Nro 3/2023 – 11,50 € Nro 3/2023 – 11,50 € R I I S T A T E ST A A PAL-VKO 2023-20 710640-2303 RII ST A 3/2 02 3 KORKEAVARTISET METSÄSTYSKENGÄT Varusteet SÄRMÄ TSL-LÄMPÖPUKU Optiikka HIKMICRO ALPEX A50T Aseet MERKEL K5 BLACK Hirvien laskemista yläilmoista KAHDEN TUPSUKORVAN KAATAJA Pitkässä testissä Sako S20 VILLISIKAA RUOTSIN RIISTAMAILLA
3 4 SISÄLLYS SÄRMÄ TSL-LÄMPÖPUKU. 3 2023 ”Kun emme näe enää vaivaa, saamme kokea yhä harvemmin vaivan tuoman nautinnon.” S . EL RANGE URAAUURTAVAA TARKKUUTTA SEE THE UNSEEN H-04E-US_Riista_230x297_FI.indd 1 H-04E-US_Riista_230x297_FI.indd 1 20.03.23 12:21 20.03.23 12:21 s.48 MERKEL K5 BLACK s.56 HIKMICRO ALPEX A50T s.64 NO
050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi T E K I JÄT Joel Ahola Veikka Gustafsson Panu Hiidenmies Juha Jormanainen Pekka Juntti Saana Kamula Mikko Lamminpää Kari Lindholm J. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Malinen Arto Määttä Jyrki Puupponen Marika Varpenius k a r tat Retkeilymedia Ahola/Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos k a n n e n k u va Saana Kamula ta i t t o Mäyrä Media/Benjamin Hokkanen Pa i n o Printall, Tallinna ISSN 1796-8267 o s o i t t e e n m u u t o k s e t, t i l au k s e t ja l a s k u t u s Tilaajapalvelu p. (03) 42 465 335 tilaajapalvelu@riistalehti.fi Vuonna 2023 ilmestyy 9 numeroa, JOISTA YKSI ON TUPLANUMERO Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 53 € (sis. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Pä ät o i m i t ta ja Pekka Mommo p. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. SISÄLLYS PUKKIJAHTIA ODOTELLESSA 3 Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T Pääkirjoitus 4 Ajankohtaista Riistamailta 6 Ruotsin jahtilady no 1 8 Ulkomailta 10 Metsällä Hämeessä saaliiksi upeita ilveksiä 14 Riista Ruotsin rikkailla riistamailla 20 Kopterilaskenta paljastaa lähes kaikki hirvet 26 Riistaverstas 32 Varusteet Vertailussa metsästäjän varsikengät 38 Sako S20 ja kaksi tukkia 52 Kipplauf hurmaa ja opettaa metsästämään 60 Tuliko elektro-optiikka jäädäkseen. alv. Latausarvo jen käyttö vain omalla vastuulla. 040-541 9943 henna.anttila@kruunumedia.fi j u l k a i s i ja Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 t o i m i t u s j o h ta ja Veikka Gustafsson p. 040-7229 808 pekka.mommo@riistalehti.fi i l m o i t u s m y y n t i Henna Anttila, Kruunu Media Oy p. facebook.com/riistalehti instagram.com/riistalehti youtube.com/riistalehti Itselataaja t huomio! Kansainväl isen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleiss a esiintyvien latausarvo jen oikeellisuu desta. 68 Riistaruokana parempi makaronilaatikko 70 Viimeinen sana 72. alv
Jahti loisti poissaolollaan. Se on iso joukko, jonka luulisi kiinnostavan myös kasanedustajia. Vuosituhannen alussa valtaa valutettiin takaisin alueille, mutta nyt päätöksenteko on vuorostaan loitonnut kohteesta. Yleensä legendoissa on ainakin siemen totuutta. Saalis jäi kuitenkin laihaksi. Lapissa se on näkynyt siten, että kunnat ovat ottaneet agendalle muun muassa hirvenmetsästyksen, vaikka se ei niille mitenkään kuulu. Kittilä haluasi lopettaa hirvilupien myynnin ulkopaikkakuntalaisille kokonaan. V aalit tulivat ja menivät. Viime vuosina Suomi on valunut monella hallinnonalalla takavuosilta tuttuun keskushallintoon. Metsästäjät eivät ole mikään yhtenäinen porukka, vaan varsin sirpaleinen poppoo eri puolilta maata, joilla intressit vaihtelevat rajusti. Nyt metsästäjät kyselevät kuka päättää, mitä päättää ja missä. Joka tapauksessa älytöntä hommaa. Kerrotaan, että 70-luvulla Helsingissä päätettiin, montako lyijykynää Kainuun kouluissa sai tilata. – p e k k a m o m m o pekka.mommo@riistalehti.fi. Nimittäin tuntuu vahvasti, että metsästysasioiden päätöksentekokone on leikkaamassa kiinni. Jos jotakin toivoisin metsästykseen, niin lisää paikallista sopimista. Se kertoo ennen muuta turhautumisesta valtakunnallisiin linjauksiin ja hähmäiseen päätöksentekoon. Päätöksenteko on kaukana Helsingissä. Vaaliteemoissa pisti silmään, että metsästys ei pistänyt silmään. Lounais-Suomen peuramailla ja Inarin valtionmailla metsästävien toiveet ja tarpeet ovat kuin yö ja päivä. Viimeisin esimerkki on mammuttimainen soteuudistus. Suomessa on yli 300 000 virallista metsästäjää. Metsästäjäliitolle pisteet kovasta yrityksestä. Herää kysymys, onko metsästys asemoitu väärin nykyhallinnossa. Mutta miksi metsästys ei päättäjiä kiinnosta. Koetaan, että ei voi vaikuttaa. 4 RIISTA PÄÄKIRJOITUS Paikallista sopimista P e k k a M o M M o Kittilä haluaisi lopettaa hirvilupien myynnin ulko paikkakuntalaisille kokonaan. Täkyyn ei kentällä tartuttu. Sama koskee Itä-Suomen petopolitiikkaa. Siksi on outoa, että metsästyksestä päätetään ja ohjeistetaan isossa kuvassa valtakunnan tasolla, kun oikeastaan se on mitä puhtainta aluepolitiikkaa
AikuisVasojen osuus saaliissa oli viime vuosien tasolla. toisempi. Vasojen osuus saaliissa oli viime vuosien tasolla. hirveä. Saaliista noin 46 prosenttia oli vasoja ja 54 77,5 prosenttia. Hirvikannan huippuvuosina 2002–2003 saaliiksi kertoo. prosenttia oli uroksia ja 44 prosenttia naaraita. maassa 70 000–86 000 yksilön talvikantaan. Aikuisten hirvien osalta saalis oli hieman viime vuosia urosvoitten hirvien osalta saalis oli hieman viime vuosia urosvoittoisempi. Kaadetuista aikuisista hirvistä 56 prosenttia aikuisia hirviä. Hirvikantaa on metsästetty viime vuosina pienemHirvikantaa on metsästetty viime vuosina pienemmäksi uusimpien, entistä matalampien tiheystavoitteiden mäksi uusimpien, entistä matalampien tiheystavoitteiden toteuttamiseksi. Saaliin koko oli von ja Pohjois-Karjalan riistakeskusalueilla. Viime kaudella myönnetyistä pyyntiluvista käytettiin Viime kaudella myönnetyistä pyyntiluvista käytettiin 77,5 prosenttia. ja Pohjanmaalla. Nyt hirvikanta on pienin 20 vuoteen. Saaliin koko oli hieman alle puolet tämän vuosituhannen alun huippulukehieman alle puolet tämän vuosituhannen alun huippulukemista ja pienempi kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvulla”, mista ja pienempi kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvulla”, riistapäällikkö riistapäällikkö Jani Körhämö Jani Körhämö Suomen riistakeskuksesta Suomen riistakeskuksesta kertoo. ”Saaliissa oli kasvua vain Kaakkois-Suomen, Pohjois-Sa”Saaliissa oli kasvua vain Kaakkois-Suomen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistakeskusalueilla. Viime keväänä julkaistussa Luonnonvarakeskuksen Viime keväänä julkaistussa Luonnonvarakeskuksen kanta-arviossa hirvikannan arvioitiin pienentyneen noin kanta-arviossa hirvikannan arvioitiin pienentyneen noin kuusi prosenttia ja olleen metsästyksen jälkeen noin 80 800 kuusi prosenttia ja olleen metsästyksen jälkeen noin 80 800 hirveä. Peurakanta laskussa LUONNONVARAKESKUKSEN uusiman kanta-arvion mukaan Suomessa on 120 000 valkohäntäpeuraa. Kari Lindholm Kari Lindholm Haukunta rikkoi kotirauhaa OULUN käräjaoikeuden mukaan tuntitolkulla päivittäin ulkohäkissä haukkuneiden koirien omistaja syyllistyi kotirauhan rikkomiseen. män. saatiin peräti 85 000 hirveä. Kaadetuista aikuisista hirvistä 56 prosenttia oli uroksia ja 44 prosenttia naaraita. neellä metsästyskaudella aiempaa vähäisempänä saaliina. Siihen on suurin syy on tehostettu metsästys, joka tuottaa tulosta. Hirvikannan huippuvuosina 2002–2003 saaliiksi saatiin peräti 85 000 hirveä. Hirvitalousalueille asetetut tavoitteet tähtäävät koko Hirvitalousalueille asetetut tavoitteet tähtäävät koko maassa 70 000–86 000 yksilön talvikantaan. Riistakeskuksen mukaan hirvisaalis väheni edellisvuodesta Riistakeskuksen mukaan hirvisaalis väheni edellisvuodesta lähes koko maassa, suhteellisesti eniten Lapissa, Kainuussa lähes koko maassa, suhteellisesti eniten Lapissa, Kainuussa ja Pohjanmaalla. Hovioikeus ei ottanut juttua käsiteltäväksi, joten käräjäoikeuden päätös jää voimaan. Peurakantaa on haluttu leikata kovalla kädellä varsinkin tihentymäalueilla Lounais-Suomessa.. Valkohäntäpeurojen määrä on leikkaantunut kahdessa vuodessa peräti kaksikymmentä prosenttia. Nyt hirvikanta on pienin 20 vuoteen. Saaliista noin 46 prosenttia oli vasoja ja 54 prosenttia aikuisia hirviä. 6 RIISTA RIISTAMAILTA R i i s t a m a i l t a Koonnut K a r i L i n d h o l m & P e k k a M o m m o Kuvat A d o b e S t o c k Hirvisaalis romahti HIRVIÄ HIRVIÄ kaadettiin päättyneellä jahtikaudella runsaat 37 000 kaadettiin päättyneellä jahtikaudella runsaat 37 000 yksilöä, mikä on noin 13 prosenttia edellisvuotta vähemyksilöä, mikä on noin 13 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Tämä näkyi tammikuun lopussa päättytoteuttamiseksi. Tämä näkyi tammikuun lopussa päättyneellä metsästyskaudella aiempaa vähäisempänä saaliina
Asia kävi ilmi eläimestä otetusta dna-testistä. ”Paikalliset asukkaat kiinnittivät marraskuussa huomiota koiraeläimeen, joka liikkui susilauman perässä, mutta jolla oli kaulassaan nahkainen panta”, kertoo erikoistutkija Mia Valtonen Luonnonvarakeskuksen tiedotteessa. Uusi arvio karhujen määrästä on noin 20 prosenttia pienempi kuin viime vuoden arvio. Luken arvion mukaan Suomessa on noin 1 700–1 900 karhua ennen tämän vuoden elokuussa alkavaa metsästyskautta. Lisääntymisajan rauhoitus molempien lajien kohdalta päättyi metsästysasetuksen muutokseen, jossa lajit määriteltiin haitallisiksi vieraslajeiksi. Karhukanta pienenee SUOMEN karhukanta pienenee edelleen, arvioi Luonnonvarakeskus (Luke). Riistakeskus harkitsee valitusluvan hakemista korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Myös villisika-havainnot ovat vähentyneet.. Määrä laski neljänneksellä vuodesta 2021. Eläin otettiin kiinni ja vietiin ensin löytöeläintarhalle. Luonnonvarakeskus kertoo, että viime vuonna metsästäjät saivat saaliiksi noin tuhat sikaa. HAO kumosi karhulupia ITÄ-SUOMEN hallinto-oikeus (HAO) on kumonnut seitsemän Suomen riistakeskuksen päätöstä karhun kannanhoidollisesta metsästyksestä Pohjois-Karjalassa. Päätökset koskevat poikkeuslupia 92 karhun kaatamiseksi. Villisiat taantuivat VILLISIKAKANNAN nopea kasvu on taittunut. RIISTAMAILTA 7 RIISTA R II ST A LU K U Koirasusi Tuupovaarassa POHJOIS-KARJALAN Tuupovaarassa marraskuussa 2022 kiinniotettu koiraeläin oli puoliksi susi ja puoliksi koira. K o k o v u o n n a p e d o t t a p p o i v a t y h t e e n s ä 5 5 6 1 p o r o a . Määrään sisältyy myös muu viranomaisten tietoon tullut suden kuolleisuus. HAO määräsi luvat toimeenpanokieltoon viime elokuussa ennen karhunmetsästyskauden alkua. Susien poikkeuslupiin rajoitus MAAja metsästalousministeriö rajoittaa Riistakeskuksen toimivaltuuksia susien poikkeuslupien myöntämiseen asetuksella, jonka mukaan poikkeuslupia voidaan myöntää 1.2.2023 lähtien enintään 28 suden metsästämiseen. Asetus on voimassa poronhoitoalueen ulkopuolella, eikä siinä oteta kantaa suden kannanhoidolliseen metsästykseen. A h m a o l i y l i v o i m a i s e s t i s u u r i n v a h i n k o j e n a i h e u t t a j a , s i l l ä s u s i o l i t o i s e k s i s u u r i n j a t a p p o i 1 2 7 7 p o r o a . P e d o t t a p p o i v a t 5 561 p o r o a L a p i s s a k i r j a t t i i n v i i m e v u o n n a p e r ä t i 2 4 2 a h m a n t a p p a m a a p o r o a , j o k a o l i p i t k ä n a j a n e n n ä t y s . Minkillä ja supikoiralla ei rauhoitusta VILLIMINKIN ja supikoiran metsästystä on lupa jatkaa ympäri vuoden. Eläin lopetettiin joulukuun alussa valvontaeläinlääkärin päätöksellä
Suuri riski koiran menettämiseen susille on jo vaikuttanut hyvin paljon ajokoiraharrastukseen ja moni kieltäytyy laskemasta hirvikoiraa susialueilla irti lainkaan. Metsästys tullaan edelleen jatkossakin kyseenalaistamaan Euroopan unionissa. Samaan aikaan neljän suurpedon karhun, suden, ilveksen ja ahman kannat ovat nousseet voimakkaasti. Villisika, saksanhirvi ja kuusipeura ovat nopeimmin lisääntyneitä riistalajeja. Olen kotoisin pienestä itäisen Västerbottenin maalaiskylästä, jossa vanhempani harjoittivat maaja metsätaloutta. Lisäksi vakituisiin jahtialueisiin kuuluu Uumajan ympäristön sekä pohjoisemmat Västerbottenin alueet, missä meillä on omia maita. Meidän tulee olla nopeita ja notkeita, jotta voimme varmistaa metsästyksen ja riistanhoidon tulevaisuuden muutosten keskellä. Olen aina ollut kiinnostunut metsästykseen liittyvistä kysymyksistä ja vuodesta 2009 olen toiminut Jägarnas Riksförbundin (JRF) puheenjohtajana. MITÄ JÄRJESTÖ TEKEE JA MIKÄ ON SEN VISIO. Hirviä on vähennetty tietoisesti metsävahinkojen vuoksi. Politiikka, kaupungistuminen, tekninen kehitys ja ilmasto ovat olleet tärkeitä vaikuttimia. Petojen vaikutus näkyy valitettavan vahvana erityisesti siten, että se estää monilla alueilla järkevän metsästyksen. Toki on kysymyksiä, jotka ovat meidän jäsenille, eli metsästäjille lähimpänä sydäntä. MITKÄ OVAT KUUMIMMAT KYSYMYKSET RUOTSALAISEN JAHDIN OSALTA. Metsästys on kehittynyt vauhdilla. Järjestö käyttää perusmetsästäjän ääntä ja monet näkökannat ovat suomalaisittainkin tuttuja. Kyllä kuumimmat kysymykset liittyvät juuri suurpetoihin. Maanomistajien oikeuksia kunnioittaen tietysti, koska metsästämme heidän maillaan. Metsästys sai alkunsa paikallisessa kyläseurassa pienriista– ja hirvijahdin merkeissä. Olen metsästänyt koko ikäni. Tämä koskee tietysti eniten juuri perinteistä ruotsalaista metsästystapaa, jossa koira työskentelee itsenäisesti etäällä omistajastaan. Siellä toimin koiranohjaajana meidän jämtlanninpystykorvien kanssa. 8 RIISTA RIISTA LÄNSINAAPURISSA R II S T A L Ä N S I N A A P U RI SS A SAMASSA VENEESSÄ Solveig Larsson on Ruotsissa tunnettu metsästysvaikuttaja ja toimii Jägarnas Riksförbundin puheenjohtajana. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi tavoittelemme kaikille osapuolille hyödyllistä riistanhoitoa, jossa saavutetaan tasapaino metsästyksen sekä maaja metsätalouden kanssa. Juuri tästä tuleekin JRF:n visio ”yksinkertaistamme jahtiasiat metsästäjien puolesta”. Metsästän yhä tässä metsästysseurassa ja toimin siellä nykyisin myös hirvijahdin metsästyksenjohtajana. JRF työskentelee tietysti hyvin laajasti kaikkien muidenkin metsästykseen ja riistahoitoon liittyvien asioiden parissa. Järjestö perustettiin aikoinaan varmistamaan, että kaikilla maanomistajilla, niin suurilla kuin pienilläkin säilyy oikeus hirvijahtiin omilla maillaan. Riista-lehti kysyi Larssonilta, kuinka Pohjolan metsästyksellä menee. Monet sorkkaeläimet ovat lisääntyneet voimakkaasti. Tämä perusajatus on säilynyt tähän päivään saakka, vaikkakin edunvalvontakysymykset ovat muovautuneet ja niitä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Liian moni on menettänyt koiransa suden suuhun. Muutokset Ruotsin poliittisten päättäjien toimissa, kaupungistuva yhteiskunta sekä maankäyttö asettavat entistä kovemman paineen metsästysasioiden hoitoon. Kaiken perustana on vastuunkanto, vapaaehtoisuus sekä maanomistajien ja metsästäjien välinen yhteistyö. Erityisesti suteen, mutta myös suuri karhukanta vaikuttaa metsästykseen. Muutoksilla on ollut huomattava merkitys. Euroopan unionissa ei tunnuta ymmärtävän ruotsalaista (pohjoismaista) metsästystraditiota ja sen merkitystä. KUINKA METSÄSTYS ON KEHITTYNYT RUOTSISSA VIIMEISTEN 20 VUODEN AIKANA. Tämän vuoksi on entistä tärkeämpää, että Pohjoismaat jatkavat yhteistyötään ja turvaavat täkäläiset metsästysperinteet ja hyvän eettisen jahdin.. Metsäkaurista esiintyy edelleen lähes koko maassa, mutta hirvikanta on pienentynyt. MIKÄ ON JRF. Samaan aikaan pedoilla on suojelustatus. Teksti P a n u H i i d e n m i e s Kuva B e r t i l P e t t e r s s o n KUINKA SINUSTA TULI METSÄSTÄJÄ. MILTÄ METSÄSTYSKYSYMYSTEN TULEVAISUUS NÄYTTÄÄ EUROOPASSA JA POHJOLASSA. JRF on koko maan laajuinen jäsenten järjestö, johon kuuluvat alueelliset metsästäjäpiirit
9 RIISTA RIISTA LÄNSINAAPURISSA Solveig Larsson näkee, että Ruotsissa ja Suomessa metsästys on samojen haasteiden edessä. Euroopan unionissa ei ymmärretä meidän tapaa metsästää koirilla.
tiedossa.. Lyhytkarvainen mäyräkoira on hyvin vanha rotu. Ensimmäiset kuvaukset maan alla ja päällä metsästävistä pitkänomaisista ja matalajalkaisista kiivaista koirista ovat vuosisatoja vanhoja. Metsästystä pikasvisravintoaan täydentämään. 12 RIISTA ULKOMAILTA u l k o m a i l t a Koonnut p a n u h i i d e n m i e s Kuvat A d o b e S t o c k Munchenin olympialaisten maskotti LYHYTKARVAINEN mäyräkoira Waldi oli 1972 pidettyjen Munchenin olympialaisten maskotti. Maailman suurin metsästyskoira IRLANNIN susikoiraa pidetään maailman suurimpana koirarotuna. Waldi oli ruskea ja sympaattinen narttu. Saksalaisnuoret syövät riistaa yhä enemmän SAKSASSA SAKSASSA syödään paljon lihaa. Vasta myöhemmin jalostettiin muut karvanlaadut. Nuoret kaupunkilaiset ovat keksineet riistan teja. Alun perin sitä käytettiin koirakkona saalistettaessa suurikokoisia riistaeläimiä ja erityisesti susia. Metsästyskorttien määrä on ollut kasvussa ja etenkin pandemian aimäärä on ollut kasvussa ja etenkin pandemian aikana nuoret saksalaiset suorittivat metsästyskortkana nuoret saksalaiset suorittivat metsästyskortteja. Metsästyskorttien syödään paljon lihaa. Nuoret kaupunkilaiset ovat keksineet riistan kasvisravintoaan täydentämään. Viimeinen susi tapettiin Irlannista 1786. Metsästystä pidetään eettisenä ruuan hankintana ja detään eettisenä ruuan hankintana ja tehotuotetun lihan mainetehotuotetun lihan mainehaitat ovat kaikkien haitat ovat kaikkien tiedossa. Ehkä juuri siksi mäyräkoirien suosio seurakoirina räjähti. Tämän jälkeen rodun pääasiallinen käyttö suden metsästyksessä loppui ja irlanninsusikoirat lähes kuolivat sukupuuttoon. Hukka hoidettiin päiviltä Mayshallissa ja asialla olivat Watson of Ballydartonin irlantilaiset susikoirat
Tosin ruotsinkielisellä pohjanmaalla harrastettiin ajavia mäyräkoiria jo 1970-luvulla. Koko kannan arvioidaan olevan kaikkien osavaltioiden alueella yhteensä noin viisisataatuhatta yksilöä. Niiden piti kertoman mukaan olla steriloituja, mutta nykyisin Kolumbian virtahepokannan arvioidaan olevan noin 140 hipon suuruinen. Muhkea kojoottisaalis POHJOIS-AMERIKAN liittovaltion maaseudun luontopalveluvirasto arvio vuosittain kaadettavan vähintään 62 000 kojoottia. Eli kaadettava ei ole loppumassa kesken.. William kuoli päähän saamiinsa vammoihin. Lyhytkarvainen, pitkäkarvainen sekä karkeakarvainen mäyräkoira. Mäyräkoiria on yhteensä yhdeksän rotua. Ennen peurabuumia mäyräkoiria käytettiin lähinnä luolametsästyksessä ja jälkikoirina. Kesy jättiläiskenguru tappoi 77-vuotiaan omistajansa Länsi-Australiassa. Ensimmäinen tapahtui 1936. Mäyräkoirien kotimaassa Saksassa rodun suosio on ollut sen sijaan laskussa. Äskettäin tapahtuneessa kuolemantapauksessa kyseessä oli lemmikkikenguru. Sittemmin hipot ovat joko karanneet tai päästetty vapaiksi. Kenguru tappio toistamiseen VASTIKÄÄN on tapahtunut toinen kengurun aiheuttama ihmisen kuolema Australiassa viimeiseen sataan vuoteen. Sinne tuotiin Afrikasta myös neljä virtahepoa. Kussakin karvanlaadussa löytyy kolme kokovaihtoehtoa. Tuolloin menehtyi 38-vuotias William Cruickshank South Westistä yrittäessään pelastaa koiriaan kengurun hyökkäykseltä. 13 RIISTA ULKOMAILTA Mäyräkoirien suosio laskee MEILLÄ Suomessa mäyräkoirat ovat kasvattaneet suosiotaan metsästyskoirina, erityisesti peura-ajureina. Escobarin virtahevot HUUMEPARONI Pablo Escobar perusti aikoinaan oman eksoottisten eläinten tarhan Kolumbiaan. Normaalikokoinen, kaniini, sekä kääpiömäyräkoira
Harvinaisin lapasotka pesii vain Pohjanmaalla ja Lapissa. Kelluvan pesänsä pari rakentaa ruovikkorannalle ruo’oista, korsista ja kaisloista sekä vuoraa sen untuvilla pehmeäksi. Valitettavasti myös naurulokkikanta on vähenemässä, joten niistä ei ole suojaa petolintujen hyökkäyksiltä. Poikaset oppivat sukeltamaan ravintonsa, lähinnä pohjaeläimiä ja kasvinosia, jo nuorina, mutta pysyttelevät emonsa seurassa melko pitkään. Länsija Etelä-Euroopassa talvehtiva punasotka palaa maahamme jäiden sulaessa. 12 RIISTA RIISTALAJI S orsalintuihin kuuluvia sotkia on kaikkiaan kaksitoista lajia, joista kolme pesii meilläkin. Koiraista osa lähtee paluumatkalle jo ennen sulkimista, muut vasta syyskuussa. Yleisemmän ja hiukan suuremman tukkasotkan voi tavata kaikkialla maassamme. Yleiset lintuvesien kunnostukset auttavat niin punasotkaa kuin muitakin vesilintuja. Sen nykykannan arvioidaan olevan vain seitsemänsataa paria. Veden näkösyvyyden heikkeneminen vähentää sotkan ravinnon, eläinplanktonin ja pohjakasvien määrää. Linnun selkä on tuhkanharmaa, rinta ja perä ovat tummat. Lisäksi minkki ja supikoira karsivat kantaa niin meillä kuin muuallakin Euroopassa. Särkikalavaltainen järvi ei näet pysty ylläpitämään suurta vesilintujen määrää. Järven laskujokien pohjapadoilla saadaan nostettua vedenpintaa ja siten suurennettua avovesialueita.. Sotkat hakevat pesimisaikaista turvaa naurulokkien yhdyskunnista. Naaras munii toukokuussa 4-16 munaa ja hautoo niitä yksinään 3-4 viikkoa. Kannan romahtamiseen on monta syytä. Merkittävin tekijä on talvehtimisseutujen vesistöjen rehevöitymiRuovikoiden punapää Teksti M i k k o L a m m i n p ä ä Piirros K a r o l i i n a L a h t i nen, joka on osasyynä toiselle tekijälle – särkikalojen yleistymiselle. Järveen laskevien ojien saostusaltaat pyydystävät ravinteita ja lietettä. Tukkaja punasotka kuuluvat metsästyslain mukaisesti riistalajeihin, mutta punasotkan supistunut kanta ei tällä hetkellä kestä jahtia. Lisäksi samentuminen vaikeuttaa kokosukeltajien ravinnonhankkimista. Tukkasotkia on miltei satakertainen määrä. Punasotkakoiraan pää on nimen mukaisesti punaruskea, ja soidinaikaan sen silmät ovat jopa huomiota herättävän kirkkaanpunaiset. Punasotka (Aythya ferina) pesii lähinnä Ahvenanmaan ja Selkämeren rannikolla sekä Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen ravinteikkailla järvillä. Vielä pari vuosikymmentä sitten elinvoimaiseksi luokiteltu laji on taantunut meillä peräti erittäin uhanalaiseksi. Naaraspuku, jollainen on myös nuorilla linnuilla ja koiraillakin syksyllä, on siipien vaaleaa alapintaa lukuun ottamatta harmaanruskea
1 4 H I R V I L A S K E N TA A K O P T E R I S TA s.26 R II S T A V E R S T A S. 13 RIISTA R U O T S I S S A R I I S TA A R I I T TÄ Ä Metsästys s.20 “Näin iso ilves ei enää elä jäniksillä.” S
14 RIISTA ILVES I L V E S Kahden ilveksen mies Harva metsästäjä pääsee koskaan kaatamaan ilvestä. Jälkimäinen saalisilves on poikkeuksellisen kookas yksilö. Ahti Laaksonen onnistui ilveksen kaadossa kahdesti reilun viikon välein. Teksti ja kuvat J y r k i P u u p p o n e n 14 RIISTA ILVES
15 RIISTA ILVES Ahti Laaksonen ja jättimäisen kokoinen ilves. Painoa kissalla oli 27 kiloa.
Ilveksistä ei ole pulaa. Aamuvarhaisella lukuisat autopartiot etsivät tuoreita ilvesten jälkiä.. Ilvesten jälkiä ilmestyy öisin jopa talojen pihoille. Niitä asustelee metsästäjien havaintojen mukaan kymmeniä eri puolella kuntaa. Koko yön on satanut kuivaa pakkaslunta. Olisi jo aika saada ilvesjahti päätökseen. Autojen valokeilat pyyhkivät neitseellisen lumisia teitä kymmeniä, jopa satoja kilometrejä. Padasjoella metsästäjiä kannustetaan ilmoittamaan jälkihavainnoista suurpetoyhdyshenkilöille, Vaikka ilveshavainnot ovat arkipäiväisiä, pitää havainnot jaksaa tallentaa, koska muuten jahtiinkaan ei ole asiaa. Tuosta oli mennyt kettu, tuosta jänis. 16 RIISTA ILVES A amulla kuuden aikaan useampi autokunta eri puolella Padasjokea Päijät-Hämeessä aloittaa jälkien etsimisen. Lumihuntu on peittänyt kaikki vanhat jäljet ja pitkän lauhan jakson jälkeen maasto on taas valkean luminen. Ilveshavainnot ilmoitetaan suurpetoyhdyshenkilölle Padasjoen yhteislupa-alueen toinen ilveslupa on vielä käyttämättä ja helmikuun viikonloput käyvät vähiin
Jahti aloitetaan siellä, missä kissa on saatu ensimmäisenä kierrettyä mottiin. 17 RIISTA ILVES jotka käyvät varmistamassa jäljet Luonnonvarakeskuksen (Luke) suurpetohavaintojärjestelmä Tassuun tallennusta varten. Ihmisasutusta ilvekset eivät vähäisestä pyyntipaineesta johtuen juurikaan kavahda. Muutaman kilometrin päähän on myös kierretty toinen ilves rinkiin, joten odotukset ovat varsin toiveikkaat. Ilonen jakaa passipaikat porukalle ja metsästäjät siirtyvät kukin osoitetulle paikalleen. Ison ilveksen jäljen Ilonen oli löytänyt välittömästi parinsadan metrin päästä kotoaan. Vaikka ilveshavainnot ovat arkipäiväisiä, pitää havainnot jaksaa tallentaa, koska muuten jahtiinkaan ei ole asiaa. Ilveshavaintojen ilmoittaminen on erittäin tärkeää, koska Riistakeskus myöntää kannanhoidollisia poikkeuslupia vain, mikäli ilveskanta on elinvoimainen, ja erityisesti mikäli lupa-alueella on riittävän monta ilvespentuetta. Ilonen ottaa jahdin johdettavakseen ja tieto kulkee kaikille alueen metsästäjille: kokoontuminen kello 10.00. Yhteispelillä jahtiin Padasjoella ilvesjahti on organisoitu niin, että kerrallaan metsästetään yhtä ilvestä ja kaikki alueen metsästäjät voivat osallistua jahtiin. Jukka Ilonen ilmoittaa ensimmäisenä, että nyt on kissa kierroksessa. Kokenut amerikankettukoira voi hakea ilveksen vielä vuorokauden vanhalta jäljeltä, eikä ilveksen Ihmisasutusta ilvekset eivät vähäisestä pyyntipaineesta johtuen juurikaan kavahda. Lyhyen odottamisen jälkeen paikalle kaartaa myös kaksi koiramiestä neljän amerikankettukoiran kanssa. Luken arvion mukaan kyseisillä alueilla ilveksen kannankehitys oli laskeva tai kannan tiheys oli muuta maata merkittävästi pienempi. Riistakeskus ei myöntänyt lupia ollenkaan Kainuun, Lapin, Rannikko-Pohjanmaan eikä Pohjanmaan riistakeskusalueille. Koiramiehet eivät halua nimiään julkisuuteen tässä yhteydessä. Kissa oli liikkunut aivan asutuksen tuntumassa. Lupamäärä on lähes puolta pienempi kuin vuotta aiemmin. Ilves oli liikkunut valostumiseen asti ja lopulta se oli saatu rengastettua pieneen noin kolmesataa metriä kertaa 1 500 metriä alueeseen. Kuulopuheiden mukaan monessa paikassa jälkihavaintojen tallennus laiminlyödään, jolloin Luonnonvarakeskus tulkitsee ilveskannan vähentyneen. Suunnitelmana on ensin yrittää tästä, ja mikäli ilves karkaa, siirrytään koittamaan toista motitettua kissaa. Reilua viikkoa aiemmin Ahti Laaksonen kaatoi huomattavasti pienemmän ilveksen.. Vaikka rinki on pieni, ei siitä tällä miesmäärällä täysin pitävää saa. Metsästäjien havaintojen mukaan pentueet elävät usein melko lähekkäinkin, mutta Luke ei näitä aina hyväksy erillisiksi pentueiksi. Sovittuun kokoontumispaikkaan kerääntyy eri seuroista reilut parikymmentä metsästäjää. Erityisen tärkeää on ilmoittaa kaikki pentuehavainnot. Jokainen voi arvuutella, onko kyseessä todellinen kannan aleneminen vai tilastoharha, koska havaintoja ei syystä tai toisesta enää ilmoiteta. Tälle metsästyskaudelle Riistakeskus myönsi koko Suomeen vain 178 kannanhoidollista ilveslupaa
Kissamaisen ketterästi ilves liikkuu lumisessa Ilveksen painoa arvuutellaan, koska nyt saaliina ei olekaan mikään pikkukissa. Nyt kookkaat ilveksen jäljet ovat tuoreet ja rinki on pieni. Koirat olivat melko lähellä ilvestä ja löysivät saaliin kuolleena muutaman kymmenen metrin päästä ampumapaikalta”, Laaksonen muistelee viikon takaista tilannetta. Kokenut ilveksen kaataja Ahti Laaksonen suuntaa hänelle osoitettuun passipaikkaan. Kokeneella ja itsevarmalla koiralla olisi myös suurempi riski ottaa yhteen ison ilveksen kanssa. ”Nuori ilves juoksi passiin noin 35 metrin päähän. On ilmiselvää, että ilves lähtee liikkeelle millä hetkellä hyvänsä ja silloin on oltava valmiina. Keli oli haastava, koska jahdin alkuhetkeen kello 11 mennessä tuuli oli aukeilta paikoilta pyyhkinyt jäljet kokonaan pois. Ammuin ilvestä kahdesti, mutta näkösälle se ei kaatunut. Ilves nostetaan puntariin, joka näyttää painoksi 27 kiloa. Metsästys lopetettiin saaliin jälkeen, mutta passeja purettaessa autosta nähtiin vielä useampikin alueesta poistuva ilves. Kaksi laukausta kajahtaa Passit ovat valmiina, joten Ilonen antaa luvan laskea koiran irti. Koiramies laski alueeseen hakuun kaksi amerikankettukoiraa Teritaipaleen Annan ja Aivin. Moni amerikankettukoira ajaa mieluusti ilvestä. Koirat ottivat nopeasti ajon, joka kaartoi suoraan Laaksosen passiin. Koiramies lähtee koiran kanssa seuraamaan ilveksen jälkeä. Muutama vuosi sitten mies kaatoi ensimmäisen ilveksensä. Koiramiehet päättävät jättää kokeneemmat koirat vielä reserviin ja antaa nuorelle puolitoistavuotiaalle Jetsulle mahdollisuuden. 18 RIISTA ILVES tarvitsisi olla edes lenkissä. Metsästämässä oltiin hieman pienemmällä porukalla, koska arkipäivänä kaikilla halukkailla ei ollut mahdollisuutta lähteä jahtiin. Koira ja mies seuraavat jälkeä, joka nousee mäen päälle passiketjun väliin. Ilves voi ahdistettuna olla koiralle vaarallinen vastus.. Tuolloin ringissä oli yhteensä viisi aikuista ilvestä, mikä kertoo ilvesten yleisyydestä alueella. Saalisilves oli nuori, arviolta kaksitai kolmevuotias 17-kiloinen kissa. Reilu viikko sitten Laaksonen ampui Padasjoen tämän vuoden ensimmäisen lupailveksen ja siis toisen itselleen
Ahdistettuna ilves voi heittäytyä selälleen ja raadella koiran mahapuolelta, jolloin pahimmillaan koira jopa kuolee. Koko operaatio kesti koiran löysäämisestä tuskin varttituntia pidempään. Näin iso ilves saalistaa jopa aikuisia peurapukkeja. Näin iso ilves ei enää elä jäniksillä, joten sen saaliiksi on vuosien varrella päätynyt varmasti lukematon määrä kauriita ja peuroja. Ilveksen painoa arvuutellaan, koska nyt saaliina ei olekaan mikään pikkukissa. Koiramiehet kiirehtivät ilmoittamaan, että koira olisi saatava mahdollisimman nopeasti kiinni. Ennen kuin koira ehtii ottaa ilveksen kunnolla ajoon vastapuolelta rinkiä kajahtaa kaksi nopeaa haulikon laukausta. ”Vähän kaukana oli, mutta merkkasi laukauksen”, mies kertoo puhelimeen. Amerikankettukoira on nopea, jalkava ja sitkeä petoajuri. Varsinkin haavoittunut ilves on isollekin koiralle erittäin vaarallinen vastus. Amerikankettukoirilla ajatetaan ja metsästetään Suomessa erityisesti supikoiria, kettuja ja ilveksia. Laaksonen kertoo, että ilves täytätetään metsästysseuralle muistoksi. Jahtiporukka kokoontuu tapaamispaikalle ihailemaan saalista ja onnittelemaan tuplakaatajaa. Koirilla ajatetaan yleensä yksin, mutta niillä voi ajattaa myös ajueena. Vuosittain rekisteröidään noin 100-150 koiraa. Näillä hampailla ilves on varmasti raadellut lukuisan määrän kauriita ja peuroja. Kooltaan rotu on melko samankokoinen kuin suomenajokoira, keskimäärin hieman kookkaampi. Suomeen ensimmäiset amerikankettukoirat tuotiin 1990-luvun puolivälissä. Hetken hiljaisuuden jälkeen Laaksonen ilmoittaa ilveksen löytyneen kuolleena ja koirakin on jo saatu kiinni. Ahti Laaksonen kuittaa radiopuhelimeen ampuneensa ilvestä, mutta äänessä on hienoista epävarmuutta. Ilves nostetaan puntariin, joka näyttää painoksi 27 kiloa. Amerikankettukoira on suosittu petokoira, joka ajaa mieluusti suurpetoja. Ilveksellä on vaikuttava purukalusto. Kiihkeä ajo voi päättyä myös siihen, että ilves nousee koiran ajossa puuhun. Rotu on erikoistunut petoriistan ajamiseen. Rotua voi käyttää myös karhun, suden ja villisian ajattamiseen. Koirilla ajatetaan yleisesti myös kettua.. Rotu polveutuu muun muassa englantilaisista ajokoirista ja historia juontaa 1600ja 1700-luvuille. metsässä täysin äänettömästi. Koira ajaa petoriistaa nopeasti ja kuuluvalla äänellä. Kokenut koiramieskään ei parinkymmenen vuoden kokemuksellakaan ole nähnyt saaliina noin isoa ilvestä. Nykypäivään mennessä on rekisteröity jo reilut 2000 koiraa. Rotu on helppo saada sorkkavapaaksi. 19 RIISTA ILVES Amerikan kettukoira ilvesajurina Amerikankettukoira on rotuna kehitetty Yhdysvalloissa
Osa niistä on tarjolla meille suomalaisillekin. 20 RIISTA AJOJAHTI RUOTSIN BÄLINGESSÄ Ruotsin rikkailla riistamailla Tukholman ympäristössä on riistarikkaita ja mielenkiintoisia jahtialueita. Tukholman läheisyys nostattaa hintoja, koska trenditietoiset ruotsalaisnuoret haluavat ajojahteihin ampujiksi. Kun taskussa on nippu luottokortteja, aivan pääkaupungin kupeesta löytyy helppoja ratkaisuja jahdinnälkään. AJOJAHTI RUOTSIN BÄLINGESSÄ. Laukaus pysäyttää ajon ja naapuripassi toteaa rauhallisella äänellä, ”det ligger”. Teksti ja kuvat P a n u H i i d e n m i e s Possulauma ryntää pasiin ulvova viiriäiskoiramäyräkoira-kopovlaika–sekoitus perässään
Me suuntaamme kohti Sundsvallia, eli karkeasti ottaen pohjoiseen, ja hieman Uppsalasta luoteeseen. Lähteepä Tukholmasta oikeastaan mihin suuntaan tahansa, on riistaa riittämiin. Joka tapauksessa potentiaalisia alueita löytyy aivan läheltä ja maahan saapumisen jälkeen jahtiin ehtii vielä samana päivänäkin. Kuusipeurakin pääsääntöisesti runsastuu Tukholmasta etelään mentäessä, samoin saksanhirvi. Helppo saavuttaa Suomalaismetsästäjälle Tukholma on autolautalla helposti saavutettavissa. Huonostihan siinä kävi ja jahtimatka oli joka tapauksessa pilalla, kun aseasioita selviteltiin paikan päällä pitkään. Tukholman ympärillä löytyy todellisia herkkualueita, mutta ne ovat ainakin villisian osalta olleet enemmän etelään, kuin pohjoiseen. Tapahtumarikkaasta ajojahtipäivästä voi joutua maksamaan jopa kymmenentuhatta kruunua (noin 1 000 euroa). Kohteemme on Bälingen kylä. Turusta seurue, varusteet ja auto lauttaan ja iltapalalle. Edullisempiakin paikkoja löytyy ja kavereiden kautta voi päästä jahtiin aivan ilmaiseksi, joten aina kannattaa yrittää. Siinä suomalaismetsästäjän naama venähtää äkkiä pitkäksi ja joutuu palaamaan kiltisti harvempien riistakantojen kotimahaan. Saksanhirven vasa kaatuu ensimmäisestä ajosta. Ongelmia ei ole, kunhan ilmoitukset on tehty sähköisesti etukäteen. Lähteepä Tukholmasta oikeastaan mihin suuntaan tahansa, on riistaa riittämiin. 21 RIISTA. Olen takavuosina kerran yrittänyt pelastaa lintujahdissa olleen suomalaisseurueen aseet takaisin omistajilleen, kun aseiden tullaus oli unohtunut. Sikoja sikoja Suomalaista metsästäjien käymä villisikakeskustelua on ajoittain hauska Eteläisen Suomen tapahtumarikkaat peuraajojahdit ovat totuttaneet meidät jo aivan erilaiseen seuruejahtikulttuuriin. Rikkaat ruotsalaismetsästäjät kahmivat tietysti parhaat jahtialueet mielellään ja hinnat nousevat pilviin. 21 RIISTA AJOJAHTI RUOTSIN BÄLINGESSÄ J os verrataan Tukholmaa ja Helsinkiä, niin yhtäläisyyksiä löytyy lähialueiden jahtipaikkojen osalta. Aamulla herätys onkin aikaisin perillä Tukholmassa. Sadan kilometrin säteellä piirretty ympyrä oman pääkaupunkimme ympärille käsittää sekin riistarunsautta. Aseiden osalta tulee muistaa ruotsalaisviranomaisten tiukka suhtautuminen aseiden maahantuontiin. Reissun jälkeen aseet tullataan takaisin sähköisesti, muta sekin vaihe on syytä viedä loppuun, ettei viranomaisille jää käsitystä Ruotsin maaperälle jääneistä ampuma-aseista
Nyt tilanne on toinen. Väitetään, että jotkut villisiat saivat hampaisiinsa jopa karieksen, kun ne popsivat Start-mysliä ja suklaapatukoita.. Samat kaverit poseeraavat kuitenkin ylpeinä villisikasaaliinsa äärellä ja saavat arvostusta. Villisika on tavoiteltu saalis ja etenkin takavuosina monet matkasivat Baltiaan sikajahteihin. Ruotsin sikakannan kehitys on ollut aivan viime vuosina hieman kaksijakoista. Suomalaismetsästäjäkin lähtee villisikojen perässä Ruotsiin. Monilla alueilla villisiat ovat kuitenkin jo vähentyneet ankaran metsästyspaineen johdosta. Hän naurahti, ja sanoi: ”Välillä ne tuntuvat leviävän sata kilometriä tunnissa” Noina hulluina sikavuosina metsästäjät pyydystivät sikoja hevoskuljetuskärryyn tarjoamalla herkkuja. Ruotsissa on kutkuttavia riistalajeja, kuten saksanhirvi ja kuusipeura, joiden kannat ovat monin paikoin jo erittäin runsaat. Monet toitottavat kovaan ääneen villisikojen olevan monella tapaa haitallisia ja vaaraksi milloin millekin. Kun possut olivat kärryssä ja luukku kiinni, Land Rover kiskaisi arvoriistan omille maille, missä ne vapautettiin. Takavuosina kysyin eräältä ruotsalaiselta ammattimetsästäjältä, kuinka nopeasti villisiat leviävät. Väitetään, että jotkut villisiat saivat hampaisiinsa jopa karieksen, kun ne popsivat Start-mysliä ja suklaapatukoita. Lisäksi villisiat vaeltavat hiljalleen rannikkoa ylöspäin. Villisika tuo ajoon kuitenkin uuttaa jännitystä ja asettaa metsästäjällekin uusia vaatimuksia ampumaja tilannelukutaidon osalta. Välillä leviäminen on nopeaakin. 22 RIISTA AJOJAHTI RUOTSIN BÄLINGESSÄ seurata. Sikoja on vielä reilusti, mutta alueellinen kannan suuruus vaihtelee nykyisin enemmän. Eteläisen Suomen tapahtumarikkaat peuran ajojahdit ovat totuttaneet meidät aivan erilaiseen seuruejahtikulttuuriin. Kanta oli aiemmin hyvinkin vahva ja se tuntui nousevan lähes loputtomiin. Keli on täydellinen ajojahtiin. Ajo numero yksi Aamu alkaa talvisessa säässä. Passit levitellään ja omalle kohdalle sattuu umpimetsän keskelle pieneen aukkoon Norjan harmaan hirvikoiran, pohjan pystykorvan ja jämtlanninpystykorvan risteytys vastaa omalta osaltaan aamupäivän koiratyöskentelystä. Ruotsia ei vielä muutama vuosi sitten pidetty saksanhirvijahdin kohdemaana. Tuolloin sai vielä tuoda lihaa ja trofeita tuomisina
Lumen peittämä ja jäinen kuusikon pohja rasahtelee, kun riistaa syöksyy kohti passiani ja oksiston seasta ryntää saksanhirvinaaras isokokoinen vasa kintereillään. Kohti passikaikkaa. Päätän uusia tekoni ja saan vasan uudelleen tähtäimeen. Ensimmäisen omistaa erittäin kokenut villisian metsästäjä. Tavoitteena on ollut täydellinen villisikakoira. Kaikki kaadetut eläimet haetaan kaupallisen riistatukkurin toimesta kaatopaikasta, joka toimitetaan heille GPS-koordinaatteina. AJOJAHTI RUOTSIN BÄLINGESSÄ. Hetken tauon jälkeen kuuluu vielä muutamia laukauksia ja kolme kaatoilmoitusta saksanhirvistä. Samassa kiivas karkotushaukku kajahtaa edessä olevasta synkästä kuusikosta. Kummalta puolelta tulee, ja ennen kaikkea, mitä sieltä tulee. Sekulit remmissä Niin kuin monessa muussakin Ruotsin jahdissa, niin Bälingessäkin koiravastuut on luovutettu kokonaan sekarotuisille. Jatkuvasti myös haetaan uusi risteytyksiä etenkin villisikajahtiin. Seitsemän nurin ensimmäisestä ajosta on korkea luku. Näkyvyys on hyvä noin kahdenkymmenen metrin etäisyydellä polkua pitkin juokseviin eläimiin. Saalis suolistetaan ja siirrymme seuraavaan ajoon. Itse riistatyöskentely on yleensä kiivas ajonpätkä, ehkä noin kilometrin mittainen. Eli aika lailla sellainen, mitä olemme Suomessa tottuneet kutsumaan karkottavaksi työskentelytavaksi. Kolme saksanhirveä kaatuu takapassissa. Toinen laukaus osuu rankaan ja nuori uros putoaa paikoilleen ja potkaisee muutaman kerran kohtia taivasta. Parivaljakko kiristää tahtia ja vasa ei anna oikeastaan minkäänlaista osumamerkkiä. Naaras, vasa ja piikkipukki nurin. Molemmat koirat vaikuttavat hakevan rivakalla laukalla. Ruotsissa koirien kirjo ajojahdeissa on valtava meikäläisiin verrattuna. Viiriäiskoira-mäyräkoira-kopov-laikasekoitus sekä norjan harmaa hirvikoira-pohjan pystykorva-jämtlamminpystykorvaristeytykset vastaavat aamupäivän koiratyöskentelystä. ”Drevet börjar.” Metsän hiljaisuuden rikkoo muutaman laukauksen sarja toiselta puolen aluetta. Kiihkeä haukku kääntyy kohti ja pääni pyörii kuin tutkapallo. Pikkupakkanen kirpaisee sormenpäitä. Tuuli humisee luisissa puiden latvuksissa ja lunta tipahtelee humahdellen oksilta. Tausta kunnossa, otan vasan piikille ja puserran. Yksikään koira ei osoita aggressiivisuutta ihmisille. 23 RIISTA AJOJAHTI RUOTSIN BÄLINGESSÄ sijoitettu kulkureittipassi. Toinen laukaus osuu rankaan ja nuori uros putoaa paikoilleen ja potkaisee muutaman kerran kohtia taivasta. Hän vannoo mikserinsä nimiin
Nyt ajoon laitetaan kuitenkin myös isokokoinen länsilaikauros. Laukaus pysäyttää ajon ja naapuripassi toteaa rauhallisella äänellä: ”Det ligger.” Villisika on levinnyt rajusti. Pari isompaa sikaa oli hiipinyt ulos passien välistä ensimmäisestä ajosta, mutta kukaan ei ollut nähnyt näitä. Pari karkotusta lähtee alueesta, mutta kyseessä ovat saksanhirvet. Ainakin kolmekymmentä villisikaa pitäisi olla motissa. Kolme pikimustaa possua kiitää pienen hakkuuaukon yli kohti naapuripassia ulvova Wachtel-mäyräkoira-kopov-laikasekoitus perässään. Toinen ajo lähenee loppuaan ja kiivas karkotus lähtee mäntytaimikosta. Koiranohjaajien keskustelu käy kuumana heti aloituksen jälkeen ja siat lähtevät liikkeelle. Radioliikenne on vilkasta, mutta mitään ei tapahdu. AJOJAHTI RUOTSIN BÄLINGESSÄ. Jahdin johtaja odotti kuitenkin vauhdikkaampaa menoa sikojen osalta. Ruotsissa se on kaupallistettu maksullisina jahtipäivinä. Itse ajoalue on toisessa ajossa erittäin vaativa. Nyt ajoon laitetaan kuitenkin myös isokokoinen länsilaikauros. 24 RIISTA AJOJAHTI RUOTSIN BÄLINGESSÄ Ajo numero kaksi Ensimmäinen ajo oli pettymys sikojen osalta. Sikoja ei kuitenkaan passeissa näy. Koirat saavat ison sikalauma hajalle ja possut säntäilevät mäntytaimikossa edestakaisin. Siat piiloutuvat uudelleen ja uudelleen alueen moniin sokkeloihin. Ehkä metsään halutaan hieman lisää työntövoimaa. Lähes hoitamaton metsäryteikkö, jossa on valtavasti kivenlohkareita ja notkelmissa pieniä soita. Yksi ohilaukaus juoksevan saksanhirvinaaraaseen nostattaa tunnelmaa lisää. Yksi isompi lauma ja pari pienempää ryhmää jäljistä päätellen. Pasit ovat korkeassa valmiudessa noin tunnin kestävän ajon alusta loppuun, mutta ei. Koirat työskentelevät seisontahaukussa monta kertaa ja välillä pärähtää ajon pätkä. Ehkä metsään halutaan hieman lisää työntövoimaa. Toiseen ajoon mentäessä jännitys on tapissaan
26 RIISTA LENTOLASKENTA LE N T O L A S K E N T A On taas se aika vuodesta, kun suunnitellaan tulevan vuoden hirvenmetsästystä. Teksti ja kuvat J y r k i P u u p p o n e n HIRVI KOPTERI LENTOLASKENTAA PADASJOELLA. Tarkin menetelmä hirvikannan koon arviointiin on lentolaskenta helikopterilla. Riista oli mukana lennolla, kun Padasjoen riistanhoitoyhdistys yhteistyössä paikallisten metsästysseurojen kanssa laski alueen tämän talven hirvet
27 RIISTA LENTOLASKENTA Tummat hirvet näkyvät hyvin lumisessa maastossa. 27 RIISTA LENTOLASKENTA
28 RIISTA LENTOLASKENTA P uita, taimikoita ja järviä vilisee alapuolella. Otan taimikossa olevista eläimistä kuvan. Olemme laskemassa Padasjoella alueen hirviä. Lentäjän lisäksi kopterissa on kolme vapaaehtoista paikallista metsästäjää tähystäjinä. Joku hiihtää järven jäällä. Seurojen ilmoittamissa jäävien kantojen arvioissa on ollut suuria selittämättömiä eroavaisuuksia. Alue lasketaan systemaattisesti lentolinjoja pitkin. Suunnittelun tärkein parametri on ehdottomasti jahtikauden jälkeisen talvikannan koko. Aukeilta ja taimikoista hirvet löytyvät varmasti, mutta luultavasti muutamia hirviä jää tiheimpiin metsiin huomaamatta. Lentolaskennan tarkoitus on laskea kaikki paikkakunnan hirvet. Tuijotamme herkeämättä alhaalla vilisevää maastoa. Hölttä tallentaa Tracker-karttaohjelmaan hirvien sijainnin ja lukumäärän. ”Tuolla on hirvi. Ja toinen”, vieressäni istuva Ville Hölttä huudahtaa. LENTOLASKENTA. Hirvikannan verotussuunnittelun pohjaksi Käsittelimme Riistalehden numerossa 8/2022 hirviverotussuunnittelua. Helikopteri kiitää 150 metrin korkeudessa ennakolta suunniteltua linjaa pitkin. Luonnonvarakeskus määrittää hirvitalousalueille ja riistanhoitoyhdistysten alueille arviot hirvikannan koosta ja tiheyksistä. Aukeilta ja taimikoista hirvet löytyvät varmasti, mutta luultavasti muutamia hirviä jää tiheimpiin metsiin huomaamatta. Etelä-Suomessa Suurin osa löytyneistä hirvistä oli aukoissa tai taimikoissa, joista ne löytyivät hyvin. Itä-Länsi-suuntaisten lentolinjojen väli on viisisataa metriä. Tuolta lähti metso lentoon. Padasjoen riistanhoitoyhdistys ja paikalliset metsästäjät haluavat varmuuden, mihin suuntaan hirvikanta kehittyy ja miten hirviverotusta kannattaisi suunnitella. Noin 52 000 hehtaarin kokoisen alueen lentämiseen on varattu kaksi päivää. Laskimme yksinkertaisia esimerkkejä hirviverotussuunnittelun ja lupamäärän mitoittamiseksi. Kopterin lentäjä Mathias Hintze kaartaa kopterilla hirvien kohdalle
Alijäähtynyt vesi jäätyi myös kopterin lapoihin, ja mikäli jäätä kertyy niihin tarpeeksi, ei kopteri pysy enää ilmassa. Lapin laskennoista menetelmä on hieman erilainen. Aloitimme lentämisen aamupäivällä. Eläinten liike paljastaa viimeistään laskettavat hirvet”, Hintze kertoo. Itä-Lapin havainnoista Hintze kertoo, että trendi on hirvikannassa selkeästi laskeva. Kopterilla voi lentää hiljaa ja matalalla. Padasjoella pyrimme laskemaan jokaisen alueella olevan hirven. Usein tuoreet jäljet lumella auttavat hirvien löytämisessä ja havainnoinnissa. Tarvittaessa kopterilla voi jopa jäljittää hirviä. Hintze kertoo lentäneensä noin viisisataa tuntia pelkkiä hirvilaskentoja. Ehdimme lentää vain yhden linjan, kun jäätävä vesisade jäätyi kopterin ikkunoihin. Lentäjä joutui laskeutumaan putsatakseen kopterin ikkunat, koska sokkona on vähän paha lentää ja laskea. Lapissa lennetään kahden kilometrin etäisyydellä olevia linjoja pitkin ja määritetään hirvien etäisyys lentolinjasta. 29 RIISTA. Hintze oli ollut juuri useamman viikon laskemassa Itä-Lapin hirviä. Alijäähtynyt vesi jäätyi kopterin ikkunaan ja lapoihin, joten laskenta jouduttiin heti keskeyttämän pariksi tunniksi. 29 RIISTA LENTOLASKENTA Luonnonvarakeskus (Luke) käyttää arvioinnissa muun muassa Oma riistaan kirjattuja tietoja, kuten metsästyspäivien aikana tehtyjä havaintoja, kaatotilastoja sekä seurojen arvioita jäävästä kannasta. Lähes joka paikasta löytyi vähemmän hirviä kuin neljä vuotta aiemmin tehdyissä laskennoissa. Itä-Lapin havainnoista Hintze kertoo, että trendi on hirvikannassa selkeästi laskeva. Kokenut hirvilaskentalentäjä Kelin paranemista odotellessa on mukava kahvikupposen äärellä keskustella hirvien lentolaskennasta. Nähtyjen hirvien perusteella mallinnetaan koko populaation koko. Sääennuste lupasi aurinkoista keliä, mutta keli oli utuinen. Kopterilaskennan etuna on, että kopterista näkee hyvin. Pääosa laskennoista on Luken laskentoja Lapissa. Jouduimmekin keskeyttämään laskennan pariksi tunniksi. Sillä voi kaartaa tarkistamaan havaittujen eläinten lukumäärän. Vuosittain on myös muutamia pienempiä RHY:n kokoisten alueiden laskentoja. ”Hirvet ovat näin talvisin suurimmilta osin aukeilla ja taimikoissa
Hirvet ovat selvästi kasaantuneet samoille alueille. Lensimme nelipaikkaisella kopterilla. Hirvien vähäinen määrä vetää miesten kasvot vakaviksi. Padasjoen riistanhoitoyhdistyksen alueelle Luke puolestaan arvioi hirvitiheydeksi 2,76 hirveä/1 000 hehtaaria. Alkulaskenta näyttää melko epätoivoiselta. Lentäjä Mathias Hintze puhdistaa kopterin lapoja jäästä, jotta pääsemme jatkamaan laskentaa. Mitä jäi käteen. Suurin lauma oli seitsemän hirveä. Kaikkiin muihin laskentamenetelmiin verrattuna tulos on erittäin tarkka. Luultavasti todellinen kanta on haarukassa 2,7–2,9 hirveä/1 000 hehtaaria. Laskettavan alueen pinta-ala oli noin 52 000 hehtaaria. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan EH3-hirvitalousalueen hirvitiheys on 2,82 hirveä/ 1 000 hehtaaria. Lentäjän arvion mukaan hirvistä löytyi yli 90 prosenttia. Kahden päivän systemaattisella laskennalla alueelta löytyi yhteensä 129 hirveä. Ensimmäisten lentolinjojen alueella, joka siis käsittää tuhansia hehtaareja maata, ei löydy hirviä juuri lainkaan. Huomiseksi jää vielä tuplaten suurempi alue lennettäväksi. 30 RIISTA LENTOLASKENTA Kelin parannuttua pääsemme viimein uudelleen ilmaan. Luken arvio on siis lähellä lentolaskennan tulosta. Suurin epävarmuus laskennassa on havaitsematta jääneiden eläinten osuus. Kopterin tankkauksen jälkeen hirviä onneksi rupeaa löytymään. LENTOLASKENTA. Alueen minimikanta on siis varmuudella 2,5 hirveä/1 000 hehtaaria. 95 prosentin vaihteluväli on 2,55– 3,09 hirveä/1 000 hehtaaria. Metsästäjien jahdin jälkeinen arvio jäävästä kannasta oli 121 hirveä, eli metsästäjien arvio oli koko RHY:n alueella kokonaisuutena melko tarkka ja hieman alakanttiin. Huonosta kelistä johtuen ensimmäisen päivän lentoaika jää noin neljään tuntiin. Metsästäjien arvio oli koko riistanhoitoyhdistyksen alueella kokonaisuutena melko tarkka ja hieman alakanttiin
Lentolaskennan etu on siinä, ettei samoja hirviä lasketa useampaan kertaan. Odotettavissa on siis viime vuosiin verrattuna alhaisempia lupaja kaatomääriä. 31 RIISTA LENTOLASKENTA Laskennan tulos antaa varmuuden metsästyssuunnittelun tueksi. Ilman sääolosuhteiden aiheuttamia haasteita lasku olisi ollut hieman pienempi. Summa on tietysti suuri, mutta kun laskun jakajia on useita, ei lasku seuraa ja metsästäjää kohden ole kuitenkaan kohtuuton. Lentolaskentoja tehtäisiin Etelä-Suomessa varmasti enemmän, jos Luke, MTK tai joku muu taho osallistuisi kustannusten jakoon. Edellisen kerran hirvikanta on ollut näin alhaalla 1990-luvun puolivälissä. Hirvet ovat alueen sisällä jakaantuneet epätasaisesti, joten paikallisesti on suuriakin alueita, joissa hirviä ei ole juuri lainkaan. Lapin lentolaskenta LAPIN hirvitalousalueet lasketaan niin sanottua linjalaskentaa ja etäisyysmenetelmää (distance sampling) hyödyntäen muutaman vuoden välein. Luken arvion mukaan maan laajuisesti hirvikanta on laskenut noin 4,4 prosenttia. Useampi silmäpari löytää hirvet suuremmalla todennäköisyydellä. Lentolaskennan tarve tulee Oma riista -aineiston epävarmuudesta suurilla yhteislupa-alueilla. ”Etäisyysmenetelmällä mitataan kunkin hirvilauman etäisyys laskentalinjasta, ja näin saatujen etäisyyksien jakaumalla voidaan arvioida, miten hirvilaumojen havaittavuus muuttuu etäisyyden kasvaessa linjaan,” erikoistutkija Antti Paasivaara Antti Paasivaara Luonnonvarakeskuksesta kertoo. Hirvihavainnot tallennettiin Tracker-karttaohjelmaan. Ville Hölttä tähystää kopterin ikkunasta hirviä. ”Luken lentolaskennan tuloksella saadaan näkemys talvisesta hirvikannasta hirvitalousalueen tasolla, mutta lopullinen hirvikannan arvio lasketaan matemaattisella mallilla, joka on synteesi lukuisista aineistoista, kuten Oma riista, kolaritilastot, kaatotilastot ja lentolaskenta”, Paasivaara jatkaa. L E N T O L A S K E N T A. Lapissa ei siis lentolaskennoilla saada absoluuttista hirvien lukumäärää, vaan riittävä otos, jotta hirvikannan tasosta saadaan luotettava arvio. Luonnonvarakeskuksen 4.3.2023 julkaisemista tuloksista näemme, että hirvikanta on laskenut suuressa osassa maata. Hintze kertoo, että yleensä suurin osa lentolaskennan tehneistä yhdistyksistä on ollut tyytyväisiä laskentaan. Lentäjän havainnot Itä-Lapin alhaisista hirvitiheyksistä näkyvät tuloksissa. Kopterilla lennettiin viidensadan metrin välein olevia lentolinjoja pitkin. Lentolaskenta kalibroi useista aineistoista laskettavan populaatiomallin muita aineistoja. Padasjoen kokoisen alueen (maapinta-ala noin 52 000 hehtaaria) laskeminen maksoi tällä kertaa reilut 10 000 euroa. Helikopterilento ostettiin HF Helicopters Oy:ltä ja laskutus perustui käytettyihin lentotunteihin. Lapissa lentolinjojen etäisyys on kaksi kilometriä, jolloin maapinta-alasta havainnoidaan noin 20–25 prosenttia. Esimerkiksi hirvitalousalueella 6 (Salla, Kemijärvi, Pelkosenniemi, Savukoski) hirvitiheys on vain noin 1,59 hirveä/1 000 hehtaaria. Työ hoitui nopeasti parissa päivässä. Ja niin me Padasjoellakin olemme
32 RIISTA RIISTAVERSTAS Korotetut päätyseinät estävät minkkiä hyppäämästä loukun päälle, jolloin tunnelista tulee entistä houkuttelevampi vaihtoehto.. 32 RIISTA RIISTAVERSTAS Teksti ja kuvat J o e l A h o l a Tois pual jokke Kapea purosilta ja sille asetettu läpikuljettava loukku pyytävät minkkejä tehokkaasti ilman syöttejä ja hajustusta
Päätyseinistä kannattaa tehdä selvästi loukkua korkeammat, jotta minkki ei oikaise hyppäämällä loukun päälle tunnelin sijaan. 15 cm leveä lauta on jäykistetty kiinnittämällä siihen puolikas lauta pystyasennossa. 2 Läpikuljettavan loukun voi valmistaa helposti itse. 4 Sillan rakennusaineeksi valikoitui terassilasien kuljetustelineestä kierrätetyt 370 cm pituiset laudat. Loukun päässä siltaa lisälankut on sijoitettu auran muotoisesti, jolloin niiden päälle on tukeva polvistua rautoja virittäessä. Kun pyyntirautana käytetään kahdella jousella viritettävää 120 mm rautaa, loukun sisämitalla pitää olla leveyttä 18 cm ja korkeutta 20 cm. Viritetyt raudat pysyvät hyvin paikoillaan, kun lattiaan kiinnittää pari senttiä paksun, rautojen väliin tulevan palikan. Loukun pohjana on käytetty vanhaa pyydystä, johon on vaihdettu muutama trukkilavasta irrotettu lauta. 33 RIISTA RIISTAVERSTAS 1 Minkkiä metsästetään pääasiassa syöteillä ja hajustetuilla loukuilla. 1 2 3 4 5 6 40 ohjetta lisää: retkeilymediaahola.fi / riistaverstas. Sopivan terän puuttuessa ne voi karvata seinään sahatuilla lovilla. Silta kiinnitetään paikalleen ruuveilla. 5 Teroitetut pystyseipäät painuvat rantamutaan ilman kankea ja lekaa. 3 Loukku on kasattu ruuveilla ja kansi on kiinnitetty saranoilla. Siihen saa ruuvattua tehokkaaksi pyytäjäksi kaupallisen läpikuljettavan loukun. Tämä Ihjäll pyydysti viime syksynä kaksi minkkiä järveen laskevan ojan suulta. Jouset on käännetty ylös ja niiden lenkeistä on työnnetty harjanvarresta pätkitty kapula. Jos ojan yli ei ole kaatuneena kuin yksi puu, se on varma kulkureitti. Pilaantunut syötti karkottaa minkin, mutta luontaiseen kulkureittiin perustuva syötitön loukku pyytää aina yhtä tehokkaasti. Rautojen kiinnitystä varten 70 cm pitkän loukun puoliväliin on porattu 32 mm reiät. Sen päihin on porattu poikittaiset reiät, joista pujotetulla rautalangalla lukitaan sekä raudat että loukun kansi. Sillan päätyihin rakennetaan tarvittavat jatkeet. Rakennetta on tukevoitettu ruuvaamalla siihen pari palikkaa. 6 Loukku lukitaan siltaan muutamalla ruuvilla. Sillan voi tehdä kuvan tapaan maastosta löytyneellä maapuulla. Saranoitu kansi on hyvä ratkaisu, kun loukkua viritellään puron yläpuolella – eipä tipu virran vietäväksi. Päätyseinien oviaukkojen laillinen maksimikoko on nykyisin 80 mm
Viidentoista toimittajavuoden ja kolmen kirjan jälkeen en ihmettele enää ollenkaan, miksi niin monet luisuvat alkoholismiin tai mielenterveysongelmiin. Fysiikka heikkenee, kun kaikki työ ja liikkuminen tehdään koneilla. Vaikkapa jotenkin näin, mitä tässä tekstissä juuri nyt tapahtuu. Tekniikan veltostuttamat p e k k a j u n t t i Kädentaidot pajalla katoavat, kun automatiikka rakentaa. Istuminen on tuhoisaa vartalolle, mikä tekee työstä vielä kuormittavampaa. Istumme autossa ja tiellä tylsäpäinä ja kerromme itsellemme tekevämme mielekästä hommaa. Hyvä ravinto ja lepo, laadukas hengenravinto ja armoton treenaaminen johtavat parempaan lopputulokseen. Härpäkkeelle esitetään kysymyksiä, joka luo niistä kuulemma varsin asiallisia tekstejä. Piti muuttaa elämäntapa, lopettaa ajokoiraharrastus ja tappaa arjesta joitakin muita rönsyjä kuten vakityö, että sai kalenteriin tilaa kirjoittaa – vain todetakseen ettei vielä osaa, että on harjoiteltava pirusti ennen kuin tavoite toteutuu. Vastaan: upealla tavalla. https://metsastajaliitto.fi/liity-jaseneksi Koti kaikille metsästäjille.. Voin vakuuttaa, että olo on pystyvä, kun saa käsiinsä esikoisromaanin kolmentoista vuoden ähräämisen jälkeen. Kirjoittaminen on yksi vaivalloisimmista jäljellä olevista ammateista, joka vaatii pitkää pinnaa ja kovaa aivojen rassaamista. Metsästyksestä tulee pelkkä tekninen suoritus huipputekniikalla vailla yhteyttä itseemme, luontoon ja riistaan. Tekninen edistys tekee meistä tyhmiä ja velttoja. Aseissa on mieletöntä optiikkaa, vaatteet hi-techiä. KOLUMNI LUIN Hesarin uutisen Chat GPT:stä eli tekoälystä. Pienimmänkin kirjan teko kestää vuoden tai kaksi, romaania tehdään paljon kauemmin. Ei ole koskaan saanut. Vaivannäkö johtaa parhaillaan kehittymiseen, sillä aivot ovat kuin lihas. Ainoastaan metsästäjät itse ovat heikompilaatuisia kuin ennen. Mitä paremmat koneet, sitä surkeampi ihminen. Tekniikka on lisääntynyt valtavasti. Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken. Emme näe vaivaa, joten saamme kokea yhä harvemmin vaivan tuoman nautinnon. Vaivalloisuus aiheuttaa tuskaa ja kipua, mutta samalla se on parasta koko työssä. Kirjoittaessa asiat yhdistyvät yllättävillä tavoilla. Liity sinäkin jäseneksi. Olen kirjoittamassa eräaiheista kolumnia Riista-lehteen, mutta jankkaan tekoälystä ja kirjoittamisesta. Kun ennen ajokoirametsästäjä tarkkaili ajoa tuntikausia löytääkseen oikean passipaikan, tutkametsästäjä kävelee suoraan jäljen päälle. Vanha viisaus kuuluu, että kirjoittaminen on ajattelemista. Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. On uskomatonta, jos emme kirjoittavan tekoälyn kohdalla jo kykene näkemään, mihin se johtaa. TEKNINEN edistys on ansa. EDISTYS on muuttanut kaikkea elämää, myös metsästystä. Helpolla ei saa hyvää. Kun ennen teerenmetsästäjä harjoitteli etäisyydenarviointia, nyt työn hoitaa mittari. Miten penteleessä tämä liittyy eränkäyntiin, kysyy jo hätäisin lukija. Keksimme vauhdilla ratkaisuja, jotka helpottavat arkea, joita myydä kansalle, jonka tärkein työ on kuluttaa. Kauhistuin, ja tajusin, että olemme jälleen häviämässä yhden pelin. Kadotamme kaikki mielen ylävirtaukset, aavistukset ja etiäiset, oudot tuntemukset tilanteissa, jotka oli nähnyt jo etukäteen tapahtuvaksi. Karhunja hirvenmetsästyksen tärkein apuväline on nelivetoauto ja suuri näyttö. 34 RIISTA Ennen ajokoiramies etsi kävellen tuuleen kadonnutta ajoa maastontuntemusta ja kokemustaan hyväksikäyttäen. Helppous ei tuo fysiikkaa, tekniikka ei opeta maastontuntemusta. Kun vaivannäkö vähenee, osa taiasta katoaa. Toimittaja syöttää päähänsä valtavan määrän tietoa ja purkaa osan massasta jänteviksi lehtijutuksi päivä, viikko ja vuosi toisensa perään. Meistä tulee väsyneitä kuluttajia, joiden elämän tarkoitus on viihtyä. Parhaillaan kirjoittaessa tulee ajatelleeksi asian, jota ei tiennyt olevan olemassa. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville. Kun ennen ajokoiramies etsi kävellen tuuleen kadonnutta ajoa maastontuntemusta ja kokemustaan hyväksikäyttäen, tutkametsästäjä vilkaisee ruutuaan
Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. https://metsastajaliitto.fi/liity-jaseneksi Koti kaikille metsästäjille.. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville. Liity sinäkin jäseneksi
37 RIISTA ELEKTRO-OPTIIKAN TULEVAISUUS Varusteet s.68 “Kompaktiin tilaan pakkautuvat lämpövaatteet ovat käytännöllinen ja mukava lämmike tauoille.” S . 4 8 s.60 K E N G Ä T V E R T A IL U S S A KIPPLAUF HURMAA
Kenkävalmistajat suunnittelevat järeimmät vaelluskenkänsä haastaville erämaataipaleille. Se lukitsee nauhoituksen paikalleen. Haix Nature Camon kuuden kiinnikkeen ja Aku Jager Evon 11 nauhapujotuksen viemän solmimisajan ero on suuri. Perille mennään, vaikka välissä olisi pajukkoinen suo, kivikkoinen vaaran laita tai taimikon tihein ryteikkö. Vikingin Boassa on tuplamäärä käännöksiä, joista jokainen tuo lisää kitkaa vaijerin liikkeeseen. Nahka Varsikengän tuki perustuu korkeaan, jäykähköön varteen, joka kiristetään suppuun nauhoituksen avulla.. Kaikkia mukaan otettuja malleja yhdistää yksi tekijä: ne löytyvät katalogeista metsästysjalkineiden valikoimasta. Nauhoituksissa narut kulkevat ensin kiinteiden lenkkien kautta. Halusimme testata juuri näitä metsästäjille suunniteltuja malleja. Sen sijaan jahdissa askeleet vievät kohti seisontaa tai haukkua. Tällöin ruuvattava vaijeri kiristyy helposti enemmän varresta kuin jalkapöydän päältä. Oikeista naruista vetäen Varsikengän tuki perustuu korkeaan, jäykähköön varteen, joka kiristetään suppuun nauhoituksen avulla. S ormi osoittaa metsästäjää etsittäessä luonnossa liikkujaa, joka kulkee kaikkein haastavimmassa maastossa. Tämän ominaisuuden ansiosta lukkokoukun alapuolinen nauhoitus eli jalkapöytä ja toisaalta yläpuoli eli varsi voidaan nauhoittaa eri kireyksille. Erämaataipaleilla kokeneimmatkin vaeltajat suunnittelevat reittinsä poropoluille, kuiville tievoille ja helppokulkuisille harjanteille. Boa-kiristyksessä nauhoituksen tilalla oleva siimavaijeri kiertyy 25 millimetrin rullalle ruuvia myötäpäivään kiertämällä. Testikutsun kautta saimme koitokseen kymmenen kenkäparia, jotka edustavat kahdeksaa tuotemerkkiä. Muutenhan molemmat kantavat suurta taakkaa ja kulkevat pitkiä päivämatkoja, mutta jahdissa korotettu varsi suojaa suon kosteudelta ja varvikon raastavalta kulutukselta. Metsästäjälle samaa jalkinetta tarjotaan vasta varren korottamisen jälkeen. Katsauksen varsikengät on vuorattu vedenpitävällä kalvolla Lunghagsin kumiteräkenkää lukuun ottamatta. Mukana on tunnettuja kenkäbrändejä ja metsästysvarusteisiin erikoistuneita valmistajia. Chirucan Boa-ratkaisussa vaijeri menee ristiin vain kahdesti ennen ruuvia, joten kiristys tapahtuu varsin tasaisesti koko matkalta. Liian tiukalle väännetty ruuvi ei palaudu vastapäivään, vaan koko kiristys laukaistaan auki ruuvia ylöspäin nykäisemällä. Etenkin kun Akun varren ylälaidassa on lisäksi tarranauhakiristys, joka osaltaan häiritsee työskentelyä. Kahdeksan kenkävertailu tuotetta on varustettu perinteisillä nauhoilla, mutta kahdessa työläs nyöritys on vaihdettu ruuvattavaan Boa-kiristykseen. 38 RIISTA VERTAILUSSA KORKEAVARTISET METSÄSTYSKENGÄT V A L I T S E O I K E I N Teksti ja kuvat J o e l A h o l a VARTTA VARTA VASTEN Korkeavartiset metsästyskengät ovat parhaimmillaan poluttomilla taipaleilla ja vaativassa maastossa – riistan äärellä. Kyllästetty nahkavarsi pitää veden ulkopuolella parin askeleen puronylityksessä ja useinhan housujen lahje peittää varren. Näiden lenkkien määrä vaihtelee kolmesta viiteen pariin. Käytämme niistä yleisnimeä varsikenkä erottamaa kattausta perinteisistä vaelluskengistä. Näiden avokoukkujen määrä vaihtelee testituotteissa kolmesta kuuteen. Loput nauhoituksesta tehdään avoimien koukkujen takaa nauhoja pujotellen. Chevalierin jalkineessa on SympaTex-kalvo, mutta kaikki muut valmistajat vannovat Gore-Tex -kalvon nimeen. Nahkapintaiset kalvokengät vaativat säännöllistä huoltoa. Eri variaatioiden myötä nauhoitukset poikkeavat selvästi toisistaan. Kaikissa nauhoituksissa on nilkassa koukut, joiden sisäpuolella on kiilamainen kiristys. Myös kalvoton Lunghags sopii märkään maastoon, sillä sen korkea kumireunus ja kärki suojaavat matalissa lätäköissä ja aluskasvillisuudessa
Vertailu antaa lukijalle hyvät eväät löytää juuri itselle sopiva varuste. 39 RIISTA VERTAILUSSA KORKEAVARTISET METSÄSTYSKENGÄT VERTAILUSSA MUKANA Aku Aku Jager Evo High GTX Aku Aku Riserva High GTX Beretta Beretta Duiker GTX Chevalier Chevalier Tundra Chiruca Chiruca Laika Boa Haix Haix Nature Camo GTX Haix Haix Nature One GTX High Lowa Lowa Z-11S GTX C Lunghags Lunghags Jaure II Ms High Viking Viking Villrein II Leather Boa GTX Riista vertailee Riistan vertailussa kerrotaan tuotteista plussat, miinukset ja mihin käyttötarkoitukseen ne parhaiten sopivat. Tuotteet testataan aina käytännössä. K u va P e k k a M o m m o. Varusteita ei laiteta paremmuusjärjestykseen
Ainoastaan Haixin molemmissa malleissa on samanlaiset pohjat. Samoista Vibram-pohjista huolimatta Haixin kengät käyttäytyvät eri lailla. Jos nahka pääsee imemään vapaasti vettä, se venyy kastuessaan. Kävelymukavuus jatkuu ulkopohjasta kengän sisäpuolella odottavaan pohjalliseen. VERTAILUSSA KORKEAVARTISET METSÄSTYSKENGÄT Varsikengät eivät hiosta kumisaappaiden tavoin. Kuivunut nahka murenee, jos sitä ei rasvaa notkeaksi. 40 RIISTA VERTAILUSSA KORKEAVARTISET METSÄSTYSKENGÄT käsitellään vettä hylkiväksi rasvalla ja suihkeilla. Vibramin kaikkien pohjakuvioiden urasyvyydet ovat melko tarkalleen viiden millimetrin luokkaa. Nature Camon pohja on testin joustavin, mutta Nature One High on pohjaltaan lähes taipumaton. Lunghagsin Vibram-pohja on näistä kaikkein karkeakuvioisin. Matalammassa mallissa on erilliset kumisuojuksen kärjessä ja kannassa, joten kengän pohja pääsee taipumaan näiden välissä. Se on harvoilla ja katsauksen korkeimmilla nystyröillä pitävin. Akun jämäkät kantakupit ja Chirucan miellyttävä käyttötuntuma arvostettiin onnistuneimmiksi. LundKävelymukavuus jatkuu ulkopohjasta sisäpuolella odottavaan pohjalliseen. Kuivalla kelillä ne ovat varmasti paras valinta jahtihetkiin.. Varren takaosan pehmikkeet ja syvä uurto alaspäin akillesjänteen kohdalla parantavat sujuvaa askellusta. Tällöin kengän kalvo ei välttämättä kestä venyvän nahan mukana, vaan kenkä alkaa vuotaa esimerkiksi jalkaterän taitteen rasituskohdasta. Lowa käyttää kengässä omaa pohjaa, jonka kuviointi on selvästi kilpailijoita tiheämpi ja mittaustarkkuuden rajoissa noin millin matalampi. Syy eroon löytyy korkeampaa jalkinetta kiertävästä kumisesta suojareunuksesta, rantista. << Nauhoitus sallii housun lahkeen nauhakoukun kiinnittämisen mihin nauhapariin tahansa. Kumisaappaistaan tunnettu Viking on valinnut kenkään oman kumipohjan. Näin hyvä huolto pidentää merkittävästi kengän ikää. Pohjan kaarevuus auttaa jäykän kengän rullaavuutta eli kanta-astujan askel keinahtaa keinutuolimaisetsi eteenpäin. Se jäykistää merkittävästi kengän rakennetta. Pohjasta pohjalliseen Kymmenestä testikengästä kahdeksan on varustettu Vibramin pohjalla. Katsauksen molemmissa nauhattomissa Boa-jalkineissa on erillinen lenkki lahjekoukun kiinnittämistä varten. Näiden kahdeksan joukossa on seitsemän erilaista pohjakuviota
Kenkä käyttäjän mukaan Eroja kenkien välillä etsittiin jahtihetkien lisäksi jokapäiväisessä arkikäytössä. Parhaimmat ja askelta tukevat pohjalliset painavat lähes 40 grammaa kappaleelta. Ohuimmat läpyskät löytyvät Berettan ja Haixin malleista, joissa pohjallisten paino jää vain 17 ja 20 grammaan. Kengän ilme muuttuu tummemmaksi rasvauksen myötä. Jokaisella parilla päästiin saaliin äärelle.. Pirtiltä käymälään suuntaavat askeleet muuttuvat kompuroinniksi tai nauhat Pohjalliset ylhäältä vasemmalta alkaen: Aku Jager ja Riserva, Beretta, Chevalier, Chiruca, Haix Nature Camo ja Nature One High, Lowa, Lundhags ja Viking. Varsikenkien käytöllä eräkämpällä ja leirissä on omat haasteensa. Pohjallisen ominaisuudet ovat onneksi niitä, jotka voi tuotteesta vaihtaa mieleisekseen. >> Varsikenkiä testattiin syksystä alkaen. Parhaimmillaan ne ovat pitkillä päivätaipaleilla tai muuten koko päivän kestävässä käytössä, jolloin jalkine nauhoitetaan huolellisesti aamulla ja riisutaan vasta illalla, ehkä lounaalla pieni tuuletustauko. 41 RIISTA VERTAILUSSA KORKEAVARTISET METSÄSTYSKENGÄT hags lämmittää ja tuulettaa askellusta kiitettävällä villapohjalla. Parin kilometrin kävely lapsen päiväkotiin toi eroja askeltuntumassa, mutta se viiden metrin matka eteisestä muksun vaatenaulakolle piti tehdä sukilla. << Nahkaa pitää rasvata, jotta se säilyttää kestävyytensä ja taipuisuutensa. Nauhat auki vasemmasta, nauhat auki oikeasta, vasemman nyöritys ja vielä lopuksi oikean nöyryytys! Korkeimpien varsikenkien pukeminen ja riisuminen on yllättävän työlästä. Pisimmät päivämatkat taittuvat parhaiten omiin jalkapohjiin fysioterapeutin opastuksella valmistetuilla erikoispohjallisilla
Silloin kenkä muuttuu usein jalkapöydästä ahtaaksi ja siitä tulee epävakaa kävellä. Usein pohjasta taipuisampi kenkä passaa paremmin pehmeisiin maastoihimme. Moni varsikenkä on huippuvalinta yhtä lailla jänisjahdin passipaikalle kuin sorkkasaaliin tavoitteluun. En tiedä mistä se tulee, mutta tilastollisesti jalkamme tuskin poikkeavat vaikkapa muiden eurooppalaisten jaloista. 42 RIISTA VERTAILUSSA KORKEAVARTISET METSÄSTYSKENGÄT kastuvat ja kuraantuvat, jos niitä ei solmi jotenkin paikoilleen. Kun ostat kenkää, sovita ne aina molempiin jalkoihin ja reilu vaellussukka jalassa. Jos kenkä puristaa tai lesti ei muuten tunnu mukavalta, kokeile isompaa tai toista merkkiä. Tehtäväksesi jää löytää omaan jalkaan ja käyttötarkoitukseen sopiva metsästyskenkä. Joskus suositellaan myös laittamaan liian isoon kenkään kaksi pohjallista. Minun täydellinen kenkäni on kokoa 42,5, lesti leveä. Tämä on mainio asia. On hyvä oivaltaa, että vain käyttäjä itse päättää missä ja kuinka pitkälti niillä talsii. Myös kengän jäykkyys vaikuttaa tuntumaan. Jos tällaisia riisumisia ja pukemisia tulee useita, kannattaa vahvasti harkita Boa-kiristyksellä varustettuja malleja. Iso osa kengän sopivuutta on oman käyttötarkoituksen tunteminen. K u va L u n d h a g s. Jalka on herkkä kapistus, jossa millin heiton tuntee heti. Vikingin vaijerisiiman useiden käännösten tuoman kitkan vuoksi varsi kiristyy ennen alaosaa, jollei kiristystä avita sormella. Tuntureiden kuntoihme tarvitsee aivan erilaiset kengät kuin metsäautoteiden ajokoiramies. Mutta usein joudun ottamaan lestin ahtauden vuoksi kengät kokoa 43. Työ kannattaa, silla palkkioksi saat menopelit, joita jalat kiittävät. Suomalaiselle sopiva lesti USEIN kuulee kenkiä kaupattavan lestillä, joka sopii suomalaiseen jalkaan. Varsikengät on suunniteltu tukeviksi kuormajuhdiksi kilometrejä nielemään. Nyt muutamat valmistajat ovat ottaneet mallistoon kenkiä eri lesteillä. Lisäksi jalkaholvini on korkea ja jalkaterä leveä. Kiristys vapautetaan vetämällä ruuvi ulospäin. Oikotietä ei ole, vain kokeilemalla. Kun kenkä tuntuu ahtaalta, otetaan usein isompi koko. Se tarkoittaa, että kärkeen jää paljon tyhjää ja kanta voi elää kävellessä. Samalla kenkä tuntuu jalassa kömpelöltä. Kumisaappaalle on hiostamaton vaihtoehto – se kannattaa hyödyntää. Tämän opin omakohtaisesti nuorena fysioterapeuttina. Yksi näistä on testissäkin mukana ollut Lundhags. Hyvällä nauhoituksella saa säädettyä kenkää oman jalan mukaiseksi uskomattoman paljon. Joskus se toimii, mutta ei läheskään aina, koska jalan kaari, leveys ja pituus vaihtelevat lähes jokaisella. Nyt testissä olleet kengät olivat kaikki laadukkaita. Pekka Mommo Lundhagsin kengistä löytyy kolmea eri lestiä: kapeaa, normaalia ja leveää. >> Boa-kiristys tehdään myötäpäivään ruuvaamalla. Miten sitten löytää itselle sopivat kengät. En suositte tätäkään kikkaa. Alpeille tarkoitettu mono on todella jäykkä ja meikäläisissä maastoissa jopa hieman epämukava. Itselläni vasen on melkein yhtä numeroa pienempi kuin oikea. Älä luota siihen, että kenkä venyy! Nauhoitus jää usein vähälle huomiolle
43 RIISTA VERTAILUSSA KORKEAVARTISET METSÄSTYSKENGÄT Aku RISERVA HIGH GTX Hintaluokka: 250 euroa Paino: 2 x 965 g Varren korkeus: 23 cm Kalvo: Gore-Tex Aku JAGER EVO HIGH GTX Hintaluokka: 280 euroa Paino: 2 x 1 000 g Varren korkeus: 29 cm Kalvo: Gore-Tex takaosan pehmikkeet pohjallisen kantakuppi katsauksen korkein varsi iltin taite vain toisella sivulla iltin löysä sisävuori sisäsyrjä kaipaa kumisuojaa tarra haittaa solmimista hidas nauhoitus AKUN kenkävalikoimassa on edustettuna laajasti vuoristo-olot ja kiipeily – kenkätehdas on edelleen Italiassa, Alppien juurella. Jäykkäpohjaisella ja tukevalla kengällä kantaa raskasta taakkaa vaativassa maastossa. Matala, kiveniskuilta suojaava kumiranti kiertää koko kengän. Iltissä eli nauhoituksen alle jäävässä osassa on taite vain kengän ulkosyrjällä. ITALIALAINEN Aku on keskittynyt ulkoilujalkineisiin 1990-luvun alusta alkaen. Oranssit värivalinnat tuovat molempiin käyttötarkoituksiin näkyvyyden myötä turvallisuutta. Pehmeä ja madallettu akillesjänteen tausta lisää askelluksen sujuvuutta. Kivikkoiset vuoripolut vaativat jäykkää pohjaa, mikä korostuu myös Riserva High -mallissa. Itse asiassa sen varsi yltää vertailukatraassa kaikkein korkeimmalle. Nimensä brändi on lainannut kunnianosoituksena norjalaisen Thor Heyerdahlin Pääsiäisaaria esittelevästä Aku Aku -teoksesta. Varren ylälaidan tarrakiristys tuntuu häiritsevän pukemista ja nauhoitusta, mutta pienen totuttelun jälkeen remmi kerää jo kiitosta. Tuote on suunniteltu metsästäjille ja retkikuntakäyttöön. H y v ä a s k e l t u n t u m a h o u k u t t e l e e p i t k i l l e p ä i v ä m a t k o i l l e J ä m ä k k ä t u k i y l t ä ä y l i m m ä s KORKEIN VARSI. Jäykkä pohja pyöristyy kantapäästä ja kärjestä, jolloin se hieman kaarevana rullaa miellyttävästi askelten mukana. Nauhoitus luistaa koukuissa hyvin tehden nauhoituksen kiristämisestä helppoa. Alimman nauhakoukun kiila sallii kiristyserot jalkapöydän päällä ja varressa. Se tukevoittaa vartta ja pitää nauhat tiiviinä nippuna estäen niiden aukeamisen. Lisäksi värikkäät nauhat ovat mustia selkeämpi nauhoittaa. Kärjen kumi suojaa kiveniskuilta. Jager Evo High edustaa laajasta mallistosta nimensä mukaisesti korkeaa metsästyskenkää
Pohja on selvästi lestiä suurempi, joten pohjan reunat ovat vinot. Varren takaosan pehmikkeet ja miellyttävät materiaalit parantavat askellustuntumaa. 44 RIISTA VERTAILUSSA KORKEAVARTISET METSÄSTYSKENGÄT Chevalier TUNDRA Hintaluokka: 440 euroa Paino: 2 x 855 g Varren korkeus: 24 cm Kalvo: SympaTex Beretta DUIKER GTX Hintaluokka: 255 euroa Paino: 2 x 950 g Varren korkeus: 25 cm Kalvo: Gore-Tex RUOTSALAINEN Chevalier on valmistanut metsästysvaatteita ja niihin liittyvä lisävarusteita 1950-luvulta alkaen. Kengässä on suositun Vibramin valmistamat pohjat, mutta niiden profiili on erikoinen. H a r v a p o h j a k u v i o i n t i e i k e r ä ä k u r a a L e v e ä p o h j a j a k a a t e s t a a j i e n m e i l i p i t e e t kengän kiertävä kumiranti takaosan pehmeys kärkija kantavahvikkeet ripustuslenkki pelkistetty pohjallinen vaatii sisäänajoa ohut pohjallinen levenevä pohja. Duiker on malliston toiseksi korkein versio. Leveät pohjat tarjoavat huippupidon ja tuen, mutta terävä reuna takertelee tavallista herkemmin kiviin ja juuriin haitaten hieman kävelytuntumaa. Kenkävertailun harvimmalla kuvioinnilla varustettu Vibramin pohja varastoi huomattavasti joitakin kilpakumppaneita vähemmän kuraa uriinsa. Varren takaosan lenkki on liian pieni pukemista helpottaakseen, mutta siitä jalkineen voi ripustaa hyvin kuivumaan. Koko kenkää kiertävä kumiranti ja tiheä nauhoitus keräsivät kiitosta. Neljän nauhalenkkiparin jälkeiset ensimmäiset nauhakoukut on varustettu kiiloilla, joilla nauhoituksen yläja alaosan voi vetää eri kireyksille. ITALIALAISEN Berettan historia yltää lähes puolen vuosituhannen taakse – vuoteen 1526. Arvostettu ase brändi on laajentanut valikoimaansa metsästysvarusteisiin, joihin lukeutuu myös tusina jalkinetta. Muista kalvollisista katsauksen jalkineista poiketen tuotteessa on Gore-Tex kalvon sijaan käytetty vedenpitävää ja hengittävää SympaTex-kalvoa. Testattavaksi päätynyt Tundra on näistä varreltaan korkeampi. Metsästäjien ja koiranohjaajien suosiman tuotemerkin valikoimissa on kaksi metsästysjalkinetta. Sisävuorin asettelu vaatii muutaman käyttökerran sisäänajon, jotta kenkä istuu mukavasti jalassa
Nature Camo kuuluu metsästysmallistoon, mutta se on ominaisuuksiltaan hyvin lähellä vaelluskenkää. Nauhoituksen tilalla oleva siimavaijeri menee vain kaksi kertaa ristiin ennen ruuvia. Niiden ansiosta Boa kiristyy yllättävän tasaisesti koko matkalta. Testiin valikoituneessa Laikassa on perinteisten nauhojen sijaan ruuvattava Boa-kiristys. 45 RIISTA VERTAILUSSA KORKEAVARTISET METSÄSTYSKENGÄT Haix NATURE CAMO GTX Hintaluokka: 300 euroa Paino: 2 x 790 g Varren korkeus: 21 cm Kalvo: Gore-Tex Chiruca LAIKA BOA Hintaluokka: 275 euroa Paino: 2 x 780 g Varren korkeus: 23 cm Kalvo: Gore-Tex SAKSAN Baijerista ponnistava Haix on valmistanut palomiesten ja sotilaiden jalkineita jo vuodesta 1948. Siima kulkee pitkien muovikujanteiden kautta. Nykyisin tuotemerkin ulkoilukenkien mallisto on valikoimaltaan laajin, mutta myös metsästykseen on kehitetty oma tuoteperhe. ESPANJALAINEN Chiruca tunnetaan Suomessa heikosti, vaikka vuonna 1965 perustetulla tuotemerkillä on valtavat kenkävalikoimat. Pohja on joukkion taipuisin, sillä kantaja kärkikumien väliin jäävä nahkaosa ei estä pohjan kaareutumista. Laaja kumikärki ja huippupohjalliset arvosteltiin kiitettäviksi. Pukeminen ja riisuminen on poikkeuksellisen vaivatonta suuresti avautuvan varren ansiosta. Huomattavaa on, että tavallisen katalogin lisäksi pelkästään metsästysvarusteille on tehty oma luettelonsa, jossa on jo kymmeniä erilaisia varsikenkiä. Katsauksen matalimmat varret jäävät lähes kymmenen senttiä korkeimmista testatuista jalkineista. Alas uurrettu varren takaosa suo jalkaterälle hyvän liikkuvuuden. M a t a l a l l a v a r r e l l a j o u s t a v a a a s k e l l u s t a P u e t t a v u u s v i e t y h u i p p u u n s a pukemisen helppous nopea nauhoitus kiristyksen nopeus pohjallisen käyttötuntuma matalin varsi pitopohja kerää kuraa tasapainoisen kiristyksen haasteet tiheä pohjakuviointi NOPEIN KIRISTYS NOPEIN NAUHOITUS. Kyseessä on Chirucan metsästysmalliston kymmenestä Boa-versiosta korkeavartisin malli. Matala varsi tarkoittaa helppoa pukemista ja kolmen nauhakoukun vuoksi nopeaa nauhojen solmimista. Se lisää myös kengän hengittävyyttä, mutta pahimmat suot pitää ylittää tarkasti mättäältä toiselle
Satavuotinen saksalaisbrändi keskittyy edelleen pelkkiin kenkiin: vuotuinen valmistusmäärä on lähes kolme miljoonaa paria ja tuotteita on yli 300. Varren voi taittaa helposti sivulle, mutta siitä huolimatta nyöritetty varsi tukee korsetin tavoin. 46 RIISTA VERTAILUSSA KORKEAVARTISET METSÄSTYSKENGÄT Lowa Z-11S GTX C Hintaluokka: 250 euroa Paino: 2 x 825 g Varren korkeus: 28 cm Kalvo: Gore-Tex Haix NATURE ONE GTX HIGH Hintaluokka: 380 euroa Paino: 2 x 915 g Varren korkeus: 26 cm Kalvo: Gore-Tex BAIJERILAINEN suutari Lorenz Wagner Lorenz Wagner perusti Lowa-tuotemerkin vuonna 1923. Kenkää kiertävä kumiranti nousee esimerkillisesti jalkaterän suojaksi. Korkeavartinen Z-11S on suunniteltu metsästykseen, pitkille vaelluksille ja viranomaiskäyttöön. K e v e y s j a i s t u v u u s i h a s t u t t a v a t H y v ä t u k i j a a s k e l l u s s a m a s s a p a k e t i s s a pohjan rakenne askelluksen keveys tukeva ja rullaava nauhakoukkujen sijoittelu pehmeän varren tuenta nauhoituksen hitaus pelkistetty pohjallinen pitopohja kerää kuraa KEVYIN ASKELLUS. Tuotteen mukaan on pakattu kokonaan huomio-oranssisiksi värjätyt kengännauhat. Pehmeästä cordura-kankaasta ja nahasta valmistettu jalkine tuntuu mokkasiinimaisen kevyeltä ja istuvalta muutamiin jäykkiin kilpailijoihin verrattuna. Varren ja iltin yläreunaan on puhkottu reikiä, joiden kautta jalan liike pumppaa ulos sisävuoren kosteutta parantaen kengän hengittävyyttä. Kenkä on helppo pukea ja riisua, sillä ennen kiilalukollista nilkkakoukkua nauhat pujotetaan kiinteiden lenkkien sijaan jo kerran koukkujen takaa. Jalkineessa on sama pohja kuin Nature Camossa, mutta kumirantin ja muun rakenteen myötä pohja on merkittävästi jäykempi. Askel rullaa silti hyvin varren takaosan pehmeyden ja pohjan muodon ansiosta. Pohjan tiheä kuviointi on testin maltillisin. Sen varressa on kaksi nauhakoukkuparia enemmän kuin alkuperäisessä mallissa. Jalkine on varustettu Lowan omalla pohjalla, jonka rei’itetyt sivukumit tekevät lopputuloksesta kevyen mutta kestävän ja lähes taipumattoman. HAIXIN pitkävartisin metsästysjalkine on Nature One -vaelluskengästä tehty korkeampi versio. Raskaan taakan kanssa lisätuki olisi tarpeen
Käsityötaidon kunnioitus on edelleen vahvasti läsnä Lunghagsin tuotannossa, sillä kengät voi tilata jopa eri lesteillä omien mittojen mukaan. Kengät ovat uutuuttaan jäykät, mutta arvokas hankinta tehdään pitkäikäisiä kavereita ajatellen – nämä ehtii kyllä ajaa sisään. Neljästi ristiin menevään siimaan kertyy kitkaa jokaisessa käännöksessä, joten kiristys puristaa enemmän vartta kuin jalkapöytää. Askel rullaa kaarevan, täysin joustamattoman pohjan myötä. Takaosan tilava vetolenkki, kengän kiertävä kumisuojus, lahjekoukun kiinnityslenkki ja poikkeuksellisen hyvä pohjallinen keräsivät ansaittua kiitosta. Tilanne korjaantuu helposti sormella avittaen. RUOTSALAINEN suutari Jonas Lundhag Jonas Lundhag aloitti ulkoilusaappaiden valmistuksen Jämtlandissa vuonna 1932. 47 RIISTA VERTAILUSSA KORKEAVARTISET METSÄSTYSKENGÄT Viking VILLREIN II LEATHER BOA GTX Hintaluokka: 300 euroa Paino: 2 x 785 g Varren korkeus: 22 cm Kalvo: Gore-Tex Lundhags JAURE II MS HIGH Hintaluokka: 440 euroa Paino: 2 x 960 g Varren korkeus: 27 cm Kalvo: ei kalvoa (Heinen Terracare full grain leather) NORJALAISEN Vikingin tarina alkaa vuodesta 1920, jolloin Peter Mathias Røwde Peter Mathias Røwde perusti kumitehtaan Askimiin. Vuorotellen kostuva ja kuivuva nahka vaatii säännöllistä rasvausta, jotta se säilyttää notkeutensa, kestävyytensä ja vedenhylkivyytensä. Jaure II High poikkeaa muista vertailun kengistä ainoana kalvottomana tuotteena. Vikingin omassa kumipohjassa on testin järein kuvio. Vibramin järeäkuvioisella pohjalla varustetussa saappaassa on vedeltä ja kulutukselta suojaava kumiterä. Testattavaksi päätynyt Villrein II kiristetään perinteisen nauhoituksen sijaan Boa-siimavaijeria ruuvaamalla. Kalossien valmistuksesta on kuljettu yli sata vuotta eteenpäin, mutta kumi näyttelee edelleen merkittävää osaa tuotannossa: metsästysjalkineiden mallistossa on 16 tuotetta, joista seitsemän on kumisaappaita. J ä r e ä l l ä p o h j a l l a s a a v u t e t a a n p a r a s p i t o J ä m ä k k ä v a l i n t a p i t k ä a i k a i s e e n k ä y t t ö ö n vetoja ripustuslenkki kiristyksen nopeus paras hengittävyys kumiterän antama suoja tasapainoisen kiristyksen haasteet varsi takaa matala ei vedenpitävää kalvoa vaatii ahkeraa huoltoa HENGITTÄÄ PARHAITEN PARAS PITO. Kalvoton varsi hylkii vettä säilyttäen hengittävyyden
Kevyet, hyvin kompressoituvat lämpövaatteet ovat usein suhteellisen arvokas hankinta, ja niitä LÄMMINTÄ YLLE JA ALLE Teksti ja kuvat S a a n a K a m u l a. 48 RIISTA KOKEILTUA SÄRMÄN LÄMPÖVAATTEET 48 RIISTA KOKEILTUA SÄRMÄN LÄMPÖVAATTEET Kompaktiin tilaan pakkautuvat lämpövaatteet ovat käytännöllinen ja mukava lämmike tauoille, passitukseen, ajojahtiin ja muuhun paikallaan olemiseen, sekä tärkeä lisävaruste onnettomuustilanteiden varalle hypotermiaa vastaan. L3-lämpövaatteet valmistetaan Virossa. Varusteleka lupaa Särmä TST -tuotteilleen 12 kuukauden materiaalija valmistusvirhetakuun. V arustelekan Särmä TST -vaatetusjärjestelmän kolmannen kerroksen, Level 3:n, tehtävänä on lämmöneristys. Ne toimivat siis eristävänä välikerrastona maastopuvun alla, mutta soveltuvat myös päällimmäiseksi kerrokseksi esimerkiksi tauoille tai muuhun kevyeen käyttöön. Särmä TST -vaatteet ja varusteet valmistetaan yhteistyössä kokeneiden sotilasja viranomaisvarustevalmistajien kanssa, joten on selvää, että mallistosta löytyy myös metsästyskäyttöön hyvin sopivia tuotteita. L3-vaatteiden paikka on aluskerraston ja ulkovaatetuksen välissä. Testasimme Varustelekan Särmä TST L3 -lämpövaatteet
Toisaalta on myös muistettava, että monimutkaisempi kaavoitus ja useammat yksityiskohdat nostavat aina myös tuotteen hintaa. L3-lämpövaatteet pakkautuvat todella pieneen tilaan, tarjoavat taukovaatteeksi juuri sopivan määrän eristettä ja kastuttuaan kuivuvat hämmästyttävän nopeasti. Lämpöhousut ja -takki maksavat 109,99 euroa kappaleelta. Tavallisesti untuvaja lämpötakeissa kaulus on Taskut, tai paremminkin niiden puute, herättivät hieman ristiriitaisia tunteita. Kun takki on pakattuna rintataskuun, ei vetoketjua kannata sulkea loppuun asti. Vuorikangas on 100 prosenttia polyesteriä. Apex on continuous filament -kuitua, jonka rakenne on pitkä ja jatkuva, eikä näin ollen vaadi vaatteeseen välitikkauksia eristeen muodossa pysymisen takaamiseksi. Sekä housujen että takin päällikangas on ultrakevyttä 40D ripstop-polyamidia. Se on erittäin ilmavaa, eristävää ja hyvin pakkautuvaa. Vaatteet ovat unisex-mallia ja kokoja löytyy välillä S-2XL. Kangas ei ole lainkaan vedenkestävää, vaan kastuu suhteellisen helposti. Lämpötakki Lämpötakki on leikkaukseltaan yksinkertainen ja istuvuus on rento. Takki voidaan pukea mukavasti joko päällivaatteiden alle tai niiden päälle. Jäimme kaipaamaan takkiin taskuja käsien lämmittelyä varten. 49 RIISTA KOKEILTUA SÄRMÄN LÄMPÖVAATTEET tarjoavat lähes yksinomaan premium-hintaluokan brändit. Kauluksen leveä ja pehmeä fleecepinta on todella toimiva. Huppua takissa ei ole. Niiden puutteen toisaalta ymmärtää, koska takki on ensisijaisesti tarkoitettu puettavaksi päällivaatteiden alle, jolloin taskuihin ei pääse helposti käsiksi. Eristävyyteen pintakankaan kostuminen ei kuitenkaan vaikuta, ja L3-lämpövaatteet kuivuvat todella nopeasti. Hihansuut ovat elastiset ja kauluksessa ja helmassa on kiristysnarut. Eristeenä käytetään Climashieldin Apex -kuitua, jolla on erinomainen lämpö-painosuhde. Myöhäissyksyn tunturireissulla lämpövaatteita käytettiin kylminä öinä myös lisäeristeenä makuupussissa. Climashieldiä käyttävät muun muassa Yhdysvaltain armeija ja merijalkaväki, sekä metsästyspuolelta hyvin tunnettu amerikkalainen valmistaja Kifaru. L3 lämpötakki on kokonaisuudessaan hyvin konstailemattoman näköinen, mutta käytännössä erittäin toimiva. Yksinkertaisuudella saadaan niin tuotantokustannukset kuin myyntihintakin pidettyä matalalla. Takissa on yksi vetoketjullinen rintatasku, joka toimii samalla takin pakkauspussina. Helma on takaa pidempi. Kun takkia käyttää kylmällä säällä päällimmäisenä kerroksena, lämmittelytaskuja kuitenkin kaipaa usein. Varusteleka on kuitenkin onnistunut suunnittelemaan tähän rakoon tuotteet houkuttelevalla hinnalla. Erityistä kiitosta takissa keräsi selkeä ulkonäkö, pitkä takahelma ja kauluksen pehmeä sisäpinta. Taskut, tai paremminkin niiden puute, herättivät hieman ristiriitaisia tunteita. Kosteudensiirto ja nopea kuivuminen ovat lämpöä eristävälle kerrokselle tärkeitä ominaisuuksia, ja ne on maksimoitu kevyillä ja hengittävillä kankailla. Vedin ei ole molemminpuolinen ja vetoketju on vaikea avata jos se on kokonaan suljettu. L3-lämpöhousuja ja -takkia on tehty myös M05-kuosilla.
Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että housuissa on oltava sivuissa täyspitkät vetoketjut, jotka saa avattua kokonaan. Toisin kuin lämpötakissa, housuissa ei kuitenkaan ole sisäänrakennettua pakkauspussia, joten sellainen on hankittava erikseen. Valmistajan mukaan lämpöhousut on mitoitettu alustai välikerraston päälle puettavaksi. Mallikisoja niiden kanssa ei voiteta, mutta ei tarvitsekaan, koska housut toimivat tarkoituksessaan moitteettomasti. Samalla pehmeällä fleecellä vuoratut käsienlämmittelytaskut olisivat kruunanneet kokonaisuuden. Vasta viime vuosina saatavuus on housujen osalta alkanut korjaantumaan, kun valmistajien puolelta on ymmärretty, kuinka hyödyllinen ulkoiluvaruste lämpöhousut todella ovat. >> L3-lämpöhousujen vetoketju on suojattu, jolloin se on kalvohousujen sisäpinnalle hellempi kuin suojaamaton vetoketju. Fleecekaulus tuo ylellistä tuntua suhteellisen edulliseen takkiin. Vasta viime vuosina saatavuus on housujen osalta alkanut korjaantumaan, kun valmistajien puolelta on ymmärretty, kuinka hyödyllinen ulkoiluvaruste lämpöhousut todella ovat. ASE UTRA SL5i THE ORIGINAL 3HGR. Onkin erittäin tervetullutta, että Varusteleka on suunnitellut ja valmistanut lämpöhousut, jotka ovat yksinkertaiset ja erittäin toimivat. << Täyspitkien vetoketjujen ansiosta lämpöhousut on todella nopea pukea päälle tauolle pysähdyttäessä. Näin myös on erityisesti vyötärökuminauhan osalta, joka on yllättävän kireä. Jalkojen suuret lihakset kylmettyvät nopeasti, joten niiden lämpimänä pitäminen on toimintakyvyn ylläpidon kannalta järkevää. Lämpöhousujen osalta tilanne on kuitenkin hieman mutkikkaampi, koska ne eivät ole olleet katukuvassa muodikkaita, toisin kuin untuvatakit. Mikäli housuja haluaa käyttää uloimpana kerroksena metsästyshousujen päällä, kannattaa valita normaalista yhtä pykälää isompi koko. Lämpöhousut Särmä TST L3 lämpöhousut mukailevat takin tyyliä ja ovat rakenteeltaan ja ulkonäöltään minimalistiset. Ominaisuus harmillisesti puuttuu todella monen valmistajan lämpöhousuista, mikä kaventaa heti niiden käyttökelpoisuutta. 50 RIISTA KOKEILTUA SÄRMÄN LÄMPÖVAATTEET samaa liukasta polyesteria kuin muukin vuori. Lämpöhousut ovat parhaimmillaan silloin, kun ne voi pukea tarvittaessa joko metsästyshousujen alle tai päälle kenkiä riisumatta. WWW.ASEUTRA.FI WWW.3HGR.FI TÄYDELLISET YHDESSÄ. Varustelekan L3 lämpöhousuista täyspitkä lahjevetoketju kuitenkin löytyy, mikä mahdollistaa helpon ja nopean kerrostamisen tai keventämisen, kun tilanne sitä vaatii. Lämpötakin löytäminen kauppojen hyllyiltä on suhteellisen helppoa, koska valtaosa ulkoiluja metsästysvaatevalmistajista tarjoaa valikoimissaan untuvatai kuitutakkeja. L3:t ovat olleet mukana lukuisilla metsästysreissuilla, ampumaradalla sekä arkiulkoilussa keittokatoksen tulilla, ja kulkevat jatkossakin aina mukana jahtirepussa
WWW.ASEUTRA.FI WWW.3HGR.FI TÄYDELLISET YHDESSÄ. ASE UTRA SL5i THE ORIGINAL 3HGR
Nyt S20-hybridikivääri on ollut käytössämme viimeiset yhdeksän kuukautta niin metsällä kuin radallakin. 52 RIISTA SAKO S20 S A K O S 2 Sako S20 muuntuu metsälle ja radalle Teimme Riistassa Sako S20 -kivääristä ensimmäisen esittelyn jo noin kaksi vuotta sitten. Teksti ja kuvat S a a n a K a m u l a 52 RIISTA SAKO S20. Miten sen modulaarisuus toimii tosielämässä
vähemmän kuin Precisionin etutukki. Sekä kallistusta että korkeutta voi säätää itselle sopivaksi. 53 RIISTA SAKO S20 S ako S20 on suunniteltu erityisesti aktiivista, ammunnan eri muotoja harrastavaa ampujaa ajatellen. Kuvissa M-LOKkiinnitteiset Barricade Stop ja perään asennettava Monopod. Takatukin vaihto ei vaikuta aseen kohdistukseen, koska muutos tapahtuu ainoastaan aseen perässä. Tuntumaa voi siis helposti hakea molempiin vaihtoehtoihin. S20 on Sakon mukaan ensimmäinen oikea hybridikivääri, joka soveltuu sekä metsästäjille että urheiluampujille. Tukkiin on voi myös kiinnittää lisävarusteita sekä taka-, että etuosan M-LOK -kiinnityspisteisiin. Hunter on Precisioniin verrattuna muotokieleltään hieman pyöreämpi ja linjoiltaan “pehmeämpi”, sekä siitä puuttuvat M-LOK-kiinnityspisteet. Kiväärin käyttötarkoitus vaihtuu helposti tarkkuusammunnasta metsästyskäyttöön ja takaisin. Tukin vaihtaminen S20 takatukki on erittäin helppo irrottaa: kaksi Torx T25 -ruuvia auki, vanha tukki pois ja uusi tilalle. Takatukki pysyy kokemuksemme mukaan hyvin kiinni, eivätkä ruuvit löysty ajan kanssa tai rekyylin vaikutuksesta. Muunneltavuus on yksi tämän tyyppisen kiväärin tärkeimmistä ominaisuuksista ja S20:n myötä Sako esitteli kaksi tukkityyppiä: taktisen tarkkuustukin sekä ergonomisen, peukaloreiällisen metsästystukin. Nostettavan poskipakan lisäksi Precision-tukissa perälevyn säätö on monipuolinen. Takatukin vaihto on itseasiassa niin helppoa, että sen voi suorittaa vaivatta ampumaradalla vaikka useaan kertaan harjoittelun aikana. Etutukin vaihtaminen onkin sitten puolestaan S20 on Sakon mukaan ensimmäinen oikea hybridikivääri, joka soveltuu sekä metsästäjille että urheiluampujille.. Taktiseen Precision-tarkkuustukkiin on haettu inspiraatiota tarkka-ampujien aseista ja se onkin ergonomialtaan erittäin miellyttävä. Sako S20:n metsästyskäyttöön tarkoitettu, Hunter-tukki puolestaan on suunniteltu ergonomiseksi ja erittäin mukavaksi ampua nopeassakin metsästystilanteessa. Takatukkien välillä painoeroa on 88 grammaa. Hunter etutukki painaa 60 grammaa S20-sarjaan kuuluu monia eri lisävarusteita
Perän muoto tekeekin Precisionista erityisesti rauhallisessa, makuullaan suoritetussa pitkän matkan ammunnassa helpommin tarkasti ammuttavan kuin Hunter. Etutukin valinnan ratkaisevat ensisijaisesti omat käytännön tarpeet, sekä ulkonäkömieltymykset. Myös peräpussin käyttö on helpompaa. Molempien takatukkien poskipakka nousee ja laskee nappia painamalla, ja vetopituus on muutettavissa välikappaleita lisäämällä tai poistamalla. Peräpussi on erityisesti tarkka-ampujien käyttämä varuste. Lähes koko ase on purkamisen jälkeen kasattava uudestaan, ja tarkimman lopputuloksen varmistamiseksi ruuvit tulisi aina kiristää niille määritettyihin momentteihin. Korkeuden ja kallistuksen säädöt mahdollistavat ergonomian räätälöinnin juuri itselleen sopivaksi. Precision-tukki on pystymmän perän muodon takia huomattavasti vaivattomampi tukea olkaa vasten ja aseen rekyyliä on helpompi hallita. Uudelleen lataaminen on peukalonreikätukin kanssa hieman hitaampaa, kun kaikki sormet on ensin haettava samalle puolelle kammen kanssa. 54 RIISTA SAKO S20 työläämpää kuin myyntipuheiden pohjalta luulisi. Kokemukset ja näkemykset kiväärin tukin ergonomiasta ovat aina henkilökohtaisia ja käyttötavasta riippuvaisia. Kuvassa karhea, mattapintainen Roughtech Desert. Se vaatii useiden ruuvien, hihnalenkkien, piipun ja lukonkehyksen irrottamisen. Precisionin eduksi mainittakoon M-LOK-kiinnityspisteet, sekä << Alkujaan S20 julkaistiin mustana, mutta nyt tukkeja on saatavilla useissa eri väreissä. Modulaarisuus käytännössä. >> Takatukin ruuvit tulisi Sakon mukaan kiristää 7 Nm kireyteen. Hunter-tukki puolestaan loistaa metsällä. Sen muotoilu on virtaviivaisempi ja perä “luiskamaisempi”, jonka ansiosta se on helppo saada ulos esimerkiksi aserepusta. Precision-tukki sopiikin nimensä mukaisesti selvästi paremmin tarkkuusammuntaan. Hunter-tukista nämä säädöt puuttuvat. Pussi asetetaan kiväärin perän alle, ja sitä kevyesti puristamalla voidaan säätää ristikon korkeussuuntaa. Molemmat ovat täysin toimivia. Hunterin perän muoto ei mahdollista peräpussin käyttöä yhtä tehokkaasti ja hallittavasti. S A K O S 2. Hunter-tukki voittaa Precisionin painossa, joskin ero, 148 grammaa, on suhteellisen pieni. Tukki sopii hyvin myös pieneen käteen. Peukalonreikämuotoilu on erittäin toimiva nopeissa tilanteissa ja käsi löytää vaivattomasti oikealle paikalleen. Perän säädöt ovat Precisionissa monipuolisemmat. Precision on pystymmän perän muodon takia huomattavasti vaivattomampi tukea olkaa vasten ja aseen rekyyliä on helpompi hallita. Esimerkiksi seisaaltaan ja makuultaan ampuminen asettavat ergonomialle ja aseen painotukselle erilaiset vaatimukset
Hybridikivääri todella lunastaa tittelinsä ja muuntuu vaivattomasti käyttötarkoituksen mukaan. >> Hunter-tukki on muotoilultaan solakka, eikä teräviä kulmia ole, joten se kulkee mukavasti mukana rinkan kyljessä. S A K O S 2 SAKO S20. Tällöin hybridikivääri todella lunastaa tittelinsä, ja muuntuu vaivattomasti käyttötarkoituksen mukaan, tarjoten monipuolisen työkalun sekä metsälle että radalle. Hunter on puolestaan hieman kevyempi ja muodoltaan solakampi. Parhaan käyttökokemuksen S20:stä saa ehdottomasti silloin, kun asentaa ja jättää mieleisensä etutukin paikalleen ja vaihtaa ainoastaan takatukkia. 55 RIISTA SAKO S20 hieman kulmikkaampi muoto, mikä saattaa auttaa tasapainon löytämisessä tasaiselta pinnalta ammuttaessa. Precision-tukki on suora ja molemmin puolin symmetrinen, jolloin sillä voi harjoitella myös heikommalta puolelta ampumista
Toinen paikka, jossa kevyt ja näppärä ase tulee mieluisaksi vaihtoehdoksi on hiivintäjahti. Perusmallin tästä tekee kuitenkin minimalistisuus metalliosissa, eli vasta mentäessä korkeampiin luokituksiin (Arabesque, Jagd ja Custom) kasvaa käsitehtyjen kaiverrusten määrä ja luonnollisesti myös hinta. Tämä onkin tyypillistä tälle asetyypille, eli nimivalmistajien tuotteissa nähdään vain aniharvoin tätä tasoa alempia puuluokituksia. Merkel on K-mallisarjallaan ollut alan markkinajohtaja jo tovin ja erityisesti K3-malli on ollut maailmanlaajuisesti tavattoman suosittu. Myös ahtaat kyttäyskopit ovat taittuvapiippuisten ominta aluetta, sillä niiden kokonaispituus on normaaleillakin piipunpituuksilla maltillinen erillisen lukkoaktion puutteen takia. Teksti ja kuvat A r t o M ä ä t t ä E uroopassa Kipplauf on hyvin tyypillinen “herrasmiesten” metsästyskiväärityyppi. Sulun toimintaperiaate poikkeaa tavanomaisesta siten, että sulun muodostaa piippu ja erillinen kiilakappale, joten paineen aiheuttama rasitus ei kohdistu baskyyliin eli lukkorunkoon. Näppärään kertalaukauskivääriin on helppo ihastua. Tämä sulkutyyppi on sittemmin omittu käyttöön yleisemminkin, mutta alunperin tämä on löytynyt Merkel-Suhl taittuvapiippuisista kivääreistä. Nyt esiteltävä K5-malli on jatkokehitelmä tästä ja edustaa Merkelin taittuvapiippuisten kertalaukausaseiden nykylinjaa. Custom mallissa puiden lähtötaso on “6”, eli näyttävä kivääri on näyttävä kauttaaltaan. Ainoa pieni miinus laukaisussa on sen hieman tavanomaista pidempi takaliike, joka tuntuu aluksi hieman oudolta, mutta joka ei käytännössä vaikuta laukaisun laatuun tai muuhun tuntumaan. Merkel K5:n sulun on kehittänyt Suhlin aseseppä Franz Jäger vuonna 1906. Euroopassa niin sanottuja parempia taittuvapiippuisia valmistavat pääasiassa pienet asesepänpajat ja vain muutamalla isommalla valmistajalla on hallussaan tämä asetyyppi. K5:ttä edeltäneessä K3-mallissa päällimmäisenä erona olikin juuri laukaisu, jonka vastus K3:ssa oli säädettävissä, mutta 56 RIISTA << Varmistin on keskieurooppalaiseen tyyliin viritin, joka K5:ssä on poikkeuksellisen kevyt ja helppokäyttöinen.. Näiden aseiden käyttö painottuu vuoristojahteihin, joissa niiden etuna on keveys. Erinomainen piirre laukaisun osalta on pituussäädettävä liipaisin, joka helpottaa hyvän laukaisutuntuman saavuttamista erimittaisilla sormilla ja erikokoisilla kämmenillä. Sulku on tiukka ja täsmällinen ja mahdollistaa baskyylin (runko, johon piippu ja tukki yhdistyvät) kapean, matalan ja kompaktin rakenteen, joka onkin leimallista Merkel K-sarjalle. Laukaisuvastus K5:ssä on tehdassäätöinen kuusisataa grammaa, joka on erittäin laadukas. 56 RIISTA KOKEILTUA MERKEL K5 BLACK Hyvä yksinkertaisuus Merkel K5 on Kipplauf, joka tarkoittaa sananmukaisesti taittuvaa piippua. Merkelin motto sulun osalta on “teräs terästä vasten”. Puuluokitus perumallissa on “4”, joten kyse on jo laadukkaasta, mutta ei välttämättä vielä erityisen näyttävästä pähkinäpuusta. Merkel K5 Black on tämän asemallin perusmalli, jonka lähtötaso on meikäläisittäin kohtuullisen korkea
Aseen mukana tulee ruuvinreikien suojakupit, jos avotähtäimiä ei haluta käyttää. Avoähtäimet K5:ssä kantavat nimeä i-Sight System. Viimeistelyltään ja toteutukseltaan jalusta on kerrassaan mainio ja osumapiste säilyy erinomaisesti irrottamisten ja kiinnitysten välillä. Puuosat ovat tarkasti työstettyjä ja siistejä, eikä näkyvällä ole rakoja tai epätasaisia linjavirheitä puuja metalliosien välillä. Tavanomaisessa tilanteessa piipunsuun kierre on siis etutähtäimen jalustan alla, joten ulkonäollisesti kivääri muistuttaa asetta, jossa vaimenninkierrettä ei ole. Kiikarikiinnitys K5:ssä on Merkelin kaikissa taittuvapiippuisissa aseissa käyttämä Suhl Tilt-Up Mount, jonka testiaseen mukana toimitettuna versiona oli valmistanut Recknagel. 57 RIISTA KOKEILTUA MERKEL K5 BLACK jonka liipaisimen etäisyyttä ei voinut säätää. Varmistin K5:ssä on Keski-Eurooppalaiseen tapaan viritin, joka tässä kiväärissä on poikkeuksellisen kevyt ja helppokäyttöinen. Pistoolikahvan kulma on jyrkkä ja ammuttaessa ranteen asento on luonnollinen ja miellyttävä. Perälevy on kovaa kumia. Tämä mahdollistaa avotähtäimen kiinnittämisen joko vaimenninkierteen suojan päälle tai kierresuojan takapuolelle, kuten kuvassa. Perusmalleja tuodaan Suomeen kaksin kappalein. Poskipakan alareunassa on kolme reunalinjaa. Puuosat ovat klassista baijerilaista tyyliä (Bavarian), joka tarkoittaa takatukin osalta sianselkää ja etutukin latvassa taas on hillitty tulppaanimuoto, joka ei kuitenkaan ole voimakkaampi schnabel-muotoilu. Näistä nyt esiteltävä Black on varustettu tavanomaisella piipulla ja piipunpituudet ovat perusmallissa 56 sentin ja magnumeissa 60 sentin. Metalliosien kulmat on viistetty tyylikkäästi ja kaikki pinnat ovat hienostuneita. Etutähtäimen voi halutessaan joko poistaa vaimentimen tieltä kokonaan tai sen voi siirtää pykälän taaemmaksi, jolloin tähtäimen runko ei tule piipunsuun kierteen päälle. Tähtäimet ovat kiinni yhdellä kuusiokoloruuvilla ja ne saa pois halutessaan. Tämä on tyylikäs yksityiskohta. Pistoolikahvassa on selkeä kämmenpahka ja karhennukset ovat klassiset timanttikarhennukset ilman reunakruusailuja. Tämä on kuitenkin brändätty Merkel nimellä, joten kyseessä on K5:n OEM-jalusta. Viimeistelyltään ja yksityiskohtien tarkkuudeltaan K5 on erinomaisen siisti ja miellyttävä ase. Euroopassa niin sanottuja parempia taittuvapiippuisia valmistavat pääasiassa pienet asesepänpajat ja vain muutamalla isommalla valmistajalla on hallussaan tämä asetyyppi.. Toinen perusmalli on Extreme, joka on muutoin samanlainen kuin Black, mutta sen piipunpituus on aina 51 senttiä ja piippu on tässä mallissa >> Etummainen jyväjalka on kiinni yhdellä ruuvilla, mutta piipussa ruuvinreikiä on kaksin kappalein. Viritin yksinkertaisesti työnnetään eteen ja jos viritys pitää purkaa, vedetään se takaisin taka-asentoon, tai vaihtoehtoisesti käytetään ase auki, jolloin vire poistuu. Lähtökohtaisesti jalusta tuodaan maahan kolmenkymmenen millimetrin renkailla, mutta koska yläkerta jalustassa on vaihdettavissa, voidaan tässä jalustassa käyttää myös muita renkaita tai kiskokiinnityspaloja
Black-perusmalli on 56 sentin piipulla erittäin tasapainoinen ja sellaisenaan suositeltava, mutta Extreme-malli lyhyemmällä piipulla on näistä parempi sellaisissa tapauksissa, joissa aseessa käytetään vaimenninta. Hintaluokka aseella on jo perusmallina sellainen, että näkemättä ja kokematta monikaan ei tällaista kivääriä itselleen hanki. Kipplauf-kuumeeseen on olemassa vain yksi hoitokeino. Muilla patruunoilla käyntiä ei tahtonut löytyä ja niiden käynti oli 1,5–2 MOA:n luokkaa. << Sako Powerhead Blade oli ainoa tehdaslataus, josta K5:n voidaan sanoa pitäneen. Testiammunnan yhteydessä tuli myös muistutus siitä, että näin kevyessä kiväärissä jo .308 WInchester on rekyyliltään kohtuullisen epämiellyttävä ammuttava ilman vaimenninta. >> Yksi Kipplauf-kiväärien vahvuuksista on niiden sisäsyntyinen purkumahdollisuus osiin. Käytännössä tämä tarkoittaa mahdollisuutta nähdä aseita aseliikkeissä ja mahdollisuutta hankkia ase ilman pitkiä tilausaikoja. Suomeen tuotavat varastomallit ovat kaliipereissa .308 Winchester ja 6.5 Creedmoor, joita saa siis ilman erillistä tilausta. Tämä on näin kevyeltä aseelta todella hyvä suoritus. Kiväärin keveys ja kohtuullisen voimakas patruuna asettaa toisaalta haasteita myös ammuttavuudelle, eli rekyylin hallitsemisella on oma roolinsa aseen käynnissä ja tarkkaa käyntiä haluttaessa perän takana tuleekin olla jämeränä, jotta osumat löytävät toinen toisensa jälkeen samaan osumapisteeseen. Aseyksilön punnittu paino (ilman avotähtäimiä 2,33 kiloa) on hyvin lähellä ilmoitettua 2,3 kilogrammaa, joten tässä aseessa rekyyli on sanalla sanoen voimakas. Lisäksi meikäläisittäin harvinaisempien kaliiperin kohdalla on syytä paneutua huolella patruunasaatavuuteen, jotta yllätyksiä sen suhteen ei tapahdu. Tämä mahdollistaa aseen pakkaamisen pieneen tilaan ja helpottaa kuljettamista ajoneuvoissa tai lennoilla.. Parhaimmillaan Bladen käynti oli 150 metrin ampumaetäisyydeltä 23 milliä, joka kulmaminuuteiksi Hinta: 4 790 € (Extreme-mallin hinta 4 990 €) Paino: 3,33 kg (punnittu, ilman avotähtäimiä ja hihnalenkkejä) Pituus: 97 cm (56 cm piipulla) Kaliiperit: .308 Winchester, 6.5 Creedmoor ja 7x57R MERKEL K5 BLACK käännettynä tarkoittaa 0,53 MOA käyntiä. En voi suositella ketään päätymään kaliiperiin, jonka patruunasaatavuus on rajallinen, etenkin jos patruunoiden lataaminen ei ole osa harrastusta. On kuitenkin tosiasia, että nykyään käytännöllisyys menee usein tyyliseikkojen edelle, joten urakantaiset patruunat ovat erittäin suosittuja näissä taittuvapiippuisissa ja klassisissa kivääreissä myös asetyypin alkulähteillä. Tyypilliseen .308 Winchesterin tapaan tässäkin aseessa käyntiin vaikutti merkittävästi käytetty lataus ja kokeillusta neljästä patruunasta (Sako Powerhead Blade, Federal Trophy Copper, Hornady Outfitter ja Sellier & Bellot Match) vain Sako Powerhead Blade kävi hyvin. Testiase saatiin kokeiltavaksi kaliiperissa .308 Winchester, jota voidaan pitää hienoisena tyylivirheenä tämäntyyppisissä aseissa. Toisaalta sitten ne jotka aseen näkevät ja pitävät Merkel K5:ttä käsissään, saavat hyvin herkästi Kipplauf-kuumeen, johon on olemassa vain yksi hoitokeino. Pienin kasa oli tämä aavistuksen yli puolen kulmaminuutin kasa 150 metrin ampumaetäisyydeltä. Jos taas haluaa K5:n jossain muussa kaliiperissa, on syytä varautua 5–6 kuukauden toimitusaikaan. Merkel K5 Black ja Extreme ovat nyt ensimmäisiä Kipplauf-tyypin aseita tässä eurooppalaisessa keskiluokassa, jotka ovat maahantuojan tuontiohjelmassa. 58 RIISTA KOKEILTUA MERKEL K5 BLACK aina uritettu. Tyypilliseen .308 Winchesterin tapaan tämäkin ase vaikutti olevan kranttu käytettävän patruunan suhteen. Henkilökohtainen suositukseni tämän aseen kaliiperiksi ovat kaliiperit väliltä 6,5–7 milliä. Ampumaratakäynti toteutettiin Riistan tavalle uskollisena, eli ampumamatka on 150 metriä ja tarkkuuskokeet ammuttiin kolmen laukauksen kasoina
Laukauspäätös tapahtuu, kun kohdetta ohitetaan, joten voi tuntua kuin ammuttaisiin suoraan kohti maalia. Tällä kertaa syvennytään läpivetoon. Ase ja piippulinja nostetaan lentoradalle kohteen takapuolelle seuraamaan kohdetta. Lähdettäessä suoritukseen, ase ja piippulinja nostetaan sopivan matkan päähän kohteen takapuolelle, ei liian kauas. Todellisuudessa on saavutettu kiihtyvän liikkeen kautta fysiikanlakeihin perustuva riittävä ennakko suhteessa kohteeseen, sen nopeuteen ja etäisyyteen. Tämä voi johtaa – tai olla johtamatta – onnistumiseen. Tämä voi johtaa ohilaukaukseen kohteen edestä. Erilaisia ammuntatekniikoita ovat läpiveto, tietoinen ennakko ja pull-away (irti kohteesta). Läpivedossa liikutaan hallitusti kohteen takaa sen läpi ja etupuolelle, ennakko muodostuu vartalon liikkeen kautta. 59 RIISTA HAULIKKOKOULU Läpiveto ei ole hallitsematon huitaisu Haulikkoja Kiväärikoulun kouluttajat pitävät Riistassa vinkkinurkkaa. Avain kehittymiseen ampujana on kuitenkin tietoisessa ja tiedostetussa tekniikassa. Metsästäjät käyttävät usein tiedostamattaan harjoitellessaan tai riistalaukaustilanteessa tekniikoita. Laukaus voi mennä ohi myös kohteen lentolinjan ylätai alapuolelta, mutta useimmiten liian kova nopeus johtaa liian suureen ennakkoon. K evään ratakausi on taas askeleen lähempänä. Läpivedossa on tärkeää saada kontakti kohteeseen.. Liikkuviin kohteisiin tarvitaan ennakkoa, joka on tekniikasta huolimatta aina sama. Tukea tähän saa Haulikkokoulu & Kiväärikoulun koulutuksista: kursseilta ja yksityisopetuksesta. Sen voi saavuttaa esimerkiksi läpivetotekniikalla, jota voi pitää myös yleistekniikkana. Läpiveto ei ole hallitsematon huitaisu maalin ohi, vaan lentoradan, kohteen etäisyyden ja liikenopeuden arvioinnin jälkeen suoritettava kontrolloitu aseen ja ampujan liike. Ymmärrys omasta suorituksesta ja sen korjaamisesta kehittyy, kun tiedostaa eri tekniikoiden erot teoriassa ja ryhtyy harjoittelemaan niitä radalla. Tämän jälkeen kuljetaan aseen ja piippujen kanssa kohteen läpi, kiihtyvällä liikkeellä. Tilanteeseen sopiva tekniikkaa riippuu kohteen nopeudesta, etäisyydestä, kulmasta sekä varsinkin oman tekemisen ymmärryksestä. Tästä seuraa, että ammuttaessa voidaan kokea kahta erilaista ennakkoa (visuaalinen ennakko ja todellinen ennakko). www.kivaarikoulu.fi Baschieri & Pellagri -patruunat rekyyliä vaimentavalla Gordonhylsyllä. Mikäli lähdetään liian kaukaa, vaarana on, että kohde ohitetaan liian kovalla nopeudella, jolloin ei synny todellista kontaktia kohteeseen. Läpivedossa, kuin myös muissakin tekniikoissa, on tärkeää saada kontakti kohteeseen. Katso lähin kauppias www.hjorth.fi. Tämän myötä voi ymmärtää virheet ja parannuskohteet ja muuttaa suoritusta
60 RIISTA KIPPLAUF K IP P L A U F Yksinkertaisuuden ja eettisyyden liitto Kertalaukeavia aseita pidetään nykyilmapiirissä kummajaisina, joten ei ole mitenkään eriskummallista, että tavallinen tuulipukukansa ei näe niitä kaikkein vetovoimaisimpana vaihtoehtona metsästyksessä. Kevyt ja helposti kannettava tarkka kivääri on se, mitä näissä olosuhteissa tarvitaan. Teksti ja kuvat A r t o M ä ä t t ä Alpit ja gemssi ovat Kipplauf-kiväärien kotikenttää. Koska markkinointi aseissa nojaa yleensä niiden tulinopeuteen, on selvää, että siitä on muodostunut itseisarvo, jolle nähdään tarvetta lähes jahdissa kuin jahdissa. KIPPLAUF Kuva T u o m o S a a r i k o s k i
Ensimmäisen laukauksen merkitys korostuu, kun sen tiedetään olevan useissa tapauksissa myös ainoa mahdollisuus onnistuneelle riistalaukaukselle. Kokemuksia kertalaukeavista Itselläni kertalaukausaseet alkoivat aikanaan TC Encore Pro Hunter -kiväärillä, jota käytin hirvenmetsästyksessä. Jos ei muuta, niin ainakin ne kannustavat metsästäjää käyttämään harkintaa ja malttia riistalaukauksissa. Manner-Euroopassa tämä tarkoittaa ajojahteja, joissa kohteena on useimmiten vilkkaasti liikkuva villisika. Kyse on metsästyseettisestä ja filosofisesta erosta, jossa otetaan huomioon myös psykologia. Alussa asia jopa ahdisti, sillä tulivoima oli tuohon mennessä ollut elimellinen osa käyttämissäni kivääreissä ja vasta käyttö osoitti, että kertalaukeavuus ei vaikuta käytännössä ollenkaan jahtien tuloksellisuuteen. Tämä on sitä eettisyyttä, mihin suuntaan kertalaukauskiväärit ohjaavat metsästäjän toimintaa ja tämän takia niitä pidetään yleisesti metsästysetiikan kannalta optimaalisina aseina. Kun tiedetään, että ensimmäinen laukaus on ratkaisevassa roolissa ja ainoa mahdollisuus, ollaan sen kanssa myös yleisesti huolellisempia. Tyypillisesti esimerkiksi kyttäysjahdissa keuhko-osuman saanut eläin säntää suoraan osuman saatuaan kohti lähintä suojaa, jolloin sen vauhti on sitä luokkaa, että siihen on liki mahdotonta ampua toista osumaa asiallisesti. Ketun kyttäyspyynti on dynamiikaltaan sellaista, jossa ensimmäisen laukauksen merkitys on korostunut äärimmilleen, eli käytännössä seuraavilla laukauksilla ammutaan lähinnä terveisiä. Keskimäärin ensimmäisen laukauksen rooli metsästyksessä on ratkaisevan tärkeä. Toisaalta ohiammuttu eläin saattaa kirmata matkoihinsa tai vaihtoehtoisesti se saattaa jäädä ihmettelemään tapahtumien kulkua. Riistatilanteissa on hyvin usein liuta käytännön syitä, jonka takia toista laukausta ei ole mahdollista tai mielekästä suorittaa. Jos taustatukea toisen laukauksen muodossa ei ole tarjolla, ei sen varaan myöskään lasketa mitään, edes alitajuisesti. 61 RIISTA KIPPLAUF M etsästyksessä tulinopeutta tarvitaan lähinnä sellaisissa metsästyksen alalajeissa, joissa ammutaan pääasiallisesti liikkuvia kohteita. Jossain vaiheessa homma kuitenkin loksahti kohdalleen ja ase alkoi niittää riistaa tavalla, joka vakuutti minut kertalaukeavuuden hyödyistä. Huolellisuus ensimmäisen riistalaukauksen kanssa on myös synonyymi riistalaukauksen eettisyydelle. Tällöin on myös todennäköistä, että vähänkin epävarma tilanne jätetään mieluummin käyttämättä, kuin otetaan riski ensimmäisen riistalaukauksen osalta. Kipplauf-kaupoilla Kipplauf on siinä mielessä ongelmallinen asetyyppi Suomessa, että niitä ei ole ollut yhdenkään maahantuojan Riistatilanteissa on hyvin usein liuta käytännön syitä, jonka takia toista laukausta ei ole mahdollista tai mielekästä suorittaa.. Seuraava askel kertalaukeavien kanssa oli kettukivääri, jonka rakensin ja rakennutin Stiller Predator -lukkoaktioon. Huonon osuman saanut eläin on taas lähtökohtaisesti ampujan vika, joka olisi vältettävissä huolellisemmalla ampumisella. Varsinaisesti se ei kuitenkaan ollut Kipplauf sanan eurooppalaisessa mielessä, mutta käytännössä se pani ajattelemaan asiat uudella tavalla. Tällöin tulinopeudella on kuin onkin merkitystä. Paikkolaukausten osalta niihin pätee kuitenkin samat lainalaisuudet, eli paikkolaukaus ei välttämättä paranna tilannetta lainkaan ja ainakaan sen onnistumiselle ei ole enää edes sen vertaa takeita, kuin sössitylle ensimmäiselle laukaukselle. Huomion arvoista on kuitenkin se, että myös kettukiväärin kanssa alku oli vaikea, eli kun tulivoimaa puuttui, tuli ensimmäisen laukauksen kanssa hierottua hieman liikaakin ja paikkoja jäi sen takia käyttämättä. Suosion syyt Syy Kipplaufin suosiolle on juuri se tasoitus tai handicap, joka kertalaukeavissa kivääreissä on sisäänrakennettuna ominaisuutena. Toki aina voidaan sanoa, että saman huolellisuuden voi hoitaa myös tulivoimaisemmalla asetyypillä, mutta samanlaista psykologista “kirittäjää” ei tällöin ole olemassa. Tämä pitää sisällään hiivintämetsästyksen, kyttäysmetsästyksen, pääosan hirvikoirajahdeista ja vaikkapa linnustuksen. Käytännössä kaikki sellaiset jahdit, joissa kohderiista on riistalaukausta suoritettaessa aloillaan, ovat toteutettavissa kertalaukeavilla kivääreillä. Kaikissa näissä jahtimuodoissa nopealle paikkolaukaukselle saattaa toki olla tarvetta, mutta vain niissä tapauksissa, että ensimmäisen laukauksen kanssa ei olla huolellisia. Tyypillisesti tämän jälkeen tarjoutuu vain huonoja tai hyvin huonoja mahdollisuuksia paikkolaukauksille, joten on selvää, että ensimmäisen laukauksen laadukkuus on määrittävässä roolissa tapahtumien kulussa. Pieneen ja nopeaan kohteeseen voi käytännössä ampua vain kerran ja laukaus tarkoittaa poikkeuksetta välitöntä pakoreaktiota silloinkin, kun se ei osu. Kertalaukeavat aseet alleviivaavat ensimmäisen laukauksen merkitystä. Tilastollisesti ensimmäinen laukaus on metsästyksessä kaikkein tärkeimmässä roolissa, joten on sanomattakin selvää, että kaikki ne tekijät, joilla tämän ensimmäisen laukauksen onnistumisprosenttia saadaan nostettua, ovat tervetulleita. Tässä päästään kertalaukeavan kiväärin käytön pääkohtaan, huolellisuuteen ja eettisyyteen. Tieto vajavaisesta tulinopeudesta panee metsästäjän yleensä suorittamaan laukauksensa korostetun huolellisesti, sillä nopean toisen laukauksen tarjoama selkänoja puuttuu. Tuolloin otin aseen käyttöön lähinnä siitä syystä, että sen tasapaino ja ergonomia olivat kerrassaan erinomaiset ja ase oli helppo ampua hyvin
Jos asiaan ei enää jakseta paneutua valtavalla pieteetillä edes Saksassa ja Itävallassa Kipplauf-käyttäjien toiVuoristojahdeissa liikkuminen tapahtuu pääosin jyrkkiä rinteitä kiiveten. Tätä samaa kiipeämistä on vuoristojahdeissa luvassa sitten koko jahtipäivän verran.. Kuvien perusteella aseesta on vaikea tehdä johtopäätöksiä, joten näihin aseisiin päätyminen on vaatinut vahvaa perehtymistä. Kevyt, yksinkertainen, pieneen tilaan pakkautuva ja tarkka ase on mitä parhain väline jahteihin kotikulmilla tai reissussa. Merkel K5:n testaaminen vakuutti minut siitä, että seuraava kiväärini on 50-vuotispäivieni vääjäämättä lähestyessä juuri Kipplauf. Tämäkin kuva on otettu kohdasta, joka vastaa korkeuseroltaan kirjoittajan oman metsästysseuran korkeinta vaaraa. Itselleni Kipplauf on se fiinimpi hyvänmielen käyttöase. Asevalinta sinänsä ei ole ongelma tässä Kipplauf-villityksessä, sillä henkilökohtaisesti rajaan vaihtoehdot teollisesti tuotettuihin aseisiin ja olen vahvasti Jäger-sulun kannattaja taittuvapiippuisissa aseissa. Tämä saattaa olla myös syy sille, miksi myös tässä kiväärityypissä on nykyisin hyvin tavanomaista valita käyttöön urakantainen patruuna. Vaihtoehtoja ei siis ole kovin montaa. Näissä patruunoissa on kuitenkin omanlaisensa jumppa, eli käytännössä patruunat on pakko ladata itse, jos mielii saada käyttöön esimerkiksi kulloinkin haluttavia luoteja. Viitisen tonnia kivääriin on iso raha “näkemättä”, joten on sanomattakin selvää, että kauppa ei ole voinut käydä. Nyt HW-Companyn maahantuontiohjelmaan on otettu tämän asetyypin perusmalli, joten metsästäjille avautuu mahdollisuus päästä kosketuksiin tällaisen asemallin kanssa ja tällaisen voi jopa ostaa ilman järkyttävän pitkiä odotusaikoja. Vaikeinta onkin päättää aseeseen sopiva kaliiperi. 62 RIISTA KIPPLAUF tuontiohjelmassa tähän asti. Ja kun aseiden parissa on näinkin pitkään värkännyt, niin koko ajan vahvistuu ajatus siitä, että omien aseiden tulee olla selkeästi jotain käyttötarkoitusta varten, niiden tulee saada raitista ilmaa ja niiden tulee tuottaa tyydytystä käyttäjälleen. K5:n taso taas on sellainen, jossa laatuvaikutelma on riittävä, mutta toisaalta kaikkein edullisimmat asetyypin edustajat eivät kiinnosta juurikaan. Kaliiperi kertalaukeavaan Tyypillisinä tyylipuhtaina valintoina omaan käyttööni voisi pitää 6,5x57R ja 7x65R kaliipereita, jotka ovat tämän asetyypin peruskauraa
Vaakakupissa taas painaa usein myös muut asiat ja itselläni kaliiperin helppous, tuttuus ja yhteensopivuus muiden aseiden kanssa on painoarvoltaan suurempi, kuin marginaalisemmat käyttöön liittyvät asiat. Lisäksi arkea helpottavana tekijänä on tehdaspatruunoiden laaja kirjo. Mielestäni ei juuri mitään. Tämä sulku mahdollistaa todella siron asekokonaisuuden, sillä sulku tapahtuu suoraan piippuun kiilan toimesta. Tällaisen patruunan käyttö vaatii lähtökohtaisesti joko vaimentimen tai suujarrun käyttöä, koska muutoin ampumisesta tulee suoranaisesti kidutusta. On muistettava, että kaikki olisi voinut mennä myös toisin, sillä olihan testaamani ase kaliiperissa .308 Winchester. Lisäksi 6.5 Creedmoor on erittäin suosittu kaliiperi K5:ssä aivan kansainvälisestikin. Tällaiseenkin aseeseen valitsen tietoisesti tyylivirheen tehden kaliiperin 6.5 Creedmoor. Urakantaisten patruunoiden huono puoli taittuvapiippuisissa aseissa on se, että ulosvetäjän kynsi on näissä aseissa hieman monimutkaisempi kuin laippakantaisilla patruunoilla. Oli siis lykky, että Sako Powerhead Blade kävi testiaseessa, sillä ilman sitä koeammunnat olisivat todennäköisesti jättäneet vääränlaisen mielikuvan kyseisen aseen tarkkuuspotentiaalista. Tuntuu toisaalta hölmöltä hankkia kevyt ase, jota sitten suitsitaan erilaisilla lisävarusteilla, jotta siihen saadaan painoa ja mekaniikkaa hillitsemään keveyden myötä vakiovarusteena tulevaa rekyyliä. Jäger-sulku on Suhlin asesepän Franz Jägerin käsialaa vuodelta 1906. Henkilökohtainen valintani asian kanssa muutaman päivän puntaroituani oli se, että tällaiseenkin aseeseen valitsen tietoisesti tyylivirheen tehden kaliiperin 6.5 Creedmoor. Esimerkiksi tuttu ja turvallinen nollakasi on tässä kiväärissä jo hyvin vaativa ammuttava, eikä asia suinkaan helpotu jos käyttöön valikoituu vaikkapa skaalan yläpäätä edustava .300 Winchester Magnum. Kaliiperivalinnassa kannattaa yleisestikin pitää kirkkaana mielessä se käyttö, mihin ase tulee. Tämän takia ammuttua hylsyä ei voi yksinkertaisesti kallistaa pois aseesta laukauksen jälkeen, vaan se pitää poimia erikseen ulosvetäjän kynnen otteesta. Kyse on kuitenkin kertalaukauskivääristä, jossa ensimmäisen laukauksen rooli on avainasemassa. 63 RIISTA. Se on tarkka, pienirekyylinen ja valtavan monipuolinen patruuna, jolla tekee kaiken sen, mitä metsästyksessä tarvitsee kohdallani tehdä. Tämä kaliiperi on kyseiseen asetyyppiin yksiselitteisesti huono, sillä nollakasi ei tee mitään asiaa kovin hyvin. Sen rekyyli on voimakas, ulkoballistiset ominaisuudet ovat marginaaliset ja käyntitarkkuus on yleisesti äärimmäisen patruunakohtaista. Valinnanvaraa kaliipereissa toki on, mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki olisivat yhtä käyttökelpoisia loppukäyttäjän näkökulmasta. Mitä siis .308 Winchester tekee siinä määrin enemmän tai paremmin, että se kannattaa valita kertalaukeavaan 6,5 millin luotia ampuvan kaliiperin sijaan. 63 RIISTA KIPPLAUF mesta, niin miksi minun pitäisi ruveta larppaamaan asian kanssa jossain Napapiirin tuntumassa. Tällöin menetetään yksi Kipplauf-kiväärien tärkeimmistä ominaisuuksista, eli keveys ja mukava kuljetettavuus. Päätöstä helpottaa se, että kyseisen patruunan “ekosysteemi” omassa taloudessani on jo olemassa, eli lataamista varten ei tarvita uudelleenvarustautumista, luoteja löytyy ja lataaminen kyseiseen kaliiperiin on tuttua puuhaa. On syytä muistaa, että K5:n omapaino on vain 2,3 kilogrammaa, joten kyse on todellakin aseesta, jossa rekyyli tuntuu
Testasimme HikMicro Alpex A50T valonvahvistimen. Sen jälkeen tähtäinvalikoima on kasvanut jatkuvasti, ja nyt tarjolla on myös todella käyttökelpoisia edullisemman hintaluokan laitteita. Teksti ja kuvat S a a n a K a m u l a IR-valon asemointi kannattaa testata ennen metsälle lähtöä, jotta valokeila varmasti suuntautuu oikein eikä näkökenttään synny mustaa katvetta. 64 RIISTA KOKEILTUA HIKMICRO ALPEX A50T. 64 RIISTA KOKEILTUA HIKMICRO ALPEX A50T H I K M I C R O A L P E X A 5 T Budjettiluokan pimeänäkötähtäin Pimeänäkötähtäinten käyttö yleistyi räjähdysmäisesti valkohäntäpeuran tihentymäalueille vuonna 2021 myönnetyn poikkeusluvan myötä
IR-valo osoitetaan tyypillisesti kohteeseen erillisen lampun avulla. Suurennoksen säätö ja valikon selaus, sekä valintojen tekeminen valikossa tapahtuvat vasemmasta tornista. Tähtäin on kokonaisuudessaan intuitiivinen ja helppokäyttöinen. Päältä löytyy kolme painiketta: on/off -kytkin, kuvauskytkin ja yö/päivä -kytkin. Lämpötähtäimestä on myös etua riistalaukauksen jälkeisessä eläimen etsinnässä, koska esimerkiksi maassa makaava kuollut peura loistaa hehkuvana pitkään ampumisen jälkeenkin. Alpex A50T:ssä on 30 mm runkoputki ja se asennetaan kiväärin päälle tavallisen kiikaritähtäimen tapaan. 65 RIISTA KOKEILTUA HIKMICRO ALPEX A50T V alonvahvistintähtäin nimensä mukaan vahvistaa jo olemassa olevaa valoa ja pimeällä se pystyy käyttämään hyväkseen silmälle näkymätöntä infrapunavaloa. Se toimii optisella 1920×1080 CMOS-kennolla ja tarjoaa tavallisen värillisen kuvan päiväsaikaan ja klassisen mustavalkoisen näkymän pimeällä. Kuvan tarkennus tehdään tähtäimen etuosaa kiertämällä. Oikealla olevassa tornissa on USB-portti ja akkukotelo on sijoitettu keskitorniin. Tarkennusrengas oli testikappaleessa todella jähmeä. Laitteen akkukesto on erittäin hyvä ja yhdellä CR123A-akulla saa valmistajan mukaan jopa 12 tuntia käyttöaikaa. Käyttöliittymä on saatavilla suomen kielellä, mikä helpottaa huomattavasti valikon käyttöä. Tehokkaat ampumamatkat ovat lämpötähtäimellä pitempiä, koska infrapunalampun kantama asettaa omat rajoitteensa valonvahvistimen käytölle. Valonvahvistin on kuitenkin lämpötähtäintä selvästi edullisempi vaihtoehto, ja moneen tilanteeseen ja tarpeeseen täysin riittävä. Tähtäin vaikuttaa voimistavan kontrastia ja reunaalueita.. Kahden napin samanaikaisella painalluksella voidaan vaihtaa esiasetettuja kohdistusetäisyyksiä. Valonvahvistin on toisaalta herkempi sakealle vesija lumisateelle sekä sumulle, koska tällöin valo kilpistyy ilmassa olevaan ylimääräiseen massaan, eikä saavuta kohdetta yhtä tehokkaasti. Käännökset ovat pääasiassa ymmärrettäviä ja valikko rakenteeltaan selkeä. Tähtäin voidaan lisäksi kiinnitKäyttöliittymä on saatavilla suomen kielellä, mikä helpottaa huomattavasti valikon käyttöä. HikMicro Alpex A50T HikMicro Alpex A50T on infrapunavaloon perustuva digitaalinen pimeänäkötähtäin. Valonvahvistimella risut, muu kasvillisuus ja esimerkiksi peurojen sarvet erottuvat selkeästi, kun taas lämpötähtäimellä ne saattavat puolestaan jäädä kokonaan huomaamatta. Hyvälle lämpötähtäimelle sumu ja sade eivät kuitenkaan ole este ja lämmönlähteet erottuvat selvästi. Kiinalainen HikMicro tarjoaa kiinnostavan pimeänäkötähtäimen hieman reilun tuhannen euron hintaan. >> Päivä-asetuksella tähtäimestä näkyy värillinen kuva
Suomen olosuhteissa ja pimeällä passittaessa ei pitkille matkoille toisaalta ole tarvettakaan, joten Alpex A50T ominaisuudet ovat käyttötarkoitukseensa täysin riittävät. Käyttökelpoiset toiminnot Tähtäimen kohdistaminen radalla on erittäin helppoa Zoom and freeze toiminnon avulla. Testitähtäimen mukana tulleen valon aallonpituus oli 850nm, mutta saatavilla on myös niin sanottu “mustan valon”, eli 940nm aallonpituuTähtäimen kohdistaminen radalla on erittäin helppoa Zoom and freeze -toiminnon avulla. Tähtäimen maksimissaan nelinkertainen suurennos ei siis riitä pitkille etäisyyksille kohdistamiseen Zoom and freeze -toiminnon avulla. Pakkaus sisältää tähtäimen, aloitusoppaan, puhdistusliinan, USB-C kaapelin, CR123A paristot, kuljetuslaukun, IR-lampun, IR-lampun akut, laturin, sekä kiinnikkeen IR-valolle. 66 RIISTA KOKEILTUA HIKMICRO ALPEX A50T tää varavirtapankkiin USB-johdon avulla, jolloin käyttöaika on käytännössä rajaton. Tähtäin vaikuttaa hyvin viimeistellyltä ja se on IP67-luokiteltu, eli pölyja vesitiivis. KOKEILTUA HIKMICRO ALPEX A50T. Tämän jälkeen tähtäin tekee laskelmat ja siirtää ristikon oikeaan osoitteeseen. Valo on tehokkaimmillaan noin 100 metriin ja riittävä ampumiseen noin 150 metriin asti. Kohdistuksia voi tallentaa useille eri matkoille, jonka jälkeen haluttu etäisyys voidaan ampumatilanteessa valita helposti esiasetetuista vaihtoehdoista. Testilaukaukset ammutaan tauluun ja suurennosta apuna käyttäen siirretään ristikko iskemien kohdalle, jonka jälkeen määritetään haluttu osumakohta. Kohdistuksia voi tähtäimeen tallentaa myös eri kaliipereille, mikäli tähtäintä on tarkoitus siirtää pikajalan avulla eri kiväärien välillä. Pidemmällekin sillä voi toki tähystää, mutta eettisen riistalaukauksen tekeminen vaikeutuu huomattavasti. Tähtäimen kohdistaminen on vaivatonta 150 metriin asti. Kahteensataan metriin se vielä onnistuu, mutta vaatii jo hieman enemmän kärsivällisyyttä. Pimeällä myös infrapunalampun kantama asettaa käytännön ampumamatkalle rajoitteensa. HikMicro Alpex A50T suositushinta on 1 099 euroa
Digitaalisissa tähtäimissä monille metsästäjille yksi kiinnostavimmista ominaisuuksista on mahdollisuus ottaa riistatilanteesta videoja valokuvaa. Tällöin kaappiin ei jää makaamaan potentiaalisesti tuhansia maksanut laite. 67 RIISTA KOKEILTUA HIKMICRO ALPEX A50T den, lamppu. Toinen Alpex A50T:n potentiaalinen käyttäjäkunta ovat yötähtäimen käytöstä kiinnostuneet poikkeusluvan alueella passittavat valkohäntäpeuran metsästäjät, jotka eivät poikkeusluvan päättymisen pelossa uskalla tai halua laittaa tähtäimeen kiinni suuria summia. Varsinaista kritisoitavaa emme jähmeän tarkennusrenkaan lisäksi tämän hintaluokan laitteesta keksineet. IR-valon valokeilaa voi säätää sopivaksi lampun etuosaa kiertämällä. Kuva on hämärässä hämmästyttävän tarkka ja pimeällä infrapunavalon kanssa niin ikään vakuuttava. Myös pienten eläinten silmät erottuvat selkeästi.. Edullisemman hintaluokan tähtäin on myös ajatuksen tasolla helpompi myöhemmin siirtää esimerkiksi supikoiran pyynnin tai SRVA-tehtävien apuvälineeksi. Peura 850nm aallonpituuden infrapunavalossa täysin pimeällä noin 80 metrin päässä. 940nm valo on täysin näkymätöntä valoa, mutta tarjoaa hieman heikomman keilan. Kenelle. Tähtäin kohdistettiin ensin radalla päivänvalossa kahteensataan metriin asti, jonka jälkeen sen kanssa käytiin peurakytiksellä hämärästä myöhäiseen iltaan ja aina täysin pimeään asti. Supikoiran arvo on tyypillisesti metsästäjien silmissä matala, joten kalustoonkaan ei välttämättä olla valmiita laittamaan kiinni suuria summia. Kuvat ja video voidaan reaaliaikaisesti tallentaa myös suoraan ulkoiseen laitteeseen. Testin aikana kuvaustoiminnot todettiin erittäin helppokäyttöisiksi ja tähtäin toimi yhdessä puhelimen kanssa moitteetta. Valonvahvistimelle tyypillistä on, että silmät loistavat kuvassa kirkkaana. Kiinalaisvalmisteisuuden aiheuttamat ristiriitaiset tunteet jääkööt jokaisen omaksi ratkaistavaksi. HikMicro Alpex A50T yllätti positiivisesti testin aikana. Alpex A50T on eittämättä kiinnostava yötähtäin erityisesti budjettitietoiselle supikoiran metsästäjälle. Paljaalla silmällä ja tavallisella kiikaritähtäimellä ei enää nähnyt mitään, mutta Alpex A50T:n avulla pystyi ampumaan kaksi tarkkaa ja tehokasta riistalaukausta. Länsinaapurista mallia ottaen Alpex-tähtäin voisi tarjota myös tuholaistorjuntaan apuja: pienoiskiväärin päälle asennettuna siitä saa maatilojen tai teollisuuskiinteistöjen rottaongelman torjuntaan tehokkaan lisän. Tähtäin teki tehtävänsä toivotulla tavalla, emmekä testin aikana kokeneet yhtäkään toimintahäiriötä. Yhdistämistä varten on ladattava HIKMICRO Sight -sovellus. Tähtäin voidaan myös yhdistää Bluetoothilla matkapuhelimeen tai tablettiin, jolloin ulkoinen laite toimii monitorina. 850 on hieman tehokkaampi, jolloin se valaisee paremmin kuin 940, mutta 850nm aallonpituuden sanotaan olevan mahdollisesti jokseenkin näkyvää riistaeläimille. Alpex A50T:llä tallennus tapahtuu tarkkuudella 1440x1080, laitteessa on sisäänrakennettua muistia 64 GB ja tiedostot voidaan siirtää USB-johdon avulla tietokoneelle. Peurat olivat tähtäintä testattaessa varuillaan ja katselivat jatkuvasti passikopin suuntaan, mutta varmuudella ei voida sanoa oliko kyse valosta vai hajuista. Käyttö oli parin videon ja ohjekirjan nopean selaamisen jälkeen hyvin vaivatonta. Alpex A50T on eittämättä kiinnostava yötähtäin erityisesti budjettitietoiselle supikoiran metsästäjälle
Näitä ovat keinotekoiset valonlähteet ja kohteita valaisevat laitteet sekä peilit ja muut häikäisevät laitteet Villisika on siis poikkeus, jonka myötä kiinteän valonlähteen käyttö ruokintapaikalla on sallittu. Teksti ja kuvat A r t o M ä ä t t ä Lämpötähtäimenä toimivat joko erilliset aseeseen kiinnitettävät tähtäimet, kuten kuvan Burris BTS 50. Sanatarkasti tämä metsästyslain 33§ kuuluu seuraavasti: Metsästyksessä on yleisesti kielletty seuraavien pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttö: yöammuntaa varten tarkoitetut tähtäyslaitteet, jotka elektronisesti suurentavat tai muuttavat kuvaa. Poikkeuksen tähän tekee villisika, jonka kohdalla 33§ 2 momentti antaa seuraavan mahdollisuuden: Edellä 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetusta keinotekoisen valonlähteen käytön kiellosta voidaan kuitenkin poiketa käyttämällä kiinteää keinovaloa villisian metsästyksessä ruokintaEL E K T R O O P T I I K A N T U L E V AIS UU S paikalla. 68 RIISTA ELEKTRO-OPTIIKAN TULEVAISUUS L ähtökohtaisesti kaikki kuvaa elektronisesti muuttavat tähtäimet ovat kiellettyjä metsästyksessä. Mikä on antanut buustia näiden käyttöön ja millainen on näiden laitteiden tulevaisuus. Edelleen sen metsästyksessä yöammuntaa varten tarkoitetut tähtäyslaitteet, jotka elektronisesti suurentavat tai muutElektrooptiikka rynnii metsästyksessä Viimeiset vuodet ovat olleet elektro-optiikan esiinmarssia. Kyse on optisista laitteista, joilla tuodaan valo pimeään ilman näkyvää valoa. Tämän lisäksi yleinen laite on niin sanottu clip-on, joka kiinnitetään tavalliseen tähtäinkiikariin ja jota voi käyttää myös katselulaitteena.
Poikkeusluvanvaraista on ollut myös nyt pari vuotta kestänyt elektro-optiikan käyttökiellon höllennys valkohäntäpeuran metsästyksessä. Tämä tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että näitä laitteita myös käytetään. Poikkeusluvat vaativat aina vankat perusteet ja jos perusteita ei ole esittää, ei poikkeuslupaa myönnetä. Metsästäjien mielissä parin vuoden mittainen poikkeuslupa peuran osalta on nähty jossain määrin eräänlaisena “roll-over” säännöksenä, joka saa liki automaattisesti jatkoa tulevina metsästyskausina. Näiden käyttöön on kuitenkin myönnetty poikkeuslupia, jolloin yötähtäimiä on mahdollista käyttää tiukkojen reunaehtojen puitteissa. Supikoiran kohdalla keinovalikoimaa on lisätty valikoidusti, joka tarkoittaa juuri yökäyttöön tarkoitettuja tähtäimiä, mutta ei esimerkiksi räjähteitä tai myrkkyjä. Maailma menee eteenpäin ja teknologia tulee metsästäjillekin alati laajemmalla rintamalla. Elektro-optiikan käytön tulisikin olla metsästäjien oman eettisen harkinnan varassa, eikä lain tulisi ottaa tässä asiassa moraalinvartijan roolia. Ei nimittäin ole mitenkään mielekästä, että yleinen käytäntö loittonee lainsäädännöstä kiihtyvällä tahdilla. 69 RIISTA ELEKTRO-OPTIIKAN TULEVAISUUS tavat kuvaa, ovat kiellettyjä. Kaikki muu perustuu poikkeuslupiin ja esimerkiksi peuran osalta nykyisen poikkeuslupakäytännön jatkuminen vaikuttaa tällä hetkellä vähintäänkin epävarmalta. Jossain vaiheessa elektro-optiikan roolin vahvistuminen nähtäneen myös lainsäädännöllisesti sellaisena, että EU:n luontodirektiivin avaaminen tältä osin on välttämätöntä. Aikanaan Saksa ei sallinut valaistulla ristikolla varustettujen tähtäinkiikarien käyttöä, mutta nykyään tällaista ei juuri edes muistella. Selkein poikkeus metsästyslain asettamiin rahoituksiin tapahtuu supikoiran kohdalla, jonka status on muuttunut riistaeläimestä haitalliseksi vieraslajiksi. Näin asia ei kuitenkaan välttämättä ole. Suomen metsästyslainsäädäntö seuraa EU:n luontodirektiiviä ja se rajaa metsästyksessä kiellettyjä välineitä tai menetelmiä. Lämpötähtäimistä poiketen erilliset katselulaitteet ovat sallittuja metsästyksessä ja ne ovatkin suosittuja spottaus-välineitä. On siis hyvinkin mahdollista, että jatkossa poikkeuslupia saadaan ainoastaan villisian metsästykseen ja valkohäntäpeuran kohdalla yötähtäinten käyttö jää historiaan. Riistakeskus on myöntänyt poikkeuslupia Metsästäjäliitolle tutkimusperusteella, mutta tämäkään ei ole automaatio, vaan tätä lupaa on pitänyt erikseen hakea ja vain poikkeusluvassa mukana olleilla metsästysseuroilla on ollut näiden laitteiden käyttöön lupa. Elektro-optiikan valtavaa esiinmarssia voidaan oikeastaan jopa hieman ihmetellä sitä taustaa vasten, että ainoastaan supikoiran metsästyksessä näiden käyttö on poikkeuksetta sallittua. Laitteita on myyty aktiivisesti ja niitä on myös ostettu isolla rahalla. Kaikki muu perustuu poikkeuslupiin ja esimerkiksi peuran osalta nykyisen poikkeuslupakäytännön jatkuminen vaikuttaa tällä hetkellä vähintäänkin epävarmalta. Tämä on avannut keinovalikoimaa siten, että supikoiran kohdalla kyse ei ole enää varsinaisesti metsästyksestä, joten valojen, yötähtäinten ja esimerkiksi “mankan” käyttö houkuttimena on nyt sallittua. Viime vuosina elektro-optiikkaa on markkinoitu aggressiivisesti ja useat laitevalmistajat ovat siirtäneet painopistettä tähän uuteen tuoteryhmään, jossa markkina vetää eri malliin, kuin perinteisessä ja staattisemmassa optiikkamarkkinassa. Kohteen löytäminen esimerkiksi pellolta on helppoa ja antaa aikaa valmistua riistalaukaukseen.
Laita kuivatut sienet likoamaan valkoviiniin. 3. Keitä kokoon, kunnes puolet nesteestä on jäljellä. 3. Ripottele desi juustoraastetta lihojen päälle. Lisää smetana lusikallinen kerrallaan ja keitä kastiketta kokoon. PURKKIHIRVIMAKARONILAATIKKO NELJÄLLE 200 g tummaa makaronia 250 g purkitettua hirvenlihaa 2 salottisipulia 2 kananmunaa 2 dl maitoa 2 dl kermaa 1 tl paprikajauhetta 1 tl valkopippuria 3 dl juustoraastetta, mustaleimaa nokare voita 1 lihaliemikuutio 1. 2. Ota sopiva uunivuoka ja voitele se voilla. Kuullota sipulisilppua muutama minuutti keskilämmöllä. 70 RIISTA RIISTARUOKA Ohjeet ja kuva J u h a J o r m a n a i n e n Makaroonilaatikko purkkihirvestä Makaronilaatikko on arkiruokien klassikko. Kaada lihojen päälle loput makaronit ja loppu juustoraaste. Laita takaisin jäähtyneelle pannulle ja sekoita persiljasilppu mukaan. 2. Lisää pannulle valkoviini, jossa sienet on liotettu ja kaksi desiä lihalientä. Mausta seos valkopippurilla ja paprikajauheella. Valuta makaronit ja anna niiden hieman jäähtyä. Jäähdytä sipulisilppu ja sekoita hirvenlihaan. Valmista kastike ja lisäkkeet sillä aikaa, kun makaroniloota kypsyy uunissa. Kun kastike alkaa saota, ota kattila liedeltä ja aja kastike sileäksi sauvasekoittimella. SIENIKASTIKE JA LEIPÄMURU 2 kourallista kuivattuja sieniä 2 dl kuivaa valkoviiniä 2 dl mietoa lihalientä 1 – 2 prk smetanaa 1 pieneksi silputtu salottisipuli 4 viipaletta hyvää ruisleipää pieniksi kuutioiksi leikattua reilusti voita 1 dl hienonnettua persiljaa pihlajanmarjahyytelöä 1. Tarkista suola ja pidä kastike lämpimänä. Keitä makaronit lähes kypsiksi suolalla maustetussa vedessä, jossa on lihaliemikuutio. Purkitettu riista sopii mainiosti tähän suomalaiseen suosikkiin ja maistuu myös niille, jotka eivät ole riistaruokien ylimpiä ystäviä. Leikkaa hirvenlihasäilyke pieniksi paloiksi. Lusikoi vuokaan seuraava kerros makaroneja ja lihaa ja desi juustoraastetta. Lusikoi vuoan pohjalle makaroneja ja niiden päälle kerros hirvenlihaa. Kuullota sipulisilppua muutama minuutti keskilämmöllä voissa. Purista turvonneista sienistä liika neste kattilaan ja ruskista sieniä kuumassa voissa muutama minuutti. Paista pieniksi hakattuja leipäkuutioita runsaassa voissa kuumalla pannulla, kunnes ne ovat rapeita. Silppua salottisipulit pieneksi silpuksi. 4. Sekoita munat, maito ja kerma kulhossa ja mausta suolalla. Nosta leipämurut talouspaperin päälle ja taputtele niitä liika rasva pois. Kaada munamaitoseos vuokaan ja paista evästä 200-asteisen uunin alatasolla tunnin verran. Kuivatut tatit ja suppilovahvaerot sopivat erittäin hyvin tähän soosiin.. Syksyllä homma onnistuu tuoreista sienistä, talvella käytämme kuivattuja sieniä
71 RIISTA RIISTARUOKA Yhteistyössä kotigastronomi.fi – ammattilasten mausteet kotikokeille
72 RIISTA VIIMEINEN SANA Laturaivo Viimeinen sana Teksti r e i s k a n a a p u r i v a a r a Kuvitus B e n j a m i n H o k k a n e n
Tämän jälkeen mies kuljetettiin paareilla ambulanssiin, joka lähti pillit soiden kohti sairaalaa. Otin silmälasit päästäni katsoakseni, että huurtuvatko ne hengityksen alla ja riemukseni huomasin, että kyllä, henki pihisi, mutta ihmettelin, että miten ihminen voi maata tajuttomana ladulla. Kerrankin kettukytis, joka oli ohi nopeasti ja tehokkaasti. Ketun haukahtelu viereisessä metsässä sai kuitenkin huomioni kiinnittymään sen suuntaan ja eipä aikaakaan, niin kettu tuli korven suunnasta hiihtolatua pitkin ilman aikomustakaan pysähtyä haaskalle. Kyseessä oli siis ikivanha hiihtokisa, jonka sarjojen voitto toi kylän hiihtoniiloille mainetta ja kunniaa siinä määrin, että he pääsisivät taas sen myötä antamaan seutukunnan suksikauppiaille asiantuntijaneuvoja ja hiekoittamaan suksikauppaa saaden kauppiaat näyttämään asiantuntemattomilta heidän paatoksensa rinnalla. Vihellyksellä sain ketun pysähtymään hetkeksi, jolloin pääsin ampumaan ja kettu putosi paikoilleen. Olisipa samaa voinut sanoa toisesta paikalle päätyneestä hiihtäjästä, joka päätti purkaa ahdistuksensa pieksämällä allekirjoittanutta sauvalla, jonka hän sai katkaistua osumalla kivääriini. Jouduin kuitenkin käskytettäväksi ja selittämään tapahtumat pidemmän kaavan kautta. Kiljuva nainen oli saanut itseään kasaan sen verran, että hän huusi ensimmäisenä saapuvalle ensihoitajille: “Tuo hullu on ampunut hiihtäjän.” Tässä vaiheessa päreeni paloi ja karjuin takaisin: “Täällä on ammuttu vain kettu ja tämä hiihtäjä on lyönyt päänsä.” Ensihoitajat tekivät taikojaan ja tajuton avasi silmänsä, mutta oli kohtuullisen reagoimaton ympäristöön. Mieluummin en näkisi enää koko kottaraista, joten minulla ei ollut asian suhteen vaatimuksia, eli ehkäpä tämä hässäkkä olisi nyt käsitelty. Paitsi sauvan korvaamista nainen oli kuulemma esittänyt, kun olin tämän koko homman järjestänyt murhanhimoissani… “Täällä on verta!”. Hangesta kaivettu kettu ja virkoamassa oleva hiihtäjä kuitenkin osoittivat tarinani todenmukaisuuden, joten tianne rauhoittui. Luoti oli toiminut kuten piti, mutta turkiksen tekeminen tästä yksilöstä vaatisi hieman parsimista. Samaan aikaan korvesta päin kuitenkin kuului ääntä ja suureen ääneen ihmettelyä. Paiskasin ketun hankeen ja pahat ajatukset kävivät mielessä. Ei kulunut kuin pieni tovi, niin olin tajun menettäneen hiihtäjän kanssa otsavalojen valokeilassa, jonka jälkeen toinen naisista alkoi kiljua suoraa huutoa. Otin kettua hännästä ja painelin latupohjaa pitkin tien suuntaan. Tässä vaiheessa soitin hätäkeskukseen ja pyysin apua paikalle. Kiivettyäni torniin aloin ihmetellä hiihtoladun varressa olevaa möykkyä, mutta arvelin sen olevan latukoneen keräämää lunta, johon kylältä päin tuleva vastavalo teki varjon. Rajat sietokyvylläni olivat kuitenkin tulleet täyteen ja nautin erityisen paljon niistä päivistä, kun Leila painui omaan huusholliinsa tekemään jotain luomusaippuoitaan. “Täällä on verta!” huusi toinen hiihtäjistä ja toinen naisista kauhisteli asiaa suureen ääneen. Nyt keväisiä kierroksia otti Leila, joka sahasi edelleen allekirjoittaneen ja oman huushollinsa väliä. Kettujen kyttäys oli tänä keväänä taas tuottanut tulosta, joten Leilan häivyttyä nakkasin kiväärin auton takakonttiin ja painelin kytikselle. Toinen naisista jättäytyi taaemmas ja kaivoi esiin puhelimensa ja hän soitti ilmeisesti hätäkeskukseen. Samaan syssyyn paikalle tuli sitten poliisi, joka oli lähtenyt paikalle sillä oletuksella, että täällä olisi ammuttu miestä, mutta matkan varrella tieto oli muuttunut sekavammaksi. Seuraavana aamupäivänä puhelin soi ja soittaja oli tällä kertaa tuttu poliisi, joka kysyi, josko olisin tekemässä jotain ilmoitusta päälle käyneestä naisesta. Alkuvaiheen huuma oli omalta osaltani ohimennyttä elämää, sillä Leila oli alkanut näyttää kaikkia niitä konstejaan, joiden takia hälytyskellot olivat alkaneet soimaan. Kiljumisen seasta kuului “öärranjumala”, sen jälkeen kuului sana “ampunut” ja lopuksi “kuollut”. 73 RIISTA VIIMEINEN SANA M aa oli Lärsäkössä kahdella karvalla ja sen myötä hullut olivat pörröimmillään. Oletin, että aukolle laskeva mäki ja siinä saatu vauhti olisi johtanut hiihtäjän kaatumiseen pellon puolella ja hän olisi kaatunut ja lyönyt päänsä. Kesti tovin, että ambulanssi tuli paikalle tien varteen, josta oli vain noin parikymmentä metriä onnettomuuspaikalle. Hoppuhan siinä meinasi tulla, sillä oli hädin tuskin saanut vehkeet valmiiksi, kun piti ruveta jo ampumahommiin. Päätin latupohjalle päästyäni, että en palaisi samaa reittiä takaisin, vaan kävelisin latupohjaa pitkin tien varteen ja siitä autolle. Kettu oli ottanut täysosumaan ja sen kyljessä oli ammottava reikä. Mennessäni hakemaan raatoa ladulta, oli lumi viheliäisen upottavaa moottorikelkkajäljen ja ladun välillä. Kävellessäni latupohjaa huomioni kiinnittyi lumikasaoletettuun kohteeseen, joka paljastuikin maassa makaavaksi hiihtäjäksi. Vähät minä muistin sitä, että haaskan takaa oli avattu kevättalven komeimmille keleille hiihtolatu Lärsäkön maljaa varten. Oli eteerisiä öljyjä, joilla hoidettiin kaikkia vaivoja ja oli kaiken maailman salaliittoteorioita, joiden perässä ei meinannyt pysyä. Oliko tässä nyt taas yksi niistä ladunvarteen tuupertuneista, joiden pumppu ei ollut kestänyt hiihtäjän innokkuutta. Yritin selittää, että ei tässä ole ketään ammuttu, vaan hiihtäjä oli tajuttomana todennäköisesti kaaduttuaan ja apu olisi tulossa paikalle. Tavanomaiseen tapaan alkoi jumppa osoitteen kanssa, joka taas vaati selitystä siitä, että missä kohtaa Lärsäkköperäntietä oltaisiin. Tätä tuki myös se, että hiihtäjän otsavalo oli kaulalla ja sen paristokotelo oli auennut. Omassa takaraivossani kalvoi vain ajatus siitä, että onneksi se kettu tuli ammuttavaksi heti ja onnekseni en valinnut lyhintä reittiä takaisin autolleni, vaan sen kantavamman pohjan, josta onnettomuuden uhri löytyi. Kallistin vatsallaan makaavan ruhon kyljelleen ja yritin kokeila pulssia, mutta omasta kiihtymyksestäni johtuen en saanut mitään tolkkua sykkeestä. Lopputulema koko hässäkässä oli se, että löytämäni hiihtäjä oli lennätetty saman tien yliopistolliseen sairaalaan leikkaukseen ja hänen selviytymisensä oli ollut minuuteista kiinni
74 RIISTA KOKEILTUA LÄMPÖLIIVI 4/2023 S E U R A A V A S S A R II S T A SS A 19.5. Metsällä kuuron koiran kanssa youtube.com/riistalehti instagram.com/riistalehti facebook.com/riistalehti
EL RANGE URAAUURTAVAA TARKKUUTTA SEE THE UNSEEN H-04E-US_Riista_230x297_FI.indd 1 H-04E-US_Riista_230x297_FI.indd 1 20.03.23 12:21 20.03.23 12:21 s.48 MERKEL K5 BLACK s.56 HIKMICRO ALPEX A50T s.64 NO. 3 4 SISÄLLYS SÄRMÄ TSL-LÄMPÖPUKU. 3 2023 ”Kun emme näe enää vaivaa, saamme kokea yhä harvemmin vaivan tuoman nautinnon.” S
Nro 3/2023 – 11,50 € Nro 3/2023 – 11,50 € R I I S T A T E ST A A PAL-VKO 2023-20 710640-2303 RII ST A 3/2 02 3 KORKEAVARTISET METSÄSTYSKENGÄT Varusteet SÄRMÄ TSL-LÄMPÖPUKU Optiikka HIKMICRO ALPEX A50T Aseet MERKEL K5 BLACK Hirvien laskemista yläilmoista KAHDEN TUPSUKORVAN KAATAJA Pitkässä testissä Sako S20 VILLISIKAA RUOTSIN RIISTAMAILLA