Riista 2/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ULKOMAAN JAHDIT TEEMANUMERO 2 / 2009 6,90 ISONKamtshatkassa KARHUN jäljillä PAL.VKO 2009-21 6 414887 EUROOPAN MAJAVAA VIROSSA PEURAN KAADOSSA KESKILÄNNESSÄ VILLISIKAILUA VOLGAN LATVUKSILLA SALAMETSÄSTÄJIEN MATKASSA AFRIKASSA 710640-0902 106405 09002
46 RIISTA
Ampumamatkaa voidaan hieman pidentää totutusta uusilla lyijyä raskaammilla haulimateriaaleilla, mutta ei määrättömiin, kuten nettifoorumeilla usein väitetään. Pahinta on, että ampumamatkat yltävät jopa sataan metriin ja sinnekin ammutaan surutta. Toisen mielipidettä on turha väittää vääräksi, jos ei itse ole riittävän hyvin perillä kyseisistä argumenteista. Hyvä merkki tietämättömyyden peittelemiseksi on se, että asianomainen väittää olevansa oikeassa, koska hän on metsästänyt niin ja niin kauan tai koska hän ampuu niin ja niin monta riistaeläintä kauden aikana. Asiallisella tasolla pysyttelevä vastaväittäjä, jonka vastauksissa ei koskaan ole kiihkoa ja joka ei hermostu edes henkilökohtaisista törkeyksistä, on yleensä myös oikeassa. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. RIISTA 3. Valtonen, Teppo Hämäläinen, Juho-Antti Junno, Henri Viitanen, Jussi Grönstrand GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Julius Koivistoinen KANNEN KUVA: Teppo Hämäläinen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus HAULIKKOJAHTIA FOORUMEILLA ässä numerossa on tavallista enemmän haulikkoasiaa. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Tällöin perusteluja ei enää löydy eikä edes omia mielipiteitä osata tarkastella riittävän kriittisesti. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Yksi hyvä indikaattori on se, että silloin kun keskustelija menee henkilökohtaisuuksiin, takana ei ole riittävää tietoa eikä kokemusta. Kaikki oikeudet pidätetään. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Tämä ei kuitenkaan todista mitään, mutta siitä voidaan päätellä, että todellisuudessa hän ei ole perehtynyt vastapuolen menetelmiin, vaan ainoastaan yrittää vahvistaa omaa näkemystään. Tässä vaiheessa keskustelun joutuu ratkaisemaan sivustakatsoja sillä kokemuksella, joka itselle on ehtinyt kertyä. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Haulikko on kuitenkin vain lähimatkojen ase, ja on edesvastuutonta ampua yli metrin päähän varsinkin silloin, kun asetta ja käytettyä patruunaa ei ole edes koeammuttu. Mitään vastuuta ei haluta ottaa, riistaa ahnehditaan veren maku suussa ja unohtuneet metsästystaidot yritetään korvata lisäämällä haulikon kantomatkaa suurentamalla hauliannosta ja haulikokoa. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Tero Kuitunen ART DIRECTOR: Paula Laitinen TEKIJÄT: Arto Määttä, Juha Kylmä, Timo Höysniemi, Erkki J. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. On ikävää seurata, kuinka haulikon käyttö on vääristynyt monella taholla ja ikävimmin asia koskee juuri aloittelevia metsästäjiä. Moni vasta-alkaja saa kuitenkin heti metsästyskokeen suorittamisen jälkeen "erikoisopastusta" tähän jaloon harrastukseen keskustelupalstoilta, joissa kilvan kinastellaan siitä, kuka pystyy pisimmältä matkalta ampumaan sitä tai tätä. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Hankalin tilanne on silloin, kun molemmat osapuolet ovat mielestään oikeassa. Kolmas vuosikerta. Foorumit ovat sinänsä erinomaisia tietolähteitä, jos pystyy suodattamaan oikean tiedon joutavasta. Tähän kannattaa kaikkien foorumikeskusteluihin osallistuvien kiinnittää huomiota, sillä kaikki eivät näe pelkästään kirjoitettua tekstiä: jotkut osaavat lukea myös rivien välistä! Esa Höysniemi, päätoimittaja T Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Suurin osa nettikeskusteluista onkin täyttä puppua, mutta kuinka vasta-alkaja osaa erottaa sadut asiapitoisemmasta tiedosta. Heti alkuun on syytä todeta, että mikään haulikoissa tai lyijyhaulipatruunoissa ei ole muuttunut oleellisesti. Myös seuraavissa numeroissa tullaan käsittelemään haulikkometsästystä ja erityisesti haulikon koeammuntaan liittyviä asioita, koska siihen näyttää olevan todellista tarvetta
4 RIISTA
Sisältö 2/2009 03 Pääkirjoitus 06 Saksanhirven houkuttelua Puolassa 12 Varislintujen suojelu heikentää riistakantoja 14 Sako 85 L Hunter 18 Euroopanmajavaa etsimässä 22 Toz 120-12MB-1E 26 Haulikko metsästysaseena, osa 1 30 Kamtshatkan karhujahti 34 Archery Trade Show 2009 38 Peurajahdissa Keskilännessä 42 Villisikajahtia Volgan latvuksilla 46 Gyttorp Jubileum 12/65 48 The Finder pikakokeessa 50 Salametsästyksen monet kasvot, osa 2 54 CRKT Ringer Series 56 Remington Premier Accutip Bonded Sabot Slug 58 UnA-haulit pikakokeessa 60 Bushnell BackTrack GPS-kompassi 61 Palaute 62 Swarovski STS80 64 Hirvikokeen uudistus puhuttaa edelleen 66 Resepti: Riistapurilaiset KUVA: TEPPO HÄMÄLÄINEN RIISTA 5
ISOKAURISTA IMITOIMASSA Saksanhirven houkuttelua Puolan Kozalinissa 6 RIISTA
Yöllä tapahtuva jahti onnistuu parhaiten täyden kuun valossa, jotta varmistetaan sarvien perusteella oikeanlaisen eläimen kaato. TEKSTI JA KUVAT: TIMO HÖYSNIEMI S aksanhirven uuden nimen käytön tarkoitus ei ole kohottaa verenpainetta niissä piireissä, jotka ovat tiukkalinjaisia lajien nimimuutosten suhteen. Pidän järkevänä erottaa meillä tavattava hirvi pienemmistä sukulaisistaan sekaannusten välttämiseksi. Se jäi poseeraamaan kuin ilkkuen sitä, että tällä erää kivääri oli vaihtunut kameraan. Saksanhirven uudeksi nimeksi työryhmä valitsi isokauriin. Sen pitkästä historiasta ovat todisteena suuret lajin sisäiset koko- ja elintapavaihtelut. Voimainkoitokset ovat välillä väistämättömiä ja luonnon lakien mukaisesti vahvimmat urokset keräävät eniten naaraita ja näin ollen varmistavat geeniensä periytymisen. Uudet nimet pohjautuvat eläintieteelliseen luokitukseen sukulaisuussuhteen ja samankaltaisuuden perusteella sekä DNA-näytteisiin. Sulavalinjainen isokauris on nopea juoksemaan ja pystyy vaivattomasti hyppäämään korkeidenkin esteiden yli. Isokauris on liikkeellä etupäässä hämärässä ja yöllä, ja hakeutuu tiheikköön lepäämään ennen päivän valkenemista. Sulkimen rapsahdus sai sen säntäämään sulavasti tiehensä. Taistelut urosten välillä ovat rajuja, ja saattavat johtaa toisen osapuolen kuolemaan. Siksi isokauris on metsästetty vähiin monin paikoin, ja varsinkin hoitometsäalueilla se on vihattu vieras. Sen vasen sarvi oli katkennut luultavasti kiimataistossa ja iäksi arvioitiin 56 vuotta. Isokauris (Cervus elaphus) on aikojen saatossa levinnyt koko Euroopan alueelle vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tällaiseen haaremiin voi kuulua naarasta. Naaras on kaikkialla selvästi urosta pienempi. Samalla uudistettiin kolmen Suomessa esiintyvän lajin nimet. Pitkään eristyksissä olleet kannat esimerkiksi Skotlannin nummilla tai Välimeren saarilla osoittavat merkkejä alkaneesta lajiutumisesta eläinten sopeutuessa alueensa elinolosuhteisiin. Korsikalainen isokaurisuros on reilun metrin korkuinen ja painaa alle sata kiloa, kun taas keskieurooppalaisen säkäkorkeus nousee puoleentoista metriin ja painoa kertyy helposti varttitonni. Nisäkästyöryhmällä on ollut vuosien urakka kehittäessään suomalaiset nimet yli kolmelle tuhannelle eläinlajille, joilla sitä ei aikaisemmin ole ollut. Kuusipeura on nyt täpläkauris, valkohäntäpeura valkohäntäkauris ja kanadanmajavasta tuli amerikanmajava. Se, kumpi peRIISTA 7. Seuraavaksi urokset astelevat uhmakkaasti rinnakkain mittaillen toisiaan. Voimiensa tunnossa oleva kruunupää onkin majesteettinen näky, ja sen houkuttelu ampumahollille kiimahuutoa matkimalla kysyy taitoa ja hyviä hermoja. Itse pidän professori Henttosen työryhmän uudistamia nimiä selkeyttävinä ja perusteltuina. Isokauriin kiima-aika ajoittuu syys-lokakuulle, jolloin urokset keräävät itselleen lauman, johon kuuluu naaraita ja niiden vasoja. Ainoastaan kaulassa sillä on pitkää karvaa, joka on uroksilla usein yleisväriä tummempaa. Urokset vartioivat mustasukkaisesti laumaansa ja mylvinnällään pyrkivät pitämään kilpakosijat poissa. Saksanhirvi on useassa Euroopan maassa suurin ja arvostetuin riistaeläin. Kuten aina, muutoksen hyväksymiseen tarvitaan halua ja objektiivisuutta tai uusi sukupolvi. Karpaattien isokauris on lajinsa komein, sillä kolmen ja puolen sadan kilon jättiläinen ei ole harvinaisuus. Uusi nimi on osuva, sillä eläin on kookas ja kaurismaisen siro. Lisäksi on uudistettu satoja epäloogisia tai harhaanjohtavia nimiä. Joskus kamppailijoiden sarvet takertuvat niin pahasti toisiinsa, että molempia odottaa sama kohtalo. Se käyttää ravinnokseen puiden silmuja, lehtiä ja kuorta ja vioittaa runkoja keloessaan sarviaan niihin. Sillä on hyvän haju- ja kuuloaistin lisäksi tarkka näkö. Nimimuutokset ovat tulleet jäädäkseen ja vakiintuvat käyttöön ennemmin tai myöhemmin, joten uudistusten vastustajien olisikin viisainta jättää tuulimyllyt sille espanjalaiselle ritarille. ISOKAURIS Yllätin päiväkävelylläni kuvan isokaurisuroksen esiin tiheiköstä. Ottelijoiden ollessa tasaväkisiä alkaa raivoisa puskeminen, jossa vastustaja pyritään työntämään pois alueelta. Kiimataistelun kulku on monivaiheinen, ja se alkaa kilpamylvinnällä, jota kestää useita minuutteja. Suurin osa yhteenotoista päättyy viimeistään tähän, sillä jos pareissa on epäsuhtaa, heikompi väistyy. Kyseistä lajia tavataan Euroopassa yli kolmessakymmenessä maassa vahvimpien kantojen ollessa idässä, joten viittaus Saksaan on kyseenalainen. Kesäaikaan lyhyt ja tiheä karva on punaruskeaa ja talven tullen turkin väri vaihtuu harmaammaksi
Kamppailu kuluttaa runsaasti energiaa ja aiheuttaa loukkaantumisriskin, joten isokaurisurokset eivät taistele turhaan. Asiantuntijaryhmissä ollaan montaa mieltä isokauriin jaottelusta Olimme tulleet kaverini Riston kanssa Puolaan isokauris- ja villisikajahtiin jo pari päivää sitten. Aasiassa niitä ovat hanguli ja maraali ja Pohjois-Amerikassa vapiti. HOUKU TTELUJAHTIA KOZALINISSA Omistaja nappasi pienoiskiväärin käsistäni ja esitteli sitä ylpeänä. Muissa Fennoskandian maissa löytyy ikivanhaa kantaa, sillä Ruotsin Skånessa ja Norjan alalajeihin, joita on kymmenen ja kahdenkymmenen välillä lähteestä riippuen. Ruotsissa on istutuksilla ja pitkäjänteisellä kannan hoidolla saatu hyviä tuloksia, sillä isokaurista metsästetään valikoidusti jo monin paikoin. Hiljaisuuden rikkoi korviimme kantautunut epämääräinen ääni, joka loppua kohden voimistui. Hän oli ampunut sillä vinon pinon antilooppeja tähdäten joko päähän tai lapaan. Trondheimin ympäristössä isokauris on saatu säilymään. Isokauris on useimmista sukulaisistaan poiketen hidas lisääntyjä, sillä vasoja syntyy keväisin normaalisti vain yksi. Välillä saattaa käydä niinkin, että haaremin omistaja menettää naaraita kesken taistelun nuoremmille, jotka käyttävät tilannetta hyväkseen "isännän ollessa varattu". Asia vaatisi tietysti tarkan puntaroinnin. Tihein isokaurisesiintymä on Södermanlandin läänissä ja lajia tavataan aina Västerbottenissa asti. Sitä on viety mm. Pian kuului uudelleen kumeaa mylvintää, tällä kertaa selvästi lähempänä meitä. Isokauriin sarvia arvioitaessa puhutaankin niiden painavuudesta, ja yleensä mitaliluokkaan tarvitaan vähintään kuuden kilon massa. rääntyy tai väsyy ensin, häviää ja poistuu paikalta. Suomen herttua Juhanan nimikkopuisto perustettiin Ruissaloon , jossa eläimet säilyivät muutaman vuosikymmenen. Tämänkaltaisissa huippusarvissa voi piikkejä olla tai enemmän ja painoa yli kymmenen kiloa. Lajin tarhaus rasvattoman ja rautapitoisen lihan takia on kannattava elinkeino monessa Euroopan maassa ja varsinkin Uudessa Seelannissa, jossa eläinten lukumäärä lähentelee jo kahta miljoonaa. Kun talvet meillä tuntuvat muuttuvan leudommiksi vuosi vuodelta, niin luulisi isokauriista saavan komean lisän Suomenkin metsiin. Yhdysvaltoihin, Argentiinaan, Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Silloin sarviin on muodostunut piikkiä, ja sarvien runkojen päihin muodostuu ns. Vasan turkissa on vaaleita täpliä, jotka häviävät syksyyn mennessä. Ahvenanmaan kanta on pysynyt hengissä tähän päivään, tosin luonnossa niitä ei vapaana enää ole. Se oli noin kolmikymmensenttinen muovinen pölyn- Tyypillistä jahtimaisemaa aamun sarastuksessa. 8 RIISTA. Kuu piilotteli vielä horisontissa raskaan pilviverhon takana. Marek kaivoi reisitaskustaan erikoistyökalun. Se päästi harvakseltaan mylvähdyksiä, joihin sen kilpakosija kauempana vastasi. Nahkakenkien pehmeä narina oli ainoa ääni, joka paljasti liikkeemme ympäröivälle metsälle. Suomesta ei ole tiettävästi löytynyt isokauriin muinaislöytöjä edes jääkauden jälkeiseltä lämpimältä kaudelta, jolloin jalot lehtipuut levisivät Keski-Suomeen asti ja havumetsävyöhyke työntyi Jäämerelle. Tutkimuksen mukaan täysikasvuiset sonnit ottavat yhteen keskimäärin viisi kertaa kiimakauden aikana. Kello lähenteli puolta yötä kun kävelin kivääri olalla Marekin kanssa pitkin ruohottunutta metsätietä. Uroksen sarvet saavuttavat huippunsa vasta kymmenen ikävuoden jälkeen. On mielenkiintoista havaita, että isokauris menestyy Ruotsissa Oulun läänin korkeudella asti. Äänessä oli jotain alkuvoimaista, joka kilometrien päähän kantautuessaan toi mieleen urosleijonan huudon Afrikan yössä. Marek on viisissäkymmenissä oleva metsänvartija, jolla on vankka kokemus riistan käyttäytymisestä, ja hän tunsi tienoot kuin omat taskunsa. Se onkin täpläkauriin ohella eniten siirretty hirvieläin maailmassa. Isokauris on levinnyt Euroopan ulkopuolella Pohjois-Afrikkaan ja Kaukasukselle. kruunu. Samasta pisteestä haaroittuu yleensä kolme tai neljä piikkiä, jotka saattavat kukin haaroittua lisää. Olimme olleet iltaväijyissä ja yöjahdeissa paikallisten oppaiden kanssa, mutta saalissaldo näytti nollaa. Jatkoimme taivalta ääniä kohti, kunnes tulimme noin puolen kilometrin päähän lähempänä metelöivästä uroksesta. Se pudottaa sarvensa maaliskuussa ja kasvattaa kesän aikana uudet, joissa piikkejä on yhteensä keskimäärin kuusi. hirven, metsäjäniksen ja majavan luita, mutta lähimmät saman ajan isokaurisjäänteet löytyivät Virosta ja Etelä-Ruotsista. Kutsut lähettänyt Kazimierz Kostanowicz toimi isäntänä ja tulkiksi mukaamme tuli Kamil Zugaj. -luvulla tuotiin Inkoon Hättön :n hehtaarin saarelle muutama yksilö, joiden jälkeläiset sinnittelivät hengissä -luvun puoliväliin asti. Kivikautisten asuinpaikkojen pyyntijätteistä on löytynyt mm. Se pysäytti meidät niille sijoillemme ja Marek kuiskasi sanan "jelen", jonka tiesin tarkoittavan isokaurista. Viimeinen ilta oli käsillä kun lähdin Marekin opastamana etsimään isokaurista. Toinen isokaurisuros ilmoitti kiimahuudollaan olemassaolostaan. Jo muutaman vuoden ikäisten isokauriiden sarvissa saattaa olla suuriakin keskinäisiä eroja, joten piikkiluvun perusteella ei sonnin ikää voi varmuudella määritellä. Jahtialue sijaitsee lähellä Kozalinin kaupunkia Luoteis-Puolassa parin tunnin ajomatkan päässä Gdanskista. Nyt oli aika ryhtyä kolmanneksi pyöräksi. Tapahtumia ja riistaa oli, mutta liiallinen pilvisyys ja sumu tekivät kiusaa. Puolitoistavuotiaan isokaurisuroksen sarvet ovat yleensä haarattomat tapit, joiden pituus vaihtelee. Ensimmäiset varmat isokaurishavainnot meillä ajoittuvat -luvun Ahvenanmaalle, jonne laji tuotiin kuninkaiden metsästettäväksi. Saarella on tarhoja, joissa isokauriit voivat hyvin, ja viimeiset metsästetyt yksilöt ovatkin olleet tarhakarkureita
Lauseensa lopuksi hän päästi ilmoille ääninäytteen, joka vakuutti meidätkin. Ääni oli kumeaa mörinää, jota hän elävöitti liikuttamalla kämmeniään putken päässä auki ja kiinni kuin hanhenpillittäjä. Marekin imitointi oli matalaa ja kumeaa. Matkaa otuksiin oli satakunta metriä ja Marekin merkistä nostin kiväärin viereisen puun runkoa vasten ampumavalmiuteen. Kuljimme polkua pitkin, kunnes männikkö harveni ja edessä häämötti matalaa taimikkoa kasvava aukio. Se oli kuitenkin varovainen ja pysytteli varjossa kiertäen hermostuneesti rinkiä yhteen kerääntyneiden lauman jäsenten ympärillä. Voihan olla, että eläimet vaistoavat vaaran ja häipyvät ennen kuin metsästys ehtii kunnolla edes alkaa. Se tuntui lisäävän volyymiä huudossaan, joka päättyi lajille tyypillisesti muutamaan matalaan röhkäisyyn. Äkkiä havaitsin liikettä lähempänä aukon reunassa. Marek veti ilmaa keuhkoihinsa ja puhalsi pitkään ja hartaasti. Se antoi mielikuvan isosta uroksesta parhaissa voimissaan. Nyt täytyi vain odottaa ja toivoa, että saalis astuisi esiin. Kiikaroimme ankarasti aukkoa laidasta laitaan, sillä tiesimme eläinten olevan lähellä. Isokauriilla ei ole reviiriä mitä puolustaa, vaan se taistelee ainoastaan naaraista, joten se pystyy pitämään omansa väistelemällä vahvempiaan. Nyt oli kuitenkin käsillä hetki, jolloin pitäisi vakuuttaa myös saalis. imuriputken pätkä, joka nyt oli päässyt jalompaan käyttöön. Puolaan tullessamme Ristolla oli mukana kiimasonnin matkintaan tarkoitettu muotoiltu torvi, joka oli valmistettu saksalaisella tietotaidolla. Tämä ei ole jahdin kannalta välttämättä hyvä asia, sillä suurikin sonni saattaa varmistaa haareminsa säilymisen vaihtamalla maisemaa, jos vaistoaa tappion mahdollisuuden. Vastakkaisella puolella metsän siimeksessä näkyi liikettä ja Marek teki torvellaan parhaansa saadakseen haastettua uroksen esiin kuun valoon. Samalla hetkellä Marek kosketti kevyesti olkaani ja osoitti samaan suuntaan kohti tummaa möykkyä. Marek katseli sitä väheksyen ja totesi muoviputkeaan heiluttaen, ettei sen parempaa olekaan. Tämä on usein jahdin paras hetki saaliin läheisyys on todettu ja mieli on vielä toiveikas. Lähestyimme sitä varoen ja aika-ajoin kuunsirppi pilkahti lupaavasti pilvien välistä valaisten maisemaa. Iso villisika asteli noin kuudenkymmenen metrin päässä kärsä maassa etsien syötä- RIISTA KUVA: BÉLA BERTA / KUVALIITERI 9. Uros vastaili Marekin torven töräytyksiin ja tuntui pysyvän paikallaan. Eipä aikaakaan, kun uros reagoi luullen saaneensa uuden kilpailijan
Kaukaa kuului vielä lyhyt mylvähdys, kuin hyvästiksi, ja hiljaisuus valtasi tienoon. 10 RIISTA. Sika tuntui löytäneen jotain mielenkiintoista, sillä se jäi paikoilleen tonkimaan. Laskin aseeni ja Marek ymmärsi syyn nyökäten hyväksyvästi. Etenimme varovasti parikymmentä metriä Marekin puhaltaessa yhä tihenevään tahtiin ja uros pysyi pelissä mukana. Hän pyrki peittämään kömmähdyksensä jatkamalla saman tien torven töräyttelyä, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Muutaman vähäisen risahduksen saattelemana lauma poistui metsän suojaan. Uroksen rohkeus ei niinkään ihmetyttänyt, sillä sen olotilassa ei varovaisuus näytellyt suurtakaan roolia, mutta naaraatkaan eivät tarkoista aisteistaan huolimatta siirtyneet turvaan. Ilmassa leijui voimakkaana kiimaisesta kauriista erittyvä löyhkä. Sen aromit koostuivat eläimen hormonitoiminnasta sekä tavasta piehtaroida omassa virtsassaan. Naaraita oli laumassa arviomme mukaan puolisen tusinaa. Jäi arvoitukseksi, millä perusteella Marek päätteli uroksen sarvien koon, mutta hän kertoi niiden painoksi viitisen kiloa. Haju vetää epäilemättä naaraita puoleensa, mutta meillä oli eri motiivi lähestymiseen. Sika häipyi ja kiikaroimme jälleen isokaurislaumaa, joka oli edelleen samassa paikassa. Olimme pattitilanteessa, joten päätimme tarttua härkää sarvista ja pyrkiä suoraan taimikon poikki lähemmäs. Olisi vaikea saada hyvä osuma näin kaukaa vaarantamatta rauhoitettuja naaraita. Niin näköhermot kuin Swarowskin optiikkakin olivat koetuksella lauman pysytellessä sitkeästi varjossa. Liekö syynä ollut puhaltelusta ärsyyntynyt kurkku vai liian monta aikanaan poltettua norttia, kun Marekilta pääsi tahaton köhäisy. "Dzig, gut gucken, gut schiessen", kuului kuiskaus kun oppaani kehotti omintakeisella puolan ja saksan sekoituksella ampumaan. Villisika on aina mieluinen saalis, mutta olin tullut Puolaan tarkoituksena kaataa isokauriiin enkä halunnut jättää tilaisuutta käyttämättä. Menossa oli viimeinen jahtiyö ja aamukuudelta lähtisimme kohti Gdanskin lentokenttää. Vaikka hämäräkiikarilla erottaisikin kaadettavan yksilön, saattaa se liikahtaa juuri sillä hetkellä, kun kiväärin nosto poskelle tapah- tuu. Metsästysmaja oli koristeltu aiheeseen sopivasti isokauriin kuvilla ja sarvilla niin sisältä kuin ulkoakin. vää. Uroksen sarvia ei voinut nähdä, mutta sen tunnisti sen tavasta kiertää muita kuin lammaslaumaa paimentava collie, päästäen välillä mylvähdyksiään. Tuntui, että pitkäjänteinen jahti oli saamassa täyttymyksensä, kun tapahtui jotakin odottamatonta. Tällöin muodostuu vaara ampua väärää eläintä, sillä kiikaritähtäimen valovoima (tai silmän kyky) ei vedä vertoja hämäräkiikarille. Kiikaritähtäimen punapiste vakautui eläimen lavan kohdalle ja etusormeni hakeutui liipaisimelle. Jatkoimme etenemistä ja hahmot alkoivat piirtyä paremmin kiikarin läpi. Laukausta ei kuitenkaan tullut, koska aloin epäröidä
Enää ei ollut mielekästä jatkaa, joten lähdimme paluumatkalle karvain mielin. Matkamme sai oivallisen päätöksen, kun Risto oli onnistunut iltakyttäyksellä kaatamaan pellolle juosseen isokaurisuroksen. isokauris viiden kilon sarvin maksaa euroa, kuuden kilon sarvin euroa, "tappisarvi" euroa ja haavoittaminen köyhdyttää ampujaa euroa. Risto ampui hienolla laukauksella isokauriin, jonka sarvien paino oli 3,4 kg. Se oli ylivuotinen karju, joka painoi kiloa. Täpläkaurista tai muflonia ei esiinny. Lauma keskenkasvuisia villisikoja oli tullut etsimään maissinjyviä ja kaivamaan juuria. Suurin koskaan kaadettu sonni painoi kg ilman päätä ja sisuskaluja ja sen kultamitalisarvet painoivat kiloa. Manowon alue on niistä ainoa, jossa metsästetään isokaurista, ja sen pinta-ala on ha. Lyhyen odottelun jälkeen sumuiseen peltoon ilmestyikin kuin tyhjästä muutama tumma hahmo. Hehtaareja on käytettävissä kaikkiaan ja majoituksia löytyy joka lähtöön. Marek kehotti valitsemaan saaliiksi lähimmän sian, joka sumun ympäröimänä näytti kuin leijuvan ilmassa. Aamuyö oli jo pitkällä, mutta jäljellä oli vielä muutama tunti hyvää kyttäysaikaa nukkuahan ehtisi kotonakin. Etualan karvaturri osoittautui päteväksi jahtikoiraksi. RIISTA 11. No, jahi on jahi, tuppaavat eestiläiset sanoa, ja olinhan saanut roppakaupalla jännitystä ja kokemusta. Manowossa on vahvat kannat niin metsäkaurista kuin villisikaakin. Näistä oli uroksia, naaraita ja vasoja. Hiljaisuus vallitsi myös meidän keskuudessamme. Viime vuonna tällä alueella laskettiin olevan isokaurista, joista yksilöä kaadettiin. Olo oli kuin pikkulapsella, jolta on viety tikkari hyppysistä. Lähestyessämme majapaikkaa Marek ehdotti vielä yhtä vaihtoehtoa: matkan varrella oli pelto, jossa oli ruokintapaikkoja sioille sekä jahtitorneja, joissa väijyä. Kyseisellä yrityksellä on vuosittain ilmestyvä nelikielinen esite, jossa on tarkka hinnoittelu päivän taksoin. Kazimierz Kostanowicz avaamassa saalista Riston avustamana. En päässyt kaatamaan isokaurista tällä kertaa, joten viime hetkien sijaiskärsijäksi joutui villisika. Miksi en puristanut liipaisimesta kun kerran tarjoutui mahdollisuus. Hunter-Jagdreisen on välittänyt metsästysmatkoja Kozaliin ja sen ympäristöön jo vuoden ajan. Mieleeni hiipi ajatus käyttämättä jättämästäni tilaisuudesta kaataa komea sika. Firman kautta voi tilata joko yksittäisiä jahteja määrätyille riistalajeille tai vaikka ajojahteja ryhmille. Nyt ei tarvinnut käskeä kahdesti, ja .:n luoti lopetti sian maallisen vaelluksen. Saatoimme jättää Puolan tyytyväisin mielin. JAHTIMATKAT Isokauriin ulostekasa, lajille tyypillisesti papanat ovat kulmikkaita. Kozalinissa on kolme metsästysyhdistystä, joiden yhteinen jahtialue on parinkymmenen tuhannen hehtaarin kokoinen. Miten menikään se tuttu sanonta ahneen lopusta... Esim
Kaikkien varislintujen rauhoitus pitäisi purkaa mahdollisimman nopeasti, sillä kokonaan rauhoittamattominakaan kannat eivät tule olemaan vähimmässäkään määrin vaarassa. Jo pelkästään variskantojen ennallaan pitäminen on käytännössä mahdotonta, koska tehokkain kevätaika juuri pesinnän alussa jää nykyisellään käyttämättä. Tällä tavoin rehellisistäkin kansalaisista kasvatetaan oikein valtiovallan voimalla lakia tottelemattomia rikollisia. Näillä eväillä varislintukannat voivat kasvaa rajattomasti ja näin on paikoin käynytkin. Jo kevätjahdin pidentäminen kuukaudella parantaisi tilannetta oleellisesti. Silloin kun viranomaistaho ei toimi tai on tapansa mukaan kaukana reaaliajasta, ottaa suomalainen helposti oikeuden omiin käsiinsä. Tämä on myös tärkeimpiä syitä esimerkiksi suurpetojen suhteen tapahtuneissa laittomuuksissa. Näistä syistä varisten reaktiot houkutuskuviin ovat vielä laimeita ja varovaisia eikä jahti tuota vastaavia tuloksia, kuin muutamaa viikkoa myöhemmin. Ennen pesimäkautta luonnosta poistettu ylimääräinen tuholainen parantaa samassa suhteessa muiden lintu- ja nisäkäslajien selviytymistä. On erityisen tärkeää, että varislintuja vähennetään juuri keväällä, sillä ennen pesintää saavutetaan paras lopputulos. Tällöin esimerkiksi houkutushuuhkajan käyttö ei vielä ole tehokasta, koska muuttovarikset eivät ole tulleet ja paikallisten varisten pesintäkausi ei ole vielä alkanut. Nyt esimerkiksi metsästysjärjestöjen ja riistanhoitopiirien velvoittama riistanhoitotyö, vahinkoeläinten vähentäminen on vaikeaa, käytännössä jopa mahdotonta tältä osin. On käsittämätöntä että varislinnuilla on yleensä rauhoitusaikaa, sillä yksikään nyt rauhoitetuista lajeista ei ole koskaan ollut vähimmässäkään määrin uhanalainen. RIISTALINNU T HÄTÄÄ KÄRSIMÄSSÄ Tässä on jälleen mainio esimerkki siitä, kuinka "luonnonsuojelulla" aiheutetaan enemmän haittaa, kuin hyötyä. KEVÄINEN VARISJAHTI VARISLINTUJEN SUOJELU HEIKENTÄÄ RIISTAKANTOJA Korppi, naakka ja närhi nauttivat nykyisin ympärivuotisesta suojelusta ja sekä varis että harakka ovat suojeltuina 10.331.7. On siis äärimmäisen tärkeää, että niin tutkimus- kuin viranomaistahotkin olisivat edes jollain tavoin tilanteen tasalla, kun nyt reagoidaan vasta kun lasti on jo housuissa.. Loppukesästä tapahtuva varislintujen vä- hennys onkin käytännössä turhaa, sillä silloin vahinko on jo tapahtunut, eli harvinaisempien lajien pesintä on kärsinyt. JÄRKEÄ VAILLA Suomalaisten varsin hyvin kehittynyttä oikeustajua rassaavat lukuisat järjettömyydet lakiasioissa, niin pienissä kuin isoissakin tapauksissa. Kun tiedämme varislintujen tehokkuuden esimerkiksi pesärosvoina, ovat kaikki muut lintulajit vaarassa. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI P 12 RIISTA aras varisten säätelyaika, kevätjahti on kutistettu olemattomaksi siten, että rauhoitus alkaa noin kuukautta liian aikaisin
Lopulta Sakon esitellessä pitkän lukonpituuden malliin oli valintani valmis. Tilasin oman kiväärini tässä järeimmässä K. Holland & Holland -kaliiperin kivääreitä ei tuoda Suomeen kovin paljoa ja lisäksi valintaa rajoitti reilun tuhannen euron budjetti. Kaliiperivalinta oli selviö sillä .375 H&H on puhvelille kuin .308 hirvelle; ei ehkä paras mahdollinen, mutta laillinen, suosittu ja toimivaksi todettu. 14 RIISTA aliiperin valinta oli vielä ehkä helppoa, mutta kiväärin valinnassa olikin sitten enemmän vaikeuksia. Halusin tutustua matkalle ottamaani kivääriin jo hyvissä ajoin ennen matkaa ja totutella muutenkin ampumaan järeämpikaliiperisella aseella. Loppujen lopuksi . H&H saakka, esiteltiin vuotta myöhemmin. Eniten tässä kaliiperissa myydään Suomessa varmaankin CZ:n mallia , mutta jostakin syystä tämä kiväärimalli ei vain iskenyt ja katselin muita vaihtoehtoja. HUNTER 85 L TEKSTI JA KUVAT: JUHO-ANTTI JUNNO Kaverin 50-vuotispäivän tienoilla on pyhä tarkoitus lähteä puhvelisafarille Afrikkaan. Lyhyemmät lukonpituudet esiteltiin kyseiseen malliin vuonna ja L-kokoluokan lukko, joka mahdollistaa järeämmät magnumpatruunat aina kaliiperiin . Aikaa matkaan on vielä pari vuotta, mutta sopiva puhveliase oli ostettava jo hyvissä ajoin
Vastuksen säätäminen onnistuisi helposti kotikonstein ohjekirjan neuvoja seuraamalla, mutta ainakaan omasta kivääristäni en laukaisua aio säätää sillä minusta se on nyt tällaiseen kivääriin juuri sopiva. TÄHTÄIMEN VALINTA Avotähtäinten tähtäinkuva on turhankin ahdas. Vapautussalpa mahdollistaa lukon avaamisen myös aseen ollessa varmistettu. Kun Sakon nostaa olalle, huomaa heti että suunnittelussa on ajateltu ensisijaisesti tähtäinkiikarin käyttöä, avotähtäimet nähdäkseen joutuu posken painamaan voimalla perää vasten. mahdollistaen patruunan kannan nousemisen ulosvetäjän kynnen alle. RIISTA 15. Ulosvetäjän kynsi nappaa kiinni hylsynkannasta patruunan noustua riittävästi lippaan huulten välistä. Nyt täytyi vilkaista onko varmistin päällä, mutta eipä ollut. Muutama lisäyritys ja diagnoosi oli varma; voimaa tarvitaan ja paljon. "push-feedinä" lukon edellä. No eipä löytynyt tietenkään pienellä etsimisellä talosta grafiittirasvaa. Toinen toive oli kohtuullisen laaja näkökenttä ja kolmantena oli kestävyys. Yleisilmeen puolestakin ensivaikutelma oli varsin lupaava puut ovat tummat ja arvokkaan oloiset. Kaiken kaikkiaan Sakon syötöstä tai hylsynpistosta ei mieleen tule mitään negatiivista. Lukon liike on mukavan sujuvaa, patruunat syöttyvät hyvin, hylsyt poistuvat varmasti ja kaikki toimii niin kuin pitääkin. Kiikaritähtäimen valinnassa painottui toiveeni välttää "Weatherby kulmakarvaa" jolla nimellä puolikuukerholaisia Amerikassa kutsutaan ja niinpä kiikarissa täytyi olla pitkä silmänetäisyys. Pienemmistä lukkopituuksista aseen erottaa lukonkehyksen kohdalle asennetut poikittaispultit, jotka lujittavat tukkia ja nekin luovat omalta osaltaan aseeseen tiettyä arvokkuutta. Avotähtäinten tähtäinkuva on lisäksi suurriistaaseeseen turhan ahdas ja säätömahdollisuudet rajalliset. Minua asia ei pahemmin häiritse ja jos alkaa häiritä niin eiköhän sen lippaan saa aseseppä kiinnitettyä paikalleen ihan pysyvästikin. Sakon mukaan mallissa on kontrolloitu patruunan syöttö ja ainakin omassa kiväärissäni syöttö yleensä toimii kontrolloidusti. Myöhemmin huomasin että ihan joka kerta näin ei kuitenkaan tapahdu ja olen havainnut että ainakin patruunatyypillä ja ulkoilman lämpötilalla näyttäisi olevan vaikutusta siihen syöttyykö patruuna kontrolloidusti vai ns. Etuvetoa ei ole ja laukaisuvastus on melko tarkasti , kg. Seuraavana päivänä soitin Sakon asesepälle saadakseni diagnoosin ja mahdollisia neuvoja ongelmaan. Ilmeisesti uuden mallin myötä kysyntä on ollut voimakasta ja toimitusajat venyneet. ENSITUNTUMA Lopulta sain L:n käsiini ja ensituntumaksi jäi pieni koko ja keveys. Laukaisu Sakossa on tuttuun tapaan miellyttävä. Normaalilla nostolla lukko ei inahtanutkaan eikä pieni lisävoimakaan auttanut. Jonkun mielestä suurin kardinaalivirhe on tehty lippaassa, joka on siis irtonainen eikä kiinteä makasiini. Ensimmäinen yllätys tuli kun tartuin lukonkampeen. Ei mitenkään paljon tämän kaliiperin aseelle. Täytyy kuitenkin muistaa ettei tämä Hunter-malli ole kaliiperistaan huolimatta mikään safariase, vaan peruskivääri jota myydään enimmäkseen pienemmissä kaliipereissa. Konehallin seinällä roikkuvasta rasvaprässistä pyyhkäisin lukon sisäosiin hieman traktorin etukuormaajaan tarkoitettua tappirasvaa ihan kokeilumielessä ja tämän toimenpiteen jälkeen kampi on noussut normaalilla voimalla. Nyt piti jo ajaa naapurin kokeilemaan hänen uutta Sakoaan, mutta ei, hänen Sakossaan kampi nousi kevyesti. Lukko Sakossa liikkuu muuten liukkaasti ja ensimmäisten koelaukausten aikana lukon käsittely oli suorastaan nautinto. Sain kehotuksen voidella virittämisen suorittavat pinnat lukosta grafiittirasvalla, sen pitäisi auttaa. Erityisen mukava on jo Sako :ssä ollut ominaisuus, jossa lukon saa auki varmistettuna. Vielä reipas yritys ja nyt kampi nousi vauhdilla yläasentoon. Tässä tähtäimessä kestävyyden pitäisi olla huippuluokkaa samoin kuin silmänetäisyydenkin. kaliiperissa heti kun se oli mahdollista ja jouduin silti odottelemaan aseen saamista yli puoli vuotta. Monessa kilpailijassa, erityisesti uudessa Swarovskissa näkökenttä on suurempi, mutta ei se tässä Leupoldissakaan aivan onneton ole. Lukon pää on alapuolelta avoin... ... Tukin karhennusten muoto on puolestaan hieman modernimpi osoittaen, ettei kyseessä ole mikään perinnease. Todellinen yleistähtäin olisi ollut jonkin eurooppalaisen laatuvalmistajan ,-x-putki valopisteellä, mutta tällä kertaa päädyin lähinnä hintasyistä Leupoldin VX-III-sarjan pienikokoisimpaan tähtäimeen eli malliin ,-x. Puntari pysähtyi , kg:n kohdalle ilman optisia tähtäimiä ja asentamani kiikarin ja jalkojen kanssakin paino jäi karvan alle neljän kilon
Harjoituspatruunoiden tarkoitus olikin totuttaa ampumaan kyseisellä aseella ja kaliiperilla eikä niinkään hakea suurinta mahdollista tarkkuutta. Minulla itseladatut patruunat olivat tulpitettu edullisesti saaduilla grainin luodeilla. Koeammunnoissa kasat olivat alussa melkoisia läjiä, mutta alkoivat harjoitusmäärien ja tottumuksen kasvaessa hiljalleen parantua. Miedommat lataukset kevyemmillä luodeilla olisivat varmasti avainsana tarkempaan ammuntaan ja muutenkin harjoitteluun tällä kaliiperilla. Ase kyllä potkaisee, siitä ei ole epäilystä, mutta potku ei tunnu epämiellyttävältä tällaiselle melkein 16 RIISTA satakiloiselle. Ainakin ammattimetsästäjätuttavani mukaan merkin maine kestävimpänä putkena on täysin ansaittu ja moneen kertaan todistettu. Ainakin pienem- missä kaliipereissa se näyttää toimivan hyvin. kappaleen patruunarasiasta pyydettiin paikallisessa eräliikkeessä euroa, josta tinkaamalla sain euroa pois. H&H:n tapauksessa rajoittaa kuitenkin tehokkaasti harjoituslaukausten ampumista ja Oryxeilla suoritettiinkin vain kohdistukset metsästystä varten. Kestävyyden suhteen Leupold on onnistunut luomaan jonkunlaisen legendan maineen ja johonkinhan tämän täytyy perustua. Sako 85L on tasapainoinen ja tyylikäskin kokonaisuus. 375H&H:n tekemät reiät erottaa kyllä pienemmillä kaliibereilla tehdyistä. Erityisesti minua Leupoldissa miellyttää sen silmänetäisyys pienimmällä suurennoksella. Alkujärkytys jäykän lukonkammen kanssa katosi nopeasti ja kivääristä on alkanut pitää. Ainoa järkevä tapa riittävään harjoitteluun onkin jälleenlataaminen, jossa varusteisiin sijoitetut rahat tulevat tässä kaliiperissa melko nopeasti takaisin. ONKO MIELI MUU TTUNU T? Sako-Leupold yhdistelmä tuntuu ainakin vielä onnistuneelta ja hintaansa nähden toimivalta paketilta. Rekyylillä on oma vaikutuksensa myös tarkkuuteen, tai ennemminkin sen esiin saamiseen. Sen pitäisi olla maksimissaan mm. Muutamassa vuosittaisessa riistalaukauksessa ei patruunan hinnalla ole merkitystä, mutta harjoitellakin pitäisi. Oma ratkaisuni harjoitteluun ja metsästykseen on sellainen että harjoittelu suoritetaan itseladatuilla patruunoilla ja metsästyskäytössä lippaassa on Norman Oryxeja. Vaikka olin rekyylin suhteen alussa hieman varautunut, oli ampuminen yllättävänkin miellyttävä kokemus. Kompaktin Leupoldin runkoputki on nimittäin niin lyhyt, että se on vain hieman pidempi kuin Sakon pitkä lukonkehys. KOEAMMUNNAT Ennen tätä kivääriä oli .- tehokkain käyttämäni kaliiperi. Tähtäintä asentaessani huomasin että kovin paljoa taaemmas Leupoldia ei enää voisi siirtää tai muuten etummainen jalusta jää kokonaan käytöstä. Näillä jaloilla tähtäimen runkoputki on mahdollisimman matalalla. Kun aseen heittää poskelle, on tähtäinkuva aina näkyvissä riippumatta pään pituussuuntaisesta sijainnista. Erityisen tärkeää se on tällaisessa tilanteessa, jossa suhteellisen kokematon harrastaja hankkii ensimmäisen suurempikaliiperisen aseensa. Jälleenlataaminen alkoikin tuntua lähes välttämättömyydeltä ensimmäisen Oryx-patruunarasian oston jälkeen. Tehdaspatruunoista käytössäni oli vain Norman Oryxia, jonka pitäisi käsittääkseni olla varsin hyvä hirvipatruuna. Yhteen reikään en ole Sakoa saanut käymään, mutta parhaimmillaan syntyy käyttötarkoitukseensa nähden riittävää mm:n kasaa sadalta metriltä. Patruunarasian älyvapaa hinta . Penkistä ammuttaessa rekyylin vaikutuksen huomaa parhaiten, pari kolme ensimmäistä laukausta sujuu ihan hyvin, mutta sitten olkapäässä alkaa tuntua pientä kivistystä ja käynti taululla muuttuu normaalista ampumaratakäyntien pakkopullasta miellyttäväksi väliaikaviihdykkeeksi. Leupoldin asentamiseen käytin Sakon Optilockeja mallia "extra low", eli varustettuna erittäin matalilla renkailla. Myös ammuttavat sarjat rajoittaa mielellään viiden sijasta kolmeen
Kaliiberia pidetään erinomaisena suurriistan yleiskaliiberina, joka suhteellisen suoran lentoradan omaavana toimii hyvin myös pidemmissä riistalaukauksissa. Muutama minuutti meni lukon sisuskaluja paperilla puhdistellen, mutta sen jälkeen ase on toiminut moitteitta. Liipasimen puristaminen sai aikaan vain vaimean klik äänen ja nalliin syntyi pieni painauma. Jonkin aikaa asiaa piti pohdiskella ennen kuin mieleen muistui lukon sisään laitettu etukuormaajan tappirasva. H&H Magnum Luodin halkaisija .375 in (9,55 mm) Hylsyn maksimipituus 2.850 in (72,39 mm) Patruunan maksimipituus: 3.600 in (91,44 mm) RIISTA 17. Kyllä ampuja silti selvästi heilahtaa. jokaisella käyttökerralla yhä enemmän. Olin laittanut rasvaa lukon sisuskaluihin ihan reilusti ja nyt pakkasessa se oli jähmeää kuin voi. Belted Rimless Nitro-Express) on klassinen ja todennäköisesti maailman suosituin suurriistapatruuna, johon muita järeitä kaliibereita tänäkin päivänä verrataan. Toisen järkytyksen sain kokea kun menin ampumaradalle ensimmäisten kunnon pakkasten aikaan. Muita kömmähdyksiä ei Sakon kanssa ole sitten syntynytkään ja täytyy toivoa, että kömmähdykset jäävät kokematta myös puhvelijahdissa jos ja kun sinne asti joskus päästään. .375 H&H MAGNUM Holland & Hollandin vuonna esittelemä . Holland & Holland Magnum (aluksi . Suuren suosionsa johdosta kaliiberiin on saatavilla runsas valikoima valmiita tehdaspatruunoita sekä lataustarvikkeita lähes mistä maailmankolkasta tahansa. Kevyimmillä luodeilla lähtönopeudet voivat olla lähes m/s kun taas raskaimmilla jäädään alle m/s. Erityyppisiä luoteja on yleisesti saatavilla - grainin (-,g) painoisina. Esimerkiksi Norman Oryx tehdaslatauksessa grainisen luodin lähtönopeus m/s, jolla saavutetaan lähes kuudentuhannen joulen teho piipunsuulla. Sako 85 L Hunter Valmistaja: Sako Oy, Suomi, (010 830 5200) Paino: 3,55 kg Pituus: 1145 mm Piipunpituus: 620 mm Kaliiperi: .375 Holland & Holland Magnum Rihlannousu: 1/12" Lipaskapasiteetti: 1+4 (irtolipas) Hinta: 1620 euroa . 375H&H:n rekyyli ei pystystä ammuttaessa tunnu ollenkaan pahalta
EUROOPANMAJAVAA ETSIMÄSSÄ 18 RIISTA Suomalaisten ryhmä poseeraa. Eurooppalainen majava eroaa Kanadalaisesta eniten hännän muodon perusteella.
Epäilimme niiden saaneen vainun, kun iso miesjoukko tunkeutui niiden reviirille. Viron maaperä on enimmäkseen tasaista peltoa ja metsää, joten majavat saavat helposti tuhoa aikaan rakentamalla ojaan padon, jonka vaikutuksesta vesi nousee pelloille laajoilla alueilla. PATOMESTARIN T YÖMAALLA. Ensimmäisenä aamuna ajelimme jo pimeässä autolla Koplimaan tietämän valtaojan varteen, jossa hän on ampunut pari majavaa. padon viereen. cm paksua haapaa alettu nakertaa juuresta talttahampailla, mutta työ oli jäänyt vielä kesken. Eläimet istutettiin Hämeeseen, Satakuntaan ja Lappiin. Euroopanmajavan häntä on noin cm leveä ja kapenee kärkeä kohti, kun taas kanadanmajavan häntä on pyöreäpäinen ja leveydeltään noin cm. Koska Virossa ei ole pieniä lampia ja puroja kuten meillä, majavat asuvat pääasiassa venäläisten kaivamissa valtaojissa. MAJAVAJAHTIA VIROSSA Euroopanmajava (Castor fiber ) on alkuperäisesti eurooppalainen majavalaji, joka arvokkaan nahkansa ja maukkaan lihansa takia metsästettiin sukupuuton partaalle 1800-luvun loppupuolella sekä Suomessa että Ruotsissa. TEKSTI JA KUVAT: TEPPO HÄMÄLÄINEN 1930 -luvulla Suomeen istutettiin Norjasta parikymmentä euroopanmajavaa ja Kanadasta seitsemän kanadanmajavaa (Castor canadensis). Vahur ilmoitti, että huomenna menisimme toiseen paikkaan, siellä niitä kyllä riittäisi. RIISTA 19 Virolainen motelli-ja metsästysyrittäjä Vahur Koplimaa järjestää turisteille metsästysreissuja Haapsalun kaupungin lähistöllä. Euroopanmajava sai väistyä, ja nykyisin sitä esiintyy vain Satakunnassa, jossa sen metsästys on luvanvaraista. Padon yläpuolella vedenpinta oli täysin tyyni. Entiset kaadetut puut näyttivät olevan jo loppuun kaluttuja. Tulevaisuus näyttää, saadaanko kanta pysymään kurissa, vai valtaako kanadalainen koko maan ja miten silloin käy alkuperäisen euroopanmajavan. VIRON MAJAVAKANTA ON EUROOPPALAINEN kuuluu myös majavan metsästystä kevättalvella huhtikuun puoliväliin saakka. "Olen ampunut niitä tänä keväänä jo ainakin kymmenen. Toiset kävelivät yläjuoksulle sopivin välein passiin. Opas vei minut passiin alajuoksulla olevan lattahännästä. Tuskinpa innokkaat siirtoistuttajat olivat selvillä siitä, että nämä kaksi eri majavalajia eivät risteydy keskenään. Suurin eroavaisuus lajien välillä on hännässä. "Tule tänne! Täällä on majavia melkein joka ojassa" sanoi Koplimaa puhelimessa. Täysikasvuinen yksilö painaa kg suurimmat jopa yli kg. Kiikarina oli Nickel -x suurennuksella, sopiva ase moneen metsästykseen. Euroopanmajavan turkki on väriltään hieman harmaampi kuin kanadalaisen serkkunsa. Istuimme hiljaa paikoillamme kolmatta tuntia, mutta kukaan ei päässyt näkemään vilaustakaan Viron maaperä on enimmäkseen tasaista peltoa ja metsää, joten majavat saavat helposti tuhoa aikaan rakentamalla ojaan padon, jonka vaikutuksesta vesi nousee pelloille laajoilla alueilla. Lunta ei näin huhtikuun alussa ollut pelloilla sen kummemmin kuin metsissäkään, ja talvesta oli jäljellä vain joitain jään rippeitä ojassa. Varovasti hiipien lähestyimme noin viisi metriä leveää ojaa, jossa veden korkeus oli toista metriä. Siinä olisikin majavaperheelle puuhaa pitkäksi aikaa ennen kuin puu olisi poikki, pätkitty ja viety varastoon. Ei näkynyt värettäkään, joka olisi ilmoittanut patomestarin tulevan työmaalleen. Minnehän ne ovat muuttaneet. Niistä on tullut maanvaiva." Lähdimmekin paikan päälle heimoveljien avuksi katsastamaan majavatilanteen. Ohjelmaan. Kanadanmajavan metsästys vapautettiin meillä luvanvaraisuudesta muutama vuosi sitten ja metsästäjät ottivatkin ilolla vastaan tämän uuden riistaeläimen. Majava on varovainen eläin, joskin joskus taas tyhmänrohkea, ainakin nuoret yksilöt. Toisella puolen ojaa oli n. Voimakkaampana ja lisääntymiskykyisempänä kanadanmajava valtasi itselleen nopeasti elintilaa. Näillä eri rotuun kuuluvilla eläimillä ei ole kovinkaan suuria eroja. Aseena minulla oli Tikka haulikkorihla, kaliiperin haulipiippu ja , x r luotipiippu. Tarkistin, että tuulen suunta vei hajut metsään ja istuin reppuni päälle odottamaan. "Täs on sen työmaa", Koplimaa kuiskasi
Pirulainen oli sukeltanut veden alla ja noussut pintaan kun lähdin liikkeelle, josta se saikin aiheen antaa varoituksia. Korkeutta sillä oli pari metriä ja leveyttä metriä. Lähdimme liikkeelle jo päivällä hyvissä ajoin ja tarkoitus oli olla jahdissa pimeään saakka. Käännettyäni selkäni padolle ja edettyäni parikymmentä metriä selkäni takana läsähti taas. Ääni kuulosti siltä kuin mies olisi kaikin voimin lyönyt lapion pesällä veteen. Se oli valmistettu savesta sekä isoista ja pienistä puunkappaleista ja näytti taatusti vedenpitävältä. Koplimaa roikotti parikymmenkiloista majavanronttia saamamiehen ilme naamalla oli kuulemma ampunut sitä kiväärillä päähän, kun se oli noussut pintaan. Siinä se oli! Se oli odottanut hiljaa ojan toisella puolella, ja kun olin kohdalla se varoitti kaikkia seudun lattahäntiä, että suomalainen on tullut niitä vainoamaan. Näkyivät nostelevan jotain isoa ja raskasta , joka lähempää tarkasteltuna olikin saalista. Puita oli kaadettu kauempanakin metsässä ja laahausjäljet osoittivat että veteen oli rahdattu runsaasti puutavaraa. Minut opas vei metsään, jossa ojat risteytyivät ja risteyksessä oli valtava majavien pesä. Istuin toista tuntia hiljaa paikallani ja odotin isäntää, mutta veden pinnassa ei ollut värettäkään. PARI KERTAA POSAHTAA Vahur riisuu majavalta takkia. Nylkeminen on hidasta, koska nahka ei irtoa vetämällä. Aamulla pimeässä olimme taas liikkeellä. Pääsin tuskin sataa metriä eteenpäin, kun rantalepikossa kävi kova posaus. Ajattelin, että patovahti kyllä pian huomaisi tuhot ja tulisi nii- tä korjaamaan kohtalokkain seurauksin. Tämä taitaakin olla taitolaji, sillä toiset eivät olleet nähneet lainkaan majavia. SIELLÄ SE VIRNISTELI VIIKSIINSÄ "Illalla menemme sellaiseen paikkaan, missä kukaan ei ole vielä tänä vuonna ollut", Koplimaa lupasi. Lopulta päätin nousta ja lähdin hiljaa etenemään yläjuoksulle päin. " Täs on varmasti monta majavaa", 20 RIISTA. Oli vielä lähes pimeä, kun lähdin hiljaa kävelemään ojan vartta pitkin kohti peltoaukeaa, jossa oli muutaman sadan metrin päässä pato. Seppo jäi vahtimaan alkupäähän, jossa oli maahan kaivettu asuttu majavan pesä sekä runsaasti merkkejä majavien elämästä. Se siitä, oli parempi lähteä palailemaan ojanvartta takaisin kohtaamispaikalle, jossa toiset jo olivatkin. Nyt vesi virtasi siitä jo ylitse ja rikoin sitä vielä niin paljon kuin ilman lapiota ja dynamiittia pystyin. Minut ja Seppo jätettiin leveän ojan varteen, joka alkoi leppä- ja haapapusikosta jatkuen pitkälle peltoaukealle. Hiivin hiljaa ojan vartta vielä kolmisensataa metriä, kunnes tulin padolle. Sain aikaan vain pienen loven, mutta veden virtaus lisääntyi siitäkin entisestään
Odottelin vielä pimeään saakka, mutta sitten oli pakko lähteä pois. Vesi nousi ja paksu aalto liplatti jään reunaan. Kokemuksena jahti oli hieno, vaikka en saanutkaan saalista. Lopulta majava nousi rannalle, jolloin Timo pääsi ampumaan. Istun hiljaa passissa kuunnellen metsän ääniä. Toisilla oli ollut jännittävät hetket. Kolme miestä passitti ojaa, jossa ui majava välillä sukeltaen ja joka ukko sai tähtäillä, mutta eivät kuitenkaan ampuneet veteen. Otus oli nuori yksilö ja painoi kymmenisen kiloa. Oja oli kapea ja siitä pääsi ylitse hyppäämällä. Äkkiä kuulin kuitenkin pienen loiskahduksen pesän suunnasta. Rikoin hieman patoa ja jäin odottamaan korjaajaa. Ei epäilystäkään, majava lähti pesästä ja meni jään alle sukelluksissa ties kuinka pitkälle. Siellä se virnisteli viiksiinsä jossain turvallisessa ilmataskussa. Haulikkorihla on kätevä ase majavan metsästyksessä. RIISTA 21. Majava oli siis liikkeellä! Vesivana loittoni kohti kauempana olevaa jääpeitettä, joka ylitti ojan. Lehtokurppa kiersi rinkiään kurnuttaen ja välillä sorsapari lensi ylitse siivet vinkuen. Virolainen matkanjärjestäjä Vahur Koplimaa on saamamies majavajahdissa. opas arveli, "katso sopiva paikka ja jää odottamaan." Ympärillä oli joka puolella katkottuja oksia ja kaluttuja keppejä, joista näki, että tässä pesässä on varmasti asukkaita. Ei aina voi onnistaa. Majavia ei näkynyt tai kuulunut, kun metsä alkoi jo hiljentyä ja hämäräkin laskeutua. Jäin jännittämään, nousisiko otus jäälle. "Jahi on Jahi!" sanoo virolainen. Ojan toisella puolella oli valtava pesä, jossa oli asuttu vuosikausia. Istun hiljaa passissa kuunnellen metsän ääniä. Kauempaa kuului hanhien kankatusta, kun muuttoparvi lensi kohti pohjoista jahtimiehen musiikkia. Kauempana pesästä ojassa oli vielä jääkansi talven jäljeltä. Ojassa vesi virtasi vapaana, pato oli rikottu ja vettä oli vain puoli metriä. Viritin maastoverkon eteeni ja jäin odottamaan pesän läheisyyteen siten, että näen heti jos majava lähtee pesästä. Lehtokurppa kiersi rinkiään kurnuttaen ja välillä sorsapari lensi ylitse siivet vinkuen
22 RIISTA
Sivuvääryyttä tukissa ei ole juuri lainkaan vaan se on lähes trapasemaisen suora. Ase ja laatikko olivat venäläiseen tyyliin vahvassa varastorasvassa. Edullisemman luokan haulikostakin saattaa löytää varsin pitkäaikaisen jahtikaverin. Harvassa samanhintaisessa ne ovat yhtä tasaiset. Etutukki istuu kuitenkin hyvin paikalleen eikä lonksu. majavanhäntätyyppiä ja siitä saa hyvän otteen. Ensimmäiseen aseeseen ei uran alussa vielä malteta käyttää suuria summia. Poskituki ei kuitenkaan ole ylikääntyvä, niin kuin vanhemmassa TOZ-:ssa, vaan se on tyyliltään melko lähellä esimerkiksi vanhaa Valmet Leijonaa. Tulan tehtailla on aikojen saatossa valmistettu myös useita venäläisiä sotilasaseita, myös kaikkien tuntemaa Kalashnikov AK-:aa, jota on valmistettu myös Izhevskin tehtailla. Se on harvinaista herkkua nykyaikana varsinkin halvoissa haulikoissa. Mainittakoon myös, että huippulaadukkaat MC-urheiluhaulikot tulevat samasta tehtaasta ja erikoisuuksista tuotanto-ohjelmassa on järeä -kaliiperinen pumppuhaulikko. Tukin pintakäsittelynä on perinteinen öljy. Ensimmäinen asemuseokin perustettiin Tulaan jo -luvulla. Nyt esiteltävä TOZ- on tehtaan uudempi malli ja se tuli tuotantoon vuonna . TOZ 12012MB1E TOZ toimitettiin tavallisessa pahvilaatikossa, jossa aseen lisäksi oli ohjekirja ja vaihtosupistajat. Karhennukset vaikuttavat koneella tehdyiltä ja ne on saatu melko hyviksi hintaluokka huomioiden. Tozin takatukki on muotoilultaan melko omintakeinen. Käyttäjän onRIISTA 23. Se on malliltaan nk. TOZ 120-12MB-1E Edullisilla metsästyshaulikoilla on aina kysyntää, varsinkin nuorten ja aloittelevien metsästäjien keskuudessa. Ensimmäinen huomio aseessa kiinnittyy haljenneeseen etutukkiin. Nykyään Tulassa valmistetaan laajasti siviilikäyttöön tarkoitettuja aseita, pääasiassa haulikoita ja pienoiskivääreitä. TOZ aseiden historia juontaa -luvulle ja kaiken kaikkiaan Tulassa on valmistettu aseita jo -luvulta alkaen. Tässä on suuri vaara rikkoa etutukki koeaseessa tapahtuneella tavalla, jos on huolimaton tai käyttää liikaa voimaa. Tukkipuu on ilmeisesti pyökkiä, koska tukki on melko punertava ja ilmeetön. Toz-haulikoiden tunnetuin malli lienee Toz-, jota on valmistettu jo -luvulta. TEKSTI: JUSSI GRÖNSTRAND KUVAT: JULIUS KOIVISTOINEN T Siitä valmistettiin Neuvostoliiton aikana myös urheiluversiota, joka kantoi nimeä TOZ-. Maahantuojan mukaan sen on rikkonut edellinen esittelijä. Omintakeinen muun muassa siksi, että siinä on poskituki. Syy vaurioon on selvä: Tozissa etutukki pitää irrottaa hiukan eri tavalla kuin yleensä. Lukitussalvan avaamisen jälkeen täytyy etutukkia työntää hiukan eteenpäin ja sitten vasta kääntää se irti. Itse henkilökohtaisesti pidän juuri suoratukkisista haulikoista, mutta nämä ovat kaikki henkilökohtaisia mieltymyksiä. Nyt tutustumme venäläiseen TOZ 120 -metsästyshaulikkoon. ulan asetehtaalla on pitkät perinteet aseiden valmistuksessa
Ejektorinjouset on sijoitettu piippujen takapäähän piippujen välikiskon kohdalle ja ne ovat todella jämäkän tuntuiset. Metallipintojen sovitukset on suhteellisen hyvät. Supistusasteista koeammuntoihin valittiin puolisuppea ja täyssuppea., ovathan ne monen jahtimiehen perusasetus. Lukitus Tozissa on hoidettu tavallisella alapuolisella salvalla. kin syytä öljytä tai vahata puuosia aina silloin tällöin. Seuraavaksi piippuun laitettiin Boarin perinteinen gramman lataus , mm hauleja. Myös aseen piippuja valmistusvaiheessa joudutaan hiukan taivuttamaan vaihtosupistajien takia. Näin ne saadaan kestämään paremmin kosteutta. Näin silti, vaikka Tozin piiput ovat sisäpuolelta tuttuun tapaan kovakromatut ja hyvin viimeistellyt. Joka jahtireissun jälkeen ase on syytä kuivata ja öljytä metalliosat kevyesti. Tulos oli niin kelvoton, että sen esittäminen oheisessa taulukossa katsottiin tarpeettomaksi. Työn laatu lukkorungon sisäpuolella on suhteellisen hyvä. Lukkorungon pohjassa ja liipaisinkaaressa on myös pieni koristekaiverrus. Boarilla havaittiin, että osumakuvio nousi juuri sopivasti jyvän yläpuolelle, kuten päällekkäis-. Uskon sen silti kestävän pitkään metsästyskäytössä, vaikka huonot sovitukset antavat helposti alkupisteen esimerkiksi tukin halkeamiselle. LUKKORUNKO JA PIIPU T Etutukki on majavanhäntätyyppiä ja siinä on erittäin runsaat karhennukset. Toz on vasta viime vuosina ottanut valmistusohjelmaan vaihtosupistajahaulikot. Ensimmäiseksi tulilinjalle valittiin Sellier & Bellotin sinkkipatruunaa, mutta sen tulos oli erittäin heikko. Venäläiset haulikot ovat tunnetusti kestäneet hyvin korroosiota, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä että hoito pitäisi laiminlyödä. tavallisia metsästyspatruunoita. Nallipiikkien kärjet sen sijaan ovat hiukan vinot, mutta se ei vaikuttanut silti aseen toimivuuteen mitenkään. Tozin puu-metallisovitukset on tehty riittävän hyvin. Se on hyvä, koska sulkumekanismissa on tällöin kulumisvaraa reippaasti. Normaalia leveämpi kisko on omiaan myös trap-ammunnassa. Avaussalpa (top lever) ei painu täysin pohjaan. Mitään metallinmurusia ei ole jätetty sisälle ja iskupohjakin on viimeistelty hyvin. Sulku on riittävän luja tällaiseen tavalliseen metsästyshaulikkoon. Perälevynä on ohut kuminen laatta, jonka materiaali on melko kovaa. Merkillepantavaa oli, että patruuna käyttäytyi molemmissa supistuksissa lähes samalla tavalla. Avaimen ongelma on liian lyhyt vääntövarsi. Lukitus on toteutettu tavallisella salvalla. Ensisilmäyksellä Tozin lukkorungon muoto tuo mieleen vanhan Baikal IJ- -haulikon, jossa se oli lähes identtinen. Tälläkään ei ole mitään käytännön 24 RIISTA Tozin mukana toimitetaan nykyään vaihtosupistajat. Puuja metallisovituksen kohdassa näkyy pieni haritus. merkitystä, vaan kyseessä on lähinnä esteettinen haitta. Pientä haritusta on nähtävissä vasemman puolen sovituksessa, mutta sillä ei metsästyskäyttöä ajatellen ole juurikaan merkitystä. Piippujen pituus on normaali tuumaa ( mm) ja aseessa on vaihdettavat supistajat. Tällainen haulikko on monesti hiukan raskaampi kuin vastaava kiinteäsupisteinen malli. Koeaseessa oli koestusmerkintä MpA, joka tarkoittaa että ase on koestettu magnumpatruunoille. KOEAMMUNTA Koeammunta suoritettiin talvisissa olosuhteissa, pakkasta oli - astetta. Hajahauleja oli missä sattuu ja taulun keskusta jäi aivan tyhjäksi. Supistuksina Tozin mukana toimitetaan supistajaa joista kaksi on sylinteriä ja muut puolisuppea sekä täyssuppea. Patruunoina oli ns. Lukkorungon reunat ovat pyöristämättömät, mutta seikalla ei juurikaan ole käytännön merkitystä. Lukkorungossa on pieni kaiverrus. Supistaja-avain ei ole paras mahdollinen, mutta kyllä sillä silti homma hoituu. Perälaatatan "koristeena" on Tulan logo. Ennen sinistystä piiput on viimeistelty hiomalla ja hiomajäljet ovat yhä nähtävissä sinistyksen alta. Vastaavan tyyppinen lukitus on juuri IJ--haulikossa. Tozissa on mm levyinen tähtäyskisko, jonka ventilointi on tehty melko tiheäksi. Sen antama kuvio oli jo huomattavasti parempi. Niinpä ejektorit toimivat hyvin, vaikka niiden virittäminen asetta taitettaessa vaatiikin jonkin verran voimaa
Henkilökohtaisesti pidän juuri tällaisesta haulikosta yleishaulikkona. Tozissa ei ole automaattista varmistinta ja tämä on hyvä ominaisuus varsinkin radalla ammuttaessa. Toisaalta Boarin hylsy poikkeaa materiaaliltaan muista hylsyistä, joten on vaikea sanoa kuinka suuri osuus ongelmassa on aseella. Edullista perushaulikkoa etsivälle tässä on ase, jolla voi ampua monipuolisesti myös radalla. Varmistus on kuitenkin aina tarkistettava. Toiminto säästää iskureita ja säännöllisesti käytettynä ominaisuus vähentää tarvetta asesepän palveluille. TOZ-120-12MB-1E Valmistaja: Tulsky Oruzheinij Zavod, Venäjä Kaliiperi: 12/76 Poraus: 18,5 mm Pituus: 115 cm Piippujen pituus: 71 cm Paino: 3,5 kg Supistukset: Vaihdettavat 4 kpl, (2 kpl cyl, puoli ja täysi) Varusteet: Kiinteät hihnalenkit Hinta: 530 euroa Maahantuoja: Asetalo oy, (03) 475 5371 Koeammunta, TOZ-120-12MB-1E Lataus, g 1) NSI Velox 12/70 2) Winchester Super Speed 12/70 3) Boar 12/70 4) NSI Percorso 12/70 5) NSI Velox 12/70 6) Winchester Super Speed 12/70 7) Boar 12/70 8) NSI Percorso 12/70 32 g 36 g 36 g 36 g 32 g 36 g 36 g 36 g Haulikoko, mm 3,0 3,5 3,5 3,7 3,0 3,5 3,5 3,7 Haulimäärä, kpl 154 160 162 150 154 160 162 150 Osumia, kpl 101 121 128 115 106 122 131 118 Osumaprosentti 65% 75% 79% 76% 68% 76% 80% 78% Supistus (M) (M) (M) (M) (F) (F) (F) (F) RIISTA 25. Varmistinta pitää kääntää oikealle mikäli mielii ampua alapiipun ensin ja jos yläpiipun, niin sitten vasemmalle. Jouset ovat melko vahvat ja vaativat aina jonkinverran voimaa virittyäkseen. Kumiperälevy on ohuehko ja kumi on melko joustamatonta. Ejektorijouset on tuttua kierrejousityyppiä. Varsinkin nokkapainoisuus jakaa aina mielipiteitä laidasta laitaan, mutta mielestäni se on eduksi varsinkin jos metsästäjä pitää haulikon rauhallisen johdonmukaisesta käytöksestä. Myös toimintojen karheus tasoituu nopeasti käytössä. Hyvää Tozissa oli vielä se, että asetta ei tarvitse laukoa tyhjänä. Tuntuma on nimittäin hyvin samantyylinen kuin trap-haulikoissa. Ssen saa pois vireestä poistamalla varmistuksen ja painamalla taitetun aseen liipaisimet pohjaan asetta suljettaessa. Piipunvalitsin on kytketty samaan yhteyteen varmistimen kanssa. Samalla aseella hoituu niin harrastustason skeet tai trap kuin metsästyskin. Metsästyskäytössäkin on yhdentekevää onko aseessa automaattinen vai manuaalinen varmistin. Muut hylsyt lensivät ongelmitta. Patruunapesät on kuitenkin helppo kiillottaa itsekin hienolla - teräsvillalla ja lisäksi on hyvä käyttää myös marketeissa myytäviä teräksen kiillotusaineita. Ainoana erona Boariin oli aavistuksen harvempi osumakuvio puolisuppealla supistajalla. Tozille on ominaista myös rekyylituntuman mietous, joka on seurausta aseen painosta ja nokkapainoisuudesta. Lähes Boarin veroisesti toimi myös italialainen NSI Percorso, jossa oli sama lataus ja haulikoko. Valmistusvuosi on helposti nähtävissä monoblockin peräpäässä. MIELEKÄS TU TTAVUUS Ejektorien toiminta oli lähes täydellistä, mutta ilmeisesti alapiipun patruunapesässä on hieman karheutta, koska Boarin hylsyä se ei jaksanut heittää ulos. Varmistimen ja piipunvalitsijan toimivuus oli hyvä ja varmistin on hyvän muotoinen, mutta täysin äänetön se ei ole. PIENTÄ SANOMISTA Tozissa on vanhojen perinteiden mukainen poskituki. Tämän mahdollistaa manuaalinen varmistin sekä mekaaninen vaihdin. Kokeilin myös muutamia muitakin patruunoita, joiden tarkemmat tiedot löytyvät koeammuntataulukosta. PIKEMMINKIN URHEILUASE? Toz on mielestäni ampumatuntumaltaan enemmänkin urheiluhaulikko kuin tavallinen metsästyshaulikko. piippuisessa kuuluukin. Vaikka viimeinen kiillottelu aseen ulkopinnoilta puuttuu, niin sillä ei ole käytännön merkitystä aseen käytön suhteen
26 RIISTA
Monet jo pitempäänkin metsästäneistä ovat laistaneet monista onnistumisen kannalta tärkeistä toimenpiteistä, joten toivottavasti tämä kirjoitus inspiroi lukijoita siinä määrin, että ainakin jotkut näistä toimenpiteistä suoritetaan. UUSI HAULIKKO KOEAMMU ASEESI TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI S Uuden haulikon koeammunta on erittäin tärkeä toimenpide myös vanhan, ellei asetta ole vielä kokeiltu. Koeammunta kannattaa virheiden eliminoimiseksi tehdä tuelta. Kaikkialla pyritään yhä epärealistisempiin tuloksiin hauliannoksia ja patruunan lähtönopeutta kasvattamalla. Tiedän metsästäjiä, jotka ovat vuosia ampuneet aseellaan, usein huonoin tuloksin, koska todellinen osumapiste poikkeaa siitä, mihin tähtäimet näyttävät. Käypäinen maalitaulu on vähintään metri x metrin kokoinen paperi, pahvi tms., johon piirretään keskelle tähtäyspiste. Todellisuudessa käytännön tulokset tällä tiellä vain huononevat, mutta patruunatehtaat vastaavat kysyntään usein täysin testituloksista välittämättä. euraavassa tutustumme käytännön asioihin, jotka haulikolla metsästävän kannattaa huomioida. Jos osumapisteen suunta vaihtelee joka laukauksella, tulee vikaa hakea perän takaa: ehkä kyseessä on rekyylin jännitys, jolloin ampujalle tulee tahaton nykäisy laukaistessa. Markkinoilla on aseita, joissa tähtäinten ja todellisen osumapisteen välinen ero on liian suuri. Tässä käsitellään pääasiassa perusasioita, joten artikkeli on tarkoitettu ensisijaisesti aloitteleville jahtimiehille. LYHYEN KANTAMAN TYÖKALU HAULIKKO METSÄSTYSASEENA, OSA 1 Haulikkometsästys on saamassa outoja piirteitä. Tällainen vika on hankala korjata, tosin lievänä siitä ei ole paljonkaan haittaa haulipatruunoilla ammuttaessa. TUKIN SOPIVUUS Nykyisin ei myöskään kiinnitetä riittävästi huomiota tukin sopivuuteen, sillä oikein mitoitetRIISTA 27. Tässä vaiheessa ei puhuta vielä haulipatruunan kuvion tarkastelusta muuten, vaan verrataan kuvion keskipisteen sijaintia tähtäyspisteeseen. Tätä tiedostamatonta virheliikettä ei itse ampuessa huomaa. Varsinkin käytetyn aseen ostossa on oltava varovainen, sillä tavallisesti tähtäyspisteongelmaisista haulikoista tulee "kiertolaisia": ne pyritään vaihtamaan heti kun vika havaitaan. Tämä koskee myös kaksipiippuisia haulikoita, joissa läheskään aina molemmat piiput eivät käy samaan pisteeseen. Tämä saattaa olla yleinen syy heikkoihin osumiin eikä tilanne korjaannu, ellei vikaa löydetä. Ensimmäinen tehtävä ennen aseen käyttöön ottamista onkin "kohdistaa" haulikko. Laukauksia voi ampua ja jokaisen pat- ruunan jälkeen mitataan arvioidun haulikuvion keskustan ja tähtäyspisteen välimatka ja suunta. Sopiva ampumamatka on metriä. Nykyisin vaihtosupistajien aikakautena yleinen syy osumapisteheittoihin löytyy piipunsuulta vaihtosuuhisten kierre on vinossa, eikä supistinholkki ole samassa linjassa piipun keskilinjan suhteen. Useammalla laukauksella varmistetaan se, että ei ole tehty laukaisuvirhettä
Suurilla hauliannoksilla tilanne muuttuu usein radikaalisti, ja pitkät holkit toimivat niiden kanssa selvästi lyhyitä paremmin. Käytännön metsästyksessä onkin tärkeämpää hakea toimiva supistus/patruunayhdistelmä, kuin tietää mikä supistusaste on kyseessä. Eri lähteissä osumaprosentit vaihtelevat, mutta karkeasti erikoissuppean kuvio läpimitaltaan cm ympyrässä on yli , täyssuppean , kolmevarttisen , puolisuppean noin , parannetun sylinterin noin ja sylinterin . Näillä patruunoilla ei näköjään tee mitään!" Viimeinen lause saattaa olla tottakin, mikä olisi selvinnyt koeammuntavaiheessa, mutta kun ei vaivauduttu kokeilemaan. Tässä mainittujen supistusasteiden lisäksi on nykyisin tullut vielä välimuotoja, joten osumaprosentit menevät osin päällekkäin. Osumakuvioiden tarkasteluun ja sopivan metsästyspatruunan valintaan palaamme seuraavassa numerossa. SUPISTUSHOLKIT Karkeana nyrkkisääntönä voidaan pitää, että tavanomaisilla hauliannoksilla ( g tai alle kaliiperissa ) pitkistä holkeista ei useinkaan ole etua, vaan lyhyt supistaja antaa monesti paremman kuvion. Oikea supistusaste selviää parhaiten koeampumalla, sillä kaikilla patruunoilla/aseilla ei päästä samoihin tuloksiin. tu tukki toimii haulikon "tähtäimenä" nopeissa, vaistonvaraisissa ampumatilanteissa. Tukin mitoitus ja sovittaminen eri ampumalajeihin on oma taiteenalansa, mutta pyrimme paneutumaan tähänkin asiaan tarkemmin tulevissa osissa. SUPISTUSASTEEN MÄÄRITTELEMINEN prosentti on tavallisesti , mutta eri valmistajilla on omat versionsa. Tällä metodilla pannaan paremmuusjärjestykseen niin haulikot kuin patruunatkin. Jokainen vähänkin haulikolla jahdannut on varmasti kuullut seuraavan selityksen (ampujassahan ei koskaan ole vikaa): "Kun ammuin, niin höyhenet vain pöllysivät (tai karvoja jäi isot tukut), mutta eläin jatkoi menoaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Esimerkiksi lehtokurppajahdissa tai pompputeerien ampumisessa aika ei riitä tähtäämiseen ja paras tulos saavutetaan vasta, kun tukki on tehty mittojen mukaan. Useimmissa tilanteissa haulitiheydeksi riittää noin kpl cm ympyrässä suuremmalle riistalle ja pienemmälle vähintään kpl. Tässä täytyy kuitenkin muistaa, että silloin kun karvat tai höyhenet pöllyävät, kyse on lähes aina huonosta osumasta, eli haulit ovat vain raapaisseet nahkaa. Aloittelevalla metsästäjällä onkin ihmettelemistä, minkä holkin aseensa suuhun ruuvaisi. Kaikenlaisten kuitutähtäinten ja punapisteiden lisääntyminen etäännyttää metsästäjän vaistoammunnasta, ja monin paikoin meillä onkin yleistynyt haulikon kiväärimäinen käyttö. Toimivuuteen vaikuttaa aina myös haulikoko, joten jälleen ainoa tie tietoon on koeammunta. KÄY TÄNTÖ VAI KOEAMMUNTA Tänä päivänä supistusasteen määrittely voi olla vaikeaa, koska patruunatarjonta on niin kirjavaa, että osumaprosentit vaihtelevat usean supistusasteen alueella. On selvää, että em. Normaalisti supistusaste määritetään metrin etäisyydeltä piipunsuusta. Metsästäjä pääsee halutessaan melko helpolla: tärkeintä on valita oikea haulikoko ja katsoa, että kuvio on riittävän tiheä kulloinkin käytetyiltä ampumamatkoilta. Kaikenlaiset toinen toistaan pidemmät erikoisholkit houkuttelevat ostajia, jospa ampumamatkaa voisi vähän pidentää. tähtäimistä on hyötyä silloin, kun tukki ei ole aivan mittojen mukainen tai näkö on heikentynyt, ja samoin silloin, kun on reilusti aikaa tähtäillä. Supistusholkeissa on nykyisin runsaudenpulaa. Silloin kun hauli osuu suoraan eläimeen,. Skeet-supistuksen osuma28 RIISTA Vaihtosupistajien keksiminen on taannut kukoistavan bisneksen supistinvalmistajille, joita löytyy lukuisia. Näin menettelevät eivät kuitenkaan koskaan koeammu ase/patruunayhdistelmäänsä, vaan se todetaan tositoimissa motolla "minä en ammu kuvioita, vaan riistaa". Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että normaaleilla supistuksilla pärjää metsästyksessä mainiosti, kunhan viitsii suorittaa koeammunnan sopivan patruunan löytämiseksi. Myös yhdellä kiinteällä supistuksella pärjätään: nykyisellä patruunatarjonnalla on mahdollisuus saavuttaa lähes kaikki normaalit supistusasteet esimerkiksi käyttämällä puoli- tai täyssuppeaa, tosin ase on siltikin koeammuttava. Moni haulikolla metsästävä tekee tavattoman usein johtopäätöksiä vain yhden laukauksen perusteella
Merkitään useita kohteita maastoon ja pyritään arvioimaan niiden etäisyydet, minkä jälkeen tarkistetaan tulokset mittaamalla. Näin ei kuitenkaan ole, ja koeammunta paljastaa kuviot repaleisiksi ja aukkoisiksi. Koeammunnan yhteydessä on myös hyvä tilaisuus harjoitella matkan arviointia. Haulikolla metsästävän tulee osata arvioida ampumamatka ja erityisesti tuntea oman aseen suurin käyttömatka, joka selviää vain koeampumalla muuta tietä ei ole. Yleisin syy liian kaukaa ampumiseen on väärin arvioitu matka. Hauliannoksen alin neljännes sisältää ne haulit, jotka osuvat kuvion keskustaan metristä, eli on äärimmäisen tärkeää, että ne säilyttävät muotonsa. eri haulikonkaliiperien tehokkuutta ja perehdymme sopivan metsästyspatruunan valintaan koeampumalla. RIISTA 29. Seuraavassa numerossa tutkimme mm. Löytyy myös silloin tällöin jahtimiehiä, jotka eivät tiedä mikä on normaali ampumamatka haulikolla! Ei ole pitkäkään aika siitä, kun törmäsin asiaan. Kaveri oli metsästänyt vuosia tosin huonolla menestyksellä ja hän koki helpottavaksi oppia, mihin haulikko keskimäärin pystyy: "En taida sittenkään olla niin huono ampuja kuin tuloksista voisi päätellä!" Tähän asti olikin aina paukkunut, kun riistaa näkyi metrissä. LYIJYHAULIT Haulikolla ammutaan helposti liian kaukaa. Tässä Lyijyhauli toimii erinomaisesti lähtönopeuksien ollessa kohtuullisia ja kun haulikoot ovat pieniä ja hauliannokset keveitä. Ainoa syy tähän on haulien muokkautuminen jo piippuaikana muodottomiksi ensin patruunan syttyessä, sitten ylimenokartiossa ja lopuksi vielä supistuksessa. Samoin -grammaiset lataukset jättävät piipunsuun samoilla nopeuksilla. Maksimimatkana voidaan edelleen pitää metriä, joskin oikein valitulla latauksella tai joillakin uusilla haulimateriaaleilla tätä matkaa on mahdollista pidentää. Nykyisin markkinoidaan -kaliiperisia magnum-patruunoita, joissa g lyijyhauliannoksella voi olla lähtönopeutta jopa m/s, ja silti haulit ovat vain haulikupissa täysin vailla suojausta. Huonosti käyvän patruunan lisäksi edellä kerrottu voi johtua kehnosta tähtäyksestä tai siitä, ettei ase käy tähtäyspisteeseen, jolloin vain jokunen kuvion reunahauli on osunut. Tavanomainen lyijyhauli kestää kohtuudella noin m/s lähtö- nopeuden. Myös aukeassa maastossa, kuten pelloilla ja järvillä, matkat arvioidaan tavallisesti lyhyemmiksi kuin ne ovat. Lisäksi upotus kohteessa on heikko, usein huomattavasti heikompi kuin normaalilla, noin m/s lähtevällä latauksella. Koeampumalla selviävät kaikki aseen ja patruunan ongelmat, mutta osumiseen sillä ei ole muuta vaikutusta kuin se, että silloin tietää syyn olevan ampujassa, kun välineet on todettu kunnollisiksi! AMPUMAMATKOJEN ARVIOINTI Haulikon todellisen osumapisteen varmistamiseksi kannattaa ampua muutama laukaus tukea käyttäen. vaiheessa monelle on selvinnyt, että matkan arviointitaidoissa on paljon parantamisen varaa. Mitä suurempi hauliannos patruunaan tungetaan, sitä suuremmalle rasitukselle joutuvat patruunan alimmat haulit, jotka ovat osumisen ja läpäisytehon kannalta tärkeimmät. Mitä suurempi eläin, sitä helpommin matkan arvioi todellista lyhyemmäksi. Erikoiskovilla, antimonia enemmän sisältävillä ja pinnoitetuilla hauleilla päästään noin m/s nopeuksiin ja muovirouheella (bufferi) kunnolla suojatuilla hieman yli. siitä irtoaa hyvin vähän karvoja/höyheniä, koska hauli tavallisesti vie ne mukanaan nahan alle, paitsi jos on käytetty ylisuuria hauleja, jotka läpäisevät kohteen. Tässä koeammunnan laistavat henkilöt näkevät vain kovan lähtönopeuden, joka mielletään suoraan kovemmaksi iskutehoksi
Alueen ilmasto on tuliperäisen maaston ja kuumien lähteiden ansiosta suhteellisen lauhkea, joskin keskitalvella lunta voi olla paikoin K. JAHDISSA KAMTSHATKAN NIEMIMAALLA Kamtshatkan niemimaa sijaitsee Venäjällä, Siperian itäkolkassa, Beringin- ja Ohotanmeren välissä. Kamtshatkan karhu ei ole sukulaisensa harmaakarhun tapaan yhtä kiivas ja kiukkuinen lihansyöjä, vaan elää enimmäkseen kalalla ja kasviksilla. Maanpinnan liikkumisen ja tulivuorien purkautumisten johdosta maayhteyttä ei enää ole, vaan välissä on Beringinsalmi. 30 RIISTA TEKSTI: TEPPO HÄMÄLÄINEN KUVAT: TEPPO HÄMÄLÄINEN, HEIKKI KOIRANEN JA VSD SAFARIS. amtshatkan niemimaa tunnetaan yhtenä maailman tiheimmistä karhualueista. Kun Venäjän karhumääräksi arvioidaan , niin tästä määrästä noin karhua asustaa Kamtshatkan niemimaalla. Tämä karhu on sukua Alaskan harmaakarhulle, mikä selittää sen suuren koon: se voi saavuttaa jopa kg painon. Joskus aikojen alussa nykyiseltä Venäjältä on ollut maayhteys Alaskaan, mikä selittää alueen alkuperäiskansojen sekä eläimistön samankaltaisuuden. Alue on noin Japanin kokoinen, ja se ulottuu napapiirin molemmin puolin
Bussilla köröteltiin sitten tätä km:n matkaa tuntia, eikä vastaan tullut ketään. Linturiistasta voisi mainita riekot, kiirunat ja kivimetsot. Matkan järjestäjänä toimi VSD Safaris Suomesta. Kelkoilla ajettiin seuraten jokivarsia ja etsien ylityskohtaa. Pääsimme vihdoin matkaan, vaikka vanha kopteri piti hirveän tärinän ja metelin ennen kuin se suostui nousemaan ilmaan. Enimmäkseen sulassa joessa oli paikoin joen pohjakivien päälle muodostuneita jääsiltoja, joita pitkin joet ylitettiin. jopa useita metrejä ja pakkasta - celsiusastetta. Aseeseen hankittiin myös Sakon patruunat , g:n Barnes X luodilla, lisävarusteeksi laitettiin vielä Zeiss-kiikaritähtäin säädettävällä suurennuksella (suurennusaste on -kertainen) ja tietenkin valaistu ristikko. Aikaisemmat jahtireissut Laatokan Karjalaan eivät olleet tuoneet tulosta ja karhun nahka puuttui vielä kokoelmista. Korkeimmat huiput nousevat lähes viisituhatta metriä merenpinnasta. Lähdimme matkaan sorapäällysteistä vuoristotietä, joka oli hyvässä kunnossa, koska oli vielä jäässä. Teltoissa oli hyvä nukkua kun kamiina lämmitti. Aluksi lensimme Moskovaan ja siitä Petropavloskiin. Lentomatka ei kuitenkaan kestänyt puoltatois- ta tuntia kauempaa, kun oltiin jo pääleirissä. Neljänneksi seurueeseen liittyi venäläinen liikemies Pietarista. kaliiperin kiväärillä, jollaisia minulla on ennestään parikin kappaletta. Alueen korkeuserot ovat huomattavia. Seuraavaksi kohdistettiin aseet ja valmistauduttiin siirtymään varsinaiselle metsästysalueelle. Leiriin oli ennakkoon viety suurin osa tarvikkeista. On selvää, että tätä jättiläispetoa ei kannata yrittää ampua . Ensin kuitenkin ostettiin torilta evääksi kuivattua kalaa, kaviaaria, olutta ja vodkaa. Kesä kestää muutaman kuukauden, joskus vain muutaman viikon ja keskilämpötilat vaihtelevat + ja + asteen välillä. Johtaja Victor Dmitrienko venäjänkielisenä toimi sekä tulkkina että oppaana. Karhujen lisäksi alueella asustaa susia, ahmoja, ilveksiä ja kettuja. Laaksoissa on lunta useita metrejä silloinkin, kun vuorien huiput ovat jo paljaana. Kunnollisen suurriistakiväärin hankinta tuli siis ajankohtaiseksi. Aikaa jahtiin oli kymmenen päivää. MATKAREITTI Pääleiri perillä, taustalla näkyy sauna. Tänne vaikeakulkuiseen maastoon lähti viime vuoden toukokuussa kolme suomalaista metsästäjää ja yksi venäläinen tavoitteena saada saaliiksi todella iso karhu. Kyllä niissä asui, kun kamiina lämmitti. RIISTA 31. Mikäpä siinä oli odotellessa, kun saattoi käydä uimassa kuumissa lähteissä, joita oli alueella useita. Lentoaika laajan Venäjän yli poikittain kesti kymmenen tuntia. Sinne lähdettiin varhain aamulla moottorikelkoilla, jotka olivat hyväkuntoisia ja länsimaissa valmistettuja. H&H Magnum. Päädyin Sakon ruostumattomaan muovitukkiseen kaliiperissa . Jahtiin osallistuivat Heikki Koiranen Pirkkalasta, Kauko Kallio Kurusta ja Kari Tanninen Kuopiosta. Kasvillisuus laaksoissa on pääasiassa tunturikoivua ja mäntyä. Kertaakaan ei kelkka pudonnut, vaikka muutaman kerran nousin pois kyydistä, kun jääsilta näytti niin ohuelta. Tämä yhdistelmä toimii varmasti kuin junan vessa! Koska olimme menossa kauas jahtiin ja matkan kustannukset olisivat huomattavat, otimme joka mies heti kahden karhun kaatoluvat. Seuraavassa Heikki Koirasen kertomana ja Teppo Hämäläisen kirjaamana matkan vaiheet. VALMISTELUA Metsästäjät ja kulkuneuvo, jolla tuotiin ihmiset ja tavarat vuorille. Olin jo viiden vuoden ajan suunnitellut matkaa, ja ajattelin, että se täytyy nyt toteuttaa, kun kunto on vielä kohtalainen. Kolme telttaa ja hirsisauna joen varressa tulisivat olemaan tukikohtanamme seuraavat pari viikkoa. Perillä odotti iso linja- auto, jolla matkaa jatkettaisiin. Sekä matka että jahti perillä ovat sen verran rasittavia, että sinne ei kannata huonokuntoisen lähteä. Lopulta olimme Esson kylässä, jossa odotti vanha kuljetushelikopteri. Matkattuamme kelkoilla kaksitoista tuntia saavuimme sivuleiriin, jossa majoituimme kahteen telttaan. Näiden lisäksi esiintyy myös isoja alaskanhirvien sukuisia hirviä, villipeuroja ja paksusarvilampaita. Kylässä jouduimme odottelemaan kaksi vuorokautta sään paranemista, jotta kopteri voisi nousta ilmaan
Huipulle päästyämme näimmekin sen tulevan hitaasti kohti, mutta matkaa oli vielä ainakin viisisataa metriä. Nyt piti edetä varovasti ryömimällä ja kontaten, ettemme herättäisi karhua kivien. Joki ylitettiin kivien päällä olevaa kapeaa jääsiltaa pitkin - huiman näköistä puuhaa. Näin mentiin noin puoli tuntia, mutta sitten piti luopua lumikengistäkin jyrkän rinteen vuoksi. Tiesimme, että karhu nukkui paikallaan ja kaveri ilmoittaisi radiolla, jos se lähtisi liikkeelle. Kerran näimme samanaikaisesti kuusi karhua. Makasin paikallani kivääri tukijalkojen varassa valmiina kiikarissa suurennus . Sitten lumi loppui ja kävelimme kivikossa. Opas suunnitteli reittiä, jonka kautta pääsisi lähestymään ampumamatkalle. Maastona oli korkeita vuoria, joiden välissä virtasi sulia jokia. Tämä uroskarhu painoi kg. VAIKEAMPI TAPAUS Toiset miehet olivat saaneet jo kumpikin kaksi karhua ja lähtivät pääleirille. Hitaasti se lähestyikin nuuhkien ja tutkien tarkasti maastoa. Rinne oli niin jyrkkä, että piti kiivetä luovimalla. Haimme tosi isoja yksilöitä, koska valinnan varaa oli. Lähdimme kiertämään kelkalla vuoren toiselle puolen ja sieltä kiipeämään jalkaisin karhua vastaan. Jäin matkanjärjestäjän ja paikallisen oppaan kanssa vielä sivuleiriin metsästämään toista lupakarhua. Odottelin vielä, kun karhu parin sadan metrin päässä huomasi jotain. Näimme useita karhuja, mutta naaraita ja pentuja emme metsästäneet. Ensin pitäisi ylittää joki ja kiertää tuulen alapuolelle vuoren taakse. Ammuin vielä toisen laukauksen, johon karhu kuoli. Otin hieman ylävoittoisen tähtäyksen ja kun kivääri pamahti, karhu putosi siihen; sen 32 RIISTA Heikin ampuma ensimmäinen karhu oli "helppo tapaus". selkäranka oli poikki. Arvelimme että se aikoo mennä aurinkoon nukkumaan. Sen aikomus oli kai tappaa pennut, että emä tulisi uudelleen kiimaan. Uros käveli vuoreen rinteellä ja asettui pälvipaikkaan makuulle. Matkaa oli jo noin kaksi ja puolisataa metriä, mutta opas kehotti ampumaan. Karhuja oli nähty kyllä useitakin, mutta ne olivat kaikki pieniä. Se nousi kahdelle jalalle, veti vainua ja samassa kääntyi ympäri lähtien täyttä vauhtia pakoon. Eräänä päivänä olimme ajelleet jo paljon ja olimme taas lähellä leiriä. Tuuli puhalsi sivulta, joten karhu ei saanut meistä vainua. Pääsimme vihdoin vuoren takapuolelle, mutta kelkalla ei voinut enää jatkaa jyrkkää rinnettä, ja oli laitettava lumikengät jalkaan. Toisella puolella oli emä kahden pennun kanssa ja niitä piti silmällä iso uros. Näkyvyyttä oli useita kilometrejä, koska puita oli vain laaksoissa. Kiikarissa näkyi vain karvapallo, joka paineli suoraan poispäin hyvää vauhtia. Joskus piti ajaa kelkalla pitkiäkin matkoja, ennen kuin löytyi jääsilta, josta pääsi yli joen. Jonkin ajan päästä näimme kaksi karhua, joista toinen oli menossa rinteellä ylöspäin ja toinen laskeutui alemmas, kohti seuraavaa vuoren rinnettä. Ajelimme kelkoilla jokivarsia pitkin ja kiikaroimme vuorenrinteitä, joilla karhut oleilivat. SITTEN JAHTIIN Saapumista seuraavana päivänä hajaannuimme ryhmiin ja lähdimme kelkoilla matkaan. Liikkeellä olevia yksilöitä emme yrittäneet lähestyä, sillä olimme kiinnostuneita vain niistä, jotka nukkuivat vuoren rinteillä. Sitten näimme samanaikaisesti kuusi karhua, kaksi isoa oli niin kaukana ja korkealla vuorella, että niitä oli turha yrittää
Tämä karhu vieri vuorenrinnettä kilometrin ennen kuin pysähtyi. Karhun lihaa olisi saatavana, mutta sinne jäävät maastoon halukkaiden syötäväksi. kolinaan. Hinta ensimmäiselle karhulle tuli ja toiselle , muut kustannukset n. Toiselle puolelle oli pudotusta noin puoli kilometriä ja toiselle kilometri. Olimme maanneet siinä asemissa jo puoli tuntia, eikä vielä karhua näkynyt vieläkään. Keräilin hylsyt talteen ja aloitimme laskeutumisen rotkoon. Päivän viimeiset hetket alkoivat kohta olla käsillä ja hämärä lisääntyi uhkaavasti. Oli jo pimeä, kun palasimme kelkalla leiriin. Seuraavana päivänä lähdimme kohti pääleiriä, missä toiset jo odottelivat. Karhuja oli todella runsaasti ja oppaiden ammattitaito erittäin hyvä. Välissä oli syvä rotko ja matkaa useita satoja metrejä. Kun viimein pääsimme karhun putoamispaikalle, oli toinen opas kelkkoineen jo siellä. , joten pyöreästi matka maksoi . Kun viimein pääsimme jyrkänteen huipulle, saamme radiolla tiedon, että karhu lähti liikkeelle ja oli tulossa meitä kohti. Paluumatka suomeen sujui ilman vaikeuksia. Paluumatka kesti taas kymmenen tuntia ja matkaa hidastivat sulien jokien ylitykset. Ammuin vielä kolmannen kerran, mutta karhu vain kömpi ylöspäin. Se vei mennessään lunta ja pienempiä kiviä aikamoisen vyöryn ja ehdin jo ajatella, ettei siitä ole paljonkaan jäl- Leirin henkilökunta koolla sekä neljän ammutun karhun nahat. jellä vauhdin pysähtyessä. Kokemus oli kuitenkin hintansa väärti, ja lopuksi voisinkin todeta, että kaikki muu on turhaa, paitsi karhujahti Kamtshakalla. RIISTA 33. Olin odottanut sopivaa ampumatilaisuutta jo - minuuttia, kun karhu laski päänsä alas katsoen rotkoon päin. Kaikki neljä laukausta oli osunut, mutta koska matkaa oli n. Tiesin, että nyt pitää ampua. Sitten vedin lippaasta viimeisen paukun piippuun ja kun laukaisin, karhu putosi lopulta paikalleen. Mitään turvaköysiä ei ollut, ja pudotusta olisi ollut ,- km, jos jalka lipeäisi. Yhtä ei löydetty, mutta hyvin ne olivat osansa tehneet. Karhu katsoi suoraan meihin päin, sitten se käänsi päätä ja veti vainua taaksepäin, koska tuuli tuli siltä suunnalta. Ajattelin jo luopua koko jahdista, mutta sisu ei antanut periksi. Välillä rinne oli niin jyrkkä ja jäinen, että puukolla tehtiin jäähän pieniä koloja, joista sai tukea. Ammuin ensimmäisen kerran ja sekä näin että kuulin luodin osuvan. Karhu oli tullut näkyviin vastakkaisen rinteen takaa. Karhu päästi hirveän huudon ja alkoi kömpiä vuorta ylöspäin, jolloin ammuin uudelleen. Ruoka oli hyvää ja sitä sai riittävästi. Kieleke, jossa makasimme oli kapea, sillä oli leveyttä ehkä kolme metriä ja pituutta viisi. Karhu nyljettiin nopeasti ampumapaikalla ja ruho jäi toisille karhuille syötäväksi. Valtavan kokoinen uroskarhu oli kuollut, se painoi myöhemmin punnittaessa kg. Sitten opas koputti minua käsivarteen ja näytti suuntaa. Se potki kuitenkin niin paljon, että lähti vyörymään alas kohti rotkon pohjaa, jonne oli kilometri matkaa. Nylkiessä sain kolme luotia talteen. Järjestelyt olivat asianmukaiset ja olosuhteisiin nähden kaikki oli sujunut hyvin. m, ei yksikään luoti ollut mennyt karhusta läpi. Rinne oli täälläkin niin jyrkkä, että karhu jouduttiin kiinnittämään köysillä puihin nylkemisen ajaksi, muuten se olisi valunut alaspäin. Osuin taas ja karhu kaatui, mutta se nousi heti ja jatkoi matkaa ylöspäin
Silmiinpistävin muutos aikaisempiin malleihin verrattuna on aavistuksen Bowtechin center pivot -rakenteisia General- () ja uusia Admiral-, Captain- ja Sentinel-malleja muistuttava rungon kaaritaskujen päiden rakenne, nimeltää Zero Tolerance Locking Pocket System (ZT lock). Air Raid -jousen huippuvetojäykkyydet ovat , ja paunaa. Painonpudotus on saatu aikaan pääasiassa rungon aukkoja suurentamalla. Uudelle Dual Cam (!) Mathews Monster XLR:lle luvataan jopa fps IBO-nopeuksia. ATA-nuoli painaa gr. Bowtech esitteli uuden Air Raid -jousensa suurriistajousena, jolla hoituvat niin suurimmat Pohjois-Amerikan kuin Afrikankin lajit. Jousen XTR Cam & ½ -pyörämalli mahdollistaa käyttäjäystävällisen modulaarisen vetopituuden säädön. Lähes 15 000 neliömetrin näyttelytilaan oli levittäytynyt 453 alan yritystä. ammutaan -paunan jousella ja -tuuman vetopituudella. Binary cam -systeemi on varustettu pyörivällä moduulirakenteella, joka mahdollistaa laajan tuuman vetopituuden säädön puolen tuuman harppauksin. Se painaa vain , paunaa, kun esimerkiksi vielä tänäkin vuonna mallistossa oleva Katera painaa , paunaa. Alphamax on nimensä mukaisesti veljeään tuumaa pitempi. Jousen jänneväli on tuumaa ja nopeus fps. Alphamax :n IBO nopeus on fps, mikä on erinomainen nopeus anteeksiantavalla tuuman jännevälillä. Hoytin tämän vuoden lippulaiva Alphamax on nopea ja miellyttävävetoinen jousi. Vuoden uutuuksien hyvin tavanomainen IBO-nopeus on fps luokkaa. Monster muistuttaa yllättävän paljon toista vauhtihirmua PSE Omen -jousta, jolle on mitattu jopa fps nopeuksia, keskinopeuksien ollessa fps luokkaa. ARCHERY 2009 K aikki tärkeimmät jousivalmistajat olivat messuilla näyttävästi esillä. Tällä ratkaisulla on saatu korjattua aiemmissa malleissa joskus havaittu pyörien kallistuminen. 34. Mathews on sinnikkäästi pysytellyt single cam -pyörärakenteessa, mutta kilpailu nopeuksista on kovaa, joten myös Mathews on päättänyt kääntää päät vauhtimonsterillaan. Jousimetsästys- ja jousiammunta-alan jättitapahtumassa vieraili lähes 2900 myyjää, ostajaa ja tukkukauppiasta. Muutenkin jousi on kevyt. 10. Hoyt Alphamax oli odotetusti yksi messujen puhutuimmista uutuuksista. Teknisesti tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä center pivot -rakenteen kanssa, vaan tavoitteena on ollut rakentaa erittäin kevyt, tarkka ja kestävä kaaritaskumalli. Kaikkiaan yli 7300 ATA Show -vierasta miehitti Indianapolisin keskustan hotellit kolmen messupäivän ajan. Se RIISTA TRADE SHOW TEKSTI: JUHA KYLMÄ ARCHERY TRADE SHOW 2009 ATA Show kokosi jälleen kansainvälisen joukon alan ammattilaisia ja median edustajia Indiana Convention Centeriin 8. Valtaosa jousivalmistajista rajaa korkeimman vetojäykkyyden paunaan. tammikuuta. Silmiin osunut tekninen seikka oli myös "U"muotoinen metallinen kaapelien haaroituspala. Jousitesteissä käytettävä ATA standardin mukainen nopeus on mainittua IBO-nopeutta hitaampi, koska siinä käytetään selvästi raskaampaa nuolta. Ainoastaan Mathews loisti tänäkin vuonna poissaolollaan, vaikka juuri nyt heillä olisi ollut jotain merkittävää esiteltävää
Admiral oli subjektiivisesti arvioiden kokeilemistani jousista vähärekyylisin ja hiljaisin. Edullinen paketti sisältää kaikki tarpeelliset lisävarusteet nuolia ja laukaisulaitetta lukuun ottamatta. Pyörä (cam) on äärettömän kevyt ja herkästi särkyvän näköinen. Jänneväli / tuumaa Hoyt Alphamax, Bone Collector -erikoismalli mustilla kaarilla, Michael Waddellin nimikkomalli. kertoo, ettei lihansyöjää ole tarkoitettukaan nopeusammuntaan, vaan vakavaan metsästykseen. Razor Edgeen on saatavilla myös infinitemoduuli, jolloin jousta voi käyttää erilaisten ryhmien opettamisessa tai koko perheen jousena. Carnivorea on saatavilla kolmea eri kokoa -, - ja -tuumaisena. Iceman Cometh on ½ -tuumainen fps heittävä jousi. Center trac -pyörissä kaapelit kulkevat ristiin ja päätyvät vastakkaisen pyörän vastakkaiselle puolelle. Pyörät ovat kuin normaalin taljapyörän luuranko, niin tarkkaan on metalli työstetty pois. Razor Edge on edullisena, nuoren ampujan mukana kasvavana jousena ehkä Diamondin mielenkiintoisin malli. Mainittuun seikkaan viittaa jousen nimikin "omen" enne. "Krank" tarjoaa : voimansiirtosuhteen ja tällä ratkaisulla on jousesta saatu erinomaisen pehmeävetoinen. Rossin single cam -jouset ovat alusta saakka herättäneet huomiota laadukkaina ja kauniina jousina. Tämä ratkaisu vähentää merkittävästi pyörän kallistumistaipumusta (cam lean). Se on tuttua, erinomaista G-laatua, mutta silti edullinen jousi. Ross kuuluu nyt myös Bowtech-perheeseen. Tämä jousi sopii myös uusille lajin harrastajille sekä naisille laajan säädettävyytensä vuoksi. Kaapelit ohjautuvat eri puolille pyörää. Alapyörän päässä haarautuu kaapeli pienen rullan välityksellä kahdeksi. Jousen jäykkyys on säädettävissä välillä paunaa ja vetopituusskaala yltää välille tuumaa. Vauhtihirmua pitää odotella heinäkuun puoliväliin saakka. Aukkojen reunat on pyöristetty "G-mäisillä" sinisillä metalliholkeilla. Ross Carnivore ja "The Krank" -pylpyrä. Bowtech Center Pivot -rakenne on nyt sulavalinjaisempi. Tämä rakenne ehkäisee pyörän kallistumista. RIISTA 35. Admiralin, Captainin ja Sentinelin center pivot -runko näyttää aikaisempia versioita sulavalinjaisemmalta. Kahden lyhimmän mallin nopeudet ovat välillä ja -tuumaisen version välillä. Razor Edge tulee varmaankin olemaan yksi myydyimmistä jousimalleista. Diamond by Bowtech oli esillä hyvin päämerkin näköisillä malleilla. Nyt myös Diamond-linjasta lötyy center pivot -malli. Veto oli miellyttävä suurehkosta paunamäärästä huolimatta ja nuoli katosi hyllyltä nopeasti ja äänettömästi. PSE Omen voitti tämänvuotisen "nopeuskilpailun" saavuttamalla keskimäärin fps IBO nopeuksia. Myös X-Force -sarjan jouset ovat nopeita, fps luokkaa. Toinen vauhdista kertova piirre on todella radikaalit pyörät. Guest kuuluu G:n tuoteperheeseen. Normaalimpia PSE malleja ovat X-Force, X-Force Dream Season ja muut X-Force mallit sekä Bow Madness -mallit ja monet muut. Jousen jänneväli on todella pieni, vain ½ tuumaa. Guestissa ei ole tavanomaista kaapeliohjaimen luistia vaan kaapelit ohjataan ohjaintangon läpi porattuihin reikiin. Toinen testaamani Bowtech oli /-tuumainen Admiral. Vauhdin kiihkossa on Omenin pyöristä myös riisuttu kaikki ruuvit ja moduulit pois, joten vetopituuden säätö onnistu vain vaihtamalla pyörät. Air Raid oli ammuttaessa erinomaisen jämäkkä ja eleetön. Moduulin ansiosta jousella voi ampua eri vetopituuksilla Genesis-jousien tapaan. Mielenkiintoinen tekninen ykstyiskohta on Carnivoren "Krank"-systeemi. PSE kuitenkin vakuuttaa, että materiaali on erittäin kestävää. "Kone" alkaa näyttää jouselta. Ne tavallaan haarautuvat niin, että veto jakautuu tasaisesti molemmille puolille taljapyörää. Jousen IBO nopeudet sijoittuvat välille . Tällä kerralla sarja oli täydentynyt hybrid cam -jousella, jonka nimeksi oli annettu kuvaava Carnivore (lihansyöjä). Bowtechin center trac binary cam -pyöräsysteemissä molemmat kaapelit kulkevat pyörästä toiseen, toisin kuin yleisissä yläkaaren akselin päihin haarakaapelilla kytketyissä ratkaisuissa. Toinen pää kiinnittyy pyörään ja toinen haarautuu edelleen akselin päihin. Tätä jousta ei kuitenkaan ole vielä saatavilla
Hyviä auke- 36 RIISTA. Bohning Tower- ja aikaisempi BlaZer-sulituslaite asettavat sulan asteen kulmaan. METSÄST YSKÄRJET G5 Montec 25 % terävämpänä hiiliteräsversiona. Carbon Express F-15 Dual Blade -kärki. Nuolet ovat nykyään pääsääntöisesti hiilikuitua, vaikka Eastonin osastolla olikin esillä myös alumiiniputkia. Toinen sopiva "puhveliluokan" nuoliputki on Eastonin Full Metal Jacket Dangerous Game, joka painaa jopa , , gr per tuuma. Nykypäivän super-ultra kevyet nuolet heikentävät jousen kuin jousen dynaamista tehokkuutta. Bohningin muusta laajasta tuotevalikoimasta mainittakoon metsästäjiä kiinnostava uusi BlaZer-sulille tarkoitettu sulituslaite BlaZer Helix, jolla sulka asettuu kierteelle asteen kulmaan. Sulat olivat pääasiassa pieniä ja jäykkiä. Myös virolainen Siim Talmar oli jälleen tuonut Falco-pitkäjousiaan messuille ja esitteli niitä Mäntyharjun EXEL OYJ:n osastolla. Mekaanisen version runko on myös "heti leikkaava" ja siitä aukeaa kaksi rinnakkaista terää rungon vastakkaisille puolille. NAP:n Spit Fire XP on saanut isoveljen Spit Fire Maxxin jonka leikkausleveys on ¾ tuumaa. Haluttu nuolen nopeus ja energia voidaan saavuttaa pienemmällä paunamäärällä, jousi on äänettömämpi, jouseen purkautuva energia pienempi ja jouseen ja sen komponentteihin kohdistuva stressi vähäisempi. Esimerkiksi Trophy Ridge valmistaa kahtatoista erilaista aukeavaa kärkeä. Lennossa kärki on tuuman levyinen, mutta iskiessään kohteeseen painuu kärkiosa sisään ja työntää kolmea terää ulospäin. ". tyypillistä tuuman BlaZeria on saatavana eri värissä. Steel Force on rakentanut lujarakenteisten Phathead-kärkien valikoimaan myös kaksiteräisen, gr, African Premium -suurriistakärjen. On suorastaan hieman vaikea rakentaa gr -luokan nuolia, ellei käytä yli gr kärkiä ja erikoiraskaita messinkihokkeja tai sisäputkia. Neljän tuuman Killer Vane -sulille on omat pitemmät wrappiteippinsä. Avattuna kärki on , tuuman levyinen. Kiinteässä mallissa ( gr) on varsinaisen pääterän (cu-on-contact) lisäksi neljä sivuterää, jotka nousevat pareittain asteen kulmassa pääterästä. Kärki on profiililtaan lyhyt ja pieni, paino tulee materiaalin paksuudesta. Uusi Blood Runner -kärki on erikoinen yhdistelmä kiinteää ja mekaanista kärkeä. Kärjen sanotaan olevan edeltäjäänsä terävämpi. Useilta valmistajilta löytyi suoruusluokkaa ." olevia nuoliputkia. Falcon visakoivuinen jousi sai ihmiset pysähtymään ja kyselemään kauniista jousesta. Kalastusjousissa on luonnollisesti "vesicamo-väritys". Muzzy esitteli uutuutena Phantom-MX -kärjen. Kärki on "montec-tyyppinen", yksiosainen kokonaisuus. Tänä vuonna tässä on pääsääntöisesti onnistuttu. Carbon Techin Rhino painaa , , gr per tuuma. Dynaaminen tehokkuus (dynamic efficiency) on ominaisuus, joka vaikuttaa kaikkiin suorituskyvyn aspekteihin sekä ammuttavuuteen. Kärjen lento-ominaisuuksia kehutaan hyviksi, eikä ihmekään, koska se on rakenteeltaan lyhyt, pieni ja avonainen. Tähän luokkaan kuuluvat myös NAP:n QuickFletch system sulat. EXEL tekee taljajousen kaaria ja laminaatteja perinteisiin jousiin. Bohning (BlaZer) ja NAP (Twister sekä QuickSpin) esittelivät pyörimisnopeutta lisääviä lyhyitä sulkia. Värivali- G on muutamassa vuodessa laajentanut tuotevalikoimaansa erinomaisista metsästyskärjistä nuolityökaluihin, magnesium-runkoisiin tähtäimiin, custom-jänteisiin ja -kaapeleihin, nuolihyllyihin ja jopa jousiin. Hiilikuitunuolten valmistusmenetelmät ovat kehittyneet ja nuolista saadaan yhä suorempia ja tasalaatuisempia. Kuvassa Browning-jousi ja AMS Retriver -kela. Jousitestausguru Norb Mullaney jonka kanssa minulla oli ilo päästä illalliselle, korostaa, että parasta mitä jousivalmistaja voi tehdä uudelle jouselle, on parantaa sen dynaamista tehokkuutta. Bohningin BlaZer -sulilla ja BlaZer Wraps -teipeillä saa nuolista yksilöllisen näköisiä ja hyvin myös hämärässä näkyviä, mikä on tärkeää osumapisteen havaitsemisen kannalta. Myös aikaisempi perusversio kuuluu edelleen valikoimaan. Jos tämä ei riitä, voi valikoimaa laajentaa :llä BlaZer Tiger -värillä. Carbon Express yllätti uudella F- Dual Blade metsästyskärjellään. Phathead sarjan terien paksuus on mahtava . G:n erittäin suositusta kolmiteräisestä Montec-kärjestä oli tullut hiiliteräsversio, Montec CS (gr). Kärki on -graininen, neliteräinen kompakti "cut-on-contact" -malli. Tässä tuotteessa sulat on valmiiksi kiinnitetty eräänlaiseen kutistesukkaan, joka kiinnitetään yksinkertaisesti kuumaan veteen kastamalla. Jukka Juselius ja Olli Pöllänen kertoivat tämänvuotisen shown olleen heille erinomainen. NUOLET JA KOMPONENTIT koima on laajentunut entisestään, ja mm. Osumasta-aukeavat kärjet ovat saavuttaneet kärkimarkkinoilla vakiintuneen aseman. Perinteisistä jousista vain tavanomaiset Martinit ja Samic-jouset olivat messuilla esillä ja aivan samannäköisinä kuin aina. Mukana messuilla olivat myös Beman, Carbon Express, Gold Tip, Trophy Ridge, Carbon Impact tutuimpia mainitakseni. Ainoa asia joka hieman mietityttää on kuinka nuo kaikki terät voi uudelleen teroittaa. Nuolet ovat myös keveitä
ATA Showssa esiintyi yli alan yritystä, joista jokaisella oli vähintään useita kymmeniä eri tuotteita. Valtaosa metsästyslaukaisimista oli edelleen etusormella laukaistavia. Tätä tuotetta pitäisi päästä testaamaan käytännössä. Uutuutena esiteltiin myös mikrosäätöinen Shure Shot Pro -malli. Tro Glow, Sure-lock, Copper John, Trophy Ridge, G, SpotHog ja monet muut olivat mukana messuilla. Uutuutena oli esillä voimakkaampi dual cam Fire Eagle ( ). Tähtäimet olivat lähes pelkästään valokuitujyvin varustettuja. G, NAP, Rage ja Grim Reaper. MUITA HAVAINTOJA Trophy Ridge esitteli mielenkiintoisen Drop Slide -hyllyn. Pysähdys on vaimennettu kumisin vaimentimin, joten metalli metallia vasten kontaktia ei synny. Kalastusjousen väri on tietenkin siniharmaa camo. Tässä raportissa olen esitellyt vain muutamia mielenkiintoisimpia niistä, pääpainon ollessa jousissa. Uusi ohut 0.010 kuitujyvä. Myös TM-hunter tyyppiset alapäin joustavat haarukkahyllyt ovat edelleen vahvasti markkinoilla. Pro-malli on myös entistä hieman kevyempi. kuitupaksuuksien lisäksi esitteli moni valmistaja ohuempaa . Kaaren ansiosta pysyy nuoli hyllyllä kovassakin menossa. Mainittakoon näistä esimerkkinä NAP Quick tune -sarja. Jousikalastus oli näkyvästi esillä. Kaari on auki ylhäältä tai valinnaisesti yläkulmasta. ja . Laukaisulaitteet olivat pääosin vanhastaan tuttuja. Hylly putoaa pystysuoraan alas kuulalaakeroidun liukumekanismin ja jousen avulla. Saman firman erittäin suosittu Whisker Biscuit -hylly oli saanut uuden alumiinisen kehän, jonka kerrotaan olevan aikaisempaa versiota kestävämpi. Big Game RetrieverPro on tarkoitettu haiden, alligaattoreiden ja erityisen suurten kalojen pyyntiin. Retrieverin tuotteista löytyy myös kalastusjousia. Tämän alta putoavan hyllyn ympärillä on kumimaisella materiaalilla päällystetty suojakaari. Molemmilla malleilla voidaan ampua millä vetopituudella tahansa väliltä tuumaa, tästä syystä jousien vedon kevennys jää vain noin prosenttiin. Trophy Takerin kokometallinen Xtreme FC Top Slot -hylly oli vakuuttavan jämäkkä. Eri lajien vitaalialueet tulevat ampumaharjoituksissa tutuiksi. RIISTA 37. Mekanismi näytti erittäin lujalta ja luotettavalta. Tavanomaisten . RetrieverPro ja Original -mallit eroavat toisistaan pikakiinnityksen ja yhden nuolen nuolitelineen suhteen. Komeimmalla näyttelyllä oli esillä AMS Bowfishing. Kuvassa Axcel-tähtäin. Bowturbow lisää nopeutta 10 30 fps. Uusi jousikalastusvalo, AMS Bowfishing. Rinehart on laajentanut 3D-valikoimaansa jääkarhulla. Master Target -paperikuvat ovat kestävää kiiltopaperia. Mitään mullistavaa uutta ei tällä sektorilla esitelty. Single cam Fish Hawk -jousen vetolujuus voidaan säätää - paunan välille. avia valmistavat myös mm. kuitua
Seutu ja Stewatsvillen kylän väki on tullut tutuksi jokasyksyisten metsästysretkien vuoksi. Ei N siksi, että siellä olisi helpompaa saada saalista, tai että sarvet olisivat suurempia kuin muualla. Vuosien varrella, kokemuksen ja tiedon karttuessa, oppii myös "lukemaan" peuraa ja käyttämään erilaisia metsästystekniikoita. Missouri Keskilännessä TEKSTI JA KUVAT: JUHA KYLMÄ Hyvä ystäväni, Ben Griffin, sanoi kauan sitten, että hänen suosikkiriistaeläin on valkohäntäpeura. Toisin kuin meillä, ei uudella mantereella yleensä saa käyttää ruokahoukutinta peuranmetsästyksessä. Itse asiassa hän esitti asian paljon jyrkemmin: "Jos joutuisin lopun elämääni metsästämään ainoastaan yhtä riistalajia, olisi se valkohäntäpeura!" 38 RIISTA yt, vuosia myöhemmin ja sittemmin joka vuosi peuraa metsästäneenä, sekä kiväärillä että jousella, alan ymmärtää Benin valintaa. Näin ollen joutuu metsästäjä jalkautumaan maastoon ja opiskelemaan peuran lukemista. Valkohäntäpeura on poikkeus. Omaksi suosikikseni on tullut Missouri. Ympäri maailmaa metsästäneenä ja lukuisia eri lajeja käsin kosketelleena olen huomannut, että pari edustavaa yksilöä per laji saatuani en enää yleensä haikaile samojen eläinten perään. Missourissa toki on suurisarvisia ja -ruhoisia pukkeja ja olen joka reissulla ainakin yhden peuran saanut, joskus kalkkunan tai pari lisäksi. Jokainen peurapukki on lisäksi erilainen, aivan kuin ne olisivat eri lajia. Suomessa ei vielä saa metsästää peuraa jousella, joten me suomalaiset jousimetsästäjät joudumme suunnistamaan syksyisin peurajahtiin Yhdysvaltojen eri osiin ja Kanadaan. Alkukaudella, kun kelit ovat vielä jopa helteiset, on sarvipään saanti vaikeaa, ellei ole tehnyt kunnolla kotitehtäviään ja perehtynyt edellisen kauden lopussa, lumen aikaan, ja kevään sekä kesän aikana peurojen liikkeisiin, niiden makuuhuoneiden ja ruokailupaikkojen sijain-. Se on niin jousimetsästettävä kuin vaan mikään laji voi olla
Naaraspeura hiippaili selkäni takaa vasemmalle puolelleni ja ilmestyi kuin tyhjästä maissin reunaan. Vähän ennen lähtöpäivää soitti Hannu sairaalasta ja kertoi kolmen niskanikamansa murtuneen murtunut oli myös miehen ääni! Matkaan lähti siis vain kaksi metsästäjää. Tästä lyhyestä ajanjaksosta noin kuukausi eteenpäin alkaa pääkiiman vaihe ja peurat liikkuvat aktiivisemmin loka-marraskuun vaihteesta aina marraskuun lopulle saakka. Ampumaetäisyyttä ei ollut kuin runsaat metriä, mutta peura pysytteli RIISTA 39. Se voisi helposti lipua ajatuksiinsa keskittyneen metsästäjän ohi tämän sitä huomaamatta. Tutkin linjan kulkusuuntaa katsomalla mihin päin sorkat olivat multaa heittäneet ja miltä puolelta puita ja pensaita oli kuori lähtenyt. Samalla alkaa näkyä ensimmäisiä pukkien maastoon tekemiä merkkejä kiimakuoppia ja sarvien hankaamisjälkiä puissa ja pensaissa. Oma valintani oli passitaso kolmen puiden ja pensaiden reunustaman suuren ojan ja kolmen maissipellon takana. Pimeässä illassa ladolle kävellessäni näin jo kaukaa kutsuvan leirinuotion loisteen. Pukit etsivät paritteluvalmiita naaraita. Luvan voi ostaa supermarketin metsästysosastolta tai monilta huoltoasemilta. Vanha, harmaa lato näytti tulen loimussa aavemaiselta. Päällisin puolin vammattoman näköinen peurapukki makasi kyljellään papupellon aukossa. Tämän jälkikiiman aikana juoksentelevat hedelmöittymättömät naaraat ympäriinsä pehmeitä örähdyksiä päästellen ja houkuttelevia estrogeenivirtsoja suihkautellen. Vaatteet ja varusteet sijoitimme vanhaan kaksikerroksiseen ja moniosastoiseen latoon. Ensimmäinen aktiivinen vaihe kestää vain kolmisen vuorokautta. Selvä merkki tästä on, kun sarvipäitä alkaa näkyä tienvarsilla ja avoimilla paikoilla. Hannua pidimme kuitenkin ajan tasalla puheluin ja tekstiviestein. Naaraalle (doe), tai sarvettomalle peuralle (antlerless), kuten "tagissa" lukee, voi ostaa lupia dollarin kappalehintaan. Kun aamukuura kuorruttaa nurmen, alkavat talviturkkiset pukit juosta entistä innokkaammin naaraiden perässä. Peura liikkui ihailtavan äänettömästi ja vähäeleisesti. Niiden kulkureitit eivät ehkä ole enää yhtä ennustettavia, mutta pukkeja varmasti näkyy paljon. tiin ja näitä kohteita yhdistäviin suojaisiin kulkureitteihin tunneleihin. Ajatus sai suupielet hymyyn. PIILOKOJUSSA MAANTASALLA Seuraavana aamuna hiivimme samoille passipaikoille. Saatoin kuvitella kuinka peuranaaraat ja niitä seuraavat pukit hiipivät aamuin illoin pellonreunojen polkuja, jyrsivät maissintähkiä ja juovat ojista ja lammen rannasta vettä. Ylhäällä puussa huokaisin mielihyvästä. Kuvittelin ladon leveän oviaukon taljaketjussa roikkuvan peuranruhon. Pukki oli ilmeisesti saanut tällin auton puskurista ja kuollut puolentoistasataa metriä juostuaan. Kevytrakenteinen ruokailukatos keittiövarusteineen, nuotiopaikka takorautaisine kolmijalkoineen, teltta ja hevostraileri muodostivat perusleirin. Kuulin äänensävystä, että myös Henri oli nähnyt jotain. Paras peurajahtiajankohta meille valtameren takaa tuleville satunnaisille metsästäjille tuolla Keskilännessä on marraskuun alkupuoli, vähän ennen ruutikauden alkua. Luvalla saa kaataa yhden peurapukin. Sen oikealla puolella oli luonnon muovaama juomapaikka pieni rehevä lampi. Ben ja Henri juttelivat tulen äärellä. Tällöin kuumista keleistä huolimatta myös pukit lähtevät liikkeelle. Kun pakit ja pannut olivat aamulla jäässä, alkoi tapahtua! Jos kylmyys ja lumi eivät pelota, voi reissun tehdä joulu-tammikuussa. Jousimetsästäjä saa ampua yhden pukin ennen kiväärikautta ja toisen vasta kiväärikauden jälkeen. Juuri ennen maissipeltojen ja metsäsaarekkeiden ympäröimää vanhaa suurta latoa, jonka pihapiiri tulisi toimimaan päiväleirinämme, näimme ensimmäisen todisteen siitä, että alueella on suuria pukkeja. Ensimmäisen lauantaipäivän käytimme välinetäydennysten tekoon Kansas Cityn Cabellas ja Bass Pro -jättimarketeissa, kumpainenkin erämiehen suurimpia "leluparatiiseja". Matkaa peuraan oli reilut metriä. Lokakuun alkupuolella alkaa estrogeeni vaikuttaa ensimmäisen kerran vanhempien aikuisten naaraiden elimistössä. Matkalla passiin näin useita merkkejä peuroista. Jouset testattuamme olimme jo matkalla leiristä kiikaroimillemme passipaikoille. Griffin Bowhunts -jousimetsästysfirman Ben Griffin oli tehnyt peruskartoitukset, valinnut leiripaikan ja varannut huoneet läheisestä motellista. Jousikauden katkaisee lyhyt ruutiasekausi, joka viime syksynä sijoittui välille .- .. Peurat kulkevat tällaista tunnelia myöten illalla syömään ja aamulla petipaikoilleen. Ben, tapansa mukaan, kertoi tarinoita suomalaisesta, ruotsalaisesta ja amerikkalaisesta metsästäjästä. Kahdeksanpiikkinen pukki neuvotteli leveine sarvineen tietä tiheän piikkipusikon läpi maissin reunaan. Joka miehellä oli käsissään upouusi Hoyt Katera ja nippu virheettömiä metsästyskärkisiä nuolia. Naaraat jotka eivät tässäkään vaiheessa tule raskaaksi, saavat vielä uuden estrogeeniryntäyksen päivän kuluttua edellisestä. Tällä "gun season" -kaudella saa metsästää myös jousella, mutta tällöin on lunastettava erikseen ruutiaselupa. Siis sopivaan kohtaan ajoitetun Liput Kansas Cityyn oli kirjoitettu Hannu Heikkiselle, Henri Lehtiölle ja tarinan kertojalle. Viimesyksynä sai vielä marraskuun alussa Missourissa hyvän rusketuksen, mutta sitten, yhtenä yönä, keli muuttui tuuliseksi ja kylmäksi. Passitaso katsoi kapean metsäkaistaleen reunasta maissipellolle leirimme suuntaan. Vähän väliä löysin sorkilla pellonreunan multaan kaavittuja soikeita tai pyöreitä laikkuja sekä sarvilla hangattuja puunvesoja. Sarvipää ei lähtenyt toivomaani suuntaan, eikä kulkenut passipuuni alta, vaan valitsi oikealla puolella kulkevan pellon reunan ja katosi ojan pusikkoon muutaman kymmenen metrin päässä. Lisenssi maksaa reilun sata euroa ja sillä saa kaataa kaksi peurapukkia ja kaksi kalkkunaa. Talvella pukit kerääntyvät taas porukoiksi, jäljet näkyvät hyvin, eikä metsässä ole juurikaan muita kahdella jalalla kulkevia saalistajia. PITKÄ JOUSIMETSÄST YSKAUSI Ben Griffin, jahdin opas, kokki, kuski ja mukava seuramies. retken aikana voisi periaatteessa kaataa peräti kolme pukkia. PEURAT LIIKKUVAT Missourin jousikausi alkaa syyskuun puolivälissä ja jatkuu aina tammikuun puoliväliin. Istuskelimme nuotiolla kojoottien karua laulua kuunnellen ja paikallista laimeaa olutta maistellen. Puoli kuuden aikoihin vilahti oikeassa silmäkulmassani jotain ruskehtavaa
Nyt alkaisi tapahtua, tuumasimme. Näytti siltä, että peurat kulkivat puusta katsoen oikealta vasemmalle tässä kohtaa reittiään. Jokin liikahti pusikon latvoissa ojan takana. Illalla istuin paikalle pystyttämässäni kyttäyskojussa. Halusin kuvata vasoja mutta jäin odottelemaan tulisiko niiden perässä suurempiakin peuroja. Tämä koitui myöhemmin terhonjemmaajien kohtaloksi ja niinpä eräänä päivänä tirisivät oravan lihat nuotiopannulla. Sää alkoi viilentyä ja tuuli voimistui. Henri tutustui valitsemansa alueen passipaikkoihin ja Ben viritteli uusia vahtimiskohteita. Ampuma-aukot avautuivat lammen suuntaan sekä metsäpolulle. Kaverukset katselivat kaulat pitkällä outoa, uutta möykkyä aidan vie40 RIISTA ressä. Ruuvasin jousikoukun oksaan ja istuin odottelemaan. Myös suuret oravat alkoivat kiinnostaa Henriä. Pää hävisi puskien taakse ja pääsin kääntymään puuta vasten. Sivuaukot säädin raolleen voidakseni ajoissa nähdä mahdollisen hiippailijan. Laskeuduin alas puusta ja lähdin varovaisesti tutkimaan polkua. Sopivaa aukkoa ei löytynyt ja naaras hiipi takaisin metsätunnelin polulle kadoten pian näkyvistä. Aurinko alkoi nousta ja samalla vilahti pensaiden seassa harmaa peuran kylki. Henri valmistelee oravapaistia. Peuranaaraan muutaman sekunnin pako päättyi maissipeltoon. turvallisesti pitkän pellon ylle kurkottavan oksan katveessa. Myös Henri ja Ben olivat jälleen nähneet peuroja. Kevyt tuuli kävi sopivasta suunnasta kohti tulojälkiäni ja istuinpehmustetta pyyhkiessäni helisi ilmaan pieniä jääkiteitä. Työntelin pimeässä okapensaiden oksia ja piikkisiä köynnöksiä sivuun päästäkseni kipuamaan matalalle "buddy standille", kahden hengen tikasmalliselle passitasolle. Ensin hahmottuivat sarvien piikit ja kohta myös peuran pää. Jäljet johtivat sekä metsäkaistaleelle että lammen rantaan. Kattilat ja pannut olivat aamulla jäässä ja ruoho ritisi jalkojen alla. Kun valo riitti, mittailin vasemmalle ja suoraan eteenpäin muutamia etäisyyksiä. Sen sijaan oikeaa reunaa oli tampattu ahkerasti. Kulmassa oli useamman vahvan polun risteys. Oikealla sivulla oli syvä vähävetinen oja, melkein kuin pieni kuivunut joki, ja sen takana leikkaamaton maissipelto. Pellonreuna ei näyttänyt siltä, että sitä olisivat peurat käyttäneet. Peura, ei vaan kaksi peuraa, asteli hitaasti maissin reunaa. Tulin yllätetyksi väärältä puolelta ja yritin hiljaa nousta seisomaan. Aikuinen peurapukki, ainakin -piikkinen, asteli kohti passiani suoraan edessä, reilun -metrin päässä. Jousi poikittain polvillani kuuntelin ja katselin. Hiivin niiden tulosuuntaan ja tulin parin sadan metrin päästöä kahden maissipellon ja yhden ruohoniityn kulmaan. Se kuitenkin kääntyi jyrkästi oikealle ja haihtui ojan varren tiheikköön. Sama toistui illalla. Ne tulisivat tätä menoa. Varjot venyivät pitkiksi ja sävyt muuttuivat punertaviksi, kun yhtäkkiä vasemmalla sivulla olevasta ikkuna-aukosta, vain muutaman metrin päästä, tuijotti kahden uteliaan peuran vasan silmät. Mietimme iltanuotiolla seuraavan aamun taktiikkaa. TILANNE TARJOLLA Aamulla istuin taas kyttäysteltassa, mutta eläimiä ei näkynyt. Se asteli hetkeksi avoimelle paikalle, mutta ei viipynyt siinä kyllin kauan kääntääkseen ampumakulmaa kohtuulliseksi. Miehet näkivät säännöllisesti peuroja ja kalkkunoita
Ylängöllä on noin järveä ja ennen kaikkea kuuluisa Seliger-järvi, johon laskee jokea ja jossa on saarta. Meillä oli hirvikiväärit ja aseluvat ja ne nuuskittiin tarkoin. No tietenkin tuo Tverin alue eli Tverskaja oblast, paikallista kieltä kun puhutaan. TEKSTI: ERKKI J VALTONEN verin alue se sijaitsee n. km Moskovasta luoteeseen ja sen ja Novgorodin alueella on Valdain ylänkö. Neuvostoliiton puolelle tultuamme meille pidettiin tiukka tarkastus. Yhdellä hurjalla oli kuitenkin mukanaan Parabellum-pistooli, jonka hän oli ottanut mukaan estelyistämme huolimatta. Sinne tultuamme porukkamme vanhin, meitä muita vanhempaa. Paikkaan, jossa puhutaan suomea. Nämä kuuluvat Volgan latvuksien vesistöalueeseen. Lisäksi siellä on Tverin Karjala paikka, johon suomalaiset aikoinaan siirtyivät pahoja ruotsalaisia pakoon, kun eivät halunneet kääntyä ortodoksisesta uskonnostaan luterilaisiksi. Joten tuumasta toimeen: tuttu matkatoimisto järjesteli asianmukaiset luvat, viisumit yms. Tullitäti puhui jonkin verran suomea ja kyseli: "No mike se ole tämä pieni sikapyssy näin?" Me siihen joukolla päädyimme selittelemään, että ihan oikea sikapyssyhän se on, ja niin pääsi tämäkin laatuase mukaan. SUOMI-POIKIEN VILLISIKAILU VOLGAN LATVUKSILLA Monissa maissa jahdanneessa sikamiesporukassamme tuumittiin taas kerran, kauan kauan sitten, että mihinkäs nyt mentäisiin sikailemaan. Silloin yksi älypää keksi, että mennään taas ulkomaille, mutta niin lähelle, että voimme mennä sinne pikkubussilla. No mikä se sellainen paikka voisi olla. lukuisat paperit, joita silloisen Neuvostoliiton byrokratia edellytti. NELIP YÖRÄISELLÄ NEUKKULAAN Ja sitten vaan matkaan, joka taittui pikkubussilla. Määräysten mukaan ei olisi saanut tuoda maahan pistooleita eikä sotilasaseita, ja tämä nyt sattui olemaan kumpaakin. Homman hoiti naispuolinen tullivirkailija, tarkka täti. Ja he puhuvat aina vaan suomea! Tverissä on hyvät mahdollisuudet jahdata mitä erilaisimpia elu42 RIISTA T koita, mukaan lukien villisikoja. Sitten ajelimme Viipuriin. Tarkastuksen tarkoitus oli kai katsoa ovat- ko aseemme metsästysaseita
Toisaalta karhua ei olisi tarvinnut ko- vin pelätä, koska se kyllä kuulee ihmisten tulon ja väistää muualle. Isännät olivat tyytyväisiä. ENSIMMÄINEN ILTA: KARHUJA! Seuraavana päivänä tulimme Tveriin ja lopuksi Tverin Karjalan alueelle, joka on kuin suoma- Jo sitten ensimmäisenä iltana aloitettiin jahtaaminen. Näin tehtiin ja ammuimme maalitauluun hyvällä menestyksellä, koska olimmehan hirvimiehinä ampumakokeen suorittaneita. Liha oli niin hirvittävän pahan makuista, että syömättä se jäi. Sitten päädyimme ajelemaan kohti Moskovaa. Päiväsaikaan villisiat piileskelevät pöpeliköissä, hämärässä kun on mukavampi liikuskella. Jäljet olivat aivan tuoreita ja niistä näki, että heinät olivat juuri painuneet pehmeään maahan. Minun osakseni tulla lähteä yhden vanhan ryssän kanssa kaurapellon laitaan kyttäämään tulisiko villisikoja kauraa syömään. Oltuaan passissa toista viikkoa hän sai lopulta karhun. No jos saan kiinni, niin tulee hyvä olla, ja jos en saa kiinni niin tulee ainakin lämmin olla". Villisikapaistia tietenkin saimme usein, ja sehän on aivan erinomaista, kuten kaikki tietävät. JAHTIHOMMIA Villisikoja jahtasimme enimmäkseen aamu- ja iltahämärissä. Meillä ei sellaista ollut, koska tarkoitus oli pelkästään villisikailla. Tällä alueella oli siis karhuja, mutta niitä varten piti olla erityislisenssi. Lukuisien edessä hitaasti liikkuvien kuorma-autojen ohitus oli vaikeata ja matkanteko ylen hidasta. Yleensä jahtimies oli tornissa mukanaan paikallinen metsänvartija, jonka ohjeita tuli totella. ikäpolvea oleva sikamies muisti, että kun suomalaiset aikoinaan joutuivat perääntymään Viipurista, hän oli parin kaverinsa kanssa kätkenyt joukon kivääreitä erään talon kivijalkaan, joten eiköhän käytäisi hakemassa ne sieltä! Tämän kuultuani tuumin, että syntyisipä tästä melkoinen hässäkkä, jos miliisit löytäisivät suomalaisjoukon vetelemässä sotilaskiväärejä esiin jonkin talon alta. Tveriläinen vitsi voi olla esim. Pari saksalaista ja ranskalaista metsästäjää oli paraillaan seudulla tavoitteenaan pelkästään karhu. Tämä oli hyvä jako käytäntöä ajatellen ts. Suomalainen erämies vaan ei ammu, ennen kuin tietää mitä ampuu. Monet ihmisistä siis puhuivat suomea ja heitä kutsuimme karjalaisiksi kun taas ihmisiä, jotka puhuivat vaan venättä nimitimme ryssiksi. Kun ihmettelimme, etteikö nyt sementtiä saa lähempää ja pitääkö se tosiaan tuoda Amerikoista asti, niin rekkakuskit kertoivat, että koska venäläinen sementti sisältää vähintään prosenttia mikrofoneja, joten se ei käy. Isännät selittivät, että kun opas käskee ampua, niin silloin on myös ammuttava. Tästä syntyi eräs pieni ristiriita. rakennustarvetta Moskovaan USA:n lähetystön rakennustarpeiksi. Muuten tulee sakko, jonka suuruus oli viisi ruplaa. Monet ihmiset puhuvat aika selvää suomea, tosin ilmeisen vanhanaikaista ja vähän lystikästäkin. oli hyvä tietää joutuuko jahtiin lähtemään karjalaisen vaiko ryssän kanssa. Venäläiset ilmoittivat, että meidän kaikkien täytyy osallistua ampumakokeeseen, jolla katsotaan onko meistä jahtimiehiksi. Majoituimme isoon puurakennukseen, jossa hyvät emännät pitivät huolen, ettei nälkä päässyt vaivaamaan. Nyt kuitenkin kävi niin, että tätä taloa emme onnistuneet löytämään, joten taitavat kiväärit olla siellä vielä tänäkin päivänä mutta joutavat ollakin. Tämä karhunlihakokemus on sittemmin vielä toistunut, joten täytyy uskoa, että parempaakin löytyy. Nimitin tämän "aseistakieltäytyjän sakoksi". Vakoiluvehkeiden kätkemisen pelossa kuskien piti olla kaiken aikaa sementtilastejaan vahtimassa, ettei mukaan pääsisi asiantonta tavaraa. Mutta syöminen loppui lähes välittömästi. Muistan yhdenkin saksalaisen, joka oli karhupassissa yötä päivää, kävi vain hätäisesti jotain syömässä ja palasi sitten takaisin passiin. "mitä kukko ajattelee, kun se ajaa kanan perässä. Emännät kantoivat pöytään isoja vateja täynnä höyryävia lihakimpaleita. Näin olimme noin viisitoista minuuttia, minkä jälkeen ryssä tuli puusta ja jatkoimme kävelyä. Eli iso karhu oli aivan lähellämme! Tämän todettuaan aseeton ryssä kiipesi ketterästi läheiseen puuhun, ja minä jäin maahan seisomaan kivääri kourassa kaikki aistini valppaina. Joskus oli tilanne, jossa opas kehoitti ampumaan kun näki jotain möyrimässä pelRIISTA 43. Supikoirakin lienee maukkaampaa. Villisioista ei saatu havaintoja, ja pimeyden lisääntyessä palasimme majapaikalle. Aluksi oltiin tärkeitä. Sen kunniaksi hän lupasi kaikille läsnäoleville metsästäjille karhunlihaillallisen. Illan tultua yövyimme Tverin motellissa, joka on suuri rekkamiesten ja muiden matkalaisten levähdys- ja yöpymispaikka. Kun tulimme pellon laitaan, oli pehmeässä sateen kostuttamassa maassa paistinpannun kokoisia karhun jalanjälkiä. Niinpä tapasimme siellä muutaman amerikkalaisen rekan, jotka olivat kuljettamassa sementtiä yms. Mutta eipä muuta kun taloa etsimään. Olin kovin nälkäinen, hyökkäsin vadin kimppuun, otin ison lihakimpaleen lautaselleni ja aloin syödä. Koska he eivät voineet poistua autoistaan mihinkään, toimme heille lohdutukseksi motellista hampurilaisia. PERILLÄ PERIFERIASSA laista harvaan asuttua maaseutua noin sata vuotta sitten. Leningradin läpiajo aiheutti muutamia tukkapystytilanteita, mutta selvisimme kuitenkin ilman peltivaurioita. Talo siellä, toinen täällä, paljon metsää ja vähän peltoja. LeningradMoskovavaltatie oli heikonlainen: vain yksi kaista kumpaankin suuntaan
Ja koska myös eläimen haavoittamisesta tuli sakko, ei metsästäjä mielellään ampunut. Onneksi ei tullut vammoja kenellekään paria mustelmaa lukuunottamatta, mutta varmaa oli että sikoja ei ollut enää muutaman kilometrin säteellä. Muutoin kotimatka olisi turvallinen, koska tiellä oli vartiotorneja noin km välein. Jos vastaus on bolsu, huudetaan "valehtelet senkin sika" ja ammutaan. Talot harvassa, ei teitä eikä ihmisiä. Keskellä huonetta oli iso kattila, josta ammennettiin lihakeittoa peltilautasiin, joita otettiin vieressä olevasta tiskipaljusta. Laskin kuusi laukausta ja silloin oli revolveri tyhjä. Harmissani tällaisista säännöistä esitin kavereilleni saalisehdokkaan tunnistamismenettelyn: kun jotain näkyy hämärässä huonosti, huudetaan "sika vai bolsu?". Hehtaarisato oli varmaan yksi kymmenesosa Suomen vastaavasta. Kiikarillakaan ei metsästäjä saanut selvää, missä oli pää ja missä perä. Mekin syyllistyimme pieneen vitkasteluun, kun päätimme poiketa matkan varrella olleeseen varsinaiseen "hevosmiesten kuppilaan". Kustakin tornista soitettiin seuraavaan tieto siitä, mitä oli tulossa. Kaikkein pahinta olisi ollut jos pellossa olisikin möyrinyt villisian sijasta kunnon kännissä oleva ihminen, mikä ei ollut mikään harvinaisuus näillä mailla. "Niin sitä käy kun ei käy tarpeeksi usein radalla harjoittelemassa", opetimme vartijaa ennen kuin läksimme kohti Leningradia. Oli nimittäin havaittu, että jos jahtilavalle tulee jo kun on valoisaa, villisiat saattavat kuulla miesten tulon ja väistyä turvallisemmille maille. Vartija kertoi, että jotain varkaita oli ollut taas puuhissa, mutta hän ei ollut osunut yhteenkään. Saksalaiset olivat edenneet aika pitkälle Moskovan länsipuolelle, ja vanhat sodan jäljet vielä näkyivät täällä. Mutta sitten kävikin hullusti. Mutta kohta alkoi tanssisalista tulla vammaista väkeä: kuka piti kättään, kuka päätään, joku nilkutti, joku tuli nelinkontin ja jonkun nenästä tuli verta. Seuraavaksi tilasimme lehtipihvit. Ja tulihan sitä aina jotakin. Ilmeisesti apulannan vähäinen käyttö oli selitys. Sikaparat joutuivat varmaankin sikapsykiatrin hoitoon tästä järkytyksestä, vitsailimme me nukkumaan jääneet sikamiehet. 44 RIISTA Joskus tehtiin niin, että lähdettiin oppaan kanssa vain kiertelemään maita ja mantuja ja katsomaan, mitä vastaan tulee. Isossa salissa oli pitkiä karkeasta laudasta tehtyjä penkkejä ja pöytiä. Pariloitujen siikojen veroisia tanssilattian liukasteita emme olleet tavanneet käytössä koko suuressa sosialistisessa naapurissamme.. Kerran muutamat kaverit päättivät kiivetä hyväksi osoittautuneelle jahtilavalle aamuyöstä vielä täyden pimeyden aikana, jotta olisivat sitten varmasti paikalla, kun alkaa jotain nähdä. Tarjoilijan tuodessa siikoja hänet tönäistiin salissa nurin, ja siiat lentelivät pitkin lattiaa. Jos ei kulkijoita kuulunut, asia selvitettiin. Koiran haukunta oli usein ainoa havainto elollisesta elämästä. Niinpä neljä miestä kiipesi lavalle täydellisessä pimeydessä. Muuten oli kuin olisi oltu sata vuotta sitten vallinneessa tilanteessa. Mutta jos vastaus on, että sikahan se täällä, niin vastataan "valehtelet senkin bolsu" ja ammutaan. Maanteitä oli harvassa, ja yksi linja-auto aamulla ja toinen illalla muodostivat varmaankin kaiken liikenteen. Kaurapellot olivat aika surkeita: korsi siellä, toinen täällä ja muutama jyvä korressa. lossa. Mielenkiintoista nähtävää olivat sodanaikaiset taisteluhaudat yms. Varmuuden vuoksi en tätä mielestäni erinomaista riistan tunnistamismenettelyä kuitenkaan esittänyt isännillemme. Viereisessä salissa oli tanssit ja rokki ja humppa soi. Minulla oli kerran oppaanani tällaisella päiväkävelyllä nuori ryssä. Minä osasin pari sanaa venäjää ja hän, kumma kyllä, pari sanaa saksaa, joten tulimme jotenkin keskenämme toimeen. Peltoaukeita kulkiessamme sattui, että pari kertaa toinen meistä putosi syvään ojaan, mutta YYA-sopimuksen mukaisesti toinen veti sitten toverin ojasta ylös. LAUKAUKSIA PALUUMATKALLA Hyvin tyytyväisinä ja muutamia sikoja saaliinamme lähdimme paluumatkalle ja taas yövyimme Tverin motellissa. Koska pelkäsimme varkaita, otimme aseemme pois pikkubussista ja toimme ne hotellihuoneeseen. Aamuyöllä noin klo neljän aikoihin heräsin, kun parkkipaikan vartija alkoi ampua. rakennelmat. Kun sitten oli tultu Suomen puolelle, päätimme syödä hyvän päivällisen kotimaassa. Kymen motellista otimme kabinetin ja tilasimme joka mies pariloitua siikaa. No lähtihän se nälkä näinkin ja ruokahalu samalla. Lava hajosi miesten painosta ja kaikki ukot tulivat rytinällä maahan. Hän oli ilmeisesti ollut armeijassa vyösoljesta ja tatuoinnista päätellen. Leningradin läpiajo tulisi olemaan tämän matkan selvästikin vaarallisin osuus
Tämä oli jälleen hyvä esimerkki koeammunnan tärkeydestä. METSÄST YSKÄY TTÖ Juhlapatruunaa kokeiltiin muutamalla haulikolla, kolmella täyssuppealla ja kolmella puolisuppealla supistuksella metriin. Kannattaa kuitenkin koeampumalla selvittää käyttökelpoinen supistusaste jahtikäyttöön, jotta vältytään yllätyksiltä.. Kuten Suppeahkon koeammunnan perusteella patruunaa voidaan käyttää mainiosti myös metsästykseen. Hauliannos on grammaa (, g tarkasti mitattuna), hylsyn pituus mm ja mitatut lähtönopeudet ovat luokkaa m/s eli patruuna vastaa kaikin puolin -luvun alkupuoliskon peruspatruunaa. Ensimmäiset patruunat valmistuivat vasta pari vuosikymmentä myöhemmin, kun ruudin ja räjähdysaineitten lisäksi aloitettiin myös patruunanvalmistus . Lataus on tehty laadukkaaksi, eikä vain ulkonäöllisesti keräilytarkoituksiin. Vuonna Norrköpingissä myönnettiin Gyttorpin räjähdetehtaalle kultamitali ruutilaatujen kehittämisestä ja laadukkaan dynamiitin valmistamisesta. Esimerkiksi -luvun alussa 46 RIISTA ( - ) Göttorpissa valettiin kanuunaa ja niihin parituhatta ammusta. alettiin valmistaa ammoniakkiruutia ja vuotta myöhemmin nitroglyseriiniruutia. Täyttyneen sadan vuoden kunniaksi julkaistiin juhlapatruuna vanhan reseptin mukaan. Puolisuppeista kaksi toimi likimain supistuksen mukaisesti, mutta Winchesterin Winchokella kuvio laajeni parannetun sylinterin ja sylinterin välimaastoon. rauta- ja kupariesiintymiä ja siten alueelle muodostui jo varhain laajamittaista vuoriteollisuutta. Koska patruunoita on tehty rajoitettu määrä, päätyvät rasiat mitä todennäköisimmin keräilijöiden hyllyille. Pieniä yksityiskohtaeroja luonnollisesti löytyy, mutta päällisin puolin on onnistuttu erittäin hyvin. Vuonna ruutitehtaan nimi muuttui Gyttorps Sprängämnes Aktiebolagiksi. Vastaava mitali myönnettiin myös jälleen dynamiitista, mustasta ruudista sekä "vähäsavuisista" ruutilaaduista, mutta nyt lisäksi metsästyspatruunoista. JUHLAPAUKKU TOSITOIMIIN muidenkin huopatulppaisten patruunoiden kohdalla, supistajakohtaiset erot saattavat olla hyvinkin suuria. Patruunassa on käytetty savutonta lehtiruutia, huopatulppaa ja etulappua. Tuolloin patruunoita ladattiin vielä yleisesti myös mustalla ruudilla, mutta savuttoman käyttö oli päässyt jo hyvään vauhtiin. GY TTORPS SPRÄNGÄMNES AKTIEBOLAG J Gyttorpin nimi paikkakuntana oli ensin Göttorpet, sitten Göttorp ja lopulta Gyttorp. Osumakuviot kaikilla kolmella olivat supistusasteen mukaisia, mikä on ehkä jopa hieman yllättävää patruunan rakenne huomioiden. Haulikoko on mm, haulit ovat hyvälaatuisia ja tasakokoisia. Nimi syntyi alkuaan -luvulla sanasta göt (= valaa), sillä paikkakunnalla oli runsaasti mm. Nykyisen patruunatehtaan juurien voidaan sanoa ulottuvan -luvulle, jolloin Gyttorpiin perustettiin ensimmäinen ruutitehdas. GYTTORP JUBILEUM 12/65 100 VUOTTA GYTTORPIN PATRUUNOITA Gyttorp on valmistanut haulikonpatruunoita vuodesta 1908 alkaen. Kokeilimme kuitenkin patruunoiden toimivuutta myös käytännössä, mikäli joku raaskii näillä metsästää. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI uhlapatruunassa on pyritty toistamaan Gyttorpin patruunan vanha perinteinen rakenne. Täyssuppeilla keskinäiset erot eivät olleet järin merkittäviä kokonaisosumien suhteen, joskin haulikuvion keskustapainotteisuus Browningilla oli muita selkeämpi
Haulikoko on ilmoitettu selkeästi sekä numerolla että millimetreinä. Haulit ovat laadullisesti hyviä, pyöreitä ja tasakokoisia. Koeammunta m, Gyttorp Jubileum / no. Vieläkään asiaa ei ole saatu kuntoon, vaan numerointi vaihtelee yhä maittain. Patruunan kantavahvike on muovia, aivan sadan vuoden takaiseen hylsyyn ei sentään ole päädytty. Patruunan huopatulpparakenne kunnioittaa vanhoja perinteitä. Hylsyn suu on suljettu rullaamalla kuten sata vuotta sitten. Hauliannos g, haulimäärä kpl, haulikoko mm ase Pointer Browning DA Sauer & Sohn Sauer & Sohn Winchester 1300 Winchester 1300 supistus kiinteä F kiinteä F kiinteä F kiinteä M Hastings M Winchoke M osumia, kpl 111 134 130 104 108 79 osuma-% 69 74 72 58 60 44 kuvion tiheys 1,8 2,3 1,6 1,9 2,1 1,7 lähtönopeus, m/s 365,1 362,8 362,0 358,3 357,6 350,0 RIISTA 47. Ruutina juhlapaukussa on perinteinen lehtiruuti, tässä "hiutaleet" ovat neliömäisiä. Eri maissa haulikoot on merkitty jo yli sata vuotta eri tavalla
Vihreä on tarkoitettu pimeäkäyttöön, jotta hämäränäkö säilyy eivätkä mahdolliset eläimet säiky. Korvanapin käyttö on huomattavasti helpompaa, kuin jatkuva valoihin vilkuilu samalla kun kävelee. Finderilla oli helppo tarkistaa molempien naapuripassien sijainti, vaikka näkyvyyttä ei pensaikon takia ollutkaan. Tämä vaatii varmasti runsaasti harjoitusta ja paljon "osumia" eri eläinlajeihin, itse en ainakaan muutaman päivän kokeilun perusteella saanut tähän tuntumaa. Lämpöskannaus voidaan ilmaista kahdella eri tavalla. Finderin mukana tulevat seikkaperäiset suomenkieliset käyttöohjeet, joten en tässä puutu sen tarkemmin eri toimintoihin. SKANNAUS MAASTOSSA Kokeilin laitetta peurajahdissa ja kauriita jäljittämällä. Tällöin veri erottuu paremmin maastosta helpottaen jäljitystä. Täysikasvuisessa metsässä voidaan päästä m etäisyyksiin, mutta erittäin peitteisessä maastossa etäisyys voi lyhentyä metriin. Näytössä näkyy punaisina palkkeina lämmönlähteen määrä, enimmillään kymmenen valopalkkia. RIISTANLÖYTÄJÄ THE FINDER PIKAKOKEESSA Game Finder, Inc. Tulosta vaimentaa myös lumipyry ja sade. Kun eläin osuu linjalle, laite reagoi. Paikallaan ollessa voi käyttää kumpaa tahansa, mutta esimerkiksi passitilanteessa valojen tarkkailu vie osan huomiosta pois maastosta, jolloin saaliseläin saattaa päästä yllättämään suunnasta, joka ei ole välittömän tarkkailun alla. Pisin käyttömatka riippuukin monista tekijöistä, kuten esteettömyys kohteeseen, ilman lämpötila, kosteus, tuuli ja skannausnopeus. Oleellinen ero toiminnoilla on silloin, kun kuljetaan maastossa. Malleja on tällä hetkellä viisi kappaletta ja niistä neljä on tehty puhtaasti metsästyskäyttöön. Äänimerkin väitetään myös olevan erilainen eri kohteille, joten tarkkakorvaisen pitäisi pystyä tunnistamaan kohde pelkän äänen perusteella. Laitetta voi käyttää myös liiketunnistimena, mikä on hyvä ominaisuus esimerkiksi peurankyttäyksessä. Myös kohteen ja ympäristön lämpötilaero on merkittävä tekijä, mutta noin asteen lämpötilassa hyvissä olosuhteissa kantomatka avoimella näkyvyydellä voi olla m. Suuremmat kohteet löytyvät siis melko vankan risukon läpi, mutta luonnollisesti kalliot tai muut maastoesteet katkaisevat lämpöhaun. Toinen vaihtoehto on ääni-ilmaisin, jolloin laitteeseen kiinnitetään korvanappiyhteys. Laitetta voi kuitenkin soveltaa mitä erilaisimpiin tehtäviin oman mielikuvituksen mukaan, onpa sitä käytetty jopa lämpövuotojen etsimiseen asuintaloissa. MALLIVALIKOIMA TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI R Malleja metsästyskäyttöön löytyy siis neljä, joista edullisin versio on pienikokoinen Junior, sitten vanhin malli Model A ja kehittyneempi automaattinen digitaalimalli Pro M. Lämpöskannauksen lisäksi laitteessa on laserosoitin, joka näyttää tarkan suunnan. Esittelyssä on nyt malliston lippulaiva, The Finder, joka on täysin automattinen uuden sukupolven hakulaite. iistanlöytäjän ehkä tärkein käyttöalue on haavoittuneiden tai kuolleiden eläinten etsiminen. Seisoin kal-. Laser ei kuitenkaan erotu riittävän hyvin kirkkaassa päivänvalossa ja hyöty onkin suurin hämärän alkaessa. Laite suunnataan oletetulle kulkureitille ja pidetään vakaana. Peurapassissa satuin sellaiseen paikkaan, josta en nähnyt kummallakaan puolella olevaa passimiestä, ainoastaan tiesin sijainnin suunnilleen. Kun tavanomaiseen valoon lisätään punainen, saadaan B.T.L.S48 RIISTA toiminto (Blood Tracking Light System) käyttöön. Käyttövaloina löytyy tavallisen kirkkaan valon lisäksi myös vihreä ja punainen. Käyttöön voidaan ottaa laitteen valopalkkinäyttö, jossa lämmönlähteen voimakkuuden mukaan ilmaantuu lisää valoja, maksimissaan kymmenen. Edistynein malli on esittelyn The Finder ja näiden lisäksi on tehty viranomaiskäyttöön ja etsintäpartioille Life Finder LF-. THE FINDER Finderissa on monia toimintoja. on valmistanut infrapunaan perustuvia laitteita vuodesta 1991. Finder havaitsi melko pienetkin eläimet lähes sadan metrin etäisyydeltä
Korvanappi liitetään laitteen alaosaan, jolloin valonäyttö jää pois käytöstä. liolla ja skannasin tienoota vastapäiseen rinteeseen. Laite näytti kahta osumaa, joista toinen hävisi pienen ajan kuluttua. Homma onnistui melkein: tilanteessa, jossa sain ensimmäiset lukemat, kauriit juuri poistuivat paikalta. Paluumatkalla havaitsin loivassa kalliorinteessä pienen lämmönlähteen, sillä vain yksi valopalkki paloi. Molemmilla kerroilla ylitys tapahtui siten, että välissä oli pensaikkoa, enkä saanut niistä näköhavaintoa Finderin antaessa selvät lukemat. Laitteella on löydetty myös eläimiä, jotka ovat olleet vuorokauden kuolleena. Laite havaitsee myös yllättävän pienet kohteet, joten uskon myös erilaisten riistalintujen löytyvän suhteellisen helposti. Finder on varsin monikäyttöinen, mutta se vaatii harjaantumista huomattavasti enemmän kuin muutaman kerran. Toinen lämmönlähde oli pyy ja toinen jänis, joka oli tullut vähän matkaa rinteeseen, mutta sitten jostain syystä päättänyt kääntyä takaisin. Tavanomaisen valon lisänä käytetään punaista, jos halutaan parantaa verijälkien erottuvuutta. Laserosoittimen takia laitteessa on asianmukainen varoitustarra. Valonäytön lisäksi Finder toimii myös äänellä. Koska lumi oli maassa, pystyin tarkistamaan tilanteen. Jäljitin eläimiä muutaman kilometrin, joiden aikana ne ylittivät kaksi suurehkoa peltoaukeaa. Tiesin muutaman metsäkauriin olevan makuulla lähitienoolla ja yritin löytää eläimet Finderilla. Lähestyin noin metrin päässä olevaa kohdetta ja lopulta ainoa paikka missä lämmönlähde saattoi olla, oli pienen kaatuneen kuusen juurakko. Yläosaa painettaessa laite käynnistyy ja alaosaa painettaessa menee pois päältä. Finder Valmistaja: Game Finder Inc., Yhdysvallat Lämpötila-alue: -17 +100 °C Paristot: 2 kpl AA Virrankulutus: 8 mA Koko: Leveys 60 mm, korkeus 230 mm Paino: 175 g Näyttö: 10-osainen LED-palkisto Runkokotelo: Ruiskuvalettua ABS-muovia Mittapää: Lämpöhakuinen kaksielementtinen tunnistin Hinta: noin 650 euroa Maahantuoja: Oy K Hjorth Ab, 03-234 430 RIISTA 49. Makuupaikka oli ollut kallion päällä olleessa painanteessa, joten en havainnut eläimiä laitteella kulkiessani vajaan metrin päästä ohi. Laitetta voidaan kuljettaa esimerkiksi vyöllä sitä varten toimitetussa suojakotelossa. Laitteen yläosassa on laserosoitin, jonka avulla kohteen suunta on helppo määritellä hämärässä. Alapuolella on valot, normaali, punainen ja vihreä. Joidenkin mielestä tällainen laite vie hohdon koko jahdista, mutta varsinkin haavoittuneen riistan etsinnässä apu on aina korvaamaton. Ainoa hallintalaite on keskellä näkyvä painonappi, jonka avulla valitaan kaikki laitteen toiminnot. Kyseessä oli ilmeisesti jokin pikkujyrsijä, mutta en ruvennut jäistä maata sen enempää tonkimaan. Yhtään kaatunutta saaliseläintä en päässyt etsimään, mutta muiden maastokokeiden perusteella se vaikuttaisi onnistuvan hyvinkin helposti, ainakin jos kyseessä on suurikokoinen eläin
Olisihan tämä ainutlaatuinen mahdollisuus seurata tätä vähemmän tunnustettua metsästysmuotoa aidoissa olosuhteissa, täyttää paikallisten toive viestinviejänä ja kirjoittaa tämä joskus paperille. SEIKKAILU ALKAA Pihaan ilmestyi maasturinrähjä, jota epäilin Pajeroksi. Tunnit ja päivät lisääntyivät samaan tahtiin uusien tuttavien myötä. Tieto lähdöstäni levisi kylässä ja viimeisenä iltana eräs parivaljakko ilmestyi mökkini ovelle. OSA 2 TEKSTI JA KUVAT: HENRI VIITANEN Seuraavat tapahtumat eivät edusta omia toimintatapojani ja en ota kantaa siihen ovatko tapahtumat oikeutettuja vai eivät. Päätin kuitenkin lähteä mukaan. Matka alkoi. Minulle hahmottui mikä oli osuuteni valmisteluissa. Maksoin kiltisti kylmälaukun täytteeksi sullotut virvokkeet ja "osan" bensakuluista. Kylä ei ollut turistikohde mutta muukalainen hyväksyttiin avosylin joukkoon tummaan. Pikku kylässä pyörivä maitonaama tuli äkkiä tunnetuksi. Tulkitsin sen luottamuslauseena ja kysyin kauanko retki kestäisi. Muistutin seuraavan päivän paluumatkasta ja vannotin, että minun olisi palattava viimeistään puolen yön aikaan. Vähän epäilytti koko juttu. He halusivat näyttää miten he metsästävät ja mitä he tekevät lihansa eteen. He olivat päättäneet kutsua minut mukaansa lihanhakuretkelle. Ensimmäinen pysäkki oli paikallinen tori, josta sai olutta ja vettä. He tulisivat hakemaan minut iltakuudelta. Löysin majapaikan ja asetuin taloksi. Sattuman seurauksena päädyin pieneen kylään, Xai-Xain ja Maputon välimaastoon. Toinen tutuistani kertoi että etsimme miestä, joka toimisi oppaanamme. Veljekset vilkaisivat toisiaan ja nyökyttivät myöntymisen mer- kiksi. Autossa istui kaksi tuttua naamaa ja muutama sen näköinen vesseli, että olivat käyneet retkillään joskus ennenkin. Korjasin luuni raikkaan tuoksuiseen maasturiin. Vaeltamisessa ei tuntunut olevan mitään metsästykseen liittyvää ja kysyin viimein mistä oli kyse. Tiedän vain, että retki oli lainvalvojan näkökulmasta "kyseenalainen" ja minua pyydettiin mukaan tuodakseni esille yhden näkökulman. 50 RIISTA M osambik, Tammikuu . Kun matkapäiviä oli kertynyt jo kolme kertaa enemmän kuin olin kaavaillut, aloin suunnitella paluuta Etelä-Afrikkaan
Hän oli ampunut sillä vinon pinon antilooppeja tähdäten joko päähän tai lapaan. resepti. Retkikuntamme oli valmis ja lähti liikkeelle. Myös tsetse-kärpäset ja hyttyset löysivät meidät. Tunteja oli kulunut jo useita ja ainoat saaliit olivat hyönteiset, joita liiskasimme olkapäiltä. Vastaväitteitä ei kuitenkaan esiintynyt ja mies kiipesi kuin orava auton katolle. KEULA KOHTI KORPEA Hetken päästä auto ohjattiin tieltä pensaikkoon ja pysähdyimme. - Puhvelia pitää ampua läheltä silmään ja oikeassa kulmassa, muuten se ei kuole, hän totesi. Yllätyin siitä miten vähän eläimiä näimme. Valokiilasta nousi siivilleen kaksi lintua. Opas käytti valonheitintä etsiäkseen eläimiä ja samalla ohjasi kuljettajaa oikeille reiteille. Opas tarkasti etumaastoa ja viuhtoi lampullaan ajolinjoja hytin puolelle. Patjojen päällä oli yllättävän mukava istua ja katon takaosaan kiinnitetty vararengas toimi selkätukena. Kädessä keikkui pitkä puinen lyömäase, joka heilahti Valokiilaan jähmettynyt sukeltaja-antilooppi. RIISTA 51. Asia ei selvinnyt koskaan. Opas sijoittui katolle auton etuosaan ja ampuja hänen viereensä. Vilkaisin kylmälaukkuun... Auto pysähtyi ja ikkunasta käytiin lyhyt keskustelu, josta päätellen miehellä ei ollut mitään hajua siitä, että olisi lähdössä mukaamme sinä iltana. Saalis seisoi valokiilassa kuin tatti ja ampuja käski kuljettajaa ajamaan lähemmäksi. Valonheittimen kanssa huomaa kuinka paljon hämähäkkejä puskat kätkevät sisäänsä. Mietin mielessäni miten käy. Retkikunta oli hiljalleen hilpeän oloista. Jos joku kuulisi laukaukset, ei jäisi epäselväksi millä asialla olemme. Hän oli ampunut sillä vinon pinon erilaisia antilooppeja, tähdäten aina joko päähän tai lapaan, riippuen siitä missä kulmassa ja kuinka kaukana eläin oli. Seuraavalla sekunnilla antilooppi oli kadonnut. Auton perästä ilmestyi valonheitin, kaksi patjaa, köyttä ja asepussi. Eikä kenelläkään ollut tietoa missä valvontapartiot liikkuivat. Pojilla oli siis nykyaikaiset välineet. Katolla viljeltiin sanoja, jotka kuulostivat korvaani hieman painokelvottomilta. ja johdattaisi meidät korvesta takaisin. Katsoin miestä kysyvästi ja odotin jotain keventävää vastausta. Kahdella laukauksella linnut päätyivät Pajeron peräkonttiin. Yö oli kirkas ja tähdet näkyivät selvästi. Yhtäkkiä valokeilaan osui silmäpari, se oli sukeltaja-antilooppi. Pussin kätköistä löytyi siro pienoiskivääri. Valokiilan osuessa vasempaan takalaitaan, siihen ilmestyi kaksi vihreänä kiiluvaa valopalloa. Matkaa oli noin metriä ja aseena .LR. En tiedä oliko antilooppi makuulla vai syömässä, mutta tyhjästä ylös pomppaava silmäpari sai aikaan pari hymähdystä auton katolla. Olin sen yön tupakkamies, savun avulla noilta inisijöiltä sai hetkeksi rauhan. Ampuja tuntui tietävän aseensa rajallisuuden ja kuiskasi odottavansa hetken, että eläin hieman kääntyisi. Emme törmänneet puhveleihin. Syytä hilpeyteen tarvitsee tuskin mainita. Hämmästyksekseni eläin putosi niille sijoilleen. Vaikka olimme matkalla kohti korpea, silti hirvitti ajatus kiväärinlaukauksista yön pimeydessä. Enää en ollut muusta varma kuin siitä, että tuo mies oli joko umpihullu, tai sitten hän kokeili pohjolan pojan huumorintajua. Antilooppi seisoi viistosti päin. Hän kertoi että meillä olisi mahdollisuus törmätä sukeltaja-, kirjo- ja ruokoantilooppeihin sekä puhveleihin. Ne kuuluisivat kauas ja kavereilla oli tarkoitus ampua useampia kertoja. Minut ohjattiin istumaan hajareisin heidän taakseen, jotta pääsisin aitiopaikalta seuraamaan toimintaa. Omistaja nappasi sen käsistäni ja esitteli sitä ylpeänä. Se joko painui ruohikkoon tai loikki paikalta valokiilan osoittaessa tietä kuskillemme. Vastaus miellytti ja olin samaa mieltä herran tarpeellisuudesta. Viimein antilooppi käänsi kylkensä ja laukaus lähti saman tien. Väistelimme reikiä, kiviä, puita ja satoja hämähäkinseittejä. Hiljensimme vauhtia ja valoheitin lakaisi niittyä laidasta laitaan. Hän ei halunnut yrittää päälaukausta, koska eläin liikahteli levottomana. Oppaamme sai siivunsa kylmälaukun sisällöstä ja oli tyytyväinen. Yön pimeydessä maasto näytti jotenkin suomalaiselta niityltä. Ampuja ilmoitti että maasto muuttuu, ja ennen vuoristoisempaa osuutta kuljemme halki alueen jossa sukeltaja-antiloopit usein viihtyvät. Muutamien pysähdyksien ja huhuilujen jälkeen ilmestyi valokiilaan kellertävä pusero ja joku kyydissä olijoista tunnisti miehen. Auton ovi singahti auki ja etupenkillä istunut mies juoksi vauhdilla kohti saaliista. Pienoiskivääri nousi poskelle ja ampuja tuki kädet polviensa päälle. Patjat köytettiin auton katolle ja valonheittimen kaapelit kytkettiin akun napoihin. Kerta toisensa jälkeen antilooppi löytyi uudestaan valokiilaan ja viimein ampuja kopsautti kevyesti kattoon pysähtymismerkiksi. Olin taas terävänä kuin tikka kelon kyljessä. Kuljettaja sai ohjeita usealla eri kielellä ja valokiila vispasi heinikon pintaa kuin sulhanen morsianta hääyönä. Yhteistyö sujui saumattomasti ja matka eteni hiljalleen. Ne olivat noin pyyn kokoisia frankoliineja, joille ampujan reaktioista päätellen löytyi maistuva Omistaja nappasi pienoiskiväärin käsistäni ja esitteli sitä ylpeänä. Mielenkiintoni ja pikku pelko heräsi samaan aikaan. Pieni vaihtelu tapahtumiin sai porukan taas hereille ja puheensorina tuuditti kulkupeliämme eteenpäin. Matka jatkui
He eivät vaikuttaneet lainkaan huolestuneilta. Vilkaisin auton kojelautaan upotettua kelloa. Kävin sisäisen kamppailun kuohahtavan luonteeni kanssa ja päätin 52 RIISTA Päätimme jatkaa jahtia samaan malliin, mutta yrittää suoriutua mahdollisimman nopeasti ihmisten ilmoille. Matka oli liian pitkä käveltäväksi autonrenkaiden jälkiä seuraillen. VASTOINKÄYMISET ALKAVAT Äänekäs pulina raikui hetken auton ympärillä ja tupakat savusivat. Mitä jos sama tarina toistuu. Hän tuumasi ettei sellaista ole. Aloin jo nauttimaan tilanteesta kunnes automme sai osakseen seuraavan rengasrikon. Toverillani ei tuntunut olevan huolen häivää. Valoilmiötä tuijottaessa oppaamme oli saanut jotain liikettä silmiinsä. Kuski vedätti tyhjällä renkaalla viime metrit ja auto nousi tasaiselle kukkulalle. Oliko se sitä mitä en halunnut edes ajatella... Siis ainoa ero välillämme oli että minulle se kerta oli ensimmäinen, lentoni oli lähdössä tulevana päivänä ja mies oli juonut kahdeksan pulloa enemmän olutta kuin minä. Luoti oli jaksanut raivata tiensä läpi hartialuun ja raapaisemaan selkärankaa. Olin ollut siinä uskossa, että herra joka oli valittu paimeneksemme tiesi todellakin missä olimme. Miehet olivat tyytyväisiä saaliiseen. Kiemurrellut pienien kauhukuvien kanssa punniten väsyneen mielen ja auton voimavaroja. Kuljettajamme piti neuvonpidon oppaamme kanssa ja he päättivät lyhentää oletettua taivalta oikaisemalla kukkulan yli. Olisiko mahdollista, että olisimme ajelemassa jotain kylää kohti josta loistaisi valoa siinä määrin, että se kajastaisi vuorenhuipun yli. Etulavan yläosasta löytyi pienen luodin sisäänmenoreikä. Aivan liikaa siihen verrattuna mitä suurimmastakaan seutukunnan kylästä tai kaupungista olisi voinut taivaalle irrota. Sinne oli matkaa noin kilometriä... Siinä ajelun lomassa alkoi vuoren takaa kajastaa valoa. Vilkaisu katon reunalta vahvisti asian. Olinhan nähnyt poikien puuhat ja pikku vastoinkäymiset Afrikan yössä, seurannut näytelmää joka on osa heidän arkeaan. Kipusimme alas auton katolta ja mittailin miesten ilmeitä. Se korjattiin eräksi ilman suurempia seremonioita. Seisoin haavi auki ja kuuntelin. Kello oli vierähtänyt parilla tunnilla eteenpäin. Enää ei puhuttu, nyt vaan edettiin. Kävelin takaisin kylmälaukulle ja päätin kuroa välimatkaa vähän umpeen. Minua kuitenkin hymyilytti. Samaa lajia edustava sukeltaja-antilooppi poseerasi valonloisteessa kuin mallikoulun käynyt mannekiini. Sain myöntävän vastauksen, mutta myös lisäselvityksen, ettei pimeässä maastossa voi tarkalleen tietää mistä ajaa ja miten pusikot ovat muuttuneet sitten viime käynnin. Suurempaa riemua ei ryhmä enää lisääntyvästä lihakuormasta pitänyt. Kun kukkulan laki lähestyi, voimistui valon määrä liikaa... Olimme eksyneet. PELTI RY TISEE! Ase oli löytänyt tiensä pussiin ja valonheitin etsi enää sopivaa reittiä autolle. Auto kiemurteli pensaita väistellen kukkulan juurta kohti ja kuljettaja keräsi vauhtia urakkaan, joka alkoi hahmottua mahdottomaksi. Pojat olivat saaneet pyörän vaihdettua ja katolla komeili risainen rengas. Vasen takarengas oli puhjennut. Nyt alkoi Suomen poikaa ahdistaa. Käsittämättömän laaja maastopalo roihusi yli laaksojen ja kukkuloiden. Meillähän oli vararengas ja paikallisilla pikku nousuhumala lippalakin alla. Kuski oli terävänä eikä antanut auton kaivaa itseään liian syvälle. Alkoi paikalliset viittomakielen uutiset, johon Mosambikin tyylillä sisältyi kuuluva keskusteluosio. Rupattelumme rauhoitti mieltä mukavasti ja samalla ähinä takanamme loppui. Maasto muuttui mäkisemmäksi ja neliveto kytkettiin päälle. Kysyin oppaalta kuinka kaukana olimme polulta, jolta pusikkoon poikkesimme. Nappasin "toveriani" hihasta ja kysäisin, että olisikohan aika palata ja muistutin tulevan aamun kyydistä lentokentälle. Katsoin kelloa ja mietin mihin aikaan aurinko nousisi. He väittelivät siitä kuinka kaukana olimme ja kannattaisiko meidän kääntyä takaisin vai lähteä kiertämään vuoriston kautta. Se antoi uskoa horjuvalle mielenrauhalle. Pehmeä hiekka sai renkaat jauhamaan tyhjää. Hetkessä helteeksi muuttuva sää ei olisi puolellamme, vaan laittaisi auton ja miehet koetukselle. Nouseva mootto-. Pyysin pientä tulkkausta, koska en saanut mitään selvää mistä miehet puhuivat. Taisi siinä sivussa kylmälaukunkansikin narahtaa. Pääsimme hiljalleen kohti huippua jonka takaa valo kantautui. Päätin varmistaa asian. Kukkulan päältä olisi helppoa arvioida etäisyys kylään ja jatkaa matkaa vaikka jalkaisin. Kun näkymä viimein aukeni, oli se karulla tavalla lumoava. No sitten olemme kusessa, hän totesi ja virnisti val- koiset hampaat yössä kiiluen. Mies roikotti kädessään aikuista sukeltaja-antilooppia ja kantoi sen autolle. TOTUUS ALKAA HAHMOTTUA pitää turpani kiinni. Väsymys oli käsin kosketeltavaa. Hän oli kotonaan siellä maastossa, ja tehnyt näitä retkiä sadat kerrat. Joku tunnistamattomaksi jäänyt vaalea lintu päätyi jossain välissä takakonttiin. Mutta kuljimme tasaisen varmasti eteenpäin, bensamittarin neula sojotti yli puolen välin ja moottorin lämpötila oli turvallisen alhaalla. Ei tullut kuvaussessiosta antiloopille kultaa eikä kunniaa vaan luontokappale kopsahti auton perälle lajitoverinsa kylkeä lämmittämään. linnuntietä. Kävelin peräkontille ja avasin oluen. Kirkas yö toi vuorien silhuetit viehättävällä tavalla esiin taivaankannesta. Vauhti pidettiin matalana, ettei tyhjentynyt rengas hyppäisi pois vanteelta tai repeäisi, jolloin matkantekomme päättyisi siihen. Se näytti .. Siinä ryömiessä korviini kantautui outo suhahdus. Metsästysretki oli muuttunut painajaiseksi. Tyytyväinen metsästäjä raahaa saalistaan autolle. pari kertaa valokiilassa ja sitten suupielet levisivät korviin onnistumisen merkiksi. Kysyin toverilta mihin toinen vararengas oli piilotettu
Jaoin kaikki taskuista ja repusta löy- Sanotaan että aika kultaa muistot, ja niin kävi tyneet kolikot apujoukoille. Auton kylki sai mojovan muiston törmäyksestä. Mies vaihtui kuskinpen- sen enempää. Auto kääntyi kunnes alkoi valua sivuttain alaspäin. Istuin jo osittain auton sivuoven päällä ja valmistauduin hyppäämään pois kyydistä. vappuviuhka olisi pyörinyt Antilooppi jäi haaskansyöjien hoidettavaksi. Rinne kallistui kallistumistaan ja homma alkoi luisua lapasesta. muurausastiaan. Tällä kertaa kohti suoraan alas rinnettä. Rinne oli jyrkempi kuin se alhaalta katsottuna näytti. En saanut autoa eteen enkä Hymyillen he pyysivät liittymään seuraan uutaakse. le. Suunnitelmaan tuli pikku muutos kun löysin itseni kuskinpukilta. Ukko nauroi vedet APUA AHDISTUKSEEN Viisi minuuttia myöhemmin tapahtui jotain silmissä ja kysyi mitä ne laitteet olivat. työntövoiman ansiosta Pajero punnersi itsensä yli pehmeimmän hiekkakentän ja kaikki olivat JÄLKIP Y YKKIÄ tyytyväisiä. Ilman navigaattoria ja sateliittipuhelinta tuo voisi olla hengelle hupaa touhua. Hyppäsin kyydistä ja seurasin kun auto rymisti kohti puuta. Sarastavan aamun saattele- siinä voinut kuin hymyillä ja taputtaa miestä mana meitä lähestyi iloisesti puliseva joukko. Auton ovi pamahti kiinni ja Pajero lähti Huutelu alkoi jo kaukaa. Kiipesimme lukuisten kukkuloiden ja mäkien yli ja maasto Toinen saaliiksi päätynyt antilooppi. Myönsin rehellisesti mitä ajattelin killä useamman kerran ja totesimme että tällä pikku retkestämme. Kello oli ei paikallisten lihansaanti vaikuttanut, mutviittä yli yhdeksän. "Muista sitten mitä lupasit, kirjoiriensi auttamaan meitä. En oli yksiselitteisesti liian tehoton ase. Hienoa! Lisääntyneen ta se artikkeli". Kellään ei ollut enää intoa kaivaa asetta suojuksestaan, vaikka tarjolla olisi ollut retkemme suurin saalis. Muutahiekan ja Pajeron välillä käydyn taistelun äänet man metrin jälkeen peruutusvalo syttyi ja auto olivat kantautuneet läheiseen kylään, ja joukko lipui takaisin. Opas etsi reittiä puskien ja kaatuneiden puiden lomasta. Toveri ilmoitti että oli vuoroni osallistua talkoisiin. Isännät nukkuivat toistensa olkapäitä vasten, tasainen kuorsaus vahvisti ettei kyse ollut näköharhasta. hestyimme Intian valtameren poukamaa ja ajoimme pehmeässä hiekassa. Iloiset kasvot kääntyivät suuntaani ja näkivät naamalleni ilmestyneen kysymysmerkin. Ukot puhuivat kuin papupadat ja opas röyhisteli rintaansa. olalle. Suurempia kurssin muutoksia ei voitu tehdä, ja automme huristi pomppien muutaman pensaan läpi. Mietin jo ajan tilaamista optikolle sillä en löytänyt näkökenttääni mitään. Siinä samalla vaih- tälläkin kertaa. Tarinassa ei myöskään keskitytsaapuneet takaisin kylään ty haavoittuneen sukeltaja-antiloopin jahtaajosta lähdimme. Nyt mökin pihalla seisoeskokoonpanolla emme saisi autoa yli pehmeän sa se tuntui ihan kokemisen arvoiselta. rin ääni kertoi, että ajokkimme joutui taistelemaan yhä enemmän. Kaarroimme mökin pi- Olen edelleenkin hämmästynyt siitä miten vähaan ja keräsin vähäiset hän eläimiä havaitsimme yön aikana. Heräsin Neljän jälkeen yöllä en ollut enää kirjoittanut kolinaan ja rynkytykseen. Astinlaudat olivat taipuneet tiiviisti kylkeen ja kylki takaistuimeen. Mosambikin yössä. RIISTA 53. Tuon ky- miseen kaikkine koukeroineen, sillä siitä voisi län pääkatua koristaa as- jo kirjoittaa jutun itsessään. pia ja lintua. Silmien avauduttua riviäkään. Retkelle mittaa noin tuntia. Samalla hietikon. Notkon pohjalta aloimme kiertää kukkulaa. Otsat hiessä istuimme taas kerran vannoin etten ikinä enää kiipeäisi Pajeron kaalas. Sekuntia myöhemmin olin unessa. Näytti kuin mutta yön pimeys asetti omat rajoituksensa. Toveri huomasivat, että "kamelimme" oli parkkeerat- luki ajatukseni ja emme kommentoineet asiaan tu tiukasti hiekkaan. ovat osansa riistasta verottaneet. Eli yksi haavakko faltti ja vanne kilkatti tämänkin retken jäljiltä maastoon jäi. Tuntia myöhemmin opas sai hepulin. Kuski pyöritti vimmatusti ohjauspyörää alarinteen suuntaan. tolle ja lähtisi vastaavalle retkelle uudestaan. Kello seitsemän Paiskasimme kättä ja pyysin toveriani tulkkaaaamulla Pajero jämähti hiekkaan kuin laasti maan muulle ryhmälle kiitokset seikkailusta. sahalaitaisen metallikehän Saaliiksi tuli kokonaisuudessaan antiloopympärillä. Hajonnut rengaskin oli yllättävän hyvin kuosissa ja mikä tärkeintä, edelleen vanteella. Vilkaisin taustapeiliin. Toverini selitti, että linkuttamaan vaivalloisesti eteenpäin. Toveri tulkkasi, että edessä on polku jota pitkin löydämme kotiin. Kuljettaja yritti ohittaa palmua, mutta tajusi että jos ajaisi ylemmäs, se ei tulisi päättymään hyvin. Valokiilassa komeili jotain ihmettelemisen ja kiljumisen arvoista. muuttui tasaiseksi. Eihän mieltä ylentävää. Syynä mukavasti sitä vasten. Antiloopmalttanut olla avaamatta pia yritettiin kyllä tavoittaa ja päivänvalossa se ovea ja tarkastaa renkaan ehkä olisikin päässyt nopeammin hengestään ulkonäköä. Se kertoo jotain loppuyön ja aamun ymmärsin, että olimme tunnelmista. Seuraa- ta epäilemättä nämä yölliset partiot ja päivisin vaksi oli väsyneiden retkei- liikkuvat hiljaisien pyyntimenetelmien suosijat Renkaanvaihtoprojekti lijöiden aika sanoa hyvästit. Helpolta tavarani autosta. Nostin kiltisti kytkintä ja ohjasin Pajeroa pitkin polkua. Muistiinpanoista heijastudoimme kuljettajan ja sain kömpiä takapenkil- va hetkittäinen ahdistus ja kiukku on poissa. Jos rengas jaksaisi samaan malliin, niin kolmen tunnin päästä olisimme kotona. Suurin stressi oli poissa ja ajattelin kaivautua takapenkille nukkumaan. LäLuodinreikä näkyy silmän vieressä. Matkalla näimme kirjoantiloopin joka sai rauhassa jatkaa syömistään. Kuorsaus lakkasi takapenkillä ja isännät delleen jos joskus eksyisin niille kulmille. Lapion ja viidakkoveitsen avustuksella auto taivutettiin taas valittuun kulkusuuntaan
Kyseessä on varsin kova teräslaatu, jolle luvataan hyvää teränkestävyyttä, mutta vastineeksi teroittaminen on vaikeampaa. 54 RIISTA R Oli käyttäjän valitsema terämalli sitten mikä tahansa, on kaikille Ringereille yhteistä se, että kahden sormen otteella käytettävä terä on melkoisen hyvin hallittavissa. Kaikissa malleissa teräslaatu on sama, eli Cr. Kyseessä ei missään tapauksessa ole minkäänlainen yleisveitsi, vaan puhtaasti saaliinkäsittelyyn kehitetty pikkuveitsi. CRKT RINGER SERIES NIISSÄ ON REIKÄ Amerikkalaisen CRKT:n valmistamat pienet riistankäsittelyveitset tuntevat nimen Ringer sormirenkaidensa vuoksi. Ykkösmalli on veitsistä ehkä suosituin, eli nylkykoukullinen tavanomaisemmalla terällä varustettu malli. A.G. Idea ei ole ainutkertainen, sillä samanlaisia teriä on valmistettu jo iät ja ajat. Pieni terä on myös helppo hallita ja otteesta johtuen siihen saa myös melko paljon voimaa taakse, vaikka varsinaista kahvaa ei ole. Saalinkäsittelyssä tälle on vaikea keksiä järkevää käyttöä, mutta ainakin se tarjoaa erilaisia käyttövaihtoehtoja tavanomaisiin terämalliin verrattuina. Kun veitsi lähes sulautuu nyrkkiin, ei lipsahduksia tule ja käyttäjä on jatkuvasti tietoinen siitä, missä kohdassa terä on. Yllättävää kyllä, yksi parhaista keksinnöistä tämän veitsen myötä on sen säilyttäminen/ kuljettaminen. Näille voi hyvinkin löytää käyttötarvetta omiltakin reissuiltaan. CRKT Ringer Valmistaja: Columbia River Knife & Tool Inc., Yhdysvallat Terän pituus: 4448 mm Kokopituus: 89114 mm Paino: 20 grammaa Hinta: 2030 euroa Maahantuoja: Finn Enterprise Oy, 09 - 135 1358. Erikoista näissä veitsissä on, ettei sitä enää virallisesti valmisteta, joten veitsillä on myös keräilyllistä arvoa. TEKSTI: AIMO PAUKKU inger-veitsisarjaan kuuluu kolme erilaista mallia, jotka on nimetty mielikuvituksellisesti numeroilla yhdestä kolmeen. Kolmosmalli on lähes samanlainen, mutta ilman nylkykoukkua ja terämalli on hiukan pyöristetympi. Toki kun veitsen paino liikkuu gramman paikkeilla, voidaan tehdä näin kevyitä veitsenkuljetusmenetelmiä, mutta Ringereiden kydex-kotelot ovat kyllä erinomaisen yksinkertaisia. Kyseeessä on vain kaksi yhteen niitattua kotelon puolikasta, joiden reunoille on tehty pari reikää, joihin on pujotettu wc-altaan korkista tuttu palloketju. Puukkoa tai metsästysveistä tällä ei voi korvata, mutta kun Ringerin paino on kärpässarjaa ja hintakaan ei hirveästi kukkaroa rasita, on Ringerin hankinta harkinnan arvoista. Näin kevyen paketin kiinnittäminen mihin tahansa on erittäin helppoa, tai sen voi ripustaa mukana tulevalla ketjulla vaikkapa kaulaan. On sanottava, että Ringer edustaa sitä veitsiryhmää, jonka käyttö on hyvin, hyvin vähäistä. Kaikissa malleissa on myös takaosassa ulkoneva kieleke, joka paitsi parantaa osaltaan hiukan otetta, myös tarjoaa reiän mahdolliselle ranne- tai kiinnitysnyörille. Tämä malli on, kuten muotoilusta voi hyvinkin päätellä, tarkoitettu vetävään leikkaamiseen. Kakkosmalli on taas kaikkein erikoisin, eli ns. hawkbill-terämallinen koukkumainen veitsi. Russell -niminen veitsisuunnittelija on nyt toteuttanut vastaavanlaista ajatusta noudattavat veitset myös CRKT:lle
VOITA DVD Etelä-Suomen ä ell k Kes ainta ikk vil upunk a ääk utua p se MYYRMÄEN URHEILUPUISTO VANTAA pe-la 10-18, su 10-17 Osallistu kilpailuun vastaamalla alla oleviin kahteen kysymykseen. Mielestäsi paras James Bondin käyttämä ase. Ilmoitamme voittajille henkilökohtaisesti.. a) b) c) d) e) f) Sean Connery George Lazenby Roger Moore Timothy Dalton Pierce Brosnan Daniel Craig KAKS I TAP YHDE AHTU LLÄ P MAA ÄÄSY LIPUL LA Liput 10 / 5 Lapset alle 12 v. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan 2 kpl James Bond - Quantum Of Solace DVD-levyjä. a) b) c) d) Beretta 418 Walther PPK Walther P99 Heckler & Koch UMP 17.-19.4.2009 Ainoa oikea James Bond. ilmaiseksi gsm 0400 813 696 SaunaExpo MAKSUTON PYSÄKÖINTI Vastaukset 30.4.2009 mennessä lomakkeelle osoitteessa www.rekyyli.fi/jbond tai postikortilla osoitteeseen Rekyyli, James Bond -kilpailu, PL20, 00251 Helsinki
Pienemmän kaliiperin luoti painaa gr (, g) ja sille luvataan lähtönopeutta m/s ( mm) ja m/s ( mm). Winchesterin rihlannousu on ", Benellisssä ja Browningissa on jyrkempi, ". Lämpötila radalla oli nollan tuntumassa. METSÄSTÄMÄÄN Premier AccuTipiä kokeiltiin kolmella eri haulikolla, Winchester (piippu "), Browning Fusion Combo (piippu ") ja Benelli M (piippu "). Luodin rakenteissa on esiintynyt ja esiintyy yhä kahta päätyyppiä, kokokupariset ammukset ja bondatut vaippaluodit. Rihlattuun haulikonpiippuun käyvien slugien kehitys on kulkenut huimaa vauhtia viime vuosina. Luodin vaikutus oli välitön näin pieneen eläimeen, se ei ottanut as-. Näin hylsynpituuksista on tingitty ja esimerkiksi mm pitkiksi ilmoitetut hylsyt ovatkin tavallisesti n. Vuosittain tulee markkinoille uutuuksia, joista nyt esitellään Remingtonin viimeinen sana, AccuTip, joka tuli markkinoille 2008. Kehitys on muokannut lähinnä luodin virtaviivaisuutta erilaisilla muovikärkiratkaisuilla. Winchesterillä sain sitten todella pienen kolmen kasan, luodit olivat kiinni toisissaan ja kasan koko vain mm! Taululla käynnin jälkeen kasaan piti sitten ampua vielä pari patruunaa ja niinpä tämä huippurykelmä laajeni milliin. Vaippa on tehty sitkeästä hylsymessingistä, johon sydänlyijy on kiinnitetty juottamalla ja avautumisen varmistamiseksi vaipan etureunaan on tehty spiraalimaiset leikkaukset. Enimmillään mittari näytti silloin tällöin yli m/s lukemia, jotka epäilemättä olivat nekin alakanttiin. Luodin jäämäpainoksi ilmoitetaan sadassa metrissä, keskiarvon 56 RIISTA P ollessa normaaleilla metsästysampumaetäisyyksillä. PATRUUNAVAIHTOEHDOT AccuTip-patruunoita valmistetaan kaliiperissa kahta latausta, / ja / Magnum. Ballistiikan parantamiseksi luodissa on muovikärki. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI RIHLAPIIPUN TÄYTEINEN REMINGTON PREMIER ACCUTIP BONDED SABOT SLUG eriaate rihlapiipun ammuksissa on kuitenkin ollut sama jo vuosia, kiväärimäinen luoti ammutaan kaksi- tai useampisormisessa muovisabotissa. Samaan aikaan lähtönopeuksia on hiljalleen pyritty nostamaan, tosin m/s maaginen raja on vielä ylittämättä. Lähes kaikki amerikkalaiset rihlapiipun slugien valmistajat ovat räätälöineet latauksensa siten, että patruunassa on mahdollisimman vähän irto-osia. Sivuhajontaa oli vain mm, joten hyvissä olosuhteissa ja hyvän ampujan pitäessä perää, tehtaan ilmoittama käynti, noin tuuma / m on mahdollista saavuttaa. Sitten pääsin kokeilemaan metsäkaurista, joka seisoi noin metrissä. Kaliiperin latauksille ilmoitetaan samat lähtönopeudet. mm pitkiä ja kolmetuumaiset ( mm) noin mm, kuten esimerkiksi Remingtonin AccuTip. KOEAMMUNTA kauksen sarjoja metriin. Kaikissa aseissa oli Nikonin haulikkokiikari ja niillä ammuttiin kolmen lau- Käytin haulikkoa muutaman kerran peurajahdissa, mutta ampumatilaisuuksia ei tullut. Esittelypatruuna on kaliiperia /. Molempia luotityyppejä valmistetaan muovikärjellä tai ilman. Lähtönopeuksien mittauksessa oli suuria ongelmia, koska patruunan tiivistyskiekko, huopatulppa tai sabotkuppi sotkivat lukemat, joten todellista nopeutta ei saatu noteerattua. Tulokset olivat keskimäärin samaa luokkaa, parhaimmillaan mm ja suurimmillaan mm. AccuTipin ulkonäkö on saatu varsin futuristiseksi. On kuitenkin huomioitava, että hajontaa esiintyi eniten pystysuunnassa, mikä tarkoittaa että ampujan asento/ote/aseen tuenta oli muuttunut. Ammuksen läpimittaa on "turvotettu" kaliiperiin .58 entisen .50:n sijaan. Tehdas ilmoittaa luodin muokkautuvan hyvin laajalla nopeusalueella, matkana ilmoitettuna välillä viidestä metriin. Kaliiperissa kirkkaankeltainen ja läpinäkyvä muovikärki, "Power Port Tip", on tyvestä läpimitaltaan mm ja kärjen ympärillä kiertää kuuden reiän muodostama kehä. Remington AccuTip kuuluu tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Luoti painaa gr eli liki grammaa ja sen läpimitta on hieman vajaa mm. Vastaavasti kaliiperissa löytyy / ja / Magnum
Kärjen reikien vaikutus lienee enemmän kosmeettinen kuin ballistiikkaa parantava. Vasemmalla hirvestä kaivettu laajentunut luoti, yllä muovikärjen rakenne reikineen näkyvissä. Patruunan sisärakenne kokonaisuudessaan, muovinen tiivistyskiekko, huopatulppa ja nelisorminen sabotkuppi luotineen. Luoti löytyi suolistosta, se oli kulkenut läpi keuhkojen ja osunut matkalla toisen etujalan luuhun. Hirvi kaatui välittömästi, luodin jäämäpaino oli , g eli alkuperäisestä painosta oli jäljellä. Patruunalla ammuttiin myös hirven vasa (Virossa) noin metristä hieman etuviistosta. Patruunan kappalehinta on neljän euron kieppeillä, joten sen käyttö rajoittunee monella vain metsästykseen ja ampumaharjoittelu jää aseen kohdistuksen jälkeen vähemmälle. Maahantuoja Normark Suomi Oy, (014) 280 711 Tämä kauris ammuttiin noin sadan metrin etäisyydeltä. RIISTA 57. Luodin kärkiosa on tavanomaista suurempi samoin kuin luodin kaliiperia .58 oleva läpimitta. Vaippa on hylsymessinkiä ja sen etureunaan on tehty spiraalimaiset viisteet avautumisen parantamiseksi. Voimakkaasti laajentuneen luodin läpimitta oli peräti mm. TOIMIVA KOKONAISUUS Vähäisestä metsästyskokemuksesta huolimatta uusi ammus vaikutti luotettavalta niin käynnin kuin tehonkin puolesta. Huopatulpan paksuudella säädellään latauspituutta ja samalla se vaimentaa sabotin pohjaan kohdistuvaa rasitusta. Viiden laukauksen osumakuvio 100 metristä. keltakaan ja osuma oli juuri siinä missä pitikin ja luoti lävisti eläimen. Omassa aseessani tämän patruunan käynti on toistaiseksi kokeilluista paras, joskin ero vastaaviin ei ole tässä suhteessa suuri
Käytetyt lataukset olivat numero , ja . Suuremmat UnA--haulit ( mm) eivät sopineet lainkaan tiukkaan supistukseen ja kuvio oli erittäin epätasainen, joskin kokonaisosumaprosentti oli vielä . Haulikolle metriä on jo niin pitkä matka, että pienetkin tähtäysvirheet tai aseen osumapistevirheet vaikuttavat kuvion sijaintiin maalissa. Merkillepantavaa oli haulien erinomainen laatu, sillä haulit olivat käytännössä täysin pyöreitä ja haulikokovaihtelu olematonta. LATAUKSET K Hauliannoksista ja välitulpista sai tehtyä kymmenkunta patruunaa, joten perusteellisempiin tutkimuksiin tämän asian tiimoilta ei nyt ollut mahdollisuutta. Tulokset paranivat huomattavasti varsinkin UnA--haulien kohdalla, kokonaisosumaprosentti oli nyt ilmiömäinen ! Vaikutus raskaampaan versioon oli vähäisempi ja ero tiukkaan holkkiin parani vain parilla prosentilla. UnA--haulia oli kahta kokoa, sekä mm ja UnA--haulit olivat kokoa , mm. Ensin kokeiltiin Terror Tubea erityisen tiukkojen kuvioiden toivossa, ja syntyihän niitäkin. Energian puolesta voitaisiin ampua metriin ja 58 RIISTA reippaasti ylikin, mutta tällä patruunamäärällä päätettiin kokeilla ensin lyhyempiä matkoja. Kokeessa ammuttiin kolmea eri latausta, vasemmalla lataus 1, keskellä lataus 3 ja oikealla lataus 2. LYIJYÄ RASKAAMPAA UNA-HAULIT PIKAKOKEESSA Liminkalainen Unlimited Ammo Oy markkinoi myrkyttömiä UnA-hauleja, jotka ovat tuntuvasti lyijyä raskaampia. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI okeilimme kahta haulilaatua, joista toinen on (UnA--Shot) ja toinen (UnA--Shot) lyijyä raskaampaa. Saimme koetta varten erän hauleja ja välitulppia sekä nipun latausreseptejä. Seuraavaksi kokeiltiin puolisuppeaa, jota UnA suositteli käytettäväksi. Myös latauksia paranneltiin välitulppien osalta siten, että haulikuppien siivekkeet leikattiin auki ohjeen mukaisesti. Ampumamatkoina oli ja metriä. Lataukset pyrittiin tekemään mahdollisimman tarkoin annettujen ohjeiden mukaisesti, mutta pieniä eroja alkuperäisiin resepteihin tuli. KOEAMMUNTA Koeammunta tehtiin itselataavalla Browning A R -haulikolla, jossa piipunpituus oli " ja porausläpimitta , mm. Nyt käytössä oli enää kahta haulilaatua, UnA- ( mm) ja UnA- (, mm) ja ampumamatkaksi valittiin m. Lyijyhaulipatruunoihin verrattuna ero on huikea: :n osumakuvion voi joillakin harvoilla tehdastekoisilla lyijylatauksilla saada metriin, mutta sekin on poikkeuksellista. Osumaprosentti metrissä oli UnA--hauleilla ( mm) ja UnA--hauleilla peräti . Supistajina käytettiin Hastingsin puolisuppeaa (pituus mm) ja Terror Tube -erikoissupistinta ( mm). Välitulppia oli kahta eri mallia, UnA- ja UnA-. Kes- LATAUS 1 Hylsy: Remington Shur Shot Field (Baschieri & Pellagri Gordon) 70 mm Nalli: Winchester 209 Ruuti: Vihtavuori 3N38 2,3 g Välitulppa: UnA-65 + fiber 20 ga (siivekkeitä ei avattu) Haulit: UnA-15-Shot, 3 mm, 41 g / 178 kpl LATAUS 1A Kuten 1, mutta välitulpan siivekkeet avattu LATAUS 2 Hylsy: Baschieri & Pellagri (Gordon) 70 mm Nalli: Vihtavuori 20 Ruuti: 3N37 2,1 g Välitulppa: UnA-60 + fiber 20 ga + pahvikiekko (siivekkeitä ei avattu) Haulit: UnA-18-Shot 2,5 mm, 39 g / 253 kpl LATAUS 2A Kuten 2, mutta ruutiannos 2,3 g , välitulpan siivekkeet avattu eikä pahvikiekkoa haulien alla. LATAUS 3 Hylsy: Rottweil Waidmannsheil 70 mm Nalli: Winchester 209 Ruuti: 3N38 2,3 g Välitulppa: UnA-60 + fiber 20 ga (siivekkeitä ei avattu) Haulit: UnA-15-Shot, 4,0 mm, 41 g / 78 kpl
161 kpl / 90 % 12 14 9 7 10 9 LATAUS 2A 6 9 30 24 29 29 8 4 9 9 Hastings puolisuppea 2,5 mm UnA-18 / 39 g / 253 kpl S 112 U 106 yht. Raskaampien haulien eduksi voidaan lukea, että hauliannos ei vaadi yhtä suurta tilaa, kuin kevyet korvaavat materiaalit. Samaa painoluokkaa ovat Tungsten -haulit, mutta UnA-haulien kokovaihtelu on vähäisempi ja haulit pyöreämpiä. AMPUMAMATKA KASVAA TUNNE VASTUUSI myös pienempiin haulikokoihin, jolloin kuvion peitto saadaan paremmaksi. Tässä vaiheessa varsinkin aloittelevan metsästäjän kannattaa unohtaa ne sadut, mitä monilla nettifoorumeilla kerrotaan, ja perehtyä asiaan perusteellisin koeammunnoin. Samalla hauliparvi on myös lyhyempi kuin suurilla hauliannoksilla, jolloin tappava vaikutus tehostuu. Lisätietoja eri haulimateriaaleista, supistusholkeista ynnä muusta voi hankkia kyselemällä UnA:lta ja tutustumalla yrityksen nettisivuihin. VERTAANSA VAILLA? m 12 4 11 11 11 1 LATAUS 1A 11 4 14 19 15 8 12 4 10 14 Hastings puolisuppea 3 mm UnA-15 / 41 g / 178 kpl S 56 U 105 yht. Runsaasti pidentynyt tehollinen ampumamatka asettaa omat vaatimuksensa metsästäjälle, sillä jo metrissä liikutaan alueella, mihin useimpien jahtimiesten ampumataito jää. Asiaan perehtyneille raskaat haulit antavat mahdollisuuden totuttua pitempiin ampumamatkoihin myös muissa jahtimuodoissa, mutta keskivertometsästäjän kannattaa edelleen keskittyä jahtitaitojen parantamiseen niin, ettei ylipitkille ampumamatkoille ole tarvetta. Haulimateriaalit ja latauskomponentit Hinnat: UnA-15-haulit 79 euroa / kg UnA-18-haulit 95 euroa / kg UnA-supistajat 47 euroa Unlimited Ammo Oy, 045 121 8176 Haulin painon kasvaminen tietää suurempaa osumaenergiaa ja mahdollistavat siirtymisen UnA-haulit ovat erittäin tasalaatuisia, kokovaihtelua ei juurikaan ole ja muodoltaan ne ovat käytännössä täysin pyöreitä. UnA-välitulppia oli kahta eri mallia ja niiden pohjalla käytettiin 20-kaliiperin fiiberitulppia täytteenä. KOEAMMUNTA 35 JA 50 M, UNA 15 JA UNA 18 No. Täyssuppean osumakuviot metriin ovat lyijyhaulipatruunoilla keskimäärin vain noin ! Näinkin pienellä patruunamäärällä voi todeta, että , mm UnA--Shot ei ollut kovinkaan riippuvainen supistuksesta, mutta kevyempi versio ja suuremmat haulit kärsivät selvästi liian tiukasta supistajasta ja puolisuppea toimii niillä erikoissuppeaa paremmin. RASKAS HAULI KOHTUULLINEN HAULIANNOS Lyijyä raskaampien haulimateriaalien kehitys on ollut nopeaa sen jälkeen, kun ensimmäiset Hevi-Shot-patruunat tulivat markkinoille. Oman aseen tunteminen ja haulikuvioiden kokeileminen tauluun tulee sitä tärkeämmäksi, mitä kauemmas ammutaan. Silloin kun hauli ei muokkaudu piippuaikana, voidaan lisänopeus laskea suoraan lisäenergiaksi, kun taas lyijyllä käy tavallisesti päinvastoin. UnA-haulien erinomainen laatu ja kovuus mahdollistavat kovankin lähtönopeuden kuvion hajoamatta sananmukaisesti taivaan tuuliin, kuten lyijyhaulipatruunoilla tavallisesti käy. Tulevaisuudessa näiden lyijyä raskaampien materiaalien yleistyessä esimerkiksi kaliiperi / jää tarpeettomaksi ja paluu järkevämpiin kaliipereihin on tosiasia myös vesilinnustuksessa. Lataus 1 Lataus 1 Lataus 1a Lataus 2 Lataus 2 Lataus 2a Lataus 3 Lataus 3 haulikoko UnA 15 3 mm UnA 15 3 mm UnA 15 3 mm UnA 18 2,5 mm UnA 18 2,5 mm UnA 18 2,5 mm UnA 15 4 mm UnA 15 4 mm matka 35 m 50 m 50 m 35 m 50 m 50 m 35 m 50 m osumia 153 114 161 233 213 218 62 47 osuma% 86 64 90 92 84 86 79 59 tiheys 3 2.7 1.6 4.9 3.5 3.2 2.8 3.7 supistus EF Terror Tube EF Terror Tube M Hastings EF Terror Tube EF Terror Tube M Hastings EF Terror Tube EF Terror Tube nopeus, m/s 362 366 359 347 343 372 372 377 RIISTA 59. Tässä vaaditaankin tervettä itsekritiikkiä, ettei lähdetä roiskimaan ylipitkille matkoille omien taitojen ulkopuolelle. Tässä vaiheessa näkisin, että lyijyä raskaammat haulimateriaalit tulevat yleistymään vesilinnustuksessa, mutta muissa jahtihommissa pärjätään vielä pitkään lyijyllä. kimääräinen osumaprosentti puolisuppealla on noin ja täyssuppealla noin ampumamatkan ollessa m. Uusien haulimateriaalien heikoin ominaisuus onkin huomattava hinta. 218 kpl / 86 % Lyijyyn verrattuna voidaan todella puhua jopa uudesta aikakaudesta, mutta tuskin kuitenkaan lyijyn syrjäyttäjästä, ellei sitten laki kiellä lyijyn käyttöä. Valmiita patruunoita ei ole saatavana, joten UnA-hauleista pääsevät nauttimaan vain itselataajat. Lisääntynyt iskuenergia tarkoittaa myös, että eläintä on mahdollista haavoittaa entistä kauempaa. Lyijyä raskaampien haulien valmistajia on useita, mutta nyt kokeessa olleet UnA--haulit ovat markkinoiden painavimmasta päästä: tiheysluku on , g / cm³, kun lyijyn lukema jää :n tienoille
Sen suojaksi toimitetaan pussi, jota kannattaa käyttää samoin kuin kiinnitysnyöriä, jolla laitteen voi sitoa olemukseensa. Kyseessä on Bushnell BackTrack, josta puuttuvat kaikki tavallisten GPS:ien hienoudet. Tämän jälkeen hän on vapaa kulkemaan minne tahansa ja eksymäänkin, jos se tuntuu tarpeelliselta. Automaattinen virrankatkaisu tapahtuu min kuluttua. Osa heistä ei oikein edes osaa salata harmiaan, jos jahtivaistojen terävöittämää mieltä joutuu vaivaamaan sellaisella turhanpäiväisyydellä, kuin suunnistaminen. Maastossa laitteen toiminta on varmaa, mutta rakennetussa ympäristössä yhteys taivaalle vaihtelee kokemuksien mukaan runsaasti. VAPAASTI MAASTOON OHJATUSTI KOTIIN päivän aluksi laitteen muistiin auton sijainnin. Nyt esiteltävä Bushnell BackTrack on kuin tehty jälkimmäiselle metsästäjätyypille. TEKSTI: TERO KUITUNEN sa jahtimiehistä kokee jatkuvan paikantamisen rajoittavana. Kun on aika palata autolle, käyttäjä napsauttaa BackTrackin päälle, ja laite kertoo muutaman napinpainalluksen jälkeen ajoneuvon suunnan ja etäisyyden. Otetaan esimerkiksi jahtimatka, jossa metsästysmajalta siirrytään autolla alueelle ja sitten samoillaan päivä. Aloittaessaan jahdin hän sulkee laitteen ja laittaa sen taskuun. Eikö tämä ole jo hyvin lähellä täydellistä vapautta? BackTrack on suuren taskukellon kokoinen laite, joka painaa noin grammaa. Jos BackTrackin innostamana eksyttää itsensä korpeen, on hyvä, että laite on päivän päättyessä yhä mukana ja toimintakunnossa. Normaali GPS-laitehan olisi sopiva vaeltavalle metsästäjälle, mutta monimutkaisen elektroniikan näpelöiminenkään ei tätä metsästäjätyppiä innosta. Paristoina on kaksi kpl AAA-kokoista ja pimeässä toimimista varten näytössä on valaisu. Se on veden60 RIISTA Bushnell BackTrack ei tarvitse karttoja tai muita hienouksia, koska sen ainoa tehtävä on saattaa käyttäjä takaisin lähtöpaikkaansa. Käytön oppii muitoinkin parissa minuutissa. Osa haluaa olla kartalla jatkuvasti, ja osa kulkee vapaasti ja vain vilkaisee paikannusvälineistöä tietääkseen jonkinlaisella hehtaariarviolla, mihin ollaan menossa. Tämän ryhmän metsästäjät siten myös eksyvät satunnaisesti, mikä pakottaa heidät edes jonkinlaiseen paikannukseen. Heistä on hienoa vain kävellä aina sinne missä näyttää olevan parhaimmat maastot, ja jos ollaan oudoilla seuduilla, karttaa vilkaistaan pikaisesti ja mahdollisimman harvoin. Nyt Bushnell on kuitenkin tuonut markkinoille äärimmilleen yksinkertaistetun laitteen, joka mahdollistaa täysin vapaan vaeltelun. GPS-KOMPASSI BUSHNELL BACKTRACK Metsästäjiä on oikeastaan kahta perussorttia, mitä tulee oman sijainnin määrittämiseen. Se ei kerro varsinaista sijaintia ja oikein sopivasti eksynyt metsämies voi jälkeen päin vain arvailla, missä hän on kulkenut. Suuntaa näytetään nuolella, ja etäisyys on esitetty metreissä. Siinä ei ole karttaa, eikä sillä edes voi paikallistaa sijaintiaan siinä merkityksessä kuin se tavallisesti ymmärretään. MUU TAMA SANA OMINAISUUKSISTA O pitävä ja vaikuttaa rakenteeltaan kohtuullisen kenttäkelpoiselta. Sijaintipisteitä voi merkitä kerralla kolme ja nekin on yksinkertaisuuden vuoksi merkitty helposti tulkittavilla symboleilla. BackTrackin kanssa käyttäjä tallettaa Bushnell BackTrack Valmistuttaja: Bushnell Outdoor Products, Yhdysvallat Hinta: noin 100 euroa Maahantuoja: Normark Suomi Oy, (014) 820 711. Tämä GPS-aparaatti onkin siten kuin elektroninen kompassi, joka tietää mihin pitää kulkea
Miksi niitä pitää haukkua jos ei ole parempaa kokemusta, eikö lehdistöki voisi ennen ajaa sitä korvaavien käyttöä eikä vaan vastustaa.. allekirjoittaneen käsien kautta ja kaikki olen myös koeampunut MITATUILTA matkoilta! /:n hyvät lyijyhaulikuviot ovat harvinaista herkkua omistajien puheista huolimatta, kuvio kyllä paranee kun hauliannosta pienennetään, mutta silloin ei enää tarvitakaan /:ää. Jos sinulla on kysymys Riistan toimitukselle tai haluat antaa palautetta toiminnastamme, lehdestämme tai vaikkapa nettisivuistamme, lähetä palautteesi osoitteella: Riista-lehti, PL 82, 00511 HELSINKI tai sähköpostitse osoitteeseen toimitus@riista.info Muistathan liittää mukaan myös oikean nimesi ja yhteystietosi, vaikka haluaisitkin palautteen julkaistavaksi nimimerkillä. On ikävää, että nettisivujen tarinat otetaan todesta. PAL AUTEPALSTA 12/89 JA 10/89 OMISTAJAT TUNTEET KUUMINA / jutussa piti taas haukkua / aivan syyttä. Kasiysi pyssyllä pystyy ampuun kaiken mitä kaupasta löytyy kakstoistaseen. Kaikkiin kannatta kattoa mitä paukkua käyttää. Ja mikä parasta, kirjoitan mielihyvin sellaisesta yhdistelmästä, joka on edes lähellä foorumeilla leuhkittuja ominaisuuksia. Esa Höysniemi KIRJOITA MEILLE! Palsta on tarkoitettu Riistan lukijoilta saatujen palautteiden ja kysymysten käsittelyyn. masa tuntumassa, pystyyhän niillä ampumaan kaikki kaliberin patruunat // väliltä ja tarvittaessa kunnolliset korvaavat / rautahaulipatruunat. Siihen saa jo parempia lyijypaukkuja mitä kymppiin ja pystyy ampuun vielä kaiken muunkin kakstoistaseen sopivan. Koska on turhaa jauhaa näistä asioista kuten nettifoorumeilla juupas/eipäs-tyyliin, haastankin tässä julkisesti kaikki ne netissä (tai missä hyvänsä) leuhkivat /:n metriin joka laakilla ketun ampuvat joko tulla ampumaan mitatuilta matkoilta kuviot tai lähettämään ase/patruunayhdistelmänsä kokeiltavaksi, vastaanottaja (= Riista) maksaa lähetyskulut tai järjestää radan käyttöön. On selvää, että /:n rekyyli on useimmissa tapauksissa kovempi kuin kympin (jyrkkä ylimeno/tiukka poraus/kevyt) samoilla haulilatauksilla tai vaikkapa erittäin kevyen inertiatoimisen /:n jne. Vertailukohtana on tietysti normaali -kaliiperin ase. Ei kympin rekyyli mikään kummoinen ole ja asekin painaa , kiloa joten rekyyli on jo melko olematon. Eikä edes / aseiden rekyyli ole liian tuntuva normaali ampujalle, vaikka aseet ovat kilon Rekyyli kaliiperin / haulikoissa on tuntuva painosta huolimatta. Onhan niitä huonoja paukkuja / ja / pyssyihinki. Onko tässä joku tarkoitus pelotella kokemattomia kympin hirmu rekyylillä. Vuosien mittaan olen myös pyytänyt jokaista ylipitkiltä matkoilta ampuvaa tulemaan radalle kuvioiden tarkastelua varten, mutta YKSIKÄÄN ampuja ei ole vielä tullut, kaikki tekosyyt on jo siis kuultu. /-aseita on sentään kulkenut jokunen mm. Toistaiseksi ainoat edes jotenkin toimivat /:t ovat olleet Mossbergin kympin mittoihin yliporatut haulikot. Jutussa mainittiin myös, että pumpun rekyylituntuma oli itselataavaa kovempi, faktoja molemmat. Niilläkään ei päästä oikean kympin tasolle, ei vanhoilla eikä uusilla patruunoilla. Huonot kokemukset / lyijypatruunoista on hieman vanhentunutta tietoa, nykyään on saatavilla kunnollisiakin / patruunoita joilla päästään sinne kympin tehoihin. Ei ole pelottelua todeta rekyylin olevan tuntuva, koska aloitteleva on varmasti ampunut normaalilla -kaliiperilla ja kympin rekyyli on selkeästi sitä tuntuvampi. Vaikka / antaisi tauluun samanlaisen kuvion kuin /, on se käytännössä huomattavasti heikompi (myös tehollisesti) erityisesti silloin, kun ammutaan liikkuvaan maaliin. Kasiysin tarpeellisuudesta sen verran että, suomessa on aika pitkästi rannikkoa jossa teräshaulit on sallittu ja teräskasiysit on halvin lyijyä parempi korvaava. "On vissiin toimittajien asenteet lyöty lukkoon jo vuosia sitten." Sama joka lehdessä.. Väärä informaatio on harhaanjohtavaa erityisesti aloittelevan metsästäjän kannalta. Sivuilla ammutaan välillä + metrin matkoille tehdastekoisilla LYIJYHAULIPATRUUNOILLA ilman mitään tunnonvaivoja ja vielä aseilla, joilla ei ole resursseja toimia edes paljon lyhyemmille matkoille. Ero on olematon ja korvaavilla / vie voiton. Vastaavasti rekyyli monessa / aseessa on huomattavasti tuntuvampi ja jos vertaa kymppiä vaikka kivääriin. Siinä vaiheessa kun perustelut eivät enää kanna, aletaan mollata muiden mielipiteitä täydellisen tietämättömyyden antamalla itsevarmuudella. Kymppi Mikko / ja / liittyen kannattaa lukea tuo sivu: www.eralehti.fi/keskustelu/t,m Kannattaa oikeasti tutustua nykyisiin / paukkuihin ja verrata kymppiin. Nimettömiä kirjeitä ei julkaista.. Muuten /:n huono maine lehdistössä johtuu yksinkertaisesti siitä, että koeammunnoissa saadut tulokset ovat olleet kehnoja, eikä siitä etteikö koeammuntaa olisi tehty. Harmi vaan että tuntuu lehdistölläkin olevan ennakkoasenne näitä vastaan, joten testattua tietoa paremmista / patruunoista ei ole juurikaan saatavilla. Tämä on helppo todeta ampumalla liikkuvaan tauluun, ero onkin äkkiä melkoinen! / ei lopulta tee lyijyhaulisilla tehdaspatruunoilla käytännössä mitään, mihin esimerkiksi / ei pystyisi. On selvää että markkinoilla on huonoja ja parempia patruunoita ja asia selviää vain koeampumalla. Periaatteessa pienemmällä kaliiperilla ei ole koskaan mahdollista päästä suuremman tasolle etenkään samalla hauliannoksella, sillä kaikki parannukset mitä voidaan tehdä pienemmälle, voidaan tehdä myös isommalle ja ero säilyy. Suurin tekijä tässä on kuitenkin se, että pienempireikäisessä sama hauliannos venyy aina pitemmäksi kuin isommassa ja tätä ei havaita osumakuvioissa, koska taulu on paikoillaan. Sen kasiysin hyvät puolet on unohdettu ja haukutaan aivan syyttä sillä verukkeella ettei kunnon lyijypaukkuja saisi. Voihan tietysti olla, että meillä toimittajilla on ollut tavallista huonompi tuuri, kun /:t eivät ole käyneet tyydyttävästi tehdaspatruunoilla. On tosi että kymppi ei ole hyvä yleishaulikoksi, mutta sitten se parjattu / on jo huomattavasti parempi. Näissä on jyrkkä ylimeno ja ahdas piippu ja pitkän pesän takia ylimenon vaikutus korostuu, jolloin myös lyhyet patruunat toimivat huonosti. Muistutan tässä vielä, että viime vuonna yritimme saada Rekyylin kautta järjestettyä kilpailun Suomen parhaiten käyvästä haulikosta , mutta YHTÄÄN kilpailijaa ei ilmoittautunut. Tietääkseni kaikissa artikkeleissa on selkeästi tuotu esiin (ainakin omissani) että / on alkujaan kehitetty teräshaulikäyttöön ja siinä omimmillaan. Yksipiippuinen /:n haulikkoni painaa , kg ja sen rekyyli on selvästi tuntuvampi kuin esimerkiksi jutun aseissa, kyse on siitä mihin verrataan. hm Oli pakko ihmetellä viime lehden / juttua jossa väitettiin / aseiden rekyyliä tuntuvaksi. Pääsääntöisesti tehdään yhä paljon /-aseita vain patruunapesää pidentämällä
Maailma on harvoin näyttänyt niin hyvältä, kuin tämän laitteen läpi. Valokuvaajia ajatellen putken lisämahdollisuuksiin kuuluu myös digikameran kiinnitys erikseen myytävän adapterin avulla, jolloin putken läpi saa otettua kuvia digikameralla. Metsästyksessä, jossa liikutaan paljon tai etäisyydet ovat alle metriä, ei tällä putkella tee mitään, mutta yli metrissä alkavat STS:n ominaisuudet vasta loistaa. Kärkkäinen Niva Spo Nivala: HH-Sport Raah Raahe: HH-sport H-sp JAHTIFILM 044 - 929 1344 www.jahtifilm.fi. Putken erottelukyky on vain yksinkertaisesti hämmästyttävä ja erityisesti Swarovskin optiikan värintoisto auttaa hämärässäkin erottamaan kohteet toisistaan. Voin myös uskoa, että kyttäysmetsästäjälle putki tarjoaa tarpeellisia ominaisuuksia. Loppupäätelmänä STS:stä voi sanoa, että kyseinen kaukoputki on monellakin tavoin unelmien täyttymys. Kuten oletettavaa on, tulee putken mukana suojat sekä okulaari-, että objektiivipäähän. Mielikuvat siitä, että tällaisen putken käyttäminen vaatii aina raskaan kolmijalan (joka ratakäytössä toki puoltaa paikkaansa), on parasta unohtaa. kanssa, joka on tuttu valokuvausvälineiden puolelta. Halpoihin itämaisiin putkiin verrattuna Swarovskin putki tarjoaa moninkertaisesti enemmän suorituskykyä, jonka ihmissilmä pystyy vielä hyödyntämään. salmi: Iisalmi: HH-Sport hti: Kärkkä Lahti: J. Huomattavaa myös on, että putken käyttö ilman jalustaa on täysin mahdollista ainakin pienemmillä suurennoksilla jopa a käsivaralta. Objektiivia suojaa bajonettikiinnitteinen kovamuovista valmistettu suojus, joka on kyllä kestävä, mutta katoaa myös helposti, koska sitä ei ole kiinnitetty putkeen erillisellä varmistusnarulla. KÄY TÖSSÄ Testi suoritettiin vuosien - aikana monissa eri tilanteissa, joissa putki seurasi mukana radalla ja metsässä. Swarovski tarjoaa näitä jalustoja omalla brändillään, mutta sama kiinnike mahdollistaa myös edullisempien Manfrotton jalustojen käytön. Näin raskaan putken kantaminen mukana vaatii asennetta, joka palkitaan putken optisen laadun päästessä jylläämään. Okulaaria suojaa kuminen painamalla kiinnitettävä suojus, joka on kiinnitetty okulaariosaan narunpätkällä katoamisen välttämiseksi. Kokeilimme tätä Canon D -järjestelmäkameralla ja artikkelissa olevat lintukuvat on otettu tällä kokoonpanolla niin jalustalta kuin käsivaraltakin. Kaikella on toki hintansa, mutta tämä putki on varmasti kertaostos, jonka seuraava omistaja on ensiostajan perikunta. NYT SE ON VALMIS ! 17,90 kesto 48 min MUISTA MYÖS NÄMÄ: Taas tulee kyyhkyjä Jahtimme soilta saloille Jahtifilmit löydät Kuopion ja Oulun erämessuilta -osastolta. . Uusimmat jälleenmyyjät: nmyyjät Swarovski STS80 Valmistaja: Swarovski Optik KG, Itävalta Lyhin tarkennusetäisyys: 5 metriä Pituus: 355 mm Paino: 1300 g Maahantuoja: Sako Oy, 010 830 5200 Hinta: runko 2600 euroa, okulaarit 450600 euroa, kamera-adapteri 200450 euroa. Alahärmä: HH-Sport HH-Spo elsinki: Varuste.net Helsinki: Varuste. Kuvien laatu ei aivan yllä parhaimpien kameraobjektiivien tasolle, joten valokuvaajien ei tätä putkea kannata kuvauskäyttöön hankkia, mutta meille metsästäjille tämä on erittäin mukava lisä. Erityisesti hämärissä olosuhteissa tämänkokoisen putken käyttäminen on selkeästi parempi vaihtoehto, kuin pienisuurenteisemman kiikaritähtäimen, jos vain tilanteet sallivat putken käyttämisen. Tällaisiin putkiin saa a myös lisävarusteina a vaikka minkälaisia a kiinnikkeitä, joilla a putken saa kiinni tärinättömästi mihin tahansa. Lisävarusteilla STS siis muuttuu kaukoputken asemasta myös laitteeksi, jolla saat hyvälaatuisen kuvan sadan metrin päässä olevasta kohteesta. Firma tekee varsin hyvätasoisia jalustoja, jotka sopivat käyttöön myös ratakaukoputkien alustoina
Saaliseläimeen pitää osua, ja oppia siihen oikea asenne, tai antaa sen mennä seuraavaan passiin. Eikä ampumakoe saa mielestäni olla koetta vaativan riistan pyyntityyliin sopimaton, tai harhaan opettava. Hyvin usealta kuuli myös, "eihän sitä tukea ole metsässäkään". Kumpikaan kokeista ei ollut täydellinen: vanhaa koetta soimataan liikkuvan maalin epärealistisesta nopeudesta, kun taas uusi koe ei mittaa niinkään ampumataitoa, vaan asekokonaisuuden (ase, tähtäin ja patruunat) kohdistusta. PYYTÖMIEHEN PUHEENVUORO usittu ampumakoe on erittäin hyvä, valvottu testiammunta, jossa oman aseen todellinen käyntikin on osatekijä kokeen läpäisyyn. Ja että "tukea ei ole metsässäkään" on itsestä kiinni, voihan ampumakepin tms. Ja jos tämä uusi koe istuu metsästäjiin yhtä lailla kuin se vanha koe, niin haavakoita ja edestä ohiammuttuja hirviä tulee jatkossa vähemmän. Nykyisellään hirvikokeen kun voi ampua sellaisellakin aseella, jolla ei voi osallistua hirvenmetsästykseen (esim. Aseen käsittelyä ja ampumista eri matkoilta, ja tilanteista, tulee jokaisen harjoitella omatoimisesti, joka vuosi, esim. ampumakepin käyttö on hyvinkin yleistä. Uusien taulujen myötä koe ei käynyt helpommaksi, pikemminkin päinvastoin, kun tähtäystä helpottavia vanhan taulun renkaita ei enää ole, korostuu enemmän se, että täytyy tietää tarkemmin missä se oikea kohta on, eikä se tieto pahasta ole. jos tieltä ammutaan lintu, tai toisen passin edestä hirvi, niin silloin "suuri metsästäjä " on todistanut sen, että ei ole vielä metsästäjä, eikä ainakaan erämies, vaikka miehen kotioloissa ehkä näin luullaankin. Näin tulisi uusittua metsästyspatruunat nopeammalla kierrolla, ja niitä harjoituslaukauksia oikeilla metsästyspatruunoilla tulisi enemmän. . Vanhassa kokeessa oli pakko ampua sekunnissa ja ohi hirvestä tähtäämällä (partaan), yrittää saada osuma metrin päässä kiitävään tauluun. Jos uutta koetta itse parantaisin vielä lähemmäs käytäntöä, niin patruunat pitäisi olla samoja, kuin mitä laki sanoo kunkin eläimen kohdalta minimissään, eli esmimerkiksi karhuja hirvikokeessa puolivaippaluoti, ja paino vähintään g ja energia metrissä vähintään joulea. Sitten jahdissa mukana oli se oma ase, jonka käynnistä viimeinen tieto saattoi olla muutaman vuoden takaa. Jos tämä tilanne siirretään maastoon, on aika vastuuntunnotonta yrittää ampua, koska osuma ei todennäköisesti ole ainakaan hirvessä. Ensimmäiset kommentit uudesta ampumakokeesta oli, että sen ampuu "sokea mummokin selkänsä taakse", mutta moni näkevä, eteensä ampuva hirvimies joutui kokeilemaan useamman sarjan, ja joltain lappu jäi toiseen kertaan. Sanojat eivät ymmärtäneet, että uutta koetta ei kielletä ampumasta seisaaltaan ja vapaalta kädeltä. läheltä ampuminen osoittautuu monesti yllättävän vaikeaksi, kun mukana sattuu olemaan se koetta varten kalustettu kympintappaja. Ei ole mitenkään harvinaista, että metrissä liikkuvaa hirveä ammutaan partaan. - Pyytömies. Uuden hirvikokeen vaatimukset tulivat yleiseen tietoon yli kolme vuotta sitten, mutta väittely ei ole ottanut lakatakseen. viedä mennessään passiin, tai pitää mukanaan vaikka koiran kanssa liikkuessa, jos halua ja tarvetta on. Eikä uuden ampumakokeen voimaantulo kiellä sitä, etteikö vanhaa "roiskimista" voi edelleen harjoitella, kuka sen tarpeelliseksi katsoo, ja monella radalla on siihen varsin nykyaikainen kalustokin. Nykyisin vaadittava hallussapitolupa kokeessa käytettävään aseeseen, parantaa tätä ääripäätä aika hyvin. Vanhaan kokeeseen kävi se kyläkunnan yhteinen ase, jonka käynniksi riitti mm kasa metriin. Ja aseen sekä miehen yhteinen käynti metrin matkalta on oltava alle mm, suoritettuna valvotuissa oloissa, ja saatu siitä ampumakoetodistus. Näin ampumakokeessakin tulisi testattua tuo aseen, ja patruunan, sekä ampujan yhteensopivuus. Eikä hermonsa hallitseva hirvimies lankea moiseen yritykseen. Se mitä sitten tämän jälkeen tapahtuu 64 RIISTA U siellä passipaikalla, on jokaisen omien korvien välissä, jos se osuma ei ole tappava, tai menee ohi, niin ei siitä ainakaan koetta voi syyttää, omaa ahneutta paremminkin. Karhukokeessa käynti on oltava alle mm. Sehän kertoo vain sen, että miehellä on metsästyshermot kunnossa, koska tilanne ei ollut ampujasta sopiva varmaan kaatoon. Keski-Euroopassakin esim. Uuden kokeen opettava asia on, rauhallisesti tähdätty, tappava laukaus, oikeaan kohtaan. Itse en arvosta metsästäjää saaliin määrällä, vaan kuinka mies saaliinsa saa, esim. Maastossa tuon matkan ja nopeuden arvionti ei ole helppoa. Jokainen meistä tuntee oman ampumataitonsa parhaiten, eikä kenenkään pidä mennä arvostelemaan, jos joku jättää metsässä ampumatta. Mutta kokeessa sinun oli pakko ampua, tai sarja oli ohi. Win)
sompiolaisittain, eli "mies ja koira"tyylillä. Inhimillinen elementti on siis käytännössä suljettu mahdollisimman tarkasti pois, joten ampujan osuus kokeen läpäisyssä on saatu eliminoitua ja pääpaino on kaluston tarkistuksessa. Selkeä ero on mielestäni myös niissä metsästäjissä, jotka ovat aikoinaan suorittaneet vanhan ampumakokeen ja niissä, jotka ovat suorittaneet vain uuden ampumakokeen. On myöskin totta, että "partaennakko" ei ole millään muotoa vakio, eikä näin ollen sovellettavissa kovinkaan tarkasti metsästyksessä. Tämän vuoksi ne aseet, joilla ampumakokeita vanhan säännön mukaan suoritettiin, ovat olleet käytännössä aina kohdallaan. Lisäksi pitäisi opettaa myös tilanteet, joissa metsästäjän ei kannata suorittaa riistalaukausta. Vanha koe ei ollut täydellinen, mutta olen kanssasi täysin eri mieltä siitä, kumpi näistä kahdesta kokeesta on rinnakkain verrattaessa toimivampi metsästäjien ampumataidon mittarina. Loppujen lopuksi ampumakokeen vaikutukset eivät ole kovinkaan hyvin mitattavissa yksilötasolla, vaan lähinnä isommassa mittakaavassa, jossa saadaan näkyville kokeen vaikutukset metsästäjien suurelle enemmistölle. Huomio ei mielestäni pitäisikään täten olla vanhan kokeen pedagogisessa puolessa ampumatekniikan suhteen, vaan sen ampumataitoa mittaavassa puolessa. - Arto Määttä, erään seuran metsästyksenjohtaja RIISTA 65. Tämän taidon puuttuminen lisää käytännössä ongelmatilanteita metsästyksessä, sillä kaikesta huolimatta hirvenmetsästyksessä joudutaan ampumaan muutoinkin kuin optimaalisissa tilanteissa. Tähän on monta syytä, mutta vähäisimpänä ei ole suinkaan se, että aina toisinaan hirvenmetsästäjien riistanhoidollinen (tai metsänhoidollinen) taakka on niin suuri, että hirvimäärien säätelemisen osalta riistanhoitovelvoite jää saavuttamatta jos asiallisia tilanteita ei käytetä tehokkaasti hyväksi. On totta, että toiset eivät ammu koskaan liikkuvaa hirveä ja toisaalta toiset pääsevät hyvin harvakseltaan ampumaan seisovaa hirveä. Kokeen vaativuutta voidaan tarkastella helpoimmin suoritusmäärissä, joiden paljastama karu totuus on se, että suorituskerrat ovat vähentyneet radikaalisti ampumakokeen helpottumisen myötä. Vanhan kokeen ehdoton huono puoli oli se, että ampujalla ei tarvinnut olla käytössään oma ase, eikä aseen kohdistuksen täytynyt olla aivan pilkulleen kunnossa. Mielenkiintoinen kysymys onkin se, että minkälainen ampumakokeen tulisi olla, jotta se mittaisi sopivasti sekä ampujaa, että käytettävää kalustoa. Ampumakoe on kokonaisvaltainen instituutio, jonka merkitys metsästäjille ja kaikille metsästyksen kanssa naimisissa oleville sidosryhmille on varsin merkittävä. Ehkä paras olisi kaksiosainen koe, jossa ammuttaisiin pienempään ns. Metsästyksenjohtajan näkökulmasta tarkasteltuna ampumakokeen merkitys hirvenmetsästyksen sujuvuudelle on eri kuin rivimetsästäjän silmin. Uudessa kokeessa on jäänyt pois hirvenmetsästyksessä oleellisen tärkeä mitattava tekijä, eli ampujan kyky ampua suorituspaineen alaisena ilman tukea aseelle. Kokeen muutoksella on jo nyt ollut kauaskantoiset seuraukset ja korjausliikkeet kokeen muuttamiseksi olisi tehtävä pikimmiten, ennen kuin on liian myöhäistä. Vanhan ja uuden kokeen perusero onkin mielestäni niissä asioissa, mitä näillä kokeilla mitataan. Varmuus omasta ampumataidosta on ehdottomasti suurempi niillä metsästäjillä, jotka eivät ole koskaan vanhaa koetta suorittaneet ja nöyrtyneet sen edessä, että joskus muiden ampujien hengittäessä niskaan oma suoritus on herpaantunut ja koe epäonnistunut. Tämän lisäksi kokeessa tulisi olla osia vanhasta, eli seisovat ja liikkuvat ilman tukea. Hirvenmetsästys on mielestäni mahtavaa hommaa ja eränkäyntiä parhaimmillaan varsinkin ns. Tällöin koe olisi kokonaisvaltainen ja siitä olisi hyötyä metsästyksen sujuvuudelle. Ampumakokeeseen ja sen arviointiin ei kuitenkaan kannata liittää mitään viitteitä tervaksentuoksuisesta erämaasta. Tarkkoja tilastoja siitä minkä verran kokeita on laina-aseilla suoritettu ei tietenkään ole olemassa. Tällä hetkellä vain metsästysseurojen vapaaehtoiseen harjoitteluun perustuvat ampumamäärät pitävät ampumaharrastusta yllä metsästäjien keskuudessa. Tämä ei ole kokeessa mahdollista, eli koe on joka tapauksessa vain tietynlainen perusmittari ampumataitotason tarkistamiseksi. Tätä ei pääse tapahtumaan juurikaan nykyisessä kokeessa. Kyseessä on täysin hirvijahdin paperityöhön rinnastettava asia, jolla varmistetaan se, että perusasiat jahdin sujuvalle läpiviennille ovat kunnossa. Samaten myytyjen harjoituspatruunoiden määrät ovat pudonneet, joskin huomattavasti reilummin kuin kokeiden määrän suhteellinen lasku. Metsästäjien ampumatoiminnan aktiivisuus on ollut maassamme hyvin pitkälle ampumakokeeseen valmistautumista ja osittain tästä johtuen ampumatoiminnan taantuminen on ollut voimakasta. Liikkuvan maalin ja siihen liittyvän aikavaatimuksen merkitys on myös asia, joka monelta metsästäjältä on jäänyt täysin huomiotta. On ehkä jopa niin, että vanhan kokeen aikana metsästäjillä saattoi jopa olla jonkinlainen näkemys omasta ampumataidostaan kun taas nykykoe saattaa saada aikaan jopa vääristyneen kuvan ampumataidosta. Pedagogisesti arvioiden metsästäjiä pitäisi opettaa ampumaan huomattavan useissa eri tilanteissa ja eri ampumakulmista. Eroa korostaa se, että uuden kokeen asettamaa tarkkuusvaatimusta on asetettu tukemaan mahdollisuus ampumatuen käyttöön. Tekstissäsi mainittu millimetrin käyntitarkkuus ei kuitenkaan tuolloinkaan riittänyt, sillä ampujasta johtuva hajonta tarkoittaa keskimäärin tarkasteltuna sitä, että jos ase ei ole kohdallaan niin ampujan virhe yhdistettynä aseen virheeseen tarkoittaa epäonnistunutta suoritusta. kohdistusmaaliin ja tarkistettaisiin tällä tavoin kalusto. Indikaattoreita on riittämiin ja tällaisena muun muassa se, että aiemmin tavanomaiset ilma- ja laseraseammunnat ovat näivettyneet metsästysseuroissa olemattomiin, kun keskimääräinen metsästäjä ei tarvitse mielestään ampumaharjoitusta entiseen malliin. Kannattaa muistaa, että tässä asiassa maamme eri metsästysalueet eivät ole keskenään tasaarvoisessa asemassa, eli vaikka jossain olisikin varaa valita, niin toisaalla se on tie epäonnistumiseen. Tyly seikka tässä asiassa on siis se, että keskimääräinen hirvimies harjoittelee vain tarpeeseen, eli juuri sen verran kuin ampumakokeen suorittamiseksi on tarpeen. Uuden kokeen mittaava taso rajoittuu käytettäviin välineisiin. Vanha koe mittasi tietyllä tapaa ampujan paineensietokykyä ja ampumataitotasoa paineen alaisena. Toinen tarkastelee asiaa omasta näkökulmastaan ja toisella on oman näkökulman lisäksi isompia asioita huolehdittavanaan. Ehkä asia tiedostetaan, mutta keskimäärin metsästäjien suuri massa käyttäytyy mainitsemallani tavalla, eli menee siitä mistä aita on matalin. Viittaukset metsästäjien suorittamasta harkinnasta tai sen puutteesta riistalaukausten yhteydessä ei ole mitään tekemistä ampumakokeen kanssa. TOIMITTAJA VASTAA A rvoisa Pyytömies, olen jo aiemmin tämän lehden sivuilla moittinut uuden ampumakokeen vaikutuksia ja sen ongelmia
-luvun puolivälissä se oli harvojen ravintoloiden anniskelemaa herkkua, mutta nykyään sitä saa myös Alkosta helpottamaan humala-aromihakuisten riistaruokien ystävien juomavalintaa. Suurin ongelma ns. Jätä jauhot turpoamaan kermaan viideksi minuutiksi. minuuttia). Keitä vielä viitisen minuuttia jatkuvasti hämmentäen. Amerikkalaishenkisen hampurilaisruoan kanssa voisi kuvitella juovansa tyypillistä jenkkilageria suoraan pullon suusta, mutta taidolla ja rakkaudella kypsennetyn riistapihvin kumppaniksi ei kannata valita mitä tahansa vetistä litkua. Silppua sokeria lukuunottamatta kaikki ainekset samassa kulhossa (voit käyttää tehosekoitintakin, jos haluat tasaisen koostumuksen). Keitä seosta hiljalleen minuuttia ja lisää sokeri. Aloita purilaisten kokoaminen lämmittämällä sämpylänpuolikkaat joko uunissa tai parilalla. Kermatoffeeseen sekä saksanpähkinään vivahtava maltaisuus korostaa juuri sopivasti keskeltä aavistuksen punaiseksi grillatun pihvin riistaista aromia. Oluen nimeen kätkeytyy sanaleikki perinteisestä vahasinetistä, joka tässä tarkoittaakin etiketissä näkyvää punaista hyljettä. Usein sämpylät ovat lähinnä sokeria ja pihvit teollisesti tuotettuja. Voit paistaa pihvit pannulla kypsiksi tai vaihtoehtoisesti uunissa ( astetta, n. Kaliforniassa ja Oregonissa humalointia ei ujostella. "pikaruoassa" on, että se on tehty halvalla heikkolaatuisista aineksista. Toimitus ei kuitenkaan suosittele oluen kanssa nautittavaksi ateriaksi hylkeenlihaa, vaan vähemmän uhanalaisia riistaeläimiä. 66 RIISTA Hampurilaisia pidetään usein roskaruokana, mutta totuus on, että ne ovat oikein laitettuina mainiota ruokaa, vaikkakaan eivät ihan juhlapöytään sovi. RIISTAPURILAISET Kalifornialaisen North Coast Brewing Companyn panema Red Seal Ale on ensimmäisiä Suomeen tuotuja amerikkalaisia pienpanimooluita. Jälkimaku tuntuu pitkään suussa mausteisuuden eri vivahteina. Purilaisia voi tehdä pienellä vaivalla paljonkin, jolloin varsinaisille lisukkeille ei juuri ole tarvetta, mutta perinteiseen tapaan voi tarjota purilaisten kanssa vaikkapa ranskalaisia perunoita.. Pihvien valmistaminen aloitetaan sekoittamalla korppujauhot ja ruokakerma keskenään. Kun seos on valmis, ota taikinasta sopivia annoksia ja muotoile pihveiksi. Laita sen jälkeen sämpylän väliin salaattia, paistettuja kanttarelleja, pihvi, hiukan ruskistettu vuohenjuustoviipale, jonka päälle paholaishilloa. Joskus liioittelu kääntyy itseään vastaan, mutta moninkertaisesti palkitussa Red Seal Alessa löydetty maltaisuuden ja katkeruuden tasapaino täydentää riistaruokakokemuksen elämykseksi. Tämänkertainen resepti on esimerkkinä siitä, että hampurilaisen voi tehdä laadukkaista aineksistakin, jopa metsästäjälle sopivalla asenteella. Raaka-aineet: Hirvipurilaiset: g hirven jauhelihaa dl korppujauhoja dl ruokakermaa sipuli kananmuna / tl suolaa / tl mustapippuria tl paprikajauhetta Lisukkeeksi: Tammenlehtisalaattia Vuohenjuustoa Paholaishilloa Kantarelleja Vaasan Muhku -sämpylöitä Paholaishillo: g tomaattimurskaa g punaista paprikaa chilipaprikaa valkosipulin kynttä Suolaa Pippuria Oreganoa , dl etikkaa g hillo-marmeladisokeria Tee paholaishillo etukäteen valmiiksi. Lisää sipuli, kananmuna, mausteet ja liha kulhoon ja sekoita hyvin. Red Seal Alen kaltaiset vahvasti humaloidut, mutta puhtaan maltaiset India Pale Alet ovat tyypillisiä länsirannikon äärioluita, joissa oluen piirteitä ylikorostetaan eurooppalaisiin tuotteisiin verrattuna. Red Seal Ale on pantu tuhtiin makuun ,-prosenttiseksi humalahurmioksi, jonka vahva katkero kestää voimakkaatkin barbeque-kastikkeet kuin mies. Puolitummat amerikkalaiset ale-maltaat luovat olueen kuparinpunaisena hehkuvan rungon
TILAA SUOMEN SUURIN ASELEHTI Tilaa nyt tekstiviestillä Rekyylin näytenumero. Viestin hinta 4 euroa. Esim. Lähetä viesti LEHTI REKYYLI, nimesi ja osoitteesi numeroon 16130. LEHTI REKYYLI Mauri Metsästäjä, Kiväärikuja 10, 33333 Metsälä. PYSY JYVÄLLÄ · WWW.REKYYLI.FI