalla, että niitä kompressoreita on useita ja peräkkäin. – Lauluihin en yleensä käytä Nevejä ja muita, vaan äänitän SSL:n kautta. www.riffi.fi 6/2015 59 lajat ovat itse lennossa säädelleet kuuntelunsa balanssia sen mukaan, onko kyseessä stemmakohta vai lauletaanko unisonossa
Allen & Heathin, Avidin ja Digicon uutuusmalleja testeihin… • Greenhouse Effects hakee omaleimaista ilmettä kitarapedaaleihin niin visuaalisin kuin elektroniikankin keinoin. 60 www.riffi.fi 6/2015 P A L V E L U H A K E M IS T O M a a h a n t u o n t i Varmista oma Riffisi tilaamalla lehti suoraan kotiisi puhelimella, s-postilla tai nettisivujemme kautta. LUOTETTAVAA ÄÄNENTOISTOA ja kattava valikoima laadukkaita AV-tuotteita SEnnhEISER lahjoitti mellevät palkinnot Riffin lukijoiden kesken arvottavaksi. Otimme testiin kolme erittäin erilaista Les Paulia tarkistaaksemme mistä oikein on kyse… • Ikimuistoisissa sessioissa tapaamme Matti Mikkolan ja Eppu Kososen yhteishaastattelussa. (09) 3475 6380 Sähköposti: asiakaspalvelu@riffi.fi www.riffi.fi . Verkkosivuiltamme löydät myös jatkuvasti päivitettävät tuoteuutiset ja muut ajankohtaiset jutut! Antelope Audio, API, ASL, Barco, Black Lion Audio, Bricasti, Chandler Limited, Chauvet, Chroma-Q, Clay Paky, d&b audiotechnik, Directout Technologies, Empirical Labs, Event, Heil Sound, Kush Audio, Luminex, Manley Labs, MDG, Mojave Audio, Radial Engineering, Robert Juliat, Rode Microphones, Royer Labs, Solid State Logic, Sommercable, Sonnet, Swisson, Telefunken-Elektroakustik, Universal Audio, Wireless Solution msonic oy Kiitoradantie 11 01530 Vantaa 010 439 8800 STUDIOLAITTEIDEN VERKKOKAUPPA ON AVOINNA! www.msonic.fi Audico Systems Helsinki & Turku 020 747 9340 audico.. Riffi-kauppa Työn alla muun muassa: • Gibson liputtaa ensivuotta teemalla ”Back to Basics”. Riffin asiakaspalvelu / tilaukset Puh. Lue Riffin nettisivustolta ohjeet ja osallistu arvontaan! www.riffi.fi K u V A : E g iD iO S A n T O S 60-62 Palveluhak.indd 60 25.11.2015 15.24. • Digimiksereiden rintamalle putkahtelee uusia malleja tämän tästä. Odottelemme mm. • Kimmo Pohjonen on luonut kansainvälisen uran aivan omilla ehdoillaan, toimittajana Petri Silas
Sähkökitarat • akustiset kitarat • bassot. www.riffi.fi 6/2015 61 P A L V E L U H A K E M IS T O S o i t i n r a k e n n u s , h u o lt o j a k u l j e t u s k o t e l o i d e n va l m i s t u s SOITINLAITE-ELEKTRONIIKAN ERIKOISLIIKE PUTKIVAHVISTINKOMPONENTIT, KITARAEFEKTIT, KAIUTINELEMENTIT, KAAPPI JA CASE -TARVIKKEET, VAHVISTINHUOLTO JA KAHVITARJOILU HELSINGINKATU 30, 00530 HELSINKI WWW.URALTONE.COM Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki • Puh. (09) 3475 6380 gSM 040 501 2735 Sähköposti: tommi.posa@riffi.fi Tietoa verkosta: www.riffi.fi Ennekuja 2, 02270 Espoo • 0400 619682 www.guitarworx.. 029 080 0830 w w w. s o u n d t o o l s . f i soundtools Est. Puh. Asiantunteva ja ripeä kitarahuolto. 1972 Québec, Canada ® www.spelektroniikka.fi Elektroniikan komponentit Soitinrakennustarvikkeet “ ” Pienen puuhastelijan asialla jo vuodesta 1984 • 42 mm × 30 mm = 620 e • 42 mm × 50 mm = 800 e • 42 mm × 100 mm = 1 230 e • 90 mm × 30 mm = 800 e • 90 mm × 65 mm = 1 780 e Palveluhakemiston moduulimittaiset ilmoitukset pakettina koko vuodeksi (6 numeroa): Hintoihin lisätään alv. Soitellaan! Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | 0207 512 300 | www.studiotec.fi | sales@studiotec.fi ääni • valo • video • esitystekniikka Kysy tarjou sta! proav.roland.com info@roland.fi www.roland.fi www.facebook.com/RolandSuomi 60-62 Palveluhak.indd 61 25.11.2015 15.24
S oittajan asialla ! PT-talo 2. kerros Kirkkokatu 27 Joensuu Täyden palvelun soitintalo Joensuussa. 62 www.riffi.fi 6/2015 P A L V E L U H A K E M IS T O M u s i i k k i k a u p pa l ä h e l l ä s i 010 281 2020 Traverssikuja, 00510 Helsinki kauppa@mikrofonikauppa.fi Euroopan ehkä edullisin äänentoisto& musiikkiliike www.stpaulssound.fi p. 60-62 Palveluhak.indd 62 25.11.2015 15.24. • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • F-Musiikki Helsinki Kaisaniemenkatu 7 F-Musiikki Vantaa Antaksentie 4 F-Musiikki Espoo Martinsillantie 10 F-Musiikki Turku Viilarinkatu 1 F-Musiikki Lappeenranta Ratakatu 35 F-Musiikki Kuopio Väliköntie 4 Verkkokauppa www.f-musiikki.. • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • Tarkemmat tiedot www.f-musiikki.. 050 592 4085 tai 010 281 3730 Autamme toteuttamaan unelmia
Soittaminen aamusta iltaan on ihan ok ja suurin osa muusikoista elää ”musiikin sisällä” 365 päivää vuodessa, 24 tuntia vuorokaudessa. Täällä on harjoiteltava aamusta iltaan, jos keikkoja ei ole, ja on osallistuttava säännöllisesti jameihin ja sessioihin ja muuhun hengailuun, jos mielii eteenpäin päästä. Sosiaalinen verkostoituminen on aivan yhtä tärkeää, kuin soiton harjoittelu. Täällä jazz-kulttuuri on äärimmäisen rikasta, ja kaikkia kansallisuuksia ja sukupolvia edustava muusikkoyhteisö omaa vertaansa vailla olevan määrän tietämystä jazzin tyylilajeista, käytännöistä ja historiasta. Ei ihme, sillä New York on koko 1900-luvun ajan edustanut eteenpäin katsovaa, ajan viimeistä henkeä alleviivaavaa ja hakevaa ”modernistien” kaupunkia. Jos jostain jazzin osa-alueesta tai tekniikasta siis kaipaa opetusta korkeimmalla mahdollisella tasolla, niin kaupungissa on helppo saada tunteja tai päästä keskustelemaan jonkun kyseisen aihepiirin hallitsevan mestarin kanssa. Toisaalta tuollainen ”ekstremismi” on tälle kaupungille hyvin luonteenomaista ja täällä on helppo fokusoida mieli pelkkään musiikkiin. Monet maailman huippumuusikoista asuvat täällä ja noiden huippumuusikoiden projekteissa ja bändeissä kaupunkiin kerääntyvät uudet tulevaisuuden ”tähdet” sitten tulevat tunnetuiksi ja pääsevät kasvattamaan taitojaan. japanilaisten, espanjalaisten, israelilaisten, ruotsalaisten, itävaltalaisten, ranskalaisten, brasilialaisten, unkarilaisten, kreikkalaisten ja englantilaisten kanssa, ihan vaan muutamia kansallisuuksia mainitakseni. Ensimmäinen huomio asiasta on, että New York ei ole ainoastaan muusikoiden kaupunki, vaan kuvataiteilijat, tanssijat ja monen muunkin alan taiteilijat ovat kerääntyneet tänne. Miksi sitten tänne tullaan ja mikä tässä paikassa vetää puoleensa ihmisiä. Ensimmäisen kuukauden aikana olen itse ehtinyt esimerkiksi jo soittaa jameissa ja sessioissa amerikkalaisten muusikoiden lisäksi mm. Totuus on myös, että jos tosissaan tähtää esimerkiksi jazzmuusikkona kansainväliseen uraan ja haluaa päästä eteenpäin, on pakko tulla New Yorkiin jossain vaiheessa. Tuolta vanhalta pohjalta on muutama keikkakin järjestynyt ja soitettu. Ilmiö ei toimi ainoastaan New Yorkissa, vaan nimesi alkaa levitä muusikkopiireissä kansainvälisestikin. Minulla on ollut mahdollisuus viettää kuluva syksy jälleen täällä jazzin pääkaupungissa ja mukavaa on ollut huomata, että vaikka pari kolme vuotta on ehtinyt kulua tuosta edellisestä New Yorkin asumisjaksosta, niin ystävät ja klubien pitäjät muistavat minut vielä hyvin. Jos haluaa olla keskellä ja mukana paikassa, jossa taidehistoriaa parhaillaan ”kirjoitetaan”, on New York varmasti looginen valinta. Kaupungissa oleva tarjonnan määrä lisää myös kilpailua ja soittaminen alan parhaimmiston kanssa haastaa jokaisen muusikon taidot ja musiikilliset kyvyt. Tunnelma on hyvin dynaaminen ja asiat tapahtuvat täällä todella vauhdilla. Kaikkialta Amerikasta ja muualta maailmasta ihmiset lähtevät tutustumaan Ison Omenan musiikkielämään ja paikka kiehtoo monien muusikkojen mieltä. Monet noista henkilöistä edustavat maansa parhaimmistoa ja heidän tekemisiään seuraavat itse kunkin kotimaassa niin toiset muusikot kuin fanitkin. Tärkeää on myös, että täällä olevat muusikot oppivat tuntemaan nimesi jamien ja erilaisten muiden sessioiden kautta. Kun nuo soittajat sitten tapaavat muita muusikkoja, voi nimesi pulpahtaa esiin ja yllättävällä tavalla saattaa puhelinnumerosi ja nimesi päätyä jollekin henkilölle, joka haluaa palkata sinut keikalle tai projektiin myöhemmin. Uusia ystäviä ja kokemuksia on ehtinyt tulla roppakaupalla ja kaupungin hengen mukaisesti tähyillään jo tulevaisuuteen ja uusiin yhteistyöprojekteihin niin täällä New Yorkissa toteutettavaksi, kuin myös muuallakin päin maailmaa. Tätä kautta nimesi alkaa levitä kansainvälisesti musiikkialan verkostoissa ja ihmiset oppivat tuntemaan sinut. Ollaanpa kuulolla tästä aihepiiristä seuraavan kolumninkin osalta ja palaillaan pian taas täältä rytmimusiikin kotimaasta Atlantin takaa! Mukavaa loppuvuotta New Yorkista! Terveisin, Kari Antila New York kutsuu 63 Muusikkona615.indd 63 25.11.2015 13.02. www.riffi.fi 6/2015 63 Muusikkona maailmalla N ew York on jo vajaat sata vuotta ollut jazzja rytmimusiikin kansainvälinen keskus. Unohtaa ei myös sovi, että tätä kautta nimen oppivat tuntemaan myös oman kotimaasi muusikkoja harrastajapiirit, koska New Yorkin tapahtumia ja uusia trendejä seuraavat kaikki kyseiset henkilöt. Yksi mielenkiintoinen aspekti kaupungissa on myös kaupungin tietynlainen ”joukkoäly”
Saarinen selvittää 64 www.riffi.fi 6/2015 K irjoitin 90-luvun lopussa muutaman jutun Rytmi-lehteen, johon Tommi Saarela haastatteli minua J. No tuskin vielä kirjaksi, mutta kyllä niistä tuhdin monistenipun jo saisi. Rytmissä vaihtui melko pian aloittamiseni jälkeen päätoimittaja ja me emme löytäneet toisiamme koskaan. Joku varmaan sanoo, että liiankin usein. Katsotaan jos vaikka tunkkaisesta monistenipusta kirjaksi -projekti jatkaisi meidän hyvin alkanutta yhteistyötämme vielä joskus. Uusi juttu äkkiä kasaan oli ainoa vaihtoehto. Tunsin Riffin Laurin jo hyvin entuudestaan, ja messutapaamisella Lauri sattui kysymään, kiinnostaisiko kirjoittaa heille, ja vastasin saman tien kyllä. Suurin pelkoni vuosien saatossa on ollut, että kirjoitan saman jutun uudelleen. ja kuukkeli oli tehnyt häneen vaikutuksen. ”Ai sä oot se kuukkeliukko” on hauskin kuulemani määrittely itsestäni. Touch and Turn – säädin helpottaa mm. Parin viikon päästä minulle soitettiin ja kysyttiin, että alanko minä nyt sitten kirjoittaa niitä ”lupaamiani” juttuja äänentoistosta. Annons1.indd 1 2015-05-22 10.54 Viimeistä viedään ”Kovakoski, minun vanha persoonallinen biologian maikkani oli äänittänyt kaikki koulussa soitettavat näytteet itse. Joskus yritin saada niitä pois sieltä onnistumatta. Ilmaiset mobiiliapplikaatiot antavat lisäulottuvuuksia esim. Kaiuttimien kimpussa on tullut vietettyä paljon aikaa töissä, ja myös juttuni ovat monesti käsitelleet kaiuttimien käyttäytymistä. langattomalle monitorimiksaukselle. Nyt rupeamaa on takana 16 vuotta yhtäjaksoisesti joka ikiseen numeroon eli toistasataa juttua on kasassa. Soitimme perkauksen jälkeen jäljelle jääneet otteet Hessulle, joka kertoi meille välittömästi oikeinpäin, väärinpäin, molempiin suuntiin…” 64-65 Saarinen 615.indd 64 25.11.2015 13.04. Moneen otteeseen on ollut myös puhetta, että olisiko näistä jutuista koostamalla kirjaksi. Sanoin, että ei tämä näin onnistu, koska jokaisesta esittämästäsi kysymyksestä pitäisi tehdä oma artikkelinsa. yhden nupin eq-, kompressori ja gain – säätöjä. Pitkällisten vaiheiden jälkeen sain aikaiseksi 34 sekuntia kuukkelin juttelua nauhalle. Tietysti vuosia sen kirjoittamisen jälkeen. Nyholmin huonoista kuukkeliäänityksistä edes jotain irti luontomuseota varten. On se kirjoittaminen irvistyttänytkin, mutta pääsääntöisesti se on ollut todella mukavaa puuhaa. Kyseisen lauseen takana on basisti, joka oli lukenut keikkabussissa juttuni kuukkelista. Pyysin Lauria tarkistamaan, että olisiko hänen pääkirjoituksensa ollut hieman samantyylinen kuin lähettämäni juttu. Minulla on ollut todella vapaat kädet päättää mistä kirjoitan. Tämä tarina ilmestyi vuoden 2000 lopussa. Aiheen selvittyä ei ole luomisen tuskaa paljon kärsitty. Mik sen heti muistanut Hessua!?! En tosin muistanut kuuluiko Hessun valikoimaan kuukkelia, mutta tartuin puhelimeen jälleen kerran ja hän lupasi tietenkin auttaa. Ota yhteys ja kysy lähin jälleenmyyjäsi. Kerran käytti läheltä. Karjalainen Electric Saunan miksaajana. Reiskan Riffi -nimi vaihtui jossain vaiheessa Saarinen selvittää -muotoon. No minä aloin. Hän yritti lopuksi pumpata minusta yhden lauseen äänentoistokäsitteitä ulos. Luovuus, laatu ja luotettavuus kohtaa helppokäyttöisyyden Monipuolinen USB – liityntä live – äänen tallennukseen ja toistoon. Kuukkeli-juttu kertoi hieman kyseenalaisesta pelastusyrityksestä saada petotutkija Erik. Näin moni ”musta tuntuu” -tieto on saanut varmistuksensa. Tämä ja paljon muuta uusissa TF – malleissa. % +358 (0)9-5840 0010 yamahacasuomi@gmx.yamaha.com www.facebook.com/yamahaproaudiofinland Uuden TF-malliston myötä Yamahan digitaalimikserit tuovat tehtaan tunnustetun laadun, luotettavuuden ja helppokäyttöisyyden uudelle hintatasolle. Lauri teki tarkkaa työtä ja löysi arkistosta yhteneväisen artikkelin. Nämä muutamat Rytmi-artikkelit elävät internetissä omaa elämäänsä. Se oli minun ihan itse kirjoittamani kolumni kolmen vuoden takaa. S. Kymmenen tunnin työpäivän jälkeen saavutus oli ikimuistettava ja tämän tunteen halusin jakaa lukijoilleni. Sellaisessa tilanteessa voisi ainoastaan toivoa, että jälkimmäinen saman aiheen juttu olisi parempi kuin edeltäjänsä. Välillä Lauri on ehdottanut jotain aihetta ja usein ne ovat olleetkin tarttumisen arvoisia ehdotuksia. Vaikeinta on ollut välillä keksiä, mistä oikein kirjoittaa. Elettiin aivan vuosituhannen loppua ja aloin kirjoittaa Riffiin vuoden 2000 alusta. TouchFlow – käyttöliittymä uudessa kosketusnäytössä nopeuttaa työskentelyä merkittävästi. Hessu saapui pyörällään studiolle hetkessä: sanapari Erik S. Aina kirjoittaessa ja opettaessa joutuu paneutumaan aiheeseen sekä varmistamaan tarinansa oikeellisuutta
Joskus on mennyt seuraavaan aamuun, mutta pääsääntöisesti olen tehnyt työni pyydetyssä ajassa. Ota yhteys ja kysy lähin jälleenmyyjäsi. Tämä ja paljon muuta uusissa TF – malleissa. Hauskoja muistoja. Joskus olen esitellyt juttuideoitani ja olemme käyneet suurista suunnista hyviä keskusteluja. Laurin pöydällä juttuni on usein saanut vielä hyvää painotusta ja vaikkapa hienon väliotsikon johtamaan ajatuksia oikeaan suuntaan. Eli viimeistä viedään, ainakin toistaiseksi, minun osaltani Riffi-jutuissa. Kiitokset Reimalle mielenkiintoisista keskusteluista, kiireisimpinäkin aikoina tinkimättömästi pidetyistä aikatauluista ja ennenkaikkea asiantuntevista artikkeleista, joita on ollut ilo julkaista lukijoille. Kirjoittamistakin jatkan, mutta Msonicin foorumeilla. Ilo on ollut puolellani. Touch and Turn – säädin helpottaa mm. langattomalle monitorimiksaukselle. No ihan hyvin minulla on deadlinet pitäneet. Hieno matka kanssanne, ja tulen muistamaan sen aina. Luovuus, laatu ja luotettavuus kohtaa helppokäyttöisyyden Monipuolinen USB – liityntä live – äänen tallennukseen ja toistoon. Ilmaiset mobiiliapplikaatiot antavat lisäulottuvuuksia esim. Aloitan ensi vuoden alkupuolella Msonicin palveluksessa teknisenä tukena. Joitain perinteisiä vuosittaisia virityskeikkoja kuuluu varmasti ohjelmaan tulevaisuudessakin. Joskus vaan olen laittanut jutun menemään. Annons1.indd 1 2015-05-22 10.54 Riffiin kirjoittamani jutut toivat minulle myös monta hienoa työtilaisuutta. Aloitan työni Msonicilla niin, että jätän vielä oman yritykseni elämään edelleen rinnalle ainakin melumittauksia tekemään. Näin se menee, tahdoit tai et. yhden nupin eq-, kompressori ja gain – säätöjä. En siis häviä mihinkään, minut vain löytää jatkossa hieman eri paikasta. Riffin ja omasta puolestani toivotan menestystä työuran seuraavalle osuudelle! Lauri Paloposki 64-65 Saarinen 615.indd 65 25.11.2015 13.04. Kiitos monille asiakkailleni hienoista vuosista. TouchFlow – käyttöliittymä uudessa kosketusnäytössä nopeuttaa työskentelyä merkittävästi. % +358 (0)9-5840 0010 yamahacasuomi@gmx.yamaha.com www.facebook.com/yamahaproaudiofinland Uuden TF-malliston myötä Yamahan digitaalimikserit tuovat tehtaan tunnustetun laadun, luotettavuuden ja helppokäyttöisyyden uudelle hintatasolle. Esimerkiksi monet maakuntien teatterit oppivat tuntemaan minut Riffi-juttujeni vuoksi ja erilaisia työtehtäviä tarjoutui tätä kautta. Kun yhden oven avaa niin aina samalla muutama ovi sulkeutuu takana. Laurin luottaminen minuun ja juttuihini on ollut uskomatonta vuosien saatossa. Kiitos Laurille, riffiläisille ja lukijoille yhteisistä vuosista
Kiitshei.) ••• Nyt kun vielä muistaisi serverin passwordin. Ja niin edelleen. Pitäis siirtää sinne kamaa taas. AIka ei riittäisi duunin uudelleentekemiseen, joten… No, onneksi etenen arrangen suhteen rekursiivisessa loopissa, joten periaatteessa varhaisissakin versioissa intropuolisko olisi ok lopun ollessa roiveillaan – jos vain löytäisin kunnollisen version jostakin. Kaikissa. Eiväthän ne yleensä turhasta sano, asiakkaat. 66 www.riffi.fi 6/2015 Alangon päiväkirja on sarja tosikertomuksia, jossa monenlaisiin musiikki-, pelija IT-projekteihin sekaantunut säveltäjä/tuottaja/ äänisuunnittelija Petri Alanko jakaa lukijoiden surkuteltaviksi rakkaimpia vastoinkäymisiään, ja yrittää valaista siinä ohessa tietä jälkipolville tai ainakin perässä laahustaville. Logic X:n versiomenettely on mielenkiintoinen, sillä softa ei tee enää irtobiisejä backupversioista kuten ysiversio, vaan ne piileskelevät itse biisitiedostossa sellaisenaan, ja niihin palaaminen vaikuttaa lopulliseen biisifailiin, jos tallennat vahingossa väärään aikaan. ••• Tein varmuuskopion vioittuneesta failista, ja avasin siitä yhden backupversion. Toivoin, että olisin ollut fiksu poika ja… jep. Ja sitä edeltävässä. ••• On täysi mysteeri, mitä nimelle tai failille itselleen oli tapahtunut, mutta hässäkästä seurasi se, että AvBremixin jälkeen jokaisesta biisistä on tehty kolme varmuuskopiota. Meni kolme päivää, ja saamani palaute oli vähintään mykistävää. ”Song structure damaged”. Samoin edeltävässä. Melkoinen kiire. Työversioita ei enää ollut kovalevyllä, joten jouduin avaamaan Logic-failin uudestaan tehdäkseni uuden bouncen arrangesta. Kuuntelin dumppifailiksi nimetyn tiedoston, ja sekin oli samaa tuubaa. Voi helvetti, älkääpä kuvitelkokaan. Muisti, nääs. Sillä oli kiire. Tunnen softan aika hyvin, väittäisin. Jossakin vaiheessa tiedosto oli kahdentunut, ja toinen oli saanut loppumiksauksen nimen. KuvA: vIlle JuurIKKAlA V uosi on vierähtänyt periaatteessa vallan mukavasti, sillä olen säästynyt megaurpoiluilta ja hillittömiltä crasheilta, eivätkä vähentyneen matkustelun aiheuttamat hässäkät ole olleet tapetilla entiseen malliin. ”Your track was… peculiar, extraordinary, and some of the things seemed a bit out of place and rather dissonant.” Vähän aikaa olin jo pistää takaisin vaikka mitä, mutta maltoin, ja kuuntelin failin, johon muistiinpanot oli markkeerattu. (Apple: viittiiks laittaa Logiciin takas sen itsemääriteltävän väripaletin regioneille, synesteetikoille välttämätön työkalu. Työharjoittelijakin on edelleen satunnaisesti puikoissa koulunsa ohella. Tietty kama on tietynvärisenä tietyillä kohdilla. Katsotaan, miten kauan kaveri jaksaa ”unnamed audio” ja ”unnamed inst” -nimisiä raitoja. Katastrofi, melkein 66-67 Alanko.indd 66 25.11.2015 13.05. Hänen lähettämänsä faili oli bounce, jonka olin ottanut melodyneja muiden plugarien outputista, lähinnä muistin tueksi, eikä biisissä ollut edes komppiosastoa – toisin sanoen sound design -dumppifaili, jolla sattumoisin oli nimi, joka viittasi lopulliseen miksaukseen. Importtasin intropalaset alkuperäiseen vioittuneeseen biisifailiin ja bouncasin loppumiksauksen, ja kuuntelin sen kahdesti ennen henkilökohtaista dropbox-lähetystä asiakkaalle. Sen EI pitäisi toimia niin, mutta… niin se toimii. Se riittää. Toivottavasti en törmännyt bugiin, vaan kyseessä oli inhimillinen virhe. Siirryin jo kotvanen sitten pois Logic 9:stä, ja olen sittemmin käytellyt Logic X:ää, vaikka se tuntuukin toisinaan vähän kummalliselta ”ominaisuuksineen”. Todennäköisyys on melkoinen, mutta proseduuri tapahtuman takana on mysteerio. ••• Kun biisifaili lopulta aukesi, tuijotin vähän aikaa posket ja otsa tunnottomina ruutua. Siinäkin oli eka puolisko yhdistyneenä yhdeksi. Minä kun en vieläkään nimeä yhtäkään kanavaa, raitaa tai regionia. ••• Ja jumankauta mitä paskaa, suoraan sanoen. Jos tietää, mitä varoa, duunit sujuvat moitteitta, ilman suurempia ongelmia. ••• Vaikka olenkin ollut kiinni tiiviisti pääprojektissani, Remedyn Quantum Break -soundtrackissa, olen silti onnistunut satunnaisesti irroittamaan aikaa sinne tänne, ja onnistuinpa pölläyttämään taannoin orkesteriremaken Armin van Buurenin “Embrace” -sinkkujulkaisusta. Muistin sitten siirtäneeni työserverille kopion failista, koska halusin työstää sitä toisaalla. Eka puolisko näytti olevan ok (muistini on näissä asioissa moitteeton), vain tamtamit ja pari gongia puuttuivat. Suunnilleen puoleen väliin asti biisiä arrangessa oli vain yksi instrumenttiraita noin sadan sijaan, ja sitä yhtä tuplaklikkaamalla piano roll-edit -ikkunaan aukeni region, jossa ilmeisesti oli ekan puolikkaan jokainen instruraita mergetettynä yhdeksi tuubaksi, eikä audioraitoja näkynyt missään. Jos kyseessä olisi ollut useampisatapäisen työporukan peliprojekti, olisin saanut neljästi turpaan vielä senkin jälkeen, kun elotonta ruumistani olisi vedetty hiekkatiellä tankin perässä, heti happokylvyn ja oikeudenkäynnin jälkeen. Asiat sujuivat, sain remix/remaken tehtyä, ja lähetin failin van Buurenin porukalle. Voisi melkein luulla, että olen oppinut jotakin ja aikuistunut. En käytä assareita enkä muita minioneja, mutta olin päättänyt kokeilla työharjoittelijaa. Ihanasti
JUNO-DS www.roland.fi SIMPLY CREATIVE STUDIOSTA KEIKALLE (JA KAIKKIALLE SILTÄ VÄLILTÄ) 66-67 Alanko.indd 67 24.11.2015 12.09
Markku Syrjäpalo 050 545 2670 markku.syrjapalo @genelec.com Janne Lankinen 044 799 5106 janne.lankinen @genelec.com Genelec Oy Olvitie 5 74100 Iisalmi P 017 83881 genelec@genelec.com G_big sams_Riffi_230x250mm_01.indd 1 4.11.2015 19.37 68 Takakansi 615.indd 68 24.11.2015 12.08. Lisätietoja tuotteistamme ja palveluistamme saat myös kotimaan myyntipäälliköiltämme. Tervetuloa tutustumaan mallistoon valtuutetuilla jälleenmyyjillämme kautta maan. GLM™ 2.0 huonekorjainjärjestelmä mahdollistaa jokaisen järjes telmän kaiuttimen yksilöllisen sovittamisen akustiseen ympäristöön ja yhdessä Directivity Control Waveguide (DCW™) -suuntain teknologian kanssa järjestelmä tarjoaa erin omaisen stereokuvan ja taajuusvasteen haastavissakin tiloissa. Seuraava askel Smart Active Monitor (SAM™) kolmitiekaiutin mallisto on syntynyt yli 35 vuoden kokemuksella suorituskykyisten ja tarkkojen kolmitiejärjestelmien suunnittelusta