Kyseinen tarkkuusluoti toi tasalaatuisuudella ja hinnallaan, sekä ennenkaikkea lähtönopeudellaan ja tarkkuudellaan täysin uuden levelin linnustukseen. Golden Target on minun mielestä tämän hetken paras valinta 6.5 Creedmooren käyttäjälle niin lintumetsälle kuin tarkkuusammuntaan.” Miika Taskinen, latvalinnustaja Nro 1/2025 – 11,90 € R I I S T A T E S T A A PAL-VKO 2025-09 710640-2501 RII ST A 1/2 02 5 TESTISSÄ KYTISTÄHTÄIMET TONNILLA NÄIN SUSISOLMU AUKAISTAAN Latvalintuja ja hikeä Pohjois-Karjalassa Metsähallituksen erävalvonta kritiikin silmässä OPAS Näin rakennat kettukiväärin Deerhunter Tatra -sarkapuku Verijäljet paljastava valo Treksta -talvikenkä 5× rusakkorynnäkkö. LUE LISÄÄ JA KATSO LÄHIN JÄLLEENMYYJÄSI: norma.sakosuomi.fi “Norma Golden Target on erittäin tervetullut lisä 6.5 Creedmoorin tehdaspatruunoiden kategoriaan. NORMA GOLDEN TARGET TARKKUUSPATRUUNALLA LATVALINNUSTAMAAN
1 2025 ”Otsikolla Erätarkastaja saa jatkossa tutkia metsästäjän repun ja saaliin lähetetty tiedote oli vaivatonta lukea voimannäyttönä, jopa pelotteluna.” S . 4 2 SISÄLLYS KETTUKIVÄÄRIÄ KASAAMASSA. s.60 LAKLAN LATVALINNUT s.24 TREKSTA JAHTIKENKÄ s.65 NO
alv. 050-541 9943 henna.anttila@kruunumedia.fi j u l k a i s i ja Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 t o i m i t u s j o h ta ja Veikka Gustafsson p. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi T E K I JÄT Joel Ahola Veikka Gustafsson Panu Hiidenmies Pekka Juntti Saana Kamula J. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. facebook.com/riistalehti instagram.com/riistalehti youtube.com/riistalehti Huomio! Tilaajapalv elumme on vaihtunut. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. Pä ät o i m i t ta ja Pekka Mommo p. 03-42465354 Vuonna 2025 ilmestyy 9 numeroa, JOISTA YKSI ON TUPLANUMERO Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 53 € (sis. 10 %) Vuoden määräaikaistilaus 84 € (sis. Näin valitset kytispaikan ketun haaskapyynnille Kuvareportaasi talvisesta rusakkojahdista Riistaverstas: Rakennamme tukevan kytispaikan 18 30 34 32 Varusteet Testissä tonnin kytisputket hämärään Kokeilussa moderni sarkapuku Deerhunter Tatra Punavalo haavakon etsintään 46 66 68 Mummon murea palapaisti Viimeinen sana 70 72. Malinen Arto Määttä Jyrki Puupponen k a r tat Retkeilymedia Ahola / Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos k a n n e n k u va Saana Kamula ta i t t o Mäyrä Media / Benjamin Hokkanen Pa i n o Printall, Tallinna ISSN 1796-8267 t i l a a ja Pa lv e l u tilaajapalvelu@riistalehti.fi puh. Itselataajat huomio! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Uudet yhteystiedo t: tilaajapalve lu@riistaleh ti.fi 03-424653 564 SISÄLLYS NYT SUKSIMAAN! 1 Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T Pääkirjoitus 6 Ajankohtaista Riistamailta – uutisia kotimaasta 8 Lainkuuliaisen metsästäjän reppuun ei asiaa Ulkomailta 10 14 Metsällä Susisolmu on ratkaistavissa. 040-7229 808 pekka.mommo@riistalehti.fi i l m o i t u s m y y n t i Henna Anttila, Kruunu Media Oy p. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. alv
Testaamme optiikka aina äärimmäisissä olosuhteissa. Koska kukaan ei ollut aikaisemmin testannut kytisputkia nimenomaan metsästystä simuloiden, oli luotava testimenetelmät tyhjästä. Alussa yksi iso oivallus oli ristikon ja punapisteen merkitys hämäräkytiksessä. Voisi kuvitella, että mitään yllättävää ei ole tämän lehden testissä luvassa. Putket saatiin järjestykseen ja testi julki. Niin kuvittelimme mekin, kunnes teimme testin. Vertailu oli näin sama kaikille. Riista on nimittäin uranuurtaja ja ainut, joka edelleen testaa tällä tavalla hämäräoptiikkaa. Voidaan sanoa, että siitä alkoi punapisteen valtava kehitys. Sitä epäiltiin ja parjattiin. Seuraavassa mallissa se oli korjattu. @hw.hunt Maahantuoja www.hw-hunt.fi TERVETULOA HELSINGIN ERÄMESSUILLE HW-HUNTIN OSASTOLLE 5e11 TUTUSTUMAAN ALAN LAADUKKAIMPIIN BRÄNDEIHIN! Katso lähin jälleenmyyjäsi www.hw-hunt.fi T ässä Riistassa on testi tonnin maksavista kytisputkista. Voiko sillä oikeasti ampua pimeässä. Saman tapaan kuin maailman autovalmistajat tulevat Lappiin tekemään pakkastestit. Arvostamme suuresti suoraa ja rehellistä palautetta, niin valmistajien kuin Riistan lukijoiden taholta. Asetoimittaja Arto Määttä muistelee, että palaute oli alkuun raivoisa. – p e k k a m o m m o pekka.mommo@riistalehti.fi. Edellisestä vastaavasta on kulunut kuusi vuotta, nyt oli hyvä kohta päivittää tarjonta. Testin voitte lukea tuonnempaa, mutta kerron nyt hieman historiasta sen takana. Sitten pikkuhiljaa alkoi toimitukseen tulla hyvää palautetta. 6 RIISTA PÄÄKIRJOITUS Pimeän pitkät perinteet P e k k a M o M M o Marssittiin jopa saksalaiseen kellariin ja katsottiin, onko se piste oikeasti tarpeeksi himmeä. Olemme huomanneet, että niin tekevät myös valmistajat, jotka haluavat kehittyä. Optiikka on kallista ja tavallinen kyttääjä ei pääse testaamaan sitä oikeissa olosuhteissa ja vielä rinnan eri merkkien kesken. Riista on testannut hämäräoptiikkaa vuodesta 2008. Jos se toimii meidän talvessa, toimii se kaikkialla. Kyttääjät läpi Suomen alkoivat pohtia testin tuloksia ja huomioita: ”kyllä tuossa oikeasti on järkeä”. Aikaisemmin niitä oli markkinoitua lähinnä teknisin tiedoin, miten esimerkiksi valo läpäisee linssit, mutta kokonaisuutta ei otettu huomioon, tai säätä. Marssittiin jopa saksalaiseen kellariin ja katsottiin, onko se piste oikeasti tarpeeksi himmeä. Palaute lisää molempien ymmärrystä ja on ennen muuta kuluttajan etu. Jotkut valmistajat ottivat palautetta suoraan testaajilta. Kaikki lähti liikkeelle ihmettelystä, mitä eroa eri tähtäimillä on. Kutsu aiheuttikin putkien tulvan toimitukseen. Myös oli uutta, että putkia testattiin rinnan tasaisessa olosuhteessa, eli Lapin kaamoksessa. Valmistaja totesi, että ei ollut, olitte oikeassa
@hw.hunt Maahantuoja www.hw-hunt.fi TERVETULOA HELSINGIN ERÄMESSUILLE HW-HUNTIN OSASTOLLE 5e11 TUTUSTUMAAN ALAN LAADUKKAIMPIIN BRÄNDEIHIN! Katso lähin jälleenmyyjäsi www.hw-hunt.fi
Kolmiot ovat pysyviä laskentareittejä, joita laskevat vapaaehtoiset, usein metsästäjät. 79 prosenttia vastaajista pitää Luonnonvarakeskusta melko tai erittäin luotettavana susitiedon tuottajana. ”Usealle riistanisäkäslajille, kuten jäniksille, oraville, ketuille ja näätäeläimille, lumijälkilaskenta on ainoa valtakunnallinen vuosittainen kannanseuranta. Intissä metsästäjäksi PUOLUSTUSVOIMISSA järjestetään erilaisia vapaaehtoisia kursseja varusmiespalveluksen aikana. Ainutlaatuinen lumijälkilaskenta RIISTANISÄKKÄIDEN lumijälkilaskenta on täydessä vauhdissa. Helmikuun loppuun kestävä metsästäjien suururakka on ainutlaatuinen koko maailmassa. 8 RIISTA RIISTAMAILTA R i i s t a m a i l t a Koonnut P e k k a M o m m o Kuvat A d o b e S t o c k Kansa luottaa Lukeen KANSALAISET luottavat Luonnonvarakeskuksen susitutkimukseen. Metsästäjät ovat viime vuosina kritisoineet muun muassa Luken tekemää suden kanta-arvioita liian pieniksi. Isä Frederik Torp toimi riistanhoitajana ensin Aulangolla ja sitten Harvialassa. Talvilaskennassa lasketaan riistan jäljet, jotka risteävät laskentalinjojen kanssa. Tämä käy ilmi SusiLifen julkaisemasta tiedotteesta. Varusmieskoulutuksen ohella ja sen aikana Satakunnan Lennostossa Pirkkalassa tuli mahdolliseksi käydä metsästäjätutkintoon valmentava kurssi ja suorittaa metsästäjätutkinto. Aloite tuli kantahenkilökunnalta, koska sen koetan lisäävän maanpuolustustaitoja. Hänen vanhempansa saapuivat Suomeen häämatkalle 1909 ja jäivät tänne. Myös riistaviranomaisiin ja poliisiin suhtaudutaan luottavaisesti. Aineistoja käytetään myös tutkimuksessa”, kertoo erikoistutkija Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta. Riistakolmio on metsäriistan runsauden seurantaan kehitetty laskentamenetelmä. Sillä kartoitetaan eläinten kantaa ja kehitystä. Riistakolmioita on laskettu vuodesta 1989 alkaen. Kirjassa esitellään myös Niels Torpille tärkeitä asioita, riistanhoitoa ja kanakoiratoimintaa.. Pohjoismainen metsästys esillä SUOMEN Metsästysmuseo juhlistaa eräneuvos Niels Torpin 100-vuotissyntymävuotta julkaisemalla kirjan Sata vuotta riistanhoidolle – Niels Torpin jalanjäljissä jahtimailla. Tanskalaista sukujuurta oleva Niels Torp (1924–2022) teki pitkän ja merkittävän uran metsästäjänä, ammattiriistanhoitajana ja koirakouluttajana
PE KK A M O M M O. Osa ulkosaariston perinteisestä lajistosta siirtyy yhä enemmän välija sisäsaaristoon. ”Saaristossa pesivien lintulajien kannankehitys on kuitenkin kokonaisuudessaan positiivisempi kuin lintulajien kannankehitys monissa muissa elinympäristöissä, kuten sisämaan vesistöissä”, kertoo asiantuntija Tuomas Seimola Luonnonvarakeskuksesta. 52 prosenttia heistä kokee suden vähintään kohtalaiseksi uhaksi koiralleen, kun vastaava osuus vuonna 2020 oli 43 prosenttia. RIISTAMAILTA 9 RIISTA Susikanta kasvaa, pelko pysyy LUKEN mukaan maaliskuussa 2020 Suomessa oli todennäköisesti 43–49 susireviiriä, kun taas maaliskuussa 2024 reviirejä oli jo todennäköisesti 59–64. Koiran turvallisuus pelottaa OMISTAJAT, jotka pitävät koiraansa vapaana susialueella, ovat susista entistä huolestuneempia. Myös muita asioita pidetään aiempaa suurempina riskeinä vapaana ulkoileville koirille, kuten vilkkaita teitä ja heikkoja jäitä. Tuore selvitys osoittaa, että vaikka susikanta Suomessa on kasvanut, kansalaisten susiin liittyvät tunteet ja käsitykset ovat pysyneet vakaina. Hanhet runsastuvat saaristossa HANHET ja joutsenet ovat runsastuneet voimakkaasti viimeisten 35 vuoden aikana. Tämä käy ilmi Luken kyselystä. Saaristolintujen uudet kannankehitysindeksit vahvistavat käsitystä erityisesti hanhien (meri-, valkoposkija kanadanhanhi) ja kyhmyjoutsenen voimakkaan runsastumisen 1990-luvulta lähtien. Noin 35 prosenttia vastaajista kertoi pelkäävänsä paljon tai erittäin paljon suden kohtaamista luonnossa liikkuessaan, mikä on sama osuus kuin vuonna 2020. Samaan aikaan esimerkiksi isojen lokkien kannat ovat vähentyneet nopeasti
Kun on syytä epäillä luvatonta pyyntiä, metsästysrikosta tai vaikkapa laittoman saaliin kätkemistä, välineet ja saalis tarkastetaan.” Tiedote ja siitä seurannut uutisointi herättivät tuoreeltaan kiihkeää keskustelua. Tämän vahvistaa myös erävalvontapäällikkö Pelkonen Riistan puhelinhaastattelussa. Jos puhelin tai muu tavara otetaan erätarkastajan on ilmoitettava viipymättä asiasta poliisille, joka päättää takavarikoidaanko laite vai ei. Lapin kansan mielipidekirjoituksessa (3.1.2025) Lapin yliopiston oikeusinformatiikan lehtori Jarmo Kiuru piti tiedotetta liki valeuutisointina, koska säädetyn lain henki ei vastaa tiedotteen sisältöä. Asuntojen tarkastamiseen heillä ei ole toimivaltaa, koska se on kotirauhan piirissä. Enää tämä ei ole mahdollista. Lakimuutoksen myötä erätarkastaja voi myös eristää rikospaikan paikkatutkintaa varten ja ottaa haltuun rikoksentekovälineenä käytettyjä laitteita, kuten puhelimen, tabletin tai koiratutkan. Pelkosen mukaan laki on tehty niitä muutamia vuotuisia tilanteita varten, kun tiedetään, että rikos on tapahtunut, mutta erätarkastajan toimivaltuus ei riitä todentamaan sitä. Jos on syytä epäillä rikosta, repun lisäksi esimerkiksi saaliin säilyttämiseen käytettäviä kuljetusja varastotiloja voidaan tarkistaa. Näin ollen epäilty tekijä ei pääse poistamaan rikoksen selvittämisen kannalta olennaista tietoa. Teksti P e k k a J u n t t i Kuvat P e k k a M o m m o M etsähallitus tiedotti joulunpyhien jälkeen metsästyslain ja erävalvonnasta annetun lain muutoksesta ja sen vaikutuksista erävalvontaan otsikolla Erätarkastaja saa jatkossa tutkia metsästäjän repun. Myös asuntoauto tai asunnossa sijaitsevat saaliinkäsittelytilat voivat kuulua kotirauhan suojan piiriin. Kunniallisen metsästäjän näkökulmasta mikään ei muutu, vaikka Metsähallituksen tiedotuksesta ja sitä seuranneesta uutisoinnista saattoi saada toisen kuvan. Riistan haastattelemien lakiasiantuntijoiden Lainkuuliaisen, tavallisen metsästäjän näkökulmasta olennaista on se, että mikään ei muutu.. 10 RIISTA RIISTAMAILTA LAINKUULIAISEN PYYTÄJÄN REPPUUN EI KAJOTA JATKOSSAKAAN Eduskunta muutti Metsähallituksen erävalvontalakia. Tiedotteessa kerrottiin myös, että ”aiemmin metsästäjä on saattanut kieltäytyä avaamasta reppua. LAINKUULIAISEN, tavallisen metsästäjän näkökulmasta olennaista on se, että mikään ei muutu. Metsähallitus kirjoitti, että metsähallituksen erätarkastajat ja muut valvontaviranomaiset voivat jatkossa tarkastaa metsästäjän saaliin, pyyntivälineet ja kuljetusja varastointitilat, joissa saalista säilytetään. Metsähallituksen erävalvontapäällikkö Henri Pelkosen mukaan Kiurun mielipidekirjoituksessa on virheitä, ja hän on kirjoittanut Lapin kansaan vastineen. Päällä olevia vaatteita erätarkastaja ei saa jatkossakaan tarkastaa. Jos on syytä epäillä rikosta, epäillyn puhelin, koiratutka tai muu telepäätelaite voidaan ottaa haltuun esitutkinnan varmistamiseksi
RIISTAMAILTA 11 RIISTA Ensi syksynä tavallisen metsästäjän ja erätarkastajan kohtaaminen sujuu aivan kuten ennenkin. Luvat kysytään ja kuulumiset vaihdetaan.
KIURU kirjoittaa Lapin kansassa, että länsimaisissa oikeusvaltioissa lainvalvojat eivät puutu kansalaisen elämään ilman asianmukaisia perusteita. 12 RIISTA RIISTAMAILTA mukaan erätarkastaja ei saa katsoa puhelimen sisältöä. Ei edes silloin, kun laitteen omistaja antaa siihen luvan. Syynä on se, että henkilö ei voi luovuttaa omia perusoikeuksiaan pois eikä virkamiehellä ole tässä toimivaltaa niitä ylittää. Hän voi tehdä muitakin jo aiemmilta vuosilta tuttuja toimenpiteitä, kuten tarkastaa onko ampumakoe suoritettu ja kuljetetaanko asetta oikein. Jos rikosepäilyä ei ole, erätarkastaja kysyy henkilöllisyyden ja metsästysluvat. Perusoikeudet suojaavat myös metsästäjää.. Uutta on myös se, että niskoittelusta voidaan määrätä sakkorangaistus
Metsähallituksen erävalvonta tarkastaa vuosittain 7000–10000 luonnossa liikkujaa. Pelkonen sanoo, että uusi laki antaa erävalvonnalle tarpeellisia työkaluja rikosten paljastamiseen. Nyt esimerkiksi erätarkastajalla on aito mahdollisuus turvata esitutkinta. Esimerkiksi sisäministeriön poliisiosaston lausunnossa kritisoidaan laajoja toimivaltuuksia: ”Esityksessä laajennettaisiin erävalvonnassa käytössä olevia toimivaltuuksia tavalla, joka ei muussa viranomaistoiminnassa vaikuttaisi olevan mahdollista. Silloinkin kun virkamiehellä on toimivaltaa puuttua perusoikeuksiin, esimerkiksi koskemattomuuteen, yksityisyydensuojaan ja omaisuudensuojaan, hänen on pidettävä huoli, että perusoikeuksia loukataan niin vähän kuin mahdollista. Nyt kirjatussa laissa henkilötarkastus ei ole rutiiniluontoinen toimi vaan poikkeustapaus. Näin on asian laita myös ensi syksynä. Ehdotetut toimivaltuudet eivät edellyttäisi rikosepäilyä…” PERUSOIKEUDET ovat oikeusvaltion pyhintä. Aiheesta lisää sivulla 42 Uusi laki antaa erävalvonnalle tarpeellisia työkaluja rikosten paljastamiseen. Tavallisen, lainkuuliaisen reppuun ei katsota, vaikka moni sai tiedottamisesta toisen kuvan. Repun ja muiden mukana olevien varusteiden tutkiminen voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun metsästäjä on liikkeellä jänisja vesilintuluvalla, hän istuu teerisuolla passissa kiväärin kanssa, reppu on pullea ja paikalta löytyy metsäkanalinnun höyheniä. RIISTAMAILTA 13 RIISTA Kiurun mukaan alkuperäinen lakiesitys olisi tarkoittanut sitä, että jokaista Metsähallituksen mailla metsästävää olisi kohdeltu lähtökohtaisesti rikollisena. Näin ollen pienemmät rikokset saati rike, vaikkapa metsästyskortin puuttuminen, ei anna tarkastajalle oikeutta kurkistaa reppuun. Jos on syytä epäillä rikosta, erätarkastaja saa ottaa puhelimen tai tutkan väliaikaisesta haltuunsa, mutta ei katsoa mitä laite sisältää.. Lausuntopalautteen myötä lakitekstiä muutettiin. Pelkonen kertoo, että henkilötarkastuksen, esimerkiksi repun tutkimisen edellytykset täyttyvät, kun on syytä epäillä luvatonta pyyntiä, metsästysrikoksen tavallista tai törkeää muotoa ja laittoman saaliin kätkemisen tavallista tai törkeää muotoa. Lakiesityksen lausunnoista ilmenee, että moni taho jakoi Kiurun huolen erätarkastajan toimivallan kasvusta perusoikeuksien kustannuksella. Ne suojaavat kansalaista viranomaismielivallalta. Vuonna 2024 peräti 96 prosenttia kansalaisen ja virkamiehen kohtaamisesta sujuu hyvässä hengessä ja ilman moitteen sanaa
Ilmeisesti myös metsästäjät jatkavat jahtia osaltaan.. Villisikojen aiheuttamat liikenneonnettomuudet ja viljelysmaiden tuhot ovat kasvaneet huolestuttavasti. 14 RIISTA ULKOMAILTA u l k o m a i l t a Koonnut p a n u h i i d e n m i e s Kuvat A d o b e S t o c k Villisikojen metsästys pannaan KENTUCKYN osavaltio on päättänyt kieltää villisikojen metsästyksen. Tavoitteena on vähentää sikojen määrää 80 prosentilla viiden vuoden aikana. Harvey sai ensiapua paikan päällä, mutta menehtyi vammoihinsa sairaalassa. Kielto tähtää siihen, että pyydystämisestä tulee tehokkaampaa. Hän oli viiden lapsen isä ja intohimoinen luonnossa liikkuja. Harvey, 58, menehtyi, kun puuhun paennut karhu ammuttiin ja se putosi hänen päälleen. Karhu putosi metsästäjän päälle VIRGINIALAINEN metsästäjä Lester C. Viranomaisten mukaan metsästys vaikeuttaa pyydystämistä, sillä se tekee sioista varovaisempia ja levittää niitä laajemmalle alueelle. Sotilaita villisikajahteihin ITALIAN pääministeri Giorgia Meloni on määrännyt 177 sotilasta metsästämään villisikoja. Onnettomuus sattui Lunenburgin piirikunnassa, kun metsästäjäryhmä yritti jäljittää karhua. Villisikapopulaation hallinta vaatii vuosittain jopa 70 prosentin vähennystä, mutta metsästys on tähän liian tehotonta
Tämä uskomaton laukaus tehtiin varsijousella. Käsin pidettävän ja vedettävän jousen ennätys on puolestaan Don Brownin nimissä. Pohjois-Dakota hanhimetsästyksen huipulla POHJOIS-DAKOTA on noussut hanhimetsästyksen mekaksi, kiitos osittain YouTuben luoman suosion. Myös Wisconsin, Kansas, Oklahoma ja Montana ovat huippukohteita hanhimetsästäjille.. Hän ampui vuonna 1987 perinteisellä Flight-jousella huikean 1 336 jaardia, 1 jalan ja 3 tuuman (1 222,01 metrin) päähän. Flight-jousiammunta on äärimmäinen yhdistelmä voimaa, tekniikkaa ja innovatiivisia jousivälineitä. 15 RIISTA ULKOMAILTA Liitää, liitää, liitää… JOUSELLA metsästettäessä pyritään riittävän lähelle ja eettinen jousilaukaus edellyttää myös tätä. Ikoninen viskin symboli NUMMIRIEKKO (red grouse), joka tunnetaan viskipulloista ”The Famous Grouse” -logona, on ollut skotlantilaisen luonnon symboli jo vuodesta 1896. Pisimmän matkan jousella ampunut henkilö on Harry Drake, joka vuonna 1988 saavutti huikean 2 047 jaardin (1 871,84 metrin) etäisyyden. Tarvittaessa nuoli kyllä lentää pitkällekin, mutta metsästyksen ja osumatarkkuuden kanssa voi olla niin ja näin. Tuotemerkki nimettiin tarkoituksella tämän ikonisen lintulajin mukaan. Valtion pitkään erinomaiset metsästysmahdollisuudet houkuttelevat nyt yhä enemmän metsästäjiä
WWW.ASEUTRA.FI WWW.3HGR.FI ASE UTRA SL5i 3HGR DRIVEN TÄYDELLISET YHDESSÄ.
3 K Y L M Ä J A H I K I N E N L I N T U R E I S S U s.24 T A P I O LL E K Y T I S L A V A WWW.ASEUTRA.FI WWW.3HGR.FI ASE UTRA SL5i 3HGR DRIVEN TÄYDELLISET YHDESSÄ.. 17 RIISTA SUSI OPETETTAVA UUSILLE TAVOILLE Metsästys s.18 “Kettu ei välitä äänistä, jotka kuuluvat alueelle.” S
18 RIISTA SUSI S U S I Lisää susia ja pyynti päälle Kirjailija Tuomo Pirttimaa esitti Ylellä, että susia pitää olla enemmän, ja sitten niitä pitää alkaa metsästää. EU:n uudet linjaukset voivat avata tien Pirttimaan hahmottamaan sosiaalisesti kestävämpään susipolitiikkaan. Teksti P e k k a J u n t t i Kuvat A d o b e S t o c k 18 RIISTA SUSI
19 RIISTA SUSI 19 RIISTA SUSI
Silloin koko populaatio oppisi ihmisaraksi. Kun kettukoirakokeet ja kettukoirien kasvattaminen lisääntyivät, ajokoirakentältä alkoi kuulua mutinaa siitä, että vastuuttomat metsästäjät tappavat liikaa kettuja. Ihmisen ja suden rinnakkaiselon sujuminen on tunnetusti keskeinen reunaehto sille voiko susi menestyä jollakin alueella vai ei. Aiemmin kettu oli haittaeläin, riutta, joka piti tappaa aina tavattaessa, jotta lihariista säilyy. Pirttimaan mukaan pohjoisessa juuri metsästäjät ovat olleet laittamassa stoppia karhujen laittomille kevättapoille. Susikannan hoitosuunnitelman yhteydessä järjestettiin laajat kansalaiskuulemiset, joiden pohjalta Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijat Jukka Bisi ja Sami Kurki koostivat Susipuhetta Suomessa -tutkimuksen. Amerikkalaistutkijoiden mukaan sudensuojelu onnistuu vain, kun toimille on paikallisväestön hyväksyntä ja oikeutus.. Kun karhukanta alkoi kasvaa, karhunpyytäjiä tuli lisää, ja sen arvo saaliina nousi. Tämä on ymmärretty virallisessa Suomessa jo pitkään. Suomen valtio yritti jo 2000-luvun alussa päästä keskusteluyhteyteen paikallisväestön kanssa. Pirttimaan ohella myös viranomainen on tuumaillut, että metsästyksen salliminen kenties viilentäisi metsästäjien ja paikallisväestön kuumia tunteita. 20 RIISTA SUSI K uusamolainen kirjailija ja karhukoirakasvattaja Tuomo Pirttimaa pöyhäisi suomalaista susikeskustelua Ylen kolumnissaan (17.9.2024). Vuonna 2015–2016 aloitettiin suden kannanhoidollinen metsästys, jonka tavoitteena oli lievittää paikallisväestön kielteisiä asenteita ja vähentää salametsästystä. Jos susia sen sijaan pyydettäisiin kuin muutakin riistaa, viisas peto oppisi nopeasti, että ihmisen lähellä ei ole hyvä olla. Pirttimaan mukaan yksi järjestelyn eduista olisi se, että riistaeläimenä suden arvo nousisi. Vanhankatajan kennelin isännän viesti oli ytimekäs. Karhu sai lainsuojan vasta 1990-luvun alussa. Sitä ennen se nähtiin lähinnä haittaeläimenä, jonka sai ampua pois väljin ehdoin. Hänen mukaansa Suomeen mahtuu nykyistä enemmän susia, mutta ne pitää saada pelkäämään sekä ihmisiä että ihmisten koiria. ”Viheliäinen koirantappaja” muuttuisi arvostetuksi saaliiksi. JOS Tuomo Pirttimaan kansankielisen avauksen kääntää tutkijaja byrokraattikielelle, Pirttimaa yrittää lisätä sudensuojelun sosiaalista kestävyyttä. Vuonna 2019 EU-tuomioistuin linjasi, että Yksi järjestelyn eduista olisi se, että riistaeläimenä suden arvo nousisi. Pirttimaa korostaa, että sudenpyynti pitäisi säätää laissa niin vaikeaksi, että metsästäminen todella on pyyntiä eikä tappamista. Amerikkalaisekologit David Mech ja Luigi Boitani esittivät vuonna 2003 julkaistussa teoksessaan Wolves, Behavior, Ecology and Conservation, että sudensuojelu ei ole mahdollista ilman paikallisväestön hyväksyntää ja oikeutusta. Pirttimaa vertaa suden tilannetta karhuun. Se onnistuu Pirttimaan mukaan sillä, että susia aletaan pyytää. Samankaltainen ilmiö oli havaittavissa esimerkiksi ketun kohdalla. Pirttimaa kritisoi nykyistä tapaa poistaa ongelmayksilö poikkeusluvalla nopeasti ja kliinisesti, koska tämä käytäntö ei opeta susia varomaan ihmistä, ihmisen kotieläimiä ja metsästyskoiria
Hieman mutkia oikoen, yksi pelkää sutta kuin se olisi metsästyskoiria vaaniva demoni. Sen johtopäätös oli jokseenkin masentava: Susikonflikti on ratkaisematon. Kannanhoidollinen metsästys on edelleen pelkkää ongelman poistamista, ei arvokkaan riistalajin metsästystä. Jukka Bisi on edelleen yksi parhaiten susiongelman sosiaalista puolta ymmärtävistä asiantuntijoista Suomessa. Susikonfliktista väitöskirjan tehnyt Jukka Bisi sanoo, että jos sudella olisi riistataloudellinen arvo, se voisi lisätä metsästäjien positiivista suhtautumista suteen.. VUONNA 2010 Jukka Bisi julkaisi aineiston pohjalta väitöskirjan otsikolla Suomalaisen susikonfliktin anatomia. 21 RIISTA SUSI valvonnan vaikeus ja salametsästyksen ehkäiseminen eivät riitä perusteeksi kannanhoidolliseen pyyntiin. Susikantaan jahdilla ei ollut dramaattista vaikutusta. Toinen näkee sen perhekeskeisenä, sosiaalisena ja viisaana erämaan symbolina, jolla on olemassaolon itseisarvo ja jota voi kutsua persoonapronominilla ”hän”. Syynä on muun muassa se, että susi ei ole kaikille toimijoille sama. Koska jatkosta ei ole taikaa, malli ei riitä kehittämään pyyntikulttuuria. Voisiko Pirttimaan ehdotus olla sellaista keskitien kulkemista, jolla tulehtunut susikysymys alkaisi viimein taittua. VASTIKÄÄN Metsähallituksen Eräpalveluiden erätalousjohtajan paikalta eläköitynyt Jukka Bisi vastaa puhelimeen kotikunnailtaan Kainuun Kannanhoidollinen metsästys on edelleen pelkkää ongelman poistamista, ei arvokkaan riistalajin metsästystä. Susijahtiin soveltuvia koiria ei aleta jalostaa, pyyntimenetelmiä ei aleta kehittää eikä metsästysseurueita synny. Kuten vuonna 2019 nähtiin, kannanhoidollisen metsästyksen ongelma on ennakoimattomuus
”Äkkiseltään en olisi kannatta”Jos kantaa säädellään väärin, siinä voi olla piru irti.” Suden metsästyksen pitäisi olla tarkoin säädeltyä. Susilauma muodostuu alfa-parista ja muutamasta saman kesän pennusta. Sillä ei ole vielä aikuisen suden voimaa ja rohkeutta, eikä se vielä osaa. Koiravahinkoja tulisi. Se on nähty muiden petojen kanssa. Hän on juuri lähdössä juoksuttamaan metsään karkeakarvaista saksanseisojaansa. Ajokoira on sudelle suupala, jos susi päättää kääntyä päin. Hän uskoo myös, että mikäli 2–3 ajokoiran ajueet pistettäisiin suden perään, susi oppisi välttämään ihmistä ja koiraa erittäin nopeasti. Mutta mahdollista se on. Bisin mukaan alle vuosikas susi on samanlainen huntalo kuin nuori koira. Kun lauma on koossa ja alfapari elossa, koiraja kotieläinvahinkoja sattuu vähemmän. Hänen talonsa sijaitsee Kemilän ja Kivesjärven susilaumojen reviireiden rajalla. Jukka Bisi allekirjoittaa Pirttimaan vaatimuksen, että pyynnin aloittaminen edellyttäisi tarkkaa lainsäädäntötyötä. “Olen ajatellut samankaltaisia. Varmaan kirjoittanut aiheesta jonkun artikkelinkin aikoinaan”. ”Pennut eivät vielä osaa saalistaa, joten mitä ne sitten syövät. Hän sanoo pohtineensa, että jos sudelle muodostuisi riistataloudellinen arvo, se todennäköisesti lisäisi metsästäjien positiivista suhtautumista suteen. Alfa-parin tappaminen voi pahentaa koiraja kotieläinvahinkoja.. SUOMEN Luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtaja Hanna Halmeenpää suhtautuu Pirttimaan ehdotukseen varauksellisesti. Usein mukana on naaraspentu myös edelliseltä kesältä, jonka tehtävä on auttaa pentujen hoidossa. Bisin pohdinta vastaa luonnonsuojelijoiden vanhaa argumenttia. 22 RIISTA SUSI Vaalasta. Öiset kulkijat huomasi aamulla Bisin saksanseisoja, joka alkoi merkkailla aktiivisesti reviiriä takaisin omakseen. Yksi haaste on Bisin mukaan luonnonsuojelijoiden saaminen mukaan. Metsästys pitäisi kohdistaa nuoriin yksilöihin. Bisi kertoo asuvansa susien keskellä. Esittelen Pirttimaan idean ja Bisi myöntelee. Jos sudenpyyntiin ryhdyttäisiin, kantaa pitäisi siis harventaa valikoiden. ”Kaikki eivät tule antamaan periksi”, Bisi sanoo ja viittaa sudensuojelijoihin. Jos kantaa säädellään väärin, siinä voi olla piru irti”, Bisi mietiskelee. Susien keskellä asuminen ja laumojen tarkkailu on saanut Bisin ajattelemaan susiasiaa entistäkin syvällisemmin. Puolivuotiaan suden ruuan tarve on valtava ja nälkäisenä peto hakee ravinnon vaikka sisältä navetasta. Bisiä huolettaa, mitä tapahtuu, jos laumasta tapetaan alfasusi, ”se hirventappaja”. Bisi uskoo, että ongelmatonta sudenpyynnin aloittaminen ei olisi. Viime marraskuussa 6–7 suden lauma ohitti talon vain 80 metrin päästä. Bisi ei myöskään pidä täysin varmana, että suden ympärille muodostuisi samanlaista metsästyskulttuuria kuin karhun kanssa
Suojelijat painottavat, että virolaiset sietävät jopa seitsenkertaista susikantaa, metsästäjiä puolestaan miellyttää se, että susikantaa voi säädellä niin vapaasti. Sen vuoksi sutta jahdataan hyvin joustavasti. Susi voisi siis jatkossa löytyä aina liitteestä V liitteen IV sijaan. Syynä on se, ettei suden ja poron katsota sopivan samalle alueelle. Yleisesti ottaen Suomen luonnonsuojeluliitto vetää susikysymyksessä maltillista linjaa. Suden suojelustatuksen höllentäminen antaa väylän muuttaa luontodirektiiviä. EU-komissio ehdotti joulukuussa 2023, että suden status voitaisiin muuttaa täysin rauhoitetusta lajista suojelluksi lajiksi. Sen sijaan poronhoitoalueella susi on liitteessä V, mikä mahdollistaa metsästyksen. Suomi on tukenut siirtoa maaja metsätalousministeri Sari Essayahin ja ympäristöministeri Kai Mykkäsen johdolla. Susi siis siirrettäisiin Euroopan luonnonsuojelusopimuksen eli Bernin sopimuksen liitteestä II liitteeseen III. Tutkijoiden määrittelemä suotuisan suojelun taso, siis populaation koko, joka pitkällä aika välillä pitäisi susikannan elinvoimaisena on noin 500 yksilöä. Esimerkiksi Metsästäjäjärjestöt ovat kritisoineet linjausta. Uuden, arvostetun suomalaisen riistalajin poikastuotantoa?. Syyskuussa 2024 EU-jäsenmaiden enemmistö kallistui komission ehdotuksen puolelle ja joulukuussa 2024 Bernin sopimuksesta vastaava komitea teki päätöksen. Myös Virossa sudesta kamppaillaan, mutta silti voi kysyä, onko Viro kirjailija Tuomo Pirttimaan toteutunut utopia, tie jota Suomen tulisi yrittää kulkea: Enemmän susia ja pyynti päälle. Vaikka susi on Suomessa määritelty riistalajiksi, se on sijoitettu poronhoitoalueen eteläpuolella EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV. Kun puoli Suomea on sudeton, se lisää sudensuojelupainetta muualla. Nyt EU:ssa puhaltavat muutosten tuulet. Metsästyksen avaaminen nykyisellä susimäärällä on Halmeenpään mukaan ennenaikaista. Poronhoitoalueella susi on koko lailla lainsuojaton, sillä käytännössä kaikki kaatolupahakemukset hyväksytään. Poronhoitoalueella susi on koko lailla lainsuojaton, sillä käytännössä kaikki kaatolupahakemukset hyväksytään. Halmeenpää muistuttaa, että raportin laatineiden tutkijoiden mukaan Suomen susikanta on jakautumassa itäiseen ja läntiseen, mikä lisää tarvetta osapopulaatioiden vahvistamiseen. SUOMEN EU-sitoumukset määrittävät Suomessa sitä, miten sutta voi metsästää. Haasteena on se, että jokaisen jäsenmaan tulee hyväksyä siirto. Sekä suomalaiset metsästäjät että suojelijat pitävät Viroa esimerkkimaanaan. Luku on suurempi kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa elinvoimaisen kannan kooksi on määritelty 300 yksilöä. Se tarkoittaa, että laji on tiukasti suojeltu ja metsästys tiukasti säädeltyä. 23 RIISTA SUSI massa, sillä Suomen susikanta ei ole tasolla, joka kestää metsästyksen.” Suomen susikanta on tällä hetkellä noin 350 yksilöä, joskin Halmeenpään tietojen mukaan se on kasvusuunnassa. Vuonna 2020, Viro pisti pystyyn 140 suden jahdin, jonka tavoitteena oli leikata kanta puoleen. Luontodirektiivin liitteen IV sisältöä ei ole koskaan muutettu muutoin kuin uusien EU:n jäsenvaltioiden liittymissopimusten yhteydessä. Esimerkiksi Virossa susi kammettiin jäsenneuvotteluissa kokonaan luontodirektiivin liitteeseen V. Se esimerkiksi lähtökohtaisesti hyväksyy viranomaisten esittämät vahinkoperusteiset poikkeusluvat
Vuodesta ja kanalintukantojen tilasta riippuen, saattaa huurrelinnun pyynti olla mahdollista myös hieman etelämpänä. 24 RIISTA LATVALINNUSTUS Upea aamuaurinko hellii meitä suuren suon läpi hiihtäessämme.. 24 RIISTA LATVALINNUSTUS L A T V A L I N N U S T U S Teksti ja kuvat S a a n a K a m u l a Kaiken kelin Kukkaro-Lakla Aina ei latvalinnun metsästykseen ole pakko lähteä kaukaisimpaan Lappiin. Suuntasimme suksenkärkemme itärajan tuntumaan, Pohjois-Karjalaan, Kukkaro-Laklan metsästysalueelle
Kun viimein pääsemme liikkeelle, pakkanen on onneksi hieman hellittänyt ja lämpömittari näyttää –16 astetta. Ensimmäinen tilanne Seuraavana päivänä jakaudumme kahteen porukkaan ja lähdemme Valtterin kanssa hiihtämään kelkkauraa pitkin, suuren suon suuntaan. Tuskinpa ne latvoissa istuisivatkaan tällaisella tuulella.. Jälki on valtaosin peittynyt tuulen tuiskuttamaan lumeen, mutta se on silti Emme lopulta näe lintuja koko päivänä. Kokeilemme hiihtää umpisessa, mutta eipä ole keli edellisestä päivästä muuttunut, vaan meno on edelleen pohjia myöten rämpimistä kulkimista riippumatta. Puhuri pudottelee puista suuria, pehmeitä puuteripommeja ja hilesuihkuja on tarjolla kaikkialla ympärillämme. Tuskinpa ne latvoissa istuisivatkaan tällaisella tuulella. Myöhemmin iltapäivästä tuuli nousee, ja alkaa puhaltaa kovaa. Sekä liukulumikengät, pitkät sukset, että kaikki siltä väliltä uppoavat syvälle pohjattomalta tuntuvaan hötöön. Suo on todella hyvännäköistä metsoaluetta. Onneksemme kuitenkin henkäyksen kevyenä pölynä. Enpä ihan heti aavistanut, että Lieksassa pääsemme tällaisia pakkasia kokemaan. Saavuimme edellisenä iltana mökille vasta kello 22.30 ja kaikilla on tavarat vielä aivan levällään, joten valmistelut sujuvat hitaasti. Urhoollisesti teemme pienen lenkin metsän kautta ja harjun päältä koukaten, mutta lopulta siirrymme hikisinä jonkun muun tekemälle vanhalle hiihtojäljelle. Hiihtelemme vielä tovin, mutta emme lopulta näe lintuja koko päivänä. Humpsahdan entistäkin syvemmälle, ja kokeilen sauvalla hangen paksuutta. Melkein naurattaa, ei ole oikein matkantekokeli tämä. Kynnämme latua jonossa, vuorotellen letkaa vetäen, hakkuiden reunoja kierrellen. Olisi se viimamaski pitänyt asentaa ennen lähtöä. Lumi on upottavaa puuteripölyä. Edellisenä päivänä alkanut tuuli jatkaa pauhaamistaan, ja täällä avoimessa maastossa se puhaltaa entistä kovempaa. 25 RIISTA LATVALINNUSTUS 25 RIISTA LATVALINNUSTUS A uton mittari näyttää –35, eikä moottorin lämpö meinaa pysyä riittävän ylhäällä. Säiden takia hieman seuraavan päivän jahti jännittää. Sauva uppoaa kahvaa myöten valkoiseen puuteriin. Aamulla käytämme turhauttavan paljon aikaa metsälle lähtöön. Jollain on siis ollut saalisonnea. Jahtireppuja pakatessa katselemme mökin ikkunasta, kun haukka on metsästänyt ukkoteeren ja syö sitä järven jäällä
Tarkka paikka on yllättävän vaikea löytää. Lähdemme silti tarkistamaa puiden alla olevan maaston. Matkaa on 370 metriä. Mittaan etäisyyden. Tuulee edelleen kovaa ja ihmettelen miten teeret voivat viihtyä latvoissa tällaisella säällä. Metsästäjä antaa vielä muutaman muun vinkin lähialueen lintupaikoista, jonka jälkeen toivotamme toisillemme mukavia jahteja. Uran käyttäminen tuntuu jopa liian helpolta, mutta samalla toivotan tasaiseksi tamppautuneen Teeret keikkuvat tuulessa edestakaisin, korkeiden koivujen latvoissa. Haravoimme aluetta läpi, emmekä näe mitään merkkejä osumasta ja lopulta löydämme myös koivut joissa linnut keikkuivat. Myöhemmin kelkkauralla vastaamme hiihtää paikallinen metsästäjä. Tähystän kiikareiden läpi kun laukaus lähtee ja lintujen reaktioista päätellen näyttää siltä, että laukaus menee ohi. Löydämme hyvän näköistä seutua: pienipiirteisiä soita, matalia mäntyjä, sekametsää ja kumpuja. Kun saavumme ennalta sovittuun tapaamispaikkaan, metsätien risteykseen, näkee Valtteri kaukana puissa lintuja. Kun suksi ei luista Aamulla sängyssä kuuntelen kun märkiä ja painavia lumipatjoja liukuu jyristen mökin katolta alas. Jään taka-alalle tähystämään, kun Valtteri asettuu hankeen makuulle ampumaan. Lämpötila on yön aikana noussut pariin plusasteeseen. Olemme sopineet syövämme yhteisen lounaan Annabelin ja Samun kanssa kello yhdeltä, joten päätämme kääntyä takaisin päin. Jakaudumme taas kahteen porukkaan ja lähdemme Valtterin kanssa seuraamaan kelkkauraa vastakkaiseen suuntaan kuin edellisenä päivänä. Kiikaroimme latvoja aktiivisesti, mutta lintuja ei vain tunnu osuvan kohdalle.. Lähdemme metsän suojissa etenemään, kunnes Valtteri päättää, että hän on riittävän lähellä. 26 RIISTA LATVALINNUSTUS helpompi hiihtää kuin pehmeä puuterihanki. Annabel ja Samu saapuvat myös paikalle, ja lounastulien jälkeen etsimme puiden alta merkkejä vielä hetken, jonka jälkeen julistamme linnun ohiammutuksi, ja suuntaamme takaisin autolle. Siellä teeret keikkuvat tuulessa edestakaisin, korkeiden koivujen latvoissa. Liian kaukana. Ne kuulemma oleskelevat suon keskellä metsäsaarekkeessa, ja saattavat näin tuulisella säällä päästää hiihtäjän ohitseen ihan muutamien metrien päästä. Jäämme jutulle, ja hän kertoo nähneensä tällä suolla kaksi metsoa. Käytämme kelkkauraa osan matkaa päästäksemme helpommin hieman syvemmälle maastoon
Isoja, kosteita rättejä alkaa sataa vaakasuorassa. Teemme makkaratulet hakkuuaukealla olevalle kummulle, josta on myös hyvä tähystää lintuja.. Lumi paakkuunValkoinen maa, tummanvihreä metsä ja vaaleanharmaa taivas. Soitamme väliaikatiedustelun Samulle, ja sovimme näkevämme Annabelin ja Samun läheisen järven pohjoispuolella lounaan merkeissä. Keli muuttuu koko ajan märemmäksi. Maisema on ikään kuin kolmen päällekkäisen raidan maalaus: valkoinen maa, tummanvihreä metsä ja vaaleanharmaa taivas. Pysähtelemme kiikaroimaan lupaavan näköisiin paikkoihin. 27 RIISTA LATVALINNUSTUS jäljen tervetulleeksi vaihteluksi, koska edellisten päivien puuteriumpisessa eteneminen oli todella raskasta. Ensimmäisen metsästyspäivän valkoinen satumaa on muuttanut ulkonäköään, eikä puissa ole enää lunta juuri lainkaan. Umpihankeen uupuneina etenemme seuraavana päivänä syvemmälle alueelle kelkkauraa pitkin. Tuulee edelleen todella kovaa. Tummanvihreästä pitäisi nyt pystyä bongaamaan lintuja, mikä ei missään tapauksessa ole helppo tehtävä. Lähdemme hiihtelemään tapaamispaikkaa kohti
Valkoisella hangella puun alla on lintujen jätöksiä. Lähdemme hitaasti etenemään. Putoilemme jatkuvasti kovan kerroksen läpi, ja ylös nouseminen saa reidet hapoille. Kaikki ympärillä on kylmää ja märkää, ja nuotion tekeminen tuntuu ensin epäitoivoiselta rävellykseltä. Nyt on heti tehtävä tulet ennen kuin alkaa suututtaa. Tulipaikkamme vieressä on mäntyrykelmä, jonka alla on lintujen jätöksiä. Lintuja emme taaskaan ole nähneet, mutta paluumatkalla löydämme kahteen otteeseen männyt, joissa on istunut lintu syömässä hyvinkin äskettäin. Lintuja ei näy, mutta maisema on kaunis. Hiihdämme kelkkauraa auton suuntaan. Hiihtosää on nyt hieman mukavampi. Isken liukulumikengät lumeen pystyyn. Valtteri käy suon laidassa tarkistamassa, josko metso näkyisi uudestaan, mutta emme saa linnusta enää havaintoa. Yrittänyttä ei palkita Seurueemme viides jäsen, Olli, on saapunut mökille edellisenä iltana. Mäntyjen havutupsut loistavat epätodellisen keltaisina, samalla kun muu maisema on värittömän harmaa. Kiireettömän lounastauon jälkeen palaamme auton suuntaan. Kovemman kerroksen alla lumi on todella raskasta, jopa nuoskaista. Pitkän, rauhallisen lounaan jälkeen lähdemme jatkamaan matkaa. On vain ajan kysymys että osumme paikalle oikealla hetkellä. Suolla näyttää kuin kaikki muut värit, paitsi harmaa ja keltainen, olisi poistettu paletista. Päätämme kokeilla umpisessa hiihtämistä, mutta toteamme heti, että hanki upottaa paljon. Aurinko laskee pian ja päivä alkaa jo hämärtää. Tämä reissu on hänen ensimmäinen kosketuksensa latvalinnustukseen. Lumikakkua on kertynyt pohjiin monta senttiä. Olemme onneksi pakanneet reppuun kuivia tikkuja sytykkeiksi, ja niin vain kuitenkin saamme tulet aikaiseksi ja pääsemme paistamaan makkaraa. Hiihdämme saman suuren suon reunalle, jossa kävimme pari päivää aiemmin, katsomaan josko paikallisen metsästäjän vinkkaamat metsot olisivat siellä syömäpuuhissa. Vaaleansinistä taivasta pilkahtelee pilvien takaa silloin tällöin. Kyllä täällä elämää siis on, mutta emme vain ole osuneet sopivasti kohdalle. Enää emme uppoa hankeen, mutta pitokarvoihin ja suomupohjiin pakkautuva loskalumi saa sukset tuntumaan siltä, kuin raahaisi isoja lisäpainoja jaloissaan. Tästä aiomme hiihtää ohitse toistamiseen. Metsätien laitaan saapuessamme musta metso lähtee puusta lentoon. 28 RIISTA LATVALINNUSTUS tuu suksien pohjaan todella pahasti ja kulkeminen on erittäin raskasta. Yhtäkkiä Valtteri pysäyttää minut ja Ollin, ja viittilöi ja kuiskailee jännittyneesti, että edestä lähti lentoon teeriä. Teemme lounastulet hakkuuaukealle mäen päälle, jotta voimme samalla kiikaroida ympärillä olevien puiden latvoja. Ukkoteeri pyrähtää siivilAvoimien reunoilla hiihtelemme puiden suojissa, mahdollisimman hyvin lintujen katseilta suojassa.. Suksi lipsuu edellispäivän urilla hiihtäessä, mutta kun aiemmat rehkimiset ovat tuoreessa muistissa, ei pieni liikaluisto harmita lainkaan. Lämpötila kieppuu nollassa ja tuuli on tyyntynyt, eikä lumi pakkaudu enää suksien pohjiin. Hetken päästä, liikkeelle lähdettyämme, riekko lentää parinkymmenen metrin päästä ohitsemme. Lähdemme Ollin ja Valtterin kanssa kolmestaan maastoon ja suuntaamme samalle alueelle kuin edellisenä päivänä, toiveenamme yhyttää männyissä ruokailevat linnut. Laskettelemme mäkiä alas, hiihdämme hakkuiden reunoja, kierrämme pieniä soita ja kynnämme vitikon läpi
Ehdin juuri näkemään, kun iso metso hyppää korkealta männyn latvasta siivilleen ja liitelee suon suuntaan. Hivuttaudumme eteenpäin, ja näemme nyt selkeästi kun akkateeri pomppaa lentoon kiepistä. Saimmepa ainakin tapahtumaa vielä reissun loppuun. Eipä kuitenkaan vieraspaikkakuntalaisena ole muuta mahdollisuutta, kuin metsästää niinä päivinä joille luvat on hankittuna. Viimeisillä hämärän hetkillä katselemme auton ikkunasta kun läheisen leirikeskuksen pihapuissa istuu suuri teeritokka. Päätän silti yrittää lähemmäs. Valtteri ja Olli hiihtävät vierelleni ja kuiskuttelen heille havaintoni. Hyvästä yrityksestä huolimatta saamme koko päivän taas nauttia maiseman tyhjyydestä. Hiihdän hitaasti suoraa linjaa lintuja kohti. Vieläkin olisi pitänyt varovaisemmin lähestyä puuston reunaa! Harmittaa isosti. 29 RIISTA. Totean itselleni, että tokihan metsästäessä mieli saa olla pessimistinen, mutta jalat eivät. Mittaan etäisyyden puuhun: 112 metriä. Tarkistan linnun vielä kiikareilla, ja kyllä, latvassa istuva teeri on akka. Mitenköhän ihmeessä näin vaihteleviin keleihin kuuluisi varustautua. Päivän viime valoilla alkaa kuitenkin tapahtua. Valmiilla uralla hiihtely on puolestaan äänekästä kuin lasinsiruilla liukuisi. Miksi sitä täältä pois lähtisi, kun selkeitä merkkejä linnuista on saatu jo moneen otteeseen. Harmittaisi jos ei jo naurattaisi. Tietävät olevansa siellä turvassa. Olen tältä matkalta ampunut lintuja monesti, mutta jostain syystä nyt tuntuu, että haluan päästä lähemmäs. Odottelemme rauhassa liikkumatta, josko linnun seuraksi liittyisi muita, mutta hetken ihmeteltyään akkateeri lentää lopulta tiehensä. Pohdimme yhdessä metson perään lähtemistä, kun yhtäkkiä silmäni huomaavat noin 400 metrin päässä ison teeriparven koivuissa. Viimeiselle päivälle sääukko nakkaa meille taas napakan pakkasen, mikä ei valitettavasti suojasäiden jälkeen lupaa hiihtosäälle hyvää. Umpinen on paikoin pettollisen kantavaa, kunnes yhtäkkisesti humpsauttaa hiihtäjän polvea myöten hankeen. Narskuvasta lumesta lähtee korvia huumaava meteli. Se kaartaa vasemmalle, ja palaa sitten edessämme olevan korkean männyn latvaan istumaan. Kova kansi kannattelee toiveikkuutta herättävän sekunnin murto-osan ajan, kunnes humpsauttaa läpi märänpehmeään kerrokseen. Yritämme kiikaroida sen lentoa, mutta lintu liitää kaukaisuuteen ja katoaa näkyvistä. Tilanne on vaikea, koska seisomme aivan avoimella keskellä hakkuuaukeaa. Pettymyksekseni teeret eivät kuitenkaan kestä painetta, vaan koko parvi tiputtautuu lentoon. Voittavia arpoja ei ole. Pitäisi vaan nyt sopivasti käydä tuuri. Yöllä on taas pakastanut, ja hanki on nyt muuttunut todellakin korpuksi. Koetamme vielä hiihdellä teerien pakosuunnalla parvea etsien, mutta turhaan. Hiihdän hiljaa, silmät linnun hahmoa hakien hakkuuaukon reunalle. Suuntaamme siis suksenkärjet jälleen kohti soita ja metsämaastoja, odotukset sopivan matalalla. Ei ollut meillä tällä kertaa onni myötä. 29 RIISTA LATVALINNUSTUS leen edestämme. Emme löydä lintuja enää, ja päivä alkaa jo painua illan puolelle. Hieman päälle 300 metriä jäljellä. Viimeinkö onnistaa. Kaivannosta ylös nouseminen on työn ja tuskan takana. Kierrämme taas samoja soita ja metsiä. Pysähdyn mittaamaan etäisyyden. Hiihdän hiljaa, silmät linnun hahmoa hakien hakkuuaukon reunalle. Lasken sauvat hitaasti kädestäni ja otan kiväärin selästä siltä varalta, että perässä latvaan lentää ukko
Kettuun on perinteisesti liitetty sana “viekas”, mutta tämä on hieman harhaanjohtavaa, sillä kettu ei ole ovela tai erityisen laskelmoiva. Kettu on riistaeläimenä äärimmäisyyksiin asti varovainen. Jos se aistii jonkin asian edes jossain määrin Ketun tapaa käydä haaskalla kuvaa parhaiten termi “piipahdus”.. Yleisesti sivuutettu seikka asiassa on nimittäin haaskan ja kyttäyspaikan sijoittaminen, jolla on jahdin tuloksellisuuteen kaikkein suurin merkitys. Toki haaska vetää kettuja puoleensa, mutta hyväkään haaska ei ole tae kyttäyspaikan tehokkuudesta. Se käy haaskalla, ottaa sieltä suupalan ja tämän jälkeen kettu saattaa jo jatkaa matkaansa. 30 RIISTA KETUN KYTTÄYSPYYNTI K E T U N K Y T T Ä Y S P Y Y NT I Paikka, paikka, paikka – HAASKAPYYNNIN MERKITYKSELLISIN MENESTYSTEKIJÄ Saan vuosittain runsaasti kyselyitä ketun kyttäyspyynnin järjestelyistä ja tekijöistä, joilla saadaan lisättyä pyynnin tehokkuutta. Teksti A r t o M ä ä t t ä Kuvitus B e n j a m i n H o k k a n e n T yypillinen harhaluulo kyttäyspyynnissä on liiallinen luottamus haaskan vetovoimaan. Alati liikkuva Ketun reviiri on laaja ja kettu liikkuu paljon. Sille saattaa aivan hyvin kelvata varislintujen levittämät rippeet haaskasta ja se tyytyykin näihin ja palaa lupaavan lähestymisen sijaan takaisin näkösuojaan saatuaan sillä kertaa riittävän suupalan. Tyypillisesti tällainen pidempiaikainen haaskalla oleilu koskee nuoria yksilöitä ja toisaalta lopputalvesta talven nälkiinnyttämät yksilöt ovat luotettavasti houkuteltavissa ravinnolla. Kyttäyspyynnissä voidaan usein havaita ketun tekevän ohimarsseja ja lupaavia lähestymisyrityksiä. Patologisen vainoharhainen Ketun makrotason päivärutiinit ovat ennustamattomia ja tämä johtuu pitkälti ketun tarkkaavaisuudesta ja patologisuuteen asti menevästä vainoharhaisuudesta. Ketun epäsuora kiinnostus haaskaan tekee sen toiminnasta ennalta-arvaamattoman. Kettu välttää ensimmäisen elinvuotensa jälkeen lajitovereitaan kiima-aikaa lukuun ottamatta ja tämän takia se ei ole erityisen innoissaan viettämään aikaa haaskalla, jossa on muutakin liikennettä. Käytännössä ketun näkeminen haaskapaikan läheisyydessä ei kuitenkaan tae siitä, että se olisi tulossa suoraviivaisesti juuri haaskalle. Oikea paikka on kaikki kaikessa. Vaikka kettu liikkuukin ravinnonhaku mielessä, ei se hyödynnä ainoastaan helpoimpia ravintokohteita. Se epäilee uhkaa koko ajan ja osaltaan sen ennustamaton käyttäytyminen haaskan läheisyydessä liittyy juuri tähän ominaisuuteen. Ketun tapaa käydä haaskalla kuvaa parhaiten termi “piipahdus”. Toisaalta se saattaa tarkistaa haaskan moneen kertaan etäämmältä ennen siirtojaan, eli vain ani harvoin se viettää aikaansa haaskalla pidempään
Ensinnäkin havainnoitsijoita on enemmän, mutta toisaalta ihmisasutus muodostaa kettujen elinalueeseen rajapinnan, jollainen taas umpimetsistä puuttuu. Tapojensa orja Ketun heikkoutena metsästyksellisesti voidaan pitää sen rutiineja. Tällöin ollaan lähtökohtaisesti tilanteessa, jossa kettuja on mahdollista saada myös ilman haaskan vetovoimaa.. Päivärutiinien ja kulkureittien tunnistaminen liittyy oleellisesti kyttäyspaikan valintaan ja haaskan sijoittamiseen. Juuri näiden paikkojen etsimisen tulisi olla mielessä kyttäyspaikan suunnitteluvaiheessa. 31 RIISTA KETUN KYTTÄYSPYYNTI K E T U N K Y T T Ä Y S P Y Y NT I uhaksi, valitsee se mieluusti jonkin vähemmän uhkaavan vaihtoehdon. Tämän takia esimerkiksi jalkanarupyynti onnistuu, sillä kettu liikkuu omia jälkiään pitkin. Tämän takia niiden kulkureitit ovat näissä paikoissa painottuneet pienemmälle pinta-alalle. Juuri tämän takia puntarointi haaskan tarjoaman ravintohoukuttimen ja potentiaalisen uhan välillä on jatkuvaa ja monissa tapauksissa vasta kolmeen kertaan neljän tunnin aikana tarkistettu haaska on sellainen, johon voi uskaltautua, ehkä. Ihmisasutuksen ja maaston rajapintoja tulee hyödyntää kyttäyspaikan valinnassa. Tähän on kaksi syytä. Tähän liittyy ketun kohtuullisen tarkatkin aikataulut sen liikkumisessa elinalueellaan ja myös reitit, joita se käyttää liikkumiseen. Paras paikka kyttääjälle on olla selin ihmisasutusta päin ja niin lähellä tätä aluetta, että ketut kulkevat ihmisasutuksen ohi kyttääjän editse. Tällöin saavutetaan useita etuja. Erityisesti avoimilla paikoilla ne kohdat, joista kettu siirtyy metsästä toiseen, ovat avainroolissa paikan valinnassa. Ihmisasutus apuna Ketun metsästyksessä yksi selkeästi toistuva teema on ihmisasutuksen läheisyyden vaikutus kettuhavaintoihin. Tarkasteltaessa makrotason kikkailun sijaan ketun vuorokausirutiineja, on sen modus operandi, eli tapojen mukainen menettelytapa löydettävissä. Kyse ei siis välttämättä ole kettujen massakeskittymistä vaan enemmänkin siitä, että ihmisasutus rajaa mieluisaa aluetta ja liikkumiseen turvallisesti käytettävissä olevaa tilaa. Kyttäyspaikalle on helppo mennä, kyttäyspaikan takaa löytyy ketun hyväksymä ihmisasutus hajuineen ja äänineen ja kettujen liikkumatilaa näillä paikoilla on puristettu ihmisasutuksen suunnasta pienemmäksi. Se poikkeaa tästä vain silloin, kun se kokee jonkin asian uhkaavana tai epänormaalina. Ketut siis liikkuvat usein ihmisasutuksen laitoja myötäillen ja toisinaan sopivan paikan tullen piipahtavat myös pihoissa. Varovaisena eläimenä juuri nämä maaston avoimet uhkakohdat ovat niitä, jotka kettu valitsee tarkasti. Maastossa on olemassa kohtia, joita ketut käyttävät kulkiessaan, olipa näissä paikoissa puoleensavetäviä haaskoja tai ei
32 RIISTA KETUN KYTTÄYSPYYNTI × KYTTÄYSPAIKKA × HAASKA 100 M
3 Ketulla on kello Vaikka kettu käyttäytyykin haaskan läheisyydessä ennalta-arvaamattomasti, ovat sen isot linjat selkeitä. Tämän eteen kannattaa nähdä vaivaa, mikäli mielii kyttäämään parhailla paikoilla. Kettu tulisi saada vedettyä ampujasta sen verran etäälle, että kyttääjä ei ole ampumatilanteessa ketun lähialueella. 7 Hyvä paikka on hyvä ampumapaikka Hyvä kyttäyspaikka on sellainen, jossa on laaja näkyväisyys ja peitteetön ampumasektori. Apuna voi käyttää riistakameroita. 33 RIISTA KETUN KYTTÄYSPYYNTI 1 Selkä seinää vasten Kyttäyspaikka on tehokkain silloin, kun paikalle pääseminen voidaan tehdä ihmisasutuksen puolelta, eli alueelta, jossa kettu hyväksyy ihmisten hajut ja äänet. 6 Hyvä paikka ei ole aina omalla maalla Kyttäyspaikan sijoittaminen parhaalle mahdolliselle paikalle tarkoittaa sitä, että paikka itsessään ei katso maanomistussuhteita. 5 Helpossa paikassa tulee kytättyä Kyttäyspaikan tulisi olla niin helposti lähestyttävissä ja lyhyen kävelymatkan päässä, että sinne meneminen on vaivatonta. Paikanvalinnan prinsiipit. Tämän takia ketun kyttääjä joutuu usein ottamaan yhteyden maanomistajaan ja sopimaan kyttäyspaikan ja haaskan perustamisesta. Kettu kiertää aluettaan säännöllisesti silloin, kun se ei koe uhkaa. Tärkeää paikan valinnassa on sijoittaa kyttäyspaikka ja haaska siten, että ketut liikkuvat alueella luonnollisesti osana vuorokausirutiineitaan. Tällöin kyttääminen ei vaadi vaivannäköä ja kyttäämässä tulee käytyä pienellä kynnyksellä. Tällöin kettu tarkistaa ennen pakoaan mahdolliset äänet kyttäyspaikan suunnassa. Tätä kannattaa käyttää hyväksi pyynnin lisäksi myös kyttäyspaikan kartoituksessa. Myös siitä on hyötyä, että kaikki hajujäljet tulee jätettyä ihmisten alueelle ja samalla saadaan myös anteeksi ääniä, joita passiin siirtyminen vaatii. Tällöin tilanteet eivät tule yllätyksenä ja kettu on mahdollista ampua paikkaan, jossa se on ensimmäisen kerran ammuttavissa. 2 Haaska yksinään ei riitä Haaskan vetovoimaa liioitellaan. Tämän kuvitellaan helpottavan ampumista, mutta vaikutus on juuri päinvastainen. Tämä ei juuri koskaan tarkoita haaskaa tai edes sen välitöntä läheisyyttä. 4 Älä vedä kettuja syliin Perusvirhe on sijoittaa haaska liian lähelle kyttäyspaikkaa
34 RIISTA KUVAREPORTAASI K U V A R E P O R T A A S I 5× Rusakkojahdissa karkottavilla koirilla
Teksti ja kuvat S a a n a K a m u l a. 35 RIISTA KUVAREPORTAASI Yksinkertainen, pienen porukan rusakkojahti on täydellistä tekemistä leppoisaan sunnuntaihin. Pellonlaidassa tai metsätien mutkassa hiljaa passittaessa ehti samanaikaisesti ihailla maisemia, seurata koirien työskentelyä ja kokea jännityksen hetkiä
Peltomaisemaa pehmustaa pumpulinen auer ja pilvet hehkuvat nousevan auringon sävyissä. 36 RIISTA KUVAREPORTAASI AAMU on upean usvainen. Kaksi valkohäntäpeuraa pakenee hälinää avoimen maiseman poikki pomppien, ja katoaa lehtikuusimetsän siimekseen. Pian myös rusakko käy pyörähtämässä pellon reunassa, mutta kääntyy takaisin puuston sekaan ja onnistuu jallittamaan koirat. Toinen koiranohjaajista, Harri, saa saaliiksi metsäjäniksen. Pian radiosta kuuluu ilmoitus, että koirat päästetään nuohoamaan kuusenalusia. Asetumme hiljaa passiin metsäsaarekkeen ympärille. Ei kulu kauaakaan, kun metsästä kuuluu laukauksia. 1 KUVAREPORTAASI
Essin ja Maijan työskentelyä on ilo seurata. Motivaatio ei lopu kesken, hännät heiluvat ja nenät viistävät maata niiden etsiessä rusakoita tiheiköistä ja kuusien alta. Myös koiranohjaajat pääsevät hyviin tilanteisiin metsässä koirien kanssa kulkiessaan. 37 RIISTA KUVAREPORTAASI LABRADORINNOUTAJAT, Essi ja Maija, tekevät innoissaan töitä. Rusakko saa tehokkaat lähtövauhdit haukahtelujen saattelemana, ja parhaassa tapauksessa säntää suoraan passittajalle kopiksi. Karkottavat koirat toimivat hyvin pienten metsäsaarekkeiden ja rikkonaisen peltomaiseman läpikäymiseen, koska koirat eivät seuraa riistaa pitkälle. 2 37 RIISTA KUVAREPORTAASI
Herään mietteistäni kun saan ilmoituksen radioon, että vaihdamme vielä kerran passipaikkoja.. Tavoitteena on aamupäivän aikana käydä läpi muutama lähialueen metsäsaareke ja vanha pihapiiri. Nyt pitkäkorvat olisi vaan saatava makuistaan liikkeelle. Iltaisin useita nuoria rusakoita on näkynyt juoksemassa hiekkateitä pitkin. En lainkaan ihmettele, että täällä rusakot menestyvät hyvin. Toiseen ajoon asetumme maalaistalon piha-alueen ympärille. 3 4 AAMUN usva on tehnyt tilaa kirkkaalle päivälle. 38 RIISTA KUVAREPORTAASI ENSIMMÄISEN ajon jälkeen kokoonnumme yhteen ja teemme uudet suunnitelmat. Näkymä edessäni on avoin ja laaja. Siristelen silmiäni auringonpaisteessa ja katson valossa kylpevää, valkoisen lumihunnun peittämää maalaismaisemaa. Lämpö palaa kehooni kun aurinko alkaa lämmittää. Jahtiporukkamme on pieni, joten metsästyspäivää isännöivä ja koiranohjaajana toimiva Simo yrittää pohtia passipaikat tarkkaan. Maalla lapsuuteni kasvaneena, mutta kaupungissa nyttemmin asuvana maisema on minulle nostalgisella tavalla tuttu ja kotoisa: peltoja, metsäsaarekkeita, latoja, ojia, sähkölinjoja, vanhoja maalaistaloja ja niiden pihapiirejä. Aluetta reunustavat tuuheat kuusiaidat, jälkiä on lumella paljon ja latojen alla on monta sopivaa piilopaikkaa rusakoille
Paikallista metsästystä parhaimmillaan, hyvässä seurassa ja kauniissa maisemissa. 5 39 RIISTA KUVAREPORTAASI. Pitkiin ja vaativiin erämaareissuihin rutinoituneena tuntuu virkistävältä kävellä ulos mökin ovesta ja asettua odottamaan vieressä olevaan pellonlaitaan. 39 RIISTA KUVAREPORTAASI PÄIVÄ alkoi hienosti saaliin merkeissä, mutta loppupäivästä tuntuvat rusakot olevan todella tiukassa. Minua ei kuitenkaan haittaa lainkaan, vaikka aamun tapahtumien jälkeen tahti onkin hiljentynyt. Juuri nyt nautin suunnattomasti tällaisesta pienen mittakaavan jahdista: vain muutama metsästäjä ja koirat. Jälkiä on paikoin erittäinkin runsaasti, mutta jostain syystä eläimiä ei löydy mistään. Lienevätkö ne nyt tiukasti rakennusten alla päivälevolla
40 RIISTA RIISTAVERSTAS Puolentoista metrin korotuspala kääntää ampumasuunnan alaspäin, mutta rakennelmaa on edelleen turvallista käyttää ilman kaiteita.. Hyvä perustus tuo pitkän käyttöiän ja pitää rakennelman pystyssä myös myrskyssä. 40 RIISTA RIISTAVERSTAS Teksti ja kuvat J o e l A h o l a Korotuspala Tukeva kyttäyskopin jalusta takaa turvallisen käytön ja kääntää laukaisukulman alaviistoon
Ne tulevat pystytolppien ulkopuolelle. Arvostellaan kyttäyspaali jossain tulevassa Riista-lehden numerossa, mutta rakennetaan sille ensin tukeva jalusta. Yhdestä lankusta saadaan myös kaksi 140 cm korkuista pystytolppaa ja yksi 110 cm vaakapalkki. Esireikä helpottaa räikän kääntöä. Siitä saa hyvin tukea kiipeämiseen. 3 Rungon alaosaan ruuvataan pitkät palkit ja lyhyemmät päätypalat. Molemmat ongelmat ratkeavat käyttämällä perustana ruuvipaaluja. Rakennelma voi kaatua myrskyssä tai se saattaa kellahtaa ilkivallan seurauksena. Samasta laudasta on tehty vinotuet jokaisella seinustalle. Kopin painekyllästetyt aluspuut lukitaan keskipalkkiin kulmaraudoilla ja ruuvataan yläpuolelta lavan sivuihin. Viimeistään ne lukitsevat rakenteen tukevaksi. Rungon alaosaa käytetään yhtenä askelmana ja pystytolppa jätetään tarkoituksella tasoa korkeammaksi. Samalla runko saadaan irti kosteasta maaperästä ja mahdollisesta tulvasta, mikä tuo merkittävästi lisää käyttövuosia. 1 2 3 4 5 6 40 ohjetta lisää: retkeilymediaahola.fi / riistaverstas. Tämä luo arkkitehtuurille omat rajoitteensa. Lavan kaventaminen ylöspäin tukevoittaa rakennetta ja helpottaa tikkaiden rakentamista. Ylälaitaan lisätään kolmas palkki tukemaan lattialautoja ja kyttäyskoppia. Pienet raot takaavat sadeveden poistumisen tasolta. Ruuvipaalu on helppo kiertää oikeaan syvyyteen poikittaisella lankulla vatupassia silmäillen. 5 Ylätasolle rakennetaan laudoista lattia. 41 RIISTA RIISTAVERSTAS 1 Pääsen tänä talvena kyttäämään supikoiraa kaupallisesta kopista. 6 Noin 50 kilon painoisen kyttäyskopin saa nostettua lavalle kaverin kanssa. Ylälaidassa pitkät palkit sijoitetaan sisäpuolelle, sillä kyttäyskopin lattiassa on valmiiksi vain metriset aluspuut. Suurin mittoihin vaikuttava seikka oli kaupasta halvimmalla saatavan raakalankun pituus, 390 cm. Puolittamalla lankku saadaan pidemmät osat. 2 Kopin pieni koko vaatii kapeaa lavaa ja sisään kömmitään etupuolelta simpukkamainen rakennelma avaamalla. Pystytolpat on lukittu paikoilleen kansiruuveilla molemmilta puolilta ruuvipaaluja. Ruuvipaalut maksavat usein noin 20 euroa kappaleelta, mutta nämä ruuvit löytyivät pienellä haeskelulla puoleen hintaan. 4 Tikkaita varten lankku on sahattu kahdeksi soiroksi, joista saadaan pystytolppa ja poikkipuolat
YLLÄTTÄVINTÄ ja huolestuttavinta erävalvontalaissa ja erävalvontapäällikkö Henri Pelkosen puhelinhaastattelussa antamassa lain tulkinnassa on, että erätarkastajat eivät tee henkilötai turvallisuustarkastuksista valituskelpoista hallintopäätöstä. Kauheaa hallituksen esityksessä oli se, että metsästäjät olisi laitettu eriarvoiseen asemaan kuin muut kansalaiset. Lyhyesti prosessista voisi sanoa, että hallituksen esitys ja viranomaisen vaatimukset olivat sekä kauheita että huvittavia, tiedottaminen heikkoa, mutta itse lain kanssa pärjäillään. Se on laillista, eikä sitä voida kieltää. METSÄHALLITUKSEN tiedote 30.12.2024 erävalvonnan kasvavasta toimivallasta sai monet hätkähtämään. Kantelut johtavat harvoin mihinkään eikä virkavastuuta ole helppo päästä punnitsemaan. Onko metsästäjä viranomaiselle oikeusvaltion kansalainen vai epäluotettava alamainen. Tallenne on paitsi metsästäjän ja erätarkastajan, myös oikeusvaltion etu. pykälä luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. KOLUMNI OLEN seurannut erävalvontalain päivitystä kesästä 2023 lähtien. Millainen on viranomaisen ymmärrys hyvästä hallinnosta. Tuolloin kirjoitin aiheesta tällä palstalla kaksi kolumnia. Otsikko olisi voinut olla vaikkapa: Erävalvonnalle lisää toimivaltaa rikosten paljastamiseen –tavallisen metsästäjän näkökulmasta mikään ei muutu. Länsirajan viiden vuoden takaista koronariepottelua seuranneena voin sanoa, että sana vastaan sana -tilanteessa kansalainen on aina heikoilla, kun vastassa on virkamies. Jos näin on, seuraa monta jatkokysymystä. Viestiikö se rikollisille vai sille 96 prosentille metsästäjistä, jotka ovat nuhteettomia. 42 RIISTA. Hullutukset onneksi torpattiin, ja toimivaltaa lisättiin sinne minne pitääkin. MIELENKIINTOISEKSI tiedotteen näkökulman tekee se, että hallituksen esityksessä yhtenä lain säätämisen perusteeLain kanssa pärjätään p e k k a j u n t t i na käytettiin pelotevaikutusta: ”Valvontaviranomaisten toimivaltuuksiin tehtävät muutokset lisäisivät tiettyihin luonnonvararikoksiin liittyvää kiinnijäämisriskiä merkittävästi. Esimerkiksi taparikollisen perusoikeudet olisivat toteutuneet paremmin kuin kunniallisen metsästäjän. Otsikolla Erätarkastaja saa jatkossa tutkia metsästäjän repun ja saaliin lähetetty tiedote oli vaivatonta lukea voimannäyttönä, jopa pelotteluna. Sillä kun dokumenttia ei ole, ollaan sana vastaan sana -tilanteessa. Tämä on paitsi metsästäjän, myös tarkastajan oikeusturvan kannalta huono asia. Huvittavaa oli se, että kun esityksessä pohdittiin toimivallan lisäämisen vaikutusta perusoikeuksiin, kaivettiin esiin perustuslain 20. Tätä tuskin kukaan voi olla kannattamatta. Pykälät 10, 15 ja 7 yksityiselämän ja omaisuuden suojasta ja henkilökohtaisesta koskemattomuudesta kuitattiin viimeisessä virkkeessä. Kun on syytä epäillä rikosta, erätarkastajalla on nyt parempi mahdollisuus paljastaa rötös. Samaan aikaan Metsähallitus itse heikentää elinympäristöjä systemaattisesti ja paljon suuremmassa mittakaavassa esimerkiksi avohakkaamalla metsiä, vuokraamalla maitaan tuulivoimalle ja kaavoittamalla rantoja. Kenelle Metsähallitus viestii. Kun erätarkastaja ja kansalainen kohtaavat, perusoikeuksia loukkaavista toimista ei jää asiakirjaa, ellei tarkastus johda rikosilmoituksen tekemiseen. Sisäministeriön poliisiosaston erävalvontalain lausunnossa ehdotetaan, että tarkastukset pitäisi tästä syystä taltioida. Tiedotteen viesti oli: nyt meillä on valtaa, kannattaa käyttäytyä lainkuuliaisesti. Siksi neuvoni Metsähallituksen mailla metsästäville on, että tarkastus kannattaa aina videoida, äänittää tai muutoin dokumentoida. Metsähallituksen virkamies olisi saanut loukata kansalaisen pyhintä ympäristösyistä ilman rikosepäilyä. Toisenlaisenkin lähestymistavan olisi voinut tehdä laista, joka itsessään on kohtuullinen ja oikeasuhtainen. Miten ihmeessä leimaaminen ja pelottelu lisää metsästyksen mainetta ja yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä, joka mainittiin lakimuutoksen yhdeksi perusteeksi. Sääntelyn ennaltaehkäisevä pelotevaikutus edistäisi erityisesti metsästyksen ja kalastuksen lainmukaisuutta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä...” Herää kysymys haluttiinko pelotevaikutus saada aikaan tiedottamisella, kun laki hurjimpien toimivaltahaaveiden osalta vesitettiin
4 6 s.60 D E E R H U N T E R T A T R A NÄIN RAKENNAT KETTUKIVÄÄRIN BUDJETILLA METSÄSTYS – RETKEILY – LUONTO Helsingin Erämessut on uusi korkean profiilin eräalan tapahtuma, joka tarjoaa kävijälle erittäin laajan kattauksen tuotteita, palveluita, ohjelmaa ja tunnelmaa yhdellä pääsylipulla. Lähde mukaan seikkailuun! helsingineramessut.fi HELSINGIN ERÄMESSUT – UUSI ERÄALAN TAPAHTUMA!. 45 RIISTA VERILAMPULLA NÄKEE ROISKEET Varusteet s.68 “Tällä kertaa tapahtui jotain sellaista, johon Riistan tähtäintesteissä ei ole törmätty aikaisemmin.” S . Erämessuilla esillä ovat metsästys, retkeily ja luonto, kalastuksen ja vesiharrasteiden pysyessä samaan aikaan järjestettävien Vene Båt -venemessujen puolella
Lähde mukaan seikkailuun! helsingineramessut.fi HELSINGIN ERÄMESSUT – UUSI ERÄALAN TAPAHTUMA!. METSÄSTYS – RETKEILY – LUONTO Helsingin Erämessut on uusi korkean profiilin eräalan tapahtuma, joka tarjoaa kävijälle erittäin laajan kattauksen tuotteita, palveluita, ohjelmaa ja tunnelmaa yhdellä pääsylipulla. Erämessuilla esillä ovat metsästys, retkeily ja luonto, kalastuksen ja vesiharrasteiden pysyessä samaan aikaan järjestettävien Vene Båt -venemessujen puolella
110 metrin etäisyyteen päädyttiin sen takia, että tällöin Nykyään hintalappu käyttökelpoisen tähtäimen kohdalla on pienempi kuin ennen. Tänä päivänä suurin kasvava joukko hämäräkyttääjiä löytyy niin sanotun peura-alueen ulkopuolelta ja näillä alueilla erityisesti ketun kyttäysmetsästys on nostanut suosiotaan, sillä se on kansallisesti saavutettavissa oleva kyttäysmetsästyksen muoto pohjoista maatamme myöten. Pimeässä hyödyllisistä ominaisuuksista voidaan nostaa esiin throw lever, jonka arvon tietää vasta tähtäimiä pimeässä käytettäessä. Tällöin arvioitiin sitä, miten hyvin pienellä suurennuksella ampumasuoritus osuu. Tämä maali oli asetettu aluksi 150 metrin etäisyydelle testaajista, mutta testiotoksen laatuun nähden tällä asetelmalla niin sanottuun häntäpäähän ei saatu riittävästi eroja liiallisesta haastavuudesta johtuen. 46 RIISTA KIIKARITÄHTÄIMET TESTISSÄ R I I S T A T E S T A A Teksti ja kuvat A r t o M ä ä t t ä Testiryhmä J u h a L a n t t o , J a r i L a u l u m a a & A r t o M ä ä t t ä Huokeasti hämärään Testasimme hämäräominaisuuksien osalta x56 kokoluokan tähtäimet. Katselutestissä huomiota kiinnitettiin äärimmäiseen tähdättävyyteen eli kykyyn sijoittaa osuma tähtäimen suurimman käyttökelpoisen suurennuksen ja kohteen näkyvyyden puitteissa. Näitä ominaisuuksia ovat toimintakyky pakkaskelissä, hallintalaitteiden käytettävyys ja tuntuma, näkökentän laajuus, valopisteen koko ja himmeys erityisesti pienillä tehoasetuksilla, sekä näiden lisäksi kahteen osioon jaettu katselutesti. Kohde ei yksinkertaisesti ollut enää tähdättävissä yli puolella testattavista tähtäimistä. Vastaavasta testistä on kulunut kuusi vuotta, jona aikana tähtäinten ryhmä on kokenut suuria muutoksia. H ämäräkyttäys on metsästysmuotona tasaisen suosittu ja erityisesti pienpetojen kyttäysmetsästys tuo lajin pariin jatkuvasti lisää metsästäjiä. Testiasetelma keskisuuren ja suuren suurennoksen tähtäystesteissä oli kettusimulaatio, jossa oli käytössä pahvin ja ketun turkin yhdistelmä. Keskisuurennusta eli perusasetusta arvioitiin niin sanotun tähystysasetuksen käyttökelpoisuuden kautta. Näin testasimme Testin arvostelu on jaettu kuuteen osaan niiden metsästyksellisen merkityksen perusteella. Kyttäysmetsästykseen on perinteisesti liitetty mielikuva mojovasta hintalapusta, mutta tämäkin testi osoittaa sen, että jo kohtuullisella rahasummalla saa nykyään tähtäimiä, jotka ovat varsin sopivia vaativaankin hämäräja pimeäkyttäykseen. Vivun asennosta voidaan havainnoida suurennusasetus ja kylmässä tämä vipu helpottaa suurennoksen säätämistä.. Tällä on käytännössä oleellinen merkitys, sillä osa tilanteista vaatii nopeaa toimimista, jolloin sopivimman suurennuksen hakeminen tarkoittaa tilanteen hukkaamista. Asetimme hintarajaksi noin 1000 euroa. Toki isommalla rahalla saa edelleen parempaa suorituskykyä, mutta nykyään hintalappu käyttökelpoisen tähtäimen kohdalla on pienempi kuin ennen
On huomattava, että keliolosuhteet olivat vaihtelevia testin eri suoritusajankohtina, joten huonoimmat valaisuolosuhteet olivat erittäin haastavia. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut siihen järjestykseen, mihin tähtäimet käytännön testien jälkeen sijoittuivat. Kuten ennenkin, suoritettiin testaaminen useina iltoina ja eri testaajien toimesta. Tämän takia testi piti sisällään sekä haastavia kelejä, että kohtuullisen helppoja kelejä. 47 RIISTA KIIKARITÄHTÄIMET TESTISSÄ täydelisiä putoajia oli prosentuaalisesti hyväksyttävä määrä, mutta kärkipään erot saatiin edelleen selvitettyä. Huomio oli kunkin testattavan kohdan paremmuudessa, jonka mukaan tähtäimet asetettiin järjestykseen. Helpoimmat kelit olivat selkeästi armollisempia esimerkiksi Testissä olevat tuotteet Burris Four Xe 3-12x56 Burris Six Xe 3-18x56 Bushnell Nitro 3-18x56 GPO Spectra 5x 3-15x56i Hawke Frontier 30 SF 5-30x56 LR Dot Kite K6 2,5-15x56 Meopta MeoPro Optika6 3-18x56 RD SFP Steiner Ranger 4 3-12x56 Zeiss Conquest V4 3-12x56 Testaajat pyörittelivät tähtäimiä verraten niitä toiseensa. Keleihin vaikutti lähinnä vaihtelut pilviverhon paksuudessa eri iltoina ja pilviverhon kautta heijastuvan kaupungin “valosaasteen” määrä. Olosuhteet pyrittiin järjestämään siten, että testitilanne olisi ollut riittävän vaativa parhaille, mutta kuitenkin sellainen, jossa häntäpääkin saatiin järjestykseen.
Pisteytettävät arvioinnin kohteet Pakastustesti on nykyään Riistan käytössä oleva testimetodi, jossa tähtäimet jäädytetään pakastimessa -24 asteen lämpötilaan, jonka jälkeen niistä testataan hallintalaitteiden käytettävyys. Tässä osiossa huomiota kiinnitettiin erityisesti siihen, miten hallintalaitteet ovat käytettävissä “käsikopelolla”. Hallintalaitteet testattiin niiden tuntuman ja säätämisen jäykkyyden perusteella. Parallaksisäätö seuraa käytännössä mukana kaikissa niissä tähtäimissä, joissa suurennoksen suurimmat asetukset ovat yli 12x. Tämä kettu joutui mukaan testiotokseen.. Tämän lisäksi toinen osio pakastustestiä on -8 asteen “normaali kelien” osuus, jossa tarkastellaan toimintakykyä pikkupakkasilla. Pimeäkyttäyksessä tämä ominaisuus ei ole tarpeen ja siitä saattaa olla jopa haittaa tai ainakin tämä aiheuttaa usein sekaannusta, kun valoa säädettäessä sormet sattuvatkin parallaksisäätöön, jonka korjaaminen pimeässä on todella vaikeaa. 48 RIISTA KIIKARITÄHTÄIMET TESTISSÄ valopisteen osalta, jolloin isompi osa otoksesta säilytti toimintakyvyn, kun taas huonoimmat kelit olivat kohtuullisen armottomia. Pääkohde testaamisessa on kettu, joka on kokonaisuudessaan vaativin kytättävän riistan laji. Tällä kerralla molempien lämpötilojen tulokset olivat samat, eli pahin toimintakyvyn romahdus ja jäätyminen tapahtuu jo pikkupakkasilla, jos on tapahtuakseen. Tähtäimissä, joissa on parallaksisäätö, huomiota kiinnitettiin valopisteen säädön ja parallaksisäädön välisen eron selkeyteen. Tällä tarkoitetaan sitä, että onko kiikaritähtäimen suurennusasetus tunnusteltavissa säätökiekon “evän” perusteella. Tässä osiossa erityishuomiota kiinnitettiin otekohtien pitoon ja esimerkiksi suurennuskiekon asetuksen fyysiseen tarkasteltavuuteen. Lumimaan aikana kettua on mahdollista kytätä läpi yön, mutta aina toisinaan ne erehtyvät ammuttavaksi myös päiväsaikaan
Valopisteen rooli pimeässä tähtäämisessä on niin suuri, että tämän osion tulokset vaikuttavat myös tähtäimen hämärätestausosioon. Hyvä piste on käytännössä niin himmeä, että sitä ei pienimmällä asetuksella näe lainkaan tai sen näkee vain äärimmäisissä keleissä. 49 RIISTA KIIKARITÄHTÄIMET TESTISSÄ Näkökentän laajuus arvioitiin ampujan silmälle tulevan näkökentän laajuutena. Tämä ei ole sama asia kuin näkökentän laajuus asteina, vaan kyse on enemmän näytettävän kuvan koosta tähtäävälle silmälle. Tämä ominaisuus testattiin eristettynä eli pisteet arvioitiin ennen tähtäyssuoritusta asettamalla tähtäimet valopisteiden mukaiseen paremmuusjärjestykseen pimeässä huoneessa. Pahimmillaan liian kirkas piste estää tähtäämisen, koska se estää kohteen näkemisen. Asiaa voi siis verrata vaikkapa televisioon, jossa kuva näkyy suurempana tai pienempänä television koon mukaan. Tähdättävyyttä testattiin siis kahdessa eri osiossa ja molemmat osiot pisteytettiin, joten Valopiste on niin oleellinen osa tähtäämistä, että sen roolia ei mitenkään voi aliarvioida. Valopiste on niin oleellinen osa tähtäämistä, että sen roolia ei mitenkään voi aliarvioida. Valot paljastavat lopulta sen järjestyksen mihin tähtäimet asettuvat.. Oleellista testaamisessa on se, että testaaja ei tiedä mitä tähtäintä hän testaa. Tämän takia tähän ei kiinnitetty huomiota, eikä ristikoilla ollut tässä testissä vaikutusta tähdättävyyteen. Valopisteen ominaisuudet testattiin pienimmillä asetuksilla siten, että onko valopiste säädettävissä riittävän himmeäksi vai onko valopisteen kirkkaus liiallinen pimeässä tapahtuvaa tähtäämistä ajatellen. Keskisuurennuksen käyttökelpoisuutta arvioitiin sekä kohteen löytämisen, että tähdättävyyden osalta. Ominaisuus siis ikään kuin kertaantuu, samoin kuin valopisteen laadukkuus. Tässä avustajan rooli on tärkeä, eli hänen tehtävä on ojentaa tähtäimiä satunnaisessa järjestyksessä testaajalle, joka ei enää tässä vaiheessa säädä tähtäimiä, vaan vain testaa niiden tähdättävyyttä. Ristikon rooli tässä testissä ei noussut enää merkitykselliseksi, sillä nykyään käytännössä kaikkien metsästystähtäinten ristikot ovat keskeltä avoimia ja ne on suunniteltu käytettäväksi valopisteen kanssa. Valopisteen laatuun vaikuttaa kirkkauden lisäksi myös sen koko ja terävyys. Tämä ominaisuus testattiin siis eristettynä, mutta tämän ominaisuuden vuotaminen pimeätestaukseen on vääjäämätöntä. Toisaalta ilman pistettä ristikkoa on mahdotonta kohdistaa tarkasti pieneen kohteeseen
Maksimaalista tähdättävyyttä testattiin mallintamalla riistatilannetta ketun kyttäysmetsästyksessä. Tätä voidaan pitää testin vaativimpana ja merkityksellisimpänä osiona. Suurennusta on hulppeat 30x, joka tekee ainoastaan suurennoksen alapäästä käyttökelpoisen hämärässä.. Osalla suurennusta kestää kääntää isommalle, osalla 10x oli maksimi suorituskyvyn osalta. Vuoden 2019 testissä Riistan edellisestä “tonnin kyttäyskiikareiden” testistä on kulunut aikaa jo kuusi vuotta, jona aikana testiotos on kokenut liki täydellisen muutoksen. Tässä osiossa muiden arvosteltavien osa-alueiden vaikutusta tapahtui erityisesti näkökentän laajuuden sarakkeesta, joka vaikutti testaajien kokemukseen tähdättävyydestä. Testiotoksen muutosta voidaan pitää merkittävänä, sillä tässä testissä korostuu superzoom -tähtäinten esiinmarssi. Tulee siis muistaa, että sama valon määrä kuutamossa on eri asia kuin pilviverhon läpi tulleessa hämärässä. Vaikka tämä osio tulisi arvioida eristettynä muista pisteytettävistä osioista, on käytännössä mahdotonta ylenkatsoa näkökentän laajuuden ja erityisesti valopisteen laadukkuuden merkitystä, sillä ne pahimmillaan pilaavat käyttökelpoisuuden. Käytännössä suurin osa metsästäjistä käyttää perusasetuksena niin sanottua tähystysasetusta, jossa kohteen löytäminen maastosta on helpompaa, mutta metsästystä tehostaa se, mitä pienemmällä suurennuksella kohde on ammuttavissa. On muistettava, että tämä testi pitää hintarajoitettuna sisällään tavaraa, jonka soveltuvuus totiseen pimeäja hämäräkyttäykseen on kyseenalaista. Huomion kiinnittäminen pieneen suurennukseen johtuu metsästyksessä käytännössä havaittuihin seikkoihin, eli optiikka on kokonaisuudessaan sitä parempaa, mitä pienemmällä suurennuksella tähtääminen onnistuu. Yleisiä huomioita asetelmasta ja otoksesta Riistan edellisestä “tonnin kyttäyskiikareiden” testistä on kulunut aikaa jo kuusi vuotta, jona aikana testiotos on kokenut liki täydellisen muutoksen. Toki pimeä ja hämärä ovat skaalalla, eli olosuhteiden tarkka määrittäminen on vaativaa, sillä siihen vaikuttaa kohteen koko ja etäisyys, taustan sävy ja valon määrä, sekä kelin pilvisyys. Osa tähtäinmalleista on jäänyt pois valmistajien tarjonnasta ja uusia on tullut mukaan kosolti. 50 RIISTA KIIKARITÄHTÄIMET TESTISSÄ testin painoarvossa korostuu riistalaukauksen mahdollisuus. Hawke on testin selkein pitkän matkan ampumaetäisyyksille suunnattu tähtäin, jonka ulkoiset ominaisuudet eivät kerro totuutta hämäräominaisuuksista. Tästä vaikutuksesta johtuen yhtä ominaisuutta ei voida arvostella täysin objektiivisesti, koska katselukokemukseen vaikuttava ominaisuus on niin dominoiva. Maksimaalisen tähdättävyyden suurennusasetukset löytyivät tämän testin aikana vallinneissa olosuhteissa keskimäärin 10x suurennoksella, mutta tässä oli hieman tähtäinkohtaisia eroja. Tässä testissä päällimmäisenä näkyykin muutos, jonka voidaan sanoa olevan erityisesti hämärämetsästystä ajatellen merkittävä
51 RIISTA KIIKARITÄHTÄIMET TESTISSÄ Kirottu kuutamo MONI metsästäjä kehuu kuutamon valaisevaa vaikutusta ja pitää tätä keliä parhaana mahdollisena kyttäyskelinä. Kuun valo on kelmeää ja se vaikuttaa pimeään tottuneeseen silmään kirkkaalta, mutta käytännössä kyseessä on kohtuullisen vähäinen valo. Laukauksen piti olla hyvä, mutta osuma on alavoittoinen tai laukaus menee kokonaan kohteen alitse. Arto Määttä. Täten aistikokemus kuutamon valossa on usein se, että metsästäjän huomio ei kiinnity oikeaan kohteeseen, vaan kohteen alapuolen ylikorostuneeseen varjoon. Usein nämä kommentit tulevat niiden suusta, jotka eivät itse ole pimeässä kytänneet ja joilla luulo korvaa tiedon tässä asiassa. Tämä johtuu juuri siitä, että ylhäältä kohdetta valaiseva kuu saa kohteen alle varjon, joka vetää huomiota puoleensa. Kuutamo on amatöörien ja mooseksenaikaisten “Japanin Tasco -miesten” tarinankerrontakeli. Kuutamo on valaistusolosuhteena jyrkkä. Mitä pimeämpi pimeä, sen tehokkaampi metsästyksellisesti on pimeää edeltävä hämärä. Varjojen ja valon voimakas ero saavat aikaan ilmiön, johon moni metsästäjä on törmännyt. Tyypillisesti kuutamosta ei pidetä metsästäjien keskuudessa, sillä se vähentää riistan liikkumista hämärän rajamailla, painottaen liikkumista myöhempään ajankohtaan. Samaan aikaan kohteen yläosa saa niin paljon valoa, että se sekoittuu taustaan. Valo on spottityyppinen, eli se valaisee vain ne kohdat, joihin valo suoranaisesti osuu. Pimeässä kohteen näkymistä voi verrata siihen, että mustavalkoisen tai harmaan sävyjä sisältävän kohteen ja taustan fokusta eli tarkennusta huononnetaan. Tämä vetää puoleensa ja laukaus lähtee alavoittoisena. Henkilökohtaisesti en pidä kuutamosta, enkä anna painoarvoa niille lausahduksille, joissa kuutamoa ylistetään kyttäyskelinä. Kuutamo on monille kokeneille kyttäysmetsästäjille se vihoviimeisin keli, syitä on parikin. Tällöin kohteen reunat sekaantuvat taustaan (blurraantuminen) ja tummimpien alueiden massakeskittymät korostuvat. Tämä saa aikaan hämärän, jossa on voimakkaat varjot, eli keli ei ole verrattavissa vastaavan valomäärän hämärään, jossa näitä varjoja ei samassa määrin ole. Toinen ongelma kuutamon kanssa on universaali ja liittyy eläinten käyttäytymiseen
Superzoom tähtäimet kyttäysmetsästyksessä 1. Heikomman pienempien suurennusasetusten kuvanlaadun takia superzoomeja on käytettävä tähdättäessä suuremmilla suurennuksilla. 2. Pienempi käyttökelpoinen suurennus tarkoittaa laajempaa näkökenttää, joka metsästystilanSuperzoomit vastaan perinteiset teessa tarkoittaa vähäisempää tarvetta suurennussäädön pumppaamiselle. 3. Tämä hidastaa toimintaa ja heikentää onnistumisen mahdollisuuksia. Kyttäysmetsästäjä “elää” katselusuurennuksen ja ampumasuurennuksen välimaastossa. Burris Four Xe ja Six Xe ovat hyvä esimerkki tähtäimistä, joissa ei ole oikeastaan muuta yhteistä kuin merkki. Tässä tilassa tähtäinten käytettävyys korostuu ja hienovarainen säätäminen muuttuu kulmikkaaksi toiminnaksi, jossa tähtäin esimerkiksi väännetään täysille sen sijaan, että suurennus säädettäisiin optimaaliseksi. Tämä supistaa näkökenttää. 4. Perinteisissä 2,5-10 tai 3-12 suurennusalueissa tämä alue käsittää suurennussäädön puolivälin ja maksimisuurennuksen välin, eli säätökiekolla tämä tarkoittaa neljänneskierrosta. Tämä 90 asteen kattava säätöalue on helppo hallita, eikä edes säätöalueen ääripää ole käyttökelvoton. Superzoomeille on tyypillistä, että suurennussäädön yläpäässä on alue, joka lakkaa olemasta käyttökelpoinen pimeässä. Tämä johtuu runsaammasta linssien määrästä, mutta myös isojen suurennuskertoimien mukana tuleva parallaksisäätö vaikuttaa negatiivisesti tähtäimen suorituskykyyn pimeässä. Superzoom -tähtäimissä on usein enemmän hallintalaitteita kuin perinteisessä tähtäimissä. Kyttäysmetsästyksessä asiat tapahtuvat pimeässä, joten on hyödyllistä, että esimerkiksi valopistettä säädettäessä ei ole vaarana kääntää parallaksisäätöä. 52 RIISTA KIIKARITÄHTÄIMET TESTISSÄ SUPERZOOMIEN eli vähintään viisinkertaisella zoomilla varustettujen tähtäinten ja perinteisten eli enintään nelinkertaisella zoomilla varustettujen tähtäinten erot ovat usein vaikea tuoda esiin paperilla, mutta käytännössä eroja on enemmän. Riistalaukauksen yhteydessä suurempi näkökenttä helpottaa kohteen pitämistä näkyvillä aseen rekyylihypyn yhteydessä. Nämä asiat tulee kuitenkin pitää mielessä, sillä niillä on suora yhteys tähtäinten metsästykselliseen käyttöön. 2. Superzoomit vaativat parempaa laatua (korkeampi hinta), jotta niiden kuvanlaatu olisi paras mahdollinen. Tämä alue on usein hallitsematon, sillä säädön loppuvaiheessa tapahtuu liian paljon asioita liian lyhyellä säätökiekon liikkeellä. Perinteisillä suurennusalueilla varustetut tähtäimet ovat rakenteellisesti yksinkertaisia ja niiden kuvanlaatu pienemmillä suurennuskertoimilla on parempi kuin superzoomeilla. Sopiva suurennuskerroin on siis vaikea löytää saati, että sille olisi olemassa jokin fyysinen rajoitin. Perinteiset suurennusalueet, kuten 3-12x56 metsästyksessä 1. Usein tähtäinten ominaisuuksissa unohtuu metsästystilanne, joka erityisesti kyttäysmetsästyksessä on normaaleilla ihmisillä adrenaliinin eritystä lisäävä hetki. 4. Yksinkertainen kiikaritähtäin on helppo käyttää pimeässä ja kylmässä. Käytettäessä samoja suurennuskertoimia, on superzoomien kuvanlaatu yleensä heikompi vastaavan laatutason perinteisempiin tähtäimiin verrattuna. 3. Superzoomeille on siis tyypillistä, että ampuja joutuu erityisesti liikkuvien tai jatkuvasti paikkaa vaihtavien kohteiden kanssa pumppaamaan suurennusta kohteen paikantamisen ja tähtäämisen välillä. Ne liittyvät sekä tähtäinten ominaisuuksiin, että niiden käytettävyyteen. Optiikan laatuun nähden 4x zoom-kertoimella varustetut perinteiset tähtäimet ovat hinnaltaan huokeita ja mahdollistavat tarkemmin käyttötarkoitukseen sopivan tähtäimen valinnan pitkälle vietyyn kompromissiin verrattuna. Kun tähtäimessä on säädettävää vain valopisteen asetuksen ja suurennuksen säätöasetuksen osalta, voidaan huomio kiinnittää täysimääräisesti ampumasuoritukseen. Tähtäimen metsästyksellisyys on sitä parempi, mitä pienemmällä suurennuskertoimella riistalaukaus voidaan suorittaa. Myös otepintojen pidossa on eroa ja esimerkiksi säätökiekon evä löytyy vain Four Xe mallista.. Four Xe säilyy pakkasessakin toimintakuntoisena, kun taas Six Xe on altis jäätymiselle
Hämäräkyttääjän kannalta tilanne on hyvä, sillä nykyään vähemmällä rahalla saa selvästi enemmän kuin vaikkapa viitisentoista vuotta sitten. Viisinkertaisella zoomilla varustettuja tähtäimiä testissä oli yksi ja loput viisi kappaletta olivat kuusinkertaisella zoomilla. Testikettu numero 2. Isossa mittakaavassa voitaneen siis sanoa, että nykyään x56 kokoluokka ajatellaan yleistähtäinten ryhmänä, jossa hämäräominaisuudet nähdään vain yhtenä osa-alueena. Tällöin parhaallakin optiikalla puhutaan niin sanotuista "lisäminuuteista", eli paras optiikka jatkaa jahtia vain sen kriittisen vartin verran.. Esimerkiksi valopisteista löytyy nykyään täysin moitteettomia yksilöitä jo tässä noin tonnin hintaluokassa, eikä näkökentässäkään ole parhaimmilla moittimista. 53 RIISTA KIIKARITÄHTÄIMET TESTISSÄ käytännössä kaikki tähtäimet olivat kokoluokkaa 3-12x56, mutta tänä vuonna näitä tähtäimiä oli enää kolme kappaletta. Muutos ei näyttäydy hämäräkyttäystä ajatellen pelkästään positiivisena, sillä juuri isot zoom-kertoimet ja niiden myötä myytävä yleiskäyttöisyys nakertavat tähtäinten hämäräominaisuuksia. Sula maa on kyttäyspyynnissä haaste, jossa pelin henki muuttuu. Tässäkin testissä voidaan havaita, että pimeässä parhaiten pärjäävät tähtäimet ovat niin sanotusti perinteisiä, eivätkä superzoomit loista ominaiTyypillisesti oikeakätisille suunnatuissa kyttäystähtäimissä suurennoksen säätö tapahtuu vasemmalla kädellä vastapäivään kääntämällä, jolloin suurilla suurennoksilla suurennussäädön evä tai throw lever ei tule aseen latauskammen tielle. Hämäräkyttääjän kannalta tilanne on hyvä, sillä nykyään vähemmällä rahalla saa selvästi enemmän kuin vaikkapa viitisentoista vuotta sitten, jolloin vastaavasta tai jopa heikommasta suorituskyvystä joutui maksamaan premium-hinnan. Hämäräoptiikan trendinä voidaan pitää sitä, että hinta on laskenut merkittävästi entisajoista ja kalliimpien tähtäinten ominaisuuksia on valunut edullisempiin hintaluokkiin. Amerikkalaistyyppinen tapa on tehdä tämä päinvastoin, kuten esimerkiksi tässä Kitessä
Pimeätestissä nämä kaksi tähtäintä erottuvat edukseen muista ja vaikka näiden tähtäinten väliltä yritettiin kaivaa eroja, ei hienovaraisilla optisilla eroavaisuuksilla ollut vaikutusta suorituskykyyn. Täten kyseessä on selkeästi makuasia. 54 RIISTA KIIKARITÄHTÄIMET TESTISSÄ Kuin kaksi marjaa TÄLLÄ kertaa tapahtui jotain sellaista, johon Riistan tähtäintesteissä ei ole törmätty aikaisemmin. Steinerilla on vastavuoroisesti tavanomaista, että osuman sijoittaminen vie hieman enemmän aikaa, mutta osumat ovat keskimäärin parempia. Zeissin kuva on jyrkemmän mustavalkoinen, eli tämän ominaisuuden ansiosta kohde näyttäytyy selkeärajaisena ja tummana taustaan verrattuna. Zeissin avulla kohteen havaittavuus on nopeampaa ja tähdättävyys kohteeseen on aavistuksen helpompaa, mutta tässä piilee sudenkuoppa. On korostettava, että erot tähdättävyydessä tulevat esiin vasta tähtäinten suorituskyvyn äärirajoilla, eikä tesiryhmällä ollut selkeää konsensusta siitä, kumpi lähestymistavoista on parempi. Testivoittajan titteli jaettiin tasapisteillä Steinerin ja Zeissin välillä. Erot olivat hienovaraisia, mutta kyse näissä oli lopulta lähinnä makuasioista, eikä niillä ollut vaikutusta tähtäimen suorituskykyyn. Vaikka pisteiden valossa Steiner ja Zeiss olivat samanlaisia, on niiden kohteesta pimeällä tuottamassa kuvassa jonkin verran eroja. Molemmilla on puolensa. Steinerin ja Zeissin väliset yhtäläisyydet huomattiin jo niin sanotussa esitestissä, eli valopisteiden, hallintalaitteiden ja pakastustestien yhteydessä. Edes testiryhmän vetäjä ei osaa sanoa, kumpi näistä ominaisuuksista vetää lopulta pidemmän korren, vaikka molemmista tähtäimistä on kertynyt kokemusta useiden kettukaatojen verran. Zeissillä tähtäystuntuma on varmempi, mutta Steinerilla realistisempi, joka näkyy käytännössä siten, että Zeissillä laukaisupäätös lähtee herkemmin, mutta osumat saattavat olla “varjon suuntaan” painottuneita. T E S T I V O I TT A JA. Erityisesti kuutamokelillä on vaarana, että kohteen alapuolinen varjo vetää tällaisella tähtäimellä tähtäyspistettä alas varjon suuntaan. Steinerissa tapahtuu herkemmin sitä, että suurella suurennuksella tähtäyspiste on vaikeimmissa keleissä hitaampi sijoittaa heikommin taustasta erottuvaan kohteeseen. Näistä kaikista tähtäimet selviytyivät sympaattisen tasaväkisesti. Steiner taas tuottaa monipuolisemman kuvan taustan muodoista ja kohde näyttäytyy aavistuksen vaaleampana
H u o k e a h i n t a i n e n p e r u s t ä h t ä i n h ä m ä r ä ä n H Y V Ä O ST O S suuksiltaan. Burris on testin “hyvä ostos” hyvästä syystä. Kuvaavaa on se, että testin kärkikaksikosta toinen on edelleen sama tähtäinmalli kuin kuusi vuotta sitten, eli muutos on isossa mittakaavassa tapahtunut yleiskäyttöisyyden suuntaan erikoistuneen hämärämetsästyksen kustannuksella.. Kyseessä on asiallinen aloittavan metsästäjän tai vähäisemmän käyttötarkoituksen tähtäin hämäräkyttäykseen. Syitä muutokseen otannan ominaisuuksissa voidaan pohtia monelta eri kantilta, mutta tänä päivänä vaikuttavana tekijänä on erityisesti elektro-optiikan sisäänmarssi hämäräja pimeätoiminnassa, sekä pitkien ampumaetäisyyksien metsästys. Four Xe korostaa tämän testin yhteydessä noussutta huomiota superzoomien ja perinteisempien zoom-kerrointen välisestä sopivuuserosta pimeässä. Vaikka suorituskyky Four Xe:n ja Six Xe:n välillä on pimeässä liki sama, on huomattava, että Four Xe:n suurennusalue on hallittavampi, eikä kulmikkaallakaan säätämisellä saada aikaan tilannetta, jossa tähtäimen kuva pimenee täysin tai näkökenttä supistuu olemattomaksi. Nämä vievät huomiota ainakin valmistajien silmissä lämpötähtäinten ja isojen suurennuskerrointen suuntaan. Tämä tähtäin ansaitsee hyvän ostoksen leiman, joka on yhdistelmä huokeaa hintaa ja kelvollista suorituskykyä. Se on hinnaltaan huokea ja se sopii kyttäyskäyttöön kaikkein vaikempia kelejä lukuunottamatta. 55 RIISTA KIIKARITÄHTÄIMET TESTISSÄ ARVOSTELUTAULUKKO Merkki Malli Pimeä keskisuurennus Pimeä tähtäys Valopiste Näkökentän laajuus Hallintalaitteet Pakastustesti Yhteensä 20 % 25 % 20 % 15 % 10 % 10 % 100 % Burris Four Xe 3-12x56 3 3,5 4 4,5 4 4 3,75 Burris Six Xe 3-18x56 2,5 3,5 4 4 2,5 2 3,23 Bushnell Nitro 3-18x56 2,5 2 2 2,5 3 4 2,48 GPO Spectra 5x 3-15x56i 2,5 3 3 4 3 3,5 3,10 Hawke Frontier 30 SF 5-30x56 LR Dot 2,5 2 2 3,5 3 2 2,43 Kite K6 2,5-15x56 3 2,5 3 4 2,5 2 2,88 Meopta MeoSport R 4-24x56 RD SFP 3 3 4 3,5 3 3,5 3,45 Steiner Ranger 4 3-12x56 3,5 4 5 4,5 4 3 4,08 Zeiss Conquest V4 3-12x56 3,5 4 5 4,5 4 3 4,08 Burris FOUR XE 3-12X56 Paino: 694 grammaa Valmistusmaa: Kiina Hinta: 609 euroa + Hyvä pakkasessa + Hyvä valopiste + Laaja näkökenttä – Optiikan laatu tähystysasetuksilla – Näkökentän vääristely reuna-alueilta BURRIS on sementoinut paikkansa hämärätähtäinten saralla Four Xe mallillaan. Isot zoom-kertoimet vaativat siis toimiakseen huippuoptiikan, jotta isommat linssimäärät ja parallaksisäädöt eivät syö liiaksi hämäräkykyä. Hämäräkyttääjille, joiden toimintaa ohjaa lainsäädäntö, muutos näkyy käyttökelpoisten ja erikoistuneempien tähtäinten määrän supistumisena x56 kokoluokassa. Burris loisti testissä erityisesti pakastustestissä, josta se suoriutui täysin sekä -24 asteessa, että -8 asteessa, säädettävyyden säilyessä muuttumattomana molemmissa tapauksissa
Burrisin ongelmat tulivat esiin valopisteen myötä jo varhaisessa vaiheessa ja tämän tähtäimen kohdalla ei voida välttyä siltä, että valopisteen liiallinen kirkkaus vaikuttaa negatiivisesti kaikkeen pimeäkäyttöön. M o n i k ä y t t ö i n e n h i e n o h e l m a Bushnell NITRO 3-18X56 Paino: 794 grammaa Valmistusmaa: Kiina Hinta: 799 euroa + Toimiva pakkaskeleillä – Valopisteen kirkkaus häiritsevä – Suppea näkökenttä M u u s i n u i j a p i t k i l l e e t ä i s y y k s i l l e. Käytännössä säädettävyys säilyi liki muuttumattomana kylmimmissäkin lämpötiloissa. Tähtäimessä on kuitenkin ominaisuuksia, jotka estävät siltä pääsyn kärkikolmikkoon tässä otoksessa, jossa pääpaino on nimenomaan hämäräja pimeäkyttäyksessä. Pakastustestin tulos Burrisilla oli heikko, mikä on erikoista siihen nähden, että Burris Four Xe oli samaisessa osiossa testiotoksen kärjessä. Superzoom aiheuttaa kuitenkin tässä hintaluokassa sen, että niin sanotulla tähystyssuurennuksella kuvan laatu kärsii verrattaessa sitä nelinkertaisella zoomilla varustettuihin tähtäimiin. Kyseessä on siis isomman suurennusalueen ja isompien suurennuskerrointen tähtäin pidemmille ampumaetäisyyksille huokeammassa hintaluokassa. Kun tähän yhdistetään kapea näkökenttä, voidaan sanoa, että Bushnell on metsästyksellisesti haastava tähtäin, jonka ominaisuudet pimeässä eivät mairittele. 56 mm objektiivilinssi ei siis tarkoita automaattisesti hyvää suorituskykyä pimeässä. Kun tähän jäykistymiseen yhdistetään liukas ja ilman “evää” varustettu suurennuksen säätökiekko, voidaan sanoa, että Six Xe ei sovi kylmille keleille. Bushnell on hyvä esimerkki tähtäimestä, joka ei välttämättä koostaan huolimatta ole alunperinkään hämärään tai pimeään suunnattu. Tähtäin on siis monikäyttöinen, mutta pakkassiedon osalta kyseessä on hienohelma, jonka käyttäminen muuttuu kylmässä haastavaksi. Näkökentän laajuudelta Six Xe on heti kärjen perässä, mutta sen kuva on kokonaisuudessaan otoksen paremmalla puolen. BUSHNELL on nykysuuntauksen mukainen superzoom -tähtäin, jossa on kokoa ja näköä. Tähtäimen testirupeama sai hyvän startin pakastustesissä, josta tähtäin suoriutui mallikelpoisesti. 56 RIISTA KIIKARITÄHTÄIMET TESTISSÄ Burris SIX XE 3-18X56 Paino: 730 grammaa Valmistusmaa: Kiina Hinta: 959 euroa + Valopisteen laatu + Näkökentän laajuus – Hallintalaitteiden tunnottomuus – Heikko suoriutuminen pakkasessa BURRIS Six Xe on yleiskäyttöinen superzoom -tähtäin, jonka hämäräkyttäysominaisuudet ovat asiallisella tasolla
57 RIISTA KIIKARITÄHTÄIMET TESTISSÄ Hawke FRONTIER 30 SF 5-30X56 LR DOT Paino: 780 grammaa Valmistusmaa: Kiina Hinta: 749 euroa + Kohtuullinen näkökenttä – Hallitsemattoman suuri suurennuskerroin yläpäässä – Heikko pakastustesti – Liian kirkas valopiste HAWKE on tässä testissä mukana lähinnä etulinssinsä koon johdosta. Tähtäimen suurennuskertoimen luulisi kertovan asiaansa, eli tämän tähtäimen yhteydessä etulinssin koko on tukemassa suuria suurennuskertoimia, mutta hämärän tai pimeän kanssa tällä tähtäimellä ei juurikaan ole tekemistä keskenään. Se on otoksen keskitason yläpuolella, mutta sen erikoisuus piilee yllätyksettömyydessä kaikilla osa-alueilla. Toisaalta tämä alleviivaa sitä, että on epärealistista odottaa selkeästi pitkien ampumaetäisyyksien tähtäimen toimivan myös pimeässä, jos tähtäintä ei ole alunperinkään tarkoitettu tällaiseen käyttöön. GPO kuuluu siihen sarjaan tähtäimiä, jonka pimeäsuorituksen rajat määrittää valopiste. Periaatteessa Hawke olisi voitu jättää sopimattomana pois tästä testistä, mutta kaiken kaikkiaan tämä toimii hyvänä muistutuksena siitä, että tähtäimen ulkoiset ominaisuudet eivät kerro sen suorituskyvystä. GPO on ominaisuuksiltaan tämän testin otosta hyvin kuvaava. Hawke ei missään nimessä ole tähtäimenä huono, mutta se on selkeästi hieman väärässä porukassa. Päiväkäytössä ja sulan maan ajan linnustuksessa Hawke on omimmillaan ja tarjoaa hyvää suorituskykyä huokeaan hintaan. Sen ominaisuudet tulevat esille pitkillä ampumaetäisyyksillä tai pienissä kohteissa päivänvalolle ajoittuvissa jahdeissa. Säkkipimeällä tai äärimmäisillä etäisyyksillä tähtäin ei enää toimi, mutta pääosalla keleistä tähtäin säilyttää toimintakyvyn myös pienpetojen metsästyksessä keskipitkillä etäisyyksillä. Vaikka GPO ei edustakaan testin parhaimmistoa pimeässä, sen suorituskyky riittää kuitenkin pitkälle. GPO SPECTRA 5X 3-15X56I Paino: 824 grammaa Valmistusmaa: Kiina Hinta: 942 euroa + Laaja näkökenttä + Hyvä pakkasessa – Valopisteen kirkkaus P e r u s v a r m a s u o r i t t a j a. Toisin sanoen se edustaa hyvin nykytähtäinten kehityssuuntaa, jossa monikäyttöisyyttä on haluttu maksimoida ja tämä tapahtuu erikoiskäytön kustannuksella. I s o a s u u r e n n u s t a p ä i v ä k ä y t t ö ö n GPO:N suoritusta testissä kuvaa hyvin tasaisuus. GPO selvisi pakastustestistä mainiosti, sen näkökenttä on hyvä, eikä mikään osa-alue aiheuta sen suorituskyvylle romahdusta. Tähtäin sopii siis sellaiselle metsästäjälle, jonka pääpainoalueet metsästyksessä eivät ole selvillä, mutta kaikesta tulee selviytyä
Kite on toteutukseltaan kaiken kaikkiaan siisti tähtäin ja se on testin kevyimmästä päästä. Valopiste on kuitenkin asiallinen ja optiikan laatu mahdollistaa tähtäämisen. Suurennuksen hyvä tähtäysasetus eli noin 10x löytyy evän osoittaessa suoraan ylöspäin, joten pimeässäkin tämä kohta löytyy helposti ja vaara liialliseen suurennukseen hukkumiseen pienenee oleellisesti. Täten se on oiva tähtäin yleiskäyttöä ajatellen, eikä nosta kiväärin painoa liiaksi. Pakkasen siedon ja valopisteen osalta parantamisen varaa löytyy. Se on tuotannollisesti suoraviivaistettu tähtäin, joka korvaa kokonaan R1 -sarjan ja asettuu kuusinkertaisella zoom-kertoimella R2:n manttelinperijäksi. 58 RIISTA KIIKARITÄHTÄIMET TESTISSÄ KITE K6 on optiselta tasoltaan hyvä tähtäin, joka suoriutui testissä keskitasolla varsin hyvin. Meopta MEOSTAR 4-25X56 RD SFP Paino: 858 grammaa Valmistusmaa: Tšekki Hinta: 1 199 euroa + Hyvä pakkasella + Asiallinen valopiste – Näkökenttä suppeahko N y k y a i k a i s t e t t u y l e i s j y r ä. Nämä yhdessä tekevät tähtäimestä toimivan myös päiväjahdeissa ja isomman riistan metsästyksessä. Meopta MeoStar R edustaa testimme yleistähtäimiä, mutta on suurennusalueestaan huolimatta kohtuullisen hyvä hämärässä. Suurimmat ongelmat hämärässä eivät liity varsinaisesti näkemiseen tai tähdättävyyteen, vaan kapeahkoon näkökenttään, joka aiheuttaa pimessä hieman hitautta kohteen paikantamiselle maastosta. Kite edustaa myös sitä taitepistettä, jossa valopisteen liiallinen kirkkaus haittaa enemmän tähtäämistä kuin mitä tähtäimen optiikan taso antaisi ymmärtää. Sen heikoin osa-alue oli pakkasessa, jossa tähtäin jäätyi liki täysin. R1r:n kaltaisesta hämäräspesialistista ei siis ole kyse. Suurennussäätöalueen käytettävyys on yläpään suurennuksen osalta hankala, mutta tämän Meopta selättää mainiosti suurennussäätökiekon evän järkevällä paikantamisella. Voidaankin sanoa, että Kite on hyvä yleistähtäin, jossa ominaisuuksia riittää valopisteen asettamissa rajoissa hämärään asti. Yleiskäyttöisyyttä tähtäimessä puoltaa 2,5x suurennuksesta alkava suurennusalue ja laaja näkökenttä. Toisin sanoen valopisteen merkityksellisyys on ylikorostuneessa asemassa ja sen kirkkaus häiritsee tähtäämistä liiaksi. Kite K6 2,5-15X56 Paino: 642 grammaa Valmistusmaa: Japani Hinta: 1 150 euroa + Laaja näkökenttä + Kohtuullinen valopiste – Jäätyy pakkasella Y l e i s k ä y t t ö p a i n o t t e i n e n j a p a n i l a i n e n MEOPTA MeoStar R on Meoptan uudistunutta sarjaa
Zeissin vahvuudet ovat kuvan laadussa, näkökentässä, valopisteen laadussa ja myös tähtäimen keveydessä. 59 RIISTA KIIKARITÄHTÄIMET TESTISSÄ Zeiss CONQUEST V4 3-12X56 Paino: 614 grammaa Valmistusmaa: Japani Hinta: 1 349 euroa + Erinomainen valopiste + Laaja näkökenttä + Hyvä tähdättävyys pimeässä – Jäykistyy pakkasella ZEISS on Riistan hintarajoitetussa testissä toistamiseen kärkisijalla. Kyse on siis varsin miellyttävästä kokonaisuudesta, jossa jokainen yksityiskohta on pelkistetty ja metsästyskäytössä toimiva. Voidaan perustellusti sanoa, että kyseessä on suunnannäyttäjä, jossa ensimmäisenä tuotiin huokeampaan hintaluokkaan aiemmin vain premium-tähtäimistä löytyviä ominaisuuksia. Tähtäimen suurennussäätö jäykistyy, mutta se ei jäädy. Voidaan siis sanoa, että erityisesti hämäräkyttäystä ajatellen juuri Ranger 4:n kohdalla on onnistuttu valuttamaan kalliimpien tähtäinten ominaisuudet huokeammin hinnoiteltuun paketiin. Steinerin ainoa heikko kohta oli pakastustestissä, josta tähtäin kuitenkin selviytyi keskinkertaisesti. Tähtäin ei mennyt jumiin, mutta suurennuksen säätö vaatii jo -8 asteen lämpötilassa voimaa, joskin sama voima riittää myös -24 asteessa. Ainoa heikkous tähtäimessä on sen säädettävyydessä pakkasella. Tähtäin ei siis jäädy, mutta se jäykistyy pakkaskeleissä. Huomioitavaa on myös se, että Steiner on parantanut tuotettaan kuuden vuoden takaiseen verrattuna, jolloin Ranger oli vielä Meoptan ja Zeissin perässä. Moni on tämän ominaisuuden takia varustanut tähtäimen throw lever lisävivulla, joka lisää vääntömomenttia suurennuksen säätökiekolle. Kuvan laatu on erinomainen, näkökenttä on laaja, punapiste on parasta tasoa ja hallintalaitteet ovat selkeät. S u u n n a n n ä y t t ä j ä j o t o i s t a m i s e e n STEINER Ranger 4 on Steinerin Ranger -sarjan paras tähtäin erikoistuneeseen kyttäysjahtiin niissä rajoissa, mihin tähtäimen suurennuskerroin riittää. Steiner RANGER 4 3-12X56 Paino: 644 grammaa Valmistusmaa: Yhdysvallat Hinta: 1 290 euroa + Erinomainen valopiste + Laaja näkökenttä + Hyvä tähdättävyys pimeässä – Jäykistyy pakkasella K ä r k i p ä ä n v a l i n t a k y t t ä ä j i l l e T E S T I V O I TT A JA T E S T I V O I TT A JA. Ranger 4 on mainio esimerkki siitä, että superzoomien lisäksi on edelleen paikkansa myös perinteisemmille tähtäimille. Kokonaisuuden tasapainoisuus onkin siis esimerkillinen ja se näkyy nykyään myös joissain Zeissin kilpailijoiden tuotteissa. Tähtäimessä ei ole mitään tarpeetonta kyttäyskäyttöä ajatellen ja sen suorituskyky on hintaluokka huomioiden moitteetonta. Hinta on toki yli tuhannen euron, mutta hinnalle saa myös vastinetta
Ketun kyttäyspyyntiin rakennettavassa kiväärissä tulee muistaa juuri erikoistuneisuus, eli mitään kompromisseja optiikan osalta ei tule tehdä yleiskäyttöisyyden tai toissijaisten käyttötarkoitusten perusteella. Ohjeeksi sain pohtia erityisen tarkkaan hintaa ja laatua. Nykyään “tonni” riittää mainiosti riittävän hyvän suorituskyvyn saavuttamiseen. Paras kiikaritähtäin ketun kyttäyspyyntiin on sellainen, jossa on valovoimaa ja jossa on riittävän pieni ja himmeä punapiste. Vaikka allekirjoittanut tekikin aikanaan erikoistuneen kettukiväärin, ei tällainen ole mikään välttämättömyys, eikä edes tae paremmasta suoriutumisesta jahdissa. Mielensäpahoittajan termein “tavallinen riittää”, on vallan toimiva ajatusmalli kiväärin suhteen. Jos esimerkiksi viitisentoista vuotta sitten mieli ketun kyttäyspyyntiin, olivat potentiaaliset kiikaritähtäimet harvassa ja ne olivat hinnaston yläpäästä. Kaliiperilla taas on merkitystä, sillä se määrittää, onko käyttäjällä valinnanvaraa vai perustuuko kaliiperin patruunahuolto jälleenlataamiseen. Tämän lisäksi tähtäimen suurin suurennuskerroin on avainasemassa eritysesti huokeasti hinnoitellussa optiikassa. Kettukiväärissä kaliiperilla on suurempi merkitys käyttötarkoitukseen vastaamisessa kuin kiväärin teknisillä ominaisuuksilla. Maltillinen K E T T U K I V Ä Ä R I Kasasimme kettukiväärin Riistan toimitukselta kysytään usein sopivaa asetta milloin mihinkin jahtiin. Tähtäysoptiikka Kettukiväärit ovat varsin optiikkaorientoituneita erikoistyökaluja. Kasasimme valmiin paketin päätoimittaja Pekka Mommolle, uudelle ketun kyttääjälle. Ketun kyttäyspyynnissä aseen rooli ei ole niin suuri kuin voisi kuvitella. Kyse on lähinnä alustasta, jolle kettukivääri rakennetaan. 60 RIISTA KETTUKIVÄÄRI T änä päivänä ketun kyttäyspyynnin aloittaminen on edullisempaa kuin koskaan. Tähän syynä on kyttäysoptiikan hinnan putoaminen. Yleensä 12x kestää vielä suurennuksen säätämisen ääriasentoon ilman tähtäimen suorituskyvyn romahtamista tai näkökentän liiallista kaventumista. Teksti ja kuvat A r t o M ä ä t t ä
Piste. Kyttäyspyynnissä tilannetietoisuudella on valtava merkitys jahdille, joten katselukiikarit ovat elimellinen osa varustusta. 3-12 on kyttäysmetsästyksellisesti helpoin ja tehokkain suurennusalue. Steiner Ranger 4 on tähtäin, jossa yhdistyy huokea hinta ja hyvät hämäräominaisuudet. Vaihtoehdot ovat siis käytännössä .223 Remington ja 6.5 Ketun kyttäyspyynnissä aseen rooli ei ole niin suuri kuin voisi kuvitella. Tämä tähtäin tukee ajatusta siitä, että kivääri saadaan rakennettua kokonaisuudessaan kohtuullisella hinnalla, eikä hintalappu erikoistuneelle käyttötarkoitukselle ole kohtuuton. Tässä vaihtoehtoja tosin on rutkasti, eli melkeinpä mikä hyvänsä 8x tai 10x katselukiikari 42-56 mm etulinssillä sopii käyttötarkoitukseen. Kaliiperi Ketun kyttäyspyynnin kaliiperivalikoima ei ole niin suuri kuin voisi olettaa. Paperilla sopivin tähtäysoptiikka löytyy kokoluokasta 3-12x56. 8x on hyvä yleissuurennus ja 10x on parempi, jos kyttäyskopissa on hyvä tuki katselulle. Kannattaa muistaa, että monissa kaliipereissa on teoriassa saatavilla varmint-latauksia, mutta käytäntöön asti tämä ei välttämättä välity. Tässä kokoluokassa tähtäimen perusasetus kyttäyksessä voi olla puolivälissä, suunnilleen 6x 7x asetuksessa ja puolen kierroksen matkalla suurennusta voidaan säätää kontrolloidustin tämän perusasetuksen ja 12x välillä. 61 RIISTA KETTUKIVÄÄRI yläsuurennus tekee tähtäimen suurennusalueesta hallittavan. Suurennuksen loppuvaiheessa ei siis tapahdu dramaattista suurennuksen nousua, joka syö valovoiman. Tämä pätee erityisesti silloin, kun metsästäjä on kaupallisesti saatavilla olevien patruunoiden varassa. Kivääri: Howa Mini Varmint Optiikka: Steiner Ranger 4 Vaimennin: Jaki Titanium Super Kiikarijalat: Warnen ja Optilock Kaliiperi: .223 Remington KETTUKIVÄÄRIN KOKOONPANO. Katseluoptiikka Vaikka katseluoptiikka, kiikarit, ei kivääriin liitykään, liittyy se ketun kyttäyspyynnin varustepakettiin oleellisena osana
Howa Mini Varmint irtolippaalla. Tämän takia ainoastaan .223 Remington on nykyään suositeltava kaliiperi, sillä siihen ensinnäkin saa varmint-patruunoita ja toisekseen eri sorttejakin on sen verran, että valinnanvara ei painotu yhteen vaihtoehtoon. Ketun kyttäyspyynnissä riittävää tarkkuutta ei mitata ensisijaisesti kasasta, vaan siitä, että kivääri säilyttää osumapisteen keleistä ja käytöstä riippumatta. 62 RIISTA KETTUKIVÄÄRI Creedmoor. Toinen hyvä syy suosia “viisseiskoja ja kuusimillisiä” liittyy rekyyliin, jonka tulee pysyä hallinnassa. Kova rekyyli nostaa asetta liiaksi ja tämä heikentää kohteen seurattavuutta laukauksen vaikutuksia arvioitaessa. Olen vahvasti sitä mieltä, että ketun kyttäyspyynnissä parhaat kaliiperit ovat .224” tai .243” (viisseiskat ja kuusimilliset) luotia ampuvia. Ase on niin sanotusti valmis ja varustelua vailla oleva, edullinen, mutta hyvällä tavalla pelkistetty kivääri. Tämän takia pienet kaliiperit ovat niin sanotusti tulevaisuusvarmoja. Tällöin on tavallista, että saatavilla on vain yksi varmint-luoti per valmistaja. Syy sille, miksi painotan pienpetohommissa kaliipereita .224” ja .243” luotia ampuvien välillä, liittyy luotitarjontaan. Teknisesti parempi luodinhalkaisija näistä on .243” / 6 mm, mutta esimerkiksi .243 Winchesterin varmint-latausten määrä ja saatavuus on vaihtelevaa ja keskimäärin heikkoa. On siis tärkeää, että kiväärillä ei nimenomaan rekyylihypyn kautta, eikä niinkään rekyylituntuman takia. Käytännössä kaikki yli 6 mm kaliiperit kärsivät luotivaihtoehtojen vähyydestä, sillä varmint-luotien emämaassa Yhdysvalloissa niin sanottujen yleiskaliiperien varmint-luodit ovat lapsipuolen asemassa. Rekyyli on haitallinen Kivääri Kettukiväärin lavetti eli peruskivääri on kyttäysmetsästyksen työkalu, jonka pääasiallinen rooli on toimittaa luoti toistuvasti haluttuun pisteeseen. .223 Remington onainoa suositeltava kaliiperi, kun metsästäjä on kaupallisesti saatavilla olevien tehdasladattujen patruunoiden tarjonnan varassa.. Kolmas hyvä syy suosia viisseiskoja ja kuusimillisiä liittyy mahdolliseen tulevaisuuden tilanteeseen, jossa lyijy päätyy kielletyksi metsästyksessä myös luotiaseilla. Kettukiväärin yhteydessä .223 Remington on ilmiselvä valinta. Toisin sanoen kiväärin pitää olla riittävän tarkka. Tällöin yleiskaliiperien lyijyttömät vaihtoehdot puuttuvat liki kokonaan, kun taas kuusimillisiin ja tätä pienempiin kaliipereihin on saatavilla myös lyijyttömiä vaihtoehtoja
Samalla tämä tasapainottaa kivääriä, joka helpottaa aseen asemoimista tuella. Toinen hyvä varuste kyttäyskiväärissä on “stock pack” eli kiväärin perän yli tuleva vetoketjutaskun ja poskipakan yhdistelmä. Käytännössä hihna on tärkeä varuste myös kettukiväärissä, sillä ei ole mitenkään epätavallista, että riistalaukauksen jälkeen kohdemaasto on tarkistettava jalan. Olimme väärässä. 63 RIISTA KETTUKIVÄÄRI ole taipumusta ampua niin sanottua rasvalaukausta irti kasasta tai muita häiritseviä epämääräisyyksiä. Moni ei näe hihnaa tarpeellisena varusteena kyttäyskivääriin, sillä kettukivääriä ei välttämättä ajatella kannettavan kuin ajoneuvolta kopille ja takaisin. Tässä taskussa kulkee patruunoita ja esimerkiksi Bore snake piipunpuhdistusnaru. Hyvä puoli ketun kyttäysmetsästäjän lompakon kannalta on se, että hyvät kyttäyskiväärit ovat usein myös kiväärimaailman hinnat alkaen malleja. Käytettyinä alle 6,5 mm kivääreitä löytyy käytännössä vain .222 Remington ja .243 Winchester kaliipereissa, joista .222 Remington on nykyluodeilla hieman rajoittunut tyypillisistä rihlannousuistaan johtuen ja .243 Winchester taas vaatii meidän patruunamarkkinoilla jälleenlataamista. Lippaan irrotus, lipastaminen, lippaan kiinnitys, lataaminen ja varmistaminen on onnistuttava ilman aseeseen katsomista. “Tavallinen riittää” eli keskiraskas kivääri on hyvä lähtökohta. Ei niin kevyt, että ampuminen on epävakaata, mutta ei niin raskas, että aseen siirtely kopissa ja ampuma-aukossa on työlästä. On muistettava, että ampujan ympäristö ketun kyttäyspyynnissä on pimeä, eli kaikki aseen hallintalaitteet on oltava käytettävissä sokkona. Kyttäyskivääreissä yksinkertaisuus on valttia. Haasteita hankinnassa Pulttilukkoisen .223 Remington kaliiperisen kiväärin hankkimisen ei luulisi olevan työmaa 2000-luvulla. Tämä tuo varastotilaa patruunoille, ammutuille hylsyille ja esimerkiksi piippunarulle. Vaikka 6.5 Creedmoor on monessakin mielessä hyvä ja asemarkkinaa tervehdyttänyt kaliiperi, on tämän kaliiperin vaikutus erityisesti alle 6,5 mm kaliipereissa ollut näivettävä. Tämän takia vaimennin on ikään kuin välttämätön varuste, mikäli kivääri tulee kyttäyskäyttöön. Toisaalta tällaisia yksinkertaisia ja helposti käytettäviä kivääreitä on valmistettu maailman sivu ja niitä löytyy myös käytettyjen hyllyistä kosolti, mikäli kaliiperi vain suinkin passaa käyttötarkoitukseen. Tänä päivänä myytävien aseiden markkinaa hallitsevat siis yleiskiväärikaliiperit, mutta pienessä päässä peränpitäjänä on nykyään .17 HMR. Tärkeintä tässä pussukassa on se, että se vapauttaa taskutilaa vaatteissa ja kaikki tarvittava kulkee aina kiväärin mukana, eikä esimerksi lipas ole “toisen takin” taskussa, kun pitäisi alkaa kyttäämään.. Suomen asemarkkina on uusien aseiden osalta monotonisen painottunut kaliipereihin .308 Winchester ja 6.5 Creedmoor. Teoriassa valinnanvaraa on, mutta käytännössä .243 Winchester patruunoiden saatavuus on vaihtelevaa ja maariistaa ajatellen väärin painottunutta. Tämän takia kiväärin pitää olla mahdollisimman yksinkertainen. Käytettyjen kiväärien saralla ongelmana on edelleen kaliiperi. Kettu saattaa pudota maaston syvennykseen tai polulle, jolloin sitä ei näy ja tämä tarkoittaa marssia kaadolle ja takaisin. Tällainen voi olla vaikkapa tuentatavan liiallinen vaikutus osumapisteeseen. Kannattaa muistaa, että paluumatkalla kotiintuomisina on myös kettu, joten hihnasta tulee yllättävän nopeasti haluttava varuste. Kiväärin varusteet Ketun kyttäyksessä kivääriin olennaisin liitettävä varuste on äänenvaimennin. Rekyyli haittaa kohteen seurantaa ja suuliekki sokaisee tähtäävän silmän. Kettukiväärin painosta puhutaan usein ja moni suosii kyttäyskiväärien valinnoissa raskaita varmint-kivääreitä. Tämä suojaa kuuloa, mutta vähäisessä roolissa eivät ole myöskään rekyylihypyn suitsiminen ja suuliekin poistaminen. Sopiva paino kettukiväärille riippuu siis käytettävästä kaliiperista. Moni ostaa pienriistakiväärin nykyään juuri “sittarina” sen hirvilaillisuuden takia, joten on selvää, että kaikki tätä pienemmät ja Metsästyslain 16§ 4 kohdan lukemiin yltämättömät pienriistakaliiperit ovat ongelmissa. Toinen hyvä varuste kyttäyskiväärissä on “stock pack” eli kiväärin perän yli tuleva vetoketjutaskun ja poskipakan yhdistelmä. Kyttäyskäytössä aseen perään kiinnitettävä iso tasku ja poskipakka ovat aivan ehdoton varuste. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että kiväärin paino on riittävä silloin, kun sen rekyyli pysyy hallinnassa. Erityisesti 6.5 Creedmoor sai aikaan sen, että käytännössä kaikki asekauppiaat ja aseita maahantuovat ovat tehneet myyntipanostuksensa näiden kahden yleiskaliiperin ympärille ja kaikki muut kaliiperit ovat nykyisessä tarjonnassa poikkeus
Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten hyvin ajatukset hyvästä kettukivääristä ovat monistettavissa toisen metsästäjän käyttöön. 3i, mutta se hylättiin liian kevyenä tästä kyttäyskonfiguraatiosta. Katso lähin kauppias www.hjorth.fi. Tämä kivääri tulee olemaan se kivääri, jonka kanssa suunnataan ensisijaisesti kyttäyspyyntiin, mutta toisaalta kivääriä voi käyttää myös ajokoiralla tapahtuvissa jahdeissa sellaisissa paikoissa, joissa ampumaetäisyydet ovat pidempiä. Ketun kyttäyspyyntiin siis varsin sopiva. Valmis paketti moneen Osista kasatun paketin kokonaispainoksi tuli 4,33 kilogrammaa, joka asettuu painoltaan nykymittapuun mukaan keskiraskaaseen tai keskikevyeen sarjaan, miten päin asiaa haluaakaan tarkastella. Nyt huomion kohteena oli Howa Mini -lukkoaktio irtolippaalla. Vaihtoehtona olisi ollut hyvästä kettukivääristä ovat monistettavissa toisen metsästäjän käyttöön. Howan ilmoitettu peruspaino tässä Mini varmintissa on 3,2 kg, mikä on noin 400 500 grammaa suurempi kuin Tikka T3x Litessä. Tämä on siinä mielessä hauska sattuma, että ensimmäinen varsinainen kettukiväärini oli Howan valmistama Weatherby Vanguard kaliiperissa .223 Remington. Lisäpainosta ei siis ole haittaa, pääpainon ollessa rekyylin ja suuliekin vaimennuksessa. Tähtäimeksi kiväärin päälle valikoitui Steiner Ranger 4, joka on hintaisekseen erittäin hyvä tähtäin ketun kyttäysmetsästykseen. “Houmeri” on erikoistuneen metsästysmuodon erikoistuneeseen sivuhaaraan sopiva laite, mutta ei missään nimessä pimeäkyttäyksen yleistyökalu, jolla osumaksi riittäisi kohderiistaan ammuttava massakeskeispisteosuma. Äänenvaimentajaksi kivääriin hankittiin Jaki Titanium Super, joka on tarkoitettu juuri kaliiperiin .223 Remington. Tyypillisimmät kiväärit oli käyty läpi nopeasti ja huomio kiinnitettiinkin Rugerin ja Howan tarjontaan. Kylmyys ja pimeys ovat ohjaajina avainroolissa siinä, millaiseksi ajatus hyvästä kyttäyskivääristä on muodostunut. Omat näkemykseni sopivasta kivääristä puoltavat mahdollisimman pitkälle vietyä yksinkertaisuutta ja toisaalta kaikkia näkemyksiäni on muokannut ketun kyttäyspyynnin olosuhteet. Se täyttää yksinkertaisen ja käyttötarkoitukseen sopivan tähtäimen roolin, eikä tähtäimessä ole mitään ylimääräistä. Liikkuvan jahdin kivääriksi kivääri on hieman painava, varmintiksi taas kevyt. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten hyvin ajatukset. AimSport Triton no. 64 RIISTA KETTUKIVÄÄRI Baschieri & Pellagri -patruunat rekyyliä vaimentavalla Gordonhylsyllä. Mielenkiintoista on siis se, että tällä kertaa lisäpainosta ja koosta ei tingitty lainkaan, vaan valinta tehtiin puhtaasti vaimennusteho ja suurempi paino edellä. Käytännössä se on aseena valmis ja varustelua vailla oleva edullinen ja hyvällä tavalla pelkistetty kivääri. Kyseessä on siis aavistuksen perusversioita painavampi kivääri, joka on varsin riittävä taltuttamaan .223:n rekyyliä vaimennettuna. Evä ylös, valopiste päälle ja jahtiin. Tämä vaimennin on tehokas ja riittävän kookas tuomaan piippuun painoa. Tällekin on hyvät perusteet, mutta sen kohdalla mistään yleispätevästä kettukiväärin kaliiperista ei ole kyse. Vaimentimen kanssa päädyimme Jaki Titanium Super -malliin, jossa on varmasti riittävä vaimennusteho ja hieman enemmän painoa kuin malliston kevyimmissä vaimentimissa. Howa oli se, johon hoksottimet lopulta lukittuivat. Luonnonoikkua etsimässä Ei liene yllätys, että Suomen asemarkkina on tällä hetkellä näivettynyt kaliiperien lisäksi myös aseiden merkkija mallitarjonnan osalta
Kengän lesti on tilava ja muotoiltu anatomisesti jalan mukaan. Treksta Tundra on kalvokenkä ja rasvattua nahkaa. Treksta Tundra metsästyskenkä on ratkaissut ongelman teknologialla. Lesti on itse asiassa jalan muotoinen. Nyt ei puhuta kaiken naarmuttavista nastoista, vaan erikoiskumista. Niin sanottu luonnollinen lesti tekee sen, että voi ostaa juuri sen oikean koon, koska leveyttä ei tarvitse säätää isommalla koolla. Siihen on olemassa myös lääke. Nyt testissä oli matalampi malli. Se ei ole normaalin kengän tapaan suora, joka kapeutuu kärkeen. Kenkää saa kahdella varrenkorkeudella, kahdeksan ja 10 tuumaa. Trekstrassa tätä ongelmaa ei ole. Tämä on ollut virsi viime vuosina melkein läpi koko jahtikauden. Kengät jalkaan ja jäälle. Ei meinaa pystyssä pysyä. 65 RIISTA TREKSTA TUNDRA SALAISUUS PIILEE POHJASSA Nykytalvet soutavat ja huopaavat pakkasen ja vesikelin välillä. Kyllä, kenkä pitää! Se todellakin pitää niin, että voi kävellä normaalisti. TREKSTA TUNDRA. Toinen jalkani on numeron pienempi toista. Se tekee jahtipoluista todella liukkaista. Ei ollenkaan tunnetta, että jalat lähtevät alta. Käteen se tuntuu vähän vesihiomapaperilta, mutta on kumia. Kelit seilaavat ja mies luistelee. Kengän pohjassa on useita kohtia, joissa tämä erikoiskumi on. Tämä on itselle tuttu tilanne. Pohjassa on kymmenen erikoiskumia, jotka pitävät jäällä. Teksti ja kuva P e k k a M o m m o Vedenpitävä ja hengittävä kalvo Öljytty nupukkinahka ja kumisuojaus BOA® FIT-kiristin Hintaluokka 189 euroa TREKSTA TUNDRA 8 T iet aivan kaljamalla, peilijäässä. Kaikkiaan Treksta Tundra on laadukkaan oloinen kenkä ja hyvä lisä jahtikenkien valikoimaan. Se kantaa nimeä Ice Lock. Toinen, vielä suurempi erikoisuus on lesti. Koska jalkani on päkiästä myös leveä, tarkoittaa se sitä, että lähes aina vasen kenkä on jopa kaksi numeroa liian suuri. Lähinnä tulee mieleen kengät, jotka ovat suunniteltu vaivasenluuta varten
Teksti ja kuvat P e k k a M o m m o KOKEILTUA SARKAPUKU. Eikä ihme, sillä moderni sarkapuku on kaikkea muuta kuin takavuosien kutiseva tönkkö puku. 66 RIISTA KOKEILTUA SARKAPUKU K O K E I L TU A SARKA KRUUNAA TALVEN Sarka on tullut takaisin monen valmistajan mallistoon
3 × p a r h a a t. 3 Sarka on käytännössä äänetön materiaali. Kaikesta paistaa laatu ja onnistunut suunnittelu. Deerhunter osaa erityisesti takin valmistuksen. Kalvopuvussa tulee monelle tuttu ahdistus ja sitten kylmä kun hiki kuivuu. Voi miettiä onko se miinus vai plussa, sillä samalla menetetään lämpöä. Omat mallit Nyt testissä oli Deerhunterin valmistama Tatra sarkapuku. Niin miesten kuin naistenkin takkien mallit ovat erinomaiset. Ne istuvat hyvin ja taskuja on juuri metsästäjälle tarpeellinen määrä. Deerhunterille on nostettava hattua tämän suhteen, sillä sen useimmissa metsästysvaateissa on omat mallit miehille ja naisille. Myös kauluksen sisäpuoli on säämiskää. Kun villaan lisätään viskoosia, tulee siitä kestävää. Käytännössä olen todennut, että se voisi olla ihan hyvin myös kiinteä, sillä harvemmin sitä tulee otettua pois. Se suojaa rannetta viimalta. Sarka on silti edelleen painava kangas verrattuna kevyttoppaan tai ohueen jahtihousuun. Takissa on irrotettava huppu. Sarka on moneen muuhun materiaaliin verrattuna kallis materiaali. Tatra ei ole poikkeus. 67 RIISTA KOKEILTUA SARKAPUKU Takki 299 euroa Housut 254 euroa DEERHUNTER LADY TATRA ACTIVE O ikeaa villaa on vaikea voittaa talvisena materiaalina. Monella on sarasta edelleen mielikuvana, että se on kutiseva ja tönkkö vanhanaikainen vaate. Sarka ei todellakaan ole jäänne, joita näkee vain tukkijätkillä Suomi-filmeissä. Se estää tehokkaasti kulumista. Se suojaa viimalta ja estää lumen tippumisen niskaan puista. Jos Tatran hintaa vertaa muihin valmistajiin, voidaan sanoa, että se on varsin kilpailukykyinen, jopa edullinen. Sarka ei ole moksiskaan vaikka terävät oksat sen pintaa viiltelisivät. Se myös kestää teräviä esineitä ja kipinöitä. Hupulla on tärkeä rooli talvisessa jahdissa. Säätö tapahtuu neppareilla. 1 Takissa on hienoja yksityiskohtia kuten viistosti leikattu hihansuu. Sarka on siitä hyvä materiaali, että vaikka on vähän liikaa vaatetta, sen kanssa pärjää koska se hengittää. Sekoitteella saadaan villaan kestävyyttä ja keveyttä. Paino tuo kuitenkin kestävyyttä. Liikkuvaan pakkasjahtiin Varsinkin housuissa en ole liikkuessa laittanut alle ollenkaan pitkiä kalsareista edes –10 asteen pakkasessa. Kaikkiaan Deerhunter Tatra-sarkapuvusta jäi molemmille testaajille erittäin hyvä kuva. Se ei kahise ja suhise kävellessä. 2 Polvet, olkapäät ja takamus on vahvistettu ”säämiskällä”. Kangas vuosien saatossa hiutuu ohuemmaksi. Joka tapauksessa, kun sarka on puolet villaa, on se varsin riittävä. Myös nuotion kipinät eivät tee reikää kankaaseen. Näin vältin tukaluuden ja tauolla vedin päälle erilliset lämpöhousut. Tätä vastaan on juuri polyesteri, se lisää kestävyyttä huomattavasti. Oikeastaan ainoa keino saada sarkapuku eläkkeelle, on kasvaa siitä ulos. Se tekee vaatteesta erittäin miellyttävän päällä, mutta tuo myös lisälämpöä. Se kannattaa muistaa, että sarka materiaalina on erittäin pitkäikäinen. Ilahduttavaa on, että sekä miehille, että naisille on saatavissa omat mallit. Oikeastaan ainoa missä sarka kuluu housujen haarus. Takissa ja housuissa on ohut viskoosista valmistettu vuori. Se on lämmin, mutta hengittää ja ei ole moksiskaan pikku vesisateesta. Sekoitteella saadaan villaan kestävyyttä ja keveyttä. Tatrassa on villa 50 prosenttia ja toinen 50 prosenttia on viskoosia. Itse kankaasta on saatu ohuempaa, kevyempää ja notkeampaa. Miehille on lisäksi tarjolla takista hieman pidempi malli reiluilla etutaskuilla. Ja kun vaate muotoillaan modernisti, on vanha kunnon sarkapuku syntynyt uudestaan. Nyt testasimme molemmat niin sanotut aktiivimallit. Se on historiaa, sillä tämän päivän sarka on erittäin miellyttävää, eikä todellakaan kutia
Hyvä esimerkki tästä on räsymatosta pilkahtavat pienet punokset. Verijälkiasetuksella lamppu löytää kaiken punaisen ja oranssin. Syksyn aikana ei kerry todellista jäljitystilannetta, sillä pari onnistuVasemmanpuoleisen Nebo Luxtreme SL75 suositushinta on 159 euroa ja Nebo Illumatrace verijälkilampun saa omakseen juuri alle satasella. Tämähän toimii! Niin, lamppu erottaa erinomaisesti punaisen, mutta entäpä se veri. KOKEILTUA. Näin lappu valaisee stobotaajuudella näkymän kahdella erilaisella valolla vuorotellen. Olohuoneen näkymä sykkii myös paikoissa, joissa en ole aiemmin kuvitellut punaista edes olevan. Samalla oranssit sävyt muuttuvat tutun värin ja punaisen välillä. Molempiin valoihin on mukana vyökiinnikkeet ja rannelenkit. Myös tumma, postinkeltainen välähtelee oranssina, mutta kirkkaankeltainen pysyy omassa sävyssään. Hitaimmillaan sysäyksiä tulee pari sekunnissa. Vaihtuvat sysäykset saavat punaiset kohteet vuorottelemaan kirkkaanpunaisen ja rusehtavan punaisen sävyissä. Teksti ja kuva J o e l A h o l a O ranssi ja punainen vuorottelevat saaden kohteen välkkymään. Testaan ensi kertaa Nebo Illumatrace verijälkilamppua – iltapäivän valossa ja olohuoneessa. Sitä pitää testata todellisessa tilanteessa. 68 RIISTA KOKEILTUA K O K E I L TU A VALOA JAHTIIN Patenttia hakeva verijälkilamppu saa punaisen välkkymään ja suurteho heijastuu supikoiran silmistä satojen metrien päästä. Valaistussa sisätilassa valkoinen valo ei juuri eroa tee nykyhetkeen, mutta kääntämällä valitsimen strobotaajuudelle maailma muuttuu. Testiin ei riitä kaupasta ostettava käsitelty ja hyytymätön veri, vaan tilanne pitää testata juuri ammutun riistalaukauksen jälkeen. Yksinkertaisen nerokasta – patentti on haettavana. Kolmella eri taajuudella valo välkkyy eri nopeuksilla. Lampussa on kahdeksan lediä, joista neljä palaa koko ajan ja loput sykkivät vuorotellen. Pienellä kädenliikkeen huomaan sisätiloista kaikki punertavat kohteet pojan legoista tekstiileihin
Onneksi valotehoja on kolme, joten kiiluvien silmien etsimiseen tuntui riittävän heikoinkin valaistus. Molemmat lamput on varustettu ladattavilla akuilla. Siihen tuikkivaan maisemaan hukkuvat elukoiden kiiluvat silmät. Sen sijaan maahan pudonneet pihlajanmarjat ja punertavat sienet loistavat marraskuisessa synkässä metsässä. Verijälkilamppu havaitsee hyvin pienetkin pisarat, mutta yllättäen isommat hyytymät eivät erotu yhtä selvästi. Riistan etsiminen valolla ei ole sallittua muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Verisen käsittelyn jälkeen valaisen neulasten ja mätänevien lehtien kirjomaa ruskeantummaa maata. Hakuvalossa on paraboloidipeili, joka ohjaa voimakkaimmillaan 780 lumenin valon erittäin kapeana keilana eteenpäin. USB-Ckaapelin avulla valaisimien akut voi täyttää virtapankilla maastossa. Tai oikeastaan vain niiden silmät erottuivat heikoimmalla teholla, mutta tämän jälkeen tehokytkimellä tuikattiin lisävaloa ja eläimen kylki valaistui helposti tunnistettavaksi. Hakuvalon mukana tulee myös auton tupakansytyttimeen sopiva liitin. Se ei ole enää vaihtuvan väripaletin sävyssä. Paloittelen samalla loukkukeikalla jätesäkissä tuomaani raatopakastimen antia uudeksi syötiksi. 69 RIISTA ZODIAC BASIC PRO RADIOPUHELIN nutta kytislaukausta pudottavat saaliit niille sijoilleen. Heinikossa ja sammalmatolla tämän ottaa mielellään avuksi riistalaukauksen saaman sorkkaeläimen etsintään. Lopputulos on sitä parempi, mitä enemmän tausta poikkeaa punertavasta ja mitä kirkkaampaa veri on. Niinpä päätän testata verijälkeä juuri loukkuun lopetusta ketusta roiskeita tiputellen. Voimakkain valokiila tuntui jopa liian hurjalta, sillä peltomaisemassa on kilometrin säteellä hurjasti heijastavia elementtejä aurauskepeistä rajapyykkeihin, kylteistä sähkölinjojen rakenteisiin ja pellolle jätetystä maatalouskoneista maanmittareiden tolppatarroituksiin. Kuvassa on pieni ketun veren hyytymä ja muutamia pisararoiskeita.. Lampusta on hyötyä hämärän ja pimeän lisäksi jopa kirkkaassa päivänvalossa. Säätimen yläpuoliset valopisteet kertovat paljonko akkua on vielä jäljellä. Supikoiran lamputtaminen sänkipelloilta lukeutuu sallittuun lystiin. Verijälkilampun valkoinen valo on tavallinen taskulamppu, mutta verijälkimoodilla strobovalo korostaa punaista väriä saaden veren välkähtelemään valon sykkimisen mukana. Hakuvalon tehoa voi säätää peukalolla kiertäen. Malliston lippulaiva SL100 yltää jopa mailiin ja testaamamme SL75 kolmeneljäsosamailiin eli noin 1 200 metriin. Silläkin peurat, kauriit ja rusakot erottuivat yli 200 metrin päästä. Tämä on eriomainen hankinta supikoirien pintapyyntiä harrastavan metsästäjän varustukseen. Testasimme sitä uusimaalaisessa maalaismaisemassa. Yllätyn positiivisesti: lamppu löytää veriroiskeita laajalta alalta ja paikoista, joista en niitä pelkällä valkoisella valolla erota. Vesitiivis ja USB-C-kaapelilla ladattava lamppu todella löytää punaiset verijäljet. Syy tähän on veren värin muuttuminen kirkkaanpunaisesta tummaan, lähes mustaan. Olo on kuin rikospaikkatutkijalla. Silmät heijastimina Nebon Luxtreme-malliston valot on suunniteltu ultrapitkiin valaistustarpeisiin. Parhaimmillaan samalta paikalta valokiila paikansi kolme peuraa, viisi kaurista ja kaksi rusakkoa
Jos nestettä pääsee haihtumaan, lisää sitä hieman. Lisää joukkoon hienonnettu sipuli, valkosipuli, vesi, fondikuppi ja laakerinlehti. Kuori ja hienonna sipulit. 7. 70 RIISTA RIISTARUOKA Ohjeet H a n n a M o m m o Kuva P e k k a M o m m o Palapaistin kunnianpalautus Irja-mummini palapaisti on yksi lapsuuden parhaista ruokamuistoista. Tarkista ajoittain, että nesteen määrä pysyy samana. 6. Maun salaisuus on todella pitkä haudutus ja tässä versiossa mahtava hirvenliha. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Sekoita vehnäjauhot pieneen määrään vettä (0,5 dl) niin, ettei jauho ole paakkuina vedessä. 5. Kun liha on mureaa, on aika suurustaa kastike. Lihat tulisi olla juuri ja juuri liemen peitossa kypsytyksen ajan. Valuta suurus palapaistin joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta lihapalat suolalla ja mustapippurilla 4. Laita ruskistetut lihat pataan (tai kattilaan). Kuumenna pieni määrä rypsiöljyä ja voita pannussa tai valurautapadassa ja ruskista lihakuutiot kauttaaltaan kauniin ruskeiksi. Tee ruskistus pienissä erissä, jottei liha jäähdytä pannua liikaa. PALAPAISTI 600 g hirven lapapaistia (tai paistia, jolloin kypsennysaika on lyhyempi) 1 iso sipuli 2 valkosipulinkynttä rypsiöljyä ja voita lihan ruskistamiseen mustapippuria myllystä suolaa 5 dl vettä 1 naudan fondikuppi 1 laakerinlehti 2 rkl vehnäjauhoja. Leikkaa liha noin kahden sentin kuutioiksi. Hauduta miedolla lämmöllä vielä noin 10 minuuttia. 2. 3. Anna palapaistin hautua liedellä miedolla lämmöllä 3–4 tuntia kannen alla, lihan mureuden mukaan. Nosta lämpöä tarvittaessa niin, että kastike alkaa poreilla hiljakseen. ”KAIKK EA LEIKKU ULIHAA EI TODELL AKAAN KANNA TA TEHDÄ JAUHEL IHAKSI ” VALMISTUSOHJEET 1
71 RIISTA RIISTARUOKA 71 RIISTA RIISTARUOKA
72 RIISTA VIIMEINEN SANA Näätämiehet Viimeinen sana Teksti r e i s k a n a a p u r i v a a r a Kuvitus B e n j a m i n H o k k a n e n
Tämä sai Peran raivon valtaan. Arppa oli tilannut rautoja, hän oli käyttänyt noin neljä kuukautta nettifoorumeilla löytääkseen optimaaliset metsäsukset ja hän oli käyttänyt liki yhtä paljon aikaa ja resursseja myös perinteisten pukimien ja repun hankintaan. Arppa istui luonani kahvilla tämän tästä. Vakavimmin asiaan suhtautui epäsäännöllisesti näätiä loukuttanut Arpan pikkuserkku Pera, joka koki pojan astuneen nyt hänen tontilleen. Arppa oli sekoittanut seesteisen talvenvieton kertarysäyksellä, koska nyt muillekin tuli pakkomielle vastata nuoren miehen touhuihin ja mielellään ylittää hänen suoritukset. Moottorikelkkojen jälkiä ilmestyi metsiin sitä mukaa, kun rautoja hankittiin. Pera oli pyytänyt näätiä sekä pystykorvalla, että loukuilla, joten Arppa oli nyt selkeästi hänen metsästyksellisellä tontillaan. Pahasuiset ukot puhuivat jopa, että Pera olisi halunnut omia koko näädänpyynnin itselleen ja oli tätä pedannut omillla tarunhohtoisilla kertomuksillaan ja muiden taitojen vähättelyllään. Oli suuri vaara, että sädekehä Peran ympärillä himmenisi, sillä näädänpyynnissä suoriutumisen lisäksi Pera oli tarinankertojien aatelia ja keskimäärin vähän parempi kuin kaikki muut niissä asioissa, joista hän vaivautui tarinaa kertomaan. Hän oli erityisen huolissaan näätien määrän romahduksesta ja nimesi Arpan olevan sellainen metsästäjä, jota kohtaan hän ei tuntenut mitään arvostusta. Toinen näätä aiheutti jo sen verran sekaannusta kaiken metsästyksen asiantuntijoissa, että nyt rautojen perään kyseltiin jo metsästysseuran WhatsApp -ryhmiä myöten. Arpan näädänpyynnillä ja perinneharrastuksella oli siinä mielessä vaikuttavat seuraamukset, että tätä ennen näädän pyyntiin oli liitetty valtava annos mystiikkaa, olihan Pera kertoillut asiasta niin syvällisesti ja polveillen jo vuosikymmeniä, että moni luuli kyseisen jahdin olevan liki epäinhimillisiä kykyjä vaativaa puuhaa. Nyt liki maanisessa vaiheessa oli näädän rautapyynti, johon nuori mies oli panostamassa kaikki fyysiset ja taloudelliset voimavaransa. Artun taannoinen poismeno kevätjäihin jätti tyhjiön, joka näyttää nyttemmin täyttyneen. Todennäköisesti nekin loppuvat tässä samassa rytäkässä, koska jos Pera ei pyydä, eivät muutkaan pyydä. 73 RIISTA VIIMEINEN SANA M etsästyksellisten kylähullujen määrä Lärsäkössä lienee vakio. Olihan hän ollut tätä ennen the one and only näädänpyytäjä seurassa. Tästä alkoi huuto, joka jatkuu edelleen. Uunipeltireseptejä syöteistä jaettiin keskusteluryhmissä ja pari viikkoa alkusysäksen jälkeen alkoikin saaliskuvia löytyä. Samalla Peralle myös toivotettiin hyvää jatkoa Mallasjärvellä, sillä Lärsäkön jäsenyys perustui maanomistukseen. Hän kertoi jatkuvasti visioitaan erilaisista jahdeista, joihin hän oli perehtynyt eräkirjallisuutta lukiessaan ja metsissä kulkiessaan. Arppa tappaisi kuulemma viimeisetkin näädät, sillä hänellä ei Peran mielestä ollut riittävää kokonaiskuvaa näädänpyynnistä ja näätien määrästä, jotta jahdin voitaisiin antaa jatkua säännöstelemättömänä. Näätiä oli ilmeisen paljon, sillä niitä ei oltu pyydetty isommin ja vaikka Pera oli viime vuodet selittänyt näätien jo liki loppuneen, ei näin mitä ilmeisimmin kuitenkaan ollut. Uutta verta edustaa tällä hetkellä Lärsäkköjärven Ari, jonka vanhahtava lempinimi Arppa kuvastaa mainiosti miestä, jonka habitus on kuin suoraan vuosikymmenten takaa. Seuraamme mielenkiinnolla, mitä Pera keksii lähitulevaisuudessa hirvirintamalla. Jos kirjaviisas pojankloppi, niin kyllä muutkin. Pera ilmoitti ykskantaan ennen metsästysseuran johtokunnan kokousta, että hän irtisanoo maanvuokrasopimuksensa Lärsäkön kanssa ja siirtää maat Mallasjärvelle tai kenelle hyvänsä järkevälle taholle, kunhan saisi maansa pois verenhimoisten tappajien kynsistä. Arppa oli jo nuorena poikana pikkuvanha ja hän kulki poikkeuksellisen kiinnostuneena ikäisekseen metsästysseuran kokouksissa. Hän oli mielestään edelleen the one and only näätämies, mutta nyt kyläläiset naureskelivat.. Peran valitus kiiri nopeasti kyläkaupan kahvion pöytiin ja jossain vaiheessa tätä kautta kyläläisten naureskelu entiselle suuruudelle kantautui myös Peran korviin. Arppa osoitti, että näin ei ole. Lopullisen niitin päätökselle sai aikaan johtokunnan vastine, joka muistutti röhönaurua. Arppa ei ollut eri vuosikymmeneltä, vaan hän oli eri vuosisadalta, mitä tuli hänen ulkoiseen olemukseen. Pera ärsyyntyi kaikesta tästä niin merkittävästi, että hän lähestyi metsästysseuran johtokuntaa kirjallisesti. Hän oli mielestään edelleen the one and only näätämies, mutta nyt kyläläiset naureskelivat. Eräkirjallisuuttain Arppa ahmi jo nuorena ja oli tuttu näky kylän kirjastossa. Johtokunta ei kuitenkaan pannut vastaan, vaan sopimus irtisanottiin. Arpalle pääasiassa naureskeltiin kylällä, mutta ensimmäisen näädän saatuaan alkoi kyläkaupan kahviossa kahviringillä hymy hyytyä. Nyttemmin tämä metsäalan ammattilainen oli muuttanut opintojen jälkeen takaisin kotikylälleen ja laittoi omaksuttuja tietojaan käytäntöön. Tilanne oli sietämätön. Peralla oli pääasissa vesijättö suota, jossa näätien latvominen nähtiin hyvin epätodennäköisenä
Minkki satimeen youtube.com/riistalehti instagram.com/riistalehti facebook.com/riistalehti P. 050 0460715 | hunting @ houkutteleva.fi | www.houkutteleva.fi H UKUTTELEVA HOUKUTTELEVIA TUOTTEITA saat jälleenmyyjiltämme ORANSSI LAB L=63 A=40 B=69. 2/2025 S EU R A A V A S S A R II S TA S S A 28.2
Kyseinen tarkkuusluoti toi tasalaatuisuudella ja hinnallaan, sekä ennenkaikkea lähtönopeudellaan ja tarkkuudellaan täysin uuden levelin linnustukseen. NORMA GOLDEN TARGET TARKKUUSPATRUUNALLA LATVALINNUSTAMAAN. Golden Target on minun mielestä tämän hetken paras valinta 6.5 Creedmooren käyttäjälle niin lintumetsälle kuin tarkkuusammuntaan.” Miika Taskinen, latvalinnustaja Nro 1/2025 – 11,90 € R I I S T A T E S T A A PAL-VKO 2025-09 710640-2501 RII ST A 1/2 02 5 TESTISSÄ KYTISTÄHTÄIMET TONNILLA NÄIN SUSISOLMU AUKAISTAAN Latvalintuja ja hikeä Pohjois-Karjalassa Metsähallituksen erävalvonta kritiikin silmässä OPAS Näin rakennat kettukiväärin Deerhunter Tatra -sarkapuku Verijäljet paljastava valo Treksta -talvikenkä 5× rusakkorynnäkkö. LUE LISÄÄ JA KATSO LÄHIN JÄLLEENMYYJÄSI: norma.sakosuomi.fi “Norma Golden Target on erittäin tervetullut lisä 6.5 Creedmoorin tehdaspatruunoiden kategoriaan