Riista 2/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SAKO A7 VIIMEIN MYÖS SUOMESSA! 2 / 2012 8,40 RIISTAKOLMIOLASKENNOILLA JATKOA KAUTEEN BRITTI HIRVIMETSÄLLÄ SUOMESSA Esittelyssä SAKO A7 & BERETTA A300 710640-1202 12002 PAL.VKO 2012-19 6 DOCTER LAADUKASTA HÄMÄRÄOPTIIKKAA WINCHESTER BLIND SIDE TERÄKSISET NOPPAHAULIT BERETTA A300 EDULLINEN ITSELATURI METSÄSTYKSEEN 414887 106405
Useat yrityksen markkinoille tuomat ominaisuudet ovat selkeästi viitoittaneet metsästystutkamaailman tietä. Edelläkävijä haluaa tarjota toimintavarman, helppokäyttöisen ja kestävän ratkaisun jokaiselle suomalaiselle metsästäjälle kohtuulliseen kokonaishintaan. Ultrapoint Koira-GPS:n valtuutetut jälleenmyyjät www.ultrapoint.fi. Nyt ohjelmisto myös Android-puhelimiin Metsästystutkien edelläkävijä Ultrapoint tarjoaa sinulle entistä laajemman valinnanmahdollisuuden: ensimmäisen kerran voit käyttää kotimaista metsästystutkaohjelmaa, Ultrapointin DoGPS:ä, nyt myös Android-puhelimissa. Toimintavarma, helppokäyttöinen ja tehokas Ultrapoint Kaikki automaattisesti näkyvillä heti, kun avaat ohjelman: koiran sijainti, oma sijainti, haukkutiheys, kartta Veloituksettomat Maanmittauslaitoksen kartat Edullinen käyttää GPRS-pohjaisen seurannan ansiosta Jälkipelit DoGPS NETissä Kartanpiirto-ominaisuuksilla tarpeelliset tuunaukset akut voit vaihtaa itse Kotimaisia Ultrapoint-koiratutkia kehitetään jatkuvasti
www.benellivinci.com
Sisällys 2/2012 6 Puolan tyhjennysjahti 52 IWA 2012 Messukuulumiset Nürnbergistä 58 Tracker Hunter 500 Uutuuspannalla kuuluvuutta 60 Pinewood hajusyöpöt Etua hajuttomuudesta 62 Primos Blood Light Pieni helpotus pimeään 64 Finn Grip Easy suksiside Uutuusside metsäsuksiin 65 Riistakamerakuvakilpailu 66 Viimeinen sana Majuri Hovimäki 12 Beretta A300 Berettan uutuus edulliseen hintaluokkaan 16 Riistakolmiolaskenta 20 Sako A7 "Amerikan Sako" rantautuu Suomeen 26 Winchester Blind Side noppahaulien taikaa 28 Docterin kyttäysoptiikka esittelyssä 32 Metsästäjän knoppitietoa Hyöty irti ampumakepeistä 36 Metsästäjän patruunanurkka .338 Winchester Magnum 40 Suomen jahti ulkomaalaisen silmin 46 Luolamiesten kettutripla Yllättävä saalis 48 ATA Show Vuoden jousiuutuudet tuoreeltaan
lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viime vuonna vastaava laskenta Länsi-Uudellamaalla osoitti kannan olevan suurempi kuin RKTL:n mukaan. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Luulisi laitoksen johdonkin jo avaavan silmänsä ennen kuin viimeisetkin uskottavuuden rippeet karisevat. Joku neropatti sai ahaa-elämyksen ja lupia myönnettiin nyt vain yksi kerrallaan, minkä jälkeen sai sitten anoa lisälupaa. Viides vuosikerta. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Onko RKTL pelkkä suojatyöpaikka, jossa on aivan sama kuka mitäkin tekee ja mihin rahoitus tärvätään. Samoin monet muut maksut ovat nousseet moninkertaisiksi. Aiemmin oli jo lupailtu että ilvestihentymiä aletaan harventaa, mutta nämä lupaukset olivat yhtä luotettavia kuin poliitikoilla ennen vaaleja. Viime vuosina on konkreettisesti nähty, ettei RKTL:llä ole resursseja, kykyjä eikä halua antaa puolueettomia tietoja petojen määristä. Vaikka kanta kasvaisikin, sekoitusten takia oikeita susia tulee olemaan yhä vähemmän. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Kaikki oikeudet pidätetään. Näin oli myös Pöytyällä ja tappolupa myönnettiinkin koska petolauma viihtyi turhan hyvin asutuksessa. Jupakan jälkimainingeissa petojen päätutkija löi vielä lisää löylyä uhkaamalla lauman muiden jäsenten tulevan nyt helpommin asutuksen läheisyyteen kun alfanaaras tapettiin. Luvan hinta nousi eurosta euroon. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. Riista löytyy myös Facebookista: facebook.com/riistalehti. RIISTA PL , HELSINKI email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Arto Määttä / arto@firekustannus.fi TEKIJÄT: Tero Kuitunen, Juha Kylmä, Tuomo Karsikas, Jussi Grönstrand, Erno Lindroos, Hannu Uronen, Timo Höysniemi, Ville Pohjola, Jari Laulumaa, Maiju Suominen, Erkki Tamminen, Turo Niemi, Jouni Huhtinen GRAAFIKKO: Antti Teittinen VALOKUVAAJAT: Arto Määttä KANNEN KUVA: Tatu Kantomaa ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo .-.) Muina aikoina automaatti, puh: - Tilaushinnat: kk euroa kestotilaus euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus Petofarssin annetaan jatkua Pöytyän susijupakka on saanut Suomen luonnonsuojeluliiton peräämään laadukkaampia metsästäjiä petojahteihin. Pienen hintojen nousun voisi vielä jotenkin ymmärtää, mutta kun hinta peritään silloinkin kun lupaa ei myönnetä! Ilvesten poikueita on laskettu tänäkin vuonna ja heikoista sääoloista huolimatta näyttää siltä että RKTL on täysin ulkona kannan kasvusta. Laadukkuutta kyllä tarvitaan, mutta mieluummin luonnonsuojelijoihin ja erityisesti petotutkijoihin, sillä Pöytyän "sudet" ovat osoittautumassa usean asiantuntijan mukaan koirasekoituksiksi. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Metsästäjät näyttävätkin olevan ainoa sidosryhmä, joka pystyy rehelliseen ja luotettavaan toimintaan tässä suhteessa - yksikään metsästäjä kun ei halua minkään eläinlajin kokonaan häviävän, kysymys on vain lajien oikeasta suhteesta. Sekarotuisten koirasusien, joita on runsaasti niin Suomessa kuin Ruotsissakin, suojelu on käsittämätöntä kahdestakin syystä: nämä eläimet eivät ole sen paremmin koiria kuin susiakaan ja niiden suojelu on viimeinen niitti alkuperäisen suden olemassaololle. - Esa Höysniemi Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Firekustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Myös Riistakeskuksen perustamisessa kävi juuri niin kuin uskalsin epäillä. Byrokratian ja maksujen lisääntyminen näkyi konkreettisesti viimeisten ilveslupien käsittelyssä. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Ehdotankin jälleen, että suurpetojen laskenta annetaan virallisesti esimerkiksi Metsästäjäliiton hoitoon. Tämä olisi jo vähintään toinen kerta kun sekarotuisia rakkeja on pannoitettu susina. Näiden "susien" tutkimiseen on käytetty helikoptereita ja ties kuinka monia työtunteja (myös tänä vuonna). Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Toiseksi koiran osuus tekee sekasikiöistä tyypillisiä ihmisasumusten liepeillä viihtyviä eläimiä, jolloin konfliktit ja vahingot ovat todennäköisempiä kuin puhtaiden susien aiheuttamat. Tässä vaiheessa tutkija oli jo autuaasti unohtanut miksi tappolupa alun perin myönnettiin - pedoillahan oli ollut tapana asioida ihmisten pihoilla
Aseen toimintamekanismi ei ole kovinkaan tärkeä, koska joskus. Metsäkaurisnaaras kuuluu myös hintaan, mutta tässäkin on pieni riski joutua maksumieheksi. Kun näitä tilastoja verrataan pidemmältä aikaväliltä, saadaan varsin selkeä kuva kunkin alueen odotettavissa olevasta keskimääräisestä saaliista. Muistiinpanoista löytyy muun muassa ajon päivämäärä, kellonajat, metsästäjien määrä, ammutut laukaukset ja tietysti eri saalislajit ja niiden kappalemäärät. Pikkutarkan kirjanpidon pitäminen jokaisesta ajosta on mielenkiintoinen käytäntö, jota ei löydy 6 RIISTA Tyhjennysjahtimatkan hinta sisältää villisikojen kaatomaksut käytännössä ilman rajoitusta. Uroksia voidaan myös ampua, mutta kaatomaksu maksetaan sitten erikseen. Tämän lisäksi löytyy haavakoiden varalta jälkikoiria ohjaajineen selvittämään ajojen loppumainingit. JAHTIPAIKAT TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI S monestakaan toisesta jahtimaasta. Myös saksanhirvinaaras on sallittujen listalla ilman lisämaksuja. Uroskauris on rauhoitettu ja sen ampuminen tietää automaattisesti sakkomaksua. Ainakin kannattaa varautua siihen, että ampumistilanteita riittää. uomalaista jahtimiestä kiinnostavat ennen muuta ja erityisesti ensimmäisillä jahtikerroilla villisiat. Ennen pitkää jokaiselle muodostuu oma suosikkiriista, jonka kaataminen kruunaa jahtipäivän. Jahdeilla onkin tiettyjä ominaispiirteitä, joiden ansiosta ne voivat olla erityisen tuottoisia saalismäärien suhteen. Tässä pitää tosin huomioida eurooppalainen käytäntö: laumaa johtavaa emakkoa ei saa ampua, jahdissa keskitytään "veturin" takana tuleviin "vaunuihin". Hyvin organisoidut ajot kestävät keskimäärin puolisen tuntia ja niitä ehtii tehdä valoisan ajanjakson aikana kuusi tai seitsemän maastosta riippuen. Koska ampumamatkat ovat tavallisesti erittäin lyhyitä, maasto peitteistä ja tilanteet todella nopeita, ei miettimisaikaa käytännös- sä ole. TYHJENNYSJAHDIT BR-Huntingin järjestämät ns. tyhjennysjahdit Puolaan ovat saavuttaneet suuren suosion suomalaisten metsästäjien keskuudessa. Uroksilla on sarvikruunut vielä tiukasti päässä, joten sekaantumisen riski on pienempi. Ajoketju muodostuu ammattitaitoisista ajajista sekä muutamasta koirasta. Kettukanta on Puolassa runsas ja niitä esiintyy ajoissa usein, joten ketun poistaminen jahtimailta on toivottavaa ja luonnollisesti maksutonta. OMA ASE MUKAAN Ajojahtitilanteet huomioiden oma tuttu ase on paras vaihtoehto. Tyhjennysjahtien hintaan kuuluvat villisiat ilman rajoitusta sekä naaraspuoliset metsäkauriit ja saksanhirvet. Asia kannattaakin sisäistää jo ennen passipaikalle menoa. Tilastoista on myös nähtävissä esimerkiksi sikojen keskipainot tai hirvieläinten sarvitrofeiden koot. SALLITTU RIISTA Jahtipaikkoja on useita eri puolilla Puolaa ja matkanjärjestäjä on valinnut ne saalistilastojen perusteella. Seuraavalla sijalla lienee saksanhirvi ja metsäkaurista ammutaan sitten muun riistan ohessa. Uroksen ja naaraan voi pikaisessa tilanteessa sekoittaa hyvinkin helposti, sillä tyhjennysjahtien aikaan moni uroksista on jo ehtinyt pudottaa sarvensa. Usein matkanjärjestäjä on kuitenkin saanut neuvoteltua, että muutama vahingossa tulilinjalle joutunut laumanvetäjä ei ole aiheuttanut lisäkuluja
Puolassa äänenvaimentimen käyttö on kielletty metsästyksessä, joten ase on syytä kohdistaa ilman vaimenninta jo kotimaassa. Ilman Euroopan asepassia ei kannata lähteä matkaan. Viimeksi esimerkiksi Finnair otti euroa suuntaansa aseesta, joten ainakin satasen lisämaksuun tulee varautua. Aseen lentokuljetus näyttää vaikeutuvan joka vuosi, ja ainakin kuljetusmaksut ovat kohonneet roimasti muutaman viime vuoden aikana. Tyhjennysjahtimatkan hinta sisältää villisikojen kaatomaksut käytännössä ilman rajoitusta. yksi huolellisesti tähdätty laukaus saattaa antaa paremman saaliin kuin sikalaumaan lähetetty "sarjatuli". Pulttilukkoisen aseen lukko tulee RIISTA 7. Olen aina kuljettanut kiikaritähtäimen aselaukussa joko kiinni aseessa tai irrallaan, toistaiseksi ongelmitta. Ase tulee pakata kestävään laukkuun. Monet irrottavat kiikaritähtäimen käsimatkatavaroihin, mutta joillakin kentillä sen kanssa on tullut ylipääsemättömiä ongelmia. Kannattaa myös tarkastaa että passi on voimassa ja siihen on merkitty oikea ase, kaliiperi ja sarjanumero
Nykyisin aseet kulkeutuvat useimmissa maissa, viimeksi myös Puolassa, suoraan eri pisteeseen kuin muu matkatavara. Erillisiin muovirasioihin pakatut ammukset sen sijaan ovat aiheuttaneet useinkin ylimääräistä viivettä ja selittelyä. Jos ampujia on vaikkapa 9 (vasemman laidan pystyrivi), löytyy päivän toisen ajon (ylin vaakarivi) passin numero ysin riviltä toisesta ruudusta = 3. Jos hihnalta ei ala aselaukkuja näkyä, ne löytyvät tavallisesti hieman sivummalta erityismatkatavaroita varten olevasta pisteestä. Suosittelisin kuitenkin että ase ja lukko ovat yhdessä ettei jostain syystä erilleen joutuvat matkatavarat estä aseen käyttämistä. Samalla ampujamäärällä (9) päivän viidennessä ajossa passipaikan numero on kahdeksan. irrottaa, sen voi pakata joko aselaukkuun tai koneen ruumaan menevään laukkuun. Patruunat kuljetetaan eri laukussa kuin aseet eli koneen ruumaan menevissä matkalaukuissa. Puolasta lähdettäessä aseet on tullattava erikseen 8 RIISTA. Määrä on yleensä rajoitettu, se on usein luokkaa kpl, minkä pitäisi riittää hyvin parhaimmissakin paikoissa. akin kymmeniä metrejä joit jolloin näkyvyys oli vain molempiin suuntiin. Passikortti nopeuttaa huomattavasti ajon järjestelyjä. passiketjulle oli tien tai Varsin tyypillinen paikka i pensaikkoa, Useimmissa paikoissa riitt polun laidassa. Peitteisen maaston takia suosittelen laadukkaita luoteja, jotka eivät sirpaloidu oksaan osuessaan. Patruunat kannattaa kuljettaa tehdaspakkauksissa joidenkin lentoyhtiöiden mahdollisesti poikkeavista ohjeista huolimatta, siitä ei ole tullut koskaan ongelmia
Joskus esimerkiksi sikoja voi tulla kerralla suuriakin laumoja, jolloin ampumisessa tulee olla erityisen tarkka. Tällöin keskellä oleville metrin sääntö pätee molempiin suuntiin. Ajomiesten lisäksi korkeat laukaukset ajettavan maaston sisälle päin voivat koitua myös vastapuolella olevien passimiesten vahingoksi. Miesten punaiset takit vilkkuivat vielä noin metrin päässä kun lauma saksanhirviä ryntäsi liikkeelle. Kun toimintatavoista, aikatauluista ja turvakäytännöistä on puhe, älä touhua muita juttuja. Ajosta poispäin voidaan ampua kauemmaksikin mikäli näkyvyyttä riittää. Erään kerran olin passissa sillä reunalla mistä ajoketju lähti liikkeelle. Ajettava alue on melkein aina joko suorakaide tai neliö, jonka sivujen pituudet ovat keskimäärin vain metriä pitkiä ja sen kaikki sivut tavallisesti passitetaan. Toisekseen eläimet olivat niin lähekkäin ja rinnakkain että selvää maalia ei edes ollut. Turvallisuussyistä villisikaa saa ampua ajon suuntaan korkeintaan metrin päähän. Tähän on selkeät syyt, sikaa tähdätään huomattavasti alemmas kuin loikkivia hirvieläimiä, jolloin luodin kulkeutuminen kauemmas etumaastoon on vähemmän todennäköistä. Mitä suurempi ryhmän koko on, sitä useammalta näyttää osa selvityksistä kiitävän täysin ohi korvien. Huomaa, että sääntö koskee vain sikoja (tai kettua), mitään hirvieläimiä ei saa missään tapauksessa ampua ajon sisälle, se on sallittua vasta kun riista on ohittanut passilinjan. Samasta syystä ampuminen tapahtuu aina vain seisaaltaan, ei koskaan esimerkiksi istualtaan. Tällöin ehtii ampua ehkä kaksi, jopa kolme kertaa, samalla on pidettävä visusti silmällä naapuripassimiestä, ettei ammu liian lähelle hänen suuntaansa. ja laukkujen sisältö sekä patruunoiden että aseen osalta yleensä tarkastetaan. Homma hoitui kuitenkin suuremmitta ongelmitta sillä patruunoiden pakkaukseen ei kiinnitetty tällä kertaa lainkaan huomiota, jopa irtolippaaseen jääneet patruunat kelpuutettiin matkaan kun vain lukumäärä selvisi. Pitää ensin malttaa odottaa että kohde on alle metrissä ennen kuin avaa tulen. Eläimiä oli parikymmentä, kaikki naaraita ja vasoja ja ne syöksyivät suoraan kohti. Tullaus saattaa viedä runsaasti aikaa, joten kentälle kannattaa saapua hyvissä ajoin ennen koneen lähtöä. TURVALLISUUS JAHDISSA Kaikessa ryhmämatkailussa voi pitää perussääntönä matkanjohtajan kuuntelemista. Tämän lisäksi oli mahdotonta erottaa mille naaraista vasat kuuluivat, ei siis mitään mahdollisuutta ampua vaikka riista olikin sallittua. Turvallisuussyistä villisikaa saa ampua ajon suuntaan korkeintaan 40 metrin päähän. RIISTA 9. Viimeksi huvittavana piirteenä oli tullaajien mielenkiinto siitä, kuinka monta patruunaa oli jäljellä. Kun kohde on ohittanut passiketjun, voidaan tulitusta taas jatkaa. Kymmenisen metriä ennen minua ne havaitsivat että jotain on edessä ja kääntyivät äkisti hieman sivuun ohittaen passiketjun vasemmalta puoleltani. Olin asettunut sikäli väärin, että sille sivulle en enää voinut ampua taaksepäin, koska edessä oli pari isoa puunrunkoa, jotka tehokkaasti estivät näkyvyyden. Joskus suorakaide voi olla pitempi ja silloin osa passimiehistä voi olla sijoitettuna myös keskelle ajokaistaletta
Ajossa käytettiin saksan metsästysterrierejä. Jos joku ketjun ampujista onkin väärässä reunassa, hankaloittaa se sekä naapurien ampumista kaventamalla sektoria että samalla lisää vaaratilanteen mahdollisuutta. Tällöin kannattaa huomioida myös ampumasuunnat taaksepäin ja asettua kohtaan, jossa passipaikan turvamääräykset sekä mahdollisimman laaja ampumasektori täyttyvät. Missään tilanteessa passipaikalta ei saa siirtyä esimerkiksi linjan toiselle laidalle ennen kuin ajo on vihelletty päättyneeksi. Päivän ajoista täytyy pitää lukua, joskin sekin yleensä selviää myös passipaikkoja jaettaessa. "JAHI ON JAHI" SANOO VIROLAINEN Vaikka tilastot eri paikkakuntien jahdeista ovatkin osoittautuneet lähes idioottivarmoiksi, on kuitenkin kyse villieläinten metsästyksestä eikä taitavinkaan metsästyksenjohtaja pysty takaamaan tiettyä saalismäärää. Eri ajojen passiketjut saadaan nopeasti paikoilleen kun kukin ampujista tietää paikkansa jo ennen seuraavaan ajoon siirtymistä. Kun halutaan tietää seuraavan ajon passipaikan numero, pitää siis tietää montako ampujaa kuuluu jahtiin sekä monesko ajo on kysymyksessä. Kuljetuskalustoa löytyy moneen lähtöön. Ampujien lukumäärä selviää silloin, kun passikortit jaetaan ja se pysyy samana koko päivän. Tässä Ursuksen perään on liitetty parikin vaunua, joihin mahtui yli parikymmentä miestä ja päivän saalis. Perussääntönä on, että aina asetutaan ajon suunnan puoleiselle reunalle passilinjassa. Vaikka passipaikka näytetään hyvinkin tarkasti, on siinä tietysti hieman varaa siirtyillä sivusuunnassa parempaan asemaan. Ylälaidan ylimmältä vaakariviltä nähdään ajojen lukumäärät. Ajon alku sekä loppu ilmoitetaan sovituin torvipuhalluksin ja se on sa10 RIISTA malla merkkinä aseen lataamiselle tai patruunoiden poistamiselle. PASSIKORTTI Päivän ajoista täytyy pitää lukua, joskin sekin yleensä selviää myös passipaikkoja jaettaessa. Jahdin sujumista edesauttaa pätevän metsästyksenjohtajan lisäksi myös ampujia varten suunniteltu passikortti. Nämä ovat pienestä koostaan huoli-. Jos ampujia on esimerkiksi kappaletta, löytyy passipaikan numero kympin kohdalta alkavalta vaakariviltä. Passikortin vasemmassa laidassa oleva ensimmäinen pystyrivi näyttää passimiesten lukumäärän. Passikortin idea on sikälikin nerokas, että minkäänlaista valintaa eri passipaikkojen suhteen ei voida harrastaa, kaikki sujuu tasapuolisesti ja nopeasti. Liian suurin odotuksin ei siis kannata matkaan lähteä, sillä mahdollinen poikkeus, joka vahvistaa säännön, voi osua kohdalle milloin hyvänsä. Tämä selkeyttää ampumista ja antaa ampujalle mahdollisimman suuren pelivaran sen jälkeen kun eläimet ohittavat ketjun. Tästä esimerkkinä voisin mainita viime vuoden poikkeuksellisen lämpimän syksyn, jolloin lumi ei tullutkaan maahan normaaliin aikaan. Metsästyksenjohtaja jakaa passiryhmät paikoilleen ilmoittamalla esimerkiksi numerot tietylle osuudelle. Kun jokainen ampuja näkee kortista paikkansa kussakin ajossa, voidaan ryhmä lähettää liikenteeseen ilman sen kummempia ihmettelyjä
Toisekseen ajomiesten mukaan siat olivat poikkeuksellisesti harvoin makuulla ajon osuessa kohdalle. Emakko osasi luotsata poikueet harmittavan usein paikoista, joissa ei ollut passimiestä. Saaliin "niukkuudesta" huolimatta myös poikkeusreissu oli kaikin puolin antoisa niin hyvän porukan kuin metsästyselämystenkin ansiosta eikä tilanne tosissaan harmittanut lainkaan. Eniten saaliin joukosta löytyy villisikoja. Iltaparaati. RIISTA 11. Ensimmäisen päivän jälkeen ei rattailla ollut ainoatakaan sikaa. Vastaavasti samaan aikaan toisella paikkakunnalla olisi luullut käyvän samoin, mutta siellä tulos olikin täysin odotusten mukainen. Tällöin siat eivät hyökänneetkään kuka minnekin, vaan kaikki seurasivat letkassa johtavaa naarasta. Toisena päivänä tilanne sitten korjaantui, mutta vaikka tilastollisesti oltiin kaukana keskiarvosta, taisi jokainen seurueesta päästä silti ampumaan. matta riittävän agressiivisia, jotta ne makuulla olevan sikalauman kohdatessaan saavat sen säntäämään kaikkiin ilmansuuntiin. Tällä kertaa sikojen löytäminen tuotti jo vaikeuksia, sillä tuoreita kaivamisjälkiä oli joka paikassa eikä niiden tuoreudesta saanut yhtä tarkkaa kuvaa kuin lumella
Vastavetona tälle liikehdinnälle on esitelty uusi, edullinen malli, Beretta A300 Outlander. 12 RIISTA utta A Outlander -haulikkoa voisi ehkä parhaiten kuvailla seuraavasti: siinä yhdistyy Beretta A -sarjan lukonkehyksen ja laukaisukoneiston muotoilu, A-sarjan sisuskalut ja ALsarjan kaasumäntä. Lisäksi se on varustettu synteettisellä tukilla, joten siitä on karsittu hyvien puiden tuoma kustannusrasite. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ U Beretta 12/76 A300 Outlander Beretta on viime vuosina uudistanut haulikkosarjansa lähes täydellisesti A400-mallin eri versioilla. on siis juuri sama ase kuin meille tuttu Silver Mallard, joskin koruttomammalla viimeistelyllä. A Outlander on samassa sarjassa :n kanssa hintasegmentin suhteen, mut-. Tätä asetta on myyty huokeaan hintaan Pohjois-Amerikan markkinoilla. Yksi perussuosittu haulikkomalli Berettan valikoimissa on ollut Yhdysvalloissa kasattu , joka on itse asiassa täsmälleen sama ase kuin Beretta A. Viimeistely ja puiden laatu vastaa lähinnä muiden edullisten haulikoiden vastaavaa näiltä osin uutuus ei missään nimessä ole Berettalle mikään ylpeydenaihe, vaan enemmänkin perusrassi käyttöön parempaa sarjaa huokeampaan hintaan. Tällainen edullinen versio ei Berettan haulikoissa ole mitenkään erikoinen ilmiö. Kyseinen haulikko on ollut tasaisen suosittu ja varma valinta. A400:n perusominaisuutena tulee kuitenkin myös noussut hinta ja tämä on karkottanut osan potentiaalisesta ostajakunnasta
Tämä oli vallitseva supistajastandardi Berettallakin aina Urikan päiviin asti ja vasta Urika :sta eteenpäin ovat Berettan ja Benellin supistajia muutettu tästä standardista. Siinä missä A-sarjan haulikot ovat " piipuilla jo kohtuullisen vakaita ammuttavia, vaaditaan A- ja A-sarjalaisilta samaan tuntumaan pääsääntöisesti " piippu. TOIMINTAVARMUUS Koease toimitettiin tuuman ( cm) piipulla, mikä tarkoittaa yleensä varsin levotonta haulikkoa. Jos sitten taas ase tulee kiväärimäiseen ammuntaan, toimii lyhyempi piippu vallan mainiosti. Koska A-sarjassa pääjousi on etutukin alla, voidaan sanoa, että Outlanderissa pääjousi sijaitsee vanhanaikaisesti perän sisällä. Tämä on valitettavasti tekijä, jonka voidaan sanoa olevan vanhassa parempi kuin uudemmissa Berettoissa. Mobilchoke on jo perusversionaan erittäin toimiva ainakin puolisuppeana ja kolmevarttisena. Tosiasiassa kyse ei ole nopeudesta ja kätevyydestä, vaan keulan tunnottomuudesta. Mielestäni tämä ratkaisu on ehdottomasti parempi kuin perä ilman säätöjä ja täysi sarja vaihtosupistajia. Toisaalta /-pesityksen vanhoissa A-malleissa (huom. ta siinä on muutamia eroja. Joka tapauksessa nämä Espanjassa valmistetut supistajat eivät ole niin lujasti hinnan kiroissa, ettei mukaan olisi voitu toimittaa vaikkapa parannettu sylinteri ja kolmevarttinen tämän puolikkaan lisäksi. Verrataessa A:aan, on suurin ja näkyvin ero A:n lukossa. Suurin tekninen ero löytyy Outlanderin uudemman sukupolven itsesäätyvästä kaasumännästä. Ylimenoa ei ole myöskään kiillotettu, joskin sen pinta on erittäin tasainen. mallinimi on todellakin vanha) kuviot ovat lyhyemmästä ylimenosta huolimatta äärimmäisen tiukkoja erityisesti kiinteästi täyssupistetuilla piipuilla. SÄÄTÖÄ Etutukin kaasupurkausreikiä ei ole vahvistettu, vaan ne on työstetty suoraan puuosiin. Sen purkaminen tehtiin vaikeammaksi ja "itsepuhdistuvuutta" korostettiin hyvin vahvasti. Esimerkiksi verrattaessa tätä ylimenoa Berettan vanhempien -mallien ylimenoihin, on tämä selvästi loivempi ja siistimmin tehty. Painotuksessa A voittaakin uutuuden mennen tullen. TU TTU PIIPPU Piipun sisähalkaisija on leiman mukaan 18,3 millimetriä, joka edustaa perinteistä Berettan käyttämää piippumitoitusta. Lukonkehyksen muoto ja käytetyt fontit ovat yhteneviä A400-sarjaan. mukaiset jatkosupistajat, esimerkiksi Brileyn valmistamina, ovat vielä tänäänkin lähes vertaansa vailla, eikä uudemmilla supistajajärjestelmillä ole saavutettu kovinkaan merkittäviä käytännön etuja rataolosuhteissa tai metsällä. Voidaan sanoa, että A on ennemmin edulliseen suuntaan päivitetty Urika/Urika , ja kiinnekohdat teknisesti ovat näissä. Aseen keulalta löytyy kuitenkin säästöä: Vaihtosupistajia on vain yksi puolisuppea, se joka piippuun on tehtaalla ruuvattu. Periaatteessa ei kuitenkaan haittaisi, vaikka mutteri olisi vielä massiivisempi ja helpommin käsiteltävä. A:n piippu ja supistajavalinta on ilahduttavasti perinteiden Mobilchoke. Tällöin aseesta ei puuttuisi mitään. AMPUMAOMINAISUUDET saatavana myös " ja " piipuilla, joista " on ehdottomasti suositeltavin yleiskäyttöön, jos haulikolla on tarkoitus ampua lentäviin kohteisiin. Uudemmassa kaasumäntäsysteemissä, joka otettiin käyttöön A-mallin myötä, kaasumäntä on yhtenäinen systeemi. Vanhemman A:n kaasumäntä on helpompi pitää puhtaana, sillä se on paljon helpompi purkaa osiin. Tosiasiallinen muutos oli se, että riittävän kenttähuollon suorittaminen muodostui ongelmallisemmaksi. Piipun sisähalkaisijaksi ilmoitetaan , millimetriä, mikä on Berettan vanha standardi. Siinä missä kalliimmassa mallissa lukonpää on pyörähtävää sorttia, on A:n lukko perinteisempi kiilasulkuinen, jossa lukitus tapahtuu lukonkehyksen yläosaan. Usein perän säätömahdollisuus löytyy vain eri asemerkkien "paremmista" malleista, mutta Outlanderin perän pudotus ja sivuvääryys ovat säädettävissä. Jos uutuutta lähdetään ruotimaan Asarjan suunnasta, on yhteistä ainoastaan muotokieli. Tämä supistajastandardi on nykyään jo dominoiva, sillä suurin osa Euroopan ja Turkin haulikoista käyttää nimenomaan tätä standardia. Tämän huono puoli on se, että jos ase puretaan kenttäolosuhteissa, on osien hukkaaminen potentiaalisesti helpompaa. Käytännössä suurin ero ei ole toiminnallinen, vaan se liittyy aseen huoltoon. Erityisesti Extreman ensimmäiset mallit ovat kuuluisia siitä, että kaasun ylivuotoreiät olivat niin pieniä, että ne pikeytyivät herkästi umpeen kiekkopatruunoilla ja tämän jälkeen metsästyspatruunoilla toiminta takkusi rajusti. Ilmeisesti pinta on tarkoituksella jätetty hieman karheaksi. Ylimeno ei ole lyhyen lyhyt, mutta nykymittapuulla se ei ole varsinaisesti kovin pitkäkään. Tämä muutos on ollut niin ailahtelevaista, että uudempien supistajastandardien mukana pysyttely aiheuttaa lähinnä päänsärkyä. A on Lyhyen koeammunnan perusteella haulikon toimintavarmuudesta ei voida sanoa RIISTA 13. Toinen merkittävä perusero, joskaan ei niin näkyvä, on aseen pääjousen sijainti. A:ssa se on vanhaan malliin takatukin sisässä kun se taas A:ssa on etutukin alla. Joka tapauksessa tämä lyhyin piippuvaihtoehto on liian levoton ja antaa kuvan nopeudesta. Itse asiassa mäntä tulee purettua osiin joka kerta kun ase puretaan. Tässä kohtaa on siis oiottu kalliimpiin versioihin nähden. Piipun lukitusmutteri on karhennettu ja huomattavasti parempi kuin aiemmissa Urikoissa. Tämä jakaa aseen painoa pitkittäisesti ja asettaa oikeastaan lisävaatimuksen piipun pituudelle. Niin tälläkin kertaa. Järjestelmän Beretta on Outlanderin kohdalla tehnyt mielenkiintoisen linjauksen verrattuna moniin muihin budjettihaulikoihin
Itsepuhdistuvuuden ongelmana on siis se, että kaasumännän karhennettu tiivisterengas pitää kyllä kaasumännän puhtaana, mutta mikään ei pidä huolta ylimääräisen kaasun purkautumiseen tarkoitettujen reikien puhtaudesta. Ai niin, selvennän hieman edellä ollutta. Vähimmällä pääsee, jos aseella ammutaan ratakaudella aina muutama metsästyspaukku, jolloin ylimääräistä kaasua vuotaa reilusti ja puhaltaa karstaa pois männän "ylivuotoventtiilistä". MONIKÄY TTÖISEKSI TEHT Y Tämänkaltainen kiväärimäinen käyttö ei yleensä ottaen erittele haulikoista niiden ampumaominaisuuksia, kun taas lentoonammunnassa aseen tasapainoon ja suuntautuvuuteen liittyvät asiat ovat korostuneessa roolissa. Outlanderin vahvuus on lisäksi sen perinteisempi , mm piipun sisähalkaisija, joka puoltaa eräiden erikoistuneempien haulipatruunoiden käyttöä. Puhdistamattomana kauden ammunnoista ja syksyn vesisateista selvinnyt ase yleensä menee lahjakkaasti jumiin seisoessaan talven kaapissa. Esimerkiksi A:n edut eivät tule hetikään niin hyvin esiin vaikkapa kalkkunajahdissa. Näissä patruunoissa välitulppa vaatii piipulta määrättyä tiukkuutta. Pahimmillaan väljä piippu kääntää nämä tulpat heti piipun jälkeen poikittain ja tästä eteenpäin ammus jatkaa matkaansa täyteisenä. Nämä on siis itse pidettävä puhtaana, puhdistuipa kaasumäntä miten hyvin tahansa. Tämä johtuu siitä, että itsesäätyväksi tarkoitettu kaasumäntä ei enää päästä ylimääräisiä kaasuja purkautumaan, vaan kaikki kaasut menevät aseen koneiston syklaamiseen. Viimeistään tämän päälle ammuttava kevyiden ratalatausten kesäsesonki saa aikaan lian pikeytymisen, joka jumittaa kaasumännän. Tukossa olevia aseita saakin usein huokeaan hintaan ja niiden toimintakuntoon saattamiseksi riittää kaasumännän puhdistus. Vähemmällä kuitenkin pääsee kun aseensa huoltaa oikeista paikoista, eikä vaadi sellaista mikä ei ole käytännössä mahdollista. Paremminkin kyseessä on ammuttaessa toimintakykyisenä pysyvä järjestelmä, joka pitää kuitenkin aina toisinaan puhdistaa. Beretta on siis ottanut huomioon kalkkunametsästyksen ja täyteiskäytön vaatimukset. Hintaluokka puoltaisi tätä USA:n markkinoille suunnattua erikoistuneempaa segmenttiä, koska kalkkuna- ja slugiversiot tulisivat todennäköisesti olemaan kilpailukykyisempiä kuin A:aan pohjautuvat. 14 RIISTA. Onkin oletettavaa, että A:sta tulee ajan myötä vihkiytyneempiä turkey- ja slugiversioita. Tällöin saadaan aikaan häiriöitä ja haaveet aseen vaihdosta alkavat siintää mielessä. Tällöin käy niin, että siirryttäessä syksyllä tehokkaampiin metsästyslatauksiin, ase ei enää toimi. Tällaisista esimerkkinä voitaisiin mainita Federal Flite Control -välitulpalla varustetut kalkkunapaukut, jotka saattavat toimia aivan väärin väljemmissä piipuissa. Aseen pääjousi on tukin sisässä ja lukon takaosassa on johdin tämän vuoksi. Berettan uusissa haulikoissa on ollut jo muutamia vuosia käytössä parannettu kaasumäntä, joka poistaa karstaa kaasusylinteristä liikkuessaan. Toisaalta Berettan haulikoiden itsesäätyvä kaasumäntä on osoittautunut vuosien varrella kaikkein toimintavarmimmaksi mekanismiksi itselataavissa haulikoissa, joskaan sekään ei mainoslauseista huolimatta ole itsepuhdistuva. Perinteisen tiukoilla piipun sisämitoituksilla on siis toisinaan etunsa, Lukon "carrier" on perinteistä tyyppiä. Tämä vähentää merkittävästi aseen huoltotarvetta ampumasessioiden aikana. Outlanderin lukonkehyksen päältä löytyy urat kiikarikiinnitykselle. juuri paljon mitään. Markkinamiesten tarkoituksena on myydä meille aseita ja yksi konsti on myydä niitä huolettomuuteen vedoten
A Outlanderin tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä sen hinta asettunee yleiseurooppalaiseen tapaan tonnin tietämille. Voidaan siis sanoa, että haulikkona Outlander ei jää kilpailijoilleen yhtään, mutta se ei myöskään kaappaa A-sarjalta markkinoita. Erityisesti piipun ulkopinnan mattapintaisuus ja tukkipuiden himmeys saavat aikaan vaikutelman edullisen hintaluokan aseesta. Jokin yhtälössä siis mättää. Korostan, että Beretta A:n ulkoasulle kuitenkin peruste. Henkilökohtaisesti näkisin, että Outlanderin kohdalla olisi ollut syytä luopua kertakaikkisesti puuosista ja korvata ne synteettisillä peruspalikoilla. Ja lopulta hintaakin on jo sen verran, että parempi viimeistely tai edes käyttöä ajatellen asiallisempi ulkoasu kuuluisi asiaan. vaikka perinteistä haulikkokäyttöä ajatellen ,, mm:n sisähalkaisija vaikuttaisikin käyttökelpoisemmalta. VIIMEISTELY Vaikka mukana tulevat tarvikkeet ovat rajalliset, ne on kohdennettu oikein. Piipun sisäpinnan laatu alkaa olla nykymenetelmillä hyvää tasoa jo monella halpavalmistajallakin, mutta lukon, lukonkehyksen ja kaasumännän toteutuksen laadussa on Berettan hyväksi huikea ero. Mukana tulee vain yksi puolisuppea Mobilchokesupistaja. Beretta A Outlander on hyvä perushaulikko, joskaan se ei ole missään nimessä näyttävä haulikko. Outlanderin hinta on selvästi A-sarjan alapuolella, mutta se ei missään nimessä ole niin sanottujen halpa-aseiden hintaryhmässä. Harvassa edullisessa haulikossa on perän säätömahdollisuutta, mutta Berettassa on. Sille Outlander ei pärjää ampumaominaisuuksiensa puolesta, eivätkä nämä aseet kestä vertailua kun puhutaan ulkonäöstä. Outlander tulee hakemaan paikkansa markkinoilla. Lisäksi mukana on supistaja-avain ja 1+1-rajoitin, joka on erinomainen ratakäytössä. Outlanderin viimeistely on ehkä jopa tarkoituksellisesti erittäin karua. Tässä suhteessa Outlander vie ja muut vikisevät. Tällöin ase ei olisi halvan, vaan ehkäpä vain edullisen oloinen. HINTA JA LAATU? Lukko on yksinkertainen osa, joka on helppo purkaa pääosiin ja puhdistaa. Laukaisukoneisto on muuttunut hyvin vähän, mutta patruunan nostosiltaa on vahvistettu. Kirjoittajan ei kenties tulisi ottaa kantaa tuotteen hintaan, mutta tässä tapauksessa hinta on oleellinen osa haulikon myyntiä. Siinä missä puolta halvemmissa haulikoissa saattaakin puuosien viimeistely olla näennäisesti siistimpi, ei sisuskaluilta voida useinkaan odottaa sitä tasoa mitä Beretta tarjoaa. Työn laatu on kunnossa, tekniset ratkaisut ovat kunnossa, toimintavarmuus on kohdallaan, mutta aseen ulkoinen viimeistely ei tee niille oikeutta. Sen lisäksi se on säädettävissä ampujakohtaisesti kun taas suuri osa kilpailijoista ei tarjoa aseisiinsa sitä vähää, eli säätöpalikoita perän kulman muuttamiseen. Suosion tietä tasoittaa vastaisuudessa myös se, että saataville tulevat synteettiset tukkivaihtoehdot. Tämä viimeistelyn puute toisaalta kasvattaa eroa kalliimpaan malliin ja näin ollen uutuus ei ole ainakaan aivan ensimmäisenä haukkaamassa osaa A:n myynnistä. Hintaansa nähden Outlanderissa on paljon hyvää, mutta sen viimeistelytaso on päällepäin samaa luokkaa kuin puolta halvemmissa haulikoissa. Todennäköisesti se tulee olemaan varteenotettava vaihtoehto niille, jotka hakevat varmatoimisuutta ja turvallista merkkiä, mutta eivät taas ole valmiita pulittamaan aseestaan liki kahta tonnia. Sen kauneus sisäistä ja se käy ja kukkuu varmemmin kuin kilpailijansa. Täten Beretta tarjoaa asiallista vaihtoehtoa myös niille sorsastajille, jotka eivät ole valmiita maksamaan A:n hintaa, mutta haluavat kuitenkin tutun merkin ja varmatoimisuutta. Beretta A300 Outlander 12/76 Valmistaja: Fabbrica d'Armi Pietro Beretta S.p.A., Italia Toimintatapa: Itselataava kertatuli Toimintaperiaate: Painetason mukaan säätyvä kaasumäntätoiminta Kaliiperi: 12/76 Paino ja kokonaispituus (26"/66 cm piipulla): 3,18 kg, 117 cm Saatavilla olevat piipunpituudet: 26" (66 cm), 28" (71 cm) ja 30" (76 cm) Suositushinta: 1199 euroa Maahantuoja: Sako Oy, www.sako.fi RIISTA 15. Outlanderin puuosien taso ei mielestäni sovi Berettan imagoon ja muutoin näkisin tämän aseen mieluummin A-tyylisillä synteettisillä tukeilla varustettuna
Riistakolmiolaskentaan mars! Olen seurannut koko ikäni metsästysalan lehtiä suurella mielenkiinnolla. Joka syksy lehdissä on ollut ja on artikkeleita riistakolmiolaskennoista ja räknätty tulevia riistakantoja niiden tulosten pohjalta. Eipä ole tullut mieleen, että voisin olla itsekin laskemassa niitä. TEKSTI: ERNO LINDROOS 16 RIISTA
Kauriiden ja valkohäntäpeurojen jälkiä emme kohdanneet lainkaan, muutamia van- hoja hirvenjälkiä sentään paikoin. Mouhijärven Metsästysseura Ry elvytti riistakolmiolaskennan pitkän tauon jälkeen. Pari kuppia sumppia, ruisleipää naamariin ja hieman juotavaa reppuun. Valtakunnallisesti riistakolmioita on laskettu vuodesta . Pakkasyö oli auennut kuulaaksi, aurinkoiseksi päiväksi, joten luvassa oli siis mitä parhain ulkoiluilma. Kolmio herätettiin henkiin syksyllä olemalla asian tiimoilta yhteydessä Riista ja kalatalouden tutkimuslaitokseen. Missään muualla ei voida kansallisesti arvioida vastaavalla tarkkuudella riistavarojen kestävän hyödyntämisen oikeellisuutta. Hiihdimme reitin siis miltei "luotisuoraan". Laskentalinjamme ryhmä antamassa tuloksia. Nappasin eräsukset seinustalta pakettiauton perään. Lähde: Suomen riistakeskus Talvilaskenta suoritettiin hieman myöhässä, mutta kelin vihdoin salliessa ... Koska hankikannon päälle oli satanut sopivasti pari senttiä uutta lunta, emme olleet tehneet esikiertoa laskentareitille. RKTL kerää ja käsittelee laskentojen aineiston muodostaen mm. Ensimmäinen havainto oli oravan jäljet, sitten ketun ja hetken päästä ilveksen jäljet. Seuramme alueella ollut kolmio on jäänyt laskematta ilmeisesti parinkymmenen vuoden ajan. Reittiin mahtui myös jyrkkiä nousuja ja miltei läpitunkemattomia kuusitureikkoja, joten syke kyllä välillä nousi aivan riittävästi. sängystä kahvin keittoon. asta viime vuonna osallistuin laskentoihin ensimmäisen kerran ja kokemukset ovat niin mukavia, että oikein harmittaa, etten ole ennen eksynyt niiden pariin. Puin lämpökerraston, fleecepaidan sekä hengittävät ulkoiluvaatteet päälle ja vääntäydyin ulos. Vasemmalta oikealle: Juuso Rajamäki, Sauli Virtanen, seuramme puheenjohtaja Pertti Vartia, rhy:mme toiminnan ohjaaja Erkki Nyyssönen, seuramme sihteeri Jari Sassi, Jukka Rajamäki ja riistanhoitojaoksemme vetäjä Matti Niura. Lähdimme matkaan ja jälkihavaintoja alkoi kertyä. Näin saadaan tietoa riistalajien elinympäristövaatimuksista ja elinympäristömuutosten vaikutuksesta. riistaeläimistön tiheysarvioita. Metsäjäniksen jotoksia oli vähän mutta ilveksenjälkiä ihmeteltävän paljon. Riistanhoitoporukan nokkamiehemme Matti Niura piti alkupuheen ja kertasi laskentaohjeet. Riistakolmiolaskentoja suorittavat vuosittain kesällä ja talvella tuhannet vapaaehtoiset metsästäjät. Paikalle oli kokoontunut innokasta laskijaa. Yhtään merkintää emme kuitenkaan hirvistä saaneet koskapa yksiäkään tuoreempia jälkiä ei reittimme poikki kulkenut. Porukka jaettiin kolmeen ryhmään. Matkan edetessä kävi ilmi, että oravan ja ketun jälkiä on ylivoimaisesti eniten. Ensimmäinen laskentamme oli talvilaskenta , jonka järjestelyistä vastasi riistanhoitojaoksemme vetäjä Matti Niura.Tässä omia kokemuksiani. TALVILASKENTA V RIISTAKOLMIO Riistakolmiolaskennat muodostavat riistakantojemme arviointijärjestelmän perustan. Tavallisesti reitti on merkitty maastoon maalimerkein tai kuitunauhoin. Varmistettiin karttojen ja muistiinpanovälineiden mukanaolo. Sää oli todella kohdillaan, hiihtäminen oli suorastaan nautinnollista, alamäissä vauhti pääsi kohoamaan turhankin paljon. Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on km ja reitin kokonaispituus täten km. Reitillämme kohtasimme ilveksen jäljet! Eikä ollut sama kissa vain porkannut... Kokoontuminen tapahtui paikallisen kahvilan pihalla seitsemältä. Maahamme on perustettu kolmioita noin kappaletta, joista lasketaan vuosittain hieman alle tuhat. Olin varautunut suunnistamaan kartan ja kompassin avulla, mutta seuramme sihteerillä, Jari Sassilla, olikin GPS:ssä jo reittipisteet valmiina. Laskentojen tuloksena saadaan maailmanlaajuisestikin ainutlaatuista tietoa Suomen riistaeläinkannoista. Suunnattomalla tahdonvoimalla vääntäydyin kello . Juomataukoja pidimme matkan aikana muutamia. RIISTA 17. Laskentaohjeissahan puhutaan työparista mutta päätettiin, että kaikki voivat laskentaan lähteä; eihän jälkien määrä siitä mihinkään muutu vaikka sata ukkoa hiihtäisi saman reitin, kunhan jokainen jälkijono kirjataan vain kerran ja yhteen paperiin. Pakkasta oli noin astetta ja taivas täysin pilvetön. Kun kaikki oli selvää, siirryimme maastoon, ensin autolla lähimpään mahdolliseen kohtaan ja sitten hiihtäen aloituspisteeseen. Laskentareitti säilyy vuodesta toiseen samana vaikka alueen luonto muuttuisikin. Partiossamme olivat Hannu Rajala, Pauli Karimäki, Jari Sassi sekä kirjoittaja
Juomataukoja pidimme melko tiheään. Kukaan ei nähnyt estettä ottaa koiria kytkettyinä mukaan kävelemään, joten olin päättänyt ottaa seisojani mukaan. Hyviä laskentaolosuhteita odoteltaessa määräaika voi osoittautua lyhyeksikin. Levittäydyimme kolmeen osaan metrin etäisyydelle toisistamme. - .. Lumipeitteen on oltava sellainen, että tuoreet lumikonkin jäljet erottuvat tunnistettavasti. LASKETTAVAT LAJIT Aistit valppaana! Saavutettuamme päätepisteen oli Mouhijärven piirin rhy:n toiminnanohjaaja Erkki Nyyssönen ansiokkaasti hoitanut moottorikelkkakyydin lähimmälle auratulle tielle. Sovittiin, että laskennan jälkeen tullaan takaisin samaan paikkaan, juodaan hyvin ansaitut pullakahvit ja käydään tulokset ja kokemukset lävitse. 18 RIISTA Siirryimme maastoon. Itse kuljin ulkoreunaa ja minulla olikin ilo tehdä ensimmäinen havainto noin metrin jälkeen kun lehtokurppa lehahti metrin päästä saniaisten alta karkuun. Vielä varmistettiin, että kaikilla on kartta, paperia ja kynä laskentaa varten. Jokainen ylitys merkitään erilliseksi vaikka ne havaittaisiinkin saman yksilön aiheuttamiksi. Ilman sitä ei olisi tullut lähdettyä pienelle hiihtolenkille. Pidemmän matkan kulkeminen suoraan osoittautui haastavaksi. - .. Innokkuus laskentaan oli suuri, meidänkin sivullemme tuli miestä ja kolme koiraa (koirat siis kytkettyinä tietenkin!). TALVILASKENNAT LASKENTAAIKA Lumijälkilaskennat suoritetaan Eteläja Keski-Suomessa .. Alle metriä polusta tuleva ketun tai suden jälki kirjataan mikäli ne selvästi väistyvät pois esikierron uralta.. Koska oli luvattu yli astetta lämmintä, varasin koiriani varten talutushihnat ja vettä. Mikäli reitillä on havaintoja samoihin jälkiin astuvista eläimistä ( ilves, hirvi ) on jälkijonoa seurattava tarpeeksi pitkälle, jotta voidaan todeta eläinten lukumäärä. Taas laskentaporukka jaettiin kolmeen osaan, eli jokaiselle kolmion sivulle oma joukkonsa. Laskentasään tulisi olla vähätuulinen ja leuto. Esikierrolla kuljetaan kolmion reitti ja merkitään hangelle siihenastiset eläinten lumijäjet esimekiksi suksisauvalla piirtämällä. Varsinainen laskenta tehdään yhden vuorokauden kuluttua esikierrosta. HAVAINTOJEN KIRJAAMINEN Talvilaskennasssa kirjataan vain ne ne jäljet jotka risteävät laskentareitin. Yleensähän kulkeminen ohjautuu aikalailla maaston mukaan mutta nyt puskettiin risukot ja rinteet suoraan. Talvilaskennasta jäikin oikein hyvä fiilis. Kerran kävelimme teeripoikueeseen niin, että kaikki saivat niistä useita havaintoja. Lisäksi tilastoidaan kaikki näköhavainnot metsosta, teerestä, pyystä, riekosta, peltopyystä, fasaanista, kanahaukasta ja korpista riippumatta kuinka kaukana laskettavasta linjasta ne on nähty. LASKENNAN SUORITUS Laskenta suoritetaan kahdessa vaiheessa. Olikin muuten koko laskennan ainoa kurppahavainto. Kerran molemmat seisojani pysähtyivät kuin seinään ja hetken päästä pyy pörisi edestä karkuun. Lumijälkien lukumäärät lasketaan seuraavilta lajeilta: metsäjänis/rusakko, orava, susi, kettu/naali, supikoira, karhu, kärppä, lumikko, minkki, hilleri, näätä, ahma, mäyrä, saukko, ilves, villisika, hirvi, valkohäntäpeura, metsäpeura ja metsäkauris. Tuollaiset tiheät pusikot ovat mielenkiintoisia kuljettavia kahden kytketyn koiran kanssa.. Perille saavuttuamme kohtasimme Matin ja iloisesti räiskyvän nuotion, kasan makkaraa ja virvokkeita. Vain pari erityisen pahaa paikkaa kierrettiin. Rajamäen Jukka poikansa Jarin kanssa kulki GPS:n kanssa keskellä. sekä maan pohjoisosissa .. Omiin havaintoihin kirjautui mainitun lehtokurpan lisäksi pyypoikue ja pari yksittäistä pyytä. Taival eteni lämpimässä säässä, jutustelun ja huulen heiton vain välillä häiritessä luonnon rauhaa. välisenä aikana. Tällöin räknättiin yhdessä montako lintuja oli ja vain yksi henkilö kirjasi havainnon. Ajoimme autolla lähelle aloituspistettä ja marssimme perätoukuria aloituspisteeseen. Kyllä maistui hyvältä samalla kun vaihdoimme metsäveljien kanssa kokemuksia päivästä. Myöskään ajankäytöllisesti kustannus ei ollut kummoinen, puolen päivän aikaan olin polttopuiden teossa kotona. KESÄLASKENNASSA Seuramme suoritti kesälaskennan helteisessä säässä ... Useimmat lintutilanteet ehtivät koirat merkkaamaan ennen niiden karkkoontumista etumaastosta
Juvenaalit eli samanvuotiset poikaset merkitään samoin havainnossa omilla tunnuksillaan. 3 1 2 2 3 1 4 2 2 4 Vain noin sata metriä ennen reitin päätepistettä olisi ollut helppo jäädä metsäautotielle. Jokainen laskija pyrkii ajamaan liikkeelle ja laskemaan linnut metrin etäisyydeltä kulkureitistään. Näin saadaan havainnoitua metriä leveä kaistale kilometrin matkalta. Suosittelen lämpimästi kaikille metsästäjille aktivoitumista laskentoihin! RIISTA 19. Hieman arveltiin, ettei laskentatulos pääse paljoa muuttumaan vaikka jo lopetettaisiin. Olin jälleen todella hyvällä tuulella kotiuduttuani, koiratkin saivat sopivan kesälenkin, loppupäivän saattoikin pyhittää sepelikasan levitykseen. OMIA MIETTEITÄ Kolmiolaskennat osuvat siinä mielessä hyviin ajankohtiin, ettei päälle osu kovinkaan montaa muuta eräaktiviteettia. Hetken päästä saapui kuljetus lähtöpisteisiin, joista noudimme automme ja siirryimme yhteenvetoa varten kahvilan terassille. Jatkoimme kuitenkin päätepistettä kohden ja eikö vain metrin jälkeen vilissyt isoja ruskeita ja mustia lintuja etumaastossa. Jos aamulla kellon soittaessa kävikin pieni ajatus sänkyyn jäämisen autuudesta, unohtuivat moiset ajatukset metsässä alkuunsa. Tilastoitavia havaintoja ovat myös kaikki havainnot karhujen toimista: näköhavainnot, jäljet, jätökset, kynsimiset, hajoitetut muurahaispesät jne. LASKENNAN SUORITUS metsäpeura metsäkauris supikoira kettu/naali susi ilves karhu 1 5 6 2 5 1 5 2 11 Laskennassa edetään maastossa rintamana kolmihenkisenä ryhmänä. Päivän ainoa metsopoikue reitillämme! Olipa hieno lopetus laskentareitille. Tämä onnistuukin melko helposti metsolla ja teerellä. Hyvillä mielin siirryimme päätepisteeltä metsäautotielle, jossa toinenkin ryhmä oli jo valmiina. Laskijoiden välimatka pidetään metrinä. Laskennassa saa pienen kuvan riistakannasta ja raitista ilmaa hyvässä seurassa. Pääkaistan ulkopuolelle tapahtuvat havainnot kirjataan erikseen. HAVAINTOJEN KIRJAAMINEN metsäjänis/rusakko orava kärppä lumikko minkki hilleri näätä ahma mäyrä saukko villisika metso teeri pyy riekko peltopyy fasaani kanahaukka korppi 12 1 9 6 9 27 10 2 2 4 Lintujen sukupuolet pyritään määrittämään. KESÄLASKENNAT LASKENTAAIKA Mouhijärven Metsästysseura Ry Kolmiolaskenta 6.3.2011 Nro:431 Hanhijärvi Ojanen Pääjärvi KKJ: N 61 28' 42.4528" E 22 57' 25.0924" KKJ: N 61 28' 58.5208" E 22 52' 57.4007" KKJ: N 61 26' 59.7011" E 22 54' 41.9509" Kesälaskennat suoritetaan elokuussa, kuun puolivälin molemmin puolin. Laskennat tehdään aina päiväsaikaan ja normaalien sääolojen vallitessa. LASKETTAVAT LAJIT Reitti H-O H-P O-P yht hirvi valkohäntäpeura 6 6 Laskettavia lajeja ovat kaikki metsäkanalinnut: metso, teeri, pyy ja riekko sekä metsäjänis ja lehtokurppa. Emot merkitään omilla tunnuksillaan yhdessä poikueen kanssa
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Uuden SAKO A7 sukupolven Satikka Sako A7 on maailmalla jo vanha tuttu, tuotiinhan se esimerkiksi Pohjois-Amerikan markkinoille useampi vuosi sitten. Mutta Suomessa se on vuoden 2012 uutuus. Riista selvittää nyt, mitä A7 pitää sisällään. 20 RIISTA A7 lanseerattiin Yhdysvalloissa vuonna suuren nettikampanjan myötä ja sen käyttäjiksi valittiin muutamia tunnettuja metsästäjiä omine TV-sarjoineen (Whitetail Nation, Bucks of Tecomate jne). A7:n ilmeisesti pelättiin valtaavan Sako 85:n markkinat, mutta nyt Sakolla on päätetty myydä tätä edullisempaa kivääriä myös suomalaisille. A:ssä on piirteitä niin Sakon kuin Tikan kivääreistä ja täten se on kuin uusintapainos legendaarisesta Sako L -mallista. Itse asiassa näin onkin. A:ää verrattiin välittömästi Tikka T:een ja Sako :een ja todettiin aseen olevan sekoitus näitä molempia. Kotoisesti L:stä onkin kutsuttu nimellä "Satikka".
A7:n lipas on varmistettu. A:stä näkee selvästi, että se on Yhdysvaltojen markkinoille tehty ase. Teknisesti A:n ominaisuuksia voidaan purkaa lähtemällä liikkeelle sen tukista. Tämä yhdennäköisyys on pettävää, sillä RIISTA 21. A:n muovilipas on yksirivinen ja keskeltä syöttävä, mutta sen teräksestä valmistetut huulet joustavat, jotta patruunan voi painaa lippaaseen suoraan päältä päin. Tukin tuntuma ei siis ole T:n tapaan muovimainen, vaan se tuntuu samalta kuin Sakossa tai Browningin Dura-Touch-käsitellyissä tukeissa. Jos ajatellaan A:n suhdetta Sako :een ja Tikka T:een, A:n lipas on äkkiseltään katsottuna ilmiselvä tikkamaisuus. Keskeltä syöttävä irtolipas on kaikkein toimintavarmin ratkaisu ja nyt sen täyttäminen on mahdollista myös aseessa kiinni ollessaan. Ehkä selvimpänä esimerkkinä ovat aseen päällä olevat Weaverkiskon pätkät, joihin sopii tässä tapauksessa myös useat Picatinny-standardin mukaiset jalat. Se näyttää päällepäin hyvin paljon Tikka T3:n lippaalta, mutta lipas irtoaa vain jos sitä painetaan sisäänpäin avausvipua painettaessa. A saattaa jossain vaiheessa tienata tämän nimityksen myös meillä (saattaapa tälläkin artikkelilla olla myötävaikutusta asiaan). YLEISSILMÄYS TEKNIIKKAAN Sako ja Tikka T ovat luonnollisesti ne aseet, joihin A:ää tulee verrata. Lipas on yksirivinen ja muovinen ja se näyttää hieman pohjastaan pullistuneelta Tikka T:n lippaalta. Alkutarkastelussa olin itsekin hieman sitä mieltä, että määrätyt tikkamaisuudet olisivat läpinäkyviä, mutta lähempi tarkastelu paljasti sen, että kyseessä on omalaatuinen konstruktio, vieläpä erittäin onnistunut sellainen. Patentoidussa lippaassa on siis sekä Tikan, että Sakon hyvät puolet. Se on ominaisuuksiltaan vahvasti :n ja T:n välimalli, jossa on piirteitä molemmista. Näitä palikoita varten kehyksen päällä ei ole Sakolle tai Tikalle tyypillistä kiinteää lo- henpyrstöuraa kiikarikiinnityksille, vaan A:n kehyksen yläpuoli on koneistettu samaan säteeseen, jota käytetään esimerkiksi Browning A-Boltissa ja Steyr SBS -lukkoisissa aseissa. LIPAS A:n irtolipas on uutuuden merkittävin uutta ajattelua edustava tekninen yksityiskohta. Lippaan kiinnityksestä löytyy selvä sakomaisuus: lipasta pitää painaa aseeseen päin jotta sen saa irrotettua. Kyseessä on rakenteeltaan samankaltainen tukki kuin Tikka T:ssa, mutta erona on se, että tukin pinta on käsitelty samoin kuin Sako :n synteettisissä malleissa
pyöreä lukonkehys, johon voidaan kiinnittää joko aseen mukana tulevat Weaver/Picatinny-tyylin kiikarikiskot tai mikä hyvänsä Browning A-Boltiin tai Steyr SBS -systeemiin käyvä kaksiosainen jalustajärjestelmä. Suurin rakenteellinen ero lukkopultissa on se, että A:ssä lukonkampi on erillinen osa kun taas :n lukko on yhdestä osasta koneistettu. Varmistin on kaksiasentoinen ja lukon saa varmistetusta aseesta avattua erillisellä salvalla. 22 RIISTA. Perinteisestä Sakon linjasta poiketen A:n ulosheitto ei ole mekaaninen. Etu- ja takajalustan keskinäinen jako ei siis passaa Browningin tai Steyrin kanssa, mutta erillisinä palikoina kiinnittäminen onnistuu vallan mainiosti. Jos esimerkiksi latausliike jää vajaaksi, tahtoo mekaanisella ulosheitolla tapahtua virheitä. Varmistin on samanlainen kuin mitä se on ollut 75 mallista alkaen. Parhaat liimat kiikarijalustojen kiinnittämiseen ovat niin sanotut hitaat epoksiliimat, joissa on pitkä työskentelyaika ja kovettuneena hyvin luja pito. Tämä rakenteellinen seikka saattaa olla merkityksellinen, mutta erillisen lukonkammen heikkouksista on vähän näyttöä, joten tämä tuotannollinen huojennus ei liene merkittävä aseen käyttökaaren kannalta. Jousitoiminen ulosheitto jakaa mielipiteet, mutta molemmista löytyy hyvät ja huonot puolensa. Lipas on lopulta aito Sakon lipas: sen saa täytettyä ollessaan kiinni aseessa ja poistettua aseesta vain painamalla sitä ensi aseeseen päin ja käyttämällä avausvipua samanaikaisesti. Piippukouru on auki ja noin 10 cm päässä rekyylivasteesta on tukipisteet, jotka ottavat piippuun. Yleensä tämä tasoittaa käyntiä ohutpiippuisissa aseissa muutaman laukauksen verran. yhtenäisyyttä on vain yksirivisyyden ja muovisuuden osalta. Asennettaessa tulee muistaa poistaa jarrujenpuhdistusaineella kaikki rasva pinnoista, jotta liitos on pitävä. LUKKO A7:n lipas on täytettävissä lippaan ollessa kiinni aseessa. A:n lukko on kolmisulkuinen ja hyvin pitkälti samanlainen kuin :n lukko. Tällöin patruuna on parhaiten linjassa patruunapesään nähden ja syöttö on takuulla takeltelematon ja sujuva. Verrattaessa lipasta :n lippaaseen, on A:ssä yksi selvä parannus. Täten ohuen piipun värähtelyyn on vaikutettu hieman. Tämä on erittäin tuttua kauraa niille, jotka ovat tottuneet käyttämään erillisiä kiikarinjalustoja esimerkiksi amerikkalaisten asevalmistajien tuotoksissa. Push-feed-lukoissa toimintavarmuutta lisää oleellisesti se, että lipas syöttää patruunat keskeltä. Itse asiassa keskeltä syöttävä irtolipas ja push-feed ovat kaikkein toimintavarmin tapa toteuttaa pulttilukkoisen kiväärin syöttö. Nämä kaksi pientä yksityiskohtaa tekevät lippaasta oleellisesti paremman kuin Tikka T:ssa. Jos :kin syöttää hyvin, on syötössä kuitenkin "tuntuma" kun taas A:ssä patruuna menee pesään täysin tunnotta, kuin kuuma veitsi voihin. KIIKARIKIINNIT YS Perälevy on kuminen ja liitos tukkiin on tyypillinen ohuille ruiskuvalutukeille. Rekyylivastin on erillinen palikka tukin ja aseen lukonkehyksen välillä. Sakossa ikuisesti käytetty kartiokas lohenpyrstökiila on saanut väistyä A:ssä ja käytössä on ns. Erona :een on myös siis syötön sujuvuus, jossa A on omassa luokassaan. Vain yksiosaiset kiinnityskiskot ovat siis poissa luvusta. Ruuvikiinnityksen lisäksi Sako kehottaa liimaamaan jalustat kehykseen
Onkin suotavaa poistaa terävät särmät näistä paikoista ja pitää säännöllisesti huoli siitä, että ulosheittäjä on puhdas. Lukon pää näyttää samankaltaiselta kuin Tikka T:ssa, mutta kyseessä ei ole Tikan tapaan muovisella kuorella suojattu osa, vaan kuori ja ydin ovat kiinni toisissaan. Tämä on hyvin tärkeää käytettäessä ruuvikiinnitteisiä kiikarijalustoja. A7:n mukana toimitetaan kaksiosaiset Weaver-tyypin jalustat. Karhennukset ovat modernit ja erityisesti jonkin teollisen muotoilijan silmää miellyttävät, mutta valitettavasti ase tulee tästä johtuen näyttämään jo lähitulevaisuudessa hieman vanhahtavalta. Ulosheittäjän läpivientiin tahtoo ammuttaessa kertyä messinkiä ja jossain vaiheessa tämä messinkijäämä sitten niittaa ulosheittäjän jumiin. Lukon purkaminen noudattelee Sako :n vastaavaa ja ei ole ainakaan kenttäolosuhteissa niitä kaikkein miellyttävimpiä. Lisäksi ulosheitto on jousitoiminen 85:n mekaaniseen verrattuna. Lukonkampi on erillinen osa kun se on 85:ssä samaa osaa lukkopultin rungon kanssa. Sako A SS myydään pakettina, jossa on Burris FourX ,-x -tähtäinkiikari ja AseUtra SL- -äänenvaimennin. Vastapuolella kolikkoa on se, että lukko on tavattoman helppo puhdistaa perushuollossa. esimerkiksi Hoguen valmistamissa tukeissa. A:aan valittu jousitoiminen ejektori onkin tunteettomampi käyttäjän tekemille virheille. Nämä ovat alumiiniset. Perälevyn ja tukin välillä on kuitenkin ruiskuvalutukeille tyypillinen sauma, joka ei ole niin siisti kuin puutukeissa tai paremmissa lasikuitutukeissa. Maastopuhdistamisen kanssa tulee olla erityisen tarkkana. TUKKI A7:stä näkee selvästi, että se on Yhdysvaltojen markkinoille tehty ase. Tukki on Soft Touch -pinnoitettu samaan tapaan kuin :n tukki tai kilpailevan Browningin Dura Touch -pinnoitetut tukit. Olisi siis suositeltavaa, että käyttäjä petaisi vähintään tämän osan kunnolla kiinni tukkiin, jotta pidemmän päälle rekyyli ei rasittaisi rekyylivastetta. Tukin rakenne vastaa sisuskaluiltaan hyvin pitkälle Tikka T:n tukkia, joskin se on vähän "täyteläisemmän" oloinen. Paketti on kootti fiksusti, siinä ominaisuudet ovat sopivassa balanssissa useimmille käyttäjille. Kiikarinjalat liimattiin aseeseen kiinnityksen varmistamiseksi. Irrottaminen tapahtuu kiertämällä lukon päätä myötäpäivään ja tämä onnistuu ilman työkaluja olettaen, että näppi- voimat riittävät. Toki voi olla niin, että varsinaista tarvetta tälle ei ole, mutta tässä kohtaa vara ei kaada venettä. Samaten hitaat latausliikkeet ovat myrkkyä mekaaniselle ulosheitolle. Onneksi muotoilullista kikkailua ei ole sekoitettu tukin muihin linjoihin. A:n tukin ainoa oletettava heikkous löytyy rekyylivastimen suunnalta, koska tukissa oleva paikka erilliselle rekyylivastinkappaleelle ei herätä luottamusta. Koska jousitoimisissa ulosheittäjissä voima tulee vain jousesta, on mekanismin puhtaus äärimmäisen tärkeässä roolissa. A7:ään sopii myös kaikki Browning A-Boltiin tai Steyr SBS:ään sopivat kaksiosaiset jalustat. RIISTA 23. Lukkopultista irtoaa pääkappaleen lisäksi nallipiikki, nallipiikin jousi sekä jousen ja lukonpään välikappale. Tukin perälevy on hieman irtonaisen oloinen ja se on ilmeisesti kiinnitetty tukkiin ruuveilla. Käsittelytuntumaltaan pinnoitus on miellyttävä ja hieman kumimainen, mutta ei kuitenkaan tarttuva, kuten Lukon osat ovat erilliset ja tämä aiheuttaa lähinnä sen, että lukon purkaminen kenttäolosuhteissa on riskaapelia. Nyt A:ssä ja :ssä käytetty systeemi vaatii, että purkaminen tehdään tilassa, jossa osat eivät pääse hukkumaan. Kyseessä ei ole siis niin kuorimainen tuntuma kuin Tikan tukeissa. Vanhoissa Sako-kivääreissä tämä oli yhtenäinen osa, joka oli hieman kenttäkelpoisempi ja helpompi purkaa. Hihnalenkit ovat tavanomaiset nupit, jotka myös kannattaa varmistaa vahvalla kaksikomponenttiliimalla. Tämä on operaationa varsin pieni ja helppo, mutta se on halpa vakuutus siitä, että hihnalenkki ei korkkaa asetta kannettaessa. PAKETTI JA RATAKOKEMUKSET Lukon malli on sama kuin 85:ssä, mutta lukossa ei ole leikkauksia kontrolloidulle syötölle
Ammuttaessa aseella vaimennin kiinnitettynä tukemattomista asennoista, tulee jälkipitoon kiinnittää erityistä huomiota. Usein keveissä metsästyskivääreissä on kuitenkin niin, että aavistuksen pidempi lukonkehys tarkoittaa myös parempaa tasapainoa, mutta A:n kohdalla asia 24 RIISTA jää kysymysmerkiksi niin pitkäksi aikaa kun pidemmällä lukonkehyksellä varustettua versiota pääsee kokeilemaan. A7 paketti toimitetaan Ase-Utran SL-5 vaimentimella. Tukki on rakenteeltaan ontto ja siinä on jäykisteet. Radalla tarkkuuskokeessa kiinnosti lähinnä se, että tehdas lupaa aseelle kulmaminuutin käynnin viidellä laukauksella. Sadan metrin etäisyydeltä viisi laukausta siis pitäisi saada , mm:n sisälle, eli käytännössä ollaan hyvin lähellä mm:n käyntiä. Rekyylivaste on kohta, joka saattaa vaatia petaamista. Liipaisinkaari ja alakerta ovat muovia. Kiikari sopii oikeastaan linnustuksen äärimuotoja lukuun ottamatta kaikkeen metsästykseen ja muutenkin ase sopii ammuttavaksi niin vaimentimen kanssa kuin ilman. Tuolloisen aseen ongelmakohtana voidaan pitää sen mutkikasta sulkua. Valitettavasti kokeiltavana ei ollut A:aa kaliiperissa .- Springfield, joten pidemmän lukonkehyksen mahdollinen vaikutus tasapainoon jäi selvittämättä. Tätä yritettiin jo aiemmin ja tuolloinkin Sakoon pyrittiin tuomaan moderneja piirteitä. Ky-. Oikeanpuoleinen kasa, Norma Oryx 180 gr (11,7 g), 18,5 mm. Luonnollisesti kyseessä on kompromissi, eli ilman vaimenninta ase on hieman herkkäliikkeinen ja vaimentimen kanssa aseessa on etupainoinen tunne. Periaatteessa Sako on tehnyt A:llä :lle pahimman kilpailijan ainakin näin kotimaisten lasien läpi tarkasteltuna. Kuten aikaisemmin tuli mainittua, on kyseessä uusi Satikka, eli Sakon ja Tikan hybridimalli. Riskinä on kuitenkin se, että jos laukaisun yhteydessä tapahtuu herpaantumista, on osuma yleensä kaukana sieltä mikä on tavoiteltavaa. Vapaalta kädeltä ammuttaessa vaimennin tasapainottaa asetta hyvin paljon ja pitoalue on helppo pitää pienenä. Sako A poikkeaa siis edellisestä Satikasta siten, että se on pidetty äärimmäisen suoraviivaisena konstruktiona. Tuolloin Sako L sisälsi monia "Tikkamaisia" piirteitä kuten irtolippaan ja tasalevyisen kiikarikiinnityskiilan. Riihimäellä sain kokeiltavaksi aseesta myös vaimentamattoman mallin kaliiperissa . Skaalan toisessa ääripäässä Fusionin kasa oli 70 mm ja Norma Jaktmatch 61 mm. Toki parantamisen varaa on, mutta tällöin kyllä kävisi niin, että Sako :n rooli jäisi lapsipuolen asemaan. Näillä patruunoilla A7 kävi loistavasti. Winchester ja se oli aavistuksen tasapainoisempi kuin vaimenninta varten lyhennetyllä piipulla varustettu kivääri. Toki amerikkalaisittain "/ jaardia on helpompi saavuttaa, mutta asian voi selvittää käytännössä vain kokeilemalla. YHTEENVETO Vasemmanpuoleinen kasa, Sako Hammerhead 180 gr (11,7 g), 15,0 mm. Luonnollisesti tämä vaatimus ei ole realistinen kaikilla patruunoilla, mutta aseyksilössä hyvin käyvillä patruunoilla tämän ei pitäisi olla mikään kovin ylitsepääsemätön vaatimustaso nykyaikana. Ohutpiippuisissa aseissa on siis oltava todella huolellinen käytettävän patruunan kanssa. Sako A on oikeastaan yhdistelmä Sako :n ja Tikka T:n hyviä puolia ilman kummankaan huonoja puolia
Toimittajan omat mielipiteet Aseen laukaisukoneisto on säädettävissä vain laukaisuvastuksensa osalta. Lipas on yksirivinen keskeltä syöttävä lipas, jossa on metalliset huulet. Kun otetaan huomioon, että Sakon kiilat poikkeavat asemallien välillä toisistaan aika paljonkin, on tämä suomalaisittain tutumpi kiinnitysjärjestelmä aiheuttanut harmaita hiuksia kiikariasennuksien suhteen niin jalustavalmistajille kuin kiikareita asentaville kauppiaille. Täydellinen A7 ei tietenkään ole, mutta siinä käytetyt ratkaisut ovat miellyttävä yhdistelmä käytännöllisiä ominaisuuksia ja hintaluokassaan se saa olla melko lailla rauhassa. RIISTA 25. Joka tapauksessa nykyaikaiset kaksikomponenttiliimat ovat erinomainen vaihtoehto kiinnittämiseen. Vielä varmempi tapa kiinnittää jalusta on asennuttaa jalusta asesepällä, joka varmistaa liitoksen juottamalla. Itse asiassa kotimaassakaan moni asemyyjä ei tunne Sakon kiilan koko problematiikkaa ja sen vahvuudet muodostuvat tällöin heikkouksiksi. Ostopäätöksen suhteen A7 mielestäni tuo painopistettä vahvasti kotimaisiin kivääreihin päin. Tämä ominaisuus jakaa mielipiteitä kohtuullisen voimakkaastikin, onhan mekaaninen ulosheitto perinteisesti ollut Sakon myyntivaltti ja ripaus Mauseria. A7:ssä on paljon piirteitä, joita henkilökohtaisesti pidän erittäin hyvinä. Jousitoimisissa ulosheitoissa jousi kuormittuu ainoastaan silloin kun patruuna on pesitetty. Se on hyvin kenttäkelpoinen ase, josta on saatu karsittua pois Sako 85:n ja Tikka T3:n epämiellyttäviä ominaisuuksia. Voidaan siis Sanoa, että niin Tikan tasalevyinen kiinnityskiila kuin tällainen kehykseen ruuvattava järjestelmä antavat enemmän liikkumavaraa ja vähentävät väärän asennuksen riskiä. Lyhyesti voidaan siis sanoa, että Sakon kartiokiilaan kiikarin asentaminen vaatii suhteellisen paljon erityistuntemusta, kun taas suorat kiinnitysjärjestelmät ovat helpompia. Tämä liitos onnistuu taas parhaiten mustaan kehykseen ja tällöin vaaditaan käytännössä myös teräksisten jalustojen käyttöä. Potentiaalinen virheen mahdollisuus ruuvattavien jalustojen asentamisessa on se, että liitosta ei varmisteta liimaamalla. Toinen "satikkamaisuus" A7:ssa on sen muutos pois perinteisestä Sakon mekaanisesta ulosheittäjästä. Toki niin 85:ssä kuin T3:ssa on omat soveltuvuutensa, jotka ovat määrätyissä käyttötarkoituksissa parempia kuin A7:n. Ongelman tästä muodostaa se, että aina kun pultti on suljettu, on mekaanisen ulosheittäjän jousi kuormittunut. Ongelmia jousitoiminen ulosheitto aiheuttaakin käytännössä vain silloin kun plunger-tapin reiän reuna lastuaa hylsymateriaalia ja lopulta niittaa ulosheittäjän jumiin. Juuri tässä välissä ovat olleet mielestäni Sakon ja Tikan pahimmat kilpailijat, joten A7 on siinäkin mielessä tervetullut lisä markkinoille. Tikka T3 taas sopii ratakäyttäjien tarpeisiin paremmin esimerkiksi siitä syystä, että sen kehys on tavattoman jäykkä ja lukon pituutta voidaan hyödyntää ladattaessa latauspituudeltaan pidempiä patruunoita kuin mitä lyhyiden patruunoiden lipas antaa myöten. Tämä selviää sitten sillä, että messinkijämät poistetaan aukosta ja ulosheittäjä pääsee toimimaan esteettä. A7 onkin omimmillaan yleiskiväärinä liikkuvassa jahdissa tai vaimentimella ja raskaammalla kiikarilla varustettuna myös kyttäysjahdissa. Kun hintakin asettuu Tikan ja Sakon välimaastoon, voitaneen A:n suosion sanoa olevan taattu. Sako A7 Valmistaja: Sako Oy, www.sako.fi Kaliiperit: .308 Winchester, .30-06 Springfield Paino (vaimenninversio): 2,910 kg (pelkkä ase alumiinisine kiikarikiskoineen) 3,646 kg (Burris Four-X kiikarin ja Sako Optilock jalustojen kanssa) 4,052 kg (täysi paketti kiikarin ja vaimentimen kanssa) Hinnat: Synthetic Stainless paketti, 1990 euroa Ase mustilla raudoilla, 1499 euroa Ase ruostumattomilla raudoilla: 1599 euroa A7:n kiikarikiinnitys jakaa mielipiteitä, mutta isoa maailmaa ajatellen universaalimpi kiila on miellyttävämpi kuin Sakon kiila. Tämä on yksi aseen hienoimmista yksityiskohdista ja toimivuus on esimerkillistä. seessä on kivääri, joka hyvin herkästi ohittaa muutamilla ominaisuuksillaan Sako :n ja on taas selvä parannus Tikka T:een nähden. Perusmalleissa Tikka T3:n ja Sako 85:n välillä on ollut kotimaisessa tarjonnassa tyhjiö, jonka A7 täyttää nyt suvereenisti. Kaiken kaikkiaan A7 on äärimmäisen hyvä ase moneen eri käyttöön ja siinä on yhdistetty innovatiivisesti monia haluttavia piirteitä samaan pakettiin. Nämä huulet mahdollistavat lipastamisen huulten läpi painamalla. Täten kyseessä on monellekin se kivääri, jossa on molempien hyvät ja haluttavat ominaisuudet ilman kummankaan heikkouksia. Sako 85 -mallisarja on leveämpi ja eri mallien soveltuvuus metsästyksen eri käyttötarkoituksiin on viety pidemmälle. Henkilökohtaisesti en näe mekaanista ulosheittoa suinkaan ongelmattomana ja huoltovapaana kohteena, sillä erityisesti pitkissä säilytyksissä esimerkiksi Sakon L-sarjan kivääreissä ohut jousi on kuoleutunut ja ulosheittäjä lipsahtaa tällöin helposti ohi patruunan kannasta
Hauleja ei varsinaisesti asetella kuppiin vaan ne hakevat paikkansa pienen tärinän avustuksella. Ruostumisen ehkäisemiseksi haulien sinkityksessä on käytetty keltapassivointia. KOEAMMUNTA 35 METRIIN Koeaseena oli Winchester , jossa kokeiltiin eri supistajia. Noppahauleja mahtuu kuppiin prosenttia enemmän kuin pyöreitä. Haulikonpatruunan lataaminen on aina jonkinlainen kompromissi käytettävissä olevan tilavuuden ja komponenttien vaatiman tilan kesken. Kun haulit saadaan pakattua pienempään tilaan, voidaan ruutiannosta kasvattaa suuremman lähtönopeuden toivossa. Ensin käytössä oli säädettävä PolyChoke, jolla ammuttiin puolisuppealla, kolmevarttisella sekä täyssuppealla asetuksella. Täysin symmetrisesti haulit eivät kuitenkaan ole kupissa vaikka mainoskuvat niin antavatkin ymmärtää. Koska teräs haulimateriaalina on selkeästi edullisin vaihtoehto, on teräshaulipatruunoiden tehoa pyritty parantamaan eri keinoin. Koska osumaprosentit jäivät kovin alhaisiksi, ammuin vielä muutaman kuvion Mossbergin valmistamilla Accu-Steel -teräshauliholkeilla, supistusasteet olivat M, F ja EF. Useimmilla supistajilla kuvi-. WINCHESTER BLIND SIDE 12/76 Teräskuutiolla lisätehoja? Korvaavien haulien käyttöpakko vesilinnustuksessa on poikinut toinen toistaan erikoisempia ratkaisuja. Haulikoko on numero , milleissä kuution sivun lä26 RIISTA pimitta on , mm ja nurkasta nurkkaan mm, joten läpimittanumero (, mm) on eräänlainen kompromissi kuution sivujen mitoista. Lähtönopeutta patruunalle luvataan m/s. Seuraavana tuli myös erikoissuppea Terror Tube. Tässä tapauksessa on saatu myös ruudin päällä olevaan tiivistystulppaan pieni jousto-osuus, mikä tavallisesti puuttuu teräshaulilatauksista. Patruuna on tiivistetty Winchesterin Drylok-menetelmällä eli sekä nalli että tuukkaus on käsitelty lakalla. Lisäksi kokeiltiin ylisuppeaa Terror Tubea. Yleisessä tiedossa on myös kuutionmuotoisten haulien erittäin nopea hajaantuminen heti piipunsuun jälkeen. Tilanne ei juurikaan muuttunut, mutta tiukin kuvio saatiin erikoissuppealla AccuSteelillä. Poikkeuksena tavanomaisista teräshaulilatauksista valmistaja kertoo Blind Side -haulien tottelevan varsin hyvin eri supistusasteita. BLIND SIDE 12/76 TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI H Esittelylataus sisältää kuution muotoisia hauleja / oz eli grammaa. Haulikuutioiden kulmat on lisäksi pyöristetty. Winchesterin viimeisimmässä on kuution muotoiset haulit. aulien muotoilulla on pyritty parantamaan osuman tehokkuutta perusteluna mm. Tämä on pyritty estämään erikoisrakenteisella haulikupilla sekä asettamalla haulit kuppiin symmetrisesti. yksittäisen haulin aikaansaama suurempi haavakanava
Myös Finnfoamissa, joka ei missään nimessä vastaa elollista kudosta, tulokset olivat ristiriitaisia. Ehkäpä jälkimmäinen tulos selittyy sillä, että kyseinen testaus tehtiin Winchesterin metsästysfarmilla hanhijahdin lomassa. Pyöreä hauli vie myös Haulikupin ja haulien lisäksi patruunassa on tiivistysosa, johon on tehty myös pieni jousto. En ole koskaan pitänyt haulipatruunan upotusta erityisen tärkeänä silloin kun ampumamatkat ovat normaalit, jolloin hauliparven peitto tekee tehtävänsä. Harva ampuja osuu aina täysin kohdalleen ja valtaosan pudotuksista aiheuttaakin hauliparven ulkokehä, joka normaaleissa keskustapainotteisissa teräshaulilatauksissa pakkaa olemaan harvanpuoleinen. Absoluuttinen totuus selviääkin vain käytännössä, koeammunnalla pitää vain ensin selvittää sopivin supistusaste. Winchester Blind Side 12/76 Valmistaja: Winchester, Yhdysvallat Hinta: 1,80 /kpl - 12/76 2,10 /kpl - 12/89 Maahantuoja: Oy K. Hjorth Ab, www.hjorth.fi En voi tämän koeammunnan perusteella täysin tyrmätäkään uuden patruunan tehokkuutta, mutta kuvioiden perusteella ampumamatkat ovat väkisinkin mieluummin alle kuin yli metriä. PolyChokella puolisuppean ja täyssuppean ero oli pieni, kuitenkin täyssuppealla saatiin jokunen hauli enemmän tauluun kun taas kolmevarttinen poikkesi kaavasta antaen heikoimman osumamäärän näistä kolmesta. Patruunoiden nopeuksia mitattiin AccuSteel-täyssuppealla ja Blind Siden keskinopeudeksi satiin m/s. Toisaalta koko haavakanava-asia on sikäli turhaa puhetta, että tarpeeksi monen haulin osuma riittää tappamaan riistan paikkaansa vaikka yksikään hauli ei uppoa juuri nahkaa syvemmälle. Myös raportit ammutuista linnuista kertovat, etteivät noppahaulien osumat eroa silmämääräisesti tarkastellen pyöreiden haulien aikaansaannoksista. 3,8 mm supistus PolyChoke M PolyChoke IM PolyChoke F Terror Tube EF Accu-Steel M Accu-Steel F Accu-Steel EF osumia 80 72 86 87 66 70 94 lataus 38 g osumaprosentti 46 41 49 50 38 40 54 haulimäärä 175 kpl kuvion tiheys 1.3 1.9 2.6 1 1.1 1.3 1.4 nopeus (m/s) 405 - oikeassa riistassa höyheniä tai karvoja mukanaan ja näin tekee läpimittaansa suuremman kanavan. on tiheys lähenteli yhtä eli haulit jakautuivat jokseenkin tasan koko ympyrän alueelle. Tällöin yksittäisten haulien läpäisyn on oltava todella hyvä, jotta tuloksia saadaan. KOKEILEMAAN ja tasaisesti leviävästä hauliparvesta. Mirage läpäisi , levyä kun Blind Siden tulos oli vajaa . Poikkeuksen muodostivat PolyChoken kolmevarttinen ja täyssuppea, joilla kuvio oli selvästi keskustapainotteinen. Ehkäpä mainostettu tehokkuus onkin tulosta suhteellisen laajalle RIISTA 27. Pienempi pyöreä hauli työntää edellään kanavassa levyn materiaalia niin, että ulostulopuolelle muodostuu pitkiä riekaleita levyaineksesta. Mistä tuo luku on repäisty on arvoitus, sillä kulmikkaan haulin aiheuttamasta suuremmasta haavakanavasta löytyy kovin ristiriitaista tietoa. Pahemmin ruhjovaksi luvattu noppahauli, huolimatta kulmistaan ja suuremmasta koostaan, ei vastaavaa tee ja itse asiassa myös haulin tekemä kanava jää pyöreää pienemmäksi! Ilmeisesti kulmikas hauli kääntyilee (?) ja siten ehkä leikkaa paremmin kudoksia/materiaalia. Kokonaishaulimäärissä ei järin suuria eroja ollut, mutta varsinkin Accu-Steel-supistajilla nähtiin supistusasteen vaikuttavan kuvioon systemaattisesti. Läpäisyä kokeiltiin Finnfoam-levyihin vertailupatruunana Clever Mirage High Velocity / haulikoolla , mm, jolle nopeudeksi mitattiin m/s. Blind Side tulee myös koeampua ase- ja supistuskohtaisesti, ehkäpä joku yhdistelmä antaa huomattavasti parempia tuloksia kuin nyt saatiin. Winchesterillä pääosa hauleista sijaitsi likimain samassa syvyydessä, mutta Miragen haulit jakautuivat syvyyssuunnassa selvästi pidemmälle välille viidennen ja kuudennen levyn välimaastoon. Tuskinpa patruunaa ladattaisiin Winchesterin Elite-luokkaan, ellei sillä olisi selvää näyttöä toimivuudesta. Asia on täysin eri silloin, kun käytetään suurta haulia, jolloin osumia saadaan vähän. Tämän mahdollistaa tiheästi pakkautuvan hauliannoksen antama lisätilavuus patruunassa. Haulit on sähkösinkitty korroosion estämiseksi. Koeammunta 35 m, Winchester Blind Side 12/76 No:2, ase Winchester 1300 hauli n. Verrattuna pyöreähauliseen lataukseen, kuviot olivat Blind Sidella selkeästi laajempia kaikilla supistuksilla ja supistusasteet olivat todellisuudessa luokkaa sylinteri / parannettu sylinteri / puolisuppea. Winchesterin mainosmiehet ovat olleet touhukkaita ja saaneet laskettua noppahauleille peräti prosenttia paremman tappotehon pyöreisiin verrattuna. Esimerkiksi USA:ssa kaksi eri testaajaa oli ampunut Blind Sidea gelatiiniin ja toisen mukaan mitään eroa ei havaittu pyöreään hauliin verrattuna kun taas toisen mukaan ero kanavissa oli selkeä kuutiohaulin hyväksi
Nyt esiteltävänä on malliston hämäräkyttäysputki DOCTERclassik 8x56 valaistulla pisteellä ja DOCTER 8x58 B/CF katselukiikarit heikkoihin valaistusolosuhteisiin. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ D octerin juuret ovat pitkällä itäsaksalaisessa optiikkahistoriassa ja valmistajan nimi Analytic Jena, antaa vahvat viitteet niihin "Jena-Zeisseihin", jotka olivat Suomessakin varsin hyvin edustettuja. Itse asiassa nykyinen Analytic Jena AG perustettiin pahan valtakunnan viimeisinä hetkinä ja sen perustajat olivat entisiä Zeissin tiedemiehiä. Yhtiö valmistaa nykyään meille tuttujen kiikaritähtäinten ja katselukiikareiden lisäksi muuta optiikkaa ja optiikan mittalaitteita. DOCTERCLASSIC 8X56 4LP Kiikaritähtäimet ja katselukiikarit tulee aina arvioida irti kokonaisuudesta, eli yhden kiika- 28 RIISTA. Nämä putket ovat kuitenkin suosittuja erityisesti hämäräkyttääjien keskuudessa. Analytic Jena AG siis perustettiin vuonna (Klaus Berka ja Jens Adomat). DOCTERCLASSIC 8X56 JA DOCTER 8X58 B/CF Valovoimaa pimeään Viime keväänä kiikaritähtäinvertailustamme jäi uupumaan monen (myös toimituksen) harmiksi Docterin kiikaritähtäimet. Tämän valmistajan taustalla pyörivät aikoinaan optiikan alan gurut Karl Zeiss, Ernst Abbe ja Otto Schott. Yleisesti näiden putkien vahvuutena nähdään hinnan ja laadun sopusointu
Valaistun pisteen laatu kuitenkin nostaa tähtäimen käyttökelpoisuutta pimeässä. Ristikkona tässä tähtäimessä on Suomessa suosituin LP (Leuchtpunkt), jonka on ajateltu soveltuvaksi erityisesti metsäkaurisjahtiin. Valopisteen säätöalue on erinomainen pimeäkyttäykseen. Säädöt ovat täsmälliset naksut, eikä säätämiseen tarvita työkaluja. RIISTA 29. Silmän diopterin säätörenkaassa on Valaisinyksikön säätö on potentiometri-tyyppinen ja valo on pois päältä vain skaalan pienimmässä ääripäässä. Kylmällä putken säätötornit ovat pienenpuoleiset ja ne jäykistyvät hieman tavanomaisesta. Valopisteen koko Docterin LP:ssä voisi olla hieman pienempi, jolloin pieniin kohteisiin olisi mahdollista tähdätä tarkemmin äärimmäisissä olosuhteissa. Tällainen kiikarimalli tällä ristikolla on yleisemmin tunnettu nimellä "wild boar scope". Ilahduttavaa on kuitenkin se, että tähän kiikariin on saatavana niin sanottu sikaristikko, jossa on vain valaistu piste. Jos piste on liian kirkas, sen kontrasti kohteeseen nähden korostuu liiaksi ja kohdetta ei näe tarkasti. Tyypilliseen eurooppalaiseen tapaan tämä säätö on suoritettavissa pikaisesti, eikä säätö ole lukittavissa, aivan kuten asiaan kuuluu hämäräoptiikassa. Samaten ristikon keskustan hiusristikko voisi olla ohuempi, sillä olisi tarkoituksenmukaista, että tämä hiusristikko ei näkyisi lainkaan pimeässä ja ottaisi huomiota kohteesta. SÄÄDÖT Ristikko on valaistu ja valon saa pimeässä äärimmäisen himmeälle. Tämä on erittäin hyvä asia hämärätoiminnan kannalta. ritähtäimen perusteella ei saa mennä tekemään liian pitkälle vietyjä yleistyksiä esimerkiksi malliston muiden tähtäinten kanssa. Muihin merkkeihin verran nimenomaan valaistuissa ristikoissa löytyy useita malleja, joissa on vähemmän tavaraa peittämässä näkökenttää ja ottamassa huomiota pois kohteesta. Tämä johtuu lähinnä siitä, että kiikaritähtäimet suunnitellaan ja valmistetaan mallikohtaisesti ja yleensä valmistajalla on aina mielessään jokin ennalta asetettu käyttötarkoitus kiikaritähtäimelle. Erityisesti Suomessa tämä korostuu, sillä meillä on hyvin tyypillistä arvioida tähtäinkiikareita vallan eri lähtökohdista kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Vaikka classic-mallien ristikoiden määrä onkin rajallinen (LP, LK ja SLP), on Basic- ja Unipoint-mallien ristikkovalikoima monipuolisempi. Tämän ristikon heikkoudet liittyvätkin sitten juuri tähän mittaan, sillä hämärässä tähtäämistä helpottaisi oleellisesti jos ristikko olisi keskeltä hieman avoimempi. Täten olisi toivottavaa, että säätötornit tarjoaisivat hieman paremman otteen. Tämä kiikari sopisi mitä parhaiten myös meikäläiseen Tämä kiikarin kanssa osumien säätäminen rataolosuhteissa on tehty helpoksi ja se onnistuu ilman työkaluja. Tämä on siinä mielessä ilahduttavaa, että käytännössä liian kirkkaat pisteet ovat hämäräkäytössä ehdottomasti suurin ongelma. Täten ristikkoa voi käyttää hyväkseen etäisyyden arvioinnissa. Tämä ristikkotyyppi on nimeltään "Sauenleuchtpunkt" ja siinä on metrin etäisyydeltä mitattuna kahden senttimetrin piste ja pienet sivusuuntaa ilmaisevat apuviivat kuvan ulkoreunoilla. Tällöin hyvin vähäisissä valo-olosuhteissa ristikon palkit eivät sotkeutuisi kohteen kanssa ja veisi näin ollen huomiota pois kohteesta. Ristikon valopisteen säädön suhteen Docter on parhaassa ryhmässä. Tämä on kuitenkin spekulaatiota ja vasta paremman tarkastelun perusteella voidaan sanoa jotain. RISTIKKO peurankyttäykseen, jossa ampumamatkat ovat hyvin pitkälti - metrin etäisyyksillä. Mitä himmeämmäksi pisteen saa säädettyä, sen käyttökelpoisemmasta pisteestä on kyse. Okulaarin pikasäädön määrä on -,:stä +, asti, eli suurimmalla osalla tämän säädön pitäisi riittää ristikon tarkentamiseen. Docterin kiikaritähtäimistä kokeiltavina ovat tämän putken yhteydessä myös mallit DOCTERclassic x ja Yhdysvaltojen markkinoille suunnattu Sport -x. Tämän otoksen perusteella voidaan siis tehdä se johtopäätös, että putket ovat keskimäärin hyvää tasoa, joskin jokin malli saattaa poiketa tästä linjasta. Ristikon muut mittasuhteet eivät ole parhaat mahdolliset, sillä sivupalkit ovat hieman liian paksut ja ristikon keskusta on hieman liian ahdas. Säätöjen väli on cm/ metriä, joka on ollut normina jo pidemmän aikaa eurooppalaisissa putkissa. Valopisteen voimakkuuden saa säädettyä niin himmeäksi, että pienimmällä teholla sitä ei voi juuri edes käyttää. Täten voi olla, että oma arvio jonkin tähtäimen ominaisuuksista ei lyö käsipäivää valmistajan tai päämarkkinasegmentin vaatimusten kanssa. Yhdistettynä tämä paleleviin sormiin, ei säätäminen ole kovin mielekästä pakkassäässä. Näiden kolmen putken osalta voidaan sanoa, että laatu on tasaista putkesta toiseen, joskin kiinteäsuurennoksiset ovat kuvan laadultaan omassa luokassaan. Valitettavasti tällaista "nelostyypin" ristikkoa ei ole valaistuna saatavana avarampana mallina Classic-mallisarjan kiikareihin. Paksujen sivutolppien keskinäinen väli metrin etäisyydellä on cm, mikä vastaa keskimääräisen metsäkaurispukin ruhon pituutta
Tämä tulee huomioida asennuksessa siten, että huolimatta pitkästä asennusjännevälistä, ei tätä kiikaritähtäintä kannata tarjota pisimpiin lukkoaktioihin. Täten kiikari sopii hämäräkyttäyksen lisäksi luontoharrastuksiin, kuten lintuharrastajille. Tämän kiikarijärkäleen painoksi on ilmoitettu grammaa ja punnittu paino on tätä lähellä, ollen grammaa. Tai sanotaanko, että tähtäinoptiikassa optiikalta vaaditaan myös muuta kuin optisia ominaisuuksia. x on tässä suhteessa kerrassaan mainio. Kohteet, joiden Hinnat: DOCTERclassic 8x56 4LP, 900 euroa DOCTER 8x58 B/CF, 990 euroa Valmistusmaa Saksa, tuotteissa 30 vuoden takuu Maahantuonti: Ky Magnus Paul Kb, www.magnuspaul.fi 30 RIISTA. Kuva on terävä ja värien toisto on esimerkillistä. Siinä missä - mm:n linssillä varustetuissa katselukiikareissa pyritään useimmiten painosäästöihin, ei tässä kattoprismakiikarissa ole säästelty koossa tai painossa. Kiikari on nykyaikaiseen tapaan kauttaaltaan kumimaisella synteettisellä materiaalilla pinnoitettu. Lyhyt silmäväli tarkoittaa myös sitä, että kaikkein tujuimmat pesitykset kannattaa unohtaa tä- Tämä hämäräkiikari on kertakaikkinen mörkö ja huippuesimerkki erikoistuneesta käyttötarkoituksesta. Ysikolmosen kaveriksi tämä kiikari vielä sopii jos ase on normaalipainoinen. Hämärässä ja pimeässä tämä kiikari on omimmalla alueellaan. Tässä ei tietystikään verrata keskenään samoja asioita, mutta Zeiss on tässä esimerkkinä, sillä se on monellekin tutumpi putki. DOCTER 8X58 B/CF Docterin kiinteässä kasissa on melko lyhyt, seitsemän senttimetrin silmäväli. Tässä kiikarissa on muovirunko, monikalvopäällystetyt DOCTER multitop linssit ja erityisesti silmälasikäyttäjät huomioiden suunniteltu okulaarin väljästi mitoitettu linssijärjestys. Tätä vastaan taistellaan pinnoitteilla. Esimerkiksi Zeissin -x Victory Diavari painaa valopisteversiona grammaa, mikä on grammaa enemmän kuin Docterin paino. Tämä näkyy esimerkiksi lilan värisenä heijastusjäänteenä taivasta vasten olevissa kohteissa. Kyseessähän ovat tähtäimet. Monikalvopäällystetyt linssit osoittavat kyntensä heti päivänvalolla. Toisin sanoen tulee varmistaa se, että etummaisen kiikarijalan saa riittävän taakse sopivaa silmäväliä ajatellen. Kyseessä on siis hyvin vakaa katseltava niitä tilanteita varten kun katseluoptiikka kannetaan paikan päälle esimerkiksi repussa. Okulaarin pikasäätö on tyypillinen eurooppalaisvalmisteisille kiikaritähtäimille. myös se hyvä puoli, että se ei heilu aiheuttaen vaellusta osumapisteessä aina sen mukaan miten tämä takimmainen linssi sattuu asettumaan kiikarin optiseen keskilinjaan. MUU T KÄY TTÖOMINAISUUDET män kiikaritähtäimen kohdalla erityisesti jos aseessa ei ole reilusti painoa. Toisin sanoen linssien ei haluta suodattavan pois valon eri värisävyjä. Näyttää siis siltä kuin kohteen reunoilla olisi hienoinen erivärinen reunus. Kiikaritähtäimen painoksi valmistaja ilmoittaa grammaa, mutta punnittu paino tähtäimellä on grammaa ilman suojia. Olivatpa ilmoitetut ja punnitut painot niin tai näin, on tämän kiinteäsuurennoksisen putken paino keskimäärin pienempi kuin vastaavan kokoluokan variaabelien. Itsekin silmälaseja käyttävänä pidän tässä optiikassa siitä, että näkökenttä on laaja ja kiikarin asetteleminen sopivasti silmälasien kanssa on toimivaa. Tällöin painosta on lähinnä vain hyötyä. Kiikarin tarkennuksen lisäksi myös silmän diopterisäätö on siirretty kiikarin päälle. Silmäkupit ovat ruuvattavissa auki ja silmäetäisyys on säädettävissä niin silmälaseille sopivaksi kuin ilman laseja käytettäväksi. Katselukiikarit ovat huomattavasti suoraviivaisempia kuin tähtäinkiikarit, sillä niiden optisiin ominaisuuksiin vaikuttavia tekijöitä on vähemmän. Kiikareiden paino on hieman kaksipiippuinen juttu, mutta painosta on vakauttavana tekijänä apua esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa kiikareita kannattelevat kädet saa tuettua kyynärpäistä pöytään. Tämä heitto on pieni moniin muihin valmistajien ilmoittamiin lukemiin nähden. Varsinaisesti eroa muihin huippukiikareihin on hyvin vaikea havaita ilman perusteellista rinnan vertaamista (tällä hetkellä toimituksessa ei ole mm:n etulinssillä varustettuja verrokkiikareita), mutta esimerkiksi mm:n etulinssillä varustetut huippukiikarit jäivät kaikki optisesti jälkeen isompiaan. Tämä suojaa kiikaria kolhuilta ja tarjoaa hyvän otteen märissäkin olosuhteissa tai hansikkaiden kanssa. KATSELUA kontrasti on taustan kanssa hyvin voimakas, saavat pinnoittamattoman optiikan yhteydessä yleensä aikaan valon siroamista
RIISTALEHTI.FI/TILAUS TAI PUH: 03 4246 5340 Vastaanottaja maksaa postimaksun 12 kk (8 nroa) kestotilaus 56,90 euroa 6 kk (4 nroa) kestotilaus 29,00 euroa 12 kk (8 nroa) määräaikainen 67,20 euroa 6 kk (4 nroa) määräaikainen 33,60 euroa Hinnat sisältävät ALV 9% vast. tunnus Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Sähköposti Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.) Syntymäaika VASTAUSLÄHETYS SOPIMUS 134164 PL 20 00251 HELSINKI. läh
Isäntä itse oli jo aikaisemmin opetellut keppien käyttöä ja käyttänytkin niitä onnistuneesti, erityisesti kaurisjahdeissa kotimaisemissa sekä Virossa. Ihmetyksen vallassa tutkittu ampumapaikka on vailla merkkejä osumasta eikä paikalle hälytetty kaverin mäyräkoirakaan merkkaa haavakon jälkeä. Jahtimatkailun kautta tämä perinteinen apuväline on rantautunut vahvasti myös omille jahtimaillemme. Perhetuttu, reissuun lähdön pääsyyllinen ja ampumakeppien käyttöön omassa työssään hyvin perehtynyt B&R Huntingin Turo Niemi aloitti Savistojen valmentamisen kevään retkeä varten jo hyvissä ajoin viime syksynä.. Lopulta karvas kalkki on polttanut metsästäjämme mieleen yhteenvedon aiheesta: olisi sittenkin pitänyt kokeilla keppejä ennen tosipaikkaa. Olisiko se sittenkin heilahtanut.... Yleensähän se seuraa veretöntäkin haavakon jälkeä vaikka maantiellä. Heilahtiko se piippu sittenkin sivusuunnassa. Erja siis halusi opetella asian ja Ramikin päätti vielä hankkia kokemusta erityisesti afrikkalaisesta tyylistä käyttää keppejä, joten matkaan valmistautuminen päätettiin aloittaa ampumaradalta. Mitä ihmettä nyt on oikein tapahtunut. Kysymys kuuluukin miten kepeistä saisi parhaimman hyödyn oikeasti irti? un ensi kertaa keppien kanssa kulkeva metsästäjä on pitkän hiipisen päätteeksi vihdoinkin päässyt ampumahollille vaikkapa peurasta, on mieli ollut levollinen ja itsevarmuus on varmasti oikein tihkunut hien mukana punaisen lakin alta. Illalla saunassa asiaa on tietenkin analysoitu monelta kantilta ja lopulta mieleen on hiipinyt mielikuva siitä hetkestä kun virekynsi on vapauttanut iskurin matkaansa. Sama ajatus kohosi perheen iltapalapöydässä kun Erja ja Rami Savisto alkoi- vat suunnitella ensimmäistä safarireissuaan Etelä-Afrikkaan. Seisaaltaan ampuminen moisessa etukumarassa ei välttämättä vaikuta yhtä vakaalta kuin ennakkokuvitelmissa. Sormi on koukistunut liipaisimella, vaimentimen tukahduttama poksahdus levinnyt metsäniitylle ja peura loikkinut matkoihinsa. Nyt saalis ei pääsisi karkuun vaan keppien tuella kivääri olisi yhtä vakaa kuin aikomus saada Amerikantuliainen eräksi. Silloin kun keppejä on kannettu kaupasta, kenties vieläpä aikaisemmin samana päivänä, olo on ollut kuin olisi kiikuttanut viilapenkkiä autoon. Rokotusrumban, YouTuben puhvelijahti-videoiden tuijottamisen sekä parin muun pikku puuhan lisäksi aikaa vietettiin viime syksynä myös ampumaradalla. Metsästäjän knoppitietoa Metsästäjän knoppitietoa on palsta, jolla pyritään syventämään metsästäjän tietoja metsästettävästä riistasta, metsästystekniikoista ja välineiden käytöstä. Ampumakepit vaativat harjoittelua TEKSTI: VILLE POHJOLA Ampumakepit eli riistalaukauksen tukemiseen tarkoitetut ampumatuet ovat lisänneet viime kausina suosiotaan paljon. Pariskunnan rouva Erja ei vielä ollut totutellut keppeihin, vaikka paljon on ehtinytkin uransa aikana metsästää. Pienestä epäilyksen kipinästä huolimatta metsästäjämme on saanut peuran sopivasti ristikkoonsa ja tehnyt ampumapäätöksen32 RIISTA K sä. Miten voi olla että keppien päältä, siis tuelta ammuttu laukaus on voinut mennä ohi. Hätäisen mallailun päätteeksi ase on tuntunut olevan tukevasti haarukassa vaikka ampuma-asento ei välttämättä luonnolliselta tunnukaan. Alun perin aukeiden alueiden hiivintämetsästyksen apuvälineeksi suunnitellut tukijalat kun ovat hiipineet kotimaisen hiivintäjahdin lisäksi myös suomalaisille metsästäjille
"Tämä johtuu juuri ampumakeppien käytön asettamista vaatimuksista," Turo toteaa. Antilooppilauman pöly horisontissa tai haavakkona metsään katoava peura eivät kumpikaan ole toivottuja lopputuloksia, joten keppejä käyttävän metsästäjän on hyvä sisäistää, että tämäkään asia ei ole ihan niin yksinkertainen kuin aluksi tuntuu. Jos keppien sijoittelu ei siis ole oikeanlainen ei ampuma-asentokaan voi olla ja lopputuloksena on se, että saalista ei mahdollisesti saada ollenkaan tähtäimeen ajoissa. Siinä ensimmäisessä riistatilanteessa savannin ruohikossa ei voi enää harjoitella." Keppien päältä ampumisessa on omat kikkansa, mutta ennen kuin safarikivääri on edes keppien haarukassa, tulee vastaan pari asiaa jotka eivät välttämättä tule mieleen ennen kuin on törmännyt niihin. Hihnaa aseissa ei näy. Kolmas tyypillinen virhe ampumakeppien käytössä on keppien väärä sijoittaminen ja sitä kautta väärä ampuma-asento. Metsästäjän on pitänyt pystyä ampumaan tarkka laukaus paahtavassa helteessä pitkän kävelynkin jälkeen ja laajalla tasangolla vieläpä kauas. Ensimmäinen on luonnollisesti hihnan takertumisriski. Jos hihnaa haluaa käyttää pitää opetella tekniikka, jossa aseen saa nopeasti pyöräytettyä tuelle niin, ettei hihna takerru mihinkään. Keppien käytön kikkoja ja mahdollisen virheen paikkoja ei voi tietää jos niiden kanssa ei ole kokeillut ampumista," Turo toteaa, ja jatkaa: "Keppien kanssa pitäisi siis ennen varsinaista jahtitilannetta suunnata ampuparadalle ja kokeilla keppien päältä ampumista. Kuten edelläolevasta on saattanut arvata, niin Turon vastaus on: "Ei välttämättä." ERI KEPPIT Y YPIT Yksijalkainen ampumakeppi on erittäin perinteinen ratkaisu esimerkiksi Keski-Euroopan vuoristojahdeissa, mutta sen kohdalla myös muut käyttötarkoitukset säätelevät ratkaisuja. Ampujan on pitänyt saaRIISTA 33. Hihnan käyttöön liittyy itse asiassa kaksi ongelmaa. Juuri tämä on toinen ongelma, joka liittyy hihnan käyttöön keppien kanssa. Nopeassa tilanteessa, jossa hikikarpalot otsalla johtuvat muustakin kuin Etelä-Afrikan auringosta ase heitetään keppien päälle helposti niin, että tukin sijasta haarukassa lepääkin piippu. Totta tosiaan, jos kiinnittää paremmin huomiota kuviin tai videoihin joissa näkyy ammattimetsästäjä kantamassa asettaan, kulkee kivääri olkapäällä käden pitäessä kiinni piipusta. Monelle saattaa siis todella tulla monta pientä yllätystä eteen kun ensimmäisen kerran asettelee hektisessä tilanteessa kivääriä keppien haarukkaan. Tämä onkin se isoin virhe, jonka seuraukset heijastelevat useina eri oireina, mutta lopulta johtavat yhteen ja samaan lopputulokseen: "Sinne katosi ja nyt sapettaa" -syndroomaan. Näin myös tähtäyspiste nousee. Taakse vetämällä ylävartalo laskee alaspäin, kepit kallistuvat enemmän taakse ja tähtäyspiste laskee. T Y YPILLISIMMÄT KÄY TTÖVIRHEET Kun Turolta kysyy mikä on suurin ongelma mihin hän on törmännyt ampumakeppien käytössä, tulee vastaus epäröimättä: "Se, että niiden käyttöön ei ole tutustuttu ennalta". Se ei myöskään saa joutua aseen tukin ja haarukan väliin. Oikeanlainen perusasento: Kepit kallistuneena ampujaa kohti ja polvet suorana. Työntämällä keskivartaloa eteenpäin ylävartalo nousee ylemmäs ja ampumakepit nousevat samalla pystympään asentoon. PH:t (Professional hunterit) jättävät siis hihnan pois, jotta ase solahtai- si tarvittaessa nopeammin ampumakeppien haarukkaan. Toinen tyypillinen virhe, joka tapahtuu asetta asemiin sijoittaessa, on aseen tukeminen keppeihin piipusta. "Kyllä. Afrikan savanneilla ongelmakenttä on osaltaan ollut sama kuin Keski-Euroopan vuorilla tai Skotlannin nummilla. Joka tapauksessa lopputulos on hyvinkin tunnettu eli ase käy mihin sattuu. Oman lisänsä keppien yleisyyteen on ollut luonnollisesti aluskasvillisuudella. Saman voi hyvin kuvitella käyvän myös kotimaisessa jahdissa räntäsateen keskellä. Aseen ja keppien välissä ei saisi olla mitään muuta kuin ampujan käsi. Miten niin, eikö ampumatuki nyt sitten aina kuitenkin anna vakaamman tuen kuin käsivarainen tähtäys. Keppi kun on vähintäänkin yhtä tärkeässä roolissa vaellussauvana jyrkkiä rinteitä kavuttaessa Kaksijalkaiset tuet ovat myös olleet kaukaisilla riistamailla käytössä jo kauan. Suomessa saattaa selvitä pelkillä henkisillä vaurioilla, mutta päiväntasaajan eteläpuolella haavakko voi olla samanarvoinen kuin kaato. "Esimerkiksi asehihna on yksi asia joka aiheuttaa monille ikäviä yllätyksiä," Turo toteaa
Afrikan ammattimetsästäjien keskuudessa kaksijalkainen keppi nauttii suurinta suosiota. Etusormi ja peukalo tukeutuvat aseeseen. voi olla aivan varma, että tätä toimenpidettä riista ei enää odota jos keppien korkeussäätö on monimutkainen. "Kaksijalkainen tuki on selkeästi nopein asettaa paikoilleen ja oikeanlaisella kepillä korkeudensäätö on nopeinta", toteaa Turo. Kolmijalkaiset ampumatuet alkavat olla rakenteensa puolesta niin tukevia, että ne mielikuvissa lähentelevät jo aseeseen kiinnitetyn bipodin tarjoamaa vakautta. Kolmannella tukipisteellä pystytään teoriassa vaikuttamaan joka suuntaan tapahtuvaan heiluntaan. Aseen vakauteen vaikuttavat liikkeet ovat erilaisia verrattuna perinteiseen ampuma-asentoon. Turo vastaa oman kokemuksensa pohjalta: "Ne ovat levitettävissä riittävän leveälle, niissä ei ole turhia hihnoja eikä härpäkkeitä ja niiden yläpään haarukka muodostuu jalkojen yläpäistä eikä erillisestä haarukkaosasta." Hyvin yksinkertaiset ja perinteiset, siis. Illuusio hyvästä tuesta on siis valmis ja laukaus menee ali, yleensä kokonaan ohi saaliista. Virheellinen ote tarraa kiinni vain kepeistä. Oikea ote kahvallisesta kepistä voi olla haastava. Suomessa kepit toimivat useimmin käyttäjänsä lavettina peltokytiksessä, jossa metsästäjä istuttaa jakkaransa sopivaan kohtaan pellon tai muun aukean laitaan, pystyttää ampumakepit ja tukee aseensa niiden haarukkaan odottamaan saalista. Siitä Liian matalalle säädetty kolmijalka pakottaa ampujan koukistamaan polviaan. 34 RIISTA. Samoin hihnan käyttö ei ole suotavaa koska rekyyli nostaa kepitkin mukaan. Ampumakepit ovat parhaimmillaan silloin kun tilanne pystytään kontrolloimaan hyvin ja maali on jo valmiiksi näkösällä. Ampumakeppejä ei aivan huomaamatta siirretäkään uuteen asemaan. Hiivintäjahdissa tyypillinen seisaalta ampuminen keppien avulla onkin kokonaan oma tekniikkansa. Toisin sanoen kepit ovat hyvä apu silloin kun metsästäjä pääsee hiipimään sopivaan ampumapaikkaan ja saa rauhassa asetella kepit oikeaan asemaan paikallaan olevan riistan ja ampujan väliin. Tyypillisimmillä ampumakepeillä pidemmällä ampujalla kepit jäävät sen verran lyhyeksi, että asento muistuttaa jo enemmän haulikko- tai makuuammuntaa. Metsästäjän knoppitietoa da lisätukea tilanteessa, jossa ainoa vaihtoehto on seistä pystyssä ruohikon tai pensaikon keskellä. Näin kolmas jalka ei välttämättä auta tarpeeksi kompensoidakseen lisääntynyttä painoa. Ampujan painopiste onkin siis edempänä kuin normaalisti eli jalkojen etupuolella. Saalis joko hiipii itsellään ampumalinjalle tai sitä yritetään houkutella. Sillä kohtaa kun peura hiipiikin väärästä pellon kulmasta syömään tai kettu kiitää raiskatun rusakon kutsuhuudon perässä apajille aivan takamaastosta on metsästäjä niin sanotusti nesteessä. Monessa kolmijalassa on kuitenkin se haaste, että tuki on suunniteltu puhtaasti seisaaltaan ammuttavaksi ja tässäkään tapauksessa tukijalkoja ei saa välttämättä levitettyä riittävälle leveydelle. Samoin tukikäsi asettuu usein suoremmaksi eli kurottuu kauemmaksi vartalosta. Keppien päältä ampuminen vaatii siis oman opettelunsa. Tästä syystä ampumakeppien kanssa käy usein niin, että vaikka sivusuuntainen liike saataisiin rauhoitettua, niin korkeussuunnassa tapahtuva heilunta voi olla yhtä isoa kuin ilman tukea. Järeä lavetti ei niin vain mukaudu nopeasti uuteen tuliasemaan. Empiirisen tutkimuksen perusteella ainakin yksi havainto on, että ampuja seisoo helposti kumarammassa kuin jos ampuisi hirviradan pystyammuntaa. Jos tämä vielä onnistuu, niin todennäköisesti maan muodot vaativat uusia korkeusasetuksia keppeihin. Minkälainen on sitten hyvä ampumakeppi. "Kyllä," Turo jatkaa. KEPPIEN TUELTA AMPUMINEN ON OMA LAJINSA Oikeanlainen ote. Tämä aiheuttaa edestakaista heiluntaa, jonka hallinta onkin kokonaan oma juttunsa, varsinkin kun keppien päällä lepäävä ase pistääkin eri tavalla hanttiin kuin perinteisessä pystyasennossa
Toinen, Turon itsensä käyttämä tapa on itseasiassa päinvastainen. Jos sen sijaan hiivitte koiran haukulle tai pellon laitaan paikallaan seisovaa kohdetta ampumaan ovat kepit mainio apu. Jos se on perinteistä taimikoissa ja tiheiköissä tapahtuvaa ajojahtia, jossa eläimen tulosuuntaa ei voi ennakoida ampumakeppejä ei välttämättä kannata kantaa sinne hirvipassiin. Keppejä ei tarvitse lyhentää, ne vain kallistetaan niin viistoon taakse että keppien korkeus on istumassa olevalle ampujalle sopiva. Kyynärpäät tukeutuvat polviin. Toinen tyypillinen lopputulos keppien vääränlaisessa käytössä on laukaisuhetkellä tapahtuva sivusuuntainen heilahdus. Molemmissa tavoissa päätavoite on sama, rikkoa keppien ja ampujan muodostama kolmio. Ennen kuin siis ryntäät- te nykyisen buumin seurauksena ostamaan ampumakeppiä, miettikää huolella millaista jahtinne on. Oli rakennelma sitten neliö tai T, vastakkaiset voimat vakauttavat heiluntaa varmemmin. YHTEENVETO Jos kolmijalan korkeutta yrittää säätää keppejä taaksepäin kallistamalla samalla syntyy myös sivusuuntainen kallistuma. Riittävän korkealle asetettu kolmijalka. Tällaisessa tapauksessa kepit eivät siis auta vakauttamaan sivusuuntaista liikettä, vaan voivat jopa korostaan piipunsuun sivusuuntaista heilahdusta. Ampujan asento on sama kuin normaalista pystyasennosta ammuttaessa. Ampumakepit ovat tärkeä osa afrikkalaista ja keskieurooppalaista jahtia. Tällaisessa kolmiossa kun keppien luontainen heilunta tapahtuu edestakaisin ja ampujan taas enemmän takaoikealta etuvasemmalle niin tukevaa rakennetta ei pääse muodostumaan. Siinä ampujan ja kaksihaaraisen tuen jalat muodostavat enemmän T:n kaltaisen asetelman. Tätä sivusuuntaista heiluntaa varten on eri menetelmissä käytetty hyvinkin erilaisia kikkoja ratkaisemaan ongelma. Koiran edellä kiitävä hirvieläin ei ole paras kohde keppejä käyttävälle ampujalle. Kunhan on ensin opetellut ampumaan niiden päältä. RIISTA 35. Esimerkiksi Cooperin menetelmässä tärkein nyrkkisääntö on kääntää rintamasuuntaan enemmän päin ampumasuuntaan, siten, että ampujan jalat ja kepit muodostavat ikään kuin neliön. Ylävartalon asento saa olla se mikä on ampujalle luonnollisin. Kaksijalkaisia keppejä oikein käytettäessä voidaan asento nopeasti muuttaa myös istuma-asennoksi. Jos ampuja asettuu keppien taakse perinteiseen "-asteiseen stanssiin" ampumasuuntaan nähden on vaarana, että sivusuuntainen heilunta vain korostuu. Ne ovat toi- miva apuväline myös suomalaisessa jahdissa, kunhan vain niitä käytetään siihen mihin ne ovat tarkoitettu. Hiivintäjahti tai muuten rauhallisesti liikkuvan riistaeläimen ampuminen avoimessa maastossa hyötyvät oikein käytetyistä kepeistä varmasti. Tärkein asia siis, jonka suomalaisen metsästäjän soisi oppivan, on se että ampumakeppi ei sovi liikkuvan maalin ammuntaan. Tämä siksi, että nyt kun ase onkin tuettuna etutukin alta, perän sivusuuntaisen heilunnan kontrolloiminen on erilaista kuin vapaalta kädeltä ammuttaessa
Tämä patruuna oli lähtölaukaus pitkänmatkan magnum-villitykselle, joka vavisutti Pohjois-Amerikan asemaailmaa - ja -luvuilla. Joka tapauksessa Winchester muutti hyvin nopealla tahdilla pitkät magnumit lyhyiksi magnumeiksi, jotka olivat aseenvalmis- 36. Winchester Magnum. Tosin, historia tuntee yhden vielä vanhemman ja suositun patruunan, jossa oli käytössä saman kokoluokan luoti. Kolmantena tässä rytäkässä oli . . Yhtä aikaa .:n kanssa lanseerattiin , mm:n luotia ampuva . Tuolloin oli hyvin tavanomaista, että patruunat söivät piiput hyvin nopeasti. Tämä patruuna oli kuitenkin jo selvä osoitus siitä, mitä oli tulossa. H&H. OKH kaliiperin, jossa oli käytössä .-:n hylsy. Ainoastaan kolmesatanen jäi vielä uusimatta ja . Bellin käytössä, mutta tuohon maailmanaikaan Bell joutui luopumaan kyRIISTA seisen kaliiperin aseen käytöstä patruunoiden puutteista johtuen. Lopullinen syy Winchesterin halulle kehittää uusi patruuna, josta sitten tuli . Metsästäjän patruunanurkka Metsästäjän patruunanurkka on palsta, jossa esitellään tuttuja ja tuntemattomia metsästyspatruunoita, niiden historiaa ja nykyaikaisia sovelluksia. .338 WINCHESTER MAGNUM Juurekas suurriistapatruuna Vain harvan patruunan kehitystyössä tähtäimessä on ollut erityisesti pohjoisen pallonpuoliskon suurriista. Syynä tälle ilmiölle olivat muun muassa syövyttävät nallit. H&H ja jonkin aikaa suosiota nauttinut . H&H kuoli kokonaan ja enää joku hassu . Westley Richards käytti ." luotia , joka painoi gr (, g). .338 Winchester Magnum on yksi niistä harvoista. Winchester Magnum, löytyy hieman yllättäen aseenvalmistuksellisista seikoista. Patruuna oli hyvin lähellä nykyistä .-:tta, vain luodin halkaisija oli karvan verran pienempi. Englantilaiset sukujuuret omaava . Kun lisäksi suurin osa näis- täkin aseista myytiin Yhdysvaltojen markkinoille, näki Winchester järkevämmäksi kehittää kokonaan uudet kaliiperit korvaamaan nämä brittipatruunat. Tällöin . Nämä muodostivat Winchesterille siten tuotannollisen haasteen, sillä lukkoaktion pituutta jouduttiin lisäämään epämiellyttävän paljon ja tämä työvaihe vaati myös hyvin paljon käsityötä. Charles O'Neill, Elmer Keith ja Don Hopkins kehittivät vuonna ." luotia ampuvan . Aikanaan Winchester-pulttilukkokivääri oli tyypillisesti pesitetty .--kaliiperiperheen patruunoille, niille samoille joille asemalli oli aikoinaan kehitetty. Pohjoisen pallonpuoliskon suurriistalla tarkoitetaan valkohäntä- ja muulipeuraa suurempia hirvieläimiä ja mustakarhua suurempia karhuja. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ .338 Winchester Magnumin juuret ovat amerikkalaiset. Maailmanlaajuisesti suositut "magnumit" olivat kuitenkin . Winchester Magnumia saatiin odottaa vuoteen saakka. Winchester Magnum, joka suunnattiin Afrikkaan korvaamaan tarve .:lle. H&H näki päivänvalon. Westley Richards tuli tunnetuksi muun muassa legendaarisen safarimetsästäjän W.D.M
Tässä tapauksessa vaikuttaisi kuitenkin siltä, että suorituskyvyn nostaminen nopeuden muodossa on tuominnut patruunat epäonnistumaan, juuri ampumiseen liittyvistä seikoista johtuen. Nykyäänkin nopeudella on iso rooli läpäisyssä, mutta luodin poikkipinta-alatiheys ei ole enää niin suoraviivainen muuttuja kuin ennen. Se oli mitoitettu sopivaksi ampujille, jotka olivat jo entuudestaan tottuneita sen lentorataan, se oli voimakas patruuna riistalle, jota ei ollut aiemmin huomioitu "omalla" patruunalla ja se oli aseenrakentamisen kannalta järkevä, koska se voitiin pesittää samoihin aseisiin kuin yleiset nollakuutoset. NYKYPÄIVÄ . Kilpailijoista vanhin on . Uu- demmista yrittäjistä . . Tämä raakkaa .-pituuden pois kuvioista. horjutti hyvin voimakkaasti, joskin Remington muutti myöhemmin tilannetta tarjoamalla -malliaan myös . Winchester Magnum oli siis monessakin mielessä sopiva suurriistapatruuna Pohjois-Amerikan markkinoille. Lähtönopeustasoltaan . Fusion uutuutena on noussut myös kohtuullisen suosituksi ja kuvasta puuttuvat Norman patruunat ovat myös kohtuullisen tavanomaisia valintoja. . . Luotien läpäisyn määritti pitkälti luodin poikkipinta-alatiheys ja osumanopeus. Pienemmästä on muodostunut ikoninen ison riistan yleiskaliiperi ja suurempaa Pohjois-Amerikassa käytetään lähinnä oppaiden turva-aseena karhujahdeissa. Winchester Magnumissa otettiinkin huomioon se, että luodin tuli olla riittävän läpäisevä ja tähän tehtävään gr (, g) painava luoti . Lapua Magnum, sillä se vaatii vielä .-kokoluokkaakin suuremman lukkoaktion. Jos vanhan ja tutun rinnalle tuodaan uutta, tarkoittaa tämä patruunoissa yleensä sitä, että suoritustasoa tulee nostaa. poikkipinta-alatiheyslukemallaan on mitä mainioin. Winchester Magnum gr (, g) luodilla vastaa hyvin lähelle .- Springfieldin lähtönopeutta sille tyypillisellä gr (, g) luodilla. Joka tapauksessa .:n asemaa . Winchester Magnum tarjoaa pesityksenä edelleen laajemman valikoiman aseita, sillä erityisesti Yhdysvalloissa on huomattavan paljon asemalleja, joissa pitkä lukko tarkoittaa .-:n mittaisille patruunoille sopivaa lukkoa. Homma menee vielä metsästyksellisesti pykälän pidemmälle jos vaihtoehtona on kotimainen . Samaten . Remington Ultra Magnum on patruunana modernimpi, mutta se painii samojen ongelmien kanssa kuin Weatherby, eli on valittava joko painavamman aseen tai voimakkaamman rekyylin väliltä. Nykyään . Tämä on myös suojannut patruunaa kilpailijoiden vallankaappausyrityksiltä. Siinä missä gr (, g) oli aiemmin tämän kaliiperin standardi, on nykyään suositummaksi tullut gr (, g) painoluokka. . Ennen vanhaan sääntönä kuitenkin oli, että painavampi luoti läpäisi pidemmälle kuin kevyt luoti. Winchester Magnumin vahvuus onkin siis mitä isoimmassa määrin sen hyvä tasapaino tehon ja ampumaominaisuuksien välillä. Weatherbyn heikkous on kuitenkin se, että se kasvattaa rekyyliä huomattavasti tai vaihtoehtoisesti se tulee pesittää oleellisesti painavampaan aseeseen. Siitä tuli aikoinaan nopeasti "standardi" pohjoisen suurriistalle Amerikan mantereella. Tämä samankaltaisuus maailman tuolloin yleisimpään metsästyskaliiperiin oli hyvin merkityksellinen .:n menekkiä edistävä tekijä. Koska kaikki yli .-kaliiperiset ovat jossain määrin erikoiskaliipereita nykyaikana, ei monikaan ole lanseerannut uusia patruunoita tähän luokkaan. Luonnollisesti tämä on myös nostanut nopeRIISTA 37. Kyse oli siis patruunasta, joka toimi paremmin isossa riistassa, mutta jonka vuoksi ajattelutapaa ampumasuorituksen suhteen ei tarvinnut säätää kokonaan uusiksi. Luodille saatiin myös kylkiäisenä hyvä ulkoballistiikka, joten se palvelisi metsästäjiä laajasti erilaisissa tilanteissa, joissa ampumamatkat saattaisivat venähtää pidemmiksi. Kotimaassa suosituimmat .338 Winchester Magnum lataukset ovat Federalin ja Sakon valmistamia. Winchester Magnum. Tämä johtuu lähinnä siitä, että suurriistaluodeissa luodin vaipan ja ytimen yhteen juottaminen (bondaus) on saanut aikaan sen, että luoti laajenee halkaisijaltaan huomattavasti suuremmaksi kuin ennen ja pysyy laajennuttuaan koossa. Winchester Mangumin tehdaslatauksissa ja luotitarjonnassa näkyy sama trendi kuin muissakin patruunoissa luodit ovat keventyneet kehittymisensä myötä. Winchester Magnum ja . . Niinpä joskus raskaampi luoti saattaa ylilaajentua ja hidastua enemmän kuin kevyempi luoti. Winchester Magnum on mielenkiintoinen patruuna siinä mielessä, että se on saanut olla kohtuullisen rauhassa kilpailulta esittelystään lähtien. Weatherby Magnum, joka käyttää samaa ." luotia kuin Winchesterin patruuna. H&H:n markkinat siis jaettiin kahtia, vastedes isot kiväärit olivat . H&H:na. SOPIVA LUOTI, SOPIVA NOPEUS Ennen nykyisiä premium-luoteja nojattiin hyvin pitkälti luodin painon ja halkaisijan suhteeseen. Tämän on mahdollistanut nimenomaan se, että luotien rakenne on muuttunut sitkeämpään ja kestävämpään suuntaan. Normalla on kaliiperiin myös Jaktmatch-kokovaippaluodilla varustettu patruuna, joka laventaa patruunana käyttökelpoisuutta merkittävästi. tuksellisesti tehokas ratkaisu (lyhyet magnumit eivät siis lopulta ole mikään kovin tuore ilmiö)
Tämä brittien käyttämä merkintä sisälsi piipun pikkukaliiperimitan ja luodinhalkaisijan päätyessä yhdysvaltoihin, muuttui ilmaisutapa selkeämpään luodinhalkaisijan mittaan. Ruutien suhteen . Tyypillistä kaliiperille on se, että optimaaliset ruudit eivät vaihtele kovinkaan paljoa keveiden ja raskaiden luotien välillä, vaan parilla ruutilaadulla kattaa melko hyvin koko latauskirjon. Varsinaiset suurriistaluodit alkavat grainista (, g). Winchester Magnumin keveimmät, alle grainin (alle , g) luodit kannattaa suunnata suoraan peuralle tai kauriille, koska ne on pääsääntöisesti tarkoitettu juuri ohutnahkaiselle keskisuurelle riistalle. N-sarjasta N ja N ovat parhaat vaihtoehdot. Winchester Magnum sopii lataajalle, jonka repertuaarista löytyy esimerkiksi .- Springfield. Win Mag:sta saakin käyttämällä tehdaslatauksillekin tyypillisiä - grainin (,-, g) luoteja. Metsästäjän patruunanurkka uksia ja yhdessä parantuneen ulkoballistiikan johdosta lentoradat ja lentonopeudet ovat parantuneet. TEHDASLATAUKSET SUOMESSA Tällä hetkellä Suomessa yleisesti saatavana olevat lataukset .:aan ovat Oy K. Tämä saattaa aiheuttaa ongelmia pidentyneiden kuolinjuoksujen muodossa. Myös Norma Oryxin lähtönopeus on osoittautunut reilusti matalammaksi kuin pakkauksen kyljestä voisi päätellä. .338:N LATAAMINEN Ensimmäinen varsinaisesti suosittu kantaisä .338:n edeltäjistä oli .318 Jeffery, tai kuten tässä rasiassa sama asia toisin ilmaistuna, .318" Rimless Nitro Express. Painavammat luodit vaativat lataajaltaan tarkempaa huomiota todellisten lähtönopeustasojen mittaamisessa. Win Mag ei ole kovin suosittu safarijahdeissa, sillä se on raskaampi ammuttava pidemmän päälle. Pienten riistaeläinten metsästyksessä kaliiperin käyttökelpoisuutta rajoittaa taas se, että tarkasti käyvän latauksen etsiminen on vaativaa nimenomaan rekyylin vuoksi. Samalla tulee huomioida luotien osumanopeudet sekä luodin valmistajan sille ajattelema käyttötarkoitus. Kotimaisista ruudeista parhaiten toimii N, raskaimmilla luodeilla myös N:llä on paikkansa. Toisin sanoen aseella ampuminen vaatii hieman enemmän miestä puikkoihin kuin pykälää helpommat yleiskiväärikaliiperit. Tämä on oikeastaan suora esi-isä nykyisin tunnetummalle .33806:lle, joka on nykyään myös standardoitu nimellä .338-06 A-Square. Näiden lisäksi saatavilla on rajoitetummalla levikillä myös muita patruunamerkkejä, mutta edellä mainittuja saa kohtuullisen kattavasti ympäri maata. Winchester Magnum sopii juuri sille käyttäjäryhmälle mihin se on alun perin suunniteltu. Winchester Magnum keskipainoisissa kivääreissä (ilman optiikkaa , , kg) on suurriistakaliiperi, eikä sitä kannata hommata juuri muuhun kuin vihkiytyneeseen hirvi- ja karhukäyttöön.. Hjorth Ab:n maahantuomat Federal Premium Nosler Partition gr (, g) ja Fusion gr (, g), Sakon lataama Hammerhead gr (, g) ja uudempi Twinhead II (Swift A-Frame) gr (, g) sekä Urheilu & Kalastus Oy:n edustamat Norman patruunat Oryx gr (, g) ja tämän kaliiperin ainoa varsinainen kokovaippainen harjoituspatruuna, Jaktmatch gr (, g). Tässä alimmassa suurriistaluotien luokassa ovat mm. Barnes TSX ja Nosler Partition, jotka on lähtökohtaisesti 38 RIISTA tarkoitettu pienemmillä hylsyillä varustettuihin kaliipereihin. Raskaimmissa ja kovimmissa luodeissa piilee juuri se riski, että ne ladataan liian matalille lähtönopeuksille ja niitä käytetään kohteisiin, joissa luodin avautuminen on epävarmaa. . Täten esimerkiksi rekyylistä palautuminen on hieman hitaampaa kuin pienemmillä patruunoilla. On ylipäätään järkevää käyttää metsästyslatausten kehittelyssä apuna nopeusmittaria, mutta standardia raskaammilla luodeilla tämä on suorastaan pakollista. HIRVI JA KARHUMIEHILLE USA:ssa ensimmäinen suurriistalle sopiva patruuna oli .333 OKH. Se on nimenomaan hirvija karhumiehille passeli yleiskiväärin kaliiperi, joka ei ole kompromissi oikeastaan minkään muun suhteen kuin ammuttavuuden suhteen. Hodgdonin ruudeista parhaita ovat kautta linjan H ja H, siis luodinpainosta riippumatta. Hirvitarkkuus löytyy helpostikin, mutta kun aseen käyntiä tulisi säätää vaikkapa parinsadan metrin matkalle pienempää kohdetta ajatellen sopivaksi, loppuu hommasta hauskuus. Vain luodin halkaisijassa oli hitunen eroa nykyiseen .338:aan. Meilläkin . Edellä mainitut tehdaslataukset ovat luodinpainoiltaan ja käyttöalueeltaan kohtuullisen monotonisia keskenään ja oikeastaan vain Sakon A-Framelataus on joukosta poikkeava luodin painon ja lähtönopeustason puolesta. Parhaan hyödyn . Myös H toimii samassa roolissa, mutta on palloruutina hieman epävakaampi kovilla pakkasilla. Samasta syystä . Niinpä
kaatomaksun, ei kokorajoitusta 2790 H l i aa isku Helmi-maaliskuu Etelä-Afrikka Helmi-maaliskuu, Etelä-Afrikka ku te ä-Afr kka Afrik 7 pv, 3 kaatoa 1790 Huhtiku Namibia Huhtikuu Namibi Huhtikuu, Namibia 8 pv, 4 kaatoa 2490 To k kuu Kanada Toukokuu K nada Toukokuu, Kanada ouk da 8 pv, mustakarhujahti 2490 Varaukset ja lisätietoa matkoista: 040 417 8807 Kesä-heinäkuu, Puola 4 pv, kauris&villisika 890 El k Elokuu, A b id l Azerbaidzan 7 pv, Dagestan T ur, vuoristojahti 4990 B&R Hunting tarjoaa metsästyselämyksiä ympäri maailman! www.brhunting.fi info@brhunting.fi. Saksanhirven kiimajahti Syysku Syyskuu Puola Syyskuu, Puola sku uu uola 5 pv sis
Monien sähköpostien jälkeen ja nopeiden taustatutkimusten perusteella suomalaiset varasivat huhtikuuksi matkan, jonka aikana jahtasimme metsäkauriita. Olimme tavanneet Williamin kanssa lahjoittamassani kyttäysjahdissa, jonka tuotot menivät Game & Wildlife Conservation Trust -organisaatiolle. Vastineeksi tästä menisimme Suomeen lokakuussa hirvijahtiin. HELSINKIVANTAA Odottelimme lentokentällä isäntiämme Esaa ja Jarmoa, joiden oli määrä tulla meitä vastaan. Toisekseen myös patruunalaatikkoni sisältö, kaliiperien , ja haulikonpatruunoita Esan kokoelmiin, saattoi aiheuttaa kiinnostusta. Tällöin myös huomasimme, että meillä oli sama syntymäpäivä. Varavaihtoehto oli taas varattu omistajilleen, sillä he halusivat metsästää itse kauden viimeisenä viikkona. Kävimme kyttäämässä ja ammuimme muutaman metsäkaurispukin. Kaiken kaikkiaan perille päästiin kuitenkin ehjinä ja turvallisesti ja myöhästymistäkin oli vain muutama tunti. 40 RIISTA. tia ah J essa Suomlokakuussa 2011 Riistan toimitukselle tuttu brittiläinen metsästäjä teki vastavierailun Suomeen syntymäpäivänsä kunniaksi. Kolmas vaihtoehto. William sai ystävältään sähköpostia koskien kahta suomalaista metsästäjää, jotka olisivat halukkaita vaihtojahtiin. Vaihtojahdissa otettiin osaa mm. Justiinsa joo, niinpä tietenkin. Ensisijaisesti ajattelimme mennä jahtaamaan saksanhirviä, mutta yrittäessäni varata majoitusta tavanomaisesta paikasta, oli se jo täynnä. Kolme tuntia myöhemmin ase ja matkalaukku kuitenkin tulivat tullimiehen kyydillä! Uskoimme, että Williamin matkalaukussa ollut viiden kilon köntti Stilton-juustoa sai huumekoirat hulluiksi aromeillaan. Aseeni ja Williamin matkalaukku olivat edelleen Amsterdamissa, mutta ne oli luvattu meille muutaman tunnin kuluessa kotiovelle. hirven metsästykseen ja linnustukseen. TEKSTI: ANDY PEARCE KÄÄNNÖS: ARTO MÄÄTTÄ K aikki alkoi siitä kun mietimme sopivaa tapaa viettää yhteisiä syntymäpäiviämme
Saavuttuamme rantaan, oli meillä - rapua ja reilusti olutta. Jahtimme isännän kerrottiin olevan isokokoinen jässikkä, mutta kun Pekka "The Bear" saapui ovesta sisään, en ollut uskoa silmiäni. Kaikilla tulee olla oranssi hattu ja liivi turvallisuussyistä. Puolentoista tunnin jälkeen emän, vasan ja nuoren sonnin kerrottiin menneen toiselle alueelle, joten vaihdoimme paikkaa parin kilometrin verran. RIISTA 41. Koirat olivat metsässä yksi kerrallaan ja niiden liikkeitä seurattiin Mutkat mentiin kahva edellä ja sora lensi jarrutuksissa. tutkapannalla kännyköistä. Vasat tuli ampua ennen lehmiä ja missään nimessä passista ei saanut lähteä liikkeelle ennen kuin ajo olisi ohi. Tämän ampumakokeen lisäksi harjoittelimme ampumista useilla eri aseilla liikkuvaan maaliin metrin etäisyydeltä. Esimerkiksi aseet sai ladata vasta passipaikalla. William pitää suurista kaliipereista, tässä harjoitellaan .404:llä juoksevaan hirvikuvioon. Tämän lisäksi painotettiin ampumasektoreita ja teroitettiin, että vain hirven ampuminen oli sallittua. Ensisijaiset toimenpiteet mökillä olivat seuraavat: saunan lämmitys, lieden sytytys ja suuri kattila tulille. William pitää isoista pyssyistä, joten hän ampui . Ajelimme veneellä parin kilometrin matkan kesämökille, mutta matkalla huomasimmekin olevamme järvenselällä kokemassa rapumertoja pimeässä. Heidän saapuessaan keitinvedet olivat kiehumassa ja sauna lämmin. Paikka oli erittäin rauhaisa kunnes rauhan rikkoi metrin päähän töihin tullut metsäkone. Whelenillä minun pitäytyessä . Kaikki ohjattiin omiin passeihinsa alueelle, jossa hehtaarin myötä oli lääniä jokaiselle. William oli kuulemma nähnyt painajaisia häntä takaa ajavasta karhusta, mutta villimpi versio karhusta vaikutti tämän näyn perusteella huomattavasti kesymmältä vaihtoehdolta. Seuraavana aamuna suuntaisimme matkamme Jarmon metsästysseuran alueelle viikonlopun hirvijahtiin. HIRVIJAHDISSA Hirvijahti on erittäin sosiaalinen tapahtuma monine osallistujineen. Neljä koiramiestä olivat ennalta määrätyillä alueilla ja toivoivat saavansa hirvet haukkuun ja koirien avustamana passimiesten ammuttavaksi. Yleisestä luulosta poiketen tämä käytäntö ei johdu huonoista turvallisuusjärjestelyistä, päinvastoin. Winchesterissä. Kukaan ei pääse jahtiin ilman metsästyskorttia ja ampumakoesuoritusta. Turvallisuussäännöt olivat selkeitä. Ensimmäisenä päivänä suoritettiin viisi ajoa ja passit sijoitettiin ajojen eri puolille lähelle kulkureittejä. SUOMI Vaikka meitä oli varoitettu suomalaisesta tavasta saunoa ja juoda olutta, ajauduimme tähän huvittelumuotoon jo ensimmäisenä iltana. Oranssin käyttö sujui siis erittäin luontevasti ja vieruskaverit oli helppo nähdä maastossa myös tiheissä luonnonmetsissä tai metsittyneillä viljelyksillä. Esan sanojen mukaan hirviä ammutaan Suomessa .:lla enemmän kuin millään muulla kaliiperilla. Olin sadan metrin päässä järven rannasta ja sain katsella järvelle puiden yli. Toisen ajon aikana yksi koira oli juossut jo kokonaisuudessaan kilometriä! Kaikilla metsästäjillä oli käytössään radiopuhelin korvanapilla, joten he pysyivät ajan tasalla hirvihavainnoista ajojen aikana. Jahtiaamuna metsästäjää kokoontui kämpälle viikonlopun ohjeistukseen ja metsästyslupien tarkastukseen. Joka tapauksessa ilta kului mukavasti syömisen, juomisen ja saunomisen merkeissä. Ensimmäinen passipaikkani oli erittäin kauniissa paikassa. Missä ovat oluet! Mökille odotettiin vieraita illalliselle ja saunaan. Jefferyllä ja . Hän täytti oviaukon kokonaan niin korkeus- kuin leveyssuunnassa. Huomiovärin vahvuus on nimenomaan siinä, että yhdellä vilkaisulla voidaan hahmottaa nopeasti kaikki ympäristön metsästäjät, olivatpa he maapasseissa, ampumalavoilla tai ajossa
Me toimme pöytään viiden kilon salakuljetetun Stilton-juuston, Esa toi savustettua kauriinpaistia ja Jarmo kokonaisen savustetun lohifileen. Hirvi kääntyi astetta ja näin, että kyseessä oli sonni. Saatoin nähdä kiikarista hirven nelipiikkisen pään kasvillisuuden yläpuolella ja näin myös sen takajalat. Seuraavana päivänä pääsimmekin näkemään kuinka vaikeaa on hoitaa metsästä -kiloinen hirvi. Hän sanoi olleensa samankaltaisessa tilanteessa vuosia sitten, jolloin hän ampui risukkoon viidesti, osuen hirveen vain kerran. Mutkat mentiin kahva edellä ja sora lensi jarrutuksissa, minkä jälkeen kaivoimme aseet nopeasti esiin ja menimme passeihin. Näimme vähemmän hirviä kuin edellisenä päivänä, mutta juuri ennen lounastaukoa kolmannen ajon päätteeksi kuulimme neljä erittäin nopeaa laukausta ja innostunutta puhetta radiopuhelimeen. Kymmenen minuutin kuluttua jokin tuijotti minua suoraan metrin etäisyydeltä suoraan silmiin. En ole varma siitä, että onko Jarmo koskaan sattunut katsomaan tv-sarjaa "The 42 RIISTA Yksi hirvi saatiin sentään lähemmin tarkasteltavaksi. Professionals" mutta hän oli kuin "Bodye" ajaessaan metsäautoteitä nelivedollaan. Esa oli metriä oikealla puolellani. Luulin, että se kävelisi pois, mutta se kääntyikin vasemmalle ja kiipesi vastamäkeen metrin päähän, johon se pysähtyi. Kahdenkymmenenviiden metrin päässä seisoi se, jota olin odottanut ja jonka pyytämistä olin suunnitellut viimeisen yhdeksän kuukauden ajan iso hirvi. Olen ampunut useita kauris- ja peuralajeja Brittein saarilla ja ne eivät yleensä nostata sykettä, sillä laukaukseen yleensä on mahdollista valmistautua paremmin. Winchester ja kokeneena sikajahtimiehenä hän oli saanut ammuttua kaikki neljä laukaustaan hirveen sen ylittäessä metrin levyisen aukon. Loppujen lopuksi hirvi oli löytynyt hirvikoiran avulla noin metrin päästä ryteiköstä, jossa oli suonsilmiä ja kivikkoa. Luonnollisesti ennen ruokailua saunoimme perinteisen jahdinjälkeissaunan, jota kestin vain pari kymmenen minuutin rupeamaa kun taas paikalliset saunoivat pari tuntia. Ampujalla oli käytössään Blaser R kaliiperissa . Eläimet olivat liikkuneet toiselle alueelle, joten siirryimme rivakasti uusiin passeihin. Ajon päätyttyä Esa käveli passiini, jossa näytin hänelle missä hirvi oli seissyt. Nostin kiväärin, mutta en löytänyt tähtäyspistettä. Oli hiljaista. Mainiota. Tämäkin luoti oli kääntynyt risuista ja osui hirveen kyljittäin. Naarashirvi oli kaatunut neljän osuman jälkeen, mutta se oli ennen kuolemaansa kuitenkin päättänyt jatkaa matkaansa tiheään metsikköön. Valitettavasti kaikki osumat olivat tarpeettoman takavoittoisia ja erityisesti nopeaa kuolemaa ajatellen ne olivat liian takana. Hieno homma, mitäs sitten! Hirvi äännähti kerran ja käveli pois, iäksi menetettynä. Toinen passipaikka oli voimalinjalla, joka oli noin metrin levyinen. Lauantai-iltana söimme mahtavan illallisen. Tämä oli hieno hetki ja ehdottomasti yksi reissumme kohokohtia. En ollut ennen nähnyt kyseistä lintua ja nyt näin niitä yli kolmekymmentä kerralla. Havujen takaa näin silmän, korvan ja sieraimen, jotka olivat puun takana. Jarmo oli kolmesataa metriä vasemmalla puolellani ja William pari sataa metriä hänestä. Olin siis tyytyväinen päätökseeni, kuten myös Esa. Tällä kertaa oli kuitenkin toisin ja huomasin sydämeni lyövän kiivaammin ja tunsin innostuksen rinnassani. Onneksi hirvi meni osumasta vain sadan metrin päähän. Ruokailu oli siis varsin myöhäinen. SUNNUNTAI Seuraavana päivänä oli mukavan leppoisa keli, - astetta. Lauantain loppupäivä noudatteli aamun kaavaa. En muista, että ruoan kanssa olisi tarjottu yhtään vihanneksia! Eväät huuhdeltiin alas parilla portviinipullollisella ja poikien reiluhkolla olutsatsilla. Haavoittunut eläin ei olisi missään nimessä ollut mielekäs tapa aloittaa metsästysreissua. Vasta kun teerikukko lensi viidentoista metrin korkeudelta pääni yläpuolelta, huomasin edellistenkin lintujen olleen teeriä. Näin lintujen lentävän - metrin etäisyydeltä, mutten tiennyt varsinaisesti mitä lintuja ne olivat. En uskaltanut liikauttaa lihastakaan ja seuraavat sekunnit tuntuivat minuuteilta. Tämä oli hieman liian lämmin päivä jahdata, mutta ainakaan passeissa ei tarvinnut olla umpijäässä parin tunnin passituksissa. Hirven vetäminen tielle oli kova urakka kahdelletoista miehelle ja sitä säesti huuto "yks, kaks, kolme, vetää".. Menimme porukalla metsätilkkuun, jossa muut metsästäjät olivat jo suolistamassa hirveä
Kuinka saatoinkaan kuvitella, että Jarmo ja Esa olisivat painuneet takaisin pehkuihin. JÄNISJAHTIA Palasimme kämpälle aamiaiselle ja tunnin kuluttua tapasimme Kallen ja hänen jäniskoiransa. Myöhemmin he sitten tulisivat hakemaan ja kyselisivät oliko mitään näkynyt. Kalle ajokoirineen jänisjahdissa. Vasemmalla puolen pamahti kun ihailin lintuani ja William ampui niin ikään aikuisen teerikukon. Olimme erittäin onnekkaassa asemassa, sillä oli Jarmon vuoro saada fileetä. Ne näyttivät erittäin todenmukaisilta. Tällä kertaa jänis selviytyi voittajana. RIISTA 43. päivänä oli Williamin -vuotispäivä ja minun -vuotispäiväni. Jarmo ja Esa lähtivät ja jättivät meidät kyttäämään kuville. Juoksin nopeasti teeren luo vain pitääkseni huolen siitä, että löytäisin arvokkaan saaliini. Luulin heidän pilailevan kustannuksellamme ja palaavan majapaikalle naureskellen. Ne lensivät ensin Williamin ohi, jolloin hän ampui yhden ohilaukauksen. Kun luulimme lennon olevan ohi, kuulimme kiväärinlaukaukset etäämmältä ja noin kolmensadan metrin päästä kolme lintua lähestyi meitä. Seurueen pari lihanleikkaajaa paloittelivat hirven nopeasti kahteenkymmeneen viiteen yhtä suureen osaan, joten kaikki saivat noin kolme kiloa lihaa. Palasimme paikoillem- me juuri ajoissa vastaanottamaan viidentoista teeren tokan. Aikuinen kukko, jonka höyhenpeite oli hieno ja jolla oli komea lyyranmallinen pyrstö. Tarkoituksena oli siis kokeilla, josko saisimme vielä jotain riistaa reppuumme. Maanantaina lokakuun . Osalla metsästäjiä oli myös kolmesta neljään tunnin ajomatka kotiin, joten he eivät halunneet venyttää kotiin pääsyä liian myöhäiseksi. Ajattelin niiden pilaavan jahdin, mutta samassa teerikukko lensi suoraan kohti ja ajattelematta asiaa sen enempää, nousin aseineni ylös ja ammuin ensimmäisen teereni, joka mätkähti kuolleena juuri taakseni. Mielenkiintoista oli se, että hommasta selvittiin kahdellatoista miehellä, että loppu porukka oli tulilla paistamassa makkaraa ja keittämässä kahvia! Onnekas metsästäjä oli innoissaan kaadosta, sillä hän oli tätä ennen ampunut vain kauriita, valkohäntäpeuroja ja sikoja. Kotipuolessa olisin mielelläni riiputtanut ruhoa viikon verran, mutta tämä ei näytä olevan täkäläinen tapa, joten ajattelin, että filee ei ole parhaimmillaan. Mielenkiintoista on se, että vastaavanlainen tapaus sattui pari vuotta aiemmin kun söimme kalliolta tipahtaneen saksanhirven ulkofileetä, joka oli erinomaista saman tien valmistettuna. MAANANTAI Hirven vetäminen tielle oli kova urakka kahdelletoista miehelle. Aamun sarastaessa näimme puiden latvojen tulevan esiin sumusta ja noin tunnin kuluttua tästä metsäkoneet pärähtivät käyntiin. Häpeäkseni tunnustan, että ammuimme seuraavat neljä tai viisi laukausta ohi, mutta tällä ei varsinaisesti ollut merkitystä kun trofeet oli jo saatu. Tämän jälkeen sain pudotettua yhden porukasta heikkolaatuisella toisen piipun laukauksella. Tämä oli siis hieno saavutus häneltä. Tulossa oli melkoinen päivä, joka alkoi puoli kuudelta teerien kyttäyksellä hakkuuaukolla. Kiväärinlaukaus tuli Jarmon suunnasta hän yritti ampua samoja lintuja, jotka lensivät sitten meille. Ajoimme autolla metsäteitä hakkuun likelle, jonka laidassa oli nuoria puita ja jolle oli jätetty pitkiä siemenpuita. Onnittelimme toisiamme, sillä molempien suurena tavoitteena oli saada ammuttua täytettäväksi kelpaava teerikukko. Tähän loppui aamulento ja isännät tulivat luoksemme. Mainio lintu. Päivä olikin sitten kokolailla tässä, sillä tapana on päivän päätteeksi teurastaa ja paloitella hirvi ja jakaa se jahtiin osallistujien kesken. Jarmo tempaisi esiin hauskoja puhallettavia teerenkuvia ja kun ne oli täytetty, Esa kiinnitti ne nuoriin puihin, jotka saimme taivutettua alas tai johon pääsimme kiipeämään. Söimme fileen illalliseksi ja se oli taivaallista. Kokoonnuimme tulille juhlistamaan kaatoa ja otimme pienet naukut Jägermeisteria kaatoryypyksi kahvin ja makkaran palanpainikkeeksi
Koppelon mentyä saatoin todeta olevani eksyksissä. Kävelin hitaasti kohti metsoa nähdäkseni, josko metsoon olisi osunut ja se olisi valmis luopumaan ainokaisestaan ja pyörähtämään oksalta kuolleena maahan. Myöhemmin viikolla kävimme aseliikkeessä, jossa oli raavaan metson kokoisia maalitauluja. Tässä vaiheessa voin sanoa, että en ole käyttänyt alkoholia vuoteen, mutta ajattelin ottaa ryypyn syntymäpäivieni kunniaksi. Näin edessäni hirvitorneja ja sähkölinjan, joka johti hakkuuaukolle. En saanut itseäni juomaan olutta, mutta portviini upposi hyvin. Ajattelin löytäväni takaisin polulle kaartamalla takaisin ja hieman vasemmalle. Metso odotti siihen asti, että pääsin miltei hollille ja nousi sen jälkeen vahingoittumattomana siivilleen. William ja Andy täyttivät vuosia samana päivänä, joten "synttärilahja" oli mieluisa. Juoksin nopeasti teeren luo vain pitääkseni huolen siitä, että löytäisin arvokkaan saaliini. reunassa. Olin ampunut ensimmäisen teereni ja ampunut ohi ensimmäistä metsoani. Sen sijaan, että olisin saanut sympatiaa eksymisestäni, aiheutin lisää naurua, nyt myös puhelimen toisessa päässä. Radion kautta sain selville, että pojat tiesivät paikan jossa olin. Käännyin takaisin ja pääsimme tulistelemaan ja kuuntelemaan naurua. Siinä tein virheen. Ammuin laukauksen ja he saivat karkeasti selville missä olin. Metso oli minusta vain metrin päässä ja vain tehdäkseen asiat vaikeammiksi minulle, se istuutui puuhun aukon reunalle kuin pilkatakseen minua. Hyppäsin puron yli ja latasin jälleen aseeni kirotessani edelleen itselleni. Tällöin edestä pomppasi siivilleen koppelo, joka oli kuitenkin kantaman ulkopuolella. Lähdin ylittämään hakkuuaukkoa, mutta jälleen kerran väärään suuntaan. Tarkemmin ajateltuna matka metsoon taisikin olla metriä metrin sijaan. Mikä syntymäpäivä. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että Suomessa kaikki puut ovat täsmälleen samannäköisiä. Kuinka saatoinkaan. Neljän tai viiden paukun jälkeen helpotti ja Esa sanoi kuuden tai seitsemän olevan vielä parempi ratkaisu. Kun ajo kääntyi poispäin, jatkoin ajon perässä. Luulin meneväni metsään vain lyhyen matkaa ja koiran haukkuessa painoin menemään eteenpäin. Kartalta tarkasteltaessa paljastui, että olin kävellyt puolentoista kilometrin lenkin, jonka ympärillä oli koko ajan kulkenut tie. Saavuin pienelle purolle ja otin aseestani patruunat pois. Tunsin itseni ääliöksi. He eivät olleet huolissaan, sillä he tunsivat metsän ja kehottivat minua kävelemään kohti koiraa. Löysin koiran kymmenen minuutin jälkeen, mutta luonnollisesti se oli eri paikassa kuin kymmenen minuuttia aiemmin. Katsoessani ylöspäin, oli silmieni edessä kerta kaikkiaan upea ukkometso, joka lensi editseni vasemmalta. Noin parinkymmenen minuutin jälkeen pysähdyin ja ihmettelin mihin polku oli kadonnut. Takaani kuului auton torvi ja näin Jarmon aukon toisessa 44 RIISTA Ensimmäiset teeret. Syntymäpäivän iltana saimme Williamin kanssa ilmeisestikin "miesten lentsun", johon paras lääke vaikutti olevan sauna ja viina. Koira vaikutti terästäytyvän tässä vaiheessa ja hipsin polkua pitkin ajon suuntaan. Tällöin sain kokea heidän suunnaltaan huvittuneisuutta, joskaan en itse kokenut tilannetta mielekkäänä. Tässä vaiheessa tarkastelua puhelin soi ja soittaja oli syntymäpäiväonnitteluja toivottava Roger Australiasta. Nauru siivitti keskustelua. Tartuin radioon ja tunnustin Esalle tilanteeni. Koira ajoi hyvin, mutta jänikset eivät olleet yhteistyökykyisiä. Viritin nopeasti hanat ja ammuin molemmat piiput ohi. Paukku numero seitsemän oli hyvä! Sauna oli tänä iltana erinomaisen hyvä. Missä muualla pystyt käymään saunassa, istua munasillaan ulkona vilvoittelemassa metsässä keskellä ei mitään ja välttyä pidätykseltä!. Olin lisäksi ollut tunnin verran eksyksissä metsässä. Yritimme vielä kolmea eri paikkaa, mutta kun tuurit eivät olleet kohdallaan, Esa teki nuotion
Valokuvakilpailu Parhaat mukaan näyttelyyn Riihimäen erämessuille. uippupalkinnot: H eja (jopa 500e) · lahjakortt · erävarusteita tuotepalkintoja · Osallistu ottamalla riista-aiheinen kuva ja lähetä se Riista-lehden toimitukseen 16.5.2012 mennessä. Fire-kustannus Oy päättää näyttelyyn ja lehtiin pääsevistä kuvista. Osallistuminen ja lisätietoja: toimitus@riistalehti.fi. Kuvien käyttöoikeus luovutetaan Fire-kustannus Oy:lle ilman eri korvausta
No, kyllä kai. - Aattelin lähteä tsekkaan yhden ladon alusen ja sitten olis se yks hiekkapesä ja jos aikaa jäis niin siinä mettäsaarekkeessahan olis kans helppo paikka. - Olisko ysiltä siinä Nesteellä. - Moro, Mikko täällä. Mikko as-. Saaliiksi odotimme muutamaa supia mutta kuinkas kävikään? TEKSTI: ERNO LINDROOS LUOLA L MIESTEN KETTU TRIPLA 46 RIISTA oikoilen lauantai-iltana sohvalla kun puhelin soi. Moneltako mennään ja missä treffataan. Tarvis kaveria haulikkomieheks. Tuuli vonkuu ulkona ja lumi pöllyää pitkin peltoja, puut kumartelevat nöyrästi tuulen voimasta. Tällaisista tapahtumista jää erityisen mieleenpainuvia muistoja juuri tapahtumien erikoisuuden vuoksi. Joskus metsästäjälle sattuu odottamaton ja runsas saalis. Läheks. - Aamuun. Herään aamulla seitsemältä kahvin keittoon. Mitäs olis mielessä. - Aamuun. - Selvä, olen siellä ysiltä. Näin kävi myös allekirjoittaneelle, Mikko Sipiläiselle sekä Topille 19.2.2012. - No, eipä tässä ihmeempiä. Perhana mikä keli! Kurvaan minuutin yli yhdeksän huoltoaseman pihaan. - Moron moro! - Kuule, onko sulla suunnitelmia huomiselle. - Jaa..
Hieman ennen pesää kysyn Mikolta miten hän haluaa meidän sijoittuvan. - Moro, mistä aloitetaan. Autolla päätämme lopettaa jahdin tähän. (Tosin ihmettelin itsekin hylsyn löytymistä taskusta jälkeenpäin...) Samalla käännän itseäni rinteeseen päin ja aseen perä löytää paikkansa poskesta ja ammun tyhjän laukauksen kettuun ja sitten räjäytän yläputken suoraan poispäin kiitävään eläimeen. telee pihalle kahviosta, oli käynyt aamukahvilla. Mikko räplää tutkaa ja minä kerron jotain jahtitarinaa Valmet S rennosti kainalossa. Topi ei kuitenkaan näyttäydy. Iso Fordin neliveto karkeakuvioisilla renkailla ei noteeraa kinoksia mitenkään. Laukaus lähtee ja kettu rojahtaa kuin nuijalla lyötynä puoliksi hangen sisään. Kettu suistuu kivikuolleena kyljelleen hankeen. Menipä hienosti, olemme yhtä hymyä. Mielessäni ajattelen, kuinka hieno meriitti tämä oli nuorelle luolakoiran alulle, vaikka toki olimmekin onnekkaita kun satuimme luolalle näin sopivasti. Hetken päästä kurvaamme parkkiin tielevikkeelle, jonka tiedämme ennestään. Ja heti pamahtaa Mikon puolella, käännän katsettani ja ehdin nähdä ketun lysähtävän hankeen! Onneksi olkoon! Hienosti ammuttu! huudahdan Mikolle. Katsomme Mikon kanssa toisiamme epäuskoisina. - Jos vaikka sieltä hiekkapesältä lähettäis liikkeelle, sehän on kauimmaisin. Mikko on yhtä hymyä kun taitan haulikon ja otan savuavaa hylsyä alapiipusta. Koiran käytöksestä voi heti lukea luolan olevan asutun. Pidän vahtia Mikon tutkaillessa. Vieläpä alle puolessa tunnissa! Huono sää tietenkin ajoi ketut maan alle. Ei tällainen kettusaalis yhdeltä luolalta ole alkuunkaan tavallista. Saas nähdä miten tilanne kehittyy. Tuuli on tuiskannut tien ja liittymät miltei näkymättömiin. Mikko siirtyy samaan linjaan kymmenkunta metriä oikealle puolelleni ja päästää Topin irti. Otan passini. Ja sitten tapahtuu! Oikean puoleisimmasta suuaukosta syöksyy punainen kerä! En oikein ehdi ajatella mitään kun aseen perä jysähtää Mikko kuuntelee koiran haukkua isoimman suuaukon vieressä, jonka ympäriltä olemme luoneet lumet pois. tiukasti poskeen ja silmä tavoittaa ketun kun se vilistää kohti rinnettä. Monta asiaa tapahtuu parissa sekunnissa. Tajuan ainoastaan yläpiipussa olevan patruunan. Kauaa ei kestä kun marssimme varusteiden kanssa umpihankea kohti parinsadan metrin päässä sijaitsevaa kohdettamme. Saavuttuamme osoitan kädellä Mikolle lumessa erottuvat ketun jäljet, jotka menevät yhteen koloon. Mikko neuvoo passini luolaston rinteen puolelle. Takapenkillä istuskelee saksanmetsästysterrieri Topi. Kokoamme varusteet; lapiot, rautakangen, rassit ja pyssyt kantoon. Selvitämme tapahtunutta keskenämme kun tajuamme samasta suuaukosta singahtavan punaisen ohjuksen kuin tykin piipusta. Tapaus on niin mieleenpainuva, että suuntaamme kahvikupin ääreen ruotimaan onnistunutta jahtiamme. Toteamme senkin, että mikäli kolmas kettu olisi päässyt karkuun, olisi se vienyt ilon kahden ensimmäisen ketun saamisesta. Heilautan aseen läjään ja sujautan toisessa kädessä olevan hylsyn taskuun. Seuraan omaa etumaastoani ampumavalmiina. Jahdit jatkukoon ensi viikonvaihteessa! Ellei sitten haaskakytiksellä viikolla kävisi... RIISTA 47. Mikko nyökkää. Edessä oleva koitos on kuudes metsästysreissu koiralle. Luolasto on nyt tyhjä. - Jep! Pian päästelemme pikatietä kohti jahtikohdetta. - Selvä, heitänkö kamat sun autoon, on vähän maastokelpoisempi kuin tää Ransiitti. Topi on nuori, erittäin lupaava uros. Tässä on yleensä ollut supipari, vain yhden kerran aikaisemmin on tullut kettu tältä pesältä, puhelee Mikko ja kaivaa tutkan povitaskusta. Samassa erotamme haukun äänen. Puheet on pidetty. Sivutielle käännyttäessä käy ilmi autovalinnan olleen oikea. Ihmettely on ohi noin minuutissa ja koira katoaa maan alle. Lopulta Mikko saa sanotuksi: Täällähän on raatoa kuin Raatteen tiellä! Ihmettelemme tapahtunutta. Topi ei oikein näytä osaavan päättää mikä suuaukko olisi paras, niitä on pienellä alalla kaikkiaan neljä. Vedän kettuja oikeassa kädessä edellä, Mikko tulee perässä Topin kanssa. Koira paikallistetaan miltei jalkojeni alapuolelle, aika pinnassa on. Seisoskelemme rinnakkain, juttelemme niitä näitä. Olemme niin tohkeissamme, ettei Mikolle tule mieleenkään napata puun nojalta haulikkoaan ja itselläni on haulikko taitettuna toisessa kädessä, hylsy toisessa kädessä. Ammu, ammu, AMMU, KETTU! Mikko huutaa. Kättelemme ja onnittelemme toisiamme. Toinen kettu sukelsi puoleksi lumen sisään kun hauliparvi sen tavoitti kesken loikan. Topikin suuntaa maanpäälle ja saa ansaitsemansa kehut. Mutta, että kolme kappaletta kohtuullisen pienessä luolastossa, vieläpä kaikki eräksi! Niitä tarinoita kyllä on kun joku kettu on yllättänyt ja karannut pyytäjiltä. Haukku on todellakin aika matalassa
tammikuuta. Tänä vuonna ei jousissa esitelty suurempia alaa mullistavia muutoksia. Tavanomaisten satojen messuosastojen lisäksi tarjolla oli aamuseminaareja, innovaatio-osasto, livemusiikkia, "Beer and Gear Exhange" -kokoontuminen, jossa kaljan juonnin lisäksi arvottiin metsästysmatkoja aina Uuteen Seelantiin ja Afrikkaan saakka. T rade Shown suurimpia ja kiinnostavimpia tähtiä ovat itse jouset. ARCHERY TRADE SHOW TEKSTI: JUHA KYLMÄ ATA Show kokosi yli 500 jousiammunta- ja metsästysalan yritystä Greater Columbus Convention Centren katon alle 10.12. Myös uusia tähtiä on tarjolla markkinoille. 48 RIISTA. Epäkeskopyörien malleja on jälleen hienosäädelty, kaaritaskuja kevennelty ja joissain tapauksissa nopeuksia parannettu
Jousen kaaritaskut ovat hieman edellistä mallia keveämmät. Tämän mallin ATA-nopeus on fps. Jousen pyörien kallistumattomuuteen suunniteltu tekniikka oli sama kuin edellisessä mallissa: rinnakkaiset jänneurat molemmissa päissä jousta ja taipuva kaapeliohjain. Tämän vuoden hitti on Carbon Element RKT. jousia oli kohdeltu kaltoin, mutta vaativissa metsästysolosuhteissa ei aina ole mahdollista käsitellä varusteita "pumpulihanskoin". Eräät poikkeuksellisen suurikokoiset ja erittäin sirot pyörät hieman mietityttävät, vaikka ainakin joitain niistä on nyt vahvistettu paremmalla alumiiniseoksella. Lyhyt jänneväli ja erittäin kevytrakenteiset pyörät kertovat halusta nostaa jousen nopeus huippulukemiin. Koska useimmilla jousilla on nykyään :n kevennys, siirtyy kaapelipuolelle suuri kuorma, mikä lopulta kohdistuu kaapeleita nuolen sulituksen tieltä sivuun vetävään kaapeliohjaimeen ja altistaa siten ei-toivotulle sivuttaisvoimalle ja cam-pyörän kallistumiselle. JOUSIUU TUUKSIA Carbon Element RKT. Bowtech Insanity CPX. G oli edelleen hieman parannellut viimevuotista messujen erikoisuutta, Parallel Cam Prime -joustaan. HardCore kaaret, OverDrive Binary cam -systeemi ja taipuva FLX-kaapeliohjain ovat Insanity-mallin komponentteja. Hoyt on nyt valmistanut kolme vuotta hiilikuitujousia. Cam lean eli taljapyörän kallistuminen mietityttää edelleen insinöörejä ja myös meitä jousen käyttäjiä. Uutuus on , paunaa kevyempi ja sen runko on jäykempi kuin viime vuoden mallissa. Dual Sync- mallin rinnalle on tullut ärhäkkä DS-. Saattaa olla, että ko. Bowtech-malliston näyttävimmän sisääntulon esitti Insanity CPX-malli. -tuumaisessa CPXL:ssä on anteeksiantava tuuman jänneväli. Dartonin presidentti ja johtava suunnittelija Rex Darlington on ollut cam-tekniikan huippusuunnittelija ja ikoni vuosikymmenien ajan. Myös useissa muissa jousissa (Bowtech, Diamond, G, Darton, Obsession) on kaapeliohjaimen taipumisella tai käyryydellä pyritty vähentämään kaapeliohjaimen aiheuttamaa sivuttaisvääntöä ja pyörien kallistumista. CPX eli Center Pivot Extreme -rakenteessa jousen kahva sijoittuu kaaren tulipisteen etupuolelle, mikä vähentää jousen kiertymistaipumusta täydessä vedossa. Hieman kömpelö ulkonäkö oli keventynyt rungon uusilla urituksilla. RKT-epäkeskopyörissä on myös uusi Parallel Cam Prime. Ergo Draw -ominaisuus, jonka kerrotaan tekevän vedosta entistä pehmeämmän. -tuumainen jousi painaa vain , paunaa, sen jänneväli on ¾ tuumaa. Tavanomaisissa nykyjousissa kahva on reilusti kaarten tukipisteen takapuolella. kiikkulauta. Carbon Element RKT:tä valmistetaan -paunaisena. Jousen merkittävin uutuus on RKT Fuel Cam & ½ -pyörästö. Näillä pyörillä on saatu fps lisää vauhtia viime vuoden malliin verrattuna, nopeus on nyt fps (ATA). Kaapeliohjaimen varsi taipuu täydessä vedossa lähelle jänteen iskulinjaa, mikä vähentää kaapeleihin kohdistuvaa sivuttaiskuormitusta ja pyörien kallistumistaipumusta. Suomalaissyntyinen Teijo Villa Tao's Archery Services -yrityksestä kaatoi aamuseminaarissaan pussillisen kieroja ja jopa murtuneita "cameja" pöydälle. Insanity CPX :n jänneväli on tuumaa ja se heittää nuolta fps (ATA) vauhdilla. Kun jousi jännitetään kevennysvaiheeseen, siirtyy kuorma pyörässä jänteen puolelta kaapelipuolelle vrt. Hoytin hiilikuiturunko tuntuu pakkasessa mukavalle kädessä, jousen laukaisuääni on todella hiljainen ja sen ulkonäkö miellyttää yhä enemmän silmää. Tämä jousi on / RIISTA 49
Omen Pro ½ tuuman jännevälillä oli messujen nopein jousi. Jousen kaapeliohjain ei taivu, mutta sen käyrä muoto mahdollistaa kaapeleiden tulemisen lähelle jänteen iskulinjaa täydessä vedossa, mikä vähentää pyörien kallistumistaipumusta. Hieman nöyremmillä pyörillä varustettussa Dream Seasonissa on -tuumainen jänneväli ja se kiidättää projektiilia nopeimmillaan fps vauhdilla. Vaikka ATA-standardi on hyvin täsmällinen, on esimerkiksi Omenin nopeudeksi mainittu fps ja Dream Seasonin fps. PERINTEISET JOUSET PSE Evo. Viime vuonna perinnepuolella säväytti Nano Cabron Grizzly Stick -pitkäjousi (Win&Win tuotantoa Alaska Bowhunting Supply -firmalle). Myös tuuman jännevälillä varustettu / tuuman pituinen DS- on päivitetty vuodelle . PSE:n päivitetyt versiot Omen, Dream Season, Evo ym. Tänä vuonna ei mitään vastaa erikoisuutta ollut esillä. Jousen ATAnopeus on yksi suurimmista fps. Näyttää siltä, 50 RIISTA että jousitehtailijat käyttävät liikenevät resurssinsa teknisempien ja paremmin kaupaksi menevien taljajousien kehittämiseen. Valittavissa on - tai -tuumainen malli. PSE:n tapa ilmoittaa jousten nopeudet on hieman hämmentävä. Uudistuksen tarkoituksena on tukea paremmin jännettä laukaisuvaiheessa ja vähentää siten jänteen oskillaatiota. Gamemasterin -tuumainen, TECrunkoinen jousi sopii pitempää vetopituutta kaipaaville.. Omen Pro piiskaa nuolta parhaimmillaan fps vauhdilla. Dorado on näistä Hoytin Fred Eichler Signature Series Buffalo -vastakurvijousi. lyhyempi -tuumaisella työstetyllä rungolla. -malleista esiteltiin värivalojen loisteessa. Hoytin Fred Eichler Signature Series Buffalo -vastakurvijousi kiinnosti ainakin itseäni näistä malleista eniten. Darton DS-3800. tuumaa pitkä (akselista akseliin) ja sen jänneväli on haasteellinen tuumaa. Kaikki Dartonin mallit koeammuttuani nousi pienoinen jousikuume. Hoytin muut mallit ovat Dorado ja Gamemaster II. Jousissa on uutuutena aikaisempaa syvempi jänneura epäkeskopyörissä. Toisaalta perinteinen jousi varmasti halutaankin pitää "perinteisenä". Jousen -tuumaisessa työstetyssä alumiinirungossa on syvä ikkunaleikkaus ja double radius -kaareva hylly helppoon "osoita ja laukaise" -ammuntaan
Meiltä löydät kaikenlaista elektroniikasta metsästystarvikkeisiin! 55e 209e 44e 89e 229e 45e 24e 189e 69e 109e Lauttakylänkatu 6-8, HUITTINEN Asiakaspalvelu: ma-pe klo 10-17 puh. 045 112 8622 Myymälä: ma-pe klo 12-17, myynti@digimesta.com www.digimesta.com
9 T EK TO M S TI: AR Ä ÄT TÄ , T E RO KU ITU N EN stettua n uudi ksee Joka vuosi IWA:ssa ollaan joko siinä tilanteessa, että valmistajat ovat tuoneet esiin hurjasti uutuuksia tai sitten kyseessä on välivuosi, jona varsinaiset uutuudet ovat vähissä. Tänä vuonna eletään 2010-tasavuoden jälkeistä päivitysaikaa, jolloin moniin tuolloin lanseerattuihin tuotteisiin on tullut parannuksia ja päivityksiä. 12 20 A IW ain uu Jot immä tta, en 52 RIISTA ürnberg, N Saksa 2012 .12.3
Zeissin suuri uutuus on Victory HT -sarja, jossa valon läpäisyä on parannettu yhteistyössä linssivalmistaja Schottin kanssa. Mia Kairikko on Swarovskin uusi edustaja Suomessa. Messujen suurin uutuus tähtäinoptiikkapuolella on Steinerin ensimmäinen metsästyskiikaritähtäinsarja nimeltään Nighthunter. Uutuus tulee maahan Sako Oy:n kautta. Messututustumisen perusteella kyse on korkealuokkaisesta kiikaritähtäimestä, jossa on erittäin käyttökelpoiset kontrollit ja mm. erittäin onnistuneen oloinen ristikko. Jukka Ketola on Zeissin uusi edustaja Suomessa. Swarovskin suurin uutuus tähtäinoptiikassa on Swarovski Z6i Gen 2, jossa muutokset koskevat lähinnä valaisinyksikön ulkoisia mittoja. RIISTA 53
Tarjolla olevat kaliiperit sopivat erinomaisesti suomalaiseen makuun. Docter Basic on uudistunut Klassik ja Unipoint mallien välimuoto. Uutuutta myydään pakettina CZ:n kiikaritähtäimen kanssa. Bergaran uutuuskivääri on vaihtopiippuaseeksi erittäin houkuttelevassa hintaluokassa. 12 20 A IW Berettan uutuus IWA:ssa oli A400:ään saatava slugipiippu. Aseuutuuksista mielenkiintoinen on uuden värityksen saanut CZ 550 Predator, joka on suunnattu erityisesti Yhdysvaltojen kojootinpyyntiin. Euroopassa villitykseen ei ole lähdetty ja zombit ovat esillä varsin maltillisesti. 1886 Kodiak on hirvimetsälle valmis vipulukko kaliiperissa .45-70 Government. Yhdysvalloissa hyvinvoiva ja paisuva zombie-villitys on näkynyt patruunoissa jo jonkin aikaa. Vahinkoeläimet saattavat kuitenkin saada osansa eläville kuolleille tarkoitetuista luodeista... 54 RIISTA. Suurin muutos on valaistun ristikon säätöyksikössä. Chiappa on lanseerannut todellisen namupalan. Synteettisellä tukilla varustettu kivääri maksaa noin 1600 euroa ja puutukkisesta joutuu pulittamaan 1900 euroa
Suurempi uutinen suomalaisittain lienee kuitenkin se, että tuttua hirvikuulaa Oryxiä ollaan uudistamassa ulkoballistisesti parempaan suuntaan. Muutos alkaa .308" / 180 gr (11,7 g) luodista. Slovenialaista käsityötaitoa messuilla edusti Ferlachissa oppinsa saanut Spendal, joka esitteli muun muassa kolmipiippuista drillinkiä. Anssi Louet ja Lauri Karppanen olivat liikkeellä ensisijaisesti radiotutkilla, sillä esimerkiksi Saksasta puuttuvat GSM-yhteydet joihin Suomessa on totuttu. Optiikanvalmistaja Zeiss on tuonut markkinoille reippaasti alle tuhannen euron hintaan myytävät Conquest HD -katselukiikarit. Patruunatarjonnassa uusinta uutta on viimeinkin sarjatuotantoon päässyt ja kauppojen hyllyille saatava Norma Kalahari. Etummaisesta liipaisimesta lähtee kaksi ensimmäistä piippua ja kolmas piippu takimmaisesta liipaisimesta. Zeissin toinen uutuus on uudistettu Victory FL -mallisto, jossa uutuutena on luodin lentoradan mukaan vaihdettavissa oleva kororengas korotorniin. Täten lentoratakorjaus saadaan hyvin lähelle patruunan todellista lentorataa. Haaste muille katselukiikarivalmistajille on suuri. Swarovskin katselukiikareissa suuri uutuus on EL 32, joka jatkaa EL-linjaa mallikkaasti. Berettan kisamallien perän säätöä on muutettu yksinkertaisempaan ja toimivampaan suuntaan. RIISTA 55. Kaikkiaan tarjolla on seitsemän eri lentorataluokan rengasta. Ultrapointin markkinoita ollaan avaamassa vauhdilla Eurooppaan. Siinä jokaisessa piipussa majailee kaliiperin 20/76 patruuna. Uutuudessa on paljon kalliimmista kiikareista tuttua tekniikkaa, alumiinirunko ja kompakti koko
Hjorth Ab:n myötä se noussee näkyvämmäksi eräliikkeiden valikoimissa. Yhdysvalloissa väki antoi ymmärtää, että nyt myös Eurooppaan on saatavana paremmin Thompson/Centerin aseita. Erityisen innoissaan T/C:n väki tuntui olevan Dimension-kivääristään. Anschüts on laajentanut reviiriään nyt myös "isoihin" kivääreihin. Kaliiperin .308 Winchester -kivääristä on tulossa pikimmiten artikkeli Riistaan. 56 RIISTA. Selkäsuojuksen piikit tyssäävät susien puremiset ja koirien selviytymis mahdollisuudet paranevat. Trackerkin myy Saksaan pääasiassa radioversioita, mutta näkyvillä messuilla olivat myös GPS-tekniikkaan perustuvat tutkat. Neverlost ei ole uuden uusi tuote Suomen markkinoilla, mutta Oy K. 12 20 WA I Ruotsalainen Protector on valmistanut alun perin villisialta ja nyt myös susilta suojaavan "puvun" koirille
Välineet onnistuneeseen varisjahtiin! Live Decoys 59,00 8,00 39,00 25,00 alkaen Live Decoys -huuhkaja kokonainen huuhkajankuva korkeus 63 cm samettipinnoite Live Decoys -varis kokonainen variksenkuva mukana jalat ja kiinnityskeppi samettipinnoite Nordik Crow -varispilli voimakasääninen pilli varislintujen houkutteluun helpposoittoinen suomenkieliset käyttöohjeet Camo Systems -naamioverkot koot: 1,4 x 3 m, 1,4 x 6 m, 2,4 x 3 m ja 2,4 x 6 m värit: beige, vihreä/ruskea, valkoinen Liity Kartanokuvan Facebook-ryhmään! Myynti: Ase- ja eräliikkeet kautta maan T Tutustu tuotteisiin nettisivuillamme! www.kartanokuva.fi ASETIEDON YKKÖNEN TALVEN TUPL ANUMERO 16 1 SIVU A! 9 90 -KONEKIVÄÄRI 11007 REKYYL I 78 / 2011 M60-KO NEKIVÄ ÄRI · BERETT A DT 11 · ISSC MSR MK22 · FN P90 · COLT 22 RAIL GUN · BENELL I VINCI SUPER SPORT · LATAUS KOULU PAL.VKO 2012-05 ISSC MSR MK22 BERETTA DT 11 FN P90 78 2 0 11 WWW.REKYYLI.FI 6 414886 854468 , KORVAA VAT HAU 685446-1107 LATAUSKOULU KOR MYY TTIN EN VAIM VAAVIA HAULIPATRUUNOIHIN ENN ETTU REV OLVE RI VOE RE LBW 20 03 19 " SUO MAL TOIM IIKO VAI EI. AISI LLE TEHT Y KIVÄ PATA RAU DAS TA PAN SSA RIIN TERÄ ÄRI SLA ADU T KES TOTE STIS SÄ
Koepäivän mittaan tuli selväksi, että käyttämäni Trackerin G-paikannin on oikeasti hyvä laite. Käytännössä löytyy kuitenkin lähes jokaisen metsästysseuran alueelta katvepaikkoja, jolloin paikkatiedon kulku pysähtyy ja koiran olinpaikasta ei ole varmaa tietoa. Jahtikauden alkaessa Tracker esitteli uuden aluevaltauksen, Tracker Hunter 3 -ohjelmasovelluksen, jonka avulla ei seurata pelkästään koiraa, vaan tarvittaessa vaikka koko jahtiporukkaa. Ensimmäisellä kilometrillä kumpikin panta ilmoitti koiran nopeudeksi km / t. Tässä vaiheessa seuraajien kännykät ovat jo "pimentyneet", mutta tutkaaja voi siirtyä jollekin alueella olevista kumpareista, josta ainakin hyvissä oloissa tavoittaa G:n tai sitten tekstiviestit pelaavat. Todisteeksi tästä asiasta sattui koiran eteen susien kouluttama tappisarvinen sonni. Huomautin, että koealueella ei ole kuuluvuusongelmia, jos ei siirrytä kunnan pohjoisrajalle. Koiranohjaaja totesi kuivasti, että vara on varmuutta. Edellisessä Riistalehdessä oli luettavissa kyseisen Hunter 3:n koko syksyn kestänyt kokeilu. Koiranohjaaja asetti koiran kaulaan erään kilpailijan koirapaikantimen lisäksi Trackerin perinteiseen radiosignaalin suuntimaan perustuvan "viiksitutkan". Syksyn aikana ilmestyi markkinoille uusi ja mainosten mukaan kuuluvuudeltaan tehokkaampi koirapaikannin G500 Black Magnum. TEKSTI JA KUVAT: ADAM MYKKÄNEN G SM-kuuluvuus on yleensä asutuksen ympärillä ja isompien teiden lähialueilla riittävä ja myös G-yhteydet pelaavat. Pohjoisen laajoissa erämaissa on tietysti selkosia, joissa vain satelliittipuhelin toimii ja kaikenlaiset GSM-kalut ovat poissa pelistä. Oman metsästysseurani alueella on kaksi aluetta, jossa Trackerin G ja TTa -pannat putoavat puhelinverkosta. Huomautan, että käytössä oli sama operaattori kuin kirjoittajallakin. Varmuutta tarvittiinkin jo ensimmäisellä hakulenkillä, sillä kyseinen kepsitutka hukkasi koiran vähän väliä ja ryhmän oli turvattava vanhaan suuntimatutkaan. Nopeus on maastossa pirullisen kova, mutta muutama vauhdikas kilometri täytti sonnipojan lihakset maitohapoilla ja seison- 58. Trackerin panRIISTA tojen GPS -yhteys pätkii tosi harvoin, joten se ei aiheuta ongelmia koiran paikannukselle. Trackerilla oli kuitenkin vielä yksi uutuus takataskussa. Olin hirvikokeessa koetuomarina syksyllä omalla jahtialueellani. KOKEILUSSA TRACKER G500 BLACK MAGNUM -PANTA Metsästyskoiran paikkatieto uudelle tasolle Oulunsalolainen Tracker Oy on panostanut tuotekehittelyyn oikein olan takaa viimeisen parin vuoden aikana. Kku Koukkelan Pihka on melko voimakasrakenteinen hirvikoira, joten ylimääräinen panta ei haitannut kulkua. Spurtti alkoi ilman tavanomaista lähtöhaukkua, joka kertoo hirven menohaluista omaa kieltään. Sen paikkatieto ei olisi katkennut kertaakaan. Jos G-panta panee paremmaksi, niin monet rypyt silenevät koiramiehen ja -naisen otsalta. KOIRA KANTAA KAHTA PANTAA Runomuotoinen väliotsikko kertoo, miten kokeilu suoritettiin
Pitkän jahtipäivän aikana G:n akun lataustaso putosi keskimäärin :iin (panta on kaksi vuotta vanha). Sensijaan pantojen akkujen riittävyys on luettavissa yksiselitteisesti Hunter-ohjelman kautta. Tosin Pihkan haukkukin pätki alkuun kummasti. Ensimmäinen katvepaikka on noin hehtaarin kokoinen ja vanhempi panta putosi G:stä tapansa mukaan. Muutaman kilometrin päässä on toinen pimeä alue ja siellä loppui myös G:n puhti, tosin vain kolmeksi minuutiksi. Muutamat naarmut kertovat, että Koukkelan Pihka teki oman osuutensa tosissaan. Paikannustapahtumat toistuivat ylläkuvatun kaltaisina joka kerta, joten sattuman mahdollisuudet sekoittaa havaintoja oli suljettava pois laskuista. Uutuus G lähetti paikkatietoa tauotta (paikannusväli oli kummallakin pannalla sek.). Trackerin pannat toimivat muutamien metrien tarkkuudella jopa auton sisällä. Taivasyhteyden saaminen vaihtelee hieman satelliittien asemista joh- tuen. Parempi GSM-kuuluvuus ei siis ole mainosmiesten slouganeita. Jo vanhasta -mallista tuttu rakenne on osoittautunut muotoilultaan erittäin hyvin toimivaksi. Nämä A-GPS -laitteet pystyvät kaappaamaan satelliittien signaalit todella huonoissakin olosuhteissa. Parannuksia on kuitenkin tehty laitteen sisäpuolella vahvistamalla runkoa ja kehittämällä iskunvaimennusta. prosentteina. Mitään rikkoutumista tai muita ongelmia ei uuden pannan kokeiluaikana ilmennyt. Samat mutkat metsässä tehnyt uutuus G Black Magnum onnistui vain kerran pudottamaan akkunsa lataustason alle :n. Kännyköiden kepsit tarjoilivat paikkatietojaan satojen metrien heitoilla. Jo toisena jahtipäivänä yksinäinen naarashirvi asettui metsästysalueemme pohjoisosaan, jossa GSM-verkon tehot putoavat lähes olemattomiin. G:n paremmutta ei voi kuitenkaan tämän kokeilun puitteissa ilmaista esim. Kummassakaan laitteessa ei ollut päällä akun säästötoimintoa. Testin tulos kertoo, että Tracker G Black Magnum on selkeä askel parempaan koirien paikantamisessa. RIISTA 59. Nyt hihnaan on lisätty kauas näkyvä heijastinnauha turvaamaan koiran näkymistä liikenteen seassa. Tracker G500 Black Magnum Valmistaja: Tracker Oy, Oulunsalo, p: 08-5219000, www.tracker.fi tahan siitä seurasi. Kun GSMkentästä löytyi G-yhteys, kummatkin pannat näyttivät koiran kulkeneen täsmälleen samaa reittiä. Se ei tuo kuuta taivaalle silloin, kun puhelinkenttää ei kerta kaikkiaan ole, mutta Black Magmnum on kiistatta pykälää parempi koirapaikannin. G Black Magnum -pannan erottaa aikaisemmista malleista mustasta väristä ja cm pitkästä GSM-antennista. Ensimmäinen positiivinen yllätys oli G:n nopeus käynnistäessä. Uutuuspantaa testattiin siis käyttämällä sitä saman koiran kaulassa rinnakkain hirvijahdin loppuun asti. Nytkin osui testijaksolle yksi tällainen päivä. G:n herääminen on kestänyt minuuttia, mutta uutuuspanta G puolitti starttiajan säännöllisesti. Syksyn aikana hirvi ja koira osuivat tälle ongelma-alueelle useita kertoja. Syksyn aikana osuu kohdalle yleensä myös sellainen jahtipäivä, jolloin paksu pilviverho ja satelliitit ovat vastakarvassa ja paikannuskeli on erittäin vaikea
Sarjaan kuuluu viisi tuoksuja vähentävää tuotetta. H aluan aluksi todeta, että suhtaudun erittäin kriittisesti kaikkiin ihmeaineisiin ja laitteisiin. PINEWOOD ELIMINATOR TEKSTI: MIKKO KIVELÄ Hajunpoistajat kenttäkokeessa Pinewood on ruotsalainen metsästys- ja vapaa-ajan vaatteiden toimittaja, joka on laajentanut tuotevalikoimaansa kattamaan metsästäjille tarkoitettuja kemikaaleja. Pinewood Eliminator sarja on uutuus, jonka pitäisi eliminoida ihmiselle omaisia hajuja. Kun tulimme pellon reunaan, Viljo ruiskutti Pinewood Hunting Body-Deo suihketta kaikille paljaille ihon pinnoille samalla tavalla, millä hyttyskarkotetta levitetään. Viiden minuutin kohdalla peura hyppäsi pienen ojan yli ja kiersi hetkeksi Viljon taakse. Samoin tehtiin kasvonaamion kankaalle, jotta hengitysilman tuoksut vähenisivät. Viljo oli tuulen päällä, kun taas valokuvaaja oli tuulen alla pienellä kalliolla puskan takana piilossa. Matkaa kamerasta Viljoon oli noin metriä. Päällimmäisenä Viljolla oli Pinewood Camo housut ja takki sekä lippalakki, jossa on kasvojen eteen ve60 RIISTA Puolen tunnin odottelun jälkeen ilmestyi pellon reunaan nuori peurapukki, jolla oli noin sentin pituiset sarvet. Iltaviima puhalsi suoraan Viljon suunnasta peuran sieraimiin. Lyhyen tarkkailun jälkeen se käveli takaisin Viljon eteen, johon se pysähtyi. Viljo ei kuitenkaan ehtinyt pestä vaatteitaan Pinewoodin toimittamilla pesu- ja huuhteluaineilla. Neljän minuutin varovaisen lähestymisen jälkeen peura oli ainoastaan metrin päässä Viljosta. Matkaa oli nyt noin metriä kun peura puuskutti ja uhosi saadakseen tunkeilijan pois reviiriltään. Pukki tiesi, että sen reviirillä on joku kutsumaton vieras, joten se oli koko ajan tarkkaavainen. Viljo, joka on erittäin innokas metsästäjä, tiesi erään paikan, missä kymmenkunta kaurista ja valkohäntäpeuraa ruokailee säännöllisesti. Tästä syystä halusin kaverini kanssa selvittää, vähentääkö Pinewood Eliminator ihmisestä lähteviä hajuja. Peura katseli Viljoa tuimasti lähestyen varovasti. Tämä sirkus jatkui minuuttia, jonka jälkeen peura kyllästyi ja. Maanomistaja antoi meille luvan liikkua viljapelloilla ja valokuvata tapahtumia. KENTTÄKOE dettävä naamiokangas. Myös selkärepun ja istuimen kankaat käsiteltiin. PEURA VASTAAN ELIMINATOR Viljo oli peseytynyt ilman vahvanhajuisia pesuaineita ennen lähtöä, ja kaikki hänen vaatteensa olivat puhtaita. Se ei missään vaiheessa osoittanut pelon merkkejä ja sen häntä oli koko ajan alhaalla
Mainittujen sorkkaeläimien lisäksi myös pienpetojen, karhujen ja villisikojen hajuaisti on erittäin tarkka. Koehenkilömme olisi voinut parantaa Eliminator sarjan antamaa suojavaikutusta pesemällä kaikki vaatteensa sarjaan kuuluvilla pesu ja huuhteluaineilla. Keskustelin usean metsästäjän kanssa aiheesta, ja kaikki olivat sitä mieltä, että hajuaisti on näiden eläinlajien ylivoimaisesti tärkein aisti. Samalla se varoittaa lajitovereitaan mahdollisesta vaarasta. Metsästysradion kautta pähkäilimme, että ilta on täten ohi ja muita pellon vakioasiakkaita ei taida enää ilmestyä. Aseettoman ajomiehen kannattaa ainakin pitää meteliä ja haista ihmiselle oman turvallisuutensa takia. Karhujahdissa hajuttomuudesta on toki passimiehelle hyötyä, mutta entäpä jos karhu erehtyy liian lähelle ja huomaa uhan viime hetkellä. Viisikko huomasi, että alueella on tuntemattomia olentoja. Muuten olisivat peurat poistuneet, ja äkkiä. Tiedustelut: Oy CRI Ab, www.cri.fi RIISTA 61. Jostain meille tuntemattomasta syystä eläimet kiinnittivät huomiotaan Viljoon ja lähestyivät pysähtyen metrin päähän. Hetken aikaa viisikko pyöri metrin etäisyydellä Viljosta. Koska kohde oli tuulen päällä, kaikki viisi eläintä tiesivät, että reviirillä on joku vieras, mutta mitään pelkoa tai paniikkia ei esiintynyt. Peurat ajoivat leikkisästi toisiaan takaa, ja eräs pukki kiinnitti huomiota kameran ääneen. Tästä huolimatta antoi Pinewood Hunting-Spray-On -ruiske riittävän suojan, jotta valkohäntäpeura tuli metrin päähän, vaikka tuuli puhalsi suoraan eläimen sieraimiin. Olimme kuitenkin väärässä, sillä pellolla aiemmin pyörinyt peura palasi vartin päästä mukanaan kolme muuta pukkia ja naaras. Nuoli osoittaa koehenkilön sijainnin. 4 min 15 s Peura siirtyi koehenkilön taakse ja yritti ymmärtää, kuka tai mikä on tunkeutunut sen ruokapaikalle. 5 min 5 s Peura siirtyi takaisin koehenkilön etumaastoon. Kauriit, peurat ja hirvet toimivat pääsääntöisesti haju- ja kuuloaistin varassa. Vasta tällöin peurat säikähtivät, ja ryntäsivät takana olevan metsän suojaan varoitushuutojen saattelemina. PINEWOOD ELIMINATOR TOIMII 4 min 0 s Valkohäntäpeura, oli lähimmillään 10 metrin päässä. Aion ottaa Pinewood Eliminator sarjan tuotteita mukaan hirvimetsään ja myös loppukauden villisikajahtiin koska kenttäkokeen tulokset saivat minut vakuuttumaan aineiden hyödyllisyydestä. 16 min 24 s Peura puuskutteli ja kiukutteli 25 metrin päässä koehenkilöstä. Jos eläin tuntee ihmisen hajun, se poistuu välittömästi. Valokuvien aikatiedon perusteella peura viipyi paikalla yli minuuttia. Näkö on näiden lajien heikoin aisti. Ihmisen hajuja nämä eivät tunteneet. Tätä kesti 11 minuuttia. Pinewood -hajunpoistajat Suositushinnat: Wash in Cleaner (9698): 12 euroa Wash in Proofer (9692): 6 euroa Hunting Body-Deo-Spray (9681): 16 euroa Wash in Cleaner (9682): 22 euroa Hunting-Spray-On (9683): 32 euroa 44 min 28 s Peura palasi vartin päästä takaisin pellolle 3 pukkia ja yksi emo mukanaan. Kun ilta oli liian hämärä, nousi Viljo reppujakkaralta pystyyn. poistui viljapellolta. Käytön kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkka. Etenkin karhuemot, joilla on pentuja, saattavat hyökätä liian lähellä olevan ihmisen kimppuun
Valaistut veriläikät saattavat näyttää lähes mustilta ja ovat näin vaikeasti havaittavissa jopa lumen pinnalta. Lumettomassa ja pimeässä maastossa peuran hävitessä ampumapaikalta alkaa kinkkinen jäljitys, jossa tarvitaan kärsivällisyyttä ja hyvä valonlähde. T Primos Mini Bloodhunter Plus Hinta: 69 euroa Maahantuoja: Kartanokuva Oy, www.kartanokuva.fi ehokkaita käsilamppuja on kyllä monenkin metsästäjän repussa. Kun vuosia sitten kokeilin MagLiten ksenonpolttimoilla toimivia uutuuksia, uumoilin vielä kehitettävän käsivalaisimia, jotka näyttävät selvästi verijäljet pimeässä maastossa. PRIMOS MINI BLOODHUNTER PLUS Veren väristä valoa Hirvieläinten kyttäysjahti iltahämärässä on monelle metsästäjälle mieluista puuhaa ja tämän jahtimuodon avulla saadaan kaadetuksi valtaosa Suomen valkohäntäpeurasaaliista. Led-valot ovat kehittyneet muutamassa vuodessa huimasti. Ledit tuntuvat soveltuvan kaikenlaisiin valon tarpeisiin ja olosuhteisiin. Uusimmissa ksenon- ja ledlampuissa valon väriskaala on hyvin valkoista painottava. Ksenoneista ei kehittynyt ratkaisijaa tähän asiaan, mutta ledien vallankumous on tuonut ehkä pitkän askeleen tähän suuntaan. PRIMOS MINI BLOODHUNTER PLUS Amerikkalainen metsästystarvikkeita tuottava Primos-yhtymä on panostanut rohkeasti uusiin tekniikoihin. Huonoa tällaisessa luonnollisen kaltaisessa valossa on se, että valkoisen valon luminanssi ei erottele riittävästi veren väriskaalaa. Kun saalis poistuu haavakkona metsän puolelle, pusertuu otsalta montakin hikitippaa ennen kuin saalis on saatu talteen. Parhaat sellaiset valaisevat paljon pidemmälle kuin tavanomaiset ampumamatkat ovat kytisjahdeissa. Ihmissilmään tällaisen valon värilämpötila on lähellä päivänvaloa (yli kelviniä). Tuoteluettelossa on jos minkämoista houkutuspilliä kaikil- 62 RIISTA
Siihen pulmaan ei uusinkaan tekniikka auta. PREMIUM PLUS - LEGENDAN PALUU Yli 40 vuotta sitten sen nimi oli Benelli SL80 ja se valmistettiin Italiassa. Saamamme tiedon mukaan peura osui vain auton ulkopeiliin, joten se sai ainoastaan "turpiinsa". Hankalimmaksi alustaksi verijäljille osoittautuivat ruskan värjäämät punaiset pajujen ja varpujen lehdet. Aamulla kävin varmistamassa tapahtuman ja olettamuksemme osoittautui oikeaksi. Primos Mini Bloodhunter ei ehtinyt odotella tulevaa käyttökoetta kuin reilun vuorokauden, sillä toimialueellani sattui iltayöstä kaksi hirvieläinkolaria muutaman minuutin välein. On kuitenkin muistettava, että on myös haavoittumisia ( esimerkiksi suolisto-osumat), joista ei tule verta juuri ollenkaan. Muussa tapauksessa se jäljitettäisiin hirvikoiralla (jos sudet eivät ole aivan kintuilla). Voit valita sen puutukkisena, mustilla muovitukeilla tai camovärisenä. Primos Mini Bloodhunter Plus parantaa uuden led-tekniikan avulla selkeästi verijälkien seuraamista maastossa ja on suositeltava varuste hämärissä metsästävälle, kun hintakaan ei ole este valaisimen hankkimiselle. Kolmas valo on ns. Hinta alkaen 1030. jättimäinen kiikaritähtäinvertailu. 09-7249821 3 / 2012 Juhlanumero Ilmestyy 9.5.2012 5v. Mukana mm. Laahausjälki näkyi tietysti ilman veriäkin, kun silmä tietää mitä hakee. Katkaisijaa painettaessa ensin syttyy punainen valo, sitten vihreä, jota eläimet eivät vierasta ainakaan tiettyyn rajaan asti. Kun vaihdoimme lampun hyvätehoiseen valkeaan ledvalaisimeen, veriroiskeet näkyivät vain kellertävässä heinikossa hirven lamatessa viime voimillaan kuolemaan. Kokeilimme vielä Primos Bloodhunterin toimivuutta toisen kolarihirven verestä tehdyillä erilaisilla verijäljillä. Ajoketjussa lienee ollut paikallinen susilauma, joka sai muun riistan paniikkiin. Verijälkivalaisin toimi oletetusti joskin verenvuoto oli runsasta. Noin grammaa painava ja mm pitkä valaisin on pakattu tarrakiinnitteiseen vyökoteloon, joten se kulkee vaivattomasti mukana eikä ole kotona kaapissa silloin kun sitä tarvittaisiin. Kun metsäojien ylitykset sujuivat otukselta lennokkaasti, jätimme jäljityksen sikseen. Toisen kolarin osapuoli oli valkohäntäpeura, jonka jäljiltä löytyi vain muutama tippa verta. Toimitukset vähittäisliikkeisiin alkaneet! Kysy lisää maahantuojalta ja tutustu: www.teuvolouhisola. NYT SUOMESSA Maahantuonti: puh. Vainaja oli kuitenkin ryöminyt viilten yli tien (sanonta on suora lainaus meidän entisen kyläpoliisimme dokumentista) ja siitähän jäi runsaanpuoleiset verijäljet osoittamaan menosuuntaa. Kun valaisinta heilutellaan, näiden värien rajapinnasta veritipat erottuvat muista maaston väreistä. valkoista valoa, joten Bloodhunter Plus toimii myös tavanomaisena valonlähteenä, ja valaisimen mitat huomioonottaen vieläpä hyvin. Kulottuneesta heinikosta veret löytyivät hyvin kummallakin sekoitevalolla, vaikka himmennetty valo poistikin hieman enemmän varjojen aiheuttamaa kontrastia. Muutaman sadan metrin spurtin jälkeen jäljet muuttuivat normaaleiksi pakojäljiksi. le riistaeläimille ja jäljitykseen tarvittavia apuneuvoja. Nyt sen päivitetty versio valmistetaan Espanjassa ja sen nimi on Premium Plus. Teoriassa näin, mutta miten käytännössä pimeässä metsässä. Valaisimen linssin takaa kurkkii kolme lediä, jotka antavat jokainen omaa värivaloaan. Myös valaisimia on kehitelty tähän tarpeeseen, mutta mitään ahaatuotetta ei ole löytynyt. Sen me kokeilimme. Primos Bloodhunterin valolla verijälki erottui selvästi maastossa jopa punertavien haavanlehtien seasta. Leditekniikan nopea kehitys on nyt tuonut tarvittavaa valoa verijälkien havainnointiin ja Primoksen vastaus ongelmaan on ledkäsivalaisin nimeltään Primos Mini Bloodhunter Plus. Itse verijälkien näkemisessä lampun pointti on siinä, että punainen ja vihreä saadaan palamaan samanaikaisesti kahdella eri tasolla. Jos lehtiä oli aivan mattona, hidastui jäljitys huomattavasti. Tappipää hirvisonni kuoli tällä kertaa ihan itse
Finngrip Easy -side todella kävi kenkään kuin kenkään. FINNGRIP EASY TEKSTI JA KUVAT: TUOMO KARSIKAS Metsäsuksiside Kuusamon uistin on tuonut markkinoille suomalaisen metsä- ja retkisuksisideuutuuden. Ne olivat kuusiokulmaisia, joten meni tovi, ennen kuin löysin oikean kärjen käsiporaan. Hiihto oli tasapainoista. Ainut asia, josta oli tulla ongelma, olivat ruuvien kannat. Tämän jälkeen siteen kireys tulee tarkistaa. Valmistaja huomauttaa, että kärkikappale (muovia) muotoutuu kengän mukaiseksi noin metrin hiihdon jälkeen. Suksen jalkaan laittaminen sujui huonoselkäiseltä hyvin, sillä mitään ylimääräisiä kumarruksia se ei tarvinnut. Ainut asia, joka tässä siteessä mietityttää, on sen muovinen kärkiosa. Vain pieni säätö tarvittiin, mutta se onnistui ilman työvälineitä. Uutuus tuntuu toimivan moitteettomasti, joten tämä Finn grip Easy syrjäyttää kyllä aikaisemmin käytössäni olleen ruotsalaisvalmisteisen mäystin. Miten se lopulta kestää kovaa käyttöä, erityisesti kipakammilla pakkasilla? RIISTA Side koostuu neljästä osasta: (oikealta) muovisesta "mäystinosasta", metallisesta keskiosasta, johon on saranoitu liikkuva "silta" (tämän päällä kengänpohja lepää), metallilangasta muotoillusta kannantaustasta ja sivuohjeurista, sekä kantalapuksi tarkoitetusta muovilistasta. Finngrip Easy Valmistaja: Kuusamon Uistin Oy Hinta: noin 100 euroa www.kuusamonuistin.fi 64. Ihan jokaiselta ei niitä vielä löydy, sillä ristipää on vielä se yleisin ruuvinkanta. Huomionarvoista oli myös, että suksi pysyi hyvin suunnassa, eikä sivuttain nuljumista esiintynyt lainkaan. Samoin suksen jalasta poistaminen oli helppo tehtävä, vain pieni painallus kannan taakse avasi siteen helposti. Side on suunniteltu sopimaan lähes kenkään kuin kenkään. P akkauslaatikossa on hyvin yksityiskohtaiset ohjeet siteen kiinnittämiseen, mihin tällaiselta "poropeukalolta" meni aikaa alle puoli tuntia. Tämän siteen ansiosta suksen ohjaamien onnistuu umpihangessakin, samoin myötämaassa, jota aikaisemmat vaijerisiteet eivät ole mahdollistaneet. Mainittakoon, että siteet eivät auenneet kertaakaan hiihtäessäni. Kiinnitysruuvit olivat mukana pakkauksessa
Kuvista valitaan toimituksen raadin toimesta yksi voittaja jokaiseen numeroon. Palkinnoksi Antille lähtee Riistan ja NeverLostin tuotepaketti. Riistakamerakuvakilpailu jatkuu edelleen. Nämä albiinosorsat ovat jo itsessään harvinaisia, mutta on todella harvinaista, että niitä on kolme samassa pesueessa! Onnittelut voittajalle mainiosta kuvasta. Otsikoksi viestiin "Riistakamerakuvakilpailu". Voittajakuva Antti Myllymäki Limingasta sai taltioitua sorsien ruokintalautalta harvinaisia vieraita. Palkintona voittajille jaetaan metsästysaiheisia tuotepalkintoja.. Lähetä kuvasi osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi. Kuvien lisäksi viestin tulee sisältää lähettäjän yhteystiedot
Ainoa huolen aihe oli se, että Tasella supistiin olevan melkoinen alkoholiongelma. Loppuviikko kului huolellisessa valmistelussa, jotta kaikki olisi sotilaallisesti järjestyksessä herra everstin saapuessa. Raivosen mielestä tämä vaikutti Lärsäkköläisten salajuonelta tiedustella seuramme pyyntimaita mahdollista salapyyntiä varten, lisäksi hän tiesi saksalaisten olevan perverssejä ihmishirviöitä. Mikä helvetti tuo on. Kun käännyin ympäri, saksalaista ei näkynyt missään...hän oli sukeltanut autonkuljettajan kanssa kieppiin tienvarren lumipenkkaan. Osoitin hädissäni läheiselle aukolle ja teeskentelin nähneeni jäniksen. - Majuri Hovimäki Riista 3/12 66 RIISTA ilmestyy 9.5.. Herr kenral, das hunt is ready to go! Silmin nähden nolostunut sotaherra napsahti pystyyn kinoksesta ja ojensi vielä tärisevän kätensä, hän esitteli itsensä herra Klinsmaniksi. Otus löntysti nuuskimaan lantikan eturengasta, sitten se kääntyi ja rupesi vääntämään kauhean hajuista paskaa pörinän saattelemana. Vierastamme vietiin kuin tunturirallin erikoiskokeella kohti kartasta etukäteen näytettyä passiristeystä. Hetken päästä pihaan kaartoi kiiltävä Land Cruiser, jossa oli Suomen leijona keulassa. Herra eversti hätkähti tuttua nimeä..- Schumacher?!! Wo. helmikuuta tiedustellen, olisiko Mallasjärven mailla mahdollista järjestää jäniksenpyyntipäivä hänen saksalaiselle vieraalleen. Saksalainen kiersi kättelemässä avorivistöä ja ihaili hyvin lankattuja maihareitamme. Pakokauhun tukkiessa aivohuokoseni en muistanut jänikselle mitään vieraskielielistä nimeä, joten toimin sotilasmaisesti koodikielellä. Kaikki muut paitsi Raivonen näyttivät vihreää valoa. Lauantaiaamu valkeni kirpeän pakkasen syleilyssä porukan kokoontuessa Jänesvaaran kämpälle. Selitettyäni kaikille, kuinka ainutkertainen mahdollisuus olisi nostaa seuramme kertaheitolla Keski-Euroopan jahtieliittiin, pidimme äänestyksen vierasjahdin järjestämisestä. Tase on säyseä ja fiksu vanhaherra, joka pysyy pois seurueen jaloista hirvijahdin aikaan. Nostin kädet pääni päälle korviksi ja osoitin saappaalla kohti hakkuuta. viimeinen sana Joka toiselle kuoppaa kaivaa... Vanha taistelutoverini sotilasmestari Mikkolainen soitti minulle . Koska kyse oli niin korkea-arvoisesta vieraasta, hälytin välittömästi johtokunnan Jänesvaaran korsulle käskynjakoon. Seuran ainoa jäniskoira löytyi Lahnasen Taselta, joka on seuran passiivinen ja hirviveretön perustajajäsen. No se on Suumahheri, meitin biikle. Iloinen puheen sorina katkesi kuin veitsellä leikaten, kun Lahnasen Nissan Sunin kontista muljahti pihalle aivan jumalattoman läski rakki, joka muistutti lähinnä jalatonta sikaa. Ilmoitin vieraalle seurueemme ja päivän jahtisuunnitelman, jossa hän pääsisi ensin koiramiehen mukaan seuraamaan koiran hakutyöskentelyä. Kuski aukaisi hanttimiehen oven ja ulos astui lumigamojahtijagtiin pukeutunut herrasmies. playboy, playboy!! Samassa everstin kuljettaja käsitti jäniksen olevan ylhäällä ja hän kiskaisi hämmästyksestä suolapatsaaksi jähmettyneen sotaherran lantikan etupenkille. Samalla ilmoitin, että kaikki seuran jäniskoirat ohjaajineen takavarikoidaan seuran käyttöön kyseiseksi päiväksi. Päätin mennä pitämään kunnon puhuttelun Lahnaselle, jossa tein selväksi että ensi lauantaina viinan kanssa läträävät karkoitetaan Mallasjärven metsästysseurasta seuraavaan jääkauteen asti. Ja lopuksi vielä täytyy sanoa, ettei näillä nykyaikaisillakaan maastoautoilla mennä neljän metrin kuopan yli vaikka tultaisiin kuinka lujaa tahansa... Selitin nopeasti tilanteen hangen alla piikeskelevälle everstille. -Ojennuuuus!!! karjaisin niin, että lumet ravahtivat lähipuiden oksilta ja kolmessa sekunnissa osastoni seisoi asennossa pituusjärjestyksessä. tiedustelin Taselta. Olimme ostaneet seuran rahoilla kaikille mustat maihinnousukengät sekä karvahatut, joita koristi kokardi seuramme logolla. Kyseinen herra oli sotilasarvoltaan eversti ja saapunut Suomeen sotilaitten RTkilpailun ylituomariksi. - Ne meni tästä justiinsa ohi Lärsäkön tielle ainaki satasta!! En halua nyt tässä julkisesti kertoa loppupäivän dramaattisia yksityiskohtia, mutta luulenpa, ettei meillä täällä Mallasjärvellä lähimpään viiteenkymmeneen vuoteen kannata odotella eurooppalaisia trofeen metsästäjiä. Äänestystulos oli kuitenkin selvä ja ilmoitin Mikkolaiselle, että herra everstiä odottaa unohtumaton metsästyspäivä tulevana lauantaina Jänesvaaran idyllisissä maisemissa. Ajon alkaessa herra eversti kiidätettäisiin pikimmiten parhaaseen passiin Jänesvaarantien ja Lärsäkön tien risteykseen, muu jahtiporukka toimisi lähinnä tulppaamassa muita mahdollisia pakoreittejä aseet vain rekvisiittana. Volamaa oli käynyt kaivinkoneella edellisiltana katkaisemassa kaiken varalta Lärsäkköläisten puolelta tulevan metsäautotien. Ryntäsin äkkiä väliin ennen kuin eversti käsitti kauhean jumalanpilkan. Seisoimme edelleen avorivissä yrittäen käsittää tilanteen saamia äkkimuutoksia, silloin everstin passipaikalle kipinään jätetty Volamaa huusi radiopuhelimeen..