Eränkävijän laavut Metsästyksen erikoislehti – 100 % metsästystä 9/ 2018 9,20 € Remington Model 700 AWR • Ultracom R10 • Haix Nepal Pro Suomalaiset hurahtavat linnustukseen Vaikuttaako metsästys riekkokantoihin. Mäyräkoira on kunkku peurajahdissa Näin teet perinteisen rakotulen Kota on mainio asentopaikka
Kaikkien kuvan lähettäneiden kesken arvomme Zeiss Conquest HD -katselukiikarit. Lähetä kuva osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi Julkaisemme kuvia syksyn Riista-lehdissä Kilpailu Riistan lukijoille sä Voita Zeiss Conquest HD -katselukiikari. Lähetä kuva, miten käytät kiikareita jahdissa
KU VA T Ze is s
Avotulimajoitteet 74 Smeds, kädentaidot kulkevat suvussa. KU VA T A rt o M ää tt ä KU VA P ek ka Ju nt ti Testissä Zeiss V4 -kytisputket Riista_04-05-Sisalto-Paakkari_PM.indd 4 Riista_04-05-Sisalto-Paakkari_PM.indd 4 22.10.2018 13.23.33 22.10.2018 13.23.33. 5 Pääkirjoitus 6 Metsästys ei vaikuta riekkokantoihin 8 Hellekesä laskee hirvikantoja. 9 Varusteet kannattaa päivittää nyt 10 Kauris vetää metsästäjiä Ahvenanmaalle 11 Riistaeläimenä ilves 12 Suomaiset ovat kanalintuhulluja 16 Henkilökuvassa aseseppä Smeds 22 Vauhdikas ajokoira idästä 26 Mäyräkoira valloitti peurajahdin 34 Testissä Ultracom R10-koiratutka 36 Haix Nepal Pro jahtipoluilla 39 Huollettu kumisaapas kestää 40 Pekka Juntin kolumni 42 Testissä metsästäjän avotulimajoitteet 53 Näin teet perinteisen rakotulen 56 Kota on mainio asentopaikka 60 Testipenkissä Remington AWR-kivääri 64 Kiväärikaliipereitten uusjako 70 Näin huollat vanhan puolarin 74 Zeiss V4-sarjan kytisputket testissä 78 Nyt haudutetaan hirvipataa 82 Viimeinen sana 42 16 Tässä numerossa • 9/2018 KU VA Jo el A ho la Laavu on metsästäjän perinteinen majoite
TEKIJÄT Joel Ahola Veikka Gustafsson Panu Hiidenmies Juha Jormanainen Pekka Juntti Tuomo Karsikas Mikko Lamminpää Kari Lindholm J. No, kenen isi tai äiti metsästää. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Käsiä nousee kahdesta kolmeen. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. Suomessa on noin 300 000 metsästäjää, jotka saavat kuudesti vuodessa havuselluun painetun Metsästäjä-lehden. Naapurissa linja on aivan toinen muun muassa rauhoitusten suhteen. TOIMITUS Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@riistalehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Mommo p. Perinne ei näytä jatkuvan, pappakin asuu kaukana, metsästäjät hiipuvat. Ja kaikki tämä siksi, että myös tulevaisuudessa olisi metsästäjiä. Tulos on huolestuttava, olemme menettämässä vähin ääniin tulevaisuuden metsästäjät. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. O len vieraillut parin vuoden ajan kouluissa kertomassa metsästyksestä. Tästä vapautuvat rahat (puhuttaneen miljoonista. VUONNA 2018 ILMESTYY 10 NUMEROA, JOISTA 1 JULKAISTAAN TUPLANUMERONA Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 € (sis. OSOITTEENMUUTOKSET, TILAUKSET JA LASKUTUS Tilaajapalvelu p. Tuo kaikki on hyvää ja tärkeätä, mutta puuhastelua ongelman massiivisuuden rinnalla. Silloin singahtaa ilmoille 10-15 käpälää. Nyt vaaditaan tekoja, uusia ideoita, isoja päätöksiä ja rahaa. Pekka Mommo pekka.mommo@riistalehti.fi Mielestäni avainasemassa on Riistakeskus ja se mihin muun muassa luparahat kohdennetaan. Luovutetaan koiria nuorille metsästäjille, on Metsoleirejä ja tutustumisia. Metsästäjäliitto ja seurat koittavat tehdä asialle jotain. www.facebook.com/riistalehti Napanuora katkeamassa Ja vielä… Suomessa tutkitaan riistakantoja todella vähän Ruotsiin verrattuna. alv. Vain yksi lehti ilmestyisi paperilla ennen jahtikautta. muodossa. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. alv. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Kyllä, painaminen ja posti on kallista) ohjattaisiin vuosittain suoraan nuorisotyöhön. Kun kysyn koululaisilta, kuinka moni on käynyt jahdissa. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. Yksi tai ei yhtään kättä nousee. Mitäpä jos Metsästäjä-lehti tehtäisiin jatkossa sähköisessä Riista_04-05-Sisalto-Paakkari_PM.indd 5 Riista_04-05-Sisalto-Paakkari_PM.indd 5 22.10.2018 13.23.36 22.10.2018 13.23.36. (03) 42 465 335 tilaajapalvelu@riistalehti.. Rahat, mitkä kilahtavat nyt mm. Olemme menettämässä vähin ääniin tulevaisuuden metsästäjät. postin kirstuun, pitää laittaa nuoriin. Se ei valitettavasti riitä. ”Ei ne nykynuoret” valituksen voi lopettaa tuloksettomana. Sama kaava toistuu luokasta toiseen. Sillä pyörittäisi melkoista koulurumbaa vuodesta toiseen koko Suomessa. www.riistalehti.. Utelen lisää; kenen pappa käy jahdissa. 040-7229 808 pekka.mommo@riistalehti.fi JULKAISIJA Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 TOIMITUSJOHTAJA, ILMOITUSMYYNTI Veikka Gustafsson p. . 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.. Malinen Arto Määttä Katja Piiroinen Jyrki Puupponen Pasi Uusitalo KARTAT Retkeilymedia Ahola/Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos KANNEN KUVA Markku Rytinki/Vastavalo TAITTO Tenhelp Oy/Tenho Järvinen PAINO Reusner AS, Tallinna ISSN 1796-8267 ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta
Kari Lindholm N aapurimme Ruotsi kulkee omia polkujaan metsästyksen rajoituksissa. Samaan aikaan kun meillä on rajoitettu rajusti muun muassa riekon metsästystä heikkojen kantojen vuoksi, Ruotsissa näin ei tehdä. Lisäksi konkareiden kuulo ja näkö olivat vielä hyviä. Ruotsissa on laskettu, että metsästys verottaa koko tunturiketjun riekkokantaa vain muutamia prosentteja. Ruotsissa metsästyksellä ei ole todettu olevan juurikaan vaikutusta kantoihin.. Pedot verottavat riekkokantoja moninkertaisesti metsästystä enemmän. Hörnell-Willebrand korostaa, että ennen liikuttiin ulkona huomattavasti enemmän. Tähän jatkuvaan riekkokatoon on reagoitu Suomessa voimakkailla metsästysrajoituksilla. Tutkimusten mukaan suurimpia kannanverottajia ovat ketut ja munia syövät linnut. Meillä riistapolitiikkaan kuuluvat rajut metsästyskiellot, jos laskennat osoittavat taantuvia kantoja. Riekkopopulaatio on vetäytynyt rannikolta ja keskittynyt lähinnä Lapin ylängöille viimeisten vuosikymmenten aikana. Hörnell-Willebrand kumoaa myös entisajan erämiesten muistot, joissa lentävät valtavat riekkotokat vuodesta toiseen. ”Riistantutkijoita on Luonnonvarakeskuksella kymmenkunta, kaksi heistä tutkii metsäkanalintuja, eivätkä hekään kokopäiväisesti.” Suomessa riistantutkijat eivät Helteen mukaan ota kantaa siihen, pitäisikö riekkoa metsästää vai ei. Asiasta kirjoittaa Ruotsin metsästäjäliiton julkaisu Svensk Jakt. Tutkijan sanat kuulostavat suorastaan kerettiläisiltä suomalaiseen korvaan. ”Riekkotutkimus on Ruotsissa kuitenkin paljon vireämpää kuin Suomessa ja sen rahoitus on toista luokkaa.” Suomessa ei Helteen mukaan ole juuri tutkittu metsästyksen vaikutusta riekkokantoihin. Suomalainen riistantutkimus kohdentuu nykyään etenkin suteen, jonka tutkimukseen on helpointa saada rahoitusta. Maassa on alueita, joiden riekkokantaa on tutkittu jo 55 vuotta. ”Puolet metsästäjistä ei saa saaliiksi mitään ja suurin osa vain muutamia lintuja. Pekka Mommo Suomessa riekkokantoja säädellään metsästysrajoituksilla. Rauhoitusten vaikutus olisi kuin pisara meressä”, Hörnell-Willebrand sanoo. Ja aika kultaa muistot. Suomessa riekkotutkimus olematonta SUOMESSA metsäriekkokanta on taantunut voimakkaasti. ”On ajateltu, että tehdään edes jotakin sellaista, mitä ihminen kykenee tekemään riekon hyväksi”, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pekka Helle sanoo. Samalla käynnistettiin laaja tutkimus, vaikuttaako metsästys riekkokantoihin. Ruotsissa tutkitaan vuosittain riekkokantoja samaan tapaa linjalaskennalla kuten Suomessa. ”Kun metsästys vapautui 1993, sillä ei tutkimusten mukaan ole ollut juurikaan vaikutusta riekkokantoihin”, sanoo Ruotsin johtava riekkotutkija Maria Hörnell-Willebrand. Se on maaja metsätalousministeriön tehtävä. Tutkija muistuttaa, että riekkonannat vaihtelevat luontaisesti noin kymmenen vuoden syklissä. Pääsyynä tähän on resurssipula. Helle huomauttaa, että Ruotsissa riekkotietämys suuntautuu lähes pelkästään ylänköjen riekkoon, eikä metsäriekosta ole kovin paljon tietoa. Länsinaapurissa rajoituksille ei nähdä mitään syytä. 6 • RIISTAMAILTA RIISTAMAILTA Tutkimus: Metsästyksellä ei vaikutusta riekkokantoihin Ruotsissa on tutkittu riekkoja yli 55 vuotta. Ruotsissa on pitkät perinteet riekkotutkimukselle. Ei ole mitään syytä rajoitta riekonmetsästystä enempää kuin nyt. Tutkimusten mukaan kannoissa ei ole tapahtunut dramaattista laskua vuosikymmenten saatossa. Hörnell-Willebrandin mukaan riekkojen syyspopulaatiosta voitaisiin metsästää jopa puolet ilman, että se näkyisi seuraavan vuoden kannoissa. Ruotsin tunturiylänköjen riekkojahti vapautui kaikkien metsästäjien käyttöön 1993
Koirilla tulossa vesivelvoite EDUSKUNTAAN menevä eläinten hyvinvointilaki pitää sisällään vaatimuksen nisäkkäiden ja lintujen jatkuvasta mahdollisuudesta juoda vettä pysyvässä pitopaikassaan. Nyt havaitut metsäkanalintukantojen kasvut muistuttavat aikaisempien kannanvaihteluaaltojen vahvan kasvun vaihetta. Koko maassa metson, teeren ja pyyn tiheydet kasvoivat edellisvuosista noin 40 prosenttia ja riekon tiheys noin 100 prosenttia. Näin ollen ulkokoirille on järjestettävä tarjolle juomakelpoista vettä jatkuvasti talvellakin. Kanalintutilanne kohentui LUONNONVARAKESKUKSEN mukaan viime kesän olosuhteet olivat poikkeuksellisen hyvät kanalintujen pesinnälle edellisvuosista poiketen. Allin metsästys on kielletty sisämaassa ja merellä allin pyyntiin on säädetty metsästäjäkohtainen kiintiö. Uusi laki korvaa eläinsuojelulain ja sen on tarkoitus astua voimaan vuoden 2021 alusta. Luke muistuttaa, että vertailun edellisvuosi oli lintutiheyksiltään kuitenkin heikko pääosassa maata. KOONNUT Pekka Mommo Muista sorsien rauhoitukset MUUTTOSORSAPARVIA odottavien on hyvä muistaa, että punasotka ja tukkakoskelo on rauhoitettu kolmen vuoden määräajaksi. Nyt todetut keskitiheydet ovat tavanomaiset tai alhaisemmat, jos vertailukohdaksi otetaan riistakolmiolaskentojen 30 vuoden jakso.. Tunnistusmerkintärekisterin perustamista koskeva selvitys valmistunee kuluvan syksyn aikana. Lakiehdotuksen lähtökohtana on eläinten hyvä kohtelu ja kunnioitus. Myös pienpetojen määrä on vähentynyt. Tämä selittyy sillä, että toukokuu oli tavanomaista huomattavasti lämpimämpi ja kesäkuu oli lämpöja sademääriltään tavanomainen. Koirien pakollisesti tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä on tarkoitus säätää eläinten tunnistamislainsäädännössä
Jo samana syksynä vasat olivat tavallista pienempiä. Tutkija Håkan Sand (Sveriges lantbruksuniversitet) uskoo, että sama voi olla edessä myös ensi vuonna. Asiasta kirjoittaa Svensk Jakt. Ilveksen metsästetään 1.12.2018–28.2.2019. Viime vuonna kiintiö oli 404 ilvestä. Lehden ilmestymisen jälkeen perinteikäs kotimainen loukkuvalmistaja Granlunds otti toimitukseen yhteyttä ja kertoi yrityksen havainneen saman nimeämisongelman. Sillä saattaa olla vaikutus ensi vuoden hirvikantoihin. Vasoja on odotettavissa tavallista vähemmän. Lehmät eivät ole tulleet kantaviksi, koska olivat huonossa kunnossa kuumuuden ja kuivuuden jäljiltä. 8 • Ensi vuonna luvassa vasakato. RIISTA?LEHDEN numeron 8/2018 Riistaverstas-palstalla askarreltiin loukkuihin kiinnitettäviä pyydysmerkkejä. Metsästäjien iloksi valmistajan uusimmissa supikoiralle suunnitelluissa loukuissa on kilpi, johon voi kirjoittaa metsästäjän yhteystiedot esimerkiksi kestotussilla. TEKSTI Joel Ahola KUVA Valmistaja. Luken arvion mukaan Suomessa on 1 865–1 990 yli vuoden ikäistä ilvestä eli 21 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Seuraavana vuonna vasattomia lehmiä oli liikenteessä huomattavasti normaalia enemmän. Noin 90 prosenttia petovahingoista on porovahinkoja. Poronhoitoalueella poikkeuslupien määrää ei rajoiteta, eikä myöskään poikkeuslupia merkittäviä vahinkoja tai vahingonuhkaa aiheuttavien yksilöiden poistamiseksi. Ministeriö esittää riistavahinkolakiin muutosta, jonka myötä koiravahingot korvattaisiin aina täysimääräisesti. Nimi loukkuun Loukkuvalmistaja Granlunds on lisännyt pyydyksiinsä nimikilvet, joihin voi kirjoittaa metsästäjän tai seuran yhteystiedot. Poikkeuslupia myönnetään erityisesti ilveksen tihentymäalueille, joita löytyy Etelä-Savosta, Kaakkois-Suomesta, Pohjois-Hämeestä, Rannikko-Pohjanmaalta ja Uudeltamaalta. Loukkujen menekistä riippuen nimikilvelliset pyydykset näkyvät liikkeiden valikoimassa parin kolmen kuukauden kuluttua. Ruotsissa vastaava tilanne koettiin 1992, jolloin oli harvinaisen kuuma ja kuiva kesä. Petografiikkaa mmm:n verkkosivuilla SUURPETOJEN aiheuttamista vahingoista 2010-luvulla löytyvät graafiset esityksen maaja metsätalousministeriön verkkosivuilla. Ne kertovat metsästyksen laillisuudesta ja sisältävät pyyntiä harjoittavan seuran tai metsästäjän yhteystiedot. Sandin mukaan vaikutukset hirvikantaan voivat olla suuriakin, jos ensi vuonna kaadetaan suuria määriä hyvässä lisääntymisiässä olevia yksinäisiä lehmiä. Suurin osa susien aiheuttamista kohdistuu koiriin ja lampaisiin. MENNYT kesä oli Suomessa ennätyksellisen kuuma ja kuiva. Kuuma ja kuiva kesä saattaa näkyä ensi vuoden hirvikannoissa. Esiin nousseita kysymyksiä ovat muun muassa suden tarkasteleminen osana monilajista kannanhoitoa sekä suden aiheuttamien vahinkojen torjuminen ja metsästyksen avulla tapahtuva kannansäätely. Suden hoitosuunnitelma päivitetään SUOMEN susikannan hoitosuunnitelman päivittämiseen tähtäävä hanke käynnistyi syyskuun lopussa järjestetyllä aloitusseminaarilla. Esille nousi myös suden itseisarvon määrittely hoitosuunnitelmassa sekä suteen liittyvän viestinnän kehittäminen. Sand toivookin, että metsästäjien liipasinsormi ei ole liian herkkä, jos eteen tulee yksinäinen lehmä. Vastaavat kyltit tulevat myös minkki-, kani-, mäyräja kettuloukkuihin seuraavien valmistuserien päätyessä tuotantoon. Kotieläinvahinkoja ilmoitetaan vuosittain 300–500. RIISTAMAILTA RIISTAMAILTA Ilveskiintiö puolittui viime vuodesta MAAJA METSÄTALOUSMINISTERIÖ vahvisti tulevan ilveksenmetsästyskauden kiintiöksi 205 ilvestä
Netin laajasta valikoimasta löytyy takuuvarmasti omia näkemyksiä, ennakkoasenteita ja uskomuksia tukevia ryhmittymiä. Ennen metsästys oli normaalia vuodenkiertoon liittyvää ulkoilua, joka oli mahdollista sovittaa päivittäisiin keleihin. Koska nykyihmiset hakevat tietoa ensisijaisesti verkosta, on varustehankinnoissa hyvin suurena vaarana joutua painottuneen informaation uhriksi. Vehkeet kastuvat, varusteet tuntuvat epämukavilta, palelee, aseen joutuu runttaamaan märkänä suojukseen kuljetusta varten ja varusteiden saaminen asialliseen kuntoon aamulla jatkuvaa jahtia varten on vaikeata kämppäolosuhteissa. Tällaisia päiviä sattuu eteen erityisesti seuruejahdeissa, joissa jahtiin lähdetään ennalta sovittuna aikana, kun räntäsateinen lokamarraskuu muistuttaa todellisuudesta. Kurja olo ja varusteiden säänkestävyyttä koettelevat kelit ovat paras hetki lyödä lukkoon tulevaisuuden varustehankintoja. Näiden keskusteluryhmien tarjoama informaatio on miellyttävää, sillä se vastaa omia näkemyksiä. Synteettiset tukkimateriaalit ja ruostumattomat metalliosat ovat nykypäivää ja nousevat arvoon arvaamattomaan vaihtelevissa metsästysolosuhteissa. Jahtikauden aikana metsästäjä huomaa, jos varuste ei ole käyttötarkoitukseen sopiva. Kurja olo ja varusteiden säänkestävyyttä koettelevat kelit ovat paras hetki lyödä lukkoon tulevaisuuden varustehankintoja. Jahtikauden päätyttyä metsästäjillä ei ole ensimmäisenä mielessä hankkia releitä seuraavaa kautta varten, vaan hankinnat lykätään mieluusti seuraavan jahtikauden alle. Jahtikauden aikaiset omat tuntemukset ovat aina rehellisiä ja totuudenmukaisia. Aika kultaa muistot. Virhe! Metsästyskauden realiteetit unohtuvat ja hankintoihin vaikuttava informaatiotulva saa otteen metsästäjästä. Arto Määttä Nyt on oikea hetki laittaa varusteet kuntoon Metsästäjän varustehankintojen pahin vihollinen on tuskaisen pitkä ”off season”. Siksi on syytä hankkia varusteet jahtikauden ollessa vielä hyvässä muistissa. Vaikeimmissa olosuhteissa toimivat varusteet toimivat vallan mainiosti myös paremmilla keleillä, pyhäpäivän varusteet taas sopivat vain pyhäpäivän keleille. N ykyaikaisen ja vanhanaikaisen metsästyksen välillä on selvä ero. Se, että onko informaatio järkevää tai edes totta, on eri asia. Pahimmillaan varusteita ei edes uusita, vaan mielikuva niiden toimivuudesta perustuu edellisen kauden hyviin olosuhteisiin ja miellyttäviin viikonloppuihin. ARTOLLA ON ASIAA 9 •. Tällaisina hetkinä eräromantiikka, estetiikka, perinteet tai värittyneet muistikuvat eivät sotke ajattelua. Nykyään jahtiin mennään silloin kun se on merkitty kalenteriin, keleistä riippumatta
10 • Taas yksi metsästysuhri Italiassa ITALIAN metsästysonnettomuudet eivät tule kenellekään yllätyksenä. 2014 kaadettiin 190 hirveä. Tuolloin saaliksi päätyi 258 hirveä. Ahvenanmaan hirvikanta on pienenemään päin. Sen verran alhainen oli hirvitiheys. 2017 kaatomäärä nousi taas ollen 4116. Ahvenanmaallahan on sallittu myös mäyräkoiraa korkeammat ajavat rodut, mutta säädösten mukaan ajettava ei saa tuntea itseään painostettavan. Valkohäntäpeura on suosittu riista Amerikassa. Metsästyksen vastustajat käyvät kuumina. Luulisi äänen kuuluvan. Italian ympäristöministeri Sergio Costa on vaatinut paikallishallintoa välittömästi kieltämään sunnuntaisin tapahtuvan villisian metsästyksen koko maassa. Haulikkoa käytetään ajojahdeissa yleisesti. ULKOMAILTA Hirvisaalis laskussa Ahvenanmaalla 1971 Ahvenanmalla kaadettiin vain 4 hirveä. Ohiossa on yhteensä 553 000 jahdinharrastajaa, jotka maksavat pelkästään metsästykseen liittyvinä veroina yhteensä 97 miljoonaa dollaria valtion ja osavaltion verotuloina. Asiantuntijat arvioivat maassa temmeltävän ainakin miljoona villisikaa ja niiden määrää olisi pyrittävä rajoittaman kaikin keinoin. Noihin aikoihin kantautui myös tietoa, että kauriiden lihapainot olisivat pienentyneet ja kakkosvasoja olisi harvemmin kuin aiemmin. Tapaus ei ole ainutlaatuinen Italiassa. Huiput hirvisaalissa nähtiin samoihin aikoihin kuin mannersuomessakin eli 1984. Viimeinen tapaus on herättänyt kuitenkin poikkeuksellisen voimakkaan keskustelun. Villisika elää lähellä asutuksia Italiassa. Ohiossa business kukoistaa KOONNUT Pekka Mommo. Kaurissaalista on seurattu vuodesta 1973, jolloin metsäkauriin uusi tuleminen todenteolla alkoi. 2011 kaadettiin enää vain 2231 eläintä eli tiputus on melkoinen. Järjestön antamien tietojen mukaan 217 ihmistä on ammuttu kuoliaaksi ja 900 haavoittunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Käytännössä saari olisi tuolloin voitu helposti saada hirvivapaaksi. OHIOSSA metsästys tuottaa välillisvaikutuksineen noin 1,4, miljardin dollarin liikevaihdon arvio paikallinen aseteollisuuden yhteenliittymä. Saalis putosi näet viimevuonna vatimattomaan 162 :een yksilöön. Sikakannat ovat olleet rajussa kasvussa Italiassakin. Sitten tulivat kovat talvet. Kanta on myös kovassa kasvussa. Eli liian vauhdikkaasti ei sovi viedä. Ahvenanmaan kauriit KAIKKI Ahvenanmaalla jahdissa vierailleet tuntevat hyvin metsäkauriin merkityksen saaren riistaeläimenä. Nathan Labolani oli ulkoiluttamassa koiraansa lähellä Apricalea, kun hänet ammuttiin kuoliaaksi. Vuonna 1995 kaadettiin yhteensä 6209 eläintä. Kauris vetää Ahvenanmaalle, koska siitä saa ajattaa myös muilla kuin mäyräkoirilla. Metsästäjä luuli poikaa villisiaksi, joka kuoli välittömästi vammoihinsa. Näistä 31 kuolemaan johtanutta onnettomuutta tapahtui 2017 – 2018 metsästyskudella ja 17 ihmistä haavoittui syyskuussa 2018. Kauris on edelleen kiistatta tärkein riistaeläin Ahvenanmaalla. sattuneen metsästysonnettomuuden johdosta. Saalis on pienentynyt vuosi vuodelta, eikä 2017 ollut enää kummoinen hirvivuosi. Kaurista metsästetään sekä kyttäämällä, että ajometsästyksenä. Metsästäjät käyttävät 320 miljoonaa taalaa metsästysmatkailuun ja 274 miljoonaa varusteisiin vuosittain. Associazione Vittime della Caccia, metsästysonnettomuuksien uhrien liitto kertoo luonnossa liikkumisen olevan nykyisin “uhkapeliä hengellä”. Costa vaatii myös lainsäädännön välitöntä remonttia. Vuosiin mahtuu huippujakin. Sunnuntaisin näet ihmiset liikkuvat suurin joukoin luonnossa ja kiellolla pyritään ennaltaehkäisemään vaaratilanteita. Maassa kuolee vuosittain useita ihmisiä metsästysaseen luotiin. Uusi laki tulisi hänen mukaansa nostaman merkittävästi metsästysturvallisuutta ja ehostamaan riista–alan hallintoa ylipäänsä. Italian ympäristöministeri on ilmoittanut valtakunnanlaajuisesta sunnuntaimetsästyskiellosta 1.10
Sen jälkeen kanta on supistunut noin 1900:en. ?. Ilveksen tappaman haaskan tunnistaan kaulan puremista ja kyljissä olevista kulmahampaan tai kynsien jäljistä. Alempana selässä olevat puremajäljet kertovat ahman iskusta. Seuraavana vuosikymmenenä kanta miltei kymmenkertaistui, jatkoi kasvuaan vuoteen 2014, jolloin tupsukorvia arvioitiin olleen peräti 3000. Metsäjänismäärien romahdettua saaliiksi käy yhä useammin rusakko, jonka valloitus on yltänyt jo napapiirin pohjoispuolelle. Valkohäntäpeuran ja etenkin metsäkauriin määrät ovat kasvaneet voimakkaasti, mikä selittää Etelä-Suomen ilveskannan runsautta. Tarkkojen aistiensa avulla ilves pystyy karttamaan ihmistä, mutta yleistyneiden riistakameroiden ansiosta lajin elintavoista saataneen runsaasti kaivattua lisätietoa. Tuoreen ravinnon puuttuessa ilveksen on havaittu käyttävän myös osin jäistä lihaa. Niitä arvioitiin olleen 1970-luvun lopulla vain reilu sata. Se lähestyy saalistaan hiipimällä äänettömästi tai kiipeää kallionjyrkänteelle väijymään. Silmän peilimäiset sarveiskalvot toimivat valonvahvistimen tavoin ja kajastavat valoa, mikä antaa pimeydessä usein ainoan vinkin ilveksen läsnäolosta. Lajin pääravintoa ovat metsäjänis ja valkohäntäpeura, myös kettu ja metsäkanalinnut. Ilveksen leuat ja hampaat eivät ole yhtä vahvat kuin muiden suurpetojemme, minkä vuoksi se vain harvoin syö jäisiä haaskoja ja palaa muutoinkin peittämälleen saaliilleen vain satunnaisesti. Ilves yllättää saaliinsa hyppäämällä selkään ja tarrautumalla kaulaan. 11 • RIISTAELÄIN H ämeen vaakunaeläin, ylväs ja salaperäinen ilves (Lynx lynx), oli vielä muutama vuosikymmen sitten maassamme varsin harvinainen. TEKSTI Mikko Lamminpää PIIRROS Karoliina Lahti Salaperäinen tupsukorva Suurisilmäisen ilveksen näkö on muiden kissaeläinten tapaan erinomainen. Se suosii vaikeakulkuisia kivilouhikoita, joissa saaliin on vaikea paeta. Ilves vaanii saalistaan hämärän laskeuduttua käyttäen apunaan myös tarkkaa kuuloaan. Epäonnistuneen iskun jälkeen tupsukorva jahtaa saalistaan vain muutaman loikan verran, pidempään jahtiin se ei ryhdy. Mieluisimpia ruhonosia ovat reisipaistit ja lavat
LINNUSTAJA 12 • Mies ja pikinokka ovat klassinen yhdistelmä. Metsähallituksen kyselyn mukaan tämä pari sai vähiten saalista.
Onhan se aivan keskeinen osa eränkäynMinkälainen kulkija on kanalinnunpyytäjä. Metsähallituksen tehtävänä on tarjota metsästysmahdollisuuksia valtion alueilla ja samalla huolehtia metsästyksen ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Nyt julkaistu tutkimus tuo kuitenkin uutta tietoa linnustuksesta nyky-Suomessa. Sittemmin laskentajärjestelmää eli loppukesän poikuelaskentoja on kehitetty ja lainsäätäjäkin on löysännyt nyörejä. Jopa niin ahkeria, että valtiovalta on suitsinut kovilla rajoitteilla jahtia. 13 • S uomalaiset ovat tolkuttoman innokkaita linnunpyytäjiä. ”Metsävaltiolla” on eri puolella Suomea 118 metsästysaluetta, joille myydään lupia metsäkanalintujen pyyntiin. tikulttuuriamme. Hyvinä lintuvuosina yli puolet riistanhoitomaksun maksaneista metsästäjistä osallistuu yhä kanalintujen metsästykseen. Myös lupien ostojärjestelmä saa kaduntallaajalta tylyn arvion. Jos kyseessä on seurue, joku voi jäädä ilman lupaa. Takavuosina lainsäädännössä mahdollistettu, mutta käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi jäänyt latvalinnustus olisi ehkä vaikuttanut tutkimustuloksiin jonkin verran. Metsähallitus pyrki tällä kertaa tavoittamaan kaikki lupia ostaneet kattavan tuloksen saamiseksi. Kanalinnustusta on tärkeää tutkia Suomessa. Metsähallitus on tutkinut, mitä metsästäjät ajattelevat Metsähallituksesta, minkälaisia he ovat, ja saavatko he riistaa. Ja moni valittaa Metsähallituksen lupamyynnistä. Tavoitteena oli selvittää, millaisiin eri metsästäjäprofiileihin luTEKSTI JA KUVAT Panu Hiidenmies. Siinä tapahtuvat muutokset ja metsästäjien tuntemukset heijastelevat aikaamme. Valtion maille myydään vuosittain yli 20 000 kalalintulupaa. Useille metsästäjille valtionmaat ovat juuri se kohde minne lintua lähdetään tavoittamaan. Minkälainen tutkimus ja miksi. Tuore tarkastelu pohjautuu joulukuussa 2017 kerättyyn lomakekyselyaineistoon, jossa kohderyhmänä olivat syksyllä 2017 lyhytaikaisilla kanalintuluvilla metsästäneet. Nyt myös Metsähallitus on perehtynyt asiaan. Tämä käy ilmi tuoreesta Metsähallituksen metsästäjille tekemästä tutkimuksesta. Metsästäjille on annettu vastuuta. Lupaa ei saa haluamalleen alueelle tai haluamalleen ajankohdalle. Metsähallitukselle linnustajat ovat monessa mielessä avainasiakasryhmää. Heiltä on myös saatavissa arvokasta palautetta. Määräaikaan mennessä kyselyyn vastasi 5 728 henkilöä eli 42 prosenttia kyselykutsun vastaanottaneista. Aineiston edustavuutta tarkasteltiin esimerkiksi vastaajan iän, sukupuolen, alueellisen jakautuman, asuintaustan, luvan keston ja epäsuorasti myös viimeistä käyntiä koskevan palvelujen käytön ja matkaa koskevan tyytyväisyyden suhteen. Kanalintujahdeissa koirat näyttelevät yleensä pääosaa, vaikka yllättävän paljon yhä myös metsästetään samoilemalla. Lisäksi lupametsästäjät tuovat paikallistalouteen rahaa. Linnustuksen fyysiset ja henkiset vaikutukset ovat Suomessa varmasti erittäin suuret
Epävarmuus toivotunlaisten lupien saannista sai osan lupien hakijoista käyttämään keinoja, jotka ärsyttivät muita hakijoita. Keskeisin peruste lupa -alueen valinnalle on saalisvarmuus sekä alueen erämaisuus, rauha. Vaikka Metsähallitus on rajannut varaamismahdollisuutta ja asettanut enimmäismäärän hakijakohtaiselle varattavissa olevien päivien lukumäärälle hillitäkseen tätä toimintatapaa, osa hakijoissa edelleen kokee, että varaamiseen liittyy epäreiluja toimintatapoja. Osa vastaajista painotti merkittävästi majoitusmahdollisuuksia ja osa nosti esiin hirvikärpäsen metsästyskohteen valintakriteerinä. 1 % Luontokeskusten myyntipisteistä. Toisaalta osa arvosti myös hyväkuntoisia teitä, joita usein juuri tehdään hakkuutyömaille. Lähde: https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2294 LINNUSTAJA 14 • Saalisvarmuus ja erämaisuus ovat tärkeitä tekijöitä lupa-alueella.. Tutun kuuloisia mietteitä kaikki. Runsas neljännes eli 27 prosenttia antoi kaikkein heikoimmat arvosanat 1 tai 2. Muutama mieleistään lupaa ilman jäänyt epäili myös Metsähallitusta ”tiskin alta myynnistä” ennakolta jollekin etuosto-oikeutettujen metsästäjien joukolle. Suurta pettymystä synnytti osassa kommentoijia se, että ehdittyään jo varata majoituksen ja tekemään muita matkajärjestelyjä selvisikin, ettei kaavaillulle ajankohdalle saa lupaa joko lainkaan, tai ei ainakaan koko metsästysseurueelle. Kysely vahvistaa käsityksiä siitä, että erityyppisillä metsästäjillä on erilaisia tarpeita. Lisäksi haluttiin selvittää erilaisiin lupametsästäjäprofiileihin kuuluvien kanalintumetsästäjien tarpeita ja toiveita. Se tarjoaa lähes seitsemällä miljoonalla hehtaarilla ja 118 lupa–alueella jahtimahdollisuuksia. Yleinen kritiikin kohde monilla luvanostajilla liittyi epävarmuuteen, saavatko he hankittua tavoittelemiaan lupia vai eivät. Osa näki ongelman kumpuavan myynnin järjestämisen tavasta, osa näki ongelman olevan tekninen, järjestelmäkapasiteetin riittämättömyys. Esimerkiksi Itäja Ylä-Lapin lupa-alueiden kanalintuluvat ovat halutumpia kuin Länsi-Lapin luvat, ja vastaavasti eteläisemmässä Suomessa Itä-Suomen lupa-alueet ovat kysytympiä kuin läntisen Suomen alueet. Luvan osto hiertää Kyselyyn vastaajista suuri enemmistö (n. Lisäksi paikkavalintaan vaikuttaa alueen riistamäärät, eli pääseekö koira oikeisiin töihin. 90 %) oli ostanut kanalintulupansa verkkopalvelun kautta, noin 9 % puhelinmyynnistä ja loput n. Hakeutuvatko tietyn tyyppiset metsästäjät tietyille alueille ja toisen tyyppiset taas muille alueille. Metsähallituksen kanalintujen metsästysluville on suuri kysyntä, mutta kysynnässä on aluekohtaisia eroja. Myös tiestö, eli koirakolarin alhainen todennäköisyys vaikuttaa aluevalintoihin. Erityisesti avohakkuut saivat metsästäjät kommentoimaan kitkerään sävyyn. Tyytymättömyyden taustalla oli vastaajien kirjoittamien kommenttien mukaan useita eri syitä. pametsästäjät jakaantuvat ja millaisia odotuksia ja toiveita heillä on mm. Miten koiran kanssa metsästäminen vaikuttaa lupa-alueen valintaan. Kysely paljastaa, että suomalaiset ovat oikeita eränkävijöitä. . lupa-alueen ominaisuuksiin ja palveluihin liittyen. Osa lupien hakijoista teki esimerkiksi useita varauksia keinona hallita riskiä liittyen esimerkiksi mahdollisiin tietyn alueen tai ajankohdan myöhemmin asetettaviin metsästysrajoituksiin. Metsähallitus on erittäin merkittävä tekijä metsästyksen saralla. Yllätys ei ole se, että sijalle nousee susivahinkovaaran todennäköisyys karkottaa metsästäjät alueelta. Puhelinmyynnin asiakkaista runsas puolet eli 56 prosenttia antoi korkeimmat arvosanat 4 tai 5 (asteikolla 1 = huono, ... Kuinka lupa–alue valitaan. Syitä myyntijärjestelmän ruuhkautumiselle asiakkaat etsivät monista eri tekijöistä. Sekään ei yllätä, että metsästäjien mielipiteitä jakaa suhtautuminen hakkuisiin. Tällöin on tunnettava asiakasmetsästäjän tarpeet sekä tavat. Myös luvanmyynnin palveluissa on vielä parannettavaa. Kun metsästäjät kaupungistuvat ja yhteydet kokeneempiin heikkenevät, kasvaa Metsähallituksenkin tarve ja vastuu tehdä asiakaslähtöisiä ohjeita ja markkinoida alueita eri tavoin. Kuinka metsästäjät valinnat tekevät. Verkkopalvelun asiakkaista vastaavasti 64 prosenttia antoi arvosanan 4 tai 5 (asteikolla 1?5) ja 18 prosenttia arvosanan 1 tai 2. Mitä sitten. Kyselyn mukaan keskeistä lupa–alueen valinnassa on myös edellytykset koiran käytölle. Tämä on hyvin yleinen keskustelunaihe valtionmaista puhuttaessa. Metsästäjiltä tiedusteltiin myös: ”Miten arvioitte käyttämänne lupamyyntikanavan toimivuutta”. 5 = erinomainen)
Koiraton väki vastusti selvästi laajoja hakkuita. Erityisen paljon tässä ryhmässä oli naisia. Koirattomat kävelijät, sekä generalistit ovat myös yleisesti ottaen vanhempia kuin koirilla pyytävät. Myös koulutustaso ja varallisuus olivat kanakoirametsästäjillä muita korkeampia. Generalistit tulevat yleisimmin Länsi–Suomesta. Kanakoirametsästäjät ovat kolmanneksi yleisin metsästäjäluokitus (18 %). Yllättävää oli, että koirattomat kävelijät on ylivoimaisesti suurin (38%) ryhmä. Pystäriväki oli hieman heikommin koulutettua ja vähemmän varakkaita kuin kanakoiraväki, mutta samalla he olivat nuorempia. Profiilien välillä oli jonkin verran eroa iässä, sukupuolessa, koulutuksessa ja varallisuudessa. Generalistit soveltavat linnunpyynnissä monia eri metsästystapoja. Kaikista kanalinnun metsästäjistä aktiivisimpia käytettyjen pyyntipäivien suhteen olivat juuri haukkuvalla koiralla metsästävät. Kyselyn mukaan kanakoiraväki ei saisi sen enempää salista kuin muutkaan, mutta sen sijaan riistatilanteita heille siunaantuu muita useammin. Neljän tyyppisiä pyytäjiä 15 • Kyselyssä näkyi myös koiraturvallisuus. Pienin linnunmetsästäjäryhmä ovat haukkuvalla koiralla metsästävät (17 %). Koirattomat kävelijät, generalistit, haukkuvalla koiralla metsästävät sekä kanakoiraväki. Yleensä he harrastavat pomppulinnustusta tai teerien kuvastusta. Heitä on linnunmetsästäjistä toiseksi eniten (27 %). He ovat selvästi spesialisteja, eivätkä harjoita muita linnunpyyntimuotoja. Kaikista profiileista yleisimmin juuri heidät tapaa jahdissa karkottavan koiran kanssa. Toisaalta kyselyn mukaan he saavat enemmän saalista kuin haukkuvalla koiralla metsästävät. Tämän ryhmän jahtiväki on hieman varttuneempaa ja kohtaavat vähemmän riistaa retkillään kuin koiraväki. Sudet ja tiet karkottavat koiralliset metsästäjät.. Tämän ryhmän metsästäjät olivat metsästyskokemuksen osalta kärkikastia. Kanakoirametsästäjät eivät kyselyn mukaan ole yhtä aktiivisia harrastuksessaan kuin haukkuvalla koiralla pyytävät, mutta kuitenkin selvästi ahkerampia jahdissa kävijöitä kuin koirattomat kävelijät. Heidän joukossaan myös naisten osuus on pienempi. Pystykorvaharrastajia on Itä-Lapissa suhteellisesti eniten. Tässä mielessä yllättävä tieto oli se, että he aktiivisimpina ja kokeneimpina saivat vähiten saalista. Tämä on hieman hämmentävää. Eroja esiintyi myös metsästyskokemuksessa sekä siinä, miten niiden edustajat kohtasivat lupa-alueilla riistaa ja muita metsästäjiä sekä miten todennäköisesti he käyttivät rahaa palveluihin osana lupa-aluekäyntiään ja mitä piirteitä he arvostivat lupa-alueessa. Eniten kanakoiralla pyytäviä on Ylä-Lapissa. . L innunpyytäjät jaettiin Metsähallituksen tutkimuksessa neljään sakkiin
Pitäkää nämä vain harrastuksena, isä sanoi lapsilleen. Se on viime vuosien tapahtumiin nähden vaatimattomasti sanottu. Laurasta tuli teollinen muotoilija ja tekstiiNuori seppä Smeds ja parempien laukausten paja Aseseppä Lasse Smeds jatkaa käsityöläisenä sukunsa viitoittamalla tiellä, vaikka hopeaseppä-isä vastusti ajatusta. Nimi osuu kohdalleen niin hyvin, että on vaikea sanoa kumpi oli ensin: nimi vai seppien suku. Työhönsä keskittynyt tukkiseppä Lasse Smeds, 28, kyyristelee sporter-mallisen kiväärin tukin yllä. Isän verstaan tyhjentäminen oli henkisesti raskas urakka. Kun kaverit tulivat käymään, he ihmettelivät, mitenhän voi tehdä kukan kahdessa minuutissa ja miten se voi olla juuri samanlainen on kuin kaksitoista muuta siinä vierellä. ASESEPPÄ 16 • N ailonvasara paukkuu, pienet itsetehdyn karhennustuurnan piikit uppoavat koivuviiluun. – Hommatkaa joku oikea työ. TEKSTI JA KUVAT Pekka Juntti lisuunnittelija, Annasta tekstiilisuunnittelija ja puutarhuri. Pentti-setä tunnettiin muun muassa puukoistaan. Syöpä vei isän elokuussa 2017 vain 57 vuoden iässä. Kaikki täällä muistutti isästä.. Markku Smeds ehti kaivertaa uransa aikana 350 000 vaivero-kukkaa. Hopeaseppänä nelilapsisen perheensä elättänyt isä tiesi, että käsityöläisen arki on joskus kovaa. Nimi Smeds on ruotsia ja tarkoittaa seppiä. Smeds kertoi tarinansa ja näytti miten suomalainen koivuviilu taipuu kauniiksi ja käteensopivaksi aseentukiksi. Pappa Pauli Smeds perusti kuuluisan Smeds-uistimen. Eräelämästä innostunut Lasse opiskeli ensin puusepäksi ja sitten asesepäksi. Isän verstas kotipihalla hiljeni, kaiverrin lakkasi piirtämästä hopealusikoihin ja muihin ruokailuvälineisiin Tornionlaakson kukkaa. Smeds-uistimen tarinaa jatkaa nyt Lassen serkku Pauli Smeds. Setä Jorma toimi Markku-isän tapaan hopeaseppänä. Smeds siirsi koneensa ja työkalunsa Kemistä isän verstaalle puoli vuotta isän kuoleman jälkeen. Mutta isän neuvot eivät purreet. Isän työn katsomiseen oli niin tottunut. Siinä hän viimeistelee taidonnäytettään, vaikka isä Markku varta vasten varoitti lapsiaan ryhtymästä käsityöläisammattiin. – Lapsena sitä ei tajunnut millainen ammattilainen isä oli. Sedät kuolivat nuorina, vain noin kuudenkymmenen vuoden iässä. Meneillään on karhennusten iskeminen, ja taitaa siinä samalla tapahtua paljon muutakin. – Olin kolmevuotias, kun tämä rakennettiin. Kasvoin siihen, että isä oli aina verstaalla. Jokainen lapsi, Laura, Anna, Ilkka ja kuopus Lasse löysivät urapolun käsillä tekemisestä. Lasse Smeds lyö kivääriin pintaa osana maineikkaan seppäsuvun jatkumoa. Lasse Smedsin isopappa Janne Smeds eli Valarin Janne oli nimensä mukaan metallivalun ammattilainen. – Smedsiläisessä käsityöläisyydessä on menossa sukupolvenvaihdos, tukkiseppä sanoo. Ilkka kouluttautui teknisen työn opettajaksi
17 • Heti aseseppäuransa alussa Lasse Smeds osti Antero Laurosen suunnitteleman tukkimalliston, joka toimii pohjana omalle kehitystyölle.
”Ota aikaa itsellesi, pidä itseäsi hyvänä”, kuuluvat ohjeet seinällä. – Sanoin koulussakin, että loppujen lopuksi käsityöläisyydessä kaikki muu on tärkeämpää kuin itse se työ. Smeds harrastaa pallopelejä. Siitä seppä Smeds toivoo saavansa vielä joskus linnustuskaverin. Seuraavaksi karhennukset saavat maalin päälleen. Verstaan lattialla pötköttelee vuosikas gordoninsetteriuros. Markkina-alue on koko Suomi, ASESEPPÄ Lasse Smeds hakkaa karhennusta tukkiin. Käsityöläisyys on kuitenkin Suomessa melko pientä. Smeds lyö koivuviiluun jälkiä tarkasti koko ajan karhennustuurnaa pyöritellen, jotta jäljestä tulee säännöllisen epäsäännöllinen. Smeds ottaa kaapista nahanvärjäykseen tarkoitetun maalin ja pikkuruisen pensselin. Smeds sai ostaa sen oululaiselta Jarno Kemppaiselta. Koivuviilutukkiin karhennus on tehtävä aina lyömällä, sillä kaivertamalla pinta helposti hajoaa. Smeds tutkii karhennuksia. Valmiilta näyttävät. Kun työ on tehty, Smeds avaa karhennuksen rajat vielä karhennusraudalla. 18 •. Maalauksen jälkeen seppä avaa karhennuksen rajat karhennusraudalla. Verstasta on mahdollista laajentaa autotallin puolelle joskus, mutta vielä siihen ei ole tarvetta. Tämäkin työvaihe vaatii tarkkaa keskittymistä. Nahkamaali on erittäin juoksevaa ja leviää helposti yli karhennusrajan. Syksyisin hän metsästää pienriistaa, kyyhkyjä, sorsia ja kanalintuja. Jos käsi on paketissa, työstä ei tule mitään. Isän kaiverruspöytä on edelleen vanhalla paikallaan ikkunan alla. Mallisto on alkujaan Antero Laurosen suunnittelema. Haulikko ampuu tunnetusti perällään, joten sepän piti rakentaa omaansa sellainen, jolla osuu. Yrityksen kasvattamiseen hän suhtautuu maltilla. Smedsin mukaan pitää osata levätä, pitää muistaa liikkua, mutta järjen kanssa, ettei loukkaa itseään. Aseentukki on puusepälle kaikin puolin hyvä tuote. – Kun on lapsesta asti nähnyt käsityöläisen arjen, ei ollut harhakuvitelmia. Nahkamaalilla maalaaminen on tarkkaa puuhaa. Smedsin mielestä kaiken perusta on itsestään huolehtiminen. Seinältä löytyy huoneentaulu, joka neuvoo, miten työtä jaksaa uupumatta. Lasse Smeds rakentaa isän vanhassa verstaassa kiväärin tukkeja metsästäjille, rata-ampujille, kasa-ampujille ja ampumahiihtäjille. Tuntui melkein pahalta kuunnella koulussa, kuinka monilla oli niin suuria suunnitelmia
Lopputulos on kaunis ja käteensopiva.
Ja virheet, hän virnistää. Materiaalia kuluu kohtuullisen vähän. Tukki alkaa olla valmis. – On paljon helpompi ampua nopeasti, kun ristikko tulee heti nostossa oikealle korkeudelle. Niin tukista saadaan täydellisesti käteen sopiva. Smedsillä on yleensä eriasteisia aihioita verstaalla muistuttamassa, mistä käsissä oleva valmis tuote sai alkunsa. Öljy pitää imettää yhä uudelleen tukkiin, että siitä tulee säänkestävä ja kaunis. Käyttöhuonekalu haetaan mieluiten kaupasta. – Liikkeeni nimessä lukee on puuja tukkisepänliike, mutta olen todennut, että Haaparannan Ikea on liian lähellä minua, Smeds nauraa. Tekee päätyönään kiväärin tukkeja. Mallinnetta pitkin ajamalla jyrsin kopioi viilunpalasesta oikeanmuotoisen tukin. Se on sepän omakin suosikki. – Ei riitä, että tukki on hieno, sillä sen pitää myös kestää. Esimerkiksi peukalonväistöä ei voi ohentaa loputtomiin. Jos kuitenkin asiakas asuu lähellä, Smeds tekee raakamallin ja pyytää sitten asiakkaan käymään. Muutokset eivät välttämättä ole suuria, sillä materiaali ja käyttötarkoitus rajaavat mahdollisuuksia. Työ alkoi parisenkymmentä työvaihetta sitten viilun palasesta edellisenä päivänä. Edessä on enää yksi työvaihe. Tukki ei kestä. Lasse Smeds käyttää tukeissaan suomalaisen Coloured Wood Productsin koivuviilua. – Tiettyjä asioita ei voi muokata paljoa. – Aina niissä jotakin on, Smeds tuumaa. Smedsin ratatukit ovat helposti säädeltävissä poskipakan ja perälevyn ansiosta, joten tukki on mahdollista rakentaa asiakkaalle sopivaksi etänä ilman kotikäyntiäkin. Smedsin mielestä ainakin säädettävä poskipakka olisi hyvä olla kaikilla. Sitten tutkii taidonnäytettään kriittisenä. Hän aikoo kehittää edelleen Laurosen malleja. Hän keskittyy nyt tekemään ampujien harrastuksesta hauskempaa. Kun aikaa ja kokemusta tulee, Smeds aikoo suunnitella oman tukkimalliston. Sitten siihen ajettiin sovitteet, jonka jälkeen se istutettiin kopiojyrsimeen mallinnetukin viereen. – Öljy korostaa värisävyt. – Sitten kun ostaja pienen hiljaisuuden jälkeen sanoo, että se on ihan loistava niin sitä on, että onpa hieno homma, Smeds nauraa. Lasse Smeds 28-vuotias puuja aseseppä Torniosta. Eniten menee kaupaksi tukkia, jonka syyt on läpivärjätty gamo-väreihin. Hän ei ole täysin tyytyväinen. Myös asiakkaiden palaute tuo hyvän mielen, vaikka joskus soitot muutama päivä tukin lähetyksen jälkeen suoraan sanoen hirvittävät. Metsästäjille löytyy myös perinteisempää mallia ja väriä, mutta yllättävän moni haluaa nykyään ratatukin metsästysaseeseensa. Mielii nuoresta gordoninsetteristä itselleen jahtikaveria kanalintujahtiin. Karhennuksen reunassa on pienen pieni karhennusraudan tekemä viilto. Harmittelee, että hopeaseppäperinne katkesi isään ja haaveilee, että voisi joskus jatkaa myös isänsä työtä. Rauhalliset suomalaiset osaavat peittää innostuksensa, joten kun asiakas soittaa ja aloittaa hitaasti, että ”se tuli tukki”, seppä ehtii miettimään kaikki mahdolliset asiat, jotka ovat voineet mennä pieleen. Onnellisia hetkiä verstaalla ovat ne, kun seppä tuntee onnistuneensa työssään. – Aseen vetopituus ja liipasinsormen pituus tarvitaan. ASESEPPÄ. Myös se vaikuttaa, että käteen sopivasta harrastusvälineestä ollaan valmiita maksamaan enemmän. Öljyäminen. 20 • sillä toisin kuin vaikkapa isot ja raskaat huonekalut, tukki on kohtuullisen halpa lähettää Matkahuollossa asiakkaalle. Edellisissä tiloissa Smedsillä oli huonekalun tekoon soveltuvat työkalut, mutta enää niitä ei ole. Liian tyytyväiseksi ei kuitenkaan passaa ruveta. Öljyäminen on helppoa työtä, mutta se vie kokonaisen viikon. Seppä Smeds pyyhkii öljyn viiluun. – Myös tämä on aika räyheä, Smeds sanoo ja nostaa punaisen näytepalikan pöydälle. – Kämmenet ovat ihmisillä niin erikokoisia. Harrastaa muun muassa kyyhkyja sorsajahtia. Rekyylin ja kolhun kestovaatimus on syy, miksi iso osa tukkimalleista on kaikkialla maailmasssa suurin piirtein saman näköisiä. – Sitähän sanotaan, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen
Lasse Smeds tietää, että isä oli ylpeä pojastaan, vaikka varoitteli käsityöläisammatista eikä osannut koskaan kehua pojalleen tämän uravalintaa. Lasse Smeds on seppä neljännessä polvessa. . Smedsin mielestä ainakin säädettävä poskipakka olisi hyvä olla kaikilla. 21 • Smeds nostaa tukin telineeseen kuivumaan. – Tiedän, että hän puhui tästä monelle. Kylillä isä muisti kyllä mainita ihmisille mitä poika tekee . Smedsin verstaassa Tornion Raumolla on jälleen valmistunut yksi käsityö. Hän jatkaa perinnettä hopeaseppänä työskennelleen isänsä verstastiloissa.. Metsästäjille löytyy myös perinteisempää mallia ja väriä, mutta yllättävän moni haluaa nykyään ratatukin metsästysaseeseensa. – Eikö suomalainen mies ole vähän sellainen, että ollaan ylpeitä salassa
Yhden kerran oli kokeissa sellainen jänis, joka tahtoi juosta vain tiellä. Vauhdikasta menoa Venäjänajokoira on ripeäliikkeinen koira, jonka edessä jänis joutuu juoksemaan oikeasti, varsinkin ilmavainuisen koiran kanssa. ”Peppi-koirani on sellainen, joka voi ottaa jäniksen kiinni ja käy piilottamassa sen, jos ei osaa olla tarkkana. On minulla käynyt kokeissakin niin, että se ottaa ajoeläimen kiinni. Energiaa ja intoa pursuen Sissi lähti metsään. Venäjänajokoira on kookas ja ajo vauhdikasta. Sen edellisestä metsästyspäivästä on kulunut kolme viikkoa. Osasin heti arvata, ettei tässä hyvin käy, oli se varmaan huvittava näky kun ensin menee jänis, sitten Peppi ja lopulta minä. Lopulta kuitenkin tulimme tutuiksi ja Sissi lähti tekemään vauhdikasta hakua. Kahdeksan aikaan saavuimme Juukaan, jossa tulimme Arjan pihaan. Hetki keskusteltiin koiran kanssa, kumman jänis olisi, lopulta sain sen koiranhampaista pois ja kiikutin sen tuomariryhmälle nähtäväksi”. Vauhtia saattaa parhaimmillaan olla 40 km/h, joten pienen metsästysalueen koira venäjänajokoira ei ole. KOIRAT 22 • L okakuinen aamu sarasti sumuisena, kun ajelimme kohti Pohjois-Karjalaista vaaramaisemaa ja Juukaa. En kuitenkaan ehtinyt hätistää jänistä metsänpuolelle kun koira sai sen kiinni. Arjalla on neljä venäjänajokoiraa, joista laskimme alkuun 4-vuotiaan Bravon Sissin metsään. TEKSTI Katja Piiroinen KUVAT Katja Piiroinen, Arja Nevalainen, Oskari Alten, Petri Rönkkö. Tunnin ajon jälkeen Arja päätti, että Sissin päivä on täysi, näin ehtisimme myös hänen toisen koiransa kanssa metsään. Aluksi se kävi katsomassa keitä metsässä oli mukana, sillä yleensä Arja käy yksin koirien kanssa metsällä. Se soveltuu hyvin kaiken riistan koiraksi. Vauhdikas ajuri on oppivainen ja helposti koulutettavissa tottelevaiseksi. Hetken päästä alkoi vaikuttaa ajon olevan käynnissä, matkaa koiraan oli melko lailla ja maaston muodot sellaiset ettei ajon alkua kuultu, mutta lähemmäksi tullessa pääsimme seuraamaan koiran työskentelyä. Maasto oli sille ja emännälle tuttu, joten molemmat taisivat tietää mistä jänis löytyisi. Idän pikajuna Venäjänajokoira on kasvattanut suosiota petopyytäjien keskuudessa. Pääsisimme seuraamaan venäjänajokoiraa Venäjänajokoirayhdistyksen puheenjohtajan Arja Nevalaisen kanssa
”Pepin ollessa nuori, se oli joutua suden saaliiksi. Karjuin ja huusin Peppiä, jolloin koira juoksi paniikissa luokseni. Seuraavana aamuna laitoin sukset jalkaan ja kävin katsomassa jäljet. Siis se tosiaan osaa avata ulko-oven ja tulla sisälle. Kettu saa kyytiä kun perässä on iso ajuri. Arja Nevalainen ihastui venakon luonteeseen ja monipuolisuuteen.. Arja kuljettaa haulikkoa aina mukana metsällä ollessaan, vaikka tarkoitus ei olekaan ampua riistaa. Peppi oli saarrettu viiden suden toimesta, ilmeisesti emä oli ollut opettamassa pentujaan. Yksi hauska tapaus sattui eräänä metsästyspäivänä. Enää ei voi laskea koiraa metsään siksi aikaa kun tekee raivaustöitä metsässä tai rentoutua nuotiolla kuunnellen ajoa. Asun ihan susialueella, jossa jatkuvaan saa pelätä koiransa puolesta. Seuraava vinkaisu tuli ihan eri suunnalta, jolloin tajusin, ettei kyse ole Pepin jäniksestä, vaan jostain ihan muusta. Älykäs ja ystävällinen Arjalla on aiemmin ollut suomenajokoira, sen kuoltua tuli uuden koiran hankinta eteen. Kuulin vinkaisun metsästä, jolloin ajatuksena oli, että kohta lähtee ajo. 23 • Venäjänajokoiran vauhdista kertoo myös se, että koepäivän aikana se saattaa helposti liikkua 70–80 kilometriä. Rotu on vienyt täysin Arjan sydämen. Peppi oli saarrettu viiden suden toimesta, ilmeisesti emä oli ollut opettamassa pentujaan. Siihen aikaan oli rodun pentuja hankalaa löytää ja pääsin kokeilemaan myös venäjänajokoiraa.” Nyt kotoa löytyy neljä rodun edustajaa. Vein koiran kotiin, jolloin sillä alkoi valtava tärinä ja huomasin verinaarmun jalassa. Juoksin koiraa kohti, sillä eihän minulla tietenkään ollut silloin haulikkoa mukana. ”Nuorena Peppi oli hakemassa hämärässä jänistä, kun en ehtinyt sitä päivällä juoksuttaa. Aina on takaraivossa ajatus milloin on koiran viimeinen kerta”, Arja sanoo. Toisen kerran susi oli sitä seurannut koiraa metsässä, tällöin Peppi ei halunnut lähteä hakemaan. Elämää susialueella Kahvit juotuamme otamme 9-vuotiaan Bravon Pepin autoon ja siirrymme toiseen maastoon. Oli vain suurta onnea, ettei Peppi jäänyt sille tielle. Sudet käyneet kiertämässä myös koiratarhoja”. Vielä kun oppisi myös sulkemaan oven perässään”, Arja naurahtaa. ”Pääsin tuttavani englantilais-venäläisen ajokoiran kanssa metsälle mukaan jolloin ihastuin koiran vauhtiin. ”Se on mielestäni erittäin älykäs, Peppi saattaa karata tarhasta ja tulla sisälle
Iisalmelaisen koirat ovat totutettu jo pienestä pitäen ilvesten, sekä muiden suurpetojen haKOIRAT Iso sydämenvaltaaja Venäjänajokoira on suurikokoinen ajokoira: nartut 55-65 cm ja urokset 58-68 cm korkeita, mutta luonteeltaan ystävällisiä ja helposti koulutettavia. juun. ”Rotu sopii suurpetojahtiin hyvin, koska se on helposti ohjattavissa haluamalleen riistalle, sekä ennakkoluuloton ja rohkea”. Venakko on paremmin koulutettavissa tottelevaiseksi kuin moni muu ajokoira. Se onkin tarpeen laajahakuisen ja nopean ajurin kanssa. Venäjänajokoira on koulutettavissa metsästyksen ulkopuolella moniin eri lajeihin. Lumella usein laitan koiran suoraan ketunjäljelle, jos sellainen on tarjolla. Vahvat tassut kestävät hyvin metsässä kulkemista. Pienpetopyyntiin Kauhavalaisella Oskari Altenilla on ensimmäinen venäjänajokoira Bravon Toro, joka on saanut miehen innostumaan pienpetopyynnistä. Huutelin koiraa, mutta ei kuulunut mitään. Tällä hetkellä Rönköllä on neljä venäjänajokoiraa: nartut Kerttu 4 v ja sen jälkeläinen Iinkorven Snippe 7 kk sekä urokset reilu vuoden ikäinen Löde sekä Risukasan Rujo 4 kk. Jos jälkeä ei ole, niin yleensä se kuitenkin jostain ketun kaivaa ajolle. Aloin ohjata 6 -vuotiasta urosta marraskuussa 2014 ketun jäljille, sillä se oli aiemminkin kettua ajellut ja siitä se innostus sitten lähti,” Oskari tuumaa Petojahtiin venäjänajokoira sopii Osakrin mielestä erittäin hyvin, koira on koulutettavissa ja sen saa vislaamalla luokse. Ajoin metsäautotien päähän, jossa koiran piti tutkan mukaan olla. Soitin tutkaan kuullakseni mitä koira teki, tutkasta kuului kymppiuutiset! Pienen ihmettelyn jälkeen palasin kotiin jossa Peppi istui tv.n edessä syöden luuta. Sillä on paksu kaksiosainen karva ja se pärjää metsällä myös hieman kylmemmissäkin keleissä. Supikokemuksia koira ei saanut nuorella iällä lainkaan, joten nyt ei oikein tiedä mitä sille pitäisi tehdä silloin kun supi kääntyy kohti”. Venäjällä kokeessa koirien tulee kulkea metsään ilman hihnaa ja lähteä hakemaan käskystä, siellä tottelevaisuus on yksi tärkeistä kriteereistä. Jäniksen lisäksi venäjänajokoiralla metsästetään petoja. Suurpetojahdissa Petri Rönkkö on innostunut metsästämään venäjänajokoiriensa kanssa suurpetoja. Olin unohtanut lähtiessä tv.n päälle”. Venäjänajokoiran kanssa on helppo kulkea missä tahansa, vaikka se herättääkin kunnioitusta kokonsa vuoksi. Niille kelpaavat supien lisäksi, kettu, näätä, mäyrä, ilves ja jopa karhu. Venäjänajokoirasta onkin moneksi, yleensä omistaja voi valita mille eläimelle koiransa haluaa suunnata. ”Seurailin koiraa tutkasta samalla kun tein kotitöitä, tutka alkoi näyttää yhtä paikkaa, jolloin iski hätä. Älykkäinä koirina me oppivat myös helposti ei toivottua käytöstä, kuten koiratarhasta karkailun. ”Tämä koira ei jaloissa pyöri vaan saattaa hakea kaukaakin. Yleensä se kerjää rapsutuksia ympäriltään ja haluaa olla mukana kaikessa toiminnassa. Vilkaisin tutkaa uudelleen ja tajusin viimeisen paikannuksen olleen yli puolituntia sitten. Tästä syystä omistajalta vaaditaan pitkää pinnaa. 24 •. ”Petopyyntiin lopulta päädyin muutaman vuoden jäniksenmetsästyksen jälkeen, sillä jäniksen metsästyksestä ei saanut enää tarpeeksi haastetta runsaan jäniskannan vuoksi
Rönkön koirille on ammuttu pienpetoja sekä ilvestä ja sutta. Hartsan tapaus on yksi ikävimmistä puolista jahdissa. Lauma oli mennyt aamun aikana tien yli ja päätimme laittaa Hartsan ja toisen venäjänajokoiran Elmerin siitä perään. Löde vietiin jo 8 kuisena keväthangille seuraamaan karhun jälkeä kytkettynä, nyt elokuussa hieman alle vuoden ikäisenä se haukkui jo yksin karhua”. Suurpetojahti ei ole riskitöntä Aina kun koiran löysää petojahtiin, täytyy metsästäjän muistaa, ettei petojahti ole koskaan riskitöntä. Petokoiraksi opienestä pitäen Petri Rönkkö on ehtinyt opettaa jo useamman koiran petojahtiin. Petojahdissa sattuu ja tapahtuu. Karhun kaato uupuu vielä. Myös karhu ja susi kelpaavat venäjänajokoiralle. Koirat aloittivat ajon innoissaan, mutta lauma ei tahtonutkaan juosta, vaan se jäi kuusikkorinteeseen paikoilleen. Ketun ja ilveksen ajossa tarvitaan enemmän ajotaitoa koiralta, joten kannattaa hankkia koiralle paljon tilanteita ja ajattaa kun siihen tulee tilaisuus. Ilves on päätynyt eräksi . Pienpetojen seisonta haukutuksesta on hyötyä myöhemmin karhua ajatellen. Yhtäkkiä alkoi kuulua koiran ulinaa ja paikalle ehdittyäni löysin Hartsan lumelta makaamasta menehtyneenä”. 25 •. Koirat aloittivat seisontahaukun, vaikka yleensä Hartsa on tullut tiukan tilanteen sattuessa pois, ilmeisesti se sai turvaa Elmeristä kun jäi seisontahaukkuun. Petojahti ei ole koskaan riskitöntä. Nuorena kannattaa etsiä koiralle tilanteita supilla ja mäyrällä. . ”Olimme suden kannanhoidollisessa jahdissa ja kohteena oli 7 suden lauma. Naarmut ja haavat ovat arkipäivää kun metsästetään petoja. Isommille pedoille koiraa voi opettaa kokeneemman koiran mukana. Säädöksiä susijahdissa on paljon ja tässäkään tapauksessa laumaa ei saanut laittaa liikkeelle ilmaan ampumalla. Passit olivat ympärillä, mutta melko harvassa, sillä laki ei salli kuin 50 miestä osallistua susijahtiin. ”Jo ihan pienenä voi pennulle näyttää petojen nahkoja ja vetää niillä jälkiä, myöhemmin tutustutaan metsään ja hajuihin, sekä tarjotaan erilaisten petojen jälkiä
PEURAJAHTI 26 • H irvijahti on jo lähes ohi. Entä voisiko ruokinnan lopettaa tai ainakin vähentää sitä merkittävästi. Ruokinta tarjoaa myös kätevän keinon kannanhallintaan, kun peura kaadetaan ”porkkana suussa” kotikopilta. Ruokinta kantaa hedelmää. Lakeudet kutsuvat Peura on kiinnostava metsästettävä. Mäyräkoiraporukan painostuksesta ja pienenä hirvijahtilomana otetaan väliin peura-ajot. Laji on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä ja talviruokinnasta. Suurimmillaan rannikon länsiosissa on yli 30 peuraa tuhannella hehtaarilla. Pohjanmaa on yllättävästi kasvanut peura-alueeksi. Merkittäviä sairauksia ei toistaiseksi ole nähty ja peurat levittäytyvät uusille alueille. Rutosti ruokaa Metsästäjät on opetettu huolehtimaan peuroista. Valkohäntäpeurojen metsästys myötäilee yhä hirvijahtia. Niitä arvellaan olevan jo lähes satatuhatta yksilöä. Näin se menee. Ilman muuta tuhansia, mutta useissa tapauksissa kymmeniä tuhansia kiloja porkkanaa, punajuurta, viljaa ja heinää. Mutta kuinka kauan se voi toimia. Vaikka valkohännät löytävät leutoina talvina ravintoa luonnosta, niitä ruokitaan. Valkohäntäpeuran tiheys laskee kohti pohValkohäntäpeurat ovat kansoittaneet Suomen. Ja kanta voi hyvin. Eikö siinä olisi myös ratkaisu ministerin ongelmaan ja peurakantaa saataisiin tiputettua. Maa-ja metsätalousministeri lausui jo tuskastuneena ” me emme kestä tätä”. Lähes kaikki opit peurankatoon perustuivat. Valkohäntää ajamalla TEKSTI JA KUVAT Panu Hiidenmies joista. Kun kuningasriista on tallessa, voidaan keskittyä pikkusorkkiin. Siellä on ainakin aiemmin ollut petoja ja riistanruokintaperinteet ovat idässä vielä lasten kengissä. Eihän siinä mitään pahaa ole, mutta metsästyksellisemmät keinot ovat kasvattaneet suosiotaan. Ja ruokinta on hyvin runsasta. Ehkäpä, mutta asia ei ole aivan niin yksioikoinen. Valkohäntäpeura on alkujaan istutettu Suomeen 1930-luvulla. Yksittäisen alueen keskikokoisen metsästysseuran vuosittain mastoon toimittama ruokamäärä on suuri. Tiheimmillään valkohäntäpeuroja on yli jo 50 tuhannella hehtaarilla Satakunnan, Pohjoisja Etelä-Hämeen ja Varsinais-Suomen riistakeskusten raja-alueilla. Peurat ruokailevat jo alkusyksystä peloilla ja siirtyvät kylmän tultua ruokintapaikkojen vakiokävijöiksi. Kun peurakantaa hoidetaan suunnitelmallisesti, nousee tuotto hurjiin lukemiin. Jos eivät ajokoiraharrastus ja lakeuksille saapuneet sudet tee selvää peuroista lähivuosina, voi laajoille peltomaisemille pesiytyä pian runsaskin piensorkkakanta. Ainakin kovina talvina peurat kaipaavat lisäruokintaa. Peurakannat ovat edelleenkin tanakassa kasvussa. Pian alkavatkin tappotalkoot. Peurat myös vihastuttavat ja aiheuttavat parranpärinää. Monet metsästäjät haluaisivat päästä jo jahtiin. Kaikkien edellä mainittujen riistakeskusalueiden keskimääräinen valkohäntäpeuratiheys on 17 peuraa tuhannella hehtaarilla. Siellä missä ruokitaan läpi talven, on vankka kanta. Rannikko-Pohjanmaan riistakeskusalueella tiheys on enää noin kuusi yksilöä tuhannella hehtaarilla ja sen ulkopuolella alle kolme yksilöä tuhannella hehtaarilla. Mutta mitä olisi eteläsuomalainen metsästys ilman peuraa. Itäänkin päin levittäytyminen kangertelee. Kaadot kytikseltä 2000–luvun alussa mäyräkoiramies oli kummajainen peura-alueen metsästysseuroissa. Myös Uudenmaan riistakeskuksen alueella tiheydet ovat korkeita. Paksu lumipeite heikentää valkohäntäpeuran mahdollisuuksia levittäytyä pohjoiseen. Aika ajoin nouseekin keskusteluun malli, jossa peuroja ei metsästysteknisessä mielessä ruokittaisi lainkaan
Vaikka Suomen valkohäntäpeurakantaa edelleen hoidellaan ruotuun kyttäyskopeista, ei koirajahdin kasvua sovi vähätellä. Kopeissa todella Ainakin kovina talvina peurat kaipaavat lisäruokintaa. Kyttäyskopeista ja niihin liittyvistä riistapelloista ja ruokintapaikoista on peurojen lisääntymisen myötä muodostunut keskeinen osa suomalaista metsästyskulttuuria. Ruokinta tarjoaa myös kätevän keinon kannanhallintaan, kun peura kaadetaan ”porkkana suussa” kotikopilta. 27 • kyttäyskopista metsästykseen. Ehdotus koiralla ajattamisesta nostatti usein naurunremakan. Opit on haettu ulkomailta. Ajometsästyksessä päätyy saaliiksi usein vasoja ja nuoria eläimiä.
Mäyrisjahtia On ollut hauska seurata koirajahtien kehitystä peurojen metsästyksessä. Muistissa olivat vauhdikkaat ajokoirien ja hirvikoirien peuranlennätykset lehtiotsikoineen. Totta kai mäyrikset ovat valloittavia koiria muutenkin ja niiden metsästysteho on tunnustettu laajasti. Ensimmäiset peurojen koirajahdit toteutettiin usein hirvipassituksilla ja tulokset jäivät heikoiksi. Oppia ja uusia koiria haettiin Ahvenanmaalta ja Ruotsista. Missään muualla maailmassa ei liene samanlaista valkohäntäpeurojen koirametsästysperinnettä kuin Suomessa. Moni ei uskonut peuraa voitavan kaataa liikkeeseen ja kokemukset miesajoista olivat hyvin heikkoja. Ne ovat yleensä helppoja luonteita ja saadaan kiinni tarvittaessa. Hitaasti ajava koira oli kaikella tapaa uusi tuttavuus. Hyvän tunnistuksen jälkeen tarkasti kohdalleen asetettu, tehokas ja lihaa säästävä. Ei ole lainkaan tavatonta, että peuranmetsästyspäivän aamuna metsästysmajan pihalla nähdään puolenkymmentä oman seuran mäyräkoiraa PEURAJAHTI Mäykkyajot kannataa pitää lyhyinä ja passirinki riittävän tiivinä. Opit olivat jo valuneet rannikkopohjanmaalle 70-luvulla, jolloin ensimmäiset selkeästi ajolinjaiset mäyräkoirat saapuivat Suomeen. Alkuvaiheessa koko touhuun suhtauduttiin varauksella ja vastustustakin oli. Peruskytiskaato on parhaimmillaan mitä eettisin riistalaukaus. vietetään aikaa, vaikka osa niistä on sottaisia loukkoja, löytyy Etelä–Suomen metsistä ja peltojen laidoilta joukko ryhdikkäitä sekä turvallisia jahtisuojia. Pienten sorkkaeläinten kantojen nousun ja metsästyksen reippaan kasvun myötä mäyräkoirat ovat nousseet suomalaismetsästäjien arvostamiksi sekä suosimiksi roduiksi. Ei aina ymmärretty, että alkupyrähdyksen jälkeen ajettava mukauttaa vauhtinsa ajajaan. Ja moni on jo ymmärtänyt, ettei ajopeura tarvitse yrittää juoksuun. Nykyisin ajavilla mäyräkoirilla tapahtuva peurajahti on ilman muuta osa perinteistä seuruejahtia ja tuottaa tulosta. Siellä ajavien mäyräkoirien kasvatuksella oli pitkät perinteet. Tappijalat suosiossa Mäyräkoirien metsästyskoirastatus pelastui Suomessa ajometsästyksen ansiosta. Muiden luola–ja jälkikoirarotujen esiinmarssi on ollut sen verran reipasta, että jos mäyräkoira ei olisi 2000-luvun alusta alkaen otettu määrätietoisesti mukaan peurakoiriksi, olisi niiden kohtalona ollut seurakoirailmiö. 28 •. Mäyräkoirat ovat suosiossa myös seurueen muiden jäsenten joukossa
29 •. tämä edellyttää sitä, että ajot pidetään lyhyinä, jolloin jutusteluaika jää. Peuranmetsästys on keskeinen osa eteläsuomlaista seuruemetästysperinnettä. Peurajahti on usein sosiaalisempaa kuin hirvijahti
Hirvijahdin taakka painoi yhä. Miksi turhaan ajaa riistaa jos passi on jo ohitettu. Toki isojakin ajoja voidaan ottaa, mutta tehoja tulee maaston mukaan toteutetuilla passituksilla. Hirviä riittää ja Kymessä on Suomen tihein sekä kasvava villisikakanta. Alueessa on muutenkin potentiaalia riistatalousmielessä. Mitä passimies nro 4 tekee sillä tiedolla, että peurat saapuvat juuri hänen eteensä. Sen käsittely onnistuu yksinkin. Silloin jäljestystilanne saattaa alkaa välittömästi ja haavoitettua riistaa seuraava mäyräkoira aloitta seisontahaukun peuran pysähtyessä. Nopeatempoiseen peuranmetsästykseen sopivat paremmin tiiviit polkupasseihin perustuvat motit. Näin se jatkosPOINTTI Kymestä riistaparatiisi. Hieman hassua sen sijaan on aika yleinenkin ilmoitus passiin saapuvista eläimistä. Korvanapiton metsästäjä saattaa menettää hyvän tilanteen riistan kuullessa viestin vastaanoton ja suunnatessa muualle. Ei ole tavatonta, että laukaus jää taakse tai alas. Metsästysmahdollisuuksien etsijöiden kannattaa suunnata katseensa kohti Kymenlaaksoa. Moni onkin opettanut mäyräkoiransa pysähtymään tai pysäytettäväksi passissa. Metsäkauriskanta on kasvussa myös ja Kymessä on paikoitellen jopa metsäkanalintuja. Koiramies on kuningas Mäyräkoirajahdissa koiramiehelle tarjoutuu usein erinomaisia ampumatilanteita. Hyvä koiranohjaaja jakaa sopivasti tietoa jahdin kulusta passissa värjötteleville. 30 • valmiina koitokseen. Kaakonkulmalla Kymessä on orastava valkohäntäpeurakanta. Mäyräkoirat onkin tarkoitettu lyhyesti ajaviksi pienoisajokoiriksi. sa menee. Jahti ei pääty kaatoon. Pieni yhteen hioutunut kettuporukka on usein peuranmetsästyksen saamajengi. Tarkkana on silti oltava passin sisällä ammuttaessa. Laukauksen jälkeen alkaa työ. Suomalaismetsästäjien on totuttava sitkeiden hirvikoirien ja ajokoirien jälkeen lyhyempään vetoon. Kokenut koiranohjaaja suuntakin laukauksen vain lyhyelle etäisyydelle ja aina taustaa vasten. Etenkin nykyisillä peuramäärillä tämä toimii. Peurajahdissa on myös kiva kuunnella ajon polveilua. PEURAJAHTI. Sorsia on ja hanhikannat ovat tasaisessa nousussa. Hänhän kuulee ajon tulevan. Jahtiopit hanskassa Vielä kymmenen vuotta sitten peuramotit tehtiin ajometsästyksessä usein liian suuriksi. Ase on joka tapauksessa usein oltava mukana haavakkotilanteiden varalta. . Tämä tarkoittaa lyhyesti ajavaa ja helposti kytkettävää metsästyskoiraa. Valkohäntäpeura on hyvänkokoinen riistaeläin. Passituksen sisältä olisi hyvä saada rauhalliseen liikkeeseen myös muu riista, kuin vain se mikä on ajossa. Ruotsissa kutsutaan mäyräkoiraa termillä kortdrivande. Tietysti joskus pitää nauttia sointuvasta ajosta ja aika useinhan ajo myös kaartaa takaisin passirinkiin. Epäilyä matalan koiran työkyvyistä ei enää esiinny. Kiirettä ei saa olla, mutta päivässä voi ottaa useamman ajon ja antaa ajettaville rauhan passista ulos mentäessä
Kokopitkä vetoketju takaa istuvuuden ja hyvän tuuletuksen. Klassinen ja edullinen Arxus-saapas jokapäiväiseen käyttöön. ARXUS CANVAS ZIP Kun haluat parasta, valintasi on tämä monipuolinen testivoittajasaapas. Kiertojäykän pohjan ja mahtavien pito-ominaisuuksien ansiosta liikkuminen on helppoa vaikeassakin maastossa. Lue lisää ja katso lähin jälleenmyyjäsi www.arxus.?. Korkealaatuista 100 % luonnonkumia. Valmistettu samasta korkealaatuista 100 % luonnonkumista kuin kaikki Arxus-saappaat. ARXUS PIONEER Maahantuoja: www.hw-company.. Arxus X-kuviopohja takaa erinomaiset pito-ominaisuudet
32 • RIISTAVERSTAS Värillä on väliä Avotulimajoitteen mustat ja solmittavat narut on helppo vaihtaa oransseihin nyöreihin, joiden pituutta voi säätää pikalukolla ilman ainuttakaan solmua. Laavulta makkaratikkua puukon kanssa lähtemään hakenut metsästäjä saattaa kompastua naruun kohtalokkain seurauksin. Mustan narun vaihtaminen oranssiin lisää leiriturvallisuutta. . Narujen tuunaamisen yhteydessä valmistimme niihin pikalukot, joilla nyörien pituutta voi säätää portaattomasti ilman ainuttakaan solmua: naru kierretään puun, juuren tai maakiilan takaa ja lukitaan sopivaan pituuteen palikan lovia hyödyntäen. 1 3 2. Samalla hankalat solmut voi korvata pikalukoilla, joiden säätö onnistuu kintaat kädessä. Avotulen äärellä kaatuminen on erityisen vaarallista, sillä tulen lisäksi kiehuvaa vettä sisältävät astiat sekä kirveen ja puukon käyttö pahentavat tilannetta. Samalla narujen kiinnityskohtiin voi lisätä pienet karabiinihaat tai poikkipuolat, joilla narujen paikkaa voi vaihtaa kiinnikkeestä toiseen ilman solmuja. Leiriturvallisuuden parantaminen onnistuu vaihtamalla mustat narut oransseihin ja lisäämällä niihin heijastimia. TEKSTI JA KUVAT Joel Ahola T ehdessämme avotulimajoitteiden testiä huomasimme mustien laavuja louenarujen aiheuttavan erittäin suuren kompastumisriskin
Rautasahalla saa siistin jäljen. Palikoihin liimattujen teippien lisäksi naruun voi lisätä heijastimia lippuja muistuttavina kaksinkertaisina teippipaloina. 4 5 9 10 6 8 7. 5 Loveamisen jälkeen rimat pätkitään paloiksi ja niiden kulmat pyöristetään hiekkapaperilla. Lukon toimintaperiaate on yksinkertainen, sillä kiinnitysnaru pujotetaan S-kirjainta muistuttavan palikan lovien kautta. Solmu pitää varmasti, mutta sen saa tarvittaessa melko helposti auki. Hintaa sille kertyy kympistä kahteen. 9 Samanlainen kahdeksikkokiinnitys tehdään myös lukkopalikkaan, mutta siinä nyöri kuljetaan kahden kiinnitysreiän kautta. Lovien reunat voi jättää pyöristämättä, jotta lukon kitka narua vasten on varmasti riittävä. Sadan jalan eli reilun 30 metrin paketti riittää hyvin majoitteen narujen uusimiseen. Lopuksi jokainen palikka pyöristetään kulmista ja reunoista hiekkapaperilla. Kireän narun aiheuttama kitka pitää lukon erinomaisesti paikoillaan. Porataan 5 mm reiät ja pätkitään listat paloiksi. Paras naruvalinta lienee 4 mm paksuinen paracord-naru, joka kestää 250 kiloa. Jokaiseen osaan merkitään piikillä neljä porauskohtaa. 33 • 1 Laavun narujen uudistamiseen tarvitaan oranssia narua, heijastinteippiä sekä 6 mm paksuista filmivaneria, josta on sahattu 15 ja 30 mm levyisiä listoja. 6 Narut pätkitään valittuun pituuteen, jonka jälkeen niiden päät pitää polttaa kynttilän liekeillä umpeen. 4 Riman keskelle poratut reiät avataan loviksi kahdella sahauksella. 8 Palikan läpäistyään naru pujotetaan kahdeksikon narua seuraten takaisin. 10 Narun voi lopuksi viimeistellä lisäämällä siihen palat heijastinteippiä. Peräkkäisten reikien loveaminen tehdään eripuolilta rimaa. Paracord on suosittu tarvike retkeilijöiden keskuudessa, joten sitä myydään useissa eri väreissä. 3 Leveämmät vanerilistat jaetaan 60 millimetrin pätkiin. Lopputuloksena saadaan kasiksi kutsuttu solmu, jota käytetään esimerkiksi kiipeilyssä köyden kiinnittämisessä valjaisiin. Niistä kaksi sijoitetaan palikan päätyyn ja kaksi muuta tulevat riman puoliväliin parin sentin etäisyydelle toisistaan. 2 Merkitään kapeimpiin vanerisoiroihin 50 mm pätkät ja niiden keskelle piikillä porauskohta. 7 Narun päähän pujotetaan kahdeksikkoa muistuttava silmukka, jonka jälkeen avoin pää pujotetaan kapulan läpi
Ultracom teki ison peliliikkeen ja toi markkinoille pikavauhtia kokonaan uuden tutkapannan. Novus kärsi mikkiongelmasta, eli kastuessaan (ilmeisesti syy) sen haukkulaskuri ei enää pelittänyt. Ultracom R10 Paino akun kanssa: 323 g Vesitiiviys: 0,5 m 30 min ajan Toimita-aika: 65 h Käyttölämpötila: -15–+55 Paikannus: GPS/Glonas Gsm: 900/1800 MHZ Takuu: 2 vuotta Hinta: 729 euroa Valmistusmaa: Suomi KENTTÄTESTI. Viivan nimi on muuten reittipiste. Uutuus vakuutti, mutta jätti myös kysymyksiä ilmaan. Testireissuja kertyi reilut kymmenkunta. Itse tutkat ovat olleet pitkään niin korkealla tasolla, että tajunnanräjäyttäjää ei ole helppo keksiä. Jos tarkastellaan isolla kammalla, mitään mullistavaa ei kännykkäpohjaisiin koiratutkiin ole tullut 2010-luvulla. Panta istuu hyvin pienemmänkin koiran kaulaan. Vaikka koira ajoi täyttä päätä, punaista viivaa ei kartalle tullut. Pakkauksessa voisi olla varalla yksi tiivisterengas. Riistan testissä ollut Ultracom R10-koiratutka toimi täysin moitteetta. Ajoitus oli siinä mielessä kehno, että karttaohjelman muutos lankesi vähän myös R10 niskoille. Ultracom R10 tuli viime keväänä pikavauhtia lippulaiva Novuksen tilalle, rinnalle tai miten nyt asia halutaankin ilmaista. Hetkeksi kuitenkin asian viereen. Matkan varrella oli hellettä, sadetta, pakkasta ja poutaa. Moni koiratutkaongelma on itse asiassa karttasovellusongelma. Suomi on GSM-pohjaisten koiratutkien luvattu maa. KENTTÄTESTI 34 • Ultracom R10 -koiratutka Paljon odotettu TEKSTI JA KUVAT Pekka Mommo E i pidetä lukijoita jännässä, mennään heti asiaan. Saamaan aikaan kuin R10 lanseerattiin, päivittyi myös Ultracomin karttaohjelma. Mikkejä vaihdettiin urakalla uusiin, mutta samalla maine sai niin ison lommon kylkeen, että Ultracom päätti tuoda markkinoille kokonaan uuden mallin. Kotimaan markkinat ovat täyttyneet jo aikaa sitten, maa on jakautunut heimoihin; Ultracom, Tracker ja B-bark. Lähetin on muodoltaan varsin kulmikas. Kierteet on syytä pitää puhtaana roskista. Siitä kielii sekin, että jokaisella kolmella valtamerkillä on Facebookissa tuhatpäiset käyttäjäsivut, joissa ratkotaan ihan peruskäyttöön liittyviä ongelmia kuten; mitä saan koiran kulkemaa viivaa pidemmäksi. On kurjaa, jos alle euron osan vuoksi jahtiviikonloppu keskeytyy. Paikkaa uutuus nakutti kuin pajavasara ja kesti reipasliikkeisen dreeverin kyydissä ilman vaurioista. Varsinkin viimeksi mainitulla saralla on vielä paljon tekemistä. Outo termi löytyy niin monen Ultracom R10 on tunnistettava. Kuluttajan kannalta olennaista koiratutkassa on luotettavuus, kestävyys ja helppokäyttöisyys
Antennin suojakuori kesti tämänkin.. Myös itse ”laatikko” oli muutamissa kuvissa repeytynyt irti pannasta irti. Pantaa ei saa liiviin kiinni, mikä on harmi. Ultacom R10-tutkan käyttöönotto oli suhteellisen helppoa, kun puhelimessa oli jo Ultracomin karttohjelma. Kestävyyden suhteen kymmenkunta testikertaa on liian lyhyt aika tehdä johtopäätöksiä. . Pannassa on valmiina sim-kortti, joka on voimassa seuraavat kaksi vuotta. Varsinkin maavainuiset ajokoirat luikkivat monesti kaadettujen puiden alta. Ongelmia tulee satavarmasti, mutta jos ne ratkotaan nopeasti niin, että langan päässä tai sähköpostissa on auttava ihminen, on kaikki ok. Eipä olisi pahitteeksi, jos mukana olisi vaikkapa vihkonen tai linkki nettiin, jossa opastettaisiin perusjuttuja. Ärkymppi oli viime kesän Riihimäen erämessujen yksi käpelöidyimpiä tuotteita. Nyt homma toimii, koska Facebookin käyttäjäryhmät auttavat heimolaista hädässä. Odotettu uutuus Mennään takaisin testipolulle. Testipannassa kyseisiä kestävyysongelmia ei kuitenkaan ollut. Sim-käyttää kaikkien operaattoreiden verkkoja, mikä on mainio asia. Pannat toimivat, mutta karttaohjelmia vaivaa kiusallinen Nokia-tauti; termit ovat outoja ja haluttu asia piilossa tuhottoman monen valikon takana. Lisäksi R10 laitettiin tahallaan vääriin päin, vastakarvaan. Koiraihmiset tietävät, että karttaohjelmat toimivat paljon paremmin Android-puhelimissa. Ultracomilla on käsissä hyvä aihio tulevaisuuteen. Somepalstojen odotukset olivat korkealla. Pannat eivät häirinneet toisiaan. Suomi on raivattujen risukoiden luvattu maa. Vai kuka meistä sanoo, että juoksin tänään lenkillä 780 reittipistettä. Jouduin turvautumaan useaan otteeseen Facebookin auttavaan yhteisöön. Pannassa on kaikki modernin koiratutkan ominaisuudet: haukkuaika, haukkuhälytys, kuuntelu mahdollisuus, seisontahälytys ja valo jonka voi laittaa pimeässä päälle luurista. Magneettikytkin ei liiku. Valmiista paketista plussa. Ärkympissä on valmistajan mukaan uusi Bark Sense-haukkulaskuriohjelma. Ultracomin vahvuus on aina ollut pannan pieni virrankukutus, R10 jatkaa perinnettä. Pakkauksen mukana oli ohjeet pannan käyttöönotosta ja pieni ruuvimeisseli ilmeisesti pannan ruuvien kiristystä varten. Pallo on nyt Kempeleessä. valikon takaa, että ensikertalainen voi sitä mistään päätellä. Tämän hintaluokan tuotteissa ei saisi olla väliä on kädessä Android-puhelin vai iPhone. Lähetinosan muoto on varsin kulmikas, laatikkomainen. Voisiko pannan kulmikas muoto takertua risuihin ja runkoihin herkemmin kuin esimerkiksi Ultracomin aikaisempien mallien pyöreä muoto. Silti magneettikytkin toimii mielestäni hyvin ja on paikallaan, koska kaikki pannan liikkuvat osat ovat kuluvia osia ja samalla rikkoutuvia osia. Nyt oletetaan liikaa käyttäjiltä osaamista. En olisi esimerkiksi ikimaailmassa itse osannut lähettää pannan tietoja kaverin iPhoneen ilman apua. Tämä tulisi kaikkien kotimaisten tutkanvalmistajien tiedostaa. Lisäksi karttaohjelmien termit voisi laittaa mietintämyssyyn. Novus keräsi kiitosta sulavan muotoilun ja sisään rakennetusta antennista. Melko pian, kun R10 oli kuluttajilla, tuli somepalstoille muutamia kuvia, joissa antennin suojakuori oli irronnut. Viansietokykyä metsästäjiltä löytyy, jos avun saa nopeasti. Kaikki toimivat testin aikana kuten piti. Aikaisemmin mainittu reittipiste on hyvä esimerkki huonosta suomesta. Pantaa testattiin myös yhdessä Aviuksen kanssa, joissa on molemmissa magneettikäynnistys. Myös antenni on palannut takaisin. Meidät on opetettu vuosien varrella hyvälle, vaadimme tutkalta paljon. Toinen satsausvinkki on asiakaspalvelun kehittäminen. Jos olisin tutkavalmistajan housuissa, satsaisinkin karttaohjelman kehittämiseen. Se toimi moitteetta. Kortti on voimassa 2 vuotta ja karttaohjelma vuoden. Muutaman kerran luulin sammuttaneeni sen, panta jäi kuitenkin päälle. Uskon, että näin käy monille aamuhämärissä. Mutta niin kuin aina, todellisuus paljastuu vasta elokuun lopulla, kun koirat pääsevät tutkat kaulassa riistan jäljille. Kulmikas muoto Ärkymppissä on Aviuksen tapaan magneettikytkin. Joka tapauksessa R10 jätti testaajiin positiivisen muistijäljen. Silloin myös Riistan R10-testitutka ampaisi metsään. Ultracomin uusittua karttaohjelmaa on helppo käyttää. Yhteenveto Ultracom R10 toimi ja kukkui hyvin koko testin ajan. Sammuttaminen vaatii harjaannusta, sillä sekin ilmaistaan samalla vihreällä valolla. Panta käynnistyy (syttyy vihreä valo) ja sammuu kun lähetin viedään akun kylkeen. Voisiko toisen ”piilottaa”. Heräsi kysymys; voiko se johtua kulmikkaasta muodosta. Kiinteät yläja alapalkit vievät aika lailla tilaa näytöstä. 35 • Karttaohjemat helpommiksi SUOMALAINEN metsästäjä on koiratutka-asioissa maailman vaativin ja samalla osaavin
Valmistajan mukaan kenkä hengittä hyvin lämpimillä keleillä. Haix Nepal Pro Taktista osaamista metsästäjille TEKSTI Pekka Mommo KUVAT Matti Pyykkönen U lkonäkö sen paljastaa. Haix taipuu päkiän kohdalta juuri oikein, ollen samalla täysin kiertojäykkä. Lätäkön voi aina kiertää ja ojan hypätä yli. Haix on kehittänyt täysin oman kaksivaiheisen nauhoituksen. Päkiän lukitus on suorastaan nerokas. Kengässä on kolminkertainen Gore Tex-kalvo pitämässä veden oikealla puolen. Olin jo heivaamassa kilkuttimet mäkeen, kunnes opin, totuin ja pidin niistä. KENTTÄTESTI 36 • Saksalainen Haix tunnetaan armeijoita liikuttavien kenkien valmistajana. Risukoissa ja tuntureilla Testasin kenkiä Lapin tuntureilta aina Savon risukkoihin. Ei huono. Voi kuulostaa matalalta jahtiin, mutta kymmenien kenkien kokemuksella olen todennut sen riittäväksi, varsinkin kun lahje on aina kengän päällä. Haix ei ole suunnitellut selvästikään kenkää pelkästään kiviset Alpit mielessä. Kehräsluun kohdalla on muovi/kumivahvike. Rusettejakaan ei tarvitse enää osata, sillä sen hoitaa KENTTÄTESTI pikalukko. Tälläkin hetkellä Haix Nepal Pro on Ranskan armeijan käytössä. Päkiän viimeinen lenkki napsauttaa nauhan lukkoon. On hyvä, että jalalla on tuntuma maan muotoon pehmeässä kangasmetsässä. Nauhat eivät löysty ollenkaan kulkiessa ja roikkuvat rusetit eivät takerru risuihin. Lyhyempi varsi tekee kengästä selvästi kevy. Ylimääräiset nauhat sujautetaan varressa olevaan taskuun. Itse asiassa hieman joustava ja kevyt kenkä sopii meikäläisiin maastoihin huomattavasti paremmin kuin jäykkä alppikenkä. Ensituntumalta liitto voi olla erittäin onnistunut juuri Suomessa, missä metsä on usein pehmeää ja vaihtelevaa kangasmaastoa, ei niinkään jyrkkiä ja kivikkoisia vuoren seiniä. Se on syytä muistaa avata, kun ottaa kenkää jalasta, muuten menee repimiseksi. Pikalukko joustotasku-systeemi oli aluksi hieman outo. Varren pituus on 18,5 senttiä. Kenkä on sekoitus sulavalinjaista taktista kenkää ja vuorille tarkoitettua jämerää maastojalkinetta. Askellus erilaisissa maastoissa oli erittäin jouhevaa. Itse kenkä on valmistettu nupukkinahasta ja erilaisista kankaista kuten Gordurasta. Kyllä, ainakaan minulla ei testin aikana jalat paistuneet. Kenkä on sopivan eloisa meikäläisiin maastoihin. Rankoista keikoista saadut kokemukset näkyvät myös siviilipolkujen maastokengässä
Rosterista tehty terä on muotoiltu niin, että puukolla hirvenkäsittelykin onnistuu vaivatta. Yksi kenkä painaa vain 900 grammaa. Kokonaan synteettinen kahva ja tuppi on helppo pestä ja pitää puhtaana. 37 • Haix Nepal Pro 3-kerroksinen Gore Tex-kalvo Kenkä painaa 900 g Muotoutuva sisäkenkä Hintaluokka: 289 euroa Lisätiedot: vaeltajankauppa.fi KOKEILTUA Mora metsästäjälle M oran tuntevat kaikki. Tupessa on nerokas vyölenkki, jonka renkaasta tupen voi puukkoineen vetää irti, kun menee vaikka kauppaan kesken jahtipäivän. Pohjallinen on irrotettava. Tietysti kaikille laatua arvostaville, mutta kotonaan se jalassa, missä matka taittuu ja kilometrejä ei lasketa; linnustajat, riekon narraajat ja hirvijahdin kovat koiramiehet. Ja kyllä Haixit jalassa kelpaa seisoa jänispassisakin. Kenkä on kevyt, kun puhutaan järeistä vaelluskengistä. Morakniv Kansbol Kokonaisspituus: 226 mm Terä: 109 mm Paino: 106 g Hintaluokka: 35 euroa m orakniv.se emmän ja antaa nilkalle tilaa toimia, mikä ei ole koskaan huono asia. Kengällä on vuoden materiaalija valmistustakuu. Nuhoissa on pikalukko. Kenelle kenkä sitten sopii. Ruotsalainen puukkojätti ei tyydy vanhaan, vaan tuo markkinoille joka vuosi uusia malleja. . Loput rimpsut voi sujauttaa varren joustotaskuun.. Lopuksi Haix Nepal Pro on erinomainen lisä markkinoiden laajenevaan jahtikenkävalikoimaan. Kansbol on mitä mainioin yleispuukko metsästäjälle. Kahvasta saa hyvän otteen, eikä se lipsu märkänä
Runko ja vetoketjut ovat huomio-oranssia. Camelback Mag Ins. Liinaa voi käyttää lukemattomia kertoja, koska se säilytetään tiiviissä muovipurkissa. Kaikkiaan reppu on laadukkaan oloinen ja siitä on iloa pitkäksi aikaa, eikä hintakaan saa haukkomaan henkeä. Teräspullossa on tuplaseinät, näin juoma pysyy tunteja joko lämpimänä tai kylmänä. Reppu painaa vajaat pari kiloa, mikä on kohtuullinen luku istuinrepulle. Mossy Oak Tilavuus 1 litra Hinta 62 euroa Vandernet.com pp. Istuinosa ei ole liian leveä ja näin paina reisiä. KOKEILTUA 38 • Ase rasvattu salamana PARHAAT jutut ovat simppeleitä. Jämäkkä istuinreppu NORJALAINEN Dovrefjell tunnetaan paremmin metsästyspuvuista, mutta on mallistossa reppujakin. Nyt jänispassissa ollut istuinreppu on tukeva ja valmistettu erittäin vahvasta mokkatyyppisestä kankaasta. Korkki on kiinni pullossa eikä mene näin hukkaan. Pullon väri on metsästäjille tuttu Mossy Oak. Liinasta jää juuri sopivan ohut kerros öljyä aseeseen. Beretta Oiled Cloth Beretta.com Pieniä ja tarpeellisia Lämmin juoma ja mukava istuin nuotiolla piristävät. Eikä asettakaan saa unohtaan jahdin tiimellyksessä. Beretta on purkittanut valmiiksi öljytyn mikrokuituliinan, joka on kerrassaan mainio tuote jahtireissuilla. Dovrefjell Vision tuolireppu Tilavuus 35 litraa Hinta 77,90 euroa eranetti.fi Ei jäädy vesi pulloon CAMELBACK on tuonut makkinoille metsästäjiäkin houkuttelevan juomapullon. Nopea pyyhkäisy ennen aseen sujauttamista pussiin ja taas matka jatkuu. Liina sopii niin metallin kuin puun käsittelyyn. Repussa on kunnon kantoviillekkeet ja lantiovyö raskaampaakin taakkaa varten. Mukana on myös sadesuoja vakiona. Repun sisällä on paikat niin termarille kuin juomapullolle. Pullon korkissa on magneetti, joka pitää sen pois kasvoilta juomaa hörppiessä
Saappaiden korjauksen voi antaa myös suutarille. Saappaille lisää ikää Saappaat viihtyvät parhaiten viileässä. Jos hoitoainetta ei käytä, saappaan kumipinta kuivuu, himmenee ja haurastuu ajan myötä. Kengät eivät kestä karkeaa harjaa, vahvoja liuottavia aineita tai pesukonetta. Saappaat kannattaa pestä erityisesti suolla rämpimisen jälkeen, vaikka ne näyttäisivätkin puhtailta. Muutoin hapan suovesi pääsee jäytämään saappaan pintaa. Laita paikkauksen ajaksi saappaan sisään tiukka rulla sanomalehteä, jotta liima ei valu. Pese saapas haalealla saippuavedellä ja rätillä. Nokian kuminhoitoainetta myydään ainakin retkeilyliikkeissä. Noudata rengaspaikkauksen ohjeita. . Hyvissä käsissä saappaat palvelevat niin kauan kuin pohjassa riittää kulutuspintaa, eivätkä ne haurastu ennen aikojaan. Säilytä avattu kumiliima jääkaapissa. Kumin kuumanherkkyys on muistettava silloinkin, kun saapas on hörpännyt jokea. Toinen pitkän iän salaisuus on kuminhoitoaine TEKSTI JA KUVAT Päivi Mattila. Roima erämies ei ehkä piittaa saappaidensa kuratahroista, mutta pesu on muutakin kuin estetiikkaa. Ennen varastointia ja pesun jälkeen saappaat on suotavaa tupsuttaa silikonia sisältävällä kuminhoitoaineella. Aine palauttaa kumin kiillon ja elastisuuden sekä saa pinnan hylkimään likaa. Niitä ei tule taitella täpötäyteen varustekaappiin, vaan tilaa on oltava niin paljon, että saappaat mahtuvat seisomaan varret suorina. Saappaita ei haittaa, jos säilytystilat ovat pakkasen puolella. Tyypillinen 20 asteen huonelämpötila kelpaa saappaille ihan hyvin. Kuivumista nopeuttaa myös se, että asettaa kengän kantapään alle halon korokkeeksi tai ripustaa kengät roikkumaan kärjet alaviistoon. Kaikista ihanteellisinta on kuitenkin varastoida harvoin käytettävät retkikumpparit viileämpään vinttikomeroon tai vaikka kylmään autotalliin. Kuivatuksessa on tyydyttävä huoneenlämpöön. 39 • P oluilla pärjää lenkkareillakin, mutta perinteiset saappaat puoltavat yhä paikkaansa esimerkiksi hirvipassissa. Hoida hellällä otteella Saappaat on syytä pestä ajoittain haalealla saippuavedellä ja sienellä tai rätillä. Kumiin imeytynyttä pinttynyttä likaa on vaikea poistaa. Kumiliimalla voi paikata saappaan repsottavan sauman ja pienet pistoreiät. Kumia tulee käsitellä yhtä hellin ottein kuin ihmisen ihoa. Kotona saappaat on sen vuoksi hyvä pitää varjossa. Jos saappaaseen tulee pieni pistoreikä, sen saa umpeen Liquisole-kumiliimalla. Kumille ovat haitaksi UV-säteily, kuumuus ja litistäminen. Pitkillä retkillä voi suotaipaleiden jälkeen poiketa tarkoituksella järven tai joen rantaan, kun niitä osuu matkan varrelle. Isomman repeämän voi paikata polkupyörän renkaan paikalla. Lika näet nopeuttaa luonnonkumin vanhenemista. Pesun jälkeen levitä pintaan kuminhoitoainetta. Se sopii muunkin merkkisten saappaiden huoltoon. Kostean saappaan sisään voi illalla sulloa sanomalehteä ja vaihtaa paperit tarvittaessa. Saappaita ei pidä laittaa nuotion loimuun, kamiinan kupeeseen, kuivauskaappiin tai pannuhuoneeseen
Kuski levitteli käsiään auton vierellä ja kertoi koiran juosseen pihatieltä täysillä eteen. Tähyilin pelloille ja pihoille. Peli oli selvä. . – Ei Ruotsissa saa ajaa kenenkään päälle, äijät väittivät silmät kirkkaina, eivätkä valehdelleet. Koira oli tullut ajon kanssa monen kilometrin takaa maantielle ja juossut auton alle. Siitä oli ihan korkeimman oikeuden päätöksiä. Kun palasin noin vartin päästä kotia kohti, näin jo kaukaa, että naapurin pihatien risteyksen kohdalla oli Volvo hätävilkut päällä. Pekka Juntti pekkajuntti@hotmail.com @JunttiPekka KOLUMNI 40 • Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on viltolycka, eli riistakolari.. Lahjakkain koskaan omistamani ajuri oli poissa. Koska kotimme täällä Ruotsin Haaparannalla sijaitsee päätien varrella ja kaupungissa pidettävät festivaalit olivat täyttäneet autoilijat, minulla oli hätää myydäkin. Juttu kertoi, että vahingonkorvauslaissa koira katsottiin esineeksi, ja aika usein koira oli juuri se esine, jonka katsotaan vahingoittaneen suomalaisille niin rakasta peltihepoa. Aikanaan Volvon omistajan vakuutusyhtiöstä tuli paperi, jossa kyseltiin koiran ikää, palkintoja ja rahallista arvoa. Selma kouristeli viimeisiään ojan pohjalla. Sitten kömmin pikkutyttöni kanssa telttaan yöksi ihan ekaa kertaa, niin olimme jo päivällä sopineet. Oikeus, joka tuntui vääryydeltä, päätti, että koiranomistaja maksaa. Se tiesi surullisia ja vihaisia koiranomistajia. Vaihdoimme volvonistin kanssa yhteystiedot. Mutisin koiraukoille, että minun koirani karkasi kiinnipitoaikana keskellä kesää. Tutut koiramiehet Koirakolari Ruotsin malliin – autoilijan vakuutus korvasi koirankin sanoivat, että huoli pois, et sinä joudu mitään maksamaan. Kuuntelin pitkään kuovien luritusta ja maantien hurinaa. Tilanteen todettuani vilkaisin uuden karheaa autoa. Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on viltolycka, eli riistakolari, johon ketään ei todettu syylliseksi, mutta jonka kaikki kulut maksoi autoilijan vakuutus. Suruun kylkeen iski harmitus. Ensin menee hyvä koira ja sitten vielä rahatkin. Auto oli Ruotsin kilvissä. Ei mitään. Tuumasin, että kyllä Ruotsi on sentään sivistysmaa. Tuli uusi viikko ja aloin hoitamaan kolariasiaa. P E K K A JU N T T I S e oli heinäkuinen ilta vuonna 2011, kun käyttövalioajokoirani Tranlandets Selma livahti häkin raosta ja paineli karkuun. Otin polkupyöräni ja ajoin tiehaaraan arpomaan, mistä lähtisin koiraa hakemaan. Aikanaan minulle maksettiin menetyksestäni kyseisen onnettomuuden maksimisumma eli kymmenen tuhatta kruunua, noin tuhat euroa. Laskua tulee ja rajusti. Pyöräilin autolle ja tiesin jo mennessäni, mitä ojassa odottaa. Jahti-lehti oli kirjoittanut asiasta oikein artikkelin, jossa punnittiin koiranomistajan vastuuta erilaisissa kolaritilanteissa. Se oli mitätön raha kalliista huippukoirasta, mutta se paalutti uskoani uuteen asuinmaahani. Eihän minulla ollut koiralle mitään vakuutusta. Sinä yönä uni tuli huonosti. Kuulin pohjoisessa kylän koirien haukkuvan ja päättelin, että sieltä voisin löytää karkurin. Hyppäsin Monarkin selkään ja ajoin niin lujaa kuin pääsin. Kysyin miten niin en joudu. Kertoisin hänelle vasta huomenna. Suomessa metsästyskoiranomistajat pulittavat autoilijoille, vaikka olisi metsästysaika ja koira päästetty irti kaukaa tiestä. Täytin paperit ja lähetin. Se pysyi mukavasti pihalla, kun se siihen oli opetettu, mutta ajosta kytkeminen oli joskus tuskallista puuhaa. Palasin kotiin, kerroin vaimolle uutisen. Toinen ajokoirani Remu oli juuri päinvastainen. Hain koiran kotiin ja vein varastoon odottamaan aamua ja haudankaivuuta. Yksi kiistatapaus muistui mieleen täältä meidänkin läheltä Lapista. Lamppu oli rikki, tuoreita naarmuja puskurissa. Kaikki meni yhdessä rytäkässä. Selma oli helppo kytkettävä, mutta kotipihalta se livahti sekunneissa. Rahatkin
AVOTULIMAJOITTEET Tulen äärellä TEKSTI, KUVAT JA POHJAPIIRROKSET Joel Ahola ¢ DD Hammocks Pyramid Tent ¢ FinnRover Laavu M28 ¢ FinnRover Loue M94 Leather ¢ Halti Laavu Pro ¢ Helsport Pasvik ¢ Primus Shelter ¢ Tuntsa Loue Hyvä avotulimajoite on suunniteltu nuotiokäyttöön, mutta se tarjoaa avaran ja luonnonläheisen suojan myös ilman tulistelua.
Tulen voi tehdä maapuista erämaa-alueilla. Metsästysoikeuteen kuuluu yleensä myös lupa avotulen tekemiseen.. T E S T I Nuotioon vaaditaan maanomistajan lupa
Testiin saamamme majoitteet muodostavat monipuolisen kattauksen, mutta markkinoilla on myös muita malleja. 1 200 g FinnRover Loue M94 Leather 250 € 2–4 henk. 4 230 g + 940 g 1 405 g 1 kpl Primus Shelter 130 € 1 henk. Suurista kotimaisista toimijoista testin ulkoHaltin lattiallinen laavu tarjoaa oivan suojan talvella. Avotulimajoitteiden testi on erikoinen harvinaisuus varustetestien joukossa, sillä mukana on monta täysin suomalaista tuotemerkkiä ja jopa Suomessa valmistettuja tuotteita. Olemme tuleentuijottajakansaa, joka haluaa myös yöpyä avotulen äärellä. Retkinikkari Joppe Rannan toteuttamassa ja Laatuteltta Vilkmanin valmistamassa FinnRoverin louemallistossa on neljä erilaista versiota. 1 965 g + 820 g 265 g + 820 g 4 kpl Helsport Pasvik 410 € + 155 € 4–6 henk. Kaikissa testituotteissa on valmiina tietty muoto, joka voidaan toki saavuttaa erilaisten pystytysmenetelmien avulla. Avonaisen seinän viereltä voi kurkkia unta etsiessä kirkasta tähtitaivasta ja loputonta avaruutta – on siinä tilaa hengittää. Erilaisia laavuja etsiessämme löysimme pari pientä kotimaista yritystä, jotka eivät vastanneet yhteydenottopyyntöihin. 2 240 g Halti Laavu Pro 170 € + 30 € 3–4 henk. On hyvä tiedostaa, että ahtaanpaikankammoinen ei välttämättä halua telttaan. Rajasimme testistä pois tarpit ja erätoverit eli useilla kiinnityskohdilla varustetut suorat kankaat, joista voi rakentaa erilaisia suojia maastonmuotoja, puita ja naruja hyödyntäen. Kelpuutimme perinteisten laavujen ja louteiden lisäksi mukaan myös muutaman modernin laavun sekä pari kotamaista majoitetta, mutta kaikkia niitä yhdistää yksi kangaskerros. Sen sijaan testin ulkopuolelle jätetyt teltat ovat kaksikerroksisia eli niissä sekä ulkoettä sisäteltta. 1 025 g *Sisältyy tuotteen kokonaispainoon Tuotetiedot N uotio on erottamaton osa eräja retkeilykulttuuriamme. Tuote on tarkoitettu neljälle, mutta 180 senttimetrin leveys riittää väljästi vain kolmelle kulkijalle. 575 g 100 g FinnRover Laavu M28 230 € 3–5 henk. Lähdimme etsimään metsästäjälle sopivia avotulimajoitteita löytääksemme niistä testin kautta eroja, vahvuuksia ja uusia innovaatioita. 1 455 g 595 g 3 kpl Tuntsa Loue 195 € 2–3 henk. Testissä puhutaan avotulimajoitteista, mutta kaikkia yöpymissuojia voi käyttää myös ilman vierellä olevaa nuotiota. 44 • AVOTULIMAJOITTEET Merkki Malli Hintaluokka Majoitustila Paino (mitattu) Paino* tolpat ja kiilat Kaaret tai tolpat DD Hammocks Pyramid Tent 115 € 1–2 henk. Testissä olleen M94-mallin lisäksi testipäällikkö pääsi kokeilemaan pientä ja kevyttä M64-mallia, joka on vihreästä nailonista valmistettu Kullervo Kemppisen jäämistöstä löydetyn louteen upeasti mukailtu kopio.
Sotien jälkeen alkoi retkeilyinnostus, jonka yhtenä esikuvana vaelsi Kullervo KempMajoitteet pakattuna kuljetukseen vasemmalta oikealle: DD Hammocks, FinnRover Laavu M28, FinnRover Loue M94, Halti, Helsport maavaatteineen, Pimus ja Tuntsa. Nuotion loimussa Avotulimajoitteet kuten laavut ja louteet on kehitetty aikana, jolloin erämiehet yöpyivät maastossa suuren, lämmittävän tulen loimussa. Järvisen kehittämä loue ajoittuu 1930-luvulle, jolloin innokas metsästäjä ja hakkuiden suunnittelija yöpyi useimmiten rakovalkean vierellä. Tuotemerkki on myynyt nämä Kiinassa valmistetut mallistot pois varastostaan ja aikoo tuoda ensi vuonna kotimaisen laavun paranneltuna takaisin markkinoille. FinnRoverin louteiden kiristysnarujen kiinnityspaikat on vahvistettu nahalla.. Eräkirjailija A.E. 45 • T E S T I Merkki Malli Kiilat Kiilan paino Lattia Hyttysverkko Materiaali Valmistusmaa DD Hammocks Pyramid Tent 10 kpl 10 g polyuretaani pinnoitettu nailon Kiina FinnRover Laavu M28 sisäliepeet taff eta nailon Suomi FinnRover Loue M94 Leather sisäliepeet polyesteri Suomi Halti Laavu Pro 14 kpl 18 g kiinteä oviverkko hopeoitu PU-polyesteri Kiina Helsport Pasvik 18 kpl 32 g lisävaruste, ulkoliepeet oviverkko polyesteri Bangladesh Primus Shelter 10 kpl 17 g kiinteä oviverkko polyesteri Kiina Tuntsa Loue sisäliepeet palosuojattu polyuretaani pinnoitettu nailon Suomi puolelle jäi Savotta, jonka vanhoja avotulimajoitemalleja kaupataan yhä marketeissa
Makuutiloja arvosteltaessa keskityttiin sateelta suojatun tilan korkeuteen ja pinta-alaan. 46 • Nuotiot jakoon A votulimajoitteen sopivuutta tulisteluun arvostettiin testissä 30 prosentin osuudella lopputuloksesta. Meillä on satoja huollettuja nuotiopaikkoja Suomessa, mutta eipä tuollaisen istuinkehikolla varustetun tulisijan viereen sovi laavu tai loue. Pelkkä lupa ei riitä: metsäpalovaroitus estää tulen tekemisen kymmeninä päivinä vuodessa. Arvoimme majoitteen sopivuutta koiralle tilan, kulkureittien ja turvallisuuden puolesta osiossa, jonka lopputulos vaikuttaa viisi prosenttia arvosanaan. Saariselän tuntureilla oli tuolloin retkeily-yhdistysten autiotupia, joiden ympäristöstä oli vaikea löytää poltettavaa. Osiossa arvioitiin nuotion sijoittelumahdollisuuksia, palotuvallisuutta, majoitteen suuaukon avaruutta, liikkumista rajoittavien tai vaarantavien kiristysnarujen sijaintia ja tulen etäisyyttä makuupaikoista. DD Hammocks Pyramid tent tarjoaa riittävän suojan talvivaelluksella. Hän esitti jo huolen rakovalkeista ja suurista nuotioista, joita varten suosittujen retkikohteiden kelot kaadettiin surutta. Arvosanaa nostavina omaisuuksina pidettiin tuotteen sopivuutta erilaisiin pystytystapoihin, tuuletusaukkoja, hyönteisverkkoja ja niiden ripustusmahdollisuuksia, turvallisuutta tuovia huomiovärjättyjä naruja, huoltoja korjausohjeita sekä korjaustarvikkeita ja varanaruja kiristimineen. Osion arvosanat laskettiin lineaarisen yhtälön mukaan siten, että yli neljän kilogramman painolla ansaitsi yhden pisteen ja kevyin tuote ansaitsi täyden vitosen potin. Pystytysohjeet, selkeä työjärjestys, nopea pystytys, helppokäyttöiset kiristykset sekä tuotteen mukana tulevat kaaret, pystytolpat ja kiilat nostivat arvosanaa. Retkikohteissa jokamiehen oikeuksiamme on laajennuttu ja saamme tehdä tulet merkityille nuotiopaikoille. Veden kertyminen katolle ja majoitteen sopimattomuus tuuliseen säähän laskivat menestystä. Painon arvosanan antoi vaaka. Luirojärvellä polttopuut suositeltiin keräämään jopa pari kilometriä ennen kohdetta. Koira on metsästäjän kaveri avotulilla yövyttäessä. Liepeet on haudattu lumeen ja keskisalkona on käytetty jääsauvaa.. Majoitteiden käyttöominaisuuksia arvostettiin 15 prosentin osuudella lopullisesta testituloksesta. Metsästysoikeus sisältää usein luvan avotulentekoon, mutta tavallisen retkeilijän on haastavaa tehdä majoitteensa eteen tulia. Karkeasti yleistettynä jokainen majoitteeseen yöpymään sopiva henkilö nosti arvosanaa puolella pisteellä, mutta lopputulokseen vaikuttivat myös korkeus, liepeiden suojaavuus, oviaukon käyttö sekä lattia tai maavaate. Pystytysominaisuudet muodostavat niin ikään viidenneksen lopullisesta arvosanasta. Arvostelutaulukko 46 • AVOTULIMAJOITTEET MERKKI malli Tulistelu Makuutilat Pystytys Käyttö Koira Paino Yhteensä 30 % 20 % 20 % 15 % 5 % 10 % 100 % DD Hammocks Pyramid Tent 2,0 2,0 4,0 2,0 3,0 5,0 2,8 FinnRover Laavu M28 3,5 3,5 2,5 3,5 4,0 4,2 3,4 FinnRover Loue M94 Leather 4,0 3,5 3,5 3,0 4,5 3,0 3,6 Halti Laavu Pro 2,5 4,0 3,0 4,0 4,5 2,3 3,2 Helsport Pasvik 2,0 4,5 4,5 4,5 4,5 1,0 3,4 Primus Shelter 2,5 2,5 5,0 3,5 2,5 3,9 3,3 Tuntsa Loue 4,5 3,5 3,5 3,5 3,5 4,7 3,9 pinen. Tuotteen painon vaikutus on kymmenys kokonaisarvosanasta. . Testin painavin tuote pysäytti vaa’an 5 150 gramman lukemaan, mutta toisessa ääripäässä jäätiin vain 575 grammaan. Osion arvosana antaa 20 prosenttia lopputulokseen. Tilavat tuotteet ovat yleensä pieniä painavampia, mutta ne saivat pieniä majoitteita paremmat arvosanat makuutiloja arvioitaessa. Aina muuten nuotioon tarvitaan maanomistajan lupa
Primuksen modernin laavun pystytys on äärimmäisen helppoa, vaikka mukana ei ollut ohjeita. Laavun tai louteen edustalla on telttaa turvallisempi käyttää spriija kaasukeittimiä. Laavun nurkat kaatuvat helposti, mutta työ alkaa hahmottua, kun saa oviseinän ankkuroitua narujen, kiilojen ja lähipuiden avulla paikoilleen. Valmiit nurkkaputket ja kiilat helpottavat pystytysurakkaa. Louteen alle sopii kolme yöpyjää, jolloin yhtä majoittujaa kohden kertyy painoa alle 350 grammaa. Helsportin kodan pystytys onnistui ohjeiden avulla helposti: levitetään kangas, kiilataan se muutamasta kohdasta, viedään keskisalko paikoilleen ja kiristetään kangas lopulliseen muotoon. Turvallista käyttöä lisäävät värikkäät, pikalukolliset kiristysnarut, joiden sijaintia voi vaihtaa. Poistetulla kuntalla voi maisemoida leiripaikan matkan jatkuessa, kunhan hiillos on sammutettu huolella. Pystytyshaasteita Seitsemästä testituotteesta vain Helsportin kodan mukana oli pystytysohjeet, mikä ihmetytti testaajia. Suoja pysyy pystyssä ilman kiiloja ja naruja, joita mukana on useita. Primuksen sivuseinien alalaitaan on ommeltu taskut, joihin laitettu hiekka tai kivet pitävät majoitteen paikoillaan ilman kiiloja. Kiitosta saivat myös mukana ollut keskisalko ja tukevat kiilat. Vaikka avotulta ei saisi tehdä, risukeitin luo erätunnelmaa. Avotulen tekeminen yösijan viereen on haastavaa, mutta avaralla majoitteella on silti kysyntää. Primuksen majoitteen voi sijoittaa kalliolle ilman kiiloja ja naruja, sillä alareunan taskuihin tungetut kivet tai hiekat ankkuroivat tuotteen paikoilleen. Puolikasta kupolitelttaa muistuttava majoite nousee muotoon telttakaaret holveihin pujottamalla. Pystytolpat tulevat FinnRoverin laavun takakulmien aukoista läpi. Tuotteista löytyvät kuvat myös sekoittivat ajatuksia, sillä osan majoitteista voi pystyttää erilaisia menetelmiä käyttäen. Voitostaan huolimatta loue kaipaa selkeitä pystytysohjeita, jotka kertoisivat työjärjestyksen ja tukipuun pituuden. Pystytolppien päät pitää veistää teräväksi tai käyttää rautanauloja, jotta tolpat pysyvät purjerenkaissa. T E S T I TESTIVOITTAJA TESTIVOITTAJA erottui kilpakumppaneistaan avotulimajoitteiden tärkeimmän ominaisuuden eli tulistelun perusteella. Palosuojatusta kankaasta valmistettu majoite ei tarvitse etureunaansa lainkaan liikkumista rajoittavia kiristysnaruja. Maastokuvion lisäksi tuotetta saa vihreänä. Valtion erämaa-alueilla tulen saa tehdä maapuita ja oksia käyttäen, mutta tulenteosta ei saisi jäädä maastoon jälkiä. Etukatoksen voi rullata ylös. Tällöin tulisijana on hyvä käyttää vakiintunutta paikkaa tai nuotiota varten pitää poistaa aluskasvillisuus. Vaikka testaajien joukossa oli kokeneita vaeltajia ja eränkävijöitä, muu. TUNTSA LOUE 47 • taman majoitteen pystytykseen oli etsittävä vinkkiä verkkosivujen annista. Haltin laavu testattiin lisävarusteena hankittavan putkisarjan kanssa. Lisäksi kiilat on askarreltava itse jokaista pystytyskertaa varten. Ilmavassa katoksessa yöpyjä on lähempänä luontoa kuin telttaan sulkeutuessaan. Haltin pystytyksessä on hyvä Lisävarusteena myytävä putkisarja helpottaa merkittävästi Haltin laavun pystytystä. Oranssit narut vähentävät kompastumisriskiä
Louteiden pystytys voi perustua vinoseipään sijaan kärjestä lähtevään naruun, jonka voi kiinnittää puuhun, oksaan tai kaarelle taivutettuun pensaaseen. Toisaalta majoitteen voi pystyttää erittäin monella tavalla lähipuita, riukuja, köysiä ja liinoja hyödyntäen. Laatuteltta Vilkman laatuteltta.. Sopiva riukupituus pitää keksiä itse, kun valmistajat eivät anna vinkiksi mittoja. Lakia noudattavan metsästäjän pitäisi saada tarvittavat pystytysvälineet maapuista tai huolletun leiripaikan puukasasta, sillä elävien puiden kaataminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa. Helsportin kodassa on katonharjassa suuri tuuletusaukko ja korvausilma saadaan seinätuuletuksesta. Helsportin kodan huipulla olevan tuuletusaukon säätäminen tehdään parin narun avulla. Yhteystiedot huomioida ovikatoksen ja katon keskeltä lähtevän narun kiinnittämiseen tarvittavat puut. Tuotteen mukaan on pakattu omat kiilat, jotka nopeuttavat pystytystä selvästi. Vinopuun pituudella ja kulmalla voi säätää majoitteen muotoa. Helsport testattiin lisävarusteena saatavan maavaatteen kera. Ensin kangas kiinnitetään neljällä tai viidellä kiilalla löyhästi muotoonsa. Avara yösija ei tarvitse erillistä tuuletusta, jos yksi suuri seinä on koko ajan avoinna. Tuntsan kodan takaseinään on tehty pieni ilma-aukko, joka vähentää hieman kankaan sisäpintaan tiivistyvän kosteuden määrää. Louteiden pystytys vinolla seipäällä onnistuu pienen harjoittelun jälkeen. Paluu nykyaikaan Avotulimajoitteet edustavat eränkäynnin perinteitä, mutta niiden kehitys tuntuu jääneen samalla vuosikymmenien päähän nyDD Hammocksin oven voi sulkea vetoketjulla. Erillisen hyönteisverkon saa kiinnitettyä sitä varten suunniteltuihin lenkkeihin DD Hammocksissa ja FinnRoverin laavussa. Lisävarusteena tarjotaan pystytolppaan kiinnitettävää keitinmallia.. Sen jälkeen riuku asetetaan paikoilleen. Haltin, Helsportin ja Primuksen etuseinissä on hyönteisverkolliset ovet. Kiilat saa askarreltua esimerkiksi pienimällä kirveellä klapista kapeita ja ohuita polttopuita. 48 • AVOTULIMAJOITTEET MERKKI valmistajan sivut Maahantuoja maahantuojan sivut DD Hammocks ddhammocks.com Biwak Outdoor biwak.. Helsport helsport.no Brav Finland brav.com Primus primus.eu Fenix Outdoor Finland Tuntsa tuntsa.. Stick-On tuntsa.. Louteen eteen voi tehdä riu’uista kolmijalan, joka pitää majoitteen korkeinta kohtaa paikoillaan. Moni käyttäjä haluaa suojan makuualustan ja maan väliin, joten kaveriksi hankitaan maavaate tai sen korvike – kevytpeite. Jos seinä suljetaan yöksi, tuuletusaukko on välttämätön riittävän ilmanvaihdon takaamiseksi. FinnRoverin laavu ja loue sekä Tuntsan loue osoittautuivat pystytyksiltään haastavimmiksi. FinnRover laatuteltta.. Testituotteista kiinteä lattia on ommeltu Haltin ja Primuksen tuotteisiin. DD Hammocksin ja Haltin takaseinään on sijoitettu suljettavien ovien vuoksi suuret ilmanvaihtoaukot. Tällöin takaseinustan ilmanvaihtoaukko tulee tarpeeseen. Niiden mukana ei ole pystytykseen vaadittavia tolppia ja kiiloja. Unta ja elämää Perinteisessä avotulimajoitteeessa ei ole lattiaa. Huipun tuuletuksen vuoksi kodan sisällä voi polttaa risukeitintä. DD Hammocks nousee pyramidin muotoon yhdellä keskisalolla. Tolppa on otettava maastosta, jos ampumatuki tai hiihtosauva ei ole sopivan pituinen. Nuotion savu hätistää itikoita, mutta parhaan unen saa, kun hyttyset jäävät verkkoseinän ulkopuolelle. Halti halti.. FinnRoverin laavun pystytys koettiin testin haastavimmaksi, sillä pystytolppien askartelu ja sijoittaminen vaativat harjoitusta. Halti halti.
Sen SuperLight-sarjaan kuuluva Pyramid tent on äärimmäisen kevyt. Kyllä polttopuita etsivä metsästäjä löytää helpommin takaisin leiriin, jossa on värikäs majoite maastokuvioisen suojan sijaan. Tuuletusaukolla ja vetoketjuovella varustettuun suojaan sopii kaksi yöpyjää tai yksi repun ja koiran kera. Kuka valmistaisi punaisen laavun. Kun kangasta joutuu kiristämään muotoon muutamasta kohdasta uudelleen, tehtyjen solmujen määrä nousee lähelle kahtakymmentä. Kaikki testatut majoitteet ovat vihreitä tai muuten tummasävyisiä. Solmujen tekeminen on osa erätaitoja, mutta työskentely olisi paljon nopeampaa, jos solmujen sijasta käytettäisiin telttanaruista tuttuja pikalukollisia kiristyslenkkejä. Laavujen maastouttaminen ihmetytti testaajia, sillä ovathan keltaiset, oranssit ja punaiset sävyt yleistyneet jo teltoissa ja myös avotulimajoitteisiin verrattavissa tarpeissa. T E S T I 49 • DD HAMMOCKS PYRAMID TENT ¢ Hintaluokka: 115 euroa ¢ Majoitustila: 1–2 henkilöä ¢ Paino: 575 grammaa DD HAMMOCKS on skotlantilainen riippumattoihin ja katoksiin keskittyvä tuotemerkki. Helma jää irti maasta, vaikka sen kiilaa paikoilleen mukana tulevilla kiiloilla. Osa testituotteista on varustettu mustilla naruilla, jotka aiheuttavat erittäin suuren kompastumisriskin. Samalla telttoihin oli lisätty pieniä heijastimia leiriturvallisuuden parantamiseksi. . Kyseiset narut ovat vakiona lähes jokaisessa teltassa. Suosikin löytämiseen pitää puntaroida omia tottumuksia ja tarpeita tulentekomahdollisuuksineen ja seurueen kokoa. Pyramidin kärjessä on silmukka, josta kankaan voi ripustaa narulla oksaan ilman keskisalkoa. FinnRoverin louteen pystytys perustuu noin tusinaan narukiristykseen, joihin jokaiseen pitää tehdä oma solmu. Majoitteiden käytöstä saisi helposti turvallisempaa ja kätevämpään puuttumatta suojan arkkitehtuuriin. Narun voi keriä taskupussiin säilytystä ja kuljetusta varten.. Hyvä alku olisi pystytysja käyttöohjeiden lisääminen. Tuntsan narut voi siirtää paikasta toiseen pikakiinnityksen ansiosta. Testi on tehty nimensä mukaisesti avotulen käyttöä painottaen. Toki sisäpintoihin on saatu hopeaa tavoitteleva väri, joka heijastaa nuotion loimua makuusijoille. ovi ovi korkeus 130 200 20 20 105 105 kykäyttäjän tarpeista. Pystytys on suunniteltu toteutettavaksi vaellussauvan avulla, mutta mikä tahansa 130-senttinen kepakko kelpaa saloksi. Valintaan vaikuttaa myös se etsitäänkö monta yötä paikoillaan pysyvää tukikohtaa, joka pystytetään vain kerran vai onko majoitetta tarkoitus kuljettaa kymmeniä kilometrejä viikon aikana aina uutta yösijaa hamuten. Narujen vaihtaminen oranssiin huomioväriin tai osittain heijastinpunoksesta tehtyyn nyöriin parantaisi turvallisuutta merkittävästi. + kevyt kiilojen kanssa – helma nousee maasta – ahdas ja matala – ovesta sataa sisään Suoja on äärimmäisen kevyt, vaikka mukana on omat kiilat. Samalla viivalla on majoitustiloiltaan ja painoltaan hyvin erilaisia tuotteita, joten testivoittaja ei ole jokaiselle käyttäjälle paras valinta. Tuotteeseen voi hankkia lisävarusteena hyönteisverkon
+ kevyt tilaan verrattuna + muotoa voi muuttaa – vaativa pystytys – katto kerää vettä Pystytyshaasteet haittasivat muuten erinomaisen laavun menestystä. Pystytys koettiin testin haastavimmaksi. korkeus 175 korkeus 75 25 60 110 110 110 110 60 470 75 75 75 75 75 75 75 75 75 75 10 korkeus 135 korkeus 60 200 200 60 60 50 50 40 40 10 20 20 25 45 40 10 100 100 45 40 45 45 10 10 AVOTULIMAJOITTEET. Sivuseinät voi jättää pystyyn tai kiilata viistoksi. Louteessa on nimensä mukaisesti nahkavahvikkeet kiinnityspaikoissa. 50 • FINNROVER LOUE M94 LEATHER ¢ Hintaluokka: 250 euroa ¢ Majoitustila: 2–4 henkilöä ¢ Paino: 2 240 grammaa FINNROVER LOUE -mallistossa on neljä tuotetta, jotka perustavat kirjailijalegendan A.E. Mustat etukulmien narut aiheuttavat kompastumisriskin, mutta muuten laavu soveltuu hyvin tulilla yöpymiseen. Tyvenessä säässä loue pysyy pystyssä ilman etuosan naruja. + kylki kohti tulta + avara etuosa + alalaidan sadelippa – narujen solmiminen Eräperinteitä kunnioittavalla louteella voi levätä kylki kohti tulta. Majoitteen voi pystyttää naruilla puiden väliin, käyttämällä ylälaidassa poikkipuuta ja siitä viistoina jatkuvia seipäitä tai pystytolppien avulla. Tulistelu on mukavaa, kun levätään kylki kohden nuotiota. Järvisen kehittämään majoitteeseen. Testin kakkossijan kirkastamiseen olisi vaadittu omaa kiilasarjaa ja narujen pikalukkokiristyksiä. Testissä mukana ollut M94 on erätaitokouluttaja Nalle Coranderin vuonna 1994 suunnittelemien mittojen mukaan tehty tilava malli, joka riittää perinteisen kahden yöpyjän sijaan jopa neljälle. FINNROVER LAAVU M28 ¢ Hintaluokka: 230 euroa ¢ Majoitustila: 3–5 henkilöä ¢ Paino: 1 200 grammaa KOTIMAISEN FinnRover-merkin uutuustuote on Partioaitan 90-vuotisjuhlamalli. Samainen laavu esiintyy liikkeen kuvastossa jo vuonna 1965, mutta tänä vuonna ilmestyneeseen laavuun on tehty parannuksia, kuten alanurkkien tarrakiinnitteiset läpiviennin
Testiin päätynyt Pasvik edustaa malliston pienintä ja riisutuinta tuotetta. Oranssit, pikalukolliset narut keräsivät kiitosta omien kiilojen kera. Katoksen voi rullata ylälaitaan, mutta tällöin viistosade yltää sisälle. Tulistelu on haastavaa, sillä suuaukko on kapea ja katosta ei voi pitää lähipuihin kiinnitettynä. Kattonarun voi vetää lähipuun oksaan, mikä vähentää katolle kertyvää sadevettä. Tuote testattiin erillisen putkisarjan kanssa. Ilmanvaihtoon on tuuletusaukko. Sen sijaan sisällä voi polttaa retkija risukeitintä tai jopa minikamiinaa, sillä kodan huipun saa auki palokaasujen poistoa varten. Etupuolen katoksen voi kiinnittää seinäksi, jolloin ilmanvaihto onnistuu takaseinän tuuletusaukon kautta. 51 • HELSPORT PASVIK ¢ Hintaluokka: 410 euroa + 155 euroa ¢ Majoitustila: 4–6 henkilöä ¢ Paino: 4 230 grammaa + 940 grammaa NORJALAISEN Helsportin kotavalikoimassa on useita malleja, joista tehdään erikokoisia versioita. + pystytys ohjeineen + parhaat makuutilat – hankala kuljettaa – ovesta sataa sisään Painavahko kota tarjoaa testin parhaat makuutilat. ovi korkeus 215 200 200 400 20 20 20 20 180 180 22 22 14 14 ovi 145 korkeus 70 korkeus 125 210 45 45 30 30 180 T E S T I. Ovea voi pitää kiinni tai hyttysverkoksi levitettynä. + lattia ja hyttysverkko + huomionarut – katos ei sovi nuotiolle – katto kerää vettä Katoksen puutteet varjostavat erinomaisia makuutiloja. HALTI LAAVU PRO ¢ Hintaluokka: 170 euroa + 30 euroa ¢ Majoitustila: 3–4 henkilöä ¢ Paino: 1 965 grammaa + 820 grammaa KOTIMAINEN Halti osallistui testiin modernisoidulla laavulla, johon on ommeltu kiinteä lattia ja hyttysverkkoinen oviseinä. Se on testattu lisävarusteena hankittavan, paloiksi purettavan ja soljilla paikoilleen kiinnitettävän lattian kanssa. Kota ei sovellu avotulen äärellä yöpymiseen, sillä sisältä on pitkä matka ulkonuotiolle
52 • TUNTSA LOUE ¢ Hintaluokka: 195 euroa ¢ Majoitustila: 2–3 henkilöä ¢ Paino: 1 025 grammaa KOTIMAINEN Tuntsa käyttää tuotemerkissään kotiseutunsa Sallan erämaan nimeä. Narujen ja kiilojen lisäksi ankkuroinnin voi tehdä sivujen taskuihin soraa tai hiekkaa sullomalla. Se on moderni laavu, joka muistuttaa puolikasta kupolitelttaa. Takaseinustalla on pieni tuuletusaukko, jonka avautuminen vaatii siitä lähtevän narun kiristymistä yläviistoon. Majoitteen voi pystyttää monella tavalla, sillä kiristysnarujen paikkaa voi vaihtaa pikalukolla lenkistä toiseen. korkeus 150 korkeus 60 280 230 100 55 55 55 55 55 55 75 75 75 75 TESTIVOITTAJA PRIMUS SHELTER ¢ Hintaluokka: 130 euroa ¢ Majoitustila: 1 henkilö ¢ Paino: 1 455 grammaa RUOTSALAINEN Primus tunnetaan yli 125-vuotisesta urastaan keittimien parissa. Se sopii testin parhaiten avotulen kanssa käytettäväksi. Telttakaariin pohjautuva pystytys on helppoa. Brändin mallistossa on muutamia camping-tuotteita, joiden joukosta saimme testiin Shelterin. Etuosassa on kolme kiinnityskohtaa. Majoitteen tila riittää vain yhdelle aikuiselle, mutta takaseinustalle jää tilaa repulle, koiralle tai lapselle. Loue ei sykähdytä kauneudella, mutta rujon kuoren alla piilee hienous: majoite pysyy hyvin pystyssä ilman etureunan köysiviritelmiä. + helpoin pystytys + lattia ja hyttysverkko – tilaa vain yhdelle – painava tilaan nähden Yhdenhengen majoitteen voi pystyttää ilman kiiloja ja naruja. Korkea oleskelutila ja turvallisuusnäkökohdat takasivat testivoiton. + paras avotulikäytössä + siirrettävät narut + kevyt tilaan nähden – takanarun kiristys Onnistunut muotoilu ja oivat kiristykset takasivat testivoiton. Hellesuojantapainen Shelter on jalostettu retkeilijälle sopivaksi kiinteällä lattialla ja hyttysverkolla. 10 30 ovi 210 korkeus 105 110 240 40 120 12 12 korkeus 115 AVOTULIMAJOITTEET
Tässä ekspertti Junani Tunnelan niksit rakovalkean vuolemiseen perinteisin keinoin. RAKOTULI 53 • Rakovalkean tekeminen on vanha erätaito, jota kannattaa pitää yllä. Pitkään hehkuvien honkien ääressä voi erämies nukkua talvellakin palelematta. Näin teen rakovalkean Rakovalkea on erätulien klassikko. Gibson Juhani Tunnela. TEKSTI Maija Arosuo KUVAT C
Nämä tolpat voidaan tehdä myös tuoreesta lehtipuusta. Tässä riittää mukavasti puuhaa isommallekin porukalle. Parasta puuainesta on pystyyn kuivunut mänty tai kelo. Järeitä pöllejä ei voi kantaa retkellä mukana, eikä sopivaa puuta voi ja saa aina kaataa paikan päältä. Puun paksuus määrittelee, kuinka kauan tulta riittää. Kuivista koivuhaloista saa veistettyä hyviä kiehisiä. Rakovalkean polttaminen ja puun kaataminen vaativat maanomistajan luvan. Miten majoite sijoitetaan. Pystyyn kuivunut mänty voidaan polttaa heti. Alempaan (pienempään) pölliin tehdään urat myös alapintaan talaksia varten. Rakennelma tuetaan neljällä metrin mittaisella harjateräksen pätkällä, jotka työnnetään maahan. Se voidaan kaataa myös juuri ennen polttamista, koska se kuivaa. Paksumpi runko nostetaan päälle, urapuoli alaspäin. Alimmaksi laitetaan talakset, joiden tulee talvella olla pitkät. Toinen vaihtoehto tukea rakennelma on naulata päällimmäiseen puuhun yksi pitkä, tuoreesta puusta tehty tukiriuku keskelle. Juhani, millaiseen käyttöön rakovalkea sopii. Rakovalkea pystytetään savuvanan suuntaisesti, jotta savu ei kanna majoitteeseen. Miten rakovalkea rakennetaan. Mittaa tulee olla nukkujaa kohden noin ”kirveen mitta” eli metri. Koivupuusta veistetyt kiehiset ja lastut sekä tuohi ovat hyviä, toki muutkin käyvät. ”Tuuma tuntia kohden” on vanha nyrkkisääntö, eli halkaisijaltaan 30 senttiä paksun puun ääressä voi tulistella kellon ympäri. Männystä sahataan kaksi samanpituista pölliä. Sytykkeitä tulee olla paljon, jotta niitä riittää koko valkean matkalle.. Mutta esimerkiksi talviselle yöleiripaikalle tai yleisötapahtumaan rakovalkeapuut voidaan valmistella ja käydä viemässä etukäteen. Tärkeää on tutkia tuulen suunta, vaikka seuraamalla savua risukeittimen tai sytykkeen avulla. Uraan hakataan tarttumapintaa tulelle. Rakovalkean ympärille voidaan sijoittaa yksi tai kaksi avolaavua tai louetta, pitkittäin molemmille puolin. Sitten tuli vaatii vain vähän huoltoa yön tai tapahtuman aikana. Hiekalla rakovalkea ei uppoa, joten ne ovat lyhyet, mutta palavassa maassa saavat olla pidemmät. Laavun avoin sivu 54 • RAKOTULI Molempiin pölleihin hakataan ura, johon tuli voi tarttua. Sen jälkeen tehdään sytykkeitä. Rakovalkea on perinteinen erätuli, joka palaa pitkään, mutta vaatii myös kunnon valmistelut. Mitä oksattomampi puu on, sitä kitkattomammin valkea palaa. Mikäli valkea tehdään elävästä puusta, tulee kaadetun rungon kuivua sateelta suojassa vähintään kaksi vuotta. Sitten valkea kootaan. Talasten avulla rakovalkea ei vajoa maahan tai lumeen. Pöllien yksi puoli veistetään tasaiseksi ja siihen tehdään kirveellä ura. Päiden uriin asetetaan poikittain oksanpätkät tai kapulat, jotta syntyy ilmarako. Niiden päälle poikittain laitetaan pienempi puunrunko, veistetty ura ylöspäin, jonka päälle asetellaan reilusti sytykkeitä. Tällöin se kuoritaan heti kaatamisen jälkeen. Pääasia on, että sytykkeitä on riittävästi eli koko valkean mitalle ja ne ovat kuivia. Mänty palaa tasaisimmin. Pöllien päihin hakataan myös poikkiurat, joihin asetetaan myöhemmin pieni puukalikka eli tulppu, jotta pöllit eivät asetu liian tiivisti toisiaan vasten, kun ne laitetaan päällekkäin. Millaisesta puusta rakovalkea tehdään. Jos nukkujia on tulen molemmin puolin, puolet vähemmän riittää
Rakovalkea sytytetään koko matkalta, jotta saadaan aluksi voimakas tuli. Aloitetaan tuulen puoleisesta päästä sytyttämällä iso kiehinen ja jatketaan sytyttämistä, kunnes kaikki sytykkeet ovat tulessa. Laavu on pystytetty valkean suuntaisesti. Tarvittaessa lisätään sytykkeitä. Mikäli tuli on tehty pieneen rinteeseen, ylärinne on parempi paikka laavulle kuin alapuoli, koska lämpö hohkaa sinne paremmin. Jääkö rakovalkeasta jälkiä. Näitä kaupallisia versioita saa myös ostaa valmiina. 55 • Turvallisuussyistä rakovalkea on hyvä tukea harjateräksestä tai tuoreesta puusta tehdyillä tolpilla. Se estää nukkujia valumasta tai kierimästä liian lähelle tulta tai palavaa pölliä kierimästä laavuun. Laavun ja rakovalkean väliin on hyvä sijoittaa pienempi puunrunko kynnyspuuksi. Miten rakovalkea saadaan syttymään. Laavun ja tulen välissä on kynnyspuu. Jälkisammutustyöt on tietysti myös huolehdittava hyvin. Käytännössä, jos pöllit ovat 30 cm paksuja, majoite voi olla noin puolen metrin päässä valkeasta. Mikäli alusta on palamaton, kuten tässä hiekka, ei jäljelle jäänyt 12 tunnin polttamisen jälkeen kuin muutama kekäle. Majoitteen etäisyys tulesta määräytyy ulkolämpötilan mukaan. Puita ei yön aikana tarvitse käydä lisäämässä, muutama huoltotoimi riittää.. Riippuu, missä sitä polttaa. Talvellakin valkea sulattaa melkoisesti alla olevaa lumija jääkerrosta. Tuoreesta puusta tehtyä valkeaa on mahdotonta saada palamaan kunnolla, joten oikean puun valinta on a ja o. Löytyykö oikotietä onneen. Ylöspäin rakovalkeasta ei tule suuria liekkejä. Lopuksi palamattoman pöllin voi sahata kahteen osaan ja kääntää palopuolet vastakkain, niin pölleistä ei jää jäljelle mitään. Tällöin sitä voi napauttaa kirveellä. Tällöin tuleekin ensin kaivaa kunttaa alta pois, jotta jäljet saa hyvin peiteltyä. Tämä kiilataan maahan kiinni. Ne palavat ihan yhtä mukavasti, vaikkeivät olekaan vanhan eräperinteen mukaan valmistettuja. Pöllien välissä olevat palikat voi joko ottaa pois tai ne palavat itsestään. Kuivasta puusta ei voi tinkiä, mutta veistelyn voi korvata viiltämällä moottorisahalla 4-5 pitkittäisviiltoa runkoon ja täyttämällä ne lamppuöljyllä. Mitä sitten tehdään. Kun valmistelut on tehty hyvin, ei sytytys ole hankalaa. Kuulostaa kivalta, mutta työläältä. tulee siis tuleen päin. Silloin rakovalkea alkaa ”säädellä itseään”, eli rako pysyy sopivan kokoisena ja tuli polttaa tasaisesti sekä yläettä alaparrua. Toisaalta, jos rako menee liian tiiviiksi, eikä tuli saa happea, voi väliin laittaa uuden kalikan, jotta palaminen jatkuu. Laavun tulee olla kuitenkin vähintään niin kaukana tulesta, että jos ylempi pölli putoaa, ei se tule majoitteen ja nukkujien päälle. Rakovalkea palaa lähes itsestään tuntikausia. Nautitaan. Grillipihdit on hyvä apu. Toisaalta, jos tulta pitää turvemaalla, joka palaa alla, jäljet ovat suuret. Oksankohdat palavat usein hitaammin, joten ne voivat ”napautua” niin, ettei yläparru pääse laskeutumaan riittävästi ja rako tulee liian suureksi. Rakovalkea on tunnelmallinen tuli, jonka ääressä saa rauhassa viettää iltaa ja nukkua
Metsästäjän majoitteena vaelluskota TEKSTI Jyrki Puupponen KUVAT Jyrki Puupponen ja Raimo Mattila Juurakkotulilla on mukava kokata erämaan antimia.. Perinteinen tapa on rakentaa asento eli tukikohta joko auton läheisyyteen tai kauemmas erämaan puolelle. VARUSTEET 56 • Jahtimaiden läheisyydestä ei aina löydy vuokrakämppää tai tavoitteena voi olla jahti kauempana tieverkostosta
Nuotion sammutamme kodassa huolellisesti. Kodalla on armeijan majoitteisiin verrattuna muutamia ylivertaisia ominaisuuksia. Kävelimme eilen rinkkojen kanssa autolta kymmenkunta kilometriä. Vaelluskodan pystytimme iltapäivällä pienen suon laitaan. Muitakin pysty. 57 • K ello lähenee puolta kuutta aamulla. Lappilainen tuote Sallassa valmistetun Tuntsa-merkkisen kymmenkulmaisen vaelluskotamme kangas on nykyaikaista alumiinipinnoitettua, vedenpitävää ja palosuojattua nailonkangasta. Kotakangas salkoineen on niin kevyt, että sen jaksaa kantaa kauemmaksikin autolta. Kotaa voi lämmittää monipuolisesti. Vaelluskota pystytetään yleensä keskisalon avulla ja kangas kiristetään kiiloilla sekä kiristysnaruilla paikoilleen. Kotaamme majoittuu neljä aikuista ihmistä ja kahdelle tilaa on aivan ruhtinaallisesti. Kodan huipulla oleva huppu toimii suljettavana savuräppänänä, jota pystyy vaivattomasti säätelemään hupusta maahan ulottuvilla naruilla. Syksyn ensilumi oli tosiasia. Kaikilla pohjoisen havumetsävyöhykkeen alkuperäiskansoilla on ollut kotaa muistuttava kevytrakenteinen siirreltävä asumus. Illansuussa alkoi ensin räntäsade, joka muuttui lumisateeksi. Kahvipannun ja eväiden lisäksi laitan reppuun vielä kirveen. Kääntöpuolena on se, että kodan majoituskapasiteetti ei ole yhtä iso kuin puolijoukkueteltalla. Kodassa on mukava istua iltaa ja viettää aikaa. Veneellä tai autolla liikuttaessa kodan mukavuusastetta voi nostaa retkisängyllä. Sateen olomuoto oli yön aikana muuttunut vedeksi, joten lumi suli yön aikana. Ei auta, on ruvettava keräilemään kuivausnaruilta sinne eilen viriteltyjä varusteita. Kodassa voi seistä selkä suorana, mikä helpottaa pukeutumista sekä oleskelua. On ollut luontevampaa hankkia armeijasta tuttu sissitai puolijoukkueteltta. Pohjan halkaisija on neljä metriä ja korkeus keskisalon kohdalla hieman yli kolme metriä. Lapin ulkopuoliselle metsästäjäkunnalle kota on jäänyt hieman tuntemattomammaksi kenttämajoitteeksi. Ulkopuolella olevat kiristysnarut on toteutettu siirreltävillä myrskynarupusseilla. Kotakangas painaa keskisalon kanssa noin neljä kiloa eli ison teltan verran. Ulkona on vielä sysipimeää, tasainen ropina kertoo ulkona satavan vettä. Enontekiöllä viimeiset ”kotasaamelaiset” siirtyivät pysyvästi asumaan taloihin vasta noin kuusikymmentä vuotta sitten. Kodassa pystyy seisomaan toisin kuin matalassa puolijoukkueteltassa. Lapissa kota on edelleen käytössä poroerotuksissa sekä kalastusja metsästystukikohtana. Nukuttaisi vietävästi, mutta metsästyskaverini Raimo Mattila keittää jo kahvia nuotiossa kodan keskellä. Alue on ennestään tuntematonta, joten mitään varmaa lintupaikkaa ei ole tiedossa. Kota sopii nykyaikaan Kotatyyppinen asumus on vanha keksintö. Kangas pakkautuu pieneen tilaan ja kulkee helposti rinkassa. Retkisängyn ja kunnon ilmatäytteisen retkipatjan avulla ero oikeaan sänkyyn on pieni. Hän antaa ymmärtää, että olisi aika herätä. Kodan sisäpuolella on lenkit kuivausnaruja varten. Olemme metsästysretkellä Tsarmitunturin erämaa-alueella Inarissa. Minusta lämpimästä ja kuivasta kodasta ei olisi kiire märkään kairaan. Toverini pohjanpystykorva Jekulla oli alkumatkasta Kampaselän männiköissä pari haukkuyritystä, mutta metsopojat olivat arkoja eivätkä kestäneet haukussa. Ulkona valostuu viimein sen verran, että päätämme lähteä asennolta kiertelemään lähivaaroja metsojen toivossa
Kiikarin ristikko ei meinaa millään asettua linnun kohdalle vaan seilaan oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle. Kodan tuulenkestävyyttä voi vahvistaa vielä harusnaruilla, jotka kiinnitetään prikan avulla keskisalkoon sisäpuolelle. Lopulta Jekun haukku kuuluu etumaastosta. Nuotiota käytettäessä kota täyttyy enemmän tai vähemmän savusta. Jyrkkä savuraja on kodassamme noin metrin korkeudella ja kaiken olemisen täytyy tapahtua sen alapuolelVARUSTEET Kotaa voi lämmittää kaasulämmittimellä, risukeittimellä, nuotiolla tai kamiinalla. Kota lämpimäksi Kotaa voi lämmittää kaasulämmittimellä, risukeittimellä, nuotiolla tai kamiinalla. Lopulta ase rauhoittuu sen verran, että puristan liipaisimesta. Yleensä kiiloja on tarpeen hieman siirrellä ennen lopullisen muodon hahmottumista. Kiiruhdamme haukun tuntumaan, mutta viimeiset kymmenet metrit on ryömittävä. Kodan pystytyksen oppii äkkiä. Yksin pystytettäessä täytyy muutama kiila laittaa liepeistä kiinni ja sen jälkeen käydä nostamassa keskisalko. Kahdestaan kodan voi pystyttää niin, että toinen pitää keskisalolla aihiota pystyssä ja toinen kiinnittää kiiloja. Leiripaikkamme sijaitsee pienen suon laidassa.. Lintu pyörähtää maahan ja Raimo tokaisee hieman epäuskoisen kuuloisesti: ”tipahtihan se”. Koira törmää useisiin riekkopoikueisiin jänkien reunoilla, mutta metsot ovat kadoksissa. Pikkuhiljaa metsästysasu ja kumisaappaat kostuvat, vaikka pahin sade onkin jo loppunut. 58 • tysvaihtoehtoja on. Ajaudumme kuusikkoisiin vaaroihin, ja metsot ovat luultavasti petäjikkökankailla. Kodan muoto ottaa hyvin tuulen vastaan. Kodalle on mukava palata märkänä tietäen, että varusteet saa kodan lämmössä kuivateltua huomiseksi. Pystytys on suoraviivaisempaa puolijoukkueteltan pystyttämiseen verrattuna. Oikeaoppisesti pystytettynä ja kiilattuna se pysyy pystyssä kovassakin tuulessa, kunhan kotakangas vain on ankkuroitu riittävän monella kiristysnarulla maahan. Onnistun pudottamaan ensimmäisen kerran elämässäni koiran haukusta koppelon
59 •. Reilun tunnin päästä liha Kota antaa hyvän suojan kylmemmässäkin kelissä. Kamiinan savuhormin läpiviennin kotakankaasta voi ratkaista parilla eri tavalla. Kaasulämmitintä ei tarvitse hoitaa, joten sen avulla tarkenee kevyemmälläkin makuupussilla yön yli. Tällöin hormi täytyy tietysti eristää siten, ettei kuuma hormi ole suorassa kosketuksessa kotakankaan kanssa. Se on turvallinen ja sen lämpöteho riittää kostuneiden varusteiden kuivattamiseen. irtoaa luusta, joten irrottelemme lihat erilleen. Sekaan laitamme suolaa, pippuria, sipulia, kermaa ja lorauksen konjakkia. Paistamme lihat paistinpannulla reilussa voissa. Nostamme linnun kiehumaan juurakkotulien lämpöön. Kaikkialla polttopuuta ei ole saatavilla, joten kaasulämmittimellä kotaan saa kodikkaan lämmön. la puolittain vaaka-asennossa. Kamiinaa ei yksin tai kaksin vaeltaessa viitsi kovin pitkiä matkoja kuljettaa rinkan päällä, mutta isommalla porukalla sen kantaa jo kauemmaksikin. Kotakankaaseen voi laittaa erillisen tarkoitukseen kehitetyn läpiviennin, josta hormi työnnetään läpi. Kamiinan päällä voi keittää kahvit ja laittaa ruokaa. . Erämaan gourmet-ateria on kohta valmis. Talvella kamiina on ylivertainen lämmönlähde. Markkinoilla on useita erilaisia kamiinamalleja kymmeniä kiloja painavista möhkäleistä aina muutaman kilon painoisiin tulisijoihin. Oikeaoppisesti pystytettynä ja kiilattuna kota pysyy pystyssä kovassakin tuulessa vaikka avotunturissa. Nykyaikaisten keinokuituisten retkivarusteiden kanssa avotulen läheisyydessä on oltava erittäin varovainen eikä nuotiota saa jättää hetkeksikään vartioimatta. Toinen vaihtoehto on viedä kamiinan hormi kodan huipun savuräppänästä läpi. Yksi varteenotettava vaihtoehto sulanmaanaikaan on risukeitin tai puupoltin, jolloin savu nousee paremmin räppänästä pihalle
Tukin valmistuksessa on käytetty uudenlaista tuotantoteknologiaa ja tällä tavoin sen hinta on saatu sopivaksi sarjavalmisteiseen aseeseen ja valmistusmäärät on saatu sellaisiksi, että ne ovat riittäviä Remingtonin lähtökohdista. Ruostumaton ja suojattu Remington Model 700 AWR:n (American Wilderness Rifle) metalliosissa on käytetty 416R ruostumatonta terästä. Päällepäin ase siis muistuttaa normaalia mustattua asetta. Metsästys on kautta maailman muuttunut pitkäjännitteisempää suunnittelua vaativaksi ja metsästysmatkailun määritelmä alkaa koskettaa jo kotoisiakin jahteja. A seissa on trendejä, jotka tulevat ja menevät, mutta isot linjat ovat vakiintuneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Lisäksi pinnoitteen tumma väri tekee aseesta kiiltämättömän. Pinnoituksen jälkeen osat vielä lämpökäsitellään, jonka jälkeen metalliosien pinnat ovat kulutusta kestävät niin iskujen kuin säänkin osalta. Suurin ero vanhojen ja uudenaikaisten aseiden välillä on niissä käytetyissä materiaaleissa. Ruostepisamat ovat tavallisia myös ”ruostumattomissa” kivääreissä, vaikka ne toki paremmin sietävätkin kosteita olosuhteita kuin kromimolybdeeniteräkset. Tässä teräksessä on kuitenkin neljännesprosentti hiiltä, joten varsinaisesta ruostumattomasta teräksestä ei ole kyse, vaikka tätä termiä käytetäänkin. Satoi tai paistoi. KIVÄÄRI 60 • TEKSTI JA KUVAT Arto Määttä Remington Model 700 on ollut markkinoilla jo vuodesta 1962. Remington Model 700 AWR Moderni klassikko. AWR:n metalliosissa on käytetty Cerakote käsittelyä, joka on kaksikomponenttipinnoite. Nykyisin kivääreissä korostuu säänkestävyys ja perinteiset puutukit ja mustat raudat vähenevät tasaista tahtia. Grayboe Outlander-tukki AWR:n tukki on Grayboe Outlander, joka on malliltaan klassinen. AWR on nykyaikainen versio klassisesta amerikkalaisesta metsästyskivääristä. Jahdissa ei siis olla enää vain silloin kun kelit sallivat, vaan nykyään jahtiin suunnataan kun se on merkitty kalenteriin. Pinnoittamalla jo lähtökohtaisesti korroosiota hyvin kestävät metalliosat tällä pinnoitteella, voidaan puhua säänkestävästä kivääristä. Kyse on yhdestä asemaailman standardista, jonka vaikutus jatkuu edelleen
Tukki on täyttä tavaraa (epoksin ja lasikuidun seosta) ja siinä on selvä custom-tukkien tuntuma. AWR:n piippu on 5R rihlattu, eli piipussa on viisi rihlapalkkia tavanomaisten neljän tai kuuden sijaan. Kyseinen rihlaustapa on peräisin tarkka-ampujakäyttöön tehdyistä aseista ja tavallisuudesta poikkeavan rihlauksen tarkoituksena on vähentää piipun ja luodin välistä kitkapintaa (palkit eivät ole vastakkain) ja lisätä näin nopeuksia ja vähentää luodin muokkautumista rihlauksessa. AWR:ssä on käytössä edelleen makasiini, jossa on avautuva pohja. Rihlapalkkien reunat ovat loivat. Remington Model 700 AWR varustettiin testin ajaksi uudella Zeiss V4 4-16x44 kiikaritähtäimellä Remingtonissa lukko on avattavissa aseen ollessa varmistettu. Liipaisinkaari on muovia. Toisaalta rihlojen kulmaa on loivennettu ja tämän tarkoituksena on ollut vähentää piipun kuparoitumista. Tämä vähentää kuparointia ja puhdistustarvetta.. 61 • Verrattaessa AWR:n tukkia tyypilliseen komposiittitukkiin, on Grayboe kuin eri maailmasta. Makasiinin luukku on alumiinia ja se on pinnoitettu Cerakote pinnoitteella aseen muiden metalliosien tavoin. Tukista löytyy pilaripetaukset lukkoaktiolle, joten tarkkuuspotentiaalikin on parempi kuin monissa perustukeissa. Vaikka sarjatuotantoaseeseen sarjatuotantopiipulta on turha odottaa custom-piipun ominaisuuksia, on Remingtonin viisirihlainen piippu kohtuullisen hyvin käyvän piipun maineessa. Tämä ominaisuus parantaa turvallisuutta, sillä ase voi olla varmistettuna patruunoita poistettaessa. 5R rihlaus Piippu on aseenkäynnin ydin
Remington Model 700 on maailman suosituin nykyaikainen pulttilukkokivääri ja valmistusmäärissä mikään muu kivääri ei yllä sen lähelle. Asetta käytetään niin hirvijahdeissa kuin sekakyttäyksillä, mutta asiaan vaikutti myös kyseisen patruunan mieto rekyyli ja helppo ammuttavuus. Juuri sopiva kivääri. 1 MOA:n käynti riittää mainiosti nelijalkaiselle keskisuurelle ja suurelle riistalle, joten tähän pääseminen ei tuottane aseelle minkäänlaisia ongelmia. Ase on linjakas ja sen käyttöergonomia on kohdallaan. . Tämä on ensimmäinen kohdalleni osunut kivääri, jolla olisi voinut suunnata metsälle kohdistamatta asetta! Aseen käynti kokeiltiin kahdella latauksella. Sen materiaalit, pinnoitteet, muotoilu ja yksinkertaisuus ovat kaikki elementtejä, joista sopiva metsästyskivääri on rakennettu. Tällä latauksella oli lähinnä sivusuuntaista hajontaa. Käytännössä rihlauksen eron pitäisi näkyä siten, että aseen käynti säilyy pidempään puhdistusten välillä. Toinen kokeilemistani latauksista oli Remington Core-Lokt 150 gr / 9,7 g, joka on hirvilaillinen. AWR ei kohdallani vaadi tämän mahdollisuuden hyödyntämistä, sillä mikään osa-alue ei vaadi parannuksia. Samaten piipun tukkeutumisen vaikutus ei pitäisi tässä rihlaustavassa olla yhtä jyrkkä kuin tavallisissa neljän tai kuuden rihlan piipuissa. Radalla Ensimmäinen ratakäynti aseen kanssa oli lähinnä nopea kokoonpanon jälkeinen kohdistusammunta. Sako Powerhead lataus 130 gr / 8,4 g Barnes TSX luodilla kävi 82 mm tarkkuudella 150 metrin etäisyydeltä. Tämän latauksen käynti oli 51 mm, joka kulmaminuuteissa vastaa 1,17 MOA käyntiä. Hirvikiväärin käyttö on mitä suurimmassa osin aseen kantamista, joten AWR on kokonaisuudessaan kivääri, jonka käsittely on miellyttävää. Jo tässä yhteydessä oli kuitenkin havaittavissa, että esimerkiksi kiikaritähtäimen kiinnitysreiät olivat suorassa, sillä aseen sivusäätö kiikariasennuksen jäljiltä oli linjassa. Pidän Remingtonissa siitä, että nykyisin suosittujen irtolippaiden sijaan siinä on makasiini. Tästä johtuen se on muutettavissa juuri sellaiseksi kuin mitä sen käyttäjä siltä toivoo. Kaikki osa-alueet Remingtoniin on valittavissa suurista valikoimista, kiikarikiinnityksestä laukaisukoneistoon ja tukkiin tai lipasratkaisuihin. Omista näkökulmistani tarkasteltaessa Remington Model 700 AWR on kaikilta perusominaisuuksiltaan optimaalinen suurriistakivääri. Remingtonissa on myös mahdollista poistaa patruuna pesästä ilman varmistuksen poistoa. KIVÄÄRI 62 •. Hintaluokka 1 799 euroa Remington Core-Lokt 150 gr / 9,7 g kävi aseessa hieman yli kulmaminuutin tarkkuudella 150 metrin etäisyydeltä. Jopa kiistelty X-Mark Pro laukaisukoneisto on aseen suunniteltuun käyttötarkoitukseen sopiva. Myöhemmässä vaiheessa patruunat ladataan itse, joten odotettavissa on parempaa käyntiä. Muita kaliipereja ovat .3006 Springfield, 7 mm Remington Magnum ja .300 Winchester Magnum. Myös korosäätö sattui kerralla kohdalleen. Suomen maahantuojan ohjelmassa näistä on vain .300 Winchester Magnum sen kasvavasta suosiosta johtuen. Testattavana oleva ase on kaliiperissa .270 Winchester, sillä tämä ase tilattiin kirjoittajan omaan käyttöön jo reilu vuosi takaperin. Henkilökohtaiseen käyttööni ase päätyi kaliiperissa .270 Winchester lähinnä sen ajatellusta käyttöalueesta johtuen. Hirvikiväärin käyttö on mitä suurimmassa osin aseen kantamista, joten AWR on kokonaisuudessaan kivääri, jonka käsittely on miellyttävää. Kaliiperit Remington Model 700 AWR mallia valmistetaan vain pitkälukkoisena ja sen kaliiperit ovat rajoittuneet näistä vain kaikkein suosituimpiin
KÄYTÄ HYVÄKSESI RIISTAN HUIPPUTARJOUKSET TILAA Tee tilaukset tilaajapalvelu@riistalehti.fi Lisää tarjouksia löydät osoitteesta www.riistalehti.fi Ja vainuat saaliin sohvalle saakka 6 numeroa + Gerber nylkyveitsi vaihtoterällä (arvo 54 euroa) yht. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. 63 • TILAAJAPALVELU p. (03) 42 465 335 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) tilaajapalvelu@riistalehti.. 50 € Tilaus jatkuu kestotilauksena. meroa +
Vaikka Springfield-kiväärit olivat jo tätä ennen olleet metsästäjien suosiossa, toi muutos jakokalustossa vanhoja sotilasaseita runsaasti siviilimarkkinoille. 1900 luvun alussa Krag-Jörgensen kiväärit ja niiden kaliiperi korvattiin SpringMuodikkaat kuusipuolikaat tulevat ja jyräävät asemarkkinat. M1903 Springfield-kiväärin patruunaksi päätyi 150 grainin / 9,7 gramman ”cartridge, ball, caliber .30”, tutummin .30-06 Springfield. Yhdysvalloissa .30-06 Springfieldistä tuli tuttu näky metsästäjien aseistuksessa.. Patruunan puutteet huomattiin nopeasti, se vedettiin takaisin suunnittelupöydälle. Alkuvaihessa .30-03 kaliiperin patruunassa oli käytössä ongelmallinen 220 grainin / 14,33 gramman luoti. Tämä luodinhalkaisija oli jo eversti Theodore Rooseveltin ”Rough Riders” ratsuväkijoukon käytössä. Springfield-kiväärit saivat väistyä taistelevien joukkojen pääaseena, kun vuodesta 1936 alkaen joukot aseistettiin uudella ”U.S. 64 • KUUSIPUOLIKKAAT VALOKEILASSA OSA 3 Keskisarjan uusjako TEKSTI JA KUVAT Arto Määttä E i ole salaisuus, että 30 kaliiperin asema perustuu sen sotilasrooliin Yhdysvaltojen sotavoimissa. Tuolloin moderni joukko-osasto oli varustettu Krag-Jörgensen Model 1896 Carbine pulttilukkokivääreillä, joiden kaliiperi oli .30 US, siviilitermein 3040 Krag. Yhdysvallat panostivat ennen näkemättömällä voimalla liittoutuneiden sotaponnisteluihin. Mutta onko vanha kunnon .308 sittenkään historiaa. rifle, caliber .30, M1” kiväärillä. Yleisesti tämä ase tunnetaan nimellä M1 Garand. 1900 luvun alkupuoli oli sotaisaa aikaa. field-kiväärillä, luodinhalkaisijan pysyi kuitenkin samana
Tämä patruuna on ottanut ampuvan ja metsästävän maailman haltuunsa liki ennen näkemättömällä tavalla. Tämän patruunan nousukiito siviilimarkkinoilla liittyi siihen, että patruuna oli lyhyt ja mahdollisti uudet, lyhyemmät lukkoaktiot. Kaliiperien uusjaon pääsyyllinen oli Hornady ja sen lanseeraama 6.5 Creedmoor. Magnumpatruunat kärsivät pitkään luotien kestävyysongelmista, mutta avoimien maastojen metsästyksessä nämäkin patruunat saivat pidettyä pintansa. Yhä useampi ei nykyään vilkaisekaan yli 30 kaliiperisten suuntaan, vaan suorituskykyä haetaan tästä nopeasta 30 kaliiperisesta. .308 Winchester on täällä ja pysyy. Syynä tälle on pienempien ja hyötysuhteeltaan parempien kaliiperien esiinmarssi täyttämään yleiskaliiperin virkaa. Ajatus jalkaväkimiehen henkilökohtaisen aseen roolista ei enää kattanut vastustajan ratsua kuten vielä puoli vuosisataa aiemmin. M14 kiväärin ja M60 konekiväärin patruunaksi valikoitui tuolloin .30-06:sta lyhennetty 7.62 NATO. 65 • Myös seuraava suuri askel 30 kaliiperissa perustui Yhdysvaltojen sotilasaseisiin. 30 kaliiperin magnumit Standardipatruunoiden ohella 30 kaliiperi on ollut kautta aikojen suosituin magnumpatruunoiden luodinhalkaisija. Kesti kuitenkin miltei puoli vuosisataa ennen kuin .308 Winchester ohitti .30-06 Springfieldin suosion metsästyspatruunana. Se tarjosi lukuisille asevalmistajille mahdollisuuden tarjota aseita vanhemmista sotilasaseista poikkeavina ja markkinat ottivat uutuuden vastaan ryminällä. Sotilaskaliiperit alkoivat erkaantua siviileiden käyttämistä metsästyskaliipereista. Toisaalta luotikehitys on hyödyntänyt myös .308:aa, eikä se ole suurriistapatruunana nykyään enää missään nimessä marginaalinen. Näistä suosituimmat ovat .300 Holland & Holland, .300 Weatherby Magnum ja edelleen suosion aallonharjalla ratsastava .300 Winchester Magnum. Patruunan siviiliversio ei ole enempää eikä vähempää kuin .308 Winchester. .308 Winchesterin voidaan sanoa olevan viimeinen sotilaskäyttöön tehty ”oikea” yleiskiväärikaliiperi. Luotien keSilti 30 kaliiperi ei ole hiipumassa, mutta tämän luodinhalkaisijan rooli on muuttumassa yleiskaliiperista suurriistakaliiperiksi.. Toisen maailmansodan loppupuolella oli nähtävissä muutos sotilasaseiden käyttötaktiikoissa ja niiden kaliipereissa. .300 Winchester Magnum on nykyisten luotien myötä noussut kärkikastiin Pohjoisen pallonpuoliskon suurriistakaliiperina ja se on vienyt jalansijaa monilta muilta isoilta patruunoilta. Sen rooli on kuitenkin muuttumassa kaiken viljan kaliiperista suurriistakaliiperiksi
Tämän artikkelin otsikon piti alun perin olla ”6,5 mm vs. Syy suosioon piilee näiden pienirekyylisten patruunoiden helpossa ammuttavuudessa, luotien hyvässä ulkoballistiikassa ja edullisessa hyötysuhteessa saavutetun tehon ja siivon käyttäytymisen muodossa. Hirvilaillisuus on asia, josta halutaan pitää kiinni, joten 6,5 mm on itsestään selvä vaihtoehto. Lisäpontta .300 Winchester Magnum on saanut Yhdysvaltojen sotakoneiston viimeaikaisesta viehtymyksestä patruunaan tarkka-ammuntakäytössä. Nyt tilanne on toinen, sillä paremmin koossa pysyvien luotien esiinmarssi on mahdollistanut alati pienempien patruunoiden tehokkaan ja eettisen metsästyskäytön. Aseiden aktiivikäytössä uusimpien aseiden määrä näkyy nopeasti käytännössä, sillä kaapin täytteenä olevilla aseilla patruunoita ei kuluteta. Suurin syy 6,5 mm suosiolle ei ole suinkaan se, että ne tekevät tämän päivän komponenteilla samat asiat kuin isommat 30 kaliiperin patruunat tekivät perinteisemmillä luodeilla. Uusi standardi Siinä missä luotikehitys on mahdollistanut nopeiden ja tehokkaiden ”kolmesatasten” käytön standardipatruunoiden sijaan, on luotikehitys suosinut myös pieninä pidettyjä patruunoita. 30 kaliiperi”, mutta tosiasiassa tällaista vastakkainasettelua on turha lietsoa. Muuttuva maailma 6,5 mm patruunoiden kansainvälinen esiinmarssi on syönyt eniten tilaa perinteisiltä 30 kaliiperin standardikaliipereilta. Syy suosioon piilee näiden pienirekyylisten patruunoiden helpossa ammuttavuudessa.. . Jos harrastusvälineen pesityksellä voidaan lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, on tämä lisäetu. Kyse ei ole mistään pikkujutusta, vaan uudesta standardista. Jahdin painopisteen ollessa pienemmissä riistaeläimissä, on selvää, että kompromissit kaliiperin osalta tehdään näiden suuntaan. Nyt kyse on enemmän kaliiperikentän uusjaosta kuin mistään muusta. Aseita rakennetaan maailmanlaajuisesti juuri tässä kaliiperissa ja sola ole kysymys, mutta patruuna on vetänyt käyttäjiä puoleensa magneetin tavoin. 30 kaliiperi ei ehkä ole tällä hetkellä muodinmukaisin vaihtoehto, jos tarkastellaan .308 Winchesteriä tai .30-06 Springfieldiä, näitä vanhoja veijareita. Metsästyskulttuurimme ei ole enää niin monotoninen kuin ennen. Vielä parikymmentä vuotta sitten 30 kaliiperia pidettiin jopa marginaalisena hirvelle, mutta nyttemmin tätä luotia ampuUudet trendit näkyvät nopeasti jahtimailla, sillä uudet aseet ovat aina aktiivisimmassa käytössä. Pienetkin edut kilpailukyvyssä hyödynnetään nopeammin kuin missään muussa lajissa. Uusjako Juuri nyt yhä useampi yleiskivääri hankitaan muussa kuin .308 Winchester tai .3006 Springfield kaliipereissa. Jalkoihin ovat jääneet oikeastaan kaikki muut 6,5 mm patruunat, muista luodinhalkaisijoista puhumattakaan. 6,5 mm päätyminen nykypäivän uudeksi standardiksi juontaa juurensa urheiluammunnasta. Yli 30 kaliiperisten huippuvuodet ovat takana päin. Uusi tilanne on eri, sillä 6,5 mm nousun myötä roolit ovat vaihtuneet. Oheistoiminnan määrä on suuremmassa roolissa kuin ennen ja tämän vuoksi harrastusvälineisiin halutaan aiempaa laajempaa monipuolisuutta. Yleiskivääreissä valuminen 6,5 mm luotia ampuvien patruunoiden suuntaan on ilmiö, jolle ei näy jarrua. Huomattavaa on, että vanhat aseet eivät katoa mihinkään uusien aseiden ja patruunoiden myötä, mutta painopiste uusien aseiden valmistuksessa muuttuu. Silti 30 kaliiperi ei ole hiipumassa, mutta tämän luodinhalkaisijan rooli on muuttumassa yleiskaliiperista suurriistakaliiperiksi. Ilmiö on sama meillä ja maailmalla. Tällä hetkellä .308 luotia ampuvien magnumpatruunoiden voi sanoa olevan suurriistametsästyksen terävimmässä kärjessä. 6,5 mm luotia ampuvat patruunat nähtiin pitkään marginaalisina metsästyskaliipereina erityisesti, jos niissä käytettiin aerodynaamisesti edullisia luodinpainoluokkia. Vuonna 2017 tapahtuneen käänteen myötä 6.5 Creedmoor on tänä päivänä useiden tietoisuudessa. Myös patruunoiden valmistuksen voimasuhteet kääntyvät uudempien suuntaan. 6,5 mm luotia ampuvat patruunat tarjoavat tämän. Mistään nuoresta patruunasta ei tämänkään kohdalvista kaliipereista on tullut yhä useamman hirvenmetsästäjän ensisijaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi 9,3 mm luotia ampuvat kaliiperit ovat jo menettäneet suosiossa metsästäjien aktiivikäytössä. Sen sijaan 30 kaliiperi on erittäin muodikas, jos katse suunnataan .300 Winchester Magnumiin. 66 • KUUSIPUOLIKKAAT VALOKEILASSA OSA 3 hittymisen myötä 30 kaliiperin magnumit ovat alkaneet nakertaa aktiivisessa metsästyskäytössä niin 30 kaliiperin standardipatruunoiden, kuin myös isompien luodinhalkaisijoiden suosiota. Se on saanut ystäviä niin entisistä standardipatruunoiden käyttäjistä, kuin myös aiemmin isompia kaliipereita käyttäneiden keskuudesta. Nykyaikainen aktiivinen metsästäjä on usein myös aktiivinen ampuja, jolle metsästyskauden lyhyttä kestoa kompensoidaan pidemmällä ampumakaudella. Esimerkiksi peuran, kauriin ja pienpetojen rooli on voimistunut viime vuosikymmeninä. Osumista helpottava patruuna on omiaan parantamaan ampujan suoritusta. siaalisen median syötteet täyttyvät kaatokuvista, jälleenlatauskuvista ja kyseisen kaliiperin aseista. Jos .30-06 Springfield onkin ollut hieman hiipuva suuruus jo viimeiset vuosikymmenet, niin nyt myös .308 Winchesterillä alkaa olla ”tuli ryysyissä”. Loppujen lopuksi kiväärimetsästyksen tuloksellisuus on enimmäkseen kiinni osuman laadusta, ei muusta tekijästä. Erityisesti nuoremmat, eteläisemmän Suomen metsästäjät ja ampujat valitsevat aseensa mieluummin kaliipereissa, jotka ovat muodikkaampia ja sopivat myös muuhun kuin ryppyotsaiseen hirvenmetsästykseen
Aukko listassa Toistaiseksi ainoa selvä aukko listassa on 6 mm luotia ampuvien patruunoiden kohdalla. Tämän kaliiperin vaikutus asemaailmassa on ollut samaa luokkaa kuin .308 Winchesterillä 1950 luvulla. Myös 6,5x47 Lapuan villikissaversiolla 6x47 Lapualla on paikkansa kisassa, mutta hankalammin lippaista syöttyvä 6 mm BR Norma jäänee rata-ampujien patruunaksi. Kun aika, paikka, ihmiset ja markkinointi kohtaavat toisensa, on paikka uudelle suosikille odottamassa. Kaikki muut 6,5 mm standardipatruunat ovat jäämässä tämän patruunan varjoon. 159,90€ ) TILAA KOODI LLA: RIISTA9 ILMAIN EN KULJET US 150 € TILAUK SIIN! Markkinoiden pienin lupavapaa VHF-puhelin Valmistajan ehdoton lippulaiva! Kevyt ja kompakti; paino akulla 214 g Pitkä kantavuus ja kuuluvuus Dual Bandkaksoiskanava kuuntelutoiminto Pitkä akun stand-by kesto; 35 tuntia! KG-869 Professional. Listaus ei koske ainoastaan meitä, se pitää sisällään myös maailmanlaajuisia trendejä: Pienoiskiväärin ja ”magnumpienoiskiväärin” paikan on ottanut suvereenisti .17 HMR. Helpolla ammuttavuudella ja kiväärimäisemmällä lentoradalla se on selvä pienten patruunoiden ykkönen. K un otin kaikki muodinmukaiset kaliiperit esittelyyn kerralla, on suosikkien lista muuttunut lyhyessä ajassa. Hetken näytti, että myös .300 WSM olisi tullut jäädäkseen, mutta se ei patruunana ole yhtä tasapainoinen kuin 270 ja .300 Winchester Magnumin elpynyt suosio on hiekoittanut entisestään .300 WSM:n asemaa. saat heti -5% ALEn kertaostoksestasi (yksi koodi kerralla) osallistut joka kuukausi 100 € arvoedun arvontaan 1% ostoistasi Pelastakaa Lapset Ry:n tukemiseen Liity samalla Eränetin Kymppikerhoon ja hyödyt! Kuukauden tuote! TILAUKSET 24/7 PUHELIN 020 33 1490 MYYMÄLÄ:Kankaistentie 4 Kangasniemi AVOINNA Ark 9-15.30 NYT VAIN 149€! (Norm. Tämän kaliiperin suosio on syönyt maailmanlaajuisesti yli 30 kaliiperisten suosiota ja nykyään .300 Win Mag on uusi standardi suurriistametsästyksessä ympäri maailman. Pienpetohommissa .223 Remington on sotilastaustaisena, edullisena ja laajan komponenttija patruunavalikoiman patruunana ykkösvalinta pienpedoille ja edulliseen rataharjoitteluun. Nämä kaliiperit ovat tämän päivän trenditietoisten valintoja. .300 Winchester Magnum on ollut suosittu kaliiperi 1960-luvulta, mutta vasta viimeisimmät muutokset luodeissa ovat tehneet siitä kukkulan kuninkaan suurriistakivääreissä. Seuraavassa listassa ovat lyhykäisyydessään tämän päivän nosteessa olevat patruunat ja näiden jalkoihin jääneet perinteiset patruunat. Tämän päivän voittajapatruunat Vasemmalta oikealle, .17 HMR, .223 Remington, 6.5 Creedmoor, 270 WSM ja .300 Winchester Magnum. 6 mm Creedmoor on ottanut vahvan jalansijan PRS lajin ampujien keskuudessa, mutta suurempi ryntäys metsästysaseisiin odottaa vuoroaan. 6.5 Creedmoor on uusi yleiskiväärien ykkönen. Yhdysvalloissa erityisesti AR-sukuisten kiväärien suosio myös metsästyskäytössä vahvistaa patruunan suosiota. 270 WSM on suosittu erityisesti vuoristokivääreissä ja pitkien ampumaetäisyyksien metsästyskäytössä. 270 Winchester Short Magnum on ainoa 2000-luvun alun lyhyiden magnumpatruunoiden voittaja. Seuraava myllerrys onkin odotettavissa tässä luodinhalkaisijassa, sillä uudempien patruunoiden edut .243 Winchesteriin verrattuna ovat kiistattomat. Jalkoihin on jäänyt erityisesti .222 Remington
Pimeäkäyttö on puolestaan kasvattanut kiikareiden kokoa. Helpointa luotettava jahtiratsu pilata liian järeällä optiikalla. Kiikaritähtäimen koon kasvattaminen on mielenkiintoinen ilmiö, sillä se vaatii usein vastalääkkeen sivuvaikutuksien kumoamiseksi. Tämä tarkoittaa vähintään sitä, että aseesta löytyy tähtäimet. Kyse on aseen ominaisuuksien ja siihen liitettyjen osien yhdistelmästä. KIVÄÄRIVINKKI 68 • K ivääri on eri komponenteista koostuva kokonaisuus. Nykyään avotähtäimet Vanha lintukivääri, vanha putki. Näin pilaat kiväärin ”parantelemalla” sitä Monen metsästäjän aseongelman taustalla on uudenlainen ilmiö, asetta parannellaan niin paljon, että se muuttuu oudoksi käsitellä. Optiikan asennuskorkeuden noustessa, on tukin harjaa korottamalla kompensoitava korkeammalla olevaa tähtäyslinjaa. TEKSTI JA KUVAT Arto Määttä. Aseen omat ominaisuudet ovat esimerkiksi sen paino, aseessa käytetty tukki ja piipun pituus. ovat kivääreissä lähinnä kuriositeetti, sillä optiikasta on tullut oletusarvo. Optiikan ominaisuuksilla voidaan vaikuttaa oleellisesti aseen käyttöalueeseen ja tapetilla onkin nykyään erityisesti käytettävyys pimeässä. Ase muuttuu hankalaksi käyttää ja käsitellä. Lisäkomponentit ovat optiikka, optiikan kiinnitystapa, vaimennin ja vaikkapa tukijalat eli bipodit. Kivääristä tulee kokonainen kivääri vasta siinä vaiheessa, kun se on ampumavalmis
On erittäin tärkeätä asettaa käyttötarkoituksen mukaiset rajat aseisiin haluttaville ominaisuuksille ja pysyä niissä. 69 • Äänenvaimentimet ovat nykyään melkeinpä vakiovaruste metsästäjien aseiden nokalla. Tämä tarkoittaa hyvin usein sitä, että aseen ampumaominaisuuksissa annetaan myöten kuljetettavuudelle, aseen rekyylissä ja suupamauksessa annetaan myöten aseen tasapainolle ja optiikalta ei vaadita käytön kannalta liikaa. Piipun nokalta löytyy vaimenninkierre ja usein myös vaimennin. Näiden myötä aseisiin tulee väistämättä painoa piipun etuosaan. Aseen paino on muutosten myötä mitä todennäköisimmin rata-aseiden painoluokassa ja ase todetaankin hyvin nopeasti epämiellyttäväksi jahtikäytössä. Lopputuloksena on kuitenkin tullut tuotos, joka ei enää sovellu siihen käyttötarkoitukseen johon ase on alun perin hankittu. Yksinkertainen asepaketti on metsästyskäytössä usein paljon parempi puutteineenkin kuin liian pitkälle viritetty ase.. Näin lukko mahtuu kunnolla auki ja tähtäyslinja pysyy alhaalla. Vaikka kaikki osa-alueet aseessa eivät olisi markkinoiden parhaalla tasolla, voi ase olla tästä huolimatta kokonaisuudessaan käyttötarkoitukseen erinomaisen sopiva metsästyskivääri. Usein näissä kiertoon joutuvissa aseissa on ergonomisesti parannettu tukkimalli, isokokoinen tähtäin (joka myydään erikseen) ja lyhennetty piippu. Mutta sopii se hyvin myös kuvassa olevaan piekkariin. Tälle vastalääkkeenä tarjotaan piipun lyhennystä, jolloin aseen kokonaispituus saadaan pidettyä kurissa. Monen, varsinkin vanhan hirvikiväärin pelastus on simppeli Aimpoint-tyyppinen tähtäin. Lääkkeet Käyttökelpoinen ja käyttötarkoitukseen sopiva ase on aina kompromissi. Hyvät osat, käyttökelvoton kivääri Käytettyjen aseiden myynti-ilmoituksista löytää parhaiten ne tavat millä kivääri pilataan. Tällöin ase säilyy kokonaisuudessaan käyttökelpoisena. Negatiivisena vaikutuksena on patruunan suorituskyvyn heikkeneminen, eli vastalääkkeelläkin on sivuvaikutuksensa. . Lähtöajatuksena näissä kaikissa muutoksissa on ollut se, että kivääriä on parannettu osa kerrallaan
Jos vastaus tähän on myöntävä, on kyseessä ensimmäinen merkki siitä, että ase ei ole siinä kunnossa missä sen pitäisi olla. Moni näistä aseista on päätynyt asekaappien perukoille epäluotettavina, vaikka niiden viat olisivat korjattavissa. Ne ovat moottoreita, joita pitää huoltaa. Osa pitää näitä aseita vanhoina ja väsyneinä, mutta yksinkertaisilla huoltotoimenpiteillä nämä saadaan useimmiten uudenveroiseen kuntoon.. Toinen kysymys onkin sitten hieman monimutkaisempi: ”onko aseella ammuttu paljon”. Uutena toimi, sitten vanheni Peruskysymykseni, jonka esitän haulikoiden vikoja ja vanhuutta valitteleville on seuraava: ”toimiko ase uutena”. Moni metsästäjä ampuu aseensa huonoon kuntoon ja huoltaa tai huollattaa aseita vain silloin kun ne lakkaavat toimimasta. HAULIKKONURKKA 70 • S yy sille miksi tähän artikkeliin valikoitui juuri Remington Model 1100 ja Beretta A302 juontavat juurensa siitä, että näitä haulikoita on käytössä paljon ja ne ovat monille tuttuja kumppaneita vuosikymmenten varrelta. Tässä yhteydessä moni kuvittelee sen tarkoittavan muutamia tuhansia laukauksia, vaikka haulikko muuttuu paljon ammutuksi vasta satojen tuhansien laukausten myötä. Tämä on itselataavissa aseissa väärä menettelytapa. TEKSTI JA KUVAT Arto Määttä Itselataavat huollossa Remington Model 1100 ja Beretta A302 Suomalaisten metsästäjien käytössä on hyvin paljon itselataavia haulikoita menneiltä vuosikymmeniltä
Aseen täydellinen puhdistaminen riittää useimmissa tapauksissa aseen toimintakunnon palauttamiseen. Tyypillisimmät kulutusosat ovat edullisia ja niiden saatavuus on hyvä vanhoissakin aseissa. Tämä ei tosin tarkoita kaikkia jousia. . Tämän artikkelin anti voidaan ajatella myös laajemmin kaikkia itselataavia haulikoita koskevaksi. Jokaisessa aseessa on niiden toiminnan kannalta oleellista huomiota vaativia kohteita ja kaikkiin toimintahäiriöihin löytyy useimmiten hyvä syy. Toisissa aseissa jousten kunto ei vaikuta merkittävästi aseiden toimintaan, mutta osa haulikoista on tarkempia jousistaan. Eri aseissa eri ongelmat Remington ja Beretta ovat mainio parivaljakko kaasumäntäisten aseiden huoltoa esiteltäessä. Useissa kaasumäntätoimisissa aseissa pahin vihollinen aseen toiminnalle on patruunan ruutikaasu Puoliautomaatti on oiva peli talven rusakkojahdissa. Katso lähin kauppias www.hjorth.fi. Jousten väsyminen on vaiva, jota itselataavissa haulikoissa ei useinkaan osata epäillä, sillä vain harvoin jousten rooli aseen toiminnassa hahmotetaan oikein. Toinen on jousten väsyminen. Useissa kaasumäntätoimisissa aseissa pahin vihollinen aseen toiminnalle on patruunan ruutikaasu, joka sotkee asetta. Ajan myötä jouset väsyvät itsestään ja ne eivät enää toimi terhakasti. Tämän vuoksi ylivoitelua tulee välttää. Kaikissa itselataavissa haulikoissa on tärkeää pitää sekä lukon sulkupinta, että sulun vastine piipussa puhtaana liasta. Teknisistä eroavaisuuksista johtuen molemmissa aseissa on kuitenkin toiminnan kannalta eri painopistealueet. Molempien haulikoiden toiminnan perusperiaate on sama, eli patruunan kaasu käyttää aseen lukkoa. Normaalisti kaasujäämät ja palamisjätteet poistuvat aseesta itsestään, mutta liiallinen voitelu väärässä paikassa kerryttää nämä jäämät aseen sisään. Voitelu on liikkuvissa osissa tarpeen, mutta itselataavissa haulikoissa liiallinen tai väärään paikkaan suoritettu voitelu voi huonontaa aseen toimintaa. Jos aseen toiminta on sidoksissa jousen toimintaan, on jouset pidettävä kunnossa. Yksinkertaisimmillaan se voi olla patruunan sopimattomuus aseeseen, mutta vielä useammin vika löytyy puutteellisesta huollosta tai muista aseelle tyypillisistä ongelmakohdista, jotka eivät ole aina ilmeisiä. Baschieri & Pellagri -patruunat rekyyliä vaimentavalla Gordon-hylsyllä. Näiden osien kunto yhdistettynä muihin huoltotoimenpiteisiin on avainasemassa aseen toiminnalle. Ensimmäinen on lika. Perusongelmat Itselataavissa haulikoissa on neljä perusvikaa, jotka rampauttavat aseiden toimintaa. Kaikissa itselataavissa haulikoissa on tärkeää pitää sekä lukon sulkupinta, että sulun vastine piipussa puhtaana liasta. Kolmas on kulutusosien rikkoutuminen tai muodonmuutokset. Vuosien varrella voiteluaineiden, öljyjen ja palamisjätteiden seos tukkii ansiokkaasti laadukkaimmatkin aseet. Remingtonin toiminnan kannalta kaasumännän tiivisteen, sekä syöttösillan osien ja makasiinin toiminta on avainasemassa, kun taas Berettassa pääpaino on pääjousen kunnossa ja kaasumännän puhtaudessa. Kulutusosien rikkoutuminen on ilmeinen vika, mutta tarkistamatta osia säännöllisesti, ei näitä aina huomaa. Neljäs on väärä tai puutteellinen voitelu. Esimerkiksi laukaisukoneistossa on usein jousia, joiden jäykkyyden toleranssi voi olla hyvin suuri aseen toiminnan kärsimättä. Väärin öljytty ase voi kuitenkin jumia pakkasella.
Tällöin makasiiniputki on usein likainen tai makasiinin jousi on väsynyt. Paksumman renkaan tasainen osa tulee lukon välitintä vasten ja tiivisterengas tulee tähän siten, että sen viisto osuus vastaa toisen osan viisteeseen. Uudemmissa mäntämalleissa tämä on korjattu siten, että männän osat naksautetaan toisiinsa, joten asennusvirheen mahdollisuutta on vähennetty. LauHAULIKKONURKKA Remington Model 1100 kaisukoneiston voiteluun suositeltava tapa on suihkuttaa siihen esimerkiksi WD-40:ää ja poistaa ylimääräinen öljy ravistamalla ja pyyhkimällä koneisto näkyvästä öljystä. Näissä osissa järjestys on avainasemassa. Muovinen follower kuluu sekin ajan saatossa, joten se on hyvä vaihtaa uuteen tai uusia se alkuperäistä paremmilla jälkimarkkinaosilla. Renkaiden halkaisukohdat tulee asemoida ristiin kaasuvuodon välttämiseksi. Muovinen follower kuluu myös herkästi ja se ei luista makasiinissa riittävän hyvin. Normaalit 32 ja 36 gramman lataukset ovat tämän aseen toiminnan ja kestävyyden perusta. 72 • HAULIKKONURKKA K aasumännän tiivisterengas on useille Remington Model 1100:n käyttäjille tuttu toimintavikojen lähde. Hyvä tapa estää tämän osan kulumista on välttää liian voimakkaiden latausten ampumista aseella. Muistamisen arvoista Remington Model 1100:ssa on se, että ase on tehty toimimaan raskaammilla latauksilla kuin nykyhaulikot ja sen käytössä tulee välttää myös minimagnumeita. Renkaita saa myös ”tarvikkeena” eli tällöin pitää vain pitää huoli, että kyseessä on oikeasta materiaalista valmistettu o-rengas.. Tiivisterenkaan rooli 1100:ssa on tärkeä. . Vaikka useat ovat ampuneet tonnisatasillaan myös terästä, ovat nämä osoittautuneet lyijypatruunoita rankemmiksi aseen koneistolle. Remingtonissa makasiinista tuleva patruuna käyttää patruunannostinta. Näitä renkaita kannattaa pitää varastossa, jotta rikkoutuneen tai haurastuneen renkaan saa vaihdettua uuteen. Remington Model 1100:n syötön laukaisee makasiinista ulos tuleva patruuna. Osan hinta ei huimaa päätä, joten näitä on hyvä olla varastossa. Tyypillinen 1100:n kasaamisvirhe liittyy sen kaksioisaisen kaasumännän kasaamiseen. Tämän vuoksi makasiiniputki pitää puhdistaa aika ajoin ja vaihtaa tarvittaessa makasiinijousi uuteen. Löysästi makasiinista työntyvä patruuna ei päästä lukkoa eteen ja patruuna jää sillalle. Tonnisatasen toinen toiminnan kannalta merkittävä akilleen kantapää löytyy aseen makasiinputkesta, makasiinijousesta ja tämän jousen ”followerista”. 1100:n kaasumäntä ja sen tiivisterengas tulee olla asetettu makasiiniputken päälle oikeassa järjestyksessä. Tämä alunperin 3M Viton #021 o-rengas on tiiviste, joka pitää kaasut oikean suuntaisina, eli ne ohjautuvat kaasuportista koneistoa liikuttavalle männälle. Remington Model 1100 on tässä suhteessa hieman vanhanaikainen, sillä modernimmissa asemalleissa tämä lukon ja pääjousen yhdysruoto on yleensä yksinkertaisempi ja kestävämpi. Jos tiiviste on kovettunut tai rikki, päästää ase kaasuja ulos systeemistä hidastaen aseen toimintaa. Tonnisatasessa on siis erittäin tärkeää pitää huoli siitä, että tämä rengas on kunnollinen ja vaihtaa vähänkin epäilyttävä tiivisterengas uuteen. Jos makasiinijousessa ei ole voimaa tai sen liike on estynyt liasta tai kuluneesta followerista johtuen, ei aseen syöttö toimi. 1100 on voitelultaan erittäin yksinkertainen ase. Näiden lisäksi kaasumännän o-renkaalle suositellaan kevyttä voitelua kaasutiiveyden takaamiseksi. Kuluvista osista Remingtonissa tyypillisimmin vioittuva on lukon ”linkki”, joka yhdistää lukon takatukin sisällä olevalle aseen pääjouselle. Muutama tippa öljyä lukonkehyksen sisäosiin riittää lukon voiteluksi. Kuvan männän osat alkavat olla syöpymineen vaihtokuntoiset
Voiteluaine tällä alueella kerryttää likaa ja aiheuttaa aseen toiminnan takkuamista. 28 gramman latauksilla myös 12/76 pesityksen piiput toimivat luotettavasti. A300 on ase, joka on suunniteltu toimimaan ”kuivana edestä, voideltuna takaa”. Tämä jarruttaa lukon liikettä paineiden kasvaessa. A300-sarja (ei uusi Outlander) on Remingtonin viitoittamalle tielle kehitetty modernisoitu painos itselataavista haulikoista. Magnumpiipuissa lukon liian rajua liikettä on rajoitettu pienemmillä kaasurei’illä ja tästä johtuen kevyemmät lataukset eivät jaksa liikuttaa lukkoa. Oleellista näissä aseissa on kuitenkin se, että kaikki mallit käyttävät samoja perusosia ja näin ollen huolto voidaan käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Puhdas mäntä puhtaassa kaasuportissa liikkuu kevyesti ja lukko avattuna aseetta pituussuuntaisesti ravistettaessa puhdas mäntä pitääkin kilinää. Beretta A300-A303 Beretta A300 ja tätä uudemmat AL390 ja AL391 mallien luotettava toiminta vaatii kunnossa olevan pääjousen. Myös laukaisukoneistossa tulee olla ohut öljy. Tämä jousi on muutaman euron osa, jonka vaihdon useat käyttäjät laiminlyövät. Useimmissa haulikoissa tämä jousi pitää siis vaihtaa vähintään kymmenen vuoden välein. 12/76 pesityksen piipuilla 24 gramman latauksilla aseen toiminta on äärirajoilla ja vain täysin huollettuna ase lataa nämä patruunat luotettavasti. Tyypillisin Berettan toimintahäiriö tapahtuu siinä vaiheessa, kun tukin sisällä oleva pääjousi väsyy ja lukon liikkeestä tulee liian nopea. Ero eri pesitysten toimintavarmuudessa perustuu siihen, että piipuissa käytettyjen kaasureikien koolla. Berettat ovat suunniteltu toimimaan kuivina lukonkehyksen etupuolisilta osilta. 12/70 pesillä varustetuissa piipuissa kaasureiät ovat suuremmat kuin magnumpiipuissa ja lukkoa liikuttava kaasupaine on tästä johtuen suurempi. Nykyaikaisista itsesäätyvistä kaasumännistä poiketen A300 malleissa kaasumäärän kompensointi on toteutettu yksinkertaisella tavalla. 12/70 pesityksen piiput toimivat useilla 24 gramman latauksilla ja 28 gramman latauksilla aseet toimivat vaivoitta. Beretta A300-sarjassa on ehkäpä haulikkomaailman yksinkertaisin kaasumäntäsysteemi. Jousen hinta on vain muutamia euroja, joten sellainen tulee löytyä varaosana jokaiselta Berettan käyttäjältä. . Tällöinkin on suuri merkitys patruunan voimakkuudella. Kaasureikien kammion puhdistus onkin rutiinitoimenpide, samoin kuin itse kaasumännän puhdistus. Käytetyissä aseissa tämä on toisin sanoen ensimmäinen tarvittava huoltotoimenpide. Aseen rakenne on yksinkertainen ja muutamilla teknisillä oivalluksilla aseen huoltoa on saatu helpotettua vanhempiin asekonstruktioihin verrattuna. Kaasumännässä on neljä männän halkaisevaa pitkittäisuraa, jotka puristuvat kaasuportin seiniin sitä lujemmin mitä kovempi paine mäntään kohdistuu. 73 •. Mäntä on helpoin puhdistaa liottamalla se karstaa poistavissa liuoksissa tai vaihtoehtoisesti ultraäänipesurilla. Hyvä vaihtoväli tälle jouselle on käytettävistä patruunoista riippuen 6 000 10 000 laukausta tai kymmenen vuotta. A300:n toiminnan rajat ovat leveämmällä kuin Remington Model 1100:ssa. Kaasumännän Berettassa tukkii useimmiten piipuissa käytetty öljy ja palamisjäte. Berettan toiminnan kannalta aseen pääjousen rooli on kriittinen. Männän ja piipun kaasuportin puhtaanapito on helppoa, mutta välttämätöntä aseen toimintavarmuuden takaamiseksi. Lukonkehyksen etupuolisten osien tulee siis olla kuivia ja lukon kiskojen taas pitää olla voideltu. Kaasumäntä on asemaailman yksinkertaisimpia, mutta raskaasti karstoittuessaan se hidastaa aseen toimintaa. B eretta A300 ja sen seuraajat A301, A302 ja A303, sekä Browning B-80 ovat käytännössä yksi ja sama asemalli pienillä keskinäisillä eroavaisuuksilla. Ensioire tästä on epärealistisen pitkälle aseesta lentävä hylsy
MOA on vielä toistaiseksi vallitseva mittajärjestelmä V4 tähtäinten päämarkkina-alueella Yhdysvalloissa. 4-16x44 mallissa valittavana ovat ZBR, ZMOA ja 20 (Plex-tyyppi) ja isommassa 6-24x50 mallissa voi valita joko ZBR tai ZMOA ristikot (ZMOA valaistulla ristikolla tai ilman). MOA-ristikot ja pitkät matkat V4:n isomman suurennuksen mallit ovat varustettu suurimmaksi osin ristikoilla, joista on luettavissa kulmaminuutit. Muuten ristikko on perinteinen. Näitä voi käyttää myös pitkien ampumamatkojen koro-ja sivuennakkoviivoina niin halutessaan. Tällöin ristikon mittapykälät ja ristikon säädöt ovat käytettävissä ilman erillistä ”käännöstä”. Kun vaihtoehdot pysyvt kurissa, on valmistuskustannukset laskeneet ja kuluttaja kiittää. Kummassakin tähtäimessä on pikasäädettävä Ballistic Turret korotorni 1/4 MOA naksuilla. Näistä 1-4x24 on suosittu ajojahtitähtäin ja 3-12x56 on edullinen, mutta suorituskykyinen hämärätähtäin. Sarjaa täydentävät pitkien etäisyyksien metsästykseen, meikäläisittäin linnustukseen sopivat 4-16x44 ja 6-24x50 mallit. V4:n erityispiirteenä voi pitää mallien suppeaa määrää. ZMOA ristikko on ”häiriöttömämpi” ja siinä ristikon merkkejä on mahdollista käyttää mittaamiseen. Tällä tavoin tähtäin ohjaa oikeaoppiseen parallaksisäätimen käyttämiseen, joka tapahtuu kokeilemalla tähtäyslinjan muutoksen vaikutusta ristikon sijainnille. Riista testasi sarjan isompaa suurennusta edustavat mallit latvalinnustuskauden alla. Usein Zeiss V4 4-16x44 ja 6-24x50 Edullisemmin pidemmälle Zeiss V4 sarja on konstailematon ja edullinen kiikaritähtäinsarja. Vaihtoehtoja tähtäimissä on vain ristikon tyypissä ja valaisussa. Se on toteutettu nykyaikaisesti, eli siinä ei ole metrimääriä sekoittamassa. Meikäläisittäin tämä aiheuttaa harmaita hiuksia ainoastaan, jos aiemmin on käytetty milliradiaaniperusteisia mittareita ja tähtäimiä. Lisäksi 4-16 malliin korosäädön saa perinteisesti kupin alle piilotettuna. TEKSTI JA KUVAT Arto Määttä Zeiss V4 4-16x44. Molemmissa pitkille ampumaetäisyyksille tarkoitetussa V4 mallissa vasemmalta kyljeltä löytyy parallaksisäätökiekko. Laskentaohjelmat voidaan useimmiten säätää antamaan tarvittavat lentoratakorjaukset joko milliradiaaneina, senttimetreinä tai kulmaminuutteina. Tämä helpottaa erityisesti stressitilanteissa, sillä mikään ristikon muu osa ei sotke tähtäyskuvaa. Käytännössä MOA ristikoilla on helppo touhuta, kun luodin ballistiikan mittaa MOA-perusteisella laskurilla. ZBR ristikossa on niin sanottu joulukuusi, eli ristikon keskustan alla on apuviivat tuuliennakkoa varten. KIIKARITÄHTÄIN 74 • Z eiss V4 on jo vanha tuttu niin sanottuine euro-malleineen
Perinteisten eurooppalaisten kiikaritähtäinten tunnelointi-ilmiötä ei ole enää havaittavissa. Suurennuksen yläpäässä erityisesti 6-24x50 mallissa voidaan havaita, että silmän linjauksen ja etäisyyden kanssa tulee olla tarkkana, sillä ”eye-box” pienenee selvästi keskisuurennuksiin verrattuna. Isommassa 6-24x50 mallissa suurennusta tulee säätää Suurennussäädön käytettävyys kannattaa ottaa huomioon tähtäintä valittaessa. Tämä on kuitenkin hallittavissa käyttämällä aseessa ampujalle sopivaa tukkia, jossa harjan korkeus on riittävä. 4-16x44 mallissa säätökiekon evän osoittaessa suoraan ylöspäin, on suurennussäätö 8x kohdalla, tämä on melko hyvä lähtökohta suurriistan peltokyttäyksessä. Käytännön valintakriteerit Tähtäinten käyttäminen on aina hieman eri asia kuin niiden teoreettiset ominaisuudet. Pienimmät suurennukset ovat kuvaltaan rauhallisia ja esimerkiksi 4-16 malli taipuu pienimmällä suurennuksella suurriistajahteihin lyhyemmillekin etäisyyksille. Linnustajille 6-24x50 on kuitenkin pitkään odotettu laadukas vaihtoehto, joka mahdollistaa tarkan osumapisteen valinnan pienistä kohteista. Näkökenttää on sen verran reilusti, että kohteen löytää tähtäimeen nopeasti. Sitten ulkopuolinen torni asetetaan nollakohtaan ja tähtäin on kohdistettu halutulle etäisyydelle. Ristikon kohdistaminen tapahtuu poistamalla ulkopuolinen korotorni ja tekemällä tarvittavat kohdistukset tornin sisäpuolista säädintä kiertämällä. Pienemmässä mallissa säätöalueen keskikohdan suurennus on 8x, joka on vielä yleisesti käytettävissä kohteen paikantamisessa. Suurennusalueen hallinta on hyvin tärkeä osa nopeaa ja vaistonvaraista käytettävyyttä. Ballistic Turret V4:n Ballistic Turret on ASV-tyyppinen korotorni, joka on jaettu kulmaminuutin neljäsosiin. 4-16x44 ja 6,5-24x50 malleissa vasemmanpuoleisessa tornissa on parallaksisäätö. 75 • säätönaksujen määrittämisellä ohjelmat antavat suoraan myös tarvittavat naksulukemat rummulle. Pysäytyskiekko kiristetään tämän jälkeen siihen kohtaan. Kuvan laatu Zeiss V4 mallit edustavat nykyaikaisia kiikaritähtäimiä niiden suurennusalueen käyttökelpoisuuden osalta. Tämän jälkeen ristikko nollataan asettamalla nollakohdan pysäytyskiekko rajoitinta vasten sen vasemmalle puolen. Ballistic Turret on ¼ MOA naksuilla varustettu ASV-tyyppinen kororumpu. Myös se tulee pitää mielessä, että mistä kohtaa suurennuksen säätökiekkoa löytyvät eri suurennukset. ZBR ristikko on valittavissa molempiin malleihin. 4-16x44 mallissa tämä ilmiö on maltillisempi ja tästä johtuen tähtäin on sopivampi, jos tavoitteena on esimerkiksi suurriistan metsästäminen pidemmiltä ampumaetäisyyksiltä. Näiden mallien testauksen jälkeen voidaan sanoa, että koko V4 mallisto on onnistunut tässä asiassa. Tässä mallissa perusristikkoa täydentävät etäisyysja tuuliennakkoviivat.
Yhtäkkiä Zeiss oli suuremman yleisön saavutettavissa ja kauppa kävi, osaltaan muiden merkkien kustannuksella. Kuten kaikkia muitakin, myös allekirjoittanutta V4 sarja epäilytti ensi alkuun. Rima muille valmistajille on todellakin korkealla. KIIKARITÄHTÄIN 76 •. Tämä on erittäin tervetullutta, sillä kynnys kyttäyspyynnin ja vakavamman linnustuskäytön maailmaan on madaltunut. Erot kymmenen vuoden takaiseen huipputähtäimeen olivat hyvin pieniä ja tähtäintä pystyy suosittelemaan ilman epäröintiä myös vannoutuneemmille pienpetopyytäjille. Tähtäimiin tutustuneet metsämiehet suuntasivat valinnan pääasiassa isompaan kahdesta testimallista. V4 sarja kokonaisuudessaan V4 sarjasta ei puutu enää paljoa, jotta kyseessä olisi kaiken kattava kiikarisarja kohtuullisella budjetilla. reilummalla liikkeellä, jotta kohteen saa ensin poimittua kiikariin. Henkilökohtainen suosikkini olisi #60 ristikolla varustettu 2,510x42 malli, jolla hoituisi hyvin monipuoliset jahdit. 6-24x50 sopii erityisesti linnustukseen ja ratakäytössäkin se on kuin kotonaan. Pienin 1-4x24 malli oli niin ikään iloinen yllätys hintaansa nähden ja nyt kokeillut isomman suurennuksen mallit ovat nekin erittäin onnistuneita kokonaisuuksia. Kirjoittajan henkilökohtainen näkemys V4 sarjasta OLIN aikanaan erittäin tyytyväinen Zeiss Duralyt mallien esiinmarssista. Rima oli kuitenkin nostettu uuteen korkeuteen optiikan suorituskyvyn osalta tässä hintaluokassa. . Säädöt pitivät kutinsa ja tähtäin kiinnosti rataja linnustuskäyttöä painottavia testaajia. Tähtäinten valmistusmaana Japani on mahdollistanut suuremmat valmistusmäärät ja huokean hinnan laatuun nähden. Ensimmäisistä kokeiluista saakka oli selvää, että V4 lunasti lupaukset myös kyttäyskäytössä. Ominaisuuksiltaan V4 mallit ovat niin laadukkaita, että pienemmälläkin rahasummalla pääsee käsiksi käyttöominaisuuksiin, jotka vielä kymmenisen vuotta sitten vaativat rahallisesti tuplasatsauksen. Tähtäin oli valmistettu Japanissa ja sarja oli suunnattu alun perin Yhdysvaltojen markkinoille. Ainoa lovi, jonka henkilökohtaisesti näen mallisarjassa, on 1-4x24 ja 3-12x56 mallien välimaastossa. 3-12x56 malliin tutustuminen poisti ennakkoluulot. Duralyt muutti puutteineenkin ajatuksen kiikaritähtäinten laadusta ja hinnasta ja aiheutti myllerrystä vakiintuneissa merkkien välisissä segmenteissä. 1-4x24 sopii ajojahteihin, 3-12x56 sopii kyttäyspyyntiin, 4-16x44 sopii suurriistan päiväjahteihin pitkähköille ampumaetäisyyksille ja 6-24x50 on juuri sopiva pitkien ampumaetäisyyksien linnustukseen. 4-16x44 vähäisimmällä varustuksellaan on lähellä, mutta riisutumpi ja suurennuksen alapäästään hieman avarampi tähtäin olisi juuri sopiva tähtäin yhden kiväärin ja tähtäimen jahteihin. Tämä on tuonut Zeissin optiikan myös niiden ulottuville, joiden budjetti ei salli Euroopassa valmistettuja tähtäimiä. V4 sarja on onnistunut jatkamaan ansiokkaasti Duralytin aloittamaa linjaa. Tämä tähtäin on myös sopivan kokoinen silloin kun jahdin luonne muuttuu kyttäyksestä liikkuvaan jahtiin ja asetta joutuu retuuttamaan selässä pitkin metsiä. Miten eurooppalaiset oli otettu huomioon korkeampine vaatimuksineen hämäräominaisuuksissa ja kuvan laadussa. Allekirjoittanut taas ihastui 4-16x44 malliin, joka toimii syksyjen yleiskyttäyksessä silloin kun kohteena saattaa olla samaan aikaan hirvi, kettu tai linnut. Isompi 6,5-24x50 asennettiin testissä 6.5 Creedmoor Tikka T3x:n päälle
MEIKÄLÄISITTÄIN mielenkiintoinen patruunauutuus liittyy suosiotaan räjähdysmäisesti kasvattaneeseen 6.5 Creedmoor patruunaan. Ideana on ollut tehdä ”parempi” .300 magnumpatruuna, jossa käynti on löydettävissä helpommin nykyaikaisilla luotimalleilla ja joka toimii hyvin lipassyöttöisistä aseista. Uutuuksia juhlan kunniaksi Hornady juhlii tänä vuonna 70-vuotista taivaltaan. Luoti asettuu lipasmittaan ladattuna ruutiannoksen etupuolelle, jolloin patruunan hyötysuhde paranee. Suorituskykyä on erityisesti raskailla luodeilla enemmän kuin .300 Winchester Magnumissa ja patruuna vastaa ulkoballistiikaltaan suunnilleen .300 Weatherby Magnumia. OUTFITTER-SARJA patruunoita on kehitetty tarpeeseen vastata vaativiin olosuhteisiin. Patruunan kanta on .532”, eli sama kuin tavallisissa Winchester Magnum patruunoissa. 300 PRC on 6.5 Creedmoor patruunastakin tuttua suunnittelufilosofiaa noudattava .308” luotia ampuva magnumpatruuna, jossa on kaikki suosituiksi osoittautuneet elementit nykyaikaisesta patruunasuunnittelusta. Näissä patruunoissa on nikkelöity pinta ja patruunat on tulpattu umpikuparisella GMX luodilla. Tästä johtuen patruuna sopii käytettäväksi useissa eri lukkoaktioissa. Nyt saataville tulee 95 grainin V-Max luodilla ladattu Varmint Express, joka on ensimmäinen varsinainen tuhoeläinpatruuna tässä kaliiperissa. Juhlavuoden kunniaksi on julkaistu koko joukko mielenkiintoisia uutuuksia. TEKSTI Arto Määttä KUVAT valmistaja. 77 • UUTUUKSIA 300 PRC (Precision Rifle Cartridge) perustuu .375 Ruger hylsyyn, jonka kaula on supistettu .308” luodille
Niissä on makua ja luonnetta eri tavalla kuin tavallisissa lagereisa. Ennen maailmassa puhdas juomavesi oli monin paikoin kortilla Keski-Europassa. Tämän evään etuna on sen vaivattomuus. Leikkaa viipaleet noin 5x5 cm paloiksi. Laita kansi päälle ja hauduta lihoja kaksi ja puoli tuntia niin, että neste juuri ja juuri kiehuu. Sirota sekaan fariinisokeri. 7. . 4. Hirvicarbonnade 1. Silloin nukkumatti kutsuu pikaisesti aterian jälkeen unten maille. Kaada liemi pataan ja lisää olutta niin paljon että lihat peittyvät. Kun lihanpalat ovat mureita (kokeile haarukalla) ota maustekimppu tai -säiliö pois ja kaada liemi toiseen kattilaan. Tätä pataruokaa kannattaa valmistaa kerralla suurempi erä, sillä eväs vain paranee kun sen lämmittää uudelleen. Tarveaineet neljälle 900 g hirven ulkotai kulmapaistia reilu puoli litraa sipulia ohuina viipaleina 4 valkosipulin kynttä murskattuna 3 dl vahvaa riistatai lihalientä 6 dl belgialaista olutta voita 2 rkl fariinisokeria 2 punttia parsaa 6 persiljanoksaa 2 laakerinlehteä ½ tl timjamia 1,5 rkl Maizenan suurustetta 2 rkl viinietikkaa nauhamakaroneja nälän mukaan 6. Kun kuumennat ruoan seuraavana päivänä, lisää sekaan 1-2 rkl Dijonin sinappia ja pata saa aivan uuden makuvivahteen. Ranskalaisessa burgundinpadassa käytetään reippaasti punaviiniä ja lopputulos on erittäin maukas. Muista ettei tähän ruokaan pidä käyttää suomalaista vaaleaa lageria vaan belgialaista olutta – vain se antaa oikean maun. Koristele lopuksi parsannupuilla jotta ruoasta löytyy hiven terveellistä vihreää. Lisää muutama desi kermaa, mausta suolalla ja pippurilla ja puserra keitto tiheän siivilän läpi. Nauti kiireettömästi saman oluen kanssa mitä käytit haudutusliemeen. Annostele kuumille lautasille nauhamakaroneja, nosta lihanpalat niiden päälle ja lusikoi kastiketta koko komeuden päälle. Lisää mausteet lihojen sekaan joko harsokankaaseen kiedottuna tai maustesäiliössä. Lisäksi tilkka viinietikkaa antaa täyteläiseen kastikkeeseen sopivan hapokkuuden. Leikkaa paisti sentin paksuisiksi viipaleiksi poikkisyin. Belgialaiset oluet ovat persoonallisia. Kun ukko oli mullan alla, lesken piti hoitaa maatilan töitä, eikä aikaa riittänyt suurille kokkauksille. 5. Suosittelen karaisemaan mielen ja kielen ja kokeilemaan esimerkiksi Chimayn ja Duvelin oluita. Kuumenna riistatai lihaliemi paistinpannussa ja kaavi mukaan kaikki hyytynyt lihamehu. Siivuta sipulit ”mandoliinilla” ohuiksi siivuiksi ja kuullota niitä miedolla lämmöllä voissa kymmenen minuuttia. Belgialaiset ovat kuuluisia laadukkaista oluistaan ja tässä padassa olut näytteleekin tärkeää osaa. Jos neste vähenee liikaa, lisää olutta, älä milloinkaan vettä. Laita loput lihaviipaleet niiden päälle ja peitä koko komeus lopuilla sipuleilla. 2. Kuumenna pata liedellä kiehumispisteeseen ja laita sen jälkeen 160-asteisen uunin alaosaan. Kun maku on kohdallaan, kaada kastike lihojen päälle ja pidä ruoka lämpimänä. Keitä parsoja kahdeksan minuuttia, lisää muutama desi kasvislientä ja soseuta sauvasekoittimella. Lado puolet lihapaloista tulenkestävän padan pohjalle ja levitä niiden päälle puolet sipuleista. Aivan ehdoton ruoka metsästyskämpälle mukaan otettavaksi. Mausta sipulit suolalla, pippurilla ja murskatuilla valkosipulinkynsillä. Tämä eväs täyttää kyllä vatsan, äläkä erehdy tarjoamaan keitettyjä perunoita sen kanssa. 8. Ruskista lihapalat hyvin nopeasti muutama kerrallaan ja laita ne kattilaan. Tarinan mukaan ruoka olisi saanut alkunsa erään flanderilaisen lesken keittiöstä. Hirvicarbonnaden juju on siinä, että hieman kitkerän oluen sekaan lisätään fariinisokeria pyöristämään makua. Ne ovat usein myös todella vahvoja. Pihakaivojen ja purojen vesi oli monesti kulutautien lähteenä, joten oli turvallisempaa juoda olutta. 3. Keitä nauhamakaronit suolalla maustetussa vedessä ja keitä parsannuppuja samassa vedessä muutama minuutti. Ratkaisu oli yksinkertainen – lihapata lieden reunalle hautumaan ja aikanaan tukeva liharuoka oli valmis. Kuori rasva huolellisesti pois ja lisää viinietikkaan sekoitettu suuruste ja tarkista maku. Hirven lihan ei tarvitse olla paahtopaistia, sillä tähän sopii paremmin ulkotai kulmapaisti. Keitä lientä paksummaksi muutama minuutti. Vanhankin hirvenkantturan paistit ovat sopivia, sillä harras hauduttaminen oluessa mureuttaa lihan juuri sopivasti. Helppoa ja herkullista.. Kuumenna voi paistinpannulla niin että vaahto häviää ja voi alkaa savuta. RIISTARESEPTI Hirvipataa belgialaisittain KUVAT JA TEKSTI Juha Jormanainen 78 • C arbonnades a’ la flamande on tukeva belgialaistyyppinen lihapata. Säästä parsojen varret, kuori ne ja tee niistä pieni alkuruokakeitto
Veitsen kanssa siivutus vaatii myös taitoa ja vie aikaa. Mandoliini ja maustesäilö Röslen ”mandoliini” on ehkä paras siivutin, mitä olen koskaan käyttänyt. Toinen näppärä apuväline on maustesäiliö, eli suljettava reiällinen pieni purkki. . Hirvicarbonnade on tuhtia talviruokaa ja uudelleenlämmittäminen vain parantaa makua.. 79 • SIPULIEN siivuttaminen on tunnetusti tehtävä, joka aiheuttaa kyynelehtimistä. En suosittele laittamaan kokonaisia pippureja lihapatoihin, sillä kun ruokailija saa sellaisen suuhunsa, kokemus ei ole miellyttävä. Sen kanssa sipulin siivutus onnistuu helpolla, mutta sormenpäitä pitää hieman varoa. Viisas kokki hankkii Röslen ”mandoliinin”, eli säädettävän siivuttimen. Sen sisälle on helppo laittaa tarvittavat mausteet ja kun ruoka on valmista, säiliön poistaminen on helppoa
Yhteistyössä: Kiikarit ovat kytiksellä ehdoton varustus. Juha Kuusisto. Osallistuneiden kesken arvomme vuoden lopussa Zeiss-katselukiikarit. Kalle Lainio Teeriä etsimässä sänkipelloilta. Riista kiikarissa Riista kiikarissa Lähetä kuva toimitus@riistalehti.fi miten käytät katselukiikaria metsällä
Tilaukset toimitus@riistalehti.. TILA A JA TUT UST U 269€ Rahtivapaasti lähimpään Postiin. sis. www.retkilehti.. Suomen autiotuvat Vaellus Suomessa Pallas Hetta Kilpisjärvi Halti Nuuksio Riista-lehden sivuilta tutun Joel Aholan retkeilykirjat ja -oppaat edullisesti suoraan tekijältä: UUTUUS!. alv 24 % Kuljetuskori Kiinnitä auton vetokoukkuun vain sekunneissa. Seuraava Riista ilmestyy 7.12. Markkinapaikka ruskovilla.fi 100% MERINOVILLA Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Lämpimät asusteet kylmään vuodenaikaan videot maastosta :llä! Riista kannettuna kotiin! Tilaa nyt Riista 6 numeroa + Latvalinnustus-kirja (arvo 54 €) Yhteensä 50 euroa. Uudistettu Retki-lehti on retkeilyn ja vaeltamisen erikoislehti
Eki viestitti kolmella ilmaan ammutulla laukauksella sijaintitietoaan muille jahtimiehille. Mutta Ekiä ei oltu nähty missään, ei myöskään koiraa. Kartalta selvisi, että paikka voisi periaatteessa olla Mallasvaaran ja Yli-Lärsäkköselän välimaastossa, seuran äärilaidalla ja paikassa, johon ei mennyt yhtään tietä. Tutkapantana koiralla oli Ekin oman koiran panta, johon hän oli ovelasti vaihtanut salasanan ennen kuin koulutussyksy alkoi, jotta tyhjänpäiväinen kommentointi ”mene sinne, ei hae hyvin, taisi löytää jäljen” ja muut etämetsästäjien älylliset hengentuotteet jäisivät vähemmälle. Toinen löysäsi hirvet ensimmäisen kaikon yhteydessä ja toinen nilkutti viikon, jos se oli ollut vähänkään pidemmän päivän hirvien jäljillä. Niko näytti laukausten suunnan, mutta koska ne kuuluivat epätodennäköisestä suunnasta, ei Nikon havaintoa kuitenkaan noteerattu. Omat hirveni kopsauttelin pois jo peltokyttäysvaiheessa, sillä huomasin Ekin puheista, että koirajahdit olisivat tältä osin tässä. Saatuaan kyydin autolleen, Eki latasi puhelintaan ja soitti. Mjoo, tuo sinun koira on valmis. Oma koirani oli vielä epävarma, eikä sen edesottamukset olleet sitä tasoa, että sen avulla saataisiin hirvet metsästä kovinkaan suurella varmuudella. Omansa saa pois, mutta seuran tasolla tulokset eivät vakuuta. Hän oli porkannut isolle tielle noin neljän kilometrin päähän kaadolta. 82 • E ki oli loppuunpalamisen partaalla. Joutaisin toisaalta hyvällä omallatunnolla juoksuttaa jäniskoiraa, joka oli tällä hetkellä koiraharrastuksistani selvästi mieluisin. Paikalla kuulovartiossa oli Majander, joka oli kuitenkin täysin tietämätön laukausten suunnasta ja Niko, Majanderin veljenpoika, jota kukaan ei uskonut vaikka olisi laukausten suunnan kuullutkin. Ja niin olen minäkin. Eki oli pyörähtänyt sumuisessa kelissä ja oli ottanut 180 astetta virheellisen suunnan. Tässä vaiheessa Majander ja allekirjoittanut odottelivat kantoapua metsässä, sillä luonnollisestikaan meillä ei ollut ruhonosien kantoon riittävää reppua. Reiska Naapurivaara. Viime syksynä koirat vielä toimivat kohtuullisen varmasti, mutta nyt hirvijahti ei enää maistunut. Ekin ja hänen koiriensa niskaan oli kuitenkin ladattu suurelta osin Mallasjärven erän hirvijahdin tuloksellisuus, joten nyt huoli hirvien saamisesta oli todellinen. Sain selvää, että hirvi oli nurin, mutta minulla ei ollut tuon taivaallista käsitystä siitä, että missä Eki oli ollut jahdissa. Me hoitaisimme homman tästä eteenpäin. Hänen koiransa olivat kuin salaman iskusta ehtoopuolella. Majander ei ollut itsekään kulkenut kyseisissä maisemissa kuin nuorempana ja silloinkin vain soiden jäädyttyä. Muutaman tunnin kulkemisen jälkeen tulimme Yli-Lärsäkkönevan laitaan, jossa laidalla näimme puuhun ripustetun hirviliivin. Asia tuli ilmeisesti selväksi, sillä kukaan ei enää neuvonut Ekiä yhteydenpidon tärkeydestä nykymaailmassa. Hän soitti taas vanhasta tottumuksesta Penalle, joka sai lopulta hälytettyä etsinnät loppumaan. Ekin vaimo huojentui kuulleessaan Ekin äänen, jonka oletti jo vähintään kuolleen. Tyypillistä nuoren koiran touhua. Siellä Eki oli pysäyttänyt autoilijan ja sai yhteyden Mallasjärvelle. Merkkilaukaukset VIIMEINEN SANA Alue, jonka Niko oli suuntinut oli niin epämiellyttävä, että käytännössä kukaan nykyjahtaajista ei ollut koskaan pyytänyt siellä. Sitten kuului vuosikymmeneen ensimmäisen kerran historialliset merkkilaukaukset. . Noin tunnin kuluttua, hämärän jo saapuessa, saimme puhelun Nikolta. Ekinkään paikkatietoa ei ollut kenelläkään ja nyt oli vain tieto, että Ekin auto oli Mallasjärvenaavan reunassa ja Ekiin ei saatu yhteyttä. Minullehan homma passasi, sillä Ekillä oli aikaa touhuta viikot metsässä ja kokemustakin hänellä oli hirvikoirista sen verran reilusti, että ajattelin omien kouluttajakykyjeni jäävän kirkkaasti kakkoseksi. Jahti oli keskittynyt lähemmäs tiestöä ja paremmin pyydettäville seuduille. Hänellä kuitenkin oli sen verran paikallistietoa, että otin hänet mukaani jalkapatikkamatkalle, koska parempaakaan tietoa Ekin sijainnista ei ollut. Tästä eteenpäin pysyn tien vieressä, niin ei tarvitse kissojen ja koirien kanssa hakea jos ukolla loppuu puhelimesta patteri. Ekin huumori loppui ja hän losautti Majanderia kuulevalle korvalle avokämmenellä sen verran voimakkaasti, että Majander sai totutella hetken verran täyteen kuulottomuuteen. Koira ja Eki olivat siis hukassa. Etsintäpartiot kasattiin ja Ekiä alettiin hakea seuran tyypillisiltä hirvenpyyntialueilta. Eki soitti koirankoulutuksen toisena päivänä todella huonosti kuuluvan puhelun. Lahtivajalla illalla Majander kuitenkin ajatteli torua Ekiä, sillä nykypuhelinten kanssa olisi syytä pitää aina mukana varavirtalähdettä. Kun Ekiä ei alkanut löytyä asiallisesti, katsoin varmuuuden vuoksi kartalta missä laukausten suunta olisi voinut olla, jos Nikon suuntima pitäisi paikkansa. Ruhosta puuttui paisti ja puolet keulapäätä, joten arvelimme, että hän oli ottanut ensimmäisen satsin mukaansa ja kiikutti niitä nyt kotiin. Eki pyysi, josko hän voisi alkaa kouluttaa puolivalmista koiraani hirvihommiin kun hänellä ei ollut itsellä kasvamassa mitään tilalle. Ainoa numero, jonka Eki muisti, oli hänen vaimonsa. Se oli saatana varmasti viimeinen oikea hirvenpyyntireissu mihin lähden. Viimeisessä kommentissa äänenpainot olivat sen verran voimakkaita, että kiittelin vain Ekiä hirvenkaadosta. Useimmiten jos haukut suuntautuivat tuohon suuntaan, odoteltiin koirat pois omia aikojaan tai toivottiin, että ne suuntaisivat Lärsäkön suuntaan, josta ne sai poimittua autoon. Kuin ihmeen kaupalla törmäsimme kaadolle, jossa Eki oli vanhan liiton tapaan nylkenyt vasan ja tehnyt lihoille orren kahden pienen männyn väliin
Kompaktista koosta huolimatta radiossa on suuri ja selkeä näyttö. Smart on vienyt ominaisuudet uudelle tasolle, siinä on paras IP-luokitus, kuorisuojaus ja pienin virrankulutus. INFO -nappi ja sisäänrakennettu ohjekirja täydentää helppokäyttöisyyttä. Tulevaisuuden metsästysradio: pieni, älykäs ja yksinkertainen. Radion mukana tulevalla maakaapelilla parannat kuuluvuutta entisestään. Lafayette Smart asettaa uuden standardin metsästysradioille. SMS -tekstiviestitoimintoa käyttämällä kommunikoit helposti yhden vastaanottajan tai koko jahtiporukan kanssa. Selkeä suomen tai ruotsinkielinen valikko tekee puhelimen käytöstä todella helppoa. Älykkään kantamatestin avulla varmistat, että radio on toiminnassa kantaman sisällä ja olet yhteydessä muihin. Toiminto vaatii, että kaikilla käyttäjillä on digitaaliset radiot. W it h lo ve fr o m H e llo a n d F ri e n d s . Katso lähin Lafayette Smart kauppiaasi osoitteessa: www.hjorth.. Uudistettu 70 Mhz punainen antenni on entistä kestävämpi ja taipuisampi. Smart kommunikoi myös digitaalisesti ja hiljaa. Testivoittaja Svensk Jakt nro 6 2018
VARMISTA TÄYDELLINEN OSUMA. BALLISTIC LASERSCOPE III ON AINUTLAATUINEN KIIKARITÄHTÄIN: NELJÄ TYÖKALUA YHDISTETTYNÄ KEHITTYNEESEEN OPTISEEN TÄHTÄIMEEN TAKAAVAT OSUMATARKKUUDEN VAATIVISSAKIN OLOSUHTEISSA. 1 OPTINEN TÄHTÄIN 4 TYÖKALUA TARKKUUSOPTIIKKA DIGITAALINEN KALTEVUUSMITTA ÄLYKÄS DOPE-LISTA LASERETÄISYYSMITTARI Jälleenmyyjä: Sako Oy | PL 149 | 11101 Riihimäki | Puh 010 830 5200 | www.sakosuomi.fi