Riista 1/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

BROWNINGIN 10 KAL. HAULIKOT - SUUREMPI PAREMPI? 1 / 2009 6,90 RIEKKOA RIHMOILLA Jahtimuoto Ylä-Lapista TERÄVÄSANAINEN KESKUSTELU JATKUU: S Suurpetojen todellinen määrä ellin todellinen määrä R Riistantutkimuslaitoksen rooli la T Tasapainotettu i haulilataus haulilataus u ulila 710640-0901 P Pohjoismainen hirviluotitutkimus h 6 414887 106405 PAL.VKO 2009-14 09001
Jos metsästystä ei lainkaan harrastettaisi, seuraisi katastrofi. Jos mottona on "minä olen oikeassa, kaikki muut väärässä", olisi kyllä syytä pysähtyä ajattelemaan. Tällainen tilanne on kuitenkin meillä jokapäiväistä herkkua kaikilla yhteiskuntasektoreilla, kansa on joutunut erilaisten vähemmistöjen vainon kohteeksi! Suurin syy nykytilanteelle on päättäjien kyvyttömyys nähdä asioiden tärkeysjärjestys. Ampumamelun valittajat eivät ole kuitenkaan tajunneet sitä, että kun rata lähtee, siirtyy ampuminen hajautetusti yksityisille maille. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Se, että he tuovat ongelmansa muiden tietouteen, on täysin ymmärrettävää. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Tero Kuitunen ART DIRECTOR: Paula Laitinen TEKIJÄT: Arto Määttä, Juha Kylmä, Tuomo Karsikas, Adam Mykkänen, Teppo Hämäläinen, Juho-Antti Junno, Henri Viitanen, Mikko Kivelä GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Esa Toivonen, Arsi Ikäheimonen KANNEN KUVA: Jahtifilm ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus VÄHEMMISTÖN EHDOILLA K ovan metelin pitäminen kaikkia keinoja kaihtamatta kuvaa nyky-yhteiskunnassamme pienten vähemmistöjen toimintatapoja. Tämä joukko on meidän oloissamme huomiota herättävän suuri. Jo vuosia on vainottu ampumaratoja hyvällä menestyksellä. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Metsästys ja ampuminen on meillä aina ollut ja on yhä valtaväestön harrastus, voidaan puhua jopa :sta jollakin tavoin asiaan liittyvästä. Silti pieni kourallinen asiaan perehtymättömiä on sitä mieltä, että valtaväestö on valinnut väärän harrastuksen. Eivät metsästäjät halua tappaa yhtäkään eläinlajia sukupuuttoon, vaikka sellaista pieni, mutta äänekäs vähemmistä väittää. Ehkä jo olisi aika kansankin älähtää, enemmistö on enemmistö vaikka se ei suuna päänä vouhotakaan, mehän asumme demokraattisessa maassa. Kannattaisi myös ottaa asioista selvää, asekiellon ihannemaassa Englannissa on jo ohitettu USA:n aserikostilastot - asekiellon jälkeen. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. RIISTA 3. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Ammunnan harrastajia vainotaan oikein olan takaa, totaalikieltoadressin laittoi liikkeelle henkilö, joka itse harrastaa tappovälineellä. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Esa Höysniemi, päätoimittaja Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Se taas ei mene ainakaan minulle jakeluun, että tämän lisäksi aletaan terrorisoida valtaväestöä. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kansanedustajat eivät edustakaan kansaa, vaan kuviteltuja lisä-ääniä kalastellakseen ja kyseenalaisinkin tavoin esille päästäkseen ryhdytään innokkaasti ajamaan minkä tahansa vähemmistön asiaa ja mikä pahempaa, laatimaan uusia lakeja. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Kaikki oikeudet pidätetään. Keskitetty ja turvallinen ampuminen saadaan valvomattomaksi ja vaaralliseksi, lisäksi meluongelmatkaan eivät vähene, ainoastaan siirtyvät toiseen paikkaan. Kolmas vuosikerta. Käytetty keinokin on jälleen kyseenalainen, adressissa esiintyi valenimiä enemmän kuin aitoja asiankannattajia. Metsästäjät ovat luonnonsuojelijoiden hampaissa, vaikka molemmilla on samat intressit. Vai asummeko. Mikä hän on kieltämään moninkertaisesti suuremman joukon harrastusvalintaa. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Esimerkkejä löytyy lukemattomia
Sisältö 1/2009 6 Riekkoa rihmoilla 12 Browning Express CCS 525 tuplakivääri 9,3 x 74R 16 Barnes Multi Purpose Green - vihreämpi luoti 18 Vääntöä Pohjoismaisesta hirviluotitutkimuksesta 22 Metsästäjän tehoviikonloppu Lontoossa 26 Beagle jäniskoirana 29 Rusakon ja metsäjäniksen risteymät 30 Tracker G400-panta ja Hunter-ohjelma 32 Osuma hirveen näkemyserojen syyt 34 Metsästäjän ampumaharjoitukset 36 Jousimetsästyksen alkeet, osa 7 38 Browningin 10 kaliiperiset Gold ja BPS 42 Koiran koulutus, osa 7 -paimentaminen 45 Balanced load haulikkomiehet tukkanuottasilla 48 Noise stopper edullinen vaimenninuutuus 50 Salametsästyksen monet kasvot, osa 1 54 Streamlight Trident ja Enduro - metsästäjän otsavalaisimet 56 Jahtifilm elokuvia vuodelta 2008 58 Uutiset 60 Sähkökäyttöinen lämpöliivi 62 Suurpetokeskustelua 65 Resepti: Peurakäristyskeitto 66 Pakina 4 RIISTA
Kuva: Jussi Kemppainen RIISTA 5
Riekon ansapyynti on osa pohjoisen perinteistä elinkeinoa. Tämä tapahtuu yleensä joulukuussa, kun lunta on riittävästi, ja pyyntiä jatketaan aina maaliskuun loppuun saakka. TEKSTI JA KUVAT: TUOMO KARSIKAS 6 RIISTA. R Ylä-Lapista ihmoilla riekkoa Maamme kolmen pohjoisimman kunnan - Enontekiön, Inarin ja Utsjoen - alueella vakituisesti asuvilla on mahdollisuus oman kunnan alueella harjoittaa vapaasti perinteistä riekon ja kiirunan ansapyyntiä ansalangoilla eli rihmoilla. Varsinainen riekonpyynti alkaa silloin, kun lumi tulee maahan ja linnut nousevat vaivaisvarvikkoihin
Syksyllä oli jo merkit näkyvissä, kun suolistimme riekkoja. Muutenhan turistilla ei ole mitään asiaa ansoille. Sinne oli pakko mennä, sillä elohopea oli laskenut - asteeseen. Niin riekkokannoissakin. Olin sopinut paikallisten kanssa, että pääsen heidän mukaansa ansoja rakentamaan ja kokemaan. Mäki Suomen Metsästys/Otava . KAAMOKSEN KESKELLÄ Vuosituhat oli vaihtunut, kun suuntasin kulkuni Ylä-Lappiin kokemaan minkälaista on riekon ansa- tai paulapyynti. Muutama vuosi siitä on kulunut ja nyt jo puuhataan täysrauhoitusta Ylä-Lappiin ja syytetään metsästäjiä liiallisesta pyynnistä. Tulokin on vielä verovapaata, silloin kun saalis myydään. Eivät ole riistasta tyhjät vuodet outoja, vaikka yleensä muistetaan entisiä hyviä aikoja. Kaamea todistus erämaan tyhjyydestä on Fellmannin, Utsjoen kirkkoherran, kokoamassa vanhoissa käräjäpöytäkirjoissa, joissa ilmenee, että eräs Valle-niminen lappalainen oli nälänhädässä R syönyt kuolleen lapsen ruumiin. Edellisenä iltana valmistimme ansalangat, jotta vaihtolangat olisivat valmiina, ja ettei kovassa pakkasessa enää tarvitsisi niitä alkaa vääntämän. Rakkaalla lapsella kun on niin monta nimeä. Meillä oli käytössä nykyaikainen kulkupeli, moottorikelkka, jonka perässä oli vielä reki, johon minä piilouduin kameroineni porontaljan alle. Ansoja oli jo asetettu etukäteen sataviisikymmentä. Muut syyt siihen vaikuttavat. Eihän niitä riekkoja pyynnillä "tuhottu". Silloin tiesimme, että riekkokannat ovat kääntymässä laskuun. Viikkokausiin ei sinäkään vuonna -sattaa luvun lopulla ollut yhtään riekkoa näkynyt. Riekkokannat kääntyivät laskuun. Tilanne muuttui kuitenkin jo vuosikymmenen puolivälissä radikaalisti. Riekonpyynti oli silloinkin ollut nälän hulluksi tekemän miehen ainoa elinkeino." Näin kirjoitti Tauno V. Aikaisemmat pyytömiehet ovat kulkeneet nämä reissut joko suksilla tai sitten ajoporolla. Kuva: Jussi Kemppainen iekon ansapyynti on ollut ja on yhä perinteinen elinkeino. Tuskin se enää nykyisin on kenellekään pääelinkeino, mutta sivutuloja sillä on ainakin mahdollista hankkia silloin, kun riekkokannat ovat runsaat, kuten tilanne oli vuosituhannen vaihteessa ja varsinkin muutama vuosi vielä senkin jälkeen. Ainakin joka kolmannessa riekossa oli loisia. "Pohjoisessa on aina ollut suuria vaihteluita riistakannoissa. Olin Euroopan pohjoisimmalla laidalla Vetsikko-tunturissa lähellä Nuorgamia. RIISTA 7
Matka jatkui ja seuraavassa ansassa olikin sitten riekko, joka oli siihen juuri mennyt, se ei ollut edes ehtinyt kuolla, vaan eli siinä vielä. Ansalanka asetetaan aidan väliseen kapeaan aukkoon, niin, että ansalanka jää kämmenen leveyden hangenpinnan yläpuolelle. Minulle tämä kammi oli tuttu, sillä olin ollut täällä muutama vuosi sitten kolme yötä ja silloin kammin ympäristössä oli runsaasti riekkoja. Ainoastaan riekon pää oli jäänyt kiinni ansalankaan. Rauhallisesti se siinä kyyhötti ja painautui lumeen, arvellen suojavärin peittävän. Tulimme uudelle aidalle, jossa oli jälleen riekko ansassa. Samalla ansalangalla ei kahta riekkoa pyydetä, joten vaihdoimme uuden ansalangan samaan paikkaan. Ajokilometrejä kertyi tälle ansapolulle yli viisikymmentä ja aikaa meiltä kului tuohon hommaan yli kuusi tuntia ja saaliina ensimmäiseltä päivältä oli kuusi riekkoa. Korjasimme vielä aidan ja tasoittelimme lunta ja lopuksi viimeisenä työnä vaihdoimme ansalangat. Asetimme korpin pelottimen aidalle. Tuota kaamosta on kestänyt silloin puolitoista kuukautta. Se oli vienyt kaksi riekkoa ansoista. Vasta myöhään illalla, kun kamera oli saanut olla lämpimässä useita tunteja, uskaltauduin katsomaan, oliko mitään tallentunut filmille. Pakkanen oli lauhtumassa ja alkoi tihkuttaa lunta. Saivatpahan tilanteita roppakaupalla. Seuraavalla aidalla olikin korppi vieraillut ennen meitä. Sitä se tuulen viriäminen tiesi! Ensi yö tulisi olemaan hyvä yö, sillä riekot lähtisivät liikkeelle. Jouduin käyttämään automaattitarkennusta, joka tällaisessa pakkasessa myös oli hidastellut.. Kuvasin sitä, mutta en ollut yhtään varma, mitä filmille tallentuisi, sillä nestekidenäyttö jähmettyi tällaisessa pakkasessa. Jatkoimme ansojen kokemista. Oli onneksi. Vaihdoimme langan. Päivä ei ollut vielä valjennut, kun suuntasimme pitkin Vetsikko-joen rantauomia myötäillen ylös, kohden tunturia. Tässä aidassa oli nimittäin kaksi lankaa. Ainut asia, joka oli tuottanut ongelmia, oli tarkennus. Jälkiä oli joka puolella, kertoen, että tässä oli parvi ollut liikkeellä. Filmi oli ihan hyvää, vaikka näytöstä ei voinut sitä päätellä. Siinä ensimmäisessä aidassa oli jo riekko. Samaan aitaan voidaan laittaa useampikin lanka, mutta tähän laitoimme vain 8 RIISTA yhden. Toisena tarkoituksena oli, että voisin kuvata ensimmäiset päivänsäteet, jotka nousisivat kaamoksen päättymisen merkiksi. Päiväkahvit keitimme kammissa, joka oli sopivasti ansapolun varressa. Se oli mennyt ansaan varmaan jo illalla, koska se oli täysin jäätynyt. Se on yksinkertaisuudessa vain keppi, jonka toinen pää on teroitettu ja vuoltu paljaaksi ja tähän teroitettuun päähän laitetaan valkea muovilätyskä. Emme "päässeet" kilometriä kauemmaksi kammista, koska tilanteita oli jatkuvasti. Ansat oli asetettu tunturikoivikkoon, paikkoihin, joissa riekot viihtyivät tähän aikaan vuodesta. Päivän piti olla puolessa ja kirkkaimmillaan, mutta tunturin päällä lepäsi sininen hämärä. Emme olleet päässeet vielä puoliväliinkään, kun nousimme lähelle tunturin lakea, missä oli aavan ja puuston raja. Ansat oli asetettu tunturikoivikkoon. Ansalanka asetetaan aidan väliseen kapeaan aukkoon, niin että ansalanka jää kämmenen leveyden hangenpinnan yläpuolelle. Oli vielä kaamos, mutta se päättyisi muutaman päivän kuluttua. Tämä aita oli antelias, sillä tämä oli jo kuulemma viides riekko tästä aidasta. Ylhäällä oli sen verran tuulenvirettä, että se sai tunturikoivuissa olevan kuuran liikkeelle. Tätä ansaa ei enää korppi koe, vaikka kyllä se yrittää, kun on oppinut ansasta linnun viemään. Ansalanka pyöristetään samoin kämmenen levyiseksi, jotta siitä on riekon hyvä yrittää päästä lävitse, mutta yllätykseksi lanka tarttuukin ja kiristyy kaulaan. Hyvä oli silloin nuoria koiria kouluttaa
Lopuksi vielä tehtiin lumen tasoitus. Nyt tarvittiin paikallistuntemusta ja suuntavaistoa. Risut pys- tyyn, jotta tulee selvä väli eli portti, josta riekko voi vaihtaa aidan puolta. Kun näin hyvän paikan löysimme, laitoimme vielä sivuaidan, johon asetimme myös portin ja ansan. Ensin hakkasimme leukulla koivun yläoksia, koska siellä on suurimmat silmut ja ne ovat kaikista mieluisimpia riekoille. Kettukannat olivat täällä hyvin runsaat. Ilma lauhtui ja tuuli yltyi jälleen ja muuttui lumituiskuksi. Korpin pelotin; toinen pää on teroitettu ja vuoltu paljaaksi. Tämä lintu oli mennyt ansaan varmaan jo illalla, koska se oli täysin jäätynyt. TOINEN P Y YNTIPÄIVÄ Seuraavana aamuna tuuli kävi kovana ja tunturissa pöllysi lumi. Kyllä tässä kaikki pyyntöromantiikka pikkuhiljaa alkoi karista. Pysähdyimme ja päätimme rakentaa jälleen uuden aidan ja ansan. Onneksi se oli siellä lumen alla, niin ei korppi päässyt sitä sieltä lokkaamaan. Sitä sopii kysyä! Aidasta oli vielä karisteltava lumet pois, jotta se olisi houkuttelevampi riekoille. Valitsimme pienen kumpareen, jonka päälle aloimme rakentaa ansa-aitaa. Tämä oli päivän pelastus edes yksi riekko. Kun luonnon ketun nahkalla ei saanut hintaa, ei se ketään jaksanut kiinnostaa, eikä siitä tapporahaakaan maksettu, kuten ennen. Olimme paluumatkalla ja laskeutumassa tunturista alas, kun tapasimme lähellä jänkää runsaasti riekon jälkiä. Jängällä RIISTA 9. Olivat kait lähteneet liikkeelle vasta lumipyryn jälkeen. Jatkoimme matkaa kohden tunturin lakea. Törmäsimme jälleen riekkotokkaan, joka oli kiepissä. Ansat oli siitä huolimatta käytävä kokemassa. Päätimme rakentaa tähän uuden aidan ja ansoittaa sen. Se oli varmaan mennyt jo illalla sinne, koska oli jäänyt syvälle lumeen. Pyytäjiä kuului olevan vähän. Jostain syystä enin osa tämän päivän riekoista oli juuri ansaan menneitä. Oliko tämä sitten työtä vai huvia. Kun tulimme tälle ansa-aidalle, muut riekot pelästyivät meidän tuloa ja pörähtivät kiroten lentoon. Kun risuja oli riittämiin, niin ei muuta kuin kontalleen ja tökkimään risuja pystyyn lumeen. Risuaidan pitää vetää riekkoja puoleensa, kuin hunaja mehiläisiä. Näkyvyys katosi lähes tyystin. Jäiseen koivuun ei tarvinnut paljoa lyödä, kun se katkesi rapsahtaen. Aidan pitää olla tiukka, jotta riekko ei pääse siitä muualta läpi, kuin portista. Tuuli kuljetti pilviä ja pilveen tuli aukko, josta päivän kajo enteili jo kaamoksen päättymistä. Muutama huiskaus risuilla, että lumen pinta jäisi mahdollisimman luonnollisen näköiseksi, vaikka ei sillä kuulemma niin suurta merkitystä ole. Siitä ne kelkan edestä pörähtivät lentoon. Jälkiä oli paljon joka puolella. Muutama poro vaelsi alas tunturista, kuten mekin. Vaihdoimme jälleen lopuksi langan, mutta tällaisessa säässä avokäsin touhuaminen ei ollut mitään lämmintä hommaa. Päätimme oikaista. Palasimme takaisin entiselle uralle. Uppuroimme jonkin aikaa lumessa, mutta viimein saimme kelkan rekineen jälleen liikkeelle. Oli ilmeisesti tulossa kunnon myräkkä, koska porotkin olivat hakeutumassa suojaan. Seuraavalla aidalla oli vieraillut jälkien perusteella kettu, mutta kun ansassa ei ollut riekkoa, oli sekin jäänyt vaille saalista. Ensimmäisessä ansassa oli riekko, joka oli hautautunut lumen alle, mutta pienen kaivamisen jälkeen se siltä löytyi. Jatkoimme matkaa. Siitä se johdinaita alkoi syntyä. Siitä muodostui vinkkeli tai L-kirjaimen muotoinen. Uusi ura ei auennutkaan reki perässä niin helposti kuin luulimme, vaan juutuimme kelkalla lumeen kiinni. Mitä todennäköisimmin tässä ansassa olisi huomenna lintu. Nopeasti ne katosivat silmistä, koska valkoinen ja hämärä tausta häivyttivät valkoiset linnut. Seuraavalta aidalta löytyi jälleen elävä riekko ansasta. Samaan aitaan voidaan laittaa useampikin lanka. Sopiva kohta portille on sijoittaa se noin puoleen väliin aitaa
Ulkopuolelta se oli vuorattu 10 RIISTA turpeella. Nekin olivat hakeutumassa tuulelta suojaan pienten varpujen alle. Ansapolku ajettiin jälleen läpi, mutta tänään emme rakentaneet yhtään uutta aitaa. Kun riekkotiheys kasvoi liian suureksi, lähtivät nämä suuret tokat vaeltamaan pitkin Kalottialuetta. Myöhemmin kuulin, että keväthankien aikaan saalismäärät kohosivat huomattavasti. EIPÄ ENÄÄ ELINKEINOKSI JA ELÄMÄN LINNUKSI Seuraava syksy jo antoi merkkejä, että riekkokanta oli kasvussa. Mutta parhaat pyyntiajat olivatkin vasta edessäpäin. Poikkesimme juomassa jälleen kahvit kammissa. Ken elää hän näkee ja kokee vuonna riekkojen runsauden. Kolme kokonaista päivää ansoilla ja kokonaissaaliiksi kertyi kuusitoista riekkoa. markkaa. Silloinen pyytäjä sai mk riekosta eli kokonaisrahamäärä oli n. Keväällä nähtiin vaeltavan suuria riekkolaumoja pitkin Ylä-Lappia aina Käsivarren-lappiin saakka. Seuraava syksy jo antoi merkkejä, että riekkokanta oli kasvussa. näimme tuiskun seasta jälleen riekkoja. Olen nähnyt ja onneksi päässyt kokemaan pari kertaa eläessäni riekkojen runsauden, mutta se toistuu noin kahdenkymmenen vuoden välein. Vertailun vuoksi tilastoa riekkosaaliista vuosilta , jolloin riekkosaalis koko maassa oli keskimäärin riekkoa pyyntikaudessa. Siellä jo lämpö vastasi, kun olimme edellisinä päivinä pitäneet tulta kamiinassa. Tarkoituksemme oli olla tunturin laella silloin, kun ensisäteet ilmestyisivät taivaanrantaan. Ainakin kosteus oli vähentynyt. Suurin osa tuosta saaliista myytiin silloinkin Norjaan, niin kuin Ylä-Lapissa nykyisin. Silloin oli vielä markka-aika ja riekosta maksettiin mk kappaleelta. Revontulet aloittivat iloisen tanssin. KOLMAS P Y YNTIPÄIVÄ Tänään siis päättyisi kaamos. Taivas vetäytyi pilveen, eikä tunturin laella päivä pilkottanut, mutta ei vielä satanutkaan. Suurin osa pyytäjistä oli kuitenkin mukana perinteitä vaalimassa ja harrastusmielessä. Siinä ja siinä, että polttoainekustannukset niillä kattaa. Eikä haitannut vaikka olit työttömänä, koska tulo on verotonta. Hyvä tukikohta tällainen kammi on, täällä asumattomassa tunturissa. , milj. Riekkoja oli niin runsaasti, että silloin oli ansamiehiä liikkeellä joka puolella Ylä-Lappia ja parhaat apajat olivat juuri Teno-jokivarressa. Jätimme kammin ja kiiruhdimme loppuosalle kierrosta. viralliset riistantukijat eivät moista muuttoa tunnusta, eivätkä myönnä, uskon näkemääni ja paikallisiin ja heidän perimätietoonsa asiasta. Pakkanen kiristyi ja taivaalle nousi täysi kuu. Siellä parhaat pyytäjät pyydystivät yli tuhat riekkoa talvessa, sievoinen lisäansio ja mikä parasta, puhtaana käteen. Toivossa on hyvä elää.... Entisissäkin oli jo kokemista kerrakseen. Ensimmäiset päivänsäteet kaamoksen jälkeen jäivät kuvaamatta, vaikka edellinen ilta enteili päiväksi hyvää säätä. Maaliskuuta kohden pyynti vain paranee. Ei mikään järisyttävä saalis. Lattiakin oli lautaa. Eihän se mikään turvekammi enää ollut, ainakaan sisältä, sillä sen seinät ja katto oli paneloitu. Huolimatta suurista saaliista, ei niitä riekkoja metsästyksellä, eikä ansapyynnillä lopetettu korjattiin vain osa sadosta. Vaikka ns. Ei aivan riekkoa tunnissa. Illalla tuuli tyyntyi. Muutama vuosi tämän jälkeen koitti sitten "kulta-aika"
239hmäkoko max 4 h y Huom! R. Perinteinen LUKIJAMATKA 11.19.4.2009 MATKAPAKETTI MATKANJÄRJESTÄJÄNÄ JA PRO-HUNTERINA SUOMALAINEN B&R HUNTING Sisältää majoituksen, ruokailut, 7 päivää perillä, 5 metsästyspäivää, 3 kaatomaksua (impala uros, topiantilooppi, pahkasika) Ryhmäkoko max 8 henkilöä LIMPOPO Nkonka Etelä-Afrikka 1990 +LENNOT KORKE OITUS LUOKKAINEN MAJ A NOPUISTO EXTRA: SARVIKUO ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT: s-posti: info@brhunting.fi Puh: 040 417 8807 N! MIBIAA ÖS NA KAT MY lennot MAT ! 0 + enkilöä alk
12 RIISTA
Express-nimellä kutsuttuja aseita valmistetaan useita eri malleja, joista esittelyssä CCS 525 kaliiperissa 9,3 x 74R. BROWNING EXPRESS CCS 525 PATENTOITU PIIPPUJEN SÄÄTÖ FN Browningia on pidetty johtavana päällekkäispiippuisten kaksoisluodikoiden valmistajana jo pitkään. Renkaita on aseen mukana seitsemän kappaletta aseessa jo kiinni olevan lisäksi. RIISTA 13. Uuden, patentoidun mekanismin ansiosta piippujen säätöä voidaan tarvittaessa muuttaa patruunan vaihtuessa. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI KUVAT: ARSI IKÄHEIMONEN aksoisluodikon piippujen säätömenetelmiä on kehitetty monia, koska kiinteästi toisiinsa juotettuja piippuja ei voi jälkikäteen säätää kuin kalliilla tehdaskorjauksella. Finn Classicissa (Valmet/Tikka) säätö löytyy sekä piippujen keskeltä että etupäästä ja joissakin Blasereissa ja venäläisissä aseissa säätö on vain keskellä. Muutoin on pysyteltävä latauksessa, jolle ase on tehtaalla säädetty. Näillä kaikilla menetelmillä on sekä hyvät että huonot puolensa, mutta viime aikoina näyttää yleistyneen tapa, jossa säädetään vain joko sivusuuntaa (rinnakkaiset) tai korkeussuuntaa (päällekkäiset). Piippujen väliin on hopealla juotettu kisko, jonka pituus suupuolelta taaksepäin on cm eli kisko päättyy piippuparin puolenvälin paikkeille. Jännitys on niin suuri, että vaikka käytettäisiin kaikkein ohutseinäisintä säätörengasta, piiput erkanevat toisistaan. Usein kiinteillä piipuilla myös osumapiste alkaa vaeltaa nopeammin kuin niissä aseissa, joissa on säätömahdollisuus. Välikisko on kiinni alapiipussa koko pituudeltaan, mutta yläpiippu on irti suupuolelta noin cm matkalta ja tätä osuutta voidaan säätää. Itselataajalla on mahdollisuus hakea piippuihin sopiva lataus, mutta tehdaspatruunoiden käyttäjä on heikommalla mikäli saatavilla olevat valmistuotteet poikkeavat paljon aseen perussäädöstä. Jos piippujen osumapisteitä halutaan lähemmäs toisiaan, on vaihdettava ohuempi rengas ja päinvastaisessa tapauksessa paksumpi. Pelkästään piipun suupuolessa ly- K hyellä matkalla oleva säätömahdollisuus löytyy myös esimerkiksi Merkeliltä ja Verney-Carronilta. Monella kaksoisluodikon valmistajalla onkin jokin oma, useimmiten patentoitu säätömekanismi. Sivusuunta on lukittu kiinteällä välikiskolla, joten sitä ei tarvitse eikä voi lii- kutella. Joillakin latauksilla on kyllä taipumus siirtyä myös sivusuunnassa, mutta tavallisesti siirtymä on niin pieni, ettei sillä ole käytännön merkitystä eli todellista säätötarvetta ei katsota olevan. Toinen suunta on pyritty varmistamaan rakenteellisesti siten, että se pitää kutinsa latauksesta riippumatta. BROWNINGIN SÄÄTÖ Browning CCS :ssä piippujen korkeussäätö tapahtuu eri paksuisilla teräsrenkailla, joiden seinämävahvuus määrää piippujen keskinäisen korkeuseron. Jos säätörengas poistetaan kokonaan, painuvat piiput likimain kiinni toisiinsa. Näille kaikille on tavallista se, että ohjekirjoissa neuvotaan lähes poikkeuksetta kääntymään asiansa osaavan asesepän puoleen säätöä tarvittaessa
Tehtaalla kohdistus oli tehty metriin Winchesterin latauksella, jossa on ollut , g Nosler Partition luoti. Iskuvasaroiden jouset on suunniteltu siten, että ne voivat olla puristuneena pitkiäkin aikoja menettämättä joustavuuttaan, joten tyhjälaukauksia ei tarvita, iskurit saavat jäädä vireeseen pitkiksikin ajoiksi. Sianselkäperä ja bavarialainen poskipakka vetoavat erityisesti saksalaisostajiin. Takatähtäimenä on lohenpyrstöliitoksella battuekiskoon kiinnitetty yksinkertainen mutta toimiva suurriistahahlo ja edessä on punainen loistekuitujyvä. Takahahlo on kiinnitetty battuekiskoon ja myös sitä voidaan säätää sivusuunnassa. Piippumetallina on käytetty Delcouria, samaa ainetta mitä löytyy FN LAR:n tai HP-pistoolien piipuista. Varmistin on manuaalinen, joten se ei mene päälle piippuja avattaessa. Piippuparin pituus on cm ja se painaa g eli puolet koko aseen painosta. Piippuparin rakenne. Avotähtäimiä voidaan siirtää vain sivusuunnassa. Kiikaritähtäimen pikajalan kiinnitys. Karhennukset on leikattu käsin. Battuekiskossa on myös valmiina mahdollisuus kiikaritähtäimen kiinnittämiseen, täytepala poistetaan ja tilalle asennetaan kääntöjalan kiinnityskappale. YKSILIIPAISINKONEISTO JA MUITA RATKAISUJA Esittelymallissa on yksiliipaisinkoneisto ja rekyylitoiminen eli inertian avulla toimiva piipunvaihdin. Koeammunnan/kohdistuksen käyntivaatimus on, että kummallakin piipulla ammutut kaksi laukausta tulee osua cm neliön sisään. SAKSALAIST Y YLIÄ Browningin CCS :n ulkonäkö on varsin mannermainen, poskipakka on bavarialaista tyyliä, tukissa on sianselkäperä ja ylikorostettu Kaisergriff-tyyppinen pistooliperä ruusupuukoristeella. Etutukin etupään muotoilu muistuttaa schnabelia, mutta muoto on loivempi ja sitä kut14 RIISTA sutaankin tulppaaninmuodoksi. Hylsyt poistuvat valikoivien ejektoreiden antamalla vauhdilla takaviistoon parin, kolmen metrin päähän. Perän mitoitus on haulikkotyyppinen, siinä on lievä sivuvääryys ja pudotus edestä on mm ja takaa mm. Sianselkäperän ulkomuoto jakaa metsästäjien mielipiteitä, mutta sillä haetaan toimivuutta sekä kiikaritähtäintä että avotähtäimiä käytettäessä ja tässä suhteessa se onkin parempi kuin monet muut tukkimallit. Kyseistä patruunaa tuskin saa mistään, ei ainakaan Winchesterin kotisivuilta löydy tätä kaliiperia lainkaan, joten on turvauduttava muiden patruunanvalmistajien tuotteisiin. Mitoitukseltaan CCS on kompakti, kokonaispituus jää alle metrin (, cm) ja painokin vain parisataa grammaa yli kolmen kilon. Aseen mukana oli renkaat , (kiinni aseessa), , , , ja . Etutähtäimessä on punainen loistekuitujyvä, jossa on sivusäätömahdollisuus. Pintakäsittelynä on ns. Kääntöjalan etumainen kiinnike on upotettu battuekiskoon ja takapään pikasalpa kiinnittyy kiskon lohenpyrstöön. Piippujen välikisko on irti yläpiipusta noin 15 cm matkalta. Piippujen säätöä varten pitää irrottaa yhdellä ruuvilla kiinnitetty etutähtäin. Säätörenkaan paksuus on merkitty lovin, mitä enemmän lovia, sitä paksumpi rengas. Säätörenkaita löytyy seitsemän kappaletta. Aseessa on valikoivat ejektorit, mikä nopeuttaa lataamista tiukoissa tilanteissa. Paksuuserot on merkitty lovin kuten haulikon supistusholkeissa, mitä enemmän lovia, sitä ohutseinäisempi rengas. Näiden lisäksi löytyi vielä yksi rengas, jonka seinämä oli paksuin, mutta merkintätapa outo. Piipunvalitsinta ei ole, joten alapiippu laukeaa aina ensin. satiinilakkaus, joka ulkonäöllisesti asettuu lakkauksen ja öljypinnoituksen välimaastoon. Korkeussäätöä ei siis ole lainkaan. Tässä renkaassa oli viisi lovea toisella puolella ja yksi toisella (?). Mikäli jostain syystä tulee laukeamaton, saadaan yläpiippu aktivoitua käyttämällä varmistinta taka-asennossa tai antamalla perään napakka isku kämmenellä. Tukkiin valittu pähkinäpuu on ilmeikästä ja keskivertoa laadukkaampaa. Lukkorunko on luonnonväriseksi anodisoitua alumiiniseosta ja iskupohja on vahvistettu erikoisvahvalla ruostumattomalla teräsinsertillä
Koska alapiippu laukeaa aina ensin, viimeinen yläpiipulla ammuttu patruuna joutuu kärsimään eniten lämpösiirtymästä ja kasoissa onkin nähtävissä tiettyä samankaltaisuutta. Tässä asetyypissä poikkeukselliseksi voisi luokitella erityyppisten latausten vähäisen siirtymän, kaikki koeammutut laukaukset osuivat suorakulmioon, jonka pystysivu on cm ja vaakasivu cm. Piippujen välillä oli eroa käynnissä, alapiippu kävi jonkin verran paremmin ja sillä lähtönopeushajonta oli selvästi yläpiippua pienempi. Tämä lataus käy käytännössä samaan kuin asevalmistajan kohdistus. on mielenkiintoinen, näyttää siltä että varsinaista monoblockia ei ole. Aseen omistaja käyttää Norman tehdaslatausta, jossa on , g Oryx-luoti. , x R -patruunan maksimipaine on Mpa ja Browning Expressin koestuspaine noin Mpa. LATAUKSIA KOKEILEMAAN Koeammuntamatkaksi valitsin m. Ase sai jäähtyä ainoastaan sen ajan, minkä taululla käynti kesti. Tässä mielessä ase sopii mainiosti myös jahteihin, joissa saattaa joutua ampumaan useita laukauksia nopeasti peräkkäin. Koeammunta, Browning Express CCS, , x R, m Ruuti/g N 133/ 3,7 Luoti/g S&B/ 12,5 Keskinopeus m/s 768 770 N 133/ 3,5 Norma Vulkan/ 15,0 714 700 N 150/ 3,7 Woodleigh/ 18,5 665 657 N 140/ 3,6 Leader/ 18,5 643 636 N 550/ 3,9 Woodleigh/ 20,7 679 687 Nopeushajonta 13,3 24,6 1,3 24,0 0,6 17,7 8,2 9,1 0,2 8,2 Piippu A Y A Y A Y A Y A Y 3 ls kasa mm 67 120 18 35 30 78 40 100 85 40 Lataus MAX. Koska aseen kohdistuksessa käytettyjä patruunoita ei ollut saatavilla, latasin koeammuntaa varten erän erityyppisiä patruunoita. Koeammunta tapahtui yhtäjaksoisesti siten, että jokaisella latauksella ammuin yhden kuuden patruunan sarjan. Kasa 2 + 2 ls Huom RIISTA 15. Kaikesta päätellen piippuparin peräkappale on kiinteä osa yläpiippua ja vain alapiippu on liitetty kuten monoblockissa. Tästä voisi päätellä, että kasojen kokoero ei johdu pelkästään aseen lämpiämisestä. TOIMIVA KONSEP TI Norma Vulkan 15 g Woodleigh 18,5 g Sellier & Bellot 12,5 g Yläpiipun osumat on peitetty paikkatarroilla. Browning Express CCS Valmistaja: Browning International S.A., Belgia Kaliiperi: 9,3 x 74R Pituus: 99,5 cm Vetopituus: 360 mm Piippupari 56 cm, (22") Paino: 3,2 kg Hinta: 3900 euroa Maahantuoja: Gyttorp Finland Oy, (06) 347 1800 Woodleigh 20,7 g Leader 18,5 g Piippujen rakenne vaikuttaa toimivalta. Loppua kohden aseen lämpötila tietysti lisääntyi väkisinkin ja viimeiset sarjat luonnollisesti saattoivat hieman kärsiä tästä. Lisäksi tulee huomioida, ettei asetta jäähdytelty liiemmin edes eri latausten välillä
Tämä näkyy kuvassa salmiakkina, jossa on valkoinen x-kirjain. Ylipaineen merkkejä ei minun aseessani ollut tälläkään latauksella. Täytyy vain varmistaa, että tausta on turvallinen, koska .-kaliiperinen luoti on hengenvaarallinen vielä usean kilometrin päässä. MPG-luotia on markkinoinnin mukaan ajateltu käytettävän lähinnä viranomaiskäytössä pitkältä matkalta, mutta se sopii myös tarkkuusammunntaan sekä tuholaisten harventamiseen. TEKSTI JA KUVAT: MIKKO KIVELÄ iime vuonna heräsivät Yhdysvallan metsästäjät vihreyden trendikkyyteen ja jopa pakollisuuteen, kun eräällä Kaliforniassa olevan maatilalla jossa on kondorilintujen pesintäalue astui voimaan lyijypanosten täyskielto. Tarkkuuskokeen lisäksi ladattiin uusiin Lapuan . Nyt kokeiltava ja esiteltävä luoti on varmasti yksi mainitun lyijyttömyyden seuraus, eikä se taatusti jää viimeiseksi. Winchester. Nopeusmittausten aikana selvisi että N on hitaanpuoleinen tällä luodilla, päätellen muun muassa siitä, että hylsyn niska oli nokinen. Siitä seurasi vihreä aalto etenkin kiväärien luotien, mutta myös haulikoiden panosten rintamilla. Luoti on trendikkäästi amerikkalaisittain nimetty vihreyden nimeen. Kolmen laukauksen mitattu hajonta oli ainoastaan mm. BARNES MULTI PURPOSE GREEN VIHREÄMPI LUOTI Esittelemme tässä artikkelissa Barnesin uutuusluotia nimeltään Multi Purpose Green (lyhyesti MPG) kaliiperissa 7,62 mm tai .308. Ase on massapedattu ja varustettu tehokkaalla mm mittaisella Silentum T Scout -äänenvaimentimella. Latauspituus oli kaikilla patruunoilla sama mainittu mm. Etäisyydet mitattiin Leupold RX- -etäisyysmittarilla ja luotien lähtönopeudet Chrony Master -mittarilla. MPGPATRUUNOIDEN TARKKUUS Ammunnoissa oli käytössä aseena Tikka M Hunter kaliiperissa . Ammutut tulokset ilmenevät kuvasta. Patruunoiden pituus oli mm, ne ladattiin luodeissa olevan niippausuran puoliväliin. -hylsyihin ja CCI- -nalleilla patruunoita, joissa oli ruuteina N, N ja N. Nämä ladattiin uusiin Lapuan hylsyihin, nalleina CCI- tai CCI-. Aseen piipunpituus on mm mitattuna piipun suusta lukon pintaan. Ladattujen MPG-patruunoiden tarkkuus selvitettiin ampumalla metrin matkalla. Yllättävää ei ole myöskään se, että luodin kehittäjä ja valmistaja on Barnes, joka ei enää valmista perinteisiä lyijyluoteja kuin erikoiskaliipereihin kuten .- ja .. KOEASE JA VARUSTEET V -x. Kiikaritähtäin on ratakäyttöön tarkoitettu Nikko Stirling Platinum 16 RIISTA Kokeiltavana oli .-kaliiperisia MPG-luoteja painoltaan , g ( grain). Tämä tarkkuus riittää tekemään hirviaseesta ihan käyttökelpoisen myös tuholaistorjunnassa pitemmillä matkoilla. Mitattu lähtönopeus oli m/s mainitulla latauksella. Latasin , g N ruudilla ja CCI nalleilla patruunoita ja mittasin lähtönopeuksia, ja hämmästykseni oli suuri kun tuloksia analysoidessani huomasin, että vaihto magnum-nalliin nosti nopeutta noin m/s. Tarkkuus mitattiin patruunoilla, joissa oli , g Vihtavuoren N ruutia. Nopeudet mitattiin kolmen metrin päässä aseen piipusta. Esa Höysniemen kanssa olemme useita ker-
Itse aion jatkossa ladata N-ruutia käyttävät patruunat magnum-nallilla. Punaisella merkityt patruunat osoittivat ylipaineen merkkejä. Täyteaine on kovaksi pakattu, jotta luoti pysyisi koossa myös kovalla pyörimisnopeudella. Ammunnoissa nopeudet mitattiin Chrony Master -luodinnopeusmittarilla 3 metrin päässä aseen piipusta. Barnes MPG-luotien lähtönopeudet eri ruudeilla .308 Winchester kaliiperisella aseella ammuttuna. Vihreä kolmio N540 ruudin kohdalla osoittaa, ettei luodin lähtönopeus enää kasva, koska luoti on luultavasti ehtinyt ulos piipusta ja osa ruudista palaa pihalla. Winchester-hylsyyn on haasteellista, koska se ladataan niippausuran puoliväliin, ja silloin tämä pitkä luoti uppoaa takaosastaan ruutiin jo noin , gramman ruutiannoksella. Sivutuuli tuskin vähensi hajontaa. 900 880 Mitattu nopeus (m/s) 860 840 N530 CCI-200 (m/s) 820 N140 CCI-200 (m/s) N140 CCI-250 (m/s) 800 N540 CCI-200 (m/s) 780 2,70 2,75 2,80 2,85 2,90 2,95 3,00 3,05 3,10 3,15 Ruutilataus (g) Lataus [g] 2,750 2,805 2,869 2,922 N530 CCI-200 [m/s] 850 854 888 901 Lataus [g] 2,860 2,954 3,012 N140 CCI-200 [m/s] 785 832 841 Lataus [g] 2,958 3,021 3,067 3,103 3,153 N540 CCI-200 [m/s] 805 821 843 861 859 Lataus [g] 2,990 2,990 2,990 N140 CCI-250 [m/s] 869 871 866 Yhteistyökumppanit: Barnes luodit, Midway Suomi (www.midwaysuomi.com) · Lapua, Vihtavuori, Nordis Oy (www.nordis.fi) · Leupold RX-2 etäisyysmittari, Oy Hjorth AB (www.hjorth.fi Chrony Master luodinnopeusmittari, Riistamaa Oy (www.riistamaa.fi) RIISTA 17. Barnes MPR grainin luodin lataaminen . Piipun pituus on 570 mm. Puuskainen tuuli puhalsi sivusuunnasta. Valmistajan mukaan luodin ballistinen kerroin on ,. Syöttöhäiriöitä kun syntyy helposti, jos käytössä on pehmytkärkisiä luoteja. Winchester-kaliiperissa pesäpaineen nopean nousun, joten maksiminopeuksia pitää hakea varovasti asekohtaisesti. Työntömitta näytti MPR-luodille pituutta , mm. Kärjen puhtaasta kuparista tehtyyn seinään on tehty avautumista helpottavia uria, jotka näkynevät ryhmäkuvan oikeanpuoleisessa luodissa. Kun N-ruutia oli , grammaa, oli lataus kunnolla puristettu. Herkästi hajoavan luodin muotoutumattomuus mainituissa vaiheissa kun ei ole mikään itsestäänselvyys. Barnes MPG -luodin ydin on rouhemainen metalliseos. Yhteenvetona voidaan todeta, että Barnes MPG-luoti osoitti riittävää tarkkuutta. MPG-luodin reikäpäinen kärki on ontto. Luodin keskiosa on täytetty pakatulla metallijauheella, joka on valmistajan mukaan tinan ja kuparin sekoitusta. Luodin suuri pituus aiheuttaa . Ulkolämpötila oli -4 °C ammuntojen aikana. Barnes MPG 140 gr on varsin tarkka luoti, 142 metrin matkalla oli mitattu hajonta 29 mm. Tämän lisäksi on kuoren oltava tarpeeksi vahva, jotta se kestäisi purkaantumatta, kun luodin sisällä oleva jauhemainen täyteaine luodin pyörimisliikkeen vaikutuksesta pyrkii ulospäin. Tämä koskee myös . Tämän lisäksi luotien kärjet osoittautuivat sen verran vahvoiksi, että luotien ulkomuoto pysyi vakiona sekä luodin asetuksen että patruunoiden syötön aikana. Luodilla on paksuhko kuori. Winchester ja N ruutia. Valmistajan ajatuksena on ollut, että MPG-luodilla ladatut patruunat olisivat varmasyöttöisiä myös itselataavissa kivääreissä. Se on muotoiltu niin, että sen ilmanvastus on pieni ja siten sen lentoballistiikan voidaan olettaa olevan myös pitkillä matkoilla hyvä. toja huomanneet, että magnum-nalleilla ladattujen patruunoiden mitatut lähtönopeudet ovat tasaisempia ja korkeampia, kuin vastaavat normaaleilla nalleilla
Ja jättää luotionge Olisi ammattila lmat alan isille. RIISTA 21 Adam Mykkänen arvosteli pohjoismaista hirviluotitutkimusta sekä minun ja Metsästäjäin Keskusjärjestön toimintaa edellisen Riista-lehden (/, s. Pohjoismaisten tutkijoiden tekemästä laajasta kirjallisuustutkimuksesta huolimatta esiin ei ole noussut vastaavankaltaista tutkimusta, jossa olisi kontrolloitu useita niistä tekijöistä, jotka saattavat vaikuttaa eri patruuna- ja luotityyppien tappotehoon kuten esim. Oma työpanokseni tutkimuksessa on ollut pääasiassa sähköpostiviestein tapahtuvaa koordinointia ja kommentointia. Nämä ilmiöt RIISTA ovat tuttuja kokeneell e Tieteestä viis, mutta tämänkin laukauksen jälkeen faktat löytyvät vain takana olevasta luettelomassasta. Arvoitus tohtoreille ja professoreill e: Kuvan luodeista joka toinen on kaivettu hirvestä toinen puhelinluett ja joka elosimulaattorista. Kritiikki sai aikaan palautteiden M tulvan, josta käsittelemme tässä merkittävimmät. Joskus liika oppim inen alkaa rasittaa aivoja ja käytännön kertoo muutama hirves asiat hämärtyvät. Ja tällaisen, elävää kudosta muistuttavan kudossimulantin valmistaminen on lähes mahdotonta. ksiin. Tutkijajoukon käsistä on tullut kolme ilman kirjoituspalkkioita tehtyä artikkelia Metsästäjä-lehteen ja lisää artikkeleita pitäisi tulla tulevaisuudessa aineiston runsastuessa. Ensimmäisenä tutkimusvuonna MKJ panosti muutaman tuhannen vastauslomakkeen kopioimiseen ja vastauskuoriin kuluvan summan. Tätä kautta päädyimm Yllä olevat testausme e puhelinluetteloihin Metsästäjäin Keskusjär netelmät ovat , joi- sinkertais ta onkin tuhoutun jestön johdon yk- si aika terästäyty oliia ja halpoja toteuttaa, ut tuhansia kappaleit ä ja katsoa tarkemmi a. Mettekemään johtopäät isen esteenä, mutta nalla on edessään öksiä. nä vaikka lääklöytyykin yllättäväst tille keiden testaus Riistanho i puhelinluetteloista, koe-eläinten avulla. Tämän ongelman ydin on se, että meiltä puuttuu standardoitu metsästysluotien testimenetelmä, jolla saataisiin aikaan parempia, enemmän elävää kudosta läpäiseviä laajentuneita luoteja. Huonoa on ainakin se, että hirven läpäisseet luodit jäävät pois tutkimuksesta. Mykkäsen väitteiden mukaan "metsästäjät rahoittavat heikolla pohjalla olevaa tutkimusta" ja minä olen saanut onnistuneesti "sijoitettua meidän metsästäjien maksamia metsästyskorttivaroja niin sanottuun pohjoismaiseen metsästysluotitutkimukseen, joka tarkoittanee lähinnä hirviluotien puntarointia." Mykkäsen mielestä MKJ:n "johdon olisi aika terästäytyä ja katsoa tarkemmin, miten järjestön kuitenkin rajallisia varoja käytetään." Mykkänen siis olettaa, että MKJ olisi panostanut hirviluotitutkimukseen huomattavia summia. Tutkimus on asetelmaltaan varsin ainutlaatuinen ja ei siis keskity pelkästään hirviluotien puntarointiin kuten Mykkänen antaa olettaa. Tämä parantaisi merkittävästi kudossimulantteja käyttämällä saatavien tietojen arvoa. Kun ne ovat luodin käyttäyty ä on syytä käsitellä pehmenneet limaiseksi misestä. än mielestä valtavat on aivan simppeleitä pukkeja, jotka Svedbergin mukaan määrät huithapel vesittävät koko tällai- hankitaan ia, kun tietoa siin testikappaleisiin selvityksen. Marko Svensberg erikoissuunnittelija Metsästäjäin Keskusjärjestö 18 RIISTA. Hyvää on se, että aineistoa on tarkoitus kerätä niin paljon, että pystyttäisiin tekemään tutkimusta, joka kestäisi päivänvaloa myös tilastollisten testien valossa ja että tutkimus saatettaisiin myös tiedeyhteisön kriittisen tarkastelun kohteeksi. Kriittiseksikin toimittajaksi itseään tituleeraavan Mykkäsen esittämät väitteet ovat tuulesta temmattuja olettamuksia. Tutkimusta edistävällä roolilla MKJ on jo saanut ja tulee edelleen saamaan uutta tietoa hirviluotiasioista enemmän kuin voisimme näillä panostuksilla edes odottaa. On sanoolemme mattakin aina korostaneet riittävästi ratkaisemattomia haasteita, luettelomassan oikeaa selvää, että jäämäpain käsitte- sästäjäleh esimerkkinä suurpedot ot, joita Metlyä ennen kokeita. Luoteja puhelinluetteloihin testannut ja artikkeleita niistä kirjoittanut Mykkänen närkästyi, kun Metsästäjälehden artikkelissamme (/, s.-) tuotiin esille niitä rajoituksia, joita liittyy erilaisiin luotitesteihin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin. Pohjoismainen hirviluotitutkimus on tuonut tähän mennessä mm. Täydellistä luotitutkimusta kukaan ei pystyne tekemään. Myönnän, että myös pohjoismaisessa luotitutkimuksessa on omat hyvät ja huonot puolensa. LISÄÄ LUODEISTA SÄSTÄJÄ-LEH Adam Mykkänen otti edellisessä numerossamme "HIRVILUOTITUTKIMDEN US" SORTUU TEORIAAN JA SAIVARTELUUN voimakkaasti kantaa Pohjoismaiseen "hirviluotitutkimukseen". ampuminen ei anna pi metsästäjä tietää, vin paljon käyttökelp "koTyöryhmä tarvitsisi että aivoihin, selkärank oista tietoa, koska vain maalaisjärkeä aan ja kaulan alueen mikään märtääkse kudossimulantti ym- keskuksee hermoei alkuunkaan muistuta en, että käytännön n osunut luoti pudottaa hirvijahdissa on elävää hirven kudosta". Vaatimuk sessä ampunut erilaiseen ratkaioli kokeessa käytetyn sena suun. Pohjoism hirvieläimen tappaneissa osumissa niille jalansijoilleen, aiset veljemme ovat päh- litsematto olkoon luoti miten niin paljon halkäilleet asiaa tutkijanka huono tahansa. . Jokainen kokeneem simulaation kautta. Samaa mieltä Mykkäsen kanssa olen siitä, että luoteja pitää testata sekä simulaation avulla että käytännön tilanteissa useampiin riistaeläimiin. luotityöryhmä on ainen kritiikitön linnoittau- syys Ehkä pohjoisma tunut ilmeisesti löysäkätiinen kielipuolisuus syö järjestön lopunkin sisätiloihin eikä on ollut kykene asian ymmärtäm halua tai sästäjäkun arvovallan. Maailmassa rahoitus- kyllä patruunaan, jolloin ta on helpompa on din osumanop laskematon määrä a saada tuloksista luoeudet saattavat asioita, jotka on huolimatta. tä kerätty luoti, jos Mitä lähtönopeudet, ampu osumaetäisyydet ym. erilaisia menetelm n lopullisesti kokeiltava Monissa kokeiluiss iä selvit- on tääksemme riistaluod a ominaisuuksia, luuosumaa simuloitu n luodin in käyttäytymistä ennen kuin olen esim. Ensimmäisen vuoden jälkeen kysely on ollut MKJ:n kotisivuilta (riista.fi) tulostettavissa ja postikulutkin ovat koituneet vastanneiden metsästäjien kustannettavaksi. Vaikka riistalauk on osoittautunut materiaalin mahdolerinomaiseksi vasausten määrä yhtä lisimman suuri tineeksi luuosumil keiltavaa luotia samankaltaisuus kole, sillä se särkee kohti on tietysti elävän ku- tavoin dokseen ja kokeen vahvan luun kertaakaa rajallinen, armotta heikon toistettavuus luotettava n ei ole kohdallen luodin ja toisaalta Gelatiini toimi sti. Vesi useampia riistaeläimiä. Huomautan, että a, niin ei ole harvinaist jo työni puolessama ta olen a että osumajäljistä erityisen naaraallekin on saattanut kasvaa kiinnostunut ja sarvet matkan aikana. kokeilimme asealan vain pehmytkudososumi Omalta kohdaltan ammat- joten tilaisen, aseinsinö a, pitänyt suitset luuosumien vaikutus i olen öri ja asetoimit niin tiukalla, etten riistaluotiin on taja Vesa vitettävä Toivosen kanssa sel- nut arvioimaa ole suostumuulla keinoin. Artikkelissaan Mykkänen vähättelee pohjoismaista luotitutkimusta ja siihen liittyvää tutkijajoukkoa liiasta oppineisuudesta ja maalaisjärjen puutteesta varsin ala-arvoiseen tyyliin. räystään Tässä yhteydess johtopäätökset alla. -) artikkelissa kovin väittein. Omalta elpoinen kohdaltan käsittelystä, todistuska tie, jos haluamme pale kun on ja pysyy i voin todeta, että oppia jotain luotien polen ampunut nemetsän siimekses käyttäy- linumeroi tymisestä. meidän metneen" vauriot. Oikeiden tarkem- saksi, min puhelinluetteloiden mas- tösten teossa johtopääollaan hyvin lähellä käyttämistä elävän auttaa vain riittävä elävää kudosta. Kun kaavakkeiden täyttäjä sen luvun sorkkaeläi miä, mutta kahsaa tietonsa usein Näppärä logiikka, ta samanlaista kaatoa himmillaan kolmen pasillä koko tutkijapor en ole vielä onnistunu henkilön kautta ukka tekemään on ollut jo kauan kierrätett tynä ja stilisoitun eläkkeellä, kun edelleen . tettävä Suurin vaara tutkimusr heitellä välillä selvi- m/s simuloimalla esimerkki yhmän auktoritee - m/s. Jos tutkimuksen avulla saadaan riittävä määrä hirvenruhoista kerättyjä luoteja ja niitä verrataan eri kudossimulanttityypeistä irrotettuihin luoteihin, voidaan tutkijoiden mukaan laatia varsin täsmälliset korjaustekijät kullekin luoti- ja simulanttityypille. Aikoinaan meiltäkin kysyttiin varsinaista rahoitusta tutkimukseen, mutta siihen ei MKJ ryhtynyt. Jo pelkästään mukseen, joka tarkoittan ökset metsästys tutkimuksen kohteena lähinnä hirviluotie ee ominaisuuksista luotien .-sarjan oleva n puntarointia. Monet artikkelissa väitetyt seikat ovat virheellisiä Mykkäsen tekemien väärien olettamuksien vuoksi ja siksi ainakin räikeimpien virheiden korjaaminen lienee paikallaan. voi vastata ole esitetään, eivät muiden menetelm MKJ voisi samoja, kun hirvistäki ryhdistäytyä ja siirtyä ää käyttävien puolesta, n kerätyissä luodeisnäiden ongelmien mutta sakin ratkaiheittoa voi olla suissa etulinjaan moninkertaisesti. vähintään puoli vetämään oikeat vuotta esim. voidaan tehdä luoti saa koko homman Pohjoismaisen tavan mukaan simulaation sillä avulla yksiselitte kaatumaan, tutkimuksen tueksi samaa Norman isesti, halvalla ja luotia on voitu ladata on ke- ovat yhtä rätty riittävä määrä niin että ne viiteentoista erilaiseen noin myös tositilante titteleitä, jolloin issa. vanerilaat elävän mutta kudoksen kaltaisess alla, metsästyk käytännön me olemme päätyneet a massassa. Ihmetystä herättää kuitenkin, että samaisessa lehdessä Mykkänen esittelee uutuusluotia ja tyytyy arvioimaan sitä kuitenkin vain yhden riistaeläimeen ammutun laukauksen jälkeen - siis vastoin kritiikissään esittämiä periaatteitaan. joiden rissä on avulla kuka tahansa Tieteen pii- luotitutkim itoyhdistysten kautta lähetetyis siis pohjoismaisten sä voi kokeilla käyttämiä uskaavakkeissakin "luotitutkijoiden" metsästysluoteja. esille valmistajien optimistiset markkinointipuheet luotien jäämäpainoista. kaikille keskenään i osunut tapausta, se on että simulaatio ja antoi tasaista kilpaileville luodeille n ja käytännön välillä tulosta, mutta oli liian kallista tasa- kittäviä puolinen menetelm olisi mersatoihin koelaukau ero. Noin neljännes että luettelomassalla ja siitä saadun vuosisata sitten - voidaan simuloida kokemuksen hyödyntäminen. ruhoissa todetut lävistetyt sisäelimet, ruhojen koko, hirven stressitaso, luodin kaliiperi, luotityyppi ja hirveen osuneiden laukausten määrä. Mielestäni pohjoismaiselle luotitutkimukselle ja myös muille laajemmille ja tieteellisimmille luotitutkimuksille on tarvetta myös tulevaisuudessa. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että parempi lähestymistapa voisi olla korjaustekijöiden määrittäminen kudossimulanteilla testatuille luodeille. kudoksen simulaatt määrä oikeiOn ymmärrettävää, ta riistalaukauksia orina. Ne nainen ovat olleet ilmaisia mutta varsin, miten ongelma saattaa järjestön kuitenkin ja antavat tasaista olla oikeiden johtorajallisia varoja ja luo- päätösten tettavaa tulosta käytetään. Toisaalta mia muuttujia, että mmioissaan ja työnsä erittäin hyvin kaikenlaiset johtulleet topäätöks siihen tulokseen tehnyt, mutta hirven läpäissyt että luotien keräämine et tieteen nimissä ovat samalla tasolluoti jää kokonaan n kaa- la kuin detuista eläimistä Svensbergin ryhmän sään ennustaminen pois on ainoa etenemisk etanasta. sä. Metsä heikolla pohjalla oleva stäjät rahoittavat a "tutkimusta" ja jopa järjestölehtemme halpaan! Seuraavass on mennyt a suomalaisen luotitu tkimuksen pioneeri valottaa simulaation Adam Mykkänen tarpeellisuutta. TEKSTI JA KUVAT: ADAM MYKKÄNEN MET Mykkäsen esittämä pohjoismaisen luotitutkimuksen kritiikki perustuu vääriin olettamuksiin 20 etsästäjä in Keskusjä rjestön tutkimus palkkalistoilla oleva on hyvässä menossa herra Mar- "saamaisil ja projekti on ko Svensberg on avaan saaliin aina laan" selväksi, että onnistuneesti niin, että voin todeta hirvi kuolee, kun sitä ampuu johonkin saanut sijoitettua sammuneen "konehuo arkaan kohtaan. luodin käyttäytym Vaikka MKJ elää vetäminen simuloinn vapaana kilpailuyh isestä riistain tuloksista. Kun Svensberg Tältä kannalta sästäjien maksamia nojaa havainton on ymmärrettävää, sa tapauksee metsästys- Svensberg korttivaroja niin n, ovat johtoettä päätökset sanottuun pohjoism pyrkii vähättelem enemmän kuin ään niitä meneaiseen telmiä, metsästysluotitutki vähän tyhjän pääljoissa johtopäät lä. ja vielä mustempi den kuvapylväikössä En tietystikään a pilviä on tulossa. Mitkä luodeista ovat peräisin hirvestä? alan tutkijalle, joten tällä luotitutkim uksella pitkä ja kivinen tie oikeisiin ja tieteellises on luettelomassan kastelemi nen yksin riitä, ti pä- liotettava teviin johtopäätö ne on vain kyettävä ksiin. eläimen pehmytku Pohjoismainen teiskunnan kiroista, tämäntap doksessa. Tämä selvinnee jo pelkästään kyselykaavakkeista ja aiemmista Metsästäjä-lehden artikkeleista (/ ja /). makulmat, tieto puuttuu tai on virheellistä. ä
Lisäksi kaikki hirven läpäisseet luodit jäävät pois tuloksista. Kun tuttava alkoi kertoa miten kasvien vihreä väri johtuu siitä, että vihreä on kuumin väri. RIISTA 19. Tietty provosointi julkaisuissa (ainakin omalla kohdallani) on tarkoitettu keskustelun herättämiseksi. Ja kääntäen; jos kirjoitukseni olisi ollut Metsästäjä-lehdessä, Svensbergin vastinetta ei milloinkaan julkaistaisi, sillä metsästysalan "Pravda" on aina oikeassa. Näin Marko Svensberg voi kommentoida kriittistä kirjoitustani Riista-lehden numerossa /. Kirjoituksemme oli vastaveto näiden korkeasti oppineiden provosointiin ja siksi kannanottona ehkä tavallista kärjekkäämpi. Lainatut lauseet on poimittu moitteestamme, joka koski "suurta pohjoismaista hirviluotitutkimusta". Ja meiltä alan toimittajilta. Livenä tapahtuva hirvenkaato on nimenomaan vain varmistamassa simuloinnin oikeellisuutta ja niinhän siinä todellisuudessa kävi. tutkimukseen on todettava, että taisi unohtua kulujen laskennassa mitä maksaa yhden miestyövuoden palkkakustannus. Mielestäni on moraalisesti arveluttavampaa jättää epäkohdat käsittelemättä siksi, että joidenkin "tutkimusten" perusteella asia on niin tai näin. lääketutkimukset, joissa usein lopputuloksien keräämisen tekevät lääkevalmistajat itse!), ei niitä pitäisi moraalisesti ajatellen edes julkaista. Sain henkilökohtaisesti kuulla, miten opiskelu oli tehnyt minut tyhmäksi. Asiantuntijoina itseään pitävä ryhmä julkaisi jo viime vuonna loppupäätelmiä saavutuksistaan, mutta tulokset olivat kaukana käytännössä koetusta. Kirjoittelulle on ollut lisäksi tyypillistä muiden mustamaalaaminen ja oman mielipiteen jopa egoistinen pönkittäminen ilman sen kummempia perusteluja. Totean vielä, että se ei tietenkään ollut ainoa kaato kyseisellä uutuusluodilla, en vain voi täyttää koko lehteä pelkillä hirvijutuilla. Siis pulinat pois ja olkaatte herran pelossa. Myönnän etten ymmärtänyt, miten paljon palautetta kyseinen kirjoitus saisi aikaan, siis positiivista sellaista. Rahavarojen käytöstä ko. Nykyisin näitä tutkimuksia, joita saa euroja käyttämällä muokattua sellaisiksi kuin haluaa, tehdään todellakin vain tietyn oman katsantokannan pönkittämiseksi kaikkia keinoja kaihtamatta. Lehdistä on saanut lukea usein heittoja "liika kouluttaminen tekee epäpäteväksi" ja "liika oppiminen alkaa rasittaa aivoja ja käytännön asiat hämärtyvät". Jollei tutkimuksesta ilmene kuka sen on rahoittanut ja tilannut alun alkaen tai kuka on kasannut loppupäätelmät (vrt. Tutkimuksesta saatava hyöty, jos sitä yleensäkään on tulossa, on todella kaukana taivaanrannan takana ja monen vuoden palkanmaksut tarvitaan tulevaisuudessa, jos (maalais) järki ei saa sijaa järjestön logiikassa. tehtävissä koska koulutus tekee epäpäteväksi. Kommentti Marko Svensbergin näkemykseen hirviluotitutkimuksesta Länsimaisessa mielipiteen vapauteen perustuvassa lehdistökulttuurissa on luonnollista, että asioista voi olla eri mieltä. Onkohan asia ymmärrettävä nyt niin, että kadulta lähes tulkoon kuka tahansa kansanhenkilö on pätevämpi toimimaan esimerkiksi lääkärinä (huomaa tarkoituksellinen asian kärjistäminen, jonka tarkoituksena on tuoda koulutuksen etuja ja koulutuksen tuoma pätevöityminen esille) tms. Positiivista on, että nyt Svensberg hyväksyy simulaation, kun luotien ominaisuuksia selvitellään. Kyseisen tutkimuksen suorittajat ovat nähtävästi itsekin huomanneet, että heidän menetelmänsä ei johda mihinkään ja siksi tutkimusta yritettiin pönkittää julkaisemalla kirjoitus, jossa pyrittiin asettamaan muiden asian tiimoilla toimineiden tulokset kyseenalaisiksi. Itse luotitutkimuksesta tiedetään, että ampumamatkat, ampumasuunnat ja osumakohdat eivät ole tarkasti tiedossa. Kirjoittelua kuvaa tutkimusten, tutkimusartikkeleiden ja tutkimustulosten tahallinen tai tahaton väärinymmärtäminen ja vääristely joidenkin niin sanottujen kansanhenkilöiden taholta. Ja lopuksi ystävyydellä annettu vanhemman ja kokeneemman neuvo: pankaa vaivihkaa peruutusvaihde päälle tässä asiassa ja jättäkää nämä luotitutkimukset alan ammattilaisille. Toimittajalle on kyllä hyväksi saada negatiivistakin palautetta, siitä kiitoksia. Sitä kautta on myös saatavissa kaikki se tieto valmiina, mitä pohjoismainen luotitutkimus lähtee nyt tyhjältä pöydältä hakemaan. Eikä maksa paljoa. Puhe simulaation korjaustekijöiden määrittämisestä on sikäli turhaa, että se tieto on saatavilla alan ammattilaisilta esimerkiksi Sakon tai Lapuan patruunatehtailta. Adam Mykkänen MUUTA PALAUTETTA LUOTITUTKIMUKSESTA Olen useassa julkaisussa törmännyt kirjoitteluun, jota parhaanakin päivänä itse kuvailisin asenteelliseksi ja moraalisesti arveluttavaksi. Asiapuolella Svensberg valitettavasti varjonyrkkeilee lähinnä itsensä kanssa, kun muita osumia ei tahdo tulla. Korjaan vielä lehden samassa numerossa olleen uutuusluotijutusta Svensbergin tekemän väärän tai tahallisen tulkinnan. Tämä oli harkitsematonta, varsinkin kun huomioidaan miten vähän vertailumateriaalia oli käytössä
Koe on lisäksi testattava tilastollisesti. Kokeissa ongelmana on, että laboratorio-olosuhteet tai muut koejärjestelyt saattavat vaikuttaa tuloksiin ja näin poiketa vähän luonnosta. Tämä teoriaan pohjautuva opetus onkin yhteiskuntamme perusongelma ja tulee esiin kaikilla osa-alueilla maan johtamisesta lähtien! Aihe ei kuitenkaan ole oikea tässä ruodittavaksi eikä siihen saada muutosta niin kauan kuin poliittinen järjestelmämme jakaa virkoja sukupuolen tai poliittisen suuntauksen perusteella. Ei voi ja siksi tutkijan pitäisi ymmärtää, että oikean tuloksen varmistaminen on tärkeämpää kuin tutkimukseen varattujen varojen tuhlaaminen jatkamalla "tutkimista" tutkimisen takia. Ei tutkijoiden aiheuttama, mutta tässä tullaankin tutkijan moraalin lähteille, eli siihen kuinka tutkimus etenee epäkohdan havaitsemisen jälkeen. Pohjanmaalla on seurattu pienpetopyyntiä eräällä lintukosteikolla. Joskus tutkimusartikkelia ei lueta kunnolla vaan sitä tulkitaan lähes tulkoon taiteilijan vapaudella ja silloin tutkimustulokset muuttuvat aivan joksikin muuksi kuin mitä ne alkuperäisartikkelissa olivat. Joskus kokeita suunnittelevat henkilöt, joilla ei ole tietoa tai taitoa työskennellä tutkijana tai kyseessä olevalla alalla. Voiko siis tuhotusta aineistosta saada uskottavia ja luonnossa tapahtuvia asioita todenmukaisesti kuvaavia tuloksia. Tutkimuksissa ensisijaisesti pyritään vastaamaan yhdestä kolmeen tutkimusongelmaan, jota varten suunnitellaan koe, testi tai esimerkiksi simulaatio. Jos koe on huonosti suunniteltu, se ei vastaa mihinkään kysymykseen. Pienpetopyynnin sabotoiminen alueella, jossa suoritetaan koetta pyynnin vaikutuksista vesilintukantaan, vaikuttaa kokeen tuloksiin ratkaisevasti. Tulosten tulkinta on sitten asia erikseen, joka kuitenkin tavallisesti tehdään tunnettu tieto ja tutkimusongelma tarkasti mielessä. Koe on aina paras mahdollinen vaihtoehto jos tietoa ei voida saada suoraan luonnosta. Tämä viimeinen lause kertoo ehkä parhaiten tutkimustulosten vääristämisen helppouden. Koe tai esimerkiksi simulaatio on usein halvin ja paras tapa saada vastaus tutkimusongelmaan. Kokeen tuhoamisen lisäksi tuhlataan tutkimukseen sijoitettua rahaa. Musta väri kai "imee" kaiken värisen valon energiaa ja olisi siten ollut "kuumin" väri. Suomessa valtion tutkimuslaitosten tutkimusartikkelit eivät ole julkista tietoa jota saa ilmaiseksi, vaan artikkelit useimmiten täytyy ostaa. Näin asiaa joskus opiskelleena tuo kuulosti kerta kaikkiaan oudolta. Asiaa tarkemmin seuraamalla saattoi huomata, että paikalliset lintuharrastajat ja ulkoilijat linturetkillään työnsivät keppejä loukkuihin ja laukoivat niitä. Syinä on todennäköisesti ollut pyynnin sabotoiminen... Miten opettaja, joka ei ole koskaan itse tehnyt asioita käytännössä, osaa opettaa käytäntöä muille. Useisiin kysymyksiin vastaavat kokeet ovat kuumeisen houreita, koska käytännössä elämän tarkoituksen yhdellä kokeella selvittäviä projekteja ei voi olla olemassa johtuen reaalimaailmamme asettamista rajoituksista. Paikalla on ollut loukkuja ja runsaasti minkkejä ja supikoiria. Silloin tuloksetkaan eivät voi viedä kovin pitkälle... Kuitenkaan pyynti ei ole tuottanut tulosta. Kyseessä oleva koe suunnitellaan siten, että sen avulla saadaan tietoa tutkimusongelmaan. Kumpikaan ei esimerkkitapauksessa ole esimerkiksi tutkijoiden aiheuttama ongelma. Joillakin näyttää olevan käsitys, että tutkimuksissa saadaan aina lähes Nobelin arvoista tietoa. Toisaalta hyvin harvalla on mahdollisuutta tai aikaa kerätä valtavaa määrää tietoa luonnosta. Jotkut rikkoivat loukkuja. Nämä korostetut viimeiset lauseet kuvaavat mainiosti sitä tutkimusta, joka kirvoitti tämänkin mielipiteiden vaihdon. Tutkimus siis lähestulkoon aina vastaa vain yhdestä kolmeen kysymykseen eikä niissä voida vastata elämän tarkoitukseen jos kokeessa testataan esimerkiksi luodin läpäisevyyttä ja jäännöspainoa homogeenisessa aineessa. Mielestäni vastaavanlaisissa tapauksissa olisi tutkijoiden asia tuoda esiin suunnittelun epäkohdat 20 RIISTA. Pienpetopyynnin vaikutuksista vesilintukantaan ei ole julkaistu montaakaan artikkelia. Tilastollisella testauksella pyritään takaamaan, että kokeen tuloksia ei ole vedetty hatusta. Perusteluna pyynnin häiritsemiselle saa kuulla ettei pyynti vaikuta lintukantoihin ja että toiminta on arveluttavaa... Mutta näin epäpäteväksi koulutettuna minun on siis vain uskottava asian olevan toisin. Tutkimuksia tehdään, jotta saadaan tietoa ja vastauksia kysymyksiin, joihin ei tunneta vastausta. Koska vihreä väri kai johtuu lehtivihreän ominaisuudesta heijastaa vihreää valoa. Palautteen antajan pätevyyteen mitenkään viittaamatta, tähän voisi kommentoida, että meillä todellakin opetetaan epäpätevyyttä! Vanha sanonta, "jos et osaa tehdä, niin ala opettajaksi" toimii ikävä kyllä tänään osuvammin kuin koskaan. Usein tulokset tai niiden puute jää julkaisematta koska artikkeli ei mahdu johonkin julkaisuun tai aihe ei vain jotakin julkaisua kiinnosta. Ei havaittua vaikutusta, myy paljon huonommin kuin X:n muhinointi halonhakkuun jälkeen. Tämä saattaa rajoittaa tutkimuksissa saadun tiedon leviämistä. Tieteellisiä kokeita yleensä sitoo vaatimus kokeen luotettavuudesta sekä toistettavuudesta
Ainakin se kuulostaa hyvältä palaverissa. olettaen että tutkijat sattuisivat todella olemaan päteviä. Monille verkostoituminen on kuitenkin sama asia kuin korruptio. Harvalla tuntuu olevan selkeää kuvaa, mitä verkostoituminen tarkoittaa. Jollei teoriaa ja käytäntöä saada saumattomasti liitetyksi yhteen, ei nykyisestä opettamisesta ole iloa kenellekään ja johtotehtäviin valitaan vain hyviä arvosanoja saaneita, vaikka nämä vain harvoin pystyvät soveltamaan teoriatietoa myös käytäntöön. Opin jo pienenä poikana, että on olemassa maalaisenjärkeä ja maalaisjärkeä. Verkosto usein tukee henkilöä kertomalla ulospäin asioita heille edullisella tavalla. Erityisesti sabotoitujen kokeiden tai ilman fantastisia tuloksia jääneiden kokeiden jälkeen löytyy aina asiantuntijoita, joilta olisi pitänyt kysyä ennen rahan tuhlaamista mutta heistä ei ole näkynyt vilaustakaan ennen koetta. Jotkut kuitenkin onnistuvat rakentamaan koko elämänsä ja uransa tämän tavan tehdä asioita ympärille... Nyt on vain niin, että entisaikojen käytännön pohjalta (asiantuntija) kouluttajiksi valitut henkilöt ovat kuolleet jo ajat sitten ja nykysysteemillä opettajina on enää teoriaopetusta saaneita henkilöitä, ja vain harvoin myös käytännössä toimineita. Aseasiantuntijoina on keskus- teluissa esiintynyt henkilöitä, joiden kokemukset aseista ovat hyvin rajalliset tai olemattomat. Kaduilla kerrotaan tarinaa henkilöstä, joka istuu eläinasiantuntijana lautakunnassa vaikka hänen kokemuksensa eläimistä rajoittuu tai kattaa oman lemmikkimarsun. Usein tämä on parempi asiantuntija (todellinen) kuin ne itseään asiantuntijoiksi tituleeraavat, joiden edesottamukset tämä kansanhenkilö näkee heti huuhaaksi. - Esa Höysniemi RIISTA 21. Työtön, epäpäteväksi koulutettu filosofian maisteri Markus Leppikorpi On lyhytnäköistä lähteä arvostelemaan "kansanhenkilöitä, jotka tulevat suoraan kadulta", sillä arvostelija on aniharvoin tietoinen kyseisen henkilön taustasta. asiantuntijat ovat asiantuntijoita vain teoriassa ja heti kun joudutaan antamaan julkisia lausuntoja käytännön ongelmista, kouluttamatonkin näkee, että kaveri ei olekaan mikään asiantuntija. Koulutetut ammattilaiset on ajettu asiantuntijatehtävistä ja tilalla on usein poliittisesti tai henkilökohtaisesti verkostoitunut henkilö, jolla ei useinkaan ole tietoa tai taitoa toimia kyseisessä asemassa. On ollut mielenkiintoista havaita, että kaikkialla Suomessa vallitsee sama trendi. Edellinen kappale osuu asian ytimeen, mutta siinä olen eri mieltä, että "koulutetut ammattilaiset on ajettu asiantuntijatehtävistä jne". Usein hänen kuultiin sanovan "taitaa tulla sadetta kun sian vittu noin punottaa". Verkostoituminen näyttää olevan -luvun ilmiö. Erona on vain, että korruptiossa raha vaihtaa omistajaa mutta verkostoitumisessa vaihdetaan palveluksia ihan vain tovereiden kesken. Asiantuntemukseen ei tarvita korkeasti oppineen titteliä, sillä vain tulokset puhuvat puolestaan. Se tarkoittaa, että "KUKAAN EI PIDÄ NÄSÄVIISAISTA". Jotkut tuntuvat aina tietävän kaiken parhaiten, jälkeenpäin... Lehden ja minun osaltani aiheesta keskustelu jää tähän. Amerikkalaisilla on sanonta, "NOBODY LIKES A SMARTASS". Tästä syystä monet ns. Hirviluotitutkimuksen kohdalla tämä ei tietenkään toteudu, koska sekä kokeen suunnittelun että tutkinnan tekevät samat henkilöt. Ihminen on ikävä kyllä erehtyväinen. Pohjanmaalla kerrotaan tarinaa itseoppineesta meteorologista, joka ennusti maalaisenjärjellä katselemalla sikoja karsinassa. Maalaisenjärkeä on useimmilla ja sitä on käytetty viimeaikoina esimerkiksi aseasioista ja virastojen siirroista päätettäessä. Usein virheellisesti luullaan, että nämä kaksi ovat yksi ja sama asia. Maalaisjärkeä monet haluaisivat ja siihen usein viitataan. Voimakas tukiverkosto kuitenkin antaa katetta henkilön asiantuntijuudelle
Rakennustakin vaikuttavampia ovat museon kokoelmat, jotka käsittävät noin miljoonaa esinettä. Metsästäjän kannalta näyttelytiloissa mielenkiintoisia ovat nisäkäsosasto ja lintuosasto. Museo on kuitenkin jo nyt niin täynnä tavaraa, ettei lahjoituksia haluttaisi ottaa vastaan. Nisäkäsosastolla voi nähdä esimerkiksi jättiläishirven luurangon ja huomattavan osan suurimpia nisäkkäitä, mukaanlukien sinivalaan. Kaikkia mahdollisia muita vaihtoehtoja kannansäätelyyn, kuten syntyvyydensäännöstelyä onkin ehdotettu ampumisen tilalle. MUSEOKOKOELMILLAKIN VOI OLLA JAHTIHISTORIA Puistokierroksen jälkeen siirrymme museotiloihin. Varsinaiset näyttelytilat ovatkin vain pieni raapaisu museon tiloista ja kokoelmista. Metsästäjän kannalta eniten mielenkiintoa herättää Natural History Museum eli luonnonhistoriallinen museo, joka sijaitsee aivan Hyde Parkin ja Harrodsin lähistöllä. Liikkeet ovat sekä sisältä että ulkoa erittäin viihtyisiä ja metsästäjän kannalta äärimmäisen kiinnostavia. Englantilaisen aseliikkeen perinteisin myyntiartikkeli on rinnakkaispiippuinen haulikko. Tavarapaljoutta on yritetty organisoida jo pitkään, mutta yhtenäistä luettelointia ei ole saatu aikaiseksi. Erilaisten inventointien yhteydessä löydetään paljon tavaraa, jota ei tiedetty olevan olemassakaan, tai joka on ollut kadoksissa parhaimmillaan satakin vuotta. Pienen aavistuksen kokoelmista voi saada vilkaisemalla eläintieteiden laitoksen ovelta näkyvää sarvitrofeehuonetta. Kyseisen oven sijaintia en viitsi tässä kertoa, tai minulta saatettaisiin vielä evätä pääsy museon kokoelmiin. Tavaramäärä tekee mahdolliseksi myös museolöydöt. Brittiläisen imperiumin koko alueelta on kerätty tuhansia ja taas tuhansia trofeita ja muita näytteitä eri nisäkäslajeista. Valitettavasti tämäkin museo on nykytyyliin suunniteltu lapsiystävälliseksi ja niinpä varsinaisia eläimiä on näytteillä tilaan nähden vähän ja vapaan tilan ovat vallanneet interaktiiviset vempaimet, jotka saavat museon tuntumaan Jättiläishirvi Megaloceros giganteus eli esihistoriallisena aikana laajoilla alueilla Euroopassa ja Aasiassa. Museo aloitti -luvulla kunnianhimoisen projektin oman varastokirjanpito-ohjelmansa kehittämiseksi, mutta ainakaan vuonna ohjelma ei ollut vielä valmis, enkä sen jälkeen ole aiheesta kehdannut kysyä. Museorakennus on vaikuttava näky ulkoa ja sisältä ja monia, erityisesti historiallisia elokuvia onkin kuvattu museon edessä ja eteisaulassa. Kokoelmien karttuminen jatkuu edelleen, sillä omien kenttätyöprojektiensa lisäksi museolle tarjotaan lahjoituksia. Aseita löytyy monissa hintaluokissa, vähemmän tunnettujen merkkien laatikkolukkoiset versiot ovat laatuun nähden usein edullisia. RIISTA 23. Tämä jopa yli 3,5 metriä leveällä sarvikruunulla varustettu kuusipeuran sukulainen tunnetaan myös irlanninhirvenä, sillä monet merkittävät luulöydöt tehtiin Irlannin soilta. Lontoon Best Gun -luokan aseliikkeet ovat muistaneet panostaa ulkoisiin puitteisiin. Nisäkäsosastolla minulle valitettiin, kuinka britti-imperiumin armeijan lesket soittelevat ja haluaisivat antaa miesvainajansa metsästysmuistot, kuten tiikerinnahat museolle. Museovieraat ovat autuaan tietämättömiä siitä, että yleisötilojen ulkopuolella valtavia kokoelmia tutkivat ympäri maailmaa saapuneet tiedemiehet
Ei isäkään ollut mikään kinnasnahka, vaan kokeissa palkittu mestari. Vuosien aikana hänellä on ollut näitä pieniä ajokoiria useita. Reetu on nyt -vuotias ja se on päässyt jyvälle jänisajon alkeista. Isännän työ- ja muiden 26 RIISTA S tä erimielisyyttä ajon kohteesta. REETUN KANSSA JAHDISSA BEAGLE TEKSTI JA KUVAT: TEPPO HÄMÄLÄINEN jäniskoirana esteiden takia koira on päässyt vähänlaisesti metsälle, ei aina edes kerran viikossa. KAATO HETI ENSIMMÄISENÄ VUONNA Kaverini "Hanski" on vannoutunut beagle-mies. Miehen päässä viipyi hetken ajatus suomenajokoiran hankkimisesta, mutta se häipyi nopeasti, vaimon auttamana. atakunnasta löytyi beagle-pentue, jolla oli ajokokeissa palkitut vanhemmat. Tästä pentueesta Hanski valitsi urospuolisen uuden ajurin. Nuorelle koiralle tekisi hyvää alkuvuosina kaataa useampi jänis, että into lisääntyisi ja ajon tarkoitus käy selväksi. Edellisen koiran elämänkaari loppui kuudentoista vuoden iässä ja uuden hankinta oli edessä. Nyt Reetu on jo oppinut, että noita isoja ja pahanhajuisia ei pidä kauan saatella, muuten tulee isännältä sapiskaa. JÄNISJAHTIIN Jo ensimmäisenä vuonna sille kaadettiin ensimmäinen jänis, joten malli oli saatu. Aloinkin varovasti kysellä Hannulta, että ajaako se sinun "biiklesi" jänistä, vai muutenko metsässä juoksentelee?. Hannun metsästysmailla on hyvin runsas valkohäntäpeurakanta, josta aiheutui aluksi isännän ja koiran välille pien- Itse olen ollut jo toista vuotta koiraton metsästäjä, mikä ei ole lainkaan hauska olotila, varsinkin kun on koiraan tottunut. Emä oli oikein ulkomaalainen, Norjasta tuotu Suomeen pentuna ja se osoittautui täällä varsinaiseksi tekijäksi ajohommissa
Kysyin, vaikka hyvin tiesin, että kaato olisi tärkeä. Ensilumi tulikin sitten marraskuussa ja sitähän riitti, heti - cm. Tämä jänis ainakin paineli kuin viitapiru! Taas vilahti pienessä aukossa, mutta en ehtinyt ampumaan. "Odotetaan lunta, olisi mukavampi ja voisi vaikka vähän itse neuvoa koiraa tarvittaessa," mies vastasi. Se aikoi ylittää aukon parilla loikalla, mutta siinä sain sen tähtäimeen, pieni veto eteen ja laukaus. Sitten löytyi pari yötä vanha jäniksenjälki, jonka päälle oli satanut hieman lunta. Sitten ajo taas eteni kauemmaksi ja häipyy kuulumattomiin. Päivän kaatokiintiön katsottiin täyttyneen ja sytytimme makkaratulet kantoon. Kai siinä oli vielä hieman hajua, koska koira lähti seuraamaan jälkeä. Pääasia kuitenkin, että ajo kuuluu, eikä katkeile. Nautiskelu talvisesta päivästä metsässä jatkui pika-aterian merkeissä. BEAGLE METSÄLLÄ Vaikka olenkin koko ikäni metsästänyt kettua ja jänistä vauhdikkailla suomenajokoirilla, en voi moittia beaglen ajosuoritusta millään tavalla. Oliko se siinä, kysyi Hannu heti radiopuhelimella. Jänis kiertää minua puoliympyrää, kunnes tuli eteen muutaman metrin levyinen aukko, johon minulla oli esteetön näkyvyys. Minua se mulkoili hieman epäluuloisesti, koska olimme ensikertaa yhdessä. Kun Reetu laskettiin irti, huomasi kyllä heti että koirassa on virtaa. Kyllä se hyvä olisi, kun tänä syksynä ei ole vielä yhtään ammuttu, Hannu vastasi. Isäntä ilmoitti menevänsä vähän sivummalle ja näytti samalla suuntaa. Paikoin paksumpikaan lumipeite ei jarruttanut sen menoa, kun se heitteli hakulenkkiä ympärillämme. Rusakkoja olisi ollut aivan pihapiirissäkin, mutta lähijärvi oli vielä niin ohuessa jäässä, että koiran jäihin vajoaminen oli vaarana. Jäin seisomaan liikkumatta kuunnellen koiran ajoa. Pienillä metsästysalueilla se on myös omiaan, samoin naisväen lenkkikaverina. Ajo tuli aivan lähelle, mutta pysyi edelleen tiheikön kätkössä. Vanhana suomenajokoiramiehenä arvostelin koiran liikkumista sillä silmällä, mihin olin oman koirani kanssa tottunut. Silloin päätettiin koettaa jos vaikka saataisiin Reetulle kaato. Ajo eteni tiheään, etupäässä koivua kasvavaan sekametsätaimikkoon, jossa lumi puiden oksilla vaimensi ääntä tehokkaasti. Jokohan se katkesi, ehdin ajatella mielessäni, kun haukku alkoi taas kuu- Lumi pöllyten koira jatkoi ajoa vielä pienen matkan. Kun jälki loppui oli aika lopettaa ajo. Toivomus oli, jos vaikka pääsisi itse asian toteamaan. En minäkään tyrkyttänyt sille seuraani liian hanakasti, tottukoon ensin, kyllä se siitä. Kun haukku lähestyy, olen tarkkana ja odotan, joko Jussi ilmestyy kohta näkyville. Se tapaa vähän herätellä, isäntä varoitti, mutta totesi samalla riemastuneena, että nyt se jo ajaa! Reetun haukku alkoi kuulua yhtäjaksoisena matalana bassona. Vauhdikkaasti se loikki lumessa suoraan ohi kuolleen jäniksen. Pieni koira on parhaimmillaan silloin, kun etsitään kompromissikoiraa nykymetsästäjän perheeseen. Menimme siis syvemmälle metsään, josta pitäisi löytyä muutama metsäjänis. Reetun basso kuului silti hyvin minunkin korviini, vaikka korkeat äänet ovat jo kuulostani hävinneet. KAATO lua. Kun jäljet äkkiä loppuivat, se palasi kaadolle. Meistä tulikin nyt kaverit, kun sain jotain aikaan, Reetun ajosta ammuttu jänis oli tosiasia. Kaato! Otin nopeasti kameran esiin ja räpsin kuvia koirasta, kun se lähestyi haukkuen. Jänis loikki risukossa hyvää vauhtia, ei siis puhettakaan rauhallisesta hiljaa etenevästä ajosta, minkä pitäisi kuulua beaglen hyviin ominaisuuksiin. Ajo tuntui nyt tulevan suoraan suuntaani ja samassa erotinkin pensaikossa valkean vilauksen. Beagle soveltuu pienen kokonsa puolesta myös kaupunkiasuntoon. Menen katsomaan, vastasin ja kohta havaitsinkin jäniksen makaavan pensaikossa kuolleena. Reetu heitti lenkkiä metsässä aivan oikeaoppisesti ja otti välillä yhteyttä. Jänis syöksyi vauhdilla pensaikon suojiin. Tuli siihen isäntäkin tyytyväisenä, olihan ajo sentään kestänyt reilun puolituntisen ja päättynyt kaatoon. Jäin passiin pienelle aukealle, jossa oli näkyvyyttä joka suuntaan - m. Näihin ominaisuuksiin sen suosio pitkälti perustuukin. Reetu lähestyi haukkuen jäniksen jälkeä kaadolle. Koira ei huomannut mättäälle nostettua jänistä, vaan vauhdilla ohitti sen. Pitäisikö jänis ampua jos se nähdään. Uroksen haukku kuului kyllä hyvin, mutta sellainen suomenajokoiran kiihko siitä tuntuu puuttuvan, ajattelin. Kyseessä ei ollut mikään perslähtö, mutta ajo kumminkin. " Missä se isäntä mahtaa olla?" RIISTA 27. Aikaa ei kulunutkaan puolta tuntia enempää, kun koiran haukku jo kuului
Metsästysvietti on voimakas. Ylälinja on suora ja tasainen, rintakehä syvä ja pitkä. Niskakyhmy ja otsapenger on selvä, kuono ja kallo yhtä pitkät. Beaglea on tuotu Suomeen kahdesti, ensimmäisen kerran viime vuosisadan alussa, jolloin se ei saanut jalansijaa ja sitten -luvulla, jolloin se tuli jäädäkseen. ULKONÄKÖ Beagle on iloinen, rohkea ja hyvin aktiivinen, sekä sisukas ja päättäväinen pieni ajokoira. Jokainen metsästyskoiran omistaja tietää, miten riemukasta on, kun koira huomaa pääsevänsä metsälle. Lanne on lyhyt, voimakas ja joustava, vatsaviiva vain hieman nouseva. Juuri mukautuvaisuus ja rauhallisuus tekevät beaglesta mukavan kotikoiran. Rodun sopeutuvaisuutta kuvaa hyvin se, että tässä tehtävässä on onnistuttu hyvin. Karvapeite on lyhyt, tiheä ja säänkestävä. On sanottu että beagle on ahne koira ja näyttää siltä että kerjääminen on synnynnäistä. KÄY TTÖ Beagle on vankka ja tiivisrakenteinen pieni ajokoira, joka on jalon voimakas mutta ei karkea. Beaglen metsästyskoesäännöt pohjautuvat suomenajokoiran koesääntöihin pienin poikkeuksin. Silmät ovat suurehkot ja sijaitsevat melko kaukana toisistaan. Kaikkien rotujen suosituimmuuslistalla se on sijalla . Kaula on pitkähkö, hieman kaareva ja siinä on hieman löysää kaulanahkaa. Beaglen on saatava toteuttaa luontaisia vaistojaan. Beagle sopii hyvin Etelä-ja Länsi-Suomen pienille metsäalueille rauhallisen ajotapansa ansiosta. Kintereet ovat vankat ja matalat, käpälät tiiviit, pyöreähköt ja varpaat hyvin kaarevat. Pienempikokoisten ajokoirien ajueita pidettiin suurten kettukoiraajueiden rinnalla, koska ne olivat halvempia ylläpitää ja soveltuivat paremmin pienille metsästysalueille, lähinnä jänisjahtiin. Itsepäisyys voi vaikeuttaa koulutusta, koiralla on aina mielessä omat ratkaisut annettuun tehtävään. Vuosisatojen ajan on jalan tai ratsain tapahtuva ketun ja jäniksen metsästys ollut yläluokan huvia. Korkeus - cm. LUONNE HISTORIA Beagle on mahdollisesti vanhin brittiläinen ajokoirarotu, jo kelteillä tiedetään olleen kirjavia ajokoiria. Yli :n Suomen vuotensa aikana sitä on kehitetty yksin ajavaksi metsästyskulttuurimme mukaan. Siellä koira on täysin oma itsensä, vaikka alun perin beaglea on käytetty ajuemetsästykseen. Se on valpas, älykäs ja tasapainoinen sekä ystävällinen ja sopeutuvainen. Leuat ovat voimakkaat, kirsu leveä. Hakuaika on kaksi tuntia, samoin koeaika. Reidet ovat jäntevät ja polvet hyvin kulmautuneet. Häntä on vahva, keskipitkä ja korkealle kiinnittynyt, liikkeessä iloisesti pystyssä. Beaglen määrätietoinen jalostus aloitettiin Englannissa -luvulla. Kallo on hieman kaareva ja kohtalaisen leveä. Kaikki Englantilaisperäisen ajokoiran värit, lukuun ottamatta maksan ruskeaa, ovat hyväksyttäviä. Hännänpää on aina valkoinen. Ajon aikana tapahtuneet hukat vähennetään ajo-ajasta. Kiinnostusta ketunajoon löytyy myös joiltakin beagleilta ja muutama vuosi sitten saadut ketunajokoeoikeudet innostavat testaamaan koiran taitoja myös ketun perässä. Liikunta on vaivatonta ja voimakasta, askel on matala ja pitkä. Sen ajamana jänis etenee tavallisesti rauhallisesti eikä kaikkoa ajon lähtöpaikasta kovinkaan kauaksi. Pää on keskipitkä, voimakas, mutta siinä ei kuitenkaan ole ryppyjä eikä poimuja. Ilme on lempeä, korvat pitkät ja matalalle kiinnittyneet. Vuonna rekisteröitiin beaglen pentua. Beaglea on lähes kaikkialla maailmassa metsästys-, näyttely- ja seurakoirina. Neljänkymmenen minuutin hukka lopettaa kokeen. 28 RIISTA. Isäntä antoi koiralle makupalan jäniksestä hyvin suoritetun ajon päätteeksi. Raajat ovat suorat ja pyöreäluiset
Suomalaisissa valkuaisainetutkimuksissa vastaavaa ei ole havaittu ja onkin syytä olettaa, että kyse onkin useimmissa "risteymätapauksissa" rusakon vaaleasta värimuodosta. Risteytymänaaras on lisääntymiskykyinen, mutta sukukypsäksi tultuaan se parittelee vain rusakkouroksen kanssa, joten risteytymät ovat vahingoksi juuri metsäjänikselle. Jatkuvasti kuulee milloin missäkin päin Suomea, kuinka sekoituksia tavataan yhä useammin. On havaittu, että risteymiä esiintyy sitä useammin, mitä vähemmän aikaa eri jänisrodut ovat olleet tekemisissä keskenään. Ainakin täällä Etelä-Suomessa kaikki vaaleat rusakot, jotka olen nähnyt tai saanut saaliiksi, ovat olleet erittäin suurikokoisia. Täytyy sanoa että silloin väittelyn voitti suvereenisti Leo Lehtonen. Osoite: toimitus@riistalehti.fi tai Riista-lehti, PL , Helsinki. RIISTA 29. Muuallakin on havaittu, että alueilla, jonne on istutettu metsäjäniksen rinnalle rusakkoja, saadaan saaliiksi ensin molempia lajeja ja jonkin ajan kuluttua vain rusakkoa. Tähän voi olla syynä se, että talvella vaaleammilla yksilöillä on parempi suojaväritys ja näin ne myös S Kuvassa on samalta alueelta ammuttu metsäjänis ja kaksi rusakkoa. kerännyt metsästäjien lähettämiä "sekulijänisten" nahkoja, joiden perusteella saattoi päätellä että yksikään näytteistä ei ollut risteytymän nahka. Se on laajentanut asuinaluettaan Karjalan kannaksen kautta viljelysten leviämisen myötä viimeisten vuoden aikana. "Sekulijänikset" RISTEYTYYKÖ RUSAKKO JA METSÄJÄNIS? TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Monien metsästäjien mielestä rusakon ja metsäjäniksen risteytymät ovat varsin yleisiä Suomen luonnossa. Risteytymät ovat metsäjänisnaaraan ja rusakkokoiraan perillisiä. Kirurgi väitti kivenkovaan risteytymien olevan erittäin tavallisia ja vastapuolen mukaan niitä ei esiintynyt Suomessa lainkaan. Tiettävästi tähän päivään mennessä Suomesta ei ole jänisten risteytymiä tavattu, tarhaoloissa ja yllättävää kyllä esimerkiksi Ruotsissa tilanne on toinen. Keskimmäinen on selvästi suurin ja sitä voisi värin perusteella luulla risteytymäksi, mutta kyseessä on vanha, vaaleasävyinen rusakko. elävät pitempään. Miksi risteymiä tavataan Ruotsissa mutta ei Suomessa. Suomeen ru- sakko on levinnyt hitaasti luonnollista tietä. Hän oli mm. Vaalean värimuodon lisääntyminen voi olla seurausta myös ilmastoon sopeutumisesta tai sitten vaaleat yksilöt säilyvät tummia paremmin hengissä ja näin ominaisuudet siirtyvät yhä enenevässä määrin jälkeläisille. Ruotsiin rusakko taas istutettiin satakunta vuotta sitten ja siellä molemmat jänisrodut joutuivat kosketuksiin toistensa kanssa yhtäkkiä. Kiistaan jänisten risteymistä ei ole kuitenkaan saatu vielä lopullista vastausta. eurasin useita vuosia sitten eräässä alan julkaisussa esiintynyttä mielenkiintoista väittelyä silloin nuoren jänistutkijan, Leo Lehtosen ja jonkun vanhemman osapuolen välillä (nimi ei jäänyt mieleen, ammatti oli kirurgi). Ruotsissa on tehty DNA-analyysejä jäniksille (noin rusakkoa ja noin metsäjänistä) ja todettu, että noin kymmenellä prosentilla rusakoista oli metsäjäniksen DNA:ta, mutta ei yhdelläkään metsäjäniksellä rusakon geenejä. Toinen selitys voi olla, että rusakko vaalenee vanhentuessaan kuten ihmisenkin tukka harmaantuu, tosin tämä teoria kumoutuu heti, kun löytyy nuori vaaleasävyinen rusakko. Selitykseksi on tarjottu rusakon leviämistä. Pyydämmekin, että lukijat lähettävät Riistan toimitukseen kuviaan oletetuista metsäjäniksen ja rusakon risteymistä
Usein koiran "paikannus" onnistui vasta lehti-ilmoituksen avulla. TRACKER G400-PANTA JA HUNTER-OHJELMA GPS-PANTA KEHITTYY Koira ei katoa, isäntä ei eksy ja kaveritkin löytyvät. TEKSTI JA KUVAT: ADAM MYKKÄNEN G PS-laitteiden kehittyminen on siirtänyt kaikenlaiset paikannustapahtumat oikeastaan uudelle vuosisadalle. Vuosia sitten tekemääni vertailua voi näin ollen pitää onnistuneena. TRACKER G400PANTA KOIRALLE Paikannukseen tarvittavan tekniikan kehitys ei ole kuitenkaan pysähtynyt hetkeksikään ja viime kesän Erämessuilla sain käyttötestiin Trackerin uutuudet, G- koirapannan ja Tracker Hunter- seurantasovelluksen sekä lisäksi nettipohjaisen Live GPRS-palvelun. Hirvijahdin lisäksi tarvitsen koiratutkaa ympäri vuoden kolarijäljityksissä, joten käyttö on ollut tavanomaista runsaampaa. Suuri haaste oli saada koiran pannassa oleva elektroniikka kestämään Suomen talvisia olosuhteita ja toiRIISTA saalta sovittaa kyseinen laitteisto akkuineen mahdollisimman pieneen tilaan. Aisaparina on ollut Nokian Bluetooth-yhteydellä ja MyWay-gps-mokkulalla. Käytössä kilpailevat tutkat olivat melko tasaväkisiä, mutta muutamat ohjelmisto-ongelmat ja vertailu erittäin huonossa "taivasyhteydessä" saivat kuitenkin aikaan paremmusjärjestyksen, jossa silloinen Tracker MyWay selvisi voittajaksi. Tällaisen puhelimen satasivuinen ohjekirja kertoo, mihin suuntaan ollaan menossa. Meidän oma (ja fiksu) hirviporukkamme on jo vuosien ajan kustantanut poru- kan hyvin toimiville koirille tutkan ja valinta oman koirani kaulaan oli tietysti Tracker Myway. älypuhelimissa on kaikenlaisia enemmän tai vähemmän tarpeellisia toimintoja uskomattomat määrät. Lisäksi siinä on sisäänrakennettu A-GPS-laite, jolloin erillistä 30. Kirjoittaja teki kolmisen vuotta sitten käyttövertailun Suomessa silloin myynnissä olevien koira-GPS-tutkien ominaisuuksista. Muutamassa vuodessa kyseiset laitteet kehittyivät nopeasti ja kun Suomestakin löytyi pian useampi koiragepsin valmistaja, joiden keskinäinen kilpailu tehosti kehitystä. Matkapuhelimet ovat kehittyneet oikeastaan pieniksi tietokoneiksi, jossa itse puhelinosa on enää pieni ryppy piirilevyn reunassa. Kokonaisuutta hallitsemaan joutui Nokian Navigator -älypuhelin, joka ymmärtää Symbian ja Java -ohjelmistokielet. Ns. Vielä -luvulla pähkäiltiin enemmän tai vähemmän epämääräisten karttojen kanssa, missä ollaan ja varsinkin missä ilmansuunnassa koira viilettää. Kun -luvulla gsm-puhelimet yleistyivät ja niiden tukiasemat valtasivat maan, samoin GPS-paikantimet alkoivat olla hinnaltaan jokaisen ulottuvilla, niin näiden yhdistäminen oli vain ajan kysymys. Suuri helpotus oli radiotelemetriaan perustuva "viiksitutka" metsästyskoiran kaulassa, näyttihän se ainakin koiran suunnan ja jollain tavalla etäisyydenkin, kunnes välimatka tai maastoesteet katkaisivat yhteyden. Toisaalta koiragepsit hyödyntävät sovelluksissaan näitä älypuhelinmien ominaisuuksia ja kykenevät suoriutumaan tietokoneen tavoin karttapisteiden ja koordinaattien laskutoimituksista. Kovasta käytöstä huolimatta Tracker on toiminut täysin häiriöittä ja jatkaa edelleenkin samaan tahtiin porukan toisen koiran kaulassa
Viime vuosina on keskustelu usein kääntynyt koirien GPS-tutkiin, niiden ominaisuuksiin ja paremmuuteen. Vaikka kokeilussa ei G:n akun varaustila laskenut kertaakaan alle :n, on pannassa akun säästämiseksi useitakin ohjelmia, joita käyttäen se on toimintakelpoinen jopa kymmenen vuorokautta. Toisten mielestä kaikki koirasta erkanevat ulokkeet ovat pahasta ja eräistä malleista antennit katkeilevat yhtenään. Itse GPS-laite on markkinoiden herkin sveitsiläinen U-Blox Super Sense GPS. Miellyttävä seikka on, että nykyinen älypuhelin pystyy Hunterin avulla vyöryttämään esimerkiksi karttakursoria suorastaan kiitolaukkaa verrattuna oikeiden kepsien mateluvauhtiin. GPRS:n avulla ohjelmisto kykenee seuraamaan koiran kulkua "livenä", kun paikkatieto ja jälki tulevat muutaman sekunnin välein. Tässä testissä on ollut käytössä Nokian Navigator -liukukansipuhelin, joka ei kuulu kalliimpiin hintaluokkiin. Koko jahtikauden mittaisessa kokeilussa G selvisi puhtain paperein täysin ongelmitta, vain pannan värissä alkaa olla kaikkia keltaisen sävyjä, kun kaksi koiraani ovat mieltyneet jäähdyttelemään jahdin lomassa erilaisissa mutakylvyissä puhtaamman veden puutteessa. TRACKER HUNTER SEURANTASOVELLUS PUHELIMEEN Ison ja paksuturkkisen hirvikoiran kaulassa G400 on hyvässä suojassa ja oksat eivät hevin tartu pantaan. Tracker Hunter on ottanut sovellukseensa myös varsinaisten GPS-laitteiden ominaisuuksia, kuten navigoinnin, metsästysalueen rajojen luonnin ja reittien sekä kiintopisteiden tallennuksen (esim. Näin se ei kerää lunta, vaikka koira "uisi" hangessa. Navigointi maastossa onnistuu, vaikka gsm-kenttä puuttuisikin alueelta. Tätä mieltä ovat monet muutkin, jopa nekin, jotka ovat yrittäneet kopioida Trackerin lähes nimeä myöten. Yhteystiedot: www.tracker.fi, Kempele, puh: 08-5219290. Näin Hunter-sovellus on käyttökelpoinen vaikka Kessin kairan perillä Lapin takamailla. Suurimmat muutokset ovat kuitenkin näkymättömissä, sillä panta laskee sijaintinsa nyt A-GPS:n (Assisted GPS) tukemana. Kotiini otettiin ensimmäinen hirvikoira vuonna ja ensimmäistä kertaa olin hirvikoirien käyttökokeessa tuomarina . Jos haluttua karttaa ei alueesta löydy, Tracker Hunter hakee sen automaattisesti netin kautta (tietysti vain luvan saatuaan). älypuhelin, johon on asennettu Tracker Hunter -ohjelma. Totean tässä yhteydessä, että koirani kulkevat autossa kahden katon alla, eli vanerisessa kuljetuskopissa. Sovellus lataa kartat ohjattuna tai automaattisesti puhelimen muistikortille, näyttää reaaliajassa oman, koirien ja jahtikavereiden (tietysti luvalla) paikan kartalla tai kompanssisuunnalla, tallentaa edellämainittujen kulkemat reitit ja näyttää kohteen etäisyyden, nopeuden ja suunnan maastossa. Tracker Hunter ohjelmistoon voi liittää myös Tracker Live -palvelun, joka toimii netin kautta. Tracker G täyttää myös tämän vaatimuksen parhaalla mahdollisella tavalla. Kun Tracker Hunter -sovellus ja Live-palvelu toimivat pääosin nettipohjaisesti, on käytettävän puhelimen kyettävä toimimaan näiden sovellusten edellyttämällä tavalla. Nokialaisen sisäänrakennettu GPS-laite vähentää osaltaan metsässä liikkuvan huolia, kun ei tarvitse huolehtia erillisestä mokkulasta ja sen latailuista. Kun paikkatiedot koiran pannasta ja mahdollisesti jahtikavereiden liikkeistä välittyvät GPRS-da- tana, käyttökulut ovat selvästi pienemmät kuin tekstiviesteillä toimittaessa. Pantaa voidaan käyttää tekstiviestipohjaisesti tai edullisesti GPRS:n kautta useita eri vaihtoehtoja käyttäen. Hädän tullen lähtee myös hälytysviesti kavereille yhdellä napin painalluksella. Ongelman voi ratkaista erämaisissa oloissa puhelimeen saatavista lisäakuista tai paristolatureista. Lisäksi tieto kulkee nopeammin netin avulla. Jälleenmyyjien tiedot Trackerilta. RIISTA 31. Tracker G -pannasta käy ilmi sukulaisuus vielä tuotannossa olevaan TTA -pantaan, mutta väri on nyt näkyvämpi kirkkaan keltainen ja GPS- puolen kylki on jyrkempi. G on koeponnistettu vastaamaan seitsemän metrin syvyistä sukellusta ja vahvistetun kuoriosan sisällä oleva elektroniikka on iskusuojattu. Olen myös kuullut akun nopeasta loppumisesta, mutta tässä kokeessa niin ei käynyt kertaakaan. Pantaan luetaan gsm-verkon kautta etukäteen sattelliittien sijainti taivaalla, jolloin kepsille työlästä ja vain hyvissä oloissa onnistuvaa sijaintitietoa ei tarvitse etsiä ja sykronoida, vaikka satelliittisignaalit olisivat hukassa pitemmäkin ajan yhteyden hiipuessa syystä tai toisesta. Käytän kylläkin toista kännykkää puheluihin ja olen pyrkinyt huolehtimaan esim. Gsm-yksikkö on taas saksalaista alkuperää, joten laadullisesti G on vapaa "itämaisista yllätyksistä". Menneinä vuosina olen keskustellut satojen hirvikoiramiesten ja -naisten kanssa enimmäkseen koirista. autossa, että puhelimen taivasyhteys on vapaana, koiran G-pantahan ei tällaisia huolia aiheuta. GPS-mokkulaa ei tarvita. Kun nykyisiä puhelimia suunnitellessa ei juurikaan mietitä sen säänkestoa, kannattaa tämä huomioida märässä ja sateisessa metsässä kulkiessa suojaamalla laite riittävästi. Uutuuslaitteet käynnistyivät kevyesti nappulasta, mutta testaajan käynnistyminen vaati parin illan verran ohjekirjojen lueskelua ja käytännön harjoittelua, ennekuin metsään oli vara lähteä tosimielellä. Nimi voisi olla suomeksi Avustettu GPS. Joku on ehdoton liivien kannattaja, vaikkakin joka vuosi joku koira kuolee juuri liiveihin hirttyneenä. Nämä esteet eivät vaikuta vähääkään paikannuksen tarkkuuteen, vaan kartalla näkyy koiran (ja auton) reitti alle metrin tarkkudella. Erilaisia karttavaihtoehtoja on Hunterin käytössä kuusi kappaletta eri mittakaavoissa ja metsästyskäytössä tilarajojen ja tilojen rekisterinumeroiden näkyminen kartassa on suureksi avuksi erityisesti Etelä-Suomen pirstoutuneissa metsissä. Sopivia älypuhelimia löytyy niin Nokialta, Ericssonilta kuin Samsungiltakin ja monessa hintaluokassa. Oma näkemykseni on, että pieni uloke kaulan alla ei haittaa koiran toimintaa. Livepalvelu mahdollistaa koiran paikkatiedon jakamisen vaikka koko porukalle ruuhkauttamatta pannan kapasiteettia, kun tieto annetaan Livepalvelusta eikä suoraan koiran pannasta. Kannattaa muistaa, että autolla pitemmälle matkatessa sovelluksen ollessa auki ja karttalatauksen jäädessä sallituksi karttaa pukkaa koko ajan muistikortille. TRACKER LIVEPALVELU Koiran pantaa, karttoja, omaa ja kavereiden paikkatietoa varten tarvitaan Nokian, Ericssonin tai Samsungin ns. Paikannin on kuulemma huipussaan silloin, kun se on mikrosirun kokoinen ja koiran ihon alla piilossa. Paikannuksessa :n kepsi ei pysty aivan samaan tarkkuuteen kuin parhaat irtomokkulat, mutta ongelma ei ainakaan testaajaa juuri häirinnyt. hirven kaatopaikka maastossa)
Nämä herrasmiehet korostavat eettisen laukauksen merkitystä ja painottavat jahdin merkitystä saaliin sijaan. 32 RIISTA Tämä alhaisin hirvimiestyyppi on jalostunut kansallisesti vasta vuoden jälkeen, jolloin kännykät saavuttivat maamme syrjäisimmätkin kolkat ja koiriensa kanssa kairoja koluavat individualistit. Lähes joka porukasta alkoi löytyä yhä enemmän metsästäjiä, jotka eivät aina olleet onnistuneet haluamallaan tavalla. Tälle keskustelulle on olemassa selkeä kaava, ja argumentit puoleen ja toiseen ovat varmastikin suurimmalle osalle varsin tuttuja. Näkemyseroista kasatut keskustelut TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Hirvijahdin yhteydessä ja ennen hirvijahtia käydään armotonta vääntöä kaikista hirvenmetsästykseen liittyvistä aiheista. Vaatimattomuus on tästä herrasta kaukana, samoin kuin herrasmiesmäisyys. Ja hirvi kuolee aina heti. Keskimääräistä parempana olemiseen kuuluu yli-inhimillinen ampumataito ja maaginen metsästysvaisto. Periaatteessa ongelma on kuitenkin se, että näkemyserot ovat monesti niin voimakkaita, että niiden pohjalta saadaan aikaan lihaviakin riitoja. KOVAT JÄTKÄT H Saalista kertyy tai on kertymättä tasaiseen tahtiin, mutta tapahtumat eivät saa huomiota hetikään yhtä räiskyvällä tavalla kuin ensimmäisen luokan metsästäjällä. Suuri osa on myös valinnut leirinsä ja tekee ampumasuorituksensa oman näkemyksensä mukaan. Osumat tuppaavat olemaan keuhkolla ja vain harvakseltaan he ampuvat rankaan tällöinkin vain lähinnä silloin kun muuta paikkaa ei tarjota. METSÄST YKSENJOHTAJA Kaikilla metsästäjillä on johtajansa. Ja koskaan ei ole ammuttu ohi. PIKKU TAKKIMIEHET Ensimmäisen luokan kokeneen metsästäjän vanavedessä elämän latua laappaa eteenpäin herrasmiesmäinen ja oikeellisesti elävä kokenut metsästäjä, joka tekee tai on tekevinään kaiken oppikirjan mukaan. Haavakkojahdit yleistyivät ja ampuminen alkoi tökkiä valtavan paljon. He ampuvat edelleen huonosti, sillä he ampuvat ensisijaisesti helppoja osumia ja vain tarpeen vaatiessa sortuvat vaikeampiin ampumasuorituksiin. Nämä kakkosmiehet ovat tavattoman hanakoita vaatimaan samanlaista oikeellisuutta ja traditionalisuutta muiltakin metsästäjiltä. Metsästyksenjohtajat yleensä kuuluvat itse johonkin kolmesta kokeneen metsästäjän perustyypistä ja heidän tapansa johtaa perustuu hatarasti heidän. Aikaansaannoksena on yleensä vähintään kaksi eri leiriä, jotka eivät edes yritä ymmärtää toisiaan. irvenmetsästyksen yhteydessä käydään hyvin usein keskustelua siitä, mihin kohtaan hirveä tulisi ampua. Osumat ovat aina siellä missä niiden kuuluukin olla päässä tai kaularangalla. Hänelle tärkeintä on olla kaikessa hieman keskimääräistä parempi kuin muut, ja hänelle ei ole koskaan sattunut mitään muita metsästäjiä vainoavia kömmähdyksiä tai virhearviointeja. Näiden metsästäjien huonoin puoli on nykyään rehellisyys, suoraselkäisyys ja taipumus ajatella asioita laajassa mittakaavassa. Ensimmäinen metsästäjätyyppi on tarinoiden tarkka-ampuja ja suuri hirvimies. Ei raportoituja ohilaukauksia. ASIANHARRASTAJAT Kokeneet metsästäjät voidaan jakaa muutamaan eri luokkaan heidän käyttäytymisensä perusteella. Osa valistaa muita, ja toinen osa valistaa muita toisin kuin edellinen. Välittömän jahtipalautteen ja reaaliaikaisen tapahtumaseurannan myötä tapahtui huikea muutos huonoon suorittamiseen. Osumat ovat pääasiassa kaularangalla. Nämä keskustelut ovat vuodesta toiseen samanlaisia, ja keskustelijat eivät pääse juuri puusta pitkään. Tämän metsästäjän olemukseen kuuluu korostettua vaatimattomuutta, salamyhkäisyyttä ja romantiikankaipuuta
Pääosumaakin jotkut vielä nykyään tarpeettomasti hehkuttavat. Tämä johtaa hiljalleen siihen, että huomattuaan isossa mittakaavassa ongelmien syntytilanteet, metsästyksenjohtaja pyrkii ohjaamaan metsästäjiä sellaiseen toimintamalliin, jolla ongelmatilanteilta vältytään. Jos hirvi on lähellä ja hirven anatomia on viimeisen päälle hanskassa, voi ampuja suorittaa helpon ja hyvän riistalaukauksen pieniinkin paikkoihin silloin, kun helpompaa paikkaa ei tarjota. Sattuvasti alle sujahtanut luoti taas särkee ruokatorven, ja hirvi kokee piinallisen kuoleman. Erityisesti asia korostuu jos metsästäjällä on mahdollisuus valita helpon tai haastavan väliltä. Huono osuma on paljon hankalampi määritellä kuin hyvä osuma, sillä osa metsästäjistä käsittää toisten mielestä hyvän osuman huonona osumana. Muita tekijöitä ovat mm. Onnistumisen todennäköisyyden maksimointiin isossa mittakaavassa kuuluu se, että riistaeläintä pyritään ampumaan siten, että osuma olisi mahdollisimman helppo saada aikaan ja toisaalta siten, että osumapaikan suhteen olisi olemassa mahdollisimman paljon virhemarginaalia. Tuurin varaan ei kannata laskea mitään varsinkaan silloin, kun on kyse jahdista, jonka tulos ei jää yksistään ampujan harteille, vaan kyse on porukan menestymisestä. RIISTA 33. Jokainen on varmasti työelämässään jossain vaiheessa huomannut, että jatkuva toimintatapojen muuttaminen ja tarpeeton improvisointi vaikeuttaa työntekoa enemmän kuin tiettyjen rutiinien noudattaminen perustehtävissä. Jos hirveä ei osaa pistää, niin vaihtoehtona on ainoastaan keuhko-osuma. Riistaa on pyydetty aina lähinnä riittävällä kalustolla ja tämä on aiheuttanut sen, että osuman sijoittamisen suhteen on pyritty "se on aivan sama millä kaliiperilla sitä kaulalle ampuu" -toimintatapaan. Toisenlaisissa riistakulttuureissa, missä metsästys ja trofee ovat olleet etusijalla, on painotus ollut aina siinä, että jahdin onnistumisen todennäköisyys pyritään maksimoimaan ja epäonnistumisen mahdollisuus minimoimaan. Suuntaus on onneksi meilläkin ollut viime aikoina tämä. Kun lupamäärät ovat seuratasolla kymmenissä, eivät parannukset välttämättä pysähdy edes yksittäistapauksiin. NEUVOT JA NIIDEN ONGELMAT Kaularanka on yksi kohta, jota nostetaan esille keskusteluissa optimaalisesta osumapisteestä. Yleensä nämä arvostelijat eivät ole metsästyksenjohtajia, vaan lähinnä enemmän tai vähemmän kokeneita metsästäjiä, joilla on pakottava tarve arvostella muita ja joilla ei ole vähäisintäkään hajua itse lihahommasta. Kyseessä ei ole mikään muu kuin se, että yksikin vältetty kohellus metsästyskauden aikana on arvokas saavutus, ja jos muutos saadaan aikaan ainoastaan suoritusta muuttamalla, on saavutus huomattava. Metsästyksenjohtajilla on taipumuksena neuvoa metsästäjiä suorittamaan riistalaukaukset siten, että kaato on niin varma kuin se ylipäätään ampumalla on mahdollista. Osuman sijoittamisen suhteen pätevät samat lainalaisuudet. Vastuullinen valitsee tällöin aina helpomman vaihtoehdon. Toisin sanoen huomio kiinnittyy suoranaisesti ampumalla pilalle menneeseen lihaan, eikä suinkaan loppuosan laatuun. Jahdin päätteeksi näillä menettelytavoilla ollaan ehkä saatu vältettyä muutama ongelmatilanne. ONGELMAT H YVÄN OSUMAN MÄÄRITTÄMISESSÄ KANSANTERVE YDELLINEN NÄKÖKULMA Osuma on aina hyvä silloin kun eläin pysähtyy kohtuullisen nopeasti osuman saatuaan, osuma ei ole rikkonut suolistoa (ts. omaan metsästystapaansa. Hyvän osuman määritteleminen siis muuttuu aina kulloisenkin tilanteenkin mukaan. Suomessa metsästys on lihajahtia, mikä ei sinänsä ole väärin, mutta tietyllä tapaa tämä on syynä nykyiselle käytännölle osuman sijoittamisen suhteen. huomion kiinnittäminen käytettävään luotiin, aseen kohdistuksen säännöllinen tarkistaminen, liian vaikeiden ja ylipitkien ampumasuoritusten välttäminen ja niin edelleen. Jos hirveä joutuu ampumaan kauempaa, muuttuu tilanne lähes poikkeuksetta sellaiseksi, että ainoa edes kohtuullisen helppo osuma-alue sijaitsee keuhkolla. Keskimäärin homma kuitenkin menee niin, että jos hommaa varmistellaan, voi jahdin päätteeksi metsästyksenjohtaja olla ylpeä seurueensa toimista, ja monilta turhilta kohelluksilta on voitu välttyä. luoti on tehnyt työnsä kuvelihojen etupuolella) ja eläimestä saadaan veret joko "ontolle" tai ulos ennen kuin eläimen sydän lakkaa lyömästä. Sopivasti ylhäällä oleva osuma käyttää hirven maassa luodin osuessa niskajänteeseen ja tällöin on mahdollista, että metsästäjä jää katselemaan hölmistyneenä ylös ponkaissutta ja loittonevaa hirveä. Taas kerran ollaan tilanteessa, jossa hirvelle aiheutetaan pahimmassa tapauksessa tarpeetonta kärsimystä. VARMAN PÄÄLLE Osuman sijoittaminen ampujan kannalta helppoon paikkaan on vain yksi osa-alue siinä ajattelutavassa, jossa ampuja pyrkii varmistamaan jahdin onnistumisen. Päähän ammuttaessa kannattaa muistaa sama kuin kaularangassakin, eli aivoista ja selkäytimestä voi aivan helposti ampua ohi, eikä alue missään nimessä ole "varma osuma tai selvä ohilaukaus" vaikka jotkut puolustelevatkin päätelmäänsä tällä logiikalla. Epäonnistumisen mahdollisuuden minimointiin taas kuuluu oleellisena osana tarpeettoman vaativien ampumasuoritusten välttäminen. Tämä tarkoittaa lähinnä osumaa keuhkolle, tai osumaa rankaan tai päähän tilanteessa, jossa hirven ehtii pistämään riittävän nopeasti. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti kaikkien nelijalkaisten kyseessä ollen keuhko-osumaa. Pääasiassa haavoittavat pääosumat löytyvät liian alhaalta eli lähinnä leukaluiden tienoilta. Luonnollisesti kaikki voi onnistua myös päinvastoin, eli surkealla luodilla voi tappaa risukon läpi lähes metrin päässä laukkaavan hirven ampumalla sitä päähän aseella, joka on "kohdistettu" kollimaattorilla aseen myyjän toimesta. Tällä tarkoitan juuri niitä, jotka arvostelevat osumaa esimerkiksi sen perusteella, että kuinka paljon vähemmän jokin toinen osuma olisi "pilannut lihoja". Pistäminen ei tarkoita sitä, että tökätään hirveä puukolla paistiin... Metsästäjän kannattaa tavoitella aina helpointa mahdollista hyvää osumaa. Aina kun on mahdollista tehdä asia helposti ja korostetunkin varmasti niin asiat kannattaa näin tehdä. Heillä on kuitenkin yksi yhdistävä perusominaisuus, joka ennen pitkää saa aikaan heidän muuntumisensa geneeriseksi metsästyksenjohtajaksi. Kaularangan ongelma on siinä, että varsin monelle metsästäjälle ei ole aivan itsestään selvää, missä kohtaa hirven kaulaa ranka sijaitsee. Näitä toimenpiteitä ovat liian pitkien ampumaetäisyyksien välttäminen, osuma-alueen rajoittaminen keuhko-osumiin ja hivenenkin epäilyttävissä tilanteissa paikkolaukauksen välittömän suorittamisen tärkeyden painottaminen. Kaulan lisäongelma on se, että jos kaularangasta ampuu joko yli tai alle, saattaa osuman tulkita helposti väärin
Taustalevyn pituus ja leveys kannattaa mitoittaa niin että levy varmasti mahtuu autosi takakonttiin. Tuuli saattaa muuten olla osallisena tuloksiin. Oikenpuoleinen taustalevy on kapeampi ja korkeampi, mutta täysin yhtä käyttökelpoinen kuin neliömäinen vastaava. Ruuvit tai naulat kannattaa kiinnittää viistosti jolloin ne tukevat savikiekkoja taustalevyyn. Savikiekkojen taustalevy kannattaa varustaa vaijerikiinnityksillä jotka kääritään tukitankojen ympäri. Kuvassa suoritetaan ammuntaa 35 metrin matkalla. Kuvassa on kuvioksi valittu noppa-viitonen. Ammunnoissa käytimme Sakon Range 308 FMJ harjoituspatruunoita. Ensimmäinen laukaus on pamahtanut. PITKÄT MATKAT Alustana olevaan lankkuun on väännetty kolme ruuvia kolmiomuotoon. Aseessa oleva äänenvaimennin vähensi rekyylin lähes piekkarin tasolle, suosittelen. RIISTA 35. Valokuva on otettu 70 metrin etäisyydeltä. Jokaista palloa kohtaan tarvitaan kolme naulaa tai ruuvia, jotka asetetaan kolmion muotoon viistosti niin, että tennispallot pysyvät tukevasti niiden pitämänä tuulisissakin olosuhteissa. Värjätyt pallot erottuvat selvästi luonnon taustaa vasten. Tarkista ruuveja tai nauloja paikoilleen laittaessasi, että pidin on riittävän syvä, jotta palloihin täytyy osua niiden "kaatamiseksi". LYHYET MATKAT Taustalevyyn kannattaa tehdä valmiit merkinnät ruuveille. Ota mukaan varanauloja tai ruuveja, ennemmin tai myöhemmin ammut jonkun pois. Etäisyys ruuvien väliin sekä ruuvien kulmat on valittu niin että pallot ovat noin sentin irti alustasta. Pallojen maalaaminen kirkkaiksi kannattaa. Talvella on lämmin makuualusta erittäin hyvä käyttää. Pallot asetetaan noin 10 cm välein, ja näissä ammunnoissa väärään kohteeseen osuminen tarkoittaa automaattisesti miinuspisteitä. Pallonpitimet voi helposti rakentaa vähintään 5 cm pitkistä nauloista, tai yhtä pitkiä ruuveja käyttäen
Kokeneet metsästäjät tietävät milloin on aika jännittää jousi ja milloin on parasta katsella ja odottaa. Nuoli pyritään ampumaan molempien keuhkojen läpi. Useimmilla lajeilla keuhkoalueen keskiosa, jossa myös sydämestä lähtevät suurimmat verisuonet sijaitsevat, on etujalan linjassa ja runsaan yhden kolmasosan rintakehän alareunasta ylöspäin. Ampumista tulee joko kiirehdittyä tai tilanne lipuu käsistä, kun analyysi ja päätöksenteko venyvät. Jousimetsästäjien kansainvälinen koulutusohjelma IBEP (International Bowhunter Education Program) sisältää paljon hyvää anatomiamateriaalia. Lisäksi sydän on piilossa karvaisen nahan alla, eikä sen täsmällinen sijainti ole joka lajilla ja kaikista kulmista päivänselvää. Tyypillinen sanonta "lavan taakse" tai "behind the shoulder" saattaa johtaa suuntaamaan nuolen keuhkojen takaosan ja maksan seudulle liian keskelle eläintä. Tällaisen osuman jälkeen suuremmankin riistaeläimen pakoryntäys kestää vain muutaman sekunnin 36 RIISTA Vitaalialueeseen kuuluvat keuhkot ja sydän suurine verisuonineen. Ampumahetken valinta voi olla koko yksittäisen metsästystapahtuman tai koko kauden tärkein ja ratkaisevin päätös. Näin ammutun eläimen jäljittäminen on myös vaikeaa verenvuodon jäädessä mitä todennäköisimmin vain sisäiseksi. VITAALIALUE Pelkkä eläimeen osuminen ei riitä. IBEP-kursseja järjestää Suomen Jousimetsästäjäin Liitto ry (www.jousimetsastys.fi). Suoraan edestä tai etuviistosta ammuttaessa suojaa vitaalialuetta joukko paksuja luita ja voi olla mahdotonta saada molemmat keuhkot puhkaiseva osuma. Tieto, taito, varmuus omasta ampumataidosta ja erityisesti kokemus vastaavista tilanteista auttavat totuuden hetkellä. Sopivia tähtäyspisteitä eivät myöskään ole eläimen rinta edestäpäin tai häntäpää suoraan takaa, kun kyseessä ovat linturiistaa ja piennisäkkäitä suuremmat lajit. Sydämen, selkä- ja kaularangan sekä aivojen sijainti saattaa metsästäjien nuotiopuheissa olla helppo määritellä. Eri eläinlajien vitaalialueiden kolmiulotteinen hahmottaminen eri ampumakulmista on välttämätöntä. Myös pelko olkaluuhun tai lapaluuhun osumisesta saattaa ohjata tähtäyspisteen valintaa väärään suuntaan.. Mutta kun eläimen kuva heijastetaan seinälle ja pyydetään merkitsemään pienellä tarralapulla ko. On poimittava täsmällinen piste ja pyrittävä osumaan siihen pisteeseen. Materiaaliin kuuluvat myös "woodoo-hahmot", joiden toinen puoli on avattu havainnollistamaan vastapuolen eri kulmista ruhoon työnnetyn puikon (nuolen) aiheutta- mia kudosvaurioita sisäelimissä. kohteet, ovat ilmeet usein yllättyneet kun nahka ja lihaksisto kuoritaan kuvasta! Maksaosuma on kuolettava, mutta tummia veritippoja näkyy maassa vähän ja eläin saattaa kulkea kauas ja jäädä hankalassa maastossa löytymättä. Lisäksi niin, että molemmat keuhkot saadaan lävistettyä terävällä metsästyskärjellä. Pää ja kaularanka eivät sovi tähtäyspisteiksi. Ideaalitilanteessa kohde on metsästäjän varman ampumaetäisyyden sisällä, se on rauhallisesti paikallaan ja ampumakulma on joko suoraan sivusta tai hieman takaviistosta. Kun tilanne materialisoituu, käy maastohatulla suojattu "kovalevy" hetkessä läpi useita asioita jousi, ampumataito, kokemukset vastaavista tilanteista, kohteen asento, etäisyys, eettiset päätelmät ennen kuin nuoli lähtee tai jää hyllylle. Vastuuntuntoinen jousimetsästäjä tietää missä kunkin riistaeläimen vitaalialue sijaitsee ja kuinka suuret luut, eri kulmista tarkasteltuna, sitä varjostavat. Suoraan takaapäin ammuttaessa joutuu nuoli kulkemaan pitkän matkan jarruttavassa massassa (suolisto/maha), kun kohteena on suuri riistaeläin. Etenkin suurilla eläimillä pää on tavanomaista nuolta tehokkaasti jarruttavaa paksua luuta ja kaula pääasiassa lihasmassaa. Samat henkilöt usein neuvovat: "Käytä ensimmäinen hyvä ampumatilanne hyväksesi." OSUMAPISTEEN VALINTA TEKSTI: JUHA KYLMÄ O ja saalis löytyy muutaman kymmenen metrin päästä, ellei lähes paikaltaan. Eläimiä voidaan tarkastella kerros kerrokselta kuorittuna lihaksisto, luusto, verisuonisto ja sisäelimet. JOUSIMETSÄSTYKSEN ALKEET, OSA 7 Milloin on oikea hetki jännittää jousi ja päästää nuoli matkaan? ikean laukaisuhetken valinta ei etenkään kokemattomalle jousimetsästäjälle ole helppoa. Tästä kulmasta on lisäksi mahdotonta saada molemmat keuhkot lävistettyä. Riistaeläintä on aina ammuttava rintaonteloon missä keuhkot ja sydän sijaitsevat. Sydän on hyvä mutta aivan liian pieni maali, jotta siihen kannattaisi tarkoituksella tähdätä
Epäonnistumiset on syytä rehellisesti arvioida ja kääntää pettymykset positiivisiksi opeiksi. RIISTA 37. Tavoitteena voisi olla osuminen keuhkojen keskellä olevaan "tennispalloon" ampumakulmasta riippumatta. Erinomaisia anatomiakuvia ja tähtäyspistesuosituksia eri eläinlajeista löytyy kahdesta mainiosta kirjasta: The Perfect Shot (African Big Game), Robertson Kevin, ja The Perfect Shot North America, Boddington Craig, . AU TOPILOTTI PÄÄLLE Jos laukaisuhetkellä hiipii mieleen epäilys omista kyvyistä, varusteiden kunnosta tai mistä vaan mikä poikkeaa tähtäyspisteeseen keskittymisestä, rakoilee itseluottamus ja jokin menee pieleen. Tähtäyspiste on rintakehän alueella. Kuvan hirveä tähdätään reilusti etuviistosta. Kun jäniskausi päättyy, alkavat pian purot sulaa ja majavat liikehtiä. Kun jousi ja nuolet ovat kunnossa, ampumataito hiottu ja varmuus täsmällisestä tähtäyspisteestä kirkkaana mielessä, jännittyy jousi ja löytyy ankkurointi kuin automaattiohjauksella. Keuhkojen äärilaidat on jätetty pois eikä sydämen sijaintia ole erikseen merkitty. Tässä asennossa peittävät jalkojen luut osan vitaalialueesta. Tähtäyspisteen pitää muuttua ampumakulman mukaan. Jousiammunnassa käytettävissä D-maaleissa kuvatut osuma-alueet ovat yleensä ylisuuret ja ne ohjaavat helposti ampumaan liian keskelle eläintä. Positiivisia kokemuksia ja kaikkiaan kokemusta oikeista riistatilanteista kannattaa hankkia. Ampumakulma hieman yläviistosta sivuittain polvistuneeseen kohteeseen. Oikeanpuoleisen impalan molemmat keuhkot ovat täysin avoimina. Etuviistosta ammuttaessa pienenee osuma-alue. Tämän artikkelin osuma-aluekuvat on tarkoituksella pelkistetty ja esitetty, varmuuden vuoksi, hieman todellista pienempinä. Lisäksi useimpien D-maalien osuma-aluekuviot toimivat vain suoraan sivulta ammuttaessa. Etenkin uran alkuvaiheessa kannattaa hyödyntää kaikki tarjoutuvat tilanteet riippumatta siitä kuinka komea tai vaatimaton trofee saaliista saadaan. Kun monsteri, jonka päälakea komistaa kiikkutuolin kokoinen sarvikruunu, lipuu oksistonkatveesta ampumahollille, murtuu metsästäjän itseluottamus, ellei aikaisempia, pienempiä kaatoja ole ennestään riittävästi omallatunnolla. Todella hyvää kokemusta ja varmuutta voi hankkia osallistumalla ulkomaille suuntautuviin metsästysretkiin. Kukaan ei aidoissa riistatilanteissa pysty toistuvasti tekemään oikeita valintoja ja ampumaan kuin kone. Pahimmassa tapauksessa metsästäjä murenee henkisesti ennen laukausta vapisee, ampuu nopeasti tähtäämättä, nykäisee laukauksen, ampuu koko eläintä pienen tähtäyspisteen sijaan, heittää jousta laukaisuhetkellä, ei kykene siirtämään tähtäintä oikeaan kohtaan vaan se hyytyy maalin ulkopuolelle. Valitse piste, josta saat molemmat keuhkot puhki. On erinomaisen kouluttavaa jokaisen riistalaukauksen jälkeen ennustaa mitä metsästyskärki eläimen kudoksissa ko. Lihasmuisti ohjaa fyysistä suoritusta, ajatukset keskittyvät pisteen poimimiseen ja tähtäämiseen. Jou- simetsästäjän kausi on onneksi pitkä ja aktiivinen harrastaja saalistaa lähes ympäri vuoden. Hyvässä kohteessa saattaa viikossa päästä kokemaan enemmän riistatilanteita kuin kotikonnuilla useammassa vuodessa. tapauksessa teki ja verrata ennustusta kaadetun eläimen "ruumiinavauslöydöksiin". Myös laukaus lähtee kuin itsestään. Tavoitteena on saada nuoli molempien keuhkojen läpi. Oravan kokoisen eläimen voi ampua tylppäkärkisellä nuolella. Majavakauden päätyttyä voi keskittyä hetkeksi D-eläinkuviin ja jo juhannukselta pääsee metsästämään haukia ja muita veden alla lymyileviä saaliita. Aikaisemmat huonot ja hyvät kokemukset tai kokemusten puute vastaavista riistatilanteista voivat lopulta ratkaista hyvin valmistellun tilanteen lopputuloksen
Tästä huolimatta varsinkin BPS:n käsittelyssä meikäläinen keskivertomittainen tuntee ulottuvuutensa hieman vajaaksi, pumppausliike vaatii tavanomaista enemmän totuttelua.. Näyttää kuitenkin siltä, että keskimääräistä vetopituutta on pidennetty, sillä yhä useammalla haulikonvalmistajalla mitta mm on vakiona. Mitta on sama monessa -kaliiperisessa, joskin tämän mitan normaali keskipituus on mm. Goldin lukkorunko on kevyt38 RIISTA K metallia ja yleisempää rakennetta, lukkorungossa on lataus/hylsynpoistoaukko oikealla sivulla ja makasiinin täyttö normaalisti alakautta. Molemmissa aseissa on nähtävissä koeteltuja ratkaisuja, jotka ovat esiintyneet vuosien saatossa monissa eri Browning- tai Winchestermerkkisissä aseissa. BPS STALKER JA GOLD LIGHT CAMO Ensimmäinen esiin tuleva piirre näitä kymmenkaliiperisia käsitellessä on paino, joka on reippaan kilon tavanomaisia -kaliiperisia raskaampi. BPS:n teräksinen lukkorunko on umpinainen, se ladataan alakautta ja hylsyt poistuvat samasta aukosta. KYMPIT ITSELATAAVA GOLD JA BPS PUMPPU Kaliiperin 12/89 tulo markkinoille on haukannut kohtalaisen siivun kymppikaliiperin myynnistä ja jotkut ovatkin jo ehtineet soitella kympin kuolinkelloja. Vetopituus BPS:ssä on mm ja Goldissa viitisen milliä enemmän. Moni on kuitenkin joutunut pettymään teräshaulikäyttöön kehitetyn 12/89:n suorituskykyyn lyijyhauleilla ja katseet ovat kääntyneet jälleen kympin suuntaan, markkinoilla olevien asemallien määrä ei kuitenkaan ole kovin suuri. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI KUVAT: ARSI IKÄHEIMONEN JA JULIUS KOIVISTOINEN Browningin aliiperissa / Browning valmistaa kahta eri asemallia, itselataavaa ja pumppua. Esimerkiksi lukon lukitus perustuu samaan ideaan, mutta siitä huolimatta aseissa ei ole käytännöllisesti katsoen mitään yhteisiä osia supistajia lukuun ottamatta. Näin ei kuitenkaan ole Browningin kymppien laita. Tavallisesti eri asevalmistajien pumput ja itselataavat haulikot perustuvat mahdollisimman pitkälle samojen osien käyttöön. Seuraavaksi tuntuu, että tarvitaan nor- maalia pidemmät kädet, sillä myös ulkoiset dimensiot ovat totuttua jyhkeämmät
Piipunpituus on molemmissa cm eli tuumaa ja porausläpimitta , mm. Kaliiperissa ei tarvita vastaavaa laajaa toimintaskaalaa kuin kahdessatoista, sillä nykyiset tarjolla olevat patruunat ovat kaikki samaa paineluokkaa. Lukkoa liikutellaan etutukista kaksin aisoin erillisen siirtokelkan välityksellä. Goldissa sama tapahtuu lukon alla olevaa nastaa painamalla. Tukin pinnassa on liukastelua ehkäisevä pinnoite, Dura-Touch Armor Coating. BPS:N LUKKO JA TOIMINNOT pidätinraudat vaikeuttavat kokoonpanoa. Ladattaessa joudutaan painamaan lukonvapautusnappia, jotta patruunannostin kääntyy ylös makasiinin täytön edestä ja ampumattomien patruunoiden poisto on hankalaa. Tällainen rakenne on erittäin tukeva ja se estää hakasulun salliman teoreettisen lukonpään liikkeen. Periaatteessa se onnistuu lukon alla sijaitsevaa pidätintappia painamalla, mutta koska patruunan kanta painuu samalla, tarvitaan toinen käsi avuksi, jolla samanaikaisesti nostetaan patruunan kannasta ja vasta silloin se vapautuu. Molemmissa esittelyaseissa on komposiittitukki, pumpussa tavanomainen musta, itselataavassa Mossy Oak Break Up -camokuviointi. Patruunakapasiteetti on + , ampumattomat patruunat saadaan pois makasiinista patruunanpoistovipua painamalla. GOLDIN LUKKO JA TOIMINNOT Rekyylituntuman perusteella perälaatat saisivat vaihtaa paikkaa keskenään. BPS:n mekanismi sopii sekä oikea että vasenkätisille, sillä hylsynpoisto/latausaukko on alapuolella. Lisäksi lukko purkautuu kuten BPS:ssä lukkorungon alapuolelta eikä edestä. Tähtäinkisko on molemmissa kevennettyä mallia, sen leveys on mm ja tähtäimenä perinteinen messinkinuppi. Lukon rakenneperiaate on sama kuin Browningin -kaliiperisissa malleissa (perustuu Winchesterin malliin Super-X Model ). Perän pudotus on molemmissa samaa luokkaa, edessä mm ja takana BPS:ssä mm, Goldissa mm. BPS:n kaikki osat kevytmetallista laukaisukoneiston runkoa lukuun ottamatta ovat terästä. Kerrottakoon kuitenkin, koska joku joka tapauksessa etenee tästäkin eteenpäin, että suurin ongelma on lukon takaisin asettelussa, sillä molemminpuoliset, irtonaiset patruunan- Goldin lukko toimii samalla periaatteella kuin BPS:ssä, mutta siinä on joitakin rakenteellisia eroja. Lisäksi varmistin sijaitsee siellä missä pitääkin, tukin kaulalla peukalolla liikuteltavana. Lukon vapautinsalpa sijaitsee vasemmalla puolella liipaisinkaaren takana. Lukko on kaksiosainen, massiivinen ja se lukittuu piipun peräjatkeessa olevaan aukkoon takapäästään. Kymppikaliiperin Goldista puuttuu joitakin hienouksia, kuten "speedfeed"-systeemi. Hylsyn kanta painuu helposti mukana, joten kynnen kanssa nytkyttämällä tai toisella kädellä patruunaa nostamalla homma onnistuu. RIISTA 39. Lukko poistetaan ja asennetaan takaisin lukkorungon alapuolelta, kun laukaisukoneisto on irrotettu. Kaliiperissa tavattava kaasumäntärakenne, "aktiivinen venttiili" puuttuu ja sen tilalla on vain ohut, teräksinen tiivisterengas. Rekyylin puolesta päinvastainen ratkaisu olisi kyllä käyttäjäystävällisempi, sillä pumpun töytäisy tuntuu olevan aivan eri luokkaa kuin itselataavassa. Ulkoisilta mitoiltaan BPS ja Gold ovat hyvin lähellä toisiaan, BPS:n kokopituus on cm ja Gold panee sentin paremmaksi. BPS:n perässä on lievä sivuvääryys, kun Goldin perä on suora. Pumpussa on mm paksu kiinteä perälaatta, itselataavassa puolestaan ventiloitu ja joustava mm paksu kumi. BPS:ssä patruuna vapautuu kuvan asennossa oikeanpuoleista patruunanpidätintä painamalla. Kaasumäntä on lyhytiskuinen, iskun pituus mm. Valmistaja ei suosittele aseen huoltopurkua piipun irrottamista pidemmälle. Laukaisukoneiston runko on kevytmetallia ja varmistin on tavanomainen poikittaistappi, Patruunoiden poisto makasiinista. Jos omaa kohtalaista kokemusta esimerkiksi Mossbergin purkamisesta, pitäisi tästäkin selviytyä kunnialla. Eroja kuitenkin löytyy, sillä lukon alapinnalla on Auto-:stä tuttu jousitoiminen patruunanpidätin
BB 89 4,5 64 Winchester Supreme DXM Turkey No. 2 89 3,8 46. Lähtönopeuksissa oli pieni ero pumpun hyväksi, mutta se saattaa johtua myös siinä käytetystä täyssuppeasta holkista. Itselataavassa on lyhytiskuinen mekanismi, joka käsittää kaasumännän tiivisterenkaineen ja välitysholkin, jonka takapäässä oleva jousikuormitteinen tappi sysää lukon liikkeelle. Piipunjatkeissa olevat lukituskolot ovat nekin erilaiset, joten aseissa on yhteisiä osia vain supistusholkit. Koeammunta ja m, Browning Gold ja BPS / 35 m Federal Premium Magnum No. 2 50 m Federal Premium Magnum No. 2 89 3,8 46 Winchester Supreme HV Steel No. joka sijaitsee liipaisinkaaren etuosassa kuten Winchester / -malleissa. metrin kuvioiden perusteella Goldin täyssuppea antoi selvästi paremman kuvion lähes kaikilla kokeilluilla patruunoilla verrattuna BPS:ään ja onkin syytä olettaa, että myös täyssuppeista holkeista löytyy mittaeroa. BPS:n runko on terästä, Goldissa alumiinia. Molempien aseiden lukonsiirtomekanismit. 4 89 3,3 64 Winchester Supreme HV Turkey No. 4 89 3,3 55 Winchester Super X Drylok Steel No. 4 Winchester Supreme DXM Turkey No. BBB 89 4,9 39 Federal Classic Steel Magnum No. Selitys voi löytyä myös piippujen mitoituksesta, sisäpinnan laadusta, aseiden toimintatavasta ym., haulikoissa riittää muuttujia! Rekyyli molemmilla aseilla ja nyt käytetyillä patruunoilla oli tuntuva. Tämän lisäksi ammuin itselataavaa käyttäen puolisuppealla supistajalla neljää latausta metriin, yhtä teräshaulilatausta ammuin myös parannetulla sylinterillä. BPS vei tässä suhteessa selvän voiton ja nyt voidaan syyttää jo toimintatapaa, vaikka perälaatan rekyyliä vaimentava osuus tulikin itselataavan lisäeduksi, pumpun perälaatta ei ollut joustavaa tyyppiä. 2 Winchester Super X Drylok Steel No. Käyttöä rajoittaa myös patruunoiden saatavuus ja korkea hinta. 4 Winchester Super X Drylok Steel No. Molemmat aseet toimivat häiriöittä kaikilla kokeilluilla patruunoilla. Se on eittämättä erikoisase ja se hankitaan tavallisesti johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Patruunat olivat Winchesterin ja Federalin, haulimateriaalit lyijy ja teräs. Hjorth Ab. EI YLEISASEEKSI Näkymä lukkorungon alapuolelta. Pumpussa etutukin siirtoaisat kiinnittyvät lukon alla olevaan välityskappaleeseen. Koeammunnassa käytetyt Winchester-patruunat luovutti Oy K. metriä on turhan pitkä matka myös kymppikaliiperille useimmilla tehdaspatruunoilla. 4 Winchester Supreme HV Turkey No. Patruunakapasiteetti ilman rajoitinta on + , aseessa on rajoitin paikoillaan, joten makasiini vetää vain kaksi patruunaa. KOEAMMUNTA Koeammuin molemmat aseet täyssuppealla supistajalla metriin seitsemällä eri patruunalla. Erityisesti suurihauliset (BB ja BBB) kärsivät varsin heikoista kuvioista. Oikein valitulla patruunalla tehokasta kantamaa on mahdollista kasvattaa, mutta kuten pienemmissä kaliipereissa, käyttökelpoisin vaihtoehto löytyy vain koeampumalla. Esittelyaseiden tekniset ratkaisut ovat käytössä koettuja ja tältä osin voidaan pitää molempia malleja sekä toimintavarmoina että kestävinä työkaluina. 40 RIISTA Federal Premium Magnum No. Toisaalta taas puolisuppea oli hyvinkin käyttökelpoinen metriin ja joillakin patruunoilla jopa metrin paremmalle puolelle. 4 89 3,4 64 mm 89 89 89 89 89 Hauli mm 3,4 3,3 3,3 3,8 3,8 Annos g 64 55 64 46 46 Kymppikaliiperista ei voi parhaalla tahdollakaan suositella yleisaseeksi
2 200 81 83 Winchester Supreme HV Steel No. 2 Winchester Super X Drylok Steel No. 4 Winchester Supreme DXM Turkey No. BB 114 50 40 Winchester Supreme DXM Turkey No. Supistaja-avain sopii myös muihin kaliipereihin. Laukaisukoneistoissa ei ole paljonkaan yhteistä, vain kevytmetallinen materiaali. 2 198 86 71 35 33 44 35 38 35 31 25 41 42 38 24 43 36 1,4 2 1,3 0,9 2 1 1,5 1,6 1,5 1,6 3 0,3 1,5 2,1 F F F F F F F F F F F F F F 367,8 371,3 344,1 347,7 377,3 384,8 392,2 397,1 404,6 406,1 433,1 434,8 413,3 424,1 Gold BPS Gold BPS Gold BPS Gold BPS Gold BPS Gold BPS Gold BPS RIISTA 41. BBB 84 32 20 Federal Classic Steel Magnum No. 4 309 116 108 Winchester Supreme HV Turkey No. 2 Kpl 279 262 309 200 200 Osumia kpl 137 142 203 145 115 Osuma-% 49 54 66 73 58 Tiheys 1,4 1,7 1,8 2,3 2,7 Supistus M M M M IC Nopeus m/s 375,9 394,2 378,9 406,3 404,8 Gold Gold Gold Gold Gold 50 m Federal Premium Magnum No. 4 279 97 91 Federal Premium Magnum No. Pumpun koneistossa on hyvin näkyvillä lukituksen avausvipu. Browning Gold Light Camo Vertailukuvassa vasemmalla on 12/76 ja oikealla 10/89. Molemmat lukot lukittuvat peräosastaan, Goldissa (ylempi) lukituskappale toimii myös iskupohjana kun BPS:ssä iskupohja on lukon runko-osassa ja lukituskappale erillinen osa. Valmistaja: Miroku, Japani Toimintatapa: Lyhytiskuinen kaasumäntä Kaliiperi: 10/89 Paino: 4,4 kg Pituus: 127 cm Piippu: 71 cm (28") Vetopituus: 365 mm Supistajat: 3 Invector-supistajaa, F, M ja IC Hinta: 1490 euroa Maahantuoja: Gyttorp Finland Oy, (06) 347 1800 Kaliiperin 12 ja 10 piipun porausmitassa on eroa vain noin milli. 35 m Federal Premium Magnum No. Itselataavan koneistossa on patruunannostin, pumpussa nostin irrallaan. 4 Winchester Supreme HV Turkey No. 4 262 80 65 Winchester Super X Drylok Steel No. 4 Winchester Super X Drylok Steel No. Browning BPS Stalker Valmistaja: Miroku, Japani Toimintatapa: Pumppu Kaliiperi: 10/89 Paino: 4,45 kg Pituus: 126 cm Piippu: 71 cm (28") Vetopituus: 360 mm Supistajat: 3 Invector-supistajaa, F, M ja IC Hinta: 899 euroa Maahantuoja: Gyttorp Finland Oy, (06) 347 1800 Aseen mukana tulee kolme vaihtosupistajaa: parannettu sylinteri, puolisuppea ja täyssuppea
Tiesin, että nyt se seisoo jossakin näkymättömissä, mutta tulee hetken kuluttua oma-aloitteisesti tiedottamaan. Kun koiran edessä on juoksevia lintuja, joko näkyvissä tai näkymättömissä, koira paimentaa niitä. Toissa syksynä viimeisenä metsästyspäivänä olimme Nivalassa peltopyyjahdissa kaverini kanssa, ja hänkin on metsästänyt settereillä yli neljänkymmenen vuoden ajan. Kun olimme laskeutumassa rinnettä alas tuohon kuruun, koira jättikin seisonnan ja syöksyi kovalla vauhdilla edessä avautuvalle jängälle. Niin kävikin. Jäimme odottamaan siihen paikkaan, missä koira oli äsken seissyt. KOULUTUS OSA 7: PAIMENTAMINEN TEKTSTI JA KUVAT: TUOMO KARSIKAS METSÄSTYSKOIRAN Paraskaan kouluttaja ei voi opettaa kaikkea. Setterinarttuni seisoi kaukana sänkipellolla. Tämän päivän koetuomarit eivät ymmärrä tällaista koiran käyttäytymistä, koska he eivät ole omistaneet tällaista koiraa, eivätkä he ole koskaan nähneetkään koiran tekevän mitään moista. Todistin sen todeksi. Arvatenkin koiran tiedotuksen aikana riekot olivat lähteneet juosten karkuun jängälle. Vähitellen se sieltä lähestyi välillä seisten ja välillä hiipien. Kokenut koira kävi hakemassa ne paimentaen takaisin meidän eteemme, ja esti näin parven karkaamisen saavuttamattomalle jängälle. He sulkisivat koiran kokeista tuollaisen suorituksen vuoksi seisonnan jättönä." Nyt minulla on tuon setterin pentu metsästyskäytössä, eikä tuo verenperintö ole ainakaan vielä kadonnut. Se meni noin puolen kilometrin päähän ja 42 RIISTA K kääntyi seisomaan meitä päin. Paimentaminen tapahtuu siten, että koira estää lintujen siirtymisen kulkemalla niiden eteen karkottamatta niitä lentoon, ja pitäen linnut siinä siihen saakka, kunnes ohjaaja pääsee paikalle. Emme voi muun muassa opettaa käyttäytymistä riistalla, vaan se on verenperintöä. okenut koira oppii hallitsemaan lintujen paimentamisen. Sitten koira lähti hitaasti hiipimään ja seisoi välillä. Koira kulki meidän editsemme kaartaen oikealle, kunnes viimein otti kurun laidassa tiukan seisonnan ja jäi siihen. Se vei meidän sitten tuon kummun takana olevaan kuruun, jonka pohjalle jäi seisomaan. Tämä on todella harvinaista. Komento toteutettiin halukkaasti. Menimme kolmen miehen voimin paikalle ja annoin koiralle luvan nostaa. "Sinun käsissäsi on timantti! Älä hukkaa tuota verenperintöä, sillä tuo paimentamisen taito on peräisin alkusettereiltä. Olimme riekkojahdissa tunturissa, kun englanninsetterini "katosi". Ystäväni oli kertonut tämän tapahtuman kaverilleen, joka on metsästänyt kanakoirilla ja erityisesti englanninsettereillä yli viidenkymmenen vuoden ajan. Mitä paimentaminen sitten on. On muutamia asioita, jota emme voi kouluttaa, vaan ainoastaan antaa mahdollisuuden harjoitella ko. Mitä tuossa sitten oikein tapahtui. Kun tapasin tämän vanhan herran, hän tiedusteli minulta kertomuksen todenperäisyyttä. Koira saapui pienen kumpareen takaa ja teki tiedotuksen. tilanteissa. Parinkymmenen metrin päästä koiran edestä nousi suuri riekkoparvi siivilleen, ja tokihan ammuimme! Noutosuoritus tuotti kolme kaunista riekkoa käteen
Emme nähneet lintuja, mutta voimme vain aavistaa sen koiran liikkeistä. Kävelymme vaikka yritimme liikkua äänettömästi aiheutti kuitenkin sen verran ääntä, että linnut lähtivät ilmeisesti ääntämme karkuun. Se tapahtui tuolla loppusyöksyllä, kun koira syöksähti kohden lintuja pakottaen ne painautumaan, mutta ei ajanut niitä lentoon, kuin vasta siihen luvan saatuaan. Kun koira lähti edestämme ensimmäisen kerran liikkeelle, olisi todennäköisesti tuomari pyytänyt kytkemään koiran, kun se jätti seisonnan. Lopulta pääsimme koiran luokse. Yhtä laukausta myöhemmin koira sai tehtäväkseen noutaa sen tämänvuotisen kiintiöpyyn. Kaverillani oli ase valmiina ja minulla kamera. Syitä saattaa olla monia, mutta kiusallinenhan tällainen tilanne on. Annoin luvan nostoon. Nosto lähti halukkaasti, ja edestämme nousi liki kaksikymmenpäinen pelotpyyparvi. (Tämä on laite, jota en suosittele käytettäväksi missään vaiheessa, ja lisäksi se on eläinsuojelulain mukaan kielletty. Monesti koira on viisaampi kuin isäntä! Se pelaa "huomenlahjanaan" saatujen vaistojensa varassa. BLINKKARI Nyt koira teki vieläkin sähäkämmän syöksyn ja jäi makaamaan sänkipeltoon. Blinkkari on koira joka kiertää linnut, eikä seiso niitä. Saattaa myös esiintyä toisenlainen blinkkari, joka seisoo mutta ei etene, tai etenee niin, että linnut jäävät sivuun. Sama toistui nyt, mutta oikealta puolen. Nyt koira teki vieläkin sähäkämmän syöksyn ja jäi makaamaan sänkipeltoon. Maalauksellinen tilanne! Lähestyimme koiraa takaapäin pellossa, jossa oli pitkäksi jätetty sänki. Tuolla naulaamisella tarkoitan koiran kykyä pysäyttää juoksevat linnut, menemättä kuitenkaan niiden eteen. Lähestyimme jälleen koiraa. kauniissa iltapäivän auringossa. Laitetta saa myydä, mutta Edestämme nousi liki kaksikymmenpäinen peltopyyparvi. RIISTA 43. Setteri lähti vauhdilla vasemmalta ja viimein syöksähti ja jäi puolittaiseen makuuasentoon. Jos olisin ollut kokeissa ja kokenut tuon tapahtumana olisi siinä ollut "sydän syrjällään", niin jännittävältä se näytti. Eri asia on, että olisinko saanut edes jatkaa siihen saakka. Roskaa! Jos olisimme menetelleet niin, olisi tuo parvi karannut juosten tavoittamattomiin, emmekä olisi saaneet metsästystilannetta aikaan. "Olen metsästänyt yli neljäkymmentä vuotta ja pääosin englanninsettereillä, enkä ole näin taitavaa koiraa eläessäni nähnyt." virkkoi kaverini kannatellessaan pyytä kädessään. NAULAAMINEN Setterinarttuni seisoi kaukana sänkipellolla. Viimein se syöksähti ja jäi puolittaiseen makuuasentoon. Edellä kerrotussahan tapahtui kaksi asiaa; juoksevien lintujen paimentaminen ja naulaaminen. Koira on saattanut pelästyä aikaisemmin seisonnalla, joko ampumista tai seisonnan "löytämiseksi" käytettyä sähkökaulainta
Illallispöydässä on mukavaa kerrata vielä päivän tapahtumat ja parhaille metsästäjille on lisäksi tarjolla peltopyypaisti. Eikä se ehtinyt montakaan luovia hakea, kun se jo seisoi. Peltopyymetsästyksessä ei yhdisty ainoastaan metsästyksen ilo, vaan oikein harjoitettuna ekipage ja myös korkeimman luokan koiraurheilu.. Tämä on todella kiusallinen tilanne, enkä minä ainakaan tiedä keinoa tämän ominaisuu- Koulutuslintuna peltopyy on yksi parhaista. Jälleen se haki kauniisti, mutta juuri kun kuonon olisi pitänyt haistaa nuo juuri laskeneet linnut, tekikin koira käännöksen. Olin ihmeissäni. Koirat ovat parihaussa kilpaillen paremmuudestaan ja ekipagesta (yhteistyö). Annoin luvan nostaa, ja koiran edestä pörähti pieni fasaaniparvi. Blinkkaaminen onkin enemmän koulutusvirheillä aikaansaatua kuin luontaista, vaikka sitä ei moni kouluttaja haluakaan myöntää. KIERTÄMINEN ELI RINGAAMINEN den kitkemiseen koulutuksellisesti. Tosin, ei minulla tällaista koiraa ole onneksi ollutkaan, jolloin olisin joutunut puuttumaan tilanteeseen. PELTOP Y Y POHJANMAAN LAKEUKSIEN PARAS KOULU TUSLINTU On myös blinkkaamisen toinen muoto eli kiertäminen, ja sitä kutsutaan myös ringaamiseksi. Onneksi viereisellä tiellä kulki tuntemani maanomistaja, jonka tiesin taitavaksi metsästäjäksi. Tällaista koiraa en ole kouluttanut, mutta olen kyllä nähnyt niitä. En jatkanut harjoitusta ennen kuin koiran omistaja tunnusti jo minun tietämäni asian koulutuksessa oli käytetty sähköpantaa: Koira siis pelkäsi mennä linnuille. Annoin 44 RIISTA koiran jäädä siihen ja otin itse vähän etäisyyttä taaksepäin. Katsoin tarkasti mihinkä ne laskivat, ja päästin välittömästi englanninsetterin hakuun. Tällainen koira sananmukaisesti kiertää linnun tai linnut ottamatta seisontaa niille. Päästimme tuon uroksen hakuun. Tällä koiralla olikin erittäin hieno vainu ja vainun ulottuvaisuus niin, että se pystyi "pujottelemaan" riistan seassa kuitenkaan karkottamatta niitä. Koiralta on saatettu "kitkeä" jokin kielteinen taipumus tyystin pois esim. Päätin lähettää sen kanssa pellolle. Kunnolliseen metsästystilanteeseen tällä hommalla ei kuitenkaan päästä, kun koira ei seiso eikä nosta. Peltopyymetsästystä onkin luonnehdittu "hienoimmaksi ja silmää eniten viehättäväksi paratiisimetsästykseksi". Yleisin näky lieneekin lakeudella suuri joukko koiria ja ihmisiä vaeltamassa vastatuuleen. Tätä esiintyy erityisesti englanninsettereillä ja sitä pidetään ei-toivottuna ominaisuutena varsinkin silloin, kun sitä esiintyy nuorilla koirilla. poron tai lampaiden ajo, tai sitä on kohdeltu kovakouraisesti lintujen läheisyydessä. Kävelin koira vieressäni tuulen alta noille linnuille. Tämä metsästysmuoto ei nykyisin olekaan mikään harvinaisuus, sillä kanakoirametsästyksellä on maassamme jo vankka harrastajajoukko. Suuri osa metsästyspäivistä kuluu monilta koirankoulutuksessa ja koekäynneissä, eikä varsinaisia metsästyspäiviä kovin runsaasti kerry. Koska minulla oli linnut tiedossa, otin koiran viereeni ja käskin sen seuraamaan. Menin paikkaan, jossa yleensä oli ollut lintuja. Mielestäni se aivan selvästi karttoi linnuille menoa, eli siis blinkkasi. Se ei kuitenkaan karkota lintuja lentoon, koska suorittaa kiertämisen sen verran varovaisesti. Peltopyyn metsästystä ei nykyään harrasteta muulla tavalla, vaan siihen liittyy lähes aina seisova ja noutava kanakoira. Toinen on riekko elämän lintu! Tasaisella lakeudella (helppokulkuista maastoa, ellei oteta huomioon Pohjanmaan syviä ojia) verkkaan kävellessä ei edes hiki nouse pintaan, ja mieli virkistyy. Kun sitten yhdessä koiran kanssa saimme nuo linnut lentoon ja ampuja toimi ohjeitteni mukaan, saimme sähköpannan aiheuttaman pelkotilan koiralta voitettua. Pyysin miestä ampujaksi ja annoin hänelle aseeni. Minulle tuotiin yksi kasvattamani englanninsetteriuros, jolla ei kuulemma "nokka pelannut". Se juoksi kauniisti ja yläpäisesti luovien, mutta yhtään lintukosketusta se ei saanut. Samassa koira löi jarrut päälle ja jäi paikoilleen kuin "sahapukki", eikä halunnut jatkaa. Onneksi minulla oli mukana oma saksanseisojauros, jonka lähetin hakuun. Koira sai tehtäväkseen noutaa se tämän vuotinen kiintiöpyyn. Peltopyy - Pohjanmaan lakeuksien lintu. ei käyttää.). Jalostuksessa tämä asia tulee ottaa vakavasti huomioon, ettei ainakaan molemmilla vanhemmilla esiinny periytyvänä tätä ominaisuutta
Balanced load -taulukoissa annetut energiat pätevät siis keskimäärin ja kaliiperista riippumatta. Jotenkin haiskahtaa erilaiset perustelut kuten että suuremmat haulit aiheuttavat haavakoita pidemmälle matkalle kun pienemmät jäävät höyhenpeitteeseen. Pääasiassa siihen puuttuvat isojen haulien käyttäjät, mutta lähes aina periaate on joko ymmärretty väärin tai sitä ei ole haluttu lainkaan ymmärtää. Kun ampumamatkat pitenevät, valitaan helposti vielä suurempi haulikoko paremman "tehon" toivossa. Koska tasapainotettu haulilataus toimii erittäin hyvin myös käytännössä, kannattaa asiaan paneutua oikein ajatuksen kanssa ilman ennakkoluuloja. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Haulikolla metsästävät jakaantuvat kahteen leiriin; karkeasti eriteltynä toiset käyttävät mahdollisimman suurta ja toiset taas pientä haulikokoa. Jos tarkastellaan yksittäisen haulin energiataulukkoa ja verrataan sitä eri riistaeläinten vaatimaan minimienergiaan, on helppo arvata miten käy esimerkiksi , mm haulilla ammuttaessa. Onkohan nyt kysymys asian tahallisesta väärin ymmärtämisestä. Taulukosta nähdään erikokoisten haulien (yksittäisen haulin) energiat. Tällaista osumaa ei yleensä edes huomata, vaan se tulkitaan puhtaaksi pummiksi, koska saalis jatkaa matkaansa osumaan reagoimatta. Valitsemme aseen ja supistusasteen, esimerkiksi kaliiperin haulikko puolisuppealla supistuksella. Perän takana on se joka päättää mille matkalle ampuu ja päättää sille omalle maksimimatkalle sopivan haulikoon. Suurella haulilla on suurempi enerRIISTA 45. Ylisuurilla hauleilla metsästettäessä toimitaan epäeettisesti eikä anneta saaliille sitä arvoa, minkä se ansaitsee. hauleihin. Taulu voidaan viedä aluksi vaikka metriin ja ampua siihen koelaukaus. Näin menetellen hauliparven peitto kuitenkin heikkenee tuntuvasti ja yleisenä seurauksena onkin joko ohilaukaus tai haavoittaminen. En kyllä pidä oikeana ampua liian kauas isoillakaan hauleilla. Haulimäärä lasketaan senttimetrin ympyrästä. BALANCED LOAD -JUTTU PUHUTTI Jo etukäteen tiesimme odottaa palauteryöppyä, joka seuraisi balanced load juttua (RIISTA 8/08). Ei kuitenkaan oteta mitenkään huomioon eri kaliibereiden eri latauksia, eri lähtönopeuksia jne.. Ampumamatkaa ei ole ilmoitettu, käytetty lataus on käyttökelpoinen sillä matkalla, missä taulukkoarvot täyttyvät. Suuren haulin teho perustuu läpäisyyn ja osumiseen kuolettavaan kohtaan, aivoihin, keuhkoihin, sydämeen jne. Sillä yksittäisen haulin energia (, J) ylittää vaadittavan minimienergian kaikilla l d muilla taulukon riistaeläimillä paitsi kauriilla vielä metrissä! Kuitenkaan vaadittavaa haulimäärää ei useinkaan saavuteta kuin metrin tuntumaan. Useimmat suositukset taitaa olla jo / ja kaliiperin ajoilta, miten joku voi kuvitella että on joku paras yleissääntö kaikelle /-/ välillä. Koska tämä on te Tasapainotettu ainoa helposti käytäntöön sovellettava ja varmasti toimiva M menetelmä, katson, että sen tietoon saattaminen erityisesti aloitteleville metsästäjille on erittäin tärkeää. BRITTIEN TIETOTAITOA T HAULILATAUS etsästyspatruunoista puhuttah essa Balanced load, suomeksi tasapainotettu lataus, tarkoittaa sellaista haulikon patruunaa, jossa latauksen teho on optimaalinen riistaeläimen kokoon ja ampumamatkaan nähden, mutta haavoittamisriski minimissään. Taulukosta löytyy myös vaadittava haulin minimienergia ja pienin haulimäärä. Tässä tulee myös kaliiperikohtaisia eroja, mitä suurempi hauliannos, sitä enemmän alimmaiset, kuvion kannalta tärkeimmät haulit kärsivät. Tällaisen latauksen käytännön kokeilu on suhteellisen helppoa ja samalla voi määrittää kulloinkin käytetyn ase-patruunayhdistelmän pisimmän ampumaetäisyyden. Lukijoiden pyynnöstä olen luvannut palata asiaan, joten tässä se vihdoin tulee. Taulukosta nähdään, että , millimetrin haulin energia riittää metriin asti, joten se voidaan valita jo sillä perusteella, että ampumamatkat pidetään alle metrissä. Siinä on esitetty riistaeläin, suositeltava haulikoko, tarvittava haulin minimienergia ja tarvittava haulimäärä cm ympyrässä. Miksi sitten ylisuuren haulin käyttäminen on ongelma. Haulikuvion ympärille osumakeskipisteen mukaan piirretään läpimitaltaan cm ympyrä ja RIISTA 46 RIISTA 47 PIENET JA ISOT HAULIT Minulla on takana kolmatta kymmentä vuotta aktiivista metsästystä, aloitin aikoinaan metsästyksen / kaliiperisella haulikolla, kokemusta on vuosien mittaan kertynyt omista ja kavereiden /, /, /, /, /, /, / kaliiperin aseista. Tarvittava haulin minimienergia on , J ja tarvittava haulimäärä cm ympyrässä on kpl. Kun hauli osuu esimerkiksi suolistoon, tunkeutuu se niin syvälle, että seurauksena on poikkeuksetta eläimen kuolema päivän tai parin sisällä. Seuraavaksi onkin selvitettävä, mille matkalle todellisuudessa voimme ampua ja tässä vaiheessa joudumme turvautumaan käytännön kokeisiin. Lähtökohtana voidaan pitää taulukkoa, josta valitaan kulloisellekin riistaeläimelle sopiva haulikoko. Kauemmas ammuttaessa jokaisen yksittäisen haulin energia on kuitenkin niin suuri, että yhdenkin haulin osumasta seuraa aina vakava haavoittaminen. Koska muokkautunut hauli on ballistisesti yksi huonoimpia projektiileja, tasoittuvat lähtönopeuden erot melko nopeasti aivan fysiikan lakien mukaisesti ilmanvastuksen takia siten, että metrissä erot ovat häviävän pieniä. En pidä mitenkään oikeutettuna että pienillä hauleilla ammutaan kauemmas sillä periaatteella että ne aiheuttavat pienemmällä todennäköisyydellä haavakon jos lintu ei tule alas asti (kuulostaakin jotenkin kummalta). Haulikoosta on varmaan niin monenlaisia mielipiteitä kuin metsästäjiäkin, sitten on näitä jotka lukevat erilaisia suosituksia kuin raamattua. Näiden kokemuksien perusteella esittäisin eriävän mielipiteen tuohon Tasapainotettu haulilataus -juttuun. Ylisuurilla hauleilla ampuminen on verrattavissa arvontaan, on täysin onnen kauppaa, mihin ne muutamat harvat haulit osuvat, vaikka tähtäyspiste olisi aivan kohdallaan. Pienillä hauleilla haavoittamisriski on myös olematon, koska yksittäisillä hauleilla ei ole enää energiaa käytettävissä riittävään läpäisyyn. Haulikon patruunassa ja haulikossa on niin paljon muuttujia, että mitattu lähtönopeus ei kerro juuri mitään. Lyhyillä ampumamatkoilla on samantekevää mitä latausta käyttää, sillä silloin haulimäärä on tavallisesti aina riittävän suuri. Tässä vaiheessa tiedämme, että voimme ampua , mm haulilla aina metriin asti, jos hauliparven peitto on riittävä (= haulia cm ympyrässä). Tämä ei tarkoita sitä, etteikö pienilläkin hauleilla voisi haavoittaa, mutta haavoittamisriski on olematon verrattuna isoihin Taulukosta löytyy tärkein tieto. Lyijyhauleilla lähtönopeuden lisääminen (yli m/s) heikentää lähes aina kuviota lisäämällä epämuotoisten haulien määrää ja useissa tapauksissa suuremman lähtönopeuden omaavat haulit antavat esimerkiksi metrissä pie- nemmän osumanopeuden kuin paremmin kasassa pysyneen hitaan patruunan haulit. Kun halutaan löytää sopiva lataus esimerkiksi kyyhkylle, katsotaan taulukosta sopiva haulikoko (, , mm). Suomessa ei ole riistaeläimiä, jotka tarvitsisivat , mm suurempia hauleja, mutta silti yleisimmin käytetyt haulikoot löytyvät väliltä , mm. TAULUKOT JA NIIDEN KÄY TTÖ PIENET HAULIT Pieniä hauleja käytettäessä teho perustuu monen lähes samanaikaisesti osuvan haulin aiheuttamaan sokkiin ja eläin kuolee välittömästi, vaikka yksikään hauli ei tunkeutuisi nahkaa syvemmälle. Tätä ei useinkaan tajuta ja sitten ihmetellään miten hitaammin lähtevä patruuna upottaa nopeaa paremmin kohteessa. Mille kaliiperille tai lataukselle nämä vanhat englantilaiset suositukset ovat. Tarvittava minimihaulimäärä kattaa kaikki riistatilanteet, siinä on huomioitu myös juokseva tai lentävä saaliseläin. ISON HAULIN KOULUKUNTA Englantilaisten Balanced load -periaatteesta on tullut kirjoitettua muutamaan otteeseen vuosien varrella. Tässä menetelmän erinomaisuus juuri tulee esille, ei tarvita tietoa kaliiperista tai lähtönopeudesta
Tässä tullaan juuri siihen, että ylisuurilla hauleilla haavoitetaan eniten ja usein vain siksi, ettei ole viitsitty koeampua käytettyä patruunaa. 12/70 KALIIPERISTA: Omien kokemuksien mukaan se sokeasti katsottu haulikoko ei ole se tärkein tekijä yhtälössä vaan ennemminkin ampumamatka ja haulimäärä (riittävä kuvio) yhdistettynä riittävään upotukseen. Näillä kuitenkin saa yhdistettyä suuremman haulikoon paremman upotuksen ja riittävän suuren haulimäärän tiheän kuvion paremman tehon saamiseksi. Jotkut ampuvat aina, oli matka tai metriä. Jos haulikoko on paljon suurempi kuin eläimen kuolemaan tarvitaan, on siinä myös paljon ylimääräistä energiaa ja siten haavoittaminen tapahtuu varmasti. BL-periaatteella haulin energia on minimissään juuri maksimimatkoilla, jolloin ennakot/osumat eivät aina ole ihan kohdallaan. Noinkin pitkällä metsästyskokemuksella olet varmasti tavannut jahtimiehiä, joille matkan arviointi tuottaa ylipääsemättömiä ongelmia. Taulukoissa on esitetty metsästäjän tarvitsemat tiedot. Kuitenkin isommilla hauleilla tulee harvempi kuvio, niin , mm mm haulikoosta riippumatta ampumamatkaa ei saa ainakaan pidentää suuremmilla hauleilla, - metriä on se ehdoton maksimi. Sitten ne vanhempien metsämiesten kammoksumat magnumit: /-/ vs / tai /. Näillä -kaliipereilla käytän yleiskokona , mm gramman latauksella jolla on mahtava tappoteho verrattuna / latauksiin (joissa vastaavaan haulimäärään pääsee mm. Taulukosta näkee myös tarvittavan haulien lukumäärän cm ympyrässä, joten ainoa asia mitä tarvitsee tehdä, on todeta aseesi ja patruunasi käynti ampumalla kuvio. Nykyään olen siirtynyt lähes pelkästään / ja / kaliiperien käyttäjäksi, osittain lyijyn korvaavien haulien takia. Kiellot johtuvat siitä, että yleisesti suurin osa metsästä46 RIISTA Kokemuksieni perusteella / aseessa tulee paljon enemmän haavakoita näillä pienillä ,- mm hauleilla, joille ehdoton maksimi matka riittämättömän upotuksen takia on m. Rajoituksilla kuitenkin ohjataan oikeaan suuntaan, ei huonompaan. Jokainen voi itse kuvitella haluaako nahkaansa silloin neljämillisen vai kaksimillisen haulin. Haavoittamistapauksissa (matkasta riippumatta) on kyse siitä, että osuma tai lataus ei ole ollut kohdallaan ja hauleja on osunut eläimeen ehkä vain yksi tai kaksi. On toki ymmärrettävää, että joku suurien haulien käyttäjä protestoi näitä rajoituksia kohtaan, varsinkin jos ne itsellä ovat toimineet hyvin. Balanced Load -periaate ja pienet haulit toimivat käytännössä. Katsotaan kullekin riistaeläimelle sopiva haulikoko ja mille matkalle sen energia riittää. Voisi sanoa että kokemuksieni perusteella tappavin yleiskoon hauli on: · , mm alkusyksystä jolla tulee g latauksella kaikille linnuille kyyhkystä-sorsaanteereen riittävän tiheä kuvio. Pisin järkevä ampumamatka selviää vain koeampumalla ja se on se matka, missä käytetyn haulikoon energia on minimissä ja hauleja löytyy ympyrästä vaadittu minimimäärä. Sitten on vielä tämä kaiken tietävä koulukunta joka ajaa kieltoa yli mm hauleille. Itse en käsitä, miksi suurien haulien puolustajat ovat aina niin kärkkäitä pitämään kiinni kannastaan, vaikka eivät ole koskaan edes kokeilleet pieniä hauleja tai kokemukset rajoittuvat yhteen tai kahteen laukaukseen/lataukseen/aseeseen. Osuit juuri asian ytimeen eli balanced loadperiaatteeseen. Tätä toimintaa olen ollut todistamassa useammin kuin yhden kerran! jistä ei osaa käyttää oikeaa haulikokoa eikä koskaan koeammu patruunoitaan. Koska suurien haulien kuvio on harva, pitää jokaisella osuvalla haulilla olla tavallista enemmän energiaa, että se tunkeutuisi elintärkeisiin elimiin ja aiheuttaisi välittömän kuoleman. Myös Suomessa. gia ja siksi se tekee pahempaa tuhoa. · ,- mm haulta käytän ainoastaan variskyyhky- ja pyyjahdissa. Ruotsissa kielto on voimassa, samoin se, ettei metsäkaurista saa ampua , mm suuremmilla hauleilla. Huonossa osumassa haulit eivät todellakaan silloin enää läpäise höyhenpeitettä tai nahkaa. · ,-, mm hauli on tuntunut toimivan parhaiten loppusyksyn sorsille · .- mm on ollut hanhi-, kettu- ja metsopanoksena parhaiten toimiva. Kuten artikkelistakin olisi pitänyt selvitä, BL-periaatteella tapetaan suurella määrällä pieniä hauleja, ei suurella läpäisyllä. Nykyään / patruunat ovat mukana ainoastaan jahdeissa joissa harvoin on yli metrin ampumamatkoja
Myös 2,2 mm haulilla energiataso oli liian korkea. Yksikään näistä eläimistä ei tarvinnut paikkausta, kuolema seurasi välittömästi. Tässä on nyt lähinnä tarkoitettu lyijyhauleja tai lyijyä vastaavia korvaavia ja parempia /-patruunoita joiden lähtönopeus m/s. Eri asia tietysti on, jos käyttää vain hauliparven reunaosia(?). Kuten artikkelissakin kirjoitin, en koskaan käytä , mm suurempia hauleja. Silloin kun osumia saadaan riittävästi, läpäisyn merkitys vähenee eikä siitä tarvitse välittää lainkaan silloin, kun toimitaan em. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ammut haulikolla rusakkoa, - ja nimenomaan rusakkoa , mm hauleilla metrin matkalta, niin saalis jää sinulta saamatta, johtuen rusakon turkin rakenteesta. Kyllä ainakin meillä päin niin talvikarvainen rusakko kuin kettukin kuolee vielä metristä puhtaasti balanced load -periaatteella ja , mm haulilla. Yleensä pyrin ampumaan pienempää riistaa (pyy, kyyhky ym) , , mm haulilla ja sitä isommille riittää mm. Tämä varmasti tappaa tehokkaammin ja sitähän metsästyksessä pitäisi tavoitella. Mihin käytännön kokemuksesi perustuvat, kaikki edellä lueteltu on pelkkää teoriaa. Voin vakuuttaa, Yksittäisen haulin energia J Haulikoko mm 3,5 3,3 3 2,8 2,4 2,2 30 m 8,4 6,4 4,5 3,3 1,9 1,4 1 35 m 7,7 5,8 4 2,8 1,5 1,1 0,9 40 m 6,4 5,1 3,5 2,2 1,3 0,9 0,6 45 m 5,5 4,2 2,9 1,8 0,9 0,6 0,4 50 m 5,1 3,5 2,5 1,5 0,7 0,4 0,2 55 m 4,4 3 1,8 1,3 0,6 0,3 0,1 Eikä näillä karmeilla magnumeilla tule saaliista tohjoa, toisin kuin joidenkin vanhojen miesten pelkona on. - metriä on ehdoton maksimi, erona on / kaliiperiin vain se, että alas ammuttu lintu on useimmiten kuollut jo tippuessaan. Eikö ne Englannissa ammu lähinnä fasaania ja nummiriekkoa ajometsästyksessä niin on hieman paremmat perustelut pienille haulille. Ammuin ketunkin, mutta magnumpatruunalla, haulikoko oli peräti , mm ja lataus g. - Linnustaja että vaikka taulukoissa esiintyvät arvot ovat keskimääräisiä ja osittain yleistyksiä, voidaan niitä soveltaa menestyksekkäästi myös käytäntöön, mutta menestyksen avain on se, että käytännön kokein myös todetaan oman aseen ja siinä käytetyn patruunan suorituskyky. Ei noita pikkusia ,-,mm hauleja juuri tarvitse suomalaisessa metsästyksessä. Eniten käytän kuitenkin haulikokoa numero , latauksesta riippuen , , mm kaikelle riistalle kettua myöten. seuraavaa: "Suomessa ei ole riistaeläimiä, jotka tarvitsisivat , mm suurempia hauleja" jne. Tärkeämpää kuin läpäisy, on riittävä haulimäärä ja se saavutetaan vain oikealla haulikoolla. Esimerkiksi. Haulimäärä , mm :ssä on sama mitä / kaliiperisessa , mm mm hauleilla. , mm hauleilla saa jo hanhen läpäisevän patruunan kun , mm ei siihen riitä. Vasta talvella tai metsäkauriille käytän , mm haulia. Kyllä saaliista tulee tohjoa melko helposti tavallisellakin aseella ja paljon pienemmillä hauleilla ja varsinkin silloin, jos haulit lävistävät koko eläimen vieden mukanaan höyheniä tai karvoja. Uskallan näin tavallisena sunnuntai-metsästäjänä väittää, että karkeampaa haulia kaatoon tarvitaan. Oheisessa taulukossa on oikeat lukemat. RIISTA 47. Silti ampumamatkat pidän lyhyinä. Metsästelin alkuun jäniksiä vähintään , mm hauleilla, useimmiten , ja mm. Tuossapa vertailutaulukko haulikoosta ja haulimäärästä: / g mm , mm , mm , mm mm haulimäärä kpl kpl kpl kpl kpl /+/ g , mm mm , mm , mm , mm le kuin / aseellakin ja ei ole vielä yksikään lintu valittanut että on liian tehokkaasti tapettu. Ainakaan kun ei käytä liian pientä haulikokoa, voi ampua yhtä lähel- 2 Viime numeron balanced load -artikkelissa ollut yksittäisen haulin energiataulukko oli osin virheellinen. Se, miksei hanhi putoa johtuu juuri siitä, että käytetään liian suurta haulikokoa ja ammutaan samalla liian kaukaa. Hyvä lehti, kiitos! - Jukka Tapio Kiitos vain. Tuntuu kuolevan hyvin läpäisevään hauliin vaikka joskus osuisi muutama hauli vähemmän. lehteä / ja täytyy sanoa että oli ensimmäinen lehti erälehdistä jonka luin kannesta kanteen. - simo Kyllä Englannissa ammutaan myös hanhia ja kettuja haulikolla. Suurimmat virheet olivat 3,3 mm:n haulin liian pieni ja 3,5 mm haulin liian suuri energia. - Esa Höysniemi Eli kun puhutaan haulimäärästä riittävään kuvioon, saa :llä riittävän kuvion huomattavasti suuremmalla haulikoolla, lisääntyvän haulin tehon myötä vaikka koko linnun/eläimen läpäisy ja huomattavasti paremmin tappava osuma. haulikoolla). Latauksen sopivuus on vain kokeiltava, ei haulikoko ole ongelma, vaan riittävä haulimäärä. Teräshaulit ja /-patruunat on jätetty tällä kertaa pois jutun lyhentämiseksi. Luin ensimmäisen kerran ko. Huomattavasti parempiin tuloksiin pääsin heti kun omaksuin BL-teorian ja kokeilin sen oppeja käytäntöön. Jos ampuisit osumakuvioita, olisit huomannut, että pelkkä haulimäärä ja suuri kaliiperi ei tee autuaaksi. Balanced load on järkevin, helpoin ja parhaiten käytäntöön sopiva teoria, joka tosin pätee vain mikäli metsästäjä tekee kotitehtävänsä eli koeampuu käytettävän ase/patruuna/supistus-yhdistelmänsä. periaatteen mukaan. Yhtenä syksynä metsästin kaliiperin haulikolla ja ammuin parikymmentä varista, kymmenkunta kyyhkyä ja rusakon , mm hauleilla ja g kiekkolatauksella. Lause perustuu käytännön kokemukseen, jonka taustalla on juuri BL-teoria. Tai sitten setterille tai spanielille kaniinia ja muuta ylösajettua riistaa lähietäisyyksille. On sitten metsästäjän vastuulla ettei ammu liian kauas ja tee haavakoita. Teoreettinen haulimäärä patruunassa on jotain muuta kuin haulimäärä kohteessa. Jos haulikokoa pienennetään ja pysytellään metrissä, putoaa hanhi kuin hanhi , mm haulilla! Esa Höysniemi, kirjoitit haulien koosta mm. Missä niitä panssarihanhia oikein lentää, kun kanadanhanhillekin riittää kolmemilliset!
Pääkkösen EU-standardin mukaisen mittauksen tulokset kertovat, että Noise Stopper kykenee edullisesta hinnastaan huolimatta huipputulokseen. Alumiinin kestävyys verrattuna teräsrakenteeseen saattaa herättää vieläkin epäilyksiä, mutta nykyinen korkealaatuinen alumiini vastaa ominaisuuksiltaan tavallisia teräslaatuja ja vanhojen alumiinikattiloiden materiaalin voi tässä mielessä kokonaan unohtaa. NOISE STOPPER, KEVY T UU TUUS Suomen Jahtivaruste on kehitellyt korkealaatuisen Silentum-vaimentimen rinnalle myös edullisemman Noise Stopper-nimisen äänenvaimentimen. Keskellä on pikkuruinen, mutta toimiva piekkarin vaimennin. 48. Hintaan vaikuttavat kustannussäästöt on saatu aikaiseksi rakennetta ja työvaiheita yksinkertaistamalla sekä rajaamalla kaliiperivalikoimaa. Kiinnityskierteet ovat milliset ja halkaisijat - mm:iin. Tässä lajissa ei kuitenkaan käydä missikisoja ja panta on oikeastaan vaimentimen perusosa kierteineen, joka voidaan vaihtaa esimerkiksi kaliperin mukaan ja siihen kiinnitetään etu- ja takaputki sisuskaluineen. Tällainen huippuvaimennin on kuitenkin rakenteeltaan ja valmistusteknisesti sen verran vaativa, että hinta nousee kiväriin asennettuna jopa euroon. halpisvaimentimia, joiden kykyä pudottaa äänenpainetasoa ei ole syystä tai toisesta mittautettu minkään ulkopuolisen asiantuntijan toimesta. Näin nekin ovat vaihdettavissa esimerkiksi pahan kaatumisen jälkeen. Mustaksi eloksoidut Noise Stopperit jatkavat aseen pituutta 160 mm. Markkinoille onkin ilmaantunut muutamia ns. Kun metsästyslain muutoksessa vuonna hyväksyttiin äänenvaimennin metsästysaseen lisävarusteeksi suojaamaan ampujan ja myös metsästyskoiran kuuloa, on vaimentimia alkanut ilmestyä erityisesti hirvieläinjahtia harrastavien metsästäjien aseisiin. Pari vuotta sitten alan markkinoille tuli uusi alumiinirakenteinen Silentum-niminen vaimennin, jonka suunnittelusta ja valmistuksesta vastaa perniöläinen Suomen Jahtivaruste Ky. Win- kaliiperissa yli dB, parhaat jopa yli dB, jolloin ampujan kuulovaurioriski on oleellisesti pienempi. On myös huomioitava, että äänenvaimennin vähentää oleellisesti aseen rekyyliä ja poistaa hämärässä sokaisevan suuliekin lähes kokonaan. Vaimentimen alumiinirakenne ei ruostu, joten huolto tarkoittaa lähinnä sisäpuolisen palojätteen poistoa paineilmalla silloin tällöin. Noise Stopperia voisi valmistajan mukaan nimittää pyörrekammiovaimentimeksi, sillä sisällä olevien haittalevyjen rakenne aiheuttaa paineiskuun määrättyä pyörteilyä ja näin lisää paineaallon vasteaikaa. Uutuus-vaimentimen paino on vain grammaa tai alle kaliiperista riippuen ja ulkoiset mitat ovat mm x mm. Silentum osoittautui vaimennusteholtaan parhaaksi äänenvaimentimeksi mittaustapahtumassa, jossa mitattiin yleisimpien premium-luokan RIISTA vaimentimien äänenpainetasoja (LC-peak dB). Noise Stopperin ulkonäössä katse kiinnittyy keskellä olevaan kuusireikäiseen pantaan, joka katkaisee vaimentimen esteettisessä mielessä. Silentum pystyi pudottamaan . Win. Saatavana ovat kaliiperit , mm, .-sarja, , mm, ., ja , mm:n koot. Kuulovaurion raja-arvona pidetään nykyään dB ja parhaat vaimentimet saavat äänenpaineen putoamaan jopa alle dB:n tasolle yleisimmässä hirviasekaliiperissa . Vaimennin täyttää EU-standardin vaatimuk- set rakenteen ja laadun osalta. UUSI ÄÄNENVAIMENNIN Hinnasta on tingitty, mutta ei tehosta. TEKSTI JA KUVAT: ADAM MYKKÄNEN K ivääriaseisiin tarkoitettujen äänenvaimentimien kehitys on ollut melko vauhdikasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Käyttäjän kannalta on tietysti ratkaisevaa, mikä on tämän ratkaisun aikaansaama teho. W-kaliperissa melua ampujan korvan tasolla dB ja cm piipun sivulta dB, kun vaimentamattomat lukemat olivat dB ja dB. Näillä lukemilla pärjäisi kyllä kalliimpienkin vaimentimien kisassa, kun huomioidaan Noise Stopperin keveys ja huollon helppous. Mittaukset suoritti tohtori Rauno Pääkkönen Aluetyöterveyslaitokselta. Äänenvaimentajien kehityksessä Suomi on oikeastaan eräs maailman kärkimaita ja meillä on useita valmistajia, joiden parhaat vaimentimet pystyvät pudottamaan äänenpainetasoa esimerkiksi . Kaliperissa .W vaimennusteho on ampujan korvan tasolla dB ja piipun sivulla dB. Asiakas ostaa tässä tapauksessa vanhaa sanontaa käyttäen sian säkissä, koska korvakuulolta on lähes mahdotonta erottaa muutaman desibelin eroja, kun äänenpaineet kimahtelevat kuulovauriotason seutuvilla
Tähtäimenä ollut kiikari oli aikanaan tullut testiin ja osoittautui siinä "itämaan tietäjien laitteksi". Lapuan Scoremax toimii tässä aseessa ja näilla varusteilla kiitettävästi. Epäilin luodin ottavan vaimentimen haittalevyihin kiinni, mutta ammuttaessa ilman vaimenninta lopputulos oli sama. Tämän kokemuksen perusteella Noise Stopperissa ei tarvitse kiinnittää tähän asiaan mitään huomiota. Jutun vaimentimet asensi: Harri Alakruuvi, Merikarvia, 040 5802070. Lopputuloksena voisi todeta, että ohjehinnaltaan vain euron hintainen Noise Stopper on hyvä ratkaisu vaimentimen hankintaan, sillä siinä saa lähes puoleen hintaan lähes huippuvaimentimen ominaisuudet, helpon huollon ja tarvittaessa helposti vaihdettavat osat. VAIMENNIN PIENOISKIVÄÄRIIN Noise Stopperin keskeltä pistää silmään panta, jossa on reikärivi. Ensi syksynä lähden pillittämään pyitä tällä aseella ja varustuksella ja aiheutan mahdollisimman vähän ympäristömelua. Koeammunnassa oli alussa ns. Noise Stopper on alumiinirakenteisena melko äänetön oksien raapiessa asetta. Kokeilussa oli kaksi .-sarjan asetta varustettuna tällä uutuutuusvaimentimella. kuula hukassa, kun osumat levittäytyivät kuin haulikolla ammuttuna. TOIMII MYÖS KÄY TÄNNÖSSÄ Koeammunnoissa todettiin, että Noise Stopperin keveys ei pahemmin häiritse aseen tasapainoa ja äänenpainetaso ja rekyylin kesytys toimivat äänenpainemittausten kanssa samassa linjassa, eli hintaluokassaan kiitettävästi. Metsästyskäytössä Noise Stopperit ehtivät valkohäntäpeuran kytisjahtiin. Peuraa ammuttaessa suuliekin ja laukausäänen puuttuminen aiheutti peuratokassa muutaman hypyn ja ihmettelyä, kunnes osuman saanut valkohäntä alkoi heittää kuperkeikkaa. Vaimenninta saa myös .-kaliperissa. Toinen ase teki ilman vaimenninta noin mm:n kasaa/ m, joten sen käyntiin vaimennin ei vaikuttanut mitenkään. Kyse ei ole ylimääräisen paineen poistosta, vaan loppuun mietitystä valmistustekniikasta. Noise Stopperin ohella kokeilimme myös alumiinirakenteista pienoiskiväärin vaimenninta, jonka mitat ovat mm x mm ja painoa on vain g. Tukkumyynti: Suomen Jahtivaruste. Tämä ohjehinnaltaan euron pikkuvaimennin pystyy pudottamaan äänenpainetasoa ampujan korvan kohdalta dB ja piipun sivulta dB. Että johonkin tuonne päin. Onhan se nykyään luokiteltu saasteeksi. Noise Stopper- myyjät: Asetalo Oy, Virrat, 03-4755371, Seppo Kastepohja Ky, Hämeenlinna, 03-6523421, Kemiön Metsästyspuoti Oy, Kemiö, 02-423804, Lohjan Ase ja Kone Ky, Nummela, 019-335135, Aseliike Rantanen Ky, Humppila, 03-4377183, Suomen Jahtivaruste, Perniö, 0400-842196, Turunmaan Ase ja Kone Oy, Raisio, 02-2390930. Teräsvaimentimien päälle olen joutunut asennuttamaan nukkauksen tai kutistesukkaa, sillä pienikin kosketus saa aikaiseksi helähtävän äänen, johonka riistaeläimet taatusti reagoivat. Kun Silentum tuli aikanaan testiin, tarkkailin huolella alumiinisen kierteen mahdollista kulumista. Piekkarissa se piti kuitenkin ristikkonsa kohdallaan yli vuotta. Siinä vaiheessa muut löysivät vauhdin, mutta suunta oli pahasti hakusessa, kun luodin lentoääni hävitti laukausäänen tulosuunnan ja otuksia sinkoili kaikkiin ilmansuuntiin. Vanhempi sotakirves petrasi Noise Stopperin avittamana pienentäen noin prosenttia hajontaa ( mm/ lk). Varaston hyllyltä löytyi piekkariin vanha Redfield ja jopa alkoi pukata kasaa, mutta ääntä vain pienen naksauksen verran. Nyt vaimenninta on ruuvattu kiinni ja auki satoja kertoja ( huomioitava aseen piipun puhdistus), mutta kulumisesta ei ole näkynyt pienintäkään merkkiä. Puhdistus ja huolto ovat alumiinirakenteesta johtuen yksinkertaisia toimia. Tämän kokeiltavan vaimentimen aiheuttama pieni rekyylin vastaisku oli kuitenkin liikaa ja kyseinen tähtäin sai lopulliset lähtöpassit
OSA 1 50 RIISTA
Suuntaamme katseemme Afrikkaan, missä pataan päätyvät salakaadot ovat arkipäivää. MAMA AFRICA Norsuja metsästettiin aikoinaan kiivaasti sen arvokkaiden syöksyhampaiden takia. Salametsästystä valvotaan asiaan vihkiytyneiden vartijoiden voimin ja ennaltaehkäistään erilaisilla koulutus- ja tiedotustilaisuuksilla. Usko siirtää vaikka vuoria, joten kai se voi pienen lihanpalankin miehisyydentunnon tueksi kohottaa. Alueittain esiintyvistä rikkauksia ja upeista luonnonvaroista huolimatta löytyy samoista RIISTA 51. Yksi ja mielipiteet muodostuvat pitkälti siitä mistä näkökulmasta sala selkeä yhdistävä tekijäkin löytyy: Salametsästys on laitonta. TEKSTI JA KUVAT: HENRI VIITANEN V aikka uutisissa huhutaan laman puskevan vauhdilla rakkaaseen kotimaahamme, ovat meillä pullat suhteellisen hyvin uunissa. Ja asenteistahan kaikki alkaa. Ongelmien kohdistaminen itse tapahtumapaikalle on helpoin tie sulkea asialta silmänsä. Nämä organisaatiot järjestävät laittomasti metsästettyjen eläinten tai niiden rahanarvoisten osien salakuljetuksen ulos maasta sekä markkinoinnin sinne, missä niistä kääritään suurimmat setelit. Laillisesti tapahtuva metsästys ei pystynyt tyydyttämään kysyntää, ja norsut joutuivat myös salametsästyksen kohteeksi. Afrikan manner on tunnettu köyhyydestään, joten on ymmärrettävää, että nälkään liittyvät ongelmat ja sen poistamiseksi tehdyt rikkeet ovat siellä huomattavasti yleisempiä kuin muualla. Usein miehet partioivat yhden tai enintään muutaman maasturin voimin, ja joillakin alueilla työ suoritetaan jalkaisin. Oli kyse sitten sarvikuonon sarvesta, norsunluusta tai tiikerin kallisarvoisista osista, niin Salametsästys on ongelma, jota vastaan taistellaan monin keinoin, mutta toisaalta sitä ei koskaan saada kitkettyä pois. Vartiointi nostaa kynnystä useimmiten ne päätyvät Aasian markkinoille. Yhteistyö aloitetaan jo koululuokista, mikä ilmeisimmin onkin ainoa edes jossain määrin tehokas keino, jolla asenteita pystytään muokkaamaan. Yleensä kovan tuomion uhan ja vaarallisen tehtävän ottaa vastaan mies, jolle palkkioksi luvattu naurettava summa rahaa auttaa hänet perheineen elämässä muutaman päivän eteenpäin. Tämä artikkeli keskittyy enemmän salametsästysmuotoon, joka on yleinen lähes jokaisessa maailman kolkassa. Ongelma kätkee sisää metsästystä lähestytään. Viime vuosien salakaatotapaukset kotimaassamme ovat yleensä liittyneet jännityksen hakuun, taloudellisen hyödyn tavoitteluun tai suurella todennäköisyydellä kahden edellä mainitun asian yhdistelmään. Usein vartijoiden toimialueet ovat niin laajat, että tehokas valvonta olisi vaikeaa, vaikka käytössä olisi koko nykytekniikan laaja kirjo helikoptereista lähtien. nkarvat nurin potkitulla Salametsästys tuo sanana silmiin mielikuvia, joissa vilahtelevat hirve syöksyhampaita kuormamättäällä, safarihattuisista norsunluunmetsästäjistä, jotka lastaavat jotka raivaavat tietään auton lavalle, tai viidakkoveitsillä varustautuneista retkikunnista, nsä maailman, jonka tarkastelu tiheiköiden läpi kohti gorillojen asuinalueita. Pari edellistä lausetta erottaakin kaksi salametsästyksen tyyppiä toisistaan: milloin nälkä ajaa miehen laittomuuksiin ja milloin ahneus saa valitsemaan lain mustemman puolen. Vakavimman uhan muodostaa salametsästys, joka on suoraan kytköksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Uskomuksien mukaan sarvijauheesta heikompikin "Casanova" saa dopingia petikammarin puolelle ja samaa linjaa jatkavat myös muut epämääräiset uskomukset. Jos kysyntä laskisi, vähenisivät myös ongelmat. Taloudelliseen hyötyyn ja rikollisuuteen liittyvän salametsästyksen käsitteleminen on laaja kokonaisuus ja sen monimuotoisuus ja alueelliset vaihtelut tekevät sen käsittelemisestä lehtiartikkelin muodossa suppean ja pintaa raapaisevan. Harva meistä näkee nälkää ja taistelee viimeisestä hengenrippeestään tarttumalla kivääriin ja suuntaamalla perämetsiin hirvipaisti silmissä kiiluen. Moni uskoo näkyvämpiä tuloksia saavutettavan valistustyöllä, jolla ihmiset saadaan ymmärtämään mihin salametsästys voi johtaa, ja miten vakavasta ongelmasta on kyse. Valvonta ja muu ennaltaehkäisevä työ on turhaa, jos salametsästyksen syihin ei kiinnitetä huomiota. Väitteisiin uskoo ken tahtoo. Vartioinnin tehokkuus on kuitenkin rajallista. Meillä Suomessa tuskin tarvitsee pelätä, että salametsästys ajaisi jonkun kotoisista lajeistamme sukupuuttoon, toimi motiivina sitten ruoka tai raha. Työ on kuitenkin tärkeää ja huomattavasti tyhjää parempi. Tavallista kuluttajaa koskee kuitenkin enemmän arvotavaroihin päätyvä materia, jonka ostamista voi jokainen osaltaan boikotoida. Eläinten osista valmistetaan arvoesineitä ja rohdoksia, joihin uskotaan liittyvän maagisia voimia. Todellisuudessa "likaisen työn" suorittava osapuoli on uhri siinä missä tapettu eläinkin. Metsästys maassamme on hyvin organisoitua, ja voimme hymyssä suin nauttia luonnostamme niin metsästyksen kuin riistanhoidonkin parissa. Monella suunnalla maapalloa asiat eivät ole yhtä ruusuisesti. VALVONTA JA KYSYNTÄ siirtyä lain toiselle puolelle, ja herättää keskustelua ja ajatuksia luonnon hyvinvoinnista sekä ongelmista, joita salametsästys tuo mukanaan
Pyynnöt voidaan jättää maastoon ja onnenkantamoisena tulostakin saadaan. Populaation lisääntyminen puskee ihmisasutuksen aina laajemmille alueille ja riistan on väistyttävä sen tieltä. Alueen valvoja lopetti eläimen kärsimykset. paikoista roimat tuloerot ja ripakopallinen köyhyyttä. On sanomattakin selvää, että välineitä valitaan ja vaihtoehtoja punnitaan sen mukaan, minkä kokoisen ja kuinka aggressiivisen eläimen perään ollaan lähdössä, vaikka harvoin itse pyydystettävää lajia etukäteen tarkemmin suunnitellaan. Jahti on karua katseltavaa, mutta osa todellisuutta ja arkea siellä kaukana jossain. Valitettavan usein käy niin, 52 RIISTA että helpon aterian toivossa viritetyt silmukat jäävät luontoon. Paikallisväestön luonnontuntemus ja metsästystaidot ovat sitä luokkaa, että olemattomillakin välineillä saalista tulee saaduksi. Näissä tapauksissa salametsästys on suhteellinen käsite, mutta sitähän se tavallaan on. Kestävän käytön periaatteista on turha puhua. Eläinten kulkureiteille viritetyt raudat muistuttavat kokoluokaltaan meikäläisiä karhunrautoja. Noissa olosuhteissa elävillä ihmisillä on ymmärrettävästi hyvin toisenlainen näkökanta asiaan. Puukeppi, kivi, keihäs, alkeellinen jousi ja nuoli tai vaikka pätkä rautalankaa. Pyyntimenetelmät ovat julmia ja saaliksi joutuvat eläimet kokevat tuskaisen kuoleman. Elämää eletään päivä kerrallaan, ja jokainen lepohetki täydellä mahalla on työn tulos ja voitto. Vaarallisten eläinten ollessa kyseessä vaihtuvat joskus osatkin, ja saaliin sijasta myös saalistajia kannetaan hengettöminä takaisin kylään. Pyyntivälineeksi kelpaa lähes mikä vaan. Pienempien eläinten mutta myös vaikkapa puhvelien ollessa kyseessä heitetään keihäitä yllätettyyn laumaan, ja pahimmin haavoittuneiden perään lähdetään hoitamaan homma loppuun. Kun riista alkaa lähiympäristöstä kadota, suunnataan pyyntiretket aina vain kauemmaksi. Lankojen käyttö on yleistä, koska materiaali on helposti hankittavissa ja pyynti on fyysisesti helpompaa. Jotkut kituvat haavojensa kanssa pitkään, ja ansojen rippeitä kulkeutuu eläinten kauloissa ja raajoissa vuosikausia. On otettava huomioon pyytäjien määrä, eikä hommaa tehdä minuuttiaikataululla. Syötäväksi kelpaa mikä vain ja hiukan sitkeämpikin liha on tyhjää parempi. Hullulta kuulostaa, mutta kun keihäitä ja miehiä on riittävästi ja yksilö saadaan erilleen laumasta, on tuomio silloin luettu. Ikävää on se, että näiden pyyntimenetelmien seurauksena riistaa jää paljon haavakoksi ja eläimiä kuolee turhaan. Punalehmäantiloopin vasa yritti piileskellä harvassa heinikossa. Ilman minkäänlaista kontrollia eläimet hävitettäisiin surutta. Edellä mainituista syistä ongelmien oravanpyörä on valmis. Jalkaraudat ja keihäät ovat usein riistanvartijoiden "sotasaaliina" partioretkiltä palattaessa. Keihäin varustetut miesjoukot kaatavat riistaa aroista antiloopeista norsuun asti. Afrikassa aika on suhteellinen käsite ja väestönkasvu pitää huolen pyytäjien riittoisuudesta. Alueittain käytetään myös rautoja. Puuhun sidotut silmukat taltuttavat pienen antiloopin, mutta useimmiten ne aiheuttavat kiusallisen vaivan sarven jatkeena tai hankautumien seurauksena tulehduksen, joka lämpimässä ilmastossa koituu kohtalokkaaksi. Pyyntivälineitä toki kehitetään tiedon ja taidon karttuessa, mutta on hämmästyttävää, miten tehokkaaseen pyyntiin paikalliset pystyvätkään noilla alkeellisilla apuvälineillään. Antilooppi oli joutunut salametsästäjien uhriksi. Elämä on selviytymistä, eikä huolta huomisesta ehditä kantaa. Kompromisseja tehdään, ja tiedon lisäämisellä ja valistuksella on saatu hyviä asioita aikaan. SUOJELTU IDYLLI Usein ajatellaan, että luontodokumenteissa esiintyvät eläinlaumat ovat yleinen näky joka puolella Afrikkaa, mutta totuus on hie-. Ne yksilöt jotka eivät väisty, päätyvät takuuvarmasti keittoastiaan. Oli helposti havaittavissa että kaikki ei ollut kohdallaan. Karu totuus paljastui kun vasa nousi seisomaan
ekoturistit. Kiinnijääneet toimitetaan kuulemani mukaan poliisin kuulusteltaviksi ja lain tuomittaviksi, mutta asiaa sivusta seuranneena voin todeta, että jäisin mieluummin vaikka pienen maitoauton alle, kuin tämänkaltaisen partion kynsiin. Maanomistajat ovatkin muodostaneet salametsästystä valvovia ryhmiä, jotka partioivat vuoroittain ryhmään kuuluvien tiluksilla. Raha on ratkaisevassa asemassa näissäkin projekteissa, ja usein rahoitus koostuu turistien mukanaan tuomista varoista sekä lahjoituksista valtion ja eri järjestöjen kirstuihin. Salapyyntiä esiintyy näissä Afrikan rikkaimmissakin maissa, ja joskus eläimiä katoaa mystisesti. man toinen. Onnekkaimmilla alueilla lisätään juomapaikkoja porakaivojen turvin. Luonnonpuistoihin valuuttaa kantavat valokuvaajat ja muut ns. Omat lukunsa ovat Namibia ja Etelä-Afrikka, joissa maanomistajat hallitsevat riistaansa ja samalla huolehtivat siitä läpi vuoden niin lisäruokinnan, juomapaikkojen kuin vartioinninkin osalta. Maastoon jääneet ruhonosat ja Jalkaraudat ja keihäät ovat usein riistanvartijoiden "sotasaaliina" partioretkiltä palattaessa. hiekkaan painuneet jalanjäljet suuntaavat epäilyt ihmiseen. Vastarintaan on syytä varautua ja partiot ovat aseistettuja. Tällaisen näyn paljastuessa viettää tilanomistaja yleensä päivän, jota ei sydänvammaliittokaan suosittelisi kohonneen verenpaineen takia. Arvokkaiden eläinlajien siitoseläimet tarhataan usein suhteellisen pienillä alueilla, jotta niiden elinoloja on helpompi kontrolloida. Harvinaisten eläinlajien kasvattamiseen keskittyneet tilalliset menettävät taloudellisesti merkittäviä summia näiden salakaatojen seurauksena. Eläimet kasvavat villeinä suurilla alueilla ja ovat vaikeampia saalistuskohteita ja yhden yksilön menettäminen ei vielä aja ketään vararikkoon. Useat noista dokumenteista on kuvattu suojelualueilla ja kansallispuistoissa, alueilla joita sisällissodat eivät ole tuhonneet, ja joilla vartiointi on tehokkaimmin järjesteltyä. Samalla siitoseläimet tottuvat ihmiseen päivittäisten askareiden yhteydessä ja ovat salakaatajille helppoja saaliita. Ulkomaalaiset metsästäjät avustavat riistanhoitotyötä valtion asettamilla kaato- ja lupamaksuilla, jotka vaihtelevat eri maiden välillä. Kansallispuistoissa eläinten selviytymistä voidaan helpottaa myös keinotekoisilla juomapaikoilla ja lisäruokinnalla. Pienillä alueilla ja tilanomistajan valvovan silmän läheisyydessä touhuavilla varkailla on usein kiire ja kiinnijäämisen riskiä pienentääk- seen isommista eläimistä leikataan toisinaan vain takajalat. Jos ongelma toistuu liian usein, reagoivat maanomistajat tilanteeseen. Runsaslukuisten antilooppilajien ollessa kyseessä taloudelliset menetykset eivät kasva yhtä merkittäviksi. Joskus saattaa kiinniotettu siinä autolle siirryttäessä kopsahtaa parinkin puun kylkeen vahingossa tietenkin. Pimeässä Afrikan yössä on tapahtunut kaikenlaista. RIISTA 53
Streamlightin metsästäjälle sopivia käsivalaisimia esiteltiin Riistan numerossa 3/2008. Kokeiltavaksemme saamassamme Green-versiossa on sekä Xenon54 RIISTA. Enduro on pienikokoinen ns. Niinpä se on omaksunut nopeasti kehittyvän Led-tekniikan edut, jonka ansiosta myös otsalampuista on tulossa yhä houkuttelevampi vaihtoehto myös metsästyskäyttöön. YLEINEN JA ERIKOINEN S Tridentin ja Enduron käyttöfilosofia on erilainen. Sillä voi siten lähinnä valaista tietään ja suorittaa tavanomaisia etsimismanöövereita. yleisvalaisin, jossa valoa tuikuttaa yksi valkoinen Led. Nyt tutustumme Trident ja Enduro otsavalaisimiin, jotka ovat myös ominaisuuksiltaan tarkoitukseen sopivia. TEKSTI: TERO KUITUNEN KUVAT: ARSI IKÄHEIMONEN treamlight on tunnettu amerikkalainen valaisinvalmistaja, joka seuraa tarkoin aikaansa. Trident (Green model) on puolestaan metsästäjiä silmällä pitäen suunniteltu, vaikka sarjaan kuuluu myös erilaisilla Led-yhdistelmillä varustettuja malleja. Vaihtoehtoisina moodeina siinä on kaksi valon voimakkuutta
Tridentin lisävarusteena tulee myös kuminen hihna, jolla lampun saa kiinni kypärään. Ainoa pidempiaikaisessa käytössä hiukan ongelmalliseksi muodostuva kohta on itse valaisimen jalusta, joka vaahtomuovisesta pehmusteestaan huolimatta saattaa alkaa hiertämään hiestä kostunutta otsaa. Xenon tuottaa tavallista ns. Molemmissa virtakytkin on samalla valaisumuodon valitsin. Niinpä sen avulla on helpompi lähestyä esimerkiksi haavakkojahdin kohdetta. Lähialueulottuvuudesta kertoo jo se, että keilan saa suunnattua esimerkiksi takin rintataskuun. Yhteen asiaan ei Streamlightkaan ole voinut vaikuttaa, ja se on ulkonäkö. Juuri valaisimen keveyden vuoksi hihnoja ei tarvitse kiristää niin, että päälakeen tulee kuolio, vaan lamppu pysyy mukana ilman että Otsalamppujen suosio jahti-ihmisten keskuudessa voisi olla nykyistä suurempikin. Vihreää Lediä käytettäessä valmistaja lupaa käyttöajaksi tuntia. KÄY TTÖMUKAVUUS vanne puristaa päätä. Laite köytetään päähän elastisilla hihnoilla, joiden kireyden säätäminen on helppoa. Itse valaisinosa on saranoitu jalustaan, ja sen korkokulmaa voidaan säätää. Ja samalla kädet saavat keskittyä olennaisempiin tehtäviin. Enduro Polttimo: valkoinen High Flux LED Käyttöaika: 6 tai 24 tuntia Pituus: 40 mm Paino: 78 g Hinta: 21 euroa Maahantuoja: Asetalo Oy, (03) 475 5371 RIISTA 55. Metsästystä ajatellen portaallinen säätö on melkoisen äänekäs, joten kulman muutosta ei kannata tehdä H-hetkillä. KÄDET VAPAAKSI Kenties syynä on jonkinlainen vierastaminen ja oletus siitä, että otsalamput ovat painavia ja hankalia käyttää. Tästä voidaan päätellä mille muille käyttäjäryhmille sitä pyritään kauppaamaan. Valaisimet ovat kevyitä ja niiden ripustusjärjestelmä on toimiva. Valaisimissa on reilu kulmasäätö, joten suuntaaminen työalueelle onnistuu aina ilman että pään joutuu vääntämään luonnottomaan asentoon. Tridentissä niitä on kolme ja Endurossa kaksi. Tästä maksetaan toki hinta lyhyemmän käyttöajan muodossa. Paristotilat, kuten muukin elektroniikka on suojattu kosteudelta ja valaisimet kestävät rajallisesti veteen uppoamistakin. polttimo, että kolme Lediä. Nämä ajatukset voi nykyään unohtaa. Vihreä valo ei myöskään täysin poista metsästäjän luonnollista hämäränäkökykyä, joten jos valaisin sammutetaan, palautuu toimintakyky nopeasti. keltaista valoa, joka on tarkoitettu yleiskäyttöön tilanteissa, joissa virrankulutus ei ole kriittinen seikka ja joissa tarvitaan luonnollista valoa. Pimeässä riistaa etsittäessä käsillä on usein muutakin tekemistä kuin toimia valonheittäjän jalustana, joten miksi ei valaisinta ripusteta päähän, jossa se suuntautuu luontevasti katselusuuntaan. Otsalampulla varustautuneena saa kanssaihmisiltään yhä vinoja hymyjä. Faktat Valmistuttaja: Streamlight, Yhdysvallat Valmistusmaa: Kiina Trident Polttimot: vihreä LED, 2 kpl valkoinen LED, Xenon Suurin käyttöaika: 150 tuntia Pituus: 48 mm Paino: 130 g Hinta: 39 euroa Sekä Trident että pienempikokoinen Enduro ovat käyttömukavuudeltaan erinomaisia. Kun säädöt on kerran tehty, kestää pukeminen noin sekunnin. Se sijaitsee hyvällä paikalla lampun päällä. Virtapihimpänä moodina ovat kaksi valkoista Lediä, joilla maastoonkin saadaan hyvin riittävä valaisu. Säätö on rajallinen ja sitä käytettäessä on huomioitava se, että lopulta linssi irtoaa. Molemmissa käytetään AAA-sormiparistoja. Metsästäjää kiinnostavasti Tridentissa on kolmantena valona yksi vihreää Led. Molemmissa myös valokeilan kokoon on mahdollista vaikuttaa linssin ympärillä olevaa rengasta kääntämällä. Vihreä valo on jahtikäyttöön sopivaa, koska sen ei pitäisi aiheuttaa riistaeläimissä paniikkia ja esimerkiksi hirvieläinten ei pitäisi edes nähdä sitä lainkaan. Vaikka Trident on valaisimista suurempi ja monipuolisempi, tarjoaa Enduro hiukan enemmän valotehoa
Näistä viimeksi mainittu on uusin. Pahimmillaan tuloksena on nopeatempoista menevällä musiikilla taustoitettua metsästystä, jossa pudotuksia tulee kuin kiekkoradalla. Tällainen elokuva on taatusti yhdellä katsomiskerralla kulutettu. SUOMESTA SUOMALAISILLE Olen päässyt tutustumaan kotimaiseen tarjontaan ja yllätys on ollut pääosin positiivinen. Lisäksi tuotoksista on usein tehty kliinisiä siten, että jahdin tunnelmaan on vaikea päästä kiinni ja lisäksi jatkuvien nappisuoritusten tuijottaminen alkaa jossain kohtaa tympiä. Millaisiin tunnelmiin päättyi vajaan kolmen tunnin elokuvamaraton? TEKSTI: TERO KUITUNEN letko koskaan katsonut suomalaisin voimin tehtyjä metsästyselokuvia. Syynä tähän ovat erityisesti amerikkalaisten tekemät filmatisoinnit, joita on tullut katsottua aikanaan enemmänkin. Käsitykseni tästä dokumentaarisesta taidemuodosta oli myös varsin negatiivinen. Aiemmin olin toki nähnyt kotimaisten amatöörien nettiin laittamia otoksia, mutta muutoin käsitykseni suomalaisesta metsästyselokuvasta oli varsin hatara. Ne ovat kuitenkin aiheuttaneet minussa aina tunnetta, jota voisi kuvata ihmetyksen ja myötähäpeän yhdistelmäksi. Amerikassa onnen tunteet tuodaan ilmeisesti näkyvämmin esille. Eräs eturivin tekijöistä alalla on Jahtifilm, joka julkaisi vuonna elokuvat "Koirilla Fasaanijahtiin", "Ajokoiran arkea", Taas tulee kyyhkyjä" sekä "Jahtimme soilta saloille". En ollut minäkään ennen kuin päädyin katselemaan niitä työhöni liittyen. Päinvastoin.. Lisäksi tätä hekumaa korostetaan usein huutamisella, joka ei vain kuulu suomalaiseen metsästystapahtumaan. Tokikaan kaikki sikäläiset elokuvat eivät ole tällaisia ja seassa on tyylikkäitäkin esityksiä. JAHTIFILMIN METSÄSTYSELOKUVAT TUNNELMOINTIA JA SIVISTYSTÄ Riista katsoi neljä Jahtifilmin metsästyselokuvaa. Niissä suomalaista kuitenkin vaivaa usein se, että metsästyksen kohde tai jahtitapa on vähemmän tuttu ja niinpä tietynlainen myötäeläminen on vaikeampaa. Luonnollisesti pari ensimmäistä niistä meni jo aivan uutuuden viehätyksen voimin, mutteivät loputkaan tuottaneet ongelmia. Elokuvat katsottiin ensimmäisellä kerralla tarkoituksella peräjälkeen jotta selviäisi, pystyisivätkö elokuvat pitämään otteessaan suurempanakin annoksena tarjoiltuna. Tunteeseen on selvä ja helposti kuvattava syy, Jenkeillä kun on niissä tarve hehkuttaa jokaista kaatoa tai tiputusta, kuin kyseessä olisi se 56 RIISTA O ihmiskunnan ensimmäisen metsästäjän saama ensimmäinen saalis
Itse en osannut pitää sitä "kuolemalle nauramisena", koska kyseisen jahtiporukan tapoi- hin näytti kuuluvan jutunheitto ja usein nauru kohdistuikin jonkun huonolle laukaukselle tai muulle töpeksimiselle. Uskoisinkin että tällaiset varsin realistiset esitykset, ovat paitsi viihdyttäviä, mutta myös opetuksellisia ja siksi niitä voi erityisesti suositella metsästysuransa alkutaipaleillaan oleville. VERTA JA PERKELEITÄ Jahtifilm-elokuvat Koirilla Fasaanijahtiin Ajokoiran arkea Taas tulee kyyhkyjä Jahtimme soilta saloille Hinta: 17,90 euroa / kpl Tuotanto: Jahtifilm, (044) 929 1344 tai www.jahtifilm.fi Kuten asiaan kuuluu, minuuttisessa pätkässä metsästystilanteita on lopulta paljon. Niissä pääsee näkemään jotain uutta ja saa parhaimmillaan kimmokkeen, että siinäpäs vasta hieno laji, sitäpäs pitää kokeilla. "Jahtimme soilta saloille" oli tässä suhteessa paras, koska siinä on tilanne, jossa.... Sen jälkeen jahdilla on pääosa. Tämä tietysti koskee vain metsästäjiä, harrastuksen viehätystä kokemattomille he jäävät pinnallisiksi hahmoiksi. Metsästysmuodot, jotka ovat katsojalle hieman vieraampia osoittautuivat toisella tapaa kiinnostaviksi. Videoissa, jossa tapahtuu paljon, on kertoja usein pitkiäkin aikoja hiljaa, kun taas ne muodot, joissa kuvallinen kerronta sallii ja välillä kaipaakin selvennystä, on kertoja useammin äänessä. Maasto-olosuhteissa kuvattuina elokuvien kuvanlaatu ei aina ole paras mahdollinen ja välillä äänentaso on turhan matala, mutta ei kuitenkaan siinä määrin että asialle kannattaisi antaa liikaa painoa. RIISTA 57. Ilmeisesti herkemmät sielut yhdistivät riistalaukauksen jälkiseurauksen normaaliin suomalaiseen iloluonteisuuteen. Välillä riistaeläin jää raanaan, mutta nekin hoidetaan eleettömästi ja turhaa graafisuutta vältellen pois päiväjärjestyksestä. Uusimmissa elokuvissa kuvasuhde on : ja kuvanlaatukin on selvästi parempi. Lisäksi porukan kohtuullisen hyvä jahtionni tulkittiin ahneudeksi, joka kyllä kertoo enemmän katsojan taipumuksesta kateuteen. Etukäteen ajateltuna ne elokuvat, joissa jahtimuoto on itselle tuttu, kiinnostivat vähiten. Aivan pelkkää kiitosta Jahtifilm-elokuvista ei kuitenkaan voi antaa. Välillä koirat eivät toimi ja taas ärräpäät särisevät. Joku saattaa kokea kantrihenkisen välimusiikin outona, mutta ilmeisesti amerikkalaisten tuotokset ovat turruttaneet minut niin pahoin, että minusta se jopa kuuluu asiaan. Niin, tarkoitukseni ei ole paljastaa elokuvista mitään oleellista, vaikka niiden yleinen aihepiiri onkin helposti pääteltävissä. Vaikka materiaalia elokuviin on todennäköisesti ollut paljonkin, ei materiaalia ole valittu vain siten, että kaikki olisi kiiltävää ja hygieenistä. Jahtifilmin viime vuosi onkin ollut onnistunut, koska se on tuottanut hienoja metsästyselokuvia. Lisäksi kertoja jutustelee sopivissa kohdissa pieniä tietopaloja esimerkiksi koirista tai jahtimuodosta. Tämä oli kuitenkin väärä oletus, koska juuri niistä katsojalla on jo olemassa tietoisuus jahdin jännityksestä ja niinpä ne parhaimmillaan suorastaan imevät mukaansa. Syynä pinnallisuuteen on se, että elokuvan aluksi henkilöt esitellään ly- hyesti ja kerrotaan mitä ja minne he ovat lähdössä tekemään. Jahtifilm-elokuvien vahvuus on tietynlainen yhdistävä tyyli, joka on mielestäni onnistunut. Elokuvat eivät missään tapauksessa ole toistensa klooneja, vaan niissä on onnistuttu hyvin painottamaan jahtimuotojen eroja. Tuotoksia ei myöskään ole lähdetty siistimään, ainakaan häiritsevässä määrin. Kaiken kaikkiaan elokuvissa "esiintyvät" metsästäjät hoitavat hommansa asiallisesti ja tuntuvat olevan juuri sellaisia kuin he oikeasti ovat. Tämä tuo omaa luonnettaan elokuvaan ja jokaiselle katsojalle syntyy nopeasti suhde henkilöihin. Osaa katsojista häiritsi "Taas tulee kyyhkyjä" elokuvan jahtiporukan rempseä nauru jokaisen pudotuksen jälkeen. Jahtifilmiä täytyy myös erikseen onnitella kertojan valinnasta, kaikki äänelle pidempäänkin altistuneista pitivät sitä erinomaisen hyvänä. Välillä ammutaan pummeja ja metsästäjä kiroaa. Taukotunnelmia ja ruoanlaittoa, sekä lyhyitä jahtimiesten keskustelunpätkiä mutta ei liikaa, vaan luonnollisena osa rytmittämässä elokuvaa. Jahtifilmin elokuville ominaista on myös se, että vaikka jahdilla on pääosa, on mukana muutakin. Aivan samoin kuin tauot rytmittävät jahtipäivää
Asetalo Oy kertoo hintojen olevan kilpailukykyisiä. Viime huhtikuun jälkeen sikoja on ammuttu kaupunkialueelta ja sen liepeiltä yli , mutta silti kannan arvioidaan olevan yli yksilöä. Ongelmaksi jahdissa on muodostunut se, että siat osaavat paeta ja piiloutua erinomaisesti myös urbaaneissa olosuhteissa. osaavat käyttää hylättyjä rakennuksia suojanaan. Koekäyttöjaksosta tulee varusteille kova ja niiden tuloksia raportoidaan kuluvan vuoden numeroissa. Metsästyspatruunoiden lisäksi Trust valmistaa ratapatruunoita trap, skeet ja sporting lajeihin sekä isohaulisia erikoispatruunoita ja täyteislatauksia. Ensimmäinen erä tulee maahan tammi-helmikuun vaihteessa . Näillä näkymin kevään aikana on tulossa myös samaa tuotemerkkiä kantavaa uutuusoptiikkaa, jonka sielunelämästä kriittinen raatimme ottaa todenteolla selvää. Niinpä metsästäjät joutuvat ampumaan sikoja käytännössä keskellä kaupunkia. Trustin tuotannosta löytyy useita eri kaliipereita (, , , , , ja ) ja patruunoita on saatavana myös magnum-latauksina. Trustin tehdas on perustettu vuonna ja se on aikoinaan valmistanut myös haulikoita. Ruokkiminen jatkuu, vaikka siitä on annettu sakkorangaistuksiakin. Tämä näkemysten ristiriitaisuus on aiheuttanut katkeruutta puolin ja toisin, eikä ratkaisua ongelmaan ole näköpiirissä. Tulossa: ERÄTUKUN VAATTEET KOVASSA KOULUSSA Riista-lehden toimitukseen tulla paukahti paketillinen Erätukun Jahti-Jakt-vaatteita, jotka laitettiin välittömästi eteenpäin toimittajille. Ne mm. Kaupungin viheralueiden hoidosta vastaavan viranomaistahon mielipiteenä kuitenkin on, että asialle on tehtävä jotain nyt, muutoin tilanne muuttuu täysin hallitsemattomaksi. Koska vasta pidempiaikainen käyttö kertoo varusteiden ominaisuuksista, menee ainakin jonkin aikaa ennen kuin artikkeleita julkaistaan. Jos lukijoilla on erityisiä toiveita tavoista, joilla tuotteita pitäisi koetella, pyydämme ottamaan yhteyttä toimitukseen. TRUSTPATRUUNAT SUOMEEN Suomen markkinoille on juuri saapumassa uusi espanjalainen haulikon patruunamerkki Trust. Kannan kasvu on ryöstäytynyt käsistä jo siinä määrin, että Berliinin viranomaiset ovat joutuneet nimeämään metsästäjiä harventamaan kärsäkkäiden joukkoa. Trustín valikoimaan voi tutustua tehtaan kotisivuilla www.trust-eibarres.com. Maahantuoja: Erätukku, (020) 747 7000 Maahantuoja: Asetalo Oy, (03) 4755 371 58 RIISTA. BERLIINI SIKAJAHDISSA Berliinin kaupunkia vaivaa tuholaisongelma: villisiat. Lisäksi osa ympäröivän maaseudun possuista muuttaa kaupunkiin metsästysajaksi, joten kannan harventaminen pelkästään maaseudun kantaan vaikuttamalla ei onnistu. Heidän mielestään sikoja ei saisi tappaa, vaan niiden kanssa pitäisi pyrkiä "sopuisaan yhteiseloon". Erityisen suurta närää aiheuttaa se, että osa eläintenystävistä on ryhtynyt ruokkimaan sikoja keskellä kaupunkia, joka luonnollisesti houkuttelee eläimiä paikallisiksi tihentymiksi. Villisiat mellastavat puistoissa ja puutarhoissa aiheuttaen tuhoa, eikä riski joutua niiden runtelemaksi ole ainakaan laskussa kannan kasvaessa tiheän asutuksen alueella. Suuren kysynnän vuoksi Trust on kuitenkin nykyään keskittynyt ainoastaan haulikon patruunoiden valmistukseen. Suurempana ongelmana kannan rajoittamisessa on se, että monet berliiniläisistä ovat läpivihreitä aina fanaattisuuteen saakka
Götsch, (03) 779 6268 METSÄSTYS HEIKENTÄÄ LAJEJA? Viimeaikoina on maailmalla tuotu esiin tutkijoiden näkemys jonka mukaan metsästys muuttaa kohdelajien ominaisuuksia. Merkittävän tuotteesta tekee se, että se on ainoa Docter-yhteensopiva jalka, jolla temppu onnistuu ilman mitään muutoksia. Jos väite pitää paikkansa, metsästäjistä olisi siten tullut luonnonvalinnan painetekijä, joka ohjaa lajien kehitystä. MAKNETIC MAK ( Montagen A. Näin saadaan helposti ja ilman aseeseen tehtäviä muutoksia kokonaisuus, joka soveltuu erityisesti peuran tai villisian täyteisjahtiin. TÄYDENNYKSIÄ EDELLISEEN TÄYTEISMIEHEN JALKA NUMEROON Primos Bloodhunter valaisimia koskevasta artikkelista oli jäänyt pois saatavuutta koskevat tiedot. Metsästyssaaliin alkukäsittely artikkelin kirjoittaja, Teuvo Puska, on jämijärveläinen eläintentäyttäjä. Useimmiten metsästettävien lajien ominaisuudet kulkevat heidän mukaansa evolutiivisessa kehityksessä taaksepäin, koska ihminen valitsee metsästyksen kohteensa esimerkiksi sarvien tai itse eläimen koon perusteella. Kartiomaiseen kiskoon kiinnitys ei onnistu. Lajien muuttuminen ympäristön vaikutuksesta ei ole poikkeus, mutta tutkijat pitävät juuri metsästäjien mahdollisesti aiheuttamaa tilannetta haitallisena. Koska kyseessä olisi lopulta pitkän aikavälin muutos, on tätä näkemystä vastaan esitetty näkemyksiä vähintään yhtä arvovaltaisilta tahoilta. Verilamppujen maahantuoja on Midway Suomi, () . Kiskon leveyden tulee olla mm / mm tai mm. Kilic) on saksalainen kiikarinjalkojen valmistaja. Tutkijoiden mukaan esimerkiksi sarvien takia kaadettavilla lajeilla pienisarvisuudesta on tullut valintaetu. Sen linjastosta löytyy MAKnetic-jalka, jolla suosittu Docter-valopistetähtäin saadaan istutettua helposti haulikoihin. Selvää kuitenkin on, että asiaa tutkitaan vastaisuudessa yhä enemmän ja kenties on odotettavissa jonkinlaisia muutoksia metsästyksen kohdentumiseen. OIRA A JOK KEA N AR (43m in) TAAS T ULEE KYYH KYJÄ (43 min) FASA AHT ANIJ I (40 min) SOILT JAHTIMME A SAL OILLE (46mi n ) 17,90 k pl RIISTA 59. Koska pienisarviset yksilöt säästyvät varmemmin jatkamaan sukuaan, eikä suurisarvisia yksilöitä ole niitä haastamassa, pienisarvisten geenit yleistyvät kannassa. Jalka asennetaan tähtäinkiskoon, jonka pitää siten olla suora. MAKneticin avulla tähtäin voidaan siten kiinnittää joko lähelle tai kauemmas kasvoista, käyttäjän halun mukaan. Kyseessä olisi niin voimakas muutos, että erot esimerkiksi vuosisadan takaiseen tilanteeseen olisivat merkittäviä. Varsinainen kiinnitys tapahtuu yksinkertaisen kiristysvivun avulla. Näin ollen ihminen edesauttaa "huonojen" geenien yleistymistä ja vaikuttaa näin lopulta mahdollisesti jopa lajin elinkelpoisuuteen. Aiheesta lisätietoja kaipaavat tavoittavat hänet numerosta () . Sivulla olleen karhukuvan on ottanut kajaanilainen Jussi Kemppainen. Lisätietoja MAK-tuotteista: T:mi Asekorjaamo K
Tosipaikan eteen lämpöliivi joutui loppukauden peurajahdissa, jolloin säätila suvaitsi tarjota yli asteen pakkasia. Hiilikuituinen lämpöelementti on selkäpuolella ja se kestää taivuttelua ja pesua. Vaikka metsästäjä sinnittelisikin liikkumatta paikallaan passissa viluhorkan kourissa, varsinainen ongelma realisoituu, kun pitäisi ampua tarkka riistalaukaus. Taiwanilainen Petatech INC keksi tehdä näistä aineksista lämpöliivin alunalkaen sukeltajien käyttöön, sillä hiilikuituvastus sietää jopa merivettä. Geeliakku säätimineen on sijoitettu liivin sisäpuolelle ja säätimen paikkaa voi sovitella oman tarpeen mukaan tarrakiinnitteellä. KOKEILUSSA HAVAITTUA Lämpöliivin geeliakku ja säädin eivät vie paljon tilaa. Oikeastaan liivi piti sammuttaa, jos ampumatauluille tuli käveltyä useampi reissu peräkanaa. Tämä Thermalution-niminen lämpöliivi käyttää virtalähteenään australialaista Jett-akustoa, jonka paino on vain grammaa ja mitat mm x mm x mm. Tällöin lämmöstä valtaosa suuntautuu kehoon ja ulkopuolella oleva vaatetus estää sitä karkaamasta harakoille. Passitimme kaverin kanssa aluetta, jolla oli runsaasti riistan jälkiä, mutta emme tienneet peurojen aikataulua emmekä sitä että ilves oli ehtinyt ensin, joten 60. Tämä kylmänhorkaksi tunnettu reaktio saa jopa hampaatkin kalisemaan vastakkain, mutta vilun tunnetta tämä tärinä ei pysty poistamaan. Lämpöliivi torjuu vilua sähkön avulla. TEKSTI JA KUVAT: ADAM MYKKÄNEN J okainen suomalainen metsästäjä on kokenut passissa ollessaan eriasteisia vilun tuntemuksia. Hyvin lämpöä eristävät metsästysvaatteet ovat kehittyneet ja yleistyneet, mutta lisäapua vilun torjuntaan on saatavana nykytekniikan avulla, kun passittaja voi varustautua hiilikuituisella lämpövastuksella varustetulla liivillä, alaselän lämmittimellä ja käsineillä. Sähköllä toimivia joustavia lämpövastuksia on käytetty jo kauan esimerkiksi autojen istuimissa, johon virtaa riittää ajopelin akusta. Kun syksyllä usean ammuntapäivän ajan säätila oli kylmänkostea ja tuulinen, lämpöliivi osoittautui kivaksi kaveriksi varsinkin, kun muilla ampujilla oli vähän väliä tippa nenänpäässä. Kylmä ikäänkuin hiipii puseron sisään ja levittää hyisen olon vähitellen varpaista sormenpäihin asti. Kun lämpöelementtiinkin on kehitetty uutta hiilikuituista teknologiaa perinteisen metallivastuksen tilalle, jonkun tarvitsee vain yhdistää nämä komponentit. Auton akkua ei kukaan ala kanniskella mukaRIISTA naaan, mutta nykyajan litium-polymeeri-geeliakku on kehittynyt kännyköiden kovan kilpailun pakottamana pienikokoiseksi ja kevyeksi sähkövarastoksi, josta virtaa riittää yllättävän pitkään. Jos passipaikalle on kiire ja paita ehtii kostua, tilanne pahenee entisestään ja pahimmillaan passittaja on työkyvytön tehtäväänsä, kun vilu kohmettaa ja lamauttaa koko kehon. Huonosta riistaeläimen haavoittaneesta laukauksesta seuraa kyllä hetken päästä iso hiki ja ehkäpä tuskanhikikin valuu myöhemmin otsaa lämmittämään. Väriltään mustaa ja alle grammaa painavaa liiviä on saatavana kokoja S - XXL. Säätimen vihreä valo ilmoittaa matalimman lämpötehon olevan päällä. Tämäntapaista tuotetta on hankala kokeilla, jos kylmää ei ole kuin pakastimessa. Koko kehon täristessä laukaustapahtuma on paremminkin onnen kauppaa hyvällekin ampujalle. Olisi siis kaikinpuolin hyväksi metsästäjän keholle ja työteholle pysyä tasaisen lämpimänä koko metsästystapahtuman ajan. Samalla ilmeni kokeillun liivin ainoa moite; säätimen painonapit ovat hieman koholla säätimestä ja ne saattoivat painua kävellessä itsekseen päälle. Säädin on siis sijoitettava paikkaan, jossa se ei omin luvin ryhdy lämmityspuuhiin. Mitoituksessa on huomioitava, että liivi kannattaa asettaa mahdollisimman lähelle kehon pintaa eli paidan päälle. Ihmiskehon oma puolustusmekanismi pyrkii tuottamaan lisälämpöä lihasvärinän avulla. Valmistajan mukaan virtaa riittää jopa kahdeksan tun- tia kolmiportaisen tehonsäädön mukaan, mutta Suomen talvessa - tuntia on realistinen toiminta-aika
Tuotevalikoimasta löytyy myös alaselän lämmitin ja ehkä myöhemmin hirvijahtiin laillinen hälytysoranssinen lämpöliivi. Ulkopuolinen kangas ei aiheuta mainittavaa kahinaa metsästyskäyttöä ajatellen. Ne ovat tuulen- ja vedenpitävät Thinsulate-eristeellä ja Dintex-kalvolla varustetut sormikkaat, joissa on joka sormelle oma hiilikuituinen lämpövastus ja sähköä saadaan hanskaan asetettavasta ladattavasta litium-polymeeri-akusta jopa kymmenen tunnin ajaksi ( tehoaluetta, pienin lämpöteho). Seuraavaksi olikin sammutettava lämpöliivin virta ja otettava vasa käsittelyyn. Thermalution-lämpöliivin vähittäishintaluokka on noin euron paikkeilla ja tuotteella on vuoden takuu. En tiedä, kuorsasinko torkun ajan, mutta herättyäni näin valkohännän vasoineen olevan tulossa noin sadan metrin päässä ja hetken kuluttua saalisvasa oli tantereessa. Viiden tunnin jälkeen passikaveri tuli passistaan hampaat kalisten ja mulkaisi pahasti, kun kysyin että "no onkos tullut kylmä, nyt talven keskelle". Kelin hieman lämmetessä käytin liiviä passissa lämmön tuoman mukavuuden takia ja sitä taisi tulla yli tarpeen, koska olin nukahtanut passiin. Sormet lämpimänä ammunta on oleellisesti tarkempaa ja sormikkaiden kämmenpinta on kumimaista luistamatonta materiaalia. Jossain kolmen tunnin kohdalla kytkin kakkostehot päälle (keltainen) ja lisäksi otin kupillisen kuumaa mehua (ilman rommia). Venture SG- -lämpöhanskat poistavat palelevat sormet mieltä vaivaamasta. Venture-hanskojen ohjehinta on noin euroa. Venture-lämpösormikkailla saa pitävän otteen aseesta ja lämmönsäätöä varten ei tarvitse ottaa hanskoja erikseen pois kädestä. Maahantuoja: SN-Import, Jussi Holmi, puh: 050-4119801, Email: jussi@snimport.fi, www.snimport.fi ja www.thermalution.com.. Passivaatteiden alla oli nyt Thermalution-lämpöliivi ja tavoitteena istua liikkumatta - tuntia. Noin tunnin kuluttua alkoi kylmä tuntua ja kytkin liivin ykköselle (vihreä led-valo). Että näinkin se saattaa käydä. VENTURELÄMPÖSORMIKKAAT Sormet ovat yleensä ensimmäiset ruumiinosat, joista pakkanen saa otteen. väijyimme turhaan
Tiedän RKTL:n poistavan mm. Olen itse "sisäpiiristä" metsästystilanteissa mukana olleena ja petoyhdysmiehenä riittävän kauan toimineena päässyt seuraamaan useiden petoyhdysmiesten itsensä keksimiä susi- ja ilveshavaintoja, sekä havaintoja joissa koirasta tai koirista on tehty susilauma. Eli, ottavat salametsästyksen lopettamisen tärkeimmäksi tavoitteekseen ja tekevät myös työtä sen eteen esim. Mitä sitten tulee tähän ikuisuus kysymykseen jossa metsästäjät kieltävät salametsästyksen, on se omiaan lisäämään metsästäjiin kohdistuvaa jo menetettyä luottamusta. PÄÄKIRJOITUKSEEN Metsästäjät kieltävät jatkuvasti jopa poliisilla olevat tiedot salametsästyksen laajuudesta maassamme. Toiseksi lopettamalla väkisin tehtyjen susija ilveshavaintojen tekemisen ja ihmisten pelottelun mahdollisella ensimmäisellä ihmisuhrilla jonka on tehnyt susi. laillisesta metsästyksestä. valheellisilla havainnoilla, joiden perusteella sitten kaatolupia ehkä myönnetään riistanhoitopiiristä. Tämä "vartija" vertaus puolestaan on osoittautunut hyvin monissa tapauksissa todeksi. Nykyinen järjestelmä takaa sen, että pukki on kaalimaan vartijana. Jussi Ristonmaa Vaajakosken "sivilisaatio" Jussi Ristonmaa on perustanut Wild Lynx -petojensuojeluyhdistyksen, joka kuvailee sivuillaan toimintaansa mm. Suomen kartalle jää laajoja alueita, joista ei tule havaintoja lainkaan, nämä alueet olisi syytä selvittää. Tiedän kyllä, että muuta systeemiä ei ole kehitetty tai edes suunniteltu. Samalla nämä itseään "asiantuntijoina" pitämät petoyhdysmiehet voisivat lopettaa perättömien lausuntojen antamisen lehdistölle, sillä näissä pelottelulausunnoissa haetaan läpinäkyvästi tappamisen oikeutusta pelottelemalla ihmisiä. Kannattaa myös huomioida, ettei kaikilla petoyhdyshenkilöillä ole vielä edes kännykkää. SML:n puheenjohtaja Lauri Kontro puolestaan on yksi petovihan lietsoja maassamme mm. Petoyhdyshenkilönä toimineena tiedän, että petokannan runsastuessa havaintoilmoitukset vähenevät, koska asia muuttuu jokapäiväiseksi. Monien petoyhdyshenkilöiden reviiri on niin laaja, ettei havaintojen tarkistaminen talkootyönä ole mahdollista. Siinä nyt alkuunsa teille, Esa Höysniemi, kommenttia kirjoitukseenne. Tämä "sisäpiirisyys" on avannut silmäni näkemään myös paljon muita lieveilmiöitä jotka ovat juurtuneet metsästykseen. Nykyinen petoyhdysmies-järjestelmä on metsästäjien itsensä pilaama ja nykyisin epäluotettavan turha järjestelmä. Toisekseen metsästäjien "himo" tappaa on joillakin niin kova, että tavoitteita ajetaan mm. - Esa Höysniemi KOMMENTTIA Kirjoituksenne jossa viittasitte RKTL:n ja WWF olevan jotenkin yhteistyössä ja, että RKTL:n toimintaa johdettaisiin WWF.stä on täyttä metsästäjien potaskaa. Tarkoitukseni ei ole henkilökohtaisesti jatkaa tätä keskustelua, joten kommentoin nyt vain lyhyesti RKTL:n vastinetta. En ole vaatinut enkä vaadi Kojolalta mitään todisteita mistään asiasta ja toivonkin RKTL:n tulkitsevan heille tulevaa materiaalia paremmin kuin pääkirjoituksen tekstiä. antamalla ilmi salametsästäjiä, eivätkä kiellä todellisuutta salametsästyksen olemassaolosta. Toimitaanko näin silloin, kun kanta on matalalla. Ja myös opettamalla petoyhdysmiehille itsekriittisyyttä havaintojen teossa, sillä oletetussa susi- ja ilveshavaintotapahtumassa tämä on pääsääntöisesti kateissa petoyhdysmieheltä. Internet-järjestelmän avusta ei kannata liikoja odotella, ainakin "Tassu-ohjelma" vaatii huomattavaa parantamista. Väite, "vaikka suurpetomme olisivat vuoden vailla rauhoitusta ei kantaa pystyttäisi metsästyksellä hävittämään", on samaa potaskaa jota metsästäjät kylvävät saadakseen palautettua ja menetetyn luottamuksensa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mitä tulee metsästäjien luottamuksen pettämiseen, niin sopii kysyä kuka ja ketkä metsästäjien luottamuksen ovat pettäneet jo aikoja sitten. Miten korvataan tuhansien kilometrien ajot. Tämä puolestaan johtuu siitä , että salametsästys liittyy usein suteen, karhuun ja ilvekseen, eli petoihin jotka metsästäjät haluavat hävittää maastamme. seuraavasti: "Wild Lynx r.y.:n tavoite on tehdä avointa yhteistyötä kaikkien sidosryhmien kanssa." Jos yhteistyön tekeminen on yhtä asenteellista kuin yllä oleva palaute, voin ennusRIISTA 63. Vastaus siihen on, metsästäjä itse. Metsästäjien luottamus palautuu, vaikkakin hitaasti vain, jos he saavat rivinsä kuntoon. On erikoista, että omaa pesää ei haluta pitää puhtaana. Maaseuduntulevaisuuden päätoimittajan roolissa, joten hänen kommenttinsa ja Venäjän terveiset voi huoleta jättää omaan arvoonsa epäluotettavina. Koska RKTL katsoo asiakseen neuvoa toimitustyössä, rohkenen itsekin antaa muutaman ystävällisen neuvon: Kentällä ilmenneiden ongelmien kieltäminen ja vähätteleminen ei paranna asiaa, päinvastoin. Koirasta tehdään susi ja joskus myös ilves, kun mielessä vilkkuu tunne siitä että minä olen "asiantuntija" joka kaikki jäljet tunnistaa. Tiedän myös tapauksia, lukuisia sellaisia jotka eivät päivän valoa kestä vaikka kyse on ollut ns. Tämän epäluotettavuutensa Kontro on hyvin osoittanut lukuisilla petovihaisilla kommenteilla ja pelon lietsonnalla ja aiemminkin. Venäjällä on taas alettu maksaa tapporahaa sudesta. Päätoimittaja vastaa Keskustelu on nyt avattu ja lehden palstatilaa on käytössä aiheeseen liittyville kirjoituksille. päällekkäishavainnot petoyhdysmiesten keräämistä havainnoista, silti sinne jää vielä suuri osa "huuhaa" havaintoja. Menetelmää tulee parantaa
Esa Höysniemi päätoimittaja RKTL:n mukaan suurpetotutkimuksessa ei ole vähennetty ainuttakaan havaintoa ja ongelmia on esiintynyt vain paikallisesti. Kesalla karhuja oli noin 1050-1300 yksiloa. pentueilmoitusten päällekkäisyyttä). Erillisiksi arvioitujen pentueiden todennakoinen maara oli riistanhoitopiireittain seuraava (suluissa vuotta 2005 koskevat arviot): Etela-Hame 2 (0), Etela-Savo 8 (11), Kainuu 20 (13), Keski-Suorni 10 (8), Kymi 8 (10), Lappi 12 (13), Oulu 8 (6), Pohjanmaa 5(4), Pohjois-Hame 1 (2), Pohjois-Karjala 34 (27), Pohjois-Savo 3 (4), Ruotsinkielinen Pohjanmaa 0 (0), Satakunta 1 (0), Uusimaa 1(0), Varsinais-Suorni 1(0). Veikko Ihanus Toiminnanohjaaja Kesälahden rhy Keski-Karjalan karhunpyyntialueen yhdyshenkilö Tilastoja (www.rktl.fi) Suomessa eleli vuoden 2007 lopulla noin 880-950 karhua, 200-215 sutta, 1350-1500 ilvesta ja 155170 ahmaa. Arvio karhukannan runsaudesta pohjautuu pentuehavaintoihin, joiden perusteella on arvioitu erillisten pentueiden minimilukumaara ja todennakoinen lukumaara. Missä osassa maatamme on suoritettu karhujen elinpiirinkoon selvittämiseen liittyvät pantaseurannat. Ero johtuu siita, etta osa karhuista talvehtii Venajan puolella. Karhukannan arvioidaan olevan uudelleen runsastumassa useita vuosia jatkuneen vakaamman vaiheen jalkeen. Jostain syystä kentällä on kuitenkin pidetty kokouksia ja päädytty laatimaan kirjelmiä RKTL:lle. Onko petotutkimus ja kanta-arviointi luotettavalla pohjalla, jos oletuksena on, että kaikenaikaa kasvava karhukanta kyetään loputtomasti selvittämään pääasiassa jälkihavainnoinnilla ja ilmaisena talkootyönä. Minimimaaraksi arvioitiin 95-100, todennakoiseksi lukumaaraksi 110-115 pentuetta. Karhukanta oli noin 3-5 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin. Onko luonnollista että havaintomäärän kasvaessa ja samankokoisten karhujen asuttaessa samoja maastokuvioita, jälkihavainnointi ei voi tuottaa luotettavaa tietoa. . Kun on tosiasia että siviiliammateissaan merkittävissä tehtävissä toimivat henkilöt eivät ole "uskottavia" esittäessään metsästäjinä kritiikkiä suurpetokanta-arvioista, kuuluu kysymys: . Miksi suurpetotutkimus ei ole pystynyt selvittämään ja tuottamaan minkäänlaista jälkeläistuottokerrointa karhukannan arviointiin kuten esimerkiksi hirvelle . Onko perusteltua olettaa että Kainuun korvessa tehty karhun elinpiiritutkimus palvelee kanta-arvioinnin työkaluna esimerkiksi Keski-Karjalan pienipiirteisissä maastokuvioissa (arvioitaessa mm. Susikanta oh sen sijaan viidenneksen pienempi kuin vuoden 2006 lopussa. Mitä tulisi tehdä, että luottamus palautuu, ja millainen "uskontunnustus" metsästäjiltä vaaditaan. tan että ainakaan metsästäjien kanssa tätä yhteistyötä ei saada edes alkuun... metsästyksen aikana suoritettava kanta-arviointi. Vakiintuneen kannan hoitoalueella esiintyi 53 prosenttia, levittaytymisvyohykkeella 17 prosenttia, kehittyvan kannan hoitoalueella 8 prosenttia ja poronhoitoalueella noin 22 prosenttia Suomen karhukannasta. Milloin ja missä yhteydessä metsästäjät on menettäneet luotettavuutensa. Olisiko mahdollista kehittää vakiintuneen kannan alueelle (karhun metsästyksen kohteena oleva alue) erilainen mm. Arviot karhun, suden, ilveksen ja ahman kantojen runsaudesta pohjautuvat petoyhdyshenkiloiden kirjaamiin havaintoihin seka erilliskartoituksiin. Mm. Onko metsästäjien asettaminen tällaiseen todistelutehtävään luotettava tapa saada mahdollinen kannan kasvu ajoissa selville mm. Onko jälkimittauksiin perustuva havainnointi edelleen hyvä tapa hahmottaa kannan tiheys "satunnaisilla havainnoilla" myös tiheimmällä vakiintuneen kannan alueella. Poronhoitoalueen kanta saattaa todellisuudessa olla sLiurempi, silla L)etoyhdyshenkiloiden maara pinta-alaa kohden on PohjoisSuornessa pienempi kuin !i;uualla Suorncssa. 64 RIISTA. Ilomantsin, Lieksan, Nurmeksen, ja Valtimon suurilla yhtenäisillä erämaa-alueilla . Onko karhun liikkeelläoloaikana satunnaisilla jälki- ja näköhavainnoilla koottu aineisto luotettavampi kuin aktiivisen karhujahdin aikana kokeneimpien miesten ja koirien avulla koottu kanta-arvio, kun karhupentueetkin voidaan nähdä ja tunnistaa koirien haukusta jne.. Miksi karhukannan koko nollautuu jokaisen kalenterivuoden lopussa kunnes metsästäjät ja petohavainnointi jälleen todistavat jokaisen yksilön olemassaolon erikseen mm. Vahimmaiskannan arvioitiin olleen vuoden 2007 lopussa 880-950 karhua. (Seppo Ronkaisen ilmoitus.) Tällainen toimintamalli ei kentältä päin katso- en ole kovinkaan uskottava, enemmänkin asenteellinen ja aliarvioiva. . Kuinka on mahdollista että virallisia tahoja ja koko yhteiskuntaa palveleva petotutkimus toimii siten, että vain yksi henkilö koko laitoksessa on riittävän "asiantunteva" ja "koulutettu" sijoittamaan karhupentueet Suomen kartalle, ja arvioimaan mahdolliset päällekkäisyydet pentueiden määrässä. Ovatko alkujaan DDR:ssä Stasin luomat ja länsimaista demokraattista yhteiskuntajärjestystä horjuttamaan manipuloidut kumoukselliset "suojelutahot" metsästäjiä varteenotettavampi ja Suomen kansan tarpeita parhaiten edustava taho . Karhukannan arviointiin liittyviä kysymyksiä, Hotelli Julie ..: Karhukanta on kasvanut petohavainnointiverkoston luomisen jlkeen moninkertaiseksi. Ilveksen ja ahman kannat ovat kasvaneet. karhua koskien on pohdittu seuraavanlaisia asioita. pentueiden lukumäärällä
Ainekset: Reinin liha, www.reininliha.fi Ayinger Weizen-Bock Oluttyyppi: lager Alkoholi: 7,1 til-% Kantavierre: 16,1 % Katkerot: 11 EBU RIISTA 65. Tarkista maku lopuksi ja lisää tarvittaessa suolaa. Ayingerin kevyt ja puhdas tuoksu antaa vain kalpean aavistuksen siitä, mitä sen lämmin suuntuntuma levittää kielelle ja kitalakeen: mausteisen ja hedelmämäisen makeuden ja alkoholisuuden välillä tasapainottelevan pehmeän nektarin. Saksalainen viileässä käynyt ja täyteläiseksi varastoitunut runsaanmaltainen bock tarjoaa sopivan vastaparin suussasulavaksi hautuneelle peuralle. Voit myös vahvistaa riistan makua lisäämällä riistafondia tai pilkkoa mukaan myös kanttarelleja. Perinteisen vehnäoluen ystävät löytävät varmasti tästä venhäbockista itselleen uuden ystävän talven kylmimpien hetkien lämmittäjäksi. Juha Tretjakov Raaka-aineet ( annosta): g pakastettua peuranlihaa dl vettä lihaliemikuutio g perunoita g suikalejuureksia öljyä mustapippuria suolaa oreganoa Anna lihan sulaa hetki huoneenlämmössä ennen sen suikalointia. Alusta loppuun valmistumisaika on noin puoli tuntia. PUKKIA KURKKUUN Riistalla ryyditetty keitto ei ole mitään varsinaista kevytruokaa. Kaada ruskistetun lihan päälle vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Tarjoile tuoreen leivän kanssa. Lihan maku on voimakas, liemi on suolaista ja väkevää, eivätkä vahvanmakuiset juureksetkaan varsinaisesti kevennä yleisvaikutelmaa. Voimakas ruoka vaatii seurakseen myös tuhdin talvisen juoman. PEURAKÄRISTYSKEITTO Tällä kertaa teemme keiton, joka on tarvittaessa todella nopea valmistaa. Keitä vielä minuuttia ja lisää tarvittaessa vettä. Lisää sitten perunat ja keitä kevyellä lämmöllä minuuttia. Paista tämän jälkeen suikaleet öljyssä kattilan pohjalla. Ayingerin panimon vehnäinen WeizenBock on tyylinsä parhaita edustajia ja onneksemme saatavilla myös Suomesta. Lisää tämän jälkeen liemikuutio, juurekset ja pippuri. Weizen-Bockin banaanilla ja neilikalla ryyditetty runsas runko pärjää hyvin peuran voimakkaan maun kanssa ja sopii hurmaavasti myös satokauden juureksiin. Henkensä edestämme heittänyt peura pakahtuisi onnesta, jos vielä tietäisi mihin seuraan on lopulta joutunut. Joidenkin raaka-aineena käytetään myös vehnää, joka tuo olueen runsaamman vaahdon ja pyöristää särmiä. Ayinger Weizen-Bockia on saatavilla cl kruunukorkillisissa pulloissa ja sen alkoholipitoisuus on , , kantavierreväkevyys , ja katkeroa siinä on bockeille tyypillisesti vain EBU:a. Saksalaistyyppiset kylmävarastokypsytetyt bock-oluet ovat yleensä selvästi normaalilagereita vahvempia ja aromikkaampia
Perheen vaatimukset kotiteatterihankinnasta hän ohitti kylmästi todeten: "Ensi vuonna". Koska vaimo on osa-aikatyössä, ei raha tee helpolla nurkkiin kasojaan. Lapsille riittää vielä tieto siitä, että leijonanpoikasia ei pappa ammu vaan rumia puhveleita tai antilooppeja. Yritän muistaa opetuksen ja vaalia sitä hamaan hautaan. Heillä on huoli siitä, että matkalla ei sattuisi mitään eikä mies sairastuisi mihinkään maanosan kavaliin tauteihin. Ja edelleen, Mika ei uhrannut haaveensa toteuttamiseen avioliittoaan, perhettään, työpaikkaansa vaan panos karttui pienistä uhrauksista, rahallisista. Khakinvärinen reppu on paljastavan pulleana omalla paikallaan, tietokoneen kuvaruudulla on aina näkyvillä savannikuvia tai sen alueen elikoita. saavuttamiaan etuja saadakseen jotain, jota oikein todella halusi. Kaverin miehenarvoa mielestäni nostaa sekin, että OMISTA menoista tinkimiään varoja on luvannut antaa euroa perheensä vapaasti tärvättäväksi: mitä kukin haluaa osuudellaan tehdä, ei kuulemma kuulu hänelle. Odotukset ovat kovat ja ennakkoarviot sitä mukaa. Kotijoukot eivät ole erittäin innostuneita hankkeesta, mutta eivät ainakaan avoimesti vastustakaan sitä. Ja kun totesin, että miehen Tikka .x on niin öljyssä, että se valuu kaapissaan, niin diagnoosi on helppo: matkakuume on jo päällä, vaikka lähtöön on puoli vuotta! Esa Säppi 66 RIISTA. Jätti kylmästi kahtena syksynä perinteisen Sallan metsästyskeikan väliin ja siihen korvamerkityt rahat pani talteen. Jouduin pariksi päiväksi itsetutkistelun tielle. Auton vaihtoa ei sentään voinut lykätä: pihassa on käytetty, mutta aivan kelpo kärry. Yritän olla ruikuttamatta sitä, mitä toinen on hankkinut tai saanut. Rahaa tuntuu olevan tarpeeksi ja lomaa ja pekkasia on sen verran, että kolme viikkoa voi viettää halutessaan perillä. Ensi talvena on Mikan H-hetki, haave toteutuu. Yritän muistaa sen, että uhraamalla jotain voi saavuttaa jopa enemmän. Mika on puhunut jo pitkään, että haluaisi päästä Afrikkaan jahtimatkalle, mutta aina raha ja aika, ne tutut kehvelit, ovat olleet esteenä. Itse valkoinen metsästäjä yrittää näyttää tyyneltä ja rauhalliselta, mutta tarkka silmäni on paljastanut, että henkisesti kaveri on jo Afrikassa. Kelpaisihan se minullekin jahtimatka Afrikkaan! Miksi Mika pystyy lähtemään ja minä en saa aikaiseksi edes keväistä kaurisjahtia Ahvenanmaalle. Kun tätä minulle kerrottiin, en voinut välttyä siltä, että naamani muuttui varmasti sapenväriseksi kateudesta. Ja kaveri uhrasi "vain" ns. Mitään kavereilleen kertomatta Mika oli alkanut säästää lähes kaksi vuotta sitten, euroa per kuukausi oli siirtänyt "operaatio"-tilille. Ja vihdoin tätä kirjoittaessa, kolmannen kerran peräkkäin se Sallan metsästysviikko jää Mikalta väliin. Kaukoputki, jota kuulemma oli tarvinnut viimeksi milleniumina, vaihtoi omistajaa eurolla. Lunastaa siis omatuntoaan puhtaaksi aneilla, kelmi. viimeinen sana Kaveri tekee haaveista totta M ika on tavallinen suomalainen kaveri, työskentelee terveydenhoitoalalla, asuntovelkaa on, vaimo ja kaksi lasta. Vaikka olenkin jo aikuisen miehen kirjoissa voin paljastaa, että tajusin paremmin kuin koskaan sen, että jos jotain haluaa todella, siihen on oltava valmis uhraamaan jotain. Pitkään käyttämättömänä kaapissa lojunut hyvämerkkinen itselataava haulikko siirtyi uudelle omistajalle kesällä: euroa lisää matkakassaan