Riista 01/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

R II S T A T E S T A A TESTISSÄ TALVIKENGÄT PAL.VKO 2018-48 683219-1809 Nro1/2020 – 10,50 € ILVESILVESJAHTI JAHTI Keventäjän 20-kaliiperinen jänispyssy Tuhannen Tuhannen revon Markku revon Markku Peura kiinnostaa Peura kiinnostaa ulkomaalaisia ulkomaalaisia Tulevaisuuden Tulevaisuuden hirvikivääri hirvikivääri X 5
2 4 SISÄLLYS K E V Y T J Ä N I S P Y S S Y. s.74 I LV E K S E N K I N T E R E I L L Ä s.40 T E S T I S S Ä TA LV I K E N G ÄT s.52 NO. 1 2020 ”Neljän päivän reissu olisi voinut maksaa 2000”. S
040-7229 808 pekka.mommo@riistalehti.. Latausarvo jen käyttö vain omalla vastuulla. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Vuonna 2020 ilmestyy 10 numeroa, JOISTA 1 JULKAISTAAN TUPLANUMERONA Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 € (sis. alv. J U L K A I S I J A Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 T O I M I T U S J O H T A J A , I L M O I T U S M Y Y N T I Veikka Gustafsson p. alv. T E K I J Ä T Joel Ahola Veikka Gustafsson Panu Hiidenmies Juha Jormanainen Pekka Juntti Tuomo Karsikas Mikko Lamminpää Kari Lindholm J. facebook.com/riistalehti Itselataa jat huomio ! Kansainväl isen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleiss a esiintyvien latausarvo jen oikeellisuu desta. SISÄLLYS PAKKASEN PAUKET TA 1 Pääkirjoitus 4 Ajankohtaista Susi puhuttaa riistamailla 6 Susi estää hirvijahdin Kajaanissa 10 Tubekanava osti metsästyslehden Ruotsissa 13 Karhumiesten kalliit käräjät 16 Metsällä Jousi nostaa peurajahdin uudelle tasolle 18 Valkohäntäpeura kiinnostaa ulkomailla 24 Markku tietää ketun metkut 26 Naisten määrä seuroissa kasvaa 30 Kuvareportaasi ilveksen metsästyksestä 40 Pekka Juntti pohtii trofeemetsästystä 46 Varusteet Testissä metsästäjän talvikengät 52 Pikatestissä sukset riekonpyytäjälle 62 Koiratutka hyppäsi kellotaululle 64 Hirvikivääri on murroksen kourissa 68 Aseturvallisuudesta ei tule tinkiä 70 Keventäjän jänishaulikko Beretta 690 Field III 74 Nyt kokataan jänistä 76 Viimeinen sana ja Tossavaisen herneet 80. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. Malinen Arto Määttä Katja Piiroinen Jyrki Puupponen Pasi Uusitalo K A R T A T Retkeilymedia Ahola/Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos K A N N E N K U VA Jyrki Puupponen T A I T T O Tenhelp Oy/Tenho Järvinen P A I N O Reusner AS, Tallinna ISSN 1796-8267 O S O I T T E E N M U U T O K S E T, T I L A U K S E T J A L A S K U T U S Tilaajapalvelu p. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. P Ä Ä T O I M I T T A J A Pekka Mommo p. (03) 42 465 335 tilaajapalvelu@riistalehti.
Siksi ohjeiden on oltava pläkkiselviä ja jokaisen selkäytimessä. 4 RIISTA PÄÄKIRJOITUS S yksyn hirvijahdissa jo sitä pohdin. Karhun lisäksi kaatui myös arvokas koira. Jotain piti tehdä, mutta en ollut varma mitä. Mitä teen, jos olen epävarma tilanteesta. Onko oman porukan viestintä kunnossa. Siinä muutama apukysymys pohditaan ja toivon, että seuroissa ja seurueissa asia otetaan vakavasti. Onko porukassani käyty läpi konkreettisesti viestinnän periaatteet ja miten toimia eri tilanteissa. Kuka vastaa siitä, että sanoma menee perille. Viestiliikenne sakkaa P E K K A M O M M O Onko oman porukan viestintä kunnossa?. Kannattaa lukea juttu ajatuksella ja siirtää se vaikkapa omaan hirvijahtiin. Tapauksen yksi iso opetus oli juuri pairstaloitunut viestintä. Tämä pohdinta kannattaa tehdä metsästäjän ja metsästyksen johtajan oikeusturvan kannalta. – P E K K A M O M M O pekka.mommo@riistalehti.. Kun koukusta vetää, ei luotia saa enää takaisin. Tiesinkö viime kaudella koko ajan missä mennään. Äskeinen on monelle tuttu tilanne nykyjahdissa. Päätimme toimituksessa käydä tapauksen perusteellisesti läpi, jotta siitä voisi oppia ja välttää jatkossa vastaavia ikävyyksiä. Radiopuhelin rätisi, whatsupp-ryhmä plimputti hätäisiä viestejä ja koira loittoni kännykän tutkanäytössä väärään suuntaan. Tässä lehdessä on artikkeli karhujahdista, jossa ei käynyt hyvin, vaikka karhu kaatuikin. Siinä lista viestikanavista, mitä käytetään yleisesti jahdin aikana. Viestintä on tekniikan myötä parantunut, mutta samalla pirstaloitunut niin moneen välineeseen, että siitä on tullut epäselvää. Tärkeä viesti koirien lukumäärästä karhuhaukulla ei kiirinyt kaikkien korviin. Haukku loittoni passilinjasta ja piti vaihtaa paikkaa. Asiaa ratkottiin lopulta oikeudessa pitkään ja kalliisti. Radiopuhelin, whatsupp, tekstari, koiratutka, puhelin
5 RIISTA UUTISIA RUOTSISTA JA MAAILMALTA Ajankohtaista s. 6 M Ä Y R Ä N M A T K A S S A. 6 U U T I S I A R I I S TA M A I LTA s. 12 ”Viranomainen ei ole kenenkään puolella.” S
Susipartio kitkemään laittomuuksia POLIISIN ja Metsähallituksen vasta perustettu susipartio pyrkii vähentämään susien laitonta tappamista. Vuonna 2018 koiravahinkoja korvattiin noin 85 000 eurolla, tiedottaa maaja metsätalousministeriö. Suden saa karkottaa pihalta UUDESSA susikannan hoitosuunnitelmassa muistutetaan, että suden omaehtoinen karkottaminen pihapiiristä tai laitumelta ei ole laissa kielletty. Metsästyslain 37. Joulukuun 4. 6 RIISTA RIISTAMAILTA R I I S T A M A I L T A Koonnut K A R I L I N D H O L M J A P E K K A M O M M O Ku va A D O B E S T O C K 6 RIISTA Lumi paljastaa joka talvi susien liikkeet ja siksi myös keskustelu susien märästä kiihtyy. Susien käyttäytymisen ja niiden aiheuttaman mahdollisen riskin vuoksi poliisi määräsi sudet karkotettavaksi. Poliisi kertoo, että Siikalatvan Kerälänkylällä oli tehty marraskuun aikana havaintoja asutuksen lähellä liikkuvista susista. Hankkeessa ovat Poliisin ja Metsähallituksen lisäksi mukana myös Luonnonvarakeskus, Riistakeskus ja Suomen luonnonsuojeluliitto. päivän tilanteen mukaan vahinkojen arvo oli 140 000 euroa. Asiasta uutisoi Maaseudun Tulevaisuus.. Sanamuoto ei siis estä häirintää, joka kohdentuu riistaeläimen muuhun yksilöön kuin poikaseen, todetaan hoitosuunnitelmassa. Susipartio on osa kuusi vuotta kestävää 5,5 miljoonan euron EU:n susi-life -hanketta, jonka tavoitteena on edistää ihmisen ja suden rinnakkaiseloa. Tarkoituksena on valvoa näkyvästi ja seurata, mitä susilaumojen reviireillä tapahtuu sekä nostaa susien laittoman tapon kiinnijäämisriskiä. Maaja metsätalousministeriön vanhempi hallitussihteeri Teemu Nikula vahvistaa, että omalla tontilla tai kiinteistön mailla suden karkottaminen on lähtökohtaisesti ok. Asiasta uutisoi Maaseudun Tulevaisuus. Aiheesta uutisoi Yleisradio. ”Viranomainen ei ole kenenkään puolella. Toimimme faktapohjalta, eikä meillä ole minkäänlaista motiivia suojella sutta tai peitellä rikoksia”, erätarkastaja Tobias Peura sanoo. Sudelle karkotus OULUN poliisilaitos määräsi Siikalatvalla, Pohjois-Pohjanmaalla koiranulkoiluttajaa lähestyneen suden karkotettavaksi. Koiravahingot kasvussa VIIME vuonna sudet ovat aiheuttaneet koiravahinkoja edellisvuotta enemmän. pykälän sanamuodon mukaan rauhoitusaikana riistaeläintä ei saa metsästää tai vahingoittaa eikä soidinta, pesintää tai poikasia häiritä. Joensuusta toimiva poliisin ja erätarkastajan muodostama partio liikkuu samoilla seuduilla, missä sudetkin ovat
Villisika ei kuulu kumpaankaan kategoriaan, joten ilman erityisjärjestelyjä sen metsästystä ei ole luonnonsuojelualueilla toistaiseksi sallittu. Drone tarkkailuun METSÄHALLITUKSEN mukaan metsästyksen teknistyminen houkuttaa metsästäjiä laittomuuksiin. ”Säikähdin, että mikä karhu sieltä tulee. Kerkesin lyömään nyrkin päähän ja sitten se pakeni metsään”, Jouni kertoo. Museon kävijämäärä oli menneellä vuosikymmenellä tasaisesti ollut 18 000 ja 19 000 välillä. pykälä kieltää riistaeläimen hätyyttämisen tai jäljittämisen pyyntitarkoituksessa ilma-aluksella. Metsästyslaissa lennokki rinnastetaan ilma-alukseen. Villisikajahti suojelualueille VILLISIAN metsästys halutaan sallia luonnonsuojelualueilla, jotta ei luotaisi tarpeetonta estettä haittalajin metsästykselle, kertoo ympäristöministeriön lainsäädäntöneuvos Johanna Korpi Helsingissä järjestetyssä Ympäristötiedon foorumissa. Ilves sai nyrkistä SAVOSSA asuva Jouni, 50, oli perjantaiaamuna ulkoiluttamassa koiranpentuaan omalla pihallaan varhain aamukuudelta. Ampumahetkellä koira oli noin 20 metrin päässä omistajasta. 7 RIISTA 78 000 Ota e-lasku käyttöön OLETHAN huomannut, että Riista-lehden jatkotilauksen voi maksaa myös e-laskulla. Luonnonsuojelualueilla vieraslajien sekä pyyntiluvanvaraisten haittaa tai vahinkoa aiheuttavien lajien metsästys on sallittu poikkeusluvalla. Uusi perusnäyttelyosio OTSO houkutteli kävijöitä, vaikka näyttely avattiin vasta toukokuussa. Tiedottajakin hakusessa METSÄSTÄJÄLIITOSSA väki vaihtuu. Olin siinä välissä, niin se hyökkäsi reiteen kiinni”, Jouni kertoo. Asiasta kertoi Maaseudun Tulevaisuus. ”Eihän siinä kerkeä mitään tehdä, kun se tulee reiteen kiinni. Syksyllä remmiin astui uusi tiedotuspäällikkö, myös toiminnanjohtaja vaihtuu ja nyt myös viestinnän asiantuntija eli tiedottajan pestiin etsitään uutta henkilöä. Poliisi tutkii tapausta metsästysja eläinsuojelurikoksena sekä vaaran aiheuttamisena.. Asiantuntijat ovat selvittäneet suomenpystykorvien sukutaulut 1800-luvulle asti. Tilaa sähköinen lasku verkkopankistasi, ohjeet löytyvät paperilaskusta. Yhtäkkiä hän kuuli pimeästä pusikosta meteliä. Koiralla oli heijastimilla varustettu, huomioliivi ja valjaat. Kennelliiton järjestelmässä on yli suomenpystykorvan sukutaulut. Koira ammuttiin kauriina METSÄSTÄJÄ ampui koiran luultuaan sitä kauriiksi Hankasalmella. Mutta ilves se oli. Aiheesta uutisoi Maaseudun Tulevaisuus. ”Toistaiseksi lennokkien käyttöön ei ole onneksi tarvinnut puuttua. Ammuttu koira oli kymmenen kuukauden ikäinen saksanpaimenkoiranarttu. RIISTAMAILTA R I I S T A L U K U Museossa kävijäennätys METSÄSTYSMUSEO keräsi viime vuonna 20 480 kävijää. Ilves onnistui raapaisemaan niin, että kolmesenttinen kynsi lävisti Jounin housut ja ihon. Tapauksesta kirjoitti Iltalehti. Villisialla on riistalajina erikoinen asema luonnonsuojelualueella, sillä kyseessä ei ole pyyntiluvanvarainen riistalaji tai vieraslaji. Metsästyslain 32. Yksi esimerkki teknistymisestä on lennokkien käytön yleistyminen. Erätarkastajat ovat saaneet joitain vinkkejä liittyen lennokkeihin”, kertoo Metsähallituksen erävalvonnan ylitarkastaja Juha Ahonen. Liiton mukaan uudet henkilöt aloittavat niin pian kuin mahdollista. Se havitteli varmaan kuuden kuukauden ikäistä pentukoiraamme
Pystykorvien suvut selville SUOMALAISET koira-asiantuntijat ovat selvittäneet suomenpystykorvien sukutaulut 1800-luvulle asti, kertoo Suomen Kennelliitto. 8 RIISTA RIISTAMAILTA RIISTAMAILTA Ku va J Y R K I P U U P P O N E N Pystykorva kuoli myrkkyyn KAINUUN rajavartiosto tutkii metsästysrikoksia, joissa epäillään susiin kohdistunutta laitonta metsästystä. Kummankin käyttö on kaikessa metsästyksessä kielletty. Liiton ylläpitämässä jalostustietojärjestelmässä on yhteensä yli 78 000 suomenpystykorvan varmistetut sukutaulut, jotka yltävät parhaimmillaan 1800-luvulle saakka. Aiheesta uutisoi Lapin Kansa. Rikos tuli viranomaisten tietoon maaliskuun lopulla, kun kuhmolaisen metsästäjän suomenpystykorva kuoli syötyään edellisenä päivänä Kuhmon Sarvijärventien varteen heitettyä lihanpalaa. Metsästys on tapahtunut Kuhmossa Juntin alueella kevättalvella 2019. Projektissa sukutauluihin lisätyt, virallisesti rekisteröimättömät koirat, on merkitty sukupuukoiriksi. Tarkemmissa tutkimuksissa koiran vatsalaukusta löytyi strykniiniä. Alueella liikkuneen susilauman kulkureiteille oli asetettu polkurautoja sekä strykniiniä. Kansalliskoiran, suomenpystykorvan suvut ovat selvillä aina 1800-luvulle saakka.. Kennelliiton mukaan missään muualla maailmassa ei ole koottu näin kattavasti tietoja yksittäisestä koirarodusta
Kaikki koiravahingot eivät näy virallisissa vahinkotilastoissa, sillä metsästyskäytössä on myös rekisteröimättömiä, erittäin hyviäkin käyttökoiria, joilla ei ole korvausarvoa, eikä siten myöskään vakuutuksia. ”Lähialueille on tulossa uusia reviirejä, kun pennut hakevat uusia asuinalueita. Teksti ja kuva K A R I L I N D H O L M Haukkukokeet vaikeuksissa Jauhiainen huomauttaa, että hirvenmetsästyksen vaikeutumisen lisäksi myös koirakokeiden järjestäminen on osoittautunut tavattoman hankalaksi, kun susivapaita maastoja ei löydy. Uhkana on, että susivaaran takia hirviä jää jatkossa pyytämättä ja koiraharrastus tyrehtyy. Kokeiden määrät ja niiden osallistujamäärät ovat romahtaneet, mikä heijastuu hirvikoirien rodunjalostukseen ja vähentää pentuemääriä sekä rekisteröintejä. Susia on ja ne lisääntyvät, se on fakta.” Jauhiainen ja Sirviö toivovat, että Luonnonvarakeskus (Luke) pannoittaisi jatkossa kaikki sudet metsästyskoirien ja susien yhteentörmäyksien välttämiseksi. Ajometsästys 1970-luvun tyyliin ei ole vaihtoehto koiran avulla tapahtuvalle hirvenpyynnille, sillä ikääntyvien metsästäjien riveistä ei löydy riittävästi henkilöitä ajoketjuihin. Metsästyskoiria on joutunut Kajaanin lähialueella susien suuhun viime vuosina. ”30 vuotta sitten sudesta ei edes keskusteltu. Toki isäntä panee muistiin, mitä tapahtui. Virallisten tietojen mukaan susireviirejä on alueella kaksi, Turon ja Pinnin reviirit. ”Muutaman kerran on käynyt niin, että olemme joutuneet hirvijahdissa paistamaan makkaraa koko päivän susien takia. Ei koiramiehelle voi sanoa, että vie koira metsään, jos maasto ei ole turvallinen”, Jauhiainen selvittää. Jos susi tappaa sellaisen, tapaus ei tule julkisuuteen, eikä sitä korvaa myöskään valtio. Motivaatio pakkasen puolella Sudet sapettavat Kajaanissa. 10 RIISTA RIISTAMAILTA S usien levittäytyminen Kajaanin lähistölle on vaikeuttanut alueella koirien avulla tapahtuvaa hirvenpyyntiä viime vuosina. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että kun kaksi ihmistä kohtaa, ihme on, jos siinä ei susista puhuta”, kertovat kajaanilaisen Mainuan metsästysseuran Kari Jauhiainen ja Esko Sirviö. ”Ei voi olla niin, että yksi eläinlaji – tässä tapauksessa susi – määrittää sen, miten kaikki muut täällä elävät”, Mainuan metsästysseuran Esko Sirviö (vas.) ja Kari Jauhiainen Kajaanista sanovat.. Aiheellista on kysyä, kuka haluaa kasvattaa hirvikoiria susien ruoaksi. Kainuulaisten metsästäjien mitta alkaa olla täysi. Miehet laskevat, että varovaisestikin arvioiden Kajaanin lähialueella on vähintään 25 sutta, mikä on reilusti yli 10 prosenttia Suomen susista
Hirvikoirien käyttömahdollisuuksien rajoittuminen alkaa näkyä myös koiraharrastuksen taantumisena. Viimeisimmän – toistaiseksi epävirallisen – tiedon mukaan tiedossa on 48 suden aiheuttamaa koiravahinkoa, joista 36 on johtanut koiran kuolemaan. ”Käsityksemme on, että meillä kanta on arvioitu reilusti alakanttiin. Hän huomauttaa, ettei suurpetoyhdyshenkilön tehtävänä ole kierrellä maastossa sudenjälkiä etsimässä. Koska metsästäjien tekemiin susihavaintoihin ei luoteta, se on johtanut tilanteeseen, ettei havaintoja enää päädy Tassu-järjestelmään. Heitä tarvittaisiin kipeästi. Vastaavasti riistanhoitoyhdistyksille tai joillekin muille valmiille organisaatioille tulisi antaa mahdollisuus antaa virallisia lausuntoja kannan suuruudesta. Motivaatio on kadonnut, kun paikallisia ei uskota eikä kuunnella”, suurpetoyhdyshenkilönä toimiva Esko Sirviö kiteyttää. Susista stressaantuneita juoksuhirviä. Mutta nykyinen jatkuvan kasvun tilanne, että reviireiden väleihin tulee uusia reviirejä, eikä susia pystytä vähentämään, ei ole hyväksyttävissä”, Jauhiainen sanoo. ”Onko se oikea ratkaisu, että koirat joudutaan pitämään häkeissä susien takia.” Tulevien vuosien uhkana onkin, että hirviä joudutaan jättämään pyytämättä kasvavan susivaaran takia. Ei edes susikysymys voi olla sellainen, että siinä ajetaan yksipuolista tavoitetta ottamatta toista osapuolta huomioon.” Arviomonopoli pois tutkijoilta Miehet kritisoivat Luonnonvarakeskuksen yksinoikeutta susikanta-arvioihin, joiden perusteella Suomen virallinen susimäärä ilmoitetaan. Käyttökokeisiin osallistuu vähemmän koiria kuin ennen. Muualla Euroopassa susikanta kasvaa, tutkijoiden mukaan ei meillä. ”Hirvikolarit ja hirvien aiheuttamat vahingot lienevät todennäköisimpiä juuri näillä alueilla”, Immonen arvioi. ”Paikalliset ihmiset liikkuvat maastossa, he kyllä tuntevat oman alueensa riistakannat, myös susikannan.” Jauhiaisen mukaan Luonnonvarakeskuksen ylimielinen käyttäytyminen susiasioissa on tappanut metsästäjien aktiivisuuden kentällä. 11 RIISTA RIISTAMAILTA Myös koiraharrastuksen kohtalo harmittaa miehiä, sillä koirat vetävät nuoria metsästysseuroihin kuin magneetti. Sudet rajoittavat hirvijahtia Kun kaksi ihmistä kohtaa, ihme on, jos siinä ei susista puhuta.. Viime maaliskuussa susireviirejä oli Luonnonvarakeskuksen mukaan yhteensä 47 kappaletta. Näitä alueita on jäsenkyselyjen mukaan Pohjois-Karjalan yläosista länteen Etelä-Pohjanmaalle ulottuvalla alueella. Sudet aiheuttavat pelkoa Miehet toteavat, että alueen asukkaissa on aitoa susipelkoa. Koska sudenhoitosuunnitelmassa puhutaan susikannan elinvoimaisuudesta, metsästäjät hyväksyisivät sen, että esimerkiksi Kajaanin alueella olisi 1–2 susireviiriä, mutta ei enempää. ”Susi ei ole tappanut ihmistä aikoihin, ja toivottavasti näin ei ikinä tapahdu, mutta pelkäänpä, että se päivä on vielä edessä. ”Ne takaisivat kannan elinvoiman, ja niiden kanssa voitaisiin vielä elää. Lisäksi on tapauksia, jotka eivät tule tietoon eivätkä päädy virallisiin rekistereihin. Niitä pitkiä seisontahaukkuja, joista saatiin nauttia aiemmin, ei enää juuri kuule, koska hirvet ovat säikkyjä. ”Miten niitä havaintoja kirjataan, jos kentältä ei tule ilmoituksia. ”Kyllä sekin syö motivaatiota, että näitä havaintoja ei pidetä minään.” Suomessa riistakanta-arvioiden pohjana on metsästäjien vapaaehtoinen havaintojen tekeminen. Miehellä ei riitä ymmärrystä norsunluutorneissa istuville, kansasta vieraantuneille byrokraateille. Luke on täällä kirosana, luottamus on miinuksen puolella.” Jauhiainen esittää, että Luonnonvarakeskuksen yksinoikeus susikanta-arvioihin tulisi poistaa pikimmiten. Maaja metsätalousministeriön omaksuma tavoite, jossa kansalaisia pelkästään kehotetaan opettelemaan susien sietämistä, ei vakuuta Jauhiaista. Susien yleistymisen myötä hirvien käyttäytyminen on muuttunut. Aiheesta uutisoi Yleisradio. Suomen Harmaahirvikoirajärjestön puheenjohtaja Jukka Immonen kertoo, että metsästys on käytännössä loppunut sellaisilta alueilta, jonne koiria ei enää uskalleta päästää. Perheenäidit joutuvat katsomaan netistä susipäivityksiä. ”Päinvastoin, tarkoitus on, että hänelle ilmoitetaan, että täällä on nyt suden jäljet.” Viime vuonna Sirviö ajeli autollaan susihavaintojen perässä talkoilla yli 1 500 kilometriä eli kysymys on puhtaasti harrastustoiminnasta. ”Jos vaikkapa työelämässä olisi vastaavanlaisia näkemyseroja, silloin osapuolet istuisivat pöydän ympärille keskustelemaan asioista. Sitten ei enää naurata, enkä ainakaan minä halua olla se henkilö, joka joutuu toteamaan tilanteen”, Sirviö jyrisee. ”Karhun kohdallakin systeemi toimii hyvin”, Sirviö ja Jauhiainen vertaavat. Päätäntävalta on toisaalla. Että tohtiiko tässä nyt lähteä ovesta ulos. Lapsiperheiden vanhemmat pelkäävät lapsiensa puolesta. Tämä tulee näkymään lisääntyvinä hirvikolareina ja taimikoiden hirvituhoina. Miehet kritisoivat sitä, että kaiken muun kohdalla se toimii, paitsi suden. Molemmista syyt vieritetään metsästäjien niskaan, vaikka heillä ei ole asiaan käytännössä vaikutusmahdollisuuksia. UUSIEN SUSIREVIIREIDEN syntymisen myötä hirvenmetsästäjät ovat joutuneet väistymään pahimmilta susialueilta
Metsästäjät ovat kritisoineet lampaiden vapaana laiduntamista ja ruokkimista maastoon. Häijy hirvi I H M I S TÄ ja koiria murjonut hirvilehmä ja sen vasikat kaadettiin Lerumin kunnassa Ruotsissa. Ennen kiinnisaamista peto oli nähty juoksentelemassa muun muassa laskettelurinteessä. Widegrenin mukaan merimetsot aiheuttavat suurta tuhoa kalakannoissa ja koloniat pilaavat ympäristöä. Eläin saatiin jäljityksen päätteeksi kiinni ja lopetettiin. Ruotsissa tulkitaan EU-komission hiljattain löyhänneen merimetsojen pyynnin rajoituksia. Göteborgin lähistöllä syksyn 2019 aikana useampi koira sai maistaa hirvensorkkaa ja ihmiset joutuivat väistymään aggressiivisten hirvien tieltä monta kertaa. 12 RIISTA U L K O M A I L T A Koonnut P A N U H I I D E N M I E S ULKOMAILTA 12 RIISTA Oikeusturva koetuksella RUOTSIN Metsästäjäliitto on ilmaissut tyytymättömyytensä karhujahdin käytäntöjen uusista tulkinnoista. Pahimmillaan metsästäjä voisi saada syytteen törkeästä metsästysrikoksesta. Sillä pyritään estämään vakavan CWD-näivetystaudin leviäminen. Susi oli siirretty noin viikkoa aiemmin Skånelaisesta eläinpuistosta Orsaan. Karkulainen kaadettiin ORSAN petoeläinpuistosta Ruotsin Taalainmaalla karannut susi on kaadettu. Peto karkasi nelimetrisen aidan yli. Kansanedustaja John Widegren onkin vaatinut maatalousministeri Jennie Nilssonilta jahtisäännösten vapauttamista. Näivetystauti kuriin HIRVEN ja saksanhirven metsästysaikaa on jatkettu tammikuun loppuun Pohjois-Norjan kunnissa. Metsästäjäliiton mukaan syötitys on käytössä monille riistalajeille ja karhunmetsästäjien oikeusturva olisi koetuksella uusien sääntöjen astuessa voimaan. Ruotsissa on jo tähänkin saakka ollut käytössä ns. Vaikka CWD ei lampaisiin tarttuisikaan, voivat lampaat Norjan metsästäjäja kalastajaliiton mukaan levittää tautia.. Ruotsin Naturvårdsverket olisi kieltämässä käytännön, jossa karhujahdin yhteydessä koira lasketaan haaskalta tai ruokinnalta jäljelle. Marraskuun lopussa hirvet murjoivat paikallisen asukkaan, jonka jälkeen hirvet lopetettiin. Merimetsolle jahtipainetta Ruotsin merimetsokannan arvioidaan olevan noin 200 000 yksilön luokkaa. suojelumetsästys merimetsoille
Tubekanava osti metsästyslehden RUOTSIN suosituin metsästysaiheinen You Tube-kanava Jakt Är Jakt tuli hätiin kun metsästyslehti Big Game oli kaatumassa talousvaikeuksiin. 13 RIISTA ULKOMAILTA Afrikkalainen metsästyskoira vohkittiin OMISTAJAN suureksi yllätykseksi Rhodesian Ridgback rotuinen metsästyskoira oli kadonnut teille tietymättömille. Varastettu uros oli säkäkorkeudeltaan 68 cm ja painoi 60 kg. Ruotsin metsästäjäliitto kasvaa MERKITTÄVÄ osa kasvusta tulee naismetsästäjistä. Ruotsissa ilmestyvää lehteä tituleerattiin maailman parhaaksi ja tyylikkäimmäksi lehdeksi. Kanavalla on yli 50 000 tilaajaa ja nyt myös oma lehti. Se pokkasikin Ruotsissa muun muassa tyylikkäimmän lehden palkinnon. Ruotsissa metsästysaiheiset tubekavat ovat jo bisnestä, joilla tehdään selvää rahaa.. Hagforsin kunnassa tapahtunut varkaus on erikoislaatuinen. Lehti etsi joulun tienoilla uutta rahaa ja apuun säntäsi tubekanava Jakt Är Jakt. Marraskuussa 2019 Ruotsin liittoon kuului yhteensä 150 233 metsästäjää. Rotua on käytetty alun perin muun muassa leijonien metsästyksessä. Nyt aallonpohja lienee saavutettu ja kokonaisjäsenmäärä kasvoi vuonna 2018 yhteensä 1761 jäsenellä, joista 504 oli naisia. Omistaja ilmoitti koiran arvoksi 10 000 euroa. Takavuosina Ruotsin liitto oli vaikeuksissa ja jäsenmäärä laski muutamassa vuodessa kymmenillä tuhansilla
Koiranomistaja vaati koiran arvoa korvattavaksi ja katsoi koiransa kuoleman aiheutuneen kaatajan huolimattomuudesta. Hakussa on karhu. Riista-lehti analysoi tapahtunutta opiksi muille. METSÄSTÄJÄN OIKEUSTURVA Teksti P A N U H I I D E N M I E S H aukku lähestyy passimiestä. Onko karhulla pennut, missä ovat muut metsästäjät ja missä on koira. Huolellisuusvelvollisuus puntarissa Leppävirtalainen koiranomistaja katsoi koiran kuoleman aiheutuneen ampujan huolimattomuudesta. Koiranomistaja joutui tällä kertaa maksumieheksi, eikä lasku ollut pieni. Metsästäjä puntaroi asioita ja tekee ratkaisuja. Ratkaisut perustuvat aistihavaintoihin ja viestivälineistä saatuun tietoon, sekä kokemukseen. Tähän kaikkeen ja paljon muuhunkin joutui perehtymään kuopiolaismies taannoin Keiteleellä pidetyssä karhujahdissa, jossa valitettavan tapahtumainkulun seurauksena kuoli myös karhua haukkunut norjanharmaa hirvikoira. Asiassa käytiin mittava ja kallis oikeudenkäynti, aina hovioikeuteen saakka. Mitä kaikkea pitääkään ottaa huomioon tässä kiihkeässä jahtitilanteessa. Ratkaisut ovat nopeita ja lopullisia. Pulssi nousee ja hengitys kiihtyy. 14 RIISTA Isot käräjät, kallis lasku Savolaismies kaatoi karhujahdissa kontion, sama luoti tappoi myös karhua haukkuneen koiran
Ampumapaikka oli sinänsä ollut turvallinen. Ampuja kiisti vahingonkorvauskanteen ja sen, että koira olisi edes kuollut hänen luodistaan. Koiranomistaja oli osallistunut karhujahtiin useamman kerran aikaisemminkin, mutta ampujalle jahti oli ollut toinen. Karhujahdissa oli apuna VHF-puhelimet metsästäjille sekä gps-paikannuspannat osalle koirista. METSÄSTÄJÄN OIKEUSTURVA ja vaati mieheltä korvauksia 8 500 euroa. Lopputulos hovioikeuden ratkaisun jälkeen on se, että koiranomistaja joutuu itse maksamaan runsaat 23 000 euroa kuopiolaismiehen oikeudenkäyntikuluja sekä runsaat 33 400 euroa omia oikeudenkäyntikulujaan. Ampuja näki karhun lähestyvän ja yhden koiran kiertävän karhun eteen haukkumaan. Hovioikeuden mukaan koira oli kuollut kuitenkin luotiin eikä karhun aiheuttamiin vammoihin. Ensimmäisen koiran väsyttyä sen tilalle vaihdettiin kahteen otteeseen uusi koira, kunnes surmansa saaneen koiran omistaja liittyi metsästykseen ja hänen koiransa vaihdettiin tuolloin haukussa olleen koiran tilalle. Ampujan mukaan koira oli kuollut karhun aiheuttamiin vammoihin. Pohjois-Savon käräjäoikeus hylkäsi vahingonkorvauskanteen, ja niin teki myös Itä-Suomen hovioikeus. Koiran omistaja katsoi koiran kuoleman johtuneen karhunkaatajan huolimattomuudesta. Jahtitapahtuma hovioikeudessa Oikeudenkäynnissä tapahtumat tarkentuvat asianosaisten kertomusten ja todistelun perusteella. 15 RIISTA. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella koiran vaihtaminen on karhun metsästyksessä tyypillistä eikä poikkeuksellista ole myöskään se, että metsästyksessä käytetään kahta koiraa ja että koirien määrää lisätään metsästyksen aikana. Ensimmäisen laukauksen luoti on pysähtynyt karhuun ja sen seurauksena karhu on pyörinyt. Hovioikeuden mukaan metsästäjällä ei ollut edes tietoa toisesta koirasta. Poliisi tutki aluksi tapauksen epäiltynä metsästysrikoksena, mutta syyttäjä teki ampujasta syyttämättäjättämispäätöksen ja katsoi, ettei tämä ollut toiminut huolimattomasti. Sään, maaston, puuston tiheyden ja radiopuhelinten suhteen metsästäjä ei ollut toiminut huolimattomasti, joten hovioikeus hylkäsi korvausvaatimuksen. Kaadon jälkeen karhun takaa löytyi kuolleena harmaa norjanhirvikoira. Karhu nousi takajaloilleen ja metsästäjä ampui sen. Tämän jälkeen karhutyöskentelyyn tuotiin mukaan vielä yksi lisäkoira. Jos viesti ei mene perille, voidaan vahinkotilanteessa olla suurissa ongelmissa kun tarkastellaan vastuukysymyksiä. Ampumatilanteen osalta asiassa oli riidatonta, että ampuja on ampunut karhua kaksi kertaa noin 50 – 60 metrin etäisyydeltä. Ampuja on ampunut karhua toistamiseen ja tällä laukauksella Koiranomistaja katsoi koiran kuoleman aiheutuneen ampujan huolimattomuudesta ja vaati mieheltä korvauksia 8 500 euroa. Hovioikeus järjesti asiassa uuden pääkäsittelyn ja kuuli osapuolten lisäksi kahdeksaa todistajaa. Metsästäjät olivat kyseisenä päivänä yhden koiran saatua karhun haukkuunsa kokoontuneet metsästyksenjohtajan tekstiviestipalveluna lähettämästä kutsusta käskynjakoon, jossa johtaja jakoi metsästäjät ryhmiin ja määräsi kullekin ryhmälle johtajan. Koiranomistaja vei vahingonkorvauskanteen oikeuteen itse. Ampuja asettui määrätylle passipaikalleen ja ainakin osa metsästäjistä oli saanut koiran pantatiedot. Viestintä nykymetsästyksessä on pirstaloitunut; vhf, tutkaohjelma, whatsapp, tekstari, kännykkä. Tapaus on monella tapaa mielenkiintoinen ja siinä tehdään rajanvetoa metsästäjän huolellisuusvastuun osalta. Tästä kaikesta muodostuu prosessitotuus, jonka perusteella tuomioistuin arvio tapahtumien kulun ja tekee ratkaisunsa lainsoveltamisen osalta. Hovioikeus ratkaisee Kysymyksessä oli 3.9.2017 Keiteleellä järjestetty ensimmäinen karhujahti. Ampuja kertoi häntä kuultaessa, ettei hän tai lähellä olleet passimiehet tienneet käytössä olevan ampumishetkellä kahta koiraa
Jos koiran katsotaan kuolleen ampujan ampumaan luotiin, asiassa oli otettava kantaa siihen, miten metsästykseen liittyvää korostunutta huolellisuusvelvollisuutta arvioidaan silloin, kun kysymys on metsästyksessä käytetylle, toisen metsästäjän omistamalle koiralle aiheutuneesta vahingosta. Huolellisuusvelvollisuuteen liittyen oli otettava kantaa myös siihen, sovelletaanko tuottamusarvostelussa käännettyä todistustaakkaa, ja ratkaistava, oliko ampuja rikkonut huolellisuusvelvollisuuttaan siten, että hän on vastuussa vahingosta. Huolellisuusvelvollisuus puntarissa Hovioikeuden mukaan asiassa tuli ilmi, että ampuja oli ampumapaikallaan nähnyt yhden metsästyskoiran ja hän oli karhua ampuessaan varmistanut koiran turvallisuuden. Koira on löytynyt kuolleena ampumasuunnasta katsottuna karhun takaa. Ampuja oli ollut passipaikallaan yksin eikä kukaan toinen metsästykseen osallistunut ole nähnyt ampumatilannetta. 16 RIISTA METSÄSTÄJÄN OIKEUSTURVA ammuttuun luotiin karhu on kuollut. Luoti tappoi, mutta ei huolimattomuudesta Asiassa esitetyn selvityksen mukaan sääolosuhteet ampumahetkellä ovat ilta-ajankohdasta huolimatta olleet sellaiset, että ampujalla oli ollut hyvät mahdollisuudet tehdä havaintoja karhusta ja sen Karhujahti on hektistä. Hovioikeudessa ratkaistiin ensiksi kysymys siitä, onko koira kuollut ampujan ampuman toisen luodin seurauksena vai onko karhu osunut siihen pyöriessään. Asiaa arvioitiin oikeudessa ampujan kertomuksen ja huolellisuusvelvollisuuteen vaikuttaneiden olosuhteiden perusteella. Metsästäjälle asetettava huolellisuusvelvollisuus oli hovioikeuden mukaan, edellä kerrotulla tavalla lähtökohtaisesti asetettava korkeaksi. Jos koiran kuoleman katsotaan johtuneen ampujan viaksi luettavasta seikasta, kysymys oli vielä vahingonkorvauksen määrästä eli koiran arvosta. Ensimmäisen koiran väsyttyä sen tilalle vaihdettiin kahteen otteeseen uusi koira.. Ampuja kertoi, ettei hän ollut ampumapäätöksen tehdessään ja karhua kahdesti ampuessaan, nähnyt kuin yhden koiran, jonka turvallisuudesta hän oli varmistunut. Tilanteet vaihtuvat nopeasti ja jännitys lisää painetta metsästäjälle
• Juuvi.. Koiranomistaja haki oikeutta, mutta joutui maksumieheksi. Ampuja ei myöskään saanut metsästyksessä viestintävälineeksi sovitun VHF radiopuhelimen kautta tietoa karhua haukkuvasta kahdesta koirasta lähimmiltä passimiehiltäkään eikä whatsapp-sovelluksen kautta jahdin johtajalta eikä tekstiviestillä koiranohjaajaltakaan, vaikka hän oli kysynyt kummaltakin lisätietoja tilanteesta. Ampujan kertomusta siitä, ettei hän ollut nähnyt karhua haukkunutta toista koiraa tukee se, että koiravainaa löytyi ammuttuna karhun takaa ampumasuunnasta katsottuna. • Retkipaikka.. Menetelmällä valmistuu maukasta retkiruokaa! MAAHANTUOJA: Biwak Outdoor www.biwak.. • Tentsile.. Lopuksi On vaikeaa ja mahdotonta mennä metsästystilanteessa toimivan ampujan pään sisään ja tietää mitä todella tapahtui. liikkeistä. Asiassa ei myöskään näytetty, että ampujan olisi joidenkin muiden seikkojen perusteella pitänyt ottaa selko karhua haukkuvasta toisesta koirasta. Veikkaan, ettei ampujallekaan hyvä mieli jäänyt, vaikka karhun saikin. Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että ampuja olisi menetellyt kyseessä olevissa olosuhteissa vahingonkorvausvastuun edellyttämällä tavalla huolimattomasti ja hylkäsi korvausvaatimuksen. Erikoista on se, että vain 50 – 60 metrin etäisyydellä oleva karhuhaukku ei siinä määrin selvästi kuulu ampujalle, että hän erottaisi kahden ison koiran haukun. Koiria ja siten myös metsästettävää kohdetta ei edellytetty seurattavan Ultrapoint sovelluksen kautta. • Karkkainen.com • Mavaja.. Summit To Eat, tiedät mitä syöt. Kertomusta tukee myös se, ettei hänen ole voitu koirien haukkuäänten ja tiheyksien perusteella edellyttää havaitsevan, että karhua haukkuu kaksi koiraa varsinkin, kun haukussa olleet koirat eivät ole olleet ampujalle entuudestaan lainkaan tuttuja ja kun ampujalla ei ole omia metsästyskoiria. Summit To Eat -pussiruuat on valmistettu parhaista raaka-aineista. • IGstore.. Hovioikeus totesi, että ampuja ei kerrotuissa olosuhteissa ole voinut eikä hänen ole tullut varautua ampumispäätöksen tehdessään myös siihen, että karhua haukkuu myös toinen koira, vaikka hän ei sitä näekään. Lisäksi tietysti myös karhua sen vierellä haukkuneesta koirasta. JÄLLEENMYYJÄT Helsinki: Scandinavian Outdoor, Mökkimies • Hämeenlinna: Vaeltajankauppa • Kuusamo: Prisma • Kuusankoski: Kuusaan Erä • Mikkeli: Patikka • Oulu: Shelby Pori: Scandinavian Outdoor • Raisio: Scandinavian Outdoor • Rovaniemi: K-Citymarket, Prisma • Salo: Scandinavian Outdoor • Tampere: Scandinavian Outdoor, Prisma Kaleva, Treeline, US Eagle • Turku: Scandinavian Outdoor • Tuusula: Matkavaruste • Vantaa: Scandinavian Outdoor • Era24.. Toisen, metsästykseen lisätyn koiran pantatietojen välittäminen jäi tapauksessa myös epäselväksi. Koiranomistaja haki oikeutta, mutta joutui maksumieheksi. Ruoka on hautunut pitkään ennen pakastekuivaamista. Pelkästään sen perusteella, että ampuja oli saanut VHF-radiopuhelimella tiedon yhden koiran vaihtamisesta, ei voitu edellyttää, että ampujan olisi pitänyt päätellä kahden koiran kaatotilanteessa haukkuvan karhua
Mäyrät esiintyvät ryhmissä, perhekunnittain. 18 RIISTA RIISTAELÄIN T alven pakkasten lähestyessä mäyrä (Meles meles) hakeutuu talviunille. Se hidastaa elintoimintojaan, laskee ruumiinlämpöään ja uinuu huhtikuulle asti. Jätökset näyttävät yhtä moninaisilta kuin ruokavaliokin: marjat antavat jätöksiin väriä, kastemadot kosteutta ja kovakuoriaiset sulamattomia osasia.. Mäyrien kaivamat luolat käyvät myös ketulle ja supikoiralle. Mäyrä näyttää takapainoiselta. Vaikka laji on kaikkiruokainen, sen on talvella vaikea löytää mieleistään ravintoa. josta erottuu vajaa parinkymmensenttinen häntä. Etukäpälät ovat takakäpäliä suuremmat, noin viisi senttiä kanttiinsa. Lajin tunnistaa helposti pään mustavalkeasta raidoituksesta. Uni ei ole keskeytymätöntä, vaan unentokkurainen eläin saattaa herätä kesken talven ja käydä jopa ulkona. Sammakoita, kastematoja ja muita hyönteisiä, linnunpoikasia ja tuoretta kasviravintoa kun ei juurikaan ole saatavilla. Jälkikuviossa erottuu viisi varvasta kynsineen. Käynnissä askelväli on puolisen metriä, juostessa jopa yli metrin. Sen hajuaisti on hyvä. Tunnelit voivat olla jopa kymmenien metrien mittaisia. Tarkemmin katseltuna huomaa selän peitinkarvojen olevan kaksivärisiä, tyvestä mustia ja latvasta valkeita. Pesä sijaitsee mäkikumpareessa ja siihen johtaa usein vähintään viisi kulkuaukkoa, jotka ovat halkaisijaltaan reilun vaaksan suuruisia. Ne ovat saaneet alkunsa kesäkuun kiiman aikaan, mutta näätäeläimille tyypillisesti sikiö alkaa kehittyä vasta talven tullen. Niinpä mäyrän on syksyn päätteeksi paras syödä itsensä kylläiseksi ja kömpiä pesään. Kasoissa näkee myös pesän vuoraamisessa käytettyjä kasveja. Kapean pään takana miltei metrin mittainen ruumis levenee kohti takapäätä, Raitakuono Teksti M I K K O L A M M I N P Ä Ä Piirros K A R O L I I N A L A H T I Mäyrät esiintyvät ryhmissä, perhekunnittain. Vatsa on musta, samoin osin kyljet, mutta selkä on harmaa. Mieluisinta elinympäristöä ovat rehevät metsänreuna-alueet, jossa ravintoa on runsaasti. Niinpä se etsii ravintoa kuono maata viistäen. Mäyrä ei rakenna erillistä talvipesää vaan käyttää samaa laajaa käytäväverkostoa ja sen kammioita ympäri vuoden ja monen sukupolven ajan moniin tarpeisiin. Poikaset, joita on tavallisesti 2-5, syntyvät keväällä pesään sokeina ja vaaleanpunaisina palleroina, ja painavat noin sata grammaa. Niiden lähistöllä on isoja maakasoja, jotka mäyrä on kaivanut voimakkailla raajoillaan ja kynsillään. Mäyrä liikkuu ja saalistaa yöaikaan. Talviuni on totista puuhaa: syksyllä itsensä jopa parikymmenkiloiseksi lihottanut eläin saattaa menettää talven aikana puolet painostaan. Esiintymisalue on laajentunut kohti pohjoista ja kattaa jo suuren osan maatamme, mutta Oulun pohjoispuolella laji on selvästi harvalukuisempi
19 RIISTA V O I T O N M E R K K I S E I N Ä L L E Metsästys s. 46 ” Karhumiesten pitkät ja kalliit käräjät.” S . 18 5 X I L V E R J A H T I Ku va A D O B E S T O C K. 1 8 JOUSI SÄHKÖISTI PEURAJAHDIN s
20 RIISTA JOUSIMETSÄSTYS T eemu Simenius on kokenut jousimetsästäjä. Peuraa tähdätään jousella alavoittoisesti sydämen tienoille, jolloin sopivalta etäisyydeltä ammuttu nuoli osuu joko sydämeen tai saaliin niiatessa keskikeuhkoille. Lisähoukuttimeksi toimme pellonreunaan omenoita, joita toivomme peurojen pysähtyvän syömään. Varsinkin aloittelevien jousimetsästäjien on tärkeää tunnistaa reunaehdot. Hankalaksi ampumisen tekee se, että aina peura ei niiaa, eli alikaan ei voi tähdätä. ”Yleensä peura ammutaan 10–20 metristä. Kauriita ja peuroja hän on metsästänyt jousella kymmeniä. Valkohäntäpeuralla ja varsinkin metsäkauriilla on käsittämättömän nopea reaktiokyky. Uutta mielenkiintoa peurajahtiin Pellon takalaitaan reiluun sataan metriin ilmestyy jatkuvasti uusia peuroja. Kiipeämme suurehkon pellon laidassa puiden suojassa oleville ”treestandeille” eli puihin asennetuille passitasoille. Peurajahti ei oikein jaksanut kiinnostaa. Olen Teemun mukana tutustumassa peuran jousijahtiin. Valppaana oleva peura tai kauris, joka kuulee jousen laukaisuääneen, niiaa, eli valmistautuu pakopomppuun koukistamalla jalat. Peura pitää saada tulemaan paljon kiväärietäisyyttä lähemmäksi. Jousella tavanomaisesta kyttäystilanteesta tulee paljon jännittävämpi. Ei riitä, että osuu eläimeen.. Eläimet ovat hyvällä kiväärihollilla, mutta vielä täysin jousen ulottumattomissa. Ei riitä, että osuu eläimeen. Kun eläin on ampumahollilla, pitää odottaa, että jousen saa vireeseen ja että peura on oikeassa asennossa. ”Silloin, kun peura ei ollut jousella laillinen, ammuin kiväärillä vuosittain enää pari lihapeuraa. Juuri tässä piilee jousijahdin mielekkyys. Tihentymäalueilla peura on usein jopa liian helppo saalis, joten ruokinnoilta kiväärillä metsästettäessä metsästyksen tuoma jännitys on monelta pidempään metsästäneeltä kadonnut. Teemu on valinnut passipaikaksi kohdan, jonka kautta peurat siirtyvät pellolta toiselle. Onnistuminen vaatii taitoa ja taktikointia. 20–35 metrin etäisyydellä eläin on Teksti Jyrki Puupponen Kuvat Jyrki Puupponen ja Teemu Simenius Jousi sähköisti peurajahdin Pari vuotta sitten valkohäntäpeurasta tuli ”jousilaillinen” laji. Työkalun vaihdolla pääsee uudelleen jahdin jännitykseen. Nuoli siis osuu mihin on tähdätty, mutta eläin on kerennyt liikkua alta pois. Omenakasa on noin 15 metrin etäisyydellä eli todella lähellä. Nuoli on tappava niin pitkälle kuin se lentää, mutta parikymmentä metriä on rajoilla eläimen reagointikyvyn kanssa”, Teemu kuiskaa. Varsinkin aloittelevien jousimetsästäjien on tärkeää tunnistaa reunaehdot. Peura on ideaali maali jouselle ja itse jahti sytyttää kokeneenkin peurankaatajan. menossa alaspäin ampumisen jälkeen, jolloin nuoli suhahtaa eläimen yli tai osuu liian ylös. Nyt kun peura on sallittu jousella, ammun vuosittain useita peuroja ja olen innoissani kauden alusta loppuun”, Teemu kertoo
21 RIISTA JOUSIMETSÄSTYS Nykyaikainen taljajousi on moderni metsästysase.
Aika kuluu passissa nopeasti eläinten liikkeitä tarkkaillessa. Toivo elää, että jokin sopiva yksilö erehtyisi omenakasalle. Eläin ei aina edes tajua, että sitä on ammuttu”. Varusteiden tulee olla äänettömiä, eikä vaatteista saa jousta virittäessä kuulua ääntä. Metsästystilanne on jouselle kohtalaisen helppo järjestää. Oman mielekkyytensä tuo jousen äänettömyys.. Villaja . Oikealta puolelta muutama pukki ja emä vasojen kanssa on laiduntaessaan liikkunut jo noin 40 metrin päähän. JOUSIMETSÄSTYS Partakoneen terävät nuolen sakarat leikkaavat saaliiseen kunnon haavakanavan. Jousella voi metsästää paikoissa, joissa ei voi ruutiaseilla turvallisuuden tai melun takia metsästää. Valkohäntäpeura on ideaali saalis jouselle, koska sen koko on sopiva ja eläimet käyttäytyvät ennalta arvattavasti. Kelien viilentyessä ne tulevat hanakasti ruokinnoille. Haastavaa metsästystä Jousimetsästys on erittäin haastavaa, koska peuran ollessa jousietäisyydellä, se pystyy käyttämään tehokkaasti kaikkia aistejaan: hajua, kuuloa ja näköä. Oman mielekkyytensä tuo jousen äänettömyys. Lyhyiden ampumaetäisyyksien takia tuulen suunnalla on ratkaiseva merkitys: metsästäjän on oltava tuulen alapuolella, jotta onnistumiseen olisi mitään mahdollisuuksia. Lähes parikymmentä peuraa laiduntaa pellolla tietämättä, että niitä tarkkaillaan. Taljajousessa käytetään erilaisia tähtäimiä. Laukaisimessa on liipaisin, jota vetämällä jousi laukeaa. Peurat ruokailevat yleensä samoilla alueilla ja kulkevat samoja reittejä. ”Jousella ammutun riistalaukauksen jälkeen on miellyttävää, että tilanne on yllättävän rauhallinen. eeceasusteet on hiljaisia, mutta koska ne eivät pidä tuulta, ne ovat viileällä kelillä kylmiä käyttää. Taljajousi viritetään ja laukaistaan laukaisulaitteen avulla. 22 RIISTA ”Moni pitkän linjan kiväärimies on kuvannut metsästystä jousen kanssa, että innostus on ollut samanlainen, kun aloitti metsästyksen aikoinaan”, Teemu naurahtaa. Tässä tähtäimessä on eri pinni eri etäisyyksille. Useimmat erävarusteet pitävät jousijahtiin sopiakseen liian kovan kahauksen
Asusteen täytyy sulautua ympäristöön. Normaali ihminen jaksaa pitää taljajousta vireessä korkeintaan muutamia minuutteja, joten jousta ei voi jännittää kovin aikaisin. Peurat eivät Reilun neljän metrin korkeudelta treeständiltä on hyvä ampua vajaaseen pariin kymmeneen metriin tulevaa peuraa. Peura ei havaitse ylhäältä tulevaa vaaraa, eivätkä hajut kulkeudu korkealta yhtä helposti eläimen sieraimiin. Joskus saalis vain säpsähtää ja kaatuu muutamassa sekunnissa.” Usein taljajousen nuoli menee läpi osuen maahan. Ampumapaikka kannattaakin suunnitella siten, että lähestyvän peuran huomaa hyvissä ajoin. Ilta hämärtyy eikä yksikään peura erehdy liian lähelle. Jousella peuroja metsästettäessä ei tarvitse käyttää oransseja huomiovärejä. Jousella metsästettäessä, täytyy tuntea eläimen kolmiulotteinen JOUSIMETSÄSTYS anatomia. Viittä metriä korkeammalta ammuttaessa ampumakulma voi käydä liian jyrkäksi ja hyvän osuman ampuminen on haastavaa. Varuillaan ollut eläin, joka on pelästynyt laukausta tai mikäli osuma on aiheuttanut iskua, juoksee saalis johonkin suuntaan muutaman sekunnin samoin kuin kiväärillä ammuttaessa. Yleensä puhtaasta keuhko-osumasta eläin ryntää lyhyen matkan ja pysähtyy ihmettelemään, että mikä se oli. Hetken kuluttua eläin lyyhistyy kuolleena. 23 RIISTA Lyhyistä etäisyyksistä johtuen naamioituminen on tärkeää. Pakoetäisyys on keskimäärin noin 50 metrin kaareva juoksu. Optimaalinen ampumapaikka on noin neljä viisi metriä korkea torni tai treeständi. ”Jousella tavoitellaan osumaa keuhkoalueen sisustan keskelle. Jousimetsästäjän täytyy naamioitua kunnolla, jottei saalis havaitse metsästäjää. Osumasta eläin voi reagoida hyvin eritavoin. Myös kädet ja kasvot täytyy peittää. Jousen vireeseen veto tapahtuu hetkellä, kun eläin on kiinnittänyt huomionsa muualle tai sen pää on jonkin näköesteen takana. Peuran kokoisessa eläimessä tavoitellaan osumaa molempiin keuhkoihin, jolloin sitä pitää ampua sivusta. Korkealla keikkuessaan täytyy kiinnittää huomiota turvallisuuteen. Peura pelästyy maahan osunutta nuolta ja se voi rynnätäkin ampujaa kohti. Ampuja kiinnittäytyy puuhun turvavaljailla.. Jousi ja muut tarvikkeet nostetaan narulla ylös. Jousi täytyy saada vireeseen ilman, että peura havaitsee jännittämisestä aiheutuvaa suurehkoa liikettä
Hyviä kokemuksia Mitään suurempia ongelmia ei ole ollut peuran jousimetsästyksen sallimisen jälkeen. Siinä missä kiväärijahdissa, myös JOUSIMETSÄSTYS jousijahdissa voi tulla joskus haavakkotilanne. Muutaman päivän kuluttua saan Teemulta puhelun. Jousimetsästys ei ole kiväärimiehiltä pois. Jokainen metsästäjä voi valita haluaako metsästää kiväärillä vai jousella. Teemu vetää jousen vireeseen. Osuma keuhko-onteloon on kaikilla aseilla tavoiteltu eettinen lopputulos. Nuolen terävä kärki tekee siistin viillon, joten pintaja lihashaavat paranevat hyvin. Epävarma laukaus on parempi jättää tekemättä. Metsästysporukoissa on pahimmista ennakkoluuloista päästy eroon ja peuran jousijahti on löytänyt paikkansa suomalaisessa jahtikulttuurissa. Peuran jousijahti on löytänyt paikkansa suomalaisessa jahtikulttuurissa. Suolisto-osuma sen sijaan johtaa kaikilla aseilla aina epätoivottavalla tavalla eläimen kuolemaan. Huonolle osumalle ei ole selityksiä millään aseella. Ne ketkä ovat kiinnostuneita jousimetsästyksestä, metsästävät joka tapauksessa jousella kaikkea jousella sallittua riistaa”, Teemu toteaa. Supikoira pysähtyy omenakasalle, mutta hämärtyvässä illassa suhahtava nuoli lopettaa sen öisen taivalluksen. Peurojen muutettua reittiään, hän oli siirtänyt ständin hieman eri kohtaan ja iäkäs naaraspeura oli päätynyt kauden ensimmäiseksi peurasaaliiksi. Teemu ampuu kauden ensimmäisen jousipeuran muutama päivä yhteisen kytistelymme jälkeen.. ”Kiinnostus on kasvanut varsinkin nuorten metsästäjien keskuudessa, mutta valtavaa rynnistystä jousimetsästysharrastuksen pariin ei ole syntynyt. Ampujan täytyy tunnistaa kykynsä vallitsevissa olosuhteissa ja käytössä olevilla välineillä. Olemme juuri aikeissa lopettaa, kun Teemu kiikaroidessaan huomaa pienen tumman hahmon tulevan pellon reunaa pitkin kohti. 24 RIISTA koe tarvetta liikkua peltojen välillä, eivätkä omenat houkuttele tänä iltana
Korkealla treeständissä tulee käyttää turvavaljaita.. 41 paunaisen jousen teho riittää hyvin peuran ampumiseen. Tarkasta ja koeammu kaikki metsästyskärkiset nuolet ennen jahtia. Myös eri tavalla sulitettu nuoli voi lentää taulukärjellä ja metsästyskärjellä eli paikkaan. Yleisimmin käytetään kolmiteräistä nuolenkärkeä. Aikaa on kolme minuuttia ensimmäisestä laukauksesta. Jänteen kulumisen nopeus riippuu käytön määrästä. Harjoittele ampumista eri etäisyyksiltä ja korkeuksilta. Peuraa metsästettäessä nuolessa on käytettävä leikkaavaa kärkeä, jonka halkaisija on vähintään 22 millimetriä. 3D-maaliin ampuminen auttaa hahmottamaan osumaa keuhkoalueella. Kokeessa ammutaan kolme laukausta 18 metristä 23 cm:n rinkiin. Jänne kannattaa vahata säännöllisesti ja rispaantunut jänne vaihtaa uuteen. 25 RIISTA Jousella metsäkaurista, valkohäntäpeuraa tai muita pieniä sorkkaeläimiä (hirveä ei saa metsästää jousella) metsästävän täytyy suorittaa jousiampumakoe. Hiilikuitunuolet tarkastetaan taivuttamalla. Jousimetsästyksen alkuun pääset noin 500 €:n jousipaketilla. Koe on sama vaistoja taljajousella metsästävälle. Kiinnitä huomiota turvallisuuteesi. Harjoittele ampumista mielellään kolmiulotteisiin tauluihin, jotta opit hahmottamaan eläimen anatomian. ki, jolla on tottunut harjoittelemaan. Nuolenkärkiä on kaksi, kolme ja neliteräisiä. Taljajousimetsästäjän yleisimpiin varusteisiin kuuluvat taljajousi, metsästyskärjelliset nuolet, laukaisulaite, nuoliviini, kiikarit sekä etäisyysmittari. Ahkeran ampujan on vaihdettava jänne kerran vuodessa. Passissa kylmettynyt metsästäjä ei välttämättä jaksa vetää vireeseen liian jäykkää jousta, eikä vireeseen veto muutenkaan tapahdu eleettömästi. Tarkasta nuolet ja jänne aika-ajoin. Harrastuksen alkuvaiheessa voimat ja tekniikka kehittyvät, jolloin paunoja voi lisätä. Ensimmäiseksi jouseksi kannattaa valita jousi, jossa on isot säätövarat (40 paunaisesta 60 paunaiseen). Peurajahdissa leikkaavakärki voi olla kiinteä tai aukeava. Halkeamat välittyvät ratinana korvaan ja käteen. Metsästyskärkinen nuoli ei välttämättä lennä samalla tavalla kuin taulukärJOUSIMETSÄSTYS Jousella peurametsälle Peuraa saa metsästää jousella, jonka vetojäykkyys on 180 Newtonia (noin 40,5 paunaa). Jäykemmällä jousella saavuttaa hieman suoremman lentoradan ja nopeamman nuolen. Vioittuneet nuolet hylätään. Liian jäykän jousen haitat puolestaan ovat suuremmat kuin hyödyt. Jousella ampumista kannattaa harjoitella eri etäisyyksiltä ja korkeuksilta. Kiinteäkärkinen rakenne on kestävämpi, mutta aukeava lentää yleensä samalla tavalla kuin taulukärki
Itse emme edes ymmärrä metsästysmahdollisuuksia, joita voisimme tarjota ulkomaalaisille. Näen heti sarvista ja eläimen olemuksesta, että nyt on iso – juuri sellainen trofee-eläin, jota vieraani tavoittelee. Pukki merkkaa osuman selvästi, juoksee parikymmentä metriä ja kaatuu. Suomessa on viime vuosina ollut pyrkimystä valikoivaan metsästykseen niin valkohäntäpeurojen kuin hirvienkin osalta. Onnittelen vierastani hyvästä laukauksesta ja komeasta saaliista. Itävaltalaisvieras on Alpeilla tottunut pitkiin ampumamatkoihin, joten parinsadan metrin päähän pellonreunaan tuleva saalis on ammuttavissa.. Lopulta pukki pysähtyy ja muutaman sekunnin kuluttua laukaus kajahtaa. Teemu on tehnyt pohjatyöt hyvin, sillä hänellä on selkeä käsitys missä ja milloin suuret pukit liikkuvat. Eläimiä ei ammuta keskenkasvuisina, vaan niiden annetaan kasvaa vanhoiksi ja kunnon trofeearvon omaaviksi. Olemme muutamaa minuuttia aiemmin asettautuneet kyttäyspassiin. Paikoin valikointi on onnistunut, mutta usein homma kaatuu siihen, ettei valikoivaan metsästykseen sitouduta riittävän laajalla alueella. Toivon eläimen pysähtyvän, koska liikkeeseen sitä ei voi noin kauas ampua. ”T here is buck”, itävaltalaisvieras Tobias kuiskaa. Pukki astelee pellon reunaa pitkin majesteettisesti. Säännöt ovat ehdottomia eikä niistä voi luistaa. Matkaa eläimeen on noin 200 metriä. Alueella on aktiivisesti myös säästetty hyväsarvisia nuoria pukkeja, joten myös trofee-eläimiä on Pukki astelee pellon reunaa pitkin majesteettisesti. Nostan kiikarit ja katson metsän reunaan. Metsästä pellolle astelee komea peurapukki. Trofeejahtia Me suomalaiset metsästämme pitkälti lihan takia ja yleensä trofeet ovat vain mukava lisä. Saaliin liha kyllä hyödynnetään, mutta metsästyksessä tavoitellaan nimenomaan komeita trofeita. ”That is big one, shoot it when you can”, kuiskaan takaisin. Itävallassa valikoiva metsästys on aivan eri tasolla kuin meillä. Keski-Euroopassa kuvio on toisinpäin. Tiedän, että Tobias on Alpeilla tottunut pitkiin ampumamatkoihin ja hänen kiväärinsä on kohdistettu 200 metriin. 26 RIISTA METSÄSTYSMATKAILU Teksti ja kuvat J Y R K I P U U P P O N E N Jahtivieraita mailta muilta Suomi on mielenkiintoinen metsästysmatkailukohde keskieurooppalaisille metsästäjille. Olemme Tobiaksen kanssa peurajahdissa ystäväni Teemu Simeniuksen alueella Hämeessä
Vaihtojahtia ja metsästysmatkailua Usein eurooppalaiset metsästäjät tulevat Suomeen vaihtojahdin merkeissä. reilusti. Aseen maahantuontivaatimukset vaihtelevat riippuen, mistä vieras on tulossa. Lisätietoa Paikallisen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajalta sekä netistä riista.. Karkeasti hän arvelee, että neljän päivän reissu olisi voinut maksaa 2000 euroa sisältäen kaadon, majoituksen ja ruokailut. /metsastyskortti-ulkomaalaiselle-metsastajalle/ Neljän päivän reissu olisi voinut maksaa 2000 euroa sisältäen kaadon, majoituksen ja ruokailut. Vieraille pitäisi tosin pysytä tarjoamaan uskottavaa trofeejahtia eli suurpukin kaatoon pitäisi olla vähintäänkin hyvä mahdollisuus. Trofeemetsästyksessä ruho jää Suomeen hyödynnettäväksi, joten potentiaalia eurooppalaisille suunnatuissa peurajahdeissa olisi. 27 RIISTA METSÄSTYSMATKAILU Ulkomaalainen metsästäjävieras Suomeen Ulkomaiselle metsästäjälle tilataan metsästyskortti riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajan kautta. Matkassamme oli tietenkin myös valtavasti onnea, että iso pukki ilmestyi näin äkkiä kyttäyspaikallemme. Tännehän lentää parissa tunnissa ja valkohäntäpeuran metsästys on Euroopassa mahdollista vain Suomessa. Reissun lopuksi tiedustelen Tobiakselta, että miten paljon hän olisi ollut valmis maksamaan vastaavasta reissusta ostettuna metsästysmatkana. Vieraani arvelee, että mikäli valkohäntäpeurajahtia markkinoitaisiin Eurooppaan, niin tulijoita olisi. Keskieurooppalaiset metsästäjät ovat tottuneet korkeisiin kaatomaksuihin, eikä heille ole ongelma maksaa metsästysmatkasta. Vieras saa oman metsästäjänumeron. Niin myös tällä kertaa. Vieras saa RHY:ltä ampumakoekortin esittämällä todistuksen, että hänellä on ampumakoe suoritettuna toisessa maassa. Ampuma-asepassin nojalla vieraalle saa lainata asetta, jollaisen hän olisi saanut asepassin nojalla tuoda Suomeen. Mikäli vieras tuo oman aseensa, isännän täytyy esittää hänelle kirjallinen kutsu. Vieras toimittaa kotimaassaan voimassa olevan metsästyskortin ja RHY:n toiminnanohjaaja tilaa vieraalle metsästyskortin metsästäjärekisteristä. Kutsu voi olla vapaamuotoinen tyyliin, ”Tervetuloa metsästämään kanssani aikajaksolla pvm – pvm.” vieraalla täytyy olla metsästyslupa, kuten metsästysseuran vieraslupa tai Metsähallituksen lupa valtion maalle. Me kolme suomalaista metsästäjää olimme aiemmin syksyllä Itävallan Alpeilla gemssijahdissa ja nyt itävaltalaiset ystävämme tulivat valkohäntäpeurajahtiin Etelä-Suomeen. Eurooppalaisella metsästäjällä täytyy olla voimassa EU:n ampuma-asepassi, vaikka hän ei asetta Suomeen toisikaan. Itävaltalainen Tobias onnistuu kaatamaan komean trofeepukin, joten reissun tärkein tavoite on saavutettu.
Vanhassa vara parempi, pätee täällä hyvin. Orimattilassa supikoirat napataan loukuttamalla, luolakoirapyynnillä ja haaskametsästyksellä. Kaikki tehdään silti vanhojen kunnon oppien mukaan. Teksti ja kuvat P A N U H I I D E N M I E S Tuhannen revon Markku Orimattilan ketuilla ja supeilla on ottaja. Viime kevään viimeinen kettu on numero 1400. Mitä enemmän pyydetään, sitä enemmän tuntuu pyydettäviä vilistävän. 28 RIISTA METSÄSTÄJÄ O rimattilassa on pitkät pienpetopyyntiperinteet. Uusia tulee kuin liukuhihnalta. Markun haaskapyynti Erämiehellä ei ole erikoiskonsteja käytössään. Väärällä tuulella ei passiin kannata lähteä. Eikä pelkästään perinteet. Kaudella ruokitaan koirannappuloilla säännöllisesti. Aina on kuitenkin opetettu, että supikoira on paha pesärosvo ja levittää tauteja. Joku viisas onkin väittänyt, että todellisuudessa supikoirien metsästys parantaa kantaa. Haaskaruokinta tehdään myös käytännössä jo heti jahtikauden alusta. Kun lajia sopivasti verotetaan, pysyy kanta elinvoimaisena. Mies on kiertänyt maailmalla ja Suomessa kymmeniä vuosia metsästäen jousivä. Mikään ei vaan tunnu riittävän. Pintapyynnilläkin on kannattajansa. Kettuja pyydetään näiden lisäksi jalkanarulla sekä ajavalla koiralla. Erityisesti kasvanut supikoirakanta on lisännyt pyyntivolyymia. Poistetaan aina tavattaessa. Kaikista pyritään ottamaan nahat talteen. Markku on pistänyt haaskakopistaan 1400 kettu oikoselleen. Houkuttelupyynti on vielä vieraampaa, mutta sitäkin on jo kokeiltu. Tuulen merkitys on Markulle jousimetsästyksestä hyvin tuttua. Tuuli ja totuttaminen ovat avaintekijät. Vaikka pedot ovatkin kulttuurimaisemassa tottuneet ihmisten hajuihin, ne tietävät myös tarkkaan missä kyttykoppi sijaitsee. Joka vuosi syntyy myös tulosta. Markku Ahonen suuntaa ilta toisensa jälkeen kyttäyskoppiin
tällä ketulla on kohtuullinen peitinkarva. Joko silloin rupeaisi markkina avautumaan ja pienpetopyynti taas kiinnostamaan. Ajatuksena on ollut, että erityisesti pienpetojen turkikset osattaisiin ottaa asianmukaisesti talteen ja saada työstettyä ihmisille näyttäviksi vaatteiksi tai muiksi hyödykkeiksi. Mitä tapahtuisi, jos joku mediapersoona vetäisi päällensä suomalaisen standardisoidun villiturkiksen.. Yksi asia on ainakin varmaa, tupakin poltto ei jahtimiestä paljasta. Sen vahvistaa saaliin määrä ja se, että Markku polttaa myös jahdissa ollessaan. 29 RIISTA METSÄSTÄJÄ lineillä. Lähiruokatrendi ja tuotteiden alkuperän merkitys on kasvanut vuosi vuodelta. Jousen kanssa ollaan aina sen verran lähellä, että väärä tuuli ei armahda yhtään. Suurena tavoitteena on ollut myös villiturkismarkkinoiden ja osaamisen luominen. Idea sopiikin tähän aikaan erittäin hyvin. Ei kuitenkaan priima. Turkisriistanpyyntiin hän on koulinut satoja harrastajia. Markku ja muut aktiivit perustivat taannoin Suomen villiturkisyhdistyksen asiaa edistääkseen. On pidettävä huolta, että turkisten talteenotto ja jatkokäsittely osataan Suomessa myös jatkossa. Voi vain kuvitella mitä tapahtuisi, jos joku mediapersoona vetäisi päällensä suomalaisen standardisoidun villiturkiksen. Markku Ahonen hyödyntää kaikkien saamiensa turkiseläinten nahat. Mies on ollut monessa mukana. Luonnonturkisyhdistys Ahonen on olut aktiivinen riistatalouden kehittäjä jo vuosikymmeniä. Ainoa mahdollisuus olisi olla riittävän korkealla, että tuuli veisi hajut riista yli, mikäli ollaan tuulen päällä. Esimerkiksi supikoirahan on tässä mielessä ehtymätön luonnonvara
Myyntikanavat on oltava tiedossa. Laadukkaasti ja hyvin käsitellystä villiturkiksesta voi yhä saada kohtuullisen korvauksen. Vuodenajalla on ratkaiseva merkitys kun nahkoja pyritään myös hyödyntämään. Kettu on viekkaampi kuin supikoira. Orimattilassa ainakin raaka – ainetta riittää. Kapisia löytyy Ahosen mukaan Orimattilan alueelta tällä hetkellä vain vähän. Valtakunnallinen supiprojekti Ahosen haaveena on saada Suomen pienpetoasiat kunnolla näppeihin. Talvinen ketun turkki on aina näyttävä ja haluttu metsästysmuisto. Ajoittain saaliiksi päätyy myös ilman peitinkarvaa kuljeskelevia samson kettuja. Meillä on iso joukko osaavaa porukka ja koiria sekä intoa. Näillä raukoilla karva näyttää pumpulimaisen pehmeältä ja hieman takkuiselta. Määrä on kunnioitettava millä mittarilla tahansa arvioituna.. 30 RIISTA METSÄSTÄJÄ Turkeissa eroja Kun saalista kertyy enemmän, alkavat myös karvapeitteen laatuerot tarttua kouliintuneeseen silmään. Myös muita sairauksia ja virheitä nahoissa näkyy. On myös esimerkkePienpetopyynnin volyymi on kasvanut supikoirakannan räjähdysmäisen kasvun myötä. Ravintotilanne vaikuttaa nahkojen laatuun. Olisi hienoa, jos sen suosio kasvaisi jälleen myös vaatteiden valmistuksessa. Viisaskin kuitenkin erehtyy. Ajoittain pienpedot ovat yksinkertaisesti sen verran heikossa kunnossa, että myös karva on heikko. Ahonen on kaatanut 1400 kettua. On myös käynyt niin, että koiran käsittelyn jälkeen nahkoja on mennyt hylkyyn. Kunnon pakkastalvena turkis on parhaimmillaan tammikuun puolella. Jos nahka on sisältäpäin vielä sininen, ei sitä voi käytännössä lainkaan hyödyntää. Sekä ketun, että supikoiran nahoissa on suuriakin eroja. Usein ongelmana on kuitenkin myös se, että nahka on käsitelty heikosti
Lumen rakenne on etelässä myös usein kaikkea muuta kuin narupyyntiin vaadittava pehmeää ja runsasta. Kopin pimeydessä loistaa tupakan kiilu, kun kiiltävä .17HMR työntyy äänettömästi patruunapesään. Tämä käy usein hankalaksi kun lunta ei ole tai se sulaa ja jäätyy vuorotellen. Vähälumiset talvet ovat ainoa tekijä, jotka rajoittavat Markun pyyntitehoa narutouhuissa. Jollain tavalla tämä aktiiviväki pitäisi päästää kunnolla irti luonnonhoitotalkoisiin. Jalkanarulla Ei ole epäselvää, kuka on eteläisen suomen jalkanarupyytäjä numero yksi. Pienpedot ja erityisesti supikoira ovat ainoita riistalajeja, joita voi ja pitää verottaa surutta. Harmitta, ettei tällaista ole ollut jo aiemmin käytössä. Päättymätön projekti Markku tietää, että emokettuja ja supipariskuntia jää jälleen maastoon, vaikka kausi on ollut menestys. Sen jälkeen kun patruuna tuli lailliseksi ketulle ja supikoiralle, on pienpedot kaadettu Markun kopista tällä kaliiperilla. Onhan supikoira tunnustettu ongelmalliseksi jo EU tasollakin. Yhtään ei ole karannut ja pakomatkat lyhyitä. Jättikallo AHOSEN KOTITILAN seinät ovat täynnä metsästysmuistoja maailmalta. Jättiläisketun kallo on sekin Orimattilasta. Patruuna on edullinen ja miellyttävä ampua. Kun paljon pyytää, mahtuu joukkoon myös ääripäitä. Kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia. 31 RIISTA METSÄSTÄJÄ jä siitä, että viikonlopun aikana isoja alueita on puhdistettu käytännössä kokonaan pienpedoista. Jalkanaru pitäisi kyetä asentamaan ketun kulkureitille ja laukaisin sekä silmukka yksittäisen jäljen alle. Fasaanin ja rusakon pojat jäivät siltä kuitenkin syömättä. Hampaat ovat kuin isommallakin pedolla. Kausi lähestyy loppuaan ja jälkiä ilmaantuu yhä haaskalle.. Myös pienpetojen, kuten ketun kallot voidaan mitata ja arvostella CIC :n asteikkojen mukaisesti. Lähemmin tarkasteltuna kallo on todella vankkaa tekoa. Jos villiturkiskysyntä lähtisi nousuun ja valtakunnallinen pyynti saataisiin organisoitua, voisi lopultakin alkaa tapahtua. Myös laukaisuäänen vaimentaminen on iso etu asutuksen keskellä jahdattaessa. Puhumisen sijasta Markku asettuu koppiinsa. Jättikettu on sekin ollut Orimattilan kasvatti. Ahonen perää järjestelmällisyyttä ja organisointia. Markku ottaa kuitenkin esittelyyn sinänsä perustrofeen näköisen kallon. Hämeessä on alueita, joissa kukaan ei pyydä. Sataa hiljalleen lunta ja ketut ovat kiimassa. Löytyy Afrikan suuriistaa ja erikoisuuksia. Sitä miettiessään Markku astelee koppiinsa. Sekin on kaatunut kotikopista takavuosina. 17HMR Orimattilan kettukeisari uskoo Lapuan .17 HMR patruunaan
Erholtz kertoo, että Ala-Ounasjoen Erästäjien seurassa on erittäin kannustava ilmapiiri, ja jäseneksi ryhtyminen oli helppoa. Metsästyskortin suorittaneita naisia on reilu 20 000, heidän osuutensa metsästäjistä on 7–8 prosenttia. Johanna Erholtz sanoo, että Ala-Ounasjoen Erästäjiin oli helppo päästä jäseneksi. Kuvassa Erholtzin norjanharmaahirvikoira Rocca.. Samanlainen vaikutus nähdään, kun porukkaan tulee nuoria”, Kimmo Siuruainen kertoo. 10 vuotta metsästänyt Erholtz toteaa, ettei hän välttämättä tarvitse miesten apua hirvimetsällä, vaikka sitä onkin saatavilla. Hirven kaato ja suolistaminen onnistuu itsenäisesti. ”Toki sen jälkeen kova työ vasta alkaa. ”Naisilla tuntuisi olevan tasoittava vaikutus miehisessä hirvenpyynnissä”, Erholtz arvioi. Hirvenmetsästyksen erätauolla ovat AlaOunasjoen Erästäjät ry:n hirviseurueeseen kuuluvat Johanna Erholtz (vas.), Armi Jama, Tiina Kovala, Päivi Koivuranta, Seija Hiukka, Terho Hiukka, Kari Tuisku ja Ahti Jama Rovaniemeltä. Naisten vuoro Ukkoutuvat hirviseurueet saavat kaivattua nuorennusta hirvenpyyntiin innostuneista naisista. Metsästäjätutkinnon suorittajista joka neljäs on naispuolinen. Hirvi täytyy kuljettaa metsästä lahtivajalle, ja siinä kaikki apu on tarpeen.” Hirviseurueessa on havaittu, että varttuneiden hirvimiesten puheet ovat naisten mukaan tulemisen myötä siistiytyneet. Teksti ja kuvat K A R I L I N D H O L M ”Kilpailuvietti unohtuu samalla, kun alttius naisten auttamiseen kasvaa. Evästauolla on seuran hirviseurue, johon kuuluu viisi naista. 32 RIISTA NAISTEN VUORO S avu tuparahtelee loppusyksyn kuulaaseen ilmaan Ala-Ounasjoen Erästäjät ry:n kodasta Rovaniemellä. Koirat innostavat metsälle Seurueeseen kuuluva Tiina Kovala metsästää hirveä toista syksyä. Naiset ovat seurassa tasavertaisia miesten kanssa muutenkin kuin juhlapuheissa. ”Lisääkin naisia on tulossa”, sanoo seurueessa koiranohjaajana toimiva Johanna Erholtz. Metsästäjätutkintotilaisuuksissa naisia nähdään entistä useammin, sillä tutkinnon suorittajista naisia on neljäsosa. Hirvimetsälle innosti isän, veljen ja puolison metsästysharrastus, jota KoMetsästävien naisten määrä kasvaa Suomessa vauhdilla ja tästä hyötyvät etenkin miesvaltaiset hirviseurueet, joiden jäsenet alkavat olla iäkkäitä
Perheessä on kaksi norjanharmaan”Supattelua riitti, että miltä se tuokin näyttää pyssy selässä. ”Supattelua riitti, että miltä se tuokin näyttää pyssy selässä. Hirvijahtiin hän ryhtyi pojanpoikansa metsästysharrastuksen myötä. Vaikka sanoin, etten ikinä rupea hirvenpyyntiin, tässä sitä ollaan.” Kun Hiukka aloitti metsästyksen, seurassa oli 72 miestä. ”Valtteri tarvitsi ikänsä vuoksi valvojaa hirvipassissa. Nyt asenne on toinen.” Päivi Koivuranta ryhtyi hirvimetsälle koiraharrastuksen myötä. 33 RIISTA NAISTEN VUORO vala kyllästyi seurailemaan pelkästään sivusta. Hän oli vielä tuolloin ainut nainen. Nyt asenne on toinen.” Seija Hiukka. ”Tarkoituksena on ottaa oma lapsikin mukaan metsälle mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.” Rovaniemeläinen Seija Hiukka on metsästänyt pienriistaa 44 vuotta
34 RIISTA NAISTEN VUORO Tiina Kovala Rovaniemeltä kiipeää hirvitorniin Ounasjokivarressa.
Koiran kanssa hirvi pyritään kaatamaan tietysti seisontahaukkuun. Kun hirvi vastaa kutsuun, koirakin kuulee vastauksen. ”Puolisoni Ahti rupesi houkuttelemaan, että luepa siekin metsästyskortti. Kun ampumakoe Seija Hiukka odottaa hirviä tulevaksi passiin. Menetelmästä on hyötyä etenkin, jos koira on hirviin nähden tuulen päällä eikä saa näistä vainua. Ajopyynnissä tarvitaan liikkuvan maalin ammuntataitoa, jota meilläkin harjoitellaan”, Erholtz sanoo. ”Ala-Ounasjoen seuraan ainakin pääsee helposti, suurin homma on jäsenanomuksen teko. Erholtz vinkkaa, että hirvi löytyy koiralle nopeammin, jos koiranohjaaja kutsuu hirveä. Metsästys on käynnissä Ounasjoen ja Rovaniemeltä Kittilään johtavan kantatien välisessä maastossa. Jos nuorta koiraa aiotaan käyttää kilpailutoimintaan, menetelmää ei pidä kuitenkaan käyttää.” Seuroihin pääsy vaikeaa Naispuoliset metsästäjät eivät pääse yksityismailla toimiviin metsästysseuroihin sen helpommin kuin miehetkään. Maata ei tarvitse omistaa. 35 RIISTA hirvikoiran pentua, joita parhaillaan koulutetaan metsästykseen. Pääsy on vaikeinta Etelä-Suomessa. Meidän pitäisi saada nopeasti lisää hirviverisiä metsästäjiä, jos hirvenpyyntiä meinataan harrastaa jatkossakin”, hirviporukkaan kuuluva Terho Hiukka kiteyttää. Ahkeria käsipareja kaivataan myös jokasyksyisissä hirvipeijaisissa. ”Viime syksynä meiltä hukkui koira Ounasjokeen”, hän kertoo. Rovaniemellä toimivat Sierijärven metsästysseura ja Oikaraisen eräja kalamiehet järjestivät äskettäin naisten metsästysleirin, jonka osallistujat kertoivat suurimpana metsästysharrastukseen liittyvänä vaikeutena olevan metsästysseuraan pääsyn ja tähän liittyvän maanomistuksen. Olen liikkunut ikäni metsissä ja kulkenut kanalintumailla veljien kanssa, joten hirvijahtiin ryhtyminen ei ollut suuri askel.” Usein ajatellaan, että hirvikiväärillä ampuminen on miehinen laji, ja ettei naisista ole siihen. Johanna Erholtz toimi leirin johtajana kolmatta vuotta peräkkäin. ”Koiralla on hyvä hajuaisti, ja sitäkin parempi kuulo. Kiinteistöt ja hirvitornit kaipaavat huoltoa ja tulipuitakin tarvitaan. Seurueeseen liittynyt Armi Jama sanoo, ettei hirven kaataminen ole hänelle tärkeää, mutta porukkaan kuuluminen ja luontosuhteen ylläpito on. Seuran toiveena on, että uudet jäsenet osallistuisivat seuratoimintaan aktiivisesti. NAISTEN VUORO uudistui, ja liikkuvan hirvikuvion ammunta jäi historiaan, monet hirvimiehet leukailivat, että nyt naisetkin pääsevät kokeesta läpi. ”Ampumakokeen suorittaminen on todella helppoa, jos kiikari on hyvin kohdistettu. Talkootyöntekijöitä tarvitaan seuran elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi. Rovaniemeläinen Päivi Koivuranta ryhtyi hirvijahtiin perheen koiraharrastuksen innostamana.
Ennen jahtia jumalille ja varsinkin Tapiolle piti uhrata. Osaavat metsämiehet olivat arvostettuja henkilöjä yhteisössään, ja naisväki piti heitä suuressa arvossa. Niiden lisäksi tarvittiin taitavia metsämiehiä. Mikael Agricola kirjoitti vuonna 1551 julkaistussa epäjumalien luettelossa Tapiosta: Tapio metzest pydhyxet soi. Nykykielelle käännettynä se tarkoittaa: Tapio antoi metsästä saaliin. äänkin hirven kaatajalle laitetaan havu hattuun onnistuneen kaadon merkiksi. Taiat, uskomukset ja riitit ovat aina kuuluneet metsästykseen. Tähän kuuluvat olennaisena osana myös myytit ja uskomukset. Varsinkin jos kaveri oli sinkku. Tapion puoleen käännyttiin varsinkin silloin kun pyydettiin suurriistaa. Huipputekniikasta huolimatta suomalaisilla metsästäjillä on yksi asia mitä tekniikkaa ei voi korvata. Täytyypä laittaa havu hattuun, kun lähden seuraavan kerran baariin. Tapio oli metsän kuningas. Yhtälö oli selkeä – mies tuo riistaa (ruokaa) kotiin ja pitää pedot loitolla. Tapa on peräisin muinaisilta esi-isiltämme. Aikoinaan kun ravinto saatiin luonnosta, metsänhenkiä ja jumalia piti kunnioittaa. NykyTeksti ja kuvat J U H A J O R M A N A I N E N Metsästäjän myytit ja uskomukset Nykytekniikka on vahvasti läsnä metsästyksessäkin. 36 RIISTA MYYTIT JA USKOMUKSET S uuret erämaa-alueet ja runsas riista mahdollistivat aikoinaan Suomen asuttamiseen. Muuten saattoi eväs muuttua pettuleipäpitoiseksi. Viina oli aikoiSuomalaisen metsästäjän ja riistan suhde on mytologinen.
Uhraamisen perinne on edelleen käytössä kaatoryypyn muodossa. Seuraavan loitsun voi Wikipedian mukaan lausua nykyäänkin: ”Siniviitta, viidan eukko, / mieluinen metsän emäntä! / Anna tie, avaa portti / minun metsällä käydessäni.” Mielu on muinainen sana, joka tarkoittaa kohtaloa ja onnea – siitä Mielikin nimi. Se tarkoitti aamupäivän istuskelua tulilla – ilman kaatoryyppyjä. Sen jälkeen osansa saavat kaataja ja muut tapahtumaan osallistuneet. Muinoin sapesta tehtiin lääkkeitä. Jotenkin tutuntuntuinen tilanne nykypäivänäkin naisten suhteen. Tämä pöytä oli yleensä suuri maata myöten levittäytynyt kuusennäre. Naiset ja jahti Metsän jumalan Tapion puoliso oli Mielikki, metsän emäntä. Onneksi tapa on nykyään historiaa. Muinaiset esi-isämme osasivat kohtuuden jalon taidon saaliin suhteen. Jos jahti oli onnekas, niin silloin oli erityisen tärkeää uhrata osa saaliista. Oikealla nimellä korven kontiota ei koskaan mainittu.. 37 RIISTA MYYTIT JA USKOMUKSET naan kallisarvoista ainetta, ja sitä uhrattiin metsän väelle ennen jahtia. Metsässä saanut käyttäytyä sopimattomasti, eikä saalista saanut ottaa liikaa. Tämä johti siihen, että ennen ensimmäistä ajoa osa porukasta komennettiin ns. Silloin Mielikki saattoi antaa lahjana saalista, varsinkin pienriistaa. kuumaan ryhmään. Tapio oli ankara isäntä, eikä suvainnut ahneita metsästäjiä. 1900-luvun loppupuolella tietty metsästäjäryhmä yritti varmistaa saalisonneaan useammalla kaatoryypyllä ennen hirvijahtia. Lisäksi hän oli näkymätön, eivätkä etsijät kuulleet hänen ääntään. Tämä ei enää tunnistanut tutujakaan paikkoja eikä ilmansuuntia. Naisia ei metsälle otettu mukaan, sillä metsästys oli vain urosten puuKarhun kallo, talja, siitinluu ja kuivattu sappi ovat kaikki voimallisia talismaaneja. Etiketin mukaan ensimmäinen ryyppy annetaan kaadetulle eläimelle. Hänelle ei varsinaisesti uhrattu, mutta metsästäjän piti osata laulaa metsässä imartelevasti tai jutella metsän emännälle mukavia. Jos Tapion pinna paloi, hän noitui uhrin metsänpeittoon. Tapio oli hyvällä tuulella ollessaan suopea metsästäjille, mutta häntä ei saanut suututtaa. Pyyntikauden ensimmäisestä saalista annettiin usein uhrilahja Tapion pöydän edessä
Oikealla nimellä korven kontiota ei koskaan mainittu, vaan siitä käytettiin kiertoilmauksia, kuten otso tai mesikämmen. Kaikki on silattu yhteen kullalla. Kontio on kuningas Riistaeläimistä otsolla, kontiolla tai mesikämmenellä on aina ollut tärkein osa vanhoissa uskomuksissa. Karhunkaatoon lähdettiin vasta perusteelisen puhdistautumiMYYTIT JA USKOMUKSET Kirjoittajan voimakkain talismaani löytyy siitä paremmasta metsästyshatusta. Uskottiin myös, että karhu saattoi muuttua ihmiseksi ja ihminen karhuksi. Kukaan ei lähde metsälle noin vain ampumaan otsoa hengiltä. Muinaiset perinteet elävät edelleen, vaikka emme sitä aina huomaa.. Nykyään asiat ovat onneksi toisin, ja yhä useammat naiset harrastavat metsästystä. Petolinnun kynsien välissä on luodin vaippa, joka löytyi kaatamani peurapukin nahan alta. Me kuitenkin uskallamme kutsua karhua karhuksi ja niitä kaadetaan melkoinen määrä vuosittain. Mutta kaatoryyppynä pitää olla jaloa tislettä, mieluiten ristinollaa. Tästä syystä metsästysrituaalit ja uskomukset ovat vain miesten perinnettä. 38 RIISTA haa. Muinaisten uskomusten mukaan karhu oli lähes ihmisen sukulainen. He eivät saaneet osallistua rituaaleihin, eivätkä missään tapauksessa kajota metsästysvälineisiin. Edelleenkin metsästäjät suhtautuvat kontioon suurella kunnioituksella. Naiset yksinkertaisesti suljettiin kaiken metsästykseen liittyvän ulkopuolelle. Kaatoryyppypullo kuuluu nykymetsästäjänkin varustukseen
Niitä on paikkailtu useita kertoja ja käsineet ovat huovuttuneet tosi tiukoiksi. Eräskin metsästäjä kertoi että hän puhdistaa aseensa ampumalla seuraavan laukauksen. Erään kerran lähdin kesken illallisen, ja tuloksena oli komea valkohäntäpeurapukki. Siitä vain pistäytymään patologian laitoksella kiväärin kanssa. Yksi täysin typerä uskomus elää edelleen. Saattaa olla pelkkää sattumaa, mutta itsekin ammuin ensimmäisen karhuni vasta sen jälkeen, kun olin kylpenyt perinteisessä maasaunassa. Hämmentyneenä astelin paikalle, ja muutamaa minuuttia myöhemmin kaurispukki asteli huolettomana passiini ja kuoli. Nykypäivän taiat Saunassa käyminen ennen jahtia on itsestäänselvyys, ja metsälle lähdetään vaivihkaa. En suosittele kokeilemaan. Eläimistä kaivetut luodit kertovat niiden toimivuudesta, ja ne ovat myös hienoja metsästysmuistoja.. Silloin luoti sattuu ja tappaa varmasti. Eläin ei ollut ajossa, enkä olisi mitenkään voinut havaita sitä alkuperäiseltä passipaikaltani. Kokenut metsästäjä oppii valitsemaan passipaikkansa tuloksekkaasti, ja joskus tunne on rationaalista järkeä tärkeämpi. Ruudin palojätteet yhdessä kosteuden kanssa olivat tehneet selvää jälkeä – sääliksi kävi. Kun katsoin läpi piipuista, näky oli lohduton. Kouluajoilta tuttu nelonen on onnenlukuni. Panosten määrä on myös tärkeä – aina kolme lippaassa ja yksi piipussa. Afrikassa elefantin kaataja saa saaliin virallisesti itselleen vasta sen jälkeen, kun hän on leikannut eläimen hännän. Astetta kovempi konsti on voidella pyssy ruumiin rasvalla. Lopuksi karhun kallo nostettiin erityiseen kallomäntyyn, jotta karhun sielu pääsisi helpommin taivaaseen. Metsästäjät, jotka osaavat seurata vaistojaan, saavat myös paremmin saalista. Sen mukaan asetta ei saa koskaan puhdistaa tai sen tappamiskyky katoaa. Metsästäjä lähtee jahtiin nöyränä, vieraaksi Tapion taloihin aivan kuten vuosituhansia sitten. Muinoin saalis oli kaatajan vasta sitten kun hän oli tehnyt tulet. Elefantin häntä on voimakas talsimani, aivan kuten karhun kallokin. Kirjoittajalla on varmaan kymmenen vuotta vanhat Handshuh Peterin valmistamat villaiset ampujansormikkaat. Aseisiin liittyy paljon uskomuksia ja taikoja. Joidenkin uskomusten mukaan karhu oli eläimen hahmossa kulkeva jumalan poika tai shamaani. Kun kontio oli kaadettu, sille järjestettiin peijaiset, niin nykyäänkin. Tällä varmistetaan, ettei otso palaa kostamaan hengenmenoaan. Hyvän metsästysonnen saa pyssylleen myös sillä keinolla, että ampuu halki öylätin, jonka on saanut ensimmäisellä ehtoollisella. Karhun taljassa uskotaan olevan maagisia ominaisuuksia, ja väittämän mukaan selkäsärky paranee jos makaa karhun taljalla. Kaverilla oli kallis tuplakivääri ja sain luvan tutkia sitä. Et voi ottaa riistaa metsästä – saat saalista vain, jos Tapio ja Mielikki niin suovat. Eräänä syksynä olin jahtaamassa kauriita Ruotsissa. Mäyräkoira ajoi kaurista, ja olin valinnut passipaikan niin, että seuraavalla kierroksella eläimen piti tulla hollille. 39 RIISTA MYYTIT JA USKOMUKSET sen ja erityisten riittien suorittamisen jälkeen. Muinoin saalis oli kaatajan vasta sitten kun hän oli tehnyt tulet. Olen törmännyt tähän jopa Keski-Euroopassa. Sitten tuntui kuin joku olisi sanonut minulle että siirry tuon viisikymmentä metriä sivussa olevan kuusikon laitaan. Muinaisissa peijaisissa meno oli hillittyä, eikä humaltumista suvaittu lainkaan. Yksi tunnetuimmista taioista saada ase tappavaksi on tunkea elävä kyy aseen piippuun ja ampua se sitten sieltä pois. Muistan Nuuksion ajoilta monta tapausta kun yhtäkkiä tuli sellainen tunne, että nyt on lähdettävä kytikselle. Etiäiset Monet eivät usko niihin ja pitävät niitä humpuukina – minä en. Monella metsästäjällä on oma onnenhattunsa, ja se pitää olla päässä aina kun jahdataan. Karhun lihaakin saatettiin syödä, paitsi Vienan Karjalassa. Tulien teko kuuluu nykypäivänkin jahtiin. Alkoholia nautittiin karhun kallosta ja kaadettua kontiota lepyteltiin monin eri tavoin. Puhdistautuminen käy parhaiten saunassa – siellä ruumiin lisäksi puhdistuu sielukin. Silti mieleeni ei milloinkaan tulisi lähteä hirvijahtiin ilman niitä. Nykypäivänä metsästäjillä on käytössään huikea määrä elektroniikkaa, mutta luonnon suuren kirjan lukeminen ja omiin vaistoihin luottaminen ovat edelleen ensiarvoisen tärkeitä. Mahdollisesta saaliista ei ole soveliasta puhua etukäteen, se tietää epäonnea
40 RIISTA KUVAREPORTAASI Ilves on upea ja harvinainen saalis, minkä kaataminen on monen metsästäjän haaveissa.
Ilves on suurpedoistamme runsaslukuisin. Haukahdukset kuuluvat vaimeina lumisessa metsässä. Jännittävä jahti on metsästysseurojen välistä yhteistyötä, koska jokaiselle seuralle ei riitä lupia. Ilveksen runsastumisen alueellamme havaitsee erityisesti peuran vasojen vähyytenä. Puristan haulikkoa ja kuvittelen ilveksen hyppäävän tieuralle vasemmalta suuresta metsästä. Teksti ja kuvat J Y R K I P U U P P O N E N Ison kissan kintereillä. Koiranohjaaja viestittää, että ilveksen makuupaikalta löytyi näätä, jolta ilves oli syönyt pelkän pään. 41 RIISTA KUVAREPORTAASI IL VE ST Ä M E T S Ä ST ÄM Ä S S Ä X5 KOIRANOHJAAJALTA tulee viesti, ilves on liikkeellä. Ilves on tehokas peto, jonka ruokalistalle kuuluu kaikki teerestä jänikseen ja supikoirasta valkohäntäpeuraan
2. Peurapassiin ei tarvinnut mennä, koska ennen minua kytikseen oli ehtinyt iso ilves. Alueella elävä naarasilves tekee vuosittain pari kolme jälkeläistä. 42 RIISTA KUVAREPORTAASI Juho ja Olli tarkistavat aamulla löydetyt ilveksen jäljet. Passimiehet hälytetään jahtiin vasta, kun ilves on varmuudella kierretty mottiin. Juho Iittainen ja Olli Kiuru lähtevät kiertämään kissaa mottiin muiden suunnatessa siksi aikaa peuran mäyräkoirajahtiin. Ilveskanta vahvistuu vuosi vuodelta. Yksin seuramme alueella liikkuu arviolta kymmenen eri ilvestä. Ihailin ilvestä 60 metrin päästä useamman minuutin. Nuoret miehet lähtevät kiertämään ilvestä mottiin muiden suunnatessa siksi aikaa peurajahtiin. Pari viikkoa ennen ilvesjahdin alkua hiippailin peurapassiin. 1 AAMUN jälkikierroksella löytyi hirven ja peuran jälkien lisäksi lupaavat ilveksen jäljet. Ilves on varovainen ja tarkkakuuloinen eläin, joten on parempi, ettei sen oletetun makuupaikan ympärillä ole liikaa liikettä ennen jahtia. PÄIJÄT-HÄMEESSÄ ilveksen jäljet ovat tavanomainen näky
Äänistä päätellen koira tavoittaa lumisessa metsässä ilveksen. Siitä kumpi metsässä pahemmin rähähtää, ei koskaan selviä. Koira saa pidettyä kissan kumminkin liikkeellä.. Koira on jo edellisenä talvena ollut usein ilveksen perässä ja koiralla on jo sen verran kokemusta, ettei se mene ihan ilveksen iholle. 43 RIISTA KUVAREPORTAASI 3 POHJANPYSTYKORVA ei ole tavanomaisin ilveskoira, mutta Antti Santalahden Vili on todellinen kaiken riistan koira
Hetkellisen epävarmuuden jälkeen radiopuhelimesta kuuluu huojentava tieto: ”Ilves on nurin”. IL VE ST Ä M E T S Ä ST ÄM Ä S S Ä X5. Ilves yritti luikahtaa motista ulos avoimen hakkuuaukon yli, mutta onneksi passimies oli hereillä ja UnA-hauleilla ladattu haulikko yskähti ilveksen kannalta kohtalokkaasti. 44 RIISTA KUVAREPORTAASI 4 Ilves etsii pakoreittiä motista. Saavun onnittelemaan kaatajaa Otto Peltosta samaan aikaan, kun Vili tulee ilveksen jälkiä pitkin. Koirassa ei ole naarmuakaan, eikä se näytä pelkäävän kuollutta kissaa. NAAPURIPASSISSA pamahtaa kaksi nopeaa haulikon laukausta. Avoimelle pellolle se ei uskaltaudu, kulku kääntyy kohti passiani
Kaikki ilveksen näkö-, jälkija riistakamerahavainnot kannattaakin tallentaa järjestelmään, jolloin ilveskannan koko voidaan arvioida mahdollisimman luotettavasti. Kanta-arvio perustuu suurpetoyhdyshenkilöiden Tassuun kirjaamiin ilveshavaintoihin. 45 RIISTA KUVAREPORTAASI VIRALLISEN kanta-arvion mukaan Suomessa elää vajaat 2000 yli vuoden ikäistä ilvestä. Ilveslupien myöntämisessä huomioidaan ilveskannan koko ja erityisesti ilvespentueet. Poronhoitoalueen ulkopuolelle myönnettiin jahtikaudelle 2019-2020 yhteensä 240 poikkeuslupaa ilveksen metsästämiseksi. 5 Onnistuneeseen ilvesjahtiin osallistuneet metsästäjät asettuvat kuvattavaksi ja kunnioittamaan saalista.
Parasta olisi, jos ihmiset pyytäisivät omilla jahtimaillaan. Raavaan metson edessä ymmärsin, että olen saattanut sortua jeesusteluun. leestä, että tämän parempaa ei voi liha olla. Muutamia poikametsoja olimme kahden yhteisen syksymme aikana reputtaneet, mutta vanhaa ukkoa emme koskaan. Vaimo tuumasi viikon riiputetusta pannulla pyörytetystä sisä. Toisten nautinta-alueille lintujahtiin meneminenkin arveluttaa joskus. Onko kyse lopulta valloituksesta, päänahasta – siis trofeesta. Sana ’trofee’ tulee kreikan sanasta ’tropaion’ ja tarkoittaa voitonmerkkiä. Mutta mitä se on, kun suomalaisugrilainen taigantallaaja patsastelee komeasarvisen, vanhan hirven vierellä, nojailee kivääriinsä mahallaan pötköttävän otson takana tai virnistelee kymmenen hanhen takana. Mitä siinä siis oikeasti tapahtuu. Nostin metson maasta. Niistä olisi enemmän hyötyä mökkimaastojen suvunjatkajana kuin padassa. En ampuisi karhuakaan, koska olen ajatellut pyytäväni ravinnon takia, eikä karhunliha innosta. Isosta metsosta riitti useammalle. Silloin jahdista tulee kestävää. Olemmeko trofeepyytäjiä kaikki. Katsoin sen vapauttavaksi lausunnoksi päänsisäisillä metsäkäräjilläni. Saalis tuntui hienolta, mutta samalla tunsin harmituksen piston sisälläni. Täydellisistä aromeista ja kannan kehityksen ihanteista viis, sillä suita oli paljon ruokittavaksi. Mietin esi-isiäni näillä syrjäisillä jahtimailla. Entä mitä se on, kun kuvaa vanhan metson ja setterin Instagramiin. Niin tai näin, mutta valmistin metson erityisen huolellisesti. Valkoinen ihminen astui villiin luontoon ja kesytti sen. Kaikkien näiden otusten lihat menevät hyötykäyttöön, karhutaljasta varmasti persalusta muokataan, mutta ei niitä rehellisyyden nimissä pelkän lihan takia tapeta. Olen usein irvistellyt Afrikan metsästyssafareille. Olemmeko kaikki trofeemetsästäjiä. Osuin. Osuvaa, sillä mitä muuta leijonavainaan kanssa poseeraaminen tai antilooin sarvet olohuoneen seinällä ovat kuin viesti valloituksesta. Nämä saisivat lentää. Olen ajatellut, etten voisi koskaan mennä tappamaan otuksia pelkän trofeen takia. Trofee-safari maailman äärissä on kaukana ihanteestani. P E K K A J U N T T I Parasta olisi, jos ihmiset pyytäisivät omilla jahtimaillaan. Niin minä tein, ja sitä tuli hieno genren mukainen kuva. Onko kyse oman etevyyden osoituksesta omassa sosiaalisessa viitekehyksessä, pyytäjien yhteisössä. Mummuni muisti isänsä Einon palanneen jahtiretkiltään yltä päältä kanalintujen peitossa. Metsoa, koppeloa ja teertä roikkui vyöllä ja olalla niin, että ukko näytti lapsen silmissä joulukuuselta. Se tarkoitti alkujaan sotasaalista, menestyksekkään valloituksen tuomia tavaroita. KOLUMNI U kko erehtyi. Silti joku meitä metsästäjiä näissä körmyissä viehättää. Ammuin toisen kerran, ukko putosi kuin rätti. Ammuin. Voisiko siis olla, että ison linnun tai mahtihirven kaatamisen riemu tuleekin historiastamme. Tässä on siitä todiste. Se yritti seisonnalta pakoon lajityypilliseen tapaan kuusenturjakkeiden suojista, mutta se näkyi hyvin oksien välissä. Nuori eläin on sitä paitsi parempaa ruokaa oli kyseessä riista mikä hyvänsä. Tai sitten olemme jonkinlainen sekoitus yltäkylläistä länsimaista trofeepyytäjää ja suomalaisia esi-isiämme, jotka tappoivat määriä nälkäänsä. Se oli kookas, oikea metsän äijä, ensimmäinen laatuaan Kallan kanssa. Kun alue tuntuu omalta, siitä haluaa pitää huolta. ASIA JÄI ASKARRUTTAMAAN pitkäksi aikaa. Koetin pohtia, miten he asian näkivät. Olen ehkä ylentänyt itseni. 46 RIISTA. Uskon, että Eino tavoitteli mahdollisimman suurta lihamäärää per patruuna, jotka olivat kalliita silloin. Se on sitä vanhaa kuvastoa siirtomaa-ajoilta
Ku va A D O B E S T O C K Voisiko siis olla, että ison linnun tai mahtihirven kaatamisen riemu tuleekin historiastamme.
48 RIISTA RIISTAVERSTAS Kaniverkkojen viritystä Teksti ja kuvat J O E L A H O L A Ajoverkot tarjoavat mielenkiintoisen vaihtoehdon villikanijahtiin. Työ tehdään pimeällä, sillä kanit ovat hämäräaktiiveja useimpien muiden riistalajiemme tavoin.. Englannista tilattuja verkkoja kannattaa hieman parannella Pohjolan pyyntiin sopiviksi. Kaniverkon pystytys onnistuu yksinäiseltä metsästäjältä, mutta seurueena verkkoaidan sijoittelu on joutuisampaan
5 Siianongintaan tarkoitettuja kilikelloja eli siikakelloja on hyvä ripustaa parinkymmenen metrin välein pystytettyyn aitaan. Verkon päätytolppiin voi kietaista värilliset merkkiteipit, jolloin aloitusja lopetustolpat erottuvat hyvin verkkokimpusta. Olkahihnan päät rispaantuvat helposti. Siinä verkkoa on tuplasti eli 45 metrin pituisten yläja alapaulan väliin on aseteltu 90 metriä löysää verkkoa. Alapaula jätetään pari senttiä maanpinnan yläpuolelle, jolloin matalalla pinkovat kanit kompastuvat naruun ja takertuvat verkkoon varmemmin. Samaisesta materiaalista leikattujen kumilenkkien avulla verkot pysyvät siisteinä nippuina eivätkä sekoitu keskenään. Tällöin kilikellojen sisällä olevat metallijyvät pysyvät ääneti paikoillaan. Tällöin otsalampun valo paljastaa verkon sijainnin jo kaukaa. Tyypilliseen pakettiin kuuluu kaksi verkkoa ja yksi kantokori, josta aitaa on helppo pystyttää ja johon verkko on kätevä keriä jahdin loputtua. Pyydysten pituudet ilmoitetaan jaardeina, jolloin 50 jaardin verkko vastaa noin 45 metrin pituista aitaa. Huono osa hihnasta poistetaan saksilla ja leikkauskohta viimeistellään alkuperäistä kestävämmäksi sulattamalla muovipunosta kynttilän liekillä. Verkot kannattaa ostaa valmiiksi pystytystikuilla varustettuna. Häiritsevästä äänestä pääsen eroon kiinnittämällä kellot magneettiin. Hihnan voi vaihtaa halutessaan valjaisiin, jolloin kuorman saa tasattua molemmille hartioille. Kellot ripustetaan yläpaulaan. Herkästi helisevät kellot ilmiantavat verkkoon juosseen kanin metsästäjän hääriessä jatan toisessa päässä. Myös automatkat jahtiin muodostuvat piinaaviksi, kun kellojen rypäs kilisee jokaisessa töyssyssä ja käännöksessä. 49 RIISTA RIISTAVERSTAS 1 Ajoverkkoja ei voi hankkia kotimaisesta jahtipuodista, vaan ne löytyvät brittien tuotevalikoimasta. 1 2 3 5 4 6. 6 Siikakellot aiheuttavat häiritsevää kilinää verkon pystytyksen aikana. Kori muistuttaa olkalaukkua. 2 Kantokori on varustettu säädettävällä hihnalla. Verkoista irrotetut kumilenkit voi kiinnittää kantakorin metallirunkoon jahdin ajaksi, jolloin ne eivät mene hukkaan. Jos piikit haluaa suojata kuljetuksen ja varastoinnin ajaksi, koko nipulle voi tehdä suojuksen pätkästä polkupyörän sisäkumia. 4 Kompastumisvaaran vähentämiseksi pystykeppien yläpäihin kannattaa kietaista palat heijastinteippiä. 3 Ajoverkon pystytystikkujen terävät päät on varustettu teräsuojilla. Ne tipahtelevat roskina maahan, joten ne on hyvä poistaa kokonaan
(03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. 6 numeroa + tilaajalahja yht. 50 € TILAAJAPALVELU p. Tee tilaukset tilaajapalvelu@riistalehti.fi Lisää tarjouksia löydät osoitteesta www.riistalehti.fi Tilaajalahjana Latvalinnustus -kirja e tilaukset @ @ iiis R II S T A T E S T A A Testissä: Alle tonnin puolarit PAL.VKO 2018-48 683219-1809 Metsästyksen erikoislehti Nro7/2019 – 9,80 € Metsällä Länsi-Lapin lintumailla Allijahti avomerellä – Katoavaa kansanperinn että Saamamiesten määrä vähenee Baschieri&P ellagri Laatupauku n lähteillä Supijahdin uudet kujeet & 5 vinkkiä supien houkutteluu n Pikatestissä Mauser M18 -kivääri SpyPoint-riista kamera ajalahjana. 50 RIISTA Tilaa metsästyksen erikoislehti Tilaus jatkuu kestotilauksena. (03) 42 465 335 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) tilaajapalvelu@riistalehti.
7 4 s. 51 RIISTA T E S T I S S Ä TA LV I K E N G ÄT PA K K A S E E N Varusteet s. 68 A S ET U R V A L L I S U U S T U L E VA I S U U D E N H I R V I K I VÄ Ä R I. S . 52 ” Olin kyllästynyt jo ajat sitten kantamaan painavaa haulikkoa”
Usein jalkaan valikoituu vaelluskenkä tai saapas, mutta kunnollinen pakkaskenkä nostaa ulkona toimimisen mielekkyyden aivan uudelle tasolle. Chiruca on nahkainen jahtisaapas ja Sorel taas on retkikuntakenkä, jollaisia näkee muun muassa arktisilla ja antarktisilla tutkimusasemilla. Talvisaappaita edustavat Muck Boot, Nokian Jalkineet ja Viking. On itse asiassa hieman yllättävää, ettei monenkaan kenkämerkin parhaita talvijalkineita ole aivan helppoa löytää kotimaisista kaupoista, vaikka täällä sellaisille olisi eniten käyttöä. Käydään pilkillä ja metsällä tai ajetaan kelkalla. Testasimme kenkiä, joiden kanssa ei tarvitse väristä vilusta, vaikka mittari näyttäisi –30 astetta. 52 RIISTA PAKKASKENGÄT R I I S T A T E S T A A Passissa ei palella Teksti ja kuvat M I K K O H I E T A Pohjolassa pakkaset vielä paukkuvat. Testissä jokaiseen kenkään asetettiin 400 millilitran panos 37-asteista vettä identtisiin. Painotimme suojaavuutta kävelyominaisuuksien edelle, koska halusimme jalkojen pysyvän lämpimänä myös paikoillaan seistäessä. Vaelluskengän pohjalle rakennettuja ovat Hanwag, Icebug ja Meindl. E i liene yllätys, että Suomessa on runsaasti ihmisiä, joiden halukkuus harrastaa luonnossa ei pääty ensilumeen – päin vastoin. Hiihtoretkien lisäksi moni liikkuu hankien kätkemässä maastossa lumikengillä tai jalan. Lundhags ja Kamik yhdistelevät vaelluskengän ja saappaan ominaisuuksia. Kokosimme testiin mielenkiintoisen kattauksen erilaisia koville pakkasille ja syviin hankiin tarkoitettuja jalkineita. Käytimme suojaavuuden arviointiin valmistajien ilmoittamia tietoja ja varmistimme havaintomme lämpökameralla. Varpaat lämpimiksi Pakkaskengän ostaja edellyttää ennen kaikkea, että jalat eivät palele
ghter Testissä olevat tuotteet. ”Mikäli mennään hyvin kylmään, pätee sama systeemi kuin nukkuessakin. Chiruca Iceland Hanwag Abisko Gtx Icebug Sorix2 BUGrip Kamik Cody Lundhags Skare Expedition Meindl Nordkap Pro Gtx Muck Boot Arctic Sport Nokian Jalkineet Naali Sorel Glacier XT Viking Ice. Kengän rungon eristävyys ei ole ainut suojaavuuteen vaikuttava ominaisuus. Mikäli liikutaan paljon ja kengät kostuvat, pitää olla mahdollisuus irrottaa vuori ja kuivattaa se”, opastaa löytöretkeilijä Patrick Degerman. Todellinen ihmisjalan tilavuus olisi noin litran, mutta kamera paljasti kenkien erot hienosti pienemmälläkin lämpöenergialla. Tärkeää on tarkastella myös kenkien pohjia. Kylmä tulee alhaalta, eli pitää olla tarpeeksi paksu pohja. 53 RIISTA PAKKASKENGÄT sukkiin pakattuna
Kengässä on irrotettava huopasisäkenkä.. Valmistajien suositukset antavat suuntaa siitä, kuinka hyvin jalkine on eristetty. Jos varsi jää kovin löysäksi, pohje toimii kengässä pumppuna ja siirtää lämpöä hormissa ylöspäin. Sisäkenkä on Kamikia ohuempi, vain sentin paksuinen. ghter 100 ei villa, polyesteri –40 C polyuretaani Kiina Testikenkien kantakappaleiden paksuudet vaihtelivat 30–60 millimetrin välillä. oitu nahka Vietnam Kamik Cody 220 kyllä 402 g Zylex –73,3 C nahka/synteettinen kumi Kanada Lundhags Skare Expedition 470 kyllä 470 g villahuopa nahka/synteettinen kumi EU Meindl Nordkap Pro Gtx 300 kyllä 491 g villa, Gore-Tex Insulated –35 C nailon/nahka Saksa Muck Boot Arctic Sport 125 ei neopreeni, . Kamikin eristeenä on muun muassa vaahtomuovia. Kuvioinnin urasyvyydet vaihtelivat 5–11 millimetrin välillä. Irrotettava pohjallinen on huopaa ja sitä on sentin paksuudelta. PAKKASKENGÄT Riista sai testiin myös Lunhagsin uuden parannellun talvikengän. eece –40 C kumi/neopreeni Kiina Nokian Jalkineet Naali 150 kyllä 455 g villahuopa –40 C kumi Serbia Sorel Glacier XT 190 kyllä 579 g villa, Omni-Heat –73,3 C Cordura/kumi Kiina Viking Ice. Alimpana on sentin paksuinen tekninen pohjallinen, jossa on 2,5 millimetrin paksuinen huopaydin. Uutena sisäkengän paksuus on jopa kaksi senttimetriä. Kamik ja Sorel lupaavat kenkien pärjäävän –100 asteessa, Fahrenheit-asteikolla tosin. Sisäkengässä on oma 13 millin paksuinen irtopohja. Sorelissa pohjallisia on kaksi. Mitä väljempi pohjakuviointi, sen vähemmän lumipaakkuja. Lämpökamera vahvisti parivaljakon eron muihin. Muissa kengissä sensori noukki plussan puolelle kohoavia pintalämpötiloja, mutta Kamikin ja Sorelin pinnat pysyivät pakkasella. Celsius-asteille muutettuna luku vastaa noin 73 pakkasastetta. Ilmiö on silti tarpeellinen, koska se samalla vastaa kosteuden siirtämisestä saappaasta ulos. R I I S T A T E S T A A OM I NA I S U U D E T 54 RIISTA merkki malli hintaluokka (€) sisäkengät eriste pakkasraja päämateriaali valmistusmaa Chiruca Iceland 260 ei Thinsulate, Gore-Tex Insulated nahka Espanja Hanwag Abisko Gtx 400 kyllä 407 g G-loft –45 C Cordura Kroatia Icebug Sorix2 BUGrip 200 ei Thinsulate –40 C LWG-serti. Saapasmallisissa kengissä varren istuvuudella on myös vaikutusta
Eristeeksi on valittu sisaryhtiö Fjällrävenin tuotteista tuttu G-Loft-kuitu, joka on käytännössä untuvan ominaisuuksia jäljittelevää polyesteriä. Tuotetiedoissa Meindl lupaa eristävyyttä vain –35 asteeseen saakka, mutta testin perusteella lupaus tuntuu vaatimattomalta. Korkea varsi on väljä nokialaisen tapaan. Saapas on valmistettu Elastopan-polyuretaanista, jonka sisään muodostuneet ilmakuplat eristävät jossain määrin. Se on kauttaaltaan koko joukon paksuin ja myös urasyvyydeltään vaikuttava. 98,2 % ilmaa oleva eriste tunnetaan maailman keveimpänä kiinteänä aineena ja sen lämmönjohtavuus on alhaisempi kuin millään muulla tunnetulla aineella. Pisteitä jakamaan nousee Chiruca, jossa Thinsulate-eristeen lisäksi käytetään Gore-Texin eristettyä versiota. Sisäpinta on villa–polyesterisekoitetta. Pohjassa lisäeristeenä on kahden millin vaahtomuovipohjallinen. Lämpökameran avulla kengät on helppo asettaa järjestykseen. Jos talvikengässä on nauhat, niitä on syytä pystyä käyttämään hanskat kädessä. Lämpökamerakuvat Vasemmalla eristämätön vaelluskenkä, oikealla parhaiten eristävä Kamik. Oikealla Sorel –73,3 asteen suositusarvolla. Lämpökameratestissä Meindlin eristävyys oli Vikingiä ja Muck Bootia parempi. 55 RIISTA Eristävyydessä kolmospaikalle kiilaa Hanwag –45 asteen lämpölupauksellaan. Eri kuvien väriskaalat eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Lundhagsia on kuorikenkärakenteen vuoksi vaikea arvostella samalla mittarilla, sillä sen eristävyys riippuu käyttäjän valinnoista. Pohjallinen on kuitenkin hyvin vaatimaton eikä sisäkenkää ole. Lämpökamera paljastaa, että Viking eristää aavistuksen paremmin. Kengässä on eristeenä 5 millimetrin paksuinen huopatossu, mutta sen alle voi pukea lisää eristäviä kerroksia. Pohjallisessa on alumiinikalvo. re-Tex insulated comfort -rakennetta, jossa pintakankaiden ja Gore-Tex-kalvon väliin on laminoitu kuitueriste. Vasemmalla Kamik, jonka pakkassuositus on –73,3. Meindl hyödyntää irrotettavaa sisäkenkää sekä GoKirkkaampi alue kuvassa merkitsee suurempaa lämpösäteilyä eli heikompaa eristävyyttä. Kengässä ei kuitenkaan ole irrotettavaa vuorta, joten kosteudenhallinta on vaikeampaa. Lämpimyydessä keskikastin muodostavat –40 asteen pakkasen kestävät Nokian, Icebug, Viking ja Muck Boot. Hännille jää Muck Boot, jonka eristävyys jää 5 millimetrin paksuisen neopreenivarren varaan. Huopatossun sisällä olevaan pohjalliseen on käytetty Primaloftin Aerogel-eristettä, joka on alunperin kehitetty NASA:n avaruuspukuihin. Kun se yhdistyy hyvään sisäkenkään, kokonaisuus on mainio. Hanwag kuitenkin onnistuu eristämisessä grammoja viilaten. Jaetun kakkospaikan ottaa Thinsulatella eristetty Icebug, jonka polyuretaanipinnoitettu nahkapinta estää tehokkaasti lämpösäteilyä karkaamasta. Talvikengässä painavuus ei yleensä ole haittatekijä, koska lisääntyneet grammat palkitsevat pakkasessa. Muck Boot ja Viking lupaavat molemmat toimintakykyä –40 asteeseen saakka. Oikealla Hanwag –45 asteen suositusarvolla. Vasemmalla Muck Boot, jonka pakkassuositus on –40. Ykkössija tosin tulee varauksin, sillä avara varsi voi päästää lämpöä karkaamaan, jos vartta ei kiristele sopivasti. Ominaisuuksiltaan ryhmään kuuluu myös Chiruca, vaikka valmistaja ei pakkassuositusta annakaan. PAKKASKENGÄT. Keskikastin kolmosen, Vikingin vahvuus on pohjassa. Meindl läpäisee testin. Ykköspaikan ottaa nokialainen, jonka etuna on tuhti huopavuori ja korkea varsi
Hanwagin ja Meindlin sisäkengät taas toimivat myös tupatai telttakenkinä. Kamikin ja Sorelin huovat on saman tyyppiset, mutta niissä on käytetty lisäksi foliointia edistämään lämmön heijastumista. Suojaavuus kylmältä toi neljänneksen pisteistä ja suojaavuus lumelta viidenneksen. Sisätossussa on oma nauhoitus pikalukolla. Esimerkiksi Nokian Naali hyötyi soveltuvuudesta eräsuksikiinnitykseen. Hanwagin toteutus on enemmän käytännöllinen. Sisäkengät Hanwag Nokian Jalkineet Sorel PAKKASKENGÄT Lundhags. Viimeiset 5 % annettiin monipuolisuudesta. Nuotiot jakoon 56 RIISTA A RVO ST E LU TAU LU K KO merkki malli käyttöominaisuudet suojaavuus pohja käveltävyys sisäkenkä monipuolisuus YHTEENSÄ kylmältä lumelta 25 % 25 % 20 % 10 % 10 % 5 % 5 % 100 % Chiruca Iceland 3 3 4 3 3 1 3,0 Hanwag Abisko Gtx 3 4 3 4 5 5 4 3,7 Icebug Sorix2 BUGrip 2,5 3 2 4,5 4 2 2,7 Kamik Cody 2,5 5 2 4 3 3 4 3,3 Lundhags Skare Expedition 4,5 3 3 4 5 3,5 4 3,8 Meindl Nordkap Pro Gtx 4 3 3 4 4 4 4 3,6 Muck Boot Arctic Sport 4 2 5 3 3 4 3,3 Nokian Jalkineet Naali 3 3 4 3 2 2 4 3,1 Sorel Glacier XT 3,5 5 4,5 2 1 3 1 3,5 Viking Ice. Pienellä osuudella arviointiin vaikutti myös jalkineen paino sekä varpaiden liikutteluun kengässä jäävä tila. Kenkien pohjien sopivuutta talvioloihin sekä jalkineiden käveltävyyttä arvioitiin kumpaakin 10 prosentin osuudella. Tässä arvioitiin kengän soveltuvuutta muuhun kuin testattuun käyttötarkoitukseen. Meindlin tuntuma on jopa ylellinen nahkaisine yksityiskohtineen ja lampaankarvavuorineen. 25 % pisteistä annettiin käyttöominaisuuksista. Soreliin on myös ommeltu kulutusta paremmin kestävä pohjake. Tässä arvioitiin kenkien pukemisen ja riisumisen käytännöllisyyttä talvioloissa sekä hengittävyyttä ja kuivatusominaisuuksia. 5 % pisteistä sai sisäkengän laadusta, ja jos sisäkenkää ei ollut, tämä arvostelukohta jäi nollille. Jokaisen ostaja luonnollisesti laatii omat painotuksensa omien käyttötarpeidensa mukaan. Lundhagsin ja Nokian tossut ovat sopivista kohdista vahvistettua huopaa. Meindl ANNOIMME ARVOSTELUSSA suurimman painoarvon suojaavuudelle. Tässä joukossa sisäkengän tarkoituksena on kuitenkin nimenomaisesti eristäminen. ghter 3 2,5 4 4 3 3 3,0 Irrotettavissa sisäkengissäkin on eroja. eeceä sekä alumiinifoliointi. Tossussa on eristeenä huopaa, vaahtomuovia ja . Niiden istuvuuteen ja suoraan sanottuna tyylikkyyteen on panostettu ihan eri tavalla. Tosin tässä, niin kuin päälikengässäkin, kengännauhat ovat liian lyhyet. Kapeasti yhteen käyttötarkoitukseen kehitetty kenkä sai tästä pienemmät pisteet
Skaren kuminen alaosa ja pitävät pohjat toimivat loskassa ja märällä pilkkijäällä, mutta ominaisuudet riittävät myös passimiehen pakkaskengäksi. ”Sukkia pitää kuivattaa joka päivä. Oikein istuvan saappaan pukeminen PAKKASKENGÄT. merinotrekker 3. mummon villasukka 4. Koska sukka on huomattavasti helpompi kuivattaa kuin kengän eristeisiin siirtynyt kosteus, jotkut ovat ottaneet käyttöön myös niin sanottuja höyrysulkusukkia. T E S T I V O I T T A J A ! T E S T I V O I T T A J A ! parin paino (g) varren korkeus (cm) pohjan korkeus (mm) pohjan urasyvyys (mm) kärjessä kannassa Chiruca Iceland 2,0 39 30 40 6 Hanwag Abisko Gtx 2,1 34 30 40 5 Icebug Sorix2 BUGrip 1,7 26 30 40 6 Kamik Cody 2,5 29 20 50 7 Lundhags Skare Expedition 2,4 32 20 35 6 Meindl Nordkap Pro Gtx 2,3 31 30 50 7 Muck Boot Arctic Sport 2,1 44 30 50 6 Nokian Jalkineet Naali 3,3 41,5 30 40 5 Sorel Glacier XT 2,9 41 20 30 7 Viking Ice. Napakka ja monipuolinen pakkaskelin eräjalkine. Kantakupin muotoilu ei päästä jalkaa pyörimään, vaan istuvuus on napakka. Kuorikengän käyttöalue on laaja, sillä sukkien määrää ja paksuutta vaihtelemalla eristävyyttä on helppo säätää. höyrysulkusukka 5. Askel ei horju vaativammassakaan maastossa. Lyhytkestoisessa eränkäynnissä asialla ei ole merkitystä, mutta tilanne muuttuu, jos samalla kengällä samoillaan maastossa päiväkausia. Untuvatöppöset ovat tähän oivallinen valinta”, Pata Degerman vinkkaa. Ne toimivat muovipussin tapaan sitoen kaiken kosteuden alle jääviin sukkakerroksiin, jolloin itse kenkä ei kostu lainkaan. Tehokkaimmaksi ratkaisuksi kosteudenhallinnassa on osoittautunut useampien sukkien käyttäminen yhdistettynä sisäkengälliseen jalkineeseen. Koitin pitää kosteat varusteet pois makuupussista.” Nauhoilla vai ilman Saapasmallisilla kengillä on ystävänsä. Sukkien kuivattaminen oli joka iltaista touhua. Jalka hikoilee tavallisestikin jopa pari desilitraa vuorokaudessa, joten ei ole yhdentekevää, mihin kosteus siirtyy. Jalat on hyvä pestä päivittäin lumella tai kosteuspyyhkeellä ja antaa jalkojen hengittää yön aikana. Jahtijalkine on helppo pukea, sillä huopavuoriin on ommeltu kaksi nykäisylenkkiä. Oikean koon valinnassa on vaan oltava tarkkana. ghter 2,9 41,5 30 60 11 M I T TAU K S E T Hiki kastelee kengän Mitä parempi eristävyys, sen todennäköisempää, että jalalle tulee hiki. Kenkä itsessään eristää vain keskinkertaisesti. Nestori Nurmen sukat Grönlannin retkikunnassa 1. Korkean hankintahinnan vastineeksi kenkä on erittäin kestävä ja sen kuluvat osat ovat vaihdettavissa. 57 RIISTA LU N D H AG S S K A R E E X P E D I T I O N JUURI UUDISTUNUT Skare Expedition on mainio eräjalkine vaihteleviin talvikeleihin. liner 2. huopa tai aluskenkä Grönlannin halki retkikunnan johtanut Nestori Nurmi kertoo: ”Sukat ja huovat kuivattiin keittämällä Nalgene-pulloon kiehuvaa vettä ja laittamalla pullo sukan tai huovan sisään
Kosteudenhallinta on hankalaa, sillä irrotettavaa sisäkenkää ei ole. Thinsulate-eristeen lisäksi kengässä on eristävä versio Gore-Tex-kalvosta. Chirucan nahkasaappaassa on vetoketju, jolla varteen saa lisää väljyyttä. Mikään määrä jäätä tai lunta ei estä nauhoituksen käyttöä rukkaset kädessä. Syvässä hangessa korkea varsi suojaa paremmin, mutta matalammallakin pärjää, jos varren suu on suljettavissa esimerkiksi lumilukolla. Hanwagissa kengän takaosassa on reilun kokoinen nykäisylenkki, joka auttaa pukemisessa, mutta kengän riisuminen on vaikeaa. Vaikka kengät ovat perusrakenteeltaan lähellä toisiaan, Meindlin nauhoitus avautuu helpommin, ja iltin muotoilu päästää jalan kengästä vaivattomasti. Kalvotettu kangas ei nimittäin jousta yhtään. Kenkä kiristellään nauhoilla napakasti jalan ympärille. Jos saapas on liian väljä, jalka hölskyy ja pääsee hiertymään. Kamikissa on samaa ideaa, mutta eristeiden paksuuden vuoksi yhtä napakkaan kiristelyyn ei päästä, eikä ole tarvekaan. Hanwagin ohella pukemista helpottavat lenkit on Lundhagsissa, Sorelissa, Muck Bootissa ja nokialaisessa. Jalalle, ja sukkakerroksille on rajattomasti tilaa, eikä pukeminen tai riisuminen tuota vaikeuksia. Hanwag ja Meindl käyttävät sisäkenkää Gore-Tex-kalvon kera, mikä tuo omat erityispiirteensä. Varren ja nilkan nahkaremmit ovat enemmän somisteet, kuin todellista säätämistä varten. Lundhags ja Icebug ovat tuntumaltaan lähimpänä tavanomaista vaelluskenkää. Kamikin lenkki on talvikäyttöön liian pieni, ja jää lähinnä koristeeksi. Säkkimäinen kenkä kiristellään nilkan kohdalta nauhoilla, jotka kulkevat reilunkokoisten D-lenkkien kautta. Jokainen pakkasaamuun herännyt eränkävijä tietää, kuinka mielekästä kengännauhojen kiristely on aamukohmeisilla sormilla. Omassa kategoriassaan on Sorel. Kun jalka kostuu ja turpoaa käytössä, liian pieni saapas voi olla viheliäinen irrotettava. + tyylikkyys + suojaavuus – kapea lesti – vetoketju ja riisuminen on yksinkertaista. Saappaassa nilkan tuki ei ole yhtä hyvä kuin nauhoitetussa jalkineessa, mutta asia alkaa vaivata vasta vaativammalla taipaleella. 58 RIISTA 1 CHIRUCA ICELAND Hintaluokka: 260 euroa Parin massa: 2,0 kg ESPANJALAINEN on omassa luokassaan, jos jahtiin haetaan tyylikästä kenkää. PAKKASKENGÄT. Vetoketju on liian pienihampainen talvikäyttöön ja myös vedin on liian pieni. Nahkainen saapas kohottaa itsetuntoa, vaikka saalista ei tulisikaan. Kamikissa korostuu pehmeys ja rentous, ja kenkää näkee käytettävän myös niin että nauhat jätetään tarkoituksella löysiksi. Talvikengän ostajan on punnittava omia käyttötarpeitaan ja ratkaistava antaako enemmän painoarvoa tukevuudelle ja kävelyominaisuuksille vai mukavuudelle ja väljyydelle. Massiivisella kengällä on kuitenkin turha lähteä ajamaan perinteistä henkilöautoa, koska tassun leveys estää polkimien käytön. Pohjallinen ei yllä samalle tasolle muun rakenteen kanssa. Saappaan valinnut ehtii riu´ulle ensin
Kevyet kumipohjat tarjoavat hyvän pidon ja maatuntuman. Istuvuuden kääntöpuolena on, että kengän riisuminen ei ole helpointa. Cody ei ole liian massiivinen, joten se on helppo ottaa jokapäiväiseen käyttöön lumenluontiin, pulkkamäkeen ja metsähommiinkin. Ulkopohjassa on 12 hiiliteräsnastaa varmistamassa pidon, mutta nastakengillä ei kannata erehtyä sisätiloihin. Sen alla on Thinsulate-eriste (200g/m 2 ) sekä Boa pile -karvaa. Istuvuus on pakkaskengäksi napakka. + jääpito + keveys – suojaavuus hangessa – nastoilla vain ulos 4 KAMIK CODY Hintaluokka: 220 euroa Parin massa: 2,5 kg ERISTÄVYYDESSÄ Kamik on testin paras. + suojaavuus kylmältä + monipuolisuus – suojaavuus hangessa – nauhoitus PAKKASKENGÄT. 59 RIISTA 2 HANWAG ABISKO GTX Hintaluokka: 400 euroa Parin massa: 2,1 kg JÄMÄKÄN kengän varsi on Corduraa; alla untuvaa jäljittelevää G-Loft-kuitueristettä (400g/m 2 ) ja Gore-Tex-kalvo. Lisäeristeenä on huovasta, . Pohjamateriaaliin on sekoitettu lasipartikkeleita pidon lisäämiseksi ja sen huomaa myös käytössä. eecestä ja vaahtomuovista valmistettu sisäkenkä, joka on vuorattu alumiinikalvolla. Nauhalenkkien tiheys ja iltin pehmeys tuovat nauhojen sitomiseen haasteensa. Vedenpitävyys on saatu aikaa BUGdri-kalvolla. Kumirantti suojaa loskakeleissä. Se soveltuu myös kämppätossuksi. Tämä on paras valinta jäisille taipaleille, mutta suorituskyky laskee syvässä hangessa. Kovilla pinnoilla nasta painuu pohjakumin sisään, jotta kenkä ei menetä pitoaan esimerkiksi kalliolla. Sisäkenkä kaipaisi käyttöä helpottavan nykäisylenkin. Huopakerrosten määrä tekee jalkineesta uutena ahtaan, mikä on hyvä huomioida kokoa valitessa. Pakkaskestoa luvataan –73 asteeseen saakka. + pohja + hengittävyys – hinta – nauhoitus 3 ICEBUG SORIX2 BUGRIP Hintaluokka: 200 euroa Parin massa: 1,7 kg NAHKAINEN kenkä on päällystetty polyuretaanilla. Abisko on mukava käveltävä ja sen kanssa jaksaa seisoa pitkiäkin aikoja
Sukan paksuutta vaihtelemalla saappaan käyttökautta voi säätää pitkäksikin. Eristävä kerros on laminoitu Gore-Tex-kalvon kanssa. Liian kireää taas on vaikea pukea ja riisua. Istuvalla kengällä on ilo kävellä vaihtelevissa keleissä ja maastoissa. Tossu sopii myös tupakengäksi. Kenkä on helppo pukea ja riisua, ja se on miellyttävä jalassa. Kamikin tapaan Meindlin voi kuvitella arkisempaankin käyttöön. 60 RIISTA 5 LUNDHAGS SKARE EXPEDITION Hintaluokka: 470 euroa Parin massa: 2,4 kg MERKILLE ominaiseen tyyliin Skare Expedition on rakenteeltaan pelkistetty ja käyttöä kestävä kuorikenkä. Irrotettava sisäkenkä on vuorattu lampaankarvalla, mikä luo ylellisen vaikutelman. Yläosa on Italiassa prosessoitua nahkaa, suojaava alaosa jäykkää kumiseosta. + nauhoitus + mukavuus + kokonaisuus – hinta 7 MUCK BOOT ARCTIC SPORT Hintaluokka: 125 euroa Parin massa: 2,1 kg VIIDEN millimetrin neopreeniä oleva varsi on testin korkein. Korkeavartisen saappaan toimivuus riippuu käyttäjänsä pohkeen paksuudesta. + kestävyys + käytettävyys + monipuolisuus – hinta 6 MEINDL NORDKAP PRO GTX Hintaluokka: 300 euroa Parin massa: 2,3 kg KOREILEMATON ulkonäkö kätkee tuttuun tapaan joukon hienoja ominaisuuksia. Se myös hillitsee hajuja. Sisäpinta on . Neopreeni suojaa vedeltä ja sillä on eristävä vaikutus. Meindlin lupaus yltää –35 asteeseen. Vibramin Mottarone-pohjissa on jääpitoa parantavat kumitassut. Irrotettavassa huopatossussa on kaksi nykäisylenkkiä, mikä helpottaa pukemista. Äärioloihin on tarjolla paremmin suojaavia vaihtoehtoja. Reilunkokoinen suuaukko on helppo sulkea lumilukolla. Pohjallinen eristää avaruusteknologialla. + puettavuus + suojaavuus hangessa + hinta – suojaavuus kylmältä T E S T I V O I T T A J A ! PAKKASKENGÄT. eeceä, jossa on kosteuden hallinnassa auttava kasvipohjainen käsittely. Välipohjaan on lisätty 2 millimetrin paksuinen kerros eristettä. Nauhoitus toimii moitteettomasti ja varsi tukee nilkkaa mainiosti. Liian löysä saapas hölskyy eikä suojaa
Nauhat liukuvat suurissa D-lenkeissä helposti. Näitä voi käyttää rukkaset kädessä. Hengittävyyttä ei voi juuri kehua ja kosteus poistuu saappaasta hitaasti. Laatuvaikutelma on silti kohdillaan. Pohjan pyöreät nystyrät estävät lumen pakkaantumisen. Elastopan-materiaalissa on sisällä pieniä ilmakuplia, jotka eristävät tavallista polyuretaanisaapasta paremmin. Irrotettava huopavuori on 8 millimetrin paksuinen, ja siinä on pukemista helpottava varsilenkki. Jalkineen erikoisuus on sideura, jolla saappaat saa kiinnitettyä metsäsuksien siteeseen. Saappaan integroitu vuori on villa–polyesteri-sekoitetta. Kenkä on testin painavin. + irrotettava huopavuori + sopivuus eräsiteeseen – painavuus – käveltävyys 9 SOREL GLACIER XT Hintaluokka: 190 euroa Parin massa: 2,9 kg SOREL suojaa parhaiten pakkasessa ja hangessa. + suojaavuus + puettavuus + mukavuus – massiivisuus 10 VIKING ICEFIGHTER Hintaluokka: 100 euroa Parin massa: 2,9 kg TESTIN paksuimmat pohjat kuuluvat Vikingin saappaalle. Viking on helppo pukea, lestiltään mukava, ja varsi on perinteistä kumisaapasta jämäkämpi. Perusmateriaaleihin nojaava nokialainen ei sorru hienosteluun. Varren yläosaa kiertää heijastinnauha sekä kiristysremmi. Varsi on pehmeää kuitua, ja sen suu suljetaan lumilukolla. Pohjan vaatimatonta urasyvyyttä kompensoi pehmeä kumiseos. Säkkimäisyyden saa kiristeltyä pois nilkan kohdalta. Valamalla saapas polyuretaanista, hinta on saatu painettua testin edullisimmaksi. Kenkää kiertää vulkanoidusta kumista käsin muotoiltu kumirantti. Pitkille taipaleille massiivisella kengällä ei halua lähteä. + hinta + puettavuus – hengittävyys – suojaavuus kylmältä 61 RIISTA PAKKASKENGÄT. Polyuretaanikäsittely tekee varresta vedenpitävän. 8 NOKIAN JALKINEET NAALI Hintaluokka: 150 euroa Parin massa: 3,3 kg NAALI on puolustusvoimien käyttämän talvisaappaan siviiliversio. Sen pakkaskestävyydeksi luvataan –40° C. Se on helppo pukea ja riisua, ja mukavan väljä jalassa
Norjalainen merkki tekee suksia korkeuserojen maahan, mutta käyttöä löytyy Suomessakin. Kongsvold ja Breidablikk sopivat metsästäjille, mutta myös kaikkeen hiihtoon koiran kanssa latujen ja urien ulkopuolella. Molemmat sukset kääntyvät helposti ja niillä on helppo hiihtää. Sutimisesto Pitoa suksiin saadaan nousukarvasta. Kongsvold on testatuista malleista leveämpi, hieman painavampi ja jykevämpi suksi. Testasimme kaksi paria, jotka sopivat avotunturista metsään. Testatuista malleista Kongsvold on suunniteltu erityisesti puurajalle ja Breidablikk kaikenlaiseen vaihtelevaan maastoon. Kongsvoldissa ja Breidablikissa teräsreunaa ei ole, koska se leikkaa tassuihin nopeasti syvät haavat. Pehmeällä lumella sukset toimivat moitteetta. 62 RIISTA PIKATESTI Koirahiihtäjän kaverit Åsnesin jahtisukset ovat toimivia ja tassuystävällisiä suksia. Pieni tai suurempikin lisäpito on sitä enemmän tarpeen, mitä painavampi taakka ahkiossa kulkee. Terävä reunus puree hyvin kovaan lumeen ja auttaa hiihtäjää menemään haluamaansa suuntaan silloin, kun tavallinen suksen reuna jo lipeäisi. Koiran yli ei vieläkään kannata hiihtää, mutta pieni osuma ei tee pahaa. Åsnesin suksen läpi painettava Skinlock -kiinnike pitää karvan paikallaan, ja jos niitä ei halua käyttää, suksilla voi hiihtää ilmankin. Mukana pomppiva pentu saa pomppia umpihangessa rauhassa ja koukata välillä jalkoihin. Å snesin Kongsvold ja Breidablikk ovat suksia, jotka on kehitetty hiihtämiseen koiran kanssa. Yhdistävä tekijä on mukana kulkeva koira. Kokeilimme suksia niille ominaisilla alueilla; puurajalla ja pehmeälumisissa upottavissa tunturimetsissä. Ero ei ole suuri, ja Breidablikkillä pärjää lähestulkoon samoissa tilanteissa, mutta pehmeässä lumessa Kongsvold kelluu leveytensä vuoksi paremmin. Ajan kanssa karvat ja niiden kiinnikkeet ottavat väistämättä osumaa risuihin ja kiviin ja naarmuuntuvat. Nousukarvoista on hyötyä myös silloin, kun vetää perässään ahkiota. Se ei merkittävästi muuta pitotai luisto-ominaisuuksia, mutta maksimikäyttöaika nousukarvoillakin toki on. Suksien hintaluokka on noin 300 euroa plus siteet. Innokas koira saa olla innokas ilman vaaraa. Teksti ja kuvat M A R I K A V A R P E N I U S Hintaluokka 300 euroa www.asnes.com Åsnes Kongsvold / Breidablikk ÅS NE S K O N G S V O L D J A B R E ID A B L IK K PIKATESTI Pehmeällä lumella sukset toimivat moitteetta.. Vaativissa oloissa pitokarvalla voi hiihtää jatkuvasti, mutta ne voi myös kiinnittää vain nousuja varten. Molempia suksia on saatavilla 170, 180, 190 ja 200 senttisinä. Skinejä on saatavilla eri leveyksiä sekä materiaaleja, joista mohair luistaa aavistuksen paremmin ja nylon kestää hieman pidempään käyttöä. Tassuturvallinen Normaalisti avotunturiin laitetaan sukset, joissa on teräskantti. Sen sijaan suksessa on muovinen ulkoneva reuna, joka puree kovaankin lumeen. Mikäli tarjolla ei ole upottavinta hankea, Breidablikk riittää, riippuen toki omista mieltymyksistä ja esimerkiksi painosta ja repun koosta. Näihin suksiin sopii hieman järeämpi BC-mono sopivilla siteillä, esimerkiksi Rottefella NNN BC. Myös karvan pohjassa olevalla liimalla on kestoaikansa. Ulkoneva kantti on hellä tassuille mutta pitää kovalla lumella, eikä teräskanttia tule testihiihdoilla ikävä. Sidetyyppi on kuitenkin valittavissa vapaasti. Sukset eivät ole varsinaiset superpitkät metsäsukset, mutta kelluvat pehmeällä lumella mukavasti. Mitat sopivat hiihtäjille, jotka ovat 150-200 senttiä pitkiä ja painavat noin viidestäkymmenestä sataan kiloon
63 RIISTA PIKATESTI Nousukarvat Erilaisilla karvoilla saa pitoa Pitävä kantti Reunus pureutuu kovaankin lumeen Design Sukset on kuvitettu luontoaiheilla PA R H A AT 3 X
Testasimme Garmin Alpha 100:sta T5 koiratutkan ja kellon kanssa. Koiratutkat ja koiratutkasovellukset ovat vain pieni osa kokonaisuutta. Garminin tuoteperhe on käsittämättömän laaja. Myyjää kannattaa pyytää parittaan laitteet jo kauppoja tehtäessä. Kello on erinomainen apu jänisjahdissa, jossa jänis livahtaa helposti passin ohi, kun tuijottaa tutkaa. Garminin Instinct kellon saa paritettua Garmin Alpha 100 ja 50 tutkakapulaan. Testasimme, miten kello ja koiratutka pelittävät jahdissa. Hakulenkkejä on kuitenkin mukavampi seurata karttapohjan päällä Alphan näytöltä kuin kellosta. Jos jatkuva kännykän tuijotus ottaa jahdissa pattiin, on ”tutkakello” siihen oiva lääke. Garminin kellossa on suuri määrä toimintoja esimerkiksi oman kehon mittaamiseen. Kaiken kaikkiaan Garminin tutkapaketti on toimintavarma kokonaisuus. H aukusta on joskus vaikea arvioida etäisyyttä koiraan. Samalla voi palata pari napsua perinteeseen, luottamalla kuuloon ja näköön metsästyksessä. Edellä mainittujen lisäksi metsästäjälle mielenkiintoisia sovelluksia ovat kellon hyödyntäminen koiratutkan parina. Garmin T5 on luotettava VHF-tekniikalla toimiva koiratutka. Kellosta näkee myös esimerkiksi kuun vaiheet sekä kuun ja auringon nousuja laskuajat. Valitettavasti ohjeiden löytäminen kellon parittamiseen tutkakapulan kanssa oli hankalaa. Haukulle hiipiessä riittää vilkaisu kelloon.. Kellon hyödyntäminen jäi lähinnä haukulle hiipimiseen ja oman kehon seuraamiseen. Tieto välittyy kelloon ja vilkaisemalla näkee etäisyyden ja suunnan koiraan. Sitten kun ohjeet löytyivät ja logiikka aukesi, niin parittaminen oli helppoa. Kello mittaa muun muassa askelia ja sykettä. 64 RIISTA KOKEILTUA Teksti ja kuvat J Y R K I P U U P P O N E N Kellojahti Garmin on tuonut markkinoille kelloja, joiden avulla voi seurata koiraa. Tutkan jatkuva kaivaminen taskusta on hankalaa, mutta nykyään se ei enää ole välttämätöntä. Parituksen jälkeen laitteet keskustelevat keskenään ongelmitta. Garmin Instinct kello Hintaluokka 319 euroa Garmin Instinct kello G A R M I N I N S T I N C T K E L L O Garmin Alpha 100 käsikapulasta koiran etäisyys ja suunta välittyvät Garmin Instinct kelloon
an. ovat luoneet vaatemerkin . Skullmanille on kertynyt vankka kokemus vaateteknologiasta yhteistyössä outdoor-merkkien kanssa. a rakentuu. Johan Skullmanin päällä on Garphyttanin Original Para Smock. UUSI VAATEMERKKI G arphyttanin keulakuvana on Johan Skullman, joka tunnetaan yhteistyöstä useiden ruotsalaisten retkeilymerkkien kanssa, mm. Fjällrävenin. Taskuja Skullman pitää tärkeinä ja muistuttaa hyvän leikkauksen, osastoinnin sekä toiminnallisuuden tuomista eduista. Garphyttan on Örebron kunnassa sijaitseva kyläyhteisö, jonka alueella oleva kansallispuisto on yksi Ruotsin vanhimmista. Mallistossa on tällä hetkellä erityisesti takkeja, housuja sekä paitoja. loso. Maalaiselämä, ylpeys ruotsalaisesta teollisuushistoriasta ja rakkaus ympäröivään luontoon T E KS T I J O P P E R A N T A Garphyttan vie maalaisluontoon Marraskuussa julkaistu ruotsalainen ulkoiluvaatemerkki Garphyttan on jo ehtinyt herättää runsaasti mielenkiintoa, vaikka tuotteet ovat saatavissa vasta verkkokaupasta. ”Kyse on siitä, että tunnet olosi hyväksi luonnossa erilaisissa sääolosuhteissa ja aktiviteeteissa, kun vaatteet ovat toimivia”, Skullman tähdentää. loso. Garphyttanin vaatteiden ajatellaan kuuluvan arkeen oltiin sitten metsästämässä, samoilemassa koiran kanssa tai pihatöissä puutarhassa. ”Maaseudulla kaikki työt tehtiin samoissa vaatteissa, eikä niitä vaihdeltu tilanteen mukaan”, muistuttaa Skullman. Kun myynti saadaan vauhtiin, uskoo Skullman saavansa merkille jalansijaa myös Suomessa, jossa ihmisillä on samankaltainen luontosuhde, jolle Garphyttaninkin . Myös Garphyttan liputtaa toiminnallisuutta ja monipuolisuutta. Nyt lanseerattu merkki on hänen ja Martin Berlingin yhteistyön tulosta, mutta tuotteiden suunnittelu on Skullmanin käsialaa. 65 RIISTA. Se näkyy esimerkiksi Garphyttanin yksityiskohdissa
Veitsi on suunniteltu erityisesti eläimen nylkemiseen, paloitteluun ja lihan leikkaamiseen. Pakettiin kuuluu kolme eläimen nylkyyn soveltuvaa kaarevateräistä terää ja kolme lihanleikkuuseen soveltuvaa pitkää terää. Mutta kyllä se toimii sittenkin. Yhdellä nylkyterällä nylkee jopa pari hirveä ja teroittamalla terän käyttöikää saa pidennettyä. Veitsen idea on toimiva: Tylsyneen terän tilalle saa hetkessä vaihdettua terävän terän. Veitsen kuminen kahva on hyvin muotoiltu ja ote pitää myös veitsen ollessa märkä. Niitä pystyy myös normaalisti teroittamaan. Veitsi onkin ehdottomasti jokaisen käytön jälkeen pestävä huolellisesti. Makkarakepin veistämiseen ja muihin vuoluhommiin veitsi ei sovellu. Hinta 59.90 euroa Outdoor Edge Razormax OU T D O O R E D G E R A Z O R M A X Terä pysyy napakasti veitsessä kiinni. Veitsen tupessa on irrotettava kotelo, jossa vaihtoterät ovat erillisissä muovipakkauksissaan. Razormax veitsessä on kuusi vaihtoterää, joten tylsyneen tilalle saa vaihdettua terävän terän. Teksti ja kuvat J Y R K I P U U P P O N E N Terä vaihtoon Vaihtoteräveitsi kuulostaa hieman oudolta riistahommissa. Terä pysyy napakasti veitsessä kiinni. OU T D O O R E D G E R A Z O R M A X Aktiivisessakin käytössä veitsi kes. Uusi terä työnnetään hahloon ja nappi vapautetaan; helppoa ja toimivaa. Veitsen suurin ongelma on, että terän kiinnityshahloon pääsee epäpuhtauksia, jotka on vaikea puhdistaa. Terät ovat erittäin teräviä ja pitävät terävyyden melko hyvin. Aktiivisessakin käytössä veitsi kestävine vaihtoterineen kestää jahtikauden tai useampia. 66 RIISTA PIKATESTI M ikään ei ole niin turhauttavaa kuin tylsä veitsi nylkyja lihanleikkuupuuhissa. Terä vaihdetaan kahvassa olevaa nappia painamalla ja terää vetämällä
67 RIISTA
Jos siirtyminen lyijyttömiin luoteihin suurriistan metsästyksessä on edessä, tulee muutos koskemaan erityisesti kaliipereita. Nyt näkyvillä on seuraava iso muutos. Näissä perinteisten hirvenmetsästyksessä käytettävien suurriistaluotien nopeudet liikkuvat patruunasta riippuen 750 850 m/s lähtönopeuksissa. En povaa pulttilukkoisille aseille korvaajaa, vaan näkisin suurimman muutoksen koskevan tulevaisuudessa käytettäviä patruunoita. Tämä ryhmä pitää sisällään useimmat 7-8 mm kokoluokan luoteja ampuvat peruskaliiperit. Aluksi näitä kavahdettiin, mutta vuosituhannen vaihteessa uusien kiväärien tukit alkoivat olla enenevässä määrin synteettisiä. Vielä 1990-luvun alussa “sotilaskivääri” oli varsin tuttu näky hirvimetsällä ja modernimmatkin aseet oli varustettu puutukeilla. Nämä patruunat ovat toimineet perinteisillä luotikonstruktioilla vallan mainiosti. Koko 2000-luvun alku on ollut aseissa tasaista, suurempia muutoksia Tulevaisuuden hirvikivääri Hirvijahdin aseet ovat muuttuneet rajusti siitä kun isoisä hirvikiväärin osti. suuntaan tai toiseen ei ole näkynyt. Seuraava muutos oli synteettisten tukkimateriaalien esiinmarssi. Siirtyminen lyijyttömiin luoteihin joko vapaaehtoisesti tai pakon edessä Teksti ja kuvat A R T O M Ä Ä T T Ä Muutosta voi verrata 9,3x62:n suosion nousuun 1990-luvulla.. Isot muutokset tulevat aina aaltoina. Nopeus 100 m/s Valtaosa hirvijahdissa käytettävistä aseista on pesitetty nykyään niin sanottuihin standardikaliipereihin. Muutos näkyi sitä mukaa kun vanhempaa asekantaa uusittiin ja uudet metsästäjät hankkivat aseita. 68 RIISTA HIRVIKIVÄÄRI S inä aikana, kun olen itse osallistunut hirvijahtiin, aseissa on tapahtunut tasaista muutosta
Kauppiaat lähtevät muuttuvaan tilanteeseen hitaasti ja perinteisistä suosikeista pidetään kiinni kohtuullisen pitkään. Tukkimateriaalit ovat jo nyt suurimmaksi osaksi synteettisiä. Muutosta voi verrata 9,3x62:n suosion nousuun 1990-luvulla. Hidas muutos En povaa nykytilanteeseen nopeaa muutosta. Nyt kukaan ei voi väittää, etteikö ysikolmonen olisi näkyvä osa hirvikiväärikantaamme. 69 RIISTA HIRVIKIVÄÄRI tulee nostamaan tavallista nopeampien magnumpatruunoiden suosiota uusissa myytävissä aseissa. Hirvijahdin volyymin kasvun myötä “ysikolmonen” nosti suosiotaan ja se tuli vahvasti perinteisten rinnalle asekauppojen hyllyille. Nykyaikainen ja tulevaisuuden hirvikivääri eivät poikkea toisistaan suuresti. Hiljalleen niitä alkoi näkyä myös metsissä ja erityisesti innokkaimpien hirvimiesten keskuudessa ne alkoivat olla tuttu näky. Perinteisten oljenkorsi Perinteisten kaliiperien tulevaisuuteen vaikuttaa oleellisesti tulevaisuudessa saatavilla olevien luotien ja patruunoiden laatu. Magnumpatruunoiden ero on se, että luodille saadaan korkeampi lähtönopeus. Ero on usein näennäisesti pieni, mutta jo 50-100 m/s tavallista korkeampi lähtönopeus pidentää luodin varman avautumisen aluetta huimasti. Tulevaisuudessa tämä saattaa kiihtyä, jos siirtyminen lyijyttömiin luoteihin on edessä. Hiljalleen näiden rinnalle nousee mitä suurimmalla todennäköisyydellä laajempi valikoima magnum-patruunoille pesitettyjä aseita. Patruunoissa on tapahtumassa muutos nopeampiin magnumkaliipereihin. Suomessa vaa’ankieliasemassa on .308 Winchester. Modulaarisuus ja standardit nostavat suosiota. Suurempi muutos käytettävissä kaliipereissa voi jäädä tapahtumatta, jos nollakasiin on jatkossa saatavissa tehokasta ja suurimmassa osassa aseita varmasti toimivaa tehdaspatruunaa. Tämä on haaste, mutta on todennäköistä, että patruunakehitys tulee olemaan nopeaa, mikäli lyijyttömiin luoteihin siirrytään rytinällä. P h. Magnumpatruunoiden ero on se, että luodille saadaan korkeampi lähtönopeus, joka umpiaineluodeilla (kupari) tarkoittaa pidempää tehokasta käyttöetäisyyttä. Pääosa metsästäjistä tulee edelleen käyttämään peruspatruunoita. Suosiotaan nostavat kiväärit, joissa on laaja lisävarusteiden saatavuus. Edelleenkään 30 kaliiperisten asemaa ei horjuttanut mikään (eihän uusi patruuna vaikuta jo olemassa oleviin aseisiin), mutta ysikolmoset näkyivät selvästi uusissa myydyissä aseissa. Ainoa muutos tullee näkymään muutamien vuosien sisällä uusien aseiden kaupassa. Kuvassa vasemmalta .270 Winchester, 270 WSM, 7 mm Remington Magnum, .308 Winchester ja .300 Winchester Magnum
Negatiivisia asioita saisi tuoda esiin varsinkaan siten, että tällainen viesti menisi kritiikin saajan lisäksi ulkopuolisten korviin. Aseet ovat tappamisen työkaluja ja niihin tulee suhtautua sellaisina. Käytännön esimerkkejä Ampumaradat ovat paikkoja, joissa ihmisiä on paljon pienellä alueella aseiden kanssa. Ennen näihin puututtiin hanakasti, mutta nykyään valvojat katsovat asioita liiaksi läpi sormien. Ampujat olivat rutinoituneempia ja radoilla kävijät olivat tottuneet kovaan kuriin. Siksi aseturvallisuudesta on syytä muistuttaa aika ajoin, jotta asian vakavuus ei unohdu. Aseturvallisuus on uuden kokeen myötä jyrkässä alamäessä. Kusipää on tässä tapauksessa aseturvallisuuden rikkoja. Vain neljä asiaa Aseturvallisuuteen kuuluu ampujan osalta vain neljä muistamisen arvoista asiaa: • Kaikki aseet ovat aina ladattuja • Älä ikinä osoita aseella mitään, mitä et ole valmis tuhoamaan • Ole varma kohteesta ja siitä, mitä sen takana on • Pidä sormi pois liipaisimelta, kunnes olet valmis ampumaan Nämä neljä aseturvallisuuden sääntöä ovat ehdottomia niin radalla kuin metsällä ja näiden noudattamista tulee valvoa ja rikkeisiin tule puuttua välittömästi. Ankara aseturvallisuus Aseilla tapahtuvat vahingot ovat aina vaarallisia. Vaikka vanhoja ei kannattaisikaan muistella, oli aseturvallisuus ennen paremmalla tolalla. 70 RIISTA TURVALLISUUS N ykyisen ampumakokeen vaikutukset ovat laajoja. Tästä ovat jo älähtäneet ampumaradoilla valvontavuoroissa olevat henkilöt ja ampumakokeiden vastaanottajat. Kritiikin antaja saa nykyään helposti ”kusipään” maineen, vaikka kyse on täysin päinvastaisesta asetelmasta. Teksti ja kuvat A R T O M Ä Ä T T Ä Yksi tyypillisimmistä aseturvallisuuden rikkeistä suomalaisten metsästäjien keskuudessa on tähystäminen aseen kiikaritähtäimen kautta. Nykyisen kokeen suurin ongelma piilee siinä, että koe ei vaadi säännöllistä harjoittelua. Tämän vastuun laiminlyömisestä huomauttaminen on jokaisen velvollisuus ja syypäätä on turha hakea kritiikin antajasta. Ei selityksiä, ei poikkeuksia, ei lässytystä. Ampumaradoilla on muutamia paikkoja, joissa aseturvallisuuden laiminlyönnit kasaantuvat. Aseiden käyttäjien pitää sisäistää välineidensä potentiaalinen tuhovoima ja heillä on aina ankara vastuu ympäristölleen aiheuttamasta tuhosta tai sen uhasta. Tässä ei oteta kantaa niinkään ampumataitoon, vaan aseturvallisuuteen. Kaikkien viestien tulisi olla hienovaraisia ja hienotunteisia. Virheet aseturvallisuudessa ovat hengenvaarallisia ja tämän rinnalla pienet henkiset kolhut töpeksijän taholla ovat merkityksettömiä. Sillä pidettiin huoli siitä, että vahinkoja ei sattunut kanssa-ampujille tai ammuntojen valvojille. Katselukiikarit ovat tähystämistä ja kohteen tunnistamista varten, aseen vuoro tulee siinä vaiheessa kun kohteesta ja sen taustasta ollaan varmoja ja kohde ollaan valmis ampumaan.. Aseet ja aseturvallisuus eivät kuulu maailman pehmeään puoleen. Herkkähipiäiset nykyihmiset Yksi perustavaa laatua oleva ongelma nykymaailmassa on ihmisten välinen viestintä. Vanha koe taas vaati ampumataidon jatkuvaa ylläpitämistä, joten ratakäytännöt kävivät tutuiksi harjoittelun sivutuotteena
Tämän takia on hyvä, että asia tarkistetaan kaadolle tulevan porukan toimesta. Tapaa kannattaa pitää yllä myös silloin kun metsästetään yksin, sillä tällöin tapa juurtuu selkärankaan ja töppäyksiä ei pääse tapahtumaan porukkajahdeissa.. Tässäkään asiassa ei ole liikkumavaraa, vaan aseen piipun tulee olla ampumapaikalle mentäessä turvallisessa asennossa, se viedään osoittamaan taulujen suuntaan mahdollisimman vähäisillä liikkeillä. Useammin kuin puolessa tapauksista ase on ladattu ja toisinaan se on myös varmistamatta. Ampumapaikalta lähteminen on neljäs paikka, jossa vaaratilanne syntyy herkästi. Tämä tuppaa unohtumaan herkästi, jos radalla käynti ei ole rutiininomaista. Vaatimus avattuun lukkoon on kuitenkin perusteltu ja tässäkin kohtaa pitää muistaa se, mitä edellä on sanottu. Tällaisessa tilanteessa asiasta on syytä huomauttaa ja vaatia aseen vireystilan purkaminen. Ase tulee kuljettaa tällä välillä joko piippu ylös tai alaspäin. Ase luonnollisesti ladataan ja seurataan tilanne läpi, mutta kun todetaan, että eläin on saatu eräksi, jätetään ase ladattuna esimerkiksi puuta vasten. Toinen vaaran paikka liittyy aseen kuljettamiseen odotusalueelta ampumapaikalle. Avattu lukko on visuaalinen merkki siitä, että ase on lataamaton. Lukko auki! Ampumaratojen ja metsästäjien kokoontumispaikkojen perusasia on aseen valmiustilan näyttäminen muulle porukalle. Vaikka metsästäjiä tarvitaan ja mahdollisimman moni on tulevaisuudessa tervetullut harrastuksen pariin, ei kyse ole niin huutavasta pulasta, että tarvitsisimme keskuuteemme muiden turvallisuudesta piittaamattomia toheltajia. Tämä tapahtuu joko avaamalla aseen lukko tai taittamalla ase, jos kyseessä on vaikkapa rihlakko. Aseen ronklaus alkaa kopissa ammunnanvalvojan läsnä ollessa ja piippu saattaa osoittaa jossain vaiheessa kohti valvojaa. 71 RIISTA TURVALLISUUS Ensimmäinen paikka on se, joissa ase poistetaan suojuksesta. Tällöin ongelmat liittyvät siihen, että aseella heilutaan sen osoittaessa sattumanvaraiseen suuntaan. Joka tapauksessa tästäkin selvittiin ja aseturvallisuus saatiin taottua selkärankaan ehdottomana. Jos laukaus lähti ”varkaalla”, tarkoitti tämä ampumisen loppumista siltä istumalta ja rankkaa puhuttelua liipaisinkurin osalta. Paha mieli Silloin kun olimme pojanviikareita, saimme serkkupojan kanssa vakavat ohjeet aseiden käsittelyyn jo ilmakivääreiden kanssa touhutessa. Kolmas vaaran paikka liittyy ampumapaikalle menoon. Kansanterveydellisesti ajatellen on kuitenkin tärkeää poistaa aseesta patruunat ja huolehtia siitä, että se on tyhjä ennen kuin asetta liikutetaan pois ampumapaikalta. Tämä on ehdoton toimintaperiaate radalla ja metsästäjien kokoontuessa. Metsästystilanteissa yksi tyypillisimmistä turvallisuuslaiminlyönneistä tapahtuu mentäessä kaadolle. Tämähän ei periaatteessa pitäisi vaikuttaa asiaan, sillä oikealla käsittelyllä ladattukin ase on turvallinen. Lukon voi käskeä avaamaan kuka tahansa, eikä tällöin tarvitse miettiä hienotunteisuutta. Pikkupojalle tämä oli raskasta kuunneltavaa ja paha mielikin siitä usein tuli. Aseella on ammuttu, joten vaarana on aseen kanssa heilumisen lisäksi myös sen aiempaa korkeampi valmiustaso. Aseturvallisuudesta huomauttamisesta loukkaantuminen ja paha mieli ovat asioita, joista ei tarvitse välittää. Moni ei huomioi tässä vaiheessa aseen piipun turvallista suuntaa, vaan asetta roikutetaan kuin kauppakassia, piipun suunnan pyyhkiessä pitkin muita ampujia. Jos joku henkilö ei tällaista kestä ja vaikka jättää ampumaja metsästysharrastuksen sikseen, on tämä vähäisempi paha kuin se, että aseturvallisuuden rikkominen jatkuu. Yksinkertainen lausahdus ”lukko auki” riittää ja tätä komentoa tulee noudattaa kyseenalaistamatta komentavan henkilön auktoriteettia. Aseiden käsittely metsässä porukan kokoontumisen yhteydessä ei poikkea ampumaradalta
Tämän jälkeen niille on hyvä antaa kyytiä esimerkiksi teräksisellä ”asesepän harjalla” tai jäykällä pronssiharjalla. Vaseliini sopii erityisesti niihin paikkoihin, joiden kulumista täytyy varjella ja jotka ovat sovituksiltaan tarkkoja, mutta joissa liike on rajallinen. Lisäksi tarvittavat voiteluainemäärät ovat sitä pienempiä mitä laadukkaammasta aineesta on kyse. Voiteluaineissa kannattaalat. Haulikoiden kaasumäntien osien liottamiseen on olemassa myös oma aine, Slip 2000 Gas Piston & Parts Cleaner. Hätäisemmille putsaajille taas sopii ultraäänipesuri terästettynä tujauksella moottorinpesuainetta. Nykyään moni käyttää näissä pinnoissa te. Aseöljyt selitettynä Aseissa käytettävillä kemikaaleilla on kolme päätehtävää; puhdistus, voitelu ja ruostesuojaus. Itselataavien koneiston palamisjätteiden poistaminen on tärkeää. onia sisältäviä CLP (Cleans, Lubricates, Protects) öljyjä, joissa kuivavoiteluaine on sekoitettu öljyyn. Haulikon piipun ongelma on muovi. Voiteluaineissakin on myrkyttömiä vaihtoehtoja, mutta useimmiten nämä tuotteet ovat joko kasviöljytai vesipohjaisia.. Yksi parhaista piipun puhdistukseen käytettävistä aineista on myrkytön Boretech Eliminator, joka on hyvä aine usein tapahtuvaan piipun puhdistamiseen. Slip 2000 Carbon Killer toimii niin kiväärin kuin haulikon kaasumännän osille. VOITELUAINEET OVAT oikeastaan helpoin säästökohde aseissa, sillä käytännössä kaikki aseiden voiteluaineet löytyvät myös moottoreiden voiteluun tarkoitetuista tuotteista. 72 RIISTA KOKEILTUA Puhdista, voitele ja suojaa AS E Ö L J Y T J A N I I D E N K Ä Y T T Ö L uotiaseiden kupari on helppo poistaa, mutta palamisjäte on suurempi murhe. Käyttökelpoisia aineita löytyy myös arkipäiväisemmistä tuotteista. Erilaisilla vaseliineilla on erilaisia voiteluominaisuuksia, mutta aseissa haetaan erityisesti suurta voitelupinnan paineen kestävyyttä. Vaseliineja käytetään kohteissa, joissa voiteluaineen halutaan pysyvän pienellä ja täsmällisesti määritetyllä alueella. Tämäkin tuote on myrkytön. Moottoriöljyt ovat voiteluaineena hinnaltaan edullisimpia, mutta voiteluominaisuuksiltaan nämä ovat ylivoimaisia. Voiteluaineissakin on myrkyttömiä vaihtoehtoja, mutta useimmiten nämä tuotteet ovat joko kasviöljytai vesipohjaisia. Myös käyttökelpoisia vaseliineja löytyy samoista hyllyistä joka lähtöön. Tätä varten kannattaa hommata VFG-tulppia ja timanttitahnaa, eikä boroskooppi piipun kunnon tarkistamista varten ole nykyään enää niin suuri investointi. Voiteluaine siis tarttuu metalliosien pintaan ja liikkuvien osien luisto ei lopu aseen kuivuessakaan. Tällaisia ovat esimerkiksi haulikon saranatapit tai kivääreissä lukon sulkuoÖLJYT OVAT PARHAITA valintoja voiteluaineeksi sellaisissa pinnoissa, joissa välykset ovat suurempia ja joissa voiteluainetta on laajemmilla pinnoilla. Shotgun Blend pehmentää piippuun kertyneen muovin ja irrottaa piipusta palamisjätteet ja lyijyn. Esimerkiksi itselataavien aseiden lukon liukukiskot ovat hyvä esimerkki tällaisista kohteista. Teksti ja kuva A R T O M Ä Ä T T Ä LIIKKUVIEN OSIEN VOITELUSSA käytettävät aineet ovat perinteisesti olleet joko öljyjä tai vaseliineja
Tämän vuoksi esimerkiksi hioma-aineeton autovaha on toimiva aseiden metalliosien pinnoite. Aseen ulkopintoja ei tarvitse voidella, mutta ruostesuojauksen ne vaativat. Tämän vuoksi aseet tulee aina ja ensisijaisesti säilyttää piippu alaspäin, aseen ”selän” puolelle kallistettuna. RUOSTESUOJAUKSESSA ASEEN metallipinta käsitellään öljyllä, joka estää kosteuden pääsyn metallipinnalle. Tällainen voiteluaine esimerkiksi aseen laukaisukoneistossa saattaa tietää isoja ongelmia talvisessa jänispassissa. Tällöin nestemäisen kalvon sijaan metalliosien pintaan muodostuu ikään kuin lakkakerros, joka ei enää voitele vaan enemmänkin tukkeuttaa aseen toimintaa. Vahat ovat kätevä tapa suojata aseen metallipinnat ruosteelta. Suurin syy ei ole välttämättä liiallinen öljy vaan aseen säilytysasento, jossa öljy pääsee valumaan aseen puuosiin. Ne muodostavat kalvon, joka suojaa asetta pitkään ja ne eivät myöskään kulu pois metalliosista nopeasti. Esimerkiksi tavallinen rypsiöljy voitelee aseen kesäkeleillä mainiosti, mutta pakkasella samainen öljy ei tule ulos pullosta. Onkin oltava kirkkaana mielessä, että halutaanko jokin osa vain suojella ruosteelta vai pitääkö se myös voidella. Aseissa käytettävät puhdistus, voitelu ja suoja-aineet löytyvät niin tarkoitukseen valmistetuista aineista kuin myös yleisesti saatavilla olevista aineista. Luonnollisesti paras tapa suojata aseet pysyvästi ulkomaailmalta on pinnoittaa ase esimerkiksi Cerakote pinnoitteella. Ruostesuojauksessa oleellisen tärkeää on huomata, että moni hyvä ruostesuoja ei ole hyvä voiteluaine ja taas moni voiteluaine on hyvä ruostesuoja. Suurin vanhojen aseiden vaiva on puutukkiin päässeet öljyt, jotka heikentävät puuosia ja tekevät niistä hauraita. KOKEILTUA. Nämä täytyy poistaa ennen kuin ase taas otetaan uudelleen käyttöön. Periaatteessa mikä hyvänsä öljy ajaa tämän käyttötarkoituksen, mutta öljyissä on paljon eroja siinä, miten hyvin ne pysyvät metallipinnoissa. ASEISSA TÄRKEÄÄ on muistaa se, että väärä aine väärässä paikassa aiheuttaa usein ongelmia. Samaten jos esimerkiksi kiväärin piipun sisäpintaan jää jäänteitä kuparin poistoon käytettävistä aineista, on näillä taipumuksena hapettaa viimeisiä kuparijäämiä. Tämä työ onnistuu nykyään myös Suomessa Ceramet Oy:n toimesta Viitasaarella. Esimerkiksi tavallinen WD-40 on osoittautunut melko hyväksi ruostesuojaksi ja sillä on helppo käsitellä aseen metalliosien pinnat. Pitkäaikaisessa säilytyksessä tulee muistaa erilaisten ruosteensuoja-aineiden ja öljyjen mahdollinen kuivuminen. Tällöin kaikki öljyvalumat suuntautuvat pois aseen puuosista. 73 RIISTA kin olla tarkkana erityisesti, jos asetta käytetään kylmissä olosuhteissa, sillä pahimmillaan nämä tuotteet jähmettävät aseen pakkaskeleillä täydellisesti
Kerran annoin sulkutulta jänikselle niin tanakasti, että jahtikaverini Pietikäisen Pentti totesi kaadolla: ”Taisi lähteä kaksikin kutia kerralla”. Tunne unohtui vuosikymmeniksi, kunnes palasi viime vuonna. Olin kyllästynyt rettuuttamaan jo ajat sitten painavaa haulikkoa. Usein ase oli 220 Valmet, joka oli valmistettu 70-luvulla. Pientä ryyniä piippuun”. Jukka Ketola Sakolta puolestaan opasti. Tuntui, että se kulki kuin itsestään mukana. Pari kyyhkypassia alla suuntasin pohjoiseen. Ei kun keppi tilaukseen. Mutta kun ikää tulee, tulivoiman lumo hiipuu. Juuri tätä olin kaivannut; kevyt, näppärä ja siro haulikko. Olen aina pitänyt puolareista, kaksipiippuisia karsastin. Kantaa. Lehtokurpat lukkorunkoon ja tummaan kaunista puuta tukkiin niin asetta katselee ilokseen passissa. Vaikka junnuna Remmari lauloi ja vyö tyhjeni pateista, kiinnostus kevyttä haulikkoa kohtaan jäi itämään. Sen olen matkan varrella oppinut, että aseen pitää miellyttää silmää. Sillä nimellä Valmetia myytiin Amerikan markkinoilla. 74 RIISTA BERETTA 690 FIELD III 20 CAL E nsimmäinen omalla rahalla ostettu haulikko oli 12 kaliiperinen pumppu, Remington Wingmaster mangnum. Ne väännettiin mutkalle. Voin sanoa, se oli rakkautta ensi pamauksesta. Kaappiin kertyi jos jonkin moista torrakkoa. JUURI TÄTÄ OLIN kaivannut; kevyt, näppärä ja siro haulikko. Merkkiä en muista, luultavasti Suhl. Ase oli edelleen arvoitus. ”Älä masennu, jos ei heti osu. Ihana. Joskus aseen kyljessä luki Savage. Lopen ampumaradalla pääsin kokeilemaan Sakon Road Showssa livenä 20 kaliiperin Beretta 690 Keventäjän jänispyssy Pitkään se ajatus kypsyi. Sitä. Teksti ja kuvat P E K K A M O M M O. Yksi sellainen meillä oli, mutta sen kolhous ei innostanut. Se johtui naapurin Kalervon 16 kaliiperisesta rinnakkaispiippuisesta haulikosta. Poliisihuutokaupan nuijamies napautti niitä uusille keventäjille yleensä 200-400 eurolla. Niitä putkahti listalle harvakseltaan. Halusin siron ja kevyen haulikon, jänispyssyn. Todellisen tulikasteen Beratta sai tuntureilla riekkojahdissa. Kuuntelin tietäjiä tarkalla korvalla ja painoin vinkit visusti mieleeni. JOITAKIN VUOSIA KYTTÄSIN poliisin asehuutokaupasta kakskymppistä. RIISTAN ASE-EKSPERTTI Arto Määttä kehotti ottamaan aseen 30 tuuman piipulla. Ei tullut mieleenkään laittaa hihnaa, eikä se oikein siihen sovikaan. Se on erilainen kuin 12 kaliiperinen. Field IIIhaulikkoa. Harmitti kun en ehtinyt radalle. Oli. En ymmärtänyt silloin. Pentin olalla keikkui yksipiippuinen Baikal, oli kuulemma kevyt kantaa. SAIN HAULIKON , kun jahtikausi oli jo kuumimmillaan. Jukka tietää mistä puhuu, sillä hänellä on myös samanlainen haulikko. ”Tasapainottaa huomattavasti kevyttä asetta”, Arto korosti. Niille oli aina ottaja, toisin kuin 16 kaliiperin haulikoille. Pääsin pyörittelemään sitä kädessä muutaman kerran ja se oli kuin karkki 30 tuumaisen Remingtonin rinnalla. Se tuntui heti hyvältä: Siro, kaunis, veikeän terävä rekyyli ja kiekot tippuivat. 20 kaliiperin haulikko karisti kilot käsistä. Kun kaksi tulikuumaa setteriä haravoi avotunturia, killui 20 kaliiperinen olalla. Se oli mahtava tulikeppi, kun putken työnsi täyteen magnumeita
Kakskymppisen kuvio on tiukempi kuin 12 kaliiperisen. Patruunaksi valitsin vinkkien pohjalta Federalin Prairie Stormin haulikoolla 6. Vaikka ase painaa vain 2,7 kiloa, on se tasapainoinen ampua. Sen olen matkan varrella oppinut, että aseen pitää miellyttää silmää. Kakskymppisen eka jänö nurin. Ja niin jänis tuuppi tulemaan pitkin tietä. 75 RIISTA BERETTA 690 FIELD III 20 CAL Ensimmäiset riekot pummasin puhtaasti. Carola oli tosin sitä mieltä, että elävä jänis on kivempi juoksukaveri.. Olin passissa mökkitien risteyksessä. Usein kuulee, että kakskymppinen sopii naisille ja nuorille juuri keveyden ja siron olemuksen vuoksi. Eittämättä näin on, mutta sopii se kyllä aivan yhtä hyvin raavalle miehellekin. Ei tuntunut missään. TUNTUREILTA MATKA KULKI Kangasniemelle jänisjahtiin. Muutaman pitkäkorvan voisi tällä kaudella poksauttaa. Carola-dreeverin ajo kulki ja jäniksiäkin oli mukavasti. Itse olen keventänyt jo kengissä, vaatteissa, repussa, kiväärissä ja nyt haulikossa. Siinä se oli, jänismiehen ensimmäinen 20 kaliiperilla ammuttu jussi. Jänis tipahti. En malttanut päästää melkein jaloista lähteviä lintuja tarpeeksi etäälle. Nostin hitaasti poskelle, annoin tulla lähemmäs ja Beretta sylki kerran. Jokainen poisjäänyt gramma on tuonut iloa eräpäivään. Nykyään keventäminen on monissa tapauksissa mahdollista kehittyneiden valmistustekniikoiden ja keveämpien materiaalien myötä. Osuutta aasiaan lienee Arton 30 tuumalla. Latausta on 34 grammaa, eli ihan normaali määrä. Jänis meni poispäin, mutta kääntyi takaisin. Mutta en masentunut, ja niin vain lintuja alkoi tippua kenttään. Aseen keveyden todella tunteen käsissä ja hartioissa päivän päätteeksi. Puula oli vielä sula, kun ajo lähti liikkeelle ihan rannasta. Aseen keveys ei ole harhaa, kun sitä kannetaan päivästä toiseen. Asiaa ei helpottanut sekään, että piipunsuulla oli liian tiukat supparit. Mutta ei takuulla viimeinen. Keveys on ollut Riistassa esillä viime aikoina muun muassa kivääreissä, optiikassa, vaimentimissa ja vaikkapa metsästyskengissä
76 RIISTA Teksti ja kuvat J U H A J O R M A N A I N E N RESEPTIT Ku va P E K K A M O M M O Jänis loikkaa lautaselle Ajokoiran haukku kuulaassa pakkasilmassa on hienointa sinfoniaa metsästäjälle. Kun vemmelsääri on saatu eräksi, on aika katsoa, millaista evästä siitä voisi laittaa.
Helpoimmin se käy kun pakkaa lihat vakuumiin.. Toisaalta niitä voi kerätä niitä pakkaseen suuremman määrän ja jauhaa ne jauhelihaksi. Näyttää siltä, että suurin osa saaliiksi saaduista jäniksistä ja rusakoista haudutetaan uunissa useita tunteja. Riiputa kunnolla Vanhan tavan mukaan tämän jälkeen pupun mahaan tungetaan havupuun oksia. Normaali saalis on nykyään noin 100 000 jänistä. On muuten erittäin maukasta evästä. Kaikista lihanriekaleista, luista ja rangasta pitää lopuksi keittää maukas jänisliemi. Jänis on monipuolinen riistaeläin ja taipuu moneksi osaavan kokin käsittelyssä. Silloin suolistaminen sujuu hygieenisesti. Jäniksen jauheliha on todella maukasta. Silloin ulko. Kyllä liha kypsyy, mutta lopputulos on kuivaa ja ylikypsää lihaa. Lavoissa ei ole paljoa lihaa ja ne voi leikata luuttomiksi ja käyttää lihat esimerkiksi jänisliemen valmistukseen. Aloitetaan alusta: Jänis makaa kuolleena hangella, ensimmäinen tehtävä on tietenkin suolistaa se. leeselän ja takakinkut. Parempi on eritellä osat ja valmistetaan niistä ruokaa mihin ne parhaiten sopivat. Ne ovat mureudeltaan kaikki eritasoisia, mutta lähes kaikissa ohjeissa kehotetaan laittamaan kaikki lihat samaan pataan. Jotta jäniksestä saadaan aikaseksi herkullista ruokaa, meidän pitää muistaa muutama asia. leet ja takakinkut saavat viettää pari viikkoa 2–4 -asteisessa jääkapissa. Jäniksen . Vasta sitten liha on mureaa ja maukasta. Aikoinaan saalismäärät olivat hurjasti suurempia, esimerkiksi vuosina 1982–83 kokonaissaalis oli 955 000 pitkäkorvaa. Muuten vaarana on, että hapettomassa tilassa elävät mikrobit pilaavat lihaa raakakypsytyksen aikana. Fileet ruskistetaan nopeasti pannulla ja kypsennetään uunissa niin, että sisälämpötilaksi tulee 60 astetta. Jos sen hygienia arveluttaa, voi asettaa pupu vatsalleen lumelle ja pyyhkiä veret pois hetken kuluttua talouspaperilla. En ole suuri jauhelihan ystävä, mutta jäniksen jauheliha on todella maukasta. lee on punertava sisältä, mehukas ja tavattoman maukas. Tutkin keittokirjoja, surfailin netissä ja etsin jänisruokien reseptejä. Se on hyvän lihan väärinkäyttöä. Toinen tapa on täyttää takakinkut sopivalla täytteellä ja kypsentää uunissa. Takakinkut voi purkaa samalla tavalla kuin hirven takakinkut ja käyttää pienet paistit kokonaisina. Kun lihat laitetaan vakuumiin ja jääkaappiin raakakypsymään, niiden pitää olla mahdollisimman puhtaita. Ruhon eri osat Jäniksen ruhosta kokki voi käyttää hyväkseen lavat, . Niistä saa todella tyylikkäitä ruokia jotka maistuvat kaikille. Ammattitaitoisella metsästäjällä on repussaan kertakäyttöhanskat. Jäniksenlihaakin pitää raakakypsyttää. Hirviä, kauriita ja valkohäntäpeuroja riiputetaan, ja niin riiputetaan eli raakakypsytetään jänistäkin. Siitä kertyy melkoinen määrä hyvää ja maukasta riistalihaa. Korostan hyvää hygieniaa siitä syystä, että jäniksenkin lihaa pitää riiputtaa. Ei kelpaa nyt minulle. Se toimii myös kastikkeen pohjana jänisruoille. 77 RIISTA RESEPTIT M etsäjäniksen ajattaminen ajokoirilla lienee yksi suosituimmista metsästysmuodoista maassamme
leetä on varsinainen makupommi. Anna . 4 – Annostele kastike pastan päälle. Lisää valkoviini ja anna kiehua niin, että jäljellä on ruokalusikallinen. Lisää lopuksi parmesaaniraastetta. fusilli tricoloria parmesaaniraastetta voita suolaa mustaa pippuria myllystä 1 – Kuullota salottisipulisilppua voissa. Ohje on tajuttoman helppo, ja evään valmistaminen ei vie varttia pidempää aikaa. leetä kalvottomana 2 silputtua salottisipulia 0,5 dl kuivaa valkoviiniä 3-4 dl vispikermaa noin 100 g sinihomejuustoa 100 g pekonia 2 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa 300 g pastaa, esim. Lisää homejuusto lopuksi, kiehauta ja sekoita. Leikkaa pekoni paloiksi, paista ne. 2 jäniksen ulko. Mausta suolalla ja pippurilla. Vasemmalla sisäpaisti, sitten ulkopaistin rulla, ulkopaisti ja oikealla kulmapaisti. Lisää sipulien sekaan pekonipalat, ja basilikasilppu. Pupun takakinkun paistit potretissa. leiden levätä, . Jos et ole aiemmin kokkaillut, suosittelen aloittamaan tämän reseptin kanssa – et voi epäonnistua. leiden pitää olla punertavia sisältä. 2 – Laita pasta kiehumaan vahvasti suolattuun veteen. Lisäksi muut ruokailijat hämmästelevät ruoan upeaa makua. leitä kuumassa voissa kaksi, kolme minuuttia. Leikkaa . J Ä N I K S E S T Ä H E R K K U A. Kaada kerma sekaan, sekoita hyvin ja anna kiehua viitisen minuuttia. Kaada kertynyt rasva pois. 3 – Paista . Jos teet jänispataa, tämä on tyylikäs keino erotella paistit, poistaa niistä kalvot ja leikata vasta sitten kuutioiksi. leet paloiksi ja asettele ne annoksen päälle. Gorgonzolapastaa ja jäniksen . 78 RIISTA RESEPTIT 4 H EN K IL Ö Ä JÄ N I K S E N F I L E E TÄ JA G O RG O N Z O L APA STA A Tämä eväs sisältää tuhdisti makua. Silloin paistien kalvot eivät jää kiusaamaan syöjiä
Ohje ei ole vaikea, mutta jäniksen takakinkun purkamisessa tarvitaan veitsenkäsittelytaitoa. Lisää parmesaaniraaste ja pilkotut kuivatut tomaatit. 4 – Ota folioon käärityt koipirullat ja pyörittele niitä kuumalla pannulla viitisen minuuttia. Jäniksenkoipirullat ja tomaattihöystö vie ajatukset kesään. Poista tomaateista siemenet, purista mehu ja ota tomaattimehu talteen. Peitä koipilevyt basilikanlehdillä ja aseta keskelle mozzarellatanko. M U H E V A A J A M A I S T U V A A 4 H EN K IL Ö Ä. Kaada seos kattilaan, lisää tomaattimehu ja tomaattikuutiot. Lisää kaksi ruokalusikallista basilikasilppua keittoajan lopuilla seokseen. 79 RIISTA RESEPTIT TÄY T E T T YÄ JÄ N I K S E N KO I P E A I TA L I A I S E E N TA PA A N Tässäpä herkullinen ja kevyt eväs jossa maistuu tomaatti, mozzarella ja riista. Jäniksen takakoiven paistien purkaminen käy samalla tavalla kuin hirvenkin takakoiven. Nosta koipirullat muutamaksi minuutiksi vetäytymään, annostele tomaattihöystö kuumille lautasille. 3 – Kuullota salottisipulisilppua, valkosipulimurskaa ja porkkanansiivuja voissa. Keitä miedolla lämmöllä parikymmentä minuuttia. Leikkaa tomaattien malto kuutioiksi. Laita ne sen jälkeen 120 -asteiseen uuniin ja kypsennä 30 – 40 minuuttia. Leikkaa koipirullat siivuiksi, aseta ne tomaattihöystön päälle. 2 – Kalttaa tomaatit. 2 jäniksen takakoipea 1 mozzarella -juusto (feta -juustokin käy) 1 ruukku tuoretta basilikaa 2 salottisipulia 3 4 valkosipulin kynttä murskattuna 10 isoa tomaattia 1 porkkana hyvin ohuina siivuina 3 valkosipulin kynttä murskattuna 4 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja parmesaaniraastetta suolaa mustaa pippuria myllystä 1 – Leikkaa takakoivet luuttomiksi. Reisiluu pois, potkalihat laitetaan jauhelihaksi ja sitten paistit eroon toisistaan kalvoja myöden. Se käy helposti, kun kastat tomaatin kymmeneksi sekunniksi kiehuvaan veteen. Kiedo rullalle, kääri voilla voideltuun alumiinifolioon. Levitä takakoivet levyksi ja mausta ne suolalla ja pippurilla
VIIMEINEN SANA. Kireimmät asiat liittyivät tällä kertaa lähinnä muutamien jahtimiesten terveysasioihin. 80 RIISTA Tossavaisen herneet Viimeinen sana Teksti R E I S K A N A A P U R I V A A R A Hirvijahdin kritiikkipalaveri oli tänä vuonna kohtuullisen rauhallinen. Seuran puheenjohtaja antoi hirvimiehille nootin, jota porukka sitten pyöritteli puolitoista tuntia
Vahinko oli toisaalta jo tapahtunut ja Moilasen erottamisella seura saattaisi korkeintaan saada menetetyt maat jossain vaiheessa takaisin. 81 RIISTA VIIMEINEN SANA S euran hirvenhiihtäjäveteraani Karjalainen oli saanut eräänä joulukuisena viikonloppuna sydänkohtauksen, joka oli viedä miehen hautaan. Koulutuksen hintakin nousi esille Moilasen suunnalta, sillä hänen mielestään eläkeukkojen aiheuttama rasite oli riittävän suuri ilman rahallistakin kulua. Johtokunta oli ongelmallisessa tilanteessa. Moilanen oli hankala ja ylimielinen tyyppi, joten erottamisperusteen tulisi olla täysin vedenpitävä tai koko porukka löytäisi itsensä käräjiltä. Näppäryys ei tuottanut tällä kertaa toivottua tulosta ja seuran johto oli hyvin epämiellyttävässä tilanteessa. Moilanen taas nosti asiasta karmean äläkän, jonka myötä koko johtokunta ilmoitti, että eivät olisi jatkossa käytettävissä tehtävään. Palaverissa nousi esiin se, että Karjalainen ei olisi pelastunut kenenkään muun kynsissä, saati sitten itsekseen passitellessaan. Tossavaisen maiden irtisanominen oli kova pala seuralle, sillä ne sijaitsivat strategisesti tärkeillä paikoilla hirvijahdin kannalta. Nyt hän oli kuitenkin ärsyyntynyt siinä määrin, että irtisanoi läksiäislahjana 250 hehtaaria maitaan seuralta. Todellinen kokous käytiin tapojen mukaan kokousta seuranneella viikolla. Tämä ajatus taas oli joidenkin mielestä pöyristyttävä, sillä seuran hirviporukan nuoriso-osastokin alkoi olla keski-iältään viidenkympin huitteilla. Johtokunta kuvitteli tehneensä teknisen tyrmäyksen, joka ei kuitenkaan tuottanut toivottua lopputulosta. Hirviporukan välit olivat tulehtuneet ja koko johtokunta oli erovuorossa. Ongelmaan löytyi lopulta yllättävän helpolta vaikuttava ratkaisu. Tämäkään ei tosin ollut varmaa, sillä Tossavainen oli käärmeissään koko seuralle lähinnä siitä syystä, että Moilasta ei oltu laitettu kuriin jo kokouksessa. Lisäksi ajatus siitä, että iäkkäämmät hirvimiehet eivät olisi jahdin kannalta tarpeellisia, koettiin loukkaavana. Päätös piti, vaikka johtokunta yritti kaikin mahdollisin keinoin suostutella Tossavaisen pyörtämään irtisanomisen. Pahimman kohun aiheutti Tossavainen, joka ilmoitti irtisanovansa maat seuralta. Seuran puheenjohtaja esitti kokouksessa, että hirviporukalle tilattaisiin Punaisen Ristin ensiapukoulutus, mutta esitys aiheutti kovaäänisiä vastalauseita. Syyttävä sormi kohdistui Moilaseen ja johtokunta saikin jäsenistöltä kirjeen, jossa vaadittiin Moilasen erottamista seurasta. Tossavainen oli Karjalaisen laakin jälkeen säikähtänyt tosissaan ja hyvissä ajoin ennen kokousta ilmoitti, että ei enää seuraavana syksynä osallistuisi jahtiin. Seuran vuosikokouksesta tulee mielenkiintoinen. Pahimman kohun aiheutti Tossavainen, joka ilmoitti irtisanovansa maat seuralta.. Seuran jäsenyys perustuu kaikkien jäsenten osalta maanomistukseen, joten puheenjohtaja irtisanoi seuralta yhden pienen palstan, joka yhdisti Moilasen maita seuraan. Vieras sai hierottua Karjalaisen sydämen käyntiin ja sairaankuljetus löysi perille ennätysajassa. Tällä tavoin Moilasen maista saatiin aikaiseksi sirpalealue, joka ei ollut yhteydessä seuran maa-alueeseen ja Moilanen saatiin pullautettua ulos. Vastaajien eturintaa edustaneella Moilasella tuntui olevan se, että ennemmin pitäisi pyrkiä erilleen riskiryhmässä olevista metsästäjistä, joilla ei jahdissa muutenkaan tee mitään. Jotenkin taas tuli sellainen tunne, että Reiska joutuu ottamaan roolia jatkossa. Vaikka äänenpainot eivät nousseetkaan kokouksessa kovin korkealle, oli muutamilta kasvoilta havaittavissa vahvaa ärsyyntymistä. Ei vähiten siksi, että Moilanen oli ostanut keskeltä seuraa vuokralla olevan maa-alueen, jonka myötä hän oli edelleen oikeutettu metsästykseen seurassa. Tossavainen oli tyytyväinen, mutta ei edelleenkään vuokrannut maitaan seuralle. Pelastukseksi koitui jahdissa Karjalaisen vieraana olleen miehen ensiaputaidot ja neuvokkuus avun tilaamisessa
Siinä testataan tupavalaisimia ja metsästetään kaneja kivierämaassa. Tilaukset toimitus@riistalehti.. Tervetuloa! Riista kannettuna kotiin! Mohair-sukat Luxusta ulkoiluun ja liikkumiseen luonnossa Lisätietoja ja verkkokauppa www.icefoxoutdoor.. Seuraava Riista-lehti ilmestyy 28.2. Metsämiehen ja kalastajan kauppa Äänekoskella! KOSKIKESKUS, Kauppakatu 11 0207 189 800 • ma-pe 9-18, la 9-15 www.niskanen.fi Meiltä laadukkaat pyssyt ja paukut sekä laaja valikoima metsästysja kalastustarvikkeita. 2/2020. 82 RIISTA MARKKINAPAIKKA ruskovilla.fi 100% MERINOVILLA Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Takit ja asusteet supermukavaa luomuvillafleeceä Tilaa nyt Riista 6 numeroa + Latvalinnustus-kirja (arvo 54 €) Yhteensä 50 euroa
Ekologisia laatuasuja jo vuodesta 1981 valmistettu Suomessa, tehtaallamme Artjärvellä GOTS-sertifioidut raaka-aineemme Luomuvillafleece • Luomumerinovilla • Luomusilkki • Luomusilkkivilla • Luomupuuvilla. LUOMUVILLAFLEECE ruskovilla.fi Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Takit ja asusteet untuvaisenpehmeää villafleeceä ilman mikromuovia Väri neutraali harmaa sekä rajattuja eriä värikkäitä villafleece-tuotteita koko perheelle
ZERO DRY M Laadukas ja edullinen neulottu pipo. PILOT CAMO Hyvin istuva naamiointipäähine. RIDGE ZERO COVERSET M Lue lisää ja katso lähin jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hw-hunt.fi Maahantuoja: © N or di c H un ti ng Kylmiin olosuhteisiin kehitetty toiminnallinen metsästyspuku nerokkailla yksityiskohdilla. MISSÄ METSÄSTÄJÄ LUURAA. RIDGE HOOD Kevyt metsästysvaatteiden päälle vedettävä puku hyvällä ja toimivalla taskujärjestelmällä. Oikea vastaus: Metsästäjämme ei luuraa, vaan hän on valmiina toimintaan päällänsä Swedteam Ridge Zero M-puku. Talvisiin olosuhteisiin suunnitelluissa vaatteissa ja varusteissa Swedteam käyttää yksinoikeudella Euroopassa ainutlaatuista DESOLVE® Zero naamiointikuviota, jonka ansiosta häivytät itsesi maastoon riistaeläimen silmissä! Tuulenja vedenpitävät metsästyshanskat kylmiin olosuhteisiin. www.hw-company.. RIDGE ZERO CLASSIC M T E S T I V O I T T A JA ! Riista-lehti Nro10/2019. KNITTED Erittäin lämmin karvalakki