Riista 2/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

CLASSIC SAFARI: PUHVELIA MOSAMBIKISSA 2 / 2011 7,50 DRILLINKIVERTAILU TASANKORIISTAA NAMIBIASSA VARISJAHTI OSA 3 710640-1102 11002 6 414887 106405 PAL.VKO 2011-18 HOWA/HOGUE 1500 6,5X55 SE YLEISKIVÄÄRI KNOPPITIETOA: TARKKA METSÄSTYSPATRUUNA VERNEY CARRON VINTAGE SAFARI LUXE .416 RIGBY
Tiedät, millaisessa paikassa koira haukkuu ja mitä maastossa on milloinkin edessä. Piirto-ohjelmalla kartalle mm. Tällä taataan pannan toimintavarmuus ääriolosuhteissakin. minais t-mallit ja -o ki Ultrapoin Kaik t.fi uudet www.ultrap oin. - seuran rajat - valtionmaiden rajat - hirvitornit numeroineen - metsästysmajat - leiripaikat - tulipaikat - tiheiköt - aukeat - uudet ajourat - kettujen pesät - kaikki muut tarpeelliset maastomuutokset Lue lisää www.ultrapoint.fi Muurolan Erämiesten pyyntialue ennen ja jälkeen kartantäydennyksen. Lisää turvallisuutta täydennetyllä kartalla Täydennä seuran metsästyskarttaa Ultrapoint Koira-GPS:n uudella kartanpiirto-ohjelmalla. Mittakaava 1: 50 000. koira-GPS Kotimainen iin olosuhteisiin is pohjoisma yyjät ut jälleenm Ultrapoint :n Koira-GPS valtuutet Ultrapoint Koira-GPS:ään kuuluu useimpiin puhelinmalleihin soveltuva ohjelmisto sekä muovinen, pestävä panta akkuineen ja latureineen. Antennit on sijoitettu optimaaliselle paikalle koiran niskaan
Sisältö 2/2011 6 Drillinkivertailu Blaser, Krieghoff ja Antonio Zoli vertailussa 16 Classic Safari Mosambikissa Puhvelijahtia avarilla jahtimailla, osa 1 22 Tasankoriistajahtia Namibiassa Sateenkaaria ja sarvipäitä 28 Variksen pyynti, osa 3 Jahtiin! 34 Howa / Hogue 1500, 6,5 x 55 SE Sopivasti uudistunut metsästyskivääri 38 Ultracom huolto Päivityksiä ja kolhujen korjauksia 42 Verney-Carron Vintage Safari Luxe .416 Rigby Magnum Mauser suurriistajahtiin 46 Ajojahtia Preussin malliin Tyhjennysjahtia Puolassa 52 Metsästäjän knoppitieto Tarkan metsästyspatruunan lataaminen 56 Metsästäjän patruunanurkka 6,5 x 55 SE 60 Predator Ursus Liikkuvan metsästäjän yleispuku 62 Sako 90 vuotta 66 Kritiikkipalaveri Metsästyksen motiivit 68 Uutiset 70 Esimakua kiikaritähtäinvertailusta Ristikon osuus 72 Riistakamerakuvakilpailu 73 Eläinlääkäri vastaa 74 Viimeinen sana, Reiska Naapurivaara 16 Classic Safari Mosambikissa
Haulikaliipereja valmistetaan käytännössä vain kahta, ja , joillakin valmistajilla vain toista mainituista, mutta riihikuivalla muutkin ovat mahdollisia. Tapauksissa, joissa ehditään ampua vain 6 RIISTA kerran, hylsyn poistamiseen käytetyllä ajalla ei ole mitään käytännön merkitystä. MONIKÄY TTÖINEN DRILLINKI Drillinkejä valmistetaan myös erikoisempaan käyttöön, esimerkiksi Sveitsissä yleisen Bergstutzenin (=kaksipiippuinen kivääri isolla ja pienellä kaliiperilla) korvaajaksi, jolloin kahden eri luotikaliiperin lisäksi aseessa on lisänä myös haulipiippu. Kun valikoimaan lisätään vielä sisäpiiput ja tarpeen vaatiessa vaihtopiiput, ei muita aseita tarvitakaan. VERTAILUASEIDEN LUOTIKALIIPERIT Vertailuun saatujen drillinkien luotipiippujen kaliiperit noudattelivat samaa linjausta eli jokaista voi käyttää myös hirvijahtiin. Meillä yleisimmässä drillinkityypissä on kaksi haulipiippua ja yksi luotipiippu. Krieghoff Optima TS Antonio Zoli MG-92 Blaser D 99 DRILLINGIT VERTAILUSSA Drillinkejä valmistetaan moniin eri tarkoituksiin, piiput voivat olla kaikki samaa tai kaikki eri kaliiperia. aina ,xR:ään asti, on valinnan varaa ehkä liiankin kanssa.. Kun vielä huomioidaan, että sisäpiippuja valmistetaan kaliiperista . Tällöin laippakantaisen hylsyn edut konkretisoituvat ja tämä käytännön asia kannattaakin pitää ykköskriteerinä kaliiperia valittaessa. Drillinkiä hankittaessa kannattaakin istahtaa hetkeksi ja kartoittaa oma käyttötarve sekä selvittää eri valmistajien vaihtoehdot. Laippakantainen patruuna on useimmissa tapauksissa helpompi/nopeampi poistaa pesästä tilanteissa, joissa tarvitaan nopea toinen tai jopa kolmas laukaus. Näiden tietojen perusteella voidaan sitten suunnitella sopivinta piippuyhdistelmää ja käypäisimmät kaliiperit. Kaliiperit olivat xR (Krieghoff ), xR (Zoli) ja ,x (Blaser). Joissakin olosuhteissa käytetään kolmea hauli- tai kolmea luotipiippua ja löytyy jopa safaridrillinki (Krieghoff ), jossa on kaksi norsukaliiperin piippua sekä haulipiippu keittiön tarpeita tyydyttämään tai myrkyllisen käärmeen eliminointiin. Samaan tilanteeseen päästään asentamalla toiseen haulipiippuun sisäpiippu. Perinteisesti täällä on käytetty drillingin luotipiippua lähes yksinomaan pienriistan metsästykseen ja siksi useimmissa vanhemmissa malleissa luotipiippu onkin tavallisesti pienikaliiperinen. Vertailuun saatiin maahantuojilta kolme periaatteessa samanlaista asetta joskin ne olivat teknisiltä ratkaisuiltaan hyvin erilaisia. M eillä drillinki on aina ollut monen metsästäjän unelma, mutta harvan käyttöase. Valmistajasta riippumatta luotipiipun kaliiperivalikoima on erittäin kattava, joten jokaiselle löytynee sopiva vaihtoehto. Viime vuosina pienten hirvieläinten jahdit ovat lisääntyneet ja kun myös täyteisten käyttäminen on mahdollista, drillingin monipuolisuus pääsee oikeuksiinsa
Kun aseen tähtäimet (kiikari tai avotähtäimet) ovat kohdallaan, kannattaa kokeilla lisäksi miten osumapiste muuttuu milläkin latauksella nopeasti ammuttuna. Normaalisti drillinkien laukaisukoneisto on kaksiliipaisiminen piipunvalitsimella. Piippujen keskinäistä osumapistettä ei siis voida muuttaa (poikkeuksena säädettävät piiput) muuten kuin eri latauksia kokeilemalla. Erillisellä virittimellä varustettu ase on tässä mielessä turvallisempi, sillä iskuvasarat eivät ole vireessä jos viritinvipu on poistettu päältä. Krieghoffiin on saatavana myös koneisto, jossa ensimmäisellä liipaisimella voidaan laukaista molemmat yläpiiput ja alapiippu toimii normaalisti takimmaisella liipaisimella, tällöin piipunvalitsinta ei tarvita. Turvallisinta on tällöin poistaa myös patruunat eikä luottaa varmistimeen. Tässä tulee kuitenkin huomioida rajoitteet, joita seuraa duralin käytöstä. Hyvällä tuurilla voidaan löytää useampi samaan käyvä lataus tai vastaavasti hyödyntää osumapiste-eroa eri matkoille ammuttaessa. RIISTA 7. Herkistimen poistaminen, jos laukaus jää ampumatta, hoituu tavallisesti vain liipaisinta painamalla, kun ase on joko varmistettu tai viritysvipu pois kytkettynä. Tällainen koneisto sopii erityisen hyvin drillinkiin, jossa on kaksi luotipiippua. Kiinteäpiippuisilla on erittäin tärkeää, että aseen annetaan jäähtyä riittävästi jokaisen laukauksen välissä, muuten tähtäinten säätäminen on hakuammuntaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Blaserin lukkorakennetta pidetään niin vahvana, että kevytmetallirunkokaan ei aseta rajoituksia kaliiperien suhteen jne. Erilaisia patruunoita käytettäessä kannattaa siis tutkia myös osumapisteerot. Ilman herkistintä oleva haulikkomainen laukaisu on huono latvalintua ammuttaessa ja jos laukaisu tehdään tähän työhön riittävän herkäksi, ei se enää välttämättä sovellu kovinkaan hyvin haulikkotyöskentelyyn. Osumapisteellä eli käytetyllä patruunalla ei ole suurta merkitystä muuten kuin silloin, jos luotipiippuja on kaksi tai jos täyteisen ja luotipiipun osumat halutaan samaan. Yleisesti ottaen alapuolella oleva luotipiippu nostaa osumia ja yläpuolella oleva laskee. Tässä on sikäli perää, että kun samalla liipaisimella laukaistaan sekä luoti- että haulipiippu, jostain on tingittävä jos laukaisu on molemmissa sama. Silloin kun molempien piippujen osumapisteet sattuvat käymään samaan, on aseen monipuolisuus vaikkapa valkohäntäpeuralle astetta parempi. että kallis hankinta ei olekaan toiveiden mukainen vain siksi, että kotiläksyt jäivät väliin. KEVY TMETALLI VAI TERÄSRUNKO? Teräsrunko on kalliimpi työstää, mutta hyvillä raaka-ainevalinnoilla se ei ole ongelma enää painon suhteen, mikä havaitaan esimerkiksi Zolissa. KOEAMMUNTA Vertailussa luotipiipun käyntiä kokeiltiin metriin ampumalla viiden laukauksen osumakuviot ja parin täyteisen käyntiä oikealla haulipiipulla ampumalla osumakuviot metriin. Täyteisen käynti kannattaa kokeilla myös toisessa piipussa. Oikeaa piippua kokeiltiin siksi, että jotkut drillingin valmistajat väittävät kohdistavansa sen ja luotipiipun käymään samaan metristä, toki on huomioitava että yleensä tällöin on kysymyksessä huopatulppainen Brenneke Original ja onkin todennäköistä että joku muu täyteinen käy eri paikkaan. Varaa siis riittävästi aikaa radalle. Aseen virittämiseksi käytössä on kaksi pääasiallista ratkaisua, joko erillisellä virittimellä tai sitten asetta taittamalla. Herkistimen käytössä on huomioitava, että mikäli se aktivoidaan ja päätetäänkin ampua toinen piippu, lähtee silloin useimmissa tapauksissa myös herkistetty piippu. Esimerkiksi suuremmat sisäpiipun kaliiperit ovat poissuljettuja, samoin osa vaihtopiipuista. Erillistä viritintä käytettäessä toimintovaihtoehtoja on useampia, joten myös aseen hallintalaitteiden toiminta on syytä selvittää ennen hankintoihin ryhtymistä. Eri latauksilla osumapisteet kuitenkin muuttuvat kaikilla piipuilla, joten patruunan muuttuessa joudutaan lähes aina tekemään uusia tähtäinsäätöjä. Vaaratilanne saattaa syntyä myös silloin, kun snellari on jäänyt poistamatta ja ase otetaan uudelleen käyttöön. Lukkorungon materiaali saattaa siis vaikuttaa oleellisesti kaliiperivalintaan. Käytännössä luotipiiput on tehtaalla koeammuttu tietylle patruunalle tietyltä matkalta. Haulipatruunoilla kokeiltiin lisäksi molempien piippujen osumakuviot metriin kolmella eri latauksella. TÄHTÄINTEN SÄÄTÖ Krieghoffin kevytmetallirunko on grammaa teräsrunkoa kevyempi. LAUKAISULAITE JA VIRITTÄMINEN Useimpien mielestä herkistin on pakollinen drillingissä. Vapaasti laajenemaan pääsevällä piipulla voidaan ampua useampi laukaus välillä jäähdyttelemättä ja näin tähtäinten säätäminen käy nopeammin. Mikäpä harmittaisi enemmän, kuin se
Paksumpi piippu on tarpeen siksi, että se on vapaasti värähtelevä ja tällöin tarvitaan myös jäykkyyttä, ohueen kiinteään piippuun verrattuna painoa tulee lisää noin g (teräsrunkoinen Optima painaa g dural-runkoa enemmän). Piipun valitsin sijaitsee avausvivun sivulla ja vivun ääriasentoihin on selkeästi merkitty kumpi piipuista tulee käyttöön. Vertailun aseessa on pieni eläinkaiverrus, johon kuuluu myös ykkösluokan puut ja se lisää perusmallin hintaa euroa. Baschieri & Pellagrin mm Big Gamelataus (Gualandi slug) ei käynyt aivan yhtä Avotähtäimet on suunniteltu suuremmalle riistalle. Piippuyhdistelmä on pituudeltaan cm ja aseen koko pituus on , cm. Haulipiippujen supistukset ovat kiinteät. Sormille on hyvin tilaa kivääripiipun hylsyn poistoon. 8 RIISTA. Oikea piippu on tavallisesti vasempaa väljempi supistukseltaan ja koska supistusta ei ollut merkitty piippuihin, oletuksena oli täys- ja puolisuppea. Optima onkin tältä osin vertailun pienin, korkeus lukkorungon kohdalta piippuineen on mm ja leveys mm. Takahahlo on käännettävä ja sitä voidaan liikutella sivusuunnassa. Korkeussäätö tapahtuu jyvää vaihtamalla. Lukkorungon materiaali on Duralia ja sen iskupohjaan on upotettu V-muotoinen teräsvahvike. Piipun etuosa pääsee liikkumaan vapaasti, vain säätöruuvien kärjet tukevat piippua sen keskivaiheilta. Krieghoff Optima 20 TS 20/76 ja 7x65R Krieghoff Optima poikkeaa tämän vertailun aseista siinä, että sen luotipiipun osumapistettä on mahdollista säätää. Tukin kaulalla, tavanomaisen varmistimen paikalla on erillinen viritin, joka eteen työnnettäessä virittää iskuvasarat. Suurikokoinen jyvä voidaan tarvittaessa vaihtaa erikorkuiseen. Luotipiippu on suupuolelta vapaasti värähtelevä, joten useamman peräkkäisen laukauksen ampuminen ei juurikaan vaikuta osumapisteeseen. Koska haulipiiput ovat kaliiperia , on ase drillingiksi varsin siro. Lukkorungon sivut on kriittisimmässä kohdassa jätetty paksummiksi. Nykyisillä materiaaleilla myös paino saadaan pidettyä kohtuullisena, vaikka aseessa onkin tavanomaista paksumpi luotipiippu, Optima painaa , kg. Takahahlo on käännettävä ja säädettävissä sivusuunnassa. TEKNISIÄ OMINAISUUKSIA Ensimmäinen liipaisin laukaisee joko oikean haulipiipun tai luotipiipun, lisäksi siinä on herkistin. Laukaisuvastus on tehtaan ilmoituksen mukaan säädetty välille - g. Viritin on nimeltään combi-cocking device tai duplex cocking lever, mikä tarkoittaa, että ase virittyy myös piippuja taitettaessa silloin kun viritin on päällä. Viretila voidaan poistaa työntämällä sitä lisää eteen, jolloin se palautuu alkuasentoon poistaen viretilan. Koepatruunoilla supistusaste näyttäisi kuitenkin olevan molemmissa piipuissa samaa luokkaa, lähempänä parannettua sylinteriä kuin puolisuppeaa. Avotähtäimet on suunniteltu suurta riistaa silmällä pitäen (kaliiperi x R), edessä on leveähkö suorakulmainen tolppajyvä, joka on pinnoitettu paremmin erottuvaksi. Luotipiipun säätöruuvit ovat piipun keskivaiheilla ja piippua voidaan liikuttaa kolmen lukittavan kuusiokoloruuvin avulla molemmille sivuille sekä korkeussuuntaan. Optiman nimessä esiintyvä TS tarkoittaa Thermo Stable eli piipun lämpenemisestä huolimatta osumat eivät vaella. KOEAMMUNTA Molempien haulipiippujen porausläpimitaksi oli merkitty , mm ja ylimeno oli jyrkänpuoleinen. Tätä tuki myös piipunsuulta tehty mittaus. Tämä helpottaa tilan- teissa, joissa joudutaan ampumaan nopeasti uudelleen
Asetta tehdään myös perinteisellä, kiinteäpiippuisella ratkaisulla, mikäli niin halutaan. Krieghoff Optima 20 TS Valmistaja: H. Oikealla haulipiipulla kokeillut slugit kävivät hieman luotipiippua alemmas 50 metristä. Keskellä on säätö, jonka avulla piipun osumapistettä voidaan muuttaa tarvittaessa latauksen mukaan tai siirtää esimerkiksi täyteisen ja luotipiipun käymään samaan tietyltä etäisyydeltä. Brenneken osumat erottuvat Gualandista ilmarihlojen jäljistä. Sellier&Bellotin 9 gramman kokovaipalla saatiin 26 millin kasa viidellä laukauksella. Norma Oryx kävi erittäin hyvin, kasa 18 mm. hyvin kuin Rottweil Magnum. Kuvan asennossa piipunvalitsin laukaisee etumaisesta liipaisimesta luotipiipun, merkinnät ovat selkeät. Luotipiippu on asennettu kiinteästi vain takaosastaan. Ase virittyy vasta kun varmistimen paikalla oleva viritin työnnetään eteen. Hallintalaitteet ovat selkeät ja varsin helppokäyttöiset. Luotipiipulla voidaan ampua erilaisia latauksia ja säätää se käymään samaan kuin parhaiten haulipiippuun sopiva täyteinen halutulta etäisyydeltä. Norman ja Sellier&Bellotin tehdaslataukset kävivät luotipiipulla erittäin hyvin eikä piippua tarvinnut jäähdytellä laukausten välissä. MONIKÄY TTÖISIN loin, kun pienten hirvieläinten metsästys on päällimmäisenä listalla. Krieghoff GmbH, Ulm, Saksa Asetyyppi: Drillinki Kaliiperit: 2x20/76 + 7x64R Piippujen pituus: 55 cm Pituus: 98,5 cm Paino: 3,4 kg Luotipiippu: Säädettävä Hinta: 6077 euroa Maahantuoja: Finn Enterprise, (09) 135 4455, 135 1358 Säädettävä luotipiippu tekee Krieghoff Optimasta vertailun monikäyttöisimmän. Haulipiiput ovat teräshaulikelpoisia, mikä osaltaan laajentaa käyttöaluetta. Etumainen hihnalenkki on osa säätökappaleen runkoa. RIISTA 9. Rottweilin lataus kärsi ilmeisesti pakkasesta (- ), sillä sen nopeudet olivat merkittävän alhaisia. Lukittavia säätöruuveja on kolme, alapuolella ja molemmilla sivuilla. Tämä on mainio ominaisuus sil- Optiman viritin ja piipunvalitsin
-kaliiperisista poiketen Baschieri & Pellagrin mm Big Game -lataus (Gualandi slug) kävi selvästi Rottweil Magnumia paremmin. Tällä ominaisuudella ei ole merkitystä, mikäli pääasiassa kerralla ammutaan vain yksi laukaus. Luotipiipun ollessa kyseessä, on näkyvillä teksti "rifle". Lukkorungon korkeus on mm ja leveys mm, joten MG- on vertailun suurikokoisin, joskin ero on yllättävän pieni huomioiden muita järeämmät haulipiiput. Piipunvalitsin sijaitsee automaattisesti toimivassa varmistimessa, jonka keskellä olevaa osaa siirretään joko oikealle tai vasemmalle. Kiinteät supistukset oli merkitty puolija täyssuppeiksi. Zolin avotähtäimet ovat sopivat suurriistalle ( x R). PRVI Partizan ja Winchester kävivät varsin hyvin, kun piipun annettiin kunnolla jäähtyä laukausten välillä. Laukaisuvastus on ilman herkistintä arviolta parin kilon luokkaa ja laukaisutuntuma haulikkomainen. Koepatruunoilla molempien supistusten toiminta jäi tämän vertailun -kaliiperisten tavoin nimellismitan alarajoille, kuviot olivat huomattavasti harvemmat verrattuna toiseen koeampumaani Zolin drillinkiin, jossa vastaavasti merkityt supistukset olivat nimellisarvoa tiukemmat. Poikkeama tulee huomioida kiikaria kohdistettaessa ja tilanteissa, joissa tarvitaan nopeasti toista laukausta. Suurikokoinen, valkoisella pallolla varustettu jyvä voidaan tarvittaessa vaihtaa erikorkuiseen. Luotipiippu on juotettu kiinni haulipiippuihin, joten piipun lämpeneminen muuttaa osumapistettä. Tästä huolimatta paino on hyvin hallinnassa, sen ollessa , kg. Korkeussäätö tehdään jyvää vaihtamalla. TEKNISIÄ OMINAISUUKSIA Etummaisesta liipaisimesta laukaistaan joko oikea haulipiippu tai alin luotipiippu ja tässä liipaisimessa on myös herkistin. Ammuttaessa nopeasti peräkkäin metristä, osumat kipusivat ylöspäin liki cm/laukaus Partizan-latauksella. PERINNEDRILLINKI Kiinteäpiippuinen MG- on perinteisesti valmistettu, mutta nykyisten laadukkaampi- Avotähtäimet sopivat suuremmalle riistalle. Ase virittyy taitettaessa ja varmistin toimii automaattisesti. Antonio Zoli MG-92 12/76 ja 7x57R Antonio Zoli MG- on ainoa Italiassa valmistettu drillinki ja muihin vertailun aseisiin verrattuna "vanhaa perinteistä kaavaa" noudattava. Jyvässä on valkoinen pallo, takahahlo on käännettävä ja sivusuunnassa säädettävä. Perinteistä aseessa on myös kokoteräksinen rakenne. Haulipiippujen supistukset ovat kiinteät. MG-92:n hallintalaitteet ovat meille ehkä muita tutummat. Käynti olisi ollut vielä parempi jos jäähdytysaikaa olisi pidennetty ja annettu piipun jäähtyä täysin. Rottweilin magnumpatruunalla molemmat haulipiiput laukesivat samalla kertaa, miedompirekyylisillä patruunoilla ilmiötä ei esiintynyt. Suomalaisille Zolin mekanismin toiminta on tuttu haulikoista, joten ainoa poikkeus on luotipiipun valinta, joskin valitsin sijaitsee sekin haulikoista tutulla paikalla. KOEAMMUNTA MG-:n haulipiiput olivat kaliiperia , poraukset molemmissa piipuissa ovat , mm ja ylimeno loivahko, pituudeltaan mm. Neljännellä laukauksella Rottweilin kasa kasvoi entisestään, kun B&P:n osumat olivat käytännössä yhdessä reiässä. Piippuyhdistelmän pituus on cm ja aseen kokopituus cm. Piiput on juotettu kiinteästi toisiinsa, mikä käytännössä tarkoittaa kivääripiipun osumien siirtymistä nopeasti ammuttaessa lämmön vaikutuksesta ylöspäin. "Rifle"-asennossa piipunvalitsin laukaisee etumaisesta liipaisimesta luotipiipun. 10 RIISTA. Takahahlo on käännettävä ja sitä voidaan liikutella sivusuunnassa
Antonio Zolin viiden laukauksen kasat, ylempänä Winchester 9,7 g Nosler Partition 28 mm ja alempana PRVI Partizan 11,2 g SP 36 mm. Italiassa valmistettu drillinki ilman erikoisuuksia on myös hinnaltaan selkeästi vertailun muita aseita edullisempi. Antonio Zoli MG-92 Valmistaja: Antonio Zoli S.r.l, Gardone VT, Italia Kaliiperit: 2x12/76 + 7x57R Piippujen pituus: 60 cm Pituus: 103 cm Paino: 3,6 kg Luotipiippu: Kiinteä Hinta: 3995 euroa Maahantuoja: Gyttorp Oy, (06) 347 1800 MG-92:n herkistin sijaitsee etumaisessa liipaisimessa, herkistin aktivoituu kun liipaisinta painetaan eteenpäin. Zolin piippujen saranatapit sijaitsevat poikkeuksellisesti monoblockissa eikä lukkorungossa. Tässä mielessä MG- on käytettävyydeltään vaativampi kuin tämän vertailun kilpailijat. Kuvassa näkyy myös kiinteän luotipiipun taipumus nostaa osumia, kolmen nopeasti peräkkäin ammutun laukauksen (PRVI) osumapisteet (ensimmäinen alinna) kipusivat 50 metrin matkalla viitisen senttiä kerrallaan ylöspäin. Haulipiippujen ulosvetimet nousevat eri tasoon. Myös täyteisen ja luotipiipun yhteen sovittaminen vaatii runsaasti kokeiluja, eikä silloinkaan välttämättä löydetä sopivaa yhdistelmää, ellei patruunoitaan lataa itse. Pienriistan metsästäjälle tämä ei kuitenkaan ole ongelma. Brenneken magnum ei ollut yhtä hyvä ja hajonta varmistettiin ampumalla tauluun vielä neljäskin laukaus, joka osui samaan kuin Gualandit. Tässä Baschieri&Pellagrin Gualandi kävi erinomaisen hyvin, kasa vain 38 mm. Näin kivääripiipun hylsy on helpompi poistaa. en metallien ansiosta yhdistelmä on puristettu yllättävän lähelle esimerkiksi Blaserin mitoitusta niin ulottuvuuksien kuin painonkin suhteen. Ruuvilla lukittu saranaosa voidaan tarvittaessa vaihtaa. RIISTA 11. Kiinteän luotipiipun taipumus nostaa osumia ei ole aseen ongelma vaan käyttäjän, jonka tulee tietää aseensa ominai- suudet. Asetta pyrittiin jäähdyttämään jossain määrin jokaisen laukauksen jälkeen, mutta luonnollisesti pientä hajontaa on syntynyt myös lämpenemisen seurauksena. Kokeillut täyteiset kävivät 50 metriltä luotipiippua selvästi alemmas
Blaserin luotipiippu on käytännössä vapaasti värähtelevä kuten Krieghoffissa, mutta siitä poiketen piippu pysyy paikoillaan suupuolessa olevan helan avulla eikä sitä voi omatoimisesti säätää. KOEAMMUNTA Etumaisesta liipaisimesta laukeaa joko ylinnä sijaitseva luotipiippu tai alempi oikea haulipiippu. Jäger-sulun haittapuolena on joskus hylsyjen hankalahko poistaminen piippujen peräosan ulokkeen takia. Blaserin eduksi on kuitenkin sanottava, että siinä on toistaiseksi paras urakantahylsyn ulosvedin, joka on tullut eteeni. Piipunvalitsin on avausvivun oikealla puolella oleva pystysuunnassa liikkuva tanko, joka menee lukkorungon läpi liipaisinkaaren etureunan oikealle sivulle. Viritin on kohtalaisen jäykkä painaa päälle. Avotähtäimet ovat myös Blaserissa karkeat, luokkaa suurriista (,x). Aseen korkeus lukkorungon kohdalta on mm ja leveys mm eli likimain sama mitoitus kuin Zolissa, haulipiiput ovat kuitenkin kaliiperia . Viritin palautuu myös asetta avattaessa, joten lataamisen jälkeen ase on aina viritettävä uudelleen. Piippuyhdistelmän pituus on , cm ja aseen kokopituus on cm. Takahahlossa on pieni liikevara sivusäädölle, joka perustuu molemminpuolisiin ruuveihin periaatteella toista löysätään ja toista kiristetään. Toinen hahlolevy on perinteinen ja toinen vähemmän peittävä eli hahlolevyn sivut laskevat alaspäin ja korkein kohta on keskellä, jossa on lovi jyvälle. TEKNISIÄ OMINAISUUKSIA Tukin kaulalla varmistimen paikalla on erillinen viritin, joka eteen työnnettäessä virittää iskuvasarat. Tavallisuudesta poiketen urakantaan osuvan, jousikuormitteisen kynnen vastus oli käytännössä olematon, joskin kuitenkin sen verran että hylsy ei putoa aseesta pelkän painovoiman avulla kuten laippakantaiset. Herkistintä ei ole, mutta laukaisu on sellaisenaan erittäin hyvä, ehkä liiankin herkkä kun haulipiippu on käytössä. Haulipiippujen poraukset olivat vasen mm ja oikea , mm, piipunsuulta kumpikin , mm. Viretila voidaan poistaa painamalla virittimen takaosaa suoraan alaspäin, jolloin se palaa alkuasentoon. Takahahlo voidaan kääntää 90 astetta, jolloin käytössä on toisenlainen, vähemmän peittävä hahlolevy. Edessä on punainen valokuitujyvä, jonka korkeutta voidaan säätää jyvässä olevan kuusiokoloruuvin avulla. Piippujen kympin sisäläpimittaero tarkoittaa, että vasen piippu supistuu juuri tuon verran enemmän, eli sen pitäisi olla karvan verran oikeaa suppeampi. Luotipiippu on päällimmäisenä ja aseessa on Jäger-sulku eli erillinen iskupohjaosa, joka voidaan helposti irrottaa esimerkiksi huoltoa varten. Takatähtäintä voidaan säätää sivusuunnassa ja etutähtäintä korkeussuunnassa. Luotipiippu on kiinni vain takaa ja edessä on sovitusrengas, jossa piippu pääsee liukumaan, joten piipun lämpeneminen ei juurikaan vaikuta osumapisteeseen. Haulipiippujen supistukset ovat kiinteät. 12 RIISTA. Alas painettuna käytössä ovat haulipiiput ja tangon ollessa yläasennossa (punainen merkkitäplä näkyvillä), toimii luotipiippu. Rakennetta pidetään erityisen lujana, joten lukkorungon valmistus kevytmetallista onnistuu ongelmitta. Blaser D 99 20/76 ja 6,5x55 Blaser D eroaa muista monin tavoin. Osumakuviot jokaisella koepatruunalla kuitenkin kertoivat, että käynti oli Avotähtäimet sopivat suuremmalle riistalle. Hahlo on kaksiosainen siten, että kun sitä käännetään astetta, tulee näkyviin toisentyyppinen tähtäinkuva. Molemmat piiput oli merkitty kolmella tähdellä eli puolisuppeiksi ja ylimenot olivat jyrkänpuoleiset. Blaser oli myös ainoa, jossa luotipiipun kaliiperina oli urakantapatruuna
Ase virittyy vasta kun varmistimen paikalla oleva viritin työnnetään eteen. Toisaalta ensimmäisen liipaisimen herkkyys haulipiipulla on jo vähän liikaakin, etenkin jos sattuu ampumaan hanskat kädessä. Blaserin erillinen iskupohja on terästä. Blaser D 99 Valmistaja: Blaser Jagdwaffen GmbH, Isny, Saksa Kaliiperit: 2x20/76 + 6,5x55 Piippujen pituus: 57,4 cm Pituus: 101 cm Paino: 3,6 kg Luotipiippu: Vapaasti värähtelevä Hinta: 4200 euroa Maahantuoja: All-Optics Oy, (020) 755 9480 D 99:n hallintalaitteet ovat helppokäyttöiset. Täyteisistä Baschieri & Pellagrin mm Big Game -lataus (Gualandi slug) ja Rottweil Brenneke Original kävivät likimain samaan, Rottweilin Original hieman paremmin. Luotipiipun rakenne on onnistunut eikä käynnissäkään ole moittimista, joten ase sopii yhtä hyvin vaativalle linnustajalle kuin isomman riistan pyytäjälle. Kuvan asennossa, vipu ylhäällä ja punainen piste näkyvissä, piipunvalitsin laukaisee etumaisesta liipaisimesta luotipiipun, alas työnnettynä laukeaa oikea haulipiippu. Hylsyn poistoon on vähän tilaa, sulkumekanismin vaatima uloke piippuyhdistelmän peräosassa pakottaa irrottamaan hylsyn kynnen avulla. Muuten urakantaisen hylsyn poisto Blaserissa on helppoa, sillä tavanomaisesta poiketen ulosvetimen lisäkynnen jousi ei juurikaan vastusta toimenpidettä. RIISTA 13. Norman ja Impalan tehdaslataukset kävivät luotipiipulla erittäin hyvin eikä piippua tarvinnut jäähdytellä laukausten välissä. HAULIKKOMAISIN Sekä B&P Big Game (kasa 78 mm) että Brenneke Original (kasa 38 mm) kävivät likimain samaan ja varsin lähelle luotipiipun osumia, Norma Oryxin osumapiste taulun kympissä, Impala olisi viitisen senttiä ylempänä. Haulipiippujen sijainti luotipiipun alla tekee D :stä varsin haulikkomaisen käsiteltävyydeltään, sitä voi verrata lähes suoraan rinnakkaispiippuiseen, koska etutukki on erittäin matala verrattuna tämän vertailun kilpailijoihin. Vasen piippu toimi kuten parannettu sylinteri ja oikealla päästiin puolisuppean alarajoille. Norma 10,1 g Oryxin viiden kasa oli 19 mm. Impala 5,8 g kävi yhteen reikään poisluettuna ensimmäinen laukaus, viiden kasa 21 mm. päinvastainen, vasen piippu hajotti oikeaa enemmän ja näin haulipiippujen toiminta oli perinteisestä järjestyksestä poikkeava. Koska laukaisutuntuma oli erinomainen, en kokenut herkistimen puutetta luotipiipulla lainkaan ongelmaksi
Monissa suuremman riistan tilanteissa avotähtäimet voivat olla paras ratkaisu, mikäli näkö ei tuota ongelmia. Drillingeissä tuleekin käyttää pikajalustoja, jolloin esimerkiksi samoilumetsästyksessä kuljetaan ilman kiikaritähtäintä ja pidetään kiikari joko vyöllä olevassa kotelossa tai repussa, josta se kaivetaan esiin vasta tarvittaessa. HAULIPIIPPUJEN KÄYNTI Tämän hintaluokan aseissa olettaisi haulipiippujen supistusten toimivan vähintäänkin ilmoitetusti, pystykorvamiehen mielestä mieluummin ilmoitettua tiukemmin! Yksi ratkaisu olisi vaihtosupistajien lisääminen ja joihinkin drillinkeihin näitä onkin jo saatavana. MIETI KÄY TTÖTARKOITUS Kaikissa aseissa on sianselkäperä. Molemmissa saksalaisissa kaksikymppisten piippujen sisämitat olivat vanhoilliset jyrkkää ylimenoa myöten, Zolissa oli sentään jo loivennettu ( mm) ylimeno. Jos ase hankitaan pelkästään pienten hirvieläinten jahtiin, voi silloin paras yhdistelmä olla kaksi luotipiippua ja yksi haulipiippu, jossa voidaan käyttää täyteisiä tai metsäkauriille yhdistelmä yhdellä luotipiipulla ja toiseen haulipiippuun haulipanos ja toiseen täyteinen tai molempiin haulipanos jne. Krieghoffissa oli Schmidt&Bender Zenith Flashdot ,-x, Zolissa Nikon Monarch UCC ,-x ja Blaserissa Zeiss Duralyt -x. Kaikissa aseissa on pikajalusta. Krieghoffissa kiikari on kiinnitetty kääntöjalalla, Zolissa (keskellä) on ruuvikiinnitteinen 11 mm kisko ja Blaserilla oma pikajalka. KIIKARITÄHTÄIMET Vertailuaseisiin kiinnitetty optiikka on enemmän tai vähemmän yleiskäyttöön sopiva. Kiikaritähtäin aseen päällä häiritsee useimpia metsästäjiä silloin, kun ammutaan haulipiipuilla, varsinkin kun kyseessä on lentävä/liikkuva kohde. Blaserin vastaavat mitat ovat 30 ja 70 sekä Zolin 40 ja 60. Haulipiippujen käynti oli kaikissa aseissa jonkinasteinen pettymys. Linnustaja ja pienriistan pyytäjä pärjää mainiosti perinteisellä rakenneratkaisulla, yhteen juotetuilla piipuilla, kunhan opettelee tuntemaan aseensa käyttäytymisen perinpohjaisesti. Blaserin kaikki piiput ovat irti toisistaan, mutta luotipiippua ei voida kuitenkaan säätää omatoimisesti. Koeammunnoissa käytettyjä patruunoita. 14 RIISTA. Tästä huolimatta saattaa haulipiippujen keskinäinen osumapiste olla jonkin verran erillään eri täyteisillä. Krieghoffin perän pudotus on edestä 30 mm ja takaa 60 mm. Täyteisiä käytettäessä tulee aina mukaan kuvio luoti- ja haulipiipun yhteen sovittamisesta, jolloin paras ratkaisu olisi säädettävällä luotipiipulla varustettu ase. Kuviot olivat selvästi supistuksen nimellisasteen alapuolella huolimatta useista koepatruunoista, jotka rakenteensa ansiosta käyvät keskimääräistä tiukemmin. Kiikaritähtäimen valinnassa kannattaa huomioida tarkoin oma käyttötarve, pärjätäänkö yleiskiikarilla vai tarvitaanko juuri tiettyyn jahtiin optimoitu versio. Piipunvalinnan lisäksi tulee vielä omaan käyttötarkoitukseen parhaiten sopivan kiikaritähtäimen valinta, joten mietittävää riittää ennen kauppojen tekoa. Vasemmalla olevan Zolin etutukin pää on saanut schnabel-muodon, kahta muuta voidaan kutsua nimellä tropfnase. Krieghoffin luotipiippu on vapaasti värähtelevä ja sen osumapiste on säädettävä. Keskellä olevan Zolin kaikki piiput on juotettu toisiinsa kiinni koko pituudeltaan. Krieghoffin ja Blaserin tukeissa on bavarialainen poskipakka, Zolissa taas noudatetaan vanhaa saksalaista perustyyliä
4 70 76 76 70 76 76 3,6 3,3 3,3 3,1 2,8 3,3 32 36 36 32 36 36 135 161 182 219 285 182 71 144 93 58 135 80 53 51 51 43 47 44 1,5 1,6 1 2 1,1 0,75 M, o M, o M, o M, v M, v M, v Seuraava + ja listaus koskee vain esittelyaseita. 2 Winchester Supreme DXM no. 4 70 76 76 70 76 76 3,6 3,3 3,3 3,1 3,3 3,3 32 36 36 32 36 36 135 161 182 219 182 161 69 73 72 102 94 80 51 45 40 47 52 50 1,4 1 1 1,3 0,9 1 F F F M M M Ø mm g kpl osumia % tiheys supistus Antonio Zoli MG-92 12/76 Rottweil Magnum no. sisäpiippujen ja vaihtosupistajien saatavuuteen. DRILLINGIT, LUOTIPIIPPU/TÄY TEINEN 75 JA 50 M Antonio Zoli MG-92 7x57R ja puolisuppea Lähtönopeus Keskiarvo Patruuna Rottweil Brenneke Magnum 12/76 Baschieri&Pellagri Big Game (Gualandi) 12/70 m/s 410 466 hitain m/s 407 461 nopein m/s 416 470 hajonta m/s 9 9 Osumakuviot Kasa 50 m 3 ls/ mm 110 38 Kasa 75 m 5 ls/ mm - KRIEGHOFF OP TIMA 20 TS + säädettävä, vapaasti värähtelevä luotipiippu + combi-viritintoiminto + herkistin + myös kaliiperissa 12 + liljamerkitty (teräshaulikoestus) + viritin 7x57R Prvi Partizan SP 11,2 g 7x57R Winchester GEM Nosler Partition 9,7 g 703 750 699 738 706 761 7 23 - 36 28 Krieghoff Optima 7x65R ja puolisuppea Lähtönopeus Keskiarvo Patruuna Rottweil Brenneke Magnum 20/76 Baschieri&Pellagri Big Game (Gualandi) 20/70 m/s 398 427 hitain m/s 388 426 nopein m/s 407 429 hajonta m/s 19 3 Osumakuviot Kasa 50 m 3 ls/ mm 90 115 Kasa 75 m 5 ls/ mm - BLASER D 99 + vapaasti värähtelevä luotipiippu + matala tähtäinlinja luotipiipulla + liljamerkitty (teräshaulikoestus) + viritin vain 20 kaliiperin haulipiiput ei herkistintä 7x65R Norma Oryx 10,1 g 7x65R Sellier&Bellot FMJ 9,0 g 782 821 775 808 788 827 13 19 - 18 26 Blaser D 99 6,5x55 ja puolisuppea Lähtönopeus Keskiarvo Baschieri&Pellagri Big Game (Gualandi) 20/70 Rottweil Brenneke Original 20/70 439 423 hitain 435 420 nopein 443 427 hajonta 8 7 Osumakuviot Kasa 50 m 78 38 Kasa 75 m - ANTONIO ZOLI MG92 + helppokäyttöinen + herkistin luotipiipun osumat vaeltavat piipun lämmetessä vain 12 kaliiperin haulipiiput 6,5x55 Norma Oryx 10,1 g 6,5x55 Impala 5,8 g 755 1015 749 1010 759 1023 10 13 - 19 21 RIISTA 15. 4 Federal Premium Magnum Upland no. 2 Winchester Supreme DXM no. Jollain toisella varustetasolla saman aseen tilanne voi muuttua. KOEAMMUNTA 35 M, HAULIPATRUUNAT Patruuna Krieghoff Optima 20/76 Winchester Super Speed Gen 2 no. 4 Federal Premium Magnum Upland no. 4 Remington Nitro Pheasant no. 5 Selliwer&Bellot Parcours no. 6 Federal Premium Magnum Upland no. 2 Winchester Supreme DXM no. Viritinmekanismi on merkitty sekä plussalla että miinuksella, asia on kuitenkin enemmän tottumiskysymys ja miinus tulee siitä, että mekanismi on meillä vielä varsin tuntematon. 6 Federal Premium Magnum Upland no. 7 76 70 70 76 70 70 3,2 3 2,5 3,2 3 2,5 52 40 32 52 40 32 280 248 334 280 248 334 142 174 223 116 137 219 51 70 67 41 55 66 1,6 1,9 1,4 1,2 1,8 1,7 F F F M M M Blaser D 99 20/76 Winchester Super Speed Gen 2 no. 4 Remington Nitro Pheasant no. 5 Sellier&Bellot Parcours no. 4 Winchester Super Speed Gen 2 no. 7 Rottweil Magnum no. 4 Winchester Supreme DXM no. 4 Winchester Super Speed Gen 2 no. Ostoaikeissa olevan kannattaa tutustua mm
Tavaramme olivat jo lentokoneessa, paperit olivat kunnossa ja ainoa asia jonka virkailijat haluaisivat nähdä, oli Markon kiväärin sarjanumero - tai niinhän me luulimme. Huvittavinta oli että tullivirkailija antoi patruunat takaisin koneeseen noustessamme. Puhvelit ja tasankoriistaeläimet saisivat kokea A-Framen ja Wood- 16 16 RI ST RIISTA RIISTA RIISTA II TA. Markon kivääri tikkasi reiät taulun keskiöön niin solideilla kuin puolivaippaluodeillakin. Rullasimme kohti Vonderboomin lentokentän kiitorataa Etelä-Afrikassa. Savimaista maaperää halkovat lukuisat joet. Kaikki sujui kuin rasvattu. Hyvin näytti menneen... Lentoreittimme kulki vielä Beiraan, ja sieltä päämääräämme Bahati Campiin. Tunnelma kuusipaikkaisessa Aero-Starissa oli odottava. Pienen puhuttelun jälkeen asia kuitenkin selvisi, ja marssimme kohti konetta. MOSAMBIK CLASSIC SAFARI OSA 1 Mosambikin "suot" ovat peltomaista tasankoa. Las- keutuminen puiden keskellä siintävälle nurmikaistaleelle oli yhtä nautinnollista kuin aina. Ensin lentäisimme kuitenkin Krugerin kansainväliselle kentälle, jossa saisimme leimat passeihin, ja ottaisimme ammattimetsästäjä Coeran kyytiin. Alfa-uroksemme Coera oli unohtanut neljä kiväärinpatruunaa käsimatkatavaroihinsa, ja tietenkin vielä kaliiperissa johon ei häneltä löytynyt ainuttakaan kantolupaa. Hän oli saanut pari yötä armonaikaa bonneleiden pöyhimiseen tuoreen tyttöystävän kanssa. Ei ollut kaupunkeja, teitä, busseja, eikä paljon ihmisiäkään. Johan herätteli lennonjohtoa, ja pyysi lupaa siirtyä lähtöasemiin. Krugerin kenttä hahmottui äkkiä näköpiiriin. Coera oli odottamassa lentokenttärakennuksen sisäpuolella. Ristinmerkki rintaan ja niin edelleen... Hyvä niin, sillä molempia tarvittaisiin. Sadekauden aikana joet tulvivat laajalti ja alue muuttuu suomaiseksi. Seuraavana päivänä Johankin lentäisi pois ja jäisimme kauaksi sivistyksestä. Jokien varsilla rehottavat korkeat papurys- ja teräväreunaiset razorgrass-kaislat. Lennonjohto antoi nousuluvan, moottorit parkaisivat kirkkaimmat sävelensä, ja hetken kuluttua olimme jo ilmassa. Ainoastaan neliökilometrin metsästysalue, jota asuttivat villieläimet ja muutamat alkuperäisväestön edustajat. Kääntäisimme pian keulan kohti Mosambikia, jossa viettäisimme seuraavat pari viikkoa. No ei, mutta alue vetää puhveleita puoleensa magneetin lailla, ja se on helvetin hyvä syy rämpiä sinne itsekin. TEKSTI JA KUVAT: HENRI VIITANEN "Z ulu sera, papa delta november- good morning"- kajahti kuulokkeiden kautta korvakäytäviin. Kyseessä oli metsästyspäivän Classic Safari vanhanajan malliin, johon kohde sopi täydellisesti. Iltapäivän epistolana oli majoittua leiriin, kohdistaa aseet ja tehdä ensimmäisten päivien suunnitelma. Mies oli palaamassa lyhyeltä lomalta takaisin ruotuun. Aikaa meillä olisi. Tullimies läpsäytti nopeasti leimat passeihin, ja kävelimme muodollisen turvatarkastuksen läpi. "Melko ihanteellinen metsästysmaasto?". Ensimmäinen pyrähdys oli nopea
Täyteen lastattu argo teki työnsä sitkeästi, ja kuljetti viiden miehen porukan kauaksi soille. Saavuimme suon laitaan. Jep, kunhan vaan sappikivet antaisivat olla rauhassa. Markon vastaus muistutti ikävästä asiasta joka varjosti reissuamme. yskäisi pehmeästi ja tauluun ilmestyi helposti tulkattavat reiät. Paluumatkalla lastin jatkona oli vielä kaksi puhvelin päätä nahkoineen. Markolla oli haaveena kaataa puhveli, krokotiili, virtahepo ja mustahevosantilooppi. Aamupalan jälkeen hyppäsimme täyteen pakattuun Argoon. Uskomaton suorituskyky! leighin karkean puraisun, ja Trophy Bondedin messinkipora pitäisi huolen hipoista. N.E. Sopivan tilanteen tullen voisimme sen käyttää, lupia oli lähes jokaiselle eläinlajille. Matkalla kaataisimme mustahevosantiloopin jos tilaisuus tulisi. Ensin näkyi ruokoantilooppeja, RIIST RIISTA RIISTA RIISTA I TA 17 17. Sinistykset siitä olivat kadonneet maailman tuuliin ja tukkiinkin näytti tikka pesineen, mutta avotähtäimillä varustettuna ja hyvin haulikkomaisena aseena sillä olisi hyvä oikoa päälle ryntäävän puhvelin silmäripset. Onko PuhveliLehtonen valmiina taistoon, kysyin. No, pillerireppu oli sen verran tuhti että sen voimalla pitäisi selvitä. Päämäärämme oli suhteellinen käsite, ja olimme jo keskellä metsästysaluetta. Suunnitelma oli siis selvä. Nautimme maisemista, eläimistä ja villin Afrikan savuisesta tuoksusta. Reittimme kulki läpi metsien ja niittyjen, mutta pikku hiljaa maasto alkoi muuttua avoimeksi, ja horisonttiin ilmestyivät ensimmäiset korkeat palmupuut. Itse valitsin back up -aseeksi Johanin elämää nähneen tuplaluodikon. Ryhtimme parantui ja haravoimme kiikareilla aluetta laidasta laitaan. Se oli komea, mutta paljon työtä ja hikeä vaativa lista. Nautimme illallisen, lämpimän suihkun ja painuimme bungaloweihin hyttysverkkojen sisään nauttimaan makoisat unet. TOIMINTA ALKAA Heräsin aamulla kummaan metallin kilinään. Matka puhvelimestoille tulisi kestämään koko päivän, sillä runsaista sateista johtuen pystyimme käyttämään kulkemiseen ainoastaan argoja ja jalkojamme. Naapurimökissä otti aseen lukko kierroksia. Illan palaverissa päätimme aloittaa puhveleista ja suunnata niiden perässä kauaksi soille. Olimme siis valmiit aseiden osalta. Ajalla ja matkalla ei sinänsä ollut merkitystä. Pitkä ja hidas matka alkoi. Argoon pakattiin runsaasti vettä, peruseineksiä, makuupussit ja niin edelleen. Marko oli äänestä päätellen hereillä ja vuorossa oli ilmeisesti pienimuotoinen kuivaharjoittelu
Illallisen jälkeen telttojen vetoketjut narahtivat kerta toisensa perään ja vaivuimme ruudinkatkuiseen safarimiehen uneen. KOHTAAMISEN AIKA Ennen auringon nousua olin jo piehtaroinut pidemmän tovin. Välietappina oli suoalueen laitaan pystytetty telttaleiri, joka toimi varastona sekä huolto- ja nylkypaikkana. Lauma oli vielä noin metrin päässä, ja päätimme mennä lähemmäksi varmistamaan, ettei iso musta piileskele jossain laitamilla. Meillä oli vielä kolmen tunnin ajomatka "waterbuck islandille". Laumassa oli ainoastaan naaraita ja nuoria uroksia. Pitkä päivä ja aurinko veivät voimamme. Edessä siinsi vihreä valtamerimäinen maisema, tuo loputon suo. Oli hiljaista... Ainoastaan suuret norsunluukasat puuttuivat. Miehen katse ei jäänyt epäselväksi ja päätimme tarkastaa tilanteen. mitä ihmettä?" Puhveleita on alueella paljon, mutta ensimmäistä kertaa näin ne niin lähellä puurajaa. Näinkö helposti se löytyi. Pian se hävisi kokonaan, ja päivä taittui ehtoopuolelle. Lauman kingi oli sitä kaliiperia jonka olisi voinut niitata, jos kyseessä olisi ollut Safarin viimeinen 18 RIISTA Edessä olisi totuuden hetki. Paikka on niitä harvoja maailmassa, missä voi vielä nähdä suurten eläinlaumojen kirmaavan horisonttiin villinä ja vapaina ympäristössä, mihin ne alkujaan luotiin. Vilkaisimme Coeran kanssa toisiamme, ja sitten Markoa. Vesiantiloopit laidunsivat saarekkeen ympärillä ja kuu katseli taivaalta. Mustat apurimme hakkasivat puita ja virittelivät hiljaa palavat nuotiot illallista varten. Kyseinen saareke sijaitsee lähellä puhvelien suosimaa aluetta, ja siellä olisivat teltat ja ensimmäinen yöpymispaikkamme. Edessä olisivat vielä todelliset seikkailut. Heinien keskelle tampatusta alueesta ja vanhasta nuotion pohjasta pystyi päättelemään että viiden tähden Hilton a´la Mosambik säteili edessämme. Otimme vasta ensimmäisiä lapsenaskeleita reissullamme. Mutta ei... Argo pörisi tasaisesti allamme, ja suoraviivainen reitti kulki kauemmaksi puurajasta. Olimme keskellä puhvelien asuinaluetta, ja olisi vain ajan kysymys milloin ne löytyisivät. päivä, mutta ei nyt. Se oli kuin taikaisku joka laittoi Argoon vipinää. Hiivimme metrin päähän laumasta ja etsimme suurta sonnia. Suoalueen reunoilla esiintyy riistaa runsaasti, ja harvemman kasvillisuuden vuoksi eläimet on helpompi havaita. Kätevät pop-up-teltat olivat valmiina kiinnitettyinä ja niiden pystytys kävi muutamassa sekunnissa. Siellä jaoimme einekset ryhmien kesken, ja pakkasimme Argot valmiiksi. sitten sikoja, kohta ilmestyi kirjoantilooppi ja viimein silmiin tarttui lauma mustahevosantilooppeja. Pian saareke alkoi muistuttaa vanhojen valokuvien safarileiriä. Viimein allamme tärisevä rakkine sammui ja pysähdyimme pienen saarekkeen laidalle. Tässäkö se oli. Pääsimme muutamia satoja metrejä eteenpäin kun näimme jotain tavallisuudesta poikkeavaa: pieni puhvelilauma seistä pojotti korkeassa heinikossa suoraan edessämme. Kroppa kaipasi ruokaa ja paikkaa mihin päänsä kallistaa. "Puhveleita, täällä... Olo oli totuutta muunnel-. Tällä kertaa vain katselimme
Olimme keskellä puhvelien asuinaluetta, ja olisi vain ajan kysymys milloin ne löytyisivät. Renkaat purivat maata ja etenimme tasaisen tappavaa vauhtia. Maahan painautuneet jäljet kertoivat puhvelien läsnäolosta, mutta horisontista ei erottunut valkoisten lintujen joukkoa, jotka useimmiten paljastivat puhvelien olinpaikan. Noina hetkinä emme piitanneet nykyajan "hömpötyksien" tuomasta avusta. Edessä olisi totuuden hetki. Jäljittäjien ilme muuttui sitä totisemmaksi, mitä enemmän tunteja vietimme puhveleita etsien. Maaperä muuttui välin veteläksi mössöksi, ja välillä ylitimme joenuomien avovetisiä lampareita. Vastaus kajahti naapuriteltasta sen verran mahtipontisena, että luultavasti Marko oli ollut hereillä jo jonkin aikaa. Pieni sananvaihtomme avasi myös mustien jäljittäjien sanavaraston, ja savun haju kertoi heidän valmistelleen kaikki aamupalaa varten. Nousimme argoon ja moottorin pärähdys rikkoi menneiden aikojen fiiliksen. Linnuista päätellen eläimiä oli - yksilöä. Liekit nuolivat kahvipannun kylkeä, ja kohta aamupala oli nautittu. Kun sitä ei kuulunut, kyllästyin miljoonan hyttysperheen ininään ja päätin toimia aloitteentekijänä. Hän oli havainnut jotakin. Tunnelma oli kuin Hemingwayn kirjassa. Aurinko nousi yhä korkeammalle ja lämpötila kipusi ylös samaan tahtiin. Haravoimme maisemaa astetta kerta toisensa perään, tuloksetta. Coeran haukottelun sekaisesta muminasta ei olisi ottanut vanha englanninkielenopettajakaan selvää. Kylmä vesi teki terää, ja virkisti sielua ja silmiä. Aselaukut nojasivat uhmakkaasti päiväreppuja vasten ja vyöllä poseerasivat nahkaiset patruunataskut. len levännyt, ja odottelin ensimmäistä vetoketjun narahdusta. Ongelmanamme oli sijainti suhteessa tuulen suuntaan ja vesi- ja lehmäantilooppeihin, jotka olivat välissämme. Kaukana horisontissa liikahteli jotain ja kiikarien läpi katsottuna asia selkiytyi, edessämme vaelsi valtava puhvelilauma. Odotimme pitkää minuuttia ennen kuin lauma oli vaeltanut riittävän etäälle antiloopeista, ja pystyimme aloittamaan Syvimpiä kohtia ylittäessä saimme jäljittäjiltä vetoapua. RIISTA 19. Alfauroksemme oli kuitenkin palaamassa todellisuuteen. Tuntiessani jäljittäjän koputuksen olkapäällä komensin Coeraa pysäyttämään argon. Tosiasiassa Argo oli edellytyksenä päästä tarpeeksi kauas sivistyksestä, ja löytää nuo harvinaisen suuret puhvelilaumat. Pystytimme päivänvarjon ja vedimme happea. Pidimme pienen breikin. Teltoista ilmestyi safaritamineisiin pukeutuneita miehiä
Tuulesta ei ollut juuri merkkejä ja nekin hetket jolloin puhalsi, ilmavirta puski heinänkorsia samaan suuntaan. Etenimme kuitenkin verkkaisesti, ja välillä kahlasimme munia myöten joenuomissa. Lauma ei saanut meistä vainua vaan puhvelit juoksivat hetken ympyrää kuin oikeaa varauloskäyntiä etsien ja viimein ne suuntasivat meistä katsottuna vasemmalle. Olimme vahvoilla. Ampumamatka noin 80 metriä. Kaatunutta puhvelia lähestytään tarvittavaa varovaisuutta noudattaen, ja ampumavalmiina. 20 RIISTA. Syrjäsilmällä havaitsin Markon napsivan särkylääkkeitä kuin undulaatti jyviä ruoka-automaatista. Sonnit täyttivät Markon kriteerit, ja pitkä odotus alkoi. Erotimme laumasta kaksi komeaa sonnia, joiden sarvet olivat kypsyneet riittävästi. Välillä joku eläimistä tuli eteen ja välillä tuntui kuin maa olisi nielaissut etsimämme yksilöt. Odotuksemme kuitenkin venyi, koska halusimme asiallisen trofeen, ja puhvelin kohdalla sen varmista- minen tarkoittaa, että sarvet täytyy nähdä myös edestä. Vielä viimeinen varmistus että ristikko kellui oikean yksilön lavassa, ja samassa graininen luoti oli jo matkalla kohti puhvelin sitkeää nahkaa. Alkutaipaleemme sujui vaikeuksitta, ja pitkä heinä tarjosi kattavan näkösuojan. Viimein pysähdyimme mukavasti pitkään ruohikkoon, kengät tukevasti parikymmentä senttiä vedenpinnan alapuolella. Aloitimme "haravoimisen" ja Swarovskin laatuoptiikka pääsi oikeuksiinsa sarvien arvioimisessa. Näimme lauman kokonaisuudessaan, ja tajusimme kuinka valtavan Normaali ampumatilanne, onnistuneen hiipimisen jälkeen. Sarvissa oli leveyttä, ja mikä tärkeintä, luinen kypärä (bossit / sarvien yhtymäkohta) olivat kasvaneet yhteen. Päätimme että ensimmäinen kriteerit täyttävä tai sen lähelle yltävä sonni aloittaisi matkansa kohti taivasten valtakuntaa heti kun siihen tulisi tilaisuus. Samassa ympärillämme oleva ruohikko muuttui mustaksi seinäksi. Kuraveden kastelemat "kassit" eivät häirinneet menoamme. Elimme päivän kuuminta hetkeä. lähestymisen. Näimme siitä vain osan. Puhveleita oli joka puolella. Etenimme kyyryssä, kontillaan ja välillä lähes juosten. Jätkää siis selvästi sapetti, kirjaimellisesti. Argo jätettiin parkkiin ja kilometrin jaloittelu alkoi. Sekunnit venyivät, mutta suoraviivainen taival toi yksilön jälleen nähtäville. Linnuista päätellen puhvelilauma oli makuulla. Edessä oli jotain jonka vuoksi olimme matkustaneet toiselle puolen maapalloa. Puhvelit eivät tiedä läsnäolostamme, ja laukauksen voi suorittaa rauhassa ampumakeppien päältä. Kyseinen yksilö oli valittu koristamaan forssalaisen omakotitalon seinää. Paahtavassa auringossa valkoisena loistava pärstävärkki on varma todiste siitä että mieheen sattui.. Viimeiset metriä laittoivat puuskuttaman. Pois päin kulkeva, ja suurelta näyttävä puhveli usein muuttuu nuoreksi ja pehmeäbossiseksi yksilöksi lähemmässä tarkastelussa. Tätä riskiä emme olleet valmiita ottamaan. Ei ollut siis mitään kiirettä. Sappikivet uhmasivat jahtiamme. Tarkistimme trofeen laadun vielä kiikareilla, ja teimme päätöksen. Molemmat sonnit makasivat lehmien ja juniorien keskellä. Lähimmät puhvelit olivat noin metrin päässä eikä kukaan tiennyt mihin asti lauma jatkui. Luodin iskiessä puhvelin kylkeen kuului selkeä mäjähdys. Lauma alkoi liikkua levottomasti tietämättä mitä oli tapahtunut. Kivääri oli valmiina ampumakeppien päällä, ja perä nousi tukevasti olkapäätä vasten. Viimein asiallinen sonni nousi makuulta ja aloitti kulkunsa oikealle, ruohotuppaan takaa kohti kohtaloaan
Onnellinen puhvelinkaataja saaliinsa kanssa. Kyydistä puuttui enää kuljettaja ja neljä matkustajaa... RIISTA 21. Sen silmistä puuttui lempeä pilke. Puhveli oli saanut tuhdin pusun kylkeensä, mutta juoksi vielä pois ryntäävän lauman perällä. Heti kun toiset yksilöt poistuivat välistä, lähti seuraava kuula kohti kohdetta. Puristin sormen tiukasti vanhan sotaratsun varmistimelle, ja katselin lähinnä olevaa puhvelilehmää. Mukaan otetaan fileet, paistit, nahka ja trofee. Jäljittäjä ojensi kiväärin myös Coeralle, ja odotimme hiljaa. Tilanne laukesi kun eläimet saivat meistä vainun, ja suuntasivat kohti päälaumaa. "I can see him, I can see him! Right there at the back ....", Coera toisteli ja piti ampujaa ajantasalla tapahtumista. Muiden päät pyörivät, mutta Coera seurasi tiukasti osuman saanutta yksilöä. Seuratessamme osuman saanutta puhvelia, oli osa laumasta pyörähtänyt takaisin ja parikymmentä yksilöä tuijotti meitä noin metrin päässä takavasemmalla. Lopuista lihan rippeistä pitävät luonnon nälkäiset asukit huolen. Tältä kulkupeli näytti aloittaessamme matkan kohti Bahati Campia. Viimein sonni pysähtyi ja seisoi paikallaan noin metrin päässä. Tuttu mätkähdys kertoi osumasta, mutta puhveli ei merkannut sitä millään tavalla. Koputin Coeraa olkapäähän. Onnistuneen jahdin jälkeen on helppo hymyillä! Kuvassa vasemmalta Marko Lehtonen ja ammattimetsästäjä Coera. kokoinen se oli. Markon puhveli seisoi edelleen jaloillaan, ja kivääri sylki vielä muutaman luodin. Viimein sitkeästi taistellut raskaansarjan mestari pyörähti kyljelleen. Hiljalleen se alkoi jäädä joukosta. Safari jatkuu seuraavassa numerossa. Jahdin jälkeen puhveli nyljetään. Ottelu oli ohi
Kaiken kaikkiaan matkaan meni reilusti yli vuorokausi. Maa on täynnä kivilohkareita ja vuorten rinteet ovat jyrkkiä. Kaikkialla on puskia varustettuna terävillä koukkumaisilla piikeillä, joihin vaatteet jäivät jatkuvasti kiinni. Pienen valokuvaussession jälkeen isäntä kaivoi puukon esille ja suolisti seepran. Varmistin pois ja hidas puristus. Kaukana alhaalla makasi Hartmanin vuoriseepra kyljellään. Majapaikkamme Erongo Lodge sijaitsi ikivanhassa tulivuoren kraatterissa, joka oli halkaisijaltaan lähes km. Tämä vaikutti todella toimivalta ja näppärältä systeemiltä. ERONGO LODGE S iinä se oli, ensimmäinen kaatoni tällä reissulla. Tällä kertaa tapahtumapaikaksi valikoitui Namibian Erongo-vuoristo lähellä Omarurun kylää. Hiki valuu pitkin ohimoita ja sydän hakkaa. Namibian maasto on täysin erilaista kuin Limpopossa, jossa olimme käyneet aiemmin. Istuimme matkan varrella Frankfurtin kentällä koneen vaihtoa odotellessa ja tämän jälkeen vielä lähes yksitoista tuntia lentokoneessa. Koska olimme liikkeellä helmikuun puolivälissä, kaikki oli TEKSTI: NINA JUSLIN 22 RIISTA. Laukauksen jälkeen hylsy ulos ja uusi patruuna sisään, varmistin päälle. Mikäli noita harjoittelukertoja ei olisi ollut, en olisi ikinä tuota laukausta tehnyt, sillä matkaa seepraan oli metriä. NAMIBIA SATEENKAARIA Edelliskevään EteläAfrikan metsästysmatkan jälkeen ei ollut lainkaan epäselvää mitä tämän vuoden talvilomalla tehtäisiin Afrikkakärpänen oli purrut melko pahasti. Lennon jälkeen seurasi neljän tunnin automatka Windhoekista Omaruruun. Tätä varten olin käynyt koko talven ampumaradalla harjoittelemassa ampumista metrin matkalta. Tämän jälkeen seepra sidottiin auton edessä olevalle tasolle, jolla se kuljetettiin varsinaiselle käsittelypaikalle. Matka Helsingistä Namibiaan oli pitkä. Kaiken tuon istumisen jälkeen liikkuminen tuntui hyvältä. Tässä paikassa on tapana, että kaikki kaadetut eläimet tyhjennetään aina heti kaadon jälkeen, jotta lihan laatu ei kärsisi. Laskeuduimme alas vuorenrinnettä kohti seepraa, joka makasi liikkumatta paikallaan
Metsästyskaverini tosin sai ammuttua Oryxin (keihäsantiloopin) juuri ennen auringonlaskua. SEEPRA PÄIVÄ Aurinko nousi vauhdilla pilvettömälle taivaalle ja aloitti armottoman porotuksensa. Juuri kun olin ampumavalmis, seeprat päättivät jatkaa matkaa ja katosivat hetkeksi pensaisiin. Koskaan ei voi olla varma missä päin laumat kulloinkin liikkuvat. Aamujahti meni pelkäksi ajeluksi, näimme toki eläimiä mutta ampumatilanteita ei niistä kehittynyt. Neljän tunnin köröttelyn jälkeen suuntasimme takaisin lodgelle, jossa meitä odotti lounas. Karl ei antanut ikävuotensa painaa, vaan paineli rivakkaa vauhtia rinnettä ylös. Nousimme äkkiä ylös ja juoksimme rinnettä hieman eteenpäin etsien parempaa ampumapaikkaa. Eläimet liikkuvat vapaasti koko vuorien rajaaman savannin alueella ilman rajoittavia aitoja ja tämä tekee metsästyksen erittäin haastavaksi. Siinä ne olivat. Pari seepraa jatkoi heti tien yli mutta tuo yksi pysähtyi hetkeksi. Aurinko tipahti taivaalta vauhdilla heti klo . Välillä hän pysäytti auton ja kyseli aseestani ja käyttämistäni patruunoista. Iltapäivisin taivaalle muodostui suuria pilviä ja useimmiten iltapäiväjahti keskeytyi hetkeksi kaatosateen vuoksi. Ne kuulisivat rytinän ja poistuisivat paikalta. Hetken päästä Karl pysähtyi ja osoitti alas rinteeseen, jossa oli seeproja. Sydämeni alkoi takoa ja selkää pitkin valuva hikinoro muuttui puroksi. Ensimmäisellä aamujahdilla pääsin vanhemman isännän Karlin kyytiin, joka varovasti syrjäsilmällä mittaili minua ja arvioi taitojani. Lähtiessämme aamujahtiin lämpömittari näytti + astetta varjossa ja autossa ei tietenkään ollut kattoa. Välillä pysähdyimme kiikaroimaan alas laaksoon sekä viereisen vuoren rinteelle, mutta kiipeäminen jatkui kun mitään ei näkynyt. Myös iltapäiväjahti oli omalta osaltani melko tapahtumaköyhä. Lounaan jälkeen oli mahdollisuus levätä ennen iltapäiväjahtia, joka alkaisi noin klo . Seuraavan viikon aikana meistä tuli hyvät kaverit ja joka päivä sain häneltä joko kukkia tai kauniita kiviä joita hän löysi maasta. Jälleen hernepussi lensi lohkareelle ja minä menin perässä lohkareen taakse valmiiksi. Rinne oli täynnä irtolohkareita ja pikkukiviä joita piti varoa. Henkilökokoonpanot per auto vaihtuivat melkeinpä päivittäin. Varsinkin minun toimintaani tarkkailtiin erityisellä huolella ja antaumuksella. Nuorempi isäntä seurasi tarkasti kaikkien touhuja ja yritti kuumeisesti päätellä minkä tasoista porukkaa hänellä tällä kertaa on matkassa. ja jatkuisi pimeän tuloon asti. Heti saavuttuamme paikalle ja tavarat purettuamme, lähdimme tarkistamaan kiväärien kohdistuksen. Kuulin kaukaisen toistuvan kuiskauksen "sataseitsemänkymmentäkuusi sataseitsemänkymmentäkuusi...". Autoissa toinen metsästäjistä istui kuskin vieressä ja toinen keikkui auton korotetulla takaistuimella, josta oli loistavat näköalat, koska kyseessä oli iso Land Rover. Seurasin seeproja paljaalla silmällä, kun Karl jo heitti hernepussin erään lohkareen päälle ja käski asettautua valmiiksi. jälkeen. Vaikka naismetsästäjiä onkin yhä enemmän, niin pientä epäluuloa tuntuu silti olevan. Metsästyslantikka. ENSIMMÄINEN PÄIVÄ Aamulla herätys oli klo : ja kevyen aamiaisen jälkeen neljän hengen porukkamme jaettiin kahtia siten, että autoissa olisi aina kaksi metsästäjää ja isäntä. JA SARVIPÄITÄ todella vehreää. Ajoimme tasangolta korkean vuorenrinteen juurelle, jossa jalkauduimme ja aloitimme kiipeämisen. Huolestunut metsästyskaverini, joka tietää että olen epävarma ampumaan yli sadan metrin päähän, mittasi etäisyyttä laserilla. Kummatkin saivat häneltä hyväksynnän, sillä olihan hänkin vannoutunut .:n käyttäjä. Ristikko osoitti kuitenkin vakaasti kohtaa, johon oletin seeprojen tulevan. Erongo Lodgea pitää yllä isä ja poika, jotka tulisivat seuraavien päivien aikana toimimaan oppainamme. Aikaa ei ollut paljoa, sillä jos seeprat jatkaisivat matkaa oletetusti, niin kohta ne ilmestyisivät tielle joka olisi ainoa mahdollinen ampumapaikka. KyRIISTA 23. Jos kivet lähtisivät vyörymään alas, voisimme saman tien myös unohtaa elukat
sateenkaarineen tuoksui huumaavalta. syin Karlilta olisiko tuo yksilö ammuttavissa ja hän antoi ampumaluvan. Huokaisin helpotuksesta nähdessäni elukan tipahtavan ottamatta askeltakaan. Sitä vastoin kunnioitusta herättävä, melkein metrin mittaisilla sarvilla varustettu oryx oli kiinnostava kohde. Hän kertoi oryxin olevan erittäin sitkeä eläin ja laukauksen tulisi tästä johtuen sijoitettua tarkas- 24 RIISTA. Olimme kaukana ja pusikko tien ympärillä oli tiivistä, joten mahdollisuutta toiseen laukaukseen ei olisi edes ollut. Otin varmistimen pois päältä ja puristin luodin matkaan. En tosin voi sanoa, että asia olisi kovin kauheasti edes harmittanut. Aamujahtini päättyi siis erittäin onnistuneesti. ORYX Seepra 176 metriä alamäkeen. Matkapakettiimme kuului seepran lisäksi myös sakaali ja oryx. Varovasti kiristin otetta liipasimesta, vain huomatakseni varmistimen olevan päällä. Seuraavan päivän iltajahdilla pääsin nuoremman isännän Peterin kyytiin. Yhtään ainutta sakaalia en koko matkan aikana edes nähnyt, joten se jäi lopulta ampumatta
Hakkasin takapenkin selkänojaa kämmenellä ja raivokuiskasin "oryx oryx oryx...kele" ja kas auto pysähtyi kuin pysähtyikin. Reisilihakset saivat tämän viikon aikana hyvää jumppaa. Ase ampumavalmiina lähdimme hiippailemaan suuntaan, johon eläin oli rynnännyt. Loppuillan istuin lantikan perällä etsien kaverilleni seeproja. SPOTTERINA KAVERILLE Onnistuneen laukauksen lopputulos. Tie. Olin ampunut kummatkin matkahintaan kuuluneet eläimet ja päiviä oli vielä kaksi jäljellä. Matkaa oli vain reilut metriä, joten olin täysin varma hyvästä osumasta. Olin taas onnistunut kaatamaan eläimen yhdellä laukauksella ja olin enemmän kuin tyytyväinen itseeni. Lähdimme liikkeelle lämpömittarin näyttäessä + astetta varjossa. Haavoitettuna tuo eläin olisi hengenvaarallinen. Peter ja etupenkillä istuva metsästäjäkaverini juttelivat niitä näitä ja minä skannasin pusikoita katseella, toivoen näkeväni oryxin jostain rakosesta. Ihme kyllä myös oryx oli edelleen paikallaan. Nousin lavalle seisomaan ja otin hyvän asennon auton tukikaareen nojaten. Useimmat kuulemma tukevat kiväärin suoraan autoon ilman että välissä on mitään, siten ammutut laukaukset sitten osuvat minne sattuu. Hiljaisuus jatkui, kunnes hän tyytyväisenä sanoi "Good". Peter antoi luvan ampua ja melkein saman tien lähti laukaus. Seuraavan päivän aa- Peterin hyväksymä ampuma asento. RIISTA 25. Latasimme ja varmistimme aseet, jonka jälkeen kiipesin auton takapenkille keikkumaan. Peter ei sitten yllättäen yhtä varma osumasta ollutkaan. Hieman hämilläni menin samaan asentoon, jossa olin ollut hetkeä aikaisemmin. Hän halusi, että näytän asennon josta olin ampunut. Vain noin vartin ajelun jälkeen näin ison oryxin auton vasemmalla puolella. Oryx oli näet ottanut jalat alleen ja kadonnut pusikkoon. Edessä istuvat kaverit jatkoivat turisemista ja minulla oli täysi työ saada huomio itseeni ja auto pysähtymään. Se makasi vain metrin päässä ampumapaikasta nätisti kokoon käpertyneenä. ti juuri oikeaan kohtaan. Peter ei ollut nähnyt osumaa omalta paikaltaan ja kääntyikin katsomaan minua hieman arvosteleva katse silmissään. Päätin, että seuraava kohteeni olisi springbok (hyppyantilooppi) jos hyvä yksilö sattuisi löytymään. Osuma oli juuri siellä missä pitikin ja jälleen hymy oli herkässä. Myös Peter oli nyt vakuuttunut kyvyistäni ja aikaisemmin hieman jurolta vaikuttanut kaveri oli kuin eri mies. Ilmiselvästi Peter ei tässä vaiheessa edelleenkään kauheasti luottanut ampumataitooni, toisin kun isänsä
Tässä vaiheessa jakauduimme kahteen porukkaan. Ajelimme jälleen ympäriinsä, mutta yhtäkään springbokkia ei näkynyt. Alastulo oli enemmän kuin vaikeaa. ILTAKÄVELYLLÄ Viimeiseen jahtiin lähdettiin haikealla mielellä. Vuoriseepra on varovainen eläin, joka juoksee rinteillä kovaa. Keihäsantilooppi ampujansa kanssa. Karl antamassa waidmannsheilin. mujahdilla päätin kuitenkin pääsääntöisesti auttaa metsästyskaveriani seepran kanssa. Tässä kohtaa aloin olla jo todella hyvä tasapainottelemaan kiväärin kanssa heiluvalla takatuhdilla. Springbok jäi saamatta ja jahti loppui, mutta sen näyn tulen muistamaan ikuisesti. Kiipesimme vuorenrinteitä ylös ja alas, mutta aina kun näimme seeproja, ne olivat joko liian kaukana tai liikkeessä. Kaverini tuki itsensä kivilohkareisiin ja pitkän tähtäämisen jälkeen laukaisi aseensa. Kaverini ja mukana ollut jäljittäjä jatkoivat eteenpäin verijälkiä seuraten. Edessämme oli pieni steenbok (puna-antilooppi) emä imettämässä vasaansa. Karl käski minun ampua, joten otin tukevan makuuasennon ja laukaisin. Nyt haaveissa ja suunnitelmissa on jo uusi matka. ASE JA VARUSTEET: Browning A-bolt Hunter Field .308 Win Leupold VXII 3-9x40 QRW pikajaloissa Patruunat: Norma 165 gr TXP (Swift A-frame). Hetkisen kuluttua kuului vaikuttava jyrähdys ja seepra oli kohdannut kohtalonsa. Lopulta Peter päätti jättää auton varjoon ja lähdimme kävellen maastoon. Karl ja minä lähdimme kiipeämään erään kallion päälle, josta olisi toivottavasti hyvä näkymä alas. Pian aurinko alkoi laskea mailleen ja taivas värjäytyi henkeäsalpaavan moniväriseksi taideteokseksi. Aseet olivat koko ajan ampumavalmiina, sillä haavoittunut oryx saattaisi rynnätä esiin mistä tahansa. Karl kävi tällä välin hakemassa auton rinteen toiselta puolelta ja toi mukanaan myös koiransa. En halunnut ajatella paluuta arkeen, joten mietin saisinko puhuttua itselleni työpaikan Karlilta (olin aika hyvä syöttämään heidän lampaitaan.) Aloitimme aamujahdin etsien springbokkia itselleni ja oryxia kaverilleni. Hetken käveltyämme Peter pysähtyi ja käski olla liikkumatta. Oryx katosi pusikkoon ja me aloitimme vaivalloisen laskeutumisen vuorelta. Kaikki oli kaunista ja sateen kastelema savanni sateenkaarineen tuoksui huumaavalta. Afrikka teki jälleen tehtävänsä ja karu Namibia jätti upeat muistot. Eläin oli kaukana, ainakin metrin päässä ja ampumapaikka oli haastava, joten osuma ei ollut niin hyvä kuin olisi voinut olla. Jälkikäteen en voi ymmärrä miten ylipäätään olimme sinne päässeet. Juuri kun olimme jo lopettamassa jahdin tältä erää, huomasimme jäljittäjän kanssa yhtä aikaa seepran suoraan edessä. Ajoimme jälleen vuoren juurelle ja aloitimme hitaan ja hiljaisen nousun, välillä kiikaroimaan pysähdellen. Niiden perään ei kannata lähteä. Jatkoimme kävelyä eteenpäin upeaa luontoa tutkien, mutta muutamaa oryxia ja paikallista pupua lukuun ottamatta eläimiä ei näkynyt. Mielestäni olim26 RIISTA me olleet laella ikuisuuden kun yhtäkkiä alhaalla laaksossa näkyi oryxin valkoinen naama. Toinen koirista sai saman tien vainun ja löysi haavoittuneen eläimen ajaen sen liikkeelle. Muita ampumatilaisuuksia ei sille päivälle tullutkaan. HAAVAKKO Viimeisen metsästyspäivän aikana tuleva kotimatka alkoi jo ahdistaa. Ajelimme savannia edestakaisin aina välillä jalkautuen piikkipusikoiden revittäviksi. Kalliolle vihdoin päästyämme näimme oryxin seisovan puun alla ehkä noin metrin päässä. Seisoimme siinä ikuisuuden tuota näkyä katsellen. Kädet täristen ja sydän hakaten laskeuduimme alas kalliolta. Hetkisen päästä myös kaverini ampui ja vihdoin tämä sitkeä elukka suostui luovuttamaan
Tilaa KOTIIN KANNETTUNA TILAA JA SÄÄSTÄ Voit tilata Riistan myös netissä WWW.RIISTALEHTI.FI/TILAUS Voit tilata Riistan myös puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo. tunnus 12 kk (8 nroa) määräaikainen 56,00 euroa 6 kk (4 nroa) määräaikainen 28,00 euroa 12 kk (8 nroa) kestotilaus 49,00 euroa 6 kk (4 nroa) kestotilaus 25,00 euroa Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Syntymäaika Kotipuhelin, myös suuntanumero Sähköposti Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.) VASTAUSLÄHETYS SOPIMUS 134164 PL 20 00251 HELSINKI. 1014) Vastaanottaja maksaa postimaksun vast. läh
Jo reviirinsä valinneet pesintään ryhtyvät varispariskunnat eivät lentele pitkin pitäjiä ellei ravinnonhankinta niitä siihen pakota. Monet asiat pitänevät muissakin ympäristöissä paikkansa. Soittimiakin hyväksikäyttäen pystyy paikallista variskantaa vähentämään vain siltä osin kuin ääni niitä tavoittaa, eli linnut saadaan houkuteltua ampumapaikoille vain määrätyltä säteeltä. Seuraavassa käyn läpi asioita, jotka huomioimalla olen pystynyt samoissa maisemissa ja samoilla ampumapaikoilla moninkertaistamaan varissaaliini. Kaikkein kehittävintä on toiminta, jossa jokaisen sivu suun menneen tilanteen suhteen mietitään tapahtuneita virheitä ja koetetaan pitää huoli siitä, ettei samaa virhettä enää toistettaisi uudelleen. Vaikka variskanta on metsästysalueellani runsas, vaatii niiden tehokas vähentäminen riistamailta liikkuvaista pyyntiä. Karttaan ympyröitiin siis tietyt maastokappaleet missä ampuminen ta- 28. Muuten saattaa käydä niin, että jahtiaamu toisensa jälkeen metsästäjä mokaa aina muutaman tilanteen. TEKSTI: ERNO LINDROOS M etsästäjän mieleen ei välttämättä jää se, että kauden mittaan menetettyjä tilanteita voikin kertyä yhteenlaskettuna melkoinen määrä. Tässä vaiheessa on syytä puntaroida muutamia seikkoja, jotka huomioimalla saadaan varisjahti toteutettua tehokkaasti. Itse en kuitenkaan ole koskaan ollut jahdissa esimerkiksi kaatopaikoilla tai hyvillä muuttoreiteillä, vaan vähentänyt variksia varta vasten ainoastaan Satakuntalaisessa maalaismaisemassa. Itsekin olen aikanaan tämän suhteen maksanut oppirahani. VARISJAHTI, OSA 3 Jahtiin! Kun taskussa on myönnetty poikkeuslupa varisten ampumiseen ja soittimen käyttöön huhtikuun lopulle ja kunnon varusteet ovat valmiina, on mukavaa odotella keväisiä varisjahtiaamuja. Tulokset saattavat jäävät mitättömiksi jos käydään vain sitkeästi yhdessä tai kahdessa paikassa. Tässä artikkelissa käsitellään siis edelleen soittimen avulla tapahtuvaa varisjahtia, joka tapahtuu normaalissa maalaismaisemassa. RIISTA Joissakin asioissa on hieman toistoa edellisistä artikkeleista, mutta ne ovat sellaisia seikkoja, joita pidän onnistumisen kannalta tärkeimpinä. Jotta varisjahti olisi tuloksiltaan riittävä, on metsästäjän siis käytävä pyynnissä kohtuullisen tasaisesti koko lupa-alueella. AMPUMAPAIKAN VALINTA Ampumapaikkojahan piti jo poikkeuslupaa anottaessa miettiä. Alueet, joilla riistanhoidollisia/ maataloudellisia vahinkoja pyritään vähentämään, ovat laajoja, joten ampumapaikkojakin tulee olla ripoteltuna kohtuullisen tasaisesti alueelle
Riittää kun tietää soittimen äänen kantavan tällaisen kokoontumispaikan läheisyyteen. Valtaosa linnuista on heti alle metrin etäisyydellä kun ne kumpareen päälle lentävät. Kun tilanne on luonnollinen, menee varis rohkeasti huuhkajan kimppuun; senhän ei juuri tarvitse puussa kyhjöttävää pöllöä varoa. Sen jälkeen linnut pitivät mekkalaa kauempana mutta eivät tulleet haulikkohollille. Toki poikkeus vahvistaa säännön, eli varis välttää pöllöä myös tällöin, mutta hyvin harvinaista se joka tapauksessa on. Kokemuksesta voin sanoa, että hätäillen ja suunnittelematta pystytetty koju jää helposti puutteelliseksi tai sitten kojua tehdään vielä silloin kun pitäisi olla jo itse asian kimpussa, eli jahdissa. Tuolloin en olisi voinut edes uskoa kuinka varikset voivat syöksyä aivan huuhkajan lähietäisyydelle puuhun istumaan. Maatilan läheinen, peltojen ympäröimä pieni metsäkappale jossa on metriä korkea kallio. Tällöin varikset tulevat usein jo valmiiksi melko matalalla. Kaikilla paikkakunnilla on alueita, joissa näkee aina runsaasti variksia ja harakoita. Jos tekee ampumapaikan aivan tällaisen "keskuspaikan" viereen, käy jahdissa helposti niin, että heti alkuun lintuja tulee runsaasti paikalle, mutta parin laukauksen jälkeen onkin sitten hiljaista... On hurja ero olla korkealla jäkälää kasvavalla kalliolla jahdissa, kuin vastaavasti puskassa keskellä kynnöspeltoa... Puolet linnuista ammuttiin puuhun. HUUHKAJAN SIJOITTAMINEN piisasi, mutta nykyään sellainen käytös on harvassa. Tästä johtuen tulee helposti ajateltua, että variksia pitäisi päästä ampumaan juuri sinne missä niiden näkee yleensä runsaslukuisina oleilevan. Metsäsaareke on siis ison kumpareen laki, rinteet ovat peltoa. Täten myös erittäin hieno ja huomion arvoinen asia näissä paikoissa on va- rusteiden, koirien ja saappaiden pysyminen puhtaana. Tässä ei ole kerrassaan mitään järkeä. Ja edelleen, varmin saalis ammutaan puuhun. KOJUN SIJOITTAMINEN Huuhkaja tulee asetella niin, että se näyttää metsästäjän itsensäkin mielestä elävältä. Mikäli soitinta ei ole käytettävissä niin ymmärrän näkyväisyyden tavoittelun, mutta silti ei kannata liioitella. Ampumapaikan tulisi siis mielellään olla muuta maastoa korkeammalla ja paikan tulisi olla avara, eli puuston tulisi olla pääasiassa harvaa ja matalaa. Korkeissa maastonkohdissa olevissa ampumapaikoissa on muitakin hyötyjä. Ampumapaikan tulee luonnollisesti olla sellaisessa paikassa, että sinne pystyy äänen avulla linnut houkuttelemaan. Oma kokemus on kuitenkin osoittanut runsaimpiin saaliisiin päästävän ampumapaikan ollessa hieman sivussa tällaisista paikallisten lintujen mielipaikoista. Lumet sulavat näiltä paikoilta nopeammin, jolloin niille kulkeminen ja varusteiden virittely käy mukavasti. Puhun kokemuksesta, sillä myös itse olen joskus kauan sitten sijoittanut huuhkajan latvaan, eivätkä saaliit olleet alkuunkaan nykyisen veroisia. Tällöin soittimen ääni kuuluu kauimmaksi ja huuhkajakin on hyvin näkyvillä, vaikka se siis sijoitetaan mieluiten korkeintaan puoliväliin lehtipuuta tai sopivan, muita puita matalamman männyn käkkyrän latvaan. Toinen keikka tehtiin niin, että ampumakoju oli noin metrin päässä, pellon takaisen taimikon Ihmettelen suuresti miten monet yrittävät saada huuhkajan mahdollisimman korkealle. pahtuu. Sukelletaanpa paikan valintaan tarkemmin. Esimerkki viime kaudelta Eräältä maatilalta pyydettiin vähentämään vahinkoa aiheuttavaa harakka- ja varislaumaa. Tässä kolme esimerkkiä omista paikoistani, joista ammun keskimääräistä suurempia saaliita: Isolla peltoalueella oleva metsäsaareke, joka on kymmenkunta metriä korkeammalla kuin ympäröivä maisema. Järvien ympärillä on maanviljelystä. Uudella paikalla kannattaa käydä miettimässä kojun pystytys jo ennen jahtiaamua, sillä muutoin homma menee tyhjän säätämiseksi. Olen todennut pääseväni huomattavasti runsaampaan saaliiseen kun ampumapaikka on hieman sivussa "keskuspaikasta". Saalis oli varista ja harakkaa, yksi pummi. Huuhkaja tulee siis sijoittaa aina mahdollisimman matalalle, ei kuitenkaan matalammalle, kuin mihin kojussa istuen näkee. Huuhkajan paras sijoituspaikka määrittää kojun paikan. Järvien etäisyys toisistaan on noin neljä kilometriä. Väärin sijoitetun pöllön kanssa ampumaetäisyyden ulkopuolella kaartelevia yksilöitä kyllä Maalaismaisemassa jo 10 saalislinnun aamu on oikein hyvä ja vaatii varmoja laukauksia. keskellä olevien -metristen haapojen keskellä, huuhkaja yhden haavan puolivälissä. Osittain hakatun vaaran harva puustoinen huippu, joka on kahden järven välisessä metsäkannaksessa. Joskus olen käynyt asettamassa kojun valmiiksi uudelle ampumapaikalle jo edellisenä iltana samalla kun RIISTA 29. Jahtiaamu aivan rehuvarastojen vieressä antoi kaverille ainoastaan kolme lintua
Sillä ei ole ollut väliä, onko aurinkoista, pilvistä tai paljonko yöllä on ollut pakkasta. Täysin tyyni päivä ei ole koskaan ollut tuulisen veroinen. On hyvä huomioida, että koju tulee sijoitettua niin, että metsästäjä odottaa lintuja selkä aurinkoon päin. olen käynyt lenkillä koirien kanssa. Mahdollisimman hyvin maastoon sulautuvista jahtivaatteista on toki aina hyötyä. Tässä on toisaalta se huono puoli, että mahdollisen yöllisen sateen sattuessa ei aamulla jahtiin ole mukava alkaa, vaikka keli olisi aamulla jo mitä parhain. Mielestäni tulee pyrkiä siihen, että koju maastoutuu ampumapaikan maastoon mahdollisimman hyvin. Eli on onnistuttu äänellä herättämään variksen huomio ja saamaan se tulemaan huuhkajaa ja ampumapaikkaa kohden. Yleensä paras keli on silloin kun pakkasyö vaihtuu kuulaaksi aamuksi ja sää lämpenee päivää kohden. Itselläni on yksi tällainen paikka. Jossain vaiheessa kirjasin ylös myös ammutut laukaukset. Jos koju "hyppää silmille" jo omiin silmiin, voi olla varma, että se on "punainen vaate" myös näille aroille linnuille. Huuhkaja on keskellä näkyvässä koivussa jääden juuri kuvan ulkopuolelle. Tällöin lintujen huomio kiinnittyy nimenomaan huuhkajan kuvaan. Jaan tässä varisjahtisäät karkeasti neljään päätyyppiin, parhaimmista huonoimpaan: ) Parhaimmat saaliit olen valtaosiltaan saanut selkeällä kelillä. Ampumakoju tulee sijoittaa niin, että se sulautuu ympäröivään maastoon. Yllättävää kyllä, jos aamu on muuten ollut sopiva, ei tuulen suunta ole tuntunut 30 RIISTA Jos haluaa kehittyä variksen metsästäjänä, on syytä antaa varisten käytöksen opettaa. En suosittele, vaikka tiedän kyllä, että joskus jahtiin on vain pakko päästä. VAATETUS Hetki ennen laukausta. Muuten sumuisen aamun saaliit ovat vaihdelleet - linnun välillä. "Sipuliverkot" ja kiiltävät pressut kiinnittävät varsinkin tuulisella säällä arkojen lintujen huomion. En ole koskaan onnistunut tällaisella säällä yhtä tai kahta lintua kummemmin. Harjoittelun tulee tapahtua radalla, ei jahdissa. Tällöin kirkkaalla kelillä ei aurinko häikäise metsästäjää, vaan se häikäisee nimenomaan ampumasektorissa kojun suuntaan lentäviä lintuja. Ei kannata pettää itseään ja olettaa kaiken olevan kunnossa kun muutaman räyhäävän variksen on saanut tulemaan huuhkajalle. Tuulen suunta saisi olla mieluiten sektorista länsietelä. Olen kirjannut ylös viime vuosina seuraavat asiat: päivämäärän, paikan, sään, saaliin ja mahdolliset jahtikaverit sekä tavallisuudesta poikkeavat tapahtumat. Kolmen viime vuoden saaliskirjanpitoani tutkiessa on tähän sääntöön yksi hurja poikkeama .., jolloin saaliiksi päätyi varista. Kaluston huollon puolesta tällainen sää on taas aikamoinen urakka. Tällöin kattauksessa tai metsästäjän toiminnassa on kuitenkin ollut jokin elementti, joka sai variksen saman tien vaistoamaan vaaraa. AMPUMINEN Aina tulee ampua vain paikkoihin, joihin ampujan rahkeet riittävät. Eli huuhkajankuvan ja siis ampumasektorin tulee olla metsästäjän länsipuolella. ) Pakkasaamu joka jatkuu kovana pakkaspäivänä, ei ole yleensä lämpenevän päivän veroinen. Joskus voi käydä niin, että maasto ei tarjoa muuta vaihtoehtoa kuin sijoittaa huuhkaja ja näin ollen ampumasektori itään päin. Tällöin metsästäjä voi saada anteeksi pienen liikkeen, joka muuten karkottaisi linnun. Huomaa kojusta avautuva erinomainen ampumasektori. Jokainen näköpiiriin tullut varis, joka yhtäkkiä muuttaa suuntaa ja lentää pois on jahtimiehen epäonnistumista. Huomioi aina myös se, että pystyt ampumaan lähipuiden latvoihin. SÄÄ kovin merkittävältä tekijältä omilla jahtimaillani. Kokemusta on tästäkin... Myös nenälle olisi hyvä olla tuuletus. Sillä ei ole merkitystä onko sade vettä, räntää vai lunta. Myös lupa-ajan loppupuolen aamu, joka jatkuu lämpimänä, on samankaltainen tulokseltaan. Kun pummaat,. Tämä on yksi syy miksi jotkut yksilöt saattavat kaartaa nopeasti pois. Olen ratkaissut asian yksinkertaisesti menemällä kyseiseen paikkaan jahtiin vain pilvisinä aamuina. ) Sumu on ollut itselleni aina jokerikeli, sillä sumuisella säällä jahti ei ole yleensä onnistunut kovin hyvin. Pääasia, että sulautuu, vaikka kojussa ollaankin. ITSENSÄ KEHITTÄMINEN Seuraavat johtopäätökset pohjaavat vuosien varisjahtien saaliskirjanpitoon. Huuhkaja on hyvin näkyvillä, mutta variksille tarjoutuu silti oikein hyvät istumapuut noin 30 metrin ampumaetäisyydellä. Varisjahdissa jos missä on syytä peittää mahdollisimman hyvin kaikki paljaat pinnat, eli sormikkaat ja koko pään verhoava naamiohuppu ovat ehdottomia varusteita silmille tosin jätetään luonnollisesti aukko. ) Sateella on järkevämpää jatkaa unia tai lähteä töihin. Kojussa kannattaa käyttää aurinkoa heijastamattomia materiaaleja. Sitten kun myös varovaisemmat yksilöt tulevat useimmiten ampumaetäisyydelle, ollaan oikealla tiellä
Soitan alkuun vain harvakseltaan ääntä ja maltillisella äänen voimakkuudella. Usein olen onnistunut saamaan linnut tulemaan ampumapaikalle harvakseltaan ja luonnollisesti tällöin saalista kertyy hyvin. Silloin jännittää lähinnä tuleeko paikalle naakka vai varis. Huuhkaja näkyy männyn latvan vasemmalla puolella. Tällöin tapahtuu pikku hiljaa kehitystä parempaan päin ampumasuorituksenkin osalta. Ohilaukauksen tulee kirvellä kunnolla. Ampumasektori on oikein hyvä. Muutama lehtipuun oksa ei haittaa haulikolla ampumista. Kun tietyissä tilanteissa ampuu ohi ja ohiampumiselle alkaa myöhemmin miettiä mahdollista syytä, alkaa jossain vaiheessa tapahtuu myös kehitystä. Itse levittelen varusteet suojaan aina tietyllä tavalla. Tällöin ampumapaikkaan pääsee kerran ja sen jälkeen sitten onkin rauhallista. Koivun latvaan on ammuttu vuosien varrella aikamoinen määrä variksia ja harakoita. älä vain kohauta hartioitasi vaan mieti miksi pummasit. Kauteen tuppaa mahtumaan pari synkkääkin aamua, mutta toisaalta myös joku sataprosenttinen aamu mahtuu nykyisin normaalikauteen. JAHDIN KULKU Ampumapaikalla on syytä olla sen verran ennen auringon nousua, että ehtii virittämään ampumasuojan, huuhkajan ja soittimet valmiiksi. Tämä johtuu siitä, että kun varikset alkavat liikkua ravinnonhakuun kauempaa, ei metsästäjä voi tietää milloin niitä sattuu lentämään äänen kantoalueelle. Tämä tarkoittaa siis ammuttujen laukausten määrän suhdetta saaliiksi saatujen lintujen määrään verrattuna. Roskat pitää tuoda aina maastosta pois, etenkin sellaiset, jotka eivät maadu. Pois lähdettäessä roskapussin voi tunkea nopeasti reppuun, eli aikaa ei haaskaannu hylsyjen ja muiden roskien siivoiluun. Aamun valjettua alan herätellä soittimella alueen varisten mielenkiintoa. Tämän vuoksi ääntä kannatta alkuun antaa harvakseltaan. Kun aamu edistyy pidemmälle, alan soittaa yhtäjaksoisemmin ja kovemmalla äänellä. Ymmärrettävästi metsästäjä ei voi mitenkään huomata kaikkia kaukana aamutoimissaan lenteleviä varikRIISTA 31. Olen usein seurannut muuta maastoa korkeammilla ampumapaikoilla, kuinka musta piste näkyy lentävän kaukana ohi. Aivan samoin tapahtuu myös haulikkoradalla jonkun hankalan kiekon kanssa. Aamun valjetessa kaiken pitää olla valmista. Varsinkin lumiaikaan saattaa helposti sotkea hylsyjä lumen sekaan. Asia menee alitajuntaan ja tulevissa tilanteissa suorituksen onnistuu hallitsemaan "selkäytimellä". Yksi traditio on virittää yksi muovipussi roskia varten. Niitä toki tulee milloin mistäkin syystä, mutta osumaprosenttia pystyy kyllä maksimoimaan harjoittelemalla radalla ja lukemalla jahtitilanteet oikein. Tämä siksi, että yleensä lähettyvillä on useammalla suunnalla lintuja. Itselläni pummit varisjahdissa ovatkin jääneet nykyään varsin vähäisiksi. Mikäli mahdollista, on myös hyvä soittaa erilaisia variksen ääniä. Kytkettyäni soittimen päälle on reaktio miltei poikkeuksetta kurssin muutos ampumapaikalle. Jos heti soittaa kutsuhuutoja täysillä, tulevat kaikki ampumapaikalle miltei samanaikaisesti. Itse kykenen nykyään keskimäärin osumaprosenttiin
sia. Näin käyttäytyvä lintu saattaa jatkaa saman tien matkaansa. Variksen tullessa sektoriin, tulee linnun käytöstä seurata. Toki joskus voi epätodennäköinenkin onnistua, mutta useimmin tällöin kuitenkin epäonnistuu... Oli kohtuullisen vaikuttavaa katsella isoa lintua kun se kauhoi ilmaa lopettaakseen siivet supussa tekemäänsä syöksyä. Omilla alueilla ovat varsinkin kalasääsket osoittautuneet todella äreiksi huuhkajalle. Lokeillehan varis on pesärosvo, joten varis ei niiden sekaan juuri tule, koska saa tällöin takuulla selkäänsä. Jahdin kesto riippuu kelistä, lintujen aktiivisuudesta ja tietysti mahdollisesta töihin menosta. Äänen runsas käyttö on siis ainoa keino varmistaa näiden lentelijöiden hollille saaminen. Eli vaikka olisi kymmenen varista tulossa ja puuhun huuhkajan yläpuolelle suikkaa harakka, ammun harakan empimättä alas. Tällöin otan sen sihdille ja seuraan toista syrjäsilmällä. Jos se kuitenkaan ei sitä tee, syöksyy se pääsääntöisesti toisenkin kerran tai ainakin tekee kunniakierroksen, jolloin sen voi vielä ampua lentoon. Toinen puolestaan malttaa sen verran, että odottaa "oman" lintunsa pamauksesta yleensä tapahtuvan nopean kurssimuutoksen ja ampuu kohteen vasta sitten. Tätä pystyy välttämään kun ampuu vain tilanteisiin jotka hallitsee ja välttää monotonisia käyntejä samoilla ampumapaikoilla. Puusta lintu on kuitenkin aina varminta tiputtaa. Mikäli varis tulee varovaisesti liitäen tai rauhallisesti ohi lentäen, on syytä ampua heti kun lintu tulee sektoriin. Niiden on oikein luonnikasta istahtaa mekkaloimaan saman puun latvaan.. Yleensä homma on nähty kahdeksaan tai yhdeksään mennessä, joskus lintujen ollessa aktiivisimmillaan voi jahdin venyttää kymmeneenkin. Tämän jälkeen lintu istahti sitten viidentoista metrin päähän kuusen latvaan. Isokuovit ja monet pikkulinnut käyvät myös usein tervehtimässä huuhkajaa. Varsinkin naakka on variksen pyytäjän ystävä. Korpit käyttäytyvät yleensä varsin maltillisesti, vain harvoin ne innostuvat syöksyihin. Näistä toinen istahtaa useimmiten nopeasti puunlatvaan. Useita kertoja on reilusti haulikkohollia kauempana varovaisesti lennellyt varis tullut huuhkajalle kun naakkaparvi on ensin käynyt sen kimppuun. Tässä vaiheessa sain kameran esiin, mutta harmikseni kamera meni videotilaan. Olen jahdissa kerrallaan yleensä - tuntia. Tällöin ensimmäistä lintua seuraava nappaa pyssyn poskelle ja ampuu. Huuhkajalle tulee myös erilaisia päiväpetolintuja. Sinänsä moinen on kyllä jylhää katseltavaa. Lokkiparvilla on puolestaan varikseen päinvastainen vaikutus. Se ojensi jo jalkoja iskuun, mutta rupesi lopulta kuitenkin epäilemään. Vaikka kaikenlaisia tilanteita tuleekin eteen, on korostuneesti havaittavissa pari ääripään käyttäytymislinjaa, joissa menettelen seuraavasti: Jos lintu on kovin rohkeanoloinen, annan sen syöksyä kertaalleen. Mikäli kerralla tulee useampia lintuja, kannattaa poimia varma heti pois. Mahdolliset haavakot tulee lopettaa välittömästi. Kun seuraava tulee hollille, toinen kuiskaa "nyt" kun tilanne on hänen kannaltaan sopiva. Tällainen lintu suikkaa usein puun latvaan. Vaikka osun kohtuullisesti lentoonkin, pyrin aina lukemaan linnun käytöksestä itselleni varmimman ampumapaikan. Vain hengiltä saadut ovat poissa pesimäkannasta riistamailta ja rehuvarastoilta. Todisteena kohtaamisesta on joka tapauksessa huonolaatuinen videon Huomaa ampumapaikan korkoero muuhun maastoon, linnut tulevatkin yleensä jo valmiiksi alle 35 metrin korkeudella ampumakojuun nähden. Huomioi myös huuhkajan sijoitus; se on hyvin esillä mutta turvallisen matalalla variksille. Tämän jälkeen saalis ei juurikaan enää kummene. Varsinkin harakat istahtavat mielellään puuhun huuhkajan viereen. Monesti varis vain kurvaa sektoriin kuin tyhjästä. Mikäli metsästäjä pummaa paljon tai muuten paljastaa itsensä variksille jatkuvasti, saa ihan rauhassa ihmetellä kaukana raakkuvia lintuja, jotka eivät tule hollille. Jos tällöin useampi lintu tulee yhtä aikaa, voi toinen ottaa seuratakseen sektoriin ensimmäiseksi tulevan linnun. Paikoissa, joissa jahti on onnistunut kerrasta toiseen ilman useita pummeja, ei näitä kaukana raakkuvia juuri ole, vaan kuuluvuusalueella olevat linnut tulevat kohtuullisen luottavasti ampumapaikalle. Huono puoli runsaassa äänen soittamisessa on, että siinä tulee opetetuksi paikalliset, pummatut/muuten mokatut linnut immuuneiksi hätähuudoille. Kokemus on osoittanut saaliin olevan parhaimman kun toimii suoraviivaisesti ja välttää kikkailua. Ainoa mihin tulee nykyään joskus sorruttua, on tilanne, jossa varispariskunta tulee aggressiivisesti huuhkajan kimppuun. Linnut tulevat nopeasti talteen ja haavakot saadaan lopetettua nopeasti. Noutavien koirien käyttö onkin tämän vuoksi erittäin suositeltavaa. Kun toinen on sopivasti sektorissa, pamautan puussa istuvan alas ja ehdin ampua usein toisenkin. Varis on oppivainen ja älykäs lintu. Toinen poik32 RIISTA keus on hyvän jahtikaverin kanssa pyynti. Pari kertaa olen joutunut jopa tulemaan kojusta ulos huitomaan kalasääsken matkoihinsa, ettei se rikkoisi kaavetta. Vaikkakin variksia, harakoita ja harmaalokkeja tulee omilla jahtialueilla suhteellisen harvakseltaan huuhkajalle, tuovat muut linnut kummasti seurattavaa. Kaikkein vaikuttavain elämys tuli kuitenkin kolme vuotta sitten kun maakotka oli viittä vaille iskeä kiinni huuhkajankuvaani
Oman harminsa jahtiin aiheuttaa omilla alueillani myös suuri mökkitiheys ja pyrinkin käymään arkipäivisin sellaisilla jahtipaikoilla, jotka ovat lähellä mökkejä ja asutusta, ellei muuta ole sovittu tai nimenomaan pyydetty jahtiin. Samaten toisaalla tuon variksen saaminen saattaa vaatia erinomaista ampumataitoa kun taas toisaalla tuo on mahdollista saada vaikka puolet tarjotuista paikoista pummaisi. On syytä pitää mielessä, että jahdin tavoite on turvata muiden lintujen ja Painotan vielä muiden ihmisten huomioonottamista. Pidetään kukin omalta osaltamme huolta, ettei turhaan aiheuteta enempää hankaluuksia tämän hienon, keväisen riistanhoitomuodon harjoittamiselle. RIISTA 33. Viikonloppuisin ja pyhinä käyn paikoissa, jotka ovat kauimpana asutuksesta. Vein saalislinnut pitkään haaskalle, mutta muutamia vuosia sitten rupesin yhteistyöhön erään noutajakoirakerhon kanssa ja nykyään he hakevat koko saaliini. Ne tulee hävittää niin, ettei raatokasa jää vahingossakaan muiden ihmisten katseltavaksi. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että siinä missä yhden seuran alueella variksen poisto on erinomainen tulos, voi muulle linnustolle vastaava hyöty toisen seuran alueella vaatia variksen poiston. Variksia ja harmaalokkeja tarvitaan noutajien metsästyskokeissa ja monet lintukoiraharrastajat ottavat variksia mielellään treeninoutolinnuiksi. Ilmoita aina mahdollisiin lähitaloihin jahdista. Monelle koiraharrastajalle on hyvin vaikeaa löytää keväällä treenilintuja, joten varisjahdin kautta asiaan löytyy helpotusta. Pakattaessa linnut aina tällaisiin kymmenen yksilön pakkauksiin, pysytään määrien suhteen kärryillä ja toisaalta lintujen käsittely helpottuu huomattavasti. H YVÄ SAALIS? jänisten lisääntymismenestystä ja toisaalta ehkäistä vahinkoja elinkeinoille. Variksista voi sopia pienen korvauksen, joten myös patruunakuluja on mahdollista saada hieman takaisin. Mielestäni ainoa oikea lähtökohta on ajatella saavutettavaa etua muulle luonnolle tietyllä alueella. Varisten tappaminen ei juuri ketään sinänsä häiritse, päinvastoin. Tässä asiassa kannattaa pelata varman päälle. Haulikon laukaukset aamuhämyssä ovatkin sitten toinen asia. Kannattaa pitää mielessä, että suuri saalis ei sinänsä kerro pyynnin onnistumisesta mitään. Eli mielestäni kannattaa panostaa ennen kaikkea jahdin vaikutuksen maksimoimiseen, jotta tavoiteltavat hyödyt toteutuvat. MUIDEN IHMISTEN HUOMIOONOTTAMINEN Ammutut linnut tulee aina kerätä pois maastosta. Vinkki: variksia mene oikein hyvin Aika usein kysellään saalismääristä ja vertaillaan niitä. Varisjahdissa pitää saada paljas iho mahdollisimman piiloon. Koulutetusta noutavasta koirasta on korvaamaton apu jahdissa. Pakastimen avulla saadaan priimalaatuisia noutolintuja noutajaharrastajille. pätkä maakotkan lentämisestä kojun päältä. Jos maakotka olisi iskenyt huuhkajankuvan ja vienyt sen mennessään, ei tapausta olisi takuulla uskonut kukaan... SAALIIN KÄY TTÖ kymmenen kappaletta tavalliseen ruokakaupan muovipussiin, jonka pystyy sitaisemaan vielä tällöin kiinni. Variskannat vaihtelevat huomattavasti eri alueilla. Itselläni on mahdollisuus käyttää vanhaa arkkupakastinta lintujen säilyttämiseen ja noutajaharrastajat hakevat sitten aina isomman määrän kerralla
S uurin uutinen Suomen osalta on varmastikin se, että maahantuonti on siirtynyt Oy K. Tämäntyyppisissä rekyylivastimissa ei myöskään ole ongelmia, joita saattaa esiintyä "tuhannen palan palapeleissä". Toinen suuri muutos on vanhan kaksiasentoisen laukaisukoneiston muuttaminen kolmiasentoiseksi. Siellä missä kuuluu olla metalliosia, on metalliosia, eikä kokonaisuutta ole pilattu muoviosilla tai tuotannollisilla oikaisuilla kuten nykyään on usein tapana. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että laajan maahantuojaverkoston myötä aseiden saatavuus koko maan osalta tulee paranemaan oleellisesti. Muutaman muun mielenkiintoisen seikan avustuksella tämä saattaa tahdittaa Howa/Hogue :n suoranaiseksi menestystarinaksi markkinoillamme. UUDISTUKSIA JA VANHAA Näkyvin ja suurin muutos Howa -kivääreissä on USA:n maahantuojan toimesta aseisiin lanseerattu Hogue Overmolded -tukki, joka on leimaa-antavan näköinen ja mikä tärkeintä, tunnettu "viritysosa". Kaikkia perusasioita ei siis ole uhrattu tuotantotehokkuuden alttarilla. LUKKOAKTIO TEKSTI JA KUVAT: ARTO MÄÄTTÄ HOWA/HOGUE 1500 6,5 X 55 SE Puhuttaessa peruskivääreistä, on Howa hyvä uuden ja vanhan kompromissi niistä tekijöistä mihin hyvissä pulttilukkokivääreissä on totuttu. Samalla laukaisukoneistoa on muutettu myös sen säädettävyyden osalta sellaiseksi, että asiallisen laukaisutuntuman myötä varmistin ei muutu käyttökelvottomaksi. Howa ei ole konstikas ase, mutta se on nykymittapuulla mielenkiintoinen jäänne edullisten kiväärien saralla. Se on lukkoaktion etuosan alapinnasta ulkoneva osa, johon etummainen aktioruuvi kiinnittyy. Hjorth Ab:lle. Lukko on perinteinen push-feed kahdella sulkuolalla ja plunger-tyyppisellä ulosheitolla. Kolmanneksi ase on nyt saatavana kaliiperissa ,x SE, joka tässä hintaluokassa tarkoittaa kilpailutilanteen oleellista muuttumista ainakin Suomen asemarkkinoilla. Nykyäänhän valitettavan usein on tapana tehdä tämä osa joko piipun kiinnityksen yhteyteen tai monena eri osana tukin ja lukkoaktion väliin. Nyt aseen tiimoilla on kuitenkin tapahtunut paljon ja uusin perusversio Howa/ Hogue 1500 saatiin Riistan kokeiltavaksi.. Ulosvetäjän kynsi on pitkä keskiosasta nivelletty ja takaosastaan jousikuor34 RIISTA SOPIVASTI UUDISTUNUT Howa 1500 ei varsinaisesti ole mikään uutuus, sillä kivääriä on ollut saatavana maassamme sen omalla nimellä ja myös Weatherby Vanguard -malleina. Ensinnäkin lukkoaktion ja tukin välinen oleellisen tärkeä osa, eli rekyylistoppari, on tässä lukkoaktiossa perinteinen. Henkilökohtaisesti pidän eniten juuri tällaisesta Howassakin käytetystä johtuen sen eduista esimerkiksi petauksen yhteydessä
Tämä on siinä mielessä erikoinen yhtälö, että Suomessa valikoima tällä sektorilla on pieni. Tämän vuoksi jälkiasennettava Hogue on ehdoton parannus myös vanhoihin Howan ja Weatherbyn kivääreihin. 6,5 X 55 SE Tukissa on lukkoaktioruuveille alumiinipilarit, joiden avulla oikea ruuvien kiristys on helppo saavuttaa. Vasemmalla uusi koneisto, keskellä vanha kaksiasentoinen ja oikealla Rifle Basix varmint -koneisto. Tämä seikka on kyseisen kaliiperin ongelmakohta nykyään. Tämä johtunee siitä, että CIPmittoja aikanaan määriteltäessä on otettu huomioon pitkät pyöreäkärkiset luodit, joissa oli huiman pitkä laakeripinta. Hoguen myötä on tullut muutos tukin mitoitukseen, joka muuttaa käsittelytuntumaa. Ulosvetäjän kynsi on pitkä ja varmatoiminen. Uusi koneisto on vanhan kaksiasentoisen sijaan kolmeasentoinen. Sulkuolkia on perinteiseen tapaan kaksi. Howa/Hogue on edullinen kivääri, joka on saatavana nykyään suosituksi tulleessa "ruotsinmauserin" kaliiperissa, eli kaliiperissa , x SE. Erityisesti Weatherby Vanguard -malleissa tukin korkeus on liipaisimen kohdalla ollut liiallinen ja tämän vuoksi liipaisin on ollut ikään kuin syvemmällä tukissa kuin olisi parhaimman ampumaergonomian kannalta tarpeen. Myöskään varmistin ei lakkaa toimimasta säädettäessä virepintojen ristikkäisyyttä. Lukon pää on tyypillinen push-feed jousikuormitetulla ulosheitolla. Tarkkaa metsästyslatausta kevyemmillä luodeilla haluava joutuu käymään läpi todennäköisesti suuren määrän eri latauksia tai itse ladattaessa eri komponenttivaihtoehtoja. Kaliiperille tyypillisesti on Howassakin huomattavan pitkä patruunapesän freebore ja ylimeno. Tätä taustaa vasten voidaan sanoa, että aseen käyntitarkkuusvaatimukset saadaan täytettyä patruunapesämitoituksista huolimatta varsin hyvin. 36 RIISTA. Syöttökotelon huulet ovat kiinteät ja osa lukkoaktiota. sen hyvä tuntuma tukki ei anna ruuvien jännityksen alla periksi, joten ruuvit saadaan kiristettyä täsmällisesti oikeaan momenttiin ilman ylikiristämistä tai pelkoa ruuvien löystymisestä. Howa/Hogue siis kasvattaa edullisten , x SE -kiväärien saatavuutta oleellisesti. Lähinnä mukana kilpailussa ovat tasaisesti saatavilla olevat Tikka T ja CZ , mutta muiden edullisten merkkien ja mallien saatavuus on ollut lähinnä satunnaista. Laukaisua on myös parannettu siten, että perusasetuksissakaan ei koneistossa ole enää pitkää tyhjäliikettä. Kevytpiippuisella aseella käytännölliset ampumaetäisyydet on ammuttavuussyistä syytä pitää järkevinä ja mielestäni ehdoton maksimietäisyys riistalaukaukselle tämäntyyppisellä asekokoonpanolla on noin kaksisataa metriä olettaen, että aseelle saadaan hyvä tuki. Keskimmäisessä asennossa ase on varmistettu, mutta lukon voi avata. Koeammunnoissa aseen päällä oli Nikko Stirling merkillä valmistettu Picatinny-standardin mukainen yksiosainen alumiinijalusta. Howassa on kiinteä makasiinikotelo ja patruunat ovat kotelossa tavalliseen tapaan kahdessa rivissä. Tarvikekoneisto on tarkoitettu nimenomaan aseisiin, joissa laukaisuvastus täytyy säätää kevyemmäksi kuin tehdaskoneistolla on mahdollista. Howa on uusinut laukaisukoneiston
Kerrankin markkinoille tulee uusi malli tutusta aseesta, jossa kaikki muutokset ovat aitoja parannuksia. RIISTA 37. Tässä vaiheessa miellyttävä yllätys olikin Federal Vital-Shok -lataus, jolla kolmen ensimmäisen laukauksen kasat oli helppo pitää keskimäärin millimetrin tuntumassa. Winchester ja pitkällä lukkolaitteella kaliipereissa , x SE, mm Remington Magnum, .- Springfield, . Kun otetaan vielä huomioon, että Howan perinteiset heikkoudet on korjattu, on kyseessä todellakin hyvä yleisase, jonka voi ottaa käyttöön ilman turhia hienosäätöjä ja virittämistä. Valinnanvaraa kaliiperien suhteen on siis riittävästi ja oikeastaan vain ,x jää puuttumaan tästä listasta. Lukon peräkappale on metallinen ja lukko on rakenteeltaan perinteinen ja näin ollen se on purettavissa kiertämällä lukon sidekappaletta myötäpäivään. Onkin mielenkiintoista nähdä, onko asevalmistaja tässä suhteessa valmis vastaamaan markkinoidemme vaatimuksiin kyseinen kaliiperihan on ,x SE:n lisäksi edullisissa kivääreissä kohtuullisen harvinainen näky CZ:n ja Tikan lisäksi. Halvoilla Prvi Partizan ja Winchester Super X -latauksilla käynti ei ollut kovin kummoista, eli patruunoiden käynti tulee todellakin kokeilla kunnolla ennen jahdissa käytettävän patruunalaadun lukkoon lyömistä. Käytetyissä latauksissa latauspituus oli 83,2 mm. Sierra HPBT 155 gr / H4350 / 13 mm Howa/Hogue 1500 STS Valmistaja: Howa, Japani Kaliiperi: 6,5 x 55 SE Rihlannousu: 1/8" Piipun pituus: 22" (56 cm) Paino: 3,52 kg Kokonaispituus: 107 cm Hinta: 989 euroa (mustilla raudoilla 769 euroa) Maahantuoja: Oy K. Remington, . Tämä on edulliselle patruunalle ja täysin tehdaskuntoiselle kiväärille erinomainen saavutus. Taululuodeilla laakeripintaa on kuitenkin sen verran, että tarkkuus pelastuu määrätyillä luotityypeillä vaikka hyppäys rihlaan olisi pitkäkin. Winchester Magnum ja . Aseen rihlannousu kykenee vakauttamaan myös pisimmät luodit. Tyypilliseen 6,5x55 SE:n tapaan, on tässäkin aseessa tavattoman pitkä ylimeno ja Sierran rihlakosketuspituus oli huima 83,5 mm. Winchester Magnum. On erittäin ilahduttavaa huomata, että kehitys voi kulkea vielä nykyäänkin parempaan suuntaan tässä mielessä alalle tyypillinen jatkuva tuotantokustannuksien karsiminen on saanut allekirjoittaneessa aikaan lähinnä kyynisyyttä. Raskailla grainin taululuodeilla on mahdollista aikaansaada rihlakosketuspituus ja riittävä luodin asettuminen näin raskaan luodin käyttämisen mahdollistaa jyrkkä " rihlannousu. YLEISKIVÄÄRIKSI Olen sitä mieltä, että kaikkine uudistuksineen Howa/Hogue on tällä hetkellä yksi suositeltavimmista edullisen pään pulttilukkokivääreistä. Kokoaminen tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä. Federal Power-Shok / 14 mm Federal Power-Shok / 32 mm Iskurin, iskurinjousen ja peräkappaleen yhdistelmä on käytössä hyvin yleisesti ja myöskään Howa ei ole nähnyt järkeväksi muuttaa hyväksi havaittua systeemiä. Sierra HPBT 155 gr / N160 / 16 mm Ase piti tehdaslatauksista erityisesti Federal Power-Shok 140 gr -latauksesta, jonka nopeus oli keskimäärin 739 m/s. Itseladatuista 155 gr Sierra HPBT -luodilla päästiin hyvään tarkkuuteen niin H4350 kuin N160 -ruudeilla. Latauskokeissa todettiin se mikä oli odotettavissakin, eli rihlakosketuspituus monilla taululuodeilla oli niin pitkä, että luotia ei saatu kiinni hylsyyn kuin enintään parin millimetrin matkalta. Uusi Howa/Hogue on saatavana lyhyellä lukkolaitteella kaliipereissa . Kaiken kaikkiaan Howa/Hogue -kivääristä jäi erittäin hyvä maku ja se sai aikaan suurta innostusta. Winchester ja . Henkilökohtaisesti pidän sujuvasta ja pelkistetystä lukkoaktiosta, pohjasta avautuvasta makasiinista (lyhyt lukkoaktio saatavana myös irtolippaallisena), tukin ergonomiasta ja aseen out-of-the-box-tarkkuudesta. Hjorth Ab, www.hjorth.fi KÄYNTI Ensimmäisellä ratakäynnillä aseella ammuttiin vain tehdaslatauksia, jotta myöhempiä latauskokeita varten saataisiin riittävästi kyseisellä aseella ammuttuja hylsyjä
Lisäksi tekniikka menee eteenpäin harppauksin ja vanhentunutta tekniikkaa päivitetään uuteen. Tämä oli myös kulminaatiopiste koiratutkien myynnin lisääntymiselle ja samaa tahtia Toimitusjohtaja Hannu Valkosen mukaan suurin huoltoa vaativa osa-alue on tutkapantojen mekaniikka. Alkuaikoina tuotteet olivat radiotekniikkaan perustuvia tutkia. Viime syksynä oman toimintani tuloksena (käyttövirhe) pannastani meni juotoksia rikki, joten lähetin pannan huoltoon. Positiivisen kokemuksen peRIISTA rusteella pantojen huoltaminen alkoi kiinnostaa. TU TKIA VUODESTA 1996 kun laitteita on tullut markkinoille, on myös huoltotoiminta kasvanut. T Y YPILLISIMMÄT HUOLTOKOHTEET Huoltotoiminnan laajuus on sidoksissa käytössä olevien laitteiden määrään. Nämä kohteet ovat juuri huoltotarpeestaan johtuen olleet suurennuslasin alla myös uusia tuotteita suunniteltaessa.. Tuotantolaitoksessa tehdään Ultrapoint koiratutkat ja samassa paikassa sijaitsee myös huolto tämänkertaisen kiinnostuksemme kohde. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Tuotantopäällikkö Janne Alakiuttu Ultracomin huoltotiloissa. K 38 oiratutka on nykyään oleellinen varuste kaikissa jahtimuodoissa, joissa käytetään joko ajavaa tai pysäyttävää koiraa. Vuonna tuoteryhmään tuli mukaan GPS/GSM- pohjainen laite, jonka myötä jälleenmyyjäverkosto ja sekä myynti on kasvanut Suomessa huomattavasti. PÄIVITYKSIÄ JA KOL ULTRACOM HUOLTO, KEMPELE Ultracom Oy sijaitsee Kempeleessä Oulun eteläpuolella. Tämä tarkoittaa lähinnä vikoja koteloissa, koteloiden kansissa ja antennissa. Näiden poikien kaulassa tutkapannat joutuvat koville ja kolhuja tulee. Tämä reissu oli varsin lyhyt ja pääsin jatkamaan jahtihommia
Myös eri komponenttien tuentaa ja värinänvaimennusta on parannettu oleellisesti, jotta liittimet eivät pääse iskuista tai tärinästä irtoamaan. Samalla poistetaan vanha kosteussulku. Huoltotoiminnassa havaitaan pantojen parannusta kaipaavat kohteet ja tieto niistä siirtyy reaaliaikaisesti tuotekehitykselle. Mitä suurempi määrä laitteita on markkinoilla, sen suuremmalla todennäköisyydellä esimerkiksi systemaattiset viat tai mahdolliset materiaaliviat tulevat esille ja ne voidaan välttää uusissa versioissa. Kaikki nämä viat kyettiin tuotesuunnittelussa näkemään suoraan huoltopöydältä ja ongelmiin löydettiin ratkaisut varsin nopeasti. Tuotekehitys ja kokoonpano kun sijaitsevat saman katon alla. Ultracomilla onkin hyvä mahdollisuus kehittää tuotetta siten, että huollon tarve ei lisäänny samassa suhteessa maailmalla olevien laitteiden määrän kanssa. Näin mahdolliset läpivientien vesitiiviysongelmat eivät pääse haittaamaan laitteen toimintaa. Huollon kautta paljastuu toisinaan erikoisiakin vikoja. HUJEN KORJAUKSIA Ultracomilla on meneillään tarjouskampanja ( ja uudemmat pannat), jossa on keskitytty päivittämään juuri koteloita, itse pantaa ja tarvittaessa myös antennia. Esimerkiksi jälkeen tehdyissä malleissa on luovuttu ensimmäisen tiivistyslevyn läpi menevistä johdoista kokonaan ja nyt tässä levyssä ei ole reikiä käytännössä lainkaan. Kun vika on paikallistettu tai tarkoituksena on vaihtaa kotelo uuteen, avataan laite ja virtajohdon liitokset irrotetaan. Usein tuotekehityksestä ja kokoonpanosta erillään oleva huolto ei johda tuotteiden laadun parantumiseen samanlaisella dynamiikalla kuin tällainen saumaton kokonaisuus. Paristokotelo oli aiemmin kiinni kutistussukalla, eikä ongelmia kotelon kiinnityksen kanssa juurikaan il- Laitteesta irrotetaan piirilevyt, antenni ja GPS-yksikkö. Itse panta vaihdetaan ja vanhan mallin paristokotelo vaihdetaan uuteen. Paristokotelossa sijaitsee haukunilmaisimen mikrofoni, joka asennetaan paikalleen paristokotelon vaihdon yhteydessä. RIISTA 39. Konkreettiset parannuskohteet pannoissa ovat olleet jo edellä mainitut kotelot ja näiden lisäksi myös laitteen sisäiset mekaaniset ratkaisut. Samalla laitteet tarkistetaan mahdollisten elektronisten vikojen osalta ja osien juotokset ja laitteen vesitiiviys tarkistetaan. Samalla laitteeseen asennetaan uudempien versioiden tapaan esimerkiksi sisäisiä tuentoja, joilla vältetään osien irtoaminen toisistaan kovemmissa tärskyissä tai pitkäkestoisessa tärinässä. HUOLLON KAU TTA OPITTUA Laitteen tullessa huoltoon sen elektroniikka testataan ja mahdolliset viat kartoitetaan
Ajankäytöllisesti vaikeimmat tapaukset juontavat juurensa yleensä siitä, että laitteen vika on epämääräinen ja vaikeasti jäljitettävissä tai vaikeasti todennettavissa huoltoolosuhteissa. Tähän pyrkii myös valmistaja, joka pyrkii tekemään laitteista sellaisia, että ne eivät tulisi enää huoltoon kun ne kerran ovat asiakkaalle lähteneet. Tämä näkyi lähes välittömästi siten, että uudempi ja pehmeämpi materiaali ei kestänyt ja laitteita alkoi tulla huoltoon normaalia enemmän. Tämä kosteussulku estää liitoksen hapettumisen ja estää kosteuden pääsemisen johtoihin. Kun laite on kasattu, tehdään laitteelle vesitesti. Ku-. Varsinainen vika korjataan ja samalla panta päivitetään määrätyiltä osin uudempien tasolle. Kun laite käy huollossa, se tarkistetaan rutiininomaisesti kaikilta osin. Tässä testissä käytetään tarkoitukseen valmistettua kantta, jossa on läpivienti paineilmaletkulle. Joskus huolto toimii nopeamminkin, mutta on myös mahdollista, että toisinaan huoltoaika pite40 RIISTA nee. Huolto alkaa vian kartoituksesta ja elektroniikan testauksesta, olipa vika missä hyvänsä. Esimerkiksi GPS-yksikön päällä on vaimennintyyny, joka estää yksikön liikkumisen. Tässä vaiheessa ennen johtojen kosteuseristystä ja kotelon asennusta testataan laitteen haukunilmaisimen toiminta ja taajuus säädetään ennalta määrättyjen asetuksien mukaiseksi. Ennen lopullista asennusta myös laitteen elektroniikka testataan ja laitteelle lähetetään paikannusviesti, jolla varmistetaan kaikkien osa-alueiden toiminta. Johdot suojataan kosteudelta kuumaliimalla. Vanha ja uusi kansilevy rinnakkain. Vanhassa mallissa virtajohdot on viety läpi suoraan levystä kun taas uudessa virtajohdot juotetaan suoraan levyyn ja levy tulee kiinni liittimillä. Elektroniikan asennusvaiheessa on kiinnitetty entistä enemmän huomiota laitteen sisäiseen värinänvaimennukseen. Tämän vuoksi esimerkiksi ylläpitohuoltokampanjan ajankohta on nyt keväällä, jolloin aikaa huollon tekemiseen on enemmän. Kyse on kuitenkin elektronisesta laitteesta, joka on vielä kaiken lisäksi koiran kaulassa, joten olisi täysin naivia ajatella, että vikoja ei koskaan tulisi. Tämä on lähinnä niiden kohteiden parantelua, joiden osalta on mahdollisesti ilmentynyt vikoja. Tyypillisesti tämä tarkoittaa esimerkiksi vanhemmissa laitteissa värinänvaimenninkumien asentamista piirilevyjen tueksi, jotta ne eivät värinästä irtoaisi liittimistään. H YVÄ HUOLTO PERUSEDELLY T YS Huolto on siinä mielessä erikoinen osatekijä tuotetta, että kukaan ei tahdo laitteiden käyvän huollossa. Osa teippasi kotelon kiinni omin nokkineen, mutta huoltoon tulleiden pantojen perusteella koko paristokotelo uusittiin lähetinyksikön kaltaiseksi ja ongelma poistui kokonaan. HUOLTOJÄRJEST YS Keskimäärin Ultrapointin huolto pyrkii toimimaan siten, että panta viipyisi huollossa enintään yhden viikonlopun yli. Luonnollisesti jahdin alla pantoja lähetetään huoltoon eniten kun yhtäkkiä muistetaan huollon olevan tarpeellinen. Laite siis paineistetaan sisältä. Paineistettu laite upotetaan veteen ja tarkistetaan, että ilmavuotoja ei ole. Vanhasta yli jääneet osat ja uusi uljas panta rinta rinnan. mentynyt, kunnes kiristyneiden ympäristömääräysten vuoksi kutistussukan materiaali jouduttiin muuttamaan. Kun viat on saatu jäljitettyä, on tuotteen huoltaminen kiinni ainoastaan ajankohdan kiireellisyydestä
ULTRAPOINT HUOLTOKAMPANJA SISÄLTÄÄ: - Laittteen täydellisen tarkastuksen ja uuden päivityksen - Mikrofonien säädöt - Uuden elektroniikka-, ja paristokotelon - Uuden sim-kortin luukun - Uuden paristokotelon luukun - Kaikki uudet tiivisteet - Uuden pantaosan - Uudet akut - GSM-antennin tarkastuksen ja tarvittaessa vaihdon - Takuun helmikuun 2012 loppuun asti Kampanja on voimassa 31.3.2011 asti ja se koskee Koira-GPS 2007 ja uudempia pantamalleja. Suurin päivitystarve löytyy luonnollisesti aina vastaanotinpuolelta, mutta itse pannoissakin tapahtuu muutoksia.. Kuten tämä maaliskuun loppuun asti voimassaoleva kampanjakin osoittaa, on laitteiden päivittäminen vähintään yhtä suuri osa-alue huollon toimintaa. Uudet akut kuuluvat huollon hintaan. Tässä valmis laite vielä testataan ns. Koska tutkapanta on elektroninen laite, tarvitaan huoltoa muistakin syistä kuin ainoastaan rikkoontuneiden laitteiden korjaamista varten. ulkoilma-olosuhteissa, eli laitteen itsenäinen toiminta paristojen kanssa tarkistetaan. Tekniikka menee eteenpäin harppauksin ja pannat on aina toisinaan mielekästä päivittää nykytasolle. Sisätiloihin on tätä toimenpidettä varten rakennettu GPS-antenni, jotta huoltomiesten ei tarvitse hypätä ulkosalla laitteiden kanssa. ten edellä mainittiin, ovat mekaaniset viat eli laitteen osien rikkoontumiset aina mahdollisia, joskin suhteessa laitteiden määrään näiden määrä jatkuvasti vähenee johtuen valmistajan aktiivisesta työstä ongelmakohtien parantelussa. Yhteystiedot: www.ultrapoint.fi Valmiin huoltokampanjan tulos lähetetään asiakkaalle lähetteen kera, jossa on lueteltu huolletut kohteet. Huoltokampanjan hinta: 149 euroa
Myös karhennusten rajaustyyli noudattaa uskollisesti mainittua linjaa. Piippu on hienosti sinistetty, mutta lukkorunko, lukko, liipaisinkaari ja lipaskotelon pohja on pinnoitettu metallinväriseksi ja niihin on tehty käsin koristekaiverruksia. Tukki on öljykäsitelty ja sen muotoilu noudattaa -luvun alkupuolen englantilaista suuntausta. H&H ja . Piipun pituus on cm ja aseen kokopituus on cm. Lukkoaktiot noudattelevat varsin tinkimättömästi Mauserin kaavaa, mutta usein sekä varmistin että kiikaritähtäimen kiinnitys on joidenkin pikku "hiontojen" ohella modernisoitu. Painoa kiväärille kertyy , kg, mikä on varsin sopiva kaliiperia ajatellen mutta ei vielä liikaa päivän kanniskeluun. Tämän lisäksi ulosvetimen kynnen toiminta on joissakin muutettu siten, että patruunan voi alkuperäisestä poiketen työntää suoraan pesään. Rigby. Tähtäimet ovat perinteistä safarimallia, hahlona loiva V ja jyvässä messinkinuppi. 44 RIISTA Alkuperäiseen lukkorunkoon verrattuna oleellisin ero ja parannus on nykyiseen integroidut kiikarin kääntöjalan kiinnityskohdat, kyseessä on siis aito double square bridge-lukkorunko. Lukon vapautin/hylsyn ulosheitin ovat täsmälleen samanlaiset kuin alkuperäisessä. Lippaan pohjalevy on koristeltu kauttaaltaan. Makasiinin avaussalpa sijaitsee liipaisinkaaren etuosan sisäpuolella. Tässä kuvassa erottuu hyvin varmistinvivun alapuolella sijaitseva lukko, joka lukitsee varmistimen taka-asentoon. Tila on kuitenkin niin pieni, ettei sinne mahdu kuin korkeintaan yksi tai kaksi vaihtojyvää. Myös piipun hihnalenkki noudattelee perinnettä. Asetta valmistetaan kahdessa vakiokaliiperissa, jotka ovat . Belgiasta löytyy Dumoulin, Itävallasta Johann Fanzoj, Saksasta Reimer Johannsen, Hartmann & Weiss ja Gottfried Prechtl (Golmatic). Englantilaistyylinen punainen perälaatta on joustava ja paksuudeltaan noin mm. Liipaisinkaaren reunat on jätetty teräviksi ja massiivisiksi ilman kevennystä, mikä on jostain käsittämättömästä syystä tapana melkein kaikilla muillakin valmistajilla. Tukin koristelussa käytetty ebenholz on täyttä tavaraa eikä muovijäljitelmää. Karhennukset on tehty, luonnollisesti, käsin ja pähkinäpuun laatuluokituksena on neljä tähteä. Alun perin patruunat oli Mausereissa syötettävä pesään lippaan kautta. VINTAGE SAFARI LUXE Pistooliperän pohjassa on metallinen laatta ja sen keskellä kansi pienelle säilytystilalle. Pistooliperän teräksisessä pohjalaatassa on kansi, jonka alla on pieni säilytystila. Pyöreämuotoisessa poskipakassa on perinteinen varjolinja. Kun varmistin halutaan pois päältä, tulee myös pientä lukkovipua painaa samanaikaisesti itse varmistinvivun kanssa.. Muut kaliiperit on tilattava erikseen. lee Arms). Mauserin magnumaktioita on siis saatavana, joskin pelkästä viimeistelemättömästä lukkoaktiosta joutuu pulittamaan helposti euroa
Sitä ei kuollut sika jaksanut kauaa kiinnostaa. Tämä oli perusteltua, sillä ajoalueet olivat maksimissaan vain kymme- 46. Sitten kasvustosta ilmestyi tummanpuhuva otus, joka osoittautui villisikaemakoksi. Metsäkaurispukin ampumisesta seurasi kolmen sadan euron sakko paikallisen metsästysseuran kassaan. KOHTEENA LÄNSI-PUOLA Riistarikkaan Puolan tyhjennysjahdissa on tekemisen meininki. Vatsas- sa lämmitti tukeva aamiainen, ja pieni pakkanen oli yön aikana vaihtunut nollakeliksi. Majoituimme hyvätasoiseen hotelli Bastioniin, jonka nimi johtuu lähellä sijaitsevasta linnoituksesta. Nyt kaupunki tekee paluuta, ja toivottaa uuden hotellin myötä jahtivieraansa tervetulleiksi. ENNEN JAHTIA Ensimmäisen jahtipäivän aamuhämärässä kuusitoistapäinen joukkomme kerääntyi hotellin edustalle noustakseen bussiin. Annoin sen astella rauhassa kohti kohtaloaan. Ajomiehet raahasivat saaliin luokseni ja vanhin heistä suoritti nopeasti onnittelurituaalin. Tervetuliaistoivotusten jälkeen jahdin johtaja kertasi tulkkien välityksellä metsästettävät lajit. Maksut oli tarpeen tuoda selkeästi esiin, jottei asiasta tarvitsisi jälkikäteen painia. Sikaa oli luvallista ampua korkeintaan noin neljänkymmenen metrin etäisyydelle ajon suuntaan, mutta kauriseläimiä vain ajosta poispäin. Kostrzynin tyhjennysjahdin ensimmäinen ajo oli päättynyt. TULO LÄNSIPUOLAAN Saavuimme lentäen Poznaniin, josta ajoimme bussilla parin tunnin matkan Saksan rajan tuntumassa olevaan Kostrzynin kaupunkiin. Katseeni haravoi entistä tehokkaammin edessä aukeavaa kosteikkoa. Linnoituksen muurien sisällä mm. Fredrik Suuri virui nuoruudessaan vankina -luvun alkupuolella. Matkaa oli toista sataa metriä, mutta sika lähestyi viistosti ojanvartta seuraten. Kaupunki perustettiin Oder- ja Warta- jokien yhtymäkohtaan liki tuhat vuotta sitten, ja se eli kulta-aikaansa vanhan Preussin valtakunnan kukoistaessa. Alkoi kuulua ajomiesten ääniä, ja yksinäinen saksanmetsästysterrieri saapui kaadolle. Seuraavaksi läpikäytiin turvallisuusmääräykset. Aseen jyrähdystä seurasi läiskähdys luodin löytäessä maalin. Nostin kiväärin hitaasti olkaani vasten ja saatuani sian tähtäimeen puristin liipaisimesta. Ajoimme läheiselle metsästysmajalle, jossa isäntäväki jo odotteli meitä. Äkkiä jotain tummaa häivähti ruokojen seassa; villisika, vai ehkäpä koira. Yritin hahmottaa, mistä kohtaa siat mahdollisesti putkahtavat esiin. Sika horjui vielä neljällä jalalla kunnes toinen laukaus suisti sen nurin. Kahteen jahtipäivään mahtui tusinan verran ammattimaisesti johdettuja ajoja, joissa ruuti paloi ja riistaa kaatui. AJOJAHTIA PREUSSIN MALLIIN TEKSTI: TIMO HÖYSNIEMI L aukausten kaiku kiiri terävänä lumisen maiseman yllä. Vahinkoeläimistä lainsuojattomia olivat kettu ja näätä. Uroksen kaatamisesta perittiin yhdeksän sadan euron maksu, jolloin ampuja sai sarvet mukaansa. Varmuuden vuoksi kiinnitettiin huomio myös jahdissa käytettäviin koiriin, jotta ne tulisivat kaikille tutuiksi. Lähestyvän ajon suunnasta kuului koiran lyhyt, mutta kiihkeä haukku. Aina ne tulevat kuitenkin jostain muualta, jos yleensäkään tulevat. Jahtikauden lopulla tapahtuva kantojen leikkaus sallii villisikojen kaadot ilman rajoituksia ja erillisiä kaatomaksuja. Aikaa ei tärvätty tällä kertaa kuusenRIISTA havun hakemiseen, vaan sain lakkiini latvan lähimmästä talventörröttäjästä. Kun hetkeen ei tapahtunut mitään, aloin jo epäillä nähneeni näkyjä. Toisen Maailmansodan pommituksissa Kostrzyn linnoituksineen raunioitui pahoin, ja seurauksena oli väestöromahdus. Kiväärit olalla asetuimme riviin kuulemaan, mitä varallemme oli suunniteltu. Metsäkauriista tappolistalla olivat naaraat ja vasat. Saksanhirvestä - joka nykyään tunnetaan isokauriina - luvallisia olivat naaraat ja vasat, sekä yksi uros. Passit purettiin, ja parilla muullakin jahtimiehellä näytti olevan koristuksia päässään. Sallittua riistaa oli villisika ilman rajoituksia
Heidän osansa ei ollut kadehdittava. Sikaa ammuttaessa läheltä ase osoittaa alaviistoon, jolloin kohteen taustana on maa. Kyseinen kortti määritti passipaikan numeRIISTA 47. Kuvan kortissa esimerkiksi seitsemällätoista miehellä päivän kolmannessa ajossa passipaikan numero on neljä. Kirjoittajan hollille eksynyt emakko matkanjärjestäjän tarkasteltavana. niä hehtaareja. Passikortti on yksinkertaisen nerokas apuväline helpottamaan jahtia. Ampuminen tuli suorittaa seisten, eikä esimerkiksi reppujakkaralla istuen, jotta laukaus saadaan suunnattua jyrkempään kulmaan maahan nähden. Jokainen voi kuvitella itsensä ajomiehen saappaisiin keskelle sikoja ja kauriita vilisevää metsäsarkaa. Ajomiesten keskuudessa saattoikin kiertää kirkas pullo, sillä homma epäilemättä vaati rohkaisua. Eräs paikallisista metsästäjistä laittoi huolellisesti sekoitetun nipun passikortteja lakkiinsa, josta jokainen jahtivieras nosti itselleen yhden. Vuorossa oli passikorttien arvonta. Kun ympärillä paukkuu kuin talvisodassa, voi luottamus saaliinhimoisiin passimiehiin horjua. Kauris saattaa pomppia korkeallekin houkutellen vaakalaukaukseen, joka on ehdottomasti kielletty ajoalueen suuntaan. Joka tilanteessa on tärkeää säilyttää maltti ja maalaisjärki, sillä voimakaskaliiperisen aseen ammus on vaarallinen niin kimmokkeena kuin vielä saaliseläimen lävistäneenäkin. Sanomattakin oli selvää, että mahdolliset kaatoryypyt otetaan vasta jahtipäivän päätyttyä. Maastoa haravoi puolen tusinaa ajomiestä apunaan neljä koiraa
Villisikojen ja kauriiden tuoreet jäljet lumessa nostivat odotukset korkealle. Matkan hinta täysihoidolla: n. Näitä tilanteita oli harvassa, sillä maasto oli pääosin suhteellisen tasaista mäntykangasta. Äkkiä opas tarttui lujasti käsivarteeni viittoen pellon alapään suuntaan ja vaatien minua juoksuun. Nopeajalkainen opas lähti vielä tarkastamaan jäljet, ja hän palasi päätään pudistellen. Paikalliset oppaat jakoivat passit kokemuksen tuomalla rutiinilla. Rinnakkain juoksu oli vaihtumassa peräkkäin juoksuksi, ja peli näytti pelatulta. 1500 + lento Kaatomaksut: Villisiat, metsäkaurisnaaraat ja saksanhirvinaaraat sisältyvät hintaan. 040 417 8807 ron sen päivän kussakin ajossa, ja se palautettiin jahtipäivän päätyttyä. Koska kyseessä on erikoisjahti, tarkat päivämäärät selviävät 4-6 kuukautta ennen matkaa. Pian torven soiton jälkeen alkoi laukauksia kuulua eri puolilta metsikköä. Kohta kaksi järkälemäistä sikaa loikkasi esiin ja lähti määrätietoisesti ylittämään peltoaukeaa. Passini oli ketjun viimeisenä rajoittuen suureen peltoaukeaan. Kiikarin läpi erotin pitkiä, mustia selkiä pensaiden yläpuolella. Huonoilla tieosuuksilla bussia veti nelivetoinen traktori. Alkuun näytti siltä, että etäisyys eläimiin pieneni. Ei auttanut muu, kuin pistää juoksuksi, vaikka olisin mieluummin jäänyt paikalleni odottamaan kohta aukeavaa ampumatilaisuutta. Virossa käyneelle jahtiväelle. Passikortti takasi sen, että ampuja tiesi numeronsa, ja alueensa tuntevat oppaat jakoivat miehet paikoilleen. Strategiamme toimi hyvin niin pitkään kuin siat pitivät kurssinsa. Jälkimmäinen sika näytti karjumaisen kulmikkaalta, joten 48 RIISTA päätin yrittää sitä. Pysähdyimme, ja opas kehotti minua ampumaan, tausta oli nyt ainakin turvallinen. Ammuin kolme epätoivoista laukausta pakenevien sikojen perään, mutta ne katosivat horisonttiin vauhtia hidastamatta. Opas tokaisi lyhyesti jotain radiopuhelimeensa, ja jäi vierelleni seuraamaan jahdin kulkua. Metsästystorvien soitannan jälkeen nousimme innokkaina autoon, ja jahti saattoi alkaa. TOINEN AJO Päivän seuraavassa ajossa kuljimme oppaan perässä muodostaen passiketjun muutaman hehtaarin kokoisen sekametsikön ympärille. Ajot kestivät siirtymisineen keskimäärin reilun tunnin. Epäilemättä hyvää tarkoittaen hän oletti meidän pääsevän kiilaamaan eläinten eteen, tai ainakin lähemmäs niitä. Meitä vastapäätä pellon toisella puolella oli maalaistalo, jonka siat tulisivat kohta ohittamaan. Jos passipaikalla maastonmuodot sallivat, saattoi opas antaa luvan myös kauriin ampumiseen ajon suuntaan. Alkoi ankara kilpajuoksu, jossa kaikki keinot olivat sallittuja ja panokset kovia. Alueen sikakanta oli runsas, tässä on tongittu tammenterhoja. PUOLAN T YHJENNYSJAHDIT Jahdit sijoittuvat marras-, joulu- ja tammikuulle. Suomalaiseen hirvipassiin tottunut metsästäjä hakeutuu luonnostaan tien kauimmaiselle puolelle saadakseen lisää näkö- ja ampuma-alaa eteensä. Jokaiselle näytettiin henkilökohtaisesti ampumasektorit, sekä selvitettiin muiden passien sijainnit. Tovin kuluttua pellon reunan pajukossa näkyi säpinää. Matkan järjestäjä: B&R Hunting Oy Ltd, puh. Vasta sen jälkeen ampuminen olisi mahdollista, joskin se tapahtuisi hieman takaviistosta. Ne eivät kuitenkaan halunneet tehdä lähempää tuttavuutta, vaan alkoivat kaartaa poispäin kasvattaen välimatkaa entisestään. Molempina päivinä suoritettiin kuusi ajoa ja puolilta päivin söimme maistuvan päivällisen. Paikallisen käytännön tarkoitus on-. Aina ei voi voittaa. JAHDIN KULKU Bussi kuljetti jahtiporukan paikasta toiseen ja ajomiehet ja koirat liikkuivat maastureilla. Olimme juosseet pari sataa metriä, ja pulssin hakatessa samoja lukemia tein työtä käskettyä. Se oli ele, jota osasinkin odottaa. Käytäntö on tuttu mm. Etäisyys otuksiin oli sadan metrin luokkaa. Ajoalueet rajoittuivat usein metsäautoteihin, joille passiketjut on helppo muodostaa. Passit asetetaan aina tien sen puoleiseen reunaan jossa ajo tapahtuu. Hirviä täällä ei pitäisi kuitenkaan olla
Riistaa ylös ajavina koirina käytettiin mm. Tehokkuuden maksimoinnissa oli myös varjopuolensa. Ajomiehet levittäytyivät usein koirineen asemiin passituksen ollessa vielä kesken. Tämä aiheutti levottomuutta riistassa, ja kauriita ja sikoja singahtelikin passiketjun läpi ennenaikaisesti. Tuottoisa jahti on kaikkien osapuolien etu. Aseella voi turvallisesti seurata saaliseläintä kun kollegat on jo ohitettu. Aina ei torven soitto kantautunut joka miehelle asti. Vieraat saavat runsaasti kokemuksia, ja paikalliset taas riistalihaa kaupattavaksi. Pääsääntöisesti oli lupa ampua vasta aloitussignaalin jälkeen. Tällöin voitiin radiopuhelimella jakaa tietoa. saksanmetsästysterrierejä ja itäblokissa yleistä venäläis-eurooppalaista laikaa, joka polveutuu samasta kantamuodosta kuin karjalan karhukoira. Siat suolistettiin välittömästi paikan päällä. Ampuminen oli sallittua ennen aloitussignaalia silloin, kun passit olivat paikoillaan ampujan molemmin puolin. Passeihin liikkuminenkin saattoi pelästyttää otuksia pois alueelta. Järjestäjien tarkoitus oli pyrkiä mahdollisimman moneen ajoon päivän aikana. Vaikka passitus RIISTA 49. Toimitukseen ei ammattimiehiltä mennyt aikaa minuuttia kauempaa. Puolan metsissä liikkui isoja karjuja, mutta vain harva niistä päätyi saaliskuormaan. kin luoda ampuma-alaa passiketjun taakse. Irti olevat koirat ryntäilivät innokkaasti hajujen perässä ja isännät komensivat niitä takaisin. Jahdin tuloksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää hakeutua paikoilleen ripeästi ja ääneti
Tarkkuus sinänsä on vaihteleva käsite, eli toisen tarkka voi toiselle olla käyttökelvoton. Yleisesti metsästyskivääreiden patruunapesät vaativat latausteknisesti omat toimenpiteensä, jotta tarkkuuspotentiaalia saadaan nostettua. Kaulasupistettujen hylsyjen syöttyvyys tuleekin siis tarkistaa aina ja jos lukonkammessa on jäykkyyttä, tulee patruunoita supistaa täyssupistavassa tai "body die" -holkissa sen verran, että patruuna taas pesittyy asiallisesti. Näin kaulan tyvi jää muokkaamatta ja sillä keskitetään hylsy patruunapesään. Ensinnäkin puhutaan metsästysaseista ja toisaalta käytettävät luodit saattavat vaikeuttaa asiaa. Toisin sanoen, jos aseessa on tarkastusleima, on patruunapesä väljä olipa se sitten vaikka toleranssin minimimitassa. Metsästäjän knoppitietoa Metsästäjän knoppitietoa on palsta, jolla pyritään syventämään metsästäjän tietoja metsästettävästä riistasta, metsästystekniikoista ja välineiden käytöstä. TARKAN METSÄSTYSPATRUUNAN LATAAMINEN Tarkan patruunan lataaminen metsästyskäyttöön ei ole aina yksinkertaista. Nämä hylsyt joko vain kaulasupistetaan tai ne vaihtoehtoisesti supistetaan holkilla, joka on tehty paisutettujen hylsyjen mukaan siten, ettei holkki ylisupista hylsyä. Molempien arvojen ollessa mahdollisimman etäällä toisistaan, on tarkkuutta vaikea saavuttaa. Lisäksi on tärkeää myös viistää hylsynsuun sisäpuoli ja poistaa syntyvä purse suun ulkopuolelta.. Vasta patruunapesän muotoon paisutetulla hylsyllä on mahdollista saavuttaa hyvää tarkkuutta. Näitä ovat muun muassa patruunan latauspituus, käytettävän luodin latausominaisuudet ja aseen patruunapesän mitoitukset. Tämä taas asettaa haasteita kaulan keskittymiselle patruunapesään. Supistuksen jälkeen on oleellista trimmata hylsyt keskenään samaan pituuteen. Pelkkään kaulasupistukseen erittäin hyvä ja edullinen holkki on Lee Collet Die, joka "lyö kapulaa rattaisiin" monelle kalliimmalle ja mutkikkaammallekin supistusholkille. Tällöin tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että kun kyseessä on sekä kaulan että runko-osan supistava holkki, supistuu kaula aina kokonaisuudessaan jos holkilla painetaan hylsyn olkapäätä taaksepäin. Tämä pätee erityisesti tehdaspatruunoiden kanssa, jotka taas useimmiten valmistetaan patruunoista säädetyllä minimitoleranssilla, jotta patruunat varmasti mahtuvat patruunapesään. Paras perusholkki täyssupistusta ajatellen on siis sellainen, jossa kaulasupistusta voidaan säätää pituussuunnassa. Tästä syystä suurin osa tehdaspatruunoista joudutaankin jättämään pois laskuista tarkkakäyntistä patruunaa haettaessa. Kaulasupistusta käytettäessä tulee kuitenkin muistaa, että kun hylsyä on käytetty useamman kerran ilman runko-osan supistusta, alkaa lukonkammessa olla jäykkyyttä. Tarkkakäyntisten metsästyspatruunoiden lataamisessa patruunat rakennetaan omalla aseella ammuttuihin, pesän mittoihin paisuneisiin hylsyihin. Olipa tarkkuusvaatimus mikä hyvänsä, on aseen mekaanista tarkkuutta mahdollista parantaa lähtötilanteesta riippuen joko hieman tai jopa huomattavasti. PATRUUNAPESÄ JA TOIMENPITEET H YLSYLLE T Aseen patruunapesä on ehkä eniten väärinymmärretty aseen osa-alue. Toinen tapa on etsiä sellainen täyssupistusholkki, joka ei ole lähtökohtaisesti ylisupistava ja jonka asetussyvyyttä säätämällä voidaan vaikuttaa kokosupistuksen määrään. Ongelmia aiheuttaa myös edellä mainittujen osa-alueen yhteensovittaminen. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ eoriassa tarkan metsästyspatruunan lataaminen ei poikkea lainkaan taulupatruunan rakentamisesta, mutta käytännössä metsästyskäyttö ja metsästysaseet asettavat reunaehtoja patruunan ominaisuuksille. Jälkimmäinen ei ole kuitenkaan realismia monellekaan metsästyspatruunoita lataavalle, eli on järkevämpää pitäytyä kaulasupistuksessa. Tämäkään ei ole tarkkuuden kannalta hyvä asia, koska lukon väkinäinen liikuttelu rikkoo testitilanteessa tekniikan ja tarkkuuden ulosmittaamisesta tulee liki mahdotonta. Toki poikkeuksiakin on, mutta keskimäärin tehdasaseilla ja tehdaspatruunoilla ei aikaansaada hyvää tarkkuutta. 52 RIISTA Tähän on syynä se, että yleisimmissä kaliipereissa patruunapesämitoitukset ovat lähtökohtaisesti "väljiä" johtuen niiden CIP ja SAAMI -mitoitusten minimitoleranssien väljyydestä
Tästä johtuen nämä luodit saisivat mielestäni olla niippausurattomia. Yksi vanha konsti metsästysluodin valintaa helpottamaan on luotien asetussyvyyden määrittäminen ja tämän jälkeen patruunan kokonaispituuksien keskinäinen vertaaminen. Tämä saisi olla esimerkiksi ." -luoteja käytettäessä noin viiden millin luokkaa, jotta luodit pysyisivät paikoillaan ja niillä olisi keskenään mahdollisimman tasainen liikkeellelähtöpaine. Metsästysluodit kuitenkin yleensä pitävät pienestä hypystä ennen rihloja. Sen sijaan 200 gr Nosler Accubond on jo parempi ja sillä pisin mahdollinen latauspituus on jo alle aseen määrittämän maksimipituuden. Metsästyspatruunalle on myös usein merkittävää etua siitä, että se on riittävän lyhyt syötettäväksi pesään lippaasta. Tällä on vaikutusta niin tarkkuuteen kuin myös luodin asettamiseen. Ensimmäinen merkittävä ero on luodin rakenteessa. Merkittävä ero metsästys- ja taululatausten välillä on se, että kun patruuna on ladattu halutulla luodilla, tulee patruunan metsästyskäytössä olla vielä kenttäkelpoinen. Hylsyn trimmaaminen ei ole siis tarpeellista vain silloin kun se on patruunapesään liian pitkä, vaan se on tärkeä osa hylsyjen yhtenäistämistä! METSÄST YS JA RATALUODIN EROT Luodin valinta ratakäyttöön on helppoa verrattuna metsästyslatauksen tekemiseen. Ensinnäkin metsästyksessä usein vaaditaan luodilta eri ominaisuuksia kuin tauluun ammuttaessa ja toisekseen ratakäytössä voidaan ohittaa osa metsästyksessä oleellisista asioista. Konsteja metsästysluodinkin valintaan tarkkuuden puitteissa silti on. METSÄST YSLUODIN VALINTA Tässä on esimerkkilajitelma eri luodeista ja niiden asetussyvyydestä rihlakosketuksen mukaan. Usein myös saman luotimallin eri luodinpainoilla on erilaiset asetussyvyydet johtu- en siitä, että valmistaja on huomioinut luotien erilaiset käyttötarkoitukset. Ratapatruunan luodille voidaan siis sallia se, että se on kiinni hylsystä vain parin millin matkalta, mutta metsästyskäytössä tällainen ei ole hyväksyttävää. Vertaamalla rihlakosketukseen ladattujen patruunoiden mittoja, voidaan hyvin helposti löytää ne luodit, joilla patruuna on mahdollista ladata rihlakosketukseen tai lähelle rihlakosketusta, pysyen silti lipasmitassa tai CIP:n määrittelemässä patruunan maksimimitassa. Kun on löydetty luoti, jolla päästään lippaan sallimissa latauspituuksissa lähelle rihlakosketusta (nyrkkisääntö: maksimissaan , mm irti rihloista, yleensä ,, mm), tarkistetaan luodin asetussyvyys hylsynkaulaan nähden. Liian lyhyt hylsyn kiinnipitovoima aiheuttaa erityisesti hitaita RIISTA 53. Lyhyesti ja ytimekkäästi voidaan sanoa, että varsinkin suurriistan pyynnissä joudutaan antamaan hieman periksi tarkkuuspotentiaalissa, jotta ensisijaisen tärkeää terminaaliballistiikkaa ei vaarannettaisi. Yleensä moderneilla luodeilla latauspituudet jäävät pitkiksi ja perinteisemmät luodit uppoavat hylsyyn syvemmälle. Pieni väli rihlakosketuksen ja asetussyvyyden välillä on hyödyllinen tarkkuudelle myös siitä syystä, että mitattaessa patruunan pituus luodin kärjestä, saattaa luodin kärjen epämuotoisuus johtaa väärään latauspituuteen. Esimerkiksi gr Palma -luodit on lähtökohtaisesti tarkoitettu kaliiperille . Sisäpuolen viistämisen suhteen tulee olla erittäin tarkka, jotta viiste on hylsystä toiseen yhtenäinen. Täten voikin siis olla, että näennäisesti huippuhyvä ja "kuuleman mukaan" tarkka luoti ei käykään omassa aseessa. Vaikka tämä kyseinen ase on patruunapesän mitoitukseltaan sellainen, että se sallii hyvin lyhyet latauspituudet (lyhyt ylimeno), on esimerkiksi vasemmanpuoleinen 165 gr Hornady Interbond tähän aseeseen sopimaton luoti, sillä lipaspituuteen ladattaessa luoti on liian paljon irti rihloista. Huomionarvoista on se, että suurimmaksi osaksi tämä rihlakosketuspituus ei ole tarkkuuden kannalta optimaalisin, vaan luodin ollessa 0,2-0,4 mm irti rihlasta on tarkkuus yleensä parempaa, riippuen tietysti luodista. Kuvassa olevat Swift A-Frame luodit niin 180 kuin 200 grainin painoisina joudutaan rihlakosketusta tavoiteltaessa asettamaan hyvin pitkälle, joten niippausura jää hassusti hyvin pitkälle. Pahin tilanne on silloin kun kyseessä ei joko selvä rihlakosketus tai selvästi irti rihloista oleva lataus, vaan juuri kosketuksen rajamailla oleva arvo. Linnustuskäytössä parhaat luodit erityisesti pidemmille etäisyyksille löytyvät paksuvaippaisista reikäpääluodeista, jotka toimivat osumassa kokovaippaluodin tavoin. Tämän luodin heikkous on toisaalta sen kokonaispituus, eli luodin peräosa on reippaasti ruutitilassa, joka voi toisinaan olla tarkkuuden kannalta huono asia. Win, joten ne sopivat mitoituksiltaan parhaimmin ladattavaksi kyseiseen kaliiperiin niin asetussyvyyden kuin rihlakosketuksenkin puolesta. Taululuodit on usein valmistettu ulkoballistiikkaa silmälläpitäen, mutta metsästysluodeissa on jouduttu antamaan huomattavaakin painoa terminaaliballistiikalle. Taululuodit joudutaan jättämään pois laskuista ainakin silloin kun puhutaan keskisuuren tai suurten riistaeläinten metsästyksestä. Hyvin usein perinteisissä metsästyskivääreissä patruunapesien ylimenot on toteutettu kohtuullisen pitkällä freebore-osuudella. Tämä vaikuttaa luodinvalintaan siten, että usein juuri modernit luodit, joissa on hyvin loiva "ogive", jäävät huiman kauas rihlakosketuksesta kun ne on ladattu lipaspituuteen
Osa metsästäjistä esimerkiksi tarkoituksella "alilataa" patruunansa, jotta luodin lähtönopeutta saataisiin rajattua. Sitten taas lyhyt lipas rajaa käytettävän luodin sellaiseen, jossa rihlakosketus löytyy lyhyemmällä latauspituudella. RUU TIANNOS Ruutiannoksen suhteen joudutaan metsästyspatruunassa tekemään usein myönnytyksiä, joihin ratapatruunoissa ei ole tarvetta. Oikealla oleva Sierra Pro-Hunter FMJ toimii myös tässä tapauksessa, sillä se on riittävän syvällä hylsyssä. Esimerkiksi tätä Sierra SPT -luotia pidetään usein vanhanaikaisena luotityyppinä. Yleensä käy niin, että tarkkuus paranee paranemistaan, kunnes se latauksen kasvettua määrättyyn pisteeseen alkaa taas heikentyä. Tämä saattaa monessa tapauksessa olla ongelmallista: ensinnäkin patruunat saattavat vääntyä kun luodit ovat huonosti kiinni hylsynkaulassa, toiseksi luoti saattaa irrota hylsystä syttymisen vielä ollessa vajaata (rasitus ylimenolle, epämääräinen paine) ja kolmanneksi asetettaessa luoti syvemmälle, on hyppy ylimenoon liian pitkä. valitaan niin latauksen yläpäästä kuin alapäästäkin suurimmat hyväksyttävissä olevat kasat joiden osumapisteet ovat lähellä toisiaan ja valitaan käyttölataus näiden väliltä. Tällöin luodin liikkeellelähtöpaine saadaan helposti tasaiseksi ja ruuti ehtii syttyä hyvin ennen luodin poistumista hylsystä. Rajoja asettavat ase, luodit, latausten muut tavoitteet ja vaadittavat kenttäkelpoisuuteen liittyvät tekijät.. Ikkuna haetaan siten, että ruutipanoksen kokoa nostetaan hyvin pienin välein tarkkaan mitatuin ruutiannoksin ja jokaisella latauksella ammutaan esimerkiksi kolmen laukauksen osumakuvio. Tällöin joudutaan mahdollisesti käyttämään ruutilaatua, joka ei kuulu patruunan suosikkeihin käyntitarkkuuden puitteissa. Henkilökohtaisesti pidän helpoimpana vasemmanpuoleista Sierra SPT -luotia, jolla on helppo pelata asetussyvyyden kanssa, olipa kyseessä pitkä tai lyhyt ylimeno. Tosiasiassa tällä luotityypillä on usein mahdollista saada aikaan erinomaista käyntiä johtuen siitä, että luodin kärjen ogiven muodosta johtuen rihlakosketuspituus/ latauspituus saadaan yleensä säädettyä patruunan nimellisen maksimipituuden alapuolelle luodin silti ollessa kiinni hylsyssä pitkältä matkalta. Tämä mahdollistaa joissain tapauksissa myös ruutiannostelijan käytön tarkkojakin latauksia rakennettaessa, sillä pieni hajonta annostelijan mittatarkkuudessa ei pilaa käyntiä. KOMPROMISSEJA Tarkan metsästyspatruunan lataaminen poikkeaa lähinnä siitä syystä, että metsästyspatruunoissa joudutaan tekemään kompromisseja. Oleellista tässä yhtälössä on siis patruunapesämitoitusten lisäksi aseen lippaan mitoitukset. Metsästäjän knoppitietoa ruuteja käytettäessä paineen heittelyä ja ylimenon palamista ruutikaasujen ohipuhalluksen vuoksi. Tietyilla ruutilaaduilla ongelmat lisääntyvät kovalla pakkasella. Tämä käytäntö on tarkkuuden kannalta ongelmallinen erityisesti kun käytössä on kevyt luoti ja paineet jäävät kaikilla taulukkoruudeilla alhaisiksi. Voidaankin sanoa, että käytettävään patruunaan nähden pitkä lipas mahdollistaa standardipesityksillä tarkan patruunan lataamisen lähes luodilla kuin luodilla jos luoti vain on kiinni hylsyssä riittävästi. Ongelmat esiintyvät pahimmillaan epätasaisena syttymisenä, suurina lähtönopeusvaihteluina ja hylsyn ohi tapahtuvana painevuotona. Kun käytettävä ruutityyppi on saatu päätettyä, tulee ruutiannoksen koko haarukoida siten, että lopullisessa latauksessa on varaa sekä löysentämiseen, että kiristämiseen. Tämä on niin sanottu "ikkuna", jonka käyttämisestä on tarkkuuden suhteen suunnatonta hyötyä. Mitä tulee käytännön metsästystilanteisiin, riittää tällaisessakin luodissa ballistiikka takuulla normaaleille metsästysetäisyyksille veneperän edut tulevat esiin vasta todella pitkillä ampumaetäisyyksillä tai tilanteissa, joissa luodin toiminnan kannalta on ehdottoman tärkeää saavuttaa mahdollisimman suuri osumanopeus kohteessa. Tässä patruunassa rihlakosketuspituus luodin asetussyvyydelle on selvästi pitkä, vaikka patruunan kokonaispituus ei ylitäkään vielä patruunan nimellistä maksimipituutta. Toisin sanoen patruuna mahtuu vielä hyvin aseen makasiiniin, mutta luodin peräosan muodosta johtuen luoti on kiinni hylsyssä vain noin kolmen millimetrin matkalta. Keskimmäinen Hornady SST on erinomaisen tarkka luoti silloin kun sen voi ladata riittävän lyhyeksi, kuten tässä, eli luoti on rihlakosketusmitassa silloin kun se on yhtä aikaa riittävän syvällä hylsyssä. Tämäntyyppisillä luodeilla on usein myös tavattoman helppo saavuttaa tarkkuutta aseissa, joiden patruunapesän ylimeno on pitkä ja luoti asettuu lyhyemmältä matkalta hylsynkaulaan. Toinen ääripää on tilanne jossa haetaan maksimaalista lähtönopeutta. Tällöin marginaalia jää kumpaankin suuntaan tarkkuuden silti kärsimättä jos vaikkapa pakkanen aiheuttaisikin paineen laskua. Kun tämä vaihteluväli on saatu selville, 54 RIISTA Nämä kolme 150 gr luotia poikkeavat toisistaan niin muodon kuin latausominaisuuksiensa puolesta. Kyseinen luoti on tasaperäinen, kun taas suuri osa nykyaikaisista tarkkuusluodeista on veneperäisiä. Sopivan ruutiannoksen hakemisessa kannattaa nähdä hieman vaivaa. Erityisesti keveillä luodeilla tämä seikka on tärkeä tarkkuuden kannalta. Myös joillain piipuilla rajat tulevat vastaan kun määrätty nopeustaso ylitetään
Tämä on niin sanotusti lähtökohtapituus, jota asteittain lyhentämällä haetaan sitten sopiva latauspituus. Esimerkiksi ." luodeissa normaalissa metsästyskäytössä tasaperäiset luodit ovat käytännössä ainakin metriin asti täysin samalla viivalla veneperäisten luotien kanssa. Yleensä totuus löytyy mittaamalla puolenkymmentä potentiaalista luotivaihtoehtoa aseessasi. Ensin kannattaa hakea ruuti, joka lähellä maksimilatausta näyttää parasta käyntiä. Tämän jälkeen rihlakosketuspituuteen ladatuilla patruunoilla aletaan hakea tarkkuuden kannalta parasta ruutiannosta. Näillä ohjeilla on yleensä mahdollista käyttää ladattaessa annostelijaa ja samaten luodin asennussyvyyden mittaaminen luodin kärjestä ei todennäköisesti aiheuta käyntiongelmia. Muutamalla pienellä rajauksella homma helpottuu huomattavasti. Hieromiseen menee luoteja noin kpl, mikä on pieni kustannus tarkkojen metsästysluotien suhteen. Veneperän edut tulevat keskikaliipereissa esiin vasta hyvin pitkillä ampumaetäisyyksillä, mutta pienillä kaliipereilla niiden hyöty saattaa konkretisoitua jo normaaleilla ampumaetäisyyksillä. Kun lataus on haarukoitu suunnilleen oikeaksi, ladataan patruunoita tällä latauksella ja , gr välein löysempiä ja vahvempia latauksia siten, että "sopivan" latauksen ylä- ja alapuolella on molempiin suuntiin grainin verran latauksia. Korostan tässä, että metsästyskäytössä ei monesta eri syystä johtuen ole syytä käyttää latauspituuksia, joissa luoti on rihlakosketuspituudessa. 3 VARMISTA TOIMIVUUS ASEESSA Erityisesti tyypillisten metsästyskiväärien kohdalla tulee varmistaa, että patruuna sopii ladattuna hyvin lippaaseen. Kun tämä lataus on valittu, tehdään sama rutiini latauspituuden suhteen, eli latauspituutta lyhennetään rihlakosketuspituudesta , mm välein. Tämän vuoksi luotien terminaaliballistiikan suhteen voidaan antaa periksi luodin tarkkuudelle. RIISTA 55. Myös tämän suhteen löytyy yleensä ikkuna, jossa tarkkuus on muuttumaton latauspituudesta riippumatta. KÄYTÄNNÖN OHJEET arkan metsästyspatruunan lataamiseen liittyvän yleispätevän pohdinnan lisäksi pyrin nyt antamaan selkeät ohjeet, miten asiassa kannattaa edetä käytännössä. Saman mallin luoteja kannattaa hommata parista eri painoluokasta (esimerkiksi ja grainia), sillä usein eripainoisilla luodeilla on toisistaan poikkeavia ominaisuuksia laakeripintojen pituuden ja sopivan asetuspituuden osalta. Esimerkiksi juuri grainin luodit on usein suunniteltu ." kaliiperissa tarkkuuden kompromissiksi silloin kun tarkkuutta ei saavuteta tai gr luodeilla. Tällöin luoti on koskenut rihlaukseen ja se on painunut niin syvälle hylsyyn kuin se rihlakosketuspituudessa painuu. Tällä tavoin löytyy latausikkuna, jossa yleensä näkyy hyvän käynnin raja-arvot. Tämän vuoksi paras ja käytännöllisin luoti tarkkaan metsästyslataukseen on sellainen, jossa rihlakosketuspituuteen ladattu patruuna sopii hyvin lippaaseen. 4 KEHITÄ LATAUS MUUTTAMALLA VAIN YHTÄ OSATEKIJÄÄ KERRALLAAN Kun kehitetään tarkka lataus, on erittäin tärkeää muuttaa kerrallaan vain yhtä asiaa. 1 HANKI MALLILUOTEJA Kysele kavereilta, lainaa, varasta tai osta luoteja, jotka näet sopiviksi käyttötarkoitukseen. 5 KIRJAA KAIKKI YLÖS Kun lataus on löytynyt, on käsissäsi todellinen aarre: ase, joka käy hyvin ja lataus, joka on toistettavissa kyseisessä aseessa vuodesta ja kaudesta toiseen. Tämän jälkeen lataukset ammutaan järjestyksessä, jotta niitä voidaan verrata keske- nään. Jälleen kannattaa valita latauspituus, jossa on varaa on molempiin suuntiin. Jos latausikkunaa on tulkittu oikein, ei esimerkiksi ruutierän vaihtuminen yleensä vaikuta lopputulokseen sen vertaa, että asialla olisi metsästyksessä mitään merkitystä. Karkeasti voidaan sanoa, että pienpedot, kauris, peura ja linturiista ovat riistaa, joiden kohdalla metsästyspatruunoihin toisinaan yhdistetään näitä tarkkuuspatruunan latausmetodeja ja mikään näistä riistaeläimistä ei vaadi premium-luoteja perusluodit riittävät vallan mainiosti. Tämän jälkeen patruuna luoteineen työnnetään aseen patruunapesään ja lukko suljetaan ja avataan varovasti. 2 RIHLAKOSKETUSPITUUS Helpoin konsti määrittää kullekin luodille rihlakosketuspituus aseessasi on supistaa kaulaa kevyesti, jotta luoti pysyy kaulassa paikoillaan, mutta sitä voidaan helposti lii- T kutella. Lippaaseen vain juuri sopiva patruuna on yleensä ongelmallinen, sillä liian tiukka sopivuus tuppaa yleensä aiheuttamaan toimintahäiriöitä metsällä. Näiden arvojen välistä kannattaa valita lataus, joka on mahdollisimman keskivaiheilla tätä käynti-ikkunaa (huomionarvoista on se, että kyseessä ei välttämättä ole pienin kasa!). Luodin muodossa kannattaa huomioida se, että esimerkiksi veneperäiset luodit eivät välttämättä ole tarkempia kuin tasaperäiset luodit. Samaten luotien suhteen ongelmia ei ole, sillä erot luotierien välillä ovat pieniä. Muutoin homma saattaa mennä turhauttavaksi haeskeluksi
Metsästäjän patruunanurkka Metsästäjän patruunanurkka on palsta, jossa esitellään tuttuja ja tuntemattomia metsästyspatruunoita, niiden historiaa ja nykyaikaisia sovelluksia. KULTTUURI SAAPUI 6,5X55 SWEDISH MAUSER (6,5X55 SE) TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Otsikon laulunsanat ovat tokaisu, jonka tuttavani päästi suustaan kun kerroin kaliiperin 6,5x55:n lisänneen suosiotaan uusien kiväärien pesityksenä myös Lapissa. Eteläisen Suomen peuraalueillahan tämä patruuna on vakiinnuttanut asemiaan jo pidemmän aikaa. 56 RIISTA P atruuna on saanut alkunsa sotilaallisista tarkoitusperistä. Tarinat. Se oli aikoinaan Ruotsin ja Norjan sotilasaseiden pesitys ja meille tunnettuja lavetteja olivat M mallin Mauser ja Krag-Jørgensen -kiväärit, joita Suomeen päätyi aikoinaan suojeluskuntakäyttöönkin. Tuolloin eräs perhepiiriini kuulunut aikalainen piti erityisesti "ruotsinmauserin" suorasta ja tehokkaasta läpäisystä, jota edesauttoi yhdeksän gramman nikkelipinnoitettu kokovaippaluoti
Kuten todettua, kaliiperi sopii kaikkein parhaiten erikoistuneempaan pienen ja keskisuuren riistan pyyntiin, jossa hirvikäytölle ja raskaille luodeille ei tarvitse asettaa painoarvoa. LINNU T, PIENPEDOT, KAURIS JA PEURA Moni perustelee kuusipuolikasta siten, että sen pääasiallinen käyttötarkoitus on peural- Lintukaliiperina ,x SE on mitä mainioin kompromissi hyvän ammuttavuuden ja ulkoballistiikan välimaastossa. Lainsäädännöllä on ollut suurin syy kaliiperin suosion tasaiselle kasvulle. Toki raskaammat - gr premiumluoditkin sopivat kauriille, mutta niiden kanssa tulee olla tarkkana, ettei käytössä ole liian kovarakenteinen luoti. Lähes kokovaippaisen tavoin laajentumatta läpi menevä suurriistaluoti tarkoittaa kauriin kohdalla pitkää kuolinjuoksua. Peuran kohdalla tulee muistaa se, että vaikka gr ( , g ) "kuulostaa" hyvältä painoluoRIISTA 57. Tarkkuusluotien osalta kannattaa selvittää tarkasti, että onko luodissa käytetty vaippa riittävän kova, jotta luoti toimisi kokovaippaluodin tavoin. Peuralle parhaat luodit löytyvät kontrolloidusti avautuvista - grainin luodeista, joista grainin painoluokkaa pidetään tämän kaliiperin kohdalla niin sanottuna yleispainona "kaikelle riistalle". Lyhyemmille etäisyyksille riittää kevyempien kokovaippaluotien tarkkuus, mutta jos käynnin ha- luaa säilyvän tyypillisille latvalinnustusetäisyyksille, kannattaa käyttää tarkkuusluoteja. Harva ostaa tämän kiväärin ensisijaiseksi hirviaseekseen, mutta kun mukana tulee optio suurriistajahtiin, kallistuu vaaka helposti kuusipuolikkaaseen jonkin pienemmän sijaan. Kaurisluodin tulee avautua nopeasti, mutta ketusta poiketen sen tulee myös pysyä koossa, jotta lihahävikki ei olisi liiallista. Alle kymmenen gramman luodilla korkeampi joulemäärä ( J/ m) on vaikea saavuttaa, mutta onnistuu esimeriksi monella gr (, g) luodilla ja esimerkiksi Vihtavuori N tai Norma MRP -ruudeilla yleisimmistä piipunpituuksista. KAKSOISKÄY TTÖ VAI ERIKOISKÄY TTÖ? le ja muut avut tulevat sitten ohessa. ÄHTÄRIIN kertoivat niin linnun pudotuksista kuin halkopinoon tehdyistä läpäisykokeista. Näistä hyvä esimerkki on Nosler Ballistic Tip, jota edes valmistaja ei vielä tässä kaliiperissa suosittele peuran kokoluokan eläimille. Berger VLD hunting, jonka vaippa on paksumpi kuin tavanomaisessa versiossa. Tämä kuitenkin haittaa kevyempien pienriistaluotien käyttöä pidemmille etäisyyksille. Metsästysasetuksessa vaadittu luodin osumaenergia ( J/ m) täyttyy, kun käytössä on karvan verran yli gramman painoinen luoti, joka lähtee piipusta vähintään m/s nopeudella. Kotimaisista Lapua Scenar on tässä painoluokassa myös riittävän paksulla vaipalla varustettu, joten se ei hajoa herkästi osumassa. Rihlannousun ollessa oikea, on huipputarkka käynti yleensä helppo löytää - grainin luodeilla. Näin varmasti onkin, eli jos tämän kaliiperin kiväärin kanssa suuntaa maailmalle, niin kyseisellä luodinpainolla hoitaa kaikki ne tehtävät, mihin tämän kokoluokan kivääriä ylipäätään tarvitaan näin myös peuraa isomman riistan osalta. Nykyään pitkänmatkan linnustukseen soveltuvista luodeista voidaan mainita mm. Joka tapauksessa kuusipuolikkaan kontolle on päätynyt hurja määrä lihaa ja huolimatta sotilaallisista lähtökohdistaan, kaliiperin alkuperäinen käyttötarkoitus on jäänyt selvästi metsästyskäytön varjoon. Alkuperämaassaan ,x piti pitkään pintansa suosituimpana kaliiperina aina hirveen saakka, mutta Ruotsissakin kävi niin, että hirvikantojen runsastumisen myötä kaliiperi sai antaa tilaa jämerämmälle .:lle. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ensimmäinen käyttötarkoitus on erittäin pätevä, eli kaliiperi on tyypillisimmillä - gr (,, g) luodinpainoilla juuri sopiva pienelle ja keskisuurelle riistalle kuten kauriille ja peuralle. Pienpedoille, joilla ampumaetäisyydet rajoittuvat pyynnin luonteesta johtuen hieman lyhyemmiksi, löytyy kuusipuolikkaaseen koko joukko - gr ( ,-, g ) varmintluoteja, jotka rävähtävät osumassa nopeasti hajalleen ja päättävät kohteen päivät välittömästi. Kevyemmissäkin on mainioita luoteja, mutta tältä väliltä löytyvät parhaat kompromissit sisäballistiikan, ulkoballistiikan ja maaliballistiikan saralta. Pienempien kuusimillisten ohella , mm kärsii siitä, että luodin pienen halkaisijan johdosta luodin pienetkin painomuutokset näkyvät suurina pituusmuutoksina ja tämä asettaa haasteita sopivan rihlannousun valintaan. Syy tähän liittyy vahvasti Ruotsin suojaisaan sijaintiin Suomen ja Norjan välissä. METSÄST YSLAINSÄÄDÄNNÖN VAIKU TUS ,x:n suosio meillä perustuu patruunan ominaisuuksien lisäksi siihen tosiasiaan, että kyseessä on pienin yleisesti hyvin saatavilla oleva patruuna, jolla metsästysasetuksen § määräämä tehoraja hirvelle ja karhulle täyttyy. Kauriille yleisesti käyttökelpoisin luodinpainoluokka on luotien rakenteesta riippuen - gr ( ,-, g ). Sitten taas keveiden ja raskaimpien kuulien kanssa kaliiperin vahvuudet eivät pääse esiin ja kyseessä on molemmista päistään pitkälle venytetty kompromissi. Myös muilla kuin peura-alueilla hankinta perustellaan kaksoiskäytöllä, eli samaa asetta pyritään käyttämään hirvelle ja linturiistalle. Tällöin kompromissi joudutaan tekemään yleensä tiukempaan päin, jolloin hirviluodit vakautuvat kunnolla
TEHDASPATRUUNAT 6,5 x 55 SE:n tyypilliset metsästyslataukset nykyään ovat kevyehköillä luodeilla varustettuja keskisuuren riistan metsästykseen tarkoitettuja latauksia. Ruudin mittaamisen ongelmat tulevat taas esille siinä, että käytettäessä määrällisesti pieniä annoksia hitaita ruuteja, ovat usein jo ruutiannostelijasta johtuvat mittaheitot hyvin suuria. Edellä mainittu on jälleen hyvin pitkälle riippuvasta lataajasta ja käytettävästä aseesta, joten yksiselitteistä ja kaikenkattavaa rajaa on vaikea vetää. Näistä parhaat ovat kaliiperin normaaleilla lähtönopeuksilla Lapua Mega ja Norma Oryx. LATAAMINEN VS. Hirvi ei luonnollisestikaan jää henkiin osuman ollessa oikeassa paikassa, mutta haavakanavat tahtovat jäädä hirven kokoon suhteutettuna pieniksi ja lihojen vertymät ovat yleensä hyvin suuria johtuen siitä, että haavakanava hyytyy helpommin umpeen kuin isompia kaliipereita käytettäessä. Joissain tapauksissa on siis niin, että parempiin tuloksiin päästään tasaperäisillä luodeilla. Toisin sanoen raskaammat luodit ovat lähtökohtaisesti kohtuullisen pehmeitä. Sama ongelma esiintyy muun muassa kaliiperissa .-, jossa siinäkin ruutiannos on kokonaisuudessaan pieni, mutta käytettävät ruutilaadut asettavat ongelmia ruutiannostelijoille ja usein annosten suhteelliset heitot kasvavat. Hirvilatausten tulee ehdottomasti sisältää mahdollisimman hyvärakenteisia luoteja ja mielellään suurimmassa saatavilla olevassa painoluokassa. Metsästäjän patruunanurkka kalta kaliiperiin, on osa luodeista tässäkin painossa tehty pienempää riistaa silmälläpitäen ja täten isommissa kaliipereissa hyvin toimivat luotikonstruktiot saattavat kuusipuolikkaassa toimia verrattain räväkästi. Latausteknisesti tämäntyyppisen patruunan valmistaminen on haastavaa, sillä parhaisiin tuloksiin päästään yleensä vain hitailla ruudeilla ja suurilla lataustiheyksillä. Oletettavaa kuitenkin on, että suurin osa aseista on CIP-mittaisia, jolloin määrättyjen luotien kanssa tulee ongelmia joko paineen tai tarkkuuden puitteissa.. Käytännössä haasteita tulee niin ruudin pakkaamisessa ja mittaamisessa sekä luodin asettamisessa. Kannattaa muistaa, että maailmalla meikäläiset joulerajoitukset ovat tuntemattomia ja käytössä ovat yleensä käyttötarkoitukseen parhaat luodit. Tehdaspatruunoissa on otettu huomioon käyttöpaineiden osalta vanhat M "Ruotsinmauserit", joiden vuoksi patruunasta ei oteta irti sitä mikä olisi aivan hyvin nykyaikaisten aseiden hallittavissa. 58 RIISTA ,x:n lataamisessa on huomioitava, että patruuna on hylsytilavuudeltaan kohtuullisen suuri suhteessa luodin halkaisijaan. Jos riittävien lähtönopeuksien suhteen on epäilystä tai käytössä ei ole nopeusmittaria, tulee lataajan pysyä yli kymmenen gramman luodeissa. Tästä on seurauksena, että on käytettävä hitaita ruuteja. Patruunan historia on kuitenkin kirjoitettu pitkillä laakeripinnoilla varustetuilla luodeilla, joiden johdosta CIP-mittaisessa pesässä rihlakosketukseen voi olla vaikea päästä. Hitaissakin ruudeissa on aina raja sille, että mikä on jo liian hidas ruuti, eli painetta ei saada enää hallintaan. Puristuslataukset ovat aina haasteellisia luodin asetuksen kannalta ja latauksessa onkin kiinnitettävä huomiota jo siihen, että luoti ylipäätään pysyy paikoillaan hylsyssä. Tästä johtuen moni ase on erityisen kranttu käytettävälle luodille ja viisas lataaja kokeileekin mahdollisimman monta eri luotia. , mm:n luotien kanssa on myös oltava tarkkana asennussyvyydestä, joka helposti jää liian pieneksi erityisesti jos tavoitellaan rihlakosketusta silloin kun ylimeno on pitkä ja käytettävä luoti voimakkaasti veneperäinen. Tämä on mielestäni ,x:n suurriistakäytön ongelmakohta, sillä hyvärakenteiset luodit ovat saatavilla pääasiassa kevyemmissä painoluokissa ja painavat luodit on taas suunniteltu käytettäväksi tehdaslatausten osumanopeustasoilla. Tämän vuoksi luodin toiminnasta tulee varmistua ennen kuin vedetään liian lineaarisia johtopäätöksiä toisten kaliiperien perusteella. HIRVI Ruotsinmauseri on hienosta historiastaan huolimatta vain marginaalinen hirvikaliiperi. Toki välimallin ruutejakin on, mutta näillä lähtönopeudet jäävät alhaisemmiksi. Ruudin pakkaaminen vaatii yleensä erikoistuneita lataustekniikoita kuten pudotusputkia ja / tai hylsyn vibraamista, jotta puristuslatauksista ei tule aivan hallitsemattomia. Oikealla 155 gr Sierra, joka on rihlakosketuspituudesta 0,3 mm irti, mutta on vielä tällöinkin 83,2 mm pitkä hyvä patruuna jos rihlannousu on 8" ja jos lipas antaa myöten näin pitkän patruunan pesittämisen. Henkilökohtaisesti olen kuusipuolikkaasta sitä mieltä, että sen parhaat ominaisuudet saadaan esiin vain lataamalla patruunat itse. Hirvijahtiin toiminnallisesti parhaat luodit löytyvätkin eri valmistajien grainin premiumluodeista (Barnes X, Lapua Naturalis, Nosler Partition, Woodleigh PP). Tämä ei onnistu jos ruudin annostelun yhteydessä ruutia ei ole pakattu riittävän hyvin. Tämän vuoksi ruutiannokset on syytä punnita yksitellen. Tämä taas asettaa ,x:n kohdalla haasteita. Osaltaan tämä on myös syy sille, että patruuna ei ole parhaimmillaan enää yli kymmenen gramman luodeilla, joita taas yleisesti käytetään esimerkiksi hirvihommissa
LUKIJAMATKA KANONA,NAMIBIA 21.30.10.2011 UUTUUSKOHDE ALL-INCLUSIVE NAMIBIA KUUSI METSÄSTYSPÄIVÄÄ Sisältää kolme kaatoa seuraavista lajeista: Oryx, punalehmäantilooppi, gnu, pahkasika, topiantilooppi 2790 RIISTAN LUKIJOILLE: + LENNOT Neljäntenä kaatona naarashirviantilooppi ilmaiseksi! ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT: WWW.BRHUNTING.FI SÄHKÖPOSTI: INFO@BRHUNTING.FI PUH: 040 417 8807
Kyseessä on siis parhaimmillaan 60 RIISTA tai pahimmillaan stop-and-go -jahti sen varsinaisessa merkityksessä. PREDATOR URSUS Metsästyspukujen käyttäjät ovat tottuneet aina elämään kompromissien kanssa. Milloin puku ei pidä vettä, milloin se ei hengitä ja milloin se ääntää liikaa tai on mitoituksiltaan tiukka tai väljä. Tähän pulmaan ratkaisuna esitetään jo oletusarvoisesti sitä, että liikkeelle lähdettäessä niin housuista kuin takista tempaistaan tuuletusaukot auki ja ne suljetaan vasta kun lämpögeneraattorin toiminta on normalisoitunut liikejakson päätteeksi. Predator Ursus on ruotsalaisen valmistajan näkemys puvusta, jossa kompromissit on tehty liikkuvan metsästyksen ehdoilla. M etsästyspuku on oleellinen metsästysvaruste, jonka ominaisuudet joko parantavat jahdin onnistumista tai pahimmillaan heikentävät mahdollisuuksia. Homma toimii hyvin, sillä tuuletusaukot ovat ruhtinaallisen suuret ja käytännössä koko kylki pääsee tuulettumaan. Ensisijainen käyttötarkoitus on toimia koiramiehen asuna liikkuvassa metsästyksessä, eli meikäläisittäin metsästettäessä hirviä tai karhuja haukkuvan/pysäyttävän koiran avulla. Kun tähän yhdistetään metsästyspuvun liikkuvuus, on kyseessä siis hyvä asu liikkuvan jahdin staattisiin vaiheisiin. Tälle pyyntitavalle on tyypillistä erittäin vaihteleva rytmi, eli väliin mahtuu ripeitä siirtymisiä ja toisaalta taas pitkiä paikallaan odotteluja. Predator Ursus on ratkaissut kaksijakoisuuden ongelman omalla tavallaan. LÄMMIN JA TUULETETTAVA Predator Ursus on tavattoman lämmin asu tuuletusaukkojen ollessa kiinni. Liikuttaessa puvusta tulee tukalan kuuma, sillä puvun hengittävyys ei ole esimerkiksi samalla tasolla Gore-Texin kanssa. Itse asiassa normaalissa touhuamisessa puku ei häpeä kylmäneristyksessä tavanomaisille toppavaatteille juuri lainkaan. Tällöin yleensä ongelmana on se, että vaate on liian kuuma liikuttaessa ja pysähdyttäessä kostuneet vaatteet jäähdyttävät käyttäjän nopeasti. Joka tapauksessa jahdin luonne on siinä mielessä poikkeava muista metsästysmuodoista, että varusteiden säätäminen niin sanottuun "vaellustyyliin" ei ole vaihtoehto varusteet päivän ajalle ovat ne mitkä aamulla valitaan päälle ja säätäminen itse metsästyksen aikana jää vähemmälle. Toiset valitsevat hikoamisen kannalta pienemmän pahan, eli liikuttaessa kevyen varustuksen, mutta tällöinkin pitkät paikoillaan olemiset tuppaavat olemaan raastavan kylmiä. Eristävyys on lähellä sitä tasoa mitä monessa talvikäyttöön suunnitellussa työvaatteessa. Esittelyvi- deossa idean isälläkin on housujen alla ainoastaan bokserit, joten lähtökohtaisesti lämmöneristävyys on hyvällä tasolla. Pahimmillaan päivä tällaisessa jahdissa on humppaamista hikoamisen ja umpijään välillä. Myös mukavuustekijät jahdissa ovat hyvin pitkälle pukeutumiseen liittyviä, eli keskimäärin pidempään säilyvä hyvänolontunne jahdissa parantaa tuloksellisuutta ja todennäköisesti myös kannustaa nopeammin uudelle metsästysreissulle. PREDATOR Tämän puvun ideana on toimia niin sanottuna liikkuvan metsästäjän ainoana pukuna, jossa on tarvittavat säädöt monikäyttöisyyttä varten. Housuissa tuuletusaukko sijaitsee rei-
Tuuletusaukoissa ei ole verkkoja vaan ne avautuvat kokonaan ja täten ilman kiertämistä puvun sisällä ei ole rajoitettu. KÄÄNTÖPUKU puku on liikaa miltei minkä hyvänsä ulkovaatetuksen päällä. TARKKA KOHDERYHMÄ Erityisen käyttökelpoisen tästä puvusta tekee sen käännettävyys, eli puvun kuvio sopii niin sulalle maalle kuin lumiseenkin maastoon. Aiemmin tämä ryhmä on sivuutettu tehokkaasti suunniteltaessa pukuja metsästäjille ulkoilupukujen pohjalta, mikä on ollut trendi jo viimeiset parikymmentä vuotta. KOIRAMIEHILLE pyyntitavan ongelmia ollen hyvä kompromissi ilman liiallisia krumeluureja. Puvun alla toimii tekninen kerrasto, jonka paksuutta säätämällä voidaan säätää puvun lämpimyyttä ja takin alle mahtuu haluttaessa välikerrostakin, tosin tämä ei ole välttämätöntä varsinkaan lämpimämmillä keleillä, jolloin puku itsessään on hyvin lämmin. Tämä on meillä ehkä vähemmän oleellinen seikka, sillä hirven- ja karhunpyynnissä on käytettävä punaista tai oranssinpunaista vaatetta. Ja kun kyseessä on metsästys, saattaa tämä pienikin ryhmä olla lukumääräisesti suuri. Predator Ursus on suunniteltu pienelle käyttäjäsektorille, mutta todennäköisesti se miellyttää kyseistä porukkaa juuri sen vuoksi, että ratkaisut on suunnattu täyttämään nimenomaan tämän pienen ryhmän tarpeita. Puvun ominaisuuksissa on otettu huomioon hyvin rajattu jahtimuoto ja todennäköisesti myös hyvin rajallisen suunnitteluporukan mielipiteitä on kuunneltu puvun eri ratkaisuihin päädyttäessä. Tämä johtunee siitä olettamuksesta, että hirven- ja karhunpyynti olisi aina yhteisöllistä toimintaa. Ainoa miinus lumisen puolen käytössä on puvun lähtökohtainen sopimattomuus kylmien kelien staattiseen metsästykseen. Rintatasku on kaksiosainen: "napoleontasku" tarvikkeille ja pystytasku esimerkiksi VHF:lle. Ursus on kääntöasu, jonka toinen puoli on talvicamo. Taskut ovat yhteneväiset molemmin puolin, eli puku on täysin kaksipuolinen. Housujen lahkeissa on kiristysmahdollisuus, eli lahkeista saa kengän ja pohkeen osalta jämäkästi istuvat. Housujen ja takin kyljissä on tuuletusaukot, jotka sijaitsevat puvun sivulinjan takapuolella. Tämä on siinä mielessä erinomainen lähtökohta, että juuri metsästysasuissa liialliset yleistykset ja kaikkien mieltymysten tavoittelu tappaa erikoiskäytön asettamat vaatimukset. Hiljainen, lämmin ja tuuletettava puku, joka ei rajaa liikkumista ja joka pitää tuulen sekä vesitai räntäsateen loitolla on monelle mieleen. Puku ei taas ole välttämättä kovin pätevä passimiehille, joiden puvussa saa mielellään olla esimerkiksi huppu, tilaa kerrospukeutumiselle ja mielellään esimerkiksi takin osalta pidempi helma. Täten ne eivät ole herkkiä tarttumaan esteisiin liikuttaessa. den ja polvitaipeen ulkosyrjällä hieman takavoittoisesti, eli tuuletus toimii varsin hyvin ja puku antaa kuitenkin suojaa esimerkiksi risuilta. Predator Ursus on "täsmätuote" liikkuvaan metsästykseen. Predator Ursus Valmistaja: Predator, Ruotsi Koot: S-XXXL Hinta: 479 euroa Maahantuonti ja myynti: Eräkellari Oy, www.erakellari.fi Predator Ursus on mainio puku esimerkiksi hirvikoiran ohjaajille, koska se ratkaisee RIISTA 61. Toisin sanoen puvun mitoitukset eivät ole väljiä ja salli useiden vaatekerrosten käyttämistä. Jos käyttöalueeksi ajatellaan taas esimerkiksi Pohjois-Ruotsin latvalinnustusta, niin hiihtohommissa puku saattaisi toimia määrätynlaisena hybridinä silloin kun lumi- Tämän ruotsalaisen puvun taustalla on häärinyt karhunmetsästäjänä tunnetuksi tullut Rasmus Boström. Myös lumimaan aikaan puku on edelleen liikkuvaan jahtiin sopiva, mutta pakkaskelien kyttäysvaatetta tästä puvusta ei tule
Aseen avotähtäimet ovat lähityöskentelyyn sopivat ja etummainen hihnalenkin kiinnitys tulee suoraan piippuun. Toisin sanoen kaliiperimäärää rajoittamalla saadaan tehtyä suurempia sarjoja keskenään yhdenmukaisia aseita ja tämä mahdollistaa mallivalikoiman kasvattamisen. Sakon historia on mielenkiintoinen ja se pyörii hyvin pitkälti metsästysaseiden saralla. Nämä isot pyssyt kootaan yksin kappalein ja niiden valmistusmäärät ovat tästä johtuen vähäisiä. Siinä missä ennen tehtiin hyvin vähän eri mallivariaatioita useissa eri kaliipereissa, pyritään nykyään tekemään mahdollisim- 90 HISTORIAA Sakon kuuma uutuus kotimaisille hirvi- ja karhumiehille on PohjoisAmerikan mustakarhun mukaan nimetty Sako Black Bear. Kiväärissä on lyhyt ja paksuhko kartiouritettu piippu, joka tekee aseesta näppärän käytettävän, mutta samaan aikaan ase on erittäin tasapainoinen. Tämä kivääri oli monelle suomalaiselle metsästäjälle tuttu Sako L. Varsinaisesti yhtiön oma luodikkovalmistus alkoi pienriistakivääreillä, jolloin syntyi eräs merkittävimmistä asemalleista yhtiön historiassa. Uutuus on saatavana kaliipereissa .308 Winchester, .338 Federal, .30-06 Springfield, 8x57 IS, 9,3x62 ja 9,3x66 Sako (.370 Sako Magnum). Pääosa näistä aseista oli Mosin-Naganteja ja myöhemmin suurriista-aseita tehtiin myös FN Mauser lukkoaktioihin. Riistan toimitus sai kutsun Sakon uusien tuotteiden ja tuotantolaitoksen esittelyyn 4.2.2011. Myös tämä malli on saatavana ainoastaan kaliipereissa .338 Winchester Magnum ja .375 Holland & Holland. 62 RIISTA. Juhlavuoden kunniaksi Sako esitteli muutaman uuden kiväärimallin, mutta varsinaista uudistumista aseen tekniikassa ei nähdä, ainakaan vielä. SAKO S uurin uutuus aseissa on iso lukkoaktio, johon voidaan pesittää suurimmat safaripatruunat Afrikan vaarallisen suurriistan pyyntiin. Samaten tukki on mustiin rautoihin sävyltään paremmin sopivaa ruskeaa laminaattia. Rigby, . Sakon uusi linja asemallien suhteen on erittäin mielenkiintoinen entiseen verrattuna. Rigby Magnum ja . Tämä pieni ja siro, erittäin hienosti viimeistelty kivääri oli ensimmäinen ulkomailla noteerattu Sakon valmistama kivääri ja jon- man useita eri mallivariaatioita rajatummissa kaliipereissa. Samaten yhtiön vaiheissa on nähtävissä suomalaisen yhteiskunnan muutokset vuosikymmenten varrella. Painoa aseella on lukkoaktiosta riippuen 3,1-3,2 kg. VUOTTA SAKO muunsi aseita sotilasaseista metsästyskäyttöön sopiviksi, aivan kuin moni muukin suomalainen verstas. Metsästysaseiden osalta yhtiön tuotanto alkoi siten, että Brown Bear on käytännössä jo tutun Kodiakin mustilla raudoilla varustettu versio. Sako Safari on siis saatavana nyt myös kaliipereissa . Jeffery. Tästä johtuen asetta on helpompi kantaa tiheässä metsämaastossa, aseen ollessa alempana selässä
Metsästysaseiden saralla merkittävin Sakon malli kautta sen historian on ilmeisesti ollut L ja tätä seurannut L, jotka määrittivät hyvin pitkälle myös suomalaisten metsästäjien aseet kun miehet varustivat itseään hiljalleen -luvulta eteen- Yhtiön vaiheissa on nähtävissä suomalaisen yhteiskunnan muutokset vuosikymmenten varrella. Kokoonpanovaiheessa aseen osat lajitellaan "lehmään". Tässä vaiheessa aseen raudat ovat jo saaneet pintakäsittelyn ja piiput ovat paikoillaan lukkoaktioissa. Ainakaan vastaavaan tarkkuuteen ja työn laatuun eivät muut vipulukkovalmistajat ole koskaan pystyneet. Sakon tehtaasta iso osa käsittää lukkoaktioiden valmistukseen liittyvää koneistoa ja niiden parissa hääriviä työntekijöitä. Toimitukselle uutuuksia olivat esittelemässä Miikka Tamminen, Sampsa Olkinuora (patruunat), Niina Rinne (markkinointiviestintä), Pentti Louhisola (tuoteasiantuntija), Kari Kuparinen (tuotekehityspäällikkö) ja Raimo Karjalainen (toimitusjohtaja). Kuvasta puuttuu mukana ollut laadunvalvontapäällikkö Antti Sukuvaara. ka ominaisuudet hauskojen sattumien kautta johtivat Sakon kivääreiden kehittämiseen Yhdysvaltojen markkinoille sopiviksi. Kokoonpanon jälkeen aseet ovat valmiita koeammuttaviksi. Sakon esittelytilassa oli näytillä myös kivääreitä menneiltä vuosikymmeniltä. Aseet kasataan satsi kerrallaan. Tässä kuvassa toimittaja Kuitusella on käsissään Sako Finnwolf vipulukkokivääri, joka on takuulla yksi maailman hienoimmista, ellei hienoin vipulukkoinen kivääri. Kasausvaiheessa aseen rautoihin kiinnitetään pienemmät osat ja tukki kiinnitetään rautoihin. Hauskan tarinasta tekee se, että kyseinen ase oli kaliiperissa x Sako ja kipinän kiinnostukselle antoi olematon patruunasaatavuus, jota USA:sta käsin saapui selvittämään yksityinen henkilö. Työ on käytännössä niin pitkälle automatisoitua kuin mahdollista, mutta tästä huolimatta lukkoaktion valmistukseen kuluu hyvin paljon aikaa. RIISTA 63
Asiakkaat haluavat tukkimallin olevan juuri se sianselkämalli määrätynlaisella poskipakalla ja etutukissa pitää olla välischnabel ja schnabel kuuluu myös tukin latvaan. Tämä ase on saatavana muun muassa mustakarhumetsästäjien suosimassa .- Springfield kaliiperissa ja Sakon omassa ,x Sako / . Myös isompi LR, joka korvasi Sako High Powerin, voidaan laskea kuuluvaksi tähän samaan kategoriaan. Yksin Yhdysvallat ostaa yli puolet koko tehtaan tuotannosta, eli Pohjois-Amerikka on Sakon päämarkkinaalue. Skandinavian karhunpyytäjille ja Pohjois-Amerikan tiheiden metsämaastojen tree-stand pyytäjille Sako toi tänä vuonna mallin Black Bear, jossa on säänkestävä tukki ja lyhyt kartiouritettu piippu. Aihio, josta aseen lukko tehdään, on valuosa. Toisin sanoen aseen kokoonpanija tarkistaa, että ase toimii kuten sen tulee toimia ja on kaikin puolin kunnollinen ennen kuin se lähtee jatkamaan matkaa paineammuntaan ja koeammuntaan. Aseet koeammutaan Sakon sisäradalla siten, että jokaisen aseen täytyy alittaa kolmella laukauksella kulmaminuutin raja. Näiden lisäksi muita kaliipereita ei ole näihin malleihin saatavana. Sakon kivääreistä noin viisi prosenttia myydään kotimaassa, eli suurimmat markkinat ovat ulkomailla. Nämä aseet loivat Sakon asemallien maailmanmaineen. Winchester Magnum ja . Sako Magnum kaliiperissa, jota yhtiö sytyttelee voimakkaasti uudelleen henkiin muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. 64 RIISTA. Nykyään Sako ja Tikka -kivääreitä valmistetaan ainoastaan Riihimäellä ja tehdas suoltaa vuodessa noin uutta kivääriä. Kaliiperit näihin ovat kaksi suosituinta "oikeaa" karhukaliiperia, eli . Koeampuja näkee viereisestä monitorista tulokset välittömästi. Nykyaikana Sakon kiväärit ovat hyvin pitkälle teollisesti tuotettuja ja suurin harppaus onkin otettu tuotannon voimakkaan tehostamisen muodossa. Holland & Holland. Uudet mallit Sakolla ovatkin huomattavan pitkälle täsmätuotteita eri markkina-alueiden erikoistarpeisiin. Samaten Kodiak ja tämän vuoden musta uutuusversio samasta aseesta "Brown Bear" ovat hyvin pitkälti täsmätuotteita PohjoisAmerikkaan. Tästä eteenpäin lukkoaihio käy läpi monta työvaihetta, ennen kuin lukko on valmis. päin hirvimetsille. Myös Euroopassa on paljon menekkiä Sakon kivääreille, erityisesti nyt, kun tehdas on vastannut mallivalikoimillaan tarkemmin Euroopan markkinoille. Tuolloin suomalainen käsityö oli edullista ja aseet olivat hintaansa nähden vertaansa vailla. NYKY TILANNE Piippujen tarkistus tehdään edelleen käsipelillä ja tarkimmalla instrumentilla, eli harjaantuneella silmällä. Kokoonpanossa ase kootaan ja myös "säädetään". Esimerkiksi Bavarian-mallin suunnittelussa otettiin tarkkaan huomioon Keski-Euroopan saksankielisten alueiden erikoistoiveet. Tämän myötä esimerkiksi kokotukkisesta Bavarian Carbine mallista tuli sen näköinen kuin siitä tuli. Tämä on huikea määrä entiseen verrattuna
KAIKKI ASEISTA AMPUJILLE JA METSÄSTÄJILLE UUTUUKSIA JOKA LEHDESSÄ TIETOA JÄLLEENLATAAJILLE OPASTUSTA HARRASTUKSEEN REKYYLI.FI/ TILAA-REKYYLI
Määrätyllä tavalla tämä pitää paikkansa. Henkilökohtaisesti uskallan sanoa, että en harjoita metsästystä muiden lähtökohdista. Kun tätä on tapahtunut tarpeeksi pitkään, ovat joidenkin metsästäjien asenteet muuttuneet kierosti metsästyksen vastaisiksi. Metsästäjät alkoivat itse keskenään mennä sekaisin omissa motiiveissaan ikään kuin ulkoa määrätysti ja osa metsästäjistä alkoi toistaa näitä ulkoisia määritelmiä omista motiiveistaan mantrana. Itselläni tulee mieleen ainakin rehellisyys, jonka tällöin voidaan sanoa puuttuvan lähes täydellisesti. Monikaan ei tule samaan aikaan huomanneeksi, että metsästys on suurimmaksi osaksi aivan muuta. Yhteiskunnallisesti metsästyksen merkitys on juuri riistaeläinkantojen sääntely ja ihmisen toimista johtuvien riistaeläinkantojen vääristymien oikominen. Tilanne on suoraan sanoen sairas. Tämäntyyppinen lieveilmiö ilmenee esimerkiksi lehtien yleisönosastoilla tyyliin: "hirviä metsästetään, jotta ei tule liikennevahinkoja, mutta minkä vuoksi sorsia metsästetään?". Itseäni tämä hieman häiritsi, sillä vallalla näyttää myös metsästykseen näennäisen myönteisesti suhtautuvassa porukassa olevan määrätty "poliittisesti korrekti" suhtautuminen metsästyksen oikeutukseen. ämä poliittinen korrektius tarkoittaa sitä, että moraalinen ja eettinen oikeutus metsästykselle tulee siitä, että metsästyksellä esimerkiksi ennaltaehkäistään metsätaloudelle ja tieliikenteelle aiheutuvia vahinkoja. Hirvijahti nähdään tarpeellisena, eli välttämättömänä pahana ja petojahtiin suhtautuminen vaihtelee petovihan ja metsästyksen totaalikieltämisen välillä. Tämä jää sitten jalkoihin niin yleisessä mielipiteessä kuin myös valitettavasti metsästäjien keskuudessa. Pahiten ongelma korostuu puhtaissa hirvimiehissä, jotka eivät pidä mitään muuta metsästystä hyväksyttävänä eihän sille ole oikeutusta! Tällainen metsästäjäkunnan kahtiajako on repivää ja se heikentää metsästyksen asemaa vahvasti. Ja täten siltä puuttuukin samanlainen yleinen hyväksyntä. Syyni hirvijahtiin lähtemiselle ei perus-. Kysymys tuntuu hassulta, mutta jos asiaa ajatellaan metsästystä harrastamattoman tai jopa vastustavan näkökulmasta, ei tilanne ole lainkaan eriskummallinen, ottaen huomioon miten asiaa on perusteltu suurelle yleisölle. Lapin maaherra Hannele Pokka oli jossain haastattelussaan tässä asiassa kanssani samaa mieltä siitä, että jos metsästyksessä saalis ei ole tärkeässä roolissa, niin jotain on vialla. Asia on siis myös näin. Metsästyksen oikeutuksen perusteleminen tähän tyyliin on ongelmallista, koska se samaan hengenvetoon tekee kaikesta muusta metsästyksestä kuin "vahinkoeläinjahdista" vähemmän oikeutettua. Muokkaamme siis ympäristöä toisille eliölajeille suotuisaksi omalla toiminnallamme ja tätä epätasapainoa tasapainotetaan metsästyksellä. Kritiikkipalaveri Kritiikkipalaveri on mielipidepalsta, jossa lehden tekijät ja lukijat tuovat esiin metsästykseen vahvasti tai hatarasti liittyviä mielipiteitään. METSÄSTYKSEN MOTIIVIT TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Metsästyksen motiiveista ja oikeutuksesta syntyi keskustelua Rekyylin foorumilla järjestetyllä Perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaiden kyselytunnilla. Julkisessa keskustelussa metsästys on jaettu hyvin vahvasti kahtia, eli on olemassa hirvenmetsästystä ja on olemassa petojahtia. Tämäntyylinen metsästäjien sisälle ajettu "hajoita ja hallitse" ajattelutapa sai alkunsa joskus -luvun lopulla, jolloin alkoi myös houreinen jaappaaminen siitä, että "saalis ei ole minulle tärkeää, vaan 66 RIISTA T raitis ilma ja reipas liikunta"
Monesti tämä elämäntapa määrittää isoja henkilökohtaiseen elämään liittyviä valintoja, eli siinä missä joku tekee elämiseen liittyvät valinnat työn perusteella, saattaa metsästäjä tehdä ne metsästysmahdollisuuksien perusteella. Suurin toiveeni on kuitenkin se, että jokainen metsästäjä miettisi tarkkaan omat motiivinsa metsästykseen. Korostan, että kyseessä on väkevä elämäntapa, jota tulee kunnioittaa päätöksenteossa. Korostan myös, että kyse on rehellisestä ja puhtaasta toiminnasta, jota ei tarvitse selitellä. Voin myös pitää hommasta välivuoden tai painua hirvijahtiin Ruotsin puolelle jos homma menee mahdottomuuksiin. Usein metsästäjien kohdalla korostuu myös se, että kesälomat siirretään pyyntikaudelle ja kesäaika ollaan mahdollisuuksien mukaan töissä. tu siihen, että olisin kovin huolissani metsätalouden vahingoista tai näkisin oman roolini tieliikenteen onnettomuuksiin vaikuttamisessa merkittävänä. Korostaisin edelleen sitä, että Suomessa metsästys ei ole monestikaan harrastus, vaikka lajista usein käytetään tätä termiä. Hyvin usein tekeekin. Metsästys on erityisesti metsästyksellisesti merkittävillä alueilla asuville ihmisille vankka elämäntapa, joka vaikuttaa muun muassa asuinpaikan valintaan ja jopa työpaikan valintaan. Metsätalouden hirvivahingot ovat metsätaloudellinen ongelma (mitä menevät ja kattavat pöydän tarjoamalla tasakokoista taimikkoa, joka niitetään viimeistä ruumenta myöten hirvimääristä riippumatta kun puusto on sopivassa koossa) ja tieliikenteen ongelma on enemmänkin hirviaitojen puute ja tieverkoston huono kunto. Toivoisin, että mahdollisimman moni metsästäjä uskaltaisi tuoda suoraselkäisesti esille sen seikan, että metsästys on heille muutakin kuin virka-avun antamista yhteiskunnalle riistakantojen hoidon muodossa. Jos vaikuttaa siltä, että sydän ei ole hommassa mukana ja oikeutus hommalle haetaan "yleisesti hyväksytyistä" valmiista ajattelumalleista, kannattaa harkita uudelleen tai jättää jahtihommat niille, jotka uskaltavat rehellisesti sanoa olevansa metsästäjiä. Metsästys on vankka elämäntapa, joka vaikuttaa muun muassa asuinpaikan ja jopa työpaikan valintaan. LUKEMATTOMIA VANHOJA NUMEROITA FIREN VERKKOKAUPASSA KAUPPA FIREKUSTANNUS.FI/. Minä olen metsästäjä, en valtion virka-apuosaston jäsen ongelmatilanteiden hoitoa varten. Minä metsästän hirviä sen vuoksi, että pidän hirvenpyynnistä ja hirvenlihasta. Toivoisin myös päättäjiltä ymmärrystä sille, että metsästys ei ole kevyt harrastus, joka on helposti korvattavissa jollain muulla puuhastelulla. Jos hommasta menee tässä suhteessa maku, niin jätän taimikoiden ja tieliikenteen turvaamisen muiden toimeksi. Kannattaa siis muistaa, että aina kun puhutaan metsästyksestä, puhutaan joillekin ihmisille erittäin kokonaisvaltaisesta asiasta, joka ei ole vain parin syksyisen viikonlopun mittainen ulkoilumuoto
Uutiset CORROTECH OY JA LAPIN YLIOPISTO YHTEISTYÖSSÄ Lapin yliopiston Teollisen muotoilun opiskelijat auttoivat Corrotech Oy:tä kehittämään asekaappiin pyörivän asetelineen. Corrotech Oy on pohjoismaissa ensimmäinen asekaappien valmistaja joka tarjoaa pyörivää asetelinettä. Nyt kehitetystä telineestä takimmainenkin ase tulee pienellä käden liikkeellä etummaiseksi. Usein aseet kolhiintuvat kun niitä kaivetaan esille. Tämä ristikko on tehty valaistun :n pohjalta. Nyt uudistuneessa Duralytissä on juuri tämä samainen ristikko, mutta valaisussa on käytetty tavanomaisen valaisun sijasta valokuitutekniikkaa. Corrotech:illä jatkettiin kehitystyötä, jotta saatiin käytännössä toimiva ja tuotantoon soveltuva malli. Valopisteen laatu ja ristikon valaisun muut ominaisuudet pyritään selvittämään mahdollisimman pikaisesti. www.zeiss.de 68 RIISTA. Perinteisten asekaappien ongelmana on aseiden esille ottaminen, kun niitä on kaapissa useampia. Lapin yliopiston opiskelijat suunnittelivat uutta mallia, ja tekivät siitä prototyypin. Zeiss Duralyt oli viime vuonna Euroopan laajuinen myyntimenestys ja nyt Duralytin uudet valopisteellä varustetut mallit jatkavat tätä linjaa. Zeiss Duralyt oli ensimmäinen malli Zeissin kiikareita, jossa oli valaisematon ristikko. Ilman opiskelijoiden tekemää työtä teline olisi edelleen vain ideatasolla. www.corrosafe.fi DURALYT VALAISTULLA RISTIKOLLA Välillä mieleen tulee, että itse kaitselmus on ollut suunnittelemassa saatavilla olevia tuotteita
Sama tapahtuu jos piste on liian suuri. Liian ahdas keskusta ristikossa sulauttaa niin ikään kohteen ja ristikon toisiinsa ja tarkan laukauksen tekeminen on vaikeaa. Jos valovoima loppuu kesken, on pisteen kirkkauden kontrasti liian suuri kohteeseen nähden ja kohteen näkeminen vaikeutuu. Yksinkertaistaen, jos ristikko on huono, on aivan sama kuinka hyvästä optiikasta on kyse. Ilman valaisua tähdättäessä korostuvat ristikon mittasuhteet. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää, että ristikon suhde on juuri oikea. Hinta ei kuitenkaan ratkaise kaikkea. Yhden merkin "" on sama kuin jonkin toisen "A" ja eri merkeillä eri mallit ovat keskenään tavattomasti toisistaan poikkeavat. Yllätyksiä on vain rajallisesti ja varsinaista "halpaa ja hyvää" ei löytynyt sen sijaan "kohtuuhintainen ja hyvä" löytyi. Tähtääminen valopisteen avulla ja ilman valopistettä poikkeaa toisistaan tavattomasti. Nykyään on menty hyvin pitkälti kohti toisen polttotason ristikkoa, jolloin ristikon suhde silmään pysyy vakiona suurennosta säädettäessä. Itse asiassa juuri nämä kaksi asiaa vahvistivat väitettä, että kiikarin optiset ominaisuudet jäävät toissijaisiksi ristikon rinnalla. Pisteiden yleinen ongelma on, että niitä ei saa säädettyä riittävän himmeiksi. Liian avoin keskusta taas saa aikaan sen, että ristikko on hyvin vaikea keskittää kohteeseen - tolpat ovat täysin irti kohteesta ja tarkka tähtääminen on mahdotonta. Uutiset ESIMAKUA TÄHTÄINKIIKARIVERTAILUSTA RISTIKON ROOLI Riistan seuraavassa numerossa on pimeäkyttäykseen suunniteltujen tähtäinkiikareiden vertailu. Tällöin pienimmällä kirkkausasetuksella ratkaisevaksi tekijäksi nousee optiikan valovoima. Tämä oli vertailussamme peruskysymys. Vertailussa voi helposti vahvistaa tai romuttaa ennakkokäsityksiään. Jälleen kerran tähtäämisen onnistumisen määrittää ristikko. Toinen suuri ja merkittävä tekijä ristikon sopivuutta arvioitaessa on kohde. Liian ohut reunatolppa häviää taustaan ja tähtääminen on mahdotonta. Ongelmat mitoituksessa ovat seuraavat: ristikon reunatolpat ovat joko liian paksut tai liian ohuet ja ristikon keskusta on joko liian ahdas tai liian avoin. Myöskään sivutolpan liiallinen paksuus ei vaaranna riittävän tarkkaa tähtäämistä. Tämän vuoksi on täysin hyödytöntä tingata eri ristikoiden keskinäisestä paremmuudesta jos niiden mittasuhteita ei ole päässyt käytännössä toteamaan. Toinen kysymys koski sitä, pystyykö kohdetta havainnoimaan kiikarin kuvan muulla osalla. Vertailu valmistuu hitaasti, mutta varmasti ja tässä vaiheessa haluamme tuoda esiin erään vertailussa vahvasti esiin nousseen osa-alueen: ristikon. Tällöin taustan kontrasti voittaa ristikon tältä osin ja ristikon keskusta häviää taus70 RIISTA Ristikoiden suuri ongelma on niiden tavattoman suuri vaihtelu eri valmistajien välillä. Valopisteen kohdalla merkitystä on lähinnä pisteen koolla ja kirkkaudella sekä pisteen näkyvyyden ja putken valovoiman keskinäisellä suhteella. Tämä taas EI tarkoita muuta kuin sitä, että kohteen erottelukyky on silminnähden parempi kiinteän suurennoksen kiikareilla kuin variaabeleilla. Kun kohteena on kettu ja matkaa hieman keskimääräistä enemmän, muuttuu tilanne täysin. Toisin sanoen numeerinen valonläpäisykyky ja optiikan kirkkaus päivällä ei välttämättä lainkaan tue putken pimeäominaisuuksia. Saksanhirvi, villisika tai valkohäntäpeura ei aseta tavanomaisilla ampumaetäisyyksillä kovin suuria ristikon mittasuhteille ristikon keskustan osalta. Valaisemattomissa ristikoissa keskustan ominaisuudet paranevat aina kun ohuet viivat ovat mahdollisimman ohuet. Yleensä tähtäinkiikarivertailuissa on mitattu valonläpäisyä ja verrattu pimenevässä illassa eri kiikareiden suorituskyvyn raja-arvoja. Laaja pimeäkyttäykseen soveltuvien tähtäinkiikarien vertailu tulossa Riistan numerossa /.. Ristikon mittasuhteiden tulee olla tällöin lähes optimaaliset. VERTAILUSTA OPITTUA Vertailun suorittaminen on tavattoman anteliasta, sillä mikään putkien keskinäiseen paremmuuteen vaikuttava tekijä ei jää arvailujen varaan. Jos tähtäinkiikarissa onkin maailman hienostunein optiikka, saadaan lopputulos pilalle väärällä ristikkovalinnalla. Me myös päätimme tehdä vertailun öiseen aikaan tasaisilla keleillä, joissa olosuhteet saatiin vakioitua riittävän pitkäksi aikaa kaikkien kiikareiden vertaamiseen rinnakkain. Ensimmäinen väite joka voidaan vertailun perusteella vahvistaa on, että kiinteällä suurennoksella varustettu kiikaritähtäin on lähtökohtaisesti parempi pimeässä kuin variaabeli. Tällöin kohde näkyy, mutta ristikon reunatolpilla on mahdollista tähdätä tarkasti. VAIHTELUA "Pystyisitkö ampumaan tarkan laukauksen?". Toinen väite, joka voidaan jälleen kerran vahvistaa on, että hinta ja laatu kulkevat käsi kädessä mitä tulee vertailun järjestykseen. Olipa vertailussa putkia, jotka olivat hyvinkin eteviä päivällä, mutta putosivat pimeässä jonon hännille. Joissain tapauksissa taas keskinkertainenkin optiikka pääsee jylläämään jos ristikko on oikea! Kolmas erikoispiirre joka vahvistui, on tähtäinkiikareiden valintaan liittyvä ongelma: jos valinta tehdään päivänvalossa eri kiikaritähtäimiä vertaillen, ei järjestys välttämättä ole pimeässä sama. Samaten liian paksu reunatolppa vaikeuttaa tarkkaa tähtäämistä, sillä ristikon kontrasti "nappaa" taustaa mukaan ja ristikon paksuus korostuu entisestään. Tämä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sillä saimme tähtäinkiikarit järjestykseen eri silmäparien avustuksella, joten mitkään mittausluvut eivät pääse sekoittamaan järjestystä. TÄHTÄÄMINEN PÄÄPAINOALUEENA taan
Voit valita haluamasi värin valoisaan ja hämärään keliin. Lisätietoja Jussi Raulisto 0400 742 446. Esitelmä ja näyttely: "Colt 1911 - 100 vuotta" Muut näyttelyt: Varsinais-Suomen riistanhoitopiiri SAL-Mustaruutijaosto Suomen puukkoseura Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. www.armaaboa.fi Arma 2010 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto maaliskuussa 2011. Pääsyliput 10 . Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, SAL-Mustaruutijaosto ja poliisi. Arma-Asemessut sunnuntaina 17.4.2011 kello 10 -16 Turun Messu- ja Kongressikeskuksessa ARMA TU R U N A S E M E S S UT Myynnissä: keräily- ja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. Liity Kartanokuvan Facebook-ryhmään! Laadukkaat bipodit metsälle ja radalle! UUTUUS UUTUUS UUTUUS 38,50 alkaen alkaen HiViz 2 in 1 monipuolinen kuitutähtäin haulikkoon! käännettävä kuitutähtäin, jossa toinen pää oranssi ja toinen vihreä. kuiduissa ympyrän- ja kolmionmuotoiset päät magneettikiinnitys mahdollistaa tähtäimen nopean kääntämisen kiskonleveyksille: 4.2 6.7 mm, 5.5 8.3 mm, 8.4 9 mm, 9 11.1 mm 95,00 75,00 Tukeva bipodi portaattomalla aseen kallistuksella saatavilla 15 22 cm, 22 33 cm ja 33 58 cm jalkojen säätövaralla Tukevarakenteinen bipodi, jossa portaittainen jalkojen korkeussäätö saatavilla 15 22 cm sekä 22 33 cm jalkojen säätövaralla Myynti: ase- ja eräliikkeet kautta maan www.kartanokuva.fi Tutustu tuotteisiin nettisivuillamme!
Lähetä kuvasi osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi. Kuvien lisäksi viestin tulee sisältää lähettäjän yhteystiedot. Kamera oli kytännyt kiveä koko talven, mutta vasta helmikuun alkupuolella pakkanen hellitti ensimmäisiä kertoja pidemmäksi aikaa, jolloin kamera sai taltioitua tämän kuuraisen hirven. Hjorth Ab:n lahjoittama Bandee Hunter. Voittajakuvan sai taltioitua tällä kertaa Antti Sandgren Rovaniemeltä. RIISTAKAMERAKUVAKILPAILUN VOITTAJA 2/11 Tämänkertaiseen kilpailuun osallistujia tuli nihkeästi johtuen talven kovista pakkasista ja niistä johtuneista ongelmista kameroissa. Palkintona voittajille jaetaan metsästysaiheisia tuotepalkintoja.. Palkinnoksi Antille toimitetaan Oy K. Otsikoksi viestiin "Riistakamerakuvakilpailu". Onnittelut voittajalle! Riistakamerakuvakilpailu jatkuu edelleen. Kuvista valitaan toimituksen raadin toimesta yksi voittaja jokaiseen numeroon
Paastottamisen jälkeen tulee siirtyä pikkuhiljaa normaaliin ruokavalioon, aloittamalla pienillä, rasvattomilla ja mahdollisimman nestemäisillä ruoka-annoksilla (esim. Missä vika? Kysyjä ei kerro millaisia oireita kyseisellä koiralla suolistotulehdus aiheuttaa ja missä tilanteissa se ilmenee. Ruoka-aineallergiat saattavat myös aiheuttaa löysää ulostetta. Ruokinnassa on siis syytä välttää kaikkea sellaista, joka ei pidä koiran ulostetta kiinteänä. Vaikuttaako luiden syöttäminen positiivisesti asiaan? eli abskessin. Tällaisen koiran kanssa kaikki muutokset päivittäisissä toiminnoissa on tehtävä vähitellen ja esimerkiksi metsästyskauden rutiineihin siirtyminen tehdään pikkuhiljaa kaikkea stressiä välttäen. Yleensä ottaen koiralle on hyvä syöttää hyvälaatuista koiran kuivamuonaa, joka on helposti sulavaa ja energiapitoista, jolloin ulosteen koostumuskin pysyy kiinteänä. On myös muistettava, että äkillinen ruokavalion muutos saattaa aiheuttaa ripulia koiralle. Ruokavaliosta toiseen siirtyminen on tehtävä vähitellen. Joskus suolistotulehdukseen voi liittyä myös oksentelua. Anaalirauhaset voivat myös tulehtua, jolloin bakteerit aiheuttavat eritteen muuttumisen märkäiseksi, kellertäväksi tai verekkääksi. Lisäksi ei kerrota mikä on se lääkitys, millä koiraa on hoidettu. Eläinlääkäri vastaa Eläinlääkäri Hanna Yksjärvi vastaa tällä palstalla lukijoiden lähettämiin kysymyksiin, aihepiirinä kaikki metsästykseen liittyvät eläinten terveyttä koskevat aiheet. Oletan, että kysyjä tarkoittaa suolistotulehduksella lähinnä ripulioireistoa, joka onkin suolistotulehduksen pääasiallinen oire. Löysä uloste estää anaalirauhasten normaalia mekaanista tyhjenemistä. Suolistotulehdusoireet menevät koiralla yleensä ohitse muutamassa päivässä, vuorokauden paastottamisen ja tukihoidon (apteekista tai eläinlääkäriltä saatavat koirien ripulilääkevalmisteet kuten maitohappobakteerivalmisteet ja elektrolyyttijuomajauheet) avulla. Anaalirauhasvaivojen taustalla saattaa olla pidempään löysänä ollut uloste johtuen esimerkiksi sopimattomasta ruoasta. Jos rauhanen täyttyy märkäisestä eritteestä ja puhkeaa ihon läpi, kyseessä on anaalirauhasen fisteli. Anaaliauhasten pahanhajuinen erite tyhjenee rauhasista normaalisti ulostuksen yhteydesssä täysin huomaamattomasti. Koko metsästyskausi meni koiraa lääkitessä, mutta koira ei tunnu parantuvan. Erilaiset virus- ja bakteeri-infektiot ovat myös mahdollisia. Lihavilla koirilla anaalirauhaset tyhjenevät hoikempiin koiriin verrattuna huonommin ja siten lihavat koirat kärsivät useammin anaalirauhasongelmista. Stressiherkille koirille ripulia voivat aiheuttaa henkiset tekijät. Tulehdus voi aiheuttaa alueelle myös paiseen · Remington Versa Max vihdoin kokeiltavana! · T/C R55 - itselataava pienoiskivääri · Latauskoulu: Jatkoa haulikonpatruunoiden lataamiseen · Messu-uutuudet Shot-Showsta ja IWA:sta Rekyyli 2/2011 on myynnissä lehtipisteissä kautta maan 13.4.2010. RIISTA 73. Omistaja voi myös opetella itse tyhjentämään rauhaset omatoimisesti eläinlääkärin ohjeen mukaisesti säännöllisin väliajoin, mikäli ne täyttyvät helposti. Rekyylin seuraavassa numerossa (2/2011): Anaalirauhaset sijaitsevat koiralla ihon alla peräaukon molemmin puolin noin klo ja noin klo kohdalla. Anaalirauhassairauksien oireita ovat peräpään vetäminen ja hankaaminen maahan, hännän alustan ja peräaukon jatkuva nuoleminen, kipu anaalialueella, turvonnut alue molemmin puolin tai toisella puolen peräaukkoa ja verinen tai tahmainen erite peräaukon vieressä iholla Eläinlääkärissä anaalirauhasongelmia hoidetaan rauhasten tyhjennyksellä, joskus huuhtelulla sekä antibioottilääkityksellä. Koiralle ripulia voi aiheuttaa myös stressi ja sopimaton päivittäinen ruokavalio. Mikäli koiran suolistotulehdusoireet jatkuvat pidempään eikä helpotusta löydy kotikonstein tai koiran yleiskunto on heikko, on syytä varata aika eläinlääkäriltä oireiden syyn selvittämiseksi ja oikean hoidon löytämiseksi. Koiran anaalirauhaset puhuttavat tämän tästä. Yksi yleisimmistä koirien suolistotulehduksen aiheuttajista on yllättäen syöty vääränläinen ravinto, esimerkiksi pilaantunut ruoka. Tällöin on kyseessä anaalirauhasen impaktio. Mikä aiheuttaa ongelmat ja voiko asiaan vaikuttaa esimerkiksi ruokinnalla. Tärkeintä on huolehtia koiran riittävästä nesteensaannista kuivumisen estämiseksi. Kysymykset eläinlääkärille pyydetään lähettämään osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi ja viestin otsikoksi "kysymys eläinlääkärille". Mikä aiheuttaa suolistotulehduksen ajokoiralle. Loiset voivat myös aiheuttaa ripulia koiralle, joten matolääkitykset kannattaa suorittaa säännöllisesti. Myös ruoka-aineallergia voi tulla kyseeseen. Joskus rauhasen nestemäinen erite muuttuu paksuksi ja rauhasen tyhjentymiskanava tukkeutuu. keitetty riisi, johon lisätään pikkuhiljaa kanan- tai naudanlihaa). Lisäksi kotona jatkohoitona on usein rauhasten päivittäinen suihkuttelu lämpimällä vedellä. Jos koira kärsii toistuvista anaalirauhasten sairauksista, rauhaset voidaan poistaa leikkauksella. Kannattaa kokeilla erilaisia ruokia, kunnes löytää juuri sen omalle koiralleen sopivan
Arttu kuuli kaiken tämän hieman liian myöhään ja jäi tuijottamaan Leilaa monttu auki. Tällaista Leila ei missään nimessä saattanut hyväksyä, vaan hän teki sen, mikä vain hänelle olisi tässä tilanteessa saattanut juolahtaa päähän: soitto hätäkeskukseen ja poliisit paikalle kuljettamaan pariskunnan pois varmasta jäätymiskuolemasta. Ihmettely jatkui edelleen kun putkavahti nauroi tikahtuakseen nähdessään Artun. Tämä aiheutti illan aikana sen, että Leila kippasi vaivautuneena kohtuullisen satsin Ekin boolia ja Arttu säesti minkä kerkesi. Reippaimmat juipit karauttivatkin pihaan isäpappojen liisaamilla moottorikelkoilla ja tilataksi toi mukanaan kahdeksan nuoren sekalaisen sakin. Poliisien saapuessa heitä sanalla sanoen hieman huvitti kämpän pihalla värjöttelevä pariskunta ja virnuilevat virkamiehet ohjasivatkin Artun ja Leilan maijan takaosaan lämmittelemään. Valmistelut oli saatu päätökseen juuri sopivasti, jotta porukka pääsisi valumaan paikalle lauantaina puolelta päivin. Koko porukka kyllästyi Artun dominointiin mikrofonin ääressä ja mikki sai siirtyä nuoremmille ja Arttu raittiiseen ulkoilmaan Leilaa lämmittämään. Illan edetessä porukassa alkoi tapahtua sen verran liikehdintää, että paikalle tilattiin pari tilataksia. Kämppä oli aivan sananmukaisesti kuumentunut pätsiksi kun Pena tuuppasi kamiinan täyteen puita juuri ennen porukan lähtöä, ettei kämppä olisi seuraavana aamuna jäässä kun siivouspartio saapuisi paikalle. Leila alkoi lämmetä Artun lähentelyille erityisesti sen jälkeen kun Arttu oli karaokessa tempaissut neljännen kerran Baddingin "Paratiisin". Nyt älyä oli kuitenkin sen verran, että pariskunta varmisti, että kämpällä oli miehitystä, ennen kuin tilasi taksin viemään heidät pois "isolta kylältä". viimeinen sana Bileet Kevättalven tylsyyskurimuksessa kärvistelevä Lärsäkön erä päätti järjestää talventainnutusbileet Lärsäkön pinnistyksen majalla. Jostain tuntemattomasta syystä molemmat olivat antaneet muille tilaa taksissa ja jääneet laittamaan kämppää kuntoon. Arttu piti kuulemastaan ja muutenkin älysi pitää turpansa kiinni poliisien läheisyydessä tätä nykyä. Tässä tilanteessa kannattaa muistaa kuitenkin, että kyseessä olivat Arttu ja Leila. Leila luonnollisestikin itki ja heti Artun nähtyään haukkui tämän pataluhaksi. - Reiska Naapurivaara Riista 3/11 74 RIISTA ilmestyy 4.5.. Mukana oli tällä kertaa pari tyttöäkin, jotka saivat osakseen kohtuullisen vahvasti huomiota nykyisiltä ja tulevilta "erämiehiltä". Tapahtuma ei ollut tällä kertaa kovin vakavamielinen ja kylän nuorisoakin ajateltiin houkutella mukaan hieman rennommalla teemalla. Vaan kahta ei näkynyt, eli Arttu ja Leila olivat jääneet kämpälle kahdestaan kun eivät olleet mahtuneet mukaan. Tällöin kämpän ovi heidän takanaan kolahti kiinni. Kaikkea se viina teettää. Leila oli soittanut jälleen hätäkeskukseen ja tilannut poliisit paikalle, sillä kotiavaimet olivat edelleen seuran kämpän sisällä olevan takin taskussa ja nyt oli vuorostaan käynnissä jäätyminen omaan pihaan. Naisseurassa Arttu hillitsi itseään sen verran, että ei jatkanut enää pyrkimistä kämppään. Artun kotiolot kylmenivät laakista ja Leila oli Lärsäkön puheenaihe. Yhdessä tuumin sovittiin, että poliisit veisivät pariskunnan Leilan luo yöksi. Puolen tunnin odottelun kestäisi jos vain pysyisi riittävän lähellä kohtalonkumppaniaan. Aamulla Arttu oli täysin tietämätön edellisen yön tapahtumista ja ihmetteli selliin joutumistaan. "Tilasit sitten meille poliisit?", tokaisi Arttu hämmennykseltään. Sen sijaan, että pariskunta olisi mennyt kämppään jatkamaan lämmittelyjä, päättivät he ensin vähän jäähdytellä ulkosalla. Arttu pisti tällä kertaa kaiken peliin. Tulkinta oli kerta kerralta parantunut ja alun pidättyneisyys oli muuttunut lopun suurten tunteiden tulkinnaksi. Kotipuolessa oman morsiamen uutuudenviehätys oli kadonnut ja Leila, tuo Lärsäkön iki-impi, oli tullut viihtymään seuran järjestämiin kemuihin. Arttu ja Leila siis töröttivät halakaulaa pihalla paitahihasillaan ja katselivat tähtiä. Nuorten mukaantulo sai aikaan sen, että myös nuoret keski-ikäiset kylältä innostuivat juhlista toisihan tällainen juhla hieman vaihtelua Lärsäkön sammuneeseen seurapiirielämään. Lienee sanomatta selvää, että käytännössä kaikki tavarat olivat sisällä, paitsi Leilan puhelin, joka sattui olemaan hänen housujensa taskussa. Kyytiin änkesi niin paljon porukkaa kuin autoihin suinkin mahtui ja kohta metsätietä kaahasi kaksi taksia täynnä edelleen hoilaavia lärsäkköläisiä. Nuorison suosio olisi taattu ja seura saisi parhaassa tapauksessa juuri aikuisikään ehtineistä junioreista uusia jäseniä alati ukkoutuvaan hirviporukkaan. Yrittivätpä Arttu ja Leila selittää tapahtumien kulkua miten hyvänsä, oli kaikki selittely turhaa. Vietyään parin Leilan kotiin, ehtivät poliisit parahiksi lähteä pois paikalta, vain kuullakseen muutaman minuutin päästä, että poliisipartiota tarvittaisiin uudelleen osoitteessa, johon pari oli hetki sitten jätetty. Tästä ärtyneenä Arttu lähti hiippailemaan liiterille päin ja haki halon, jolla ajatteli hajottaa ikkunan ja taata näin sisäänpääsyn kämppään. Eki ja Pena kehiin, käristys tulille ja karaokevehkeet valmiiksi luonnollisesti uudemmilla biiseillä ryyditettynä. Artulla oli alkanut jo kähähdellä sen verran päähän, että hän vain myötäili Leilaa ja poliiseja, jotka veivät parin tänä iltana levähtämään putkaan toki erillisiin selleihin. Takit ja lompakot olivat kämpän sisällä, joten taksia ei kännykällä vaikuttaisi tilata
Rakenne takaa ainutlaatuisen tasapainon. TARKKUUS - Vinci on ainoa puoliautomaattihaulikko, jossa on vapaasti kelluva piippu. Tämä takaa vertaansa vailla olevan ballistiikan puoliautomaattihaulikoiden sarjassa. MUKAVUUS - Vinci astuu askeleen eteenpäin ComforTech tekniikassa, tarjoten entistä vähäisempää rekyyliä, värähtelyä ja piipunnousua. Vincin innovatiivinen kiinnityssysteemi mahdollistaa purkamisen ja kokoamisen ilman työkaluja _ missä ikinä oletkin! Lisätietoja valtuutetuilta Benelli-kauppiailta tai www.benellivinci.com Maahantuonti: TEUVO LOUHISOLA OY Herastuomarintie 27 00690 HELSINKI puh. 09-7249821 fax. 09-7244908 info@teuvolouhisola.fi www.teuvolouhisola.fi always a step ahead. Sivistyksen korkein aste on yksinkertaisuus. Leonardo da Vinci Benelli Vinci, täydellinen 3 moduulin rakenne. TASAPAINO - Vinci on ensimmäinen haulikko vallankumouksellisella lukkomekanismilla, joka on täysin samassa linjassa piippu-lukkorunkoyksikön kanssa
Sako jaTikka tehty Suomessa. www.sakosuomi.fi. Sako Oy on kuulunut vuodesta 2000 maailman vanhimman teollisen perheyhtiön, Beretta-konsernin omistukseen, joka on perustettu jo vuonna 1526. Sako Oy valmisti vuonna 2010 yli 68 000 luodikkoa. Metsästysluodikoiden mallistoa on kehitetty ja laajennettu niiltä ajoilta lähtien. Tämä on huomattu myös maailmalla, missä suomalainen aseosaaminen on kysytympää kuin koskaan. Sako eli Suojeluskuntain Ase-ja Konepaja Osakeyhtiö perustettiin Helsingissä 1.4.1921. Sako L461 "Vixen", Sako L579 "Forester", Sako L61R "Finnbear" ja Sako VL63 "Finnwolf ", unohtamatta tietenkään vuonna 1996 esiteltyä Sako 75 -mallistoa. Merkittäviä malleja vuosien varrella ovat olleet mm. Tämä on mahdollistanut tehtaan modernisoinnin ja tuotannon monipuolistamisen sekä markkinoinnin tehostamisen maailmalla. Riihimäelle Sako siirtyi vuonna 1927, jossa tehdas nykyisinkin toimii. Nykyinen Sako 85 -mallisto esiteltiin markkinoille vuonna 2006. Varsinaisia metsästysluodikkomalleja, joista Sako nykyisin on tunnettu, alettiin valmistaa 1940-luvulla, sota-ajan jälkeen. Nykyinen mallisto on monipuolinen ja kaikki aseet valmistetaan Suomessa, Riihimäellä. Suomalaista osaamista, suomalaiselle metsästäjälle. Avainlippu kertoo aseesi kotimaisesta alkuperästä. Siitä että se on tehty Riihimäellä ja suunniteltu nimenomaan suomalaisiin olosuhteisiin suomalaiselle metsästäjälle, joka arvostaa omassa aseessaan kotimaista laatua, kestävyyttä ja huippuluokan tarkkuutta