9,3 x 62 vs. MAUSER M12 KAL. KOVAT KOTIMAISET Tuplanumero! 116 sivua 5-6 / 2013 12,90 € VERTAILUSSA METSÄSTYSRADIOT – ANTENNEISSA ON EROA PEURA-AJOVINKIT: TAKTIIKKA JA OIKEAT VARUSTEET OMATOIMIMATKA TSEKIN RIISTAMAILLE LAKI MUUTTUI: SUOMEN ASEKAUPAT ONGELMISSA CUSTOM-METSÄSTYSREVOLVERI KOTIMAISIN VOIMIN Riista_0513_Kansi.indd 1 19.11.2013 10:04:35
ge on w.b ww 02-05_Ilmot-Sisus-Paakkari.indd 2 19.11.2013 10:07:13. Kaikilla kengillämme on kahden vuoden takuu. The Hunter GTX® Extreme Trekker nro 5/2013 vaelluskenkätesti Tibet GTX® Ranger GTX® Camino GTX® Renegade GTX® Mid Focus GTX® Mauria GTX® Ws .. 90 YEARS 1923 - 2013 LOWA:n laadukkaat käsintehdyt jalkineet ulkoiluun ja metsästykseen
02-05_Ilmot-Sisus-Paakkari.indd 3 19.11.2013 11:37:10. Metsästys ja Kalastus -lehden #8 kokeessa sanottua: The Hunter GTX® Extreme I Hunting ”Huikea LO LOWA” perusteella LOWA kävelee ”Tämän kokeen ko kilpailijoist kilpailijoistaan edellä oikeastaan kaikilla osa-alueilla.” osa-alueill ”Kenkien vvettymä oli uskomattoman pieni.” ”Vaikka tä tässä kokeessa ei anneta pisteitä tai koeteta rankata kenkiä järjestykseen, voittaja voi voidaan nostaa esiin. 90 YEARS 1923 - 2013 MAD Quali E IN ty si nce 1923 GER MAN Y Klassinen metsästyskenkä pohjoisiin oloihin. Niiden nimi on LOWA Hunt Hunter GTX® Extreme.” The Hunter GTX® Extreme Löytääksesi lisätietoja LOWAN vaelluskengistä, käy osoitteessa www.bonge.. Sa ks ass ak äsi nt eh ty LOWA on ainoa ulkoilujalkinevalmistaja jolla on ISO 9001 serti?kaatti korkeimman laadun ja parhaiden valmistusprosessien varmistamiseksi. The Hunter GTX® Extreme Istuvuus, laadukkuus, monikäyttöisyys ja teknisyys olivat termejä, jotka ohjaavat tämän kengän ken valmistusta
Sisältö 5-6/2013 Aseet ja patruunat Jahti 32 TESTI: 9,3x62 Mauser M12 vastaan Sako ja Tikka 48 Unelmia metsästämässä – lintukoiramiehen tripla 58 JJ Landen Custom Vaquero – metsästysrevolveri 70 Peuran ajojahdin ABC – taktiikkaa ja tietoutta 24 Beretta 692 – 686:n seuraaja 78 Hylsyjen nestepaisutus 18 Omatoimimatka Tsekin riistamaille 74 Valkohäntäpeuran seuruejahdin varusteet 88 Uutuuspatruunoita pienpedoille: Hornady 53 gr V-Max Superformance ja 55 gr Z-Max 98 Uudistettu Norma Oryx 100 Edulliset metsästyspatruunat: Gego Plus ja Express .308 Win Varusteet Vakiopalstat ja sekalaiset 44 Steinert Superchrono – akustinen nopeusmittari 46 Haulikkonurkka: itselataava paremmaksi viriosilla 66 Metsästäjän latauskoulu: luoditus 68 Premium Hunting Lounge – Varuste.net:n arvoasehuone 6 TESTI: metsästysradiot, osa2 – antennit 82 3HGR-tukihihna 90 Valonvahvistin metsästyksessä: Käyttötestissä Swarovski, Yukon ja Zeiss 28 Asekaupan tila Suomessa 2013 84 Jahtivuosi allrounderilla – Radalla 102 Metsästäjä valokuvaajana, osa 3 – piilokoju 94 Korintin kalkkuna 108 Uutiset 96 BachmaiER Shooter – aktiivikorvatulpat 112 Riistaresepti Kuva: Veikka Gustafsson 114 Viimeinen sana 02-05_Ilmot-Sisus-Paakkari.indd 4 19.11.2013 11:37:13
Jos tunnistit itsesi, voit olla varma, että se näkyy myös suhtautumisessasi vastapuoleen. Metsästyksen asemaa ei nykyisellään pyritä parantamaan, eikä sitä oikeastaan edes puolusteta. Ja kenties myös edunvalvonta vastaisi paremmin koko metsästäjäkunnan näkemyksiä. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Nykyinen edunvalvonta on hyvinkin kompromisseihin taipuvaista, jopa liiaksikin: ”..kunhan vain tämä tietty metsästysmuoto saa jatkua”. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. RIISTA 02-05_Ilmot-Sisus-Paakkari.indd 5 5 19.11.2013 11:37:13. Toiveenani olisikin, että kaikki metsästyksen tulevaisuudesta kiinnostuneet siirtyisivät askeleen kohti yhteistä näkemystä. Kumpaan ryhmään kukin kuuluu, riippuu esimerkiksi siitä, onko aloittanut metsästyksen vasta aikuisena vai saanut jahtiveret jo äidinmaidossa. PÄÄTOIMITTAJA: Tero Kuitunen p. Jos näin tapahtuisi, puhuisimme yhtenäisemmällä äänellä. M etsästäjät voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: harrastajiin ja elämäntapametsästäjiin. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. Jos taas vaakalaudalla on vain harrastus, ollaan valmiita tekemään suuriakin myönnytyksiä. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.. Et oikeastaan edes halua keskustella sellaisten kanssa, jotka eivät ymmärrä metsästyksen erityisasemaa: ”Tehkööt herrat mitä tahtovat, metsästys on ja pysyy.” Ja näin kiivailija on ulkona keskustelusta. Y-tunnus 1441340-4 TOIMITUSJOHTAJA, ILMOITUSMYYNTI: Veikka Gustafsson p. RIISTA Pihlajatie 28 00270 Helsinki email: toimitus@riistalehti.fi ISSN ????-???. ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. alv. Metsästys tarvitsee puolestapuhujia, siis sellaisia, jotka pyrkivät parantamaan metsästyksen asemaa. Jako tulee esiin heti, kun metsästys nousee yhteiskunnalliseen keskusteluun. Mutta älkäämme unohtako toista puolta. Leijuuko metsästys kaiken muun yläpuolella. 10 %) pääkirjoitus Metsästys – harrastus vai jotain suurempaa. Ajatteletko, etteivät muut yhteiskunnalliset pyyteet saisi sitä millään tavalla häiritä. Metsästyksen oikeutusta kiivaimmin puolustavien kannattaisi pohtia suhtautumistaan. Kun ihminen puolustaa elämäntapaansa, hänen suhtautumisensa on jyrkkääkin jyrkempi. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. TILA AJAPALVELU p. Elämäntapametsästäjät loiventaisivat ja harrastajametsästäjät tiukentaisivat asennettaan. (03) 42 465 335 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) tilaajapalvelu@riistalehti.. 041-451 4015 tero.kuitunen@riistalehti.fi TEKIJÄT: Markus Forsström Veikka Gustafsson Jussi Grönstrand Esa Höysniemi Tuomo Karsikas Juha Kylmä Adam Mykkänen Arto Määttä Ville Pohjola Jukka Saarinen REPRO: Tenhelp Oy VALOKUVAAJAT: Tero Kuitunen Arto Määttä Tuomo Karsikas KANNEN KUVA: Tuomo Karsikas JULKAISIJA Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@retkilehti.. Tällä jaolla on laajakantoisempi merkitys kuin moni ymmärtääkään. (03) 42 465 340 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. RIISTA ILMESTY Y 8 KERTA A V UONNA 2013 Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 € (sis. alv. Tero Kuitunen, päätoimittaja Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Tilannetta voisi kuvata lähinnä viivyttämiseksi ennen lopullista antautumista
Kuten kuvasta voi päätellä, Zodiak Team Pro:n ja Wouxun KG-819 antennit ovat samanlaisia, kuten myös Wouxun KG-869 ja 703E antennit ovat täsmälleen samoja. Antennien tyypit ovat seuraavat: Alakelallinen piiska (monopoli): Zodiak Easy Hunt, Lafayette M5+ (6W), Hunter F1, Zodiak team pro ja Wouxun KG-819 Puhdas helix-antenni: Gentzo BT66. Alakelallinen helix-antenni: Wouxun KG-869 ja 703E Keskikelallinen piiska (monopoli): Lafayette M5 (5W) Zodiak Easy Hunt 6 Gentzo BT66 Lafayette M5+ (6W) Lafayette M5 (5W) Hunter F1 Zodiak Team Pro Wouxun KG-819 Wouxun KG-869 Wouxun KG-703E RIISTA 06-17_Testi_Osa2.indd 6 19.11.2013 13:08:43
Antennin vireys on tärkeä seikka: Jokaisella antennilla on ”resonanssitaajuutensa, jossa antennin impedanssi on puhtaasti resistiivistä, jolloin antenniin syötetty teho siirtyy sähkömagneetiseen säteilyyn ja pelkiksi häviöiksi antennissa (lämpöä)”. Metsästysradion matalasta taajuusalueesta (aallonpituus) johtuen lähikenttä on kohtuullisen suuri ja siksi metsästäjä on aina itsekin tämän kentän sisällä radiota käyttäessään. Antennilla on siis tietty resonanssitaajuutensa, hieman kuin vaikkapa ääniraudalla, joka alkaa soida kun siihen kohdistuu juuri oikean taajuista värähtelyä. Samasta syystä melkoisen monet antennit ovat syntyneet yritys-erehdys-menetelmällä aikoinaan ja uusia syntyy tällä tavoin edelleen. Tämän seurauksena säteilykeilan muoto vaihtelee suuresti antennin asennon muuttuessa suhteessa käyttäjään. Hän on puuhannut radioiden kanssa vuosikymmenniä sekä harrastuksena että ammatiksi. Laitammekin jälleen mutkat suoriksi ja käsittelemme pelkästään olennaisinta. Lyhyesti, se on komponentti, joka ”sovittaa radiolähettimen impedanssin tyhjiön impedanssiin ja suorittaa impedanssimuunnoksen mahdollisimman häviöttömästi”. Nyt vuorossa ovat antennit. Antennin toiminnassa monimutkaisin alue on vuorovaikutus ympäristön kanssa, jota ei voi kiertää, väistää tai muuttaa. Kokonaisuus on yhtä hyvä kuin sen huonoin komponentti. Jokainen antenni onkin kompromissi monen ominaisuuden osalta. RIISTA 06-17_Testi_Osa2.indd 7 7 19.11.2013 13:08:43. Antennin vireyteen vaikuttaa myös sen välitön lähiympäristö, eli antennin lähikenttä muutaman aallonmitan etäisyydellä. Toisin sanoen antennin säteilykeilan muoto on täysin erilainen jos radio on kädessä, verrattuna siihen, että radio on takin rintataskussa. Vasta yhdessä hyvän antennin kanssa radiosta tulee toimiva kokonaisuus. Pitkäaaltoisinta ovat radioaallot, seuraavaksi lämpösäteily, valo ja lopuksi röntgensäteily. TEKSTI JA KUVAT: MIKA NIEMELÄ A ntenneille on annettava niille kuuluva painoarvo. Hänen nykyinen toimenkuvansa muodostuu radiojärjestelmien erityisasiantuntijatehtävistä. Lähikenttä on antennille karkeasti 1-5 aallonpituutta. Hyväkään antenni ei pelasta huonoa radiota, tai toisinpäin. Edellinen tarkoittaa käytännössä sitä, että radion lähettimen tuottama suurtaajuinen vaihtojännite muuttuu antennissa radioaalloiksi, ja vastaanotossa radioaalloista vaihtojännitteeksi, mahdollisimman häviöttömästi. Nyt on jäljellä se yksinkertaisimmalta tuntuva komponentti, eli antenni. Mutta antenneistakin voisi kirjoittaa kevyesti tuhannen sivun mittaisen kirjan, joka tekisi vasta pintaraapaisun aihealueeseen. magneettisessä säteilyssä. ILU VERTA Metsästysradiot vertailussa, osa 2 VAKIOANTENNIT Ensimmäisessä osassa tutkimme pelkkiä radioita ja niiden teknisiä ominaisuuksia. Mikä antenni oikeastaan on. Mitä lähempänä vaikuttava esine on, sitä suurempi on vaikutus. PERUSTEORIAA Radiolähetteen ero valoon, lämpösäteilyyn ja röntgensäteilyyn on ainoastaan aallonpituudessa, sillä säteilyn luonne on täysin samankaltaista kaikessa sähkö- Testin tekijästä Mika Niemelälle testirupeama oli paluu juurille. Perusperiaatteet on tunnettu jo ensimmäisestä Hertzin dipolista lähtien (1886) ja perusmatematiikka jo 1700-luvun lopulta alkaen. Kun näkyvän valon aallonpituus on nanometrejä, metsästysradion on metrejä (valo: punainen 0,0000007 – sininen 0,0000004 metriä ja metsästysradio 4,4 metriä)
Perusantenni on dipoli, jossa on kaksi ¼ -aallonmitan mittaista puolikasta kohtisuorassa toisiaan vastaan. Olemme käytännön nyrkkisääntöjen ja likiarvokaavojen varassa, jotka aika ajoin pettävät tai yllättävät suuresti. Kuten huomasitte, aallonpituus muuttuu jo metsästysradion kanavien si- Tästä erittäin monimutkaisesta syyseuraussuhteesta johtuen lähetteen etenemistä maastossa metsästysradiosta toiseen ei pystytä mallintamaan pelkästään laskennallisesti. Isotrooppisen säteilijän säteilykuvio on täydellinen pallopinta, eli se säteilee jokaiseen suuntaan täsmälleen 8 Antennien liittimet: MX, TNC, Reverse SMA ja SMA. ISOTROOPPINEN SÄTEILIJÄ, AALLONPITUUS JA ANTENNIT Antenniteorian peruskäsite on isotrooppinen säteilijä, joka on äärettömän pieni pistemäinen antenni (singulariteetti), jonka säteilemä teho voidaan laskea pallopinta-alalla kun tunnetaan etäisyys säteilijästä. RIISTA 06-17_Testi_Osa2.indd 8 19.11.2013 13:08:43. Keskimäärin ne kuitenkin toimivat hyvin oikein sovellettuina. Kaikkia antenneja verrataan tähän teoreettiseen säteilijään ja antennin vahvistus ilmoitetaan desibeleinä (dBi) (tai verrattuna dipoliin, jolloin yksikkönä on (dBd). Kanavalla 19 metsästysradion dipoli on vastaavasti 2,073 metrin pituinen. Metsästysradion aallonpituus metreinä saadaan käytännössä riittävän tarkasti likiarvokaavasta valonnopeus (sataatuhatta kilometriä) / taajuus (Mhz) = 300 / 68,05 = 4,408 metriä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että GSM-puhelimen dipoli 900 MHz taajudella on vain 16 cm mittainen. yhtä suurella voimakkuudella. GP-antenni, eli monopoliantenni, dipoli ja helixantenni, suunta-antenneja ovat Yagi-, Qaud- ja torvi-antenni. Metsästysradion kanavan 1 aallonpituuden neljäosa on siis 1,102 metriä ja dipolin kokonaispituus on 2,204 metriä. Antennityyppejä paljon. Se on teoriassa ja laskennassa erittäin hyödyllinen, mutta käytännössä täysin mahdoton rakentaa. Isotrooppisen säteilijän idea on vähän sama kuin metrillä ja grammalla, jotka ovat perussuureita ja loput yksiköt sen monikertoja. Etualalla kuunteluantenni ja taustalla testattava antenni
Metsästysradion taajuudet 73,000 72,000 Mhz 71,000 70,000 69,000 68,000 67,000 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 Kanava Metsästysradion kanavanumerointi ei ole suoraviivainen, vaan ne ovat hajallaan taajuuspektrissä. Ei tosin kuulosta kovin käytettävältä kantaa noin 8 senttimetrin paksuista (1/50 aallonpituus) ja yli metrin mittaista antennia töröttämässä metsästäjän olkapäällä. (Sitäkin tärkeämpää on saada antennin vireys (sovitus) kohdalleen, jotta mahdollisimman suuri osa antenniin syötetystä tehosta muuttuu sähkömagneettiseksi säteilyksi, eikä lämmöksi.) Tätä todellisen monopolin / dipolin ideaa yrittävät toteuttaa metsästysradiRIISTA 06-17_Testi_Osa2.indd 9 9 19.11.2013 13:08:45. Kuvaajan vaaka-akselilla ovat kanavanumerot ja pystyakselilla taajuus (Mhz). Ongelmaa voisi pienentää paksuntamalla antennia. Monopoliantenni taasen on ¼ aallonpituuden säteilijä yhdistettynä maatasoon. Antennin ”viiksen” pituus on 1,1 metriä, joka on sekin pitkä maastossa kannettavaksi. Tämä vaikuttaa dipolin / monopolin virittymiseen, koska metsästysradion antennit ovat yleensä äärimmäisen ohuita aallonpituuteen nähden. sähköisesti lyhennettyjä ja niiden säteilyhyötysuhde kärsii tästä lyhennyksestä. V-com MX-liitin Gentso TNC-liitin Lafayette SMA-liitin Hunter F1 Reverse SMA eli käänteinen SMA-liitin sällä 13,1 cm. Kaikki tätä lyhyemmät vireessä olevat antennit ovat ns
Kaikki riippuu kaikesta, kuten radion paikasta, etäisyydestä ihoon, hikoilun määrästä, eikä vähiten antennista itsestään ja sen sijainnista. Negatiiviset luvut kertovat, että kysymys on pienemmästä tehosta ja positiiviset kertovat sen olevan suurempi kuin milliwatti. Otetaan esimerkiksi dipoli, jolla on vahvistusta isotrooppiseen säteilijään verrattuna 2,14 dB(i) eli se tuottaa 1,64 kertaa voimakkaamman säteilytehon antennin pääkeilaan. Ja valitettavasti tämäkin on tapauskoh10 taista, joten kokeilukerrat eivät ole veljeksiä keskenään. Osa niistä toimii ja osa ei. Valitettavasti nämä ominaisuudet lyövät toisiaan korville. Mutta tämäkin on yleistys, sillä ympäristö vääristää antennin säteilykuviota aina ja sen vaikutuksen ennakoiminen on metsästäjälle mahdotonta. Suomalainen metsä ei ole ns. Toinen antenni toimii toisessa tilanteessa ja toinen toisessa, riippuen puhtaasti ympäristöstä ja antennin vuorovaikutuksesta ympäristönsä kanssa. Desibeli on radiotekniikassa käytännöllisempi tapa ilmoittaa asia, kuin radion herkkyys (dBm-lukema) puhtaana lukuarvona, koska lukujen skaala radiotekniikassa on todella suuri. Kerroin (teho) Desibelit 1-10 dB 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Desibeliä Desibeli (dB) on aina kahden asian välinen suhdeluku, ollen logaritminen yksikkö. standardi-ympäristö, ei sitten missään määrin. Antennivahvistuksella on myös varjopuolensa: mitä suurempi vahvistus, sitä kapeampi säteilykeila kaikissa suunnissa, koska antenni ei pysty luomaan energiaa tyhjästä. Lisämaadoitus voi muuttaa antennin virityspistettä monimutkaisin mekanismein ja pahimmillaan antennin hyötysuhde romahtaa. RIISTA 06-17_Testi_Osa2.indd 10 19.11.2013 13:08:46. Menetelmän toiminta PITÄÄ kokeilla omakohtaisesti, eikä vain luottaa pelkkään myyjän puheeseen, että se automaattisesti parantaa. Heti kun huomioidaan kokonaisuus, voi maadoituspiuhasta joko olla hyötyä tai sitten siitä ei ole. Tässähän se haaste onkin. Oikeilla antenneilla tehoa siis suunnataan ja näin saadaan vahvistusta. Jos radion lähikentässä on este (esim. ANTENNIVAHVISTUS Jokaisella reaalimaaliman antennilla on vahvistusta isotrooppiseen säteilijään nähden, koska mikään todellisen maailman antenni ei pysty säteilemään kaik- Ideaalioloissa metsästysradion säteilykeila on donitsin muotoinen. On syytä korostaa tässä vielä erikseen, että käytännössä antennin vahvistus voi olla myös negatiivinen (isotrooppiseen säteilijään verrattuna), koska antennissa voi olla suuriakin häviöitä. Esimerkiksi dBm-yksikkö (desibelimilliwatti) kertoo kuinka suuri toinen luku on verrattuna 1 milliwatin tehoon. Maastossa kun emme voi etukäteen tietää mitä reittiä (vähiten vaimennusta) radioaalto pääsee vastaanottajan antenniin. maatasopaikkoihin. Koska fysiikka rajoittaa valintojamme, metsästäjälle paras antenni on ¼ aallonmittaisen säteilijän ja melkein saman mittaisen maatason yhdistelmä. Mutta teoriassa, puhtaasti kapeaan osa-alueesen keskittyvän teorian kautta tarkastellessa, maadoituspiuha parantaa tilannetta. kiin suuntiin samalla voimakkuudella. Syy dipolin vahvistukseen on se, ettei dipoli säteile lainkaan “viiksiensä” suuntaisesti. Metsästysradioiden käyttämästä taajuudesta johtuen vapaantilan etäisyysvaimennus on hyvin vähäistä ja muiden ilmiöiden vaimennukset dominoivat (radiohorisontti, absorbtio, sironta, diffraktio yms.). Metsästysradiossa paras antenni olisi kaikkiin suuntiin säteilevä, mahdollisimman suurella vahvistuksella varustettuna. Ilmiö nousi esiin tässäkin testiotoksessa. Joten pelkkä antennivahvistus on puhtaasti akateeminen seikka ympärisäteilevissä antenneissa. - 50 dBm = 0,000 000 001 wattia -100 dBm = 0,000 000 000 000 1 wattia -121 dBm = 0,000 000 000 000 000 8 wattia 5 W = +37 dBm 2 W = +33 dBm 1 W = +30 dBm oihin myytävät maadoituspiuhat, jotka kytketään radion runkoon yms. Kun antennin pituus kasvaa, donitsi litistyy ja keilan laajuus kasvaa. Tärkeintä on, ettei mennä vaimennuksen puolelle, joko sovituksesta tai häviöistä johtuen. radion käyttäjä), donitsiin tulee kyseiselle puolelle sisäänpainuma
Paluuvaimennuksessa – 3 dB tai pienempi lukema on huono, – 6 dB tai isommat arvot ovat tyydyttäviä, yli – 9 dB arvot hyviä ja kaikki yli – 12 dB arvot ovat erinomaisia. • alle 0 dB tarkoittaa suuria antennin sisäisiä häviöitä, jolloin antennin toimintaa voidaan pitä ala-arvoisena. Säteilyhyötysuhteen arvo on myös hyvin tasainen koko taajuusalueella. Zodiak Easy hunt II PV Paluuvaimennus on vakioantennissa suorastaan erinomainen koko taajuusalueella. Sen sijaan TNC-liitin (Gentzo) ja SMAliitin (muut) ovat hyvinkin yleisiä liittimiä. • – 0 dB = kaikki antenniin syötetty teho heijastuu takaisin, eli antenni ei säteile lainkaan radioaaltoja. Antennistestistä puuttuvat täten V-com:n ja Zodiak BT:n vakioantennit. Jopa mittalaitteissa, joissa vaaditaan suorituskykyä ja impedanssin tasaisuutta läpi taajuusalueen. Samaten M3-merkin kohdalle kaikissa kuvissa sattuu tälläinen heijastuksesta johtuva vaimentuma, joka heikentää signaalia sillä kohdin jyrkästi. Koska mittaukset on suoritettu todellisessa ympäristössä, on säteilyhyötysuhdekuvaajassa näkyvissä todellisen maailman tilanne, eikä puhtaasti teoreettinen antennin toiminta laboratoriossa. Mitä suurempi positiivinen lukuarvo, sitä paremmin antenni säteilee siihen syötettyä tehoa ulos radioaalloiksi. Graafien selitykseksi Paluuvaimennus: Säteilyhyötysuhde: Mitä negatiivisempi luku, sitä enemmän antenniin syötetystä tehosta jää heijastumatta takaisin lähettimelle ja säteilee ulos radioaaltoina. Yleisin mittalaiteliitin on N-liitin, joka on hitusen ”isohko” käsiradiohin asennettavaksi. Merkki M1 mittauskuvissa osoittaa kanavan 1 ja M2 osoittaa kanavan 19 paikkaa taajuuspektrissä. HUOMIO! Mittaustulokset pätevät myös toiseen suuntaan, eli viestin vastaanottamiseen. • 0 dB taso on verrokkiantenni. • – 3 dB = 50 % heijastuu takaisin ja 50% menee antenniin. Jos paluuvaimennus on suuri ja samalla taajuudella antennin säteilyhyötysuhde antaa korkean lukeman, tarkoittaa se sitä, että antennin sisäiset häviöt ovat pieniä ja antenni säteilee hyvin ulos siihen syötetyn tehon. Ansaitsee parhaat pisteet loistavan paluuvaimennuksen vuoksi. Kyseinen antenniliitintyyppi esiintyy äärimmäisen harvoin nykyisessä ammattikalustossa, mittalaitteissa sitä ei tavata koskaan. Vastaavasti jos antennin kuvaajien säteilyhyötysuhdemaksimi ja paluuvaimennusminimi ovat eri kohdissa, tarkoittaa se sitä, että antennin häviöt ovat tietyllä taajuuksilla suuremmat kuin toisilla. Tosin antennikin on hitusen pidempi, eikä tulitikkun mittainen tumppi. • – 10 dB = 10 % tehosta heijastuu takaisin ja 90% menee antenniin. SH Hyvin käyttökelpoinen vakioantenni. (5W lähetystehosta 4,5W menee antenniin ja 0,5W palaa lähettimeen) • – 13 dB = 5 % tehosta heijastuu takaisin ja 95% menee antenniin. Käyrissä näkyvät pienet “rypyt” ovat ympäristön aiheuttamia, heijastusten vaikutusta mittaustuloksiin. • 10 dB tulos tarkoittaa, että antenni säteilee 10 kertaa paremmin kuin verrokki-antenni (erinomainen tulos). Taso joka kaikkien metsästysradioissa käytettävien antennien tulisi ylittää. Aivan kuten se vaikuttaa metsässä samoilevaan radion käyttäjään. Merkki M3 on kanava 9. Vakiopiiskat vertailussa MX-liittimellisiä antenneita ei testattu, koska kirjoittajan adapterivarastoon ei kuulu muita MX-adapereita kuin radioiden mukana toimitetut. Muut merkit osoittavat minimejä, maksimeita tai muita pisteitä. Kuvaajia luetaan yhdessä. Se olisi ollut mahdollista poistaa mittauskalustolla, mutta tarkoituksellisesti se jätettiin, jotta kaikki voivat nähdä ympäristön vaikutuksen antennin toimintaan. RIISTA 06-17_Testi_Osa2.indd 11 11 19.11.2013 13:08:46. Niitä voi käyttää radion kytkemiseen, mutta ei antennien kytkemiseen mittalaitteisiin
koska kaiken on pitänyt olla pientä ja huomaamatonta. Metsästäjän antennisäännöksi sanoisin: ¼ aallonmitan säteilijä, radio olkapäällä ja toimivaksi testatulla maadoituspiuhalla varustettuna. Tässä matkapuhelinvalmistajat ovat olleet suunnannäyttäjiä, sillä he ovat jo vuosia kilpailleet siitä, kenellä on surkein antenni. Korostan sanaa useimmiten. Säteilyhyötysuhde hyvällä tasolla koko taajuusalueella. Lafayette DC-70 M5+ (6 W) PV Paluuvaimennus on huonoimmillaan tyydyttävä, jääden silti hyvästä. Se vaikuttaa positiivisesti. Paluuvaimennuksen pieni maksimiarvo verottaa pisteitä. Tämä on seurausta antennin pituus-paksuus-suhteesta, sillä Gentzon antenni on testiryhmän paksuin suhteessa pituuteen. Huomattavasti parempi esitys kuin M5:llä. Huomatkaa erikoisuus siinä, että säteilyhyötysuhteen minimi on huomattavan heikko verrattuna SH moniin muihin antenneihin. Hyvä antennin vireys huonollakin säteilyhyötysuhteella voi olla toimiva yhdistelmä, koska tällöin ympäristön vaikutus useimmiten minimoituu. Tässä esimerkkiä vaikkapa Wouxunille, kuinka tehdä toimiva antenni samalla rakenteella. Metsästysradiolla ei ole mastoa joka kukkulalla. Kuluttajat ovat tähän ohjanneet, 12 SH Säteilyhyötysuhde miellyttävästi hyvällä tasolla koko taajuusalueella. Tämä verottaa pisteitä. Negatiivinen seikka kokonaisarvostelussa on antennin lyhyys, sillä se aiheuttaa voimakasta suuntautumista ollessaan metsästäjän olkapäällä. Antennin viritys säilyy parempana kuin -6 dB miellyttävän leveällä taajuusalueella. Samoja omituisuuksia on havaittavissa testin metsästysradioiden kohdalla, valitettavasti. Kannattaisi muistaa, että teleoperaattorit ovat rakentaneet verkkojaan miljardeilla paikatakseen ongelman. Gentzo PV Antennin paluuvaimennus ylittää keskimmäisillä taajuuksilla erinomaisen arvon heikentyen ylimmällä hyvän rajoille ja alimmalla kanavalla tyydyttävän rajoille. Lisäksi antennin pitää olla olkapäällä likimain suorassa, jotta säteilykeila suun- RIISTA 06-17_Testi_Osa2.indd 12 19.11.2013 13:08:46. Tästä on seurannut negatiivinen kehitys toimivuuden kannalta. Tämä on kompromissi käytettävyyden ja monen muunkin seikan osalta, mutta se on mahdollista järkevästi ja tekisin itse niin. Huippuvireyspiste hieman kanavan 1 alapuolella. Ponnekas yritys premium-tasolle. Hyvä esimerkki oikein tehdystä lyhyestä helix-antennista
Hunter F1 PV Paluuvaimennus vaihtelee tyydyttävästä hyvään. Sillä selvisi mitä antennista säteilee oikeasti ulos (säteilyhyötysuh- de). Jo mainitun vireyden lisäksi testiantennit mitattiin referenssiantennilla kuunnellen. tautuu oikein. Tämä kuluttaa turhaan radion muutoinkin rajallista akkukapasiteettia. Zodiak Team Pro II PV Paluuvaimmennus huonon ja tyydyttävän rajoilla, ollen tasaisen heikko koko taajuusalueella. Antennissa itsessään tapahtuneita häviöitä mittasimme epäsuorasti, koska tunnemme etäisyysvaimennuksen määrän (etäisyys). Parhaimmillaan ylimillä kanavilla, (jossa taas itse radio kuuroutuu). ulos, heijastuu takaisin radion pääteasteelle, kuumentaen sitä. Vapaantilan vaimennus ei tässä testissä muutu antennien mittausten välillä, joten mittaus kertoo puhtaasti antennin säteilyhyötysuhteiden erot. Se siis kertoo suoraan antennien välisen paremmuuden. Pärjää kuitenkin referenssiantennille koko taajuusalueella vähintään tyydyttävästi. Varsinainen vireyspiste on huomattavasti alemmalla taajuudella kuin metsästysradion kanava 1. Saa radion tuntumaan huomattavasti SH kantavammalta ja herkemmältä alemmilla taajuuksilla. Zodiak Team Pro II:n antenni on esimerkki huonosta virittymisestä ja kohtuullisesta säteilyhyötysuhteesta. Tähän väliin jäävä osuus on häviöitä. Tämä on metsästysradion antennitestissä tärkeä osuus, sillä se teho, mikä ei antennissa muutu lämmöksi tai säteile SH Säteilyhyötysuhde asiallinen koko taajuusalueella. MITTAUKSET Testiantenneista mitattiin vireys, ammattitermein paluuvaimennus (tai myös seisovan aallon suhde, VSWR), joka kertoo kuinka paljon antenniin syötetystä tehosta siirtyy ilmaan tai häviää lämmöksi. Säteilyhyötysuhde on myös kohtuullisella tasolla koko taajuusalueella. Tähän ei päästä käsiradioissa käytännössä koskaan antennin lähikentästä johtuen ja harvoin myös muissakin antenneissa. RIISTA 06-17_Testi_Osa2.indd 13 13 19.11.2013 13:08:46. Se, että yhdeltä puolelta keila osuu maahan ja vastakkaiselta suuntautuu taivaalle, ei ole järkevää. Määräävä osa testin häviöistä on vapaantilan vaimennusta. Antenni on kuitenkin voimakkaasti alavireinen, eli toimii alimmilla kanavilla hyvin. Hyvä antenni säteilee yli 99 % siihen syötetystä tehosta, jolloin sen paluuvaimennus on ~20dB
Tämä verrokkiantenni on tarkoituksellisesti niin huono kuin mahdollista järkevästi, ennakoitavasti ja laskettavasti. Erinomainen virittyminen tapahtuu aivan liian matalalla taajuudella. Ylimällä kanavalla virittyminen muuttuu huonon ja tyydyttävän rajoille vaikka paluuvaimennus on alimmalla kanavalla jo liki hyvä. Tyyppiesimerkki siitä, kuinka tehdä välttävä antenni ja saada se toimimaan matkapuhelimien tapaan. TESTIMENETELMÄ Mittaukset suoritettiin aiheeseen sopivasti hirviradalla, koska paikka on sopivan suojainen ja radiomeluton. Huomattavan tasainen paluuvaimennus. Ei yllä premium tasolle. Ympäristöllä on vaikutuksensa antennin virittymiseen ja monitie-eteneminen aiheuttaa vääristymiä mittaustuloksiin. Onneksi ilmiötä voidaan vähentää, käytännössä merkityksettömäksi, käyttämällä mahdollisimman vapaata mittauspaikkaa ja toistettavaa mittausproseduuria. Tyydyttävä suomalaisen metsästysradion käyttämillä kanavilla. Hipoen jo hyvän rajoja. Voimistaa efektiä siitä, että radio on herkimmillään alimmilla kanavilla. Joten siitä saatiin minimitaso säteilyhyö- RIISTA 06-17_Testi_Osa2.indd 14 19.11.2013 13:08:46. Antenni osaltaan selittää sen, miksi KG819 pidetään herkimpänä radiona. Hyötynä on liki pallomainen sätei- lykuvio, jotta ympäristön vaikutus olisi minimissään. SH Säteilyhyötysuhde on Wouxunin antenneista ylivoimaisesti paras. Wouxun KG-819 PV Paluuvaimennus huonon ja tyydyttävän rajamaastossa, ollen parempi kuin muut Wouxunin vakioantennit. Verrokkiantennin impedanssin sovitus on tarkoituksellisesti pielessä, vaikkei paluuvaimennus olekkaan niin huono kuin testin huonoimmilla antenneilla. Lafayette DC-70 M5 (5W) PV Virittyy parhaimmillaan merkillepantavan erinomaisesti, mutta täysin väärällä taajuudella. 14 SH Säteilyhyötysuhde parhaimmillaan hyvä, mutta paljon alemmalla taajuudella kuin kanava 1 on. Säteilyhyötysuhdemittauksen kalibrointiin käytettiin 1/8 aallonmittaista monopolia testattavien antennien paikalla. Toimii koko suomalaisen metsästysradion kanavapaletilla antennina. Ainoa seikka, jota tässä testissä emme pysty muuttamaan on ympäristön vaikutus. Referenssiantennina vastaanotossa käytettiin sovellettua vireessä olevaa dipolia
tysuhteelle, joka jokaisen antennin tulee ylittää tässä testissä saadakseen arvosanan. Mittauksissa käytettiin täsmälleen 10 metrin etäisyyttä testattavan antennin ja kuunteluantennin välillä. Wouxun KG-869 PV Lähes puolet lähetystehosta heijastuu takaisin. Mittauksen aikana, aina kun antennin mittaustulos tallennettiin, allekirjoittanut istui tallentamassa tulosta peltilehmän sisällä, jotta mittaajan vaikutus testiin vakioitui ja myös samalla minimoitui. Wouxuntyyliin, antenni toimii siellä missä radio itsessään kuuroutuu. Verrokkiantenniin nähden parhaimmillaan vain hitusen yli 25% parempi, mikä on surkea suoritus ja sekin vielä ylimmällä kanavalla, missä radion herkkyys taas floppaa. Testin parhaiden antennin säteilyhyötysuhde on yli 32 kertaa tätä antennia parempi! Käy hätätilassa antennin näköisvastikkeeksi, jos pääantenni on rikkoutunut. vasti 29,64 dB. Tai ollakseen ylipäätään antenni sanan varsinaisessa mielessä. Kalibroinnissa poistettiin kaikki mittavirheet testattavien antennin paluuvaimennuksen ja säteilyhyötysuhteen mittauksen osalta. Kanavien välillä oleva 0,54 dB vaimmennusero on täysin merkityksetön tässä testissä. Merkillepantavaa, että tämän antennin häviöt ovat pienemmät kuin toisen samanlaisen, alittaen verrokkiantennin alimmilla kanavilla. Säteilyhyötysuhde on sentään parempi kanavan 9 yläpuolella, sen alapuolella tulee floppaus. Tämä kertoo valmistushajonnasta. RIISTA 06-17_Testi_Osa2.indd 15 15 19.11.2013 13:08:46. SH Huom! samanlainen kuin KG-869:ssä, mutta hyvin erilainen tulos. Paluuvaimennus huonosta tyydyttävään. Metsästysradioiden käyttämällä taajuudella teoreettinen vapaantilan vaimennus on kanavalla 1 tasan 29,11 dB ja kanavalla 19 vastaa- SH Huonoimmillaan tämä antenni antaa vain 50 % energiasta, mitä verrokkiantenni antaa kanavalla 1. Tulos näkyy myös säteilyhyötysuhteessa. Wouxun KG-703 PV Paluuvaimennuksella ei päästä pröystäilemään, sillä kanavalla 1 tulee 5W radiosta käytännössä 2W tehoinen tällä antennilla. Mittalaitteet kalibrointiin siten, ettei kaapeloinnilla ole vaikutusta tulokseen kummassakaan antennissa. Antennina surkea kaikin puolin
Kanavalla 1 tehoa saatiin tuo mainittu 5,3 W ja kanavalla 19 tehoa lähti enää 4,9W. RIISTA 06-17_Testi_Osa2.indd 16 19.11.2013 13:08:46. RX kaistanleveys: 18kHz Akku: 7,4V Li-polymeeri, 2,1Ah Herkkyys (dBm) Pisteitä 1/5 16 -100 -101 -102 -103 -104 -105 -106 -107 -108 -109 -110 -111 -112 -113 -114 -115 -116 -117 -118 -119 -120 -121 -122 -123 -124 -125 Kanava 1 Wouxun KG-869 Wouxun KG-819 Wouxun KG-703 Lafaette DC-70m5 Zodiak Easy hunt Zodiak Team Pro II Zodiak Bt Gentzo 66Bt Hunter F1 V-com Kanava 9 Kanava 21 Kanava 19 V-com:lla (paksu musta viiva) täydennetty kuvaaja radioiden mitatusta herkkyydestä läpi metsästysradion taajuusalueen kanavilla 1, 9, 21 ja 19 (taajuusjärjestys). Lähetin: Mitattu teho 5,3W Virrankulutus: TX 1,92A Deviaatio: 5kHz (3mV) RX: 80mA : Sähkönsäästötilassa 6mA, Audio täysillä: 102mA. Akulla tuota tehoa ei montaa sekuntia pidetty, minuutin lähetyksen aikana teho hupeni 4,8 wattiin. Leveä vastaanotin verottaa pisteitä, vaikkei herkkyys ole pahnan pohjimmaisen tasoa. Tekninen arvostelu: V-com Edellisessä osassa vaille arvostelua jääneen V-comin testi uusittiin, koska maahantuojalta saatiin uusi adapteri. V-comia vaivaavat samat ongelmat kuin Zodiakkia, mutta siinä on hitusen herkempi vastaanotin. Verrokkina Yaezu-radioamatöörikapulan tulos. Kahden radion erilaisuus viittaa laatuhajontaan, joka ei ole hyvästä. Tämä kertoo omaa kieltään pääteasteen suodinten suunnitelusta. Yaesu VX-5R Seuravassa numerossa Kattava radiovertailumme huipentuu kokonaisarvosteluun. Lisäksi vastaanotin on todella leveä, liiankin. Mittaukset toistettiin täsmälleen samoilla arvoilla riittävän monta kertaa, jotta tulokset ovat vertailukelpoisia muiden radioiden kanssa. Deviaatiota on hitusen liian paljon, mutta syy on siinä, että vastaanottimessa päästökaista on leveä. Toimivalla adapterilla saadut tulokset jättävät Zodiakin teknisen vertailun hännän huipuksi, V-com:n kiilatessa sen edelle. Lähetin taas suoritti Zodiakin kanssa testiotoksemme suurimman lähtötehon (5,3W) virtalähteellä. V-com kuuroutuu rajusti taajuusalueen yläpäässä (1:6,3). Maahantuojan adapterin mukana toimittama toinen V-com tuotti herkkyydessä heikomman tuloksen kuin alkuperäinen yksilö, muiden ominaisuuksien täsmätessä riittävällä tarkkuudella. Lisäksi kerromme tarvikeantennien vaikutuksesta laitteiden suorituskykyyn. Suurin negatiivinen lukema on paras tulos ja mitä vähemmän käyrä nousee taajuuden funktiona, sitä parempi herkkyys radiolla on läpi taajuusalueen
numeroa € Määräaikaistilaus (sis. 15. 10 %) 6 50 10 ONKO METSÄSTYS RADIOIDEN TEKNIIK KA AJAN TASALLA. TILAA Nyt edullisena kestotilauksena numeroa euroa (sis.alv. uusille tilaajille sivulla. 84 Kestotilaajana voit tilaajatunnuksella lukea myös aiemmin ilmestyneitä numeroita osoitteessa www.lehtiluukku.. alv. Tarjous 4 / 2013 8,80 € VERTAILUSSA 11 VHF-RADIOTA Riista_0413_Kansi_Ir VILLIVUOHIJAHTI IRLANNISSA METSÄSTYSKOIRIEN JALOSTUKSEN EPÄK OHDAT ASENNEMUUTOKSEL LA SORKKARIISTA KANNAT NOUSUUN HOWA 1500 KAL. .204 RUGER – PIEN PETOJAHTIIN VIRI TETTY to.indd 1 26.9.2013 14:35:53 Mene nettiin www.riistalehti.fi ja tilaa Riista kotiin kannettuna! RIISTA 06-17_Testi_Osa2.indd 17 17 19.11.2013 13:08:48. 10 %)
18 Saksa Puola Praha Kladska 0 Tšekin tasavalta 50 km Itävalta Slovakia RIISTA 18-23_Tsekki.indd 18 19.11.2013 11:02:51. OMATOIMIJAHTI RIISTARIKKAASSA TSEKISSÄ Saksanhirvi, japaninpeura, kuusipeura, villisika... TEKSTI JA KUVAT: KARI AARVALA Jos olet jo kokenut perinteiset kauris- ja villisikajahdit lähilueilla ja etsit jotain uutta eurooppalaisen riistan ja jahtikulttuurin puitteissa, omatoimimatka Tsekkeihin voisi olla hakemasi. Neljän hengen ryhmämme teki sellaisen ja nyt kerromme, kuinka kaikki oikein sujui
Riistakirjoon kuuluvat saksanhirvi, japaninpeura, kuusipeura, kauris, mufloni ja villisika. Aamulla herätys oli klo 05.00 ja nouto 05.15. Itse prosessi vei vähän aikaa, mutta oli aika suoraviivainen. Englannin kielen taidottomuuteen on syytä varautua myös kaikessa kirjeenvaihdossa. Kohteeksi valitsimme Kladskan kylän Luoteis-Tsekissä, koska asuessani Tsekeissä olin käynyt siellä ja tiesin hyvien riistamaastojen odottavan meitä. RIISTA 18-23_Tsekki.indd 19 19 19.11.2013 11:02:52. Eivätkä hinnat ole este, yö aamiaisella 1 hengen huoneessa maksoi noin 30 euroa. Kukin meistä sai oman oppaansa, jonka kanssa oli tarkoitus liikkua 1:1-periaatteella seuraavat 2,5 päivää. Saapuessamme syyskuun puolivälissä Prahan kentälle jouduimme odottamaan hetken tavaroitamme, koska sekä aselaukku että patruunat sisältävä toinen laukku oli merkattu asemerkinnällä. Osa taas hiipimällä maastossa. Kun paperisota oli hoidettu, saimme jahdin järjestäjältä viralliset kutsut. Perussanoilla selviää hyvin yhdessä elekielen kanssa tarvitsisimme maahantulon yhteydessä, kun aseemme tarkistettaisiin. JAHTIIN! Jotta pääsisimme kentältä Kladskaan, olimme varanneet pikkubussin kuljettajineen. • Varaa majoitus, varmista metsästyspalvelut, mieti mitä riistaa haluat metsästää • Hoida kuljetus lentokentältä kohteeseen ja takaisin • Varaa metsästyspalvelut vähintään 9 kk ennen jahtia, syksy on Tsekeissä korkea sesonki ja paikat ovat täynnä • Kohdista ase, tarkista paristot • Saksankielen pikakertaus kannattaa. Osa oppaista puhuu englantia, mutta pääosa vain tsekkiä ja saksaa. Perille tullessamme jahdin isäntä herra Trepka paikallisesta metsähallituksesta oli vastassa ja kertasimme jahdin aikataulun, kunkin metsästäjän prioriteetit ja muut yksityiskohdat. A loitimme valmistelut joulukuussa 2012 eli reilut 9 kuukautta ennen matkaa. Tässä tapauksessa siis EU-asepassista, suomalaisesta metsästyskortista ja passista/henkilökortista. Pääosa jahdeista tapahtui kyttäämällä torneista, joko katetuista tai kattamattomista. Matkaa oli noin 170 km ja se maksoi 200 euroa per suunta. Saksankielisissä maissa se riittää, mutta Tsekeissä tarvittiin notaarin vahvistama kortti. Sitten ei muuta kuin tutkimaan riistakantaa, jahtihinnastoa ja valitsemaan omia kohteita. Majoituksesta jahtipaikoille oli lyhyt matka, noin 10-15 minuutin autokyyti. Myös läheinen Marienbadin kylpyläkaupunki oli hyvä lisä matkalle. Paluupostissa saat kutsun jahtiin, jota tarvitset tullissa. Alkuvalmisteluihin kuului metsästyspalveluiden varmistaminen ja majoituksen varaus. Perillä majoituimme Hotel Garniin, joka on itse asiassa metsästysmaja varustettuna baarilla, aamiaishuoneella ja lukuisilla trofeilla, näyttely on kertakaikkiaan hieno. Apostille eli todistus siitä, että notaarilla on oikeus todistaa kortti aidoksi. Matkatavarat tulivatkin erikoismatkatavarapuolelta ja jouduimme odottamaan paikallisen poliisin saapumista. BYROKRATIA KÄY HERMOILLE Noin kuukautta ennen matkaa lähetimme jahdin järjestäjille kopiot kaikista tarvittavista dokumenteista. Niitä Ennen matkaa • Hanki notaarin todistama kopio metsästyskortista varmistettuna Apostille-oikeutuksella • Lähetä metsästyskortin notaarin varmistama kopio, passin tai henkilökorttin kopio ja EUasepassin kopio metsästyksen järjestäjälle. Saksan rajan läheisyydestä johtuen pääosa oppaistamme puhui vain saksaa, sama koski myös isäntämme. Tsekin viranomaiset olivat muuttaneet vielä keväällä voimassa olleita säännöksiä niin, että mainitut dokumentit eivät enää riittäneet, vaan lisäksi tarvittiin suomalaisen notaarin vahvistama metsästyskortin kopio ja ns. Tähän on syytä varata hieman aikaa – kustannus ei ole merkittävä, vain 5,50 euroa per kortti. Jahdin isänniltä kuulimme, että alueella käy vakiporukoita Keski-Euroopasta jopa kahdenkymmenen vuoden kokemuksella. Poliisi halusi tarkistaa aseiden sarjanumerot ja kirjasi maahantuodun patruunamäärän. Pari päivää myöhemmin seurasi iso yllätys. Seuraavat kuukaudet syyskuun puolivälistä eteenpäin kun ovat Tsekeissä hyvin kysyttyä aikaa ja siksi varauksen tekeminen jopa vuotta aiemmin on suositeltavaa. Metsästäjäin keskusjärjestöstä eli Suomen Riistakeskuksesta saimme todistukset, että olemme rekisteröityjä jäseniä ja suorittaneet vuotuisen jäsemaksumme, mutta se ei ollut riittävä todiste
Oppaani antoi luvan ampua niistä pienemmän, joka harmikseni jäi puun taakse. Eipä ole kaistaa koolla pilattu… 20 Ensimmäisen aamun saldona oli useita näköhavaintoja kauriista, saksanhirvestä, villisiasta ja japaninpeurastakin, mutta ei kaatoja. Ikuisuudelta tuntuvan odotuksen jälkeen eläimet päättivät vaihtaa maisemaa ja ehdin nähdä vain vilauksen minulle sallitusta, komeasta RIISTA 18-23_Tsekki.indd 20 19.11.2013 11:02:53. Lukuisia mahdollisuuksia ampua pieni kaurispukki jätettiin käyttämättä, nyt oltiin muun riistan perässä, pääosin. Aamupassi päättyi noin kahdeksalta, jonka jälkeen palasimme majoitukseen aamupalalle ja 3 tunnin aamupäiväunille. Peli oli siis avattu. Isompi sen sijaan oli tähtäimessä lähemmäs minuutin. Puolenpäivän jälkeen lähdimme Marienbadiin, jossa nautimme erinomaisen kahden ruokalajin lounaan alkudrinkin ja viinin kera (noin 40 euroa per äijä). Tässä esimerkkinäkymä iltapassin tornista. Iltapäivän jahti alkoi 17.00. Nyt alkoikin tapahtua. Olimme tyypillisessä harvassa vanhassa metsässä puolivälissä jyrkkää rinnettä. Sunnuntai-iltana eivät kaadot lisääntyneet, vaikka minulla olikin pulssia nostava tilanne. Yht’äkkiä näin noin 30 metrin päässä ruskean selän, jota oppaani ei hieman lyhyempänä nähnyt. Eräällä meistä oli aamuhämärässä saksanhirvi jo tähtäimessä, mutta koska varmuutta siitä, kumpi oli perä ja kumpi etupää ei pimeydestä johtuen ollut, päätti hän viisaasti jättää ampumatta. Painuimme äkkiä maahan kiikaroimaan: 2 nuorta piikkisonnia ja 2 komeaa noin 150-160 CIC-pisteen sonnia. Yksi ryhmästämme ampui ihan hyvän kokoisen japaninpeuran, vaikka keskiarvon alapuolella vielä oltiinkin. Toinenkin laukaus lähti (kohti japaninpeuraa), mutta eipä osunut. Oppaani huomatessa eläimen, kun ensin tökkäsin häntä, sekin huomasi meidät, ja niinpä neljä saksanhirveä ottivat ensimmäisen karkon mäkeä alas noin 100 metrin päähän. Kolistelun lakattua päätimme oppaani kanssa hiipiä katsomaan tilannetta. Mitään ei näkynyt, mutta mäen toiselta puolelta kuului sarvien kolinaa. Seuraavana aamuna kaatui reissun toinen japaninpeura, joka oli vähän ensimmäistä isompi. Maasto oli ajoittain hyvin haastavaa metsästyksellisesti. Tyypillisempi metsäpassin näkymä. Tämä avotorni oli puolivälissä jyrkkää rinnettä ja kohtaaminen saksanhirvilauman kanssa tapahtui lyhyen hiivinnän jälkeen
Yöt voivat syys-lokakuussa olla jo hyvin kylmiä ja ensilumi tulee yleensä lokakuussa. Ikuisuudelta tuntuvan odotuksen jälkeen eläimet päättivät vaihtaa maisemaa. Asepussi on hyvä suojus aselaukun lisäksi, mutta sitä ei tarvita autossa kuljetuksen aikana passipaikalle. Olut maksoi 0,5 litraa 1-2 euroa, illallisen sai 10-20 eurolla. Syys-lokakuussa ei enää ole hyttysiä, joten myrkkyä ei tarvitse mukaan. Lihakilon hinta oli eläimestä riippuen 3-5 euroa. Niistä on hyötyä, jos päätyy aukealle passipaikalle. Jahdin jälkeen menimme taas illalliselle läheiseen ravintolaan ja muutaman oluen jälkeen unille 23.00. Esimerkiksi Kladskan kylä on yli 800 metrin korkeudessa ja sää vaihtelee paljon. Hyvät katselukiikarit ja etäisyysmittari. 10-12 piikkisestä saksanhirvestä. Ehdottomasti vedenpitävät ja lämpimät. Jahtikuninkuutta oli tarjolla vielä kaikille, mutta asia ratkesi ilman mittausta sillä, että toinen japaninpeuran jo kaatanut ampui kyytipojaksi saksanhirven. Kladskassa kaikki maksut voi maksaa luottokortilla tai käteisellä sekä euroissa että korunoissa. Villisikaporsas kustansi 50 euroa ja ylivuotinen 100 euroa. Punkkipihdit onkin hyvä olla mukana Reppua ei passiin tarvita, on vain tiellä tornissa tai hiivittäessä. Osa torneista on avomallisia ja niissä sataa suoraan päälle. YHTEENVETO Kaikkiaan olimme jahdissa viidesti noin kolme tuntia kerrallaan. Mukaan kannattaa kuitenkin ottaa jonkun verran korunoita, sillä majoituksen yhteydessä tarjolla on mahdollisesti vain aamiainen. Mitä mukaan Ryhmän saaliiksi saamista japaninpeuroista suurempi. Meillä lounas ja illallinen olivat läheisissä ravintoloissa tai Marienbadin kaupungissa 9 km päässä, jonne pääsimme taksilla. Kai- Oikean kaliiperin ase patruunoineen (Suomen hirvikaliiperit lähtökohtaisesti hyviä). Kolme meistä näki jokaisessa passissa vähintään yhden tai useamman eläimen. Aselupa, metsästyskortti, EU-asepassi, henkilökortti tai passi, jahdin järjestäjän kutsu Jalkineet: kuten Suomen lokakuun passissa. Patruunat omassa alkuperäislaatikossaan, mieluiten avaamaton laatikko mennessä. Minimoi kantamukset. Mufloneita ja kuusipeuroja emme nähneet, mutta toisaalta emme myöskään menneet niiden reviireille. Harmitti. RIISTA 18-23_Tsekki.indd 21 21 19.11.2013 11:02:54. Vaatteet: vuoristoa varten kuten Suomen talven hirvipassiin kerroksittain. Näimme kaikki riistaa, vaikkakaan ei välttämättä ampumakelpoista. Punkkeja on, joten huonolla onnella sellaisen voi saada ihoonsa. Sadevaatteet varmuuden vuoksi. Riistaa oli ja paljon. Hintatasosta todettakoon, että normaalikokoisen kaurispukin kaataminen maksoi noin 150-200 euroa, japaninpeuran alkaen 400 euroa ja saksanhirven alkaen 600 euroa. Äänenvaimenninta ei saa käyttää, joten se kannattaa jättää kotiin. Päälle tulivat oppaan maksut 26 euroa per päivä, paikallinen vieraslupa ja vakuutus 25 euroa koko ajalle. Viimeisenä aamuna herätys taas 05.00 ja jahtiin. Paraati pidettiin paikallisten tapojen mukaisesti sekä lauantai iltapäivällä että maanantai aamuna torvensoiton kera – hieno juttu. Hyvät kävellä hiivinnässä vaikka matkat eivät ole pitkiä
Hyvä tietää Oppaille maksetaan kiinteä päivämaksu ja ajettujen kilometrien mukaan (26 euroa per päivä ja maksetaan kaikkien muiden trofee yms. Paikka oli trofeineen erittäin erähenkinen ja majoittujat lähinnä metsästäjiä. maksujen yhteydessä jahdin päätyttyä samalla laskulla) Tipit eivät ole tavallisia, mutta jos saalis on erityisen hyvä tai on muuten aihetta erikoiseen tyytyväisyyteen, oppaalle voi antaa pienen 10-20 euron kiitoksen. Välillä tiheä puusto aiheutti merkittäviä haasteita kunnon sektorin löytämiseksi – ajojahti näissä maastoissa olisi taatusti haasteellinen. 22 ken kaikkiaan ihan järkevän hintaista ja homma toimi ammattimaisesti ja hyvin. Tsekeissä vaalitaan jahtiperinteitä ja molempina päivinä järjestettiin paraati päivän päätteeksi torvisoittajien kera. Huom! Vuotuinen trofeenäyttely on vasta kauden jälkeen toukokuussa, jonka jälkeen trofeet lähetetään omistajilleen. Maastossa emme muita nähneet, vaikka marjastajia ja sienestäjiä näimme kävelemässä tiellä. Maasto oli mäkistä vanhoine ja nuorine metsineen. Oletettavasti neuvoteltavissa. Ensi vuotta odotellessa. Mielestämme reissu oli riistatiheyden ja kohtuullisten hintojen puolesta ehdottomasti vaivan arvoinen ja varasimmekin jo valmiiksi jahdin myös ensi vuodeksi. Ensi vuonna hyvällä onnella myös japaninpeuran ja kuusipeuran kiima on jo aluilllaan ja kuultavissa. Trofeet saa pyydettäessä valmistettuina kuten myös nahan. Nyt oli nimittäin ilmojen lämpöisyydestä johtuen saksanhirven kiima ainakin viikon myöhässä emmekä kuulleet muutamaa satunnaista mylvintää lukuunottamatta mitään. Kaatoryypyt juodaan vasta kaadon jälkeen. Tsekeissä on liikenteessä 0-promillen linja. Tsekin omatoimimatka vaatii vähän työtä ja pois lähtiessäkin menee hieman aikaa poliisin kanssa, koska taas tarkiste- taan sarjanumerot ja käytetyt ammukset. Kylmäkallet mukaan, jos aiot tuoda. Tosin tällä kertaa vielä päivän pidempänä ja viikon myöhemmin. Lihaa voi halutessaan ostaa mukaan, mutta ilmeisesti 1/2 ruho on minimimäärä (meille yritettiin myydä kokonainen, mutta emme ostaneet mitään). RIISTA 18-23_Tsekki.indd 22 19.11.2013 11:02:55. Paraati järjestetään kaatuneiden eläinten kunnioittamiseksi ja saattamiseksi viimeiselle matkalle
KO DI AK P U VU N OMI NA I SUUKSI A : - Ve d e n p i t ä v ä t v e t oketju t r in ta ta sk u issa - Radiopuhelintasku - Hiansuut neopreeniä ja säädettävissä - Tak i n h e l ma s s a j a vyö tä rö llä sä ä d ö t jo illa vo it tr immata alusvaatetuksen mukaan takin tilavuutta - S i v u t a s k u i s s a hy v ä mu o to ilu - Kor ke a s ä ä d e t t ä vissä o leva f leec e-k a u lu s - Kainaloissa tuuletusaukot - Kahisematon päällyskangas - L ä mmi t t e l y t a s k u t - O l k a p ä i l l ä l u i s t a ma tto ma t o lk a va h vik keet - H a r t i o i s s a l ev i k keet a mpu ma tila n teisiin . Lahkeissa portaaton remmikiristys ja vahvikkeet kulutukselle alttiissa paikoissa. - Muotoillut hihat - H y v i n t u u l e t t u v a verk kovu o r i 18-23_Tsekki.indd 23 KO D IA K G O R E -T E X HOUSUT sh. Takissa on radiopuhelintasku, hengittävä verkkovuori, muotoillut kyynärpäät, säädettävät hihansuut ja kaula-aukko sekä tuuletusaukot kainaloissa vedenpitävillä vetoketjuilla. 219,- SAKO OY, PL 149, 11101 RIIHIMÄKI SAKO FIRST CLASS KAUPPIAAT LÖYDÄT OSOITTEESTA WWW.SAKOSUOMI.FI RIISTA RII RI R IISTA II ST TA A 23 23 19.11.2013 11:02:57. Housuista löytyvät kiinnitysnapit olkaimille. Reisitaskut ovat hieman vinoon ommeltu, jolloin taskulle pääsee helposti myös istuessa. KO D IA K GORE-TEX TAK K I sh. Olkavahvikkeet ovat luistamattomat ja tuulisuoja on muotoonommeltu, jotta se ei jäisi vetoketjun väliin. 329,- KODIAK GORE-TEX PUKU Aktiiviseen liikkumiseen, Pohjoismaissa suunnitellussa kevyessä, hiljaisessa, veden- ja tuulenpitävässä Gore-Tex asussa on paljon teknisiä ominaisuuksia. Housuissa on hengittävä verkkovuori, tuuletusaukot suojaverkolla housun sivuilla sekä selästä korotettu, säädettävä vyötärö
Tällainen lisäpainojärjestelmä voi toki soveltua joihinkin erikoistilanteisiin ja herkille ampujille, mutta kisapaineen alla painotus tekee aseen suuntautumisesta ”epärehellisen” ja vaikeuttaa ampuma- RIISTA 24-27_Beretta.indd 24 19.11.2013 11:03:45. Beretta 692 – uusittu sporter Berettan 680-sarja on jo vuosikymmenten ajan ollut italialaisten kuluttajaluokan rata- ja metsästyshaulikoiden standardi. Uutuuden mallinumero on 692. Perinteisesti jako rataaseisiin ja metsästysaseisiin on varsinkin Suomessa ollut voimakas, mutta nyt englantilainen haulikoiden roolitus on leviämässä ympäri maailmaa. Nyt klassikko oli aika päivittää. Ratakiskomaiset haulikot ovat jääneet omiin erikoistarkoituksiinsa ja sporter-mallit valtaavat markkinoita. Uutuuden luonnollinen tasapaino tuli esille ja ampuminen helpottui merkittävästi. TEKSTI JA KUVAT: ARTO MÄÄTTÄ 24 H eti kärkeen lienee syytä tehdä selväksi, että vaikka 692 mielletäänkin herkästi rata-aseeksi ja sitä rata-asestatuksella sille sektorille myydäänkin, on kyse kuitenkin sporter-luokan yleishaulikosta. Kokeiltavana oli 30” piipuilla varustettu säätöperällinen sporting-versio. Alkuasetuksissaan 692 oli varustettu Berettan tasapainotusjärjestelmällä (perän sisään asetettavat lisäpainot), mutta kisakokemusten perusteella painot poistettiin. Sporting-lajien yleistyminen ja sen myötä yleiskäyttöisen haulikon tavoittelu on johtanut siihen, että rata-aseissakin löytyy entistä paremmin monipuoliseen ampumiseen soveltuvia haulikoita. Se koeammuttiin perusteellisesti ja sillä myös käytiin sporting-kisat kahden ampujan toimesta
Beretta onkin uudistunut lähinnä tasapainoltaan, joka on ymmärrettävää, koska juuri aseen pituussuuntainen painojakauma on tehnyt Berettan 680-sarjasta hieman vanhahtavan. RIISTA 24-27_Beretta.indd 25 25 19.11.2013 11:03:46. Likaantumisen seurauksena koneistossa ilmenikin uusille Berettoille jossain määrin tyypillistä epämääräisyyttä (muutama laukeamaton kisassa). Koease on eläväisempi kuin vanhat 30” haulikot, mutta paremmin suuntautuva kuin vanhat 28” piipuilla varustetut 680-sarjalaiset JOTAIN VANHAA Ehkä erikoisin tekninen seikka 692:ssa on laukaisukoneiston muuttumattomuus. METSÄSTÄJÄN RATA?ASE Ratakokemusten perusteella oli selvää, että uusi Beretta 692 toimisi monipuolisesti niin sportingissa, compak-sportingissa kuin myös SML:n haulikkolajeissa. Tässä onkin selkeimmin nähtävissä vaikutus mikä eräällä Euroopan suurimmista haulikkomarkkinoista on: sporterin rooli on toimia niin game shooting -käytössä kuin myös kiekkoradoilla. Pakkauksessa on myös supistaja-avain. Poiketen Berettan viimevuosien muotoilullisista linjanvedoista, 692:ssa erityisesti puuosat ovat selkeän klassiset. Toki ase on tunnistettavissa Berettaksi ensisilmäyksellä, mutta mieleen ei aivan ensimmäisenä tule se, että ase on valmistettu 2010-luvulla. Autenttisessa ympäristössä oikeastaan vain tieto siitä, että 692 on rata-ase, antaa osviittaa siitä, että kyseessä on rata-ase. Puhdistus riitti korjaamaan tilanteen. Korostan, että tämä ei suinkaan ollut ainutkertaista. Eli vanha 28” vastaa uutta 30” pituutta. 692-mallissa lukonkehyksen painon kasvattaminen ja piippuparien keventyminen on siirtänyt painopistettä huomattavasti enemmän käsien väliin jolla ampumaominaisuudet ovat parantuneet merkittävästi. Esteettisesti 692 on tehty niin klassisen neutraaliksi kuin mahdollista ja päällepäin vain perän säädettävä harja kertoo aseessa olevan ratakäyttöön tarkoitettuja ominaisuuksia. Tämä on mielestäni vain hyväksi, sillä ajattomuus sopii pitkän käyttöiän aseeseen. Muutaman sadan patruunan jälkeen uuden aseen laukaisukoneisto on muutenkin puhdistettava. Supistusasteet ovat C, Sk, IC, M ja IM. Luonnollinen tasapaino on tälläkin kertaa se toimivin. Järjestelmällä voidaan kompensoida puun tiheysvaihteluja sekä säätää aseen tasapainoa ampujan mieltymyksiin sopivaksi. Tämän Aseen mukana tulee viisi jatkettua Optima HP -supistusholkkia. Perän harjan säätöavain ja pikkuosat ovat omassa rasiassaan. Olikin aika viedä ase kyyhkypassiin. Laukeamattomat johtuivat siitä, että koneistossa ollut rasva ja mahdollisesti myös työstöjäämät sekoittuivat ja jähmettivät koneiston toimintaa. Konkreettisesti muutoksen huomaa siinä, että tasapainoetu vanhaan nähden on noin piipunpituusluokan verran. Siis yksi haulikko aivan kaikkeen haulikkoammuntaan. Tämä on merkittävä ero. Perän pistoolikahva ja etutukki on muotoiltu hyväksi havaittuja linjoja noudatteleviksi ja vain karhennuksissa on Berettamaista pyöreyttä. Metalliosiltaan 692 on viimeistelty suorastaan loistavan hyvällä maulla verrattuna edeltävään 682-malliin. Tukin irroittamisessa tarvittava pitkä kuusiokoloavan on tärkeä työkalu, sillä laukaisukoneistoon päästään käsiksi ainoastaan irrottamalla tukki. tuntuman löytämistä. Olikin aika viedä ase kyyhkypassiin. Tasapainotusjärjestelmä koostuu 20 gramman painonipuista, jotka kiinnitetään perän sisälle ruuvilla. Sitä ei ole uudistettu aseen muun uudistumisen ohessa
692:n ylimeno on hyvin pitkä ja se on valmistettu takomalla. Painoa kun on aina helppoa lisätä, mutta hankalampi vähentää. Koska 692 ei kuitenkaan ole kovin painava haulikko, liiallisella takapainoisuudella nostoon tulee helposti virheitä ja ase suuntautuu hieman väärin. Kun painot poistettiin, suuntautui ase “perstuntuman” mukaisesti aivan oikeaan suuntaan. Tämä helpottaa säätöjen vaihtelua esimerkiksi kahden eri ampujan välillä. RIISTA 24-27_Beretta.indd 26 19.11.2013 11:03:50. Perän harjan sivusäätö tehdään päältä päin. Jos prikkojen määrä sopivassa asetuksessa merkitään muistiin, saadaan perä säädettyä aina takaisin alkuperäisiin asetuksiin. 692:n takatukin sisällä on paikka painotusjärjestelmälle, jolla aseeseen saadaan lisättyä takapainoisuutta. Tällainen puu on leimaava piirre Berettan haulikoille, moni muu merkki pyrkii käyttämään kauttaaltaan joko tummempia tai vaaleampia sävyjä. Piippujen ulko- ja sisähalkaisijan suhdetta on pystytty hieman keventämään ja tämä on pois piippujen keulan painosta. Se on kiinni ruuvilla, joten jyvän voi halutessaan vaihtaa. Trap-lajeissa se hyötyisi piipun etuosaan kiinnitettävästä piippupainosta, jolloin haulikkoon tulisi hieman määrätietoisempaa itsepäisyyttä. Prikoilla säädetään sitten se kohta mihin harjakappale asettuu pystysuunnassa. Ylimenokin on siis aseen tasapainoon vaikuttava tekijä. TEKNIIKKAA Vaikka markkinointiviestinnässä asia esitetään usein toisin, Berettan tässä mallissa käyttämä piippugeometria on suoraan yhteydessä piippuparin keventymiseen. Ylimeno on siis osa piipun sisäpintaa – ei piippuun tehty kalvaus. 26 Aseessa on kohtuullisen kookas valkoinen pallojyvä. Piippugeometriassa on myös huomioitu loivemman ylimenon edut: rekyyli on pienempi ja haulikuiviot tasaisempia sekä tiukempia. Ampujakohtainen säätömahdollisuus on hyvä lisäominaisuus ja huippuhyvää on se, että säätäminen tehdään lisäämällä painoa neutraaliin aseeseen. Lukitusruuvit avaamalla “tolppien” paikka saadaan säädettyä oikein. vuoksi leimaavat piirteet halutaan pitää poissa ja tehdä aseesta ulkoasultaan vain mahdollisimman klassinen, yksiselitteinen haulikko. Esimerkiksi kirjoittajan käsissä ase kulki joka paikassa aivan liian herkästi ja tuntuma oli kateissa. Asetettu korkeus ei siis ole vain ruuvien varassa, koska prikat ottavat rasituksen vastaan. Vaikka asiaa ei missään mainitakaan sen kummemmin, on tämä myös kevennys piippuihin. Myös harjan sisällä on metalli-insertti. Puu on laadukasta ja kuvio on Berettan tämän laatuluokan aseille tyypillinen, voimakas vaalean ja tumman puun sävyjen yhdistelmä. 692:n painotusjärjestelmällä on myös toinen tarkoitus: lisäpaino saattaa tulla tarpeeseen jos puulaatu on on nyt kokeiltua aseyksilöä huokoisempaa ja perä on tästä johtuen kevyempi. Tämä luonnollisesti tekee piipun sisäpinnasta tavanomaista laadukkaamman. Puuosiltaan 692 on mainio. KOKONAISKUVA Ratalajeista 692 loistaa compak-sportingissa, jossa ssa se on hyvä yhdistelmä eläväisyyttä ja vakautta. Heittoa voi puulaatujen välisistä eroista johtuen kertyä melkein sadan gramman verran, joten lisäpainolle perässä voi olla tarvetta. Joissain tilanteissa tämä on toivottavaa ja erityisesti kevytrakenteiset ampujat usein hyöytyvät siitä, että ase liikkuu nopeasti noston yhteydessä. Perän korkeuden säätö tapahtuu prikkojen avulla. Näin ollen ruuvit myös kestävät kun ne eivät kiinnity suoraan puuhun. Ulkonäön lisäksi on syytä mainita, että 692:n puuosien paino on sopiva. Se toimii erittäin hyvin skeetissä ja metsästyshaulikossa (varsinkin metsästyshaulikosästyshaulikossa 30” piipuilla). Siksi myös supistajastandardi on Optima HP vanhemman Optiman sijaan
Nyt ongelma on siinä, että kun haulikko on tuote-esitteessä rata-ase, eivät metsämiehet katso sinne päinkään. Myös sorsastukseen se sopii enemmän kuin hyvin, toki ympäristöolosuhteet huomioiden. Ase ei liioin korosta mitään erityiskäyttöä, eli on varsin neutraali ulkoiselta olemukseltaan. 692 on yleishaulikko isolla Y:llä. Se on kuitenkin kerrassaan mainio radalla ja sen merkityksen huomaa erityisesti sadekeleillä ja pitkissä ampumasessioissa. Vaikka kyseinen ominaisuus on “piilotettu” hienosti, on 692:ssa edelleen suuremmille laukausmäärille tarkoitettu vaihdettava sulkukappaleen osa. Kokonaisuutena arvioiden Beretta 692:n kanssa hankitut kokemukset jättivät varsin miellyttävän muistijäljen. Kahva on siis kohtuullisen väljä ja ”joustava”, eikä siinä ole selkeästi havaittavaa kämmenpahkaa. Kun säädöt ja tasapainoasiat saatiin sovitettua itselle sopiviksi, oli mahdoton välttää ajatusta etteikö käsissä olisi yksi markkinoiden parhaista, ellei jopa paras, yleishaulikko metsästykseen ja ratakäyttöön. Kyseessä ei siis ole “halvennus” vaan toimiva tekninen yksityiskohta. Italialaistyyppinen tapa olisi tehdä kahvasta jyrkempi ja selkeällä kämmenpahkalla varustettu. Puristien piireissä ehkä kritisoiduin 692:n osa on muovinen top leverin vipu. Tämä on vahinko, sillä monellekin se paras metsästyshaulikko olisi siellä viereisellä aukeamalla, sporting-aseiden keskuudessa. Tällaisen aseen vieminen merelle tai kolisemaan veneeseen vaatii huolellista aseenpitää. Nykyään moni kantaa kanalintujahdeissa painavempiakin aseita. 692:n baskyyli on todella hyvällä maulla toteutettu. Vaihtooperaatio odottaa noin 200 000 laukauksen päässä. Ratkaisulla on haettu yleiskäyttöisyyttä ratalajien ja metsästyksen välillä. Siinä ei ole “ajan kukkasia”, jotka näyttäisivät vuosien päästä korneilta. Metsästysmuodoista 692 sopii monipuolisen hyvän ammuttavuutensa ansiosta erinomaisesti suosituimpaan haulikkoammuntametsästykseemme, eli kyyhkyjahtiin. 692:n pistoolikahva on kuitenkin niin sanottua enlantilaista tyylisuuntaa edustava. Siitä soisikin karisevan pois liiallinen rata-aseen leima ja sitä tulisi myydä rohkeammin kaiken ampumaharrastamisen yleiskäyttöön. Hintaluokassaan 692 on mielestäni kokolailla suvereenissa asemassa. Sillä poistetaan välys siinä vaiheessa kun ase ei enää kiristy sulussa. Lisäpainot kiinnitetään perälevyn taakse. Beretta 692 Valmistaja: Fabbrica d’Armi Pietro Beretta S.p.A Hinta: säätöperällä noin 3790 euroa Maahantuoja: Sako Oy RIISTA 24-27_Beretta.indd 27 27 19.11.2013 11:03:52. Kanalinnustukseen 692 alkaa olla rajoilla kannettavuuden suhteen, mutta ampumaominaisuudet paikkaavat tätä pikkuvikaa
Aselain uudistuksen perimmäisen tarkoituksen, eli käsiaseiden määrän vähentämisen, seurauksena niin sanottujen yhdenkäden aseiden kauppa on romahtanut. Vastaavasti nousu on ollut voimakkainta kivääreiden (+ 2705 kpl) sekä haulikoiden (+466 kpl) osalta. Syynä on ostokäyttäytymisen muutos, joka on suoraa seurausta nykyisestä lupapolitiikasta. Asekaupan nykytila kertoo laajasta muutoksesta TEKSTI JA KUVAT: MARKO TAMMELIN Kysyimme kauppiailta miten alalla menee. Aseeseen siis sijoitetaan enemmän rahaa ja suositaan ”turvallisek28 RIISTA 28-31_Asekauppa.indd 28 19.11.2013 11:04:30. Erään maahantuojan vastaus kuvaa tilannetta varsin hyvin: ”Olemme kolmen viime vuoden aikana jättäneet pois valikoimistamme yhteensä viisi metsästysasemerkkiä kannattamattomina”. Aselain tiukennukset ovat kuitenkin vaikuttaneet myös metsästysaseiden tarjontaan. Vastausten pohjalta voimme myös pohtia suomalaisen aselupapolitiikan kokonaiskuvaa. Mitkä ovat olleet suurimmat muutokset alalla: paljonko esimerkiksi asemyynti on muuttunut ja mikä on ollut tärkein syy. Ampuma-aseen hankkimisluvan hinta on noussut kohtuuttoman korkealle (72 euroa) ja lisäksi luvan hakeminen koetaan hankalaksi, turhauttavaksi ja ylibyrokraattiseksi, joten rahalle ja vaivalle pyritään samaan aiempaa enemmän ”vastinetta”. S uomessa on poliisihallituksen tuoreimman 8.1.2013 julkaistun asetilaston mukaan yhteensä 1 578 818 luvallista ampuma-asetta. Asetilastojen välisenä aikana (noin 1 vuosi), ovat eniten vähentyneet pienoispistoolit (- 1046 kpl) sekä pistoolit (810 kpl). Muistakin saamistamme vastauksista on pääteltävissä, että vastaavaa keskittymistä tulee tapahtumaan jatkossakin
Silloin oli muutenkin nousukausi ja nyt on eurokriisit ynnä muut. Henkirikoksista pääosa liittyy keski-ikäisten työelämän ulkopuolella olevien miesten alkoholinkäyttötilanteisiin. Suomessa vaikutusta ei näyttäisi olevan. (lähde: Optula, henkirikoskatsaukset) • Uusien aseiden saatavuus on heikentynyt, erityisesti käsiaseiden osalta. • Myytyjen aseiden keskihinta on noussut. Rikoksissa käytetyistä ampuma-aseista 47 prosenttia oli luvallisia (osuus oli käsituliaseista 43 prosenttia ja metsästysaseista 51 prosenttia). Ongelmana on, että useat liikkeet ovat lopettaneet käytettyjen aseiden ostamisen. 2012: Ampuma-aseella tehdyt rikokset muodostivat 17 prosenttia jakson henkirikoksista. Pääsyynä olivat Kauhajoen ammattioppilaitoksen verityöt. Vuosina 2003–2010, 70 prosentissa aikuisten välisistä henkirikoksista kaikki osapuolet olivat tekohetkellä humalassa ja 84 prosentissa ainakin yksi osapuolista oli humalassa. • En osaa sanoa, onko taloudellinen ahdinko aseliikkeillä nyt sen suurempi kuin ennen näitä yhtenäistämisohjeita ja aselakiuudistuksia. • Käytettyjä aseita tarjotaan aseliikkeille koko ajan ja paljon. 2010: Ampuma-aseella tehdyt rikokset muodostivat 18 prosenttia jakson henkirikoksista. si” koettuja merkkejä. ASELUPIEN TALOUDELLINEN MERKIT YS YHTEISKUNNALLE Vuonna 2007 ampuma-aseen hankkimislupa maksoi 32 euroa ja vuodesta RIISTA 28-31_Asekauppa.indd 29 29 19.11.2013 11:04:31. Yhä useammin asiakkaat käyttävät rahansa laatuun. 2011: Ampuma-aseella tehdyt rikokset muodostivat 17 prosenttia jakson henkirikoksista. Jos kehitys jatkuu, myös metsästysaseiden valikoima kapenee ja aseiden keskihinta nousee reilusti. Tekovälineenä käytettyjen luvallisten ja luvattomien aseiden suhde on myös muuttumaton, ja samoin ovat käytetyt asetyypit. Rikoksissa käytetyistä ampuma-aseista 45 prosenttia oli luvallisia (osuus oli käsituliaseista 39 prosenttia ja metsästysaseista 52 prosenttia). Oikeuspoliittisen tutkimuskeskuksen tilastot kertovat, että henkirikosten määrä on pysynyt melko muuttumattomana. Samaan aikaan edulliset käytetyt aseet jäävät käyttämättömänä kaappiin, tai päätyvät ”kadonneiden listalle”. Rikoksissa käytetyistä ampuma-aseista 46 prosenttia oli luvallisia (osuus oli käsituliaseista 45 prosenttia ja haulikoista 54 prosenttia). Rikoksissa käytetyistä ampuma-aseista 44 prosenttia oli luvallisia (osuus oli käsituliaseista 39 prosenttia ja metsästysaseista 49 prosenttia). • Moni aseliike on joutunut lopettamaan ja alalla on yleisesti ottaen negatiivinen kasvuennuste. niin paljon kuin aiemmin, vaikka viime vuosina tarjonta on noussut, koska metsästäjäkunta vanhenee. • Halvimmat käytetyt aseet jäävät hyllyyn ja käytettyjen aseiden hinnat ovat pudonneet. Ampuma-aseella tehdyt henkirikokset viime vuosina: 2008: Ampuma-aseella tehdyt rikokset muodostivat 16 prosenttia jakson henkirikoksista, osuus oli kasvanut prosenttiyksikön edellisestä mittausjaksosta. • Metsästäjien ikärakenne on sellainen, että lähivuosina kuolinpesät tulevat tarjoamaan aseita aseliikkeille kiihtyvään tahtiin, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että kyseessä on ostajan markkinat. Uusia tulijoita alalle on nykyään harvassa. 2009: Ampuma-aseella tehdyt rikokset muodostivat 17 prosenttia jakson henkirikoksista, osuus kasvoi edellisestä mittausjaksosta. Näitä ei maahantuojien juuri kannata hyllyihinsä haalia. • Pistoolien ja revolverien myynti vuonna 2012 oli keskimäärin 88 % vähemmän, kuin vuonna 2007 ja kokonaisasemyynti 47 % vähemmän. Taloudellista epävarmuutta aiheuttavat asiat ovat myös asiakkaidemme huolena. • Kalliin optiikan ja tarvikkeiden myynti on kasvussa, sillä asehankintaan varattuja euroja käytetään lupapolitiikan vuoksi mieluummin olemassa olevan kaluston päivittämiseen, kuin uuden hankintaan. Välineenä ampuma-ase on epätyypillinen. • Yksityiset eivät enää osta aseita kuolinpesiltä yms. Oikeuspoliittisen tutkimuskeskuksen Henkirikostilastot Ampuma-aselakien vaikutuksesta puhuttaessa nostetaan lähes poikkeuksetta esiin ampuma-aseilla tehtyjen henkirikosten määrä. • Käytettyjen aseiden hintojen kehitys on ollut sellaista, että niiden jäädessä tarpeettomiksi, niitä ei enää tarjota yhtä usein aseliikkeille, jolloin on myös mahdollista että osa niistä myydään ilman asianmukaisia lupia. Luonnollisesti toinen mahdollisuus on se, että tiettyjä aseita ei vaan saa riittävästi maahan Yhdysvaltojen tilanteesta johtuen. Kuten luvuista voi äkkiseltään päätellä, ei lyhyiden aseiden myyminen ei ole enää elinkeinotoimintaa vaan pelkkää harrastelua. Pääsyynä olivat Jokelan koulukeskuksen verityöt. POIMINTOJA ASEKAUPPIAILTA SAAMISTAMME VASTAUKSISTA: • Pienoispistooleiden myynti on romahtanut. • Asekaupan rakenne on muuttunut niin, että vain harvat brändit menevät kaupaksi ja ostettujen aseiden keskihinta on noussut selvästi. Rikoksissa käytetyistä ampuma-aseista 42 prosenttia oli luvallisia (osuus oli käsituliaseista 41 prosenttia ja haulikoista 49 prosenttia)
Ampumaratoja koskeva lakiesitys on kuitenkin tulossa eduskunnan käsiteltäväksi vielä kuluvan vuoden aikana (arvio: syyskuu) ja siitä toivotaan pelastusta tilanteeseen. Tulevaisuudessa ampumaradat luokiteltaisiin vähäisiin ampumaratoihin, ampumaratoihin ja ampumaurheilukeskuksiin. Hänellä ja radan käyttäjillä olisi lain mukaan oikeus keskeyttää turvallisuutta vaarantava tai järjestyssääntöjen vastainen toiminta. Ampumaharjoituspaikkojen merkitys kokonaiskuvassa Asekauppaa, metsästystä ja urheiluammuntaa uhkaa myös ampumaratojen väheneminen. Ampumaradan perustamisen edellytyksenä olisi, että ampumaseura (tai muu yhteisö) olisi sopiva ampumaradan ylläpitämiseen. Suoritemaksu perustuu suoraan tähän laskelmaan. Hänellä olisi myös oikeus keskeyttää radan käyttö, jos siitä aiheutuisi 30 vaaraa terveydelle tai sivullisten omaisuudelle. Lupien pitäisi siis olla omakustannehintaisia, mutta tätä ei taida valvoa kukaan. tavallisten ampumaratojen lupamenettelyä, mutta maakuntien liittojen tulisi tehdä tällaisten ratojen perustamista koskeva suunnitelma. Jokin siis ei täsmää tässäkään yhtälössä. Vuosittain myönnettyjen lupien määrä vähentynyt, esimerkiksi kyseisellä tarkastelujaksolla 28 361 kappaleella. Valitettavasti uusikaan ampumaratalaki ei varsinaisesti ota kantaa ympäristölupa-asioihin. Sen lisäksi radalle tulisi nimetä ratavastaava huolehtimaan radan turvallisuudesta sekä järjestyssäännön ja lupaehtojen noudattamisesta. Ampumaradalle tulisi vahvistaa järjestyssääntö. Tämä ei vastaa aivan todellista kuvaa, mutta on hyvinkin suuntaa antava. Maksujen huimia korotuksia on perusteltu tiukentuneen lupakäytännön ja lainsäädännön aiheuttamalla työmäärällä, mutta käytännössä lupien parissa työskentelevien virkoja on vähennetty. Eräissä poliisipiireissä on jopa kielletty palkkaamasta työntekijöitä esimerkiksi äitiysloman sijaisuuksia hoitamaan. Näitä koskeva lupamenettely vastaisi edellä mainittujen, ns. Ellei sitten esitystä jälleen muokata eduskunnassa. Ampumaratoihin, joilla ammuttaisiin yli 10 000 laukausta vuodessa, haettaisiin perustamista ja ylläpitoa koskeva lupa aluehallintovirastolta. Valtion maksuperustelain mukaan maksun suuruuden ”tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää”. Varmaa on ainakin se, että jokaisen metsästäjän ja urheiluampujan kannattaa olla yhteydessä oman alueensa kansanedustajiin. Mainittakoon lopuksi, että Ampumaratalailla ei ole tarkoitus muuttaa kiinteistönomistajalle kuuluvaa oikeutta ampua omistamallaan maalla. Arvonlisäveron (24 %) osuus, eli suora tulo valtiolle, olisi reilut 3,6 miljoonaa RIISTA 28-31_Asekauppa.indd 30 19.11.2013 11:04:32. Ja mikäli vaikkapa kaksi kolmasosaa 28 361 mahdollisesta luvan saajasta olisi ostanut uuden aseen, jonka keskihinta varusteineen olisi noin 800 euroa, hankintojen kokonaissumma arvonlisäveroineen olisi ollut peräti 15 120 000 euroa (18900 x 800 euroa = 15 120 000 euroa). Ratavastaavalle ehdotetaan oikeutta tarkastaa ampumaradan käyttäjän oikeus ampua radalla. Lakia valmistelleen työryhmän linjauksen mukaan ampumaratalainsäädäntö esitetään uudistettavaksi kokonaan. Ampumaratoja ja aselainmuutoksia koskevasta alustavasta linjauksesta tarkemmin Sisäasiainministeriön verkkosivuilla (http:// www.intermin.fi/fi/lainvalmistelu/ ampuma-aseet). Nähtäväksi jääkin millaiseksi laki lopulta työryhmän käsissä muodostuu ja miten eduskunta sitä lopulta muuttaa. Rataa ei saisi ottaa käyttöön ilman ratavastaavan hyväksyntää. Sellaiset ampumaradat, joilla olisi useiden lajien ratoja ja joilla saisi ampua yli 300 000 laukausta vuodessa, katsottaisiin ampumaurheilukeskuksiksi. Voidaan sanoa että lupatuloiksi muutettuna valtio menettääkin vuosittain karkeasti yli kaksi miljoonaa euroa (28 361 x 72 euroa = 2 041 992 euroa). Sisäasiainministeriön poliisiosastolta saadun selvityksen mukaan maksuasetuksen valmistelun yhteydessä on laskettu aseluvan myöntämismenettelyyn kuluva keskimääräinen työaika sekä minkä palkkausluokkien virkamiehet työn tekevät. Vähäisen ampumaradan perustamisesta tehtäisiin ilmoitus aluehallintovirastolle, joka voisi asettaa radan pitämiselle ehtoja. Poliisihallituksen asehallinnon tilaston mukaan vuonna 2012 myönnettiin 35 796 hallussapitolupaa, kun esimerkiksi viisi vuotta sitten niitä myönnettiin 64 157 kappaletta. Työtunteja kertyisi 153/kk, keskimääräisen työajan ollessa 1,05h lupaa kohden. 2011 eteenpäin 72 euroa. Kyseisen laskelman mukaan lupaa käsittelisi kolme henkilöä seuraavista palkkaluokista 07.03 (70 %), 07.06 (15 %) ja 14.02 (15 %). Tämän puutteen vuoksi laki tulee ympäristölupaprosessin näkökulmasta tarkastellen jäämään melko merkityksettömäksi. Vähäinen ampumarata olisi paikka tai tila, jossa on tarkoitettu ammuttavan enintään 10 000 laukausta vuodessa
Tai hankaloittaa avuntarpeessa olevien elämää esimerkiksi pahoin ruuhkaantuneilla toimeentulotuen käsittelyillä. Kyseinen summa vastaa suunnilleen säästöjä, jotka saadaan kun Liikkuva poliisi lakkautetaan. Laskelmassa ei ole huomioitu henkilösivukuluja, mutta silti. MITÄ 5,6 MILJOONALLA EUROLLA SITTEN OLISI SAATU. Vai onko yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta sittenkin parempi lakkauttaa poliisien virkoja ja vähentää partiointia. Asia on ollut usein esillä esimerkiksi poliisien palkkaamisesta puhuttaessa, tai neuvoteltaessa valtionbudjetista valtionvarainministeriössä. Vai olisiko kansalaisten yleisen turvallisuuden ja järjestyksen kannalta parempi että lakia noudattavat kansalaiset voisivat käyttää ansaitsemansa palkan harrastuksiinsa ja siten tukisivat myös yhteiskunnan välttämättömiä toimintoja. Otetaan esimerkiksi poliisi, jonka keskipalkka on noin 3091 euroa/kk sekä sosiaalityöntekijä, jonka keskipalkka on 2922 euroa/kk. Laskelmassa ei myöskään ole huomioitu asekaupan työllistävää vaikutusta. Kun lupamaksut ja verot lasketaan yhteen, saadaan valtion tulon menetykseksi reilut 5,6 miljoonaa euroa. Joka tapauksessa yhteiskunnalta saamatta jäänyt summa on huomattava. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on myös julkisuudessa todennut, että tämä vuosi on vastavalmistuneille poliiseille vaikea valtion säästöjen vuoksi. Tämän voidaan sanoa olevan aselain tiukennuksen suora kustannus. euroa (15 120 000 euroa x 24 % = 3 628 800 euroa). RIISTA 28-31_Asekauppa.indd 31 31 19.11.2013 11:04:33. 5,6 miljoonalla eurolla olisi siis saatu työllistettyä noin 152 uutta poliisia tai 161 sosiaalityöntekijää, eli jokaisena kuluneena viitenä vuotena olisi voitu palkata 30 uutta poliisia ja 32 uutta sosiaalityöntekijää. Se saattaa tosin on alakanttiin arvioitu, sillä laskelmassa huomioimaton yksi kolmasosa (käytetyn aseen hankkijat) olisi ostanut oheistarvikkeita ynnä muuta harrastukseen liittyvää. Yksi poliisi maksaisi valtiolle noin 37 092 euroa ja sosiaalityöntekijä noin 35064 euroa vuodessa. Paatero onkin toivonut viiden miljoonan euron lisärahaa, jolla olisi mahdollista palkata noin 150 poliisia. Odotettavissa on, että jopa puolet Poliisiammattikorkeakoulusta tänä vuonna valmistuvista jää ilman töitä. Herääkin väistämättä kysymys: Onko rikosten määrä laskenut sitten vuoden Faktat Suomessa on poliisihallituksen tuoreimman asetilaston (8.1.2013) mukaan yhteensä 1 578 818 asetta, joista asetyypeittäin seuraavasti: Haulikko, 597 526 kpl Kivääri, 426 907 kpl Pienoiskivääri, 252 560 kpl Pistooli, 106 086 kpl Pienoispistooli, 100 214 kpl Revolveri, 25 577 kpl Pienoisrevolveri, 14 363 kpl Mustaruutiase, 7276 kpl Yhdistelmäase, 31 553 kpl Kaasuase, 1749 kpl Merkinantopistooli, 7553 kpl Muu-ase, 7454 kpl Muutokset asetyyppien määrissä edelliseen tilastoon (10.1.2012) verrattuna: Haulikko, +466 kpl Kivääri, +2705 kpl Pienoiskivääri, -350 kpl Pistooli, -810 kpl Pienoispistooli, -1046 kpl Revolveri, -56 kpl Pienoisrevolveri, +94 kpl Mustaruutiase, +67 kpl Yhdistelmä-ase, +360 kpl Tilastot: Poliisihallitus/asehallinto – www.aselaki.info Keskipalkat: http://www.palkkavertailu.com/palkka/ sosiaality%c3%b6ntekij%c3%a4 http://www.palkkavertailu.com/palkka/poliisi KSML: Poliisien työttömyys lähes tuplaantuu: http://www.iltalehti.?/uutiset/2013021916691365_uu.shtml Aselakiaiheisia lakialoitteita: http://riistalehti.?/Keskustelu/aihe/aseaiheisialakialoitteita-jussi-halla-aho-ps/ Ampuma-aseisiin ja -ratoihin liittyvän lainsäädännön uudistamishanke: http://www.intermin.?/?/lainvalmistelu/ampumaaseet Oikeuspoliittinentutkimuslaitos, henkirikoskatsaukset: http://www.optula.om.?/Etusivu/Tutkimusalueet/ Kriminologinenyksikkotutkimusalueet/Henkirikollisuudentutkimus Muualla verkossa: http://aselaki.info/ Ampuma-aseiden kokonaismäärät aserekisterin mukaan: 2012: 1 578 818 2011: 1 583 956 2010: 1 583 091 Vuosina 2007–2012 myönnetyt Ampuma-aseiden hallussapitoluvat: 2012: 35 796 kpl 2011: 47 048 kpl 2010: 49 063 kpl 2009: 46 692 kpl 2008: 61 057 kpl 2007: 64 154 kpl 2007 niin paljon etteivät ylimääräiset 150–160 poliisia olisi pystynyt parempaan tulokseen niiden vähentämisessä. Nykyisessä taloustilanteessa valtionkin trendinä on vähentää työntekijöitään, koska työllistämiseen tarvittavaa lisärahaa on mahdoton löytää
uuri. Sakon myyvin yksittäinen kiväärimalli on nyt vertailussa nähtävä Black Bear, joka on perusmalleja hieman erikoistuneempi ja paremman sanan puutteessa, valmiimpi ase. Molemmissa perusero merkkien lippulaivoihin on se, että ne ovat kiinteillä piipuilla varustettuja ja hinnaltaan edullisemmassa luokassa. Tikka on edullisempi ja siksi suositumpi, Sakoa taas voidaan pitää hieman käyttömukavampana ja jossain määrin myös monipuolisempana käytettävyydeltään. 32 Syy Mauserin ja Sauerin uutuuksille on siis ollut kaupallinen kuoppa mallistossa. Varsinkin Tikka T3:n osuus kaliiperin aseista on varsin suuri ja niitä näkee useimmissa maamme hirviporukoissa vähintäänkin peruskaliipereissa, usein myös isompina. Toiveissa oli saada Mauser M12 synteettisellä tukilla varustettuna, mutta toistaiseksi maassa oli vain puutukkisia versioita. Oikea kaliiperi oli ehdoton vaatimus osallistumisehdon täyttymiselle, koska tällä kertaa haluttiin käsitellä aseita myös siltä kannalta, miten ne sopivat yhteen “ison hirvipatruunastandardin” kanssa. Vertailtavaksi kotimaisia järkäleitä vastaan saatiin Mauser M12, mutta Sauer 101 ei vielä vertailuhetkellä ollut saatavana kaliiperissa 9,3x62. RRiista iista kkäy äy ny yt lläpi äpi jjuurta uurtaa jjaksaen akksaen jjokaisen okaaisenn nyt aseen oominaisuudet minaisuudet jjaa vvertaa ertaa nniitä iitää to oissiinsa. Joka tapauksessa Tikka T3 johtaa kisaa kappalemääräisesti Sakoon verrattuna. RIISTA 32-43_Kolme kivaaria.indd 32 19.11.2013 11:05:39. Artikkeli sisältää myös monia testiryhmän henkilökohtaisiin näkemyksiin perustuvia kannanottoja, joista voi joko pitää tai olla pitämättä. Suurin osa metsästäjistä kun arvostaa yhä edelleen aseissa muutakin kuin vain niiden pilkkomista osiin. Samakin ase on eri ase kun kaliiperia muutetaan merkittävästi ja asetelmat saattavat muuttua pelkästään kaliiperin ominaisuuksien myötä. Tämä ei tietenkään konsernille passaa. Mauser on jo pitkään tarjonnut käytännössä vain M 03 vaihtopiippukivääriä ja Sauerilla on vielä pidempi historia 202:n kanssa. VERTAILUASETELMA Sako 85 ja Tikka T3 ovat jo jossain määrin tuttuja metsästyskivääreitä pääosalle suomalaisista metsästäjistä. T äsmävertailussamme ei jätetä kiveäkään kääntämättä ja kaikista aseista ongitaan esiin niiden hyvät ja huonot puolet, soveltuvuudet ja epäsopivuudet. Valmistajilla ei ole ollut yksinkertaisempia malleja ja tämän aukon ovat täyttäneetkin sitten muut valmistajat. Mielipiteet on tarkoituksella tuotu esille, voimakkaastikin, jotta asioista ei jäisi epäselvyyttä. aseen toisiinsa. Tosiasia on ollut myös se, että peruskiväärien luokka ei vain ole suostunut kuolemaan, valmistajien pyrkimyksistä huolimatta. Artikkeli ei siis perustu pelkästään kirjoittajan näkemyksiin vaan laajemman ryhmän. Uusi ja kova juttu tänä vuonna olivat IWA:ssa lanseeratut Mauser M12 ja Sauer 101. Jos valintaa ei aja lainsäädännöllinen motiivi tai matkustaminen, on edelleen tavanomaista päätyä kiinteäpiippuisiin ratkaisuihin irtopiippuisten sijaan. Tutut kotimaiset ja haastaja Saksasta TEKSTI JA KUVAT: ARTO MÄÄTTÄ – 9,3x62 kiväärit perusteellisessa syynissä Mauser M12 • Tikka T3 Lite Stainless • Sako M85 Black Bear Uusi U usi M Mauser auseer M M12 12 onn ttullut ulllut hhaastamaan aasstaamaan Sa Sako ako 885:n 5:nn jaa TTikka ikkka TT3:n 3:nn ssillä illä ttontilla, ontilla, jjossa ossa aaseiden seiden kkotimaisuusaste ottimaisuuusaste oonn oollut llut ppoikkeuksellisen oikkeuukselllisenn ssuuri
Mauser M12:n lukon tuleekin olla oikein voideltu, jotta se pelaa pykimättä. Tukin vetopituus on Sakoon ja Tikkaan verrattuna pidempi. Keskiasennossa varmistettu mutta latauskampi ei ole lukittuna ja latauksen voi purkaa turvallisesti. Menettelytapa on itsestäänselvyys heille, jotka ovat siihen tottuneet. M12:n tukki on hieman modernisoitu versio klassisesta saksalaisesta mallista, joka on aikoinaan ollut myös brittiläisen ”stalking rifle” -tukkimallin ja amerikkalaisen Al Biesenin muotoileman ”American Classic” -tukkimallin esikuva. Se on niin sanottua Winchester-mallia, eli siinä on horisontaalisesti liikkuva kolmiasentoinen vipu. Myös iskupiikki on tässä asennossa lukittu. Ulkokehältä toimivissa lukoissa välykset ovat pienempiä ja siksi ne ovat herkempiä kiinnitarttumiselle. Etuasennossa ase on ampumavalmis. Makuja jalustojen suhteen on monia ja Mauser M98:n kanssa yhtenevä asennusstandardi antaa mahdollisuudet omien toiveiden toteuttamiseen. Jos piippu tulee joskus ammuttua loppuun, on sen vaihtaminen likimain mahdotonta. Varmistin on yksi M12:n silmiinpistävimmistä piirteistä. Se on selkeä ja kohtuullisen kevyt verrattuna esimerkiksi Sakon ja Tikan laukaisuihin. Vaihtopiippuaseiden tapaan lukon olakkeet kiinnittyvät siis suoraan piippuun, eivät kehykseen kuten perinteisissä kivääreissä. Laukaisu on mahdollista säätää joko hyvin her- käksi tai tavanomaisempaan yli kilon vastukseen. Tekniikan puolelta yhtymäkohtia on kuitenkin turha hakea. Teknisesti Mauser M12:ssa on Sauer 101:n kanssa yksi yhtenevä piirre, saman konsernin aseista kun on kyse. Lippaan kiinnitystä ei kuitenkaan ole varmistettu, joten tältä osin ratkaisu on hieman keskeneräinen. Mauser M12 M auser M12 on moderni asekonstruktio, mutta se edustaa niin ergonomialtaan kuin myös käytettävyydeltään esikuvaansa, siviilimallin Mauser M98:aa. Sen ansiosta M12 on sopivampi kiikaritähtäinkäyttöön. Kyseessä on ehkäpä järkevin mahdollinen valinta, sillä vain Remington Model 700 on edes lähellä sitä monipuolisuutta mikä Mauser 98:lla on kiikarijalustojen kiinnitysvaihtoehdoissa. Taka-asennossa ase on varmistettu ja lukonkampi on lukittu. Lukko on niin sanottua ulkokehältä toimivaa mallia: lukkopultti on paksu ja sulkuolakkeet on koneistettu siihen. Se on siis sopivampi tarkkaan työhön, mutta lukonkammen käyttö on vaativampaa keskimääräiselle ampujalle. Laukaisu on metsästyskivääriksi kerrassaan mainio. 34 Mauser M12 / Sako HH M12:n suunnittelussa on otettu huomioitu perinteinen käsiteltävyys ja käytettävyys. M12:n kiikarijalustojen kiinnitys on sama kuin Mauser 98:ssa. Peruserona alkuperäiseen saksalaiseen on perän harjan pudotuksen maltillisuus. Tällainen varmistin on erinomainen erityisesti silloin kun asetta kannetaan ladattuna. RIISTA 32-43_Kolme kivaaria.indd 34 19.11.2013 11:05:51. Todennäköisesti siihen ei pystytä edes Mauserin tehtaalla. Piippu on kiinnitetty kehykseen lämpöliitoksella perinteisen kierteen sijasta. Lipas on tästä huolimatta irrotettava, joten M12 täyttää myös irtolipasta arvostavan asiakaskunnan toiveet. Eräs perinteistä kumpuava ominaisuus on lippaan täyttömahdollisuus hylsynpoistoaukon kautta. Uusien aseiden osalta asia kannattaa huomioida lähinnä siltä kantilta, että piippuun tehtävät muutokset ovat peruuttamattomia
ikan perustukki jää ergonomiassa niin paljon jälkeen, että kamppailu parhaasta tukista käydään Sakon ja Mauserin välillä. Historia on kuitenkin osoittanut sen, että risukoissa kannettaessa Sakon varmistus on ennen pitkää pois päältä kun joku risu on varmistimeen pyyhkäissyt. Mauser ottaa niukan ykköspaikan tukin osalta. Täten Mauser ottaa niukan ykköspaikan tukin osalta. Mauserissa etummainen hihnalenkki on asetettu tukin latvaan, jolloin se on poissa tieltä: se ei räpsi kynsille ammuttaessa ja eikä tuetuissa ampumatilanteissa ota kiinni tukeen. Molemmissa on puolensa, mutta suora vertaaminen on hyvin vaikeaa, koska toinen tukeista on synteettinen ja toinen perinteinen puutukki. Varmistimet ovat hyvin tärkeässä roolissa metsästyskivääreissä, mutta niiden perusteella aseita on hyvin vaikea panna järjestykseen. Toisaalta taas Sako on lyhyemmästä tukistaan johtuen hieman helpompi käsitellä esimerkiksi latausliikettä tehtäessä. Jos pääpaino on siis passituksessa ja kytiksellä, on Sakon varmistinta vaikea voittaa. Ase myös istuu matalammalla hihnasta kannettaessa. Tukeista on periaatteessa hyvin vaikea hakea mitään merkittävää eroa, yhtä seikkaa lukuunottamatta. Laukaisun osalta Mauser M12 on vertailuotoksen paras jo perusasetuksessaan. Varmistinta voidaan käyttää nopeasti ja liki äänettömästi, se on hyvin sijoitettu ja lataus voidaan purkaa aseen ollessa varmistettuna. Tämän vuoksi Sakon varmistin ei ole paras mahdollinen liikkuvaan jahtiin. Kiikarikiinnitys on sama kuin vanhemmissa Mauser 98 ja FN -malleissa. Sakossa on hyvä perusvarmistin, jossa lukon avaaminen voidaan toteuttaa ase varmistettuna. Etupään hihnalenkkikiinnitys on tukin latvassa, eikä siten lyö rekyylissä sormille. Tukkien sopivuudessa ei ole paljon eroa, mutta Mauserin tukki on aavistuksen pidempi ja näin ollen vakaampi tukemattomista ampuma-asennoista. Tällaisissa kaksiasentoisissa koneistoissa pidän enemmän RIISTA 32-43_Kolme kivaaria.indd 35 35 19.11.2013 11:05:52. Se, missä Sako sitten jyllää, on varmistimen ominaisuudet passitustai kyttäyskäytössä. Eri jahtimuodoissa eri ominaisuudet ovat hyödyllisiä. Rinta rinnan vertailussa T Mauserin varmistin on kolmiasentoinen ja horisontaalisesti liikkuvaa mallia. Sakon ja Tikan laukaisukoneistot ovat tasaväkiset, eivät huonoja, mutta aavistuksen liian jäykkiä. Takatähtäin on muodoltaan yläosastaan kapeneva, joka on hyvä sen vuoksi, että se peittää laidoillaan vähemmän kohdetta. Se on jäykähkönä varmin ja iskupiikin varmistus tuo lisäturvaa. Tikka jää tässä porukassa jälkeen, sillä siinä lataustilan purkaminen vaatii varmistuksen poistamisen, muutoin lukonkampea ei saa auki. Tämä takaa valtavan jalustavaihtoehtojen määrän. Mauserin varmistimen kääntöpuoli on kuitenkin sen äänekkyys ja hieman enemmän totuttelua vaativa käytettävyys. Mauserin varmistin on varmin vaihtoehto kannettaessa asetta ladattuna. Jos kyse olisi pääasiassa liikkuvan jahdin hirviaseesta koiran kanssa, olisi tämä varmistin testiryhmän valinta. Liikkuvissa jahdeissa, jossa asetta kannetaan selässä paljon, on Mauserin varmistin paras ja turvallisin. Ero Mauseriin on joka tapauksessa huomattava. Säätämällä siitä saa suurriistakäyttöä ajatellen liiankin herkän
Silläkään ei ole vaikutusta kuin korkeintaan muutaman sadan gramman verran. Moni pitää edelleen juuri Sako Hunter (Asarjalaiset) -tukkia ampumaergonomialtaan kaikkien aikojen parhaana metsästyskiväärin tukkimallina. Lukon alapinnasta otettiin pätkä lukonpäätä ympäröivää reunusta 36 pois ja tulos on kontrolloidun syötön näköinen. Vertailun yhteydessä kokeiltiin myös Sako Synthetic Stainless, lähinnä verrokiksi Black Bearille. Muutosten ansiosta se on kokonaan eriluonteinen kuin aseen perusmalli, ja lähempänä useampien kuluttajien mieltymyksiä liikkuvan jahdin aseena. Nykyinen Sako 85:n tukkimalli on siis välimuoto näistä kahdesta ollen kuitenkin vain hienoinen ojennus vanhaa kohden. Sako Black Bear / Sako FMJ Sako M85 Black Bear S ako M85 -sarjan suosituin malli Black Bear on hyvin käytännöllinen ja suoraviivainen kivääri totiseen metsästykseen. Varmistin on käytön kannalta helpossa paikassa aseen oikealla kyljellä. Sakon hintaluokan aseessa kyllä pitäisi olla kaikilta kolmelta osin säädettävä koneisto (laukaisuvastus, jälkiveto, virekynsien ristikkäisyys). Keksintö toimi tuolloin, mutta kiikareiden kehityttyä kiinnitysjärjestelmä onkin sitten aiheuttanut lähinnä päänvaivaa. Sakon käyttöliittymä on kokonaisuudessaan yksi miellyttävimmistä. M85:n myötä lippaan kiinnitys on varmistettu siten, että sen tahaton putoaminen on estetty. RIISTA 32-43_Kolme kivaaria.indd 36 19.11.2013 11:05:56. Kiikarijalustojen kiinnityssysteemi on kaikissa Sakon metsästyskivääreissä peräisin Sako L-46 -mallin pienriistakivääristä ja ajalta ennen sivusäätöisiä kiikaritähtäimiä. Tuolloin sivusäätö tehtiin siis jalustoilla. Tämä on mainio varmistus ja selkeä parannus edeltäneeseen M75:een, jossa lippaan irtoaminen ”itsestään” oli suuri ongelma. Toiminta ei siis poikkea juuri mitenkään tavanomaisesta “push-feed” -syötöstä. Black Bear on päivitetty malli Sakon peruskivääristä- Eroa löytyy lähinnä piipusta, tähtäimistä ja barrel band –hihnakiinnityslenkistä. Laukaisutuntuma on hyvä, mutta vastus saisi olla vielä minimiasetustakin kevyempi. Toisaalta se ei ole käsittelyergonomialtaan paras mahdollinen verrattaessa sitä suoraviivaisempiin tukkimalleihin. Sakon lukko on jo 75-mallista lähtien ollut kolmella sulkuolalla varustettu useiden ohjauspintojen malli, johon 85-mallin esittelyn yhteydessä vakiinnutettiin 75-mallissakin kokeiltu “kontrolloitu syöttö”. Estetiikka on tässäkin etusijalla ja voimakkaampaa muotoilua sisältävää Sako Hunteria on mukana vain näennäisesti. Varmistin on kaksiasentoinen; kun ase on varmistettu, ei lukonkampea saa avattua, mutta painettaessa varmistimen vieressä olevaa vapautusnappia, saa kammen auki. Blac Bearin tukkimalli on klassisen Sako Hunter:n ja alkuperäisen, suoralinjaisen Sako M85:n välimuoto. Lataus-/hylsynpoistoaukko on tilava ja patruunoita voidaan lisätä lippaan ollessa kiinni aseessa. Sakon laukaisukoneistot ovat nykyään yksinkertaisia, eikä niissä ole säätöjä muutoin kuin laukaisuvastuksen osalta. Lipasta pitää painaa sisäänpäin lukitussalvan painamisen yhteydessä, jotta lukitussalpa ylipäätään liikkuu. Sakon versioissa patruunan kanta ottaa ulosvetäjän kynteen kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun patruuna on riittävästi patruunapesän ohjauksessa ja patruunan kanta nousee yläoikealla sulkemisvaiheessa olevan ulosvetäjän kynnen alle
Oikeastaan suurin ongelma näin sujuvasti toimivassa syötössä on se, ettei patruunan syöttymistä pesään voi tuntea ja usein lukkoa käyttäessä olikin hienoinen epävarmuus siitä, että menikö patruunapesään ylipäätään mitään. Lippaan osalta Sako vie kärkipaikan käytettävyyden ja lippaan kiinnityksen yhdistelmän ansiosta. Myös lukon toiminta oli hyvää. Tässä aseet olivat melko tasaväkisiä. Toisaalta, hihnatuen käyttäminen ei ole mahdollista tällä ratkaisulla. Sakon irtolipas on porukan ainoa, joka on varmistettu, eli lipas ei irtoa ainoastaan lippaanvapautussalpaa painamalla. Mitkään tuoteominaisuuksia luettelevat listat eivät tuo esille takelteleva syöttöä. Ase on myös kannettavuudeltaan parempi. Sakon kanssa ei siis tarvinnut arpoa sitä, että oliko lukko ottanut mukaansa patruunan, sen kyllä tunsi. Se rajoittaa kiikarikiinnitysmahdollisuuksia ja tekee kiikariasennuksesta vaativaa. Esimerkiksi rataammuntalajeissa, joissa aseiden kiikarit ovat lähes poikkeukRIISTA 32-43_Kolme kivaaria.indd 37 37 19.11.2013 11:05:57. Mauserissa oli havaittavissa reunoiltaan syöttävälle lippaalle tyypillinen hienoinen alkuvastus, josta eteenpäin patruunat kuitenkin lupsahtelivat pesään ilman voimankäyttöä. Black Bearin etuhihnalenkki on piipussa, joten se on poissa tieltä. niistä, joissa varmistaminen ei ensinkään lukitse lukonkampea vaan lukonkammen saa auki myös aseen ollessa varmistettu. Varmuuden vuoksi Sako Black Bearissa ja Synthetic Stainlessissa kokeiltiin syöttyvyyttä .30-06 kaliiperin patruunoilla ja näillä ongelmia ei esiintynyt. Esimekriksi .30-06 kaliiperin Sako M85:t joita olen kokeillut, eivät ole tällaisia kujeita näyttäneet, eli kyseessä voi olla joko lipasongelma tai sitten vain lyhytkärkiset ja pyöreät ysikolmosen patruunat eivät tässä aseeessa ole se paras vaihtoehto. Lippaiden osalta nämä aseet on siis helppo laittaa paremmuusjärjestykseen. Varmistin on kaksiasentoinen ja sen etupuolella on vipu, josta lukko voidaan avata varmistusta poistamatta. Paras syöttyvyys tästä porukasta oli Tikka T3:ssa. Sakossa ja Mauserissa lukonkampi jää latausliikettä ajatellen parempaan asentoon, sillä alemmas jäävän kammen liikettä ei ole rajoittamassa esimerkiksi alas asennettu kiikaritähtäin. Tasapainoilu näiden kahden ominaisuuden välillä onkin vaikeaa. Lippaan osalta Sako vie kärkipaikan Syöttö on seikka, jonka saa selville vain kokeilemalla. Samat listat eivät myöskään tuo esille toimivia syöttöjä. Sako olikin sitten porukan ainoa, jossa ilmeni sekä Sako Range, että Sako Hammerhead -tehdaslatauksilla hienoinen jarrutus siinä vaiheessa kun patruuna taittui lippaasta patruunapesään. Mauser tulee kakkosena, sillä siinä lippaan käytettävyys on Sakon kanssa samaa luokkaa, mutta lippaan kiinnitys on heikompi. Jos Tikan lukossa avausliike onkin kahdesta sulkuolasta johtuen pidempi kuin Sakossa ja Mauserissa, on sen vastus jakautunut pidemmälle matkalle ja näin lukon avaaminen on aavistuksen jouheampaa. Tätä edesauttavat perinteinen push-feed ja keskeltä syöttävä lipas. Lukon käyttäytymistä lataustilanteessa on myös hankala päätellä kaupan tiskillä tai ominaisuusluetteloista. Sakon kartiokiila on kenties Sakon heikoimpia puolia. Kyllähän sinne meni, sitä ei vain huomannut. Tikassa yksirivisen lippaan käytettävyys ei ole vastaavalla tasolla eikä lippaan kiinnitystä ole varmistettu. Pidemmillä matkoilla leveä takahahlo peittää kohdetta voimakkaasti. Takatähtäin on perinteistä suurriistamallia, joka toimii vain lähietäisyyksille
Tikan lipas on ryhmän ainoa keskeltä syöttävä irtolipas. Tukki siis täyttää tehtävänsä, muttei ole esimerkiksi pintakäsittelyltään yhtä miellyttävä kuin Sakossa tai muissa pehmennetyissä tukeissa. Suora kiila on suora kiila ja sivusäätöisyyttä ei tarvitse ottaa huomioon. T3 on toimintatavaltaan hyvin yksinkertainen pulttilukkoinen kivääri. Tikka T3 / Sako HH Tikka T3 Lite Stainless U usista kivääreistä Tikka T3 ja sen eri mallit ovat eittämättä Suomen suosituimmat vaihtoehdot, olipa aiottu käyttötarkoitus miltei mikä hyvänsä. Koska kyse on Sakoa kevyemmästä aseesta, on laukaisun rooli tarkassa työssä hieman liian korostunutta näillä vastuksilla. Tikan laukaisukoneisto on Sakon tapaan peruskoneisto ilman kunnollisia säätöjä. RIISTA 32-43_Kolme kivaaria.indd 38 19.11.2013 11:06:04. T3:n asemaa parantaa se, että se on malli-iältään Sakon mittapuussa arvioiden jo hyvin iäkäs ja alkaa siksi olla ominaisuuksiaan suurempi. Vain aniharvoin on käytännöllistä irrottaa lipas, lisätä patruunoita ja taas kiinnittää se aseeseen. Jos Tikka ei siis kaupasta ostettuna miellytäkään, on lähinnä mielikuvitus rajana sille millainen siitä on mahdollista saada aikaan. Tämä on metsästystilanteissa epäkäytännöllistä ja usein patruunoiden loppuessa (sitäkin sattuu) lisäpatruunat syötetään suoraan patruunapesään ja käytetään asetta kertalaukauskiväärinä. Se on näistä kivääreistä ainoa, joka käyttää kahden sulkuolan lukkoa ja jossa on kaksiasentoinen varmistin. Tuntuma on hyvä, mutta laukaisuvastus tässäkin tapauksessa liian jäykkä myös minimisäädöllä. Tämä on toimintavarmuutta ajatellen yksi parhaista ratkaisuista ja esimerkiksi kirjoittaja pitää keskeltä syöttävää irtolipasta syöttövarmuudeltaan ja -tuntumaltaan parhaana ratkaisuna. Järkevämpää on kuljettaa mukana kahta lipasta. Toisaalta tämä on siinäkin mielessä järkevää, että Tikan lippaan irrotus on Mauserin lailla yhden manipuloinnin varassa, joten riski sen tahattomaan irtoamiseen on aina olemassa. Tämä ei mielestäni ole mitenkään hassua, sillä Tikkaa myydään USA:n markkinoilla kohtuul- 38 lisen paljon. Työkalumainen ei liene väärä termi kuvaamaan Tikassa käytettyjä ratkaisuja. Tikassa lipas on irrotettava aina kun aseeseen halutaan lisätä patruunoita. Tikan kiikarikiinnitysjärjestelmä on klassinen “Tikan kiila”, joka on moninverroin Sakon kiilaa parempi. Se on siellä tarkan ja hyvän aseen maineessa ja sitä käytetään paljon myös rakenteluaihiona. Esimerkiksi Mauser M12 Extremen tai Browningin DuraTouch -pinnoitteilla varustetut tukit ovat samankaltaisia tuntumaltaan kuin Sakossa kun taas Tikassa tunne on muovinen. Tikan tukki on alusta pitäen ollut suoraviivainen perustukki amerikkalaisen kuluttajan makuun. Ei mitään ylimääräistä, vain tarpeellinen. Se tarjoaa huomattavasti suuremman valikoiman erilaisia kiikarijalustavaihtoehtoja ja se on suoraviivaisempi ja helpompi myös tee-se-itse-miesten asennettavaksi. Vastapuolella on kuitenkin se, että keskeltä syöttävien lippaiden täyttäminen lipasaukon kautta onnistuu vain Sako A7:ssä. Tikan tukki on lisäksi hyvin kevyt, joka korostaa aseen keveyttä. Tällä tarkoitan sitä, että T3 on yleisyytensä ansiosta saanut taakseen koko joukon tarvikevalmistajia ja siihen saa jo mukavasti viritysosia
Mauserin kiikarikiinnitysjärjestelmä sallii monipuolisimmat vaihtoehdot niin kiinteissä kuin myös pikaRIISTA 32-43_Kolme kivaaria.indd 39 39 19.11.2013 11:06:05. Liian vähän voideltuna lukon liike on karhea ja takelteleva, liian jäykällä rasvalla voideltuna lukon liike on taas tahmea. Tällöin lukonkehyksen sisäpinnat tulee voideltua oikeilta kohdiltaan eikä rasvaa ole liikaa. Kiikarikiinnityskisko on järkevä ja lukonkehyksen päälle on mahdollista asentaa jalustoja myös ruuvikiinnitteisesti. Sakossa on havaittavissa hienoista ruostumattomiin rautoihin yhdistettävissä olevaa nahkeutta, joka vaatii oikeanlaista voitelua. Mauserissa taas lukko on herkin oikealle voitelulle pienimmistä välyksistä johtuen. Kiikarikiiinnityksen paremmuudesta ei oikeastaan edes kilpailla, sillä järjestys on hyvinkin selkeästi Mauser, Tikka ja perässä Sako. Paras tapa Mauserin lukon voiteluun vaikuttaisi olevan jäykähkö rasvan levittäminen lukkoon, koneiston käyttäminen ja sen jälkeen lukossa olevan rasvan poistaminen. Tässä asiassa ei siis saatu mitään muuta selvyyttä kuin se, että Sakossa ja Tikassa tukin lyhyempi vetopituus helpottaa hieman lukonkammen käyttöä verrattuna pidempitukkiseen Mauseriin. Lukon pituussuuntaisen liikkeen sujuvuus tyhjänä on sekin parhaalla tasolla Tikassa, jossa lukon liike ei ole nahkea, eikä se takeltele. Tällöin voitelu myös pysyy parhaiten siellä missä sitä tarvitaan. Tikan varmistin on perinteinen kaksiasentoinen, joka taka-asennossaan lukitsee lukonkammen. Lipas on keskeltä syöttävä ja erittäin toimintavarma. Se on ysikolmosessa hieman epämiellyttävä lyödessään helposti sormille aseen potkaistessa. Vaihtoehtoja on paljon ja asentaminen helppoa. setta korkealla, on tyypillistä suosia yhä edelleen kahta sulkuolaketta kun taas metsästyskivääreissä paras kompromissi saavutetaan silloin kun latauskampi jää alemmas. Paras syöttyvyys oli Tikka T3:ssa. Voimaa taas tarvitaan enemmän kolmisulkuolkaisessa lukossa, sillä virittäminen tapahtuu lyhyemmällä liikkeellä kuin kahden sulkuolan aseissa. Tikan hihnakiinnityslenkki on niin sanotusti tavallisella paikalla. Akilleen kantapää on varmistamaton lippaan kiinnitys. Latauksen purkaminen vaatii varmistuksen poistamisen
Kaiken kaikkiaan käynti oli hyvällä tai erinomaisella tasolla niin Mauserilla kuin Sako Black Bearilla. Sakoon jo jalustojen valitseminen vaatii riittävää ammattitaitoa, asennuksesta puhumattakaan. Sakon ongelmana on, että sen kiikarikiilat poikkeavat toisistaan eri mallien välillä ja täten vaihtoehtojen suhteen pitää olla valistuneempi. Tikan kiilaankin on saatavana koko joukko jalustoja, niin eurooppalaisia kuin myös amerikkalaisia. AMPUMARADALLA Aseiden tarkkuus kokeiltiin sadan metrin etäisyydeltä. Kokeiltavat lataukset olivat Sako Hammerhead 18,5 g, Sako Range 15,0 g ja Norma Oryx 18,5 g. Mieleisensä saa valita yltäkylläisestä tarjonnasta. 40 Poikkeuksetta paras käynti kaikilla aseilla saatiin Sako Hammerhead latauksella. Tikan käynti jätti toivomisen varaa ja tähän vaikuttaa melko varmasti se, että T3 Lite Stainless -malli on hyvin kevyt. Poikkeuksetta paras käynti kaikilla aseilla saatiin Sako Hammerhead latauksella, joskin Sako Range kävi hyvin Sakon Synthetic Stainlessissa. jalustoissa ja vaihtoehtojen määrä on käytännössä loputon. Hyvä puoli on myös se, että kun kyseessä on suora kisko, ovat jalustat käytännössä aina myös aseeseen sopivia. Tikka taas ei pitänyt oikein mistään latauksesta kun taas Mauser kävi mainiosti Hammerheadilla ja kohtuullisesti Rangella. 9,3x62 on patruunana hieman liian tanakka pakkaus näin kevyen kiväärin ammuttavuudelle, esimerkiksi tuenta ja ampujan ote aseeseen ovat liian suuressa RIISTA 32-43_Kolme kivaaria.indd 40 19.11.2013 11:06:13
Tikka taas on niin kevyt, että sen aloillaan pitäminen rekyylissä on vaativaa ja esimerkiksi penkistä kohdistettaessa se pyrkii hyppäämään pois etupukilta. Kaikista näistä aseista löytyy joko todella miellyttäviä ominaisuuksia tai sitten ominaisuuksia, jotka ärsyttävät. Aseesta on yksinkertaisesti vaikea mitata ulos sen koko tarkkuuspotentiaalia. Tämä on poikkeuksellista, sillä tavallisesti paremmuusjärjestystä ei tarvitse miettiä kovinkaan paljoa. Toisaalta mikään vaihtoehdoista ei ole virheetön. Kyse ei siis ole siitä kumpi näistä vaihtoehdoista on parempi vaan kyse on siitä, että kumpi vastaa paremmin omia mieltymyksiä. Tikan kohtalo oli jäädä pisteiden valossa kolmoseksi. Koska asiaa kuitenkin tullaan kysymään jossain vaiheessa, niin sanonpa sen tässä. jollain muulla tukilla (laminaatti). Se, että vaikuttaako tämä pistehäviö tulevaisuuden ostopäätöksiin itse kenenkin kohdalla, on tyystin eri asia. Jos tulosta ajatellaan vertailullisesti, on verrokkien selvä paremmuusjärjestys vaikea määrittää. Toisaalta esimerkiksi lukon toimivuudessa se pesee kalliimmat kilpakumppaninsa selvästi. Taisto on niin tasainen, että valinta jää puhtaasti omien arvostusten perusteella tehtäväksi: mitkä ominaisuudet aseessa näkee tärkeinä ja mitkä ovat vähemmän tärkeitä. Tällä tukkivaihtoehdolla pesitykseksi sopisi paremmin hieman miedompi kaliiperi. Jos asiaa lähestytään positiivisesta suunnasta, niin kaikissa on paljon hyvää. roolissa. Tikan hinta on kuitenkin niin huokea, että muutama miinuspiste on hyväksyttävissä siellä täällä. Varsinkin kun aika moni paikka on korjattavissa esimerkiksi tarvikeosilla. Mauserin etuna on hyvin suoraviivaisesti taaksepäin suuntautuva rekyyli. Tikka toimisikin tässä kaliiperissa paremmin YHTEENVETO Pisteyttämällä osa-alueiden sijoitukset (1-3) toi esille vain sen, että Sako ja Mauser ovat hyvin tasaväkiset kilpakumppanit. Sako taas pyrkii kääntymään rekyylissä voimakkaammin ylöspäin, mutta ampumamukavuus on tästä huolimatta kohtuullinen. Myös kirjoittaja joutuisi pähkäilemään valintaansa harvinaisen tarkasti. Rekyylinhallinnan suhteen porukan paras oli Mauser ja heti sen perässä Sako. Suomen kolmen suosituimman hirvikaliiperin järjestys on ollut jo joitain vuosia .308 Winchester, .30-06 Springfield ja 9,3x62. Skandinaviassa se on standardi puhuttaessa isoista hirvikiväärikaliipereista ja Keski-Euroopassa se on suosittu erityisesti ajojahdeissa. Tämän nelikon oiikeassa laidassa on ”ysikolmosen” imperiaalinen vastine, .375 H&H. Mauser on hyvin likellä, mutta pidempiperäisenä sopii paremmin liikkuvien maalien ampumiseen (vakaampi). Alun perin 9,3x62 suunniteltiin Saksan alaisuudessa olleiden siirtomaiden suurriistametsästäjille, mutta nyttemmin se on noussut suosituksi erityisesti eurooppalaisen suurriistan metsästyksessä. Kyseessä on nopea pysäyttäjä, jonka laaja luotivalikoima takaa monipuoliset käyttöominaisuudet. Tikka on taas kohtuullisen kevyt, joskaan ei paha tasapainoltaan. RIISTA 32-43_Kolme kivaaria.indd 41 41 19.11.2013 11:06:14. Ampumatasapainoltaan Sako on lyhyemmällä ja paksummalla piipulla miellyttävin. Onneksi poikkeavat ominaisuudet ovat niin selkeitä, että omat arvostukset takuulla antavat eväitä valinnan tekemiseen
Näitä kolmea asetta yhdistää mielenkiintoisesti se, ettei niihin voi liittää eurooppalaisiin aseisiin liitettävää “Euro-Trash” -muotoilutermiä. Ysikolmoseen verrattuna tämän kulttikaliiperin voidaan sanoa olevan harvinainen. Mauserin suuntaan (järjellä ajateltu) valinta kallistuisi todennäköisesti vain siinä tapauksessa, että ase tulisi hommattua liikkuvaan jahtiin (hirvijahti koiran kanssa). Muutoin uudella mantereella valmistetut 9,3x62-kaliiperin kiväärit ovat joko custom-seppien aikaansaannoksia tai tehtaiden erikoissarjoja. Mauserin piipunkiinnityksen voitaisiin katsoa olevan sellainen, mutta tässä kaliiperissa ja metsästyskiväärissä asialla ei ole juuri merkitystä - piippua ysikolmosesta tuskin tulee koskaan ammuttua loppuun. Manner-Euroopassa ysikolmonen on vakiinnuttanut paikkansa myös suoravetolukkoisten ja itselataavien ”puskapyssyjen” peruskaliiperina ja on hyvin suosittu sika- ja muissa ajojahdeissa. Patruuna- ja luotivalikoima oli huomattavasti kapeampi ja latausholkitkin maksoivat maltaita. Sakoon valinta kallistuisi siinä tapauksessa, että kyse olisi aivan jokapaikan välineestä ja vieläpä niin, että jahti painottuisi kyttäyspyyntiin ja passituksiin ajojahdeissa. Varmistin tuo turvallisuutta jatkuvissa lataamisissa ja lataustilan purkamisissa. Yhä useampi hirviase hankitaan ns. Manner-eurooppalaisista pulttilukkokiväärien valmistajista Suomessa, ja Skandinaviassa ylipäätään, yleisiä tai edes tunnettuja ovat vain CZ, Sauer, Mauser, Antonio Zoli ja Steyr-Mannlicher. Toki siellä täällä näkyy muitakin, mutta kentällä ysikolmonen on yleisin isompaa luotia ampuva kaliiperi. Tässäkin suhteessa ysikolmonen on siis enemmän yleiskiväärikaliiperien kaltainen, joka on vain ja ainoastaan positiivinen asia kaliiperin käyttäjille. Eli ennen mitään hankintoja nukkuisin muutamankin yön yli ja vasta järjen kanssa harkitsisin mahdollista ostopäätöstä. Myöskään aseteknisessä mielessä ei eurohöpötyksiä ole viljelty liiemmin. Nyt ysikolmonen on ohittanut suosiossa vanhan 7,62x53R:nkin. Mauser M12 on kiinnostava ja kiehtova koska se on uusi juttu asemarkkinoilla. Ysikolmosen tilanne on parantunut niistä päivistä kun itse sellaisen ensimmäistä kertaa omistin. 42 Poissuljettua ei nimittäin ole se, etteikö valinta kallistuisi edullisemman Tikan suuntaan – sen voisi varustaa myöhemmin paremmalla tukilla ja siihen saisi mainioita laukaisukoneistoja tarvikeosamarkkinoilta. Sakon vahvuus on sen lippaan kiinnityksessä ja varmistimen toiminnassa. Se on monessa suhteessa miellyttävä ja miellyttävien ominaisuuksien johdosta mieli pyrkii tekemään epämiellyttävistä ominaisuuksista vähäpätöisempiä. Ilmiö on kaksisuuntainen – hirvenmetsästys on yhä erikoistuneempaa ja ysikolmonen on aina vain tavanomaisempi. Näitä kolmea asetta yhdistää mielenkiintoisesti se, ettei niihin voi liittää eurooppalaisiin aseisiin liitettävää “Euro-Trash” -muotoilutermiä. Jos tämän vertailullisen kolmoisartikkelin loppukaneetiksi haluaisi sanoa jotain repäisevää, se voisi liittyä vaikkapa siihen, ettei myöskään toimittaja ei ole immuuni uutuusarvolle. rivimiestenkin toimesta juuri hirvenmetsästykseen sopivassa kaliiperissa. Muut merkit ovat joko luksusluokassa tai ne ovat valmistussarjoiltaan pienempiä. RIISTA 32-43_Kolme kivaaria.indd 42 19.11.2013 11:06:16. Harjoittelukin on mielekkäämpää, kun Sako ja Norma tarjoavat kohtuuhintaista harjoituspatruunaa. Voidaan myös sanoa, että ysikolmosen suosio on “hiljaista”: siitä puhutaan vähemmän kuin sitä käytetään. Kyse on siis hyvin kapeasta markkinasektorista. Amerikkalaista vain Ruger tarjosi hetken verran M77 Hawkeye African –malliaan ysikolmosena. Kaikkien aseiden muotoilu on jossain määrin klassista ja ajatonta, eikä yhdenkään osalta muotoiluvastuuta ole siirretty italialaisille desing-firmoille, joiden tapana on saada kaikista tuotteista juuri aikakautensa näköisiä. Skandinaavisista Sako ja Tikka ovat kautta Euroopan hyvin suosittuja, mutta esimerkiksi Ruotsista ja Norjasta ei tule juurikaan kivääreitä. Yleiskivääreihin (.308 Winchester, .30-06 Springfield..) verrattuna liki kaikki ysikomosen vaihtoehdot ovat eurooppalaisia. Joka tapauksessa siihen on hyvä tuudittautua, että teki niin tai näin, niin valinta näiden kolmen kiväärin välillä on aina hyvä - paitsi suurriistan näkövinkkelistä. Tässä käytössä varmistimen rooli on suuri – Sakon ja Tikan varmistimilla (tai mitä omasta asekaapista löytyy) aseen kantaminen tapahtuisi pääosin siten, että patruuna ei olisi pesässä. .45-70 Government oli suosittu, mutta nykyään siihen pesitettyjä aseita ei enää myydä samaan tapaan kuin Marlin 1895 vipulukkoista myytiin. Ysikolmoset Suomessa Suomalaisen iso hirvikivääri on poikkeuksellisen usein pesitetty kaliiperiin 9,3x62. Tätä ei olisi aikoinaan uskonut. Toki jo noin parikymmentä vuotta sitten oli havaittavissa, että ysikolmonen oli nousussa ja ohittamassa suosiossa Sakon levittämää vyökantamagnumeiden kirjoa. Skandinaviassa se on erityisesti koiramiesten kaliiperi ja hirvitiheillä alueilla alati suositumpi myös passimiesten käytössä. Tai toimintaperiaate on muu kuin pulttilukkoisuus. Nämä aseet siis kestävät ajan puraisua ulkonäkönsä puolesta
Saaliseläimet: Villisika (susi, ilves, saksanhirvi). (kts. Keskitymme villisian ajojahtiin, joka saattaa muuttua myös ilves- susi- taikka saksanhirvijahdiksi, saksanhirven metsästys lupatilanteen ja ajankohdan mukaisesti. Susi 400 €. Jahdin jälkeen lohenkalastusta unelmakohteessa. Metsästämme karhuja veneestä spottaamalla, taikka liikkumalla maastossa. 1990 € Taageperän linnan laajat metsästysalueet ovat tunnettuja hyvästä riistakannastaan. Iltaa vietämme saunomalla metsästäjäystävällisissä saunatiloissa. Hinta sisältää: 3v rk metsästuksen, majoituksen täysihoidolla 2 hh, kuljetukset metsästyksen aikanan, metsästysluvat. Ilves 525 € RIISTA 32-43_Kolme kivaaria.indd 43 43 19.11.2013 11:06:16. Saunan jälkeen illallistamme linnan ruokasalissa. yhden mustakarhun) VIRON VILLISIKAJAHTI 590 € 9.–13.1.2014 30.1.–2.3.2014 3 ajometsästyspäivää. www.taagepera.eu/) Mahdollisuus kyttäysjahtiin tornista 40 €/kerta. Syyskuu 2014. MUSTAKARHU JA JÄTTILÄISHIRVIJAHTI CANADAN BRITISH COLUMBIASSA. Alkaen 3 700 € (sis. Hinta ei sisällä: Kuljetukset Suomi-Viro-Suomi, Laivaliput Hki-Tallinna-Hki, 1 hh huonetta +13 €/vrk Kaatomaksut: sika 60–340 €
SUPERCHRONO VS SHOOTING CHRONY MASTER VS OEHLER 33 SuperChronoa verrattiin myös Oehler 33:een, jossa anturien väli on kaksi metriä (mittausta voidaan pitää sitä tarkempana, mitä pidempi kennojen lukemaväli on). RIISTA 44-45_Steinert.indd 44 19.11.2013 11:06:51. Tulokset olivat SuperChronolla 417,4 m/s (± 5,5), Chrony Masterilla hieman vähemmän, 404,1 m/s (± 6,5 ) ja Oehler 33:lla 411,0 m/s (± 6,5 m/s). Se ei siten ole optisten mittareiden tavoin riippuvainen valosta. 44 Steinert SuperChrono on erittäin pienikokoinen ja kevyt eikä siinä tarvita lisäosia kuten optisesti lukevissa mittareissa. Steinert SuperChrono Lentomelusta nopeustietoa TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI KUVAT: TERO KUITUNEN Steinert SuperChrono mittaa luodin nopeuden akustisesti, ”kuuntelemalla”. Winchester Blindside 12/76 haulipatruunoiden lähtönopeudeksi ilmoitetaan 426 m/s. SuperChronon mittaukset olivat välillä 404 - 411 m/s, mikä vaikuttaa oikealta. Melko nopeasti selvisi, että akustinen SuperChrono on tarkka asennettava. Remington Yellow Jacket -pienoiskivääripatruunoiden ilmoitettu lähtönopeus on reilut 400 m/s. SuperChronon oikea suuntaus on erittäin tärkeää ja siinä auttavat karkeat avotähtäimet. Haulikuppi sotki optisen mittarin lentäessään vähänkin hauliparvesta jäljessä. Tähtäinväli on kuitenkin lyhyt, joten tee asennus huolellisesti. Valmistaja ilmoittaa alarajaksi noin 380 m/s. E nsimmäisissä kokeiluissa vertailumittarina oli optinen Shooting Chrony Master. Pienetkin muutokset ampumakulmassa vaikuttavat tulokseen yllättävän paljon. Molemmat mittarit näyttivät tasaisia lukemia, mutta korkeampia lukemia näyttänyt Steinert SuperChrono oli lähempänä tehtaan ilmoittamaa. Alkuasetteluun kannattaakin käyttää huomattavasti enemmän aikaa kuin optisen mittarin pystyttämiseen. Kun valmistelut on tehty huolellisesti ja ammutaan tuelta, eli joka laukauksella samassa kulmassa ja linjassa mittarin kanssa, ovat tulokset luotettavia. mia: ensin 393, sitten 151, 174 ja lopuksi 391 m/s. Molemmille sopiva etäisyys mittariin on kaliiperista riippuen vähintään kolme, mieluummin viisi metriä, sillä aseen suupamaus sotkee helposti mittarien lukemat. Samalla kokeiltiin myös pienoiskiväärin ja haulikon latauksia sekä tutkittiin millä nopeusalueella mittari vielä toimii luotettavasti. Shooting Chrony näytti jälleen alhaisempia, välillä kaukana oikeasta olevia luke- Vesivaaka auttaa saamaan laitteen vaakatasoon, mutta myös aseen tulisi olla samassa linjassa. Tässä akustinen pärjäsi mainiosti, optinen välttävästi. Lapuan .308 Winchester tehdaspatruunoille (167 gr Scenar) ilmoitettu lähtönopeus oli 820 m/s
+ pieni ja kevyt ja siksi helppo kuljettaa. Otosvertailukoe ampumaradalla Steinert SuperChrono vs. Pidän Oehlerin lukemia lähinnä todellista kaikilla ampumakerroilla. Steinert SuperChrono Mittausetäisyys: Alkaen 3 m piipun suusta kunnes nopeus on laskenut alle 1,1 Mach Nopeusalue: 376 m/s ... VAHVUUDET JA HEIKKOUDET Akustinen Steinert SuperChrono - erittäin tarkka suuntauksesta, ampumakulmavirheet suuria, ammu aina tuelta. Tulokset näkyvät parhaiten taulukosta, mutta voidaan todeta, että 370 m/s on nopeusalue, jossa mittarin antamiin lukemiin ei voi enää luottaa. Vanhemmalla Masterilla tehdyt nopeuskokeet ovat kuitenkin olleet likimain yhtenevät Oehlerin rinnalla, liekö nyt kyse yksilöstä. SuperChronolla päästiin lähes samaan, mutta jostain syystä Chrony Master näytti kautta linjan selvästi lhaisempia lukemia. Nopeuden on oltava vähintään 376 m/s (1,1 Mach), jotta akustisesta mittarista saisi lukemia. Nyt kuitenkin suosittelen erityisesti suuntausohjeiden sisäistämistä etukäteen Vaikka SuperChronon lukema mittausalue on suuri verrattuna optisiin, pitää mittarin ja koeaseen linjaukset saada yhdenmukaisiksi ja aseen on oltava aina samassa asennossa ja tähtäyspisteen joka laukauksella sama. Osuma itse mittariin helpompi välttää. Lisätietoa: www.steinertsensingsystems.com RIISTA 44-45_Steinert.indd 45 45 19.11.2013 11:06:53. + haulikon välitulpat eivät sotke tuloksia + ei valaistusongelmia. Tunnoton varjoille, pilville, sateelle tai syksyn ja talven pimeydelle. SUUNTAA OIKEIN Suomalainen kokeilee aina ensin ja tutustuu ohjeisiin vasta pakon alla. Samat luodit lensivät myös Oehler 33:n läpi. +70 °C Suositushinta: 375 euroa Kyselyt: www.nordis.. Oehler 33 Patruuna .22 LR Federal Hypervelocity Fiocchi Super Match Oehler m/s Steinert m/s 405 395 411 400 421 408 419 407 427 415 408 398 347 342 343 339 335 ei lukemaa 335 ei lukemaa 338 ei lukemaa 321 ei lukemaa 318 ei lukemaa 325 ei lukemaa 323 ei lukemaa 320 ei lukemaa 317 ei lukemaa 322 ei lukemaa 324 ei lukemaa 324 ei lukemaa 318 ei lukemaa Lapua Scoremax 320 ei lukemaa Federal Champion 332 ei lukemaa American Eagle HV 370 ei lukemaa 372 483 365 358 SK Ri?e Match Lapua Master L CCI SGB 365 359 360 ei lukemaa 377 371 382 375 365 357 374 369 Lapua Scenar .308 –tehdaspatruunoille mitattiin SuperChronolla keskiarvoksi 801,2 m/s (±7,5 m/s), Shooting Chrony Master:lla 792,1 m/s (±7,6 m/s) ja Oehler 33:n tulos oli 806,7 (±7,0 m/s). - nopeudet alle 370 m/s eivät mitattavissa (haulikon, useimpien pistoolien ja pienoiskiväärin standardipatruunat) - lähellä ei saa olla puita tai rakennelmia, jotka aiheuttavat kaikuja - herkkä aseen suupaineelle, huomioitava mittarin etäisyys - näytön kallistus riittämätön, lukemaa ei näe ampumapaikalta + oikein suunnattuna luotettava yliääniluotien mittari + suuri mittaussektori, korkeussuunnassa 130 cm. SUPERCHRONON ALIMMAT NOPEUDET Lopuksi kokeilimme erilaisia .22LR-patruunoita, joilla yritettiin selvittää kuinka alhaisia nopeuksia SuperChrony ilmoittaa luotettavasti. 1717 m/s (1,1 Mach … 5 Mach) kuivassa 20 °C ilmassa Kaliiperit: Alkaen 4,3 mm (.17) päättyen 84 mm Mittaustarkkuus: Jokainen mittari on kalibroitu ± 0,5 % tai paremmin Luodin korkeus antureiden yläpuolella: < 1,3 m Mittausalueen leveys: < 80 cm, jos luoti lentää 100 cm antureiden yläpuolella Koko: 260 mm x 120 mm x 46 mm Paino: 285 g (ilman paristoja) Käynnistyy: < 2 s Muisti: 99 laukausta Käyttölämpötila: -20 °C ... Alhaisemmista nopeuksista ei yleensä tule lainkaan lukemaa, mutta joskus lukema saattaa tulla eikä se ole välttämättä lähelläkään oikeaa
Patruunamakasiinin päähän tulevia ”magazine cap” –painoja valmistavat ainakin Briley ja Graco. Beretta, Benelli, Browning, Winchester ja Remington ovat ensimmäisenä mieleen tulevia kohtuullisen yleisiä haulikoita, joihin löytyy tasapainotusosia. Tasapaino vaikuttaa myös siihen, Lukon vapautinnastan vaihtaminen vipumalliseksi kannattaa erityisesti ratakäytössä, jossa aseen kontrolleja tarvitaan jatkuvasti. Kun vielä huomioidaan itselataavien sujuvampi käyttäminen esimerkiksi voimakkailla teräshaulilatauksilla, lienee selvää, miksi varsinkin vesilinnustajien valinnat painottuvat itselataaviin. g) välein. Vaikutus alkaa jo noston yhteydessä, koska tasapaino määrää kuinka luontevasti ase suuntautuu kun perä on lopulta olkaa vasten. Painoa kannattaa lisätä jos on vähänkään tunnetta, että haulikon keula on levoton tai tunnoton. Nyt käymmekin aseen tasapainon ja kontrollivipujen kimppuun. Nykyaikaisissa itselataavissa haulikoissa on hyvin helppo vaikuttaa tasapainoon, varsinkin jos merkki ja malli on edes kohtuullisen yleinen. Lukijoiden toiveet ovat olennainen osa palstan sisältöä, joten aiheehdotukset ja kysymykset pyydetään lähettämään osoitteeseen: toimitus@riistalehti.fi Itselataava paremmaksi viriosilla TEKSTI JA KUVAT: ARTO MÄÄTTÄ Haulikon ampumaominaisuuksilla tarkoitetaan useimmiten mitoitusta ja erityisesti haulikon perää. Jos painoa lisätään liian eteen, muuttuu ase kyllä ”tasapainoisemmaksi”, mutta siitä tulee samalla myös piippupainoinen. Esimerkiksi Brileyn valmiste on saatavana kiinteänä tai modulaarisena, jossa painoa voidaan säätää kahden unssin (noin ?. Tämä on tyypillistä varsikin moderneissa italialaisissa haulikoissa. Erityisesti itselataavissa se on kuitenkin vain yksi osa-alueista. Kannattaa muistaa, että painon lisääminen ei ole aivan riskitön juttu. 46 onko asetta ”vietävä” aktiivisesti vai onko se itsepäisesti etenevä vauhtiin päästyään. Päällekkäispiippuinen on myös hankalampi säätää ampujakohtaisesti. Itselataavissa on vain yksi piippu, joten niistä on tullut jo liiankin herkkiä tilanteisiin, joissa ampuja ei voi esimerkiksi asennostaan johtuen keskittyä maksimaalisesti suoritukseensa. Ampujat pitävät hieman eritapaisista haulikoista, joten ase tulisikin säätää ampujakohtaisesti. Verrattaessa itselataavia saman hintaluokan päällekkäispiippuisiin, on laatuetu lähes poikkeuksetta itselataavan puolella. Kyseessä on kaikessa yksinkertaisuudessaan haulikon piipun lukitusmutterin korvaava tuote, joka ruuvataan makasiiniputken päähän alkuperäisen tilalle. Ilmiön syynä on se, että piippujen kehitys kulkee samaa tahtia päällekkäispiippuisten kanssa ja päällekkäispiippuisissa trendinä on piippujen keventäminen. RIISTA 46-47_Haulikkopalsta.indd 46 19.11.2013 11:07:18. Kehitykselle on useita syitä, mutta hinnan ja laadun yhdistelmä on niistä kenties merkittävin. Itselaatavissa taas on vähemmän tunnettuja ominaisuuksia, joihin on helppo vaikuttaa jälkimarkkinaosilla. Haulikkonurkka Haulikkonurkassa käsitellään kaikkia haulikkoihin liittyviä asioita. I tselataavien haulikoiden merkitys metsästysaseina kasvaa koko ajan. TASAPAINO Haulikon tasapainolla on järkyttävän suuri vaikutus ammuttavuuteen
Nastan korvaava ”latch” vähentää tarvetta voimankäytölle ja helpottaa oleellisesti peukalolle aiheutuvaa urakkaa. Tasapainoon pitäisikin ensisijaisesti pyrkiä lisäämällä piipun / piippujen painoa. Lukon vapautinnasta on merkityksellisin rataolosuhteissa erityisesti yhdellä patruunalla ammuttavissa lajeissa, kuten esimerkiksi kansallinen trap ja metsästystrap. Tehdasaseissa estetiikka on suuressa roolissa, myös itselataavissa, ja onkin hyvin tavanomaista, että esimerkiksi viritysvipu ja lukon vapautinnasta ovat kooltaan pieniä ja siroja. Tätä voi pitää kohtuullisen rohkeana väitteenä, mutta tasapaino on haulikoissa vähintään yhtä tärkeä kuin perän mitoitus. Gordon rekyylihylsy (vähentää 15% rekyyliä) ja B&P:n oma tähän lataukseen kehittämä Double Base -ruuti. Suositushinta 13,90 euroa/rasia (10 kpl) Maahantuonti: Hjorth Urheilutukku, www.ase.. Kookkaampia latausvipuja valmistavat samaiset haulikoiden lisävarusteisiin erikoistuneet firmat. Niistä kerromme seuraavalla Maksimaalinen kerralla! teho erikoispäällystetyillä valkoisilla hauleilla. Isompi kahva on miellyttävämpi tuntumaltaan, eikä sen käyttäminen ala pitkissäkään ampumasessioissa kivistämään sormia. Lähtönopeus 405 m/s. Senkin suurin hyöty saavutetaan ratakäytössä, mutta toki se parantaa otteens aamista myös hanskat kädessä. KÄY TETTÄVY YS KUNTOON Itselataavan haulikon heikkoudet liittyvät ehdottomasti kontrollien toteutukseen. Saatavana haulikoot 0, 2, 3, 4, 5 ja 6. Erityisesti, jos itselataava on myös pääasiallinen rata-ase. Niiden latausvivut ovat ehkä hieman kolhon näköisiä, mutta ne tarjoavat kunnon otteen, tartuttiinpa vipuun sitten etu- tai pikkusormella. Tätä mallaa suunnilleen piipun keskiosaan tuleva ”magazine cap weight”. Se ei kuitenkaan ole käytännöllistä. Piippupainoisuus on toivottavaa trap-lajeissa, mutta se tekee aseesta salakavalan nopealiikkeisen tilanteissa, joissa ampumasuoritus ei ole kovin nopeatempoinen. ap. Haulikon ampumaominaisuuksissa tasapainolla on hyvin suuri rooli. Valmistetaan myös kaliiperissa 20/70. Tasapaino tulisikin laittaa kuntoon aivan ensimmäisenä, ja vasta sen jälkeen säätää perä itselataavien haulikoiden perusvarusteilla: peränsäätöpaloilla. B&P Valle Semi Magnum 12/70, 40 g. Pakkasenkestävä ICE –laskuvarjovälitulppa lisää haulikuvion tehoa pidemmillä matkoilla. Kontrollivivut ovat puhtaasti käyttömukavuuteen liittyviä ja niiden tuottama absoluuttinen hyöty saattaa olla marginaalinen, mutta silti uskallan suositella niitä. Ei ole mitenkään epätyypillistä listä ampua näitä lajeja useita ta kierroksia illan aikana ja tällöin niinkin mitättömän tuntuinen asia kuin vapautinnastan jäyk- Voidaan kysyä, onko näille lisävarusteille oikeaa tarvetta. RIISTA 46-47_Haulikkopalsta.indd 47 47 19.11.2013 11:07:19. ONKO TARVETTA. Lisäksi ne vaikuttavat toisiinsa. En usko monenkaan katuvan viriosiin tekemäänsä sijoitusta. Kookas viritystappi helpottaa lukon avaamista. Tässä tapauksessa aseen lukitusnuppiin on lisätty noin 100 grammaa lisäpainoa rauhoittamaan liian kevyttä piippua. kyys saattaa häiritä. Tämän vuoksi ase kannattaa painottaa itselle sopivaksi. Tasapainoon tähtäävät toimet ansaitsevat erikoismaininnan, sillä ne näkyvät usein myös ampumasuorituksessa ja tekevät kenestä tahansa paremman ampujan
Ja unelmathan ovat tehty toteutettaviksi. Metsästäjilläkin. 48 RIISTA 48-57_Roadtrip.indd 48 19.11.2013 11:28:58. Unelmia metsästämässä TEKSTI JA KUVAT: VILLE POHJOLA Kaikilla on unelmia
Kolmannet saavat täyttymyksen raskaan suorituksen tai vaikean laukauksen jälkeen. Päämäärä ei aina ole edes saalis. RIISTA 48-57_Roadtrip.indd 49 49 19.11.2013 11:28:59. Eräihmisten unelmat liittyvät usein joko tiettyyn riistaeläimeen tai erityiseen ympäristöön. Koiramies haaveilee hienoista tilanteista koiransa kanssa. M istä suomalainen metsästäjä unelmoi. Vai lähdetkö toivioretkelle painimaan kaukaisten karhujen kanssa, meren toiselle puolelle. Yhteiset kokemukset kasvattavat sekä isäntää että koiraa. Onko paikkasi Afrikan savannit ja eläimesi puhveli. Joskus niiden takia pitää matkata kauas. Minne sinä itsesi salaisimmissa haaveissasi kuvit- telet. Jotkut kaipaavat hiivintäjahdin jännitystä, toiset pimeän illan odotusta. Johdatatko itsesi Keski-Euroopan tammimetsiköihin, kuusipeuran kotimannuille. Tai sitten tavoite on kokonaan toinen, pumppu pitää saada hakkaamaan jännityksestä. Missä ajatus lentää sillä hetkellä kun katse lasittuu jonnekin kaukaisuuteen. Pääasia että saa metsästää hienolla koiralla. Trofeekokoelma kaipaa täydennystä tai sitten jossakin on kolkka, missä mieli parhaiten rauhoittuu. Yleensä erämiehelle ovat yhtä tärkeitä sekä matka että päämäärä, se saalis
Nuori koira nostaa aina myös isännän odotuksia. Nappisilmän terveys on kuitenkin parantunut samassa ajankohdassa, joten toivotaan että suunta kääntyy. Ei kovin mieltäylentävä jahtielämys. Unelmia ja koiramiehen triplaa metsästämään. Viime vuonna luku oli 1396. Rajuin hypähdys eli 65,1 prosentin kasvu rekisteröintimäärissä on tapahtunut vuosien 2011 ja 2012 välillä. Ne ovat kovin erilaisia verrattuna metsäkanalintuihin. Pohjanpystykorvien määrä on noussut 157:stä 360 yksilöön kymmenessä vuodessa. Passiketjun tehtävä tuntuu olevan vain varmistaa ympärillä kun koiramies hiipii haukulle. 897 rekisteröityä koiraa vuonna 2002, viime vuonna 691. Niihin sitoutuvat monien haaveet. Itsestä tuntuu että Suomi on myös noutajien, mäyräkoirien ja kanakoirien maa. Pystykorvaharrastajia eivät peltolinnut auta pätkääkään, sillä koivun oksalla pellon laidassa nakottava fasaani ei ole välttämättä paras treenikohde nuorelle linnunhaukkujalle. Harrastusmahdollisuudet lintukoirille ovat joka tapauksessa parantuneet, samalla kun suosiokin on noussut. Mutta, se tämän jutun kannalta tärkein ryhmä eli kanakoirat. Saako meidän koira nyt yhtä paljon hakuaikaa kun tuo Jaskan koira. Ei auta, se on lähdettävä tien päälle. Samaan aikaan toinen perinteinen linnunhaukkuja, suomenpystykorva on kokenut pientä taantumaa. Sielläkin on tapahtunut. Kaiken takana osaltaan kehittyneet metsälintukannat. Lintukoiramiehen tripla J uuri uutisoitiin että Suomi on pystykorvien maa. Pääsevätko ajo- ja passimiehet enää ollenkaan osaksi jahdin huumasta. Kanakoirien kärkikolmikko eli lyhyt- ja karkeakarvaiset saksanseisojat ja punainen irlanninsetteri on vakiintunut mutta järjestys vaihdellut vuosittain. Sehän se vasta pelikoira olisi, kun sellaisen isännälleen tarjoilisi! Jatkuva kyntöpeltojen laidoilla kulkeminen, varsinkin syyssateessa, alkaa tympimään jossain kohtaa. Onneksi, sillä kanakoirakin tehdään metsästämällä. Tuntuu että joka toiseen metsästävään taloon on viime vuosina ilmaantunut joko norjanharmaa tai jämti. Vaikka kuinka kokeneemmat rauhoittelisivat niin hieman polttelisi nähdä miten se oma mussukka lintua käsittelee. Klassiset mielikuvat raskaasti siivittävistä metsoista ja kotkottaen lentoon pyrähtävistä riekkotokista siintävät edelleen erämiesten ja -naisten mielissä. Laskevien hirvikantojen aikana tämä kehityssuunta rakentaa pientä jännitettä metsästysseuroihin. Etelä-Suomen heikompien metsä- kanalintu-kantojen takia iso osa juniori-ikäisistä seisojista ei näe ensimmäisten parin vuoden aikana välttämättä muuta kuin istutettuja peltolintuja. Siis metsälinnulle. Kymmenen viimeistä vuotta ovat olleet pientä aaltoliikettä. Metsästyskoirapuolella on ollut nähtävissä selkeitä trendejä, sekä vanhoja että uusia. Enemmän ja parempia tilanteita koirille, virkistävää tekemistä hyvällä porukalla ja ainakin hienoa maisemaa. Nimenomaan tuohon lintukoiramiehen triplaan. Jonnekin muualle on siis päästävä. Pystykorviin laskettavien rotujen rekisteröintien lisääntyminen 1376 koiralla vuosien 2002 ja 2012 välillä ei selity kuitenkaan pelkästään hirvikoirilla. Niin se vain on, että sitä rassaa peltoja treenatakseen kunnon riistalle. Linnunpyytäjän haave on aina yhdistelmä saaliseläintä ja saalistuspaikkaa. Kurainen koira, kuraiset saappaat, kurainen fasaani. Siksi paljon niitä on tuttavapiiriin viime aikoina ilmestynyt. Viiden kilon mettokukkokin saattaa kangastella mielessä, jo ensimmäisenä syksynä. Jos vielä kerran elämässään pääsisi järeisiin kuusikoihin tai karulle jängälle kunnon lintujahtiin. Toisin kuin hirvikoirissa, lintukoirien kohdalla riistakannat ja koiramäärät ovat kulkeneet ainakin vielä käsi kädessä. ”Taidetaan päästää karkkohirvi ihan piruuttammekin läpi ketjusta,” miettii joku. Koirien rekisteröinnit ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana nousseet tasaisesti. Isäntäkin alkaa kaipaamaan jotain muuta. Vuonna 2002 kanakoiria rekisteröitiin 938. Lupaava kanakoiran alku kaipaa paljon erilaisia kokemuksia ja tilanteita. 458 koiran lisäys on kuitenkin komea. Tilanteita pitäisi saada, tai ainakin hajuja nokan eteen ihmeteltäväksi. Noiden eläinten ja paikkojen tiukat sidokset saavat vuosittain monet etelän metsästäjät liikkeelle kohti pohjoista. Fasaaneilla oppii helposti seisomaan liian läheltä, tai sitten juoksukukko jallittaa junnun jatkuvasti siten ettei onnistunutta riistatyötä saada. Mieleen nousevat haavekuvat riistaparatiiseista, niiden lintukannoista ja jylhästä luonnosta. Se tarkoittaa 142 koiran muutosta vuosittaisissa rekisteröintimäärissä. Teeri ja suot, metso ja kuusikot, riekko ja vaivaiskoivikot. Ehkä myös tietynlaista symbioosia fasaanitilojen lisääntymisen ja kanakoirien rekisteröintien välillä on nähtävissä. Yksi selkeä trendi on ollut parantuneiden lintukantojen myötä renessanssin kokeneet linnunhaukkujat. RIISTA 48-57_Roadtrip.indd 51 51 19.11.2013 11:29:04. Varsinkin jos kyse on lupaavasta koirasta, sille haluaisi tarjota parhaan mahdollisen startin urallaan. Toisaalta, pelkästään fasaaneja tavannut nuori koira ei välttämättä opi kunnon hakua. Itsekin olen vuosia asiaa suunnitellut. Ojanpieliä nuohoamalla voi jäädä keskellä sänkeä könöttävä peltopyypoikue huomaamatta. Kiirehän ei ole mihinkään mutta viettejä ainakin pitäisi herätellä
Ensimmäinen riistatyö oli onnistunut mutta paras palkka jäi saamatta. Kesällä oli käyty epäilyksenkin puolella, mutta Riistakeskuksen tiedote ponnautti toiveet hellelukemiin. ”AJA!” kajahti ja musta raketti syöksyi matkaan. Koirille ja miehille iltapala ja huomisen varusteet rinkan syövereistä. Varpailleni kurottaen erotin huomioliivin kyljen, ja sen takana kaarille jäykistyneen hännän. Sen puolesta hauliparvelle olisi voinut antaa lähtöluvan. Hetki oli todella herkkä, mutta pakkohan tunnelma oli rikkoa. Vaikka olimme suunnanneet varmoille mestoille. Viime vuonna meitä häiriköinyt ukkometsokin loisti poissaolollaan. Kun +18 asteen kelissä tallusteltu aamupäivä oli takana, oli tunnelma viilentynyt. Teeri katosi ensimmäisen parin sekunnin jälkeen pensaan taakse. Vaan on Suomenselässä taikansakin. Sormi heltyi liipaisimelta ja haulikko laski hitaasti alas. Muutama tunti vierähtää ennen kuin olemme kämpän pihassa. Harmillisesti soidin kuului kilometrin verran rajan väärältä puolelta. Toinen musta syöksyi viiden metrin päästä pajupuskien juurelta ilmaan. Näköpiirissä ei vain enää ollut kohdetta sille. Lupaavakin lintusyksy voi siis yllättää. Aivan varmana pidetty suo kylän laitamillakin aiheutti lähes vesiperän. Alue oli sivussa, vain paikallisten käyttämillä seuduilla. Jos haluaa teerialueita, niin Suomenselällä niitä on. Ojanpientareita selvitimme itsemme metsäautoteiltä toisille. Ei tämä mikään maisemamatkailun kohokohta ole. Pitkä lämmin kausi oli ajanut linnut pois tutuilta paikoilta. Valtion maista tänne osuvat Kurun, Parkanon, Kukko-Multian, Lestijärven ja Perhon alueet. Koira vilisti ojan pohjalla pa- 52 jupensaiden takana, kun kahina yhtäkkiä lakkasi. Ensimmäinen aamu jolloin pulina kiiri korviini. Juniorin kuono ei kääntyillyt, joten nyt oli linnun pakko olla lähellä. Kankaan ja metsälampien väliin jäävissä suonrääpäleissä oli vielä pensaissa lehdetkin, joten näistä tiheiköistä linnut piti löytymän. Suomi on pirun pitkä maa. RIISTA 48-57_Roadtrip.indd 52 19.11.2013 11:29:11. Pohjanmaan halkaiseva reitti on jo aikaa sitten sivuuttanut sen vauraamman eteläosan. Vaan eipä löytynyt. Seuraavina päivinä käytiin muut varmat paikat. Teerisoilla S yyskuun kymmenes pitäisi vakinaistaa sunnuntaille. Havainnot jäivät kiimaansa valmistelevaan metsäpeurahirvaaseen, joka päätti piirittää kaveriani ja hänen koiriaan. Pulssi laski nopeasti mutta pahin kuohunta vasta illalla saunassa. Haulikko poskelle, ja... Kahden miehen ja neljän koiran viikon saldo, neljä lintutilannetta, juorusivat että tämä syksy olisi todellakin poikkeuksellinen. Avauspäivän aamussa on tunnelmaa. Silloin ei pitkin maatamme ajelisi työpäivän päälle metsästysturisteja silmät ristissä, haukotellen. Mahakin kuralla kahvinjuonnista. Siellä missä vähän kuivempaa maata löytyy, kasvaa puolukkainen mäntykangas. Vihdoin! Rauhallinen lähestyminen lähes koiran tasalle. Tätähän tämä, vedenjakajaseutu. Ei myöskään moottoriteitä, katuvaloja tai kaupunkien hehkua taivaanrannassa. Ei auttanut kuin lähteä kohti seuraavaa etappia. Koirat eivät olleet merkanneet hajuakaan. Soiden läpi kulkevat penkkatien pohjat tarjosivat mahdollisuuden koluta myös kosteimmat seudut. Ei ole hetkeen näkynyt kuusvooninkisia eikä latomeriä. Linnun siivittäessä koira kyllä pysähtyi. Ei mitään. Turhaan. Seisontaetäisyyttä saattoi vain arvailla, sillä koiralla oli nyt ensimmäinen teerensä nokan edessä. Odotuksista, haaveista ja edellisen vuoden muistoista ehtii kehräämään melkoisen vyyhden. Tajusin hiljaisuuden vasta pienellä viiveellä. Nyt ei jaksa unelmoida sen enempää. Jos on päässyt juurtumaan ojitettuun suonpohjaan. Olimme myös, ainakin virallisesti, ensimmäiset kulkijat. Noin tiukka ”piikki” saattoi tarkoittaa mitä vain metristä viiteen. Voi vain aavistaa ympärillä törröttävän männikön, latvat kun sulautuvat pimeään taivaaseen. Teerien takia mekin pimeydessä taivallamme. Viimeisenä aamuna seisoin hiekkaharjun laella ja kuuntelin
Kun osumme kuivuneelle purolle saamme havaita olevamme erämaan keskellä. Oulu-Kuusamo-etappi on perinteisesti ollut aivan hullu väli hiihtolomien ja lintukauden alkaessa, eikä kiima ole kauden toisen viikon alkaessakaan hellittänyt. Koira hakee vielä sinkoillen vähän turhankin paljon sinne ja tänne, voisi mennä vähän säännöllisemmin! Tuuheat ja tummat kuusien varjot saavat kuitenkin rentoutumaan. Ennen Pudasjärveä saadaan ensimmäinen vihje tarjonnasta kun teeret putkahtavat hämärästä. Kaikkihan sanovat että käyvät koillisella kulmalla juuri helppokulkuisempien metsien takia. Hulluja ohituksia pimeydessä tuplakeltaisilla ja kaikkea muuta. Edessä on vielä taivalta, ja kohteessa vain lyhyt hetki aikaa nauttia seudusta. Unelma kuitenkin elää. Olisihan se hienoa jos kasvattaja pääsisi ampumaan halutun mustan linnun oman kasvattinsa työn tuloksena. Mäenrinteeltä ei kuitenkaan enää löydy kuin höyheniä joten jatkamme pienen tauon jälkeen matkaa. Suokin on täällä tosiaan erilaista, sellaista helpompaa. Lehti on vielä puussa ja ruska on vetäissyt vaarankupeet keltaiseen peittoon. Seuraavan päivän suunnitelmat tehdään huolella sillä nyt pidettäisiin pieni näytös. Kuusamon metso jäi ottamatta mutta matkaa on onneksi vielä jäljellä. Lopulta kelomökin pihamaa ottaa vastaan yön kulkijan. Löytyyhän sitä rytöä ja pajukkoa, mutta väliin osuu muutakin. Pääsisimme nauttimaan toden teolla Kuusamon sinisistä vaaroista, jotka tosin nyt ovat ennemmin keltaiset. Metsometsissä T aas auton ikkunan takana tummuva ilta, ja pimeä korpitaival. Metsän laidassa seisova katajapensas kohteenaan se kääntelee hitaasti päätään, skannaten kuonollaan edestään nousevaa hajua. Vaaran päältä näkyy kuinka harmaa nauha halkoo luotisuorana isoja metsiä. Harjanteen toisella puolella kaikki pysähtyy. Notkoissa usva nousee koskista. Ensimmäinen osuus laskee mäntyisen harjun päältä kohti herkullisen näköistä suota. Linkku aukeaa vasta tukevan aamiaisen jälkeen, seisojamies kun voi syödä aamupalansa rauhassa. Leveä haku muuttuu nyt syväksi kun koira nousee sata metriä tuuleen, paikkaan jossa linnut ovat olleet. Soiden väliset maastot eivät ole pelkkää mäntykangasta, vaan maa nousee korkeammalle. Kun pääsemme ensimmäiseen kuusikkoon alkaa taianomainen taival. Kaikenlaista rallihullua sakkia sitä metsämiestenkin joukkoon on jo ehtinyt. Harvoin tulee vaihdettua kuulumisia, mutta nyt se tehdään runsaan iltapalan kera. Isäntämme on tiedustellut paikat jo valmiiksi. Kun käännämme kulkuamme oikeaan, lenkkimme pohjukkaa kohti, tullaan avoimempaan suonlaitamännikköön. Nallen tassut ovat tehneet polkuaan ja menosuunta on sama kuin itsellämme. Suo-sanaa joutuu viljelemään täälläkin, mutta siinä on toisenlainen pohjavire. Lenkin kääntöpaikassa tunnelma sähköistyy. Siihen yhteen päivään Kuusamon metsokuusikoissa. Kaikkihan puhuvat Kuusamosta, ja nytkin moni tuttu on jahtireissunsa sinne varannut. Näillä vaarankupeilla kulkee koiran kanssa mielellään. Kyllä se paremmin tuulet tietää kuin isäntänsä. Alueella on tietolintuja parissakin paikassa, vieläpä sopivissa 54 maastoissa. Ollaan selvästi Kainuussa. Seuraavassa hetkellä, kun koira purkaa omatoimisesti seisonnan, hyppää koppelo viereisestä männystä lentoon ja katoaa horisonttiin. Välillä tarkistetaan maajäljet huolellisemmin, välillä kiidetään pää ylhäällä ilmavainulla. Koillismaan vaaraseutu alkaa toki jo paljon ennen Kuusamoa. Sitä suuremmalla syyllä nyt keskitytään olennaiseen. Siellä koirakin saa suoran vastatuulen nokkaansa ja alkaa luovimaan kolmen miehen rintaman leveydeltä. Keskellä heinäpeltoa, porotokan keskellä istuskelee poikue kuin seireenit kivillään, houkutellen tällä kertaa turhaan metsämiehiä. Lehtipuiden ja mäntyjen joukosta löytää paikoin vanhoja kuusikoitakin, jotka ovat niitä alkuperäisiä metsojen asumuksia. Nyt ollaan nauttimassa, joten tehköön koira mitä tekee. Edellisenä syksynä oli jo tarkoitus toteuttaa haave mutta olosuhteet eivät olleet suotuisat. Vastaanottokomitea on muutenkin arvokas sillä oman koiran ulkomailta asti saapuvaa kasvattajaa on aina mukava tavata. Vaarojen laet on myös kuorrutettu hieman toisella tavalla. Koillismaahan yhdistetään kuitenkin toisenlaisia asioita. Se on samanlainen laaja käsite kuten Suomenselkäkin. RIISTA 48-57_Roadtrip.indd 54 19.11.2013 11:29:20. Onneksi nyt hieman vaihtelevampi koska yhä korkeammalle kohoava vaaramaisema tekee tiestä vuoristorataa. Ylös ja alas. Haku muuttuu hyppivämmäksi, ja koira tekee tiukkaa siksakkia sen mukaan kuinka hajupatsas ilmassa osuu sen nenään. Jälki on yöllinen, joten jatkamme rauhassa kulkua. Koiran häntä ottaa lisää kierroksia kuin irrotakseen kokonaan. Ihan kuin aikakin seisahtuisi kun koira jäykistyy yhtäkkiä täydestä vauhdista seisontaan
Kuono osoittaa tiukasti yhteen suuntaan, suoraan eteenpäin joten nyt on helppo tulkita oikea ampumasektori. Rantakivien ja marjanvarpujen päällä kun on selkeästi jätöksiä. Seuraavan parin päivän aikana saamme kalibroida itsemme useammallakin riistatyöllä. Näen kun koira katoaa vasemmalle koivujen taakse, mutta alan kaipaamaan sitä vasta hetken päästä. Tulevan viikon reissukumppanit ovat jo majatalomme väelle tuttuja joten kaikki on valmiina. Siinä se on nyt sitten on. Kamat mökkiin ja pihville. Lapinhullulle pääsy pohjoiseen on aina herkkua mutta nyt olisi tarjolla kahden lempipuuhan herkullinen yhdistelmä. Jaaha. Ensimmäinen rinne alas jängänlaitaan edetään jo ihmeellisesti hiipien. Kun nousen soratieltä ensimmäisen hiekkaharjun päälle ja näen keltaisen jängän keskellä kylmän sinisenä hehkuvan järven olen aika lähellä taivasta. Reissun todellinen Tavoite odottaa. Olisin riekkojahdissa Ylä-Lapissa. No, kokemus tämäkin. Niissäkin seuraavana tavoitteena olevaa lintua, metsäkanaa, esiintyy ihan hyvin. Matkalla vilahtaa tuttuja paikkakuntia, parasta Metsä-Lappia joissa monet metsästysturisti syksyisin aikaansa viettävät. Kuivuneen kosteikon laidassa haistellaan pitkään jängän ja pienen järvenlahden yli. Kun viikon puolivälissä seison korkealla rajajoen pinnan yläpuolella, tunturin laella ja katselen Norjaan mielenrauha on täydellinen. Kuiva, harvaa koivikkoa kasvava erämaa muistuttaa enemmän kanervakuorrutettua Saharaa kuin tunturikoivikkoa. Liikkuminen Lapin tuntureiden kupeilla ja koiralla metsästäminen, sitä olisi tarjolla seuraava viikko. ”Sehän seisoo ne hyvältä matkalta!” ehdin miettimään ennen kuin joudun tosissani arpomaan hauliparven kohdetta. Ranua, Salla, Savukoski ja kaikki niiden isot metsät. Melkoista metsämiehen joogaa, tämä unelmien metsästäminen! RIISTA 48-57_Roadtrip.indd 57 57 19.11.2013 11:29:34. Hajuja siis on pakko olla ilmassa. Koira jatkaa tarkentamista ja liukuu pikkuhiljaa kummun päälle. Niiden sisällä oleva koira on painautuneena aivan matalaksi, melkein pointterimaiseen seisontaan. Silti yllätyn avanssikomennon jälkeen kun kokonainen poikue siivittää tällä kertaa tottumattomalle kaukaa, yli kymmenen metrin päästä. Onneksi tuttu kyyhkypaukku toimii riekollakin. Mitä nyt se osui juoksevan riekon jäljen alkupäähän. Toisena aamuna vuorossa ovat seudut jotka eivät ihan vastaan mielikuvaa parhaista riekkomaastoista. Ensimmäiseksi varsinaiseksi jahtipäiväksi kaverit olivat varanneet minulle hienon vaarankupeen. No, ”luota koiraan” sanovat joten annan avanssiluvan. Nyt olisi se hetki kun linkku aukeaisi ja jo ensimmäisellä minuutilla unelma toteutuisi. Tuuli tulee sopivasti juuri edestä joten ensimmäiset luovit tunturikoivikossa ovat oppikirja-mallia. Etäisyys noin 5 metriä, joten se puoli kunnossa. No, tuntureita ei alueella ole joten nyt mennään. Eipä siis muuta kuin koira irti ja hakukuvioon kohti alarinnettä ja järven rantaa. Jokainen sekunti on painunut mieliin, sinne arkistojen aarteiden kärkipaikoille. Kohteena siis vaivaiskoivikot ja jylhät jängät jossakin puurajan yläpuolella. Mitähän nyt pitäisi tehdä. Samassa hetkessä koira jäykistyy nokka oikealle, kohti loivan ylärinteen puolella olevan kummun lakea. Vauhtiakin näyttää matkapäivän jälkeen olevan. Olemme jo hetken nuohonneet samaa koivikkorinnettä ja koiralla on selvästi taas uutta virtaa menossaan. Epätavallisen pitkä katoamisaika saa ihmettelemään sen syytä ja käännän omankin kulkuni vasemmalle. Kymmenen lintua poistuu rintamassa, vasemmanpuoleisin valikoituu vaistomaisesti kohteeksi ja tipahtaa varvikkoon. Maassa ei ole kuin linttaan painunutta matalaa varpua enkä silti näe lintua missään. Tämänkertainen karavaanimme on pian kasassa majapaikkamme pihassa. Silti tuo lintu, riekko, tarvitsee mielestäni ympäristökseen jotakin muuta kuin mihin vanha lempinimi viittaa. Koiran rävähtäessä eteenpäin oikealta puoleltani kuuluu siipien lävähtys ja näkyy valkoista. Siispä hei vaan kuusikot. Näin se käy, tilanteet syntyvät hetkessä. Pian näen katajapuskan takaa huomioliivit muutamien kymmenien metrien päästä. Seuraava paikka syntyy aivan yhtä yllättäen. Lämmin tunne jää vielä pitkäksi aikaa sisuksiin, sillä juniorin ensimmäinen riekkoseisonta oli ihan kelvollinen. En saa käännettyä haulikkoa tarpeeksi nopeasti joten hauliparvi jää lähettämättä. Saaliilla ei ole enää ensimmäisen jälkeen merkitystä, mutta pääsemme palkitsemaan koiran uudestaankin. Ensimmäinen päivä on pian ohi, tällä kertaa ilman tuloksia. Mitähän tuo juniori nyt pelleilee. Riekkojängillä N yt on itselläkin kiire. Parin sadan metrin kulkemisen jälkeen olen juuri huikkaamassa radioon kysymyksen. Nokka on korkealla joten ei siinä muu auta kuin mennä tarkistamaan vastarinne. Nyt ollaan menossa korkealle. Koiran ja isännän ensimmäinen riekko! Pian reppuun päätyy toinenkin, vieläkin paremmasta riistatyöstä. Eipä taida jätös- ten jättäjä olla siis kaukana. Siellä matka pysähtyy täyteen seisontaan
Tehdaskuntoisena laukaisu on tyypillistä Rugeria (huono revolveriksi), tähtäimet ovat karut (etutähtäin piippuun juotettu peltilipare ja takatähtäimenä kehykseen jyrsitty ura) ja osien sovituksissakin on massatuotannon 58 vaatima määrä klappia. Siitä ei tällä kertaa ollut todellakaan kysymys. Koska pidän suuresti rullapyssyistä Määttäänkin on kenties tullut hieman vaikutettua tässä vuosien kuluessa. Nyt esitellään metsästysrevolveri, jossa on parannettu tekniikkaa ja käyttökelpoisuutta eikä ulkonäkökään ole yhtään hassumpi. Heikommat revolverit eivät vastaavia latauksia kestä, eivät ainakaan pidemmän päälle. Kirjoittajan osuus on ollut lähinnä taustapirun rooli. Myös hinnaltaan Vaquero on varsin edullinen laite, käytettyjen hinnat ovat usein 400 euron kantturoissa. Projektin tavoitteena kun oli saada kompakti, mutta suorituskykyinen revolveri metsästyskäyttöön. Muutoksen syynä oli Rugerin pyrkimys jäljitellä entistä paremmin länkkäreistä tuttua Colt SAA -revolveria. Nämä lataukset nostavat .45 Colt:n aivan uudelle tehotasolle. Tämän custom-projektin kannalta rakenteellinen kestävyys on erittäin tärkeää. Tämän projektin kannalta oli nimenomaan oleellista, että aihiona on niin sanottu ”vanharunkoinen” Vaquero, joka on ”uutta” vuodesta 2005 alkaen valmistettua versiota huomattavasti vahvempi. Metsästysrevolveri JJ Landen Custom Vaquero Metsästysmatkailu laajentaa sallittuja pyyntivälineitä. Se on siis moderneilla valmistustekniikoilla toteutettu, mutta ulkoisesti ja käyttöominaisuuksiltaan ”villinlännen” revolvereita vastaava ase. Vanhan mallin Vaquerosta löytyy kuitenkin myös ominaisuuksia, jotka tekevät siitä arvostetun revolverimallin ja suositun custom-projektien lähtökohdan. PROJEKTIN TAUSTAA Aseen omistaa toimittaja Arto Määttä. TEKSTI JA KUVAT: TERO KUITUNEN S uomessa aseiden customointi on vielä lapsenkengissä. Määtän kaapissa oli jo pidempään ollut suhteellisen vähälle käytölle jäänyt RIISTA 58-65_Colt.indd 58 19.11.2013 11:33:19. Projektin lähtökohtana oli vanhan mallin Ruger Vaquero. Vanharunkoinen Vaquero on eräs niistä aseista, joissa voidaan käyttää amerikkalaisissa latausmanuaaleissa esitettäviä ”.45 Colt (T/C and Ruger ONLY )” -reseptejä. Se on yksitoiminen revolveri, joka on tarkoitettu esimerkiksi Cowboy Action Shootingiin. Kenties se johtuu väärästä oletuksesta, että tuolloin tehdään lähinnä ulkonäöllisiä muutoksia
RIISTA 58-65_Colt.indd 59 59 19.11.2013 11:33:20
Kyseessä oli Rugerin alkuperäisosa, joka oli hankittu Midway-Suomen kautta. Jalusta jyrsittiinkin 25 mm seostetusta rosteriakselista picatinny-kiskon mitoilla ja asennettiin kolmella M4-kuusiokoloruuvilla aseen yläsiltaan jyrsittyyn tilaan. TEKNISET MUU TOKSET Ainoa jo aikaisemmin tehty muutos oli kahvarungon vaihtaminen Bisley-malliseen. Samalla rullan lukituskoloja tiukattiin hivenen, jotta patruunapesä olisi tarkemmin linjassa piipunreiän kanssa. Jalustaan asennettu jyvä on Landenin omaa tuo- RIISTA 58-65_Colt.indd 60 19.11.2013 11:33:20. Iskuvasara muotoiltiin Optiikan asentaminen Vaqueroon ei ole ihan pikkujuttu Koska Määttä niin halusi, ja metsästysrevolveriin kuuluukin, tehtiin jalustaan tila säädettävälle avotähtäimelle. Metsästyskäyttöä ajatellen rullan kurkut avarrettiin mitasta .450” (= 0,450 tuumaa) mittaan .453+”. Lähtökohtaisesti .454”- luoti olisi sopiva aseeseen. Se on tehty JJ Landenin omalla metodilla ja tuloksena on tarkoituksenmukaisen selkeä, puhdas sekä tunnokas laukaisu. Siinä vaiheessa kun idea esiteltiin tunnetusti revolvereista pitävälle (ja ymmärtävälle) aseseppä JJ Landenille, kiehahti keitos hellalle. Kovarekyylisen metsästysrevolverin tapauksessa liiallinen herkkyys olisi vain haitta ja niinpä vastusta on noin kilo. Seuraava kohde oli laukaisu. Myös ruuvit tehtiin itse aihioista. Niinpä rullan ajoitus tarkistettiin ja yhden pesän osalta ajoitusta hivenen korjattiin. Ruger Vaquero, joka ilmeisesti kirjoittajan indoktrinoimana alkoi omistajansa ajatuksissa muuttumaan metsästyksellisen aseen lähtökohdaksi. Laukaisukonseiston jouset muokattiin edellä mainitusta Wolff:n jousipaketista. Rulla on revolverissa akselinsa varassa, joten se oli seuraava kohde. Lyhyen ideoinnin jälkeen Määttä meni antamaan Landenille vapaat kädet. Optiikan asentaminen Vaqueroon ei ole ihan pikkujuttu, koska siihen ei ole saatavissa minkaanlaista jalustaa. Revolverissa on käytännössä yhtä monta piippua, kuin sen rullassa on patruunapesiä. uudestaan optista tähtäintä silmällä pitäen, ja samalla sen karhennus korjattiin ottavaksi. Muutoin sepälle päätynyt revolveri oli tavanomainen rosteri Vaquero. Tähtäimen mataluus on myös etu, koska sen kanssa etutähtäimen linja tuli kohtuullisen alas. Aseen mukana sepälle lähetettiin Wolff:n (www.gunsprings.com) jousisarja. Landen valitsi LPA:n valmistaman tähtäimen, koska se on ilmeisesti kooltaan pienin kaupallinen tähtäin, sen säädöt ovat toimivat ja selkeät ja sen kiinnitys on varmistettu ruuvilla. rempi. Vaqueron piipun isokaliiperi on 0.452”, joten muutoksen jälkeen luodit eivät kalibroidu rullassa alimittaiseksi ja tarkkuus on pa60 KÄY TETTÄVY Y TTÄ PAREMMAKSI Kun tekniikkapuoli oli käyty läpi ryhdyttiin muuttamaan revolverin käyttöominaisuuksia. Jyvä on silti korkea mutta ei häiritsevässä määrin. Sillä haettiin tähtäikuvan nostoa ja ratkaisu on myös tyylikkään näköinen. Akselin mitat tutkitti tiiin i ja ne todettiin sopiviksi, tutkittiin joten tyydyttiin vaihtamaan sitä paikoillaan pitävä lukitusjousi Wolff:n tarvikeversioon ja akselin näkyvä pää muutettiin Custom-henkiseksi. Etutähtäintä varten asennettiin vanhan jyvän tilalle Weigandin (www.jackweigand.com) rosteri-jalusta
Vasara a n kannus on muokattu paremmin kiikarin kanssa a käytettäväksi. Vaikka etutähtäimen ja kiikarin etureunan reuna väliin jäi mukamas reilusti tilaa, ilmestyi kiikarin reunaan jäljet etutähtäimestä. Yksitoiminen revolveri on hyvä lähtökohta kovien latausten metsästysaseeseen, koska sen rulla on akseloitu jämäkästi kehykseen. Vahvuuden vastapainona on lataamisen hitaus: ase ladataan latausportista patruuna kerrallaan ja patruunapesät tyhjennetään piipun kyljessä olevalla ejektorilla. Lisäksi kahvalevyt ja kahvarunko muokattiin ja sovitettiin toisiinsa välyksettömästi istuviksi, joka osaltaan parantaa kovarekyylisen aseen ammuttavuutta. Jotta tulos olisi mahdollisimman miellyttävän näköinen, ennen puhallusta naarmut ja muut viat poistettiin viilaamalla ja hiomalla. 1 Zirkonkuulapuhallettu rosteripinta on metsästysaseeseen sopivasti matta. Etutähtäinkin on ssepän epän omaa valmistetta, mistetta, koska riittävän korkeaa jyvää ei ollut saatavana. Osana ulkonäköremonttia myös ruuvien rannat korjattiin ja ruuvit puhallettiin. Todennäköisin näköis syyllinen on tähtäimen kiinnityksen joustaminen kiinnit raskailla raskai latauksilla. 1 2 2 Revolverissa on viljalti customominaisuuksia. tettäväksi. allettiin. Jokainen voi kuvitella kuvite asekokonaisuuteen kohdistuvia voimia, kun teräksestä kohdi koneistettu kisko käy hetkellisesti koneis näin paljon ”luokilla”. 3 Koeammuntojen aluksi tähtäinasennuksessa ei huomioitu riittävästi rekyylin vaikutuksia. p 4 3 4 Av Avotähtäinten tähtäinkuva on nyt selkeä ja tarkkoja laukauksia tukeva. Sepän valmistama optiikan kiinnityskisko nityskisko ja siihen sovitettu takatähtäin on näkyvämpiä, mutta esimerkiksi iskuvasaran uvasaran kannuksen muotoiluun osaa harvempi Vasaran vempi kiinnittää huomiota. laukau RIISTA 58-65_Colt.indd 61 61 19.11.2013 11:33:21
Ja koska luodin laajeneminen heikentää läpäisyä, saisi luoti myös mielellään tehdä riittävän haavakanavan ilman muokkautumistakin. Ruudille jää siten enemmän tilaa. ULKONÄKÖÄ UNOHTAMATTA Mukana tulleet kahvat eivät Landenin mielestä sopineet aseen runkolinjoihin mitenkään ja olivat muodoltaan kolhon kulmikkaat. Kokonaan lyijystä valmistettu luoti on vastaavan muotoista ja painoista vaippaluotia lyhyempi ja vie siten vähemmän tilaa hylsystä. Suomen RIISTA 58-65_Colt.indd 62 19.11.2013 11:33:24. tantoa, koska kaupalliset vaihtoehdot olivat liian matalia. Se tuotti nopeutta odotetusti vain 255 m/s ja niinpä seuraavaan sarjaan annosta kasvatettiin jo 21,1 grainiin. Määttä ehdotti artikkelin tekemistä ja toivoi että kehittäisin samalla metsästyskäyttöön sopivan latauksen. Myös se oli miedonpuoleinen tarkoitukseemme, nopeutta mitattiin keskimäärin 294 m/s. 62 METSÄST YSLATAUKSEN ETSINTÄ Kun ase oli valmis, se saapui oikopäätä kirjoittajalle. Jotta hidas luoti läpäisee, sillä pitää olla massaa. Muutoksen syynä oli pistoolikiikarin korkojen jääminen vajaaksi. No, onneksi kävi tuuri ja ensimmäinen toimi. Rugerin runko on tarkkuusvalua, joka menetelmänä antaa melko laajat suuntatoleranssit. Metalliosiltaan ase viilattiin, hiottiin, viilattiin, hiottiin ja hiottiin naarmuttomaksi ja lommotkin saivat kyytiä. Seuraavaksi kahvarungon muodot viilattiin vastaamaan kahvalevyjen muotoja. Kaikki tuntui olevan kohdallaan, joten oli aika siirtyä todennäköiseen käyttöruutiin, Hodgdon H110:een. Koska luodin painoksi tuli taulukkoarvoja hieman raskaampi (312 gr) ja yhdistelmä oli minulle entuudestaan tuntematon, päätin ladata nousevan sarjan patruunoita. Ensimmäisen patruunasarjan latasin Hodgdon H4227:lla annoksella 19,4 gr. Ase puhallettiin ensiksi osina kahteen kertaan, ja kolmannen kerran kokoonpantuna. Koska revolverissa luodin nopeus jää väkisinkin matalaksi, on luotivalinnan lähtökohta aivan erilainen kuin kivääreissä. Ase käytiin koeampumassa ennen viimeistä pintakäsittelyä, jalustaa piti hivenen muuttaa ammunnan jälkeen. Jotta hidas luoti läpäisee, sillä pitää olla massaa. Ihan vain varmuuden vuoksi. Sopivasta seoksesta valettu lyijyluoti on myös maaliballistisesti lähes ideaali: se on riittävän kova läpäistäkseen suurimmatkin luut, mutta niin sitkeä, ettei se koskaan sirpaloidu. Landen kertoi valmistautuneensa henkisesti valmistamaan uuden osan, koska kyseessä on prototyyppi. Lopullinen silaus rosteriteräkselle saatiin zirkonkuulapuhalluksella. Lyijyllä on kuitenkin pari vahvuutta puolellaan. Koeteltu valinta tällaiseen käyttöön on vanhanaikaiselta kuulostava lyijyluoti. ”Liukkauden” ja pehmeytensä ansiosta se painuu helpommin rihlaukseen, joka laskee paineita ja lisäksi nopeutta saadaan muutama kymmenen metriä sekunnissa enemmän. Tuolloin pienosat olivat luonnollisesti asentamatta. Niinpä hän sovitti kahvat aseeseen sopiviksi. Kun sain tuttavaltani lainaksi tarkoitukseen sopivan valumuotin (RCBS 300-45 SWC), oli jäljellä latauksen etsiminen. Jokainen ymmärtää, että kun mahdollisimman painavalle kuulalle pyritään saamaan mahdollisimman suuri nopeus, ollaan helposti tekemisissä liiallisten paineiden kanssa. Siksi jalusta piti tehdä johonkin mittaan ja testata, jolloin päästiin kiinni osumiin
Sille vauhtia kertyi vastaavasti 355 m/s. Jokaiseen kuvioon ammuin koko rullallisen, koska ”revolverissa on yhtä monta piippua kuin rullassa on pesiä”. Tyydyinkin tekemään vain kaksi sarjaa, annoksilla 22,0 ja 23,0 grainia. Korostan, etten repäissyt 23,0 grainin annosta hihasta, vaan taustalla oli laaja selvitystyö eri lähteistä. Selkein selitys sille on ampumatekniikkavirhe. Miedompi lataus kellotti keskiarvoksi 331 m/s, eikä osoittanut minkäänlaisia painemerkkejä, joten uskaltauduin ampumaan myös maksimiksi määrittämäni latingin. Tämä lataus oli talvisessa -5°C lämpötilassa painekäytökseltään täysin normaali, ja latauskehittelyä jatketaan siitä ensi kesän lämpimillä. Olettaisin sen olevan lähellä lopullista käyttölatausta. Lisäksi kyseinen valumuotti on minulle uusi tuttavuus, joten on täysin mahdollista, etteivät luodit vielä oli niin tasalaatuisia Joutavat joulet Kovimmalla latauksellamme oli piipunsuulla tehoa 1279 joulea. No, kenties Hodgdon Lil’Gun olisi mahdollinen, mutta silti vaihtoehdot ovat vähissä. Suurin osumakuvio on kuvaava siinä mielessä, että hajonta on useimmin pystysuuntaista. Todellisemman kuvan saa esimerkiksi Hornady:n HITS-laskurilla, joka huomioi myös luodin halkaisijan ja poikkipinta-alatiheyden. Varsin määrätietoisesti rekyylissä vääntävä revolveri vaatii yhdenmukaisen suorituksen tai osumiin tulee korkeussuuntaista vaihtelua, joten kyseessä saattaa hyvin olla ampujan virhe. Joulen ongelma on siis karkeasti ottaen sen nopeuspainotteisuus. RIISTA 58-65_Colt.indd 63 63 19.11.2013 11:33:24. Vai mahtaako esimerkiksi .223 Remingtonista sylkäisty muutaman gramman painoinen pikkunappula (1600 joulea) olla oikeasti 20 prosenttia tehokkaampi riistan kaatamisessa. Tulokset olivat rohkaisevia, paras osumakuvio oli kooltaan 133 mm, eikä muissakaan olisi valittamista ilman pystysuuntaista hajontaa. Määttä oli jo ennen customointia kokeillut 22,2 grainia H110:tä Speerin 300 gr vaippaluodin takana, joten lähtökohdat olivat kohtuullisen hyvin selvillä. Aseella ammuttiin paljon 3-5 laukauksen osumakuvioita, mutta lopullinen tarkkuuskoe muodostui harvinaisen yk- 133 mm 207 mm Tarkkuuskokeessa ammuttiin 4 x kuuden laukauksen osumakuviot, joista tässä esitetään paras (133 mm) ja huonoin (207 mm). Se saa yhdistelmän kuulostamaan tehottomalta, mutta oikeasti lukema kertoo vain mittayksikön typeryydestä. säälittävän kapean ruutivalikoiman puitteissa sille ei löydy haastajia kun haetaan nopeutta painavalle revolverin luodille. Varsin määrätietoisesti rekyylissä vääntävä revolveri vaatii yhdenmukaisen suorituksen. Selvitysten perusteella kyseistä annosta ei tällä luodilla pidä ylittää ilman painavia perusteita. Se antaa vastaavilla arvoilla revolverille lukeman 792 (medium-kokoluokan riista) ja .223 Remingtonille 269 (pienriista). sinkertaiseksi: ammuin kolme osumakuviota 100 metrin etäisyydeltä viimeksi mainitulla latauksella
64 Hintakysymys on aina mielenkiintoinen. Valamisen jälkeen kuulat kalibroitiin läpimittaan .452, joka on aavistuksen ohuempi kuin aseen suunnitteluvaiheessa ajateltu. Metsästyskäyttöä ajatellen sillä ei edes ole merkitystä. Mitä tällainen maksaa. Koeammunnoista jäi myös tuntuma, että yksi rullan pesistä käyttäytyy hieman muista poikkeavasti, mutta tähän on suhtauduttava varauksella. Koeammuntojen luodit on valettu rengaspainolyijystä ja karkaistu veteen tiputtamalla, jolloin tulos on kovahko ja sitkeä. Optista tähtäintä käyttämällä tuo tarkkuus on myös mahdollista saada käyttöön täysimittaisesti, myös aseen rautatähtäimet ovat nyt tarkkuutta tukevat. kuin ne voisivat olla. Kalibroinnin yhteydessä luodit rasvattiin (noin 9 osaa mehiläisvahaa ja 1 osa parafiiniöljyä) ja varustettiin Hornadyn liekkikilvillä. Tekniset muutokset parantavat tarkkuutta ja mahdollistavat metsästykseen sopivien luotien käyttämisen. Jälkikäteen homman järkevyys on kirkastunut. Kahvan osalta tulos on uskomattoman hyvä, koska aseen rekyylituntuma on suorastan miellyttävä tehoon verrattuna. Luuosumissa luodin kärki tyssääntyy, mutta ei niin paljoa, että läpäisykyky vaarantuisi. Verrokiksi voidaan ottaa Isonveden takaa esimerkiksi Bowen Classic Arms, jonka hintahaarukka on 25003000 dollaria. Näillä osilla projektin hinnaksi tuleekin 1500-1800 euroa. Asesepän käsissä Vaquerosta saadaan ulos sen koko potentiaali, ja näin toteutettuna sen ampuma- ja käyttöominaisuudet saadaan muokattua kovien metsästyslatausten käyttöä tukeviksi. JÄLKIPOLTETTA Ennakolta pidin ajatusta Vaqueron customoinnista metsästyskäyttöön hieman erikoisena. Tällä hetkellä lähinnä ihmetyttääkin, miksei Ruger ole itse ryhtynyt tekemään Vaquerosta vastaavan tyyppistä tehdas-customia. Jälkikäteen homman järkevyys on kirkastunut. RIISTA 58-65_Colt.indd 64 19.11.2013 11:33:25. Aikoinaan teimme kokeiluita ”hirvisimulaattorissa” vastaavalla .44 Magnumin luodilla (halkaisija .430) ja totesimme sen olevan hyvä valinta: se tekee varsin hyvän haavakanavan ja läpäisee luuta kevyesti. Kokonaispainoksi luodille tuli näin 312 grainia. Jokainen ymmärtää, että tämänkaltainen customointi on iso työ, eikä tapahdu aivan sormia napsauttamalla. Toki tiedän, että sitä on maailmalla tehty paljonkin, mutta näinkin suuren rahasumman käyttäminen massatuotetun revolverin paranteluun vaikutti suhteettomalta
TÄMÄ EXTRALEVEÄ LUMIKENKÄ ON TARKOITETTU NIILLE, JOTKA TARVITSEVAT MAKSIMAALISEN KANTAVUUDEN JA LUOTETTAVAN TYÖKALUN. WIDE TRAIL ON VARTA VASTEN SUUNNITELTU METSÄTYS-, METSÄTYÖ- JA SOTILASKÄYTTÖÖN. GV WIDE TRAIL T YÖK A LU TYÖHEVONEN GV WIDE TRAIL ON ERITYISESTI KOVAAN KÄYTTÖÖN SUUNNITELTU MALLI. KENGÄN PATENTOITU SIDERATKAISU TAKAA HELPON JA MIELLYTTÄVÄN KÄVELYN. LUOKITELLUSTA ALUMIINISTA TEHTY RUNKO COMFORT FIT™ -SIDE HEEL STABILIZER - KANTA TUUMAKOKO CM PAINO PER PARI KANTAVUUS SYVÄSSÄ LUMESSA KANTAVUUS TEHDYLLÄ POLULLA 11 X 38 28 X 97 3,03 KG 55-114 KG 55 KG + ENERGY SAVER™ AKSELI LISÄTIETOA MALLISTOSTA OSOITTEESSA WWW.GVSNOWSHOES.COM. JÄLLEENMYYJÄT LÖYDÄT OSOITTEESTA WWW.BONGE.FI RIISTA 58-65_Colt.indd 65 65 19.11.2013 11:33:26. YLEISESTI NIILLE, JOTKA KANTAVAT RASKAITA VARUSTUKSIA
Ehkäpä tyypillisin metsästäjän lataama patruuna on .308 Winchester Vihtavuoren N130 -sarjan ruudeilla ja Lapuan tai Sakon tasaperäisillä 6,5–8,1 gramman luodeilla. Luodin asettaminen TEKSTI JA KUVAT: ARTO MÄÄTTÄ Luodin asettaminen on näennäisen helppoa. Kärjestä johtuen ne eivät tahdo sopia tyypillisimpiin luodinasetusholkkeihin ja siksi ne painuvat hylsyyn hieman vinossa. RIISTA 66-67_Latauskoulu_osa4.indd 66 19.11.2013 11:38:56. 66 HARJOITUSLUODIT, LYH YIDEN TASAPERIEN ONGELMA Luoti valitaan pääsääntöisesti käyttötarkoituksen mukaan, mutta kokenut lataaja ajattelee myös latausprosessia. Luodin painumista hylsyyn kun helpottaa oleellisesti luodin perän kartiomaisuus (veneperä). Kun se tiedetään, voidaan luoti asettaa. Latauspituudella tarkoitetaan siis patruunan kokonaispituutta, joka määräytyy sen mukaan, kuinka syvälle luoti painetaan hylsyyn. Aiemmin on päätetty ruutiannos ja käytettävä luoti, mutta nyt pitää päättää latauspituus. Varsinkin metsästyspatruunoihin kokeneemmat lataajat antavat herkästi ”mutkat suoriksi” –neuvoja. Toiset ohjaavat luodin hylsyyn ja toiset taas ovat perinteisiä pituusmittaholkkeja, jotka eivät ohjaa luotia ensinkään. Tällöin luodinsyvyyden asetuksen säätö toimii parhaalla mahdollisella tavalla ja luoti ohjautuu paremmin hylsyyn. Samaten kannattaa suosia korkean lataustiheyden tarjoavia ruutilaatuja jotka eivät kuitenkaan vaadi liikaa tilaa. Näiden luotien asettaminen on haastavaa, johtuen niiden kärjen muodosta ja lyhyydestä. Luodinasetusholkki säädetään korkeussuunnassa siten, että latauskammen ollessa alhaalla (hylsy yläasennossaan) holkin niippausosa vastaa hylsynsuuhun ja tästä holkkia kierretään auki puolesta kierroksesta täyteen kierrokseen. Holkki kääntää luodin suoraan hylsyyn nähden ja luoti asettuu asiallisemmin kuin vanhanaikaisemmissa holkeissa. Ne vain Hornadyn perusholkissa luodinasetuskara ottaa luodin ohjaukseensa heti luodinasetuksen alkuvaiheessa. Aloittelijan olisi viisaampi unohtaa lähtönopeuskikkailu ja etsiä ladattavuudeltaan sopiva ruuti- ja luotiyhdistelmä ja latauspituus. YHTEISPELI RUU TIANNOKSEN KANSSA Luoditusta, eli luodin asettamista, kannattaa ajatella samalla kun valitaan ruutilaatu ja -annos. On tyypillistä, että aloittelevat lataajat painivat nimenomaan tasaperäisten luotien asettamisen kanssa, ovathan ne tyypillisimpiä harjoitusluoteja ja useimmat metsästäjät aloittavat latausuransa harjoituspatruunoista. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos luodinpaino edustaa kaliiperille tyypillistä painoluokkaa, on lataaminen helppoa. Helppo muistisääntö on se, että ruudin pinta tulee hylsyn hartian ja kaulan välille. Metsästäjän latauskoulu osa 4 Metsästäjän latauskoulussa keskitytään vain metsästäjien tarvitsemiin kiväärinpatruunoihin ja opastetaan askel askeleelta kuinka ne valmistetaan ilman ylimääräisiä kommervenkkejä. On kuitenkin muutamia asioita jotka aloitteleva lataaja voi kokea ongelmallisina. Ongelmaa pahentaa hieman liian kireä hylsyn kaula, tavanomaisten supistusholkkien ongelmia sekin. Tällöin annos ei puristu liiaksi kasaan ja luoti voidaan asettaa ilman voimankäyttöä. L uodin asettaminen on lataamisen viimeinen perusvaihe. EROT HOLKEISSA Luodinasetusholkeissa on paljon rakenne- ja käyttökelpoisuuseroja
Vasemmalla Lee edustaa perinteistä holkkia, jossa on käsin säädettävä asetussyvyys (kitkarengas pitää asetuksen paikoillaan). Tähän ei tule parannusta kuin lataamalla muutamia satoja patruunoita. Oikealla Nosler Ballistic Tip, joka edustaa nykyaikaista metsästysluotia ja on niin ikään helppo asettaa hylsyyn. On sanomattakin selvää, että tällaiset holkit ovat vaativampia käyttää, vaikka ovat edullisina niitä kaikkein tavanomaisimpia. RIISTA 66-67_Latauskoulu_osa4.indd 67 67 19.11.2013 11:38:57. Oppaiden ilmoittamat pituudet ovat yleensä sellaisia, ettei rihlakosketuksesta ole vaaraa (jos ase on CIP-standardin mukainen) ja lisäksi niissä on huomioitu ladattavuus ja riittävä asetussyvyys. Tässä yksi toimivimmista ja helpoimmin muistettavista: luodin pitäisi olla hylsyn kaulan otteessa vähintään matkalta, joka vastaa 2/3 luodin halkaisijasta. Korostan, ettei tämä ole ehdoton vaatimus, vaan hyvä ohjenuora. pakottavat luodin hylsyyn ennalta määritettyyn mittaan. LATAUSPITUUS METSÄSTÄJÄN KÄY TTÖPATRUUNASSA Kun määritetään latauspituus, tulee muistaa kaksi asiaa: luoti ei saisi olla rihlakosketuksessa (kuuluu edistyneempien lataustekniikoiden joukkoon, eikä siitä alkuvaiheessa ole juuri hyötyäkään) ja patruunan kenttäkelpoisuus (luoti riittävän syvällä hylsynkaulassa, jottei se pääse liikkumaan tai jopa irtoa). Luodeilla on valtavan suuri merkitys luodin asettumiseen. Kyse on siitä, että kokeneen lataajan puristimella tekemät liikkeet ovat sulavia ja keskeytyksettömiä, kun taas aloittelijalla liike herkästi pysähtyy tai hidastuu siinä vaiheessa kun luoti alkaa painua hylsyyn. Luodinasetusholkeissa on monenlaisia ratkaisuja luodin asetussyvyyden säädölle. Holkin rakenne poikkeaa a muista, sillä siinä on jousella varustettu “patruunapesä”, joka ottaa hylsyn syn ohjaukseen ja linjaa sen luodin kanssa yhteneväksi. Luoti on siis heti siinä asennossa missä se tulee hylsyyn asettumaan. Hyöty siitä saadaan ladattaessa erityistä tarkkuutta silmälläpitäen. Lee ja RCBS ovat perinteisiä holkkeja, jotka asettavat luodin asetuksen mukaisesti siinä vaiheessa kun luoti ja hylsy työnnetään yläasentoonsa. Mutta, on riittävän asetussyvyyden määrittelemiseen nyrkkisääntöjäkin. Lataustuntuman kehittyminen vie aikansa. Vasemmalta Lee, RCBS ja Hornady. Hornadyn luodinasetuskara on liikkuva ja se ottaa luodin otteeseensa jo alkuvaiheessa. Lataustuntuma Kokeneemmat lataajat puristelevat luodit paikoilleen, kohtuullisen vähäisellä vaivalla, vaikka luodit eivät asettuisikaan hylsyihin kaikkein sulavimmin. Oikealla on mikrometrillä varustettu ttu Redding, joka on tämän joukon hinnakkain holkki. Tämän mahdollistaa latausprässin käyttämisen sujuvuus, joka aloittelevilla lataajilla on vielä hakusessa. Hornadyn holkki toisena vasemmalta on niinikään käsin säädettävä, mutta siinä on erillinen lukitusrengas. Vasemmalla tyypillisin aloittavan lataajan luoti, joka on valitettavasti myös vaativin. Lapua Scenar taas edustaa veneperäistä tarkkuusluotia, joka on helppo asettaa. Eli jos luodin halkaisija on .308” (7,82 mm) tulee otepinnan olla vähintään 5,2 mm. Perustason edullisista luodinasetusholkeista Hornady on ehkä helpoin patruunoiden lataamista aloittelevalle. Kolmentena vasemmalta RCBS on ehkä perinteisin ratkaisu lukittavine säätöruuveineen. Sen luodin syvyyden määrittävä osa liikkuu holkin sisällä vapaasti alaspäin, joten se ottaa luodin ohjaukseensa heti alusta alkaen. Lyhyt ja tasaperäinen harjoitusluoti on vaikein asettaa sulavasti ja varsinkin tiukkaan supistetuissa kauloissa kyseinen luotimalli asettaa haasteensa kammen käytölle. Helpoimmalla pääsee katsomalla oikean pituuden latausoppaasta
Premium Hunting Loungessa kaiken ydin on siis palvelu. TEKSTI JA KUVAT: TERO KUITUNEN V aruste.net:n varsinainen myymälä on nykyaikaisen avoin ja tilava. Gun Roomien ja esittelyhuoneiden ideana on tarjota mahdollisuus tutustua arvoaseisiin asiantuntevan myyjän opastuksella. RIISTA 68-69_Varuste.indd 68 19.11.2013 11:39:29. Asiakas pääsee rauhassa pohti- maan tarjolla olevia vaihtoehtoja. Varuste.net:n metsästysosastonsa yhteyteen avaama Premium Hunting Lounge edustaakin uudenlaista ajattelua. Premium Hunting Lounge Varuste.net:n arvoasehuone Niin sanottuja arvoaseita näkee Suomen aseliikkeissä harvoin yksittäiskappaleita enempää. Vaikka mittakaava on pienempi, hieman vastaavasta on kysymys. Kun mieluinen käyttöominaisuuksien ja viimeistelytason kombinaatio on löytynyt, ase joko tilataan tai valmistutetaan tehtaalla. Sen metsästysosasto on mukavan kokoinen ja valikoima on hyvä. Lounge saa- 68 tiin kalustettua kesän aikana ja avajaisia vietettiin 15.8.2013. Malliaseiden lisäksi Loungessa on myytävänä käytettyjä arvoaseita ja tarjolla on myös mahdollisuus siihen, että hankittava ase muokataan käyttäjän mittoja vastaavaksi. Palvelu isolla P:llä. Varuste.net:stä löytyy myös asiantuntemus mittojen ottamiseen. Yhtiön johdossa kuitenkin huomattiin, ettei se ole riittävän rauhallinen ympäristö ”syvällisemmille metsästystarvikekeskusteluille”. Huoneen toteutustapaa ideoimassa olivat myös pääyhteistyökumppanit Sako Oy, Carl Zeiss Oy, Osakeyhtiö Eloranta ja All Optics Oy. Kuinka mittavaksi kokonaisuus muodostuu, riippuu täysin asiakkaan tarpeista. Havainnon pohjalta ryhdyttiinkin syksyllä 2012 suunnittelemaan rauhallista ja miellyttävää ympäristöä metsästyksen harrastajille. SUUREN MAAILMAN TUULAHDUS Kun kirjoittaja kuuli esittelyhuoneen syntymisestä Suomeen, tulivat mieleen Holland & Holland:n Gun Room:it ja vastaavat paikat
RIISTA 68-69_Varuste.indd 69 69 19.11.2013 11:39:30. Näin varmistetaan että huone sekä sopiva myyjä ovat vapaina. Premium Hunting Loungessa on mm. Käsityönä valmistettavat ferlachilaiset tulevat monelle ensimmäisenä mieleen kun puhutaan arvoaseista. Sovi tapaaminen Jotta Loungen tarkoitus täyttyy, arvoaseen hankkimisesta kiinnostuneen kannattaa soittaa Varuste.net:n metsästysosastolle ja sopia tapaamisesta. Kuvassa Holland & Hollandin vuonna 1903 valmistama siro rinnakkaispiippuinen, hyllystä löytyy myös Purdey:n aseita. Esittelemässä asiantuntijamyyjä Tony Hyrsky. Yhteystiedot Varuste.net 09 - 454 0707 (ma-pe klo 10-18) info@varuste.net Lounge on osa Varuste.net:n metsästysosastoa. Karl Hauptmann GmbH:n malliaseita. Tarjolla ovat myös kuuluisat brittimerkit
Ajojahdin kannalta aamu klo 7-8 välillä on vielä aktiivista peurojen ruokailuaikaa, jolloin ne liikkuvat ruokamaillaan. TEKSTI JA KUVAT: VILLE POHJOLA P ohjois- ja Etelä-Hämeen, Satakunnan, Uudenmaan sekä Varsinais-Suomen alueilla on paljon valkohäntäpeuralle sopivaa kulttuurimaisemaa. KOSKA JA MISSÄ. Alueellisia ja sään aiheuttamia eroja toki on, mutta varsinkin talvikeleillä peura pyrkii minimoimaan energiankulutuksensa ja liikkuu hyvinkin säännöllisellä rytmillä. Karkeakarvainen mäyräkoira Svante ja ohjaajansa Jyrki tavoitetaan usein myös kahdestaan peuranajosta, tai ainakin poikkeuksellisen pienen passimiesryhmän kanssa. -Mäyräkoiralla ja seisojalla metsästävien tapauksissa pätee sama sääntö eli metsään ei aamulla ole kiire. Päättynyt jahtikausi on hyvä esimerkki niistä vuo70 sista, jolloin kyttäysjahdin onnistuminen oli säiden varassa. Makuulta tavoitettu peura on yleensä myös rauhallisempi RIISTA 70-77_Peura.indd 70 19.11.2013 11:40:08. Peuran ajojahdin ABC Taktiikkaa ja tietoutta Eteläisen Suomen valkohäntäpeurapopulaation keskellä metsästäjät ovat jo kyllästyneitä istumaan kopeissaan kun muualla asuvat ovat vasta saaneet ensimmäisen kosketuksen lajiin. Näin on käynyt myös Suomen ”peura-Mekassa” Vesilahdella metsästävälle Jyrki Petäjämäelle. Siksi metsästäjän kannattaa kierrellä aamupäivä niissä peuroja etsiessään. Hän on vaihtanut lautaseinien sisällä istuskelun aktiivi- sempaan koirajahtiin. Maisema-asia aiheuttaa kuitenkin hankaluuksia jahtitouhuille. Peurojen on parempi antaa syödä rauhassa ja rauhoittua takaisin makuusijoilleen josta ne löytyvät helpommin, Jyrki kertoo. Tiheä kuusipuska tarjoaa suojaisat makuupaikat, ja aamuhämärissä syödyn aamupalan jälkeen peurat vetäytyvät levolle niihin. Joillain alueilla oli myös aistittavissa kyllästymistä vahvan kannan leikkaussuosituksista johtuviin kytismaratooneihin. Miten tällainen jahti sitten saadaan onnistumaan. Peurojen kulkemiset voidaan jakaa kolmeen: juuri ennen auringonnousua, heti auringonlaskun jälkeen ja yöhön. Metsäniittyjen ja peltoaukeiden rikkomat tiheän metsän alueet tarjoavat sopivasti suojaa ja ravintoa Virginian emigranteillemme ja siksi peurapopulaatio leviää hitaanlaisesti Keski- ja Pohjois-Suomeen. Miten peurajahtiin saisi lisäväriä. Nämä kaksi syytä ovatkin lisänneet peuran ajojahtia mäyräkoirilla. Lämmin, musta syksy jarrutti kyttäysjahtia koska peurat pysyvät piilossa metsissä, vihreää kun riitti sielläkin
Paikallistuntemus ja kokemus peurojen käyttäytymisestä on tärkeää. Jyrki kertoo: -Jos alueella on pienempiä metsäsaarekkeita peltojen keskellä, varsinkin pienellä porukalla kannattaa aloittaa niistä. telee. Odota rauhassa 4. Pakoreitti voi kulkea jyrkänteiden ja kallioiden yli, Ohjeet peurapassiin: 1. Sijoitu vahvimman polun varteen 3. Mäyräkoira on sitkeä ajuri, jonka käyttäminen onnistuu vielä lumikelilläkin tiettyyn rajaan asti. Ammu peura. Jahdin toinen perusperiaate on koluta ne metsäiset mäet, joissa peurat makoilevat. Tähän faktaan pohjautuu kolmas prinsiippi: Etsi alue jossa on paljon polkuja ja seuraa vahvinta. Tähän perustuu myös koiranohjaajan tekemien kaatojen onnistuminen. Polut muodostuvat vuosi toisensa jälkeen samoille paikoille. –kokemuksen perusteella peuran kulkureitit pystyy aika helposti päättelemään maastosta, hän jatkaa. Alkukauden peurat vielä vaeltelevat, mutta pakkasten ja pysyvän lumipeitteen tullessa peuran kulku keskittyy ja ruoka- ja lepopaikan väliset polut muodostuvat talven edetessä melkoisiksi valtateiksi. Isojen kuusikoiden hakkaaminen saa tosin peuratkin siirtymään, esimerkiksi hakkuissa syntyneiden aukkojen reunoille. -Kun kiertää ajon eteen ja asettuu polun varteen rinteen puoleen väliin tai hieman alemmas, osuu usein ajossa olevan peuran reitille, Jyrki määrit- KUVA: PEKKA NIITTYLÄ koiran edessä kuin tarkkaavainen ruokailemasta tavattu eläin. -Kulkureitit löytyvät yleensä hieman alempaa rinteistä, eli peura kulkee mielellään alempana mäenrinteillä kuin missä makuut ovat, Jyrki kertoo. Silloin peurat ovat jo levolla makuumäkiensä ylärinteillä. Reitti ei välttämättä noudattele vahvimpia polkuja, ja varsinkin koiran edessä laukkoessaan pukki käyttää haastavammat reitit naapuripitäjään, yleensä juuri sinne missä se tietää säilyttävänsä henkensä. Jos läheltä sattuu lisäksi löytymään tiheämmän ja harvemman metsän raja, peuranpolku kulkee usein juuri tällaista metsätyyppien rajaa pitkin. Ensimmäinen perusasia onkin, että paras hetki lähteä metsään on tunti auringon nousun jälkeen. MAKUU T YLÄRINTEELLÄ, POLU T ALARINTEESSÄ Riistaeläimille tyypillisesti valkohäntäpeurakin pysyttelee ilmojen viilentyessä ruokapaikkojen lähellä. Koirastaan huolehtivat metsästäjät pitävät pakkasrajoista ja lumimäärästä omat standardinsa. Lisäksi polut noudattelevat harjanteiden ja mäkien alarinteitä. Parin hehtaarin metsäharjanne peltoaukeiden välissä voi tarjota suorastaan ruuhkaa passeissa. Hienoimpia asioita peurajahdissa on se, ettei alueen tarvitse olla suuri. misessä on lisäksi eroja sen perusteella minkälainen eläin ajossa on: naaras, ylivuotias ja vasa kulkevat yleensä vakiopolkuja pitkin, mutta pukin kanssa keikka voi mutkistua. RIISTA 70-77_Peura.indd 71 71 19.11.2013 11:40:09. Hiivi hiljaa kuusikkomäkeen 2. Pakokäyttäyty- Vanha peurapukki ei yleensä jää pyörimään alueelle, vaan ottaa suorimman reitin jonnekin toisaalle. Parhaiten peuran löytää yleensä pienempien korpipeltojen kupeilla olevista kuusikkoharjuista tai isompien peltojen keskellä olevista metsämäistä. Normaalisti peura ei kulje vaikeissa maastoissa vaan etsii tasaisempaa pohjaa. PUKKI MUU TTAA MAISEMAA Seuraava perusasia onkin jo haastavampi: oikeiden passien valinta. Törmäät aivan varmasti jossain vaiheessa peurojen makuuksiin. Koiran edessä laukkoessaan pukki käyttää haastavammat reitit. Peurajahti onnistuu periaatteessa vaikka yhden koiran ja yhden miehen tiimillä, mutta silloin pitää tietää miten peurat kyseisellä alueella käyttäytyvät paetessaan
KOIRA HETI KIINNI PASSISSA Pukki tai sen johtama lauma voi olla koirajahdin osalta ikävä, sillä sellaisen perässä koira pääsee helposti passiketjujen läpi. -Jos passimies osaa sijoittua lähelle makuita niin, ettei haju leviä, peurat voivat olla jo vartin ajon jälkeen ampumahollilla, Jyrki kiteyttää. Jyrkin kokemuksen mukaan peura kulkee usein passiketjunkin edessä passimiesten hajukenttien rajoja pitkin, etsien hajutonta reittiä takaisin makuumäen maastoon. mökkien ja talojen pihoissa ja vaikkapa aivan vesistöjen vesirajassa. -Koiran karkottaessa peurat ne saattavat kiertää takaisin kotipesälle jo pienen lenkin jälkeen jos vain ihmisen haju ei niiden kulkua häiritse, Jyrki kuvailee ja jatkaa: -Mäyräkoirajahti perustuu pitkälti siihen ettei peura oikeastaan pidä koiraa uhkana, ihmisen hajua kylläkin. Tämä on itseasiassa melko varmaakin alueilla joissa isompia teitä risteilee, koska pukki tietää karistavansa kiusankappaleen niillä helposti. Mäyräkoira etenee pienestä koostaan huolimat72 Kaavio kuvaa kuinka passit kannattaa sijoittaa metsäsaarekkeessa. Koiralla oli onneksi tutka, jonka avulla löysimme sen jumittuneena liiveistään risujen alle. Toinen syy passin sijoittamiselle hieman metsän sisään on valikoiva jahti. Seuraa siis missä ne syksyisin mieluiten liikkuvat. Eräässä tapauksessa kaksi pukkia johdatti mäyräkoiran harvennettuun taimikkoon, jossa harvennusjäte oli kaadettu murrokoksi 30 cm korkeudelle maasta. ta melko vauhdikkaasti, ja joskus peura vie koiran vilkkaasti liikennöidylle tielle. Pääperiaate on, että vauhtia on paljon ja reitti suorin mahdollinen pois vaaranpaikasta. Pukki hakee hajukenttien avulla juuri sen kohdan josta se varmimmin juoksee ketjusta läpi. -Olen huomannut että ainakaan kokeneempi koira ei vaihda helposti peuraa, Jyrki jatkaa. -Naaras ja vasa saattavat kiertää takaisin lähtöpaikkaansa vielä passiketjunkin takaa, mutta pukki menee läpi eikä palaa, Jyrki vahvistaa. Tämä toimii kenties pienemmillä metsäpelloilla, mutta isommat aukeat peura yleensä ylittää täyttä laukkaa, eikä varmaa paikkaa välttämättä synny. Naaraan, ylivuotiaan ja vasan reitti pyrkii kuitenkin yleensä palaamaan takaisin lähtöalueille. Koira ei siis välttämättä irrottaudu tietyistä jäljistä vaan jatkaa uudelleen vapautettuna saman peuran jäljille. Ajo kannattaa suunnata niin, että peuroille on helpoin valita polku jonka varressa passit ovat. Seuraava periaate onkin: passimiesten pitää aina olla valmiita ottamaan koira kiinni jos ajon kohde menee passis- ta läpi. -Itse haen passipaikkani ajon eteen kiertämällä isompien polkujen risteyksestä. Kapeampien metsäteiden ojanpientareilla jälkien väli voi olla 15-17 metriä. Kauden edetessä peurat löytyvät yhä lähempää ruokailupaikkoja. Pukin perässä koiraa saadaan etsiä kilometrien päästä. Metsästäjä haluaa parhaan mahdollisen näkyvyyden ja sijoittuu aukealle, yleensä pellon puolelle. PASSIT HARVAN METSÄN PUOLELLE Usein näkee metsästäjän valitsevan passipaikan omista lähtökohdistaan. Olen todistanut peurapukin pakoa esimerkiksi mökkiterassien ja rantaviivan välissä sekä vuolaana virtaavan kosken yli -15 asteen pakkasessa. Tämä on olennaista sekä koiran turvallisuuden että jahdin sujuvuuden kannalta. Koiranohjaajan tulee olla hereillä ja kertoa koko ajan radioon suuntimia, jotta passimiehet osaavat olla ainakin koiraa vastassa. Pukin perässä koiraa saadaan etsiä kilometrien päästä, ja koiranohjaajan etsiessä muulla porukalla on helposti pitkäkin kahvitauko. -Koiraa ei kannata ilman ohjaajan lupaa enää ohjata takaisin alueelle vaan ottaa vain kiinni ja odottaa että omistaja pääsee paikalle, Jyrki ohjeistaa. Kaikille passimiehille on siis hyvä varata narunpätkä tai hihna taskuun. Näin homma jatkuu kaikkein jouhevimmin, koska mäyräkoiraa lukittuu helposti yhteen jälkeen. Siksi ohjaajan on hyvä päästä paikalle, jotta hän voi ohjata koiran uudestaan alueeseen hieman kauempaa. Päinvastoin kuin moni metsästäjä väit- RIISTA 70-77_Peura.indd 72 19.11.2013 11:40:12
-Sijoitun myös pellonlaidassa mieluummin ojapuskan taakse harvemman metsän puolelle, sillä peurat pysähtyvät usein juuri sinne tutkimaan tilannetta, Jyrki toteaa. Tilanteet voivat syntyä niin nopeasti, että turvallisuutensa vuoksi passimiesten kannattaa pysytellä paikoillaan. Kulttuurimaisemaan, jossa jahti tapahtuu asutuksen kupeella, sopii taas pienimuotoinen ajojahti paremmin. Vaikka korvan taakse jos haluaa, Jyrki jatkaa. Isommalla porukalla ja tiheämmässä passituksessa tilanne on päinvastainen. Tilanne voi syntyä silmänräpäyksessä ja silloin täytyy tietää missä muut metsästäjät sijaitsevat. Ajojahdin ei siis todellakaan tarvitse olla kiitolaukkaan roiskimista. Yleensä tämä tapahtuu tiheämmän metsäpuskan jälkeen harvemmassa metsässä tai sitten pienillä aukeilla. RIISTA 70-77_Peura.indd 73 73 19.11.2013 11:40:13. Hakkuuaukeillakin peura tosin onnistuu usein löytämään sen tiheämmän kohdan tilanteen tutkailemiseen. Kun lauma pysähtyy kuuntelemaan on oikein sijoittuneella metsästäjällä mahdollisuus suorittaa hyvin tähdätty laukaus juuri oikeaan, paikallaan seisovaan eläimeen. Tilanne voikin syntyä silmänräpäyksessä ja silloin täytyy tietää missä muut metsästäjät sijaitsevat. Jokaisen miehen on tällöin oltava varustautunut VHF:llä. Ajojahdissa tilanteet saattavat syntyä nopeasti, ihan ajon viime metreillä. KUVA: PEKKA NIITTYLÄ KUVA: PEKKA NIITTYLÄ Leppoisa sohvanvaltaajakin voi muuttua tiukaksi saalistajaksi saalisvietin vallassa. Esimerkiksi Jyrkin ajojahtiaseena toimii 7x57R - 20/76 – drillinki. Asetyypeistä drillinki ja rihlakko ovatkin lisänneet suosiotaan. Peurat saattavat loikata liikkeelle vasta viime hetkellä ajon lähestyessä, parhaissa tilanteissa pellolla seisova passimies on jo nähnyt koira- tai ajomiehen kun peurat ovat loikanneet liikkeelle aivan vierestä. Mäyräkoirakin tekee työtään “puukko hampaissa” joten kaadolle mennessä kannattaakin muiden kuin koiranohjaajan tarkkailla tilannetta rauhassa. OIKEIN TOTEU TETTUNA LEPPOISAA HOMMAA Mäyräkoirajahti on jännittävää ja parhaimmillaan tapahtumarikasta touhua. -Osaltaan tästä syystä suosin täyteisiä peuran ajojahdissa, ne ovat kivääriä turvallisempia sekä passimiehille että koiralle nopeassa tilanteessa, Jyrki painottaa. Muutama mies koiran kanssa saa vähemmän huomiota osakseen kuin komppania punanuttuisia. Lisäksi aukeammat paikat peurat ylittävät vauhdilla joten passimieheltä kaivataan hyviä hermoja. Isolla joukolla ja monella koiralla saadaan paljon tilanteita ja hienoja kokemuksia. Tästä jahtityypistä on paljon virheellisiäkin uskomuksia mutta ajojahdissa on varmasti suomalaisen peuranmetsästyksen tulevaisuus. Peuralla on tapana pysähdellä katselemaan ja kuuntelemaan takanaan räksyttävää ajuria. -Tällaisessa passissa pääsee helposti ampumaan sopivaa peuraa. Peurajahti on usein paljon liikkuvampaa kuin esimerkiksi hirvijahti ja pienemmällä porukalla jahdatessa passimiestenkin kannattaa olla varautuneita liikkumaan nopeasti. Kaikkiin tilanteisiin ei kannata yrittää. tää, mäyräkoiralla tapahtuvassa ajojahdissakin se on mahdollista
Täyteinen raivaa reittiään varmemmin kuin kireän latauksen saattelemana lähetetty kiväärinluoti. Sekin on nähty, että pyörimään lähtenyt luoti tekee pahaa jälkeä mutta ei siltikään pysäytä peuranvasaa. Peurajahdissa on mahdollista käyttää myös haulikkoa ja täyteisiä. Peurajahdin lisääntyminen onkin osaltaan lisännyt yhdistelmäaseiden suosiota. Luodeissa kannattaakin olla jonkin verran massaa, perinteiset ”puskapyssyt”, kuten 9,3x62, toimivat hyvin. Tässä muutama vinkki. Vaikka käsissä olisikin järeäksi koettu .30-06, ei senkään luoti mene pajunoksasta läpi suuntaa muuttamatta. J os ollaan sijoittauduttu peurajahdin kannalta hyviin passipaikkoihin, on ympärillä todennäköisesti kuusitiheikköä tai vastaavaa. Varsinkin koiramiehet ovat innos- tuneet drillingeistä ja rihlakoista, koska mäyräkoiran perässä kulkiessa ampumapaikka voi tarjoutua tiheässä kuusikossa tai muussa vastaavassa paikassa. Jos samalla aseella on tarkoitus hoitaa kyttäyskeikat, paras ratkaisu löytynee 7x57R:n ja 7x65R:n kaltaisista välimallin ratkaisuista. Itse etsisin peuradrillinkiä isoreikäisempien puolelta, sillä ajojahdissa painavampi ja hitaampi luoti toimii peurallakin. Jahdin etenemisen kannalta on hyvä että jokainen ampumatilanne selviää mahdollisimman nopeasti. Nyrkkisääntönä on, että riittävästi ”blazea” (blaze orange = turvaoranssi) päälle niin ainakin naapuripassiin näkymisen todennäköisyys on mahdollisimman suuri. Kun parhaat passipaikat ovat usein hirvijahtia ahtaammissa paikoissa, on toisenlainen kalusto toimivampi. Tämä koskee sekä liiviä/takkia että päähinettä. Siksi kaliiperi saisi olla vähemmän risuherkkä, ja sellainen jonka osuman peura merkitsee selvästi. Ampumamatkat voivat olla hyvinkin lyhyitä, parhaimpien polkujen vieressä passittaessa voidaan puhua viidestä metristä. RIITTÄVÄ ANNOS LYIJYÄ Peurajahdissa pärjää samalla aseella kuin hirvimetsällä. RIISTA 70-77_Peura.indd 74 19.11.2013 11:40:15. Pitkälle juoksevat haavakot tai sellaisiksi epäillyt aiheuttavat aina poikkeustilanteen jahtipäivään. Villisikapyssyt ovat siis emigroituneet peurapyssyiksi Suomeen. Siihen viiteenkin metriin voi mahtua lukuisia oksia, joista kevyempi luoti 74 muuttaa suuntaa. Valkohäntäpeuran seuruejahdin varusteet TEKSTI JA KUVAT: VILLE POHJOLA Miten peuran ajojahtiin osallistuvan kannattaisi varustautua, jotta jahtipäivä sujuisi jouhevasti ja turvallisesti. Tiukassakin tilanteessa. Vitikon läpi näkyäkseen tulisi metsästäjän päällä olla riittävästi oikeaa huomioväriä. Jos kuitenkin haluaa saada jahdista enemmän irti, voi asekokonaisuutta rukata tarkoituksenmukaisempaan suuntaan. Pahimmillaan 20 miestä seisoo tumput suorina passeissa kun jahtipäällikkö selvittää ampujan kanssa tilannetta. Saksanmaalta onkin kulkeutunut sekä uutena että ”sehr gut”-tasoisina isommalla luotikaliiperilla varustettuja drillinkejä
Klassiset yhdistelmäaseet ja lierihatut sekä moderni elektroniikka. Siinä peurajahdin varusteiden yhtälö. ristön. Peurajahtiin piippu saisi olla lyhyempikin. Itselataava haulikko on myös omiaan peuran ajojahteihin. Yhdistelmäaseiden ja kaksoisluodikoiden piippujen ristiinkäyminen kannattaa tarkistaa peurajahtiin lähtiessä, koska ampumamatkat ovat helposti ly- hyempiä kuin tehtaan käyttämä piippujen kohdistusmatka. Liikkeelle voi lähteä ihan hyvin vakiolla haulipiipullakin. Jos metsästäjää kutkuttelee perehtyä täyteismetsästykseen, tarjoaa peurajahti parhaimman ympäHologrammitähtäimet ovat yhdessä drillinkien kanssa nostaneet suosiotaan pienten sorkkaeläinten ajojahdin myötä. Ja itselaturi (tai pumppu) tarjoaa parhaan kaluston, koska ristiinkäymisen tai eri supistusten kanssa ei tarvitse aprikoida, kun lyijyannos lähtee aina yhdestä ja samasta piipusta. Varsinaisten slugihaulikoiden tarjonta Suomessa on edelleen vähän hataraa, mutta rihlatun täyteispiipun hankkiminen on usein helpompaa. RIISTA 70-77_Peura.indd 75 75 19.11.2013 11:40:16. Ainoa peurajahdin täyteishaulikon erityispiirre on normaalia lyhyempi piippu. Jos aikoo pärjätä samalla kalustolla kaikki haulikkojahdit, niin 26-tuumainen on järkevin pituus
Passien vetämiseen tulee heti vaikeuskerrointa, kun joukossa on radiottomia passimiehiä. Kun yhdistelmäaseeseen kuitenkin istutetaan ajojahteja varten optiikkaa päälle, on haulipiippujen tai hauli-luoti-piippuparin ristiinkäyntietäisyys paras tarkistaa juuri sillä täyteisellä jolla aikoo metsästää. Samasta syystä pitäisi myös nappikuulokkeet määrätä pakollisiksi kaikille. KÄNNYKÄT JA KOIRATU TKAT On myös toinen tekninen vimpain josta kaikki osallistujat voisivat hyötyä, nimit- RIISTA 70-77_Peura.indd 76 19.11.2013 11:40:18. Asiansa osaava mäyräkoiranohjaaja antaa säännöllisin väliajoin tietoa koiransa kulkusuunnasta haun aikana, ja ajon alkaessa myös sen etenemissuunnasta. Radiopuhelimen puuttuminen vaikeuttaa myös jahtipäällikön työtä. Se on kuitenkin yksi sujuvan ja turvallisen jahdin kulmakivistä. Radion välityksellä saa siis jahtipäivän kannalta varsin olennaista informaatiota. Peuran ajojahtiin siis. Hämmästyttävän monelta vielä puuttuu radiopuhelin, vaikka aseessa ja optiikassa on useampi tonni kiinni. Yhtä ainoaa oikeaa ei tietenkään ole, mutta Brenneken Classic ja pesäeron jälkeen Exact-nimistä täyteistään tarjoamaan ryhtynyt Rottweil ovat kuitenkin myydyimmät täyteispatruunat. Parhaissa yhdistelmäaseissa tämäkin on minimaalista, mutta niilläkin haasteita asettaa piippujen ristiin käyminen. Peurapassiin on mentävä hiljaa ja ripeästi, joten kaikki ylimääräinen liike esimerkiksi naapurin sijainnin tarkistamiseksi on liikaa. Burris Fastfire II:n, Docter Holosightin ja Zeiss Compact Pointin myyntilukemat ovat nousussa, koska ne sopivat parhaiten juuri haulikon tai yhdistelmäaseen päälle, lyhyille matkoille ja nopeisiin tilanteisiin. OP TISIA ASIOITA Pienisuurennoksinen variaabeli on ajojahtien perusputki, mutta peurajahdeissa voi hyödyllisempi kapistus olla punapistetähtäin. Drillingin käyttäjien kannattaa huomioida, että piippuparien erilaiset supistusasteet voivat vaikuttaa täyteisen absoluuttiseen käyntiin yllättävän paljon. Nappikuulokkeella varustetulla radiopuhelimella on huomattavasti helpompi tarkistaa viereisen passin sijainti, kuin kävelemällä. ka kun voi olla nimenomaan passiketjun päässä, tai muuten syrjäisessä takapassissa. Aimpointin ja Zeissin Z-pointin tapaiset suljetun rakenteen tähtäimet toimivat hyvin. Metsän kansalle radioviihdettä tarjoavan metsästäjän on turha ladata asettaan, sillä peurat kiertävät hänet kaukaa. Niin paljon eroja eri haulikko-täyteis-yhdistelmissä esiintyy. Baschieri & Pellagri sekä Mirage ovat Euroopassa suosittuja, ja peuran täyteismetsästyksen kotimaasta USA:sta tulee esimerkiksi Winchesterin tekemänä mielenkiintoisia tuotteita. VHF PAKOLLISEKSI! Hämmästyttävän monelta vielä puuttuu radiopuhelin, vaikka aseessa ja optiikassa on useampi tonni kiinni. Peurajahdin täyteiset Täyteispatruunoihin on ladattu vaikka minkälaisia lankarullia, mutta kokeilujen jälkeen moni on palannut klassisen Brenneke-täyteisen käyttäjäksi. Niille, jotka kokevat putkeen tuijottamisen ahdistavana, tarjoavat hologrammitähtäimet ratkaisun. Radiottomat passittajat pitää muistaa aina jakaa radiollisten väliin, ja tällöin potentiaaliset passipaikat radiottomille vähenevät. Kolmas näkökulma on turvallisuus. Täyteisen käyttäytyminen eri piipuissa kannattaa ehdottomasti testata ennen jahtia. Tällaiseen paikkaan ei ilman VHF:ää voi miestä laittaa, peurajahdissa passipaikan vaihdot kun pitää tehdä toisinaan erittäinkin sukkelaan, jolloin radioton mies jää vahingossa edelliseen passiinsa. Ajon paras paik76 Täyteisvalikoiman laajentumisesta huolimatta perinteisimmät mallit ovat edelleen myydyimpiä. Pitkä täyteinen kiinteällä huopatulpalla tuntuu vakautuvan hyvin piipussa kuin piipussa. Hologrammitähtäimen avoin rakenne antaa lähes esteettömän näkökentän, mutta on arempi esimerkiksi puista tippuvalle lumelle
Peurajahdin tärkeimpiä varusteita. alv. Pieneen tilaan menevälle yleishihnalle on kaksi tärkeää käyttötarkoitusta: passiin tai kaadolle saapuvan koiran kytkeminen, ja kaadon vetäminen tien varteen. Tarjous on voimassa niin kauan kuin huiveja riittää. MPTP-laitetuki. p. täin koiratutkan kännykkäsovellus. Yosemit Hun valmistajien laitteita, tai saman valmistajan vanhempia laitteita. Todennäköisesti kaikki toivovat että koira napataan passilinjassa kiinni, ennen kuin mäykky ehtii ravauttamaan peuran perässä kauas alueesta. Ilmestyy 10 kertaa vuodessa. 3 numeroa + Retki-Buff vain 14,90 euroa NIRU T JA NARU T Tilaus jatkuu kestotilauksena 6:n numeron jaksoissa hintaan 50 euroa (sis. tilaajapalvelu@outdoormedia.. Trackerilla on periaatteessa yksi ja sama Tracker Hunter-sovellus, josta on saatavilla uusi 3-versio. KUVA: TRACKER OY R E T K EILY • M AT K A IL U • VA R US T EE T 7/2013 • 9,20 € Tilaa Retki Vuo rist ota udi n enn ust ami see n löyt yi uus i kein o >> s. Tämä saattaa vaatia ilmaisen lisäohjelmiston lataamisen. 10 %). Kun kaikilta löytyy taskusta riittävän jämäkkä vetoliina, saadaan kaadot tien varteen ripeästi. 12 Viimei kultakenen sä 8+1 SOOLO TELTTA A Koirapaikannusohjelmistot tarjoavat myös työkalun äänettömään passien ohjaamiseen. Ilman hiljaista passien ohjailua oikeaan paikkaan peuraa ei saada eräksi. Ilman turhaa radioliikennettä. Jos seuruejahdissa otetaan käyttöön koko porukan seuranta, pysyvät kaikki perillä sekä toisistaan että koirien liikkeistä. Ominaisuuden ansiosta molempien valmistajien ohjelmistoilla pystyy seuraamaan toisten Muiden normaalien metsästysvälineiden lisäksi peuran ajojahtiin suuntaavan kannattaa varustaa itsensä hihnalla. 040-187 3400 arkisin kello 8–16 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) RIISTA 70-77_Peura.indd 77 e Kautokddalen eino 77 19.11.2013 11:40:19. Vaikka metsästäjällä ei koiraa ja tutkapantaa olisikaan, tarjoavat sekä Ultrapoint että Tracker tutkaan kuuluvaa mobiilisovellusta myös erikseen. Molempien valmistajien uusimmissa versioissa on tuki myös telematic proxylle eli ns. Ultrapointilla on kännykkäohjelmistostaan olemassa LITE- ja MAASTO-versiot jotka on tarkoitettu koiramiehen passikavereille ja karttasovellukseksi muutenkin luonnossa liikkuville. Kun kaikilta löytyy taskusta riittävän jämäkkä vetoliina, saadaan kaadot tien varteen ripeästi ja aamuisessa käskynjaossa kannattaa tarkistaa koiranohjaajilta miten he haluavat toimia koirien saapuessa passiin
Nyt esittelemme tekniikan, joka on tuttujen keinojen tuolla puolen. Kiitosta on tullut myös 6 mm PPC USA -kaliiperia käyttäviltä met78 sästäjiltä, joiden ei enää tarvitse polttaa piippuaan turhaan paisutettaessa .220 Russian hylsyjä patruunapesään sopivaksi. Ideana hylsyn paisuttamisessa on siis muokata hylsyn hartiaosaa vastaamaan paremmin patruunapesän mittoja mukaan lukien patruunapesän sulkuväli. TEKSTI JA KUVAT: JARI LAULUMAA Parhaat patruunat tehdään itse, sanoo sanonta. Turhaa pullisteluako. ”villikissa” –kaliipereilla ampuvat hyötyvät paisutusholkkien käytöstä. Joten, tokihan hylsyt voidaan paisutella perinteiseen tapaan, mutta tässä tapauksessa perinteet ovat ajan ja rahan haaskaamista. Käytäntö on opettanut, että esipaisuttamalla hylsyjen käyttöikä pitenee, sillä myös nallitaskuihin kohdistuva paine on pienempi. P yrittäessä aseen parhaaseen mekaaniseen käyntiin edellytyksenä on joitain poikkeuksia lukuun ottamatta patruunapesään hyvin muotoutunut ja keskittynyt hylsy. Erityisesti kasa-ampujien tarpeisiin suunniteltu paisutusholkki onkin oiva apu. PAISU TUSHOLKIN ETUJA Paisutusholkkia käytettäessä ei kuluteta (polteta) turhaan piippua. Esimerkiksi 6 mm Dasherin (muokataan 6mm BR Norma -hylsystä) hylsyä vaivaavat nallitaskujen laajenemiset (4–5 jälleenlatauskerran jälkeen) ovat RIISTA 78-83_Hylsyjen paisutus-joulu-3HGR.indd 78 19.11.2013 11:49:18. Hyvät naiset ja herrat, hylsyjen nestepaisutus, olkaa hyvä. 6 mm PPC) ennen tositoimia ja eikä ”paisutusammun- toja” voi oikein pitää harjoitteenakaan, koska paisutettavan patruunan lataus ei aina käyttäydy kuten niin sanottu optimi luottolataus. Myös ns. Perinteinen tapa vaatii ampumaratakäynnin tai kaksi (esim. Pistooliruudeilla paisutellessa on myös vaara hylsyjen epäkeskeisestä paisumisesta puhumattakaan mahdollisista ”henkilöön kohdistuvista vahingoista”
Hylsy painetaan paisutusholkkiin. Tällöin vesi ei karkaa hylsyn ja paisutusholkin väliin. Mäntä asetetaan paikoilleen. Itselläni on käytössä todella vanha (lue edullinen) Lee:n latauspuristin, joka on kestänyt paukutusta jo noin 1500 hylsyn verran. MISTÄ ON KYSE. esimerkiksi vettä tai öljyä. 4. Hylsyt on hyvä prepata ja tarvittaessa kaulasorvata (tiukkakaulaiset patruunapesät) ennen pai3 1. Kuten nimikin sanoo, hylsyn muokkaukseen (laajentamiseen) käytetään nestettä, 1 2 4 5 jen puhdistamiseen tarvitse käyttää sen kummemmin aikaa. Ainakaan vielä en ole havainnut puristimessa halkeamia tai muita sinänsä erikoisen käytön aiheuttamia aikaansaannoksia. Paisutettaessa Russianin hylsyä 6mm PPC mittoihin, tapahtuu paisutettavalle hylsylle enää hyvin vähän kolmannen lyöntikerran jälkeen. Lisäksi oikeakätinen voi vasemmalla kädellä varmistaa, ettei mäntä ”pomppaa” lyönnin jälkeen lataustilan lattialle. Mikäli kyseessä on suuritilavuuksinen hylsy, on öljyn käyttäminen perusteltua ja hylsyt saattavat muokkautua hieman paremmin. Vedessä on myös se etu, ettei hylsy- Paisutusholkki kannattaa ensimmäiseksi puhdistaa rasvanpoistajalla. 5. kadonneet kokonaan vesipaisutuksen myötä. Vedellä täytetty lähtökohtahylsy asetetaan hylsynpitimeen. Paisutuksen onnistumisen yhtenä edellytyksenä on, että mäntä laitetaan paisutusholkkiin juuri ennen siihen kohdistuvaa lyöntiä. valehartiaa tai ladata patruunaa tiukkaan rihlakosketukseen. RIISTA 78-83_Hylsyjen paisutus-joulu-3HGR.indd 79 79 19.11.2013 11:49:19. Tästä eteenpäin hylsyissä on aina yksi lyönti lisää. Hylsyihin ei vesipaisutusta käytettäessä tarvitse tehdä ns. Nestepaineen turvottama valmis hylsy. Tämäkään seikka ei ainakaan lisää aseen mekaanista tarkkuutta. Öljyä en ole kokeillut lainkaan, sillä hylsyt ovat olleet tilavuudeltaan pieniä (.220 Russian ja 6 mm BR Norma) ja vesi on toiminut varsin hyvin. Tarkennuksena edelliseen, laajentamiseen käytetään nesteen painetta, joka saadaan aikaiseksi lyömällä mäntää latauspuristimeen asetettuun paisutusholkkiin, jossa on nesteellä täytetty hylsy. 2. H YDRAULIC FORM DIE KIT . 3. Tämä käytäntöhän osaltaan myös kuluttaa lukon sulkuolakkeiden vastinpintoja. Lyödään mäntää sopivalla voimalla sopivan monta kertaa. Hylsynpitimessä ei ole nallinpoistoreikää. Hylsyt vasemmalta oikealle: .220 Russian alkuperäinen hylsy, toisena kaulasorvattu ja vesipaisutettu lyömällä mäntää kerran. Toki ammuttaessa uusilla hylsyillä voi saada toisenlaisiakin kokemuksia, mutta nämä liittyvät yleensä patruunapesän virheisiin tai ripauksen liian tuhtiin ruutilataukseen verrattuna useamman kerran ammuttuihin hylsyihin. Lisäksi eräs mainitsemisen arvoinen seikka on, että mitattaessa esimerkiksi uusia 6,5–284 Norma-hylsyjä ja verrattaessa hartiamittaa allekirjoittaneen lyhyellä sulkuvälillä olevaan 6,5-284 kilpa-aseen patruunapesään, on erotus luokkaa noin 0,1 mm. Vesipaisutusholkin kyljessä näkyy reikä, jonka kautta hylsyn ja holkin väliin päässyt vesi poistuu paisutuksen aikana
50 hylsyn paisuttamiseen menee noin puoli tuntia. Jotta holkki pystytään valmistamaan tietyn patruunapesän mukaiseksi, valmistaja tarvitsee kolme patruunapesässä kokonaan muotoutunutta hylsyä ja/tai kalvainpiirroksen patruunapesäkalvaimen mitoista. suttamista. Tämän jälkeen hylsy nallitetaan käytetyllä (ammutulla) nallilla, täytetään vedellä, asetetaan hylsynpitimeen ja väännetään kampi alas. Jotta paisutusholkki säilyisi toimivana mahdollisimman pitkään, kannattaa käytön jälkeen puhaltaa holkki, mäntä ja hylsynpidin paineilmalla kuivaksi ja öljytä ohuesti. Usein joka ikinen erän 80 hylsyistä muokkautuu suunnitellulla tavalla. Olen paisuttanut vanhojakin hylsyjä onnistuneesti, mutta vasta kaula- ja hartiaosan hehkutuksen jälkeen. Hydraulic Form Die Kit Paisutusholkki on CNC-koneilla valmistettu. Lämpökäsittelyn jälkeinen viimeistelyhionta ja -kiilloitus on tehty käsin. Ruiskulla voi suhteellisen vaivattomasti täyttää paisutettavat hylsyt. Paisutus on käytännössä hyvin yksinkertainen ja nopea toimenpide, jonka voi lisäksi tehdä kotosalla. Yllättäen paisutusprosessi ei ole kovinkaan märkää puuhaa, vesi pysyy lähes kokonaan hylsyssä. Lukkomutteri kiristetään, kuten sen kuusiokoloruuvikin. Paisutettaessa tällaista hylsyä tuloksena on yleensä hartiaosan murtuminen ja hylsy on tämän jälkeen roskistavaraa. Holkin hinnat pyörivät 170-190 dollarin kieppeillä ilman tulleja, alveja ja rahteja. Eräs yleisimmistä ongelmista vesipaisutuksessa ovat kaulastaan kovat, esimerkiksi paljon ammutut hylsyt. Hylsyn täyttämisessä kannattaa käyttää apuna esimerkiksi apteekeissa myytävää muoviruiskua, jolla voi täyttää syystä tai toisesta hieman vajuneet hylsyt. VINKKEJÄ Vesipaisutus toimii parhaiten ampumattomilla uusilla hylsyillä. RIISTA 78-83_Hylsyjen paisutus-joulu-3HGR.indd 80 19.11.2013 11:49:25. Yhteystiedot: Hornady Manufacturing Company Hornady Custom Shop / Lonnie Hummel 3625 West Old Potash Hwy Grand Island, NE 68803, USA lhummel@hornady.com Paisutettavat hylsyt nallitetaan käytetyillä nalleilla. Alkuvalmistelujen jälkeen asetetaan mäntä holkkiin ja se jää kellumaan hylsyssä olevan vesipatsaan päälle. Kun alkusäädöt ja eri työvaiheet tehdään huolellisesti, on hylsyhävikki vain 1-3 %:n luokkaa. Paljon ammutuissa kaula- ja hartiaosat ovat kylmämuokkautuneet koviksi. Tarvittavan lyöntimäärän jokainen voi testata kokeilemalla ja mittaamalla. Parhaimpaan lopputulokseen pääs- tään kun hylsyt ovat piripintaan täytettyjä. Lisäksi paketissa on kuusiokoloavain holkin säätämiseksi. Samalla holkista otetaan mäntä pois ja holkki kierretään latauspuristimeen niin syvälle, että hylsynpidin vastaa paisutusholkkiin puristimen kampi alas käännettynä. Paisutusholkin mukana tulee eräänlainen mäntä ja ”sokea” hylsynpidin, jotta itse paisutus onnistuisi. Esimerkiksi .220 Russianin hylsyn muokkaamiseen 6mm PPC:ksi riittää kolme tai neljä terävää ”mojautusta”. Tarpeetonta voimaa kannattaa välttää. ASIAAN Paisutusholkki kannattaa ensimmäiseksi puhdistaa rasvanpoistajalla. Näissä hylsyn hartiaan tulee herkästi halkeamia. Varsin toimiva tapa on ollut paisuttaa hylsyt 0,3-0,4 mm sulkuväliltään ylipitkiksi ja tämän jälkeen kokosupistaa tasaisesti rasvattu hylsy kokosupistusholkilla (ilman kaularengasta, jos kaularengasmalli) sulkuväliltään patruunapesään sopivaksi
.20 204 044 RU RUG UGE GER ER – PI PIE IEN ENP NPE PET ETO TOJ OJA JAAAHT HTTII TIIN IIN VI VIR IRI RIT ITET TETT TET ETTY TTTY TY Tilaa Riista! KOIRATUTKA KOIRAT ATUTKA KA MUUTT MUUTTI TTI HIRV TT HIRVIKOIRIEN RVIKOOOIRIEN IRRIEN IEN KKOKEE KOKEET OKEET Tilaukset tilaus@riistalehti.. tai (03) 42 465 340 KOIRANKOULUTTAJISTA KOIRA ANKOULUTT TTTAJIST TTA AJ TA TA TA TAKA TAKAUTUVA TAKAUTUVASTI KAUTUVA KA VAAASTI STI ASERIK ASERIKOLLISIA. REDOLFII EOS STEEL JA ONLIGHT KO ME TSÄSTYSRAD 3 / 2013 IOIDEN TEKN IIKKA AJAN TASALLA. 8,80 € Tässä lahjaksi Riista-lehti vuodelle 2014! Hyvää joulua toivoo Joululahjatilaus RIISTA 78-83_Hylsyjen paisutus-joulu-3HGR.indd 81 81 19.11.2013 11:49:26. alv. 10 %). KERT R AA. PARIVERTAILUSSA A. KOL Kestotilauksena 6 numeroa 49 euroa (sis. 1 . . 8 8,80 ,80 € 4 / 2013 VEIKKA GUSTAFSSON – VUORIKIIPEILIJÄSTÄ METSÄSTÄJÄKSI VERTAILU SSA HAAHKAN HAA AAHKAN AAHKA AA KAN KESÄJAHTI KA KESÄJ Ä ÄJAHTI – VIIMEISTÄ TÄÄ KERTAA. Tilaajalahjana saat Sasta Gore-Tex Target-hansikkaat (arvo 99 euroa). 11 VHF-RADIO NUMMIRIEKKOJA NUMMIRIEKKOJ NUMMIRIEK R KKKOJA KKOJA OJA ENGLANTILAISITTAIN EENGL EN NGL N GGLA LAANTI LA ANTILA ANTIL NTILA N NTTTILA IILA LLAAIISI LAI ISSSIT SIITT TTTAIN TTA TAIIN TAI TA N RIISTA Riista_0 a_ 413_Ka _ 1 nsi.indd . RTA AA TA VIILL VIL ILLLIV LIVVUO VUOH UOHI HIJ IJA JAAHT HTI TI IR TI IRL RLA LAANN ANN NIS IISS SSA SAA MEETS TSÄST TS TSÄ STY TYYSSK TY SKO KOI OIR IRI IRIE RIE IEN EN N JA JAL ALOS OST STTUKS STU UKKSE SEN EN EP EPÄ PÄÄKO KOH OHD HDA AASE SEN SE DAT ENN AT NN NEM EMUUUUT EM UTOK TOKS OKSE SEL ELL EL LLAA SO SOR ORK RKK KKA KAARI RIIS RII IIS IST STTTAK STA AKAAANN NN NAT HOW HO AAT NO WA 150 WA NOU OUS USU 500 SUU 000 KA UUN UN KAL N AL
Leikkaa tämän sivun yläosa irti, taita keskeltä ja anna lahjan saajalle. TILAAN RIISTA-LEHDEN LAHJAKSI 8 NUMERON VUOSIKERTA LAHJAHINTAAN N L EHDEN MAKSAJAN TIEDOT : 60 euroa Vastaanottaja maksaa postimaksun Norm. 82 RIISTA 78-83_Hylsyjen paisutus-joulu-3HGR.indd 82 19.11.2013 11:49:29. vast. 70,40 . läh. tunnus 5020143 nimi: lähiosoite: postinumero ja toimipaikka: OUTDOORMEDIA Oy puhelinnumero: sähköposti: VASTAUSLÄHETYS syntymäaika: allekirjoitus: TUNNUS 5020143 PL 115 30101 FORSSA L EHDEN SAAJAN TIEDOT : nimi: lähiosoite: postinumero ja toimipaikka: puhelinnumero: Joulutarjous on voimassa 1.2.2014 asti
Uutuuden avulla aseen keula sidotaan näppärästi kiinni puuhun, joka toimii jämeränä tukena aseelle. 3HGR Valmistaja: Treaper Oy, Suomi Paino 200 g Hinta: 79 euroa Lisätietoja: www.3hgr.. Kasvikunnan syleileminen ei kuitenkaan ole lopullisesti ja tukipiste on uutuuden ainoa etu: se on lisäksi aika penteleen pätevä asejämäkkä. Hihnan tarjoama joustavuus on etuna esimerkiksi linnustuksessa, jossa ammutaan eri kulmiin. 3HGR on kotimainen tuote. Osa metsästäjistä onkin pultannut aseensa alle bipodin, osa kanniskelee ampumakeppejä ja osa on harjoitellut käyttämään monipuolisesti maaston tarjoamia mahdollisuuksia. RIISTA 78-83_Hylsyjen paisutus-joulu-3HGR.indd 83 83 19.11.2013 11:49:30. Hihnatuen tukevuus riippuu puun paksuudesta, mutta pystystä ammutaessa suurin heilunta aiheutuu aseen pitelijästä. Nyt esiteltävällä 3HGR-hihnalla on mahdollista tehdä kaikki edellä mainittu. Hihna on kevyt, ja se myös valmistetaan täällä. Hihnan käyttäminen vaatii hieman harjoittelua, jotta sen kietaiseminen puuhun ja lukitseminen paikoilleen tapahtuu sujuvasti. vaihtoehtoja on vieläkin enemmän. No ainakin puita. Jos lintu on metsästäjän näkökulmasta korkealla, vaikkapa mäen päällä kasvavan korkean puun latvassa, laitetaan hihna puuhun ylemmäs ja saadaan tukipiste oikeaksi. Suomalainen Käytännön kokeiluissa 3HGR täytti odotukset. jos ajatellaan ampumatukia, ja kaiken kukkuraksi se toiHihnan komponenteista ainoasmii. Jos tilanne vaatii pystystä ampumista, korvaa hihna ampumakepit, jos taas halutaan mahdollisimman suurta vakautta, kietaistaan hihna puun tyvelle ja ammutaan makuulta, aivan kuin bipodien päältä. Normaalin kantamisen lisäksi on mahdollista kietaista puuhun hihnan virittely on hitaampaa. Jämerässä tukkimännikössä huomattiin, että hihna voi loppua kesken ja kyyhkyjahdin pusikossa, ettei hihnaa saa tiukattua riukujen kylkeen. Elastinen tukihihna kietaistaan kireälle puun ympärille ja lukitaan jalustan takakulman ulokkeeseen. puuhihna toisen olkapään yli ja lukita se päähihnaan pikalukolla. KOLMIPISTEHIHNA Kun 3HGR lausutaan englanniksi on tuloksena ”treehugger” Aseen paino kiristää hihnan eli ”puun halaaja”. Kuulostaa aivan metsästäjän näkökannasta suunnitaan tukkia suojaavat kumiliuskat tellulta, vai mitä. Kunhan vain läheisyydessä kasvaa puita. Ase on tällöin selässä kuin reppu, mutta otettavissa käyttöön aikalailla yhtä nopeasti kuin perinteisen asehihnan kanssa. Sama onnistuu tietysti istualtaan, polvelta ja niin edelleen. Se on Asennus on helppoa ja hihna on riittävän yksinkertaikeksitty ja kehitetty kotimaassa nen, ettei se häiritse normaalielämää. Käyttäjän pitää siis hieman harjoitella myös puiden arviointia, jotta sopiva tukipuu sattuu kohdalle. TEKSTI JA KUVAT: TERO KUITUNEN R iistalaukauksen onnistuminen kiväärillä on sitä varmempaa, mitä paremmalta tuelta ammutaan. Ja jos joku haluaa, 3HGR:in jalustaan tulevat Ruotsista ja toinen hihnason mahdollista kiinnittää vielä bipodikin, jolloin tukisa oleva kumiosa Italiasta. Tiheäoksaiseen hihna. 3HGR ?HIHNA Ampumatuki-kantolaite Mitä Suomen luonnossa riittää
Kolmas ryhmä metsästää aktiivisesti pientä riistaa ja toisinaan ampuu sen kaukaakin. Vertailukohtanaan jopa kolme kertaa suuremmalla maksimisuurennuksella varustetut putket. KÄY TETTÄVY YSTESTAUSTA Päätimme lainata testimenetelmiä ohjelmistojen käytettävyystestauksen puolelta. Rataputkissa käytetään joko puhdasta hiusristikkoa tai sitten Mil-Dot-ristikon variaatioita. Miten sitten melko tehoton allrounderimme voisi selviytyä tästä. Puhtaat hirvestäjät ampuvat pahvihirvensä samalla kalustolla kuin hankkivat lihat pakkaseen. Fakta onkin, että linnustus ja rataammunta ovat optiikan osalta sama asia. Hirvikortin suorittaminen on pääsääntöisesti ainoa hetki kun nämä metsästäjät ampuvat tuelta. Toisin sanoen he ovat pitkän matkan metsästyksen eksperttejä, lintumiehiä. Lintua suonlaidan mäntyyn täräyttävä haluaa tietää koska ristikko on 200 metrin päässä istuvan teeren siipipeilissä. Jahtivuosi allrounderilla: Radalla Yleiskiikaritähtäimellä pitäisi selvitä ratahommistakin. Yksi suosituimmista testimenetelmistä pohjautuu siihen, että useampi käyttäjä laitetaan suorittamaan tehtävä. Kuten moneen kertaan on todettu, metsästysoptiikassa informaatio muodostuu riittävästä valoisuudesta, riittävästä suurennuksesta ja erottelukyvystä sekä optimaalisesti osumapisteen osoittamisesta. Sen tutkailu ja pohdiskelu osoittautuikin mukavaksi kesäajan vietteeksi. Rata-ammunnan vaatimuksiin kuuluu maalin yksityiskohtien riittävä erottaminen. TEKSTI JA KUVAT: VILLE POHJOLA S uomalainen metsästys ja sitä kautta myös rata-ammunta on usein melko hirvikeskeistä. Ensimmäiset ampuvat tyytyväisenä sillä samalla hirvensurmalla joka aseessa normaalistikin on päällä. Ampujan täytyy joko riittävän suurennoksen tai muiden optisten ominaisuuksien avulla saada riittävän hyvä kuva siitä mihin kohta lähetettävä luoti osuu. Mitä nämä ryhmät vaativat optiikalta. Toiseen ryhmään kuuluu heitä, jotka harrastavat ainakin toisinaan pienriistan metsästystäkin. Radalla käytettävä suurennos vaihtelee pienimmän kolmosen ja isoimman 9-kertaisen vä84 lillä sen mukaan ammutaanko liikkuvaa vai seisovaa hirveä. Valitsimme siis metsästäjiä, joista kukin RIISTA 84-87_Allrounderin vuosi_kesa.indd 84 19.11.2013 11:50:28. Pääasia ettei ristikko peitä yhtään liikaa. Toinen ja kolmas ryhmä suosivat jo isompaa suurennosta ja käyttävät varsinaisia rataputkiakin. Kohtuullisen pieni kohde ammutaan tuelta ja maalista pitää saada riittävästi informaatiota. Eikö lähtökohta jo sellaisenaan ole mahdoton. Miten nämä painottuvat, on henkilökohtainen asia
Siirtyminen kokovaippaiseen olisi helppoa. Osuma siis erottui myös allrounderimme 10-kertaisella suurennuksella. Testihetken tuulikorjaus olisi pitänyt olla 22 cm. Valkoiselle taustalle tulostetut ohuet mustat renkaat erottuivat käyttäjän silmään asiallisesti, joten testi voitiin aloittaa. Maalina oli mustan taustapahvin valkoinen vaakaviiva, jonka toiseen päähän tuli ampua osuma. Näin myös taulun lähitarkistuksessa todettiin. Viiva oli 13 millin levyinen, joten se näkyi juuri ja juuri ristikon takaa (100 metrin päässä allrounderimme ohuempi ristikkoviiva peittää yhden senttimetrin). Rummun kannen sulkemisen ja viiden naksun jälkeen laukaus osui jo kohdilleen. Hirvipatruuna pitäisi vaihtaa kevyempään rata- ja lintupatruunaan. Ainakaan tälle testikäyttäjälle tarkan laukauksen sijoittaminen 100 metrin etäisyydeltä ei tuottanut vaikeuksia. Ensimmäisen laukauksen jälkeen ampuja havaitsi heti, että osuma on ylhäällä ja vasemmalla, mustan taustapahvin puolella. RIISTA 84-87_Allrounderin vuosi_kesa.indd 85 85 19.11.2013 11:50:30. Patruunaksi valikoitui Sako .308 Win Gamehead. Nyt vastaan tuli stoppari, joten seuraava toimenpide oli kaivaa ruuvimeisseli esiin ja tehdä lisää säätövaraa. Käyttäjälle 1 rakennettiin siis lähtötilanne jossa hänen piti kohdistaa testiputkemme ja nollata ASV. Käyttäjämme oli aikaisemminkin käyttänyt ASV:ta mutta ei koskaan kohdistanut sitä. Etäisyysasteikkoa ei tarvitse nähdä, kunhan vain kiertää ASV:tä siihen asti kunnes se pysähtyy. Tämän käyttäjän kohdalle osui ASV+:n kohdistaminen. Laukauksen lähdettyä ei osumaa erottanut 8x42 katselukiikareilla, mutta ampuja itse raportoi näkevänsä luodinreiän noin sentin vasemmalle viivan oikeasta kärjestä. Siitä lisää ohessa. Samalla kokeiltiin valopisteen vaikutus päivänvalossa: pisteen koko 100 metrin päässä pystytään laskemaan kaavalla 6,6 cm / käytetty suurennos. 8 gramman lyijykärki on vastaavanpainoinen kuin yleisin harjoituspatruunan luoti ja sillä pystyisi ampumaan sekä kaurista että pienpetoja. Ensimmäiseksi testaajaksi valikoitui ryhmän 3 edustaja (kokenut rata-ampuja, kokemuspohjaa rataoptiikasta, paljon kokemusta kohdistamisesta, kokenut metsästäjä, aseseppä, ei käytä silmälaseja). Toimintaperiaate oli siis tiedossa mutta käytännön kokemus puuttui. Käytännön peittävyyden määrittelee puhtaasti pisteen kirkkaus, joten tarkoissa laukauksissa se kannattaa säätää aina pienimmälle mahdolliselle. Testiryhmän osumat numerojärjestyksessä. Terävä kuva antoi riittävän varmuuden laukauksen sijoittamiseksi. Matkarummun sisällä on kahden tapin muodostama stoppari, joka pysäyttää rummun pyörimisen. osuu johonkin edellä mainituista ryhmistä. TESTI 1: KOHDISTAMINEN Aluksi testikäyttäjältä kysyttiin kuinka hyvin hän pystyi erottamaan käytössä olevan maalin, USA:n pitkän matkan kiväärijoukkueen lataustestaustaulun, yksityiskohdat. ASV+ on ra- kennettu suhteellisen yksinkertaiseksi mutta asiasta muodostuu helposti ampujan päässä rakettitiedettä koska asiaan sotkeentuvat sekä korkeussuuntainen kohdistussäätö että luodin putoaman kompensointi. Ensimmäinen tehtävä perustui tavallisen metsästäjän ratakauden aloitukseen. Seuraava laukaus osui vielä 5 senttiä ylös joten lisäsäätöä kaivattiin. Ristikko oli etukäteen ruuvattu 30 senttiä yläkäyntiseksi ja rummun stoppari säädetty niin ettei asetta saanut käymään 100 metrin matkalle ilman ASV:n nollaamista. Siitä on hyötyä esimerkiksi hämärässä, kun halutaan olla varma että matkarumpu on peruskohdistusetäisyydessä 100 metrissä. Kun kivääri nyt kävi ”perusmatkalle”, oli vuorossa kontrastitesti. Maalitaulu ei ole suuri 260 m päästä katsottuna. Mukaan piilotettiin ASV:lla varustetun kiikarin kohdistamiseen liittyvä lisähaaste. 10-kertaisella suurennuksella piste on teoriassa 6,6 millin laajuinen. Valintaan vaikutti myös Sako Ballisticsohjelma, joka tarjoaa pohjatietoa lentoradoista. Testihenkilö selvisi asiasta pienen pohdinnan jälkeen
Jälkianalyysissä testikäyttäjä määritteli onnistumisen edellytykseksi selkeän kuvan. KAUAS ON PITKÄ MATKA Ryhmiä 1 ja 2 edustavien testikäyttäjien kanssa tutkittiin allrounderin pärjäämistä kun ammutaan pientä maalia kauas. Seuraava tehtävä oli arvioida yleisvaikutelma kuvasta. Kumpikaan testikäyttäjistämme ei ollut käyttänyt ASV:tä aikaisemmin. Molemmat arvioivat etäisyydeksi noin 300 metriä. ASV:n käyttö Käyttäjä voi itse ”nollata” rummun asetukset irroittamalla ASV:n päällä olevan kannen ja kääntämällä kannen alta löytyvän rummun sisäosan oikeaan kohtaan. Ominaisuuden kääntöpuolena on se, että joissain tapauksissa stoppari estää ristikon säätämisen oikealle korkeudelle. Toisinaan talon pelloilla juokseva kettukin saattoi osua tähtäimeen. Havainto piti paikkansa ja koska kokenut ampuja tiesi laukaisun onnistuneen, tehtiin kaksi päätelmää: Etäisyys on arvioitu liian pitkäksi ja kova puuskittainen tuuli pääsi vaikuttamaan luotiin. Osuma joka tapauksessa fileillä joten todennäköisesti eläin olisi pudonnut heti. Toiseen laukaukseen kun on vastaavissa tilanteissa harvoin mahdollisuutta, piti ensimmäinen laukaus saada vitaalialueille. Ensimmäinen ampuja (ryhmä 2), ruuvasi ASV:n rumpuun vastaavan lukeman ja asetti kiväärin hiekkasäkkien päälle. puoleen väliin, jolloin säätövaraa on riittävästi. Kun ristikko on ensin kohdistettu oikealle matkalle, voidaan stopparit sen jälkeen asettaa vastaamaan toisiaan. Tauluna oli Championin VisiColor-peurataulu, jossa kirkkaiden neonvärikerrosten ansiosta osumat näkyvät tavallista paremmin. Seuraava ampuja edusti ryhmää 1. Laukauksen lähdettyä ampuja väitti näkevänsä osuman noin 20 senttiä ylä- vasemmalla sydämestä katsoen. Taulun osuma-alueet vastasivat lähinnä ketun ja metson vitaaleja sillä taulun mitoitus on jopa kauriiseen verrattuna pienempi. Terävä kuva antoi riittävän varmuuden laukauksen sijoittamiseksi. Kannattaa sitten muistaa, että ASV:n matkarummun asteviivojen väli ei ole yksi sentti. Pääasiassa hirveä ja peuraa silloin tällöin metsästävä noin kuusikymppinen mies. Piirtokyky kompensoi siis pienehköä maksimisuurennusta ja vaikkei ristikko #60 välttämättä ole paras tällaisiin tehtäviin, testin perusteella se on ihan riittävän toimiva yleisristikko. Rummun stopparitapit kannattaakin jättää aluksi ns. Silmälasit kaksitehoversioina, ja aseen tämällä rummun sisäosaa taas niin, että ristikko pääsee liikkumaan. Koska testiasetelman haluttiin mittaavan mahdollisimman hyvin sitä, pystyisikö tavallinen metsästäjä selvittämään tilanteen allrounderin kanssa, taulu päätettiin sijoittaa summamutikassa pellon laitaan. Testi alkoi kuten normaali metsästystilanne etäisyyden arvaamisella. Ampujan mukaan taulun osuma-alueet erottuivat selkeästi, aina värejä myöten joten hänelle annettiin lupa siirtyä seuraavaan vaiheeseen: ”ammu yksi kuolettava riistalaukaus”. Tästä kuitenkin selvitään kään- Katso video asennuksesta osoitteessa www.riistalehti.fi 86 RIISTA 84-87_Allrounderin vuosi_kesa.indd 86 19.11.2013 11:50:34. Kuuluvien ja säädössä tuntuvien naksujen väli on toki edelleen korkissa lukeva yksi sentti, mutta matkarenkaassa oleva asteikko osoittaakin etäisyyttä metreissä
Hyvissä valaistusolosuhteissa allrounderillamme ampuu siis kauaskin. Lasi on siis olennainen osa ja siksi uusia lasilaatuja kehitetään isolla rahalla. Näiden suurennukseen vaikuttavien linssien joukkoon sijoitetaan nykyään myös puhtaasti hajonnan hallintaan tarkoitettuja linssejä. sateenkaari). Ne korjaavat muita optisia virheitä ja edesauttavat kompaktimman kiikarin rakentamista. Miksi sitten ei taitekerrointa pienennetä. Tosin, ei kymppi ole mikään pieni suurennus: TA-miehet laskevat että käytettävä suurennus on ampumamatka hehtometreissä, eli 1000 metriin 10-kertaisella suurennuksella, 600 metriin kuutosella. Ne lisäävät hintaa mutta samalla minimoivat väriaberraatiota. Siksi yksityiskohdat katoavat ja esineiden ääriviivat pehmenevät. Esimerkiksi Zeissin ED-merkityt linssit ovat juuri näitä ”Extra low Dispersion”-linssejä. Ristikon hän sijoitti lavoille, eli sydänkuvion yläreunaan. Kiikarin erottelukyky sai erityiskiitosta. Allrounderimme siis kompensoi maksimisuurennuksensa pienuutta Muilla ominaisuuksillaan. Myös hänelle taulun yksityiskohdat olivat selkeitä allrounderin läpi. Nyt ryhdytään puhumaan optisesta resoluutiosta eli erottelukyvystä, joka kertoo kuinka pieniä yksityiskohtia voidaan nähdä. päällä hänellä oli tuttu 3-9x40. Koska korkeamman taitekertoimen lasista voidaan tehdä ohuita ja litteitä linssejä. Erottelukykyä voi jokainen mitata esimerkiksi kotimaisen FinnAccuracyn kehittämällä menetelmällä, joka perustuu optiikan resoluutioon eri väristen valonsäteiden kanssa. Kaksi asiaa nousi kaikilla käyttäjillä esiin. Ensimmäinen on ASV tähtäysprosessin hallinnassa ja toinen kuvan terävyys laukaisupäätöstä tehtäessä. Tällä on iso merkitys varsinkin testikäyttäjämme tasoisen metsästäjän kohdalla. Yli 200 metrin matkoille ampuessa etäisyys pitää ehdottomasti siis tietää. Optiikan ABC: Erottelukyky TEKSTI: VILLE POHJOLA M oni on pyöritellyt isosuurenteista ratakiikaria ja ihastellut sen terävää kuvaa. Taittumisen, eli diffraktion, yhteydessä tapahtuu myös dispersio eli valon hajaantuminen (esim. Perinteisesti erottelukyky mitataan mustilla viivoilla valkoisella pohjalla, mutta nyt tarjolla ovat testikuviot myös sinisellä, vihreällä, punaisella ja harmaalla pohjalla. Mitä hämärämpään eli sinisempään (=lyhytaaltoiseen) mennään, sitä enemmän hajaantumistakin tapahtuu. Testiarkit ja lopputulosten arviointiin soveltuva taulukko löytyvät FinnAccuracyn sivuilta osoitteesta: www.finnaccuracy.com/fa_optics_test.htm RIISTA 84-87_Allrounderin vuosi_kesa.indd 87 87 19.11.2013 11:50:39. Muistanette, että erivärisillä valonsäteillä on omat aallonpituutensa ja ne myös heijastuvat ja taittuvat aaltopituutensa mukaan. Jos etäisyys olisi ollut alussa tiedossa, ensimmäisen ampujan laukaus olisi siis ollut lähellä sydämen takakärkeä. Tai ihastellut näennäisesti laadukkaan hämäräkiikarin kirkkautta päivänvalossa. Tältä pohjalta on tehty ostopäätös ja ensimmäisellä kytiskeikalla ihmetelty että mihin se terävä kuva yhtäkkiä hävisi. Näin eri värisistä valonsäteistä muodostuvat kuvat piirtyvät eri kohtiin, eivätkä tarkasti samaan paikkaan niin kuin kiikarissa pitäisi. Valonläpäisyyn vaikuttavia heijastumia hallitaan eniten pinnoitteilla, taittumista ja hajaantumista hallitaan lasilaaduilla ja linssien hionnalla. Samalla syntyy Riistan hämäräkiikaritestissä (2/2013) kuvattu kromaattinen eli väriaberraatio: pienemmät aallonpituudet taittuvat enemmän kuin suuremmat, ja siksi valonsäde hajaantuu eri väreiksi. Kun kiikarissa koverat linssit hajottavat valoa (suurentavat) ja kuperat kokoavat valoa (pienentävät), ne korjaavat toistensa aiheuttamia virheitä. Molemmat seikat helpottavat varsinkin pitkillä matkoilla. Miksi sitten toiset kiikarit ovat selkeitä sekä päivällä että hämärässä. Mitä korkeampi numero, sitä vähemmän hajontaa korkeammalla taitekertoimella. Kun kysyttiin, taulun yksityiskohtien erottuminen ja valopiste olivat tehneet tähtäystilanteesta hänen mielestään yksinkertaisen. Kympin riittäminen tuli koettua vielä kesän loppupuolella kun ketunpillityksellä sänkimaalle kipittänyt supikoiran poikanen sai reiän kylkeensä 196 metrin etäisyydeltä. Osuma ei erottunut kiikarin läpi, mutta tarkistuksessa huomattiin että osuma on ihan tauluarkin reunassa, noin 10 senttiä sydämen reunaviivasta vasemmalle. YHTEENVETOA Tarkistettu ampumaetäisyys oli 260 metriä, mikä tarkoittaa käytetyn patruunan lentoradassa jo 14 sentin eroa 300 metrin ja todellisen etäisyyden välillä. Lasin laatua mitataan taittumisen ja hajaantumisen suhteella. Ampujan asettuessa penkille, hän päätti pudottaa ASV:n matkarummun 250 metrin kohdalle. Samoin tähtääminen koettiin helpoksi koska ristikon pystyi sijoittamaan suoraan tavoiteltuun osumapisteeseen, ilman perinteistä yläennakkoa
Merkittävä syy V-Max-luotien tarkkuusmaineeseen on myös sillä ladatuissa tehdaspatruunoissa. Hyviä esimerkkejä on tällä kertaa esittelyssä kaksin kappalein, molemmat kaliiperiin .223 Remington. Kokeilujeni perusteella yksi tarkimmista tehdaspatruu- Hornadyn uusin Superformance Varmint pitää sisällään erityisesti AR-suvun aseita varten kehitetyn 53 gr (3,43 g) V-Max luodin, joka on hyvä niin ulkokuin maaliballistisesti. Maalivaikutus on suoraan sanoen räjähtävää, tyypillistä VMax-luodeille on erittäin nopea avautu- RIISTA 88-89_Super Hornaday.indd 88 19.11.2013 11:51:08. V SUPERFORMANCE -Max on luotityyppinä jo kohtuullisen tunnettu ja mainettakin se on ehtinyt kerätä tarkkuudellaan. Niiden käynti on tehdaspatruunoiksi erinomaisella tasolla ja usein edes itselataamalla ei päästä samaan. Kyse on samankaltaisesta luotityypistä kun Nosler Ballistic Tip tai Sierra BlitzKing, mutta koska Hornadylta löytyy myös tarkkuuskäyttöön tar- 88 koitettu A-Max-luotityyppi, on V-Max ehkä joukosta eniten tarkkuusluotimainen. noista on ollut 40 gr (2,6 g) V-Max:lla ladattu Hornady Varmint Express, jolla melkeinpä jokainen kokeilemani .223 Rem -kivääri on käynyt vähintään hyvin, usein erittäin hyvin. Nyt kokeillut Superformance ja Zombie Max -lataukset eivät tee asiassa poikkeusta. Hornady 53 gr V-Max Superformance ja 55 gr Z-Max TEKSTI JA KUVAT: ARTO MÄÄTTÄ Uutuuspatruunoita pienpedoille Hornady on viimevuosina profiloitunut innovatiivisena ja eteenpäin pyrkivänä patruunavalmistajana
Pienissä kohteissa pienet heitot saattavat tehdä eron osuman ja ohilaukauksen välille. Isossa mittakaavassa kyse on hintatekijästä, eli Z-Max –luodit ja Zombie Max –patruunat on tehty edullisiksi niille, jotka ampuvat paljon. Ketun kokoisessa kohteessa on kuitenkin turha haaveilla säännönmukaisesti keuhkoosumassa nahasta, jossa olisi vain yksi reikä. Hjorth Ab, www.hjorth.. ZOMBIE MAX Pääosa nettikeskusteluista ja spekulaatioista Hornady Z-Max -luoteihin liittyen pyörii lähinnä sen ympärillä, että Z-Max olisi vain vihreäkärkinen V-Max. minen ja esimerkiksi osumasta takaisin kuuluva ääni on huomattavasti voimakkaampi läsähdys kuin vaikkapa perinteisellä reikäpäisellä varmint-luodilla. Hornady Superformance -patruunasarjassa lähtönopeudet ovat tavanomaisten yläpuolella, nopeuseroa peruslatauksiin löytyy 100-200 jalkaa sekunnissa, eli noin 30-60 m/s. Kohdistamalla ase oikealle etäisyydelle, saadaan luoti lentämään ”putkessa”. Molemmat patruunat ovat tervetulleita ja antavat pienpetokyttääjille mainion lisän muutoin kapeilla varmint-patruunamarkkinoilla. RIISTA 88-89_Super Hornaday.indd 89 89 19.11.2013 11:51:10. Käytännössä eroa on hyvin vähän, mutta pinnoitetuilla luodeilla satunnaiset tarkkuusheitot ovat todennäköisempiä ja tämän osoittivat myös koeammunnat. Pienissä ja nopeissa kaliipereissa lentorata ei ole useinkaan ongelma, sillä se on kompensoitavissa kiinnittämällä huomiota kohdistukseen. Tässä yhteydessä tulee kuitenkin huomioida, että 55 gr (3,56 g) luodilla tulpatulla Z-Maxilla saavutetut 20 mm:n kasat 150 metrin etäisyydeltä eivät suinkaan ole missään nimessä huonoja talviolosuhteissa ammutuiksi. Tämä on siis luotien näkyvä ”mekaaninen” ero. Hjorth Ab:lle ja valikoimat painottuvat juuri näihin kahteen uutuustuotteeseen. Tuuliherkkyys sen sijaan korostuu ja on usein isompi ongelma kuin moni arvaakaan. Hornadyn patruunoiden maahantuonti on jälleen siirtynyt Oy K. Myös läpäisy on vähäisempää luodin hajotessa osumassa pirstaleiksi. Kun lentoratakin on lähes vastaava, oli luonnollista muuttaa hieman ajattelusuuntaa ja korvata Varmint Express Superformancella, joka on immuunimpi tuulen vaikutuksille keskipitkillä ja pitkillä etäisyyksillä. Tämän vuoksi ulkoballistisesti paremmat vaihtoehdot ovat helpotus pienpetokyttääjille, joiden metsästys tapahtuu tuulisilla peltoaukeilla. Tarkkuuskokeilut suoritettiin 150 metrin ampumaetäisyydeltä talviolosuhteissa ja väreilystä johtuvista ongelmista huolimatta patruunan tarkkuus oli mykistävä kasojen ollessa noin 15 mm:n luokkaa. Asia ei kuitenkaan ole niin, sillä Z-Max –luodit ovat tehty ensisijaisesti käytettäväksi itselataavissa aseissa ja niissä on niippausura. V-Max on siis valmistustavastaan johtuen lähtökohtaisesti tarkempi, koska pinnoittamalla valmistetuissa Z-Maxluodeissa vaippamateriaalin seinämävahvuudessa ja keskeisyydessä saattaa olla heittoja. Luotien väliset tuuliherkkyyden erot alkavat .223:lla käytännössä näkyä jo noin 200 metrin ampumaetäisyyksillä, mikä ei ole tavaton matka esimerkiksi haaskapellon reunassa kököttävää varista kuritettaessa. Superformancen suuri etu on myös sen tarkkuus, joka on vähintään yhtä mainio kuin omaksi tarkkuusluottopatruunakseni muodostunut V-Max 40 gr Varmint Express. Hornady on siis onnistunut valmistamaan myös pinnoitetut luotinsa hyvin tasalaatuisiksi ja jopa nämä pesevät usean kilpailevan patruunavalmistajan tuotteet tarkkuudessa. Fundamentaalinen ero liittyy sitten valmistustekniikkaan: kun V-Max on perinteinen vaippaluoti, on Z-Max:n vaippa valmistettu elektrolyyttisesti pinnoittamalla. Peruskasa saattoi olla hyvä, mutta sinne mahtui aina jokin kelistä tai ampumavirheestä johtumaton lennokki. Tämä ei kuulosta kovin suurelta erolta, mutta käytännössä se mahdollistaa aavistuksen suoremmat lentoradat ja erityisesti ulkoballistisesti parempien luotien käyttämisellä toiminta pitkille ampumaetäisyyksille helpottuu. Tarkkuuskokeiluissa käytettiin Weatherby Vanguard varmint-kivääriä 1-12” rihlannousulla. Pitkittäisissä osumissa nämä polymeerikärkiset eivät todennäköisesti enää tule ulos ruhosta. V-Max Superformance .223 Valmistaja: Hornady, Yhdysvallat Luodin paino: 53 gr Hinta: 29 euroa / 20 kpl Zombie Max Valmistaja: Hornady, Yhdysvallat Luodin paino: 55 gr Hinta: 26 euroa / 20 kpl Maahantuoja: Oy K
Kaikki pukkia kiikarin läpi tiiranneet tietävät, ettei sarvipiikkien laskeminen ole enää helppoa siinä hämärässä, missä peuran kuitenkin turvallisesti pystyy vielä ampumaan. Metsästyslain pykälä 33 määrittelee näin: Kiellettyjä ovat 1) Elektroniset laitteet jotka tainnuttavat tai tappavat saaliseläimen. Kuvitellaan että seura on asettanut peurapukille piikkirajoituksen, 6-10 piikkisiä pukkeja ei saa ampua. VALONVAHVISTIN METSÄSTYKSESSÄ Viranomaiset hyödyntävät pimeänäkölaitteita työssään, mutta mitä tekee metsästäjä. TEKSTI JA KUVAT: VILLE POHJOLA V alonvahvistin on laite joka herättää tunteita ja metsästäjätkin jakautuvat kahteen leiriin. 3) Keinotekoiset valonlähteet ja kohteita valaisevat laitteet. Hirvieläinpyynnissä on pari näkökohtaa jotka nostavat pimeänäkölaitteen eettisyyden heittämällä turvalliselle puolelle. Pimeänäkölaite saataisi säästää porsaat orvoiksijäämiseltä ja metsästäjän lompakon tyhjenemiseltä. RIISTA 90-93_Pimeanako.indd 90 19.11.2013 11:51:56. Osa taas on löytänyt laitteille hyödyllistä ja lainmukaista käyttöä. 2) Yöammuntaa varten tarkoitetut tähtäyslaitteet, jotka elektronisesti muuttavat tai suurentavat kuvaa. Miten pimeänäkölaitteesta voisi hyötyä metsästyksessä ja vieläpä moraalisesti oikein. Hirvenkin pystyy hämärässä kyllä etiikan puitteissa ampumaan, mutta saaliseläimen tunnistukseen voisi tarvita apuneuvoja. Kaulan ja turvan yksityiskohdat ja jopa eläimen mittasuhteet kun ovat vaikeita rekisteröitäviä pimeää metsää vasten. Pykälän ulkopuolelle siis jäävät laitteet, jotka eivät ole tähtäyslaitteita eivätkä valaise suoraan kohdetta, käytännössä siis modernit valonvahvistimet. Lainvastaista pimeänäkölaitteen käyttö ei siis todellakaan ole, mutta se 90 eettinen puoli onkin sitten toinen asia. Sanktio voi olla isokin, satasia ellei jopa tuhansia euroja. Kolmas variaatio realisoituu, kun etelänaapurissa istutaan pilkkopimeässä odottelemassa sigua ajankohtana, jolloin emakolla on porsaat perässä eikä sitä siis saisi ampua. Peuroja pitäisi kuitenkin saada nurin. Sama pätee, kun on pellon laidassa odottamassa hirvenvasaa, johon viimeinen jäljellä oleva lupa antaa oikeuden. SAALIS TU TUKSI ENNEN KOUKISTUSTA Pimeänäkölaitteesta hyötyviä hämäräjahteja ovat hirvieläinten kyttäysjahti, ulkomailla hyvin suosittu villisian kyttäysmetsästys sekä tietenkin pienpetojen houkuttelupyynti, joko haaskalla tai pillillä. Sikaa kytätään usein todella pimeässä, eikä emakkoa erota kuin porsaista tai pistoolista mahan alla. Kumpaakaan ei niissä olosuhteissa välttämättä näe. Miten vältetään se, etteivät metsästäjät erehdyk- sessä kaada potentiaalisia suvunjatkajia joita ollaan yhdessä päätetty säästää. Osalle pimeänäkölaitteen käyttäminen on joko lainvastaista tai ainakin epäeettistä
LAATUA ON MONENLAISTA Optis-elektronisissa laitteissa laatuun vaikuttavat samat asiat kuin kameroissa. Yleensä se pyörii välillä 2,5x-5,6x. Ennakkoon odotimme että kiikarimallinen laite olisi mukava käyttää, mutta vaikuttaisi tähtäyssilmän hämäränäköön. Jos ottaa hämärässä kuvan kännykkäkameralla, kuvaan tulee paljon kohinaa. Swaron erityispiirteenä on erillinen objektiiviosa, joka vakiona on Pentaxin valmistama C-Mountkiinnitteinen 75 mm objektiivi. venäläinen Beltex Optics, joka julkisesti tunnustautuu maailman johtavaksi 1. KÄY TÄNNÖN KOKEILUJA Jotta markkinoilla olevien valonvahvistimien käyttökelpoisuudesta saataisiin vähän enemmän tietoa, keräsimme mielipiteet kolmelta metsästäjältä. Heidän valikoimissaan on useita monokulaari-mallisia valonvahvistimia sekä tämä 2,5x42 -kiikarimalli. Paremmalla kameralla otettu kuva on kohinattomampi. Kettu on kuitenkin viekas ja varovainen pirulainen joka ei helpolla tule höynäytettäväksi. Myös ketun perässä miehistä kulkee kaksi. Suurempi suurennos yksistään ei ratkaise laitteiden keskinäistä paremmuutta, mutta voi tietyissä käyttötilanteissa ratkaista sen hyötyykö metsästäjä laitteesta ollenkaan. Toinen olennainen asia on valonvahvistuskerroin. HAVAITSE SAALIS JA LÖYDÄ KAATO Pienpetojen pyynti on arvokasta työtä riistakantojemme hyväksi. Pimeännäkölaite saattaisi säästää porsaat orvoiksijäämiseltä. Zeiss Victory NV Laitesukupolvi 2+ objektiivin halkaisija 62 suurennuskerroin 5.6x maksimi valonvahvistuskerroin 20.000 katseluetäisyys 500 m suositushinta 4.990 euroa Swarowski NC 2 Laitesukupolvi 2 objektiivin halkaisija 63 mm suurennuskerroin 3x maksimi valovahvistuskerroin 15.000 katseluetäisyys 500 m suositushinta 5740 euroa, objektiivi 550 euroa Yukon NV8 Laitesukupolvi 1 objektiivin halkaisija 42 suurennuskerroin 2.5x maksimi valonvahvistuskerroin (ei ilmoitettu) katseluetäisyys 200 m suositushinta n. Kohina vaikuttaa kuvan tarkkuuteen. Laatu siis vaikuttaa lopputulokseen. 600 euroa RIISTA 90-93_Pimeanako.indd 91 91 19.11.2013 11:51:58. Toisinaan käy niin, että peura livahtaa osuman saatuaan tiheään kuusikkoon ja kaatuu sinne. Vaikka kuvantamismenetelmä on eri, myös valonvahvistimissa yksi tärkeimmistä laadun mittareista on kohinan määrä. Punaiset pisteet ynnä muut häiriöt tekevät kuvasta käyttökelvottoman. Voisiko pimeänäkölaite nopeuttaa kärsivän eläimen lopettamista, eläinsuojelulain kirjainta toteuttaen. sukupolven valonvahvistimien valmistajaksi. Yukon on nimestään huolimatta itäblokin tuote. sukupolvea. Metsästäjä kävelee ohi kaadosta pimeässä, koska otsalamppu ei satu sopivasti valaisemaan oksien alle. Zeiss Victory NV pyydettiin mukaan maahantuojalta. Jokainen heistä omaa runsaasti kokemusta peuran kyttäysjahdista, kaksi myös hirvenpyynnistä samalla menetelmällä. Usein käy niin, että kettu havaitsee saalistajansa ennen kuin metsästäjä on saanut mitään vihiä ketun läheisyydestä. Lähes kaikki metsästykseen myytävät valonvahvistimet omaavan jonkin tason suurennuskertoimen. Häijään Urheilutarvikkeen suosiollisella avustuksella saimme pikatestiimme Yukonin kiikarimallin, sekä Swarovski NC 2:n. Objektiivin varsinaisesta vaihdettavuudesta ei testin hetkellä ollut tietoa. Vastaava tilanne tulee vastaan SRVAtehtävässä loukkaantuneen eläimen jäljillä. Joka tapauksessa 75 mm objektiivi tarjoaa 3-kertaisen suurennoksen. Vakiolinssi on todella valovoimainen f/1:1.4, joten saattaa olla että Swarovski vaatii objektiivilta tavanomaista enemmän. Valonvahvistuskerroin ilmoitetaan olevan 15 000 ja laite edustaa teknisesti 2. Kenties pimeänäkölaite voisi helpottaa riistanhoitoatyötä. Yukonin tak takana on valko- Swarovski NC 2 on ”tehokas jäämävalon vahvistin”. Laitteet keräävät valon tietyn optiikan läpi, on myös optisella laadulla oma vaikutuksensa
Pimeänäkölaite antaa selkeästi lisää muotoja ja kolmiulotteisuutta metsänreunan kohteille, ja riistaeläin olisi helppo erottaa tummasta taustasta. Testit tehtiin parissa eri osassa, joten olosuhteissa oli pientä vaihtelua. En nimittäin onnistunut katsomaan tarkoista pisteistä yhtä aikaa molemmilla silmillä. Victory NV on joukon isoimmilla optisilla arvoilla varustettu, luvut ovat 5,6x62 mm. Tarkka ja vääristymätön kuvanosa on pieni keskellä linssejä oleva alue, jonka läpi, jos osuu katsomaan, erottaa kyllä pimeässä metsänlaidassa olevat puut 150 metrin päästä. Zeiss Victory NV on nimenomaan metsästäjille suunnattu malli. Samoin metsänreunan puiden muodot latistuvat. Zeiss edustaa uusinta siviileille helposti tarjolla olevaa Gen2+sukupolvea. Tavoitteenamme ei ollut tehdä vertailua, vaan testata saatavilla olevilla eri laitesukupolvien edustajilla kuinka toimivia valonvahvistimet oikeasti ovat. Se ettei silmänetäisyyttä voi säätää, tekee ainakin itselleni Yukonista käyttökelvottoman vääristymistä johtuen. Objektiivin muut arvot ovat f2/125 mm ja se on esitteen mukaan myös CMount-sovitteella. Näyttää siltä että optinen laatu ratkaisee myös valonvahvistimen käyttökelpoisuuden. Swarovski ja Zeiss ovat valonvahvistinosaltaan kuitenkin hyvin lä- RIISTA 90-93_Pimeanako.indd 92 19.11.2013 11:51:59. Kiinnitimme huomiota siihen, mitkä ominaisuudet ratkaisevat laitteiden käyttökelpoisuuden metsästystilanteessa. Kelien puolesta ei kuitenkaan päästy nauttimaan hankalimmista olosuhteista, sillä uuden kuun aikaankin tehdyissä kokeiluissa yllä oli tähtitaivas. Sen valonvahvistinosa on periaatteessa ihan toimiva, mutta armoton tynnyrivääristymä tekee Yukonista erittäin hankalan katseltavan. Laite-sukupolvi ei välttämättä ratkaise. Kuva ei kerro koko totuutta todellisesta terävyydestä. Valonvahvistuskerroin on suurimmillaan 20 000. Vaikka täysikuu valaiseekin lumisen maiseman, niin paljaalla silmällä tummaa taustaa vasten kohteita on vaikea erottaa. 92 Optinen laatu ratkaisee. Kumpikin keskieurooppalainen malli suoriutui odotusten mukaisesti, mutta Yukon kärsii optiikkansa laadusta. Pilvisissä olosuhteissa laitteita ei päästy kokeilemaan ollenkaan, ja viimeisin ja samalla tiukin vertailu tehtiinkin sitten täysikuun aikaan. Niin se menee, säitä ei voi valita. Uusimman olettaa aina olevan parasta. Zeissillä on myös viranomaismalleja, mutta ne kulkevat eri mallisarjan alla. Sama pensas Zeissin läpi katsottuna. Vaikka laitteen tuottama kohina kontrastia heikentääkin, 100 metrin päässä olevan pensaan oksat erottuvat paremmin kuin paljaalla silmällä. HAVAINTOJA Metsänreuna Swarovskin läpi tarkkailtuna
Samoin huomasimme että vaikka laitteet olivatkin suunniteltu niin, että ne veivät mahdollisimman vähän hämäränäköä, hetken tuijottelu Sitä korkeampaa teknologiaa Valoa hyväkseen käyttäviä elektronisia laitteita on arjessamme paljon. Monokulaareissa on sekä normaali tarkennus että diopterisäätö. Metsänreuna on kuitenkin hämäräkiikarinkin läpi musta ja muodot latistuvat. Siksi liikkeellä on teknologiaa joka on osaltaan arveluttavaakin. Eurooppalaisten hyvälaatuisten valonvahvistimien tarjoama apu jopa täysikuulla on selkeä. Viimeisellä testireissulla täysikuun aikaan huomattiin parikin kirkkauteen liittyvää asiaa. Swarossa oli jopa aavistuksen tasaisempi kuva, kun Zeississä oli hieman enemmän kohinaa. Tällä hetkellä esimerkiksi USA:ssa liikkeellä olevat 3. Tarkennus on tarkkaa hommaa. Asian voisi määritellä vaikkapa tällaisella esimerkillä: Tähti lähettää avaruudesta yhden valonsäteen. Näin kahdesta syystä. Molemmilla näki 100 metriin asti samat asiat. Näin tähtäyssilmä pysyy täydessä iskussa. Ensimmäinen perustuu testatun Yukonin säätöjen puutteeseen. sai silmän kuitenkin väsymään. Näin yhdestä valonsäteestä syntyykin yhtäkkiä 20.000 valonsädettä. sukupolven laitteet ovat vielä jotakin mitä yksityishenkilöt tai vapailla markkinoilla toimivat yritykset eivät voi omistaa. Kirkkain ei aina ole paras. Tarkin syvyysterävyysalue on objektiivien ominaisuuksista johtuen lyhyehkö vaikka lähes koko kuva-alan saikin kohtuullisen teräväksi. Jokaisella laitteella on valonvahvistuskerroin joka kertoo sen tehosta. Ainoa haitta on korkea hinta. Laadukkaamilla laitteilla vaikutus on pienempi mutta pidemmällä tuijottelulla silmä väsyy. Swarovskin 3-kertaista suurennosta voidaan pitää miniminä. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut lopputulokseen. Se kuinka tarkaksi kuvan onnistuu saamaan voi hämärämmissä olosuhteissa ratkaista näkyvätkö ne sarvipiikit vai eivät. Toinen syy monokulaarin valintaan on tähtäinsilmän säästäminen. Yli 4000 euron laitteelle kaipaa helposti muutakin tekemistä kuin muutaman kyttäyskeikan. Digitaalikamerat sekä nykyään melkein jokaisesta kännykästäkin löytyvä kuvantamisväline perustuvat kaikki siihen, että kamerasta löytyy valolle herkkä elektroninen kenno. Hyvälaatuisella järjestelmäkamerallakin pystyy taltioimaan muistikortille enemmän valoa kuin mitä silmä näkee. Käytännössä Suomessa virallisesti metsästykseen tarkoitetut laitteet ovat joko sukupolvea 1, 1+, 2 tai 2+. Neuvostoliiton hajottua Suomeenkin virtasi vanhoja armeijan pimeänäkölaitteita jotka ovat todella vanhaa teknologiaa. Suoraan täysikuun vastavaloon katsellessa laitteen ollessa täysillä toi Zeissin kuvaan jonkin verran heijastumaa. Optiset ominaisuudet kuten suurennuskerroin ja heijastuksenesto vaikuttavat myös. Jos kiikaria ei pääse säätämään silmienvälilleen sopivaksi, optiset heikkoudet haittaavat katselua liikaa. Kamera näkee laajemman alueen valoa kuin ihmissilmä, mutta varsinainen valonvahvistin se ei ole. Kun valoa on paljon, ei valonvahvistimen tarvitse olla täysillä. Siksi laite on parhaimmillaan toimiva peli metsästäjällekin. Valonvahvistin on toimiva laite. RIISTA 90-93_Pimeanako.indd 93 93 19.11.2013 11:52:03. Valonvahvistimissa on enemmän kuvakohinaa kuin puhtaasti optisissa laitteissa, joten tarkennus on vieläkin kriittisempää. Suurempi teho toi jo liikaakin kohinaa. Hyvälaatuinen valonvahvistin tuo kuvaan sävyvaihteluita ja palauttaa siten kolmiulotteisuuden. Todelliset valoa vahvistavat laitteet toimivat erilaisella periaatteella. Suositeltavaa kuitenkin on, että valonvahvistinta tuijottaa sillä toisella silmällä. Hyvällä talvikuutamolla kyllä näkee eläimen niin hyvin, että valopisteellä varustetun hämäräkiikarin ristikon saa kohdennettua oikein. Jos on varaa ostaa iso jahti, on varmasti varaa ostaa myös valonvahvistin. hellä toisiaan. Pienen ydinreaktorin lailla hehkuvat laitteet edustivat ensimmäisten sukupolvien laitteita 60-luvulta. Laitteen käyttö ei ole nopeaa. Myös valonsäteiden keinotekoinen kertaaminen tekee ääriviivoista vähän pehmeitä. Eurooppalaiset saivat olla siinä 80-85 % teholla jotta katseleminen oli miellyttävää ja kuva optimaalinen. Esimerkiksi Yukonin kiikarimallissa ei ole katselukiikareista tuttua yksittäistä säätörullaa, vaan kaksi erillistä tarkennusrengasta. Veneily on valonvahvistimen toinen käyttöalue, joten sitä sopii miettiä. Kun tehoja tiputti heijastus vaimeni ja metsänlaidan risukko erottui taas varjoista. Suurennuskertoimen ratkaisee oikeastaan käyttö: kytättäessä peuraa 50 metrin ampumamatkoilta pienempikin suurennos käy, mutta jos haluaa havaita ketun 300 metrin päästä Zeissin 5,6-kertainen suurennos tuo kohteet riittävän lähelle. Valonvahvistin kaappaa sen, muuttaa sopivaan muotoon ja kertoo sen vaikkapa 20.000-kertaiseksi. Laitteita kokeillessa kävi selväksi että monokulaari-mallinen laite on käytännössä paras. Siksi valonvahvistinta kannattaa käyttää toisella silmällä, ja tähdätä toisella. Siksi tarkennuksen kanssa tulee pelattua jonkin verran kohteen etäisyyden vaihtuessa. Monokulaari on toimivin. Testihenkilön vaihtuessa tiuhaan huomattiin, että tarkennus teetti kaikilla malleilla vähän töitä. Pimeänäkölaitteet on tehty imemään objektiivin läpi vähäinenkin tähtien valo, muuttamaan se elektroneiksi ja kasvattamaan keinotekoisesti elektronien määrää. Sillä onko laite Gen2 tai Gen2+ ei siis välttämättä ole merkitystä, lopulliset käyttöominaisuudet ratkaisee osien summa. Pimeänäkölaitteita on pääasiassa viranomaisilla. Samalla se nostaa yksityiskohdat esiin
Merkki oli ennestään tuntematon, mutta eräs maahantuoja harkitsi sen ottamista ohjelmaansa. Todellista kiristystä oli vaikea arvioida. RIISTA 94-95_Tahtaimen tarina.indd 94 19.11.2013 11:52:41. P aketista paljastui massiivinen ”taktinen” möhkäle. Tästä selviää helpoiten siten, että suurennosta kääntää sen verran suuremmalle, että kuva oikaisee itsensä. Pienin miellyttävä suurennos kiikarissa olisi siis tällä välillä, asennuksesta riippuen. ESIKOHDISTUSTA Karkeassa kohdistuksessa tähtäin osoitti hieman sivuun, joten sivutornin lukitus poistettiin ja sivu ruuvattiin kohdalleen. Sivusäätövara kuitenkin loppui samaan pisteeseen mihin kiikari piti raakakohdistaa. Asia ei herättänyt sen suurempaa kiinnostusta, sillä erityisesti korkeilla ja halvoilla jaloilla on tyypillistä, että kiikarit eivät aina asetu aivan suoraan vaikka kisko olisikin suorassa. Kiikari asennettiin tyypilliseen tapaan vesivaaoilla, jotta se olisi suorassa 94 aseeseen nähden. Se oli jo toinen ”mitä hiivattia” – tyypin ajatus: kiikaritähtäimessä on 35 mm:n runkoputki, ja sivusäätövara on riittämätön normaalin sivuheiton yhteydessä... Tämän 35 mm:n runkoputkella varustetun 10-40x kiikaritähtäimen mukana seurasi onneksi picatinny-kiskoon tarkoitetut jalat, joten ruuvasin putken Sako Mauser .30-06:en picatinny-kiskoon. Kiinnitys oli siis aika epämääräinen ja todennäköisesti myös pistemäinen. Erään tähtäimen tarina Korintin kalkkuna TEKSTI JA KUVAT: ARTO MÄÄTTÄ Sain aikoinaan kokeiltavaksi ”laadukkaan jenkkiputken”. Justiinsa joo. Kun sitten katsoin tarkemmin kiikarista läpi, näkyi pienimmällä suurennoksella selvä vääristymä alavasemmalla, eli säädön ääripään puolella. Kiikaritähtäin kun vaikutti ennakkotietojen perusteella pätevältä peliltä.. Kiristettäessä renkaan ylä- ja alaosa painuivat kiinni toisiinsa. Tässä tapauksessa kuva parani 15x suurennoksella, mutta jos kiikari olisi asennettu optimaalisesti, häipyisi tämä harmaa vääristymä 13x –suurennoksella. Kiikarijalkojen renkaat osoittautuivat hieman väljiksi eikä putki istunut niissä jämäkästi
Täten jalustan pinta, joka vastaa kiskon rekyylipintaan, on hyvin ohut ja terävä – tämä ei siis pidä kiikaria paikoillaan, vaan lastuaa kiskon päältä siivun, ja kiikari pysähtyy kiskossa vasta kun koneistettu pinta kohtaa kiskon rekyylivastimen. RIISTA 94-95_Tahtaimen tarina.indd 95 95 19.11.2013 11:52:42. Mahtava homma. Putki kuvattiin taktisesti sateessa (olosuhteet olivat takuulla pahimmat mihin tämä tähtäin on missään päin koskaan joutunut) ja sen jälkeen kiikari poistettiin aseen päältä aiheuttamasta enempiä tuhoja. Kantavana teemana on se, että näitä putkia olisi tehty sotilastarpeisiin ja niitä olisi jäänyt niin paljon yli, ettei niitä voitukaan enää myydä yli 2800 dollarin hintaan, joka on ”valmistajan” mukaan näiden oikea hinta. TU TKIVAA JOURNALISMIA Toisinaan isolla V-kirjaimella alkava potutus on paras motivoija tutkivaan journalismiin. Säätövaraa oli 126 cm verran sadalle metrille. Jos olit holding-yhtiön sivuilla, tuli linkkejä valmistajien sivuille ja jos olit valmistajan sivuilla, ohjasivat linkit holding-yhtiöön. Rekyylivastin asettuu niin sanotusti oikeaan paikkaan, mutta itse vastinpinta onkin vasta vastimen keskiosassa. Tätä ylijäämäpaljoutta on sitten jatkunut nettifoorumien mukaan vuodesta 2001, joten aika paljon ovat pojat tehneet ylimääräistä sopimusputkea. RATAKOKEILU Epämääräisen alkusähellyksen jälkeen suuntasin ampumaradalle tutkimaan, kuinka paljon kiikaritähtäimessä lopulta on säätövaraa ja kuinka suurella suurennoksella pilvisellä säällä voisi toimia. Radalla siis kului patruunoita aivan hukkaan ja jalat vielä murjoivat kiinnityskiskon. Tämä kallisti kiikarin keulaa hieman oikealle ja pahensi sivuheittoa. Kohdistuslaukaukset riittivät myös liikuttamaan kiikaria jaloissaan muutaman millimetrin verran. Juju oli siinä, että hän sai myytyä puhumalla ekstrahintaan kalkkunoita hyväuskoisille, jotka sitten myöhemmin aiheesta suivaantuivat Philille. Justiinsa joo. Todella mieltäylentävää. Tämä johtui siitä, että jalustojen rekyylivastin (pitäisi olla picatinny) on ”mielenkiintoisesti” muotoiltu sisältä: se pääsi kahlaamaan rekyylivastimen harjan yli. Ei ihmisiä, ei todellisia referenssejä, vain hienoja turinoita taktisista käyttökohteista ja höpötystä ”kontrahti-ylijäämistä”, joita tässä nyt sitten myytiin hurjalla alennuksella siviileille. Olenkin ryhtynyt sanomaan hyväksi puhutuista tuotteista niiden olevan ”korintin kalkkunoita”. Jalat asettuivat kiskoon lähtökohtaisesti hieman vinoon ja mikä pahinta, etummainen jalusta oli päässyt jopa hieman kallistumaan. Airsoft-putkien 180 dollarin hinta on lähempänä tuotteen reaaliarvoa kuin esimerkkiputkemme 600 dollarin jenkkihinta tai kotimaan myyntihinnaksi kaavailtu liki 800 euron hinta. Tällöin kiinnitettiin tarkempi huomio jalustoihin, jotka olisivat jääneet asentamatta, jos niiden rekyylivastimeen olisi kiinnitetty asennusvaiheessa huomiota. Joka ainoan firman yhteystiedot päättyivät korkeintaan info@ -sähköpostiosoitteisiin ja lisätiedoissa paukutettiin linkkejä muihin yhtiöihin. Missä on 35 mm runkoputkella saavutettu hyöty. Takimmainen ”mielenkiintoinen” jalka taas kahlasi pysäytyskohtaansa kiilan läpi survoen aseen picatinnykiskon siltä kohtaa pilalle. Lopulta kuitenkin paljastui, että kyseessä oli korintin kalkkunan sijasta aivan tavallinen kalkkuna. Tällöin vastaan alkoi tulla paljastavaa dataa. Koeaseen päällä on käynyt lukuisia kiikareita ja erilaisia picatinny ja weaver –jalustoja, mutta yksikään niistä ei ole saanut aikaan tällaista tuhoa. Kiikarijalustoja ja kiikaritähtäimiä alkoi löytyä pilvin pimein, eikä tarvita kovinkaan räväkkää salapoliisia huomaamaan, että pienillä muutoksilla nämä airsoft-nimikkeen alla myytävät kiikaritähtäimet ja jalustat olivat juuri samaa kuraa. Syynäsinkin ”valmistajaa” tavanomaista tarkemmin ja paljastui, että kyseessä on firma, joka on osa isompaa holding-yhtiötä. 800 eurolla kun saa jo aivan hyviäkin kiikaritähtäimiä. 2000-luvun alusta mieleeni on jäänyt ”Ed” -televisiosarjasta eräs mainio jakso, jossa sarjan hahmo Phil Stubbs keksi mainion liikeidean. Hän päätti myydä ”korintin kalkkunaa” kiitospäivän pöytään ja hinta oli noin kolminkertainen tavalliseen kalkkunaan verrattuna. Kutina renkaiden väärästä mitoituksesta piti siis paikkansa. Lopuksi ruuvasin korosäädön laidasta laitaan. Ja sen 800 euron eurooppalaisen putken kiinteällä kasisuurennoksella näkee esimerkiksi osumat taulusta aivan yhtä hyvin kuin tämän tähtäimen 40x asetuksella. Joka ei ole oikeaa 40x –suurennosta nähnytkään. Kun kerran olin jo tietokoneen ääressä, otin hieman selvää kiinalaisista optiikkavalmistajista ja heidän tarjonnastaan. Radalla paljastui, että kiikari oli niin vinossa, ettei sitä saanut kohdistettua. Jos verrataan vaikkapa 30 mm:n Zeiss Duralytiin, oli säätövaraa kokonaista kuusi senttimetriä enemmän. Oikeissa 35 mm:n runkoputkella varustetuissa taktisissa kiikaritähtäimissä säätövaraa on noin 160 cm. Kyseessä on siis pseudotaktinen airsoft-tähtäin, ja toivon, ettei kukaan hanki sellaista oikean aseen päälle
Bachmairin suomalainen edustaja Kuuloxi Oy käyttää itse tulpasta nimeä korvakappale, joka onkin varsin kuvaava. BachmaiER Shooter Aktiivitulpat Metsästäjät ovat vasta heräämässä siihen, että jokainen suojitta ammuttu laukaus vahingoittaa kuuloa. Tällä hetkellä on tarjolla kolme eri tasoista vaimennusfiltteriä (9, 15 ja 25 dB), joilla tulpan suojaustason voi muuttaa tarkoitukseen sopivaksi. Sitten korvaan ruiskutetaan silikonipohjainen, muutamassa minuutissa jähmettyvä malliaine. Korvakäytävän pohjalle työnnetään vaahtomuovin pala suojaamaan tärykalvoa ja korvakäytävän Mallien ottaminen on varsin sujuva prosessi. Nyt tutustummekin kevyeen, käytännölliseen ja moderniin ratkaisuun, kuuleviin korvatulppiin. MÄHNÄÄ KORVIIN Mallivalosten ottaminen korvista on jo kokemus sinänsä. TEKSTI JA KUVAT: TERO KUITUNEN S aksalaisen Bachmaierin ER-tulpat ovat muutamankin askeleen edellä mielikuvasta, mikä useimmilla on korvatulpista. Passiivisille filttereil- le vaihtoehtoina löytyy soittimeen tai metsästysradioon sopiva nappikuulokeelementti sekä aktiivisuojainelementti. Ensin korvaan laitetaan vaahtomuovi- tai pumpulituppo suojaamaan tärykalvoa. Tulpat valmistetaan tehtaalla asiakkaan korvista tehtyjen valosten perusteella ja niihin on mahdollista vaihtaa “tekniikka”. 96 RIISTA 96-97_Bachmaier.indd 96 19.11.2013 11:53:51. Juuri aktiivisuojainelementillä varustettuna kokonaisuuden nimi on BachmaiER Shooter. Korvakappaleen varsinainen “salaisuus” on sen keskellä kulkeva kanava, jota pitkin esimerkiksi aktiivisuojainelementistä tuleva ääni pääsee kulkemaan korvaan. Korvakappale vaimentaa melua jo itsessään noin 30 dB, joka on tosin riippu- vaista korvan ominaisuuksista
Toki käänsin paristotelineet ulos laitteesta, jotta virta ei kuluisi turhaan, mutta aina silloin tällöin teline painui itsestään laitteen sisään ja paristo tyhjeni itsestään. Pääkaupunkiseudulla: Rosita Diop 040-585 1703, rosita.diop@kuuloxi.. Mutta silti, nykyaikaisen kuulevan suojaimen pitäisi leikata kovat äänet ilman havaittavaa viivettä. Teline on auki, koska virtakatkaisijaa ei ole. Käyttökertoja kertyi kesän ja syksyn aikana runsaasti tilanteista, joissa olen normaalisti käyttänyt joko aktiivisia tai passiivisia kuppisuojaimia. Itse tulppa on mahtava, siitä ei pääse mihinkään, mutta aktiiviyksikkö kaipaisi pari parannusta. MU TTA.. Edustaja Suomessa: Kuuloxi Oy, 044-3495744 tai kuuloxi@kuuloxi.. Saatavana on myös vastaavat kuulokeyksiköt, joilla tulppiin saa kiinni esimerkiksi metsästysradion. ulko-osa täytetään nopeasti jämähtävällä kaksikomponenttimähnällä. Varaparistoja on siis syytä olla mukana. Elementtejä voi ostaa myös yksittäin (esimerkiksi jos toiseen korvaan halutaan aktiivisuojaus ja toiseen vaikkapa nappikuuloke) Takuu: suojaimella on 3 kk istuvuustakuu ja elektronisilla koneistoilla 12 kk toimivuustakuu. Sen aiheutti kirjoittajan ja valokuvaajan hidastelu, eli aine oli jo alkanut kovettua ennen ruiskuttamista. TEHOKKAAT JA MUKAVAT Kun tulpat sitten saapuivat, otin ne heti käyttöön. Shooteraktiiviyksiköt toimivat kuulokojeparistolla (koko 10), jonka käyttöikä on 100-150 tuntia. Massiivisemmat passiivikupit ovat valikoituneet päähän kun melua on enemmän (esimerkiksi peltikatoksesta kiväärillä harjoitellessa). ”Ohjelmia”, eli kuinka voimakkaasti aktiiviyksikkö toistaa ympäristön ääniä, on kolme. Mutta kokonaisuutena Valmis korvakäytävän ja ulkokorvan malli. Sporttimallin aktiiviset ovat olleet käytössä paikoissa, joissa niiden suojausteho riittää (esimerkiksi haulikolla avomaastossa ampuessa). BachmaiER ER (passiivisilla vaimennuselementeillä): 230 euroa / pari Shooter: (aktiivielementeillä): 663,40 euroa / pari Huom! Hinnoista on mahdollista neuvotella ryhmäalennus. Asiakkaan on joko itse puhdistettava ne tai käytävä etukäteen sairaanhoitajan pakeilla. Tästä korvasta otettiin kuitenkin malli vielä uudemman kerran: vaahtomuovitupon alapuolella näkyy epätäydellisesti täyttynyt kohta. Toisessa silikonitulpassa on passiivinen perusfiltteri ja toisessa Shooter. Pisimmillään pidin tulppia korvissani yhtämittaisesti viiden tunnin ajan ongelmitta. Se ärsytti aluksi suuresti, mutta ajan oloon totuin niin, etten olisi edes muistanut sitä ilman alkuvaiheen muistiinpanojani. Aivan kaikilta osiltaan BachmaiER Shooter ei kuitenkaan tunnu valmiilta tuotteelta. Minä en ainakaan jaksanut. Voimakkuutta säädetään pienestä valkoisesta painikkeesta, joka kuvassa on jäänyt avoimen paristotelineen taakse. Jotta mallien tekeminen onnistuu, on korvien oltava likimain puhtaat. BachmaiER Shooterien suojaustaso oli todella positiivinen yllätys. Toinen mainittava puute on aktiiviyksikön hitaus. RIISTA 96-97_Bachmaier.indd 97 97 19.11.2013 11:53:53. Puhtailla korvilla mallien ottaminen ei myöskään satu, koska valosmassa ei työnnä vaikkua tärykalvoa vasten. Ensinnäkään siinä ei ole virtakytkintä. Kun kova ääni katkaisee kuulemisen, on selkeä viive ennen kuin kuuleminen palautuu normaalille tasolle. Vaihtoehtona on hakea apteekista puhdistusainetta ja käyttää sitä useamman päivän ajan ennen operaatiota. Tuloksena on valos, jonka perusteella tehdas tekee täydellisesti korvaan sopivat tulpat, joissa myös “äänikanava” suuntautuu oikein kohti tärykalvoa. Tunne meni kuitenkin ohi, eikä enää palannut. Pikkuruiset kuulolaitteen paristot pitäisi jaksaa näprätä paikoilleen aina kun suojat otetaan käyttöön ja pois sitten jälkeenpäin. Jos tämä pitää paikkansa, valmistajan kannattaisi edes toimittaa tulpat rasiassa, jossa paristotelineet pysyvät auki.. Melussa, jossa ohuilla kuppisuojaimilla olisin joutunut irvistelemään, pärjäsi näillä tulpilla ongelmitta. Ensimmäisellä käyttökerralla korvakäytävässä tuntui lievää ärsytystä, ja olin jo hetken huolissani. Vain kun suujarrullinen .300 mag –luokan kivääri koetti vieressäni nostaa ampumakatoksen ilmaan, olisin kaivannut lisää vaimennustehoa. Valmistajan kannattaisikin panostaa Shooter-aktiiviyksikön muuttamiseen metsätysradion kanssa yhteensopivaksi. Tätä kuulemma tapahtuu silloin tällöin. Jälkimmäinen on suositeltavaa, jos korviin tapaa kertyä törkyä. Ongelmana metsästystä ajatellen on, että ympäristön äänet häipyvät kuulemattomiin. Kun kummastelin virtakatkaisijan puutetta, minulle kerrottiin, että laitteen pienikokoisuus estää sellaisen lisäämisen. Käyttömukavuudeltaan tulpat ovat samaa maata: alkutotuttelun jälkeen niitä ei edes huomaa
Normankin historiassa on mielenkiintoisia koukeroita. Sekä Norma että Geco kuuluvat RUAG AMMOTEC –konserniin, jonka siipien suojista löytyvät myös RWS, Rottweil ja Hirtenberger. Seuraavan ”naimakaupan ajankohta” jäi hieman puuttumaan tuosta neljästä vuosikymmenestä, sillä vuonna ???. HASSELFORS BRUK ja lopulta DYNAMIT NOBEL AG. Geco Plus on edullisena patruunana hyvä vaihtoehto, koska toimivuus on verrattavissa moneen kalliimpaan kilpailijaan. Norman maahantuojan valikoimaan kuuluvat myös Gecopatruunat. vuoden syklillä, siirryttiin Alfred Nobelin synnyttämän DYNAMIT NOBEL -konsernin alaisuuteen. Vuosisadan vaihtuessa tehtaassa ladattiin jo myös luotipatruunoita. Alun alkaen firma syntyi Oslossa, kun Engerin veljekset alkoivat latailla patruunoita vuonna ????. isännäksi tuli SVENSKA METALLVERKEN ja vuonna ???. Gecon historia alkaa vuodesta ????, jolloin Gustav Genschow & Co alkoi valmistaa haulikon mustaruutipatruunoita Karlsruhen kaupungissa Saksassa. Nyt Oryx:n ballistisia ominaisuuksia on muutettu ja saimme uuden version koeammuttavaksi kaliiperissa .??-?. Luodin laajeneminen ja jäämäpaino ovat huippuluokkaa. patruunoita alettiin valmistaa RUAG Ammotecin siipien suojissa. Kuvassa näkyy auenneen luodin 12 sakaraa, josta se on helppo tunnistaa. Saman katon alla oli myös Norma Precision, joka liittyi joukkoon Dynamit Nobelin kelkassa. Norma Oryx on nyt ballistisesti parempi luoti, mutta on onnistunut säilyttämään hyvät ominaisuutensa riistaosumassa. Virallisesti NORMA PROJEKTIL FABRIK A/S syntyi ????, jolloin Engerin veljekset pakkasivat latausvehkeet ja siirtyivät muutamat kilometrit Ruotsin puolelle Åmotforsiin, jossa Norman laitokset ovat tänäkin päivänä. Neljän vuosikymmenen kuluttua Genschow aloitti yhteistyön RWS:n kanssa ja sotien jälkeen, taas ?. NORMA ORYX JA GECO PLUS uutuudet samasta talosta Nyt tutustumme kahteen mielenkiintoiseen metsästyspatruunauutuuteen: ballistiikaltaan uudistettuun Norma Oryxiin ja edulliseen Geco Plus:aan. RIISTA 98-99_Norma ja Geco.indd 98 19.11.2013 11:55:58. Tehtaan omistajat ovat vaihtuneet muutamaan kertaan: vuonna ???. Spr. TEKSTI JA KUVAT: ADAM MYKKÄNEN V 98 iisitoista vuotta sitten Ruotsin Åmotforsissa toimiva patruunatehdas NORMA Precision AB toi markkinoille eurooppalaiselle suurriistalle tarkoitetun Oryxin. Se nousi nopeasti kärkisijoille taistelussa parhaan suurriistaluodin tittelistä
RWS:N EDULLISEMPI LINJA Geco Plus on edullinen vaihtoehto saksalaisen RWS:n premium-luokan suurriistaluodeille. Näissä pienemmissä kaliipereissa käytetään yleensä kovia nopeuksia korvaamaan luodin pienempää massaa ja samalla asetetaan luodin kestävyydelle kovemmat vaatimukset. Kummankin patruunan tarkkuus riittää yli ??. Lämpötila oli + ???C. Geco Plussan kuviot olivat kuin samasta muotista; jokainen oli kooltaan ?. NOPSEMPI ORYX Oryx on ollut valmistajalleen varmasti oikea kultamuna, mutta ilmeisesti patruunabisneksessäkin myyntimenestys vaatii ajoittain, autopuolen tapaan, niin sanotun ”faceliftin”. m/s, kun vastaavat lukemat olivat vanhalla luodilla ?,??. Hyvin auenneesta luodista sojottaa siis tusinan verran teräviä haaroja sivuille. laukauksen sarjat. grammaisen Oryxin ballistinen kerroin on nyt ?,??. Kokeilussa selvisi, että Norma on onnistunut ainakin kaliiperissa .?. mm. Norma Oryxin ja Geco Plussan käynnissä ei ole moittimista, vaikka VakioPetran käynti ja ukkosen isku ovatkin samanlaisia; ne eivät koskaan osu samaan kohtaan kahta kertaa. säilyttämään Oryxin riistaosumaominaisuudet. Luoti sinänsä kestää kovat osumat eikä pirstaloidu helposti luuosumissakaan. Kun Oryxin toimivuus riistaosumassa on ollut lähes sataprosenttinen, on parannukset kohdistettu luodin muihin ominaisuuksiin. ja lähtönopeuttakin on nostettu tasolle ??. Kokeessa ammuttiin . metrin ampumamatkoille, joten ne täyttävät suurriistapatruunoiden tarkkuuskriteerit mainiosti. Norma Oryxin ja Geco Plussan tarkkuus kokeiltiin ??. Patruunat jopa valmistetaan samassa tehtaassa. Suurimman mielenkiinnon kohteena olivat kuitenkin uutuuden ominaisuudet riistaosumassa, niissä kun on Oryxin kohdalla selvästi enemmän tilaa huonompaan kuin parempaan suuntaan. % on vaipalliselle lyijyluodille huippukorkea. Aikaansaatu parannus realisoituu, kun luoti on lentänyt yli sadan metrin matkan. Ohuista vaippasuikaleista on lyijy pääosin irronnut ja se tietysti näkyy jäämäpainossa. Oryxin ja Geco Plussan riistalaukaukset ammuttiin syksyn aikana kaatamalla kaksi hirvenvasaa ja yksi valkohäntäpeuran vasa. Uuden ??,. Yhtään luotia ei valitettavasti saatu talteen riistaeläimistä, mutta haavakanavat riistassa olivat simulaatiokokeiden mukaisia. RIISTA 98-99_Norma ja Geco.indd 99 99 19.11.2013 11:55:59. ja ??. mm, joka on oikein hyvä tulos. Norma Oryxin paras osumakuvio oli ?. Norman tuotekehittäjät ovatkin puuttuneet ulkoballistiikkaan eli parantaneet luodin lento-ominaisuuksia. Norma Oryx ja Geco Plus Maahantuoja: Urheilu ja Kalastus Oy, www.ukpallas.. m/s (tehtaan ilmoittamat). Geco Plussan ??,. Ase ladattiin käsin, jotta itselataustoiminto ei aiheuta lisähajontaa. Parannus on aikaansaatu muotoilemalla luodin kärki uusiksi ja muuttamalla takapää veneperäksi (boat tail). Nopeudet mitattiin kolmen metrin etäisyydellä piipun suulta, joten aseen tyypistä (Valmet Petra) ja mittauskohdasta johtuen nopeuslukemat ovat hieman tehdasarvoja pienempiä. Gecossa luodin toimivuus on ratkaistu yksinkertaisemmilla menetelmillä, joka ei tarkoita suinkaan että lopputulos olisi huonompi. Oryxin jäämäpaino ??,. Omaperäisyyttä on ainoastaan pitkälle vedetyn kärkivaipan urituksessa, joita on kaksitoista kappaletta. Jollakin muulla aseella osumakuvio varmasti pienenee. mm ja huonoin ?. Simulaation tulokset Norma Oryx 11,7 g Geco Plus 11,0 g Nopeus -mitattu V(3m): -ilmoitettu V(0m): 795-797 m/s 823 m/s 802-809 m/s 855 m/s Läpäisy, keskiarvo: 440 mm 480 mm Haavakanavan läpimitta -keskiarvo: -laajimmillaan: 72,5 mm 100 mm 57,5 mm 155 mm luodin laajeneminen: 237 % 201 % luodin jäämäpaino: 91,5 % 86 % SIMULAATIOKOE Simulaatiokokeissa vertailtiin luotien käyttäytymistä elävää kudosta vastaavassa massassa sekä kestävyyttä veteen ampumalla. metrin matkalta ampumapöydältä ampuen. x . Olen aikaisemmin koeampunut RWS:n suurriistapatruunoita ja niissä on kyllä havaittavissa ”jotain mersumaista”. g lyijytäyteinen vaippaluoti on malliltaan tavanomainen
Kaliiperissa .308 Win tehtaan ilmoittama lähtönopeus on 810 m/s. EXPRESS . PUNAKÄRKINEN JA VIRTAVIIVAINEN Geco Express on lähes saman painoinen kuin Plussakin (10,7 g / 165 gr), mutta se on muotoiltu virtaviivaisemmaksi ja sen kärkeen on istutettu muovikartio. Koeaseeni lähtönopeustaso on tavallisesti ollut muita kaliiperin aseita 10 - 20 m/s suurempi ja jos keskiarvonopeudesta vähennetään hieman päästään jo lähemmäs ilmoitettua. Omassa aseessani mitattu keskinopeus oli peräti 855 m/s. Meillä tavattavista riistaeläimistä Express soveltuu ehkä parhaiten peuran/ kauriin kokoluokkaan ja niitä pienemmälle riistalle erityisesti silloin kun am- RIISTA 100-101_Geco.indd 100 19.11.2013 11:56:42. Nopeaa laajenemista tehostavat myös useat luodin vaipassa olevat pitkittäiset halkeamisurat. Koease on myös varsin valikoiva tehdaspatruunoiden suhteen, hyväkäyntisiä ei useinkaan löydy mutta Plussan kolmen laukauksen 18 mm:n kasaa voidaan pitää jo erittäin hyvänä. Tällä estetään kärjen muokkautuminen makasiinissa rekyylin vaikutuksesta. Muovikärjestä huolimatta avautuminen on kuitenkin hitaampaa kuin Plus-luodilla joskin Express muokkautuu sitäkin voimakkaammin. Plussan vaippa ja sydänlyijy ovat kiinni toisissaan juottamalla eli kyseessä on bondattu luoti, joka on suunniteltu pysymään yhtenä kappaleena. Luoti on rakenteeltaan perinteinen eli vaipan ja sydämen välillä ei ole edes mekaanista lukitusta. Lähtökohtaisesti Plus toimii siis myös meikäläisessä hirvijahdissa, joskin luodin paino on mieluummin alarajoilla kuin raskaassa päässä. Koska Express on suunniteltu normaalia pidemmille ampumaetäisyyksille, ominaisuudet parantavat ballistiikkaa (= suorempi lentorata ja parempi nopeuden säilyvyys eli enemmän iskuenergiaa maalissa) ja varmistavat luodin voimakkaan laajenemisen hitaammillakin nopeuksilla. Nyt metsästykseen on saatavana lisäksi bondattua Plus-luotia sekä pitkän matkan Express-luotia. Plussan kärki on muotoiltu siten, että lyijysydän alkaa hieman vaipan reunoja 100 Kokeilimme Geco Plus ja Express -uutuudet myös kaliiperissa .308 win TEKSTI JA KUVAT: ESA HÖYSNIEMI alempaa. Lähimatkoilla luoti sirpaloituu ja jälki on tuhoisaa pienemmälle riistalle. Kuppimainen kärki myös avautuu välittömästi maaliin osuessaan. Plussaa valmistetaan kaliipereissa .270 Win, 7 mm RemMag, 7x64, 7x65R, .308 Win, .30-06, .300 WM, 8x57JS, 8x57JRS, 9,3x62 ja 9,3x74R. Sirpaloituminen on vähäistä, mikä vähentää myös vereentyneen lihaskudoksen määrää kohteessa. Tämäntyyppisen luodin läpäisy on suurempi ja se soveltuu tilanteisiin, joissa voidaan tarvita myös luun läpäisykykyä. PLUS ?MYÖS SUURELLE RIISTALLE Geco Plus painaa 11 g (170 gr) myös kaliiperissa .308 Win. A Lisää Gecoja iemmin Geco tarjosi kiväärin patruunoita vain lyijykärkiluodilla tai kokovaipalla
Nyt koeammutut Geco-patruunat toimivat lupausten mukaisesti. pumamatkat ovat tavanomaista pidemmät. Luodin toiminta on kuitenkin parhaimmillaan tavanomaista pidemmiltä etäisyyksiltä. Tehtaan ilmoittama lähtönopeus on 820 m/s, eli 10 m/s enemmän kuin Plussalla. Geco Plus, keskellä pehmytkudokseen ja oikealla luuhun osunut luoti. KALIIPERIN .308 PLUS JA EXPRESS SIMULAATTORISSA Ammuin molempia luoteja 35 metristä sekä luusimulaattoriin että puhelinluetteloiden ”pehmytkudokseen”. ti tiedosteta paljon painoaan menettävillä luodeilla, koska kuvitellaan kaiken jäävän saaliseläimen sisälle. Erinomainen käynti oli iloinen yllätys. Pehmytkudoksen ja luun jäljiltä luodit olivat päällisin puolin lähes identtiset, kuitenkin luun jäljiltä läpimittaeroa oli milli enemmän ja painossa gramma vähemmän pehmytkudokseen verrattuna. Peuran kokoluokassa ja sitä pienempien eläinten kohdalla tulee huomata että lähimatkoilla voimakkaastikin painoaan menettävä luoti saattaa läpäistä eläimen. Voimakkaasti muokkautuvien ja hyvin läpäisevien luotien kohdalla tulee aina muistaa tausta. Mikäli riistakohtaiset luotityypit, eli eri patruunat eri tilanteisiin eivät innosta, voisi Plussaa käyttää eräänlaisena yleisluotina. Tulokset olivat jossain määrin yllättävät, sillä myös helposti hajoava Express läpäisi ”luun” huolimatta suuresta painon menetyksestä. Pehmytkudos: 13 mm ja 6,15 g (57,5 %). Koeaseessa nopeusero kääntyi kuitenkin päinvastaiseksi, mitattu keskiarvo oli 835 m/s eli peräti 30 m/s vähemmän. Geco Express, keskellä pehmytkudokseen ja oikealla luuhun osunut luoti. Plussaa voisi suositella luunläpäisyominaisuuksiensa ansiosta jopa hirvijahtiin, se toimii erinomaisesti myös karhulle ja sitä pienemmälle riistalle kuten peuralle/kauriille. RIISTA 100-101_Geco.indd 101 101 19.11.2013 11:56:44. Tätä ei riittäväs- Plus aukeaa välittömästi osumahetkellä tehden suuremman sisäänmenoreiän kuin Express. Express sopii parhaiten pykälää pienemmälle riistalle (peura/kauris) ja hyvän käynnin ansiosta vaikka hyljejahtiin. Plussan voimakas laajeneminen ja kevyehkö paino antoi aiheen epäillä luun läpäisyä mutta Plus selvitti luukokeen puhtain paperein. Luoti on tarkoitettu pidemmille etäisyyksille, jolloin se ei muokkaudu tässä mittakaavassa ja jäämäpaino sekä läpäisy on suurempi. Varsinkin luodin sirpaleet leviävät ympäristöön lähes mihin suuntaan hyvänsä aiheuttaen jopa hengenvaaraa saalista lähellä olevalle, oli se sitten kohteen lajikumppani, koira tai passi/ajomies. Expressiä valmistetaan kaliipereissa .223 Rem, .243 Win, .270 Win, .270 WSM, 7 mm Rem Mag, 7x64, .308 Win, .30-06, .300 Win Mag ja 9,3x62. Läpimitta luun jälkeen 13 mm, jäämäpaino 6,94 g (64,9 %). Expressin käynti oli iloinen yllätys, koeaseella ammuttu kolmen laukauksen kasa oli vain 9 mm, joten luvattu erinomainen käynti ei jäänyt vain mainospuheeksi. Pehmytkudos: 15 mm ja 10 g (90,9 %). Erikoista oli myös se, että pehmytkudoksen jäljiltä Expressin jäämäpaino oli pienempi kuin luun runtelussa, ero ei kuitenkaan ollut kovin suuri. Läpimitta luun jälkeen 16 mm, jäämäpaino 9 g (81,8 %). Kolmen laukauksen kasat, vasemmalla Express 9 mm ja oikealla Plus 18 mm. Huom
Muuten siitä ei tule mitään. Ympäristön tarkkailua varten tarvitaan ainakin kolmeen suuntaan tummennetut ikkunat. Lasit on hyvä varustaa myös verhoilla, jos pimeän aikaan joutuu sisällä käyttämään valoa. Kiinteä koju tulee varustaa mahdollisimman hyvin, varsinkin jos siellä joutuu viettämään pitkiä aikoja. Kojusta tulevat tuoksut pitää toimittaa mahdollisimman kauaksi, joten pitkä ilmanvaihtoputki kojun katosta ulos kannattaa laittaa heti. Kameran siirtäminen pitäisi saada suoritetuksi vähin liikkein ja äänin, joten äänieristykseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Kuvausaukkojen kautta ääni kuuluu selvästi ulos, joten esimerkiksi lattialle kannattaa laittaa vaahtomuovia tai muuta sellaista materiaalia, joka vaimentaa jalkojen synnyttämän äänen. Kuvausaukkojen alapuolella pitää olla tukeva pöytä tai taso, johon kameran jalusta tai keinu saadaan tukevasti kiinnitettyä. Olen halunnut, että kuvat olisivat aidommin “omia” tuotoksia. Samoin seinät kannattaa äänieristää. En ole vielä koskaan kuvannut tällaisista kojuista, vaikka tilaisuutta on tarjottu. Siinähän se homman viehätys piileekin, kun asiat eivät tapahdukaan niin kuin niiden arvelee tapahtuvan. Ensinnä on muistettava, että luontoa ja eläimiä tulee kunnioittaa. Kuvaamiseen ei tarvita mitään erikoislupia, pitää vain tuntea luonto ja vastuu siitä. DISKREETTI JA MIELLY TTÄVÄ KOJU Kojusta kuvaaminen liitetään usein haaskaan ja kaupallisiin kojuihin, jotka ovatkin yleistyneet. Ne on varustettava ns. Metsästäjä valokuvaajana osa 3 Kuvia piilokojusta TEKSTI JA KUVAT: TUOMO KARSIKAS Kyllähän raatokuvia ottaa kuka vaan, vaikka kännykkäkameralla, mutta toista on kuvata arkaa ja elävää olentoa villissä luonnossa. Eläimille pitää antaa lisääntymisrauha, eikä kuvaamisella saa häiritä tarpeettomasti. Talvella lämmitys on välttämätön. Jos aikoo kuvata pitkällä ajanjaksolla yhdellä paikalla, niin parhaaksi vaihtoehdoksi jää piilokojun rakentaminen tai pystyttäminen. Jalusta on huono vaihtoehto kojussa, mutta paremman puutteessa tukeva sellainenkin käy. Useimmiten ne liittyvät suurpetojen kuvaamiseen. Myös kameran säätö- ja siirtelyvara tulee varmistaa jo rakentamisen yhteydessä, jotta kuvaaminen olisi mahdollista joka kulmaan. E lävän eläimen tavoitteellinen kuvaaminen on työläämpää ja asiaan pitää oikein vihkiytyä. vasta- tai myötävaloon) ja valohan muuttaa suuntaa sitten päivän aikojen mukaan. Ja joutuuhan sitä, jos haluaa ottaa hyviä kuvia. Kuvausaukot 102 Koju tulee sijoittaa mahdollisimman huomaamattomaan paikkaan. kuvauspusseilla, joihin laitetaan “valeputket”, joiden tilalle tulee sitten kuvaustilanteessa kameran objektiivi näkyviin. Näin mahdollinen liikkeen havaitseminen jää minimiin. Samoin mahdollisten kuvauskohteiden tulosuuntaa kannattaa miettiä etukäteen, vaikka eläimet yllättävät aina. Jos se ei onnistu spontaanisti, niin on turvauduttava piilokojuun. RIISTA 102-107_Luonnonkuvaus-Osa3.indd 102 19.11.2013 11:58:07. Kojussa tulee olla myös hyvät istuimet ja mahdollisuus nukkua. Siis sellaiset, joista ei näe kojun sisälle. on suunniteltava niin, että niistä voi kuvata joka suuntaan. Koju tulee sijoittaa mahdollisimman huomaamattomaan paikkaan niin, että mahdollinen valo tulee siitä suunnasta, johon haluaa kuvata (esim
Tuo tunti kului nopeasti, sillä keinun ja muiden asentaminen vie aina aikansa, samoin säätöjen tekeminen. Luulin korppien tulevan haaskalle, mutta yllätys olikin suuri. Siinä sitä sitten päivystettiin koko pitkä päivä, kunnes illansuussa yksi kotkista teki ylilennon kojun yli, eikä sitä sen päivän aikana enää kuulunut. Aluksi meillä oli otsalampuissa valo, mutta loppumatkan kuljemme pimeässä, jotta meitä ei huomattaisi. 300 mm f2.8 +11/1000 ISO - 500 RIISTA 102-107_Luonnonkuvaus-Osa3.indd 103 103 19.11.2013 11:58:09. Mutta konstiko siellä oli ollessa, sillä koju oli varustettu nestekaasulämmityksellä. Kojulta poistuttiin hämärän jo laskettua. Maakotka laskeutui suoraan maahan ja kohta tuli kaksi lisää. Sitten kun päivä alkoi valjeta, ne häipyivät yhtä arvaamattomasti, kuin olivat tulleetkin. Menimme sinne aamupimeässä. Siinä ne vähän aikaa kinastelivat, kunnes uroskotka aloitti ruokailun. Emme aluksi kuvanneet ollenkaan, sillä valoa oli sen verran vähän, että kuvista olisi tullut rakeisia ja halusimme varmistua, että kotkat jäisivät siihen ruokailemaan. Tunnin verran vallitsi täydellinen hiljaisuus. Vierailin kerran tuttavani piilokojulla, jossa oli haaska. Sitten aivan yllättäen kuului pientä suhinaa ja varjo häivähti. Muutama testikuvakin pitää ottaa, jotta ne parhaat säädöt löytyvät aamuhämärään. Muutaman kuvan sain, kun pitkän päivän vietin kojussa
Mitään ihmeellisempää en koko kevään ja kesän aikana siitä päässyt kuvamaan, vain kurkien soidintappelun ja parittelun. Mitä sinne saa laittaa ja mitä ei ja minkälaisia lupia kulloinkin tarvitaan. Jää nähtäväksi onnistunko siinä. Nyt syksyllä sijoitin siihen haaskan, toiveenani päästä kuvaamaan muutama petolintu ja talvella nisäkkäitä. Tilapäiskojun voi laittaa suojaksi lähes mihin tahansa, kunhan sen ottaa mukaansa poistuessaan kuvauspaikalta. Metsästäjä valokuvaajana Rakensin minäkin näiden kokemusten innoittamana itselleni pienen piilokojun, jonka veimme huolella valittuun paikkaan ennen lumien sulamista. Jos sellaisenkin jättää pidemmäksi aikaa, niin on hyvä ottaa yhteys maanomistajaan, niin ei synny ylimääräisiä “turpakäräjiä”. 104 RIISTA 102-107_Luonnonkuvaus-Osa3.indd 104 19.11.2013 11:58:10. Haaskan laittamisesta on omat säännökset, jotka pitää ottaa huomioon. Se sijoitettiin lähelle suurehkoa kivenlohkaretta, jotta se sulautuisi mahdollisimman huomaamattomasti maisemaan
Naaras karttoi minua, eikä tullut pesälle, kun menin kojuun ja asetin kameranputken ulos kojusta. Jotta emä ei vain hylkäisi pesää, odotin kunnes poikaset kuoriutuisivat muutaman päivän sisällä. Mutta eihän iso lintu sinne mahtunut. Toisin oli uroksen kanssa, se oli huomattavasti epäluuloisempi ja arempi. Vaikka kirjoissa kerrotaan, että pääasiallinen ruoka olisivat myyrät, tällä pesueella pääasiallista ravintoa olivat linnut ja niiden poikaset. Munia oli kuusi, joista kaikki kuoriutuivat. Sain alkukesästä tietää sinisuohaukan pesän. Kivikosta nousi valkoinen minkki, joka syöksyi fasaanin kimppuun ja alkoi raahata sitä kohden kivenkoloa. Kun menin kojuun ja vaihdoin oksanpätkän kameraputkeen, ei mennyt kuin muutama minuutti ja emä lensi pesälle hautomaan. Ja myöhemmin hoitamaan ja ruokkimaan poikasia. Olin tavoittelemassa kuvaa kanahaukasta, joka ei koskaan tullut kuvattavaksi. Pystytin nopeasti telttakojun niin lähelle pesää kuin suinkin. 400mm f5.6 1/200 +0.7 ISO-800 200mm f2.8 -0.7 1/8000 IS=-1600 200mm f5.6 +1 1/500 ISO 800 Alkeellisin koju, josta olen ottanut kuvia on kuusen alle kyhätty risukoju, josta otin kuvan valkeasta minkistä. 420mm f8 +0.7 1/100 ISO-1600 RIISTA 102-107_Luonnonkuvaus-Osa3.indd 105 105 19.11.2013 11:58:14. Sitten tajusin mistä oli kyse, ja laitoin lähtiessäni oksan pätkät sojottamaan kohden pesää. Se tepsi. Kuvaukset kestivät yli kaksi kuukautta. Vain muutaman kerran pääsin todistamaan, että ravintona oli myyrä tai jokin muu pikku jyrsijä. Eikä haukka tehnyt rajaa olivatko linnut riistalintuja vai muita
Teltalle oli mentävä jo alkuillasta, sillä metsot tulivat heti hämärän laskutuessa puihin aivan teltan yläpuolelle. Teeret soivat edessäni olevalla pälvimättäällä. 125mm f2.8 +0.7 1/320 ISO 1600 Paras kojuhan minulla on ollut jo vuosikymmenet, sillä olohuoneesta käsin olen kuvannut jo lukemattomat vuodet peltopyitä, jotka esiintyvät eri kokoonpanoissa läpi vuoden. Mutta parhaat kuvat olen kuitenkin ottanut USA:n armeijan Goretex-pussinsuojuksen sisältä retkipatjan päällä maaten niin, että olen ollut tavallaan kuopassa lumen alla. Aukosta sopii juuri 300 mm objektiivi ulos. 600mm f8 +0.3 1/160 ISO- 1600 600mm f5.6 +0.3 1/100 ISO- 2500 Kojukuvauksessa tärkeintä onkin, että kamera on tukevasti alustallaan ja valovoima riittää hämärässäkin kuvaamiseen, eikä silloin kameran- ja objektiivin painolla ole niinkään suurta merkitys. Metsästäjä valokuvaajana Teeriä olen taasen kuvannut sekä risukojusta, että naamioverkosta kyhätystä kojusta. Kojukuvaus vaatii kärsivällisyyttä samoin kuin kyttäyspyynti metsästyksessä. Pää oli vielä pienen männyn alla ja siihen olin virittänyt ohuen suojaverkon. Upea näky nousevassa aamuauringossa. Pyyt tulevat parhaimmillaan alle kolmenkymmenen metrin päähän ja kun valovoima ja ISO-arvo ovat kohdallaan, voi kuvia hyvällä syyllä sanoa julkaisukelpoisiksi. Teeret tulivat jopa niin lähelle, että aina en voinut niitä edes kuvata, koska objektiivin vaihtoon ei ollut varaa, sillä liike olisi heti minut paljastanut. Ikkunan tuuletusluukku on toiminut varsin hyvin, kun poistin sen alaosasta verkon ja metalliritilän. Silloin, kun kaikki oli kunnossa nousi kukko hangenpäällä ojapenkalle ja alkoi soida siinä. 106 RIISTA 102-107_Luonnonkuvaus-Osa3.indd 106 19.11.2013 11:58:19. Jos myöhemmin meni, olivat ne jo paikalla ja lähtivät lentoon, eikä aamulla ollut mitään kuvattavaa. Saattoi käydä niinkin, että metsokukko ei noussut koko aamuna ojanpohjalta näkyviin, soi ja röhki siellä. Se oli siis selvästi tietoinen teltassaolijoista. 600mm f5.6 -0.8 1/1250 iso 1600 Metsokuvia olen ottanut myöskin armeijan puolijoukkueteltasta, jossa ei tosin ollut kamiinaa, joten makuupussissa oli aina kylmä yö edessä. Arvata saattaa, ettei se mitään lämmintä hommaa ole varsinkaan talvella. Kuvaajalla täytyy olla kissaeläimen luonne. Ne kyllä palasivat, mutta olivat epäluuloisia, eikä soidin käynnistynyt kunnolla ja usein koppelot puuttuivat kokonaan
129 , - SAKO OY, PL 149, 11101 RIIHIMÄKI SAKO FIRST CLASS KAUPPIAAT LÖYDÄT OSOITTEESTA WWW.SAKOSUOMI.FI 102-107_Luonnonkuvaus-Osa3.indd 107 BROWN BEAR PUKU Tyylikäs ja kevyt ,veden- ja tuulenpitävä hiljainen asu Beretta BWB-kalvolla ja teipatuilla saumoilla. Takissa on radiopuhelintaskut, niin vasen- kuin oikeakätisille ampujille, verkkovuori ja tuuletusaukot kainaloissa sekä liukumattomat olkavahvikkeet. Polvet ovat muotoonommellut ja sivutaskut ovat vetoketjulliset. B R OW N B E A R P U V U N O MI NA I S U U K S I A : - Radi opuhe l i ntasku se kä oikealla et t ä vasemmalla puolen - Ri ntataskui ssa pystyve toke t jut help o t t av at taskunkäyttöä j a ase e n käs it t ely ä - K ai nal oi ssa tuul e tusaukot v et o kejulla ja hyönte i sve r kol l a var uste ttu na - Ol kapäi l l ä l i ukue ste ol kavahv ikkeet - F l e e ce kaul us l ämmi n j a m ielly t t äv ä iho lle - Povi tasku ve toke tj ul l a - Hyvi n tuul e ttuva ve r kkovuo r i RIISTA R RII RI IIIST ST STA TA A 1107 10 07 19.11.2013 11:58:23. BROWN BEAR TAKKI sh. Housujen selkäosa on korotettu ja housuissa on hengittävä verkkovuori. Tässä puvussa on paljon yksityiskohtia, jotka antavat sinulle täyden suojan koko metsästyspäivän ajaksi. 199,- BROWN BEAR HOUS U T sh
Sitten karhensin sítä hieman hiekkapaperilla ja pyyhkäisin rasvat pois asetonilla. 108 RIISTA 108-111_Uutiset.indd 108 19.11.2013 11:59:02. Tällä aineella ei varsinaisesti liimata, vaan pakkeloidaan reiät tukkoon. Erityisen kaunis paikkauksesta ei tullut, koska Liquisole on itsetasoittuvaa ja siten helposti valuvaa sorttia. Olin kyllä kuullut Liquisole:sta, mutta kokemusta aineesta ei ollut. Pohjatyöt kannattaa siten tehdä huolella. ”Liquisole, kumiliima”, tavailin tuubin kyljestä pohtiessani, että miten tätäkin nyt testaisi. Paketissa ei kuitenkaan ollut paikkoja, pelkkä tuubi ja muovinen kertakäyttösormikas. Uutiset & uutuudet Casco Liquisole KUMIKENKÄPAKKELI Työpöydälleni ilmaantui tuubi tököttiä, jota pitäisi kuulemma testata että tekeekö sillä mitään. Enkä muutoinkaan miettinyt estetiikkaa ainetta levittäessäni. Ei liene yllätys, että vesitiiviys oli samalla palautunut. Käyttöohjeesta selvisi, että länsinaapurin kielinen ”gummispackel” on osuvampi kuvaus kuin kotimainen ”kumiliima”. Sitten levittelin kumipakkelia alueelle ja laitoin saappaan kuivumaan. Se oli jäänyt kokeilematta, koska oletin sen olevan tiptop-tyyppinen paikkaliima, siis sellainen, jolla paikataan pyöränrenkaita. Kaivoin varastoni perukoilta rikkinäiset nokialaiset ja etsin niistä sen suurimman reiän. Karhennetulla ja puhdistetulla alueella kiinnittyminen on lähinnä juottumista, mutta puhdistamattoman alueen valuma irtosi helposti. Seuraavana päivänä aine oli kuivunut. Ohjeen mukaisesti tuin tuhoalueen saappaan sisäpuolelta teipillä. Todetakseni kuinka hyvin paikka on kiinni saappaassa, rapsuttelin paikkauksen reuna-alueita. Vanhan pyöränpaikan vierestä kumi oli murtunut vain hädin tuskin koossa pysyväksi hötöksi, ja päätin, että jos tämän korjaus onnistuu, aine ansaitsee päästä Riistan sivuille. Kumihöttö oli nyt tiiviin, läpinäkyvän pinnan alla
Parannuksia on tehty muun un muassa koneistoon ja piippujen iippujen mainostetaan olevan ”maksimaalisen ksimaalisen yliporatut”. Hornady-uutuuksia Kevyitä latauksia ja turvallisuutta Hornadyy julkaisi taas ensi vuoden uutuuksia etuajassa. Uutuutena on myös Custom Lite –täyteispatruuna kaliiperiin 20 sekä American Whitetailtäyteinen, jossa luotina on 325 gr painava Hornady InterLock. Hornady Custom Lite –patruunasarjassa rekyyli on pienempi, jotta nuoret, ikääntyneet tai muutoin herkät metsästäjät voivat käyttää perheessä jo olevaa asekalustoa. Hintaa uutuusversiolla on 1399 dollaria. Tällä kertaa monet niistä liittyvät turvallisuuteen. Saatavana ovat piipunpituudet 26, 28 ja 30 tuumaa. ät Ennakko Ennakkotietojen perusteella vaikuttaisi siltä, että Ruger on pyrkinyt muuttamaan Red Labelin painotusta. Patruunat eivät kuitenkaan ole täysin tehottomia, koska luoti pinkaisee matkaan noin 820 m/s. Koska luotiuutuuksia ei juuri ole, suomalaisia metsästäjiä eniten kiinnostavat uutuudet liittyvät patruunoihin. Sarjassa on kaliipereita välillä .234 Win - .300 Win Mag. Ventiloitu siro tähtäinkisko ja tapa jolla piiput on liitetty toisiinsa kertovat pyrkimyksestä keulan keventämiseen. Nyt Ruger on esitellyt sen uudistetun version. Myös ylimenojen ojen ilmoitetaan olevan 2 tuumaa pitkät. www.ruger.com RIISTA 108-111_Uutiset.indd 109 109 19.11.2013 11:59:04. Listalla on esimerkiksi käsiaseen säilytyslaatikko, joka aukeaa käyttäjän rannekkeen radio- aalloilla sekä latausholkki, joka tarkastaa hylsyssä olevan ruutimäärän oikeellisuuden. Tutuissa .30-kaliiperissa (.308 Win ja .30-06) tähän on päästy kevyellä luodilla ( noin 8 g painava 125 gr SST). Lisätietoja: www.hornady.com Ruger Red Label on palannut Ruger pudotti päällekkäisp päällekkäispiippuipii i ppuisen Red Label -haulikon valmistusohjelmastaan muu-tama vuosi sitten. Mainonnan mukaan rekyylin vähennys on 25-40 % kaliiperista riippuen
Ketut aiheuttavat yhä suurempia tappioita lammasfarmareille, jotka saavat käyttää korkeintaan kahta koiraa ketun pyynnissä. Kun käyttäjä vie ristikon merkin päälle, ristikko muuttuu punaiseksi. Remington 2020 -asepaketti sisältää kiväärin, 3-21x -tähtäimen ja 300 patruunaa. Suojaa tarjotaan nyt myös metsästäjille, koska sikäläiset aktivisti- ja ympäristöjärjestöt, mm. Luodin kehittäjä tympääntyi ja päätti etsiä kaatokokyisen, tarkan ja erityisesti lihaa turhaan pilaamattoman luodin. Kolmantena seikkana on talous: lakimuutos antaisi lampaankasvattajille keinot auttaa itseään, ilman valtion rahallista panostusta. Toiseksi on tehty tutkimus, jonka mukaan koiralauman avulla jahti on tuplaten tehokkaampaa. Arvot lasketaan 54 kertaa sekunnissa, joten kohteen liikkuminenkaan ei haittaa. Tarvas on valmistettu messingistä, eikä se edes pyri matkimaan laajenevia lyijysydänluoteja. PETA, ovat ryhtyneet käyttämään lennokkeja. Tähtäin voi nyt laskea arvot ja siirtää ristikon kohdalleen. Useamman koiran käyttämisen mahdollistavalla lakiesityksellä on parlamentissa laajapohjainen tuki, joten se saattaa hyvinkin toteutua. Tähtäin myös kuvaamaa tapahtumat ja siinä on WI-FIvalmius (Android ja Apple –yhteensopiva). Aseen ja patruunoiden ominaisuudet on ohjelmoitu tähtäimeen, joka toimii täysin uudella tavalla: sillä ensin ”merkitään” kohde (näkyy ruudulla punaisena täplänä), tähtäin mittaa etäisyyden, lämpötilan, ilman tiheyden ja paineen, tuulen, ampumakulman, aseen kallistuksen, maapallon pyörimisliikkeen jne. Remington 2020 – tulevaisuuden metsästyskivääri. Koska kettu pääsee hengestään nopeammin, on useamman koiran käyttäminen siten myös humaanimpaa. Esitystä tietysti vastustetaan, mutta vastusta lieventänee pari seikkaa: Labourin (Työväenpuolue) aikoinaan ajama kielto oli suunnattu ”yläluokan ratsastusjahteja” vastaan, mutta kielto onkin vaikuttanut eniten työväenluokkaisiin lampaankasvattajiin. Uutiset & uutuudet Metsästäjät suojaan vakoilulennokeilta Miehittämättömien lentolaitteiden (”drone”) käyttäminen sotatoimiin on nostanut ne Yhdysvalloissa puheenaiheeksi ja kansan keskuudessa on levinnyt pelko niitä kohtaan. Tarvas-luodin kehitys alkoi loputtomista nuotiokeskusteluista koskien suurriistaluotien ongelmia. Se on merkki siitä, että osuma on sormen koukistusta vailla. Kettu siis saadaan nopeammin esiin piilostaan ammuttavaksi. Lisätietoa löytyy osoitteesta: shoot2020.com Lisätietoja: www.redmoose.eu 110 RIISTA 108-111_Uutiset.indd 110 19.11.2013 11:59:05. Metsästäjille ja muille ulkoilmaihmisille tarjotun suojalaitteen nimi on ”DroneShield Sportsman”. Onkin luonnollista, että on syntynyt kaupallisia tuotteita, joilla vakoilulentolaitteilta voi suojautua. Britit vähentävät ketunmetsästyksen rajoituksia. Sen ideana on aueta hallitusti vain kärjestään ja kairata eläimeen halutun kokoinen läpireikä laajalla nopeusalueella ja lähes ampumakulmasta riippumatta. Kun sellaista ei markkinoilta löytynyt, hän suunnitteli luodin itse. Englannissa ja Walesissa ketun metsästykseen kohdistuvia rajoituksia saatetaan lieventää. Suojavälineen idea on yksinkertainen, se antaa ennakkohälytyksen kuullessaan laitteiden lentomelua. www.droneshield.org Red Moose TARVAS Kotimainen uutuusluoti Suomalainen lyijyttömien luotien kehitys on ennenkin vauhdittunut yksittäisten henkilöiden toimesta
Vuori Thinsulate 100 g. Vuori Vuoreton. Niiden avulla pyörän maasto-ominaisuudet ylittävät selvästi perinteisen. HL-1165 on kyttääjän unelmahansikas ja sitä arvostavat myös moottorikelkkailijat. Koot 8, 9, 10, 11, 12 HIGH LINE 1164 SYYSKÄSINE HL-1164 on tyylikäs käsine kylmiin päiviin. www.cogburnoutdoors.com Kämmenpuoli Synteettistä Clarino-nahkaa. Pinta Supershell™. Kyseessä on muodikas ”fatbike”, eli maastopyörä, jossa on liki 10 cm leveät renkaat. Ampumasormi on joustomateriaalia, joten voit ampua käsineet kädessäsi. Mukana tulee mustasta synteettisestä Clarino-nahkasta valmistettu sisäkäsine, joka parantaa eristystä ja ylläpitää toimintakykyä. 5etta pitää sinut lämpimänä ja kuivana – estämättä toimintaasi silloin, kun kohde on tähtäimessäsi. Cogburn CB4 Metsästäjän läskipyörä Yhdistelmä ”polkupyörä ja metsästys” herättää muistoja nuoruusvuosilta. 5-tex™, vesitiivis hengittävä välikalvo. Varustet-tu kosketusnäyttöpinnalla. Koot 8, 9, 10, 11, MAAHANTUONTI JA TUKKUMYYNTI: HJORTH URHEILUTUKKU www.hjorth.fi ja www.ase.fi 108-111_Uutiset.indd 111 RIISTA 111 19.11.2013 11:59:05. Kämmenpuoli Musta, joustava vuohennahka. Peukalon sisäpuoli on vahvistettu kulutusta vastaan. Muut ominaisuudet 5-tex™, korkealaatuinen, hengittävä tuulenja vedenpitävä välikalvo. METSÄSTYSKÄSINEET 5etta-metsästyskäsineet on kehitetty yhteistyössä metsästäjien kanssa pohjoismaisen ilmaston vaatimuksiin. Käsineet kestävät kosteutta ja tuulta. Ampumasormi joustavaa stretchiä. Pinta Supershell™. Käsineessä on lisäksi lämpötyyny ja 5-tex™, hengittävä vedenpitävä välikalvo. Suosittu koiranohjaajien parissa. Cogburn CB4:ää on tarkoitus käyttää hieman toisin: jahtimaille mennään autolla ja polkupyörää käytetään itse jahdissa maastossa liikkumiseen. Erotuksena muihin ”läskipyöriin”, CB4 on varta vasten suunnattu metsästäjille. Ajokortittomalle polkupyörä oli luonnollinen ratkaisu, pääsihän sillä edes hieman nopeammin jahtimaiden tuntumaan. Muut ominaisuudet 5-tex™, korkealaatuinen, hengittävä tuulen- ja vedenpitävä välikalvo.Ranneremmi ja ampumakäsine kuuluvat pakettiin. HIGH LINE -metsästyskäsineet täyttävät kaikki vaatimukset. Pinta Supershell™. Se on maalattu RealTree Xtra –maastokuviolla ja siihen on saatavana teline ruutiaseen tai jousen kuljettamiseksi. Tarvittaessa rukkanen jää roikkumaan ranteeseen ja voit ampua pelkällä sisäkäsineellä. HIGH LINE 1163 VUORETON KÄSINE HL-1163 on joustava ja hiljainen käsine, joka sopii metsästykseen elo-syyskuussa. Suuret renkaat kantavat myös suolla, joten pyörällä pääsee yli paikoista, jotka ovat jo liian pehmeitä jalkamiehelle. Erityisen paksu vuori suojaa kylmältä. Fatbiken etuna on myös pieni pintapaine, joten maastoon ei jää kummoisiakaan jälkiä. Muut ominaisuudet Aukko ampumasormelle. Sopii syksyn kyttäysjahteihin. Vuori Thinsulate 100 g ja Polyfilla 1 800 g. Koot 8, 9, 10, 11, 12 HIGH LINE 1165 TALVIKÄSINE HL-1165 on kylmimpien säiden talvikäsine. Kämmenpuoli Synteettistä Clarino-nahkaa. Tuulta ja vettä hylkivä yläpinta
Tee täyte; paista 2 dl silputtuja sieniä (kanttarelli, herkkusieni, suppilovahvero jne.) voissa pannulla, lisää 0,5dl kuohukermaa. Tee foliosta ja leivinpaperista nyytti, johon saat pyyn käärittyä. Pyy on kanalintureissujen tavallinen saalis, jossa syötävää ei ole kovinkaan paljoa. Hauduta kypsäksi, soseuta ja mausta suolalla ja timjamilla. Nyt esittelemme ohjeen, jolla tästä pienestä kanalinnusta saa pienellä etukäteisvarustautumisella näyttävän ja herkullisen iltapalan kenttäolosuhteissakin. RIISTA 112-113_Pyynuotiolla.indd 113 113 19.11.2013 11:59:54. TÄY TETT Y P Y Y P YRE Irrota linnusta rintalihat Kuutioi juureksia (porkkana, juuriselleri ja palsternakka) ja puikulaperunaa. Lisää pataan vettä sen verran, että juurekset juuri ja juuri peittyvät. Kypsennä nuotiolla (tai uunissa 180 asteessa) noin 15 min. Monella onkin tapana syödä sattumapyyt jo reissun aikana. Laita pataan voita ja kuullota juurekset siinä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Laita täytettä kahden rintafileen väliin ja kääri rinnat pekoniin
He uskoivat ennemmin Lärsäkön sukupuuttoa kuin naapuriseuran normaalitilannetta ja lupia myönnettiin tasaisen vähän koko riistanhoitoyhdistyksen alueelle. Muutamalla perättäisellä matalalla lupavuodella pyyhkäistään hirviporukasta pois kaikki ne, joita hirvijahti ei tosissaan kiinnosta. Eli jos jättäytyy pois hirviporukasta ja tuleekin toisiin ajatuksiin, on taukoa hirvijahtiin odotettavissa vähintään yksi syksy. Kun Arttu pasautti seuran kokouksessa kuvagallerian esille ja esitti oman näkemyksensä Lärsäkön hirvimääristä, oli se niin vahvasti ristiriitainen seuran virallisen linjan kanssa, että kokouspaikkana toimineen käytöstä poistetun kyläkoulun portailla oli 114 kokouksen jälkeen alettu pohtia vakavasti Artun erottamista seurasta. Metsästysseuran kokous Lärsäkössä olikin mielenkiintoinen. Arttu yritti puolustautua, mutta kokousväki oli horjumaton: hirviä ei ole, niitä ei saada eräksi ja Arttu joutaisi Mallasjärveläisten horisijoiden sekaan tappamaan loputkin hirvet. Nyt jakajia olisi vähemmän, eikä heitä jatkossakaan aivan heti näkyisi porukassa kun säännöt oli sorvattu hirviporukkaan liittymistä hankaloittaviksi. Lärsäkköläiset ovat asiassa oikeassa ja Mallasjärveläiset valehtelevat ja pyrkivät vääristelemään Lärsäkön kanta-arvioita vahingollisesti ylöspäin jotta saisivat edelleen raiskata olemattomia hirvikantoja. viimeinen sana Lärsäkön hirvipolitiikan lyhyt oppimäärä L ärsäkköläisten veri kiehui. Kokouksen jälkipyykkien sanallinen anti, Artun ripityksineen, myötä oli kuitenkin sen verran voimakasta, että hirviporukan päätti jättää kokonaista viidennes seuran hirvimiehistä. Alhaisin väitös Mallasjärven suunnalta oli, että Lärsäkössä olisi käynnissä niin sanottu metsästysaktiivisuuden puutteeseen kohdistuva puhdistus. Seuran väellä olikin kokouksen jälkeen sellainen hytinä, että ensi vuonna Lärsäkönkin alueelle saattaisi olla tulossa muuttoparvia kuten joskus kultaisella ??-luvulla. Arttu kuitenkin sai karkeimman mukaan kun Sotkasuvanto ripitti häntä kaikkien kuullen ja pahemman kerran. Korostan, että tätä ei ole missään nimessä tehty omaneduntavoittelun nimissä tai ilkeyttään vaan hillitsemään hallitsemattomalta vaikuttavaa hirviporukan ikärakenteen nuorettumista. Sotkasuvanto paasasi, että Artun viiden kameran tuotokset olivat peräisin kolmen hirven kulkemisista, eikä kukaan täysijärkinen voisi väittää, että kuvissa olisi useita kymmeniä eri hirviä kuten Arttu väitti. Mallasjärvellä taas väitettiin, että Lärsäkköläiset tekevät hirvihavaintonsa lähinnä auton ja pirtin ikkunasta, eikä kanta-arvio perustu mihinkään. Mallasjärven ruojat väittivät hirviä olevan liki edellisvuosien malliin, mutta Lärsäkössä konsensus oli se, ettei hirviä ole. Tai paremminkin epäpätevä aines poistui luonnollisesti ja ikärakenteen nuorettumista saatiin hillittyä merkittävästi. Röyhkeä väite, joka on todella loukkaava! Lärsäkössä on toki sorvattu muutamia sääntöjä, joilla hirviporukkaan liittymistä on hieman jarrutettu. Keino on maanmainio tapa jarruttaa hirviporukan hallitsematonta kasvua, joka näytti ????-luvulla aivan kamalalta. Mallasjärvellä hirviä on havaittu normaaliin tahtiin eikä niiden määrä ole mitenkään hälyttävä. Pääroolissa oli taas yllättäen Arttu-hyväkäs, joka oli hyvää hyvyyttään mennyt tekemään sen kaikenkauhean tempauksen. Silloin sitä olisi taas mitä pyytää ja porukkakin olisi vähän pienempi kun parilla rauhoitusvuodella oli saatu sakki karsittua. Täten jäljellä oli enää vajaa kolmekymmentä miestä, jotka olivat kokouksen jälkeen hyvin mielissään. Arttua ja hänen hirvikanta-arvioitaan, joilla ei ollut mitään tieteellistä tai tilastollista pohjaa, ei kannattaisi ottaa todesta vaan uskoa Lärsäkön Erän johtoikunnan virallista näkemystä hirvikantojen lamasta. Hän oli asentanut metsän väärälleen riistakameroita. Kyse oli Lärsäkön Erän hirvimiesten näkökulmasta tarkastellen torjuntavoitosta, jonka hedelmiä tultaisiin niittämään seuraavan syksyn muuttohirvikarkeloissa! Reiska Naapurivaara RIISTA 114_Larsakko.indd 114 19.11.2013 13:24:58. Lopputulema oli järkyttävä. Nyt porukkaan oli liittynyt kahdeksan vuoden hiljaiselon jälkeen pari uutta jäsentä. Mallasjärveläisiä turhautti, sillä heillä oli hirviä, mutta Lärsäkön painostuksesta riistaviranomaiset olivat hirvimääristä täysin pihalla. Arttu suivaantui moisesta ja häipyi kotosalle manaamaan typeriä seuratovereitaan. Niitä oli kulkupaikoilla ja nuolukivillä ja dataa oli kerätty tiiviisti edellisen jahdin lopusta saakka koko seuran alueelta. Hirvilupia oli vähän ja taistelu riistanhoitoyhdistyksen huomiosta kävi kuumana Mallasjärven kanssa. Ne ovat kuolleet sukupuuttoon. Seuran jäsenkin joka haluaa osallistua hirvenmetsästykseen, muttei ole siihen ilmoittautunut kahdeksaatoista kuukautta ennen alkavaa kautta, ei porukkaan pääse. Sotkasuvannon mukaan Artulta puuttui kyky tehdä oikeita havaintoja hirvien määristä ja erityisesti häneltä puuttui käsitys pidemmän linjan hirvikannanhoidosta. Sotkasuvanto sai säestystä Raunolta, joka oli vahvasti sitä mieltä, että hirvikannat olivat nyt alhaalla ja monen kannattaisi jäädä hirviporukasta pois puhtaasti kannattamattomuussyistä. Arttu oli yllättynyt vihamielisestä suhtautumisesta, sillä hän ajatteli oletettuja runsaampien hirvimäärien olevan positiivinen asia
09 2709 1702 www.investium.. Käytössäsi ovat lähes kaikki koti- ja ulkomaiset sijoitusja vakuutusalan tuotteet ja palvelut, jotka vertailemme ja kilpailutamme puolestasi. RVM:n avulla sinäkin toteutat unelmasi! Ota yhteyttä, niin kartoitamme tilanteesi ja tarpeesi. Vaurastu & Varaudu RVM Investium on riippumaton neuvonantaja kaikissa finanssiasioissasi. Veikka Gustafsson Yrittäjä, vuorikiipeilijä, metsästäjä RVM Investium Oy puh. RVM_210x280_Veikka.indd 1 19.11.2013 10:05:05
VICTORY HT katselukiikareissa on vaikuttava Comfort Focus järjestelmä suurella tarkennusrenkaalla, joka on kaksoislaakeroitu Double-Link-Bridge rakenteeseen. /// VICTORY Zeiss. Optisesti kirkkain paketti Carl Zeiss ilta. VICTORY HT. Koe metsästysoptiikan vallankumous: Uudessa VICTORY HT-sarjassa on käytössä SCHOTTin kehittämä HT-linssiteknologia, jolla saavutamme yli 95% valonläpäisyn. EDELLÄK ÄVIJÄ VUODESTA 1846. Jännittävin hetki kun viimein näet haluamasi kohteen. VICTORY HT tähtäinkiikareissa on maailman pienin valaistu tähtäinpiste ja saatavilla on myös uusi ASV+ järjestelmä erittäin tarkkoihin pitkän matkan laukauksiin. Näiden hetkien eteen teemme töitä. www.zeiss.com/sportoptics Virallinen maahantuoja: Carl Zeiss Oy Sports Optics Kalliotie 2 FIN-04360 TUUSULA Puhelin +358 (0)20 794 0890 PP_ZSO_Kombi_AZ_HT_217x280_FIN.indd 1 1/8/2013 10:02:28 AM. Varmuuden tunne tarkkuudesta illan syvimmässä hämärässä