KETTUJA KUHMOSTA. Nro 2/2023 – 11,50 € Nro 2/2023 – 11,50 € R I IS T A T E S T A A PAL-VKO 2023-14 710640-2302 RII ST A 2/2 02 3 MERINOVILLAISET ALUSKERRASTOT Varusteet HÄRKILA -LUMIPUKU Optiikka SWAROVSKI -KAUKOPUTKI Aseet MARLIN -VIPULUKKO KÄSIVARREN RIEKKOJAHTI Miksi kiväärin tarkkuus vaihtelee
SEE THE UNSEEN NL PURE 32 SOPUSOINNUSSA LUONNON KANSSA H-01FO_Riista_230x297_FI.indd 1 H-01FO_Riista_230x297_FI.indd 1 09.02.23 08:31 09.02.23 08:31 s.50 UUDISTUNUT MARLIN 1895 s.54 SWAROVSKI -KAUKOPUTKI s.64 NO. 1 SISÄLLYS KARVASUKSET UUDISTUIVAT. 2 2023 ”Tämä homma lähti vähän lapasesta.” S
alv. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi T E K I JÄT Joel Ahola Veikka Gustafsson Panu Hiidenmies Juha Jormanainen Pekka Juntti Saana Kamula Mikko Lamminpää Kari Lindholm J. 040-541 9943 henna.anttila@kruunumedia.fi j u l k a i s i ja Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 t o i m i t u s j o h ta ja Veikka Gustafsson p. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. 040-7229 808 pekka.mommo@riistalehti.fi i l m o i t u s m y y n t i Henna Anttila, Kruunu Media Oy p. Pä ät o i m i t ta ja Pekka Mommo p. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. Latausarvo jen käyttö vain omalla vastuulla. Malinen Arto Määttä Jyrki Puupponen Marika Varpenius k a r tat Retkeilymedia Ahola/Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos k a n n e n k u va Pekka Mommo ta i t t o Mäyrä Media/Benjamin Hokkanen Pa i n o Printall, Tallinna ISSN 1796-8267 o s o i t t e e n m u u t o k s e t, t i l au k s e t ja l a s k u t u s Tilaajapalvelu p. facebook.com/riistalehti instagram.com/riistalehti youtube.com/riistalehti Itselataaja t huomio! Kansainväl isen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleiss a esiintyvien latausarvo jen oikeellisuu desta. 60 Näin löydät riistan kiikaroimalla 68 Riistaruokana kaurista tomaattipedillä 70 Viimeinen sana 72. alv. SISÄLLYS LOPPUKIRIN AIKA 2 Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T Pääkirjoitus 4 Ajankohtaista Riistamailta 6 Ilvekset tappavat sarvipäitä 11 Uutisia ulkomailta 12 Metsällä Kuhmon ketut saavat kyytiä 16 Kuvareportaasi Käsivarren riekonpyytäjistä 22 Riistaverstaassa nyljetään kettu 28 Pekka Juntin kolumni 32 Varusteet Merinovillaiset kerrastot vertailussa 36 Lumipuku, joka hengittää 44 Lyijyttömissä luodeissa suuria puutteita 58 Miksi kiväärin osumapiste seilaa. (03) 42 465 335 tilaajapalvelu@riistalehti.fi Vuonna 2023 ilmestyy 9 numeroa, JOISTA YKSI ON TUPLANUMERO Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 53 € (sis
1970-luvulla keskiarvo oli yli 2 700 metriä. Puolustusvoimat mainostaa itseään Suomen suurimpana kuntokouluna. 4 RIISTA PÄÄKIRJOITUS Kansan terveydeksi P e k k a M o M M o Metsästys, Suomen suurin kuntokoulu. O len hiihdellyt umpista tänä talvena paljon. – p e k k a m o m m o pekka.mommo@riistalehti.fi. Metsästys, Suomen suurin kuntokoulu. Olemme lihottaneet itsemme rapakuntoon istumalla ja autoilemalla. Aikoinaan Emmin baarin nurkan pajatsossa oli teksti: kansanterveydelle. Tämä näkyi hyvin, kun latvalinnustus oli sallittua ensimmäistä kertaa. Näin tilaston armeijassa juostuista cooperin testeistä. Tuntuu hyvältä kropassa ja pääkopassa. Nyt sama luku on rapeat 2 300. Me metsästäjät voisimme riistää tuon tittelin helposti, jos jatkossakin metsästysajat olisivat Ruotsin malliin tapissa, vaikka kannat vähän seilaisivat. Samaa voisi soveltaa latvalinnustukseen, sillä yhtä harva palaa kairasta lintu repussa. Kuulun samaan rupusakkiin. Nuorten kestävyyskunto on romahtanut, mutta niin on meidän entisten kovakuntoistenkin. Linnustauskausi on tänä vuonna ajallisesti ollut niin sanotusti tapissa. Nimittäin nykyisessä mallissa ei lasketa metsästäjien kuntokerrointa. Enemmän se oli liikuntaa kuin metsästystä. Painokin on tipahtanut muutaman kilon. Hiihtelin itsekin kivääri selässä, mitään saamatta. On ollut mahtava ihailla lumisia maisemia, ponnistella, kiroilla ja hikoilla. Samalla ei voinut kuin ihmetellä, miksi tuota pyyntimuotoa on pitänyt pantata usean sukupolven ajan. Kotikonnuilla on ollut kerrassaan passelit kelit pitkille, tervatuille puusuksille. Uupua paita märkänä liikunnasta. Homman vaikeus ja huono kunto selvisivät kerralla, seuraavana syksynä tienpientareella oli tilaa. Ja sinne se kilahti, harva pajatsolla on rikastunut. Monin paikoin on päästy nauttimaan ensimmäistä kertaa latvalinnustuksesta vuosikymmeniin. Sallassa tien varret olivat vuorattu autoilla
Ensimmäisessä kolarissa pakettiauto törmäsi hirveen Heinäsuon kohdalla. Kolmannessa kolarissa henkilöauto ja hirvi törmäsivät Joensuuntiellä. Onnettomuus tapahtui Kuutostiellä. Auto vaurioitui törmäyksessä ajokelvottomaksi ja hirvi kuoli törmäyspaikalle. Se voi avata portit parempaan kommunikaatioon ja auttaa ymmärtämään vastakkaisia näkökantoja. 6 RIISTA RIISTAMAILTA R i i s t a m a i l t a Koonnut K a r i L i n d h o l m & P e k k a M o m m o Kuvat A d o b e S t o c k Wáden palkinto Aleksi Lumpeelle RIISTAKIN sivuilla näkynyt metsästäjä Aleksi Lumme sai arvostetun Wáden palkinnon. Toisessa kolarissa henkilöauto ja hirvi törmäsivät Luikonlahdentiellä. Keskusteluissa myös kannattaa Lumpeen mielestä etsiä yhteisiä tekijöitä, olivat ne kuinka vähäpätöiseltä kuulostavia tahansa. Näitä ovat olleet muun muassa susikysymys ja onpa yhteistä säveltä haettu myös vegaanin kanssa Metsästä-podcastissa. Helsingissä asuva Lumme on tuullut tunnetuksi tavasta ottaa esille asioita, joita metsästäjät suorastaan kavahtavat. Suurriistavirka-apu hälytettiin jäljestämään törmäyksissä loukkaantuneita hirviä. Susikolari Nurmeksessa NURMEKSESSA Kuutostiellä on tapahtunut susikolari. Lumme peräänkuuluttaa metsästäjille tähän lääkkeeksi radikaalia asiallisuutta. Metsästäjiä on varsinkin somessa varsin helppo provosoida, ja sitä myös metsästystä kritisoivat tekevät tarkoituksella. Pekka Mommo Juuassa hirvikolareita POHJOIS-KARJALAN Juuassa tapahtui samana päivänä yhteensä kolme hirvikolaria, tiedottaa poliisi. Metsästyskeskustelu on usein kuumaa ja solvaukset lentävät puolin ja toisin. ”Autoilija on ollut ajamassa tietä Nurmeksesta Kajaaniin päin, ja susi on juossut sivutieltä isolle tiellä ilmeisesti tarkoituksenaan juosta tien yli, ja autoilija on törmännyt siihen”, kertoo rikosylikonstaapeli Leevi Havukainen Itä-Suomen poliisilaitokselta. Susi kuoli törmäyksen seurauksena välittömästi. Tapauksesta uutisoi Iltalehti. Pakettiauto vaurioitui ajokelvottomaksi. Auto kärsi muutamia vaurioita, mutta henkilövahingoilta vältyttiin. Henkilöautoon tuli lommo. A l e k s i L u m m e. Tunnustus on Metsästäjäliiton myöntämä ja se annetaan ansiokkaasta työstä metsästyksen hyväksi
Rikoksesta epäiltynä on pohjoissavolainen metsästysseurue. Hirvi kelkottiin Savukoskella SAVUKOSKELLA paljastui joulukuussa mahdollinen metsästysrikos. Tutkinnan aikana kiinniotettuna on ollut useita henkilöitä. Koirille rekisteröintipakko JOKAINEN suomalainen koira on rekisteröitävä Ruokaviraston sivuilla. Yli sata tapausta johti sakkovaatimuksiin, 44 rikesakkoon ja 42:sta kirjattiin rikosilmoitus. Muut selvisivät huomautuksella. Teosta epäillään kahta pohjoissuomalaista henkilöä. Hirvikoira avantoon Valtimolla HAAPAJÄRVEN Haapasalmessa etsintäpartiota odotti surullinen näky jouluna. Metsästyslaki kieltää kelkan käyttämisen. Jää oli särkynyt laajalta alalta ja hirven ruho kellui virran suulla. Emeritusprofessori Heikki Henttonen sanoo Avulle, että valkohäntäpeura selviää Suomessa ilman ihmisen ruokintaa. Kotoaan karanneen hirvikoiran ja hirven jäljet päättyivät avantoon. Rekisteröinti maksaa 10 euroa verkossa tehtynä. Lapin rajavartiosto epäilee, että Savukoskella lähellä Venäjän rajaa metsästettiin hirvi moottorikelkan avulla. Useita hirviä epäillään kaadetuksi lupaehtojen vastaisesti tänä syksynä hirvenmetsästyksen aikana. Tapauksesta kertoo Ylä-Karjala lehti. Erätarkastajat ja valvojat tarkastivat valtion alueilla noin 10 000 luonnossa liikkunutta kulkijaa vuoden 2022 aikana. RIISTAMAILTA 7 RIISTA R II ST A LU K U V i i m e v u o n n a a u t o i l i j a t ö r m ä s i v a l k o h ä n t ä p e u r a a n 6 600 k e r t a a . Asiaa tutkitaan törkeänä metsästysrikoksena ja laittoman saaliin kätkemisenä. Rekisterillä pyritään ehkäisemään muun muassa pentutehtailua ja koirien laitonta maahantuontia. Suomessa arvioidaan olevan noin 700 000 koiraa.. Teossa käytetty ampuma-ase, moottorikelkka sekä saaliiksi saatu hirvi on takavarikoitu. Heitä on kuultu esitutkinnassa. Rikostutkintaan liittyen poliisilla on käynnissä myös ampuma-aselain mukainen tutkinta. Savolaisia epäillään salakaadosta OULUN poliisilaitos ja Kainuun rajavartiosto tutkivat epäiltyä hirvien salakaatoa Puolangalla ja Hyrynsalmella. Peuroille 17 miljoonaa rehukiloa LUONNONVARAKESKUKSEN vuonna 2020 tekemän tutkimuksen perusteella valkohäntäpeuralle on viety maastoon yli 17 miljoonaa kiloa ruokaa yhden talven aikana, kirjoittaa Apu-lehti. Lakia uhmattiin valtionmailla METSÄHALLITUS kertoo, että 368 henkilöä rikkoi viime vuonna lakia luonnossa liikkuessaan ja 169 henkilöä narahti tarvittavien lupien puutteesta
Vaikka messut eivät kohtele valmistajia tasa-arvoisesti, ovat ne aina olleet kirittäjä tuotekehitykselle. Ensimmäinen peruminen tapahtui viikko ennen H-hetkeä. Messujen peruminen oli luonnollisesti sokki alalle, sillä jo valmiiksi suunnitellut ja osittain rakennetutkin messut peruttiin ja rahaa näihin panostuksiin oli jo käytetty. Tämä näkyi messuilla lähinnä siten, että ne kaikkein kiinnostavimmat tuotelanseeraukset veivät suurimman huomion ja jokin kasvojenkohotus taas toisaalla ei välttämättä riittänyt keräämään lehdistöä nimeksikään. Nyt näyttää siltä, että isot toimijat jäävät IWA:sta pois ja messut näivettyvät. Näistä ensimmäinen isompi julkaisutilaisuus tapahtui kotimaisen Sakon toimesta, joka lanseerasi kevättalvella 2020 Sako S20 -kiväärimallin. Nyt tilanteen voidaan sanoa muuttuneen ja moni valmistaja on himmannut tahtia. Tuotelanseerausten kannalta tällainen omien somekanavien ja lehdistön käyttäminen eksklusiivisessa julkaisutilanteessa osoittautui suunnanmuuttajaksi. Tältä homma nykyään vaikuttaa. Nyt näiden aikakausi näyttää olevan ohi. Messut peruttiin. Tyypillisesti näillä messuilla esiteltiin koko joukko tuoteuutuuksia, joiden myynnin painopiste oli Euroopan metsästysmarkkinoilla. Miksi kilpailla näkyvyydestä muiden kanssa messuilla, kun homman voi tehdä siten, että uutuus saa paljon laajemman näkyvyyden. Messujen aikaansaaman kilpailun voidaan sanoa olleen hyväksi kuluttajille, sillä uusien tuotteiden tulo markkinoille oli tasaista. Korona sai aikaan sen, että messut jouduttiin perumaan pariksi vuodeksi. Lopulta peruutus oli kuitenkin helpotus inhimilliselllä tasolla, mutta markkinointiponnistelut jäivät messujen osalta piippuun. Tämä kiritys näkyy lähinnä siten, että lattialiikennettä osastolle saadaan vain uutuuksilla, joten välivuosi uutuuksissa tarkoittaa messumaailmassa välivuotta mediahuomiosta. Kovin kauaa valmistajilta ei mennyt huomata sitä, että tuotelanseeraukset voidaan tehdä myös ilman messuja. Vaikka uutuuksia ei tarvita paljoa, tarvitaan niitä kuitenkin sen verran, että vähäistäkin kiinnostusta olisi. Messumaailman kilpailutilanne tarkoittaa myös sitä, että uutuus yksistään ei riitä siihen, että jostain tuotteesta tulee huomion keskipiste, vaan tuotteen pitäisi olla myös sellainen, jolla lytätään muiden valmistajien uutuudet. Onko sittenkin järkevämpää valita julkaisulle jokin vapaa viikonloppu ja saavutVaikka messut eivät kohtele valmistajia tasa-arvoisesti, ovat ne aina olleet kirittäjä tuotekehitykselle. taa näin täydellinen medianäkyvyys ja huomio. Tämä myös avasi silmiä. Jatkokysymys puolestaan on; miksi ylipäätään kilpailla näkyvyydestä sellaisena ajankohtana, jolloin kaikki muutkin julkaisevat tuotteitaan. Sako sai tuotteilleen täydellisen medianäkyvyyden tyylikkäällä julkaisullaan, jonka piti alunperin tapahtua IWA-messuilla. Se on kuluttajalle huono juttu, sillä nyt uutuuksien aikataulut venyvät ja paukkuvat. 8 RIISTA RIISTAMAILTA R I I S T A M A IL TA Messuttomuus sysää pienet valmistajat varjoon Ennen koronaa eurooppalaisen asealan huippuhetki oli maaliskuussa Saksan Nürnbergissä järjestetyt IWA-messut. Riistan toimituksessakin suunniteltiin jo sitä, kuka messuille lähtee riskeeraamaan mahdollisen koronatartunnan. Huoli koronatilanteesta kasvoi myös muilla, sillä nopeasti muuttuvasta koronatilanteesta alettiin keskustella alalla laajemminkin ja lopulta töpseli vedettiin seinästä. Teksti A r t o M ä ä t t ä Kuvat P e k k a M o m m o I WA-messut Saksassa ovat ammattimessut, joille pääsevät osallistumaan asealan valmistajat, kauppiaat ja median edustajat
Messujen vähentyminen näkyy toimituksissa, yhteydenpito valmistajiin ja vuoropuhelu on entistä työläämpää. Veikka Gustafsson testaa CZ:n uutuutta IWA:ssa 2018. Messut ja näistä etunenässä IWA ovat tapahtumia, joiden merkitys muuttuu koko ajan paikallisemmaksi. Isoille valmistajille vaihtoehtoisten markkinointikanavien käyttö on mahdollista, mutta pienten valmistajien resurssit riittivät lähinnä pieniin messuosastoihin, joilla kuitenkin saavutettiin toiminnan mittakaavaan nähden tarvittava näkyvyys ja mediahuomio. Tätä on taas kompensoitu siten, että valmistajat ovat järjestäneet erillisiä esittelytapahtumia, jotka mahdollistavat vuorovaikutuksen. Nyt ne hukkuvat usein bittiavaruuteen. RIISTAMAILTA 9 RIISTA tuotelanseerauksissaan. Nyt uutuudet julkaistaan netissä ja väistämättä tuotteesta jää vajavainen kuva. Siinä missä ennen oli tarkka deadline tuotteen julkaisulle, puuttuu nyt tällainen tarkka takaraja ja tuotteiden tulo markkinoille venyy. Niiden hyödyllisyys valmistajien kannalta vaihtelee ja tämä on alkanut näkyä siten, että yhä useampi iso valmistaja ei enää osallistu messuille omilla osastoillaan. Messujen puute on isoin ongelma nykypäivänä pienille valmistajille ja marginaalisempien tuoteryhmien edustajille, jotka eivät saa enää tuotteitaan samalla tavalla näkyville kuin ennen. >> Messuilla pääsevät esille myös pienet valmistajat ja erikoisemmat tuotteet. Tyypillisempää onkin, >> Messuilla toimittajat pääsevät oikeasti kokeilemaan omin käsin miltä uutuus tuntuu. että tuotteita näkyy maahantuojien tai isojen jälleenmyyjien osastoilla, mutta kaikki isommat tuotejulkaisut tehdään nyt valmistajien itsensä toimesta, heidän valitsemillaan kanavilla.
Näin voi hyvällä omallatunnolla taivuttaa. Teksti ja kuva P e k k a M o m m o A hkera, ahkerampi, Risto Virtanen. Ja tietysti aiheen tiimoilta on tehty kalenteri varainkeruuseen. Mutta eipä Virtanen valita. Usein kehotetaan välttämään laittamasta pönttöjä liian lähelle toisiaan. Virtanen lupaa pöntölle ikää ainakin 20 vuotta.. Mutta kun miehessä on nimensä mukaisesti virtaa enemmän kuin keskisuuressa metsästysseurassa, ovat uudet projektit jo mielessä. Tämä kaikki on mahdollista vain siksi, että Virtanen on kehittänyt talomallin, joka on helppo rakentaa. Telkillä tuntu olleen varsinainen asuntopula. Muutamaa pönttöä lukuun ottamatta, kaikkien sijainti on Virtasella tiedossa ja tietokoneella. Lähetä Googlella karttasijainti ja käy kerran vuodessa katsomassa, että kaikki on kunnossa”, Virtanen luettelee. ”Pitäisi kehittää sorsille sellainen keinopesä, mikä kestäisi Tornionjoen kevättulvat. Pöntöillä on tällä hetkellä yli 300 huoltajaa. Virtasen telkkäprojekti on ainutlaatuinen muutekin kuin valtavan lukumäärän vuoksi. Se takaa sen, että lintukoto pysyy kunnossa. ”Tuhannesta asennetusta pöntöstä 30 prosentissa oli asukas ja osa tiedoista vielä puuttuu. Saman olen huomannut myös luontoon asennetuissa pöntöissä. Työtunteja ei kannata edes laskea. 10 RIISTA RIISTAMAILTA R I I S T A M A IL TA TELKKIEN ”TALOKAUPPA” KÄY KUUMANA Torniolainen Risto Virtanen on ahkeroinut jo yli tuhat telkänpönttöä. Nyt vesi ja jäät vievät jo tehdyt pesät.” Uskon, että tämäkin projekti menee maaliin kuin telkkä pönttöön. Ne voivat olla aika lähekkäin.” Myös koulut, partiolaiset ja muut tahot ovat innostuneet Virtasen telkänpöntöistä. Kun Tornion keskustan kupeeseen, kaupunginlahteen, asennetiin puolenkymmentä pönttöä, saivat ne heti uudet asukkaat. Niissä kummassakin pesittiin. Jos olet kiinnostunut telkänpöntöistä, ota yhteyttä: Risto Virtanen, 040 8445721 Risto Virtasen talotehtaalta on lähtenyt jo yli 1000 telkänpönttöä. Halukkaille on pidetty telkänpöntön rakennuspäiviä ja asennettu omia nimikkopönttöjä, joita ”Tuhannesta asennetusta pöntöstä 30 prosentissa oli asukas.” seurata. Kokemus on karttunut ja uutta tietoa on tullut. Virtasen pari vuotta sitten startannut telkänpönttöprojekti on saanut paljon julkisuutta metsästysmedioissa. Pesimistulokset ovat kahden kesän jälkeen uskomattoman hyviä. Pöntön saa ilmaiseksi kolmella ehdolla. Uskon, että ensi kesänä luku nousee jopa 70 prosenttiin”, Virtanen laskee. Dataa on jo kertynyt ja ensimmäisen kesän jälkeen tulokset ovat erittäin hyvät. Ja homma pelaa. Kaikki pöntöt numeroidaan. ”Yhden rantavajan molemmilla puolilla on puissa pöntöt. Ensin piti valmistaa 100 taloa telkille, mutta homma lähti lapasesta ja nyt Tornion ”talotehtaasta” on lähtenyt maailmalle jo yli tuhat telkänpönttöä. ”Vie se maastoon. Aivan ilmaista homma ei ole. Välillä mies naurahtaa ja puistelee päätään omille tekemisille. Silti omaa rahaa on mennyt tuhansia euroja. Materiaaleja on saatu asevelihintaan yhteistyökumppaneilta, myös paikalliset riistanhoitoyhdistykset ovat avustaneet rahalla
Myös koirasusia epäillään olevan alueella. Tämä teoria on nyt kumottu ainakin Nurmijärvellä. Usein sanotaan, että ilves saalistaa peuran vasoja tai naaraita ja aikuiset sarvipäät ovat sille liian isoja vastuksia. Nyt niitä on vuosien varrella kertynyt jo yli 1 500. Nurmijärvellä paikalliset metsästäjät ovat tänä talvena törmänneet aikuisten peurojen raatoihin, joista on syöty vain paisti. RIISTAMAILTA ILVEKSET TAPPAVAT ISOJA SARVIPÄITÄ Pedot tappavat valkohäntäpeuroja yhä enemmän eteläisessä Suomessa. ”Se, että metsästäjien havaintoja ei uskota, turhauttaa”. Ja en todellakaan löydä kaikki raatoja”, sanoo petoyhdyshenkilö Tapani Tapper Nurmijärveltä. Mutta petopaine on valtava. ”Onko niillä tiedoilla mitään merkitystä”, Tapper kysyy. Yleisesti luullaan, että ilveksen reviiri on iso ja sille mahtuu vain yksi pentue. Ne metsästävät peuroja ja kauriita 24/7 ympäri vuoden”, Tapper sanoo. Meillä on myös näköhavaintoja, jossa kaksi eri pentuetta on samalla alueella”, Tapper kertoo. Myös susien määrä alueella on lisääntynyt. Tekotapa viittaa ilvekseen. Hänen mielestään valkohäntäpeura on upea riistaeläin. Se laskee kannan aivan liian pieneksi. RIISTAMAILTA 11 RIISTA R I I S T A M A IL TA ”Olemme nähneet samalla raadolla kahdeksan eri ilvestä.” I lves voi paksusti Uudenmaan ja Hämeen rajamailla. ”Marraskuun jälkeen olen löytänyt peräti neljän ison pukin raadot, jotka ovat ilvesten tappamia. Tapperin mukaan tämä väite on kumottu Nurmijärvellä moneen kertaan. ”Olemme nähneet samalla raadolla kahdeksan eri ilvestä. Nurmijärvellä ilvesten ja myös susien syömiä raatoja löytyy tavallista runsaammin. Tapperin mukaan Luonnonvarakeskuksen käyttämä pentukerroin ei pidä paikkaansa. Teksti P e k k a M o m m o Kuva T a p a n i T a p p e r. Kyllä se ansaitsee jo Suomen kansalaisuuden”. Tapper on lannistunut jo siinä määrin, että ei jaksa merkitä Tassu-kantaan kaikkia petohavaintoja. Nurmijärvi-Kytäjä alueella liikkuu säännöllisesti kolmen lauma ja useita yksittäisiä susia yhä lähempänä asutusta. Tapperin mukaan ei ole koskaan aikaisemmin 20-vuotisen petoyhdyshenkilöuran aikana törmännyt vastaavaan pukkisurmaan. ”Peurakanta on täällä selvästi leikkaantunut, se näkyy muun muassa kolareiden vähentymisenä. Varsinkin ilvesten kohdalla viralliset kanta-arviot ja metsästäjien havainnot eivät kohtaa. Pedot puhuttavakin paikallisia metsästäjiä. ”Se on ollut Suomessa jo 100 vuotta. Nyt pelätäänkin hirven vasojen kohtaloa
Kaksi kuolleista koirista oli metsästyskoirarotuisia, mutta tiedossa ei ole kuinka aktiivisia metsällä kävijöitä haukut olivat. Sen sijaan metsästäjien kokonaismäärä on Japanissa pudonnut 1970-luvun huipusta, 500 000 metsästäjän määrästä, nykyiseen noin 200 000 metsästäjään. Tilannetta ei helpota sekään, että nykyisistä metsästäjistä 60 prosenttia on 60-vuotiaita tai sitä vanhempia. Se kuitenkin tiedetään, että sikakanta kasvaa jatkuvasti ja villisiat ovat hyökkäilleet ihmisten kimppuun. Viidestä tartunnan saaneesta vain yksi koira selvisi hengissä. Ajavat koira taas nimetään yleisesti hound yleisnimityksellä. Labradori oli jälleen ykkönen ja novascotiannoutaja neljännellä sijalla.. Vuonna 2022 eniten rekisteröityjen koirarotujen ”kymppikerhoon” pääsi Kanadassa kaksikin noutajaa. 12 RIISTA ULKOMAILTA u l k o m a i l t a Koonnut p a n u h i i d e n m i e s Kuvat A d o b e S t o c k Japanin villisikaongelmat syvenevät JAPANIN villisikojen määrästä eli kannan koosta ei ole saatavilla tietoja. Neljä koiraa kuollut leptospiroosiin VUODEN 2022 lopulla kuoli neljä koiraa leptospiroosiin Etelä-Ruotsissa. Noutajat kärjessä Kanadan koirarekisteröinneissä ENGLANNINKIELISISSÄ maissa käytetään yleisesti noutajista ja seisovista koirista sekä suosituista spanieleista nimitystä gundog. Taudin arvellaan leviävän muun muassa rotan ulosteista, ja bakteeri viihtyy etenkin seisovassa ja lämpimässä vedessä
Karhu puri, koira pelasti NIMETTÖMÄNÄ pysyttelevä Ruotsin Sandasta kotoisin oleva metsästäjä oli treenaamassa gonczy polski -rotuista koiransa kun karhu hyökkäsi ja puri miestä käteen. Tämä pelasti miehen hengen. Majavat taas Majavat taas Britteinsaarilla Britteinsaarilla Viimeinen luonnonvarainen majava ammuttiin Skotlannissa 1526 Nyt BBC on uutisoinut majavahavainnoista sekä Skotlannissa että Englannissa.. Ensiksi hän luuli, että ajossa on villisika, mutta karhu ryntäsi yllättäen metsästä ja iski hampaansa miehen oikeaan käteen. Osansa ovat tehneet alueella runsaina esiintyvät majavat. Metsästäjä odotteli koiransa ylösottoa ja pian haukku raikuikin. 13 RIISTA ULKOMAILTA Majavat Ukrainan rintamalla UKRAINAN koillisosissa on ennustettu Venäjän hyökkäystä talvella Valko-Venäjän suunnasta. Lättähäntien patoja ei ole parina vuonna sodan takia purettu ja majavat ovat myös lisääntyneet. Majavat siis tekevät osansa maansa puolustamisessa patoamalla vedet tulvimaan. Koira juoksi kuitenkin karhun perässä ja iski hampaansa petoon. Alue on kuitenkin tällä hetkellä laajasti veden peitossa. Erikoista on myös se, että nalle oli jalkeilla keskellä talvea
Katajat kannattaa säästää metsänhoitotöissä, sillä niistä ei ole haittaa metsänuudistamiselle, mutta niistä on runsaasti hyötyä sekä eläimistölle että maiseman kannalta. Siitä vuoltu kahvilusikka käy mainiosti pahkakuksan kaveriksi. Laaja-alaisille lajeille tyypillisesti katajalla on useita alalajeja. Piskuinen havupuu ei vaadi paljoa kasvupaikaltaan, vaan sille käy niin saariston kallioluoto, savikkoisen jokilaakson törmä kuin karu tunturikin. Se onkin mitä mainioin sytyke. Pisteliäs oksisto tarjoaa suojaisan pesäpaikan monille linnuille, kuten haahkalle, koskeloille ja teerelle. Kuivat neulaset palavat miltei ruudin tavoin: nopeasti ja kuumalla liekillä. Se kasvaa kaikissa Manner-Euroopan maissa, halki Kanadan ja Siperian sekä Japanissa, Kalliovuorilla, Kaukasuksella ja Himalajalla. Viljavimmilla mailla se jää nopeakasvuisempien lajien jalkoihin, mutta intoutuu kasvamaan, jos sille antaa riittävästi valoa. Näin käy varsinkin sähkölinjoilla, joilla hidaskasvuisen lajin on syytä antaa kukoistaa vapaasti. Meillä se menestyy kaikkialla Käsivarren suurtuntureiden lakialueita lukuun ottamatta. Katajan puuaines on kovaa ja hyväntuoksuista. Marjat ovat lievästi myrkyllisiä, joten niitä saa syödä vain neljästä kahdeksaan marjaa päivässä.. Myös kekseliäs ihminen on oivaltanut katajan monikäyttöisyyden: Katajanoksia käytetään yleisesti saPisteliäs maustaja Teksti M i k k o L a m m i n p ä ä Piirros K a r o l i i n a L a h t i vustamisessa, ja perinteisesti sahti siivilöidään oksakerroksen läpi. Erityisesti hirvi, valkohäntäpeura, metsäjänis ja rusakko syövät sen neulasia. 14 RIISTA RIISTALAJI S itkeä kataja (Juniper communis) on levinnyt laajimmalle kuin mikään muu puulaji. Katajan kävyt, joita kutsutaan niiden muodon vuoksi yleisemmin marjoiksi, sopivat riistalihan ja oluen maustamiseen. Jänikset käyttävät katajapuskaa myös lepopaikkanaan. Ensimmäisenä vuotena marjat ovat vihreitä, toisena sinisiä ja kypsyvät vasta kolmantena vuotena lähes mustiksi. Ne antavat myös ginille sen tyypillisen maun. Katajanmarjoja voi poimia jokaisenoikeudella. Riistaeläimet käyttävät katajan antimia. Meilläkin etelässä kasvava nimilaji metsäkataja kasvaa monimetriseksi puuksi mutta pohjoisessa viihtyvä lapinkataja yltää tuskin puolen metrin korkuiseksi
2 2 P U N AT U R K K I S E N P E R Ä S S Ä s.16 M E T S ÄS TÄ J Ä N T E S T O S T E R O N I. 15 RIISTA K E T T U N A H O I K S I Metsästys s.28 “Mikäli metsästäjä itse ei ansoille ehdi, kettu kyllä ehtii.” S
16 RIISTA KETTU K E T T U Kettuja Kuhmosta 16 RIISTA KETTU Petteri Uhlbäck ja Verneri Uhlbäck metsästävät kettuja Kuhmon seudulla amerikankettukoiralla. Jahdissa käytettävät haulikonpatruunat on ladattu kolmemillisillä volframihauleilla.
Kuhmolaisten Uhlbäckin veljesten talvikauden saalis on 17 punaturkkia ajokoiralta. Teksti ja kuvat K a r i L i n d h o l m 17 RIISTA KETTU. 17 RIISTA KETTU Kun kettuja on paljon ja ajo kulkee, tulee saalistakin, kunhan pyytäjät osaavat asiansa
Jos jälkeä ei löydy, koira pysyy autossa niin kauan, että jälki löytyy.” Kun kettukanta on runsaslukuinen, ei tuoreen jäljen etsijöiden tarvitse montakaan kilometriä ajella. Kun pentueet ovat runsaita, kettukanta kasvaa nopeasti”, autoa ohjastava Petteri Uhlbäck selvittää. Jos jälkeä ei löydy, koira pysyy autossa niin kauan, että jälki löytyy.”. Yleensä niin käy tammikuun alkupuolella. Pakkasen kovettamalle tuhdolle loikkaa lumipukuihin vuorautunut kuhmolainen jahtikaksikko, Verneri ja Petteri Uhlbäck. ”Meidän kuhmolaisittain isolta kuulostava ”Ei puhettakaan, että koira päästettäisiin vapaaseen hakuun, kuten sulan maan aikana. He toteavat, että yöjälkien tutkiminen on kaikkein tärkein asia ketun ajokoirapyynnissä lumikelillä, ja siihen käytetään aikaan niin paljon kuin on tarvis. Vaikeutena onkin päättää, mikä jälki monista tuoreista jäljistä on se kaikkein tuorein. No suojelusyistä. ”Melko vähän täällä on ollut sellaisia kelejä, että jalkanaruja kannattaisi viritellä.” Koira tuoreelle jäljelle Petteri sompailee lavamaasturin säkkipimeälle metsätielle, jota pitkin retkikunta pompottelee hissukseen tienvierustoja ajovalojen loisteessa tähyillen. 18 RIISTA KETTU N elivetoinen lava-auto yskähtelee ja lopulta pärskähtää käyntiin aamuöisessä Kuhmossa. Tarkoituksena on löytää mahdollisimman tuore ketun yöjälki, jolle koira päästetään. Takaloosterissa venkoilee viisivuotias amerikankettukoira, jonka vääräturpaiset ovat ristineet jenkiksi. Ykköstä silmään ja liikkeelle. Mikäli jälki on liian vanha, aikaa haaskautuisi jäljen seuraamiseen, eikä päivännäköä ole kuin nelisen tuntia tähän aikaan vuodesta. ”Karhuluvat menivät valitusten takia jäihin, ilvesluvat romahtivat, eikä hirviäkään ole kosolti.” Jo 15 kettua on luovuttanut veljeksille nahkansa kuluvalle pyyntikaudelle, ja hyviä ajokoira-kelejä riittänee toivottavasti vielä jonkin aikaa. Mikäli alueella on susia, sinne ei tietenkään viedä koiraa, vaan lähdetään jollekin toisella alueelle. Käynnissä on eräänlainen vuoronvaihto. Liika vauhti haittaisi havaintojen tekemistä. Samoin kävisi, jos liikaa lunta sataisi viritettyjen jalkanarujen päälle. Miksi. Yöllä satanut pakkaslumi pyyhkäistään jahtiauton kuuraiselta konepelliltä ja tuulilasilta. Kuhmossa riittää kainuulaisia korpia ja petäjäkankaita, joten pyyntialueita on yltäkylläisesti. Sen jälkeen siirrymme lippusiimapyyntiin.” Veljekset pohtivat, että kettuja voisi yrittää myös jalkanaruilla, mutta se vaatisi tasaiset pakkaskelit ja riittävästi pehmeää lunta. ”Nyt on hyvä myyrävuosi, ja jäniksiäkin riittää, joten ketuille on murkinaa. Luonnonvarakeskus ei enää kerro susien sijainteja. Kettuja riittää kaikille Diesel hyrisee, ja karavaanin keula osoittaa kohti Kuhmon kaupungin lähiseutuja, jossa Uhlbäckin veljessarja tietää olevan kettuja kuin Vilkkilässä kissoja. Suvi tuhoaisi pyynnin kertalaakista, jolloin narut pitäisi keräillä pois. Veljekset jahtaavat kettuja sekä valtionmailla että yksityismailla. Veljekset toteavat, että susia voi olla toki muuallakin. ”Ei puhettakaan, että koira päästettäisiin vapaaseen hakuun, kuten sulan maan aikana. Veljekset ovat ehtineet kettujahtiin huomattavasti useammin kuin viime vuosina, sillä lähes kaiken muun riistan pyynti on joutunut tauolle. Kiirettä ei saa tässä vaiheessa olla, sillä se kostautuisi myöhemmin. Innokkaimmat työntyvät metsälle samoihin aikoihin, kun kapakan ovimiehet ovat saaneet lakaistua viimeisetkin tuopin pohjaan tuijottajat narikasta lumiselle kadulle horjumaan. Laumojen ja yksilöiden mahdollinen läsnäolo selvitetään aina lumijälkiä tutkimalla. ”Kunnes lunta tulee niin paljon, että koiran kulku käy mahdottomaksi. Sitä paitsi susilla on neljä jalkaa ja ne liikkuvat pitkiäkin matkoja ruoan perässä, joten niitä voi olla periaatteessa missä hyvänsä. ”Kaikki maanomistajat ovat luvan tähän tarkoitukseen antaneet, joille olemme soittaneet.” Alueen itäosissa on runsas susikanta, jonka takia rajaseutuja vältellään. ”Yöllä kylän läpi jyrään, melkein nolottaa”, tulkitsee Matti Esko autoradion kaiuttimista, ja sehän jotenkin sopii vallitsevaan tunnelmaan, jossa jahtimobiilin kylmän kangistama diesel raklattaa rouheasti uneliaan lähiön läpi ajettaessa. Veljekset laskeutuvat autosta metsätielle selvittämään asiaa tarkemmin
”Sinne meni. Tietenkin koirakin osaa asiansa, mutta jos se päästettäisiin aamulla iltayön jäljelle, tilanteita ja saalista olisi saatu lyhyen päivän aikana paljon vähemmän”, Petteri ja Verneri selvittävät. Monesti kettu on päivämakuulla melko lähellä tietä”, veljekset kuiskuttelevat ja varovat paiskomasta auton ovia. ”Nämä patruunat ovat mullistaneet haulikkometsästykset täysin. Volframia putkeen Haulikot otetaan esille vetoketjuilla suljetuista suojuksista. Piippuihin solautetaan iltapuhteina volframihauleilla ladattuja UnA-tyyppisiä patruunoita, joilla kettu kellistyy vielä 70–80 metrin etäisyydelle. Tietä pitkin polveileva ketun jälkijono saa viimein hyväksynnän, ja koira saa kaulaansa paikanninpannan. Vaikka putkessa olisi ollut minkälainen hypermagnumi tahansa, oli paksuturkkista karvaotusta melko turha ampua lyijyllä yli 40 metriin. Haulikoko on kolme millimetriä. Verneri kuljettaa koiraa ketun jälkeä seuraillen ja päästää koiran irti. Takavuosina kettuja tulitettiin vielä perinteisillä lyijyhauleilla.” Niitä aikoja moni muistelee, mutta vähemmän kaiholla. 19 RIISTA KETTU kettusaalis selittyy paljolti juuri tällä, että koira pyritään löysäämään aina viimeiselle yöjäljelle. KETTU Veljesten hyvä onnistuminen jahdissa selittyy suurelta osin sillä, että koira päästetään aamulla ketun viimeiselle yöjäljelle.
Veljekset muokkauttavat nahoista esimerkiksi karvalakkitarpeita.. 20 RIISTA KETTU 20 RIISTA KETTU Kun saaliiksi saadun ketun nahka on hyväkuntoinen, se ei joudu hukkaan
Nyt ajo kuuluu jo ihmisaistein. Kettu pääsee ihmiskyyditykseen ja pian se pötköttää rauhallisesti uuden lumen valkaisemalla tienpenkalla. Kiire päättyi siihen. Kun ase paukahtaa, kettu loikkaa penkan yli, ja metsästäjä harppoo saapasvarteen ulottuvassa hangessa otuksen jälkiä pitkin.. ”Täällä olisi kauden kuudestoista kettu oikoisenaan”, Verneri viestittää. Veljekset hakeutuvat paikkatiedon ja paikallistuntemuksensa perusteella metsätien vierustalle passiin. Jos rantaan menee tie, sinne mennään autolla eikä kävellen, koska siinä vaiheessa on jo kiire. ”Jos koiran nähdään suuntaavan yleiselle tielle, yhden metsästäjän on lähdettävä heti varoittamaan liikennettä. Toinen samalle päivälle Koira käväisee tienvarressa kaadolla, mutta samassa se alkaa jäljittämään tienpenkereellä kulkevaa yöjälkeä ja häviää metsän siimekseen. ”Nyt on jo sen verran lunta, että kettu pyrkii ajossa koville urille tai auratulle tielle.” Ajo kaartaa pois passeista, joten odottava tunnelma herpaantuu, ja puhe kääntyy varusteisiin ja autoihin. Kun Tracker ja Ultracom yhdistyivät, molempien merkkien paikannustiedot saadaan helposti älypuhelimeen. Lumi hidastaa koiran vauhtia, joten passissa on syytä pysytellä hiljaa ja liikkumatta, sillä ketulla on aikaa tarkkailla etumaastoa. Kymmenen minuutin kuluttua mutkan takana jyrähtää haulikko. ”Voi tulla sellainenkin tilanne, että paikannin näyttää koiran menevän ketun perässä heikoille jäille. Koira otetaan kiinni, kun se tulee tielle. Verneri toteaa, että kettujahdissa nelivetoinen korkea ajoneuvo on erittäin tarpeellinen, koska kaikki metsätiet eivät ole talvella aurattuja. Sitten etsitään ketun tieltä poistumisen jälki, ja koira pannaan jäljelle uudelleen kauempana tiestä.” Petteri huomauttaa tarinoitsijoille, että ajo kääntyy jälleen kohti passeja. Moni on ampunut volframilatauksia teräshaulikelvottomilla haulikoilla, mutta tätä menettelyä ei voi suositella aseen vaurioriskin takia. Kun lunta on liikaa henkilöautolle, maasturilla pääsee vielä helposti.” Paikantimesta on kovasti hyötyä ketunpyynnissä ajokoiralla, ja sen avulla metsästys onnistuu jopa yksinkin. Kettu hyppää tielle, ja Petterin haulikko lähettää ilmoille volframia. 21 RIISTA KETTU Jo tuohon aikaan valistuneimmat kettujen jahtaajat käyttivät niklatuilla hauleilla ladattuja patruunoita, jotka toimivat hyvin siihen tarkoitukseen. ”Vaatetuksen tulisi olla sellainen, että kävellessä ei tule kuuma. Kettu loikkaa tielle Ei mene kuin varttitunti koiran irti laskemisesta, kun ajo raikaa metsässä. Ajo suuntautuu kohti viereistä metsätietä, ja sinne käännetään myös jahtimobiilin tuulenhalkaisija. Pulina vaimenee ja odotus alkaa. Jo 3–4 haulia riittää tappamaan ketun.” Haittapuolena on tietysti volframin kallis hinta, joka on viime vuosina noussut siihen tahtiin, että jokainen itse ladattu 12/70 patruuna keventää kukkaroa 6–7 eurolla. Mitään toppahaalareita ei tässä metsästysmuodossa tarvita.” Kettu hyppää tielle, ja Petterin haulikko lähettää ilmoille volframia. Kun ase paukahtaa, kettu loikkaa penkan yli, ja metsästäjä harppoo saapasvarteen ulottuvassa hangessa otuksen jälkiä pitkin. ”Se merkitsi toisen ketun yöjäljen ja sitä se ajaa nyt”, Petteri selvittää. ”No niin. Seitsemästoista makoilee kuusen alla hengettömänä”, Petteri hihkaisee. Eräs tärkeä hyöty laitteesta on liikennevahinkojen välttäminen ja vastaavasti koiran hengen säilyttäminen paikkatiedon avulla. Kilometrin päästä ajo käynnistyy uudelleen. Veljekset toteavat, että ajokoiralla kettua pyydettäessä tilanteet syntyvät nopeasti, ja passitukset ovat usein todella lyhyitä vaikkapa lippusiimapyyntiin verrattuna. Kettu suosii hakkuiden välisiä metsänkauloja ja painanteita, joista se saa näkösuojaa. Myös nikkeli hylkii karvaa. ”Siinä missä lyijyhauli takertui karvoihin, volframihauli menee ketusta läpi. Jo muutaman minuutin päästä passit asetellaan uudelleen, tuoreeseen paikkatietoon pohjautuen
Kaamosaikaan ansojen laittaminen työpäivän jälkeen tarkoittaa usein pilkkopimeää. ANSOJA varten tehdään risuaitaa, jossa on aukkoja. Ville Alatalo on virittänyt lankoja Kilpisjärven kylän läheisyyteen, ja toivoo saalista. Riekot etsivät risukosta ruokaa, ja toivottavasti kävelevät metsästäjän tekemästä ansaportista läpi. 1. Riekon ansapyynti on harrastus, ja varsinainen työ on kalastusja metsästysoppaana Kilpisjärven kylällä. Otsalamppu on aina mukana, vaikka kuutamo joskus valaiseekin hyvin. Lähdimme kahden ansapyytäjän, Ville Alatalon ja Markus Mannelan matkaan katsomaan, mitä koivikoissa tapahtuu. 22 RIISTA KUVAREPORTAASI Teksti M a r i k a V a r p e n i u s Kuvat M e r j a P a a k k a n e n Talvi riekkoansoilla Riekon ansapyynti on sallittua pohjoisen kunnissa
23 RIISTA KUVAREPORTAASI R IE K O N P Y Y N T I ×5
24 RIISTA KUVAREPORTAASI 24 RIISTA ANSAT käydään tarkastamassa päivittäin. 2 24 RIISTA. Tarkastusreissulla tehdään myös korjauksia. ”Tähän väliin tarvittaisiin hieman uutta lunta”, Alatalo pohtii. Myös korpit verottavat saalista, mikäli ehtivät ensin paikalle. Kilpisjärvellä lunta on noin metri. Tällä kertaa riekkojen jälkiä löytyy runsaasti, mutta ansat ovat tyhjät. Aina jokin lanka voisi olla paremmin, ylempänä tai alempana, tai tasoitellaan vähän lunta ja tehdään pieniä korjauksia, joilla ajatellaan juuri tämän risuaidan aukon olevan riekolle mieluinen. Mikäli metsästäjä itse ei ansoille ehdi, kettu kyllä ehtii
25 RIISTA KUVAREPORTAASI KESKELLÄ talvea ansoille hiihdetään, mutta myöhemmin sinne pääsee lumikengillä. Kelkallakin voi ansareittinsä tarkastaa. Keväthangilla hanki kantaa kävellä sellaisenaan. Rutiini sitoo aikataulullisesti ja on hyvä, että ansat voi tarkastaa kohtuullisella vaivalla. 3 R IE K O N P Y Y N T I ×5 25 RIISTA KUVAREPORTAASI. Molemmat laittavat lankansa lähelle kylää ja lähelle tietä, koska ne pitää katsoa päivittäin
”Vähän mystinen homma”, Mannela pohtii. Korjaustöihin ryhdytään näilläkin ansoilla, ja katkotaan muutama risu lisää riviin. 26 RIISTA KUVAREPORTAASI 4 MARKUS MANNELAN ansoilla on edeltävällä viikolla ollut useita riekkoja, mutta nyt löytyy vain sulkasato. Mannelan mukaan on tärkeää, että portti on erottuva. Sitä ansoilla tehdään muutenkin paljon; käsitellään ohutta lankaa sormet kohmeessa. ”Nyt tuuli näitä hajottaa”, hän kertoo ja korjaa ansoja pakkasessa paljain käsin. Mannela arvioi, että riekot menevät välillä Norjaan, sillä ne tarvitsevat soraa. Voi olla, että se on riekon mielestä houkuttelevaa ja haisee ruualta. Lankaa on vaikea käsitellä ja asetella rukkasin. Kilpisjärvellä on vain lunta ja hyvin niukasti riekkojen jälkiä. Täällä sitä ei ole. R IE K O N P Y Y N T I ×5
Voi olla, että tämä lintu myydään. Tällä kylällä ansastajia on puolenkymmentä, eikä harrastus kovin houkuttele nuoria. Muutaman päivän päästä metsästysaika loppuu ja langat kerätään pois. 27 RIISTA KUVAREPORTAASI SEURAAVALLA kerralla ansoissa on saalista. Ansapyynti on Mannelalla kuitenkin kulkenut suvussa, ja isoisä on laittanut pitkiäkin ansajonoja aikanaan tunturiin ja hiihtäen käynyt katsomassa ne. Nykyisin moni toimii vain kylän pinnassa, sillä tämä metsästysmuoto vaatii aikaa ja sitoutumista. 5 R IE K O N P Y Y N T I KUVAREPORTAASI. Lintu kerätään pois, taitellaan perinteiden mukaisesti pää kainaloon ja laitetaan pakastimeen. Mannela kalastaa ja metsästää sekä omaan että kaupalliseen käyttöön
Mäyrä nyljetään levälleen, mutta kaikki muut pienpedot tuppeen.. 28 RIISTA RIISTAVERSTAS Teksti J o e l A h o l a Kuvat T u u l i A h o l a Taanalle tuppeen Perinteisesti turkikset on kuivattu taanalle pingotettuna. Suolaamalla säilöminen on helpompaa, mutta taanattu pienpeto on yhä myyjälleen arvokkain. 28 RIISTA RIISTAVERSTAS Pienpedon nylkeminen on saaliin kunnioittamista ja arvostamista
Pakkasessa turkis säilyy pitkään: koetaanhan näädänloukutkin muutaman viikon välein. Puukon on oltava niin tylsä, että se ei viillä nahkaan reikää. Ensimmäisen jalan nylkemisen jälkeen toistetaan työ toiselle takajalalle. 5 Jalkojen ja hännän nylkemisen jälkeen ruho kiinnitetään kinnerjänteestä roikkumaan. Peräaukko kannattaa kiertää etenkin minkillä riittävän kaukaa, jotta ei vahingossa viillä erittäin voimakkaasti tuoksuvia anaalirauhasia. Tämän jälkeen jalka irrotetaan nahasta työntämällä peukaloita nahan ja lihasten väliin. Nylkeminen aloitetaan tekemällä viilto kinnerjänteen tietämiltä peräaukkoa kohti. Nylkypaikan lattia suojataan muovilla. 4 Hännän viiltämistä voi jatkaa loppuun asti, mutta perinteisesti häntä vedetään turkiksen sisältä kokonaisena. Ammattinylkijät käyttävät työvaiheessa siihen suunniteltua reikälevyä, mutta sahanpurulla kuivatulla otteella vetäminen onnistuu hännän puolivälistä aloittaen. Nahka irrotetaan varpaisiin asti. Työtä voi helpottaa tylsällä puukolla hiertämällä nahan ja jalan välistä. Turkis käsitellään muutaman päivän sisällä saaliin saamisesta, sillä noin viikon kuluttua karva alkaa irrota. Jos turkikseen halutaan mukaan varpaat kynsineen, varpaat väännetään pihdeillä esiin ja luu katkaistaan sivuleikkureilla vasta viimeisen nivelen jälkeen. Hännän tuppi on avattava terävällä puukolla viiltäen alapuolelta aivan kärkeen asti. Jos petoa ei ehdi heti nylkeä, sen voi säilöä pakastamalla. Nylkyyn tarvitaan terävä ja tylsä puukko, pihdit, sivuleikkurit ja sahanpuruja. 6 Peukaloilla painellen ja vetäen etujalat saadaan esiin nilkkoihin asti. 29 RIISTA RIISTAVERSTAS 1 Ennen nylkemistä pienpedon pitää olla kuiva. Peräaukkoa kierrettäessä turkiksen ulkopuolelle jätetään myös pedon sukupuolielimet – esimerkkityössä urosketun kivekset. Ennen tassua nahka on viillettävä auki anturoiden takaa. Varpaat irrotetaan takajalkojen tavoin puukkoa, pihtejä ja sivuleikkureita käyttäen. 1 2 3 4 5 6. Hännän nylkeminen aloitetaan viiltäen terävällä puukolla alapuolelta. 2 Viiltoa jatketaan kinnerjänteeltä jalan takaosaa seuraten kohti tassun anturoita. Nahan saa irrotettua lihaksista vetämällä – ilman puukkoa. 3 Jaloista kohti peräaukkoa tehdyt viillot yhdistetään jättämällä peräaukko ehjänä ruhoon
Turkki harjataan siistiksi ennen myyntiä. Ennen uutta taanaamista vaihdetaan laudan ympärille uudet sanomalehdet. Pölkyn puuttuessa apuna voi käyttää taanaa. Myös häntä painetaan nastoilla lautaan avaten sen verinahka kuivumaan. Kuono ja alahuuli kiinnitetään lautaan nastoilla tai pienillä nauloilla. Työtä voi helpottaa tylsällä puukolla, jonka terä ei kykene viiltämään nahkaan reikää. 10 Nahasta saadaan poistettua tehokkaasti rasvaa ja kudosnesteitä hieromalla pintaan sahanpurua. Kun säilöntä tehdään kuivaamalla, nahasta on poistettava kaikki ylimääräinen rasva. Silmät avataan varovaisin viilloin silmämunan ja luomen välistä. Rasva kaavitaan nahan pinnasta tylsällä puukolla tai vaikkapa auton ikkunaraapalla. Parhaiten työvaihe onnistuu pyöreän pölkyn päälle vedetystä nahasta. Nahka irtoaa leuoista tylsällä puukolla avittaen. 12 Nahka käännetään karvapuoli ylöspäin reilun puolen vuorokauden kuluttua eli pinnan kuivahtamisen jälkeen. Pienpetojen taanojen valmistus mittoineen on esitelty Riistaverstas-artikkelissa Riista-lehden numerossa 3/2021. Etujalan tuppea pitää hieman avata lisää puukolla, jotta käpälän saa pujotettua toiselle puolelle. Taana verhotaan sanomalehdillä ennen nahan vetämistä paikoilleen. Pääasia on, että kaavin ei kykene viiltämään nahkaan reikään. 30 RIISTA RIISTAVERSTAS 7 Etujalkojen irrottamisen jälkeen nylkeminen jatkuu kaulan kautta päähän. 7 8 9 10 11 12 40 ohjetta lisää: retkeilymediaahola.fi / riistaverstas 30 RIISTA RIISTAVERSTAS. 9 Nahan irrottamisen jälkeen se voitaisiin suolata ja pakastaa ennen parkittavaksi lähettämistä. Mukaan tulevat huulet ja kirsu kokonaisina. Oikeassa kohdassa korvan sisäkarva vaihtuu karvattomaan korvakäytävään. 8 Korvien jälkeen nylky etenee helposti kallon etuosaan. Nahka voidaan laittaa jätesäkkiin ja ravistella sahanpurujen kanssa voimakkaasti eli myllyttää. Nyt nahka on jumissa silmien kohdalla. Taanan voi vapauttaa uuden pedon nylkemiseen vajaan viikon kuluttua. Nyt nahka on tiukassa ja irrottaminen ei välttämättä onnistu peukalovoimin. Ne irrotaan kallosta rustojen kohdalta terävällä puukolla viiltäen. Nahka vedetään mahdollisimman pitkäksi ja kiristetään alalaidasta sekä käpälistä. 11 Myytäväksi suunniteltu nahka kuivataan taanalla. Vähitellen kallon sivuille alkaa muodostua kaksi kohoumaa, korvat. Lopuksi nahasta pyyhitään kaikki sahanpurut
Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Turvallisuuden nimissä juokseminen ja hyppiminen oli leikkipaikassa tietenkin kiellettyä. Musiikki pauhui. Syytä en ole keksinyt. Megazone räiskintäpeli päättyi tappioon. Siitä, että taikavoima ehtyy. Kun jahti onnistuu, ilo purkautuu kuin urheilijalla. Yritin selitellä itselleni, että ase ei oikein toiminut, että ammuin pikkujanttereita koko ajan päähän ja pisteen sai vain kroppaosumasta. 32 RIISTA Ei voi olla sattumaa, että miehen huuruisin naisenhimo, suurin fyysinen pystyvyys ja loppumattomin riistavietti sattuvat samaan ikäjaksoon. Sen entisen kovan ja reipasottoisen eräsankarin, jonka leuka soutaa ja nokka vuotaa yhtäkkiä jokaisesta liikutuksesta. Tulisinkaan metsoseisonta ei herätä enää intohimoja. Että jossakin kohtaa ihmiselämässä tulee se hetki, jolloin osaa ajatella asioita isommin, eettisemmin. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken. Juuri niitä ihmisen liikutuspaikkoja, joita rakennetaan sijaistoiminnoksi heille, jotka ponsivat kovimmat erämaataipaleensa sohvan ja jääkaapin välillä ja joiden ainoa selviytymiskamppailu on se, herkutteleeko taistelija itsensä hengiltä vai ei. Jos olen aivan rehellinen, en ole osunut haulikolla kahteen vuoteen jahdissa kuin istuviin eläimiin. En meinaa nähdä liikkuvaa. Arvaillut olen. Tajusin, tämä on liian tuttua. Ammuin päin helvettiä. Mittarissa on plus neljäkymmentä ja päätetyötä on tullut tehtyä reilu siivu. Olisi niin kaunista ajatella, että kyse on inhimillisestä kehittymisestä. Minä olin hiljaa. Vitutti. Paikan nimi oli Megazone, jonkinlainen elävän elämän tietokone tai sotafantasia. Ennen olisin lopettanut puhelun ja juossut asekaapille. Aavistin, että jos elämä saa jatkua, nieleskeltävää riittää tulevina vuosikymmeninä rutkasti lisää. Testosteroni eli mieshormoni aiheuttaa ihmisuroksessa kilpailuviettisyyttä, riskinottoa ja suurta halua lisääntyä. KOLUMNI NEONVÄRIT vilkkuivat. Kotimatkalla takapenkki kihisi. Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Pelkään, että kyse on yksinkertaisemmasta asiasta. Tärisevät kädet ja kiihkeä hengitys riistatilanteen jälkeen jäi 90-luvulle. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville. Entinen kova ja hurja muuttuu herkäksi ja pehmeäksi. Sattumoisin näiden jokaisen käyrä tuntuu laskevan samaa vauhtia, kunnes lopulta mikään ei nouse. Kamppailemme vaivaa säästämättä jallittaessamme riistaa. Pyssy tuntui sohlolta. Silmien kanssa pystyn elämään. Metsästyksessä on osaltaan kyse kilpailusta. Juttelin alkuvuodesta kirjailijakollegan kanssa puhelimessa, kun ikkunan taakse käveli suurikokoinen kettu. Se onkin sitten hankalampi paikka, jos kyse on sieluntilasta. Olin toiseksi huonoin tappaja remmissä. Joskus tuntuu, että pitäisi olla. Veltto ja hidas. Vielä kymmenen vuotta sitten tällainen tappio missä tahansa aseisiin liittyvässä olisi ollut mahdoton jo ajatuksena, mutta nyt se oli nieltävä. Ainoa mitä sain aikaiseksi, oli haalia käteeni kiikarit ja kehuskella eläimen kauneutta kaverille. Tutkimusten mukaan testosteronin taso alkaa vähentyä neljissäkymmenissä prosentin vuosivauhtia. Vaelsin pimeässä ja yritin ampua lapsia minkä ehdin. Kun hämärtää, en meinaa nähdä liikkuvaa. Että viimein verta janoava ja vaivaa kaihtamaton humu kesyyntyy täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi, lupsakoituu ihmiseksi. Seisojamiehelle se tietää tyhjiä saalisreppuja. Huomaan, että pyyntivietti iskee päälle enää harvoin. Ja lopulta leuka soutaa. JOKAINEN tuntee sen entisen kovan erämiehen, papparaisen, joka lähtee ajokoiran kanssa jänisjahtiin, mutta Taikavoima ja sen puute p e k k a j u n t t i unohtaa aseen kotiin, papan joka alkaa puhua nuotiolle hipsineestä jäniksestä lämpimästi kuin lemmikistään. Ukko tasaantuu kuin ruunattu ori. Lukulaseja ei ole, eikä muitakaan. Kun lehti on puussa, en meinaa nähdä liikkuvaa. Se pysähteli pihan nurkalla, tuumaili alkuillan hämyssä. Ei voi olla sattumaa, että miehen huuruisin naisenhimo, suurin fyysinen pystyvyys ja loppumattomin riistavietti sattuvat samaan ikäjaksoon. Omat ja kavereiden natiaiset tappoivat minut kerta toisensa jälkeen. https://metsastajaliitto.fi/liity-jaseneksi Koti kaikille metsästäjille.. Liity sinäkin jäseneksi
https://metsastajaliitto.fi/liity-jaseneksi Koti kaikille metsästäjille.. Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville. Liity sinäkin jäseneksi. Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken
WWW.ASEUTRA.FI WWW.3HGR.FI ASE UTRA SL5i 3HGR DRIVEN TÄYDELLISET YHDESSÄ.
WWW.ASEUTRA.FI WWW.3HGR.FI ASE UTRA SL5i 3HGR DRIVEN TÄYDELLISET YHDESSÄ.. 4 4 s.60 K E R R A S T O V E R T A IL U MIKSI KIVÄÄRIN TARKKUUS HEITTELEE. 35 RIISTA NÄIN KIIKAROIT RIISTAA Varusteet s.68 “Sinänsä on outoa, että tuskin talvea tuntevat tanskalaiset näyttävät mallia, kuinka toimiva lumipuku tehdään.” S
Dovrefjellin ja Woolpowerin katsaukseen päätyneet kerrastokokonaisuudet on mitoitettu unisex-kokoina, mutta ne vastaavat enemmän miesten kuin naisten perinteistä kokoluokitusta. Teimme testin L-kokoluokan miesten malleilla. Pelkkä kankaan paino ei kerro eristävyyttä, vaikka kankaat on tehty sekoitteita lukuun ottamatta merinovillasta. Tiiviisti neulottu kangas on kestävä, mutta huokoinen lämmittää paremmin sitoen ilmaa. Usein sama tuote on saatavilla pienellä leikkauserolla sekä naisille että miehille. Pyysimme valmistajilta ja maahantuojilta erilaisia merinovillakerrastoja testattavaksi. Emme yrittäneet puristaa malleja samaan lokeroon, vaan halusimme katsaukseen mahdollisimman paljon erilaisia tuotteita ja toisistaan poikkeavin ominaisuuksin. Kerrastojen tarjonta on ylitsepursuavaa, joten tuotenimen perässä roikkuu usein valtava litania erilaisia tuotetta kuvaavia sanoja. Villan ominaisuuksiin kuuluu hyvä eristävyys myös kosteana. Valitsimme jokaiselta vertailuun lupautuneelta tuotemerkiltä mukaan yhden kokonaisuuden. Metsästäjät suosivat merinovillaa etenkin lämmittävyyden ja vähäisen hajun kertymisen vuoksi. Villakerrastojen keskinäisiä lämpimyyseroja voi arvioida tutkimalla kankaiden painoja, jotka on yleensä ilmoitettu tuotetiedoissa – tai jopa numerona tuotteen nimessä. Yhdestä on moneksi Merinovillaa saadaan Uudesta-Seelannista lähtöisin olevasta merinolampaasta, jota kasvatetaan myös esimerkiksi Australiassa ja siihen kuuluvalla Tasmanian saarella. Kankaiden painot vaihtelivat 120 grammasta 260 grammaan neliömetriä kohden. Näin on pakko menetellä, sillä samannimistä tuotetta saatetaan valmistaa kolmella erilaisella kauluksella, erilaisilla hihoilla sekä materiaalin paksuuksilla osan ollessa täyttä merinovillaa ja toisten sekoitteita. Villa on myös erittäin paloturvallinen vaihtoehto verrattuna moniin ulkoiluvaatteisiin. Huokoisimmat villakankaat altistuvat kulutukselle, sillä esimerkiksi metsästysvarusteissa yleisesti käytetyt Velcro-tarrat repivät pintaa rikki irrottaen villasta nukkapalloja. Merinovilla on tavallista lampaanvillaa ohuempikuituista. Merinovilla on luonnostaan huono kasvualusta mikrobeille, joten se ei ala haista hikoamisen myötä keinokuitujen tavoin.. 36 RIISTA VERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT V A L I T S E O I K E I N Teksti ja kuvat J o e l A h o l a VILLA ASUU ENSIMMÄISESSÄ KERROKSESSA Lämmin, hengittävä, kosteutta siirtävä ja hajuja varastoimaton – näistä on hyvä merinokerrasto tehty. Pitkistä ja kimmoisista kuiduista voidaan valmistaa ohuita mutta samalla kevyen ilmavia neuloksia. Merinovilla on luonnostaan huono kasvualusta mikrobeille, joten se ei ala haista hikoamisen myötä keinokuitujen tavoin. Nämä vaatimukset täyttyvät merinovillaisella tuotteella. Talvivaatetuksen perustana on toimiva alin kerros, joka lämmittää ja siirtää kosteuden nopeasti iholta ulompiin vaatekerroksiin. Variaatioita kertyy lähes loputtomiin, joten parhaan kokonaisuuden etsiminen on mahdotonta. K errospukeutuminen on luonnossa liikkujan perustaitoja. Erot syntyvät käytetyn kuidun paksuudessa ja neuloksen tiheydessä. Kelpuutimme mukaan myös sekoitekankaista tehtyjä kerrastoja, mutta jokaisessa versiossa vähintään puolet materiaalista on merinovillaa
37 RIISTA VERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT Vertailussa olevat aluskerrastot Aclima Aclima WoolNet Hybrid Crew Neck & Longs Devold Devold Wool Mesh 190 Zip Neck & Longs Dovrefjell Dovrefjell Classic merinovillapoolo ja -housut Halti Halti Pihka Merino aluspaita ja -housut North Outdoor North Outdoor Arctic 260 välikerroksen merinohuppari ja -housut Odlo Odlo Natural 100% merino Warm long sleeve base layer top & base layer pants Woolpower Woolpower Base Layer Zip Turtleneck 200 & Long Johns 200 Riista vertailee Riistan vertailussa kerrotaan tuotteista plussat, miinukset ja mihin käyttötarkoitukseen ne parhaiten sopivat. Tuotteet testataan aina käytännössä. Varusteita ei laiteta paremmuusjärjestykseen.. Vertailu antaa lukijalle hyvät eväät löytää juuri itselle sopiva varuste
Tilannetta voi verrata yleiseen ja hyväksyttyyn tapaan mainostaa kauraleipänä tuotetta, jossa viljasta vain 30 prosenttia on kauraa. North Outdoorissa on ainoana peukalolenkki. Hupullinen kerrastopaita on mukava yöasu, sillä huppu korvaa kolealla kelillä käytettävän kypärämyssyn ja estää rasvan siirtymisen hiuksista makuupussiin.. Hajut ja lika eivät tartu merinovillaan tekokuidun tavoin, mutta ei tuotetta sovi mainostaa hajuttomana tai Merinovilla on huipputuote, mutta silti sitä markkinoidaan osin virheellisin lupauksin. Esimerkiksi maininta ”100 prosenttia käytetystä villasta on merinovillaa” ei tarkoita, että koko tuote olisi tehty merinovillasta. Peukalolenkit tuovat hihat lämmittämään käsiä kynsikkäiden tavoin. Katteettomia lupauksia Sana merinovilla takaa laadun – onhan se villojen eliittiä. Väite on helppo todeta virheelliseksi, sillä tekokuidusta valmistettu paksu ja jopa tuulenpitävä välikerroksen pusakka on monin kerroin ohutta ja tuulta pitämätöntä villakerrastoa lämpimämpi. 38 RIISTA VERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT Merinovillan laadun ja eettisyyden takeena käytetään merkintöjä Mulesing vapaa, Öko-Tex–standardi 100 ja Woolmark-sertifioitu. Samalla ne pitävät hihat paikoillaan ulompia kerroksia puettaessa. Se kertoo ainoastaan, että sekoitemateriaalista tehdyssä tuotteessa ei ole muita villalaatuja. Mulesing-menetelmästä ollaan luopumassa eläinsuojelullisista syistä. Mulesing vapaalla villalla tarkoitetaan, että sitä on tuotettu lampaista, joille ei ole tehty kirurgista mulesing-toimenpidettä. Woolmark-sertifikaatin saadakseen tuotteen on läpäistävä tiukat laatutestit. Öko-Tex-standardi 100 merkintä tuotteessa takaa, että materiaalissa ei ole haitallisia torjunta-aine-, raskasmetallitai formaldehydijäämiä. Siksi sen käyttöä kannattaa tarkastella huolellisesti. Merinovilla on huipputuote, mutta silti sitä markkinoidaan osin virheellisin lupauksin. Merinolampaiden karitsoille on perinteisesti tehty peräaukon ympärille ihoa leikkaamalla arpikudosta, joka on vähentänyt huomattavasti loiskärpästen munimista ja kärpäsentoukkien aiheuttamaa sairautta. ”Ohutkin merinokerros lämmittää tehokkaammin kuin paksuin tekokuituinen kerrasto”, julistaa yksi valmistajista. Paitojen hihat oikealta alhaalta: Aclima, Devold, Dovrefjell, Halti, North Outdoor, Odlo ja Woolpower. Halpamarkettien merinokerrastot eivät välttämättä ole aivan sitä, miltä ne kuulostavat. Sanomattakin on selvää, että sata prosenttia ja merinovilla on painettu pakkaukseen muita suuremmalla kirjasinkoolla
Merinovillaa kehutaan ympäristöystävällisenä valintana. Hupusta nilkkoihin Kerrastoja on lähes mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä erilaiset Talvi on kerrospukeutumisen kulta-aikaa. Julistuksesta unohtui vain maininta, mihin alkutuotteeseen näitä parannuksia verrattiin. Askeleet ja muut liikkeet kuluttavat jatkuvasti kerrastojen jalkoväliä. Herää kysymys siitä, halutaanko tuotteiden edes kestävän. Alimmassa kerroksessa oleva verkkokuosi lämmittää erittäin hyvin, mutta se painaa ihoon kinkkuverkkoa muistuttavan kuvion.. Yllätys, yllätys – ne ovat edelleen täysin ehjät. Kesällä pärjää muutaman viikon ilman kerrastoa, mutta elokuun toisella viikolla ne pitää ehkä jo kiskoa jalkaan aamuyön tunneiksi kyyhkyjahdin aloitukseen. Merinovillaiset alushousut kuuluvat aika nopeasti ensimmäiseen ryhmään. kankaana, jonka puhtaana pitämiseksi riittää tuuletus. Paidat ovat kestäneet paremmin, mutta kyllä niissäkin kyynärpäät ovat pari pintaa puhkoneet. Tiedän, että talvikausi ei ole noin pitkä, mutta kyllä tuplakalsarit ovat verhonneet jalkojani toppavaatteiden alla vappuyön supikytiksellä. Yksi valmistajista kertoi testituotteen valmistukseen käytetyn uudella teknologialla tuotettua merinovillakuitua, joka on viisi kertaa nopeampi kuivumaan, 50 prosenttia kestävämpi ja 35 prosenttia ilmavampi ja kevyempi. Ainakin viidet kerrastot olen viimeisten muutaman vuoden aikana käyttänyt riekaleiksi, kaikki eri tuotemerkeiltä. Kohtaan kohdistuu valtava rasitus, kun askeleet, hiihdon liu’ut ja istuminen hiertävät kankaita yhteen ja kuorihousujen sisäsaumoihin. Aktiivinen liikkuja saa kerraston puhki nopeimmillaan kuukauden käytöllä, joten merinovillan kestävyydestä pitäisi puhua enemmän. Kerrastovertailussa Acliman hybridituote ottaa ilahduttavia askeleita tähän suuntaan. Tykit, mamikset – tai miksi niitä kukin haluaa kutsua – lämmittävät jalkojani ainakin 200 kertaa vuodessa. Ei saaliista paitaan sutattu veri tuuletuksella katoa ja kyllä se nuotiopannun nokiraita kerraston hihassa säilyy savunhajun lisäksi. Se on lähituotteen sijaan todellinen kaukotuote. Sataprosenttinen merinovaate ei ole mielestäni tavoitetila, jos kangas ei kestä kulutusta. OLEN pitkien kalsareiden suurkuluttaja. Materiaalin kuljetusmatka ei voi olla pidempi. Samaan ongelmaan ovat törmänneet useat kaverini, joten tilanne ei voi olla valmistajille tuntematon. Vanhan viisauden mukaan varusteita on vain kahdenlaisia: rikkoutuneita ja niitä, jotka eivät ole vielä menneet rikki. Hajonneen tilalle pitää hankkia uusi – ja kauppa käy! Olen käyttänyt merinokerrastojen kanssa polyesteristä ja ripauksesta elastaania valmistetuttuja välikerraston housuja jo yli kymmenen vuotta. Ehkä edes kuluvimmat kohdat olisi syytä verhota kestävämmällä keinokuidulla. Housut hajoavat haarojen välistä. Onhan se luonnontuotteena biohajoavaa, mutta Uusi-Seelanti sijaitsee aivan maapallon vastakkaisella puolella. 39 RIISTA VERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT Kestämätön kestämättömyys Valmistajat ylistävät merinovillaa, mutta unohtavat mainita kehnon kulutuskestävyyden
Samalla paita voi olla mitoitukseltaan vaikkapa XLja housut L-kokoa. Paidan pitkä helma ja housujen korkea laita takaavat varman peiton alaselälle. 40 RIISTA VERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT Aclima WOOLNET HYBRID CREW NECK & LONGS Hintaluokka: 120 euroa + 120 euroa Materiaali: 91 % merinovilla, 7 % polyamidi, 2 % elastaani (120 g/m 2 ) Valmistusmaa: Viro polvija kyynärvahvikkeet hyvä kosteuden siirto reikäneulos tarttuu Velcro-tarraan verkko vaatii tuulensuojaa NORJALAINEN Aclima on valmistanut lämpimiä villavaatteita vuodesta 1945. Kuviointi takaa hyvän lämmittävyyden ja erittäin tehokkaan kosteuden siirron. Suurimmat erot tuotteiden välillä ovat paitojen kauluksissa, housujen vyötäröissä sekä hihojen ja lahkeiden suissa. Useat käyttäjät arvostivat korkeaa kaulusta, mutta eräs testaaja mainitsi valitsevansa aina avokaulaisen mallin. Nyt on varaa valita. Tuotemerkin erikoistuminen villaan näkyy testituotteen yksityiskohdissa ja leikkauksessa. Lähes kaikista kerrastoista valmistetaan pienellä leikkauserolla samannimiset mallit sekä naisille että miehille.. E s i m e r k i l l i n e n y h d i s t e l m ä e r i l a i s i a k a n k a i t a käyttötottumukset ja ominaisuuksien arvostukset määrittävät lopulta oman valinnan. Silloin Eivind Johansen Eivind Johansen hankki ensimmäisen neulomakoneen laajentaen aikaisempaa villapohjallisten valmistusta. Hän koki astmaatikkona, että korkea kaulus haittaa hengitystä, joten kaulan suojana hän käytti mieluummin väljää huivia. Hybriditermi kuvaa enemmän sileän neuloksen ja verkon yhdistelmää kuin muutamien prosenttinen lisäystä polyamidia ja joustavaa elastaania. Eräkämpän lämmössä vaatetus on usein kerrasto painotteinen. Kerrastopaidat ja -housut myydään usein erikseen, joten paidan kaveriksi voi valita kilpailijan pöksyt. Toinen käyttäjä voi esimerkiksi arvostaa kerraston huppua yli kaiken, mutta hänen jahtikaverinsa ei voi kuvitella verhoavansa päätään. Verkko on pinta-alaansa nähden testin kevyintä, sillä se painaa vain 120 grammaa neliömetriä kohden. Tuote keräsi kiitosta erilaisten kangaspalojen sijoittelusta: nivusissa kestävin neulos sekä polvissa ja kyynärpäissä vahvikekankaat
Sen vieressä on paidan yllättävä ja kiitosta kerännyt yksityiskohta, vetoketjullinen rintatasku. Verkko poistaa hyvän hengittävyyden ansiosta erinomaisesti kosteutta pitäen käyttäjän silti lämpimänä. Housujen vyötärö pysyy ylhäällä napakan kuminauhan ansiosta. Aluspaita ja -housut ovat kauttaaltaan verkkoa kaulusta ja vyötärönauhaa sekä hihojen ja lahkeiden suita lukuun ottamatta. NORJALAINEN Ole Andreas Devold Ole Andreas Devold perusti villakerrastotehtaan jo vuonna 1853, joten sen historiaan liittyvät myös Grönlannin ylittänyt Nansen Nansen ja etelänavalle ensimmäisenä ehtinyt Amundsen Amundsen. Se on saanut logoonsa Dovrefjellin tunturiylängölle istutetun ja siellä yhä elinvoimaisena viihtyvän myskihärän. E r i n o m a i n e n h i n n a n j a l a a d u n s u h d e V i l l a v e r k k o v a u h d i k k a a s e e n e t e n e m i s e e n. Tuotekokonaisuus tuntuu laadukkaalta, vaikka hinta on selvästi vertailukatraan edullisin. Peräti 34 senttimetrin pituisella vetoketjulla kaulan lämmönsäätely mukautuu olosuhteiden vaatimuksiin. Korkeahko kaulus suojaa hyvin kurkkua kylmältä. Verkkoasua pidettiin miellyttävänä ja onnistuneena kokonaisuutena. Tiivis ja joustava neulos tekevät käytöstä miellyttävää. Mukavasti kaulaa lämmittävä poolokaulus avautuu 24 senttimetrin vetoketjulla. Testituote on villaverkkoa, wool mesh, joka on tarkoitettu kaikkein reippaimpaan ulkoiluun, kuten hiihtämiseen ja juoksemiseen. Pitkä paidan takahelma sai erityiskiitoksen. 41 RIISTA VERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT Dovrefjell CLASSIC MERINOVILLAPOOLO JA -HOUSUT Hintaluokka: 60 euroa + 50 euroa Materiaali: 100 % merinovilla (185 g/m2) Valmistusmaa: ei ilmoitettu Devold WOOL MESH 190 ZIP NECK & LONGS Hintaluokka: 125 euroa + 115 euroa Materiaali: 100 % merinovilla (190 g/m2) Valmistusmaa: Liettua poolokaulustoteutus vetoketjullinen rintatasku kaulus lämmönsäätelyineen pitkät hihat ja lahkeet unisex-koot lähellä miesten kokoja pelkistetyt lahkeet ja hihat verkko tarttuu Velcro-tarraan housuissa löysähkö vyötärönauha NORJALAINEN Dovrefjell-tuotemerkki on perustettu 1997. Tuotemerkki on keskittynyt eränkävijän vaatetukseen, mutta mallisto on muutamiin kilpailijoihin nähden maltillinen: testikerraston lisäksi merinovillaisiin alusvaatteisiin lukeutuvat kaulukseton kerrastopaita ja bokserit sekä verkkovillaiset vaihtoehdot
Huppu suojaa päätä, mutta sen mitoitus oli suuripäiselle kaverille aavistuksen niukka. Halti on keskittynyt monipuoliseen vaateja varustetarjontaa, mikä näkyy villa-asujen vaihtoehtojen niukkuutena. Väljä mitoitus ja pitkät hihat nauttivat kiitosta. 42 RIISTA VERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT North Outdoor ARCTIC 260 VÄLIKERROKSEN MERINOHUPPARI JA -HOUSUT Hintaluokka: 90 euroa + 90 euroa Materiaali: 100 % merinovilla (260 g/m2) Valmistusmaa: Kiina Halti PIHKA MERINO ALUSPAITA JA -HOUSUT Hintaluokka: 100 euroa + 100 euroa Materiaali: 100 % merinovilla (195 g/m2) Valmistusmaa: Liettua ENTISET maajoukkuehiihtäjät Teemu Kattilakoski Teemu Kattilakoski ja Lauri Pyykönen Lauri Pyykönen yhdistävät tietotaitonsa North Outdoorin villakerrastoissa. Juhani Juhani Hyökyvaaran Hyökyvaaran perustama tuotemerkki on vaatettanut huippu-urheilijoita olympialaisiin ja varustanut retkikuntia pohjoisja etelänapojen lisäksi Everestille – meitä tavallisia ulkoilijoita unohtamatta. Kaverukset aloittivat jo aiemmin urheiluvarusteiden maahantuonnin, mutta oma merinovillainen vaatemallisto lähti vauhtiin vuonna 2011. Poikittainen, pieni kangaspala haaroissa vähentää nivuskohdan kulutusrasitusta. Testaamamme Pihka on malliston lippulaiva. Siinä on kilpailijoista edukseen poikkeava käyttötuntuma, sillä villaneulos on erittäin tiivis. Hupparissa ja housuissa on käytetty villaa 260 grammaa neliölle. Se ei sisällä huokoisimpien villapaitojen ilmavuutta, joten kerrasto lukeutuu vertailun vähiten lämmittävään kategoriaan. Housut on suunniteltu urheilulliselle vartalolle ja kapealle vyötärölle. E n i t e n m e r i n o v i l l a a p i n t a a l a a k o h t i T i i v i s n e u l o s m o n i p u o l i s e e n k ä y t t ö ö n hihat peukalolenkkeineen sopii alusja välikerrastoksi miellyttävä käyttötuntuma ohut, tiivis neule housujen matala vyötärö huppu voisi olla takaa hieman isompi viileä kankaan painoon nähden pelkistetyt lahkeiden ja hihojen suut. Kankaat ovat miellyttävät ihoa vasten – jatkoon! KOTIMAISEN Haltin taival alkaa vuodesta 1976. Poikkeuksellisen laajasta mallistosta testattavaksi päättyi Arctic-kategorian kokonaisuus. Hihoista ja lahkeista puuttuvat kiristykset. Lukema on testikatraan suurin. Hihojen peukalolenkit ovat esimerkilliset, sillä ne eivät jätä käyttämättöminä viilentävää reikää rannemansettiin. Tuote on suunniteltu välikerrastoksi
Kerrasto koettiin leikkaukseltaan onnistuneeksi. 43 RIISTA VERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT Woolpower BASE LAYER ZIP TURTLENECK 200 & LONG JOHNS 200 Hintaluokka: 110 euroa + 80 euroa Materiaali: 60 % merinovilla, 25 % polyesteri, 13 % polyamidi, 2 % elastaani (200 g/m 2 ) Valmistusmaa: Ruotsi Odlo NATURAL 100% MERINO WARM LONG SLEEVE BASE LAYER TOP & BASE LAYER PANTS Hintaluokka: 85 euroa + 85 euroa Materiaali: 100 % merinovilla (200 g/m2) Valmistusmaa: Romania RUOTSALAINEN Woolpowerin juuret yltävät vuoteen 1969, mutta tuotepakkauksissa historia alkaa kolme vuotta myöhemmin – Ullfrotté Original -kuidun syntymisestä. Joustavat mutta napakat resorit pitävät lahkeet ja hihat paikoillaan. Testaamamme Warm-versio sisältää 200 grammaa merinovillaa neliömetriä kohti, ja kyseinen tuotekategoria on tarkoitettu talviaktiviteetteihin. Ruotsin armeijan käyttöön suunniteltu villakuitu valmistetaan ja tuotteet neulotaan yhä Öresundissa. I l m a v a n e u l o s t a k a a e r i s t ä v y y d e n H y v ä h i n n a n j a l a a d u n s u h d e erittäin lämmin käyttötuntuma kaulus sekä hihaja lahjeresorit istuu ja myötäilee kehoa vyötärön kiristys Velcro-tarra takertuu kankaaseen unisex-koot poikkeavat totutusta hihat eivät veny tarpeeksi pinta nukkaantuu vähitellen. Korkeahko kaulus on varustettu 20 senttimetrin pituisella vetoketjulla. ODLON tarina alkaa Norjan vuorilta ja vuonoilta vuonna 1946, mutta nykyisin tuotemerkin pääkonttori sijaitsee Sveitsissä. Sekoitekankaassa on runsaan merinovillan kaverina peräti kolmea tekokuitua, jotka tuovat tuotteeseen joustoa ja kestävyyttä. Kerraston housut on varustettu napakalla vyötärökuminauhalla. Brändi on keskittynyt urheilullisiin alusasuihin ja vaatteisiin. Välikerrastoiksi suunnitelluissa muissa malleissa käytetään peräti 400ja 600-kankaita. Tuotteen unisex-koko on lähellä miesten kokoluokitusta. Hihansuita moitittiin niukoiksi: kun sorkkaeläintä aletaan suolistaa tai jahtikämpän kamiina huokuu liikaa lämpöä, hihat nostetaan kyynärtaipeisiin, mutta tässä mallissa hiha puristaa liian tiukasti. Odlo jakaa merinovillakerrastonsa neljään luokkaan: X-Light, Light, Warm ja X-Warm. Tiivis neulos tuntuu erittäin mukavalta iholla asun myötäillessä vartaloa. Ullfrotté-kuidusta valmistettu kerrasto sitoo paljon ilmaa, joten se on lämpimämpi kuin kankaan 200 gramman neliöpainosta voisi päätellä
Olo on suorastaan ahdistavan kuuma. Materiaalin kalvo on laminoitu kankaaseen, eli kaikki on yhdessä ja samassa, erillistä vuorta ei ole, mikä Olemme Riistan toimituksessa vuosia kaivanneet simppeliä lumipukua jostakin hengittävästä, mutta kestävästä materiaalista Härkilan lumipukua testattin Lapin talvessa. Kangas on erittäin hengittävä, pitää tuulta ja on vettä hylkivä, ei siis vedenpitävä. Puvun materiaali on vettäja likaahylkivää softshell-kangasta ja kalvona on Gore-Tex Infinium. Lumikuosi todettiin erittäin hyvin Suomen talveen maastoutuvaksi. Usein niitä mainostetaan vedenpitävyydellä ja hengittävyydellä. Vedenpitävyydestä on tullut määräävä tekijä, mutta samalla on unohdettu, että ihminen voi kastua hikoillessa myös sisältä päin. Teksteissä on vesipilariarvoja, jotka eivät kuluttajalle kerro oikein mitään. 44 RIISTA HÄRKILA WINTER ACTIVE WSP H Ä R K IL A W I N T E R A C T I V E W SP VIHDOINKIN SE HENGITTÄÄ Latvalinnustus on kasvattanut lumipukujen suosiota. Yksikään niistä ei ole hengittänyt tarpeeksi, kun liikkuminen vaatii ponnistelua kuten umpihankihiihdossa. Olen testannut kymmeniä kalvotakkeja. Meille suomalaisille kaupattavat metsästyspuvut ovat suurimmalta osin vettä pitäviä ja hengittäviä kalvopukuja. Olemme Riistan toimituksessa vuosia kaivanneet simppeliä lumipukua jostakin hengittävästä, mutta kestävästä materiaalista, kuten shoftshell tai vaikkapa puuvilla-polyesteri (esimerkiksi Fjällrävenin G1000-kangas) sillä ani harvoin kuiva pakkaslumi kastelee ulkoapäin, mutta hiki kylläkin sisältä päin. Härkila on valmistanut puvun, josta huokuvat metsästäjien antamat vinkit. Eikä siinä kaikki, se myös joustaa joka suuntaan. HÄRKILA WINTER ACTIVE WSP. Olemme muutaman kauden ajan saaneet nauttia latvalinnustuksesta. Markkinoille on tullut useita lumikuosissa olevia pukuja nimenomaan tuhdilla kalvolla. Hiki virtaa ja paita on litimärkä, vaikka pakkasta on yli kymmenen astetta. Kalvovaatteen alla kone kuumenee ja pian meno tökkii. Vettä pitävä kalvo on helppo tehdä, mutta saada se poistamaan liikkujan hikeä, onkin toinen temppu. Vaatetta on aivan liikaa! Tuttu tunne, kun vaatetus on väärä. Vaikka suksillani on pituutta 260 senttiä uppoavat ne kiitettävästi. Se onkin laittanut vaatetuksen uuteen tarkasteluun. Teksti ja kuvat P e k k a M o m m o P ipo on vinossa kuin Gunde Svanilla aikoinaan hiihtoladulla. Härkila vastaa huutoon Winter Active WSP –softshell-lumipuvulla. Ystäväni Aleksi tulee perässä tavallisilla metsäsuksilla pohjia myöten. On pakko joko vähentää alusvaatetta melkein t-paidalle tai hiihtää kaikki rensselit auki
Yksinkertaisuus on toimivaa Takin leikkaus on sopivan pelkistetty, mitoitus on aavistuksen väljä. Sitä on käytetty muun muassa juoksuja hiihtovaatteissa. Housut ovat aavistuksen muotoillut polvista ja vahvistettu niin vyötäröltä << Kintaissa on vetoketju. Takin helmaa voi kiristää kuminauhalla ja sekin on vahvistettu. Samaan sarjaan on myös saatavilla ohut pipo ja kintaat. Tämä asu ei narise. Mies katoaa metsään kuin taikaiskusta. Se on toimiva moneen maastoon ja metsään. Siis pitää pientä ääntä, joka alkaa ajan mittaan ärsyttämään. Monilla metsästykseen tehdyillä kalvovaatteilla on taipumus narista liikkuessa. Puvussa valkoisen osuus on iso ja se tuntuu toimivan meidän talvisessa luonnossa erinomaisesti.. Hihansuut ovat tarralla kiristettävät ja vahvistettu kulumiselta. Se istuu hyvin ja on säädettä. Ei ole mikään este vetää kevyttoppa päälle tauolla, kun liike lakkaa. Edessä olevien rintataskujen vetoketju on muotoiltu kaarevaksi, niin ettei se ole ammuttaessa tiellä. Ja siinä se idea onkin. Huppu on kiinteä. Winter Active -takin ja -housujen silmiinpistävin ensikokemus on keveys, mukavuus ja pelkistetty olemus. Takissa on lisäksi vetoketjuilla avattava kainalotuuletus. Miinusta tulee sen sijaan hupun syvyydestä. Povarissa on vetoketjullinen tasku vaikkapa kännykälle. Housut Housut jatkavat takin viitoittamaa selkää linjaa. Yksityiskohdat tekevät laadun. Kinnas on topattu, mutta ei mitenkään vahvasti. Kiinteitä henkseleitä ei ole, vain tilavat vyölenkit reilulle vyölle. Taskuja on viisi kappaletta. Puvussa valkoisen osuus on iso ja se tuntuu toimivan meidän talvisessa luonnossa erinomaisesti. Eli kaikkea sitä, mitä myös liikkuva metsästäjä kaipaa jahdissa. Samoin se on ollut jo jonkin aikaa materiaali myös vaeltajien vaatteissa, jotka vaativat keveyttä, sopivaa suojaa säätä vastaan ja hengittävyyttä. Mutta jos itse puku on liian kuuma, jäätyy hetkessä viiman uidessa hiestä märän takin alle. Infinium on tuttu hikiliikunnan puolelta. Kaksi tilavaa reisitaskua ja taskut edessä. Se voisi olla syvempi ja suojata näin paremmin tuiskulta ja viimalta. Siitä saa sujautettua liipasinsormen näppärästi. Jos jostain takissa keksii naristavaa, niin taskut voisivat olla aavistuksen suuremmat. 45 RIISTA HÄRKILA WINTER ACTIVE WSP sekin heikentää aina kalvovaatteen hengittävyyttä. Se on plussaa, sillä alle mahtuu helposti villapaita tai kevytuntuvatakki. Puvun naamioitikuvio on Härkilan oma Axix MSP Snow -pikselikuvio. >> Vaikka puku itsessään on erittäin hengittävä, on kainaloissa lisäksi tuuletusaukot
>> Taskut ovat vetoketjulla. Kaikkiaan Härkila Winter Active WSP -lumipuku on juuri se askel suuntaan, mitä Riistan toimituksessa olemme kaivanneet. << Lahkeet, hihat ja jopa takin reuna on vahvistettu. Pakkashöttöä oli alkuun kiitettävästi, joten hien sai helposti pintaan. Toisaalta kangas on niin ohut ja notkea, että se suhahtaa saappaan sisälle kuin tuulihousu konsanaan. Puku on todella mukava päällä. Meillä Suomessa on yksi varuste talvijahdissa, mitä muualla ei ole: huopakumisaapas.. Sinänsä on outoa, että tuskin talvea tuntevat tanskalaiset näyttävät mallia, kuinka toimiva lumipuku tehdään. Hiihdätin pukua myös muiden päällä ja kaikki totesivat ensimmäiseksi: ”Onpa mukava puku päällä”! Kaikkiaan puvusta huokuu laatu ja toimivuus ja niin sen pitää puskeakin tässä hintaluokassa. Kangas on pehmeä, äänetön, taipuisa ja se joustaa. Varsinkin talvella ei kaipaa yhtään ylimääräistä rensseliä vaivaksi. Näin lahje mahtui myös Nokian Naali -huopakumisaappaan päälle. Lahje mahtuu hyvin talvisaappaan päälle. Pohkeessa on tarrakiristys. 46 RIISTA HÄRKILA WINTER ACTIVE WSP Takki 440 euroa Housut 380 euroa Kintaat 139 euroa Pipo 35 euroa HÄRKILA WINTER ACTIVE WSP kuin lahkeensuista. Ja kyllä se toimii. Kevyt ja joustava kangas on äärimmäisen mukava päällä liikkuessa. Meillä Suomessa on yksi varuste talvijahdissa, mitä muualla ei ole: huopakumisaapas. Lahkeessa ei ole lumilukkoa, mutta ne voi kiristää ja saa myös hakasella nauhakenkiin kiinni ja näin lumi pysyy paremmin loitolla. Se pitää tuulta hyvin ja hengittää selvästi paremmin kuin vettä pitävät kalvovaatteet. Kuten arvata saattaa, lahkeen suu on tiukka, jos saappaan varsi on leveä. Maastossa Mutta miten Härkilan arvokas Winter Active WSP -lumipuku toimii maastossa. Hiihtäessä alla oli merinokerrasto ja ohut fleece. Selvästi sen suunnittelussa on kuultu metsäsästäjiä, sillä siitä on karsittu kaikki ylimääräinen pois. Ei ihme, että Infinium on hikiliikkujien valinta. Pukua testattiin Lapissa tammikuun latvalintuja jänisjahdissa. No, laatu maksaa ja kun mukana on yhtiö nimeltä Gore-Tex, on se myös tae toimivuudesta ja kestävyydestä. Voisi sanoa, että jopa huomaamaton. Kännykälle on tasku takin sisällä, mutta ulkotasku on niukka älypyhelimelle. Se on helppo vaate, jota tulee juuri sen vuoksi käytettyä. Tai ne voi pukea kuten palomies: vedä lahkeet saappaiden päälle, rullaa housut ”nilkkoihin” ja hyppää saappaisiin. Winter Active WSP on arvokas asuste. Selässä reppu, jossa ase ja päivän varusteet
Sen pohjaksi opiskellaan ammunnan perusteet ja tekniikat teoriassa. K eväällä käynnistyvä rataharjoittelukausi aloitetaan perusasioiden tarkistuksella: asesopivuus, ergonominen ampuma-asento sekä sujuva ja maalinhallintaa tukeva nostotekniikka. Rataharjoittelun myötä riistatilanteessa osaamme käyttää tekniikkaa hallitusti ja se ”tulee selkärangasta.” Riistatilanteessa ei ole aikaa jäädä pohtimaan oikeanlaista suoritusta. Kuitenkin ymmärrys ennakosta on henkilökohtainen ja tilanteeseen sekä omaan tekemiseen ja käytettävään tekniikkaan sovellettava. Katso lähin kauppias www.hjorth.fi. Joissain tilanteissa suoritus jatkuu vielä toisella laukauksella, johon täytyy olla valmius jälkikuljetuksen myötä. Jyvän tai piippujen katsominen pysäyttää liikkeen.. Kun nämä on tarkistettu – mahdollisesti ammattilaisen kanssa – ja kunnossa, siirrytään harjoittelemaan liikemekaniikkaa ja liikkuvien maalien hallintaa. Osa metsästäjistä käyttää näitä tiedostamattaan. Tärkeimpiä tekijöitä ampujina kehittymisessä on ymmärtää omaa suoritustaan ja syitä siihen, tämä tapahtuu rataharjoittelun kautta. Suoritus toteuttaa ketjua: havainnointi – katse – reaktio – liike – laukaisu – jälkikuljetus. Edellytys tälle on riittävä erilaisten tekniikoiden rataharjoittelu, jossa sisäiset toimintamallit rakentuvat ampujalle ja metsästäjälle. Riistalaukaustilanne voi olla helppo, tuntua kuin aika olisi hidastettu, ja vaiheet tapahtua kuin itsestään. Ennakko on laskennallinen riippuen etäisyydestä maaliin sekä luodin tai hauliparven ja maalin liikenopeudesta. Liikesuorituksen aikana on seurattava tiukasti maalia sopivan ennakon päättelemiseksi; esimerkiksi jyvän tai piippujen katsominen pysäyttää liikkeen ja jo oikein arvioidunkin ennakon saavuttaminen menetetään. 47 RIISTA HAULIKKOKOULU Perusasiat kuntoon Haulikkoja Kiväärikoulun kouluttajat pitävät Riistassa vinkkinurkkaa. Nopeassa riistalaukaustilanteessa toimitaan vaiston varassa eikä aikaa ole enää pohdinnoille. Samoin ammunnassa käytetään tekniikoita, joilla kiekon tai riistalaukauksen ammunta toteutetaan. Kun on kyseessä taidollinen tekeminen tai lajit, kuten esimerkiksi juoksu tai frisbeegolf, käytössä on aina jokin tekniikka, jonka ymmärtäminen ja käytäntöön vieminen määrittää suorituksen onnistumisen. www.kivaarikoulu.fi Baschieri & Pellagri -patruunat rekyyliä vaimentavalla Gordonhylsyllä. Näin ollen ennakko ei ole mitattavissa. Metsästäjän yksi tärkeimpiä taitoja on riittävän hyvä ampumataito. Saavuttaaksemme maalin ja sopivan ennakon sen liikesuuntaan, käytetään erilaisia ammuntatekniikoita: tietoinen (tasainen) ennakko, läpiveto tai pull-away (irti kohteesta). Eri tekniikoiden harjoitteluun saa tukea Haulikkokoulu & Kiväärikoulun koulutuksissa. Riistalaukaustilanteessa ei enää harjoitella, vaan sitä on tehty radalla säännöllisesti keväällä ja kesällä. Metsästäjä tiedostaa tekniikat ja harjoittelee niitä radalla. Vaikka haulikko on vaistolaukausase, onnistuneeseen ampumasuoritukseen tai riistalaukaukseen tarvitaan ymmärrys ennakosta ja kohteen saavuttamisesta, toisin sanoen maalinhallintaa. Liikkuviin kohteisiin tarvitaan ennakkoa, myös kiväärillä
Kaikesta huokuu laatu, repsottavia lankoja on turha etsiä. Deerhunterin passitakki pakkaseen voitti taannoin muun muassa Riistan testin. Isot taskut sulkeutuvat magneeteilla hiljaisesti ja ne ovat reiluja. Teksti P e k k a M o m m o Kuva J u s s i P i e t i k ä i n e n V iime vuosina markkinoille on tullut virtapankilla lämpeneviä asuja metsästäjille: takkeja, liivejä, sukkia, pohjallisia ja kintaita. Horkassa manasin hirvijahdin alimpaan helvettiin. Deerhunter Heat Game -takki ja housut ovat itsessääkin lämpimiä. Nyt testissä ollut Heat Game-takki ja housut ovat saaneet lämpimän toppauksen lisäksi lämpöpaneelit. Lämpöpaneelit ovat loistava lisä, joka virittää puvun huippuunsa, ilman toimivaa vaatetta olisi se vain onneton kapistus. Jänispassissa mieleeni nousi paikkoja, joissa olisin pukenut puvun oitis päälleni. Nopeasti huomasin, että liikaa ei kannata tunkea päälle, jos käyttää lämpövastuksia. Puvun voi pestä normaalisti koneessa, kunhan ottaa virtapankit pois ennen sitä. Testin aikana aloin kääntymään patterivaatteen ystäväksi. Lämpöpaneelit toimivat mukana tulevilla, ladattavilla 10 000 mAh:n virtapankeilla, joka toimii myös kännykän varavirtana. Testipuvun lämpövastukset antavat erittäin miellyttävää lämpöä, ei tukalaa. Muutenkin kyseisen valmistajan asut metsästäjille ovat keränneet kiitosta. Takin ristiselän iso, vetoketjulla avautuvat tasku on käytännöllinen ja kätkee sisäänsä oranssin liivin. En silti suosittele lähtemään pakkaseen ilman kunnon kalsareista. Tanskalainen Deerhunter on ollut yksi edelläkävijä. Takin hinta on 479 euroa ja housujen 389 euroa.. Aluksi askarrutti tammikuun pakkasessa, kuinka paljon pukea puvun alle. Se että muistaa ladata vielä vaatteetkin, on vain liikaa. Tai se myöhäissyksyn sorsakeikka. Hullun hommaa. Tiesin, että kyllä ne vielä tulevat, mutta oli pakko lähteä liikkeelle karkottamaan kylmää. Jos olet hirvipassaaja tai peuran kytistelijä, on puku tehty sinulle. Deerhunter on aina onnistunut suunnittelemaan vaatteita, joissa toiminnallisuus on huippua. Kolmas on jo nyt ladattavien vempaimien määrä jahdissa. Myönnän tappioni, lisälämpö napista on loistava. Kokeilin housuja -6 asteen pakkasessa pelkillä lyhyillä kalsareilla. Samalla menettää liikkuvuuden, jos on ympännyt itsensä turvoksiin vaatteilla. Mutta, mutta. Jos kylmässä kopissa odottelet illat pitkät kettua saapuvaksi, puku menee heittämällä jatkoon. Kun pärjäät paikallaan passissa suhteellisen vähällä vaatteella, pystyt toimimaan ilman ähellystä ja onnistuneen riistalaukauksen mahdollisuus kasvaa huomattavasti. Housussa paneelit ovat etureisissä ja ristiselässä. Nimittäin vaatekerrokset estävät lämmön karkaamisen lisäksi sen johtumisen iholle. Takissa niitä on kolme, kaksi edessä rinnalla ja yksi selässä lapojen välissä. Yksi syy on ollut se, että paneelien antama lämpö on ollut usein varsin ärhäkän tuntuista ja on tehnyt olosta jotenkin tukalan. Deerhunter Heat Game sai minut epäilemään omia ajatuksiani ”patterivaatteista”. Jänismiehelle Deerhunter Heat Game on enemmän kuin sata jänistä. Ja toimi, en palellut yhtään. Kalvopuku toimii myös kosteassa, saumat on teipattu ja kankaan pinta on pehmeä ja täysin äänetön. Jänispassissa huomasin, että takin rinnuksen lämpötaskut ovat paikassa, jossa vastus lämmittää ne. Juuri tämä onkin Heat Gamen yksi parhaista puolista. Myönnän, että en ole akkuvaatteiden suurin ystävä. Onko pakkaseen tarkoitetulla vaatteella virkaa, jos se lakkaa toimimasta, kun akku loppuu. Kuten syksyn hirvipassi avonaisessa tornissa viimaisen aukon laidalla. Toinen syy on niiden käytettävyys. Suurin osa meikäläisestä jahdista on paikallaan olemista ja passissa tappelua kylmää vastaan. Niin nytkin. Pakkasen kangistamat sormet lämpenivät hetkessä. Takissa on myös suojaava huppu. 48 RIISTA DEERHUNTER HEAT GAME D E E R H U N T E R H E A T G A ME PASSIPUKUJEN KUNINGAS Metsällä yksi ainoa asia on varma: jossain vaiheessa palelee. Virtapankilla lämpenevä Deerhunter-puku on niin hyvä, että herää suuri tarve omistaa se. Takissa ja housuissa on vetoketjulla avattavat tuuletusaukot. Mutta muuttuuko vaate loistavaksi kylmän sään passivaatteeksi, jos siihen vain lisätään lämpöpaneelit. Jouduin jopa laittaman lämpöä pienemmälle. Valittavana on kolme eri lämpötilaa, 40, 45 ja 50 astetta. Vastaus on yksiselitteisesti ei. Ja samassa sinikkotokka suhahti passipaikkani yli
49 RIISTA DEERHUNTER HEAT GAME 4 × parhaat 4 Lahkeet aukeavat vetoketjulla. 2 Lämmön säätö on yksinkertainen nappi, joka on taskussa. 1 Taskut ovat magneeteilla suljettavia. 3 Housut ovat henkselleillä ja erittäin istuvat ja helppo pukea. Puku on erittäin hiljainen.. Valo näyttää mikä aste on kyseessä. Se helpottaa housujen pukemista saappaiden päälle
Saimme siis suksista kokemusta kahden hyvin erikokoisen metsästäjän käytössä. XCD-suksien molemmat 160-mallit, GT ja BC, on suunniteltu tunturiin ja mäkiseen maastoon, mutta BC:n suunnittelussa on kiinnitetty entistä enemmän huomiota kantavuuteen ja vakauteen. Testimme mukaan näin myös on. Nyt OAC on tuonut talvikaudelle -22/-23 markkinoille uuden version XCD-mallista. Nitinöitä ja natinoita ei kuulunut samaan tapaan kuin mukana olleista vanhan mallisista siteistä. Koiran kanssa metsästäessä on kuitenkin otettava huomioon, että jaloissa innokkaasti pyörivän jahtikaverin tassut saattavat pahimmassa tapauksessa leikkautua auki teräskanteista. Suksien huoltaminen sopivalla vahalla ja pitokarvan hoitoaineella on vaivatonta, eikä vaadi erikoisvälineitä. Sukset toimivat isolla miehellä kiitettävästi ja eron 160 GT -malliin todella huomaa. Monet valitsevatkin koiran kanssa tapahtuvaan jahtiin teräskantittomat sukset. Siteet tarjoavat paremman sivuttaistuen, solkia on parannettu ja remmien materiaalia muutettu. Molemmilla oli lisäksi selässään asereppu sisältöineen. Miten sukset toimivat. OAC:n malliston suosikit jahtikansan parissa ovat leveä 149-senttinen KAR sekä pidempi, mutta kapeampi 160-senttinen XCD GT. Teksti ja kuvat S a a n a K a m u l a O AC:n karvapohjasuksista on parissa vuodessa tullut erittäin suosittuja metsästäjien parissa. Sopivan kokoisia suksia hankkiessa onkin hiihtäjän oman painon lisäksi otettava huomioon myös kannossa olevan taakan paino. Suksen pituus on sama kuin XCD GT 160 -mallissa, mutta BC on leveämpi ja jalkavuudeltaan jäykempi. Testasimme karvapohjasukset talvisella latvalintureissulla Suomussalmelle. EA 2.0 on uudistettu versio helppokäyttöisestä OAC:n EA-yleissiteestä. Käytössä huomasimme myös, että uudet siteet ovat edeltäjiään huomattavasti hiljaisemmat. Siteet myös uudistuneet Myös OAC:n EA-siteet ovat käyneet uuden kierroksen suunnittelupöydällä. Karvapohja tarjoaa samassa paketissa sekä luistoa, että pitoa, ja helppokäyttöisyys on kerännyt paljon kannattajia. Suksen kantit on vahvistettu teräksellä, jolloin ne purevat hyvin myös jäisempään rinteeseen. Testaajina latvalintureissulla toimivat 167 sentin pituinen, 59 kiloa painava nainen, sekä 198 sentin pituinen, 98 kiloa painava mies. BC 160 on tarkoitettu ensisijaisesti hiihtäjälle, joka kantaa painavaa taakkaa, tai jolla itsellään on enemmän elopainoa. BC sopiikin erityisen hyvin isommille metsästäjille sekä niille, jotka kantavat selässään painavaa taakkaa, esimerkiksi asereppua. Myös nousukarva-alue on suurempi, jotta saavutetaan hyvä pito esimerkiksi ylämäkeen kulkiessa. 50 RIISTA OAC XCD BC 160 O A C X C D B C 1 6 SUKSET ISOILLE MIEHILLE XCD BC 160 on OAC:n uusi, erityisesti isommille tai painavan taakan kanssa liikkuville hiihtäjille suunniteltu malli. Remmit ovat edeltävää mallia huomattavasti yksinkertaisemmat. Siteet sopivat parhaiten joustavapohjaisille kengille, joiden pohjan pituus on 24–38 senttiä. BC on selkeästi jäykempi ja leveämpi. Ilahduttavaa on myös, että siteen jokainen osa on tarvittaessa vaihdettavissa uuteen, koska 2.0:ssa mitään osaa ei ole niitattu kiinni, vaan kiinnitys tapahtuu ruuveilla. Testin aikana niillä kuljettiin todella vaihtelevassa maastossa: taimikoissa, suolla, hakkuuaukeilla, metsässä BC sopiikin erityisen hyvin isommille metsästäjille sekä niille, jotka kantavat selässään painavaa taakkaa, esimerkiksi asereppua.. Toimintaperiaate on edelleen sama, mutta yksityiskohtia on pohdittu ja kehitetty pidemmälle
51 RIISTA OAC XCD BC 160
Kevyt suksi nousee vaivattomasti ylös syvemmästäkin puuterista. O A C B C 1 6. Erityisesti taimikoissa ja tiheässä metsässä 160-senttiset sukset ovat lyömättömät. Runsaasti hauskuutta saimme BC-mallista myös mäkiä alas laskiessamme, koska suksea on helppo käskyttää. 52 RIISTA OAC XCD BC 160 ja metsäteillä, sekä mäkiä ylös ja alas. Suksien sopivuuden maastotyyppiin, omaan painoo, hiihtotyyliin, sekä kantamusten määrään saa lopulta tietää vain itse kokeilemalla. Leveydestä ei myöskään ollut huomattavaa etua pehmeässä puuterissa kulkiessa verrattuna kapeampaan GT-malliin. Voimme kuitenkin vaivatta todeta, että isommille, liukulumikengän kätevyyttä ja leikkisyyttä hakeville metsästäjille XCD BC on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Vaikka BC:n pitokarvaalue on aiempaa laajempi, toivottiin sitä ajoittain olevan vieläkin enemmän. OAC EA-side on todella toimiva ja siihen sopii jopa koon 49 saapas täysin ongelmitta. Testin aikana yllätyimme siitä kuinka toimiva BCmalli oli yli satakiloisen painavan metsästäjän käytössä. Kevyemmälle käyttäjälle siis XCD 160 GT tai KAR ovat paremmin sopivia. Kevyemmällä käyttäjällä puolestaan oli haasteita saada BC:n pohjan pitokarva aktivoitua erityisesti ylämäessä, mikä johti jatkuvaan taaksepäin lipsumiseen. Testaajien painojen väliin asettuu toki runsaasti erikokoisia käyttäjiä. Sukset ovat siis hieman liian jäykät kevyelle hiihtäjälle, eikä pohja painu riittävästi rinteeseen. Lyhyytensä takia sukset kyllä upottavat pehmeässä lumessa jonkin verran, mutta niittävät sitäkin enemmän kiitosta ketteryydessä ja keveydessä
Laitteissa on panostettu mahdollisimman yksinkertaiseen ja intuitiiviseen käytettävyyteen ja kaikki tarvittava löytyy laitteen päälle sijoitetuista napeista. Kahles TI+ -lämpökamerat julkaistu KAHLES on julkaissut kaksin kappalein uusia lämpökuvantamislaitteita. 53 RIISTA VARUSTEUUTISIA Leicalta kolme uutuustuotetta LEICA julkaisi tämän vuoden uutuudet tavanomaista aikaisemmin tammikuun lopulla järjestetyssä Jagd & Hund -messuilla Dortumuntissa. Koonnut A r t o M ä ä t t ä Kuvat V a l m i s t a j a t. Browningin edustus uusiin käsiin OY K. 2.5 MoA -punapistetähtäin. Hjorth vastaa jatkossa näiden tuotteiden maahantuonnista, myynnistä, markkinoinnista ja takuuhuolloista. Tämä automatic light -toiminto estää häiritsevän valon syntymisen näytöstä ja mahdollistaa välittömän uudelleenaktivoinnin ilman virtapainikkeen painamista. Nämä ovat clip-on tyyppinen Leica Calonox Sight SE, Leica Fortis 6 1.8-12x42i L-4a -tähtäinkiikari ja Leica Tempus 2 ASPH. Tuotevalikoima kattaa Browning International S.A. Muutoksen myötä Browningin tuotteiden myynti jatkuu maassamme katkeamatta, mutta vielä tänä vuonna joidenkin tuotteiden kohdalla tulee olemaan viivästyksiä saatavuuden osalta. HELIA TI+ -laitteet ovat käyttövalmiita muutamassa sekunnissa. Laitteen kotelo on muotoiltu ergonomisesti, jotta käyttö on helppoa ja miellyttävää. Laite kiinnittyy suoraan Picatinny-kiskoon. Hinnat uutuuksille ovat 3 050 euroa. Älykäs näyttö kytkeytyy automaattisesti päälle ja pois päältä kallistusja liikeanturin avulla. Mielenkiintoisin seikka uutuuksissa on se, että x42 kokoluokan Fortis 6 -tähtäinkiikarin yksi käyttötarkoituksista on olla “alusta” clip-on lämpökameralle, eli näiden tuotteiden yhteispeliä on suunniteltu alusta asti. Brändien aiempi maaahantuoja on ollut RUAG Ammotech Finland Oy ja Winchesterin osalta maahantuonti on ollut jaettu Hjorth:n kanssa. Ajojahteihin tarkoitettu punapistetähtäin Tempus 2 ASPH. konsernin Browning, Winchester, Miroku, Kite ja Iridium brändit. 2.5 MoA on varustettu yli 3 000 tunnin paristonkestolla keskitason punapisteasetuksilla. TI 35+ on varustettu kaksinkertaisella optisella suurennunnuksella ja on tarkoitettu kohteiden tarkempaan tunnistamiseen ja tarkkailuun. Uutuudet tulevat myyntiin huhtikuun alkupuolella. Näytöt laitteissa ovat 1024x768 OLED-näytöt ja akku on laitteeseen integroitu litiumioniakku. Laitteissa on kolmen vuoden takuu. Hjorth Ab toimii jatkossa Browning -konsernin brändien virallisena maahantuojana Suomessa. Laitteen sisällä on liikesensori, joka toimii samalla automaattisena on/off -kytkimenä, joten paristonkestoa voidaan parantaa myös tätä kautta. TI 18+ on yksinkertaisella optisella suurennuksella varustettu laajalla ja suurikontrastisella näkökentällä ja laiten on omiaan nopeaan lämmönlähteiden havaitsemiseen. Toisin sanoen tähtäin toimii sellaisenaan monipuolisena lyhyiden ja pidempien metsästysetäisyyksien tähtäimenä ja lämpökamerakäytössä kokoluokka sopii paremmin clip-on laitteen kiinnitykselle. Vuonna 2024 maahantuonti on jo normaalissa rytmissä ja laajuudessa. Tämä toiminto auttaa myös tehostamaan laitteiden energianhallintaa, mikä mahdollistaa akun pitkän käyttöiän jopa –20 celsiusasteessa
Marlin 1895 Kuten niin monen asetehtaan, niin Marlinin kohdallakin on tapahtunut joukko yritysjärjestelyjä. Niinpä siinä on oltava jotakin erinomaista, sellaista, joka on arvossaan 130 vuoden jälkeenkin. Suurimpina Parempi kuin koskaan Suosittu vipulukko-Marlin on päivitetty tähän päivään ja tekee uutta tulemista. Kun ominaisuudet ovat kohdallaan, ei ihme, että meilläkin hirvijahdissa koiramiehillä on käytössään lukematon määrä näitä, yhä edelleen. M a l i n e n. Mutta löytyykö tähän piristyneeseen klassikkoon lyijytön hirvipatruuna. Pienellä harjoittelulla latauskin käy todella nopsaan, joten sen paikon saa matkaan alta aikayksikön. Litteänä ja lyhyenä se on näppärä käsiteltävä tiukassakin paikassa ja nykyajan rosteriversiona kaikenlaisia eräolosuhteita mustaa paremmin sietävä. Teksti ja kuvat J . Suurella reiällä varustettuna se on hyväksytty hengissä pysymisen turvaksi vieläkin jopa Alaskan karuilla karhumailla. 54 RIISTA KLASSIKKO MARLIN MODEL 1895 TRAPPER M AR L IN M O D E L 1 8 9 5 T R A P PE R P erinteisin villin lännen ase on vipulukko, toimintatavasta huolimatta käypäinen yhä edelleenkin
Tai näin pitäisi tuotetietojen mukaan olla, mutta ilmeisesti prosessia on yksinkertaistettu, sillä testiaseessa pyörökangen pintaan on ajettu vain kapeat nousulliset tasot, jotka toimivat lähinnä koristeena. Patruunat lipastetaan kyljessä olevan, pölysuojalla varustetun aukon kautta ja ampumattomat poistetaan samasta reiästä. Silloin mallinimeen lisättiin S ja kehyksen kylkeen ristitappivarmistin, joka estää vasaran lyönnin nallipiikkiin. Tuohon kammella tapahtuvaan lukon liikutteluun liittyy toimintaperiaatteen heikkous, eli varsin pieni voiman välitys, pulttilukkoisten tapaista ensiöirrotusvoimaa ei ole käytettävissä kuten ei voimalla pesitystäkään. Viime vaiheessa pystyharkko nousee kehyksen urissa ylös lukon lukituskoloon ja nostaa lopuiksi iskuripiikin peräosan vaakasuoraan. Jyvänä on nimittäin hyvin erottuva kuitujyvä varustettuna tritium valolähteellä. Turvallisuutta ajatellen Marlin teki paljon keskustelua aiheuttaneen muutoksen tuodessaan mallin uudelleen markkinoille 1972. Itse asiassa, jos ovat viimeistely ja koneistukset parempia kuin aiemmin, niin parannuksia on muitakin. Kammen kiinnitaittovaiheessa syöttösilta nostaa putkilippaasta vapautetun patruunan ja lukko työntää sen patruunapesään. Trapper on poikkeuksellisen näppärä ase 87 sentin kokonaismitallaan.. Siispä hylsyt eivät saa tarttua pesään tiukasti ja patruunoiden pitää olla helposti pesittyviä. Nyt lyhyen näppärän 16,1” piipun suulla on 11/16x24 kierre suujarrulle tai meillä käytännöllisemmälle vaimentimelle ja pyöreän lukon profiili on hiottu spiraalimaisen kulmikkaaksi, liukkaasti liikkuvaksi mitä niklaus vielä parantaa. Kumpikaan ei ole ongelma lievästi kartiokkaaalla .45-70:llä. Lisäksi lukitusrakenteen joustavuus saa helposti kovapaineisten kaliiperien hylsyt kuroutumaan. Samoilla näppärillä ominaisuuksilla se sopii meillä koiramiehen kaveriksi, varsinkin jos suulle kiertää lyhyen tötterön. 55 RIISTA KLASSIKKO MARLIN MODEL 1895 TRAPPER ensin Remington osti Marlinin 2007 ja siirsi tuotannon ensimmäisen maailmansodan aikaisine koneineen omille tehtailleen. Rugerin tekemien Marlinien valmistuspaikkana on nyt Mayoden, Pohjois-Carolina. Kokonaisuus on todella näyttävä ja silti alla on sama toimintavarma tekniikka kuin ennenkin. Samettisen viimeistelyn kuorrutukseksi puut ovat mustaa vanerilaminaattia tyylikkäin karhennuksin. Radioaktiivisena se säteilee, joten mallin myynti ei ole sallittua Euroopassa, muualla kylläkin. Remington teki tuota mallia vuoteen 2017 ja nyt siis Ruger jatkaa samalla rakenteella. Lukko puolestaan painaa peräytyessään ulkopuolisen iskuvasaran vireeseen. Malli onkin kaikkein käyttökelpoisin, sillä pitkään Picatinny-kiskoon menee heittämällä punapiste tai vaikka nopeakäyttöinen, etäälle sijoitettava Scout-tyylin kiikaritähtäin. Ennen painettiin ensin suojaläppää, minkä jälkeen vasta syöteltiin uusi lippaaseen. Trapper Kehys ja virityskampi ovat 416 rosterista taotut ja tarkkuuskoneistetut ja piippu 410 rosterista kylmätakomalla valmistettu. Ruger on tässä muuttanut alkuperäistä sen verran, että painettaessa lippaaseen uutta patruunaa, pitää edellisen kantaa painaa luodin kärjellä vähän eteenpäin, jotta suojaläppä painuu sisään. Puut ovat mustaa vanerilaminaattia tyylikkäin karhennuksin. Ensimmäisenä tuotantoon otettiin Marlinin menestynein, legendaksi noussut malli 1895 ja siitä Remingtonilla parhaiten myynyt SBL (Stainless Big Loop) -versio eli rosterinen suurella virityskammen aukolla ja mustanharmaalla laminaattitukilla varustettu. Nyt kun Remington meni konkurssiin, niin Ruger osti 2020 pesästä Marlinien valmistusoikeudet. Kierrepiipulla on mittaa lähes normaali 48,5 senttimetriä ja vakiona olevat avotähtäimet ovat erinomaiset, mutta niihin liittyy myös EU-ongelma. Tavallisesta pulttilukkoisesta poikkeavana koneisto toimii niin, että liipaisinkaaren jatkeena olevalla virityskammella vedetään kehyksen takapäässä liikkuva sulkuharkko alas, minkä jälkeen sen pitkä uloke kiskoo lukkoa taaksepäin. Siinä hyvä ja toimiva rakenne on jälleen joutunut kieltoyhteiskunnan uhriksi. Valitettavasti näiden koneiden käytön osaava henkilöstö sai kenkää eikä siis siirtynyt mukana, joten lopputuloksena oli fiasko. Uusin, vuonna 2022 tuotantoon otettu malli on poikkeuksellisen lyhyellä 40,9 senttisellä piipulla varustettu ansastajan ase eli Trapper, Alaskan ammattikalastajien ja -metsästäjien toiveiden mukaan tehty
Meillä tilanne on sikäli helppo, että CIP leimatulla aseella voi turvallisesti ampua CIP leimattuja patruunoita eli kaikki kaupasta saatava käy ja latauksien tulisuuden pähkäily koskee vain jälleenlataajia. Sille annetaan lähtönopeudeksi 460 m/s 61 sentin piipusta. Muuten ase oli helppo pideltävä niin vapaalta kädeltä kuin hiekkapussituelta, joskin 34 sentin vetopituus oli hieman tavanomaista lyhyempi. Mustaruutiajan .45-70 Govenrement on nimittäin siitä ongelmallinen kaliiperi, että alkuperäinen USA:n armeijan käyttämä Springfield Trapdoor on kovin heikkorakenteinen ja patruunat mitoitetaan monesti yhä sen mukaisesti. Senkin kanssa tuli kyllä toimeen, kun oli harjoitellut. Kevyessä 3,1 kiloisessa aseessa rekyyli voi tuntua kovalta, mutta tähän auttaa paksu ja pehmeä kumiperälevy. Myös näistä Marlin Vipulukkoisen lataaminen tapahtuu latauskampea kääntämällä. Se aiemman SBL mallin kuitujyvä pelastaisi tässäkin kohdin paljon helpommalla ammuttavuudellaan. Se on menetelmä, jolla metallin kiderakenne saadaan vahvimmaksi mahdolliseksi. Kasoihin syntyy näillä eväillä helposti korkeushajontaa. Tosin Trapperin 41 senttisenä lyhyt piippu pienentää reilusti lähtönopeuksia, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia oikein painavilla eli pitkillä luodeilla. Tässä oli varsinainen yllättäjä, sillä kasat olivat 21, 27 ja 33 mm eli aivan loistavat. Nykyään Ruger tekee kaikki kiväärikaliiperien piiput itse kylmätakomalla, minkä myötä tarkkuuden kerrotaan parantunen ja piippujen olevan tasalaatuisia. 56 RIISTA KLASSIKKO MARLIN MODEL 1895 TRAPPER Ruger Ruger on tunnettu teräsvalujen käytöstä, onhan heillä oma Pine Tree Castings tarkkuusvalimo. Marlinin kohdalla käytetään kuitenkin takomalla tehtyä aihiota, aivan niin kuin Marlin teki itsekin. Latausoppaissakin lataukset jaotellaan yleensä kolmeen ryhmään: Trapdoorille erittäin matalapaineiset, Marlinille sopivat keskipaineiset ja uudenaikaisille pulttilukkoisille sopivat korkeapaineiset. Ase luokitellaankin melko raskaita latauksia kestäväksi. Käytännössä tarkka ammunta sujui yllättävän hyvin ja nopeasti 50 metrin tauluun. Laukaisu tosin oli liian jäykkä, peräti 2,8 kilogrammaa. Viimeisenä oli vuorossa se kaikkein nykyaikaisin, kovaan 640 m/s nopeuteen kokokuparisella 250 grainin (16,2 g) Hornady Monoflex -luodilla ladattu Leverevolution. Radalla Ensimmäinen ase saatiin Suomeen myöhäissyksystä, joten päivänvalo alkoi olla niukkaa avotähtäimillä ammuntaan. Vaikka piippu on poikkeuksellisen lyhyt, niin tähtäinväli on silti 47 cm, sillä takatähtäimenä on silmän lähelle asettuva, täysin säädettävä Skinnerin diopteri mallia Trapper. Se kuten kehyskin ovat takoaihioista koneistettuja. Tehdaslatauksillakin on hyvä tarkistaa todellinen lähtönopeus eli täyttääkö haluttu patruuna metsästyslain vaatimukset, mikäli aikoo hirvitai peurametsälle. Se ei kuitenkaan haittaa ja on etu käytettäessä paksua talvivaatetusta. Ensimmäinen näistä oli 325 grainin (21,1 g) lyijysydänluodilla ladattu FTX, jolle valmistaa lupaa lähdöksi 610 m/s. Hornady lataa putkilippaallisiin aseisiin pehmeäkärkisillä luodeilla ladattuja Leverevolution-sarjan patruunoita. Varjossa se näkyi mustana, mutta näin lyhytpiipuisella ei tehnyt mieli ampua kopin perältä. Patruunoiksi valitsimme kolme erilaista, jotka kaikki täyttävät valmistajan taulukoissa hirvilaillisuuden vaateet. Marlinin kohdalla rihlanousu on 20”, joten raskaatkin luodit vakavoituvat. Paitsi erikseen merkityt, jotka alkavat parhaimmillaan lähestyä .458 WinMagin tehoja. Trapperin 41 senttisenä lyhyt piippu pienentää reilusti lähtönopeuksia. Toisena oli Sellier & Bellotin perinteisen painoisella 405 grainin (26,2 g) tasakärkisellä osavaippaluodilla varustettu uutuus. Niiden etu on huomattavasti tavallista korkeampi lähtönopeus (+75 m/s) ja poikkeuksellisen virtaviivainen luoti, jolla on suora lentorata ja joka säilyttää hyvin liike-energiaansa. Suuren kammenaukon etuna on käytön onnistuminen vaikka sormikkaat kädessä. Kasat olivat alle 50 millin, mikä vaikutti ihan odotetulta näissä olosuhteissa. Paitsi, että ramppimallisen etujyvän valkoinen pinta ei erottunut ulkona kunnolla, ei vaikka sen olisi mustannut tussilla. 50 metrin maalitauluksi pistoolitaulun keskiö ja hiekkapussituelta kolmen kasat kertoivat tarkkuutta löytyvän yllin kyllin. Sateisen harmaa ratapäivä oli kuitenkin tyyni ja viimeisiä lämpimiä kymmenellä asteellaan
Vaan miten sen hirvilaillisuuden kanssa. Tuo Marlinin poikkeuksellisen lyhyt piippu vaikuttaa myös suupamaukseen ja patruunasta riippuen suuliekkiin, joka hämärässä saattaa olla varsin sokaiseva. Kaliiperina .45-70 Govt on myös helppo jälleenladattava, joten vahvalla kupariluodilla ladattu, tehovaatimukset täyttävä hirvipatruuna on helppo räätälöidä. Hornady on määritellyt suositelluksi kohderiistaksi molemmille luodeilleen niin pienet kuin suuret sorkkaeläimet eli myös hirvet. Marlin osoittautui olevan kaikin puolin oikein soiva peli. Onneksi se on edelleen reippaasti yli vaaditun 2000 J, eli kyllä Marlin kelpaa hirvimetsällekin lyhyestä piipusta huolimatta. Se riittää nippa nappa peuralle, mutta ei ole lähellekään hirvelle kuparilla vaadittua 1900 J. Lyijysydäminen FTX toimii hyvin, laajenee kauniisti ja läpäisee paljon märkää paperimassaa haavakanavan ollessa iso. Vahvalla MonoFlex kupariluodilla ladatulla ei käy yhtä hyvin.. Se on sääli, sillä luoti toimii esimerkillisesti osumassa, laajenee ja läpäisee hienosti ja kestäisi tämän lisäksi hyvin kasassa vaikeissakin osumissa. Jos puolestaan haluaa vaikka harjoitella erittäin edullisilla patruunoilla, niin valutai puristeluoteja käyttäen valmis patruuna ei maksa kuin 70 senttiä tai allekin. Hjorth Ab Tyyppi: vipulukkoinen lippaallinen kivääri Kaliiperi: .45-70 Govt Lipas: putkilipas, 5 + 1 patruunaa Pituus: 87 cm Paino: 3,1 kg Piippu: 40,9 cm Vetopituus: 34 cm Tähtäinväli: 47 cm Tähtäimet: Skinner diopteri Tukki: musta vanerilaminaatti MARLIN MODEL 1895 TRAPPER Osumakuviot olivat paljon odotettua paremmat, vasemmalla Hornadyn kokokuparinen 16,2 g MonoFlex ja oikealla Sellier & Bellotin 26,2 g lyijykärkinen. Maahantuoja: Oy K. Kaikki on kuitenkin pienestä kiinni, sillä jo 621 m/s lähtönopeudella vaatimukset täyttyisivät. Viime mainittuihin on kuitenkin vaimentimen käyttö mainio ratkaisu, eikä se edes tee aseesta vielä kömpelöä, kasvattaa vain mitan metrin tienoille. Siinäkin vahvarakenteinen luoti laajenee hienosti osumassa ja läpäisee hyvin, mutta matalasta nopeudesta johtuen haavakanava jää pieneksi. Sillä toisella, eli vahvalla MonoFlex kupariluodilla ladatulla ei käy yhtä hyvin. Samoin käy perinteisellä, raskaalla ja paksuvaippaisella lyijysydänluodilla ladatulla Sellier & Bellotilla. Samalla kannattaa kehyksen päälle oleviin reikiin asentaa kiskonpätkä ja siihen vaikka punapiste, niin ominaisuudet vaan paranevat. Suositushinta: 1979 euroa Takuu: 2 vuotta Valmistaja: Sturm, Ruger & Co, Inc. Tehtaan ilmoittama 100 m liike-energia on 2068 J, mutta kun lähtönopeus lyhyestä piipusta tippuu arvoon 602 m/s, niin todelliseksi energiaksi jää vain 1780 J. 100 m liike-energiaksi valmistaja antaa 2688 J, mutta Marlinin lyhyt piippu tiputtaa lähtöä 48 m/s, joten sillä liike-energiaksi jää 2265 J. 57 RIISTA KLASSIKKO MARLIN MODEL 1895 TRAPPER näytti pitävän, sillä kasat olivat jälleen mieltä ylentävän hyvät 25, 37 ja 38 mm. Siten sekin riittää juuri ja juuri vain peuralle, vaan ei hirvelle. Luoti on kuitenkin ohutvaippainen. Silläkin 100 m liike-energia on pitkästä piipusta ammuttuna hirvilaillinen 2157 J, mutta Marlinilla lähtönopeus tippuu arvoon 412 m/s ja energia vastaavasti 1704 J
Teksti ja kuvat A r t o M ä ä t t ä O n sanomattakin selvää, että .22 LR on yksi sellaisista kaliipereista, joka tulee olemaan mittavissa ongelmissa mahdollisen lyijykiellon takia. Onkin todennäköistä, että sille tullaan myöntämään ratakäytössä pisimmät siirtymäajat, mutta metsästyskäytössä senkin päivät alkavat olla luettu, mikäli todennäköinen lyijyn totaalikielto metsästyksessä menee muutaman vuoden päästä läpi EU:ssa. Tyypillisesti nykyään linnustajat käyttävät perinteisen kokovaipan sijaan OTM (open tip match) -luoteja, joilla tarkkuusvaatimukset on helpointa saada täytettyä. Kiväärimetsästyksessä pääasiassa kaikki sorkkariistajahdit onnistuvat jo nyt luodeilla, jotka eivät sisällä lyijyä. Voidaankin sanoa, että OTM-luotien laaja valikoima on yksi niiden käytön mahdollistavista tekijöistä, eli jokaiseen kivääriin löytyy sopiva vaihtoehto. Ajateltaessa esimerkiksi hirveä, ovat massiiviluodit kuten Barnes TTSX ja Sako Blade jo nyt parempia kuin lyijyä sisältävät metsästysluodit keskimäärin. Suomalaisessa metsästyksessä onkin kaksi metsästyksen ryhmää, johon ei ole vielä tarjolla kunnollista massatuotettua lyijytöntä vaihtoehtoa. Hienoista ontumista on sitten pienemmän sorkkariistan kohdalla, jossa luoteja voitaisiin säätää hieman räväkämmin avautuviksi. On kuitenkin olemassa muutama erittäin suosittu suomalaisen metsästyksen erityisalue, joissa lyijystä luopumiselle ei vielä ole olemassa toimivaa vaihtoehtoa. Yksi käy VLD (very low drag) -luodeilla ja toinen tarvitsee perinteisempää luodin kärjen muotoilua. 58 RIISTA LYIJYTTÖMYYS L Y I J Y T T Ö M Y Y S Isoja aukkoja lyijyttömässä tarjonnassa Lyijyn jäähyväisten myötä on ilmiselvää, että eri tahot kipuilevat menetystensä kanssa. Sorkkariistan osalta tulevaisuus on todennäköisesti sellainen, että peuran ja kauriin kokoluokille tullaan näkemään tarkemmin käyttötarkoitukseen suunniteltuja luoteja. Kaikkeen haulikkometsästykseen löytyy lyijyn korvaavat vaihtoehdot, eikä ongelmaa ole edes hinnan osalta olemassa. Teräshaulipatruunat ovat edullisia ja nykyään myös varsin suorituskykyisiä. Tällä hetkellähän kaikki sorkkariista ammutaan niin sanotuilla hirviluodeilla ja onpa olemassa koko joukko luodinvalmistajia, joilla esimerkiksi kaliiperikohtaiset vaihtoehdot kupariluodeille ovat yksittäisiä. Tämä taas tarkoittaa sitä, että valikoimaa pitää olla, jotta hyvin käyvä luoti on ylipäätään mahdollista löytää. Lähimpänä tässä suunnittelussa lienee Sakon Blade, joka on umpiainesluodeista poikkeuksellisen helppo saada Suomalaisessa metsästyksessä onkin kaksi metsästyksen ryhmää, johon ei ole vielä tarjolla kunnollista massatuotettua lyijytöntä vaihtoehtoa.. Tässä lajissa aseiden käyntitarkkuus täytyy saada tasolle, joka vaatii aseja luotikohtaista yhteensopivuutta. Haulikkopuolella muutos on käytännössä jo taputeltu, mutta se ei tosiasiallisesti ole ongelma. Asekohtainen sopivuus itse kullekin luotivaihtoehdolle on oma jumppansa, eli joku kivääri tykkää yhdestä luodinpainosta ja toinen toisesta. Näistä toinen on tarkkuusvaatimusten osalta äärimmäisen kranttu linnustus. Linnustuksessa voidaan ajatella, että sorvatut luodit olisivat tulevaisuutta, mutta toisaalta niiden kanssa vaikuttaa hieman siltä, että viisastenkiveä ei ole vielä löydetty. Näissä luodeissa on myös aavistuksen enemmän “sortavuutta” osumassa, eli kaikkein liukkaimmin läpäisevät luodit eivät ole linnustukseenkaan se paras vaihtoehto
On kuitenkin olemassa maailmanlaajuisesti marginaalisia käyttötarpeita, joihin ei saa edes tarvittavia luoteja, varsinkin jos ajatellaan lyijytöntä tulevaisuutta.. Esimerkiksi Hornady tarjoaa V-Max luotiaan 6,5 mm ja 30 kaliiperissa vain yhtä sorttia kumpaankin ja sama homma koskee Nosleria. Tämänkin takia umpiainesluodit ovat tarkkuuskäytössä haastavampia kuin lyijyä sisältävät luodit. Kyse on hieman samanlaisesta väliinputoajasta kuin aiemmin mainittu kaurisja peuraluodin puute, eli yleiskiväärien kaliipereihin ei tahdo saada lyijytöntä tuhoeläin, eli varmint-luotia. Joku voisi kysyä, että eikö näillä kaliipereilla voisi käyttää sitten jotain suuremmalle riistalle tarkoitettua luotia ihan menestyksekkäästi. Lyijyä sisältävien varmint-luotien kapea tarjonta tarkoittaa on lähinnä merkki marginaalisesta kysynnästä. Umpiainesluotien ja sorvattujen messinkiluotien ongelma kuin tuppaa olemaan yleensä se, että niiden mitoituksen pitäisi olla suurin piirtein piippukohtainen, eikä lyijyä sisältävien tapaan riitä, että mitat piipuissa ja luodeissa ovat joissain toleransseissa. Tähän varmint-luodit ovat suvereeneja. Varmint-luoteja tehdään nykyään lyijyttöminä versioina useammankin amerikkalaisen valmistajan toimesta, mutta niiden ongelma on siinä, että tyypillisesti tarjonta kattaa vain luodinhalkaisijat .204”, .224” ja 6 mm. Siirtyminen lyijystä onnistuu siis monissa tapauksissa jo nyt aivan vaivattomasti ja ilman kyyneliä, mutta on olemassa muutamia erikoistuneempia metsästyksen alalajeja, joihin luotikehitys ei vielä ulotu. Pienpetojen ampumisessa on tärkeää, että kohderiista kuolee heti, eikä sen perässä tarvitse laukkoa pitkin metsiä. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että ainakaan lyijytöntä vaihtoehtoa 6,5 mm ja 30 kaliiperiin ei ole tarjolla pienpetopyytäjille. Linnustuksen lisäksi on olemassa toinen kiväärien ongelmakohta, johon ei ainakaan vielä ole tarjolla kunnollista ratkaisua. Niiden kohdevaikutus on vaikuttava. Nykyään myös 6,5 mm lisää suosiotaan jatkuvasti ja esimeriksi supirikkailla alueilla onkin tyypillistä, että pienen ja keskikokoisen sorkkariistan pyyntiin hommataan kivääri ensisijaisesti peuraja supipainotuksella, joten uusi suosikki on 6,5 mm. Suomessa on tyypillistä, että pienpetojahdeissa käytetään yleiskaliipereita, joista ehdottomasti suosituin on kaikille tuttuakin tutumpi .308 Winchester. 59 RIISTA LYIJYTTÖMYYS käymään tarkasti miltei aseessa kuin aseessa. Erikoisemmissa käyttötarkoituksissa patruunat joudutaan lataamaan itse, jotta niissä voidaan käyttää kulloinkin tarvittavaa luotia. Pienpetojen ampumisessa on tärkeää, että kohderiista kuolee heti, eikä sen perässä tarvitse laukkoa pitkin metsiä. Äärimmäisen tarkkuuden ongelmakohta umpiainesluodeissa on myös se, että piipun likaantuminen vaikuttaa kovempien umpiainesluotien tarkkuuteen enemmän ja herkemmin kuin lyijyä sisältävien luotien tarkkuuteen. Lisäksi niiden käyttö vähentää kimmokeriskejä merkittävästi, sillä luoti hajoaa pieniin osiin heti osumassa. Jos kysyntää olisi enemmän, olisi myös tarjontaa enemmän. Tarjolla näihin kaliipereihin on vain yksi Varmageddon kumpaankin. Eli .204 Ruger, useat “viisseiskat” ja kuusimillisten seurakunta ovat ne kaliiperit, jotka dominoivat varmint/ predator -metsästyksen kenttää, joten tarjonta on painottunut niihin. Valitettavasti asia ei ole näin yksinkertainen. Yli 6 mm kaliipereissa on ollut hyvin tyypillistä, että luodinvalmistajien valikoimissa on kyllä ollut varmint/ predator luoteja, mutta tyypillisesti niiden tarjonta on rajoittunut vain yhteen vaihtoehtoon kussakin luodinhalkaisijassa
Ilmeisin tarkkuuteen vaikuttava tekijä on aseen piippu, mutta koska kyse on usean eri asian yhdistelmästä, löytyy syitä vaihtelevalle tarkkuudelle myös muualta. Teksti ja kuvat A r t o M ä ä t t ä K iväärin tarkkuus on monen eri asian yhdistelmä. Kiväärien tarkkuus puhuttaa metsästäjiä. Lähtökohta on kuitenkin kunnossa muutoinkin, eli kehys on jämäkkä ja tukki on synteettinen, joten kyseinen kiväärimalli on jo muutoinkin immuuni kelien vaihtelulle.. Aseen patruunapesämitoitukset ja aseessa käytettävät patruunat vaikuttavat nekin useimmiten käyntitarkkuuteen (jos vaikuttavat), mutta vaikutukset patruunoiden ladattavuuteen ovatkin sitten isompia. Sillä on siinä roolinsa, mutta karkeasti voidaan sanoa, että piipun rooli on enemmän käyntitarkkuudessa (kasan koko), kun osumapisteen muutoksissa tai käynnin vaihteluissa. Niin sanottu tiukka pesä kuluttaa hylsyjä huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi kaulastaan väljä pesä, mutta kuten sanottua, vaikutusta aseen käyntiin ei välttämättä ole, eikä tämä selitä kovinkaan usein muutoksia osumapisteessä. Aseen lukkorunko eli lukonkehys on tarkkuuden kannalta tärkeässä roolissa, sillä siihen kiinnittyy niin Piippu selittää käyntitarkkuuden vaihtelua vain ani harvoin. Kuvan Mauser 18 kiväärissä on täysimittainen Picatinny-kisko, joka lisää lukonkehyksen jäykkyyttä ja tekee siitä stabiilimman vaihtelevissa olosuhteissa. Yksi suurimmista ihmetyksen aiheista metsästäjillä liittyy kiväärin tarkkuuden vaihteluun kelien mukaan. 60 RIISTA TARKKUUS T A R K K U U S Miksi kiväärin tarkkuus vaihtelee. Aseen tukin rooli tarkkuudessa liittyy useimmiten siihen, että miten tasainen tuennan vaikutus on aseen osumapisteeseen. Mistä oikein on kyse. Liian löysä tai väärästä kohtaa tuettu tukki voi vaikuttaa osumapisteeseen vahvastikin ja aseen osumatarkkuudelle se saattaa aiheuttaa niin sanottua rakenteellista hajontaa. Piipun laatu on luonnollisesti määrittävässä roolissa tarkkuudelle, mutta piippu selittää käyntitarkkuuden vaihtelua vain ani harvoin
Erityisesti vanhoissa kaliiperissa on tyypillistä, että patruunan painetasot ovat alhaisia. Käytännössä suurin pakkaseen liittyvä ongelma osumapisteen osalta liittyy käytettävään patruunaan. Käytännössä lääke moneen hommaan on käänteinen ongelmien aiheuttajiin. Tämä tarkoittaa valitettavasti myös sitä, että ne ovat keskimäärin myös latausten epävakaisuuksille painetason entisestään laskiessa kylmässä. Latausaukot olivat suuria ja usein käytössä oli lippaan sijaan kahdelta reunalta syöttävä makasiini, joka sekin lisää lipasaukon kokoa. Osa aseista on helppo ampua hyvin ja osa aiheuttaa jatkuvasti harmaita hiuksia. Patruunat itsessään ovat olosuhdemuutoksille epätasa-arvoisia keskenään. Tällöin osumatarkkuus saattaa kärsiä herkemmin ampujasta johtuvista seikoista. Paksumpi piippu, jäykempi kehys, modernimpi kaliiperi ja säänvaihteluille immuuni jäykkä tukki parantavat todennäköisyyttä sille, että suorituskyky ei muutu oleellisesti pakkasella. Esimerkiksi kehyksen yläpuolinen täysimittain kisko jäykistää lukonkehystä ja poistaa näin ollen yhden kompastuskiven. Matalan painetason .30-06 Springfield on usein ongelmissa erityisesti kevyillä luodeilla, mutta .308 Winchesterissä suorituskyky säilyy keskimäärin paremmin. Tämä on yleensä ensimmäinen epäilyksenalainen asia, jos käyntitarkkuus on kunnossa niin sanotuilla normaalikeleillä, mutta se sitten romahtaa pakkasilla. Kehyksen jäykkyys ei siis välttämättä ole vanhoissa kehyksissä suuren suuri. Lataamalla patruunat itse, voidaan ruudilla ja latauksen kireydellä vaikuttaa siihen, että miten paljon pakkasta kestävämpiä patruunat ovat. Tässäkään yhdistelmässä täysmittainen Picatinny-kisko ei silti ole pahasta.. Tällöin saattaa myös tapahtua käyntitarkkuuden muutoksia, eli kasat leviävät aiemmasta. Haluttaessa pitäytyä vanhoissa aseissa, on niidenkin käyntitarkkuuden ja osumapisteen säilyttämisen varmistamiseen olemassa konsteja. Löysän lukonkehyksen ongelmista ehkäpä suurin on se, että kiikaritähtäinasennuksessa teräksinen kehys joutuu alttiiksi kiikaritähtäimen erilaisen lämpölaajenemisen aiheuttamille vaikutuksille. Modernimmat ja korkeammilla painetasoilla toimivat patruunat taas selättävät usein näitä ongelmia. Asennuslämpötilassa tilanne on jännityksetön, mutta alumiinirunkoisen tähtäimen ja teräskehyksen lämpölaajenemiset poikkeavat toisistaan, joka aiheuttaa kehykseen ja tähtäimeen jännityksiä. Patruunan ja sen komponenttien merkitys on suuressa roolissa pakkasella. Tukin uusiminen ja rautaosien petaaminen tukkiin edelleen parantaa käynnin tasaisuutta. Kaliiperin vaikutusta tarkkuuteen ja erityisesti tarkkuuden toistamiseen ei voida väheksyä. Ohutpiippuisissa aseissa tämä tarkoittaa usein myös sitä, että kun “käynti-ikkuna” eli piipun harmoonisen värähtelyn alue muuttuu, muuttuu myös osumapiste. Tikka T3ja T3x-malleissa yksi kehystä jäykistävä ominaisuus on latausaukon pieni koko, jolla on vaikutusta lukonkehyksen jäykkyyteen. Lisäksi yksirivinen keskeltä syöttävä lipas lisää lukonkehyksen pohjan materiaalivahvuuksia, joka edelleen jäykistää kehystä. Lukonkehyksistä tulee muistaa se, että erityisesti vanhoissa aseissa ne olivat todellakin kehyksiä ja niiden materiaalivahvuudet olivat usein todella vähäisiä. Samaten 6.5 Creedmoor on käyttöpaineiltaan korkeampi, joten pakkasen puraisu on yleensä vähäisempi. On vissi ero ampua pienen rekyylin patruunalla, jossa esimerkiksi aseen tuennan vaikutus osumapisteeseen on pieni, kuin voimakasta patruunaa kevyessä aseessa, joka tarkoittaa hyvin usein ongelmia rekyylinhallinassa. Mitä jäykempi runko, sitä enemmän se kestää esimerkiksi lämpötilamuutosten aiheuttamaa jännitysten vaihtelua. Syitä tarkkuuden ja osumapisteen muutoksille on siis useita, mutta niin on myös konsteja näiden vaikutusten minimointiin. Patruunoiden osalta kylmä tarkoittaa yleensä muutosta ruutiannoksen syttymisessä ja palamisessa. Joskus tämä muutos on jopa dramaattisen suuri. Tyypillisesti ruudin palamisnopeus hidastuu, joka pahimmillaa saattaa tarkoittaa sitä, että patruunan suorituskyky tarkkuuden osalta muuttuu niin paljon, että tarkkuus menetetään. 61 RIISTA TARKKUUS aseen tukki, kuin myös piippu ja tähtäin. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä voidaan mainita patruunoiden lataaminen itse, jolloin painetasossa voidaan ottaa huomioon kelien vaihtelut. Käytännössä suurin pakkaseen liittyvä ongelma osumapisteen osalta liittyy käytettävään patruunaan. Lukonkehyksen jäykkyys onkin isohkossa roolissa aseen käyntitarkkuuden osalta
Metsästäjille suunnatuista se on tarkin markkinoilla oleva ja lisäksi helppokäyttöinen. M a l i n e n Kuvat Nammo Lapua. Teksti J . 62 RIISTA LAPUA HUNT L A P U A H U N T SOVELLUS NYKYAJAN METSÄSTÄJÄLLE Lapua julkaisi alkuvuodesta uuden Lapua Hunt -sovelluksen
Välimatkoja voi myös mitata kartalla, joten se auttaa oikean ampumaetäisyyden määrittelyssä. Metsästäjä voi luoda monia eri rooleja itselleen, kuten suurriistan metsästys ja linnustus, joissa käytetään eri aseita ja eri kaliipereja. Käsin voi lisäksi syöttää säätiedot. Koska kyseessä on metsästyksen apuväline, on maksimiksi ampumamatkaksi rajattu eettisin perustein 300 metriä. 63 RIISTA LAPUA HUNT U udessa sovelluksessa on pitkälti samoja ominaisuuksia kuin Lapua Ballistics -ballistiikkaohjelmassa, perustuvathan molemmat kuuden vapausasteen 6DOF-laskentaan. Kompassista puolestaan on merkittävää hyötyä tuulen suunnan määrittelyssä kohteeseen nähden, minkä jälkeen tuulipoikkeama sekä vaikutus korkeussäätöön tulevat näytölle. tähtäimen korkeus tulee huomioitua oikein. Lataukset löytyvät sekä Androidille että iOS:lle. Ulkomaiset metsästäjätkin pääsevät helpolla osalliseksi, sillä jo alussa tarjolla on suomenkielen ja metrijärjestelmän lisäksi englanninkieli ja brittiläiset yksiköt sekä maavalikosta löytyvät varmaan kaikki maailman maat. Lisäksi näkyviin saa tuuliennusteen seuraavaksi viideksi päiväksi, joten passipaikkojen ennakkosuunnittelukin käy näppärästi. Metsästysporukasta voi luoda oman tiimin, jolloin eri henkilöiden paikat näkyvät karttakuvassa. Tuloksena on tiedot ristikonsäädön korjaukselle suoraan klikkeinä, joten osuminen on sen jälkeen vain ampujasta kiinni. Metsälle lähtiessä tehtävän oikean metsästyskohteen (kaliiperin) valinnan jälkeen kaikki käy suhteellisen mutkattomasti. Vähänkin pidemmälle ampuva arvostaa varmasti tätä tietoa. Kompassin keskellä näkyy myös kallistuskulman suunta. Perusversio on ilmainen ja pitää sisällään Lapuan patruunoille lentoratatiedot sekä ulkoisten olosuhteiden mukaan tehtävät tähtäinkorjaukset. Ohjelmisto vaikuttaa varsin valmiilta, mikä ei ole ihme ballistiikkaosion kohdalla, siksi pitkään se on ollut jo käytössä. Maksullisella puolella näkee vaara-alueen ja metsästyskumppaneiden sijainnin sekä tietenkin, miten kunkin haju leviää maastoon. Siinä voi myös korjata sääennusteen ohjelmaan syöttämiä tietoja, jos haluaa tehdä oikein tarkkaa työtä. Ilmaisen version lisäksi tarjolla on myös erikseen ostettavia lisäominaisuuksia, joilla käyttöalue kasvaa aivan eri tasolle. Tietoihin voi syöttää aseen ja tähtäimen tiedot patruunan lisäksi, jolloin mm. Tämän lisäksi ostettavin lisäominaisuuksin varusteltuja tasoja ovat Basic, jolla voi käyttää kustomoituja patruunoita, Basic+ lisää edellisiin ballistisen kartan, Advanced lisää viiden päivän tuulen suunnat ja edistyneen karttanäkymän sekä kaikista arvokkain Pro vielä kaiken päälle tiimiominaisuuden. Karttanäkymä luodin lentotietoineen ja hajujälkineen.. Näillä selviää siis myös lentoratatiedot muiden valmistajien patruunoille, joten voi käyttää mitä tahansa ampumatarviketta, mihin suuntaan kytiksellä leviää hajujälki, millainen on karttakuva ja miten luodin lentorata käyttäytyy eli karttaan merkittynä point blank range, maksimikantama, kantama vaakasuoraan ammuttaessa ja niin edelleen. Sillä pysyy siis olosuhteet, käytännössä tuulen voimakkuus ja ampumiskulma, tuntien määrittelemään oikeat ristikon säädöt eri matkoille, kulloisenkin tilanteen mukaan. Mutta myös muut ominaisuudet ovat helposti käytettävissä. Tarkempi tieto käyttöohjetta myöten löytyy Lapuan kotisivuilta osoitteesta lapua.com. Ampumapaikalla rullataan pikaiset ampumaetäisyys, tuulen nopeus ja ampumakulma vaakatasoon nähden kaikki samasta näytöstä tai sitten ne voi näpytellä taulukkonäytössä. Perusversio on ilmainen ja pitää sisällään Lapuan patruunoille lentoratatiedot sekä ulkoisten olosuhteiden mukaan tehtävät tähtäinkorjaukset
Putki asetetaan jalustan päälle, jolloin kuva vakautuu ja käsille ei jää kannateltavaa. Testasimme Swarovski ATX 25-60x65 -kaukoputken Lapin tuntureilla. Myös niin kutsuttu “digiscoping”, eli valoja videokuvaaminen kaukoputken avulla on lähivuosina yleistynyt kovaa vauhtia. Parhaimmillaan kaukoputki onkin silloin kun samassa tähystyspaikassa vietetään enemmän aikaa. Molempien silmien käyttö Testissä kaukoputkea kuljetettiin kuukauden ajan rinkassa tunturin hirvijahdissa, joten mukaan valikoitui ATX 25-60×65 sen keveyden ja kompaktin kokonsa takia. ATX on perinteisesti kaareva ja ergonomialtaan mukava käyttää, kun taas STX on linjaltaan suorempi, joka helpottaa muun muassa pakattavuutta. Tuotesarja julkistettiin vuonna 2012, ja on siitä lähtien ollut metsästäjien ja luontoharrastajien suosiossa ympäri maailman. Kuten odottaa saattaa, moduulit istuvat toisiinsa jämäkästi ja luotettavasti. 64 RIISTA SWAROVSKI ATX 25-60×65 K aukoputken käyttö lienee Suomessa yleisintä lintubongarien keskuudessa, mutta maailmalla kaukoputket kulkevat mukana myös metsästäjien repuissa. Teksti ja kuvat S a a n a K a m u l a SWAROVSKI ATX 25-60×65. Kaukoputki tarjoaa korkeita suurennoskertoimia yhdessä suurten etulinssien kanssa, joka mahdollistaa kaukanakin olevien kohteiden tarkastelun. Modulaarinen kaukoputkikonaisuus koostuu kolmesta erimuotoisesta okulaarimoduulista (ATX, STX ja BTX) sekä neljästä erilaisesta objektiivimoduulista. Kaukoputkia hyödynnetään vuoristoisilla alueilla ja laajoissa erämaissa riistaeläinten etsimiseen, sekä iän ja sukupuolen määrittämiseen. Modulaarinen kokonaisuus Kuten valmistajan nimestä voi aavistaa, Swarovskin ATX/STX -kaukoputket on suunniteltu vaativalle ja laatutietoiselle metsästäjälle, ja ne valmistetaan Itävallassa. Näin käyttäjä voi koota itselleen aina tilanteeseen parhaiten sopivan yhdistelmän eri okulaareista ja objektiiveista. Okulaarimoduulit ovat muodoltaan erilaisia. BTX on okulaareista huomattavasti suurin, ja ainoa josta katsotaan läpi molemmilla silmillä samaan aikaan. S W A R O V S K I A T X 2 5 6 ×6 5 Kauas laadusta tinkimättä Kun tavoitteena on nähdä kauas ja tarkasti, ei ole kaukoputken voittanutta
Etulinssin ympärillä on kiinteä vastavalosuoja, jonka saa käyttöön pyöräyttämällä etuosan reunusta. Painoa ATX 25-60×65:llä on 1 585 << Jalustapannan nuppia voi löysätä, jolloin kaukoputken voi kiertää sopivaan katselukulmaan. 65 millin etulinssi tarjosi sopivassa suhteessa terävyyttä, valovoimaa ja kompaktiutta. Kokonsa puolesta valinta osui oikeaan ja suurennosalue oli täysin riittävä avoimessa tunturissa. Muotokieleltään kaukoputki on yksinkertainen eikä siinä ole turhia ulokkeita. >> Jämäkkä silmäkuppi on rullattavissa ulos ja sisään. Suurennosja tarkennusrenkaat sijaitsevat vierekkäin, joten kaukoputki on käytettävissä tarvittaessa yhdelläkin kädellä suhteellisen helposti ja nopeasti. Objektiiveja on saatavilla neljää eri vaihtoehtoa: 25–60-kertaisella suurennoksella on valittavissa joko 65 tai 85 millinen etulinssi, ja 30–70-kertaisen suurennoksen saa 95 tai 115 millisellä etulinssillä. Kuvan reunavääristymät on korjattu, eli terävyys ulottuu reunasta reunaan ja linjat pysyvät suorina kuvan äärilaidoillakin. Kompakti ja terävä Testissä kaukoputkea kuljetettiin kuukauden ajan rinkassa tunturin hirvijahdissa, joten mukaan valikoitui ATX 25-60×65 sen keveyden ja kompaktin kokonsa takia. Suurempi objektiivin koko olisi ollut vain hidaste erämaassa kulkiessa. Objektiivimoduulia vaihtamalla voi siis koota itselleen esimerkiksi kevyen matkaputken tai ison ja valovoimaisen kaukoputken. 65 RIISTA SWAROVSKI ATX 25-60×65 poistaa tarpeen siristää toista silmää. grammaa. Putken lyhin tarkennusetäisyys on vain 2,1 metriä. Mitä suurempi linssi, sitä käyttökelpoisempi hämärässä, mutta samalla myös kokonaisuuden fyysinen koko ja paino kasvavat huomattavasti. 25–60-suurennosväli ja 65 millinen etulinssi koettiin käyttötarkoituksessaan juuri sopiviksi kompromisseiksi. Okulaarin vapautusMuotokieleltään kaukoputki on yksinkertainen eikä siinä ole turhia ulokkeita.. Renkaat toimivat sulavasti ja niiden tuntuma on keskenään erilainen: tarkennus on vaivaton ja tarkka rullata, kun taas suurennoksen kiertäminen on tunnokkaampaa, jolloin se pysyy paikallaan myös paremmin. Swarovskin ATX -okulaarin näkökenttä on putken korkeasta suurennoskertoimesta huolimatta laaja, mikä helpottaa huomattavasti kiikarointia myös silmälaseja käytettäessä. Pinta on sopivan kevyesti teksturoitu ja hieman nahkea, jolloin pito siitä on hyvä
66 RIISTA SWAROVSKI ATX 25-60×65. 66 RIISTA SWAROVSKI ATX 25-60×65 Pituutta Swarovski ATX 25-60x65-kaukoputkella on vain 33,9 senttiä
Valitettavasti tällä kertaa emme saaneet puhelin adapteria testiin mukaan, mutta luonnon tarkkailusta innostuneen kaukoputken omistajan kannattaa kokeilla myös digiscopingia. Ainoa parantamisen paikka ATX 25-60×65:sta löytyi linssisuojuksista. Repussa säännöllisesti kuljetettuna putki kannattaa tosin suojata Swarovskin omalla, lisävarusteena myytävällä kaukoputken suojuksella, jolloin linssitulppia ei enää tarvita. Jos tarkoituksena on tarkastella tiettyä kohdetta, ja sen löytäminen maastosta tuntuu vaikealta, säädä ensin suurennos pienimmälle siten että näet maisemaa laajemmalta alueelta. 67 RIISTA SWAROVSKI ATX 25-60×65 nappi on jämäkkä, hyvin suojassa eikä sitä pääse vahingossa painamaan. Kaukoputken käyttö ampumaradalla vähentää tauluilla juoksemista ja nopeuttaa kohdistamista.. Epävarma osuma oli helppo tarkistaa ja kaverin kohdistusta pystyi tähystämään ja ohjeistamaan erittäin mukavasti kaukoputken avulla. Maastoon ja radalle Kaukoputken käyttösovellutukset rajoittuvat Suomen metsästysolosuhteiden ja jahtimuotojen takia valitettavasti melko suppeaksi, joten päätimme kokeilla putken toimivuutta myös ampuradalla. Kaukoputken kuva-ala on kapeampi ja suurennos huomattavasti suurempi kuin katselukiikareissa, joten kaukoputki sopii paremmin maaston ja eläinten tarkkaan tutkimiseen. Kaukoputkesta tulikin heti ratakassin vakiovaruste. Ampumaratakäytössä arvokkaalle investoinnille saa huomattavasti lisää käyttöpäiviä. Vinkit kaukoputken käyttöön Aseta kaukoputki jalustalle. Testiputki kulki rinkassa erämaassa mukana ongelmitta, toimi ampumaradalla moitteetta ja mikä tärkeintä, avusti siinä mihin se alunperin oli tarkoitettukin: testin aikana kaukoputkella löydettiin jokilaaksosta hirviä jopa kahden ja puolen ja kolmen kilometrin päästä! Swarovski ATX 25-60×65 -kaukoputken suositushinta 3 390 €. Valitse oikea väline oikeaan tarpeeseen. Siristäminen väsyttää silmät nopeasti. Swarovskin kaukoputkiin on saatavilla adaptereita, joiden avulla putkesta ja puhelimesta saa todellisen pitkän matkan valoja videokuvausaseman. Swarovskin ATX 25-60×65 on todella miellyttävä kaukoputki, ja siitä on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta keksiä pahaa sanottavaa. Kaukoputkeen katsotaan yhdellä silmällä, jolloin toista joutuu siristämään voimakkaasti. Muista lepuuttaa silmiä. Kun kohde on löytynyt, tiukenna suurennosta. Swarovskin terävä kuva ja pitkälle ulottuva suurennos keräsivät ampumaradalla kaukoputken ääreen tasaisen virran kiinnostuneita käyttäjiä. Jalusta jossa on kahvallinen videotai pallopää helpottaa putken sujuvaa liikuttelua. Enää ei tarvinnut juosta sarjojen välissä tauluille. Testiversiossa ne olivat hieman löysät, ja pysyivät ajoittain huonosti paikallaan. Epävarma osuma oli helppo tarkistaa ja kaverin kohdistusta pystyi tähystämään ja ohjeistamaan erittäin mukavasti kaukoputken avulla
Seuraa näitä vinkkejä, ja saatat löytää maisemasta riistaa, jota et siellä aiemmin huomannut. Teksti ja kuvat S a a n a K a m u l a 68 RIISTA KIIKAROINTI. 68 RIISTA KIIKAROINTI VINKIT TARKKAAN KIIKAROINTIIN Laajassa, avoimessa erämaassa tai runsaan peitteisessä maastossa tehokas ja tarkka kiikarointi on ajoittain haastavaa
KÄY MAASTO LÄPI OSISSA Kun kiikaroit laajaa aluetta tai avointa maisemaa, jaa se selkeisiin osiin tai lohkoihin ja keskity kerralla pienempään alueeseen. Paikallaan ollessa tai hiljaisella katselukiikareiden liikkeellä näet kuvan selkeämmin ja havaitset eläinten liikkeet helpommin. Voit käydä maastoa läpi kaistaleissa esimerkiksi kiikarien kuva-alaa ylhäältä alas tai sivulta sivulle liikuttaen. OTA KIIKAREILLE TUKEA Katselukiikareille voi, ja kannattaa ottaa tukea kun mahdollista. Jos vietät paljon aikaa yhdessä paikassa, istu alas ja tue kyynärpäät polvia vasten. Säätö tapahtuu okulaarin takaosassa sijaitsevaa säätökiekkoa kiertämällä. Kun säädöt on kerran saatu kohdilleen, ei niitä enää myöhemmin tarvitse miettiä. Katselukiikareille on saatavilla myös kiinnikkeitä, joiden avulla ne voidaan asentaa esimerkiksi kolmijalan päälle. MALTTIA MIELEEN, HIDASTA VAUHTIA Kun kiikaroit laajempaa maisemaa, hidasta vauhtia. Lasien kanssa kupit kierretään ala-asentoon. SUUNTAA KATSE POIS KIIKAREISTA Jotteivät silmät väsyisi liikaa, suuntaa katse välillä pois kiikareista. Tee hitaita pyyhkäisyjä systemaattisessa järjestyksessä. Silmät väsyvät tällöin hitaammin ja liikkeen havaitseminen on helpompaa. Tukea voit ottaa myös esimerkiksi puusta tai hiihtosauvasta. Useimmissa kiikareissa on diopterieli näönkorjaussäätö. Tämä rauhoittaa kuvaa todella tehokkaasti. Katse ehtii paremmin mukaan kun maltat mielesi. Erityisesti peitteisessä maastossa on tärkeää että tarkennat kuvaa jatkuvasti eri etäisyyksille. 69 RIISTA KIIKAROINTI SÄÄDÄ NÄÖNKORJAUS Katselukiikarien tarkkuuden säätäminen on tärkeää, koska tällöin silmä joutuu tekemään töitä vähemmän ja väsyy hitaammin. Katso sekä kaukaisuuteen että lähelle, ja anna silmien levätä. Tarkenna kuva aina teräväksi tarkasteltavalle etäisyydelle mahdollisimman hyvin. Jos tutkitte samaa maastoa ystävän kanssa tai isommalla jahtiporukalla, jakakaa maisema useampaan sektoriin, jolloin jokainen vastaa omastaan. Kierrä silmäkuppeja ylöspäin, eli kauemmas okulaarista, jos et käytä laseja. Myös oksistojen takaa huomaat eläinten siluetit ja tummat hahmot helpommin kun teet omat liikkeesi hitaasti. Jos käytät lipallista hattua, yksinkertainen niksi on tarttua parilla sormella lipasta kiinni. Kiikarointi aiheuttaa helposti kaukaisuuteen kohdistuvaa putkinäköisyyttä, jolloin lähietäisyyden tapahtumat jäävät huomioimatta.. SÄÄDÄ SILMÄKUPIT JA TARKENNUS Silmäkupin tarkoituksena on pitää silmä optimaalisella etäisyydellä linssistä. Katsetta lepuuttaessa tulet samalla tutkineeksi lähimaastoa. Joissain katselukiikareissa molemmille silmille on omat diopterisäätönsä
Lisää loput ainekset kattilaan. Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja laita voi ja rypsiöljy pannuun. Leikkaa liha suupalan kokoisiksi siivuiksi. 70 RIISTA RIISTARUOKA Ohjeet H a n n a M o m m o Kuva P e k k a M o m m o Kauriin ulkofileetä espanjalaisin lisäkkein Valmistele perunat ja kastikkeet etukäteen, sillä aikaa, kun liha lämpiää. 3. 3. 5. 2. 2. Yhteistyössä kotigastronomi.fi – ammattilasten mausteet kotikokeille TOMAATTIKASTIKE 1 kpl sipuli 2 kpl valkosipulin kynttä 1 rkl oliiviöljyä 400 g tomaattimurskaa 1 tl balsamiviinietikkaa ¼ tl chilirouhetta (tai oman maun mukaan) mustapippuria myllystä ½ tl sokeria ½ tl suolaa lehtipersiljaa koristeluun 1. Kastike saa jäähtyä hieman. KAURIIN ULKOFILEE 2 kpl kauriin ulkofileetä Kotigastronomin suolatonta riistamaustetta suolaa ½ rkl voita ½ rkl rypsiöljyä 1. Mausta liha vielä suolalla. 2. Puolita lohkot vielä suupalan kokoisiksi paloiksi. 3. Ripottele Kotigastronomin suolatonta riistamaustetta reilusti kauriinfileiden pintaan. Hauduta miedolla lämmöllä ilman kantta 20 minuuttia. Anna lihan vetäytyä esimerkiksi leikkuulaudalla noin 10 minuuttia. Levitä perunat pellille ja paista 225 asteisessa uunissa 25–30 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä ja ovat kypsiä. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli hyvin hienoksi silpuksi. NOPEA ESPANJALAINEN AIOLI 1,5 dl valmismajoneesia (esimerkiksi Hellman’s) 1–2 kpl valkosipulin kynttä 1. 4. Lisää sekaan perunapalat ja sekoita. Kuullota sipulia ja valkosipulia oliivi öljyssä pienessä kattilassa miedolla lämmöllä noin 5 minuutin ajan. Sekoita mausteet ja suola öljyyn kulhossa. 4. Purista kuoritut valkosipulinkynnet valkosipulipuristimella valmismajoneesiin ja sekoita. BATATAS BRAVAS 600 g perunoita 2 rkl oliiviöljyä 1,5 tl savupaprikajauhetta 1 tl valkosipulijauhetta 1 tl sipulijauhetta mustapippuria myllystä vajaa ½ tl suolaa 1. Tarjoa liha batatas bravas perunoiden, tomaattikastikkeen ja aiolin kanssa.. Paista molemmilta puolilta niin, että lihan sisälämpö on 57 astetta. Leikkaa pestyt kuoripäälliset perunat lohkoiksi. Kun rasvaseos on ruskistunut hieman, laita kauriinfileet pannulle. Lisää pinnalle hienonnettu lehtipersilja juuri ennen tarjoilua
71 RIISTA RIISTARUOKA 71 RIISTA RIISTARUOKA
72 RIISTA VIIMEINEN SANA Jalostusekspertit Viimeinen sana Teksti r e i s k a n a a p u r i v a a r a Kuvitus B e n j a m i n H o k k a n e n
Samana iltana Hepe laittoi viestiä seuran ajokoiramiesten WhatsApp-ryhmään. Monesti päivät menivät koiran kuurtoilua katsellessa, mutta koiran otteista puuttui päämäärätietoisuus. Nyt oli siis haussa hyvin ajava hirvikoira, joka mielellään saisi olla sellainen, jolla kiinnostaa ajaa kaikkea muutakin.. Hän otti veljenpoikansa kuskiksi ja päätti lähteä “vetämään turpaan” näitä sankareita, mutta loppujen lopuksi hän joutui palaamaan Raimon luota kirvelevän silmäkulman kanssa. Ulkopuoliset voisivat kuvitella, että Lärsäkössä homma olisi kuitattu villaisella. Homma näytti lupaavalta. Nyt oli siis haussa hyvin ajava hirvikoira, joka mielellään saisi olla sellainen, jolla kiinnostaa ajaa kaikkea muutakin. Häkkiä jyrsittiin molemmin puolin, mutta selkeästi rasistisen päätöksen tehnyt porokoirauros hylättiin jalostuksesta tällä kertaa. Jampan veljenpoika kävi sitten vielä nakkaamassa hilpeän parivaljakon takaisin seuraamaan karhukoiran ja ajokoiran suhteen alkumetrejä. Nyt moni oli menettämässä kasvojaan oman seutukunnan rotuharrastusryhmissä sen takia, että nämä Juudakset olivat menneet ilmiantamaan virheellisesti toimivia koiria jopa siinä määrin, että näiden omistajien kaikkia juttuja ruvettiin kyseenalaistamaan ja peilaamaan tätä taustaa vasten. 73 RIISTA VIIMEINEN SANA N aapurin Hepellä oli valtava dilemma. Eipä aikaakaan, niin keskustelun sävy muuttui, kun hirvikoiramies toisensa jälkeen alkoi ilmiantaa toisiaan eri koirarotujen ajamistaipumuksen osalta ja nostettiinpa keskustelussa esiin yksilöityjä koiriakin, joilla ajotaipumukset olivat niin sanotusti pinnalla. Sana oli nimittäin kiirinyt jo WhatsApp-ryhmän ulkopuolelle. Hän on seuramme yksi hiljaisista, mutta aktiivisista ajokoiramiehistä ja nyt kolme hänen viimeisintä ajokoiraansa ei ollut toiminut kuten hän olisi toivonut. Myöhemmin kevään ja kesän korvilla olisi nimittäin saatavissa mustavalkoisia ajokoneita. Tällä kertaa urokselle ei annettaisi mahdollisuutta lähteä kyläkierrokselle, vaan Hepen jäniskoiranarttu vietiin uroksen häkkiin pariksi viikoksi. Keskustelun aloittanut Hepe tarkisti keskustelun tulokset vasta seuraavana aamuna, jolloin hänellä oli luettavana niin pitkä ketju vastauksia alkuperäiseen kysymykseen, että hän joutui hakemaan takan reunukselta lukulasit päähänsä. Myös hieman kylän toisella laidalla asuva Raimo omisti karjalankarhukoiran, joka hirviä hakiessaan oli Lapinreissuilla ajanut poroja ja nykyäänkin sillä oli tapana ottaa alkulämpimät joko kettujen tai jänisten pöläytyksissä, ennen varsinaisia hirvihommia. Kokeiluun menisi Raimon karhukoira. Hepe kysyi kylän koiramiesten WhatsApp-ryhmässä kysymyksensä suoraan. “Ajokoirilta on mennyt riistaveret”, oli hänen viimeisin julkinen tokaisunsa ja hän haki nyt kuumeisesti ratkaisua ongelmaansa. Pahiten hommasta olivat suivaantuneet jämtlanninpystykorvamiehet, joista pari oli ilmoittanut siirtyvänsä ensi kaudeksi muihin seuroihin pyytämään. Jamppa istui paluumatkan edelleen etupenkillä, mutta nyt takapenkillä istui kaksi virvoitusjuomatäydennystä hakemaan lyöttäytynyttä jalostuseksperttiä, jotka pitivät huolen siitä, että Jamppa pysyi nuhteessa kotiinsa asti. Näin siis muutama kommentoi. Hepe toi ystävällisesti mukanaan vielä säkin koiranruokaa, sekä kossupullon astutuspalkaksi. Koira löysättiin irti, se lähti metsään ja alkoi ajaa jänistä ja sen jälkeen sille ammuttiin jänis. Pari keskustelijaa oli eronnut ryhmästä keskustelun seurauksena ja yksityisviestejä oli niitäkin tullut liuta. Hepe ajatteli kokeilla hommaa ensin Mirvan porokoiran kanssa, mutta se homma kariutui siihen, että Hepen jäniskoira ei kiinnostanut porokoiraa, vaan se karkasi kesken astutuslenkin toiseen naapuriin, jossa oli samaan aikaan juoksussa oleva pohjanpystykorvanarttu. Näin ei todellakaan ollut, sillä nyt muutamien hirvikoiramiesten kynsiin oli joutunut Raimo, joka oli avoimesti kertonut oman koiransa ajotaipumuksista ja samalla ilmiantanut hirveä päätyönään ajavien hirvikoirien “henkilöllisyyksiä”. Sen pullon he riipaisivat Raimon kanssa lähes välittömästi, sillä kahvit eivät olleet vielä pöydässä, kun jäniskoira oli jo hinauksessa. Jamppa Korvala oli yksi pahimmin suututetuista, sillä hän oli jo ilmoittanut vaihtavansa seuraa Mallasjärven puolelle, koska hänen koiriaan syytettiin hirviajureiksi. Seuraavan aamun viestiketju olikin sitten toinen tarina. Yksityisviesteistä Hepe poimi muutaman mieluisan, eli naapurin Mirva omisti lapinporokoirauroksen, joka oli kuulemma ansioitunut erityisen hyvin kaikkien metsäneläinten ajamisessa. Tilanne oli ollut keskustelijoille sitten siinä määrin herkullinen, että nyt Jampalle esitettiin mahdollisuutta mennä laukottamaan hirviä ja poroja “kasipykälän” valtion maille. Hepe päätti siis ottaa käyttöön radikaalimmat keinot. Jamppa oli ottanut jossain vaiheessa omat astutusviinansa ja selvittänyt Hepen ja Raimon fyysisen sijainnin. Tämänhetkinen koira hänellä oli pienikokoinen ajokoiranarttu, joka oli kyllä sievä ja hyvä ajamaan, mutta ajettavan löytäminen ja ajoon syttyminen oli vähän kiven takana. Hänen kotipaikassaan oli aikanaan ollut jonkin pystykorvaisen koiran ja ajokoiran sekoitus, joka oli ollut suorastaan robottimainen työskentelyssään. Kysymys sai aikaan hieman naureskelua, sillä eiväthän hirvikoirat varsinaisesti hirviä aja. Nyt tie oli kuitenkin noussut pystyyn, kun Mallasjärvellä ulvottiin naurusta ja Jampalle oli sanottu, että siellä ei varsinaisesti tarvittaisi hirveä päivätolkulla laukottavia jämyjä
Seuraavassa Riistassa matkaamme Ruotsiin villisikajahtiin youtube.com/riistalehti instagram.com/riistalehti facebook.com/riistalehti. 74 RIISTA KOKEILTUA LÄMPÖLIIVI 3/2023 S E U R A A V A S S A R II S T A SS A 6.4
SEE THE UNSEEN NL PURE 32 SOPUSOINNUSSA LUONNON KANSSA H-01FO_Riista_230x297_FI.indd 1 H-01FO_Riista_230x297_FI.indd 1 09.02.23 08:31 09.02.23 08:31 s.50 UUDISTUNUT MARLIN 1895 s.54 SWAROVSKI -KAUKOPUTKI s.64 NO. 1 SISÄLLYS KARVASUKSET UUDISTUIVAT. 2 2023 ”Tämä homma lähti vähän lapasesta.” S
Nro 2/2023 – 11,50 € Nro 2/2023 – 11,50 € R I IS T A T E S T A A PAL-VKO 2023-14 710640-2302 RII ST A 2/2 02 3 MERINOVILLAISET ALUSKERRASTOT Varusteet HÄRKILA -LUMIPUKU Optiikka SWAROVSKI -KAUKOPUTKI Aseet MARLIN -VIPULUKKO KÄSIVARREN RIEKKOJAHTI Miksi kiväärin tarkkuus vaihtelee. KETTUJA KUHMOSTA