Riista 1/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LAPINMIES ETELÄN PEURAJAHDISSA 1 / 2010 7,50 KUTSUJAHTI EUROOPPALAISITTAIN KULTTUURIEROT VOIMISSAAN Metsästyskärjet testissä Vertailussa: Haenel ja Sabatti -haulikkorihlat 710640-1001 10001 SEITSEMÄN LEOPARDIN LIITTO 6 414887 106405 PAL.VKO 2010-10 MANNLICHER PRO VARMINT MODERNI LINTUKIVÄÄRI KÄYTTÖTESTISSÄ: JAHTIJAKT PREMIUM -KALVOKENGÄT AMPUMATUET ESITTELYSSÄ BOG POD JA Z-AIM
2 RIISTA
RIISTA 3
Sisältö 1/2010 4 Pääkirjoitus 6 Etelän peurajahdissa 12 Haulikkorihlat: Uusi Haenel vastaan perinteinen Sabatti 18 RWS Silver Selection kiväärinpatruunat 20 Seitsemän leopardin liitto 26 Eurooppalaisia jahdissa 30 Steyr Mannlicher Pro Varmint .222 Rem 35 Sanelli-veitset edullista ergonomiaa 36 Bog-Pod Red Legged Devil -ampumatuet 38 Z-aim Hunter ampumatuki kivääriin 40 Lakipykälät kuntoon: Ajoneuvot 0 Lakipykälät ku too : Ajo euvot aki ykäl kuntoon Ajoneuvot k kälät 42 Veto päällä: Arctic heat akkulämmitin 44 Jousimetsästys: Metsästyskärjet koetuksella 48 Kolme päivää lakialla 54 Lafayette metsästysradio 56 JahtiJakt Premium kalvokengät 58 Ludvig Munsterhjelm suosittu eräkirjailija 60 Resepti: peurapata 62 Uutiset ja palaute 64 Riistakamerakuvakilpailun satoa 66 Reiska Naapurivaara 4 RIISTA
Asia sai myös runsaasti julkisuutta ja syystä, sillä kyseisessä tapauksessa ympäristöviranomainen vaati karhun lihojen viemistä kaatopaikalle(!) sen sijaan että poliisi olisi huutokaupannut ne. Viimeisenkin järjenhivenen katoaminen ympäristöviranomaise(i)lta tuli ilmi ennen vuodenvaihdetta. Niinpä niin sanottu "ympäristöasiantuntija" päätti, ettei pesimäaluetta saa häiritä ja vaati kaapelin vetämistä salmen ali! Alitustyötä tulikin tekemään naapurimaasta porukka, jolla oli tarvittava kalusto ja suomalaisilta jäi tämä urakka tekemättä. Tietääkseni kyseiset linnut pesivät veden pinnalla kelluvassa pesässä eivätkä salmen pohjamudassa. Mielestäni ympäristöviranomaisilla ei ole mitään asiaa puuttua tällaisiin tapauksiin, viimeistään heidän osuutensa asiaan loppui sillä hetkellä kun karhusta tuli vainaa. En ole ympäristönsuojelun tai luonnonsuojelun vastustaja, päinvastoin. Siksi ihmetyttääkin, miten mutiin uppoava kaapeli olisi häirinnyt uikun pesintää seuraavana keväänä. Esimerkiksi seuraava tapaus saattaisi naurattaa, jollei kyse olisi mittavasta lisäinvestoinnista: viime syksynä piti erään salmen läpi vetää kaapeli. Hakukaavakkeet ja ohjeet hakemuksen täyttämiseen löytää MKJ:n nettisivun lomakepalvelusta. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. METSÄSTÄJÄT HUOMIO! Nyt on viimeinen aika hakea vuodelle "poikkeuslupaa ns. Eniten ihmetyttääkin se, että kuka on antanut yhdelle ympäristöasioita hoitavalle henkilölle vallan ja voiman toimia kuin itsevaltias. Sama vaivaa kaiketi myös ympäristöministeriötä, jonka alainen kyseinen keskus on; tuskin nykyisenlainen hölmöily olisi muutoin edes mahdollista. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Eihän asia näin voi mennä. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Arto Määttä TEKIJÄT: Tero Kuitunen, Juha Kylmä, Teppo Hämäläinen, Tuomo Karsikas, Mikko Kivelä, Henrik Porkka, Henri Viitanen, Olli Autonen GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Antti Teittinen KANNEN KUVA: Esa Höysniemi ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus YMPÄRISTÖASIOISSA VAKAVIA YLILYÖNTEJÄ yt näyttää siltä, että Suomen Ympäristökeskukseen on virrannut väkeä, jonka tekemät päätökset viittaavat harkintakyvyn ja ammattitaidon puutteeseen. Nykyisellä despoottimaisuudella ja sanelupolitiikalla esimerkiksi Ympäristökeskuksen tarpeellisuus on enemmän kuin kyseenalainen. Yhteiskunnan varojen haaskaaminen muka ympäristösuojelun nimissä kyseenalaistaa koko instanssin tarpeellisuuden. Ongelmaksi ovat muodostuneet näiden aatteiden nimissä vaikuttavat lyhytnäköiset ja kovaääniset hölmöilijät, jotka eivät itse tajua tekevänsä hallaa koko liikkeelle. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. RIISTA 5. Monissa paljon vähäpätöisemmissäkin asioissa vaaditaan aina ammattitaitoa, miksei myös ympäristöasioissa. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Liito-oravajupakat ovat saaneet ehkä eniten median huomiota, mutta edellä kerrotun tapaisia idioottimaisuuksia, joita tapahtuu usein ja kaikilla paikkakunnilla, tulee harvoin julkiseen tietoon. varis, harakka, merilokki, harmaalokki, räkättirastas ja kesykyyhky. Esa Höysniemi, päätoimittaja N Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Firekustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Henkilönvaihdoksia tarvitaan runsaasti, tehtäviä ei missään tapauksessa saisi hoitaa kuka tahansa kuten nyt. Pikkujutusta tuli suurprojekti, vaikka uikun pesintä oli ollut ohi jo ajat sitten ja koko pesue jo muuttanut muille maille. rauhoittamattomien lintujen tappamiseen rauhoitusaikana". Kolmas vuosikerta. Syy kiireeseen on pitkähkö valitusaika ja tiettyjen tahojen taipumus valittaa kaikista poikkeusluvista. Jotta asiat saataisiin eteenpäin järkevästi, on pystyttävä myös yhteistyöhön ja kompromisseihin muiden asianosaisten kanssa. Näitähän ovat mm. Työn suorittajien epäonneksi salmi sattui olemaan harvinaisen uikkulajin pesimäaluetta. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Suora osoite on: www.riista.fi/?mag_nr=&group=. ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Nykyisin yksi "ympäristöasiantuntija" pystyy sabotoimaan olemattomista tai keksityistä syistä mittavatkin, jo kuntien muuten hyväksymät projektit. Kaikki oikeudet pidätetään. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim
Päästäkseen peuramaille onkin Lapista helposti autoiltava 700 kilometrin siivu halki Suomen. 6 RIISTA V alkohäntäpeura on siinä mielessä jännä elukka, että se varmasti pärjäisi pohjoisempanakin, mutta sen leviäminen etelästä on aivan tavattoman hidasta. Jossain määrin olo on ollut, sanalla sanoen, ulkopuolinen aina kun puhe on kääntynyt peuraan. Joka tapauksessa peura on ainakin toistaiseksi pääasiassa lounaisen Suomen juttu ja muut joutuvat sen saamiseksi lähtemään kauas kotinurkista. Toisaalta mitään varsinaista himoa peurajahtiin minulla ei ole ollut johtuen siitä, että kyseinen eläin ei ole kuulunut omassa lähipiirissä metsästettäviin eläimiin. Jahtipaikkana oli Nokian Sarkola ja olimme vie-. Joka tapauksessa peuraan on kohdallani liittynyt määrätynlaista uteliaisuutta, onhan se tasaisesti lehtien otsikoissa ja metsästäjien puheissa. Mahdollisuus peurajahtiin avautui hieman yllättäen kun toimittaja Lindroos otti yhteyttä asian tiimoilta ja ilmoitti hänen naapuriseurassaan olevan paikka vierasmetsästäjälle. Aivan samoin poro ei ole lappilaisille mikään iso juttu, mutta eteläsuomalaisille se on eksoottinen eläin. ETELÄN Valkohäntäpeura on monelle itsestäänselvyys Suomessa metsästettävän riistan joukossa. Pohjoisin tällä etelänreissulla auton ikkunasta nähty peura seikkaili auton edessä Lappajärvellä ja oletettavaa on, että kyseessä ei ollut Suomen pohjoisin yksilö. Olin asiasta erittäin otettu. Reissu peuramaille ajoitettiin siten, että jahdista jo aiemmin sopinut ampumakaverini Jarkko Turunen Torniosta oli reissukaverinani. Tietylle osaa metsästäjiä peura on kuulunut täysin tuttuna lajina maamme riistaeläimistöön koko heidän elämänsä ajan, eikä se ole heille mikään iso juttu. Itselleni peura on aina ollut itsestäänselvyys siinä mielessä, että jonain päivänä sen metsästäminen tulisi eteen tavalla tai toisella. Meille lappilaisille peura on tavanomaisesta poikkeava riistaeläin, jota joutuu meidän näkökulmastamme tarkasteltuna käymään jahtaamassa varsin syrjäisissä paikoissa. INTOA VAI U TELIAISUU TTA. Pintaalallisesti ajatellen peura on kuitenkin vain pienessä osaa maata metsästettävä laji
Avopassissa lämpimämmät varusteet ovat tervetulleita. Toisin sanoen reppua ei tämäntyyppisessä kyttäysjahdissa tarvita muutoin kuin siinä tapauksessa, että siinä on jakkara. Isäntänä paikanpäällä toimi Marko Aalto, joka oli tullut pohjoisen miehille tutuksi aiemmin sporting-ammunnan saralta. ALKUJÄNNIT YS normaalissa jahdissani ole juurikaan tarvetta, joten reppujakkara ei olisi tullut mukaan ilman, että siitä minulle erikseen mainittiin. PERILLÄ Perille päästyäni tuli jahdin luonne selväksi. Esimerkiksi etäisyyksien arviointi heittää huomattavastikin ja tälle on varsin looginen syy: puusto on keskimäärin kolmanneksen korkeampaa etelässä pohjoiseen verrattuna. Lähinnä kysymys tällaiseen reissuun lähdettäessä on siitä, että kun jahdin kulku ei ole selkeästi tiedossa, niin tavaraa tulee otettua mukaan liiaksi. Kaikkien kamppeiden tulee olla veden- ja tuulenpitäviä, sillä sadekuurot ovat tavallisia ja toisaalta jahdissa ei liikuta liiemmälti. EROJA POHJOISEEN Maantieteellisellä siirtymiselläkin on pohjoisen miehelle merkitystä metsästettäessä etelässä. Tässä yhteydessä tuli myös selväksi se, että mahdollisesti saadut peurat vietäisiin metsästä kokonaisina ja täten tarvetta riistankäsittelyvarusteille ei varsinaisesti jahtivarusteiden seassa olisi. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ, LAPINMIES PEURAJAHDISSA raana Suoniemen metsästysseurassa. Erot ovat salakavalia ja niitä ei tahdo aivan äkkiseltään huomata. Muun muassa istuimelle ei minun. Miehet vietiin autolla kyttäyspaikoille ja haettiin kyttäyksen päätteeksi sieltä pois. Tästä pikkuasiasta johtuen esimerkiksi peltoaukeilla etäisyydet tulee arvioitua reilusti alakanttiin kun metsänreunan olettaa olevan lähempänä kuin se itse asiassa onkaan. Aseharrastuneelle toimittajalle ei aseen kanssa ollut mitään epäselvyyksiä, mutta kaikki muut tarvikkeet olivat sitäkin enemmän hakusessa. Soitin päivää ennen reissuun lähtöä Lindroosille ja kysyin vielä kerran tarvittavista varusteista. Niin tälläkin kertaa. Tämä poikkeaa merkittävästi esimerkiksi minulle vanhastaan tutusta hirven kyttäys- tai kutsuntapyynnistä, jossa mukana täytyy olla määrätty määrä varusteita ruhon alkukäsittelyyn. Erot etäisyysarvioissa olivat niin suuria, että merkitystä esimerkiksi riistalaukauksen suorittamisessa kyseisellä heitolla olisi oleellisesti. RIISTA 7 Periaatteessa peurajahti oli minulle toteutukseltaan kohtuullisen hyvin etukäteen selvillä, mutta käytännössä autoa pakatessa mieleen muljahti monia eri kysymyksiä mukaan tarvittavista varusteista. Tämä puhelu oli tärkeä, sillä ilman sitä matkasta olisi jäänyt pois oleellista tavaraa. Vaatteissa tuli eteen se, että lämpimät vaatteet ovat muuten hyviä, mutta kyttäyskopeissa pärjää varsin hyvin vähemmälläkin ainakin silloin kun lämpötila ei ole pakkasen puolella
Viljaa menee kauden aikana todella runsaasti. Ruokinnasta huolimatta peurat eivät tule pelloille suin päin. Varsinkin aamupassituksissa ja iltapäiväpassituksissa, jolloin eläimet ovat nähtävissä kauempaa, tulee eteen tilanteita, joissa ampumamatkat saattavat kasvaa. Pimeällä ongelmaa ei juuri ole, sillä jo kohteen näkeminen kiikarilla muuttuu sen verran haastavaksi, että pidemmälle etäisyydelle ei varmastikaan tule ammuttua. Kaveri oli kohtuullisen ison pellon reunassa ja minulla pelto oli aavistuksen pienempi, mutta sektori oli varsin leveä. Nämä passipaikat olivat pellonreunapasseja, joissa ei ollut ruokintaa. Ärsyttävä seikka pohjoisen karkeisiin ja kuiviin alustoihin tottuneella oli myös maan ja peltojen savilieju, joka oli alueella vallitsevassa asemassa. Tästä johtuen kyseisessä maastossa kumisaappaat ovat aivan ehdottomat jalkineet vaelluskenkiin verrattuna, sillä kumisaappaiden peseminen on oleellisesti helpompaa ja vaivattomampaa. JAHTI Jahti alkoi varsinaisesti perjantaiaamuna, jolloin menimme ensimmäisiin passeihin. Vesisateella kaikki tiet muuttuivat liejuisiksi ja liukkaiksi ja joka paikan sai sotkettua tasaisen harmaaksi, halusi tätä tai ei. Periaatteessa kyttääminen oli vai8 RIISTA Pellolle johtavat polut ovat todella vilkkaassa käytössä ja ne on nähtävissä selvästi.. Jahdin isäntä ruokkii peuroja monessa eri paikassa. Erityisesti tällöin olisi tärkeää kyetä arvioimaan etäisyydet kunnolla
Muuten hyvä, mutta peuran anatomia on äkkinäiselle kuitenkin sen verran outo, että jouduin tekemään aavistuksen töitä sopivan osumapisteen löytämisessä. Ase oli työnnettynä kopista ulos superlonin läpi ja ollessani aseen takana aloin tähystää pellolle aseen yli pienestä raosta. Tämä antoi uskoa siihen, että jahti saattaisi onnistua. Tällöin Pääsy peurankaatajien nimilistalle vaati hyvää tuuria ja tilanteiden määrätietoista hyödyntämistä. Paikallisoppaana toiminut Olavi Inkinen ja toimittajan kaatama pieni pukki. näin peuran menevän vasemmalle ja sain sen otettua kiikarin ristikkoon. Hevoset ruokittuaan Olavi vaihtoi traktorin autoon ja ajoimme illan passipaikalle. Tämä koppi oli kuulemma kuumaakin kuumemmassa paikassa, joten oli oletettavaa, että peuran saattaisi ainakin päästä näkemään. Seuralla näyttäisi olevan tapana jättää koppiin hylsyt merkkinä ammutuista peuroista ja näiden perusteella voidaan sitten helposti laskea kunkin passipaikan saldo kauden päätteeksi. Lupa pukkiin oli ja kyseessä olisi ensimmäinen peurani, eli minkään sortin valkkaamista ei tehtäisi. Siinä missä pukki kulki koppiin nähden sivuttain, se teki kuitenkin pysähtyessään tyypillisesti, eli kääntyi noin asteen kulmaan minuun nähden. En nähnyt tähän suuntaan kuin kurkottamalla, mutta sain sen verran selvää, että kyseessä oli todellakin peura. Seuraava passitus perjantaina oli siinä mielessä eksoottinen, että sain kaveriksi ja paikallisoppaaksi naapurin isännän Olavi Inkisen, jonka traktorilla köröttelimme seuran rakentamalle uudelle passipaikalle Olavin omistaman pellon reunaan. Joka paikassa oli merkkejä peuroista ja sain selkeämpää käsitystä niiden liikkeistä. Tällöin olisi varmaa, että luoti tapaisi molemmat keuhkot ja osuma ei kuitenkaan olisi ravoilla. Äänestä päätellen peura kävi tekemässä tarkistuslenkin kopin oikealla puolen. Olavi sanoi kyseessä olevan pukin ja kehotti odottamaan. Jouduin siis menemään aseen taakse siten, että en koko aikana nähnyt peuraa. Teimme päätöksen lähteä varsinaiselle iltapassipaikalle kello .. Olaviinkin innostus tarttui, sillä vaikka myös peurojen ampumiseen turtuu, niin ensikertalaisen riemu voi olla tarttuvaa sorttia. Yleensä tälRIISTA 9. Palasimme kylälle traktorilla ja juttelimme niitä näitä metsästyksestä ja yllättävästi myös yhteisistä tuttavista. Tilanne oli kuitenkin selvä, eli heti kun ampumapaikka tarjoutuisi, suorittaisin laukauksen. Luodin jämät löytyivät kyljen ja kuvelihojen liitoskohdasta. Parin minuutin kuluttua Olavi sanoi sen tulevan takaisin ja käski minun valmistautua ampumaan. Kyttäystä kesti toista tuntia ja hämärä alkoi saapua. Olavi tökkäsi minua sormellaan ja osoitti minun puoleistani suuntaa kopin ikkunasta. Otin pari syvää hengenvetoa ja rauhoitin hengityksen. Tuuletus kaadolla oli aivan vain vähän railakas kun tilanne oli lopullisesti ohi. Laukauksesta pukki tipahti paikoilleen ja ihmettelin asiaa hieman, sillä en arvioinut osuman menevän rankaan. Olavi totesi illan olevan kyllä kitsas, mutta uskoi vakaasti, että jos peurat olisivat tullakseen jollekin pellolle, niin tämä olisi sellainen. Kello . Otin sivuttaiskiintopisteeksi peuran vastapuolelta sen pisteen jossa arvioin "ison puolen" ja keuhkojen rajan olevan. Pystysuunnaksi valitsin eläimen keskiosan. Tällä passipaikalla oli myös ruokinta, mutta nuhaisesta säästä huolimatta peurat eivät suostuneet tulemaan näkösälle päiväsaikaan. Näin kyseessä olevan pienen pukin, mutta sarvista en saanut enää selvää. Tässä vaiheessa en nähnyt peuraa ollenkaan, enkä siis tietänyt, että oliko se liikkeellä vai katsoiko se kenties minua. Tilanne ja riistaeläinlaji olivat uusia ja sen vuoksi syke nousi tavanomaista korkeammalle ja hengityskin kiihtyi jonkin verran. keaa lähinnä sen vuoksi, että minulla ei ollut pimeässä aavistustakaan siitä, että minkälainen pelto oli kyseessä ja hahmotin pellon vasta päivän valjetessa. Jälkeenpäin osoittautui, että osuma oli halutussa paikassa, mutta ilmeisesti tälli kylkiluihin oli sen verran voimakas, että se pudotti peuran paikoilleen. Koppi oli vielä osaltaan keskeneräinen, mutta siitä oli jo menestyksellä ammuttu useampi peura. Aikamme passitettuamme luovuimme ja kävimme tarkistamassa pellon
Valitettavasti tyhjiä passituksia tulee peurakyttääjille usein ja hyvin usein passiin tulee eläin, jota ei voi ampua. Ensimmäisellä reissulla hän ei nähnyt yhtään peuraa ja toisella reissullaan hän ampui vasan. Aseena jahdissa oli Sako AV .300 H&H, johon oli ladattu CT Ballistic Silvertip 168 gr. Oma mielipiteeni ruokinnalta ampumisesta muuttui välittömästi kun pääsin konkreetti10 RIISTA sesti tutustumaan tähän jahtimuotoon. TUURIA Suoniemen metsästysseuran lahtivaja on ensiluokkainen. Peuraporukassa on yhteensä jäsentä, joista aktiivisia on noin . Vasta kolmas kerta antoi saaliiksi pukin, jota Jarkko oli tavoitellut. Toisaalta mitään muuta keinoa peurojen saamiseksi ei sitten olekaan, joka ei olisi kohtuuttoman raskas suuria peuramääriä kaadettaessa. Suoniemen metsästysseuralla, jossa olimme vieraana, on tällä kaudella yhteensä peurankaatolupaa, eli käytännössä kaadettava peuramäärä menee lähemmäs puoltatoistasa- taa. Olimmekin vieraina tavattoman onnekkaita, että saimme saaliiksi viikonlopun aikana ainoat alueelta saadut peurat.. Kyseessä ei siis ole itsestäänselvyys, vaikka pyynti ei olekaan teknisesti tavattoman haastavaa. Tämä hetki oli siinä mielessä jutun arvoinen, että tyytyväinen isäntä oli sanonut Jarkolle juuri, että "saisi se Määttäkin alkaa ampumaan, että päästäisiin pitämään peijaiset". Periaatteessa työtä olisi kovasti, vaikka saalisvarmuus olisi hyvinkin suuri. Tästä esimerkkinä oli lauantainen ilman kuulastuminen ja tästä johtuva eläinten tavaton varovaisuus. RUOKINTAPAIKALTA AMPUMINEN Jarkko sai haluamansa trofeen kolmannella yrittämällä. Ampuja huolestui asiasta hieman, sillä osuma oli kohtuullisen takana. Valkohäntäpeura on riistanhoidollinen haaste, jonka pyynti on haasteellista suuresta volyymistä johtuen. Jotain kertoo sekin, että peuraporukan kokoon nähden peuroja on yli kolminkertainen määrä. Edettyään kumpareen päälle näkyi peura jälleen heinän seasta ja peuran edettyä sopivaan aukkoon Jarkko ampui peuraa hienoiseen liikkeeseen noin sadan metrin etäisyydeltä. Komea 11-piikkinen pukki ei ole jokapäiväistä herkkua. Osuma toimittajan pukissa oli lavan etureunassa, josta se läpäisi keuhkot. Näiden lukujen ymmärtäminen havainnollistaa myös työmäärää, joka peurojen saamiseen joudutaan tekemään. Jarkon pukki oli ollut tilanteena varsin toisenlainen kuin omani. Juuri tämän sanottuaan passissani kajahti ja iloisen parivaljakon matka jatkui entistä hilpeämpänä. lainen uutuudeninnostus on tottuneemmille myös hyvä muistutus siitä, että kuinka hienosta hommasta tällaisessakin jahdissa on oikeasti kysymys. KAVERIN PUKKI Silloin kun minun aseeni kajahti, oli Jarkko jo Markon kanssa käppäilemässä autoa kohden. Osuma oli takakeuhkolla juuri kuvelihojen etupuolella, eli huoli osuman sijoituksesta oli tällä kertaa turhaa. Tämän jälkeen Jarkko vielä seurasi aseellaan kohdetta kunnes se kaatui maahan ennen metsänreunaa. Paikallisena on mahdollista katsoa ilmoja, mutta reissun päällä on sidottuna johonkin ennalta sovittuun ajankohtaan, joka joko sopii pyyntiin tai vaihtoehtoisesti ei sovi pyyntiin lainkaan. Kyseessä ei ole alueella asuville mikään ainutkertainen eräkokemus, sillä yhden kyttääjän harteille kasaantuu yleensä varsin mojova määrä kaadettuja peuroja kauden aikana. Hän oli erityyppisellä pellolla avopassissa ja he näkivät peuran pellon kumpareen taitteessa. Itselläni tuurit olivat heti kerralla kohdallaan ja vasta lauantain tyhjänpyytäminen vakuutti siitä, että kyseessä ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu ja "varma nakki" sanoivatpa ilkeät kielet mitä hyvänsä. Kyseessä ei varsinaisesti ole perinteinen metsästys, sillä oma panos eläimen saamisessa on tavattoman pieni. Tämän jälkeen Jarkko joutui lähestymään peuraa, joka ei aiemmasta kutsusta huolimatta suostunut pysähtymään saati sitten tulemaan ampujia kohden. Osumassa peura ampujan mukaan pomppasi ylös "kuin kettu". Paikassa on asianmukaiset kylmälaitteet ja kaikki on tehty viimeisen päälle tarkoituksenmukaisesti. Jarkolle reissu oli kolmas
irto numero hintaan TILAA JA SÄÄSTÄ Voit tilata Riistan myös puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo. 1014) Käytä hyväksesi Eränetin tarjoukset tilaajille! Tammi-helmikuun tilaajaetuna www.riistalehti.fi/tilaus www.eranetti.fi Bog-Pod -ampumatuki -30% TILAAJAETU. Tilaa KOTIIN KANNETTUNA 20% Tilaa Riista osoitteesta WWW.RIISTALEHTI.FI/TILAUS vrt
12 RIISTA
UUSI HAENEL JA PERINTEINEN SABATTI KAKSI ERILAISTA HAULIKKORIHLAA Viime vuosina haulikkorihlalle on tullut uusia haasteita lähinnä pienten sorkkaeläinten metsästyksen kautta riista on siis suurenemaan päin. Myös piipun pituuden kanssa valmistajat ovat samoilla linjoilla, molemmissa aseissa piippuparin pituus on cm. Siinä missä Sabatti on valmistettu tarkoin perinteistä tyyliä noudattaen, poikkeaa Haenel kaavasta lähes joka suhteessa. Kivääripiipun kaliiperikirjo onkin sitten sitä luokkaa, että jokaiselle pitäisi löytyä jotakin. Esittelyaseista Sabatti Forest on kaliiperia / ja . Ulkoisesti Haenelin mattakäsitellyt metallipinnat ja poikkeava tukin muotoilu teke- vät aseesta karun näköisen työkalun, kun taas Sabatti on varsin tyylikäs kauniine riistaaiheisine koristeluineen ja tutunmuotoisine tukkeineen. Kokonaispituutta aseilta löytyy reippaan metrin verran, Haenel cm ja Sabatti cm. Molemmissa aseissa on asialliset avotähtäimet, tosin kummassakaan ei ole korkeusRIISTA 13. Remington, Haenel Jaeger puolestaan / ja x R. SIRO SABATTI JA HÖYHENENKEVY T HAENEL Haenelin uutuusrihla poikkeaa klassisesta todella räikeästi. Harvemmin törmää vieläkään vaihtosupistinmalleihin. Heti ensimmäisen tällaisen tilanteen osuttua omalle kohdalle aletaan kysellä laippakantaisten hylsyjen perään. Helppo hylsyn poistettavuus tulee vielä tärkeämmäksi käytettäessä asetta suuremman riistan kaadossa. Suomeen on tuotu paljon taittuvapiippuisia aseita urakantaisille patruunoille pesitettyinä, ja nopeissa paikkotilanteissa sekä talven pakkasissa aseiden omistajat ovatkin havainneet tämän ongelmaksi. Jos ei tietäisi, voisi ulkonäön perusteella vaikka vannoa ettei sitä ainakaan Saksassa ole tehty. Painon puolesta näkemykset eroavatkin sitten enemmän, Sabatti painaa lähes normaalin , kilon verran, mihin verrattuna ja kaliiperit huomioiden Haenel on todella kevyt, vain , kg. Haulipiipuissa on useimmiten vielä kiinteät supistukset, kuten tämänkin esittelyn molemmissa aseissa. Esittelyaseina on ulkoasultaan perinteinen ja pienikaliiperinen Sabatti Forest sekä moderni uutuus suuremmassa kaliiperissa, Haenel Jaeger. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI R ihloja valmistetaan nykyisin haulikkokaliipereissa ja . Itse asiassa tämä italiaano muistuttaakin perinteistä saksalaista asetta enemmän kuin Haenel konsanaan
Haenel soveltuu suuremmallekin riistalle: haulipiipulla pätee sama mitä Sabatillakin, mutta kiväärikaliiperi on jo hirvilaillinen. Tässä kohtaa on myös pakko suositella laadukkaan osavaippaluodin käyttöä, vaikka laki mahdollistaakin kokovaippaisen luodin tähän tarkoitukseen. Puuosista löytyy suuria eroja. Tähän tarkoitukseen käy -kaliiperin haulipiippu joko täyteisellä tai haulipatruunalla, minkä lisäksi myös kaliiperi . Valkohäntäpeuran metsästys on myös mahdollista, mutta vain täyteistä käyttäen. Parhaimmillaan Haenelin kaliiperit käyvät mainiosti peura- ja kaurisjahteihin, vaikka sopivilla latauksilla ase toimii myös pienriistakäytössä ja miksei satunnaisesti myös suuremmalle riistalle kuten hirvelle. 14 RIISTA Haenelin etummainen hihnalenkki on kiinnitetty etutukkiin, Sabattissa lenkki on juotettu piippuun. Sabattin piipussa oleva täytepala mahdollistaa saman etutukin käytön, oli kyseessä rihla tai päällekkäispiippuinen haulikko. Luotipiippujen kiinnityserot. Haenelin muotoilu ei välttämättä ole niitä kaikkein kauneimpia ja etutukin takaosassa ei ole lainkaan tavanomaista, lukkorunkoa vasten tulevaa metalliosaa. Remington on sallittu. Molempien tukkien mitoitus on kyllä kohdillaan, joten kysymys on enemmän makuasioista, kuin toimivuudesta. KALIIPERIT JA KÄY TTÖTARKOITUS Molempien aseiden takahahlot ovat säädettävissä sivusuunnassa, Sabattin hahlo on lisäksi kaadettavissa. Haenelissa oli MAK-pikajalka ja Sabattissa Jyväs-Metallin Weaver-jalusta. Sabatti edustaa kaliiperiensa puolesta meillä varsin tavanomaista pienriistarihlaa. säätöä, vain sivusäätö takahahlossa. Kummassakin aseessa on tavanomainen mm lohenpyrstökiila ja asiaan kuuluva kolo rekyylistopparia varten. Metsästyslakimme mukaan Sabattin molemmilla kaliipereilla voidaan ampua myös pienintä suurriistaeläintämme, metsäkaurista. Sabatti on muokannut puuosat tuttuun ja turvalliseen kuosiin. Sabattin takahahlo on kaadettavaa mallia, mikä voi olla tarpeen joidenkin kiikarien kanssa. Haenelissa luotipiippu pääsee liikkumaan ja sitä voidaan myös säätää, Sabattissa piippujen kiinnitys on kiinteä koko matkalta.
Win, . Tämä varmistaa sen, että ase laukeaa vasta piippujen sulun ollessa täysin kiinni. KOEAMMUNTA Koeammunta tapahtui molemmilla aseilla kolmessa eri vaiheessa. Sabattissa on normaali kaksiliipaisinkoneisto, jossa etumainen liipaisin on luotipiipulle ja takimmainen haulipiipulle. Luotipiipun laukaisu on kohtalaisen hyvä, joskaan ei aivan puhdas, pientä venymistä on ha- vaittavissa juuri ennen laukeamista. Haenelin (haulipiippu vain /) muut kiväärikaliiperit: . Tämä ominaisuus on tärkeä erityisesti silloin, kun asetta käytetään peurajahdissa. Tästä syystä asetta käyttävän kannattaa kokeilla kuinka paljon osumat muuttuvat kullakin latauksella, mikäli joskus tulee tarvetta ampua nopeasti toinen tai kolmas laukaus. Jos käytetään vain haulipatruunoita, tähän ei ole tarvetta. Tämä aiheutti ongelmia joillakin patruunoilla, kun nalli puhkesi ja piikki jäi jumiin estäen aseen aukeamisen. Loppujen lopuksi molemmat aseet soveltuvat yllättävänkin monipuolisesti eri metsästystilanteisiin, joskin Haenelin käyttöalue näillä kaliipereilla on hieman laajempi. Takana olevan Haenelin virittäminen tapahtuu varmistimen paikalla olevalla erillisellä virittimellä, Sabatti virittyy taitettaessa ja siinä oleva varmistin toimii manuaalisesti. Haenelin ulosvedin työntää patruunan kannan tavallista pidemmälle ulos. Haenelin lähes vapaasti värähtelevä luotipiippu näyttää toimivan hyvin lämpölaajeneminen ei käytännössä muuta osumapistettä lainkaan. Tämä on selvä etu hylsyjen poistoa ajatellen. Haenelin haulipiipussa oli yhtä ohut nallipiikki kuin luotipiipussakin. Varmistin toimii manuaalisesti. Piipussa on myös pieni säätömah- dollisuus, jolla täyteisen ja luotipiipun osumat saadaan tarvittaessa mahdollisimman lähelle toisiaan. Osumapiste kiipeää ylöspäin joka laukauksella, kunnes lämpölaajeneminen pysähtyy. Nopeissa jahtitilanteissa tätä tuskin huomaa, mutta latvalinnun vaanija saattaa olla asiasta eri mieltä. Win, .- Rem, ,xSE, ,xR, ,xR, xR, xR, . Ilman herkistintä laukaisu on tyypillisen haulikkomainen. Meillä vähemmän tunnettu on Haenelin viritysmekanismi, eli ase virittyy vasta kun varmistimen paikalla oleva vipu työnnetään eteen. Win, .-, xJRS ja ,xR. MEKAANISET RATKAISU T JA NIIDEN EROT Oleellisin ero aseiden välillä on piippujen kiinnityksessä. Haenelissa liipaisimia on myös kaksi ja etumainen niistä on luotipiipulle kuten Sabattissa, snellaria ei kuitenkaan ole. Remington, xR, .-, .R Blaser, xIRS ja ,xR. Erikoinen piirre on myös se, että piippujen avausvipu tulee poikkeuksellisesti painaa erikseen pohjaan, tukin kaulan suuntaiseksi, ennen kuin viritin toimii. Täyteisen ja luotipiipun osumien saaminen mahdollisimman lähelle toisiaan vaatii joskus runsaasti kokeiluja erityyppisillä latauksilla. Sabattin (haulipiippu vain /) luotikaliiperivalikoima on huomattavasti runsaampi: . Näiden lisäkRIISTA 15. Myös laukaisukoneistot eroavat toisistaan merkittävästi. Rem, .- Rem, . Bonuksena Sabattin omistaja saa luotipiipulle myös snellarin: kun liipaisinta työnnetään eteenpäin, se herkistyy. Aseilla ammuttiin osumakuviot haulipatruunoilla, kokeiltiin luotipiipun käyntiä ja lisäksi haulipiipun käyntiä muutamalla täyteisellä. RemMag, . Kiinteäpiippuisissa rihloissa, kuten Sabattissa, tulee huomioida luotipiipun lämpiäminen ensimmäisillä laukauksilla. Hornet, ,xR Mag, ,xR, . Molempia aseita saa myös muissa kaliipereissa, jolloin käyttöalueet tietysti muuttuvat vastaavasti
Patruuna ladataan kuitenkin Norman tehtaalla Ruotsissa. Haenelin tukissa on moderni muotoilu, Sabatti luottaa perinteikkäämpään malliin. Molemmissa aseissa piiput on kiinnitetty monoblockiin ja kiikarinkiinnitystä varten kummassakin on samanlainen kisko. G. Sabattilla kokeiltiin myös luotipiipun käyttäytymistä nopeasti toisiaan seuraavilla kolmella laukauksella, koska joissakin metsästystilanteissa aseen omistajan tulee tietää, miten piipun lämpeneminen vaikuttaa luodin osumapisteeseen. Hjorth Ab. Winchester näyttää löytäneen markkinaraon Euroopasta, lataus oli Supreme-sarjaa "Grand European Metrics", johon kuuluvat muutamat Euroopassa ylei16 RIISTA simmin käytössä olevat metriset kaliiperit kuten xR, ,x, ,xR ja niin edelleen. T., Italia Kaliiperit: 20/76 ja .222 Remington Pituus: 103 cm Piippuparin pituus: 60 cm (23 5/8 ") Paino: 3,1 kg Vetopituus: I liipaisin 365 mm Haulipiipun supistus: Kiinteä M Piipun poraus: 16,0 mm Hinta: 1185 euroa Maahantuoja: Nordis Oy si noteerattiin luotipiipun ja täyteisen osumapisteet metristä. Koska Sabattin piiput oli liitetty toisiinsa kiinteästi, tapahtui luotipiipun koeammunta hieman eri tyyliin kuin Haenelilla. Haenelin vapaastivärähtelevällä kivääripiipulla oli mahdollista ampua viiden laukauksen kasoja piippua välillä jäähdyttämättä. Ampumatulokset selviävät parhaiten oheisista taulukoista. Haenel Jaeger 8.10 Valmistaja: C. Haenel GMBH, Suhl, Saksa Kaliiperit: 12/76 ja 7 x 57R Pituus: 102 cm Piippuparin pituus: 60 cm (23 5/8 ") Paino: 2,85 kg Vetopituus: I liipaisin 370 mm Haulipiipun supistus: Kiinteä M Piipun poraus: 18,6 mm Hinta: 2399 euroa Maahantuoja: Oy K. Haenelin rakenne on äärimmäisen pelkistetty, joten kuvasta on helppo päätellä kumman aseen valmistuksessa on vähemmän työtä. Kiikari painoi jalustoineen g. Haenelin luotipiipulla ammuttiin Winchesterin, PRVI Partizanin ja Sellier & Bellotin latauksia. Haulipiipulla ammuttiin kuutta eri metsästyslatausta ja kolmea eri täyteistä. Sabattilla ammuttiin niin ikään kolmea latausta luotipiipulla (Norma, Sako ja Lapua), kolme haulilatausta haulipiipulla sekä kolmea täyteislatausta. Lukkorunko on myös kapeampi, vaikka haulipiipun kaliiperi onkin isompi. Sabatti Forest Valmistaja: Sabatti S. Haenelissa oli maahantuojan asentama Leupoldin kiikari Mak-pikajalalla, jolloin yhdistelmä tuotti lisäpainoa g. Rakenne on Sabattia yksinkertaisempi, sillä aseessa on erillinen viritin, eikä välitystankoja siten tarvita. A., Gardone V. Haenelin alumiiniseoksesta valmistettu runko on vahvistettu tärkeistä kohdista teräsosilla. Sabattin päälle asennettiin Shepherd-kiikari kotimaiseen Jyväs-Metallin pikajalustaan Weaver-renkailla. Sabattin piiput on juotettu yhteen, Haenelissa luotipiippua voidaan hieman säätää etutukin kiinnityspalikan etuosassa olevilla ruuveilla. Kuvasta näkee selkeästi lukkorunkojen erot. p
mm 3 ls/100 m 20 51 39 50 metrissä Sabattin luotipiipun osumat (5 eri latausta) ovat keskimäärin 10 cm täyteisen (Rottweil Brenneke Magnum ja Original) yläpuolella ja sivusuunnassa samassa linjassa. Osumapisteet voidaan saada lähemmäksi toisiaan vain patruunavalikoimaa muuttamalla. Haenel Jaeger 8.10 Sellier & Bellot SPCE 11,2 g PRVI Partizan SP 11,2 g Winchester Supreme Nosler Partition 9,7 g hitain 724 690 741 nopein 739 693 757 keskin. 5 Rottweil Magnum no. 6 Tunet Magnum 610 no. 408 406 430 hajonta 18 8 13 Osumak. mm 3 ls/ 50 m 108 57 243 Lähimmäksi Haenelin luotipiipun osumia 50 metrissä päästiin Federalin Tactical-täyteisellä. 731 692 748 hajonta 15 3 16 5 ls/100 m 58 55 35 KOEAMMUNTA 50 M, SABATTI FOREST, 20/76 JA HAENEL 810 12/76 Lähtönopeus m/s Sabatti Forest RWS Brenneke Original RWS Brenneke Magnum Baschieri & Pellagri Big Game (Gualandi) hitain 393 402 421 nopein 411 410 434 keskin. Muilla kokeilluilla latauksilla täyteiset osuivat noin 20 cm alemmaksi. 4 Remington Nitro Magnum no. 7 Olympus no. 4 70 70 70 70 76 76 2,5 3,6 2,75 3,1 3,2 3,3 32 35 36 36 52 53 334 136 307 220 280 249 241 76 109 149 145 193 72 56 36 68 52 78 2,1 1,6 2 2,1 1,4 2,4 M M M M M M 377 390 405 366 359 368 76 76 76 2,8 2,9 2,95 36 36 34 295 277 254 147 147 126 50 53 50 1,5 1,5 2,3 M M M 360 362 359 hylsy mm ø mm g kpl osumia osumaprosentti tiheys supistus m/s RIISTA 17. 6 Federal Premium Magnum no. 870 909 854 hajonta 4 6 6 Osumak. 3 Baschieri&Pellagri MG2 Flash no. 6 Tunet Palombe no. Haenelin luotipiippua on mahdollista säätää, joten hyvin käyvän täyteisen ja luotipiipun osumat saadaan lähemmäs toisiaan. Haenel Jaeger 8.10 Federal Tactical Federal Power-Shok Winchester Rackmaster hitain 440 460 457 nopein 448 469 466 keskin. 446 466 462 hajonta 8 9 9 3 ls/ 50 m 86 120 46 KOEAMMUNTA 35 M, SABATTI FOREST, 20/76 JA HAENEL JAEGER 12/76 Patruuna Sabatti Forest Winchester DXM no. Haenelin käyntiin piipun lämpiäminen ei vaikuttanut käytännössä lainkaan, tässä paras Winchesterin eurooppalaislatauksella saatu kasa sadasta metristä, 35 mm. Nopeasti ammuttuna kiinteillä piipuilla osumat alkavat heti vaeltaa ja aseen omistajan tulisikin tietää, kuinka paljon muutosta tulee milläkin latauksella. 5 Haenel Jaeger 8.10 S&B Parcours no. Kun aseen annetaan jäähtyä, on käynti samoilla patruunoilla erittäin hyvä, 20 mm. KOEAMMUNTA 100 M, SABATTI FOREST, .222 REMINGTON JA HAENEL 810 7X57R Lähtönopeus m/s Sabatti Forest Lapua S538 FMJ, 3,6 g Sako 111G, 3,4 g Norma RÂdjur, 4 g hitain 868 905 851 nopein 872 911 857 keskin. Tässä kolme nopeaa perättäistä laukausta 100 metriin Sabattilla ja Lapuan patruunalla
Niistä on saatu tavanomaista kestävämpiä tekemällä niklaus jo valmiiksi muokattuun hylsyyn. Tuloksena on sekä erinomainen käynti, että toimivuus kaikilla keleillä, myös kovalla pakkasella. EVOLU TION LUOTI Kaliiperissa . Niklauksen tarkoitus on sekä vähentää korroosiota että parantaa hylsyn liukkautta, mikä johtaa helpompaan lukon käsittelyyn ja siten parantaa pieneltä osaltaan toimintavarmuutta eri olosuhteissa. RWS:n mukaan 18 RIISTA. Win Mag, ,x ja ,xR. Rapid X Tip estää myös kärjen muokkautumisen lippaassa ja parantaa ballistiikkaa. Tämän lisäksi hylsyt on pinnoitettu nikkelillä, mikä ei ole pelkästään ulkonäkökysymys. Se palaa myös puhtaasti, ilmaan Tämän latauksen kehittelyssä on erityisesti huomioitu hämärässä metsästäminen ja tavanomaiseen lataukseen verrattuna suuliekki onkin jokseenkin olematon. Amerikkalaiset kuulemma niklaavat jo hylsyaihion, joten pinnoituksen jälkeen seuraa vielä hylsyä muokkaavia työvaiheita, jotka saattavat ohentaa pinnoitusta. Luotina on suhteellisen uusi, mutta jo hyvän maineen saavuttanut Evolution. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI "H opeavalikoima" poikkeaa hieman tavanomaisista latauksista ja se vastaa amerikkalaisten valmistajien Premium-, Premier- tai Supreme-tuotteita. Win, .- Sprg, . Miten tähän on päästy, kuuluu valmistajan salaisuuksiin, mutta käsittääkseni tässä riittää tarpeeksi nopeasti palava ruutilaatu. HIGH PERFORMANCE LOAD HUIPPULUOKAN TOIMIVUUS Kaikki komponentit ovat valikoituja. Luodin tombakkivaippa on niklattu ja vaipassa on saksalaiseen tapaan myös karvankatkaisu-ura. Vaippa ja lyijysydän on juotettu (Power Bonding) toisiinsa ja luodin peräosan muotoilun pitäisi sekä parantaa ballistiikkaa että toimivuutta (=käyntiä) piipussa. FLASH CONTROL SUULIEKIN VAIMENNUS komponenttien valikoinnin lisäksi lataamisessa on käytetty erikoistekniikkaa, jolla varmistetaan patruunoiden tasalaatuisuus. NIKLATTU H YLSY Valikoidut hylsyt on niklattu tehtaan omassa galvanointilaboratoriossa. Erikoisruuti sekä palaa (nopeasti?) ilman mainittavaa suuliekkiä, että pitää paineet kurissa ja toimii kylmässä. Latauksella saavutetaan CIP-maksimin alittava painetaso ja samalla myös korkea lähtönopeus. Siksi se toimii erinomaisesti myös pienempien riistaeläinten, kuten valkohäntäpeuran tai kauriin, metsästyksessä. Patruunan kaikkien komponenttien valinta on tehty äärimmäisen huolellisesti ja osittain military-teknologiaa hyödyntäen. Näin nallin toiminta on luotettavaa kaikissa olosuhteissa. Evolution-luoti painaa , g ja kaliiperissa , mm paino on , g. Toistaiseksi sarjaan kuuluu viisi kaliiperia, . Kärjen messinkiosan (Rapid X Tip) tehtävänä on ensisijaisesti varmistaa luodin laajeneminen. RWS SILVER SELECTION HOPEAA LAATUTIETOISELLE Meillä hyvin tunnettu RWS (RUAG Ammotec) on tuonut markkinoille uuden patruunavalikoiman, jonka latauksissa on myös uusia ominaisuuksia sekä ruudin että nallin osalta. SUPER CLEAN NALLI Nallimassan kehittelyssä on hyödynnetty RUAG-konsernin sotilaspuolen tietämystä
Tähän on melko helppo päästä kolmella laukauksella, mutta jo viiden sarja vaatisi sekä aseelta että ampujalta virheetöntä suoritusta. Koekaniini ehti kuitenkin tulla paikalle ennen kylmää, joten noin metristä pääsin ampumaan. Osuma oli hieman ylhäällä, luoti lävisti molempien lapaluiden yläosan ja murskasi selkärangan, joten valkohännän kuolema seurasi silmänräpäyksessä. luodin muokkautuminen on voimakasta, joskin jäämäpaino pysyttelee kuitenkin prosentin paremmalla puolella. Minkäänlaista sokaistumista ei tapahtunut. Toki jos kaliiperi olisi ollut järeämpi, olisi eläin kadonnut linssistä joka tapauksessa rekyylin takia. Päätin kuitenkin odotella sen aikaa kuin kevyehkö vaatetus sallisi eli heti kun alkaisi viluttaa, jatkaisin matkaa. Ammuin metriin muutamia viiden sarjoja ja pari kasaa myös metriin. ja pimeys oli jo kunnolla laskeutunut. Korroosion estämiseksi nallin kuori on kullattu. KOEAMMUNTA Hopeavalikoiman parasta käyntiä ei näköjään pysty ulosmittaamaan tavanomaisella metsästyskiväärillä, ellei se käy kilpa-aseen tavoin. Kaikilla muilla latauksilla erottui suuliekki paljaalla silmällä helposti paitsi Silver Selectionilla, josta ei näkynyt liekkiä lainkaan. KÄY TÄNNÖSSÄ Käytännön tilanteita sattui eteen yksi. Kaliiperissa . Peurankyttäykseen patruuna on kaikilta ominaisuuksiltaan mitä parhain, kestää kylmää, käy erinomaisesti, muotoutuu peurassa ja mitä parasta, suuliekkiä ei käytännössä juuri näy. Silver Selection, kaliiperi .308 Win ballistiikka Etäisyys (m) Nopeus (m/s) Energia (J) Kohdistus 100 m (cm) Kohdistus 161 m (cm) 0 785 3667 50 745 3302 -0.3 1.7 100 707 2974 0 4 KÄY TTÖKELPOINEN Hopeasarjaa voi suositella erityisen hyvää käyntiä arvostavalle sekä kaikissa olosuhteissa metsästävälle. Kovimmatkaan pakkaset kun eivät hyydytä patruunan toimintaa. Tasaisenharmaana ratapäivänä tuli kokeiltua myös suuliekin näkyvyyttä. Tehtaalla on ammuttu alle mm:n laukauksen kasoja metriin. Vain lumipeite auttoi ettei ollut täysin säkkipimeää. Latauksen nopeushajonta oli todella pieni, vain m/s. Tehtaan lentoratataulukkokin näyttäisi pätevän, sillä metriin kohdistetun aseen osumat metrissä olivat viitisen senttiä alempana. Keskiarvokasan koko oli metrissä mm, metrissä mm. Kaikki patruunan komponentit on valikoitu huolellisesti toimivaksi kokonaisuudeksi. Valkohäntäpeuran selkärankaan osunut luoti jäi vastapuolelle nahkaan, jäämäpaino 8,7 g eli 73 prosenttia. Nalli on kullattu korroosion estämiseksi. ei synny esimerkiksi ampujalle haitallisia päästöjä. Kaliiperissa , mm kyseinen luoti oli aikaisemmissa testeissämme markkinoiden parhaita, mutta kaliiperissa . Patruunan Flash Control toimi mainiosti, pystyin näkemään kiikarin läpi, kun eläin putosi niille sijoilleen. Kello oli noin . Hirven kokoluokassa kannattaa varmistaa toivottu tulos pyrkimällä puhtaaseen keuhkolaukaukseen suurimpia luita vältellen. 36 mm:n osumakuvio oli tällä kertaa paras, kasasta eronnut luoti oli kolmas laukaus ja vika ampujassa. 150 669 2663 -4.6 1.3 200 633 2384 -14.7 -6.8 250 598 2128 -31 -21.1 300 565 1899 -54.1 -42.2 RIISTA 19. Lämpötila oli astetta nollan alapuolella ja vallitsi melkoinen lumimyräkkä kun lähdin illan hämärtäessä tarkistamaan lähimaastoa, josko löytyisi valkohäntäpeuraa saaliiksi. Lähtönopeudeksi tehdas ilmoittaa m/s ja omassa kiväärissäni (piippu cm/") sain keskiarvonopeudeksi juuri tuon saman lukeman. laajeneminen näyttää olevan niin voimakasta, että suuremmat luut, kuten hirvellä, voivat pysäyttää luodin. Tätä nuorta naaraspeuraa nylkiessäni löysin vahvasti muokkautuneen luodin vastapuolelta nahan alta, mikä oli vähän yllättävää. Lähestyin kovan tuulen suojaamana varovasti ensim- mäistä ruokintapistettä, mutta vielä ketään ei ollut paikalla
Kilometrit vierivät nopeasti kuulumisia vaihdellessa. Siinä sivussa kysäisin perässämme ajavan harmaapäisen herran leopardijahdeista. Ne olivat kuulemma niin tiiviissä suhteessa heidän perhe-elämäänsä että nuoremman isännän syntymäkin oli ollut pitkälti kissojen varassa. Syntymästään asti hän on asunut perheensä kanssa Namibiassa, keskellä Erongon vuoristoa, eristyksissä kymme20 RIISTA A nenuutisista ja siwan kassaneideistä. Peter kertoi lyhyesti että hänen isoisänsä (Karlin edesmennyt appiukko) oli laittanut hormonien valtaaman nuoren miehen puun ja kuoren väliin. Mies oli saattanut kymmenittäin täpläturkkeja autuaammille antilooppimaille. Vastaus kuullosti vähän hämärältä, ja selvittämisen arvoiselta. Tässä hänen tarinansa. TEKSTI JA KUVAT: HENRI VIITANEN SEITSEMÄN LEOPARDIN LIITTO uringon ahavoittama käsi kuittasi puristuksellaan naurun säestämät tervetuliaisseremoniat. Ehdot oli esitetty ja aikuisväestö jatkoi elämäänsä onnellisen tietämättöminä siitä, mihin kaikkeen tuo miehen ja pojan tapaaminen johtaisi. Villieläinten pyytäminen oli ollut Karlin perheessä enemmänkin osa arkea kuin harrastus. Kuulopuheet kertoivat Karlin taitavaksi leopardin pyytäjäksi. Ajomatkan Windhoekin lentokentältä leiriin matkustin nuoremman isännän, Karlin pojan autossa pelkääjän paikalla. Leopardin metsästys on vaarallista puuhaa, eikä siihen pidä ryhtyä sopimattomilla välineillä. Karl kuuluu niiden harvojen ihmisten joukkoon, joiden olemus ansaitsee kunnioituksen ensinäkemällä. Eräs namibialainen nuorimies joutui kuitenkin ryhtymään siihen seitsemän kertaa, tosin painavista syistä. Muutaman päivän kuluttua oli nuorimies jo leopardin jäljillä pienoiskivääri aseenaan. Maalaiselämä villieläinten keskellä oli kasvattanut miehen, jonka oli huolehdittava karjasta ja perheestään. Petoeläimet eivät eritelleet karjaa ja kotieläimiä muusta riistasta, ja näin yhteentörmäykset olivat väistämättömiä. -vuotias Karl oli pyytänyt lupaa tavata tuleva vaimonsa Helga. Poikasena hän oli tiiviisti seurannut isänsä toimia, ja oppinut tavat joilla kissapedot sai satimeen. Helgan isä oli asettanut puoli leikillään ehdoksi, että pojan pitäisi kaataa seitsemän leopardia ja tuoda nahkat hänen vaimonsa turkkia varten. Tämän jälkeen hän voisi harkita tyttärensä luovuttamista nuoren miehen seuraan, hetkeksi. Jokainen lukija varmaan ymmärtää. Etukäteen kuullut tarinat miehen retkistä ja metkuista saattoivat antaa oman mausteensa kokonaisuuteen, mutta ensivaikutelma antoi uskoa siihen, että tarinoissa saattoi itää totuuden siemen. Seitsemänkymppisen herrasmiehen iloinen yleisilme oli koristeltu vuosien saatossa ilmaantuneilla elämän jäljillä
Edellä mainittu keskustelu tytön isän kanssa käytiin. Farmi oli ollut myynnissä jo kauan, ja sijaintinsa vuoksi sitä ei kukaan halunnut. Muutama päivä myöhemmin suuntasimme kudujen perään ja Karl oli oppaanamme. Saavuttuamme leiriin menin Karlin juttusille ja kerroin mitä pikkulinnut olivat laulaneet. Kasasin luuni vanhan herran vierelle ja vihjasin aiheesta josta vosimme turista. Kun nuoren pojan ääni alkoi madaltua ja hormonit ottivat poloisen valtaansa, oli murrosikäisellä pojalla ihmettelemistä. Kotiväki ei suuremmin kiinnittänyt huomiota pojan retkiin, eivätkä aavistaneet mitä oli tekeillä. Hetken kuluttua silmiimme oli osunut jo seeproja, kuduja ja keihäsantilooppeja, lukemattomia eri yksilöitä ja laumoja. Liekö kipinämikko aikoinaan nukahtanut vai oliko kivääri epähuomiossa unohtunut liian lähelle nuotioita? Sitä tarina ei kertonut. Karl kertoi olleensa todella innoissaan asiasta. että leopardi ja pienoiskivääri sopivat yhtä huonosti yhteen kuin suolahappo ja saunanlauteet. Kun kudun vasan raato viimein löytyi, alkoi tapahtua. Ei siis muuta kun tuumasta toimeen. Rakennuksia ei ollut lainkaan ja nuori pariskunta rakensi ensimmäiset väliaikaisasumukset risuista, heinistä ja savesta. Sitten vain takaisin pelipaikalle ja hommiin. Villipetoja oli runsaasti ja eikä jälkiä ollut vaikea löytää. Vanhemmilleen poika ei antanut pienintäkään vinkkiä tekemisistään, saati kertonut motiivistaan. Vanhaa miestä hymyilytti innokkuuteni asian suhteen, ja lupasi sopivan hetken tullen kertoa retkistään. Hän ohjasi meidät kallionkielekkeelle josta oli hyvät näkymät alhaalla mutkittelevan joen varrelle. Silloin farmin pysyvät rakennukset olivat jo valmiina. Valitsimme tasaiset kivenlohkareet istuimiksi ja aloimme haravoida maastoa kiikareillamme. Kotoa löytyisi jalkarautoja ja pienoiskivääri, joten kaikki tarvittava olisi käsien ulottuvilla. Esikoisensa he ottivat vastaan puunjuurella kirkkaan tähtitaivaan toimiessa kätilönä. Karl syntyi pesueen kuopukseksi muutamia vuosia myöhemmin. Tulevan anopin turkkiin tulisi leveä selkäpala kerta linttuulla. JAHTI ALKAA Karl ryntäsi tuulispäänä kätkölleen ja nappasi valmiiksi jemmatut raudat kainaloonsa. Yöllä oli poltettava nuotioita ja kivääri kasvoi jo melkein käden jatkeeksi. Onnettomat pyyntivälineet kuitenkin asettivat omat rajoituksensa, ja eläin piti saada ensiksi rautoihin, jotta tilanne vähän tasoittuisi. Hänen isänsä ja äitinsä olivat ostaneet farmin laaksosta, vuorien keskeltä. Kudut kävivät juomassa joella ja hyvällä tuurilla saisimme bongattua suuren uroksen ja voisimme tehdä sotasuunnitelman sen kaatamiseksi. Farmi oli kaukana kaikesta ja ulkopuolisia ihmisiä ei liian usein tavattu. Bongaamamme kudut eivät olleet Karlin mielestä tarpeeksi suuria kaadettaviksi ja päätimme vielä odottaa. Se oli leopardi ja iso sellainen. Paikka oli satumaisen kaunis. Jollain ihmeen kaupalla mies oli pitänyt henkikultansa ja leopardit luopuneet omistaan. Ostajakanditaatit vieroksuivat syrjäistä sijaintia ja vuoristoista ympäristöä. Karl aloitti tarinan pienellä historiikilla. Häntä ei ollut tyrmätty, valo loisti tunnelin päästä ja onnistuminen oli hänestä itsestään kiinni. Tarina kuulosti siltä, että vanhan miehen olisi syytä varata tuleville päiville muutama tunti pientä haastattelutuokiota varten. Vaihtoehtoja ei ollut tyrkyllä liikaa. Hetki tuntui sopivalta juttutuokiota varten. Kävi kuitenkin onni onnettomuudessa ja kylän harvoista ikätovereista löytyi sievä tyttö, joihin nuorukainen naulitsi katseensa, pysyvästi. Antilooppeja seurasivat myös pedot. Karlin isä oli Itävallan vuoristoseuduilla syntynyt ja oli sinut sijainnin kanssa. Aika oli pojan puolella ja tuoreen leopardin haaskan löytäminen oli vain päivien päässä. Kudun vasa oli vedetty puskan juurelle piiRIISTA 21. Kaupat tehtiin ja neljän viikon matka härkävankkureilla johti viimein perille. Perille ei ollut edes tietä. Laakso osoittautui todelliseksi riista-aitaksi ja veden perässä alueelle saapuneita villieläimiä oli kiusaksi asti. Ihastumisen sokaisema pojankloppi ei edes ehtinyt ajatella mitä epäonnistuminen saattaisi aiheuttaa, ja itsetuntokin tuntui olleen kohdallaan. Ympärillä olevista jäljistä ei voinut erehtyä. Kellään ei ollut tietoa miten karja alueelle sopeutuisi ja mitä vuoriston keskeltä löytyisi. Perinnöksi saadun kiväärin tukkia koristikin nuotion polttamat jäljet. Tutut koostuivat perheenjäsenistä, sukulaisista ja työtekijöistä
Turha oli enää murehtia, mutta vaikea sitä oli unohtaakaan. Varapatruunat olivat rintataskussa, "nopeasti" saatavilla. Reippaana nuori mies suuntasi kohti kotia, eikä vielä tiennyt että hänen ja leopardin kohtaamisen välissä olisi enää yksi uneton yö... Pienen pyöräytyksen jälkeen asetelma oli valmis jalostettavaksi. Perhosia oli vatsassa kokonainen parvi ja pieni epäilys kalvoi mieltä. Kudun vasaa oli syöty vasta vähän, ja raato oli tuore. Paniikin rajamailla taiteillut poika ei keksinyt muuta kun ryömiä perässä tunnelliin. Kun kehä oli tarpeeksi tiivis ja kulkuaukko muotoiltu luonnollisen näköiseksi, oli aika valita paikka raudoille. Se sopi pojan suunnitelmiin paremmin kuin hyvin. Aamulla isä lähti jatkamaan töitään ja häipyi näköpiiristä. Haukun vaimea ääni selvisi kun Karl näki pensaikon kupeeseen muodostuneen putkimaisen onkalon, jonka kasaan pakkautuneet heinät muodostivat. Karl yritti väistellä juostessaan pensaiden piikkisiä oksia. Hän yritti pysyä isänsä kengän jäljissä parhaansa mukaan ja modifioi teostaan niiltä osin, kun ei tarkasti isän tekniikoita muistanut. Pelissä oli kylän kaunein tyttö ja oma miehisyys. Yhdistelmä joka on vuosien varrella saattanut 43 täpläturkkia nahkurin orsille. loon ja peitelty lehdillä ja heinillä. Kudun vasa lepäsi piilossa mutta raudat eivät. Näin raudat laukeaisivat jompaan kumpaan etutassuun. Pieni messinkihylsy katosi näkymättömiin kun lukko painui kiinni. Hetken kuluttua etumaastossa alkoi raivokas haukku, jota säesti leopardin sielua repivä karjunta. Kun haaskapaikka alkoi pilkistää pensaitten takaa, oli tilanne selvä. Rauhallisuus jäikin sitten siihen. Sitten ei muuta kuin pitkin askelin kohti rautoja. Tikkurivit olivat noin cm päässä toisistaan 22 RIISTA ja niiden päälle aseteltiin kepit poikittain. Siitä ei ollut siis epäselvyyttä palaisiko kissa kätkölleen. Rakennelma muodosti ikään kuin puolapuut joiden väliin kissan olisi jalkansa aseteltava. Poikaa huolestutti ainoastaan se, että hän oli koskenut haaskaan ja siirtänyt sitä. Poika pelkäsi koiransa puolesta ja oli varma omastakin kohtalostaan jos isälle selviäisi että perheen puudeli on menehtynyt jahdin tiimellyksessä. Siellä ne olivat molemmat, leopardi ja Tessu! Terrierin valkoiset reidet vilahtelivat tunnelin päässä kun Karl kurkisti sisään suuaukosta. Sen jälkeen hän pätki noin cm pituisia tikkuja ja paineli ne maahan pystyyn kahteen riiviin, rautojen ja kulkuaukon linjaan. Koira oli pieni mutta toi henkisesti suuren tuen. Huolellinen viimeis- tely ja miehenalku sai olla tyytyväinen lopputulokseen. Rystyset valkoisina hän repi pienoikivääriä allansa eteenpäin. Hän tarttui koiraa takajaloista ja kiskaisi sen syrjään. Karl kaivoi kulkuaukon kohdalle rautojen tarvitseman montun. Perheen terrieri otti jäljen ja painui päätä pahkaan pusikkoon. Ketju tehtävänä oli jättää selkeä jälki maastoon, kissan kipittäessä horisonttiin raudat mukanaan. Paperia oli sinkoutunut ympäriinsä ja tuulenvire heilutteli niitä rauhallisesti. Paperilla oli kaksi tarkoitusta. Karl kantoi ison kasan oksia ja rakensi kehän haaskan ympärille. Se teki hiekan käytön mahdolliseksi naamioinnissa, ja raudat repivät ja lennättävät lauetessaan paperia lähiympäristöön. Karl päätti ottaa isänsä pienen terrierin kaveriksi. Näin tilanne olisi helppo lukea jo kauempaa ja metsästäjä osaisi olla varuillaan. Karl ja kivääri kotimaisemissaan. Ketju toisi myös lisää painoa ja hidastaisi leopardin matkantekoa, ja myös hyökkäystä. Kun asetelma oli valmis, hän laski viritetyt raudat kuopan pohjalle ja asetteli rautoihin kiinnitetyn ketjun nätisti niiden vierelle. Karl pyrki pitämään kaiken mahdollisimman luonnollisen näköisenä, mutta raatoa oli pakko kuitenkin siirtää. Viritettyjen rautojen päälle hän asetti muutaman sanomalehden sivun ja ripotteli varovasti hiekkakerroksen paperin päälle. Se oli vielä vaimeaa, mutta ei jäänyt epäselväksi, oliko koira löytänyt leopardin. Karlin sydän hakkasi kuin lampaan saparo ja etukäteen tehdyt suunnitelmat vaihtuivat epävarmuudeksi. Karl seurasi perässä. Sinä yönä oli tyyny huonosti, unet jäivät vähiin. Ilta meni ympyrää kävellessä ja miettiessä oliko kaikki kohdallaan. Sillä sekunnilla hän tajusi tuijottavansa. Kävellessään hän avasi pienoiskiväärin lukon ja tarkasti että patruuna oli paikoillaan. Haaskan ympärille oli laitettava risuja ristiin rastiin siten, että kissa pystyisi lähestymään sitä vain yhtä kulkureittiä käyttäen
Ilmeisesti ketju tai raudat olivat sotkeutuneet johonkin terrieri-episodin aikana. Kivääri joka jatkoi siitä mihin .22LR jäi. Suuri urosleopardi varmisti sen, että tyttö oli saapunut askelta lähemmäksi alttaria. Siinä se makasi kuolleena kuin kivi. Isä ei säästellyt sanoja kertoessaan miten idioottimaista oli lähteä leopardin perään noilla vehkeillä ja houkutella mukaan hänen koiransakin. Hetken kuluttua etumaastossa alkoi raivokas haukku jota säesti leopardin sielua repivä karjunta. Pohdiskelin myös miksi leopardi ei silponut häntä heti tilaisuuden tullen. Mies oli vihellellyt koiransa perässä pitkin pihapiiriä ja tuvan nurkkia. Leopardin vihreät silmät kiiluivat vain puolentoista metrin päässä pojasta. Pienoiskivääri löysi tiensä mahan alta ja piippua pitkin tähdätty laukaus lähti välittömästi. Seurasin harmaahapsista isäntäämme ja mietin kuinka paljon hän oli juttuaan väritellyt. sukupolven voimin. Leopardi oli tappanut lehmän vasikan, ja rautapyynnin ammattikuntaan liittynyt Karl pyydettiin paikalle. Auton moottori pyörähti käyntiin ja juttu jatkui. Kissa numero oli myös tiimityötä. Parivaljakko eteni verkkaisesti jälkeä pitkin. Vapiseva nuori mies haukkoi henkeään ja tuijotti saalistaan. Toisen kissan tarina oli lyhyempi. Hän halusi mukaan ikuistamaan tilanteet. Karl väsäsi paikan kuntoon nopeasti ja asetti raudat kuin vanha tekijä. Isä oli viimeistellyt kohti kääntyneen leopardin haulikollaan. Kaverina oli metsästäjän sijasta Omarurun pitäjässä majaileva valokuvaaja, joka oli kuullut Karlin leopardiretkis- Perheen terrieri otti jäljen ja painui päätä pahkaan pusikkoon. Kun Karl saapui kotipihaan, oli isäukko verannalla vastassa. Mene ja tiedä.. LEOPARDIT 2 JA 3 Odotin innolla selvitystä kissasta numero . Karl seurasi perässä. Tuttu paperisilppu lojui haaskan vierellä ja metrin mittainen ketjunpätkä oli jättänyt rautojen kanssa maahan helposti seurattavat merkit. Seuraavan päivän epistolana oli mennä päästämään katti pois päiviltä. Karl RIISTA 23. Rautojen lauettua isänkin mielenkiinto oli herännyt hetkeksi, ja kissa haettiin kahden tä. Vuorilta kasvimaalle hiipivät paviaanit tuhoavat sadon, mutta eivät tämän naisen tontilta. kuolemaa silmiin. Nyt sulhasta ei enää pysäyttäisi mikään. Karl nosti kissan hartioilleen ja aloitti rinta rottingilla kotimatkansa. Kissa vajosi niille sijoilleen ja silmien välistä valuva veri vahvisti, että pieni lyijyluoti oli ollut riittävän tehokas varmistamaan pojan ja terrierin turvallisen kotiinpaluun. Näkökenttään ilmestynyt teinipoika täysikasvuinen leopardi harteillaan, ja vierellään innosta ilmaan hyppivä terrieri saivat isäukon raivon valtaan. Loppu huipennukseksi isä läimäytti avokkaalla kirpaisevan litsarin poskelle ja kääntyi ympäri. Karl sai kuulla kunniansa pyyntireissustaan. Karl näki pienen hymyn ilmestyvän isänsä naamalle, hän tulkitsi se luvaksi lähteä seuraavan kissan perään. Tällä kertaa pienoiskiväärin luoti ei ollut aiheuttanut toivottua lopputulosta. Isompi 8x57 kaliiperi helpotti leopardin pyyntiä huomattavasti. Puutarhan vartiointiin Helga käyttää kaulinta järeämpiä konsteja. Tarpeeksi suuria kuduja ei ilmestynyt ja Karl johdatti retkikuntamme takaisin autolle. Tarinatuokiomme kalliolla päättyi
Pihalle tuli iäkäs pieni nainen. Päätään nyökytellen nainen vahvisti seurusteluaikojen ensivaiheet, ja lupasi näyttää jotain. Juurakon oikealta puolelta näkyi häntä, jonka pää liikehti levottomasti puolelta toiselle. Oli hyvä hetki varmistaa oliko isäntä vienyt kuulijaansa -, vai pitivätkö tarinat paikkaansa. Oli todennäköistä että he olivat ajaneet leopardin jo liikkeelle heidän edestään. Nainen palasi valokuvakansio ja vanha kankainen pukupussi kainalossaan. Tuo pieni nainen esitteli silmät säihkyen itsensä Helgaksi. Isot raudat ja pitkä ketjunpätkä kilisivät kivikossa, ja kiukkuinen kissa karjui vahvistaen sijaintinsa. Kissa oli mennyt rautoihin käsikirjoituksen mukaan, ja kulkenut lähellä siintäviä vuoria kohti. Karl komensi työläisensä hommiin ja käski kantaa leopardin autolle. Avotähtäimet nauliintuivat ampujaa tuijottavan kissan silmien väliin. Katti keinui velttona ja reikä koristi otsalohkoa. Leopardi löytyi vuorenrinteeltä hieman metsästäjiä alempaa. Intoa tihkuen hän räpläsi kameraansa ja yritti etsiä leopardia tähtäimeensä. Kissa kulki epätavallisessa maastossa. Sata metriä kuljettuaan mies pudotti kissan ja väitti sen murisevan. Valokuvia selatessa keskustelu siirtyi luontevasti neljänteen leopardiin. Kissa oli painunut takaisin juurakon taakse ja valmistautui hyökkäämään. LR sylkäisi vaatimattoman lyijylastinsa matkaan ja otsaan osunut luoti päästi kissan kärsimyksistään. Muutamaa askelta myöhemmin leopardi nosti päänsä puunjuurakon takaa ja Karl kohotti kiväärinsä. Leopardijahti toimi rangaistuksena lorvimisesta, sillä mies pelkäsi leopardeja kuin ruttoa. Karl tarkisti osumakohdan ja tökki leopardia jalallaan. Karl ärähti kuvaajalle sen verran että nokkimisjärjestys tuli selväksi, ja valmistautui ampumaan kohti syöksyvää kissaa pienoiskiväärillään. Mies ei ymmärtänyt tuon taivaallista mitä oli tapahtumassa. Matkaa oli - metriä ja Karl asetteli pienoiskiväärin kiven päälle varmistaakseen tarkan osuman. Varovainen lähestyminen oli nopeasti ohi. Kyseessä oli nuori naaras ja karjantappaja. Kuivan joenuoman jälkeen jälki jatkui suoraviivaisesti tasaiselle pensassavannille. Karlia huvitti. Pelosta kangistunut mies tarttui kissaan vasta pitkän puhinan ja uhoamisen jälkeen. Ilmeisesti kissa epäröi kohteensa sijaintia ja nosti päänsä juurakon takaa. Mies alkoi koetella Karlin kärsivällisyyttä. Musta mies puuhasteli 24 RIISTA Pirteä emäntä puki kaapin kätköistä löytyneen turkin ylleen. kuulemma ahkerasti mielitöitänsä, mutta motivaatio moneen hommaan oli hukassa. Parivaljakon marssiessa raudoille homma oli selvä. Tilanne oli muuttumassa ahdistavaksi. Edessäni seisoi siis laakson Kuningatar! Iästään huolimatta emäntä oli pirteä kuin peipponen, ja kattoi hetkessä kahvit kuistin pöydälle. Ase laukesi ja kissa pyörähti velttona kyljelleen. Juuri kun sormi puristui liipaisimella, valokuvaaja työnsi Karlin kiväärin syrjään. Valokuvaaja ei saanut maailmaa mullistavia otoksia vangittua filmilleen, mutta kaksi leopardijahtia hän onnistui tekemään Karlin seurassa yhdellä kertaa - ensimmäisen ja viimeisen. P YÖRT YNY T LEOPARDI Tarina kolmannesta kissasta päättyi samalla kun auto lipui Karlin kotitalon pihaan. . Leopardi hyökkää ahdistettuna ja haavoitettuna helposti, ja tekee vastustajastaan selvän hetkessä. epäili että kissa ei olisi jäänyt kunnolla kiinni rautoihin ja halusi kontaktin leopardiin mahdollisimman pian. Nyt tuo hetki alkoi olla lähellä. Karl muistutti miestä nahkan tarpeellisuudesta ja uhkasi antaa selkäsaunan jos tämä pelleilyllään tärvelisi turkin. Muutamaa tovia myöhemmin katti rojahti jälleen tantereeseen ja musta mies loikkasi kuin liito-orava kymmenen metriä kauem-. Karl oli pyytänyt mukaansa farmin ilkikurisen työntekijän. Iloinen emäntä esitteli taloaan ja kertoi elämästään
Leopardi oli kadonnut lähes taivaan tuuliin, sillä jäljet päättyivät suuren puun juurelle. Pojan oli pakko kääntyä kannoillaan ja palata auton lavalle. Ensitapaaminen oli myös mainitsemisen arvoinen. Karl esittelee alueelta löytyneitä 5000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia. maksi. Tämä kissa toimi rajapyykkinä kahdella tavalla. Auto oli jo niin lähellä että Karl päätti kantaa itse kissan perille. Nuori pari oli tuolla välin jo ehtinyt kiintyä niin toisiinsa, ettei heitä olisi saanut erilleen sorkkaraudallakaan. Karl oli etsinyt leopardia ympyrää kiertäen ja tehden lenkkiä kierros kierrokselta pienemmäksi. Kuuliko hän oikein. Nuorelle parille katettiin pöytä olohuoneeseen, vanhempien valvovien silmien alle. Kivisessä maastossa kilkattavaa ketjun ääntä oli ollut jälleen helppo seurata. Ylös vilkaistessaan Karl näki oksalle kyyristyneen kissan, joka valmistautui ponkaisemaan kohti teinipoikaa. Se odottaa saalistajaansa, hyökkää lähietäisyydeltä ja silpoo uhrinsa hetkessä. Kissa makasi liikkumattomana. Tilanteesta hämmentyneet miehet aloittivat hiljaisen kotimatkan. Appiukko toi pöydälle parin tuuman mittaisen kynttilänpätkän. Kahvia oli kulunut jo pannullinen ja valokuvakansio esitteli viimeiset muistot menneisyydestä. Karl kiskaisi katin hännästä maahan ja tuikkasi nopeasti .-kuulan korvan kautta aivoihin. Kahvittelutuokiomme alkoi olla loppusuoralla. Pehmeä tassu sisältää partaveitsenterävät kynnet. Viides leopardi oli kulkenut rautoineen laaksoon. Viistosti ammuttu luoti ei ollut läpäissyt kalloa ja tappanut eläintä. Tarina jatkuu edelleen, ja Namibian Omarurussa kukoistaa onnellinen seitsemän leopardin liitto. RIISTA 25. Ääni oli lopulta lakannut ja peli muuttunut ahdistavammaksi. Käytiin henkien taistelu ja äänekäs sodankäynti elämän tosiasioista, mutta kaksintaistelulta vältyttiin. Kun kynttilä paloi loppuun, oli Romeon aika poistua Juliansa luota.. Karl laski leopardin lavalle ja harppoi kohti kuljettajan ovea. Olihan siihen kätketty nuoren miehen päättäväisyys ja seitsemän leopardin nahkat. Pussin sisältä ilmestyi leoparditurkki jonka kaulus oli koristeltu minkillä. Erongon riistavarat olivat jo muinaisten metsästäjien tiedossa. Kaksi viimeistä kissaa Karl oli kaatanut hankkimallaan x-kiväärillä. Kissa oli viimeinen pienoiskiväärillä kaadetuista, ja viidennen turkin saatuaan tuleva appiukko heltyi ja antoi luvan tavata tyttärensä. Anoppi sai mittatilaustyönä tehdyn turkkinsa ja luopui samalla tyttärestään. Leopardia nyljettäessä asia selvisi. Luoti lävisti kaulanahan ja iskeytyi kaularankaan pudottaen leopardin ampujan jalkojen juureen. Turkki oli lumoavan kaunis. Kun tarvittava määrä oli kasassa, nahat lähetettiin vaatturille. Muutaman sekunnin päästä ääni toistui ja kissan silmä liikahti. Taisteleva parivaljakko oli siis raahannut pyörtynyttä leopardia harteillaan. NUMERO 5 TAAS HENKI HÖLLÄSSÄ Leopardi on haavoittuneena yksi Afrikan vaarallisimpia eläimiä. Oli aika avata vuosien patinoima pukupussi
Viimeksi mainittu tuntui kään-. Paksu lehtikerros maassa paljasti jo kaukaa riistan tulon. Jo jahtikutsusta kävi ilmi, että metsästyksen kohteena olivat nuoret villisiat, maksimipaino kg. Tietenkään laajoja yleistyksiä ei kannata tehdä parin maataan edustavan metsästäjän toiminnan perusteella, mutta tämän tarinan ainekset keitettiin kokoon Tsekeissä, sikajahdissa, jonka alkuunpanijana toimi saksalainen patruunanvalmistaja RWS. 26 RIISTA VILLISIAN AJOJAHTIA TSEKEISSÄ TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI T apahtumapaikka sijaitsi noin km Prahasta itään ja paikalle oli kokoontunut kuutisenkymmentä metsästäjää, pääosa toki paikallisia. Jahdin käytännön järjestelyt hoiti RWS:n Tsekin maahantuoja ja mukana oli sekä lehdistön edustaja että maahantuoja ainakin Ranskasta, Unkarista, Tanskasta ja tietty myös Suomesta unohtamatta RWS:n edusmiehiä, saksalaisia Hannes Dikhoffia ja Armin Dobatia. Näiden lisäksi sai ampua mufloninaarasta ja vasaa, kettua, mäyrää ja näätää(!). Passimiehet matkalla asemiinsa. EUROOPPALAISIA JAHDISSA Huolimatta ruusuisista yhtenäisyyshaaveista, me eurooppalaiset olemme hyvin erilaisia käytös- ja jahtitavoiltamme asuinmaasta riippuen
Metsästystorvifanfaarin ajaksi riisuttiin hattu ja sen jälkeen, jotta mikään ei jäisi epäselväksi, jahtipäällikkö piti tavanomaisen puheensa ja se myös käännettiin englanniksi. Riista kulki joko pitkin rinteitä tai sitten ne syöksyivät toista rinnettä alas ja vauhtia hiljentämättä vastapuolta ylös. Tämä antoikin mukavan säväyksen, sillä riistan tulon kuuli jo kaukaa ja ääni muistutti äkillisen kaatosateen aikaansaamaa ropinaa. RIISTA 27. Puheessa korostettiin useaan otteeseen, että metsästäjien tulisi käyttää tarkoin harkintaansa, liian isoja sikoja kun ei saa ampua eikä sarvellisia mufloneita. Kai- ken piti siis olla selvääkin selvempää, ainakin näin suomalaisittain katsottuna, mutta kuinka sitten kävikään? ENSIMMÄINEN AJO Passiketju, johon itse jouduin, muodostui noin kymmenestä ampujasta ja yksi ajomiehistä vei meidät paikoilleen näyttäen joka passissa mistä kulkee ajo, mistä eläimet tulevat ja missä naapuripassimiehet ovat. Ampumisen vaikeusaste oli useissa passeissa varmasti riittävä, sillä puusto oli sen verran tiheä, ettei juuri puolta metriä suurempia aukkoja ollut. Maasto oli todella erikoinen, paikoin sopiva vaikka fantasiaelokuvan kulissiksi. Porsaan matka päättyi aivan kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyvän kiven taakse. nösvirheeltä, mutta piti paikkansa, sillä kyselimme asiaa tarkemmin ja paikallisten mukaan esimerkiksi supikoiraa ei alueella esiintynyt. Metsästyspäiviä oli kaksi, aamun aloituksessa metsästäjät komennettiin riviin jahdin johtajan oikealle puolelle ja ajomiehet vasemmalle. Väki odottelee jahdin johtajan avausta. Ajomiehet rivissä jahtipäällikön vasemmalla puolella, passimiehet oikealla. Kuva ensimmäisestä passipaikastani. Selkeää ja turvallista. Rinteet olivat jyrkkiä ja pituudeltaan metriä. Maata peitti lähes kymmenen sentin kerros kuivia, puusta pudonneita lehtiä. Vielä tässäkin vaiheessa muistutettiin siitä, mitä ammutaan ja mitä ei. Käytännössä passiketju sijaitsi rotkolaak- son pohjalla ja ajomiehet kulkivat laakson pituussuuntaan molemmilla puolilla harjanteen päällä
Ennen minua oli passiin jäänyt unkarilainen ja siltä suunnalta alkoikin kuulua kovaa kahinaa. Yritin epätoivoisesti saada vajaan sadan metrin päässä kiitävästä laumasta edes yhtä tähtäimeen ja juuri kun porsaat olivat jo häviämässä rinteen päälle, näin yhden ristikossa. Kului kuitenkin parikymmentä minuuttia, ennen kuin mitään tapahtui suunnallani. Laukauksen lähdettyä olin melko varma, että huti tuli, mutta sika kierähtikin alas rinnettä kovalla metelillä. Porsasrivistö jatkoi kuitenkin matkaansa kuin juna ja suuntasi vinosti välistämme kohti vastarinnettä. Laukaus oli jäänyt luonnollisesti vähän taakse, mutta siasta tuli liikuntakyvytön ja sain tilaisuuden paikata, kun porsaan pää ja niska tulivat esiin kuusen rungon takaa. JÄLKIPUINTIA Ajossa ei ollut muuta huomautettavaa, paitsi se, että ranskalainen kaveri oli täräyttänyt Suomi ei ole ainoa maa, jossa paistuu makkara nuotiolla. 28 RIISTA. Kuusten välissä juoksevan otuksen ampuminen ei ollut aivan helppoa. Tämäkin sika painoi yli sallitun, joten ampuja joutui maksumieheksi. Ensimmäiset laukaukset kaikuivat heti, kun olin ehtinyt asettua passiin. Kaverilla toimivat kädet vikkelästi, sillä viisi laukausta lähti pulttilukosta alta aikayksikön. Kuuden porsaan jono syöksyi rinnettä alas unkarilaisen editse
Tässä ajossa ei ollutkaan paljon tapahtumia, mutta vajaan. Vastaavasti tanskalainen puolestaan oli tyytyväinen selvitessään näinkin vähällä, kotimaassaan kun isomman sian ampuminen ei olisi ollut edes mahdollista. Näin haavoittunut eläin saattaa joskus joutua odottamaan kauankin lopetusta. TOISEN PÄIVÄN ENSIMMÄINEN AJO tunnin odotuksen jälkeen kuului kahinaa. Hampaat olivatkin kovin erilaiset sekä pituudeltaan että muodoltaan! Ei ehkä olisi kannattanut pitää niin kovaa meteliä edellisiltana, sillä toisin suhtautunut tanskalainen sai oikeat hampaat. RIISTA 29 Seuraavana aamuna, kun illan rangaistuksien päälle oli nukuttu, kokoonnuttiin jälleen uuteen jahtiin ja johtaja piti saman puheen kuin edellispäivänäkin, lisättynä vielä erityisellä kehotuksella pyrkiä noudattamaan ohjeita huomattavasti edellispäivää säntillisemmin. Sika jatkoi matkaansa lähestyen edellä mainittua unkarilaista ja välittömästi kun tämä havaitsi sian, paloi myös ruuti! Onneksi luoti ei taaskaan tavannut maalia, vaan sika pyörähti takaisin ja poistui vahingoittumattomana paikalta. Asiasta luonnollisesti annettiin nootti, mutta moinen toiminta kummastutti kovin ranskalaista: "en käsitä tämmöistä vouhotusta, eihän se ole kuin sika!" Toisessa ajossa kaadettiin kolme muuta ylisuurta, joista ainakin yksi kuului tanskalaisen syntilistalle. Tavallisesti näissä jahdeissa ei liikuta passista lainkaan ja vasta sitten kun ajomiehet tulevat, hoidetaan kuolleet ja haavoittuneet talteen. Tästä selviää eurolla." Tämähän ei ranskalaista miellyttänyt, vaan alkoi kova puolustelu ja jahdin johtajan kerrottiin olevan kovin ammattitaidoton! En seurannut asiaa loppuun asti, mutta saksalaiset isäntämme estivät pahemman konfliktin muodostumisen ja pahoin pelkään, että maksu jäi lopulta RWS:n kontolle. Päivän saldo kahdesta ajosta oli seitsemän sikaa, joista vain kolme oikeaa kokoluokkaa! Oman suoritukseni arvoa nosti kummasti, kun jahdin järjestäjä kehui erikseen sitä, että olin lopettanut ampumani sian niskalaukauksella. Seurasin sikaa kiikaritähtäimen läpi ja havaitsin sen olevan liian suuri ammuttavaksi. Suurehko villisika sieltä tulla rymisteli loivasti viistoon passiketjun suuntaisesti. Olimme passissa samantyyppisessä rinteessä kuin edellispäivänä ja samainen unkarilainen oli jälleen viereisessä passissa. Illalla asiat oli tarkoitus saada ojennukseen ja jahdin johtaja saapuikin papereidensa kanssa esittämään Ranskan pojalle rangaistusta: "Voin tulla sen verran asiassa vastaan, etten mittaa lainkaan hampaita, maksu otetaan alimman taksan mukaan. Ranskalainen sai toki karjun hampaat, mutta ilmeisesti "vahingossa" ne olivatkin vaihtuneet! Koska ranskalaisen mukana oli ollut valokuvaaja, joka oli ikuistanut kaadetun karjun hampaat niin nyt voitiin verrata kuvaa ja trofeeta. Sanktioita oli siis tiedossa samoin kuin se, että ongelmasta selviää riihikuivalla, määrä vain jäi auki. 120-kiloinen karju vaati neljä miestä vetämään. -kiloisen karjun tantereeseen välittömästi sian tultua näkösälle. Toinen ajoi sujuikin sitten kunnialla ja päivän saldo oli tällä kertaa neljä oikean kokoista sikaa. SEURAUKSET Rangaistuksista selvisi siis sakoilla, mutta kuinka kävi trofeiden
30 RIISTA
Laatu on jopa monotonisen tasaista. lyhyttä lukkoaktiota (. Yleensä tämä tarkoittaa perinteisen metsästyskiväärin muotoilua yhdistettynä tarkkuuskiväärin sisuskaluihin. Pro Varmint -malli poikkeaa tavallisesta Pro Hunter -mallista siten, että sen piippu on raskas ja kartiouritettu ja sen etutukissa on tuuletusraot piipun jäähdytyksen nopeuttamiseksi. Tätä koneistoa kutsutaan yleisesti stecher-koneistoksi. Win -mittainen) ja tämän vuoksi tavanomainen lipas olisi ikään kuin liian pitkä . Steyr Mannlicher Pro Varmint sopii kaliiperinsa puolesta ehkä kaikkein parhaiten suomalaiseen linnustukseen, mikäli perinteeseen on luottamista. L innustuskäytössä kiväärin tulee luonnollisesti olla tarkka. Täten piipun puhdistaminen helpottuu ja toisaalta lukon liikettä ei ole haittaamassa ruostumattoman teräksen tietynlainen ongelma lukon liikkuvuuden kanssa. Varmintin lipas on mielenkiintoinen, sillä Steyr Mannlicher valmistaa ainoastaan ns. STEYR MANNLICHER PRO VARMINT UUDEN AJAN LINTUKIVÄÄRI TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Aseiden yhteydessä Varmint-sanalla tarkoitetaan tuhoeläinmetsästystä, mutta jotkut näistä aseista soveltuvat tavattoman hyvin myös syötävän linturiistan pyyntiin. Joka tapauksessa kyseessä on aina kompromissi, sillä varsinkin jos metsästys on vähänkään liikkuvaa sorttia, niin rata-aseiden tukkien ergonomia sotkee rujosti esimerkiksi aseen kuljetettavuutta. Sanoisin, että kyseessä on kauttaaltaan yksi parhaimmin metsästykseen sopivista pulttilukkoisista uusista kiväärimalleista. Käytön kannalta olisi suotavaa, että sopivan painon ja tarkan käynnin lisäksi ase olisi kohtuullisen pelkistetty muodoiltaan ja ampumaergonomialtaan, jotta ase olisi yleisesti riittävän käyttökelpoinen. Laukaisutuntuma peruslaukaisussa on aivan hyvä, mutta herkistintä käytettäessä laukaisutuntuma on erinomainen ja hyvän laukaisun suorittaminen on helppoa myös kenttäolosuhteissa. Win -kaliiperia lyhyRIISTA 31. Näiden kyseisten aseiden tarkkuuspotentiaali on yleensä ollut erinomainen ja aseyksilöissä ei ole törmätty pettymyksiin, jotka ovat monen muun valmistajan aseille tavanomaisia. Mustassa lukonkehyksessä ei tavan- omaista öljyä käytettäessä tapahdu pultin kiinnileikkaamista ja täten lukko ei takeltele siten kuin ruostumattomissa kehyksissä, jotka eivät tahdo pitää edes keraamisia voiteluaineita pinnassaan riittävän hyvin. TEKNIIKKAA Suomeen tuotavat Pro Hunterit pitävät pääsääntöisesti sisällään herkistinlaukaisukoneiston, joka toimii siten, että liipaisin työnnetään eteen aseen ollessa viritetty. On toki olemassa niitä, joita tämä ei pidättele, mutta varsin moni jättää kiväärin pois matkasta, jos se koetaan ylimääräisenä painolastina. PRO VARMINT Steyr Mannlicherin Pro-sarjan aseet ovat olleet saatavilla jo kotvan aikaa ja ne alkavat olla jossain määrin tuttuja useimmille metsästäjälle ja erityisesti uusien aseiden hankkimista viime vuosina pähkäilleille. Varmintissa on myös sellainen erikoisuus, että piippu on aina ruostumaton ja lukonkehys on musta
Lipas kiinnittyy aseeseen alaosastaan ja siinä on kaksi asentoa, eli yhden naksun takana oleva asento, jossa lipas ei syötä ja toinen asento, jossa lipas on kiinni kunnolla ja se syöttää normaalisti. RIISTA 33. Toinen . Kiistanalainen teoria on sitten se, että . Remingtonia parempana. Tästä syystä . Täten niissä on yleensä pyritty mahdollisimman hyvään tarkkuuteen. Remington -kaliiperin käyttömukavuutta lisäävä asia on, että sen kokovaippaluotiset patruunat on kotimaassa ja naapurimaassa Ruotsissa valmistettu ensisijaisesti linturiistan pyyntiin. Tämä mahdollistaa aseen turvallisen kuljettamisen patruunan ollessa pesässä. markkinoista ja pienriistametsästyksessäkin sen osuus kasvaa vastustamattomasti. Tukissa on otettu erittäin hyvin huomioon itse ampumistapahtumas- Piipunsuulla on upotus suojaamassa rihloja ulkopuolisilta iskuilta. Lipas on hauskan näköinen kapistus, jossa etuosa on pyhitetty vain lippaan istuttamiselle aseen tukkiin. Tämä tarkoittaa yleisesti ottaen myös sitä, että silloin kun halutaan metsästää linturiistaa kokovaippaisilla luodeilla, tulisi rihlannousun olla vanhanaikainen /". Remington on tehdaspatruunoiden varassa olevalle ainakin vielä tällä hetkellä mielestäni parempi vaihtoehto linnustukseen. Pieni asia, jolla on tavattoman suuri merkitys aseen loppukäyttöä ajatellen! Rihlannousu on siinä mielessä ehkä myös hölmö argumentti, että sen voi toki halutessaan muuttaa piipunvaihdolla ja jotkut valmistajat tarjoavat aseitaan useammalla eri rihlannousulla. Uudempi "kakskakkonen" kärsii nykyisellään aika erikoisesta ongelmasta, jota moni metsästäjä ei ole lainkaan hahmottanut. Tällöin luodit eivät ylivakautuisi ja tarkkuutta olisi kevyillä luodeilla riittävästi. Mannlichereissa on nykyään lähes poikkeuksetta stecher-herkistinlaukaisukoneisto. Kollega Hannu Uronen valaisi minua tässä asiassa kun pyysin konsulttiapua häneltä oman .:n piipun valinnassa haaskapyyntiin. Siinä tapauksessa, että ampuja ei ole halukas jälkikäteen muuttamaan asettaan eri piipulle tai valmistaja tarjoaa kaliiperia vain yhdellä rihlannousuvaihtoeh- dolla, niin asialla on merkitystä. Remingtoniin verrattuna, eli vanhemmassa kaliiperissa on yleensä loivempi rihlannousu kevyempiä luoteja varten. Remingtonia pidetään joidenkin ampujien toimesta tarkkuuspotentiaaliltaan . Tässä on . Tämä mahdollistaa pienemmät toleranssit sivuttaissuunnassa ja vähentää kehyksen ja pultin keskinäistä pintapainetta lukkoa liikutettaessa. on vähän hankalampi, sillä hyvin suuri osa grainin kokovaippaluodeilla varustetuista patruunoista on valmistettu sotilaalliset lähtökohdat mielessä ja vain ani harvoin ne ovat kovin tarkkoja huolimatta asiallisesta ulkoasustaan. Tässä aseessa on huomioitu hyvin liipaisimen liikkeen koko skaala, eli keskimäärin liipaisin ei ole liian edessä herkistettynä ja toisaalta ote ei ole liian ahdas liipaisimen ollessa taka-asennossaan. Kaikissa nykyisissä Steyr Mannlicher kivääreissä on SBS-lukkojärjestelmä. Lukonkampi on massiivinen ja tätä kampea nähdään yleensä valmistajan tarkkuuskivääreissä. SBS-lukossa varmistin on yksi kiväärimaailman parhaimmista. Täysin varmistettuna se lukittuu etuasentoonsa pienen painonastan avustuksella. Tätä taustaa vasten esim. Tällöin lukonkampi on painettavissa aseen kylkeä vasten ja ase on iskurivarmistettu. Se edustaa lukon ulkokehältä toimivaa lukkotyyppiä, eli sen sulkuolat on työstetty pultin ulkokehän sisäpuolelle. Remingtonilla kasa-ammuntaa harrastaneet. RADALLA Pro Varmintin päällimmäinen tuntuma jättää miellyttävän jälkimaun, sillä Steyr Mannlicherin tukki on taatusti ampumaergonomialtaan parhaasta päästä sarjavalmisteisia kivääreitä. Tällöin tuli selväksi se, että rihlannousun tulisi tavoittelemillani luodinpainoilla ja ampumaetäisyyksillä olla /" nykyisen tuotantoaseiden standardin eli /" sijaan. Tätä näkemystä tukevat erityisesti aikanaan . Remington kaliiperin vahvuus .
Hinta: 1799 euroa Maahantuoja: Eloranta Oy, www.eloranta.fi. Oikealla tekniikalla paras Norma gr (, g) FMJ-patruunalla saavutettu kasa riittää mihin hyvänsä linnustukseen, sillä oikeasti vain harvalla aseella saadaan aikaan tehdaspatruunalla parhaimmillaan sellaista tarkkuutta mihin Pro Varminter kokeilussa ylsi. Toisaalta tällaisen kevyen muovitukin kanssa ongelmana voidaan pitää myös aseen kohtuullisen voimakasta etupainoisuutta, joka aiheuttaa hieman lisähaastetta maksimaalista tarkkuutta haettaessa. Se ei siis lyö käteen silloin kun vasemmalla kädellä tuetaan aseen perää. Tähän vaikuttaa mm. Tästä johtuen aseella on tavattoman vaikea hallita kasojen pystyhajontaa ja penkistä ammuttaessa onkin oltava varsin tarkkana sen suhteen, että ase on tuettu oikeasta kohdasta ja ase pääsee rekyylissä käyttäytymään mahdollisimman luonnollisesti. Joidenkin perinteitä pilkulleen noudattavien silmissä Pro Varmint on moderneine synteettisine tukkeineen ja ruostumattomine rautoineen kauhistus, mutta nykyaikaisten metsästäjien keskuudessa asenteet ovat onneksi muuttumaan päin ja ensisijainen painotus aseissa alkaa olla käyttöominaisuuksissa. Steyr Mannlicher Pro Varmint .222 Remington Valmistaja: Steyr Mannlicher GmbH, www.steyr-mannlicher.com Kaliiperi: .222 Remington (saatavana myös kaliiperit .223 Remington ja .22-250) Piipun pituus: 24"/ 610 mm Kokonaispituus: 111,5 cm, kokonaispituutta ja perän vetopituutta voi vähentää ottamalla pois perän jatkopaloja Paino: noin 3,9 kg Tekniikkaa: Herkistinlaukaisukoneisto, Weaverkisko valmiiksi kiinnitettynä lukonkehyksen päällä. Rem ja se on muodoltaan ja mitoiltaan tavallinen kivääri, jonka kuljettaminen metsässä on vielä miellyttävää. Tarkkuutta saatiin ammunnan haasteellisuudesta riippumatta kuitenkin mitattua sen verran, että aseen käynnin todellinen luonne tuli selville. Se on niitä harvoja, jotka on saatavana linnustukseen sopivassa kaliiperissa . Remington -kaliiperissa ehkä 34 RIISTA Norma 3,2 g Oryx / 32 mm Norma 3,2 g FMJ / 11 mm tämän hetken parhaimpana lintukiväärinä varminttereiden joukosta. Laukaisukoneisto on herkistimellä varustettuna lähtökohtaisesti sellainen, että sen kanssa pärjää tavattoman hyvin kaikissa metsästystilanteissa. Tämä poikkeaa aika rajusti esimerkiksi tavallisesta Pro Hunterin tukista, jossa ei ole jäähdytysreikiä lisäämässä tukin joustoa. Ainoana varsinaisena heikkoutena aseessa näkisin etutukin löysyyden, jonka korjaaminen ei ole kovin helppoa. sa vaikuttavat tekijät, eli tuetuista asennoista johtuvat rekyylihallintaan liittyvät tekijät. Pro Varminterissa metsästäjä saa rahoilleen vastinetta hyvän käynnin ja valmiin aseen muodossa. Toki joidenkin mielestä mukana kuljetettava kivääri saisi olla kevyempi, mutta esimerkiksi Eberlestockin aseenkantoreppuja käytettäessä on mahdollista pitää metsillä mukana kivääriä, jolla ammuttaessa ei tarvitse antaa periksi tippaakaan osumatarkkuuden suhteen. Tämän kauden ennätys tehdasaseella ja tehdaspatruunalla parani edellisestä usean millimetrin verran ja lisäksi aseen keskimääräinen tarkkuus parhaalla latauksella oli vain noin puoli kulmaminuuttia. LINTUKIVÄÄRI Pidän Steyr Mannlicher Pro Varmint -kivääriä . Harmittava ominaisuus Pro Varmintissa on sen etutukin löysyys. aseen poskipakan eteenpäin laskeva profiili ja tukin pohjan sulava linja, jossa pistoolikahvan muoto on loiva. Steyrin Pro-mallisarjan aseet eivät koskaan rekyylissä ikään kuin lyö ampujaa, vaan ne tulevat asiallisesti taaksepäin
Tulevan syksyn matkat myydään nyt! KYSY TARJOU S! TASANKORIISTAJAHDIT Etelä-Afrikka & Namibia VAARALLISEN SUURRIISTAN METSÄSTYS Mosambik & Botswana LISÄTIETOJA www.brhunting.f i Risto Virtanen 040-8445721 www.laatutuote.fi. Sorsa- ja hanhijahdit Torniossa Joella, merellä, viljapelloilla..
BOG-POD RED LEGGED DEVIL PUNAJALKAINEN PAHOLAINEN Ampumatuet ovat onneksi meilläkin päin saavuttamassa hiljalleen suosiota. Pahin jarru kehitykselle on suomalaisten miesten jääräpäisyys tässäkin asiassa. Yksinkertainen totuus kivääriammunnassa on kuitenkin sama universaalisti: jos pääset lähemmäs, niin mene lähemmäs ja jos saat paremman tuen, niin ota parempi tuki. TEKSTI:ARTO MÄÄTTÄ 36 RIISTA
Jalustojen korkeuden säätöä on helpottamassa tuumaasteikko, jolla jalustat voi nopeasti säätää ennalta hyväksi havaittuihin kohtiin. Jalustoissa on mielenkiintoinen mahdollisuus sompien käyttämiselle. Koko homman ollessa paketissa voi jalustaa käyttää luonnollisesti myös monopodina, joten nopeissakaan tilanteissa ei tarvitse uhrata aikaa liiaksi nopeampaa laukausta varten. Täten kolmijalka toimii tarvittaessa myös kamerajalustana. Jalat ovat alumiinia ja niiden pituussäätö tehdään jalkoja kiertämällä, jolloin putken sisällä oleva muoviholkki kiristää pituussäädön kohdalleen. Kiväärin tukihaarukka pyörii ympäri 360 astetta ja se on pultattu kiinni jalustaan kruunun läpi. Tällaisia jahtimuotoja ovat mm. kyttäysmetsästys maapassista, ketun pillityspyynti ja hirven houkuttelu. Tällöin jalusta olisi käyttökelpoinen myös syvässä lumessa! Bog-Pod on toteutettu laadukkaasti ja siinä on miellyttäviä yksityiskohtia kuten solumuovipehmikkeet, joihin voi tarttua pakkasellakin ilman pelkoa paleltumista. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että kaikilla jalustoilla on hyvät ja huonot puolensa ja tämän vuoksi kolmijalka on hyvä ja toimiva vain jos sen käyttö on sovellettavissa tilanteen mukaan. Mahdollisuus tähän muodostuu siitä, että tuki ei pyri kaatumaan mihinkään suuntaan. Monopodin hyvät puolet tulevat esille erityisesti silloin kun ampuja on seisaallaan ja tarvitaan mahdollisuus ampua esimerkiksi liikkuvaa maalia. Tällä on saatu aikaan se, että erittäin kylmissäkin olosuhteissa lukitus toimii paremmin. arsin monessa jahdissa on mahdollista ja järkevää pitää mukana ampumasuoritusta helpottavia varusteita kuten aseeseen kiinteästi tulevia tukijalkoja tai vaihtoehtoisesti erillisiä ampumatukia. Käytännössä kovametallipiikit ovat parempi vaihtoehto lähes alustalle kuin alustalle. Bipodi toimii nopeammin kuin kolmijalka ja se on ampujan itsensäkin käsittelemänä kohtuullisen nopea tapa ottaa hyvä tuki. Jalustan mukana seuraa kuusiokoloavain, jolla tämän haarukan saa pois ja tällöin jalustaan voi kiinnittää esimerkiksi kameran. Kolmijalan hyvä puoli tulee esille siinä, että sitä voi käyttää halutessaan siten, että ase lepää sen päällä koko ajan ja ampumatilanteessa ase vain nostetaan ampuma-asentoon. Jalat eivät toisaalta paina sen vertaa, ettei niitä voisi pitää mukanaan varmuudenkin vuoksi esimerkiksi silloin kun passipaikoista ja ampumaetäisyyksistä ei ole selkeää tietoa. MONIPUOLINEN KOLMIJALKA V Bog-Pod on kolmijalka, joka on muihin vastaavanlaisiin kokeilemiini ampumatukiin verrattuna erittäin jämäkkä. Toisaalta esimerkiksi Afrikassa homma voi hoitua nopeastikin kun jalustan pystytyksestä vastaa ammattimetsästäjä. Yleensä nitkumista on aina johonkin suuntaan, mutta Bog-Pod on tehty sen verran jämerämmistä materiaaleista, että joustoa ei käytännössä ole. Tällöin vain otetaan kiinni kahdesta jalasta yhtä aikaa. Tällöin monopodi sallii luonnollisemman kohteen seurannan kuin tuet, jotka muodostavat aseelle nivelen. LAADUKAS TOTEU TUS Sauvan päissä on muovitupet, joiden alla on kovametallipiikit. Varjopuolena on se, että ampuja joutuu keskittymään enemmän aseen pystyliikkeeseen kuin kolmijalalla. Jalat on kiinnitetty pulttaamalla ja ne liikkuvat sijassaan vain sivusuuntaan. Tarvittaessa kolmijalkaa voi käyttää myös bipodina. Suositushinta: 158,60 euroa Maahantuoja / myyjä: Eränetti, www.eranetti.fi RIISTA 37. Jalustojen säätö on toteutettu kiertolukituksella, jota ei pidetä välttämättä parhaana mahdollisena, mutta metsästyskäytössä se toimii parhaiten, koska siinä ei ole ulkonevia lukitusvipuja joihin esim. vaatteet tai vaikkapa aseen hihna saattaisivat tarttua. Bog-Pod -ampumatuki Valmistaja: Bog-Pod Paino: 820 g Pituus kantokunnossa: noin 80 cm Käytännöllinen ja kokeiltu käyttökorkeus: 65 170 cm, valmistaja ilmoittaa 55 cm alimmaksi käyttökorkeudeksi, mutta tällöin tuki ei ole enää kovin vakaa ja jalat ovat liian levällään. Tämäkin tuki on parhaimmillaan silloin kun ampumasektori on tiedossa ja eläin pysyy paikoillaan. Varjopuolena tällöin on hitaus, eli kolmijalka sopii vain tilanteisiin, jossa ampumasektori on selkeä ja aikaa on käytössä runsaasti. Lukitusholkki poikkeaa monesta kilpailijasta siten, että se koostuu kahdesta erillisestä muoviholkista. Samaten esimerkiksi yläosan nivellykset on tehty siten, että ne todellakin poikkeavat edukseen kilpailijoiden tuotteista. Kolmijalka on hyvä silloin kun tarvitaan maksimaalinen tuki. Jalustan kruunu on yksiosainen alumiiniosa, jossa on nivellykset jaloille
Tämä asettaa lisäksi kansalaisia keskenään eriarvoiseen asemaan, koska viranomaisten sallivuus tai kielteisyys vaihtelee vahvasti alueittain. Metsästysaseen on ilma-aluksessa, maalla kulkevassa moottorikäyttöisessä ajoneuvossa sekä aluksessa ja veneessä moottorin käydessä oltava lataamaton ja sijoitettuna suojukseen tai suojattuun tilaan. Muuttuva maailma on tuonut nämäkin lait uudenlaisten haasteiden eteen ja vanhassa muodossaan ne ovat osoittautuneet nykytilanteeseen nähden toimimattomiksi. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ P erusongelmana näissäkin pykälissä ovat määrätynlaisen ehdottomuuden ja monotonisuuden lisäksi pykälien moninaiset tulkintamahdollisuudet, jotka ovat hankalia niin lainvalvonnan kuin lain noudattamisen kannalta. Metsästyslaki ../ § Metsästysaseen kuljettaminen Metsästysasetta ei saa ilman luvallista tarkoitusta tai metsästysoikeuden haltijan suostumusta kuljettaa muutoin kuin lataamattomana suojuksessa sellaisella alueella, jolla henkilöllä ei 40 RIISTA ole metsästysoikeutta tai metsästyslupaa. Metsästysaseen kuljettaminen moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa on kielletty. Pykälät kuntoon AJONEUVOT vai ei. Poliisipiirin päällikkö voi yksittäisessä tapauksessa antaa luvan kuljettaa lataamatonta metsästysasetta suojuksessa edellä mainituissa kulkuneuvoissa niiden liikkuessa yleisen tai yksityisen tien ulkopuolella tiettynä aikana ennakolta ilmoitettua reittiä käyttäen ehdolla, että kuljetuksen aikana asetta ei käytetä metsästykseen. Lisäksi ongelmallisen asiasta tekee se, että jos lakia rikotaan olosuhteet huomioiden tahattomasti, ja niin sanotun yleisen käytännön mukaan, mahdolliset seuraamukset ovat tällaisissa tapauksissa lähes aina kohtuuttomia. Asetta saa kuitenkin kuljettaa virantoimituksessa oleva henkilö, jolle aseen mukanaolo virantoimituksen laadusta johtuen on tarpeen. Poronhoitotyötä suo- rittavan poromiehen aseenkuljetuksesta säädetään tarkemmin asetuksella. Käytetäänkö Nyt käsiteltävänä olevat pykälät koskevat ajoneuvojen käyttöä metsästyksessä. Tämä ei kuitenkaan koske metsästysalueeseen rajoittuvaa yleistä tietä. Kyseessä ovat lainkohdat, joilla on alun perin pyritty puuttumaan ajoneuvojen hyväksikäyttöön luvattomassa metsästyksessä. Pykälän ongelmallisin kohta on kolmannessa momentissa, jossa sanotaan, että "metsästysaseen kuljettaminen moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa on kielletty". Metsästyslain § on siitä erikoinen pykälä, että se tulkitaan tavattoman monella eri tavalla ja välillä viranomaisillakin on epäselvyyttä tämän pykälän kanssa. Ongelmallisen asiasta tekee lähinnä se, että eri puolilla maata viranomaiset tulkitsevat "maaston" eri tavoin ja toisaalta jotkin metsästysmuodot ovat nykyisellään niin pitkälle mobilisoituja, että koko pykälä sivuutetaan lähes täysin.. autometsästykseen puuttuminen helpommaksi, eli aina kun ollaan maastossa ja mukana ajoneuvossa on ase, niin viranomaisella on mahdollisuus puuttua asiaan. Tämä ei kuitenkaan koske aseen kuljettamista merialueella §:n momentissa tarkoitetussa tapauksessa. Tällä on mitä ilmeisimmin pyritty tekemään ns
Tämän vuoksi on täysin tarpeetonta ja tekopyhää painottaa metsästyksellisyyttä tämäntyyppiseen jahtiin osallistuville. Tämän vuoksi lakia tulkitaan joko ahtaasti tai laveasti ja tämä riippuu taas siitä, että mitä metsästetään ja missä metsästetään. PARANNUSEHDOTUKSIA Mielestäni tärkeintä lainsäädännössä olisi arvioida tämänhetkisen tilanteen mukaan tällaisten ajoneuvopykälien mielekkyys. Metsästyslaki ../ § Moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoitukset Riistaeläintä ei pyyntitarkoituksessa saa hätyyttää tai jäljittää ilma-aluksella taikka maalla kulkevalla moottorikäyttöisellä ajoneuvolla eikä aluksella tai veneellä moottorin käydessä. Riistaeläintä ei saa ampua ilma-aluksesta taikka maalla kulkevasta moottorikäyttöisestä ajoneuvosta eikä näiden suojasta tai välittömästi pysäyttämisen jälkeen sataa metriä lähempänä näitä eikä myöskään aluksesta tai veneestä moottorin käydessä. Periaatteessa on niin, että jos eläimelle on olemassa ennalta myönnetty pyyntilupa, niin on aivan sama miten tällainen eläin metsästä poistetaan. Lakikeskusteluissa erityisesti tämä pykälä on tasaisesti esillä ja tulkinnoista kiistellään tavattomasti. Pohjoisen pojilla ei ole enempää eikä vähempää kuin kymmenen kilometriä päätieltä hirvimaille ja on sanomattakin selvää, että äärimmäisen jäykkäniskainen laintulkinta vaikeuttaa entisestään haasteellista hirvijahtia aivan tarpeettomasti. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että esimerkiksi Lapissa ja Kainuussa metsäautotiet mahdollistavat sulan maan aikana kohtuullisen liikkumisen lähemmäs metsästysalueita, mutta lumen tullessa maahan loppuvat liikkumismahdollisuudet. On ylipäätään käsittämätöntä, että lainsäädännössä ei eritellä millään muotoa pyyntilupamenettelyn piiriin kuuluvia eläimiä ja niiden pyyntiä, vaan näiden eläinten pyynti käsitellään samassa yhteydessä ja sivulauseissa kuin nekin eläimet joiden pyyntiä ei ole pyyntilupamenettelyllä säännöstelty. Samaten karhunmetsästys vaatii nykymuodossaan huomattavaa liikkumista ja käytännössä tämän sallii vain metsästäjien mobilisointi. Lait ovat ajalta, jolloin esimerkiksi hirvenpyynti oli lapsenkengissään nykytilanteeseen näh- Ajoneuvojen vapaampi käyttö tulisi olla sallittua ainakin pyyntiluvanvaraisten eläinten metsästyksen yhteydessä. den. Hirvenmetsästys on joka tapauksessa toimintaa, jota johtaa vastuussa oleva metsästyksenjohtaja ja joka pitää huolen lakien noudattamisesta ja jahdin järjestelyistä. Hirvi- ja peurajahti eivät nykyisellään ole enää millään muotoa menneitten vuosikymmenten kaltaista puuhastelua, vaan kyseessä on mittava työmaa, johon metsästäjät joutuvat uhraamaan huomattavan määrän vapaa-ajastaan. Toinen ääripää tästä asiasta on maamme hirvitiheimmillä alueilla löytyvä hiljaisesti hyväksytty käytäntö, jossa metsäautotietä ajaa pakettiauto jonka tavaratilan sivuovi on auki. Esimerkiksi metsältä pimeässä poistuminen hoidettava siten, että hirvi kuljetetaan metsästä reessä tai pulkassa ja miehet tulevat jalan aseineen perässä. RIISTA 41. Karkeasti voidaan sanoa, että esimerkiksi omassa seurassani tuolloin oli vuosia, jolloin hirvi oli rauhoitettu tai vaihtoehtoisesti pyydettiin yhtä tai kahta hirveä. Edellä ja momentissa sanottu ei koske haavoittuneen riistaeläimen lopettamista merialueella aluksesta tai veneestä moottorin käydessä. Lause "välittömästi pysäyttämisen jälkeen" on tämän pykälän ongelmallisin kohta. Kannattaa muistaa, että tavanomaisesti käytettävissä olevat metsäautotiet ovat talviaikaisen kunnossapidon ulkopuolella ja autoilla ei päästä enää liikkumaan. Käytännössä ainoa potentiaalinen liikkumaväline tällöin olisi moottorikelkka. Erityistä huomiota asiassa kannattaa mielestäni kiinnittää siihen, että esimerkiksi hirven ja peuran suhteen metsästyksen lisäksi kyse on myös riistanhoidollisesta haasteesta. Toisinaan metsästyksen aiheuttama taakka on niin suuri, että varsinainen harrastuneisuus asiasta alkaa olla jo kaukana. Hirvenpyynti on nimenomaan se tekijä, jonka vuoksi tätä ajoneuvojen käyttöön perustuvaa pykälää tulisi muuttaa. Nykyään samalla alueella pyydetään useita kymmeniä hirviä vuodessa eikä tahti ole muuttunut juurikaan kymmenen viimeisen vuoden aikana. Metsästyksellisyys kyseenalaistuu jo silloin kun pyydettävä lupamäärä viittaa normaalin metsästyksen sijaan teurastukseen. Tässä monikin pykälä on venytetty äärimmilleen, mutta käytäntö on sanellut toimintaa niin pitkälle, että pykälät ovat joutaneet romukoppaan. Esimerkit viranomaisten tulkintojen eroavaisuuksista vaihtelevat järkyttävän paljon. Laajat ja yhtenäiset metsäalueet pitävät huolen siitä, että pyynnin tehokkuus laskee tavattomasti ja yhdessä lyhyen päivän kanssa tuloksekas jahti on todella vaativaa. Sen lisäksi, että laki ahdistaa aseen kuljettamista maastossa, niin lain §:llä tehdään yksinkertaisista ajoneuvoihin liittyvistä asioista vaikeita myös muuten. Tästä luukusta metsästäjät sitten yksi kerrallaan jäävät passipaikoilleen auton sen kummemmin pysähtelemättä. Koska kyseessä on kuitenkin yhdistelmä, jossa on moottoroitu ajoneuvo ja maasto, aiheutuu asiasta ongelmia. Toisaalta lakia on tulkittu joidenkin toimesta siten, että sata metriä ajoneuvosta on ehdoton vähimmäismatka ja asiasta ei ole mitään neuvotteluvaraa. Ero autosta ammuttuun metsäkanalintuun verrattuna on radikaali ja missään nimessä kyseessä ei ole sama, eikä edes samansuuntainen asia. Hurjin esimerkki tulee mielestäni aivan pohjoisimmasta Suomesta, jossa "nimismies" on yksiselitteisesti kieltänyt aseiden kuljettamisen "maastossa" tällöin maastolla on tarkoitettu lähinnä päätieltä lähteviä metsäautoteitä. Tällöin tyylipisteitä ei jaeta, joten huomion ei tulisi olla pikkuasioissa. MAANTIEDE Jälleen kerran päädytään siihen, että maamme on erilainen eri puolilla ja metsästyspaikkoihin pääseminen vaihtelee tavattoman paljon alueesta riippuen. Periaatteessa tämä laki tulkitaan suurimmaksi osaksi siten, että jos autolla ajetaan passipaikalle, niin passiin voi jäädä lähemmäskin autoa kuin mainittu sata metriä. Syy tälle tulkinnalle johtuu lähinnä siitä, että "välittömästi pysäyttämisen jälkeen" on määrittelykysymys ja määrittelykysymyksissä tullaan sen ongelman eteen, että määritelmiä on moneksi
Pakkanen tappaa akut niin autoista kuin maastoajoneuvoista, ja tavallisesti juuri pahimmalla hetkellä. Ensimmäiset versiot pienakuille tarkoitetuista lämmittimistä lähetettiinkin Maunolle ja hänen asiakkailleen pohjoiseen koekäytettäviksi. KYLMY YS ON AKUN SURMA Lämmitin koostuu kelkan tai mönkijän akkuun kiinnitettävästä, , millin vahvuisesta lämmityselementistä, termostaatin sisältävästä ohjausyksiköstä, sekä akun ympärille tulevasta eristemateriaalista. Arctic Battery Heater eli akkulämmitin on ratkaisu ongelmaan. TEKSTI JA KUVAT: OLLI AUTONEN ARCTIC BATTERY HEATER AKKULÄMMITIN O ululainen Arctic Heat Oy on kehittänyt pienakkuihin soveltuvan akkulämmittimen, jonka avulla nelitahtimoottorikelkan ja mönkijän talvikäytettävyyttä ja toimintavarmuutta kyetään parantamaan. Sitä ennen käytännön testaustyötä oltiin tehty , miljoonan kilometrin verran. Rovaniemen Kelekkamessuilla Arctic Heat lämmitintä esitteli jälleenmyyjä Juha Juutinen. 42 RIISTA. Tuotteen kehityksestä vastaava Teijo Siekkinen kertoo, että lämmitin oli alun perin tarkoitettu autokäyttöön ja pääasiassa raskaaseen kalustoon, mutta kentältä tullut idea käynnisti tuotekehittelyn myös pienkonepuolelle. Sain idean kehittää tuotetta myös pienkonepuolelle, kun muoniolainen kelkkakauppias Mauno Alatalo kuuli autoihin tarkoitetusta akkulämmittimestä ja ehdotti vastaavanlaisen systeemin kehittämisestä myös kelkkoihin. Mauno oli saanut kentältä palautetta ongelmatilanteista erityisesti nelitahtikelkkojen osalta, kun laitteita yritettiin käynnistää kovilla pakkasilla. - Akkulämmitin tuotiin markkinoille raskaaseen kalustoon jo vuonna . - Ohjausyksikkö käynnistää tarvittaessa lämmittimen, kun käynnistettäessä napajännite ylittää , volttia eli käytännössä latu- Akkulämmittimen avulla nelitahtimoottorikelkan tai mönkijän talvikäytettävyys ja toimintavarmuus paranevat
VAI PIEN LINTA VA TA ISO IIPEREIS METSÄSTÄJÄN S IRVIKAL TI VARAISUU RIITA H AMMAT LKINNAN IKUINEN 700 ABG SÄSTYSLAIN TU M INGTON MET REM LA AULIKOL HIRVEÄ H 2008 -51 ri pyörähtää. Saatavilla on myös täydellinen varustepaketti, johon kuuluu lämmittimen lisäksi automaattilaturi, sekä vaadittavat johtosarjat myös lohkolämmittimellä varustettuihin ajopeleihin. Vajaatehoinen akku voi olla tietyissä tilanteissa jopa turvallisuusriski, sillä nykyisin yleistyneitä, ilman käsikäynnistintä varustettuja nelitahtikelkkoja ja -mönkijöitä on usein mahdotonta saada käyntiin virran loputtua. volttinen Arctic Battery Heater lämmitin maksaa euroa. Etenkin lyhyitä matkoja ajettaessa akun varaustaso laskee vähitellen ja jos akun varaus laskee prosenttiin, voi virtalähde jäätyä jo kymmenen asteen pakkasella. - Mönkijöissä ja kelkoissa sähkölaitteiden määrä on usein suhteettoman suuri verrattuna akun kapasiteettiin. Ilman verkkolaturia myytävä paketti, joka on tarkoitettu ajoneuvon 12 voltin virranulosotosta ladattavaksi, maksaa 189 euroa. 6 -0807 41 M MET TAVA MIT LINEN ILI MPUO ÄSTY OTI A M NIETS iralla O ROK J O ko IN K IRA mäyrä NIIL VA KO A T KOT KAR O 200 8-4 87 4148 PAL .VK TTÖH M ISTETÄH VA TU N PUNAPJAHTIRINEN KÄYSTALINLM ULL A U LI.35 WHEoidVÄLIN MET IR E 00 V VO IO RII TS kAPU entö ÄÄNNOMAHAWK 14TOAHLIAEDEN SKTEDTTUTMINMETSÄSTYS R klassinvään AISJ TORI KURPPA IMITTAJAUATS NEN H TY TE FRIKAS O O TO SA R UK käde UIN SÄTOVLEHT 6 0800 PAL .VK O 200 8-3 1 GVPLSOHÄNTÄPESURAN AK 71064 0-080 05 1064 5 6 4148 87 6 1064 05 PAL .VKO I. Peruspaketin hinta on 210 euroa. Mönkijällä tulee usein ajettua moottorin pienillä kierroksilla ja esimerkiksi lumitöitä tehdessä ajomatkat ovat lyhyitä ja sähköllä toimivat lisävarusteet kovalla käytöllä. - Esimerkiksi Kainuun rajavartiostoon hankittiin meiltä kahdeksaan kelkkaan akunlämmittimet ja -laturit, jo pelkästään työturvallisuussyistä, Siekkinen kertoo. Arctic Back Heater lämpöliivi on suunniteltu siten, että lämmityselementtien väliin jäävät aukot mahdollistavat tehokkaan ilmankierron, eikä liivi lisää hikoilua. Lämmittimen ansiosta käynnistykseen otettu virta menee akkuun täysimääräisesti takaisin, eikä akun varaustaso pääse heikkenemään. Lämmitinpakettiin kuuluu akku, verkkolaturi, lämmitystehon säädin, sekä monipuolisesti säädettävä, päälle puettava lämpöelementti. Pakettien hinnat alkavat eurosta. -30% WWW.FIREKUSTANNUS.FI /KAUPPA RIISTA 43 JOPA Lisätietoja: www.arcticheat.fi 6 414887 106405 08007 48 87 6 6 / 200 8 7 / 200 8 LAT VER TAILUSS A JAuHaDlipietlloilta a Su rs i avuks Fretit ijahtiin iin kan 8 7 / 200 6,90 TT ETDkJOiIHNIlla U Aa IN ENALP a o r s o a PKIeAisNvKllUIKHNTOONÄN K U 9U LOUT,3KxA6N2TAvLsESNÄSTÄJEENÄ USS VERTAILLIKK TÄIMET AU KYY APOR. Lämmitin käynnistyy vain, jos akun lämpötila on käynnistyshetkellä alle celsiusastetta, Teijo Siekkinen kertoo. Kesäolosuhteisiin suunnitellut akut eivät yksinkertaisesti kestä pakkasella syntyvää kuormitusta ja ihmiset joutuvat ostamaan vuosittain ajokkeihinsa uusia akkuja, vaikka niiden käyttöiän pitäisi olla yli viisi vuotta, Siekkinen sanoo. Lämmitin lämmittää akkua moottorin käydessä, kunnes akun lämpötila saavuttaa celsiusta. LAHJO ITSEÄSI FIREN VERKKOKAUPASSA SSA ERTAILU SITUSV TIA RA UO HIRVIL 45 ERI 4 / 200 8 SUO 2 6 / 20 08 6,90 T SLEH I K anad in Ruots 2/ 200 8 HANIHSIA S ORIH HAULIKK an - 804 0800 4 40-0 7106 710640 Akkujen lisäksi Arctic Heat Oy lämmittää sähköllä myös ihmisiä
Mutta monellako tästä on omakohtaista kokemusta. Kiinteäteräisissä leikkaavissa kärjissä terät ovat kiinteästi avautuneessa asennossa ja mekaanisissa eli osumasta aukeavissa kärjissä terät ovat lennon aikana nuolen rungon suuntaisesti kiinni ja ne avautuvat kärjen osuessa kohteeseen. Kuva kertoo läpäisyn vähäisistä eroista. KÄRKITESTI Leikkaava metsästyskärki on "yksinkertainen kone", jossa on sarja kaltevia pintoja. Yleisesti uskotaan, koska näin ovat aina kaikki puhuneet, että kaksiteräinen, heti leikaava kärkimalli on ehdottoman ylivoimainen, kun tarkastellaan nuolen läpäisykykyä. Metsästykseen soveltuvat leikaavat terät jakautuvat kahteen pääluokkaan. Metsästyskärkiin liittyy paljon tarinoita ja uskomuksia. Jälkimmäisiä edustavat yleensä ns. METSÄSTYSKÄRJET KOETUKSELLA Leikkaavateräinen metsästyskärki on se osa jousimetsästäjän varusteista, joka lopulta ratkaisee huipentuuko pitkä valmistautuminen ja ampumatilanteen materialisoituminen lyhyeen verijälkeen ja pitkään tarinaan vai päinvastoin. Testatut kärkimallit G5 Montec 100 gr German Kinetic 125 gr Grim Reaper 100 gr mekaaninen Rage 100 gr mekaaninen Innerlock 100 gr mekaaninen Atom 100 gr NAP Blood Runner 100 gr TEKSTI: JUHA KYLMÄ M etsästyskärjen tärkeitä ominaisuuksia ovat: hyvä lento, hyvä läpäisy, terävyys ja riittävän kestävä rakenne. perinteiset, suurehkot kärjet. Testiblokki pysäytti erittäin tehokkaasti testinuolet. Toisaalta mekaanisia 44 RIISTA. Nämä kaltevat pinnat mahdollistavat sen, että nuolenkärki kykenee moninkertaistamaan voiman, joka kohdistetaan sen perään. Kiinteät kärjet voidaan edelleen jakaa kahteen pääluokkaan: ventiloidut eli ilmaaukolliset kärjet ja kiinteät ventiloimattomat kärjet
Kuvasta puuttuu Rage. NAP Blood Runner -kärjet. Ensimmäinen kerros oli cm paksua kovaa ethafoamia. Alla kaksi Atom-kärkeä "atomeiksi hajonneena". Viimeisenä kerroksena oli cm solumuovia. German Kinetic -kärki oli gr muita painavampi ja nuolen kokonaispainoksi tuli gr. Testin tulos tuki aikaisempia kokemuksia käytännön riistatilanteista. Alla harjoittelukärki. eli osumasta aukeavia kärkiä seuraa edelleen suurelta osin aiheeton epäily niiden läpäisypotentiaalia ja kestävyyttä koskien. Sen sijaan "haavakanavan" koko vaihteli huomattavasti enemmän. Jousen hienosäädöt oli varmistettu paperitestillä ja luotettavalla kiinteäteräisellä leikkaavalla kärjellä ampumalla. Tämä ei halpoja, tunnettujen merkkien kopioita tai muita huonolaatuisia kärkiä käytettäessä onnistu. LÄPÄISY Monipuolista eläinkudosta täydellisesti vastaavaa testimassaa luineen, nahkoineen, karvoineen ja muine kudoksineen ei ole kovalevyä. Huonoimman ja parhaan läpäisyn ero oli vain , cm. Kukin nuoli ammuttiin kolme Testin tulos tuki aikaisempia kokemuksia käytännön riistatilanteista. Vasemmalta: Lentoasento, osumaasento. Testiä jatkettiin ampumalla kullakin metsästyskärkityypillä kolme laukausta vaakatasoiseen viivaan ja seuraavaksi pystysuuntaisen viivaan ja lopulta viivojen risteykseen. Seuraava kerros sisälsi kolme kappaletta mm:n paksuista kertaa, jotta voitiin varmistua siitä, että lukemat toistuivat samankaltaisina. Kaikki kärjet ammuttiin metrin etäisyydeltä kärjen painoon ja jousen voimaan sopivia nuoliputkia käyttäen kohdemassaan. Eri kärkityyppien läpäisyssä oli hyvin vähän eroa. Tähtäinten säädöt tarkistettiin ampumalla taulukärkisillä nuolilla viivaan. Eri kärkityyppien läpäisyssä oli hyvin vähän eroa. olemassa, eikä esimerkiksi teurastettuun ruhoon ammuttujen kärkien läpäisytuloksia voida luotettavasti vertailla keskenään, koska kaikkia nuolia ei voida ampua juuri samaan kohtaan. Siksi tässä yksinkertaisessa testissä käytettiin mahdollisimman homogeenista kohdemassaa. Onpa tämän kärkityypin käyttö jopa joissakin paikoissa kielletty. Hyvin säädetyllä jousella ja virheettömillä nuolella ammuttaessa ei yhdenkään kärjen lento-ominaisuuksista löytynyt vikaa ja leikkaavat kärjet osuivat samaan pisteeseen taulukärkisten nuolten kanssa. Vasemmalta: Innerlock, Grim Reaper, Blood Runner, Montec, German Kinetic. Pienin reikä syntyi kaksiteräisellä kärjellä ja suurin leveRIISTA 45. Rage-kärki kiinni ja auki. Testissä piiskatut kärjet. Sain testattavakseni uudehkon NAP Blood Runner -kärjen ja päätin samalla vaivalla lisätä tarkasteluun eräitä satunnaisesti valittuja muita kärkiä. Nuolet painoivat grainia yhtä lukuun ottamatta. Kaksi kärjistä on kiinteäteräisiä, kolme mekaanisia ja kaksi eräänlaisia hybridi-kärkiä, kiinteän ja mekaanisen välimuotoja. LENTOOMINAISUUDET Kun kärjen suoruus ja linjaus suhteessa nuoliputkeen oli nuolen pyörityslaitteella (spinnaus)testattu ja tarvittaessa säädetty, ammuttiin nuolilla metrin etäisyydeltä yhden senttimetrin levyiseen viivaan
Kär- Kärkien tekemän haavakanavan koko vaihtelee merkittävästi kärkityypistä riippuen. Kahden mekaanisen kärjen "haavat". Lihas-, keuhko-, sydän- tms. Yhdeksän millimetriä paksu kovalevykerros simuloi kokeessa poikkeuksellisen suuren eläimen kylkiluiden vastusta. Kaikki kärkimallit pysyivät sormimääräisesti terävinä. Terien paikalleen näpräämisessä on hyötyä siroista sormista ja hyvistä silmistä. Solumuovi viimeisenä kerroksena pysäytti nuolen nopeasti kitkalla. Grim Reaper-kärjen pienoinen harmi on se, että nuolesta irrotettuna lähtevät terät helposti irti. Ragen o-rengas lukitsee terät paikoilleen. Koska Ragen terät avautuvat poikkeuksellisesti taaksepäin liukuvalla liikkeellä (vrt. Yksittäinen terä saattaa aueta nuoliviineen painettaessa. Blood Runnerin mekanismi saattaa lukittua mudan tms. Rage puuttuu kuvasta. Tässä tilanteessa myös molemmat terälangat säilyivät ehjinä. MUITA HAVAINTOJA Blood Runner- ja Rage-kärkipaketissa oli mukana harjoituskärki, jonka tylsytetyt terät eivät avaudu kohteeseen osuessaan. Viisisenttinen kova ethafoam-levy puolestaan näytteli "puhveliluokan" nahkaa, karvaa ja mutakerrosta. G Tekan), on terien kiinni pysyminen varmistettava ennen ampumista. Peura kaatui parinkymmenen metrin päähän osumapaikasta. Useampiteräinen kärkimalli avaa nuoliputkelle vapaamman väylän, eikä kitka pääse vaikuttamaan yhtä voimakkaasti. Suuret villikarjut kylkikilpineen pysäyttävät nuolen yllättävän hyvin ja nuoli jääkin useimmiten karjuun kiinni, kuitenkin molemmat keuhkot lävistäneenä. tukittua terien takaosan aukot. äksi aukeavalla mekaanisella kärjellä. Myös tämän testin heikoin kärki Atom lävisti peuran rintakehän puhtaasti ja iskeytyi vielä noin cm syvälle maissipellon mutaan. kudos ei jarruttaisi nuolen kulkua yhtä tehokkaasti. Valkohäntäpeuran ja keskikokoisten antilooppien kokoisista eläimistä ovat kaikki kärjet menneet puhtaasti rintakehän läpi. Testissä käytetty Montec oli halvempaa, pehmeämpää sekä tylsempää mallia kuin tämän vuoden uutuus, Carbon Steel Montec.. Yksi tätä selittävä tekijä oli nuoliputken suurempi kitka. Nuoliviinen suojatuppeen työnnettäessä saattaa joku terien olakkeista hypätä o-renkaan yli ja terä jää puoliavoimeen asentoon. Kaikki mekaaniset kärjet lähtivät avautumaan heti massaan osuessaan ja terät olivat täysin auki leikatessaan kovalevykerrosta. Yhden testilaukauksen yhteydessä toinen "terälanka" jäi ehjäksi. Ongelman voi ennaltaehkäistä pyöräyttämällä palan maalarinteippiä kärjen juureen. Solumuovia ja ethafoamia käytetään maalitauluina juuri kitkaominaisuutensa vuoksi. KESTÄVY YS Yhtä lukuun ottamatta kärjet kestivät kovan massan läpiampumisen hyvin. Terien terävyyttä on kotilaboratorio-olosuhteissa vaikea muuten havainnoida, kuin sormituntumalta. Olen kaikilla testatuilla kärkimalleilla ampunut myös todellisissa metsästysolosuhteissa suurta riistaa. Kumirengas ei tule terien päälle kuten eräissä muissa mekaanisissa kärkimalleissa. Yllättävin havainto läpäisyosiossa oli se, että kaksiteräinen ja gr muita raskaampi kärki, jonka olisi olettanut sijoittuvan kärkipäähän, jäikin häntäpäähän. Joten oikeassa suurriistaeläimessä kylkiluiden jälkeen seuraava kovempi vastus olisi vastapuolen kylkiluut. 46 RIISTA Tästä syystä metsästysjousella ammuttu nuoli yleensä läpäisee peuran kokoisen eläimen kokonaan. Terien pienet ruuvit eivät leiriolosuhteissa auenneet. Atom -kärjen teroitetut teräslangat katkesivat. Tämän saattoi huomata myös nuolia (ilman kärkeä) taustasta pois vedettäessä. Ammuin juuri ennen testiä Blood Runner -kärjellä Missourissa valkohäntäpeuran. Kärki toimi tehokkaasti. Käytetty kolmiteräinen malli aukeaa 1,5 tuumaiseksi. jen sai lopulta toimimaan vesihanan alla rapsuttelelmalla neulalla mekanismin uria. Rage-kärjen terät lukittuvat kumiseen o-renkaaseen nojautuvilla terän olakkeilla. Kärjen "pisteitä" heikensi hieman se, että saveen iskeytyneen kärjen mekanismi tukkeutui ja terät jäivät normaalista pesusta huolimatta puoliavoimeen asentoon. Mekaanisten kärkien terät asettuivat takaisin urilleen siististi. Eläinkudoksessa, edellyttäen ettei osuma ole suuressa luussa, uppouma olisi kaikilla kärkityypeillä suurempi, koska kudos ei puristu putken ympärille vaan avautuu
IR TONUM 20 % E R O IH IN. Helsingin Messukeskus 5.7.3.2010 Mediakumppanit: Avoinna: Liput: www.goexpo.fi TILAA TÄ S JA SÄÄ V R T
48 RIISTA
Lintuja ei löyRIISTA 49. Pari koiristamme oli nuoria, joiden varaan emme paljoakaan laskeneet. KOLME PÄIVÄÄ LAKIALLA Juhannuksen jälkeen alkoi media rummuttamaan kuinka sateet ja kylmät yöt ovat tappaneet lintupoikueet ja on tulossa huono lintuvuosi. Näillä lakeuksilla tarvitaan hyviä ja laajaa kuviota hakevia koiria. Havaintoja piti tehdä muuallakin. Yöpakkasten jälkeen päivä paistoi ja tuultakin oli aivan riittämiin, jotta koirat saivat hajuja sieraimiinsa. Tietysti kylässä on myös oma metsästysseura, jonka vieraaksi pääsimme kolmeksi päiväksi. Myöhäisestä syksystä huolimatta ilmojen haltija suosi reissuamme. Keväällä olin tehnyt aivan toisenlaisia havaintoja, ja siksi päätin katsastaa millainen peltoriistakanta todellisuudessa on. TEKSTI JA KUVAT: TUOMO KARSIKAS K ävin toki Nivalassa, jossa totesin sekä metsälintukannat että peltoriistakannat aivan normaaleiksi. Toki varauduimme siihen, että ensimmäiset tilanteet linnuille saattavat vähän epäonnistua, sillä aamusella tuulta ei juuri ollut. Mukanamme oli melkoinen "arsenaali": kolme mustaa pointteria, kaksi saksanseisojaa ja yksi englanninsetteri. Riistantutkijat ovat ottaneet tehtäväkseen politikoinnin, eivätkä tyydy tehtäväänsä tutkimiseen. Tuon "vanhan virren" olin kuullut lähes joka vuosi. Noin asukkaan kylässä on oma kirkko ja itsenäinen pankki, joten mistään pikku kylästä ei ole kysymys. Korviini oli kantautunut, että Etelä-Pohjanmaalla on hyvin peltopyitä, joten suuntasin Tiistenjoelle, joka sijaitsee Lapuan kaupungin kaakkoiskulmalla
Pointteri sai luvan nostaa ja sen se 50 RIISTA tekikin halukkaasti. Päästin englanninsetterinarttuni irti ja parikseen se sai toisen mustan pointterin. Kumpikaan koirista ei välittänyt toistensa työskentelystä, vaan ne keskittyivät vain omaansa linnun löytämiseen. Fasaaneista emme pitäneet lukua, sillä ne olivat niin tavanomaisia.. Halusimme nähdä, kuinka mustat kiitävät keltaisella sänkipellolla heti aamuauringossa. Eikä meidän tarvinnut kovin kauaa odottaa, kun toinen koirista merkkasi ja kohta se seisoi tiukasti. Kauniisti se Lukuisia tilanteita saimme peltopyille ja fasaaneille. Sinne meni se parvi, joten lähdimme etsimään uutta. Paluumatkalla ilmeisesti parven muut linnut siivittivät ilman mitään näkyvää syytä ja katosivat edellisen perään. Välillä pusikon reunasta tavoitimme lehtokurppia, joita jahtasimme myös aivan iltaan saakka. Päivän aikana koirien edessä oli ollut viisi eri parvea, joissa parhaimmissa oli parikymmentä lintua. Yli kymmenen pyytä pyrähti ilmaan ja yksi niistä sai osuman ja kesken pakolennon se kiepsahti alas, muun parven paetessa lähes samaan paikkaan mistä se oli äsken lähtenyt. Pienen puskan luona kynnöksen ja sänkimaan rajassa sitten saksanseisoja merkkasi. Seurasimme mihin parvi laskeutui ja päätimme yrittää uudestaan. Se nosti halukkaasti, kun linnut nousivat ilmaan, se jäi paikoilleen odottamaan uutta käskyä a porté. Perään emme menneet, vaan pyörsimme kulkusuuntamtoikin ensin haavoittuneen ja juosten pakoon yrittäneen pyyn ja kävi sitten hakemassa toisen, joka makasi kuolleena sänkipellossa. Linnut laskeutuivat vihreään äpäreeseen, joten nyt tarvittiin säännöllistä ja tiheää hakua. Laitoimme kokemusta peliin. Muitta mutkitta lähestyimme koiraa, joka oli seisonnan ottanut, mutta peltopyyt olivat päättäneet toisin. Otti seisonnan, mutta heti yksi linnuista nousi siiville ja veti saman tien perässään kaksi muutakin pyytä, jotka lensivät talon pihaan. Setteri haki säännöllisesti, mutta siitä huolimatta pointteri nappasi linnut seisontaan ennen setteriä. Laitoimme heti kärkeen parihakuun kaksi mustaa pointteria. Jatkoi sitten varovasti pyörtänön reunaa. Seisoi ja purki seisonnan oma-aloitteisesti. Ne kuulivat varmaankin lähestyviä askelia ja ne siivittivät, emmekä laukaustakaan ampuneet. Lukuisia tilanteita saimme peltopyille ja fasaaneille. Toinen koirista oli lähestymässä, kun se huomasi seisovan paritoverin ja jäykistyi itsekin seisontaan - se säesti. Eikä tarvinnut kauankaan odottaa, kun taas yksi parihaussa olleista koirista, nyt setteri, seisoi. Välillä pusikon reunasta tavoitimme lehtokurppia, joita jahtasimme myös aivan iltaan saakka. kiertää, että koirilla olisi edes mahdollisuus päästä vaikka vähän sivutuulessa paikkaan, jossa lintujen arvelimme olevan. Tuulenhenki oli jo paremmin virinnyt, ja nyt jouduimme siihen pieneen myötäiseen. Toki kokeneiden koirien pitää pärjätä tällaisissakin olosuhteissa, mutta päätimme vähän me takaisin. Todennäköisesti pyyt jäivät paikoilleen, niin silloin niistä ei paljon hajua ympäristöön leviä. Olihan se komeaa katseltavaa. Annoimme samojen koirien jatkaa hetken, mutta vaihdoimme ne pian uusiin koiriin. Laukauksia kajahti ja kohta koira pääsi noutotyöhön. dy, jos "saappaankiillottajilla" lähtee liikkeelle, kuin sattumalta
Siitä lähti yli kolmekymmentä peltopyytä yhtä aikaa. Heti ensimmäisessä tilanteessa koirat saivat linnut piikkiin, tai ainakin toinen koirista, sillä toisen osaksi jäi säestys. Välillä se viiletti tuulen alle yli kynnöspeltojen, joita tähän aikaan vuodesta on runsaasti. Lähti vaanien liikkeelle ja seisoi jälleen. Näki selvästi, että ainakin pointterit aristivat vähän jalkojaan, kun lähtivät vauhdilla parihakuun. Tätä jatkui muutaman kerran, kunnes koira ampaisi pieneen kierrokseen oikealle ja nousi sieltä ja naulitsi eteensä ojannurkkaukseen nuo juoksevat pyyt. Siinä oli parvi hajallaan laajalla sänkilakialla. Laukauksia kajahti ja kohta koira pääsi noutotyöhön. Se meni niin lähelle lintuja, että se kävi makuulleen maahan. Kesti aikaa, ennen kuin me olimme ampumahollilla, mutta koira makasi rauhassa ja odotti, että ryhmitys oli valmis. Pariin otteeseen parvi oli edessä, jonka jälkeen se lensi lähelle taloja, joten jätimme linnut. Se seisoi välillä ja eteni, kuten äsken, mutta viimein otti tiukan ja kiinteän RIISTA 51. Päästin kokemusta kehään, kun laskin englanninsetterini irti. Tuulta ei ollut vielä nimeksikään, joten varauduimme ainakin aluksi muutamaan törmäykseen. Se aloitti vauhdilla haun. Se syöksyi kohden pajupensaikkoa. Toki koirille se oli anteeksiannettavaa, koska eihän tuulettomassa tilanteessa pyyt voineet haista, ainakaan kauaksi. Emme nähneet ihan tarkkaan mihin ne laskivat, mutta sitä vartenhan miellä olivat koirat. Vähän ennen puolta päivää yksi pienehkö parvi (parvessa kuitenkin yli kymmenen lintua) karkasi, emmekä saaneet sille seisontaa. Sen sijaan lehtokurpat me noteerasimme ja pyrimme saamaan ne paistiksi. UUSILLE ALUEILLE Yöllä oli ollut neljä astetta pakkasta ja sängen pinta oli jäässä. Arat linnut karkasivat, mutta onneksi näimme mihin ne laskivat, joten koirat hakuun ja perään. Luulimme yhden pyyn saaneen osuman, joten annoin koiran jatkaa mahdollisen haavoittuneen linnun etsintää. Sieltähän ne löytyivätkin ja tilanteita alkoi syntyä. Annoin koiralle luvan edetä. Ilmeisesti tuo äskeinen parvi oli juossut tuohon puskaan, jossa oli jo valmiina toinen parvi. Samaisen ojan varressa koira jälleen merkkasi lintuja. Toisin kuitenkin kävi. Lähes joka viides minuutti jompikumpi parihaussa olevista koirista seisoi. Kuului valtava humahdus, kun linnut nousivat siivilleen. Kohta se otti oikein matalan ja tulisen seisonnan. Tiesin, että sen edessä pyyt juoksivat. Viimein koira nousi tuulen alta kohden valtaojaa ja merkkasi lintuja, mutta ei vielä seissyt
Varsinkin kokeneet koirat laajensivat vain hakuaan, kun lintuja ei löytynyt. Koirat saivat näyttää nyt oikeaa "työmoraalia", mutta ne jaksoivat hakea, vaikka lintuja ei tavattukaan ja osalla koirista oli jo neljäs peräkkäinen metsästyspäivä. Päivä ei alkanut odotetulla tavalla. Ajoimme pitkin Lapuanjoen vierustaa ylävirtaan ja päädyimme suurelle paloaukealle, jossa en koskaan aikaisemmin ollut käynyt, vaikka olenkin täällä vuosien mittaan monesti vieraillut. Koira ei ollut vielä käynyt alueelle, joten minä mokasin, kun kiirehdin ennen alueelle. Parin tunnin turhan haun jälkeen sitten onnisti. Lopetimme jahdin siinä klo maissa, sillä lintuja oli ollut yllin kyllin sekä miehille, että koirille. Vaihdoimme paikkaa ja se kannatti. Ne menivät, eikä höyhenenkään vahinkoa tullut. Linnut löytyivät, mutta ne olivat suuren valtaojan pohjalla. Toisin kävi! Sen edestä ojanpohjalta nousi vielä toistakymmentä peltopyytä. Hyönteisiäkin oli riittämiin ainakin poikasille, sen todistivat nämä suuret parvet ja poikueet. Seisonta osoittautui tyhjäksi, mutta se todisti, että linnut olivat olleet siinä äsken. Heti kun laskin saksanseisojan irti, se otti tiukan seisonnan saviprunnin luona sänkipellossa. Olimme saaneet uuden jäsenen seuraksemme, joten edellisen illan puheet hyvästä riistakannasta saivat vähän paineita yhden, sun toisenkin mieleen. Samoin kävi toiselle parvelle, kun olin ylittämässä suurta ojaa. Annoin kuitenkin koiralle nostoluvan. Se syöksähti ojaan ja odotin sen ottavan haavakkolinnun kiinni. Siirryimme iltapäiväksi vielä uudelle alueelle josta löytyi vielä kaksi parvea aivan sadan metrin päästä autojemme molemmilta puolilta. Pointteri sai luvan nostaa ja sen se tekikin halukkaasti. seisonnan ja kuono osoitti ojaan. Koira lähti jäljittämään myötätuuleen. Ainakaan täällä eivät kylmät yöt ja sateet olleet poikueita tappaneet. No siinähän se haavoittunut lintu nyt sitten oli välähti aivoissani. Emme vaivautuneet niiden perään. Eli ei kannata uskoa sitä "pajunköyttä", mitä meille yritetään syöttää. Tosin poikasten kuoriutuminen ajoittui juuri oikean juhannuksen aikaan, jolloin oli lämmintä ja satee52 RIISTA tonta. Taatusti säikähdin. Se seisoi vä-. Alku oli nihkeää, linnut loistivat poissaolollaan. Laskimme, että ainakin seitsemänkymmentä lintua oli edessämme ollut. Yhtään pilvenhattaraa ei taivaalla näkynyt. Kannattaa lähteä itse katsomaan ja toteamaan tilanne. KOLMAS TODEN SANOO Jälleen pakkasyö ja aamu valkeni aurinkoisena. Juuri kun olin astumassa sen pohjalle, parikymmenpäinen peltopyyparvi nousi jalkojeni juuresta. Ne siivittivät sieltä, eikä niitä sen jälkeen löytynyt. Linnut nousivat korkealle ja katosivat hakkuuaukean taakse metsään. Seitsemän parvea koirat löysivät ja joka parvessa oli ainakin kymmenen lintua
Ensimmäisenä se toi juoksevan linnun, jolta oli vain siipi mennyt poikki. Koira vain vilkaisi sitä, eikä reagoinut siihen sen enempää. Koira kaartoi juuri tuulen alle tuohon äpäreeseen ja otti jälleen seisonnan. Tällä reissulla tuo aika oli parhaimmillaan varttitunti, lukuun ottamatta tuota kolmannen päivän aamua, jolloin jouduimme kulkemaan parituntia tyhjiä maita. Ne kaartoivat yhden metsäsaarekkeen taakse ja katosivat sinne. lillä, purki oma-aloitteisesti seisonnan ja jatkoi. Koira sai hoitaa tehtävänsä. Minä en ennättänyt nähdä, mihin parven muut linnut laskivat. Linnut nousivat juuri sopivasti kohden aurinkoa, joten kunnon laukauksen ampuminen oli lähes mahdotonta. Olimme tavanneet kolmen päivän aikana ainakin peltopyytä. Onneksi tällä alueella on vielä karjataloutta, joten nurmimaita jää talveksikin. Monessa mielessä entiset vanhat ajat tulivat mieleen. RIISTA 53. Tämä vaatii, talvesta riippuen, nyt metsästysseuran jäseniltä aktiivista ruokintaa, että nämä parvet saadaan selviytymään kevääseen ja uuteen lisääntymisaikaan. Laukaukset kajahtivat. Oletin koiran asennosta, että linnut olisivat tuon metsän sisässä. Emme päässet siihen saakka, sillä osa porukastamme käveli noiden lintujen päälle ja ajoi ne lentoon, ennen kuin koira ehti paikalle. Tämä matka osoitti, että riistakanta ainakin tällä alueella on tosi runsas. Arvelimme syyksi ilmojen muutoksen, jonka takia linnut olivat piiloutuneet. Näille alueelle on jäämässä todella vahva kanta. Fasaaneja me emme edes laskeneet, mutta ne olivat lukumääräisesti vähemmistönä. Linnut lensivät kauas aivan talojen nurkkajuuriin sakka, joten ne saivat olla. Samoin muutamissa paikoissa oli aistittavissa, että kyntöjä jätetään tekemättä ja ollaan siirtymässä osittain suorakylvöön, joka auttaa talvehtivia peltopyitä. Ojan takana oli suuri puna-apilaäpäre. Jos ne tuolla ovat, sieltä koiran on niitä vaikea haistaa, niin voimakasta tuo äpäreen haju on. Laitoin jälleen setterini asialle. Koiran vasemmalta puolelta nousi samassa fasaanikukko. Päätimme jahdin tähän ja lähdimme kukin kotimatkalle. KOLME RIISTARIKASTA PÄIVÄÄ Jos yhden tunnin aikana saa kosketuksen lintuihin, se on jo hyvä. Meillä oli melkoinen matka koiraan, mutta sehän jaksoi odottaa. Ainoastaan jäi mielikuva lentosuunnasta. Annoin koiralle luvan nostaa ja samassa linnut nousivat minun vasemmalta puoleltani ja kaartoivat heti taakseni myötätuuleen. Seurasin tarkkaan mihin pyyt laskeutuivat. Tosin kuitenkin oli. Jostakin käsittämättömästä syystä linnut olivat aivan ojan pohjissa, josta koirat eivät kyenneet tai ennättäneet niitä sieltä haistaa. Linnut pääsivät pakoon ilman yhtäkään pudotusta. Kun kaikki oli valmista, annoin koiran edetä. Se liukui hitaasti kohden ojan nurkkausta ja otti tiukan kiinteän seisonnan ja jäi siihen. Edessä oli vähän suurempi poikittaisoja, jossa arvelin lintujen piileskelevän. Tällä reissulla tuo aika oli parhaimmillaan varttitunti. Takanamme oli kolme riistarikasta päivää. Pääsin ojasta yli ja menin koiran taakse. Kohta se jo seisoikin tuon saarekkeen päässä ja odotti rauhallisesti, että pääsimme sen luokse. Se syöksyi ja komea peltopyyparvi nousi ojasta ja sen reunalla kasvavan pajupensaan alta. Lähetin kaksi laukausta ja molemmat osuivat. Jos yhden tunnin aikana saa kosketuksen lintuihin, se on jo hyvä. Kiersimme kaukaa ja pääsimme tuulen alle, josta koiralla olisi paremmat edellytykset seisonnan saamiseen. Toinen tuli ojanpyörtänöltä kuolleena
Lafayette Micro on kytkettävissä kuulonsuojaimiin mikrofonilla varustetulla joh- dolla. Akussa on sisäinen suojapiiri. Nyt kokeiltavana oleva radio on ruotsalaisen Lafayette-tehtaan malli DC- Micro . Tätä on meidän tietysti jollain 54 RIISTA METSÄSTYS- S tavalla selvitettävä kokeellisesti. Niin kuin sen nimi antaa ymmärtää, niin kyseessä on pienikokoinen radio. Monesti olen metsässä kironnut, kun oksat tarttuvat radion antenniin, tai joustamaton antenni työntyy kasvoihin. Radio oli koko ajan kytketty päälle. Li-ion-akut ovat hyvin pakkasta kestäviä. Vesitiiviyden lisäksi on Micro varustettu uudenaikaisella AP- Li-Ion-akulla, joka sekin on vesitiivis niin kuin radion runko. Johdon pituus mahdollistaa radion pitämistä rintakorkeudella olevassa taskussa tai vaikka vyötärökorkeudella. Sen jälkeen on markkinavoimien ajama kehitys ollut nopeaa ja tehokasta. Alempana oleva (nuoli ) joustava antennin kohta on sopivasti olkapään korkeudella, ylempi (nuoli ) on sopivasti korvan korkeudella, jotta antenni taipuisi pois oksien alta.. Tästä syystä valmistaja lupaa, että Micro -radio toimii alkaen - ºC aina + ºC asti. VESITIIVI YS Vesitiiviyden selvitin upottamalla Micro :n vedellä täytettyyn astiaan. Parikymmentä vuotta sitten tuli markkinoille ensimmäiset kenkälaatikoita muistuttavat metsästysradiot, joissa oli metalliset ulosvedettävät antennit, jotka katkesivat jo ensimmäisenä metsästyspäivänä. Nämä parantavat sekä turvallisuutta että metsästyksen tehokkuutta. Joustamaton antenni myös katkeaa helposti. Tämän lisäksi on tämä radiouutuus IP--luokiteltu, mikä tarkoittaa sitä, että sen pitää pysyä täysin vesitiiviinä minuutin aikana viiden metrin syvyydessä. Antennissa on kaksi joustavaa kohtaa, jotka on valokuvassa numeroitu. LAFAYETTE MICRO 5 VESITIIVIS Metsästäjien markkinoille on tullut Lafayetten radiouutuus Micro 5. Antennissa on kaksi joustavaa kohtaa, jotka on valokuvassa merkitty numeroilla. Riista-lehti on kokeillut tätä radiouutuutta metsästäjän silmin. TEKSTI JA KUVAT: MIKKO KIVELÄ RADIO uomessa käytetään lähes kaikissa ajojahdeissa metsästysradioita. Radio toimi moitteettomasti ja ilman häiriöitä kokeilun aikana ja sen jälkeen. Metsästäjänä kiinnitin tyytyväisenä huomiota Micro :n metsämallisen antennin toteutukseen. Akun irrottaminen rungosta nopeuttaa kuivumista
Akussa olevat sileät vastepinnat varmistavat tiiviyden. LOPUKSI Metsästäjien varustearsenaaliin on tullut radiouutuus, jonka omistaja pärjää useita vuosia ennen kuin rupeaa havittelemaan jotain toista radiolaitetta. Johdon pituus mahdollistaa radion pitämistä rintakorkeudella olevassa taskussa tai vaikka vyötärö-korkeudella. Valmistaja lupaa, että Lafayette Micro 5 on vesitiivis. Tarjolla olevista lisävarusteista saa omistaja haluamansa kokonaisuuden, radion ja mikrofonin kytkeminen kuuleviin kuulonsuojaimiin on varmasti yleisin toimenpide. Lafayette Micro 5 Hinta: 350 euroa Takuu: 3 vuotta, tehdastakuu Lähetysteho: 1 W (Low) / 3 W / 5 W (Hi) Toiminta-aika: 12h (5 W), 26 h (1 W) Paino: 240 g Vesitiiviys: IP 68 (5 m syvyydessä 1 tunti) Mitat: 64 mm x 30 mm x 98mm Li-Ion vara-akku, noin 70 euroa Peltor liitäntäkaapeli, noin 20 euroa Peltor liitäntäkaapeli mikrofonilla, noin 40 euroa Sordin liitäntäkaapeli, noin 20 euroa Sordin liitäntäkaapeli mikrofonilla, noin 40 euroa Micro 5:n uusia ominaisuuksia ovat: · Kompressointi: ääriolosuhteissa reilusti lisää kantamaa · Kuiskaustoiminto · Keskustelun salaus - naapuriseurat eivät kuule viestiä · Micro 5 lisää turvallisuutta hälytystoiminnan avulla · Lepotilassa virrankulutus on noin 1 mA RIISTA 55. Lafayette Micro 5 on kytkettävissä kuulonsuojaimiin mikrofonilla varustetulla johdolla. Antennissa on kaksi joustavaa kohtaa, jotka on valokuvassa numeroitu. Radion toimitussisältöön kuuluvan -sivuisen selkeän ja kuvitetun suomenkielisen manuaalin lukemiseen kannattaa varata useita syysiltoja. Micro -radion antenni on oletettavasti pitkäikäinen kahden joustavan kohdan takia. Radion pienen koon takia sen kantaminen rintataskussa sujuu ilman, että siihen pitää kiinnittää huomiota. Vielä 30 minuuttia sen jälkeen kun upotin Micro 5:n juomaveteen, se toimi moitteettomasti. Lafayette Micro 5:n akun nastat on eristetty vesi- ja pölytiiviillä O-renkailla. Uskon Micro :n olevan pitkäikäinen, koska sen metallinen vesitiivis runko kestää kovaakin kyytiä
Varret ovat pitkät ja tukevat, joten kahluusyvyyttä löytyy lähes kumisaappaiden verran. Kenkien nahka näyttää joko nahan laadusta tai käsittelystä johtuen hieman läikikkäältä, mutta pintapuolisesti ja syvemmältäkin katsottuna kenkien rakenne on jämäkkä ja saumat näyttävät viimeistellyiltä. JAHTIJAKT PREMIUM -KALVOKENGÄT JALKINEET MAASTOON KUIN MAASTOON TEKSTI: HENRIK PORKKA Päätimme kokeilla, miten markkinoiden edullisimmat metsästysjalkineet pärjäävät tositoimissa. Ennen varsinaista käyttötestiä, ajoin kenkiä sisään käyttämällä niitä kyttäysjahdissa, jolloin pitkiä kävelymatkoja kengillä ei teh-. Siispä testaamaan täytyi lähteä valmistajan lupaukset mielessä. 56 RIISTA P erusilmeeltään kengät ovat raskaat ja kirveellä veistetyn oloiset, joten rakkaus ei syttynyt ensisilmäyksellä. Air-tex2-kalvolla suojatut metsästysjalkineet ovat valmistajan mukaan tehty mastoon kuin mastoon ja kelille kuin kelille, vaativalle metsästäjälle, joka ei halua maksaa turhasta ja haluaa rahalleen parhaan vastineen. Kengissä on italialaisen Vibramin valmistamat vaelluskenkien jäykät pohjat sekä kumilla suojatut kärjet parempaa kulutuksen kestoa ja kivikkoista maastoa varten
Testasin kenkiä Etelä-Suomen jahtimailla alkusyksystä keskitalven pakkasille asti, puolentoista jahtikauden aikana. Kenkien käyttökohteiksi ei sovi maasto kuin maasto eikä keli kuin keli. Kengät kiristyvät mutta nauhojen kiristyskoukut nilkan kohdalla eivät päästä kenkää kiristymään alhaalta asti, jolloin pohjan ja kiristyskoukun kohdalle jää eräänlainen pussi, joka ei tarjoa riittävää tukea nilkoille. Enää ei riitä kahvi lämmittämään vaan pitää päästä liikkeelle silläkin uhalla, että mahdollinen saalis kuulee ja katoaa metsään. Kylmässä siitä tulee liukas ja jäykkyys tekee siitä arvaamattoman. MITÄ JÄI KÄTEEN Reilun jahtikauden käytössä olleet kengät kestivät rakenteellisesti rääkin mukisematta mutta ominaisuuksissa otettiin takkiin. Kenkien istuvuus on selkeä pettymys, sillä niitä on vaikea saada kiristettyä nilkan kohdalta, jossa tukea eniten tarvitaan. Tässä vaiheessa kengät olivat palvelleet jo muutaman tunnin, joten tuskin yksikään kenkä pitää jalkoja lämpiminä paljoa tätä pidempään, joten hyvä arvosana pakkaskestävyydestä. Jäykkä pohja ei ole näihin keleihin tehty. Maaston vettyessä ja varsinkin savisilla pelloilla alkavat jäykän pohjan huonot puolet näkyä. Myös pohja pitää hyvin, eikä lipsu tiukoissakaan mäissä. Myös nauhojen kiristäminen on hieman hankalaa lestin kohdalta huonosti luistavien nauhalenkkien takia. Ensimmäiset tunnit menevät mukavasti pitkävartisten villasukkien kanssa mutta sitten alkaa pakkanen viemään voiton. Tässä kohtaa hävitään metsästyssaappaalle ja tavalliselle kumipohjaiselle varsikengälle, joiden taipuisa pohja jakaa painon päkiältä varpaiden kärkiin kun taas jäykkä pohja siirtää painon nopeasti varpaiden kärjille, eikä pohjan kuviosta ole enää apua. Kengät ovat ehkä hintansa väärti rimaa hipoen. JahtiJakt Premium -kalvokengät Valmistuttaja: Erätukku Koot: 39-48 Hinta: 149 Palataan taaksepäin aikaan, jolloin sain kengät testattavaksi. Keskustelun lomassa on jahtimies menettää kiväärinsä laskuojaan pudotessaan kuuraiselta sillalta ja teloessaan jalkansa. Vaikka kylmää kengät kestävätkin, ei pohjan kuviossa riitä pito ja eteneminen tuntuu vaivalloiselta ja alamäissä joutuu olemaan varovainen. Pikkupakkanen ei siis heti pääse puremaan. Ne ovat lämpimät reilun toppauksensa ansiosta ja pidempikin passipaikalla odottelu sujuu ilman kylmettyneitä jalkoja. Paksussa lumessa kengät tuntuvat olevan jo aivan väärässä paikassa. Etelän jahtipäiviin kuului yllättäen tänä syksynä myös yöpakkasia ja kengät pääsivät liukastelemaan ensimmäistä kertaa. Kokonaisuutena kengät voittavat perussaappaat ja antavat hyvän vastuksen tavallisille armeijan varsikengille kohtuullisen vedenpitävyyden ansioista. Jäykkä pohja sopii syksyn kuiville ja vähän kosteammille keleille siinä missä lyhytvartinen vaelluskenkäkin. Kuuraisilla ja kovilla pinnoilla, kuten puusilloilla, tasaisilla kivillä ja kallioilla kengät tuntuvat hankalilta painon siirtyessä jälleen varpaille ja pohjan kuvion kadotessa alta. Märässä maastossa kenkien vedenpitävyys on kyseenalainen ja pohjan pito jättää parantamisen varaa. Tämän takia kantapää pääsee liikkumaan ikävästi sivusuunnassa. ALKUSYKSYN SATEET Ensimmäiseen kunnon tulikokeeseensa kengät pääsivät hirvijahdin alkaessa etelän viilenevissä sateissa. Kenkien varsissa on pelkästään nauhakoukkuja, joten solmiminen ja avaaminen kokonaisuutena on verrattain nopeaa. Sopivasti hirvijahdin loputtua ja kyttäyskauden pian päättyessä on RIISTA 57. Hyvät pisteet tulevat pakkaskestävyydestä reilun toppauksen ansiosta mutta istuvuuteen saisi panostaa vielä rutkasti, jota heikosti suunniteltu toppaus rokottaa. Monessa kohtaa toivoin pehmeämpää pohjaa ja parempaa tukea nilkoille. Kiristämistä voisi helpottaa nauhatunneleilla, jolloin nauha ohjautuisi suoraan vetosuuntaan nopeuttaen sekä sitomista että avaamista. Kengät toimivat kohtuullisen hyvin kevyessä sateessa ja pitävät vettä hyvin puolikuivassa maastossa ja kosteassa tuulessa. ty, mutta kengät pehmenivät silti sopivasti. Onneksi muutaman tunnin kengät märkänä vietetty passitus päättyy hirvisonnin kaatoon ja pääsen vaihtamaan kuivat sukat. Kenkien ensituntumaa kaivertaa ikävästi kenkien huono istuvuus, joka näkyy niiden vaikeana solmimisena ylisuuren ja paksun iltin vuoksi. Kova ja jäykkä pohja saa taas miinuspisteitä. Kyttäysjahti ajoittui talveen, jolloin pääsin heti kokeilemaan kenkien pakkaskestävyyttä. Kävellessä joutuu kumartumaan saadakseen pitävämmän askeleen liukkaassa savessa. Kenkien osat ovat toistensa tiellä ja nauhojen sitominen on hiukan hankalaa. Kengät jalkaan ja peurakytikseen asteen pakkasessa. Parin tunnin hirvipassissa seisomisen jälkeen, kengät alkavat päästämään vettä pohjan ja nahan saumasta. TALVIPAKKASILLA ilmeistä, että näitä kenkiä tällä kaudella juuri testata, joten ajetaan ne sisään ja jatketaan ensi syksynä. Lumen sulaessa loskaksi alkaa kengän kalvo näyttämään väsymisen merkkejä. Ensilumen sataessa kengät toimivat edelleen kohtuullisen mukavasti
Vaikka loppututkinto puuttui, Munsterhjelm harjoitti eläintieteellistä tutkimustoimintaa mm. Oliko pelkkää sattumaa, että venäläinen aliupseeri vieraili hänen luonaan räjäytyspäivänä. Retkeilijöinä esiintyneet jääkärit yöpyivät Siilastuvalla, mutta joutuivat jatkamaan matkaansa epäluuloisen vartijan käskystä. Tarvikkeet olivat neljän suomalaisen jääkärin attentaattisuunnitelman kohteena. Vuosina julkaistiin eri lehdissä hänen artikkeleitaan lähes kappaletta. Tornion-ja Muoniojoen varsilla ja sillä varjolla hän sai harjoittaa sekä pyyntiä että metsästystä myös rauhoitusaikana. LUDVIG MUNSTERHJELM suosittu eräkirjailija TEKSTI: TEPPO HÄMÄLÄINEN Tuuloksessa syntyi 5.2.1880 aatelismiehelle ja tilanomistajalle Rudolf Waldemar Munsterhjelmille ja vaimo Julia Mathildalle poika, josta tuli intohimoinen metsästäjä ja tunnettu eräkirjailija. Miehet asettuivat tienvarteen passiin aseidensa kanssa. Metsästäjän veri veti uusille riistamaille. Pisimmät matkat ulottuivat Sahalinin saarelle, myös Huippuvuoret ja myskihärät tulivat tutuiksi, samoin Grönlannin jääkarhut ja hylkeet. KILPISJÄRVEN PAMAUS Ensimmäisen mailmansodan aikana kuljetettiin Skibotnin satamasta Kilpisjärven kautta Karunkiin junalla suuret määrät Venäjän rintamalle tarkoitettua sotamateriaalia. Lisäksi miehet saivat aseella uhaten kapteeni Stenbergiltä kirjallisen todistuksen tuhotun tavaran määrästä. Hänen kirjoittamistaan kirjoista vain kolme on käännetty suomeksi: Kolme poikaa Huippuvuorilla, Rihlalla ja haulikolla sekä Pohjolan pedot. Särömaa toimitti vuonna kokoelman Kadotetut paratiisit. Myöhemmin Erkki Timonen on toimittanut eräkirjoista kootun Eräretkiä Hämeestä Petsamoon. Välillä hän asui Ruotsissakin, mutta rakkaimpana paikkana säilyi aina Hämeessä Tuuloksen seutu ja varsinkin Kukkiajärven rannat ja rakkaimpana jahtina ketun ajo Tuuloksen, Hauhon ja Lammin metsissä. SEIKKAILIJAN ELÄMÄÄ Nuorena miehenä Ludvigista oli vähällä tulla poliittinen murhaaja ja kansallissankari, jonka maineen sitten myöhemmin Eugen Schauman sai. Vuonna hän muutti vaimonsa luokse Norjaan, josta hän palasi Suomeen jatkosodan alussa. Bobrikov olikin valinnut toisen tien ja näin ollen pojista ei tullut kansallissankareita. Tämän kertoi poika, Björn Munsterhjelm. Asia ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan yrityksen seurauksena pojista tehtiin pidätysmääräys ja Ludvigin oli paettava Amerikkaan. Sama riemu on edelleen saaliin saamisessa ja vaeltelussa erämaassa yksin tai kaveriporukassa. ERÄMIES NUORELLA IÄLLÄ alkoivat suuntautua yhä kauemmaksi. Miehet palasivat kuitenkin takaisin ja räjäyttivät ammukset taivaan tuuliin. Metsästäjänä hän oli intohimoinen, Lapissa asuessaan hänen kerrottiin elävän metson lihalla. Pohjolan luonto otti nuoren miehen valtoihinsa ja tutkimusmatkat 58 RIISTA. Siilastuvan majatalolle oli kesäkuussa varastoituna tonnia ammuksia ja muita sotatarvikkeita. Jääkärit lepäsivät sekä meno- että tulomatkalla Ludvig Munsterhjelmin luona Saarikoskella, Ruotsin puolella. Ovathan ennen muuta välineet ja tavat muuttuneet sadan vuoden aikana, mutta erämiehen sielu selvästikään ei. Munsterhjelmin kerronta on ajatonta, joskin siitä erottaa toki historian siipien havinaa. METSO PÄIVÄSSÄ Musterhjelmin kotikartano, Tuuloksen Sairiala, pilkottiin ja Ludvig muutti Lappiin. Metso päivässä piti miehen hengissä. Munsterhjelm teki myös matkoja ympäri pohjoisen pallonpuoliskon. Koska perheen kotikieli oli ruotsi, kirjoitti Ludvig kaikkiaan parikymmentä teostaan ruotsiksi. L udvig Munsterhjelm tuli teoksillaan paremmin tunnetuksi Ruotsissa kuin suomenkielisessä kotimaassaan. Munsterhjelm laati jääkärien kertomuksen pohjalta muistioonsa kuvauksen tapahtumien kulusta. Ehkäpä Munsterhjelmin päiväkirjassaan kuvailema Jo pikkupoikana Munsterhjelmin veri veti vesille ja erämetsiin, mistä johtui että eläintieteen opinnotkin jäivät kesken. Kenraalikuvernööri Bobrikov oli tulossa Evolle, mistä tuuloslaiset Ludvig Munsterhjelm ja Albert Eerola olivat saaneet vihiä. Mikähän mahtoi olla Munsterhjelmin todellinen osuus tapahtumissa. Myös Matti J. Vaikka hän kirjoitti ahkerasti myös Metsästys ja Kalastus -lehteen, sekä noin muuhun lehteen ja julkaisuun pohjoismaissa. Hän elätti itseään tekemällä tutkimustyötä ja kirjoittamalla eräkirjallisuutta
Munsterhjelmiä kiinnosti myös turkistarhaus ja hän toimi myös Suomen turkiskasvattajien liiton sihteerinä -luvulla. Härkä ammuttiin Grönlannissa. valokuvia, käsikirjoituksia, sekä päiväkirjoja Huippuvuorten, Grönlannin sekä Sahalinin retkiltä. Modernia riistanhoitoajattelua edustivat vierasperäisten hirvieläinten, valkohäntäpeuran, saksanhirven ja metsäkauriin maahantuontia vastustavat kirjoitukset. Toinen laajennettu näyttely oli Tuuloksen Taidepuistossa heinäkuun ajan . Myskihärän kallo. Koira edustaa aikansa rotumääritelmää, mutta on ollut varmasti hyvä tarkoituksessaan. hermostuneisuus johtui muustakin syystä kuin nahkojen preparoinnissa käytetystä arsenikista... RIISTANHOITOA KISSAT KURIIN Riistanhoitoasioissa Munsterhjelm oli oman aikansa metsästäjä. "Ajatelkaa että on ihmisiä, jotka pitävät kissoista. Kokeilu kuitenkin päättyi kun naalit karkasivat... METSÄSTÄJÄN ELÄMÄÄ Munsterhjelmin elämästä kertova näyttely pohjautuu suurelta osin hänen tyttärensä Fanny Rocken ja pojan Björn Munsterhjelmin Suomen Metsästysmuseolle lahjoittamaan arkistoaineistoon, johon kuuluu mm. Ja kissahan on petoeläimistä pahimpia vapaana liikkuessaan. Parasta riistanhoitoa oli riistan vihollisten, petoeläinten hävittäminen. Kissan pää kohosi hieman ylös, mutta vaipui samassa hetkessä takaisin jälleen. Kissa oli syventynyt aamuateriaansa, mutta jotta en olisi sitä haavoittanut takaa päin, vihelsin hieman. Ensimmäinen luoti osui sarveen, mutta toinen keskelle otsaa. Saaliskuva Grönlannista. RIISTA 59. Kenttäoloissa Sahalinin saarella majoitusolot eivät olleet nykyajan mukaiset, mutta jahtimies tyytyy vähään. Ludvig Munsterhjelm oli innokas ajokoirametsästäjä, jolle ketun ajo oli parasta metsästystä. Tähän aiheeseen hän palaa kirjoituksissaan aina uudestaan ja uudestaan vuosikymmenestä toiseen. Se on ainoa sellaisen myötätunnon selitys." "Olen aina voimakkaasti tuntenut että metsästyspäivällä on aivan erityinen arvo, jos on onnistunut likvidoimaan kissan metsissä tai vainioilla." Taitavana kirjoittajana Munsterhjelm loihti jännittävän eräkuvauksen jopa aamuisesta kissajahdista kotipihassa: "Nopeasti mutta äänettömästi syötettiin haulikko parilla patruunalla ja erittäin varovasti aukaistiin ovi, jonka jälkeen astuin portaille. Toisaalta Munsterhjelm kannatti piisamin levittämistä maahan, olihan siitä nopeasti -luvulta lähtien tullut merkittävä tulonlähde maaseudun asukkaille. . Harvoin olen nähnyt kissan kuolevan niin sovinnolla." Munsterhjelmin riistanhoitokirjoitukset eivät kuitenkaan kertoneet yksinomaan kissakannan harventamisesta, vaan monissa artikkeleissaan hän käsitteli seikkaperäisesti mm. Asuessaan vuosina Etelä-Ruotsin Båhus-läänin Rössön saarella Munsterhjelm siirsi sinne vuonna Tromssasta ostamansa kaksi naalia tarhauskokeilua varten. Näyttely oli avoinna .. .. Mutta he eivät tunne niitä. metsästysjärjestelyjen kehittämistä, hirvikannan hoitoa, petolintukysymystä sekä jänisten ja riistalintujen tarhakasvatusta
PEURAA PADAN POHJALTA Peuranlihasta on helppo saada hyvää liharuokaa aikaiseksi. Valmistele loppuvaiheessa lisukkeiksi vaikka lohkoperunoita, perunamuusia tai riisiä. hirvenlihan makua. Jäämme innolla odottamaan, millaiseksi viini kypsyy kymmenen vuoden iän saavuttaessaan. Tässä tapauksessa palvelevasta lihakauppiaasta on lihan esikäsittelyssä aina paljon apua. Tästä syystä suurin osa alueen viineistä tuotetaan edelleen vuosisatoja vanhojen perinteisten tapojen mukaisesti. Lisää mukaan pilkottu peuranliha, silputut porkkanat ja hillosipulit. Lisää mukaan silputtu persilja ja anna hautua vielä minuuttia. Vaikka sitä yleensä pidetään hiukan hirvenlihaa vähäarvoisempana, on sitä saatavissa huono-onnisille jahtimiehille ympäri vuoden helpommin myös kauppojen lihatiskeiltä. KUNINKAIDEN VIINI AZIENDA AGRICOLA STRA - BAROLO Barolo on punaviini, jota valmistetaan Nebbiolo-rypäleestä Italian Piemonten viinialuella. Pataruoassa luinen liha antaa aina enemmän makua, jos luut on leikattu osiin. Valitettavaa juuri siksi, että jokaisen ihmisen pitäisi juoda tämänkaltaista viiniä vähintään kerran elämässään. Peurapata g peuranpaistia paloina g pekonia dl punaviiniä porkkanaa laakerinlehteä varsisellerin varsi / purjo persiljaa hillosipuleita timjamia rakuunaa kirveliä suolaa pippuria Lihan alkuperä: Reinin Liha Oy www.reininliha.fi Peuranpaistiin voi käyttää monia eläimen osia, mutta itse suosimme noisettia, jossa on selkäluuta vähän mukana. Maistelimme ruoan ohessa vuoden pullotettua satoa, josta oli aistittavissa erittäin runsas, hedelmäinen vivahde, jossa ei herää mitään tiettyä makua ylitse toisen. Vahva antaa helposti sen käsityksen, että viini määrää oman paikkansa jyräämällä kaiken muun tieltään, mutta tämä viini ikäänkuin liukuu makunystyröissä paikalleensa ja tuntuu tekevän kaikesta parempaa jo ensimmäisellä siemaisulla. Viini on näin nuorena hapokas ja erittäin tanniininen, joka samalla myös avustaa erityisen hyvin mm. Voit lisätä pataan minuuttia ennen valmistumista myös karpaloita tai puolukoita maun mukaan. Olisi väärin sanoa, että Stran Barolo olisi vahva viini, sillä sanana se ei kuvaa viinin ominaisuuksia tarpeeksi kunnioittavasti. Sitä pidetään yhtenä maailman parhaista viineistä ja samasta syystä - tai sen edellytyksenä sitä myös tehdään suhteellisen pienellä alueella Alban kaupungin lähellä. Kun liha on ruskistunut, siirrä ainekset pataan. Muista lisätä punaviiniä jos nestettä katoaa padasta liiaksi. Peitä kannella ja hauduta noin tunnin ajan miedolla lämmöllä. Baroloa suositellaan kypsytettäväksi aina kymmenen vuoden ikäiseksi ja sitä kypsytetään vähintään kolmen vuoden ajan jo tuottajankin toimesta - muutoin viiniä ei edes saisi kutsua Baroloksi. Ensinnä silppua pekoni ja ruskista se pannulla kevyesti, jotta rasva irtoaa. Baroloa arvostetaan juuri kypsymisprosessin vuoksi, sillä monet paikallisista viinintuottajista ovat melko pieniä ja siksi nykyaikaiset automatisoidut valmistusprosessit ovat harvinaisia. Kaada kastike mukaan ja koristele komeus persiljalla. 60 RIISTA. On ilmiselvää, että Barolo viinilajikkeena sopii hämmästyttävän hyvin voimakkaalle riistalihalle ja on harmi, ettei Stran kaltaista viiniä ole saatavissa kovinkaan helposti suomalaisista alkoholimyymälöistä. Nosta lopulta lihat llautaselle ja kiehauta lientä siten, että se sakeutuu kastikkeeksi. Ja tämä kaikki "liian nuorella" viinillä. Alueelta löytyvän Novellon kylän alueelta löytyy myös yksi pientila, Azienda Agricola Stra - viiden sukupolven ajan viiniä tuottanut viinitila, joka on yksi alueen tunnustetuimmista Barolon tuottajista. Lisää mukaan punaviini, silputtu varsiselleri ja purjo, sekä mausteet
MYÖS METSÄSTYSPALSTA EKYYLI.FI R
CUDDEBACK CAPTURE IR RIISTAKAMERAUUTUUS SUSIJAHTI RUOTSISSA KUULA KYLKEEN JA NIMI LEHTEEN Tänä syksynä ruotsalaisille metsästäjille kävi niin, että tavoitellusta susisaaliista mentiin tiedonkulun kankeudesta johtuen reilusti yli. Cuddeback on uusi tulokas Suomessa suosituksi tulleella riistakamerarintamalla. Kolmannes itä- ja pohjoissuomalaisista vastasi kyselyssä, että susia pitäisi olla vähemmän. Sikäläiset luonnonsuojelujärjestöt olivat heti asiasta takajaloillaan ja he näkivät kyseessä olleen ajojahdin heidän suojelemiaan susia kohtaan. Maahantuontiohjelmassa on nykyaikainen Capture IR malli, jossa on infrapunasalama yöotoksia varten. Sen sijaan prosenttia vastaajista totesi, että susia pitäisi olla enemmän kuin yksilöä. Nyt uusitun arvion mukaan susia olisi - yksilöä. Täten RKTL:n arvio saattaa pitää paikkansa tai sitten se ei pidä paikkaansa. 62 RIISTA BARNES BULLETS MYYTY FREEDOM GROUPILLE Asealan yrityskaupat eivät välttämättä liiemmin kiinnosta metsästäjiä, mutta kun saman katon alle suuren ase- ja patruunavalmistajan kaveriksi päätyy laadukkaiden kokokupariluotien valmistaja, on odotettavissa yhteistyötä. Suurpedot.fi:n gallupin mukaan prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että tuo sutta on sopiva määrä. Infrapunasalaman kantomatkaksi ilmoitetaan noin metriä. Riista-lehti palaa aiheeseen kunhan kameroita saadaan maahan. Maahantuoja: HW-Hunt (www.hw-hunt.fi) METSÄHALLITUKSEN SUSITUTKIMUSTA Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) mukaan Suomessa oli muutaman vuoden ajan enintään sutta. Esimerkiksi susien kaatolupamääristä vastaava Maa- ja metsätalousministeriö ottaa huomioon muitakin indikaattoreita kuin vain sen tulosalueella toimivan RKTL:n omiin tietolähteisiin perustuvan kannanarvion. Suomalaisten mielipide vaihtelee alueittain. Kameraa mainostetaan myös kompaktiksi ja helppokäyttöiseksi. Myös vastaajien iällä on merkitystä vastauksiin. Esimerkkinä mainittakoon petoeläinvahinkojen määrä ja jossain määrin myös alueen asukkaiden mielipide. Yksi ongelma tässä tutkimuksessa on se, että siinä käytetty lähtökohtainen arvio susikannasta perustuu ainoastaan RKTL:n arvioon susikannasta. Esimerkiksi Taalainmaalle oli myönnetty yhdeksän lupaa, mutta ilmeisesti susia kaatui alkurytäkässä jopa . Päiväkuvien tarkkuus on , megapikseliä ja yökuvien tarkkuus on , megapikseliä. Totuus ei kuitenkaan liity salaliittoihin. Koko Ruotsia koskevaa todellista kaatojen lukumäärää ei ilmeisesti saada koskaan selville. Maan hallitus oli myöntänyt luvan suden kaatamiseen, joiden perään lähti metsästäjää. On lähes varmaa, että tulemme näkemään Remingtonin patruunoita tulpitettuna Barnesin luodeilla ja jatkossa Barnesin tulevat uutuudet ovat ensimmäisenä saatavana juuri Remingtonin lataamina. www.barmesbullets.com. Pääkaupunkiseudulla on puolestaan selkeästi eniten niitä, joiden mukaan susia pitäisi olla enemmän. Kirjoitushetkellä virallinen saldo vuosikymmenten patoumien purkautumisesta on sutta. Kyseessä oli Ruotsin ensimmäinen susijahti vuoteen. Ensimmäisenä jahtipäivänä kaadettiin ainakin hukkaa ja koska jahtimiehiä oli liikkeellä melkoinen määrä, eivät kaatoilmoitukset pysyneet tilanteen tasalla. Joka neljäs ( ) on sitä mieltä, että susia pitäisi olla vähemmän
Kun aiempien elokuvien aiheena on ollut vain yksi tai muutamia metsästyksen muotoja, nyt kahden DVD:n voimin esitellään kaikkiaan kahdeksan erilaista pienriistajahtia. Esimerkiksi Ruotsissa luonnonsuojelujärjestöt ovat huolissaan kanadanhanhen kantojen kasvamisesta ja nämä järjestöt eivät salli metsästäjien asettavan kiintiöitä pyydettävien hanhimäärien suhteen. Olin mielessäni pohtinut samaa asiaa jo jonkin aikaa. Suomen ongelma on siinä, että eläinlajit on jaettu riistaeläinlajeiksi ja muiksi lajeiksi. Uutuuselokuva tarjoaa jotain uutta lähes kaikille metsästäjille, koska vain harvan harrastus kattaa näin laajan repertuaarin. Suomeen tuodaan patruunaversio, joka on ammuttavissa kaikilla haulikoilla ilman huolta rasituksesta vanhempienkaan haulikoiden kanssa. Paikoittain närheä on todella runsaasti. -J.T. Kyseessä on volframisekoitehaulilla ladattu patruuna, jonka pitäisi olla tehokkuudeltaan parempi kuin lyijy. Närhi kuuluu siihen aihepiiriin, jonka aiomme nostaa esiin jatkossa. Jos sinulla on kysymys Riistan toimitukselle tai haluat antaa palautetta toiminnastamme, lehdestämme tai vaikkapa nettisivuistamme, lähetä palautteesi osoitteella: Riista-lehti, PL 20, 00251 HELSINKI tai sähköpostitse osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi Muistathan liittää mukaan myös oikean nimesi ja yhteystietosi, vaikka haluaisitkin palautteen julkaistavaksi nimimerkillä. Muiden eläinten osalta tahdin sitten määrää Ympäristöministeriö ja nämä eläimet ovat luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Tämä tarkoittaa, että metsästettävien eläinlajien kantojen hoidosta vastaa Maa- ja metsätalousministeriö. Meillä taas vastaavassa tilanteessa tehdään siten, että ongelmaan ei puututa vaan sitä tarkkaillaan ja katsotaan, että mitä tapahtuu... Win, .- Sprg ja ,x. Maahantuoja: HW-Hunt (www.hw-hunt.fi) KIRJOITA MEILLE! Palsta on tarkoitettu Riistan lukijoilta saatujen palautteiden ja kysymysten käsittelyyn. Toimituksen keskuudessa on yhteinen intressi tuoda esille tätäkin lainsäädännön hölmöyttä, joka mielestämme vaatii korjausta. Hintaa taidenautinnolla on , euroa. LAKIP YKÄLÄT KUNTOON Mielestäni artikkeli luotien energiasta ja lainmukaisuudesta oli loistava kannanotto. Ongelmat metsästettävien lajien osalta liittyvät siis byrokratiaan ja ympäristötahojen yksisilmäiseen näkemykseen ympäristön hoidosta. Niiden suojelusta vapauttaminen vaatisi siis valtavaa byrokratiaa ja tahtoa. Suomessa närhi (ruotsiksi nötskrika) on kokonaan rauhoitettu, mutta Ruotsissa se on haittaeläin, jonka hävittämiseksi on järjestetty kampanjoita. Kaikki elokuvan osat ovat täysin uusia. Tämä tehdään sen vuoksi, että tulokaslaji nähdään ongelmallisena kotoperäisten lajien kannalta. -Arto Määttä Saatavuus: www.jahtifilm.fi FIOCCHILTA UUTTA Fiocchin Tundra saapuu vihdoin metsästäjien saataville uuden maahantuojan toimesta. Win, . Nimettömiä kirjeitä ei julkaista. RIISTA 63. Kohteina ovat kyyhky, sorsa, hanhi, jänis, kanalinnut, lehtokurppa, pienpedot sekä riekko. Oikeastaan näiden kahden artikkelin vuoksi rupesin tilaajaksi. PAL AUTEPALSTA JAHTIFILMILTÄ TUPLA-UUTUUS Vuoden vaihteessa julkaistu elokuvauutuus "Metsästäjän monet mahdollisuudet" poikkeaa hieman totutusta Jahtifilm-elokuvien linjasta. Jospa artikkeli tulisi viranomaistenkin tietoon. Samoin artikkeli passikopin rakentamisesta oli mielenkiintoinen. Närhi on Suomessa "elinvoimainen" samoin kuin Ruotsissakin. Toisin sanoen luonnosta vieraantuneilla on asiassa isompi sananvalta kuin niillä, joilla olisi asiaan järkevämpi ja yleensä jopa luonnon kannalta parempi ratkaisu. Jahdissa osutaan, ammutaan ohi ja muutenkin toiminta on aitoa ja koristelematonta. Metsästäjän monet mahdollisuudet on tuttua Jahtifilm-laatua ja myös aiemmille elokuville ominainen tunnelma on mukana. Valitettavasti yhdenkin virkamiehen toimesta tapahtuva vastustus riittää siihen, että jotain lajia ei saada metsästettävien listalle. Se, että närhi syö muun linnun munia, on tainnut mennä suomalaiselta asetuksen laatijalta kokonaan ohi. Aihealueen laajuudesta johtuen elokuvalla on pituutta , tuntia. Näille eläinlajeille on siis mahdollista määrittää metsästysajat. Kivääripatruunoiden puolella metsästäjiä kiinnostavaa lähinnä patruunatarjonta kaliipereihin . Rem, . Hieman samaa aihepiiriä eli metsästysasetuksen heikkoa laatua on myös seuraava idea, jossa voisi olla aihetta artikkeliksi. Win, . Niinpä tässä on erikoisen hyvä ehdokas esimerkiksi lahjaksi. / kaliiperiin latauksia on kolme, eli , ja grammaa ja / kaliiperiin grammaa
Haluamme muistuttaa, että kilpailussa ovat mukana myös edellisissä numeroissa julkaistut kuvat. Antti Örri Hyvinkää Eemil Santanen Hattula Erkki Jäntti Saarenkylä Fredrik Eklundh Espoo Henna Sikiö Ruoholahti Henni Istukaissaari Kärsämäki Jaakko Laukkanen Valkeakoski 64 RIISTA Kalle Nikulainen Tohmajärvi Kari Laaksonen Tortinmäki. Äänestysaikaa on .. Tästä syystä julkaisemme nyt vain yhden kuvan per osallistuja. RIISTAKAMERAKUVAKILPAILU Riistakamerakuvakilpailun äänestys alkaa. Äänesi voit lähettää vapaamuotoisesti sähköpostilla osoitteeseen: toimitus@riistalehti.fi. Kirjoita viestin aihekenttään "Äänestys". ÄÄNESTÄ PARASTA KUVAA! Loppuvaiheessa kilpailukuvia tuli niin runsaasti, että Riistan toimitus joutui suorittamaan ennakkokarsinnan julkaistavista kuvista. Äänestä suosikkisi tähänastisista riistakamerakuvista ja kerro samalla kommenttisi kuvasta ja miksi päädyit äänestämään juuri tätä kuvaa. saakka ja voittaja julkistetaan Riistan numerossa /
Jokaisen numeron voittajakuva palkitaan. Marko Fabritius Myrskylä Mikko Arola Siikalatva Mikko R. Salminen Siikalatva Olli Kielo Turku Seppo Ketola Sastamala Timo Kuuppo Sastamala Tomi Sarkola Hämeenkyrö Tomi Töyrylä Ylämaa Tuomo Nurminen Pertunmaa Veli-Pekka Lammi Soini Ville Sovela Laitila Suuren suosion saavuttanut riistakamerakuvakisa saa jatkoa. Tästedes jokaisessa lehdessä julkaistaan muutama lukijoiden lähettämä riistakamerakuva, joista Ville Tienhaara Jokioinen voittaja valitaan toimituksen raadilla. Kuvia yhteystietoineen voi lähettää osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi. UUSI RIISTAKAMERAKUVAKILPAILU ALKAA RIISTA 65
Reiska Naapurivaara 66 RIISTA. Leila kuuli keittiöön rätinän ja meni katsomaan tilannetta salin puolelle. Huudon seasta erottui epäselvästi tapahtumien kulun aikaisia vaiheita ja pari nimeä tuli esille, joihin katseet tämän jälkeen kääntyivät. Baarin keittiön ikkunat olivat suoraan Lärsäkköjärvelle päin ja Leila ajatteli, että rannan asukkaista olisi mukava katsella tunnelmallista rakennusta, joka olisi kyläläisten lämmin vastaanottaja illan kyläkokouksessa. Tyttö huusi jo suoraa huutoa kun ymmärsi toimineensa väärin tässä koko Lärsäkköä ravistelevassa kriisitilanteessa. Lähistön talojen pihoilla alkoi kuhina kun taloistaan ulos tulevat ihmiset alkoivat taivastella tulipaloa. Leila." Tämän jälkeen muutkin penkoivat kännyköitään ja Rauno sanoi saaneensa viestin. Liekit alkoivat näkyä jo kirkkaina ja hetken kuluttua toisesta naapuritalosta pihalle säntäsi ihmettelemään Pena, joka oli huomannut keittiönikkunastaan erikoisen valoilmiön baarin piharakennuksessa. Hetken arvottuaan hän päätti ottaa yhteyttä naapurissa asuvaan Ekiin. Nähdessään liekehtivän halkopinon Leila hätääntyi ja juoksi keittiöön. Ympärillä oli pöllämystyneitä kyläläisiä ja itkuinen Leila. Siis täällä baarin ulkoravintolassa. Heti ensimmäisenä Leila nappasi käteensä puhelimen ja alkoi arpoa armottomasti sitä kenelle hän asiasta ilmoittaisi. Voisitko tulla tai voitko sanoa jollekin joka pääsisi tänne. Leila." Kylän akkojen mielestä Eki ja Pena olivat syyllisiä tapahtumaan, koska heillä on puhelimet, mutta eivät vain kehtaa käyttää niitä. Leila näppäili kännykällään kahden sivun mittaisen tekstiviestin ennätysajassa ja savun tiivistyessä hän juoksi kartanolle toppatakki päällään odottelemaan apua saapuvaksi. Savua ja kuumuutta oli kuitenkin jo pirtissä sen verran, että Pena näki parhaaksi kääntyä pullon tyhjettyä takaisin ulos palavasta rakennuksesta. Palopäällikönkin päre paloi kunnon lärsäkköläiseen tapaan sen verran, että hän karjaisi pahimmille kriitikoille vastauksen, jota porukka ei osannut odottaa. Arttu oli ensimmäinen, joka soitti paikalle ulkopuolista apua. Baarissa keittiöapulaisena touhunnut Leila oli yrittänyt saada kynttilöillä aikaiseksi tunnelmaa Lärsäkön synkkään talveen. Pena kuunteli syrjäkorvalla kun Arttu moolasti ajo-ohjeita palokunnalle, johon Pena vuorostaan ärisi vastaan sen verran, että "kaikkien ei tarvitsisi sekaantua tähän asiaan" ja "palokunta olisi jo varmasti kohta jo paikalla". Mulla kävi vahinko ja nyt mulla on täällä ongelma. Eki lainasi Raunolle lukulasit, jolloin Rauno pääsi vuorostaan lukuhommiin. viimeinen sana Tulipalo Lärsäkön huoltoaseman baarin tilausravintolana toiminut ulkorakennus oli ilmiliekeissä. Aikansa asiaa pengottuaan kukaan kyläläisistä ei enää tiennyt, mitä oli tapahtunut. Takan reunakiven roskat ilmeisesti syttyivät palamaan ja niistä kipinä tippui halkopinoon sytyttäen steariinin palamaan. Mulla on täällä baarin ulkoravintolassa ongelma ja tarvisin apua. Tämän jälkeen huomio alkoi kiinnittyä Penaan, joka puolestaan siirsi huomion Leilaan. Kiitti. Voimattomina kaksikko seisoi pihalla katsellen kun palo sai uutta vauhtia Penan väliintulon aiheuttaman hiipumisen jälkeen. Palokunta saapui paikalle juuri sopivasti "jäähdyttelemään kivijalkaa", eli juuri sen verran myöhässä, että mitään ei olisi enää tehtävissä. Leilan kasvot olivat itkunsekaiset, joten Pena ei tässä vaiheessa ahdistanut tyttöriepua kysymyksillään yhtään sen enempää. Laitoin jo Ekillekin viestiä, mutta se ei vastaa. Tämän jälkeen Eki käytiin hälyttämässä kuulusteluihin ja hän oli vähintään yhtä hölmistynyt tapahtumien kulusta. "Heippa. Homma oli lähtenyt liikkeelle siitä kun Leila oli saanut sytytettyä ikkunoilla palaneiden kynttilöiden lisäksi takan reunalla olleet kynttilät. Palopäällikkö joutui välittömästi kyläläisten ryöpytykseen ja sai kuulla kunniansa lähtönopeudesta, jolla paikallinen palokunta oli tähän asti aina kerskunut. Vasta kun Eki löysi lukulasinsa työhaalarien taskusta, hän sai luettua puhelimeensa tulleen viestin. Palokunta oli paikalla tasan tarkkaan kahdeksan minuutin kuluessa Artun tekemästä hälytyksestä. Arttu kiiruhti paikalle autollaan ja nousi Penan ja Leilan nähtyään luuri korvallaan. Rauno oli kuin puulla päähän lyöty kun häneltä alettiin perätä palon syitä ja toimenpiteitä tilanteen hoitamisen suhteen. Leila levitteli käsiään ja kauhisteli, mutta alkoi kirjoittaa jo toista tekstiviestiä tällä kertaa Raunolle, joka oli nuoruudessaan ollut vapaapalokunnassakin. Pihalle päästyään Pena köhi aikansa ja alkoi ihmetellä suureen ääneen Leilalle palokunnan lähtönopeutta. Voitko tulla auttaan kun pitäis sammuttaa tuo halkokasa ja en tiedä mitä pitäis tehdä. Ensin Eki huokaisi, kun hän oletti viestin olevan vähintään uhkaus joltain kyläläiseltä, mutta tämän jälkeen hänen leukansa loksahti auki hämmästyksestä. Epähuomiossa Leila pyyhkäisi yhden kynttilöistä nurin ja luonnollisesti tämä kynttilä ei vastoin kaikkia luonnonlakeja sammunut, vaan jäi palamaan kyljelleen tiputtaen steariinia takan vieressä olevaan halkopinoon. Kaikeksi onneksi yhtään rakennusta ei ollut välittömässä vaaravyöhykkeessä ja ulkorakennus sai palaa kaikessa rauhassa. Väärin. Kyselemättä sen enempiä, Pena mennä paukautti suoraan keittiön kautta sisään palavaan ulkorakennukseen ja tyhjensi keittiöstä löytäneensä sammuttimen takan suuntaan. Roihu oli hetkessä korkealla ja muutamalla kyläläisellä oli jo hieman huoli siitä, että miten palavan talon välittömässä läheisyydessä olevien huushollien kävisi. Rauno oli luonnollisesti paikalla, mutta Eki oli kotonaan sohva selässään. Leilan viestihän se siellä, joten Eki päätti lukea viestin ääneen vähentääkseen taakkaansa tässä tragediassa: "Heippa
GPRS-pohjaisen DoGPS+:n ansiosta laite pelittää kaiken lisäksi nopeasti, automaattisesti ja edullisesti. Antennit sijoittuvat optimaaliselle paikalle koiran niskaan. Akuissa on markkinoiden pisin virrankesto. Kaik www.ultrap t-mallit ja ki Ultrapoin det -ominaisuu oint.fi. "Tilanne aina hallussa" Ultrapoint Koira-GPS sisältää kaiken, mitä tehokkaalta ja toimintavarmalta tutkalta vaadit. Katja Partaselle erityisen tärkeää ovat selkeät kartat, matalat käyttöja ylläpitokustannukset sekä pannan erinomainen vesitiiveys. Testaa ilmaisella demoversiolla! Lisää käyttäjien paljonpuhuvia kokemuksia ja kommentteja www.ultrapoint.fi. Katja Partanen Nerkoon riistamiehet ry koira-GPS Kotimainen iin olosuhteisiin is pohjoisma yyjät Koira-G Ultrapoint PS:n valtu enm utetut jälle Ultrapoint Koira-GPS:ään kuuluu useimpiin puhelinmalleihin soveltuva ohjelmisto sekä muovinen, pestävä panta akkuineen ja latureineen