Riista 10/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Henkselihousut pakkaselle Metsästyksen erikoislehti – 100 % metsästystä 10/ 2018 9,20 € Steiner 8x30 RLF – Beretta Tri Active – Meopta MeoRange Talvijahti Hirveä hiihtämällä Kyytiä kaamosrusakolle Arttu Kotisara – eräperinteen kuvaaja Suuri kaurisluotien vertailu Dreeveristä kaurisajuri
Lähetä kuva, miten käytät kiikareita jahdissa. Kaikkien kuvan lähettäneiden kesken arvomme Zeiss Conquest HD -katselukiikarit. Lähetä kuva osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi Julkaisemme kuvia syksyn Riista-lehdissä Kilpailu Riistan lukijoille sä Voita Zeiss Conquest HD -katselukiikari
KU VA T Ze is s
5 Pääkirjoitus 6 Dreeveristä tulossa kaurisajuri 6 Susien määrä rajussa kasvussa 7 Linnustuspaine tasaantui 8 Riista tukemaan nuoria metsästäjiä 9 Villisikakolarit yleistyvät Ruotsissa 12 Metsästysseurat eivät uskalla muuttua 14 Arttu Kotisara, eränkäynnin kuvaaja 20 Lapissa hiihdetään oikeasti hirveä 26 Kaamosrusakkoja seisovilla koirilla 32 Näätäjahdissa vaarojen kupeessa 38 Koitelainen, legendaarinen jahtimaa 44 Testissä haalarihousut pakkasille 54 Pinewood taitaa yksityiskohdat 56 Beretta teki takin ampujalle 62 Suuri kaurisluotien katsaus 67 Vihtavuoren uutuusruuti kokeilussa 70 Steiner hallitsee kiikareiden etäisyysmittarit 74 Meopta MeoRange, kiikari ja etäisyysmittari 78 Riistaruokana sorsanrintaa 82 Viimeinen sana 20 74 Tässä numerossa • 10/2018 KU VA K ar i Li nd ho lm Hirveä hiidetään Lapin selkosilla 44 Meopta mukaan kiikaritaistoon KU VA T A rt o M ää tt ä KU VA A rt o M ää tt ä Testissä haalarihousut
Hämmennys on ollut joka kerta yhtä suurta, miksi. www.riistalehti.. Tässä ajossa kaikki ovat voittajia. Vaalivuosi ja susikysymys ovat tehneet metsästäjistä kyynisiä, eikä syyttä. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Suomen Dreeverijärjestö on ajanut muutosta 40 vuotta. Kun postasin uutisen tuoreeltaan someen, levisi se kulovalkean tavoin kaikkialle. OSOITTEENMUUTOKSET, TILAUKSET JA LASKUTUS Tilaajapalvelu p. Eikä ymmärrystä ole helpottanut sekään, että Ahvenanmaalla se on ollut sallittua, mutta mantereella ei. alv. Se kertoo siitä, että asia on tärkeä meille metsästäjille. On pelkästään positiivista, että koirakirjo laajenee peuraja kaurisjahdissa. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.. dreeverin ajoa, mutta suomalainen ei. Muutaman kerran se on kaatunut kalkkiviivoilla. Käytännössä ajuri on mäyräkoira. Pekka Mommo pekka.mommo@riistalehti.fi menossa samaan suuntaan. Ministeri Jari Leppä lupasi dreevereiden SM-kisoissa Mikkelissä, että ensi syksynä kaurista ja peuraa voi ajattaa myös isommilla koirilla kuin mäykyillä. alv. Tosin, sitä ei uskoisi enää yksikään metsästäjä. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Koirahan on jalostettu ajamaan hitaasti pikkusorkkaa. Malinen Arto Määttä Katja Piiroinen Jyrki Puupponen Pasi Uusitalo KARTAT Retkeilymedia Ahola/Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos KANNEN KUVA Toni Mikkola/Vastavalo TAITTO Tenhelp Oy/Tenho Järvinen PAINO Reusner AS, Tallinna ISSN 1796-8267 ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Nyt meillä ollaan vihdoinkin On pelkästään positiivista, että koirakirjo laajenee peuraja kaurisjahdissä. Tuota kiveen hakattua senttimäärää on pidetty omituisena, moni on puhunut virkamiesten tahallisesta jarruttelusta. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. (03) 42 465 335 tilaajapalvelu@riistalehti.. . Siihen laatikkoon mahtuvat mäyräkoira, dreeveri, basset ja beagle. Miten ruotsalainen kauris kestää KU VA S of ia M om m o. Jos tämäkin muutos kaatuu kalkkiviivoilla, ministeri Jari Lepällä on selityksen paikka. Ruotsissa tätä rajaa ei ole. VUONNA 2018 ILMESTYY 10 NUMEROA, JOISTA 1 JULKAISTAAN TUPLANUMERONA Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 € (sis. www.facebook.com/riistalehti Dreeveri pääsee pannasta P arisen viikkoa sitten se kuultiin. TOIMITUS Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@riistalehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Mommo p. Suomessa voi ajattaa peuraa ja kaurista vain koiralla, jonka säkäkorkeus on alle 28 senttiä. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. Tosin moni ei sitä usko, ennen kuin laki on nuijittu pöytään. Vastaavia metsästysuutisen tupuralähtöjä näkee ani harvoin. TEKIJÄT Joel Ahola Veikka Gustafsson Panu Hiidenmies Juha Jormanainen Pekka Juntti Tuomo Karsikas Mikko Lamminpää Kari Lindholm J. Miksi. Siellä kaurista saa ajaa koira, jonka ajotapa on hidas. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Nyt onneksi muutos on lähempänä kuin koskaan. 040-7229 808 pekka.mommo@riistalehti.fi JULKAISIJA Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 TOIMITUSJOHTAJA, ILMOITUSMYYNTI Veikka Gustafsson p
Läntiseen Suomeen syntyy jatkuvasti uusia susireviirejä.. Lepän mukaan metsästyslakia ollaan muuttamassa siten, että kaurista ja peuraa voisi ajattaa nykyistä isommilla koirilla. Nyt laki sallii ainoastaan 28 senttimetriä ja sitä matalammat koirat. Suomen nykyistä metsästyslakia on pidetty kummallisena ja jopa epäoikeudenmukaisena. Samalla susiraja on siirtynyt läntiseen Suomeen, jonne on muodostunut uusia reviirejä jo olemassa olevien liepeille. Susien määrä selvässä kasvussa Suomessa voi olla jopa yli 300 sutta. Sitkeä ja jälkitarkka ajokoira. MINISTERI Jari Leppä kertoi dreevereiden SM-kisoissa Mikkelissä kauan kaivatun uutisen. 200 yksilöä. Vahvimmillaan se on juuri metsästyskaudella eli syksyllä. Tämä käy ilmi Luonnonvarakeskuksen (LUKE) tekemästä viimeisimmästä kanta-arviosta. TEKSTI Pekka Mommo KUVA Katja Piiroinen Dreeveri Ruotsalainen rotu, alkujaan jalostettu kaurisajuriksi. Liikkuu myös syvässä lumessa. Käytännössä se tarkoittaa, että esimerkiksi dreeverillä, bassetilla ja beaglella voisi ajattaa kaurista ja peuraa. ”Luken tuottamaa tietoa on perusteltua hyödyntää myös riistahallinnon päätöksissä,” Metsästäjäliiton hallituksen puheenjohtaja Tuomas Hallenberg korostaa. Lakimuutosta on vauhdittanut myös peurakantojen raju kasvu. Susien määrä on rajussa kasvussa. Kummallisuutta lisää sekin, että Ahvenanmaalla kaurista saa ajattaa dreeverillä. 6 • RIISTAMAILTA RIISTAMAILTA Dreeveristä tulossa kaurisja peura-ajuri Pieniä sorkkaeläimiä voisi jatkossa ajattaa muun muassa dreeverillä. Se tullee olemaan hieman alle 40 senttiä. LUKEN mukaan 90 prosentin varmuudella susikanta asettuu 228-311 välille. On ihmetelty, miten Ruotsin kauris kestää ajamista dreeverillä, mutta Suomen ei. Lakimuutosta on ajettu Suomen Dreeverijärjestössä vuosikymmeniä, mutta se on aina kaatunut kalkkiviivoilla. Ensi syksystä myös pienet sorkkaeläimet pääsevät ajolistalle. Arvio perustuu tassuhavaintoihin, pantasusien liikkeisiin ja DNA-näytteisiin. Nyt saatu data tukee metsästäjien havaintoja uusista susireviireistä varsinkin Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Suomessa rekisteröidään vuosittain n. Määrää nostaa onnistuneen pentueet. Nyt toivotaankin, että jalkavammat dreeverit jatkaisivat koirien peurakautta myös lumentulon jälkeen. Susiraja siirtynyt läntiseen Suomeen. Kanta on 50 prosenttia isompi kuin viime keväänä. Lopullista koiran säkärajaa ei vielä ole lyöty lukkoon. Ministeri Lepän mukaan nyt tulevalla muutoksella ollaan lähempänä Ruotsia ja samalla monipuolistetaan Suomen metsästyskulttuuria. Käytännössä se tarkoittaa mäyräkoiria. Sopii pienemmille maille, koska haku ei niin laajaa kuin suomenajokoiralla. Myös ajotavan tulee olla hidas, ajettavaa eläintä ei saa panostaa. Luke korostaa, että kanta vaihtelee paljon vuodenajan mukaan. Dreeveri on ollut meillä jänisajuri. Lakimuutos toteutunee jo ensi syksyn jahteihin
Valtaosa kaadetuista sioista on karjuja 413 kappaletta. SUOMEN villisikakanta kasvaa rajuista kannanrajoitustoimista huolimatta. 23.11.2018 päivitetyn saalitilaston mukaan Suomessa oli kaadettu kuluvana vuonna yhteensä 734 sikaa. Naaraita on kaadettu yhteensä 318. Huomionarvoista on se, että kaikilla alueilla, Lappia lukuun ottamatta, on kaadettu villisikoja. Alueellisesti tilastoa johtaa ylivoimaisesti riistakeskus Kaakkois– Suomi. Seuraavana kaatotilastossa tulee Uusimaa, jossa kaatoja on kertynyt 182. Suomen Metsästäjäliitto, MMM ja Suomen sikayrittäjät ovat kampanjoineet kiivaasti sikojen hävittämisen puolesta näyttävillä yhteistempauksilla. TEKSTI Panu Hiidenmies Villisika on tullut Suomeen jäädäkseen, kun katsoo sen leviämistä.. Luke on puolestaan arvioinut Suomen sikakannan kooksi tammikuussa 2018 yhteensä 3155 (2077 – 5473) yksilöä. Tärkeitä valmistajia, kansainvälisiä liikekumppaneita ja hyödyllisiä keskusteluja teollisuuden asiantuntijoiden kanssa – varmista, että olet mukana oikeassa paikassa oikeaan aikaan: IWA.INFO/READY KONTAKTEJA LUODA HYVIÄ IHANNEPAIKKA … 8.–11.3.2019 NÜRNBERG, SAKSA Villisika leviää edelleen Yrityksistä huolimatta villisikakantaa ei saada laskuun. Kaakonkulmalla possuja on kaadettu jo 438 yksilöä. Ammattilaisuus todistettava lippua ostettaessa. Havaintojen perusteella kanta jatkaa kasvua. Metsästäjiltä on tullut kuitenkin havaintoja kannan kasvamisesta. KOONNUT Pekka Mommo Sisäänpääsy vain ammattilaisille. Luke on arvioinut, että Suomessa tulisi tällä hetkellä metsästä 1630 villisikaa kuluvana vuonna kannan ennallaan pitämiseksi. On mahdollista, että asetettuun kaatotavoitteeseen päästään
Taigapunkeista 24 prosenttia kantaa taudinaiheuttajia. Tavallisesti tapauksia paljastuu alueella kolme vuodessa. Sirpalealueet pois hirvialueista ENSI metsästysvuodesta lähtien hirvilupa-alueesta on rajattava pois alueet, jotka eivät täytä metsästyslain 27§:n vaatimuksia eli käytännössä alle 1 000 hehtaarin sirpalealueet. Eniten karhuja kaatui Pohjois-Karjalassa. Syytettyjä epäillään yhteensä noin 50 eläimen – metsäkauriiden, valkohäntäpeurojen ja jänisten – ampumisesta pienoiskiväärillä auton ikkunasta valonheitintä apuna käyttäen. Riista lahjoitta merkittävän summan nuorisotyöhön. Salakaatoja ilmi Pohjanmaalla POHJANMAALLA poliisin tietoon on tullut kuusi hirven salakaatoa tänä syksynä. Metsästys on minulle rakas harrastus. Tietojen avulla metsästystä voidaan suunnata tavoitteiden mukaisesti. Nuoret salakytät käräjille KUUSI nuorta joutuu leivättömän pöydän ääreen vastaamaan suunnitelmallisesta salametsästyksestä, joka paljastui toukokuussa 2017 Pietarsaaressa. Hakemuksen liitteeksi vaaitaan tuohon mennessä myös alustava luettelo ampujista. Borrelioosia aiheuttavaa bakteeria löytyi 17 prosentista puutiaisista. Hirvijahdista tietoa Oma riistassa RIISTAKESKUS ja Luonnonvarakeskus ovat julkaisseet hirvikannan verotusennusteen, jossa jahdin edistymistä voi seurata Oma riista-palvelussa lähes reaaliaikaisesti. TEKSTI Pekka Mommo. Osa ammutuista eläimistä jätettiin luontoon haavoittuneina. Ennuste päivittyy kerran vuorokaudessa. RIISTALUKU 8 • Riista-lehti tukemaan nuoria metsästäjiä Riista ja Metsästäjäliitto allekirjoittivat yhteistyösopimuksen. Haluan, että se on sitä mahdollisimman monille myös jatkossa”, Gustafsson sanoo. Luonnonvarakeskus arvioi karhukannan olevan noin 1 800 yksilöä. Punkeissa taudinaiheuttajia TURUN yliopiston Punkkipankin mukaan kolmasosa puutiaisista kantaa yhtä taudinaiheuttajaa ja kaksi prosenttia näistä kantaa useampaa kuin yhtä taudinaiheuttajaa. RIISTAMAILTA RIISTAMAILTA 335 Karhua kaadettiin menneenä syksynä. Siksi haluamme kantaa kortemme kekoon tässä tärkeässä asiassa,” sanoo Riistaa julkaisevan Outdoor Median toimitusjohtaja Veikka Gustafsson. Riista-lehden kustantaja Veikka Gustafsson ja Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Tuomas Hallenberg sekä toiminnanjohtaja Heli Siitari iloitsevat yhteistyöstä. Aluelupahakemukset sisään tammikuussa VALTIONMAIDEN hirvialuelupahakemukset ensi syksyksi haetaan Metsähallitukselta tammikuun 2019 loppuun mennessä. ”Tietysti me Riistassa haluamme vaalia sitä, että laadukasta metsästysjournalismia on tulevaisuudessakin”. ”OLEMME huolissamme metsästyksen tulevaisuudesta. Riista ja Metsästäjäliitto allekirjoittivat yhteistyösopimuksen, jossa liiton kautta tulleista uusista tilauksista menee peräti 25 euroa lyhentämättömänä Metsästäjäliiton nuorisotyöhön. Poliisin mukaan Maalahdesta, Kruunupyystä, Ilmajoelta, Närpiöstä ja Kurikasta ilmi tulleet tapaukset eivät liity lailliseen metsästykseen. Kasvua saaliissa on 103 yksilöä eli yli 40 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Innokas metsästäjä ei ole huolissaan vain metsästäjien määrästä, myös positiivinen julkisuuskuva on tärkeätä. Pekka Mommo ”Haluamme näyttää esimerkkiä ja toivomme, että muut seuraavat perässä. Nykyisen hoitosuunnitelman mukaan alle 100 metrin päässä asutusta talosta tai eläintuotantolaitoksesta Tassu-järjestelmään kirjattuja susihavaintoja voidaan käyttää suden uhka-arvion perusteena, kun sutta tarkastellaan uhka-arvion näkökulmasta. Sudelle uusi uhka-arvio SUSIKANNAN hoitosuunnitelmaa valmistelevassa ryhmässä nousi esiin tarve määritellä uhkaa aiheuttava susi entistä tarkemmin, jotta toimenpiteet voidaan kohdistaa oikein
Lintulajeja voidaan rauhoittaa, mikäli kanta todetaan heikoksi riistakolmiolaskennoissa. Merkittävä kanalintujen verotuksen säätelijä on myös metsästysseurojen tekemät metsästysrajoitukset maillaan.. Kanalintujen metsästyspaine vähentynyt METSÄKANALINTUJEN metsästyspaineen arvioidaan vähentyneen etenkin Itäja Pohjois-Suomessa väestörakenteen muutoksen seurauksena. päivänä ja lyhennykset metsästysaikoihin tehdään kauden loppupäästä. Metsästys aloitetaan syyskuun 10. Tällä pyritään säästämään jälkeläisiä tuottavia lintuja metsästykseltä. Kanalinnuille kolme metsästysaikaa METSÄKANALINTUJEN metsästyksessä sovelletaan kolmea metsästyskauden mittaa lintukannoista riippuen; yksi, kaksi tai kolme kuukautta. Urosmetson ja urosteeren talvimetsästys tammikuussa sallitaan, mikäli kannat ovat erittäin hyviä. Metsästyspainetta on vähentänyt myös metsästäjien siirtyminen hirvieläinten metsästykseen sekä metsien nuortuminen, jolloin ne ovat entistä tiheämpiä
Nousua vuodesta 2016 on melkein 3000 kolaria. Aussien sika-asiat KYLLÄ se totta on. Ruotsin kansallinen riistaonnettomuusneuvosto julkaisee vuosittain tilastoa, joka osoittaa varsin ikävää kehitystä. Sekä villisian että metsäkauriin kannat ovat vahvassa nousussa. Metsästäjäjärjestöt ovat viimeaikoina ottaneet ärhäkästi kantaa petokysymyksissä Euroopan unionin suuntaan. Maailmalla järjestetään metsästyskilpailuja ja voittaja on se, joka saa eniten saalista. Nykyisin Australiassa arvioidaan olevan yli 24 miljoonaa villisikaa, joten pienet possuskabat eivät ihan heti mene kestävän metsästyksen rajoille. Svenska Jägareförbundet vaatii Ruotsin hallitusta seisomaan jämerästi eduskunnan kannan takana ja kunnioittamaan korkeimman hallinto – oikeuden 2016 antama ratkaisua, jossa ruotsalaisten suurpetometsästyskäytännöt viimekerran vahvistettiin kansallisen lainsäädännön mukaisiksi. Kolmipäiväinen kisa järjestettiin edellisen kerran Rockhmptonin eteläpuolella Queenslandissa. Villisikakolarien määrä on jo jokin aika sitten ohittanut hirvikolarien vastaavan. Ne aiheuttavat valtavia tuhoja maanviljelykselle ja tärvelevät juottopaikkoja. Myös karjaan leviävät taudit ovat jatkuvasti esillä. Etenkin villisika ja metsäkauris kolaroivat nousujohteisesti. Kun asioita aletaan voimalla edistämään, heräävät myös suojelutahot. Itse luontodirektiiviin ei ole koskettu, mutta siitä annettavaan tulkintaohjeeseen kaavaillaan merkittäviä tiukennuksia. Ahma eksyi auton eteen vain kahdesti. Vieraspetojen osaltahan Suomessakin järjestetään kilpailuja, mutta Australiassa kisariistaksi kelpaa myös villisika. Ruotsinkin petopolitiikka EU komission syyniin. Suden osalta tiukennukset ovat jo käytännössä olleetkin voimassa. Myös hirvikolareissa on hienoista kasvua. Ennätysmäärä riistaonnettomuuksia Ruotsissa VIIMEVUOSI oli Ruotsin historian synkin riistaonnettomuuksien määrissä mitattuna. ULKOMAILTA KOONNUT Panu Hiidenmies Alun perin kesyt siat tuotiin Australiaan 1788. Painavimman sian miespuolisten sarjassa nappasi Josh Allan 138,9 kiloa painaneella karjullaan. Hirvet kolaroivat viimevuonna 5934 kertaa. Komission tuoreen linjauksen mukaan etenkin ilveksen ja karhun metsästys voi jatkossa olla haastavampaa. Kyseessä on kuitenkin feral hog, joka on tuontilaji. Pääosa kisaajista pyytää villisikoja säännöllisesti koirilla. Tämä tarkoittaa vuoden jokaisena päivänä. Vuonna 2017 riista ja ajoneuvot törmäsivät kaiken kaikkiaan yhteensä 61 261 kertaa. 10 • RUOTSIN metsästäjäliitto on ottanut topakan kannan EU komission vastikään ilmoittamille tulkintatiukennuksille. Jahtikisa keräsi 6000 taalaa paikallisille kouluille. Nousua näiden kahden riistalajin osalta on 27 % . Harvinaisempina kolariosapuolina nähtiin saukko 73 kertaa, ilves 17 kertaa, karhu 7 kertaa ja susi 5 kertaa. Naisten sarjassa puolestaan Reanna Mason saalisti 110,7 kilon potsin. Aktiiviset metsästäjäjärjestöt olisivat halunneet lievennyksiä petopolitiikkaan, mutta nyt näyttääkin käyvän aivan päinvastoin. Näyttäkin siltä, että komissiosta tulee nyt näpäytys liian innokkaille petojen metsästäjille. Ruotsissa tapahtuu kauriskolari joka viides tunti. Tyypillisesti pienessä koiralaumassa on yksi hyvä löytäjä ja loput ovat raavaampia pysäyttäjiä. Metsästäjät pyydystivät kolmen päivän aikana 500 sikaa alueen maatiloilta. 2017 kauriit kolaroivat ajonevojen kanssa yhteensä 45 851 kertaa. Petoasiat ovat haastavia ja vaativat paljon osaamista toimijoilta. Hyvin pian osa sioista karkasi ja ne villiintyivät. Villiintyneet siat ovat alueen ongelma numero yksi
Vesikko yltää vain reiluun puoleen minkin mitoista. 11 • RIISTAELÄIN K okkolan luonnontieteellisessä museossa Kiepissä sijaitsee Veikko Salkion keräämien täytettyjen nisäkkäiden ja lintujen näyttely. Aiemmin suureen osaan Eurooppaa levinnyttä lajia tavataan vapaana vain Venäjän länsiosissa, Romaniassa, Ukrainassa sekä kahden puolen Pyreneiden vuoristoa. Viron Hiidenmaan vesikkokanta on peräisin palautusistutuksista, joita on suunnitteilla myös Saarenmaalle. Nykyään sen voi nähdä meillä ainoastaan Korkeasaaren, Ranuan ja Ähtärin eläintarhoissa. Vesikon lajinimi lutreola viittaa toiseen uimamestariin, sen suurikokoiseen sukulaiseen saukkoon (Lutra lutra). Siinä riittääkin sarkaa. Myös tuhkuriksi kutsuttu laji on sopeutunut täysin vesielämään. Laji on hämäräaktiivinen eli se lähtee saalistusretkilleen pimeän laskeuduttua. Vesikkoa (Mustela lutreola) on kohdannut maassamme sukupuutto. Lajien erottaminen on vaikeaa: Vesikolla on valkoista alaleuan lisäksi myös huulissa, joskus valkeita läikkiä muuallakin. Kadon syitä lienevät myös arvokkaan turkiksen vuoksi tapahtunut metsästys, luonnontilaisten vesistöjen katoaminen ja rehevöityminen sekä 125 vuotta sitten maahamme levinnyt rapurutto, joka tuhosi yhden vesikkojen tärkeimmistä ravintolähteistä. Vesikon palauttamiseen siirtoistutuksin ei kannata ryhtyä ennen kuin villiintyneet minkit saadaan kitkettyä vesistöistämme. Turkistarhoilta karanneiden minkkien tiedetään syrjättävän vesikon, mutta Suomessa vesikkokantojen alamäki alkoi jo ennen kuin minkkien tarhaus kasvoi merkittävän suureksi. Sen sijaan vesikko voi lisääntyä hillerin kanssa. Lajit eivät silti ole lähisukua. Kulkuaukko on yleensä vedenpinnan alapuolella. Reviiri on noin 30 hehtaarin laajuinen. Talveksi vaihtuvan turkin tuuhea aluskarva on lähes vedenpitävä. Lajin häviämisen pääsyyt eivät ole täysin selvillä. Se elää monenlaiTEKSTI Mikko Lamminpää PIIRROS Karoliina Lahti Viimeiset vesikot sissa makean veden vesistöissä, ja sen tapaa vain harvoin yli sadan metrin päässä vesistöstä. Tarkan lajimäärityksen voi tehdä hampaista ja kallosta. Vesikko rakentaa pesänsä järven, joen tai puron partaalle, rantakasvillisuuden suojaan, tai käyttää muiden eläinten tekemiä luolia. Sen yhdessä lasivitriinissä tuijottaa tummanruskea, miltei musta näätäeläin, jollaisia maassamme on nähty vain yksi yksilö sitten 1950-luvun. ?. Ravinnoksi kelpaavat pikkunisäkkäät, linnut ja vesieläimet sammakoista nilviäisiin ja vesihyönteisiin
Karsi toiminnasta kaikki jäsenistöä rasittava ja yhteishenkeä rapauttava pakkopulla. Riistanhoito kaatuu harvojen aktiivisten niskaan. Suunnitelkaa talkoot hyvissä ajoin etukäteen ja nimetkää vetäjä. Rönsyt pois, keskitytään olennaiseen Arto Määttä ARTOLLA ON ASIAA Seuran jäsenillä on oltava sama suunta. Tee riittävät taloudelliset panostukset ydintoimintojen sujuvaan ja nykyaikaiseen hoitamiseen. Metsästysseuratoiminta ei ole peli, jota pelataan muutamien aktiivien harrastusmahdollisuuksien maksattamiseksi seuran muulla jäsenistöllä. Mitoittakaa seuran kiinteä omaisuus siten, että se palvelee jäsenistöä. Ne ovat olleet monen pienen kylän harvoja virkistysmahdollisuuksien tuottajia. Metsästäjä on kuluttaja Nykyaikaista metsästäjää voi kuvailla paremmin kuluttajana kuin metsästysseuratoimintaan osallistuvana jäsenenä. Nykyihmiset ovat muuttuneet, kylät ovat tyhjentyneet ja seurojen jäsenistö asuu kauempana kotiseuroistaan. Kyseessä on oma harrastuksensa, johon osallistuvat eivät esimerkiksi näe talkoita epäkiitollisena puurtamisena. Majat rapistuvat, käyttö on vähäistä ja ylläpito raskasta. TEKSTI JA KUVA Arto Määttä Metsästysseurat mahdollistavat pienten maiden liittämisen yhdeksi ja yhtenäiseksi, pyyntikelpoiseksi alueeksi. Asiaa voi verrata vaikkapa kuntosalin jäsenmaksuun Rahalla harrastusten maksaminen on helppoa. Silloin raskaskin taakka tuntuu kevyeltä. Metsästysseura on jäsenistölleen enää puite harrastaa metsästystä. Saavutaan paikalle, maksetaan tuotteesta, saadaan vastinetta rahalle ja seuraavaksi lähdetään äitienpäiville. Tämän päivän seuratoiminta vaatii ryhtymistä ja sitoutumista. Älä rankaise siitä, että metsästys seuran jäsenillä on muuta elämää ja harrastuksia. Tämäkin osa harrastusta voidaan nähdä mielekkäänä ja tällä mahdollistetaan metsästysseuran toiminta. Metsästysseuroilla toiminta on pahimmillaan sitä, että seurojen aktiivit kokevat olevansa palveluntarjoajia jäsenistölle. Siirrä seuran toimintojen painopistettä niihin asioihin, jotka ovat seuran jäsenistölle mielekkäitä ja luonnollisia. KU VA P ek ka M om m o. Varaa riittävät ja kykenevät henkilöresurssit ydintoimintojen hoitamiseen. Nyt moni seura tuskailee talkoomiesten vähyyttä. Purnataan jos palvelu on heikentynyt edellisestä kerrasta, eikä tulla seuraavalla kertaa, jos homma ei toimi. Tarkastele rehellisesti toimien vaikutusta seuran ydintoimintoihin. Vinkkejä seura toiminnan kehittämiseksi Määritä seuran ensisijaiset tehtävät. Harrastukset maksetaan rahalla, moni metsästysseurojen jäsen kokee metsästysmahdollisuuksien olevan vastine maksetusta jäsenmaksusta. Seurat ovat kuitenkin pahoissa vaikeuksissa. 12 • M etsästysseurat ovat edustaneet muutakin kuin metsästysmahdollisuuksien tarjoamista jäsenilleen
Tämä pitää paikkansa erityisesti, jos näillä toiminnoilla ovat pitkät perinteet. Jäljelle jäivät vain hirviammuntaharjoitukset ja pilkkikisat. Tärkeää, mutta toisarvoista. Seuratoiminnan ydintä on oikeastaan vain maanvuokrasopimusten ylläpitäminen ja kokousten järjestäminen. Kilpailuita ja tapahtumia oli paljon, jaostoille oli vaikea saada vetäjiä. Se, että minun aikani seuratoiminnassa on nyt, ei tarkoita sitä, että minun sukupolven perintö pitäisi säilyttää sellaisenaan tulevaisuudessa. Seurat eivät ole varsinaisesti ukkoutuneet, vaan seuratoiminta on ukkoutunutta. Talkoot ovat muuttuneet. 785-3G 785-3G+ Cloud PUKINKONTTIIN TUORE TESTIVOITTAJA X2! UOVISION 785! Paras riistakamera Suomessa ja Ruotsissa! Lue testit itse! 379 € 389 € Bäst i test! 2018 785-3G+ Cloud Kuvat ja videot ilmaiseen LINCKEAZI pilveen Pilvenkäyttö tietokoneella tai älypuhelimella Täydellinen etäohjaus ilmaiseksi pilven kautta TILAUKSET 24/7 PUHELIN 020 33 1490 MYYMÄLÄ:Kankaistentie 4 Kangasniemi AVOINNA Ark 9-15.30 ILMAINEN KULJETUS 150 € TILAUKSIIN! Pilvi = VALV ONN AN UUSI KOM ENTO KESK US 379 389. Tietotekniikan käyttö on välttämätöntä, satsaukset seuran hallinnon työkaluihin ovat elintärkeitä. Muutaman vuoden aikana johtokunnassa ymmärrettiin seuratoiminnan todellinen tilanne. Näiden lisäksi kaikki muu on enemmän tai vähemmän toisarvoista. Ne on suunniteltava hyvissä ajoin ja niistä on ilmoitettava aiemmin kuin ennen. Toiminta oli keinotekoista ja siitä puuttui innokkuus. Tämä vaatii nykyaikaista taloushallintoa, seuran vuokrasopimusten ajantasaista ylläpitoa ja seuran alueen maanomistuksien reaaliaikaista seuraamista. Talkoisiin sitouttaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja käytännössä talkoiden järjestämisen vastuuhenkilöt on nimettävä hyvissä ajoin. Nykyään ampumaharjoituksiakin on vähennetty, sillä ampumakokeen muutos aloitti nopean ja varman ampumaharjoittelun hiipumisen. Nykyaikaiseen seuratoimintaan liittyy kaikkien hallinnollisten toimintojen tehokkuus. Esimerkiksi sporting-ammunnan järjestelyt on suunniteltu siten, että radan perustaminen onnistuu yksin ja se vie aikaa puolisen tuntia. Seuratoiminta on jäsenistön toimintaa, jossa jokaisen sukupolven tulisi tehdä toiminnasta itsensä näköistä. Hirvenhiihdot, hirvenjuoksut ja luodikkolajien kisat koostuivat 1990-luvulla enää kourallisesta ampujia, mutta kisojen järjestelyt palkintoineen vaativat samanlaiset panostukset kuin aikoina, jolloin osanottajia oli ollut useita kymmeniä. Jäsenistön ukkoutuminen. Irti päästäminen on vaikeaa. Nuorempia jäseniä on vaikea saada mukaan suorittamaan rituaaleja, joista puuttuu yhteys omaan metsästysharrastukseen. 13 • Haasteeseen vastaaminen Useiden seurojen toiminnan ongelma ovat perinteet, joiden ylläpitäminen on raskasta ja kuluttavaa. Seuran käytettävissä olevien henkilöresurssien rehellinen kartoitus on paikallaan toimintoja suunniteltaessa. Tämä tarkoittaa mahdollisuutta järjestää kaikki muu toiminta resurssien mukaan. Seurassamme oli vahva ja vireä ampumaja kilpailutoiminta. Lopulta kisat jätettiin pois yksi kerrallaan. Tämä vapauttaa resursseja oleelliseen. Toimintojen järjestäminen riittävän kevyiksi koskee talkoiden lisäksi myös seuran muita perustoimintoja. Toiminta kannattaa karsia, jos se muuttuu pakkopullaksi tai sillä ei ole selvää yhteyttä seuran ydintoimintoihin. Seuroille on kivuliasta myöntää joidenkin tapahtumien tai toimintojen tarpeettomuus. Oma historia Aloittaessani metsästysseuratoiminnan 15-vuotiaana, oli seuramme vielä paperilla aktiivinen. Pääsy johtokuntaan paljasti jo tuolloin orastavan resurssipulan. Seuratoimintataipaleeni alussa huomasin, että kilpailut, tapahtumat ja talkoot järjestettiin enemmän tai vähemmän perinteisiin vedoten, eikä niille ollut luonnollista kysyntää. Myös sen tunnustaminen on kivuliasta, että nuorempi jäsenistö ei näe samoja asioita tärkeinä kuin itse. Aloin nähdä asiat toisin. . Toimintakertomus oli komeaa luettavaa
Mitä elämä olisi ilman kipinöiviä öitä ja tähtiä suon yllä, ilman kuura-aamuja ja pihkan tuoksua. Suomalaiseen eräkansaan uppoava eräelokuvaformaatti oli kehitetty. Siksi Arttu Kotisaran eräelokuvat puhuttelevat meitä vuosikymmenestä toiseen. Olisiko se elämää ollenkaan. Parinkymmenen vuoden aikana on ilmestynyt 40 metsästyselokuvaa, puolenkymmentä opetusvideota sekä muutama kalastusja luontoelokuva. Eipä siinä muu auttanut, kuin ruveta itse tekemään. Pääosassa mies ja koira, näyttämönä suuret eräsalot ja mausteena asennolla vietetyt yöt. Kaveri kertoi, että elokuva kolahti niin paljon, että on nyt tatuoituna käteen lopun ikää.” Tuohon yksittäiseen tapahtumaan kiteytyy Arttu Kotisaran eli Videosaran suosio. Minulla oli vahva valokuvaajan ja kirjoittajan tausta, joten kuvauksen ja käsikirjoittamisen osalta en hypännyt tuntemattomaan maailmaan”, Arttu muistelee. Moni. ”Katkelma oli elokuvastani Linnustajan eräsyksy. HENKILÖKUVA 14 • ”R iihimäen erämessuilla osastolleni tuli nuori kaveri, nosti paitansa hihaa sen verran, että kyynärvarsi paljastui”, Arttu Kotisara kertoo ja jatkaa ”Ihosta paljastui tatuoitu teksti, jonka nuori mies tarjosi luettavakseni kysyen, onko tuttu pätkä. Kautta aikain ensimmäisen suomalaisen eräelokuvan Tervastulilta teerihaukuille, Videosara julkaisi ennen vuosituhannen vaihdetta. Artun elokuvat puhuttelevat eräkansaa ja niissä kiteytyvät monien syvimmät tunnot metsästystä elämäntapaa kohtaan. ”Eräelokuvia olisi tehnyt mieli katsella, mutta niitä ei yksinkertaisesti ollut. TEKSTI JA KUVAT Jyrki Puupponen Eräkulttuurin dokumentaristi Suomalainen eränkävijä on romantikko, joka haaveilee ikimetsien homenokasta. Arttu oli jäänyt pois opettajan ammatista ja päättänyt taltioida suomalaista metsästysja eräkulttuuria elokuvamuotoon. Parikymmentä vuotta erätaltiointia Kotisaran elokuvatuotanto alkoi vuonna 1999, jolloin päivänvalon näki Videosaraniminen eräelokuvayritys. Sittemmin Videosara on taltioinut suomalaista eräkulttuuria sellaisena kuin se 2000-luvulla on ollut. Elokuva kertoo lintujahdista suomenpystykorvalla. Rohkea veto, mutta jälkikäteen arvioiden erittäin onnistunut
15 • Arttu on kulkenut haamuna kymmenien metsästäjien matkassa ja taltioinut heidän eränkäyntiään.
Poikavuosina asuinympäristö oli metsien keskellä, joten siltäkin osin pyyntitouhuihin oli hyvät edellytykset”. Koirametsästys on ollut tärkeä elementti melkein jahdissa kuin jahdissa.” Mies kameran takana Merkittävä myyntikanava eräelokuville ovat olleet erämessut ja juuri messuilla moni on Artun tavannut. Vuonna 1999 perustettu yhden miehen eräelokuviin javideoihin erikoistunut tuotantoyhtiö . ”Metsästys ei oikeastaan tullut elämääni, vaan synnyin metsästäjäksi. ”Suosituimpia elokuvia ovat ehdottomasti kanalintujahdeista sekä hirven ja karhun pyynnistä kertovat elokuvat. elokuvia toi tilata DVD:llä tekijältä www.videosara.fi tai ostaa katseluoikeus videopalveluun www.bearplay.fi Videosara Videosara on julkaissut 40 metsästyselokuvaa, jotka kattavat monipuolisesti lähes kaikki suomalaiset jahtimuodot. 16 • 2000-luvulla metsästyksen aloittanut metsästäjänalku on hakenut elokuvista niin oppia kuin pyynti-intoa. Eräelokuvan tekeminen on pitkäjänteistä työtä, koska yhtä elokuvaa varten tarvitaan kymmeniä tunteja videomateriaalia.. HENKILÖKUVA . koirajärjestöille ja Riistakeskukselle . En koskaan tuntenut ikään kuin herääväni metsästäjäksi, kyllä se geeni on tullut jo äidinmaidosta. Isäni oli metsästäjä, samoin vanhemmat veljeni. Videosara on julkaissut 40 metsästyselokuvaa, seitsemän luontoelokuvaa, neljä kalastuselokuvaa ja viisi opetusvideota sekä lukuisan määrän tilausvideoita mm. Eräelokuvien ystäviä löytyy koko Suomesta, mutta vankin kannattajakunta on Itäja Pohjois-Suomen syrjäseuduilla, joiden ihmisille elokuvissa kuvattu elämä on tuttua. Eräelokuvien tekeminen on suurimmilta osin yksinäistä puurtamista, joten katsojien tapaaminen ja aidon palautteen saaminen on tärkeää. Arttu on aina ollut innokas metsästäjä ja eränkävijä, kuten hän itse asian esittää. Ensimmäinen elokuva on Tervastulilta teerihaukuille (1999) ja viimeisin Riekkokoirat tunturissa (2017)
17 • Metsä vetää Arttua puoleensa ja yksin elokuvia tehdessä hän on yöpynyt lukemattomia kertoja tulilla, laavussa ja kodassa.
Eränkäynnistä on tullut aikamoinen tekniikkalaji. Toki teen silloin tällöin tilaustöitä, mutta niissäkin lähden mielelläni liikkeelle omasta näkemyksestäni”, Arttu jatkaa. Ensimmäinen oma eräkirja onkin juuri ilmestynyt”, Arttu kertoo ja esittelee juuri painosta tullutta kirjaa. Tekniikalla on toki puolensa, mutta teknistymisen mukana on jotakin myös kadonnut”, Arttu huokaa. ”Itsenäisyys on minulle elokuvantekijänä kaikki kaikessa. Monet Videosaran elokuvista kertovat metsästysretkistä Lapin laajoihin kairoihin metsäkanalintujahtiin, hirvijahtiin tai karhun pyyntiin. 2000-luvun alussa videokameroiden ominaisuudet eivät olleet vielä nykyisellä tasolla, minkä lisäksi televisioiden ja elokuvien kuvasuhde oli vanha 4:3. kyllä metsästetään kestävästi osana ravintoketjua, mutta elinympäristöjen toivotaan pysyvän suotuisina, jotta riistakannat pysyvät vahvoina. Usein metsästäjät ovat sisimmiltään innokkaimpia luonnonsuojelijoita. Kirjan novellit ovat mukaansa tempaavia tarinoita eräpoluilta ja kalavesiltä. Erämaassa voi kohdata itsensä sellaisena kuin on, joten erämaa opettaa ihmiselle kohtaamaan oman itsensä. Videosara yrityksenä on pyörinyt elokuvien myyntituloilla ilman merkittäviä ulkopuolisia rahoittajia. . Suomalaiset ovat olleet metsästäjäkansaa maailman sivu, eivätkä metsästäjän vietit ja vaistot ole meistä minnekään ehtineet kadota yhdessä tai kahdessa vuosisadassa. ”Suurin muutos on tapahtunut metsästyksen teknistymisessä. Onhan niin, että mitä ehjempi peili, sen selkeämpi kuva. Ihmisen runtelemassa metsässäkin voi toki metsästää, mutta peilipintana sellainen metsä ei toimi. ”Teerelle on ihan sama saalistaako sen kanahaukka vai ihminen. ”Kun suomalainen 2000-luvun alkupuolen eräkulttuuri on nyt pääosin tallennettu elämyksellisten elokuvien muotoon, minun on aika palata juurilleni kirjoittamisen pariin. Toki moni nettivideokanava julkaisee nykyään hyviä pätkiä ja televisiostakin on viime vuosina tullut laadukkaita metsästysaiheisia ohjelmia eli tarjonta on lisääntynyt huimasti 2000-luvun alusta. Varsinkin kanalinnuille ongelmia ovat aiheuttaneet laajamittaiset soiden ojittamiset, ylitiheä metsäautotieverkko ja liian järeät metsänkäsittelytoimet. 18 • HENKILÖKUVA Syvä luonnon ja suomalaisen eräperinteen kunnioitus näkyy Videosaran elokuvatuotannossa. Koen suomalaisen metsästyskulttuurin osaksi juuriamme, olemistamme ja siten hyvin arvokkaaksi”. Novelleissa on tuulahduksia vuosikymmenten takaa osan sijoittuessa tähän päivään. Nyt on navigaattoria, tutkapantaa, älypuhelinta ja vaikka minkälaista vempainta. Meidän, jotka olemme metsästäjän veret perineet, on päästävä erälle. ”Minulle erämaa toimii ikään kuin peilipintana omaan sieluun: mitä aidompi ja alkuperäisempi erämaa, sitä parempi. Kuusikymmenluvulla kompassi taisi olla eränkävijän teknisin väline aseen lisäksi. Elokuvissa on paljon filosofista pohdintaa suomalaisen eränkävijän sielunelämästä, luontosuhteesta ja rakkaudesta metsästystä ja eräkulttuuria kohtaan. Kyseessä lienee ainoa suomalainen elokuvatuotantoyhtiö, joka pyörii ilman tuotantotukia. Muuttuva metsästyskulttuuri Videosaran elokuviin on taltioitu lähes kaikki suomalaiset jahtimuodot merellisestä haahkajahdista aina karhunmetsästykseen Inarin syrjäisimmillä kairoilla. Elokuvat ovat kiinnostaneet riittävissä määrin eräkansaa, jotta niiden kaupallinen tuottaminen on ollut mahdollista kaikki nämä vuodet. Videosara julkaisi syksyllä 2018 Artun kirjoittamista tarinoista kasatun upean novellikokoelman Syysyössä elämäni kevät. Osa elokuvista pyöri muutaman vuoden myös espanjanja portugalinkielisillä satelliittikanavilla. ”Olen metsästänyt jäniksiä, hirviä ja pienpetoja. Kanalinnut ovat suosikkiriistaani, mutta myös vesilinnustus sopii,” Arttu kertoo ja jatkaa: ”Parasta eränkävijän elämässä on se, että voi toteuttaa omaa itseään, sitä, mitä geeneihin on kirjoitettu. Videosaralta on juuri ilmestynyt Artun kirjoittama eränovellikirja Syysyössä elämän kevät. Elokuvien pääosissa ovat metsästäjien lisäksi metsästyskoirat. Eräelokuvia VHSja DVD-formaateissa Videosara on myynyt kymmeniä tuhansia kappaleita, minkä lisäksi elokuvia on katseltavina maksullisilla nettikanavilla, kuten bearplay.fi:ssä. Useimmilla tarinoilla on jonkinlainen totuuspohja. Nykyään youtuben kaltaiset videopalvelut ovat täynnä ”eräpornoa” eli videoita, joissa näytetään vain eläimen tappaminen, mutta kaikki muu harrastukseen kuuluva puuttuu. Muuten emme voi hyvin”. Arttu Kotisara on voittanut useita eräaiheisia kirjoituskilpailuja, kuten Eränkävijän kilpailun vuosina 1993 ja 1994 sekä Jahti-lehden koira-aiheisen kirjoituskilpailun. Mukana on tarinatulilla kuultuja juttuja kuin myös itse koettuja. Useimmat metsästyskoirarodut ovat päässeet elokuvien myötä esille. Tästä huolimatta ensimmäiset elokuvat puhuttelevat edelleen. ”Minulle on käynyt niin, että iän karttuessa tarvitsen yhä enemmän tilaa eli mitä laajempi kaira, sen parempi. ”Minulle metsästyskulttuuri on aika laaja kokonaisuus käsittäen esimerkiksi koiraharrastuksen, itse pyyntikulttuurin, tarinaperinteen, metsästyskirjallisuuden kuin myös eräelokuvat. Ei ole minun juttuni tehdä elokuvia rahoittajan ehdoilla tai tv-yhtiöiden muottien mukaan. Kun kännykkä ei toimi ja kaikki häiriöteSuomalaiset ovat olleet metsästäjäkansaa maailman sivu.. Osa tarinoista on aiemmin julkaistu lehdissä ja Eränkävijät-kirjasarjassa, mutta osa julkaistaan kirjassa ensimmäistä kertaa. DVD on formaattina jäämässä historiaan, joten kaikkien näiden yhteisvaikutuksesta kaupallisten eräelokuvien myynti on hiipumaan päin. Sen ekologinen lokero on olla saalistettava eläin”. Eläimiä kijät ovat poissa, ei voi paeta itseään mihinkään”, Arttu kertoo luontosuhteestaan. Oma taiteellinen vapaus on kaiken lähtökohta. Ennen kaikkea olen kuitenkin linnustaja. Vanhimmilla tuotoksilla on jo historiallista arvoa ja niitä katsellessa huomaa, miten metsästyskulttuuri on 2000-luvulla muuttunut. Artun elokuvakerronta lähentelee runoutta, mistä on hyvänä esimerkkinä käsivarteen tatuoitu teksti. Saaliin saamisen merkitys on hiukan väistynyt, sen on korvannut tunne olla osana luontoa”, Arttu kertoo
Sodankylässä päivä kajastaa jouLokka sijaitsee Itä-Lapissa Sodankylässä. Tunturikoivut kääntävät selkänsä viimalle. Lapissa ”kohta” tarkoittaa kolmea päivää. Pihtijoki löytyy reilu 40 kilometriä Lokan pohjoispuolelta.. Menneen kesän öinen aurinko on enää muisto, kun kaksi pimeää kohtaavat toisensa. HIRVIJAHTI 20 • E letään joulukuun alkupäiviä Lokan Pihtijoen kairassa, Sodankylän ja Savukosken rajamailla, kaukana kaikesta. kään”, puhelee sodankyläläinen hirvenhiihtäjä Esko Pulju, 60. Vyöllä keikkuu iso leuku, selässä painava reppu. Välissä saa huilata, välissä joutuu kirvaamaan vitelikoissa, mutta hiihtämällä maisema vaihtuu toisella tavalla kuin kävelemällä.” Lapissa kaamoksessa valoisa aika lyhenee päivittäin. Perinteistä eränkäyntiä Hiihtäjä niistää nokkansa ja korjaa piponsa asennon. Alhaalla pilkottaa Lokan tekojärvi, sen takana Koitelaisen kivinen laki. Toki rinteissä rehkiminen kysyy fyysistä kuntoa. Eilinen räntäsade ruokki pakkasta, joka on kiristymään päin. Se napauttelee kilpikaarnaisia aihkeja, kilpaa hyönteisiä etsivän palokärjen kanssa. Idässä uinuvat Sorvortanselkä ja Kemihaara, niiden takana Tulppio ja Ainijärvi. Mies on hiihtänyt hirveä ennenkin ja menestynyt myös Metsästäjäliiton hirvenhiihtokisoissa, josta kokemusta on karttunut kymmeniltä vuosilta. Kaakossa solisevat Kairijoen nivat. Paikallisia pyytäjiä 30 kilometrin päästä Lokasta, tai sitten Sodankylän kirkolta, josta kertyy rapiat 130 kilometriä suuntaansa eli jokunen poronkusema, mutta eihän se ole näissä kairoissa matka eikä miTEKSTI JA KUVAT Kari Lindholm Hirvenhiihtäjä Kun hirveä pyydetään suksien päältä, siinä metsästäjä ja saalis ovat samalla viivalla. Olalla painaa .30–06 kaliiperin Tikka 65. Sen piippu on suojattu lumelta taulunpaikkatarralla, joita Puljulla riittää. Pohjoisessa siintävät Urho Kekkosen kansallispuiston tunturit. Kyllä täällä metsästäjiä vierailee aina toisinaan. Punainen päähine molemmilla, sovussa siinä toisiansa tapittavat. ”Pihtijoki on hirvien talvilaidunaluetta. Vilttorinnettä kulkee outo hiihtäjä. Suojaaminen on tärkeää, sillä lumi ei saa päästä piippuun. Porot palkivat, kotka kaartaa lännestä, jossakin viheltelee jätkän lintu, sitten erämaa on vaiti. Kun omalla metsästysseuralla riittää kaatolupia, on hiihtäjillekin annettu mahdollisuus harjoittaa tätä pyyntimuotoa, eikä kaikkia hirviä ole kaadettu koiran haukkuun. ”Suksien päältä tapahtuva hirvenmetsästys on myös pohjakunnon hakemista kevään kilpailukaudelle.” Hirvien hiihtopyynti käynnistyy samoihin aikoihin, kun isännät katselevat joulukuusia. Jos luvat ovat loppuneet, Pulju on hiihdellyt hirviä kavereilleen, joilla lupia on vielä käyttämättä. Esko Pulju tietää, että hirvenhiihdossa paita kastuu pakkasella. Kaamos synkkenee. Kummallakaan ei kiirettä, ja miksi olisikaan. Homma on perinteistä suomalaista eränkäyntiä, ja se on kiehtonut Puljua aina. ”Mukavaa ja leppoista puuhaa tämä on. Ylängöltä näkee pitkälle, korkeutta on 350 metriä merenpinnasta, paikoin enemmänkin. Miehen nähtyään musta lintu lopettaa tikkaamisen ja jähmettyy rungolle
Tuolloin koiraa saa käyttää ainoastaan haavoittuneen hirven jäljittämiseen.. 21 • Metsäsukset ja armeijan sarkapuku ovat sodankyläläisen Esko Puljun vakiovarusteita joulukuisessa hirvenmetsästyksessä. Uutta on, että hirveä saa metsästää ilman koiraa vielä tammikuussakin 1.1.–15.1.2019 välisenä aikana
Tähystämisessä kannattaa käyttää apuna katselukiikareita. Ensimmäiset lumiperhoset lentävät pilvistä jo syyskuussa. Toki pari hännätöntä on varalta sarkapuvun sisätaskussa maksimimatkoja varten. Niilläkään ei ole kiirettä ja käyttäytyminen on rauhallisempaa paksun lumipeitteen aikana kuin syksyn rykimäkaudella. Kiire ei ole silloinkaan. Hikoilua lisää reppu, joka heikentää ilman kiertoa selässä. Sellaiset ovat kelit kairassa. ”Sitä paitsi hirvihän on melkein musta, ja lumipukuinen hiihtäjä valkoinen. Silloin ovat liikut kiinni ja mies jumissa. 22 • lukuussa aamuyhdeksältä ja pimeä laskeutuu kolmelta iltapäivällä. Soutajat kieli keskellä suuta, ei yskitä eikä aivastella, ettei paatti haukkaa vettä. Olisi kovin merkillinen vahingonlaukaus, jos hänet hirvenä ammuttaisiin.” Kaira ottaa luulot pois Esko Pulju on metsästänyt hirviä ikänsä, niinpä Sodankylän suuret kairat ja niissä selviytyminen talvellakin on selkäytimessä. Hiihdetään sellaisia reittejä, että pystytään lähestymään hiljaa.” Pulju lataa hirvipatruunansa kotimaisella ruudilla, jonka pakkasen kestoa hän kehuu. Turvavaatetukselle ei Puljun harjoittamassa pyyntimuodossa ole todellisuudessa yleensä tarvetta, sillä kyseessä ei ole seuruemetsästys, eikä muita metsästäjiä liiku samoilla pyyntimailla yhtä aikaa. Eipä siitä enää puuttunut kuin perämiehen karjaisu: ”Kukaan ei liiku, perkele!” Talvi tulee kairaan suunnilleen samaan aikaan. Toisinaan luoti voidaan lähettää hirven kylkeen kaukaakin. Hyvässä muistissa ovat takavuosien pitkät hirviretket ja venereissut Luiroa pitkin kansallispuiston sydänmaille sekä hikiset takaisinpaluut pakkasten jälkeen, joissa veneelle pieksettiin väylää ensijäiden läpi. Kun tieto hirven kiimarauhoituksesta saavutti Puljun, mies odotti kauhulla sitä, että pyynti loppuisi marraskuun viimeiseen päivään, kuten Ylä-Lapissa. ”Hirviä tarkkailtaessa voidaan samalla pohtia, että mitä tehdään seuraavaksi.” Pulju hiihtelee 280-senttisillä suomupitopohjaisilla Järvisen metsäsuksilla, joissa on Suomen raskaan eräsiteet. Osumapiste säilyy riittävänä vielä –15 asteen kylmyydessä. Tuolloin koiraa saa kuitenkin käyttää apuna haavoittuneen hirven jäljitykseen. On tärkeää, että tähänkin säilyisi mahdollisuus.” Hirvenmetsästyksen aloitus syyskuun alussa ei innostanut Puljua metsälle. tetusta voi pakkaskeliin edes kuvitella. Kokeilussa ovat myös vedenpitävät sukat, joista kokemukset ovat vielä vähäiset. Pysyvä lumi peittelee pyyntimaat talvilepoon usein lokakuun alkupäivinä, kolmannella tai neljännellä viikolla viimeistään. Jos puistoon painunut metsästäjä on parkkeerannut autonsa metsätien päähän kuulaassa syyssäässä, voi olla että viikon päässä takaisin palattaessa tiellä on jo puoli metriä lunta. Suomupohja pitää jonkin verran ääntä, mutta loppulähestyminen ampumatilanteeseen tehdään monesti jalkaisin. Suksien alle tarvitaan reilu 20 senttiä lunta”, Pulju kuvailee. Mikäli hirvi märehtii makuulla, siltä näkyvät yleensä vain tummat korvat. ”Tärkeää on myös, että kädet pidetään suojattuina. Hirveä saa metsästää ilman koiraa tammikuun 15. päivään saakka. Jos tällaiset vetäistään jalkaan saappaiden kastuttua, jalkojen pitäisi pysyä kuivina. Jos taivas on pilvessä, valoisaa on niukemmin. ”Hirvikontaktia haetaan aina tuulen alta. ”Ihmettelen kovasti, miksi ajatellaan, ettei metsästystä saisi harrastaa enää joulukuussa. Ei se ketään yllätä, metsästäjät toiveikkaina vain hidastelevat, että jospa se ei tulisikaan vielä. Tunnelma oli kuin uiton keluveneessä Kitisen Porttikoskessa. ”Melkoista noitumista kuulosti homma olevan niillä, jotka aloittivat pyynnin syyskuun lämpimillä.” Joulunpyhien jälkeen päivän valoisa aika on puolittunut joulukuun alkuun verrattuna, mutta tammikuussa päivä jatkuu. Säärystimet eivät toimi, niistä lähtee ääntä.” Mies toivoo, että lappilaisessa hiihtopyynnissä olisi lupa käyttää lumipukua edes hirveä lähestyttäessä. Kylmään metalliin ei kosketa paljain käsin. Hän toivoo, ettei metsästysaikoja säädeltäisi pelkästään poromiesten toiveiden mukaisesti. Tämä olisi ollut katkera pala innokkaalle hirvenhiihtäjälle. Vasat olivat pieniä ja ruskeita, eikä hän nähnyt niiden tappamisessa olevan järkeä. Sitä tarvitaan viimeistään, kun hirveä ruvetaan suolistamaan.” Hirviä etsitään tuulen alta Talvilaitumille siirtyneet hirvet ruokailevat tähän aikaan avarilla vaaranrinteillä, hakkuuaukoilla, taimikoissa, katajikoissa ja pensikoissa. Hyvät ovat myös hiitorantilliset nahkatalvikkaat, mutta ylivoimaisesti parhaat ovat Nokian irtovuoriset Naali-huopakumisaappaat, joiden huovat pystytään kuivattamaan nopeasti tulilla. Asentajanhanskat alla ja kintaat niiden päällä toimivat.” Pulju käyttää päiväreissuilla hiihtorantillisia kumisaappaita villasukalla, sillä jalat eivät kylmety liikuttaessa. ”Armeijan ylijäämäsarkapuvun saa pilkkahintaan, mutta eipä tämän parempaa vaaHIRVIJAHTI ”Saappaisiin saattaa päästä kosteutta lumista lahjetta pitkin pitkän hiihtopäivän aikana ilman, että lumpsittaisiin ojissa. Ruokailevat tai makuulla olevat hirvet näkyvät toisinaan jo kaukaa. Sukset liukastetaan fluoripohjaisella luistovoiteella, mutta pitoa ei tarvita. Kuormana saattoi olla erävarustuksen lisäksi raavaan hirvisonnin lihat ja sarvet, eikä venettä passannut keikuttaa. ”Tässä on samanlaisia piirteitä kuin hirvien naakimisessa eli jäljittämisessä jalkapatikalla vähän lumen aikana. ”Otsalamppu pitää olla mukana aina. Tutuksi on tullut myös Urkkipuisto, jossa metsästäminen on mahdollista paikallisille eli Sodankylän ja Savukosken vakituisille asukkaille. Kevyt, lämmin, hiljainen ja hengittää, eikä ole arka kipinöille.” Alla on turhapuromainen verkkopaita ja urheilijan alusvaatekerta, jotka siirtävät kosteuden pois iholta. Pulju on asettanut itsellensä noin 300 metrin katon, sitä kauempaa hän ei hirveä yleensä ammu.. Pulju on asettanut itsellensä noin 300 metrin katon, sitä kauempaa hän ei hirveä yleensä ammu, vaikka kilpa-ampujalla riittäisi taitoa pidemmällekin. Riemunkirjavat oranssit tamineet näkyvät valkoista lunta vasten varsinkin, jos hiihtäjä liikkuu vähänkin sivuttain hirven näkövinkkelistä. Ojat ja pounikot ovat sulina pakkasellakin, joten jalkojen kastumiseen pitää varautua. ”Jos pienimmät punnitut hirvenvasat ovat vielä loppusyksyllä lihapainoltaan poronvasan luokkaa eli 22–25 kiloisia, mitä ne sitten ovat syyskuussa?” Pulju tietää, että monet metsästäjät pettyivät kiimarauhoitussysteemiin liittyvään kahteen metsästysjaksoon
Aseena on Tikka 65 kaliiperissa .30–06 Springfield. Kiväärin piipun suojaaminentapahtuu helpoiten taulunpaikkatarran avulla. 23 • Talvella aseen piippu suojataan lumelta. Esko Pulju tutkii hirvenjälkien tuoreutta. Jos jäljen pohja ei ole vielä jäätynyt, jälki on tuore eli veres. Evästulien teko aloitetaan vuolemalla kiehiset tervaskannon sälöstä.. Hirven metsästäminen hiihtämällä ilman koiran apua on Esko Puljun mielipuuhaa
Kramppeja voidaan estää merisuolarakeilla, joita imeskellään rasituksen aikana. Tulet tehdään ajoissa Varsinkin tunturissa talvinen keli saattaa muuttua nopeasti. Syksyä jaksottivat sekä rämpsyt että pakkaset. Se on lahjomaton ja tarvittaessa ankara. Hiihtäjä katoaa honkien katveeseen hirven perässä, erämaa on taas vaiti. Eväät ja vaihtovaatteet sekä kartta ja kompassi ovat selviöitä, ilman niitä kairaan ei ole asiaa. Jätetään toisillekin.” Tulen syttymistä helpottamaan kannattaa ottaa varoiksi reppuun sytykepaloja. Pääsin verekselle hirvenjäljille, mutta niitä kun vuottelin, lunta tuli niin sakeasti, että kadotin jäljet kokonaan. Ja kun hätä on suurin, tulet saa tehdä vaikka pystykelosta, eikä siihenkään tarvitse kysyä lupaa. Pian päivä painuu kohti iltaa. Tulien teko kuuluu perinteiseen lappilaiseen eränkäyntiin, joka on parhaimmillaan kiireetöntä.. Jos lumi olisi pelkkää puuteria pohjaan saakka, ei suksi kantaisi kunnolla. Pääasia on, että tulet pystytään tekemään säässä kuin säässä. Varusmiehille talvessa selviytyminen ja hiihtäminen opetetaan alkeista lähtien armeijassa. Selkeä sää voi vaihtua lumimyräkäksi tai maiseman peittäväksi hernerokkasumuksi alta aikayksikön. ”Ja kyllähän erämies tekee Lapissa kahvitulet joka tapauksessa. Muutaman tunnin hiihtoreissulle luonnollisesti varaudutaan riittävällä määrällä lämmintä juomaa, sillä hiihtäjä hikoilee pakkasellakin. Lapin metsissä riittää puuta poltettavaksi, ja valtionmaiden talousmetsäalueelle saa tehdä tulet erikseen lupaa kysymättä. Siinä, missä poropaimen liikkuu erämaassa kuin kotonaan, korpi soittaa kuolinkellot heikkojen. Jos kairaan väsähtää ja sitten vielä kylmettyy, siinä on hengenlähtö lähellä. Ei hajuakaan, mihin menivät”, Pulju tarinoi. Pakkanen paukahtelee, taivas tummenee ja kohta sen katolla räiskähtelevät pohjanloimut. Niin kiire ei saa olla, ettei tulille kerkeä”, Pulju toruu hätähousuisia. Toisaalta puhelinkenttä ei ole Lokan takana mikään selviö. Ladattu matkapuhelin säilytetään suojapussissa, jossa hikoilu ei sitä kastele. Toiset kantavat mukaan valmiiksi vuoltuja kiehisiä tai koivuntuohta siltä varalta, että tulet joudutaan tekemään kuusikkoon. ”Jos vanhemmat eivät metsästä, lastenkin on hankala päästä eräpoluille, vaikka haluja olisi.” Hirvenpyynti Lokan perällä on arktista metsästystä, jos mikä. Muusta ei edes keskustella. Evästauon jälkeen Esko Pulju nakkaa repun pykälään ja jatkaa sitkeää taivallustaan Lokan hirvimailla. Suolainen Wilsonin pinta ja nokipannukahvi antaa hiihtoon mukavasti potkua. . Myös kuivaliha ajaa saman asian. 24 • ”Kyllä tässäkin matkuuessa satoi kovasti lunta kahteen otteeseen tänäkin syksynä. Siellä sytykkeinä ja polttoaineena ovat kuusen kuivat alaoksat ja pystykuivat kuuset. Jos metsästäjä arvelee eksyneensä, kaikkein typerintä on jatkaa taivaltamista pahassa kelissä. Puukko ja kirves pitää olla metsästäjän repussa aina sekä tietenkin vedenpitävästi pakattuja tulitikkuja ja myrskytikkuja sekä sytkäri lämpimässä sisätaskussa. Ensitöikseen etsitään suojaisa kuusenperse, sitten ruvetaan asennolle ja tervastulien tekoon. HIRVIJAHTI Rutikuiva tervaskanto syttyy talvellakin vuoren varmasti, ja tervasta löytyy männikkökankailta aina. Pari termospullollista riittää. Kuuluvuutta voi löytyä korkeilta maastokohdilta. Kun olosuhteet huononevat riskirajoille, silloin liike loppuu. Pelkkään gepsiin ei pidä luottaa. Tämä on hiihtäjälle mannaa, sillä suven myötä lumen pinnalle muodostuu metsäsuksea kantava sevä. ”Muutoin käytetään maapuuta ja oksia, eikä puuta tarvitse polttaa mahdottomia määriä. Pulju on huolestunut siitä, etteivät nykynuoret enää opi perinteisiä erätaitoja siinä, missä hänen ikäluokkansa
Vakuumipaine on säädettävissä, myös saumaustyyppi on valittavissa: 1 sauma, kuiva tuote 1 sauma (pidempi saumaus aika, kostea tuote) 2 saumaa (pidempi saumaus aika, kostea tuote) Hinta 329,00 €. Sisältää 2kpl reikälevyjä 4,5 sekä 6,0 mm + 2kpl teriä RST. 370,00 € NOTKEA FILEVEITSI 22 CM 32,00 € KAPEA PALOITTELUVEITSI 14 CM 24,00 € NOTKEA/KÄYRÄ PALOITTELUVEITSI 13 CM 24,00 € KÄYRÄ PALOITTELUVEITSI 18 CM 24,00 € FINNVACUM PRO Jakt och Vapen lehden testivoittaja ! Finnvacum Pro on hintansa arvoinen vakuumikone kaksinkertaisella mäntäpumpulla. Saatavilla monipuolinen valikoima VAKUUMIPUSSEJA suoraan valmistajalta NOPEA TOIMITUS Leonardin lihamyllyt metsästäjille ja poromiehille sekä kotikäyttöön hyvän ruoan ystäville. Voit käyttää, jopa 40 cm leveitä ilmakanavoituja vakuumipusseja ja letkuja. LIHAMYLLY LEONARDI Hinta alk
Kaamosrusakoita kanakoirilla Rusakkojahti kanakoirilla on nopeatempoista ja hauskaa porukallametsästystä. Myöhäisempi aloitus ja vastaavasti aikaisempi lopetus sekä paljon seurustelua ja nopeita vetoja. On aika pitää jokavuotinen välipäivä hirvijahdista. Pyydämme heti alkuun anteeksi ajokoiramiehiltä. Tällä mennään marraskuun viimeinen lauantai. Kahvia ja pullaa. Ja emännät tykkäävät , kun omenapuut säästyvät ja isäntä on aikaisin kotona. METSÄSTYSKOIRAT 26 • E telä–Hämeen rusakkokanta on vahva. Aamuinen maalaismaisema on kaamoksen hämärtämä ja kodassa käy iloinen puheensorina. Kohteena ovat rusakot ja koirina sekalainen sakki karkottajia “kyyräämässä” rusakkoja passimiesten hollille. Elämä on mallillaan. TEKSTI Panu Hiidenmies KUVAT Ilona Hiidenmies
Nyt haetaan tehoja, eikä olla ajohaukkua ihastelemassa. Karkottajajahdissa voidaan tyypillisesti ajot kellottaa. Joku roikotta kookasta harmaata rusakkoa ja koiramiehellä on bretoni hihnassa. Selkeä jahdinkulku Alueet ovat pieniä ja vedot nopeita. Porukka jaetaan tottuneesti tuttuihin vetoihin ja väki kävelee hiljaa passeihin. Ketun varalta. Liikenne on sotkenut kuviot niin, että kolaririski on liian suuri. ”Tarvitaan hivenen auktoriteettiä”, kuuluu leukailu takarivistä. Ja tottahan se on, että jahtimme on hiukan sotilaallinen, mutta samalla hauska ja toimii. Metsäjänis on karkottajajahdeissa rauhoitettu, mutta ajoittain repolainen on menettänyt henkensä sinkoutuessaan passiin seisojan kiitäessä aivan kannoilla. Passista poistuttaessa, kuuluu jo kauas iloinen leikinlasku. Päälle hieman höhötystä ja Elastisen biisin sanat ”mä hoidan, mä hoidan”, kun porukka valuu ulos kodasta hitaasti kirkastuvan aamuun. Mutta pian jo huomattiin, että kylällähän ei enää ole ajokoiria. Peurapäällikkö vetää jahdin. Rusakkopassiin on mentävä ennen kuin koirat lasketaan irti. Koiramiehet lähtökuoppiin ja passit paikoilleen. Moni epäili jahdin toteutusta, koska karkottajathan eivät varsinaisesti aja riistaa, vaan kyse on pölläytyksestä. Kun jahtimuoto aikoinaan ensikertoja esiteltiin Hämeessä, oli kummastelijoita paljon. ”Kylän pinnasta on ristiturvat saatava vähemmäksi”, kuuluu seuran puheenjohtajan julistus aamukahvin päätteeksi. ja päättyy 10.40, kuuluu kakkosajoon lähtökomento. Ajo alkaa klo 10.10. Olisi pitänyt kuulemma olla ajokki. Karkottajilla ollaan lisäksi puutarhansuojaustalkoissa. 27 • Kepeällä asenteella Raskaan hirvijahdin ollessa jo melkein päätöksessä kepeällä tyylillä vedetty karkottajajahti lunastaa paikkansa. Rusakko vaihtaa hetkessä lääniä kun koira on kintereillä.
3 Aamun saalis, pari tiekiituria. Etenkin saksalaiset rodut ovat kotimaassaan laajasti käytössä karkottajina sekä pienettä suurriistalle. Karkottajan jätettyä riistan ja palat1 1 Pöläyttävillä koirilla lumi ei haittaa. Kun ajettava vielä usein suuntaa lähes suoraan passimiehiä kohti, voi kauempanakin takana lähestyvä koira olla sektorissa. METSÄSTYSKOIRAT. Vanha seisoja on kokenut konkari. Pystykorvan turkilla varustettu pienehkö karkottaja, joka oppisi tottelevaiseksi. Kuka tietää vaikka tulevaisuudessa jalostettaisiin ”pieni suomalainen metsästyskoira”. Päivän toinen saalis on nurin. Kaato Aivan toisen vedon lopussa, juuri ennen torvella puhallettava päätössignaalia, pamahtaa kaksi kertaa. Rusakko pötkii teille kun kinokset kasvavat. Rusakot saattavat hipsiä alueelta hiljakseen kun huomaavat tilanteen äityvän tukalaksi. Kaikki koirat hakevat vauhdilla ja karkottavat riistan haukkuen, jättäen ajettavan muutaman sadan metrin jälkeen. Silloinkin on passissa oltava tarkkana, koska koira voi olla aivan riistan häntätupsussa kiinni. 4 Koira pitää yhteyttä isäntään, mikä mahdollistaa pyynnin myös lähellä teitä ja asumuksia. Välillä taas tullaan kiljuen perävilkkaa. Passimiehen on oltava valppaana. 5 Rusakkojahti on ennen muuta sosiaalinen tapahtuma. ”Jos tulee kaato ja lyhytkarvainen tulee kaadolle, niin antakaa koiran ottaa jänis”, hihkaisee seisojan ohjaaja. Mannermaiset kanakoirat mielletään usein yhä vain seisoviksi lintukoiriksi. Etenkin kettu usein yrittää livahtaa motista ensimmäisenä. 2 Rusakko lymyää usein peltojen metsäsaarekkeissa. Kai kokeiluja on jo tehtykin. Riistatilanne on tyypillinen karkottajajahdin kaato. Koira antoi hetken ääntä haukkusarjalla pöläytettyään rusakon makuulta. ”Se noutaa sen minulle”. Ateriatauko kuuluu asiaan. Käyttökohteita löytyisi karkottamisesta, noutotyöskentelyyn, ja verijäljestä pienpetojen pintapyyntiin. Rusakko on erinomaista riistalihaa. Kaikkihan tuntevat hauliparven pituuden parissa kolmessa kympissä. 28 • Kaikilla roduilla Mukana on viiriäiskoira, lyhytkarvainen saksanseisoja ja bretoni
Ainakin karkottajajahti on. Yrteissä, pippurissa ja suolassa mehevöityneet paistikiekot päätyvät tulisijan kuumalle ritilälle tirisemään. ”Eiköhän mennä ja kierretä keväällä koko porukalla parit riistapolkuammunnat”. . Muutaman päivän marinadissa upotettuna ollutta kaurista ja peuraa. Kyllä elämä on taas mallillaan. Nykyjahdin muuttujia tämäkin. Haulikon käsittely on kirjaimellisesti ruosteessa ja panokset vanhoja. Monelle hirvenmetsästäjälle karkottajajahti on vuoden ainoa pienriistanpyyntipäivä. ”Savustetaanko rusakot”, kysyy kaataja.” Viimevuoden saalis kun savustettiin, niin emäntä ja tyttäret muistelee vieläkin makua”, hän jatkaa. Puheenjohtajan bravuuri. Monelle hirvenmetsästäjälle karkottajajahti on vuoden ainoa pienriistanpyyntipäivä. 29 • tua hakemaan uutta kohdetta, jolkotteli jänis kaikessa hiljaisuudessa passiin. Päätämme vaiherikkaan ja saalista suoneen jahtipäivän myöhäiseen lounaaseen. 2 3 4 5. Niin, ja olihan tuo tyytyväinen kun omenapuutkin säästyivät. Aikaa seurustelulle Metsästys on sosiaalista toimintaa, sanotaan. Watchup viestiä lukevan metsästäjän silmäkulmassa vilahtanut ristiturpa poukkosi lumessa ja vasta toinen paukku sorti. ”Kyllä tarpeeseen tulee tämäkin yhteishanke”, naurahtaa porukan vitsiniekka
Teimme kokeen Kallan siltojen kohdalla ja vesi oli asteen plussan puolella. Naskalit eivät saaneet siitä otetta. Koska naskalit olivat kaulan ympärillä, ne saatiin helposti käyttöön. Martti Pulkkinen puki alusasun päälle kuivapuvun ja sen päälle vanhat kunnon pilkkihaalarit. Puukkona oli Marttiinin Condor Skinner, terän pituus 10,5 senttiä. Hakun sai iskettyä kiinni kovaan jäähän helposti ja pelastautujan oli melko helppoa vetää itsenä. Jää voi pettää niin koiran kuin metsästäjän alta. M etsästäjät joutuvat silloin tällöin liikkumaan jäällä. Ongelmaksi muodostui höttö kohvajää, jota oli parinkymmenen sentin kerros. Tässä kohtaa muistutan, että testaajana oli alan ammattilainen ja erittäin kovakuntoinen nuori mies. Ei varsinkaan silloin, jos tilannetta ei ole koskaan harjoiteltu. Jos apuvälineitä ei ole mukana, jäälle nouseminen saattaa olla mahdotonta. Samalla kohmeiset sormet saatavat menettää otteen kahvasta – huonompi juttu. JÄISTÄ YLÖS 30 • Jäänaskalit Käytössä olivat Normarkin valmistamat muoviset jäänaskalit, joiden piikkien pituus oli hieman yli kaksi senttiä. Muistan erään isänpäiväjahdin, jonka lopputuloksena vedimme kaadettua hirveä useamman kilometrin jäätä pitkin keskellä yötä. Testin nopein suoritus. Pitää ylittää jäätyneitä jokia, lampia tai järvenlahtia. Jäihin putoaminen on aina ääritilanne, eikä selviytyminen ole itsestään selvää. Sitten Martti lähti astelemaan kohti jään reunaa ja pulahti hyiseen veteen. Homma oli rankkaa kovakuntoisellekin. Homma oli melkoisen riskialtista sillä uveavantoja oli tiheään. Testasimme millä välineillä noustaan ripeimmin avannosta. En uskalla edes ajatella miten ylipainoisen ja huonokuntoisen pelastautujan olisi käynyt. Tässä kului paljon kallista energiaa. Pelastautujan piti hakata höttöä pois melkoinen tovi, jotta piikit tapasivat kovaa jäätä. Teräsjään kanssa tilanne on hieman toinen. Lisäksi muovikahvaiset naskalit oli liitetty toisiinsa narulla. Ylös avannosta ja sassiin TEKSTI JA KUVAT Juha Jormanainen Leudot talvet ovat tuoneet jahteihin uuden vaaran, heikot jäät. Puukko Seuraavaksi avannosta piti nousta puukon avustuksella. Puukon terä saattaa lohkaista jäästä jäälauttoja jotka hankaloittavat pelastautumista. Pidemmästä terästä oli todellista hyötyä ja karhennetusta kumikahvasta sai napakan otteen, pisteet puukolle. Puukko: Kohvajään kanssa hyvä, teräsjään kanssa tyydyttävä. . Ilmat puristeltiin kuivapuvusta pois. Jäähakku Kolmantena apuvälineenä meillä oli Petzlin Summit -jäähakku. Jäänaskalit: Kohvajään kanssa heikko, teräsjään kanssa hyvä. Oli aika testata mitkä apuvälineet olisivat tehokkaimpia. Puukon pystyi lyömään kiinni kovaan jäähän helposti ja Martti nousi jään päälle todella nopeasti. Teräsjään kanssa tilanne on toinen ja silloin jäänaskaleiden kanssa pääsee jäälle todella näppärästi. Varren pituus oli 64 senttiä ja terän pituus 14 senttiä. Jos puukkoa kannetaan vyöllä, sen esiin saaminen saattaa olla hankalaa. Tehtävänä oli yrittää päästä avannosta ilman apuvälineitä, puukon, jäänaskaleiden ja jäähakun avulla. Ihminen menee helposti paniikkiin, kun jäätävän kylmä vesi tunkeutuu iholle. Mitkä ovat parhaat apuvälineet ja mikä on oikea tekniikka. Siinä saattaa pelastajallekin tulla kylmä kylpy. Hankalin tilanne on silloin jos koira putoaa jäihin ja se on pelastettava. Me teimme testin, jossa Kuopion Järvipelastajien Martti Pulkkinen kokeili erilaisia tapoja nousta hyisestä vedestä jäälle
Lopuksi muista, ettei luovuttaminen ole koskaan vaihtoehto – taistele loppuun saakka. Vanha kunnon pilkkihaalari on huono asu jäällä liikkumiseen, sillä kastuttuaan se painaa kuin synti. Ongelmaksi muodostui hakun sileä varsi, josta puristusotteen saaminen kohmeisilla käsillä oli vaikeaa. Yhteenveto Yhteenvetona toteamme, että pysy pois jäiltä, ainakin kevätjäiltä, ellei sinulla ole pakottavaa tarvetta seikkailla. 31 • jäälle. Valitettavasti tämä on se yleisin tilanne mihin joudutaan. Ilman apuvälineitä Lopuksi pelastautujan tehtävänä oli nousta jäälle ilman apuvälineitä. Se helpottaa tositilanteessa toimimista. Aikaa ja voimia kului ennen kuin lyhyillä piikeillä sai otteen kovasta jäästä. Laita kädet jään päälle. Kohvajäästä saa jonkinlaisen otteen, teräsjäästä ei juuri mitään. Ilman apuvälineitä: Huono. Jos apuvälineitä ei ole, toimi seuraavasti. Kohvajäätä joutui rikkomaan melkoisen tovin ja jäälle pääseminen vaatii oman tekniikkansa. Jäähakku, arvosana: Tyydyttävä. On muuten vaikeampaa miltä kuulostaa. Kaulalla roikkuva veitsi on kätevä, sillä sen saa nopeasti esille.. Käytä kuivapukua jos suinkin mahdollista ja harjoittele valvotusti avannosta nousemista. Kohvajään rikkominen lyhytpiikkisillä jäänaskaleilla oli todella rankkaa. Se on myös kaikkein hankalin. Puukko, jäänaskalit ja jäähakkuu – kaikista on hyötyä jäistä pelastautumisessa. Vedä itseäsi jään päälle. Sitä voi käyttää jään paksuuden kokeiluun ja jäätyneiden pilkkiavantojen avaamiseen. Potki vettä mahdollisimman tehokkaasti. Nosta itsesi mahdollisimman korkealle ja pyri saamaan jalat pinnan lähelle. Jäähakku on kuitenkin varsin monipuolinen apuväline jäillä liikuttaessa. On tärkeää että pelastautuja ei mene paniikkiin eikä hosu, vaan keskittää voimansa kunnon yritykseen. Pidä aina puukko mukana, mieluummin kaulalla kannettava niin sanottu back up -veitsi. . Se tarkoittaa muutamaa kunnon sammakkopotkua ja samalla pelastautuja yrittää nostaa käsillä itsensä jäälle
käyttöön Aavasaksan kupeessa.. rautapyynnin suosiota Lapissa. RIISTA tutustui pystymallin rautapyydyksen RIISTA tutustui pystymallin rautapyydyksen käyttöön Aavasaksan kupeessa. NÄÄTÄRAUDAT 32 • Kultarinta kuusikosta TEKSTI JA KUVAT Kari Lindholm Jyrsijähuipun paisuttama näätäkanta ja Jyrsijähuipun paisuttama näätäkanta ja pienriistan väheneminen nostaa näädän pienriistan väheneminen nostaa näädän rautapyynnin suosiota Lapissa
33 • Ylitorniolainen Kimmo Andersson pyytää näätiä ruostumattomasta teräksestä valmistetuilla Conibear-raudoilla.
Homma käynnistyi kahdeksalla itse valmistetulla rautojen suojaputkella ja samalla määrällä kaksisankaisia Conibear-pyyntirautoja, joiden materiaali on ruostumatonta terästä. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen (Rktl) palkkalistoilla työskennellyt emeritus petotutkija, dosentti Erik S. Andersson sanoo, että Ylitornion korkeudella on viime vuosina havaittu myös supikoiria ja ilveksiä. Rautoja ei kannata sijoitella liian lähelle toisiaan, sillä näätä liikkuu paljon. Lisäksi petolintuja on vähintäänkin riittävästi, mutta alueen minkkikanta on taantunut yllättäen. ”Eipä sitä tohdi tähän käytettyjä ajokilometrejä ja aikaa edes laskea”, Andersson myöntää. Nahat Andersson käyttää vaatenahoiksi. Vaikka näädän ruokavalio koostuu pääasiassa jyrsijöistä, näätä verottaa myös pienriistaa, ja sen metsästyksellä voidaan osaltaan elvyttää taantuneita metsäkanalintuja jäniskantoja. Jotta homma ei jäisi tekohengitykseksi, pienpetojen metsästyksessä tulisi keskittyä näädän ohella myös kettuun. Tällä hetkellä pyydyksiä on maastossa jo 20. Osa raudoista on pyynnissä metsäautotiestön tuntumassa, mutta osa pitää kokea moottorikelkan avulla. Kauimmaisiin pyydyksiin hän on hankkinut automaattiset loukkuvahdit, jotka lähettävät tiedon saaliista kännykkään. Mies kokee heti tappavat raudat yleensä 2–4 viikon välein. ”Kettuja ja näätiä on pyydetty tosissaan kolme vuotta. Tämä takaa paremman pyyntitehon, mutta antaa samalla myös uusia haasteita pyydysten kokemiseen. Raudoissa näätä säilyy talvella pilaantumatta, jos keli pysyy pakkasella. Kun metsästysalue kasvaa, myös ajokilometrit ja ajankäyttö lisääntyvät samassa suhteessa. Nälkä on kasvanut syödessä. ”Luonnonlohi on tehokas houkutin, saan perkuutähteitä lohensoutajilta. Näätä on lähes kaikkiruokainen turkiseläin, jota myös haitalliseksi pienpedoksi moititaan. Näädänpyyntiin Andersson syttyi puolikymmentä vuotta sitten. Syöttinä näädänrautojen suojaputkessa Andersson käyttää Tornionjoen lohta.. NÄÄTÄRAUDAT 34 • K uusikosta kuuluu kirveen kopse. Pakastan tähteet talvea varten, niitä tarvitaan muutama muovikassillinen”, Andersson selvittää. Nyholm toteaa Suomen eläimet -teoksessa, ettei näätä ole kuitenkaan mikään verenhimoinen tappaja, vaan se saattaa myös tarkkailla saaliseläimiä sivusta pitkäänkin. Työnä on näädänpyydyksen syötittäminen Tornionjoen mätilohella. Ketunnahkaan verrattuna näädän taanatusta raakanahasta saa hyvän korvauksen, joka on 30–40 euroa. Ketunnahkaan verrattuna näädän taanatusta raakanahasta saa hyvän korvauksen, joka on 30–40 euroa. Sopiva välimatka on 3–5 kilometriä. Mies veistelee jäisen kalan kyljestä aimo siivuja. Nyt metsäkanoja ja jäniksiä rupeaa jo näkymään tehopyyntialueilla katovuosien jälkeen.” Ylitornion pienpetopyytäjät ovat jakaneet pyyntivastuut keskenään, jotta yksittäisen pyytäjän urakka ei muodostuisi liian raskaaksi ja kalliiksi. Lisäksi muutamat metsästysseurat maksavat pienpedoista pyyntikorvausta, joka ennen tunnettiin tapporahana. Varren päästä löytyy ahkera pienpetojen metsästäjä, ylitorniolainen Kimmo Andersson, 33
Tähän mennessä mies on saanut raudoilla yli 50 näätää. 35 • Kimmo Anderssonin näätäsaalis on keskimäärin kymmenen näätää talvessa. ”Asioita on tullut tehtyä oikein, saalis puhukoon puolestaan”, toteaa Andersson.
Kun talvet muuttuvat leudommiksi, sää vaihtelee nopeasti ja sateet yleistyvät. Pystymallin pyydykseen näätä sujahtaa suojaputken yläpäässä olevasta kulkuaukosta. Suojaputket asennettiin paikoilleen ja syötitettiin valmiiksi. Andersson käyttää haaskana poronpäitä, jotka hän köyttää suojaputken kanssa samaan puuhun. Suojaputken alapää on suljettu minkkiverkolla. Parempi olisi siirtää tietoa ja osaamista tulevalle pyytäjäsukupolvelle kuin pihdata sitä. Pyydyksen sijoittaminen jälkien tuntumaan yleensä parantaa pyyntionnea. Jos siihen ei ole mennyt sinä aikana yhtään näätää, etsin pyydykselle paremman paikan.” Usein paras tieto näädän kulkureiteistä saadaan paikalliselta naskalihampaiseen petoon kyllästyneeltä pienriistan metsästäjältä, joka toivoo paikalle tehopyytäjää. Vaakamallin pyydykseen verrattuna pystypyydys on paremmassa suojassa talven lumisateilta. Tämä on erittäin merkittävä etu, sillä etenkin märkä lumi paantaa raudat toimintakelvottomiksi. Jäätyneet raudat joudutaan poistamaan pyynnistä ja sulattamaan. Vastaavasti pitkät pakkasjaksot – joita rautapyytäjät toivovat – harvinaistuvat. Andersson neuvoo merkitsemään jäljet gps:n muistiin tai kartalle, jotta näädän kulkureitit saadaan selville. Näätäpyydyksiä on useita malleja. Tämän takia pyydystä haukutaan myös telkänpöntöksi. ”Olisi hyvä, jos näädän rautapyynti voitaisiin aloittaa aiemmin kuin vasta marraskuun alussa. Katto avataan syötityksen, rautojen asennuksen ja saalin talteen ottamisen ajaksi. ”Pidän rautoja uudella paikalla kaksi vuotta. Andersson on mieltynyt pystymallin rautapyydykseen, joka sijoitetaan yleensä kuusenrunkoa vasten, tuuheiden alaoksien suojiin. Ylimääräiset sapuskat poistetaan maastosta pyynnin alkumetreillä, jotta pyynti ei häiriintyisi. Tavallista on, että näätä kulkee jälkiänsä pitkin parin viikon välein. Pohjoisessa alue on suurempi, etelässä pienempi. Samalla otin käyttöön metsästyspäiväkirjan, johon merkitsen pyynnin yksityiskohdat ja saaliit.” Maastoon perustettu houkutushaaska viekoittelisi näätiä kauempaakin, mutta haittapuolena on, ettei näätä välttämättä jaksaisi enää kiinnostua rautojen suojaputken sisällä olevista eväistä. Anderssonin kannustajana ja oppi-isänä toimii maankuulu petojen metsästäjä Juha Mäkimartti Keminmaasta. Nollilta aloittaminen on aina vaikeaa, ja moni pyytäjälupaus heittää hanskat tiskiin ennen kuin pääsee saaliin makuun. 36 • NÄÄTÄRAUDAT Alkuun tarvitaan opastusta Arvoturkisten metsästyksen aloittamisen jarruna on ollut maakunnissa jylläävä saaliskateus ja tästä johtuva tiedon pimittäminen, johon monet kokeneet pyyntijermut syyllistyvät tänäkin päivänä. Pelätään, että noviisi nappaisi arvokkaan saaliin nenän edestä. Hyviä pyyntipaikkoja ovat vaaranreunustat ja kuusikkojuotit, joista näätä kulkee parin viikon välein. ”Yhdessä etsimme kuusikkojuotteja ja vaaranreunustoja, joissa saattaisi olla näädän kulkureittejä. Kun pyyntialueella liikutaan jatkuvasti, näädän jäljet kohdataan ennemmin tai myöhemmin. Nahkojen hinnan laskeminen ei ole juuri kateutta laimentanut. Kun rautojen suojaputki on tarpeeksi pitkä, ei rautoihin jääneestä näädästä näy kuin hännänpää.. Otuksen ruokamaat ovat kooltaan jopa 3 000–5 000 hehtaaria. Anderssonin mukaan pystypyydys ei houkuttele sisäänsä lintuja, kuten vaakatasossa oleva. ”Puronvarsikuusikossa rautoihin saattaa haksahtaa myös minkki.” Rautapyynti periaatteessa helppoa Näädän rautapyynti on paljon yksinkertaisempaa verrattuna ketun jalkanarupyyntiin. Haitaksi saakka lisääntyvä pyyntipaine on Anderssonin mielestä täysin turha pelko, sillä ahkeria pyytäjänalkuja ei istu joka oksalla. Myöhäinen aloitus lienee jäänne niiltä ajoilta, kun näädän nahka oli vielä arvossaan.” Pyydykset jälkien vierelle Ilman jälkihavaintoja pyynti joudutaan aloittamaan summanmutikassa: toiveena on, että näätä löytää syötitetyt pyydykset maastosta
Jotkut suihkuttelevat puiden oksille hajuvanoja eli hajuviiksiä suihkepulloista, joissa loiskuu vedestä ja naudanverestä tehty cocktail. Renkaissa on varmistuskoukku, joka estää rautojen laukeamisen. 37 • Heti tappavat raudat ovat tehokkaita pyyntivälineitä. Tämän takia pienpetopyynti kannattaakin aloittaa näädän tai minkin passiivisella pyynnillä. Raudat pitää asentaa ja suojata siten, etteivät niihin joudu esimerkiksi koirat tai rauhoitetut eläimet. Kun raudat ovat vireessä ja asetettu pyyntiin, varmistus poistetaan viimeisenä toimenpiteenä ennen pyydyksen naamiointia. Mies ei aio hellittää pyyntitahtia ainakaan vielä, kun näätäkanta on runsas. Mikäli näppivoimat eivät riitä virittämiseen, on sitä varten saatavilla rautojen virityspihtejä. Nyt, kun jyrsijäkanta on taittunut laskuun, näädät menevät rautoihin paljon helpommin. Syötti pannaan putken pohjalle ennen rautojen asentamista”, Andersson opastaa. Toiset ripustavat oksille verta tihkuvia eläinperäisiä syöttejä. Kun toinen jousi on vireessä ja varmistettu, viritetään toinenkin jousi samalla pyydyksen sankoja toisella kädellä yhteen puristaen. Raudat asetetaan pyydyksen suojaputkeen siten, että laukaisuviikset ovat rautojen taaemmissa sangoissa näädän kulkusuunnasta katsottuna. Käsittele rautoja huolella Näädän pyydyksiä ei tarvitse käsitellä hajuttomiksi. Puristusote sangoista säilytetään. Tässä suhteessa näädän pyynti muistuttaa minkin rautatai loukkupyyntiä. Pyytäjän on syytä käsitellä vireessä olevia rautoja huolellisesti, sillä käsille lauenneita rautoja ei pysty irrottamaan omin voimin. ”Rautojen jousia varten suojaputkeen sahataan urat. Vastaavasti pyydysten lukumäärä on kasvanut neljällä pyydyksellä pyyntikaudessa. Lopuksi pyydys hajustetaan tarvittaessa. Kannan runsaudesta on huolehtinut takanapäin oleva myyrähuippu. ”Aluksi rautapyyntiin kannattaa lähteä kaverin kanssa. Pullojen korkit on syytä tiukata kunnolla käytön jälkeen. Jos jokin menee pieleen, toisesta on silloin turvaa”, näädän rautapyytäjä Kimmo Andersson huomauttaa. Paitsi jäljityspyynnin aikana. Putkesta ei kannata rakentaa liian väljää. Raudat kiinnitetään suojaputkeen niiden mukana seuraavalla ketjulla. Autoilijoiden tappamat oravat ja jänikset ovat erittäin hyviä näädänsyöttejä, ja ne kannattaakin napata kyytiin tienposkesta. ”Sapuskaa kunnolla pönttöön, kyllä se peto raudat metsästä hakee”, Andersson lohkaisee. ”Mutta paljon asioita on tullut tehtyä oikein, saalis puhuu puolestaan.” . Tämän takia elävä näätä päästään näkemään ilman koiraa hyvin harvoin. Kannan runsaudesta on huolehtinut takanapäin oleva myyrähuippu.. Muutoin perheen hameväki saattaa puuttua metsästyksen kulkuun. Heti tappavia rautoja parhaasta päästä ovat Anderssonin käyttämät kaksisankaiset Conibear-raudat. Näätä kuitenkin kuulee ja haistaa ihmisen metsässä jo 300–400 metrin etäisyydeltä, ja se pitää ihmiseen etäisyyttä. Pyyntitehoa voidaan kasvattaa kanadalaisten trappereiden kehittämillä tehotipoilla. Vastaavasti ketunpyynnissä hajuttomuus on sitäkin tärkeämpää, sillä kettu kavahtaa ihmisen hajua. Vaikka pyyntikokemusta kertyy vuosi toisensa perään, ei hyvästäkään näädänpyytäjästä tule välttämättä täysin oppinutta. Andersson on todennut, että pyyntitehoa kasvattavat kanadalaisten trappereiden kehittämät ”tehotipat”. Suojaputken kulkuaukon koko saa olla korkeintaan 80–90 millimetriä. Myös rautapyyntiin tarvitaan metsästyskortti ja suostumus maanomistajalta tai siltä, jolla on metsästysoikeus alueella. Näin tappoteho on parempi. Tähän mennessä Anderssonin keskimääräinen näätäsaalis on ollut 10 näätää talvessa, ja viidessä vuodessa kokonaissaaliin määrä on karttunut suunnilleen 50 kultakurkkuun. Ne viritetään puristamalla jousen renkaita ensin toiselta puolelta. Kun jyrsijöitä on paljon, näädän rautapyytäjälle jää usein luu käteen. Rautojen laukaisuvipu asetetaan yleensä keskimmäiseen asentoon laukaisuviiksien hahloon
38 • LEGENDAARISET JAHTIMAAT Kulkijan kannattaa kävellä Koitelaistunturin alalaitoja, sillä tunturin päällä on vaikeakulkuista kivikkoa eli pirunpeltoa. Maaruska on parhaimmillaan maalintujahdin alkupäivinä syyskuun puolivälissä, jolloin lehtipuut ovat yleensä jo pudottaneet lehtensä.
TEKSTI JA KUVAT Kari Lindholm. 39 • Kiireettä Koitelaiseen Tarunhohtoinen Koitelaiskaira on säilynyt koskemattomana ja se on parhaita metsästysmaita eränkävijälle Lapissa
40 • L uiron ja Kitisen jokien välissä Sodankylässä aukeaa legendaarinen Koitelaiskaira, josta riittää kosolti juurevia metsästystarinoita. Koitelaisen lupa-alue 3616 alkaa Luostotunturin pohjoispuolelta Kitisenjoen rantatörmältä ja se päättyy vasta Urho Kekkosen kansallispuiston etelärajalle. Koitelaisen suojelualue kuuluu Natura 2000-verkostoon, ja alueella on lupa metsästää ainakin toistaiseksi. Tunturin pirunpellossa ei kannata yleensä tarpoa. Mies metsästää itsekin. Helpoin kulku Koitelaistunturiin kulkee Kaitaselän länsipäästä, Karinkiselästä. Matkaa tulee viitisen kilometriä. Tässä vaiheessa kannattaa päättää, kummalleko puolelle tunturia matka jatkuu. Vielä 1980–90 -luvuilla Koitelaisen ja sen läpi virtaavan Luiron soilla riitti hanhenmetsästäjiä satamäärin, ja saalistakin saatiin. LEGENDAARISET JAHTIMAAT Koitelaisessa on noin 100 kilometriä pieniä puroja, jotka vuolastuvat sateiden jälkeen.. Välimatkaa edellä mainituilla paikoilla on noin 100 kilometriä. Hyvin varustunut erästäjä ottaa suunnan kohti Koitelaistunturia yleensä pohjoispuolelta, Lokka-Mäntypää -väliseltä metsäautotieltä, joka kulkee Lokan kylältä Porttipahdan tekoaltaan kohdalle nelostielle lähelle Siltaharjua. Läpiajomatka Koitelaiskairan pohjoisosien kautta Lokasta Mäntypäähän on reilu 40 kilometriä. ”Koitelaisessa vierähtää helposti viikkokin. Karinkiselästä kannattaa kävellä Koitelaiseen Kiuru-äijän Hangasmaan kautta. Kaitaselästä lähdettäessä jouduttaisiin ylittämään suuri Viuvaloaapa, ja sulan maan aikana sen ylitys on vetistä puuhaa. Sinne ei kannata lähteä kiireessä”, kertoo Metsähallituksen suunnittelija Jari Estola Sodankylästä. Koitelaisen lupa-alueeseen kuuluu lisäksi useita yksittäisiä valtionmaan lohkoja, joita löytyy Kelujärven kylän ympäriltä. Koitelainen tunnetaan muun muassa metsähanhen pesimäalueena, mutta viime vuosina hanhea ei ole metsästetty tilapäiseksi tarkoitetusta rauhoituksesta johtuen. Sieltä tuulenhalkaisija suunnataan edelleen kohti etelää. Kairan keskiössä sijaitsevan soidenja vanhojen metsien suojelualueen pinta-ala on noin 49 000 hehtaaria. Kierros Koitelaisen lakien ympäri on reilun 30 kilometrin mittainen, ja mutkittelu kasvattaa matkaa tästäkin. Tarkkasilmäinen kulkija havaitsee merkkejä vanhoista hevossavotoista viime vuosisadan alkupuolelta. Viime aikoina on havaittu merkkejä siitä, että hanhikanta elpyisi vähitellen. Pienriistanpyytäjä liikkuu mieluummin Koitelaisen helmametsissä, jotka ovat aapasoiden ympäröimät. Hanhikato alkoi näkyä todenteolla 2000-luvulla myös Koitelaisen alueella. Alue kuuluu perustettaviin uusiin luonnonsuojelualueisiin, joissa metsästys on lähtökohtaisesti kielletty. Kiuru-äijän Hangasmaan jälkeen edessä kohoaa Koitelaisen pohjoisin laki, Yläpäänlaki, joka tuskin jää huomaamatta. Aivan mistä tahansa ei Koitelaista kannata lähestyä. Riistarikkaalla alueella on pitkät perinteet, siellä on metsästetty aina. Koitelaiskairassa ovat kirveenkoskemattomat siperiankuusikot, valtavat aaparimmet ja niiden keskeltä kohoavat metsäkummut, joissa erämiehen sielu varmasti lepää. Päiväreissua on siis turha suunnitella näihin maihin. Kierros Koitelaisen ympäri Vaikka Koitelaisen pyyntilupa-alue onkin suurimmaksi osaksi Metsähallitus Metsätalous Oy:n hallinnoimaa, itse Koitelaisen suojelualue on säästynyt tehohakkuilta. Tosin sieltä saattaa yhyttää poroja katsastavan karhun elokuun polttiaisaikana, jos lupalompakossa on metsän isännän pyyntipaperit. Metsähallituksen 206 665 hehtaarin pienriistan metsästysalue, Koitelainen 3616, on kooltaan yli nelinkertainen sen kuuluisaan ydinalueeseen, Koitelaiskairaan nähden. Leveyssuunnassa lupa-alue rajoittuu Kitisenjoen ja Savukosken kunnanrajan väliselle alueelle. Koitelaisen laki on kivirakkaa, ja tästä johtuu sen luokittelu. Suojelualueen keskiössä kohoaa monilakinen Koitelainen (korkein laki 407 metriä), joka luetaan tunturiksi, vaikka Lapissa on samankorkuisia vaarojakin. Pakkasella tilanne on toinen
Alueella ei ole gsm-kenttää läheskään kaikkialla, joten perinteiset suunnistusvälineet ja vanhanmalliset koiratutkat nousevat arvoon arvaamattomaan. Alueella hyvä hirvikanta Koitelainen on myös erinomainen alue hirvenpyyntiin. Koitelaiskairan purovedet käyvät yleensä juotavaksi sinällään, ja alueelta löytyy lähteitä, joten suurten vesimäärien kantaminen kairaan on turhaa. Erotustokkien liikkeistä ja erotustöistä saa ajantasaista tietoa alueella toimivista Oraniemen ja Kemin-Sompion paliskunnista. Kylätie kulkee ensin Luirojoen varteen. Molemmat löytyvät 40 kilometrin päästä Tanhuan kylältä sekä Sodankylästä ja Savukoskelta. Tie jatkuu metsäautotienä jokivartta pohjoiseen Könkäänharjulle sekä etelään, josta pääsee Kelujärvelle. Koitelaisen itäpuolella sijaitsee todellinen kanalinnunpyytäjien paratiisi, Sorvotan lupa-alue Savukoskella, ja siitä kerron seuraavassa jutussa. Näin vältetään parhaiten koiran poroille aiheuttamat vahingot. Myös kävelykuntoa tarvitaan. Tulet voi tehdä maapuista, joita löytyy varmasti. Hirvikoiria käytettäessä kannattaa laskea vain yksi koira kerrallaan irti, ja koiranohjaajan on syytä kulkea aina koiransa mukana. Koitelaisen metsät ovat pääosin luonnontilaisia yli 200-vuotiaita tuoreiden kankaiden kuusikoita, mutta karummilla paikoilla on aihkeja eli kasvunsa päättäneitä mäntyjä. Yleensä hirviseurueet keskittävät metsästyksensä aluetta halkovan Sodankylä-Tanhua-Lokka -tien varsille. Korkeintaan laiskuus. Porotokat kootaan erotuksia varten syyskuun lopulla, eikä tokan hajalle ajaneita otuksia katsota suopeasti, vaan tähtäimen läpi. Hyvä reitti Koitelaiskairan lähelle kulkee myös nelostieltä Sodankylän pohjoispuolelta Moskuvaaran kylän kautta. Lokassa on useitakin majoitusmahdollisuuksia, mutta kylässä ei ole kauppaa eikä polttoainejakelua. Korkeintaan laiskuus. Ja jos vahingoista joudutaan käräjöimään, on koiranomistajan tuottamus pienempi kuin jos koira liikkuisi maastossa ilman ohjaajaa. Lokan kalasatamassa toimii paikallinen luonnonvaraosuuskunta, josta voi käydä ostamassa pyyntituoretta Lokan tekoaltaan kalaa ja kyläläisten poroista saatua poronlihaa. Ja mikäpä estäisi perinteisestä suomalaisesta eränkäynnistä innostuneita pyytämästä hirveä tunturin kainalossa, kuten silloin ennen. Koitelainen Tunturi Sodankylässä lähellä Lokan kylää, korkeus 407 metriä Lupa-alue 3616, pinta-ala 206 665 hehtaaria Koitelaiskaira sijaitsee Koitelaistunturin ympärillä suojelualueella Riistana metsäkanalinnut, hirvi, jänis, vesilinnut, karhu, näätä, kettu Sopii eräretkeilystä pitävälle metsästäjälle Ja mikäpä estäisi perinteisestä suomalaisesta eränkäynnistä innostuneita pyytämästä hirveä tunturin kainalossa, kuten silloin ennen. . Koitelaista halkovat myös metsäautotiet.. Kantatiestöltä poikkeaa sivuun lukuisia metsäautoteitä, jotka tavallisesti ovat varsin hyvässä kunnossa. Kulkeminen Könkäänharjun kautta Koitelaistunturin ydinmaastoihin on vaikeaa sulan maan aikana suurten aapasoiden takia, mutta sen eteläpuolisellakin alueella on hyviä metsästysmaita. 41 • Haastavalle erämaataipaleelle tarvitaan kunnolliset erävarusteet kirveineen, kumisaappaineen sekä laavuineen
Koiran astutus oli sujunut miten kuten. Se muuttaa asumisjärjestelyitä. Aluksi pentue tepastelee lattialla papereiden päällä. Tulisipa edes muutama pentu. Koiratalosta se pääsee tarpeilleen koska haluaa. Ei mene jakeluun. Pennut vetävät ihmistä puoleensa. Lyöttäydyn sopivalle etäisyydelle yön sankareiden perään enkä edes yritä ohittaa. Se taas saattaa johtua esimerkiksi siitä, että siihen koiraa on jalostettu jokunen kymmenen tuhatta vuotta. Siinä saattaa olla perää. Pekka Juntti pekkajuntti@hotmail.com @JunttiPekka KOLUMNI 42 • Monet tuntuvat ottavan pennutuksen nykyään kovin raskaasti.. He hössöttävät, valvovat, hoitavat, stressaantuvat ja väsyvät. Kärsämäki, sitten Siikalatva, josta ei tule mieleen mitään. Jos Jekku nyt tiinehtyi, pennut syntyvät pohjoisen keskitalveen. Sitten kun kakkaralli alkaa, koiratalon edut nousevat sfääreihin. Se on nyt yhdestä tuikkauksesta kiinni tuleeko tuhannesta kilometristä yksityisajoa uusia koiria vai pelkkää joutavaa ilmastopäästöä. Kello lähentelee jo puolta yötä. Ja mikä parasta, saan nukkua yöni rauhassa. 2000-luvun edetessä koiraharrastajille on tullut päännousema, että koiran pitää tehdä pennut sisälle taloon. Edessä kolmen täyspitkän ajoneuvoyhdistelmän perävalot. P E K K A JU N T T I M usta nelostie, suuntana pohjoinen. Olen ihmetellen seurannut, kuinka kasvattajat tekevät pentujen eteen kaikkensa, ylimääräistäkin. Mukava niiden kanssa olisi taas telmiä. Täällä on pyydetty usein jänistä ja illalla keijattu pienessä sihneessä maailmaa paikalleen. Joskus niitä oli tappaa asti, kun piti kahdeksan laittaa kylmäksi saman nippuun. Monet tuntuvat ottavan pennutuksen nykyään kovin raskaasti. Pitäisikö niille tehdä lämpimään varastoon suurempi telmimiskenttä. Höpöjä. Samaan tapaan koiriaan pennuttava veljeni muistuttaa aina, että vaikka emä tekisi pennut pimeään koppiin, aikanaan päivänvaloon kömpiessään hauvat olisivat koko lailla kesyjä. Pennunsiemeniä hakemassa Kun narttu imettää, se syö paljon ja sen pitää päästä usein ulos. Pyhäjärvi. Niistä tulee mielleyhtymiä. Viitasaari, kummipojan isä. Pitäneekö paikkaansa, vai tuleeko koiranlapsia ollenkaan. Tarhapennutus on kaikille osapuolille parempi ratkaisu. Se ei häsellä eikä hermoile, vaan hoitelee lapsosensa rauhassa. . Säästyy vaivaa, ja pennut tavastuvat käymään tarpeillaan ulkona. Koirahuone on nartun oma tila, joka rauhoittaa sitä. Tiedän monta pentua, jotka ovat olleet tällaisen pentuajan jälkeen kahdeksan viikon iässä käytännössä sisäsiistejä. Pää jauhaa sanontaa hätäilystä ja kus’päisistä lapsista. Leikkijöitä, rapsuttajia ja ruokkijoita piisaa. Pentu on helpompi opettaa sisäsiistiksi, kun se on alusta asti oppinut, että kaakeli ei ole oikea paikka kyykätä vaan ulostus tehdään ulkona. Eivät jääneet pahalaiset nalkkiin, eikä minulla työn orjaksi heittäytyneellä kirjoittajalla ollut mahdollisuutta jättää Jekkua pidemmäksi aikaa heilastelemaan. Kuka sen Keski-Suomesta olisi ehtinyt hakemaan. Jos pennut syntyvät keväällä ja aurinko jo lämmittää, avaan luukun pennuille ja ruokin nassikat ulos. Pihtipudas ja armoton poliisipula. Miksi ihmeessä, antaa luonnon hoitaa, sanoo vanhan liiton ukko sisälläni. Convoy lyhenee, kun yksi täysperävaunu kaartaa tauolle. Muutamat ovat arvioineet, että koiratalopennutus voi tehdä pennuista epäsosiaalisia. Kun pennut sitten työntävät pötkylöitään ruuan jälkeen, källit tipahtelevat ulkosalle. Paikkakunnat vilisevät. Elämä pentujen kanssa keskimäärin helppoa ja mukavaa. Näin taitaa olla. Minun on annettu jopa ymmärtää, että tapani pennuttaa lämmitettyyn koirataloon on jossakin määrin epäilyttävää hommaa. Tässähän se matka sujuu, convoyna, olkoot isommat hirvipuskureina edessäni vaikka kotiin saakka
KÄYTÄ HYVÄKSESI RIISTAN HUIPPUTARJOUKSET TILAA Tee tilaukset tilaajapalvelu@riistalehti.fi Lisää tarjouksia löydät osoitteesta www.riistalehti.fi Ja vainuat saaliin sohvalle saakka 6 numeroa + Gerber nylkyveitsi vaihtoterällä (arvo 54 euroa) yht. 43 • TILAAJAPALVELU p. meroa +. 50 € Tilaus jatkuu kestotilauksena. (03) 42 465 335 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) tilaajapalvelu@riistalehti.. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p
HAALARIHOUSUT METSÄSTYKSEEN TEKSTI JA KUVAT Arto Määttä Haalarihousut ovat talvimetsästäjän vaate. ¢ Alaska Elk Tundra ¢ Chevalier Xwarm Primaloft Bibs Chevalite ¢ Deerhunter Muflon Bib Trousers ¢ Deerhunter Muflon Trousers ¢ Pinewood Abisko ¢ Swedteam Crest Thermo Classic M ¢ Swedteam Ridge Zero Classic M 44 • Viimaa ja vilua vastaan. Nyt testissä olivat nämä monikäyttöiset metsästyshousut, joilla istuskellaan kyttäyskopissa ja jännitetään jänispasseissa
T E S T I 45 •
Henkseleillä kannatellut housut pysyvät mukavasti ylhäällä, selkä ei ole paljaana istuttaessa ja vyön puuttuminen tekee housuista ilmavammat. Tämän vuoksi haalarihousujen lämmönsäätely on helppoa, sillä se tapahtuu yläosaa vaihtamalla. Lisäksi kaksiosaiset haalarit ovat käteviä, niiden kanssa on helppo mennä sisätiloihin riisumatta koko vaatetusta tai automatkoilla takin voi pudottaa HAALARIHOUSUT METSÄSTYKSEEN. Lämpimimmät haalarihousut ovat tehty todella kylmille keleille. on Bib Trousers 5,0 2,0 4,0 1,0 3,0 Deerhunter Mu. Testissä lahkeiden osuus nousi korkealle, sillä ne määrittävät suurelta osin housujen käyttömukavuutta, puettavuutta ja potentiaalisia jalkinevaihtoehtoja. Moni ajattelee lämpimien haalarihousujen olevan kuumia liikuttaessa, mutta niiden etuna on hyvä tuuletus yläosasta, sillä housujen kannatteluun ei tarvita vyötä. Ne suojaavat kylmälle alttiita paikkoja, mutta niiden ”sisäilma” vaihtuu verrattain hyvin. Nämä arvioitiin kiinnityksen jämäkkyyden ja henkselien säädettävyyden, sekä säätöjen pitävyyden osalta. Lahkeet ovat toisaalta iso osa housua, joten niiden sopivuus, käytettävyys ja väljyys korostuvat tässä testissä, jossa lahkeet määrittävät isolta osin housujen käytettävyyttä pakkaskeleillä. Kylmillä keleillä voidaan käyttää eristettyä parkatakkia, leudommilla paita riittää. Henkse46 • Tuotetiedot Merkki Malli Hinta, € Valmistusmaa Vedenpitävä Toppaus Alaska Elk Tundra 179 Ei ilmoitettu Kyllä Ohut Chevalier Xwarm Primaloft Bibs Chevalite 260 Kiina Kyllä Paksu Deerhunter Mu. Mitä testattiin Arvostelutaulukko T estattavat osa-alueet jaettiin niiden painoarvon mukaan eri osa-alueisiin. on Bib Trousers 230 Import Kyllä Paksu Deerhunter Mu. Talven pakkasilla lämmin housu myös hidastaa lumen tarttumista housun pintaan, sillä lumi ei sula siihen kiinni kuten ohuemmissa vaatteissa. Tässä osassa pistesaaliiMERKKI malli Ristiselän ja vatsan suoja Lahkeensuu kiristys Lahkeen avattavuus Lumilukko Lahkeen väljyys 20 % 10 % 15 % 5 % 10 % Alaska Elk Tundra 3,0 2,5 1,0 4,0 2,0 Chevalier Xwarm Primaloft Bibs Chevalite 3,0 1,0 5,0 1,0 4,0 Deerhunter Mu. on Trousers 200 Import Kyllä Paksu Pinewood Abisko 140 Kiina Kyllä Paksu Swedteam Crest Thermo Classic M 239 Kiina Kyllä Ohut Swedteam Ridge Zero Classic M 259 Kiina Kyllä Ei T alvivaatetuksessa haalarit jaetaan yksija kaksiosaisiin malleihin. Toppaus on talvivarusteissa lämmöneristyksen vuoksi, mutta se lisää mukavuutta myös märällä kelillä ja räntäsateessa. Topattu ja mahdollisesti muotoon leikattu lahje pitää housun kylmän ulkopinnan kauempana ihosta, jolloin kylmä ei tule läpi aluskerrokseen ja iholle. Ristiselän ja vatsan suojaus arvioitiin myös erikseen. Haalarihousuja käytetään monenlaisessa talviliikunnassa, olipa kyse laskettelusta tai moottorikelkkailusta. Näissä usein pyritään siihen, että koko lapojen alapuolinen osa selästä saisi takin kanssa osakseen kaksinkertaisen lämmönsuojan. Lahjetta käsitteleviä pisteytyskohtia oli kaiken kaikkiaan neljä ja niiden yhteispainoarvo oli 40 prosenttia testin pisteytyksestä. Tässä roolissa kaksiosaiset haalarit toimivat paremmin kuin yksiosaiset. Kaksiosaisten haalarien alaosasta käytetään nimitystä haalarihousut, amerikanenglanniksi ”bibs”. on Trousers 1,0 2,0 3,0 1,0 1,5 Pinewood Abisko 3,0 4,0 1,0 1,0 3,5 Swedteam Crest Thermo Classic M 1,0 2,5 1,0 1,0 2,0 Swedteam Ridge Zero Classic M 4,5 2,5 3,0 5,0 4,0 seen vaikutti vyötäröltä ylöspäin nousevan osuuden määrä ja kattavuus, mutta myös eristyksen määrä ja tuuletus. Henkselit olivat laadultaan kaiken kaikkiaan hyviä, mutta niiden kiinnitys housuihin vaihteli
Henkselit Sopivuus liikkuva jahti Sopivuus passitusjahti Taskut Mukavuus Säädettävyys Yhteensä 5 % 5 % 15 % 5 % 5 % 5 % 100 % 2,0 3,0 2,0 2,5 4,0 3,0 2,43 2,5 2,0 4,0 3,5 5,0 3,0 3,30 5,0 1,5 4,5 3,5 3,5 2,0 3,60 2,5 2,0 2,5 3,5 3,0 2,0 2,08 2,5 2,0 4,0 3,5 4,0 2,0 2,85 3,5 2,5 3,0 4,0 4,0 2,0 2,10 4,5 5,0 2,0 4,0 5,0 2,0 3,58 li, jonka kiinnityslenkki kääntyy jumittaen sen pituussäädön, oli tyypillinen ongelma, samaten säädön löysääminen on joissain housuissa ongelma. T E S T I 47 • Yhteystiedot MERKKI valmistajan sivut Maahantuoja maahantuojan sivut Chevalier chevalier.se Icefox Outdoor chevalier.. Pinewood pinewood.eu Castle River Import www.cri.. Testin housut jakautuvat kolmeen ryhmään: Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat vyötärömalliset housut, joissa on matala vyötärö ja selkämystä on nostettu lapojen alaosaan asti. Alaskassa vetorasitus taas pyrkii kääntämään lenkin pystyasentoon ja ennen pitkää henkselin pituussäätö lenkin pystyasentoon ja ennen pitkää henkselin pituussäätö jumiutuu.. Deerhunter deerhunter.eu RUAG Ammotec Finland Oy www.ruag-ammotec.. Kolmas housutyyppi on perushousu, jossa on aavistuksen korotettu vyötärö ja henkselit. Kuvaparissa Deerhunterin kiinnitys on pikakiinnitteinen, jämäkkä ja pitää kutinsa. Metsästyshousuissa meillä kyseinen lantiomalli, joka on matala edestä ja korkea takaa on tavallisin. Kaikissa otoksen housuissa oli vedenpitävä ja hengittävä kalvo. Kannattimet eli henkselit voivat pitää sisällään monenmoista. Housuja tuli testiin niin topattuina puolihaalarimallisina (Deerhunter Muflon Bib) kuin myös kerrospukeutumiseen tarkoitettuna kuorihousuna (Swedteam Ridge). Härkila harkila.com Seeland International A/S seelandinternational.com Swedteam swedteam.com HV-Company hv-company.. Liikkuvassa metsästyksessä housujen paksuus ja tuuletettavuus nousivat esiin, passitusjahdeissa taas housujen lämmöneristyskyky ja istumamukavuus. Fyllillä ja ilman Useilla vaatevalmistajilla haalarimallisia metsästyshousuja löytyy valikoimista, mutta harvoja malleja kauppojen hyllyiltä. Painopiste testissä oli selvästi passitusjahdissa, jonka osuus oli 15 prosenttia pisteistä, liikkuvan jahdin ollessa testin ”pieniä” pisteosuuksia. Kuvaparissa Deerhunterin kiinnitys on pikakiinnitteinen, jämäkkä ja pitää kutinsa. Haalarihousut ovat talvijahdissa käytännölliset ja monipuoliset. Kannattimet eli henkselit voivat pitää sisällään monenmoista. Kauriskyttääjien Yhdysvalloissa pääosa bibseistä edustaa tätä ryhmää. pois riisumatta housuja. Muut arvosteltavat kohdat liittyivät housuista löytyviin taskuihin, säädettävyyteen (esimerkiksi vyötärö) ja yleiseen mukavuuteen. Toisessa ryhmässä housut peittävät myös vatsan ja housujen etumus nousee rintalastan alaosaan. Sopivuus erilaisiin jahteihin, joko liikkuvassa metsästyksessä tai passimetsästyksessä, arvioitiin sen mukaan, miten hyvin housut soveltuvat yleisesti näihin käyttötarkoituksiin. Alaskassa vetorasitus taas pyrkii kääntämään lenkin pystyasentoon ja ennen pitkää henkselin pituussäätö jumiutuu
Lahkeissa petrattavaa Housujen lahkeissa oli suuria eroja. Tämä haittaa erityisesti kivijalkakauppoja, mutta tekee toisaalta vaatteiden nettitilaamisesta tuskaa. Palautusrumba on valmis. Tämä onkin yksi nykyisten metsästysvaatteiden kompastuskivistä, sillä kokomerkinnät heittelevät valmistajasta toiseen ja samalla valmistajalla saattaa olla samalla kokomerkinnällä sekä reiluja malleja, että monta vaatekokoa pienempiä malleja. Kokojakauma yllätti testaajat lähinnä epäloogisuudellaan. Valmistajien kokotaulukot antavat valinnalle osviittaa. Kokomerkinnöissä kannattaa huomioida se, että eurooppalaisessa kokomerkinnässä C-koot ovat numeroinnistaan huolimatta pääasiassa pituutta kasvattavia ja leveyttä haluttaessa täytyy valita D-mitoituksen varusteet. Lahkeensuun kiristys ei missään testin housuissa vakuuttanut. Testattavat housut pyydettiin toimitukseen XXL koossa, jotta näiden housujen kokoa olisi voitu arvioida. Nämä housut nähtiin mainioina niin hirvenmetsästyksen koiraohjaajien käytössä kuin talvisessa lintujahdissa hiihtävillä. Tämän vuoksi pisteytys suosi niitä housuja, joissa lahkeen saa avattua jalkineiden pukemista varten. Lumilukkoja löytyi parista testikappaleesta, joista Alaskan lukko on hyvä, mutta sen päällä olevaa lahjetta ei saa avattua, jotta lumilukon saisi saappaan päälle ja avatun lahkeen saisi suljettua kätevästi. 48 • TESTIVOITTAJA TESTIVOITTAJIKSI valikoituivat testin alkuperäiseen henkeen parhaiten sopivat Deerhunterin housut, jotka ovat lämpimät ja jonka puettavuus on helppo. Housujen yläosa suojaa selän ja vatsan kattavasti ja antaa kehon ydinalueelle ”tuplasuojauksen” pakkaskeleillä. Deerhunterin vyötärömallin housussa vetoketju on matala ja housut sopivat paremmin korkeavartisille vaelluskengille. Tässä kohtaa voidaan kysyä; onko valmistajan näkemyksenä ollut tehdä lämpimämpi perushousu passimiehelle eurooppalaisittain kylmille keleille. Deerhunter Bib mallissa vetoketju on korkeahko ja jalkineen pukeminen on kohtuullista. Tämä laventaa housujen käyttötarkoitusta huomattavasti. Swedteam Ridgessä luVasemmalta Alaskan housussa on hyvä lumilukko, mutta kiinteä lahje tekee housujen pukemisesta saappaan päälle työlästä. Nämä housut sopivat käytettäväksi erilaisten jalkineiden kanssa, lahkeiden väljyyden ja avattavuuden ansiosta. Swedteam vyötärömallin housuissa on kiinteä ja ahdas lahje, mutta Ridge housuissa on taas väljä lahje, joka on helppo pukea jalkineiden päälle. Kiristysremmit muovisolkineen ovat helppoja kiristää, mutta ne myös löysäävät helposti, jos solkeen tulee osumaa väärästä suunnasta. Testaajien näkemys talvesta on se, että silloin on lunta ja pakkasta, siksi lahkeissa täytyy olla tilaa ja varaa myös saappaiden käytölle, esimerkiksi hiihtäjää ajatellen. DEERHUNTER MUFLON BIB TROUSERS SWEDTEAM RIDGE ZERO CLASSIC M TOIMITUKSEN VALINTA TESTAAJIEN keskuudessa valinta ”mitkä ottaisit” kysymykseen painottui ohuisiin Swedteamin housuihin, jotka ovat valmistajansa linnustus tuoteperheen alla. Yhdet XL koon housut sopivat testaajalle moitteetta, mutta toisen merkin XXL saattoi topata samalla testaajalla reiteen. Osa housuista toimitettiin XL koossa, mutta ne hyväksyttiin tästä huolimatta testiin. Osa housuista oli tyköistuvia ja lahkeen saaminen saappaan päälle on liki mahdoton tehtävä. Vahva tarra olisi lahkeensuussa kaikkein toimivin ratkaisu. Chevalierin lahje on väljä ja se on avattavissa vetoketjulla puoleen reiteen. HAALARIHOUSUT METSÄSTYKSEEN. Läpi testin Muflon Bibseistä huokui niiden sopivuus testissä haettuun käyttötarkoitukseen. Nämä housut edustavat otoksen ääripäätä ja ovat ainoat selvästi kerrospukeutumiseen tarkoitetut kuorihousut. Tällaisten housujen kanssa ainoaksi jalkinevaihtoehdoksi jää vaelluskengät, jotka taas sotivat jossain määrin housujen talvikäyttöä vastaan. Alaskan lahje on työläs käytettävä. Osasta se puuttui kokonaan, osassa se oli toteutettu neppareilla, osassa kiristysremmillä
Päällimmäisenä ajatuksena nousi esiin se, että metsästyshousujen valmistajien olisi syytä ottaa ideoita enemmän muiden talvisten varusteiden suunnalta ja suunnata osa tuotteista myös kovien pakkasten metsästyskäyttöön. Housujen sopivuus huopakumisaappaiden, vuorellisten ”pack boot” kenkien tai kelkkakenkien kanssa on huono. Nämä housut on tarkoitettu käytettäväksi vaelluskenkätyyppisten jalkineiden kanssa, eikä varsinainen pakkaskäyttö ole ominta aluetta. Sen sijaan ne ovat hieman paremmin suojaavat vedenpitävät housut. Housut eivät ole varsinaisesti kyttäykseen tarkoitetut, sillä niiden eristys on vaatimaton. T E S T I 49 • ALASKA ELK TUNDRA ¢ Hinta: 179 euroa ALASKA on kohtuullisen tuttu näky nykyisissä jahtiporukoissa housujen hyvän saatavuuden ja kohtuullisen hinnan vuoksi. Lahkeen kiristys on riittävän varma ilman lumilukkoa ainoastaan Pinewoodissa. Lahkeet eivät ole avattavissa ja vaikka niissä on kelvollinen lumilukko, on lahkeen käyttäminen työlästä, jos käytössä on korkeavartinen kenkä tai saapas. Tämän vuoksi useat testin housut sopivat paremmin passissa seisomiseen kuin istumiseen kylmässä kyttäyskopissa. Toisekseen testiotoksen housuista vain Swedteamin ja Pinewoodin housujen polvet on leikattu muotoon, mutta polven vahvennuksia tai takapuolen vahvennuksia ei löydy yhdestäkään housuista. Muista lumilukot puuttuivat, eli niitä ei voida varsinaisesti suositella lumessa tarpomiseen tai hiihtämiseen. Pieni ja ulkonematon solki ja tarra toimivat yhdessä ja mahdollistavat napakan säädön, joka pitää.. Tundran suurin ongelma liittyy lahkeisiin. Lahkeensuun kiristys housuista löytyy, mutta remmisolki aukeaa kun saa osumaa väärästä suunnasta. Chevalierin taskut olivat miellyttävimmät käyttää läpän magneettikiinnityksestä johtuen. Ehkä tämä on yksi syy sille, miksi metsästäjienkin jalassa nähdään usein moottorikelkkailuun tarkoitettuja haalarin alaosia varsinaisten metsästyshousujen sijaan. Testiotoksen perusteella erityisesti housujen puettavuuden ongelmat nousivat esille. Pinewood Abisko housujen lahkeensuun kiristys on testin paras. Ohutlahkeisia housuja käytettäessä kyttäysmetsästäjä puetaan kuten lapset. Tämän testin housujen oletetussa käyttötarkoituksessa taskujen roolia ei kuitenkaan painotettu isosti, sillä pakkaskeleillä huomio taskuissa kiinnittyy useimmiten vaatetuksen yläosaan. Näiden pukujen tavaramerkki on ollut camokuvion ja oranssien tehosteiden yhdistelmä. Tundra-housut ovat selästä korotetut ja niiden suoja ristiselälle on hyvä. Ajatuksia testihousuista Metsästäjille suunnatut haalarimalliset housut ovat eurooppalaisen ajattelutavan mukaan vain metsästyshousujen topattuja versioita. Housujen taskuissa oli suuria eroja. Tällöin huomiota voitaisiin kiinnittää käyttömukavuuteen, paksuvartisten talvijalkineiden käyttöön, yksinkertaisuuteen ja toimivuuteen kovilla pakkasilla. Lahkeet työnnetään saappaiden varren päälle, puetaan jalkineet ja vedetään housut jalkaan. Vilkaisu Amerikan mantereen varusteisiin olisi välillä paikoillaan, sillä sikäläiset metsästäjät istuvat jäisillä passilavoilla kylmissä olosuhteissa. Tämän heikkous on liiallinen tyköistuvuus lantion ja vyötärön kohdalta, jolloin housut eivät pääse tuulettumaan yläosastaan. + Lumilukko – Lahkeessa ei vetoketjua – Henkselien kiinnitys housuihin – Ahtaat taskut Hyvä lumilukko ja realistiset koot milukko taas sulkeutuu yhdessä lahkeen kanssa, joten sen käyttö on helppoa. Tämä on kaikkein kivuttomin ja nopein tapa selviytyä vetoketjuttomien lahkeiden problematiikasta. Testihousut olivat koossa XL ja testin muihin housuihin verrattuna Alaskassa oli väljin mitoitus
Taskuissa on magneettikiinnitys, vetoketjut lahkeissa ovat korkeat, lahkeet ovat kohtuullisen väljät ja housujen käyttö on yksinkertaista. Niiden etumus on korotettu ylös asti ja vaatteen suojaus pakkasella on hyvä. Testin housut olivat kokoa XL ja tämä piti kohtuudella kutinsa normaalisti sen koon vaatteita käyttävillä testaajilla. Housujen koko on hämäävä, sillä testattavien housujen koko oli 58, mutta tästä huolimatta housut olivat malliltaan aika kapeat. Deerhunter käyttääkin housuissaan eurooppalaista kokomerkintää, jolloin leveyttää saa ”6” alkavilla kokonumeroilla. Deerhunterin lahje on hyvä ja sen saa helposti auki saapaskorkeudelle. Lahkeista puuttuvat lumilukot ja lahkeensuun kiristykset, mutta toisaalta tämä lisää housujen käyttökelpoisuutta jahdeissa, joissa ei tarvota lumessa ja etusijalla on vaatteen hyvä puettavuus pakkaselle sopivia jalkineita käytettäessä. Lämmin ja helppo pukea CHEVALIER XWARM PRIMALOFT BIBS CHEVALITE ¢ Hinta: 260 euroa CHEVALIERIN housut edustavat testin laadullisesti parhainta kärkeä. Paljon . Xwarm Bibs on testin lämpimimmästä päästä ja ne ovat riittävän yksinkertaiset pukea ja riisua, niitä kehtaa käyttää pidemmän päälle kyttäyshousuina. Ainoa miinus toteutuksessa on se, että yläosasta on tehty aavistuksen liian tyköistuva, joten Muflon Bibs ei ole yläosasta ilmava, vaan pääpaino on ainoastaan lisälämmössä keskivartalolle. Pakkaskäyttöä ajatellen väljyyttä saisi tosin olla enemmän myös hoikemmille testihenkilöille. Chevalier Xwarm Bibs housuista on tällä hetkellä saatavilla uudempi malli, joka on myös edestä korkeampi. Housuissa on useita teknisiä yksityiskohtia, jotka ovat fiksuja ja helppokäyttöisiä. ksuja yksityiskohtia HAALARIHOUSUT METSÄSTYKSEEN TESTIVOITTAJA. 50 • + Väljä lahkeen mitoitus + Helppo pukea + Lämmin yläosa – Yläosan tuuletus + Miellyttävät päällä + Pitkä vetoketju lahkeessa – Polvet ei muotoiltu DEERHUNTER MUFLON BIB TROUSERS ¢ Hinta: 230 euroa DEERHUNTER Muflon Bib-housut näyttävät päälle päin testin muodollisesti pätevimmiltä housuilta. Tämä tekee housuista kuumat liikuttaessa, mutta sopii puhtaasti kyttäysorientoituneelle metsästäjälle
Nämä housut voi muuttaa selkää suojaavista housuista normaaleiksi vyötärömallisiksi vetoketjua avaamalla ja henkselit irrottamalla. Muflon housuissa lahkeen tyköistuvuus on kohtuullisen kireä, joten sekin rajaa housujen kanssa käytettävien kenkien varren paksuutta. Lämpimät henkselihousut PINEWOOD ABISKO ¢ Hinta: 140 euroa PINEWOOD on testin yksinkertaisimman pään passitushousu, joka on lämmin ja ennen kaikkea edullinen. Ainoa varsinainen puute housuissa on kiinteä lahje, joka vaikeuttaa jalkineiden pukemista. Nostettu selkäosa housuissa on myös toteutettu eri tavoin kuin muissa housuissa, sillä takaosa on irrotettavaa mallia. Keskimääräistä paremmin toteutettu henkselien kiinnitys myös pitää huolen siitä, että näiden kiinnitys ei petä ja housut pysyvät ylhäällä. Kyseessä on pienen soljen ja tarranauhan yhdistelmä. Näiden housujen poikkeus kaikkiin muihin verrattuna on järkevimmin säädettävissä oleva lahkeensuu, joka pitää kutinsa. Edulliset, hyvä lahkeensuu HYVÄ OSTOS. Siinä ei ole nostettua takaosaa suojaamassa selkää, eivätkä lahkeet avaudu yhtä korkealle kuin vastaavassa bib mallissa. Henkselien rooli näissä housuissa on iso, sillä ne nostavat housuja lantiolta vyötärölle ja antavat suojaa paremmin kuin pelkästään vyötä käytettäessä. Nämä housut on todennäköisesti suunnattu kylmemmille keleille, mutta ajatuksena on todennäköisesti ollut, että housuja käytetään normaalien metsästyskenkien kanssa, ei pakkassaappaiden kanssa. Abisko housuissa on lievästi muotoillut polvet, ne soveltuvat istumiseen, joskin tällöin kokonumeron pitää olla hieman väljä. Liikkuvaan jahtiin Abisko housut ovat kuumat, mutta passituskäytössä housut toimivat vallan mainiosti. Lahkeet taas ovat kohtuullisen väljät, joten saappaiden pukeminen on vaikeaa, jos pohje on vähänkin paksumpaa sorttia. 51 • T E S T I + Irrotettava alaselän suoja + Lämpimät – Polvien eristys istuma-asennossa + Helppo puettavuus – Alaselän suoja – Istuvuus istuma-asennossa DEERHUNTER MUFLON TROUSERS ¢ Hinta: 200 euroa DEERHUNTER Muflon Trousers on lämmin metsästyshousu vyötärömallina
Tämä tekee lahkeen käytöstä helppoa ja kätevää. Se on kuorihousu, jossa on monta monituista talvikäyttöä puoltavaa ominaisuutta. Lahkeista löytyy lumilukko, mutta tavallisuudesta poiketen se sulkeutuu samanaikaisesti lahjetta suljettaessa. + Lämmönsäätely + Hyvä alavartalon suoja + Helppokäyttöiset lahkeet – Kyttäysjahteihin ohuet SWEDTEAM CREST THERMO CLASSIC M ¢ Hinta: 239 euroa CREST on testin toinen housumalli, jossa pyrkimyksenä on ollut tehdä lämpimämpi perushousu. Se suojaa ja antaa lisälämpöä ristiselkään ja lantion alueelle, mutta on riittävän ohut ja oikein muotoiltu liikkumiseen. Ridge sopii parhaiten talviseen liikkuvaan jahtiin. + Taskut – Ahtaat lahkeet – Alaselän suoja istuttaessa Liikkuvan jahdin parhaimmistoa Hyvät henkselit ja taskut HAALARIHOUSUT METSÄSTYKSEEN TOIMITUKSEN VALINTA. Lahkeessa on säären kohdalla selvää leveyttä, joten nämä housut sopivat käytettäväksi erilaisten jalkineiden kanssa. Lämpö näissä housuissa säädellään alusja välikerroksella ja housut ovatkin kokoonsa nähden (54) tilavat. Crestin taskut ovat keskimääräistä paremmat, sillä ne ovat paljemaiset ja housun pinnan kireys ei purista taskujen sisältöä jalkaa vasten. Crest housujen henkselit ovat laadukkaat ja nappikiinnitys on perinteinen, mutta varma ratkaisu toteuttaa henkseli siten, että ne kannattelevat housuja jämäkästi. Myöskään lahkeiden tukkiminen saappaan varren sisään ei ole vaihtoehto, sillä lahkeen suulla on solki. Näissä housuissa lahje on kiinteä, joten tämä asettaa rajoitteita saappaiden käytölle. Kyttäysjahtiin housut eivät sovellu yhtä hyvin kuin testin lämpimämmät housut, sillä kerrospukeutuminen on työläämpää päivittäisessä kyttäyspyynnissä. Nämä housut sopivat parhaiten käytettäväksi puolikorkeiden vaelluskenkätyyppisten jalkineiden kanssa. Taskuissa on tilaa ja niihin pääsee käsiksi istuma-asennossakin. Housut sopivat räntäsateessa, metsien aluskasvillisuutta lääppivälle hirvikoiranohjaajalle kuin riekkoja hiihtävälle metsästäjälle. 52 • SWEDTEAM RIDGE ZERO CLASSIC M ¢ Hinta: 259 euroa RIDGE on housumalli, joka ansaitsee tässä testissä erityismaininnan
Kaikkea Baikalista Ferlachilaisiin. Uusi ase mielessä – vanha rahaksi. Aseiden kauppapaikka Nettiaseet.fi -kauppiaat Varuste.net Olkkonen Oy Niskanen Oy Urheilu-Koskimies Oy Ase-ja Optiikkahuolto korhonen Rajan Ase Sako Shootingcenter Nettiaseet.fi on suomalainen luotettava ilmoitussivusto, jossa voit myydä ja ostaa uusia sekä käytettyjä aseita. Muuta tarpeettomat aseesi rahaksi
METSÄSTYSPUKU Puvun maastokuosi kantaa nimeä Strata Suede Brown. Se sulautuu hyvin Lapin luontoon
Viiden tähden huppu! Takki ja housut ovat vedenpitäviä, saumat teipattu ja kangas hengittää. Uskoisin, että se sopii useimmille vartaloille. Paitsi, että yllätykset on yllätetty, sillä Pinewoodin vaatteilta on lupa odottaa paljon. Pinewood käyttää kyllästeenä Bionic Finish Eko-ainetta. Mutta tämä on puhtaasti makuasia. Pinewoodissa ne ovat erityisen luistavat. Itse asiassa löysempi leikkaus tekee joustamattomasta kalvopuvusta miellyttävämmän. Ainoa pieni miinus tulee hihojen pituudesta. Sadeviikonloppu nostaa kerta laakista hyvän hupun pääasiaksi. Puvun maastokuosi kantaa nimeä Strata Suede Brown. Jostain syystä he osaavat tehdä kahisemattomia kankaita ilman harjauksiakin. Voisin sanoa, että kyseessä on paras irrotettava varta vasten metsästystakkiin tehty huppu mitä olen käyttänyt. Kangas on harjattu ja se onkin erittäin hiljainen. Puvun vetoketjut ovat loistavat. Mutta onneksi sekä takissa, että housuissa on reilut tuuletusaukot. Sai kykkiä, kontata ja pyllistellä, ei kiristänyt. KENTTÄTESTI Pinewood Reswick Camou-puku Jos metsästät yhden puvun taktiikalla, Pinewood on vahva ehdokas. Vaikka itse suosin kapeampaa lahdetta, olivat housut todella mukavat päällä. Myös puvun vedenpitävät vetskarit toimivat kuin ajatus, ja se ei todellakaan ole itsestään selvyys. Pinewoodin kankaiden hiljaisuus on puhuttanut meitä testaajia ennenkin. Hupussa on ryhdikäs ja tarpeeksi pitkä lippa. Niin kuin kaikki kalvoasut, ei tämäkään ole lämpimän ilman rehkimispuku. Tämän huomaa varsinkin housuissa. Puvun hinta ja laatu lyövät kättä enemmän kuin hyvin. Toinen todellinen onnistuminen Pinewoodilla on huppu. Huppu on tarpeeksi syvä. Lisäksi mainiossa hupussa on loistavat kiristykset suuntaan ja toiseen. Sama ”löysyys” jatkuu takissa. Puvun hinta, laatu ja toimivuus lyövät kättä niin että läsähtää. Kun jahtipäivän aikana rassaa sen sata kertaa vetoketjuja, niiden arvo kasva. Housut ovat väljät ja vyötäröllä on oiva joustoleikkaus ja kumi, mikä pitää housut paikallaan. Sade ja viima pysyvät loitolla, kun huppu on tarpeeksi syvä. Takin ja housujen mitoitus on regular, eli niin sanottu perinteinen. Ehkä liukkaimmat ja sujuvimmat mitä olen sinksannut. Pinewood Reswick Camou-puku Hinta: 319 euroa Pinewood.eu Ei hierrä, ei kierrä – ja mikä huppu Huppu on erinomainen. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Pinewood tavallaan yllättää. Ne kun tuppaavat jäkittävän enemmän ja vähemmän. Ruskean ja harmaan liitto on onnistunut ja piristävä poikkeus vihreiden camokuosien joukossa. Ne voisivat olla aavistuksen pidemmät, eli niin sanotusti ylipitkät. Jotta kalvo hengittää, on veden virrattava noroina kankaasta, se ei saa vettyä. Kovassakin sateessa rillipäätä vain naurattaa. Lahje suljetaan nepparila ja pikalukolla. Nyt testissä ollut Pinewood Reswick Camou-puku loisti juurikin näissä kullan arvoisissa yksityiskohdissa. Ekologisuus on kasvava trendi, varsikin kalvovaatteissa. Saa tulla vettä, räntää ja viimaa, ei haittaa. 55 •. . S alaisuus piilee yksityiskohdissa. Viiden tähden huppu! Vetoketju on pieni, mutta tärkeä yksityiskohta. Siitä voi antaa plussan, että myrkkyjä on maailmassa vähemmän. Pinewood Reswick-puku on erinomainen ja sille on helppo lyödä hyvä ostos -leima
Ne ovat melko kapeat, ylimääräistä lepatusta ei ole estämässä nopeaa nostoa. Mitäpä jos tehtäisiin takki, jossa ajatellaan metsästystilanteista tärkeintä, ampumista. Samaa joustoa löytyy myös housuista ja sen huomaan jahdin tiimellyksessä. Beretta on onnistunut tässä mainiosti. On palattu perusasioiden äärelle, satsattu kengän sydämeen eli lestiin ja pidetty kenkä kaikin puolin yksinkertaisena. Takissa ja housuissa ei ole erikseen avattavia tuuletusaukkoja, mutta siinä on henkselit, joilla takin saa roikkumaan selkään. Silmiinpistävin erikoisuus ovat takin hihat. L intu pörähtää lentoon. Berettan uusi metsästyskenkämallisto huomattava parannus aikaisempiin verrattuna. Kenkä on valmistettu vahvasta Gordurasta ja nupukkinahasta. Istumiset ja konttaamiset sujuvat paljoa helpommin, kun pöksyt antavat persauksista periksi. Kaikki taskut ovat vetoketjuilla. Reilusti plussakeleillä puku on liikkuessa kuuma. Tällä on haettu keveyttä. Liikkuvuutta haetaan leikkauksilla tai väljyydellä. Ja se ei ole ihan yleistä. Ostettiin Sako. Beretta on onnistunut saamaan kalvopuvusta strategisilta osilta joustavan. Oikealla polulla Beretta tunnetaan siitä, että he osaavat tehdä hyviä kauppoja. Suunnittelun inspiraationa on käytetty Italian armeijan pukua. Nyt kokeilussa oli tuo matalampi mid-malli, joka riitti normaalijahdissa vallan mainiosti. Kun vedät jalkaan trikoot, tulee juoksemisesta jouheva, kevyttä. Taskuja moniin muihin verrattuna on maltillisesti, huppu piiloutuu kaulukseen, hihansuut ja lahkeet suljetaan tarralla. Beretta Shelter GTX metsästyskengät, korkea ja matala.. KOKEILTUA 56 • Beretta Tri-Active-metsästyspuku Hyvä yksinkertaisuus Beretta tunnetaan ennakkoluulottomista toteutuksista. Kaupan myötä Beretta pukee ja varustaa metsästäjän huipputuotteilla kiireestä kantapäähän. Vedät salamana aseen poskelle, mutta laukaus menee yli. Lopputulos; kuiva poika riisui kamat mökillä päivän päätteeksi. Edessä on yksi reisitasku. Avainsanat; joustavuus ja kapeat hihat. Tuntumaa voi verrata vaikkapa siihen, että juokset tuulihousut jalassa. Vähemmän voi olla enemmän, varsinkin kun mukana on jo sen seitsemän ”pakollista” härpäkettä. Tuttua selästä ja kainalosta kirraamista ei tapahdu. Aseen nihkeä perälevy takertui pahimmoilleen kainaloon ja hihaan. Se ei ole järeä alppikenkä, vaan tukeva, rullaava metsästyskenkä. Kirjaimellisesti. Viimeisin hyvä ostos oli perinteinen Zamberlan kenkävalmistaja. Kenkä on tukeva, mutta ei liian. Oranssi liivi ja hirviasukin on valmis. Beretta tarjoaa tähän ratkaisuksi Tri-Active-takkia. Vaikka asu toiminnallisesti erittäin tekninen, on kaikki yksinkertaista. Nauhoitus on yksinkertainen, ilman nauhalukkoja. Kunnon vyölenkit pitävät ne ylhäällä. Kalvo on kolmikertaista GoreTexiä. Berettan oma kalvo kantaa nimeä BVB Evo. Nyt pikatestissä ollut malli toimi kuin se vanha junan vessa. Kankaan pinta on harjajattu hiljaiseksi. Kun kelit viilenevät, puvun meno sen kuin paranee. Asu on ehdottomasti yleisasu, joka sopii kaikkeen jahtiin. Toki se potee samaa vaivaa kuin muutkin kalvopuvut. Beretta Tri-Active pukua voisi kuvata sanalla simppeli. Pääsin yhdellä testikerralla Lapin lintujahdissa kunnon kaatosateeseen koko päiväksi. Normaalisti erilaiset vedenpitävät kalvoasut eivät jousta. . Ja tässä on onnistuttu. Puvussa on kaikki, mutta ei mitään liikaa. Oma kalvo Puku on kokonaan vedenpitävä, mutta hengittävä. Ja takki toimii vaikkapa ampumaradalla kevätviimassa. Mutta ne myös venyvät. Varren korkeuksia on kaksi; keskikorkea ja korkea. Housut ovat normaalilevyiset, mutta ei nekään mitkään lepatukset. Puvun yksinkertaisuus tuntuu hyvältä tässä runsauden ajassa, missä metsästystakissakin voi alla pitkälle toistakymmentä taskua. Toisaalta liian leveät hihat eivät ole tiellä, kun nostaa asetta poskelle. Jos ei osata tehdä itse huippu kivääreitä, ostetaan tehdas joka ne taitaa. Mikään ei liiku ja lepata
57 • Beretta Tri-Active takki Hinta: 229euroa Beretta Tri-Active housut Hinta: 169 euroa Beretta Shelter GTX Hinta: 279 eroa Takki on suunniteltu ampumista varten, hihat ovat kapeat ja joustavat. Berettan oma kalvo toimi hyvin rankkasateessakin. Olkapäät
Mittari antaa turvallisen mielen riiputuksen onnistumiseksi, mutta käyttö vaatii olosuhteiden valvomista. Tämän jälkeen mittari kertoo lämpötilan asteina ja mureutuksen etenemisen prosentteina. Riiputuksen aikana toisen napin avulla voi tarkastaa ilman kosteusprosentin ja toista painamalla laite ilmoittaa jäljellä olevien riiputuspäivien määrän. Ajastin mittaa lämpötilan tarkasti, mikä on edellytys hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi: yhden asteen muutos tai virhe lämpötilassa voi vaikuttaa jopa yli kymmenellä päivällä riiputusaikaan. Riiputus pitäisi tehdä mahdollisimman tasaisissa oloissa. Sen seurauksena lihan oman entsyymit alkavat hajottaa kudosten proteiinirakennetta, mikä vaikuttaa lihan mureuteen ja makuun – sekä jopa tuoksuun ja väriin. KOKEILTUA 58 • Tenderum mureutusajastin Maahantuonti ja myynti: Eränetti, www.eranetti.fi Koko: 10 x 6 x 1 cm, 60 grammaa Virtalähde: 1 kpl AAA-paristo Hintaluokka: 40 euroa TEKSTI JA KUVAT Joel Ahola Takuumureaa Mureutusmittari auttaa metsästäjää riiputtamaan saaliinsa oikein. Villikanit ovat päätyneet kauriin kaveriksi 40 prosentin kohdalla. Nyt on sopiva hetki paloitella ruho. Vasemmalla napilla voi tarkastaa ilman kosteusprosentin. . Puuliiterissä roikkuvan kauriin tai jäniksen riiputusajan määrittäminen on hankalaa, koska vaihtelevan lämpötilan seuraaminen on erittäin vaikeaa. Mureutusajastin kertoo metsäkauriin raakakypsytyksen edistyneen jo 84 prosenttiin. Mureuttaminen tehdään mielellään jääkaappilämpötilassa, sillä yli seitsemän asteen lämmössä lihan pilaantumista aiheuttavat mikrobit lisääntyvät nopeasti. Testattavaksi saamamme tuote yllättää suomenkielisellä käyttöpaneelilla. Hirvieläimiä riiputetaan lähes poikkeuksetta, mutta mureuttaminen parantaa myös pienriistan makua ja suutuntumaa. Ilma ei saa olla liian kuivaa tai kosteaa ja lämpötilan on oltava yli nollan. Ajastin kaipaa parempaa ripustusmekanismia, mutta pieni virrankulutus saa kiitosta. Pieninä saaliseläiminä kanit saavuttavat sopivan mureutumisen kaurista nopeammin.. Kaadon ja suolistuksen jälkeen aikaa kuluu joitakin tunteja ennen kuin ruho on jäähtynyt. Se kertoo saaliin mureutumisen edistymisestä tälläkin hetkellä. Raakakypsynyt liha on mureaa ja tuoksultaan hapahkoa. Käyttöohjeet tarjotaan suomeksi ja ruotsiksi, mutta niitä ei helpon käytön vuoksi tarvita. Laite ei osaa varoittaa liiasta ilmankosteudesta tai suuresta lämpötilasta eli mittari laskee sopivaa riiputusaikaa, vaikka lämpöä olisi yli 30 astetta! Ajastinta käyttäessä on hyvä huomata, että mittari reagoi vain ulkoiseen lämpötilaan. Riiputuksen aikana on varottava, että jyrsijät, linnut ja kärpäset eivät pääse saastuttamaan lihaa. Ruotsalainen Tenderum tarjoaa tähän pulmaan ratkaisun: mureutusajastin kertoo sopivan riiputusajan. Ajastimen oikeaa nappia painamalla näkee jäljellä olevien riiputuspäivien määrän olettaen, että lämpötila pysyy samana. Ajastin käynnistetään sen molempia nappeja painamalla. Kun murean lihan pintaa painaa sormella, siihen jää kuoppa. R iiputus eli raakakypsytys on olennainen osa saaliin käsittelyä. Moni metsästäjä joutuu riiputtamaan saalistaan vajassa tai varastossa, jonka lämpötila vaihtelee sään mukaan. Raakakypsennyksen aikana lihan happamuus lisääntyy. Laite on ollut ahkerassa käytössä jo puoli vuotta samoilla paristoilla. Nyrkkisäännön mukaan riiputusta voi jatkaa 40 astevuorokatta eli suolistettua saalista voi riiputtaa yhden asteen lämpötilassa 40 päivää, kahdessa asteessa 20 päivää ja viidessä asteessa kahdeksan päivää
Samalla se myös tuulettaa tupen. Ruotsalainen Karesuando Johtalit-puukossa on tuppi, josta saa veitsen pois yhdellä kädellä. Siitä saa hyvän otteen. Jos et omista kiikareita, tässä on vahva ehdokas, hinta ja laatu kohtaavat komeasti. 59 • Kerrassaan kelpo kiikari RIISTA on tänä vuonna pitänyt esillä katselukiikareita. Se saa kiristettyä yhdellä nyörin vetäisyllä. Eikä sekään haittaa jos esine on kauniskin. Koko komeus painaa 775 grammaa. Ne ovat muualla metsästäjien varuste siinä missä kivääri. Aukko on juuri sen kokoinen ettei terä osu sormeen. 56 millin etulinssi takaa sen, että myös hämärässä valoa riittää. eranetti.fi Hintaluokka 250 euroa Käteen sopivat Pienet ja näppärät varusteet heittää mielellään reppuun. Nyt testissä ollut Tristar 8x56 HD kiikari on kelpo kampe edullisesta hinnasta huolimatta. Tupessa on reikä, josta puukon voi nostaa näppärästi ylös etusormella. Hultafors Ågelsjon Mini on sarjan pienin kirves. Tristar toistaa värejä ja kontrasteja mallikkaasti. hultafors.fi Hintaluokka 90 euroa TEKSTI JA KUVAT Pekka Mommo. Kirveessä on myös kerrassaan nerokas nahkainen suojus. Hultafors tunnetaan laadukkaista, käytännöllisistä ja ennen muuta kauniista kirveistä. Yhden käden tuppi SITÄ voisi äkkiseltään kuvitella, että puukkomaailmassa kaikki on jo keksitty. karesuandokniven.se Hintaluokka 185 euroa Iso pieni kirves PIENI kirves kulkee repussa huomaamatta. Tervaskanto sai kyytiä ja ei aikaakaan, kun tuli nuolee taivasta. Kiikaria on magnesiumrunkoinen ja vedenpitävä. Lyhyestä varresta huolimatta terä on kuin isommissa, järeä. Jos ei keksitä puukkoon uutta, niin laitetaan tuppi uusiksi. Puukko on näppärä köyttää vaikka jänistä suolistaessa
60 • RIISTAVERSTAS Katto pään päälle Katos suojaa häkkiloukkuun jäänyttä eläintä vesisateelta ja pitää laukaisumekanismin toimintavalmiina räntäsateiden ja pakkasten vuorotellessa. Rankkasateen kastelema kani kylmettyy ja kuolee muutamassa tunnissa. Katettu loukku toimii moitteetta kelistä välittämättä, eivätkä syötit hautaudu nietokseen. Tilanne on pikemmin päinvastainen, sillä kani hakeutuu mielellään katteen alle, jossa se on suojassa taivaalla vaanivilta haukoilta. Samanlaisen kannen voi rakentaa myös supiloukkuun. Kaniloukun voi peittää levyllä tai pressun palalla, mutta tällöin peite saattaa heikentää loukun laukaisumekanismin toimintaa. Aina tällaista luonnon tarjoamaa sadekatosta ei ole saatavilla. Vastuullinen metsästäjä ei halua aiheuttaa saaliseläimelle turhaa kärsimystä, joten pyydykset on hyvä sijoittaa suojaisaan paikkaan kuten tiheän kuusen alle. Supikoira saattaa hieman vierastaa aluksi kattoa ja sen tuoksuja, mutta hankalalla kelillä loukku pyytää silti paremmin kuin ilman kantta: moni supikoira on onnistunut vierailemaan talvella loukussa jäämättä satimeen, kun räntä ja auringon sulattama lumi ovat jäätyneet pakkasyönä estäen laukaisumekanismin toiminnan. Loukkukannen mitat on suunniteltu suurelle kaniloukulle, mutta ne ovat muutettavissa helposti kunkin oman pyydyksen mitoitukseen sopivaksi. Tarkastuksen voi tehdä myös lähettävällä riistakameralla tai loukkuvahdilla, joka ilmoittaa tekstiviestillä pyydyksen laukeamisesta. Niinpä päätimme rakentaa loukkuun erillisen katon, joka huomioi ovimekanismin toiminnan. Katettu kaniloukku pyytää jopa avointa paremmin, sillä kani hakeutuu vaiston varassa katteen alle suojaan taivaalla vaanivilta petolinnuilta.. TEKSTI JA KUVAT Joel Ahola L ain mukaan elävänä pyytävä loukku on tarkastettava aiemmin kuin 24 tunnin kuluttua edellisestä kokemisesta. Katto ei heikennä pyydyksen tehoa. . Villikanin kohdalla tilanne on toinen, sillä sen karvapeite ei suojaa vesisateelta. Supikoira ja minkki eivät paksujen talviturkkiensa vuoksi hätkähdä lähes vuorokauden arestista, vaikka jäätävät räntäja vesisateet pyyhkisivät maisemaa
Laitojen mitat on valittu siten, että sarjatyönä kattoja tehtäessä yhdestä kattolevyn kokoisesta palasesta voi sahata kolme laitapalaa. 3 Loukunlevyinen rima kiinnitetään ruuveilla kattolevyn päätyyn. 61 • 1 2 3 4 5 6 1 Esimerkkiloukku on 32 cm leveä ja 78 cm pitkä. Kyseiset paksut rimat on sahattu 3 cm paksusta raakalaudasta. Ne sijoittuvat sentin päähän kattolevyn reunasta. Loveaminen tehdään kahdella noin sentin syvyisellä sahauksella, joiden välinen palikka poistetaan taltalla ja syntynyt lovi siistitään puukolla. Sen voi työntää takaa eteenpäin, jolloin katos pysähtyy paikalleen, kun päätyrima tulee vasten loukun takaseinää. Levynä voi käyttää 6 mm paksuista filmivaneria, josta leikataan 34 cm x 83 cm katto ja 11 cm x 83 cm laitoja kaksi kappaletta. Levy yltää noin sentin riman molempien päiden yli. Katoksen tukirunkoon tarvitaan loukun leveiden eli 32 cm pituinen rima tai lauta sekä kaksi 80 cm pitkää ja 3 cm x 3 cm paksua rimaa. 5 Lopuksi katoksen sivuseinät kiinnitetään ruuveilla paikoilleen. Rimat asetetaan siten, että lovet jäävät näkyviin. 6 Katto asettuu tiukasti loukun päälle. 4 Runkorimat kiinnitetään ruuveilla kattolevyn sisäpuolelle. Jos rimat on tehty 3 cm x 3 cm paksusta materiaalista, kiinnittämiseen voidaan käyttää 30 mm ruuveja. 2 Paksuihin runkorimoihin lovetaan pienet kolot etäisyydelle, joka vastaa ovisaranan etäisyyttä loukun päädystä. Katto on rakennettu muutamia senttejä loukkua pidemmäksi, jotta se suojaa loukun etureunassa sijaitsevan laukaisumekanismin osan.
Testin aikana tuuli voimistui sitä mukaa kun siirryin luodeissa keveän pään luoteja kohden. Tarkkuusluotien imussa eri valmistajat ovat kasvattaneet myös laajenevien metsästysluotien tarjontaa. Nämä ovat tarkkoja ja toimivia pakkasaamuna teeren pyynnissä aina 3,6 g painoon asti, mutta minkkitarhojen ympärillä pörräävien harmaatakkien pyynnissä ne eivät oikein ole parhaimmillaan etäisyyksien kasvaessa. Asevalmistajat tarjoavatkin .223 rem kivääreitä usein 8” tai 9” nousuilla, joilla ongelma on saatu hallintaan. Nopeus auttaa ja 22-250 rem onkin mielestäni parempi vaihtoehto 14” nousulla olevan piipun pesitykseksi, varsinkin käytön painottuessa pienpetopyyntiin. Remigtonilla kaurisja lintujahtiin Testissä sopivat luodit Kaliiperi .223 rem on nostanut suosiota. Sitä voi pitää nykyisenä pienpetopyynnin nollakasina, johon muita verrataan. Keliä piti valita kasojen ammuntaan huolella 2,6 -3.0 gramman painoluokassa, kun taas 4,5 5 gramman painoluokassa olevat luodit olivat tunteettomampia kesken kasan ammuntaa tapahtuville tuulilipun heilahdukselle. Tyypillisimmillään meillä käytössä olevat aseet ovat kaliiperia 222 rem, joissa käytetään yleensä 14” nousuista piippua. Asevalmistajat tarjoavat tähän kaliiperiin myös erilaisia rihlannousuja, joilla aseen käyttötarkoitusta pystyy kohdentamaan käyttäjän tarvetta vastaavaksi. 223. KAURISLUODIT 62 • K okemukseni 5.7 mm kivääreiden suhteen ovat kaksijakoiset. TEKSTI JA KUVAT Pasi Uusitalo Normaali nousu on 12” Pitkien matkojen tarkkuusammunnan suosion kasvu näkyy selkeästi myös pilkkuseiskan luotien tarjonnassa. Testin aikana kokeillut luodit 2,6 g Sierrasta 5,18 g Bergeriin.. Näiden painavien ja hyvän ballistisen kertoimen (BC) omaavien luotien tuulensieto on parempi. Ne pitävät paremmin kurssinsa ja tuuliennakon tarve pienenee. Viime vuosikymmeninä on tapahtunut valinnan kasvua nimenomaan painavien luotien tarjonnassa. Nämä pitkät ja hyvän ballistiikan omaavat luodit eivät vakaannu normaaleissa 12” nousuissa, vaan osuvat tauluun poikittain tehden avaimenreiän muotoisia reikiä tauluun
Testauksen aikana molemmilla aseilla ammuttiin useita luoteja ja latauksia. 63 • Jyrkempi rihlannousu tekee aseista hieman valikoivia keveitä luoteja käytettäessä. Aseessa oli uusi metsästysprofiilinen 58 cm pitkä piippu. Nopeudet tällä ruudilla olivat suuremmat pidempipiipuisesta aseesta. Testin kulku Testiä varten käytössä oli kaksi hyvin eri tyylistä asetta. Tikka T3 oli 12” nousun testiaseena. Aseen perustukki oli vaihdettu Boyds laminaattitukkiin. Oleellista onkin miettiä aseen käyttötarkoitusta ennen aseen valintaa. Tarkkuustestauksen satoa Luodin pituus ja sitä myötä paino tekivät painavimmista luodeista soveliaita ammuttavaksi vain jyrkempirihlaisella aseella. Tilannetta huononsi reikäpäiden rakenteesta johtuva luodille ominainen pituus, joka on myrkkyä vakaantumisen rajalla olevalle luodille ilmalennon aikana. Testauksen aikana molemmilla aseilla ammuttiin samoilla latauksilla olevia panoksia, jotta niiden väliset erot tulisivat paremmin esiin. Mikäli aseella linnustus ja pienpetopyynti ovat ykkösriistaa, kannattaa pitäytyä perinteisessä 12” nousussa. Hylsyinä käytettiin testiaseen pesässä ammuttuja kaulasupistetuttuja Lapua Match hylsyjä. Asiahan ei onneksi ole näin mustavalkoinen, sillä tekemäni laaja koeammunta osoittaa sen, että jyrkkänousuisella piipullakin on mahdollista löytää hyvin käyviä lyhyitä varmint-luoteja. Kiikarina koeammuntoja varten oli Swarovski Z4i 3 – 12 x 50. 4 g painoluokka onkin rajoilla mitkä tuolla 12” nousuisella aseella sai vakautumaan. Luotisimulaattori on saanut ensimmäisen osumansa 30 m päästä ammutusta Lapuan Naturalis luodista.. Ase on pedattu erikseen hankittuun alkuperäiseen Sako Deluxe tukkiin. Jos ammunta painottuu pitkän matkan tarkkuusammuntaan ja pienpetojen sijaan kytätään pieniä sorkkaeläimiä, kallistuisin jyrkkänousuisella piipulla olevan aseen suuntaan. Tähtäimenä aseessa oli Kahles Helia 2-10x50 i. 9” aseena toimi palasista kasattu Sako AI. 12” aseena toimi Tikka T3 kevyellä 50 cm piipulla. Aseen piipun ja customoinnin on tehnyt Peuralan asepaja. Joidenkin latausten välistä pienempää nopeuseroa selittää lämpötilojen erot, sillä tätä testausta tein puolen vuoden ajanjaksolla, johon mahtui niin pakkasta, kuin hellettäkin. Laukaisukoneisto on Tikan vakiokoneisto, joka oli herkistettynä alle kiloon ja jonka laukaustuntuma oli kuiva ja selkeä. Laukaisukoneistona oli etuvedollinen Sako Target koneisto. Ruutina kaikissa latauksissa käytettiin N133 ruutia ja nallina CCI400 nallia. 12” nousuisella Tikalla luodit alkoivat mennä tauluun poikittain 4,5 g L Scenareilla ja Sierran 69 grs HPBT luodeilla. Painavimmat 5g ja siitä Rakennettu Sako AI, joka toimi 9” nousun testiaseena
Kyseinen luoti pelaa hyvin myös 22-250 rem kiväärissä jossa olen sitä paljon käyttänyt. Haavakanava osumakohta maltillinen. Ilman vaneeria oli osunnan jälkeinen kanava selkeästi isompi muuten muoto saman tapainen. KAURISLUODIT 64 • Luoti: Lapua Naturalis Barnes Tipped TSX Rihno Solid Shank Norma Oryx Rihno Solid Shank Paino: 3.2 g 4.0 g 3.9 g 3,6 g 3.2 g Tyyppi : Lyijytön Kupariluoti Lyijytön Kupariluoti Bondattu Puolivaippa Bondattu Puolivaippa Bondattu Puolivaippa Nopeus : Luodin Jäämäpaino : 3.16 g 4.0 g 3.46 g 2.78 g 2.7 g Jäämäpainoprosentti: 97,40 % 99,70 % 89,00 % 78,10 % 83,20 % Ammutun luodin halkaisija : 11.7 11.9 mm 10.5 11.6 mm 10.6 13.8 mm 12.8 14.1 mm 9.75 13.6 mm Tunkeuma simulaattorissa : 18,5 cm 32 cm 26 cm 20,5 cm 29,5 cm Reijän halkasija vanerissa : 19.5 21.0 mm 12.5 mm 16.6 mm 9.5 15.9 mm 14.5 mm Suurin halkasija haavakanavassa : 35 mm 24 26 mm 29 31 mm 25 27 mm 38 40 mm Suurimman haavakanavan halkaisijan etäisyys osumakohdasta : 40 mm 150mm 70 mm 80 mm 35 mm Muita huomioita : Aukeaa nopeiten ja tekee isoa haavakanavaa painoonsa nähden pitkästi ennen kanavan koon suppenemista. 60 grs Rihno aukeaa kohtu nopeasti ja tekee pitkän ison haavakanavan . 50 grs Rhino tekee suurimman haavakanavan kohdan lähelle sisäänmeno kohtaa, josta se sitten supistuu alkuun voimallisesti, mutta jatkuen kuitenkin suurena ja pysähtyen viimein vasta 28,5 cm syvyydessä. Kaurisluotitaulukko Barnes TSX 62 grs Lapua Naturalis 3,2 g Rhino Solid Shank 60 grs Lapua 3,6 g Nosler 55 gr Ballistic Tip Rhino 2,6g Pentrator Bullet. Luoti käyttäytyi samalla tavalla myös ilman vaneria. Luoti tunkeutui myös syvälle. kartiomainen aukeaminen eteenpäin ollen 60 mm vaneerista eteenpäin suurimmilllaan. ylivoimaiseti paras tunkeuma.Toimi samaan tapaan myös ilman vaneeria. Toimi samalla lailla myös ilman vaneeria. Haavakanava osuman jälkeen maltillinen aukeaa kartion muotoisena ollessaan isoimmillaan vasta noin 15cm syvyydessä. Mitattu luodin halkaisija oli myös isompi ilman vaneeria ammutussa, mutta tunkeuma 2 cm pienempi
65 • Luoti: Lapua SP E539 Nosler Ballistic Tip Rihno Penetrator Bullets Sierra HPBT match Lapua Scenar L Paino: 3.6 g 3.6 g 2.6 g 4.5 g 4.5 g Tyyppi : Puolivaippa Puolivaippa Varmint Lyijytön Kupariluoti Reikäpäinen tarkkuusluoti Reikäpäinen tarkkuusluoti Nopeus : Luodin Jäämäpaino : 1.7 g 0.67 g 0.94 g 1.86 g 1.65 g Jäämäpainoprosentti: 48,00 % 18,50 % 36,40 % 41,60 % 37 % Ammutun luodin halkaisija : 10.6 11.5 mm 5,8 mm 6,7 mm 10,4 11,65 mm 8,8 11,4 mm Tunkeuma simulaattorissa : 15,5cm 12,5 cm 17 cm 22 cm 23,5 cm Reijän halkasija vanerissa : 16.6 17.5 mm 15.5 mm 11.5 mm 7 mm 6.5 mm Suurin halkasija haavakanavassa : 26 28 mm 45 50 mm 29mm 38 41 mm 35 mm Suurimman haavakanavan halkaisijan etäisyys osumakohdasta : 25 mm 30 mm 65 mm 90 mm 100 mm Muita huomioita : Luodin vaipaa ei ole lukittu lyijysydämmeen juottamalla tai mekaanisella liitoksella. Vanerilevyn jälkeen sanomalehdet jatkuivat niin pitkälle, että luodit pysähtyivät niihin. Norma Oryx 3,6 g Rihno Solid Shank 50 grs Sierra 69 grs HPBT Lapua Scenar L 4,5 g yli olivat jo luoteina niin pitkiä, että ne söivät tämän pienihylsyisen 223 rem ruutitilaa. Testin keveimältä luodilta melkoinen suoritus. 223 Remigtonilla kauriin pyyntiin Nopeuksien ja kasojen mittauksen lisäksi ammuin lopuksi vielä muovautuvien luotien testin tekemääni luotisimulaattoriin. Nämä pisimmät ja painavimmat luodit kaipaisivatkin isompaa hylsyä. Luoti aukesi nopeasti ja se teki ison reijän jo vaneeriin mutta haavakanava supistui alun ontelon jälkeen varsin pikaisesti ja tunkeuma jäi pieneksi. Tämä luotisimulaattori koostuu viikon upoksissa olleista sanomalehdistä ja 4 mm märästä vanerilevystä, jonka tarkoitus on simuloida kauriin kokoisen eläimen kylkiluuta. Tämä muovikärkinen varmint luoti avautui räväkästi tehden ison pallon muotoisen ontelon noin 3 cm syvyyteen. Toimi samaan tapaan kun Sierra 69 HPBT. Molemmat aukesivat hitaasti ja tekivät aavistuksen luodin halkaisijaa isommat reijät vaneeriin. Simulaattorin ensimmäisen osan muodosti kaksi märkää sanomalehteä (20mm) jonka vastassa oli 4 mm vanerilevy. Pallon jälkeen haavakanava supistui äkkiä mitättömän kokoiseksi ja päättyi 12,5 cm syvyyteen. Hitaasti aukeava umpikupariluoti, joka teki auetessan tasaisesti isonevaa haavakanavaa joka oli suurimmillaan noin 6,5 cm syvyydessä, josta se lähti sitten samaan tapaan kartiokkasti pienenemään. Vaneerin puhkaisun jälkeen ei tapahtunut mitään nopeaa muodon muutosta haavakanavan muodostamisessa. Reikäpäinen tarkkuusluoti, joka aukeaa hitaasti osuessaan kohteeseen ja tehden kartiokkaan haavakanavan, joka isoni kooltaan 10 cm syvyyteen asti, jonka jälkeen lähti pienenemään saman mallisena. Omakohtaisesti rajasin maksimipainoksi 223 Remingtoniin 4,5 gramman luokan, jolloin lähtönopeutta ja luodin painoa on riittävästi suoraa lentorataa ja hyvää tuulensietoa varten. Tähän testiin
Toki 3,2 g kokovaippa toimii myös mainiosti. 66 • KAURISLUODIT keräsin mukaan erilaisia luoteja. Tehdaspanoksia saa laajalla kirjolla niin luotivalintojen, kun hinnankin suhteen, johtuen panokseen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Barnes TSX ei myöskään pettänyt vaan toimi totuttuun tapaansa. Ammuin testimielessä niin tehdaspanoksia kun itseladattujakin ja kaikki kävivät hyvin. Testissä Lapuan uunituore Naturalis oli selkeä yllättäjä toimien todella tasaisesti niin jyrkkä, kun loivanousuisessakin aseessa. Kokovaipalla linnunpyyntiin 3,6 g painoluokka toimi kummassakin aseessa hyvin. En ollut ampunut paljoakaan .223 Remington kaliiperin kiväärillä ennen tätä testiä. TSX:n osalta lähtönopeuden nosto olisi todennäköisesti parantanut haavakanavan muodostamisen alkuosaa, mutta pitäydyin sen osalta Hodgdonin taulukkomaksimissa. Testasin sitä myös .22-250 Rem kiväärissä, jolla syntyi myös nätti kasa. Norma Oryx on toimiva ja hyvä luoti kauriin pyyntiin. Otannassa oli mukana umpikuparisia massiiviluoteja, bondattuja puolivaippoja, perinteisiä varmint-luoteja sekä reikäpäisiä tarkkuusluoteja. Samoin Molemmat Rhino Solid Shank luodit olivat mainioita. Toisaalta kauris ei ole laReikäpäiset veneperäiset 4,5 g (69 gr) tarkkuusluodit olivat jo liian pitkiä ja painavia 12” piipulle (vasen taulu), kun taas 9” oli niiden kanssa parhaimmillaan. (oikea taulu) van kohdalta kovin paksu ja konehuone tulee pian vastaan. Selkeissä lapalaukauksissa, joissa eläin on poikittain, ovat nekin teholtaan riittäviä. Linnustukseen hyvä luodin painoluokka löytyy mielestäni tästä. Testin aikana se vakuutti monipuolisuudellaan ja helpolla ammuttavuudellaan. Testissä erottuivat edukseen ne luodit, jotka oli kehitetty isomman riistan metsästykseen. Haavakanavan muodostajina varmint-luodit olivat nopean ja räjähtävän sirpaloitumisen vuoksi tehokkaita heti osumiskohdassaan, mutta ne eivät vakuuttaneet tunkeutumisella. linnustuskäyttöön voi harkita myös Lapua Scenar ja Sierra HPBT luoteja pidemmälle matkalle, sillä niiden aukeaminen simulaattorissa tapahtui varsin maltillisesti. Se onkin erittäin hyvä valinta metsästäjälle, joka ei ole kiinnostunut panosten lataamisesta saatikka niiden kehittelystä. Kauris kaatuu varmasti pienelläkin kaliiperilla kun luoti on oikea.. . Sotilastausta takaa panosten isot tuotantomäärät ja varman saatavuuden moneksi sukupolveksi eteenpäin
Vihtavuori käyttää ruudeissaan yhtä tai seitsemää reikää palotapahtuman hallintaan, siviiliruudeissa yhtä kuten tässäkin. 67 •. Siinä jyvän halkaisija on 1,2 ja pituus 1,4 milliä. Vihtavuoren ruudit ovat arvostettuja ympäri maailman. Malinen Kovin helpolla ruutilaatuja ei lisäillä, sillä niitä on valmiinakin nyt jo 27 sorttia. Se ei kuitenkaan ole aivan näiden puolivälissä vaan lähempänä N570:tä. Varsinkin niiden tasalaatuisuus valmistuserästä toiseen on poikkeuksellisen hyvä. Tästä valikoimasta löytyy sopiva tarpeeseen kuin tarpeeseen. Energiasisältö on Korkeaenergisen N565 uutuusruudin jyvät ovat kooltaan suurimmasta päästä, vain sitä hitaammilla on joko pituutta tai paksuutta enemmän. Uutuus N565 Kyseessä on pursotettu ruuti, kuten kaikki Vihtavuoren ruudit ovat. Nyt kuitenkin on päätetty tehdä N560 ja N570 ruutien väliin N565. LATAAMINEN Y leisessä myynnissä olevia ruuteja on kolmea sarjaa, nopea N300 pistooleille ja haulikoille, N100 kivääreille sekä nitroglyseriiniä sisältävä korkeaenerginen N500 niin ikään kivääreille. Viime vuonna ruuteihin alettiin lisätä myös ainetta, jolla piipun kuparoituminen pienenee oleellisesti. TEKSTI JA KUVAT J. Nyt uusimpana lisäyksenä on esitelty korkeaenerginen N565. Vihtavuoren N565 Uutuusruuti magnumlatauksiin
Halusin kokeilla laajaa painovaihtelua ja juuri käytettävissä oleville luodeille ei ollut vielä annettu annossuosituksia, vaikka viereisille painoille saattoi ollakin. Vaikkapa .300 Winchester Magnumiin 14,3 grammaisella luodilla. Tuo uusi kuparoitumisen estoaine on sikäli merkittävä, että sitä käyttäen tarkkuus pysyy huomattavasti parempana laukausmäärän kasvaessa. Samoilla eväillä eli suhteellisen hitaana se soveltuu mainiosti muidenkin suurihylsyisten raskasluotilatauksiin. Ilman tätä lisäainetta kasat kasvavat huomattavasti, kun vaippametallia kertyy rihloihin. Tämä on lisätyö, vie enemmän valmistusaikaa ja nostaa siten hintaa. 68 • LATAAMINEN lähes vakio kaikilla laaduilla, tällä 4000 joulea grammaa kohti. Asiasta on Vihtavuoren nettisivuilla erittäin havainnollinen tulostaulukko. Tarkemmin sanottuna se on suunniteltu käytettäväksi maailman arvostetuimpien joukkoon nousseen pitkän matkan tarkka-ampujakaliiperin, .338 Lapua Magnumin 250 grainisilla (16,2 g) luodeilla tehtyihin latauksiin. Vastaavasti tällä saadaan korkeammat lähtönopeudet, millä on merkitystä ainakin taktisissa tehtävissä. Todella pitkän matkan tarkkuusammuntaan soveltuvat 14,3 g Scenar-L luodit kävivät kauniisti erittäin korkealla lähtönopeudella. N500-sarjan ruudit poikkeavat perusruudeista siinä, että niihin lisätään valmistuksen viime vaiheessa nitroglyseriiniä.. N500-sarjan ruudit poikkeavat perusruudeista siinä, että niihin lisätään valmistuksen viime vaiheessa nitroglyseriiniä. Tämän kysyntä maailmanlaajuisesti on sitä luokkaa, että sitä varten kannattaa jo räätälöidä halutunlaisesti palava ruutikin. Ominaispaino on 960 g / l ja suhteellinen palonopeus on 42, kun sitä verrataan N110:n arvoon 100. Uuden ominaisuuden tunnistaa ruutipurkin kylkeen laitetusta rihlauksen kuvasta. Latausoppaassa on jo reseptit seitsemälle kaliiperille .260 Rem, 6,5x55SE, 7mm Remington Magnum, .30-06 Sprg, .300 Norma Magnum, .300 Winchester Magnum ja .338 Lapua Magnum ja lisää on tulossa. Latausreseptit vielä hakusessa Oikeastaan reseptien vähäinen tarjonta osoittautuikin alkuvaiheen ongelmaksi, kun hain annossuosituksia juuri kaliiperille .300 Winchester Magnum ja sen tietyille luotipainoille. Latauskokeilussa käytettiin suurihylsyistä .300 Winchester Magnum kaliiperia ja eri painoisia Lapuan tarkkuusluoteja. Pitkille matkoille Juuri taktisiin tehtäviin N565 on nimenomaan räätälöity. Kun rihlaus pysyy vakioituna niin lähtönopeudetkin pysyvät samoina ja samoin pysyy tarkkuus. Ilmiö korostuu pitkillä ampumamatkoilla
Nopeuden nousu latausoppaassa N570:n maksimilla saatavaan 839 m/s arvoon on merkittävä. Näin raskaammilla luodeilla vapaahyppy jäi 0,4 milliin ja kevyimmälläkin (lyhin) 1,7 milliin. Vaikka N565 uutuusruuti on räätälöity juuri tietylle kaliiperille ja tiettyyn tarpeeseen, soveltuu se erinomaisesti muillekin raskasluotilatauksille. Tasaisuus valttia Vihtavuoren ruudin arvostettu ominaisuus, tasaiset lähtönopeudet, toteutui mainiosti tässäkin, sillä viiden koesarjoissa nopeusvaihtelu oli kaikissa tapauksissa suurimmillaan vain 5 m/s. Kannattaakin odottaa latausoppaan päivitystä ja Vihtavuoren koeampumalaitoksen paineanturilla mitattuja latausarvoja, joskin niissä latauspituus on ollut ainakin koeaseen pitkää ylimenoa ajatellen turhan lyhyt. Odotettavissa olikin kovia lähtönopeuksia eikä tässä petytty. Näin oltiin tuplasti varman puolella. Samalla hylsytilavuus kasvoi. Aseena käytin hinnakasta Victrixin metsästysmallia, jossa on poikkeuksellisen pitkä 26 tuuman eli 660 millin piippu, kun Vihtavuori käyttää koeammunnoissaan 620 mm piippua mikä sekin on pitkä ja siten hyvin magnum-kaliiperille sopiva. Annokset löytyivät N165:lle ja jätin uutuuden annoksen reilusti 0,15 g tämän maksimin alle. Jälleenlatauksessa ei tullut esille ihmeellisyyksiä, tietenkään suuret pursotetut jyvät eivät juokse palloruudin tavoin annostimissa. Raskaimpana ja mielenkiintoisimpana superpitkiä matkoja ajatellen ladattiin Lapuan raskas 14,3 gramman Scenar-L. 5,5 milliä ohjeellista pidemmäksi ladattu 90 millin patruuna mahtui hyvin Victrixin lippaaseen ja antoi sadalta metriltä kauniin pyöreän 20 millin viiden laukauksen kuvion nopeuden ollessa kova 897 m/s. Patruunapesän ylimenokartio osoittautui melko pitkäksi, joten latasin patruunat monta milliä oppaan arvoa pidemmiksi. Koska tälle luodille löytyy reseptit niin nopeammalla N560 kuin hitaammalla N570 ruudeilla ja uutuusruuti on lähes näiden puolivälissä, valittiin annospainoksi vähän alle puolivälin. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. Luoteina käytin ensin rata-ammunnan harjoitteluun Lapuan 9,7 g LockBase luoteja, sillä ne olivat kevyimmät oppaassa näin hitaalle ruudille sopivat. Näin oltiin edelleen turvallisemmalla puolella. Lapuan raskaampi 12 gramman Scenar ladattiin 0,05 grammaa yli N165:n enimmäisarvon, jotta silläkin olisi jäänyt turvamarginaalia. Kun hylsyt olivat ammuttuja samalla aseella, riitti pelkän kaulan supistus. Mitään ylipaineen merkkejä ei ollut havaittavissa, ja tiukka patruunapesä sekä poikkeuksellisen pitkä piippu saattavat nostaa yllättävän paljon arvoja. 69 •. . Vihtavuoren ruudin arvostettu ominaisuus, tasaiset lähtönopeudet, toteutui mainiosti tässäkin. Nopeus oli kova 939 m/s eli 24 m/s yli N165:n maksimilla saatavan. annospainoja. Näin turvallisuussyistä, vaikka muita latauksia verrattaessa korkeanenerginen N565 näytti käyttävän hieman tuota perusruutia korkeampia ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Kovat nopeudet Kuten arveltiinkin, oli nopeus kova, tutka näytti 22 asteen lämmössä arvoksi keskimäärin 980 m/s eli saman mikä annetaan oppaassa N165:n maksimiannoksella
Steiner Nighthunter 8x30 LRF Kompakti, tehokas ja simppeli Laseretäisyysmittareilla varustettujen katselukiikarien määrä kasvaa. KIIKARIT 70 • KENTTÄTESTI L aseretäisyysmittareissa etäisyyden pituuden korostaminen nähdään usein haihatteluna. Usein lukema jää saamatta, lukemat taas heittelevät. Nighthunter nimi jää pois ja ainoa tekninen muutos on kantokiinnikkeiden muuttuminen pikakiinnitteisiin malleihin. Katselukiikareina 8x30 kokoluokan Sports Auto Focus tarkennuksella varustetut TEKSTI JA KUVAT Arto Määttä. Testipenkissä Testissä oleva Nighthunter on uusiutumassa ja tuleva malli on nimeltään Steiner 8x30 LRF 1700. Tätä pidemmät etäisyydet vaativat useampia mittauskertoja, mutta teoreettinen 1700 metrin raja on saavutettavissa sopivasta kohteesta ja hyvältä tuelta mitattaessa. Steiner Nighthunter 8x30 LRF on kompakti ja paketti sopii erityisesti metsästäjälle joka menee eikä meinaa. Erilaisia mittareita testattaessa on käynyt selväksi, että kelien huonontuessa lyhyemmistäkin etäisyyksistä tulee haasteellisia, jos mittausetäisyyttä on liian vähän. LRF:llä mittaukset onnistuivat toistuvasti 1400-1500 metrin etäisyyksille hyvässä kelissä. Hyvä laaseri mittaa kohteen etäisyyden toistettavasti. Tämän vuoksi mittarissa tulisi olla ”tehoreserviä”. Toimittaessa käyttöetäisyyden rajamailla, tulee mittauksiin helposti heittoa, niiden tarkkuus kärsii. Tämän vuoksi hyvien kelien maksimietäisyys kannattaa jakaa vähintään kahdella, jotta päästään lähelle realistista ja toistettavaa mittaustulosta käytännöllisille etäisyyksille
Kompaktista koostaan johtuen nämä kiikarit olisi helppo nähdä esimerkiksi Afrikan savanneilla pyytävien kaulassa ja optiikan koko puoltaakin mainiosti juuri päiväkäyttöä. Tämän jälkeen ruudulle tulee mitattava yksikkö (m tai y) ja mittaustulos. Myös laseretäisyysmittarin laatu oli aivan omalla tasollaan. Etäisyysmittarin käyttö kiikareissa on helppoa. Katseltavasta alueesta välittyy syvyyttä, joten etäisyydet eri kohteiden välillä huomaa helpommin. Tässä mallissa oikean silmän näkökentässä on milliradiaaniristikko, jolla on mahdollista antaa tarkkoja tulenjohdollisia korjauksia. Tällöin kohteet tulee myös mitattua erillisinä, sillä ne eivät näytä olevan samalla etäisyydellä toisiinsa nähden. Tällöin kohdistin ja lukema näkyvät suttuisina. Testin yhteydessä kokeiltiin myös saman kokoluokan sotilasversioita. Ainoa miinuspuoli on erillisen tarkennuksen puute laseretäisyysmittarin kohdistuspisteelle ja mittauslukemalle. Tämä mittaus suoritettiin rakennuksen seinään. Porroprismakiikarin etuna voidaan mainita maiseman kolmiulotteisempi vaikutelma kattoprismakiikareihin verrattuna. Valikoissa on valittavissa vain etäisyys metreinä tai jaardeina. Steiner Nighthunter 8x30 LRF Hinta: 1 500 euroa Painettaessa mittausnappia kerran, ilmestyy oikean silmän näyttöön kohdistusrengas, josta etäisyys mitataan. Käyttöalue Parhaiten Steiner Nighthunter LRF sopii liikkuvaan metsästykseen ja kovaan päivittäiseen käyttöön. Kiikarin rakenne kestää kuritusta, joten ajoneuvoissa kolistelu ei tätä kiikaria säikäytä. Pisin mitattu etäisyys tällä mittarilla oli 8195 metriä, joka on osoitus siitä mihin huipputekniikka kykenee. Sotilasmallissa laserin aallonpituus on myös sellainen, joka ei ole havaittavissa pimeänäkölaitteilla. . Rinnalla myös sotilasmalli Etäisyysmittauksen raskaaseen sarjaan päästiin tutustumaan samalla kertaa LRF 1700 testin yhteydessä saatuamme maahantuojalta lainaan myös saman mittarin sotilasmallin. Näiden mittausetäisyydet olivat jopa yli 8 km hyvässä säässä.. 71 • kiikarit ovat erittäin helppokäyttöiset. Vaativaan kyttäyspyyntiin pimeässä kannattanee katse suunnata vähintään 40 mm objektiivilla varustettuihin kiikareihin. Tämä puute korostuu silloin kun käyttäjällä on ikänäköä, joka vaatii voimakasta diopterin säätämistä. Säätö tapahtuu molemmista okulaareista, jonka jälkeen noin 50 metristä ylöspäin voidaan katsella ilman erillistä tarkennusta. Eri toimintojen suppeudesta ja yksinkertaisuudesta johtuen Steiner LRF:t sopivat erinomaisesti sellaiseen käyttöön, jossa etäisyyden nopea ja helppo mittaaminen on ensisijaisen tärkeässä roolissa. Mittausnäyttö ilmoittaa aina käytetyn yksikön mittauksen yhteydessä, joten sekaantumisvaaraa ei ole, vaikka käyttäjä painelisi välillä väärää nappia. Tämän vuoksi näitä mittareita voi suositella hyvin myös teknisesti vähemmän orientoituneille metsästäjille
Pienestä kaliiperista huolimatta .17 HMR on erittäin kiväärimäinen ammuttava.. Supi ja kettu Supi ja kettu edustavat .17 HMR:n isoa riistaa. Toinen merkittävä tekijä HMR:n käytössä tiuhaan asutuilla seuduilla on olematon kimpoamisriski. Vaimennettuna suupamaus saadaan pois tehokkaasti ja usein luodin osumaääni on voimakkaampi kuin pamauksesta välittyvä ääni. Sen sijaan ammuttaessa keuhko-osumia poikittain olevaan supiin tai kettuun, kuolee eläin osumasta. Patruunan teho tulee ottaa huomioon, sillä sadan metrin jälkeen kohdevaikutus romahPienriistan riesana Riista tarttui .17 HMR kaliiperiin heti sen tultua virallisesti hyväksytyksi pienpetojahdeissa. Tämä on vaativaa jopa pienimmille keskisytytteisille, joten HMR:n kanssa tällainen lähestymistapa ei tule kysymykseen. EsiTEKSTI JA KUVAT Arto Määttä merkiksi .22 LR ja .22 WMR taas ovat päinvastaisia, sillä niiden lyijyluodin kimpoamisriski on poikkeuksellisen suuri. Osalla käyttökokemukset taas puoltavat kaliiperin paikkaa erinomaisena pienriistan pyynnissä. .17 HMR on suosittu erityisesti asutuksen läheisyydessä tapahtuvassa metsästyksessä. Kimpoamisriskiä ei sovi tietenkään unohtaa millään patruunalla, mutta .17 HMR:n kanssa riskiä saadaan pienennettyä oleellisesti. Kaliiperi on osoittanut tehonsa pienriista niittäjänä. Osa on sitä mieltä, että kyseessä on täysin kelvoton kaliiperi, jolla aiheutetaan vain raanakoita. Kolmas valttikortti HMR:ssä on sen alhainen hinta. Kari on käyttänyt aseessaan vain 17 grainin V-Max luodilla ladattuja Federal Premium patruunoita, jotka käyvät aseessa parhaiten. Patruunoiden hinta tulee kysymykseen erityisesti silloin kun ampumamäärät nousevat kaudessa suuriksi. Tämän vuoksi ampuminen ei herätä huomiota ympäristössä. Patruunakustannukset keskisytytteisiin patruunoihin verrattuna ovat motivaattori HMR:n käyttämiselle, sillä kappalehinnan erot ovat suuret. HMR:n patruuna maksaa noin 40 senttiä kappaleelta, kun taas tehdasladatut keskisytytteiset varmint-patruunat ovat hinnaltaan 1,5 – 2 euron hintaluokassa. Aseet ovat edullisia, samoin niissä käytettävät patruunat. Olen tähän artikkeliin kerännyt tietoa .17 HMR:n käyttäjiltä eri puolilta. .17HMR KALIIPERI 72 • V iime vuonna .17 HMR on aiheutti melkoista ristivetoa erityisesti nettiampujien keskuudessa. Kaliiperin ääni vaimennettuna on vähäinen, sillä pienen luodin lentomelu on matalampi kuin esimerkiksi yliäänisillä ”kakskakkosilla”. Luodit ovat nopeita ja ne hajoavat herkästi osuessaan maahan. Samaten esimerkiksi suoraan vasten istuvaa kettua voi ampua rintaan, jolloin se kuolee. Nämä otukset vaativat ampujalta huolellisuutta, sillä osuman pitää sijoittua joko keuhkolle tai päähän. Tamperelainen Kari Kauhanen on käyttänyt CX 455 Varmint Thumbhole .17 HMR:ää lain muuttumisen jälkeen pääasiallisena pienpetoaseenaan ja aseella on kertynyt etelän supivaltaisilla alueilla nyt jo kolminumeroisen määrän supija kettukaatoja. Perinteinen ”paksuimpaan kohtaan” ampuminen ei tule kysymykseen, sillä luodin läpäisy ei riitä tunkeutumaan elintärkeille elimille eläimen ollessa esimerkiksi poispäin ampujasta
Hänen kommenttinsa kaliiperista tässä touhussa on yksiselitteinen. Koska .17 HMR on lisäksi kiväärimäinen ammuttava, edullinen ja hiljainen, on selvää, että kyseessä on paras valinta kyseiseen puuhaan. Vaikka .22 LR on edelleen suosittu ampumaharjoittelussa, on sen rooli metsillä vähenemään päin sen haastavamman ammuttavuuden, tuuliherkkyyden ja kimpoamisriskien vuoksi. Tätä lyhyemmillä ampumaetäisyyksillä patruunan teho on kuitenkin vakuuttava. . Osoituksena muutoksesta näiden pienten patruunoiden valtapelissä on kotimainen Tikka T1x, jota tehdään vain kaliipereissa .22 LR ja .17 HMR. Siinä missä .22 WMR on turhan läpäisevä ja hitaammin tappava, on .17 HMR turvallisempi ympäristölle, se läpäisee maltillisemmin ja tappaa kohteen nopeasti, useimmiten paikoilleen. Kaatojen määrä Akillakin on vakuuttava, joten mistään yksittäistapahtumista ei ole kyse. Kari Kauhanen on käyttänyt .17 HMR kaliiperin CZ 455 Varmin Thumbhole kivääriä pääasiallisena pienpetoaseenaan lakimuutoksen jälkeen. Kirjoittajan .17 HMR kaliiperin Anschutz 1517 Varmint.. HMR on helpompi ammuttava, se ei ole yhtä tuuliherkkä ja sen kohdevaikutus on voimakas. Aki Kaunisahon mielestä .17 HMR on rusakkojen kyttäyksessä yksiselitteisesti paras patruuna. Tämä on syy, miksi .22 WMR kaliiperin aseet eivät käy enää kaupaksi entiseen malliin. Muita kommentteja Nimettöminä pysyttelevät .17 HMR:n käyttäjät ovat kertoneet tämän pienen patruunan syrjäyttäneen kokonaan .22 LR:n ja .22 WMR:n käytön lakimuutoksen myötä. Käytännön kokemusten puoltaessa .17 HMR:ää jahtikäytössä, on päivänselvää, että sen rooli tulee vain kasvamaan. Rusakko ristikossa Kuopiolainen Aki Kaunisaho on käyttänyt .17 HMR:ää enimmäkseen rusakkojahdissa. Kyseessä on hänen mielestään paras patruuna kyseiseen puuhaan. 73 • taa. Nämä ovat tällä hetkellä kansainvälisesti myydyimpiä reunasytytteisten aseiden pesityksiä ja patruunakauppakin on kallistunut näihin. ”Magnumpienoiskivääri” eli .22 WMR on taas ollut .17 HMR:n nousun myötä suurin häviäjä, sillä se jää HMR:n jälkeen oikeastaan jokaisella osa-alueella
Sumuinen ja sateinen keli karsii jyvät akanoista, mutta MeoRange tuotti luotettavia mittauslukemia näissäkin olosuhteissa. Pisin mitattu etäisyys ”tuhnukelillä” oli 1 765 metriä. Valmistajan lupaama 1 500 metrin mittausetäisyys ei siis tuota ongelmia keskimääräistä huonommissakaan metsästysolosuhteissa. Meillä tätä ilmiötä hidastaa lähinnä kehittymätön kulttuuri katselukiikareiden käytössä, mutta katselukiikareiden käyttöön tottuneet näkevät tällaisen yhdistelmän ainoana järkevänä vaihtoehtona. Meopta MeoRange 10x42 HD on rynnistänyt suoraan laseretäisyysmittarilla varustettujen katselukiikarien kärkijoukkoon. KIIKARIT Meopta MeoRange 10x42 HD Latvalinnustajan laatupeli Testiä Etäisyysmittauksen testaaminen suoritettiin vaativissa olosuhteissa. Meoptan MeoRange HD on premium-luokan optiikalla varustettu katselukiikari, jossa on nykymittapuun mukaan suorituskykyinen laseretäisyysmittari. MeoRanget ovat miellyttävät katsella ja noin kilon painosta johtuen erityisesti kyttäysjahdeissa kuva pysyy rauhallisena. Paino myös helpottaa kiikarin pitämistä kohteessa mittauksen yhteydessä. Kahden laitteen sijasta pärjätään yhdellä ja etäisyyden mittaaminenkin onnistuu vakaammilla laitteilla tarkemmin ja toistettavammin kuin erillisillä etäisyysmittareilla. Kirkas ja terävä optiikka yhdistettynä hyvään ja tarkkaan etäisyysmittaukseen nostaa tämän mittarin osakkeita, hinnan ollessa kuitenkin kohtuullinen. 74 • KENTTÄTESTI K atselukiikarit laseretäisyysmittarilla tulevat nykyään metsästäjien käyttöön rytinällä. Tätä lyhyemmät etäisyydet eivät tuottaneet haastetta. Kirkkaassa kelissä mittausetäisyys kasvaa vielä tästä. Kuva on laadukas ja silmälle välittyvä näkökenttä on laaja. TEKSTI JA KUVAT Arto Määttä. Ei ihme, että tällaisia kokeilleet eivät näe enää erillisiä etäisyysmittareita mielekkäinä
Silmänetäisyys säädetään ulosvedettävillä kupeilla. Kyttäysjahdeissa laaja näkökenttä helpottaa maaston kokonaiskuvan hahmottamisesta. Kalliimmassa mallissa ominaisuuksista löytyy bluetooth, jolla etäisyysmittarin saa keskustelemaan Meoptan mobiilisovelluksen kanssa. Mittaustuloksiin jäädytys ei vaikuttanut, mutta etäisyysmittauksen napista tuli jäykkä. MeoRangessa kuvan näkökenttä silmälle on laaja ja suurennoksesta huolimatta kuvan muodostaminen on helppoa. Miellyttävänä ominaisuutena MeoRangessa on nopeasti ja helposti käytettävä valikko, jossa päällimmäisenä ominaisuutena ovat mittayksiköt, mittausnäytön kirkkaus ja kompassin kalibrointi. Kuten kaikissa kumipäällysteisissä kiikareissa, myös Meoptassa mittausnapin käyttö vaatii voimia kiikarin jäähtyessä. MeoRangesta on kaksi mallia, joista testissä on tällä kertaa yksinkertaisempi versio. Linssinsuojat ovat tuttuja Meoptan tähtäinkiikareista. HUIPPU-UUTUUS 2018! TILAUKSET 24/7 PUHELIN 020 33 1490 MYYMÄLÄ:Kankaistentie 4 Kangasniemi AVOINNA Ark 9-15.30 NYT VAIN 389€! (Sääsuo jan arvo 18,50€) TILAA KOODI LLA: RIISTA1 ILMAIN EN KULJET US 150 € TILAUK SIIN! ”Pilvi on valvonnan uusi komentokeskus”! KUUKA UDEN TARJO US: UM785-3 G+ Cloud ja kaupanp äälle sääsuoja ! UUSI Uovision UM785-3G+ Cloud on ilmaista LinckEazi pilvipalvelua tukeva digitaalinen lähettävä ja etäohjattava riistakamera! UM785-3G+ Cloud. Käyttökohteet MeoRange on hieman iso kuljetettavaksi päiväkausia talvisissa latvalintujahdeissa, mutta sen hyvä optiikka tekee lintujen tarkasta tunnistamisesta helppoa. Tästä johtuen kiikarit toimivat erittäin hyvin kyttäysjahtien katselukiikareina. MeoRanget testattiin myös pakkasessa. Pakastimessa vietetyn yön jälkeen MeoRange mittasi edelleen moitteetta, joten elektroniikka ei kyykkää latvalinnustuksen kylmilläkään keleillä tai pienpetojen kyttäysjahdissa. Nämä pysyvät mukana ja ovat helpot käyttää. Ukkoja akkateeren erottaminen toisistaan onnistuu hämärässäkin. . Tässä kohtaa on ainoa käyttöön liittyvä parannuskohta, jonka voidaan kuitenkin katsoa olevan yleinen vaiva kiikareissa, joissa mittauksen käyttönappi on suojassa kumipäällisen alla. Lisäksi valikosta voi valita mittaustuloksen lisäksi näytille myös jonkin muun ominaisuuden kuten ilmanpaineen, kompassisuunnan, kallistuskorjatun etäisyyden tai lämpötilan. Meopta Meo Range 10x42 HD Paino: 934 g Laserin mitat: 2,4 x 0,6 MRAD Paristo: 3V CR2 Pariston kesto: vähintään 1 500 mittausta 20 asteen lämpötilassa Hinta: 2 400 euroa MeoRange joutui testattavaksi myös pakkasessa, sillä sen mittauskyky haluttiin varmistaa myös kylmiä kelejä silmällä pitäen. Ensin säädetään näytön tarkkuus oikeasta silmästä, sen jälkeen tarkennetaan etäisyys säätökiekosta oikealle silmälle ja tämän jälkeen vasemman silmän tarkennus tehdään säätämättä oikeaa silmää tai säätökiekkoa. Sen sijaan MeoRange on 10x suurennuksestaan huolimatta juuri sopiva kyttäysjahteihin, sillä kiikarin paino rauhoittaa kuvaa. Okulaarin tarkennus löytyy molemmista silmistä. Kuvan miellyttävyys silmälle ja helppo katseltavuus lisäksi tekevät pitkäkestoisesta tähystämisestä kevyttä. Kymmenkertainen suurennus helpottaa kohteen tarkempaa tunnistamista ja esimerkiksi trofeen määrittämistä
Poikkeuksiakin löytyy sääntöön. Huomio kiinnittyy Mark V:n tasapainoiseen ja siroon olemukseen, vaikka ase ei ole suinkaan pienikokoinen eikä kevyt. Hintalapussa luki 15 000 markkaa. Tämäkin kaliiperi kuuluu miehen lanseeraamaan weatherbylaiseen kaliiperiperheeseen, jossa kaikki on vähän isompaa ja jytkympää, siis parempaa kuin kilpailijoilla. Järeässä lukkopultissa on yhdeksän sulkuolkaa. ”Voehan sitä aina pinskillä läpsytellä ja läpsytellä, mutta sitte, ku haluttaa tuuletella, kaivetaan maknumi kaapista”, Hirvonen puhelee. ”Hankin tämän arvoaseiden huutokaupasta takavuosina. Kun WinValkohäntäpeuran metsästys pellolta on viitasaarelaisen Juha Hirvosen mielipuuhaa. Tukki ei ole alkuperäinen, vaan Ferlachin kylän tukkiseppien käsityönä pähkinäpuusta valmistama, ja sen kyllä huomaa. RIISTA tutustui jytkyyn kaliiperiin ja sitä ampuvaan Weatherby Mark V -kivääriin Viitasaarella. Äänessä on Hirvosen luottorauta valkohäntäpeuran kaatoon: Weatherby Mark V -merkkinen suurriistakivääri melko harvinaisessa .340 Weatherby Magnumkaliiperissa. PEURAKIVÄÄRI 76 • Peurapassiin .340 Weatherby Magnum Potkua passiin on tarjolla magnum-maanikoille, kun käsikynkässä kulkee .340 Weatherby Magnum. Pulitin summan kiltisti, että varmasti saisin aseen. Weatherby Mark V kaliiperissa .340 Weatherby Magnum on Hirvosen luottorauta peuranpyyntiin.. Herra Weatherby halusi olla kilpailijoitaan harppauksen verran edellä, vaikka hän itse asiassa kulki useimmiten muiden jäljessä. Tässä tapauksessa tukki on monin verroin arvokkaampi kuin aseen raudat. Kun Winchester teki halkaisijaltaan 8,6 millimetrin vahvuista eli .338 kaliiperin luotia ampuvan .338 Winchester Magnuminsa vuonna 1958, nokitti Weatherby omalla .340 Weatherby Magnumillaan viisi vuotta myöhemmin kasvattamalla hylsyn strategisia mittoja. TEKSTI JA KUVAT KARI LINDHOLM J ytym, jytym! Kova on potku ja paukahdus, ja kirpeä on ruudin katku, kun viitasaarelainen metsästäjä ja aseharrastaja Juha Hirvonen käskee hännättömät hyökkäykseen Ilmolahden ampumaradan uudella 300 metrin radalla. Mukana tuli tolkun annos Weatherby-merkkisiä patruunoita.” ”Bigger is better” .340 Wby Mag on amerikkalaisen Roy Weatherbyn lahja magnumeita halajavalle kansalle vuodelta 1962. Tuloksena oli jonkin verran edellistä pönäkämpi ja mahdikkaampi kaliiperi. Raudat on viimeistelty hyvin. ”Bigger is better, more is merrier”, kuuluu sanonta rapakon takana. Aseeseen on kiinnitetty valovoimainen Schmidt und Bender 2,5–10x56 variaabeli nelikyntisin hakasjaloin
Hirvonen on varustanut oman peurapassi-aseensa teleskooppisilla etujaloilla, joiden avulla päätänsä alati liikuttelevaa ruokailevaa peuraa on hyvä tähtäillä väsymättä. Asiassa on perääkin. Kolmen laukauksen lähettäminen tulitikkuaskiin sadalta metriltä on .340 Wby Mag:n tapauksessa kiinni pelkästään ampujasta, ei aseesta. Sanomattakin on selvää, että kuoleehan se peura pienemmälläkin kaliiperilla, ja se on totta. Entisaikoina luodit olivat heikkorakenteisempia kuin tänä päivänä, ja nopea luoti tuhosi kudoksia pirstaloituessaan. Rekyyliherkille ampujille kaliiperi ei siis sovellu, mutta pinttyneimmällekin magnum-maanikolle .340 Wby Mag:n potku on varmasti enemmän kuin riittävä. Sanotaan vaikka niin, että se on riittävän tarkka kaikkeen metsästykseen, johon asetta koskaan käytetään. ”Raanakoita ei ole tarvinnu jäljittää pimeässä. Ellette usko, niin kokeilkaa. Ne pysyvät yhtenä kappaleena, jolloin riistaeläimessä on kaksi reikää, mutta ei juurikaan vertymiä. .338 Win Mag:n tyypillinen luodin lähtönopeus saman painoisella luodilla on noin 820–835 metriä sekunnissa. Weatherby Mark V kaliiperissa .340 Weatherby Magnum asustaa Juha Hirvosen asekassakaapissa Viitasaarella.. Entä olisiko herra Weatherby sortunut Winchesterin kaliipereihin tai patruunoihin. Hirvonen toteaa, että valkohäntäpeura on pudonnut joka kerralla niille sijoilleen, kun sitä on .340:llä ammuttu. Kyseisen kaliiperin sen aikaiset luodit lähes 1000 m/s nopeudella ammuttuina tekivät rumaa jälkeä lähitaisteluissa, joita tuon ajan ajojahtipassit yleensä olivat. Kannattaa mieluummin ampua lavan taakse kuin hirvitaulun napakymppiin”, Hirvonen huomauttaa. Ruutia mahtuu .340:n hylsyyn selvästi enemmän, ja tämä on vain suotavaa, kun halutaan olla suurin ja kaunein. Siinä on ratkaiseva 100 metrin ero Roy Weatherbyn ja Juha Hirvosen hyväksi. . Ja mieluiten vielä katon alla. Jos pitää kuvailla .340:n potkaisua, jota moni syystäkin pelkää, voidaan sanoa, että sen rekyyli lähentelee .338 Lapua Magnumin rekyyliä. Kaliiperissa .340 Wby Mag ammutaan siis .338 luotia, mutta hylsy on ratkaisevan paljon suurempi kuin .338 Winchester Magnumissa. Metsällä asia onkin toinen. Esimerkiksi, jos oma metsästysalue on pieni, tai jos käytössä ei ole jälkikoiraa. Magnum-viha nosti Suomessa päätään 1970-80 -luvuilla, kun hirvipassissa ammuskeltiin usein myös 7 mm Remington Magnumilla. Tehoa ja tarkkuutta riittää 100 metrin lisäksi myös sinne 300 metriin, jossa luodilla on iskuenergiaa suunnilleen saman verran kuin mitä .308 Winchesterissa löytyy piipun suulla. Herra Weatherby varmisti jo tuolloin, että oman pajan kolmisatasen suoritusarvot pysyvät .30-kaliiperisten kärjessä pitkään. Latausarvot kannattaa tutkia latausoppaista, en kerro niitä tässä. Rekyyli on riittävä Kun tavoitteena on kirkastaa .340 Wby Mag:n ja .338 Win Mag:n välistä eroavaisuutta, tulee kertoa, että raskaamman potkun lisäksi .340:llä voidaan ampua pykälää raskaampi luoti samalla nopeudella kuin millä kevyempi luoti ammutaan 338:ssa. Harva näin hienoa asetta edes raaskii viedä syksyisen metsän vesija räntäsateeseen. Syyn jokainen arvannee. Jos ampuja saa maistella .340:n tehoa olkapäällään, niin hankalaa on vastapuolellakin. Kaliiperi ei ole parhaimmillaan tarkkuusammunnassa ainakaan, jos laukausmäärät ovat suuria. Kun kohdistusetäisyys on 150 metriä, samaa tähtäyspistettä voidaan käyttää 0–200 metrin välillä ilman koron kompensointia. Yöt on nukuttu hyvin.” .340 Wby Mag sopii hyvin pelloilta ja ruokintapaikoilta pyyntiin varsinkin silloin, kun ammuttu riista ei saa päästä metsänpiiloon. ”Olkaluuhun osuessaan kaliiperi kuin kaliiperi, ja luoti kuin luoti tekee rumaa jälkeä. Kipurajana lienee perättäistä 10 laukasta, eli käytännössä rataharjoittelu saattaa tyssätä kiikarin kohdistukseen. Kavitaation seurauksena vertyneen lihan leikkuusta jääneet karvaat muistot kaihertavat varttuneempien hirvimiesten takaraivoissa vieläkin. Luulen, että hän käytti niitä salaa. Eturaivoista nyt puhumattakaan. Tekee siistin reiän Moni pienemmän ja perinteisemmän hirvieläinkaliiperin nimiin vannova moittii .340 Wby Mag:ia – ja muutamaa muutakin magnumia – lihanpilaajaksi, vaikka ei olisi vastaavilla koskaan ampunut. ”.340 Wby Mag:n tonkka on kahdeksan millimetriä (71,76) mm pitempi kuin .338 Win Mag:ssa (63,50 mm)”, Hirvonen huomauttaa. Tyypillinen luodinpaino .338-kaliipereissa on 250 grainia eli 16,2 grammaa, luodin lähtönopeuden ollessa .340 Wby Mag:ssa noin 920–930 metriä sekunnissa. 77 • chester lanseerasi markkinoille .300 Winchester Magnumin vuonna 1963, Roy Weatherby oli keksinyt .300 Weatherby Magnuminsa jo etukäteen eli vuonna 1944. Jälkimmäinen herroista käyttää .338 Win Mag:ia hirvikiväärinä, joten molemmat kaliiperit ovat hänelle tuttuja. Molemmilla kaliipereilla suomalainen suurriista sortuu vuorenvarmasti, mutta .340 Wby Mag sopii myös lähes kaikelle afrikkalaiselle suurriistalle vielä pykälää paremmin. Parempi siis pysyä passissa. Nykyiset premium-luodit ovat 30–40 vuoden takaisiin verrattuina kuitenkin täysin eri maata. .340-kaliiperissa luodin lentorata on jonkin verran pyyhkäisevämpi kuin .338:ssa. Joissakin tilanteissa teholle on kuitenkin tarvetta. Entä miten tämän kaliiperin Weatherby Mark V:llä sitten osuu. Luoti viilettää 10 senttimetrin putkessa tuon matkan. Ilman suujarrua tai äänenvaimenninta olkapää mustuu alta aikayksikön
Keitä perunasuikaleita siivilässä suolatussa vedessä noin viisi minuuttia. Raasta perunat raastinraudan karkealla terällä ja laita ne siivilään. Sorsan rinta on oikealla tavalla valmistettuna huippuluokan gurmeeta. Ja kahvin kanssa maistui aina pieni lasillinen calvadosta, à votre santé! Erään kerran kotimaassa, syksyisellä merenlahdella, iltalento oli ollut tavallista tuottoisampi. Kiehauta neste ja kuori vaahto tarkkaan pois. Paista rintafileet nopeasti kuumassa voissa ja laita ne 125-asteiseen uuniin kunnes Joskus kotikokkikin innostuu laittamaan vähän parempaa evästä. Mietin sorsia lokatessani, mitä niistä voisi valmistaa. Tuumasta toimeen ja seuraavassa ohje jossa on niin perinteistä ranskalaisuutta kuin hieman kotimaisia vivahteitakin. keitä netettä kokoon niin, että jäljellä on puolisen litraa. Kaverini puhui ranskaa sujuvasti ja me pelasimme golfia ja metsästimme hyvän hinta-laatusuhteen omaavia ravintoloita. Mustat torvisienet ovat todella maukkaita, kotimaisia mustia tryffeleitä – sanonnan mukaan. Jostakin mieleeni tuli calvadoskastike, jota valmistin peurapadan kanssa. Musta torvisieni on upea sieni ja sen maku sopii riistan kanssa erittäin hyvin. Kaada lämmitetylle lautaselle kastikepeili, aseta keskelle keko paistettuja mustia torvisieniä, lisää siivutetut sorsanrinnat, omenat ja perunat. RIISTARESEPTI Sorsaa calvadoskastikkeella KUVAT JA TEKSTI Juha Jormanainen 78 • Tarveaineet neljälle 2 pulskaa sorsaa 1 l kanalientä 2 porkkanaa paloina 100 g mukulaselleriä paloina 1 pieni purjo 3 salottisipulia 2 laakerinlehteä ½ tl timjamia 1 dl calvadosta kastikkeeseen ja 1 dl kokille 3 dl smetanaa 1 l mustia torvisieniä 8 kiinteää perunaa 2 kiinteää omenaa voita suolaa mustaa pippuria 1. 4. 5. 3. . Kiedo fileet folioon ja anna niiden vetäytyä kymmenen minuuttia. Ja todennäköisesti miljonääri.. Jos ähky yritti yllättää, tarjoilija toi pöytään pienet lasilliset terävämpää tislettä, monesti calvadosta. Ranskalaiseen tyyliin illallisella aikaa kului useampi tuntia ja ruokalajien määrä oli mittava. Laita hela hoito suureen kattilaan ja kaada kanaliemi sekaan. Kun sen heitti tuulensuojaan, mahaan porautui ranskalaisten mukaan ”reikä” ja syöminen sen kun jatkui. Ruokajuomaksi suosittelen niin hyvää burgundia mitä viinikellarista löytyy, mieluiten Vosne-Romaneén kylästä. Lisää calvados ja sen jälkeen smetana lusikallinen kerrallaan. Valuta perunat ja pidä ne lämpiminä. Leikkaa rintafileet irti terävällä veitsellä ja laita jalat odottamaan hauduttamista. Sitähän voisi tuunata niin, että se sopisi sorsan rintafileiden kanssa. Lisää mausteet vasta tässä vaiheessa. Kuutioi sillä aikaa kuoritut omenat ja paista niitä voissa muutama minuutti. Lisää lopuksi tilkka calvadosta omenakuutioiden sekaan. Kun tähän yhdistää punertavat ja mehukkaat rintapalat, omenakuutiot, perunasuikaleet ja täyteläisen kastikkeen, kokki saa olla keitoksiinsa tyytyväinen. Paista sieniä kuumassa voissa ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Hakkaa lintujen rangat palasiksi, mausta suolalla ja pippurilla ja ruskista niitä paistinpannulla juuresten, purjon ja salottien kanssa runsaassa voissa. Jos tuottajan kohdalla lukee DRC, olet satumaisen onnekas ruokajuoman suhteen. sisälämpötila on 56 astetta. 2. Kyyhkyset ovat arvostettuja siivekkäitä Ranskassa ja nehän maistuivat meillekin. Keitä kastiketta niin että se hiljalleen sakenee. N uorempana vietin melkoisesti aikaani Ranskan etelärannikolla
KUN riistalihaa kypsennetään, on lihan oikea sisälämpötila erittäin tärkeä asia. Metsäkanalintujen liha muuttuu maksan makuiseksi, jos sitä kypsennetään liikaa. Sen avulla lihojen sisälämpötila on erittäin helppoa mitata. Digitaalinen mittari on nopeampi kuin analoginen ja myös paljon tarkempi. Sorkkaeläinten paremmat paistit ja fileet menettävät myös makuaan ja mehevyyttä, jos niitä kypsennetään liikaa. Naudan filee: medium 52–54° C, kypsä 64° C. Ihminen syö myös silmillään.. Poron filee: medium 52–55° C, kypsä 64° C. Ylikypsät paistit ja fileepihvit jäävät kerralla historiaan. Nykypäivän riistakokki on valveutunut ja hankkii itselleen digitaalisen lihalämpötilamittarin. Tökkää anturi lihapalan paksuimpaan kohtaan ja aseta haluttu lämpötila. Muista, että fileen sisälämpö nousee uunista ottamisen ja kypsennyksen lopettamisen jälkeen vielä 2 3 astetta. . Vanhoissa keittokirjoissa paistien kypsennysajat ovat tolkuttoman pitkiä – silloin ei ollut lihalämpötilamittareita. Mediumin rajana voi pitää 60 asteen loppulämpöä. Sorsanrintaa calvadoskastikeessa on tyylikäs annos. 79 • Ota lämpötila hallintaan Lihan kypsyysasteita Kauriin filee: medium 52–55° C, kypsä 62° C. Peuran filee: medium 54–56° C, kypsä 63° C. Lihalämpötilamittari on kokin paras apulainen. Kun se on saavutettu, mittari hälyttää kokin paikalle. Hirvenfilee: medium 52–54° C, kypsä 64° C
Markus Jeskanen Käytän Zeisskiikaria kyttäysjahdissa. Osallistuneiden kesken arvomme vuoden lopussa Zeiss-katselukiikarit. Riista kiikarissa Riista kiikarissa Lähetä kuva toimitus@riistalehti.fi miten käytät katselukiikaria metsällä. Kuvassa majavajahti joella. Yhteistyössä: Latvalintuja etsiessä kiikarit on ehdoton varuste. Minna Savolainen Mikko Savolainen
Tilaukset toimitus@riistalehti.. Seuraava Riista ilmestyy 24.1. www.retkilehti.. Markkinapaikka ruskovilla.fi 100% MERINOVILLA Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Takit ja asusteet supermukavaa luomuvillafleeceä videot maastosta :llä! Riista kannettuna kotiin! Tilaa nyt Riista 6 numeroa + Latvalinnustus-kirja (arvo 54 €) Yhteensä 50 euroa. TILA A JA TUT UST U 269€ Rahtivapaasti lähimpään Postiin. Uudistettu Retki-lehti on retkeilyn ja vaeltamisen erikoislehti. alv 24 % Kuljetuskori Kiinnitä auton vetokoukkuun vain sekunneissa. sis. Suomen autiotuvat Vaellus Suomessa Pallas Hetta Kilpisjärvi Halti Nuuksio Riista-lehden sivuilta tutun Joel Aholan retkeilykirjat ja -oppaat edullisesti suoraan tekijältä: UUTUUS!
Eväs oli siis hieman runsaampi kuin edellisenä iltana, mutta vieläkin voidaan sanoa, että illallinen oli kevyt. Tämän vuoksi päätin pakata mukaan perunoita ja juureksia. Koirista kaksi oli lasarettikunnossa ja kämpän ahtaudesta johtuen osa vaatteista ei ollut ehtinyt kuivua yön aikana. Periaatteellisista syistä näin ei oltu kuitenkaan toimittu ja ärräpäät lentelivät. Kahdentoista miehen lauman ruokkiminen yhdellä metsolla oli haaste. Kesäkeitto, tuo surkea sapuska, lapettiin naamaan ennen näkemättömällä innolla ja ruokahalulla. Metso syötiin leivän päällä ja kehuttiin niin Mettovelli VIIMEINEN SANA maan saatanasti tämän uljaan linnun hienoa aromia. Kuuntelin hieman tulevan reissun järjestäjiä ja totesin ruokavalion olevan niin proteiinija rasvapainotteinen, että päätin kehotuksista huolimatta varautua myös omine eväineni. Lintu oli antanut haukkua kokonaista 20 sekuntia, ennen kuin se oli alkanut kuikuilla oksalta siihen malliin, että lähtö valkenisi pikimmiten. Tässä vaiheessa jahdin järjestäjä totesi, että eväspuoli perustui enää jäljellä oleviin leipävärkkeihin, jotka nekin olivat huvenneet. Vaikka eväspuoli oli todettu heikoksi jo alusta pitäen, olisi jossain vaiheessa täytynyt todeta tilanne ja tilata kämpälle huoltokuorma. Muidenkin piti ottaa vehkeensä mukaan ja Artun arsenaali oli viemässä leijonanosan citymaasturini tavaratilasta. Kutsujana oli taidevalokuvaaja Roivander ja kutsuttujen joukossa muiden muassa allekirjoittanut. Lintujahti ajoittui ajalle, jolloin teeren rauhoitus oli jo voimassa. Seuraavana aamuna jahtiporukka köhi ja syljeskeli itsensä liikkeelle toivoa täynnä. Roivanderin olutvarastotkin olivat huvenneet edellisiltana olemattomiin. Viidestä koirakosta ainoastaan yhdellä sattui onnistuminen, kun Roivanderin seuraama koiranohjaaja oli pökännyt pystykorvansa kanssa metsoon. Nyt oltiin lähdössä niittämään satoa, ei pyytämään tuurin varassa. En tunnistanut osaa porukasta, sillä en ole seurannut lintukoirapiirejä aktiivisesti. Pohjanpystykorvia ja saksanseisojia löytyisi sen mukaan millaista pyyntiä itse kukin haluaisi. Lärsäköstä kutsun oli saanut kojoottijahdin laineiden laannuttua myös Arttu. Porukka palailikin kämpälle saaliitta puolen päivän paikkeilla, kukin tahoiltaan. . Koirat olivat edellisen päivän jäljiltä hieman jäntevämmässä kunnossa ja aamun kusilenkit jäivät lyhyiksi. Tästä eteenpäin katsoimmekin sopivaksi kutsua kyseistä ruokalajien irvikuvaa tervolalaiseksi mettovelliksi. Kolmas aamu tuntui jo hieman epätoivoiselta. Kolmepäiväinen jahti alkoi vaisuissa merkeissä. Repuista kaivetut hätämuonat olivat kova sana. Niillä pitäisi pärjätä iltaan asti, sillä paikalle oli tulossa paikallisen lehden toimittaja ja riistanhoitoyhdistyksen delegaatio tekemään artikkelin jahtitapahtumasta. 82 • S ain alkusyksystä kutsun ”Kaikkien aikojen metsojahtiin” jonnekin Tervolan pohjoispuolelle. Tässä vaiheessa totesin tilanteen niin tulehtuneeksi, että ilmoitin tekeväni keiton mukanani olevista värkeistä. Nälkä kurni kuitenkin siihen malliin, että soppakattila oli porisemassa alta aikayksikön. Arttu ottikin liki joka iltaiseksi rutiinikseen soitella jahdin tiimoilta. Saaliiksi saatiin lopulta yksi poikametso ja koppelo, jotka liisivät sähkölinjaa pitkin alarinteeseen allekirjoittaneelle kopiksi. Huomio oli metsoissa. Reiska Naapurivaara Seuraavana aamuna jahtiporukka köhi ja syljeskeli itsensä liikkeelle toivoa täynnä.. Järjestäjä hieman protestoi ajatusta, sillä puhe oli ollut luonnon antimilla elämisestä. Tällä kertaa pystykorvat haukkuivat teeriä, seisojien edessä metsot painelivat jalkamiehinä haulikoiden ulottumattomiin ja muutenkin jahti vastusti perinpohjaisesti. Järjestäjät joutuivat kuuntelemaan korvat punaisena ”kaikkien aikojen metsojahdin” palautevyöryä. Edellisen iltapäivän sateen kastelemien vaatteiden pukeminen ei ollut herkkua, varsinkaan kun tuuli oli yltynyt sellaiseksi, että hetkenkin pysähtyminen sai aikaan vilunväristyksiä. Jahdissa olisi pelikoiria joka lähtöön. Järjestävän seuran toimesta ilmoitettiin renttevästi, että omia eväitä ei olisi tarpeen ottaa mukaan, sillä lihapuoli järjestyisi ammutuista linnuista. Nälkä kurni, mutta onneksi taidevalokuvaaja oli tuonut mukanaan muutaman lavallisen palanpainiketta. Saisipa vaihteluksi sentään mettovelliä, joka luultavasti maistuisi myös muulle porukalle. Nyt pelissä oli uutta jännitystä. Tähän koiranohjaaja sitten posautti linnun ja Roivander sai koko jahtitapahtuman purkkiin. Somepäivityksiä tehtailtiin ja tunnelma oli katossa. Hän oli aikamoisessa varustelukierteessä, sillä tarkoituksena vaikutti olevan latvalinnustuksen, seisojajahdin ja pystärijahdin toteuttaminen samalla reissulla. Pelkällä linnunlihalla ja voileipäosastolla jahdista ei tulisi yhtään mitään. Roivander oli varautunut ainoastaan kamerakalustolla, sillä hän päätti pitää huolen filmimateriaalin laadusta ja luotti itse jahdissa tekijämiehiin, joita oli tällä kertaa paikalla koko joukko. Metson fileet paistettiin sopivaan kypsyysasteeseen ja leikattiin ohuiksi siivuiksi. Paljastui kuitenkin, että paikalla oleva väki oli erittäin ampumaorientoitunutta, koirat olivat heille henki ja elämä. Eikös se sääntö mennyt jotenkin niin, että kuusi mallasjuomaa vastaa lounasta. Varustemäärä alkoi olla niin mittava, että jouduin hieman toppuuttelemaan häntä
www.hw-company.. RIDGE HOOD Naamiohuppu. RIDGE ZERO COVERSET M Kevyt metsästysvaatteiden päälle vedettävä puku ainutlaatuisella DESOLVE® Zero -naamiokuosilla. RIDGE THERMO M Erittäin lämmin, tuulenja vedenpitävä uutuushaalari. ZERO DRY M Tuulenja vedenpitävät metsästyshanskat kylmiin olosuhteisiin. Maahantuoja: Lue lisää ja katso lähin jälleenmyyjäsi www.hw-hunt.fi TALVI TULEE. KNITTED Neulottu Swedteam -pipo.
BALLISTIC LASERSCOPE III ON AINUTLAATUINEN KIIKARITÄHTÄIN: NELJÄ TYÖKALUA YHDISTETTYNÄ KEHITTYNEESEEN OPTISEEN TÄHTÄIMEEN TAKAAVAT OSUMATARKKUUDEN VAATIVISSAKIN OLOSUHTEISSA. TARKKUUSOPTIIKKA DIGITAALINEN KALTEVUUSMITTA ÄLYKÄS DOPE-LISTA LASERETÄISYYSMITTARI 1 OPTINEN TÄHTÄIN – 4 TYÖKALUA Jälleenmyyjä: Sako Oy | PL 149 | 11101 Riihimäki | Puh 010 830 5200 | www.sakosuomi.fi. VARMISTA TÄYDELLINEN OSUMA