Riista 01/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Testissä jakkarareput Sako Carbonlight • Lafayette Smart• Ruger American 1/ 2018 9,20 € Rohtoja rekyylikammoon Ilvesjahtia Itä-Suomessa Talvisen jänisjahdin lumo Vinkit vaimenninkivääriin Lumi yllätti hirvenpyytäjät Näätä – kultarinnan kintereillä Riekkojen herra –Samuli Näkkälä
3 Pääkirjoitus 4 Samuli Näkkälä tuntee riekot ja niiden pyytäjät 10 Sako lahjoitti harvinaisuuden Puolustusvoimille 11 Tutkimus: Supi on munarosvo 14 Komeita kotimaisia puukkoja 18 Lumi vaikeutti Lapin hirvijahtia 22 Näätä on jälleen haluttu riista 26 Supiloukun virittämien äärimmilleen 28 Ilvesjahti itärajalla vaatii erikoisjärjestelyt 32 Talvisen jänisjahdin lumo 36 Näin teet ketun kallon trofeeksi 38 Kenttätestissä b-Bark-koiratutka 40 Lafayette Smart testissä 42 Pekka Juntin kolumni 44 Testissä metsästäjän jakkarareput 54 Rekyylikammo kuriin 58 Testipenkissä Ruger American 52 Testipenkissä Sako Carbonlight 66 Näin rakennat vaimenninkiväärin 72 Kokeilussa haulikon äänenvaimennin 75 Tee itse asehihna 80 Peltopyyn pyrähdys 82 Viimeinen sana 4 44 18 Tässä numerossa • 1/2018 KU VA P ek ka Ju nt ti Samuli Näkkälä tuntee riekkomaat Hirvijahti hautautui lumeen Jakkarareput testissä KU VA K ar i Li nd ho lm Riista_02-03-Sisalto-Paakkari_PM.indd 2 9.1.2018 10.27.00
Turistit ostavat isolla rahalla aktiviteettejä. Tykky koristelee kuuset, koira hakee jänistä. alv. Nyt olisi mietittävä isolla porukalla ja avoimin mielin, miten metsästysmatkailu saataisiin kasvavan luontomatkailun imuun. TILAAJAPALVELU p. 040-7229 808 pekka.mommo@riistalehti.fi JULKAISIJA Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 TOIMITUSJOHTAJA, ILMOITUSMYYNTI Veikka Gustafsson p. Pekka Mommo pekka.mommo@riistalehti.fi Riista_02-03-Sisalto-Paakkari_PM.indd 3 Riista_02-03-Sisalto-Paakkari_PM.indd 3 9.1.2018 12.24.32 9.1.2018 12.24.32. Määrä kasvoi reilusti yli kymmenen prosenttia. Se polkee paikallaan vuodesta toiseen. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Yksi esimerkki on talven latvalinnustus. Hiihdän kuvankauniissa lumisessa metsässä. Samuli Näkkälä toteaa tämän lehden artikkelissa, että nykyinen lupapolitiikka valtion riekkomaille on metsästysmatkoja myyvälle yritykselle täyttä myrkkyä. TEKIJÄT Joel Ahola Veikka Gustafsson Panu Hiidenmies Juha Jormanainen Pekka Juntti Jouni Kantonen Tuomo Karsikas Mikko Lamminpää Kari Lindholm Arto Määttä Katja Piiroinen Pasi Uusitalo KARTAT Retkeilymedia Ahola/Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos KANNEN KUVA Kari Lindholm TAITTO Tenhelp Oy/Tenho Järvinen PAINO Reusner AS, Tallinna ISSN 1796-8267 ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Tulijoita olisi, jos saisi lupia. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. Yksi mahdollisuus etelässä voisi olla jousimetsästys. Kassajono oli varsinainen Baabelin-torni: englanti, saksa, ranska, espanja, italia, hollanti, venäjä. Kiimarauhoitus keskellä parasta pyyntiaikaa ei kerää pohjoisessa kiitosta. TOIMITUS Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@riistalehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Mommo p. Mietin, että tästä voisi maksaakin ja niin moni myös tekisi, jos joku tätä niille tarjoaisi. Lumi on koitunut myös monen hirvikoiran surmaksi, koirat eivät ole päässeet pakoon uppolumessa hirven potkua. . alv. Vaikka luontoturismi vetää kuin häkä, ei se valitettavasti näy metsästysmatkailussa. www.riistalehti.. Mutta se ei pelkästään riitä. H iki helmeillee otsalla. Jotain olisi tehtävä myös seurakentässä, että metsästysmatkailun umpisolmu saataisiin löysemmälle. Moni epäilee, josko lintukanta on koskaan niin hyvä, että se tyydyttäisi metsästysaikojen laatijaa. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.. Siinä alkuun kielet jotka tunnistin korvakuulolta. Suomeen vetää ennen muuta puhdas lumi, revontulet ja raikas ilma. Hiihdetään, tarvotaan lumikengillä, kiidetään läpi lumisNykyiselle tavalle toimia on hankala rakentaa bisnestä. Suomeen tuli ennätysmäärä ulkomaisia turisteja viime vuonna. On aivan hiljaista. Ruotsalaiset ovat siitä kovin kiinnostuneita. ten metsien koiravaljakolla tai moottorikelkalla. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. VUONNA 2018 ILMESTYY 10 NUMEROA, JOISTA 1 JULKAISTAAN TUPLANUMERONA Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 € (sis. Havaitsin sen omin silmin ja korvin, kun käppäilin joulun aikaan Äkäslompolon kuuluisassa Jounin Kaupassa. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. www.facebook.com/riistalehti Metsästysturismille imua Ja vielä… Lumi torppasi hirvikauden Lapissa. (03) 42 465 335 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) tilaajapalvelu@riistalehti.. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. Nykyiselle tavalle toimia on hankala rakentaa bisnestä. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p
HENKILÖKUVA Riekkojen herra Samuli Näkkälä on opastanut ja kuljettanut riekonmetsästäjiä porosaamelaisen sukunsa ikiaisille nautintamaille Pöyrisjärven erämaahan jo yli viidentoista vuoden ajan. Näkkälä on nähnyt aitiopaikalta, kuinka suomalaisten erätaidot rapistuvat. TEKSTI JA KUVAT Pekka Juntti Riista_04-09-Nakkala.indd 4 Riista_04-09-Nakkala.indd 4 8.1.2018 16.46.20 8.1.2018 16.46.20
Näkkäläjärvi takana kohoavine vaaroineen ja tuntureineen on Samuli Näkkälän maisemaa. Joka on käynyt Näkkälässä riekkojahdissa, tuntee Samulin. Riista_04-09-Nakkala.indd 5 Riista_04-09-Nakkala.indd 5 8.1.2018 16.46.23 8.1.2018 16.46.23
Mutta mitä haittaa siitä on, jos poro pikkuisen säikähtää. VUOKRAMÖKIT seisovat kauniilla paikalla Näkkäläjärven rannassa. Hän sanoo, että luottamuksellinen suhde poromiehiin on ammatin kannalta tärkein asia. Erämaahan sovitaan kyllä, kunhan olla sovussa. – On se (luonto) tärkeä. Kun Näkkälä kulkee tässä maisemassa hänestä tuntuu, että joku ohjaa häntä oikeille reiteille. Kaikki ylimääräinen liikehdintä aiheuttaa kuluja, Näkkälä selventää. Joka on joskus tullut tähän isoon maisemaan riekkojahtiin, on todennäköisesti tavannut Samuli Näkkälän. – Tästä sitä pienenä harreja ongittiin. Joku paikka on niin hieno, että tulee tunne, että sen haluaa pitää itsellään. Näkkälä on molempia. Se on ykkösprioriteetti. Hänellä on sekä täällä, että Enontekiön kirkolla Hetassa talo. Aika usein omatoimipyytäjät eivät ilmoita menostaan ja sitten paliskunnasta tulee kiukkuinen puhelu Näkkälälle, että miksi olet vienyt vieraasi keskellä tokkaa. Tällä hetkellä poika asuttaa Näkkälän taloa. – Tieto tulee aivan kuin syvemmältä. Monesti huomaa, että aha, tuostahan se pitää mennä. Samuli Näkkälä seisoo järvensalmen ylittävällä sillalla ja katselee virtaan. AIKA ajoin lehdet kirjoittavat poromiehistä, jotka ovat suuttuneet tokat hajottaviin kanakoiriin. Näkkälä miettii. – Se on ehdoton, että väistetään porot. Sitä näkee, mistä esi-isätkin ovat aina kulkeneet. Takana järveen pistä niemi, jossa seisoo ahkun, isoäidin talo. J oka on kerran käynyt Enontekiön Näkkälän kylässä, ei unohda näkemäänsä. Näkkälä toivoo, että myös omatoimimetsästäjät olisivat aina yhteydessä joko häneen tai poromiehiin ennen kuin menevät jahtiin. Hän tuntee paikkojen tarinat ja tietää pyyntikuopat ja seitakivet. Joku paikka on niin hieno, että tulee tunne, että sen haluaa pitää itsellään. Täältä hän on kotoisin, ja täällä lujasti kiinni. Varmaan siitä saisi nytkin. Karun Näkkäläjärven rantaan rakennetun saamelaiskylän taa nousee loputtomiin jatkuva tunturimaisema, Pöyrisjärven erämaa. Silloin Näkkälä kieltäytyy ja ehdottaa toista paikkaa. Riista_04-09-Nakkala.indd 6 Riista_04-09-Nakkala.indd 6 8.1.2018 16.46.24 8.1.2018 16.46.24. Yritys on päätyö, mutta hänellä on myös oma porokarja. Samuli itse asuu kumppaninsa Taina Vuolteenahon kanssa Hetassa. Kun hän kulkee täällä, hänestä tuntuu, että joku aivan kuin ohjaa oikeille reiteille. Mutta vaikka olisi porovapaa koira, poro ei tiedä sitä kun koira tulee kohti. Taustansa takia Samuli Näkkälä ymmärtää asian molemmat puolet. Joskus asiakkaat toivovat kyytiä paikkoihin, jossa porot palkivat. Välillä ihmiset loukkaantuvat, kun kieltäydyn ja sanovat, etteivät heidän koirat ajata poroja. Näkkälä on täällä se mies, kenelle soitetaan, kun riekonpyynnistä on kysymys. Hänen yrityksensä Näkkälä Eräpalvelut on auttanut Pöyrisjärven erämaahan riekonpyytäjiä ja retkeilijöitä vuodesta 2001. – Laidunalue on aika pieni ja poromies joutuu kokoamaan porot takaisin. Tämä on Samuli Näkkälän kotimaisemaa. Tavallaan tämä on Samuli Näkkälän pyhää maata. Hänen pohjoissaamelainen sukunsa on asunut täällä iät ja ajat. Samuli Näkkälä on alueella linkki poromiesten ja metsästäjien välissä. – En vie väkeä alueille, jossa on poroja. Eikö ole olemassa sellainen ajatus, että paikka kuluu, jos sitä katsoo. Mahdollisia ammatteja on oikeastaan vain kaksi: poromies ja eräopas. Näkkälä on onnistunut järjestämään elämänsä niin, että elämä täällä Suomen kaljulla katolla on mahdollista. Näkkälä kopistelee vuokrakämpän portailla lunta kengistään. On paikkoja, joihin en edes vie vieraita. 6 • HENKILÖKUVA Nämä maat ovat Samuli Näkkälälle tavallaan pyhää maata
7 • Näkkälä esitteli tiluksiaan. Yhden tuvan nimi on Riekonkieppi. Hämärä kota on nimetty Tropical Bariksi. Takana yksi kolmesta vuokratuvasta. Näkkälä sijoittuu Enontekiön kirkonkylän Hetan pohjoispuolelle, juuri siihen kohtaan, mistä maisemat alkavat ja risukot loppuvat. – Siellä on solmittu monta salaista sopimusta, Näkkälä virnistää ja viittaa liikemiesseurueisiin, jotka viihtyvät Näkkälässä. Uusimman tuvan terassi avautuu Näkkäläjärvelle. Riista_04-09-Nakkala.indd 7 Riista_04-09-Nakkala.indd 7 8.1.2018 16.46.25 8.1.2018 16.46.25
Ei omaa pihaa, ei omaa rauhaa. – Valtio laittaa kapuloita rattaisiin. Niillä ret8 • HENKILÖKUVA Samuli Näkkälän kumppani Taina Vuolteenaho työskentelee Samulin yrityksessä. – Joillekin vesistönylitys pilaa koko reissun, Näkkälä lisää. Yksi yritys kävi Näkkälässä yhtenätoista syksynä. Nykyään Samuli ei juuri raaski riekkoja itse pudottaa. – Nuorempana aivan järkytyin, kun joku kysyi, että pitääkö tuoda oma vesi mukana, Näkkälä kertoo. Metsästyssafareiden järjestäjiä on niin vähän, ettei sillä olisi riekkokantoihin merkitystä, Näkkälä kertoo. Samuli Näkkälä löytää itsensä unelmoimasta kauniimmasta maailmasta. – Ne sanoo, että mitä! Eihän täällä ole edes puita! Näkkälä haaveksii erätaitokurssien järjestämisestä suomalaisille. – Eikä kämpässäkään, Vuolteenaho jatkaa. Aigi on Näkkälän viides saksanseisoja. Ennen oli yrittäjillä oma lupavihko, josta asiakkaat saivat ostaa lupia. Sitten hän huomaa nurkassa tyhjiä kaupan viiden litran vesipulloja. Hänen utopiassaan metsästyspalveluita tuottava yritys voisi myydä asiakkaalleen luvan silloin kun tämä sellaisen tarvitsee. Joillekin suomalaisille tulen tekeminen metsässä on elämys. – Hyi kauhea! sanoo Näkkälä sellaisesta asumisesta ja uskoo, että varmasti asia tuntuu samalta toisinkin päin. Vielä pöljemmältä tuntuu pakata niitä mönkijänkärryyn ja raahata tunturiin. KAIKENLAISTA sitä touhuaisi, kunhan lait ja asetukset olisivat järkeviä. Vesipullojen kantaminen on Näkkälälle yksi osoitus nykyihmisten luonnosta vieraantumisesta. Hän tarkastaa Taina Vuolteenahon kanssa, mihin kuntoon kämppä on edellisten kävijöiden jäljiltä jäänyt. Näkkälä kertoo tarinen Tainan Helsingin reissusta. Riista_04-09-Nakkala.indd 8 Riista_04-09-Nakkala.indd 8 8.1.2018 16.46.31 8.1.2018 16.46.31. Ihmiset tulevat tänne niin kovin erilaisesta ympäristöstä. Toisaalta Näkkälä ymmärtää kyllä miksi. – Monet eivät saa tulta aikaiseksi mettässä, Näkkälä sanoo. – Mitä vikaa on Näkkäläjärven vedessä, kun siitä olemme satoja vuosia juoneet. – On siisti, Näkkälä toteaa. Nyt metsästyssafarit ovat hankalia järjestää, kun luvansaanti on arpapeliä. Erätaidot katoavat pikku hiljaa. Veden raahaamista Näkkälään mies ei meinaa oppia ymmärtämään. Se onnistuisi, jos maailma olisi niin hyvä, että kaikki luottaisivat kaikkiin. mies äimistelee. Näkkälän eräpalvelut on toki järjestänyt riekkoretkiä yrityksille. Näkkälä myöntää, että on mukavaa, kun pääsee opettamaan vieraille erätaitoja. – Mutta suomalainenhan ei ala sellaisista maksamaan, sillä suomalainen osaa. Ihmiset asuivat siellä kuudennessa kerroksessa ja hissi kuljetti kellarista ovelle saakka
Isä halusi näyttää millaista riekonpyynti on. Tarina kertoo, että toisella kymmenellä oleva Antti oli poropaimenessa isänsä kanssa ja häntä oli alkanut väsyttää. Kuljetuksia on syksyisin melkein joka päivä. Hirvenmetsästys. Riista_04-09-Nakkala.indd 9 Riista_04-09-Nakkala.indd 9 8.1.2018 16.46.33 8.1.2018 16.46.33. Viisi riekkoa ryhmää kohti riittäisi hyvin. Pyytäjä sai puoli vuosisataa sitten hukkaamansa saaliinsa takaisin. Taina Vuolteenaho huomauttaa, että jos riekkokanta on alamaissa, ei luvan tarvitse olla kolme riekkoa päivässä per metsästäjä. Hän on omistanut kaikkiaan viisi karkeakarvaista saksanseisojaa ja metsästää edelleen nuoren narttunsa Frehil’s Aigin kanssa, joskaan ei raaski enää ampua montaa riekkoa vuodessa. Viime syksynä täällä poikkesi isä ja hänen poikansa. Riekkojen herra tepastelee tiluksillaan. Mutta keitä täällä oikein käy. . Karhu oli tullut näkyviin juuri kun Antti oli jyrsinyt kylkiluuta tulilla. Hän sai arvonimensä jo pojankossina, kun hän onnistui ampumaan karhun Olkovaarassa Näkkälässä. Oli valkeat riekot ja kun koira alkoi seisoa, nainen itki suoraa itkua. Kuuluisan Karhu-Antin poika SAMULI NÄKKÄLÄN isä oli kuuluisa Antti Näkkälä eli Karhu-Antti. Näkkälän mukaan neljä, viisikin yrityslupaa vuodessa olisi iso asia yritykselle. Hän esittelee jokaisen mökin, kertoo, että uutta ulkovessakehikkoa odotellaan, pitäisi joskus rakentaa sellainen iso isännänpirtti tähän, johon voisi tuoda ryhmiä. Kun isä juhli 60-vuotisjuhliaan, Samuli Näkkälä päätti järjestää isälleen yllätyksen. – Aika paljon näkee sitä, että vanhemmat haluaa esitellä lapsilleen erämaata. Eikä savuriekkoja. Isä tuli ihmetellen katsomaan, että mitä se poika ampui ja siellähän oli aikuinen karhu kötällään. – Ei tätä jaksaisi muuten. 9 • Nils-Samuli Näkkälä Tunnetaan myös nimellä Vilkunan Tuomhaan Antin Samuli 45-vuotias eräpalveluyrittäjä Näkkälä Eräpalvelut -yrityksessä. Yritys tarjoaa eräopaspalveluita, vuokraa mökkejä, kammeja ja muita majoitteita sekä kuljettaa retkeilijöitä ja metsästäjiä maastoon. – Ne ovat kuolleita sieluja. Pihalla on tuuppinut jänis. Tavallisia äijä-, akka ja sekaporukoita riekonpyynnissä. OSA kohtaamisista jää lämmittämään mieltä pitkäksi aikaa. Siitä lähtien Antti Näkkälä oli Karhu-Antti. Vanhat ihmiset, poismenneet, tulevat riekkoina takaisin taloille. Tällaiset kokemukset ovat Samuli Näkkälälle tärkeintä työssä. – Se oli herkkä hetki, Näkkälä hymyilee. Juhlapäivänä Samuli nosti isälleen muovipussin käteen ja sanoi: – Siinä on lahja. Joskus isoista yritysjohtajista näkee heidän korkean asemansa, kun he saapuvat Näkkälään, mutta he muuttuvat tavallisiksi ihmisiksi kun autot ja asumukset jäävät taakse. Isä ja poika tekivät tulet ja isä jätti pojan lepäilemään siksi aikaa kun hän kävisi katsomassa tokkaa. Kun laukaus lopulta lähti, karhu pyörähti kannoillaan ja poika juoksi perään. Silloin herratkin huomaavat, ettei vallalla ja rahalla tee metsässä mitään ja että he ovat metsässä oppaidensa armoilla. – Isä tunnusteli pussia ja sanoi, että onko tässä se, minkä hän luulee olevan. Hän sattumalta tiesi, kenellä Antin ampuman karhun kallo on ja hän sai ostettua sen. Kauniimpaa maailmaa odotellessa kaksikko vuokraa mökkejä sekä opastaa ja kuljettaa pyytäjiä. – Se on parempi uskoa kuin olla uskomatta. Harrastukset: Vanhojen mopojen rakentelu, entisöinti ja pitkät ajelut. Nyt isä on jo kuollut. Kuuluisuuksia ja tavan palleroita. Yksi metsästäjä kuuhasi yksikseen kaksi päivää Näkkäläntien varsia riekkoja löytämättä, kunnes viimein raaski ostaa kuljetuksen maastoon. Näetkö, tuolla on riekko! – Sen näki, kuinka tärkeää se oli isälle, Näkkälä hymyilee. Kaikenlaista väkeä ympäri Suomen ja ulkomailtakin. Hän sai 7x33 kaliiberisen Sakon lintukiväärin käteensä ja nosti, mutta ase ei sopinut poskelle, koska kylkiluu oli poikittain suussa. – Olen asiakkaille sanonut, että pihajäniksiä ei saa ampua. – Oli se onnellinen mies, kun haettiin se takaisin. Katso, nyt se seisoo. Perheen koira löysi riekkoja ja isä oli aivan innoissaan. – Samaan laihin ne oksentaa vaaranlaidassa kuin muutkin, kun ovat yön ryypänneet, Näkkälä murjaisee. – Niistä se raha tulee. – Mie kolme päivää hieroin sitä koiraa linnuilla ja sitten se jotenkin heräsi siihen hommaan. Näkkälällä on kolme aikuista lasta: Nilsuule, Kiia ja Jouna. Yksi liikuttavimmista muistoista oli se, kun nainen tuli Näkkälään aikuisen seisojan kanssa, joka ei ollut koskaan seisonut lintua. Kauniimpaa maailmaa odotellessa kaksikko vuokraa mökkejä sekä opastaa ja kuljettaa pyytäjiä. Ja niitä oli. Onko siellä varmasti riekkoja, mies kyseli ja Näkkälä vastasi, että pitäisi olla. On rikkaita ja vähemmän rikkaita. Savuriekoilla hän tarkoittaa riekkoja, jotka tulevat talojen pihoihin. Sinä uskot saamelaisten vanhoihin taruihin. killä Näkkälän yritys tuo paikalle myös toimivat kanakoirat ohjaajineen
Suomi on jaettu 1200 riistakolmioon. Riistanhoitajat hupenevat RIISTANHOITOON osallistui 205 000 henkilöä vuonna 2008. Juhlamalliin kuuluu lisäksi kaksi lipasta, avotähtäimet, bipodi ja suujarru. Ase numero 3. Syy ei ole täysin selvillä, mutta muun muassa sää ja ilmasto näyttävät vaikuttavan kasvuun. Sako TRG 22 ”Finland 100” -tarkkuuskiväärin kehykseen on laseroitu teksti ”Finland 100” sekä aseen sarjanumero. Juhlamalli tulee olemaan keräilyharvinaisuus. Turistikoirat levittävät punkkeja pohjoiseen. Loput juhlamalliaseista toimitetaan myyntiin sekä Suomeen että ulkomaille. luovutettiin 13.12.2017 Sakon ja Puolustusvoimien pitkäaikaisen yhteistyön kunniaksi. Tämän keräilyharvinaisuuden tukin ja kehyspiipun valkoinen maastokuvio kuvastaa Suomen ankaraa talvea ja on samalla kunnianosoitus talvisodan sankareille, jotka säilyttivät Suomen itsenäisyyden vaativissa olosuhteissa. Viime vuonna riistanhoitajia oli enää 150 000. RIISTALUKU Riista_10-13-Riistamailta_PM.indd 10 Riista_10-13-Riistamailta_PM.indd 10 9.1.2018 11.41.04 9.1.2018 11.41.04. Ase on pakattu kantolaukkuun, jonka mukana tulevassa juhlaveitsessä on samat kaiverrukset kuin aseessa. Sen kunniaksi Sako luovutti puolustusvoimille Sako TRG 22 ”Finland 100” – tarkkuuskiväärin. Runsaan kettukannan takia yleistynyt kettukapi tarttuu pihakoiriin, kun kapin heikentämät ketut saapuvat hakemaan ruokaa asutuksen lähistöltä. Henttonen arvioi, että paikallisia punkkipopulaatioita esiintyy pohjoisimmillaan Muoniossa ja Enontekiössä. Muutoksen arvioidaan johtuvan siitä, että metsällä käyvien metsästäjien määrä vähenee ja riistanhoito kytkeytyy metsästykseen yhä harvemmalla. Heitä ovat iäkkäät, ei-akateemisesti koulutetut ja taajamien ulkopuolella kylissä asuvat. Riistanhoidon kokonaisarvo on 123–180 miljoonaa euroa. Kettukapin aiheuttaa syyhypunkki, joka aiheuttaa ihotulehduksen myötä kutinaa ja karvanlähtöä. Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg otti vastaan upean Sako TRG 22 ”Finland 100” -tarkkuuskiväärin. Osan juhlamallista Sako tulee lahjoitamaan hyväntekeväisyyshuutokauppoihin ympäri maailman. Puolustusvoimille Sakon toimitusjohtajan Raimo Karjalaisen toimesta. 1002 Heikoista kanalintuvuosista huolimatta riistakolmioita laskettiin viime kesänä 1002 kappaletta. Borrelioosi yleistyy PUUTIAISTEN eli punkkien levittämien sairauksien, borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen tapausmäärät ovat lisääntyneet Euroopassa ja Suomessa rajusti viime vuosikymmeninä. Kaikki aseet ovat jo asiakkaiden varaamia. PUUTIAISIA eli punkkeja on tavattu Ylä-Lapissa. Hirvieläintiheyksillä ei näytä olevan vaikutusta punkkien levinneisyyteen. Sako liittyy vahvasti Suomen itsenäistymiseen. Juhlamalli valmistetaan kaliiperissa .308 win. Numero yksi ja kaksi jäävät perinteiden mukaan Sakon ja Berettan omiin museoihin. Luonnonvarakeskuksen professori Heikki Henttonen arvioi, että punkit kulkeutuvat pohjoiseen matkailijoiden ja metsästäjien koirien mukana. Havaintoja punkeista on saatu viime vuosina yhä enemmän napapiirin pohjoispuolelta. Sako lahjoitti puolustusvoimille harvinaisen juhlakiväärin SAKO on valmistanut numeroidun erikoiserän lumi maastokuvioisia Sako TRG 22 -tarkkuuskivääreitä 100-vuotiaan Suomen innoittamana. Aktiivisia riistanhoitajia on runsas 10 prosenttia metsästäjistä. Aseen vastaanotti Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg Sakon toimitiloissa. Eniten ruokitaan pieniä hirvija sorkkaeläimiä, vähiten metsäjänistä ja hirveä. 10 • RIISTAMAILTA RIISTAMAILTA Kettukapi leviää KETTUKAPI on piinannut inarilaisia koiranomistajia koko syksyn
Hirvi liikuttaa miljoonia HIRVIELÄINTEN liha-arvo oli 66 miljoonaa euroa metsästyskaudella 2016–17. Videot ovat kaikkien vapaasti saatavilla osoitteessa riistametsa.fi. Peräti 40 prosenttia pesistä tuhottiin nisäkäsvoimin. Yleisin pesärosvo oli supi. Hirvenmetsästykseen käytettiin 4,8 miljoonaa ”henkilöjahtituntia”. Tutkimuksen mukaan kanalintupoikueita esiintyy enemmän alueilla, joissa on aluskasvillisuutta ja tiheämpi latvusto. KU VA Jo el A ho la 11 • Metsänhoitoon vinkkejä SUOMEN riistakeskus ja Metsäsäätiö ovat julkaisseet uusia videoita riistametsänhoidon menetelmistä. Haukat ovat kasvatettuja ja kesyjä. Raha liikkuu jahdissa METSÄSTYKSEEN liittyvä kulutus on suomalaisessa metsästäjäkunnassa lähes kaksinkertaistunut 1990-luvun alkupuolen tasosta. Suomessa viimeisin varma naalinpentue on todettu vuonna 1996. ”Kyseessä on pesätuholainen, joka pitäisi saada kokonaan hävitettyä Suomesta”, toteaa tutkija Heidi Krüger Maaseudun Tulevaisuudelle. Pesiä tarkkailtiin riistakameroin kahdeksan päivää. Metsästyshaukoilla metsästetään etenkin peltolintuja kuten peltopyytä. Krügerin mukaan supeja on niin paljon, että petojen poisto yhtenä vuonna ei riitä vaan tilalle vaeltaa muualta lisää. Eniten on kasvanut rahankäyttö varusteisiin, matkustamiseen ja majoituspalveluista maksamiseen. Supin loukutus todella kannattaa. Tulos oli järkyttävä. Krüger on Helsingin yliopiston metsätieteen jatko-opiskelija, joka tekee väitöstutkimusta peltokanalintujen menestymiseen vaikuttavista tekijöistä. Keskimääräinen metsällä käyvä suomalainen käytti harrastukseensa 950 euroa vuonna 2008, mutta kulutus on kasvanut tästä. 10 prosenttia jäi selvittämättä. ”Viikissä tehtiin 3-vuotinen tutkimus, jossa havaittiin, että vasta kolmantena vuonna petopyynnillä alkoi olla kantaa leikkaava vaikutus”. Video-ohjeissa esitellään taimikonhoitoa ja harvennusta, alikasvoksen merkitystä ja riistallisia erityiskohteita. Puolet joutuivat varisten ja harakoiden suihin. Valkohäntäpeuran lihaa saatiin 1,07 miljoonaa kiloa ja metsäkauriin lihaa 100 000 kiloa. Supi vaikuttaa jopa luultua tehokkaamalta pesärosvolta. Pesässä oli aitoja fasaanin munia. Hirvenmetsästyksen laskennallinen keskiarvo on 5 500 euroa tuhatta hehtaaria kohti. Supikoira on nyt tutkitusti kaikkien munarosvojen äiti. Kaudella 2016–17 kaadettiin noin 90 000 hirvieläintä, joista saatiin 7,4 miljoonaa kiloa luullista lihaa ja luutonta lihaa noin puolet tästä. Tutkimus: Supikoira on todellinen munarosvo SUPIKOIRA tuhosi 40 prosenttia koepesistä. Tanskan lisäksi haukkametsästys on sallittu Euroopassa monissa muissakin maissa, kuten esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Saksassa, Ranskassa, Belgiassa ja Tsekeissä. Tämä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon kuuluva metsästysmuoto oli kielletty 50 vuotta. Riista_10-13-Riistamailta_PM.indd 11 Riista_10-13-Riistamailta_PM.indd 11 9.1.2018 11.41.08 9.1.2018 11.41.08. Maaseudun Tulevaisuus kertoo, että Metsästyslaki ei Suomessa erikseen kiellä haukkametsästystä. Krügerin mukaan tutkimustulosten perusteella supikoiralla näyttää olevan arvioitua merkittävämpi osuus pesivien lintujen pesätuhoissa. Ministeriön tietojen mukaan Suomessa yksi metsästäjä omistaa metsästyshaukan. Tanska salli haukkametsästyksen TANSKAN parlamentti salli haukkametsästyksen. Luullisen hirvenlihan arvo Suomessa on 9,10 euroa kilolta, valkohäntäpeuran 7,70 euroa kilolta. Krüger tutki supien tekosia Länsi-Uudellamaalla maastoon vietyjen 104 keinopesän avulla. Naalit hukassa METSÄHALLITUKSEN tekemissä naalien pesätarkastuksissa ei tänä vuonna havaittu merkkejä naalipentueista. Se aiheutti kolmanneksen pesätuhoista
Tämäkin on tervetullutta, sillä joillakin paikkakunnilla lupaprosessi on venynyt kohtuuttoman pitkäksi, jopa kuukausia kestäväksi. Erikoinen projekti tuli mahdolliseksi metsästyslain ja -asetuksen muutoksen johdosta. Erityisistä syistä aikaa voidaan myöntää jopa kahteen vuoteen. Metsähallituksen hirvenmetsästysalueiden myöntämisessä ovat etusijalla hakijat, joilla ei ole muuta hirvenmetsästysmahdollisuutta. Metsäjänis häviämässä METSÄJÄNISSAALIS on pienentynyt kolmannekseen 30 vuoden aikana. Toinen lupaprosessia sujuvoittava uudistus on kotipaikkasidonnaisuuden poistuminen. Myös asekeräilijät tulevat uuden lain myötä aselupamenettelyn piiriin. Saalis painottuu Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan. Rusakkosaalis on samalla aikajaksolla kasvanut vain lievästi pysyen samankokoisena viimeisten 20 vuoden aikana. 31.1.2018 klo 16:00 saakka. Aika mieleisen aseen löytämiseksi lisääntyy nykyisestä puolesta vuodesta vuoteen. Myös Ruotsissa metsäjänis on hävinnyt lähes kokonaan maan eteläosista rusakon yleistyessä. Taustalla on huoli afrikkalaisen sikaruton leviämisestä Suomeen luonnonvaraisen villisikakannan runsastuessa Hankkeen keskeisenä tavoitteena on tuottaa prototyyppi Suomen olosuhteisiin soveltuvasta villisianmetsästykseen käytettävästä aitauksesta metsästysasetuksen muistion vaatimusten mukaisesti. Lisäksi tavoitteena on mahdollistaa villisikojen GPS-pannoitus tutkimustarkoituksiin. Paljon arvosteltu ja pelätty soveltuvuustesti jää kokonaan pois. Nyt kokeillaan aitapyyntiä. Marraskuun puoliväliin mennessä vahinkoarviointipyyntöjä oli tullut yli kaksinkertainen määrä viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Pantasudet joutuivat salapyynnin kohteeksi muita susia useammin. Aseen hankkimiseen on nyt aikaa vuosi, mikä on hyvä jos kyttää asetta vaikkapa poliisin asehuutokaupasta. Metsästysaseen ostamiseen helpotuksia JOULUKUUN alusta voimaan tullut uusi aselaki toi monta mukavaa helpotusta metsästäjälle. Aluelupaa valtion maille voi hakea netissä lupahakujärjestelmällä: https://lupahaku.eraluvat.fi. Pyrkimyksenä on kehittää aitaus, jolla villisianmetsästys onnistuu tehokkaasti vahingoittamatta villisikaa. Viranomaisten mukaan testi ei palvellut lupien myöntämisessä. Hankkeen vetäjäksi valittiin Niko Teikari. Hanke päättyy helmikuun lopussa. Susia salametsästetään LUONNONVARAKESKUKSEN tutkimuksen (Ilpo Kojola, Johanna Suutarinen) mukaan laittoman metsästyksen vaikutus Suomen susikantaan on suuri. Villisian leviäminen halutaan estää. Villisikaa pyydetään aitaamalla METSÄSTÄJÄLIITTO aloitti marraskuun alussa Suomen riistakeskuksen rahoituksella villisian aitauspyyntihankkeen. Kohdealueena toimii Metsästäjäliiton Kymen piirin alue. Metsähallituksen hirvenmetsästyksen alueluvat ovat haettavina 1.1. Se tarkoittaa, että luvat voi jättää muuallekin kuin kotipaikkakunnan poliisille. Riista_10-13-Riistamailta_PM.indd 12 Riista_10-13-Riistamailta_PM.indd 12 9.1.2018 11.41.09 9.1.2018 11.41.09. 12 • KU VA P ek ka M om m o KU VA A do be S to ck RIISTAMAILTA Hirvivahingot tuplaantuivat METSÄNOMISTAJAT ovat hakeneet korvauksia hirvien aiheuttamista metsätuhoista huomattavasti edellisvuotta enemmän, kertoo Suomen metsäkeskus. Joinakin vuosina laiton pyynti on verottanut jopa 40 prosenttia susikannasta. Laiton pyynti todettiin 52 pantasuden kuolinsyyksi, luvallisessa metsästyksessä tapettiin 20 pantasutta. Luvat haussa valtion hirvimaille MIKÄLI mielit ensi syksynä hirvijahtiin valtion maille, on sen suunnittelu syytä aloittaa viimeistään nyt. Aitaus asennetaan pyyntiin runsaan villisikakannan alueella tarkoitukseen sopivalle ruokintapaikalle. Susien luonnolliset kuolinsyyt olivat tutkimusaineistossa harvalukuisia
Joskus kyyhkyjahdin aloituksessa pudotusten määrässä ei ole mitään tolkkua. . Luonto ei vain suostu yhteistyöhön metsästäjän kanssa. Aseturvallisuuden neljäs sääntö on seuraava: ole varma kohteestasi. Perusongelma hulluissa päivissä on, että kun niiden sato julkaistaan tuoreeltaan somessa, muokkaa tämä vääjäämättä käsitystä onnistumisesta ja hyvästä saaliista. On myös tilanteita, jossa hommat eivät onnistu sitten millään. Metsästäjät ovat nykyään huomattavasti herkemmin tyytymättömiä jahteihin, jos saalismäärä jää vähäiseksi tai onnistumista ei satu omalle kohdalle. Suhteellisuudentaju esimerkiksi jahtivideoista puuttuu sen vuoksi, että useimmiten kaikki epäonnistumiset ja tyhjänpyytämiset editoidaan pois. On selvää, että kun tuhansien metsästäjien kaatokuvat räväytetään esille yhdellä sivustolla, muotoutuu mielikuva saalismääristä ja metsästyksen onnistumisprosentista täysin vääristyneeksi. Mutta kahdeksan edeltävää kuivaa vuotta epäonnistumisineen eivät näy kuvassa. Koska maailmaa pyöritetään nykyään somessa, niin myös metsästystä vastustavat tahot ovat tarttuneet metsästäjien suosimiin sosiaaRiista_10-13-Riistamailta_PM.indd 13 Riista_10-13-Riistamailta_PM.indd 13 9.1.2018 11.41.10 9.1.2018 11.41.10. Monille tärkeintä on kaatojen nopea jakaminen Facebookissa. Saalista jahdataan hampaat irvessä. Ampujan on tiedettävä mitä kohteen takana on. Entinen hyvä muuttuu huonoksi, normaali on epäonnistuminen. Ilmiö korostuu eniten sellaisten metsästäjien keskuudessa, jotka ovat niin sanotusti yhden lajin miehiä, joilla esimerkiksi kanalinnustus on veressä. Kaadetun karhun kanssa poseeraavan tyytyväisen metsämiehen tarinasta tiedetään vain se, että hän on kaatanut karhun. Valitettavasti sama mielikuva on myös monissa ministeriöissä ja voimakas sääntely nähdään ainoana mahdollisuutena pitää huoli riistakannoista. Somen sietämätön saalispaine Sosiaalisen median myötä metsästyksestä on tullut kilpaurheilua. Tämä antaa tavallaan tyydytystä, mutta samaan hengenvetoon on sanottava, että onnistumisen jakaminen voi aiheuttaa somekatsojassa pakottavaa tarvetta saavuttaa vastaava onnistuminen. Esimerkiksi kyttäämällä saatu kettu on saattanut vaatia päivien kököttämistä ja tyhjää odottelua tai missattuja ampumatilanteita. Kun näitä huippuhetkiä julkaistaan useammalta eri taholta, alkaa käsitys jahdissa onnistumisesta muuttaa muotoaan. Monille metsästyksen vastustajille mielikuva metsästyksestä on se, että riistaeläimillä ei ole mitään mahdollisuutta selvitä metsästäjien kynsistä. Metso ja teeri on saatava eräksi, oli niitä tai ei. Arto Määttä ARTOLLA ON ASIAA lisen median julkaisuihin. Tämä sääntö tuntuu olevan yksi herkimmin unohtuvista niissä tapauksissa, kun paine saaliin saamisesta on kasvanut oman pään sisällä niin suuriin mittasuhteisiin, että tärkeintä on saada aikaiseksi kaato, hinnalla millä hyvänsä. Metsästyksen todellinen virkistysarvo tulee epäonnistumisen ja vaivannäön kautta saavutettuna onnistumisena. Olen huomaamattani itsekin syyllistynyt tällaiseen toimintaan. 13 • K okeneemmat metsästäjät tietävät, että metsästykseen mahtuu hyviä ja huonoja päiviä. Saalista yritetään saada hampaat irvessä. Tällöin sänkipellossa saattaa olla raatona supin sijasta naapurin koira
kokointegraali. Näytä minulle metsästysveitsesi, niin kerron millainen ihminen olet. puoli-integraali, mikä tarkoittaa että terä ja etuhela on taottu samasta teräspalkista. Riista_14-17-Puukot_PM.indd 14 Riista_14-17-Puukot_PM.indd 14 9.1.2018 10.12.01 9.1.2018 10.12.01. Kerambit on alun perin itämainen itsepuolustusveitsi, eräänlainen teroitettu kynsi. Tasapainoisen veitsen kahva on mursunhammasta (Cites -luvat kunnossa) ja kokonaisuus on hillityn toimiva. JT Pälikön ruostumattomasta damaskiteräksestä valmistama metsästysveitsi on hämmentävän upea. Se tarkoittaa että kahvapaloja lukuun ottamatta teräkalu on valmistettu yhdestä teräspalasta. Pekka Tuomisen kookas metsästysveitsi on tyylikkään linjakas. Veitsen rakenne on ns. Seuraavassa kavalkadi huippuosaajien teräkaluista, jotka olivat esillä Helsinki Knife Showssa tammikuun alussa. Sorkkaeläinten avaukseen on kehitetty monenlaisia teräkaluja. JT Pälikön kerambit on todella tukevaa tekoa, sillä rakenne on ns. Terä ja hela ovat itsetehtyä damaskiterästä, eikä toista samanlaista kuviota tule vastaan. Damaskiterän leikkausvoima on suuri ja terän profiili sopii hyvin nylkemiseen. VEITSET 14 • TEKSTI JA KUVAT Juha Jormanainen Metsästysveitsiä viimeisen päälle Puukko tai metsästysveitsi on tärkeä osa metsämiehen varustusta
Tapa on paljon hygieenisempi kuin kotimainen hirven pistäminen. Se on nimittäin valmistettu stabiloidusta metsurin paidasta! Luit aivan oikein, metsurinpaidasta. Pisto tehdään lavan taakse, jolloin veret vuotavat rintaonteloon. Lopputuloksena on kosteutta ja vaihtelevia lämpötiloja kestävä kappale. Sen jälkeen kammioon tyrkätään akryylivalmistetta ja kun painetta nostetaan, akryyli imeytyy aineen sisään. Tässä veitsessä on jotakin, mikä puhuttelee meitä viikinkien jälkeläisiä. Hirschfänger on Keski-Euroopassa paljon käytetty pistomiekka, jolla pistetään kaadettu villisika tai saksanhirvi. Terissä on ainevahvuutta, kahvojen puut ovat näyttäviä ja damaskiterät uniikkeja. Nahkaisen kuljetuslaatikon koristelu tukee oivasti puukon viikinkimytologiaan viittaavaa muotoilua. Terän damaskikuvio on jännittävä, pronssihelat lisäävät näyttävyyttä ja nahkaisen tupen kuviointi on häkellyttävän komea. Materiaaleina on käytetty teräksen lisäksi hopeaa, hirvensarvea, eebenpuuta, granaatteja ja vesipuhvelin nahkaa. Tapio Syrjälän ns. Tässäpä Tapio Syrjälän valmistama perinteikäs hirschfänger, jonka muodot ovat varsin perinteiset. Terän leikkausvoima on hyvä ja kädensija on vitsikäs. Markku Vilppolan metsästysveitset ovat suosikkejani. Stabilointi tapahtuu yksinkertaistettuna siten, että sopivan huokoisesta aineesta (puu, laho puu, metsurinpaita) imetään alipainekammiossa ilmat pois. Tässä taas metsästysveitsi joita on vain yksi ainoa kappale. täysintegraali metsästysveitsi on pomminkestävä, sillä kahvapaloja lukuun ottamatta veitsi on yhdestä metallinpalasta tehty. Kay Vikströmin tukeva damaskiteräinen veitsi istuu käteen napakasti. Ja mitä pelkistetympi veitsi on, sitä helpommin siinä näkyvät pienimmätkin virheet. Riista_14-17-Puukot_PM.indd 15 Riista_14-17-Puukot_PM.indd 15 9.1.2018 10.12.07 9.1.2018 10.12.07. Yksinkertaisuus on kauneutta ja tyylikkyyttä. Kokonaisuus on taidokas, linjakas ja käytössä erittäin toimiva. 15 • Virolaisen naissepän Egge Edussaar-Harakin valmistama Susipuukko on suorastaan mykistävä kokonaisuus
Työn jälki on huippuluokkaa, sen näkee jo kahvan rakenteesta – yrittäkääpä tehdä perässä. Vaatii kohtuullisen tarkkaa kättä ja järjettömän määrän pitkää pinnaa. Siitä vain kokeilemaan kuinka helppoa homma on. Pekka Vähäkangas on varsin mielenkiintoinen puukkoseppä, jonka veitsissä on selkeitä ruotsalaisia vaikutteita. Lisäksi erittäin tyylikkään tupen hieman erikoisempi ompelutyyli on toteutettu hämmästyttävän taidokkaasti. VEITSET Riista_14-17-Puukot_PM.indd 16 Riista_14-17-Puukot_PM.indd 16 9.1.2018 10.12.14 9.1.2018 10.12.14. Ainakin minä haluaisin tuon veitsen syntymäpäivälahjaksi. Lopputuloksena on terä joka pitää teränsä ja kestää. Tästä Pekka Vähäkankaan valmistamasta veitsestä löytyy vähän jokaiselle jotakin. 16 • Tästä Markku Vilppolan metsästysveitsestä löytyy tukevuutta ja tupen kuviointi on sopivan metsästysaiheinen. Savonlinnalaisen Arto Liukon kaksineuvoinen hevosenpääpuukko ei varsinaisesti ole metsästyspuukko. Ideana on se, että terän leikkaava osa karkaistaan kovaksi ja sen yläpuolinen osa jätetään pehmeämmäksi ja sitkeämmäksi. Kahvojen leijonakuviot on sorkoupotettu, eli kuviot koostuvat ohuista messinkisoiroista, jotka varovasti naputellaan tuohikahvan sisään. Mielenkiintoinen damaskiterä, upeasti viimeistelty kahva ja taidokas tuppi tekevät tästä veitsestä haluttavan. Se oli kuitenkin pakko ottaa mukaan esimerkkinä siitä, mihin suomalainen puukkoseppä parhaimmillaan pystyy. Sorkoupotukset lähikuvassa. Huomaa terässä näkyvä karkaisuraja eli hamon
Mammuttien valtakauden lopulla ilmasto lämpeni, jolloin arot soistuivat tai metsittyivät ja mammuttien ravinto niukkeni. Samoihin aikoihin levittäytyneet nykyihmiset olivat neandertalinihmistä tehokkaampia suurriistametsästäjiä, mikä heikensi mamRIISTAELÄIN mutin mahdollisuuksia. Suomesta on löydetty 11 mammutinluuta yhdeksältä eri paikkakunnalta, Helsingistä peräti kolme. Harwardin yliopistossa on tutkittu keinoja villamammutin ja aasiannorsun risteyttämiseksi kolmen vuoden ajan. Itä-Siperiasta vuonna 1900 löydetyn jäätyneen mammutin vatsalaukussa oli lisäksi sammalta, leppää sekä maatiaisohraa ja -vehnää. 17 • M aahamme on tuotu ja tullut viime aikoina lukuisia uusia riistalajeja: kuusipeura (1890), fasaani (1901), piisami (1919), minkki (1929), amerikanmajava (1933), valkohäntäpeura (1934), supikoira (1935), mufloni (1939), villisika (1956), kanadanhanhi (1985) ja kani (1985). Tavoitteena on siirtää villamammutin geeniperimää aasiannorsuun, jonka poikaselle tulisi mammutin piirteitä. Salossa vuonna 1960 löydetty luu osoittautui toissavuonna tehdyissä tarkemmissa tutkimuksissa vähintään viiden miljoonan vuoden ikäiseksi ennen mammutteja eläneen Deinotherium-suvun norsueläimen olkaluun kivettyneeksi palaksi. Aikuiset urokset liittyivät osaksi laumaa naaraiden tullessa kiimaan. MamTEKSTI Mikko Lamminpää PIIRROS Karoliina Lahti Villainen muisto mutit eivät eläneet pinttyneiden mielikuviemme vastaisesti jäätiköiden välittömässä läheisyydessä vaan rehevimmillä aroilla, jotka kasvoivat heinäja sarakasveja. Geeniteknologian mahdollisuudet ovat herättäneet toiveita mammutin palauttamiseksi. Varsinaiseksi kuoliniskuksi arvellaan ihmisen tai koiran levittämää tautia. . Yksi villisian aikalainen oli villaeli villakarvamammutti (Mammuthus primigenius). Täysikasvuinen mammutti tarvitsi ravintoa jopa 200 kilogrammaa vuorokaudessa. Mammutti oli erittäin hyvin pakkaseen sopeutunut: sen veri pysyi luonnollisen pakkasnesteensä ansiosta sulana vielä 17 asteen pakkasessa! Nimensä tämä nykyisten norsujen sukulainen sai paksusta ja kyljillä jopa 90 senttimetriä pitkästä karvapeitteestä. Urokset mittelivät keskenään voimiaan ja käyttivät aseinaan jopa 4-metrisiä syöksyhampaita. Villisikoja tiedetään eläneen Suomessa jääkauden jälkeisellä lämpimällä kaudella ja Karjalassa jopa vielä 1800-luvun alussa, jonka jälkeen ilmasto kylmeni ja laji katosi lähialueiltamme. Viimeiset löydetyt villamammuttiyksilöt elivät kääpiöityneinä Siperian Wrangelin saarella noin 3500 vuotta sitten. Riista_14-17-Puukot_PM.indd 17 Riista_14-17-Puukot_PM.indd 17 9.1.2018 10.12.20 9.1.2018 10.12.20. Mammutit liikkuivat 20-40-päisissä vanhan naaraan johtamissa laumoissa
Hirven kiimarauhoituksen jälkeiselle metsästysjaksolle pyynnin lykänneet joutuivat lumen keskellä vaikeuksiin. Lapissa kaatoluvista käytettiin noin 76 prosenttia. Simolaiset metsästivät hirviä puolimetrisessä hangessa perinteisellä miesajolla viime syksynä vielä joulukuun toisella viikolla, sillä lunta oli liikaa koiran käyttöön. Hirvijahti hautautui lumeen mioon tehollisen metsästyksen aloittaminen käytännössä vasta lokakuun puolivälissä ja päivän nopea lyheneminen”, seurueeseen kuuluva Antti Jäärni selvittää. Kun päivän pituus oli Simon korkeudella jahdin perinteisenä aloitusaikana eli syyskuun viimeisenä viikonloppuna 12 tuntia, oli päivän pituus lokakuun 15. Marraskuun alussa vastaava luku oli 7 tuntia 40 minuuttia, marraskuun lopussa 4 tuntia 21 minuuttia ja joulukuun puolivälissä enää 3 tuntia 13 minuuttia. ”Saisivat itse tulla kokeilemaan metsästystä näissä oloissa. Metsästyksen aloitusajankohdalla ja metsästyspäivän pituudella on paljonkin merkitystä metsästyksen sujuvuuden, tehokkuuden ja lopputuloksen kannalta. Tiestön auraus tuli kalliiksi Viime syksynä Etelä-Lappikin sai pysyvän lumipeitteen poikkeuksellisen aikaisin marTEKSTI JA KUVAT Kari Lindholm Lappi sai ylleen paksun lumiturkin jo marraskuun alussa. Syitä on useita. HIRVIJAHTI LAPISSA 18 • ”K yllä joutaisi kulkusista ripustaa joulukuuseen ne, jotka tämän kiimarauhoituksen keksivät. RIISTA tutustui tilanteeseen Simossa, jossa kaatoprosentti jäi muun Lapin tapaan matalaksi. Riista_18-21-Hirvestys-Lapissa_PM.indd 18 Riista_18-21-Hirvestys-Lapissa_PM.indd 18 8.1.2018 16.40.49 8.1.2018 16.40.49. Kirjoituspöydän ääressä keksitty idea”, murisevat Etelä-Lapin Simossa toimivan Alaniemen metsästysseuran hirviseurueen jäsenet puoliksi vakavissaan. päivänä enää 9 tuntia 40 minuuttia. ”Paras metsästyskausi lyheni rauhoituksen takia usealla viikolla, kun otetaan huoKiimarauhoitus ja aikainen talvi vaikeuttivat hirvenmetsästystä Lapissa, jossa lupamäärä kasvoi 40 prosenttia viime vuodesta. Saattaisi metsästysasetus taipua uuteen muotoon.” Hirven uuden kiimarauhoituksen ja metsästyskauden pirstoutumisen haittavaikutukset metsästykseen ovat olleet paikoin lähes sietämättömät Lapissa
Jäärni pohtii pitkään sitä, oliko kiimarauhoituksesta ylipäätään mitään hyötyä. ”Ja sitten vielä sanovat, että metsästäjien pitää ottaa enemmän vastuuta. Alaniemen Metsästäjät ry pääsi pyyntiin lumen valtaamille hirvimaille seurueeseen kuuluvien maanviljelijöiden suosiollisella avulla. Kukapa haluaa kärpäsentoukkia hirvisoppaan?” Syyskuun alussa vasat olivat vielä niin pieniä, että ne yleensä jätettiin kasvamaan. Riista_18-21-Hirvestys-Lapissa_PM.indd 19 Riista_18-21-Hirvestys-Lapissa_PM.indd 19 8.1.2018 16.40.54 8.1.2018 16.40.54. Kovan hankintahinnan takia niitä on vain harvoilla. ”Lämpimässä kärpäset olivat lisäksi lihojen kimpussa välittömästi. Hirvet vaeltavat rannikolta talvilaitumille myöhään”, Jäärni huomauttaa. Polttoainetta paloi jokaisella aurausreissulla 160 litraa. Lihoja ei voitu riiputtaa lainkaan, ellei käytössä ollut kylmiötä. Reilun puolen metrin kinoksessa ne jäävät hirvien jalkoihin”, Markku Jäärni (vas.) ja Pekka Alakärppä sanovat. Etelä-Lapin tiheissä ja kasvullisissa metsissä näkyväisyys on erittäin huono jo sulan maan aikana, mutta varsinkin silloin, kun puissa on lunta. Antti Jäärnin järeä Valtra kävi auraamassa metsätiestöä useaan otteeseen. Suurin hyöty aloituksen aikaistamisesta saatiin kesälaidunalueilla, jossa hirviä oli metsästyksen alkumetreillä runsaasti, ja jossa lumi satoi myöhemmin kuin hirven talvilaidunalueilla. ”Tässä kai talkoillaan kansanterveydelle, että miehet pääsevät koiran hommiin. 19 • raskuun alussa eli pari viikkoa toisen metsästysjakson käynnistymisen jälkeen. Voihan kilin vittu.” Moni seikka puoltaa vanhaa mallia Metsästyksen vaikeus näkyi suoraan kaatoprosentissa muun muassa Simon riistanhoitoyhdistyksen alueella, joka oli marraskuun lopussa vielä alle 50 prosenttia. Ensimmäisen metsästysjakson lämpimät kelit syyskuun alussa – kun elohopea kohosi paikoin lähes 20 plusasteeseen – muuttivat metsästyksen monin paikoin mahdottomaksi. ”Talvehtimisalueet Perämeren rannikkoalueelta sisämaahan päin olivat hirvistä tyhjät vielä lokakuussa. Kyytimies seurailee hirven jälkiä, sikäli kun vain pystyy, ja hirvi kävelee sinne, minne hirvi kävelee. Mikseivät mokomat hoida ylitiheitä metsiänsä siihen kuntoon, että siellä paremmin hirvet näkisi. ”Saatiin me vaimon kanssa sentään harvennettua parikymmentä hehtaaria taimikkoa rauhoituksen aikana, kun ei päästy jahtiin, se hyöty siitä oli.” Lumessa rämpimiseen turhautunut Jäärni kuvailee tuntemuksia kentällä sellaiseksi, että ensin metsästäjiltä katkaistiin toinen jalka, jonka jälkeen heidät komennettiin pikamarssiin. Vaikka hirvijahti voitiin aloittaa viime syksynä totuttua aiemmin koko Lapin maakunnassa – eli jo syyskuun alussa–, ei tällä ollut kuin paikoittaista merkitystä metsästyksen lopputulosta parantavana tekijänä. ”Mitäpä me hirville enää voidaan, kun on muniin saakka lunta ja kaksi pimeää vastakkain”, Jäärni toteaa. Tuurilla oli päärooli simolaisten pyynnissä ja hirvet saivat varmasti nauttia metsän suojasta. Metsästäjät aiheellisesti epäilevät tämäkin seikan kääntyvän riistaportaalin syövereissä metsänomistajien syyksi. Hirvikoiraa ei voi päästää potkittavaksi näin paksulla lumella, yhden olen jo tänä syksynä haudannut.” Lumesta oli muutakin haittaa. Jokainen hirvenmetsästäjä tietää, että riiputtamattomana pakastetun hirvenlihan laatu jää erittäin heikoksi raakakypsyneeseen lihaan verrattuna, ja tällaista tilannetta yritetään luonnollisesti välttää, jos mahdollista. Hirvenvasan paino nousee puolisen kiloa ”Metsään ei voi enää päästää koiria. Metsässä hirvi saadaan näkyviin korkeintaan parinkymmenen metrin etäisyydeltä, mutta usein näkyvyys on viidesosa tästä. Heikosti ei pärjätty pelkästään Simossa, vaan kaatoprosentti jäi tavallista matalammaksi lähes koko Lapissa, jossa pyyntilupia jäi käyttämättä huomattavan suuri määrä. Kun ajomiehen jaloissa lipsuvat kolmimetriset metsäsukset, ja kiväärinpiippu kolahtelee takaraivoon, ei pyynnin sujuvuutta läpitunkemattomassa rääseiköissä tohdi edes tiedustella. Lunta satoi nopeasti lisää ja pian lumen vahvuus Simon korkeilla mailla oli puolisen metriä
HIRVIJAHTI LAPISSA ”Uusista hirvenmetsästysajoista päättäneet eivät ymmärtäneet alkuperäiskansan realiteetteja. Esimerkiksi Sodankylässä hirvikanta on pysynyt tasaisena jo reilut 20 vuotta, koska metsästäjät ovat itse päättäneet kaatomäärän omakustanteisiin lentolaskentoihin tukeutuen. ”Kiimarauhoitus tuntuu liian pitkältä, kolmekin viikkoa riittäisi. Vastustajat näyttäisivät olevan johdossa tässä väittelyssä. Rauhoitustarpeesta kiistellään Lapissa kiimarauhoitus jakoi metsästäjäkunnan kahtia. Metsästäjät tuntevat oman alueensa hirvikannan parhaiten. Ulla Simoska (vas.) ja Anita Jäärni toteavat, ettei näkyvyys ole hääppöinen lumisessa metsässä. Metsästykselle aiheutuneista vaikeuksista huolimatta rauhoitus nähdään myös tarpeellisena riistan kannalta. Kun hirvilehmät tiinehtyvät ajoissa, vasat ovat keväällä suurempia.” Aiheellisesti on kyseenalaistettu sekin, tarvitseeko hirvi ylipäätään kiimarauhoitusta, sillä on tiedossa, että hirviä on jo muutenkin liikaa. Rauhoitus on mielestäni kuitenkin tarpeellinen. Riista_18-21-Hirvestys-Lapissa_PM.indd 20 Riista_18-21-Hirvestys-Lapissa_PM.indd 20 8.1.2018 16.40.55 8.1.2018 16.40.55. Lappalainen kyseenalaistaa kiimarauhoituksen tarpeellisuuden Keski-Lapissa ja siitä etelään. Liikennevahinkoja ja taimikkovahinkoja aiheutuu enemmän kuin tarpeeksi. ”On eri asia, jos hirvikanta olisi uhattuna, mutta näin ei ole. Rauhoitusta puolustava Sodankylän riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Veikko Vaara ei usko, että uutta metsästysasetusta muutettaisiin kovin nopeasti uudelleen, vaikka siinä onkin parannettavaa. Mikä on tarpeellista Ylä-Lapissa, se ei välttämättä toimi eikä ole edes tarpeellista muualla maassa.” Lappalainen nuhtelee hirvenpyyntiluvista päättäviä siitä, etteivät he vieläkään luota paikallisten metsästäjien eli riistanhoitoyhdistysten omiin kanta-arvioihin lupapäätöksiä tehtäessä. Rauhoituksen puolesta puhuttiin paikoin innokkaastikin aikaisemmin, mutta siitä ei lausuttu metsästyskauden jälkeen enää kovinkaan monia ylistäviä puheenvuoroja. 20 • vuorokaudessa sulanmaan kaudella. Lapissa tarvotaan munaskuita myöten lumessa”, Antti Jäärni huomauttaa. ”Rauhoituksen vaikutus on varsin kyseenalainen, sillä koirien treenaamista metsässä ei kielletty rauhoituskaudella”, Sodankylän riistanhoitoyhdistyksen pitkäaikainen toiminnanohjaaja, emeritus Jorma Lappalainen huomauttaa. Useat lappilaiset seurueet aloittivat metsästyksen edellä mainituista syistä käytännössä vasta kiimarauhoitusjakson jälkeen eli lokakuun toisena lauantaina. Vasojen pyynti viivästyi usein marraskuun lumikeleille, mikä ei helpottanut metsästystä
Muualla maassa hirvenmetsästyksen aloittamista myöhäistettiin lokakuun toiseen lauantaihin hirven kiimahuipun takia. Vuonna 2016 ja tätä aiemmin metsästys aloitettiin koko maassa syyskuun viimeisenä lauantaina lukuun ottamatta kolmea pohjoisinta kuntaa. syyskuuta alkaen, ja metsästyksen toinen jakso voitiin aloittaa rauhoituksen päätyttyä lokakuun toisena lauantaina. Tätä mieltä ovat ainakin metsästäjät. Vahtimismetsästys pelloilta voitiin aloittaa jo syyskuun alussa. ”Esimerkiksi Pomokairassa kulku persjalkaisilta ja henkilöautoilta loppui kerralla, kun lunta tärähti 30 senttimetriä”, Veikko Vaara kuvailee. Vaara kehottaa metsästäjiä ryhtymään hirvijahtiin vastaisuudessa heti syyskuun alussa, jotta hirvet saataisiin nurin ajoissa. Aiemmin arvioitiin, että koko maakunnan alueelle jäisi 17 100 hirveä syksyn 2017 metsästyksen jälkeen, mikä oli ilmeisesti aivan liian optimistinen arvio, kun ottaa huomioon metsästyksen heikon tuloksen. Lumesta ongelmia ylempänäkin Lumi aiheutti ongelmia metsästäjien liikkumiselle ja koirien työskentelylle viime syksynä muuallakin kuin Etelä-Lapissa. Vuonna 2017 myönnetyt luvat mahdollistivat yli 11 000 hirven saaliin, kun edellisellä metsästyskaudella Lapissa saatiin 7438 hirveä. Metsästys päättyi joulukuun lopussa koko maassa lukuun ottamatta Inaria, Enontekiötä ja Utsjokea, jossa metsästys päättyi marraskuun lopussa. Hirven metsästyskauteen muutoksia ”Lupamäärästä ja talvehtivan hirvikannan koosta varmasti keskustellaan taas keväällä”, Lappalainen uskoo. Lapin osalta metsästysasetuksen muutosta ja tähän liittyvää aikaistettua hirven metsästystä kiimarauhoituksineen perusteltiin muun muassa poikkeavilla olosuhteilla, saaliin laadun paranemisella ja metsästyksen käytännön toteutuksella. Riista_18-21-Hirvestys-Lapissa_PM.indd 21 Riista_18-21-Hirvestys-Lapissa_PM.indd 21 8.1.2018 16.40.58 8.1.2018 16.40.58. Kuukauden mittainen hirven kiimarauhoitus katkaisi metsästyksen 15. Ylä-Lapissa aikaistettua hirven metsästystä on kokeiltu jo useana vuonna hyvin tuloksin. Pyyntilupien määrää lisättiin Lapissa peräti 40 prosenttia edellisvuoden 6 676 pyyntiluvasta. Jakson pituus oli kaksi viikkoa. Pyyntilupien määrää lisättiin Lapissa peräti 40 prosenttia edellisvuoden 6 676 pyyntiluvasta. Esimerkkinä se, että viime syksynä ampujat voitiin kuljettaa passiin moottorikelkalla täysin luvallisesti. Sodankylässä pysyvä lumi satoi maahan lokakuun kolmannella viikolla, mikä on normaali aika pysyvälle lumelle Keski-Lapissa. . 21 • HIRVEN metsästyskausi muuttui syksyllä 2017 Lapissa siten, että metsästyksen ensimmäinen jakso alkoi syyskuun alussa koko Lapin maakunnassa. Talvista hirvenmetsästystä osaltaan helpotti Vaaran mukaan lainsäädännön uudistaminen. Tavallisesti valtaosa Lapin hirviluvista on käytetty viimeistään marraskuun toisella viikolla, mutta viime syksynä tavoitteeseen eli pyyntilupien lähes täysmittaiseen käyttämiseen ei ylletty Lapissa koko metsästyskauden aikana
Miesten pyyntimaat sijaitsevat Tornion pohjoislaidalla, Arpelan kylän lähistöllä. Näätä nälkäriihellä TEKSTI JA KUVAT Kari Lindholm Pohjois-Suomen näätäkanta palautuu normaalitasolle tehopyynnin ansiosta tänä talvena. Näädän hiihdossa otuksen kulkureitit ja reviirit tulivat tutuiksi, ja sitä pyyntimuotoa vaalitaan yhä. ”Rautojen parhaat sijoituspaikat löytyvät sieltä, mistä näätä kulkee säännöllisesti. Näätä joutuu käyttämään myyrien ehdyttyä muuta liharavintoa, mutta toki se turvautuu myös tekemiinsä ravintokätköihin, jotka otus löytää lumen alta tai puusta erehtymättä. NÄÄTÄPYYNTI 22 • N äädän rautapyynti luokitellaan passiivisiin pyyntimuotoihin kuuluvaksi. hyyden takia. Homma ei ole kuitenkaan kovinkaan passiivista, kun rautoja on maastossa kolmisenkymmentä, kuten torniolaisilla Asko ja Ari Kelonevalla. Kultakurkut säntäävät satimeen varmemmin, jos houkutusruokinta aloitetaan syksyllä. Itse rakennettu toimii hyvin Parivaljakko käyttää pyydyksenä tehokkaaksi havaittua – Lounais-Lapissa toimivan Nirriboys-metsästyskerhon kehittämää – rautojen suojaputkea eli rautakoteloa, jonka sisälle asennetaan Conibear 120läpikuljettavat kaksisankaiset pienpetoraudat. RIISTA kävi ansapoluilla Torniossa. ”Vuotuinen näätäsaalis lasketaan kymmenissä, kun myyrät ovat vähissä. Kannattaa seurata otuksen lumijälkiä.” Yleensä näätä kulkee noudatellen luonnollisia maaston muotoja. ”Urosnäätä saattaa kulkea pitkästikin, mutta naaras viihtyy samassa kuusikossa, jos sillä vain on ruokaa.” Isä ja poika syttyivät näädän rautapyyntiin hiihtämällä tapahtuvan jäljityspyynnin myötä. Heti tappavia näädänrautoja kokee Asko Keloneva. Selvää on, että raudat pyytävät 24/7, eivätkä miehet eivät moiseen pysty, joten raudoitus on hiihtoa tehokkaampaa. Satoja on jäänyt saaliiksi pyyntiuran varrella”, Asko Keloneva kertoo. Suuria aukeita se ei mielellään ylitä, mutta esimerkiksi soiden väliset kuusikkojuotit ovat mieluisia kulkureittejä. Kelonevat toteavat, että maalinnutkin ovat nyt vakavassa vaarassa jyrsijöiden väLihavien myyrävuosien runsastamille näädille on vähän ruokaa metsässä. Riista_22-25-Na a ta a _PM.indd 22 Riista_22-25-Na a ta a _PM.indd 22 8.1.2018 16.30.13 8.1.2018 16.30.13. Jos myyriä on paljon, näätä menee rautoihin huonommin
pykälä velvoittaa huoltamaan rautoja säännöllisesti. Conibear 120 toimii hyvin sekä näädänettä minkinpyynnissä. Suuremman loven tilipussiin iskee rautojen hankinta, jotka kuitenkin kestävät huollettuina lähes ikuisesti. Riista_22-25-Na a ta a _PM.indd 23 Riista_22-25-Na a ta a _PM.indd 23 8.1.2018 16.30.17 8.1.2018 16.30.17. 23 • Pyyntiraudat on sijoitettava aina suojakoteloon, jotta muut eläimet kuin tavoiteltu riista, ei joutuisi rautoihin. Conibear 120:t ovat täsmälleen samat raudat, joilla pyydystetään minkkiä. Metsästysasetuksen 10. Putken kustannukset ovat pienet. Nirriboys-suojaputkeen tarvitaan muutama metri raakalautaa, pätkän verran rimaa ja palanen minkkiverkkoa. Ojankorvissa pyydyksiin on jäänyt näätien lisäksi myös minkkejä. ”Näätiä on riittänyt, ja raudat ovat paukkuneet tasaisen tappavaan tahtiin viime talvina”, torniolaiset pienpetoekspertit Asko Keloneva (vas.) ja Ari Keloneva kertovat. Tämä edellyttää sitä, että oja on virtaava talvellakin. Pyyntikauden jälkeen raudoista hiotaan ruoste, ja pintaan sivellään tilkka rypsiöljyä ruostumisen estämiseksi. Kevättalvi on parasta näädänpyyntiaikaa
”Suojaputket saavat olla paikoillaan metsässä niin kauan kuin ne kestävät”, Asko Keloneva sanoo. Pyydyksen alaosa on tulpattu minkkiverkolla, jonka läpi houkutussyötin sulotuoksut ajautuvat tuulen vieminä näädän nokkaan. pykälässä kielletään sellaisten pyyntirautojen käyttäminen, jotka eivät tapa heti. Pituussuunnassa tilavaan pyydykseen menneet näädät ovat poikkeuksetta jääneet rautoihin keskeltä ja kuolleet silmänräpäyksessä. Kun maastossa aikaansa viettänyt suojaputki syötitetään ja sitten raudoitetaan, niissä kulkemaan tottunut näätä saattaa sykäistä rautoihin jo viikon parin sisällä. Näätä ehdollistuu vierailemaan syötitetyissä pyydyksissä, jotka toimivat käytännössä ruokinta-automaatteina. Asko Keloneva on hankkinut syöttitarpeille oman pakastearkun, mikä onkin viisasta. Mikäli ruokakunnan pakastin pakattaisiin perkeillä, voitaisiin helposti ajautua törmäyskurssille perheen hameväen kanssa. Pitkässä putkessa näätä on suojassa riutoilta, vaikka pyydykset koettaisiin harvemmin. Kelonevat eivät käytä perinteistä vaakamallin pyydystä, sillä siihen mennyt näätä jää osittain suojaputken ulkopuolelle, ja saalis joutuisi raiskalintujen ja kettujen armoille. Syötti makaa suojaputken pohjalla, ja raudat kiinnitetään putken kylkeen ketjulla. Kiinnitys tapahtuu rautalangalla, eikä puihin jää jälkiä pyydyksestä. Saaliiksi saadut näädät kuljetetaan lämpimään rautoineen. Vesilintujen ja kalojen perkeet, jänisten sisukset, maalintujen mahakalut ja hirven teurasjätteet sopivat erinomaisesti näädän syöteiksi, kunhan ne pakastetaan. Jäisinä näätiä ei pidä irrottaa, muuten nahka saattaa kärsiä. jälkeen syyskuussa. Tappotehon parantamiseksi raudat asennetaan suojaputkeen siten, että laukaisuviikset ovat näädän kulkusuunnassa alemmissa sangoissa. Putki on tavallista pystymallin pyydystä pitempi. 24 • Nirriboys-suojaputken erikoisuutena on suurehkot tilat syötille ja näädälle. Nirriboys-pyydys on pystymallinen, se asennetaan puunrunkoa vasten pystyasentoon. Muistin virkistämiseksi mainittakoon, että metsästyslain 33. Riista_22-25-Na a ta a _PM.indd 24 Riista_22-25-Na a ta a _PM.indd 24 8.1.2018 16.30.18 8.1.2018 16.30.18. html Syötitys alkaa syksyllä Näädän rautapyynnin onnistumisen edellytys on riittävän pitkä houkutteluruokinta. Näätä kulkee pyydykseen sen yläreunassa olevasta kulkuaukosta ja joutuu rautoihin tavoitellessaan pohjalla olevaa lihasyöttiä. Asko Keloneva käyttää nahkat hyödyksi, hyvästä raakanahasta voi saada jopa 50–60 euroa. Näädänsyötin ei tarvitse olla mädäntynyt, kuten yleisesti luullaan. NÄÄTÄPYYNTI Raudat asennetaan pyyntiin siten, että laukaisuviiksi on alemmassa sangassa näädän tulosuunnasta. Suojaputkien syötitys aloitetaan sorsajahdin Saaliiksi saadut näädät kuljetetaan lämpimään rautoineen. Suojaputken kansi voidaan irrottaa, jolloin kopukaksi jäätynyt näätä on helppo nostaa pois putkesta. Nirriboys-rautakotelon tarkemmat rakennusohjeet löytyvät nettisivulta: http://mettajuntin.weebly.com/nirriboys-rautakotelo. Tämä on merkittävä etu perinteiseen pystymallin pyydykseen verrattuna
Suojaputken kulkuaukko naamioidaan lopuksi kuusenhavuilla, etteivät rauhoitetut linnut löytäisi tietä rautoihin. Tiestön auraamisen edellytyksenä on alueella käynnissä oleva savotta. Kun hakkuita on riittänyt nykyvuosina, tietkin ovat useimmiten ajokunnossa läpi talven. Tämän jälkeen varmistimet poistetaan ja raudat kiinnitetään vielä pyydykseen mukana tulevalla ketjulla. . Osa pyydyksistä sijaitsee aurattujen metsäautoteiden varsilla, jolloin pyydykset voidaan kokea autolta käsin. 25 • Pyyntirautojen viritys on tarkkaa hommaa, sillä näpeille lauenneet raudat muistuttavat pyytäjää virheestä lopun ikää. Riista_22-25-Na a ta a _PM.indd 25 Riista_22-25-Na a ta a _PM.indd 25 8.1.2018 16.30.19 8.1.2018 16.30.19. Rautojen viritykseen on saatavilla virityspihtejä, ja niitä kannattaa käyttää. Sormet sentään säästyivät. Hyvälaatuisen raakanahkan arvo on 50–60 euroa”, Asko Keloneva sanoo. Paksun lumen aikana apuna on moottorikelkka, jolla on hyvä ajella lumen valtaamia metsäja varsiteitä pitkin. Näädänpyynti päättyy maaliskuun lopussa. Asko Keloneva sanoo, että kerran raudat räpsähtivät kynsille sillä seurauksella, että kintas tarttui satimeen. Pyydyksiä on noin 15 kilometrin alueella. Pyydykset tarkistetaan parinkymmenen metrin etäisyydeltä, jotta paikalle ei jäisi ihmisen hajua. Kokemisella ei kiirettä Miehet kokevat ansapolkunsa eli virkatiensä yleensä 2–3 viikon välein, lauhalla kelillä useamminkin. Lopuksi pyydyksen katolle taitellaan kuusenhakoja naamiointitarkoituksessa, sekä myös siksi, etteivät rauhoitetut linnut löytäisi pyydyksen sisäänmenoaukkoa. Kiikareista on etua, kun rautoja koetaan keskitalven kaamoksessa. Kiikareista on etua, kun rautoja koetaan keskitalven kaamoksessa. Nuuskajämät kannattaakin töristellä turpapielistä jonnekin muualle kuin pyydysten lähettyville. Kelonevat ovat havainneet, että kevättalvi on parasta näädän rautapyyntiaikaa, vaikka pyynti voidaan aloittaa jo marraskuun alussa. Maastossa lojuvat hirven teurasjätteet heikentävät pyynnin tulosta kauden alussa. Vaikka näätä ei ihmisen hajusta suuremmin välitä, pyyntionni ei parane sillä, että pyydyksen lähistöllä syljeskellään ja kuseskellaan. ”Rautojen sangoista puristetaan tosissaan, kunnes raudat saadaan varmistimen taakse.” Vireessä olevat varmistetut raudat asetetaan suojaputken uriin. ”Kun raudat on asennettu oikein, näätä tarttuu sankoihin keskeltä, jolloin se kuolee välittömästi
Tämä loukku on kiskottu pajukkoon muutaman metrin päähän alkuperäiseltä paikaltaan. Riista_26-27-Riistaverstas_Rautalanka_PM.indd 26 Riista_26-27-Riistaverstas_Rautalanka_PM.indd 26 8.1.2018 18.39.23 8.1.2018 18.39.23. Ryhmätyöllä tai suurimman yksilön voimilla ne ovat kiskoneet muutamia kertoja loukkuni jopa useiden metrien päähän alkuperäiseltä paikalta. 26 • RIISTAVERSTAS Rautalangasta väännetty Supikoiralle tarkoitettua pienpetoloukkua on helppo virittää tehokkaammaksi pelkällä rautalangalla. Supikoira sijoittuu arkuudessa kavereidensa välimaastoon. Kettu edustaa varovaisuudellaan toista ääripäätä. Löysimme ratkaisut näihin ongelmiin – rautalangasta. Supikoirat liikkuvat usein pareittain tai jopa kolmen katraassa. Onpa kerran loukku löytynyt kymmenen metrin päästä kyljellään – supikoira saaliina. Peto nappaa syötin loukun perältä ja palaa ulos aterioimaan. . Liikuttelemalla loukkua supit onnistuvat saamaan osan syöteistä suihinsa pyydyksen ulkopuolelta. Supikoirat yrittävät saada syötin suihinsa loukun ulkopuolelta. TEKSTI JA KUVAT Joel Ahola M inkki on utelias veijari, joka koluaa kaikki kolot ja saattaa mennä loukkuun ilman syöttiä. Herkäksi viritetty loukku laukeaa liikuttelusta, ja melko varma saalis jää haaveeksi. Toinen ongelma liittyy loukun laukaisimeen, astinlautaan. Nuoret yksilöt ovat kokemattomina helpommin harhautettavissa pikkuloukkuun, mutta aikuiset supikoirat on paljon vaikeampi houkutella loukun perälle. Supikoirat välttävät astumasta sen päälle samoin kuin koira sovittaa tassunsa ohi oksien ja runkojen
Tällöin loukun voi virittää normaalisti, mutta pyydyksen lauetessa ovi jää avoimeksi palohaan ansiosta. Näin loukusta näkee olisiko se lauennut pyyntitauon aikana. Näin loukku toimii täysin ilman astinlautaa ja vieläpä herkemmin. 6 Kun loukkua ei voida kokea päivittäin, se jätetään ruokailuasentoon eli ovi avoimeksi. 3 Supikoira ei saa napattua syöttiä loukun perältä, kun herkut kiinnittää rautalangalla takaseinään. Kun peto joutuu järsimään syöttiä loukun sisällä, se astuu herkemmin pyydyksen laukaisevan astinlaudan päälle. 27 • 1 2 3 4 5 6 1 Supikoirat eivät pääse liikuttelemaan loukkua, jos sen kiinnittää rautalangalla vastakkaisista kulmista puihin tai juuriin. 2 Jos loukkua ei voi kiinnittää puuhun, sen voi ankkuroida maahan harjateräksellä: tanko on juntattu maahan loukun kulman viereltä ja kiinnitys on tehty parilla rautalangalla. Kun supikoira nappaa syötin hyllyltä, rautalanka vetää katossa olevan laukaisimen vivusta. Kerran on peto syöttiluukusta karannut, mutta eipä karkaa enää. Rautalankavinkit Riista_26-27-Riistaverstas_Rautalanka_PM.indd 27 Riista_26-27-Riistaverstas_Rautalanka_PM.indd 27 8.1.2018 18.39.27 8.1.2018 18.39.27. 4 Loukun voi asettaa laukeamaan ilman astinlautaa. 5 Syöttiluukkuun kannattaa solmia varmistukseksi pätkä rautalankaa, vaikka loukkuun jäänyt supikoira tuskin saa luukkua auki. Oven voi lukita yläasentoon rautalangalla, mutta paras ratkaisu on palohaka. Hyllylle on sijoitettu tyrkylle syötti, josta rautalanka johtaa ritilän alta loukun kattoon, samaan kohtaan, jonne astinlaudasta tuleva tanko kiinnittyy
Pääsisin Team Karhukoplan mukaan seuraamaan ilvesjahtia aivan itärajan tuntumaan. ILVESJAHTI 28 • Itärajalla ilvesjahdissa TEKSTI JA KUVAT Katja Piiroinen Joulukuinen kaamosaamu on vielä valoton, kun suuntasin kohti Ilomantsia lumisateisessa kelissä. Riista_28-31-Ilvesjahti_PM.indd et28 Riista_28-31-Ilvesjahti_PM.indd et28 9.1.2018 11.00.46 9.1.2018 11.00.46
Yleensä pyrimme antamaan porukassa jokaiselle mahdollisuuksia ja varsinkin Ilvesjahti on yhteispeliä. Epäilys oli, ettei ilves olisi liikkunut lainkaan sateella ja jälkeä ei löytyisikään. ”Usein meillä on mukana yli kymmenenkin koiraa, joista valitaan tilanteen mukaan sopivimmat koirat. Ari Turunen noukki minut kyytiinsä ja menimme pelipaikan läheisyyteen tekemään toimintasuunnitelmaa. Nykytekniikka luo paljon mahdollisuuksia, mutta tokihan tutkaan tuijottaminen aiheuttaa joskus myös epäonnistuneita tilaisuuksia. Tutkan avulla jokainen näkee toistensa paikat kartalla, joka lisää yhteismetsästyksen turvallisuutta ja kaikki näkevät myös koiran etenemisen. Rajavyöhyke tuottaa ongelmia. Lopulta suunnitelma on valmis, tiukka passiketju rajavyöhykkeelle, ettei kissa pääse luikahtamaan rajan yli, toiseen suuntaa on tilaa juosta. Oli todella tiukassa löytää ylipäätään jälkeä, sillä lunta on tullut muutaman päivän aikana useita senttejä. Tähän olisi ihan turha laittaa kokeneita ja nopeita koiria, jotka ovat niin sitkeitä, ettei niitä kiinni saada ennen rajaa. Ari tutkii karttaa veljensä Tuomo Turusen kanssa. Ensin suunnitellaan ja sitten vasta toimitaan. Tuomo käy tarkastamassa jäljen. Ajettuja kilometrejä petojahdissa tulee paljon, lisäksi muu suunnittelu vaatii aikaa. 29 • E dellisen illan säätiedotus ei luvannut hyvää, kunnon lumisadetta koko yöksi ja seuraavaksi päiväksi. Kahdeksan aikaan aamun sarastaessa saavuin paikalle ja sain kuulla, että jälki oli löytynyt eikä päivä menisi pelkästään tarinoidessa. ”Aloitimme joskus viiden-kuuden maissa etsimällä jälkiä. Ensin etsitään ilveksen jäljet ja sitten vasta koira jäljille. Kukaan ei ammu ennen kuin koira ajaa, sen verran kennelhenkeä taas pidetään yllä”, Tuomo korostaa. Ilves on tullut yöllä Venäjän puolelta ja yleensä ne tahtovat koukata takaisin mistä ovat tulleet. Riista_28-31-Ilvesjahti_PM.indd et29 Riista_28-31-Ilvesjahti_PM.indd et29 9.1.2018 11.00.49 9.1.2018 11.00.49. ”Siihen pakko laittaa sellainen koira joka saadaan kiinni ennen kuin menee rajan yli, nuori ja hidas. Aina mennään turvallisuus edellä, joten kaikkien on tiedettävä missä kukakin on. Paljon työtä tämä vaatii”, Ari Turunen kertoo. Team Karhukopla on tullut tunnetuksi Ylen Eränkävijät sarjasta
Ulla antaa hieman herättelyhaukahduksia ja lopulta pärähtää ajo päälle. ”Ilves oli mennyt yhden kummun yli ja sitä ihmetellessäni huomasin sen pinnassa reiän, josta nousi höyryä. Jos olisimme olleet missä muualla tahansa niin jahti olisi ILVESJAHTI 30 • Tupsukorva loikkasi metsään ja pelasti nahkansa. Karhun pesä se oli, ”Tuomo totesi Ullaa taluttaessa. Passissa Tiukan passiketjun mentyä paikoilleen laskee Tuomo Ullan ilveksen jäljille ja pääsemme seuraamaan koiran jäljitystä tutkasta. Ari soittaa rajavartiostoon, että saako luvan seurata jälkiä ja varmistaa että ilves on varmasti kunnossa. Missään ei näy vilahdustakaan ilveksestä vaikka tuntuu että suoraan passiin tulee, lopulta kuuluu laukaukset vasemmalta puolelta. Riista_28-31-Ilvesjahti_PM.indd 30 Riista_28-31-Ilvesjahti_PM.indd 30 9.1.2018 11.00.50 9.1.2018 11.00.50. ”Ulla on niin hidas, että sen saa vaikka juosten kiinni”. Rajavartiosto antaa luvan mennä rajavyöhykkeelle. Jälki kaartuu pienen mäen suuntaan, jossa Ari arvelikin ilveksen olevan. Pikkuisen tuli kiire poistua paikalta. Rajavyöhykkeen tuntumassa karttaa katsotaan tiuhaan. Ilves oli huomannut ampujan juuri, kun hän ampui ja pomppasi saman tien tieltä metsän puolelle. Ajo lähtee oikeaan suuntaan poispäin rajasta, mutta ilves tekeekin lenkin ja palaa omille jäljilleen. Lupa tulee hänelle ja yhdelle miehelle. Hetken odottelemme ja tulee ilmoitus, että ohi meni ja taisi kissa mennä rajavyöhykkeelle. Muuten sinne ei ole mitään asiaa. ”Näitä sattuu välillä. Lopulta miehet toteavat ilveksen voivan hyvin, eikä osumaa ole tullut. Yleensä ilves tykkää olla makuulla hieman korkeammalla paikalla, sieltä se näkee arkana eläimenä paremmin ja pääsee varmemmin pakenemaan. Ilvesjahdissa on hyvä, että koira herättelee, sillä jos se törmää suoraan makuuksille, saattaa käydä huonosti. Lähdemme tarkastamaan tilannetta, ja isot ilveksen jäljet näkyvät tiellä. Lisämaustetta rajalla Rajanpinnassa metsästäminen vaatii suunnittelua ja ennakointia, kertaakaan ei koira ole onneksi karannut rajan yli ja nytkin Tuomo on lähtenyt heti kytkemään Ullaa tilanteen ilmennettyä. Tällä kertaa jäljille laitetaan Tuomon nuori plottinajokoira Ulla. nuorille koirille kokemusta. Meidän porukassa on hyvä henki ja tämä on aina onnistunut hyvin”, Ari sanoo. Ajo lähenee Arin passia, jossa olen mukana. Kaikilla jahtiin osallistuvilla on tutkaohjelma mistä näkee koiran liikkeet. Harmittavaa, että ilves meni rajavyöhykkeelle
Ei ole väliä vaikka koira ei olisikaan oma, sillä iloinen voi olla jokaisen koiran hyvästä työskentelystä. Jenkeillä metsästetään lähes poikkeuksetta petoja ja siihen se soveltuu erittäin hyvin pelottoman luonteensa ja nopean ajotyylinsä ansiosta. Molemmat rodut, sekä plotit että jenkit, ovat kotona äärimmäisen mukavuudenhaluisia. Amerikankettukoira . 31 • Riista_28-31-Ilvesjahti_PM.indd 31 Riista_28-31-Ilvesjahti_PM.indd 31 9.1.2018 11.00.52 9.1.2018 11.00.52. . Metsällä se on kiihkeä, peloton ja rohkea. Näitä jahdin vaiheita sekä koirien työskentelyjä käydään läpi vielä pitkänkin ajan jälkeen karhun kaadosta”, Ari pohtii. jatkunut normaalisti, mutta nyt täytyy jättää leikki sikseen”, Ari sanoo ja ajaa autonsa tapaamispaikalle. Plottinajokoiralla metsästetään Suomessa pääasiassa kettua, ilvestä, karhua ja sutta. Osa porukasta käyvät vielä varmistamassa muita pistoja, josko ilves olisikin kaartanut alueelle. Etenkin jos haaveena on saada karhulle pelaava koira, pitää olla valmis näkemään vaivaa. Plotti on kooltaan keskikokoinen urokset 51-63,5 cm ja nartut 51-58 cm. Plotit ovat jonkin verran kovapäisempiä mikä näkyy myös metsässä niin, että rotu sopii suurpedoista karhulle paremmin. Amerikankettukoira tuotiin Suomeen 1994 ja se on täysiverinen metsästyskoira. . Itselläni on jenkkejä, joiden kanssa metsästän suurriistaa,”Ari toteaa ja ottaa autosta Raipen näytille. . . Rajavartioston auto käy vielä varmistamassa Arilta tilanteen, kun olemme palanneet autotien varteen. Petokoiranomistaja Plotti ja jenkki ovat tarkoitettu petojen pyyntiin ja omistajan täytyy olla ns. Plottinajokoira . . ”Useimmiten meillä on mukana plottinajokoiran lisäksi myös amerikankettukoiria, joskus myös venäjänajokoira. Koirien kunnossapito vaatii työtä myös jahtikauden ulkopuolella, koirat vaativat liikuntaa ja huoltoa kesäisinkin. Jenkki on kooltaan keskikokoa suurempi urokset noin 56-64cm ja naaraat 53-61 cm. Jenkit ovat monesti kotioloissa jopa nöyriä ja miellyttämisen haluisia, metsästyskäytössä taas enemmän ajokoiramaisempia niin ajotaidoiltaan kuin ajovauhdeiltaan. Etenkin suurpedoille toimivan ajokoiran saaminen vaatii käytännössä 365 päivää vuodessa elämistä harrastukselleen. ”Kyllähän karhun päätyminen eräksi jää mieleen, varsinkin koirilla pyytävällä porukalla. Plottia on jalostettu yli 200 vuotta suurriistan metsästykseen ja sen taitoja pyritään vaalimaan jalostuksella edelleenkin. . Tietysti myös nuorten koirien ensimmäiset kunnon työskentelyt jäävät mieleen. Mielestäni kumpikaan rotu ei sovellu metsästäjälle, joka käyttää muutaman viikon vuodessa harrastukselleen. Plotin luonne on yleensä ystävällinen ja niitä käytetään myös ajueina, joten useimmiten se tulee toimeen myös muiden koirien kanssa. Kovapäisyys ei missään nimessä tarkoita vihaisuutta vaan ennemminkin itsepäisyyttä ja vahvaa luonnetta. liki elämäntapametsästäjä, jolla on halua treenata koiria ja metsästää. Kummankin rodun kanssa mieleenpainuvia kokemuksia on ollut päästä seuraamaan koirien työskentelyä
Vuonna 1893 muutaman Suomen 100-vuotis itsenäisyyspäivä valkenee hohtavan valkoisena. soveltuvan yksilön perusteella määriteltiin ensimmäiset rotumerkit ja tästä katsotaan suomenajokoiran jalostustyön alkaneen. Suomenajokoira kansallisaarteena Suomenajokoira on yksi viidestä kotimaisesta koirarodusta. Varhaisina aikoina 1700ja 1800-lukujen kuluessa Suomeen oli tuotu ajokoiria mm. Tästä on hyvä löysätä koira irti. Mikään olemassa oleva rotu ei kumminkaan tuntunut ajokoiraharrastajien mielestä olevan optimaalinen suomalaisiin olosuhteisiin. Tarmokkaat harrastajat päättivätkin alkaa etsimään kotiselkosten metsiin parhaiten sopivia yksilöitä suomalaisen ajokoiran kanta-aineksiksi. Itselläni on mukana pelkkää kamerakalustoa, joten kaverini ja koiran omistaja Heikki Koskinen saa keskittyä metsästykseen. Voisiko tätä ainutlaatuista juhlapäivää juhlistaa paremmin kuin lähtemällä jänisjahtiin suomenajokoiralla. Riista_32-35-ItsepainenJanis_PM.indd 32 Riista_32-35-ItsepainenJanis_PM.indd 32 9.1.2018 10.22.47 9.1.2018 10.22.47. Muita kotimaisia koirarotuja ovat karjalankarhukoira, suomenpystykorva sekä lapinporokoira ja suomenlapinkoira. Hiiren hyppyäkään ei ole koskemattomilla hangilla. Rotumääritelmää tarkennettiin moneen otteeseen 1900-luvun alkupuolella, joten karkeasti voi sanoa, että suomenajokoiran historia on yhteinen sata vuotiaan maamme kanssa. TEKSTI JA KUVAT Jyrki Puupponen Itsenäisyyspäivän jänisjahti Pena saa tutkan kaulaansa ennen vapautusta. METSÄSTYS 32 • L umihiutaleita tippuu tasaiseen tahtiin, kun ajamme metsäautotietä kohti suunniteltua metsästysmaastoa. Ajamme metsäautotien päähän ja iloksemme huomaamme hangen läpi kuultavat iltaöiset jäniksen jäljet. Venäjältä, Ruotsista ja Englannista
Koira ottaa iltaöiset jänön jäljet heti työn alle. Metsäjänis kärsii monia muita riistaeläimiä enemmän lumettomista talvista eli yhdeksi taantuman syyksi voikin arvella ilmaston Harvassa ovat ne suomalaiset metsästäjät, jotka eivät ole koskaan olleet metsällä suomenajokoiran kanssa. Ajokoiran käyttöaika on pitkä ja riistavalikoima monipuolinen, mikä on luonut edellytykset rodun suosiolle. Varttitunnin seuraamisen jälkeen koira parkaisee ja ajo alkaa. 33 • Harvassa ovat ne suomalaiset metsästäjät, jotka eivät ole koskaan olleet metsällä suomenajokoiran kanssa. Kanuunan Pentti eli Pena on kuusivuotias suomenajokoira. Seurailemme tutkasta koiran suoraviivaista etenemistä jälkeä pitkin. Löytyihän se pelikaveri itsenäisyyspäivän ratoksi. Heikki virittää Penan kaulaan tutkapannan ja laskee koiran hakuun. Kanuunan Pentti eli Pena on kuusivuotias suomenajokoirauros. Suomenajokoira on suosittu rotu myös muissa pohjoismaissa. Suomenajokoira on ollut kautta aikain yksi suosituimmista koiraroduistamme. Ajokoiralla metsästetään metsäjänistä, rusakkoa, kettua ja vähäisemmissä määrin supikoiraa ja ilvestä. Viime vuosina metsäjäniskannat ovat tosin olleet taantuvia varsinkin eteläisessä Suomessa. Ajokoiran käskevä haukku kiirii lumisessa metsässä ja se on koiramiehen korville mieluisaa musiikkia. Viime vuosina suomenajokoirapentujen rekisteröintimäärät ovat olleet noin 1500-2000 yksilöä vuosittain. Riista_32-35-ItsepainenJanis_PM.indd 33 Riista_32-35-ItsepainenJanis_PM.indd 33 9.1.2018 10.22.51 9.1.2018 10.22.51. Riistaeläimenä metsäjänis Ei ole ehkä liioiteltua sanoa, että metsäjänis on ollut ja on edelleen tavoitelluin saaliseläin ajokoiralla ajatettavaksi
Mikäli se sen jälkeen vielä tulee hollille, niin sitten juhlajänis voidaan kaataa. Toinen jäniksen konsti harhauttaa koira on juosta useaan kertaan sama lenkki samoja jälkiä pitkin, jolloin ajo luonnollisesti hankaloituu. Heikki tuumaa, että on viisainta kiertää autolla lähemmäs ja kävellen hivuttautua ajon tuntumaan. Suurimmassa osassa maatamme kumminkin vielä riittää ristiturpia pataan pantavaksi. Juhlajänis on mukava ampua komeaan ajoon. Klassinen kolmikko. Ajo kulkee hyvin lumisessa metsässä. Tämä ominaisuus tosin avaa metsästäjälle mahdollisuuden passittaa ajossa olevaa jänistä. 1980-luvun alun liki miljoonan jänisyksilön saalismääriin tuskin kumminkaan enää koskaan päästään. Molemmilla on nykyään tietenkin omat koirat ja Heikin puMETSÄSTYS Heikki, jänis ja makkaratulet. On todennäköistä, että se tulee siihen vielä uudelleen. Jänis jää yleensä pyörimään kohtalaisen pienelle alueelle eikä kovin herkästi pujahda kivenkoloon tai ladon alle piiloon. Riista_32-35-ItsepainenJanis_PM.indd 34 Riista_32-35-ItsepainenJanis_PM.indd 34 9.1.2018 10.22.52 9.1.2018 10.22.52. Passiin kannattaa hakeutua sellaiseen kohtaan, josta jänis on jo ajossa useasti juossut. Jänis juoksee lopulta suoraan passiin. Verenperintönä ajokoiraharrastus Heikki on pienestä pojasta kasvanut ajokoiraharrastukseen. Metsäjänis on ajokoiralla mielekäs ajatettava. 34 • muutosta. Metsäjänis pyrkii harhauttamaan koiran tekemällä paluuperiä eli juoksemalla omia jälkiään edestakaisin ja hyppäämään sivuun, siten ettei koira huomaa sivuloikkaa. Heikin isä Onni on aina ollut ajokoiramies, joten harrastuneisuus on siirtynyt isältä pojalle. Jänistä Heikki ei aio ampua ennen kuin vähintään tunti on ajoa takana, ja jänis on vähintään kerran näyttäytynyt. Tutkasta näemme, että jänis asettuu ajoon noin 700 metrin päähän juosten pienehköä lenkkiä pienen tien molemmin puolin. Monesti ajo katkeaa hetkeksi paluuperien kohdalle, mutta kokenut koira selvittää paluuperät hetkessä, jolloin ajo jatkuu
Pena selvittää taas jäniksen metkut ja metsässä raikaa komea ajo. Suolistuksen jälkeen teemme tulet ja laskemme koiran uuteen hakuun. Riista_32-35-ItsepainenJanis_PM.indd 35 Riista_32-35-ItsepainenJanis_PM.indd 35 9.1.2018 10.22.54 9.1.2018 10.22.54. Heikki ottaa haulikon jo käteen, vaikkei jänistä ole vielä nähtykään. Tutkasta näemme, että jänis kiertää melko pientä lenkkiä eikä onnistu harhauttamaan kokenutta koiraa. Jänisjahti ei ole totista puuhaa ja monesti ajon alkaessa tehdään tulet ja aletaan paistamaan makkaraa. Tämä meni niin kuin suunniteltiin. Kohta näemme kun valkoinen metsäjänis pomppii vaaraa aavistamatta tietä pitkin kohti. Penan kiivas haukku rävähtää taas lumiseen metsään viestien, että koira sai melkein tien penkkaan piiloutuneen jäniksen liikkeelle. 35 • helin pirahtaa aamuisin varmuudella, mikäli isän nuori ajokoira Jalo saa ajon ennen Heikin Penaa. Myöhemmin syksyllä ja talvella Heikki muutaman jäniksen ampuu, mutta Onni-isä ei ole jänistä miesmuistiin ampunut. Jäniksen kunniaksi tehdään kunnon tulet. Heikki katsoo kelloa ja tuumaa, että ”kohta on Pena tunnin ajanut, joten voin laittaa panokset piippuun”. Jänis on tehnyt tielle paluuperät ja Penalla menee hetki selvittää jänön metkut. Korvakuulolla ja tutkalla seurataan koiran edesottamuksia. Toki metsästyskaverit ampuvat vuosittain Onnin koiralle muutaman jäniksen. Korvakuulolla ja tutkalla seurataan koiran edesottamuksia. Jänisjahti ajokoiralla on parhaimmillaan leppoisaa yhdessäoloa jahtikavereiden kanssa. Monelle ajokoiramiehelle on tärkeintä päästä ajattamaan jänispiiskaa ja treenaamaan koiraa koekuntoon. Kohta kuulemme metsästä rapinaa ja jänis on törmätä meihin suoraan metsästä. Heikki tokaisee, että ”tuli niin pahki, ettei sitä tuohon tohtinut ampua, eiköhän se tähän vielä tule”. Heikki nostaa aseen ja jäniksen ollessa parissa kymmenessä metrissä ampuu juhlajäniksen eräksi. Paljon ei ole metsästysinto nuorella miehellä vieläkään hyytynyt, sillä useimmiten jahtipäivä lyhyinä talven päivinä kestää koko valoisan ajan. Nyt on jänis jo kerran näyttäytynyt, joten seuraavalla kerralla sen voi jo kaataakin. Varsinkin alkusyksystä Koskisen miehet jättävät jänikset ampumatta. Jänisjahti ei ole totista puuhaa ja monesti ajon alkaessa tehdään tulet ja aletaan paistamaan makkaraa. Koulupoikana Heikki kävi monesti jäniksen ampumassa jo ennen koulupäivän alkua tai iltapäivällä koulun jälkeen. Tavoitamme ensimmäiset ajojäljet muutaman sadan metrin siirtymän jälkeen. Tänä aamuna Heikki tosin pääsee kuittaamaan isälleen, että ”kattoppas tutkasta kuinka Pena työntää”. Siirrymme vielä lähemmä ajon ydintä. Toista jänistä Heikki ei aio ampua, mutta mukavahan koiran ajoa olisi vielä loppupäivä kuunnella. Jätämme auton tien risteykseen 300 metrin päähän ajosta ja lähdemme jalkaisin hiippailemaan ajon suuntaan. Ajossa on meneillään muutaman minuutin hukka.
Leikkaan kallon ruhosta irti kallon ja ensimmäisen niskanikaman välistä. ”Nyt olisi kettu pienessä motissa Sarkalantien ja Heikintien välissä. Lihat luusta irti Kettu on harvinainen saalis. Kallo on upea ja kompakti trofee. Päädyn keittoratkaisuun, joka on nopein menetelmä kallotrofeen valmistamiseksi. Keittämisen jälkeen kallosta pitää kaikki pehmytkudokset saada poistettua. Pinseteillä poistetaan ensin aivokudosta reiästä, jonka jälkeen reikään kaadetaan vettä. Kallotrofeen voi tehdä useammalla tavalla joko keittämällä, mädättämällä tai toukkien avulla. Kettu katoaa metsän suojaan. Kalloa heiluttamalla Riista_36-37-Trofeeksi_PM.indd 36 Riista_36-37-Trofeeksi_PM.indd 36 8.1.2018 16.23.06 8.1.2018 16.23.06. Toinen paukku osuu jo selvästi, ammun sitä kolmannen kerran. Puinen tai muovinen veitsi, kuten sieniveitsi, on hyvä työkalu. Nenäontelon kudoksia saa puhdistettua nenän kautta pinseteillä ja aivot puhdistetaan selkäydinkanavasta. Katsahdan vasemmalle ja näen, kun iso tummanpuhuva kettu laskeutuu kallionrinnettä alas peltoa kohti. Muut ei pääse, mutta mennäänkö kahdestaan yrittämään?”, kysyy Antti Santalahti puhelimessa. Pienet pinsetit ovat näppärät aivojen ja muiden kudosten ronkkimisessa. Seuraamme verijälkeä muutamia kymmeniä metrejä ja löydämme ketun kuolleena pienen kuusen juurelta. Poskilihat, silmät, ikenet ja muut ulkoiset lihat on helppo rapsia pois. Nuoren ketun kalloa keitetään maksimissaan pari tuntia, mutta aikuisen ketun luut ovat niin lujia, että ne kestävät yli kolmen tunnin keittämisen. Manullako yritetään?”, kysäisen. me kettua ja toteamme sen olevan isokokoinen uroskettu. Ideana on keittää kalloa niin pitkään, että pehmytkudokset kypsyvät ja pehmenevät. TutkimTEKSTI JA KUVAT Jyrki Puupponen Ketun kallo trofeeksi Tavanomaisempien pienten riistaeläinten kallotrofeiden teko onnistuu hyvin kotikonstein ja on yllättävän helppoa. Ensimmäinen haulisuihku menee ohi ja kettu kääntyy pellolla ympäri. Matkaa on melkoisesti, mutta nyt on paikka ampua. ”Joutaahan tuota. Ajo on kestänyt jo tovin toista tuntia. Olen ystäväni luona ihaillut kallotrofeita ja nyt olisi hyvä tilaisuus kokeilla sellaisen valmistusta myös itse. Kyseessä on vielä iso ja komea uroskettu, joten päätän ottaa nahan talteen ja parkituttaa siitä metsästysmuiston itselleni. Toukkia ei ole tähän hätään käytettävissä ja mädättäminen vaatisi rutkasti aikaa. METSÄSTYSMUISTO 36 • ”M oro Antti”, vastaan puhelimeen. Tällä kertaa kettu hyppää metrin korkeuteen, joten kipeää tekee varmasti. Vaimokaan ei ehkä innostu pirtin nurkassa vesiämpärissä mädätettävästä kallosta, vaikka niin tulisikin helpoimmalla hyvä lopputulos. Kalloa ei kannata raapia puukolla eikä metalliveitsellä, koska siitä tulee ikäviä naarmuja luuhun. Kallon sisäiset kudokset ovat hieman haastavampia
Mittaustulokseni on tietenkin epävirallinen, mutta virallisen mittauksen voin hakea ensi kesän Riihimäen erämessuilta, jossa CIC Suomen trofeeneuvosto arvio trofeet. Riista_36-37-Trofeeksi_PM.indd 37 Riista_36-37-Trofeeksi_PM.indd 37 8.1.2018 16.23.10 8.1.2018 16.23.10. Liuoksen vahvuuden olisi oltava vähintään 5%. Bronssimitalikallon pisteraja on 24 pistettä, hopeakallon 24,50 pistettä. Annan kallon olla vuorokauden vetyperoksidiliuoksessa, jonka jälkeen otan valkaistuneen kallon pois nesteestä. Suomenennätyskallon pistemäärä on ollut 25,97pistettä. Aivokudosta tulee veden mukana pois ja pin-seteillä voi muussata kudosta kalloon. Mittailen aikani kalloa ja saan leveyden ja pituuden yhteenlaskutulokseksi 24,6 cm eli 24,6 pistetä, joka tarkoittaa, että kallo on mittausteni perusteella hopeamitalikallo. Ystäväni kehottaa minua mittaamaan kallon leveyden ja pituuden, koska myös ketun kalloja pisteytetään. ja kultakallon 25 pistettä. Apteekista saa ilman erillisiä lupia maksimissaan 12% vetyperoksidia. Vesipurskutus toistetaan useaan kertaan ja vähitellen aivokoppa tyhjenee aivomassasta. Aivot poistetaan selkäydinkanavasta pinsettien ja veden avulla. . Mitalikallo Kallosta näkee hyvin, että hampaat olivat hyvin kuluneet ja kertovat omaa tarinaansa trofeesta. Kallo laitetaan bensaan vuorokaudeksi tai pariksi, jolloin siihen liukenee rasvoja kallosta. Viimeinen vaihe kallolle on sen valkaisu. Kallossa on paljon pieniä reikiä hermoille. Pisteytysmenetelmä on hyvin yksinkertainen: kallon pituus ja leveys lasketaan yhteen ja yksi piste vastaa yhtä senttimetriä. 37 • vesi irrottaa aivokudosta. Käsittely ei ole vält-tämätön ketun kallolle, mutta liuotan kalloa vuorokauden bensassa. Parin tunnin rassaamisen jälkeen kallo rupeaa olemaan puhdas kaikesta pehmytkudoksesta. Valkaisun voi suorittaa eräliikkeistä saatavalla tahnalla tai yk-sinkertaisesti apteekista ostettavalla vetyperoksidilla. Kallonpuhdistustyökaluina toimivat sieniveitsi ja pinsetit. Kalloa liotetaan liuoksessa vuorokaudesta kahteen, jonka jälkeen se on vaalentunut komean valkoiseksi. Kallon voi valkaista sillä tai liuosta voi hieman laimentaa lämpimällä vedellä. Kallo on hyvä pitää kosteana, ja mikäli työtä jatkaa myöhemmin, laitetaan kallo veteen säilytykseen. Liuotuksen hyötyä on hieman vaikea arvioida. Keittämisen jälkeen kallosta irrotetaan kaikki pehmytkudokset. Kallosta trofeeksi Kalloon jäävää rasvaa voi poistaa liuottamalla sitä esimerkiksi puhtaassa pienkonebensiinissä. Näistä pinseteillä on hyvä nyppiä kaikki irtoava irti
Paikannusväli tänä aikana oli koko ajan 5 sekuntia. Akun laittamisen jälkeen kohde löytyi joka aamu lähes saman tien, eikä koiran irti laskua tarvinnut odottaa kauan. Joskus pidempään kestänyt TEKSTI Harri Piiroinen KUVAT Katja Piiroinen Karttapohjien kuningas Kotimaisen b-Bark-koiratutkan kartat, akkujen kesto ja paikannuksen tarkkuus vakuuttivat. Testipäiviä tuli testausjakson aikana nelisenkymmentä. Tutkapaketin mukana tulleet akut ladattiin ensimäistä testipäivää edeltäneenä iltana ja ensimmäisen testiviikon aikana tehtiin kuusi noin 4-5 tunnin metsäpäivää yhdellä latauksella, näin ollen oli selvää, että akkujen kesto on loistava. Jokaisen tutkanostajan olisikin hyvä selvittää, mikä puhelinoperaattori on vahvin Pannan led-valon voi sytyttää kännykästä. b-BARK 38 • T estirupeama suoritettiin kahdella erikokoisella ajavalla koiralla noin kahden kuukauden ajan. Itselläni on kokemusta niin Trackerista kuin Ultracomista (entinen UP) siitä KENTTÄTESTI lähtien kun GSM-pohjaiset koiratutkat tulivat Suomen markkinoille. Mielestäni paikannustarkkuus ja varmuus b-Barkilla on erinomainen. Tarkoituksena oli testata tutkaa eri keliolosuhteissa ja eri maastoissa. Se on todella tehokas ja lisää koiran turvallisuutta. paikannus johtui huonoista puhelinkentistä, muttei se haitannut metsästystä. Riista_38-39-B-Bark-2_PM.indd 38 Riista_38-39-B-Bark-2_PM.indd 38 8.1.2018 18.50.26 8.1.2018 18.50.26. Koirat pääsivät työskentelemään niin lumikuin vesisateessa ja uitiinkin tutka kaulassa supien perässä. Panta käynnistyy ja sammuu akkujen laitolla ja irrotuksella
Pohjakarttaan on helppo lisätä valikosta karttakerrokset, mistä voi valita kiinteistörajat, valtion metsästysmaat, retkikartat tai esim. b-Bark tutkassa koiran paikannus pohjautuu rinnakkain toimivaan GPS+Glonass-paikannukseen. Minun metsästysseuran alueelta saa peräti 16 eri karttakerrosta mistä näkyvät alueella metsästettävät eläimet. Akkukotelo on vesitiivis ja se suljetaan kahdella ruuvilla ensin käsin pyörittäen ja sitten kevyesti esim. Turvallisuus Tutkassa on myös monia turvallisuutta edistäviä tekijöitä otettu huomioon, kuten led-valo. Haukkulaskurin tarkkuus on myös erinomainen, koska sisäänrakennettu antenni ei häiritse laskurin toimintaa, vaan näyttää vain todelliset haukut. En ihmettelisi, vaikka b-Bark valtaisi isomman osan tulevaisuudessa koira-GPS-käyttäjistä. Huomiovalo käynnistetään valikosta, vilkkuva valo herättää huomiota autoilijoille ja helpottaa pimeässä koiran kiinniottoa. b-Barkin karttavalikoima on kerrassaan loistava, samoin niin sanottu jälkipeli. Erilaiset rajat on helppo saada kartalle näkyviin. Vaihtoehtoja pohjakartoille on todella runsaasti, joten jokaiselle käyttäjälle löytyy varmasti mieluinen pohjakartta, joko varjostetuista maastokartoista tai ilmakuvista. Kohteen eri symboleita kartalle on valittavissa 72 kpl ja haukun piirtoviivoja on myös huimat 24 vaihtoehtoa. 39 • metsästysalueellaan. älypalikkaan, jossa sijaitsee SIM-kortti. Pidin myös ominaisuudesta jakaa katseluoikeus ilmaiseksi vaikka jahtipäivän ajaksi metsästyskavereille. reviiriin luodut oman metsästysseuran alueet. kolikkoa apua käyttäen. Karttojen grafiikkaa on erinomainen. Web-versio toimii myös Applen IOS-laitteilla Kaksi pantavaihtoehtoa Pienempi yhdellä vaihdettavalla ja ladattavalla 18650-akulla ja isompi kahdella 18650-akulla Pantaa on mahdollista tilata lyhennettynä pienemmälle koiralle 2 kpl Keeppower 3500 mah akut Optimoitu sisäinen GSM-antenni GPS yhdistetty Glonass paikannus Hintaluokka 599 € sisältää laturin, akut ja lippalakin, ohjelmistolisenssi 49 €/ vuosi Tutkassa on erillinen akkukotelo, josta pannan sisään integroidut johdot menevät ns. Haukkuasetukset ovat tietenkin jokaisen käyttäjän itse säädettävä koiran mukaan mieleisekseen. b-Bark Takuu 24 kk b-Bark ohjelmisto saatavissa Windows Phone 8käyttöjärjestelmää käyttäviin puhelimiin sekä anroid-puhelimiin. Itse käytän perinteistä punaista ajoviivaa, kun haukuntiheys menee yli 30/min. Nämä kaksi toisistaan riippumatonta paikannusjärjestelmää lisäävät paikkatiedon saamisen luotettavuutta ja tarkkuutta. . Toiminto voi olla hyödyllinen jos esimerkiksi sivullinen on ottanut koiran kiinni. Kartat Karttojen monipuolisuus on ehdottomasti b-Bark tutkaohjelman yksi suurimmista valttikorteista. Pannassa on myös soittomahdollisuus ja kilpailijoihin nähden se on kaksisuuntainen eli kuuntelemisen lisäksi voit myös puhua pantaan. ja sinistä koiran naamaa. Valmistajan mainostama metsästäjien yhteistyössä valmistettu koiratutka pitää varmasti paikkansa. Itse pidin b-barkin paikannustarkkuudesta ja toimintavarmuudesta. Riista_38-39-B-Bark-2_PM.indd 39 Riista_38-39-B-Bark-2_PM.indd 39 8.1.2018 18.50.29 8.1.2018 18.50.29. Yhteenveto Aluksi hieman karulta tuntunut kahden erillisen yksikön malli asettui koiran kaulaan todella nätisti, eivätkä yksiköt hakkaa pienenkään koiran jalkoja. Kartoissa on toden totta mistä valita. Naama alkaa myös vilkkua kun haukkutiheys ylittää asetetun rajan
Ajat ovat muuttuneet ja radiot pienentyneet vuosikymmenten saatossa. LAFAYETTE DC-70 SMART 40 • ”O tapa tuosta”, huikkaan papalle ja ojennan Lafayette DC-70 Smart VHF-puhelimen. No, ehkä tekstarimahdollisuus kuitenkin on marginaalijuttu kotimaisessa jahdissa. Pappa ei ole aikaisemmin käyttänyt radiopuhelinta jahdissa. Metsästyspuhelin toimii mainiosti myös jänisjahdissa. ”jahti alkaa” viestejä voi lähettää koko porukalle kerralla. Hyvä lisä, mutta se edellyttää, että kaikilla muillakin on kourassa DC-70 Smart puhelin. Nyt markkinoille tullut DC-70 Smart on valmistajan mukaan paranneltu malli, jossa on muun muassa kantamatesti, infopainike, tekstiviestimahdollisuus, puhelimen voi nimetä ja hälytys. Ensimmäinen metsästysradio DC-3 tuli markkinoille 50 vuotta sitten. Lyhyitä, esim. Ruotsalainen Lafayette on VHF-puhelimien edelläkävijä. KENTTÄTESTI SportDog Tek 2.0 GPS-koiratutka Lafayette DC-70 Smart Kuuluuko. Lafayette on erittäin helppo käyttää. Lafayette DC-70 Smart hurmaa helppoudella. Lyhyt kenttäopastus; tuosta vaihtuu kanava ja tuosta äänenvoimakkuus. Riista_40-41-Lafayette_PM.indd 40 Riista_40-41-Lafayette_PM.indd 40 9.1.2018 11.56.12 9.1.2018 11.56.12. – Kyllä kuuluu Metsästyspuhelin on voittaa kännykän 6-0 jahdin tiimellyksessä. 30 sekunnin opastuksella ensikertalainen Matti ”pappa” Pyykkönen pärjäsi päivän mainiosti. Tiiliskivi painoi 1,2 kiloa
Puhelimella on IP-68-luokitus, se on täysin pölyja vesitiivis. TEKSTI JA KUVAT Pekka Mommo Lafayette DC-70 Smart Taajuus: 70 MHz Kanavapaikkoja: 26 Käyttölämpötila: -20°C–+50°C Lion akku 7,4v Vesi -ja pölytiivis Ulkokuori metallia Pieni virrankulutus Paino 230 g Kielet: Suomi, Ruotsi, Norja, Englanti Mukana myös: lisäakku, pöytälaturi, verkkoadapteri, metsäantenni (50 cm), nappikuuloke, maakaapeli, kova laukku Hintaluokka: 345 euroa Lafayette DC-70 Smart toimitetaan kätevässä salkussa. Erilaisia lisävarusteita Lafayetteen saa hurjasti. Vaikka se jääkin vahingossa auton oven väliin, ei se mene poikki. Kaverille kanssa. Antenneja on joka lähtöön, samoin korvanappeja. . Lafayette DC-70 Smart erittäin kompakti niin käteen kuin taskuun, painoa on vain 230 grammaa! Suojakuori on metallia, joka taitaa olla edelleen ainoa laatuaan. Se on sääli, sillä näppärä puhelin toimii kaikessa metsästyksessä. Erityisesti puhelimessa miellyttää helppokäyttöisyys. Erilaisia korvanappeja on myös joka lähtöön. Mutta mitä mieltä oli ensikertalainen Lafayette DC-70 Smart-puhelimesta. Korvanapin johto on kierteellä kiinni. Lafayette DC-70 kuuluvuus on hyvä. Säätöpainikkeet ovat sopivan jäykät, kanavat pysyvät kohdallaan, vaikka puhelinta vetelee taskusta koko päivän. Valikot ovat selkeät, mutta käytännössä tarvitsee vain muutamaa nappia. Tosi helppo käyttää ja mahtava apu myös jänisjahdissa. Kovaan salkkuun mahtuu kaksikin puhelinta. saat heti -5% ALEn kertaostoksestasi (yksi koodi kerralla) osallistut joka kuukausi 100 € arvoedun arvontaan 1% ostoistasi Pelastakaa Lapset Ry:n tukemiseen Liity samalla Eränetin Kymppikerhoon ja hyödyt! Kuukauden tuote! Big Mouth-ampumatuki TILAUKSET 24/7 PUHELIN 020 33 1490 MYYMÄLÄ:Kankaistentie 4 Kangasniemi AVOINNA Ark 9-15.30 Nyt vain 21,90 €! (Norm . Kuutelen hirvipassissa kuinka Veikko huhuilee Esaa ja Kalle välittää viestiä Jarille. Myös äänen laatu kaikkine pakollisine napsuineen ja kohinoineen on miellyttävä, koska äänen voi säätää omalle kuulolle sopivaksi. Ei tule kännykkää ikävä”, pappa toteaa. Valikon kieleksi saa suomen. Yhteydenpito radiopuhelimella on vaivatonta verrattuna kännykään. Puhelimen antenni on taipuisa. Puhelimen virrankulutus on ällistyttävän pientä. ”Ihan loistava. Näin se ei irtoa, kovassakaan menossa kapulasta. Vhf-puhelimia on totuttu näkemään lähinnä hirvijahdissa. Puhelimeen saa myös induktiosilmukan, jolla voi kuunnella radioliikennettä kuulolaitteen tai kuulosuojaimen kanssa. 32,90 €) TILAA KOO DILLA : RIIST A1 Riista_40-41-Lafayette_PM.indd 41 Riista_40-41-Lafayette_PM.indd 41 9.1.2018 11.56.16 9.1.2018 11.56.16. Päivässä saa nippa nappa yhden palkin tipahtamaan. Porukka on passissa muutaman kilometrin säteellä. Itse kuulen kaikki keskustelut
Ei ole räjäyttänyt. Riista_42-43Junttikolumni.indd 42 Riista_42-43Junttikolumni.indd 42 9.1.2018 10.17.45 9.1.2018 10.17.45. Uskon, että jalostus ei ole niin paljon edistynyt vaan syyllinen oli tuolloin kehno ruoka. Ruokaa annetaan kerran päivässä illalla. Siksi, että joku muu on jo miettinyt asiat puolestani. Pekka Juntti pekkajuntti@hotmail.com @JunttiPekka KOLUMNI 42 • Kevyellä koiralla on helppo lähteä syksyn rientoihin. Ellei tavoitteena ole laskea ovelalla tavalla koiran vireystilaa, ruokinnan perusasioiden kanssa on vielä tekemistä. Haittaakaan askorbiinihaposta ei järkevissä määrissä ole. Ehdin vain noin kerran viikossa jahtiin, joten olen syöttänyt viimeiset 10 vuotta käytännössä pelkkää ylläpitoruokaa, jonka proteiini/rasva -prosentit ovat vain 25/15. Koiran ravinnon hivenaineiden vaikutuksista diskuterataan solutasolla, mutta oma napa vetää edelleen mieluiten nuotiomakkaraa ja vehnäpullaa. Kyse voi olla uskomushoidosta, mutta olen silti antanut. Ruuat ovat kehittyneet valtavasti 20 vuoden aikana. Olen nähnyt osan jopa tankkaavan koiriaan noutajien wt-kokeen tauoilla, että koirat jaksaisivat taas viisi minuuttia remuta damia ylös. Nahka, kynnet ja karva vahvistuvat ja jalat kestivät paremmin. Pääruoka on laadukas kuivamuona, mitä se milloinkin on. Laiskan miehen evästä eli säkkiruokaa sekä kaiken, mitä lapset jättävät syömättä. Eikä se hidasta asiantuntemusta, että keskimääräisen labradorin ja esimerkiksi ajokoiran metsästyspäivä on rasittavuudeltaan kuin vertaisi iltakävelyä ja maratonia keskenään. Koiranomistajien itsensä ruokinta näyttää olevan vaikeampaa. Hauva syö – koiranruokintaohjeita laiskalle Ajokoirien jalat ovat kovilla nykytalvien roustekeleissä, joten joskus pistin ruuan sekaan hevosille tarkoitettua merileväjauhetta. Monet suosivat vahvaa ruokaa. Kahden labradorin vankalla kokemuksella tiedetään yhtä ja toista metsästyskoiran ruuan sisällöstä, määrästä ja oikeasta ruokailurytmistä. Nimestä on turha maksaa. Mitä enemmän kokemusta, sitä vähemmän turhaa kantaa mukanaan. Terveen koiran ruokinta on siis helppoa hommaa. Se ei ole koskaan kalleinta, eikä koskaan halvinta vaan siitä välistä. Pentuaikana annan nykyään C-vitamiinia, koska näyttää olevan jonkinlaista näyttöä siitä, että C-vitamiini edistää normaalia luustonkasvua ja voi vaikuttaa positiivisesti lonkkiin ja kyynäriin. Koiran pitää olla koko vuoden hoikka, ei haittaa vaikka se olisi kesällä vähän laihanpuoleinenkin. Koirani syövät lisäravinteita vain vähän. Kyllä, myös viljoja ja muuta rikollista, jonka pitäisi räjäyttää lääkärikulut kattoon. Kovien rääkkien jälkeen olen antanut ihmisille tarkoitettua maltodektsriiniä palautusjuomaksi. Tiukimpina pyyntijaksoina olen lisännyt lihaa ja rustoja, joita muuten koirat saavat vai silloin tällöin. Kevyellä koiralla on helppo lähteä syksyn rientoihin. Mitä koirani sitten syövät. Koirilla tuntui olevan jatkuvasti terveysongelmia. Ennen jahtipäivää edellisillan ruokitaan kevyemmin. Nollia ei ole minun kuljettamanani ensimmäistäkään. En pidä itseäni asiantuntijana, en osaa puhua termeillä, tuskin edes ymmärrän kaikkea, mitä viisaat vaikkapa tietoon nojaavassa Katiska-blogissa kirjoittavat ruokinnasta, mutta jonkinlainen kokemusasiantuntija minusta on vuosikymmenten aikana väkisinkin tullut. Kun aloittelin koirahommia 1990-luvun alussa, tilanne oli toinen. Miksi näin huoleton suhtautuminen metsäkaverin evääseen. Ylimääräistä kannettavaa ei ole ja koiraa saa heti ruokkia reilusti. Pöljää se, jos pohtimaan ryhtyy. Tulokset kertovat hyvistä puitteista, mutta myös siitä, että suuria munauksia ei valmistautumisessakaan ole tehty. Siitä todistuksena olkoon vaikkapa se, että neljä viimeistä ajokoiraani on ajanut vajaassa 50 kilpailussa reilusti useammin ykkösiä kuin muita tuloksia. P E K K A JU N T T I E n aina tiedä itkisinkö vai nauraisinko, kun luen intohimoisten koiraihmisten koiranruokavääntöä somessa. Koiranruokinta on vähän niin kuin tunturivaeltaminen. Katiska-blogi arveli palutusjuomia koskevassa postauksessaan, ettei se ole paras mahdollinen apu, mutta tuntuu, että repivätyylinen koirani oli seuraavana aamuna vetreämpänä työn syrjässä kiinni. Se näytti toimivan. . Koiran olemus päättää laadun. Se näkyy, jos ruoka ei sovi
KÄYTÄ HYVÄKSESI RIISTAN HUIPPUTARJOUKSET TILAA Tee tilaukset tilaajapalvelu@riistalehti.fi Lisää tarjouksia löydät osoitteesta www.riistalehti.fi 6 numeroa + Fiskars retkisaha arvo 35 euroa Tilaus jatkuu kestotilauksena. yht. 50 € Ja vainuat saaliin sohvalle saakka Riista_42-43Junttikolumni.indd 43 Riista_42-43Junttikolumni.indd 43 9.1.2018 10.17.49 9.1.2018 10.17.49. (03) 42 465 335 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) tilaajapalvelu@riistalehti.. 43 • TILAAJAPALVELU p. yht. 50 € 6 6 numeroa + Lars Monsenin 101 Erätaitoa -kirja arvo 23 euroa Tilaus jatkuu kestotilauksena. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p
JAKKARAREPUT Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 44 Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 44 8.1.2018 10.46.00 8.1.2018 10.46.00
hiiren hiljaa tunnista toiseen. T E S T I ¢ Abu Garcia Rucksack Deluxe ¢ Chevalier Chair Pack ¢ Fauna Björnen Evo ¢ Fjällräven Stubben Backpack ¢ Haglöfs Combi ¢ Halti Kauris ¢ Hillman Chairpack exlusive ¢ Härkila Salla rucksack chair ¢ Savotta Istuinreppu 360 ¢ Swedteam Hiker Camo Istumatyötä Metsästäjälle suunniteltujen Metsästäjälle suunniteltujen jakkarareppujen tärkein jakkarareppujen tärkein ominaisuus on istumisen ominaisuus on istumisen mukavuus – passissa nökötetään mukavuus – passissa nökötetään hiiren hiljaa tunnista toiseen. TEKSTI JA KUVAT Joel Ahola Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 45 Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 45 8.1.2018 10.46.03 8.1.2018 10.46.03
Juuri sen takia kyseinen tuote hankitaan. Turvalliset riistalaukaukset maaseudun ja vajaa-ajan asuntojen pirstomassa maisemassa edellyttävät saaliseläinten houkuttelua huolella suunnitellulle ampumapaikalle. Osa tuotteista näyttää samanlaiselta kuin viime vuosituhannella, mutta iloksemme joukossa on tehty myös tuotekehitystä uusine, metsästäjää palvelevine innovaatioineen. Myös Härkilan jakkaran runko on samanlainen, mutta siinä kuopalle jäävä istuinkangas on korvattu tasaisella muovilevyllä. Lähetimme testikutsun useille maahantuojille ja valmistajille. Riista houkutellaan hollille ruualla, pillillä tai kuvilla. Ampumapaikka on saatettu valita myös eläinten tunnetun kulkureitin varrelta tai luonnon tarjoaman ruokailupaikan viereltä. Haltin kanssa ase sijoittuu tukevammin ja turvallisemmin, mutta samalla kantamuksen painopiste siirtyy kauemmaksi selästä, mikä heikentää kantotuntumaa. Usein näitä tuotteita kuulee kutsuttavan pilkkijakkaroiksi tai pilkkirepuiksi, mutta me halusimme keskittyä erityisesti metsästäjille suunniteltuihin malleihin. Lähdimme etsimään näihin istumahetkiin parhaiten soveltuvaa jakkarareppua. 46 • Ominaisuudet M etsästys on usein odottamista, kyttäämistä ja passitusta – istumista. Odottavan aika on pitkä, jos takamuksen alla on kehno istuin. Nyt sellaista ongelmaa ei ollut, sillä monella metsästysja ulkoilubrändillä on vain se yksi jakkarareppu omassa mallistossaan. Ehkä tästä syystä saimme varsin nopeasti yllättävän laajan ja monipuolisen reppukatraan testikäyttöön. Mitä hiljempaa pystyy istumaan, sitä varmemmin saalista on tiedossa. Monta kertaa kyttääjä odottaa tuntikaupalla. Perinteinen jakkara muodostuu kahdesta kulmikkaasta putkisilmukasta, jotka on akseloitu parilla pultilla. Muuten katseet kannattaa kohdistaa jakkaramallin sijaan tavalliseen metsästysreppuun. Monissa testeissä valmistajat joutuvat puntaroimaan minkä tuotteen he lähettäisit laajasta valikoimastaan. FjällräveMerkki Malli Hintaluokka Paino Tilavuus Tilavuusero mitattu (I) ilmoitettu (l) litroina prosenntteina Abu Garcia Rucksack Deluxe 70 € 2 920 g 62,3 35 27,3 78% Chevalier Chair Pack 110 € 2 140 g 30,9 35 -4,1 -12% Fauna Björnen Evo 275 € 2 860 g 32,3 40 -7,7 -19% Fjällräven Stubben Backpack 280 € 2 280 g 26,8 27 -0,2 -1% Haglöfs Combi 170 € 1 960 g 39,3 42 -2,7 -6% Halti Kauris 180 € 2 660 g 42,2 42 0,2 0% Hillman Chairpack exlusive 190 € 3 880 g 33,6 30 3,6 12% Härkila Salla rucksack chair 210 € 3 160 g 29,3 25 4,3 17% Savotta Istuinreppu 360 65 € 2 620 g 45,0 45 0,0 0% Swedteam Hiker Camo 135 € 3 320 g 37,0 38 -1,0 -3% Haltin (vasen) ja Hillmanin (oikea) jakkarareppuihin on suunniteltu paikat aseen kuljettamiseen. Jakkaran päällä Istuin on jakkararepun tärkein ominaisuus. JAKKARAREPUT Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 46 Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 46 8.1.2018 10.46.04 8.1.2018 10.46.04. Fjällrävenin ja Hillmanin jakkarareput poikkeavat selvästi muista, sillä niissä reppu on laatikkomainen kokonaisuus, jolloin istutaan jäykän repun päälle. Tällainen jakkara on seitsemässä testaamistamme kymmenestä tuotteesta. Metsästäjät kokoontuvat istuskelemaan seuruejahdin tauoilla, kun tulistellaan makkaraa käristäen ja muistellaan uusinta kaatoa tai viime vuoden kommelluksia ja pahimpia huteja. Istuinosana on X-malliin avattujen runkosilmukoiden ylälaitaan pingottuva kangas. Istumalihakset joutuvat koetukselle myös ajojahdin tiimellyksessä, kun koiran tai metsästäjien muodostaman ketjun avulla ajetaan jänistä, kettua tai hirvieläimiä kohti paikallaan odottavaa passilinjaa
Riista-lehden toimituksen apuna häärivät Kiljavan opiston eräja luonto-oppaan koulutusohjelman opiskelijat. Haltin (vasen) ja Hillmanin (oikea) lantiovöiden molempiin taskuihin on ommeltu paikat haulikon panoksille. Matalimmalla jakkaralla istutaan 45 sentin korkeudella maasta, mutta Abu Garcian istuin yltää 60 senttimetrin korkeudelle. Tutkimustemme mukaan litran tilavuus vastaa 180 gramman kuormaa eli noin 25 haulikon hylsyä. Sama jakkara voi tuntua toisesta metsästäjästä mukavalta, mutta jahtikaveri kokee sen epämiellyttäväksi. Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 47 Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 47 8.1.2018 10.46.07 8.1.2018 10.46.07. Reppujen tilavuudet mitattiin pakkaamalla ne mahdollisimman täyteen haulikon hylsyjä ja punnitsemalla kuorman paino. Jakkarassa sama korkeus tuntuu matalammalta, sillä istuimen kangas painuu usein pari senttiä kuopalle, runkoputket uppoavat hieman pehmeään maahan ja metsästäjän jalassa on paksupohjaiset jalkineet. Tavallisen keittiötuolin korkeus on noin 45 senttiä. Istuinten leveydet ja etenkin istuinkorkeudet vaihtelivat suuresti. Henkilökohtaisten mieltymyserojen vuoksi tutkimme istuimia yli 20 testaajan voimin. 47 • T E S T I Merkki Malli Istumakorkeus Istuinkoko Taskut Rintaremmi Lantiovyö (cm x cm) Abu Garcia Rucksack Deluxe 60 cm 33 x 26 5 kpl kyllä ei Chevalier Chair Pack 46 cm 32 x 19 5 kpl kyllä kyllä Fauna Björnen Evo 53 cm 34 x 20 11-19 kpl kyllä kyllä Fjällräven Stubben Backpack 50 cm 18 x 28 3 kpl kyllä ei Haglöfs Combi 45 cm 32 x 24 4 kpl kyllä ei Halti Kauris 43 cm 32 x 23 6-8 kpl kyllä kyllä Hillman Chairpack exlusive 57 cm 17 x 28 8 kpl kyllä kyllä Härkila Salla rucksack chair 50 cm 34 x 25 7 kpl kyllä kyllä Savotta Istuinreppu 360 50 cm 33 x 23 4 kpl ei ei Swedteam Hiker Camo 57 cm 28 x 18 6 kpl kyllä kyllä nin repun jäykistävä runko on metalliputkea, mutta Hillmanin sisus on eräänlainen rei’itetty muovilaatikko
JAKKARAREPUT Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 48 Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 48 8.1.2018 10.46.10 8.1.2018 10.46.10. Tuotteen mukana tuleva sadehuppu nosti roimasti arvosanaa. Osio antaa 15 prosenttia lopputulokseen. Punnitsemalla kuormat selvitimme, että yksi litra hylsyjä painoi keskimäärin 180 grammaa eli käytännössä litran tilavuuteen mahtui noin 25 hylsyä. Näiden lukujen erotuksena saimme kuhunkin reppuun mahtuvan hylsymäärän painon, jonka muunsimme litroiksi jakamalla tuloksen 180 grammalla. Istumismukavuutta testasi yli 20 henkilön testiryhmä. Testin painavin tuote pysäytti vaa’an 3 880 gramman lukemaan, mutta toisessa ääripäässä jäätiin 1 960 grammaan. Myös Faunan selkänoja tarjoaa mahdollisuuden asennonvaihtamiseen, mutta siinä runkoputket painavat jalkojen sisäsyrjiä. Osio antaa kymmenyksen lopputulokseen. Halusimme testata tuotteiden tilavuudet, jotta pääsimme näkemään kuinka hyvin valmistajat ovat perehtyneet asiaan. Reppujen sadesuojausta arvosteltiin kymmenyksen osuudella lopputuloksesta. Punnitsimme reput tyhjinä ja täyteen pakattuina. Alipakkaamisen pisteitä nostivat hyvät sivukompressiot ja ylikuormaamisen osalta tulos parani, jos repussa oli runsaasti kiinnityspisteitä, ripustuslenkkejä, venyvät ulkotaskut ja ylimääräisiä kiinnitysremmejä. Härkilan tasainen jakkara rankattiin miellyttävimmäksi, koska siinä on helppo vaihtaa asentoa. Tuotteen painon vaikutus on kymmenys kokonaisarvosanasta. Arvostelu oli tiukempi, jos tuote osoittautui ilmoitettua pienemmäksi kuin sen ollessa liian tilava. Pilli, lisäremmit, kiinnikkeet, panosten paikat, erikseen hankittavat lisävarusteet ja muut yksityiskohdat paransivat tulosta. 48 • Arvosteluperusteet J akkaran ominaisuuksia arvostettiin peräti neljänneksen osuudella kokonaisarviosta. Osion arvosanat laskettiin lineaarisen yhtälön mukaan siten, että neljän kilon tuotteella olisi ansainnut yhden pisteen ja puolentoista kilon kuormalla olisi saanut täyden vitosen potin. Pakkausosiossa tutkittiin reppujen osastointia sekä ylija alipakkaamisen mahdollisuuksia. Extrat-osiossa arvostettiin reppujen yksityiskohtia viiden prosentin osuudella kokonaisarviosta. Kapeat jakkarat huomattiin kiikkeriksi ja ohuet runkoputket painoivat yleensä paksumpia herkemmin istujan jalkoja. Repun ostaja on tilavuutta puntaroidessa täysin valmistajan ilmoittaman tiedon varassa. Valmistajien markkinoinnissa käyttämien tuotetietojen mukaan reppujen vetoisuudet vaihtelivat 27 ja 45 litran välillä. Tilavuutta pakaten Emme rajoittaneet testiin kelpaavia tuotteita tilavuuden perusteella. Taskujen arvosana antaa niin ikään kymmenen prosenttia lopputulokseen. Tilavuuden arvosana saatiin vertaamalla valmistajan ilmoittamaa lukemaa mitattuun tilavuuteen. Loppuarvostelussa keskityttiin viilekkeiden, rintaremmin, lantiovyön ja selkämyksen ominaisuuksiin ja niiden säätöjen laajuuteen ja helppokäyttöisyyteen. Painon arvosanan antoi vaaka. Taskujen määrä, käytettävyys, koko ja erilaisuus lisäsivät menestystä. . Vettä pitävä tai hylkivä repun pohja ja ulkokuosi antoivat perustan pisteytykselle. Istumisen mukavuus, erilaiset asentomahdollisuudet, sopivuus erikokoisille käyttäjille, tukevuus ja hiljaisuus takasivat hyvän menestyksen. Arvostelu MERKKI Malli Jakkara Kanto Tilavuus Pakkaus Taskut Sade Paino Extrat Yhteensä 25 % 15 % 15 % 10 % 10 % 10 % 10 % 5 % 100% Abu Garcia Rucksack Deluxe 2,7 3 2 3 4 4,5 2,7 1 2,9 Chevalier Chair Pack 3,2 3,5 3 3 3 3 4,0 1,5 3,1 Fauna Björnen Evo 3,5 3,5 2,5 3,5 4,5 4 2,8 2 3,4 Fjällräven Stubben Backpack 3,2 3 5 2,5 2,5 3,5 3,8 3 3,4 Haglöfs Combi 3,3 3 4 2,5 2,5 2,5 4,3 1 3,1 Halti Kauris 3,0 4,5 5 4,5 4,5 2,5 3,1 2,5 3,8 Hillman Chairpack exlusive 3,9 4 4 2,5 3,5 3 1,2 3 3,3 Härkila Salla rucksack chair 3,9 3 4 3 3,5 4 2,3 2,5 3,4 Savotta Istuinreppu 360 2,6 2,5 5 2,5 3 2 3,2 1 2,9 Swedteam Hiker Camo 2,7 4,5 4,5 3 3,5 4 2,1 3 3,4 Suuri testiryhmä löysi selkeitä eroja jakkaroiden väliltä, vaikka mielipiteet menivät osin ristiin. Reppujen kantojärjestelmiä ja kantamisominaisuuksia arvosteltiin testissä 15 prosentin osuudella lopputuloksesta. Haimme niitä säkillisen ampumaradalta ja tutkimme kuinka paljon hylsyjä mahtuu tarkasti tilavuudeltaan tunnettuihin laatikoihin. Rintaremmi, lantiovyö, asetasku ja rungon kolinasuojat toivat kukin puolikkaan pisteen. Testaajat pitivät sekä Fjällrävenin että Hillmanin istuinkontteja erittäin miellyttävinä. Reppu sai täydet pisteet, jos lukemat vastasivat toisiaan. Testasimme jakkarareppujen tilavuudet samoilla hylsyillä. Metsästysreppujen testissä (Riista 7/2017) tutkimme tuotteiden tilavuuksia haulikon hylsyjen avulla
Usein ne suljetaan vaatimattomalla läpällä, joka pitää kyllä pullon sisällä, mutta puukko tai muu kapea esine tipahtaa sisuksista metsästäjän kompuroinnin seurauksena. Parhaimmat kanto-ominaisuudet on suunniteltu Haltin, Swedteamin ja Hillmanin tuotteisiin. Eniten taskuja oli suunniteltu Faunan malliin, liki kaksikymmentä. Monessa repussa on sivuille sijoitetut, termospullon kokoiset pystytaskut. Parhaimmissa malleissa kaikki taskut suljetaan vetoketjulla, jolloin varusteet pysyvät varmasti tallessa. Runkoputkien päälle pujotetut pehmusteet vähentävät kolinaa ja estävät asetta hankaamasta metalliputkeen. Kantolaitteiden parantamisessa on sarkaa usealla tuotemerkillä. Pehmusteet vasemmalta oikealle ja riveittäin ylhäältä alas: Abu Garcia, Chevalier, Haglöfs, Härkila, Savotta ja Swedteam. Istuimen runko vaikeuttaa kantamista ja usein selkää vasten painaa reppuosa ilman pehmusteita. T E S T I 49 • Menetelmänne osoittautui jälleen varsin luotettavaksi tai ainakin vertailukelpoiseksi, sillä tulokset olivat neljän tuotteen kohdalla alle litran tarkkuudella valmistajan ilmoittamien lukujen kanssa samat. Varaa parantaa Jakkarareppujen kanto-ominaisuudet ovat heikkoja tavallisiin metsästäjän ja retkeilijän kantolaitteisiin verrattaessa. Ero ilmoitetun ja mitatun tilavuuden välillä oli yli 27 litraa! Jakkarareppujen tilavuus koostuu yleensä suuresta säkkiosasta ja muutamista taskuista. Osa näistä taskuista on vain pankkikortin kokoisia syvennyksiä toisen taskun sisällä. Räikein ero löytyi 35 litran vetoiseksi ilmoitusta Abu Garcian repusta, sillä saimme pakattua siihen yli 62 litran kuorman. Ilmeisesti valmistajat ajattelevat, että pääasiallisessa käytössä Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 49 Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 49 8.1.2018 10.46.10 8.1.2018 10.46.10
Reppu on valmistettu vedenpitävästä kankaasta ja pohjaan on ommeltu vahvikekangas. Noiden hihnojen alle voi pakata myös lisäkuormaa naamioverkosta alkaen. JAKKARAREPUT 50 • Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 50 Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 50 8.1.2018 10.46.19 8.1.2018 10.46.19. shing.com Chevalier chevalier.se Icefox Outdoor chevalier.se Fauna faunaoutdoor.com Gyttorp Finland gyttorp.. Haglöfs haglofs.se Haglöfs haglofs.. HALTI KAURIS jaksaa kutsua apua tai kaveria huutaen vain pari minuuttia, mutta merkinantoa pillillä jaksaa jatkaa tunnista toiseen. Repussa on selkeät taskut ja osastointi. Retkeilyrepuissa on useita kiinnitysmahdollisuuksia ulkopinnassa joustavista kuminauhoista nauhakujastoihin ja venyvistä verkkotaskuista nauhalenkkeihin. Näiden puutteiden vuoksi reppu jäi istuinmukavuudessa testin loppujoukkoon, vaikka muutama pitkä testaaja mieltyi korkeaan jakkaraan. Omalle ruumiinrakenteelle sopivan jakkaran löytää vain kokeilemalla – perstuntumalla. Fjällräven on oivaltanut verhota repun sisäpinnan oranssilla kankaalla, mikä tekee sisuksesta valoisan ja varusteet erottuvat paikoiltaan. Sadehuppu on löytänyt paikan vain Faunan ja Härkilan repuista. Swedteam swedteam.com HW-Company hw-company.. Hillman hillmanhunting.com Korpimetso.com korpimetso.com Härkila harkila.com Seeland International A/S seelandinternational.com Savotta . Osa metsästäjistä koluaa silti jakkararepun kanssa pitkät taipaleet esimerkiksi majavajoen rantoja tiedustellen illaksi sopivaa kyttäyspaikkaa. Haltin ja Hillmanin tuotteet on suunniteltu erityisesti metsästäjille, sillä niissä on paikat aseenkuljettamista varten ja haulikonpanoksille lenkit lantiovyön taskuissa. Sen soisi yleistyvän jokaiseen kantolaitteeseen, sillä ihminen TESTIVOITTAJA IRRALLINEN, selkätaskussa kuljetettava jakkara toi Haltin Kauris-repulle selkeän testivoiton. nn-savotta.. Perinteisten reppujen ja jakkarallisten mallien ero näkyy selvästi myös ylija alikuormaamisen mahdollisuuksissa. Taskut ovat suuria, mutta useimmat niistä suljetaan vain solkilukolla ilman kunnollista kiristystä. Itse jakkara ei yltänyt istumamukavuudessa testin kärkipäähän, mutta istuimen pakkaaminen repun sisään antoi mahdollisuuden tehdä kantojärjestelmästä tukevan ja miellyttävän. + vedenpitävää kangasta + taskujen sijoittelu – tilavuus ilmoitettu väärin – jakkaran heikkoudet Suuri pilkkireppu sopii myös jahtihetkiin. Halti halti.. Tuolin ohuet putket painavat herkästi sisäreisiä, ja istuimen pieni pohjapinta-ala ei tukevoita jakkaraa tarpeeksi. nn-savotta.. Muutamissa testirepuissa on käytetty vedenpitävää kangasta. Testivoittaja ei ole jokaiselle metsästäjälle paras valinta, vaan tuote pitää miettiä omaa käyttöä palvelevia ominaisuuksia arvottaen. Jakkara on testin korkein, sillä istumakorkeus yltää peräti 60 senttimetriin. Kantojärjestelmässä on rintaremmi, mutta lantiovyö puuttuu. Fjällrävenin reppuun saa lisävarusteen hihnoilla kiinnitettävät sivutaskut. .pure. Kymmenestä tuotteesta yhdeksässä on kuormaa tukevoittava rintaremmi, mutta vain parissa repussa remmin lukkosoljeksi on valittu pillillinen malli. Yhteystiedot MERKKI valmistajan sivut Maahantuoja maahantuojan sivut Abu Garcia abugarcia.com Pure Fishing Finland www.. Pohjan kestävyyttä ja vedenpitävyyttä on mietitty useamman tuotteen kohdalla. Halti halti.. jakkarareppua kannetaan hyvin vähän. Fjällräven fj allraven.. Jakkarareppua ei kannata ostaa testaamatta istuinta. Swedteamin jakkaraan saa hankittua lisävarusteena pyörivän istuinalustan, jonka avulla voi seurata liikkuvaa riistaa rintamasuuntaa kiertäen. . Jokaisessa nykyaikaisessa retkeilyrepussa on sivuilla vajaaksi täytetyn repun kasaan puristavat kompressiohihnat, mutta testissä sellaiset löytyvät vain Haltin mallista. Metsästäjän tarpeet on huomioitu hiljaisella kankaalla, aseenkuljetusominaisuudella ja lantiovyön taskuihin ommelluilla haulikonpanospaikoilla. Sen jakkarareppu on suunniteltu pilkkijöille, mutta tuotteen ominaisuudet ovat myös metsästäjän mieleen. ABU GARCIA RUCKSACK DELUXE ¢ Hintaluokka: 70 euroa ¢ Istumakorkeus: 60 cm ABU GARCIA on etenkin virkistyskalastajien tuntema tuotemerkki. Savotta . Ulkopintaan on kiinnitetty alipakkaamista helpottavat kompressiohihnat ja useat nauhakujastot sallivat irtohihnoilla tehtävän ylikuormaamisen. Valmistaja ilmoittaa tuotteen tilavuudeksi 35 litraa, mutta mittausten mukaan sen sisuksiin sopii yli 62 litran kuorma. Fenix Outdoor Finland fj allraven.. Kun vielä tuotteen ilmoitettu tilavuus vastasi mittaustulosta, lähimmät kanssakilpailijat jäivät selvästi toiseksi – testin kakkossijan jakoi peräti neljä tuotetta. Tällaiset ominaisuudet puuttuvat lähes kaikista jakkararepuista
Istuimen pehmuste kääntyy nerokkaasti selkää suojaamaan, mutta menettely vaatii kantojärjestelmän kiinnittämistä erikoisesti ulkokautta repun yläosaa. Tuote on tilavuudeltaan testin pienin, mutta siihen voi ostaa lisävarusteena molemmille kyljille hihnoilla kiinnitettävät sivutaskut. Molemmilla puolilla on termospulloille sopivat sivutaskut, mutta ne pullistuvan sisäänpäin. Tuotteesta on tulossa juuri markkinoille uusi versio, joka on valmistettu vedenpitävästä ja kestävästä Venture-kankaasta. FAUNA BJÖRNEN EVO ¢ Hintaluokka: 275 euroa ¢ Istumakorkeus: 53 cm 51 • 51 • Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 51 Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 51 8.1.2018 10.46.20 8.1.2018 10.46.20. Repun runkona on metalliputki, joka tekee pohjassa kulmikkaan silmukan ja nousee kahtena tolppana selkämystä ylös. Repussa on poikkeuksellisen paljon taskuja, mutta pienimmät niistä ovat vain pankkikortin kokoisia syvennyksiä suuremman taskun sisäpinnassa. Aseen kuljetus on miellyttävää, kun putket on suojattu pehmikkeellä molemmilta puolilta. Isot sivutaskut, hupputasku ja etutasku suljetaan vetoketjuilla, jolloin varusteet pysyvät varmasti tallessa. Kapea jakkara on aavistuksen kiikkerä, vaikka runkoputkesta on taivutettu repun alle lisätuki. T E S T I CHEVALIER CHAIR PACK ¢ Hintaluokka: 110 euroa ¢ Istumakorkeus: 46 cm CHEVALIERIN jakkarareppu on pelkistetty säkki, joka osoittautui nelisen litraa valmistajan ilmoittamaa tilavuutta pienemmäksi. FAUNA BJÖRNEN EVO ¢ Hintaluokka: 275 euroa ¢ Istumakorkeus: 53 cm FAUNAN jakkararepuista testiin päätyi selkänojallinen lippulaiva, jota edullisempina rinnakkaistuotteina valmistetaan kahta, leveydeltään erilaista selkänojatonta mallia. Lantiovyö ja rintaremmi tukevoittavat kantamusta. Sisäpinta on verhottu oranssilla kankaalla, jonka ansiosta sisus on valoisa ja tavarat löytää helposti. Istuin on kankaalla verhoiltu levy, joka lepää kahden yläpalkin varassa, repun hupputaskun alla. Repun pohjaan on ommeltu vahvike ja G-1000 vahakangas hylkii hyvin vettä. Kapea jakkara tuntuu huteralta, sillä täyteen pakattu reppu kaatuu herkästi. Rintaremmin lukossa on turvallisuutta tuova pilli. + selkänoja + kantojärjestelmä + taskut ja sadehuppu – ilmoitettua pienempi Selkänoja suo vaihtelua istuma-asentoon. Oiva uudistus nostaa tuotteen hintaa parilla kympillä. FJÄLLRÄVEN STUBBEN BACKPACK ¢ Hintaluokka: 280 euroa ¢ Istumakorkeus: 50 cm FJÄLLRÄVENIN jakkarareppu on innovatiivinen tuulahdus perinteisten, taittuvien putkijakkaroiden rinnalla. + istuinalustasta selkäpehmuste + putkisuojat tuplana – hutera istuin – yläosa etupainoinen Kevyt perusreppu on hyvä tuote omassa hintaluokassaan. Tuotteen mukaan on pakattu musta sadehuppu. Kapea kantamus sopii hyvin metsästäjälle. Ulkopinnassa on ylikuormaamista helpottavat nauhakujat ja verkkotaskut. Selkänoja liuetaan alas kuljetuksen ajaksi. Repun taskullisen etuseinän voi avata ylälaidasta ja toisesta sivusta vetoketjuilla, jolloin reppuosaan pääsen käsiksi myös istuttaessa. Jakkara on jämäkkä ja mukavasti istuttava, mutta pienehkö koko tekee siitä hivenen kiikkerän. Osa testaajista piti selkätukea turhana, mutta kokenut passikyttääjä osaa arvostaa sen suomaa vaihtelua: välillä voi istua tavanomaisesti etukenossa ja toisinaan nojata taaksepäin. + oranssi sisäpinta + tilavuus täsmää + mukava istuin – pieni tilavuus Laatikkomaisen repun metallirunko muodostaa istuimen
Silti istuimen ylälaita on tasainen, sillä suurempasta runkosilmukasta on saatu kaverin kanssa yhtä korkea taivuttamalla sitä aaltoilevaksi. Repun täsmällinen tilavuuden ilmoittaminen, kantolaite ja pakkausominaisuudet panosja asetaskuineen takasivat ansaitun testivoiton. Maata vasten oleviin putkiin on kiinnitetty liukuesteet. Sivutaskujen lisäksi yläläppä suljetaan hitailla ja hankalilla hihnapainikkeilla. + miellyttävä istuin + kantojärjestelmä + aseja panospaikat – painava ja tilaa vievä Muovirunkoisen repun päällä on hyvä istua. Korkeimmalle yltävä osa näyttää ylätaskulta, mutta se sisältää istuinpehmusteen. Rungon kulmat tuntuvat istujan jalkoja vasten kapeita malleja miellyttävämmältä, ja istuimen paksu toppaus lisää kyttääjän mukavuutta. TESTIVOITTAJA JAKKARAREPUT Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 52 Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 52 8.1.2018 10.46.21 8.1.2018 10.46.21. HALTI KAURIS ¢ Hintaluokka: 180 euroa ¢ Istumakorkeus: 43 cm HALTIN reppu poikkeaa merkittävästi kilpakumppaneistaan, sillä siinä on irrallinen jakkara. Repun selkämyksessä on tasku, johon jakkara sujautetaan kantamisen ajaksi. Varastointi ja kuljetus vaativat runsaasti tilaa. Reppuosa koostuu kahdesta erillisestä osastosta eli tuotteessa on kiinteä välipohja. Tuotteessa on huomioitu metsästäjä maastokuvioinnin lisäksi asetaskulla ja hihnalla sekä vyön panostaskuilla. Reppuosa on pelkistetty, säkkimäinen kokonaisuus, joka suljetaan kiristysnarulla. HILLMAN CHAIRPACK EXLUSIVE ¢ Hintaluokka: 190 euroa ¢ Istumakorkeus: 57 cm HILLMANIN runkona on hieman ylöspäin kapeneva, etuseinästään avoin muovisäleikkö. Yläläppään ja etuseinämään on sijoitettu vetoketjulliset taskut. Kontin päällä on mukava istua sekä sivuittain että hajareisin. Niissä tavarat pysyvät kaaduttaessa tallessa, mutta termospullon kokoisista sivutaskuista varusteet luiskahvat ulos, jos nauhojen painettavat lukot on suljettu huolimattomasti. + testin kevein + paksut putket – taskujen sulkeminenn – pelkistetty Keveys on saavutettu pelkistetyttä ratkaisulla. Repun pakkaaminen on haastavaa, koska varusteet ovat sisällä kuin laatikossa: vajaa kuormaa pyörii puolelta toiselle ja sisäpinnassa on teräviä muovireunoja. Irrallisen istuimen ansiosta reppuun on saatu testin paras kantolaite lantiovöineen ja rintaremmeineen. Istuin taittuu ohueksi silmukaksi – rungon puoliskot asettuvat sisäkkäin. Repun pohja on muovia, mutta muuten runko on verhottu jämäkällä kuosilla. Jakkaran molemmat sivut on suojattu kirkkailla muovilistoilla. + irrallinen istuin + pakkausmahdollisuudet + tilavuus täsmää – matala jakkara Irrallinen istuin muuttaa tuotteen monipuoliseksi repuksi. Sivujen kompressioremmit ja lukuisat nauhakujat sallivat ylija alikuormaamisen. Tuotteen runko on oiva istuin, mutta se tekee kantamuksesta jäykän ja kömpelön. 52 • HAGLÖFS COMBI ¢ Hintaluokka: 170 euroa ¢ Istumakorkeus: 45 cm HAGLÖFS on valinnut jakkaran rungoksi monia kanssakilpailijoita paksumman putken. Suuret taskut suljetaan vetoketjuin ja kangas on miellyttävän hiljainen. Istuen yltää etuja sivutaskuihin, mutta reppuosaan pääsee järkevästi vain kääntämällä selkämyksen eli kantojärjestelmän maata vasten ennen etuseinän avaamista. Testaajien mielestä sulkeminen olisi näppärämpää ja varmempaa tuotteen rintaremmissä käytetyn kaltaisilla lukkosoljilla
53 • T E S T I 53 • HÄRKILA SALLA RUCKSACK CHAIR ¢ Hintaluokka: 210 euroa ¢ Istumakorkeus: 50 cm HÄRKILÄN jakkaran suora istuinosa on pinta-alaltaan testin suurin. SAVOTTA ISTUINREPPU 360 ¢ Hintaluokka: 65 euroa ¢ Istumakorkeus: 50 cm SAVOTTA on tunnettu kestävyydestään, eikä istuinreppu tee siinä poikkeusta: putkirunko näyttää ohuelta, mutta jakkara on huomattavan painavaa ja paksua materiaalia. Repun alle kääntyvä paksu runkoputki tukevoittaa istuinta. + tilavuus täsmää + vastinetta rahalle – kantojärjestelmä – repun ryhdittömyys Testin edullisin reppu tarjoaa vastinetta rahalle. Repun kantojärjestelmä on erinomainen verkkoselkämyksen, lantiovyön ja rintaremmin ansiosta. Repun sisäosa on säkkimäinen lukuun ottamatta kangaslenkkiä, joka pitää pystyyn asetettua juomapulloa paikoillaan. SWEDTEAM HIKER CAMO ¢ Hintaluokka: 135 euroa ¢ Istumakorkeus: 57 cm SWEDTEAMIN jakkara sai kehuja pehmeästä ja hiljaisesta tekoturkisistuimesta. Tuotteen kantojärjestelmä arvosteltiin testin kehnoimmaksi, sillä selkä on suoraan vasten reppua ja alaselän tueksi on kiinnitetty vain kapea hihna. + erinomainen kantojärjestelmä + tilavuus täsmää + vedenpitävyys – jakkaran puutteet Kantojärjestelmä vei hyvän repun testin jaetulle hopeasijalle. Osa testaajista moitti pintaa kovaksi ja kylmäksi, joten testin onnistuneimmasta istuimesta saa vielä paremman eristävällä ja pehmittävällä alustalla kuten solumuovin palalla. Sadehuppu, taskut ja hiljainen kangas täydentävät tuotteen, joka on erinomainen passikäyttöön, kun kantomatka on lyhyt. Päällimmäinen levy kiertyy pystyakselin ympäri, jolloin passissa voi kääntyä istuen ohi juoksevaa riistaa seuraten. Sivuille on kiinnitetty verkkotaskut perinteisten termospullotaskujen sijaan. Ne ovat hitaita sekä kömpelöitä käytössä ja avautuvat herkästi, mutta sulkeminen on toki hiljaista. Ehkä valmistaja on huomannut istumisen epämukavuuden: se tarjoaa lisävarusteena jakkaran päälle asetettavaa tuplalevyä. Täyteen pakatusta repusta on vaikea kaivaa varusteita, koska istuimen reuna yltää osin yläläpän päälle. Umpinainen sivutasku ja yläläppä suljetaan lukkosolkien sijaan painamalla lukittavilla hihnakiinnikkeillä. Valmistaja ilmoitti repun tilavuudeksi 25 litraa, mutta onnistuimme sullomaan sen sisuksiin nelisen litraa enemmän tavaraa. Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 53 Riista_44-53-Reppujakkaratesti_PM.indd 53 8.1.2018 10.46.22 8.1.2018 10.46.22. + paras istuin + tilavat verkkotaskut + sadehuppu – jakkaran kuljetus Tasainen jakkara on erinomainen istuttava. Etupuolelle on ommeltu vetoketjullinen tasku, ja tavarat pysyvät tallessa myös suuressa hupputaskussa. Muovisen istuinlevyn irrottaminen runkoputkesta ja kääntäminen selkämykseen on hankalaa. Lisäksi tuote on ainoa, josta puuttuu sekä lantiovyö että rintaremmi. Onnistunut materiaalivalinta ei riittänyt menestykseen jakkaraa arvioitaessa, sillä kapea, korkea ja ohutputkinen ratkaisu painaa herkästi jalkoja ja tekee istuimesta samalla huteran. Siinä on todella hyvä istua, kun putket eivät paina jalkoja. Kantotuntuma jää kehnoksi levyn ollessa selkää vasten. Monipuoliset taskut ja vedenpitävä sisäkangas kuuluvat hyvään reppuun. Kotimaista valmistusta voi kiittää lisäksi täydellisesti ilmoitetusta tilavuudesta, sillä mittaustemme mukaan valmistajan kertoma 45 litran vetoisuus pitää desin tarkkuudella paikkansa
Onneksi on konsteja, joiden avulla rekyyli kesytetään ja samalla ampumasuoritus paranee. Jos ampuja pelkää rekyyliä, hän jännittää ennen laukaisua vaistomaisesti kaikki lihaksensa. PahimRiista_54-57-Rekyylikesytys_PM.indd 54 Riista_54-57-Rekyylikesytys_PM.indd 54 8.1.2018 16.25.29 8.1.2018 16.25.29. Tämä saa aikaan sen, että koko keho on kuin yhtä puuta. Jos ampuja pelkää potkua, hän puristaa pistoolikahvasta liipaisun aikana ja laukaisu lähtee pakottamalla. Kesytä rekyyli Aseen potkaisu eli rekyyli on asia, jota monet pelkäävät. Paras esimerkki oli kaveri, joka ampumaradalla pyysi tuttuani kohdistamaan hänen aseensa. Näin kertoo Wikipedia rekyylistä, eli kansanomaisemmin aseen potkusta. Laukauksen aikana rekyyli osuu yhteen pisteeseen ja sitten sattuu kun keho ei jousta yhtään. Jos ampuja on laukaistaessa täysin rento (ei tarkoita sitä, että hän on vetelä), keho toimii iskunvaimentimena, eikä rekyyli tunnu niin pahalta. Rekyylipelolla on myös psyykkinen vaikutus, joka heijastuu rekyylin fyysiseen tuntemukseen. Kipakka kiväärin potku olkapäähän saattaa olla erittäin epämiellyttävä. Rekyyli muodostuu luodin piippuvaiheen kiihdytyksestä sekä ruutikaasuista, jotka purkautuvat suurella paineella ja nopeudella ulos piipusta luodin perässä, ja itselataavissa aseissa lisäksi lukon liikkeestä. Tuloksena on ”Eihän se potkaissut pahasti”, totesi Taina Mäkelä elämänsä ensimmäisen haulikonlaukauksen jälkeen. Pienikaliiperisilla aseilla rekyyli on pienempi ja suurikaliiperisilla suurempi, sen sanoo jo järkikin. Kaliiberi oli .300 Win Mag, jonka rekyyli oli melkoinen. Silloin kun ristikossa näkyy kaadettavaa riistaa, pitää laukaisun olla rento, lähes tiedostamaton. Rekyyli on aseen laukaisusta syntyvä luodin liikesuunnan suhteen vastakkaissuuntainen liike, jonka liikemäärä on yhtä suuri kuin luodin tai vastaavan projektiilin saama TEKSTI JA KUVAT Juha Jormanainen millaan siitä syntyy laukaisupelko, joka johtaa huonoihin laukaisuihin. Kaveri ei uskaltanut itse ampua, koska potku oli niin raju! Siinä tapauksessa olisi ollut parempi vaihtaa harrastusta. liikemäärä eli impulssi. REKYYLIN KESYTYS 54 • R ekyyli voi olla paha peikko
Aseen paino vaimentaa rekyyliä tehokkaasti. Muistan kun erään kerran ammuin kolmen peurapukin laumasta kaksi ja kolmas vain ihmetteli mikä kavereille tuli. Suujarrun avulla rekyyli pienenee huomattavasti. 55 • nykäisevä laukaisu ja luoti ei lennä sinne minne pitää. Kevyt tuplakivääri olisi yksinkertaisesti mahdoton ammuttava esimerkiksi kaliiperissa .470 Nitro Express. Tästä syystä suurriistalle tarkoitetut tuplakiväärit ovat varsin painavia. Sorkkaeläinjahdissa se saattaa tarkoittaa haavoittamista ja siitä ei saa kehuja jahtikavereilta. Suujarru vaimentaa rekyyliä ja estää myös aseen piippua nousemasta. Toiset tuntuvat olevan immuuneja rekyylille, toiset taas arastelevat ampuessaan pienikaliiperisillakin kivääreillä. Raskaan ja järeäkaliiperisen kiväärin rekyyli tuntuu enemmän raskaana työntönä kuin tuikeana potkuna. Tukin päälle vedettävä vaimentava perälevy on suositeltava varsinkin aloitteleville ampujille. Kivääri oli kaliiperia .30Kuva kertoo kuinka kaasut purkautuvat suujarrun kautta ulkoilmaan. Tämä pätee niin fyysiseen kuin henkiseenkin puoleen. Kevyet ja ultrakevyet ”Vuoristokiväärit” olivat kovassa huudossa viime vuosituhannen loppupuolella. Kun kokemusta kertyy, pehmusteen voi ottaa pois. Rekyyli aisoihin Jokainen ampuja aistii rekyylin omalla tavallaan. Kuvan on kuvannut suomalainen kuvaaja, Herra Kuulapää, jonka upeita otoksia löydät seuraavan linkin alta: www.kuulapaa.com. Riista_54-57-Rekyylikesytys_PM.indd 55 Riista_54-57-Rekyylikesytys_PM.indd 55 8.1.2018 16.25.32 8.1.2018 16.25.32. Suujarrun etuna on se, etteivät riistaeläimet pysty hahmottamaan mistä suunnasta laukaus tulee. Eräs tuttuni haaveili tällaisesta kivääristä, mutta mieli muuttui kun hän koeampui sen
REKYYLIN KESYTYS Riista_54-57-Rekyylikesytys_PM.indd 56 Riista_54-57-Rekyylikesytys_PM.indd 56 8.1.2018 16.25.33 8.1.2018 16.25.33. Silloin tarvitaan erikoisvalmisteisia suujarruja, jotta ampuminen on ylipäätään mahdollista. Äärimmäinen keveys ei helpota rekyyliä yhtään. Jos aseen perän ja olkapään väliin jää pienikin rako, aseen potku on todella kipakka. Tällaisella luodilla ammuttiin ensimmäisen kerran maailmassa osuma reiluun 2x2 metriä maalitauluun yli neljästä kilometristä. Vasemmalla .375 Chey Tac, jonka energia piipunsuulla on sellaiset 10 000 joulea ja potku sen mukainen. Sakon Carbonlight on kevyt kivääri, mutta sen muotoilu on sellainen, että rekyylituntemus on varsin maltillinen. Vaihda sen jälkeen omaan kivääriin ja ammu muutama laukaus. 06 Springfield ja koeampujan kommenttien mukaan potku oli paljon kipakampi kuin .300 Win Magilla. Ampuma-asennolla on ja otteella on oma merkityksensä. Tässäpä paukkuja rekyylin siedätyshoitoon. Silloin kun ammutaan pystystä, asennon pitää olla tukeva, painon keveästi etummaisella jalalla ja ampujan pitää olla rento. Äänenvaimennin rauhoittaa rekyyliä ja helpottaa laukaisua. Samalla rekyylikin vähenee ja laukaisu paranee sitä myötä. Tästäkin löytyy poikkeus. Silloin koko kroppa toimii vaimentimena, eikä rekyyli tunnu niin pahasti. Ota mukaan kaveri jolla on reilusti rekyyliltään rajumpi kivääri. Silloin kun ammutaan todella järeillä kaliipereilla, kuten .375 Chey Tac tai .50 BMG, äänenvaimennin ei enää toimi rekyylin kesyttäjänä. Ja ampuja oli suomalainen. Itse käytän suujarrua ja kun se aikoinaan piippuun asennettiin, rekyyli pieneni ja samalla kasatkin pienenivät. Kiväärin tukki pitää vetää sopivan napakasti kiinni hartiaan, varsinkin jos ammutaan makuulta. Nyrkkisääntönä voi pitää että kiväärin kymmenen prosentin kevennys lisää rekyyliä kymmenen prosenttia. Äänenvaimennin vaimentaa laukauksen ääntä (.308 Win) 20–36 desibeliä. Sen jälkeen .338 Lapua Magnumin (7000 J) potku tuntuu enää töytäisyltä ja .308 Winchesterin (reilu 3000 J) rekyyliä tuskin huomaa. Ota ampuma-asento ja ammu muutama laukaus reippaasti potkaisevalla kiväärillä. Apuvälineitä Äänenvaimennin ja suujarru vähentävät rekyyliä ja on makuasia, kumman valitsee. Yllättäen oman kiväärin potku tuntuu varsin maltilliselta ja pelko poistuu. Se tapahtuu seuraavalla tavalla. Jos oman aseen rekyyli tuntuu epämiellyttävältä, lähde ampumaradalle. Oikealla Chey Tacin kunnioitusta herättävän kokoinen luoti. Yksi toimiva konsti on huijata itseään ja omaa korvienväliään
Lopuksi on syytä muistaa yksi pieni tosiasia. Toisessa tyypissä putken sisällä oleva elohopea liikkuu rekyylin vaikutuksesta putken etuosaan ja luo vastavoiman rekyylille. Olen itse kaatanut hirvisonnin ja valkohäntäpeuranaaraan .338 Lapua Magnumilla. Silloin kun edessä on kaadettavaa riistaa ja laukaus lähtee, et edes huomaa rekyyliä. Kun ampuma-asento oli oikea, rekyyli ei tuntunut juuri missään. Mitä hiljaisempana kuulet laukauksen äänen, sitä miedommalta rekyyli tuntuu. Kolmen tähdätyn laukauksen saatoin todeta, ettei rekyyli ollut mahdoton, mutta kyllä sen huomasi. Samalla olet oppinut oikean tavan pitää kiinni kivääristä. Suosittelen sitä varsinkin aloittelijoille. Aseen tukin perään voi asentaa rekyyliä vaimentavia perälevyjä, esimerkkinä HiViz Xcoil. Suosittelen jättämään työn asesepälle – silloin lopputulos on paras. Mutta taulussa oli siisti kasa. .308 Winchesterin tuottama energia piipunsuulla on noin 3000 joulea ja .338 Lapua Magnumin noin 7000 joulea. Noin kuusikymppiä maksava vaimentava perälevy sovitetaan aseen perään, ylimääräinen aines hiotaan pois ja levy kiinnitetään ruuveilla kiväärin tai haulikon perään. Mutta ilman säännöllistä ampumaharjoittelua hommasta ei tule mitään. On se sen verran jännittävä ja mielenkiintoinen tilanne. Yksi vaihtoehto on hankkia aseen tukin sisään asennettava rekyylivaimennin. Neljällä laukauksella neljä savikiekkoa hajosi pölyksi 318 metrin päässä. . Kun otin ampuma-asennon makuulla TRG M-10 kanssa olo oli odottava, sillä ase oli pesitetty juuri tuolle kaliiperille. Siirry sen jälkeen makuuammuntaan ja sen jälkeen ammu vielä yksi sarja pystystä. Pitkänmatkan ammuntaan kehitetyn .375 Cheyenne Tacticalin tehot ovat sitten jykevät 10 000 joulea. Ammu ensin sarja ampumapöydältä ja tue kivääri huolella hiekkapusseihin. Totuttele rekyyliin Sitten on vielä yksi keino ja pidän sitä erittäin toimivana – rekyyliin totuttelu. Jos tukki ei ole oikeassa paikassa, olkapää kertoo sen lahjomattomasti. Lisäksi niitä ei ole suositeltavaa asentaa itse, on turvallisempaa antaa homma asesepälle. Laita korviin ensin korvatulpat ja sitten vielä kuulosuojaimet. Meikäläisellä ei ollut mitään ongelmia kun ammuin aikoinaan 120 laukausta .338 Lapua Magnumilla kahden päivän aikana makuulta. Riista_54-57-Rekyylikesytys_PM.indd 57 Riista_54-57-Rekyylikesytys_PM.indd 57 8.1.2018 16.25.36 8.1.2018 16.25.36. Se tosin lisää aseen tukin pituutta mutta hyvä puoli on se, että sen voi helposti poistaa kun ampuja tottuu rekyyliin. Nyt olet saanut rekyylin siedätyshoitoa ja samalla hyvää ampumaharjoitusta. 57 • Maria Telenius puristaa liipaisimesta ja .338 Lapua Magnumille pesitetty TRG jyrähtää. Kun aseen laukaisee, jousi siirtää rekyylin vastavoiman aseen tukkiin. Säännöllinen harjoittelu helpottaa rekyylin tuntemusta ja kasat taulussa pienenevät. Niitä löytyy kahta eri tyyppiä, toisessa putken sisällä on jousitettu paino. Mielenkiintoisin rekyylikokemukseni tapahtui pari vuotta sitten. Molemmat putosivat niille sijoilleen, enkä muista rekyylistä yhtään mitään. Näiden rekyylinvaimentimien haittana on paino, joka saattaa olla yli puoli kiloa. Olkapää oli tosin mielenkiintoisen näköinen ammunnan jälkeen. Tukin perään voi laittaa päälle vedettävän pehmustetun perälevyn, joka pehmentää aseen potkua. Lähde ampumaradalle ja suojaa kuulo erityisen hyvin. En uskaltanut edes ajatella ampumista ilman suujarrua. Homma käy seuraavasti
RUGER Ruger American Ri. Aseen osamäärä on pyritty pitämään pienenä ja esimerkiksi tukki pitää sisällään ominaisuuksia, jotka niin sanottuihin perinteisiin aseisiin on tehty erillisinä osina. Rugerissa nämä ovat valettu suoraan osaksi tukkia. Aseessa on nykytyyliin irtolipas ja kuten esimerkiksi Winchester XPR:ssä, on Rugerinkin pultti ulkokehältä toimiva eli sulkuolat ovat koneistettu lukkopultin ulkokehän siRuger American Rifle edustaa nykyaikaista peruskivääriä joka sijoittuu edullisemmalle hintatasolle. Ruger American Rifle onkin suunniteltu lähtökohtaisesti edulliseksi valmistaa. Tästä huolimatta Rugerin tavoitteena on ollut tuottaa alemmasta hinnasta huolimatta hyvin toimiva kivääri, aivan kuten Mossbergilla, Remingtonilla ja Winchesterillä, muiden muassa. Ruger on tehnyt aseen tähän luokkaan melko fiksusti. RUGER 58 • R ugerin perusmalli pulttilukkoisissa kivääreissä on M77, joka huolimatta Rugerin valmistusmenetelmistä on kohtuullisen hintava ase valmistaa nykymittapuun mukaan. e TEKSTI JA KUVAT Arto Määttä Riista_58-61-AmericanRuger_PM.indd 58 Riista_58-61-AmericanRuger_PM.indd 58 8.1.2018 15.31.16 8.1.2018 15.31.16. Peruspiirteet American Rifle on äärimmäisen yksinkertainen kivääri
Täten lukonkehyksestä on ollut mahdollista tehdä yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi valmistettava. Oivalluksen tästä kiinnityksen, petaamisen ja rekyylivasteen yhdistelmästä tekee se, että periaatteessa aseessa ei ole tällä tavalla toteutettuna minkäänlaista erillistä jännitystä rekyylivasteen ja kiinnityksen välillä, vaan ainoastaan rautojen kiinnityskohdissa on painepisteet ja molemmat ovat samansuuntaiset. Aseessa parhaiten kä vivä t GGG 175 gr ja Hornady 150 gr. Rekyylivaste, petauspilarit ja tukin petauspisteet ovat tä ssä kivä ä rissä yksi ja sama asia. Tukin rooli aseessa on merkittä vä , sillä esimerkiksi lippaan kiinnitys tapahtuu suoraan tukkiin ilman erillisiä osia ja liipaisinkaari on niin ikään osa tukkia. Teoriassa tämä ratkaisu vaikuttaisi siis erittäin toimivalta. Riista_58-61-AmericanRuger_PM.indd 59 Riista_58-61-AmericanRuger_PM.indd 59 8.1.2018 15.31.19 8.1.2018 15.31.19. Lukon ohjurin virkaa toimittaa aseen vasemman kyljen ”bolt stop” ja aseen lukkopulttiin koneistettu ura. Aseen lukonkehyksessä on loveukset näille V-mallin petauspaloille. Tämän virkaa toimittaa sekä etuettä takakiinnityspultin kohdalla sijaitseva petauspala, joka on samalla rekyylivaste, mutta myös niin sanottu pilari kiinnitysruuville. Oivallus Rugerissa on sikäli mielenkiintoinen oivallus, että aseessa ei ole enää varsinaisesti erillistä rekyylivastinta aseen rautojen ja tukin välillä. 59 • sään. Lä htö kohtaisesti tä mä rakenne on miltei idioottivarma
Radalla Aseella suoritettiin koeammunnat 150 metrin ampumaetäisyydeltä. Aseen tukissa kiinteänä osana on esimerkiksi lipaskuilu ja lippaan kiinnityksen vaatimat loveukset. Lukonkehyksen pohjaan tehdyt koneistukset sopivat tukin petauspaloihin. Aseen lukko on tyypillinen nykyaseille. Täten lukon avauskulma on saatu pienemmäksi ja aseessa voidaan käyttää nykyaikaista optiikkaa ilman avauskammen ja kiikaritähtäimen okulaariosan yhteensopivuusongelmia. Tekniikkaa Aseen laukaisukoneisto on Ruger Marksman Adjustable Trigger. Tämä on seikka, joka nykyään on isommassa roolissa kuin ennen, sillä nykyaikaisissa kiikaritähtäimissä okulaarit ovat olleet kasvusuhdanteessa. Tästä Ruger kerää täyden pistepotin. Tukki Ruger American Rifle kannattaa ajatella aseena, joka on ja pysyy tällaisena aina ostohetkestä eteenpäin. Aseen varmistin on tukin kaulalla olevassa lukonkehyksen jatkeessa, samoin kuin esimerkiksi Browning A-Boltissa. Myös liipaisinkaari on osa tukkia. Ulosheitto on jousitoiminen. Tukin karhennukset ovat hieman liukkaat ja karhennuksista puuttuu ikään kuin yhtenäinen otepinta. Laukaisukoneisto on sä ä dettä vissä laukaisuvastuksen osalta. Patruunat ovat kaarella, joten lippaan profiili on matala. Hornady Superformance 9,7 g, 49 mm 150 m 1.7 MOA. Koneistossa on jätetty siis jonkin verran säätövaraa ampujan tehtäväksi, mutta lähtökohtaisesti vain laukaisuvastus on säädettävissä. Aseen lipas vetä ä neljä patruunaa. Kolme sulkuolkaa on koneistettu lukkopultin ulkohalkaisijan sisä ä n. Liipaisimessa on erillinen liipaisinvarmistin. Laukaisukoneistossa häiritsee hieman niin sanottu liipaisinvarmistin, jolle syy on lienee valmistajan tuotevastuussa. Lipas aseessa on kaliiperissa .308 Winchester neljän patruunan vetoinen, mikä näin siroon aseeseen on hyvä määrä. Kokeessa käytetyt patruunat olivat Sako Hammerhead GGG 11,3 g Sierra, 49 mm 150 m 1.1 MOA. Tukin ergonomia on tyypillinen amerikkalaiselle kevyelle metsästyskiväärille. Näin ollen ainoat tukkiin erillisesti kiinnittyvät osat ovat hihnalenkit ja kerrassaan erinomainen perälevy. Kyse on suoralinjaisesta ja sinänsä käyttökelpoisesta tukkimallista, jonka käsittelytuntumaa voitaisiin kuvailla siroksi. RUGER 60 • Riista_58-61-AmericanRuger_PM.indd 60 Riista_58-61-AmericanRuger_PM.indd 60 8.1.2018 15.31.21 8.1.2018 15.31.21. Tässä paikalla olevat varmistimet ovat erittäin helposti käytettäviä ja niiden käyttöön tottuu hyvin nopeasti vaikka aiempi kokemus olisi muunlaisista varmistimista. Aseen varmistin on tukin kaulalla ja on kä ytettä vyydeltä ä n erinomainen. Aseen lukko on toteutettu nykytyylille uskollisesti kolmella sulkuolalla. Tämän mahdollistaa lippaan rakenne (Rotary Magazine) eli patruunat eivät ole suorassa pinossa vaan ne ovat kaarella. Tällainen lipastyyppi on ikään kuin Rugerin tavaramerkki pienoiskivääripuolella ja nyt se nähdään myös pulttilukkoisessa kiväärissä
Tämä kävikin aseessa parhaiten, tarjoten miltei kulmaminuutin tarkkuutta. Ase syötti patruunat vaivatta ja takeltelematta ja heitti ammutut hylsyt aseesta täsmällisesti ja voimakkaasti. Riista_58-61-AmericanRuger_PM.indd 61 Riista_58-61-AmericanRuger_PM.indd 61 8.1.2018 15.31.28 8.1.2018 15.31.28. Ruger American Rifle Valmistaja: Sturm, Ruger and Co., Inc. Ammuttavuutta aseessa edesauttoi erinomaisesti toimiva perälevy. Hjorth Ab 180 gr / 11,7 g, GGG Sierra 175 gr / 11,3 g, Hornady Superformance International GMX 165 gr / 10,7 g ja Hornady Superformance GMX 150 gr / 9,7 g. . Aseen toiminnassa ei ollut testiammunnan yhteydessä moitteen sijaa. Ainoa kysymysmerkki on aseen lipas, jonka kiinnitys vaikuttaa hieman alttiilta manipuloinnille. Ase on toimiva sellaisenaan ja periaatteessa mikään osa-alue aseessa ei ärsytä tai ole ylikorostuneessa asemassa. Tuomio Kaiken kaikkiaan Ruger American Rifle jätti positiivisen muistijäljen. Toisin sanoen käyttäjän on syytä varmistaa lippaan kiinnitys jotta ase ei muutu kesken jahtia kertalaukeavaksi. Kaliiperi: .308 Winchester Paino: 2,8 kg Piipun pituus: 22” / 56 cm Hinta: 680 euroa Maahantuoja: Oy K. Näistä GGG on ainoa patruuna, joka ei ole ensisijaisesti metsästyspatruuna. Ruger on tehnyt ehkäpä tämän hetkisistä asevalmistajista fiksuimman ratkaisun aseen tukin ja rautojen liittämisessä toisiinsa. Ase sopii kevyenä ja sirona erityisesti liikkuvaan metsästykseen. En ihmettelisin lainkaan jos tämäntyyppistä ratkaisua nähtäisiin jatkossa myös monissa kalliimman hintaluokan aseissa. Myös kevyempi GMX kävi kohtuullisesti. Tässä mielessä Ruger American Rifle saattaa olla myös omanlaisensa uranuurtaja nykyaikaisten metsästyskiväärien saralla. Kyseessä on erittäin suoraviivainen ja toimiva paketti
Koska 7 mm Remington Magnum tulee aivan liian herkästi ajateltua niin sanotusti tavallisena magnumpatruunana, liitetään siihen tästä johtuen myös turhia yleistyksiä. Kevyt ase ja 7 mm Rem Mag Koska minulla ei ole valtavan suurta henkilökohtaista kokemusta kaliiperista 7 mm Rem Mag, en osannut alunperin oikein ajatella sitä muutoin kuin melkein samanlaisena kuin .300 Win Mag, ainakaan rekyylin osalta. Se on nopea 7 mm luotia ampuva patruuna, mutta esimerkiksi vanha ja väsynyt .30-06 Springfield antaa 150 gr / 9,7 g luodille helposti samanlaista kyytiä kuin 7 mm Rem Mag vastaavan painoisella luodilla. Sen ilmoitettu paino on 2,8 kg eli se on aika lailla samalla tasolla useiden nykyaikaisten kevyiden metsästyskiväärien saralla. 7 mm Rem Mag on rekyyliltään lähempänä .30-06 Springfieldiä kuin .300 Win Magia ja kevyemmillä luodeilla jopa loivempi kuin vanha sotaratsu. Toki aseet toimitetaan suujarruilla varustettuna, mutta tämä on taas kaksipiippuinen juttu. Carbonlightin ydin on kuitenkin sen tukki, joka on kotimaista tuotantoa ja jossa yhdistyy keveys ja jäykkyys lähes ennen näkemättömällä tavalla. Tästä päästäänkin siihen, että Carbonlight on tällaiselle nykyään rekyyliherkälle ihmiselRiista_62-65-Sako-Carbonlight-SAK_PM.indd 62 Riista_62-65-Sako-Carbonlight-SAK_PM.indd 62 9.1.2018 11.37.32 9.1.2018 11.37.32. Henkilökohtaisesti nimittäin karsastan suujarruja enemmän kuin kipeää rekyyliä. Ajatukseni kevyestä aseesta alkoi muuttua. SAKO CARBONLIGHT 62 • TEKSTI JA KUVAT Pasi Uusitalo Tuplana kiitos! C arbonlight on Sako 85 malliston ehdottomasti modernein asemalli ja vaikka sen raudat ovatkin periaatteessa samat kuin muissa 85 malleissa on esimerkiksi piipun profiili ja uritus yksi tekijä joilla aseen painoa saadaan kesytettyä. Lähemmässä tarkastelussa kuitenkin nousi esiin mielenkiintoinen vaihtoehto. Olen aina ollut 30 kaliiperin miehiä, joten olen sivuuttanut luodinhalkaisijaluokat juuri 30 kaliiperin alapuolella ja keskittynyt oikeastaan vain 6,5 mm ja tätä pienempiin luodinhalkaisijoihin. SAKO CARBONLIGHT TEKSTI JA KUVAT Pasi Uusitalo Sako Carbonlight 7 mm Remington Magnum Tuulahduksia menneestä ja tulevaisuudesta TEKSTI JA KUVAT Arto Määttä Tällä kertaa Riistan yhteisesittelyssä on Sakon modernein kiväärimalli Carbonlight ja 1960ja 1970-luvuilla suosion aallonharjalla ollut 7 mm Remington Magnum. Carbonlight on lähtökohtaisesti kevyt kivääri ja sen vuoksi sen pesittäminen kaliipereihin 7 mm Remington Magnum ja .300 Winchester Magnum saivat ennakkoluuloisen kirjoittajan tuntemaan tuskaa. Eli jos kokemukseen perustuen voin kestää nollakuutosen saman painoluokan kivääristä, niin samoilla häpeillä menee myös 7 mm Rem Mag myös ilman suujarrua. Laskelmissa paljastui kuitenkin mielenkiintoinen seikka. Ase on siis kevyt kokoluokassaan, mutta isossa mittakaavassa se on kevyessä keskipainoluokassa. Ensinnäkin Carbonlight ei pitkällä magnumlukkoaktiolla ole mikään höyhensarjalainen niin sanotusti tavallisiin kivääreihin verrattuna vaikka se onkin kevyt magnumlukkoiseksi aseeksi
Tämä oli ehkäpä patruunan suosion kannalta kriittinen seikka, mutta lopullisesti patruuna löi itsensä läpi uuden Remington Model 700 mallin myötä. Kevyessä aseessa jarru on paikoillaan, mutta tässä kaliiperissa myös ilman pärjää mainiosti.. 7 mm Remington Magnum Remingtonin lanseeraama 7 mm magnumpatruuna ajoittui hyvin voimakkaasti amerikkalaiseen magnum-maniaan, joka velloi 1960ja 1970-luvuilla. 63 • le sopiva myös ilman suujarrua, jos kaliiperi valitaan oikein. Carbonlight kaliiperissa 7 mm Rem Mag on juuri sopivan painoinen ase liikkuvaan metsästykseen, mutta se ei ole kuitenkaan niin kevyt että tarkka toiminta olisi liian haastavaa. Patruunan lentorata on suora ja luodin poikkipinta-alatiheys Suujarru on kiinni kierteella ja sen saa halutessaan pois. Vaikka edellinen Remingtonin seiskamillinen (.280 Remington) oli epäonnistunut ja jäänyt .270 Winchesterin jalkoihin, oli 7 mm Rem Mag poikkeus perinteiseen sääntöön, jonka mukaan Yhdysvalloissa menestyminen ei onnistu metristä järjestelmää käyttäen. Riista_62-65-Sako-Carbonlight-SAK_PM.indd 63 Riista_62-65-Sako-Carbonlight-SAK_PM.indd 63 9.1.2018 11.37.34 9.1.2018 11.37.34. Julkaisuvuosi tällä patruunalla oli 1962, joten se voitti lanseerauksessa .300 Winchester Magnumin vuoden etumatkalla. 7 mm Remington Magnum otettiin vastaan erityisellä innolla wapitin metsästyksessä (elk) ja sen edut olivat samat kuin mitä ne ovat tänäkin päivänä
Henkilökohtaisella tasolla nämä seikkailut erilaisten seiskamillisten kanssa ovat aiheuttaneet jopa hienoista ärtymystä, sillä periaatteessa tunnen missanneeni koko joukon sopivia aseita jumittaessani pääosan metsästysuraani 30 kaliiperin kimpussa. Perinteisten luotien aikakaudella tämä lähtökohta paransi suorituskykyä ja 7 mm patruunoihin yhdistettiin muun muassa termejä kuten ”sortava” tai ”lyö läpi”. V W o R 64 • Riista_62-65-Sako-Carbonlight-SAK_PM.indd 64 Riista_62-65-Sako-Carbonlight-SAK_PM.indd 64 9.1.2018 11.37.35 9.1.2018 11.37.35. SD, sectional density). Perinteinen asennoituminen tähän patruunaan (samoin kuin mihin hyvänsä vastaavassa nopeushaarukassa toimivaan patruunaan) on maassamme tupannut olemaan melko negatiivinen. Tätä ei varsinaisesti ole vaikea ymmärtää, sillä kyseessä on kuitenkin tuon ajan mittapuulla ollut äärimmäisen suoralentoratainen kaliiperi, jolla osuminen on ollut keskimääräistä helpompaa. Mitä korkeampi lähtönopeus, sitä hirveämpi jälki. Ajatuksia asepatruunayhdistelmästä Tätä kyseistä testiasetta ensi kertaa käsitellessäni minuun iski jokin takauma lapsuudesta. Sako Powerhead II Sako Hammerhead j Carbonlightin lipas vetää magnumkaliipereissa neljä patruunaa. Suora lentorata helpotti osumista pitkille ampumaetäisyyksille ja luodin toiminta osumassa oli varmaa johtuen siitä, että luodin läpäisykyky oli hyvä periaatteessa luotityypistä huolimatta. Osa piti sitä (ja pitää edelleen) parhaana yleiskaliiperina kaikkeen metsästykseen, Afrikan suurinta riistaa lukuunottamatta. Seiskamillisissä kyse on alunperin sotilasaseissakin käytetystä luodinhalkaisijasta (.284” / 7,21 mm). Suujarru tuo aseen käyttöön oman lisävärin. Tämä elää suomalaisissa hirvimiehissä niin voimakkaana edelleen, että nykyaikaisen luotikehityksen aikaansaannoksilla ei tunnu olevan mitään merkitystä. Koska aseessa on myös erinomainen tarkkuuspotentiaali, on sekä aseesta, että siinä käytetystä patruunasta vaikea olla pitämättä. Nämä kevyempää luotia ampuvat kaliiperit toisaalta ovat saaneet minut arvioimaan uudelleen sanan magnum aiheuttamia väristyksiä. Hinta: 2990 euroa . 7 mm luodit ovat perinteisesti hyötyneet luodinhalkaisijaan nähden raskaista luodinpainoista. Sotilaspatruunoiden luodit olivat pitkiä ja painavia ja myös alkuperäiset osumassa laajentuvat luodit olivat 7 mm patruunoissa raskaita. Samaan aikaan käsissä on siis ase, jossa on yhtä aikaa modernia otetta, mutta myös aimo annos nostalgiaa. On fakta, että perinteisten luotien aikakaudella lihahävikin ja osumajäljen siivottomuuden on voinut tarkistaa patruunarasian kyljestä. Tämä oli erityisesti 1960-luvulla merkityksellinen asia, sillä luotien kehitys oli tuolloin vielä puolitiessä. Joka tapauksessa nykyluodeilla 7 mm Rem Mag on varsin siistin osumajäljen tarjoava kaliiperi, niin haluttaessa. on suuri (engl. Vasemmalla .308 Winchester, oikealla 7 mm Remington Magnum. Sako Carbonlight kaliiperissa 7 mm Remington Magnum on näkemyksieni ja nyt myös kokemuksieni mukaan erittäin sopiva paketti kaikkeen metsästykseen. Tuolloin 7 mm Rem Mag oli kova juttu ja kyseisen kaliiperin aseita oli naapurustossa ja isäni metsästyskavereilla. On ehkäpä itsestäänselvyys, että nimenomaan osumisen helppous tekee aseista ja patruunoista suosittuja ja jos tämän lisäksi luotien toiminta on kunnossa, ei olla kaukana legendojen alkulähteiltä. Moni aikalainen kehitti 7 mm Remington Magnumiin suhteen, joka näkyi ja kuului heidän kirjoituksissaan ja kommenteissaan. Kyttäysjahdissa tämä keksintö vaatii kaverikseen kuulonsuojat ja avomaastossakin korvatilliä on tiedossa ilman suojaimia ammuttaessa
M onet suuret keksinnöt ovat yksinkertaisia – niin tämäkin. Kyttäyskojussa kiväärin voi laittaa pöydälle ja kohdistaa sen valmiiksi ruokintapaikkaa kohti. SAK:n osat ja asennus on varsin helppoa, jos hihnan pikakiinnitystappi on oikean kokoinen. Toisaalta se korvaa hankalasti mukana kuljetettavan hiekkapussin. Säätökorkeus riittää enemmän kuin hyvin. Homma käy varsin helposti, edellyttäen että pikakiinnitystappi on sopivan kokoinen. Kiväärin kohdistuksessa takatuki on oiva apuväline ja varsinkin silloin kohdistus tapahtuu 300 metrin tai sitä pidemmille matkoille. SAK BLACK FOOT Yksijalkainen ystävä Bipodi etutukissa on erinomainen apuväline. Jalan voi kääntää kuljetusasentoon tukin alle ja korkeuden säädössä on kaksi vaihtoehtoa. . Takatuen rakenne on yksinkertainen. Joko pikasäätö nappia painamalla tai jalkaa SAK Black Foot Hinta: 140 euroa Valmistaja: Oulun työstökeskus, ouluntyostokeskus.com SAK valmiiksi asennettuna ja maksimikorkeudessaan. Kun peura sitten saapuu ruokinnalle, ampujan ei tarvitse tehdä muuta kuin ottaa ampuma-asento ja kaataa eläin. Oulun työstökeskus on kehittänyt säädettävän kiväärin takatuen mallia SAK Black Foot. Myynnissä on myös malli jonka voi asentaa Picatinnykiskoon. 65 • Riista_62-65-Sako-Carbonlight-SAK_PM.indd 65 Riista_62-65-Sako-Carbonlight-SAK_PM.indd 65 9.1.2018 11.37.36 9.1.2018 11.37.36. Minun kiväärissäni se ei ollut, joten viilaa tarvittiin asennuksen aikana. Lisäksi kahvan ja rungon välissä on lukitusmutteri, jonka voi halutessaan poistaa. Tuki on tehty kestämään ja siitä kertoo sen painokin, noin 170 grammaa. Mihin takatukea sitten tarvitaan. Pikasäätö toimi moitteitta ja hienosäätö oli todella toimiva pitkänmatkan ammunnassa. SAK on varsin huomaamaton kuljetusasennossaan. Sitten vain varmistin pois päältä ja odottamaan. TEKSTI JA KUVAT Juha Jormanainen kiertämällä tehtävä hienosäätö. Ristikon sai todella tarkasti paikoilleen, kiitos bipodin ja takatuen. Se on erinomainen apuväline pitkänmatkan ampujille ja esimerkiksi peurankyttääjille ja peltohirvestäjille. SAK Black Footin voi asentaa varsin helposti kiväärin tukin hihnan pikakiinnitystappiin
Lähtönopeuksien putoaminen on ollut huomattavaa. Valintani päätyi Weatherby Vangardiin, jonka löysin paikallisen kauppiaan hyllyltä hyvin varastoituna ja ihka uutena sporterina kaliiperissa .308 win. Ykkösenä Sako AII tai Winchester M70 SA pre 64 tyyppisellä ulosvetäjällä. Perusteluina on keskinopeilla ruudeilla toimiva yleiskaliiperi, jolla saadaan tehoa irti mahdollisimman paljon lyhytpiippuisesta aseesta. Sen jälkeen Ruger M77 (mielellään mark I) tai Weatherby Vangard. jopa nousua lähtönopeuksille, kun aseeseen asennetaan vaimennin. Omakohtaiset kokemukset magnumruutia polttavien kaliipereiden kohdalla ovat olleet huonoja. Vaimentimesta ollaan montaa mieltä. PROJEKTI 66 • I tse en ole mikään kauhea vaimenninten ystävä silloin, kun puhutaan metsästysaseista. Vaikka tykkään .338 kivääristä pidemmän matkan ammunnassa on siihen halpojen ja keveiden luotien saatavuus välillä kortilla, joten lopuksi oma valintani jää tehtäväksi .358 win ja .308 win välillä. Itselläni on kokemusta samaisen aseen trimmaamisesta 22-250:nä, jonka olin suunnitellut myyväni pois jutun teon jälkeen, Vaimenninkiväärin rakentaminen TEKSTI JA KUVAT Pasi Uusitalo Riista_66-71-Vaimennin-lataus-Hih-nastaa_PM.indd 66 Riista_66-71-Vaimennin-lataus-Hih-nastaa_PM.indd 66 9.1.2018 9.38.44 9.1.2018 9.38.44. Joitain kommentteja olen kuullut aseliikkeiden tiskillä, jossa kauppias on lupaillut Vaimentimen asennukseen liittyy lähes yhtä monta mielipidettä kuin on miestäkin. Lisäksi vaimentajan kuumeneminen tähtäämistä haittaavalle tasolle tapahtuu jo muutaman laukauksen jälkeen. Moni pohtii kuinka käy aseen lähtönopeuksien, jos aseen piippu on kovin lyhyt. Toki itselläni niitä on ja olen muutamaan käyttökivääriini niitä asennuttanut vaihtelevalla menestyksellä. Koekiväärin valinta Lyhytlukkoista aihiota etsiskellessäni olin mielessäni rajannut kandidaatit neljään vaihtoehtoon, jotka ovat itselleni pulttilukot. Jos hakee myös helppoa kannettavuutta yhdistettynä sopivaan painoon, kannattaa päätyä lyhyeen lukkoon, jolloin putoaa 9,3 x 62 ja 8 x 57 JS listasta pois. Mikäli suunnitellaan uuden vaimenninaseen tekoa metsästystä varten, pitäisin parhaina kaliiperivaihtoehtoina 9,3 x 62, 8 x 57 JS, .308 win, .358 win tai .338 federalia
Viritysosia saa aseeseen erittäin hyvin, jopa meiltä Suomesta! Sitten viimeisenä, mutta ei vähäisempänä asiana; kiikarinkiinnityssysteemi on sama kun 700 Remigtonissa, jolloin ei todellakaan tarvitse riippua yksittäisten vaihtoehtojen varassa ja valita sieltä pienintä pahaa. Aseen laatikossa oli mukana tehtaan 100 jaardin koeampumataulu, jossa kolmen laukauksen kasa oli kooltaan alle 20 mm. aloittamista sen verran, että käyttämästäni 308:n vakiolatauksista mittasin referenssinopeudet ennen piipun katkaisua ja vaimennin asennusta. Ostamani ase oli leimattu – 07 vuonna ja se on vanhempaa versiota. Samoin laukaisukoneistoksi on vaihdettu Rifle basic V koneisto, jonka säädin noin 450g laukaisuvastukseen. Kiikarin asennus tehtiin Warne-teräskiiloilla, joihin asensin sen jälkeen weaverkiiloihin sopivat Optilock sokkelit renkaineen. Howan valmistamissa Vangardeissa on yleensä hyvin käyvät piiput. Merkittävimmät eroavuudet tällä uudella ”kakkossarjalla” liittyvät laukaisukoneistoon ja siinä kiinni olevaan kolmiasentoiseen varmistimeen sekä synteettisiin tukkeihin. Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistettyä. Ensimmäinen ampumaosio Asensin aseeseen kiikarin ja koeammuin asetta ennen varsinaisen viritysprojektin Projektia varten hankittu mustilla raudoilla ja puutukilla varustettu Weatherby Vangard Sporter täysimittaisella 24” piipulla. Kiikarina aseessa on Swarovski Z4i , joka on toiminnallisuuden lisäksi visuaalisesti juuri oikean tyyppinen putki tämän jopa hiukan konservatiivisella maulla valittuun ja rakennettuun aseeseen. Piipun suuhun sorvattiin M14 kierteet, joihin on kiinnitetty Aseutran SL5 vaimennin. No, kaikkea ei voi saada kerralla tarjouspaketissa ja tarvikekoneistoista löytyy kohtuulliseen hintaan, jolla asian saa korjattua huippu kilpakiväärin tasolle yhden ruuvin irrotuksella ja takaisin laitolla. Vangardista on vaikea olla pitämättä, sillä se on wanhanajan suunnittelun tulos, joka on rakenteensa puolesta pysynyt oleellisimmilta osilta muuttumattomana 70-luvun alusta asti. Pituutta tällä nollakasin piipulla on 24” eli rapian päälle 600 mm, mikä on nykymittapuun mukaan paljon. Kehyksen takaosaa en ruvennut petaamaan samoin, kun jätin myös piipun tyven kohdalta samaisen työn tekemättä, sillä en halunnut ottaa riskiä mahdollisen rautojen kiinnitarttumisesta johtuvien irrotusjälkien tulemisesta tähän nätistä puusta tehtyyn uretaanilakattuun tukkiin. Kehys on mitä parhaimmin pedattavissa kuten vanhat Sakot konsanaan. Kiinnittimet ovat samat kun tuossa pienriistakiväärissäni, jonka johdosta voin vaihtaa kiikareita aseiden päällä keskenään ristiin näin halutessani. 67 • mutta ase on edelleenkin itselläni. Tuunausprojektiin osat ja tarvikkeet samassa kasassa ennen projektin käynnistämistä. Aseen tukissa oli jo tehtaan jäljiltä pienehkö massapetausalue, jota laajensin Brownelsiin Acraglas-geelillä noin puolta isommaksi. Asetta muutettiin seuraavasti: Piippua on lyhennettiin 90 mm ja se on nyt 510 mm pituinen. Nythän on muotia sorvata piiput ohuiksi ja lyhyiksi jotta aseiden painoa saataisiin alaspäin. Ase täyttää asettamani vaatimukseni erittäin hyvin ja se on kannettavuudeltaan kohtalainen, jolla on itselleni suurehko painoarvo, sillä kävellen metsässä huomattavasti autoilua enemmän. Riista_66-71-Vaimennin-lataus-Hih-nastaa_PM.indd 67 Riista_66-71-Vaimennin-lataus-Hih-nastaa_PM.indd 67 9.1.2018 9.38.47 9.1.2018 9.38.47. Weatherby Vangard on päivitetty tässä ihan viimeaikoina ja uusiin aseisiin on nimen perään lisätty S2 tunnus. Laukaisukoneisto onkin näissä vanhemman version Wetherbyissä kovin Amerikkalaistyylinen, venyy, nykkii, pysähtelee ja laukeaa kovan puristuksen jälkeen
PROJEKTI 68 • Riista_66-71-Vaimennin-lataus-Hih-nastaa_PM.indd 68 Riista_66-71-Vaimennin-lataus-Hih-nastaa_PM.indd 68 9.1.2018 9.38.49 9.1.2018 9.38.49. Kun hain kohtuuhintaista, hyvällä ballistiikalla ja lentoradalla varustettua, premium tason metsästysluotia, joka piti olla ehdottoman tarkka, olivat vaatimukset luodille lähes mahdottomat. Osumiskohta oli käytännössä kummillakin sama. Melkoista kiikarin ruuvaustahan se oli ja jossain vaiheessa rupesin karsimaan eri luoteja ja latauksia vähemmäksi. Perusta latausten hakuun Käyttäessäni TRG22 Sakoa alkuperäisellä 660 mm pitkällä .308 piipulla, ammuin sillä melkoisen määrän luoteja laidasta laitaan ja testasin sitä niin pidemmän matkan ammunnassa, kuin tarkkuusammunnassakin ja tulipa sitä joskus käytettyä kyttäyspyynnissäkin. Johtuen 510 mm piipunpituudesta oli nyt tarkoitus hakea 9,7 g SHH luodille lataamalla yhdistelmä, joka toimisi mahdollisimman hyvin myös lyhyestä vaimennetusta piipusta. Sako 235A Super Hammerhead valikoitui niinä aikoina parhaalla hinta/laatusuhteella suosikikseni ja olen niitä melkoisen määrän piipun läpi juoksuttanut ennen siirtymistäni .260 rem kaliiperiin TRG22:ssa, joten tämän vaimennin aseen kohdalla ei luotia tarvinnut lähteä kokeilemaan ja hakemaan ihan alusta pitäen. Alussa kokeilin aseessa valtaisan määrän erilaisia luoteja ja hain aina mahdollisimman sopivaa yhdistelmää erinäisten käyttötarkoitusten osalta. Olen käyttänyt pääsääntöisesti tähän asti Sako 235A 9,7g Super Hammerhead luotia latauskomponenttina, mutta ostin tätä juttua varten myös valmiita panoksia, jotta sain varmistettua tehdaspanosten käynnin ja kohdistuksen itselataamiin panoksiin peilaten. Valikoin kokeiltaviksi ruudeiksi N135:sen jota käytin aikoinani myös TRG:ssä, sekä toiseksi vaihtoehdoksi N530 ruudin , joka on sopivan nopea korkeaenergiaruuti .308:sin 9,7 g luotipainolle. Näistä kahdesta päätyy oman vaimenninkiväärini ruudiksi näillä näkymin N530, Koeammuntatulokset Hitaammilla ruudeilla piipun lyhentäminen vaikutti lähtönopeuksiin ja tehoihin enemmän, kun nopeilla ruudeilla, joilla ei tullut muutosta ainakaan alaspäin. Valtaosan hyvistä vaihtoehdoista pudotti pelistä hinta, sillä ampumaradalla ampumien laukausten määrä oli siihen aikaan vuositasolla varsin merkittävä. Luoti Hylsy Nalli Ruuti Lataus V2 m m/s piipunpituus 600 mm; temp -1 C Lapua Mega 12 g E415 Lapua 308 CCI 200 N140 42,0 grain 761 / 769 / 769 Sako 235A 9,7 Super Hamer Head Norma 308 CCI 200 N530 42,6 grain Sako 235A 9,7 Super Hamer Head Norma 308 CCI 200 N135 43,5 grain 854 / 853 / 849 Sako 9,7 Super Hammerhead tehdaslataus ilmoitettu nopeus V0 = 855 Lapua 8g KV S374 Lapua 308 CCI 200 N140 47,0 grain 847 / 852 / 849 Lapua 8g KV S374 Lapua 308 CCI 200 N32C Tin Star 20,0 grain 617 / 621 / 620 Lapua 6,5g hp G477 Lapua 308 CCI 200 N110 31,0 grain 899 /903 / 904 Lapua 6,5g hp G477 Lapua 308 CCI 200 N32C Tin Star 21,5grain 682 / 686 / 672 Norma Oryx 10,7 g tehdaslataus ilmoitettu nopeus V0 = 835 798 / 800 / 796 / 791 Tulevaisuudessa saatan hankkia aseeseen vielä toisen keveämmän vaimentimen, mikäli haluan aseelle enempi alapainoisuutta sitä selässä riekottaessani, mutta tällä hetkessä olen varsin tyytyväinen kokonaisuuteen. Vaimenninkäytössä olen todennut 308:sin kanssa jo vuosia sitten nopeiden ruutien (esim N110) olevan parempi vaihtoehto, sillä vaimentaja ja piippu lämpenee niitä käytettäessä huomattavasti vähemmän, kun keskinopeilla ruudeilla
Kun lisäksi osumatarkkuudessa ja lähtönopeuksissa ei ollut sanottavaa eroa, niin pidän tätä latausta vuoden mittaisessa seurannassa ja käyn testaamassa sitä eri lämpötiloissa kovasta pakkasesta suvihelteeseen, ennen kun se saa lopullisen siunaukseni ja syrjäyttää tuon vanhemman reseptini ruudin. 837 / 835 / 839 33,2mm ; 27,9mm ; 29,2mm /3 lauk Aavistuksen miedpmpi lataus, kun itseladatut.Mitatut nopeudet ilmoitetun alapuolella johtuen lyhyestä piipusta 839 / 832 / 839 25,1mm ; 38,3mm ; 27,9mm /3 lauk Hitaammalla ruudilla lyhennetyllä piipulla lähtönopeuksissa pientä pudotusta. 69 • Riista_66-71-Vaimennin-lataus-Hih-nastaa_PM.indd 69 Riista_66-71-Vaimennin-lataus-Hih-nastaa_PM.indd 69 9.1.2018 9.38.50 9.1.2018 9.38.50. Pakkaskestävyydessä on eri ruudeissa huomattavia eroja. 841 / 841 / 843 18,4mm ; 27,3mm ; 31,4mm /3 lauk TRG 22: Selle kehitetty lataus toimii myös lyhyestä piipusta. 801 / 800 / 804 / 808 17,1mm ; 30,9 /4 lauk Hyväkäyntinen. N 135 oli vielä hiukan edellistä parempi ja nopeus putosi vähemmän. Näillä pistoolissa käytettäväksi suunnitelluilla ruudeilla ei ole tarkoitus puskea luotia kovin pitkään rihloissa ennen piipunsuun saavuttamista. Tarkka , mukava ammuttava. Nopeusmittarin valokennot vaativat kohtalaisen paljon valoa toimiakseen, jota täällä Pohjois-Suomessa on kohtu niukasti keskitalvella tarjolla. Piipunlyhennyksen yhteydessä aseeseen asennettiin vaimennin. Tässä uudessa projektissani on huomattavissa samaa ilmiötä mutta toki paljon maltillisemmassa mitassa. Jossain vaiheessa pitänee varmaankin kokeilla vielä Hodgonin H322, joka on sopivan nopea ruuti tähän tarkoitukseen ja ei ole pahemmin 6mm PPC USA:ssa pakkasessa notkahdellut, vaan on aina käynyt samaan paikaan, oli sitten kylmä tai lämmin. Tämä N110 +6,5g Lapuan HP luodin lataus on ollut käytössäni TRG:ssä iät ja ajat ja se on erinomainen lataus niin ammuttavuuden, kun tarkkuudenkin suhteen. Kyseinen lataus oli TRG:llä tarkimmillaan 31,5 grainilla, mutta kun muutamat tutut ottivat sen käyttöön sellaisenaan ilman aloituslatauksella kokeilua, niin kyseiPakkastestauksen ongelmia. 510 mm piippu + vaimennin; +1C kasat vaimentimella mm / laukausta Huom 744 / 744 /752 / 750 36,6 mm / 4 laukausta TRG 22: Selle tehty lataus lievästi ylipaineinen tässä aseessa 841 / 843 / 844 21,3mm ; 30,3mm ; 26,4mm /3 lauk Oma ”kaikken käyttön” lataukseni tälle aseelle. Notkahtavilla ruudeilla se näkyy paitsi nopeuksien putoamisena, niin myös osumapisteen muutoksena. 619 / 614 /622 / 624 27,9mm ; 20,1mm ; 23,8mm /3 lauk Hylsyssä aavistus tilaa paineet ei hätyyttele tarkka ja erittäin mukava ammuttava 927 /938 / 940 23,7mm ; 13,2mm ; 25,7mm /3 lauk TRG 22: selle kehitetty ”pahvinpuhkonta”lataus tosi tarkka ja mukava ammuttava 683 / 678 /676 / 685 27,9mm ; 20,0mm ; 23,8mm /3 lauk Hylsy täynnä. N140 ruudin palonopeusluokassa olevat ruudit pudottivat nopeutta piipun lyhennyksen ja vaimenninasennuksen jälkeen, mutta huomattavasti vähemmän kun tuolla N160/ 338 win mag yhdistelmällä tapahtui. Nopeat ruudit toimivat hienosti Ei liene kovin yllättävää, että nopeat ruudit toimivat mainiosti lyhytpiippuisessa vaimenninkiväärissä. Matalahko paineinen. joka on eri käyttö lämpötiloissa termostabiilimpi näistä kahdesta. Lähtönopeuksiin pudotusta Olen käyttänyt pitkään .338 win mag kivääriä, jossa piippua jouduttiin lyhentämään piipunsuun syöpymien takia. Toisessa kasassa 1 laukaus lähti”varkain” Mitattu V2 yllättävän paljon alle ilmoitetun nopeuden. N32C Tin Star on kyllä nimensä mukaisesti TÄHTI vihtavuoten ruudeissa tina sanan saisi vaihtaa kyllä mielestäni KIRKKAIN sanaan, sillä se on kyllä parasta A-ryhmää ruudeissa kun on tarve tehdä kohtuuteholatauksia keskisytytyskivääreihin. Sen nopeasti palava ruuti antoi jopa enemmän nopeutta lyhyellä, kun pitkällä piipulla. Ei vielä paineiltaan max, tarvittaessa voi kiristää. Toki kovin merkittävää tämä pudotus ei enää ollut ja sen pystyy jo hyväksymään. Tässä kaliiperissa lähtönopeudet putosivat kaikkein eniten hitaimmilla magnumruudeilla, jotka perinteisesti tarvitsevat mahdollisimman pitkän piipun viimeisten lähtönopeusmetrien rutistamiseen
Aseen mukana tullut koeampumataulu nostatti käyntiodotukset korkealle! MR T.Yamaoka:n kolmen laukauksen kasa 150 grain luodeilla vastaa samaa painoluokkaa, jota itsekin olen suosinut .308 win kaliiperissa. Vaimentajaa ja piippua nämä lataukset eivät juuri kuumenna ja ne ovatkin maanmainioita latauksia juuri tämän tyyppisillä lyhytpiippuisilla vaimenninkivääreillä ammuttavaksi, sillä täysimittaisen ja lyhennetyn vaimenninpiipun välillä ei nopeuksissa ollut käytännössä mitään eroa. Sokerina pohjalla on piipun ja vaimentajan huomattavasti hitaampi lämpeneminen pitkissä sarjoissa, kun sitä vertaa keskinopeilla ruudilla tapahtuvaan ammuntaan. Tämäkin lataus on hyväkäyntinen. Tämän ruudin ero normaaleihin 300 sarjan ruuteihin on se, että siinä on bulkkia eli täyteainetta huomattavasti perinteisiä haulikko/pistooliruuteja enemmän. Lavat lävistänyt laukaus 90 metrin etäisyydeltä Sako 9,7 g Super Hammerheadilla pudotti vasan paikoilleen. On suoraan sanoen hauskaa paukutella 308 kiväärillä paukkuja, jotka ovat ampumatuntumaltaan ”lintukivääri ” tasolla. Länkkäriruutia Vihtavuoren N32C Tin Star on maan mainio tuote, jonka käyttöön on saatavilla tosi rajoitetusti tietoa. Jopa nettikansakin on hiukan hukassa ja huutele ohjeita ison veden takaa asti. Käynti oli samaa tasoa, kun täystehoisilla panoksilla, saattoipa olla joiltain osin parempikin. Vaimenninkiväärini testaus jatkuu metsästyksen merkeissä tämän jahtikauden ajan, jonka jälkeen ase siirtyy rinnakkaisluvilla ”vävyvänrikkikokelaan” käyttöaseeksi. . Tätä kivääriä kokeillessani ja virittäessäni en hakenut kovin laajalla otannalla eri metsästysluotivaihtoehtoja, sillä minun valintani metsästysluodiksi kaliperiin .308 win on ollut jo pitkään Sako 9,7g 235A Super Hammerhead. Olen viimeisen vuoden aikana kokeillut kyseistä Tin Starruutia yli kymmenessä eri kaliiperisessa aseessa ja on pakko sanoa, että se on makiaa makiaa mahan täydeltä. PROJEKTI 70 • Riista_66-71-Vaimennin-lataus-Hih-nastaa_PM.indd 70 Riista_66-71-Vaimennin-lataus-Hih-nastaa_PM.indd 70 9.1.2018 9.38.51 9.1.2018 9.38.51. Myös 308 pelaa ja käy tinatähdellä. Kokeilin 8 g kokovaippaa, jolla lopullisena latauksena käytin 20 grainia. Itse olen ampunut tätä 31,5 grainin latausta tuhansia panoksia ja se oli huippu lataus TRG:ni .308 win piippuun. Metsäkauriinvasa uhrattiin journalismin alttarille kiväärin kenttäkelpoisuutta testatessa. Se on vastaavan tyyppinen ruuti IMR:n Traill Boss kanssa, jota yleisesti käytetään cowboy action-ammunnan lisäksi varsin paljon isojen magnumkiväärien alilataamiseen. sellä ruutimäärällä tuli herkästi ylipaineellisia panoksia, etenkin tiukkapesäisissä ja ahdaspiippuisissa aseissa. 6,5 g reikäpäällä laitoin hylsyn ruutia luodin asennus-syvyyttä vaille täyteen, ja sama juttu. Tämä 31 grainia on toiminut kaikissa 308:seissa, jolla sitä on ammuttu
Paitsi silloin kun se pettää. Hihnalenkkien toteutus puutukeissa on yleisesti puuruuvilla, jonka päässä on hihnalenkin kiinnikereikä. Pikakiinnikkeet ovat nykypäivää, mutta ne ovat riskialttiita ja saattavat löysätä otteensa tukin nastasta. Erityisesti etutukissa tämä pultti on helposti löystyvä. TEKSTI JA KUVAT Arto Määttä Hihnasta kiinni Aseen hihna on niin arkinen asia, että siihen ei juuri kiinnitä huomiota. Tätä tyypillisesti kiristellään ja ennen pitkää ruuvin kierre löystyy. Näissä ruuvin tai vastimen kierre nuljaantuu ja hihnakiinnike korkkaa. Vaihtoehto tälle on käyttää ruuvikiinnitteisiä lenkkejä, joiden asennus lukitaan kierreliimalla. Tyypillinen hihnan pettäminen tapahtuu siten, että asetta olalla piippu ylöspäin kannettaessa hihnalenkin kiinnike aseen etutukissa korkkaa ja aseputoaa maahan ”puolivoltilla”. Vanhemmissa aseissa näkee usein hihnakiinnikeitä, joissa lenkki on osa aseeseen kiinnitettyä ruuvia. Hihnan pettäessä ase putoaa ja tämä aiheuttaa pahimmillaan isoakin vahinkoa aseelle tai sen tähtäimille. Perinteisessä eurooppalaisessa aseenkantotavassa takatukin kiinnike ei joudu niin suurelle rasitukselle kuin etutukin kiinnike. Hihna Pahimpia ovat halvat ja ohuesta nahasta valmistetut hihnat, joissa kiinnitys on toteutettu pienellä vyönsoljella. . Hihnalenkki siis kiinnittyi hihnaan ja liitos lukittiin hihnan läpi tulevalla ruuvilla. Edes etutukin sisään asetetulla vastimella varustetut hihnalenkit joissa on koneruuvikierre eivät ole juuri tämän varmempia. Tämä on tapahtunut myös itselleni . Pidän käsittämättömänä, että viimeisen päälle tehdyissä aseissa on yleisesti käytössä näin oleellisella tavalla aseen kestävyyteen vaikuttavia ratkaisuja. Pikakiinniteiset hihnalenkit eivät siis saa ääntäni. Paras tökötti tähän on kaksikomponenttiliima. Hihnojen muoviset soljet usein kovettuvat vanhetessaan ja ovat myös alttiita pakkaselle. HIHNA K iväärin hihna on yhtä oleellinen varuste kuin pistoolin kotelo, Jeff Cooperia lainatakseni. Aseiden kantohihnat ja hihnojen kiinnityslenkit muodostavat aseessa yhden herkimmistä ja vaurioaltteimmista kohdista. Omakohtaista kokemusta on yhdestä tapauksesta, jossa hihna ”katkesi” ojan ylityksessä ja ase molskahti jorpakkoon tämän seurauksena. Oikeaoppisesti tehtynä hihnakiinnike kiinnitetään aseen tukkiin aina siten, että sen kiinnitys on toteutettu kahdella ruuvilla, olivatpa nämä sitten koneruuveja tai puuruuveja. Tällöin hihnan rasitus kiinnikkeelle on ainoastaan vetävä ja vääntävä, mutta ruuvien ollessa kiinni, eivät nämä pääse kiertymään ja hihnakiinnike ei pääse liikkumaan. Alkuperäiset kiinnitysruuvit aseisiin on järkevää korvata ruuveilla, joissa lenkki hihnaa varten on kiinteä. Ongelmanratkaisua Vähäisin konsti on ensi töikseen poistaa hihnalenkkien kiinnikkeet ja liimata ne mahdollisimman pysyvästi takaisin aseeseen. Nykyisten hihnalenkkien yleisyyden taustalla ei ole kyseisen tekotavan vahvuudet vaan säästö. Kun tähän yhdistetään ajan hammas, on kiinnityksen pettäminen yleensä vain ajan kysymys. Näennäisesti liitos on hyvä, mutta tosiasiassa ruuvi ei ole sopiva ratkaisu paikkaan jossa tulisi olla niitti. Kiväärin kuljettaminen ilman hihnaa on surkeaa puuhaa. 71 • Riista_66-71-Vaimennin-lataus-Hih-nastaa_PM.indd 71 Riista_66-71-Vaimennin-lataus-Hih-nastaa_PM.indd 71 9.1.2018 9.38.53 9.1.2018 9.38.53. Muoviset kiinnikkeet kovettuvat erityisesti pakkasessa. Tämä on varma niin kauan kuin ruuvi pysyy kiinni tukissa. Syynä tähän oli hihnassa olevan kiinnitysruuvin avautuminen. Näennäisesti laadukkaissakin hihnoissa saattaa olla ongelmia
Alun autotallitoiminta on laajentunut supermoderniksi tehtaaksi, joka on investoinut varsin merkittävästi uusimman tuotantoteknologian lisäksi tuotekehitykseen. Tähän auttaa siis pöntön koko ja tiukka reikä, joka ei vuoda paljoa luodin sivuitse. Haulikon äänen vaimennuksessa Anders on pohtinut asiaa ja päätynyt kaiken mahdollisen kokeiltuaan varsin kookkaaseen vaimenninratkaisuun. Haulikon kohdalla kuppi lähtee yleensä yliäänisenä, joten lentomelu on tässäkin mikä on, mutta ruutikaasuille eli suupamaukselle on tehtävissä jotakin. Haulikupin tulee olla täysmittainen, jolloin se liukuu harjapalkkeja pitkin ja suojelee pehmeitä lyijyhauleja osumasta putken reikiin ainakin periaatteessa. Ampumatarvikkeista riippuen valmistaja ohjeistaa tarkastamaan ja tarvittaessa vaihtamaan tuon apurungon ja teräsputken 5000 laukauksen välein. A12 Norjalainen Anders Johansen perusti erilaisista high tech vaimentimistaan tunnetun A-TEC konepajan jo 1999. Kokonaisuus on kasattu suureen nelikulmaisen alumiiniprofiilin pätkään. Sen sisällä on myös alumiininen apurunko, johon piipunjatkeen paikallaan pitävät päätylaipat kiinnittyvät. Riista_72-75-Haulikkonurkka_PM.indd 72 Riista_72-75-Haulikkonurkka_PM.indd 72 8.1.2018 17.00.13 8.1.2018 17.00.13. Apurungossa on myös pari väliseinämää kaasujen ohjailemiseksi. HAULIKKONURKKA 72 • L uotiaseella suupamauksen vaimentaminen on suhteellisen helppo juttu, ruutikaasuille tarvitaan vain riittävästi tilaa laajentua ja viiletä eli hidastua ennen ulkoilmaan purkautumista. Markkinoilla ei olekaan vielä kovin runsaasti haulikkoon tarkoitettuja äänenvaimentimia. Yliäänisen luodin lentomelua mikään vaimennin ei tietenkään pienennä. Malinen A12 vaimennin. Itse ruutiannos ei ole kaksisen suuri, mutta miten hallita piipunsuulta avautumaan lähtevä haulikuppi ja miten saada ruutikaasut pysymään sen takana onkin toinen juttu. Vaihto on helppo tehdä itsekin, sillä vaimennin purkautuu vaikA12, vaimennin haulikkoon TEKSTI JA KUVAT J. Periaatteena on, että liike-energia muuttuu lämmöksi eli käytännössä vaimennin kuumenee melkoisesti, josta on sitten omat haittansa. Uusissa tiloissa kapasiteetti riittääkin huimaan 80 000 vaimentimen vuosituotantoon ja mukaan kuuluvat eksoottisemmatkin materiaalit, kuten kevyt hiilikuitu. Tosin kuvaa tanssittavan lämpöväreilyn vastapainoksi siinä on hyvä talvisäässä lämmitellä kohmeisia kouria. Rakenteesta tulee helLuotiaseiden äänenvaimentimet ovat muodostuneet jokapäiväiseksi jutuksi, mutta haulikko on harvinaisempi vaimennettava. posti suuri ja yleensä sellainen sopii käytettäväksi vain yksipiippuisessa haulikossa, käytännössä siis pumpussa tai itselataavassa. Siinä teräksisen 30 senttisen putken, piipunjatkeen, seinämiin on tehty suorat rihlat ja palkkien väleihin on koneistettu venytetyillä aukoilla tehty tiheä rei’itys. Nyt norjalainen A-TEC on tehnyt sellaisenkin
Kallistusvirhe ei tietenkään vaikuta vaimentimen toimivuuteen vaan on kosmeettinen asia, sillä nuppijyvä jää edelleen ampujan näkyviin. Vakiona toimitetaan puolisuppea, mutta muutkin supistusasteet ovat mahdollisia. Tähän ulkopuoliseen osaan on tehty kiinnityskierteet ja kiristysmutteri. Tällä järjestelyllä vaimentimen saa asennettua suoraan niin, että sen yläpinta on samansuuntainen tähtäinkiskon pinnan kanssa. Tosin tässäkin se muuttaa huomattavasti painopistettä. Kiinnitys osoittautui sekä helpoksi että haasteelliseksi. Teknisesti hieman ihmetyttää, että vaimennin A12 vaimennin sopii hyvin lyhyellä piipulla varustettuun aseeseen kuten koeammunnassa käytettyyn, 21” piipulla varustettuun Benelli M2:een. Nokkelasti toiseen päätylaippaan on lisätty elintärkeä ohjeteksti koskien sallittuja patruunoita: vain haulikupillisia 12 kaliiperin max. Viimeisenä vaiheena lukitusmutteri kiristetään uudelleen vaimentimen putkea vasten mukana seuraavalla erikoisavaimella. 300 millinen teräksinen piipunjatke on rei’itetty jotta ruutikaasut pääsevät laajenemaan vaimenninrungon sisään. Jos hienosäätöä yritti tehdä kiertämällä vaimentimesta, niin supistinholkki saattoi lähteä pyörimään mukana. Kärsivällisyydellä kyllä kiinnitys onnistuu halutun laisesti. Holkkeja on heti alusta pitäen saatavilla yleisimpiin yksipiippuisiin kuten Benelli, Beretta, Franchi, Winchester, Browning, Weatherby, Mossberg, Remington jne. Tämän jälkeen tehdään kallistuskulman hienosäätö oikean asennon löytämiseksi. Riista_72-75-Haulikkonurkka_PM.indd 73 Riista_72-75-Haulikkonurkka_PM.indd 73 8.1.2018 17.00.16 8.1.2018 17.00.16. Tällainen rakenne tekee vaimentimesta yleismallisen, tarvitaan vain asekohtaisesti räätälöity supistinholkki. Sillä luonnollisimmalla tavalla eli siihen tarvitaan erikoisvalmisteinen supistinholkki, joka jatkuu piipunsuun ulkopuolelle. Piipun pituutta kasvattavaa mittaa on kertynyt 300 milliä ja painoa 560 grammaa, joten aika suuresta mötikästä on tosiaan kyse. Varoitus sallituista ampumatarvikkeista kulkee aina mukana päätylaipassa. Holkki kannattaakin kiristää hyvin piippuun. Baschieri & Pellagri -patruunat rekyyliä vaimentavalla Gordon-hylsyllä. Haasteelliseksi sikäli, että vaimentimen tasaisen yläpinnan saaminen tarkkaan kiskon pinnan kanssa samansuuntaiseksi ei käynyt ihan helposti. 42 g US #2. ka puhdistusta varten irrottamalla etuseinämän kaksi ruuvia 3 mm kuusiokoloavaimella. Käytännössä Entä miten uudenlainen vaimennin toimii käytännössä. Vaimentimen kiinnitys piippuun käy räätälöidyllä supistinholkilla. Nettiin tehdyssä käyttöohjeessa neuvotaan ensin kiertämään supistinholkki kiinni vaimentimeen, aivan pohjaan asti lukitusmuttereineen ja sitten piippuun. Erikoismallinen holkki on tietenkin melko arvokas, joten sen hinta on muistettava ottaa huomioon kokonaisuutta laskettaessa. Siisti tuote on kova-anodisoitu kulutusta kestäväksi ja väriltään mattamusta. Kiinnitys Miten vaimennin sitten saadaan kiinni haulikon piippuun. Katso lähin kauppias www.hjorth.fi
Käytännössä haulikon vaimennus ei ollut siis luotiaseissa totutun suuruinen, mutta joka tapauksessa selvästi kuultavissa. Kuten kaikkien tuotteiden kohdalla kannattaa edut ja haitat punnita omalla kohdalla, varsinkin kun hankinta on varsin arvokas. 74 • Riista_72-75-Haulikkonurkka_PM.indd 74 Riista_72-75-Haulikkonurkka_PM.indd 74 8.1.2018 17.00.18 8.1.2018 17.00.18. Sen luulisi vaikuttavan väistämättä haulikuvioon, koska sen pitkä sisäputki pitää haulikupin kasassa vielä 30 sentin matkan varsinaisen piipun suulta. Supistimen toimintahan perustuu siihen, että haulilatauksen kokoon puristaminen tapahtuu juuri ennen haulien purkautumista, eikä siinä saa olla kovin pitkää suoraa osuutta sen jälkeen.pois Toinen mikä aiheutti ensin hämmennystä, on ohje käyttää vain täysimittaisella haulikupilla varustettuja patruunoita. . Hyvää on sopiminen moneen aseeseen asekohtaista erikoissupistinta käyttäen. Käytännössä siis vaimennusta saadaan yleiseen tapaan taaksepäin ja takaviistoon, mutta ei niinkään merkittävästi sivulle ja eteenpäin. Lyijyhaulisissa ne kun ovat yleensä puoli senttiä vajaamittaisia, ainakin kaikissa joita löysin tarkasteltavaksi. Skeetiä rauhallisempi metsästystrap sujui kaikesta huolimatta yllättävän hyvin ja kierroksia tuli kierrettyä useamman kerran, myös monen miehen voimin. HAULIKKONURKKA tulee supistinholkin, vakiona toimitettavan puolisuppean jälkeen. Vaimennus A-TEC ilmoittaa selkeillä nettisivuillaan A12:n keskimääräiseksi vaimennukseksi 19 dB mitattuna C-taajuuspainotetulla huipputasolla. Tämä puolestaan on määritelty EU:n riskiraja-arvoksi silloin, kun impulssimaisen melun tuottavia laukauksia on alle 100 päivässä. Koeaseena oli inertiatoiminen Benelli M2 lyhyellä 53 sentin piipulla, joten vaimentimen kanssakin kokonaismitta pysyi vielä järjellisissä mitoissa. Piipunjatkeen sisäpinnassa on ikään kuin suorat rihlaharjat, jotka ohjaavat täysimittaista haulikuppia. Jos lentoon ammunta vaatiikin opettelua, niin haaskakytiksellä lisäpainosta ei kuitenkaan ole välttämättä mitään haittaa. Siinä rajoilla liikutaan sikäli, että olemme aiemmin mitanneet haulikon pitkästä 28” piipusta meluksi 151 dB ja lyhyemmästä 20” piipusta 156 dB usealla eri patruunalla. Toisaalta tämä rakenne ei sovi sille yleisimmälle eli kaksipiippuiselle haulikolle ja supistimen toiminta on tietysti hyvä kokeilla omilla patruunoilla. Käynti on kuitenkin siksi paljon patruunakohtainen asia, että tämä pitää tutkia joka kerta omalla aseella ja patruunoilla. Asemelun mittausten tunnetuin tutkija ja osaaja Suomessa on tekniikan tohtori Rauno Pääkkönen, joka riittävällä nousunopeudella varustetulla mittari-mikrofoni yhdistelmällä sai hieman ilmoitettua vaatimattomammat vaimennusarvot. Maahantuojan mukaan nämä kelpaavat yhtä hyvin, joten sellaisia mukaan ja radalle. Patruunana oli Nordiksen 28 g kiekkopaukku 2,5 mm hauleilla. Osin pienestä haulimäärästä johtuen kuviot olivat varsin harvat ja epätasaiset silmämääräisesti arvioiden. Kun kivääreillä ja haulikoilla vaimentamaton melu korvan vieressä on mittaustemme mukaan ollut luokkaa 150 – 160 dB, niin vaimennin on siinä rajoilla putoaako melu sitä käytettäessä alle 140 dB:n. Niin ikään tuolla vaimentimia mitattaessa yleensä käytettävällä C painotuksella mitattuna vaimennus ampujan korvan kohdalla oli keskimäärin 14-15 dB ja metri ja 20 metriä piipunsuun sivulla 9-10 dB. Vaimentimen takuu on 2 vuotta ja suositushinta on 450 euroa sekä asekohtainen kiinnitysholkki tähän päälle 99 euroa. A-TEC:n tuotteiden maahantuoja on Nordis Oy. asutuksen lähettyvillä. Runsaan puolen kilon lisäpainon kiinnitys piipun suulle tosin tekee ampumaominaisuuksista kaikkea muuta kuin herkkäliikkeisiä. Yhteenveto Varsin laadukkaita vaimentimia valmistava A-TEC on kokeillut vaimentimen rakennetta jos toistakin haulikon suupamauksen pienentämiseen. Ensin ammuin kuviot vaimenninta käyttäen 35 metriltä mukana seuranneella puolisuppealla. Eri merkkisillä 28 g kiekkopatruunoilla kiekot kuitenkin särkyivät radalla ihan mallikkaasti. Toki vaimennin auttaa melun hillitsemisessä, joten siitä on konkreettista hyötyä mm. Viimeksi kokeilin vastaavalla puolisuppealla ilman vaimenninta ja tulos oli hieman tiheämpi sekä tasaisempi, joskin harva edelleen. Nykyinen versio A12 on toimivin tähänastisista. Vaimennin herättikin runsaasti mielenkiintoa radalla. Kiekkoradalla suupamaus hiljeni selvästi ampujan kohdalla, mutta kauempana tilannetta arvioineet kertoivat eron vaimentamattomaan olevan pienen. A-TEC on siis ollut rohkeasti ensimmäisten joukossa toimivan ratkaisun kehittämisessä. Se on yksipiippuisen suulla kovin kookas ja raskas erikoistuote muuttaen aseen ampumaominaisuuksia melkoisesti. Toimitukseen kuuluu vaimentimen lisäksi erikoissupistin ja lukitusmutterin avain. Vaimennusteho jäi hieman vaatimattomaksi, mikä haulikupin vuoksi onkin haasteellista
Aseiden kauppapaikka Nettiaseet.fi -kauppiaat Varuste.net Olkkonen Oy Niskanen Oy Urheilu-Koskimies Oy Ase-ja Optiikkahuolto korhonen Rajan Ase Sako Shootingcenter Nettiaseet.fi on suomalainen luotettava ilmoitussivusto, jossa voit myydä ja ostaa uusia sekä käytettyjä aseita. Uusi ase mielessä – vanha rahaksi. Kaikkea Baikalista Ferlachilaisiin Riista_72-75-Haulikkonurkka_PM.indd 75 Riista_72-75-Haulikkonurkka_PM.indd 75 8.1.2018 17.00.19 8.1.2018 17.00.19. Muuta tarpeettomat aseesi rahaksi
Yksiosaisena remmista puuttuu määrätyllä tavalla näyttävyyttä, sillä kahta eri väriä sekoittamalla punoksen kuvio erottuu hienosti. TEE-SE-ITSE HIHNA 76 • TEKSTI JA KUVA Arto Määttä Kevyt aseremmi paracordista Mukava DIY-projekti Omien käsitöiden yhdistäminen käytettävään metsästyskalustoon tuo suurta tyydytystä metsästäjälle. Näitä kiinnityksiä kannattaa siis harjoitella vaikkapa 15 cm mittaisilla remmeillä ennen hihnan punomista, jotta remmistä ei tule kotikutoisen näköinen. Tämän hihnan hienous on toisekseen alkuperäisen paracord-askartelun hengen mukainen yksiosaisuus, eli koko punos on tehty yhdestä narusta. Huomionarvoista näissä punotuissa asehihnoissa on se, että vaikka punos on niin idioottivarma, että siitä on lähes mahdotonta tehdä epäsiistin näköistä. P aracordin vetolujuus on ”550” lujuusluokan narulla 550 paunaa eli noin 250 kilogrammaa. Tämä naru on siis todella luja ja on sanomattakin selvää, että tästä saa värkättyä kohtuullisen kenttäkelpoisia varusteita, näyttävyydestä puhumattakaan. Kevyt aseremmi Nyt esiteltävä pienen pieni ja helppo paracord projekti on ristitty kevyeksi aseremmiksi. Narun loputtua punos lopetetaan polttamalla narun päät ja tyssäämällä ne siten, että ne eivät pääse karkaamaan läpi punoksesta. Siisti lopputulos onkin paremmin näkyvillä hihnalenkkien kiinnityskohdissa, joissa valitettavan moni ohje esimerkiksi Youtubessa ”oikoo” ja niiden siisteyteen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Tällainen remmi on riittävä haulikoille ja kevyille kivääreille, joiden painolle tavallinen ”king cobra” punos riittää leveyden osalta. Riista_76-77-Punoshihna_PM.indd 76 Riista_76-77-Punoshihna_PM.indd 76 8.1.2018 18.36.37 8.1.2018 18.36.37. Sidontanaruista tulee punoksen yläja alapuolet. Paracord-naru on mitä mainioin askartelutarvike, josta syntyy todella mainioita aseenkantoremmejä. Alla cobra, päällä king cobra Koko remmin ydin on hyvin helppotekoisessa cobra-punoksessa, joka pitää sisällään kaksi ydinnarua ja kaksi sidontanarua. Tarvittaessa metsällä on siis käytössä yhtenäinen 15 metrin mittainen naru jos punos puretaan. Kun koko hihnalenkkien väli on saatu punotuksi, käännetään sidontanarut läpi hihnalenkistä ja jatketaan king cobra -punoksella (tavallinen cobra, jossa ytimenä on edellinen cobra-punos) niin pitkälle kun narua riittää.
Yksinkertainen cobra-punos on yksi helpoimmista punoksista. King cobra -punos on vain tavallinen cobra (Solomon) punos, jossa ytimen muodostaa tavallinen cobra. Loppusilauksena aseen hihnalenkki asennetaan tukkiin liimavarmistuksella. Cobra-punoksen päättelyyn helpoin tapa on polttaa narun päät ja tyssätä päät stoppareiksi jotka eivät pääse purkautumaan läpi punoksesta. Valmis hihna syntyy reilussa tunnissa tällä menetelmällä. 77 • Useissa ohjeissa käytetään leivonpää solmua narun keskikohdan lukituksessa. Riista_76-77-Punoshihna_PM.indd 77 Riista_76-77-Punoshihna_PM.indd 77 8.1.2018 18.36.40 8.1.2018 18.36.40. Se on samalla näyttävä ja käytännöllinen punos, joka valmistuu kuin itsestään alkuun päästyä. Kuvassa näkyvä siansorkka on kuitenkin lopputuloksena usein siistimpi, sillä se ei ole toispuoleinen
Siis sellaisen aamupalan, että normaali välimallin kaveri joutuu ottamaan nokoset sen päälle. Jokainen taaplaa tyylillään, mutta asiantuntijoiden mukaan keho tarvitsee muutakin. Kaada keltuaiset niihin. Ei vaadi suuria kokin taitoja, riittää kun osaa keittää vettä ja vatkata munanvalkuaisia. Ensiksi kroppa huutaa energiaa, sillä yöllä nukutaan ja keho on silloin paastolla (poikkeuksena yösyöpöt). Ota munapilvi uunista ja nosta sen mukaan rapeat pekoniviipaleet. E rään koulukunnan mielestä ainoa mitä aamupalaksi tarvitaan, on kuppi mustaa kahvia ja nortti huuleen hulmuamaan. Toinen vaihtoehto on paistaa pekoni paistinpannulla. Kunnollinen aamupala on siis välttämätön, mutta mitä siihen sisältyy. Tämä on huono juttu. . 78 • Metsämiehen aamiainen TEKSTI JA KUVA Juha Jormanainen Metsämiehen aamiainen yhdelle 1 pikapuuropussi 1 dl maustamatonta jugurttia 1 dl kauraleseitä 1 dl marjoja, mustikoita, vadelmia, jne. Keho tarvitsee rasvojen lisäksi myös hiilihydraatteja, proteiineja, vitamiineja sekä kivennäisaineita. Laita pekoniviipaleet uunipellillä olevan leivinpaperiarkin päälle ja uuniin kypsymään. Aja sileäksi smoothieksi ja kaada lasiin. Kaada tuoremehu lasiin ja sekoita pikapuuro kiehuvaan veteen. Tästä syystä verensokeri on alhaalla aamulla. Olo on väsynyt ja tokkurainen, eikä se paranna aseenkäsittelytaitoa. 3 Kaada tuoremehu tehosekoittimeen ja lisää kauralese, marjat ja jugurtti. Seuraavassa metsämiehen (lähes) täydellinen aamupala. 2 Mausta munanvalkuaiset suolalla ja vispaa ne kovaksi vaahdoksi. 6 Sellainen se on, metsämiehen aamiainen. Kuulostaa kovin tieteelliseltä, mutta loppujen lopuksi homma on varsin yksinkertainen. 4 Keitä tee ja samalla vesi pikapuuroa varten. Varsinkin silloin kun edessä on kilometritolkulla kävelyä tai umpihankihiihtoa kivääri selässä. Ilman kunnollista aamupalaa keho ryhtyy käyttämään lihasten glukoosia energiana. 1,5 dl tuoremehua 1 tehosekoitin 2 kananmunan keltuaista 2 kanamunan valkuaista 4 siivua pekonia vihreää teetä hunajaa 2 dl tuoremehua RIISTARESEPTI 1 Lämmitä uuni 200 asteeseen. Koristele puuro marjoilla. Riista_78-79-Aamiainen_PM.indd 78 Riista_78-79-Aamiainen_PM.indd 78 9.1.2018 11.15.21 9.1.2018 11.15.21. Laita munapilvi uuniin ja varmista että pekoninviipaleet ovat sopivan rapeita. Monet tuntevat metsurin aamiaisen. Pelkkä rasvaisen siankyljen syöminen ei riitä. Nälkä kun pysyy pitkään loitolla. Paista munapilveä niin kauan että valkuainen ruskistuu hieman. Aseta valkuaisvaahto lautaselle ja paina siihen lusikalla kaksi syvennystä. Tutkimusten mukaan aamupalasta pitäisi saada noin neljännes päivän energiantarpeesta. Puuro ja kauralesesmoothie luovuttavat energiaa hitaasti pitkin päivää, marjoista ja tuoremehusta saa vitamiineja ja kanamuna sekä pekoni hoitavat proteiinin tarpeen. Millainen oikeaoppinen metsämiehen aamupala sitten on. Vihreä tee virkistää ja metsämies lähtee metsälle uusin voimin ja iloisin mielin. 5 Kaada tee kuppiin ja mausta se hunajalla. Monen mielestä aamupala on päivän tärkein ateria ja olen samaa mieltä. Istu rauhassa aamiaispöytään ja nauti aamupala kiireettömästi. Ja sen iänikuisen jauhomakkaran voi vaihtaa vaikka terveelliseen omenaan
Riista_78-79-Aamiainen_PM.indd 79 Riista_78-79-Aamiainen_PM.indd 79 9.1.2018 11.15.23 9.1.2018 11.15.23. Siihen tarvitaan vain ripaus viitseliäisyyttä. 79 • Aamiaisen pitäisi olla päivän hauskin ruokahetki
METSÄLLÄ PELTOPYY on sympaattinen riistalintu. Myös kasvava kanakoiraharrastus on tuonut potkua peltopyiden asuinalueiden kunnostamiseen, riistanhoitoon ja istutuksiin. Peltopyykannat ovat runsastumaan päin. Kaunis peltopyy on tehomaatalouden uhri. Kiitos kuuluu uutteralle riistahoidolle. Tuomo Karsikas Peltopyyn pyrähdys Riista_80-81-Peltopyyt_PM.indd 80 Riista_80-81-Peltopyyt_PM.indd 80 8.1.2018 18.04.14 8.1.2018 18.04.14. Isot peltomeret ilman sarkaojien laudalla kasvavien pajujen suojaa veivät peltopyykannat alas. Lentoon pyrähtävä peltopyyparvi talvimaisemassa on hieno näky. Peltopyytä esiintyy etenkin läntisellä rannikolla ja Pohjanmaalla
08 770 080 • www.?nnsvala.com Laadukkaita alusasuja Suomessa! 60 v Markkinapaikka MARKKINAPAIKKA on tehokas tapa markkinoida varusteita sekä metsästyspalveluita. Vanhoille tilaajille Latvalinnustus -kirja (arvo 54 €) 20 € + postikulut Tilaukset toimitus@riistalehti.. 100% MERINOVILLA ruskovilla.fi Ulkoilijan luottovaate Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: videot maastosta :llä! Riista kannettuna kotiin! Tilaa nyt Riista 6 numeroa + Latvalinnustus-kirja (arvo 54 €) Yhteensä 49 euroa. Teho 1.3 kw. KAASULÄMMITIN-KEITIN Kyttäyskojuun Telttaan Veneeseen icenomad@spordic.com www.spordic.com verkkokauppa 300x250x250 mm. Merinovilla alusasut E X T R E M E Puh. Paino 2,6 kg. Ilmoitustilaa myy Veikka Gustafsson, puhelin 050-505 8848 ja sähköposti veikka.gustafsson@outdoormedia.. Takuu 2 v. Voidaan liittää myös isompaan nestekaasupulloon Perusmallissa ovesta ylhäältä aukeaa luukku, 4 ikkunaa,talvella sukset, kesällä pyöräanturat Helposti ja nopeasti liikuteltava suojateltta viimaa, tuulta, pakkasta ja sadetta vastaan. Paino 19 kg. Toimii 220 g kaasupatruunalla. Kokoaminen 2-4 min KELKKA-TELTTA SPORDIC OY PORI 0400 276 387 85 299 Tarjous Ovh.485 € PILKILLE VERKOILLE METSÄLLE Riista_80-81-Peltopyyt_PM.indd 81 Riista_80-81-Peltopyyt_PM.indd 81 8.1.2018 18.04.17 8.1.2018 18.04.17. Piezosytytys
Nyt oli vahva käry siitä, että koira oli ketun jäljellä. Radiohiljaisuuden katkaisi kettukoiraporukan edustaja, joka karhaisi radiopuhelimeen ketun menneen alle. Varovaiset haukahdukset kuuluivat noin 700 metrin päästä, jossa koira sai eteensä riittävän kuuman jäljen. Tulilla kehuttiin koiria ja mäyräkoiraohjaaja Aulis Veistola pyysi saada yhteystietoni tulevaisuuden kettujahteja ajatellen. Tilanne lauhtui sen verran, että mäyräkoirat pakattiin kärryssä olleen moottorikelkan rekeen ja siirtyminen hiipuvalle seisontahaukulle saattoi alkaa. Muutaman minuutin tätä möykkää kuunneltuaan Arttu vihjasi, josko voisin viedä koiran autolle. Arttu ampui jäniksen, kun siihen lupa oli ja yritti kehua koiraa, joka jatkoi matkaansa tyypilliseen tapaansa kertapuraisun jälkeen. . Saimme ketun ja mäyräkoirille hommaa. Puolivälissä nousuaan Arttu karjui, että ei ole mäyräkoira miehen veroinen, jatkaen epätoivoista kipuamistaan. Arttu mollasi kovasti, että heikkoa on mäyräkoiran meno hangessa, johon Aulis sanoi, että tuo kinos vastaa mäyräkoiran kokoluokassa vieressä ollutta rankapinoa. Jäniksestä ei ollut kyse, sillä koira kulki noin kilometrin verran maastonmuotoja seuraillen, ilman isompia pysähdyksiä. Ei olisi äijälläkään helppo ravahtaa sen päälle munasillaan. Arttu nimittäin tempaisi itsensä välittömästi munasilleen ja lähti Jägermeisterin voimalla kipuamaan rankapinon päälle. Koko revohka palasi metsästä voittajien hymy kasvoillaan. Taluttaminen ei ollut näköjään Raikun leipälaji ja naru pysyi tasaisen kireällä koko matkan. Kettukoiramiehet olivat hieman skeptisiä Artun ajatukselle nuoren suomenajokoiran käyttämisestä hommassa, joten yksi parivaljakko koirineen veti asiasta sen verran palkokasvia nenään, että he poistuivat teatraalisesti paikalta. Tyypilliseen tapaansa Arttu ei muistanut pitää suutaan kiinni vaan karjaisi tulille tullessaan homman olevan näköjään kiinni koirasta. Kettukoiramiehet sen sijaan olivat kovin hiljaa ja kuuleman mukaan kulisseissa oli kiehunut tämän jahdin jälkeen sen verran, että kaveruussuhteetkin olivat olleet koetuksella. Raiku aloitti sunnuntaiaamuisen urakkansa ottamalla jostain jäniksen ja ajoi tämän suoraan Artun passiin. 82 • A rttu oli ollut kettujahdissa Lärsäkön ja Mallasjärven rajamailla lähiseudun kettukoiraporukan kanssa. Puoli kilometriä oli upottavassa hangessa pitkä matka. ”Alla on” karjui myös Arttu parinsadan metrin päästä minusta. Kettujen määrä alueella oli heikko, eikä supeista ollut tänä vuonna ollut kovinkaan paljon havaintoja. Toinen kettukoiraporukasta meni totiseksi ja näin parhaimmaksi sanoa, että kyllä se tällä kertaa taisi olla kiinni siitä, että Arttu ei ollut ehtinyt usuttaa koiraa ”varmalle puolelle tietä” vaan koira jatkoi kaadolta itsepäisesti omaan suuntaansa, vaarankylkeen jossa Artun mukaan ei pitänyt olla kettua. Tällä kertaa muu porukka ei onneksi sotkeutunut mihinkään tämän vakavampaan ja hommasta selvittiin vain Artun itse itselleen aiheuttamilla ruhjeilla. Reiska Naapurivaara Riista_82-ViSa-Mayrissimu_PM.indd 82 Riista_82-ViSa-Mayrissimu_PM.indd 82 9.1.2018 10.49.04 9.1.2018 10.49.04. Seuraavaksi tutkasta saikin katsoa, kun Raiku otti noin parin sadan metrin päästä kaadolta täysin suoran linjan ja alkoi rompia hangessa viivasuoraa linjaa. Lisäksi oli todella hyvä, että Arttu näytti aivan ensimmäisellä reissulla, että miehen maine päästäpidettävänä piti paikkansa. Moottorikelkka rekineen oli kiinni puolenkymmentä kertaa ja lopulta hiMäyräkoirasimulaatio VIIMEINEN SANA kinen sakki pääsi perille. Kovin kauaa ei tarvinnut odotella, sillä kohta kuului jo moottorikelkan suhina ja valot vilkkuivat metsästä. Päästyäni autolle pakkasin koiran takakonttiin ja entrasin tulia sen verran, että sain makkarat paistettua. Näin väliin menemisen turhana ja jossain määrin vastenmielisenä, joten annoimme Artun toteuttaa itseään. Lähdin rompimaan kelkanjälkeä pitkin takaisin passiin Raikun ystävällisellä avustuksella. Raiku oli ilmeisesti hieman hämillään, sillä se haukahteli aina toisinaan, mutta ei ymmärtänyt tilannetta. Aulis ei tuntenut Arttua vielä sen vertaa, että olisi älynnyt jättää viimeisen kommenttinsa sanomatta. Sen jälkeen meno oli suoraa huutoa, vauhdin ollessa kuitenkin lumesta johtuen melko hidasta. Arttu otti puhelimen kauniiseen käteen ja pyysi minua tuomaan nuoren ajokkini kokeiltavaksi, joka toki minulle sopikin. Kettu oli saatu matalahkosta luolasta nätisti ulos ja mäyräkoiraväki näytti varsin tyytyväiseltä. Sen verran tähän jahtitapahtumaan voitaisiin vielä palata, että tulisteltaessa mäyräkoirat pyörivät omilla kusilenkeillään lähimaastossa ja saimme huvittuneena seurata niiden suoriutumista arkisissa asioissaan lumimäärän haitatessa merkittävästi niiden menoa. Kyseessähän on kuulemma rotu joka ei juuri seisontahaukkuun rupea. Tyytyväiseltä näytti myös Arttu, joka oli ehtinyt helpotuksen myötä raapaista tyhjään vatsaan reilun puoleisesti kaatoryyppyä. Olin laakista sisäpiirissä ja nuori suomenkoira Raiku oli jo sosiaalisen median myötä kovassa huudossa lähiseutujen petomiesten keskuudessa. Arttu oli innoissaan, kun varma senssi tuotti tulosta. Hommassa oli siis säestystä. Autoimme Artun hangesta ja tuuppasimme hänet lämpimään autoon pukemaan itseään hieman säädyllisempään asustukseen. Päivänvalo oli lopuillaan, joten ajattelin odotella muuta porukkaa autolla. Raiku oli siinä määrin hämillään moisesta ryskäämisestä, että sain sen jopa kiinni. Ajo kääntyi passilinjaa kohti ja pysähtyi noin puolen kilometrin päähän metsäautotiestä. Jossain vaiheessa pito käsistä sitten loppui ja Arttu putosi rytinällä hankeen puiden raapiessa paljaan ihon ikäville ruhjeille. Itseäni ei varsinaisesti haittaisi, jos koira ajaisi molempia, sillä jänisten ja kettujen kannat vaihtelivat alueella rajusti ja olisi mukavaa jos ajatettavaa olisi joka kauteen, kannoista riippumatta. Hieman epäsosiaalisena yksilönä se alkoi vuorostaan louskuttaa mäyräkoiria, jotka oli otettu esille moottorikelkan reen kuljetuslaatikoista. Muutamia lyhyitä ajonpärähdyksiä oli ollut, mutta kelit eivät olleet ajohommien puolella. Yksi porukka jäi kuitenkin Artulle kaveriksi, kun niille mäyräkoirillekin olisi hyvä saada aikaan jotain puuhaa. Syvässä lumessa pahrustavan amerikkalaisen ajo ei oikein meinannut kulkea ja parin päivän uurastamisen jälkeen koko porukka oli ollut melko kypsä Artun ”varmoihin mestoihin”. Tässä vaiheessa Aulis tuumasi, että loppujen lopuksi päivä oli aivan hyvä. Kettukoiramiehillä oli mäyräkoiravalmius siltä varalta, että kettu livahtaisi luolaan ja nytpä nähtäisiin myös, että ajaisiko tämä minun jänispeto myös kettua
KKKKAAAAAAAAUUUUUUUUUTTTTTTTTTTTTTAAAAA MMMMMMMMMMMAAAAAAAAAAAAAAANNNNNN... Suosiiiiitttttuuuuuuuuuuuussshhhhhhhhhhhhhhiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiinnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnttttttttttttttttttttttttttttttttttttttaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa:::::::::::::::::::: 444444444445555555555555€€€€€€€€€ SSSSSSuuuuuuoooooossssssiiiiitttttuuuuuusssssshhhhhiiiiinnnnntttttaaaaaa:::: 444444555555€€€€€€ uuooooooooooossssssssiittushinta: 16,9999000€€ uuuuuuoooooossssssiiiiitttttuuuuuusssssshhhhhiiiiinnnnntttttaaaaaa:::: 11111666666,,,,,999999000000€€€€€€ Suositushinta: 33339€ SSSSSSuuuuuuoooooossssssiiiiiittttttuuuuuusssssshhhhhhiiiiiinnnnnnttttttaaaaaa:::: 3333333333999999€€€€€€ SSuooooossssssssiiittttttuuuuuussssshhhhhinnnnnnnnnnnnnntttttttttttaaaaaaaaa:: 6666666669999999999999999999€€€€€€€€ SSSSSSuuuuuuoooooossssssiiiiiitttttuuuuuusssssshhhhhhiiiiiinnnnnntttttaaaaaa:::: 666666999999€€€€€€ SSSSSSSSSSSuuuuuuuuooooooosssssssssssssssssssiiiiiiitttuussshhhhhhhhhhhhhhhhhiiiinnnnnnnnnnttttttttaaaaaaa::::: 333333444444,9999900€€€€ SSSSSSuuuuuuoooooossssssiiiiiitttttuuuuuusssssshhhhhhiiiiiinnnnnntttttaaaaaa::::: 33333344444,,,,999999000000€€€€€€ KUN KKKKKKKKKUUUUNNNNNNNNNNN JAJJJJJJAAAAAAAA KOHTAAVAT, SSYNTYY KKKKKOOOOOOHHHHHTTTTTAAAAAAAAAAAAVVVVVAAAAAAAAAATTTTTTTTT,,,SSSSSSSSSSYYYYNNNNNNNNTTTTTTTTYYYYYYYYYYYYY LÄHIMMÄSSÄ LLLLLÄÄÄÄÄHHHHHHIIIIIMMMMMMMMMMÄÄÄÄÄSSSSSSSSSSSSÄÄÄÄÄÄ KAUTTAMAAN. OVAT SAATAVILLA OOOOOOOOVVVVVVVVVVAAAAAAAATTTTTSSSSSSSSSSAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAATTTTTTTTTAAAAAVVVVVVIIIIILLLLLLLLLLAAAAAAAA SSSSSSSSSSSuuuu SSSSSSuuuuuu SSSSSSSSSSSIIIIIIIIINNNNNNNNNNNNNNCCCCCEEEEEEE 11111111999955555 SSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIINNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE 11111111111111111111111999999999999999999999999999999999955555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555 SSSSSSSSSSSSUUOOOOOOOOOOOOOM M M M M M M M M M M M M M M M M M M M M M M M M M MIIIIIIIII FFFFFFFFFFFFFIIIIIINNNNNNNNNNNNNLLLLLLLAAAAAAAAAANNNNNNNDDD SSSSSSSUUUUUOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOM M M M M M M M M M M M M M M M M M M M M M M M M M M MIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII FFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFIIIIIIIIIIIIIIIIIIINNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAANNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD SSSSSSUUUUUUUUUUUUUUUUOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO SSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO
85 BLACK WOLF SAKO OY | PL 149 | 11101 Riihimäki | Puh. Sako 85 Black Wolf on monipuolinen kivääri, joka mukautuu metsästäjän yksilöllisten vaatimusten mukaan. Etutukin kaksoiskiinnikkeet mahdollistavat aseen kantamisen kätevästi myös bipodin kanssa. Moderni 85 Black Wolf -kivääri on nopeasti säädettävissä eri metsästystilanteita tai ampumarataa varten. Kiväärin ergonominen pistoolikahva ja säädettävä tukki takaavat ainutlaatuisen käyttömukavuuden sekä tarkkuuden. 010 830 5200 |