JOUSIMETSÄSTÄJÄ KANADASSA - MUSTAKARHUN KAATOA
5 / 2009
6,90
KASVAA ja levittää tauteja
T/C ICON
Classic
710640-0905
6 414887 106405
SUSIKANTA
PAL.VKO 2009-36
HAULIKKO METSÄSTYSASEENA - KORVAAVAT HAULIT PITKÄ VAI LYHYT PIIPPU - USKOMUKSET KOETUKSELLA DDUPLEKS-TÄYTEINEN - VIIMEINKIN SUOMESSA
09005
Sisältö 5/2009
5 6 Pääkirjoitus Mustakarhujahtia Kanadassa 42 API TS08 - Kiipeävä puupassi 44 Sairas susi metsän terveyspoliisina 46 Resepti 48 Sasta EVO 50 EKA Swingblade 52 DDupleks - Täyteisiä Latviasta 54 Eberlestock H1 "Mini-Me" 56 Zamberlan Wild GT 60 Tee-se-itse: Jousiammuntamaali 62 Palaute 64 Uutiset 66 Pakina
12 Thompson/Center Icon Classic 18 Tee-se-itse: Ruokinta-automaatti 20 Haulikko metsästysaseena, osa 4 24 Koiran koulutus, osa 8: Ajava koira 28 AYA Coral 32 Pitkä piippu vai suuri lähtönopeus. 34 Haulikkoharjoittelun aloittaminen, osa 1 36 Swedteam 3D-lehtipuku 38 Swedteam hirvestysvaatteet 40 Lakipykälät kuntoon: Metsästysaserajoitukset
4
RIISTA
Kuva: Tuomo Karsikas
Suomen virallinen petojenlaskija ei pysty tai ei halua julkaista lähellekään oikeita lukemia suurpetojen vahvuuksista, luonnonsuojelijoille ovat eläimet ihmistä tärkeämpiä eikä virkamiehiä kiinnosta kansan hyvinvointi. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Vastaavaan on päästy myös monilla muilla paikkakunnilla, joten varoittelu petojen ylisuurista kannoista ei ole turhaa. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Tero Kuitunen ART DIRECTOR: Paula Laitinen TEKIJÄT: Arto Määttä, Tuomo Karsikas, Adam Mykkänen, Teppo Hämäläinen, Jussi Grönstrand, Mikko Kivelä GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Julius Koivistoinen Esa Toivonen KANNEN KUVA: Tuomo Karsikas ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi
pääkirjoitus
ENNAKKOVAROITUS LAPPEENRANNASSA
aimme konkreetista esimakua siitä, mitä seuraa kun suurpetokannat pidetään väkisin ylisuurina. On huomattava, että pelkästään Lappeenrannassa tehtyjen petohavaintojen määrä on ennennäkemättömän suuri. Tulevaa marjastus- ja sienikautta odotellessa voidaan ennustaa ainakin karhukohtaamisten lisääntyvän vai käykö ehkä niin, että sienet ja marjat jäävätkin keräämättä. Kaikki oikeudet pidätetään. Toinen kysymys kuuluukin, että kuka ottaa vastuun ennemmin tai myöhemmin tapahtuvista kuolemantapauksista. Tämä on kuitenkin väärä tie suojeluajattelussa ja kääntyy välittömästi itseään vastaan raatelutapausten lisääntyessä. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa.
ITSELATAAJAT HUOMIO!
Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Tämäkin tapaus olisi varmasti estetty jos kaatolupia olisi myönnetty oikea määrä jo edellissyksynä. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla.
RIISTA
5. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. On myös selvää, ettei ylisuurelle petojoukolle riitä enää sen paremmin tilaa kuin ravintoakaan, pää tulee niin sanotusti vetävän käteen ja konfliktit petojen kanssa muuttuvat arkipäiväisiksi. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Kysymys kuuluukin, olisiko ollut järkevämpää ampua yksi karhu enemmän jahtikaudella normaalin metsästyksen yhteydessä vai kolme karhua vasta sitten, kun vahinko on jo aiheutunut. Tässä asiassa on odotettavissa myös toisentyyppistä ongelmaa suden levittämien tautien muodossa, aiheesta löytyy artikkeli tästä numerosta. Petojen reviirit laajenevat väistämättä myös aivan asutuksen piiriin juuri niin kuin EU:ssa sinisilmäisesti halutaankin. Poliisilla ei ole valmiuksia eikä koulutusta hoitaa häirikköeläimiä reaaliajassa, epäonnisimmissa tapauksissa ongelmapedot ehtivät tehdä paljon vahinkoa, ennen kuin ne saadaan poistettua. Kolmas vuosikerta. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Esa Höysniemi, päätoimittaja
S
Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Sitä ei tehdä hysterian lietsomiseksi, sen puolen hoitaa luonto itse, kuten jo nähtiin. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Kun metsästysjärjestötkään eivät saa mitään aikaan, on ihminen täysin suojaton Brüsselin kuristusotteessa
KANADASSA
"Korvatulpat päähän, nyt Matti ampuu", toteaa Tommi, kun nostan aseeni ensimmäistä kohdistuslaukausta varten.
TEKSTI: MATTI MYLLYNEN
MUSTAKARHUJAHTIA
6
RIISTA
Jotkut ehkä hiukan epäilivät Seniorin pärjäämistä matkalla, mutta epäilyt rupesivat pikkuhiljaa karisemaan aseiden kohdistusvaiheessa. Oravat, pari piikkisikaa ja jänis ilmestyvät melkein saman tien kisailemaan syöttöpaikalle. Jatkamme jalan vielä muutaman sata metriä, kunnes pienen, mutta kovasti solisevan puron rannalta, synkästä kuusikosta löytyy passipaikkani. Hän viettää samana päivänä nimittäin -vuotissyntymäpäiviään. Näille poluille muotoutuu selvät jalan painautumat,
RIISTA 7. Edellisten vuosien kokemuksesta tiedän, että niitä tulee riittämään seuraavat päivät seuraksi asti. "Satamiljoonaa oravaa, johan ne syö yhden syöttöpaikan tyhjäksi", oli Jaskakin todennut edelliskevään jahtireissulla, kun totesimme, että hänen kyttäyspaikkansa oli syöty tyhjäksi.
Otan lyhyitä videoklipsejä ja kuvia niin oravista kuin piikkisioistakin. Noin tunnin istumisen jälkeen erotan puron solinan seasta rasahduksen. Jo perinteiseksi muodostunut keväinen Kanadan mustakarhujahti on saatu jälleen käyntiin. Jousen lasken roikkumaan koukkuun, joka on kiinnitetty puun runkoon juuri tätä tarkoitusta varten. Senior-Matti pisti kaksi kohdistuslaukausta vajaan tuuman päähän toistaan. Metsästysalueemme on reilu km Quebeqista pohjoiseen. Riuku, johon kameran kiinnitän, on vain näkösuoja ja video juuri ja juuri kestää siinä, jos sitä ei töni tai liikuttele. Yritän kuulostella ja kääntelen katsettani varovasti puolelta toiselle, ei mitään. Ajelemme metsäautoteitä vielä kolmen vartin verran, kunnes Sohvi pysäyttää auton. Sophie on tutkinut alueella metsästyksen vaikutusta mustakarhukantaan jo vuotta ja sai vuosi sitten valmiiksi väitöskirjansa. Viritän yhden pikkuvideon puun kylkeen kuvaamaan yleiskuvaa passipaikasta ja kiipeän torniin. Alue on noin km kanttiinsa oleva luonnonsuojelualue, jolla metsästys on hyvin tarkoin säännösteltyä. Jätämme kaiman passiin ja Sohvi lupaa tulla noutamaan hänet .. Nuolet näyttävät löytävän metrin päässä olevan taulun keskustan ihan tyydyttävästi. Sophie on jo saanut muut metsämiehet oppaineen liikenteeseen kohden ensimmäisen illan passipaikkoja. Isomman videokameran asennan kyttäystikkaiden eteen viritetylle poikkipuulle kuvaamaan kohti syöttöpaikkaa. Minut ja Matti "Seniorin" hän lähtee viemään itse metsään. Senior-Matti ansaitsee hyvin tuon lisänimen, minkä hänelle heti matkan alussa annoimme erottaaksemme porukan kolme Mattia toisistaan. "Rits", taas joku epämääräinen ääni, mutta en saa selvää sen suunnasta enkä aiheuttajasta. Kolmen laukauksen jälkeen Tommi toteaa: "No niin, se on siinä, lopeta siihen, tulee pahamieli kun se viimeinen heittää." Uskon Tommia ja nousen Sophien "Sohvin" maasturin kyytiin todeten: "Bear hunting starts now". Omalta osaltani loputkin epäilyt häviävät, kun saavumme ensimmäiselle tornille. Tiedän edellisten vuosien kokemuksesta, että mustakarhu saapuu ruokapaikalle maastoon muotoutuneita polkuja pitkin. Olin kuitenkin luvannut avustaa Mattia passiin menossa ja muissa varusteiden kuljetuksessa niin paljon kuin tarvitsee. Sohvi heittää lisää ruokaa
Piikkisika passimiehen kanssa naamakkain.
syöttöpaikalle ja häviää kättään heilauttaen takaisin auton suuntaan. E
hkä nuo korvatulpat ovat hiukan liioittelua, kun ottaa huomioon että testattavana on "Boukkari" -taljajouseni. Joten kun Sophie kertoo alkupuhuttelussaan, että karhukanta alueella on hyvä, kukaan ei arvaa kyseenalaistaa sitä. Senior-Matti kipuaa torniin kuin olisi tehnyt sitä joka päivä. Hyvin on jousi matkan rasitukset kestänyt
Tunnen silti jännityksen nousevan ja pyyntiverien lähtevän virtaamaan vilkkaammin. Ei se iso karhu varmaankaan enää tule takaisin tälle ruokapaikalle. Hitaasti kyyristyn laskemaan kuoria jalkojeni juureen passitornin
8 RIISTA
Raskas jahti vaatii raskaat eväät ja raakaaineet löytyivät aiheen piiristä. Piikkisika on juuri kohdallani laskeutumassa, kun se huomaa joutuneensa valokuvauksen kohteeksi. Otan kameran ja napsin muutamia kuvia hitaasti alas laskeutuvasta nuoresta piikkisiasta. Karhu, ja ISO karhu, oli tullut vain viiden metrin päähän taakseni, enkä ollut kuullut siitä hiiskahdustakaan. Välillä se maistaa hiukan ruokaa ja taas seuraa valppaana ympäristöään. Jatkan kuitenkin istumistani ja odottamista. Karhu ei ole mikään suuren suuri, mutta ei pienen pienikään. joihin mustakarhu astuu aina täsmälleen samaan paikkaan. Nyt sitä oli ihan turha odottaa takaisin samalle paikalle. Sohvi oli kertonut hakevansa ensin Senior-Matin ja vasta sitten minut. Lisäksi tällä on rinnassaan komea valkoinen V-muo-. Karhu pyörähtelee erittäin valppaan ja varovaisen näköisenä. Oravia ja piikkisikoja tulee ja menee. Niinpä karhun saapuessa siitä ei kuulu pienintäkään risahdusta. Mistä se siihen ilmestyi. Nuori piikkisika on laskeutumassa samasta puusta, jota vasten kyttäystikkaani ovat pystyssä. Taas risahdus ja nyt tajuan mistä se tulee. Reilusti kuitenkin pienempi kuin äsken metsään paennut. ISO mustakarhu oli hiippaillut aivan passitornini taakse ja liikkeeni huomattuaan pakeni nyt metsä rytisten takaisin sankan kuusikon sekaan. Se on oletettavasti kiivennyt sinne turvaan, kun saavuin passipaikalle ja on nyt viimein päättänyt laskeutua alas puusta. Painan videon nauhoituksen päälle. Seuraan karhun valpasta ja varovaista ruokailua aikani. Karhu! Yhtäkkiä se vain on edessäni reilun parinkymmenen metrin päässä. "SHUUVHF", kuuluu voimakas tuhahdus aivan passitornini takaa ja kuuluu hirveä rytinä sekä oksien pauke. "Voi k....le", kiroan mielestäni. Lopulta teen päätökseni. Tämä yksilö on kuitenkin ihan hyvänkokoinen, joten ammuttava karhu. Varooko se tuota äsken karkottamaani isoa karhua vai mitä. Mitäpä muutakaan voisin tehdä. Metsästyspäivien normaaliruokaa oli neljäntoista eri karhun sisäja ulkofilettä samassa ateriassa.
lattialle. Taas on tunti kulunut ja kuorin varovasti eväänäni olevan appelsiinin. Tuijotamme toisiamme vain puolen metrin päästä ja varmaan samanlaiset ajatukset pyörivät kummankin päässä: "Ei helkkari, noin läheltä katsottuna tuo on vielä inhottavamman näköinen kuin kauempaa." Hetken piikkisika vetelee vainua minusta ja jatkaa kiipeämistään, nyt tosin entistä kiireemmin ja takaisin ylöspäin kuuseen, häviten kohti latvaa, oksiston suojaan
Vihreät nuolen sulat erottuvat selvästi karhun kyljessä sen hävitessä sankkaan kuusikkoon. Kuuntelen ja olen puron solinan ylikin kuulevinani hetken rytinää tiheiköstä, minne karhu
Kurkotan varovasti jousen käteeni. Etutähtäin hakeutuu osittamaan karhun lavan etuosaan ja laukaus lähtee saman tien, kuin varkain. Liiankin aikaisin, liiankin eteen. Samalla rohkean röyhkeä orava juoksee aivan karhun viereen ruokapaikalle ja saa karhulta varoituksen röyhkeydestä. Sen jälkeen karhu seuraa taas hetken valppaana ympäristöään ja kääntyy sitten jälleen ruokailemaan. Samalla rohkean röyhkeä orava juoksee aivan karhun viereen ruokapaikalle ja saa karhulta varoituksen röyhkeydestä.
RIISTA
9. Kurkotan varovasti jousen käteeni. Kuuluu urahdus, kun nuoli tavoittaa karhun lavan ja saman tien karhu ryntää laukkaan. Yllättävän ketterästi karhu ryntää muutaman metriä sen perään. käy mielessäni heti. Samalla kun lasken viritettyä jousta alavinoon, se hipaisee kaidetta johon video on kiinnitettynä. Kohotan jousen ylävinoon ja jännitän jänteen. Laukaisukäsi hakee paikkansa oikealta korvalta. Odotan että karhu on lähes sivuttain, ampumakulma vain hiukan takavinosta. toinen merkki, mitä merkkiä on vain harvoilla karhuilla
Karhu. Kamerasta on virta loppunut noin varttitunti ennen karhun saapumista. hävisi. Samalla nauhalta kuuluu jousen jänteen räpsähtävä ääni, ja kuvaruudun poikki ryntää karhu, nuoli kyljessä heiluen. Konttaan karhun polkua vielä muutaman askelen mahdollisimman äänettömästi. Sammutan videon ja kelaan sen taaksepäin tarkistaakseni videolta osuman. Oletettavasti nuoli jäi näkyviin, eikä mennyt läpi, koska kärki osui takimmaisen etujalan luuhun. Odotan aikani, puoli tuntia, tai olisiko sittenkin vain minuuttia. Nousen varovasti kumpareelle. Peräännyn ääneti takaisin kumpareen taakse. Sitten kameran kuva kääntyy osoittamaan karhun vasemmalle puolen, kuva menee epätarkaksi siirtymisestä johtuvasta täräyksestä. Koska maasto on ruokailupaikan ympäristössä täynnä karhun jälkiä, olisi aamulla illallisten jälkien erottaminen tosi vaikeaa ja hakeminen melkoista risteilyetsintää. Pieni puronhaara virtaa rinteessä maan alla ja se pitää ihmeellistä, kurnuttavaa ääntä. Pakko on siis lähteä tarkistamaan, näkyisikö verijälkeä ja yrittää löytää karhu jo täl10 RIISTA
le illalle. Jostakin ihan läheltäni, mutta en saa selvää suunnasta, enkä äänen aiheuttajasta. Seuraan verivanaa varovasti, etumaastoa ja sivuilleni tähystäen. Noudan pikkukameran puun rungosta, tarkistan mitä sen kortille on jäänyt. Oksista tai sammalesta ei jää paperiin tippaakaan verta. Konttaan perässä ryteikköön jälki jäljeltä tuoreita raapaisuja seuraten. Mikä ihmeen ääni. Siinä se seisoo neljällä jalalla edessäni, vajaan kahdenkymmenen metrin päässä, selin minuun. Ryntäys oravan perään, kuva erittäin kirkas ja tarkka, iloitsen. Heti ampumapaikalla näkyy selvät raapaisut, mistä karhu startannut. Veriseltä makaukselta jälki jatkuu mutkitellen eteenpäin ihan pienen kumpareen taakse. Etenen jälkeä myöten vielä muutaman metrin. Kuvasta kuitenkin erotan, että nuoli on, jos nyt ei ihan sydämessä, niin kuitenkin erittäin kipeällä kohdalla. Vihreät nuolen sulat erottuvat selvästi karhun kyljessä sen hävitessä sankkaan kuusikkoon.
karhun toiselta puolen, sen juostessa. Saman tien alkaa sammalikossa olla verta kuin letkusta laskettuna. Jousi on tik-. Korkeintaan ihan hiukan liian edessä. Nyt kuulen jo oman hengityksenikin. Karhun pää on alhaalla ja voin nähdä kuinka se hengittää nopeasti läähättäen. Jätän jousen ja videon tikkaille, otan wc-paperirullan repusta ja menen syöttöpaikalle. Kiroan mielessäni muuten hyvän videon epäonnistunutta loppua. ja sitten taas joku epäselvä ääni. Ei mitään, tai kyllä oravia ja piikkisikoja. Henkäisen toisekseen helpotuksesta, toisekseen harmista, sillä karhu on edelleen löytämättä. Siellä täällä vedän wc-paperin palalla oksia sieltä mistä karhu on edennyt. Sitten tajuan mistä ääni tulee. Nuoli. Hyvä juttu, nyt karhu ei voi olla kaukana. Jälki suuntautuu puron yli vastapuolen ryteikköön, jossa näkyy karhun mentävä reikä. Jostakin kuuluu jokin erittäin epäselvä ääni, koriseeko karhu vai mikä ihme. Koska nuoli ei mennyt läpi asti, oletan että verta ei tule ulos yläkantilla olevasta sisään menoreiästä juuri minkään vertaa. Yritän kuulostella, mutta kuulen ehkä vain oman sydämeni lyönnit... Olen edennyt jälkeä jo lähes sata metriä, eikä verta vielä tippaakaan. Mitä. Kamera on siis hiukan kääntynyt, kun jousi tapasi jännitettäessä sen kiinnikkeenä olleeseen poikkipuuhun. Maassa makaa nuoli, joka on läpeensä veressä, eli nyt sen on täytynyt tulla ulos
Kuuluu urahdus, kun nuoli tavoittaa karhun lavan ja saman tien karhu ryntää laukkaan. No, kohta tulee pimeä ja taivas on pilvessä, joten että sade voi alkaa milloin tahansa
Karhun äskeisen olinpaikan takana alkaa nousta jyrkkä, lähes pystysuora rinne. Lasken jousen alas, otan puukon käteeni ja videokameran toiseen käteen. Laitan kameraan night shotin päälle ja lähden etenemään verijälkeä seuraten askel askeleelta. Lasken kameran mättäälle. Nyt olen kiertänyt ympyrän, joka ei ole halkaisijaltaan läheskään sataa metriä. Kierrän jyrkänteen päällä sivulle ja lopulta laskeudun takaisin alas. Matkaa vain noin metriä. Hitaasti nousen kumpareelle ja katson paikkaa mihin voisin laskea kameran. Ajatuksenani on hiipiä hiljaa takaisin kumpareelle, laittaa kamera maahan kuvaamaan ja ampua karhulle lopetuslaukaus jousella. Jälki etenee mutkitellen. Sohvi ja Senior-Matti saapuvat. Karhua ei näy missään! Tähystän paikkaa, missä muistan karhun olleen, mutta karhua ei näy. Onnittelut!
RIISTA 11. Viritän jousen ja ammun maassa makaavaa karhua etuvinosta etulavan kohdalle. Ilta hämärtyy nopeasti lisää. Karhu ei edes liikahda. Osuma on siis ollut muutaman sentin liian edessä. Hitaasti ja ääneti palaan passipaikalle ja noudan jousen, videokameran ja gps:n. Hitaasti lähden kiertämään sivulle, tähystäen joka askeleella. Sieltä palaan kohden äskeistä karhun olinpaikkaa. Tutkin osumajäljen. Nyt näkyvyys kuusikossa on jo erittäin heikko. Kuvaamaan mitä. Pyrin kiertämään jäljen sivussa tähystäen eteen, sivuille ja välillä taaksekin. Hän liittyi karhunkaatajien joukkoon -vuotissyntymäpäivänään. Noudamme Sohvin kanssa karhun ja muutaman valokuvan oton jälkeen suuntaamme leiriin. Kun vien jousen ja kameran, merkkaan samalla reitin karhulta passipaikalle puun oksiin ripustamillani wc-paperin palasilla, jotta osaan karhulle takaisin nyt jo täysin pimeässä illassa. En voi erottaa jo lähes pimeässä illassa, onko karhu kuollut vai odottaako se matalana mahdollista jäljittäjäänsä. Siitä kierrän varovasti takaisin kumpareelle, josta karhun näin aikaisemmin. Nopeasti katson, että en saa kameraa minkään mättään päälle osoittamaan karhun suun-
taan. Palaan samaa reittiä. Vaikka kuinka kurkin ja tähystän, en näe karhua. Varovasti astelen karhun luokse ja totean sen kuolleeksi. Lähden kiertämään vasemman kautta ja hiukan kauempana nousen jyrkän rinteen
päälle. Nuolen sisään menoreikä on aivan karhun vasemmassa kainalossa, mutta ulostuloreikä aivan toisen jalan etuosassa. Juuri kun saan varusteeni tien varteen, alkavat auton valot häämöttää metsäautotien mutkasta. Lopulta erotan tumman hahmon matalana kiven takana risukossa. kailla! Sohvi tulee hakemaan minua vasta kun on hakenut ensin Senior-Matin, jolloin on jo täysin pimeää, eikä hänelläkään ole kivääriä. Ai niin, syntymäpäiväsankari, Senior-Matti. Yritän tähystellä, mutta karhun äskeisen olinpaikan takana alkaa taas läpipääsemätön ryteikkö kaatuneita puita, kiviä ja kuusen taimikkoa. Karhun on pakko olla sen sisällä, koska verijälkeä sieltä ei ulos tule. Alkaa hämärtää. Kytken gepsiin virran päälle ja merkkaan passipaikan, jotta vaikka pimeä yllättäisi, osaisin siihen takaisin. Siinä karhu makaa, kiven takana, pää tulosuuntaansa
IKONI
TC ICON CLASSIC
12 RIISTA
METSÄSTÄJÄN
Uutena aseena TC Icon on nopeasti saanut hyväksyntää metsästäjien keskuudessa ja uusi Classic malli lisää entuudestaan merkin kiinnostavuutta.
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ
RIISTA
13. Saatuani pari vuotta sitten ensikosketuksen TC Icon kivääriin, tiesin käsissäni olevan varteenotettavan kandidaatin seuraavaksi näkyväksi ulkomaalaiseksi Suomen metsissä
Tukin karhennukset ovat miellyttävät niin käteen kuin silmällekin ja niiden toteutus on koneellisesta leimasta huolimatta varsin asiallinen. Aseen ampumaergonomian kannalta suurin puute on liipaisinsormen asettuminen liipaisimelle hieman tukkiin nojaten. Ongelma on varsin yleinen silloin, kun muotoilussa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota yksityiskohtiin, mutta joka tapauksessa Classicin tukki on kaikin puolin muuten hyvän mallinen. Tällöin irtolipas ei ole niin kenttäkelpoinen kuin makasiini, koska irtolipas voi a) hukkua tai b) olla kotona silloin kun sen pitäisi olla aseen mukana metsässä.
EROT ENSIMMÄISEEN VERSIOON
Lukon peräkappale toimii aseen vireilmaisimena. Tällä kertaa kokeiltavana oleva Classic edustaa periamerikkalaista klassista kiväärimallia klassisine piirteineen. Lipasrakenteen muuttaminen irtolippaallisesta kiinteäksi makasiiniksi oli toinen mer14 RIISTA
Classicin tukki on amerikkalaistyylisesti suora ja varsin siro. Puun laatu perusversiossa ei ole häikäisevää, mutta joka tapauksessa tukki on puuta, eli se ei herätä huomiota hirviporukoiden nuotiopiireissä tai metsästysseurojen harjoitusammunnoissa. Luotettavuuden kannalta asialla ei ole juurikaan merkitystä asioiden ollessa kunnossa, mutta patruunoiden syöttäminen aseen makasiiniin on luonnollisempi tapa lisätä patruunoita aseeseen ja näin ollen se lisää aseen käyttömukavuutta oleellisesti.
TUKKI
Icon tuli markkinoille lyhyen lukkoaktion voimin. pitkä lukkoaktio ja joka vetää sisäänsä kaliiperit .- Sprg, . Nämä pitkät patruunat ovat käytännössä Yhdysvaltojen suosituimmat patruunat sarjassaan ja kieltämättä ne ovat myös käyttökelpoisimmat keskisuuren riistan kaatajat. Irtolippaallisissa versioissa lipas on yksirivinen ja keskeltä syöttävä, mutta Classicissa patruunat ovat kahdessa rivissä ja lipas syöttää laidoiltaan. Lippaan merkitys aseessa on vähintäänkin käyttötapariippuvainen seikka. Tietyllä tapaa myös aseen painotus tuntuu toimivammalta tukin ollessa puuta. Periaatteessa on niin, että irtolipas on varsinkin kiväärin toimintaan perehtymättömälle huomattavasti käyttömukavampi ratkaisu kuin makasiini. Kaikki eivät arvosta aseissaan irtolippaita tai synteettistä tukkia joten tähän saumaan Classic on nykymittapuun mukaan varsin sopiva laite. Seuraavana vuonna julkaisusta T/C toi markkinoille isoveljen (Classic), joka on ns. Tukin perälevy on paksua kumia ja se antaa selkeän kontrollin aseen käytölle. Perän vetopituuden ollessa kohtuullinen ja perälevyn ollessa hyvin "tarttuva" on ampujan helpompi pitää tukki olkapäässä latausliikkeen aikana ja täten mahdollisesti tarvittava uusintalaukaus on helpompi saada aikaan. Win, . Aseen tukissa piilee syy myös aseen tarkkuuspotentiaaliin. E
nsimmäinen kokeilemani TC Icon oli Weathershield malli, joka on synteettisellä tukilla ja irtolippaalla varustettu kivääri kovaan käyttöön. Aseen varmistin on tavanomaisella paikallaan ja siinä on erillinen käyttövipu aseen lukonkammen lukitsemiseksi.
kittävä muutos aseessa. Perinteisesti aseiden tukeissa ei ole ollut koneellisesti ajettujen sovituksien lisäksi mitään sen kummempia ihmeellisyyksiä ja voidaan perustellusti sanoa, että etenkin ennen vanhaan aseiden osumapisteen säilyvyys on ollut puhtaasti tuurista ja puun laadusta kiinni. Periaatteessa Classic on tämän vuoksi lähtökohtaisesti hieman erilainen kuin perus Icon. Tukki on suora ja irtolippaan sijasta aseessa on kiinteä makasiini.
H YVÄ VAIHTOEHTO
Icon Classic on hyvä vaihtoehto hieman konservatiivisemmin ajatteleville metsästäjille. Makasiinin edut ovat kuitenkin kiistattomat kun puhutaan aseen yleiskäytöstä, johon saattaa kuulua myös liikkuvaa metsästystä aseen kanssa. Win Mag ja mm Rem Mag. Pieni hionta ampumaergonomian vuoksi olisi kuitenkin enemmän kuin suotavaa. Sen heikkoutena on mielestäni aavistuksen keskeneräinen muotoilu kaulan osalta ja esittelyaseisiin verrattuna tukkimateriaalin vaatimattomuus. Tämä johtuu tukin alaosan varsin yksitoikkoisesta ja kulmikkaasta linjasta, joka ei ota huomioon ampuvan käden vaatimaa tilaa
liipaisimen käytössä. Periaatteessa suurin ero aseiden välillä teknisesti on se, että Classicin voi lipastaa suoraan patruuna-aukosta. Erityisesti vaatimattomammista puista tehdyissä aseissa osumapisteen muutokset kosteu-
Ainoa miinus tässä on selkeän naksahduksen puuttuminen silloin kun pohja suljetaan. Classicin tukki on amerikkalaistyylisesti suora ja varsin siro. Iconissa on lukonkehykseen työstetyt Weaver tyyppiset kiikarikiinnitysjalat, joiden mielestäni soisi olevan vaikka standardi asemaailmassa. Classicissa petaus on tehty mekaanisesti. Tämä jättää lähes aina pienen epäilyksen siitä, että onko pohja kunnolla kiinni.
KIIKARIN KIINNIT YS
Iconin käyttäminen on pulttilukkoisiin tottuneille varsin tuttu, eli hanikat ovat paikoillaan ja toiminta on loogista ja tutun oloista. Tämän alumiinipetauskiskon etuja ovat mm. Hyvät lähtökohdat helpottavat kiikariasennusta ja antavat monipuolisen kirjon käytettävien jalustojen suhteen ja huonot kiinnityslähtökohdat taas rajaavat pahimmillaan jopa aseen käyttöaluetta. Sen sijaan makasiinikotelon sulkemisen yhteydessä voisi kuulua lisävarmuutta antava selkeämpi naksahdus.
Lukkopultin irrotusvipu on erittäin sulavalinjainen ja se ei ole altis tarttumaan esimerkiksi vaatteisiin.
den vaihdellessa ovat olleet tavattoman yleisiä. Lääkkeenä tähän vaivaan on ollut lähinnä massapetaus, jonka voi tehdä käytännössä jokaiseen puutukkiseen aseeseen. Tällä konstilla aseen petaus on jämerä ja ehdottoman stabiili ja sen tekeminen ei lisää aseen hintaa oleellisesti. Niin halutessaan käyttäjä voi käyttää myös lähes mitä muuta hyvänsä haluamaansa jalustatyyppiä johtuen siitä, että lähes kaikki kiikarijalkavalmistajat valmistavat jalustoja tai jalusta-adaptereita tähän standardiin. Lukonkammen stopparina toimii varmistimen kanssa pituussuuntaisesti liikkuva vipu, joka taka-asennossa ollessaan lukitsee lukonkammen ala-asentoonsa ja pukattaessa eteen joko yksin tai varmistimen kanssa, sallii lukkopultin avaamisen. Osumapiste säilyy, osumapiste-erot eri patruunoiden välillä ovat vähäiset ja parhaimpien ja huonoimpien patruunoiden käyntierot eivät ole yhtä suuria kuin petaamattomissa aseissa.
KÄY TTÖLIITT YMÄ
ana miinuksena aseen käytön kannalta voidaan mainita varmistin ja lukon avausmekanismi varmistetussa aseessa. vähäisempi merkitys rautojen kiinnityskireydessä, petauksen kestävyys ja käytön huolettomuus. Syöttökotelon pohjan avaaminen on pienestä avausnastasta huolimatta varsin helppoa. Aino-
Metsästyskiväärissä yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on kiikaritähtäimen kiinnityksen
toteutus. Matalilla jaloilla asennuskorkeus oli juuri sopiva ja kokonaisuuden toimivuus oli kerrassaan vakuuttava.
RIISTA 15. Kemiallinen petaus ei sovellu massatuotantoon aivan yhtä saumattomasti kuin T/C:n käyttämä alumiininen petauspalikka. Alumiininen petauskisko on juuri sitä piilotettua tekniikkaa, joka tekee Iconista paremman aseen kuin sen ulkomuoto antaisi äkkiseltään ymmärtää. Erityisesti metsästyskäytössä Iconissa käytetty systeemi antaa äärimmäisen laajan kirjon kiinteitä ja pikairrotettavia jalustavaihtoehtoja. Näen hyvin vähän tilanteita joissa tämä kiinnitysjärjestelmä ei olisi keskimääräisesti kaikkein paras ratkaisu kiikarin kiinnittämisessä ja Iconissa tämän erinomaisuutta parantaa se, että jalusta on kiinteä osa aseen lukonkehystä. Sen heikkoutena on mielestäni aavistuksen keskeneräinen muotoilu tukinkaulan osalta ja esittelyaseisiin verrattuna tukkimateriaalin vaatimattomuus.
Makasiinin pohjan avausvipu on pieni ja se ei ole altis ulkopuolisille osumille. Aseen syöttökotelon pohja on toinen aseen lukkoaktion liikkuva osa ja se on kohtuullisen mukavasti suunniteltu kokonaisuus. Lukon saa irrotettua aseesta painamalla klassisella paikalla olevaa lukonirrotusvipua. Koeammunnoissa käytettiin Warne Maxima jalustaa ja jalkoihin asennettiin Sightron SII -x kiikari. Tämä irrotusvipu on mukavan linjakas ja se ei taatusti tartu vaatteisiin tai muihin epämääräisiin paikkoihin
Nosler Lapua Trainer 8,0 g. Joka tapauksessa aseesta on saatavilla ruostumattomilla raudoilla ja synteettisellä tukillakin varustettu pitkälukkoinen versio.
Patruuna Lapua Mega 185 gr./12 g. Näissä Icon Classic on varsin hyvä ja aseella on helppo ampua hyviä osumia. RATAKÄYNTI
Ampumaradalla aseesta paljastui sen käsittelytuntuman perusteella saatua käsitystä vahvistava tekijä, eli ase on painotukseltaan ja tästä johtuen myös ampumaominaisuuksiltaan parempi kuin Iconin lyhyellä lukkoaktiolla varustettu versio. Classic ei yltänyt aivan Weathershield mallin tasolle, mutta aseen tarkkuuden toistettavuus oli jopa parempi kuin aiemmin testatussa aseessa. Valitettavasti valmistajan tarjoama Weathershield Long Action malli ei jäljittele lipasratkaisunsa osalta Classic mallia vaan on irtolippaallinen. FMJ Remington Express 200 gr. Aseen koeammuntaa haittasi kova ja puuskittainen tuuli, mutta tästä huolimatta aseesta saatiin mitattua kohtuullisen hyvää tarkkuutta. Win -kaliiperin loivempi rihlannousu. Tämä on loogista ja metsästyskäyttöä ajatellen mukavaa molemmat kaliiperit toimivat parhaiten niillä luodinpainoilla (luodinpituuksilla) kuin kaliipereissa on keskimäärin tapana käyttää.
PÄHKINÄNKUORESSA
Iconin selkeä ominaispiirre on aseeseen kiinteästi työstetty Weaver-tyyppinen jalustakisko.
Aseen tarkkuuteen ja erityisesti osumapisteen säilyvyyteen vaikuttaa erittäin paljon aseeseen istutettu alumiininen petauspalikka. tasosta poiketen. Oma lataus Ferrobul 165 gr.*
Lukkopultti on kolmella olalla varustettu ja se on tyypiltään isoa ulkokehää käyttävä. Icon ei pettänyt ensivaikutelmaa Classic mallillaan ja mallistossa löytyy nyt kivääri myös sille, joka haluaa kiväärinsä tukin olevan puuta. Paras tarkkuus saatiin Lapua Mega tehdaslatauksella joka aiemmasta poiketen ylsi varsin mukaviin lähtönopeuksiin antaen .- -kaliiperille lajityypillisiä numeroita aiemmasta . Se on keskimääräistä paremmin osumat samassa osumapisteessä pitävä kivääri ja se sopii tästä johtuen erittäin hyvin metsästäjälle, joka käyttää asettaan useissa eri tilanteissa ja useilla eri patruunoilla. Osumapiste säilyy ilmankosteuden muutoksista huolimatta ja ase ei ole kranttu käytettävän patruunan suhteen.
Icon Classic on varsin toimitusvarma kivääri. Eron huomaa konkreettisimmin ammuttaessa tukemattomista asennoista. Ampuminen aseella on sujuvaa ja helppoa ja aseen tekniikka herättää luottamusta. Tässä pulttityypissä sulkuolat ovat lukon ulkopinnan tasolla.
Thompson/Center Icon Classic
Valmistaja: Thompson/Center Arms, Inc. Weathershield malliin poikkeuksena voidaan mainita se, että aseen rihlannousu sopii paremmin raskaammille luodeille kuin . www.tcarms.com Pituus: 114 cm Piipun pituus: 24"/61 cm Paino: 3,53 kg Kaliiperi: .30-06 Sprg (saatavana myös kaliiperissa .300 Win Mag) Hinta: 1054 Maahantuoja: Nordis Oy
Lapua Mega / 33 mm
Lähtönopeus keskiarvo, m/s 827 890 795 923 834
Pienin kasa, mm 33 47 50 53 19
* Ruuti N160, hylsy Lapua, ladattu valmistajan ohjeiden mukaisesti 0,5 mm rihlakosketuksesta.
16
RIISTA. UMC 150 gr. Toisaalta tällä kertaa ei ammuttu keskimäärin kokeiluissa kaikkein huonoimmin käyviä patruunoita
RIISTA
17
Täyttö onnistuu ilman, että kuljettaja edes poistuu traktorin hytistä. Tällainen manuaalipelillä tehty toiminta on fyysisesti vaativaa. Ensimmäinen kuljetusta ja siirtoa helpottava ominaisuus on automaatin koko. Automaatin jalkojen etäisyys, sekä leveys- että pituussuunnassa, on mitoitettu niin, että se mahtuu henkilöautolla vedettävän peräkärryn kyytiin. Isolla
kauhalla voidaan kiloa viljaa kaataa säiliöön, ja automaatin kansi sulkeutuu kun traktori peruuttaa pois. Siirtoja tehdään ruokintakaudessa kerran tai kaksi, nyt niihin tarvitaan - metsästäjää ja pärjätään henkilöautolla ja peräkärryllä. Jos metsästysseuran kannassa on jo parikymmentä eläintä, tarvitaan useita ruokinta-automaatteja eri puolille seuran maita. Automaatti-. Katon etureunaa kannattaa vahvistaa kulmaraudalla, kauha saattaa etenkin lumikuormalla aiheuttaa pieniä naarmuja kannen reunalankuissa.
LOPUKSI
Mainituilla kahdella muutoksella muuttuu rehuautomaattien kuljettaminen ja ylläpito huomattavasti helpommaksi. RUOKINTA-AUTOMAATTI
YKSI MIES, 400 KG REHUA, KAKSI MINUUTTIA
Riista-lehti esittelee kauriiden ja peurojen syöttöautomaatin joka mahdollistaa satojen rehukilojen täytön parissa minuutissa. Viljaa kuluu silloin kauden aikana useita satoja kiloja. Kaiken tämän voi traktorikuski tehdä yksin.
itä mukaa kuin kauriiden ja peurojen kannat kasvavat, lisääntyy metsästäjien mielenkiinto paikallisen kannan talviruokintaa kohtaan. Toinen ainutlaatuinen ominaisuus tässä automaatissa on sen täytettävyys traktorilla ja etukuormaajalla. Useimmissa metsästysseuroissa on joitakin enemmän tai vähemmän väheksyttyjä ukkeleita, jotka ruokinnasta vastaavat ja pulkalla vievät evästä ruokintapaikoille. Metsästysseurojen ukkoutuminen vähentää ruokinnasta kiinnostuneiden jäsenten määrää, joten jotain "tarttis tehdä".
18 RIISTA
S
Eräässä metsästysseurassa ovat ruokinnasta kiinnostuneet jäsenet kehittäneet ruokinta-automaatin, jolla on kaksi käyttöä huomattavasti helpottavaa ominaisuutta. Ei muuta kuin automaatti lavalle, kuljetusremmit kiinni ja menoksi
Uuden ajotien tekeminen tuskin tuottaa ongelmia, etenkin kun sen käyttäjä on sen rakentaja itse. Etukuormaaja nostaa kannen kauhalla, rehu kaadetaan säiliöön hydraulin avulla, traktori peruutetaan pois, kansi sulkeutuu, kaikki tämä parissa minuutissa. Tämän lisäksi voi seura lisätä yhteistyötä maaomistajien kanssa, he kun usein haluavat osallistua seuran toimintaan etenkin omilla maillaan. Ne metsästäjät jotka ovat käsipelillä kantaneet ja raahanneet rehuja saavat tämän rakennusprojektin jälkeen huomattavasti helpomman arjen. Rehutankin sisäseinät kannattaa jättää sileiksi, jotta rehu pääsee laskeutumaan kulutuksen mukaan ilman kitkaa ruokintatasolle. Älykästä!
Mitoita automaatti niin, että katon kallistus on taaksepäin. Onneksi olkoon teille, hyvin suunniteltu ja ammattitaidolla toteutettu hanke.
RIISTA 19. Syöttöautomaatin katto toimii rehusäiliön kantena. Automaatin jalat pitää mitoittaa usealle sadalle rehukilolle, esimerkissä on käytetty kakkosnelosia, mikä on minimi puun vahvuus jaloissa.
Saranan muodostaa 12 mm tai vahvempi kierretangon pätkä, aluslevyt ovat pakollisia.
Ruokintaautomaatti kannattaa mitoittaa niin, että se mahtuu henkilöauton peräkärryn lavalle. Silloin ruokavieraiden niskaan ei tihku vettä. Automaatti kiinnitetään remmeillä tukevasti kiinni kärryyn.
en täyttöjä manuaalimenetelmillä tehdään kymmeniä per talvi, näillä muutoksilla täyttöjä tehdään kerran pari ja käden käänteessä
Korvaavia haulimateriaaleja on siunaantunut enemmän kuin keskivertometsästäjä pystyy sulattamaan. HAULIKKO METSÄSTYSASEENA, OSA 4
KORVAAVAT HAULIT
TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI
Metsästyslaissamme on kielletty vesilintujen metsästys lyijyhauleilla. Väärä haulivalinta pilaa koko jahtikauden, joten yleiseksi tavaksi onkin tullut käyttää lyijyhauleja eikä tähän ole enää edes kaikki lakia valvovat viranomaisetkaan puuttuneet.
20 RIISTA
mm heinäsorsalle. Toimivuus yleensä paras puolisuppeaa tiukemmilla supistuksilla, haulikolle ei aseteta mitään erikoisvaatimuksia. Tavalliseen haulikkoon sopivat ma-
Meillä markkinoidaan pääasiassa Eleyn ja Vihtavuoren vismuttilatauksia. Heinäsorsalle sopiva haulikoko on , , mm, ampumamatka m.
VISMU TTI
Vismuttihaulit on saatu varsin hyvin toimiviksi ja alkuaikojen hauraudesta on päästy lähes täysin eroon. Oikeanpuoleista (Tungsten Matrix) voidaan ampua millä tahansa haulikolla, vasemmanpuoleinen vaatii teräshaulikelpoisen aseen.
WOLFRAMI/POLYMEERI
Tungsten Matrix, Nice-Shot (wolframi/tina/ teräs) tai Fiocchi Tundra LDnimellä markkinoidut tuotteet ovat hieman lyijyä kevyempiä, mutta niitä voidaan käyttää samoissa aseissa kuin lyijyäkin. Vismuttipatruunat käyttäytyvät varsin säännönmukaisesti samalla tavalla useimmissa aseissa.
talapaineiset teräshaulit ovat nekin varsin käyttökelpoisia aina metriin asti, mutta pienistä hauliannoksista johtuen usein toimivuus on parhaimmillaan vasta täyssuppealla. Seuraavassa esitetään yleisluontoisia ohjeita patruunan ja supistuksen sopivuudesta sekä aseelle asetettavista vaatimuksista.
TINA JA SINKKI
Esimerkkinä Gyttorpin valmistamat wolframihaulipatruunat. "Vedenjakajana" voidaan pitää lyijyhaulia, joka sijoittuisi keskivaiheille. Ampumamatkat parhaimmillaan metriin asti.
TERÄS JA WOLFRAMI/TERÄS
Keveimmät, kuten tina ja sinkki soveltuvat parhaiten käyttöön silloin, kun ampumamatkat ovat tavanomaista lyhyempiä. Tähän vaikuttaa toki myös metsästäjien itsensä tietämättömyys ja siitä johtuva pakonomainen halu käyttää suurempia haulikokoja kuin tarvitaan. Heinäsorsalle sopiva haulikoko on , mm ja maksimi ampumamatka m. Ominaispaino jää hieman alle lyijyn, joten sovelias haulikoko on heinäsorsalle - , mm. Muiden ongelmien lisäksi varsinkin uusimmilla haulimateriaaleilla patruunoiden hintataso on usein merkittävästi lyijyhaulipatruunan yläpuolella.
MIKÄ HAULI KÄY TTÖÖN?
Ongelman sisäistämiseksi korvaavat haulit voidaan karkeasti jaotella kolmeen luokkaan käytetyn haulimateriaalin tiheyden mukaan. Käyttäytyminen supistuksissa kuten lyijyhauleilla, sopiva haulikoko . Toinen ongelma on edelleen se, ettei kauppiailla ole oikeita haulikokoja hyllyssä. Ominaispainoltaan ( ) lähellä lyijyä olevia ovat vismutti ja jotkut wolframiseokset, kuten tungsten/polymeeri (Matrix) ja tungsten/ rauta. Sopivat supistusasteet ovat puolisuppea ja parannettu sylinteri erityisesti magnumlatauksilla. Reippaasti alle lyijyn ominaispainon jäävät rautahaulit ja tina, sinkki tai näiden seokset. Osumakuvioissa ei ole näiden supistusten välillä useinkaan merkittävää eroa. Mitä raskaammaksi haulimateriaali tehdään, sitä kalliimpi se on. Vaihtosupistinaseissa voidaan käyttää myös erikseen teräshaulikäyttöön tehtyjä supistajia, jolloin piipun mahdollinen vahingoittuminen estyy, vaikka ase ei olisikaan teräshaulikelpoinen.
HEVISHOT JA TUNGSTEN HD
Nämä materiaalit ovat lyijyä raskaampia, suurin osa hieman lyijyn yläpuolella, osa jopa lyiRIISTA 21. Teräshaulipatruunat on jaettu kahteen ryhmään, "tavalliset" ja high performance-patruunat. Lyijyn yläpuolelle menevät erilaiset wolframiseokset kuten Hevi-Shot ja vastaavat high density (HD)-haulit. Sovelias ampumamatka aina metriin asti, ase kuten lyijyhauleilla.
Nämä lyijyä selvästi kevyemmät (wolframi/ teräs lähellä lyijyä) haulimateriaalit vaativat tavallisesti teräshaulikelpoisen aseen, jossa on liljamerkintä. Ase saattaa olla kaikkeen teräshaulikäyttöön sopiva, vaikka liljamerkintä puuttuukin, tiedustele maahantuojalta. Kaikkein painavimpia seoksia ( g/ cm³) käytettäessä voidaan haulikokoa pienentää reippaasti lyijyyn verrattuna. Tässä tulee ongelma eteen jo kaupassa, juuri koskaan ei ole tarjolla alle , mm hauleja. P
aljon on vikaa myös metsästäjissä itsessään, uusia patruunoita kun ei millään viitsitä koeampua ja näin jo sopimaton supistus tekee hyvästäkin ase/patruunayhdistelmästä kelvottoman. Parhaiten toimivat supistukset ovat tavallisesti puolisuppea, kolmevarttinen ja täyssuppea. Haulikoko saa olla parikin numeroa lyijyä suurempi ja silti haulimäärissä ei ole paljon eroa. Tavallisia voidaan käyttää lyijyhauliaseissa seuraavin edellytyksin: patruunan paine ei saa ylittää baria, patruunan lähtönopeuden tulee jäädä alle m/s, suurin haulikoko on , mm ja puolisuppeaa tiukempaa supistusta ei tule käyttää. Suurilla hauleilla peitto tahtoo väkisinkin jäädä harvaksi, vaikka hauleilla onkin taipumus muodostaa tiukkoja kuvioita
Yhdistelmää voidaan käyttää niin kauas kuin taulusta löytyy tuo vaadittu satakunta osumaa. Oikealla kolme Mossbergin teräshaulikäyttöön tehtyä supistajaa.
Ensimmäiseksi tulee selvittää aseen sopivuus, onko se teräshaulikelpoinen vai ei. Monissa tapauksissa puolisuppea on paras yleissupistus, erityisesti silloin, kun käytetään eri materiaaleista valmistettuja hauleja. Jos haulikokoa kasvatetaan runsaasti, ollaan jo lähtökohtaisesti liian harvassa kuviossa, sillä patruunassa oleva haulimäärä jää reilusti alle kappaleen toimivuusrajan. Huomiota herättää taulukossa vismuttipatruunoiden tasainen toimivuus aseesta ja supistuksesta paljonkaan riippumatta, myös tavallisen mm:n ja magnumpatruunan ero on yllättävän pieni.. Jos haulikossa on vaihtosupistajat, voidaan teräshaulikelpoisuus kiertää hankkimalla supistaja, jossa supistusosa jää piipunsuun ulkopuolelle. Erittäin raskailla (ominaispaino ) voidaan mennä jopa alle mm:n. m) ja oikein valitulla patruunalla kaikki hanhet tottelevat , mm:n lyijyhaulia, eikä lyijyä raskaampia hauleja käytettäessä tarvitse sen suurempia. Lyijyä kevyemmät materiaalit ovat hanhihommissa ongelmallisempia erityisesti silloin, kun ampumamatkat lähentelevät metriä. Sopiva supistusaste on puolisuppea tai parannettu sylinteri. jyä raskaampaa. Koska nämä haulit eivät muotoudu, ovat niiden kuviot tavallista tiukempia ja vastaavasti tehokkaat ampumamatkat lyijyä pitemmät. Ainakin tuloksista on selkeästi havaittavissa varsin suuret ase- ja supistuskohtaiset erot, minkä vuoksi ilman koeammuntaa on aivan turha lähteä jahtiin. Samalla on helppo selvittää oman aseen ja siinä käytetyn patruunan maksimaalinen ampumamatka. Vasemmalla Terror Tube-erikoissupistaja, jolla voidaan ampua kaikkia haulimateriaaleja. Koska eri haulimateriaalit käyttäytyvät aina hieman eri tavoin, koeampuminen on ainoa keino löytää sopiva patruuna/ supistus kulloiseenkin käyttöön. Normaalilta haulikkohollilta (= max. Seuraavaksi kannattaa hieman pähkäillä millaiset olosuhteet jahtimailta löytyvät, ovatko keskimääräiset ampumamatkat pitkiä vai lyhyitä. Ampumamatkojen ollessa lähellä maksimia, päästään parempaan tulokseen ominaispainoltaan lyijyä vastaavilla tai raskaam22 RIISTA
milla haulimateriaaleilla. Kaikissa tapauksissa on tärkeää, että aseen osumakuviossa on riittävä haulimäärä (n. Jälkimmäisessä tapauksessa käyvät kaikki vaihtoehdot, joten valintakriteerinä voidaan pitää vaikka halpaa hintaa. Sinkkija tinahaulipatruunat toimivat yleensä parhaiten täyssuppealla ja joillakin teräshauleilla parannettu sylinteri peittoaa puolisuppean.
Oheiseen taulukkoon on kerätty koeammuntatuloksia sekä Riistassa että Rekyylissä koeammutuilla haulikoilla, joten taulukon tuloksia vertailemalla saa jonkinlaisen käsityksen, mikä supistusaste sopii millekin haulimateriaalille. Nämä patruunat ovat markkinoiden kalliimmasta päästä, joten niiden käyttö laajassa mitassa käy kyllä kukkaron päälle.
HANHI
Sinkkihaulipatruunoissa on tavallisesti suuri haulimäärä, mutta haulien keveyden takia patruunat toimivat parhaiten lyhyillä ampumamatkoilla.
Hanhi on metsästettävistä vesilinnuistamme suurin ja arkana lintuna sitä on perinteisesti yritetty saada saaliiksi ylipitkiltä haulikkomatkoilta mahdollisimman suuria hauleja käyttäen. Maksimi ampumamatkat tulisi pitää mieluummin alle kuin yli m vaikka tehoa riittääkin kauemmas. Jos liljamerkki löytyy, voidaan aseella ampua mitä tahansa korvaavaa haulimateriaalia. Aseen tulee myös olla teräshaulikelpoinen, joskin poikkeuksiakin löytyy, esimerkiksi Fiocchin uusinta Tundra HD-patruunaa voidaan ampua myös lyijyhauleille tarkoitetulla aseella. kpl cm ympyrässä) myös maksimimatkoilla. Jos koeammunta on jäänyt väliin, ei kannata syyttää sen paremmin asetta kuin patruunoitakaan, sillä ainoa syyllinen löytyy tällöin perän takaa. Joillakin suurilla teräshauleilla voidaan oikeaa supistajaa hyväksi käyttäen saavuttaa keskustaltaan niin tiukkoja kuvioita, että haulimäärästä voidaan tinkiä, mutta tällöin maalin tulisi olla paikoillaan.
YLEISOHJEET KORVAAVIEN HAULIEN KÄY TTÖÖN
Vaihtosupistinaseissa voidaan käyttää teräshauleja tarpeeksi pitkällä supistajalla, vaikka itse ase ei olisikaan teräshaulikelpoinen. Kun haulimateriaali on lyijyä raskaampaa, voidaan tehon kärsimättä siirtyä pari, jopa kolme numeroa lyijyä pienempiin hauleihin. Ominaispainosta riippuen sopiva haulikoko heinäsorsalle on , mm
BBB, 70 mm
4.8
32
68
50 53 60
Gamebore Super Steel Magnum no. 4, 76 mm
3.3
35
297 156 150 107
191 53 51 36 151 174 190
64 1.5 1.8 1.5 51 59 64
1.9 F M IC 1.6 2 2
F 392 399 409 F Pattern Master Terror Tube
403
tina/sinkki
408 381 386
Tomahawk 1400 12/76 Sarsilmaz Leopard 12/89 Benelli M2 12/76 Tomahawk 1400 12/76 Sarsilmaz Leopard 12/89 Tomahawk 1400 12/76 Benelli M2 12/76 Benelli M2 12/76 Browning Gold Phoenix 12/89 Browning Gold Phoenix 12/89 Winchester 1300 Ranger 12/76 Winchester 1300 Ranger 12/76 Benelli Cordoba 12/76 Benelli Cordoba 12/76 Browning Gold Phoenix 12/89 Benelli Cordoba 12/76 Benelli Cordoba 12/76 Mossberg 930 12/76 Mossberg 930 12/76 Mossberg 930 12/76 Mossberg 930 12/76 Mossberg 930 12/76 Winchester 1300 Ranger 12/76 Winchester 1300 Ranger 12/76
Gyttorp Stålhagel no. 4, 76 mm
3.35
39
260
163 159
Sellier&Bellot Steel Magnum no. 3, 76 mm
3.6
39
214
105 144 69 123 121 173
Winchester Steel Drylok no. 3, 70 mm
3.6
32
169
97 84 126
57 50 75 63 61 85 63 56 49 67 32 57 57 81 74 78 88 75 80 62 62 52 48 65
2.6 1.8 3.1 3 1.5 2.7 2.1 2.9 2.1 2.3 1.1 2 1.9 2.8 1.5 4.2 4.5 2.6 1.6 1 1.4 2.2 1.3 2.4
M M M IC M IC M IC IC M IC M IC M M IC M EF 72 mm F 72 mm M 72 mm M IC IC M
369 385 381 345 346 349 378 364 403 395 378 375 381 375 368 358 367 438 438 430 435 438 434 414
rauta
Winchester Drylok Magnum no. 1, 76 mm
4
36
132
99 105 82 82 68 64 86
Tomahawk 1400 12/76 Franchi Fast Black 12/76 Sarsilmaz Leopard 12/89 Benelli M2 12/76 Benelli M2 12/76 Benelli M2 12/76 Beretta Ultralight 12/70 Beretta Ultralight 12/70 Baikal IJ-58 12/70 Baikal IJ-58 12/70
Vihtavuori Vismut Magnum no. Koeammunta 35 m
Ase Tomahawk 1400 12/76 Tomahawk 1400 12/76 Benelli M2 12/76 Beretta Ultralight 12/70 Beretta Ultralight 12/70 Baikal IJ-58 12/70 Hubertus Zink 30 no. 3, 70 mm Ø mm 3.6 g 30 kpl 183 osumia 100 76 129 79 90 130 % 55 42 59 36 41 59 tiheys 2.1 1.3 1.6 1.4 1.2 2.6 supistus F IM F M IM F m/s 429 422 415 428 431 440 haulimateriaali sinkki
Sarsilmaz Leopard 12/89
Gamebore Tin Shot Magnum 86 mm
4.6
43
119
85
71
2.5
IM
358
tina
Tomahawk 1400 12/76 Weatherby SAS 12/76 Weatherby SAS 12/76 Weatherby SAS 12/76 Mossberg 495 12/76 Winchester 1300 12/76 Winchester 1300 12/76
Mirage NoToxic Magnum no. 5, 70 mm
3
32
232
146 150 176 157
63 65 76 68
1.8 1.7 2.7 2
M M M M
371 358 375 372
wolfram
RIISTA
23. 4, 70 mm
3.3
36
216
148 141 132 142 154 145
Tomahawk 1400 12/76 Sarsilmaz Leopard 12/89 Benelli M2 12/76 Franchi Fast Black 12/76
Gyttorp Silver Tungsten no. 4, 76 mm
3.3
42
252
172 141 141 157
68 56 56 62 69 65 61 66 71 67
2.1 1.5 1.9 1.4 2.4 1.6 2.4 2.1 1.7 2.4
IM M M M F IM IM M F M
389 407 378 407 428 398 371 374 375 387
vismutti
Vihtavuori Vismut no. 4, 70 mm 3.3 30 219 Patruuna Hubertus Zink no. 2, 76 mm
3.8
36
153
130 97 85
Remington Nitro Steel Magnum no
24
RIISTA
Tottelevaisuus on silloin kunnossa, kun se voittaa riista- ja sukupuoliviettinsä. Tämä koskee kaikkia metsästyskoiria rodusta riippumatta.
YHTEIST YÖ
Vuosia sitten perheeseemme hankittiin ensimmäinen pointteri. Leikin ja hyvittelen pentua ylenpalttisesti jälleennäkemisen ilosta. Nykyisin on saatavana mitä erilaisimpia teknisiä apuvälineitä tähän tarkoitukseen, ne eivät kuitenkaan korvaa tätä tärkeää ominaisuutta. Rauhoitetaan pentua makaamaan maassa pitelemällä sitä hellästi paikoillaan ja sanotaan "odota". Toistan tämä aina kun pennun huomio herpaantuu minusta. Yhteistyötä täytyy opetella ja se aloitetaan heti pienestä pitäen. Pennulle tulee tietysti hätä ja se ryhtyy jopa ulisemaan, kun ei löydä isäntään-
sä. Samalla pentu oppii kuin huomaamattaan luokse tulon ihanuuden. Pitkin hampain suostuin, mutta vain jalkopäähän. Pentu asetetaan maahan ruokakupin eteen käskyllä "maahan". Riittävän riistaintoinen koira kyllä oppii sitten jättämään isännän, kun se riistalle herää, mutta yhteistyön alkeet on opittu.
MAAHAN MENO
Maahanmenokoulutus aloitetaan heti ensimmäisellä aterialla, kun pennulle annetaan ruokaa. Seuraavana aamuna huoma-
simme, että pentu oli siirtynyt nukkumaan keskellemme ja nukkui tietysti pää tyynyllä. Yö oli sujunut rauhallisesti ja olimme saaneet nukkua täyden yön kahteen viikkoon. OSA 8: AJAVA KOIRA
TEKSTI JA KUVAT: TUOMO KARSIKAS
Piensorkkaeläinten kannat ovat lisääntymässä kautta maan, joten on tullut aika laittaa ajavienkin metsästyskoirien tottelevaisuus kuntoon!
K
oirametsästys perustuu ohjaajan ja koiran väliseen hyvään yhteistyöhön ja ehdottomaan tottelevaisuuteen. Tästä hetkestä lähtien tämä kaikki toistetaan jokaisella ruokintakerralla hamaan "viimeiseen ateriaan" saakka. Annetaan sille sitten lupa "ota" ja kädet irrotetaan ja pennun annetaan mennä kupille syömään. Toimme pennun kotiin ja laitoimme takkahuoneeseen kopan ja makuualustan alle kellon, mutta pentu vinkui ja vikisi koko yön ja oli seuraavana aamuna väsynyt. Se jäisi muuten tavallaan yksin kylmään maailmaan. Minä vien pennun metsään jo pienenä. Tottelevaisuuskoulutus kannattaa aloittaa heti, kun pentu otetaan laumasta erilleen. Pysyttelen piilossa niin kauan, että viimein pentu löytää minut. Minusta tuleekin sen uusi kasvattaja. Rauhattomuus ja vinkuminen jatkuivat. Ilo on tietysti ylimmillään, kun ystävät sitten kohtaavat. Loma- ym. Yhteistyö on myös ehdoton edellytys metsästyskoiralla metsästettäessä. Seuraavana iltana vaimoni pyysi, että antaisin pennun tulla jalkopäähän nukkumaan. Näin pentu oppii pitämään minusta huolta, enkä minä siitä. kiireiden vuoksi emme voineet hakea koiraa kuin viikon ikäisenä. Silloin kun pennun huomaavaisuus pettää ja se on menossa omille teilleen, kutsun sitä luokseni. Tullessani eräänä iltana hyvin myöhään kotiin tapasin pennun nukkumassa vuoteeni jalkopäässä hyvin onnellisena. Muuten pentu tuntee itsensä turvattomaksi, kun se on joutunut eroon emästään ja pentusisaruksistaan. Tämän jälkeen olen ottanut jokaisen uuden pennun muutamaksi yöksi nukkumaan kainalooni, jotta ne leimaantuvat heti minuun. Seuraavana iltana pentu meni koppaansa eikä sieltä kuulunut kivahdustakaan. Jos se ei tottele, katoan minä maisemasta ja piiloudun. Tätä jatkui kaksi viikkoa, eikä pentu rauhoittunut. Vein pennun nukkumaan takkahuoneeseen koppaansa. Näin pentu oppii yhden tärkeimmistä asioista: maahan menon. Koulutuksen toisto tulee kuin huomaamatta aluksi neljä kertaa päivässä. Nämä muutamat yöt, ovat niitä tärkeitä öitä tulevan yhteistyön kannalta. Vaimoni esteli, mutta en suostunut, vaan ilmoitin, että koiran paikka ei ole minun vuoteeni. Myöhemmin tottelevaisuuskouluRIISTA 25. Pentu oli leimautunut yhdessä yössä perheeseemme, ja yhteistyösopimus oli allekirjoitettu. Palkkiona tästä kaikesta onkin sitten runsas ruoka
Voit laittaa vaikka koiran autoon ja ajaa vähän matkaa ja päästää jälleen koira irti. Päinvastoin, ne ovat olleet sitkeitä ajureita sekä jäniksen- että ketunajossa. Tottelevaisuus ja yhteistyö joutuvat varsin kovalle koetukselle varsinkin silloin, kun koiran edestä pakenee eläin, jota koira ei saa lähteä ajamaan. Voit yhdistää myös samat käskyt pillillä, jotta voit sitten maastossa käyttää niitä. Eikä tämä tottelevaisuus ja yhteistyö ole haitannut niiden metsästysintoa millään tavalla. Pääste26 RIISTA
tään jälleen irti, jotta koira oppii, ettei kytkeminen tarkoita aina pois lähtöä metsästä. Jos pentu tai koira ei kestä tottelevaisuuskoulutusta, silloin sillä on puutteellinen riistainto, eikä tällaista koiraa tu-
lisi käyttää ainakaan suvunjatkajana ja siitokseen. Sitten kun tottelevaisuus on jo siinä mallissa, että maahan meno ja luoksetuolo sujuvat, on syytä siirtyä metsään. Minulla on pitkävihellys MAAHAN, kaksi lyhyttä ja terävää vihellystä TÄNNE.
MAASTOSSA KOULU TUSTA
Kauriskannan lisääntyminen on pilannut monet jänisjahdt, silloin kun ajokoiraa ei ole koulutettu tottelemaan.
Sen jälkeen kun hommat hallitaan sisällä, on syytä siirtyä ulos ja maastoon, jossa nämä samat asia kerrataan aivan samassa järjestyksessä kuin sisällä. Siksi pidän maahan menoa erittäin tärkeänä tässä tilanteessa, eikä pelkkä istuminen riitä. Aivan kuin lukemaan opettelussa A on ensimmäisenä kirjain. tusta tulee ainakin joka päivä, kerran päivässä. Näin pääsemme siihen toiseen tärkeään yhteistyömuotoon luoksetuloon. Kun pentu tulee sinun ja ruokakupin luo hyvittele sitä ja käske sitten pentu maahan ja anna sille ruoka. Laiskana ihmisenä opetan toki pennulle vielä luokse tulon, jotta aina ei tarvitsisi kävellä koiran luokse esimerkiksi kytkettäessä. Tämä vaatii vähän viitseliäisyyttä, mutta työ tekijänsä palkitsee. Juuri siksi, että silloin, kun koira menee maahan, siltä katkeaa näköyhteys pakoon pyrkivään riistaan. Olen tavannut muutaman ajokoiran, joilla on tämä yhteistyö ja tottelevaisuus koulutettu kohdalleen. Tiedän, että pentu jäisi mieluusti istumaan, mutta maahan meno tuottaa jo vaikeuksia. Olen aina sanonut, että jos joudun turvautumaan teknillisiin apuvälineisiin, niin silloin olen epäonnistunut koirankoulutuksessa.. Vielä varoituksen sana: ÄLÄ EREHDY KÄYTTÄMÄÄN SÄHKÖPANTAA KOULUTTAAKSESI KOIRALLE TOTTELEVAISUUTTA! Tästä laitteesta on enemmän harmia kuin hyötyä ja sitä paitsi laitteen käyttö on eläinsuojelulain nojalla kielletty. Siellä koira lasketaan irti ja kutsutaan hetken päästä luokse ja kytketään. Tällä käskyllä tai komennolla voimme hallita pentua ja koiraa kaikissa tilanteissa. Lisäksi sinusta tulee laumanjohtaja aivan kuin varkain. Maahan menolla voimme varjella pennun tai koiran monilta vaaratilanteilta, silloin kun tuo käskyn merkitys on ehdoton. Näin sillä on vähemmän halua lähteä ajamaan takaa tuota pakenijaa. Koiran täytyy mennä maahan eikä istumaan. Tällöin koiran tulee käskystä pysähtyä ja mennä maahan. Ne ovat tulleet kutsusta ohjaajan luokse vaikka kesken ajon ja jatkaneet, kun ohjaaja on antanut siihen mahdollisuuden. Ja kaikenlaiset variaatiot tästä ovat hyväksi ja aina voi päästää mielikuvituksen valloilleen ja keksiä koulutukseen uusia muotoja. Eikä riitä, että pentu asettuu istumaan ja odottamaan ruokaa, sillä se on liian helppoa. Jo nyt ja varsinkin lähitulevaisuudessa tarvitsevat ajokoiratkin tätä tottelevaisuutta, kun piensorkkaeläimet lisääntyvät ja koira on hallittava näissäkin olosuhteissa. Maahanmenokoulutuksen yhteydessä on helppo opettaa myös luoksetuloa. Jos näin menetellään jää opetus puolitiehen, eikä koirasta tule varmaa tottelijaa. Sinun käskyäsi totellaan aina ja viipymättä. Ehdoitta ilman palkkiota koira tottelee käskyä ja pelastuu tuolta vahingolta. Hyvällä riistainnolla ja hyvällä yhteistyöllä toimiva koira on mitä mainioin apuväline tämän päivän metsästäjälle. Mutta tämä on tottelevaisuuskoulutuksen A, ja se koulutetaan ensimmäisenä. Tästä maahan menosta tulee automaattinen refleksi, kun koira kuulee sanan maahan. Hyvä suoritus tietysti palkitaan, vaikka pienellä silityksellä ja vähän rapsuttamalla, jotta molemmille tulee hyvä mieli. Anna pennun odottaa tulevaa ruokaa omalla petillään. Kutsu se sieltä luoksesi. Nautin suunnattomasti, kun näen hyvän yhteistyöhaluisen ja riistaintoisen koiran työskentelevän metsällä rodusta riippumatta. Kun koira on ryntäämässä vaikka kohden autoa, ja on vaarana, että se jää auton alle käsky maahan
RIISTA RIISTA IISTA IIS A
2 27
28
RIISTA
Perälevy
on melko nihkeää kumia ja herkkä tarttumaan paitaan kiinni. öljynä kannattaa käyttää valumatonta ja pakkasen kestävää teflonöljyä. Kaupungin pääelinkeino on ollut lähes yksinomaan aseteollisuus ja sitä Eibarissa on harjoitettu jo -luvulta alkaen. Tukit on viimeistelty öljyämällä ja öljyämisen jälkeen ne on ilmeisesti vahattu. Haulikkoa kasatessa huomasi että aseessa on aikalailla uutuuden jäykkyyttä. Tehdas sijaitsee Espanjan asevalmistuksen kehdossa, Eibarin kaupungissa. Nimi on lyhenne sanoista Aguirre Y Aranzabal. Piiput on käsitelty normaalisti sinistämällä ja työ on tehty hyvin. Läpiporausmitta on nykytyyliin , mm. Profiili on muuten juuri sama. Etutukki on melko kapea ja siro sekä varustettu sormiuralla. Eibar on täysin verrannollinen Saksan Suhliin tai Italian Gardoneen. Sinistyksen alta ei
RIISTA 29. Tehtaan suurimmat vientimaat ovat kotimarkkinoiden lisäksi Englanti, Irlanti ja Skotlanti. Eibar sijaitsee Gipuzkoan maakunnassa Espanjan Baskimaalla. Tukkia on kyllä hyvä öljytä silloin tällöin niin se pysyy hyvänä ja tyylikkäänä vuosia eteenpäin. Työ on tehty tähän hintaluokkaan mielestäni erittäin hyvin. Tässä tapauksessa käytin sinistä CRC:n Multilubea, jonka olen havainnut hyväksi.
H YVÄÄ JALKEÄ
Päällepäin AYA vaikuttaa siistiltä ja melko tyylikkäältä metsästyshaulikolta. Aseen tukit ovat melko sirot ja tehty tummasta eurooppalaisesta pähkinäpuusta. Tässä kohdin kannattaakin laittaa hiukan teflonöljyä liukupintoihin niin taittaminen sujuu helpommin ja aseen kestoikä pitenee samalla. Kaikenkaikkiaan Coralin puuosissa ei ole mitään moittimista. Espanjalaisilla on ollut tuotannossa monen tyyppisiä haulikkomalleja vuosien saatossa. Osa AYA:n päällekkäispiippuisista taas on saanut vaikutteita saksalaisista Merkelin haulikoista, mutta nyt esittelyssä oleva AYA Coral on puhtaasti espanjalainen design.
Coral toimitetaan tavallisessa pahvilaatikossa ja samaan pakettiin on pakattu myös takuukortti ja viisi kappaletta vaihtosupistajia sekä supistaja-avain. Monesti näkee että puiden huokoset ovat tehtaalta tullessa auki, mutta AYA:ssa näin ei ole. Ohjekirjaa ei jostain syystä pakkauksesta löytynyt. AYA:n menestyksekkäimmät mallit ovat kuitenkin olleet pääosin kopioita englantilaisista haulikoista. Etutukki on aavistuksen vaaleampi kuin perä. Nyt esittelyssä on espanjalainen näkemys kohtuuhintaisesta päällekkäispiippuisesta.
TEKSTI: JUSSI GRÖNSTRAND
PÄÄLLEKKÄISPIIPPUINEN
E
spanjalainen AYA:n asetehdas on yksi Euroopan vanhimpia ja perinteikkäämpiä haulikon valmistajia. AYA CORAL
ESPANJALAISITTAIN
Edullisilla ja kohtuuhintaisilla päällekkäispiippuisilla riittää kysyntää vuodesta toiseen. Coralin piiput ovat pituudeltaan tavalliset cm (") ja patruunapesät mm:n mittaiset. Perää on hiukan taitettu oikeakätiset huomioiden ja rekyyliä on kesyttämässä cm paksuinen kumiperälevy. Jos haetaan haulikkoa hintaluokassa tuhat euroa ja risat niin tarjontaa riittää pilvin pimein. Tästä etutukista tulee väistämättä mieleen vanha päällekkäispiippuinen Simson EJ -haulikko, jossa se oli lähes samanlainen, paitsi että Simsonissa ei ollut sormiuraa. Karhennusten taso on hyvä ja ne on tehty puristamalla
Lukkorungon ulkopuolinen viimeistely on kaikin puolin myöskin siistiä ja rungon sovitus aseen perään on moitteeton ja välyk30 RIISTA
setön. Asia korjaantui. Varmistin on hyvän muotoinen ja sen saa pois päältä myös äänettömästi.
Vaihtosupistajat ovat nykytyyliin lyhyitä, kokonaan piipun sisään kiertyvää sorttia. Mitään harituksia eikä rakoja ole nähtävissä. Koneisto on mekaniikaltaan vanhaa ja toimivaa mallia. Varmistin toimii mukavan pehmeästi ja on lähes äänetön. SKB:ssä on lähes samanlainen ristitappilukitus kuin tässä Coralissa. Liian kova lähtönopeus lienee syynä, että kuvioista tulee erittäin hajanaisia ja aukkoisia. Piiput istuvat hyvin lukkorunkoon. Näin ollen sillä hoituu metsästyksen ohella monipuolinen rataharjoittelu.
ole havaittavissa minkäänlaista karheutta eikä naarmuja. Kisko on mm leveä ja soveltuu hyvin myös trap-ammuntaan. Seuraavaksi kokeilin Winchesterin Special Pigeonia joka on myös gramman lataus, mutta pienemmillä , mm:n hauleilla ja hiukan hitaammalla lähtönopeudella kuin Torhammer. Varmistinnuppi on myös hyvän muotoinen ja siitä saa hyvän ja luistamattoman otteen. Joskin osien viimeistelyyn ei ole käytetty ylimääräistä aikaa. Kun tukki irrotetaan lukkorungosta niin päästään käsiksi koneistoon. Kuviot ammuttiin tavalliselta metrin matkalta tavallisilla lyijyhaulipatruunoilla. Torhammer on ollut monessa kokeilemassani haulikossa ongelmallinen. Alapiippuun laitettiin parannettu puolisuppea ja ylös täyssuppea. Kuviot olivat molemmilla supistuksilla melko harvoja. Sulku ei ole varsinaisesti puhdas Kersten- mekanismi, mutta hyvin pitkälle samaa sillä on tavoiteltu. Tämä on Valmetin ja SKB:n omistajille tutussa paikassa.
KOEAMMUNTA
Koeammunta aloitettiin savikiekoilla. Myöskin Boarin hylsyt lensivät mallikkaasti, vaikka Boarin kanssa on joskus ollut ongelmia joidenkin haulikoiden kanssa. Allekirjoittaneelle aseen tukki oli juuri sopiva ja ammunta sujui vaivatta. Aseessa on myös valikoivat ejektorit, jotka toimivat hyvin. Lukkorungon sisäpuolella sen sijaan on hieman karheutta nähtävissä. Piippujen välissä on tuttuun tapaan välikisko. Avausvipu (top-lever) jää suljettaessa hiukan vinoon ja sehän tarkoittaa sitä että sulun kulumisvaraa on reilusti. Lukkorungon pohjassa on myös kevyttä kaiverrusta ja kaiverrusten keskellä komeilee AYA:n logo. Savikiekkojen parista jatkoimme matkaa kuviokokeiden pariin. Supistusasteet on merkitty lovilla holkkien päihin.
Aseen mukana toimitetaan viisi vaihtosupistajaa ja avain. Coral heitti vaivatta kaikki hylsyt ulos. Piippujen päällä on ventiloitu tähtäinkisko, joka on poikittain karhennettu ja kiskon päässä on tavallinen nuppijyvä. Kaiverrukset on ilmeisesti tehty laserilla polttamalla. Piippujen takapäässä on kaksi uloketta, jota uppoavat lukkorunkoon, jonka sisällä ristitappi liikkuu ja tämä on Coralin päätoiminen sulku. Tämä ei sinänsä ole ongelma, mutta jos metsällä sattuu syttymätön patruuna niin sitten pitää yrittää itse vaihtaa piippua valitsimesta. Osat on viimeistelty viitteellisesti, mutta kaikki kuitenkin toimii niinkuin pitääkin. Mm iskupohjaa ei ole hiottu täysin naarmuttomaksi, mutta eipä sillä juuri ole merkitystä tällaisessa tavallisessa metsästyshaulikossa. Supistuksiksi valitsimme yleisimmät supistusasteet. Lukkorunko on profiililtaan SKB ja -sarjalaisten kaltainen ja kehyksen molemmissa kyljissä on kevyt kukkakaiverrus. Coralissa ei ole mekaanista vaihtajaa vaan siinä on vanhaan tapaan rekyyliheiluri. Käsilingolla viskotut kiekot rikkoutuvat varsin mukavasti, sillä AYA on varsin helposti suuntautuva haulikko. Ensiksi testiin pääsi Torhammer, jossa oli gramman lataus , mm hauleja. AYA:ssa ei ole automaattista varmistinta, vaan se on muistetta-
va kytkeä joka kerta päälle ampumisen jälkeen. Piipunvalitsin on kyllä kätevässä paikassa, liipaisimessa poikittain liikkuva nappi
Tähän kohtaan sopiikin vanha sanonta. Viimeistely on riittävän hyvää ja yleinen työnlaatu sekä käytetyt materiaalit ovat niin ikään hyviä. Viimeistely on tehty myös hyvin.
AYA Coral Ref 4
Valmistaja: AYA Eibar, Espanja Kaliiperi: 12/76 Poraus: 18,5 mm Pituus: 115 cm Piippujen pituus: 71 cm Paino: 3,4 kg Supistukset: Vaihdettavat 5 kpl, (sylinteri, parannettu sylinteri, puolisuppea, parannettu puolisuppea ja täyssuppea) Hinta: 1 100 euroa Maahantuoja: Asetalo Oy, (03) 475 5371
Koneisto on hyvin vanhoillinen ja yksinkertainen. Kuvassa on myös nähtävissä lukitusurat, jossa ristitappi kulkee poikittain.
Ejektorit ovat valikoivat ja hyvin toimivat. Sillä olisi metsästystilanteessa jäänyt saalis pataan varmasti. Lisää koeammuntatuloksia on nähtävissä oheisessa taulukossa.
LOPPUKOMMENTIT
AYA selvisi kokeesta kunnialla ja itselleni jäi aseesta kaikin puolin hyvä kuva. Virejouset sen sijaan on nykyiseen tapaan kestävää kierrejousityyppiä.
AYA:n koeammunta
Patruuna Torhammer Boar Winchester Special Pigeon Hubertus Magnum NSI Percorso Torhammer Boar Winchester Special Pigeon Hubertus Magnum NSI Percorso lataus 36 g 36 g 36 g 50 g 36 g 36 g 36 g 36 g 50 g 36 g haulikoko 32 mm 35 mm 275 mm 35 mm 37 mm 32 mm 35 mm 275 mm 35 mm 37 mm haulimäärä 193 kpl 150 kpl 310 kpl 200 kpl 150 kpl 193 kpl 150 kpl 310 kpl 200 kpl 150 kpl osumia 90 kpl 101 kpl 240 kpl 110 kpl 93 kpl 94 kpl 110 kpl 255 kpl 119 kpl 97 kpl osumaprosentti 46% 67% 77% 55% 62% 48% 73% 82% 60% 64% (IM) (IM) (IM) (IM) (IM) (F) (F) (F) (F) (F)
RIISTA
31. Amerikkalaisissa kun on monesti bufferirouhe suojaamassa hauleja, mutta eurooppalaisissa hauleja ei ole suojattu mitenkään. Viiden vaihtosupistajan ansiosta sillä hoituvat myös monet erilaiset haulikkolajit radalla.
AYA:n iskupohja ei ole täysin naarmuton. Pohjaan on myös kaiverrettu tehtaan logo. "Kestää isältä pojalle". välittömästi. Kiinteitä hihnalenkkejä aseessa ei ole, mutta mikäli sellaiset välttämättä haluaa, onnistuu niiden laittaminen myöskin jälkikäteen. Kovimmat kilpailijat lienevät Lincoln Premier, Laurona IXO sekä Stefano Fausti Elegant. Onkin ollut jännittävää huomata, että eurooppalaiset eivät lataa magnumeita amerikkalaisten tapaan. Manuaalinen varmistin mahdollistaa tämän ja iskurien kestoikä pitenee samalla kun asetta ei tarvitse laukoa tyhjänä. Sulku on jämäkkä ja uskon että se kestää ainakin yhden metsämiehen iän ja varmasti kahdenkin. AYA Coral on hyvä valinta metsästäjälle joka metsästää riistaa laidasta laitaan. Kaikki toimii hyvin, mutta viimeinen kiilloittelu osista kuitenkin puuttuu. Kyseinen lataus on erittäin monikäyttöinen moniin eri metsästystilanteisiin. Kuvio oli erittäin kaunis ja tiheä. Plussaa on annettava myöskin siitä, että Coralin saa pois vireestä kun ase on taitettuna auki. Kokeilin myöskin yhtä magnum-latausta, Hubertuksen grammaista , mm:n hauleilla, mutta kuvio jäi aavistuksen harvaksi, niin kuin eurooppalaisilla magnumeilla yleensä käy. Ammuttavuudeltaan Coral on melko rauhallinen, eikä rekyyli ollut mitenkään sietämätön edes magnumpatruunoilla. Painoltaan AYA Coral ei ole mikään höyhensarjalainen, mutta ase on suhteellisen tasapainoinen ja se auttaa asiaan paljon. AYA Coral sijoittuu hintaluokkaan, jossa tarjontaa riittää
Kotimaisista asekirjoista ei ole apua, mutta englantilaisen Major Sir Gerald Burrardin kirjoittama "The Modern Shotgun" vuodelta valottaa asiaa. Jokaisen haulikolla metsästävän tulisi testata oman aseensa käynti erilaisilla
Koeammunta suoritettiin 1,5 m etäisyydeltä Chrony-luodinnopeusmittarista.
patruunoilla. Esimerkiksi trap-ampuja tarvitsee etupainoisen ja raskaan aseen, skeet-ampuja
TEKSTI JA KUVAT: TEPPO HÄMÄLÄINEN
L
pärjää lyhemmällä ja kevyemmällä aseella. Sporting-ampuja valitsee aseen tästä välistä. PITKÄ PIIPPU
VAI SUURI LÄHTÖNOPEUS
ONKO KUMMASTAKAAN HYÖTYÄ HAULIKON TEHON LISÄÄJÄKSI?
Vanhempien metsästäjien keskuudessa istuu sitkeästi vankka luulo pitkän haulikonpiipun ylivertaisuudesta. Hyvänä nyrkkisääntönä on, että kun ammutaan pyöreään tauluun jonka halkaisija on cm, tulee taulussa olla haulin iskemiä noin kappaletta mahdollisimman tasaisena kuviona, ampumamatkasta riippumatta. Ballistinen kerroin on huono verrattaessa sitä kiväärin luotiin:
Haulin halkaisija mm 3,6 3,4 2,5 Paino g 0,284 0,236 0,094 Ballistinen kerroin 0,01332 0,01254 0,00924
Esimerkiksi Sierran Hornet , mm , g -luodin ballistinen kerroin on , yli kymmenkertainen edellä esitettyjen haulien vastaavaan arvoon. Eripituisten piippujen tarkoitus nykyään on aseen tasapainon sovittaminen eri ampumalajeja varten. On säädettäviä periä ja vaihdettavia supistajia jotka mahdollistavat asian. Nykyajan metsästäjä joka ampuu vähän laukauksia, mutta kantaa asetta käsissään, valitsee kevyen aseen. Näin ollen hauliparven nopeus hidastuu erittäin nopeasti. Myöskin edesmennyt ystäväni asetoimittaja Seppo Hämäläinen on tutkinut piipun pituuteen liittyviä asioita Valmetin tehtaalla Tourulassa. Lainaamme näiden herrojen kirjoituksia.
HAULIPARVEN KÄY TTÄY T YMINEN.
Haulin pyöreä muoto ei ole ilman vastuksen kannalta paras mahdollinen. Niinpä ajan haulikoihin tehtiin jopa 110 cm (43 tuumaa) pitkiä piippuja.
egendaarinen yksipiippuinen Husqvarna oli juuri näitä kauas ampuvia pitkäpiippuisia. Käytännössä -, mm haulikoko on oikein hyvä valinta suomalaiselle pienriistalle.
MISTÄ TIETOA?
Onko piipun pituudella, tai haulien lähtönopeudella ratkaisevaa merkitystä. Haulikossa ratkaisevan työn tekee piipusta lähtevä hauliparvi. Ilmanvastus on suoraan verrannollinen nopeuden neliöön pienillä nopeuksilla (alle äänen nopeuden) joten suuren
32 RIISTA. Nykyisin haulit patruunassa ovat lähes poikkeuksetta pakattu välitulppa/haulikuppipakkaukseen, jolloin suupaine ei pääse niihin paljoakaan vaikuttamaan. Haulikuvion muodostumiseen vaikuttaa piipunsuun supistus, mutta haulien teho maalissa onkin sitten monen asian yhteisvaikutus. Pitkällä piipulla on tarkempi tähdätä kohteeseen, mikäli haluaa harrastaa tähtäilyä piippua pitkin. Piipun pituutena on yleisin " ( cm), jolla varustetun haulikon tasapaino on yleensä saranatapin kohdalla, eli tasapaino on oikeassa kohdassa. Tämä käsitys juontaa alkunsa mustaruutipatruunan aikakaudelle, jolloin pitkästä piipusta oli todellista hyötyä, koska mustaruuti palaa savutonta hitaammin. Haulikkovalmistajat ovat ryhtyneet valmistamaan kompromissiaseita, jotka soveltuisivat näihin kaikkiin ammunnan lajeihin. Haulikon tehokas ampumamatka on supistusasteesta riippuen lyijyhauleilla - m, lyijyä kevyemmillä hauleilla m vähemmän ja raskaammilla (volfram) saman verran enemmän. Näissä aseissa piti olla pitkä piippu, että kaikki ruuti ehti palaa piipussa, eikä hyödyttömänä piipun ulkopuolella. Asiantuntijat sanovat, että nykyajan savuttomilla ruudeilla saavutetaan maksimipaine jo cm piipun pituudella, jäljelle jäänyt piipun pituus onkin sitten haulien tehon kannalta turhaa. On kuitenkin tosiasia että hauliannoksen takaa purkautuva räjähdyspaine hajottaa hauliparvea jo jonkin verran heti piipun suun jälkeen, jolloin pitemmästä piipusta purkautuvan paineen haitta on hieman pienempi kuin lyhyestä
valmentaja sen on itse joskus oppinut. Tekniikoita on moneksi ja tämän tunnustamiseksi tarvitsee vain katsoa eri ampumalajien parhaimmiston suorituksia.
ALKUASETELMA KUNNOSSA
Jos oletetaan, että ampujalla on ase, jolla voi ampua monipuolisesti eri haulikkoampumalajeja sekä opastaja, joka näkee mistä ampuja ampuu ohi, on mahdollista aloittaa ampumaharjoittelu. Jotkut nostavat aseen suoraan oletettuun ennakkopisteeseen ja laukaisevat aseen miltei heti. Kolmas perusasia on itse ampumatekniikka, jonka opettamisen suhteen suomalaiset ovat valitettavan paljon jälkijunassa. Moni pidemmälle edennyt ampuja ei selvästikään muista tai ymmärrä miten vaativista kiekoista on kuitenkin kysymys. Tämä saa aikaan sen, että hyvin moni aloittaa rataharjoittelun aseella, joka ei sovellu ampumiseen yleisesti kovin hyvin. HAULIKKOHARJOITTELUN ALOITTAMINEN, OSA 1
TÄHTÄIMESSÄ ONNISTUMINEN METSÄLLÄ
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ
Haulikkoammunnan harjoittelu jaetaan varsin moneen eri kategoriaan ja jokaisella aatesuunnalla on varsin vahva näkemys oikeasta haulikkoammunnasta ja ampumamenestyksen mittaamisesta. Varsinkin oikeanlainen apu on aivan liian harvinaista herkkua.
E
nnen kuin haulikkoammunnan harjoittelu voidaan aloittaa, on hyvä tehdä itselleen selväksi mitä harjoittelulla haetaan. Tämä on myös hyvin vahva syy siihen miksi varsin suuri osa suomalaisista metsästäjistä ei arvosta rataammuntaa. Aseen hankkimisessakin ongelmana piilee se, että varsin suuri osa ns. Haulikkoammunnan harjoittelun aloittaminen on usealle hyvin vaikeaa ja tuskaista avun ollessa harrastuksen alkutaipaleella varsin vähissä. Kiistatta parempi tapa aloittelevan ampujan opettamisessa (ja sen puoleen myös jahtikautta edeltävässä ampumaharjoittelussa) on niin sanottu kansainvälinen tapa opettaa ampumaan
34. Tästä johtuen aloittavaa ampujaa ei osata heti alusta pitäen ohjata oikeaan. Toiset kuljettavat asetta tasaisesti kiekon edellä ja toiset ampuvat swingillä. Yleensä tämä on tehty siten, että ampuja viedään skeet-radalle, jossa aletaan ampua ns. Aivan ensimmäiseksi tulee selvittää rata-ammunnan ja metsästysammunnan painoarvot. helppoja kiekkoja eli paikkoja ,, ja . Perinteisestihän aloittelevaa suomalaista ampujaa rankaistaan varsin sumeilematta ja ampumaradat halutaan pitää pienen ydinporukan harrastuspaikkoina. Valitettavaa tässä on lähinnä haulikkoammunnan tekniikan ymmärtäminen aivan liialti sellaisena kuin ns. Skeetissä kiekkojen nopeus on erittäin kova ja trapissa satunnaiselle lentoradalle heitetyn kiekon kanssa eläminen on aloittelijalle varsin vaikeaa. Tämä ei tarkoita junnaavan skeet- tai trapharjoittelun aloittamista, joka on valitettavasti monelle ampujalle ensimmäinen harjoittelumuoto ja monen kokeneemman ampujan mielestä ainoa tapa lähestyä haulikkoammuntaa. kovista ampujista on täysin painottunut omaan kapeaan lajisektoriinsa ja he arvioivat aseita puhtaasti oman lajinsa ja ampumatekniikkansa kautta. Molemmat ovat hyviä tapoja tuoda ampuja haulikkoammunnan pariin, mutta valitettavasti aloittelija joutuu tällöin tekemään asian vaikeimman kautta, ajatus ampumisesta ja osumisesta ei pääse muodostumaan kovin selkeästi. Lentävään ilmamaaliin osuu monella eri tekniikalla ja on
RIISTA
täysin ampujasta kiinni, miten mikäkin tekniikka itse kullekin parhaiten sopii. Tällöin raaka nöyryyttäminen on hyvä konsti pitää väki vähänä ja jäljellejäävät oikeamielisinä. Toinen vaihtoehto on viedä ampuja ampumaan metsästystrappia tai kansallis-
ta trappia. Osumien saaminen olisi joka tapauksessa lajin alkuvaiheessa äärimmäisen tärkeää, sillä määrätön ohiampuminen ei kehitä ampujia pätkääkään. Pääpainon ollessa metsästyskäytössä tulisi myös rataharjoittelu pyrkiä järjestämään metsästystä palvelevaksi. Toisena perusasiana on sopivan kaluston hankkiminen ampumaharjoittelua ja metsästyskäyttöä varten. Kaikki tavat tuottavat tulosta, mutta ampujakohtaisesti määrittyy se miten hyvin mikäkin konsti sopii eri kiekkojen ampumiseen
Seuraavassa osassa perehdytään, miten eri kiekkoammuntalajeja voidaan hyödyntää metsästyharjoittelussa.
RIISTA 35
Sivukiekkojen harjoittelussa tehdään usein se virhe, että ampuja viedään skeet-radan nelos-. Harjoittelussa voi edetä seuraavaksi esimerkiksi siten, että heittimen heittokulmaa nostetaan, jolloin saadaan aikaan erilainen nopeudenmuutos kiekolle ja noston ja seurannan yhteispelin merkitystä saadaan korostettua. Toiset pukkaavat piiput suoraan lentoradalle kiekon eteen ja toiset ohittavat kiekon ja ampuvat swingillä. Ampumisen oppiminen on tällöin nopeampaa kun ampumasuoritusta vahvistetaan osumien kautta.
SIVUKIEKKO
pallille, josta aloitetaan armottoman nopeiden sivukiekkojen harjoittelu siten, että kiekko pyritään ampumaan rikki keskikepille. Tämä johtuu siitä, että maalin sivuttaisliike suhteessa hauliparven halkaisijaan (ja pituuteen) on suurin. Ampuminen pitää oppia niin oikealta vasemmalle kuin vasemmalta oikealle lentäviin kiekkoihin. Tämäntyyppisellä harjoittelumetodilla ampuja on helppo saada sisälle haulikkoammunnan perusasioihin eikä homma perustu ohiampumiseen, merkityksettömään/käsittämättömään asentosäätämiseen, alistamiseen ja masentamiseen. Tämä kehittää aseen nostoa sekä noston ja seurannan yhteispeliä. Ampumakulmaa pitää harjoitella myös molemmilta puolin, vain yhteen suuntaan tapahtuva siirtyminen ei ole riittävä harjoittelun kannalta. Tätä ampujan pitäisi harjoitella niin kauan, että kiekon saa ammuttua rikki heti aseen noustessa. Toisin sanoen ampujan kannattaa opetella ampumaan jokainen kiekko rikki mahdollisimman rauhallisesti ja kiihdyttää tästä suoritusnopeutta siten, että kiekon saisi rikki mahdollisimman aikaisessa vaiheessa lentorataa. Seuraavaksi kannattaa opetella ampumista samaiseen kiekkoon siten, että lentoradan kulmaa lisätään ampumapaikan siirtämisellä sivummalle lentoradasta. Periaatteessa pieni kulmanmuutos ei aiheuta juurikaan muutosta ampumatekniikassa, mutta kulman lisääntyessä on noston lisäksi kiinnitettävä huomiota myös aseen liikuttamiseen. ennakkovirheen merkitystä vähätellään, mutta homman merkityksellisyys selviää viimeistään siinä vaiheessa kun aletaan käyttää metsästyksessä käytettäviä supistusasteita tai lisätään ampumaetäisyyttä vaikkapa kymmenellä metrillä. Tämä ampumatyyli on tärkeä opetella, koska tässä aseen nostovirheet ja noston puhtauden merkitys osuman saavuttamisessa korostuu. Tämän jälkeen tästä kannattaa lähteä hivuttautumaan hiljalleen nelospallia kohti siten, että kontrolli ampumiseen ei katoa. Tämä ilmiö tapahtuu riittävän paljon kanttaavissa ja nousevissa kiekoissa. Puhdasverinen sivukiekko on siinä mielessä ongelmallinen ammuttava, että siinä on teknisesti kaikkein vähinten varaa ennakkovirheelle. Pelkkä point shooting liikkumattomalla aseella ei enää onnistu. Tässä vaiheessa alkaa myös hahmottua ampujakohtaiset mieltymykset eri kiekkojen ampumata-
voissa. Tällöin kannattaa myös taitotason salliessa opetella lentoradan eri rytmityksellä ampumista. Hyvä konsti ratoja ajatellen tämäntyyppisen harjoittelun toteuttamisessa on se, että yksi liikuteltava heitin asetetaan keskimmäisen traplaatan eteen ja ammutaan tämän jälkeen laattojen muodostamalta linjalta. peruskiekkoja varmuudella ja kontrollilla. Tässäkin vaiheessa kannattaa muistaa se, että silloin kun kiekon lentorata on fiksattu, on harjoittelu nopeampaa, tehokkaampaa ja mielekkäämpää, eikä harjoittelun alkuvaiheessa ole liian vaativia tekijöitä hankaloittamassa ampumasuoritusta. Parempi tapa on lähteä hitaammasta, eli esimerkiksi skeetin A-tornista lähtevä kiekko kannattaa ampua suoraan sivulentoon kuutospallilta ja treenata tätä niin kauan, että kiekkoon tulee selkeä kontrolli. Lisäksi se ilmiö minkä moni on kokenut skeet radan viitospallilla B-tornin kanssa tulee konkreettisesti esille kiekon lentorata suhteessa ampujaan muuttuu nousevasta laskevaksi jos kiekon päästää liian kauas. Huiskimisen ja räväkät vedot voi unohtaa ja homma pitää hoitaa tarkemmin tai osumat jäävät saavuttamatta. Kun loivakulmaiset "quartering target" tyyppiset kiekot ovat hallinnassa, siirrytään kauemmas heittimestä ja ammutaan yhä jyrkemmin kanttaavia kiekkoja. Skeet ammunnassa tämän ns. point shooting tyyliksi, eli tyyliksi jossa kiekkoa ei seurata vaan se ammutaan rikki suoraan nostolla. Samalta radalta voidaan tämän jälkeen alkaa takomaan kiinteitä trap-kiekkoja, joita ampumalla muotoutuu selkeä tuntuma hieman etäämmällä lentävien kiekkojen ampumisesta. Oleellisinta on opetella osumaan lentävään maaliin. Tämä on ampujan edestä ja ampujan välittömästä läheisyydestä matalana suoraan poispäin lähtevä kiekko. Tätä kutsutaan ns. Ohiampuminen harrastuksen alkuvaiheessa ei kehitä ketään.
ALOITUSKIEKKO
Ensimmäinen opeteltava kiekkotyyppi kannattaa ottaa skaalan helpoimmasta päästä. Haulikkoammunnassa osuminen on ainoa merkityksellinen asia ja tämän vuoksi ampuja on alusta pitäen opetettava osumaan. Sama kannattaa pyrkiä järjestämään myös peilikuvana, jotta oikealta vasemmalle lentävien kiekkojen ampuminen rehellisenä sivukiekkona alkaa sujua. Tämän vuoksi sivukiekko on hyvä indikaattori siitä, että ovatko osumat mahdollisesti takana vai edessä ja ovatko osumat ylipäätään linjalla ammuttavan kohteen kanssa. Tämä tarkoittaa eri etäisyyksillä ja eri lentoradoilla lentävien kiekkojen opettelua siten, että tietyn kiekkotyypin harjoittelu etenee systemaattisesti ja oppimisen kautta aina helpommasta vaikeampaan
Tämän lisäksi oli kesäillalla valoi36 RIISTA
K
sampaa kuin mitä syksyllä, joten meidän mielestämme koeolosuhteet olivat erittäin vaativia. Kokonaisuudesta selvimmin näkyy musta pumppuhaulikko, jossa on -tuumainen piippu. Tämä tarkoittaa sitä, että ellei naamiointi onnistu kesällä Swedteam D-asulla, niin ei sitten syksylläkään. Lehtien välissä näkyvä verkkokangas takaa sen, että Swedteam D on hyvin hengittävä, mikä on tärkeää, jos haluaa olla liikkumatta pitkän aikaa. Hikipisarat aiheuttavat kutinaa, ja pikkuhiljaa alkaa metsästäjä liikkua. Tarvitsisi ehkä "camottaa" asekin. Asukokonaisuuteen kuuluu housut ja takki (tuote ), erikseen tilattavat hanskat (-), lippis (-), ja kasvosuojat (-). Nämä liikkeet saattavat paljastaa metsästäjän, etenkin jos saaliina ovat tarkkasilmäisiä lintuja, kuten hanhet tai varikset.. Valokuvissa olevalla metsästäjällä oli Swedteam D-puvun alla tummanvihreät housut ja musta lyhythihainen paita. Toisessa valokuvassa on linnustaja pienen männyn suojassa. Kuten näkyy kuvasta, metsästäjä sulautuu hyvin taustaan takasuunnastakin.
Pieni mänty voi toimia suojana vaikka varisharvennuksessa. Swedteam Dkasvosuoja peittää suurimman osan metsästäjän kasvoista, vaikka aurinko paistaa suoraan naamaan. Kaikki mainitut tuotteet on tehty samasta D-lehtinaamiokankaasta. Koeryhmässä oli neljä aktiivista metsästäjää, ja heti alkuun huomasimme, että Swedteam-lehtinaamioasun kangas on erittäin hyvin hengittävää, ja sen pitkäaikainenkaan käyttö ei ole hiostavaa. Lehtiä ei tässä tilanteessa ole ympärillä, kuitenkin mielestämme metsästäjän ääriviivat sulautuvat paremmin taustaan kuin tavallisella metsästysasulla. Kuten ensimmäisestä valokuvasta näkyy, niin vasemman käden paljas iho ei paista läpi vaikka vaaleampana pintana näkyykin. Suuntasimme metsään kesäkuun helteisenä iltana, joten taustassa olevien puiden lehtien väri on eri kuin syksyllä. Kokeilimme asukokonaisuuden metsästysmailla, ja kommentoimme sen ominaisuuksia, etuja ja haittoja metsästäjien silmin.
okeilussa oli Swedteam D-lehtinaamioasu mallia D Realtree AP HD. SWEDTEAM 3D-LEHTIPUKU
TEKSTI: MIKKO KIVELÄ
METSÄSTÄJIEN SILMIN
Riistalehti on koekäyttänyt Swedteam 3D-lehtinaamiopuvun
Useimmat eläimet näkevät harmaasävyjä, mutteivät värejä, ja siksi muutin värikuvan harmaasävyiseksi. Selvää on, että sen kuljettaminen selkärepussa muiden varusteiden joukossa on mitä helpointa. Molemmissa valokuvissa koehenkilö seisoo suorana, polvillaan hän olisi vielä enemmän piilossa. Kun siirryimme kuusikkoon, niin silloin lehtinaamioasu pääsi voimiinsa. Tämä ympäristö on se, missä Swedteam D-lehtinaamioasu pääsee valloilleen. Puvussa on myös verkko, joka suojaa hirvikärpäisltä.
Swedteam 3D Realtree -asukokonaisuus mahtuu pussiin, jonka koko vastaa isoa limsapulloa. Tämä on erittäin tärkeä seikka, jos olet matkalla vaikka ulkoluodolle tai tunturille lintujahtiin, jolloin varusteet on kannettava pitkiä matkoja.
Edut ja haitat
+ Sulautuu erittäin hyvin lehtipuustoon, mutta myös sekametsään + Housujen ja takin leikkaukset on suunniteltu hyvin, ei roikkuvia "pusseja" + Taskut vetoketjullisia ja käyttökelpoisia + Takin ja housujen vetoketjut ja kiristysnauhat ovat täysimittaisia ja vahvoja, vaikka 3D-kangas on erittäin kevyt + 3D-kasvonaamio peittää kasvot, mutta ei tule silmille, silmälasit mahtuvat alle + 3D-kangas erittäin hyvin hengittävää + 3D-kangas erittäin notkeaa, eli koko asun pakkaaminen pieneen pussiin on helppoa + 3D-kangas aika äänetön, ei muovisia ääniä + 3D-lippalakki vähentää huomattavasti auringon häikäisyä linnustuksessa + 3D-hansikoilla on aseen käsittely yhtä helppoa/ vaikeata kuin tavallisilla ohuilla hanskoilla. Kun sama koehenkilö samoilla varusteilla siirtyi pienen koivupuskan taakse, katosi hän enemmän tai vähemmän näkyvistä. Siten se on helposti pakattavissa vaikka selkäreppuun kuljetusta varten.
RIISTA
37. Avoimessa maastossa näkyy metsästäjä selvästi, mutta hänen ääriviivansa sulautuvat osittain taustaan. 3D-kankaan keveyden ja notkeuden takia on pukeminen yksin vaikeampaa 3D-kangas saattaa revetä, jos vedät housut jalkaan saappaat jaloissa Kestääkö 3D-kangas pitkäaikaista vaellusta metsässä?
Yhteistyökumppani: Swedteam metsästysvaatteet, SOS-Asu Ky (www.sos-asu.com), (08) 540 0925
Tuuli liikuttaa "lehtiä", joka lisää suojauskykyä. Koehenkilö siirtyi passiin taimien keskelle ja varjoon. Olen vakuuttunut siitä, että ainakaan näköaisti ei paljasta metsästäjää, kuulotai hajuaistin hämäämiseen on sitten käytettävä muita keinoja. Metsässä suoritetun kokeilun jälkeen pakkasimme asukokonaisuuden muoviseen pussiin, ja kuten valokuvasta näkyy, niin se vie yllättävän vähän tilaa. Oikeassa valokuvassa sulautuu samassa tilanteessa ylävartalo suhteellisen hyvin taustaan, vaikka valo-olosuhteet eivät olleet otollisimmat
Uutuuksilla on useita parannuksia, joista on metsästäjälle hyötyä sekä käyttömukavuutta että metsästysturvallisuutta ajatellen.
TEKSTI: MIKKO KIVELÄ
S
uomen metsästyslaki vaatii, että jokaisella henkilöllä, joka osallistuu hirvien tai peurojen metsästykseen, on oltava päällä punaiset liivit tai takki sekä punainen päähine. Sekunnissa erottuu metsästäjä oikeanpuoleisessa valokuvassa, tämä on ihmisen näkymä samasta tilanteesta. Kuten kuvaparista näkyy, niin sinun ei kannata olla huolissasi siitä, että eläimet näkisivät sinut pitkän matkan päästä jos vaihdat uudenaikaisiin suojavaatteisiin. Kaksi metsästäjää käveli metsään ja asettui varjoisaan paikkaan, joka heidän mielestään olisi ollut mainio passipaikka hirviajon aikana (Kuvapari ). Virallisia vaatimuksia näiden suojavaatteiden näkyvyyden tai värien kirkkauden suhteen ei ole. Useimmat eläimet ovat värisokeita ja näkevät ehkä jopa vain mustavalkoisia kuvia. Etsipä metsästäjä siitä kuvasta, ja huomaat, että siinä menee paljon aikaa. Ainoastaan ihmisen silmä pystyy erottamaan värejä
ja näkee oranssin kankaan paremmin kuin punaisen. Jokaisella metsästysjohtajalla on tässäkin asiassa suuri vastuu. Etäisyys kameraan oli noin metriä, joten he olivat lähempänä kuin mitä
RIISTA
todellisessa tilanteessa olisivat olleet, onhan passien väli yleensä vähintään metriä. Aamulla suojavaatteita pukiessa kannttaa muistaa, että ampujina ovat värejä näkevät ihmiset, eivätkä värisokeat sorkkaeläimet kanna aseita. Näiden väri on oranssi, kuosi Hardwoods Blaze. Pitäisihän jokaisen metsästykseen osallistuvan kuitenkin ymmärtää, että hänen omien etujen mukaista on, että hän pukeutuu hyvin näkyviin vaatteisiin. Kuvaparin ylemmässä kuvassa vasemmanpuoleinen metsästäjä kantaa vanhanaikaista liiviä ja päähinettä. Matkapuhelin mahtuu hyvin etutaskuun, josta sen saa käyttöön
38. Tätä ajatellen suuntasimme metsään, kesäkuussa ja valoisaan aikaan. Vaatteiden värinvaihto parantaa sinun metsästysturvallisuutta huomattavasti. Silloin oli näkyvyys hyvä. Oikeanpuoleisella metsästäjällä on päällään uudenaikainen Swedteam Dundeemetsästystakki (tuote -) ja lippalakki (tuote -). Tästä syystä on kuvaparin toinen kuva muutettu harmaasävyiseksi, muuta manipulaatiota kuvissa ei ole tehty. Näitä tuskin erottaa vaikka ovat laillisia. Loka- tai marraskuussa on keskellä päivääkin erittäin pimeää, silloin voi taivas olla paksujen pilvien peitossa ja metsä ja vaatteet väriltään lähes mustia sateiden jäljiltä. SWEDTEAM-HIRVESTYSVAATTEET
METSÄSTÄJIEN SILMIN
Swedteam on tulevaan metsästyskauteen kehittänyt useita tuoteuutuuksia hirvenja peuranmetsästäjille. Alemmassa valokuvassa myös toinen metsästäjä on vaihtanut vanhat vaatteet Swedteam Dundee liiviin (-) ja Swedteam lippalakkiin (-). Kuvaparin kuvissa on koiranohjaajan taskut täynnä tärkeitä varusteita. Jos olisit värisokea hirvi, olisi näkymä kuin kuvaparin alimmassa valokuvassa. Tässä vaiheessa olet varmasti vakuuttunut siitä, että eläimet eivät erota sinua paremmin, oli sinulla päällä oranssit turvavaatteet tai vanhat tummat. Metsän reunassa olevalla metsästäjällä on päällään Swedteam Dundee takki (-) ja housut (-). Swedteam Elkhousuissa on tilavat taskut. Nyt hänetkin erottaa silmänräpäyksessä
Vesisuoja toimii myös, jos seisot polvillasi kuten valokuvassa. Polvet ja reisien etupuolet pysyvät kuivina myös, kun kävelet läpimärässä metsässä tai heinikossa. Ilman kameran salamaa on heijastinnauha musta, salamalla heijastinnauha loistaa.
parissa sekunnissa. Kuvaparin vasemmanpuoleinen valokuva on otettu ilman salamaa, oikeanpuoleisessa valokuvassa salama välähti. Vesi valuu nahkapaloja pitkin ja tippuu maahan, lahkeet pysyvät kuivina ja lämpiminä. Hirvieläimet toimivat pääsääntöisesti kuulo- ja hajuhavaintojensa perusteella.
Kuvapari 3: Passimies on 60 metrin päässä, mutta missä?
RIISTA
39. Tästä syystä et enää jää oksiin kiinni roikkumaan ja kiroamaan, kun kävelet metsässä. Lopuksi totean, että olkoot suojavaatteiden valmistaja kuka tahansa, niin vaihtaminen uusiin oransseihin suojavaatteisiin on erittäin hyvä sijoitus omaan turvallisuuteesi ilman, että näköaistin takia karkottaisit saaliseläimiä. Heijastin on tärkeä turvallisuutta parantava tekijä, joka korostuu jäljitystilanteessa, kun lamppuja käytetään. Kuvapari 1: Onko valokuvassa yksi vai kaksi metsästäjää. VHF-radion antenni ei enää osu kasvoihin tai päähän uuden Swedteam Dundee-liivin ansiosta. Pidätpä radion ylä- tai alataskussa, ei väliä, VHF-antenni pysyy aina suunnattuna poispäin kasvoistasi. Alemmassa valokuvassa vasemmanpuoleinen metsästäjä on vaihtanut Swedteamin oranssiin liiviin ja lippalakkiin.
Kuvapari 2: Swedteam Dundee liivi, Blaze Orange karvahattu ja Lafayette Micro 5 radio jonka mikrofoni on kytketty Peltor SportTac aktiivisiin kuulosuojaimiin, aseessa Nikon Monarch valaistu kiikaritähtäin. Siinä on useita heijastinnauhoja, jotka ovat mustia kunnes niitä valaisee. Dundee-liivissä on kahdet taskut molemmin puolin radiota ja GPS:ää varten. Mikrofonin voit kiinnittää liivin kaulukseen, jolloin ainoastaan cm kaapelia on ulkona taskusta. Siinä on antennille omat kankaiset lenkit, joiden alla antenni pysyy. Kangaslenkit ovat tämän lisäksi äänettömiä käytössä. Swedteam Dundee-liivin suunnittelu on onnistunut erittäin hyvin
Pienempikaliiperista haulikkoa saa kuitenkin käyttää piisamin, oravan, kärpän, riekon, kiirunan, pyyn, peltopyyn, lehtokurpan ja sepelkyyhkyn ampumiseen, ei kuitenkaan haulikkoa, jonka kaliiperi on pienempi kuin .
. § Yleiset ampuma-asevaatimukset
Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään joulea (E > J). Edellä momentin ja kohdassa mainittujen eläinten ampumiseen ei saa käyttää kokovaippaista luotia. § Haulikkoa koskevat rajoitukset
Haulipatruunalla ladatulla haulikolla ei saa ampua hirveä, valkohäntäpeuraa, saksanhirveä, metsäpeuraa, kuusipeuraa, japaninpeuraa, karhua, villisikaa, hyljettä tai muflonia. ) jos asetta käytetään metsäkauriin, hylkeen, suden, ilveksen, ahman, majavan tai muflonin ampumiseen, patruunan luodin painon oltava vähintään , grammaa ja osumaenergian metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään joulea (E > J); ) jos asetta käytetään valkohäntäpeuran, saksanhirven, metsäpeuran, kuusipeuran, japaninpeuran tai villisian ampumiseen, patruunan luodin painon oltava vähintään grammaa ja osumaenergian metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään joulea (E > J) tai, luodin painon ollessa vähintään grammaa, osumaenergian vastaavalla tavalla mitattuna vähintään joulea (E > J). Itselataavaa asetta, jonka lippaaseen mahtuu enemmän kuin kaksi patruunaa, ei saa käyttää riistalintujen, metsäjäniksen, euroopanmajavan, suden, karhun, hillerin, saukon, näädän, ilveksen, itämeren norpan, kirjohylkeen, hallin eikä rauhoittamattomien lintujen ampumiseen.
. LAKIPYKÄLÄT KUNTOON
METSÄSTYSASERAJOITUKSET
Metsästysasetus rajaa riistaeläimet tavattoman tylysti eri kategorioihin niille käytettävien kiväärikaliperien raja-arvojen suhteen. § Haulikon kaliiperi
Riistaeläimen ampumiseen käytettävän haulikon kaliiperin on oltava . Tämä jako on varsin keinotekoinen ja hatusta vedetyn oloinen sen lisäksi, että eri riistaeläinluokkien välillä on suuria lajikohtaisia logiikkavirheitä ja selkeästi väärään toimintaan ohjaavia rajoituksia.
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ
METSÄSTYSASETUS 12.7.1993/666
. Haulikkoa varten valmistettua luotia ei saa käyttää hirven eikä karhun ampumiseen.
40
RIISTA. Käsiasetta ei saa käyttää metsästyksessä. ) jos asetta käytetään hirven tai karhun ampumiseen, patruunan luodin painon oltava vähintään grammaa ja osumaenergian metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään joulea (E > J) tai, milloin luodin paino on vähintään grammaa, osumaenergian vastaavalla tavalla mitattuna vähintään joulea (E > J). Sen lisäksi, mitä momentissa säädetään, on: ) jos asetta käytetään ketun, tarhatun naalin, mäyrän, saukon, supikoiran, pesukarhun, rämemajavan, metsäjäniksen, rusakon, villikanin, metson, teeren tai hanhen ampumiseen, patruunan luodin painon oltava vähintään , grammaa ja osumaenergian metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään joulea (E > J)
Tämä on varsin tuomittava tapa mieltää lentävän projektiilin "tehoa" ja varsinkin sopivuutta metsästettävälle riistaeläimelle. Myös kauris vaatisi ehdottomasti sen, että sen metsästyksessä käytettäisiin osumassa avautuvaa luotia. Lain johdosta monen metsästäjän huomio on luodin rakenteen ja riistaeläinkohtaisen sopivuuden sijaan luodin liike-energiassa. "Jos se täyttää lain kirjaimen niin se on silloin riittävä". Näin ollen kolmen patruunan lipasta voidaan käyttää esimerkiksi rusakkojahdissa mutta ei metsäjänikselle! Vastaavasti hirvelle kyllä mutta karhulle ei, kanadanmajava kyllä, euroopanmajava ei, peuraa ja kaurista kyllä... Toinen perusongelma on rajoittaminen ilman selkeää tietämystä rajoitettavasta asiasta, nytkin esimerkiksi joulemääritys suosii hirvijahdissa heikkorakenteisia, nopeita ja keveitä luoteja, vaikka raskaat ja hitaammat luodit toimisivat huomattavasti luotettavammin. Ase ja käytettävä kaliiperi voi olla sopiva hirven ampumiseen, mutta ampujalla sen sijaan saattaa olla yhdistelmän kanssa lähes ylitsepääsemättömiä ongelmia. Esimerkkejä sopimattomista luoti/osumanopeus/riistaeläin yhdistelmistä on olemassa lukemattomia silloinkin kun yhdistelmät täyttävät lain kirjaimen. Karhu ei myöskään ole riistaa, joka tottelisi samoja pysähtymiskomentoja kuin muut eläimet. Voidaan sanoa, että nämä ns. Tämäkin asia on ollut tiedossa jo vuosia, mutta muutosta = järkevää yhtenäistämistä ei ole haluttu tehdä, kukapa enää välittää lakitekstistä, joka sortuu omaan typeryyteensä jo perusasioissa. Kolmanneksi ongelman muodostavat inhimilliset tekijät ja lain joustamattomuus niiden edessä. Hirvi on riistaa, joka vaatii vähintäänkin keskimääräistä vahvemmat suositukset käytettävän luotikoon ja luodin rakenteen suhteen ja karhu on ehdottomasti riistaa joka vaatii soveltumattomien luotien rajaamisen käyttöalueen ulkopuolelle. Jatkossa käymme tarkemmin läpi metsästysasetuksen ampuma-asevaatimukset luokkakohtaisesti ja tuomme esiin niissä olevia epäloogisuuksia sekä muita asiantuntemattomuudesta johtuvia heikkouksia.
RIISTA 41. Sen sijaan tavoitteena tulisi olla valistuksen ja koulutuksen lisääminen, jotta metsästäjä osaisi valita kulloiseenkin käyttötarkoitukseen sopivia järkeviä yhdistelmiä. etsästysasetuksen . Tämä vesittää tehokkaasti säädösten tarkoitusta, koska lakia noudattamallakin voidaan tehdä äärimmäisen huonoja valintoja käytettävien välineiden suhteen. § ovat lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna täynnä selkeitä epäloogisuuksia ja tietämättömyyteen perustuvia virhearviointeja. Kauris ei ole
alttiita kohteita amatöörimäiselle ajattelemattomuudelle kaliiperivalintojen suhteen ja täten ne myös ovat ainoita, joiden kohdalla käytettävien välineiden rajoittamisella saatetaan edes saavuttaa jotain. §, . Tässä mielessä ahtailla säädöksillä on jopa haitallinen vaikutus metsästäjien ajattelutapaan. § ja . Luodin toimivuus riistaeläimessä riippuu luodin kohtaamasta vastuksesta, luodin painosta, luodin halkaisijasta ja luodin rakenteesta. Tämän ei tulisi olla missään nimessä lainsäätäjän tai metsästysyhteisön pyrkimys. Tätä ei voi katsoa pelkästään energiataulukoista, sillä eri luodeilla on suurempi merkitys osumassa kuin niiden liikeenergialla.
EROT ERI RIISTAELÄINTEN VÄLILLÄ
koostaan huolimatta sopivaa riistaa kokovaippaluodeilla ammuttavaksi ja hirvi ei ole niin sitkeä kuin karhu. On itsestään selvää, että vajavainen lakia valmisteleva joukko ei voi mitenkään olla perillä joka ainoan metsästettävän riistaeläinlajin luodinkestävyydestä, mutta tästä huolimatta riistaeläimet nököttävät omissa karsinoissaan ja niitä ojennetaan hengiltä numeroilla, joista suurimmalla osalla metsästäjistä ei ole hajuakaan.
JOULET VS. Erityisesti silloin, kun laista aletaan hakea vastausta kysymykseen, joka pitäisi esittää riistaeläimeen ja sen metsästykseen perehtyneelle henkilölle.
PERUSONGELMAT
Metsästysasetuksessa voitaisiin ottaa paremmin huomioon ne lajit, joita metsästäjät metsästävät hyvin aktiivisesti ja toissijaisiksi voitaisiin määrittää ne lajit, joita esiintyy vain paikallisesti tai joiden metsästettävä määrä on varsin rajallinen. Näin kaliiperirajoituksilla on merkitystä vain niiden lajien metsästyksen kannalta, joita pyydetään hyvin laajan metsästäjäotannan toimesta. Kysymys on siitä, että metsästäjän on kyettävä tekemään oikea ratkaisu käytettävän luodin ja luodin osumanopeuden suhteen aina kulloisenkin riistaeläimen kohdalla. Näissä tilanteissa toimivin ratkaisu olisikin nykyisen lain rajaarvot alittava asekokonaisuus, jonka ampuja myös hallitsee, vaikka laskennallinen jouleteho ei riittäisikään. LUODIN TOIMIVUUS
M
Metsästysasetuksen . § määrittää tylysti luodin kineettisen energian raja-arvot aina kunkin metsästettävän eläinlajin osalta. Mielestäni metsästysasetuksessa tulisi kaliiperikohtaisia rajoituksia olla ainoastaan hyvin perustelluissa tapauksissa ja silloinkin rajoittamista tulisi käyttää varsin säästeliäästi. Riistaeläimen kuolemaan vaikuttaa pysyvän haavakanavan koko riistaeläimen elintärkeissä elimissä, eikä mikään muu tekijä. Ongelmana on näiden riistalajien vähäinen tuntemus ja toisaalta erikoistuneiden
Suurin ongelma kaliiperirajoituksissa on sama kuin lähes kaikessa muussakin suomalaisessa rajoittamistouhussa: rajoittaa voidaan, mutta valvontaa ei voida toteuttaa, mikä tekee rajoituksesta täysin turhan. Erikoisemmat riistaeläinlajit, joita pyydetään vain marginaalisia määriä tai joiden pyynti tapahtuu sangen pienen joukon toimesta, olisi syytä jättää kokonaan pyyntivälinerajoitusten ulkopuolelle. Luodin halkaisijaksi pitäisi kauriin kohdalla lisäksi suositella vähintäänkin "kuusimillisten" sarjaa.
ERILAINEN TAPA LUOKITELLA RIISTAELÄIMET
pyyntitapojen asettamat vaatimukset. jokamiehen riistaeläimet ovat ainoita potentiaalisen
Erikoisemmat riistaeläinlajit olisi syytä jättää kokonaan pyyntivälinerajoitusten ulkopuolelle.
Riistaeläinten luokittelu niiden koon perusteella on lähinnä surkuhupaisaa ja osoittaa vahvasti sen, ettei lainsäätäjä ole millään lailla ollut näitä säädöksiä tehdessään edes samalla karttalehdellä alan asiantuntijoiden kanssa. Molemmat syyt ovat sellaisia, että perstuntuman mukaan asetettava rajoitus saattaa olla hyödyllinen mutta pahimmassa tilanteessa se on jopa haitallinen. Metsästysasetuksen idioottimaisin kohta löytyy pykälän lopusta: "Itselataavaa asetta, jonka lippaaseen mahtuu enemmän kuin kaksi patruunaa, ei saa käyttää riistalintujen, metsäjäniksen, euroopanmajavan, suden, karhun, hillerin, saukon, näädän, ilveksen, itämeren norpan, kirjohylkeen, hallin eikä rauhoittamattomien lintujen ampumiseen." Tässä ei ole lainkaan huomioitu metsästyslain neljännen luvun pykälää, jossa itselataava ase on jo määritelty: metsästyksessä kielletään sellainen itselataava ase, jonka LIPPAASEEN MAHTUU ENEMMÄN KUIN KOLME PATRUUNAA
Pitkiä matkoja lavaa ei viitsi normaali metsästysvarustuksessa liikutella, mutta muutaman sadan metrin siirtymä on vielä helppoa lavarakennel42 RIISTA. Yhdysvalloissa pääosa metsästyksestä tapahtuu osavaltioiden maa-alueilla ja näille yhteisille alueille tavan metsästäjällä ei ole yleensä mitään asiaa mennä tekemään mitään kiinteitä rakennelmia. API TS08 "THE STALKER"
KIIPEÄVÄ PUUPASSI
Yhdysvaltojen ja Euroopan välinen ero metsästyskulttuureissa on varsin suuri ja Suomi on mukavasti näiden kahden kulttuurin sekamelska. kiipeävä puupassi, eli laite muistuttaa kokonaisuudessaan etäisesti tolppakenkiä. Yhdysvalloissa tilanne on se, että suurimmalla osalla jousimetsästäjistä tai kiväärillä kyttäysmetsästystä harjoittavista on käytössään siirrettävä ampumalava, joka on asennettavissa puuhun tai puuta vasten. Toisaalta tämä ei kannatakaan sillä rakennelma saattaa olla hyvinkin pian jonkun toisen käytössä yhteinen on yhteistä. Tästä syystä johtuen Stalker on mahdollista sijoittaa mihin hyvänsä paikkaan ja täysin ilman muita rakenteita kuten esimerkiksi portaita. Lavan ja kaiteen avulla kiivetään puunrunkoa ylös halutulle (tai mahdolliselle) korkeudelle ja passipaikka on sitä myöten perustettu. Meillä lavat on totuttu tekemään pääosin kiinteiksi ja monesti käytettävä materiaali on suoraan paikan päältä kaadettua ja hyödynnettyä. Malleja on moneen lähtöön ja moneen eri pyyntitapaan ja valikoimista löytyy taatusti juuri omaan käyttöön parhaiten sopiva laite.
THE STALKER
T
Riistan kokeiltavana ollut API TS The Stalker on rakenteeltaan ns. Molemmista pääkulttuureista tulee aina toisinaan varsin mukavia ja markkina-aluetta ajatellen uusia tuotteita rikastuttamaan meidän metsästystarvikevalikoimaamme.
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ
ree-standit eli maan tason yläpuolelle sijoitettavat kyttäyslavat ovat selkeästi hyvin suuri tuoteryhmä molemmissa metsästyksen jättikulttuureissa. Paketti painaa kokonaisuudessaan noin kiloa ja se on yhden miehen liikuteltavissa
Tämäntyyppisessä lavassa pito on varsin hyvä ja lava on rakenteeltaan varsin jäykkä. Puun pinnan laadusta riippuva heikkous ovat puupassin aiheuttamat mahdolliset kaarnan pintavauriot. Tekniikka kehittyy harjoitellessa ja lavalla on syytä kiivetä ja laskeutua useamman kerran ennen kuin sen kanssa lähtee metsälle opettelemaan lavan käyttöä.
VAHVUUDET JA HEIKKOUDET
passipaikaksi. Erityisen hyvä käyttökohde tälle lavalle on myös passipaikkojen toimivuuden kokeilu, joka hyvin monesti jää tekemättä rakenteiden huonon liikuteltavuuden vuoksi. Helpoimmin homma sujuu siten, että kiipeäjä on puolittaisessa istuma-asennossa kaiteen päällä, jolloin lavan vetäminen perässä on helppoa ja sujuvaa. Lava pysyy perässä "mäystimien" avulla eli jalat vain potkaistaan siteisiin ja nostetaan lavaa jaloilla ylös. Kun lava on saatu ylös ja puraistu se kiinni runkoon on kaiteen vuoro. Sen tyyppiseen käyttöön soveltuu paremmin rakenteellisesti jämerämpi laite, jossa aseen tuentaan on kiinnitetty paremmin huomiota. makin selässä. Erityisesti lavan tulee olla huomattavan pystyssä, koska puun rungon kaventuessa lavan kulma kallistuu nopeasti ja liian vaakatasossa oleva lava on auttamattoman alavireinen jo muutaman metrin korkeudessa. Parhaita puita kiipeämistä ajatellen ovatkin mahdollisimman tasapaksut (nopeasti kasvaneet) puut, joita taas löytyy parhaiten jostain muualta kuin Lapista. Lava on perinteinen ritilälava, jossa on teräsputkikehikko ja siihen hitsattu teräsritilä. Näiden vaurioiden määrä on riippuvainen myös vuodenajasta, eli erityisesti keväällä ja kesällä puun pinta on herkempi ja puupassia ei tule käyttää.
SOVELTUVUUS
ampumaetäisyydet ovat kohtuullisia. Laskeutuminen tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä, mutta se on huomattavasti vaativamman oloista puuhaa. Kiipeävän puupassin suurin etu on alkuperäistä käyttötarkoitusta noudattava ajatus siitä, että maastoon ei tarvitse tehdä mitään kiinteitä rakennelmia
Parhaiten tämä lava soveltuu nostetuksi passipaikaksi normaaleihin ajojahteihin, joissa
RIISTA 43. Ensimmäiseksi opeteltavaksi aihealueeksi muodostuu puun taakse kierrettävien vaijereiden oikean pituuden löytäminen, joka on äkkinäiselle hyvinkin työlästä. Kiipeäminen ylös on varsin helppoa. Hyviä puolia on myös varsin hyvä liikuteltavuus eli puupassia varten ei tarvitse erityistä kuljetuskalustoa. Tämän ajattelutavan etuna on se, että maanomistajien kanssa ei tule erimielisyyksiä kiinteistä rakennelmista ja toisekseen passipaikkaa voi muuttaa helposti jos paikanvalinnan suhteen on havaittavissa puutteita tai kertakaikkisia virhearviointeja. Käyttäjä voi siis valita hieman istumasyvyyttä ja samalla määrittää kaiteen korkeutta suhteessa ampumasektoriin. Kaiteen yhteydessä on remmeillä kaiteesta roikkuva istuin, jonka korkeus suhteessa kaiteen korkeuteen on säädettävissä tiettyyn pisteeseen asti. Lava ja kaide ovat toisistaan erillisiä elementtejä ja ne ovat tästä johtuen asetettavissa juuri sopivalle korkeudelle sen mukaan minkä kokoinen käyttäjä on kyseessä tai vaihtoehtoisesti kaide saadaan sopivalle korkeudelle myös silloin kun metsästäjä haluaa syystä tai toisesta pyytää seisoma-asennossa.
KIIPEÄMINEN
Kiipeävän puupassin käyttöä kannattaa harjoitella tovi ennen kuin sen kanssa lähtee tositoimeen. Kaiteen kanssa puun taakse tulevan vaijerin pituussäätö ei muodostu ongelmaksi sillä sitä on varsin helppo säätää myös paikan päällä puussa. Siinä missä ylöspäin mentäessä lava lähtee lukituskohdasta ylöspäin, on alaspäin tultaessa saatava holtittoman tuntuinen lava lukittumaan puun runkoon. Puupassi koostuu kaiteesta ja lavasta. Toinen heikkous tässä kyseisessä mallissa on heikko tuki aseelle erityisesti silloin kun tähtäimessä ovat pidemmät etäisyydet. Kiipeävä puupassi on mahdollista sijoittaa johonkin tolppaan tai puuhun silloinkin kun muut passipaikat ovat riittämättömiä tai jos esimerkiksi kyttäyshommia haittaa normaalista poikkeava tuuli ja ensisijainen passipaikka ei ole käytettävissä.
API TS08 "The Stalker"
Rakenne: Kiipeävä puupassi, jossa lava ja kaideelementti Varusteet: Mukana tulevat turvavaljaat Käyttöalue: Kiipeää Ø 20 45cm vahvuisissa puunrungoissa Paino: Noin 10 kg Hinta: 198,90 euroa Myynti ja maahantuonti: Eränetti, www.eranetti.fi
Kaikilla asioilla on puolensa. Heikkouksina kiipeävässä puupassissa ovat lähinnä kiipeämisen teknisyys, josta syystä tämä laite ei ole koko metsästäjäkunnan käyttömahdollisuuksien rajoissa
Hukat alkoivat taas käyttää ravinnokseen aseettomia ihmisiä vuosituhantisen kaavansa mukaan hyödyntäen erityisesti lasten kyvyttömyyttä puolustaa itseään. Teemme niin, koska kehityimme niiden saaliseläimenä. Myös RKTL:n saamat
44. Ekologiaan painottunut tutkimus susien käyttäytymisestä on päätynyt virheellisiin ja vääriin johtopäätöksiin luodessaan kuvaa ihmiselle vaarattomasta ja vain riistaeläimiä syövästä sudesta. Vaaraa ei synny suoranaisesti suden raateluhampaista vaan oikeastaan otuksen peräpäästä sen levittämien erilaisten zoonoottisten eli eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien muodossa. Nazarova, Venäjä). Niin Euroopan Unionin kuin Suomenkin päättävissä elimissä on unohdettu nämä historiasta löytyvät faktat ja "aseet pois kansalta" -lobbaus on saanut suorastaan tulvavettä myllyynsä ikävistä ampumatapauksista. Kaikkialta
RIISTA
Euraasiasta ja Pohjois-Amerikasta on löydettävissä historiallisia dokumentteja susien hyökkäyksistä ihmisten kimppuun. Ruutiaseiden yleistyessä -luvun loppupuolella hukkalaumat joutuivat uuden tilanteen eteen ja viisaina eläiminä "kiltistyivät" eli alkoivat karttaa ihmisiä. Brysselissä tuskin vaara uhkaa eikä vahinkojen korvaamiseksi availla lompakoita, korkeintaan jaellaan neuvoja.
SUDEN EI TARVITSE H YÖKÄTÄ TAPPAAKSEEN
Susista puhuttaessa keskustelu käydään yleensä niiden hyökkäyksistä ihmisten tai kotieläinten kimppuun. Vanhat susia koskevat kansanviisaudet ovatkin olleet paljon lähempänä totuutta, kuin putkinäöllä puristetut citytutkijoiden selosteet susien elämästä. Historiaa tutkimalla on käynyt selväksi, että suden käyttäytyminen on melko hyvin ennustettavissa erilaisissa olosuhteissa. Tällä suuntauksella susien invaasio on varmasti edessä ja maksajatkin ovat selvillä eli ne, jotka asuvat susien kanssa. SAIRAS SUSI METSÄN TERVEYSPOLIISINA
TEKSTI: ADAM MYKKÄNEN
Me ihmiset pidämme suurpetoja tarkoin silmällä. Kuitenkin hukkien määrän kasvaessa sen aiheuttamat vaarat ovat aluksi sekundäärisiä. Kun Geist ja monet tutkijat hänen jälkeensä ovat ymmärtäneet perehtyä susien käyttäytymiseen myös historiaa tutkimalla, ovat suden ja ihmisen väliset suhteet saaneet uutta ja oikeampaa näkökulmaa. Se saattaa kulkea puolessatoista päivässä noin kilometriä ( N. Geist on kiinnostunut erityisesti susista saatuaan omakohtaisia kokemuksia "kiltistä" susilaumasta, joka oli tappaa hänet eräällä tutkimusmatkalla. Kun sodat tai poliittiset järjestelmät riisuivat kansalaiset aseista, tilanne palautui nopeasti ennalleen susikannan kasvaessa. Ihminen voi saada raivotautiviruksen monista eläimistä aina lepakosta hevoseen, mutta yleisin rabieksen levittäjä on sairastunut koiraeläin. Rabies eli raivotauti tietysti leviää pureman kautta. Se on virusperäinen tauti, joka johtaa karmean tuskaiseen kuolemaan, jos hoitoa ei aloiteta välittömästi uhrin saatua tartunnan. Ikiaikainen kohtalomme on ollut joutua niiden tappamiksi ja syömiksi, tärkein pyrkimyksemme taas on ollut välttyä tältä kohtalolta. Raivotautinen susi on erittäin ongelmallinen suuren liikkuvuutensa ansiosta. Vaistotoimintomme ovat yhä vireessä tätä tehtävää varten.
J
ohdantokappaleen teksti on suoraa lainausta kanadalaisen eläinekologian professorin Valerius Geistin kirjoituksesta Fair Case -lehdessä
Kun huomioidaan, että kyseinen arviointi on tehty lähes kymmenen vuotta sitten ja susikanta maassamme on kasvanut huomattavasti sekä levinnyt käytännössä koko Manner-Suomeen, on myös selvää, että riski saada ekinokokkitartunta on kasvanut moninkertaiseksi. Munat säilyvät elinkelpoisena jopa vuoden ja esimerkiksi pakastus ei tuhoa niitä. Ihmiseen tarttuvaa ekinokokkisaastuntaa kutsutaan kystiseksi ekinokokkoosiksi ja sen aiheuttaja on heisimatoihin kuuluva Echinococcus granulosus. Kun ne pääsevät ilmatilaan suden tai muun pääisännän ulosteissa, ne leviävät lähiympäristöön jopa tuulen mukana ja saastuttavat ympäröivät kasvit ja marjat. Loisen munat sijoittuvat uhrin keuhkoihin tai maksaan ja aiheuttavat aluksi oireettomana loisrakkuloita. Eläinten teurasjätteet tulisi aina hävittää ja koirille tulisi antaa ainakin kaksi kertaa vuodessa heisimatolääkitys. Saattaa kulua useita vuosia, ennen kuin tauti alkaa purra voimakkaammin ja sairauden määrittely on epämääräisten oireiden takia varsin vaikeaa. Tautista myyräähän voi mätkiä hengiltä vaikka haravalla, kun se ei ole EU:n direktiivien suojeluksessa. Multilocularis-loinen on käytännössä lopettanut marjastuksen laajoilla saastuneilla alueilla Euroopassa ja loista odotellaan lähiaikoina Suomeen runsastuneen susikannan kyyditsemänä.
Ekinokokkien munat ovat erittäin pieniä ja keveitä. Kun väli-isäntä erehtyy käyttämään näitä saastuneita tuotteita, tartunnan saaminen on todennäköistä. Pääisäntä susi, ja Keski-Euroopassa kettu, pääsevät taaskin kuin koira veräjästä, kun "syyllinen" on vain myyrä. Usein lopullinen varmistus ekinokokkitartunnasta saadaan vasta ruumiinavauksessa, valitettavasti. Hupihuumoria on tarvittu tämän loisen suomenkielisen nimen keksimiseen. Pääisännälle sudelle sopivia torjuntakeinoja ei EELA pystynyt arvioinnissaan esittämään. Julkisuudessa ei ole näkynyt tietoja, paljonko tämä kaakkoisrajan torjuntaoperaatio maksaa vuodessa, mutta ongelman levitessä koko maahan lasku kertaantuu vähintäinkin sadalla.
HIRVIEKINOKOKKI ONKIN OIKEASTI SUSIEKINOKOKKI
misen ohella kymmenittäin muita eläinlajeja. Tautiepidemian pysäyttäminen on äärettömän vaikeaa, sillä näitä parasiittiperäisiä tauteja ei toistaiseksi pystytä torjumaan millään rokotussyöteillä villieläimistä. Loisen torjuntakeinojakin riskinarvioinnissa esitetään. Suomen kaakkoisrajalle lentokoneella levitetyn kymmenkunta kilometriä leveän rokotussyöttivyöhykkeen tällainen taudinkantajasusi ylittää puolessa tunnissa ja ennen kuolemaansa se ehtii juosta Länsirannikolle asti levittäen tartuntaa koko matkansa ajan. havainnot satelliittiseurannassa olevista susista kertovat melkoisista vaellusmatkoista Suomen alueella ja välillä jolkutellaan Venäjän puolellakin. Varmaa vain on, että me metsässä kulkijat maksamme kaiken ja kalliimman kautta.
KOTIMAISET METSÄSTYSVIDEOT JAHTIFILMILTÄ
90,- /kpl 17,
0 044-929 1344
Tilaa soittamalla Tilaa soittamalla TAI NETISTÄ Ä
Hirveen hyvä haukku
Jahtimme soilta saloille Taas tulee kyyhkyjä
Tenon virta vie
.fi. Tässä kirjoituksen osassa tarkastellaan ekinokokkoosia, koska sen leviäminen koko Suomeen on susikannan kasvun myötä mahdollista aivan lähitulevaisuudessa. Väli-isäntinä esiintyi poroja sekä yksi hirvi. Nyt siis odotellaan, jotta voidaan sitten selitellä. Tämä metsän terveyspoliisi kuljettaa lääkelaukussaan rohtoja, jotka ovat ihmisille hengenvaarallisia. Sen pääisäntänä on susi tai joku muu koiraeläin ja väli-isäntinä saattaa olla ih-
Susi kantaa mukanaan runsaasti erilaisia parasiitteja eli loiseläimiä. Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos EELA on tehnyt ns. Ekinokokkisaastuntaa kantavia susia löytyi useilta paikkakunnilta Itä-Suomesta, mutta todellisia yksilömääriä voidaan vain arvioida. Vasta kuumennus yli asteeseen alkaa purra, mutta harvoin meillä on niin lämmintä. Pahimmasta päästä voidaan mainita kystiserkoosi, trikinoosi ja ekinokokkoosi, jota pelätään monissa maissa enemmän kuin rabiesta sen salakavalan etenemisen myötä. Tämän jälkeen sairastuneet pienpedot huolehtivat rabieksen paikallisesta levittämisestä runsaslukuisampana tehokkaasti. Oikeampi nimi olisi pääisännän mukaan susiekinokokki, mutta sehän pilaisi "kiltin suden" maineen.
Susi kantaa mukanaan runsaasti erilaisia parasiitteja eli loiseläimiä. Se on ristitty hirviekinokokiksi, vaikka hirvi on vain yksi loisen kymmenistä väli-isännistä. Osa niistä on zoonoottisia, joten ne voivat tarttua myös ihmisiin.
Yllämainitun loisen vaarallisempi lähisukulainen, Echinococcus multilocularis on myöskin ristitty väli-isännän mukaan myyräekinokiksi. riskinarvioinnin Echinococcus granulosus -loisesta Suomessa vuonna . Osa niistä on zoonoottisia, joten ne voivat tarttua myös ihmisiin
Nykyjään panimon oluita viedään mm. Tämän jälkeen laita vuoka takaisin uuniin ja anna olla vielä - minuuttia. Jätä rasva pannulle ja ruskista lihanpalat pekonirasvassa. PORKKANANPURIJA
Jäniksestä tehdään usein pataruokia, eikä tämä hyvältä maistuva riistaeläin siitä paljoa pahaksi pane. Brasserie du Bocq on edelleen perheyritys. Sen lisäksi käytä sieniä nopeasti pannulla, jotta ne saavat vähän väriä. Leikkele pekoni ensimmäisenä pieniksi paloiksi ja käristä ne rapeiksi kuumalla pannulla. Ruokajuomaksi erittäin hyvä valinta niille, jotka haluavat ruoan olevan pääosassa.
BELGIALAINEN
Jänistä vuoassa ( annosta)
g jänistä g pekonia g sieniä porkkanaa pientä salottisipulia litra riistalientä dl punaviiniä suolaa pippuria
Paloittele jänis sopivan kokoisiksi paloiksi, noin kämmenen kokoiset palat riittävät hyvin. Tällä kertaa kuitenkin toteutamme patareseptejä soveltaen paremmin avonaisessa vuoassa valmistettavan ruokalajin.
BLONDI
Belgialainen Brasserie du Bocqin perustettiin , jolloin purnodelainen maanviljelijä Martin Belot aloitti oluenpanon maatilallansa. Hyvän marinadin saat, kun sekoitat osaa punaviiniä, osa öljyä, hiukan sipulia, mustapippuria, basilikaa ja timjamia. Tämän jälkeen lisää porkkanat, sipulit ja sienet. Voit myös lisätä hiukan valkosipulia ja laakerinlehden liemeen. Panimomestari jakeli oluet itse asiakkailleen, joista useimmat sijaitsivat vain muutaman kilometrin etäisyydellä panimosta. Lisukkeeksi sopii hyvin perunat tai riisi. Tarkista myös suolatilanne ja lisää tarvittaessa. Jos liemeen on kertynyt vaahtoa, kuori se ensin pois. Hiukan yllättäen belgialaisiin oluisiin perehtymättömille, on St. Alkujaan olutta pantiin vain talviaikaan, jolloin pellot eivät työllistäneet häntä ja hänen renkejänsä. Jälkimaku on erittäin mieto, lähes olematon ja sellaisena se sopii ihmisille, jotka eivät pidä useiden muiden oluiden viipyilevästä jälkimausta, joka helposti peittää alleen juoman kanssa nautittavan ruoan maun. Ranskaan, Italiaan, IsoBritanniaan, Japaniin, Australiaan, Espanjaan, Sveitsiin, Luxemburgiin, Hollantiin ja Suomeen. Hiukan lisää saat makua lihaan, jos marinoit niitä punaviinimarinadissa. Oluen suorajakelu samoin kuin maanviljely lopetettiin vuonna . Kuori porkkanat ja sipulit ja ruskista ne yhdessä. Valitse sopivankokoinen uunivuoka ja asettele siihen jänispalat. Marinoi lihaa viileässä puolisen vuorokautta siten, että liha on täysin peitetty marinadilla. Nosta lihat pois, suurusta Maizena-maissitärkkelysjauholla liemestä kastike (lisää pippuria tarvittaessa) ja tarjoile. Benoit Blonden olevan melko yllättävä olut, joka onnistui tehtävässään erittäin mainiosti. Peitä liha riistaliemellä ja punaviinillä ja laita asteiseen uuniin noin tunniksi. Seitsemässä vuodessa panimon tuotanto kaksinkertaistui ollen vuonna melkein hl. Vaikka panimon toiminta on kehittynyt paljon, vaalitaan Purnodessa edelleen perinteisen oluenpanon taitoa. Testiryhmämme havaitsi St. Ja kuten aina ennenkin, eli jos Tapio ei anna antejaan, niin riistalihaa voi kysellä metsästyssesongin ulkopuolellakin Reinin Lihasta (www.reininliha.fi)
46
RIISTA. Tuotevalikoima oli laaja pöytäoluesta vahvoihin oluisiin. Lisää voita tarvittaessa. Benoit melko helppo olut. Lisää lihoihin suolaa ja pippuria. Toki , alkoholipitoisuus asettaa tiettyjä rajoja nauttijalle, mutta vaikka maussa tuntuu meko voimakkaasti mausteena käytetyt appelsiininkuoret on yleisessä mittakaavassa tämänkertainen valinta melko helppo juotava
H AU L I KO N PAT RU U N AT
Laatu ja kokemus
Nyt myös lyjytön vaihtoehto Rottweil Ultimate Tungsten
Metsästäjät ovat luottaneet Rottweil® laatuun jo yli 100 vuotta. Tekninen asiantuntemus , osaaminen ja laadukkaat komponentit takaavat onnistuneen metsästyksen.
www.ukpallas.fi Myynti: alan liikkeet
TASANKORIISTAJAHDIT Etelä-Afrikka & Namibia VAARALLISEN SUURRIISTAN METSÄSTYS Mosambik & Botswana LISÄTIETOJA 010 622 3940 www.brhunting.f i
ORYX kaliberit 222 Rem 3,6 g 223 Rem 3,6 g 22-250 Rem 3,6 g 220 Swift 3,6 g 6XC 6,5 g 243 Win 10,1 g 6,5x55 10,1 g 270 Win 9,7 g 270 WSM 9,7 g 7x57 R 10,1 g 7x57 10,1 g 7x65 R 10,1 g 280 Rem 10,1 g 7x64 10,1 g 7 mm Rem Mag 10,1 g 7,5x55 Swiss 11,7 g 308 Win 11,7 g 30-06 11,7 g 30-06 13,0 g 300 WSM 11,7 g 308 Norma Mag 11,7 g 300 Win Mag 11,7 g 300 Win Mag 13,0 g 8x57 JRS 12,7 g 8x57 JS 12,7 g 338 Win Mag 14,9 g 358 Norma Mag 16,2 g 9,3x57 15,0 g 9,3x62 15,0 g 9,3x62 18,5 g 9,3x62 21,1 g 9,3x74R 18,5 g 375 H&H Mag 19,4 g
Te
oit stiv
taja
JAKTMATCH EDULLISET JA TARKAT LINTU- JA HARJOITUSPATRUUNAT.
Myynti: alan liikkeet
www.ukpallas.fi
Nimensä mukaisesti windstopper suojaa tullelta, mutta ei ole varsinaisesti veden pitävä. Syynä keveyteen on materiaali. Lisäksi puku on raskas.
Evo painaa yhteensä grammaa, joka jakaantuu tasan takin ja housujen osalle. Tällaista sadetta sattui kevään ja alkukesän
48
RIISTA. Viime vuosina sekä metsästäjien että vaateteollisuuden näkemykset ovat kuitenkin olleet muutoksessa. Puvussa ei ole lainkaan perinteistä kalvoa, vaan se on valmistettu kolminkertaisesta windstopper-kankaasta. Jahtia ei ajatella enää ikiaikaisena viettinä, johon olennaisena osana kuuluu hikoilu, paleleminen ja kastuminen. Siinä on kuitenkin ollut pari vikaa: se on armottoman kuuma heti, jos lämpöasteita on vähintään kymmenen. Puku on niin kevyt, että sen päällä oloa ei oikeastaan edes huomaa. Harrastukseen ollaan valmiita panostamaan enemmän ja samalla mukavuudenhalu on kasvanut. Myönnän tässä vaiheessa, että olen itsekin pärjäillyt yhdellä puvulla jo yli kymmenen vuotta. KEVYEMPI
KEVYT
SASTA EVO
EVO
Tätä jälkimmäistä en kyllä osannut edes mieltää viaksi, ennen kuin sain koekäyttöön Sastan uutuuden. Valmistajan mukaan kangas kuitenkin hylkii vettä ja myös käytännössä huomattiin, että vaaditaan kunnollinen sade, jotta kosteus menee läpi. Evo-puku painaa vain murto-osan vanhasta ja nyt kun kokemuksia on kertynyt enemmän, tuntuu vanha vaatekertani lähinnä toppapuvulta.
KEVY T JA KALVOTON
Moni muistaa yhä ajan, kun ensimmäiset kalvopuvut mullistivat jahtimiehen käsityksen mukavasta metsästyksestä. Toki kerroksia on lisätty ja vähennetty kelien mukaan, mutta päällyskerros on ollut monilla sama auringon paisteesta keskitalven pakkasiin. Tavallisen puvun tuntuinen sadevaatetus, se oli jotain se. Siinä on kalvo, ja olen ollut melkoisen tyytyväinen pukuuni. Juuri tähän tarpeeseen on kehitetty Sastan Evo-kokonaisuus.
TEKSTI: TERO KUITUNEN
S
uomessa jahtimies on perinteisesti pyrkinyt tulemaan yhdellä vaatetuksella läpi kauden. Totuus kalvojen hengittävyydestä paljastui kuitenkin pian ja liikkuvassa metsästyksessä ne todettiin kuumiksi, varsinkin alkusyksyn lämpimillä säillä
Sastan edustajan mukaan takki on päätuote, jonka onnistumisen rohkaisemana luotiin myös housut. Reikien paikkaamista varten on saatavilla kangasta muistuttavaa teippiä, joten ompelukonetta ei tarvita. Hihojen suiden resoreista lähti purkautumaan muutama lanka, mutta vaurio ei laajentunut. Kangas osoittautuikin kestäväksi, pintamateriaaliin ei tullut käytössä mitään vaurioi-
Sastan mukaan Evo on ensimmäinen vastaava vaate maailmassa. Evon tapauksessakin niitä on tehty, jos ajatellaan takin kuljetuskykyä. Kun kysyin miksi taskuja on niin vähän, Sastalta kerrottiin, että ulkonäön lisäksi kyseessä on käytännöllinen asia. Ne ovat pehmeää materiaalia eivätkä siten hankaa kiristettyinäkään. Monelle metsästäjälle tyylikkyys on kirosana, varsinkin jos siitä maksetaan jokin hinta kompromisseina. Väriksi on valittu musta ulkonäkösyistä.
Sasta tarjoaa Evo-takkia ja housuja erillisinä. Varsinaisesta hengittävyydestä on vaikea sanoa mitään, mutta käytännössä kuuma tulee vasta kun lämpötila alkaa lähestyä astetta. Kyseessä ei siten ole lököttävä retku, vaan linjakas ja poikkeuksellisen tyylikäs vaate. Esimerkiksi takki tuntuu lähinnä siltä, kuin T-paidan päällä olisi tavallinen paita. Evon ohut kangas tuntuu melko heppoiselta mutta valmistaja lupaa sille erinomaisen kestävyyden. Sopivat koot ovat Evon tapauksessa tavallistakin tärkeämpiä, koska puvun mitoitus on niukka. Mutta lämpötilan laskiessa vilunväreitä alkaa toki tulla. Eli kyseessä ei ole perinteinen pukukokonaisuus. Kangas ei suoranaisesti pala, mutta on syytä olla huolellinen.
EVO = TULEVAISUUS?
Puku joutuu metsästyskäytössä alttiiksi kulutukselle, teräville risuille ja muille vaaroille. Vaikka aluksi asiaa epäilimme, niin näyttää hyvinkin mahdolliselta, että olalla kannettavan aseen tai repun hihnat eivät syö kangasta puhki. Koska Evossa ei ole kalvoa ja materiaali on ohutta, on puku viileä. Alkukauden liikkuvalle metsästäjälle nämä ominaisuudet ovatkin tärkeimmät. Pinnan nylon rip stop -sidos estää repeytymisen tiukan paikan tullen.
Kokeilimme kankaan ominaisuuksia seisottamalla noin 30 mm:n paksuista vesikerrosta sen päällä. Koska osat myydään erillisinä, jokainen voi ostaa itselleen sopivan koon kummastakin. Koska jos taskujen vähyys ei haittaa, niin ominaisuudet ovat kohdallaan: se on kevyt, viileä, hiljainen, kestävä ja pitää kuivana.
RIISTA 49. Tuuletusta voi myös parantaa avaamalla taskut, joissa on verkkomainen sisäkangas. Ainoa asia, mitä metsästäjän pitää erityisesti varoa on avotuli. Ohuesta kankaasta valmistettu puku ei "kanna" taskuihin helposti kertyvää kuormaa. Juuri tässä on Evon idea. Kangas tosiaankin hylkii vettä, pisarat valuvat siitä pois kuin hanhen selästä. Taskuja on vain kolme, tavalliset sivutaskut sekä napoleon-tyyppinen tasku puhelinta varten. Kahden tunnin jälkeen kankaan sisäpinta ei ollut edes kostea. Esimerkiksi
takki on niin "kaupunkikelpoinen", että kirjoittajan parempi puolisko on useampaan otteeseen lainannut takkia. Pukua voisi ajatella veden pitävänä, vaikka se ei valmistajan mukaan sitä olekaan.
Napoleon-tyyppisessä rintataskussa on reikä puhelimen johtoa tai antennia varten.
aikana kohdalle vain kerran. Jos kankaaseen tulee reikä, on sen pinta on osioitu, eikä reikä lähde laajenemaan. Se on suunniteltu paitsi käytettävyyttä, myös, hui kauhistus, ulkonäköä ajatellen. Lämpötaloutta ajatellen kauluksessa, hihojen sekä lahkeiden suissa on säädöt, joilla ne voi kiristää. Kokemuksien mukaan sillä voi olla hyvin valoisa tulevaisuus ja voisi jopa ajatella, että se edustaa tulevaisuuden jahtipukua. Kevyt puku, jossa yhdistyy viileys ja kohtuullinen kosteuden kestävyys. Jos käyttäjä liikkuu, vielä viiden asteen lämpötilassa pärjää, jos alla on tyypilliset vaatekerrokset. Tämä on erinomainen asia, koska kompromissia ei tarvitse tehdä. Näin lämmön karkaamista voidaan edelleen hidastaa.
T Y YLIÄ JA KOMPROMISSEJA
Hihojen suulla on tarranauhalla ja kauluksessa kuminauhalla kiristettävät resorit. Jos taskuja olisi paljon ja ne pakattaisiin täyteen painavaa tavaraa, puku alkaisi roikkumaan ja taskut myös heiluisivat liikuttaessa.
KESTÄVÄ JA PAIKATTAVA
ta. Kaikki tyypilliset sadekuurot ja tihkusateet pysyivät kiltisti kankaan ulkopuolella. Aivan vailla vaurioita puku ei kuitenkaan selvinnyt. Materiaalin suurena etuna on sen erinomainen kyky suojata tuulelta, joten elimistön tuottama lämpö ei tuuletu harakoille
50
RIISTA
Veitset ovat samalla tavalla metsässä nyt kuin jos ne olisivat vahingossa tippuneet metsästyskauden aikana. Uuden veitsimallin nimeksi on myyvästi valittu Swingblade ("kääntöterä").
EKA Swingblade veitsien edut ja haitat tämän kokeilun perusteella ovat: + Lukittava veitsenterä joka estää sen, että terä kääntyy sormillesi niin kuin vanhassa mallissa + Kumiset kahvalevyt pehmeämmät kuin vanhassa EKA-mallissa, ote on parempi + Etusormelle selkeä upotus kahvassa, käyttöturvallisuus on parantunut + Vaaleanpunainen kahva näkyy paremmin jos kadotat veitsesi metsään Swingblade-uutuudet piti palauttaa kokeilun jälkeen maahantuojalle.
TEKSTI: MIKKO KIVELÄ
J
Ensimmäinen EKA kombimalli ylimpänä, uudempi mustalla kahvalla keskellä ja vaaleanpunaisena alimpana. Vapautusnappi on upotettu pieneen kuoppaan joka helpottaa sen käyttöä kylmilläkin sormilla tai hanskat käsissä. Ensimmäisestä EKAmallista puuttui kuitenkin terän lukitus, joten riski leikata sormiaan vahingossa oli ilmeinen. Näitä on sekä peukalon että etusormen kosketuspinnassa, eli miten vain käännät veitsen, niin sinulla on ainakin yksi hyvin tarttuva kitkapinta käytössäsi.
Valokuvassa on metsään tiputettuna yksi uusi Swingblade vaaleanpunaisilla kahvalevyillä että vanhempimallinen jossa mustat kahvalevyt. Käytön kannalta on tullut useita parannuksia vanhaan malliin verrattuna.
oitakin vuosia sitten toi yli vuotta vanha ruotsalainen tehdas EKA Knivar AB markkinoille metsästysveitsen, jossa oli yhdistettynä kaksi toimintoa. Ensimmäisessä EKA-mallissa oli terän toisessa päässä koukkumainen vatsanahan avausveitsi, toisessa tavallinen puukonterä. Uuden vientiversion suunnitteluun osallistui amerikkalainen yhtiö, parempi niin ennen kuin joku istuu korvausoikeudenkäynnissä jossa puhutaan miljoonista dollareista. Selvää on, että vaaleanpunaiset pinnat helpottavat huomattavasti kadotetun veitsen löytämistä.
RIISTA
51. Tämän lisäksi kahvan ulkomuotoa on muutettu niin, että sen etureunassa on liipaisinsormelle selkeä kolo joka huomattavasti parantaa käyttöturvallisuutta. VUODEN METSÄSTYSVEITSI?
EKA SWINGBLADE
Riista-lehti on arvioinut uudet EKA Swingblade metsästysveitset hirvestäjän silmin. Uuden veitsen terä muutettiin niin, että terä lukittuu jompaankumpaan ääriasentoon, ja terän lukon on omistajan avattava painamalla vapautusnappia. Lukon vapautusnappi on upotettu kuoppaan.
Terälukon lisäksi on EKA Swingbladen terä varustettu selkeillä rihloilla. Kun EKA kombiveitsiä piti viedä tuotevastuulakien luvattuun maahan (USA), tähän turvallisuusseikkaan piti kiinnittää huomiota. Veitsen käyttötarkoituksen mukaan valittiin terä kääntämällä se saranatapin ympäri puoli kierrosta
On kiinnostavaa tietää, onko täyteisrintamalla tapahtunut kehitystä tämän vuoden aikana. Kuten tyypillistä, tämän täyteisellä ammutun hirven osumien analysointi antoi kahdenlaista tietoa, sekä hyvää, että vähemmän hyvää. Ohjeissa korostetaan haulikon täyteisen sopivuutta varsinkin häirikkökarhun eliminoimiseen, hmm.. Poliisin tehtäviin on aikaisemmin kuulunut liikenteessä vammautuneiden tai asutuksessa häiriköivien hirvieläinten ja suurpetojen aiheuttamien ongelmien ratkaisu, siis pääsääntöisesti kyseisen eläimen lopettaminen. Vuosikymmeniä ne olivat kiellettyjä metsästyskäytössä ja vaikka vuoden 1992 metsästyslakiuudistus avasikin täyteisille uuden tulemisen, maamme metsästäjät olivat tottuneet rihla-aseisiin ja vain aniharvat harrastajat perehtyivät täyteisellä tapahtuvaan riistan pyyntiin.
52 RIISTA
aaliseläimenä on ollut pääasiassa valkohäntäpeura, sillä haulikon täyteistä ei voi edelleenkään käyttää suurimpien riistaeläimiemme hirven ja karhun metsästyksessä. Suurriistaan kohdistuva täyteisten käyttö on nyt saamassa uutta potkua ja tällä kertaa viranomaisten taholta. Nyt tämä työ siirtyy entistä enemmän metsästäjien vastuulle, sillä Maa- ja Metsätalousministeriö, Poliisihallinto ja Metsästäjäin Keskusjärjestö ovat perustaneet SRVA-organisaation ( Suur-Riistan Viranomais-Apu) hoitelemaan ongelmia aiheuttaneet riistaeläimet joko hengiltä tai ainakin pois silmistä. TÄYTEISIÄ LATVIASTA
DDUPLEKS
TEKSTI JA KUVAT: ADAM MYKKÄNEN
S
Haulikossa käytettävät täyteisammukset ovat suomalaisessa metsästyksessä harvinaisia nähtävyyksiä. Riista-lehdessä on tulossa laajempikin täyteisvertailu, mutta Oulun. Vuonna ammuin Tunetin kahdella erityyppisellä (Balle Solengo ja Balle Blondeau) täyteisellä kolarissa loukkaantuneen hirven ja taisinpa kirjoittaa tapahtumasta aikanaan jutunkin. On kuitenkin selvää, että monet SRVA:n nimissä toimivat metsästäjät noudattavat annettuja ohjeita ja hyvä niin. Poliisi on aikaisemmin turvautunut näissä ongelmissa paikallisiin metsästäjiin ja heidän koiriinsa. Kun kirjoittaja on ampunut ensimmäisen kolarissa vammautuneen hirven vuonna , katsoin mielenkiinnolla SRVA:n koulutusohjelmaa, saattaahan siellä olla jotain uuttakin opittavaksi
Hyvin liotettuihin puhelinluetteloihin Monolit upposi oletettua vähemmän, cm ja haavakanava oli laajimmillaan cm:n syvyydessä täyteiselle tavanomaiset mm. Luodin kevennysura on kartiokas kumpaankin suuntaan. Patruunoiden pienen määrän vuoksi jäi tarkkuutukseen metrin matkalta vain kolme Monolitia, mutta hämmästys oli suuri, kun kaksi ensimmäistä hujahti taulun läpi melkein samasta reiästä. Jos koira on haukkumassa ammuttavaa pienikokoista riistaeläintä, on Hexolit kaiveltava vähin äänin pois piipusta ja pantava tilalle vaikkapa Rossa. Oranssin värinen Rossa on taas halkaistu kärjestään kuuteen osaan ja kärkiontelon täyttää muovitulppa, jonka tarkoitus on avittaa kärjen siivekkeitä avautumaan halkaisijaltaan noin millin mittoihin, jolloin haavakanava ja sokkivaikutus pitäisi olla melkomoinen. Oikealla avautumaton vinottain kohteeseen osunut Rossa32. Hampaaton kontio kun ei pure niin kipeästi.
RIISTA 53. Hexolit toimi hyvin samankaltaisesti Rossan kanssa (lähtönopeuden ka. Rossan sakaroiden aukeaminen ei toimi selkeän kaavan mukaan, vaan siivekkeitä saattoi katkeilla tai ne eivät avautuneet kuin osittain. Onneksi massa tekee tehtävänsä ja -grammainen luoti uppoaa asennoista piittaamatta. Pitäisi tietää tarkasti maaston olosuhteet, ennekuin voisi päättää, missä järjestyksessä patruunat laitetaan makasiiniin. , m/s).
DDupleksin Monolit32 osoittautui Valmetin piipusta ammuttuna harvinaisen tarkaksi täyteiseksi.
Uppoamat olivat samaa luokkaa, joten niitä ei tässä erikseen ole tarpeen kirjata. Lopuksi voisi tehdä ns. Täyteisen rungon muodostaa Tunetin BB:n tapaan lankarullamainen terässylinteri, jolla on pituutta , mm grammaisena ja , mm , grammaisena. Epäilys oli niin suuri, että viimeiseen laukaukseen oli otettava kasa-ampujien konsti; reiän taakse uusi paperi. Sininen luoti on kevyempi 28,4 g:n Monolit28.
Rossa32 toimi ailahtelevasti menetettyään pyrstönsä. Sama reikä kelpasi kuitenkin kolmannellekin luodille ja kasan mitaksi saatiin mm! Mainio tulos rihlaamattoman aseen huomioon ottaen. Hexolitkin ilmeisesti vaappuu osumassa, sillä osa siivekkeista lähti melkoisella voimalla ja poistui maisemaan osan taas löytyessä melko läheltä haavakanavaa. Rossan haavakanava oli laajimmillaan cm syvyydessä mm, mutta puhti loppui hieman ennenaikaisesti cm kohdalla. Kokeilussa oli kolme erilaista versiota raskaammasta DDupleksin sarjasta. Luotityypit on on helppo tunnistaa erilaisista muoviosien ja rasian väreistä. Yleisesti ottaen yllä oleva järjestys Monolit, Rossa ja Hexolit saattaisi olla hyvä, kunhan muistaa käyttää Hexolitin vasta silloin, kun aseen piippu on karhun suussa. Vihreä Monolit on kaikissa olosuhteissa muotonsa säilyttävä kärjestään sylinterimäinen täyteinen, joka pätkii ainakin pienemmät risut tieltään terävällä reunallaan menettämättä suuntavakavuuttaan. Monolit32 osoittautui erittäin tarkaksi Valmet 412:sta ammuttuna. Vihreä täyteinen on kaivettu paperimassasta kutakuinkin ehjänä. Kudososumassa Monolit ei laajene, vaan puskee kokoistaan reikää, kunnes energiat on käytetty loppuun. Kuten yleisesti tiedetään, haulikko-täyteisyhdistelmät ovat käynniltään hyvin yksilöllisiä, joten johtopäätökset on vedettävä sen mukaan. Keltainen Hexolit aukeaa myöskin kuuteen osaan Rossan tavoin, mutta laajeneminen on rajumpaa aina milliin asti, jonka jälkeen kahden gramman painoiset siivekkeet murtuvat ja leviävät kaikkiin tarvittaviin ilmansuuntiin tuhoa lisäämään.
DDupleksien koeammunta suoritettiin Valmet S haulikkorihlalla, jolloin voitiin käyttää kiikaritähtäintä täyteisten tarkkuuden arviointiin. Tunetissa ongelmalliset lyijyiset tiivisterenkaat ovat DDuplekseissa muovia ja takana oleva tai , mm pitkä muovisylinteri on samalla välitulppa ja myöskin lentoa vakavoittava pyrstö. mielikuvaharjoituksen, jossa on mentävä lopettamaan haavoittunut karhu itselataavalla tai pumpputoimisella haulikolla ja patruunat on valittava kolmesta yllä kokeilluista DDuplekseista. Haavakanava oli kuitenkin suurempi heti osuman jälkeen, noin mm viiden sentin syvyydessä. Sen jälkeen siivekkeet irtosivat omaan tahtiinsa ja haavakanava supistui noin - milliin. Mutikan halkaisija on mm. Tämä rakenne on laskettava plussaksi, sillä lyijyä ei ole DDupleksissa likaamassa piippua. Punainen 28 gramman Dupo on mallina siitä, miten valmistaja haluaa avautumisen tapahtuvan.
Urheilu ja Kalastus Oy on aloittanut latvialaisen DDupleks-täyteissarjan maahantuonnin ja sain kokeiltavaksi uutuuksia tähän sopivaan saumaan.
KOKEILUSSA DDUPLEKSIN KOLME VERSIOTA
KOEAMMUNNASSA YLLÄT YKSIÄ KUMPAANKIN SUUNTAAN
DDupleksia on tarjolla esitteen mukaan viittä eri variaatiota kaliperissa / ja neljä vaihtoehtoa magnumluokassa /. Monolit lähti Valmetin puolisuppeasta piipusta , m/s keskivauhdilla ( V ) ja nopeushajontaa oli vain , m/sek. Syyksi oletan ohjaavan muovisen perätulpan irtoamisen liian aikaisessa vaiheessa, jolloin Rossa puskee jarruttavaan massaan enemmän tai vähemmän kylkimyyryä ja avautuminen häiriintyy. Kovia risukosketuksia tämä rakenne ei kylläkään siedä. Yksi laukaus ei osunut edes luettelopinkkaan, joten siinä saattoi olla "maanantaipäivän ruutia". Rossa lähti piipusta keskimäärin , m/s, mutta hajontaa oli , m/s
Humoristisesti nimetty perheen kuopus on koostaan huolimatta varsinainen jymypakkaus ja pesee käytännöllisyydessään monen isomman päivärepun.
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ
berlestockin aiempi pieni reppu oli X, joka oli kuitenkin vielä jossain määrin iso reppu päiväkäyttöä ajatellen. Tämä antaa kuvan repun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta lämpimän kelin päiväreppuna jolloin nesteen mukana kantaminen on lähes välttämättömyys. Kysyntää todelliselle pikkurepulle oli ilmeisesti riittämiin koska valmistaja teki sellaisen ja räjäytti täten tietyllä tapaa pankin. Mini-Me on kerrassaan mainio päiväreppu ja erityisen sopiva se on niille jotka joutuvat kulkemaan metsässä ennalta määrittelemättömällä tahdilla eli lähinnä nelijalkaisten kavereiden asettaman rytmin mukaan.
ENSISIJAISESTI JUOMAREPPU...
E
Mini-Me on tehty juomarepuksi ja sitä saa suoraan kahtena eri versiona eli juomapussilla ja ilman. JA ASEENKANTOREPPU...
Repun laajentaminen paljastaa pienoisen yllätyksen. EBERLESTOCK H1 "MINI-ME"
PIENEMPI PAHA
Eberlestockin uusin tulokas metsästysreppurintamalla on pieni ja pippurinen Mini-Me. Repun ympäri kiertävä vetoketju mah54 RIISTA. Juomareppumainen olemus korostuu siten, että repun selkämyksen koon määrittää noin kolmen litran juomapussin koko ja sen istuvuus reppuun.
..
Siinä on juuri sopivasti tilaa tarvittaville työvälineille ja eväille. Jos ketjun avaa kokonaan, on kanava repun läpi auki ja siihen saa esimerkiksi asekotelon. asekotelo, joka viereisen sivun kuvassa on asennettu reppuun. Laajennetun kanavan sisällä on Molle/PALS kiinnitysjärjestelmän kanssa yhteneviä lenkkejä joihin kotelon saa kiinnitettyä varsin sujuvasti. Erityisen sopiva tämän kokoluokan reppu on koiramiehille ja muutamaan metsästyksen erikoistarkoitukseen. Jos ketjun avaa vain yläosastaan, on kanava käytettävissä lisätilana.
Etutaskussa on paikat oleellisen tärkeille tarvikkeille kuten autonavaimille, taskulampulle, kääntöveitselle, lupapapereille...
dollistaa repun selkäosan ja etuosan loitontamisen ja väliin jäävään tunneliin sopii juuri passelisti Eberlestockin asepussi. Repun ilmeinen käyttötarkoitus on kuitenkin isommassa mittakaavassa suuremman riistan jahti. H "Mini-Me" on selkeä ja käyttömukava reppu, jonka soisi yleistyvän laajemmaltikin. Mini-Me:ssä riistapussi on integroitu repun alaosan taskuun ja se on sieltä pyöräytettävissä nätisti esille. JA METSÄST YSREPPU
Mini-Me sisältää selviä skandinaavisvaikutteita, jotka johtuvat lähes yksinomaan suomalaisilta metsästäjiltä saadusta palautteesta ja suomalaisen maahantuojan tietotaidosta tuotekehityksen suhteen. Lisäksi normaaleihin lisävarusteisiin kuuluu juomapussi, jossa repussa saa kulkemaan mukavasti kolme litraa nestettä.
Repun laajennettavuus perustuu repun ympäri kiertävään vetoketjuun. Eberlestockin maine alan edelläkävijänä säilyy ja vahvistuu tämän repun myötä entisestään ja taas voidaan todeta, että kopioijat ja kilpailijat ovat vähintäänkin repunmitan Eberlestockia jäljessä.
RIISTA 55. Onkin taatusti olemassa koko joukko näppejä joilla riistapussia ei niin vain pyöräytetä takaisin paikoilleen. Riistapussin yläosa kiinnittyy sopivasti repun kantoviilekkeisiin ja repun vakaa kannettavuus säilyy pussista huolimatta. H1:een on saatavana lisävarusteena mm. Sen koko on juuri sopiva, eli se ei ole tiellä kovassa menossa ja repun kannettavuus ei ole kiinni lantiovyön käytöstä.
Tämä seikka kannattaa ottaa huomioon koska lantiovyö rajoittaa monesti esimerkiksi liivin tai takin taskujen käyttöä. Riistapussi on mukava lisä repussa ja lisää sen käytettävyyttä linturiistan pyynnin edellyttämän käyttömukavuuden muodossa. X mallissa.
VAATIVAAN KÄY TTÖÖN
Jäljittäjille ja kolarihirvien kanssa pelaaville tämä reppu on kuin tilaustyönä tehty. Toisin sanoen tämä kotelo ei kulje mukana huomaamatta ja tätä ei oteta vasta tarpeen vaatiessa käyttöön, toisin kuin esim. Meikäläinen pyynti on hyvin voimakkaasti linturiistan pyyntiin painottunutta ja tämän vuoksi erityisesti suomalaisten käyttämissä repuissa on ollut kysyntää riistapussille. Kiväärin kantomahdollisuus sopii lähinnä linnustajille joiden käsissä kulkee haulikko ja repussa kivääri. Riistapussin tukkiminen takaisin taskuunsa on repun heikoin lenkki, eli näppivoimaa ja sormi-
näppäryyttä saa käyttää hyvinkin voimakkaasti. Repun taskuratkaisut ovat kokoon nähden äärimmäisen järkevät ja taskujen määrä on juuri sopiva pientä tavaramäärää ajatellen. Mini-Me:n lantiovyön hyviin ominaisuuksiin kuuluu lisäksi mahdollisuus sulloa se tarpeen tullen repun sivujen pikkutaskuihin. Reppu on herättänyt ihastusta erityisesti kanakoiramiesten, hirvimiesten, karhunpyytäjien ja jälkikoiraharrastajien keskuudessa. Integroidun asekotelon etuja tällä ei kuitenkaan ole. Kaikkien vakuuttuneiden yhteinen mielipide on, että vihdoinkin on olemassa metsästyskäyttöön tehty päiväreppu jonka ratkaisut todella toimivat ja joka ei ole liian suuri. Tarvittaessa sen saa käyttöön yhtä vaivattomasti ja kompromissi onkin mitä parhain juuri tämän kokoluokan kantolaitteessa. Täten reppu käyttää koostaan huolimatta Eberlestockin tunnetuksi tekemää selkää vasten sijoitettua aseenkantojärjestelmää.
..
Yleisesti edullisemmissa ja toisaalta liikkuvampiin yhteyksiin tarkoitetuissa jalkineissa on tapana valaa kalvo kiinni vedenpitävään pohjaan. Tämä rakenteellinen poikkeavuus mahdollistaa notkeamman kengän valmistamisen ja loppu-. Zamberlan Wild GT on siinä mielessä poikkeava rakenteeltaan, että se noudattaa toista lähestymistapaa kalvon kiinnittämiseen. Tämä ei johdu siitä, että kalvossa olisi reikä vaan siitä, että kengän pintamateriaalin ja kalvon välille muodostuu kova paine, joka puristaa veden kalvon läpi. hengittävien kalvojen perusominaisuuksiin kuuluu se, että ne päästävät tietyn paineen alla veden lävitseen. Tätä ei nähdä itsestään selvästi hyvänä asiana silloin kun kyseessä on vaelluskenkä. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että ns. Tämä johtuu siitä, että kun kengän vedenpitävä kalvo kiertää kengän kauttaaltaan (myös pohjasta), päästää kalvo taittuessaan herkästi veden lävitseen. Tavanomaisella rakenteella varustetussa kengässä käy usein niin, että kengän vedenpitävyys menetetään silloin kun pohja on notkea. Zamberlan Wild GT yhdistää mukavasti korkeavartisten vaelluskenkien ominaisuuksia pehmeämpään metsästysjalkineeseen.
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ
T
avanomainen metsästysjalkine alkaa nykyään olla pitkävartinen vaelluskenkä, jossa on Gore-Tex tai muu kalvo tuomassa vedenpitävyyttä. ZAMBERLAN WILD GT
VARSIKENKÄ METSÄSTYKSEEN
Kenkien arvioiminen on aina vähintäänkin subjektiivista sillä niiden ominaisuudet riippuvat hyvin pitkälti siitä, että kuka kenkää arvioi ja mistä lähtökohdista. Toinen tyyppiesimerkki metsästysjalkineesta on edelleen kumisaapas, jolla on kiistämättömät etunsa vieläkin huolimatta vaelluskenkien tietyistä vahvuuksista. Kengän taittuessa päkiän kohdalta on
paine varsin korkea silloin kun päällekkäin taitoksessa on koko kengän kiertävä kalvo ja jäykkä pintamateriaali. Ongelmana pitkävartisissa vaelluskengissä on ollut keskimäärin se, että niiden pohjan jäykkyys ja kovuus on tehty vastaamaan hyvin karkean maaston vaatimuksia ja metsästyskäyttöön ne ovat keskimäärin liian tunnottomia.
POHJAN JÄYKKY YS
Zamberlan on lähtenyt liikkeelle toisesta näkökulmasta, eli pohja on pehmeämpi kuin tavan56 RIISTA
omaisessa vaelluskengässä. Tällöin homma muuttuu siten, että joustava pohja ei kiristä kalvoa ja päällyskangasta niin kireästi toisiinsa, että aikaansaannoksena olisi kompressio joka puristaa kostuneesta ulkovuoresta kosteuden kengän sisälle kalvon läpi
Lisäarvona mainittakoon kengän poikkeuksellisen hyvä sopivuus leveisiin jalkoihin.
Zamberlan Wild GT
Valmistaja: Zamberlan Maahantuoja: HW-Hunt Oy Suositushinta: 249
RIISTA
57. Suurempi ongelma nykyjalkineissa on se, että jalkineet ovat leveinä leveitä myös kannasta jolloin niistä on vaikeita saada istuvia jalkaan joka on leveä vain etuosastaan. Lyhyesti voidaan sanoa, että tämä jalkine on tavattoman monipuolinen metsästysjalkine moneen erilaiseen metsästykseen. Tämä johtuu siitä, että pohja ei ole tunnoton kuten jäykkäpohjaisissa vaelluskengissä ja toisekseen kengässä ei ollut missään vaiheessa mitään nitinöitä ja kitinöitä seikka, joka ei ole aivan itsestään selvää suurimmassa osassa vaelluskenkiä. Nopeasti kuivuva kenkä on luonnollisesti pidemmän päälle käyttökelpoisin koska käyttö onnistuu perättäisinäkin päivinä helpommin ja mukavammin. Zamberlanin pohja on joustava ja kengän vedenpitävän kalvon kiinnitys mahdollistaa joustavan rakenteen käytön ilman pelkoa vedenpitävyyden menetyksestä.
tulos on täten metsästyskäyttöä ajatellen oleellisesti parempi.
LEVEÄHKÖ KENKÄ
Suomalaisten miehenrökäleiden ongelma on hyvin pitkälti se, että aavistuksen levenneet jalat eivät tahdo passata kapeampiin kenkiin ennen kuin kengän ottaa reilusti ylipitkänä. Itselleni tämä kenkä passasi niin hyvin, että tilasin välittömästi ensikokeilun yhteydessä kengät omaan käyttöön. Zamberlan on iloinen yllätys siinä suhteessa, että se on varsin leveä lestiltään ja vielä juuri siten, että kenkä ei ole liian löysä kannastaan. Olivatpa kyseessä passitukset tai liikkuva metsästys koiran kanssa, niin Wild GT on varsin toimiva jalkine. Vedenpitävyys on kengässä ainakin toistaiseksi ollut luvatulla tasolla, eli kenkä ei ole vuotanut mistään. Toki Zamberlaninkin valikoimista löytyy myös aivan viimeisen päälle olevia vaelluskenkiä, mutta metsästyskäyttöä ajatellen valmistaja on Wild GT mallillaan onnistunut saamaan aikaan mielestäni parhaan kompromissin tähän asti kokeilemistani jalkineista nimenomaan metsästyskäyttöä ajatellen. Kengät pääsivät parahiksi kevätkaurisjahtiin, jossa niistä paljastui se, että ne eivät ole lähimainkaan yhtä äänekkäät kuin suurin osa muista vaellus-/metsästysjalkineista. Hyvänä ominaisuutena metsästysjalkineessa voidaan pitää myös sitä, että kenkä ei ole kauttaaltaan nahkaa joten se on tietyllä tapaa myös vilpoisampi kuin kokonaan nahkainen kenkä. Kengän tuntuma alustaan on lähes kumisaappaan tasolla, mutta kenkä on kuitenkin huomattavasti tukevampi ja jalat eivät väsy näissä kengissä samoin kuin kumisaappaissa. Mielestäni Zamberlan Wild GT on oiva metsästysjalkine, joka on lähtökohtaisesti sopivampi metsästyskäyttöön kuin moni ns. parempi vaelluskenkä. Toisaalta kengän pinta myös
kuivuu nopeammin, joka on miellyttävä seikka erityisesti niitä metsästäjiä ajatellen joiden käytössä ei ole pannuhuonetta tai kuivauskaappia. Periaatteessa jalkaterän sivun ja varpaiden sivuttaistuennalla ei ole niin suurta merkitystä, että hienoinen lisätila sivuilla olisi pahasta
Tähän asti hiekkakuopan valli on toiminut ampumataustanani. Päätin kokeilla kanistereja iskunvaimentimina. Ensimmäisten koelaukausten jälkeen taulu paloi komeasti. Nyt nuolet pysähtyivät helposti ja olivat helppo irrottaa. Taustaan voi teipata mieleisen taulun. Päätin kehittää halvan kotimaisen taustan itse. Koska jousella voi harjoitella myös taajamassa niin päätin hankkia kunnon taustan.
TEKSTI JA KUVAT: VESA JULIN
Laita tyhjään laatikkoon noin 15 cm sanomalehtiä.
ousitarvikeliikkeiden sivuja selaillessa silmiin pisti valmiiden taustojen hinta. Miksi maksaa yli euroa Amerikasta tuodusta solumuovista. Sanomalehdet olivat ensin laatikossa ilman iskunvaimennusta. Hinta: 2 euroa (pakkausteippi) Tarvittava aika: 1h
Laita lehtien päälle samankokoinen kovalevy. Ensimmäisen version valmistin haltex-levyistä. Testaus on suoritettu paunaisella, tehokkaammalla jousiaseella harjoittelevia kehotetaan ennen koelaukauksia varmistamaan, että taulun takana ei ole mitään rikkoutuvaa.
Materiaalit: Pahvilaatikko, kuukauden lehdet, lehden kokoinen kovalevy (tai vast.), kaksi 10 litran tyhjää kanisteria (lounasravintolasta/ koulun keittiöstä), pakkausteippiä. Ainoa vika oli, että levyt olivat tervatulla pinnalla. Saa olla ohutkin, onpahan helpompi irrottaa nuoli jos menee läpi.
Laita kovalevyn päälle kaksi tyhjää muovikanisteria ja teippaa laatikko kiinni.. Ensimmäiset kokeilut sanomalehtiin ammuin heti, kun tervattujen haltexien savu oli hälvennyt. Nuolet kyllä pysähtyivät, mutta niiden irrottaminen vaati edelleen melkoisesti näppivoimia. Jos tuosta taustasta jotain positiivista pitää keksiä, niin ainakin nuolet pysyivät hyvin kiinni. Taulun paikkaa kannattaa hieman muutella, niin lehdet kestävät ainakin niin pitkään että postinkantaja on tuonut laatikkoon uudet. Kanistereihin päädyin, sillä niitä sattui nurkissa olemaan. TEE-SE-ITSE:
JOUSIAMPUJAN TAULUNTAUSTA
Ostin taljajousen 10 vuotta sitten. Koska kaikki muut tarvikkeet teippiä lukuun ottamatta ovat ilmaisia niin hintaero halvimpaan kaupalliseen taustaan verrattuna on huomattava. Kaverin rakennustyömaalta sain levyjä ilmaiseksi. Kuitenkin kun samalle alalle osui - nuolta, niin sanomalehdet pääsivät hieman liikkumaan nuolien
60 RIISTA
J
iskuista ja viimeiset nuolet olivat edelleen liian tiukassa. Kovalevy kanisterien ja sanomalehtien välissä pitää sanomalehdet hyvin ojennuksessa ja nuolien uppoama jää noin - senttiin
31,6eä) 0
Voit tilata Rekyylin myös osoitteesta www.rekyyli.fi tai puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo 1016)
Vastaanottaja maksaa postimaksun
VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00300-307 00301 HELSINKI. 24
6 kk (4 lehteä) hintaan 24
12 kk kestotilaus 49,95 e
Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta ja jatkuu kestotilauksena 49,95 / 8 numeroa mikäli tilausta ei lopeteta ennen uuden laskutuskauden alkua. Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Syntymäaika Kotipuhelin, myös suuntanumero Sähköposti Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.)
6 kk (4 leh t norm
Jään mielenkiinnolla odottelemaan. Tekevälle sattuu ja kun paljon tekee niin paljon sattuu. Olisi mielenkiintoista lukea teidän kommenttinne noista aseista. Oheisissa piirroskuvissa annetaan lisäselvitystä laukaisulaitteen toimintaan.
Sarana
Näkymä ylhäältä
Syöttikoukku Puukeppi
Puukeppi
KIRJOITA MEILLE!
62 RIISTA
Palsta on tarkoitettu Riistan lukijoilta saatujen palautteiden ja kysymysten käsittelyyn. Riistaeläintä ei saa ampua rautatien tai yleisen tien yli eikä riistaeläimen tai ampujan ollessa täl-
Kiitoksia palautteesta. Yhteydenotot asiaan liittyen osoitteeseen: esahoysniemi@firekustannus.fi -Toimitus
laisella tiellä. -Arto Määttä
PIENPETOLOUKUN LAUKAISULAITTEESTA
Kanttinen suojaputki Laukaisimen lovi
Edellisen numeron Palautepalstalla nimimerkki HEIGI kyseli lisäselvitystä Riistan numerossa / esitellystä pienpetoloukun laukaisulaitteeseen. -JJL Kyllä, Riistan tekijöiden puolesta espanjalaisten rinnakkaispiippuisten yhteisesittely on täysin mahdollista tehdä. Jos sinulla on kysymys Riistan toimitukselle tai haluat antaa palautetta toiminnastamme, lehdestämme tai vaikkapa nettisivuistamme, lähetä palautteesi osoitteella: Riista-lehti, PL 82, 00511 HELSINKI tai sähköpostitse osoitteeseen toimitus@riista.info Muistathan liittää mukaan myös oikean nimesi ja yhteystietosi, vaikka haluaisitkin palautteen julkaistavaksi nimimerkillä. Ei mitään testiä, vaan sellainen esittely, joka varmaan kiinnostaisi monia lukijoita vaikka eivät sellaista ostaisikaan johtuen osittain kovasta hinnasta. Minua asia kiinnostaisi kyllä, sillä minulla on yksi noista merkeistä. Nimettömiä kirjeitä ei julkaista.. PAL AUTEPALSTA
ESPANJALAISET RIVIIN
Olisiko teidän porukalla mahdollista tehdä juttu espanjalaisista haulikoista. Metsäkanalintua ei saa ampua myöskään sen tai ampujan ollessa yksityisellä tiellä." Eli terveiset Määtälle, lakipykälät ajantasalle! -JK
LAKIP YKÄLÄT AJANTASALLE!
Lehdessänne / Arto Määtän artikkelissa "Lakipykälät kuntoon" on mielestäni virhe kohdassa: "Pienempi, mutta yhtälailla hyvä esimerkki on metrin vyöhykkeet tiestöstä. Lakipykäliin sattunut lipsahdus tulee todellakin vanhasta laista ja mielikuva siitä elää kohdallani vahvasti, koska olemme pyrkineet pitämään siitä omassa seurassamme kiinni lainmuutoksesta huolimatta. Rinnakkaisia haulikoita tuodaan Suomeen ainakin kolmea eri merkkiä. Ne on melko yksiselitteisesti määritelty laissa, mutta ei tunnu koskevan hirvenmetsästystä." Nykyinen voimaan tullut metsästyslaki ei enää edellytä m matkaa tiehen metsästettäessä, vaan uusi pykälä kuuluu: "Metsästyslaki § mom. Esittämäsi lähestymistapa on hieno ja otamme artikkelin työn
alle, jos vain saamme aseet maahantuojilta. On AYA, Arrieta ja Grullan
Tilaa
KOTIIN KANNETTUNA
Voit tilata Riistan myös osoitteesta www.riistalehti.fi tai puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo. 1014)
KYLLÄ, TILAAN RIISTA-LEHDEN
Valitse tilausjaksosi: kestotilaus 47,95 / vuosi 12 kk (8 numeroa) 55,20 3 kk testitilaus (2 numeroa) 13,80
Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero
Kestotilausta ei voi lopettaa kesken laskutuskauden.
Vastaanottaja maksaa postimaksun
Syntymäaika Sähköposti
VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00300-307 00301 HELSINKI
Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.)
NRA FUD - HELPOT KAAVEET
Oy K. Vedessä ja maalla kuvien asentoa voidaan muuttaa liikuttamalla päätä portaattomasti tai siirtämällä kölinä toimivan jalan painopistettä. Hjorth AB tuo maahan uudentyyppisiä kaaveita. Kyseessä on vanha ja maineikas Bear Claw paremmalla ballistiikalla. Näin jokaisen kuvan voi asettaa niin halutessaan eri asentoon, syömään, uimaan jne.
Kaaveet voidaan asettaa maalle tai veteen. Hjorth AB.
64
RIISTA. Kaaveet voidaan asettaa joko maalle tai veteen. Kuvassa . Winchester Federalin Premium-latauksena luotina Trophy Bonded Bear Claw Tip. Luoti painaa nyt gr eli , g. Kuvissa on paljon ominaisuuksia, joilla ne pystyvät kilpailemaan menestyksekkäästi vanhojen versioiden kanssa. Kokoon taitettuna ne vievät vain vähän tilaa ja ne ovat erittäin keveitä, joten kuljetus on helppoa sitä varten tehdyllä koukulla. Toinen kaliiperissa .- on Winchesterin Supreme-lataus pinnoitetulla Partition Gold-luodilla, paino myös gr. Nurmikolla olevien vesilintujen edessä näkyy sepelkyyhkyn ja teeren kuva kuljetusasennossa.
UUSIA METSÄSTYSPATRUUNOITA
Winchesteriltä ja Federalilta on tullut uusia suurriistapatruunoita. Riista esittelee molemmat patruunat tarkemmin seuraavassa numerossa.
Maahantuoja Oy K
45 ERI HIRVILUOT
ILUSSA IA RASITUSVERTA
SUOM
2 6 / 2008 6,90
4/ 2008
S
NM LAINE UOMA
ETSÄS
TYSLE
HTI
6 / 2008
ALAI
NEN
MET
Kanadan-
2/
2008
SÄST
YSLE
HTI
IHANHIHDISSA
JA aaliit Suurs
lta Ruotsin pelloi
HAULIKKORIHLAT VERTAILUSS
A
Fretit avuksi kaniinijahtiin
7 / 2008 6,90
08006
4148
PAL .VK
I URP ALIARVO KUT INA TOVERTOKURPP TOIMIT N STETSTUT MET RPP L TAJA UMIN SÄS A MU Ä LEHTOKURPPA AFRIK NEN TYSKA I V N METS MITTA ASSA HOUK VERI IILI IPUOLINE II RA UTTE KUULO IP OKOT AJOMETSÄSTYS R ON PORT LE SA LLE LIN K OIRA M räkoiralla TI RII RVIP KORV NII STAN PÄÄT TÄ ESSA K IR mäy A LUKIJ HTÄIM KIN OTTAV AM EEN KARK
PAL.VKO 2008-45 6 414887
6
40-0
802
0800
P GVALKS TÄPEURAN OHÄN
710640-080 106405
PA L.V
KO 20
4148 87
1064 05
6
08 -3
T AHT P DO IE ALINE koir OI PKANNKUTUJ ITOalla seisovallaIH NN UUK N LOIN9,3xA62TAvsKUNSTÄJÄN T K
1 05 1064 7106
HAU VERTLIKKO Pää ll A hauekkäisp ILU liko iipp t esi uis e t
4/ 2008
-08
04
L .35 WHEETSÄ EENÄ M LEN L K USSA IMET VERTAILY O Ä klassikoiden IN NE PUNAPISH HTÄ Y JATETÄ APUV IR VHAULIKK kädenvääntöISJÄÄN TOMAHAWK 1400HIREDUTLLINDEN KÄYTTÖAL MMEHKYS H VE A IO RIISTALINTU MAHA T MAHAW
1
710
0800 4
640
8-18
87
O 200
710640-0807
08007
6
PAL.VKO 2008-51
6
414887
106405
2 / 200 8
7 / 2008
6,90
tely t ssä
MIS
TAUTMETSÄL UMI LE NEN
ATKA S TA
REISTA ISO VAI PIENI. IKUINEN RIITA HIRVIKALIIPE TTIMETSÄSTÄJÄN VALINTA REMINGTON M700 ABG AMMA IN TULKINNANVARAISUUS HAULIKOLLA METSÄSTYSLA HIRVEÄ
Rytky kutsui minut jonkun tekosyyn nojalla virastoon, jolloin totesin saaneemme hoidokin, josta käytän nimeä Artturi. Saavuimme illalla hoitoalueen KK savottakämpälle. Koska vaitiolovelvollisuus tulisi hankaloittamaan katselmusta, tilasin omalla vastuullani Artturille hoitajan. Hoitajaa kuultuani meille selvisi tilanne koko karmeudessaan. Istua jurotti ja joskus lujalla äänellään totesi, että - Uitto se on miesten työtä. Meidät määrättiin pitämään katselmus. Tilanne siinä oli kutakuinkin normaali. Jokunen tukki ui jo joessa ennen kuin homma saatiin jonkun metsäherran käskyllä pysäytetyksi... Johtuen runsastuneesta petokannasta heti alkupäivinä oli hukan suuhun joutunut tai oli muuten kadoksissa ajokoiraa ja hirvikoiraa. Työnvälitystoimistotkin rietaantuivat tähän mukaan ja jakoivat työmääräimiä. Levisi nimittäin varma tieto, että uitot aloitetaan taas monen vuoden tauon jälkeen, kun virkamiehet värväävät väkeä. Kokoukseen saapui asianosaisia murheen murtamina. viimeinen sana
Hukanuitto
Hoitajapula vanhainkodeissa kärjistyi ja asianomainen ministeriö ratkoi ongelmaa. Meillekin siitä oli seurauksia. Hallintoneuvos kertoi ennen matkaa hoitajavastuulain sisällöstä ja päätteli, että olemme vaitiolovelvollisia. Kuulimme jossakin vaiheessa autojen ja mönkijöiden liikkeellelähdön. Porukka oli työntynyt teräväpäähän Artturin mukana ja alkanut kokoustaa. Istua jurotimme tuppisuina kolme ensimmäistä tuntia, jonka jälkeen Artturi kysyi: - Eikö täällä saa kahvia. Neuvonpito oli ollut äänekästä ja kiihkeää, mutta loppui heti, kun Artturi oli todennut: - Uitto se on miesten työtä. Virastomme tunnelmasta Artturikaan ei välittänyt. Sitten matka jatkui linja-autolla. Istuimme auton perällä ja hoidokkimme kailotti vapaana virtaavan joen nähtyään, että - Uitto se on miesten työtä! Tästä oli laajoja jälkiseurauksia. A. Joku älypää keksi, että täällä oltaisiin joutilaita kantamaan yhteistä taakkaa. Artturi istui välissämme, koska häntä piti tukea pitkällä matkalla. Hallintoneuvos Walle V. Sitähän tuli heti ja tuli hoitajakin. - Hiljainen kaveri, joka edusti samaa ammattikuntaa minun kanssani. teräväpäähän levähtämään. Kelirikosta johtuen hän reippaasti myöhästyi eikä saapunut aamun aloituspalaveriin. Kahvittelun ja hermosavujen jälkeen odottelimme porukkaa tupaan, mutta sitä ei kuulunut. Toimitin Artturin hänen mukaansa savottakämpän nk. Hukat ammuttiin ja ne uitettiin yhtenä lauttana läänin pääkaupunkiin. Emme siis puhuneet muitten matkustajien kuullen mitään, kun junalla matkustimme kohti pohjoista. Lamperi
66
RIISTA. T. Pahaksi onneksi kunnan NN alueella alkanut riistanpyynti kohtasi vaikeuksia
"Tilanne aina hallussa"
Ultrapoint Koira-GPS sisältää kaiken, mitä tehokkaalta ja toimintavarmalta tutkalta vaadit. Akuissa on markkinoiden pisin virrankesto.
Kaik
www.ultrap
t-mallit ki Ultrapoin
uudet ja -ominais
oint.fi
RIISTA 67. Testaa ilmaisella demoversiolla! Lisää käyttäjien paljonpuhuvia kokemuksia ja kommentteja www.ultrapoint.fi.
Katja Partanen Nerkoon riistamiehet ry
koira-GPS Kotimainen iin olosuhteisiin is pohjoisma myyjät
Koi Ultrapoint ra-GPS:n va ltuutetut jä lleen
Ultrapoint Koira-GPS:ään kuuluu useimpiin puhelinmalleihin soveltuva ohjelmisto sekä muovinen, pestävä panta. Katja Partaselle erityisen tärkeää ovat selkeät kartat, matalat käyttöja ylläpitokustannukset sekä pannan erinomainen vesitiiveys. Antennit sijoittuvat optimaaliselle paikalle koiran niskaan. GPRS-pohjaisen DoGPS+:n ansiosta laite pelittää kaiken lisäksi nopeasti, automaattisesti ja edullisesti