facebook.com/SakoFinland RADIEN Nro 1/2022 – 10,50 € R I I S T A T E ST A A PAL-VKO 2022-08 710640-2201 RII STA 1/2 02 2 TALVIKÄSINEET METSÄSTÄJÄLLE Jänis patakuntoon Näin valitset PEURAKIVÄÄRIN Pienpetojyrä .223 REMINGTON ALLE TONNIN MAUSER 18 Talvipassiin Repo-lumipuku Garphyttan-anorakki Victorinoxin veitsi
s.70 MUUTTUVA HIRVIJAHTI s.24 NO. 1 2022 Mutta ennen kuin jänis on saatu patakuntoon, lihan laatua kannattaa varmistaa metsästystapahtumasta lähtien. SISÄLLYS KOTIMAINEN LUMIPUKU S . SEE THE UNSEEN Z8i 3,5-28x50 P NÄE KAUEMMAS H-04A_US_Riista_230x297_FI.indd 1 H-04A_US_Riista_230x297_FI.indd 1 28.09.21 09:58 28.09.21 09:58 s.56 HITTI VAI HUTI. 2 K u va A d o b e S t o c k
Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Latausarvo jen käyttö vain omalla vastuulla. Malinen Arto Määttä Katja Piiroinen Jyrki Puupponen Marika Varpenius k a r tat Retkeilymedia Ahola/Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos k a n n e n k u va Joel Ahola ta i t t o Mäyrä Media/Benjamin Hokkanen Pa i n o Printall, Tallinna ISSN 1796-8267 o s o i t t e e n m u u t o k s e t, t i l au k s e t ja l a s k u t u s Tilaajapalvelu p. (03) 42 465 335 tilaajapalvelu@riistalehti.fi Vuonna 2022 ilmestyy 9 numeroa, JOISTA 1 ON TUPLANUMERONA Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 € (sis. Pä ät o i m i t ta ja , i l m o i t u s m y y n t i Pekka Mommo p. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. alv. facebook.com/riistalehti instagram.com/riistalehti youtube.com/riistalehti Itselataaja t huomio! Kansainväl isen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleiss a esiintyvien latausarvo jen oikeellisuu desta. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. alv. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. SISÄLLYS TAMMIKUUN PAKKASET 1 Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T Pääkirjoitus 4 Ajankohtaista Uutisia kotimaasta 6 Pari sanaa riistalihasta 10 Ulkomailta 12 Metsällä Ranskalainen koiraharvinaisuus 16 Jäniksen valmistelu alkaa riistalaukauksesta 20 Sotasaalis metsällä 28 Mustan linnun perässä pakkasessa 32 Varusteet Testissä talvikäsineet metsästäjälle 44 Jahtianorakki 54 Mauser alle tonnilla 60 Peurakiväärin ainekset 62 Esittelyssä legendaarinen .223 Remington 66 Ruoka: Savusora 78 Viimeinen sana 80. 040-7229 808 pekka.mommo@riistalehti.fi j u l k a i s i ja Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 t o i m i t u s j o h ta ja , i l m o i t u s m y y n t i Veikka Gustafsson p. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi T E K I JÄT Joel Ahola Veikka Gustafsson Panu Hiidenmies Juha Jormanainen Pekka Juntti Saana Kamula Mikko Lamminpää Kari Lindholm J. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty
Se millä sanoilla itse kukin ilmaisemme asioita, on suuri merkitys. Ja sitä se kieltämättä on. FAST BRX1 on nopeampi ja helpompi ampua kuin tavallinen kivääri. Tässä kohta me metsästäjät emme voi olla vaiti. Kahdeksan sulkuolkaa pyörähtävässä lukonpäässä standardi kaliibereissa ja 16 sulkuolkaa magnum kaliibereissa takaavat aseen turvallisuuden. Jutuissa karhu on muun muassa astunut rautaan, mikä ei tietenkään ole mahdollista. #BERETTATRIBE facebook.com/BERETTAfi LOAD YOUR INSTINCT THE FIRST BERETTA HUNTING RIFLE ACCURATE Yhdestä kappaleesta kylmätaottu piippu ja patruunapesä ovat valmistettu Berettan suunnittelemasta erikoisteräksestä. Kaikille aseilla takuu alle 1 MOAn käyntiin. V iime viikkoina olen osallistunut pariinkiin keskusteluun, jossa väännetään sanoja. Voit ladata omaan aseen tarkkuustodistuksen Berettan sivuilta. – p e k k a m o m m o pekka.mommo@riistalehti.fi. RELIABLE Pitkä kokemus sotilasaseiden valmistuksessa on nähtävissä aseen lukossa ja lukonpäässä. Millä termeillä asioista tulisi puhua niin, että väärinkäsityksiä olisi mahdollisimman vähän. Vaikka me metsästäjät tiedämme mistä on kyse, niin sana hoito tappamisen yhteydessä kuulostaa ulkopuolisen tietämättömän korvissa aika oudolta. Ei kovin hyvä tämäkään, mutta siinä mielessä ruotsalaisen viisas, että eipä se herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Sehän on täyttä Aku Ankkaa ja mielikuvat sen mukaiset. Nyt kun rautapyynnin kieltävä aloite eteni eduskuntaan, on metsästäjäkunta nalkissa termien ja siitä syntyneiden mielikuvien kanssa. Esimerkiksi Ruotsissa susijahdista käytetään nimeä lisenssimetsästys. Menetelmä takaa parhaan mahdollisen tarkkuuden myös piippujen vaihdon yhteydessä. Turhan usein ministeriöiden uumenissa syntyneet termit ovat kökköjä ja jäävät valitettavasti myös elämään. Eräs keskustelija totesi, että se on vakiintunut termi ja tiedetään mistä on kyse. Ase on läpäissyt NATO standardin testit ja se kertoo hyvin aseen vahvuudesta sekä suorituskyvystä. Näin annamme mahdollisimman vähän tarttumapintaa vastustajille meille tärkeissä asioissa. Ainutlaatuinen nopea kätisyyden vaihto ja sopivan laukaisuvasteen säätö onnistuvat ilman työkaluja. Rautapyynnin ehdotettu kieltäminen ja siitä syntynyt mielikuva on malliesimerkki mitä nykyinen somevouhotus ja sanojen tahallaan väärin ymmärtäminen voi saada pahimmillaan aikaan. Vaistonvaraiset laukaukset lähtevät tarkasti ja nopeasti hyvän ergonomian sekä erittäin nopean lineaarisen latausliikkeen ansiosta. Piippua vaihtamalla saat juuri oikean kaliiberin mukaan jokaiseen jahtiin. Tai hoidetaanhan siinä susi pois päiviltä. Nyt kun voimme (vihdoinkin) vähentää kasvanutta susipopulaatiota, käytetään siitä nimitystä kannanhoidollinen metsästys. 4 RIISTA PÄÄKIRJOITUS Ammutaan sanoilla P e k k a M o M M o Sehän on täyttä Aku Ankkaa ja mielikuvat sen mukaiset. On jopa puhuttu polkuraudoista. Se, että termi on vakiintunut ei tee siitä hyvää
Vaistonvaraiset laukaukset lähtevät tarkasti ja nopeasti hyvän ergonomian sekä erittäin nopean lineaarisen latausliikkeen ansiosta. Piippua vaihtamalla saat juuri oikean kaliiberin mukaan jokaiseen jahtiin. Ase on läpäissyt NATO standardin testit ja se kertoo hyvin aseen vahvuudesta sekä suorituskyvystä.. #BERETTATRIBE facebook.com/BERETTAfi LOAD YOUR INSTINCT THE FIRST BERETTA HUNTING RIFLE ACCURATE Yhdestä kappaleesta kylmätaottu piippu ja patruunapesä ovat valmistettu Berettan suunnittelemasta erikoisteräksestä. FAST BRX1 on nopeampi ja helpompi ampua kuin tavallinen kivääri. Menetelmä takaa parhaan mahdollisen tarkkuuden myös piippujen vaihdon yhteydessä. Voit ladata omaan aseen tarkkuustodistuksen Berettan sivuilta. Kahdeksan sulkuolkaa pyörähtävässä lukonpäässä standardi kaliibereissa ja 16 sulkuolkaa magnum kaliibereissa takaavat aseen turvallisuuden. Ainutlaatuinen nopea kätisyyden vaihto ja sopivan laukaisuvasteen säätö onnistuvat ilman työkaluja. Kaikille aseilla takuu alle 1 MOAn käyntiin. RELIABLE Pitkä kokemus sotilasaseiden valmistuksessa on nähtävissä aseen lukossa ja lukonpäässä
Metsästäjälehden mukaan paikkapisteiden avulla kartalle voidaan merkitä esimerkiksi passipaikat, nuolukivet, pienpetoloukut, riistapellot ja ruokintapaikat. Vieraslupia voi jatkossa alkaa hankkia vasta toiselle metsästysjaksolle, joka alkaa lokakuun ensimmäisenä lauantaina. Ilmeisesti koronan vaikutuksesta ulkomaalaisten metsästäjien lunastamat suomalaiset metsästyskortit vähenivät vuonna 2020 merkittävästi, osoittaa Suomen riistakeskuksen tilasto. Erityisesti turistimetsästäjien kohderiistana ovat olleet hirvi, valkohäntäpeura ja kanalinnut. Eniten vuonna 2020 metsästäjiä saapui Saksasta, yhteensä 422 henkilöä. Osa metsästää trofeita. Naapurimaistamme eniten jahtiin tulijoita saapui Ruotsista, 403 metsästäjää. Varsinkin Lapin metsästäjät ovat kokeneet, että suositut metsästysalueet ruuhkautuvat Pohjois-Suomessa alkukaudesta. Ilveskanta on ollut jo toista vuotta kasvussa. Monet ovat kiinnostuneita myös suomalaisesta metsästyskulttuurista sekä luonnosta. Vuoden 2020 kanta-arviossa kasvu oli 11 prosenttia. Yhteensä metsästäjiä saapui ulkomailta 1914 henkilöä, tosin luvussa ovat mukana ahvenanmaalaiset (111 metsästäjää), jotka joutuvat lunastaman kortin myös Manner-Suomessa. Panu Hiidenmies Lapin hirvi jahtiin rajoituksia METSÄHALLITUS luopuu hirvenmetsästyksen vieraslupien myynnistä syyskuussa. Hoitosuunnitelma on keskeinen osa suurpetopolitiikkaa ja kantojen hoitoa. Aikaisempina vuosina ulkomaalaisten vuosittainen lunastettujen metsästyskorttien määrä on noussut jopa yli 5000 tuhannen. Vierasmetsästäjien saaliista ei valitettavasti ole saatavilla tietoja. Edellinen ilveskannan hoitosuunnitelma oli peräisin vuodelta 2006.. Viimeisimmän eli vuoden 2021 kanta-arvion mukaan ilveskanta oli kasvanut noin 4 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Uudesta ominaisuudesta on hyötyä esimerkiksi metsästyksenjohtajille. Georgiasta, Afganistanista, Bosnia-Hertsegovinasta, Kasakstanista, Kuwaitista ja Kyprokselta kustakin ainoastaan yksi metsästäjä. Ministeriön mukaan ilveskanta on Suomessa suotuisalla suojelutasolla ja ilves on luokiteltu lajina elinvoimaiseksi. Passipaikat Oma riistan kartalle METSÄSTÄJÄT voivat nyt lisätä itselleen tärkeää paikkatietoa Oma riista-palvelun kartalle. Ilvekselle uusi hoitosuunnitelma MAAJA METSÄTALOUSMINISTERIÖ vahvisti päivitetyn Suomen ilveskannan hoitosuunnitelman ja ilveksen metsästyskiintiön kaudelle 2021–2022. 6 RIISTA RIISTAMAILTA R i i s t a m a i l t a Koonnut K a r i L i n d h o l m & P e k k a M o m m o Kuvat A d o b e S t o c k Ulkomaalaisten metsästäjien tulo Suomeen hiipui SUOMI on herättänyt kasvavaa kiinnostusta ulkomaisten metsästäjien keskuudessa takavuosina
E d e l l i s v u o n n a k o r v a u k s i a m a k s e t t i i n 5 5 k o i r a n o m i s t a j a l l e . ! Hae aluelupaa tammikuussa METSÄHALLITUKSEN alueluvat ensi syksyn hirvenmetsästykseen valtionmaille on haettava tammikuun loppuun 2022 mennessä. Jousen teho syynissä SUOMEN Jousimetsästäjäliiton tutkimuksessa selvitetään metsästysjousen tehoa metsästysaseena. K o i r a v a h i n g o s t a o n m a k s e t t u k o r v a u s t a k e s k i m ä ä r i n 3 5 7 2 e u r o a . Hirviseurueen minimikoko on 10 ampumakoekortillista metsästäjää, joista vähintään kuudella ei saa olla muita hirvenmetsästysmahdollisuuksia. Sovelluksen avulla käyttäjät voivat kirjata susihavaintonsa kahden kilometrin säteellä. Idean takana ovat koirien paikannuslaitteita valmistavat oululaisyritykset Tracker ja Ultracom. RIISTAMAILTA 7 RIISTA R I I S TAL U K U K o i r a v a h i n g o n k e s k i h i n t a 3 500 e u r o a S u s i e n t a p p a m i s t a k o i r i s t a m a k s e t t i i n k o r v a u k s i a v i i m e m a r r a s k u u h u n m e n n e s s ä y h t e e n s ä 2 4 k o i r a n o m i s t a j a l l e . Havainnot näkyvät kaikilla sovelluksen käyttäjillä. Koiratutkiin susi-sovellutus METSÄSTYSKOIRIIN kohdistuviin susien aiheuttamiin vahinkoihin pyritään vaikuttamaan uudenlaisella susiturva-sovelluksella. Alueluvat myönnetään etusijassa sellaisille metsästäjille, joilla ei ole muita metsästysmahdollisuuksia. Tutkimuksessa jousta verrataan kiväärin analysoimalla valkohäntäpeuran metsästystilanteista kerättyä saalistietoa vähintään 100 jousella metsästetyn ja vähintään 100 kiväärillä metsästetyn peuran osalta.
Syyte suden myrkkypyynnistä LIEKSALAISEN miehen syytetään metsästäneen susia myrkkysyöteillä, uutisoi Maaseudun Tulevaisuus. Syyttäjän mukaan mies on myrkkysyöteillä tappanut, vahingoittanut tai karkottanut yhteensä ainakin toistakymmentä sutta. Rikosepäily ajoittuu vuosille 2017–2020. ”Vuonna 2021 on ollut yhteensä kolme tapausta ja Suomen riistakeskuksen tiedossa on yksittäisiä tapauksia myös aikaisemmilta vuosilta. Tapausten myötä on vaadittu rautojen käytön kieltämistä ja asiasta on vireillä kansalaisaloite”, sanoo Kukkonen. Pyyntirautoihin vahingoittuneista karhuista on uutisoitu laajasti ja tapaukset ovat aiheuttaneet paljon keskustelua. 8 RIISTA RIISTAMAILTA Susijahti alkaa MUUTAMAN vuoden tauon jälkeen suden kannanhoidollinen metsästys alkaa. Myrkkysyöttejä on syytteen mukaan viety maastoon useita kymmeniä Lieksan, Juuan ja Kuhmon alueilla. Syyttäjä vaatii hänelle 8–10 kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta törkeästä metsästysrikoksesta. Rajavartiolaitos löysi keväällä 2020 maastosta kaksi koskematonta myrkkysyöttiä. Hän toteaa myös, että koska riistakolmioiden tiedetään olevan parhailla kanalintualueilla, niihin kerääntyy liikaa metsästyspainetta. Metsästys voidaan kohdentaa enintään neljään laumaan tai reviirin merkanneeseen pariin. Rautojen käytössä lepsuilua VALTAKUNNALLISEN riistaneuvoston (VRN) puheenjohtaja Juhani Kukkonen sanoo Metsästäjälehden sivuilla, ettei rautojen käytössä ole enää varaa lepsuiluun. Metsähallitus myy kanalintuluvat valtionmaille osaksi riistakolmioiden laskentatuloksen perusteella.. Syytteen mukaan mies käytti syöteissä muun muassa strykniininitraattia ja syanidia, joita hän sekoitti jauhelihaan. Luken kanta-arvion mukaan Suomessa oli tämän vuoden maaliskuussa 28 susilaumaa. Kiintiö ei koske poliisin määräyksellä lopetettuja susia eikä riistakeskuksen myöntämiä vahinkoja turvallisuusperusteisia poikkeuslupia. Riistakeskus myönsi 18 kaatolupaa poronhoitoalueen ulkopuolella. Riistakolmioille kritiikkiä ” RIISTAKOLMIOT on perustettu kaikkein parhaille kanalintumaille, joten niiden perusteella määritelty lintukanta voi olla liian suuri todelliseen kantaan nähden”, kertoo anonyymina pysyttelevä Metsähallituksen toimihenkilö Lapista
“Olemme otettuja muistamisesta. Lehti teki kaksi vuotta sitten suuren ulkoasu-uudistuksen, joka on saanut kiitosta lukijoilta. Koiranpennut ohittivat vauvat VIIME vuonna Suomessa rekisteröitiin lähes 49 000 koiraa. RIISTAMAILTA 9 RIISTA Riista-lehti palkittiin SUOMEN Metsästäjäliitto muisti Riista-lehteä ansiokirjalla. Olemme 100 prosenttisesti suomalaisen metsästyksen asialla”, sanoo Riistan päätoimittaja Pekka Mommo. Vaikka pennut ohittivat vauvat ensimmäistä kertaa tilastointihistoriassa, kasvoi myös ihmislasten syntyvyys hieman ensimmäisenä koronavuonna.. Vuonna 2020 rekisteröitiin noin 48 900 koiraa ja rekisteröintien määrä kasvoi yli kahdeksalla prosentilla edeltäneestä vuodesta. Tilastokeskus kertoo, että koiranpentujen rekisteröinnit ohittivat Suomessa ensimmäistä kertaa syntyneiden lasten määrän. Perusteluissa kiiteltiin Riista metsästyksen hyväksi tehdystä työstä. Ennen muuta kiitos kuuluu meidän tilaajille, jotka ovat halukkaita maksamaan hyvästä lehdestä. Riista-lehti on 14 vuotta vanha julkaisu, joka keskittyy sivuillaan vain ja ainoastaan metsästykseen. Pentujen rekisteröinnit ohittivat ensimmäistä kertaa tilastointihistoriassa syntyneiden lasten määrän. Meitä Riistassa ohjaa yksi asia ylitse muiden
Näinhän asia ei ole. Sorkkariistan demonisointi metsätalouden ja viljelysten näkökulmasta tuntuu perusteettomalta, jos asiaa tarkastellaan puhtaasti metsätalouden ja maanviljelyn näkökulmasta. Nämä nähdään ajojahtina, jossa ainoa hyväksyttävä lopputulema tuntuu olevan riistaeläinten raju vähentäminen. Riista on helppo asettaa vastakkain maaja metsätalouden intressien kanssa, mutta riistanlihan ja tuotantolihan asettaminen keskenään kilpailevaan asemaan onkin jo mutkikkaampaa. Tätä viestiä hoetaan niin vahvasti eri propagandakoneistojen toimesta, että osa maanomistajista uskoo heidän metsiensä pahimman vihollisen löytyvän juuri sorkkariistasta. Taloudellisesti ajatellen riistanlihan määrä onkin suoraan pois tuotantolihan määrästä niissä talouksissa, joissa riistanlihaa käytetään. Esimerkiksi hirvivahinkojen määrä on keskimäärin pienempi, kuin metsien harvennustarve. Suhteessa metsäja viljelysvahinkojen määrään, on peurojen ja hirvien tappamisinto kohtuuton. Tämä on kuitenkin rauhoittunut sen jälkeen, kun vahinkoja on ollut arvioimassa myös metsästäjien edustajia. Riistanlihan määrä markkinoilla vaikuttaa suoraan kotimaiseen lihatuotantoon.. Sen sijaan yksi maatalouden osa-alue on sivuutettu komeasti sorkkariistasta puhuttaessa. Pitkän linjan metsästäjät ihmettelevät aina toisinaan MTK:n linjauksia hyötyriistan asemasta. Myöskin kauppojen hyllyillä riistanliha vie tilaa tuotantolihalta, eli en varsinaisesti ihmettele sitä, että kotimaisissa kaupoissa riistanliha ei ole kovin kaksisesti edustettuna. E S S E E Teksti A r t o M ä ä t t ä Onko riistanliha uhka. Korvauksia näistä vahingoista maksetaan nykyisellään kuitenkin kohtuullisen vähän ja hetikään aina vahinkojen aiheuttaja esimerkiksi viljelyksille ei ole peura. Riistanlihan määrä markkinoilla vaikuttaa suoraan kotimaiseen lihatuotantoon. Lihan tuottaminen on teollisuudenala ja elinkeino, mutta riistanliha kuuluu niin sanottuun kolmanteen sektoriin. Aikanaan myös tautien ja loiseläinten aiheuttamat vahingot runtattiin surutta hirven piikkiin. 10 RIISTA ESSEE S orkkariistaa on demonisoitu jo vuosikymmeniä ja esiin nousevat poikkeuksetta vahingot metsätaloudelle ja viljelyksille. Tämäkin on elinkeino, joka kuuluu MTK:n alaisuuteen
Kaiken kaikkiaan sorkkariistan vahva demonisointi on puettu asuun, jossa riista näytetään metsätalouden ja viljelysten ykkösongelmana. Metsästäjät tietävät. Kengän erittäin hyvän kaarituen ja kiertojäykkyyden omaava pohja tekee liikkumisesta turvallista vaikeimmissakin maastoissa. Motiivi riistanlihan halventamiseen on kuitenkin selvä. Korkea varsi tukee hyvin nilkkaa suojaten jalkoja lumelta ja vedeltä. Riistanlihan ja tuotantolihan vertaaminen kulinarisesti on ongelmallista, sillä pääosa nykyihmisistä ei tiedä miltä lihan pitäisi maistua. Tämä tapahtuu täysin luonnon ehdoilla ja ilman ihmisen myötävaikutusta, joten riistan hiilijalanjäljen voidaan sanoa olevan nolla, sillä se on asia, johon emme kykene vaikuttamaan muutoin, kuin hyödyntämällä riistanlihaa keittiöissämme. Moni lihakarjan tuottaja on sitä mieltä, että esimerkiksi hirvi ei ole syömäkelpoista ja he tämän tuovatkin monissa yhteyksissä esille. Tämän täytyy olla myös syy sille, miksi maahamme ei haluta runsaita ja elinvoimaisia riistaeläinkantoja. Kolmas riistanlihan eettisyyttä puolustava tekijä on kyseisen lihan hiilijalanjälki. Tämän takia monessa metsästävässä taloudessa riistanlihaa käytetään niin paljon kuin mahdollista, jotta sitä ei tarvitsisi korvata tuotantolihalla. Korkeat kumirantit suojaavat kenkää kivikossa teräviltä kiviltä. • Erinomainen pito Vibram Arctic Grip pohjalla • BOA kiristysjärjestelmä takaa kengän täydellisen istuvuuden • Vedenpitävyys ja hengittävyys Gore-Tex takuulla. Tosiasia on kuitenkin se, että naudanliha haisee ruoanvalmistuksen yhteydessä navetalle niiden nenässä, jotka ovat tottuneet puhtaaseen ja luonnolliseen riistanlihaan. Vibram pohjassa olevat pitokiteet aktivoituvat kylmässä ja parantavat pohjan pitoa. 11 RIISTA ESSEE Riistanliha muodostaa selkeän taloudellisen uhan lihatuotannolle, mutta tämän lisäksi riistanlihaan liittyy myös lihatuotannon kannalta ongelmallisia kysymyksiä. Riistalla on mahdollisuus kokea metsästäjän luodin lisäksi myös luonnollinen kuolema nääntymisen tai predaation kautta. Kestävästi metsästyn riistan liha metsästäjän luonnosta hankkimana on siis eettisin vaihtoehto proteiinilähteeksi. Luonnossa elävä eläin elää elämänsä vapaana ja omassa ekologisessa lokerossaan, kun taas tuotantoeläimet elävät elämänsä ihmisen järjestämässä ympäristössä ja kokevat vääjäämättömän kohtalonsa ennalta kirjoitetun käsikirjoituksen mukaisesti. Ensinnäkin riistanlihan ja tuotantolihan eettisyyden vertaaminen on tuotantoeläinten kannalta kestämätöntä, sillä vastakkain ovat ihmisen järjestämä tuotantoympäristö ja luonto. Riista hyödyntää luonnon antimia, jotka eivät sellaisenaan sovellu ihmisravinnoksi, mutta jotka muuttuvat ravintoketjussa ihmisravinnoksi kelpaavaan muotoon. Lihakarjan tuottajalle oman tuotteen kehuminen ja muiden alentaminen on tapa saada omaa tuotetta myydyksi ja pidettyä kilpailijat loitolla. Todellisuudessa riistan taloudellinen ongelma ei ole sen tuhovoimaisuudessa, vaan sen tuottavuudessa. Riista tuottaa markkinoille hallitsematonta pääomaa, joka on kilpailija ja uhka ainoastaan kotimaiselle lihantuotannolle ja elintarviketeollisuudelle. facebook.com/SakoFinland ZAMBERLAN POLAR HUNTER – Metsästäjän valinta arktisiin olosuhteisiin Jalkine mikä on kehitetty haastavimpiin metsästysolosuhteisiin. Tämä ilmiö on fakta, mutta kyse on luonnollisesti myös makuasiasta
POHJOIS-AMERIKASSA on järjestö nimeltä FHFH (Farmers & hunters, feeding the hungry). Italialaiset seisojat ITALIASSA on ainakin kaksi seisojarotua. Mississippissä tiheimmän peurakannan alueet ENITEN peuroja neliömaililta löytyy Missisippin osavaltiosta. 1900 luvun alussa Pohjois-Amerikan peurakannan kooksi on arvioitu noin 500 0000 yksilöä. Molemmilla tyypillinen liikkumistapa haun aikana on ravi. Wisconsinista parhaat peuratrofeet WISCONSININ osavaltio on tilastojen mukaan paras tuottoalue B & C ( Boon & Crockett) rankatuille valkohäntäpeurapukeille. Kun vuoro sitten koitti, törmäsi spinone pian irtilaskun jälkeen riekkoparveen ja juoksi kiitolaukkaa haukkuen parven perään. Tuomarin kerrotaan tuolloin todenneen, ”löytyihän se laukkakin sieltä”. Runsaiden valtion omistamien metsästysalueiden vuoksi useilla metsästäjillä on hyvät mahdollisuudet unelmien pukin kaatoon Wisconsinissa.. Määrä on huikea ja sisältänee kaikki peuralajit. Toiseksi tihein kanta on Pennsylvaniassa, jossa peuroja on 34 yksilöä mittausalueella. Peuroja kaadetan noin 6 miljoonaa yksilöä vuosittain noin 10 miljoonan peuranmetsästäjän toimesta. Kävipä taannoin suomalaisissa kanakoirien erikoiskokeissa, että spinonen omistaja piti ennen omaa hakueräänsä luennon italialaisensa liikkumistyylistä ja ilmoitti ykskantaan sen olevan vain ja ainoastaan ravi. Järjestö jakaa tietoa ja ylläpitää verkostoja toiminnastaan, joka nauttii suurta arvostusta. Auton alle jää noin 1,5, miljoonaa peuraa vuodessa. Järjestö jakaa tietoa siitä kuinka metsästäjät ja heidän saaliitaan käsittelevät ammattimaiset lihanleikkaajat voivat jakaa osan saaliistaan joko köyhille ihmisille tai vaikkapa lapsille, jotka eivät voi syödä muuta lihaa kuin riistaa. Taudit, luonnonmullistukset ja metsästys saattavat vaikuttaa peurakantoihin nopeastikin. 12 RIISTA ULKOMAILTA u l k o m a i l t a Koonnut p a n u h i i d e n m i e s 12 RIISTA Raju peurakanta USA:ssa POHJOIS-AMERIKAN peurakannan kooksi on arvioitu vuonna 2021 noin 33 500 000 yksilöä. Peurakannan tiheydeksi on Missisippissä arvioitu 38 eläintä neliömailille. Mikä ihmeen FHFH. Spinone ja Bracco Italiano. Osavaltion peurat saavuttavat massiivisen koon sekä sarvet
Eläinsuojelujärjestöt olivat aktiivisia kiellon aikaansaamisessa. 13 RIISTA ULKOMAILTA Luolametsästys kiellettyä Briteissä MAAN alla työskentelevien terrierien käyttö luolametsästyksessä on olut kiellettyä Brittein saarilla vuoden 2004 metsästyssäädösten muutosten jälkeen. 13 RIISTA Peuramäärä suurin Texasissa OSAVALTIOIDEN välillä suurin yksilömäärä arvioitiin vuonna 2015 tehdyn analysoinnin perusteella oleva Texasissa. Coloradossa määrä arvioitiin pienimmäksi osavaltioiden välisessä vertailussa ja määräksi saatiin arviolta 25 000 peuraa.. Tuolloin osavaltiossa arvioitiin olevan yhteensä noin 4 miljonaa valkohäntäpeuraa. Monet Suomessakin luolametsästyksessä käytetyt terrierit ovat kotoisin Briteistä, jossa niillä on aiemmin metsästetty kettuja ja mäyriä maaluolista
Nyt laji on palaamassa eteläisimpäänkin Suomeen. Aiemmin ahma oli levittäytynyt koko maahamme mutta se väistyi vainon vuoksi pohjoiseen. Samoilla jahtimailla saalistaa myös ilves. Kylmälle arat korvat jäävät turkin suojaan. Pääkäytävä laajenee pesähuoneeksi, jonne poikaset syntyvät talvella. Pimeys lyhentää päiväaktiivisten lajien ravinnonhankkimisaikaa. Varsinais-Suomessa kanta on jo varsin tiheä. Sivuonkaloita ahma käyttää ruokavarastoina ja vessoina. Useimmiten ahma tyytyy syömään muilta pedoilta, yleensä karhulta jääneitä haaskoja. Se saa pyydystettyä poroja lähinnä pehmeän hangen aikaan, jolloin koparat eivät kannata poroa. Niitä se löytää kilometrien päästä erinomaisen hajuaistinsa avulla ja seuraamalla haaskoilla Lumen ja pakkasen ystävä Teksti M i k k o L a m m i n p ä ä Piirros K a r o l i i n a L a h t i vierailevia variksia ja korppeja. Alempana selässä olevat puremajäljet kertovat ahman iskusta.. Ilveksen tappaman haaskan tunnistaa kaulan puremista ja kyljissä olevista kulmahampaan tai kynsien jäljistä. Lähes kaksi kolmannesta kannasta elää poronhoitoalueen eteläpuolella. Lisäksi ahma on mestari tekemään lumiluolia. Myös kätkäksi ja osmaksi kutsuttu peto on huono metsästäjä. Sen pyöreähkö muoto ja paksu talviturkki pitävät lämpimänä kovillakin pakkasilla. Pakkanen lisää energian kulutusta ja lopettaa yhteyttämisen eli kasviravinnon tuottamisen. Siellä lajin saalista ovat metsäkauris, valkohäntäpeura ja myös supikoira, jonka kanta näkyy vähentyneen runsasahmaisilla seuduilla. 14 RIISTA RIISTAELÄIN T alvi haastaa luonnon monin tavoin: Lumi haittaa varsinkin suurten nisäkkäiden liikkumista. Lisäksi se vaihtaa pehmeällä lumella askellajin nopeasta matkalaukasta pariloikkaan, joka tapaa hangen kepeämmin. Se pystyy järsimään umpijäistä saalisruhoa voimakkailla leuoillaan. Suurin näätäeläimemme ahma (Gulo gulo) on sopeutunut talveen mainiosti. Otollisen hetken sattuessa ahma tappaa varastoon eli antaa talven pakkasen säilöä ravinnon, jota se ei kykene heti syömään. Ahman valtavat etuja takatassut ovat miltei yhtä suuret ja jakavat eläimen painon hangelle tasaisesti. Se kaivaa terävillä kynsillään lumeen mahtavan pesäluolaston, jonka pääkäytävä voi olla kymmeniä metrejä pitkä
15 RIISTA K A R H U K O I R A K A R J A L A S TA Metsästys s.28 “Katsomme aamupalalla mökin ikkunasta kun naapurin pihapuussa keikkuu teeriä.” S . 3 2 J Ä N I S TÄ P Ö Y TÄ Ä N s.20 B O U R B O N N A I S ’ N S E I S O JA
Koirat näyttävät jotenkin suojattomilta keskilappilaisen alkutalven pakkaspäivän hämärässä. Jotakin niissä täytyy olla, sillä ei metsästyskoirarotu muuten säily 1500-luvulta tähän päivään. B O U R B O N N A I S ’ N S E I S O JA POHJOISEN BOURBONIT Riista tapasi sodankyläläisen lääkärin Marianna Plathanin ja hänen tuikiharvinaiset bourbonnais’nseisojansa. Teksti ja kuvat P e k k a J u n t t i. Ne ovat aivan kuin liian sieviä metsästämään karuissa pohjoisen olosuhteissa. Vuonna 2003 äiti Tuula antoi metsästystä ja koiria harrastavalle aviomiehelleen syntymäpäivälahjaksi Ranskasta tuodun bourbonnais’nseisojan pennun nimeltä Volage du Pontelle Maicou (Vola). Hän halusi talon, jossa koirilla on oma kulku isoon kodinhoitohuoneeseen. Ikivanha, sukupuuton partaalla käynyt ranskalaisrotu on säilyttänyt hyvin metsästysominaisuutensa ja on hyvä vaihtoehto seisovaksi lintukoiraksi hänelle, joka haluaa helppoa käyttöliittymää. Plathan kasvoi kennelperheessä, sillä hänen äitinsä Tuula Plathan on menestynyt tiibetinterrieri-kasvattaja ja FCI-tason ulkomuototuomari. Kaikkiaan Suomeen on rekisteröity 150 bourbonia. Koirille on myös erityinen Karvaa ei ole nimeksikään, koko on jostakin bretonin ja saksanseisojan väliltä ja raajarakenne kuin labradorin ja suomenajokoiran risteytyksellä. Jotakin niissä on, sillä Sodankylän kunnanlääkäri Marianna Plathan on rodusta kroonisesti innostunut. Keittiön tuli olla sijoitettu niin, että siitä näkee sekä kodinhoitohuoneeseen että lastenhuoneeseen. Lopulta koira oli lainassa seitsemän vuoden ajan. Karvaa ei ole nimeksikään, koko on jostakin bretonin ja saksanseisojan väliltä ja raajarakenne kuin labradorin ja suomenajokoiran risteytyksellä. Vola vei Plathanin sydämen ja ohjasi naisen lopulta metsästyksen pariin. 16 RIISTA BOURBONNAIS’NSEISOJA M arianna Plathan taluttaa koiriaan kotinsa takametsässä Sodankylässä. Tuolloin Kuopion lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskellut Marianna otti isänsä koiran hoiviinsa ja alkoi kouluttaa sitä. Inari de la Pierre D’or (Iina) ja Karamain Valere (Kaira) ovat bourbonnais’nseisojia, joita on Suomessa toistaiseksi vähän. Vuonna 2008 hän suoritti metsästyskortin ja alkoi metsästää Volan kanssa itse. Mutta jotain niissä täytyy olla, sillä eivät raavaat metsästäjät muuten niitä olisi minulle kehuneet viime vuosien aikana. Ensin hän ohjasti koiraa fasaanijahdeissa. “Siitä on nyt yhdeksän vuotta”, Plathan nauraa. Vuonna 2021 näitä ranskalaisia lintukoiria rekisteröitiin neljä pentueellista. Bourbonnais’nseisoja tuli Marianna Plathanin elämään sattumalta. Vuonna 2012 hän muutti miehensä Pekka Pirskasen kanssa vuodeksi Sodankylään parempien jahtimaiden äärelle. Pariskunta rakensi kirkonkylän kupeeseen talon, jonka pohjapiirros on Mariannan käsialaa. Laji ja rotu veivät mennessään
Kaira katoaa metsämaisemaan kevein loikin. Nuori bourbonnainarttu Kaira odottaa irtilaskua.. Rotu oli käytännössä kadonnut ja rodunpelastajien työ muistutti pohjanpystykorvan pelastusoperaatiota. Jotkut ilmiselvät bourbonnaisit saattoi olla rekisteröityjä saksanseisojiksi, sillä omistaja sai tuolloin päättää rodun. Plathan vapauttaa koirat. Hän kasvattaa rotua aktiivisesti kennelnimellä Karamain. Ensimmäinen kirjallinen merkintä bourbonnais’nseisojasta löytyy vuodelta 1598. Kennelmiehet haalivat kyliltä kasaan sekalaisen seurakunnan paperittomia bourbonnais’nseisojaa muistuttavia koiria. Kaikkiaan pentueita on syntynyt kahdeksan. Ranskaksi nimi kuuluu Braque du Bourbonnais. 1900-luvulle tultaessa rotu oli pienentynyt ja ensimmäinen maailmansota vei kannan todella vähiin. Nykyään perheessä on kaksi lasta, kaksi bourbonnais’nseisojaa ja kaksi karkeakarvaista saksanseisojaa, joita isäntä kasvattaa kennelnimellä Karkiakankaan. Nykyään Marianna Plathan on rodun ehdottomia voimanaisia Suomessa. Rodulle vihkiytyneet ranskalaiset kasvattajat perustivat ensimmäisen rotukerhon vuonna 1925 ja rotumääritelmä julkaistiin 1930. Kuten monen muunkin nykyajan seisojarodun, bourbonnais’nseisojan uskotaan saaneen alkunsa espanjalaisista seisojista. Tiukat jalostusmääritelmät ja tiedon puute vaaransivat koko rodun ja rotu oli lähellä kuolla sukupuuttoon. 1970-luvulla joukko kasvattajia Michel Comten johdolla otti asiakseen rodun säilyttämisen. Iina ottaa rennommin. Hän on ollut luomassa rodun jalostuksen tavoiteohjelmaa. Töpöhännän jalostaminen on jo lähtökohtaisesti erittäin ongelmallista, sillä töpöhäntämutaatio on molemmilta vanhemmilta saatuna tappava tai vaikeasti vammauttava yhdistelmä. Värin piti muistuttaa haalistunutta syreeninkukkaa ja hännän olla luonnostaan töpö. Kaikkiaan pentueita on syntynyt kahdeksan. Hän on ollut luomassa rodun jalostuksen tavoiteohjelmaa. 17 RIISTA BOURBONNAIS’NSEISOJA pennutushuone. Comte kavereineen käytti kovaa sukusiitosta vakiinnuttaakseen rodun uudelleen. He perustivat Ranskan toisen bourbonnais’nseisojajärjestön vuonna 1982. Etenkin ulkonäköön panostettiin. Se on jalkavamman vuoksi oikeastaan jo eläkekoira ja se tietää, ettei lenkillä tarvitse tehdä lintuja. Kasvattajat vannoivat tuolloin tiukkojen jalostuskriteereiden nimeen. Operaatio onnistui, sillä FCI tunnusti rodun vuonna 1991. Nimensä se on saanut kotimaakunnaltansa Bourbonnais’sta, joka sijaitsee Keski-Ranskassa
Esimerkiksi rodun emämaassa Ranskassa rekisteröidään noin sata yksilöä vuodessa. Onneksi Helsingissä asuvat isä ja äiti ovat auttaneet. Kaiken kaikkiaan bourboneita elää kuudessatoista maassa. Pointer valikoitui risteytysroduksi, koska perimätiedon mukaan sitä oli käytetty bourbonnais’nseisojaan jo ammoisina aikoina. Plathan kutsui minut lokakuussa Kaldoaiviin, jossa hän metsästi kuuden päivän ajan kasvateillaan ja kaverinsa bourbon-nartulla, joka on Norjan käyttövalio. Pentueet ovat usein jääneet pieniksi. Näin pienen ja levällään olevan rodun jalostaminen Suomen Lapista käsin on aikaa, rahaa ja vaivaa vaativaa työtä. Kramain Valeren eli Kairan rakenteesta ja olemuksesta voi nähdä pointterin vaikutusta. Kaira tulee näistä linjoista. Kaira käväisee emäntänsä luona, kertoo hännällään, että hauskaa on ja painelee takaisin työmaalleen. Bourbonit ovat selkeästi miellyttäviä ja Rodun emämaassa Ranskassa rekisteröidään noin sata yksilöä vuodessa. Sodankylän kunnanlääkärinä työskentelevä Marianna Plathan on bourbonnais’nseisojan voimanaisia Suomessa. Koirien päälukukin on varsin pieni. Jotain koirista näkee lenkilläkin. Sopivien urosten puutteessa hän on joutunut tuomaan pakastespermaa. Silloin aikataulut eivät passanneet, joten rodun metsästysominaisuudet jäivät toistaiseksi tarkemmin katsastamatta. Syynä on se, että oikean astutuspäivän ennustaminen on vaikeaa eikä lääkäri voi noin vain jättää päivystysvuoroaan. Marianna Plathan kertoo, että hänen koiristaan kevyempirakenteinen ja jalkavampi Kaira kantaa pointterin perimää mukanaan. Michel ja hänen poikansa Michael Comte risteyttivät bourboneitaan avoimesti ja suunnitelmallisesti. Marianna Plathan on tuonut kaikkiaan kuusi jalostuskoiraa ulkomailta aina Ranskasta, Norjasta ja Unkarista saakka. Esimerkiksi kun Plathanille syntyy bourboneja, Plathanin isä matkustaa hoitamaan. 18 RIISTA BOURBONNAIS’NSEISOJA 1990-luvulla koitti risteytysten aika. Uutta verta sai kunnian tuoda rotuun ensimmäisenä 1983 syntynyt pointterinarttu Donna de la Mazorra. Millainen bourbonnais’nseisoja on metsästyskoirana. Rotu on edelleen pieni ja linjoja on vähän. Plathanin mielestä rotu kaipaa lisää risteytyksiä jossakin vaiheessa. Yksi kysymys kaipaa vielä vastausta. Hän on tuonut aktiivisesti uutta verta Suomeen.. Keinohedelmöitystä ei tehdä Sodankylässä, ei edes Lapsissa, joten Plathan on joutunut matkustamaan Helsinkiin narttujensa kanssa. Kolmanneksi suurin bourbonnais’nseisojamaa on Suomi muutamalla vuosittaisella pentueellaan. Toisiksi suosituimmassa maassa Yhdysvalloissa määrä on samaa luokkaa. Bourbonnais’nseisojaa risteytettiin pointteriin 1990-luvulla. Osa kasvattajista oli jo risteyttänyt salaa bourbonnaisia läheisen, Ranskassa yleisen ranskanseisojan (Braque français) kanssa, josta syntyi kohu rotuharrastajien keskuudessa
Hän sanoo, että seisojaharrastajan täytyy tykätä koiran kanssa touhuamisesta. “Seisojissa ei ole kyse päämäärästä vaan matkasta.” “Se kokemus koiran kanssa on niin hieno silloin, kun molemmat tietävät mitä toinen tekee. Yhteistyö on hurmaavaa”, Plathan hymyilee. Tiivistettynä, bourbonnais’n seisoja vaikuttaa varsin helpolta käyttöliittymältä. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät ovat vuodelta 1598 teoksessa Histoire Naturelle d’Aldovrandi, Bibliotheque Nationale, jossa rotua kuvattiin pilkulliseksi, lyhythäntäiseksi roduksi, joka on taitava peltopyyn metsästäjä. Ne ovat hyviä linnunkäsittelijöitä ja ajavat hyvin harvoin sorkkaa. Ne ovat hyvin kuulolla, ottavat herkästi katsekontaktin ja haluavat olla ihmisen kanssa. Rotumääritelmän mukaan uroksen sallittu säkäkorkeus 51–57 cm, nartut 48–55 cm. Bourbonnais’nseisoja on myös verrattain terve rotu. 19 RIISTA BOURBONNAIS’NSEISOJA miellyttämisen haluisia. Bourbonnais’nseisoja on kotoisin vuoristoiselta seudulta, jossa on monenlaista metsästysmaastoa. Viime syksynä paras jahtipäivä antoi komean värisuoran: pyyn, riekon, teeren ja metson. “Se kokemus koiran kanssa on niin hieno silloin, kun molemmat tietävät mitä toinen tekee. Ne liikkuvat kevyesti ja helposti, mutta kuitenkin vähemmän repivästi kuin vaikkapa setterit tai saksanseisojat. Plathan kertoo, että bourboneilla on selkeä työ ja lepomoodi. On ymmärrettävä, että toimivalle koirallekin voi tulla vaikeampia jaksoja. Kairallakin on D-lonkat, ja siksi Plathan ei halua käyttää sitä jalostukseen. Koirat hiljenevät heti paikalleen ilman eri kehotusta. Väriltään valkopohjainen, jossa pieniä ruskeita pilkkuja, joiden tarkempi sävy voi olla ”viininsakka” ja ”haalistunut persikankukka”. Bourbonnais’nseisoja Yksi vanhimpia seisojarotuja. Suomessa ainoa isompi terveyshaaste on ollut lonkkanivelen dysplasia. Yhteistyö on hurmaavaa.” Iina on ulkomuodoltaan ihanteellinen rotunsa edustaja, sillä se on kansainvälinen muotovalio. Tämä käy ilmi, kun palaamme lenkiltä kotiin. Lonkkavian parantamiseksi Plathan kavereineen liitti rodun kennelliiton PEVISA-ohjelmaan. Koirat eivät ole liian isoja, eivätkä liioin liian raskaita. Hän pitää myös kouluttamisesta. Marianna Plathan on hullaantunut metsästyksestä bourbonnais’nseisojan kanssa. Koirien tarkoituksenmukaisuus viehättää. Ylipäätään ne eivät ole niin rajuja kuin saksanseisojat eivätkä niin itsenäisiä kuin setterit ja pointterit. Pienehkö seisojarotu. Ne noutavat myös vedestä, mutta eivät ole samanlaisia uimareita kuin saksanseisojat. Plathania miellyttää rodussa sen helppo koulutettavuus. Pienpedoista ne eivät ole keskimäärin kovin kiinnostuneita, joskin jotkut ilmaisevat haukkumalla supikoirat. Alkujaan kotoisin keskiranskalaisesta, historiallisesta Bourbonnais’n maakunnasta. Työskennellessään kiihkeä ja älykäs, sopii erilaisten riistaeläinten metsästykseen mitä vaihtelevimmissa maastoissa.. Se on palkittu myös kokeissa niin metsässä kuin pellollakin. Plathanin mukaan se näkyy tietynlaisena kykynä sopeutua nopeasti erilaisiin olosuhteisiin ja eri riistalajeihin. Rotumääritelmän mukaan bourbonnais’nseisoja on kotona lempeä ja omistajaansa kiintynyt. Bourbonit seisovat myös mielellään jäniksiä. Plathan itse sanoo, että hakulaajuudeltaan ja -tyyliltään keskimääräinen bourbonnais’nseisoja muistuttaa saksanseisojaa
Jos keli pysyttelee lievästi lämpöasteilla, riiputusaika on vuorokaudesta kahteen tai kolmeen. Keuhkot ja rintalastan sisäpuoliset elimet poistetaan, mutta sydämen voi jättää kiinni ruhoon, jotta se ei joutuisi hukkaan. Riiputa riittävästi Jäniksen ruho raakakypsytetään eli riiputetaan nahka päällä lämpötilan mukaan. Mikäli koira pääsee retuuttamaan saalista, lihan laatu ei siitä parane. Kun jäniksen suolet on poistettu, avataan peräsuolen poistamiseksi lantiokanava, mikä tapahtuu parhaiten alateitse eli halkaisemalla lantio puukolla vatsaontelosta ylöspäin viiltämällä eikä leukulla moukaroimalla, kuten usein näkee olevan tapana. NolSA A L II N K Ä S I T T E L Y Teksti ja kuva K a r i L i n d h o l m Laitetaan jänis patakuntoon Metsäjänis on riistanmakuinen ja hienosyinen arvosaalis, joka päihittää monen muun riistan maittavuudessa. Suolistaminen aloitetaan tyhjentämällä jäniksen virtsarakko, joka tapahtuu etujaloista kohottamalla ja alavatsaa painelemalla. Tuskin mikään on parempaa kuin jänis perinteisessä ruskeassa kastikkeessa, enkä tarkoita maitzena-pohjaista, vaan vehnäjauhoon tehtyä kastiketta. Mutta ennen kuin jänis on saatu patakuntoon, lihan laatua kannattaa varmistaa metsästystapahtumasta lähtien. Pellon laidalta vahdittaessa aseena kannattaa käyttää pienikaliiperista luodikkoa, jolla jänis päästetään päiviltä tarkalla otsalaukauksella. Jänis suolistetaan välittömästi laukauksen jälkeen. Jo tässä vaiheessa metsästäjä vetäköön käsiinsä kertakäyttöhansikkaat. Tuntikausia ajokoiralla laukotettua jänistä ei kannata ampua, sillä maitohappoinen jänis ei vedä vertoja sille vain yhden kierroksen juosseelle tai pellon laidalta ammutulle. Sen jälkeen vatsa avataan rintalastan kärjestä lantioon varoen puhkaisemista suolistoa. Suolistettu jänis käännetään kuusenoksien päälle vatsalleen, jotta veri valuu pois vatsaontelosta. 20 RIISTA METSÄJÄNIS J äniksen rasvattoman lihan herkullinen maku koukuttaa kulinaristin helposti, eikä suuremman riistan liha enää maistu yhtä hyvältä sen jälkeen. Ammu ja suolista siististi Kun jänistä ammutaan, kannattaa haulisuihku suunnata siten jos mahdollista, että sen reunalla vain hieman raapaistaan jäniksen pääkoppaa. Havuja voi sulloa vatsaonteloon pitelemään sitä avoinna ruhon jäähtymisen edistämiseksi. Näin menetellen lihat säilyvät puhtaina, eikä pelkoa ole suoliston rikkoutumisesta tai siitäkään, että hauli voisi halkaista jänispaistia ahmivalta poskihampaan. Samalla huolehditaan siitä, etteivät papanat pääse kosketuksiin lihan kanssa. Otus siis saatetaan hengettömään tilaan mahdollisimman vähin vaurioin. Ennen kuin jänis on saatu patakuntoon, lihan laatua kannattaa varmistaa metsästystapahtumasta lähtien.
Nollakelissä jänistä voi riiputtaa parikin viikkoa, mutta pakkasella ruho jäätyy.. 21 RIISTA METSÄJÄNIS 21 RIISTA METSÄJÄNIS Jänistä kannattaa riiputtaa ennen nylkemistä, mikäli lämpötila sen vain sallii
Rovaniemeläinen Terho Hiukka muistuttaa, että jänis on pienuudestaan huolimatta arvosaalis, josta saa herkullista ruokaa. 22 RIISTA METSÄJÄNIS Jäniksen kylkiluiden katkonta sujuu kätevästi terävillä saksillakin. Selkäranka katkaistaan nikaman kohdalta leikkaamalla. ”Sairashan se on, joka ei jänistä syö”, Hiukka heittää.
Nahka lähtee useimmiten varsin helposti irti ruhosta vetämällä nahkaa alaspäin, mutta toisinaan irtoamista joutuu avittamaan puukolla. Takajalat eli paistit irrotellaan viimeksi toisistaan, samalla käpälät katkaistaan kintereiden kohdalta. lakelillä jänistä voi riiputtaa parikin viikkoa. Lämpimällä kelillä riiputtamista ei voi suositella, sillä pilaantuminen käynnistyy nopeasti. Esimerkiksi jäniksen file on pannulla paistettuna suussa sulava herkku, jota ei kannata pienen kokonsa takia hyljeksiä. irrotellaan kylkikaaret selkärangasta omiksi ruhonosikseen veitsellä leikaten. METSÄJÄNIS Käyttöpaloiksi leikatun jäniksen lihat säilyvät puhtaina leikkuulaudalla.. Pakkasella ruho jäätyy, eikä riiputuksella saada aikaan haluttua tulosta. Mittakaava on vain pienempi. Tuppeen nylkemisessä vierähtää muutama minuutti, ja pian ollaankin päästy siihen vaiheeseen, että nahka on nyljetty kaulaan saakka. Viimeistään tässä vaiheessa lihanleikkaaja on varustautunut kertakäyttöhansikkain ja hakenut ruhon osia varten puhtaan astian tai leikkuulaudan, jossa lihat pysyvät puhtaina. Nyt ruhon osat ovat valmiina jatkokäsittelyyn, jossa ne leikataan ruoanvalmistusta silmälläpitäen edelleen pienempiin osasiin lihaskalvoja pitkin irrotellen samalla tavalla, kuin tapahtuu suuremmankin saaliseläimen kohdalla. Ensiksi irrotetaan lavat Seuraavaksi vuorossa on lihanleikkuu, joka aloitetaan irrottamalla lavat ruhosta. Nylkeminen aloitetaan takajaloista, joista nahka piirretään puukolla kintereiden kohdalta. Jaloista yhä roikkuva selkäosio voidaan jo tässä vaiheessa katkaista takajalkojen etupuolelta omaksi kokonaisuudekseen. Ruoaksi laitettavaa jänistä ei kannata liotella maidossa tai missään muussakaan liemessä, loistava maku ei marinointia kaipaa. Korostan sanaa puhdas! Lapojen irtileikkaamisen jälkeen Jäniksen ruho raakakypsytetään eli riiputetaan nahka päällä lämpötilan mukaan. Riiputuksen jälkeen vuorossa on jäniksen nylkeminen tuppeen, joka aloitetaan ripustamalla jänis takajaloistaan. Sitä vastoin vakumoituna lihat voi raakakypsyttää jääkaapissa tai mieluummin kylmiössä, jos sellainen on käytössä. 23 RIISTA METSÄJÄNIS Tässä vaiheessa nylkijä irrottaa pään ruhosta sopivaksi katsomansa niskanikaman kohdalta puukolla leikkaamalla eikä niin, että ranka nuijitaan säpäleiksi
24 RIISTA HIRVIJAHTI 24 RIISTA HIRVIJAHTI
Istuin mukavassa passi-istuimessa ja torkahdin hetkeksi. 25 RIISTA HIRVIJAHTI H IR V I J A H T I Sattuu ja tapahtuu Hirvijahti on muuttunut vuosien saatossa paljon. Ampujat olivat yleensä torneissa, ja maastoon oli merkitty kepein kielletyt ampumasuunnat. Heitin aseen poskelle ja pudotin taaimmaisen vasan. Eräänä syksynä istuin pienessä tornissa aivan passiketjun laidalla. Turvallisuus oli hiottu huippuunsa. Rytinä kuului ajoketjun suunnasta ja lisääntyi koko ajan. Harvassa ovat taidokkaasti järjestetyt ajojahdit, joissa on tunnelmaa ja tapahtumia riittää. Kun ajo oli ohi, menin katsomaan vasaa ja hämmästyin – sammalikossa makasi suuri hirvilehmä! Ruhopainoksi mitattiin reilut kaksisataa kiloa. Eläin oli luvallinen, joten ei ongelmia sen suhteen. En ole koskaan ollut niin mestarillisesti järjestetyissä ajojahdeissa. Joko se oli ollut todellinen megahirvilehmä tai sitten valtava sarvensa jo pudottanut uros. Ensimmäinen oli todella kookas hirvilehmä, ja sitä seurasi kaksi pientä En ole koskaan ollut niin mestarillisesti järjestetyissä ajojahdeissa. Nuotiomakkara maistui mainiolta ja palasin torniin. Kolme hirveä ryntäsi vauhdilla esiin metsästä tornin oikealta puolelta. P ääsin aikoinaan UPM:n jahteihin apumieheksi, kun kaikki ampujat eivät päässeet paikalle. Mutta mietin mielessäni, kuinka hemmetin suuri se ensimmäinen hirvi oikein oli. Ajoketjun äänet kuuluivat jo läheltä, kun metsässä rytisi. Mutta jahti voi olla oikukasta, mutkikasta, yllättävää ja joskus hämmentävääkin. Tunnit kuluivat, viereinen passimies teki tulet ja viittilöi makkaranpaistoon. Sehän oli mitä miellyttävintä jahtia. Teksti ja kuvat J u h a J o r m a n a i n e n vasaa. Aamu oli ollut tapahtumaköyhä, sillä koirat haukkuivat hirviä kilometrien päässä. Ase esiin ja odotusta ääneti. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Koirajahti on alkamassa ja toiveet korkealla.. Ajon lähtö ja ajoketjun tasauspaikka ilmoitettiin torvisoitolla, ja tasaussoiton jälkeen ajoa kohti ei saanut enää ampua. Hiljaa torkkuen Passissa ollaan ääneti, niin minulle opetettiin aikoinaan
Kun kiikarin suurennus oli täysillä, minulla ei ollut pienintäkään ongelmaa sijoittaa luotia juuri lavan taakse. Lauantain jahdissa emme saaneet ensimmäistäkään havaintoa hirvistä, vaikka jälkiä näkyi runsaasti. Nuotiomakkara maistui mainiolta ja palasin torniin. Aamu oli aurinkoinen, koira löysi hirvet nopeasti ja haukku alkoi. Koska mitään ei tapahtunut lähimaillakaan, otin tunnin tirsat. Laskin kiväärin syliini, ja vastaus tuli saman tien. Pidin silti taistelumieltä yllä. Tunnit kuluivat, viereinen passimies teki tulet ja viittilöi makkaranpaistoon. Koiramies ilmoitti, että hän lähtee tönäisemään hirvet liikkeelle. Vinkkasin reunimmaista vasaa, ja Moritz kaatoi sen taidokkaalla laukauksella. Nyt puhelimeen tuli ilmoitus, että elukoita oli liikkeellä. Minuutit kuluivat, ja yhtäkkiä eteemme ilmestyi hirvilehmä ja kaksi vasaa. Näin kävikin, mutta näimme vain kolme juoksevaa tummaa hahmoa metsän siimeksessä. Valkoiset hirven jalat vilahtivat pensaikossa, ja pian minulla oli näköhavainto uroshirvestä. Heräsin virkistäytyneenä ja katselin maisemaa. Hiljaa istuminen oli tuottanut tulosta. Jos se ottaisi vielä muutaman askeleen, se tulisi esiin männikön takaa. Koiramies, vieras ja hirvenhaukkuja kaadolla. Väänsin kiikaritähtäimen suurennuksen täysille ja ihailin komeaa lintua. Eläin liikkui hitaasti eikä tiennyt meikäläisestä mitään. Sunnuntai alkoi yhtä masentavissa merkeissä – ei hirviä. Iltapäivän ajossa passitimme metsätyökoneen uraa. Saksalaiselle metsästäjälle hirven kaataminen on todella suuri tapaus, joten tunnelma oli sen mukainen. Weidmannsheil! Hirvikoira on elämys Seuraavana vuonna Moritz oli jälleen mukana. Nyt oli tarkoitus jahdata hirviä koiran kanssa. Vasa jäi sen viikonlopun ainoaksi saaliiksi, joten metsästyksen jumalatar Diana oli ollut meille suopea. Sitten se muutti suuntaansa. Siihen aikaan jahti toteutettiin ajojahtina. Sitten silmä havaitsi pusikossa liikettä. Pelkkä jahdin seuraaminen voi olla unohtumaton elämys ulkomaiselle metsästäjälle.. Matkaa oli satakymmenen metriä. Joskus passimiehen on parempi vain nauttia syksyisestä luonnosta ja antaa hirvien tulla luokseen. Kaikki voisi muuttua yhdessä hetkessä. Mutta mikä oli saanut sen liikkeelle. Etenimme tietä pitkin kohti haukkua – jännitti. Sitten tien reunapuuhun lensi poikametso ja jäi seisomaan latvaan. Taitava jahtivieras Eräänä syksynä ystäväni nuorempi aseseppä itävaltalainen Moritz Hauptman oli vieraanani hirvijahdissa. Oletteko muuten koskaan nähneet metson istuvan latvassa ja heiluttelevan jalkojaan. Hän oli johdattanut seudun ainoat hirvet juuri meidän passiimme. 26 RIISTA HIRVIJAHTI Herättyäni katselin syksyisen rauhoittavaa metsämaisemaa. Hirvi otti ne askeleet, sai luodin keskelle lapaansa ja kuoli. Kehotin vierasta olemaan valmiina. Metsästä astui tielle kaikessa rauhassa komea uroshirvi. Illalla nautimme takuutuoreesta paistetusta vasanmaksasta asiaankuuluvien tykötarpeiden ja juomien kera. Toisen kerran olin takapassin takapassissa hiekkatiellä
Varmistin jäi päälle. 27 RIISTA HIRVIJAHTI Kuusitoista piikkiä draamaa OLI HIRVIJAHDIN aloituspäivä Tervossa. Jukka Korhonen ja toteutunut unelma. Jahtipäivä voi olla vahva elämys ulkomaiselle vieraalle ilman kaatoakin. Me pääsimme auttamaan niiden suolistuksessa. Kun hirveä tutkittiin myöhemmin, kävi ilmi, että siinä oli vain kaksi Jukan ampumaa reikää. Miehet ajoivat niin lähelle metsästysalueen rajaa kuin mahdollista passittamaan reilun puolen kilometrin pituista passilinjaa. Kaatolaukaus jäi vieraalta ampumatta, mutta Moritz sanoi myöhemmin, että jahtipäivä oli yksi hienoimmista hänen pitkällä urallaan. Jukka kiipesi ison kiven päälle, ja vastoin kaikkia olettamuksia hirvi tuli suoraan hänen passiinsa. Sitten hirvet tekivät pitkän siirtymän, mutta koiramies kaatoi lopulta molemmat vasat. Näistä suurisarvisista me kaikki unelmoimme. Kuusitoistapiikkinen sonni kaatui Tervon saloilla vaiherikkaan jahdin jälkeen. Ensimmäisen luodin tiellä oli ollut todennäköisesti risuja, jotka olivat poikkeuttaneet luodin lentoradaltaan. Hän näytti, että näki eläimet, ja ryhtyi tähtäämään. Sekin on tärkeä osa hirvijahtia. Eläimet liikkuivat kohti tietä, joten me otimme otolliset paikat. Kaatolaukaus jäi ampumatta, sillä ratkaisevalla hetkellä koira juoksi vasan rinnalle. Toinen laukaus oli ollut roiskaisu, tyyliin ”toivotaan, toivotaan”. Jahtipäivän lopputulos.. Mutta mahdollista haavakkoa on aina ammuttava, huonostakin paikasta. Hirvikoiran haukkua ja työskentelyä oli ollut mahtavaa seurata useamman tunnin ajan. Moritz heitti kiväärin poskelle, mutta siinä samassa koira juoksi hirvien rinnalle. Seuraavan tunnin haukku siirtyili, ja me seurasimme sitä. Ampujan hermot pitivät. Tilanne muuttui haavakkojahdiksi, sillä kun hirveä oli ammuttu, se saattoi olla haavakko. Edessä oli suurisarvinen uros. Ammattimies osasi hommansa. Sitten tielle asteli kookas hirvilehmä ja kaksi vasaa. Sinnehän hirvi tulikin, mutta ei mikään naarasmullikka. Lopulta alkoi seisontahaukku ja Moritz lähti etenemään kohti hirviä. Koira laitettiin etsimään elukoita, ja pian saatiin havainto siitä, että koira oli ylittänyt tien naarasmullikan kanssa. Hirvenhaukkuja saa kiitokset Moritzilta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Haukku oli lähellä, kun koira pyörähti tiellä. Unelman toteutuminen vaatii usein hyvää tai erittäin hyvää tuuria. Iso uros ryntäsi läpi passilinjasta, ja nyt olivat hyvät neuvot kalliit. Porukka laitettiin passeihin, ja Jukka jäi jahdin johtajan kanssa tiedetylle ylityspaikalle. Jukka Korhonen totesi jahdin jälkeen, että kyllä noin suurisarvisen jahdissa pitääkin olla mukana draamaa. Johtaja ampui kerran, hirvi pakeni, ja Jukka ampui perään heittolaukauksen. Luoti rintaan ja toinen kylkeen päätti kuusitoistapiikkisen uroksen taipaleen. Karkko ei ollut pitkä, vaan haukku alkoi uudelleen
”Kotimaisuus on ollut minulle se kaikkein tärkein asia, mikä innosti kasvattamaan karhukoiria. Kun pentu saavuttaa sukukypsyyden, se voidaan viedä hirvimaille K A R J A L A N K A R H U K O IR A Teksti ja kuva K a r i L i n d h o l m Karjalasta kajahtaa Karjalankarhukoira on monen metsästäjän paras jahtikaveri. Hirvikokeiden ylituomarina toimiva Puominen on kasvattanut karjalankarhukoiria lähes 40 vuotta. Ensimmäinen karhukoirakosketus tapahtui, kun Jukka huomasi heinänhakureissulla erään talon pihassa kettingin jatkona olleen mustan koiran. Hirviporukoihin noin 40 vuotta sitten hivuttautuneesta karhukoirasta kertoo Jukka Puominen, joka on rodun parhaita asiantuntijoita Suomessa. Mutta nykyiset karhukoirat yleensä heiluttavat häntää kaadolla siinä, missä ne aikaisemmin saattoivat tarttua tulijaa saapasvarresta tai ranteesta.” Karhukoiran yhteiskuntakelpoisuutta on kohennettu myös sillä, että koirat on otettu osaksi perhettä ja tuotu pois perinteisiltä asemapaikoiltaan – takapihoilta ja navetoiden takaa – joissa niillä ei ollut edes mahdollisuutta sosiaalistua. ”Isä oli sitä mieltä, ettei meille karhukoiraa laiteta, kun ne ovat vihaisia.” Lopulta Puomisen isä heltyi, ja poika sai tahtonsa läpi. Hirven edessä käräjöi ranualaisen Jukka Puomisen mustanpuhuva karjajalankarhukoira, jota monet yhäkin pitävät vieraille äksynsorttisena tappelupukarina sekä tietenkin jurona yhden miehen koirana. ”Jäi mieleen elävästi, kun isä kysyi koiran omistajalta, että haukkuuko se hirveä. Sitä on soma kuunnella. Tänä päivänä karhukoirat ovat kaikin puolin parempia kuin aikaisemmin.” Rotu kiinnostanut aina Puomisen kiinnostus rotua kohtaan syntyi jo, kun hän oli vasta 5–6-vuotias. Ensimmäisen oman karhukoiransa mies hankki Lapin hirvikannan lähdettyä kovaan kasvuun metsästyskaudella 1983, ja siitä lähtien rotu on pysynyt samana. Välillä haukku muuttuu eläväisemmäksi ja sitten katkeaa. ”Kun koira otetaan mukaan, minne sitten mennäänkin, se tottuu ihmisiin. Karhukoira menee mielellään veteen ja tästä on hyötyä, kun hirvet menevät jokien yli tai saariin.” Pentu hyvistä vanhemmista Karhukoiran valinnassa on erittäin tärkeää, että pentu valitaan sellaisista vanhemmista, jotka ovat mielellään jo käyttövalioita. Vastaus oli, että se oli vasta viisivuotias, ja ne rupeaisivat haukkumaan vasta vanhempana.” Tuona päivänä Puomisen karhukoirakipinä syttyi, eikä liekki ole vieläkään sammunut. Talon isäntäkin varoitteli koskemasta koiraan, koska se oli vihainen. Puominen on kasvattanut karjalankarhukoiria lähes 40 vuotta.. ”Rotu sopii ennen kaikkea suurriistan metsästykseen, mutta olen käyttänyt sitä myös näädänpyynnissä ja vesilinnun noutajana. ”Pentua opetetaan uimaan ja olemaan ihmisten sekä muiden koirien kanssa. Pian korven konsertti rämähtää käyntiin uudelleen ja pauhaa yhä kiivaampana. Metsänkulkijoita kummasteleva kuukkeli pyrähtelee kaamospäivän vähäisessä valossa ja istahtaa kannon lumiselle katolle. Parivaljakko meni talon pihalle, jolloin koira hyökkäsi heitä kohti hampaat irvessä haukkuen. 28 RIISTA KARJALANKARHUKOIRA K uusikosta kajahteleva jämerä haukku leikkaa Ranuan salomaiden hiljaisuuden. ”Toki onhan se juro vieläkin. Poika aneli isältään mahdollisuutta päästä sitä katsomaan. Puominen huomauttaa, että karhukoirasta on pitkäjänteisen jalostuksen myötä tullut paitsi salonkikelpoinen ja ihmisystävällisempi, myös entistä riistaverisempi ja parempi metsästyskoira. Se ei ehkä ole paras hirvikoirarotu, mutta minulle riittävän hyvä.” Mies on sitä mieltä, että rotu sopii pohjoisen oloihin koska isokokoisena karhukoira pärjää lumessa alkutalvella ja pääsee yli isoistakin metsäojista. Lisäksi pennulle on oltava paljon aikaa varsinkin ensimmäisenä vuotena. Rodusta sitkeänä elävälle hieman synkänpuoleiselle julkikuvalle löytyy pohjaa menneiltä vuosikymmeniltä, vaikka karhukoira on muuttunut tuossa ajassa paljolti toisenlaiseksi
29 RIISTA KARJALANKARHUKOIRA Jukka Puominen on ollut karhukoirien lumoissa koko ikänsä. 29 RIISTA KARJALANKARHUKOIRA. Puomisen mukaan rotu on nyt parempi kuin takavuosina
Korkeus: uros 54–60 cm, narttu 49–55 cm Luonne: voimakas metsästysvietti, viihtyy omissa oloissaan, juro, valpas, sitkeä, rohkea, uskollinen isännälle, nykyään ihmisystävällinen 30 RIISTA KARJALANKARHUKOIRA. Voi joskus vivahtaa ruskeaan. 30 RIISTA KARJALANKARHUKOIRA Karjalankarhukoira Käyttötarkoitus: jalostettu Suomessa suurriistalle, alunperin kaiken riistan koira Koko: keskikokoinen ja vankkarakenteinen, voimakas, korkeuttaan hieman pitempi Väritys: musta, valkoisin ja jyrkkärajaisin merkein
Samalla jämpti syrjäytti perinteisempiä hirvenhaukkujia tieltään. ”Koira päästetään irti vasta siinä vaiheessa, kun karhusta on saatu varma vihi. pari kolme kertaa viikossa.” Ensimmäisen hirvihaukun myötä pentu voi olla epävarma homman tarkoituksesta. ”Jos koira haukkuu hirveä pari kolme vuorokautta yhtä soittoa, sillä ei pysty käymään jahdissa kuin kerran viikossa.” Toki muissakin rodussa on tottelevaisia koiria, ja paljonhan tottelevaisuus on kiinni myös koulutuksesta. Mikäli pennusta halutaan karhunhaukkuja, sitä kannattaa viedä karhumaille ja karhun jäljille aktiivisesti. Karhukoira nousi yleisemmin kansan tietoisuuteen eräässä Akseli Gallen-Kallelan ottamassa valokuvassa, jossa 16-vuotias paanajärveläinen paimenpoika esiintyy karjalaisen mustavalkoisen karhukoiran ja kaadetun karhun kanssa. Silloin homma ei muutu kovin helposti hirvien haukkumiseksi.” Karhukoira kilpaili elintilasta Hirvikannan kasvua 1980-luvun alkuvuosina seuranneet ajan hermolla olleet metsästäjät ryhtyivät tuolloin hankkimaan hirvikoiriksi ensimmäisiä norjanharmaita ja laikoja sekä tietenkin karhukoiria. Mukana olleet suuret pystykorvat saivat ansaittua huomiota. ”Mikäli koiralla aiotaan menestyä kokeissa, sen pitää tulla luokse kutsuttaessa. Nykyään karhukoirien suosio on kasvussa ja niitä rekisteröidään yli 900 pennun vuositahdilla. Asenteet muuttuivat hitaasti, mutta varmasti. Tosin vielä silloinkin saattoi syrjemmältä kantautua jupinaa siitä, että koira ajaisi hirvet pois omalta alueelta. Tässä tarvitaan koulutusta, joka tähtää siihen, että luokse tulemisesta tehdään koiralle mahdollisimman mieluinen kokemus.” Hirviseurueisiin hivutetut Puominen muistelee, että 1980-luvulla nelijalkaisten apulaisten hivuttaminen hirviporukan keskipisteeseen oli monesti työn ja tuskan takana. Rodun alkujuuret löytyvät idempää Uralin suunnalta reilun tuhannen vuoden takaa. Puomisen neuvo karhukoirien isännille on seurailla tilannetta kaikessa rauhassa ja melko läheltä vähintään puolitoista tuntia. ”Hirvenhaukkujiin suhtauduttiin usein epäillen, eikä koiraa haluttu mukaan jahtiin”, Puominen kertoo. Kuva löytyy Gallen-Kallelan museon arkistosta Espoosta. 31 RIISTA KARJALANKARHUKOIRA ”Hyvin hakevat ja liikkuvat jämptit ovat usein mieleisempiä passittajille kuin yhden isännän mukana kulkevat karhukoirat, joiden haukusta hirvi ei useinkaan ehdi passiin.” On tavallista, ettei karhukoiraa yleensä tarvitse haeskella yötä myöten metsästä siinä missä harmaita hirvikoirarotuja. Kun seuran viimeisiä vasoja oli yritetty joulun alla pyytää viikkotolkulla ajamalla ja tuloksetta, viimein koiramies ja koirakin päästettiin yrittämään. Tärkeää on, että koira tietää isännän olevan lähistöllä. Ranualla hirvenmetsästys oli aiemmin tapahtunut joko perinteiseen lappilaiseen tyyliin naakimalla tai sitten mannermaiseen tyyliin ajo-passiketjulla, eikä siinä touhussa koirilla ollut juuri muuta sijaa kuin rapamahalle ammuttujen hirvien verijälkien seuraaminen. Tosiasia on, että hirvikoiria tarvitaan vain tietty määrä, ja tätä myötä karhukoirienkin rekisteröintimäärät putosivat. Tämä johtui tiedon puutteesta, mikä puolestaan johti epäluuloisuuteen koiria kohtaan. Rodun kantakoiria oli otettu sotasaaliina sodan aikana valloitetusta Aunuksesta, ja näitä Suomeen unohtuneita koiria oli nelisenkymmentä. Jämptin vahvuutena on hyvä haku, ja se on varmasti paras hirvikoirarotu haultaan. On makuasia, mistä rodusta metsästäjä pitää. Sortavalan koiranäyttelystä vuonna 1936 syntysanansa saanut karjalankarhukoira säilyi Suomessa sotien jälkeenkin, kun neuvostoliittolaiset eivät huomanneet vaatia rodun edustajia palautettavaksi rauhansopimuksen nojalla. Sekin johti karhukoiran kehittymiseen”, Puominen selvittää. ”Metsästäjät istuvat tulilla makkaranpaistossa, ja vasta hirven löytyessä haukkuun ruvetaan katsomaan, että kuka haukulle tällä kertaa hiippailee.” Sotasaalis unohtui Suomeen Karjalankarhukoira on nimensäkin mukaisesti kotoisin nykyisen Venäjän Karjalan alueelta Paanajärven ja Suojärven maisemista, jossa niitä käytettiin kaiken riistan koirina. Karhukanta on viime vuosina noussut niin suureksi, että todennäköisyys karhun kohtaamiseen on kasvanut lähes koko maan alueella merkittävästi. ”Hirvenhaukkujiin suhtauduttiin usein epäillen, eikä koiraa haluttu mukaan jahtiin.”. Rodun edustajien tiedetään vierailleen nykyisen Suomen alueella ainakin 1880-luvulla, kun kuuluisat korpiselkäläiset metsästäjät, Vornaset kutsuttiin ilvesjahtiin Länsi-Suomeen. ”Karhukoiramiehet joutuivat skarppaamaan, kun norjanharmaat olivat jo tuohon aikaan eteviä metsällä. Saattoipa hirvimetsällä näkyä punaisia suomenpystykorviakin, mutta nykyään yleisimmäksi hirvenhaukkujaksi noussut jämtlanninpystykorva löysi tiensä suomalaisille hirvimaille vasta myöhemmin 1990-luvulla. ”Mutta siinä kun sitten sopivasti onnistuttiin, porukka alkoi pikkuhiljaa hyväksymään karhukoiran. Jos koiralla aiotaan jatkossa kilpailla, huomiota kannattaa kiinnittää alusta pitäen siihen, että löytöhaukku kestäisi 2–3 tuntia. Huomasivat, ettei se hirviä mihinkään aja, ja että niitä saadaan saaliiksi.” Puominen toteaa, että karhukoiran ohella pysäyttävät hirvikoirat ylipäätään ovat muuttaneet hirvenmetsästystä sellaiseksi, että passitus on jäänyt vähälle
Löydämmekö valkeasta maisemasta metsien mustan linnun?. Suomaisema levittäytyy edessämme satumaisen äänettömänä. 32 RIISTA KUVAREPORTAASI Teksti ja kuvat S a a n a K a m u l a Hötylunta, hiihtoa ja hiljaisuutta Hiihdämme höyhenen kevyessä puuterilumessa. Tunnelma on odottava ja katseeni hakeutuu jatkuvasti puiden latvoihin
Aamu on armoton kun kaivaudumme lämpimistä makuupusseistamme jääkylmään pakkasilmaan. Hirsiseinien alaosaa verhoaa kuurakerros ja ikkunoissa helmeilee jääkukkasia. Mökkimme ei ole varaava, ja sisällä on nyt yhtä hyytävää kuin ulkonakin. Latvalinnustaessa ei onneksi ole tarve kiiruhtaa. Hiihdämme hiljaisuudessa ja ihastelemme satumaisen kaunista näkymää. Etelässä asuvana kaupunkilaisena mieltäni lämmittää, että pääsen taas kokemaan Pohjoisen lumisen maiseman. Lumi on satanut maahan höyhenen kevyeksi puuteripeitteeksi. 33 RIISTA KUVAREPORTAASI L A T V A L I N T U ×5 MAISEMA on ohuintakin oksaa myöten valkoisen huurteen peittämä. Savukosken alueelle on 1 annettu vaarallisen kylmän sään varoitus. Kahvipannusta nouseva höyry kiemurtelee innokkaasti hyiseen talvi-ilmaan.
Maisema on upea ja tunnelma pysähtynyt. PÄIVÄT ovat vielä lyhyitä ja pimeä laskeutuu nopeasti. 34 RIISTA KUVAREPORTAASI UHMAAMME pakkasen herraa ja suuntaamme sukset kohti erämaata. Silmäripset ja pipojen reunukset saavat kauniin valkoisen kuorrutuksen. Jäistä leipää rouskuttaessani lupaan itselleni pakkaavani ensi kerralla eväät lähemmäs vartaloa. Yllätyn, että vaikka lämpötila on kolmenkymmenen pahemmalla puolella, ei hiihtäessä tule kylmä. Kiipeämme vaaran päälle ja pidämme lyhyen tauon. 2 3 L A T V A L I N T U ×5. Koska illat ovat pitkiä, panostamme hyvään ruokaan ja nautiskeluun. Eväät esiin kaivettuani huomaan, että leivät ovat hiihdon aikana jäätyneet koviksi kalikoiksi. Otsalamppujen valossa sytytämme kaminan ja saunan, ja alamme valmistaa riistakäristystä. Pitkän hiihdon päätteeksi olisi helpottavaa pyyhkiä lumet suksista ja astua lämpimään, valoisaan sisätilaan, mutta sen sijaan palaamme jääkylmään ja pimeään mökkiin
35 RIISTA KUVAREPORTAASI
4. 36 RIISTA KUVAREPORTAASI KATSOMME aamupalalla mökin ikkunasta kun naapurin pihapuussa keikkuu teeriä. Olemme auttamatta myöhässä jos linnut ovat nyt ruokailemassa. Harmittelemme hetken, mutta päätämme sitten yhdessä, että olemme tulleet tänne ensisijaisesti elämyksiä hakemaan. On niin kylmä, että ne viipyvät vain hetken, jonka jälkeen pyrähtävät pois ja hakeutuvat kieppiin lämmittelemään
Vähän matkaa edettyämme ukkometso ampaisee maasta ja lentää matalalla puiden taakse. 37 RIISTA KUVAREPORTAASI 5 OLEMME hiihtäneet saman suon reunoilla useaan kertaan näkemättä vilaustakaan mustista linnuista. Yrityksen puutteesta meitä ei voi syyttää. Lopulta kuitenkin jälleen ikimuistoisinta on hyvä seura, upeat maisemat, tulistelut, aktiivinen ulkoilu ja yhdessä tunnelmointi. Olen todella kiitollinen, että meillä on Suomessa talvisin tarjolla näin ainutlaatuinen, virkistävä ja rauhoittava jahtimuoto.. Nuoren männikön viertä hiihtäessämme muutama koppelo nousee siivilleen ja rymistelee oksiston läpi pakoon. Onko käynyt vain huono tuuri, vai jääkö meiltä jotakin huomioimatta. Emme tavoita metsoa enää uudestaan. Se ei haittaa. Saalista ei kukaan seurueestamme tällä jahtiretkellä saa. Syönnöksiä ja kieppejä löydämme päivittäin, mutta mustista linnuista on näkynyt vain pari vilausta koko reissun aikana. Jään pohtimaan lintujen vuorokausirytmiä ja mielenmaisemaa. Taivas on vetäytynyt pilveen ja lumi alkaa hiljalleen leijailla maahan. Hiihdämme aamusta pimeän tuloon saakka, mutta lintuja näkyy nyt kovin vähän
Hyvillä valmisteluilla on suuri merkitys riistan kotikäsittelyssä. 38 RIISTA RIISTAVERSTAS Teksti ja kuvat J o e l A h o l a Piilossa paloiksi Metsästäjän kannattaa huomioida naapurit paloitellessaan riistaa kotona, sillä teuraana oleva eläin saattaa olla pelottava näky pienille lapsille – ja lihan alkuperästä vieraantuneille aikuisille. 38 RIISTA RIISTAVERSTAS. Jäteastiat sekä pöydälle asetetut työvälineet ja liha-astiat selkeyttävät urakkaa
5 Taljan mukana on kinnerpuu eli riistahenkari. Taljan ripustamiseen tarvitaan suurehko silmukkaruuvi, joka ruuvataan kattopalkkiin tai kiinnitetään tukevasti betonirakenteeseen. Haat kannattaa säilyttää peitteen purjerenkaissa. 39 RIISTA RIISTAVERSTAS 1 Taajamassa asuva metsästäjä voi paloitella saaliin autotallissa tai ulkovarastossa, mutta varmemmin sopiva tila löytyy autokatoksesta, terassikatteen alta tai jopa kerrostalon parvekkeelta. Kätevintä on käyttää valmiiksi kotoa löytyviä raskaita laattoja. Katoksen reunaan kiinnitetään silmukkaruuvit sopivin välimatkoin, jolloin kevytpeitteen pika-asennus ja poisto onnistuvat palohakoja käyttäen. Tällöin ensimmäinen tehtävä on näkösuojan pystyttäminen. Jokainen väkipyörä puolittaa tarvittavan voiman eli kahden väkipyörän taljalla satakiloisen ruhon siirtäminen tuntuu enää 25 kilon työltä. Jos painot on hankittava erikseen, kivet ovat ilmainen vaihtoehto. 80 litran betonipaljun saa peitettyä 350 litran jätesäkillä. Se ei sovellu pienimpien riistaeläinten käsittelyyn. Astian ulkopuolelle lipsahtaa varmasti pari pisaraa verta ja karvoja, joten vaikeasti puhdistettava lattia kannattaa peittää suojamuovilla. Pienet hiekkapussit ovat pehmeitä, joten ne eivät ainakaan naarmuta lattian mahdollista maalipintaa. Kevytpeitteen reunassa on valmiiksi purjerenkaat noin metrin välein. Ratkaisuksi on valittu huomaamaton silmukkaruuvi, johon taljan köysi voidaan ohjata palohaan tai sulkurenkaan avulla. Jotta talja pysyy puhtaana, nyljettävä rusakko tai supikoira kannattaa ripustaa paikoilleen erillisellä lihakoukulla. 3 Lihankäsittelyn perustana on marketin edullinen kinnerpuulla varustettu köysitalja, jonka luvataan kestävän 250 kilogramman kuorman. 2 Kevytpeite muodostaa katokseen suuren purjeen. 4 Taljan yläpään lukitusvivusta laskeutuva köysi pitää siirtää jotenkin työskentelytilan sivuun. 6 Teuraspaikan alle asetetaan suuri jäteastia. Taljojen hinnat vaihtelevat mallista riippuen 20 ja 50 euron välillä. 1 2 3 4 5 6. Nopeasti paikoilleen asetettavan seinän saa tehtyä edullisesti kevytpeitteellä, jota valmistetaan useana eri kokona 2 × 3 metrin mallista aina 8 × 12 metrin versioihin. Jotta seinämäpysyy paikoillaan, sen helman päälle pitää asettaa riittävästi painoa
En ehkä koskaan. Poks. Huomaan, että kirjallisuudessa on paljon samaa kuin metsästyksessä. Jos lapset eivät anna nukkua yöllä eikä pää levätä koskaan, kaikki alkaa maistua paskalta. OLEN MUUTTUNUT. Minun ongelmani ei ole se, etten raskisi ampua. Minulla ei ollut heille kerrottavaa koiran treenipäivästä eikä kavereilta tuntunut mielekkäältä soitella oikukkaan jäniksen tempuista koirattomalle. Se ei ole numero yksi vaan yksi muiden joukossa. Jostakin syystä vanhat ajokoiramiehet alkavat unohdella haulikkoa kotiin jahdeissa. En usko, että lopetan metsästystä. Tiedän, että metsästyksen rooli elämässäni on pysyvästi erilainen. Elämäni toinen vuosikymmen oli jahdin suhteen lähinnä kiimainen. Kun mies muuttuu, sen edessä on turha pistää hanttiin. Toinen jättää vasan ampumatta, ja sanoo, ettei kehdannut ampua, koska se oli niin sievä. On hienoa, että saa aamulla herätä tekemään työtä, jota enimmäkseen rakastaa. Märkää saippuaa naamalla. Se on elämäntapa. Kiirettä ei ole, vain paljon työtä, mutta se on eri asia. Miksei sisuskaluissa enää polttele jahtiaamun alla. ”Minusta on tullut pöljä”, hän sanoi. Tiedän mitä se on. NUORENA LUULIN, että tällainen elämä on kauheinta, mitä voi tapahtua, mutta se onkin parasta. Tiedän, että muutkin kipuilevat asian kanssa. Minulla ja ajokkikavereilla ei ollut enää asiaa toisillemme. Kolmas vuosikymmen mentiin vielä kovaa. Syyksi hän sanoi pitkän illan lopuksi, ettei hän halua enää ampua eläimiä. On pitänyt sievää talvea, lämpötila pysynyt pakkasella, ei myrskyjä. ”Tai sitten olet vain kehittynyt ihmisenä”, vastasin. Tasainen arki on ihanaa, tiistai päivistä paras. Teerikanta olisi mukava, metson hakopuut ovat tiedossa, mutta en ole saanut lähdetyksi latvalinnun pyyntiin kuin kerran. Mikseivät jahtitilanteet enää tunnu tärinänä käsissä. Hypelkööt. 40 RIISTA. Tavoite on ollut saada kirjoittaa myös kirjoja. Puut makaavat poluilla. Näädänrautoja en aio virittää. Työ ja perhe, säännöllisesti hikilenkki. Tapasin taannoin erään metsästyskoiraharrastajan, joka oli päättänyt, ettei ota enää koiraa, vaikka mies oli vielä kovassa iskussa. Ongelma on se, että se ei tunnu miltään. Hänen kaveriaan sapetti. Suuri osa lumesta makaa puissa. Se kulkee mukana joka päivä jollakin tavalla. Välillä pelottaa, hyytyykö tämä harrastus kokonaan. Kun järki kysyy ensimmäisen kerran vakavalla naamalla, mihin muuhun olisit voinut tuon kaiken ajan ja rahan käyttää, homma on taputeltu. Emme puhuneet enää samaa kieltä. Niin ihmiset tekevät. Mutta tajuan jo, että jahtikavereiden, parhaiden ystävieni, kanssa kannattaa puhua muustakin kuin jäniksen paluuperistä. Suloinen, yhteisen intohimon ympärille kasvanut kupla oli puhjennut. Kauriin jälkiä on pellontaus täynnä, useamman olen nähnytkin. Jahtikin. Vuosikymmenten ystävyys oli kriisissä, sillä se perustui metsästyskoirien kanssa värkkäämiseen. Intohimoja ei parane miettiä järjellä, olipa kyse urheilusta tai metsästyksestä – tai kirjallisuudesta. Kun jätin uuden suokinpennun ottamatta, puhelin lakkasi soimasta. Olen halunnut kirjoittaa työkseni ja tehnyt paljon työtä sen eteen viimeisen viidentoista vuoden aikana. Kolmannen ja neljännen vuosikymmenen taitteessa elämän realiteetit hieroutuivat naamaan. Se on elämää ylemmällä tasolla. Siihen olen ladannut. Sen olen jo oppinut. Pyytäjän pahin pelko p e k k a j u n t t i EN OLE ainoa ikääntyvä metsästäjä, jonka suhde metsästykseen muuttuu vuosien myötä. Viides vuosikymmen on kiertynyt yhä tiiviimmin arjen ytimen ympärille. Ajokoiramiehen elämää. En ole päässyt pyyntiin saakka. Ja vähän muutenkin. KOLUMNI M että on ryöttä, kuten meillä sanotaan. Haahuilu ja epävarmuus on poissa. Näinä sydäntalven päivinä mietin, mahtuuko minuun kahta intohimoa
KOLUMNI 41 RIISTA Jostakin syystä vanhat ajokoiramiehet alkavat unohdella haulikkoa kotiin jahdeissa. KOLUMNI 41 RIISTA
Tilaa nyt Riista 6 numeroa + Latvalinnustus-kirja (arvo 54 €) Yhteensä 50 euroa. Uritettu lukko tuo latausliikkeeseen lisää nopeutta ja keveyttä. Tuppi on tehty puukuituk omposiitis ta ja sopii väritykselt ään erinomais esti Tikka T3x Rotikan kaveriksi. Tikka T3x Rotikka on suunniteltu heille, joilla on kaipuu erämaahan. Hankkimalla tämän ainutlaatuisen juhlarasian harjoittelet ja metsästät laadukkailla Sakon kivääreihin kehitetyillä patruunoilla. .308 win Speedhead 80kpl .308win Powerhead Blade 20kpl. 200 ensimmäistä saa kiväärin mukana Rokka Knives Korpisoturi puukon (arvo 159€). 50 € TILAAJAPALVELU p. Puukon hiiliteräksinen terä on erinomainen kiehisten vuolemiseen eräretkillä ja turvallinen pitävä kahva on pehmeää Dryflex materiaalia. 100 vuoden tuomalla kokemuksella tiedämme miten tärkeää on ammunnan harjoittelu ennen metsälle lähtöä. 200 ensimmäistä saa kiväärin mukana Rokka Knives Korpisoturi puukon (arvo 159€). Uusi Veil Wideland camoväritys sekoittuu hyvin syksyisen metsän väreihin ja voit valita myös hiekan väriset pehmeät Soft Touch -otepinnat takaamaan täydellisen pidon ja optimaalisen ampumaergonomian. Puukon hiiliteräksin en terä on erinomain en kiehisten vuolemise en eräretkillä ja turvallinen pitävä kahva on pehmeää Dryflex materiaali a. Puukon hiiliteräksinen terä on erinomainen kiehisten vuolemiseen eräretkillä ja turvallinen pitävä kahva on pehmeää Dryflex materiaalia. ROKKA KNIVES KORPISOT URI Kaliiberit .308win ja 6,5credmo or hinta T3x ROTIKKA 1 390€ arvo 159€ youtube.com/ Tikka facebook.com /SakoFinland @tikka_intern ational Nro 5-6/2021 – 10,50 € R I I S T A T E S TA A PAL-VKO 2021-34 710640-2105 RII STA 5-6 /2 02 1 Testissä itselataava t haulikot 116 sivua Suuri sorsajahti 3× Liemke Mauser aimSport Kaurissaaren maihinnousu KALIIPERIT MURROKSESS A SUPERKEVYT BERETTA ULTRALEGGER O Metsoja veneellä T3x ROTIKKA Korpienkulkijan kivääri UUTUUS 2021 Kun haluat kulkea omia polkujasi ja viedä itsesi sekä kalustosi äärirajoille, tämä kivääri on tehty Sinulle. Uusi Veil Wideland camovärit ys sekoittuu hyvin syksyisen metsän väreihin ja voit valita myös hiekan väriset pehmeät Soft Touch -otepinna t takaamaan täydellisen pidon ja optimaalis en ampumae rgonomia n. Tikka T3x Rotikka on suunnitelt u heille, joilla on kaipuu erämaaha n. Uusi Veil Wideland camoväritys sekoittuu hyvin syksyisen metsän väreihin ja voit valita myös hiekan väriset pehmeät Soft Touch -otepinnat takaamaan täydellisen pidon ja optimaalisen ampumaergonomian. 200 ensimmäi stä saa kiväärin mukana Rokka Knives Korpisotur i puukon (arvo 159€). Cerakote pinnoitettu piippu ja kehys on tehty kestämään kovimmatkin olosuhteet. Lihankäsittelyn ABC Keihäsmies Kinnusen kivääri KIVÄÄRIN OSTAJAN OPAS. Korpisoturi on Suomessa valmistettu todellisten eränkävijöiden luottotyökalu. Sako tunnetaan laadukkaista kivääreistään ja patruunoistaan. Korpisotur i on Suomessa valmistettu todellisten eränkävijö iden luottotyök alu. Cerakote pinnoitettu piippu ja kehys on tehty kestämään kovimmatkin olosuhteet. ROKKA KNIVES KORPISOTURI Kaliiberit .308win ja 6,5credmoor hinta T3x ROTIKKA 1 390€ arvo 159€ youtube.com/Tikka facebook.com/SakoFinland @tikka_international Nro 8/2021 – 10,50 € R I I S T A T E ST A A PAL-VKO 2021-42 710640-2108 RIIS TA 8/2 02 1 SUURI KATSELUKIIKARITESTI 2× Stalon vaimennin Riekkoja Muotkalla Ostajan opas KATSELUKIIKAREILLE Vierailulla Leupoldin tehtaalla Ajokoiran AHDINKO Viitasaaren karhunkaataja 7× Hirvikoiran vaaranpaikat SAKO 100 VUOTTA JUHLARASIA – Harjoittele ja metsästä Saatavilla vain rajoitettu erä! Sako juhlistaa 100 vuoden taivaltaan tuomalla markkinoille ainutlaatuisen juhlarasian patruunoita. Cerakote pinnoitettu piippu ja kehys on tehty kestämään kovimmat kin olosuhtee t. 6 numeroa + tilaajalahja yht. Korpisoturi on Suomessa valmistettu todellisten eränkävijöiden luottotyökalu. Hinta 149€ Nro 9/2021 – 10,50 € R I I S T A T E S T A A PAL-VKO 2021-49 710640-2109 RIIS TA 9/2 02 1 RASKAAMMAT KIVÄÄRIT Suotta hylätty .30-06 Springfield Tuplaluodikko Chapuis X4 HIRVI Ensimmäinen kaato Ampumakoe uusiksi. Uritettu lukko tuo latausliikke eseen lisää nopeutta ja keveyttä. Tikka T3x Rotikka on suunniteltu heille, joilla on kaipuu erämaahan. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. (03) 42 465 335 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) tilaajapalvelu@riistalehti.fi Tee tilaukset tilaajapalvelu@riistalehti.fi Lisää tarjouksia löydät osoitteesta www.riistalehti.fi Tilaajalahjana tuotepaketti T3x ROTIKKA Korpienku lkijan kivääri UUTUUS 2021 Kun haluat kulkea omia polkujasi ja viedä itsesi sekä kalustosi äärirajoille , tämä kivääri on tehty Sinulle. Tuppi on tehty puukuitukomposiitista ja sopii väritykseltään erinomaisesti Tikka T3x Rotikan kaveriksi. Tilaa metsästyksen erikoislehti Tilaus jatkuu kestotilauksena. Me ymmärrämme näiden yhteensovittamisen tärkeyden. Uritettu lukko tuo latausliikkeeseen lisää nopeutta ja keveyttä. Varustettu SAKO 100 kantaleimalla. Tuppi on tehty puukuitukomposiitista ja sopii väritykseltään erinomaisesti Tikka T3x Rotikan kaveriksi. ROKKA KNIVES KORPISOTURI Kaliiberit .308win ja 6,5credmoor hinta T3x ROTIKKA 1 390€ arvo 159€ youtube.com/Tikka facebook.com/SakoFinland @tikka_international Nro 7/2021 – 10,50 € R I I S T A T E ST A A PAL-VKO 2021-38 710640-2107 RII STA 7/2 02 1 TESTISSÄ METSÄSTÄJÄN RINKAT Tunturin HIRVIJAHTI Vinkit maattomalle metsästäjälle Mitä asetoimittaja ostaisi nyt. Villisikaa vaanimalla Pohjolan Chapuis Sähäkkä Merkel 5× Puukot metsälle T3x ROTIKKA Korpienkulkijan kivääri UUTUUS 2021 Kun haluat kulkea omia polkujasi ja viedä itsesi sekä kalustosi äärirajoille, tämä kivääri on tehty Sinulle
43 RIISTA VICTORINOX METSÄSTÄJÄN MAKUUN Varusteet s.58 Testivoittajassa on vedenpitävä ulkorukkanen, jossa on irrotettava sisäkinnas. S . 4 4 s.72 . 2 2 3 R E M I N G T O N VIHTAVUOREN UUSI RUUTI
44 RIISTA TALVIKÄSINEET TESTISSÄ OLEVAT KÄSINEET Auclair Back Country Fingermitts Black Diamond Guide Finger Gloves Haglöfs Niva Mitten Hestra Fält Guide Glove 5-finger Jack Wolfskin Texapore Big White Glove Pinewood Arctic Hunting Glove Rab Blizzard Modular Mitt Swedteam Ultra Dry Mitten M Gloves
Maaliskuun valo houkuttelee tunturikoivikoihin riekkojen naurua etsimään, ja kohta jo ensimmäiset sulat virtapaikat kutsuvat majavamaille. Monipuolinen metsästyskulttuurimme on yllättävän rikas tammikuun pakkasilla. Paras valinta vaihtelee sään, käyttäjän ja metsästystilanteen mukaan. Ani harva valmistaja kertoo yhdenkään käsineen suunnittelun perustana olevan metsästyksen. Aina, kun maassa on lunta, metsästäjä tarvitsee käsineitä. Viimeiset sorkkaeläimet ovat yhä kaatoa vailla, toinen etsii ilveksen vereksiä jälkiä ja kolmas hiihtää mustan linnun houkuttelemana huurteisilla rämeillä. Suuret tuotemerkit tuntuvat keskittyvän vuorikiipeilyyn, vapaalaskuun, hiihtovaelluksiin sekä moottorikelkkailuun ja pilkkimiseen. Kyttäyspaikalla on merkitystä ja käsinevalintaan vaikuttaa onko aseistuksena optiikkaa sisältävä luodikko vai nopeaa laukaisua vaativa haulikko – jousimetsästäjän äärimmäisen rauhallisia virityksiä unohtamatta. Ollaanhan siinä osin oikeassa: ei ruosteisia näädänrautoja viritetä kalliilla kuorikintailla tai muodikkailla nahkahansikkailla – työkäsineet riittävät. Monipuolinen metsästyskulttuurimme on yllättävän rikas tammikuun pakkasilla. Energia kulkee aina lämpimästä kylmään. Ehkä ajatellaan, että metsästäjät ovat rinnastettavissa työmiehiin ja metsureihin. Passipaikalla kyhjöttävä, rauhallisesti hiihtävä ja toisaalta kaadettua peuraa hangessa raahaava metsästäjä joutuu täysin erilaiseen tilanteeseen. Suosittu jänisjahti pitää edelleen pintansa ja kettuakin tekee mieli pyryssä pillittää. Ulkoilmaelämään tarkoitettujen hanskojen, rukkasten ja sormikkaiden kirjo on aivan valtava. P itkä, pimeä ja säiltään oikukas talvi elävöittää kotimaamme jahtikautta. Ase ei hohkaa kylmää, vaan metsästäjän käsien lämpö karkaa kylmän metallin lämmittämiseen.. On vaikea etsiä talvimetsästäjälle parasta vaihtoehtoa, sillä harrastuksemme monipuolisuus ja vaihtelevat kelit vaikuttavat suuresti sopivaan vaatetukseen. TALVIKÄSINEET 45 RIISTA R II S T A T E S T A A Teksti ja kuvat J o e l A h o l a LÄMPIMIN KÄSIN Talvikäsine on välttämätön varuste – ilman ei pärjää. Parhaan talvikäsineen etsiminen on hyvä aloittaa tutustumalla tarjontaan. Kevättalvea kohti pienpetojen pyynti kiihtyy, joten ankaran alkutalven korpia kiertänyt näädänhiihtäjä pääsee palelemaan supikytikselle
Swedteam on varmuuden vuoksi laittanut käsineensä nimeen Kinnas tuo toimiin kömpelyyttä, mutta samassa osiossa sormet pysyvät sormikasta helpommin lämpimänä. Kinnas tuo toimiin kömpelyyttä, mutta samassa osiossa sormet pysyvät sormikasta helpommin lämpimänä. Esimerkiksi Haglöfs Niva Mitten on kinnas ja sen rinnakkaismallina valmistetaan sormikasta nimeltä Niva Glove. 46 RIISTA TALVIKÄSINEET Otimme testattavaksi ennakkoluulottomasti erilaisia talvikäsineitä. Sormikkaan ja rukkasen ero hämärtyy, kun ne yhdistetään niin kutsutuksi kolmisormiseksi versioksi. Nimitykset menevät keskenään lomittain, mutta aiheuttavat myös sekaannusta. Sormikas on erinomainen valinta sorminäppäryyttä vaativissa askareissa. Jack Wolskinin sormikas osoittautui testin ainoaksi käsineeksi, jolla onnistuu ampuminen. Samalla valmistajalla voi olla tarjolla molemmat versiot. Tällöin peukalo ja etusormi ovat omissa koloissaan, mutta muut sormet lämmittävät toisiaan samassa osastossa. Halusimme tietää miten modernit ulkoiluvarusteet soveltuvat metsästäjän tarpeisiin ja kuinka ne pärjäävät mittelössä metsästyskäyttöön suunniteltuja rukkasia vastaan. Samaan yltää toki Black Diamondin ja Rabin erinomaisilla sisäkäsineillä. On hyvä huomata, että kaikki testikintaat eivät ole kintaita sisäpuolelta: Auclairin sisävuoressa on sormille erilliset osastot ja Rabin kintaan sisäkäsineenä on erillinen sormikas. Jokainen käyttäjä on erilainen, mutta testiryhmän mukaan kaikki testatut hansikkaat soveltuvat oikeankokoisina vähintään viidentoista asteen pakkaseen. Termien kanssa pitää olla tarkkana, sillä niitä käytetään myös ristiin: Pinewoodin Arctic Hunting Glove ei ole sormikas vaan kinnas. Irrotettavat sisäkäsineet vasemmalta oikealle: Black Diamond, Hestra, Rab ja Swedteam.. Tuotenimien perässä on usein kämolemmat termit: Ultra Dry Mitten M Gloves. Kinnas vai sormikas Käsine, rukkanen, kinnas, sormikas ja hanska. Arvostelussa ei keskitytty käsineiden lämpimyyteen, vaan testiin valittiin lämpimyydeltään mahdollisimman samankaltainen katras. Näistä mitt ja mitten kuvaavat yleensä kinnasta tai rukkasta eli käsinettä, jossa peukalo on omassa lokerossa ja kaikki muut sormet samassa paikassa. Sormien paleluherkkyyteen eli ääreisverenkierron toimintaan vaikuttavat monet yksilölliset tekijät verenpaineesta rasvaprosenttiin, tottumuksesta muuhun vaatetukseen ja ruokailuista nestetasapainoon. Jack Wolfskinin peukalossa ja etusormessa on käytetty sineen muotoa kuvaava termi. Testibrändeistä Auclair valmistaa samaa käsinettä kaikkina näinä kolmena erilaisena versiona. Glove ja gloves -termejä käytetään sormikkaiden kohdalla eli näissä jokaiselle sormelle on ommeltu oma paikka
Hestran ja Swedteamin sisäkäsineet ovat lähinnä irtovuoria, joita ei voi käyttää ilman ulkohansikasta. TALVIKÄSINEET 47 RIISTA pinnoitetta, jolla pystyy painamaan onnistuneesti matkapuhelimen kosketusnäyttöä. Black Diamondin ja Rabin sisäkäsineet ovat vedenpitäviä ja itsenäisesti käytettäviä hanskoja, mutta niiden ulkokangas ei kestä kulutusta ulkokuoren tavoin. Hestran sormikkaat on valmistettu kokonaan nahasta. Rannelenkki sallii nopean rukkasen riisumisen ampumatilanteen koittaessa. Black Diamondin, Hestran, Rabin ja Swedteamin käsineissä on kaksikerroksinen rakenne eli ulkokäsineen alla on irrotettava sisävuori. Jatkuvaa pukemista Kaikki testatut tuotteen ovat käytännössä hyvin kosteudenpitäviä, jos kämmenpuolten nahkapinnat on huollettu vahalla. Tämä helpottaa merkittävästi kostuneen käsineen kuivausta. Kintaan sisällä voi pitää ohutta sormikasta, joka sopii liipaisimen puristamiseen.. Puolesta tusinasta metsästäjästä koostuneen testiryhmämme mielestä irrotettava sisäkäsine on erittäin tärkeä ominaisuus riistamailla. Kastuneen sisuksen Merkki Malli Hintaluokka Testattu koko Paino per pari Kokovalikoima Ulkokangas Eriste/ Aluskäsine Valmistusmaa Auclair Back Country Fingermitts 100 € L 220 g S–XL naudannahka ja polyesterilaminoitu nailon 3M Thinsulate (polyesteri) Kiina Black Diamond Guide Finger Gloves 160 € M 310 g XS–XXL vuohennahka, nailon ja spandex Gore-Tex-pinta, villa ja PrimaLoft Gold (polyesteri) Kiina Haglöfs Niva Mitten 120 € 10 205 g 6–11 Proof Eco (polyamidi) polyesteri Kiina Hestra Fält Guide Glove 5-finger 140 € 11 255 g 6–11 vuohenja naudannahka villa Unkari Jack Wolfskin Texapore Big White Glove 75 € M 170 g S–XL Texapore Ecosphere Stretch 2L (polyesteri) polyesteri Vietnam Pinewood Arctic Hunting Glove 40 € XL-XXL 260 g M–L, XL–XXL polyesteri 3M Thinsulate (polyesteri) Kiina Rab Blizzard Modular Mitt 120 € L 245 g S–XL polyamidi, vuodennahka polyamidi, Stratus (polyesteri) Kiina Swedteam Ultra Dry Mitten M Gloves 90 € L 250 g S–XXL polyesteri, polyamidi ja vuohennahka polyesteri Kiina OMINAISUUDET Jack Wolfskinin sormikas on ainoa testikäsine, jolla ampuminen onnistuu hanskaa riisumatta. Niiden kulutuskestävyys on heikko, mutta kuivatusominaisuudet ovat erinomaiset
Lisäksi osiossa arvioitiin vuoren sisäpinnan ominaisuuksia kestävyydestä materiaalien tasaisuuteen. Ripustushihnan puuttuessa jäännöspisteitä korotettiin hieman, jos käsineessä oli paikka erikseen hankittavan ripustimen kiinnittämistä varten. Ripustus-osiossa hansikkaiden rannelenkkejä arvosteltiin 15 prosentilla kokonaistuloksesta. 48 RIISTA TALVIKÄSINEET ARVOSTELUTAULUKKO KÄYTTÖOMINAISUUKSIA arvosteltaessa keskityttiin käsineen lämpimyyteen, suojaavuuteen ja erityisesti tuotteen tarjoamien otteiden pitävyyteen ja monipuolisuuteen. Osio muodostaa 20 prosenttia lopputuloksesta. Testin kevyimmät käsineet painoivat lämpimyydestä tinkimättä vain 170 grammaa, mutta paksuimmilla vahvikkeilla ja materiaaleilla varustettu painavin pari nosti lukeman lähes kaksikertaiseksi eli 310 grammaan. Tuotteiden painon arvosanat laskettiin lineaarisen yhtälön avulla siten, että 150 gramman tuotteella olisi saanut täydet pisteet ja 350 gramman käsineillä pitäisi tyytyä yhteen pisteeseen. Tuotteen painon vaikutus on kymmenys kokonaisarvosanasta. Erillinen sisäkäsine parantaa merkittävästi tuotteen kuivatusta ja parhaimmillaan sisähansikasta voi käyttää sellaisenaan. Painon arvosanan antoi vaaka. Merkki Malli Käyttö Pukeminen Sisus Ripustus Paino Yhteensä 30% 25% 20% 15% 10% 100% Auclair Back Country Fingermitts 3 4 2 4 3,6 3,3 Black Diamond Guide Finger Gloves 4,5 3,5 4,5 2 1,8 3,6 Haglöfs Niva Mitten 4 3,5 2,5 2 3,9 3,3 Hestra Fält Guide Glove 5-finger 3 2 4 2 2,9 2,8 Jack Wolfskin Texapore Big White Glove 4 3 2,5 2 4,6 3,2 Pinewood Arctic Hunting Glove 3,5 5 2,5 5 2,8 3,8 Rab Blizzard Modular Mitt 4,5 3,5 4,5 3,5 3,1 4,0 Swedteam Ultra Dry Mitten M Gloves 4 4,5 4 4,5 3,0 4,1 Rannelenkit vasemmalta oikealle: Auclair, Pinewood, Rab ja Swedteam. Käsineen pukemista eli sen saamista suojaavasti, nopeasti ja helposti paikoilleen – ja jälleen pois kädestä – arvosteltiin neljänneksellä lopputuloksesta. Ripustushihnan irrotusmahdollisuus, säätö ja pysyminen paikoillaan takasivat hyvän menestyksen. Ote voi olla onnistut sekä sormikkaalla että kintaalla, mutta sisävuoren tai sisäkankaan häiritsevä liike ulkokuoreen nähden voi pilata käsineen toimivuuden. Talvikäsineitä pitää riisua ja pukea jatkuvasti, kun välillä lämmitellään käsiä ja taas hetken kuluttua katsotaan näytöltä missä koira liikkuu.. Suuri, kaikkien takkien hihojen päälle yltävä hansikkaan suu onnistuneine kiristyksineen takasi hyNuotiot jakoon vän menestyksen, jota pystyi täydentämään helposti säädettävällä ranteen kiristyshihnalla. Sisuksella tarkoitetaan arvostelussa hansikkaan sisävuoren ja mahdollisen sisäkäsineen ominaisuuksien puntarointia. Vedenja tuulenpitävyys sekä kulutusta kestävät vahvikkeet nostivat arvosanaa, joka on peräti 30 prosenttia lopullisesta tuloksesta
Tätä varten varsien suissa on kiristysremmit Hestran sormikasta lukuun ottamatta. Ampuminen on vain muutaman sekunnin tuokio pitkän maastopäivän lomassa. Ohuen ulkorukkasen alla voi halutessaan pitää omaa villalapasta ja sormikasta eli lämpöä voi säädellä kelin mukaan. Muuten käsinettä ei voi pukea ja ottaa pois nopeasti ja helposti. Tarkka riistalaukaus onnistuu paljaallakin kädellä kovalla pakkasella, kunhan käsi on ollut ennen kaatoa käsineen autuaassa lämmössä. Nahkahansikkaat vaativat säännöllistä vahausta. Näin ollen metsästäjän talvikäsinettä ei voi arvostella pelkän ampumisen perusteella, vaikka ilman laukausta harvoin saalista saadaan. Onnistuneeseen talvikäsineeseen ei pääse lunta sisälle, vaikka hiihtäjä kaatuisi kädet edellä syvään hankeen. TALVIKÄSINEET 49 RIISTA ARCTIC Hunting Glove ylsi monen testaajan suosikiksi pitkän jänispassipäivän aikana, kun pakkasta oli viitisentoista astetta. Lämmin kinnas oli pakkaspäivän jänisjahtiin paras valinta, mutta laajempi tarkastelu paljasti otteiden niukkuuden ja kiinteä sisävuori on hankala kuivata. Black Diamond ja Hestra ovat toteuttaneet tämän kiristyksen pelkällä joustoresorilla. Se ei vastaa kestävyydeltään testin parhaita sisäkäsineitä, mutta ilmavan sisärukkasen kuivatus onnistuu nopeasti. Varren suun kiristyksen lisäksi käsineissä on ranteen kohdalla kiristys, jolla varmistetaan hanskan pysyminen paikoillaan. Ne vain paranevat käytön myötä nahan pehmetessä.. Aika monta päivää on jokainen metsästäjä viettänyt talvipassissa ampumatta kertaakaan. Katsoimme, että parhaaseen lopputulokseen pääsee tilavalla rukkasella, jonka sisällä voi pitää ohutta sormikasta. Käsi sujahtaa vaivatta avarasuisen kintaan sisään ja riisuminen onnistuu jopa kättä heilauttamalla: rukkanen jää roikkumaan testin parhaimmaksi valittuun rannelenkkiin. Suurella suulla, pitkällä varrella ja ripustuksen sallivilla rannelenkeillä varustetut kintaat osoittautuivat parhaiten jatkuvaan pukemiseen ja riisumiseen sopiviksi. Tyypillinen tilanne on koiran liikkeiden seuraaminen matkapuhelimen näytöltä tai samalla kapulalla viestittely muun jahtiseurueen välillä. Hyvä rannelenkki ja kelpo puettavuus täydentävät onnistuneen kokonaisuuden. Pienistä puutteista huolimatta testin selvästi edullisin käsine ansaitsee oikeutetusti Hyvä ostos -maininnan. Irtovuori ja hyvä kokonaisuus takaavat voiton. Testivoittajalla pärjää erinomaisesti useimmissa talvisissa jahtitilanteissa suurta sorminäppäryyttä vaativia askareita lukuun ottamatta. H Y V Ä O S T O S T E S T I V O I T T A J A ! Hestran sormikkailla pienet ja tarkat otteet onnistuvat kintaita paremmin. Testissä huomattiin, että useat metsästystilanteet edellyttävät käsineen jatkuvaa riisumista myös pakkaskelillä. Tämä on hyvä ratkaisu, sillä käytännössä kiristyksiä ei tule käytettyä eli ne pitää olla koko ajan säädettynä kaikkein löysimmälle. Irrotettava sisäkinnas on lämmintä vanua. SWEDTEAMIN tuplarukkasessa on vedenpitävä ulkokuori ja nahkainen kämmenpuoli. voi korvata maastossa vaikkapa varoiksi otetulla lapasella tai villasormikkaalla. PINEWOOD ARCTIC HUNTING GLOVE SWEDTEAM ULTRA DRY MITTEN M GLOVES Passissa ei palele, ja käden saa esiin nopeasti
+ vedenpitävä sisäsormikas + kestävimmät materiaalivalinnat + etusormi tuo lisää otemahdollisuuksia – vahvikkeet nostavat painoa 1 AUCLAIR BACK COUNTRY FINGERMITTS Hintaluokka: 100 euroa Paino per pari: 220 grammaa KANADALAINEN käsinevalmistaja on aloittanut mallistonsa luomisen jo vuonna 1945. 50 RIISTA TALVIKÄSINEET 2 BLACK DIAMOND GUIDE FINGER GLOVES Hintaluokka: 160 euroa Paino per pari: 310 grammaa AMERIKKALAINEN Black Diamond on keskittynyt kiipeilyja hiihtovarusteisiin vuodesta 1957 alkaen. Sen sijaan puoli tusinaa eri testaajaa ihmetteli sormikkaaksi muotoiltua kiinteää sisävuorta, sillä se tekee otetuntumasta epämääräisen. Paksut vahvikkeet sekä laajat ja suojaavat varret täydentävät kiitettävää testimenestystä, mutta osa testaajista jäi kaipaamaan rannelenkkejä ripustusta varten ja kevyempää kokonaisuutta. Lämpimät ja vahvoilla ulkomateriaaleilla verhotut kintaat keräsivät kiitosta rannelenkeillä sekä pitkillä ja avarasuisilla varsilla. Samalla kostuneen kintaan kuivatus muuttuu haasteelliseksi. + rannehihna + leveä varren suu – kiinteä sormikas sisävuorena – kehno otetuntuma. Auclair-testikintaat on suunniteltu vuoristohiihtäjille ja erämaaolojen moottorikelkkailijoille. Käsineestä valmistetaan kinnasversion lisäksi sormikasmallia ja näiden yhdistelmää eli kinnasosasta on erotettu etusormi omaan osioonsa otteita monipuolistamaan. K i i n t e ä s o r m i k a s k i n t a a n s i s ä l l ä t u n t u u e p ä o n n i s t u n e e l t a r a t k a i s u l t a . Sen sijaan irrotettava ja vedenpitävä sisäsormikas sopii lämpimänä ampumakäden suojaksi. Ominaisuus monipuolistaa otteita, mutta paksu etusormi ei sovellu ampumiseen. E r i t t ä i n k e s t ä v ä n h a n s i k k a a n s i s ä l l ä o n v e d e n p i t ä v ä s i s ä k ä s i n e . Tuotemerkin erittäin laajasta käsinevalikoimasta testiin valikoitui niin kutsuttu kolmisorminen malli eli peukalon lisäksi etusormelle on ommeltu oma osasto, mutta loput sormet sijoittuvat kinnasmaiseen yhteistaskuun
Tuote on erinomainen metsähiihdossa, mutta pukemisen haasteet, kiinteä vuori ja rannelenkin puuttuminen eivät palvele kaikkia jahtitilanteita. Testikinnas on brändin lämpimin hiihtokäsine, josta valmistetaan myös sormikkaana Niva Glove -rinnakkaismallina. Villainen sisäsormikas on lämmin, mutta vaatimaton varsi ilman kiristyksiä osoittautui tämän testin kompastuskiveksi. Ajan myötä nahka pehmenee ja käsine paranee. Testin ainoa nahkasormikas kantaa länsinaapurin selviytymisspesialisti Lars Fältin nimeä. + hyvät kämmenpuolen vahvikkeet + istuva muotoilu takaa hyvän otteen – kapeahko varren suu – kostuneen kintaan kuivaus + irrotettava sisäkäsine + kestävä ja suojaava materiaali – suojaton ja lyhyt varsi – vaatii säännöllistä huoltoa RUOTSALAINEN Hestra on ponnistanut tuotemerkin nimenmukaisesta pikkukylästä jo vuonna 1936. Erittäin miellyttävä sisävuori on ommeltu tiiviisti paikoilleen. Laaja kämmenpuolen nahka tekee kintaasta kestävän ja otteesta pitävän. H y v ä u l k o i l u k i n n a s e i y l l ä k a i k k i i n m e t s ä s t ä j ä n v a a t i m u k s i i n . Kapeahko varren suu ei yllä paksuimpien jahtitakkien hihan päälle. Nykyisin tuotemerkki on laajentunut vaelluksen ohella vauhdikkaaseen luonnossa liikkumiseen. TALVIKÄSINEET 51 RIISTA 3 4 HAGLÖFS NIVA MITTEN Hintaluokka: 120 euroa Paino per pari: 205 grammaa HESTRA FÄLT GUIDE GLOVE 5-FINGER Hintaluokka: 140 euroa Paino per pari: 255 grammaa HAGLÖFS on perinteikäs ruotsalainen retkeilybrändi, joka juuret yltävät Wiktor Haglöfin vuonna 1914 rakentamaan rinkkaan. Erätaituri on osallistunut myös itse käsineen kehitystyöhön. T y y l i k ä s n a h k a s o r m i k a s p a r a n e e e l i p e h m e n e e k ä y t ö n m y ö t ä .. Hyvällä hoidolla nahkahansikas kestää kovaa käyttöä jopa vuosikausia. Nahka antaa erinomaisen pidon ja oivan suojan, mutta uutena tuote on hieman kankea. Vain käsineisiin erikoistuneen brändin laaja valikoima yltää golfista ratsastukseen ja ampumahiihdosta muotiin
Ohuen mutta vedenpitävän pintakankaan ansiosta sormikkaat ovat parhaat näppäryyttä vaativissa askareissa. Sisävuori liikkuu hieman häiriten otetuntumaa. Tuotemerkin testikäsine on selvästi joukkion kevyin, mutta se yllättää silti lämpimyydellään. Arktista kinnasta valmistetaan vain kahta kokoa. Testin edullisin tuote ei jätä pakkasella pulaan, joten se ansaitsee Hyvä ostos -maininnan. Tilava ja muhkea rukkanen on parhaimmillaan lämpösuojana, jonka sisällä voi pitää ampumiseen sopivaa omaa, ohutta sormikasta. + paras sorminäppäryys + kämmenpuolen vahvikkeet – ohut ulkokangas – sisuksen vaikea kuivaus + helpoin puettavuus + paras rannelenkki + miellyttäjä ja lämmin – vain kaksi kokoa PINEWOOD on ruotsalainen vaatemerkki, joka uskaltaa olla metsästäjän asialla: testituote on suunniteltu nimensä mukaisesti metsästyskäyttöön. S o r m i k a s s o p i i a i n o a n a t e s t i k ä s i n e e n ä t u r v a l l i s e e n r i i s t a l a u k a u k s e e n . Hansikkaan kämmenpuolelle on ommeltu vahvikkeet. Käsine sopii ainoana sellaisenaan ampumakäyttöön. H Y V Ä O S TO S. Passipaikalla kintaan riisuu todella nopeasti varren avaran suun ansiosta ja käsineen voi jättää rannelenkistä roikkumaan ampumisen ajaksi. S u u r i r u k k a n e n y l t ä ä j o k a i s e n t a k i n p ä ä l l e . 52 RIISTA TALVIKÄSINEET 5 6 JACK WOLFSKIN TEXAPORE BIG WHITE GLOVE Hintaluokka: 75 euroa Paino per pari: 170 grammaa PINEWOOD ARCTIC HUNTING GLOVE Hintaluokka: 40 euroa Paino per pari: 260 grammaa SAKSALAINEN ulkoilujätti Jack Wolfskin juhli juuri 40-vuotista taivaltaan. Vedenpitävä kinnas sopii rauhalliseen hiihtoon, mutta sorminäppäryyttä vaativat toiminnot eivät onnistu rukkaset kädessä. Etusormen ja peukalon pinnat on verhottu näyttöystävällisellä kuosilla, joten tuote on hyvä valinta puhelimen näytöltä koiran liikkeitä seuraavalle metsästäjälle. Tosin ominaisuus tuo häiritsevän sauman etusormen keskelle – juuri liipaisimen kohdalle
Vaativiin vaellusoloihin suunniteltu tuoteperhe yltää makuupusseista laajaan vaatemallistoon. Huippulämpimien kintaiden sisällä on vedenpitävät sormikkaat, joita voi käyttää sellaisenaan – vaikkapa liipaisinta hamuavassa kädessä. Tuotteessa on ainoana rannekiristys kämmenpuolella. Rukkasen vaatimattoman ranneripustuksen lukitusmekanismi luistaa hieman. TALVIKÄSINEET 53 RIISTA 7 8 RAB BLIZZARD MODULAR MITT Hintaluokka: 120 euroa Paino per pari: 245 grammaa SWEDTEAM ULTRA DRY MITTEN M GLOVES Hintaluokka: 90 euroa Paino per pari: 250 grammaa BRITTEINSAARILTA tuleva Rab on saanut tuotemerkkinsä nimen vuorikiipeilijä Rab Carringtonilta, joka valmisti omaa nimeään kantavan ensimmäisen makuupussin vuonna 1981. Ulkoilijan unelma hävisi niukasti metsästysominaisuuksissa testivoittajalle. Testivoittajaksi yltyneessä tuotteessa on vedenpitävä ulkorukkanen, jonka sisällä on polyesterivanusta tehty sisäkinnas. + erinomainen sisäkäsine + suojaava ulkokinnas + ranneripustus – kapeahko varren suu + irrotettava sisäkäsine + napakka rannelenkki + varren suu kiristyksineen – sisäkäsineen kestävyys RUOTSALAINEN Swedteam on metsästäjille tuttu tuotemerkki, sillä sen koko valikoima on suunnattu rakkaan lajin harrastajille. Testikinnas on pelkistetyn yksinkertainen, mutta siinä on huomioitu jahtihetkien tärkeät ominaisuudet kuten hyvä puettavuus ja miellyttävä rannelenkki. Samalla se tuo turvaa, sillä kastuneen vuoren tilalle voi vaihtaa maastossa varalla olleen lapasen. Testikintaat kuvaavat hyvin brändin tinkimätöntä suuntautuimista äärioloihin. T u p l a k i n n a s t ä y t t ä ä u s e i m p i e n j a h t i t i l a n t e i d e n v a a t i m u k s e t . Aluksi ominaisuus tuntui oudolta, mutta eipä siitä taida pahemmin haittaa olla. T E S T I V O I T TA JA !. R u k k a s e n s i s ä l l ä p i i l o t t e l e e v e d e n p i t ä v ä s o r m i k a s . Erillään kuivatettava vuori on hyvä ominaisuus. Ulkokintaassa on kestävät suojavahvikkeet
Tässä takissa on vielä taskuja täytettäväksi, kun muut jo luovuttavat.. Uusi maastopäivä koittaa lappilaisella eräkämpällä vietetyn yön jälkeen. G A R P H Y T T A N Teksti ja kuva J o e l A h o l a TASKUN SISÄLLÄ TASKU Kun tavallinen ei riitä, valitaan spesialisti. Anorakki on suunniteltu erityisesti bushcraft-harrastajille, jotka keskittyvät erilaisten eräja selviytymistaitojen sekä leiriytymisperinteiden ylläpitoon. Nimi ei ole sattumaa, sillä tuotemerkki symboloi vanhaa kyläyhteisöä, jossa elanto saadaan pitkälti luonnosta ja siihen puurtamiseen tarvitaan kestävät varusteet. Nimi viittaa Örebron naapurissa olevaan pikkukylään, mutta brändin nykyinen kotipaikka sijaitsee siitä vajaan sadan kilometrin päässä Surahammarissa. 54 RIISTA KOKEILTUA GARPHYTTAN SPECIALIST ANORAK G arphyttan on nuori tulokas ruotsalaisten perinteikkääseen ulkoiluvaatemerkkien joukkoon. Muina käyttäjinä mainitaan kalastajat ja vaeltajat, joten hyvin takki palvelee myös metsästäjää. Anorakkia testattiin useilla lyhyillä vaelluksilla ja lukuisilla päiväretkillä syyskuusta tammikuulle Espoon ja Inarin välillä. Testaamamme Specialist Anorak ja sen rinnakkaismalli eli pitkällä etuvetoketjulla varustettu Specialist Jacket ovat tuotemerkin lippulaivoja. Ulkoilu, työ ja vapaa-aika nivoutuvat yhteen – elämäksi. Ruotsin asevoimien entinen upseeri ja erätaitokonkari Johan Skullman on kehittänyt kaikki Garphyttanin vaatteet
Takahelman suuri säilytystasku voi olla vaeltajille erikoinen, mutta metsästäjät ovat tottuneet tähän termospullon, vaihtokerraston ja jopa riistan kuljettamiseen sopivaan taskuun. Miesten anorakkeja valmistetaan kokoina S– XXL. Kokoluokitus yltää naisten malleissa XS ja XL välille. 2 H U P P U – Laaja huppu asettuu hyvin paikoilleen niskakiristyksen avulla. Valmistaja ilmoittaa jokaisen yksityiskohdan ja taskun olevan tarkasti mietittyjä. Näin taskuihin pääse juuri haluamallaan kädellä. Jopa kaulukselle nouseva rintavetoketju aukeaa tarvittaessa alhaalta ylöspäin. Suunnittelua on pakko silti ihailla, sillä lähes jokainen vetoketju aukeaa molempiin suuntiin. Ilmeisesti kengurutaskun sisällä olevat pikkutaskut on suunniteltu tarkasti tietyille työkaluille, sillä ne ovat liian ahtaita esimerkiksi tupessa olevalle puukolle. Pitkä helma, rento leikkaus ja korkealle nouseva kaulus tekevät käytöstä suojaavaa ja miellyttävää. 55 RIISTA KOKEILTUA GARPHYTTAN SPECIALIST ANORAK Kangas: 65 % polyesteri, 35 % puuvilla Paino: 1 200 g (koko L) Lisätiedot: garphyttan.fi GARPHYTTAN SPECIALIST ANORAK Bushcraftin yhtenä ideologiana on selviytyä luonnossa mukana olevilla varusteilla. Kai siitä on ajateltu pääsyä alemman vaatekerroksen taskuihin tai esiin voidaan pujottaan kaulalla hihnassa oleva pilli tai tuluspuikko. 3 K I R I S T Y K S E T – Nahkalukot estävät kiristysnarujen päitä liukumasta kujanteen sisään. Myös hauisten kohdalla olevat taskut ovat tuttuja metsästysvaatteista, mutta kengurutaskun sisällä olevat kaksi pienempää taskua ovat jotain täysin uutta. Polyesterin ja puuvillan sekoitteesta tehty kangas ei ole vedenpitävä, muta se hylkii hyvin vettä. Valmistaja ilmoittaa jokaisen yksityiskohdan ja taskun olevan tarkasti mietittyjä.. Loppukuosiin voi valita oranssin, ruskean, vihreän ja antrasiitin sävyn. Tällaisen jo kymmeniä vuosia metsistä elantonsa hankkineen ammattiretkeilijän ja yksitoistavuotiaasta asti metsästäneen testaajan on silti vaikea keksiä kaikille taskuille mielekästä käyttöä. Kosteudenkestävyyttä voi parantaa vahaamalla kuosia säännöllisesti. Kaikkien mallien hintaluokka on ilman alennuksia 250 euron tuntumassa. Tämän vuoksi testianorakissa on runsaasti erilaisia – ja erikoisia – taskuja. Kaikissa malleissa on tummat osiot eli antrasiitin väriset kangaspalat. Anorakkia valmistetaan sekä naisille että miehille. PARHAAT PALAT 1 S I V U V E T O K E TJ U T – Anorakit sivujen avaaminen helpottaa pukemisen lisäksi lämmön säätelyä. Takin sisällä piilottelee haarahihna, jonka voi pujottaa jalkojen välistä kovimmissa koitoksissa
Teimme aikoinaan testin, jossa toisella hiihtäjällä oli puhtaan valkoinen lumipuku ja toinen käytti Härkilan pukua, jossa oli Mossy Oakin Break Up -lumikuvio. Härkilan puku sen sijaan sulautui taustaan erittäin hyvin, ja hiihtäjää oli vaikeaa havaita. Naruska -puvun kuviointi on Repo Extremen kehittämä Arctic xFade™ -digicamokuvio. Tästä on suurta hyötyä latvalinnustajalle. Sieltähän ne mustat linnut löytyvät, eivätkä avoimelta jängältä. Kuviot eivät ole syntyneet sattumalta, vaan niiden takana on pitkä kehitystyö. Riista testasi Repo Extreme Naruska lumicamon. Lämmönpidosta huolehtii Primaloft®Silver -toppaus, jota löytyy takista Naruska lumicamon kuviointi tekee metsästäjästä huomaamattoman. Metsäsaarekkeen reunaa hiihtänyt metsästäjä, joka käytti puhtaan valkoista pukua, oli kuin valkoinen liikkuva varoitusmerkki. DWR-pintakäsittely tekee siitä vettä ja likaa hylkivän. Yhden reissun jälkeen siitä tuli matonkuteita. Muistan kun aikoinaan kokeilin Ruotsin armeijan puuvillasta valmistettua lumipukua. Nykyisissä lumicamoissa on erilaisia digikuviointeja valkealla pohjalla. Lisäksi toimiva asu antaa lisää itseluottamusta.. Jos puku oli täysin valkoinen, mikä oli mielestäni huono asia. Mietittyä toiminnallisuutta Naruska lumicamon pintamateriaali on todella hiljaista, pehmeää ja harjattua Deerskin SPX -kangasta (100 % polyesteri). Housujen polvissa ja takamuksessa on joustavat vedenkestävät stretch -paneelit, jotka helpottavat liikkumista. Passittaja sulautuu osaksi maisemaa ja hiihtäjää on vaikeaa havaita, kun hiihdellään metsäsaarekkeita. Veden, ja tuulenpitävyydestä vastaa kankaaseen laminoitu RPX-kalvo, jonka vedenpitävyysja hengittävyysarvot ovat 10 000 mm / 10 000g / m² / 24 h. Teksti ja kuvat J u h a J o r m a n a i n e n L umipuvun käyttö latvalinnustuksessa on lähes välttämätöntä, mikäli saalista mielii. Kuvio on erittäin onnistunut ja vihertävät sävyt toimivat erinomaisen hyvin. 56 RIISTA REPO EXTREME NARUSKA LUMICAMO RE P O E X T R E M E N A R U S K A Latvalinnustajan lumipuku Mustien lintujen jahtaaminen on haastavaa, eikä tasoitusta ole syytää antaa
Lumipuvun alle mahtuu useita vaatekerroksia aina kelin mukaan. Kainaloiden ventilointiaukko päästää liiat höyryt ulkoilmaan.. 57 RIISTA REPO EXTREME NARUSKA LUMICAMO 80 grammaa ja housuista 60 grammaa. Naruska -puku on mitoitukseltaan reilu. Sen avulla saa naamioitua kasvonsa ja kun huppua ei tarvita, se kulkee huomaamatta mukana omassa taskussaan. Hihojen lumilukoista on suurta hyötyä silloin, kun ampuja ryömii lumessa tuliasemaan. Puvun takista löytyy riittävästi taskuja, kuten rintataskut radiota varten, lämmittelytaskut, povitaskut ja tilava tasku takin selkäpuolelta. Alaselkä ei pääse enää palelemaan. Metsästäjän ei tarvitse olla kiskomassa housuja ylös alinomaa. Istuvuus ja toiminnallisuus ovat kiitettävän hyviä ja pienet yksityiskohdat toimivia. Puku on lämmin ja kun puvun on hankkinut, käyttäjän on hyvä testata, millaisen teknisen alusasun ja välifleecen missäkin kelissä tarvitsee. • Hinta: 490 € • Takuu: 1 vuosi • Paino: 2,5 kg • www.repoextreme.com REPO EXTREME NARUSKA Housujen polvissa ja takamuksessa on joustavat vedenkestävät stretch -paneelit, jotka helpottavat liikkumista. Lahkeiden pitkä vetoketju helpottaa housujen pukemista ja riisumista. Jos puvun päälliskangas kahisee, siitä ei hyvää seuraa. Housujen istuvuus on erinomainen ja mikä parasta, niissä on henkselit. Takin vuoriin integroitu kevyt naamiohuppu on suorastaan nerokas. Ja nimenomaan suomalaiset metsästäjät. Vyötärön tiukkuutta voi säätää tarroilla lukittavalla joustonauhalla ja lahkeet ovat riittävän pitkät. Housujen vyötärö on takaa korotettu, mistä lisäpisteitä. Asu on todella lämmin ja mukavan kevyt, painoa sille kertyy vain kaksi ja puoli kiloa. Asu on todella lämmin, sen huomasi ensimmäisellä hiihtoreissulla pikkupakkasella hyvin nopeasti. Lisäksi Corduralla vahvistetuissa lahkeensuissa on nepparikiristys ja pieni koukku, jonka avulla lahkeen voi kiinnittää kengännauhoihin. Itse huomasin, että puvun alle tarvitsi pukea paljon totuttua vähemmän. Parinkymmenen asteen pakkasessa hiihdettyjen lenkkien aikana kylmästä ei tarvinnut kärsiä. Takin huppu on tukeva ja siitä löytyy takuulla riittävästi säätöjä. Kovissa pakkasissa puku on parhaimmillaan. Puku on yllä todella miellyttävän tuntuinen, päälliskangas on lähes äänetöntä, eikä lumi tartu siihen helposti. Housujen leveissä lahkeissa on polveen asti yltävät YKK Aquaguard -vetoketjut, jotka helpottavat housujen pukemista ja riisumista. Takin kainaloista ja housujen lahkeista löytyvät tuuletusaukot, joiden avulla puvun sisäisen mikroilmaston saa pysymään optimaalisena. Yhteenveto Naruska lumicamo on puku, josta huomaa heti, että metsästäjät ovat suunnitelleet sen. Puku sopii niin latvalinnustajalle, hylkeiden jahtaajalle kuin jäniksen passittajallekin. Äänettömyydestä on hyötyä silloin kun latvalinnustaja joutuu ryömimään tuliasemaan. Metsoillakin on varsin hyvä kuuloaisti
Veitsi sujahtaa sinne kuin itsestään. Victorinox Hunter Pro on erittäin laadukas metsästysveitsi. Uskon, että testiveitsessä on samat pitkän iän geenit. Taittuvat metsästysveitset lisääntyvät kovalla vauhdilla. Taittuvat metsästysveitset lisääntyvät kovalla vauhdilla. Kun jussi oli nurin, oli se aika suolista. LÄMPÖTÄHTÄIMET Maahantuoja: Katso lähin Hikmicro jälleenmyyjäsi www.hw-hunt.fi www.hw-company.. Victorinox Hunter Pro on kuten arvata saattaa taittuva malli. 58 RIISTA KOKEILTUA VICTORINOX HUNTER PRO M WOOD V I C T O R I N O X Teksti ja kuva P e k k a M o m m o LAADUN TUNTEE KÄTEEN Sveitsiläinen Victorinox on tunnettu punaisista linkkuveitsistä. P yörittelemme veistä kädessä. Eritysmaininnan saa kahva. Monelle puukko vyöllä on pakollinen varuste. Mutta kukin taaplaa tavallaan. Terän muoto sopii mainiosti myös nylkemiseen. Minulla on saman valmistajan punainen linkkari edelleen käytössä. Mutta kyllä Alppimaassa osataan valmistaa veitsiä myös metsästäjille. TH19C, TH35C ja TQ50C ovat ns. Itse en pidä siitä, koska se on aina vähän niin kuin tiellä. ”Katso kuinka hyvin se on tehty”. *Suomen Riistakeskuksen 10.8.2021 myöntämä poikkeuslupa Metsästäjäliitolle. Se on erittäin hyvin muotoiltu ja tarpeeksi iso. Kaveri toteaa vieressä, että laadun näkee jo tuosta suojakotelosta. Laitteita voidaan käyttää myös sellaisenaan lämpötähtäiminä. ”clip-on” lämpölaajennuksia, jotka voidaan kytkeä pikaliittimellä suoraan normaaliin kiikaritähtäimeen. • Lämpökennon herkkyys: 35 mK • Näyttö: 0.39” 1024×768 OLED • Digitaalinen suurennus: 1x, 2x, 4x, 8x • Sisäinen muisti: 16 GB • Virrankesto: 4.5 tuntia (käytettävissä myös ulkoisella virtalähteellä) • Käyttölämpötila -20°C – +55°C • IP67-luokitus, Wi-Fi, kuvan ja videon tallennus • Suomenkielinen käyttöliittymä • 3 vuoden takuu Valkohäntäpeuran metsästyksessä lämpötähtäimet sallittu 1.9.2021 lähtien* Lämpökennon resoluutio 256×192, 12 ?m 256×192, 12 ?m 256×192, 12 ?m 384×288, 17 ?m 384×288, 17 ?m 640x512, 12 ?m 640x512, 12 ?m Polttoväli 19 mm 19 mm 25 mm 35 mm 35 mm 50 mm 50 mm Suurennus 2.47x 1x 3.25x 2.08x 1x 1.50x 1x Havainnointietäisyys (peura) 1000 m 900 m 1800 m 1235 m 1235 m 2600 m 2500 m Paino 430 g 430 g 436 g 415 g 420 g 487 g 487 g Suositushinta 1 299 € 1 299 € 1 699 € 2 349 € 2 349 € 3 999 € 3 999 € TE25 TE19C TE19 TH35 TQ50 TH35C TQ50C Tutustu sivuillamme www.hw-hunt.fi kaikkiin HIKMICRO lämpölaitteisiin ja niiden teknisiin ominaisuuksiin sekä hintoihin, joista tämän tasoisissa laitteissa on aiemmin voitu vain uneksia. Testimallin kädensija on todella miellyttävää puuta, mutta veistä saa myös muovikahvalla, jolloin hintakin tippuu noin 100 euroon. Kaikki on kuin pitää, tip top. Itse pidän niistä myös, koska ne menevät pieneen tilaan ja ovat osoittautuneet todella toimiviksi. Veitsi pääsi tositoimiin jänisjahdissa. Puukahvallisen hinta on 160 euron tuntumassa. Sveitsiläinen laatuteräs leikkasi vatsanahkaa kuin mitään vastusta ei olisi ollut. Ostin sen 80-luvulla. Ja kyllä. Puukko on myös helppo puhdistaa. Mutta entäpä itse veitsi. Lisätietoa: www.metsastajaliitto.fi/uutiset
*Suomen Riistakeskuksen 10.8.2021 myöntämä poikkeuslupa Metsästäjäliitolle. • Lämpökennon herkkyys: 35 mK • Näyttö: 0.39” 1024×768 OLED • Digitaalinen suurennus: 1x, 2x, 4x, 8x • Sisäinen muisti: 16 GB • Virrankesto: 4.5 tuntia (käytettävissä myös ulkoisella virtalähteellä) • Käyttölämpötila -20°C – +55°C • IP67-luokitus, Wi-Fi, kuvan ja videon tallennus • Suomenkielinen käyttöliittymä • 3 vuoden takuu Valkohäntäpeuran metsästyksessä lämpötähtäimet sallittu 1.9.2021 lähtien* Lämpökennon resoluutio 256×192, 12 ?m 256×192, 12 ?m 256×192, 12 ?m 384×288, 17 ?m 384×288, 17 ?m 640x512, 12 ?m 640x512, 12 ?m Polttoväli 19 mm 19 mm 25 mm 35 mm 35 mm 50 mm 50 mm Suurennus 2.47x 1x 3.25x 2.08x 1x 1.50x 1x Havainnointietäisyys (peura) 1000 m 900 m 1800 m 1235 m 1235 m 2600 m 2500 m Paino 430 g 430 g 436 g 415 g 420 g 487 g 487 g Suositushinta 1 299 € 1 299 € 1 699 € 2 349 € 2 349 € 3 999 € 3 999 € TE25 TE19C TE19 TH35 TQ50 TH35C TQ50C Tutustu sivuillamme www.hw-hunt.fi kaikkiin HIKMICRO lämpölaitteisiin ja niiden teknisiin ominaisuuksiin sekä hintoihin, joista tämän tasoisissa laitteissa on aiemmin voitu vain uneksia. LÄMPÖTÄHTÄIMET Maahantuoja: Katso lähin Hikmicro jälleenmyyjäsi www.hw-hunt.fi www.hw-company.. Laitteita voidaan käyttää myös sellaisenaan lämpötähtäiminä. Lisätietoa: www.metsastajaliitto.fi/uutiset. ”clip-on” lämpölaajennuksia, jotka voidaan kytkeä pikaliittimellä suoraan normaaliin kiikaritähtäimeen. TH19C, TH35C ja TQ50C ovat ns
Tässä tilassa kulkee mukavasti esimerkiksi puhdistusnaru, jolla piipun saa puhtaaksi kenttäolosuhteissa. Tukin ergonomia on erittäin hyvä ja esimerkiksi pistoolikahva on “kädentäyteinen” klassisesta ulkomuodosta huolimatta.. Varmistin on kolmiasentoinen. Perässä on säilytystila, joka on henkäys kiväärien alkuajoilta. Lipas on sama kuin Sauer 100 mallissa. Tätä vastaan taistelee Mauser 18, joka on laadukas kiväärin “alle tonnin” hintaluokassa. Keskiasennossa lukon saa avattua aseen ollessa varmistettu. 60 RIISTA MAUSER 18 M A U S E R 1 8 Teksti ja kuva A r t o M ä ä t t ä ALLE TONNIN LAATUKIVÄÄRI Kiväärien maailmassa kuilu halpojen ja kalliiden kiväärien välillä on saanut aikaan sen, että hyvän hinnan ja laadun välimuoto alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Lukossa on kolme sulkuolkaa. Lukon avauskulma on 60 astetta, joten kampi ei nouse milloinkaan liian lähelle kiikaritähtäimen okulaaria. Tämä on merkki hyvästä osasaatavuudesta ja “suuruuden ekonomiasta”, joka kannattelee tuotetta pitkälle tulevaisuuteen
Suomessa Mauser 18 myydään pääsääntöisesti Hexa-Lock pikajalustojen kanssa, jotka ovat mainio myyntivaltti kiväärissä, jonka hinta painuu tällöinkin alle tuhanteen euroon. M auser 18 on noussut esiin Riistan testeissä muutamaan otteeseen edullisena ja laadukkaana vaihtoehtona metsästäjän tarpeisiin. Kyse on kiväärisarjasta, jossa on Mauserille tyypillistä juurevuutta. Kyseinen asemerkki kuuluu Blaser Group yritysklusterin alaisuuteen, johon kuuluvat myös meille tutut Blaser ja Sauer asemerkit. Kyse on edullisesta, kenttäkelpoisesta ja tarkoituksenmukaisesta kivääristä, joka tekee konstailematta sen, mitä metsästyskivääriltä vaaditaan. Kaliiperit vasemmalta: .223 Rem, 6,5 Creedmoor, 6,5x55 SE, .308 Win, .30-06 Sprg ja .300 Win Mag Tukissa on otekohtien kumipinnoite, joka parantaa käsittelytuntumaa kylmissä ja märissä olosuhteissa. Kaliiperivalikoima on Suomen markkinoita ajatelllen kattava. Nimitys “kansankivääri” kuvaa Mauser 18:aa erinomaisesti. Tämä tekee kivääristä helpon niin myyjän, kuin ostajan näkökulmasta.. Tyypillistä Mauserille on juuri sen metsästyksellisyys. Mauser 18 -mallisarjan yhteisen nimittäjän voidaan sanoa olevan metsästyksellisyys. Erot liittyvät lähinnä näille merkeille ominaisiin muotoilullisiin tekijöihin. Eniten yhteneväisyyksiä Mauserilla on Saueriin, jonka 100-malli on Mauser 18:n kanssa miltei identtinen kaksonen. 61 RIISTA MAUSER 18 Mauser 18 -mallisarjan yhteisen nimittäjän voidaan sanoa olevan metsästyksellisyys
62 RIISTA PEURAKIVÄÄRI P E U R A K I V Ä Ä R I Teksti ja kuvat A r t o M ä ä t t ä NÄIN VALITSET PEURAKIVÄÄRIN Suomalaisen metsästyksen erikoisuus eurooppalaisittain on valkohäntäpeura. Ajojahteihin parhaiten sopivat “suorat putket”, joiden suurennus alkaa 1x kertoimesta ja kyttäysjahteihin paras valinta on x56 kokoluokan tähtäin. Asetoimittaja Arto Määttä antaa vinkit sopivan peurakiväärin hankintaan. Yhdellä yleistähtäimellä toki pärjää, mutta tällöin vaaditaan yhtä aikaa sekä laadukasta, että riittävän pientä suurennussäädön alapäätä ja toisaalta myös huippuluokan suorituskykyä hämärään.. Peurakivääri erityisesti reissumiehen näkökulmasta pitää sisällään yhden kiväärin ja mielellään kaksi tähtäintä pikajaloilla
Tämän takia valkohäntäpeurajahti on jakautunut pyyntitavoiltaan kahtia. Kahden aseen “patteri” on taas reissaajalle tavattoman epäkäytännöllinen, sillä pidemmillä jahtireissulla kuljetettavaa kampetta on muutenkin riittämiin. Tähtäinkuvan haeskelu ei siis saa ylityöllistää ampujaa. Vaimentimen käyttö jakaa mielipiteitä, mutta kyttäyskäytössä sen edut ovat kiistattomat. Tässä ajattelutavassa on kuitenkin haasteensa, sillä yleiskivääri on yleiskivääri, ei erikoistuneen käyttötarkoituksen työväline. Peurakiväärin ei tarvitse olla kohdallani samalla tavalla yleiskivääri kuin hirvikiväärin. Peuran ajoja kyttäysjahdeissa on mielestäni kaksi asiaa, jotka korostuvat kivääriä pohdittaessa. Onkin hyvin tyypillistä, että molempiin jahtimuotoihin löytyy oma aseensa, joissa on oma optiikkansa. Peuran kyttäysmetsästys on hyvin optiikkaorientoitunut laji. Riippuu tavattomasti tottumuksesta ja kokemuksesta, että millainen ase tähän taipuu, mutta käytännössä itse aseelle riittää suurin piirtein se, että se “sopii poskelle” kiikaritähtäin asennettuna. Toisekseen fundamentaalinen ero omiin hirvijahteihini verrattuna on peurajahdin selkeä kahtiajakoisuus ja jahdin kulun hyvä ennustettavuus. Aseen kokonaispituus ja tasapaino määrittävät sen, että onko vaimennin tarpeen myös ajojahdeissa. Tämän takia minun kalustossani ei ole ollut koskaan varsinaista peurakivääriä, vaan metsästän niitä pääasiassa yleiskivääreillä, joilla metsästän myös hirviä. Erityisesti ajojahdeissa kiväärin ergonomia korostuu ja tätä varten peurakivääreissä tulisi olla säädettävä poskipakka, jotta tähtäinkuva löydetään nopeasti tukemattomissa ampumaasennoissa.. Peurakiväärin ei tarvitse olla teknisesti erikoinen. Itse olen peuranmetsästäjänä aina vieraan roolissa, eli käyn yleensä enintään pari reissua vuodessa peuramailla. On ajometsästystä ja kyttäysmetsästystä. Reissussa Peuran kyttäysmetsästys on hyvin optiikkaorientoitunut laji. Ensinnäkin optimaalinen tähtäysoptiikka poikkeaa näissä molemmissa jahtimuodoissa toisistaan niin paljon, että on perusteltua käyttää yhden yleistähtäimen sijaan kahta eri tähtäintä. Paikalliset peura-alueilla asuvat metsästäjät ovat usein optimoineet ajoja kyttäysmetsästyksessä käyttämänsä kaluston. Nämä kaksi metsästystapaa ovat niin dominoivia, että niiden voidaan sanoa edustavan kaikkialla maamme peura-alueilla niin sanottua normaalia jahtia. Kustannustehokkaampi ratkaisu on käyttää kahta erillistä tähtäintä. 63 RIISTA PEURAKIVÄÄRI V alkohäntäpeuran metsästys Suomessa poikkeaa melko paljon sen alkuperäisestä elinalueesta, sillä meillä sen metsästykseen yhdistyy mannereurooppalainen metsästyskulttuuri. Useimmiten tämän saavuttamiseen riittää korkeussäädettävä poskipakka. Vaikka tiukan paikan tullen yhdellä laadukkaalla x50 tai x56 tähtäimellä pärjää myös ajojahdeissa, on tällöin huomion kiinnityttävä tähtäimen suurennussäädön alapään laadukkuuteen. Käytännössä nykyään tilanne onkin sellainen, että yhden tähtäimen myötä tulevat kompromissit ovat tarpeettomia vaadittavan laatutason tähtäinten hintaan nähden. Sen tulee olla mitoituksiltaan kohtuullisen sopiva, jotta nopea ja vaistonvarainen ampuminen ajojahdeissa on mahdollista
Kupariluodeilla räväkän kohdevaikutuksen aikaansaaminen tarkoittaa vääjäämättä luodin painoluokkien pudottamista ja nopeuden reilua lisäämistä. Peuralle luodin tulisikin olla jotain räjähtävän tuhoeläinluodin ja suuriistaluodin välimaastosta. Peuralailliset patruunat alkavat 6 mm kokoluokasta, mutta nykyään tämä kokoluokka on ollut paitsiossa. Toisin sanoen aseen tasapainon ja ammuttavuuden kannalta vaimentimen vaikutus saattaa olla jopa negatiivinen ampumasuoritukselle. Monipuolisuuden lisäksi tämä kokoluokka jyllää myös kaupallisuudellaan, eli patruunasaatavuus on taattu. Ajojahdeissa vaimentimen merkitys muuttuu enemmänkin suupamausta vähentäväksi ja tukemattomissa ampuma-asennoissa sen merkitys saattaa kääntyä jopa negatiiviseksi. Koska ase joka tapauksessa täytyy kohdistaa erikseen kahdelle tähtäimelle, voidaan samalla huomioida vaimentimen vaikutus kohdistukseen. Kyttäyskäytössä äänenvaimennin on ehdoton varuste. Kaikki standardikaliiperit näiden välissä ovat mielestäni erinomaisia valintoja peurakiväärin pesitykseksi. Olen aiemmin kirjoittanut paljonkin piipun pituuden merkityksestä erityisesti kupariluoteja käytettäessä. Se vie pois sokaisevaa suuliekkiä, se vähentää aseen rekyylinousua ja mahdollistaen näin ollen kohteen edesottamusten seuraamista laukauksen yhteydessä. Käytännössä peurakiväärin kokoonpano kyttäyskäytössä pitää sisällään ison kiikaritähtäimen ja vaimentimen ja ajojahdeissa tähtäimenä on pieni variaabeli ja vaimennin ei komista piipunsuuta. Käytännössä 30 kaliiperiin riittää helposti 110-130 gr / 7,1 8,4 g luodit, joille saadaan tarvittava nopeus voimakasta kohdevaikutusta varten. Tämän takia suomalaisille metsästäjille luodin läpäisyn korostaminen, luodin sitkeysvaatimukset ja luodin koossapysyminen ovat ikään kuin itseisarvo, josta ei liisitä edes silloin, kun näille ominaisuuksille ei todellisuudessa olisi edes kysyntää. Vaihdettaessa kupariluotiin, on tämä painoluokka yläkantissa ja parempi toiminta saavutetaan keventämällä luotia. Henkilökohtaisesti olen peuran kohdalla kuitenkin pidemmän piipun myötä saavutettavan nopeuslisäyksen kannattaja, eli suurempi lähtönopeus edesauttaa luotien nopeaa avautumista, joka on peuran kokoluokassa toivottava ominaisuus. Erityisesti esiin kannattaa nostaa 6.5 Creedmoor, .270 Winchester, 7x64, .308 Winchester ja .30-06 Springfield. Suurin ongelma maassamme on vahva hirvijahtiperinne ja siinä hommassa luodeille asetetut vaatimukset. Olen kytännyt peuroja ilmankin, mutta käytännössä ampumatilanteissa vaimennin on ollut poikkeuksetta hyvä varuste. 64 RIISTA PEURAKIVÄÄRI yhden aseen käyttäminen on siis perusteltua. Ylärajaksi asettaisin 30 kaliiperin ja sieltä isoimman yleisesti saatavilla olevan yleiskiväärin patruunan, klassisen .30-06:n. Tämän takia vetäisin alarajaksi myös peurakiväärissä 6,5 mm:n kokoluokan. Esimerkiksi 30 kaliiperissa perinteinen peuraluotien painoluokka on lajin synnyinmaassa ollut useita vuosikymmeniä 150 gr / 9,7 g. Yksinkertaisuudessaan 6,5 mm luotia käyttävät kaliiperit ovat monipuolisempia ja ennen kaikkea hirvilaillisia. Kaliiperit kiinnostavat luonnollisestikin paljon kivääreistä puhuttaessa, mutta peuralle itse kaliiperia suuremmassa roolissa on oikea luoti. Peuralle luodin tulisikin olla jotain räjähtävän tuhoeläinluodin ja suuriistaluodin välimaastosta. P E U R A K I V Ä Ä R I Peurakiväärin kaliiperin valinta on varsin vapaamuotoista. Peuran kohdalla piippua voidaan toki lyhentää, jolloin vaimennetun kiväärin kokonaispituus saadaan pidettyä kurissa ahtaissa kyttäyskopeissa. Esimerkiksi 6,5 mm kuparilluodeissa samainen 120 gr / 7,8 g on suurriistaluotien painoluokassa, joten peuralle “totuus” löytyy kevyemmistä painoluokista. Käytännössä kaikki peruskaliiperit 6 mm 30 kaliiperin väliltä käyvät tarkoitukseen, mutta suositeltavimmat patruunat ovat tänä päivänä 6.5 Creedmoor ja .308 Winchester.
2 2 3 R E M I N G T O N Teksti ja kuvat A r t o M ä ä t t ä PIENRIISTA PATRUUNOIDEN PÄÄLLIKKÖ Tällä kertaa Riistan käsittelyssä on viime vuosina vähemmälle huomiolle jäänyt .223 Remington. 66 RIISTA .223 REMINGTON . Tämä yksi maailman suosituimmista keskisytytteisistä kiväärinpatruunoista ansaitsee palstatilansa ja paikkansa metsästäjien asearsenaalissa.
Pienemmällä ja kevyemmällä 5.56 mm ball M193 ampumatarvikkeella voitiin kasvattaa taistelijakohtaista tuliannosta ja patruunoiden kuljetuslogistiikka helpottui. Kaupan patruunatarjonta .223 Remingtoniin on mainio ja erityisesti pienpetojen ampumiseen suunnitellut patruunat ovat muihin kaliipereihin verrattuna erittäin hyvin edustettuja.. Aseiden toimintavarmuus oli puutteellisista huoltotoimista johtuen heikkoa ja vasta kokemuksen kautta saatu tieto paransi tilannetta. 5.56 mm ball M193 oli taas patruunana kiistanalainen, sillä tuolloin sotilaiden keskuudessa eli vielä vahvasti isompien 30 kaliiperin patruunoiden käytön perinne. Lisäksi patruunoissa käytetyt luodit läpäisivät vihollissotilaiden alati raskaampia henkilökohtaisia suojavarusteita. Nykyään muodissa ovat joko isompaa tai pienempää luotia ampuvat kaliiperit, joista hyviä esimerkkejä ovat .17 HMR ja .204 Ruger pienempinä tai 6 mm luotia ampuvat isommat kaliiperit. Sen sotilaskäytössä vakiintunutta 5.56 NATO versiota on moitittu alisuorittajana ja metsästyskäytössä tällä modernimmalla “viisseiskalla” on ollut painetta niin pienempien, kuin isompien kaliiperien suunnasta. Jostain syystä .223 Remington kuitenkin pitää pintansa. Tästä huolimatta patruunan “korvaajat” eivät ole nousseet suosioon, mutta sen sijaan vaikuttaisi, että 5.56 NATO on pystynyt vastaamaan useisiin eri haasteisiin, joista viimeisimpänä ovat olleet alati jyrkemmät rihlannousut ja mahdollisuus käyttää raskaampia luoteja. Toisin sanoen maineeseen vaikutti ilmeisen vahvasti se, että sotilasaseiden roolien muutoksia ei osattu hahmottaa ja rynnäkkökiväärien patruunoita arvioitiin “kiväärimiespohjalta”. Isommassa mittakaavassa kyse oli muutoksesta, jossa kiväärit korvattiin rynnäkkökivääreillä ja isommat kaliiperit siirtyivät tukiaseisiin. 67 RIISTA .223 REMINGTON K autta historiansa .223 Remington on ollut parjattu ja väheksytty patruuna. Pienriistan metsästyksessä .223 Remington on varminttereiden kiistaton ykkönen. Jostain syystä .223 Remington kuitenkin pitää pintansa. Tänä päivänä .223:n sotilasversio on vuonna 1980 standardoitu 5.56 NATO, ja yhä edelleen sen sopivuudesta sotilaskäyttöön jauhetaan ennätyksellisellä tasolla. .223 Remington on siviiliversio patruunasta, joka kehitettiin sotilaskäyttöön vuonna 1957 ja jonka tarkoituksena oli korvata vanhentuneet kivääripatruunat jalkaväkiaseistuksessa. Alkuvaikeudet .223:n sotilasversiolla liittyivät Vietnamin sotaan ja siellä heikon alun saaneeseen M16 kivääriin, jonka käyttöönotto ei sujunut ongelmitta. Tämän lisäksi nämä aseet kykenevät hyödyntämään kaikkea sitä ampumatarviketta, jota sotatantereilta löytyy. Jotta kaliiperin väheksyntää ei kuitenkaan unohdettaisi, on .223 Remington saanut osansa lokaa myös sen metsästyksellisellä kotikentällä. Se on suosittu niin preeriakoirien ampujien keskuudessa, kuin meikäläisessä linnustuskäytössä tai pienpetojen kyttäysja houkuttelumetsästyksessä. Kontrolloidun sarjatulen ampuminen mahdollistui niin sanotuille rivimiehille ja keskimäärin helpompi ammuttavuus lisäsi hallittavissa olevaa etäisyyttä taistelukentillä
Pienpetopyynnissä .223 Remington on kaliiperi, joka vaatii huolellisuutta luotivalinnan osalta. Juuri 53 gr muovikärkiset varmint-luodit ovat tänä päivänä kaikkein parhaita ulkoballistisesti ja ne päihittävät vanhemmat luodit niin tuulensiedon, lentoradan kuin osumaenergian osalta.. Eivätkä heikkoudetkaan ole sellaisia, että kyse olisi missään nimessä ylitsepääsemättömistä ongelmista. Tämän takia pienpetojen yleiskyttäykseen paras luodinpainoluokka ei ole 40 gr / Pienriistan metsästyksessä .223 Remington on varminttereiden kiistaton ykkönen. Osasyyllinen tähän on toki myös asealan kauppa, joka myy mielellään “samaa kaikille”. Kotimaassa .223 Remington on kaupallisesti hankalassa asemassa erityisesti uusien aseiden pesityksenä. Lentorata on laakea ja varmint-luotien keskimäärin heikko ulkoballistiikka hankaloittaa osumista vasta parinsadan metrin jälkeen. Hirvilaillisuus painaa Suomessa tavattoman paljon asehankinnoissa, tulipa ase yleiskäyttöön tai ei. Kuvassa oleva Hornady A-Max 75 gr / 4,9 g luoti sopii käytettäväksi vain 1-8” tai tätä jyrkemmillä rihlannousuilla. Toki sillä on omat heikkoutensa, mutta yleisyys, patruunoiden hyvä saatavuus ja asevalikoiman laajuus ovat yksiselitteisesti sen puolella ja patruuna ei suostu syrjäytymään. Suunnilleen samoilla etäisyyksillä alkavat myös muutokset luotien maaliballistiikassa, joka muuttaa luotien käytöksen räväkästä ja heti paikoilleen pudottavasta suurriistaluotien tyylillä toimiviksi. .223 Remingtonin ehkäpä paras soveltuvuus Suomessa liittyy pienpetopyyntiin, jossa se pääsee oikeuksiinsa vaihtelevilla lyhyillä ja keskipitkillä kyttäysetäisyyksilä. .223 Remingtonin pääasiallinen aktiivikäyttäjäkunta Suomessa löytyy toiminnallisen ammunnan parista. 68 RIISTA .223 REMINGTON Surkeudestaan huolimatta .223 Remington on kuitenkin onnistunut pitämään päänsä ja se on yhä edelleen yksi suosituimmista pienriistapatruunoista ja maailmanlaajuisesta se on ehkäpä suosituin. Tämän ryhmän vaikutus .223:n asemalle Suomessa on merkityksellinen, sillä aktiivinen ampumaurheilukäyttö pitää huolen patruunaja komponenttisaatavuudesta. Kuvassa vasemmalla oleva Nosler Ballistic Tip on muovikärkinen varmint-luoti, joka aloitti isossa mittakaavassa nykyaikaisten nopeasti avautuvien ja lento-ominaisuuksiltaan edullisten varmintluotien esiinmarssin. Kevyimmät varmint-luodit ovat esimerkiksi supin kohdalla usein ongelmallisia, sillä läpäisy on vähäistä ja tuhdissa syystalven kunnossa oleva supi meneekin “paksuimpaan kohtaan” ammuttuna herkästi toivottua pidemmälle. .223 Remingtonissa käytettävien luotien kanssa tulee olla tarkkana, sillä kyseisen kaliiperin kivääreitä on kautta patruunan historian valmistettu erilaisilla rihlannousuilla. Tämän ryhmän ansiosta myös hintataso pysyy kuluttajalle suotuisana. Kuvassa oikealla on tämän jatkokehitelmä, jossa luodin painoa on nostettu 3 grainia, mutta ulkoballistiikkaa on parannettu tämänkin edestä. Sen rekyyli on olematon ja erityisesti vaimennetuissa kivääreissä laukauksen seuraaminen läpi ampumasuorituksen on katkeamatonta. Näissä lajeissa AR-tyyppiset kiväärit ovat suosituimpia ja esimerkiksi reserviläisammunnoissa aiemmin suosittu 7,62x39 on jäänyt sivuun kärkikahinoista jo aikapäiviä sitten. Sen ongelman ydin on kaliiperi 6.5 Creedmoor, joka on ottanut viime vuosina tonttia isommiltaan, mutta erityisen hankalaan asemaan se on saattanut perinteisesti hyvin suosittuja alle 6,5 mm kaliipereita
69 RIISTA .223 REMINGTON 2,6 grammaa, vaan tätä painavammat luodit alkaen 50 gr / 3,24 grammaa. Luotivalinnan toinen haaste .223 Remingtonissa liittyy kyseisen patruunan valtavan laajaan patruunapesämitoitusten kirjoon. Kaiken kaikkiaan .223 Remington on kaikkein suositeltavin kaliiperi nimettäessä yksinkertaista, toimivaa ja huokeaa ratkaisua pienriiistakiväärin kaliiperiksi. Erot erilaisten luotityyppien välillä ovat valtavat ja pienen kaliiperin kohdalla erot korostuvat entisestään. Sierra 52 gr HPBT MatchKing on klassinen .224” halkaisijan tarkkuusluoti, jolla on vankka käyttäjäkunta. Erityisesti muovikärkiset ja herkästi osumassa avautuvat luodit kannattaa valita 53 55 gr / 3,4 3,6 gramman painoisina, jolloin luotien massa riittää paremmin vaadittavaan läpäisyyn. Ennen tyypillisin nousu oli 1-12” ja se vakauttaa perinteiset luodit aina 62 gr / 4 g saakka. .223 Remington on pedagogisesti erinomainen kaliiperi luodin vaikutuksen seuraamisesta riistan kaatamisessa. Tätä jyrkempiäkin nousuja on nykyään koko joukko ja näillä luodinpainoa saadaan nostettua tyypillisesti 6 mm luotien reviirillä oleviin painoluokkiin. Siinä missä muissa kaliipereissa valikoimaa on yleensä hyvin vähän ja erot rihlannousuissa ovat vähäisiä, löytyy .223 kaliiperin kivääreitä laajalla rihlannousujen kirjolla. Tämä on myös osasyy sille, että luodinvalmistajilla on valikoimissaan useita eri painoluokkia, jotka ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta joiden välillä on merkittäviä eroja sopivuuksissa eri aseisiin. Erityisesti paksussa talvikunnossa olevan supin kanssa luodin läpäisy on parempi kuin nopeasti osumassa avautuvilla muovikärkisillä varmintluodeilla. Nykyään yleisin perusnousu lienee 1-9”, jolla toimivat myös pykälää raskaammat tarkkuusluodit. Tämä mahdollistaa perusteellisen kokeilemisen ja sopivan patruunan löytämisen itse kunkin kivääriin. Tästä johtuen voidaan sanoa, että .223 Remington kaliiperin kiväärit ovat hyvin yksilöllisiä sen suhteen, mistä luodeista ne pitävät käyntitarkkuuden muodossa. .223 Remington kaliiperissa on ehkäpä yksi asemaailman laajimmista kirjoista eri rihlannousuja. Pienriistametsästykseen .223 Remington on ehkäpä yksi kaikkein helpoimmista “plug and play” kaliipereista. . Osasyyllinen tähän on toki myös asealan kauppa, joka myy mielellään “samaa kaikille”. Esimerkiksi pienpetojen kyttäystai houkuttelupyynnissä erot eri luodeilla ammuttaessa vaihtelevat pitkistä kuolinjuoksuista aina paikalleen pudottaviin vaihtoehtoihin ja kaikkeen tältä väliltä. Tämä laaja skaala johtuu osaltaan itselataavista aseista, osaltaan patruunan sotilasversioiden olemassaolosta. Patruunoita kuhunkin käyttötarkoitukseen löytyy yleensä useampia eri vaihtoehtoja ja patruunoiden hinnat ovat huokeita. Luotien osalta tämä tarkoittaa sekä rihlannousuun liittyviä seikkoja, että myös patruunapesän freebore mitoituksiin ja ylimenoon. Tämä luoti käy ratahommien lisäksi myös linnustukseen miedoksi ladattuna ja pienpetojenkin ampumiseen luoti on vallan mainio. 2 2 3 R EM I N GT O N
Viivoittimissa oli kolme ennakkotäplää ja eri korkeuksilla olevat janan pätkät ilmeisesti nousevaa / laskevaa maalia varten. Valmistajaksi oli painettu Makel Oy ja tuotenimeksi symbol sights. Patruunan rakenne oli periaatteessa kuin suojaöljyä sisältävä injektioruisku, jossa mäntä saatiin liikkeelle laukaisemalla haulikon nalli. Niitä on varmasti paljon muitakin, mutta seuraavat kotimaiset tuotteet tulivat paikkoja järjestellessä vastaan, ikään kuin muistoina. Vuosien varrella on itsellekin tullut vastaan muutama hyllylle muistoksi jäänyt erikoisuus, periaatteessa toimiva, vaan ostajakunnan syystä tai toisesta hylkäämä. Asepuoli on vielä asia erikseen, sillä siellä käyttäjäkunta on ollut varsin vanhoillisesti ajattelevaa, uusia tuulia varovasti lähestyvää. Etupään pienestä reiästä suihkuava öljy voiteli ja suojasi piipun sisäpinnan ja piipunsuun eteen asetetulla paperilapulla saattoi voidella muut ulkoiset pinnat. Se toimi loistavasti, oli helppo kantaa mukana ja käyttää. Tähtäin koostui kahdesta läpinäkyvästä, piipun sivuille tulevasta ”viivoittimen” pätkästä, jotka oli liitetty rautalangalla toisiinsa ja piippuun napsautettavaan kiinnikkeeseen. Sijaitessaan tietyllä etäisyydellä ampujan silmästä antavat täplät tietyn laskennallisen ennakon eri matkoille ja eri nopeuksille, kenties jopa eri lentokulmillekin. Silti, yrittänyttä ei sovi moittia. Haulikon ennakkotähtäin Muutama vuosikymmen sitten esiteltiin periaatteeltaan yksinkertainen ja laskennallisesti hyvinkin toimiva haulikon lisätähtäin, jolla onnistui lentoonammunnassa sopivan ennakon määrittely niin vasemmalle kuin oikealle. Haulikon ennakkotähtäimestä oli omat mallinsa niin yksipiippuisele kuin päällekkäispiippuiselle aseelle.. Haulikon suoja-ainepatruuna Raikka Oy:n kehittämä haulikon voitelupatruuna oli aikanaan mullistava tuote, oikeasti ainoa laatuaan. M a l i n e n Kotimaisia kommelluksia Vuosien varrella vastaan on tullut tuotteita, jotka eivät ole lähteneet kaupallisesti lentoon. Malleja tehtiin sekä yksipiippuisille, että päällekkäispiippuisille haulikoille. Kaikista eduista huolimatta kysyntä jäi niin pieneksi, ettei valmistus ollut kannattavaa ja se lopetettiin hiljan. A I N A E I O N N I S T U Teksti ja kuvat J . Viimeisenä myös ei kestäväksi osoittautunut eli oikeasti epäonnistunut tuote. Itse tuote oli ihan laadukas, kunnon muovimuoteilla toteutettu ja istuu vieläkin napakasti piippuun. 70 RIISTA AINA EI ONNISTU T osiasia lienee, että hyvätkään ideat eivät aina kanna kaupallisesti. Valitettavasti käyttöohje ei ollut säilynyt mallikappaleiden mukana, joten tarkempi opastus on jäänyt unholaan
Sako 75:een jonkin aikaa kuulunut lukon Key Concept turvalukitus oli toimiva, mutta ei oikein silmää miellyttävä rakenne. Muoviset kiikaritähtäimen jalat Niin ikään monta vuosikymmentä sitten oli tarjolla erittäin edulliset, muovista tehdyt TEHO kiikarinjalat. Ainut oma jäljelle jäänyt näytepulloni on tavallisella korkilla varustettu ensi erän pullo, muut tulivat vuotavina heitetyksi roskiin. Tai niin, että ase oli lukittu, mutta avainta ei löytynyt mistään. Viitisentoista vuotta sitten Sako 75:n tiettyihin mallivuosiin kuului myös lukko, jonka sidekappale oli pulleampaa mallia ja sisälsi Abloy lukon haittalevyjä. Metsästyspäivän päätteeksi sisältä ja päältä voideltu ase ei ehdi ruostumaan asepussissakaan ennen kotona tehtävää huolellista puhdistusta. Timon ideoiman turvatuotteen käytännön toteutus jäi pakosta suureksi eikä ollut siis mitenkään kaunis ja vaikka toimiva olikin, niin mahdollisti myös tuon elintärkeän avaimen hukkaamisen. Vanha viisaus siitä, että aseet kuuluu tehdä teräksestä ja pähkinäpuusta, pitää tältä osin hyvin paikkansa. Siitä johtuen kiinnityksiin, kannet ja kiristys lohenpyrstöön, käytettiin karkeakierteisiä peltiruuveja. Muoviset TEHO kiikaritähtäimen jalat olivat edullisina hyvä oivallus, mutta käytössä muovi ei osoittautunut kestäväksi.. Näkyypä ikivanhaa varastoa olevan kaupoissa vieläkin vitosen hintaan. Kaliiperi oli 12. Muodoltaan ne olivat aivan kuin teräksestä tehdyt, vain materiaali oli eri. Ei ainakaan nykyaikana, jolloin kaikenkattavat monikäyttö-öljyt sisältävät paljon lisäaineita, mm hyvin voitelevaa tefloniakin. 71 RIISTA AINA EI ONNISTU Käytännössä siis metsästyspäivän päätteeksi ammuttiin siisti, kokomuovinen ja väriltään kokonaan punaisena helposti muista erottuva suojapatruuna, jolloin ase ei päässyt ruostumaan asepussissa ja tarkempi perinteinen puhdistus tehtiin sitten myöhemmin kotona. Itse tuote oli tässäkin ihan toimiva, mutta se ei aina ratkaise menestymistä. Lopullinen muovipullo oli muuten ihan ok ja pitkä annostelukärki toimiva, mutta korkki vuoti helposti ja kiristettäessä se murtui joten pullo oli tuota pikaa öljyinen yltä päältä. Vähin äänin sidekappaleen rakenne muutettiin perinteiseksi, ilmeisesti myös edullisemmaksi ja tehtiin jopa muunnossarjaa, jolla möykkymäisen sidekappaleen sai vaihdettua silmiä miellyttävän linjakkaaseen, siihen perinteiseen. Naturalis aseöljy Lapuan elintarvikekelpoisten Naturalis tuotteiden joukkoon on kuulunut myös oma, ohuena hyvin juokseva yleisöljy, jota esittelyssä Turun Asemessuilla 2003 esittelijä jopa joi suoraan pullosta. Jos hukkasi avaimen niin tehtaalta sai uuden koodinumerolla. Jukka näytti pysyvän terveenä ja tuote täytti todistetusti myrkyttömyytensä käytännössä. Vaikka tuotetta ei ole valmistettu yhteentoista vuoteen, niin silti löysin vieläkin pullokaupalla vanhaa varastoa yhden aseliikkeen hyllystä, niin ikään yltä päältä öljyssä. Jokaisen aseen mukana tuli pieni avaimenpätkä, jolla vireettömän lukon sai lukittua toimimattomaksi, käytännössä lukkoa ei voinut avata. Sen hienompana nimenä oli Key Concept ja se oli vakiona kaikissa suuremmissa eli III – IV koneistoissa. Pahinta oli se, että steroideja syönyt sidekappale näytti kaikkea muuta kuin linjakkaalta muuten kauniissa aseessa. Homma pelittikin ihan asiallisesti aikansa, kunnes muovi väsyi. Lisäksi se oli biologisesti luonnossa hajoavaa, jähmepiste oli reilun alhainen -50 C eikä se muodostanut kuivuessaan kalvoa, joka liimaisi aseen osat toisiinsa. Oman piekkarini päällä olevista jaloista toiseen ilmestyi jossakin vaiheessa murtuma eli muovi repesi toisen kannen kiinnitysruuvien vierestä. Jalat oli tarkoitettu pienoiskiväärin päälle, joten tuo kiinnitys oli mitoitettu 11 mm kiskolle. Kuinkahan monta kertaa kävi niin, että metsällä huomasi aseen lukituksi ja avain oli kotona. Nallin kaasutkin jäivät hylsyn sisään, joten siitäkään ei syntynyt päästöjä. Haulikon suoja-ainepatruuna oli oiva ja hyvin toimiva keksintö. Sakon turvalukittava lukko Yleisin aseen käytön esto on poistaa lukko tai käyttää liipaisinkaaritai vaijerilukkoa
Kaikkiin ruuteihin puolestaan on lisätty tuo kuparoitumisen estoaine vuoden 2017 alussa lähtien. 2018 esiteltiin .338 Lapua Magnumin 250 grainiselle räätälöity N565 täsmäruuti, joka sopii monelle raskasluotiselle kaliiperille ja 2020 tuli varsin monikäyttöinen, hyvin suosioon nousseelle 6,5 Creedmoorille ja sen kaltaisille kaliiperille soveltuva N555. On tullut lukuisia uusia laatuja ja kaikkiin on lisätty rihlojen kuparoitumisen estoaine, mikä on paljon ampuville varsin hyödyllinen ominaisuus. 72 RIISTA RUUTI VIHTAVUORI N568 V I H T A V U O R I N 5 6 8 Raskaan luodin vauhdittaja Vihtavuori N568 ruuti on kaliiperiin nähden raskasluotisten lataamiseen tarkoitettu. Vihtavuoren ruuteja arvostetaan tasalaatuisuudesta, valmistuserästä toiseen ne käyttäytyvät samalla lailla ja antavat samoilla annoksilla samat nopeudet. Kaikkiaan valikoimassa on siviilipuolen jälleenlataajille tarjolla jo 30. Teksti ja kuvat J . Valikoima on kasvanut varsinkin N500-sarjassa. M a l i n e n V ihtavuori on kehittänyt ruutejaan voimakkaasti viime vuosina
Vihtavuoren ruuteja arvostetaan tasalaatuisuudesta, valmistuserästä toiseen ne käyttäytyvät samalla lailla ja antavat samoilla annoksilla samat nopeudet. 73 RIISTA RUUTI VIHTAVUORI N568 vaihtoehtoa kolmessa sarjassa. Oikeastaan ruudin ominaisuudet ymmärtää selkeimmin, kun tietää sen soveltuvan mitä parhaiten raskaalla 300 grainin luodilla ladattuihin .338 Lapua Magnum patruunoihin. Siten se soveltuu hyvin vaihtelevissa olosuhteissa tapahtuvaan pitkän matkan ammuntaan, niin kesähelteellä kuin talvikylmässä, oli sitten kyse kilpa-ammunnasta tai metsästyksestä. Siispä vanha tuttu, monikäyttöinen joka paikan pitkän matkan kaliiperi .300 Winchester Magnum sai toimia jälleen testikaliiperina. Lisäksi tehdään asiakaskohtaisia ruuteja, muutamaa lisäruutia haulikonpatruunoihin ja sotatarvikkeissa käytettäviä tuotteita. Koeammunta Aikomuksena oli tehdä koeammunta vanhalla monikäyttöisellä pitkän matkan metsästyskaliiperilla 7mm Remington Magnumilla. Lisäksi niiden lämpötilan ja ilmankosteuden vaihteluiden kesto on erinomainen ja juuri näin on tilanne varsinkin N568:n kohdalla. Energiasisältö on sen sijaan vähän pienempi 3850 J/g, kun se noilla mainituilla nopeammalla ja hitaammalla on 4000 J/g. Suurin etu oli mahdollisimman raskaalla luodilla, kunhan ruutia vain sai mahtumaan tarpeeksi hylsyyn.. Vaikka ruudit ovat lähellä toisiaan, niin niiden palokäyttäytyminen poikkeaa siksi paljon toisistaan, että kaikille on perusteltu tarpeensa. Siihen ei kuitenkaan vielä ollut reseptejä saatavana ja arvaamalla ei kannata lähestyä maksimipaineita. Valmistusteknisesti tämäkin ruuti on valmistettu puristamalla, kuten kaikki Vihtavuoren ruudit ja perforoitu eli keskellä on yksi reikä määrittelemässä sopivaa palonopeutta. Niitäkin vain muutamille luodeille, mutta lisää on tulossa koko ajan. Esimerkkeinä annetaan tämän uusimman suunnan nykyaikaisimmat kaliiperit .300 PRC ja 6,5 PRC sekä tietenkin .338 Lapua Magnum unohtamatta vanhoja, perinteisempiä vyökantaisia magnumeja 7mm Remington Magnum ja .300 Winchester Magnum. Myös lämpötilavaihteluiden vaikutus on poikkeuksellisen pientä, jolloin lähtönopeudet pysyvät tasaisina kaikissa olosuhteissa, millä on merkitystä nimen oman pitkän matkan ammunnassa. Tuo mainittu jyväkoko on halkaisija 1,3 mm ja pituus 1,4 mm mikä on huomattavasti lyhyempi kuin N570:n 2,3 mm ja sama kuin N565:llä ja N560:llä. N100 on perinteinen kivääriruutien sarja (13 kpl), N300 (9 kpl) on nopea pistoolien ja haulikoiden ruuti ja tuo N500 (8 kpl) on nitroselluloosan lisäksi nitroglyseriinillä terästetty korkeaenerginen kivääriruutien sarja. Aseeksi vaihtui perinteisesti käytetyn pitkäpiippuisen, muotoilultaan nostalgisen Sako Safarin, sen alkuperäisen sirotukkisen sijaan uunituore paksupiippuinen, petauspalikalla varustettu Remingtonin 700 sarjalaiN568:n jyväkoko on lyhempi kuin lähellä olevan N570:n, joten se juoksee annostimissa tasaisemmin. Siten se on hyvin lähellä N570 ruutia, mutta paljon lyhyemmäksi leikattuna juoksee annostimissa paremmin ja soveltuu siten luotettavammin automatisoituihin prosesseihin. Vihtavuori N568 Tiheään tahtiin julkaistuna nyt on vuorossa N568, joka on tarkoitettu muotiin nousseille pitkän matkan kaliipereille joissa on tyypillisesti hylsyyn nähden raskas luoti. Suhteellinen palonopeus on molemmilla sama 42 kuten myös läheisellä N565 ruudilla. Jos vertailuksi ottaa ehkä tunnetuimman Vihtavuoren ruudin N140, niin siinä juoksevuus ja siten annosteltavuus on selkeästi parempi pienemmän 0,9 x 1,0 mm jyväkoon ansiosta. Tämä johtuu mm. selvästi pienemmästä 6,3% nitroglyseriinipitoisuudesta, kun toisilla se on 12% ja 15%. Ruuti saatiin kauppoihin vuoden 2021 alkupuolella, joten näin alkuvaiheessa Vihtavuoren latausoppaassa on reseptejä vain kaliipereille 6,5 PRC, .300 PRC, .338 Lapua Magnum ja .300 Winchester Magnum
Ruutiannoksen lisäys ja arvoksi 805 m/s, seuraavalla pykälällä 819 m/s ja maksimiannoksella 831 m/s. Muuten hyvään ensimmäiseen sarjaan tuli yksi alasveto, tuo tähtäimen 12x suurennus on hieman pienen puoleinen kasa-ammuntaan ja tulos oman mokan seurauksena siten 33 mm. Opas antaa pituudeksi 84,8 mm, mikä on CIP:n määrittelemä maksimiarvo (84,84 mm), mutta kokeilun mukaan Remarin pesään mahtuu peräti 90,8 mm pitkä patruuna. On hieno asia, että jälleenlataajilla on jälleen uusi laadukas ruuti vaihtoehtona raskasluotisilleen. Radalle siirryttäessä oli kerrankin täysin tyyntä lämpötilan ollessa asteen pakkasen puolella. Oikeilla työkaluilla ongelman saa tietenkin pienenemään tai poistumaan kokonaan. Itse asiassa tutkimalla latausoppaan reseptejä paljastuu nopeasti, että uutuusruuti on hyvin lähellä juuri N565 ja N170 ruuteja ja enimmäisnopeudet kaikilla kolmella ovat käytännössä yhtä suuret juuri tällä raskaalla 14,3 grammaisella. Latausoppaan reseptit paljastivat nopeasti, että ruuti on todellakin hyvin lähellä N565 ja N170 ruuteja ja nopeudet kaikilla kolmella ovat erittäin lähellä toisiaan raskailla luodeilla. Mitä tuo vaihto vaikuttaisi sitten tarkkuuteen onkin oma testijuttunsa, aivan kuten vertailu N170:n ja N565:n välillä. Oppaan antama nopeus on 786 m/s eli käytännössä tasan tarkkaan sama. Nalleina paineltiin paikalleen tiukkaan istuvat CCI:n 250 magnumit. Lisäksi välialueelle porrastettiin arvot 5,04 g ja 5,12 g tasaisesti 0,08:n välein. Tuttuun tapaan kullakin latauksella ammuttiin viiden kasat hiekkapussituelta 100 metriltä ja samalla mitattiin lähtönopeudet Labradarin tutkalla. kun ovat vielä työn alla. Viiden laukauksen keskiarvonopeus näytti lukemaksi 789 vaihtelun ollessa erittäin pienen 5,3 m/s, kuten 2,2 m/s normaalihajonnankin. Tässä annos oli 1,5% alle maksimin eli kävi kuten monesti neuvotaan tehtäväksi sen parhaan tarkkuuden löytämiseksi. Tosin vaihtelu oli sama muillakin latauksilla eli todella tasalaatuisesta tuotteesta on kyse. Koska Vihtavuorella on muihin valmistajiin nähden tuo poikkeuksellisen laaja valikoima ruuteja, myös hyvin lähellä toisiaan olevia ruuteja, saa halutessaan vielä 25 m/s enemmän lähtönopeutta samalla annoksella hieman tehokkaampaa N570:ä. Oppaan arvo maksimiannoksella on sekin tarkasti sama 831 m/s. Vaikka ruuti on leikattu lyhyeksi, niin se on jyväkooltaan silti huomattavan kookasta. Tosin Remarissa on pitkä 66 senttinen piippu, kun Vihtavuoren laboratoriossa on käytetty hieman lyhyempää 62 senttistä testipiippua. Se missä poikettiin oppaan ohjeesta, oli patruunan pituus. Vapaahypyn kohtuullistamiseksi patruunat ladattiin 90,1 mm mittaan eli ruutitilavuus kasvoi, joten maksimilataustakaan ei nyt tarvinnut puristaa kasaan kuten muuten olisi käynyt. Kolmannessa kaikki oli kohdallaan ja tulos 15 mm eli 0,5 kulmaminuuttia, joten paha on pistää enää paremmaksi. Harvoin annetut arvot pitävät näin hyvin paikkansa. Maksimiannoksella kuvio sitten levisi tasaisesti tuloksen ollessa 27 mm, mikä sekin on toki alle tuon maagisen kulmaminuutin. Raskailla luodeilla kaliiperi on hieman haastava ammuttava, mitä ei helpota nyky-Remareissa oleva tuhottoman jäykkä ja käytännössä vailla säätöjä oleva laukaisu. Näin vaikka kyseessä oli hylsyn osin tyhjäksi jättävä aloituslataus. Niin ikään poimimme oppaasta aloitusannokseksi minimin 4,96 g ja enimmäisannokseksi 5,20 g. 74 RIISTA RUUTI VIHTAVUORI N568 nen Long Range päällään Zeissin 3-12x putki. Suurin etu oli mahdollisimman raskaalla luodilla, kunhan ruutia vain sai mahtumaan tarpeeksi hylsyyn. Nyt vastus oli pudotettu omatoimisesti 1,6 kiloon, minkä alle vakiojousella ei turvallisesti pääse. Toiseen niin ikään neljä samaan kasaan ja pieni kallistus heitti viidennen sivulle, osumapiste kun näin raskailla luodeilla oli 105 mm alle tähtäyspisteen niin pienikin kallistelu heittää luotia sivusuuntaan, tulos silti mainio 24 mm. Pilvisenä keli oli erinomainen ampua, vaikka lämpöväreily haittasi kylmyydestä huolimatta, joten paperiarkkeja käytettiin piipun päällä väreilysuojana. Kerran samalla aseella ammutut hylsyt supistettiin siten, ettei olkapää siirtynyt ja pidemmästä latauspituudesta huolimatta luoti istui koko kaulan pituudella. Nyt kaikki annokset punnittiin, mutta kaato tavallisen suppilon läpi sai sen helposti tukkeutumaan. Kasat olivat sellaisia mitä kyseiseltä aseyksilöltä voi odottaa kilpaluodeilla, massapetaus yms. Kun kaikki oli kohdallaan, annos vähän alle maksimin, oli halpisRemarin 15 mm kasakin aseen parhaimmistoa, vaikka .300 Win Mag oli kaliiperina hieman haastava ammuttava.. Muilla luodeilla tilanteet vaihtelevat sitten eri lailla. Siksi Lapuan parasta sarjaa edustava Scenar-L .30-kaliiperiseksi raskaana 220 grainisena (14,3 g) tuli valituksi. Se on oikea pitkän matkan ampujan toiveluoti poikkeuksellisen hyvän 0,647 ballistisen kertoimensa vuoksi. Ensin rasvalaukaus ja perään viiden kasa
Perusteellinen huolto ja vanhojen voiteluaineiden uusiminen sekä korvaaminen synteettisillä takaa toimivuuden myös alhaisissa lämpötiloissa. Luotiaseella osumapiste saattaa kuitenkin vaihdella ammuttaessa lämpimällä ja erittäin kylmällä säällä. Käytäntö on osoittanut joidenkin ase-patruunayhdistelmien osunnan pysyvän samana olosuhteiden vaihdellessa ja joillain yhdistelmillä eroa syntyy. Patruunoiden toimintaan alhainen lämpötila vaikuttaa vaihtelevasti. Sopivilla yhdistelmillä lähtönopeuden muutos eri lämpötiloissa saattaa jäädä huomattavasti edellä esitettyä alhaisemmaksi ja merkitys osunnan kannalta mitättömäksi. Katso lähin kauppias www.hjorth.fi. Luotiaseella vaikuttavia tekijöitä osunnan muutoksiin voi hakea asemateriaalien ominaisuuksien muutoksista eri lämpötiloissa, sekä ampujan paksun talvivaatetuksen ja olosuhteiden vaikutuksesta aseen tuentaan ja rekyylin vastaanottoon. Mentäessä 10°C lämpötilassa kohdistetulla aseella latvalintujahtiin, jossa lämpötila on -20°C, putoaa lähtönopeus laskennallisesti siis 15 m/s. Eettisesti hyvää riistalaukausta tavoittelevan on aina järkevää testata oma ase ja käytetyt patruunat niissä olosuhteissa, joissa aikoo toimia. Erityisen hyvin pakkasen vaikutus saattaa näkyä haulikon täyteisiä käytettäessä. Haulikkoja Kiväärikoulun kouluttajat pitävät Riistassa vinkkinurkkaa. Patruunoiden toimintaan alhainen lämpötila vaikuttaa vaihtelevasti.. Patruuna, jonka osunta on todettu hyväksi lämpimällä säällä, saattaa menettää täysin osumatarkkuutensa pakkasella muovisten ohjausosien rikkoutumisen seurauksena. HAULIKKOKOULU 75 RIISTA Teksti M a r k k u V e h m a s Pakkanen ja aseet Pakkanen puree kaikkia aseita heikentäen niiden mekaanista toimivuutta erityisesti, jos perusteellisemmat huollot on laiminlyöty pitkän aikaa. R unsas ja vääränlainen voitelu, sekä vanhat voiteluaineet, joista aikojen saatossa liuottimet ovat haihtuneet, hidastavat nallipiikin tai iskuvasaran liikettä aiheuttaen väistämättä laukeamattomia patruunoita. Lähtönopeusmuutokseen vaikuttavat nalli, ruuti ja palotilan muoto, eli hylsy. Keskisytytteisten kiväärinpatruunoiden osalta jonkinlaisena nyrkkisääntönä pidetään, että yhden asteen pudotus lämpötilassa alentaa lähtönopeutta 0,5 m/s. www.kivaarikoulu.fi M A r k k u V e h M A s Baschieri & Pellagri -patruunat rekyyliä vaimentavalla Gordonhylsyllä. Koska lähtönopeusvaihtelut patruunaerän sisällä ovat yleensä 10 20 m/s osunnan merkittävästi huonontumatta, voi pakkasen vaikutusta keskisytytteisen kiväärinpatruunan ominaisuuksiin normaaleissa metsästystilanteissa pitää vähäisenä. Luotiase on lisäksi aina hyvä tukea testattaessa samalla tavoin kuin metsästystilanteessa yleensä. Haulikon patruunoissa nalli, ruutilaatu ja haulikuppien pakkaskestävyys saattavat alentaa lähtönopeutta merkittävästi ja heikentää läpäisyä vaikuttaen myös osumakuvioon
Teksti ja kuvat S a a n a K a m u l a 76 RIISTA RIISTALIEMI. 76 RIISTA RIISTALIEMI R I I S T A L I E M I Riistan luut liemikuutioiksi Riistaeläinten luissa on runsaasti hyödynnettävää hyvää raaka-ainetta. Pienellä vaivannäöllä ja muutaman käytännön vinkin avustuksella jahtikauden saaliista pääsee nauttimaan entistäkin kokonaisvaltaisemmin. Erityisesti sorkkaeläinten luita kertyy paljon ja keittelemme niistä perheessämme joka syksy omat luuliemet pakkaseen
Lisää veteen pieni tilkka viinietikkaa. Itse kuitenkin vielä tiivistän, eli redusoin, liemen kasaan, jonka jälkeen kollageenirikas neste jäähtyy tiiviiksi hyytelöksi. Keitä luut raakoina mikäli haluat kirkkaan liemen. Paahtamalla luut uunissa liemestä tulee sameampi, mutta saat makuun lisää syvyyttä. Näin ne pysyvät toisistaan irrallisina. Sopiva aika riippuu nesteen määrästä, joten tarkkaa aikaa on vaikea antaa. Vahdi, että luut eivät pala pohjaan ja lisää vettä tarvittaessa. 77 RIISTA RIISTALIEMI S ahaa pitkät luut lyhyemmiksi pätkiksi. Redusointi liemikuutioiksi Keitä liemi toiseen kertaan korkealla lämmöllä. Liemen valmistamiseen voit ottaa mukaan myös nivelet ja jänteitä. Lopullisen jähmettymisen näkee vasta kun neste kylmenee kunnolla. Näin myös luiden sisällä oleva ydin antaa liemeen lisää makua. Kuutiot kannattaa pakastaa erillisinä, ja vasta jäätyneinä siirtää pakastepusseihin tai -rasioihin. Liemen keittäminen Siirrä paahdetut luut kattilaan ja peitä vedellä. Kun liemi on tekeytynyt riittävän kauan, siivilöi luut pois. Kupillinen kuumaa riistalientä on herkullinen ja terveellinen talvi-illan juoma. Itse tykkään tehdä liemen ainoastaan luista. Jäähdytä tiivistettyä lientä kylmässä yön yli. Nyt on siis tarkoituksena haihduttaa ylimääräinen neste pois. Jätän myös suolan pois, ja lisään sitä vasta kun käytän lientä ruuanlaitossa. Jos lisäät liemeen valmiiksi suolaa, muista että suolapitoisuus kasvaa kun nestettä haihtuu. Lämmitä uuni 200-225 lämpöön ja paahda luita noin 30 minuuttia. Seuraa ettei liemi pala pohjaan ja nosta liedeltä kun se vaikuttaa haihduttaneen riittävästi nestettä. Seuraa etteivät luut pala. Yön jälkeen liemen tulisi olla kiinteä hyytelökakku, joka voidaan leikata veitsellä sopivan kokoisiksi liemikuutioiksi. Riistan luista tehtyä lientä olen käyttänyt monipuolisesti Ramen ja Pho -keitoissa, kastikkeissa, käristyksissä, padoissa ja juonut sellaisenaan. Laita kupin pohjalle pari liemikuutiota, lisää suolaa sekä mausteita, kaada päälle kiehuvaa vettä ja nauti!. Jäähdytä neste kattilassa tai kulhossa esimerkiksi yön yli ja kaavi sen jälkeen pinnalle noussut rasva pois. Kiehauta kunnolla, vähennä sitten lämpöä ja keitä hiljalleen useampi tunti. Liemen voi nyt sellaisenaan siirtää purkkeihin ja säilöä, tai käyttää ruuanlaitossa esimerkiksi kastikkeen tai keiton pohjana. Etikka edistää kollageenin liukenemista luista ja nivelistä. Tällöin saan täyteläisen luuliemen jota on helppo myöhemmin yhdistää erilaisiin makumaailmoihin. Liemeen voit lisätä myös mausteita tai vihanneksia oman maun mukaan. Mitä pitempään keität, sitä paremmin luuydin, kollageeni, ravinteet ja maut irtoavat luista. Voit keittää lientä jopa kellon ympäri
78 RIISTA RUOKA
Lisää suolaa maun mukaan. 3. Kokoa annokset 1. Laita lihat folioon vetäytymään. Kokoa reilu annos herkullisia juureksia ja sieniä syvälle lautaselle. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna hautua pienellä lämmöllä 1,5–2 h. Tarvitset yhden rintapalan ruokailijaa kohden. Savuinen sorsan rintapala 1. 79 RIISTA RUOKA Ohjeet H a n n a M o m m o Kuva P e k k a M o m m o Savuinen sorsa Sorsanrinta on yksi herkullisimmista riistalihoista, kunhan sitä ei ylikypsennä. Vasta suolan lisäys tuo liemen maut parhaiten esille. Kuullota vielä hetki. Kun liemi on lähes valmista, voit alkaa valmistamaan sorsan rintapalat ja lisäkejuurekset. Kuullota niitä voissa pannulla niin kauan, että ne ovat vähän pehmenneet. 5. Pannujuurekset tatilla 1. Laita luut uunipellille juuresten kanssa. Savu antaa sorsalle upean maun. Paloittele reiluiksi paloiksi porkkanaa, palsternakkaa ja keitettyä perunaa. Liemen määrä saa suunnilleen puolittua, jotta maku tiivistyy. Koristele halutessasi tuoreilla yrteillä, esimerkiksi timjamilla. 4. Viimeistele annos ripauksella sormisuolaa.. Siivilöi liemi harson läpi ja keitä sitä kasaan keskilämmöllä. Liemeen sopivat esimerkiksi porkkana, palsternakka, selleri ja sipuli. Laita lihat tämän jälkeen vielä 4 minuutiksi savustuspönttöön (mieto lämpö) ottamaan hieno savun aromi. 4. Paloittele sorsasta jääneet lihaisat luut. Leikkaa sorsan rintafileet kauniiksi siivuksi. Lisää pannulle sieniä, herkkutatit tai kanttarellit sopivat mainiosti. Voit lisätä pannulle muutaman timjamin oksan antamaan makua. SAVUSORSA (4 annosta) 4 kpl sorsan rintafileitä voita ja öljyä paistamiseen timjamia sorsalientä pannujuurekset suolaa mustapippuria SORSALIEMI 2 sorsan luut 1 kpl porkkana 1 kpl palsternakka 1 kpl selleri 1 kpl sipuli vettä suolaa maun mukaan PANNUJUUREKSET 4 kpl porkkanaa 2 kpl palsternakkaa 8 kpl keitettyä perunaa omavalintaisia sieniä voita paistamiseen suolaa mustapippuria Sorsaliemi 1. Aloita valmistamalla riistaliemi sorsasta hyvissä ajoin. 2. 2. 3. Aseta siivutettu sorsan rintapala juuresten ja sienten päälle annoksen kruunuksi. Tarkkaile lihan sisälämpötilaa mittarilla, ettei lihan lämpötila ylitä 58 astetta. Nosta lihat heti pois pannulta, kun haluttu lämpötila on saavutettu. Kypsennä rintapalat kuumalla pannulla öljy voi seoksessa. Juurekset saavat jäädä napakoiksi. 2. 3. Kaada lautaselle reilusti lientä niin, että annos muistuttaa hieman keittoa. 3. Maaginen luku on 58 astetta. 2. 4. Laita paahdetut luut ja juurekset kattilaan ja lisää vettä niin, että ne juuri ja juuri peittyvät. Paahda 200 asteisessa uunissa kunnes juurekset ovat saaneet väriä
80 RIISTA VIIMEINEN SANA Paluu Lärsäkköön Viimeinen sana Teksti r e i s k a n a a p u r i v a a r a Kuvitus B e n j a m i n H o k k a n e n Joulunseutu uusine vuosineen kului Mallasjärvellä varsin rauhallisesti. Raketteja ammuttiin niin vähänlaisesti, että Mallasjärven puskaradiossa harmiteltiin lähinnä sitä, että nyt ei voida tietää, että ovatko mammojen koirat paukkuarkoja vaiko eivät.
He olivat toki pyörähtäneet tovin Mallasjärvellä, mutta olivat aina ja ensisijaisesti lärsäkköläisiä, joten nyt vanha jengi olisi taas kasassa. Tällä hetkellä Majander oli kovin huolissaan muuttotappiokylän nuorista ja heidän harrastuksistaan, vaikka koko kylällä ei koko uutenavuotena ollut enää yhtään nuorta. Muuton yläpuolella oli synkkä varjo, mutta toistaiseksi Mallasjärvellä asuminen ei sopinut lainkaan omiin työsuunnitelmiini, jotka nykyisellään avautuisivat paremmin Lärsäkön suunnalta. Ainoa kysymysmerkki paluumuutossa oli metsästysseuran suhtautuminen.. Kaikki olivat isolla kirkolla joko käymässä tai pysyvästi. Uskonpa myös, että kokki saadaan houkuteltua sille puolen rajaa, tarpeen vaatiessa. Talosta saamani tarjoukset olivat kehnoja, mutta enpä ollut siitä itsekään isompia maksanut. Eki ja Pena olivat selkeimmin ilahtuneita paluumuutostani. Tähän vaikutti lähinnä vanhempi Majander, joka oli ottanut kunnollisen marttyyriasenteen tyttärensä lähtöuhan johdosta. Ongelma numero yksi oli nyt siis se, että Mallasjärven kyläyhteisö ei ollut pitänyt puoliaan kisassa Lärsäkköä vastaan ja nyt tämä perinteinen altavastaajien ja metsäläisten kylä oli ohittamassa suosiossa paremman väen kylänä pidetyn Mallasjärven. Pääasiassa Majander asettui keskusteluissaan strategisesti änkyrään rooliin, jotta hän sai pidettyä keskustelut vireinä. Asiaan vaikutti ainakin uusi tiejärjestely, joka teki Lärsäköstä “ison kirkon” näkökulmasta houkuttelevan asuinalueen autoilevalle kansanosalle ja luonnollisesti asiaan vaikutti myös edulliset asunnot, joita kaupunkilaiset parantuneiden kulkuyhteyksien myötä ostivat viikonloppuprojekteikseen. Mallasjärvellä putkimiehen lähdön aiheuttama huoli sai Majanderin tarttumaan luuriin ja soittamaan allekirjoittaneelle huutoraivaripuhelun. Myös Mallasjärven vapaa-ampujien taksikuski oli vaihtamassa pääsijaintiaan Lärsäkön puolelle, myös työtilanteesta johtuen. Mallasjärven talvinen elämä näytti pahasti hiipumisen merkkejä. Itselläni siellä oli edelleen mökki, joten muutto olisi toteutettavissa kohtuullisen helpostikin. Ainoa kysymysmerkki paluumuutossa oli metsästysseuran suhtautuminen aikanaan tapahtuneeseen kohtuullisen räväkkään lähtööni Mallasjärven puolelle ja aikaansaamani sotkut hirvenmetsästysalueissa. Aikaa oli kuitenkin vierähtänyt tovin verran, eikä sama kaarti ollut enää puikoissa seuran johdossa tai metsästyksenjohdossa. Hiipumisen merkkejä näytti myös oma asumisintoni Mallasjärvellä. Pahin riita eskaloitui Majanderin ja kauppiaan rouvan välillä. Toisaalta ennalta määrittelemättömän mittainen mökkeilyielämä ja supistuneet asuinneliöt eivät houkutelleet Riikkaa isommin, eikä hänen päätään kääntäneet pihamaalta paremmin avautuvat metsästysmahdollisuudet tai allekirjoittaneen sukulaisten suurempi verkosto. Riikka ei ollut innostunut muutosta Lärsäkköön. Järkytystä hän sai aikaan enää lähinnä kerran kaudessa, joten meno kylällä oli asiallista entiseen verrattuna. Kylälle tullut juippi tekeytyi kuulemma ensin ystäväksi, sen jälkeen vei tyttären ja kohta ollaankin jo porukalla jättämässä vanhus yksin kuolevalle kylälle. 81 RIISTA VIIMEINEN SANA J ännitystä on nyt luvassa myös vuoden päästä ja silloinkin saataisiin viikkokausia kestäviä ja kyläläisiä repiviä riitoja siitä, että miten kammottavaa tämä ryske ja pauke on, kun emännät ja koirat joutuvat olemaan peitto korvilla kokonaiset puoli vuorokautta. Varteenotettava vaihtoehto elinpaikaksi olikin taas Lärsäkkö, joka jostain kumman syystä oli saanut elinkeinoelämän sysäyksen. Tällä hetkellä tilanne oli kuitenkin se, että asuntolainan suhteen pankit eivät olleet enää innokkaita rahoittamaan huushollia tälle syrjäkylälle ja tarjoukset olivat tämän takia lähinnä hävyttömiä. Puhelusta selvittyään Majander palasi näppäimistönsä ääreen ja aloitti moolastuksensa Mallasjärven puskaradiossa. Mökin vuokrasi varsin huokeaan hintaan kyläkauppias, joka sai siitä haluamansa tukikohdan veneilyilleen. Laitoin taloni myyntiin ja Mallasjärven mökkini vuokralle heti vuoden alusta. Arttukin oli taantunut Leiloineen sen verran, että hänen toilailunsa eivät olleet enää jokakuukautinen uutinen pikkukylissä. Kunnallisvaltuutetut oikealta ja vasemmalta tarttuivat syöttiin, ja hetken perästä mukaan oli vedetty koko kylänväki. Majander oli aktivoitunut nettikirjoittelussaan, eli kun jalat eivät toimineet, niin oloa purettiin eri kautta
Riista kannettuna kotiin! Seuraava Riista-lehti ilmestyy 21.1. • tilaukset: toimitus@riistalehti.. Silloin olemme muun muassa majavapurolla. 4/2021 82 RIISTA MARKKINAPAIKKA Tilaa nyt Riista 6 numeroa + Latvalinnustus-kirja (arvo 54 €) Yhteensä 50 euroa. Silloin olemme muun muassa peurajahdissa. • tilaukset: toimitus@riista Suomen autiotuvat Vaellus Suomessa Pallas Hetta Kilpisjärvi Halti Nuuksio Riista-lehden sivuilta tutun Joel Aholan retkeilykirjat ja -oppaat edullisesti suoraan tekijältä: UUTUUS! Luomuvillasta Artjärvellä valmistetut fleecevaatteet lämmittävät läpi talven RETKILLE SUOMALAISTA Tehtaanmyymälä Kinnarintie 32, 16230 Artjärvi ma-pe 9-16, la 10-14 puh. Seuraavassa numerossa olemme valkoisen lumoissa 2/2022 82 RIISTA MARKKINAPAIKKA Seuraava Riista-lehti ilmestyy 13.5. Tuomme ensimmäisenä maailmassa markkinoille Reconnecting Nature® -metsäuuutetta sisältävät alusvaatteet ja asusteet METSÄ IHOLLESI MISSÄ IKINÄ OLETKAAN www.ruskovilla.fi. Tilaukset toimitus@riistalehti.. riistalehti . 1/2021 www.riistalehti.. 82 RIISTA MARKKINAPAIKKA Tilaa nyt Riista 6 numeroa + tuotepaketti Yhteensä 50 euroa. Tilaukset toimitus@riistalehti.fi Riista kotiin kannettuna! Seuraava Riista-lehti ilmestyy 24.2. 03 871 460 www.ruskovilla
SISÄLLYS KOTIMAINEN LUMIPUKU S . SEE THE UNSEEN Z8i 3,5-28x50 P NÄE KAUEMMAS H-04A_US_Riista_230x297_FI.indd 1 H-04A_US_Riista_230x297_FI.indd 1 28.09.21 09:58 28.09.21 09:58 s.56 HITTI VAI HUTI. s.70 MUUTTUVA HIRVIJAHTI s.24 NO. 2 K u va A d o b e S t o c k. 1 2022 Mutta ennen kuin jänis on saatu patakuntoon, lihan laatua kannattaa varmistaa metsästystapahtumasta lähtien
facebook.com/SakoFinland RADIEN Nro 1/2022 – 10,50 € R I I S T A T E ST A A PAL-VKO 2022-08 710640-2201 RII STA 1/2 02 2 TALVIKÄSINEET METSÄSTÄJÄLLE Jänis patakuntoon Näin valitset PEURAKIVÄÄRIN Pienpetojyrä .223 REMINGTON ALLE TONNIN MAUSER 18 Talvipassiin Repo-lumipuku Garphyttan-anorakki Victorinoxin veitsi