Riista 1/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

RUSAKKOJAHDISSA KOKO KYLÄN VOIMIN 5 VAIN 1 / 2011 5 (Norm. 7,50 ) ILVES TIETOA JAHDISTA, PYYNTIVÄLINEISTÄ JA PETOPOLITIIKASTA 710640-1101 11001 6 414887 106405 PAL.VKO 2011-13 BAIKAL IJ-18 - PERUSJÄTKÄN PERUSHAULIKKO UUTUUSLUOTI HIRVELLE - SELLIER & BELLOT EXERGY VARIKSEN PYYNTIIN, OSA 2 - VARUSTEET KUNTOON
RUSAKKOJAHTI ISOLLA PORUKALLA SUONIEMEN SUURAJOT Sain kutsun Suoniemen metsästysseura ry:n kutsuvieraille järjestämään rusakkojahtiin. Osanottajia saapui kolmisenkymmentä, joista suurin osa oli naapuriseurojen väkeä ja alueella aiemmin vieraina metsästäneitä. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ 6 RIISTA
Toinen kiitosta saanut kohta oli metsästysseuran antama rahallinen avustus Vahalahden koulun luokkaretkikassaan. Tällaisia jahteja järjestettäessä pitääkin olla erityisen tarkkana, että seuran säännöt mahdollistavat vierasmetsästäjien kutsumisen jahtiin myös tällaisissa yksittäisissä tapahtumissa. ILMOITUS MAANOMISTAJILLE Sakari Paunila avasi Suoniemen metsästysseuran ensimmäiset "suurajot", eli naapuriseurojen jäsenille ja kutsuvieraille suunnatun rusakkojahdin. Seura laati maanomistajille ja kyläläisille jahdista kirjeen, jossa pyydettiin ilmoittamaan mahdollisista rusakkojen aiheuttamista vahingoista, sekä ilmoittamaan, mikäli jahtia tulisi joissain paikoissa välttää. Tähän vastauksena seura päätti järjestää kutsuvierasjahdin, johon kutsuttiin naapuriseurojen väkeä. Myös viikonloppuna peurajahdissa olleet vieraat osallistuivat rusakkojahtiin innolla. Hänen mukaansa jahdin järjestäminen oli sinänsä helppoa, mutta jotta jahti tapahtuisi seuran sääntöjen ja vierasmetsästysperiaatteiden mukaisesti, vaadittiin paljon järjestelyitä. Tämän- tyyppinen pr-toiminta olisi suotavaa muillekin metsästysseuroille, koska näin seuran imago kohentuu ja toiminta kyläläisten ja maanomistajien kanssa helpottuu. JAHTIIN Jahti avattiin aamulla vielä pimeässä. Tämä sai ai- kaan erittäin positiivista palautetta kyläläisten suunnasta. Tämä avustus koostui rusakkojahdin osallistumismaksuista ja myydystä saaliista saatuun tuottoon. Avajaispuheiden jälkeen porukka jaettiin viiden miehen pienryhmiin, joilla kullakin oli oma "paikallisoppaansa", eli vastuuhenkilö, joka määräsi RIISTA 7. M onen muun seuran tavoin Suoniemen metsästysseura on profiloitunut lähinnä hirvieläinten metsästyksessä, eli seuran toiminnan pääpiste on ollut peurassa ja hirvessä. Jahdin koko tuotto luovutettiin tähän tarkoitukseen ja kaiken kaikkiaan rahaa koululaisten kassaan kilahti euroa. Jahdin isäntänä ja koollekutsujana toimi Sakari Paunila. Tapahtumaan kutsuttiin yhteensä vierasta, joten oli selvää, että tällainen määrä vieraita ei voisi olla rasitteena jäsenten normaalille vierasmetsästyskäytännölle. Seura on kuitenkin saanut viime aikoina palautetta kyläläisiltä, joiden istutuksille runsastuva rusakkokanta on tehnyt pahaakin vahinkoa
Miesajojen toiminta osoittautuikin tässä jahdissa erittäin tehokkaaksi ja suurin osa rusakoista ammuttiin juuri miesajoista. Saaliiksi päätyi kaiken kaikkiaan kuusi rusakkoa. Ajoja koirilla toki oli, mutta osa niistä painui pois luvallisilta alueilta. Osa ryhmistä oli miesajoporukoita ja osalla käytössä oli ajava koira. Yksi saatiin koira-ajosta ja loput miesajosta. Suoniemen metsästysseura ry Sijaintipaikkakunta: Nokia Perustettu: 1943 Jäseniä: 70 Metsästysmaata: noin 3800 hehtaaria Hirvilupia: 9 kpl Peuralupia: 103 kpl miehet passeihin ja hoiti porukan metsään oikealle alueelle. Samaten kontaktien luominen onnistuu tällaisissa Aki Perälä ampui aamun ensimmäisen rusakon miesajosta. 8 RIISTA. Metsästäjien mielipiteenä vaikutti olevan se, että uusien tuttavuuksien tekeminen ja kuulumisten vaihtaminen koettiin harrastusta rikastuttavana. Miesajolla toimivissa porukoissa oli yleensä kymmenen miestä, eli pari pienempää ryhmää yhdistettiin yhdeksi porukaksi, jossa oli ajo- ja passimiehet. Kaatajia oli yhteensä viisi, eli kaadot jakautuivat mukavasti metsästäjien kesken. RENTOA MEININKIÄ Suuret porukkajahdit ovat nykypäivän Suomessa harvinaisuuksia, mutta niille olisi selvästi tilausta
Takana tyytyväiset saamamiehet. jahdeissa varsin hyvin. Päivän aikana saaliiksi saatiin kaiken kaikkiaan kuusi rusakkoa. Metsästyksen jälkeen ei monestikaan jäädä notkumaan paikalle, mutta tämän rusakkojahdin päälle tulistelut ja makkaranpaistot kelpasivat. Henkilökohtaisesti olen valmis osallistumaan jahtiin jatkossakin ja vahva suositukseni olisi, että myös muualla alettaisiin järjestää tällaisia mainiosti metsästäjiä ja eri sidosryhmiä yhdistäviä jahteja. Ajo oli hyvä ja kuuluva ja ajuri erittäin "rehellinen". RIISTA 9. Metsästyksellisestikin tällainen jahti koettiin mielekkäänä erityisesti siitä syystä, että passipaikat olivat hyvin miehitettyjä ja toisekseen rusakon pyynti miesajolla on erittäin hauskaa puuhaa. Vasta iltapäivän hämärtyessä porukka alkoi siirtyä majapaikkoihinsa, osa kotiin ja osa illan peurakyttäyksille. Suoniemen metsästysseura aikoo jatkaa hyvin alkanutta "perinnettä" ja järjestää rusakkojahdin jatkossa vuosittain. Aamun jäykkyys ja kankeus olivat tiessään ja hymy metsästäjien naamoilla oli herkässä. Riista kiittää Suoniemen metsästysseura ry:tä mahdollisuudesta osallistua hienoon jahtitapahtumaan. Suomenajokoiranartun ajoon saatiin ammuttua päivän viimeinen rusakko
sain samalta kyttäyspaikalta havainnon luultavasti samaisesta ilveksestä. klo ., kokoontumispaikallemme saapui noin metsästäjää. Puhelun jälkeen soitin asiasta yhteislupaalueen jahtipäällikölle ja ilmoitin havainnosta. keskustelin puhelimitse seuramme jäsenen kanssa hänen saman iltaisesta peurakaadostaan. Pakkasta oli - astetta. ILVESJAHTIA Suoniemellä TEKSTI: SAKARI PAUNILA Perjantaina 10.12. Oli siis käytännössä mahdotonta tietää, oliko alueella ilvestä lainkaan vai kenties useampikin. Tämän jälkeen kaikkia kolmen seuran jäseniä informoitiin tulevasta yhteisjahdista. Kaveri mainitsi myös, ettei tohtinut 10 RIISTA K ilvestä ampua, koska ei tiennyt olisiko se ollut yhteislupasopimuksemme mukainen. Päätimme, että menemme alueelle yhteisjahtiin tulevana perjantaina ja että ilvestä ei ammuta kytiltä ennen kuin jokunen yhteisjahti on järjestetty. Puhelun lopussa hän tuli sivulauseessaan maininneeksi, että istuipa siinä ruokintapaikalla yksinäinen ilves yhtäjaksoisesti pitkän tovin. Hyisen pakkaspäivän aikana miesten kylmänsietoa koeteltiin oikein olan takaa, mutta lopulta ajomiehen ja passimiesten sinnikkyys palkittiin. eskiviikkona .. Laitoimme passit alueelle niin tiheästi kuin pystyimme passittaen varmasti ainakin yleisimmät kulkupaikat. Yhdessä paikassa oli edelliseltä yöltä ilveksen jälkiä tien yli ristiin rastiin. Torstaina .. Jahti tulisi tapahtumaan Suoniemen Metsästysseura ry:n alueella. Heti ilveksen lähdön jälkeen saapui sitten se ammutuksi tullut peura. Paikka jossa oli jälkiä tien yli, passitettiin neljällä miehellä noin metrin matkalta, itse olin yksi näistä miehistä ja asetuin passiin yhdelle jäljistä hau-. jahdattiin Suoniemen metsästysseuran alueella ilvestä. Perjantaina .. Aivan aluksi kiersimme noin kahden neliökilometrin suuruisen alueen teitä pitkin, etsien mahdollisia jälkiä
Tilanne olisi toki parempi, jos ilvekset osaisivat jakautua tasaisesti koko maan alueelle. Oikealta puoleltani lähti myös yksi mies kotiin lämmittelemään (sama kaveri, joka oli nähnyt ilveksen peuranruokinnalla kahta päivää aikaisemmin) ja näin väli seuraavaan mieheen oli jo yli metriä. Sillä oli kuitenkin sen verran vauhtia, että luultavasti emme olisi edes huoman- neet sen ylittävän tietä. Lohjan Riistanhoitoyhdistyksen alueelta, jota hallitsee seitsemän metsästysseuraa. Haimme 3 lupaa, saimme yhden, kaato saatiin aikaan ensimmäisenä jahtipäivänä. Jälkikäteen mietittynä, jos oikean puoleinen passimies olisi ollut lähtemättä kotiin, tämä kissa olisi varmasti säästänyt turkkinsa. Päätin, että yhden ilveksen heittämän lenkin vielä odotan, mutta sitten olisi pakko lähteä. Samalla hetkellä yksi passimies tuli autolla tietä pitkin takaisin passiinsa ja huomasin, että hän ruuvasi auton ikkunaa auki aikomuksena pysähtyä kohdalleni. Päätin, että siirryn hieman oikealle ja jäin passiin hiekkakasan päälle. Niinpä ajomiehen kanssa tuli rupateltua varsin kovaäänisesti ennen ajon alkua. susien salakaatoihin liittyvät väitteet), joka on selvä merkki siitä, että tutkijoiden joukkoon on päässyt soluttautumaan ns. Tuolloin huomasin, että haulisuihku oli mennyt kaulakuopasta sisään ja tullut etulavan takaa lävitse. Käytännössä meillä pidetään "ylimpänä riistanlaskijana" RKTL:ää, jolla ei ole edes vähäisiä resursseja, liekö todellista haluakaan selvittää asian oikeaa tilaa. Ajo jatkui ja jokainen minuutti tuntui sietämättömälle. On todella valitettavaa että monet instanssit toimivat ilves-asiassakin enemmän tunnepohjalta kuin objektiivisesti, tosiasioihin nojautuen. Ilves on uskomattoman sitkeä eläin. Pidin käden kuitenkin visusti etutukilla ja puhalsin lämmintä ilmaa oikean käden nyrkkiin, että edes liipaisinsormi tarvittaessa toimisi. Ilves oli siis poistunut alueelta. likolla varustautuneena. Ei kulunut kuin minuutti kun viereinen passimies ilmoitti nähneensä ilveksen noin metrin päässä, muttei päässyt ampumaan. Nostin aseen poskelle ja ammuin, jolloin ilves putosi heti. - Vuonna 2010 kanta-arvio samalle alueelle oli 20 ilvestä. Haimme alueelle 2 kaatolupaa ja saimme yhden. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli unohtumattomin jahtikokemukseni ja suurin kiitos onnistuneesta kaadosta kuuluu ehdottomasti sitkeälle ajomiehelle - moni olisi varmasti luovuttanut jo paljon aiemmin. - Ilvekset alueella ovat kesyyntyneet ja hakeutuvat jo ihmisten pihoihin. ILVES uiden suurpetojen tapaan ilves on meillä vielä toistaiseksi hyötynyt nykyisestä suojelupolitiikasta, jossa päätäntävaltaa käyttävät EU:n sätkynuket. Tältä pohjalta laitoksella ei enää ole riittävää uskottavuutta eikä sen muitakaan tutkimus- TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI PELINAPPULANA tuloksia voi enää pitää puolueettomina (esim. Passiin siirtyessään kukaan ei havainnut ilveksen jälkiä. Ajoon lähti yksi mies, hirvikoira apunaan. Porukasta, jossa oli emo ja 3 pentua, kaadettiin yksi pennuista, eli jahdilla ei ollut vaikutusta ilveskantaan alueella. Päätin ottaa oikean käden hanskan valmiiksi pois ja huomasin, että vasemman käden sormet eivät olleet enää toimintakykyiset. Riistantutkimuslaitos on lähimenneisyydessäkin hyökännyt avoimesti metsästäjiä vastaan (mm. Juoksin ilveksen luo ja se yritti kammeta itsensä pystyyn ja huitaista käpälällään aseeni piippua. Siirsin muut passimiehet näistä jäljistä noin kilometrin päähän passiin aivan seuramme rajalle. Oli siis oletettavaa, että nyt ilves oli motissa. Jatkossa tarvitaankin paljon muutoksia ja petokantojen laskenta tulisi siirtää nopealla aikataululla ensisijaisesti metsästysjärjestöille, joilla on siihen paremmat resurssit ja jotka pystyvät toimimaan puolueettomasti. Tihentymäalueista löytyy monia esimerkkejä eri puolilta Suomea, omakohtaisesti kokemusta on mm. Ajomies suostui hommaansa vapaaehtoisesti, koska oli edellisenä vuonna saanut kaadettua ilveksen. Tässä vaiheessa ajomies laski koiransa irti ja koira lähti ajamaan ilvestä suoraan kohti seuramme rajan passia. Ilves oli siis maannut koko ajan muutaman kymmenen metrin päässä passistamme. Muutamaa sekuntia myöhemmin alkoi ääntä vahvistavista kuulosuojaimista kuulua outoa "suhinaa" ja samassa näin ilveksen tulevan aivan suoraan kohti noin metrin päässä. Ampuma-ala eteen oli käytännössä olematon, mutta tien reunaan pystyisin ampumaan. Ajomies sanoi jälleen puhelimeen, että nyt ilves näyttää etenevän suoraan kohti passiani ja kuulin jo ajomiehen äänenkin parinsadan metrin päässä. hylkeet). Ilveksiä tavataan runsaasti jokaisen seuran alueella ja yhden tai kahden pennun sijasta RIISTA 11 M. Ajomies ei kuitenkaan luovuttanut, vaikka ilves kerta toisensa jälkeen "sahautti" kallionjyrkännettä ylös ja alas heittäen aina pienen lenkin mäen päällä. Alueella on noin metriä korkea, käytännössä pystysuora kallionjyrkänne, jossa ilves pystyi jätättämään koiran. Lähes samalla hetkellä ajomies sanoi, että ilves lähti kohti makuupaikkaansa ja jos ilves vielä kääntyisi, niin ajomieskin luovuttaisi. Monin paikoin kannan tihentymät kuitenkin aiheuttavat monitahoisia ongelmia ja näihin kohteisiin tulisikin myöntää kaatolupia siten, että ilveskannan kasvu pysähtyisi ja tihentymissä vähenisi. Yritin viittoa, että anna mennä ja kuulin kun hän huusi, että "onko se vielä lenkissä". "luontoaktivisteja". Passien siirtyminen tuntui tuossa pakkasessa ja kovassa pohjoistuulessa ikuisuudelta. Tältä osin jahti on paketissa ja tässä vaiheessa odottelemmekin lähinnä Pohjois-Hämeen Riistanhoitopiirin "pankkilupia". Ilvesjahdista alueella: - Vuonna 2009 arvioin yhteislupa-alueemme (3 seuraa, yhteensä 10200 ha) ilveskannaksi 18-20 ilvestä. Nyökytin vaan päätäni ja osoitin kädelläni ajosuuntaan, auto jatkoi onneksi pysähtymättä matkaa. Näin olin varma, että se ei enää pääse pakoon. Lopulta passit olivat valmiit ja ajo alkoi. Tässä vaiheessa kylmä keli alkoi tehdä tehtäväänsä ja passirivit harvenivat. Kissa oli oletettavasti nuori uros, painoa sillä oli , kg. Ajomies seurasi peuranruokintapaikalta lähteneitä jälkiä ja saapui noin minuutin kuluttua suoraan passiini
Jokainen tietää, että suurpetoja ei mennä niin vain ottamaan luonnosta, metsästys vaatii todellista ammattitaitoa. Ilveksen nykyisissä kaatosuosituksissa pitäisi pyrkiä keskittymään vahinkoa tekeviin uroksiin. Suomen Luonnonsuojeluliitto haluaa välttämättä käyttää termiä salametsästys). Minä en ainakaan käsitä, miten esimerkiksi metsäpeura voi olla ilveksen kanssa samassa kategoriassa? Luonnonsuojeluväkeä suorastaan pöyristyttää ilvekselle myönnetyt lisäluvat. Uhanalaisia eläinlajeja luokiteltaessa uhanalaisuusryhmiin, on logiikka usein käsittämätön. Nyt tammikuussa jahti tapahtui yhden seuran alueella, kahden ilveksen kaatamiseen käytettiin aikaa yksi päivä ja passimiehiä oli vain kymmenkunta, ilveksiä kolme. Sillä ei ole vaikutusta edes kasvun hidastumisena, vaikka kannan kasvaminen pitäisi jo vähintäänkin pysäyttää ja mieluummin kantaa tulisi pienentää. Asia olisi muuten hyvä, mutta nykyisillä kaatolupamäärillä sillä ei ole mitään vaikutusta itse kantaan. Nyt anottiin vain neljää lupaa, mutta silti niitä myönnettiin vaivaiset kaksi, millä ei ole kantaan mitään vaikutusta, kasvu siis vain kiihtyy. Kannanarvioinneissa tulisi huomioida selkeämmin yksi tärkeimmistä kriteereistä, metsästyksen tulos, eli kuinka nopeasti saadut kaatoluvat käytetään. Erityisesti suurpetojen kohdalla luokitukset ovat pahasti pielessä niin suden, karhun kuin ilveksenkin osalta. Mutta tutkijoiden kummasteluun ei voi olla syynä muu kuin tarkoitushakuisuus tai puutteelliset tiedot. Kolmantena jahtipäivänä, jolloin toinen lupa käytettiin, ilveksiä oli liikkeellä seitsemän kappaletta neljän seuran alueella. Niitä pyritään kaikin keinoin pitämään paria luokkaa uhanalaisempana, kuin mitä laji todellisuudessa on. Yhtenä syynä lupamäärien lisäämiseen on esitetty salakyttäyksen vähentämistä (tässä yhteydessä ei tule käyttää metsästys-sanaa, sillä kyseessä on riistavarkaus, joka ei liity mitenkään metsästykseen, vaikka mm. Pelkästään sillä saadaan nykyistä arviointia parempi tieto todellisesta tilanteesta. Jatkossa pahimmilta alueilta edelleen vähennettäisiin ilvesten lukumäärää. Tämä on täysin perusteltua ja varmaa on, että jos tilanne ei muutu parempaan, salakaatoja tulee myös tapahtumaan. Luonnonsuojelijoiden syytökset kyllä ymmärtää, heillähän ei ole realistista käsitystä sen paremmin ilveskannoista kuin mistään muustakaan. Kyseessä on kuitenkin tärkeä ja välttämätön toimenpide, jolla ilveskanta pidetään elinvoimaisena ja samalla säilytetään tasapaino muiden lajien välillä. 12 RIISTA. Jotta ilveskannan kasvu saataisiin edes hidastumaan, pitäisi kaatolupia myöntää vähintään yksi joka seuralle. Nykyinen kaatolupamäärä olisi Suurpetojen kohdalla uhanalaisuusluokitukset ovat pahasti pielessä. ensi kaudelle vähintäänkin tuplattava ja sen jälkeen pyrkiä koko maan osalta pitämään tilanne ennallaan. Esimerkkinä luonnonsuojelutahon täydellisestä "pihallaolosta" voidaan ottaa Hannele Luukkaisen kommentti, jonka mukaan olisi absurdia että ilveksiä tappamalla (= lupia lisäämällä) voitaisiin ehkäistä niiden salapyyntiä. Esimerkkinä parilta viime kaudelta voin mainita tammikuun, jolloin kahden ilveksen kaatamiseen tarvittiin "amatööreiltä" kolme jahtipäivää, niistä vain yksi hukkareissu. Maa- ja metsätalousministeriä syytetään liian voimakkaasta ilveksen lupamäärien kasvattamisesta, vaikka teko oli enemmän kuin välttämätön ja ensimmäinen oikeaan suuntaan tehty ratkaisu vuosikausiin. nähdään vuosittain myös kolmen pentueita
Jos Ylisuuri hauliannos yhdistettynä suureen haulikokoon on huono yhdistelmä. Tässä 6,1 mm hauleja sisältävässä patruunassa haulit olivat aivan liian pehmeitä ja ne muokkautuivat toisiaan vasten muotopuoliksi jo ennen piipusta ulos tuloa. ,- tai -milliseksi ja silti ampumamatkasta ei tarvitse tinkiä. Ilveksen liikkuminen on poukkoilevaa, jolloin ampuu helposti hieman ohi ja eläimen ollessa syvällä lumessa maali pienenee ja sitä tähdätään helposti liian ylös. Peitto on riittävä kun taulusta löytyy yli haulia tasaisella jakaumalla. Osuma sydämeen, keuhkoon tai muihin sisäelimiin tappaa vasta ajan kanssa, pahimmassa tapauksessa kuluu useita päiviä. Opettele lukemaan tulpan painumisjäljet: säilyvätkö haulit ehjinä vai muokkautuvatko ne jo lähdössä. RIITTÄVÄ PEITTO Ilvestä haulikolla ammuttaessa tulee aina pyrkiä selkeään sivulaukaukseen. Haulikoon voi huoletta pienentää On pieni vaiva tehdä vähän koeammuntoja, mielellään pikku pakkasessa, jolloin myös patruunan talviominaisuudet selviävät. Lumi myös hidastaa haulia ja saattaa pelastaa ilveksen joissakin tilanteissa. UNAHAULI prosenttia lyijyä painavampi wolframiseoshauli saattaa olla ideaaliratkaisu ilvespatruunaan. Ilveksen paksu turkki ja runsas rasvakerros vähentävät tehokkaasti haulin läpäisyä. Pienikokoisella, mutta raskaalla ja muotonsa säilyttävällä haulilla on sekä erinomainen tunkeuma että kattava peitto, joten siinä on yhdistettynä ison ja pienen haulin toimintaperiaatteet. Ilvesjahti ajoittuu joulu-tammikuuhun, jolloin ongelma on pakkanen. Varmista että taulusta löytyy tarpeeksi osumia ja että välitulppa toimii. UnA-haulimateriaalin hintaa voidaan pitää korkeana, mutta kilosta saadaan noin patruunaa, jotka varmasti riittävät ilvesjahtiin loppuiäksi. SELVITÄ PATRUUNAN OMINAISUUDET joudutaan ampumaan kohti tulevaa ilvestä, tulee ampumamatkan olla todella lyhyt, mielellään alle m. Harvemmalle tulisi mieleen tavoitella pienoiskiväärillä vaikkapa kettua metristä, kuitenkin moni yrittää haulikolla ja BB-hauleilla! Lisäksi iso hauli vetää mukaansa isomman karvatupon ja suuri läpimittaa vähentää tehokkaasti tunkeumaa, joten ison ja pienen haulin ero on käytännössä paljon kuviteltua pienempi. Paras haulikoko peiton puolesta on , mm ja siksi se usein on isompihaulisia tehokkaampi. Tämä ilves ammuttiin sivulaukauksella 3,3 mm:n hauleilla 25 metristä, pakkasta oli - 15 º C. Kolmevarttinen antaa suurilla hauleilla usein paremman kuvion kuin täyssuppea. Myös tiukka kuvio on eduksi, joskin se edellyttää huolellista tähtäämistä. Kun tähän lisätään vielä pakkasessa rikkoutuva välitulppa, ovat patruunan kuvio, iskuteho ja läpäisy sattumanvaraista. Pakkasen heikentävä vaikutus patruunaan voi olla välitulpan vauriosta riippuen jopa 40 prosenttia, jolloin karvatupon mukana kulkevan haulin läpäisy ei riitä pintaa syvemmälle. ISON JA PIENEN HAULIN ERO Riittävän usean pienen haulin osuma tappaa välittömästi, vaikka haulit eivät osuisi kuolettavaan kohtaan. Riittävän haulimäärän voi kokeilla asettamalla noin cm x cm tauluja eri etäisyyksille ( m, m ja m). Ampuminen liian suurilla hauleilla onkin kuin lottoamista. HAULIPATRUUNA ILVEKSELLE H aulikko on ilvesjahdissa varsin yleisesti käytetty ase, mutta siihen sopivasta haulipatruunasta ei ole monellakaan selvää mielikuvaa. Vain aivoihin tai selkärankaan osunut yksittäinen hauli tappaa tai tekee liikuntakyvyttömäksi heti. Hylkää patruuna, jos haulikuppi rikkoutuu, jos haulit litistyvät tai kuvio on liian harva. Lisäksi susihauli on ballistisesti todella huono. Kun pehmeää lunta on runsaasti ja ilves uppoaa, on ampuminen tavanomaista vaikeampaa. Pääsääntöisesti on lähdetty susihaulilinjalle, mikä harvoin on sopiva vaihtoehto käytännön tilanteissa. Vaikka sen läpimitta olisi - mm, on siinä yksinään vain murto-osa esimerkiksi pienoiskiväärin luodin tehosta. Sopiva lyijyhaulin koko on , - , mm, ampumamatkan tulee olla maksimissaan - metriä ja silloinkin tulisi ampua sivulaukaus. Se syö haulipatruunoiden suorituskykyä ja jokaisen tuleekin selvittää koeammunnoin patruunoidensa sietokyky. On perin ikävää mikäli ilveksen kaato kariutuu patruunan takia. Jos pakkasella ammuttaessa ehjä välitulppa on täysin musta, kupin tiivistysosa ei laajene ja patruunasta häviää ohivuodon takia tehoja. Ilveksen osuminen passiin voi olla tapaus, joka ei toistu, joten ampujalla on syytä olla tarkoitukseen sopivat työkalut ennen liipaisimen painamista. RIISTA 13. Mikäli peitto ei riitä ja patruunassa on tarpeeksi hauleja, kokeile toista supistusta. Ylisuurilla hauleilla teho taas perustuu yksittäisen haulin suureen energiaan, haulin on kuitenkin tunkeuduttava "hengen paikkaan", kuten sydämeen, keuhkoihin tai aivoihin
Käsivarren alueesta suuri osa on avotunturia, jossa hirvet eivät vakituisesti asu ja niinpä hänen mukaansa tienvarsien pyyntipaikoilla olisi paljon enemmän väkeä ilman erämaassa pyytäviä hirvimiehiä. Jokaisella hirviporukalla on vakiintuneet pyyntipaikat, osalla erämaa-alueella, osalla tienvarsimetsissä. - Meillä on täällä mönkijäurat, mitä pitkin kuljemme. Luvat ovat esimerkiksi kämpälle tai tukikohtana toimivalle laavulle ja metsästys saadaan aloittaa vain näistä kyseisistä paikoista, vaikka pyyntipaikkoja on meilläkin näitten kämppien välimaastossa. He saavat myös aloittaa metsästyksen mistä vain metsäautotien varrelta. Mitä harvaan asutumpaa seutu on, sitä vähemmän siellä on käytössä yleistä tai yksityistä tieverkostoa. Etäisyyttä voi olla kämppien välillä kilometriä, mutta emme saa aloittaa kuin kämpältä. - Meillä aseenkuljetusluvat pitää olla. Tilanne on tämä monin paikoin Suomea, vaikka esimerkkitapaukset ovatkin tällä kertaa Enontekiön suunnalta. Saman porukan Veikko Aaltonen pitää täysin vääränä sitä asiantilaa, että esimerkiksi Käsivarressa metsästäjät ovat eriarvoisessa asemassa muihin suomalaisiin metsästäjiin nähden. Tätä Rauhala pitää hyvänä asiana kokonaispyyntiä ja hirvikantoja ajatellen. On aivan kohtuutonta, että pitää kuljettaa ase pyyn- 14 14 RI ST RIISTA RIISTA RIISTA II TA. METSÄSTÄJIEN ERIARVOISUUS KAIRASSA JA TEIDEN VARSILLA J okainen voi mielessään kuvitella metsästystä olosuhteissa, joissa jo pelkästään pyyntimaille päästäkseen pitää kävellä toistakymmentä kilometriä. Mielestämme ne vastaavat metsäautoteitä. - Ongelmana täällä on metsäautoteiden vähyys ja maastossa liikkuminen maastoajoneuvoilla aseiden kanssa, Rauhala täsmentää perusprobleeman. Sille asiantilalle sinänsä ei paljon mahda. Erona on vain nimi, Aaltonen harmittelee. TEKSTI: MAIJU SUOMINEN KUVAT: JARI KAIPAINEN Metsästäjät ovat laajassa Suomenmaassamme eriarvoisessa asemassa siitä riippuen, sattuvatko harrastamaan etelässä vai pohjoisessa. - Hirvenpyyntialueena meillä on käytännössä koko Käsivarren alue, kaikki valtion maat Palojoesta pohjoiseen, yhdessä pyyntiporukoista metsästävä Hannu Rauhala kertoo. Mönkijäurat ovat maastoliikennelain piiriin kuuluvia, joten niitä koskevat eri säännöt. Kulkemisen helpottaminen sen sijaan on mahdollista, jos järkeä ja ymmärrystä löytyy päätöksentekoon. Erona on siis se, että metsäautotietä pitkin autolla tai maantieliikenteeseen rekisteröidyllä mönkijällä ajavat eivät tarvitse aseenkuljetuslupia
Ensinnäkin se, mihin viranomainen voi aseenkuljetusluvan ylipäätään myöntää. Kuluneena syksynä vaatimuksena aseen viennille laavupaikalle oli pisteen koordinaatit luvanmyöntäjälle. Sivulliselle tulee äkkiä mieleen, että miten voidaan olettaa kenenkään viikkoja etukäteen välipäivien lupia hakiessaan tietävän, missä hirvet tulevat juuri kyseisinä päivinä liikkumaan. Luvan voi antaa maanomistaja. tipaikan ohi kilometriä ja sitten kävellä takaisin, Aaltonen puistelee päätään tämän järjettömyyden edessä. Hän kuitenkin nostaa esiin lain § . - Ensi syksynä on kuulemma oltava lisäksi kuva laavupaikasta ja vaatimuksena, että jokaisen on ostettava oma kuljetuslupa erikseen, vaikka tähän asti on yhdellä luvalla saatu kuljettaa koko porukan aseet pyynnin aloituspisteeseen. Poliisilaitoksen lupa oikeuttaa yksittäisessä tapauksessa kuljettamaan lataamatonta metsästysasetta moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa ennakolta ilmoitettua reittiä käyttäen, ehdolla, että kuljetuksen aikana asetta ei käytetä metsästykseen. - Mielestämme olisi oikein, että kun meillä on lupa esimerkiksi Hirvasvuopion autiotuvan ja Munnikurkkion vanhan rajavartioaseman välille, niin saisimme aloittaa pyynnin ko. Muutosta parempaan siis kaivataan, mutta pelolla kuitenkin odotellaan tulevaa syksyä. Maastoliikenne itsessään on luvanvaraista. momentin ja siellä lauseen: "Poliisipiirin päällikkö voi yksittäisessä tapauksessa antaa luvan kuljettaa lataamatonta metsästysasetta suojuksessa edellä mainituissa kulkuneuvoissa ..." jne. Valtion mailla kyseinen taho on Metsähallitus. - Tällainen käytäntö ja lakien ja asetusten mielivaltainen tulkinta saattaa meidät erämaassa pyytävät huonompaan asemaan verrattuna metsäautotiestöllä pyytäviin hirvimiehiin. - Jos asetus tai laki määrää luvanmyöntäjän kirjoittamaan luvan ainoastaan kämpille tai tukikohtiin, niin asetuksia pitää muuttaa, Aaltonen lataa. - Ongelma on se, että poliisi lupaa myöntäessään ei voi aina tietää, onko luvanhakijalla oikeus kulkea moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ilmoittamaansa reittiä käyttäen. Meillä mönkijällä liikuttaessa tulisi olla maastoon muodostuneet mönkijäurat lupakäytännössä samanarvoisia kuin metsäautotiet autoilla liikkuville metsästäjille, Rauhala toteaa tiukkaan sävyyn. Varsinaisiksi pyyntipäiviksi on luvan saanut vain määrätylle reitille, tarkasta lähtöpisteestä luvassa mainittuun päätepisteeseen. - Tämä korostuu Lapin harvaanasutuissa kunnissa, sekä siellä, missä yleinen ja yksityinen tieverkosto ei ole niin kattavaa kuin etelässä, Anunti huomauttaa. Tämän lisäksi on olemassa esimerkkitapauksessa juuri Enontekiöllä vanhakantaisia niin sanottuja "polkuteitä", jotka ovat entisen Tielaitoksen (tämänhetkisen Destian) hallinnassa, ja joita siten käytetään yleisesti kulkemiseen. Kiteytetysti voidaan todeta, että ongelmakohtia on kaksi. Esimerkkinä voi olla mökki, jonne ei ole tehtyä tietä, mutta jonne mökin omistajalla RI STA RIISTA RIISTA RIISTA II T 15 15. Peräpohjolan poliisilaitoksen komisario Veijo Anunti katsoo metsästyslain pykälien ja olevan kohdallaan, eikä näe niihin tulkinnallista mahdollisuutta. Molemmat toteavat, että määräyksin voitaisiin pitää koneet urilla, pysäyttää mönkijät ja jatkaa jalan, aloittaen metsästyksen kun lainkirjain täyttyy, esimerkiksi etäisyyden mönkijään ollessa vähintään sen lain vaatimat sata metriä. He myös huomauttavat monen poromiehen olevan nykyisin jäsenenä hirviporukoissa, jolloin kokoaikainen kuljetuslupa voi aikaansaada valvonnassa tulkintaerimielisyyksiä, ollaanko poronhoitotyössä vai hirvimetsällä. - Kuten edellä selviää, on metsästysasioissa laki- ja asetuspuolella paljon muutettavaa, jotta ihmiset saisivat tasapuolisen kohtelun alueesta ja ammatista riippumatta, Rauhala summaa. MITEN VASTAISUUDESSA . Mönkijä jätettäisiin uralle ja pyynti alkaa. reitin varrelta mistä kohtaa vain. Tällaiset mielivaltaiset lakien ja asetusten tulkinnat lupaharkinnassa ovat omituisia, etenkin kun sama luvanmyöntäjä jakaa poromiehille jopa hirvikaliiperisten aseitten kuljetukseen kausilupia ilman min- käänlaisia reittiselvityksiä, Rauhala ja Aaltonen ihmettelevät. Aivan samoin kuin metsästäjä jättää auton metsäautotien varteen mihin vain aloittaen metsästyksen, Aaltonen huomauttaa. Näillä paikoin ei tarvita maastoliikennelupaa, mutta niiltä lähteville "sivu-urille" poikkeamiseen tarvitaan maas- toliikennelupa, joka puolestaan on edellytys aseenkuljetusluvan saamiselle. Näiden lisäksi kulkuoikeus voi perustua esimerkiksi kiinteistön omistamisesta johtuvaan oikeuteen (rasite). Asekuljetuksiin on Rauhalan mukaan saanut luvat määrätyksi päiväksi ja kellonajaksi, tarkkaan ilmoitettujen lähtö- ja määränpääpisteiden välille, pyyntiin meno- ja paluupäiville. Toisekseen se, millaisilla lisämääräyksillä ja tulkinnoilla lupa myönnetään
Mutta ennen kaikkea, mitkä oikeastaan ovat lainlaatijoiden lähtökohdat. poronhoitotyössä. He saavat luvan kuljettaa metsästysaseensa mönkijällä Munnikurkkioon. Paikallinen aseenkuljetusluvan myöntäjä voi myös niin halutessaan asettua poikittain. - Tässäkin on ongelmana se, että Kilpisjärveltä ei mene Metsähallituksen karttaan 16 RIISTA Lapin laajoilla kairoilla erävalvontaa suorittavat poliisin lisäksi myös rajavartiolaitos ja metsähallituksen erätarkastajat. merkittyä kulku-uraa suoraan Munnikurkkioon, vaan mahdollisuus mennä alueelle olisi Kalkkuaivintien kautta, kiertäen toista sataa kilometriä, Anunti täsmentää. Sulanmaanaikaan on Metsähallitus se taho, joka valtion mailla kulkua säätelee. - Metsähallituksella on kartta, johon on merkitty kesäaikaiset kulku-urat, joihin paikkakuntalainen voi saada kulkuluvan moottorikäyttöiselle ajoneuvolle. Kilpisjärveltä on mönkijäkeino Raittijärven kautta Munnikurkkioon ja sitä käytetään mm. Jos alueella olisi etelän kaltainen metsäautotieverkosto, metsästäjät voisivat ajaa lämpimällä autolla vastaavalle metsästyspaikalle, Anunti summaa. Luvanhakijalla voi olla monta vaihtoehtoista reittiä kulkea mökilleen, riippuen siitä, onko sulan aika vai lumipeitteinen maasto, Anunti täsmentää. Metsähallitus on se taho, joka sulanmaan kulku-urista päättää. Esimerkkinä surkeasta nykytilanteesta Anunti mainitsee kilpisjärviläiset pyytäjät, jotka metsästävät hirviä Munnikurkkiossa ja Lätäsenon varressa. Järjetöntä jo ajatuksenakin, ja siitä johtuen monet joutuvat ajamaan autot ja peräkärryt Vuoskuun ja jatkamaan siitä. Etäisyydet ja välimatkat ovat kuitenkin kymmenissä kilometreissä. Merkittyjä uria on hyvin vähän paikkakuntalaisten käyttötarpeeseen nähden, Anunti toteaa. täytyy olla kulkuoikeus. Jos metsäautoteiden varsilta pyynnin aloittavien rehellisyysprosentin oletetaan olevan , miksi tuntuu olevan niin, että lähtökohtaisesti vastaavien mönkijäurien varrelta aloittavien epärehellisyysprosentin oletetaan olevan sama?. Eli poromiehillä on oikeus kuljettaa asetta kyseistä kulku-uraa pitkin. - Jos poromiehellä on sitten myös hirvenpyyntilupa, miten on mahdollista edes valvoa, millä reissulla milloinkin ollaan
Tilaa KOTIIN KANNETTUNA TILAA JA SÄÄSTÄ Voit tilata Riistan myös netissä WWW.RIISTALEHTI.FI/TILAUS Voit tilata Riistan myös puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo. tunnus 12 kk (8 nroa) määräaikainen 56,00 euroa 6 kk (4 nroa) määräaikainen 28,00 euroa 12 kk (8 nroa) kestotilaus 49,00 euroa 6 kk (4 nroa) kestotilaus 25,00 euroa Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Syntymäaika Kotipuhelin, myös suuntanumero Sähköposti Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.) VASTAUSLÄHETYS SOPIMUS 134164 PL 20 00251 HELSINKI. 1014) Vastaanottaja maksaa postimaksun vast. läh
Tässä jos missä riittää ainevahvutta piipussa! Omistin takavuosina vanhan saksalaisen Buhagin, mutta sen piippu ei ollut lähimainkaan yhtä vahva. Vaikka asetyyppinä se on vääjäämättä muiden haulikkotyyppien alakynnessä, se ei kuitenkaan tarkoita sitä että se olisi täysin kelvoton kaikkeen. Maahamme on tuotu myös paljon muun maalaisia kertalaukeavia, mutta ne eivät koskaan saavuttaneet yhtä suurta suosiota. Koeaseen puut ovat siperialaista koivua, jotka on käsitelty mattalakalla. Piipun päässä on perinteinen messinkijyvä. Niillä on milloin ammuttu teeri metristä ja rusakko melkein sadasta metristä. Asetta valmistetaan nykyään myöskin synteettisenä versiona, jossa on kumiperälevy. TIUKKA PIIPPU Kun metsästäjät kokoontuvat ja puhe kääntyy jossain vaiheessa aina haulikon tappokyvystä puhumiseen, alkaa kuulla mitä mystisempiä juttuja juuri yksipiippuisen "tehoista". Piipun seinämävahvuutta on reilusti. Suomessakin tehtiin Tikkakosken ja Valmetin toimesta paria mallia, mutta nekin jäivät suhteellisen harvinaiksi. Ne saivatkin heti suuren suosion edullisen hintansa ja keveytensä vuoksi. Muita yksipiippuisia malleja ovat olleet ZK, ZKM, ZK-B, IHZ- ja nykyinen MP-, joka oli aiemmin IZH-. Monet ostivat niitä ns. Tällä kertaa tutustumme venäläiseen vanhaan tuttuun Baikal MP-18 haulikkoon. TEKSTI: JUSSI GRÖNSTRAND enäläinen Izhevskin asetehdas on valmistanut tämäntyyppistä haulikkoa jo vuodesta . Baikalin piipun läpiporausmitta on , mm ja supistus on täysi. Tukkien muotoiluun ei ole erityisesti panostettu, mutta jokainen ymmärtää että tämänhintaiselta aseelta ei voi sellaista nykyaikana vaatiakaan. Näistä Suomeen on tuotu ainoastaan malleja ja . Juttuihin liittyy aimo annos ajan kultaamia muistoja, mutta se tosiseikka on kuitenkin todettava että tämän tyypin haulikoissa on monesti hyvä käynti. Asia selittynee sillä että itsekin joskus menneinä vuosina samanlaisella haulikolla jahtitaipaleeni aloittelin ja ensimmäiset saaliseläimenikin sillä ammuin. Paketin avattuani mieleni valtasi 18 RIISTA V jokseenkin nostalginen tunne. Myös Tulan tehtailla on tehty tämän tyyppisiä haulikoita vielä kauemmin, mutta niitä ei Suomessa juuri tunneta. BAIKAL MP-18 PERUSJÄTKÄN PERUSHAULIKKO Yksipiippuisten haulikoiden kirjo alkaa olemaan tänäpäivänä melkoisen suppea. Lopputulos ei ole yhtään hassumpi. Tässä versiossa ei ole ejektoria, vaan hylsyn. "kakkoshaulikoiksi". Perälevynä on Baikalin vakiomallistoa oleva punertava bakeliittinen laatta, joka ei tartu helposti vaatteeseen kiinni. Piippu on äärimmäisen paksua terästä. Monista talouksista saattaa löytyä vielä ikivanhoja Husqvarnoja ja Iver Johnsoneita, mutta tuskinpa niitä enää moni nykyisin käyttää. Malli oli tuolloin IZH-. Baikal toimitettiin tehtaan pahvilaatikossa, johon aseen lisäksi oli pakattu ohjekirja ja takuukortti. Tukit sen sijaan ovat hieman ronskimmat ja karhennukset on jätetty kokonaan pois. Ase ei ole mekaanisesti muuttunut vuosien saatossa mitenkään, paitsi että vanhemmassa mallissa oli irrotettava iskupohja. Sellaiseksihan yksipiippuinen monesti on juuri hankittu
Onnistuu sen kanssa ihan mikä tahansa jahti, kun vain pitää maltin matkassa. Baikalia valmistetaan muillakin piipunpituuksilla, mutta Suomen tuontiohjelmassa on vain yksi versio. Aseen saa myös melko äänettömästi kiinni kun taittaa sen ja pitää viritysvivun pohjassa. Mallin tekniikka on pysynyt tismalleen samana jo kymmeniä vuosia. WMR kaliiperin luotipiippu. Ongelmana tahtoo vain olla se että Suomesta vaihtopiippuja on hyvin vaikea löytää. KOEAMMUNTA Koeammunta suoritettiin hyvin talvisisssa olosuhteissa. Erityisen ronkeli se ei millekkään kokeilemalle patruunalle ollut. KENELLE SE SOPII. Ase viritettynä ja taitettuna. Ensimmäiseksi tulikokeeseen pääsi Sellier&Bellotin pahvihylsyinen Red&Black gramman haulikuormalla, haulikoko mm. Tosiasiassa kuitenkin yksipiippuinen puoltaa paikkaansa tavallisena metsästyshaulikkona hyvin, koska on monia metsästysmuotoja, joissa sillä pärjää vallan mainiosti. Rekyyli on melkoisen kirpeä. Aukkoja ei juurikaan ollut, mutta varsinkin kuvion keskusta oli tiukin. Patruunapesä ja piippu on kovakromattu. Tässä kohtaa tekeekin mieleni sanoa että yksinkertainen on kaunista. Baikal virittyy kun liipaisinkaaren takaosassa oleva vipu painetaan pohjaan. Venäjän markkinoilla siihen on saatavilla myöskin . Varmistin on itselataavien haulikoiden tapaan liipaisimen takana poikittain liikkuva nappi. Monet aloittelijat pähkäilevät metsästyskortin suoritettuaan että minkälainen haulikko olisi hyvä ja mihin rahat riittäisivät. Tukki oli ainakin itselleni täysin sopiva ja vetopituus kohdallaan. Jos sellaisen kanssa menee esimerkiksi ampumaradalle, se herättää useissa kanssa-ampujissa vähin- täänkin hilpeyttä. Piippu on sisäpuolelta venäläiseen tapaan kovakromattu kovaa kulutusta kestäväksi ja sisäpinnan laatu on erittäin kirkas ja tasainen. LUKKORUNKO JA TEKNIIKKA Hylsyn poistosta vastaa tavallinen ulosvetäjä. Yksipiippuinen haulikko on nykyään miltei jo kummajaisen asemassa. Mekaniikka on hyvin yksinkertainen ja toimintavarma. Sulkuna toimii yksinkertainen ja vahva kiilasulku, joka vastaa piipun sulkuharkkoon. Esimerkiksi jänisjahdissa ja pyyn pillityksessä yksipiippuinen on verraton. Baikalilla ammuttiin vielä muutamia grammaisia peruspatruunoita ja se tuli ainakin huomattua että aseen käynti on likipitäen samaa luokkaa kuin ennenvanhaankin. Rakenne on hyvin yksinkertainen ja varmatoiminen. Kyseessä on siis varsinainen monitoimityökalu. Ejektorimallikin on kyllä tehtaan valmistusohjelmassa. Laukaisu on tyypillinen haulikon laukaisu, mutta liipaisimesta on huomattavissa selkeä laukaisukohta. Ja mikäs sen mukavampaa on kuin pudotella sorsajahdissa lintuja laaki ja vainaa -periaatteella pumppuhaulikkomiesten harmiksi... RIISTA 19. Varmistin lukitsee ainoastaan liipaisimen. Ase ei siis virity taitettaessa. Piippu on pituudeltaan normaali " ja se onkin omiaan juuri tämäntyyppiseen haulikkoon. Kun liipaisimen takana oleva vipu painetaan pohjaan, ilmaisin nousee heti ylös ja ase on vireessä. likko on ampua. Matkaa oli metriä ja mukaan valittiin muutamia hyvin tavallisia metsästyspatruunoita. Jo heti ensimmäisen patruunan jälkeen tajusin millainen kevyt hau- Baikal MP-18 Valmistaja: Izhevskin asetehdas, Venäjä Paino: 2.2 kg Tukki: Koivua (myös pähkinäpuu, pyökki ja synteettinen) Kaliiperi: 12/76 (16, 20, 28 ja 36) Piipun pituus: 71 cm Koko pituus: 111 cm Hinta: 239 euroa Maahantuoja: Hjorth Oy, (03) 234 4300 Aseen kaulalla on nähtävissä vireilmaisin. Taittokulma on samaa luokkaa kuin rinnakkaispiippuisissa. Kuvio oli melkoisen tiukka. MP18 KOEAMMUNTA 1) Sellier & Bellot Red & Black 2) Boar 3) Mirage T2 4) Winchester Super Speed lataus 35 g lataus 36 g lataus 32 g lataus 36 g haulikoko 3 mm haulikoko 3 mm haulikoko 2.7 mm haulikoko 3.5 mm haulimäärä 220 kpl haulimäärä 230 kpl haulimäärä 259 kpl haulimäärä 145 kpl osumia 168 kpl osumia 156 kpl osumia 189 kpl osumia 80 kpl osumaprosentti 76% (F) osumaprosentti 67% (F) osumaprosentti 73% (F) osumaprosentti 55% (F) poistosta vastaa perinteinen ulosvetäjä. Lukkorunko on mitoitukseltaan tehtaan vakiomallistoa ja tähän runkoon on sovitettavissa eri kaliiperisia haulipiippuja sekä luotipiippuja. Baikal MP- -haulikolla pääsee hyvin jahtitaipaleen alkuun ja hankintahinta on niin edullinen että jää rahaa vielä muihinkin varusteisiin
Kohteessa luoti laajenee suurimmillaan lähes tuplaten tavanomaisiin reikäpäihin verrattuna. Esittelyssä brasilialaisen Magtechin tuote, jonka luoti muistuttaa ulkoisesti Winchesterin vastaavaa. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI M etsästysominaisuuksiltaan subsonicien ykkönen on jo pitkään ollut Winchester. Tämä selittää Magtechin luoti on muotoiltu kuten Winchester niin ulkomitoiltaan kuin kärkiontelon kokoa myöten. Tämä johtuu siitä, että useimmat muut valmistajat ovat pitäytyneet luodin ulkomuodon suhteen samoissa mitoissa kuin umpinaisilla versioilla ja näin kärkiontelosta poistettu lyijymäärä on minimaalinen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luodin kärkiontelo jää matalaksi ja läpimitaltaan pieneksi, jolloin luodin laajenema on suhteellisen vähäinen. Winchester ja nyt myös Magtech on tehnyt luotinsa eri periaatteella, luotia on pidennetty ja kärjen muotoa kasvatettu, jolloin kärkiontelosta on voitu tehdä syvempi ja laajempi ja silti luodin paino säilyy grainissa. Magtechin luoti on ulkoisesti lähes identtinen profiililtaan kärkionteloa myöten, entä toiminta. Luodin lyijyseos poikkeaa ilmeisesti jossain määrin Winchesteristä, sillä muokkautuminen ei ollut aivan yhtä tasaista ja yksi luodeista jopa hieman rik- 20 RIISTA. MAGTECH .22 SUBSONIC WINCHESTERIN HAASTAJA Pienoiskiväärin tehorajan alennuksen myötä metsästyskäyttöön sopivat reikäpäiset aliäänipatruunat ovat jälleen suosiossa. Sen etuna on ollut useimpiin muihin aliäänisiin verrattuna luodin suurempi laajenema, jonka mahdollistaa tavallista suurempi kärkiontelo. Tämä on tavallisin paino .LR:ssä erityisesti umpiluotien kohdalla. Kuitenkin, huolimatta voimakkaasta muokkautumisesta, luodin läpäisy on samaa luokkaa kuin muillakin ja metristä ammuttuna myös luodin lopullinen läpimitta on lähellä tavanomaisia. Koejärjestely oli täysin vastaava, ainoa ero oli kelissä, vertailutilanteessa käyntikokeita haittasi kohtalainen tuuli, nyt ampuminen onnistui täysin tyynessä säässä. LUOTI Magtechin luoti painaa grainia eli , grammaa. Asiaa tutkittiin asettamalla Magtech samalle viivalle kuin Riistan vertailussa (Riista /) olleet viisi kilpailijaa. Kuvassa keskellä Winchester ja oikealla "tavanomainen" reikäpää. myös tavanomaisia reikäpäitä suuremman haavakanavan ja sitä kautta paremman tappotehon. KOETULOKSET Muotoutumiskokeen perusteella Magtech on päässyt varsin lähelle esikuvaansa, mutta pieniä eroja näyttää löytyvän. Lopputuloksesta on kuitenkin selkeästi nähtävissä, että luoti on jossain vaiheessa ollut huomattavasti laajempi, minkä jälkeen laajentunut reunaosuus on kääntynyt yli taaksepäin. Myös pääosa nykyisistä reikäpäistä painaa saman verran, mutta usein luodin kärkiontelo on huomattavasti pienempi kun nyt puheena olevissa Winchesterissä ja Magtechissä
Tämä asia kannattaa jokaisen pienoiskiväärillä metsästävän aina selvittää, ettei asia yllätä itse metsästystilanteessa. KÄY TTÖKELPOINEN METSÄST YKSEEN Magtech Subsonic vaikuttaa asialliselta ja toimivalta patruunalta. KOEAMMUNTA 50 M, MAGTECH.22 SUBSONIC, ASE CZ 4522E Patruuna Winchester Subsonic Magtech Subsonic Patruuna Winchester Subsonic Magtech Subsonic luoti gr / g 40 / 2,59 40 / 2,59 laajenema mm 9.5 8,5 / 9,5 keskiarvo m/s 313 316 Kasa 50 m / paras mm 13 14 hitain m/s 307 309 nopein m/s 321 322 hajonta m/s 14 13 upotus cm 13 12,5 / 14 Kasa 50 m / keskiarvo mm 21 23 Magtechin luotien muotoutuminen ei ollut aivan yhtä tasaista kuin esikuvalla, mutta silti lähes yhtä vakuuttavaa. koutui. Kaikesta huolimatta tulokset olivat kuitenkin niin lähellä Winchesteriä, että pieni kaula muihin kokeessa olleisiin subsoniceihin säilyi selvänä ja Magtechiä voikin suositella metsästyskäyttöön hyvällä omallatunnolla, mikäli patruunan käynti omassa aseessa on riittävä. Käynniltään ero esimerkiksi Winchesteriin oli käytännössä olematon (taulukossa vertailukohteena Winchester), mutta jos huomioidaan tuuliolosuhteet, Magtech ammuttiin paremmissa olosuhteissa. Aivan sataprosenttisesti se ei Winchesteriä korvaa, mutta harva aliääninen patruuna pääsee yhtä lähelle. TASANKORIISTAJAHDIT Etelä-Afrikka & Namibia VAARALLISEN SUURRIISTAN METSÄSTYS Mosambik & Botswana LISÄTIETOJA www.brhunting.fi Magtech Subsonic .22 LR Valmistaja: CBC, Companhia Brasileira du Cartuchos, Brasilia Luodin paino: 2,59 g/ 40 gr Hinta: 6,25 euroa / 50 kpl Maahantuoja: Asetalo Oy, www.asetalo.fi. Parasta tuotteessa on luodin mahdollisimman tehokas muotoilu, jolla päihitetään monet tunnetummat kilpailijat. Tästä pienestä epätasaisuudesta johtuen myös läpäisyssä oli vähäisiä eroja sen mukaan kuinka luoti muokkautui. Käyntikoe tehtiin samalla aseella kuin aiemman vertailun muillakin patruunoilla. Nyt koeammunnoissa ei kuitenkaan kokeiltu erikseen tuulen vaikutusta luodin käyntiin, joten on arvoitus, kuinka tuuliherkkiä patruunat ovat
Mikäli homma ei ole tehokasta, jää varisjahdin motiivina oleva riittävä hyöty saavuttamatta. 22 RIISTA J VARUSTEISTA Varikset tulevat kunnolla huuhkajalle täällä Satakunnassa oikeastaan vain maaliskuun viimeisen viikon alusta huhtikuun loppuun. Jahdin luonne on siis motiiveiltaan hyvinkin erilainen, eli pesivää kantaa pyritään rajoittamaan merkittävästi. Ilman kunnollisia varusteita ei varisjahtiin kannata lähteä, sillä ensisijaisena tarkoituksena on vähentää ylisuureksi paisunutta variskantaa tehokkaasti. Käyn usein jahdissa arkiaamuisin ennen töihin lähtöä, joten varusteiden viikkailuun ei ole käyttää paljoa aikaa. Tämä vaatii tiettyjä asioita varusteilta. Itse käyn jahdissa - aamuna maaliskuun puolivälin ja huhtikuun lopun välisenä aikana. Toisekseen, jotta varusteita jaksaa raahata useana aamuna eri ampumapaikoille, on niiden oltava paitsi toimivia, myös mahdollisimman kevyitä, kestäviä ja helposti kannettavia. Nämä varusteet soveltuvat jahtityyliini ja omille riistamailleni parhaiten. TEKSTI: ERNO LINDROOS oiltain osin mainittuja asioita voi tehdä toisinkin, mutta korostettakoon, että varustuksellani saan täällä Satakuntalaisessa maalaismaisemassa varikset tulemaan hyvin luottavaisesti huuhkajankuvani kimppuun. Kunnollisia varusteita varisjahtiin ei vaatetusta lukuun ottamatta kaupoista juuri löydä, mutta jos intoa riittää, näiden varusteiden teko luonnistuu varmasti itse kultakin. AMPUMASUOJA Naureskellen muistelen kun parikymmentä vuotta sitten mopoikäisinä istuskeltiin varisjahdissa kuusen persuuksissa naamioverkon takana ja ihmeteltiin kuinka arkoja varikset ovat. Jahdissa on käytävä useassa paikassa ja kaikki hyvät tilanteet on hyödynnettävä tehokkaasti, jotta päästään tavoitteeseen jota varten poikkeuslupa on anottu. Muutamia erityisen arvokkaita oivalluksia etenkin soittimeen olen saanut eräältä kaveriltani, joka on innostunut pyyntiin vähintäänkin intohimoisesti. Esittelemäni varustus on osittain omaa suunnittelua ja toteutukseltaan ehkä krouvia, mutta käytännössä toimivaksi havaittua. Varsinkin viimeiset kymmenkunta vuotta on jahtiin tullut panostettua ja pyyntiä kehitettyä antaumuksella. Siinä missä itselleni esimerkiksi kyyhkyjahdissa on se ja sama jos muutama tilanne menee sivu suun, haluan varisjahdissa poimia jokaisen linnun tarkasti pois. Ne eivät meinanneet millään tulla viittäkymmentä metriä lähemmäksi ja kiersivät vain rinkiä ympärillä tai vain muuttivat nopeasti kurssia ja lensivät pois. Tästä eteenpäin lopputulos on itsestäni kiinni. Välineiden on myös oltava helposti koottavissa, niin ennen jahtia kuin sen jälkeenkin. Enää vuosikausiin varikset eivät ole jääneet pyörimään kantaman ulkopuolelle tai vaihtaneet äkkiä suuntaa ja lentäneet pois. Korostan, että varustelistani on hioutunut tällaiseksi asteittain parinkymmenen vuoden aikana. VARISJAHTI, OSA 2 VARUSTEET Tässä osassa keskitytään pelkästään keväisen, huuhkajankuvalta tapahtuvan varisjahdin vaatimiin varusteisiin. Nyt tiedossa on se, että ne näkivät ampujat jo kaukaa, vaikka tuolloin luulimme olevamme täysin piilossa ja näkymättömissä. Valtaosalle linnuista huuhkajankuvan hätyyttely onkin jäänyt viimeiseksi toimeksi. Ensiksikin varusteiden määrä tulee pyrkiä minimoimaan. Jo useampia vuosia ovat huuhkajan kuvalle tulleet varikset voineet rauhassa keskittyä huuhkajan häätämiseen, sillä metsästäjästä niillä ei ole ollut mitään tietoa. Poikkeuksena tie-. Kyse on nimenomaan vain variksesta, sillä harakat ja harmaalokit tulevat hoidettua variksen pyynnin sivutuotteena. Oma metsästysalueeni on varsin laaja, jossa varisten ampumapaikkoja on alun toistakymmentä
Oheinen kuva on otettu tuulisena aamuna, jahdin juuri loputtua. tenkin tilanne, jossa kaveri on pamautettu nokan edestä alas. Ampumasuoja voi siis olla tehty aivan mistä tahansa materiaaleista, kunhan se vain ajaa asiansa. Kopin sisällä istun rauhassa reppujakkaralla ja variksen RIISTA 23. Saalis jää kohtuullisen vaatimattomaksi jos käy kerrasta toiseen jahtaamassa samoissa paikoissa. OMA RATKAISU Itse olen jo vuosia sitten luopunut varsinaisesta ampuma-aukosta ja viimeiset kuusi vuotta olen ampunut varikset suoraan naamioverkon läpi. Pieni liike metsästäjän toimesta on väistämätöntä ja sitä aiheutuu soittimen säätämisestä, kahvin juomisesta ja niin edelleen. En olisi nappulana uskonut kuinka variskin voi korkeuksista syöksyä siivet supussa, täysi rähinä päällä ja kurvata suoraan kojun päälle muutaman metrin korkeuteen, johon ne voi sitten ampua. Välillä tilanteita tulee alle minuutin välein, mutta väliin mahtuu toisinaan yli puolenkin tunnin taukoja. Kankaisen ampumasuojan ainoa huono puoli on herkkyys tuulelle. Jos käytät avoimempia ampumasuojaratkaisuja, esimerkiksi pelkkää naamioverkkoa seininä, niin aiheuttamasi liikkeen takia menetät joitakin tilanteita, koska linnut havaitsevat suojan sisällä aiheuttamasi liikkeen. Variskojun on oltava umpinainen, josta vain ampumasektoriin suuntautuva osa on avoin. Kunnollisesta ampumasuojasta metsästäjä näkee linnut hyvin ja pystyy ampumaan luontevasti, kun taas linnut näkevät pelkän "sammaleisen kiven" tai vastaavan luonnonmuodon. Poikkeuksen tekevät määrätyt paikat, joiden kohdalla kokemus on osoittanut niiden vaativan useampia käyntejä. Kevään edistyessä pitäisi variksia ehtiä jahtaamaan useammassa paikassa, joten kiinteitä kojuja ei kannata juuri tehdä. Tilanteet varisjahdissa ovat miltei aina kohtuullisen harvassa. Se, että linnut tulevat kuvalle niin luottavasti, on täysin kunnollisen ampumasuojan ansiota. Siinä on sitten oltava verkko tai ohut kangas, jonka läpi metsästäjällä on ampumaaukko. Tästä innovaatiosta kiitos menee ystävälleni, armoitetulle variksenpyytäjälle Jyrki Louhivuorelle. Tämä on kuitenkin pieni murhe, kunnolla painoa liepeitten päälle niin homma toimii. Moni lintu on myös mahdollista ampua niiden istuutuessa puun latvoihin ihmettelemään ja joinakin aamuina olenkin ampunut kaikki varikset ja harakat puuhun. Linnut tulevat huuhkajan kaaveelle, jossa metsästäjän tulee valvoa vain kaaveen ympärillä olevaa ilmatilaa ja toimia heti kun tilaisuus tulee. Itselläni on tästä niin vankka kokemus, että uskallan sanoa näinkin jyrkästi
Koska koju on vain kasa kangasta, ei se paina kuin muutaman kilon, joten se on helppo kuljettaa. Linnut ammutaan pääosin läpikuultavan kankaan tai verkon lävitse, joka on ampumasektoriin päin. Näin montaa kiinteää kojua ei jaksa ruveta tekemään, 24 RIISTA Huuhkajakaaveen ulkoasun tulisi olla mahdollisimman lähellä elävää esikuvaansa. etenkään kun useimmissa paikoissa tulee käytyä vain kerran kaudessa. Sisämitoiltaan teltta on pari metriä kanttiinsa, jolloin sisätilat ovat siis riittävät parille ukolle, koiralle ja repuille. Varis ei tiedä tässä kojussa olevasta ampujasta yhtään mitään. Luonnollisesti ampumisen tulee onnistua suojasta luontevasti. Varis on kaiken lisäksi niin sosiaalinen, että se herkästi auttaa hädässä olevaa kaveria. Olen ratkaissut asian suunnittelemalla ja teettämällä ompelijalla kankaisen ampumasuojan, jonka yhteydessä voisi puhua paremminkin teltasta. Vasta lintujen nähdessä minut ne kaikkosivat pois. Huuhkajakaaveen parhaita puolia on sen helppo valmistettavuus vaikkapa muotoilemalla runko styroksista ja sitten maalaamalla se suurin piirtein huuhkajan väreihin. Hyvä ampumasuoja on sellainen, jossa metsästäjä voi liikutella itseään, hörpätä kahvit tai touhuta muita asioita ilman pelkoa toiminnan näkymisestä suojan ulkopuolelle. Annoin koiralleni noutoluvan ja koiran ottaessa linnun suuhunsa, syöksyi sen kimppuun täysi rähinä päällä vajaan kymmenen muuttovariksen porukka. Vankkumaton, kokemuksen Kankaasta valmistettu ampumasuoja vedetään paikoilleen neljän köydenpätkän avulla. Verkon läpi ampuminen vaatii hieman harjaannusta kohteen havaitsemisessa, mutta itse opin tämän kohtuullisen nopeasti. Ampumaan en pystynyt laukaustakaan, sillä puita oli niin paljon edessä. Variksille ei siis koskaan selviä mikä kävi sen kohtaloksi. Varisjahdissa useimmiten käytetty kaave imitoi kuitenkin huuhkajaa. Seinät ovat läpinäkymättömät mutta huuhkajan suuntaan on kunnon ampuma-ala, läpinäkyvää harmaata kangasta ja verkkoa. Pari minuuttia soitinta huudatettuni kieppasi varis hollilta, jolloin ammuin linnun tiputtaen sen pellolle. Muuten suoja on läpinäkymätön. tullessa hollille nostan rivakasti pyssyn poskelle ja pamautan verkon läpi linnun alas. Lopputulosta on hyvä elävöittää muutamalla sopivan sävyisellä höyhenellä, joita saa vaikkapa akkateerestä tai koppelosta. Koira juoksi luokseni varis suussa, varisparven tehdessä syöksyjä aivan koiraa hipoen. Tilaa saisi olla sen verran, että suojaan sopii noutava koira ja jahtikaveri sekä repulle ja muille varusteilla jää riittävästi tilaa. AMPUMATELTTA Itselläni on toistakymmentä eri paikkaa, joissa käyn variksia ampumassa. Mielestäni se on paras vaihtoehto, eikä mitään muuta tule enää mieleenkään kokeilla. että sen alla voi istua reppujakkaralla ja ampua niin, ettei piippu ota kiinni kankaaseen/ verkkoon. Tässä tyylissä on se etu, että vaikka metsästäjä hörppisi kahvia reppujakkaralla istuskellessaan ja harakka sattuisi istahtamaan viiden metrin päähän oksalle, voi metsästäjä useimmiten laskea kupin maahan kaikessa rauhassa, ottaa pyssyn ja pamauttaa linnun alas oksalta. Tutussa paikassa tällaisen suojan pystytykseen kuluu noin varttitunti. Kun kaikkea on pitänyt kokeilla, niin mopoikäisenä tuli kokeiltua myös kuollutta kettua ja vaarin kirjahyllystä lainattuja täytettyjä lintuja, eli ruskosuohaukkaa ja viirupöllöä. Suoja pingotetaan niin korkealle,. Kaikki nämä toimivat jollain tapaa variksia houkuttaen. Pois lähdettäessä pyöräytän teltan kasaan, jolloin se on saman tien kuljetusvalmis ja valmiina seuraavaan jahtiin. HUUHKAJAKAAVE KÄY TTÖÖN Keväisessä varisjahdissa käytetään hyväksi varislintujen taipumusta hätistellä reviireillään olevia petoja. Tämä ei onnistu ampuma-aukkoa käyttäen, joita käyttäessä vähäinenkin liike paljastaa armotta. Varikset käyvät siis hätyyttämään kaikkia petoja loppukeväällä. Tämä suoja vaatii ampumapaikalta neljä vähintään juomatölkin vahvuista puuta siten, että suojan voi ohuilla köysillä pingottaa niiden varaan. Tästä hyvänä esimerkkinä käy tapaus jossa olin pelkän soittimen kanssa varisjahdissa
Kaupoissa myytävät muovihuuhkajat ovat käytännössä täysin käyttökelvottomia. Alkujaan se on ollut vuonna 2005 pois nukkuneen intohimoisen metsästäjän, Tuukka Mäkelän. Asiassa ei kuitenkaan pidä liioitella, eli kuvan on oltava näkyvissä mutta samalla suojassa. Tämän jälkeen salko nostetaan pystyyn ja pöllö asetetaan luonnollisen oloisesti jollekin oksalle tai muulle näkyvälle paikalle. On aina syytä muistaa nyrkkisääntö, että mitä matalammalla huuhkaja on, sen matalammalle tulevat linnutkin. Mikäli metsästäjällä on käytössään varissoitin, ei ole mitään järkeä sijoittaa huuhkajaa aivan puun latvaan. Mitä kirkkaampi keli, sen suurempi ero on hyvällä ja huonolla kaaveella. Vielä tänäkin päivänä kauppojen huuhkajakaaveet näyttävät olevan aika lailla saman oloisia kuin aiemmin, eli ne kiiltelevät auringossa, samoin kuin valtaosa kaikista muistakin kaupan kaaveista, olipa sitten kyse kyyhkyn tai minkä tahansa muun linnun kuvasta. Ehostusta on saatu mm. Kuvan tulee näyttää siis mahdollisimman luontevalta. Hänen meriittilistalleen skeet-ammunnan saralla kuului mm. Jopa kaikkein epäilevimmätkin yksilöt kaartelevat haulikkohollille. Kun huuhkaja on riit- HISTORIAN HAVINAA Kuvan huuhkajan kaave on otettu käyttöön joskus 1970-luvun lopulla ja sille on ammuttu pitkälti yli 2000 varista pelkästään viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. kanahaukan siivillä ja höyhenillä, 1970-luvulla kanahaukkaa kun ei vielä oltu rauhoitettu. RIISTA 25. Toisekseen kiinnitystä ei ole ajateltu ollenkaan käytännöllisesti. Hieno yksityiskohta on kiinnityskohta, joka on reunustettu vaahtomuovilla. Itsekin aikanaan sijoitin sellaiseen sata hukkaan heitettyä markkaa, eikä sillä sellaisenaan tehnyt mitään, tuunata piti. Hän edusti Suomea neljästi MM-kisoissa, viidesti EM-kisoissa ja hän voitti Suomen mestaruuden yhdeksänä vuonna. Toisin sanoen luonnollisen näköinen ja luonnollisesti sijoitettu kaave ei herätä varisten epäilyksiä ja sen rohkeammin varikset käyttäytyvät. Se on tehty styroksista, jonka päälle on vedetty sukkahousun lahje. Allekirjoittaneellakin on ollut kunnia ampua muutamia lintuja sille. Kun Mäkelä ei enää pystynyt lähtemään varisjahtiin antoi hän kaaveen ystävälleen Jyrki Louhivuorelle. Itsellänikin oli nuorena aikamoisen näköisiä hirviöpöllöjä isoine silmineen ja töyhtöineen mutta tosiasiassa sitä runsaampi on kauden lopussa saaliin kokonaismäärä, mitä luonnollisemmin kaave on sijoitettu ja mitä luonnollisemman näköinen se on. Kaaveelle ammutaan edelleen kymmeniä variksia joka kevät. Meksikon olympialaiset 1968. Linnuthan tulevat paikalle äänen perusteella ja huomaavat kyllä saman tien huuhkajan. muokkaama mielipiteeni on, että huuhkajakaaveen ulkoasun tulisi olla mahdollisimman lähellä elävää esikuvaansa. Sitten kaave on maalattu luonnollisiin väreihin. Siinä missä joskus kloppina kirosi lintujen jäädessä kaartelemaan metrin korkeuteen, syöksyvät ne nykyisin pääsääntöisesti empimättä vihollisen kimppuun. Tämän ansiosta kaaveen saa tukevasti halkaisijaltaan 30 65 mm salkoihin. Esimerkiksi jos ampumapaikalla on yksi muita korkeampi, noin kahdeksan metriä korkea lehtipuu, on huuhkaja varikselle kuin tarjottimella kun se sijoitetaan noin puun puolivälin korkeudelle oksalle, noin metrin, puolentoista päähän rungosta sivuun. Hyvä puoli tietysti on kestävyys, mutta tämä ei paljon lohduta jos kirkkaalla kelillä yksikään varis ei ampumaetäisyydelle erehdy. SALKO Jotta huuhkaja saadaan riittävän esille, tarvitaan salkoa johon se kiinnitetään
Vahvistimelta vedetään tuo pitkä kaapeli ampumasuojaan ja kytketään CD-soittimeen. Oma laitteistoni on mallia kootut teokset, eli en pysty tarkalleen sanomaan mistä osat helpoiten saisi hankittua. Eli kun lintu istahtaa puuhun haulikkohollille, niin se paukautetaan Kunnollisen soittimen ansiota on vähintään 90 prosenttia saaliistani. Soittimeni: MP3-soitin, kaapeli, kaiuttimet, akku, vahvistin ja säilytyslaatikko. Laukauksesta linnut kieppaavat salamannopeasti niin, ettei ampumasuojasta pysty enää ampumaan. Eihän se tietenkään tunnu kovin luonnolliselta kun näkymättömät kaverit pitävät mekkalaa huuhkajan alla... Vaikka tuossa edellä olen kertonutkin saavani linnut usein istumaan puuhun, eivät ne useinkaan jää kauaksi aikaa ihmettelemään. Laukauksia per aamu ei kovin montaa normaalisti tule, mutta soittimista tulvivaa va- patruunoiden käynti niissä on aina asekohtainen tapaus ja jokaisen pitääkin tuntea omat haulinheittokoneensa ja niiden käyntiominaisuudet. Sijoitan laitteiston aina niin, että se naamioituu kohtuullisen hyvin maastoon. Jollain kaatopaikalla voi puoliautomaatti olla kova sana, mutta omissa maisemissa en pääse edes "dupleeta" ampumaan kovin montaa kertaa per kausi. Metsästäjä saa koiran avustamana keskittyä pelkästään ilmatilaan, sillä tiputuksen jälkeen koiran voi käskeä noutamaan ja hetken päästä lintu tuodaan kouraan. Päissä stereo-pistokkeet - Vahvistin - 2 kaiutinta - Moottoripyörän akku (12V) - Katkaisija - Säilytys- ja kuljetuslaatikko, johon soittimen osat mahtuvat riksen raakkumista ei ilman suojaimia jaksa kuunnella. ASE JA PATRUUNAT Keväiseen huuhkajan kuvalta tapahtuvaan varisjahtiin ainoa oikea ase on haulikko, jolla ampumisen metsästäjä hallitsee. Lukijalla saattaa tulla mieleen, että pienoiskivääri voisi olla käyttötarkoitukseen hyvä ase. Noutava koira on nopein mahdollinen tapa lopettaa pusikkoon raanaakkona pudonnut lintu. Huomaa säilytyslaatikossa katkaisija, josta laitteiston virta kytketään. RIISTA 27. Kaapelia hankkiessa kannattaa varmistua, että se on niin kylmän kestävää kuin mahdollista. Jos suojaimia ei ole ennen käyttänyt jahdissa, voi se ensialkuun olla outoa. Jotain olen ostanut, jotain saanut kavereilta ja jotain löytynyt nurkista. Itse käytän Peltorin urheiluammuntaan tehtyjä kuulevia kuulosuojaimia. ja riittävän voimakas äänentoisto. Kannattaa katsoa, että kaikki komponentit pelaavat V jännitteellä. Noutavan koiran kanssa on kerta kaikkiaan mahtavaa olla jahdissa. Muuten kaapeli ei tule olemaan pitkäikäinen johtuen siitä, että sitä käsitellään pakkasessa hyvin paljon. KUULOSUOJAIMET Käytän varisjahdissa aina kuulosuojaimia. Tämä koskee tietysti kaikkea linnustusta. Kuolleenkin linnun löytäminen on usein yllättävän hankalaa, sillä monesti varisten ampumapaikat ovat kovin risukkoisia tai kivikkoisia. Joskus tulee valitettavasti niitä huonompiakin osumia. Nykyisen vahvistimeni löysin HONGKONG-tavaratalosta ja moottoripyörän akun Biltemasta. Siihen kuitenkin tottuu nopeasti. NOU TAVA KOIRA Jos on mahdollista ottaa asiansa osaava noutava koira mukaan, kannattaa se ilman muuta tehdä. Linnut tulevat kuvalle pääsääntöisesti yksittäin tai pareittain ja jos lintuja tuleekin useampia, ei siltikään yleensä pysty ampumaan kuin yhden. Riittävää äänenvoimakkuutta en osaa desibeleinä sanoa, mutta sen verran ääntä saa lähteä, ettei sitä varsinaisesti mielikseen kuuntele. Elektroniikkaliikkeitä kiertämällä oikeat tarvikkeet löytynevät helpoiten. Noutaville koirille saa tässä mukavasti toimintaa, muutenhan seuraava kerta olisi vasta elokuulla. (Tulevalla kaudella siirryn 50 grammaa painavaan mp3soittimeen) - Noin 20 metriä kaapelia CDsoittimen ja muun laitteiston väliin. Jos variksen kutsuhuutoja ei satu olemaan, niin Metsästäjäin Keskusjärjestön kaupassa myydään sellaista CD:tä varsin kohtuulliseen kolmen euron hintaan. Kaiuttimilla on sen verran kaapelia, että ne voi suunnata haluttuihin ilmansuuntiin. Pidän ainoana kunnon vaihtoehtona tähän tarkoitukseen varta vasten tehtyä soitinta. Oma varissoittimeni koostuu seuraavasta laitteistosta: - CD-soitin + variksen raakkumista CD-levyllinen. Suojainten mallilla ei ole niinkään väliä, mutta väri saa olla maastoon sopiva. Itselläni päällekkäispiippuinen siis riittääkin täysin. Itselläni on variksen varoitusääniä CD-levyllä ja soitan sitä taskumallin CDsoittimella, joka toimii parin AAA-pariston voimalla. Lyhyesti voisin sanoa, että näin ei ole - kokeiltu on. Kaliiperi, supistukset ja haulikon toimintatapa ovat toisarvoisia asioita, ainakin kun jahdataan perusmaaseutumaisemissa. Haulikot ja eri Laitteisto sijoitetaan, CD-soitinta lukuun ottamatta, suurin piirtein huuhkajankuvan alle
Mitä tiukempi kuvio, sen useampi lintu tulee pummattua kauden mittaan. , mm on mielestäni hivenen liian pientä. Itse pyrin kuitenkin mahdollisimman avoimeen mutta silti tasaiseen kuvioon. Toki hieman isommalla haulilla, vaikkapa kolmen millin haulilla saadaan tehokasta iskua jatkettua jonkun metrin, kun vain pelataan sopivalla supistuksella. Variksen houkutinäänellä saadaan linnut paikalle, huuhkajan ne huomaavat välittömästi näköyhteyden synnyttyä. Avaralla hyvällä kuvalla saadaan parhaimmalla prosentilla linnut tonttiin. 28 RIISTA -grammaisia raskaampia latauksia ei siis todellakaan tarvita tällä haulikoolla. Kun ampumasuoja on tehty oikein, voivat linnut keskittyä kokonaan matalalla kyyhöttävään huuhkajaan. Joinakin aamuina useimmat istahtavat puuhun ja toisina ei yksikään. Niiden etu on myös se, että grammaisia cal patruunoita saa edullisesti. Kuvassa naakkoja. muitta mutkitta alas. Normaalitapauksessa varis kiertää ja syöksyy pari kolme kertaa huuhkajaa kohti ja jatkaa matkaansa. Kenellä on mahdollisuus käydä tällaisilla ampumaradoilla, niin suosittelisin treenaamaan mahdollisimman monipuolisesti erilaisia torni- ja battuekiekkoja. Nähty on, että hyvätkin haulikkoampujat takovat huuhkajankuvaa kiertävää varista tilanne toisensa jälkeen ohi. Taitoa vaaditaan siinäkin, että osaa jättää ampumatta jos tilanne tuntuu liian vaikealta tai lintu sattuu olemaan juuri kantaman ulkopuolella. Patruunoina käytän itse ainoastaan gramman latauksia haulikoossa , mm. Itse olen harjaannuttanut ampumataitoni sporting- ja compaksporting-lajeilla. Nopeissa tilanteissa asian tiedostamisen pitää olla "selkäytimessä". Kyseisellä haulikoolla ja annoksella saadaan vielä riittävän tiheä ja laaja peitto tuolle matkalle. Itse käytän pääsääntöisesti kaliiperista, päällekkäispiippuista haulikkoa. Silläkin on merkitystä kun ammutaan parikin sataa varista kaudessa. AMPUMATAITO Lisään tässä välttämättömiin varusteisiin vielä ampumataidon. Tarkempiin tähtäyksiin ei ole aikaa, lisäksi metsästäjä paljastaa itsensä todella helposti kun kivääriä rupeaa varovasti ojentamaan ampuma-aukosta lintua päin. Useimmissa patruunoissa , mm haulin teho piisaa tällöinkin noin metriin. Trap ja skeet eivät tämän jahdin ampumatilanteisiin hirveästi auta. Jos lintu ei heti istahda puuhun, on se ammuttava lentoon. Monesti jahtiaamuisin on kipakka pakkanen ja useiden patruunoiden toiminta tuntuu heikkenevän. Ammun samalla aseella radalla kiekkoja, joten tuntuma aseeseen on hyvä. Uskallankin väittää, että useimmat pummit ammutaan "ulkokurvista", eli ammutaan ennakolla variksen eteen huomioimatta variksen kaartamista. Ikävä kyllä kukaan ei pysty ampumaan nappilaakeja kerta toisensa jälkeen. Tiedän, ettei tämä ole monessa paikassa mahdollista, mutta juuri näiden kiekkojen ampuminen harjaannuttaa erinomaisesti varisjahtiin. Sehän on oltava kunnossa jo jahtiin mennessä, sillä elävillä olennoilla ei treenata. Varisjahdissa ammutaan yläviistoon, valtaosin huuhkajankuvaa kiertäviä ja sille erilaisissa kulmissa syöksyviä lintuja, eli suoria lentoratoja variksilla ei tässä tilanteessa paljoa ole. Joka tapauksessa varis ei useinkaan kauaa huuhkajalla pyöri. Lisäksi aina on olemassa riski siitä, mihin luoti jatkaa matkaansa. Lisäksi kaikenlaiset erityisen kaarevan lentoradan omaavat kiekot tekevät hyvää ampumasuoritukselle. Tulevaa kautta silmällä pitäen ei Suomessa kovin montaa rataa ole missä voi tässä vaiheessa vuotta treenata mutta tulevaisuutta ajatellen voi antaa muutaman neuvon. Ensinnäkin varis, jota ei ole suotta hätyytelty, tulee todennäköisesti myös toiste ja toisaalta talojen läheisyydessä on syytä minimoida laukausten määrä, eli turhaa ei pidä paukutella.. Miltei kaikissa muissa linnustusmuodoissa ammutaan pääsääntöisesti kohtuullisen suoraviivaisesti lentäviä lintuja
127 TUNTIA -LEFFASKABAAN JA VOITA LEFFALIPUT SEKÄ TUOTEPALKINTOJA OSALLISTU www.riistalehti.fi/127tuntia Osallistuminen 28.2. mennessä
Periaatteessa mitä pehmeämpi hauli ja mitä suurempi hauliannos, sitä vaikeampi haulia on saada ehjänä piipusta ulos. Pelkkä haulien kovuus ei kuitenkaan yksin takaa onnistunutta lyijyhaulipatruunan suunnittelua, vaan tapa, jolla ruutilataus lähettää haulinsa liikkeelle on ratkaisevan tärkeä. Kovalla haulilla on mahdollista käyttää suurempaa lähtönopeutta kuin pehmeällä, mutta asiaan vaikuttaa merkittävästi myös hauliannoksen suuruus, välitulpparakenne sekä ruutilataus. Jotta tässä onnistutaan, on myös latauksen muiden komponenttien toimittava saumattomasti yhteen. Winchester Supreme Double X Magnum (kuparoitu hauli) . Tutkimalla upotuskokeen hauleja Yleisin vika patruunan pettämiseen pakkasella on haulikupin tiivistysosan halkeaminen. Oman osansa tutkimustuloksista saavat myös ylisuuret lyijyhauliannokset eli kaliiperi 12/89. TEKSTI: ERKKI TAMMINEN Y ksi tärkeimmistä haulikonpatruunan käyntiin vaikuttavista tekijöistä on haulin kovuus, jonka mittaamista käsiteltiin edellisessä osassa. Remingtonin valikoimassa Winchester Supremea ja Federal Premiumia vastaavat kuparoiduilla hauleilla ladatut Premier-patruunat, joista ei kovuuskokeessa ollut näytettä. MIKSI HAULIKONPATRUUNA EI TOIMI KUTEN PITÄISI. Tutki siis tulppasi ammuttuasi! 30. Haulikoolla no. Jos annetaan Winchester Supremelle upotusarvoksi , niin saman laskutavan mukaan kahden muun tulokset ovat: Remington Nitro - sekä Federal WingShok . OSA 2. KOKONAISUUS RATKAISEE Tässä osassa pureudutaan haulin kovuuden merkityksen lisäksi muiden komponenttien vaikutukseen ja osittain myös patruunoiden pakkaskestävyyteen. ladattujen /-lyijyhaulipatruunoiden upotuskokeen paremmuusjärjestys on aina: RIISTA . Remington Nitro Magnum (pinnoittamaton) . Jos tiivistys ei toimi, koko välitulppa mustuu ohivuodon seurauksena ja tehon menetys on 1040 %. Voitaneen olettaa, että kovuus on samaa luokkaa kuin Nitro Pheasantin kuparoidussa haulissa, mutta tätä ei ole varmistettu. Mitattujen haulien kovuustuloksissa on nähtävissä suuria eroja eri patruunoiden välillä. Kovuus yksin ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen tuloksiin, vaikka sillä selkeää etua saavutetaankin. Tästä on pääteltävissä, että haulikonpatruunassa myös oikeanlaisen ruudin ja sisärakenteen valinta on ratkaisevan tärkeää onnistuneen latauksen valmistuksessa. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat tunnettujen amerikkalaisten patruunatehtaiden lataukset. Federal Premium Wing-Shok (kuparoitu) Huom. Upotuskokeen paremmuusjärjestyksestä huolimatta kovuusmittaus kuitenkin paljastaa haulien kovuusjärjestyksen olevan päinvastaisen. Jo muutama pakkasaste vaikuttaa dramaattisesti suurimpaan osaan meille tuoduista patruunoista ja siten myös haulien läpäisyyn
Heidän käsityksensä mukaan ero johtuu haulien valmistustekniikkaan liittyvistä seikoista (tai sitten vain antimonia säästellään). On siis erittäin tärkeää, että jokainen opettelee tunnistamaan ongelmat koeampumalla patruunansa. Suurehkoin haulein olevat / tehdasladatut lyijyhaulipatruunat ovat tuottaneet paljon pettymyksiä. Remington Nitro -sarja ( Magnum, Pheasant ja Turkey ) . B&P MB Winter . Pehmein Winchester (kuparoitu) ja kovuudeltaan keskimmäinen Remington (ei pinnoitusta) säilyttivät muotonsa lähes muuttumattomina. Olen tehnyt upotuskokeita jo vuosia ja kauppiailta saamani tieto vahvistaa kokeistani saatuja tuloksia. Pelkkä ammutun haulikupin tutkiminen paljastaa monta seikkaa käytetystä patruunasta. . B&P Mythos Valle . Useampi patruunatarvikekauppaa käyvä henkilö on yhdenmukaisesti kertonut kaikkien yli , mm lyijyhaulien olevan pehmeämpiä kuin pienemmät. Halkeamisen vaikutus - asteen pakkasessa suoritetuissa upotuskokeissa saRIISTA 31 kahden ensin mainitun haulin ulkonäkö ei selitä upotuseroa. Näitä välitulppia on tuhoutunut kokeissani jo - asteen lämpötilassa. Säilytettäessä talviaikaan Gyttorpeja asuinhuoneessa on pakkasella ammuttaessa melkein aina seurauksena hylsyjen halkeaminen. Se on helpoin keino ja kertoo jo paljon patruunasta, vaikka osumakuvio jäisikin selvittämättä.. B&P MB Tricolor . Lisäksi varoitan eräistä pahvihylsyisistä patruunoista. Ongelmia on useimpien eurooppalaisten valmistajien kanssa, sillä vain harva patruunatehdas käyttää omia hauleja. Sen sijaan Wing-Shokin haulien ulkonäkö taas selittää upotuseron, eli kovemmista kuparoiduista lyijyhauleista huolimatta haulit vaurioituvat piippuvaiheessa kahta kilpailijaa enemmän ja se selittää huonomman tuloksen. KOKEILE ITSE Edellä kerrottu tieto haulien kovuudesta pätee hyvin amerikkalaisten patruunoiden kohdalla, koska kaikki mainitut valmistajat tekevät itse haulinsa ja näin kovuus säilyy käytännössä vakiona. Haulin säilyminen pyöreänä on ratkaisevan tärkeää latauksen upotuskyvyn kannalta. Rottweil Waidmannsheil Pappe . Varoitan UnA -nimellä myytävästä välitulpasta, sillä - asteen pakkasessa metrin ampumamatkalta suoritetuissa upotuskokeissa tulokset heikkenivät , eli moisia ei kannata ladata talviseen jahtiin. Mutta siitä enemmän tuonnempana. PAKKASPATRUUNOISTA Maan pohjoisosissa metsästävänä olen korostanut patruunoiden pakkasominaisuuksia, joten julkistan aakkosjärjestyksessä listan testaamistani tehdasladatuista lyijyhaulipatruunoista, jotka ovat kaikissa pakkaskokeissani saavuttaneet moitteettoman tuloksen: Winchester Tunet Kuvassa on Winchester Supreme XX:n haulikuppi sekä vastaava Super Tunet. Tästä johtuen saman valmistajan eri patruunaerissä sekä haulin kovuus että koko voi vaihdella paljonkin. Winchester Remington Federal Kuvassa on Winchesterin, Remingtonin ja Federalin hauleja ampumisen jäljiltä. Ehkä Supremen haulien kuparointi (liukas pinta) auttaa etenemistä testimateriaalissa (Finnfoam). Gyttorpin pahvihylsyjen ulkohalkaisija on , - , mm pienempi kuin esim. Haulien jättämistä jäljistä sekä kupin pohjalla että seinämillä on selkeästi havaittavissa, että Winchesterin haulit ovat lähteneet matkaan pyöreinä ja Tunetin kaikki haulit ovat litistyneet enemmän tai vähemmän. Vuosien testitulokseni osoittavat kiistatta, että tehdasladatuin lyijyhaulipatruunoin /-aseen väitetty paremmuus on pelkkä tyhjänpäiväisiin uskomuksiin perustuva myytti. Federalin haulit ovat kärsineet piippuvaiheessa eniten, vaikka ne ovat näistä kolmesta kovimpia. Federalin upotus oli heikoin, Winchesterin paras. Mikäli metsästetään pakkaskeleillä, on myös pakkaskestävyyden arviointi erittäin tärkeää, sekin selviää useimmissa tapauksissa vain välitulppaa lukemalla. Koska helpoin tie patruunan toimivuuden selvittämiseen on välitulpan analysointi, kannattaa tämä asia opetella juurta jaksain. Winchester Supreme Double X Magnum -sarja Kerron lisäksi ne kolme UnA -haulien yhteydessä käytettävää välitulppaa, jotka pysyvät ehjinä - asteen pakkasessakin: S, S ja TSS. Rottweil Waidmannsheil Pappen ulkomitta
Ammuttaessa sopivassa valaistuksessa pölypilvi näkyy piipun suulla. ja ase Beretta Xtrema II, jossa oli puolisuppea suppari paikoillaan." Tämän lisäksi Tunet Super Magnum no. Tehdastekoisista /-lyijyhaulipatruunoista löytyy ainoastaan yksi lataus, jossa upotus vastaa lyhyempiä latauksia. saa arvokseen vain . Upotusero kaksi haulikokonumeroa, /: , mm / g / n. saa edelleen saman laskukaavan mukaan kokonaisiskun arvokseen säälittävän lukeman . Annan joukon lukuja, joista jokainen voi itse todeta faktat. Joka laukauksella jäi runsaasti karvaa ja haulisuihku vaikutti olleen kohdallaan. Mikähän onkaan totuus? KALIIPERIN 12/89 ONGELMAT Seuraava, erään käyttäjän teksti koskee tiettyä sinihylsyistä / Tunet Super Magnumin latauserää, josta on näyte Riistassa no. mankokoisin haulein ja edelleen Pappeen verraten on - prosenttia, joten Gyttorpin patruunat ovat osoittautuneet epävarmaksi valinnaksi talviseen jahtiin. kpl . Seuraavassa on tiedot muutamasta kokeillusta latauksesta, joissa KAIKISSA, haulikoosta huolimatta, UPOTUS ON SAMALLA TASOLLA! . Rusakko tuli miesajosta istumaan metrin päähän ja siihen sitä sitten ammuin. 32 RIISTA Hämmästys oli suuri kun rusakko lähti juoksuun kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lähimmäksi upotuksen osalta pääsee Federal Premium MagShok no. Kaikki välitulpan pohjaa vasten olleet haulit olivat litistyneet ja kaikki haulikupin siipiä vasten olleet haulit olivat menettäneet pyöreytensä. Patruunan haulikoko oli no. / sivulla : "Talvella kävi rusakon pyynnissä seuraavasti kyseisellä patruunalla, pakkasta oli muistaakseni - astetta. Isoon upotustaustaan tulleesta kokonaisiskusta , mm haulein oleva Turkey saa lukemaksi . kpl . Nettikeskusteluissa jotkut kertovat / lyijyhaulipatruunan olevan tehokkaamman, koska patruunaan mahtuu enemmän suuria hauleja. Mikähän onkaan totuus. Tavoitteeni on ollut. Vielä lisäksi suora lainaus eräästä tuotekuvastosta: "Patruuna kylmään. Tämän patruunan välitulppa sentään pysyi yhtenä kappaleena - asteen lämpötilassa, mutta silti välitulppa kertoo surullisen tarinan patruunan laaduttomuudesta. patruunat. . Tulos upotuskokeissa samankokoisin haulein ja taas Pappeen verraten on - prosenttia, joten on vastuutonta ampua moisilla mitään elävää olentoa miinuslämpötiloissa. Kaikilla muilla kokeilluilla /-tehdasladatuilla lyijyhaulipatruunoilla upotusero lyhyempiin latauksiin on - haulikokonumeroa. :n (latauserän LOT E) haulien pitäisi olla , mm, mutta todellinen keskikoko onkin , mm, eli oikea kokonumero on . Kaikki haulit olivat ihan muotopuolia ja vetäneet runsaasti mukanaan karvaa. . Hubertus Spezial -pahvihylsypatruunoissa on ollut sama muovivälitulppa kuin Super Tunetissa ja lopputuloskin on yhtä masentava. Kyseinen muovikiekko halkeaa kaikissa miinuslämpötiloissa, jolloin seuraavana oleva paksu massatiiviste muuttuu pelkäksi pölyksi, päästäen ruutikaasut virtaamaan haulien välitse. Koska muina koepäivinä pakkanen on ollut - asteen välillä, en sekoita - asteen lämpötilassa saatuja tuloksia muihin koepäiviin, vaikka tulokset selvästi vahvistavatkin toisiaan. Onneksi lähti kuitenkin viistosti kohti, joten pääsin ampumaan uusintalaukauksen ja vielä kolmannen laukauksen. Viimeisellä panoksella ilmeisesti joku hauli osui päähän ja matka pysähtyi. Olen käyttänyt Riistan numerossa / olleen kirjoitukseni ja tämän artikkelin pohjatietojen moninkertaisiin varmistamisiin sekä satoja työtunteja että euroja, joten pelkin sattumatuloksin en lähde julkistamiani tietoja muuttamaan. Upotusero neljä haulikokonumeroa, /: , mm / g / n. kpl Tämän joukon paras vaihtoehto on luonnollisesti eniten hauleja sisältävä lataus eli tässä tapauksessa myös pienin haulikoko! Tässä lisää mietittävää: Maaliskuun . Tämä patruuna on Remington Nitro Turkey / no. Haulien kovuus edustaa suunnilleen testattujen lyijyhaulien keskivertoa, mutta tässä tapauksessa haulit ovat kiistatta liian pehmeitä patruunan muihin ominaisuuksiin nähden. Kaliiperi /: haulikoko , mm / hauliannos g / lukumäärä n. Kun muiden patruunoiden teho pakkasen vuoksi heikkenee, oikea valinta on Royal." Totuus on kuitenkin se, että ainakin viimeksi tehdyissä kokeissa niissä oli sama välitulppa kuin Super Tuneteissa, joten patruunat olivat pakkaspatruunoiden irvikuvia. Nettikeskusteluissa jotkut kertovat 12/89 lyijyhaulipatruunan olevan tehokkaamman, koska patruunaan mahtuu enemmän suuria hauleja. , jossa , mm haulien upotus vastaa lyhyempien latausten , mm haulien upotusta eli ero on noin ½ haulikokonumeroa. Matka mihin rusakko viimein jäi oli noin - metriä. Vaikka patruunassa on ½ haulikokonumeroa suuremmat haulit sekä yli grammaa enemmän hauleja kuin edellisessä, patruuna saa aikaan kokonaisiskun, joka on vain puolet Remingtonin tuloksesta! , mm haulein oleva B&P Extra Magnum no. kpl . Saman laskutavan mukaan laskien , mm haulein oleva Tunet Super Magnum no. Muovirouheella suojattuja lyijyhauleja latauksessa on grammaa, eli suunnittelija on tiennyt mitä tekee. Sellier & Bellot pilasi pahvihylsyisensä poistamalla ruudin päällä olleen ohuen massatiivisteen asentaen tilalle muovisen tiivistyskiekon. Olen tiedottanut asiasta maahantuojalle, mutta korjausta ongelmaan en ole huomannut. Kokeissa mukana olleiden Extrojen latauseränumero on N L . päivän kokeissa oli mukana myös jo esittelemäni Remington Nitro Turkey / no. Testiammunnoissa (..) oli mukana myös B&P Extra Magnum no. Kotona nylkiessä rusakkoa asia valkeni, haulit olivat jääneet heti nahan alle aiheuttaen vain pientä verenvuotoa. Upotusero kolme haulikokonumeroa, /: , mm / g / n
Tässä tulee lyhyt oppimäärä, jonka avulla jokainen saa otettua vähintäänkin sen mieluisan kaatokuvan. 36 RIISTA alokuvaan kannattaa suhtautua metsästysmuistona, joka säilyy samaan tapaan kuin saaliista saatu trofee. Jalustan kuljettaminen nähdään usein ongelmallisena, mutta käytännössä juuri jalusta mahdollistaa kuvaamisen huonoissa valaistusolosuhteissa. Kameroista ns. Metsästäjän knoppitietoa Metsästäjän knoppitietoa on palsta, jolla pyritään syventämään metsästäjän tietoja metsästettävästä riistasta, metsästystekniikoista ja välineiden käytöstä. KAATOMUISTOT TALTEEN V TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ VALOKUVAAMINEN METSÄLLÄ Meitä metsästäjiä vaivaa keskimäärin karmea kyvyttömyys metsästystapahtumien valokuvaamisessa. Kameran ja jalustan lisäksi tarvitaan valonlähde, joka voi olla esimerkiksi hyvä taskulamppu tai otsalamppu. Tämän vuoksi valokuva ei ole vain valokuva, vaan arvokas ikuistus tapahtuneesta. Hyvällä tarkoitetaan riittävän valomäärän tuottavaa valaisinta. "järkkärit" ovat ehdottomasti paras valinta, ajatellaanpa asiaa mi-. Halua olisi, mutta kuvat tahtovat jäädä syystä tai toisesta ottamatta tai niiden onnistumisprosentti on heikko. Hyvä kaatokuva on lisäksi sellainen, jonka arvo metsästäjälle kasvaa ajan kuluessa. VARUSTEET Hyviä kuvia otettaessa varusteiksi tarvitaan kameran lisäksi sen kanssa yhteensopiva jalusta
ten hyvänsä. Toisin sanoen kohteen etu- ja taka-alalla olevat osat ovat oikeassa suhteessa toisiinsa. Näistä oikeastaan vain ISO-arvon määrittäminen on helppoa ja suoraviivaista. Henkilökohtaisesti pyrin asettamaan aina järkkäriä käyttäessäni teleobjektiivin mm asetukselle. Järkkäreiden heikkoutena on sitten taas poikkeuksetta paino ja koko, eli tämän vuoksi moni valitsee kompaktimman pokkarin. Seuraavaksi otetaan valaisin ja viedään se valaisemaan kohdetta takaviistosta. Tämä taas määrittää sen matkan, jolle etäisyydelle kamera jalustoineen tulee asettaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kauriin kääntämistä vatsalleen siten, että metsästäjä voi poseerata kuvassa kauriin takana ja tarvittaessa kääntää sen päätä kameraan päin. Ensinnäkin maastosta johtuen kamera on ollut liian lähellä kuvattavaa kohdetta ja rajaus on täten ollut lähtökohtaisesti hyvin ahdas kameran 50 mm asetuksilla. Jalustan suhteen metsästäjän kannattaa olla realisti ja mukana kannattaa pitää vain jalustaa, joka ei vie liian suurta tilaa. On olemassa myös puunrunkoihin kiinnitettäviä erittäin kompakteja jalustoja, mutta nämä eivät ole käyttökelpoisia joka paikassa. Toisin sanoen kun asetelma on tehty, tarvitsee kuvattavan mennä enää omaan paikkaansa. Hämärässä ja huonevalaistuksessa ISO on vielä riittävä jos kuvattava kohde saadaan liikkumattomaksi ja jos kameralla on hyvä tuki. Tällaisessa tilanteessa kuvattaessa on säädettällä polttovälillä varustetulla kameralla järkevää käyttää noin 35 mm asetusta, eikä pitäytyä sinnikkäästi ennalta valitussa asetuksessa. Mitä enemmän valotehoa on, sen kauempaa lampun voi asettaa valaisemaan. Valaisin on siinä mielessä helppo kuvausvaruste, että se tulee olla muutenkin mukana metsästysvarusteissa. Suurin arvo herkkyydelle on kamerasta riippuen jossain ISO tienoilla, jota suuremmalle arvoa ei kannata enää säätää. Muitakin hyötyjä kiinteissä toki on teleobjektiiveihin verrattuna. AUKKO, VALOTUSAIKA JA HERKKY YS Käytettäessä kameran manuaalisia asetuksia, on mahdollista vaikuttaa kolmeen kuvauksen kannalta tärkeään seikkaan, eli herkkyyteen (ISO-asetukset), valotusaikaan ja aukon kokoon. Liian suurella jalustalla tahtoo olla taipumuksena jäädä pois matkueesta ja tällainen jalusta on täysin tarpeeton. Käytän tätä asetusta sen vuoksi, että tällöin kuvan perspektiivi säilyy kohtuullisen realistisena ja kuvan syvyysvaikutelma on normaali. Nykykameroissa homma vain menee niin pitkälle, että tämä arvo voidaan säätää niin suurelle, että kuvista tulee käytännössä täysin käyttökelvottomia. Järjestelmäkameroilla saadaan tarvittaessa parhaat kuvat, mutta harrastelijallekin ne tarjoavat etuja käytettävyydessä. Jos valaisimen yksi käyttötarkoitus on valokuvaus, on kiinnitettävä huomiota riittävään valotehoon. Tämän vuoksi perinteinen, mutta kompakti jalusta on suositeltavin. Toinen vaihtoehto on kääntää kamera toisin päin, kuten tässäkin tapauksessa lopulta tehtiin. Otettaessa kaatokuvaa itsestä on ensimmäinen tehtävä asetella kaadettu riista siten kun sen halutaan olevan kuvassa. Yleensä homma menee niin, että ISO-arvo säädetään suuremmalle lukemalle aina sen mukaan mitä vähemmän valoa on käytettävissä. Tämä saa aikaan sen, että vaikka käytettäisiin kameran omaa salamaa, ei valaisu kohteessa ole lattea, vaan lievä sivuttainen varjo luo eloa kuvattavaan pintaan. Tästä johtuen suosittelisinkin kiinteällä polttovälillä olevaa objektiivia kuvatessani näitä tavanomaisia lähikuvia. Tällöin valo kohteessa on tasaista, eikä liian keskustapainotteista. T YÖJÄRJEST YS KUVAUSKOHTEESSA Kauriin kaatokuvaa ottaessa on tehty huomattavan paljon virheitä. Jos kuvaa avataan tästä, kuvan etuala korostuu kooltaan (yleinen kikka kaatokuvissa, trofee saadaan näyttämään isommalta) ja jos kuvaa supistetaan, näyttävät samankokoiset kohteen osat olevan toisiinsa nähden syvyyssuunnassa aivan liki toisiaan, vaikka oikeasti matkaa näiden välillä olisi reilustikin. Yksi lisäsyy järkkärin hankkimi- seen ovat nämä kompaktit kiinteän polttovälin objektiivit. Kompaktit jalustat, joilla kameran saa riittävän tukevasti noin vyötärön korkeudelle, ovat nykyään erittäin pieniä ja repussa ne ovat suorastaan huomaamattomia. Valoa pitää olla reilusti ja lampun "hot spotin" tulee valaista riittävän laaja osa kuvattavaa alaa. Perusvirhe on laittaa kamera ottamaan kuvaa liian ylhäältä tai liian alhaalta. KAMERAN ETÄISY YS Etäisyys kohteesta on hyvin tärkeä osa kuvaamista. ISO-arvon käytännön merkitys on RIISTA 37. Kolmantena askeleena kamera asetetaan jalustalle suunnilleen sille korkeudelle, jolla kuvan keskikohta tulee olemaan. Tämä on käytännössä kohtuullisen matalalla. Paras polttoväli yleiskäyttöön on mielestäni mm, mutta esimerkiksi mm on vielä erittäin hyvä kaatokuvien ottamiseen
Valotusajalla voi myös kikkailla sen suhteen, että onko esimerkiksi tausta voimakkaasti eri sävyinen kuin kuvattava kohde. Esimerkiksi lumisen maan aikana on tausta monesti niin valoisa kohteeseen verrattuna, että valotusaika on säädettävä pidemmäksi, jotta kohde saadaan nostettua esille. Suljinaika ilmoitetaan numerona joka tarkoittaa sekunnin osia, esimerkiksi arvo "" on otettu / sekunnista ja "" / sekunnista. Esimerkiksi luontokuvaajat vaativat käyttöönsä aina putkia, joissa on mahdollisimman suuri suurennus (- mm) ja erittäin suuri/nopea aukko. Usein on viisainta käyttää kameroiden puoliautomaattisia asetuksia, Tässä peuran kaatokuvasarjassa paikka oli hyvä, eli kamera oli helppo asettaa oikeilla asetuksilla juuri sopivalle etäisyydelle. Ensimmäinen yrittämä kameran takana tuotti liikahtaneen kuvan... 38 RIISTA. Itse suosin mm objektiivilla F,-F asetusta. Käytännössä aukon koolla voidaan vaikuttaa siihen kuinka nopeaa valotusaikaa on mahdollista käyttää. Tällä tavoin on kenties mahdollista löytää kamerasta sisäänrakennettu ohjelma, jolla voi oikaista monta mutkaa kuvaamisessa. Tällöin syvyysterävyys on riittävä jos kamera on riittävän etäällä kuvattavasta kohteesta. Mitä suurempi luku on, sitä nopeampi on suljinaika. PUOLIAU TOMAATTISET ASETUKSET PELASTAVAT joissa käyttäjä voi säätää joko aukkoa, suljinaikaa tai näiden välistä suhdetta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tässä asiassa liika on liikaa. Tämä on siinä mielessä helppo säätää, että yleensä muiden asetusten ollessa kohdallaan (herkkyys, aukko) on kameran etsimessä osoitin sopivaa valotusaikaa varten. Luonnollisesti kameroissa on asetuksia ja esisäädettyjä ohjelmia vaikka kuinka paljon, mutta näiden kanssa sinuiksi tuleminen vaatii hyvin paljon kokeilua ja perehtymistä. Tämän jälkeen kameran takana oltiin sen verran aikaa, että kuvan asetukset saatiin kohdalleen. Täten esimerkiksi mm polttovälin objektiivissa voidaan aukon koko säätää kohtuullisen nopeaksikin terävyyden kärsimättä. Tällöin tarvitsee kantaa huolta enää sommittelusta, valaisusta ja kameran asemoinnista automatiikka hoitaa loput. MUU TAMA NYRKKISÄÄNTÖ Ensimmäinen sääntö on suora lainaus Tero Kuituselta: "Quality by volume", eli ota aina paljon keskenään miltei samanlaisia kuvia. Tämän vuoksi aukon koko kaatokuvissa kannattaa pitää maltillisena. Suurta ja nopeaa aukkoa käytettäessä käy siis hyvin herkästi niin, että esimerkiksi trofee on terävä, mutta metsästäjän kasvot vain muutama kymmenen senttimetriä taaempana ovat jo epätarkat. Tällöin voidaan vaikuttaa muun muassa siihen, että suljinaika saadaan pidemmäksi ja kuvasta saadaan myös syvyysterävä. Nopea aukko ei taas ole esimerkiksi kaatokuvia otettaessa haluttava ominaisuus, sillä sen myötä kuvaan tulee ominaisuus, joka ei ole haluttava syvyysterävyysalue on varsin suppea. Moni tyytyy näppäämään yhden Jos tuntuu, että edellä tuli jo hieman liikaakin tavaraa, voi kuvat saada otettua vieläkin yksinkertaisemmin. Metsästäjän knoppitietoa se, että mitä suurempaa arvoa käytetään, sen herkemmin valottuminen tapahtuu ja tällöin voidaan antaa periksi aukon koossa ja valotusajassa. Yleensä aloittelijoille käyttökelpoisin on "P" asetus, jolla muutetaan aukon ja suljinajan suhdetta. Aukon koko taas on epälooginen siinä mielessä, että pienempi luku tarkoittaa suurempaa ja nopeampaa aukkoa ja isompi luku puolestaan pienempää ja hitaampaa aukkoa. Tällöin kohteen täytyy olla kuitenkin liikkumatta ja kameralla tulee olla hyvä jalusta. Toisin sanoen tämä arvo on ainakin järkkäreissä helppo säätää. Tällä ohjelmalla voidaan käyttää automaattisia asetuksia, mutta painopisteeseen aukon koon ja suljinajan suhteen voidaan vaikuttaa. Yksi hyvä konsti näiden opiskeluun on "lavastaa" kaatokuvatilanne ja ottaa siitä kuvia mahdollisimman monella eri asetuksella. Tällöin tausta yleensä ylivalottuu hieman. Kannattaa muistaa, että kauempaa kuvattaessa syvyysterävyysalue on aina laajempi kuin läheltä kuvattaessa. Aukon koolla säädetään sitä, että kuinka nopeasti kuva voi valottua. Tällöin on todennäköistä, että jokin kuva onnistuu. Suljinajalla määritetään kuvan valottumisaika. Aukko, ja sen merkitys on hyvin suurelle osalle metsästäjistä täysin tuntematon käsite valokuvauksessa
Itse kameran saa yleensä edullisemmin kittinä, eli objektiivin kanssa toimitettuna. Kuvattavalla asennon tulee olla luonnollinen. Nykylaitteilla on kuitenkin mahdollista päästä kohtuulliseen painoon ja näiden mukanakuljettaminen ei ole ollenkaan mahdoton tehtävä. RIISTA 39. Tämän lisäksi tarvitsee sitten ostaa vain jalusta. Kun homma on hanskassa, ehtii kaadolla olla kymmenen minuuttia pidempään, jotta kuvan saa otettua asiallisesti. Neljäs sääntö on, että salamaa ei kannata käyttää jos valotusaika on kohtuullisen lyhyt, koska tällöin kuvasta tulee yleensä lattea ja ilmeetön. Tällainen on aivan hyvä kaatokuvien ottamiseen, joskin noin satasen maksava kiinteä mm objektiivi on yleensä kompaktimpi ja tarvittaessa myös nopeampi. Tällä tyylillä joutuu hyvin usein nielemään sen, että kuvassa on jotain vikaa, joko tarkennus on väärässä kohdassa tai kuvattava kohde on liikahtanut valotuksen aikana. Kuvanvakauttaja on hyvä ominaisuus objektii- vissa, mutta se tahtoo väkisinkin nostaa objektiivin hintaa. kuvan kohteesta. Yleensä kuvan ehtii ottamaan esimerkiksi saaliin kuljetusta odotellessa. Kaatokuvien ottaminen on kuitenkin siinä mielessä helppoa, että käytännössä täydellinen pimeyskin on helppo hallita kun kuvaustilanteen pyrkii vain vakioimaan. ja toinen "onnistui". Samaten kuvan keskiosan valo on yleensä rengasmainen ja reunat jäävät vajaammin valaistuiksi. Kolmas sääntö kuvattaessa on se, että itsensä ikuistavalla on hyvin usein tapana mennä kasaan kuvattaessa. Monestikin harrastelija saa otettua varsin korkeatasoisia kuvia, mutta aikaa tähän tahtoo tuhraantua enemmän kuin kokeneilla kuvaajilla. Toki siihen voi satsata lähes loputtomiin, mutta perusjärkkäri, perusobjektiivi ja kompakti jalusta lähtevät ja tähän hintaan moneltakin merkiltä. Sommitteluun liittyy myös se, että kuvattava oikoo lippalakkinsa, tarkistaa vaatteensa ja laittaa muutenkin itsensä kuvattavaan kuntoon. Tällainen edullinen objektiivi mahdollistaa kuitenkin erittäin hyvälaatuiset kuvat. Kymmenen kuvaa samasta aiheesta parantaa todennäköisyyttä siitä, että joukossa on pari hyvää kuvaa eikä uurastus ole mennyt hukkaan. Kuvaamisen harjoittelu eri olosuhteissa vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti kuvan saa otettua. "Kittilinssit" ovat yleensä edullisia teleobjektiiveja, joissa on yleensä pienehkö suurin aukko, eli kyseessä on niin sanotusti hidas objektiivi. Pitkällä valotusajalla salama taas toisinaan tuo paremmin värejä esille ja salaman lyhytaikaisuudesta johtuen päävalo kuitenkin vielä riittää tuomaan kuvaan elävyyttä. "VIISSATANEN" VÄLINEISIIN Kameran ja jalustan saa tähän käyttöön sopivassa paketissa hyvinkin viidellä sadalla eurolla. Myöskään liian etäältä ei kuvia kannata ottaa kuvattava kohde on aina ensisijainen asia, ei tausta. Sitten taas päiväsaikaan kameroiden automatiikkakin riittää takaamaan hyvälaatuiset kuvat. ... Toinen hyvä sääntö on se, että kuvaa ei saa rajata liian ahtaasti, jos sommitelmasta ei ole täysin selvillä. Kuva on aina helppo rajata jälkikäteen reunoilta pienemmäksi, mutta lisää tavaraa kuvaan ei saa lisättyä. Valaisinten hinnat ovat vaihtelevia, mutta kunnollisen valotehoa etsittäessä kannattaa varautua noin satasen hintalappuun, pienimmilläänkin. Tämän vuoksi reppuun kannattaa aina tunkea mukaan oleelliset varusteet kuvaamista varten. Tärkeä ominaisuus myös etsintäkäytössä on valon kirkkaan osan laajuus, ei niinkään pisteen äärimmäinen kirkkaus. KUVAAMAAN Kuvia saa otettua parhaiten jos tarvittavat tavarat pitää mukanaan. Kuvan ottamisen jälkeen voi tarkistaa, että mahtuiko kohde kuvaan hyvin jos ei, niin sitten kameraa tulee siirtää kauemmas. Tällöin kuvattava toisin sanoen yrittää tunkea itsensä kuvaan siten, että hän mahtuisi kuvaan paremmin. Monelle ei varmastikaan käy kuvasta selväksi se, että kuvan kohde hymyilee todella leveästi - sen verran umpijäässä kuvattava oli. Kirjoittajan repusta löytyy kameran lisäksi voimakas Fenix TK45 valaisin kuva-alan valaisua varten ja pieni, mutta jämerä Slik -jalusta. Tarkoituksenahan on ottaa itsestä hyvä kaatokuva. Hyvin moni ammattilainenkin käyttää tällaisissa rajatuissa kuvaustarkoituksissa tämän hintatason kalustoa, joka ei tee suurta lovea budjettiin edes särkyessään. Lamppu on tarpeellinen metsällä muutenkin, eli lisäpainoa reppuun tuo vain jalusta ja kamera. Yksistään valotehoa ei kannata tuijottaa, vaan painoa pitää antaa myös valon käyttökelpoisuudelle. Ei näin
Pienemmän mallin perusteella uskalsin olettaa, että ampuminen Ristikon suhde maastoon 100 metrin etäisyydeltä 6x suurennuksella: ristikon keskustan paksuus 1 cm, ristikon sivupalkkien paksuus 7,5 cm ja palkkien keskinäinen etäisyys 140 cm. isommalla ei jäisi kiinni siitä, ettei kiikari olisi käyttökelpoinen ainakin kohtuullisissa valaistusoloissa. Odottelin umpijäässä ja kärsimättömänä sitä, että voisin sanoa tämän edullisen putken rajan tulleen vastaan, mutta Duralyt piti pintansa pimeässä ja sillä näki, kelien vihamielisyys huomioiden, ärsyttävän hyvin. Lopulta tumma möykky valuikin näkösille, jossa odottelin vielä sitä, että peuravasa olisi juuri sopivassa asennossa ampumista ajatellen. Kaikki muu on paketissa, eli kyseessä on varsin perinteinen kiikaritähtäin. Duralyt on toistaiseksi ainoa Zeissin valmistama kiikaritähtäin, jossa käytetään ristikkoa numero . Tämän tähtäimen koin siinä määrin mieluisaksi kumppaniksi syksyn hirvijahdissa, että kun joulukuinen peurajahti oli kynnyksellä, halusin myös peurakiväärini päälle Duralytin. H enkilökohtaisesti pidän yksinkertaisista asioista ja Duralyt on oikeastaan niin yksinkertaista kuin kiikaritähtäimissä tänä päivänä on. KÄYTÖSSÄ KOKEILTU: ZEISS DURALYT 3-12X50 TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ HINNAN JA LAADUN Ensikosketus Zeissin Duralyt-sarjaan minulla oli alkusyksystä, jolloin kokeilin Sauer 202:n mukana tullutta 2-8x42 mallin tähtäintä. Lisäksi nämä ristikot ovat valopisteiden myötä menneet yhä enenevässä määrin toiselle polttotasolle, eli ristikon suhde pysyy suurennosta säädettäessä ampujan silmään nähden samana. Ensimmäisenä kyttäysiltana odotin pimeään asti, joka tulikin kohtuullisen ajoissa kuutamottomana aikana. Perinteeseen tekee poikkeuksen ristikko. Tulkitsin tämän yksin ruokinnalle tulleen yksilön ensin pieneksi ylivuotiaaksi naaraaksi, mutta kyseessä olikin roteva naa- 40 RIISTA. Zeissin uusimmissa pimeäkyttäykseen suunnitelluissa tähtäimissä on mallinumeron tai valaistut ristikot, joiden suhde maastoon on perinteisiin ristikoihin nähden hieman poikkeava. Erona on ainoastaan ristikon keskiosan valaisun puuttuminen. Sen suhde maastoon on juuri sama kuin edellä mainituissa malleissa. Alun perin tämä ristikko ja toinen polttotaso hieman epäilyttivät, sillä perinteisesti on totuttu ajattelemaan, että maastoon samansuhteisena pysyvä ensimmäisen polttotason ristikko olisi toimivampi johtuen siitä, että ristikko suurenee ja näkyy paremmin suurennosta lisättäessä. TULIKASTE PEURAJAHDISSA Kiikaritähtäimen ominaisuuksiin pääsee parhaiten käsiksi riittävän pimeällä ja todellisissa metsästysolosuhteissa. Jos aivan pahimmat ääriolosuhteet jäisivät käyttämättä, niin sitten jäisivät rohkeat ottavat riskejä. Putkesta säätyy ainoastaan ristikko ja suurennus
Sanoisin tässä olevan myös erinomaisen "opiskelijabudjetin" tähtäimen tai sopivan niille, joilla käyttö jättää armotta ennenaikaiset jälkensä varusteisiin ja joilla tästä syystä ei ole halua sijoittaa niihin liiaksi. Pidemmille etäisyyksille moni valopiste on liian voimakas tai suuri ja haittaa kohteen (erityisesti kettu tai supi) näkemistä. SOPIVUUS Henkilökohtaisesti pidän hyvin paljon Zeiss Duralytin ja millimetrin objektiiveilla varustetuista tähtäinkiikareista. Tähtäimessä oli jotain, joka määrittelisi uudelleen omat näkemykseni tähtäinten pimeäominaisuuksista, mutta vasta vertaaminen rinnakkain muutamiin muihin kiikaritähtäimiin toi esille Duralytin vahvuudet pimeässä. Joka tapauksessa peli oli pakko puhaltaa poikki vielä kun jaloissa olisi yhtään tuntoa. Ne istuvat juuri siihen käyttötarkoitukseen johon Zeiss ne alun perin suunnittelikin, eli kyseessä on hyvä ja toimiva budjettiratkaisu, jossa laatua on riittävästi ja joka jää hyvin vähän parempiensa jälkeen. On sanomattakin selvää, että kun haetaan tähtäintä, jonka avulla venytetään muutama minuutti pimeänrajaa eteenpäin, on Duralytillä voittajansa (muutama kiikari, joissa on toimiva valopiste), mutta muutamalla oikealla ratkaisulla tämä perinteikäs budjettikiikari on saatu sinnittelemään kisassa yllättävän pitkälle. Tässä kokeilussa Duralyt oli jälleen tähtäin paikallaan. Kolmanneksi reunatolppien paksuuden tulee olla juuri sopiva, koska liian kapea tolppa ei näy ja liian paksulla on vaikea tähdätä tarkasti. OIVALLUS Asiat johtavat toiseen ja Duralytin vertaaminen kilpailijoihin sai aikaan idean Riistan omasta tähtäinkiikarivertailusta. Syömälihat olivat siis ensimmäisen illan jälkeen plakkarissa ja Duralyt oli selviytynyt tehtävästään mallikelpoisesti. Itselläni tällainen tilanne on esimerkiksi kerran vuodessa tapahtuva peurajahti etelässä, eli kiikaritähtäin suoriutuu toimenkuvastaan vähintäänkin riittävän hyvin, mutta ei satsauksena ole kohtuuton harvakseltaan käytettäväksi. Säätönaksut Duralytissä ovat selkeät ja säätökiekot ovat nollattavissa. Toisekseen ristikon keskusta toimivassa putkessa on riittävän avoin, mutta ei niin avoin, että paksummilla reunatolpilla ei voisi tähdätä. KÄDENPURISTUS rasvasa. Kun esimerkiksi kilpailevan laatumerkin ykköstason ristikkoa vertaa Duralytin ristikkoon, on suhde silmään nähden valovoimaisimmilla asetuksilla käytännössä hyvin lähelle sama kuin Duralytissä. Tästä syystä Duralyt joutuu hoitamaan homman "diagonaalilla", eli ilman teknisiä apuvälineitä. Tähtääminen oli erittäin helppoa. Suurennosalueella - tähtääminen ja kohteiden havainnointi onnistuivat vielä aivan huoletta. IHMETTELYÄ Kotiuduttuani hyisestä etelästä lämpimään pohjoiseen, alkoi tämän tähtäimen ominaisuuksien ihmettely. Toisen polttotason etevyys on oikeastaan aivan loogista. Säätökiekkojen suojakupit ovat muovia. Pienin käyttökelpoinen suurennus ilman putkimaista näkökenttää on 3,5 suurennuskertoimen kohdalla. Luulenkin, että myös tämä Duralyt-sarjan malli löytää paikkansa asekaapistani. Hyvin kapeankin vertailun perusteella saimme aikaan kuitenkin mielikuvan siitä, mihin Duralytin suurin malli asettuu verrattaessa sitä mihin tahansa muuhun pimeäkyttäykseen suunniteltuun tähtäimeen. Itse asiassa Duralytin vahvuus on juuri siinä, että sen ristikossa ei ole käytetty nykytrendin mukaan valaistua keskustaa. Parhaissa kilpailijoissa ristikon erottuvuus ja käyttökelpoisuus on vähintään samaa luokkaa Duralytin kanssa ja valaistulla ristikolla saavutetaan etua enää lähinnä tavanomaisilla kyttäysetäisyyksillä parantuneen tähtäämisnopeuden muodossa. Toinen yö olikin sitten kopissa kärvistelyä, eli kylmä tuli vasta muutama tunti myöhemmin kuin avopassissa. Omaan kokemukseeni perustuen voisinkin sanoa Duralytin olevan varma valinta siihen tilanteeseen, jossa syystä tai toisesta aseen päälle ei haluta satsata toista tonnia rahaa ja jossa halutaan tästä huolimatta olevan riittävästi ominaisuuksia aiottuun käyttöön. Ensinnäkin kaikissa ristikko oli toisella polttotasolla. Kun jokin ristikon suhde on silmään nähden sopiva, niin se on sopiva huolimatta suurennuskertoimesta. Kätevää. Myöskään keskustan ohuemmat viivat ei saa olla liian paksuja, jotta ne eivät vie pois huomiota kohteesta. Kun tilanne on lisäksi se, että suuremmalla satsauksella ei saa välttämättä edes paremmin sopivaa putkea, on Duralyt monessakin mielessä varma valinta. Zeiss Duralyt 3-12x50 Valmistaja: Carl Zeiss, www.zeiss.de/sportsoptics Paino: 590 grammaa Suositushinta: 850 euroa Maahantuoja: All-optics Oy, www.alloptics.fi RIISTA 41. Kaikille vertaamillemme kiikaritähtäimille, joilla tähtääminen pimeässä onnistui, oli yhteisenä tekijänä muutama juuri sama ominaisuus
Mielestäni perinteisten laukaisulaitteiden ongelmana on se, että ne ottavat arvokkaasta vetopituudesta hyvinkin tuuman verran pois ja tätä kautta ampuminen tahtoo kärsiä. Surffasin siis netissä ja hain säikeitä laukaisulaitteista eri foorumeilta, päätyen selaa42 RIISTA. Valitsin laukaisulaitteen kiinnitystavaksi soljellisen mallin viisaampien neuvosta. KOUKKU LUUPPIIN Perinteiset jänteeseen asetettavat laukaisulaitteet toimivat siten, että ne ottavat jänteen otteeseensa molemmin puolin. Kun käytössäni olisi kuitenkin "D-luuppi", soisi laukaisulaitteen olevan kompaktimpi ja luuppiin tarkoitettu. Mieltymyksiä ja makuja oli moneen lähtöön, mutta T.R.U. BALL "THE BEAST" Valitessani laukaisulaitetta taljajouseen, olivat vaihtoehdot hyllytavaran suhteen kotimaan liikkeissä kohtuullisen vähissä. Surffailu nettikaupoissa tuotti liudan keskenään samankaltaisia osumia, eli laukaisulaitteet olivat varsin monotonisesti juuri sellaisia, jollainen käytössäni oli alun pitäenkin. VETOPITUUDEN MAKSIMOINTIA H enkilökohtaisesti näin kaikissa tarjolla olevissa laukaisulaitteissa ongelmallisena sen, että ne olivat enemmän tai vähemmän jämähtäneet suoraan jänteeseen tulevien laukaisulaitteiden tasolle. Tällainen pysyisi takuulla paremmin tallessa ja mukana metsästyskäytössä. ETSIMISTÄ JA LÖY TÄMISTÄ TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ maan enimmäkseen jenkkifoorumeita. Henkilökohtaisesti pidän aseessa kuin aseessa kevyestä laukaisusta, mutta metsästyskäytössä olen huomannut, että parempi ratkaisu on aavistuksen jäykempi laukaisu esimerkiksi silloin kun käytössä on käsine. Selatessani merkin käyttäjiä, pomppasivat silmiini tutut nimet, eli Michael Waddell ja Bone Collector. Olen siis ampunut radalla enimmäkseen kevyellä laukaisuvastuksella, mutta talvikaudelle olen hieman jäykistänyt laukaisuvastusta. Laukaisuvastuksen säätö on sekin hyvä ominaisuus. Tällä tavoin vetopituutta saadaan lisättyä helposti yli tuuma tavanomaisiin laukaisukoneistoihin verrattuna. Tämän jälkeen siirryin kyseisen valmistajan sivuille. Hetken mietin myös erityyppisiä laukaisulaitteita, mutta ajattelin kuitenkin pysytellä, käytännön syistä, ranteeseen kiinnitettävässä laukaisulaitteessa. Ball nousi merkkinä esiin monessa säikeessä. Vanhemmassa mallissa laukaisulaite oli tyypilliseen tapaan hihnan varassa, mutta The Beast -mallissa laukaisukoneisto on nivelletty siten, että laukaisukoneisto pääsee kääntymään vapaasti, mutta se pysyy jämäkämmin "asemassaan". Samaten laukaisukoneisto on kätevä kääntää esimerkiksi hihan alle laukaisulaitteen voi pukea päälle jo kotosalla eikä se häiritse esimerkiksi autolla ajamista. Tämä porukka on vakuuttanut varustevalinnoillaan ja erityisesti heille suunnitellut mallit ovat olleet monen välineen kohdalla erittäin käytännöllisiä ja hyviä niin tälläkin kertaa. THE BEAST The Beast -laukaisulaite on jatkojalostus T.R.U. The Beast poikkeaa tästä siten, että luuppia varten Kaltaiseni aloitteleva jousimetsästäjä joutuu toisinaan tekemään asiat vähän eri tavalla kuin paremmin harrastuksessa sisällä oleva. T.R.U. Muutoksina edeltävään malliin ovat rannelenkkiin kiinnittyvän laukaisukoneiston kiinnitys ja säädettävä laukaisuvastus. Ball:n Short-N-Sweet mallista, jossa liipaisin ja luupin koukku ovat samassa tasossa
Win, .- Sprg ja . Osa patruunoista purettiin sekä ladattiin uudelleen kaliiperiin . järjestyksessä: m/s, m/s ja m/s. Kokeiltua eXergy-luotia ladataan kaliipereissa . Tehdaspatruunoita ja luoteja kokeiltiin ampumalla niitä luusimulaattoriin eri nopeuksilla, myös tehdaspatruunan käynti selvitettiin. Toimivuusalue jää tavallisesti osumanopeuksien () - m/s välimaastoon. Ongelma on siten korostunut pienitilavuuksisilla hylsyillä ja pitkillä ampumamatkoilla. Tähän asti tsekkiläinen Sellier & Bellot on tyytynyt amerikkalaisen Barnesin valmistamiin luoteihin, mutta nyt se on kehittänyt oman version. Tämä tulee huomioida luoti- ja kaliiperivalinnassa, sillä kevytrakenteiset, hirveä pienemmät riistaeläimet tai kaukana olevat kohteet eivät ole kovinkaan optimaalisia raskaille massiiviluodeille. Win Mag. Vasemmalla .308 Win tehdaslataus lähtönopeudella 789 m/s, keskellä .300 WSM 905 m/s ja oikealla .300 WSM 928 m/s.. Luoti painaa , g ( g) ja tehdaslatauksille ilmoitetaan seuraavat lähtönopeudet em. Tähän yhtäläisyydet sitten loppuvatkin, sekä luodin materiaali että toimintaperiaate poikkeavat kotimaisesta vaihtoehdosta. Laajenevien massiiviluotien toimintaperiaate saattaa hieman vaihdella, mutta kaikki toimivat hyvin vain suhteellisen kapealla nopeusalueella. Muut kaliiperit, joissa XRG:tä on saatavana ovat x, xR, x, xR, mm Rem Mag ja x JS sekä x JRS. Käytännössä tämä tarkoittaa, että monellakaan kaliiperilla luotia ei saa rikottua ja yhtä harvalla luoti laajenee luotettavasti vielä ammuttaessa metriä kauemmas. Uutuuden raaka-aineena on käytetty tombakkia eli kyseessä on seos, jota käytetään useimpien luotien vaippamateriaalina. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI omogeenisten massiiviluotien ongelmana on sopivan avautumisasteen löytäminen, erityisesti hitailla nopeuksilla. WSM, jotta myös luodin kestävyyden yläraja selviäisi. Noin 900 m/s nopeudella osuma pehmytkudokseen on vaikuttava, luoti avautuu todella nopeasti tehden heti alkuun suuren sisäänmenoaukon. Eri nopeuksilla simulaattoriin ammuttuja luoteja. Sellier & Bellot on onnistunut kohtuullisen hyvin luotikonstruktiossaan. Uutuus ei käyttäytymisensä puolesta juurikaan eroa tunnetummasta, Barnesin TSX:stä ylärajan suhteen, aukeaminen näyttäisi olevan hieman TSX:ää jäykempää. 44 RIISTA H SELLIER & BELLOT EXERGY Profiililtaan eXergy (lyh. X UUSI MASSIIVILUOTI SELLIER & BELLOT E ERGY Lyijyttömien luotien valmistus lisääntyy ja yhä useammalta patruunatehtaalta löytyy sovelias vaihtoehto. Raaka-aineena on kokeiltu kaikkia mahdollisia seoksia puhtaan kuparin ja messingin välimaastosta. XRG) muistuttaa erehdyttävästi Naturalista ja myös alumiininen kärkikappale on samanmuotoinen. Liian kovalla seoksella aukeaminen on epävarmaa tai sitten kärkiosa rikkoutuu ja toisaalta liian pehmeää näistä seoksista on lähes mahdotonta saada aikaan
Luonnollisesti kaliiperi vaikuttaa asiaan ja silloin kun on tiedossa pidemmät ampumamatkat, onkin suositeltavampaa käyttää kaliiperia, jolla nopeudet saadaan riittävän suuriksi takaamaan kunnollinen avautuminen. Kiväärin lukon avaaminen oli hieman tahmeaa ja myös nallista oli nähtävissä ylipaineen merkkejä. Kaliiperissa .300 Winchester Magnum koeaseena toimineella Blaser R93:lla saatiin aikaan huippukäyntiä kolmella laukauksella, eikä Brno 602:lla ammutuissa kasoissakaan ollut moitteen sijaa. WSM:llä ja nopeudella m/s menoreiästä tuli nyrkinkokoinen ja paine pullautti koko pakkaa ulospäin. Jos ajatellaan, että luodin aukeamisen tulee olla riittävä ja oletetaan että tehdaspatruunoiden lähtönopeudet ovat myös käytännössä liki ilmoitetulla tasolla, olisi .:n Patruunarasiaan on kiinnitetty erityistä huomiota ja informaatiota on runsaasti. Omassa kiväärissäni . Tästä syystä käytin väreilysuojaa piipun päällä, jonka avulla parinkymmenen asteen pakkasessa oli mahdollista ampua kohtuullisen hyviä kolmen laukauksen sarjoja. maksimietäisyys m, .-:n m ja . Meillä lienee sopivin kohde on hirvi ja mielellään vielä siten, että ampumamatkat jäävät alle metrin. Koska patruunoiden käynti näyttää olevan korkealla tasolla, voisi niitä ajatella myös pienriistakäyttöön, jossa ei haittaa, vaikka luodin laajenema jää vähäiseksi tai vaikka se ei laajentuisi lainkaan. Blaser R93 .300 Win Mag, 8 mm Brno 602 .300 Win Mag, 28 mm RIISTA 45. Tehtaan ilmoittama . Lähimatkoilla . Jotta luoti alkaisi avautua, tarvitaan yli m/s osumanopeutta, nopeuksilla ja m/s laajenemista ei tapahtunut lainkaan ja luoti läpäisi kevyesti cm paksun "pehmytkudos"pakan. S&B ei suosittele eXergy-luotia lainkaan kevytrakenteisille eläimille eikä ylipitkille matkoille. Win -tehdaspatruunan luoti toimi hyvin, aukeaminen oli erittäin nopeaa eli sisäänmenoreikä ja haavakanava olivat suuria. Luodista irtosi pari sakaraa, mutta se läpäisi simulaattorin. Kärkiontelon sisäpuolella on viisi halkeamisuraa, joiden ansiosta luoti muokkautuu kauniiksi viisisakaraiseksi sieneksi sopivalla osumanopeudella. Win Magin m. SUURRIISTALLE JA LÄHIMATKOILLE CZ 550 Synthetic .30-06 Springfield, 42 mm S&B on tehnyt runsaasti myös käytännön kokeita uusilla luodeilla ja nyt saadut tulokset ovat hyvin tehtaan suositusten kanssa yhtenevät. WM:n lähtönopeus, m/s on luodin kestävyyden yläraja lähimatkoilla ja jos nopeutta tästä lisätään, alkaa luoti menettämään sakaroitaan. Luoti pysähtyi hienosti laajenneena simulaattorin "luuhun", kuljettuaan melkein kokonaan sen läpi. .308:ssa on käytetty hienorakeista palloruutia, .30-06:ssa ja .300 WM:ssä ajoaine näytti kovin tutulta, ilmeisesti N 100-sarjan ruuteja. EXERGYN TARKKUUS TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Kun . Win Magin ruutiannoksesta vähennettiin , g, saatiin lähtönopeudeksi . S&B:n emoyhtiön, Magtechin nimi on ensi kertaa näkyvissä. Käyntikokeet eXergylle suoritin kahdella .300 Winchester Magnum kiväärillä ja CZ 550 Synthetic kiväärillä kaliiperissa .30-06 Springfied. WSM:ssä m/s ja samalla latauksella lähtönopeus oli m/s. Arvo on varsin lähellä ilmoitettua eikä ylipainemerkkejä todennäköisesti enää esiinny. Nopeudella m/s menoreikä oli hieman edellisiä suurempi, joten pientä avautumista tapahtui, mutta luoti läpäisi silti pakan vielä kevyesti. . Kolmesatasilla ammuttaessa piipun lämpeneminen alkoi haitata voimakkaasti ampumista jo parin laukauksen jälkeen ja pidemmissä sarjoissa olikin ilmiselvää, että piipun lämpöväreily haittasi tarkkuutta. Tavanomaisilla tehdasaseilla eri patruunoiden lähtönopeudet ovat olleet järjestään noin m/s hitaampia kuin omassani, joten arvioitu XRG:n keskimääräinen nopeusalue olisi tässä kaliiperissa luokkaa m/s. Win tehdaslataus antoi lähtönopeudeksi m/s. Molemmat patruunat osoittautuivat erittäin tarkkakäyntisiksi, esimerkiksi muutoin heikompaan käyntitarkkuuteen pystyvällä CZ:lla saatu viiden laukauksen kasa on kokeilluista tehdaslatauksista paras aseella aikaansaatu
46 RIISTA
Kun tähän ominaisuuteen oli tarjolla ratkaisu, odottelin tehtaan puuttuvan seuraavaksi rautojen ja tukin sovitukseen esimerkiksi tarjoamalla tehdasoptiona jonkinlaista petausta tai muuta pätevää ratkaisua. CZ 455 AMERICAN VAIHTOPIIPPU-ZETORI Kun suomalainen metsästäjä on ostamassa keskihintaista pulttilukkopienoiskivääriä, ehdotetaan hänelle usein CZ 452 sarjan asetta. Sen suurin muutos on vaihtopiippuisuus. Tai jos sulussa on väljää, otetaan materiaalia otsapinnasta, joka rajoittaa sitä, kuinka syvälle piippu painuu kehykseen. RIISTA 47. WMR. on siis selvästi suunnattu samaan tarkoitukseen kuin Sako Quad, eli laajentamaan pienoiskiväärin mahdollisuuksia. Käytännössä vähintään , gramman painoisella luodilla tulee olla vauhtia vähintään m/s metrin etäisyydellä. Näitä ominaisuuksia, kuten laukaisua ja rautojen sovitusta tukkiin aseiden omistajat ovat sitten ominpäin korjailleet ja parannelleet. Syy suosioon on ilmeinen: hinta-laatusuhde on ollut hyvä, vaikka niissä on ollut muutamia "ominaisuuksia". " Tavallisella pienoiskiväärin patruunalla tämä ei onnistu mitenkään, mutta magnumilla (. Nyt tutustumme sen uusimpaan versioon, joka laajentaa pienoiskiväärin myös hieman suuremmalle riistalle sopivaksi. TEKSTI: TERO KUITUNEN O lisi kiinnostavaa tietää, kuinka monta CZ-pienoiskivääriä Suomessa on. WMR:n, jolla saavutetaan metsästysasetuksen "ykkösluokan" vaatimukset: "Jos asetta käytetään ketun, tarhatun naalin, mäyrän, saukon, supikoiran, pesukarhun, rämemajavan, metsäjäniksen, rusakon, metson, teeren tai hanhen ampumiseen, patruunan luodin painon oltava vähintään , grammaa ja osumaenergian metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään joulea (E > J). Asetuksen vaatimus täyttyy siten kohtuullisella marginaalilla. .22LR-piipun suulla oli kierre vaimentimelle. Jos piippu joudutaan sovittamaan, tehdään sovitus piippuun. Laukaisun osalta tehdas loi parannuksen muutamia vuosia sitten, kun perinteisen -sarjan rinnalle tuotiin -mallit, joissa oli säädettävä herkistinkoneisto. Hieman korkeammalla hinnalla sai nyt sellaisen laukaisun, että virittelyt sen osalta saattoi unohtaa. Niitä täytyy olla jo melkoisen paljon, varsinkin jos mukaan laskuihin otetaan vanhat Brno-merkillä valmistetut aseet. Siitä onkin tullut jonkinlainen klassikko ja sitä pidetään varmana valintana käyttöaseeksi. CZ toikin uudistuksen, mutta ei petauksen muodossa. 455 MONIKÄY TTÖISY Y TTÄ Uusi mallisarja, joka tulee vähitellen tiputtamaan vanhan -linjan kokonaan tuo- tannosta, on nimeltään CZ . :n tapauksessa vaihtopiippuoptiot ovat .LR:n lisäksi . WMR) se onnistuu. WMR:n patruunoista lähtönopeutta irtoaa grainin (, g) luodille usein luokkaa metriä sekunnissa, josta metriin ehdittäessä on huvennut pois noin metriä sekunnissa. Parantelu ei ole ollut vaikeaa, koska asemallin yleisyydestä johtuen lähes jokainen tuntee jonkun, joka osaa kokemusperäisesti opastaa työssä. Vaikka . HMR ja . . Jos sulkuväli on liian tiukka, seppä sorvaa metallia pois piipun päästä. HMR:llä onkin potentiaalia erityisesti tuhoeläinjahdissa, pyysimme vaihtopiipuksi
Sama toistuu toiseen suuntaan, jos ensin kiritään eturuuvi. Laukaisukoneisto on vanha tuttu. Onkin todellinen harmi, että CZ ei ole tehnyt sitä viimeistä silausta, eli petausta. Päinvastoin, sikäläinen CZ-USA hehkuttaa vaihtopiippuisuuden olevan juuri sen ansiota, että tehtaan valmistustoleranssit ovat nykyään niin pienet, että vaihtopiippujärjestelmän luominen on ollut mahdollista. Lyhennys ei ole suuren suuri, enkä siihen olisi kiinnittänyt sen enempää huomiota ilman edellä ollutta selitystä, joka suoraan sanottuna kuulostaa oudolta. Tukki puristuu kehyksen ja alaraudan väliin ja kun tehdaskuntoisessa aseessa kehyksen sovitus tukkiin sekä ruuvien kiinnitysreiät ovat väljät, pääsevät raudat liikku-. Maahantuoja tai valmistaja eivät tätä tietenkään suosittele, mutta esimerkiksi kuulakärkikynistä löytyy usein varsin sopivankokoisia jousia. mistaessamme pitkän matkan metsästykseen tarkoitettuja kivääreitä, saimme uutta tietoa piipun suun merkityksestä. Eli sulkuvälissä voisi olla korkeintaan liikaa väljää. Mielenkiintoisesti ohjeen vastapainona Amerikassa, jossa tuotevastuukysymyksiin suhtaudutaan Eurooppaa huomattavasti vakavammin, ei asiasta puhuta mitään. Liipaisimelle voiman antavan jousen jäykkyyyttä voidaan nimellisesti säätää siinä olevasta mutterista, muutoin säätöjä ei ole. Lisäksi on syytä mainita siitä, että piiput eivät ole yhteensopivia kaikkien CZ pienoiskivääreiden kanssa. Kotikonstein laukaisua saa helpoimmin kevennettyä korvaamalla jousen kevyemmällä. Koeaseen tapauksessa kysymys ei ollut valmiista paketista, mutta en antanut sen häiritä itseäni. Iskuri oli litannut kannan kunnolla, joten iskuri ylsi perille saakka, joten sulkuväli ei voinut olla myöskään kohtuuttoman suuri. MUU T MUU TOKSET Ensi näkemältä American on tuttu peli, ulkoisesti muutokset vanhaan American-malliin eivät ole suuria. Asiassa on kuitenkin yksi mutta: jos hankitaan erikseen uusi piippu, on asennusohjeen mukaan syytä konsultoida aseseppää, joka tarvittaessa sovittaa piipun kyseiseen aseeseen. Näin ollen voimme tehdä piipun lyhyemmäksi ja saavuttaa silti perinteisesti totutun tarkkuuden". Piippua on lyhennetty mm, johon syyksi valmistaja kertoo seuraavaa: "kehittäessämme ja val48 RIISTA Vaikka raudat kiinnitetään nyt kehyksestä, joka on selvä parannus, ei tukin ja rautojen liitos ole vanhaa parempi. Kun etummainen ruuvi kiristetään, piippu painuu lähes piippukourun pohjaan saakka. Pistoolikahvan muotoilu on oikein onnistunut ajatellen sitä, että amerikassa tuhoeläimiä ammutaan usein penkkituelta. Yleisellä tasolla CZ:n ratkaisu vaikuttaa varsin pätevältä ja mikä tärkeintä, kaliiperimuutoksen suorittaminen on helppoa. Tehdas sovittaa ne silloin valmiiksi eikä käyttäjän tarvitse huolehtia asiasta. Joka tapauksessa helpoimmalla pääsee tilaamalla paketin, jossa on aseen lisäksi tarvittavat vaihtopiiput. Tällaisessa varoittelussa saattaa olla kysymys vain valmistajan ylivarovaisuudesta. Naksautin iskurin hylsyn kantaa vasten, avasin lukon ja poimin hylsyn kehyksestä. Raudoilla on tilaa holjata ja lisäksi kiinnitysruuvien reiät ovat väljät. Tällöin piippu asettuu piippukourun toiseen reunaan ja ottaa kiinni tukkiin. Koska vaihtopiippuisuus on :n mielenkiintoisin ominaisuus, on kaliiperinvaihto-operaatiosta ohessa seikkaperäinen kuvaus. Vaihtopiipun asennettuani laitoin pesään ammutun .WMR-hylsyn, jonka päälle lukko sulkeutui vaivatta. Muutoksia on tehty myös tukkiin, esimerkiksi pistoolikahva on aavistuksen pystympi. Rautojen kiinnityksessä on siirrytty torxkantaisiin ruuveihin, jotka kiinnittyvät kehyksen pohjaan lukon takaosan alta sekä lipaskuilun edestä. Huomaa myös, että etummaisen ruuvin reikä on takaa avoin. Koeammunnassa vain etummainen ruuvi oli kiristettynä, jotta raudat saatiin jännitteettömään tilaan. Mutta joitain kuitenkin on. Vanhoihin -malleihin verrattuna muutos on merkittävä, koska nyt piippu on mahdollista saada aidosti vapaasti värähteleväksi. Jälleen hyvä syy harkita petausta. Ensimmäisessä kuvassa kiinnitysruuveista on kiristetty vain taaempi. Tuetussa asennossa pysty kahvakulma sallii kädelle luontevamman asennon
Koska pienoiskivääreissä ei ole suuremmin rekyyliä, perinteisenä ratkaisuna on ollut kiristää etummainen ruuvi tiukalle ja jättää takaruuvi löysälle tai jopa kokonaan pois. Olin varma, että sulkuvälissä olisi sittenkin liikaa väljää ja nyt minulla olisi katkennut hylsy jumissa pesässä. Mutta periaatteessa kohdistus saattaisi hyvinkin säilyä, mistäpä sen etukäteen tietäisi. Nyt raudat voidaan nostaa irti puista. Kun lipas ja lukko on irrotettu, avataan rautojen kiinnitysruuvit. Seuraavaksi avataan piipun kiinnitysruuvit. 6. Käyttöohjeen mukaan uuden piipun kiinnittäminen aloitetaan kiristämällä lipaskuilun ruuvit ja vasta sen jälkeen kääntämällä varsinaiset piipun kiinnitysruuvit kireälle. 9. Tarkkuuskokeessa saatiin vahvistus etukäteisuumoiluille. Näin kehyksen takaosa on niin sanotusti kelluva. Nyt piippu irtoaa kehyksestä vetämällä. 7. Syy miksi asennuksessa löysätään lipaskuilun taaempaa ruuvia, on sen vaikutuksen eliminoiminen. 8. Tämä ei tee tarkkuudelle hyvää. Loput yli samanmerkkistä patruunaa toimivat sitten täysin normaalisti, joten kyseessä oli patruunaperäinen vika, joka sattumalta tapahtui heti alkuunsa. Jos ollaan asentamassa kaliiperin .22LR piippua, asennetaan lipaskuiluun myös kuvassa näkyvä lipaskuilun täyttöpala. Parannuksena vanhaan 452/453 -mallistoon ovat torx-kantaiset ruuvit, jotka kestävät paremmin toistuvaa avaamista ja kiristämistä. maan jos ruuveja ei ole kiristetty voimalla. Näin kehykseen kohdistuva vääntö väheni huomattavasti ja molemmat ruuvit oli mahdollista kiristää suhteellisen kireälle. KOEAMMUNTAA KAHDELLA .22KALIIPERILLA 3. Jos kyseessä on .22LR-piippu, lipaskuilun takareunaan asennetaan muovinen täytepala. Se käytännössä törmää kehyksen etureunaan muotoiltuun vastinpintaan, mutta myös potentiaalisesti lipaskuilukomponentin muodostamaan lukonohjaimeen. Vaihtosarja koostuu vaihtopiipusta, lippaasta ja työkaluista. Ensimmäisen laukauksen jälkeen kaikki tuntui olevan kunnossa, mutta toisella laukauksella lukon välistä tussahti kohtuullinen pilvi palokaasuja takaviistoon. Ennen tätä on syytä poimia talteen alaraudat, jotka irtoavat ruuvien avaamisen jälkeen. 4. Ja jos molemmat ruuvit tulee vääntää tiukalle, on selvästi havaittavissa, kuinka rautoihin syntyy jännitettä. Tämä tuntuu hassulta, mutta syy operaatioon selviää jatkossa. 5. Todennäköisyys kohdistuksen säilymiselle ei ennakkokaavailuissa ollut kovinkaan suuri, koska tähtäin on kiinni kehyksessä johon piippu kiinnittyy kahdella ruuvilla. Ensimmäisenä mitattaisiin nopeudet ja samalla selviäisi vaihtopiipun sovituksen taso. Pelkona oli, että jo ruuvien kiristysasteellakin olisi jonkinlainen vaikutus osumapisteeseen. Piipun irrotus alkaa löysäämällä lipaskuilun taaempi kiinnitysruuvi. Sijoitin paksusta kartongista muotoillun renkaan taaemman kiinnitysruuvin ympärille, kehyksen ja tukin väliin. Vaihtopiippu työnnetään kehykseen niin pitkälle kun se menee. Hylsy oli ehjä, mutta sen toinen kylki oli täysin musta noesta. Petaaminen olisi oikea ratkaisu, mutta koeaseeseen tapauksessa päädyin väliaikaiseen pikaratkaisuun. Vilkaisu nopeusmittariin paljasti totuuden, lähtönopeus oli tippunut edelliseen laukaukseen verrattuna yli m/s. Paketissa on myös asennusohje, josta ei tosin ole suomennosta. 2. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka hyvin kohdistus säilyy piipun vaihtojen yhteydessä. Ensimmäisenä patruunana oli Sellier & Bellotin SB, eli pinnoitetulla lyijyluodilla ladattu miedohko patruuna. KALIIPERIN VAIHTAMINEN VAIHE VAIHEELTA 1. Vaikka aseen alkuperäinen kaliiperi oli .LR, ammunnat aloitettiin .WMR:llä. Avasin lukon ja yllättäen hylsy tuli kiltisti ulos. Se kiinnittyy yksinkertaisella ristitapilla. Koeammuntaa varten asensin kehyksen päälle kiikaritähtäimen, joka siis tulisi säilymään samana kaliiperin vaihtamisen jälkeen. Vaikka kyseessä on niin sanotusti parannettu malli, on rautojen kiinnitys RIISTA 49
CZ 455:n lukon päässä oleva tila on mitoitettuu suuremmalle eli WMR:lle. Kuten vanhoissa ja -sarjan aseissa, myös hyötyy suuresti petauksesta, jolla raudat saadaan oikeaan asentoon ilman jännityksiä. Niinpä siinä on uudella mantereella halutut sporter-kiväärin ominaisuudet kuten suoralinjainen, kiikaritähtäinkäyttöön sopiva perä, eikä aseessa ole avotähtäimiä. Tyypillisesti - ensimmäistä laukausta tuli "samaan reikään", mutta seuraavat vaelsivat laajentaen osumakuvioita. Kun .WMR:llä oli ammuttu osumakuviot, muutettiin ase .LR:ksi. Koska takaruuvi ei enää vääntänyt piippua ylöspäin, asettui se nyt kiinni tukin kourun vasempaan laitaan. Kaliiperiin .22LR on saatavana myös 10 patruunan lipas. Kun kiinnitysruuvit ovat tiukalla, niistä taaempi pistää esiin kehyksestä osuen lukkoon. Ja kun ne hyvien käyttöominaisuuksien lisäksi myös miellyttävät silmää, mitä muuta voisi vaatia? CZ 455 American Valmistaja: Ceska zbrojovka a.s., Tsekki Kaliiperit: .17 HMR, .22LR ja .22 WMR Kapasiteetti: 5+1 patruunaa Pituus: 980 mm Piipun pituus: 525 mm Korkeus: 168 mm Leveys: 66 mm Paino: 2,8 kg Hinnat: -.22LR: 580 euroa, .22 WMR tai .17 HMR: 600 euroa -vaihtopiippu ilman tähtäimiä 165 euroa -vaihtopiippu tähtäimillä 190 euroa -lisälippaat: (5 tai 10 patruunaa) 24 euroa /kpl Maahantuoja: Aseliike Markus Remes Oy, www.remes.fi .22 WMR Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Sellier & Bellot SB 45 gr CCI Maxi-Mag HP+V 30 gr Winhester Super-X HP 40 gr Hitain 439,6 688,6 Nopein 489,8 744,1 Keskiarvo 468,8 720,5 Nopeushajonta 50,20 55,56 Osumakuviot 3 x 5 lks. yhä puutteellinen tehtaan jäljiltä. Kunnolla kiristettynä se estää lukon käyttämisen kokonaan. Kuten tunnettua, .22LR:n ja WMR:n patruunoissa on merkittäviä mittaeroja, myös kannan osalta. Ja kun .LR:n tarkkuuskoe oli tehty, asennettiin .WMR -piippu uudelleen ja sillä ammuttiin taas osumakuvioita. / 50 m Pienin 22 mm 21 mm 28 mm Keskiarvo 29 mm 24 mm 32 mm .22LR CCI Standard Remington Subsonic HP SK Rifle Match Sellier & Bellot HV 314,1 327,0 318,8 420,8 333,0 333,2 327,3 428,1 326,0 330,6 324,9 424,9 18,89 6,20 8,43 7,32 17 mm 34 mm 14 mm 17 mm 22 mm 40 mm 17 mm 28 mm 50 RIISTA. Otin raudat irti ja poistin pahvikiekkoviritelmän, josta ei selvästikään ollut apua. Mutta hieman yllättäen pelkkä piippujen vekslaaminen ei näyttäisi siirtävän osumapistettä merkittävästi. Kokosin aseen uudelleen, mutta nyt siten, että etummainen ruuvi kiristettiin kunnolla ja takaruuvi vain kevyeen sormikireyteen. Patruuna myös ohjautuu oikein, koska ulosvetäjän kynnet pitävät sen otteessaan. Suomalaisen metsästäjän näkökulmasta American on mallina aivan yhtä houkutteleva, koska täällä halutut ominaisuudet ovat samoja kuin amerikkalaisella kollegalla. Näiden kahden kaliiperin välillä on osumapisteessä luonnollisesti eroa, aivan kuin on erimerkkisten patruunoiden välillä kaliiperin sisällä. Tämä on erinomainen jos siksi, että se kertoo piipun kiinnityksen olevan laadukkaasti tehty. AMERICAN Nimensä mukaisesti American on suunnattu ensisijaisesti Pohjois-Amerikan markkinoille. Piipun osalta vertailu on tehtävä varminttereihin, joiden raskaasta piipusta harvemmin saadaan lisähyötyä käytännön metsästystilanteessa. Vain hyvin harvoin metsästyspienoiskivääri on nykyään ilman optiikkaa, joten Americanin perä on Standard-mallin sianselkää parempi. Tällä saadaan poistettua kehykseen kohdistuva jännitys, jota koeaseessa oli poikkeuksellisen paljon. Myös kiväärin linjakas yleismuotoilu sopii tyyliin. Molemmat lippaat ovat vetoisuudeltaan 5 patruunaa. Halkaisijaltaan pienemmän .22LR-patruunan kanssa siinä on siis hieman väljää. Lyhyesti sanottuna Americanin tyyliset kiväärit ovat funktionaalisesti suunniteltuja aseita, joissa on pyritty löytämään kompromissi aseen painon, tarkkuuden ja ampumaominaisuuksien välille. Tällä on tunnetusti vaikutuksensa käyntiin, mutta rataoloissa ei parempaan kompromissiin pystytty. Prosessi vei muutaman minuutin ja siinä suurin ongelma oli helposti tipahtava ja katoava lipaskuiluadapterin akseli. Lähinnä paksu piippu tuo lisää kannettavaa jahtireissuille. Se ei kuitenkaan aiheuta ongelmia näin matalapaineisessa kaliiperissa
Käytännössä Therm-ic mahdollistaa jalkojen lämmittämi- T sen koko päivän ajan pienimmällä asetuksellaan ja hyvinkin kylmässä seisoskeluun täysi teho riittää muutamaksi tunniksi. Metsästäjät ovat olleet etunenässä ottamassa vastaan lämpöpohjallisia. Valmis pohjallinen on vaivattomampi, mutta joihinkin kenkiin voi olla paikallaan tehdä tarkemmin niihin sopiva pohjallinen. Sama pätee myös siihen kun käytössä on esimerkiksi erittäin leveä jalkine. Suurimman suosion Suomessakin on saavuttanut nimenomaan jalkineisiin asetettavat lämmitettävät pohjalliset, joilla moni ulkoilma-aktiviteetti muuttuu tuskallisesta nautinnolliseksi. Näistä NiMH on huolettomalle käyttäjälle sopivampi, sillä se ei varauksettomassa säilytyksessä menetä ominaisuuksiaan. Akkupakettiin kuuluu laturi. Kylmässä olen todennut yleisesti käyttökelpoisimmaksi keskiasennon, joka riittää noin viideksi tunniksi täydellä latauksella. POHJALLIS JA AKKUMALLIT Pohjallisia on kahta eri mallia, eli valmis Therm-ic Sole, joka on muotoiltu urheilupohjallinen ja valmis sellaisenaan jalkineen sisään. Siinä vaiheessa kun jalat ovat umpijäässä, ei mielessä ole useinkaan enää saaliin saaminen, vaan poispääsy metsältä. Itse olen kokeillut molempia, eikä käytännön eroa ole. Toinen vaihtoehto on rakennussarja, jolla voidaan hyödyntää jalkineen omaa poh- jallista tai vaikkapa jalan mukaan valmistettua pohjallista. Pohjallista voi muokata leikkaamalla ja siihen on merkitty alue johon ei pidä puuttua. RIISTA 51. Tätä rajaa saa nykytekniikan avulla puskettua tunneilla eteenpäin ja parhaillaan torjuttua kokonaan. THERM-IC LÄMMITTIMET KYLMILLE KELEILLE TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ herm-ic on itävaltalainen yritys, joka on tullut tunnetuksi urheiluvälineiden saralla erityisesti nyt esiteltävistä jalanlämmittimistä, lämmitettävistä käsineistä ja jalkineiden sisäosien kuivauslaitteista. Akkujen lataamiseen menee noin kymmenen tuntia, eli illalla lataukseen laitetut akut ovat aamulla käyttövalmiit. Therm-ic lämmittimet Valmistaja: Therm-ic, www.thermic.com Hinnat akut: suositushinnat alkaen 160 euroa (NiMH) Pohjalliset: 49,90 euroa Maahantuonti: Esa Korpela Oy Myynti: Intersportit kautta maan Pohjallisissa on päkiän alla vastus, joka lämpenee ja näin ollen lisää verenkiertoa jalassa. Akkumalleja on käytännössä kaksi, eli NiMH ja Li-Ion
Jos onkin, niin luodin lentorata poikkeaa tästä linjasta. BSA BORE SIGHTER RAAKAA KOHDISTAMISTA BSA Optics Inc. Kohdistamiseen kuluu jonkin verran patruunoita ja se on myös hankalaa erityisesti jos heittoa on paljon ja jos iskemää ei löydy. Heikkoutena on, että karat ovat terästä, joten ne voivat naarmuttaa piippua. Bore Sighterilla toimenpide on huomattavasti helpompi ja se voidaan tehdä myös aseisiin, joissa piipun läpi ei voi katsoa. Tarvittaessa kohdistuslaitetta käännetään niin, että ruudukko on yhdensuuntainen ristikon kanssa. Tavallisesti tässä vaiheessa siirrytään ampumaradalle ampumaan kohdistuslaukauksia, joiden perusteella kiikarin suuntaa muutetaan säätötornien avulla. Laitteen asettumisella tavallaan liian alas ei vaikuttaisi olevan vaikutusta kunhan ruudukko vain näkyy optiikan läpi. Ensin valitaan oikean kokoinen kara, joka kiinnitetään laitteeseen. Ennen tätä karaan kytketään varsinainen laite, joka sitten asettuu piipun etupuolelle ja kiikaritähtäimen eteen. drillinkeihin, joissa luotipiippu on haulipiippujen alapuolella. Laitteen mukana tulee eri kaliipereille tarkoitettua karaa, joista sopiva asetetaan piipun suulle. Tällaisia aseta ovat mm itselataavat kiväärit. Se perustuu lähtöoletukseen, että luodit menevät sinne, minne piippu osoittaa. Kara pysyy paikoillaan piipussa kylkeensä asennetun jousi langan avulla. Osumien huomaaminen varsinkin sulan maan aikana on liki mahdotonta ilman avustajaa, joka spottaa luotien aiheuttamat pöllähdykset ampumaradan penkassa. Ase on nyt raakakohdistettu, eli se käy "riittävän lähelle" oikeaa kohtaa ja osumien pitäisi tulla tauluun. RIISTA Lopullinen kohdistus tehdään ampumaradalla koska kyseessä on vain raakakohdistus, jonka tulos on riippuvainen sekä aseen että tähtäimen ominaisuuksista ja tähtäimen asennuskorkeudesta. Kun ristikko on säädetty osoittamaan ruudukon keskelle, on raakakohdistus suoritettu. 52. Tällä kertaa tutustuimme BSA Bore Sighter nimiseen apuvälinepakettiin, jolla kiikaritähtäimen saa raakakohdistettua kotioloissa. TEKSTI: TERO KUITUNEN K un aseen päälle on asennettu tähtäin, tähtäimen suuntaus on vain harvoin piipun suuntaa vastaava. Toimenpidettä voisi verrata piipun läpi kohdistamiseen, jossa ensin ase suunnataan tauluun katsomalla piipun läpi ja sitten käännetään kiikari samaan pisteeseen liikuttamatta asetta. Lisäksi karat ovat osassa kaliipereita liian ohuita ja laite "notkuu". BSA Bore Sighter Valmistaja: BSA Optics Inc Valmistusmaa: Kiina Kaliiperit: .177, .22, 6 mm, .25, 6,5 mm, .27, 7 mm, .30, .32, .338, .35, .375, .44, .45 ja .50 Hinta: 60 euroa Maahantuoja: Asetalo Oy, www.asetalo.fi Kohdistusruudukossa yksi ruutu vastaa neljää tuumaa sadan yardin etäisyydellä. Kun kiikarin läpi katsotaan, nähdään laitteessa oleva kohdistusruudukko. Tämän jälkeen kiikarin säätötorneilla säädetään ristikko ruudukon keskelle. Bore Sighterin idea on simppeli. on optiikan valmistaja, joka tuo säännöllisesti kuluttajien ihmeteltäväksi uutuuksia. Laite soveltuu yllättäen myös mm
Samaten kahvi ruokajuomana nesteyttää vain vähän. PRIMUS C&H 1,5 L RUOKATERMOS KEITOLLE TAI KAHVILLE R uokatermarit mielletään usein ulkoilmatöitä tekevien varusteiksi ja moni ei miellä niitä metsästäjien varusteisiin kuuluviksi. Tämän myötä kävikin niin, että mukanani oli tavallisen sijaan ruokatermos myös silloin kun sen täytteenä ei ollut lihasoppa tai makaroni- TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Tänä syksynä oli jälleen kerran kylmä ja tilanne päti niin pohjoisessa kuin myös etelässä. Nälkä tai jano on yllättänyt aina ennen kuin sisältö on jäähtynyt. KORKISSA SEN JUJU Primuksen korkki on mielestäni erittäin toimiva yhdistelmä tavanomaista laajaa ruokatermos-mallia ja vaihtoehtoisesti korkin keskellä olevaa pienempää nestekorkkia, jossa on myös pikalukko normaalia kahvittelua varten. Muutamia eri termareita loppuun käyttäneenä päätin pari vuotta sitten ostaa Primuksen termarin, joka vaikutti , litran vetoiseksi erittäin kompaktilta ja käyttökelpoiselta. Tämä on oikeastaan se seikka, joka tekee kaksoiskäytöstä luontevaa ja helppoa. Primus C&H ruokatermos Valmistaja: Primus AB, www.primus.se Vetoisuus: 1,2 l tai 1,5 l Paino: 835 g/1,2 l ja 885 g/1,5 l Halkaisija: 110 mm Korkeus: 260 mm/1,2 l ja 288 mm/1,5 l Hinta: 45 euroa Maahantuoja: Fjällräven Oy, www.fjallraven.com RIISTA 53. Periaatteessa kyseessä on hyvä yhdistelmä kahteen eri käyttöön, eli korkin myötä pullo soveltuu hyvin myös kahville, teelle tai kuumalle vedelle. Ongelmaksi kylmässäkin muodostuu juuri nestetasapaino ja rehellisesti sanottuna nuotiolla käristetty makkara ei ole paras mahdollinen eväs. Henkilökohtaisesti olen pitänyt jo vuosia ruokatermaria tankattuna niinä päivinä, jolloin odotettavissa on pitkiä passituksia pakkasessa tai ylipäätään pitkiä päiviä kylmässä ulkoilmassa. Lämpimänä pysymiseen on monta eri konstia, mutta päivän venyessä pitkäksi on riittävä tankkaus käytännössä ainoa tapa pitää kone lämpimänä. yllätys
Metsästäjän patruunanurkka Metsästäjän patruunanurkka on palsta, jossa esitellään tuttuja ja tuntemattomia metsästyspatruunoita, niiden historiaa ja nykyaikaisia sovelluksia. 13,51 mm 13,03 mm 9,55 mm 72,39 mm 91,44 mm .375 HOLLAND & HOLLAND AFRIKAN KUNINGATAR K 54 TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ .375 H&H on ehdottomasti maailman suosituin suurriistapatruuna. Virheellisesti tämän vyön on usein luultu olevan vahvistamassa patruunan kantaa. Kokeiluvaiheessa Holland & Holland kävi läpi huiman määrän erimallisia patruunoita, joista tunnetuin ja kaupallisestikin yritetty versio oli ./, mutta loppujen lopuksi vasta . Pulttilukkoiset kiväärit olivat kuitenkin edullisempia ja monesti kenttäkelpoisempia kuin aiemmat asekonstruktion. Tätä ennen suurriistan metsästys hoidettiin pääasiassa taittuvapiippuisilla tai kiilalukkoisilla aseilla. Tämäntyyppiseen maailmanmaineeseen eivät muut todelliset suurriistapatruunat ole pystyneet. aliiperi . H&H on hyvin pitkälti tulosta -luvun taitteen asekonstruktioiden käyttöönotosta metsästyksessä. olisi nykymittapuun mukaan liian pitkä ja täten vanhahtava, mutta kehittämisvaiheessa otettiin hyvin tarkoin huomioon patruunan syöttyvyys. H&H oli ensimmäinen vyökantapatruuna. Aiheena olevan patruunan muoto onkin hyvin pitkälle sidoksissa Mauser -lukonaktioon ja sen muuttamiseen alkuperäisestä RIISTA poikkeavalle patruunalle. Yleisesti väitetään, että . Se on edelleen suosittu ja käyttökelpoinen vaarallisen riistan patruuna, mutta se nauttii myös vakaata suosiota pohjoisella pallonpuoliskolla. Patruunan muoto on kokonaisuudessaan kartiomainen ja lukkoaktion säätäminen on tästä johtuen helpompaa. Kartiomainen muoto ja kohtuullisen paksu luoti vaativat kuitenkin veronsa. Tämä kantavyö, jota monesti magnum-vyöksikin kutsutaan, on siis alun perin olemassa sulkuvälin tarkan määrittämisen vuoksi. Lisäksi niistä oli jo tovin aikaa saatu kokemusta sotatantereilta ja niinpä hyviksi havaittuja aseita varten alettiin kehittää patruunoita myös suurriistalle. Tämä kunnia menee kuitenkin edeltäjälle, eli ./:lle. Pienen hartian vuoksi patruunan sulkuvälin kanssa ilmeni ongelmia, joihin Holland & Holland kehitti varsin omaperäisen ratkaisun vyökannan. Tässä suhteessa patruuna onkin vertaansa vailla. Monesti myös luullaan, että . Sen ongelmana oli kuitenkin muun muassa liian suora sukulai-. H&H nykymuodossaan oli sellainen, josta tuli kaupallinen menestys
Tästä syystä ne ovat usein liian kovia meikäläiselle riistalle. RIISTA 55. H&H on ehkä paras yhden aseen kompromissi silloin kun aseella metsästetään vaarallisen suurriistan lisäksi esimerkiksi antilooppiriistaa. on määrätyissä vaativissa metsästystilanteissa jopa parempi kuin isompansa, jotka vaativat enemmän ampujalta. Erityisen hyvän kaliiperista tekee sen hyvä luotivalikoima ja kaksoiskäyttömahdollisuus vaaralliselle ja ohutnahkaiselle suurriistalle. Nämä nauhat laitettiin hylsyyn ennen sen supistamista lopulliseen muotoonsa. Jälleenlataajalle . Lisäksi laukauksen jälkeinen viive ennen seuraavaa laukausta on helpompi pitää lyhyenä. Uudet kevyemmät ja paremmin avautuvat luodit ovat tehneet kaliiperista entistä sopivamman pohjoisen pallonpuoliskon suurriistalle. suus matalapaineisiin mustaruutipatruunoihin, liian pitkä kaula ja niin edelleen. Historiansa alkutaipaleella luodit olivat mitä olivat ja enimmäkseen näidenkin patruunoiden tulppana oli kokovaippainen luoti, jolla varmistettiin läpäisy. Modernit luodit ovat mahdollistaneet sen, että solideja ei tarvita vaarallisen riistan pyynnissä. Voidaankin sanoa, että vaikka nykyään on olemassa koko joukko parempia kaliipereita Afrikan vaarallisen suurriistan metsästykseen, on . Tässä suhteessa . ja sille tyypillisesti pesitetyt aseet ovat vahvoilla, sillä nämä aseet ovat vielä keskimäärin erittäin hyvin ammuttavissa. H&H on loistava kaliiperi. Toisaalta uudet kevyemmät ja paremmin avautuvat luodit ovat tehneet kaliiperista entistä sopivamman pohjoisen pallonpuoliskon suurriistalle. Osumasta laajenevia luoteja saatettiin käyttää jos tarkoituksena oli ampua pienempää riistaa, mutta käytännössä solidit olivat normi aikana, jolloin osumassa laajenevat luodit toimivat enemmän tai vähemmän epävarmasti. gr luotien ongelmana tahtoo olla se, että niiden kohdalla on jo lähtökohtaisesti otettu huomioon se, että luodit saattavat päätyä paksunahkaisen riistan metsästykseen. Vaarallisen suurriistan kohdalla asiakkaalla on aina turvanaan ammattimetsästäjä ja täten osuman saaminen oikeaan paikkaan on tärkeämpää kuin mahdollisimman pysäyttävä kaliiperi. Ei siis välttämättä paras kaikkeen, mutta hyvä kompromissi. H&H edelleen ammattimetsästäjien suosituslistan kärkipäässä asiakaskivääreihin. Toisaalta se on edelleen safarikaliiperi, joka on monesta syystä suosituin afrikkakaliiperi ja toisaalta sillä on vankka kannattajakuntansa pohjoisen pallonpuoliskon hirven- ja karhunmetsästäjien keskuudessa. Reissuaseena . Tämä on parantanut .:n asemaa, joka menneisyydessä on kärsinyt marginaalisen suurriistakaliiperin statuksesta. Tässä kannattaa kuitenkin huomioida, että suurin osa pohjoisen pallonpuoliskon riistalle sopivista luodeista on alle grainin painoluokassa, grainia ollessa kaikkein yleisin ja käyttökelpoisin. Kyseessä on siis erittäin monipuolinen suurriistakaliiperi, jos se vaikka onkin toisaalla kevyenpuoleinen ja toisaalla hieman raskas. Tämä on tyyli erityisesti Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Skandinaviassa. H&H:ssa käytettiin kordiittia, joka oli pitkulaista, spagetin näköistä ruutinauhaa. H&H kaliiperin kivääri puoltaa paikkaansa myös niissä tapauksissa, joissa osa matkatavaroista saapuu perille myöhässä ja patruunat on hankittava paikan päältä. Kordiitin on monesti sanottu olevan syypää patruunan muodolle, mutta patruunan muodon sopivuus kordiitille oli oikeastaan vain lisäarvo syöttyvyyden lisäksi. Nykyään .:n käyttö on jakaantunut kohtuullisen mielenkiintoisesti. Lisäksi . Tässä suhteessa . Toisaalta .:n rekyyli ei ole vielä mahdoton, vaikka aseen ottaisi hieman tavanomaista kevyempänä. Puhuttaessa vaarallisen suurriistan metsästyksestä, tulee kuvioihin mukaan myös ammuttavuus. Alun perin . Legendaarisen maineensa patruuna loi latauksella, jossa grainin (, g) luoti lähti aseen piipusta nopeudella fps (noin m/s)
Tyynessä kelissä keitin on yllättävän tehokas, esimerkiksi puolikas Trangian pannullista kiehuu reilussa kymmenessä minuutissa. Myös yrityksen alla olevassa nestemäärässä pitää olla realistinen. Pelkona oli näyttävä leimahdus ja räjähdysmäinen palavan geelin lentäminen ympäristöön. Nyt keitin on valmis ja keittohommiin päästään, kun geeliin on tuikattu tulet ja asetettu keittoastia alustan päälle. Keitettävästä nestemäärästä riippuen alkuperäinen geelipolttoaine riittää suurinpiirtein RIISTA kahteen kokkauskertaan. Suomalaiskansallinen nuotio-japakki on toimiva konsti, mutta esimerkiksi kovalla sateella tai paikoissa, joissa sopivaa puuta ei ole, saattaa kynsitulien tekeminen olla haastavaa. Pelkoon ei ollut syytä. Toisaalta, Suomessa myytävät keittimet ovat ylijäämää, joten tuotteen vanhentuminen voisi haitata sen toimintaa. Muutamilla pisaroilla ei ollut mitään vaikutusta ja reilummin lorautettuna voitehista vanhin lopulta sammutti tulet. M on yksinkertainen peltitölkki, jonka sisältönä on palavaa geeliä. SVEITSILÄINEN KEITIN M71 Ruoan laittamiseen kenttäoloissa on olemassa keino poikineen. Riistan toimitus tutuistuikin erääseen vähemmän tunnettuun hätäratkaisuun, M71-keittimeen. TULITÖLKKI K eitin on sveitsiläistä alkuperää, jonka ennakkokaavailuissa ajateltiin kertovan tietynlaisesta laadukkuudesta. Paketissa on mukana oleellinen, eli keitin, keittoalusta ja tulitikut, ja kaikki on pakattu muoviin. Keitintä voi siis suositella myös sadekelille. NELJÄN EURON NAU TINTO M on erinomainen esimerkki militaarikamasta, jolle löytyy tilaa myös metsästäjien repuista. Vaikka kyseessä on niin sanottu "hätäkeitin", on se varustettu suljettavalla kannella, jolla tulen saa tukahdutettua ja periaatteessa purkkia voidaan käyttää uudestaan, kenties jopa uudella polttoaineannoksella ladattuna. Tarjolla on siis varsin kohtuullisella hinnalla hätäkeitin, joka ei liiemmin paina ja joka mahtuu kelkemaan repun taskussa vaikka jatkuvasti. Purkki aukeaa näppärästi esimerkiksi puukolla. M71-keitin Alkuperämaa: Sveitsi Sisältö: keitin, keittoalusta, kansi, tulitikut Hinta: 3,90 euroa Maahantuoja: Varusteleka Oy, www.varusteleka.fi 56. Purkki avataan ja asetetaan tasaiselle tulenkestävälle alustalle ja varustetaan mukana tulevalla pellistä valmistetulla keittoalustalla. Keittimen rakenne ei anna oikeastaan minkäänlaista tuulisuojaa, joten kovassa viimassa teho laskee huomattavasti. Edellä oli puhetta kovasta sateesta, jonka vaikutuksia M:een kokeiltiin ruiskauttamalla palavaan keittimeen vettä. Käytännössä purkin kansi on taipuvainen vuotoihin, joten voi olla järkevintä suhtautua keittimeen kertakäyttötavarana tai sitten pakata avattu keitin erittäin huolellisesti. Geelimäistenkin polttoeineiden kohdalla tässä on riskinsä, joten asiaan suhtauduttiin suurella varovaisuudella
Lisäksi aloitetaan perehtyminen metsästyspatruunoiden lataamiseen. Sako Mauser kaapin perältä aktiivikäyttöön Hyvin monella on kaapeissaan vanhoja metsästysaseita, joiden ominaisuudet eivät enää vastaa tämän päivän tarpeita. MEC Steelmaster on yksi suosituimpia latauslaitteita ja tällä kertaa perehdytään patruunoiden lataamiseen tätä laitetta käyttäen. Samaten aikaan saatiin näppärä kivääri kauriille. LUKEMATTOMIA VANHOJA NUMEROITA FIREN VERKKOKAUPASSA Lataaminen MEC Steelmaster puristimella Jokainen latausväline on erilainen ja erityisesti haulikonpatruunoiden kohdalla eri latausvälineet vaativat myös eri toimenpiteet. Päivittämällä ase käyttötarkoitukseen sopivaksi saadaan lyötyä monta kärpästä yhdellä iskulla. Tällä kertaa Mauser lukkoaktiota lyhennettiin pienemmälle patruunalle sopivaksi. Rekyylin seuraavassa numerossa (1/2011): Esittelyssä CZ 512 itselataava pienoiskivääri CZ:n uusi pienoiskiväärimalli on metsästyksellinen, puutukilla varustettu itselataava . Mini-Mauser kaliiperissa .25 Rehbock Välillä projektit ovat tavanomaista vaativampia, mutta lopussa seisoo kiitos. Tällä kertaa Sako Mauser muuttuu vanhahtavasta yleiskivääristä peurakyttäyksen ja ratakäytön erikoistyökaluksi. KAUPPA FIREKUSTANNUS.FI/ Rekyyli 1/2011 on myynnissä lehtipisteissä kautta maan 9.2.2011.
Vasta -luvulla USA:ssa kehitetyt lasikuitulaminaattijouset alkoivat syrjäyttää myös perinteisintä muotokieltä. Taljojen ja perinteisten ratkaisevin ero ei kuitenkaan ole tähtäimissä vaan epäkeskopyörissä, joiden vuoksi taljassa on täydessä vedossa hyvin pieni vetorasitus saman vahvuiseen normaalijouseen verrattuna. USA:ssa moni on tämän vaiheen jälkeen siirtynyt perinteiseen lasikuitujouseen ja jopa primitiivijouseen. 58 RIISTA M Tähtäintalja laukaisulaitteineen on helpompikäyttöinen tavallisessa ammunnassa, kuten Määttä kertoo, joskin hitaampi. Siellä keskustellaan metsästyksestä melko vähän. Yleisen käsityksen mukaan metsästysharrastuksen ongelma Suomessa on ukkoutuminen. Luonnonmateriaaleista valmistettuja alkuperäisiä jousityyppejä nimitetään primitiivijousiksi. Monet niistä, jotka aloittavat jousimetsästyksen, aloittavat nimenomaan taljalla, eivät saa koskaan yhtään saalista ja myyvät muutaman vuoden kuluttua välineensä pois. sillä, ettei saalis ole tärkeintä metsästyksessä. Taljalla voi tähdätä melkein kuin kiväärillä tai varsijousella. VALINNAN SY Y T Määttä kertoi saaneensa jousifoorumien perusteella käsityksen, että suurin osa nuorista metsästäjistä aloittaa perinnejousella perustellen valintaansa mm. En tiedä, mihin foorumeihin Määttä viittaa. Kritiikkipalaveri Kritiikkipalaveri on mielipidepalsta, jossa lehden tekijät ja lukijat tuovat esiin metsästykseen vahvasti tai hatarasti liittyviä mielipiteitään. JOUSIMETSÄSTYKSEN ETIIKKA JA KOULUKUNTAEROT Arto Määttä kirjoitti numeroon 7/2010 tälle palstalle otsikolla "Aloitteleva jousimetsästäjä ihmettelee koulukuntaerot". Määtän henkilöhistoria metsästäjänä noudattelee samaa linjaa kuin monien muidenkin niin Amerikassa kuin Euroopassakin, eli tuliaseen ohella on otettu palettiin taljajousi. taljajousille. Riista-lehden numerossa 8/2010 keskustelu jatkui otsikolla "Jousimetsästäjän etiikka". TEKSTI: SIMO HANKANIEMI äättä kertoi alkuperäisessä jutussa löytäneensä kauriin myötä jousimetsästyksen ja valinneen välineekseen tähtäintaljajousen. Metsästys on vain yksi osa koko harrastusta ja ainoastaan osa keskustelijoista metsästää. Nämä paljolti Fred Bearin tuottamat vastakaarijouset puolestaan menettivät -luvulla asemia ns. Kirjoitus herätti alan piireissä huomiota ja itsekin laadin vastineen, joka on luettavissa internetissä (Kaarle Knuutinpojan jousiampujat r.y., www.perinnejousi.fi, osastossa "artikkelit"). Näitä on käytetty ainakin vuotta ja ne olivat vallalla lasikuitutekniikan tuloon saakka. Onnittelut hänelle oman tyylin löytämisestä. Moni muu on kuitenkin valinnut perinteisemmän jousen, vaikka he ovatkin teollisuusmaissa vähemmistönä. VAIHTUVAT T Y YLIT Niin sanottuja perinnejousia on kahta perustyyppiä. Jos saalis. Kaarle Knuutinpojan Jousiampujien foorumi on perinnejousi-foorumeista vilkkain
Taljajousen historia ja olemassaolon perustelu ei taida olla tuttu monellekaan metsästäjälle. USA:ssa -luvun alkukymmenillä lobbausjärjestöt onnistuivat saamaan jouselle erittäin edulliset käyttöehdot. Tähtäin jousessa ei takaa mitään metsästystilanteessa. Tähtäinten lyhin matka oli säädetty RIISTA 59. Jos varsijousi olisi ollut sallittu metsästyksessä USA:ssa, käsijousien rinnalla, ei taljajousi olisi päätynyt tuotantolinjoille. Jousimetsästyskausista tuli pidempiä kuin tuliaseille sallituista kausista. Jos varsijousi sallittaisiin nyt, niin luultavasti taljametsästäjistä vaihtaisi aseensa helpompaan. Varsijousi yleistyi Kiinassa jo vuotta sitten. Esimerkiksi itselleni metsästys on hyvä tekosyy olla maastossa hengittämässä havun ja savun tuoksua. Taljajousi syntyi samasta syystä kuin varsijousikin, halusta tehdä jousiammunta helpoksi. tähtäintaljalla metsästävä ampuu useita kertoja peräkkäin ohi fasaanista, joka seisoo paikallaan alle m etäisyydellä. Mikä tahansa jousi voi olla tähtäimetön. Myös asetta pitelevä käsi on korvattu varrella, mikä tekee ampumisesta yksinkertaisempaa ja vakaampaa. Taljajousi on tavallaan yritys keksiä varsijousi uudelleen, sillä varsijousessa ei lihaksilla ole lainkaan vetorasitusta tähtäystilanteessa. Jäi epäselväksi, kuka näin on väittänyt. Tätä ei kuulemma haluta myöntää ja siksi välinevalintaa perustellaan ylevillä arvoilla ja filosofialla. Olen metsästänyt melko vähän tähtäinampujien kanssa, mutta tällöinkin on tullut nähdyksi tilanteita, missä esim. Tällöin oli luonnollista, että lopulta miljoonat halusivat metsästää myös jousella, voidakseen käyttää hyväkseen pitkät kaudet. Ei maratoonarillekaan kelpaa polkupyörä välineeksi, vaikka pyöräily olisi modernimpi ja nopeampi laji. LIIAN VÄHÄN RAHAA TALJAJOUSEEN Määttä kirjoitti, että nuoriso valitsee vaistojousen lähinnä siksi, että rahat eivät riitä taljajouseen ja moderneihin metsästysnuoliin. Edes modernin jousiammunnan isä Fred Bear ei käyttänyt tähtäimiä. Se ei takaa edes sitä, että aloittelija pystyy laukaisemaan, kun edessä on ensimmäistä kertaa elävä olento. Jokainen asiasta kiinnostunut löytää kukkarolleen sopivat välineet, kunhan on ensin päättänyt, millaisia haluaa. Laukaus voi jäädä ampumatta tai se voi mennä minne sattuu. Tähtäin ja jousi ovat eri laitteita. Se on "kulttitoimintaa", jossa välineenä on lyhyt preeriajousi, koska olen omaksunut sen kulttuurin arvoja. Jousia on kuitenkin kaikenlaisia ja hintataso vaihtelee laidasta laitaan. Ainakaan ei kannata valita aseeksi jousta. Kaikki eivät kuitenkaan halua helpotuksia jousiammuntaan, vaan aikovat pitää sen perinteisen kaltaisena, siis omalla kohdallaan. TÄHTÄIN EI OLE TAIKAKALU Määtän mukaan on typerää väittää, että tähtäimellä varustettu jousi olisi vähemmän jousi kuin perinnejousi. Tähtäin antaa monissa tilanteissa etua, toisissa haittaa. Metsästyksen syitä on haettava muualta kuin lihapuolelta, vaikka toki saalistakin täytyy joskus saada. Tilanne palautuisi samanlaiseksi kuin Euroopassa -luvulla, jolloin varsijousi oli yleisin jousiase. Lihaa saa kätevimmin marketin hyllyltä. Onko joku tähtäinampuja muuten koskaan osunut ilmaan heitettyyn aspiriini-tablettiin, kuten muutamilla vaistoampujilla on tapana tehdä näytöksissä. Historiallinen tosiasia on, ettei jousessa ole käytetty tähtäintä kuin -luvun puolivälin tienoilta lähtien. Saalista saa pienoiskiväärilläkin sata kertaa tehokkaammin. Tätä on tapahtunut, eikä se ole tuntematonta kivääriampujillekaan. eli liha on tärkein asia metsästyksessä, ei mielestäni kannata lainkaan metsästää
Liikeenergia on kappaleen liikkeeseen varastoitunutta energiaa. Iän mukana ja menestyksen kasvaessa on siirrytty suurempaan riistaan. Hitaammin lentävä mutta raskas nuoli taas omaa suuremman liikemäärän. Liikemäärä on mekaniikassa vektorisuure, joka määritellään kappaleen massan ja nopeuden tulona. Mutta miksi ampua m etäisyydeltä kokeessa, jos haluaa tositilanteessa ampua vain alle m etäisyydeltä. Kritiikkipalaveri :lle metrille. Se kertoo, millä teholla tietty massa liikkuu ilmassa. Kenen pitäisi määritellä eettisesti perusteltu riistalaukaus, ellei sitä tee metsästäjä itse metsästystilanteessa. Jousiampumakoetta vaativa voisi selittää miksi USA:ssa, tuossa "jousimetsästyksen todellisessa suurmaassa", ei ole tarkkuusampumakokeita jousimetsästäjille. Vain Alaskassa muistaakseni oli jokin vaatimus kanadanhirven ja karhun metsästäjille. Metsästyslaissa ei ole Määtän väitteiden mukaisia lakeja "normitetuista nuolenpainoista". Ja nuoli on aina kallis, olipa se ostettu tai itse tehty. Sen jälkeen ammutaan riistalaukauksia pienimpään riistaan ja kokemuksen karttuessa siirrytään suurempaan. Fred Bearkin vastusti ampumakoe-ideoita, koska hän tiesi, etteivät ne mittaa tarkkuutta metsästystilanteessa. Määtän perustelut koulutuksen väheksymiselle tuntuvat oudoilta. Määttä on huolissaan perinnejousiampujien selviytymisestä suurriistatilanteissa, mutta entä modernismiin liittyvät riskit. Riistalaukaus ammutaan riistaan, eikä pahvikuvaan. Raskas nuoli on lyhyemmän etäisyyden nuoli. Nuolenkärki on tehnyt tehtävänsä, kun se on lävistänyt eläimen. Luonnollisesti myös ansoja on käytetty sekä pienelle että suurelle riistalle. Mitä vaikeampi jousityyppi, sitä tehokkaammin tämä darwinismi tapahtuu. Perinnejousella ammutaan pienriistaa edelleenkin kaikilla mantereilla. Yksi tai kaksi muuta poikkeusta saattaa olla, mutta pääsääntöisesti ampumakokeita ei ole. "Helpoin jousi" eli teollisesti valmistettu varsijousi on yleisin rikoksissa esiin tuleva jousityyppi. Kyllä jokainen primitiivi on sen aina tiennyt, että nuoli pitää saada sydämen, keuhkojen ja maksan alueelle, ellei käytetä myrkkynuolta bushmannien tapaan. Perinteinen tapa on ollut aloittaa jousimetsästys lapsena, kohteena pikkunisäkkäät ja pienet linnut. Mikään määrä lisätehoa ei enää paranna lopputulosta. VARMA LAUKAUS Määtän vaatimus, että jousimetsästäjän on kyettävä näyttämään sekä itselleen että muille varmuus riistalaukauksen ampumisessa on kohtuullinen. Tämä näkyy myös väkivaltauutisoinnissa. Määtän kuvaus ison riistan "rei´ittämisestä" oli harhaanjohtava. Usein ohi ampuva luopuu joko jousimetsästyksestä tai liian pitkistä ampumamatkoista. TARKKUUS JA TEHO EIVÄT RIITÄ? Määtän maininta siitä, ettei perinnejousta ole käytetty pienriistan pyyntiin ei pidä paikkaansa. Tämän osuman varmistamiseksi on pyritty lähelle saalista. Lopulta tullaan aina samaan pisteeseen, eli ampujan omaan harkintaan. HELPPOUDEN ONGELMA Jousi on kivääriin verrattuna vaativa metsästysase, se karsii pois epäkuranttia ampuja-ainesta. Nopealla nuolella lentorata on laakeampi, joten sillä on helpompi ampua tarkasti kauemmaksi. Jousimetsästyksessä ohilaukaus merkitsee usein kadonnutta nuolta. Tämä on minusta aivan järkevä vaatimus. Ne USA:n osavaltiot, joissa on ampumakoe, haluavat nähdä metsästysnuolen lentävän jousesta tietyn minimietäisyyden, jotta voidaan olla varmoja jousen tehokkuudesta aiottuun tarkoitukseen. Metsästäjän on oltava kypsä tekemään tämä ratkaisu ja tähän auttaa koulutus ja oma kokemus (joka hankitaan ensin pikkuriistan avulla). Määtän ehdotus ampumakokeesta m / cm ei ole kohtuuton, ammun itsekin lyhyellä preeriajousella osumaa :stä litran maitopurkkiin tuolta matkalta parhaina päivinäni. Kakkonen on taljajousi. Menetelmä on ollut 60 RIISTA toisenlainen kuin Määtällä, joka haluaa siirtyä suoraan paperikuvista kauriiseen. Suurella nopeudella ammuttu kevyt nuoli omaa suuren liike-energian. Tähtäimet ja helppo pitovaihe saattavat antaa myös vääränlaista "osumavarmuutta", mikä voi johtaa ylipitkiin ampumaetäisyyksiin. En tiedä yhtään väkivaltarikosuutista Suomesta, missä olisi käytetty puista englantilaistyyppistä pitkäjousta tai preeriaintiaanijousta. Molemmat voivat läpäistä hyvin. Varmoja laakeja jaellaan vain teurastamossa. Nuolen tehokkuutta tutkittaessa voidaan painottaa joko liike-energiaa tai liikemäärää. Oli ase millainen tahansa, riistaa pitäisi ampua siltä etäisyydeltä, miltä uskoo todennäköisesti osuvansa. Mukaan tullee myös pikametsästäjiä, jotka parin päivän ampumakokemuksen jälkeen tuntevat olevansa valmiita siirtymään muovimaaleista hirviin, vaikka edes räkättirastasta ei ole ammuttu sitä ennen.. Jousella on metsästetty kaikenlaista riistaa hiiristä norsuihin. Metsästyksessä on aina mukana annos tuuria, hyvää tai huonoa. Ja mikä estää tähtäintalja-ampujaa yrittämästä todellisuudessa jo metristä. Perinteinen menetelmä on ollut se, että ensin ammutaan elottomiin maaleihin. Heitähän olisi kuitenkin yli . Hänen mielestään koulutus voidaan korvata ampumakokeella elottomaan kohteeseen
Otsikoksi viestiin "Riistakamerakuvakilpailu". Hjorthin lahjoittama Bandee Hunter ja Marttiini Silver Outdoor puukko. Kuvien lisäksi viestin tulee sisältää lähettäjän yhteystiedot. Lähetä kuvasi osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi. RIISTAKAMERAKUVAKILPAILUN VOITTAJA 1/11 Tämänkertaisen riistakamerakuvakilpailun voittaja on Pasi Sauvolainen Vantaalta. Palkinnoksi kuvista lähtee Oy K. Palkintona voittajille jaetaan metsästysaiheisia tuotepalkintoja.. Kuvista valitaan toimituksen raadin toimesta yksi voittaja jokaiseen numeroon. Mainiossa otoksessa metsäkauris "seisoo" samalla paikalla jo odottelevaa harakkaa. Onnittelut voittajalle! Riistakamerakuvakilpailu jatkuu edelleen
1877 euroa Safari Classic Deluxe Brown Bear Black Bear 62 RIISTA. Hieman myöhemmin järjestettävä Shot Show ei vielä ole tätä numeroa tehtäessä käynnissä, mutta uutuuksia ruutiasepuoleltakin on jo tihkunut toimituksen korviin. SAKO OY Kotimainen Sako Oy on -vuotisjuhlansa kunniaksi julkaissut koko joukon uusia kiväärejä, joiden kohdalla voidaan puhua todellisista uutuuksista. Kotimaan markkinoita ja pohjoista pallonpuoliskoa ajatellen mielenkiintoa herättävät Brown Bear ja Black Bear mallit ja klassisen muotoilun ystäviä miellyttävä Classic Deluxe. Rigby, . Rigby ja . Vuoden tärkein tapahtuma jousimetsästyksen saralla on ATA-messut, joilla valmistajat esittelevät uutuutensa. Näitä uusia kaliipereita ovat . Erityisesti Sako XL lukkoaktion myötä tulleet kaliiperivaihtoehdot ovat harvinaisen rohkeita päänavauksia afrikkalaista suurriistaa ajatellen. Uutiset Tällä kertaa uutisissa pääpainoalueena ovat jo tässä vaiheessa tihkuneet varusteuutuudet. Nämä kiväärit jatkavat Sako Bavarian ja Kodiak mallien aloittamaa "valmiiden" tehdascustomien sarjaa mallikkaasti. Hinnat: Safari: XL: 6920 euroa, L: 6150 euroa, XL 90 Anniversary Serie (valmistetaan 90 kpl): 20 000 euroa Classic Deluxe: 3767 euroa Brown Bear: 2099 euroa Black Bear. Jeffery
Interbondilla on hyvä maine metsästäjien keskuudessa varmasti avautuvana ja hyvin koossapysyvänä luotina, joten uutuus on erittäin tervetullut. Uutuuden hyviin puoliin voidaan lukea parempi osumapisteen kontrasti ja tätä kautta tarkempi osumapisteen määrittäminen. REMINGTONIN UUDET PUMPPUMALLIT Iso vihreä on tuonut sarjaansa kolme uutta mallia. Winchester Magnum, jossa luoti painaa grainia. www.hornady.com BLOCK BLACK Nykyaikaisilla tehokkailla jousilla tauluntaustat ovat yksi alituinen puheenaihe. Kaliiperissa . Meikäläisittäin tutuissa kaliipereissa on saatavana . Bone Collector, Camo Combo ja Tactical ovat kaikki perushaulikon uusia versioita, joista meikäläisittäin kiinnostavin on Camo Combo, jossa on kaksi eri piipunpituutta: lyhyt kalkkunapiippu ja pidempi piippu vesilinnustukseen. Tämän tallenteen avulla on helppo seurata eläinten kulkureittejä ja tarkkailla niiden päivärutiineja. Winchesteriin luodinpainot ja grainia ja .- Springfieldiin patruunaa on näiden lisäksi saatavana grainin luodilla. Suurin kaliiperi sarjassa on . Aiemmissa Superformance metsästyslatauksissa on käytetty hyvin räväkästi avautuvaa SST-luotia ja hieman heikosti avautuvaa GMX-luotia. Tämä haulikko sopii siis mainiosti niin liikkuvalle metsästäjälle ja täyteisille kuin myös passiammuntaan. www.remington.com MULLISTAVA RIISTAKAMERA Day Outdoors on tuonut jo viime vuodelle markkinoille aivan uudentyyppisen riistakameran. Täten tallenne näyttää esimerkiksi riistapellon reunaan sijoitetun kameran kuvaaman pellon ilman, että pellolla liikkuvien eläinten tarvitsisi laukaista kameraa. Blockin vahvuutena on edelleen säilynyt nuolten hyvä irrotettavuus ja kestävyys. www.blocktarget.com RIISTA 63. Siinä missä tavanomainen riistakamera tallentaa kohteen liiketunnistimen tai lämpötilatunnistimen perusteella, ottaa Day PlotWatcher -kamera kuvan joka viiden tai kymmenen sekunnin välein ja tallentaa kuvat HD-videomuotoon. Erityisesti ennen jahtia tapahtuva metsästyskärkien osumapisteen tarkistaminen saattaa olla työlästä. FieldLogic on jo pitkään ollut yksi alan edelläkävijöistä Block-taustallaan, jonka uusin versio on nyt julkistettu Block Black. Winchester Magnum on tarjolla raskaammat ja grainin luodit. Siinä missä tavallinen riistakamera saattaa siis jäädä tyhjäksi, on PlotWathcerissa varma videotallenne päivän tapahtumista kävipä näkyvillä riistaa tai ei. www.day6outdoors.com HORNADY Metsästäjiä ajatellen suurin patruunauutuus tälle vuodelle lienee Hornady Superformance Interbond-luodeilla ladattuna
Mielenkiintoista tässä sarjassa on . Kalahari PG (Plains Game) patruunoissa on kaliipereihin nähden kevyet luodit ja luodin toiminta vaikuttaa tuotekuvaston perusteella perustuvan luodin etuosan sirpaloitumiseen. Taylor kaliiperin ottaminen mukaan tehdaspatruunalinjaan seikka, josta moni kyseisen kaliiperin käyttäjä on taatusti mielissään. Lisäksi luoti on Norman omaa valmistetta ja siinä on otettu huomioon läpäisy ja aseen piipun asettamat vaatimukset. Remington ( gr / , g, gr / , g), .- Remington ( gr / , g), . Suurin suomalaisia metsästäjiä koskeva uutinen on Hornady V-Max -tuhoeläinlatausten lisääminen pieniin kiväärikaliipereihin. Winchester ( gr /, g, gr /, g) ja . Remington ( gr / , g), . Riista palaa luotien ominaisuuksiin erillisen testiraportin muodossa. www.norma.cc 64 RIISTA. Winchester ( gr / , g). Afrikan suurriistalle Norma on lanseerannut uuden patruunasarjan "Solids", joka on tarkoitettu ruokkimaan erityisesti ammattimetsästäjien patruunatarpeita. V-Max-luotihan on tunnettu tarkkuudestaan ja tästä syystä se on noussut ehdottomasti suosituimpien luotien joukkoon varmintmetsästyksen kotimaassa Yhdysvalloissa. Viime vuonna Riihimäen erämessuilla saimme kuulla ensimmäiset uutiset Norma Kalahari luodista, joka on Norman näkemys lyijyttömästä metsästysluodista. PH-sarjasta poiketen Solids-patruunoissa ei ole niklattuja hylsyjä ja hinta tulee näin ollen olemaan aavistuksen premium-sarjaa huokeampi. V-Max luodilla tulpitettuja patruunoita on saatavana kaliipereissa . Tämä seikka jakaa mielipiteitä, eli yleensä trofeemetsästyksessä ominaisuus voi olla mieleinen, mutta esimerkiksi hirvikoiramiehet ovat alkaneet varoa massiiviluoteja, joista irtoavat sakarat saattavat aiheuttaa kokonaan hirven läpäistessään vaaran koiralle. Uutiset NORMA AKTIIVISENA Norma on tuonut tälle vuodelle runsaasti uutuuksia erityisesti metsästyspatruunarintamalla
Sivuilla on myös mukava riistareseptien osio, joka on julkkiskokki Markus Maulavirran käsialaa. Saatavilla ovat kaliiperit . WMR ja . HMR. Aseeseen sopii erinomaisesti eteen asennettavat Scout-kiikarit ja punapistetähtäimet. Marlin on julkistanut uuden XT-sarjan pienoiskiväärit. Uutuudessa on säädettävä laukaisukoneisto ja tukkien ergonomiaan on tehty parannuksia. www.ruger.com www.marlinfirearms.com METSASTYSINFO.COM Kotimaisten metsästysaiheisten foorumien kirjoa on tullut täydentämään sivusto, johon on kasattu niin informaatiota, keskusteluita, uutisia kuin myös eräjournalisteja tarinoineen. RUGER GUNSITE MARLIN XT SCOUT RIFLE PIENOISKIVÄÄRIT Rugerin uutuus on M:n uusin malliversio Gunsite Scout, joka pyrkii toteuttamaan mahdollisimman hyvin Jeff Cooperin johdolla aikoinaan ideoitua scout-konseptia. Sivuilla on myös metsästäjiä koskevia tuote-esittelyjä ja testejä metsästäjiä kiinnostavista aiheista. www.metsastysinfo.com RIISTA 65. LR, . Tukkivalikoima on laaja, eli uutuus on saatavana puu-, laminaatti- tai synteettisellä tukilla. Ase näyttää ehkä jossain määrin taktiselta, mutta sopii mainiosti myös metsästäjän kiväärinkäsittelytaitojen ylläpitoon samoin kuin määrättyihin metsästyksen erityislajeihin. Uutuudessa on kymmenen patruunan irtolipas, kiinteät tähtäimet, piipun päälle asennettu Picatinny-kisko ja piipunsuulla on liekinsammutin
Kädessään Rauno näytti valokuvaa Rutkusta, joka oli aikaan ollut Raunon uskollinen hirvenmetsästyskumppani. Lause oli siinä määrin hienosti muotoiltu, että oli sanomattakin selvää, että Rauno oli vain antanut sille suuntaviivoja ja toimittaja Mallasvaara pääsi toteuttamaan synkän tavoitteellisesti itseään Lärsäkön mustamaalaamisessa. Kuvassa keinutuolissa istuvan Raunon takaa pilkotti hirvenpää ja vanha luotettava torrakko, jolla hirvet oli kepitetty manan majoille. Seuran johtokunnan jäsenet joutuivatkin mitä erikoisemman kritiikin kohteeksi ja julkinen häpäisy ei ollut enää kovin kaukana. Rauno puolestaan ei uskaltautunut kylälle enää lainkaan, vaan hän on pysytellyt tammikuun puolivälistä alkaen hyvin tarkkaan pirtin ja liiterin välillä, välttäen kuitenkin pidempää oleskelua näiden välimaastossa, eli ihmisten näkösillä. Jos et ollut Raunon kaveri, olit häntä vastaan ja tämä tarkoitti hyvin monesti vajausta pakastimessa tai epämiellyttäviä olosuhteita jahdin järjestelyissä. Kyseinen lehtiartikkeli siis tulkittiin seurassa eroanomukseksi. Tällä konstilla Rauno sai käytännössä aikaan sen, että hänen epäsuosiossaan olleet metsästäjät jäivät pahimmillaan kokonaan ilman lihaosuutta ja täten hän sai aina tarpeen vaatiessa hiillostettua miehet pois hirviporukasta. Suora lainaus lehdestä oli kuulemma Raunon suusta ja se kuului seuraavasti: "Psykoottiset hirvimiehet ovat voimakeinoja kaihtamatta pyrkineet puhdistamaan hirviporukan edeltävästä sukupolvesta rajoittamalla vanhojen konkarien metsästystä ja sulkemalla heidät ulos metsästäjäyhteisöstä". Tästä syystä muilla ei olisi enää mitään asiaa metsälle ja Rauno pyytäisi oman vasansa itse. Homma oli kuulemma mennyt väärin kun koko porukan yhteinen aikuinen oli ammuttu ennen Raunon vasaa. Mallasjärveltä kotoisin oleva toimittaja väritti hienosti Raunon sanomisia ja lärsäkköläiset saatiin kuulostamaan erittäin kyseenalaiselta porukalta. Ennalta metsään viedyt tulipuut kuitenkin loppuivat jo hyvissä ajoin joulukuun alussa, kun "talvi yllätti" Lärsäkön erän jo marraskuun puolivälissä. Rauno oli paikkakunnan tapahtumia käsittelevällä aukeamalla puolen sivun kuvassa tavallisen surkean näköisenä. Homma luonnollisesti ärsytti porukan aktiivisempia miehiä, mutta Raunon annettiin toheltaa metsässä omassa rauhassaan, heikolla menestyksellä. Rauno oli aikoinaan tottunut siihen, että hän sai yksinäisessä ylhäisyydessään päättää hommien kulun ja niinpä uusi ja tehokkaampi tapa ärsytti miestä valtavasti. Toisaalta porukkaa tympäisee isolla veellä, mutta tapahtumaketjun hyvänä puolena on se, että Raunosta olisi nyt hyvä mahdollisuus päästä "metsästyksellisesti" eroon. Sanomattakin lienee selvää, että Raunon erottaminen seurasta ei ole koskaan ollut näin lähellä. Aikuinen jäi ampumatta naapuriseuran rajaa vasten ahdistetulta porukalta, joka syytti heikosta tuloksestaan mallasjärveläisten toimintaa rajan tuntumassa. Naapurikunnan paikallislehti alkoikin saada suivaantuneilta lärsäkköläisiltä tasaisen tulisieluisia puhelinsoittoja ja päätoimittaja ilmoitti jo seuraavana päivänä olevansa sairaslomalla. Olisi paljon parempi ja kunniallisempi tapa luopua kruunusta haukkumalla muu porukka ja syyttämällä heitä kertakaikkisen kelvottomiksi ja sopimattomiksi yhteistyöhön. Niinpä tämä aikanaan seuran kovin hirventappaja olikin nyt toisten armopalojen varassa saannin suhteen ja päätti heittäytyä hankalaksi. Vuosikokouksesta on tulossa mielenkiintoinen! - Reiska Naapurivaara Riista 2/11 ilmestyy 30.3.. Ny Rauno oli alkanut tiedostaa sen, että aiempi nuorisojoukko oli ottanut vallan ja Raunolle kostettiin. Ensinnäkin välit kylän muihin akkoihin olivat viilentyneet jäätäviksi ja toisekseen ukontursaketta ei olisi viitsinyt katsella kotosalla sitä määrää mitä Rauno nykyään neljän seinän sisällä vietti. Loppujen lopuksi Raunolta ei homma sujunut ja vasa jäi saamatta. Naapurikunnan paikallislehden toimittaja Herkko Mallasvaara pääsi herkuttelemaan mainiosti Raunon tilityksellä. Siinäpä kärvistelköön, eivät ole varmaan synnittömiä hekään ja jos alkavat käyttäytyä esikuvansa tavoin, olisi meno yhtä kylmää. Tätä toimintatapaa hän sitten käytti omien tarkoitusperiensä ajamiseen, eli hän käytti toisia hyvin pitkälti tiedusteluapuna epävarmojen alueiden osalta ja samalla varmisti sen, että toiset eivät saaneet hirviä ja hänen jahtinsa olisi varmalla pohjalla. "Ukkoutumisen tappajat" nimisellä otsikolla kirjoitti asiasta naapurikunnan paikallislehti. Rauno määräsi hyvin tarkasti kuka meni, mihin meni ja mitä hirveä minäkin päivänä kukin sai pyytää ja mistä. Rauno niinkin selviäisi tilanteesta, mutta Raunon vaimoa tilanne alkoi sapettaa jo parin viikon kuluttua. Käytännössä Rauno sitten ampui kaikki ne hirvet, joita ammuttiin ja lahjuskonjakin määrä ratkaisi sen kenelle Rauno armollisesti sattui hirvet ampumaan. Näin Rauno oli saanut taas lärsäkköläisten asiat sekoitettua lähikuntia myöten ja ko66 RIISTA kolailla huolella. Ennen vanhaan, Raunon hallintokauden aikana, oli kovin tavallista, että vain noin puolet hirvistä saatiin. Hirviä oli jäänyt pystyyn tänäkin vuonna kaksi, eli aikuinen ja vasa. Jälleen kerran marraskuussa oli hirvien kaatamisen suhteen ollut jarru pohjassa joulukuun loppurypistystä varten. viimeinen sana Uran loppuhuipennus? Vuosikokousta suunnittelemassa olleet lärsäkköläiset istuivat masentuneina kylän huoltoaseman baarissa. Seuran sisällä on toisaalta myös muunlaista näkemystä asiasta, eli pari Raunon vanhaa konkarikaveria alkoivat yhtäkkiä ilmiselvästi pelätä "ukkoutumisen tappajia" ja vetäytyivät puolustuskannalle. Suurin huoli Raunolla olikin se, että jakajia oli hänen näkemyksensä mukaan aina liikaa ja näitä oli hyvä hätyytellä pois. Omissa kuvitelmissaan Rauno vielä paisutteli sitä sellaiseen mittakaavaan, että hän alkoi tehdä mitä merkillisimpiä soittoja ja aika erikoisiin paikkoihin. Muulla porukalla Raunon pyyntiryhmässä jahti saatiin päätökseen jo hyvissä ajoin marraskuun alkupuolella, mutta kun Raunon ja parin muun vanhemman hirvimiehen vasan vuoro oli tullut, löikin Rauno muiden pyyntisuunnitelmat pysähdyksiin. Milloin pyyntiä häiritsivät jäniskoirat ja milloin hirvikoirat, naapuriseuran terrori oli porukan mukaan joka tapauksessa tahallista. Raunon vanha puhelinnumero lakkasi toimimasta piakkoin lehtikirjoituksen jälkeen ja uusi numero vaikutti kovin salaiselta. Kokonaisuudessaan juttu oli täysin yksisilmäinen ja sivullinen sai siitä hyvinkin sen kuvan, että Lärsäkköön oli pesiytynyt joukko metsärosvoja, jotka halusivat ajaa viimeiset todelliset metsästäjät pois keskuudestaan. Hirvijahti oli ohi ja viikonloput omituisen tyhjän tuntuisia. Vasa jäikin sitten juoksemaan Raunolla
KUINKA SUURI ERO ON HUIPPUOPTIIKALLA JA "HYVÄLLÄ" OPTIIKALLA. SAAKO EDULLISESTI HYVÄÄ OPTIIKKAA. TULOSSA RIISTAN NUMEROSSA 3/2011 SUURI KIIKARIVERTAILU! Riistan syväluotaavassa vertailussa ovat - millimetrin etulinssillä varustetut hämärä- ja pimeäkäyttöön tarkoitetut kiikaritähtäimet. PESEEKÖ VALOPISTE PERINTEISEN RISTIKON MENNEN TULLEN. MITKÄ TEKIJÄT MAHDOLLISTAVAT AMPUMISEN PIMEÄLLÄ. Tällä kertaa samalla viivalla ovat yleisimpien merkkien kalleimmat ja halvimmat putket. Vastaukset näihin kysymyksiin voit lukea tämän kevään kolmosnumerosta.
TÄYTTÄ OLUTTA.