R II S T A T E S T A A TESTISSÄ Lumipuvut PAL.VKO 2018-48 683219-1809 Nro10/2019 – 9,80 € LINTU LINTU LATVASTA LATVASTA KATSAUS Varmint-luodit petopyyntiin Näin löydät Näin löydät huurremetsot huurremetsot Joulumetso Joulumetso Latvalinnustajan Latvalinnustajan varusteet varusteet JÄTTIPAKETTI Lyijyttömät luodit Gemssijahti Italian Alpeilla VILMINKO VILMINKO PERINNESUKSET PERINNESUKSET VINKIT OPTIIKAN VINKIT OPTIIKAN OSTAJALLE OSTAJALLE TÄYDELLINEN TÄYDELLINEN HIRVIPAISTI HIRVIPAISTI X 5
+ Paras vetoketju + Erinomainen vedenhylkivyys 100% ”hirvilaillinen! Ulkokankaaseen imeytynyt vesimäärä grammoina 2 MINUUTT IA SUIHKUSS A! LUE RIISTA-LEHTI 8/2019 JA TOTEA ITSE!!! Dovrefjell Classic Merinovillapoolo Dovrefjell Classic Merinovillahousut Dovrefjell Classic Pitkähihainen Merinovillapaita 269€ Koko puku! TILAUKSET 24/7 PUHELIN 020 33 1490 MYYMÄLÄ:Kankaistentie 4 Kangasniemi AVOINNA Ark 9-15.30 199,20€ Passipussi Dovrefjell Fjellduk 3M Thinsulate 46,50€ 49,00€ 46,50€ M Ilmainen kuljetus jo 150 euron tilauksiin! Ilmainen kuljetus jo 150 euron tilauksiin! 100% Merinovillaa!
TILAUKSET 24/7 PUHELIN 020 33 1490 MYYMÄLÄ:Kankaistentie 4 Kangasniemi AVOINNA Ark 9-15.30 Dovrefjell Villapaita Dovrefjell Shadow Gray tai Orange Fleecetakki, Unisex Dovrefjell Shadow Purple Fleecetakki, Naiset 79,90 € 59,90 € Pu P P Ilmainen kuljetus jo 150 euron tilauksiin! siin! Karski Eräsukset! Pituus 2m, leveys 10cm Sukset+siteet+sauvat 179,9 0€
S . s.62 J O U L U M E T S O H A K U S E S S A s.34 T E S T I S S Ä L U M I P U V U T s.48 NO. 3 8 SISÄLLYS LY I J Y T T Ö M ÄT L U O D I T. 10 2019 ”Ampumakulma oli käsittämätön”
10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. Malinen Arto Määttä Katja Piiroinen Jyrki Puupponen Pasi Uusitalo K A R T A T Retkeilymedia Ahola/Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos K A N N E N K U VA Kimmo Pulju T A I T T O Tenhelp Oy/Tenho Järvinen P A I N O Reusner AS, Tallinna ISSN 1796-8267 O S O I T T E E N M U U T O K S E T, T I L A U K S E T J A L A S K U T U S Tilaajapalvelu p. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Latausarvo jen käyttö vain omalla vastuulla. SISÄLLYS MUSTIA LINTUJA 10 Pääkirjoitus 6 Ajankohtaista Sorsastajien määrä romahtanut 8 Susivahingot nyt suurimmillaan 10 Ruotsissa ahma sai metsästysluvan 13 Metsällä Sorsakantojen romahdus herättää kysymyksiä 16 Vilminko-puusukset, umpihangen kunkut 20 Keräsimme vinkit latvalintuja etsiville 26 Joulumetsoa jahtaamassa 34 Riistan toimittaja Alpeilla vuoristojahdissa 38 Pekka Juntin kolumni 44 Riista testaa Testissä lumipuvut talviseen metsästykseen 48 Kokeilimme lisäantennia radiopuhelimeen 73 Aseet Sauer 100 Fieldshoot petokyttääjälle 60 Jättipaketti lyijyttömistä luodeista 62 Suuri varmint-luotikatsaus petopuuhiin 68 Vinkkejä optiikan ostajalle 74 Näin onnistut hirvipaistissa 76 Viimeinen sana ja Raimo-hirvi 80. (03) 42 465 335 tilaajapalvelu@riistalehti.. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. facebook.com/riistalehti Itselataa jat huomio ! Kansainväl isen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleiss a esiintyvien latausarvo jen oikeellisuu desta. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. J U L K A I S I J A Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 T O I M I T U S J O H T A J A , I L M O I T U S M Y Y N T I Veikka Gustafsson p. T E K I J Ä T Joel Ahola Veikka Gustafsson Panu Hiidenmies Juha Jormanainen Pekka Juntti Tuomo Karsikas Mikko Lamminpää Kari Lindholm J. Vuonna 2020 ilmestyy 10 numeroa, JOISTA 1 JULKAISTAAN TUPLANUMERONA Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 € (sis. alv. P Ä Ä T O I M I T T A J A Pekka Mommo p. alv. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.. 040-7229 808 pekka.mommo@riistalehti.
Mutta elämys koostuu pitkästä jonosta pieniä asioita, jotka ovat laitettu mukavaan pakettiin. Nyt homma on ratkaistu siten, että ei tehdä mitään, ongelmaa ei ole. Postilakko kirpaisee myös Riistaa. Monen mielestä Montefeltro on yksi maailman parhaista metsästysmatkojen järjestäjistä. Kiva paikallinen kahvila matka varrella, iloinen hymy tai vaikkapa herkullinen ilmakuivattu kinkkusiivu eväsleivän välissä. Ps. Suomessa metsästysmatkailu on jumiutunut rahaan. Porukka tunnetaan hyvästä palvelusta ja vimosen päälle räätälöidyistä metsästysmatkoista ympäri maailmaa. Miten turistin (myös kotimaisen) tuoma potti jaetaan maanomistajan, matkanjärjestäjän ja vaikkapa metsästysseuran kanssa. Suomessa on yksi eläin minkä voisi kaupallistaa vaikka heti, valkohäntäpeura. Meistä riippumattomista syistä lehden ilmestyminen viivästyy huomattavasti. Pahoittelemme asiaa. Kyllä me suomalaisetkin tuohon pystymme, jos vain tahdomme. Riistaa pitää olla, se on selvä juttu. Homma kuitenkin tökkää siihen, että mahdollisuudet tulla tänne ovat lähinnä kavereiden varassa. Tuosta upeasta reissusta on juttu tuonnempana lehdessä. Metsästyksen organisoi metsästysmatkojen pioneeri Montefeltro. Vuosien varrella olen jutellut lukuisten ulkomaisten metsästäjien kanssa, kaikki haluaisivat tulla kellistämään valkohäntäpeuran Suomeen. Tuo raha olisi mukava potti monelle syrjäseudun maanomistajalle, seuralle tai kenelle tahansa. Kun kerrankin pääsi tämmöisen porukan mukaan, ei voinut olla miettimättä: Olisiko tämä myös Suomessa mahdollista. – P E K K A M O M M O pekka.mommo@riistalehti.. Italiassa huomasin, että onnistunut metsästysmatka ei ole rakettitiedettä. 6 RIISTA PÄÄKIRJOITUS K ävin Italian Alpeilla gemssijahdissa. Asiasta on puhuttu vuosikymmeniä, mutta mitään ei tapahdu. Maailmanluokan metsästysmatkoja P E K K A M O M M O Onnistunut metsästysmatka ei ole rakettitiedettä.. Meillä metsästysmatkailu on valitettavasti lapsen kengissä. Mutta samalla menetetään satoja tuhansia, miljoonia euroja turistien tuomaa rahaa
Higher shooting velocity, less bullet drop and wind drift. Optimized stopping power and good durability against bone. Mainly used for small game, varmint and trophy hunting. Mainly used for hunting medium and big game.. Bonded core and a thicker jacket. Non-leaded cartridges with high penetration capabilities and good durability. Our cartridges are color-coded so that you will know the basics at a glance. Big game, small game or varmint. Non-bonded core and a lighter jacket. Maximized stopping power for small game. Mainly used for big game hunting. Maximal weight retention. KNOW YOUR GAME RAPID EXPANSION SERIES MONOLITHIC SERIES TARGET SERIES CONTROLLED EXPANSION SERIES Bonded or non-bonded. Precision perfomance and optimal aerodynamics. Rapid or controlled expansion
Vielä 1980 luvulla pelkästään jahdin aloitukseen osallistui yli 200 000 metsästäjää. Hän kertoo saaneensa toiselta metsästäjältä kuvasarjoja, jossa sama porukka metsästää valtion mailla Kainuussa joka syksy. Sinisorsa on edelleen ylivoimaisesti pyydetyin vesilintumme ja seuraavaksi eniten pyydetään taveja. Auton kuljettajaa epäillään avunannosta metsästysrikokseen. Valvoja avautui sikailusta SUOMUSSALMELAINEN metsämies, metsästyksenvalvoja ja riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Juntunen avautuu Kainuun Sanomissa jahtimailla kohtaamastaan sikailusta. Näin eivät paikkakuntalaiset nälkämaan metsästäjät toimi”, Juntunen arvioi. Vesilintuja pyydettiin vuonna 2018 15 prosenttia vähemmän kuin kahtena edellisenä vuonna. Nykyisin vesilintuja metsästää enää alle 100 000 metsästäjää. Hauleihin kuollut kiljuhanhi löytyi 8. Vesilinnustus ei ole enää samalla tavalla kaikkien metsästäjien jahtia, mutta samalla vesilinnustukseen erikoistuneiden ja siihen erityisesti panostavien määrä on kasvanut. Valvonnassa tavattiin metsästäjä, joka välittömästi auton pysäyttämisen jälkeen nousi autosta ja ampui auton vierellä tiellä seisten koppelon tien läheisyyteen. Ampujaa epäillään metsästysrikoksesta, poliisin tiedotteessa kerrotaan. Kiljuhanhi ammuttiin Maaningalla POLIISI tutkii luonnonsuojelurikosta, jossa metsästäjän epäillään ampuneen Maaningan alueella äärimmäisen uhanalaisen kiljuhanhen, joka rauhoitettiin Suomessa 50 vuotta sitten. Maantiepyytäjä kiinni POLIISIN valvonnassa Itä-Lapissa erään metsästäjän saalistustaktiikka kiinnitti poliisin huomion. syyskuuta kello 18.45 aikaan kantatie 77 varrelta, Korkeakosken kohdalta. 8 RIISTA. 8 RIISTA RIISTAMAILTA R I I S T A M A I L T A Koonnut K A R I L I N D H O L M J A P E K K A M O M M O Ku va A D O B E S T O C K Vesilintujen pyynti laskusuunnassa VUODEN 2018 saalistilastot kertovat vesilintupyynnin ja saaliin taantuvan. Vuonna 2018 pyydettiin 157 600 sinisorsaa ja 80 500 tavia, heinätavit mukaan lukien. ”Metsäkanalintuja on ammuttu kasapäin, raadeltu metsässä ottaen talteen vain parhaat palat. Ampumavammoista päätellen on todennäköistä, että lintua on ammuttu lähellä löytöpaikkaa. Osa linnuista kokonaisinakin, ja lintujen luut karvoineen päivineen on jätetty metsäautoteitten varsille
Siitari ehti toimia liiton nokkanaisena kaksi vuotta. Siitari ei kertonut lähdön syitä. Tukesin mukaan ravintohoukuttimet muodostavat pienille alueille suuren petokeskittymän. Riistavahinkorekisteriin on kirjattu tänä syksynä jo susivahinkoa tapauksissa, joissa susi on vahingoittanut tai tappanut koiran. RIISTAMAILTA R I I S T A L U K U Kuvauspaikoilla vaaratilanteita SUURPETOJEN haaskakuvauspaikkojen läheisyydessä on syntynyt läheltä piti -tilanteita, kun esimerkiksi omatoimiset kuvaajat ovat pyrkineet kuvauspaikoille. Kiipelissä ollut hirvi löytyi Kari Väätäisen norjanharmaanhirvikoiran avulla, jota Väätäinen oli kouluttamassa. Karhu vei koiran KARHU rikkoi koiranhäkin Savukosken Martin kylässä ja vei mukanaan häkissä majailleen 10-vuotiaan jämtlanninpystykorvan. Metsästäjäliitto on osa kampanjaa, jossa voi testamentata varoja järjestötoimintaan. Suomessa 55 kansalaista tuhatta kohti on metsästäjä. Koiran omistajan Arto Kakkisen mukaan pihapiirissä oli muitakin koiria kytkettynä, mutta suurin koira oli häkissä. Ota e-lasku käyttöön OLETHAN huomannut, että Riista-lehden jatkotilauksen voi maksaa myös e-laskulla. Tykkäätkö. Muista siis vastata Riistan lukijatutkimukseen, niin osaamme tehdä vielä parempaa lehteä. Asiasta uutisoi Yle. Asiasta kertoo Turvallisuusja kemikaalivirasto (Tukes). Vain Irlanti on meitä edellä. Varsinkin susitilanne on nostanut metsästäjien verenpainetta, joka on kohdistunut myös arvosteluna liittoa kohtaan. Testamenttaa metsästykseen METSÄSTÄJÄLIITTO peräänkuuluttaa testamenttirahaa toiminnan tukemiseksi. Liitto on tarjonnut muun muassa lakimiestä hoitamaan asiaa. Väätäinen kertoo, että ojasta irti saatu hirvilehmä kääntyi ennen metsään poistumistaan pelastajiensa suuntaan ja kumarsi kiitokseksi. Naaraan vasat katselivat lähes kolme tuntia kestänyttä pelastusoperaatiota sivummalta. Linkki tutkimukseen löytyy Riistan nettisivuilta.. Tapauksesta kertoi Iisalmen sanomat. 9 RIISTA 21 Suomi on jahtikansaa MEILLÄ on toiseksi eniten metsästäjiä suhteutettuna väkimäärään. Toiminnanjohtajan palli on ollut viime vuosina varsin tuulinen paikka. Tilaa sähköinen lasku verkkopankistasi, ohjeet löytyvät paperilaskusta. Tukes on saanut loppukesän 2019 aikana tietoonsa neljä tapausta, jotka liittyvät suurpetojen ja ihmisten kohtaamisiin kuvauspaikkojen läheisyydessä. Enimmillään yhdellä ruokintapaikoilla on vieraillut jopa 40 karhua yhden yön aikana, vähimmilläänkin 6–8 karhua. HALUAMME tietää, mitä mieltä olet lehdestämme. Siitari erosi SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITON toiminnanjohtaja Heli Siitari on irtisanoutunut tehtävästään. Irlannissa luku on 72, Ruotsissa 28 ja Norjassa 35. Hirvi pelastettiin mudasta METSÄSTÄJÄT ja pelastuslaitos pelastivat mutaan juuttuneen naarashirven Iisalmessa. Siitari ajoi liittoa asiantuntijuuden suuntaan ja uudisti muun muassa liiton logon ja Jahti-lehden
Rytkynkylän hirviporukkaan kuuluva Eino Tuomi kertoo, että hänen koiransa ei ehtinyt haukulle asti, vaan oli hakemassa, kun sudet ottivat sen kiinni Murrossa. Susivihapuhe johti riskiarvioon LUONNONVARAKESKUS (Luke) selvittää henkilöstöönsä kohdistuvia mahdollisia turvallisuusriskejä sosiaalisen median alustoilla julkaistuun susiin liittyvän vihapuheen johdosta, uutisoi Lännen media. 10 RIISTA RIISTAMAILTA RIISTAMAILTA Koiraharrastajat ärähtivät METSÄSTYSKOIRAHARRASTAJIEN lähetystö on ilmaissut eduskuntapuolueille huolensa kasvaneesta susiongelmasta. Syksyn aikana sudet ovat tappaneet tai vammauttaneet jo yli 20 metsästyskoiraa. Susi vei koiran mukanaan, söi siitä osan ja peitteli loput maahan. Aiheesta uutisoi Maaseudun Tulevaisuus. Selvitykseen ryhdyttiin, koska vihapuhe maalittaa yhä voimakkaammin yksittäisiä henkilöitä. Luonnonvarakeskusta (Luke) koiraharrastajat syyttävät avoimesti suden kanta-arvioiden rukkaamisesta. Asiasta kertoi Pyhäjokiseutu.. ”Löysäsin koiran irti. Helsingissä vieraillut lähetystö toisti Keski-Suomen Kennelpiirin arvion, jonka mukaan susikanta on ”merkittävästi suurempi kuin Luken osoittamat luvut”. Tammela yllättyi siitä, ettei susi välittänyt hänen karjumisestaan tilanteessa lainkaan. Koiria suden suuhun JÄMTLANNINPYSTYKORVA kuoli susien hyökkäyksessä pian hirvenmetsästyksen alettua Haapavedellä. Koiran omistaja Tuomo Tammela etsi Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon mennyttä koiraansa maastosta ja näki parinsadan metrin päästä, kuinka susi riepotteli Oskua. Susi vei Oskun SUSI tappoi peurajahdissa olleen kolmivuotiaan mäyräkoira Oskun Kauhajoen Hyypiässä, kirjoittaa Iltalehti. Se kävi muutaman kerran, lähti hakulenkille, ja sitten kuulin, kun siellä alkoi tappelu ja vinkuminen”, Tuomi sanoi
12 RIISTA U L K O M A I L T A Koonnut P A N U H I I D E N M I E S ULKOMAILTA 12 RIISTA Amerikkalaisen metsästäjän jahtikamppeet KUN VELI Amerikasta perustaa hirvijahtia varten eräleirin, ovat varusteet hieman erilaiset kuin meillä Suomessa. ”Pukki” oli ruhopainoltaan 222 paunaa. Yksi kaatajista oli sitonut värikkään lateksihanskan peuran jalkaan riistaa käsitellessään. sai kiinni peuravarkaan. Jahtiseurue oli ripustanut muutaman kaadetun peuran jahtimajan lähistölle puihin roikkumaan, kuten jenkeissä on tapana. Wayne kaatoi kahdeksan piikkisen pukin lähellä Abramia. Lähemmässä tarkastelussa selvisi, että peuralla oli naaraan sukuelimet. Riista nappasi jenkkimetsästäjän varustemuistilistan drive inleiriytymistä varten: herätyskello, kirves, kartta, jousi ja nuolia, kamera, leiriliesi, moottorisaha, kaasua, pöytä, tuolit, kaatopullo, riistapusseja, lihakoukkuja, riistakärry, kaasupulloja, agregaatti, aseenpuhdistusvälineet, tunkki, metsästysvaatteet, luvat, tagit, hihnapyörät, aseenpuhdistusvälineet, sadevarusteet, markkinoiden paras vauvan sänky, lapio, harava, hirvikivääri, ammukset, propaanisäiliö, laskeutumisköysi, makuupussi, iso tyyny, mönkijän rengaskorjaussarja, treestand, termosmukit, työkalusarja, vesisäiliöt, hihnoja, köysiä, veden lämmitin, polttopuita. Toki tuttuja tavaroitakin löytyy. Riistaneuvoja Je. 34–vuotias mies oli otettu kiinni hänen varastettua toisen metsästäjän kaataman peuran Minnesotan peurajahdin avausviikolla. Metsästäjien palatessa peurojen luo, paikalta nähtiin poistuvan auto, jonka katolla oli peuranruho värikäs lateksihanska liehuen. tavoitti varkaan ja peura palautettiin omistajalleen.. Pritzln mukaan naaralla oli harvinaisen korkea testosteronitaso, mikä aiheuttaa voimakkaan sarvien kasvun yhdelle sadastatuhannesta naaraspeurasta. Sheri. Kasipiikkinen naaraspeura WISCONSILAINEN METSÄSTÄJÄ Wayne Douville hämmästyi pahanpäiväisesti ollessaan pukkijahdissa. Peuravaras kiinni STEARN COYNTYN seri
Pohjoismainen metsästäjäyhteisö POHJOISMAIDEN METSÄSTÄJÄRJESTÖILLÄ on yhteenliittymä, The Nordic Hunters’ Alliance (NHA). Ampui jahtikaverin villisikana AMPUMATTA JÄÄNYT laukaus ei koskaan harmita. Ruotsin Enköpingissä mies luuli ampuneensa villisikaa, mutta kohde olikin jahtikaveri. Miehet olivat kytiksellä pimeässä. ”Moraalisesti perusteeton” niminen säädös aiheuttaisi pahimmillaan täyskiellon metsästäjien tuomien trofeiden osalta. 13 RIISTA ULKOMAILTA 13 RIISTA Tiukat trofe-säännöt ISO–BRITANNIA ON ottamassa käyttöön ehkä maailman tiukimmat trofeita koskevat menettelyt. Organisaatio perustettiin 1947 ja se edustaa noin 600 000 pohjoismaista metsästäjää. Luodista saanut loukkaantui vakavasti, mutta ei onneksi kuolettavasti. Yhteenliittymän päätarkoituksena on säilyttää ja kehittää pohjoismaista metsästyskulttuuria, edustaa pohjoismaista metsästysperinnettä. Ahma sai pyyntiluvan RUOTSISSA EI OLE miesmuistiin pyydetty ahmaa. Yhtymä ilmoittaa tärkeimmäksi voimavarakseen osaavat ja koulutetut metsästäjät. Ruotsissa on paikoin ahmakanta paisunut ylisuureksi ja sitä halutaan rajoittaa. Kaikki maat ovat mukana. Luonnonsuojeluasioista vastaava ministeri Zac Goldsmith pitää säädöstä välttämättömänä uhanalaisten lajien suojelulle. Nyt lupa heltisi 15 ahmalle kannanhoidollisista syistä. Ruotsissa arvellaan olevan 700 ahmaa.
Muiden näätäeläinten tapaan laji parittelee kesällä, mutta alkio kiinnittyy ja alkaa kehittyä vasta vuodenvaihteessa. Lajia esiintyy alueilla, joissa sen elinolot vaihtelevat suuresti. Kärpille tyypillisen ravinnon määrä on vähentynyt, mikä vaikuttaa suoraan kärppien pesuekokoon. Se on mustaan hännänpäähän saakka puhtaan valkoinen, ja siitä tehdyt arvokkaat viitat kelpasivat jopa kuninkaallisten harteille. Niinpä kärpällä lasketaan olevan kymmeniä alalajeja. Maassamme pyydettiin annettujen ilmoitusten mukaan vuonna 2018 enää 1500 kärppää, mikä on vain viisi prosenttia näätäsaaliista. Karvan valkoisuus johtuu tumman väriaineen eli melaniinin puuttumisesta. 14 RIISTA RIISTAELÄIN E nnen tervaporvareiden aikaa kärpännahkakauppa kävi Pohjanmaalla niin kuumana, että vikkelä pikkupeto pääsi maakunnan vaakunaan jo 1500-luvulla. Kärppäkantamme onkin vähentynyt parissa vuosikymmenessä puoleen. Tämä takaa sen, että poikaset syntyvät keväällä luonnon runsaan ruokapöydän ääreen. Kärppä (Mustela erminea) asustaa laajoilla alueilla Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa Japania myöten. Osoituksena kärppäturkisten kysynnän laskevasta suuntauksesta Englannin kuningatar Elisabet II on tänä vuonna siirtynyt käyttämään aitojen turkisten sijaan tekoturkiksia. Kärpän tuuhea valkoinen talviturkki antaa hyvän suojavärin petoja vastaan lumisessa luonnossa ja eristää tummaa pukua paremmin. Kuninkaallinen koristus Teksti M I K K O L A M M I N P Ä Ä Piirros K A R O L I I N A L A H T I Kärppää saa metsästää jo elokuun alusta maaliskuun loppuun.. Valkoiset karvat ovat onttoja tai sisältävät ilmakammioita. Nälkä lienee ajanut yksilöitä kaupunkeihinkin, joissa ne hakevat suojaa ja ruokaa talojen alta ja varastoista. Sulavalinjainen kärppä jahtaa mieluiten maanpinnalla, mutta se mahtuu puikkelehtimaan myös myyrien käytävissä, kiipeää puissa ja osaa jopa uida. Myös portimoksi kutsuttu vikkelä peto saalistaa päästäisiä, myyriä, oravia ja jopa jäniksiä. Maailma ja markkinat muuttuvat. Kärppää saa metsästää jo elokuun alusta maaliskuun loppuun, mutta vain harvat lähtevät jahtaamaan nopeita mustahäntiä. Pohjoisilla seuduilla esiintyvät kärpät vaihtavat lämpimän talviturkin ensilumen aikaan
3 8 MIHIN KATOSIVAT SORSAT. 34 ” Upeita maisemia ja käsittämättömiä ampumakulmia.” S . s. 16 V IN KI T LA T V A L I N N U S T A J E L L E Ku va Pe kk a M om m o. 15 RIISTA J O U L U M E T S O K I I K A R I S S A Metsästys s
16 RIISTA Teksti P E K K A J U N T T I Metsästyksen hämärä piste Suomalaiset metsästäjät ovat ylpeitä kestävästä metsästyksestä, jossa metsästys suhteutetaan sääntelyllä riistakantojen tilaan. Moni jättää jo nyt telkän ampumatta.. Sitä ennen vastuu on metsästäjillä. Telkkä sen sijaan voi jo vähän huonosti. SORSAKATO Sinisorsa on yleisin saalis. Sorsastuksen kohdalla on vielä toisin, mutta muutos häilyy näköpiirissä
Kun vesi rehevöityy, se alkaa kasvaa umpeen eikä sorsa pidä liian tiheästä kasvillisuudesta. Se tietää tukalia oloja sorsien ravinnon kannalta tärHyvässä sorsavedessä myös rannat ovat avaria. KESKIJA ETELÄ-SUOMESSA vesien rehevöityminen on tärkein sorsakantojen kurittaja. Hyvässä sorsavedessä myös rannat ovat avaria. Metsästäjä saa ampua hyvin voivan sinisorsan siinä missä uhanalaisen jouhisorsankin, kukaan ei estele. Onko metsästäjäkunnalla vesilintujen kohdalla moraalinen kestävyysvaje. Kun vuonna 2010 sorsia metsästi 104 300 metsästäjää, vuonna 2018 määrä oli enää 72 600. Kaaveet ovat parempia ja ruokinnalta metsästys kasvattaa suosiotaan. 17 RIISTA SORSAKATO D ata on rumaa. Jos esimerkiksi teeren pesintä epäonnistuu paikallisesti, metsästystä rajoitetaan heti. Kanalintujen ja hirvieläinten metsästystä rajoitetaan lajeittain, mutta sorsajahdissa kaikki lajit ovat yhdessä nipussa. Jos sorsien pesintä epäonnistuu, kuten esimerkiksi Perämerellä kesällä 2019 missä nouseva vesi tuhosi pesät liki täydellisesti, sorsanpyynti alkaa normaalisti 20. elokuuta ja jatkuu koko syksyn ilman rajoituksia. Entä mitä sorsien hyväksi voitaisiin tehdä. Ennen rantojen kunnosta piti huolen karja, mutta sittemmin laidunnus on vähentynyt. Opuksesta selviää myös, että myös heinätavilla, isokoskelolla ja allilla menee kehnosti. Vesilintukantojen tila ei kuitenkaan juuri vaikuta metsästyksen säätelyyn. Sorsanmetsästys vuonna 2019 herättää kysymyksiä. Kantojen romahdus johtuu rehevöityneistä rannoista. Lehikoisen mukaan laidunnus olisi kustannustehokkain yksittäinen kosteikkojen hoitomenetelmä. Muiden riistalajien kanssa on toisin. Johtopäätökseksi he saivat, että 1980ja 1990-luvulla metsästyksellä saattoi olla vaikutusta, mutta 2000-luvulle tultaessa isoin vaikutus oli elinympäristöillä. Takana ovat vanhat tutut: maatalous, metsätalous ja turvetuotanto. Noudattaako sorsastus metsästyksen normaaleja eettisiä pelisääntöjä. Yksistään 2010-luvulla sorsastajien määrä on vähentynyt yli kolmella kymmenellä tuhannella. Sittemmin metsästäjämäärät ovat jatkuvasti vähentyneet. Sorsa tarvitsee myös avovettä.. Rehevöityminen samentaa vettä, jolloin auringon valo ei läpäise samalla tavalla enää vettä. Riistasorsista nokikana, haahka, jouhisorsa ja tukkasotka määritellään erittäin uhanalaisiksi. Linnustoseurannoista vastaavan Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoisen mukaan sorsakadon syy ei ole ensisijaisesti metsästys vaan elinympäristöjen tilan nopea heikkeneminen. Samaan aikaan kun kannat laahaavat, metsästys tehostuu. KUN ETSITÄÄN sorsakadon pääpahist pitkällä aikavälillä metsästäjät voivat huokaista helpotuksesta. Rehevien järvien ja merenlahtien vesilintukannat ovat lähes puoliintuneet reilussa 20 vuodessa. Vuonna 2013 Lehikoinen kirjoitti tutkija Hannu Pöysän kanssa artikkelin, jossa selvitettiin, kumpi on tärkeämpää, sorsakantojen säätely vai elinympäristöjen kunnostus. Yksi perusteluista oli se, että vuonna 1995 voimaan astunut lyijyhaulikielto pudotti sorsasaaliista peräti kolmanneksella
Kestävä metsästys on kesän tuoton talteen ottamista. VESILINTUJEN METSÄSTYSSÄÄTELY on ollut Suomessa toistaiseksi vähäistä. Myös osa jouhisorsista matkustaa Afrikkaan. Siitä esimerkkinä on taigametsähanhen tarina. Se tuo haasteita koko muuttoreitin mittaiselle kannan säätelylle. Sen vuoksi taantuneiden vesilintujen saalisilmoitus muuttuu pakolliseksi ensi vuodesta lähtien. Molemmat ovat myös vesilinnuille tärkeää ravintoa. Lajikohtaista suojelua tosin tehdään jo, sillä esimerkiksi punasotka ja tukkakoskelo ovat määräaikaisessa rauhoituksessa. Haapanan tilanne voi parantua, kun laskennat pohjoisessakin tarkentuvat, mutta siihen asti on varovaisuusperiaatteenkin mukaan mentävä niillä tiedoilla, mitä on käytettävissä. Tutkijoiden mukaan laskentojen tueksi tarvitaan tieto metsästäjien saaliista. Suuri osa sorsista menee talveksi muun muassa Tanskaan, Ranskaan ja Iso-Britanniaan, mutta esimerkiksi heinätavi voi viuhuttaa kauas Afrikkaan aina Saharan eteläpuolelle asti. Uuden metsästystavan laajuutta ei tarkkaan vielä tiedetä, mutta signaalit ovat hälyttäviä. Laskentapisteiden verkosto on laajentunut nopeasti. Linnustoseurannoista vastaava luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoinen osallistui marraskuussa Riistakonsernin strategiaseminaariin, jonka teemana oli ”Riistan ruokinta – metsästyksen ja riistanhoidon eettisyys ja vastuullisuus”. Toinen valon ja tilan viejä on järviruoko, joka valtaa alaa uposlehtisiltä. Särjet ovat sorsalle kilpailija, sillä niille maistuu niin selkärangattomat pohaeläimet kuin uposlehtiset kasvit. Alhaisen mukaan muuttoreitin tason kannanhoito Euroopassa on ottamassa ensiaskeleitaan. Kyse on lopulta metsästyksen perusasioista. Pelkkien emolintujen verottaminen lyö loven, jonka palautuminen voi kestää vuosia. Esimerkiksi Liminganlahden alueella Pohjois-Pohjanmaalla tiedetään viime syksynä olleen kymmeniä ruokintapaikkoja, joihin houkuteltiin sadoilla, jopa tuhansilla viljalitroilla vesilintuja. 18 RIISTA SORSAKATO keille uposlehtisille kasveille. Kun halutaan parantaa sorsakantoja, elinympäristöjen kunnostaminen on avainasemassa. VESILINTUJEN RUOKINNALTA metsästys yleistyy ja se huolettaa tutkijoita ja riistaväkeä. Sitä ennen tarvitaan kuitenkin nykyistä parempaa tietämystä pesimäkannan tilasta ja poikastuotannosta. ALHAISEN MUKAAN on mahdollista, että tulevaisuudessa sorsien metsästystä rajoitetaan myös paikallisesti. Mukana oli muun muassa maa-ja metsätalousministeriö ja Suomen Riistakeskus. Luonnonvarakeskuksen koordinoimien ja metsästäjien toteuttamien poikaslaskentojenkin perusteella poikastuotto on heikentynyt niin haapanalla, telkällä kuin tavillakin. Jo ennen sitä, on huolehdittava, että suomalaiset pitävät huolen pesimäkannasta ja metsästyksen kestävyydestä. Luonnonvarakeskuksen koordinoimien ja metsästäjien toteuttamien poikaslaskentojenkin perusteella poikastuotto on heikentynyt niin haapanalla, telkällä kuin tavillakin.. Suomen riistakeskuksen erikoisuunnittelija Mikko Alhaisen mukaan sorsakantojen säätely on huomattavasti monimutkaisempaa kuin vaikkapa kanalintujen metsästyssäätely. Vuonna 2017 laskennassa oli 384 pistettä, 2018 oli 569 pistettä ja 2019 pisteitä laskettiin 1230. Keskinen kannanhoitoalueen kantaa säädellään nyt koko muuttoreitin varrella. Mikko Alhaisen mukaan vesilintulaskentojen kehittäminen ja pistelaskentaverkoston laajentaminen ovat parhaillaan työn alla Riistakeskuksessa ja Luonnonvarakeskuksessa. Se on hidasta ja haastavaa, mutta mahdollista. Vesilinnuilla säätely taas pitäisi saada toimimaan koko muuttoreitin varrelle. Allin ja haahkan metsästystä on rajoitettu voimakkaasti maaja metsätalousministeriön asetuksilla. Tietyllä tavalla Suomella on erityinen vastuu vesilinnuista, sillä pohjoiset vedet ovat Euroopan tärkeimpiä vesilintujen poikasalueita. Mikko Alhainen muistuttaa, että jos poikastuotanto ehtyy, metsästäjien pitää itse rajoittaa pyyntiään. Aleksi Lehikoinen myöntää, että väitteessä voi olla perää. Metsästäjäpiireissä on kritisoitu, ettei esimerkiksi haapanan tilanne ole niin huono kuin punainen kirja antaa ymmärtää, koska haapanan tärkein poikastuotantoalue on pohjoisessa, jossa laskentapisteitä on toistaiseksi vähän. Jotta se onnistuu, tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Tulevina vuosina metsästysrajoituksia voi tulla lisää. Sorsiemme muuttoreitit tiedetään nykyään jo melko hyvin. Siinä metsästysväki on aktivoitunut 2000-luvulla, mutta sarkaa riittää. Sorsakantojen säätely etenee, mutta sitä ennen on metsästäjien on kannettava itse vastuuta. Rehevöityminen kasvattaa myös särkikalakantoja. Kanalinnut ovat pitkälti paikkalintuja ja riistakolmiolaskentojen ansiosta metsästystä on mahdollista säädellä tarkastikin
Myös lajimäärittely onnistuu paremmin, koska linnut tulevat keskimäärin lähemmäs. 19 RIISTA SORSAKATO –Yhdestä ruokintapaikasta oli tieto, että saalis olisi satoja lintuja. Lehikoisen mukaan useilla metsästystahoillakin on halua rajoittaa ruokinnoilta metsästystä. Suomessa hyvänä esimerkkinä Kotiseutukosteikko LIFE-hanke ja kosteikkojen rahoituksen nouseminen nykyiseen hallitusohjelmaan. Näin saat iloita jahdista samassa paikassa pitkälle syksyyn. – Mutta tehdäänpä mitä tahansa, ensimmäiseksi ilmiöstä pitää saada tarkempaa tietoa, Lehikoinen sanoo. Vesilintukosteikkojen kunnostaminen ja hoito koko muuttoreitillä. 3 Vastuullinen metsästys. Tällaisessa toiminnassa ei ole enää kyse perinteisestä suomalaisesta metsästyksestä vaan toimintaa kuvaa paremmin sana shooting, ampuminen. Ruokintapaikat ovat esimerkiksi nuorille metsästäjille hyviä paikkoja aloittaa, sillä ampumistilanteet ovat helpompia. Metsästäjäliiton neuvot ruokinnoilta metsästykseen kuuluvat: Käy jahdissa maksimissaan kerran viikossa. Valikoi saalis kestäviin lajeihin ja ammu vain varmoihin paikkoihin. Suomen riistakeskus on ollut mukana lukuisissa vieraspetohankkeissa, joista Pohjoismainen supikoirahanke yksi hyvä esimerkki. Pesiin ja poikasiin kohdistuva saalistus riittävän vähäiseksi pesimäalueilla. Aleksi Lehikoinen pelkää, että alamäkeen luisuvien vesilintujen ruokinnalta metsästäminen on uhka paitsi riistakantojen kestävyydelle, myös metsästyksen yleiselle hyväksyttävyydelle. Vanha väki ei välttämättä opi enää uusia temppuja, mutta nuoriin hän luottaa. Ongelmana on ainoastaan, ettei tiedetä, miten se tapahtuisi. Ruokinnoilta metsästäessä on mahdollista ampua parempia osumia, jolloin haavakoita tulee vähemmän. Salonen uskoo valistukseen. Suuret saalismäärät huolettavat Lehikoista, sillä jos muillakin ruokinnoilla saalismäärä on samaa luokkaa, metsästys voi vahingoittaa poikastuottoa. Sorsakannat nousuun Erikoissuunnittelija Mikko Alhaisen lista 1 Elinympäristöt kuntoon. Metsästäjäliiton vesilintuasiantuntija Jaska Salonen myöntää, että sorsien ruokinnoilta metsästyksessä voi olla paikallista vaikutusta sorsakantoihin, jos ”ammutaan kuin synnin sumussa.” Salonen näkee ruokinnoilta metsästyksessä silti myös hyviä puolia. Metsästyksestä pitää saada kestävää sekä kansallisesti että koko muuttoreitin tasolla Vaikka sorsastajien määrä on vähentynyt, todella aktiivisten määrä on kasvanut. Ruokinta ja tehokkaat kaaveet lisäävät saalista tuntuvasti.. 2 Pienpedot kuriin
Esimerkiksi. Vasta sen jälkeen alkaa työstö: säleiden sahaus, liimaaminen, kaikki se käsin tekeminen. Pieteetti näkyy. Niiden pohjat loistavat koivunvalkeina. Teksti ja kuvat P E K K A J U N T T I vuotta. Suksen tekoprosessi koivulankusta valmiiksi tuotteeksi kestää yli kaksi Varsinainen suksisankari Itseoppinut suksiseppä Esko Vilminko päivitti legendaariset kainuulaiset matkasukset nykypäivän tarpeisiin. Nyt niillä halkovat sydäntalven pehmeitä kinoksia niin näädänpyytäjät kuin latvalinnustajatkin. 20 RIISTA SUKSENTEKIJÄ V erstaan hämärässä pukkien päällä pötköttää rivi norjia sälesuksia. Sotkamon Ohravaarassa asuvan puuseppä Esko Vilmingon kättentyö, perinteinen kainuulainen matkasuksi on viimeistely, silmiä hivelevä esine. KAINUULAINEN suksi on nimensä mukaisesti suunniteltu pitkille taipaleille pehmeään lumeen. Parin vuoden jälkeen laudat viedään suksisaunaan, jossa puu kuivuu puukiukaan lämmössä kaksi kuukautta. Ennen kuljettiin kylästä toiseen hiihtämällä kymmeniä, jopa satoja kilometrejä. Ensin koivulankut ulkokuivataan parin talven ajan huolellisesti kasatussa tapulissa auringonvalolta suojassa. Enää tervaus ja siteiden kiinnitys ja yli kuusikymmentä työvaihetta sisältänyt rakennusprojekti on maalissa. Jo pelkkä kuivatus on tarkkaa työtä. Suksi on valmis umpihankeen
21 RIISTA SUKSENTEKIJÄ
Lopulta perhe muutti Kainuuseen kaivosinsinööri-isän työn perässä. Sen jälkeen hän teki puukkoja maineikkaalla H. Kovin työvaihe on suksen hiominen muotoonsa. Rosellilla Kuhmoisissa. Esko Vilminko sanoo, että kolmimetrisen sälesuksen tekeminen on käsille rankkaa työtä. Tee itse ne sukset. Vilmingon insinööriisä on ollut koneiden suunnittelussa ja toteutuksessa suurena apuna. Vuoden työn jälkeen hän palasi kotiin Sotkamoon ja perusti ulkorakennukseen oman puukkopajan. Kaverit sanoivat sitten, että sinähän olet puuseppä. 22 RIISTA Sotkamosta Laakajärvelle oli viidenkymmenen kilometrin tietön taival, joten suksen piti olla erityisen helposti hiihdettävä. kainuulaismallisista suksista. Päläs on suksen paksumpi keskikohta, johon side asennetaan. Hän tutki asiaa ja sai kuulla legendaarisen suksentekijän Fredrik Heikkisen SUKSENTEKIJÄ Koivupuutavaran loppukuivaus tehdään suksisaunassa. Suku on kotoisin Oulaisista. Suksi on pitkä, verrattain pehmeä ja hakee hyvin hangen pintaan, koska se joustaa koko matkan päläksestä kärkeen. Vilminko metsästi itselleenkin yhtä paria Heikkisiä, mutta onni ei ollut myötä. Teräväreunainen olas eli pohjaura tekee suksesta suuntavakaan. Aikuiseksi varttunut Vilminko opiskeli metallipuolen ammattikoulussa ja kävi seppäkurssin. Nurkassa pöhisee oikea saunankiuas. VAIKKA suksi on perinteinen, Vilminko ei saanut suksioppejaan verenperintönä. Jossakin vaiheessa Vilminko hurahti metsähiihtoon ja talvivaeltamiseen. Suuri osa koneista ja työkaluista on itsetehtyjä. Vilminko innostui ajatuksesta ja valmisti täyspuisen suksiparin, jotka Aikuiseksi varttunut Vilminko opiskeli metallipuolen ammattikoulussa ja kävi seppäkurssin.. Vilminko itse kävi syntymässä Etelä-Ruotsissa ja asui nuoruutensa Kolarissa, Länsi-Lapissa. –He kenellä sellaiset oli, eivät myyneet
Kuudenkymmenen työvaiheen urakka alkaa olla valmis. 23 RIISTA Sauva syntyy harjanvarresta Esko Vilminko valmistaa myös sauvoja ja nekin aivan omalla tavallaan. Vilmingon sauvan aihiona toimii tuikitavallinen haavasta tehty harjanvarsi. Erikoiset sauvoista tekee se, että ne ovat hirmuisen pitkät, 170-senttiset eikä vakituista kädensijaa hihnalenkkeineen ole. Vilminko perehtyi lisää suksien saloihin ja lopulta heräsi ajatus, että voisihan suksia tehdä muillekin. Sälesuksi pitää paremmin myös jalkavuutensa. Vilminko tekee sälesuksia, jotka korvasivat täyspuiset sukset Suomessa 1940-luvulla. Sukset ovat pintatöitä vaille valmiit ladulle. UMPIHANKIHIIHDOSSA sauvat ovat tukea, ei vauhdin työntämistä varten. Suomi kulki asiassa jälkijunassa, sillä hiihtohullut norjalaiset olivat liimailleet suksen säleitä jo 1800-luvulla. Varsi riittää tukemaan hiihtäjää jyrkässä ylämäessä tai ojasta noustessa, vaikka sauva uppoaisi kuinka syvälle höttyrään. Nyt, viitisentoista vuotta myöhemmin, Vilmingon sukset ovat moninkertaisia testimenestyjiä. Suksia on kuvailtu lehtien arvioissa kauniiksi ja suuntavakaiksi, todellisiksi umpihangen voittajiksi, jotka ovat kuin tehty pitkille matkoille. Kainuulaisen mallin rinnalla myös esimerkiksi Tornion malli oli suosittu. Vilmingon mukaan pitkä sauva on etevä paksussa lumessa. Haapavetisen leveys on 65 milliä, Vilmingon kainuulaiset ovat 77 milliset. Vuonna 2004 hän rakensi suksiverstaan. Vilmingon perinteisen somman etu on siinä, että se taipuu risuun osuessaan melkein sauvan varren suuntaiseksi, eikä näin tartu risujen taakse jumiin. Perinteinen malli syntyy harjanvarresta, katajasta ja nahasta. Vuonna 2005 lähtivät ensimmäiset sukset asiakkaille. Sälesuksen etu täyspuiseen on sen kestävyys. –Tämä on polkaistu tyhjästä käyntiin. Timo Siukosen tietokirjassa Puusuksia Suomesta kerrotaan, että kaupallisten suksien alkukoti on 1880-luvun Kainuussa. Suksia on kuvailtu lehtien arvioissa kauniiksi ja suuntavakaiksi, todellisiksi umpihangen voittajiksi.. Vilminko hioo kädensijan soikeaksi, ja sitten ohentaa varren pikku hiljaa alaspäin. Kilpasuksia tekivät muun muassa haapavetiset Ritolat. Tuotantotapojen kehittyessä suksia alkoi riittää Suksimestari tekee myös sauvoja. Päätä pahkaa, Vilminko hymyilee. Ne olivat kapeampia ja kevyempiä. Muotoonsa pakotetun puusuksen kärki tahtoo ajan myötä suoristua, sälesuksen muoto säilyy paremmin. Päähän isketään piikki metallikartiovahvistuksineen, suuri sompa tehdään nahasta ja katajasta. SUOMESSA oli aikanaan useita sälesuksen valmistajia ja malleja oli monia. SUKSENTEKIJÄ palvelivat käytössä hyvin. Nahkakinnas pitää puussa puristamatta ja kädensijaa voi vaihtaa lumensyvyyden mukaan
Vilmingon matkasuksia ostavat keskitalven pakkaskelien umpihangen hiihtäjät, näädänpyytäjät ja talvivaeltajat. PUNARUSKEA , pitkin, perinteisin koristeviivoin koristeltu suksi kiiltelee Esko Vilmingon käsissä. Suomessa päästiin viime vuonna pitkästä aikaa kokeilemaan latvalintujahtia, kun metsästysasetus muuttui ja metsoa sai metsästää Lapissa joulukuulle. Siksi esimerkiksi aktiivisimmilla näädänhiihtäjillä on käytössään useammat, erilaisiin lumiolosuhteisiin sopivat sukset. –Sanoin, että käyhän vaihtamassa uusiin. Tulevina vuosina latvalintujahteja voi olla lupeissa lisää. Ne menettivät jalkavuutensa kokonaan. VILMINKO sanoo suoraan, että hänen suksimallinsa on nimenomaan uppolumeen tehty, kivikoissa, rinteissä ja kovalla alustalla ne voivat olla jopa vaaralliset. Suksen yläpuolen muotoilu päläksestä kärkeen ja kantaan on tehtävä käsin hiomalla, koska sillä välillä suksen kaari muuttuu koko ajan kahteen suuntaan. Suosittu suksimerkki on Tegsnäs, joka on tavallisesti pitkä, mutta vilminkolaisia kapeampi suksi. Siukosen mukaan Suomessa on ollut kaikkiaan 135 suksitehdasta ja toista tuhatta suksiseppää. Vilmingon mukaan jotkut vanhat puusukset ovat pohjan pro. Yksi asiakas oli ostanut sellaiset ja Vilminko soitteli perään. Hyvä umpihankisuksi ei ole niin jalkava kuin kovemman alustan suksi. Latvalinnustajalle puusuksi on edelleen etevä vaihtoehto. Vilminko kertoo, että myös Lampinen, yksi kuuluisimmista ja yleisimmistä takavuosien puusuksimerkeistä, otti suksen mallinsa Porvoon kadulta löytämästään kainuulaisesta matkasuksesta. Mutta asiakas tuli vasta keväällä lumien sulettua ja tullessaan kertoi, että hyvähän niillä oli hiihtää. – Yksikin asiakas haki lauantaina sukset ja jo maanantaina hän laitteli viestiä Pohjois-Ruotsista. Myös Vilmingon suksia on ostettu Pohjois-Ruotsin latvalintupyynteihin. Kerran hän kokeili valmistaa suksimallia, jossa päällimmäiset sälekerrokset olivat männystä koivun sijaan. Pian hän huomasi, että sukset alkoivat suoristua itsekseen orrella. 24 RIISTA SUKSENTEKIJÄ muuallekin. ililtaan jopa aivan suorat ja niillä on silti hyvä hiihtää pehmeässä. Se voi tietää hyvää puusuksen tekijöille. Suksimestarin mukaan mikään suksi ei ole joka kelille hyvä. Ruotsissa, jossa lajilla on pitkät, katkeamattomat perinteet, niitä käytetään paljon. Kolmimetrisen suksen valmistus on käsille rankkaa, sillä koneista ei usein ole apua. ESKO VILMINKO tekee viitisenkymmentä paria suksia vuodessa. Materiaalina oli silloin, niin kuin nytkin, koivu. Yhtenä vuonna hän urakoi 75 paria, mutta se oli liian kova tahti. Ne olivat kuin olisi keinutuolin päällä hiihtänyt, Vilminko kertoo. Vilminko sai Ilmastonmuutos lyhentää lumitalvia ja etelässä oikeita talvia on enää vanhojen puheissa.. Viikon hän siellä hiihti ja joka päivä tuli viestiä, että kyllä nämä on mukavat hiihtää
Suksiuransa alussa Vilminko teki latusuksia, mutta kauppa ei käynyt. Joskus on lunta paljon, joskus ei Kainuussakaan kuin 20–30 senttiä. Vilminko tervaa sukset itse ohentamattomalla hautatervalla. Vilmingon viimeistellyt sukset ovat ilo silmälle. Pohjoisessa poronhoitajat tuskailevat jo nyt nykytalvia, jotka tarjoavat niin usein lumen sijaan vettä. Vilmingon eräsuksien yhkistyiskohdat ovat mietittyjä. Koneella saadaan juuri oikea, koko sukseen tasaisesti kohdistuva viiden barin puristusvoima. Vilminko käväisee sivuhuoneessa ja palaa kohta kädessään kapeat, sirot latusukset. Enempää ei tarvita. Ilmastonmuutos lyhentää lumitalvia ja etelässä oikeita talvia on enää vanhojen puheissa. Kannat eivät kolkkaa toisiinsa, kun toisen kurssi muuttuu. VILMINKO esittelee itse rakentamaansa verstasta. Moni tölskää sukseen tervaa niin kuin veneeseen, paksun kerroksen. Suksen tervaus on taitolaji. Hän kastaa lyhyeksi ja karheaksi leikkaamaansa pensseliä terva-astiassa ja hankaa tervan pintaan. ESKO VILMINKO viihtyy työssään vanhan pihapiirin perälle rakentamassaan verstaassa, mutta hänen elämäänsä kuuluu muutakin kuin suksen tekoa. Sitä on paha arvailla, mutta suksentekijän kulta-ajat eivät ilmastoennusteiden valossa ole välttämättä enää edessäpäin. Ne ovat kulkevan näköiset, mutta Vilmingon mukaan tekijän korkea ikä näkyy jo työn tarkkuudessa. Nekin ovat hänen tekemänsä. Heikkinen valmisti viimeiset suksensa yli 80-vuotiaana 1990-luvun alussa. –Teenköhän minäkin suksia vielä niin vanhana, Vilminko kyselee itseltään tai universumilta suksia katsellen. Lumeen tulee paksuja jääkuoria. Jos pehmeät nietokset katoavat, voisi kuvitella, että tarve varta vasten uppolumeen tehdyille suksillekin vähenee. Vilminko ei kuitenkaan jaksa murehtia. Suksi kapenee kannasta, koska se tekee suksesta helpommin käännettävän. Hänen mukaansa suksi toimii pakkaskelillä hienosti ja on erityisen helppo hiihtää. Maailman lämpötilamittaukset ovat kohollaan, mutta paikallisesti talvet ovat vaihdelleet koko ajan ilman ilmastonmuutostakin. 25 RIISTA SUKSENTEKIJÄ kuin saikin lopulta hankittua itselleen aidot Fredrik Heikkisen tekemät kainuulaiset matkasukset. Potkua ei tarvitse hakea vaan pito löytyy aina. Ja tietenkin suksentekijä myös hiihtää, mieluiten suurissa kairoissa, kuten Aakenustunturilla Kittilässä jalassaan itsetehdyt kainuulaiset ummenmenijät. Vilminko sen sijaan hiihti tervatuilla latusuksillaan parhaana talvena yli viisisataa kilometriä. Suuri osa verstaan koneista on itse varta vasten suksentekoa varten rakennettuja.. Valmistusmateriaalina on koivu ja pohjassa terva. Pöydällä on pino valkeita, käsittelyä odottavia suksia, hyllyssä iso rivi valmiita, kiiltävän ruskeita kaunokaisia. Esimerkiksi liimaukseen käytettävä puristin on isän insinöörityön taidonnäyte. Suuri osa sen koneista on itse varta vasten suksentekoa varten rakennettuja. Vapaa-ajallaan suksimestari pyyhältää jahtiin. Vilminko asuu metsästysalueensa keskellä, joten hirvimetsälle hän pääsee karjalankarhukoiransa kanssa kotipihaltaan. Se on suuri virhe, tietää suksimestari Vilminko. Suksi menettää ominaisuutensa ja terva tukkii olaksen, jolloin ohjattavuus kärsii. Käsittelyn jälkeen valkea koivupuu kuultaa vielä läpi. Oikein tervatussa suksessa on erikoinen ominaisuus: se luistaa ja pitää yhtä aikaa. Yhdessä hyllyssä on liimattuja sälepalkkeja. Kyseiset parit ovat mestarin viimeisten vuosien työtä. Pehmeä lumi katoaa ja se tekee poron jäkälän kaivamisesta vaikeampaa
Varusteiden pitää olla testattuja ja kunnossa. On syytä harjoitella etukäteen kotimaastossa. Nyt tarvitaan ahkeraa ampumaharjoittelua sadan viidenkymmenen tai kolmensadan metrin radalla. Normaalimatka on 150 – 250 metriä, ja muista ettei tappava alue ole kovin suuri. Joten leikkaa pahvista luonnollisen kokoinen teeren tai metson siluetti. Suosittelen että kohdistat kiväärin sataan viiteenkymmeneen metriin ja teet ballistiikkalaskelmat sen perusteella. Maalaa se mustaksi, lisää valkoinen siipipilkka ja kiinnitä pahvilintu keppiin. Nyt sinulla on luonnollisen kokoinen ja näköinen maalitaulu, josta näet ovatko osumat tappavalla alueella. Umpihankihiihto on rankka laji, joten pidä huoli että fyysinen kuntosi on kohdallaan. Sitten kun kolmen On syytä harjoitella etukäteen kotimaastossa. Kymmenen kilometrin hiihtolenkki repun ja kiväärin kanssa umpihangessa ei ole leikintekoa. välttämättä ole, sillä ampumamatkat ovat normaalisti pitkiä. Metson tai teeren pudottaminen latvasta kuulostaa helpolta. Pakkasta kun saattaa olla yli kolmekymmentä astetta. Kivääritaulun puhkominen ei ole paras tapa harjoitella. Muista myös, että metso on kookas lintu. 27 RIISTA. Laita riittävän painava jahtireppu selkään, metsäsukset jalkaan ja lähde hiihtämään. Muista ampua se repun päältä, mitä käytät myös jahdissa. On hienoa jos saat pudotettua linnun siellä jossakin, mutta se pitää saada myös autolle. LATVALINNUSTUS L atvalintujahdissa etukäteisvalmistautuminen on tärkeää. Sitä se ei Teksti ja kuvat J U H A J O R M A N A I N E N Latvalinnustus – Tietoa, taitoa ja hikeä Nyt se on vihdoin totta, metsästäjät pääsevät jahtaamaan huurremetsoja ja teeriä. Riista keräsi vinkit, miten löydät talviset mustat linnut
Linnut eivät pääse kieppeihin, eikä niitä löydy normaalipaikoista. Vanhan säännön mukaan kannattaa valita linnuista alimmainen ja reunimmainen. Jos ne saavat ampujasta pienenkin vihin, parvi nousee siivilleen. Linnut löytyvät usein maasta, ainoa keino on yrittää saada ne lentoon ja laskeutumaan läheisiin latvoihin. Tuulinen ilma ja kova pakkanen ovat haastavia. Korppuhanki on ikävän yleinen ilmiö nykytalvina. Keskipäivän teeret Metsot eivät ole normaalisti kovin aktiivisia keskipäivän aikaan. Näky on komea kun parikymmentä teertä ruokailee latvoissa, mutta tilanne on haastava. Ainoa mahdollisuus on yrittää pitkänmatkan laukauksia. Tilanne ei ole toivoton, mutta haastava. Tästä syystä lupaava alue pitää tarkistaa myöhemmin iltapäivällä. Jos linnut lentävät pidemmälle, ota tarkka suunta ja katso kartasta löytyykö siltä suunnalta sopivaa maastoa. Teeret saattavat löytyä koivikoista ja lintuja saattaa olla parvessa useampia. Jos satut löytämään linnun latvasta, tuuliennakon ottaminen on haastavaa. 28 RIISTA LATVALINNUSTUS laukauksen kasan voi peittää kahden euron kolikolla, homma on hallussa. Jos löytyy, lähde hiihtämään kohti aluetta. Lisäksi parvi on normaalisti pienessä liikkeessä ruokaillessaankin. Latvalinnustajan taktiikat Metsot lähtevät aamupalalle hämärissä, silloin metsästäjien on oltava pelipaikoilla. Navakka tuuli on myös hankala. Siellä mustat linnut tepastelevat hangella ja syövät nuorten mäntyjen alaoksia. Nyt on syytä suunnistaa alueille joista löytyy teeriä. Olen ampunut jokusen teeren parvesta ja joka ikinen kerta muut linnut ovat poistuneet paikalta. Ahkera kiikarointi on arvossaan ja löydettyjen syömäpuiden alustat tarkistetaan tarkkaan. Tuuli oli navakkaa ja lintu heilui latvassa yli metrin sivuunsa. Tilanne on erittäin hankala. Erään kerran löysin yksinäisen teerikukon koivun latvasta. Kokemukseni mukaan linnut ovat aktiivisia kello neljästätoista aina auringonlaskuun. Nyt on syytä etsiä paikka jossa kasvaa nuorempaa mäntymetsää. Taktiikka on se, että kun eteen tulee sopivannäköinen metsäsaareke, toinen hiihtää sen sivua ja toinen saarekkeen läpi. Hakomispuut paljastavat metsojen suosimat paikat, tummat läikät lumisissa männynlatvoissa samoin. Saalis dokumentoidaan tarkasti.. Saattaa käydä niin, että aamuruoka jää metsoilta väliin, mutta iltapäivällä havut maistuvat. Kiikaroijat etsivät lumettomia puiden latvoja, ne ovat merkki siitä, että teeriparvi on käynyt ruokailemassa. Aamun valjetessa hiihdellään alueilla, jossa joko tiedetään tai oletetaan lintujen viihtyvän. Satsaa iltapäivään Jos haluat komean metsokukon reppuusi, iltapäivä on otollista aikaa. Kovalla pakkasella metsot ja teeret eivät kokemuksemme mukaan lennä mielellään pitkiä matkoja. Suksenpohjat pitävät kamalaa meteliä hangen päällä, linnut kaikkoavat pitkien matkojen päästä. Paikallistuntemuksesta on huomattavaa hyötyä. Aina linnut eivät ole latvoissa, vaan ne saatavat olla Tumma läikkä lumisessa puussa paljastaa linnun olinpaikan. Jos sieltä löytyy tuoreita havunneulasia, paikka on syytä laittaa muistiin. Joskus linnut nousevat siivilleen ja laskeutuvat lähimpiin korkeisiin puihin. Ensin pitää varmistaa mitkä linnut ovat mustia, sitten mitata matka ja lopuksi yrittää pudotusta. Kovalla pakkasella linnut eivät hevillä latvaan nouse. Erään kerran saimme kolme poikametsoa ilmaan, tavoitimme ne muutaman kilometrin päästä latvoista. Katselin hetken miten teeri piti hauskaa, ja annoin varmistimen olla paikoillaan. Jos kaikki oli kohdallaan, musta lintu putoaa latvasta – muut linnut nousevat siivilleen. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä teeriparvien reunamilla on aina vahtilintuja. Se onnistuu hiihtämällä suojanpuoleisten metsiköiden reunoja, mutta valitettavan usein linnut laskeutuvat takaisin maahan
29 RIISTA. Veikka, opas Christian ja Veikan ensimmäinen musta metso. LATVALINNUSTUS Yksi unelma on täyttynyt
Kovalla pakkasella metsot ja teeret eivät kokemuksemme mukaan lennä mielellään pitkiä matkoja. Vaikka aurinko olisi laskemassa, epätoivoon ei ole syytä. Laita kivääri valmiiksi hyvälle tuelle ja odota. Olen ollut muutaman kerran jahdissa kun ilma lauhtuu nopeasti. Silloin metsot saattavat olla hämmästyttävän kesyjä. Jos saat reissun aikana linnun reppuusi, voit olla syytäkin tyytyväinen. Parhaita paikkoja ovat olleet suurten soiden keskellä olevat metsäsaarekkeet ja soiden vanhat laitametsät. Jos tiedät sopivat ruokailupuut ja linnut ovat olleet aktiivisia (tuoreita syönnöksiä puun alla) toimi seuraavalla tavalla. Tärkeintähän ei ole liipaisimesta painaminen vaan hiihtely talvisessa erämaassa. Pukeudu erittäin lämpimästi ja asetu passiin sopivan matkan päähän puista. Silloin nostetaan hattua ja toivotetaan linnulle hyvää ruokahalua. Muista, että kyttääminen on myös yksi tapa jahdata metsoja. Iltapäivällä ollaan normaalisti paluumatkalla ja nyt latvojen kiikaroiminen on tärkeää. Nauttimassahan täällä ollaan.. Mikä onkaan upeampi näky kuin metson musta siluetti punertavaa iltataivasta vasten. Joskus käy niin, että metsästäjät kuulevat miten lintu laskeutuu puuhun, mutta lintua ei enää kiikarillakaan näe. Pidä pintasi aivan pimeään saakka, sillä linnut tulevat ruokailemaan joskus lähes pimeässä. Silti metsoja teerikannat ovat vahvoja ja elinvoimaisia. Lisäksi oppaiden pitäminen tilastojen mukaan suurin osa pudotetuista linnuista on ollut saman vuoden poikalintuja. Päättäjät eivät voineet olla enempää väärässä. Vain tumma läikkä lumisessa puussa paljastaa linnun olinpaikan. Lounastauko ja tulien teko on tärkeä osa linnustuspäivää. Ruotsissa jahtikausi on pitkä, elokuun loppupuolelta aina tammikuun loppuun. Aamulla tyhjästä alueesta kun saattaa löytyä useampi metso. Joten keskity jahdin viimeisiin hetkiin erityisellä valppaudella. Latvalinnustus on haastava metsästysmuoto. Metsot saatavat nousta latvaan tai ne löytyvät sieltä joskus aivan hämärän rajamailla. Kun latvalinnustus Suomessa aikoinaan kiellettiin, yksi perusteluista oli että lintuja on liian helppoa ampua latvoista ja lintukannat vaarantuivat. Pidemmän pakkasjakson jälkeen niillä on nälkä. 30 RIISTA LATVALINNUSTUS oksiston sisällä. Linnut ahmivat neulasia, eivätkä välitä muusta maailmasta tuon taivaallista. Nyt kun meillä on mahdollisuus nauttia talvisesta latvalinnustuksesta, tehdään se tyylillä ja sääntöjä noudattaen
Teksti ja kuva J U H A J O R M A N A I N E N. 32 RIISTA LINNUSTUS vinkkiä latvalinnustajalle 10 Riista keräsi vinkit, jotka ovat hankittu yli kolmen kymmenen vuoden ajalta Ruotsissa Dorotean saloilla
Merkkiä tärkeämpää on, että patruuna toimii omassa aseessasi pitkille matkoille. Hanki mittari, joka kertoo myös ampumakulman. Talvinen erämaa on armoton. Tarkista suksien siteet, jahtirepun kunto ja jahtiasun kunto. Ohjelman hankkiminen on lähes välttämättömyys, jos aiot pudottaa mustan linnun. Ohjelma ottaa huomioon vallitsevan säätilan ja antaa tarvittavien korjausnapsujen määrän hetkessä. Itse käytän Lapuan Scenar tai Scenar L -patruunoita. 8 Elä nykyhetkessä. Jos haaveilet isosta mustasta linnusta, elät tulevaisuudessa. 7 Lataa kivääri vasta ampumapaikalla. Kumpikin vaihtoehto on huono. Jos harmittelet ohilaukausta, elät menneisyydessä. 10 Ole kärsivällinen. 6 Varmista kohdistus paikan päällä. Et voi tehdä muuta kuin hiihtää, kiikaroida ja taas hiihtää – tässä hetkessä. Edullinen patruuna saattaa toimia sadalla metrillä, mutta pidemmälle ammuttaessa kaikki muuttuu. Ilmanpaine ja lämpötila vaikuttavat ruudin palonopeuteen. Ehdoton varuste, jota ilman ei latvalinnustaja pärjää. 3 Satsaa patruunaan. Ohjelma on ilmainen ja niitä on eri valmistajilla. Varaa jahtiisi riittävän pitkä aika, mieluiten viikko. Et voi muuta kuin ottaa tyynesti vastaan mitä luonto tarjoaa. Sää voi oikutella, pakkanen paukkua tai sitten sataa vettä. Jos lintu lehahtaa siivilleen, se ei vain ollut sinun lintusi. Testaa kaikki varusteet huolella. Preparatus supervivet eli valmistautunut selviää. Lataa aseesi vasta sitten kun olet ampumapaikassa, kyllä se musta lintu pysyy siellä latvassa. Tämä on onnistuneen reissun perusedellytys. Mikä tärkeintä, anna patruunoiden jäähtyä pakkasessa riittävän pitkään ennen ammuntaa. Vartti on minimiaika. Joidenkin mittarien näyttö tahtoo hyytyä tiukalla pakkasella. 33 RIISTA LINNUSTUS 1 Hanki etäisyysmittari. Mittarin käyttäminen käsivaralta on erittäin haastavaa, joten etukäteisharjoittelu on suotavaa. 9 Testaa varusteet etukäteen. 2 Kunnon katselukiikari. Latvalinnustus on maailman haastavinta lintujahtia. Lataa ohjelmaan kiväärisi ja patruunan tiedot. Laita kiikarit valjaisiin niin niska ei väsy ja se on helposti saatavilla. Kompakti koko ei ole pahitteeksi. Tämä on erittäin tärkeää turvallisuuden kannalta. Latvalinnustuksessa normaalit ampumamatkat ovat 150-300 metrin välillä. Jos olet kohdistanut kiväärisi syksyn leudossa ilmassa, voit olla varma että paukkupakkasella luoti osuu aivan jonnekin muualle. Lähde joka aamu hiihtämään ja katso mitä päivä tuo tullessaan.. Jos olet paukutellut sadan metrin radalla, homma ei tule onnistumaan. Kun kolmen laukauksen kasan kolmeensataan metriin voi peittää kahden euron kolikolla, musta lintu tulee alas latvasta. 5 Harjoittele pitkällä radalla. 4 Lataa ballistiikkaohjelma. Opettele myös käyttämään sitä talviolosuhteissa, ja jos suinkin mahdollista kovassa pakkasessa
Vaalea pikinokka käräjöi pankko-oksalla istuvalle sydenväriselle ukkometsolle, joka yrittää puolustautua parhaansa mukaan. Välillä se nappaa homenokkaansa havusen. Koira ottaa muutaman loikan lumessa ja rouhaisee mustaa lintua niskasta. Pohjanpystykorvien tuore suomenmestari Nierra on maalintujen haukkuja ja kotikoira parhaasta päästä, kertoo joulumetson pyynnissä oleva Kaisu Pulju Sodankylästä. Nierran joulumetso Teksti K A R I L I N D H O L M Kuvat K A I S U J A K I M M O P U L J U N K O T I A L B U M I Vajaan puolen tunnin tarpomisen jälkeen aletaan olla pelipaikoilla. ”Toki muutama lintu saadaan syksyssä. Askel askelelta haukku käy yhä selvemmäksi ja kirkkaammaksi. Paikannin kertoo matkaa olevan reilu puoli kilometriä. Sitten kuuluu mätkähdys. Ja tänä syksynä niitä näkyy olevan melko mukavasti”, Pulju sanoo. Koira loikkii emäntäänsä vastaan iloisena onnistumisesta. Nierra on vuorenvarma pyyntikoira, se löytää linnut.. Kerta ei ole ensimmäinen, ja tuskin viimeinenkään. Ja melkoinen sohvan loinen, kilpailee loikoilupaikasta sohvatyynyjen vierellä. Linnustaja seisahtuu ja hakee .308 Win -kaliiperin Tikalle tukea kelopökkelön huurteisesta kyljestä. Yleensä Kaisu Pulju kulkee lintumetsällä puolisonsa Kimmo Puljun kanssa. Tykkään kulkea kairassa, katsella luontoa, kuunnella koiran haukkua, tulistella”, Nierran emäntä kuvailee. Nierra on huomannut emäntänsä saapumisen ja haukku sen kuin yltyy. Viime vuonna kausi oli pitempi. Vaimennettu Tikka poksahtaa, ja ukko kierähtää oksalta siivet räpsähdellen. Tällä kertaa eränainen saapastelee kairassa poikkeuksellisesti yksin, sillä Kimmo on viikon mittaisella työkomennuksella. Kaiken viljan pikinokka Kun lintukoira toimii, kuten sen kuuluu toimia, sille voisi pudotella paljonkin lintuja, mutta saalis ei ole Puljulle tärkeää. Hän toteaa, että vaikka Nierra on erinomainen metsästyskoira, samalla se on myös todella mukavapitoinen ja helppo kotikoira. ”Nierra on vuorenvarma pyyntikoira, se löytää linnut, jos niitä yleensä on. ”Hyvin osuttu, siinä sinun joulupaisti pötköttää”, sanoisi Nierra, jos vain osaisi puhua. Lakimetsässä ronkkuu korppi, kauempana pärryyttelee palokärki. Männikkö hämärtyy huolestuttavan nopeasti. Kaula pitkällä ukko kurkottelee kohti koiraa eikä huomaa sivusta lähestyvää metsästäjää. Hengitys höyryää ja pakkaslumi narskuu, kun metsästävä nainen harppoo ylös rinnettä. Nythän tämä homma taitaa loppua kesken kaiken”, Pulju puhisee. 34 RIISTA KANALINNUSTUS P ohjoisen päivänkajo on jo vaipumassa kaamoksen kainaloon, kun lumivaipan verhoamasta vaaranlaidasta kuuluu vaimeaa haukuntaa. Viimein matkaa on alle sata metriä. Lumessa näkyy koparoiden jälkiä. Joulumetson pyynnissä Porttipahdan kairassa oleva Kaisu Pulju Sodankylästä ottaa suunnan puolisääreen ulottuvissa nietoksissa kohti pohjanpystykorvansa Nierran työmaata. Vastamaa puristaa otsalle hikikarpaloita. Lintu päätyy reppuun ja puhe kääntyy koiriin, niistä riittäisi tarinaa vaikka viikoksi. Emännän huulilla häivähtää tyytyväinen hymynkare. Alempana kiveliössä palkii Lapin paliskunnan poroeloa, siitä kertoo poronkellon kalina. ”Kylläpä tätä lunta osaakin jo olla vietävän paljon, aikaisin tuli tänä syksynä
35 RIISTA KANALINNUSTUS ”Näätä siellä puussa rapistelee”, Kaisu Pulju sanoo Nierralle.
Pohjanpystykorvan ja suomenpystykorvan koulutus perustuu siihen, että koiraa käytetään metsässä pennusta lähtien säännöllisesti. Metsästyskoirien käyttökokeet pyrkivät jäljittelemään käytännön metsästystilanteita ja niissä yleensä selviää, kuinka koira toimii metsällä. Lapissakin metsästyksen painopiste on siirtynyt 1980-luvulta alkaen maalinnuista hirveen, ja hankintalistojen kärki on painottunut hirvikoirarotuihin. Pystykorvien linnunhaukkukokeissa tarkastellaan muun muassa hakutyöskentelyä ja linnun löytämistä sekä sitä, kuinka tarkoin koira merkkaa linnun puuhun. Tietenkin edellytyksenä on, että maastossa on riistaa kokeen aikana. Tämä on elämäni koira, toista samalaista tuskin tulee. Lintu pysyy yhtä hyvin haukussa kummallakin, eikä esimerkiksi koiran väritys vaikuta onnistumiseen. Lumen aikana lintu löytyy yleensä puusta. Toiminta metsästyksessä ja metsästettävä riistakin on molemmilla roduilla sama. Esimerkiksi Nierra haukkuu rodulleen tyypillisesti myös hirveä ja näätää, mutta niitä ei ole sille ammuttu. Kun koira osaa työnsä, molemmat rodut ovat yhtä käyttökelpoisia”, linnunhaukkukokeissa tuomarina toimiva Kaisu Pulju vertaa. Lintukoiria on hankittu perheisiin melko varovasti viime vuosina, kun lintukannat ovat olleet heikot ja metsästyskausi lyhyt. Nierra on uros ja se aloittaa haukun tavallisesti 600–800 metrin päästä. Varsinaista hakuja haukkutyöskentelyä voi koiralle opettaa, vaikka se on kytköksissä koiran perimään. Nierra rotu: pohjanpystykorva ikä: 5 vuotta sukupuoli: uros saavutukset: SM-mestari 2019, kansainvälinen muotoja käyttövalio, Pohjoismaiden muotovalio, Suomen käyttöja muotovalio, Ruotsin muotovalio, Norjan muotovalio omistaja: Kaisu Pulju, Sodankylä kasvattaja: Kimmo Pulju, Sodankylä Kaisu Puljun pohjanpystykorvauros Nierra voitti tänä syksynä rotunsa linnunhaukkumestarin tittelin. Talvella lintu löytyy puusta ”Olen nähnyt molempia rotuja toiminnassa. Sulan maan lintu löytyy tavallisesti maasta, josta koira karkottaa sen puuhun. Tarkoituksena on saada puuhun istunut lintu uusintahaukkuun. Mikäli lintu karkaa haukusta, koira seuraa sitä ilmajälkeä pitkin. ”Uusintahaukkujen saaminen on tärkeää niin kokeissa kuin käytännön metsästyksessäkin. Meriittejä riittää Viisivuotias Nierra voitti Sodankylän Kakslauttasessa järjestetyn pohjanpystykorvien suomenmestaruus-ottelun kuluvan vuoden lokakuussa. Puljun mielestä pohjanpystykorva on metsästyskoirana hyvin samantyyppinen kuin suomenpystykorva. Molemmat rodut ovat perinteisesti kaiken viljan koiria, vaikka niistä on yritetty pontevasti jalostaa lintukoiriksi. Kokeessa lintu karkotetaan 10 minuutin haukun jälkeen”, Pulju sanoo. Kisaan osallistui 12 kuluvan kauden parasta pohjanpystykorvaa sekä edellisen vuoden mestari. 36 RIISTA Rotuna pohjanpystykorva on melko tuore tapaus ja siksi se on monille metsästäjille vielä hieman tuntematon. Valinta vuosittain järjestettävään SM-kisaan tapahtuu kuluvan kauden linnunhaukkukokeiden kahden parhaan haukkutuloksen perusteella. KANALINNUSTUS
Nierralla on 16 jälkeläistä. Toiminta on pienimuotoista. KANALINNUSTUS Siinä se on, Nierran joulumetso. Nyt on hyvä lintuvuosi, ja maastot olivat sen takia koirille enemmän tasavertaisia kuin huonoina lintuvuosina. ”Itsekään en haluaisi viedä koiraani sellaiseen maastoon, jossa on susia.” Usein koirat törmäävät maastossa poroihin, joiden laukottaminen on monille koirille varsinainen akilleen kantapää. Se on saavuttanut kansainvälisen muotoja käyttövalion arvon, Pohjoismaiden muotovalion, Suomen käyttöja muotovalion, Ruotsin muotovalion sekä Norjan muotovalion arvot nuoresta iästään huolimatta. ”Viime vuonna Nierra kävi SM-kisoissa Siilinjärvellä, ja maasto oli linnuista tyhjä kumpanakin koepäivänä.” Tuore haukkumestaruus ei ole Nierran ainut meriitti. Paras joululahja.. Poronhoitoalueen keskellä sijaitseva Sodankylä on koiraharrastajan kannalta ihanteellinen paikka paitsi sopivien pyyntimaastojen takia myös siksi, ettei alueella ole susia. Puljun perheellä on kennelnimi, Pyssykylän kennel, joka kasvattaa pohjanpystykorvia ja suomenpystykorvia. Paliskuntien poronhoitotyöt käynnistyvät vuosittain syyskuun lopulla ja niiden etenemistä voi seurata netissä olevasta karttapalvelusta, jonka osoite on www.porotyot.. Tämä näkyy myös paikalle saapuvien ulkopaikkakuntalaisten metsästäjien määrässä. ”Pentujen teettämisessä ei pyritä suureen määrään vaan korkeaan laatuun”, Kaisu Pulju sanoo. . 37 RIISTA Nierran ensimmäinen kisamaasto oli Inarin puolella, toinen Sodankylässä
Ampumamatkat ovat pitkiä.. Eläin ilmestyy usein kuin haamu kumpareen takaa. Riista pääsi mukaan tähän huikeaan jahtiin Italian Alpeilla. 38 RIISTA KUVAREPORTAASI Elämysjahti Teksti ja kuvat P E K K A M O M M O Huikeita maisemia, vaarallisia rotkoja ja käsittämättömiä ampumakulmia. Kiikarointi on jatkuvaa gemssijahdissa. Gemssin metsästys pistää jänismiehen taidot puntariin
Tämä ei ole helppoa,” lohduttaa oppaani Luca Bogarelli.. ”Huoli pois, etsitään uusi. Kivääri oli jyrkässä alakulmassa kuin Lahden hyppyrimäki, Betoni. Yli meni, että heilahti. Eläin pomppaa ylös ja ryntää salamana alas. Pamaus kimpoilee kivisestä vuorenseinästä toiseen kuin superpallo. Yritän tasoittaa hengitystä. Harmittaa. Gemssi makaa kielekkeellä reilun 200 metrin päässä. Löydän jonkin sortin asennon, puristus. Ryömiminen, jännitys ja 2000 metrin korkeus eivät tee hommasta helpompaa. Eli on otettava hieman alas. Kertaan mielessäni sanontaa: Kun kulma kasvaa, kuula nousee. 39 RIISTA KUVAREPORTAASI GE M SS IJ A H T I IT AL IA S S A X5 MITEN TUONNE voi ampua. Eläin näyttää makuulla pieneltä jo entuudestaan, katselee alas ja odottaa aamun ensimmäisiä auringonsäteitä
Siksi mieltä lämmittää kuulla, että ammuttujen eläinten liha päätyy pataan. 40 RIISTA KUVAREPORTAASI OLEMME POHJOIS-ITALIASSA , Piemonten maakunnassa, Novalesan kylässä, Ranskan rajalla. Sekä uroksella, että naaraalla ovat sarvet. Nuoret päätyvät pataan sellaisenaan, vanhemmista tehdään salamia. 1 2 Sauva on ehdoton varuste ja tuki vuorilla. Siksi ampumamatkat ovat usein yli 200 metriä. GEMSSI, TAI CHAMOIS kuten eläintä Italiassa kutsutaan, on vuoristossa elävä vuohi. Gemssi on tavoiteltu trofee-eläin, mutta Italiassa sen liha on arvostettua. Miten ihmeessä norsun saa jyrkkien huippujen yli. Saavutus tuntuu uskomattomalta paikan päällä. Gemssin metsästystä pidetäänkin kuninkuuslajina, joka vaatii ampumataidon lisäksi hyvää kuntoa, sillä metsästys tapahtuu noin 2000 metrissä. Eläin painaa 30–50 kiloa. Samalla saamme tuntumaa mihin olosuhteisiin pari vuotta sitten lanseerattu Franchi Horizon-kivääri on suunniteltu. Gemssin nahasta valmistetaan maailman parhaimpia säämisköitä, joilla uskaltaa pyyhkiä Ferrarinkin pintaa. Sukupuolen voi tunnistaa vain kokenut metsästäjä sarvien muodosta. Se on erittäin arka ja näkee pienimmätkin liikkeet. Tarkoitus on tutustua italialaisten rakastamaan vuoristojahtiin. Kokoluokkana sitä voisi verrata kauriiseen, joka on ollut ruoka-aikana kotona. Lucan keppiä koristaa hopeinen gemssi.. Olemme italialaisen asevalmistaja Franchin vieraana. Samaa solaa pitkin Hannibal ylitti Alpit 38 sotanorsun kanssa 218 eaa. Olen lihametsästäjä
Mittaan etäisyyden, matkaa on 900 metriä. Kumpareen takaa tulee esiin kaksi gemssiä. Gemssin metsästys on tarkoin säädeltyä. Polku loppuu solaan. Meillä on lupa kolmeen, kaksi aikuista ja yksi nuori. Tänä vuonna alueelta saa kaataa 25 eläintä. Ne ovat Italiassa rauhoitettuja. Jyrkät kalliopaadet kohoavat korkeuksiin, lumihuippuiset vuoret siintävät edessä. Vastarinteellä käyskentelee pari kymmentä gemssiä ja muutama ibex-vuohi. Matka on reilut 300 metriä. Noheva keppimies olisi laittanut nuolen matkaan. Italiassa yksityiset voivat vuokrata metsästysoikeuden yksityistenja valtion maille. Jäämme passiin. Paikka on niin jyrkkä, että emme saisi eläintä pois. Joka vuosi metsästäjiä tippuu vuorilla rotkoihin ja kuolee.. 41 RIISTA KUVAREPORTAASI 3 JAHTIALUE ON yksityinen. Minulle matkaa on liikaa, varsinkin kun tulee navakasti. Vuorilta tuleva tuuli on raaka. Vaihdamme paikkaa. Edessä avautuva näky on uskomaton
Pietro on vuosien saatossa saattanut metsästäjän ja gemssin yhteen 700 kertaa. Varsinainen Italian intiaani. 70-kymppinen teräsmies liikkuu vuoristossa pienin, varmoin askelin. Kun luulemme Lucan kanssa nähneemme gemssin ensimmäisenä, on Pietro havainnut sen jo aikaa sitten. Hän tuntee polut, kivet ja notkot. GE M SS IJ A H T I IT AL IA S S A X5 Eläin horjahtaa. ”Naaras, saattaa olla jälkeläisiä. Ja näkee kaiken. Onneksi se jää kielekkeelle, eikä putoa alas rotkoon.. 42 RIISTA KUVAREPORTAASI 4 LUCAN LISÄKSI oppaana on paikallinen Pietro. Paikkaan toisella. Ei ammuta”, sanoo Pietro Lucalle italiaksi
Eläin horjuu, paikkaan toisella laukauksella. 43 RIISTA KUVAREPORTAASI MISSAAN TOISEN kerran. Sama kämmi kuin edellisessä paikassa. 5 Onnistunut laukaus ja tyytyväinen kolmikko. ”Täydellinen päivä”, Luca hihkaisee. Näen, että osuma on hyvä. Luca ja Pietro lyövät ylävitoset. On lähdettävä alas. Reppu penkkaan, haen hyvän asennon. Gemssi eräksi vain vähän ennen auringonlaskua.. Matkalla alas poikkeamme vanhan rauniotalon luo. Yli menee, gemssin takana oleva paasi pölähtää kuin moukarin isku kivityömaalla. Laukaus kaikuu solassa. Pietro vetää vielä jokerin hihasta. Kurkistamme varovasti, ja kyllä, nuori gemssi kapuaa rinnettä ylös. Oliko se viimeinen sauma. Odotan, että eläin kääntyy. Matkaa on reilut sata metriä. Rotkon toisella puolen on eläinten kulkupaikka
Kodin katto vilkkui jo aukean takana. Siihen ne olivat unohtuneet kymmenien kilometrien matkalta ja luulenpa, että siihen ne jäävät. Pääsin taimikon reunaan, ketun jälki risteili polun yli. Satoja metrejä metrin levyistä ja seitsemänPyytäjän tähtihetkiä P E K K A J U N T T I Halusin tietää, miten riistalla menee. 44 RIISTA. Halusin tietää, miten riistalla menee. Pohjoisen näädänpyytäjät vannottivat kerran, että raudat pitää laittaa paikkaan, jossa näätä pyytää. Tähyilin rantaan, tiirasin metsää peltojen takana. Ei ollut Ruotsin malmimaalla puutetta romuraudasta. Siksikö en näe niitä. Vai onko seisoja alkanut nostella ne itse jalkeille. Ei yhtään jänisseisontaakaan tänä vuonna. Niitä näytti olleen liikkeellä useita ja monen kokoisia, ja ne olivat hortoilleet kukin omia jälkiään. Tunkisi jalkansa paksuun armeijan makuupussiin ja hissuttelisi muutaman tunnin. Mietin mennessäni jäniskantaa. Pääsin pellon yli ja jäniksen jälki koikkelehti heti vastaan. Tuo pieni vanha koivua ja kuusta kasvava pellonpohja piti jänikset. Askel rasahti pihapolulla, portaiden pohjimmainen lumikerros oli tarttunut kiinni portaisiin, mutta päällyskerros pölisi vitinä. Tämä oli tiedustelureissu, jossa katse pysyi tiukasti maassa. Onkohan niitä sittenkään täällä niin paljon, kun en lintujahtireissuillani törmännyt niihin kertaakaan. Radalla kohtasin kahdet vankat jäniksen polut vierekkäin. Kauriin jälkiä ilmaantui esiin tutusta paikasta kuusikon reunasta. Kytkin tyytyväisenä koirat. Seuraavassa mutkassa sain silmiini näädän hyppyjäljet. Sade oli siis alkanut vesiräntänä ja muuttunut hiljalleen oikeaksi lumeksi. Päästelin tunturisuksillani peltoa yli, koirat törmäilivät hurmioissaan sinne tänne ja toisiinsa. Aamu kimalteli sulosti hangella. Oli hiljaisesti hauskaa. Kotimetsä oli pitänyt viljansa. Huomasin pian, että se ei ollut ollut vain läpikulkumatkalla vaan pysähtynyt kankaalle pyytämään. Se oli hyvä merkki. Ainakin yksi siis oli tutulla paikallaan. Raiteet nousivat valkoisena viivana lumesta. Minulla on rautapönttö tämän kankaan laidalla, joten päätin käännellä sivakat sen kautta ja virittää raudat. Tuolta suoralta saattaisi päästä kopaisemaan kauristakin. Tutut olivat kuviot ketullakin, näitä peltojen reunoja ne tykkäävät ponsia yöllisillä retkillään. Poistuin radalta polulle, joita Ruotsin armeija teki huoltoteikseen sodan aikana metsät täyteen. Kuka hullu sellaisen rakentaa ja miksi. Silloin se menee rautoihin. Raudoilta jatkoin kohmeisin sormin rautatielle, jota pitkin junat rymistelivät vielä seitsemän vuotta sitten. Sotilaat odottivat vuosikaudet länsirajalla, pääseekö Neuvostoliitto läpi. Olin matkalla yhteen eränkäyntini vuotuisista kohokohdista, mutta ase ei ollut edes mukana. Hiihtelin tuttua lenkkiäni, tein havaintoja ja näin mielessäni eläimet hyppimässä, jolkottamassa ja kuulostelemassa yötä. KOLUMNI K un palasin reissultani pohjoisesta, kotimaisema oli peittynyt valkeaan. Uuden syötin veisin myöhemmin. Pitäisikö kiivetä joku ilta läheiseen hirvitorniin kuuntelemaan kiikarikiväärin kanssa yötä. Ehkä se asui tuolla entisten isäntien rakentamassa läjässä, jonka merkitystä en koskaan ollut ymmärtänyt. Oli reilu pakkanen, talven tuntua. Kärppä oli värkkäillyt pienen hakkuun laidassa ja pujahtanut sitten kiviaitaan. Tuosta saisi jäniksen vaikka kuutamopyynnissä. kymmenen sentin korkuista kiviaitaa. Viitteitä olin saanut siitä pitkin syksyä, mutta vasta lumijäljet kertoisivat tarkemmin asioiden tilan. Tulin pellon reunaan. Jos ampui yhden, kohta oli uusi tuuppija jäljenteossa. Jäljet näkyisivät taas. Näiltä main niillä on tapana kävellä. Pystyisinkö siihen, kestäisikö järki vielä jahtia ilman hikeä
Ku va A D O B E S T O C K KOLUMNI Radalla kohtasin kahdet vankat jäniksen polut vierekkäin. Tuosta saisi jäniksen vaikka kuutamopyynnissä.
50 € TILAAJAPALVELU p. 6 numeroa + tilaajalahja yht. 46 RIISTA Tilaa metsästyksen erikoislehti Tilaus jatkuu kestotilauksena. Tee tilaukset tilaajapalvelu@riistalehti.fi Lisää tarjouksia löydät osoitteesta www.riistalehti.fi Tilaajalahjana Latvalinnustus -kirja e tilaukset @ @ iiis R II S T A T E S T A A Testissä: Alle tonnin puolarit PAL.VKO 2018-48 683219-1809 Metsästyksen erikoislehti Nro7/2019 – 9,80 € Metsällä Länsi-Lapin lintumailla Allijahti avomerellä – Katoavaa kansanperinn että Saamamiesten määrä vähenee Baschieri&P ellagri Laatupauku n lähteillä Supijahdin uudet kujeet & 5 vinkkiä supien houkutteluu n Pikatestissä Mauser M18 -kivääri SpyPoint-riista kamera ajalahjana. (03) 42 465 335 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) tilaajapalvelu@riistalehti.. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p
60 VA R M I N T L U O D I T S A U E R 1 F I E L D S H O O T. 6 4 s. 48 ” Lyijytön luoti pistää metsästäjän ajatusmaailman uusiksi”. S . 47 RIISTA T E S T I S S Ä L U M I P U V U T TA LV I J A H T I I N Varusteet s
Housut voivat olla vyökiristeiset tai henkseleillä ripustettavat. Lähetimme maahantuojille ja valmistajille testikutsun, jossa kerroimme testaavamme nimenomaan lumipukuja, emme pelkkiä takkeja. 48 RIISTA LUMIPUVUT R I I S T A T E S T A A Lumeen piiloutuvat Deerhunter Snow Pull-over Set Dovrefjell Snow Camo Hylje Snow Camo M05 Mil-Tec BW Lumipuku Pinewood Cover set Camou Swedteam Ridge Zero Classic M Särmä TST L7 Naamioanorakki ja -housut Testissä olevat tuotteet Teksti ja kuvat J O E L A H O L A Latvalinnustus lisää tarvetta lumipuvulle, mutta hyvästä maastoutumisesta hyötyy myös muissa talven jahdeissa. Uudelleen eloon herännyt jahtimuoto innoitti meidät etsimään umpihangessa hiihtävälle latvalinnustajalle sopivaa asustetta. Kutsun mukaan puku voi koostua housuista ja takista tai kyseessä voi olla haalari. Lumipuku saa olla kuvioitu tai yksivärinen, mutta tuotteen päävärin on oltava valkoinen tai siihen verratta vaalea sävy. Keskitymme testissä latvalinnustajan tarpeisiin hiihtäen tehtävän etenemisen osalta ja ajattelemme latvalinnustajan hakevan puvun kanssa lumihangessa maaten sopivaa ampuma-asentoa reppua ampumatukena käyttäen. Muutamia päälle puettavia lumipukuja oli vaikea saada testattavaksi, koska edulliset naamiointiasut. Kerroimme arvostavamme testituotteen vedenhylkivyyttä, tuulenpitävyyttä ja hiljaista käyttöääntä sekä sopivuutta vaihteleviin sääoloihin. Joillakin valmistajilla mallistot ovat uudistumassa tai lumipuku on poistunut mallistosta: Osa verkkokaupoissa myytävistä lumipuvuista on poistotuotteita, joita ei enää valmisteta. Tuotteen kuosin kuviointi ja hinta eivät ole arvosteluperusteita. Toimivat tuuletusja lämmönsäätelymahdollisuudet, alhainen paino, hyvät hoitoja käyttöohjeet sekä metsästystilanteisiin liittyvät innovaatiot parantavat lumipuvun testimenestystä. Mustan linnun latvapyyntiin on aiemmin pitänyt suunnata Ruotsiin. T ammikuun lopulla metsästysperinteemme herää eloon, kun teerija metsourosten talvipyynti on sallittu reilun viikon osassa Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntia. Testikutsuumme vastattiin kiitettävästi, mutta huomasimme markkinoiden olevan tarjonnaltaan varsin rajallisia. Vaikka keskitymme latvalinnustajan asuvalintaan, sama lumipuku sopii myös majavajoen rannalla vaanimiseen, näädän jäljillä hiihtävälle, joulukuun alun pyyn pillittäjälle, koko talven riekkojahteihin tai rusakkoa sekä kaurista jousella kyttäävälle – suosittuja jäniksen ja ketun ajoja unohtamatta
R I I S T A T E S T A A OM I NA I S U U D E T 50 RIISTA LUMIPUVUT Merkki Malli Hintaluokka Testattu koko Paino Kokovalikoima Käyttö Deerhunter Snow Pull-over Set 95 € L/XL 780 g S/M, L/XL, 2XL/3XL päälle puettava Dovrefjell Snow Camo 260 € L 1 780 g S–3XL talvipuku Hylje Snow Camo M05 260 € L 1 720 g XXS–4XL talvihaalari Mil-Tec BW Lumipuku 50 € XL 850 g S–3XL päälle puettava Pinewood Cover set Camou 80 € L 500 g S–3XL päälle puettava Swedteam Ridge Zero Classic M 450 € 50 2 200 g 46–60 talvipuku Särmä TST L7 Naamioanorakki ja -housut 250 € M/L 770 g S–3XL päälle puettava eivät voi kilpailla tasavertaisesti jopa satoja euroja kalliimpien metsästysasujen kanssa. Lumipukujen alaselän suojaus ja päällä pysyminen. Alarivi: Pinewood, Swedteam ja Särmä TST.. Haastavista lähtökohdista huolimatta saimme testattavaksi Dovrefj ellin ja Swedteamin talvipuvut, Hylje-haalarin sekä ohuet, varsinaisen jahtiasun päälle puettavat versiot Deer hunter, Mil-Tec, Pinewood ja Särmä TST tuotemerkeiltä. Ylärivi: Deerhunter, Dovrefjell, Hylje, Mil-Tec. Riekotkin viihtyvät tunturikoivikon suojassa silmuja ruuaksi hakien. Metsässä on aina myös muita sävyjä kuin valkoista ankarimmankin lumimyräkän jälkeen. Lumi on valkoista, mutta saalistus ei onnistu avoimella lumilakeudella – pelkkä valkoinen väri ei riitä. Naamiaiset Lumipuvun tavoitteena on häivyttää metsästäjä maastoon
Kuviota ei voi välttämättä kutsua luonnolliseksi: Deerhunterin housuissa ja naamiohupussa sekä Dovrefj ellin takissa puut kasvavat ylösalaisin! Voisi ajatella, että puolustusvoimien M05-kuviointi soveltuisi parhaiten suomalaiseen maastoon. Dovrefjellin vetoketjulistojen alle piiloutuu niin kutsuttu napoloentasku. Deerhunterin lumipuvun huppu on korvattu tuotteeseen kuuluvalla kasvonaamiolla. Särmä TST:n etuosan voi avata koko rintakehän alueelta, sillä taisteluvyö on suunniteltu sijoitettavaksi puvun alle. 51 RIISTA LUMIPUVUT Merkki Malli Materiaali/ulkokangas Vyötärö Huppu Taskut* Vesitesti** Deerhunter Snow Pull-over Set 100 % polyesteri naru, resori, vyölenkit ei 3+1+0 kpl 22 g Dovrefjell Snow Camo 100 % polyesteri resori, vyölenkit, henkselipaikat kyllä 6+2+4 kpl g Hylje Snow Camo M05 70 % polyesteri, 30 % puuvilla haalari, vyölenkit, henkselit kyllä 4+1+2 kpl 8 g Mil-Tec BW Lumipuku 65 % polyesteri, 35 % puuvilla naru, henkselit kyllä 1+1+0 kpl 12 g Pinewood Cover set Camou 100 % polyesteri naru, resori kyllä 2+0+0 kpl 12 g Swedteam Ridge Zero Classic M 100 % polyesteri resori, vyölenkit, henkselit kyllä 7+3+4 kpl g Särmä TST L7 Naamioanorakki ja -housut 100 % polyamidi resori, henkselipaikat kyllä 0+0+0 kpl 8 g * takin ulkotaskut + takin povitaskut + housujen taskut **45 sekunnin aikana polvillaan ollessa housujen läpi talouspaperiin imeytynyt vesimäärä Lumipukujen kuviointi ei ole testin arvosteluperusteena. Lumipukujen kuviointi ei ole testin arvosteluperusteena.. Deerhunterin puvussa on taskujen sijaan runsaasti nepparilla suljettavia aukkoja, joiden kautta voi käyttää alle puetun puvun taskuja. Todellisuudessa metsästäjä ja sotilas liikkuvat maastossa merkittävästi eri tavoin. Suomessa suositut vaatemerkit tulevat naapurimaiden eteläosista, jolloin oksakuviot matkivat jalopuumetsiköitä vaahterasta tammeen. Taistelija etenee jopa ryömien ja käyttää hyväkseen kaikkia maastomuotoja ja näköesteitä. Vaikka kuosia ei arvostella, voimme silti kiinnittää huomiota maastokuviointiin. Suojasään jälkeen valkoiseen pukeutunut passimies erottuu tummasta kuusikosta samalla kirkkaudella kuin valkea metsäjänis loppusyksyn lumettomasta maastosta. Pinewoodin takin helmassa on kaksi kuminauhakiristintä, jotka pitävät helman hyvin paikoillaan. Oksat ja valkea tausta muodostavat sekamelskan, joka voi olla varsin hyvä pusikkoisessa maastossa. Kuosin arvostelu olisi hyvin haastavaa, sillä peräkkäisinä päivinä tai ainakin viikkoina sama talvikohde voi näyttää hyvin erilaiselta: pyryn peittämä valkoinen metsä muuttuu nopeasti vihreäksi parin suojapäivän tiputellessa lumet oksilta. Hylje-haalarin olkapäiden kohdalle on lisätty liukuesteet, jotta repun viilekkeet ja aseen hihna eivät valu liukasta kangasta pitkin. Sotilas on asemissa mahdollisimman matalalla, liki maan tasalla. Mil-Tecin henkseleiden pituutta säädetään siirtämällä nappia reiästä seuraavaan. Metsästäjä etenee huoHupullisen lumipuvun kanssa kasvojen piirteitä voi peittää valkealla pipolla ja putkihuivilla
Vyölenkit, henkselit ja kiinnityslenkit nostivat arvosanaa, joka kattaa 15 prosenttia lopputuloksesta. Testituotteista Hylje ja Särmä TST käyttävät M05-kuviointia. Kaikki muut testituotteet myydään kokonaisuutena. Vedenhylkimisen arvosana kuvaa tuotteen selviytymistä polviin kohdistuneesta vesitestistä, jossa tutkittiin kuinka paljon housujen läpi imeytyi vettä sisäpuolelle sijoitettuihin talouspapereihin ja kuinka paljon vettä imeytyi ulkokankaaseen 45 sekunnin aikana. Lahkeiden ja hihojen kiristysominaisuuksia arvosteltiin 15 prosentin osuudella lopputuloksesta. Pääsyaukot sisäpuvun taskuihin paransivat arvosanaa. Osio antaa kymmenyksen lopputulokseen. Pinewood on kauttaaltaan vaalea, mutta sen sävy taittuu valkoisen sijaan kohti ruskeaa. Hylje-haalari on saatavilla juniorimetsästäjälle, sillä siitä tarjotaan myös XXS kokoa. Tarkastelu kohdistui säätöjen laajuuteen ja kiristysmekanismien helppokäyttöisyyteen. Hupun ominaisuuksia arvotettiin kymmenyksen osuudella testin kokonaisarviosta. Painon arvosanan antoi vaaka. Testin painavin tuote pysäytti vaa’an peräti 2 200 gramman lukemaan, mutta kevyin puku painoi vain 500 grammaa. Mil-Tec on testituotteista lähimpänä valkoista, mutta Swedteamin lumikuosissa on runsaasti mustaa kuviointia. Tuotteen painon vaikutus on kymmenen prosenttia kokonaisarvosanasta. Arvosteluperusteet 52 RIISTA A RVO ST E LU TAU LU K KO LUMIPUVUT MERKKI malli käyttö vyötärö lahkeet ja hihat taskut huppu vedenhylkiminen paino yhteensä 25 % 15 % 15 % 15 % 10 % 10 % 10 % 100 % Deerhunter Snow Pull-over Set 3 2,5 2,5 2,5 2 1,5 4,4 2,7 Dovrefjell Snow Camo 4,5 3,5 4 4,5 4 4 2,4 4,0 Hylje Snow Camo M05 4 4 3,5 3 3 2,5 2,6 3,4 Mil-Tec BW Lumipuku 2,5 2 2,5 2,5 2,5 2 4,3 2,6 Pinewood Cover set Camou 3,5 2,5 2,5 2,5 3 2 5,0 3,0 Swedteam Ridge Zero Classic M 4,5 4 4,5 5 4,5 3,5 1,6 4,1 Särmä TST L7 Naamioanorakki ja -housut 4 4 3 2 3,5 2,5 4,5 3,4 mattavasti enemmän pystyasennossa etsien mahdollisimman hyväkulkuista ja avointa uraa. Yli kolmosen arvosana vastaa vedenpitävää tuotetta ja viiden pisteen tuotteen ulkokankaaseen ei olisi imeytynyt vettä lainkaan. Taskujen määrä, käytettävyys, sijoittelu, erilaisuus ja suuri tilavuus lisäsivät menestystä. Taskujen arvosana muodostaan niin ikään 15 prosenttia lopputuloksesta. Mansetit ja lumilukot kohensivat testimenestystä. Särmä TST on kokovalikoimaltaan laajin, sillä samasta koosta valmistetaan vielä short, regular ja long -versioita. Mittasimme kankaan läpi talouspaperiin 45 sekunnissa imeytyneen vesimäärän kirjevaa’alla.. Takin kuviointi ei vaikuttanut testitulokseen. Hylje ja Mil-Tec ovat valinneet ulkokankaaksi polyesterin ja puuvillan Testasimme lumipukujen vedenhylkivyyttä polvistumalla kasteltujen pesusienten päälle. Arvosteltaessa keskityttiin leikkauksen tarjoamaan liikkuvuuteen, metsästykseen vaadittavaan käytön hiljaisuuteen, lämmönsäätelyn mahdollisuuksiin, vetoketjun ja sen listojen käytettävyyteen sekä puvun tarjoamaan suojaan lumisessa maastossa kuljettaessa. LUMIPUKUJEN KÄYTTÖOMINAISUUKSIA arvosteltiin testissä 25 prosentin osuudella lopputuloksesta. Osion arvosanat laskettiin lineaarisen yhtälön mukaan siten, että 2 500 gramman painoisella tuotteella olisi ansainnut yhden pisteen ja 500 gramman kuormalla sai täyden vitosen potin. Ryhdikäs muoto, jäykistetty lippa, hyvä suojaus, toimivat niskaja kauluskiristykset sekä korkea ja miellyttävä kaulus takasivat hyvän testimenestyksen. Dovrefj ellin, Swedteamin ja Särmä TST:n lumipuvuista voi ostaa housut ja takin erikseen. Vyötäröominaisuuksia arvosteltaessa on keskitytty takin helman kiristysmahdollisuuksiin ja housuosan vyötärön kiristykseen
Testivoittajassa on paljon erinomaisia yksityiskohtia, mutta leikkauksessa ei ole täysin huomioitu talven tuomia muutoksia, kuten järeää kenkävalintaa ja alle puettavien vaatekerrosten määrää. Deerhunteria lukuun ottamatta kaikissa lumipuvuissa on huppu, mutta niiden ominaisuudet vaihtelevat löysästä suojasta runsailla yksityiskohdilla ja kiristysmekanismeilla varusteltuihin malleihin. Lumipuvun lahkeen pitää tulla saappaan päälle, jotta lumi ei kulkeudu kengän sisään. Yhdellä puvulla kaikkiin talvijahteihin T E S T I V O I T T A J A ! LUMIPUVUT D G E M ä in a , a TTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTT E S T I V O Kaikkien lumipukujen lahkeet yltävät huopakumisaappaan päälle. Hylje-haalarin lahkeen sisäpuolella on myös lumilukko. Muiden lumipukujen materialaina on polyesteri. Särmä TST naamioanorakissa on pitkä selkähelma ja haarojen välistä kiristettävä remmi. Testimme mukaan jokaisen lumipuvun saa puettu saappaan päälle, mutta Swedteamin kanssa se voi olla haastavaa. Särmä TST on valmistettu kahisevasta polyamidista. Huppu on tarpeen niskan suojaamiseen. Tiukka lahje yltää juuri ja juuri huopakumisaappaan varren päälle. Lahkeet vasemmalta oikealle: Deerhunter, Dovrefjell, Hylje, Mil-Tec, Pinewood, Swedteam ja Särmä TST. Takin helman, housujen alaselän ja taskujen läpivientien suojaavuus korostuu makuulta ampuma-asentoa hakiessa. Sen sijaan Mil-Tecin mallissa ei ole lainkaan kiristystä takin helmassa.. Lumisessa, tiheässä metsässä hiihtäjä pudottelee lunta ohittamistaan puista. Kyseisessä mallissa on lumilukko ja nauhakoukku, joten puku on suunniteltu käytettäväksi nauhoitetun talvijalkineen kanssa. sekoitteen. 53 RIISTA SW E D T E A M R I D G E Z E RO C L A S S I C M SWEDTEAM RIDGE-MALLISTON lumipuku poikkeaa vihertävästä maastoasusta ja oranssinsävyisestä hirvipuvusta värin lisäksi henkselihousuilla ja lahkeen lumilukoilla. Puvussa on runsaasti yksityiskohtia, jotka puuttuvat useimmilta kilpakumppaneilta: tuuletusaukot kainaloissa, lumilukot lahkeissa, erinomainen huppu ja runsaasti taskuja suuren selkäpuolen helmataskun lisäksi. Etenemistä hangessa Perinteisesti umpihangessa hiihdetään metsäsuksilla, joihin on kiinnitetty eräsiteellä huopakumisaapas
Yksityiskohdat omaan tarpeeseen Lumipukujen yksityiskohtien kirjo on laaja. Jousella rusakkoa tai kaurista tavoitteleva metsästäjä saa tuotteesta oivan kaverin. Se peittää hengitystiet, joten pukine ei sovellu umpihangessa rämpimiseen. Mil-Tec ja Pinewood kastuivat heti, mutta kangas ei varsinaisesti imenyt vettä. Testivoittaja ei ole välttämättä viisas hankinta jokaiselle metsästäjälle. 55 RIISTA 1 M E T S Ä K U V I O I N E N L U M I P U K U S O P I I E R I N O M A I S E S T I S A A L I I N K Y T T Ä Ä M I S E E N . Oletettavasti pakkanen paukkuu huurremetsojen jahdissa, mutta sääoikun seurauksena lämpötila voi olla suojan puolella. Heikoin vedenhylkivyys oli Deerhunterin asussa, jonka kangas imee huokoisena vettä laajalle alueelle. Kainaloiden tuuletusaukot on ommeltu vetoketjuineen Dovrefj ellin, Swedteamin ja Särmä TST:n malleihin. Tuotteen testimenestys kariutui hupun puuttumisen lisäksi kehnosti vettä hylkivään kankaaseen ja pelkistettyihin kiristysmekanismeihin. Oksista irtoava lumi kulkeutuu näistä aukoista puvun sisälle. Olimme polvillamme 45 sekuntia sienien päällä, jonka jälkeen tutkimme oliko papereihin imeytynyt vettä. Metsästäjän vaatteet altistuvat märälle lumelle ainakin suksia kiinnitettäessä ja taukonuotiolla kyyristeltäessä. + naamiohuppu kyttäykseen – takin huppu puuttuu – lumi pääsee taskuaukoista sisään – imee runsaasti kosteutta DEERHUNTER SNOW PULL-OVER SET Hintaluokka: 95 euroa Paino: 780 grammaa TANSKALAINEN Deerhunter on valinnut lumipukunsa kuosiin talvisen tammimetsän. Hiihtäjälle paras ratkaisu ei välttämättä toimi kyttäyspaikalla. Testivoittajaksi ylsi katraan kallein kokonaisuus. Dovrefj ell ja Swedteam eivät kalvovaatteina päästäneet vettä lainkaan läpi. Esimerkiksi vyötärön kiristys vaihtelee solmittavan narun ja tukevien henkseleiden, resorin sekä vyölenkkien välillä. Särmä TST:n voi pukea taisteluvarusteiden päälle, joten siinä on taskujen tilalla suuret, vetoketjuilla avattavat aukot. Kalleimman puvun hinnalla saisi hankittua seitsemän edullisinta pukua ja rahaa jäisi vielä muutama lantti valkean pipon tai kasvomaskin hankintaan. Siinä ja Dovrefj ellissa on taskut radiopuhelimelle, mistä on hyötyä kettuja jänisporukan yhteydenpidossa. Muutaman taskun lisäksi lumipuvussa on useita nepparilla avattavia läpivientejä, joiden kautta pääsee alla olevan vaatteen taskuihin. Testasimme lumipukujen vedenhylkivyyttä yksinkertaisen mittauksen avulla. Liikkuvan talvimetsästäjän sijaan lumipuku sopii paremmin kyttäyspaikalle naamiointia kaipaavalle saalistajalle. Oma jahtimuoto ratkaisee lopullisen valinnan.. LUMIPUVUT Latvalinnustus ajoittuu tammikuun loppuun, joka on tilastollisesti vuoden kylmin ajankohta Pohjois-Suomessa. Hylje ja Särmä TST päästivät vettä läpi hiljalleen. Satunnaiseen käyttöön riittää ohutkin pukine. Swedteamiin on sen sijaan toteutettu peräti 14 erilaista taskua takahelman suuresta tunnelista povitaskuihin. Takista puuttuu suojaava huppu, mutta sen tilalle on varattu irrallinen kasvonaamio. Talvivaatteiden päälle puettava naamiointisetti on kevyt vaihtoehto. Asetimme uuninpellille kaksi liotettua pesusientä ja asetuimme polvilleen sienten päälle. Laatuja yksityiskohdat maksavat, joten se näkyy hinnassa. Tällöin asusteiden polvien kohdat joutuvat kovimmalle koetukselle. Lumipuvun sisäpintaan kiinnitimme polvien kohdalle pari palaa talouspaperia kuusinkertaiseksi kasaksi taitettuna. Hylje-haalarin erikoisuus on olan kohdalle sijoitutut liukuesteet, jotka jarruttavat repun olkaviilekkeiden ja aseenhihnan valumista
Hupussa on kiristysnaru vain reunassa. Snow Camo vastaa leikkaukseltaan ja ominaisuuksiltaan syksyllä testaamaamme hirvitakkia: lumipuvussakin on radiopuhelintaskut antennitukineen molemmilla rinnuksilla. Housujen taskuvalikoimassa on etutaskujen lisäksi reisitasku oikealla sivulla ja vetoketjullinen takatasku pakaran kohdalla. Sen tuotevalikoima keskittyy moottorikelkkailuun suunniteltuihin haalareihin, joita tarjotaan viranomaisille, työkäyttöön ja matkailuun safaripukineiksi. Molemmilla sivuilla on läpiviennit välikerraston taskuihin. Lahkeissa on portaattomasti säädettävät kiristystarrat. HYLJE SNOW CAMO M05 Hintaluokka: 260 euroa Paino: 1 720 grammaa SUOMALAINEN Hylje-vaatemerkki on perehtynyt haalareihin. DOVREFJELL SNOW CAMO Hintaluokka: 260 euroa Paino: 1 780 grammaa NORJALAISEN Dovrefjellin metsästysasuissa on monta kuosivaihtoehtoa. + suojaa hyvin hangessa + sisäpuolella henkselit – ulkokangas ei pidä vettä – pelkistetty huppu MALAINEN Hylje-vaatemerkki on perehtynyt haala. Lahkeisiin on ommeltu lumilukot ja tarrakiristykset. Haalarimallinen lumipuku tarjoaa erinomaisen suojan puista putoavalle lumelle ja makuulta ampuma-asentoa etsiessä. Lämmin haalari on todennäköisesti liian kuuma useimmille hiihtokeleille, mutta passipukuna ja rauhallisessa etenemisessä se on parhaimmillaan. + vedenpitävä ulkokangas + pehmeä ja hiljainen käyttötuntuma + runsas taskuvalikoima – lumilukot puuttuvat 3 K O T I M A I N E N L U M I H A A L A R I S O P I I P A R H A I T E N P A K K A S K E L I N P A S S I H E T K I I N . 56 RIISTA LUMIPUVUT 2 P A R E M M A T K I R I S T Y K S E T J A H E N K S E L I T O L I S I V A T K I R K A S T A N E E T H O P E A S I J A N T E S T I V O I T O K S I . Takissa on tuuletusaukot kainaloissa, runsas taskuvalikoima, irrotettava huppu ja kelpo kiristykset sekä hihoissa että helmassa. Hiljaisessa kankaassa on vedenpitävä kalvo. Henkselipaikat, vyölenkit, resori ja tarrakiinnitys sallivat monipuolisen vyötärökiristyksen, mutta parempaan testimenestykseen housut vaatisivat korotettua selkämystä ja henkseleitä. Kilpakumppaneistaan poiketen haalaria valmistetaan myös pienikokoiselle metsästäjälle, sillä sen kokovalikoima yltää XXS-malliin asti. Haalarin sisällä on henkselit, jotka kannattelevat housuosaa paikoillaan yläosan ollessa avattuna. Ulkopinnassa on vyölenkit ja ripustuspaikat
Puku on pelkistetty ja siitä puuttuvat modernit yksityiskohdat kuten kuminauhakiristykset. + hyvin istuvat housut + takin helmakiristys – vähän taskuja – vedenpitävyys puuttuu 4 P E L K I S T E T Y N M U T T A T O I M I V A N L U M I P U V U N Y K S I T Y I S K O H D A T O V A T V U O S I K Y M M E N I E N T A K A A . Housujen vyötärökiristyksenä on solmittava naru ilman resoreita. PINEWOOD COVER SET CAMOU Hintaluokka: 80 euroa Paino: 500 grammaa RUOTSALAISEN Pinewoodin persoonallinen lumikuosi muistuttaa visakoivun kuviointia tai vaihtoehtoisesti marmoria. Vetoketjullinen lahje yltää talvisaappaan päälle, mutta lahkeesta puuttuu kiristys. Keveyden, hiljaisen kankaan ja hyvän suojaavuutensa vuoksi puku palvelee parhaiten metsästäjän tarpeita päälle puettavista malleista. Päälle puettavaa lumipukua on myyty ylijäämävarusteena jo vuosikymmeniä. Testipäälliköllä on kokemusta samaisesta puvusta vuosituhannen alusta alkaen. Päälle puettava puku pysyy hyvin paikoillaan lahkeiden, hihojen ja housujen vyötärön napakoilla resoreilla. Testin hännille jäänyt tuote täyttää tärkeimmän vaatimuksen lumikuosin ansiosta. + helppo pukea – lahjekiristys puuttuu – henkseleiden säätö hankalaa – vyötärökiristyksen puutteet H Y V Ä. Takin helmassa ei ole kiristystä lainkaan, mutta huppua voi säätää narulla. Takin helman kuminauhakiristyksen lukot on sijoitettu molemmille kyljille. Vyölenkit puuttuvat, mutta housujen kiristystä voi tehostaa solmittavalla narulla. Henkseleiden pituutta säädetään napeilla. Edullisena se on oiva hankinta omassa hintaluokassaan. Myös hupussa on kaksi kiristystä. Takin suuret etutaskut riittävät kintaiden säilytykseen. Housuissa ei ole taskuja, mutta kaksi vetoketjullista läpivientiä sallivat pääsyn alle tarvittavan talvipuvun taskuihin. Suurihampainen vetoketju voittaa käytettävyydessä monet kilpailijat. MIL-TEC BW LUMIPUKU Hintaluokka: 50 euroa Paino: 850 grammaa SAKSALAISEN Mil-Tecin lumipuvun tuotenimessä on kirjainyhdistelmä BW, joka on lyhenne Saksan puolustusvoimia tarkoittavasta Bundeswehr-sanasta. H Y V Ä O S T O S ! 57 RIISTA LUMIPUVUT 5 H I L J A I N E N K A N G A S J A H Y V Ä T K I R I S T Y K S E T K E R Ä Ä V Ä T K I I T O S T A . Täten se ansaitsee Hyvä ostos -maininnan. Rinnassa on tasku sekä sisäettä ulkopuolella
+ sopii lumessa ryömimiseen + haararemmi pitää helman alhaalla – kahiseva kangas – ei lainkaan taskuja T E S T I V. Ruutukuviointi on kilpakumppaneita tummempi. Talvimalli poikkeaa vihertävistä ja oransseista versioista henkselihousujen ja lahkeiden lumilukkojen osalta. SÄRMÄ TST L7 NAAMIOANORAKKI JA -HOUSUT Hintaluokka: 250 euroa Paino: 770 grammaa SÄRMÄ TST on kotimaisen Varustelekan oma vaatetusjärjestelmä, joka on suunniteltu sotilaan kerrospukeutumiseen. Lumipuvussa ei ole ainuttakaan taskua, mutta koko takin etumus avautuu vetoketjun avulla. Hupun alle mahtuu kypärä, mutta suojan saa säädettyä sopivaksi myös pelkän pipon kanssa. Lahkeet yltävät vain vaivoin järeän huopakumisaappaan päälle, mutta housut keräsivät kiitosta korotetun etupuolen ja selkämyksen sekä jämäköiden henkseleiden ja vyölenkkien vuoksi. Raskaahko tuntuma ei onnistunut himmentämään testivoittoa. Kainaloissa on vetoketjuilla avattavat tuuletusaukot ja housujen sivuilla on kokopitkät vetoketjut. H T E S T I V O I T T A J A ! 58 RIISTA LUMIPUVUT 6 V O I T T A J A R O H M U S I K Ä R K I S I J A N L Ä H E S J O K A I S E L T A O S A A L U E E L T A – P A I N O A L U K U U N O T T A M A T T A . Kohtalaisesti vettähylkivä polyamidikangas on testin kahisevin. Naamioanorakin ja -housujen yhdistelmällä voi ryömiä hangessa ilman, että lumi pääsee talvipuvun päälle puettavan lumiasun sisään. Kainalotuuletukset auttavat lämmönsäätelyssä. + paras huppu kiristyksineen + hulppea taskuvalikoima + henkselihousut – kapea lahje 7 S O T I L A S K Ä Y T Ö N E R I N O M A I S E T O I V A L L U K S E T E I V Ä T P A L V E L E M E T S Ä S T Ä J Ä Ä . SWEDTEAM RIDGE ZERO CLASSIC M Hintaluokka: 450 euroa Paino: 2 200 grammaa RUOTSALAINEN Swedteam osallistui testiin Ridge-mallistonsa lumikuosilla. Monipuoliset ominaisuudet nostavat tuotteen painon reilusti yli kahden kilon, vaikka testattavana oli kilpailijoita pienempi koko. Puku on suunniteltu puettavaksi sotilasvarustuksen päälle, joten takki tuntuu ilmavalta ilman taisteluvyötä. Lumipuku kuuluun uloimpaan L7-kerrokseen, joka keskittyy käyttäjän naamioimiseen. Testin korkein hinta selittyy monipuolisilla yksityiskohdilla vedenpitävästä kankaasta irrotettavaan huppuun ja neljästätoista taskusta lahjavahvikkeisiin, nauhakoukkuihin ja lumilukkoihin. Takin pitkä takahelma ja haararemmi pitävät puvun paikoillaan
1x 0,75x SEE THE UNSEEN Z8i 0,75-6x20 NÄE ENEMMÄN, TOIMI NOPEAMMIN. KA AV AM AI N EN ES IT YS H 05A Riista 230x297 FI indd 1 21 10 19 08:47
Nyt säätötukit ovat lisänneet suosiotaan myös peS A U E R 1 F I E L D S H O O T TESTI Ampujan kivääri Pysty pistoolikahva, säädettävä poskipakka, perälevy ja raskas piippu. Tämä on tapahFieldshootmallissa perälevyn säätämisessä on otettu mallia kilpaaseista.. 60 RIISTA PIKATESTI S auer 100 ei ole uuden uusi kiväärimalli, mutta se on ottanut paikkansa kansankiväärien joukossa. Niistä aineksista on tehty kiväärimiehen Sauer 100 Fieldshoot. Metsästäjät ovat tunnetusti konservatiivista porukkaa aseiden ulkonäköön liittyvissä asioissa. Se ei ole viimeisen päälle kisakoneen näköinen, mutta on selvä parannus perinteisiin metsästyskivääreihin verrattuna. Tukki on säädettävissä perälevyn sivuja korkeussuunnan osalta, sekä tukin harjan korkeuden osalta. Ampujien huulille malli tuli oikeastaan vasta tällä kertaa esiteltävän Fieldshoot ja synteettisellä tukilla varustetun Pantera-mallien myötä. Teksti ja kuvat A R T O M Ä Ä T T Ä ruskivääreissä, eikä niitä ei kavahdeta metsästyskäytössäkään. Uutuuksia tulee, mutta ottaa aikansa ennen kuin suuri yleisö hyväksyy perinteisestä poikkeavan muotoilun. KIVÄÄREIDEN TUKKIEN säädöissä on perinteisesti pitäydytty vain vetopituuden säätämisessä. Kivääri on näillä säädöillä sovitettavissa erikokoisten ampujien mittasuhteisiin. Fieldshoot on hybridi metsästyskiväärien ja metsästysammuntakiväärien välimaastossa. Ei siis niin, että ampujan pitäisi mukautua aseen muotoiluun. Näiden kiväärien tukkien muotoilu ja ergonomia herättivät huomiota ja ne ovatkin olleet Sauer 100 sarjan kysytyimpiä edustajia. Esimerkiksi tavanomaiset varmint-kiväärit poikkeavat perinteisistä tukkimalleista yleensä vain etutukin osalta, noudatellen muutoin uskollisesti sata vuotta vanhaa muotokieltä. Tällä pyritään siihen, että ampuma-asento olisi luonnollinen ja ase säädetty ampuma-asennon mukaan
Paremmin säädetty perälevy helpotti pään asentoa tähtäimen linjalla ja perän harjan täsmällisen säädön löytymistä. Perälevyä nostettiin ylöspäin, jolloin ampuma-asento saatiin sopivaksi liikkuvaa maalia varten. Aseessa ei ole vakiovarusteena vaimenninkierrettä, mutta sellaista haluavan kannattaa huomioida piipun pituuden säätäminen vaimenninasennuksen yhteydessä. Ergo-Flex tukissa erityismaininnan saa monipuolisilla säädöillä varustettu perälevy. Koeaseen perä säädettiin ampujakohtaiseksi siirtämällä levyä hieman ulospäin ampujan rinnasta. 61 RIISTA. iPaino (punnittu): 4,43 kg (kaliiperi .223 Remington, Picatinny-kisko) Pituus: 114 cm Piipun pituus: 24” / 62 cm Piipun pro. Perälevyn sivuasento on säädettävissä, samoin perälevyn korkeusasetus. Tämän ansiosta tukin saa säädettyä monenlaiseen ammuntaan ja monille eri kehotyypeille. Tällöin perälevyn saisi asemoitua juuri sopivaksi olkapäälle. Tämä suojaa kruunausta, ollen kuitenkin täsmällisempi kuin metsästyskiväärien pyöreämmät upotukset. ASEEN PIIPPU on raskas ja piipunsuulla on tarkkuuskivääreistä tuttu viiste suoraa piipun ulkoreunasta piipunsuuhun. Ainoa asia, jota tukissa kaipaa on mahdollisuus vaikuttaa perän ”kierouteen”. Tällä piippupro. Raskaalla piipulla tasapaino on hyvä. PIKATESTI tunut usein perälevyn jatkopaloilla. Tällä tavoin tukki voidaan säätää joko tukemattomista asennoista ampumiseen tai vaikkapa makuuammuntaan. Fieldshoot-mallissa perälevyn säätämisessä on otettu mallia kilpa-aseista. ili: Match Vaimenninkierre: M18x1 (testiasetta ei ollut varustettu vaimenninkierteellä) Käyntitakuu: 1 MOA @100 m / 5 laukausta Patruunakapasiteetti: 5+1 Hinta: 1 749 euroa Sauer 100 Fieldshoot Lukon irrotusnasta sijaitsee lukonkehyksen vasemmassa kyljessä
Yhdysvaltojen markkinoille pääosa aseista on varustettu Picatinny-kiskolla. Tämä rajaa joitain tarkkuusluoteja pois listalta, mutta pääosa 69 gr HPBT luodeista vakaantuu tälläkin rihlannousulla. Koeammunnan yhteydessä tukin perälevyn korkeuden säädettävyys nousi arvoonsa. Käytössä olivat Hornady 40 gr V-Max ja 55 gr Z-Max patruunat, sekä Federalin perustason 55 gr SP patruunat. Laukaisuvastuksen säätö tapahtuu liipaisimen läpi. Testiaseessa laukaisuvastus oli säädetty käyttötarkoituksen mukaisesti matalimpaan asetukseen. 62 RIISTA PIKATESTI lilla aseesta tulee vaimentimen kanssa herkästi etupainoinen. Tukin etuosa on ventiloitu piipun nopeamman jäähtymisen parantamiseksi. Säätämistä varten rautoja ei tarvitse irrottaa tukista, vain kuusiokoloavain on tarpeen toimenpiteessä. KIVÄÄRI KOEAMMUTTIIN 150 metrin ampumaetäisyydeltä. Sauer 100:n lukkopultti on varustettu kolmella sulkuolalla.. Rihlannousu kaliiperissa .223 Remington on hieman epätavallinen 1-10”, joka on tiukempi kuin tälle kaliiperille kuin perinteinen 1-12”, mutta ei aivan yhtä jyrkkä kuin nykyaikaiseksi standardiksi muodostunut 1-9”. Vaimenninkierteellä varustetuissa piipuissa on M18x1 kierre. Laukaisu on poikkeuksellisen laadukas hintaluokassaan ja hyvän laukaisun suorittaminen on helppoa. Olkapään tiukasti otteessaan pitävä kaareva perälevy oli mahdollista säätää juuri oikealle kohdalle ampumapöydällä käytettävää asentoa varten, joten ase saatiin tuettua helposti vapaalle rekyylille ilman vaaraa olkapään sotkeutumisesta yhtälöön. Perinteisestä Sauer 100:sta Fieldshoot poikkeaa lukkoaktion suuremman lukkokammen nupin osalta. Liipaisimen liike on pieni ja laukaus lähtee täsmällisesti kerta toisensa jälkeen. Piipunsuu Match-piippu on eurooppalaiseen tapaan viistetty. Sauer 100:n laukaisuvastus on säädettävissä 1–2 kilogramman välillä. Tässä yhteydessä on huomioitava, että raja vapaan rekyylin ja tiukemman paketin välillä menee keskimäärin 6,5 mm ja 30 kaliiperin Liipaisimen liike on pieni ja laukaus lähtee täsmällisesti kerta toisensa jälkeen
379€ TILAUKSET 24/7 PUHELIN 020 33 1490 MYYMÄLÄ:Kankaistentie 4 Kangasniemi AVOINNA Ark 9-15.30 Uovision Homeguard WIFI 12mp Full HD Uovision Glory 4G LTE Cloud 20MP 4G HUIPPU-UUTUUDET! LT E TESTIVOITTAJA X2! !! Ilmainen kuljetus jo 150 euron tilauksiin! helppo ammuttava, tarkka ja rekyyliltään olematon. Tukki kaipaa suoralinjaista pohjaa, joka olisi helppo tukea takapussiin. Kaiken kaikkiaan paketti oli sellaisenaan käyttökelpoinen, eikä maahantuojan asennuksiin tarvinnut puuttua. PIKATESTI välillä, toki riippuen aseen painosta. Laukaisuvastus on säädettävissä 1000–2000 gramman välillä liipaisimen kuusiokoloruuvista.. Ainoa miinuspuoli Fieldshoot-mallin tukissa liittyy sen takatukin alaosaan. Laukaisutuntuma Fieldshootissa on hyvä ja täsmällinen. Tässä olisikin vaimenninkierrettä vaille valmis supija kettukivääri vaativaankin käyttöön. Pienillä patruunoilla aseen vapaa perääntyminen rekyylissä on kuitenkin suotavaa. Testattava ase oli varustettu uudella Bushnell Nitro 3-18x56 tähtäimellä. Koeammunnan aikana kävi selväksi, että ase on todella helppo ja monipuolinen ammuttava. Samalla muistui mieleen se, miksi .223 Remington oli pitkään suosikkipatruunani. Tämä J-koukku tukissa on tarpeettoman suuri. Se on KULUTTAJATESTI 3/2017 TESTIVOITTAJA WIFI! Paras riistakamera Suomessa ja Ruotsissa! Uovision UM785-3G SMS 12MP Cloud Technology Bäst i test! 2018 395€ 379€ Norm . Tähtäin oli kiinnitetty Picatinny-kiskolla ja siihen sopivilla rengasjalustoilla. 395€ Uovision UM785-4G LTE Cloud 12MP Langaton Valvontakamera Cloud Technology 349€ 255€ Norm . Kyseessä onkin ehkäpä kaikkein monipuolisin pienpetokaliiperi, eikä sen ampuminen käy raskaaksi kukkarolle. Jos vasemmalle kädelle tehdään ”koukku”, voidaan se tehdä pienempänä, jolloin tukki olisi monipuolisempi
Umpiaineluodeilla toimintaperiaate on erilainen. Perinteisten luotien kanssa on totuttu painonmenetykseen osumassa. Yläraja toiminnalle ei ole niin tarkkaa kuin lyijyluodeilla, sillä umpiaineluodit kestävät korkeatkin osumanopeudet hajoamatta. 64 RIISTA LYIJYTTÖMÄT KIVÄÄRINPATRUUNAT L yijyttömiä luoteja käytetään paikoin metsästyksessä jopa enemmän kuin lyijyä sisältäviä, mutta isossa mittakaavassa niiden osuus on edelleen pieni. Lipasmittaisessa patruunassa ruutitilavuus jää vähäiseksi luodin painuessa syvälle hylsyyn. Luoti joko avautuu osumassa, tai läpäisee liki avautumatta. Siirtyminen lyijyttömiin luoteihin vaatii muutoksia ajattelutavassa. Tärkeätä onkin saada luodille riittävän suuri osumanopeus, jotta avautuminen on varmaa. Luodin osumanopeus on huomionarvoinen asia umpiaineluotien ja perinteisten luotien eroavaisuuksia tarkasteltaessa. Siksi ei pidä ihmetellä, että ajattelutavan muuttaminen perinteisestä ottaa aikansa. painoa. Ne voidaan ajatella painonsa säilyttävinä luoteina ja ovat karkeasti ottaen saman painoisia työnsä tehneenä kuin piipusta lähtiessään. Valtaosa hirvisaaliista ammutaan edelleen perinteisillä luotityypeillä. Virheet umpiaineluotien lataamisessa liittyvät perinteisten luotien pohjalta muotoutuneisiin näkemyksiin. Päinvastainen ajattelutapa Kaikkein perinteisimmissä metsästysluodeissa paino on tuonut toimintavarmuutta ja hidas osumanopeus on taannut luodin koossapysymisen ja läpäisyn osumassa. Tyypillinen patruunoiden itselataaja valitsee umpiaineluodin liian raskaana.. Tämän vuoksi painoa lisäämällä ei tarvitse kompensoida osumassa tapahtuvaa luodin painohävikkiä. Ei ole mikään ihme, että umpiaineluodit ovat outoja suurimmalle osalle metsästäjistä. Lyijyä sisältäviä luoteja vastaava toiminta saavutetaan keskimäärin yhtä tai kahta luodinpainoluokkaa kevyemmillä luodeilla. Umpiaineluodeilla toiminta on kaksijakoinen. Riittävä läpäisy elintärkeille elimille on taattu lisäämällä luotien Lyijytön tulevaisuus Teksti ja kuvat A R T O M Ä Ä T T Ä Suurriistanpyynnissä lyijyluotien osuus on säilynyt, vaikka kuparikuulien määrä kasvaa. Tyypillinen patruunoiden itselataaja valitsee umpiaineluodin liian raskaana, jolla saadaan aikaan monipuolinen ongelmavyyhti
Ku va P E K K A M O M M O. 65 RIISTA LYIJYTTÖMÄT KIVÄÄRINPATRUUNAT Tällä hetkellä lyijyttömiä luoteja sisältävät patruunat edustavat marginaalia, niiden tarjonta riittää tyydyttämään tämänhetkisen tarpeen
Lyijyä käyttämällä on mahdollista valmistaa laajalla osumanopeusalueella toimivia luoteja. Se, mikä lähtee piipusta hitaasti, osuu kohteeseen hitaasti. Metsästäjille tämä on tarkoittanut, että kohdevaikutus on tasaista niin lyhyillä kuin pitkilläkin ampumaetäisyyksillä. Sopivilla etäisyyksillä toiminta on tasaisen tappavaa, mutta teho katoaa nopeasti etäisyyden kasvaessa vain muutamilla metreillä. Muovikärjellä varustettu 9,7 g umpikupariluoti on selvästi pidempi kuin 11,7 g perinteinen luoti. Lyijyn korvaaville inhimillisesti hinnoitelluille materiaaleille yhteistä on niiden keveys verrattuna lyijyyn. Lisäksi sen käytöstä on pitkä kokemus. Olipa kyse haulikontai kiväärinpatruunoista, niin hinnaltaan edullinen korvaava on aina lyijyä kevyempää. Haulikolla tämän taitepisteen olemassaolon voi havaita selvemmin, sillä se tulee useammin vastaan käytännön riistatilanteissa. On syytä muistaa, että kaikkein raskaimmat umpiaineluodit ovat tarkoitettu kaikkein suurihylsyisimmille patruunoille. Vertaus dieselmoottorien seinään on osuva. Kiväärillä tämä näkyy etäisyytenä, jossa luoti lakkaa avaumasta nopeasti osumassa ja luodin toiminta muuttuu läpäisypainotteiseksi. Tämä tarkoittaa etäisyyttä, jolla haulin tai luodin tekemä työ kohteessa poikkeaa oleellisesti tätä lyhyemmistä etäisyyksistä. Kierrokset nousevat ja voimaa on, mutta kun huippukierrokset saavutetaan, ei kone enää kierrä yhtään enempää. Olen käyttänyt teräshaulien ja kupariluotienkin kohdalla termiä ”seinä”. Haulikoissa korvaavaksi standardiksi on muodostunut rauta ja kiväärinpatruunoissa kupari. Luodin toiminnan kannalta yhtälö ei ole näin lineaarinen, sillä myös luodin painolla on vaikutusta avautumisvastukseen. Siksi osumanopeus on ensiarvoisen tärkeässä roolissa umpiaineluoteja käytettäessä. Lisäksi osumanopeus jää matalaksi. Ongelmia eivät ole myöskään tuottaneet pienihylsyiset patruunat tai lyhyet piipunpituudet. Mahdollisen lyijykiellon myötä harva valmistaja voi vastata muuttuneeseen kysyntään.. Se on raskasta, helposti muokkautuvaa ja monipuolista. Lyijyä sisältävä luoti on paineen kehityksen kannalta joustavampi, siksi kupariluoteja on vaikeampi ladata korkeille nopeuksille, joita niiden toiminta vaatii. Sekä raudalle, että kuparille on yhteistä niiden kovuus verrattuna lyijyyn. Erityisesti kiväärinpatruunoissa tällä on suuri merkitys, sillä kovuus tarkoittaa suurempaa muokkautumisvastusta osumassa. Siinä missä lyijyluotien muokkautuminen alkaa osumasta ja jatkuu luodin pysähtymiseen asti, tapahtuu umpiaineluotien muokkautuminen lyhyemmällä matkalla, jonka jälkeen luoti tekee työnsä muokkautuneena. Tämän vuoksi luodin painon keventämisen kautta saavutettava lisänopeus ei ole oikotie luodin varmaan toimintaan. 66 RIISTA LYIJYTTÖMÄT KIVÄÄRINPATRUUNAT Lähtönopeus on ruutiannoksen vuoksi matala, jolloin luodin vakautumiseen vaadittava pyörimisnopeus jää vaatimattomaksi. Osumanopeutta saadaan aikaiseksi joko keventämällä luotia tai nostamalla lähtönopeutta. Muotoutumisen erot eri materiaaleilla Umpiaineluotien toiminta poikkeaa lyijyä sisältävistä luodeista. Painuessaan syvemmälle hylsyyn, vie kupariluoti enemmän ruutitilavuutta kuin perinteinen. Teräksen, kuparin ja dieselin seinä Lyijy on luotien valmistuksen kannalta yksi optimaalisimmista materiaaleista. Lyijy on monipuolinen materiaali, se mahdollistaa koko skaalan täydellisen muotoutumattomuuden ja osumassa tapahtuvan täydellisen hajoamisen välillä. Nopeutta pitäisi saada myös muilla konsteilla. Kuvassa näkyy nykyaikaisen umpikupariluodin ja perinteisen lyijyluodin pituusero
Huonoin mahdollinen ase umpiaineluotien käyttämiselle on lyhytpiippuinen ja pienihylsyistä patruunaa käyttävä kivääri. PESSIMISTINEN LASKUTAPA on siis seuraava: Miniminopeudeksi TTSX luodille osumassa valmistaja määrittelee 1800-2000 jalkaa sekunnissa. Jos luoti ei kestä hajoamatta sitä vastusta mikä korkeasta osumanopeudesta aiheutuu, on jälki rumaa. Osumassa hajoava luoti myös läpäisee huonosti, eli syyt magnumpatruunoiden huonolle maineelle perustuvat kehittymättömiin luotikonstruktioihin. Ku va N O R M A. Tätä hitaammilla osumanopeuksilla luodit eivät yleensä avaudu riittävästi ja luodin työ kohteessa jää vähäiseksi. 67 RIISTA LYIJYTTÖMÄT KIVÄÄRINPATRUUNAT Kuinka kauas voi ampua. Koska kyse on valmistajan ilmoituksesta, lisätään tähän vielä toinen varmuusvara, 200 jalkaa sekunnissa. Seuraavaksi luodin ilmoitetusta lähtönopeudesta tulee tehdä muutaman kymmenen metrin vähennys (jos käytössä ei ole luodinnopeusmittaria). Magnumpatruunoiden ongelma lyijyä sisältävien luotien aikakaudella on liittynyt luotien kestävyyteen osumissa. Taustaselvitystä luodin ominaisuuksien ja luodin lähtönopeuden osalta ei helpota se, että niin luodinvalmistajat kuin patruunanvalmistajat ilmoittavat tuotteidensa ominaisuudet liki poikkeuksetta yltiöpositiivisesti. Tässä taulukossa on esitetty Norma EcoStrike luodin toiminta eri 30 kaliiperin patruunoita käytettäessä. Luodin varman toiminnan alarajaa liioitellaan, luodin ballistinen kerroin ilmoitetaan suurempana kuin mitä se todellisuudessa on ja patruunarasian kyljessä oleva lähtönopeus pitää paikkansa vain ani harvoin. Samoin isompi standardipatruuna on parempi kuin pienempi. Mitä suurempi lähtönopeus, sen pidemmällä etäisyydellä luoti avautuu varmasti. Lisäksi luodin lähtönopeus piipusta pitää olla tiedossa. Konkreettisesti tämä näkyy pitkinä kuolinjuoksuina osuman jälkeen. Metsästäjän tuleekin ottaa etukäteen selvää siitä, millä etäisyydellä luodilla on vielä niin paljon nopeutta, että se avautuu varmasti. Lisävauhti tarkoittaa lisämetrejä luodin varmalle avautumiselle ja eettiselle riistalaukaukselle. Kaikki nämä kaunistellut numerot tulisi käsitellä markkinointipuheena, ei totuutena. Miksi nopeutta. Umpiaineluodeilla magnumit nousevat arvoonsa. Umpiaineluotien toiminnassa kannattaa muistaa muutama nyrkkisääntö. Sopivampi väline hirven kumoamiseen onkin melkein mikä hyvänsä magnumpatruunaa käyttävä ase, jolla saadaan standardikaliipereita suuremmat lähtönopeudet. Kaliiperi .308 Winchester, Patruuna Sako Powerhead II Ilmoitettu luodin varman toiminnan raja (Barnes): 1800 jalkaa sekunnissa + 100-200 jalkaa sekunnissa varmuusvaraksi. Ballistinen kerroin: 0,470 Ilmoitettu lähtönopeus: 780 m/s Uusi magnum-mania. Ensimmäiseksi tärkeintä on luodin osumanopeuden alaraja. Jos iänikuinen kinastelu .308 Winchesterin ja .30-06:n välillä onkin ollut lähinnä puuduttavaa, niin umpiaineluotien aikakaudella isompi kannu on valttia. Tämän jälkeen luodin ballistista kerrointa tulee pyöristää alaspäin. Hyvä tapa varmistua luodin toiminnasta on lisätä valmistajan ilmoittamaan nopeuden alarajaan reilu varmuusvara. Käytettävän luodin ominaisuudet on selvitettävä valmistajan ilmoittaman miniminopeuden ja ballististen ominaisuuksien osalta. Vasta tämän jälkeen luvut ovat suosiollisia metsästäjälle ja pisin varman toiminnan tarjoava käyttöetäisyys on määriteltävissä
Minimilukemaan päädytään ampumalla luoti homogeeniseen ja kovan vastuksen tarjoavaan testimateriaaliin (ballistinen geeli). Metsästäjälle pessimistin laskutapa sopii paremmin, sillä tällöin vältetään osumavaikutuksen kannalta marginaalin väärällä puolella olevia ampumaetäisyyksiä. Niitä myös ostetaan edelleen pääasiallisiksi hirviaseiksi. Pessimistisen ja optimistisen laskutavan ero on suuri. Sopivampi väline hirven kumoamiseen onkin melkeinpä mikä hyvänsä magnumpatruunaa käyttävä ase. 68 RIISTA LYIJYTTÖMÄT KIVÄÄRINPATRUUNAT Tällöin ollaan 2200 jalan eli noin 670 m/s nopeudessa. Huomionarvoista on, että kovilla ja sitkeillä luodeilla suurempi ongelma on nykyään luodin avautumattomuus luodin avautuminen osumassa. Luodinvalmistajat myyvät tuotteitaan numeroilla, joten toiminta-alueen rajaksi ilmoitetaan mieluusti niin alhainen lukema kuin mahdollista. kuin hajoaminen osumassa. Näistä luvuista uskottavampi on pessimistisemmin laskettu tulos, joskaan kiveen hakattu sekään ei ole, eli totuus löytyy jostain näiden lukujen välimaastosta. Jos kaikkia annettuja arvoja pidettäisiin totena, olisi raja varmalle toiminnalle noin 325 metrissä. Lopputulos on, luodin toimintaraja (670 m/s) tulee vastaan vain hieman yli sadan metrin etäisyydellä. Lisäksi eläinten kudoksissa on eroja ja avautuminen saattaa rajoittua sattumanvaraisesti osumakohdan mukaan. Usein luodin avautumiseksi katsotaan luodin kärjen avautuminen luodin kaliiperin halkaisijaa suuremmaksi. Tämä ei siis tarkoita luodin kunnollista avautumista. Tämän jälkeen patruunarasiassa ilmoitettu 780 m/s pyöristetään alaspäin 750 m/s ja lasketaan luodin nopeus käyttäen alaspäin pyöristettyä 0,400 ballistista kerrointa. Samalla ne parantavat luotien ballistiikkaa, säilyttäen nopeutta pidemmille ampumaetäisyyksille. Miksi numerot eivät pidä paikkaansa. Niiden roolina on varmistaa Tänä päivänä suurin osa Suomen hirvistä ammutaan .308 Winchester kaliiperin kivääreillä. Siksi uusimmissa umpiaineluodeissa kärkionteloa koristavat erilliset muovikärjet. Muutos lyijystä kupariluoteihinsaattaa kuitenkin tuoda muutoksen tähän, sillä suurempi nopeus kasvattaa luotien tehokasta käyttöetäisyyttä.. Siinä missä ennen vanhaan luotien hajoaminen oli ongelma, kovilla nykyluodeilla haasteena on varma avautuminen
On siis turha kuvitella, että vanhoihin 8,2x53R kaliiperin kivääreihin alettaisiin lataamaan aivan ensimmäisenä patruunoita, kun yleisimpienkin patruunoiden valmistus tulee pyörimään kapasiteetin ylärajoilla. Tällöinkin on vielä riskinä, että luodit eivät toimi toivotulla tavalla, jolloin patruunanvalmistajan maine on vaakalaudalla. Suurin osa hirvenpyytäjistä metsästää kaupasta saatavilla patruunoilla, joten muutoksen sujuvuus on kiinni tarjolla olevien patruunoiden laadusta ja määrästä. Kauppiailla riskit ovat moninaiset. Toimitusvarmuuden takia patruunatehtaat joutuvat suunnittelemaan ja valmistamaan omat luotinsa, joka on prosessina työläs. Mahdollisen lyijykiellon myötä harva valmistaja voi vastata muuttuneeseen kysyntään. Näin kävi aikanaan korvaavien haulikonpatruunoiden kanssa, joten vastaavaa krapulaa moni kauppias ei ole valmis kärsimään. Parhaassa asemassa ovat kaikkein yleisimmät kaliiperit, mutta jos kyseessä on vähänkään vanhempi tai harvinaisempi kaliiperi, jää ainoaksi vaihtoehdoksi patruunoiden lataaminen itse. Odotettavissa on siis varovainen startti korvaavien patruunoiden myynnissä. Tällöin edessä ovat ennennäkemättömän suuret saatavuusongelmat, sillä maailmanlaajuisesti tarkastellen kupariluotien kysyntä kasvaa räjähdysmäisesti. Uudenlaisen luodin valmistaminen vaatii taloudellisia satsauksia, pitkää ja intensiivistä suunnitteluprosessia ja konekannan Kivulias vai kivuton muutos uusimista. Tämä taas näkyy saatavuusongelmien kasautumisena. Muutoksen yksi suurimmista kysymysmerkeistä on patruunasaatavuus. Kyse on luodinvalmistajillekin oppimisprosessista, joka ottaa aikansa. Jos kieltoja tulee, koskettavat ne yhdenaikaisesti koko Eurooppaa. Pallo onkin patruunanvalmistajilla, maahantuojilla ja myyjillä. Luoteja lisätään valikoimiin porrastetusti ja osa väljyyksistä saattaa jäädä kokonaan valmistuksen ulkopuolelle. Tämän lisäksi on olemassa vielä riski, että kuluttajat eivät siirry käyttämään korvaavia vaihtoehtoja, vaan kiellosta huolimatta vanhat patruunavarastot ammutaan loppuun. Kapasiteetti tällaiseen kysyntään vastaamiseen ei rakennu yhdessä yössä. 69 RIISTA LYIJYTTÖMÄT KIVÄÄRINPATRUUNAT L yijyttömät suuriistaluodit ovat tällä hetkellä tapetilla lyijyn käyttöön liittyvien uhkakuvien takia. Ensinnäkin kysyntään on pyrittävä vastaamaan tilaamalla riittävästi tavaraa. Uudenlaisessa tilanteessa on kuitenkin vaikeaa arvioida oikea patruunamerkki, oikea latauksessa käytetty luoti, sekä yhdenaikaisen ostoryntäyksen volyymi. Yhdysvaltojen tarjontaan ei voida tuudittautua, sillä olemassa olevat kupariluotien valmistajat toimivat jo nyt kapasiteettinsa ylärajoilla. Odotettavissa on siis varovainen startti korvaavien patruunoiden myynnissä.. Kaliforniassa päättynyt siirtymäaika lyijyn käytössä on aiheuttanut maailmanlaajuisia saatavuusongelmia esimerkiksi Barnesin ja Hornadyn kupariluodeissa ja niillä ladatuissa patruunoissa. Jos tilanne muuttuu nykyisestä ja lyijyttömyydestä tehdään lakiteknisesti pakko, moni hirvimies on uudenlaisen tilanteen edessä. Yksi suurimmista kysymysmerkeistä pakkotilanteessa on eri kaliipereiden asema muutoksessa
Pienimpien preeriakoirien ampumisessa suositaan kevyitä ja lento-ominaisuuksiltaan hyviä, nopeasti avautuvia luoteja. Läpäisyä saa olla hieman enemmän kuin maaoraville, mutta sitä ei tarvita samassa määrin kuin kojootille. Teksti A R T O M Ä Ä T T Ä kuvat V A L M I S T A J A T. Niiden metsästyksessä suositaan joko raskaampia varmint-luoteja tai hieman hitaammin avautuvia luoteja, jotka läpäisevät jonkin verran myös luuta. Patruunat on ladattu Sierra BlitzKing luodeilla, joissa on avautumista nopeuttava ja lento-ominaisuuksia parantava muovikärki. Saatavilla ovat suosituimmat varmint-kaliiperit .222 Remington, .223 Remington ja .243 Winchester. Nykyaikaisin ja ehdottomasti suosituin ryhmä on muovikärjellä varustetut luodit, joissa kärjen muoviosa parantaa luodin lento-ominaisuuksia ja nopeuttaa avautumista osumassa. 70 RIISTA LUOTIKATSAUS V armint-luoteja valmistetaan eniten Yhdysvalloissa. Tässä katsauksessa luodaan silmäys tämän hetken tarjontaan. Siellä laidunmaille koloja ja tunneleita kaivavat preeriakoirat ja murmelit ovat tuholaistorjujien pääriistaa. Hinnat 27–33 euroa / 20 kpl rasia. Ammuttaessa on tärkeää estää näiden jyrsijöiden pääsy takaisin koloihinsa maan alle, joten kohdevaikutuksen tulee olla voimakas. Petojen pysäyttäjät Varmint-luodit ja niillä ladatut patruunat ovat tarkoitettu tuhoeläinten ampumiseen. Meikäläisen supin ja ketun ampumisessa hyvä kompromissi on näiden kahden välimaasto. Niiden pääasiallinen tarkoitus on Sakon suosituin pienpetopatruuna tälle kaudelle on ollut Gamehead Varmint -sarja. Meikäläisittäin kettu ja supi menevät sopivasti näiden välimaastoon. Niiden pääasiallinen tarkoitus on tappaa kohderiista niille sijoilleen. Houkuttelemalla metsästettävää kojoottia taas ammutaan useimmiten etukulmista, jotka ovat luodeille kovempi vastus kuin puhtaat kylkiosumat. Toinen suosittu tuholaisjahdin kohde Yhdysvalloissa on kojootti. Perinteisemmissä ja nykyään jo hieman vähemmälle huomiolle Varmint-luodit ja niillä ladatut patruunat ovat tarkoitettu tuhoeläinten ampumiseen. Se edustaa varmint-metsästyksen raskasta luokkaa. Optimaalisessa osumassa vähempikin riittää, mutta pimeässä ammuttaessa myös marginaaliosumien pitää olla tehokkaita. Varmint-luodit voidaan jakaa rakenteensa perusteella kolmeen eri ryhmään
Kolmas ryhmä on reikäpäisten tarkkuusluotien tapaisten luotien ryhmä, joissa erona tarkkuusluoteihin on yleensä heikompi ja ohuempi vaippamateriaali. Usein syy paremmuudelle selviää pikaisella hintakierroksella. Tämä patruuna on osoittautunut useissa aseissa tarkkakäyntiseksi ja tarkkuus tunnetusti parantaa luottamusta käytettävään kalustoon.. Tarkimman käynnin saavuttamiseksi joudutaan usein käymään läpi useampi eri luotimalli. Perinteisten lyijyn ja kuparivaipan yhdistelmien lisäksi nykyään on saatavana myös puristetulla rouheytimellä varustettuja lyijyttömiä varmint-luoteja. Siksi moni luotimalli on saatavana erilaisissa painoissa ja muodoissa. 71 RIISTA LUOTIKATSAUS jääneissä luodeissa lyijy on näkyvillä kärjessä. Parhaimmillaan varmint-luotien tarkkuus on liki samalla tasolla kuin taululuodeissa. Tehdaspatruunoissakin on eroja ja samalla luodillakin ladatuissa erimerkkisissä patruunoissa voi olla suuria eroja tarkkuudessa. Yksi varmint-luotien perusvaatimus liittyy tarkkuuteen. Hornady NTX luoti on erityisesti Kalifornian markkinoille tarkoitettu lyijytön tuhoeläinluoti. Muita tunnettuja lyijyttömiä luoteja ovat Nosler Ballistic Tip Lead-Free ja Barnes Varmint Grenade. Tällä on huomioitu erilaisten patruunapesien ja patruunoiden, sekä kaliipereittain vaihtuvien rihlannousujen asettamia vaatimuksia. Suosituimmassa .224” luodinhalkaisijassa sama luoti saattaa olla tarjolla useina eri versioina, mutta niissä kaikissa on eroja esimerkiksi luodin kärkiosan muotoilussa. Suurimmat varmint-luotien valmistajat maailmalla ovat Hornady ja Nosler. Hornady V-Max on hyvin saatavilla oleva varmint-luoti, jolla on maassamme vakiintunut käyttäjäkunta. Luoteja ammutaan riistan lisäksi paljon myös radalla, joten on aivan luonnollista, että moni suuntaa valintansa huokeimmin hinnoiteltujen luotien suuntaan. Näiden vanavedessä tunnettuja ja suuria valmistajia ovat Sierra, Yksi varmint-luotien perusvaatimus liittyy tarkkuuteen. Nämä ovat suosittuja paikoissa, joissa lyijyn käyttö on kielletty. Yksi suosituimmista .223 Remington varmint-patruunoista jo useamman vuoden on ollut Hornadyn lataus 40 gr / 2,6 g V-Max luodilla. Luotien hinta näkyy myös siinä, mitä luoteja kehutaan vuolaimmin. Luoteja löytyy 30 kaliiperiin asti, joten myös .308 Winchesterin käyttäjät voivat ladata tehokkaan ja takavaara-alueeltaan turvallisen varmint-patruunan kettuja supikytikselle. Varmint-luotien suosiossa hinta nousee usein merkittävämmäksi tekijäksi kuin niiden ominaisuudet
Supit ja ketut jäävät syömättä tietääksemme jokaiselta metsästäjältä, mutta jos lyijykieltoja ajetaan läpi kategorisesti, niin kärsijöitä ovat myös pienpetojen kyttäyspyytäjät. Useimmilla patruunatehtailla valmistus on ainakin joidenkin luotien osalta oman katon alla, mutta suuri määrä patruunoita myydään myös niissä käytettyjen luotien perusteella. Hornady, Nosler ja Barnes valmistavat lyijyttömiä varmint-luoteja lähinnä Kalifornian markkinoille, mutta esimerkiksi Suomessa valmiita patruunoita näillä luodeilla ladattuna ei toistaiseksi ole näkynyt kaupoissa. Tämä johtuu lähinnä pienemmistä myyntimääristä, eli vaikka patruunan komponentit olisivatkin edullisia, nousee hinta kohtuuttomasti. 72 RIISTA LUOTIKATSAUS Speer, Federal, Winchester ja Remington. Saatavilla Suomessa ovat .17 Remington, .204 ruger, .222 Remington, .223 Remington, .22-250 Remington, .243 Winchester ja .270 Winchester kaliiperin patruunat. Tällöin esiin hyppäävät useimmiten Nosler Ballistic Tip, Sierra BlitzKing ja Hornady V-Max. Lyijyttömiä vaihtoehtoja pienpetojen kyttäyspyyntiin on olemassa, mutta niiden ongelmana on pienet valmistusmäärät ja heikko valikoima, joka painottuu vain muutamiin suosituimpiin luotikokoihin. Hinnat alkaen 45 euroa / 20 kpl. Kuvassa uusi .17 HMR patruuna V-Max luodilla, jolla Norma laajentaa varmint-patruunoiden valikoimaa tähän nykyaikaiseen suosikkiin. Supit ja ketut jäävät syömättä tietääksemme jokaiselta metsästäjältä.. Onkin tavanomaista, että ostopatruunoiden varassa olevien kaliiperivalinta rajoittuu .222 Remington, .223 Remington tai .243 Winchester patruunoihin. Noslerin suosituin luoti on ollut pitkään Ballistic Tip, mutta nykyään suosiota on nostanut huokeammin hinnoiteltu Varmageddon. Näihin varmint-patruunoita saa kaupallisestikin valmistettuina ja kohtuulliseen hintaan. Käytännössä vain .222 Remington ja .223 Remington ovat edullisia, sillä niitä on käytössä paljon ja latausten painopiste on pienriistalla. Jo 6,5 mm / .264” luotia ampuvissa patruunoissa on havaittavissa selvästi, että pääosa käytöstä painottuu joko radalle tai vähintään keskisuureen riistaan. Tehdaspatruunoilla ampuvilla varmint-patruunoiden saatavuus romahtaa siirryttäessä .243 Winchesterin kokoluokasta isompia luoteja käyttäviin patruunoihin. Varmint-patruunoiden hinta on yksi niiden käyttöä rajoittava tekijä ”yli viisseiskan” kokoluokassa. Tämä houkuttelee lataamaan patruunat itse. Syötäväksi kelpaamattomien pienpetojen kiväärimetsästyksessä vaatimus lyijyttömyydestä lienee yksi turhimmista, mutta tämäkin uhkakuva leijuu harrastuksen yllä. Ei ole tavatonta, että rasia varmint-patruunoita maksaa saman verran kuin vastaavan kaliiperin hirvipatruunat. Norma lataa laajan valikoiman varmint-patruunoita Hornady V-Max luodeilla. AKTIIVISTEN PIENPETOPYYTÄJIEN valinnoissa valinnat jakautuvat kahtia sen mukaan, ammutaanko pienpedot itseladatuilla patruunoilla vai tehdastekoisilla patruunoilla. Tässä luodissa erikoista on sen tasainen perä, joka helpottaa tarkkakäyntisen luodin valmistamista ja alentaa hintaa. Lataamalla vai kaupan patruunalla
Antenninkaapeli kiinnitetään radiopuhelimeen joko suoraan tai adapterin välityksellä. Testasimme, miten auton katolle magneetilla kiinnitettävä lisäantenni toimii todellisessa jahdissa. Jahtikomennot täytyy saada metsästäjien kuuluville, joten mikään ei ole niin turhauttavaa kuin pätkivä ja suhiseva radiopuhelinliikenne. Antenni on nopea asentaa ja ottaa pois. Autoantennilla saa huimasti lisää kuuluvuutta. Antenni kierretään auton katolle magneetilla kiinnittyvään jalustaan, josta lähtee kolmemetrinen antennin johto. Radioliikenne on selkeää molempiin suuntiin ja ”autopuhelin” toimi ongelmitta vielä siinä vaiheessa, kun toisesta puhelimesta kuului korkeintaan pelkkää epämääräistä suhinaa. Näin saatoimme jahdin tiimellyksessä vertailla puhelinten kuuluvuutta. Hirvimiehet ovat viritelleet radiopuhelimiinsa monenlaisia antenniviritelmiä kuuluvuuden parantamiseksi, mutta varsinkin ahtaassa autossa puhelinten ylipitkät tehoantennit ovat hankalia käyttää. Antenni pysyy magneetilla hyvin katolla, mutta kapeilla teillä ajettaessa pitää väistellä tien päälle kurottuvia oksia. Beacon Tip -autoantenni. Johto tuodaan auton sisälle ikkunan raosta. Muutaman jahtiviikonlopun kokemuksella voi todeta, että autoantennilla saa huimasti lisää kuuluvuutta radiopuhelimelle. Jahdin päätyttyä antenni on hyvä ottaa pois katolta. Radiopuhelin liitetään joko suoraan tai adapterin avulla johtoon. Radiopuhelin on hirvijahdissa tärkein yhteydenpitoväline. 110 cm korkea antenni koostuu kahdesta osasta, jotka kiristetään kuusiokoloavaimella yhteen. Beacon Tip:n 70 MHz:n autoantenni on viritetty Suomen harraste VHF-taajuuksille (6872MHz). Oikean adapterin avulla antennin pitäisi toimia kaiken merkkisissä radiopuhelimissa. Testin aika käytössä oli kanava 19 (72,325 MHz), jolla antenni myös toimi ongelmitta. T E KS T I JA K U VAT J Y R K I P U U P P O N E N Kuuleeko Pentti!. Varsinaiseen jahtiin ja passitukseen otettiin toinen radiopuhelimen, jossa oli korvanappi. Antennia voi suositella varsinkin metsästyksenjohtajille, jotka viettävät paljon aikaa auton läheisyydessä. Testiin kaivettiin vanha radiopuhelin, joka liitettiin auton katolle magneetilla kiinnitettyyn antenniin. Autoantenni kiinnitetään auton katolle magneetilla. 73 RIISTA RADIOPUHELIN H irvipäällikkö johtaa kapellimestarina monilukuista orkesteria usein kiihkeissä metsästystilanteissa. Antenni toimii parhaiten kanavalla 9 (70,200 MHz). Hintaluokka 50 euroa + tarvittaessa adapteri 5 euroa www.eranetti.. Auton katolle kiinnitettävällä Beacon Tip antennilla saa huomattavasti lisää kuuluvuutta
www.kivaarikoulu.. Silmädominanssista kärsivä saattaa löytää avun punapistetähtäimestä. Näin ampuessa huomaa nopeasti keskustelun laajan näkökentän tarpeesta turhaksi. Optiikka metsästyksessä 75 RIISTA Baschieri & Pellagri -patruunat rekyyliä vaimentavalla Gordon-hylsyllä. Täyden hyödyn saadakseen on syytä opetella ampumaan molemmat silmät auki, katse maalissa. Katso lähin kauppias www.hjorth.fi. 9 ETÄISYYSMITTARIT mono-okulaarisina toimivat tyydyttävästi tähystysvälineinä, mutta mittausominaisuuksien osalta ovat ruokinnalta kyttäystä lukuun ottamatta tarpeelliset kaikessa metsästyksessä. 3 YLEISKÄYTTÖÖN sopivaksi voisi suositella kiikaria, jonka suurennos pienimmillään on vaikkapa 2x, suurin suurennos 12x ja etulinssin halkaisija 50 mm. Jo pienehköllä 30 mm linssikoolla hämäräominaisuudet ovat selkeästi paremmat kuin saman laatuluokan 56 mm tähtäinkiikarilla. Yleensä paino ja koko ovat sellaisia, että ajojahdeissa kuljettaminen voi olla epämukavaa. M A R K K U V E H M A S. 6 SUPERZOOMIT , joiksi nykyään kutsutaan 8x zoomin omaavia kiikaritähtäimiä, ovat varteenotettava vaihtoehto, jos haluaa hankkia vain yhden tähtäimen yleiskäyttöön. 2 KIIKARITÄHTÄIMET tarjoavat laajan valikoiman vaihtoehtoja eri metsästystilanteisiin. Laatuluokan kiikarissa riittävät silloin ominaisuudet nopeisiin tilanteisiin ja hämärässä toimimiseen. Hinnan ja käyttötarkoituksen lisäksi joutuu pohtimaan ristikkovaihtoehtoja, ristikon valaisua ja suurennosaluetta. 4 AJOJAHTIIN paras vaihtoehto on pienimmillään 1x suurennoksella varustettu kiikaritähtäin valaistulla ristikon keskustalla. Laatuluokan laitteita saa jo katselukiikarin + etäisyysmittarin hinnalla. Hinnat tosin ovat poikkeuksetta ylimmässä kategoriassa. 10 ATSELUKIIKARIT etäisyysmittarilla ovat erinomainen valinta mihin tahansa metsästysmuotoon. 8 KATSELUKIIKARIT ovat erityisesti hämäräjahdeissa lähes välttämättömät. 7 PERINTEISET 4x zoomilla varustetut ovat usein hinnaltaan puolet superzoomeista, mutta laadullisesti kilpailevat tasavertaisesti ja erityisesti hämäräominaisuuksien osalta voivat olla jopa aavistuksen parempia. Punapistetähtäimeen verrattuna tarjolla on yleensä myös 4x tai jopa 8x maksimisuurennos. 5 HÄMÄRÄKYTIKSELLE paras vaihtoehto on suurella 56mm tai jopa vielä suuremmalla etulinsillä varustettu kiikaritähtäin, jonka suurennos pienimmilKunnon optiikka helpottaa saaliin saamista reppuun huomattavasti. On kuitenkin hyvä tietää mitä on ostamassa. Tehokas ampumatekniikka on sama kuin punapistetähtäimellä. 1 PUNAPISTETÄHTÄIMET ovat kevyitä ja pienikokoisia, eivätkä muuta aseen painoa tai painopistettä juurikaan. Riittävän himmeäksi säätyvä valaisu ristikossa on itsestään selvyys. Parhaimmillaan punapistetähtäimet ovat lyhyillä, selvästi alle 100 metrin etäisyyksillä. 75 RIISTA HAULIKKOJA KIVÄÄRIKOULU Haulikkoja Kiväärikoulun kouluttajat pitävät Riistassa vinkkinurkkaa, joka palvelee metsästystä varten harjoittelevia ampujia käytännön asioissa. lään on tyypillisesti noin 2x ja suurimmillaan vähintään 12x
On aika valmistaa täydellinen hirvipaisti, vieläpä kahdella eri tavalla. Ku va A D O B E S T O C K. 76 RIISTA Teksti ja kuvat J U H A J O R M A N A I N E N RESEPTIT Täydellinen hirvipaisti Hirvipaisti on suomalaista gastronomiaa parhaimmillaan
Nostaa paisti pannulle ja paista siihen kauniin ruskea paistopinta. 77 RIISTA RESEPTIT K un ryhdyt valmistamaan hirvipaistia, on ensiarvoisen tärkeää valita oikeanlainen paisti. lee. Keskellä ylhäällä kulmapaisti eli mopon tankki, sen alla . Vatkaa lopuksi kastikkeeseen nokare voita, ja herkullinen kastike hirvipaistille on valmis. Kastikkeen voit tehdä nesteestä mikä paistamisen aikana valui uunipellille. Meillä on komea paahtopaisti, nyt siitä valmistetaan herkkuruokaa. leen veroinen sisäpaisti ja oikealla myös . Siitä ei synny juuri muuta kuin jauhelihaa. Paistit haltuun M E T S Ä S T Ä H E R K K U A. Mausta kastike sinapilla, jos haluat enemmän makua. Laita paistoritilän alle korkeareunainen uunipelti, jossa on muutama desi lihalientä. Anna paistin vetäytyä omassa rauhassaan vartin verran. On tärkeää, että paisti sulaa mahdollisimman hitaasti. Hirven takakinkusta löytyy viisi eri paistia. Työnnä lihalämpömittari paistin paksuimpaan kohtaan. Maustaminen tehdään vasta tässä vaiheessa, muuten pippurit palavat pannuun ruskistaminen aikana. Odota, että voi alkaa aavistuksen savuta ja muuttuu vaalean ruskeaksi. leen veroinen paahtopaisti. Vasemmalla ulkopaisti ja ulkopaistin rulla, eli anopin . Hirven paistit ryhmäkuvassa. Reilunkokoinen paisti ei ehdi vartissa jäähtymään. Jos liha on pakkasessa, laita se jääkaappiin sulamaan yön yli. Aseta tavoitelämpötilaksi 57 – 58 astetta kun mehevää ja kauniin roseeta lihaa. Se ei sovi mihinkään muuhun kuin pitkään haudutettavaksi patalihaksi. Siivilöi neste, lisää loraus kermaa. lee. Kun lihalämpötilamittari näyttää oikeaa astelukua, ota paisti uunista ja laita se tarjoiluvadille. Jos neste vähenee kypsennyksen aikana, lisää lihalientä tai hyvää punaviiniä. Mielestäni hirvipaisti ei tarvitse muita mausteita kuin suolaa ja mustapippuria. Laita paisti uuniritilälle ja työnnä koko komeus uuniin, jonka lämpötila on 110 – 120 astetta. Mutta paahto-ja sisäpaisti ovat ruokapöydän kruunut. Laita reilusti kirkastettua voita todella kuumalle pannulle. Nosta paisti leikkuualustalle, hiero sen pintaan pieni kourallinen merisuolaa ja pari ruokalusikkaa rouhittua mustapippuria. Ne ovat sisäpaisti, paahtopaisti, kulmapaisti, ulkopaisti ja pyöröpaisti, eli anopin . Paistia ei saa yrittää ruskistaa jääkaappikylmänä. Keitä sitä kokoon, näin maut tiivistyvät. Kulmapaistista ja ulkopaistista saa jonkinlaisen paistin valmistettua, mutta silloin paistien pitää olla vasasta. Anna paistin vetäytyä omassa rauhassaan vartin verran, silloin lopputulos on mehevää paistia. Seuraavassa vaiheessa ota paisti lämpenemään huoneenlämpöön kahdeksi, kolmeksi tunniksi. Kun lämpötila on saavutettu, paistin sisälämpötila nousee kaksi, kolme astetta kun se on lepäämässä huoneenlämmössä
Muista että kun tavoitelämpötila on saavutettu ja paisti laitetaan lepäämään, sisälämpö nousee vielä kahdella, kolmella asteella.. P I PA R J U U R I K E R M A 1 dl vispikermaa 1 dl piparjuurituorejuustoa (Cantadou) suolaa mustaa pippuria 1 – Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää piparjuurituorejuusto ja mausta suolla ja pippurilla. Edellyttäen että noudatat ohjetta tarkasti. Tai tarjoa uunijuuresten ja kuuman kastikkeen kera – maistuu silläkin tavalla. Ja valmista paisti sen mukaan, et voi epäonnistua. Et sitten millään. 2 – Ota paisti aamulla uunista, ja anna sen jäähtyä hetken aikaa. Muuten suola ei imeydy lihaan. 1 jäinen paahtotai sisäpaisti 1 uuni 3 l vettä 2 dl merisuolaa 1 terävä veitsi 1 – Ota illalla pakkasesta jäinen sisä-, tai paahtopaisti. 3 – Tämä on tärkeä! Leikkaa paistin pinnalle muodostunut tumma ja sitkeä kuori pois. 4 – Kun paisti on suolautunut tarpeeksi, huuhtele sitä kylmän juoksevan veden alla muutama minuutti. Kirkastetussa voissa ruskistaminen saa aikaan hienon paistopinnan. Lihalämpötilamittari on välttämätön apuväline paistien paistajalle. Vatkaa seosta niin että juusto sekoittuu siihen ja vaahto on tanakkaa. Tässä vaiheessa paistin pinta on epämiellyttävän harmaa. Säädä uunin lämpö 60 asteeseen, laita paisti uuniin. 78 RIISTA RESEPTIT RO U TA PA I ST I Jos et uskalla, halua tai viitsi haastaa itseäsi edellisen ohjeen kanssa, lue tämä ohje tarkkaan. Upota vielä lämmin lihanpala suolaveteen muutamaksi tunniksi. Kuivaa paistin pinta ja ruskista paisti paistinpannulla nopeasti kuumassa kirkastetussa voissa. Ruskistaminen lisää makua ja paisti näyttää paljon herkullisemmalta. 5 – Leikkaa paisti ohuiksi siivuiksi. Nauti tumman leivän, piparjuurikerman ja säilöttyjen sienien kera. Kun routapaisti otetaan uunista, kova ja tumma pinta pitää leikata pois. Aseta jäinen paisti uuniritilälle. Laita tippalevy jossa on pari desiä vettä ritilän alle ja unohda paisti uuniin yöksi. Sekoita pariin litraan vettä noin kaksi desiä merisuolaa
79 RIISTA RESEPTIT Routapaisti on helppotekoinen ja maistuva eväs.
Tämä sonni oli kuin ihmeen kaupalla säästynyt hirvimiesten luodeilta syksy toisensa jälkeen. VIIMEINEN SANA. 80 RIISTA Raimo-hirvi Viimeinen sana Teksti R E I S K A N A A P U R I V A A R A Lärsäkön ja Mallasjärven maastoissa vaelsi legendaksi muodostunut Raimo-hirvi
Lumisen maan aikana hirvi näkyi hyvin ja sen takapuolella louskutti Riku niin sanottua siirtyvää haukkua. Sysipassi oli ollut porukkajahdeissa tämän syksyn suosikkipaikkani. Ennen Raimo olisi lähtenyt Lärsäkön suuntaan huomattavasti rivakammin, mutta kymmenet kontaktit hirvikoiriin olivat ilmeisesti kyllästyttäneet sen tässä leikissä. Raimon sarvet olivat maassa ja hirvi oli ollut viimeiset metrit kaljuna. Vastoinkäymiset tornin entraamisessa olivat sisuunnuttaneet allekirjoittaneen ja olin päättänyt ampua hirven tästä passista. Kaatokuvia lähetin porukalle kaksin kappalein ennen kuin aloin suolistaa hirveä. Raimo perkele! Raimo jatkoi määrätietoista etenemistään kohti ajateltua ampuma-aukkoa. Viimeinen temppu Raimolta oli mahtiloikka Rapanevanojan yli. Kun Raimo astuisi ampumasektoriin, alkaisi vain sopivan paikan hakeminen. Näin tapahtuikin. Raimo oli kuollut! Reiska oli tappanut Raimon! Sarvet olivat omintakeiset ja ne oli tunnistettu heti. Sitten se tajusi katselevansa kuolemaa silmästä silmään ja jännittyi murto-osassa sekuntia tapahtuvaan raivoisaan karkkoon. Riku lopetti haukkumisen ja alkoi takuttaa hirveä. 81 RIISTA VIIMEINEN SANA R aimon alkutaival on luonnollisesti hämärän peitossa, mutta sen epäiltiin olevan erään huippuaran naaraan jälkeläinen. Olin täysin pöllämystynyt. Katsoin puhelinta, joka oli täyttynyt muisteluista Raimon osalta. Metsästä asteli esiin suuri sarvipää, joka oli isoin koskaan näkemistäni hirvistä. Se jatkoi tasaisella nopeudella ja hetken verran mietin, että miten saisin pysäytettyä sen, koska en mielelläni ampuisi liikkuvaa hirveä. Hirvikoiran nähdessään lehmä oli tyypillisesti pinkaissut sysipassin kautta naapuriseuran puolelle ja liikehdintä koiran edessä oli sitä luokkaa, että Raimon emän voitiin katsoneen olevan koulutusvastuussa Mallasjärven koirien fyysisestä valmennuksesta. Hirvi tuli kohti passia sen verran hitaasti rontostellen, että pahin tärinä ehti mennä ohi. Syksy oli ollut siinä mielessä myötämielinen, että jänkä oli jäässä. Toisaalta sysipassi oli myös yksi rauhallisimmista passeista, mitä Mallasjärven seuralla oli, vaikean pääsyn takia. Kivääri oli tuella ja istuin tornissa valmiina ampumaan. 2019 syksy osoittautui Raimon viimeiseksi. Raimo oli jo ikämies ja parhaat vuotensa nähnyt. Tässä vaiheessa hieraisin silmiäni, sillä mielestäni olin ampunut sarvipään ja nyt kaatui hirvi, jolla ei ollut sarvia päässä. Nyt Raimo antoi kuitenkin aikaa passimiehille ja lähti löntystämään kohti Lärsäkköä tavanomaista hitaammalla seitsemän kilometriä tunnissa vauhdilla. Se siitä trofeesta. Koiran haukku kuului jängän toisessa reunassa olevasta metsäkaistaleesta ja olisi luonnollista, että se suuntaisi sysipassin kautta jängän toiselle puolelle. Saatuani hirven suolistettua, kuului Rapanevalta mönkijän pörinä. Lähdin siis käveleskelemään sysipassiin heti kun kuulin, että hirvi on haukussa ja suunta on hitaasti, mutta varmasti sysipassia kohden. Kun hirvi tuli lähemmäs, tunnistin sen viimein. Tuuli oli puhaltanut lumet tiehensä ja kulku tornille oli helpompaa kuin koskaan. Viimeinen temppu Raimolta oli mahtiloikka Rapanevanojan yli.. Suuren sarvipään näkeminen ja uusitun sysipassin kastaminen olivat haave, joka sai pulssin nousemaan ja kädet tärisemään. Sata haukkua minuutissa, todella hyvä peitto. Moni oli sen sarvia haaveillut seinälleen ja nyt sen loru oli lopussa. Silloin kuula iski lapaan ja hirveä kouristi pahemman kerran. Sitten Raimo pysähtyi. Se käänsi pään kohti sysipassia ja katsoi ikään kuin vanhasta muistista, että olisiko siellä tällä kertaa ketään kotosalla. Se oli kymmenen vuoden aikana kuvauttanut itsensä useissa riistakameroissa ja moni metsämies oli sen nähnyt. Jokin ihmeellinen varjelus Raimolla oli, sillä aina kun se oli esitellyt komeaa sarvikruunuaan, oli käynnissä vasajahti tai passimieheksi oli sattunut joku, jolla nalli ei syystä tai toisesta palanut. Raimo käveli sektoriin suoraan kyljittäin. Se jäi Riku-jämyn haukkuun normaaleilla oleskelualueillaan ja seuraili koiran edesottamuksia noin vartin. Toisessa kuvassa Riku nuttuutti sarvetonta hirveä ja toisessa kuvassa maassa makasi Raimon sarvet. Sysipassin reitti oli Raimonkin suosiossa ja vanhan tornin aikana se oli hyötynyt huomattavasti tornin vaikeasta ammuttavuudesta. Tämä naaras oli tiettävästi onnistunut suojelemaan ensimmäisen vasansa jälkeen koko jälkikasvunsa. Menin kaadolle samaa reittiä, mistä hirvi oli sinne mennyt ja Rapanevaojan vastapuolen penkalla odotti näky, jota moni metsämies ei ole takuulla nähnyt. Pääsin passiin juuri ajoissa. Ensin tulee koira, sitten perässä puuskuttaa ukko muka hiljaakin hiippaillen ja sitten alkaa juoksukilpailu, jossa Raimo näyttää suunnan ja koira tahdin. Alastulo oli raskas rysähdys, jonka perään se otti vielä viimeiset horjuvat askeleensa. Tällöin sosiaalisessa mediassa alkoi älämölö. Ehkäpä suoraselkäisin kommentti tuli kuitenkin Majanderilta: ”Olen kateellinen, mutta sitä helpottaa huomattavasti tämä sarvien irtoaminen kallosta.” Raimo-hirvi oli legenda eläissään ja säilytti linjansa myös kuollessaan. Nyt passissa oli sellainen kaveri, että paikan tullessa kuti lähtee. Se seisoi hetken paikoillaan, kääntyi minua kohden, oikaisi etujalkansa ja kaatui kyljelleen
Tervetuloa! Riista kannettuna kotiin! Mohair-sukat Luxusta ulkoiluun ja liikkumiseen luonnossa Lisätietoja ja verkkokauppa www.icefoxoutdoor.?. 82 RIISTA MARKKINAPAIKKA ruskovilla.fi 100% MERINOVILLA Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Takit ja asusteet supermukavaa luomuvillafleeceä Tilaa nyt Riista 6 numeroa + Latvalinnustus-kirja (arvo 54 €) Yhteensä 50 euroa. sis. 269€ Rahtivapaasti lähimpään Postiin. Tilaukset toimitus@riistalehti.. Suomen autiotuvat Vaellus Suomessa Pallas Hetta Kilpisjärvi Halti Nuuksio Riista-lehden sivuilta tutun Joel Aholan retkeilykirjat ja -oppaat edullisesti suoraan tekijältä: UUTUUS! Metsämiehen ja kalastajan kauppa Äänekoskella! KOSKIKESKUS, Kauppakatu 11 0207 189 800 • ma-pe 9-18, la 9-15 www.niskanen.fi Meiltä laadukkaat pyssyt ja paukut sekä laaja valikoima metsästysja kalastustarvikkeita. alv 24 % Kuljetuskori Kiinnitä auton vetokoukkuun vain sekunneissa
Sen keveys, matala profiili ja laaja näkökenttä mahdollistavat kohteen nopean havainnoinnin. Acro C-1 on kehitetty ja optimoitu pistooleille, joissa on Acrokiinnitysjalusta. Tähtäin on lujatekoinen ja luotettava kaikissa sääolosuhteissa, ja on selvinnyt 20 000 laukauksen testistä kiinnitettynä .40-kaliiperiseen S&W-pistooliin kiinnitettynä. www.aimpoint.com ACRO C-1 ™ SMALL AND TOUGH! NEW!. Premium-punapistetähtäimet ACRO C-1 – pieni mutta kestävä Maailman pienin umpinainen optinen tähtäin, joka sopii sekä metsästysja ratakäyttöön. Laaja valikoima kiinnitysratkaisuja tekee siitä kuitenkin monipuolisen tähtäimen, joka soveltuu hyvin myös metsästyskivääreihin
The nickel-finished receiver is completed by a refined game scene engraving. BERETTA A400 UPLAND The A400 Upland has all the power of the proven Beretta gas-operated system that ensures an incredibly fast and reliable cycling. The new design of the pistol grip and forend improves the ergonomics of the gun and enhances its overall look and slim design. The A400 Upland is an excellent combination of the latest technologies with a classic style, for all hunters looking for the best shooting experience. CUTTING-EDGE PERFORMANCE, HEAD-TURNING ELEGANCE. STEELIUM OBHP NICKEL-FINISHED RECEIVER WITH GAME SCENE STUNNING BARREL ACCURACY BE PART OF THE #BERETTATRIBE B-LINK GAS OPERATED SYSTEM 36% FASTER THAN ANY OTHER SHOTGUN