Riista 6/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

6 / 2009 6,90 710640-0906 09006 6 414887 106405 PAL.VKO 2009-43 PEURA- JA KAURISLUOTIVERTAILU: KALIIPERI .243 WINCHESTER KYTTÄYSPAIKAN VALINNAN ABC PIENPEDOT JA HIRVIELÄIMET HAULIKKO METSÄSTYSASEENA: HAJOTUSTA HAULIKUVIOON
Obj. VX-3 on ladattu täyteen optista tekniikkaa: Xtended Twilight Lens System DiamondCoat 2 -linssipinnoite, -järjestelmä, mustat linssin reunukset, toisen sukupolven vesitiivistystekniikka, kaksoisjousella varustettu kääntölinssijärjestelmä ja pakkaskarkaistut säätimet. Tähän mennessä olemme olleet täysin samaa mieltä. Metsästyksen jännityksen sisäistänyt uusi VX-3 on optiselta suorituskyvyltään, mekaaniselta toiminnaltaan ja kestävyydeltään huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä. Kaiken tarkoituksena on auttaa sinua saamaan elämäsi saalis. Katso lähin Leupold jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hjorth.fi www.leupold.com. Tämä kiikaritähtäin on metsästäjän luotettava kumppani sateella ja paisteella, ilta- ja aamuhämärässä, vuodesta toiseen. FDX -ristikko 1550,- 1450,- 970,- VX-3 1,5-5x20 IR Metric DX / G4 / CD -ristikko 885,- Monille metsästäjille VX-III oli ensimmäinen, viimeinen ja ainoa oikea kiikaritähtäin. UUSI VX -3 / VX -3L SARJA, ® ® MAKSIMAALINEN VALONLÄPÄISY UUTTA VX-3L 4,5-14x56 LR IR Metric G4 -ristikko VX-3L 6,5-20x56 LR FDX -ristikko VX-3 6,5-20x40 Adj
Sisältö 6/2009 04 Pääkirjoitus 06 Itselataavien metsästyshaulikoiden vertailu 16 Lakipykälät kuntoon: pienoiskiväärin patruunat 18 Ultrapoint koira-gps 20 Haulikko metsästysaseena, osa 5 24 Hanhijahtia Vadstenassa 30 Sako Vixen vs Sako 85 34 Kyttäyspaikan valinnan ABC 40 Vertailussa .243 Winchesterin metsästysluodit 46 Haulikkoammunnan harjoittelu, osa 2 48 Beretta Cadore -vaelluskengät rääkissä 52 LandRover Freelander 2 56 Sightron SII Big Sky -tähtäinkiikarit 58 Federal Vital-Shok ja Winchester Partition Gold 60 Metsästyselokuva: Peuramailta 62 Palaute 64 Uutiset 66 Pakina 4 RIISTA
Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Kaikki oikeudet pidätetään. Se on tie, jolla saavutetaan eniten ja nopeimmalla mahdollisella tavalla. Vaikka tiedämme kyseisen julkaisun olevan äärimmäisen ase- ja metsästysvastainen, on jo hyvän maun rajojen ulkopuolella julkaista yksipuolinen ja asiantuntematon lintuharrastajan kirjoitus ilman asiallista vastinetta, vaikka mielipidepalstalla ollaankin. Sopii vain toivoa, ettei hän toimi yhtä vastuuttomasti omassa vaativassa ammatissaan. Selkämeren luodoilla ammutut lapintiirat eivät varmasti ole metsästäjien työtä, eikä lajintunnistuksesta ole varmasti ollut epäselvyyttä. Kyseiset tappohimon tyydytykset johtuvat pelkästään metsästystaitojen puutteesta, eikä sillä ole mitään tekemistä oikean metsästyksen kanssa. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa naapuriluodolla oleva joutosakki alkoi ammuskella tiiroja muun saaliin puutteessa välittämättä lainkaan siitä, että olimme täysin näkyvillä suoraan ampumasuunnassa! Kyseisenlaisen ampumisen tuomitsee jokainen metsästäjä. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. EU:n selvityksen mukaan Suomi kuuluu luonnonsuojelussa tarkkisluokalle! Ei ihme, sillä suojelutouhussa ei ole juurikaan järkeä. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. On myös väärin väittää, että metsästäjät tappoivat esimerkiksi muuttokyyhkyn sukupuuttoon. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Kaikki kylän kynnelle kykenevät asukkaat osallistuivat näiden ihmistä pelkäämättömien lintujen lahtaamiseen, ja ne kyyhkyt, joita ei viitsitty kerätä, jäivät metsikköön ajettujen sikojen murkinaksi. Täällä puuhastellaan kovasti esimerkiksi varislintujen suojelussa, kun samanaikaisesti harvinaiset lajit ovat vaarassa juuri varisten lisääntymisen takia! Vastaavia esimerkkejä on muitakin, kuten merimetsot ja saaristoluonto. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. . Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. RIISTA 5. numerossa. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Nyt olisi syytä ottaa mallia tälläkin alalla läntisestä naapurimaastamme Ruotsista, jossa luonnonsuojelujärjestöt toimivat tiukassa yhteistyössä metsästysorganisaatioiden kanssa. Esa Höysniemi, päätoimittaja Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Nykyisin metsästäjät tuntevat termin ekologia ilmeisesti huomattavasti "luonnonsuojelijoita" paremmin, eikä yhdenkään metsästäjän intresseihin kuulu minkään lajin tuhoaminen sukupuuttoon silloinhan loppuisi myös metsästys! On ikävää, että kyseinen lintuharrastaja on tehnyt kovin yksioikoisia johtopäätöksiä asiasta, josta hänellä ei näytä olevan tiedonmurustakaan. On totta, että lajia ammuttiin säälimättä auringon pimentävän parven laskeutuessa johonkin kylän lähimetsikköön niin, että puiden oksat katkeilivat lintujen painosta. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Tero Kuitunen ART DIRECTOR: Paula Laitinen TEKIJÄT: Arto Määttä, Tuomo Karsikas, Adam Mykkänen, Teppo Hämäläinen, Jussi Grönstrand, Mikko Kivelä GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Julius Koivistoinen Esa Toivonen KANNEN KUVA: Tuomo Karsikas ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus METSÄSTÄJÄT VALTAMEDIASSA M etsästäjät saivat jälleen kuulla kunniansa suurimman sanomalehtemme sunnuntain .. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Tulee huomioida, että tietyillä merialueilla kenellä tahansa Suomen kansalaisella on metsästysoikeus, ja siihen joukkoon kuuluu myös henkilöitä, jotka eivät ole metsästäjiä muuten kuin ehkä omasta mielestään. Kolmas vuosikerta. Metsästyksestä ja metsästäjistä tuskin oli kyse
6 RIISTA
METSÄSTÄJÄN HAULIKOT KYMMENEN ITSELATAAVAA VERTAILUSSA TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Nykyään vertailuille on kova kysyntä. Syöttöhäiriöistä pidettiin tukkimiehenkirjanpitoa ja jokaisen häiriön aiheuttanut patruuna merkittiin ylös. VERTAILUASETELMA Vertailuun valittiin kansallisesti hyvin edustettuja haulikkomerkkejä joiden numeeriset ominaisuudet olisivat mahdollisimman lähellä toisiaan. Vain ampumaominaisuudet, toimintavarmuus ja säädettävyys ampujakohtaisiksi olivat painoarvoltaan merkityksellisiä ja muu varustelu ja ulkoiset (tai sisäiset) ominaisuudet jätettiin vähemmälle huomiolle niin kauan kuin ne eivät vaikuttaneet jotenkin kolmeen edellä mainittuun osa-alueeseen. Henkilökohtaiset asevalinnat ryhmällä ovat varsin kirjavat ja etukäteen vertailuun osallistuvia kehotettiin suhtautumaan vertailun tekemiseen mahdollisimman avoimin mielin ja omat mieltymykset tai tuntemukset pyrittiin siirtämään mahdollisimman tehokkaasti taka-alalle vertailun oikeudenmukaisuutta silmälläpitäen. Vertailuotoksen haulikoiden haluttiin olevan mahdollisimman lähellä ns. Syinä kysynnälle on yleensä tulevan ostopäätöksen helpottaminen tai oman aseen näkeminen lehden kansien välissä. Molempien käyttäjien näkemyksille on varmasti perusteet, mutta tämän vertailun tarkoituksena oli asettaa molemmat toimintatavat samalle viivalle ja olla yksinkertaisesti välittämättä haulikkojen tekniikasta. Vertailun suorittanut viisihenkinen ryhmä koostui henkilöistä, jotka ovat ampujia ja metsästäjiä ja jotka metsästävät pääasiassa itselataavilla haulikoilla. Piipun pituus kaikissa vertailuaseissa oli " ja mahdollisuuksien RIISTA 7. Tämän vertailun tulokset on jaettu osiin, jotta jokaiselle jää paremmat mahdollisuudet oman arvionsa tekemiseen vertailun painotuksista. tavallista itselataavaa haulikkoa, eli kaliiperiksi haluttiin ja patruunapesän pituudeksi haluttiin "/ mm. Toiset ovat vakaasti sitä mieltä, että itselataavan haulikon tulee olla inertiatoiminen ja toiset vannovat kaasumännän nimeen. Tämän vertailun tarkoituksena on luonnollisesti helpottaa ostopäätöksien kanssa painijoita, mutta myös saada ensimmäistä kertaa selkeä ja uskomuksista vapaa vertailutulos Suomen tämän hetken suosituimpien itselataavien haulikoiden kesken. I tselataavien haulikoiden ongelmana on jatkuva puntarointi eri toimintamekanismien paremmuuden välillä
Huomionarvoistahan nimittäin on, että vertailun luotettavimmat eivät tehneet millään niihin syötetyistä patruunoista lataushäiriöitä. AMMU TTAVUUS Haulikon jyvien näkyvyydessä on eroja. Inertiatoimisista toiseksi varmin oli Franchin jälkee Marocchi, joka teki vertailun aikana kymmenen häiriötä lähinnä g patruunoilla. Beretta ja Winchester eivät edes yrittäneet saada aikaan häiriöitä. Kun kukin varmatoimisimmista oli suodattanut patruunaa, siirryttiin tarkistamaan aseiden ampumaominaisuudet skeet, metsästystrap ja compak sporting radoille. Tämä siitä huolimatta, että näennäisesti aseet ovat samalla viivalla ulkoisten ominaisuuksiensa puolesta. Neljä asetta oli ammuttavuudeltaan muiden yläpuolella ja nämä olivat Beretta, Browning, Lanber ja Winchester. Tämän haulikkotyypin etuna on juurikin kaksoiskäytön mahdollistava rakenne, eli aseen pitäisi olla lähtökohtaisesti soveltuva niin metsästys- kuin ratakäyttöön. Tämä yhdistettynä liian jyrkkään tukinkulmaan ei edesauta ampumista aseella tippaakaan. LUOTETTAVUUS Aseiden luotettavuus testattiin kiekkopatruunoilla ja oletuksena oli se, että itselataavien / kaliiperin haulikoiden tulisi selviytyä kiekkopatruunoista lähes nikottelematta. Huonoimpia oli hieman vaikea laittaa minkäänlaiseen järjestykseen, mutta pääpiirteittäin voidaan sanoa halpojen turkkilaisten olevan hie- 8 RIISTA. Kaikki aseet olivat "pakasta vedettyjä", eli niillä ei ollut ammuttu ennen vertailua. Vertailussa käytetyt patruunat olivat Saga g ja g, Mirage T g ja T g, Sellier & Bellot Extra Trap g, Gamebore White Gold g, Winchester X g, GB g ja Tunet Top Trap g. Syynä kiekkopatruunoiden käytölle lähes yksinomaan oli aseiden luotettavuuden selvittäminen luotettavuuden kannalta mahdollisimman epäedullisilla patruunoilla, eli kiekkopatruunoilla. Remington on hieno ase ja siinä on hienoja teknisiä oivalluksia, mutta tukin kulman säätömahdollisuutta aseessa ei ole. Tämän aseen käyttöalue siis jatkuu myös toiminnallisen ammunnan puolelle. Käytetyt patruunat saatiin samoilta maahantuojilta kuin aseetkin. Luonnollisesti kaikissa aseissa oli vaihtosupistajat ja suurimmassa osassa haulikoita oli mahdollisuus haulikon peräkulman säätöön. Vain Franchi Fast Pro teki satunnaisesti sitä virhettä, että viimeisen ammutun patruunan jälkeen lukko ei jäänyt taka-asentoonsa. Skeetin perusteella ei saatu selville kovin vahvasti aseiden ampumaominaisuuksia, mutta metsästystrapissa aseiden luonnollinen suuntautuvuus alkoi tulla esille. Ammuttavuudesta kannattaa mainita sen verran, että kaikki vertailun aseet ovat keskenään erilaisia ampua. Vertailussa vain Winchester SX ja Akkar olivat saatavilla ainoastaan synteettisella tukilla varustettuna, mutta pääasiassa aseet saatiin sellaisina kuin oli tarkoitus. Ottaen huomioon, että kyseessä on / kaliiperin haulikko, oli tulos surkea. mukaan aseet pyrittiin saamaan puutukkisina. Vertailun kolme luotettavinta asetta olivat Beretta Urika , Franchi Fast Pro ja Winchester SX Eight shot. Näillä aseilla ei kenelläkään vertailuryhmän viidellä jäsenellä sattunut yhtään lataushäiriötä, joka olisi johtanut aseen "sakkaamiseen" eli joko patruunan ulosheitto-ongelmaan tai vaihtoehtoisesti patruunan syöttämisongelmaan. Ylivoimaisesti heikoimmin luotettava keveillä latauksilla oli Remington CTi II, joka ei toiminut g latauksilla kuin satunnaisesti. Browning teki ainoat kuusi toimintahäiriötään Gamebore White Gold g patruunalla ja Lanber teki noin tuplamäärän häiriöitä juuri kyseisellä patruunalla. Kaikilla aseilla ammuttiin sama perusannos patruunoita ja viidenkymmenen ensimmäisen ammutun laukauksen jälkeen tehtiin ensimmäinen erotus toimintavarmuuden perusteella ja jälleen viidenkymmenen laukauksen jälkeen jatkettiin toimintavarmimpien aseiden kanssa paahtamista. Benelli teki täsmälleen saman verran häiriöitä vertailun aikana kuin Marocchi, mutta häiriöt jakautuivat yli puolelle kokeilluista patruunoista. Weatherbyn ja Akkarin toimintahäiriöt painoittuivat vain muutamille g patruunoille. Browningissa ja Benellissä on valmiina HiViz kuitutähtäimet, joiden näkyvyys on huomattavasti parempi kuin perinteisissä tähtäinmalleissa. Ampumaominaisuuksia verrokeista mitattiin skeetissä, metsästystrapissa ja compak-sportingissa. Compak-sportingissa jyvät erottuivat lopullisesti akanoista ja aseet oli helppo asettaa paremmuusjärjestykseen niiden ammuttavuuden osalta. Seuraavaksi luotettavimmat aseet olivat Browning Fusion Evolve ja Lanber, jotka tekivät häiriöitä vain patruunoilla joista ne eivät pitäneet. Lisäksi Winchester SX Eight Shot oli siinä mielessä erikoinen, että sen patruunakapasiteetti oli muista poiketen verraten suuri jatkomakasiinista johtuen
Inertiatoimiset olivat kerrassaan karmeita ammuttavia metsästyslatauksilla siinä missä itsesäätyvällä kaasumännällä varustetuissa aseissa rekyyli oli huomattava, mutta ei suinkaan epämiellyttävä. VARUSTELU TASO Itselataavien varustelutason voisi sanoa olevan periaatteessa seuraava: aseen mukana tulisi olla viisi vaihtosupistajaa, supistaja-avain, "välilevyjä" perän säätöä varten, mahdollisesti pituussäädettävä perälevy ja litkuja joko tukkiin tai rautoihin. Kaikki vertailua tekemässä olleet olisivat valinneet haulikoikseen joko Berettan, Winchesterin tai Browningin. TOIMITUKSEN SUOSIKIT Itselataavien haulikoiden kohdalla on vaikeaa olla pitämättä luotettavista haulikoista. Lanberin kohdalla mielenkiintoista oli, että säätöjen puute kompensoitui kerrassaan mainiolla lähtökohtaisella mitoituksella. Koeaseen ampumatuntuman perusteella jonkin verran painavammasta piippupainosta olisikin hyötyä. Browning teki häiriöitä ainoastaan White Goldilla, joten häiriöt menivät täysin patruunan piikkiin. Tunnusomaista itselataaville haulikoille on niiden säädettävyys ampujan mitoille ja käyttötarkoitukseen. Tämän lisäksi se, että ase ei toimi g patruunoilla vaikutti sijoitukseen negatiivisesti. Remington on tekniikan hienoudestaan huolimatta valitettavan perällä tässä vertailussa, mutta kiilasi kuitenkin Weatherbyn ohi paremman varustelunsa turvin. Laukulle voisi antaa erityismaininnan lukoistaan, jotka tulevat pysymään mukana vaikka kovemmassakin menossa. Peränpitäjänä vertailussa on Akkar, jonka sijoituksen ratkaisi oikeastaan huono säädettävyys, huono ammuttavuus, huono toimintavarmuus ja työn laadun puute. RIISTA 9. Paras varustelutaso kokeiltavana olleista haulikoista löytyi Remingtonista, joka oli laukkua myöten täydellinen varustelultaan. Kolmen kärki ampumisen päätteeksi oli harvinaisen yksimielisesti kaikilla vertailua suorittaneilla sama. Järjestys näiden kesken vaihteli ampujakohtaisesti ja myös käyttötarkoituskohtaisesti, mutta joka tapauksessa kolmen kärki oli kaikilla sama. Lisäksi olisi suotavaa, että haulikko tulisi kunnollisessa aselaukussa, johon koko varusterykelmän saisi pakattua siististi. Tähtäyskiskokin on hiilikuitua ja se on vaihdettavissa tarpeen niin vaatiessa. takkuaa aina toisinaan. Mukana tullut liipaisinkaarilukko oli ehdottomasti jämerin kaikista ja palikat olivat johdonmukaisesti paikoillaan. Beretta, Winchester ja Franchi eivät tehneet häiriöitä ja tästä syystä suurin huomio kiinnittyi näihin. Näiden haulikoiden ongelmana on nykyään se, että luotettavan ulosheiton toivossa aseita on kevennetty tavattomasti ja myös niiden pääjousi on tavattoman löysä. Osassa haulikoita näitä mahdollisuuksia ei ole ja tämä on suuri miinus ottaen huomioon kuinka vähäisillä varusteilla hyvään säädettävyyteen olisi mahdollista päästä. man kömpelöitä ja inertiatoimisten taas liian hengettömiä. Tästä johtuen lukko kyllä menee taakse ja hylsy lähtee aseesta paremmin ja varmemmin kuin aikaisemmin, mutta ongelmat ovat nyt siirtyneet patruunan syöttöön, joka Marocchilla ja Benellillä Toimintavarmuutta tavoitellakseen Benelli on niistänyt painoa joka puolelta asetta. Weatherby oli haulikkona kohtuullisen luotettava, mutta sen mitoitus ei sopinut oikein kenellekään ja aseen suuntaamisen kanssa oli hieman ongelmia. Kyseessä oli siis Browningin kohdalla ominaisuus, ei virhe. Esimerkiksi Benellillä ja Marocchilla lataushäiriöitä ei tapahtunut kuin kourallinen, mutta näiden aseiden häiritsevä piirre oli se, että häiriöt eivät sattuneet millään patruunalla erityisesti vaan ne olivat enemmänkin satunnaisia ja jakautuivat usealle eri patruunamerkille ja myös g latauksille. Seuraavina vuorossa olivat höyhensarjalaiset, eli Benelli ja Marocchi, jotka eivät ihastuttaneet ampumaominaisuuksillaan. Lavan kulman säädettävyyden puute ja kerrassaan liian matala perä kaikille ampujille tekivät ampumisesta yhtä tuskaa. Näiden jälkeen viidenneksi suosituin oli luotettavuudellaan porskuttanut Franchi, jonka sijoitusta painoi kuitenkin alas karmea ammuttavuus aivan kuten muissakin inertiatoimisissa. Seuraavana yhdenvertaisen kärkikolmikon jälkeen neljänneksi sijoittui ehkä yllättäenkin Lanber, jonka ampumaominaisuudet miellyttivät kaikkia ja jonka ongelmat kasaantuivat vain muutamalle g patruunalle. Beretta edustaa täydellistä muunneltavuutta ja Winchester on myös varsin kattavasti varustettu tässä suhteessa. Berettan piipunlukitusmutteri on vaihdettavissa eripainoisiin ampujan niin halutessa
Suurimmassa osassa haulikoita näin alkaa ollakin, mutta erityisesti halpahaulikot ovat edelleen "tönkköperiä", eli lavan kulmat ja sivuvääryydet eivät ole säädettävissä. Tällä hetkellä ylivoimaisesti paras toimintatapa itselataavissa haulikoissa on monessakin mielessä itsesäätyvällä männällä varustettu kaasumäntätoimisuus. magnumpatruunoilla on murhaava. Ero on oikeastaan hyvin kuvailtavissa siten, että kevyet inertiatoimiset ovat samantuntoisia ampua 10 RIISTA g kiekkopatruunoilla kuin kaasumäntätoimiset g magnumeilla! Jos asiaa ajattelee puhtaasti ulkoisia asioita arvioiden, niin itselataavaa haulikkoa hankkivan kannattaa selkeästi panostaa haulikoihin, joiden mitoitus on säädettävissä ampujakohtaisesti. Tätä ei voida vertailussa muuta kuin arvioida, eli se on tästä syystä jätetty tyystin huomiotta. Ampumaominaisuudet kannattaa kuitenkin tässä puntarissa laittaa mahdollisimman painavaan asemaan koska haulikon käytön kannalta ampumaominaisuudet ovat äärimmäisen tärkeässä roolissa. Pintapuolinen arviointi (0-5 pistettä) Säädettävyys (0-10 pistettä) Varustetaso 3,5 3 4 5 4 3 4,5 4 2 4 Koottavuus Viimeistely Pisteet Perän säätömahdollisuudet 0 10 10 8 8 0 8 6 0 10 Kokeilun perusteella arviointi (0-30 pistettä) Ammuttavuus Yhteispisteet ja sijoitus: Istuvuus Kuljetuslaatikko 1 4 4 4 1 1 0 5 0 4 Pisteet Sija Toimituksen suosikit 10 7 1 1 5 4 6 9 8 1 Kokonaissijoitus: 10 6 1 3 5 4 7 8 9 2 Akkar Benelli Beretta Browning Franchi Lanber Marocchi Remington Weatherby Winchester 3 5 5 4 3 3,5 5 1 2 4 4 4 5 3,5 4 4 4 5 4 4 3 4 5 4 4 3 4 4 3 5 14,5 20,0 23,0 20,5 16,0 14,5 17,5 19,0 11,0 21,0 12 9 30 30 15 26 12 9 12 30 26,5 39,0 63,0 58,5 39,0 40,5 37,5 34,0 23,0 61,0 9 5 1 3 5 4 7 8 10 2 Lopputulokset: 1 2 3 4 5 6 7 Remingtonin laukku on sellainen joista muiden tulisi ottaa mallia. Toisiin haulikoihin esimerkiksi vaihtosupistajia saa tavattoman helposti laajalta valmistajakatraalta, mutta toisiin saatavuus on sitten tavallisen nihkeää. Esimerkiksi RC- magnumpatruunoilla ammutut Compak-sporting kierrokset antoivat selkeän kuvan siitä, että kuinka huikea ero on kaasumäntätoimisuuden pehmeydessä ja inertiatoimisuuden kovuudessa ampujaa kohtaan. Laukun lukot ovat kestävät ja ne eivät jää välille kovassakaan käytössä jota ajoneuvojen takakontit tulevat metsästysaseille ajan saatossa tarjoamaan. Yksi luonnollinen osa-alue tässä vertailussa jää auttamatta ottamatta huomioon ja se on vuosien päästä aseilla oleva jälleenmyyntiarvo. Haulikko voi olla lähtökohtaisesti ampumasuoritusta puoltava tai se voi olla sitä haittaava ja tämä ero kannattaisi ottaa huolellisesti selville ennen ostopäätöstä. Tässä vertailussa saatiin selville joitain luotettavuuden osaalueita, mutta laajempi otanta myös metsästyspatruunoihin olisi suotavaa toimintavarmuuden seikkaperäisempään selvittämiseen. Inertiatoimiset eivät kerta kaikkiaan sovi tietynlaiseen ammuntaan lainkaan ja niiden heikkoutena tulee vielä se, että rekyylituntuma esim. Kolmas osa-alue on sitten aseen lisävarustesaatavuus ja lähtökohtainen varustelutaso. 8 9 10 Beretta Winchester Browning Lanber Franchi Benelli Marocchi Remington Weatherby Akkar HAVAINNOT VERTAILUSTA Toimintatavat menivät vertailussa järjestykseen, olipa se vertailun lähtökohtainen tarkoitus tai ei. Toinen selkeä paikka tarkkuudelle on jo edellä mainittu toimintatapa: itsesäätyvänä kaasumäntä on tavattoman helppo koska ampujan ei tarvitse mietiskellä, että onkohan patruuna mahdollisesti sopiva aseeseen. Inertiatoimiset eivät ole ammuttavuudeltaan sitä mitä ne olivat ennen ja nyt tietyntyyppisen toimintavarmuuden tavoittelun kustannuksella on saatu aikaan ampumaominaisuuksiltaan tavattoman huono kolmikko. Jos hylsyssä ja välitulpassa ei ole vikaa niin nämä itselataavat toimivat. On kuitenkin selvää, että tunnetut merkit pitävät pintansa vuosienkin päästä ja todennäköisesti tämän vertailun kärkikaarti tulee olemaan jatkossakin kovaa valuttaa.. Luotettavuus on luonnollisesti toinen erittäin tärkeä ominaisuus haulikoissa, joissa toimintahäiriö saattaa pilata muuten mukavan jahtipäivän
säätöjen puuttuminen ja kelvoton pakkaus. Akkar Altay + edullinen ei toimi kaikilla kevyillä latauksilla ei säätömahdollisuuksia vertailun etupainoisin haulikko Hinta: 450 Pisteen hinta: 17 (hinta jaettuna aseen kokonaispistemäärällä) Maahantuoja: Gyttorp Finland Oy, (06) 347 1800 Benelli Centro Benelli on kulttiasemassa inertiatoimisten haulikoiden keskuudessa. Akkar on perinteinen kaasumäntätoiminen haulikko ja se on varustettu kahdella erillisellä kaasumännällä erilaisia patruunoita varten. Luotettavuutta pidetään usein inertiatoimisten hyveenä, mutta Benelli näytti epäluotettavuuden merkkejä aika harvinaisella tavalla, eli aseen pääjousi on nykyisellään niin hengetön, että patruunan pesittymisessä alkoi olla ongelmia. Akkar Altay Turkkilainen Akkar on yksi edullisimmista kansallisesti laajasti edustetuista itselataavista haulikoista. Ase on hyvin viimeistelty ja varustelu on kunnossa. Kokeiltavana ollut ase oli luotettava gramman patruunoilla ja myös osalla g patruunoista. Uudistunut Benelli ei ole sama ase kuin vanhemmat / kaliiperin legendat, joiden ammuttavuus oli kohtuullisen hyvä ja aseen kokonaistuntuma oli "rautava". Häiriöitä ase teki ainoastaan löysimmillä patruunoilla. Vertailuhaulikossa oli havaittavissa selkeää tunnottomuutta johtuen aseen keveydestä ja erityisesti haulikon etuosan keveydestä. Pisteet ase kahmaisee periaatteessa kaikista ulkoisista avuistaan ja työn laadusta. Osaltaan tähän vaikuttaa hiilikuituinen tähtäyskisko, joka pudottaa piipun painoa kohtuullisen paljon. Yleensä Benellin ongelmat ovat painottuneet ulosheittoon, mutta tätä osa-aluetta on saatu korjattua aseen kokonaispainon vähennyksillä ja pääjousen keventämisellä. Benelli Centro + hieno työnjälki ja varustelutaso liian kevyt keulasta epämiellyttävä ampua toimintahäiriöt epäsäännöllisiä (ei voida puhua esimerkiksi patruunakohtaisista mieltymyksistä) Hinta: 1826 Pisteen hinta: 46,80 Maahantuoja: Teuvo Louhisola Oy, (09) 724 9821 RIISTA 11. Ampumaergonomialtaan ja painotukseltaan Akkar ei ole miellyttävimmästä päästä ja varustelutaso aseessa on kohtuullinen. Toimintatapa ei missään nimessä vedä vertoja itsesäätyvälle kaasumännälle, mutta on erittäin hyvä ominaisuus silloin kun on tarvetta patruunaskaalan ääripäiden käytölle. Huonoja puolia aseessa on mm. Ammuttavuus raskailla patruunoilla on huono ja ampuminen on magnumeille tavanomaisilla gramman haulilatauksilla varsin epämieluista
Urika -mallin erot edeltäjään löytyvät lähinnä piipusta, joka on halkaisijaltaan suurempi kuin edeltäjässään. Aseella on helppo ampua hyvin ja se suoriutui vertailusta ilman yhden yhtä toimintahäiriötä. Beretta Urika 2 + nopea ampua + huippuhyvä säädettävyys + äärimmäisen toimintavarma + hyvä ampua kovillakin latauksilla kokeiluversiona aavistuksen kevytkeulainen Hinta: 1650 Pisteen hinta: 26,20 Maahantuoja: Sako Oy, (010) 830 5200 Browning Fusion Evolve Browning on Berettan kanssa toinen asemaailman jätti joka käyttää haulikoissaan itsesäätyvää kaasumäntää. Beretta kuului kaikkien vertailua suorittaneiden mielestä vertailun kärkijoukkoon vaikka kolmen parhaimman keskinäistä sijoitusta ei ollutkaan enää mitenkään helppo määritellä. Aseen ampumaergonomia on kuitenkin erinomainen. Testiaseesta voitaisiin sanoa, että " piippu ja aavistuksen painavampi keula olisi tehnyt hyvää ammuttaessa pidemmille etäisyyksille. Vertailussa ase teki vain muutamia syöttöhäiriöitä patruunoilla joista se ei pitänyt. Ammuttavuus Browningissa oli huippuluokkaa ja erityisesti kiekkojen kontrolloiminen vaativimmissa ampumasuorituksissa oli erinomaista. Beretta Urika 2 Beretta on ollut jo pitkään edelläkävijä itselataavissa haulikoissa ja itsesäätyvällä kaasumännällä varustetut mallit ovat nauttineet suosiota luotettavina ja ampumaominaisuuksiltaan erinomaisina haulikkoina. Erityismainintana Browningista voidaan mainita, että se oli vertailuryhmän suosikki kolmen kärjestä. Browning Fusion Evolve + erinomainen ammuttavuus us + looginen toimintavarmuus us + hyvä varustetaso puuosien massiivisuus Hinta: 1560 Pisteen hinta: 26,70 VERTAILU RYHMÄN SUOSIKKI! Maahantuoja: Gyttorp Finland Oy, (06) 347 1800. Tämä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi ja toimintavarmuus eri patruunoilla on hämmästyttävän hyvällä tasolla. Miellyttävä yksityiskohta aseessa on vaihdettava loiste-etujyvä, joita voi vaihtaa käyttötarkoituksen mukaan. 12 RIISTA Aseen ulkonäössä on vaikutteita Browningin muista muotoilulinjauksista ja nämä ovat kieltämättä aavistuksen futuristisia. Ase on säädettävissä ampujan mitoille ja ase toimitetaan täysin varusteltuna kovassa aselaukussa. Ase on säädettävyydeltään ensiluokkainen ja lisävarusteena aseeseen saa esimerkiksi eripainoisia piipunkiinnitysmuttereita, joilla painotusta saa halutessaan muutettua. Urika on ammuttavuudeltaan testin kärjessä ja se sopii erinomaisesti nopeutta vaativiin tilanteisiin
Toimintavarmuudessa Lanber ei perinteisenä kaasumäntätoimisena yltänyt aivan huipputasolle, mutta toimintahäiriöt painottuivat tämänkin haulikon kohdalla vain muutamalle eri patruunalle, eli kaikkein keveimmille latauksille. Päällimmäisenä tuntuva keveys saa aikaan myös sen, että aseen rekyylituntuma on varsin karu ja aseessa tulee ehdottomasti käyttää vain skaalan alapään patruunoita, jotta ampujalla on edes teoreettisia mahdollisuuksia pysyä ehyenä rekyylin kanssa. Lanber Victoria Lanber osoittautui vertailun yllättäjäksi erinomaisilla ampumaominaisuuksillaan joiden puolesta se ei hävinnyt piiruakaan vertailun kärkikolmikolle. Laatikko sen sijaan ei ole huonoimmasta päästä ja sitä ei saa aivan ensiyrittämisellä rikki kuten parin muun haulikon toivottomilta tuntuneita pakkauksia. Franchin ammuttavuus oli tyypillistä liian kevyille ja erityisesti liian takapainoisille aseille. Tämä on sikäli vahva suoritus, että ase jättää taakseen varsin kovia haulikkomaailman merkkejä. Lanber Victoria + edullinen + erittäin hyvä ammuttavuus + mitoituksissa hyvä "tehdasasetus" + toimintavarmuus lineaarista ja hyvin ennustettavaa huono säädettävyys ei aselaukkua Hinta: 715 Pisteen hinta: 17,65 Maahantuoja: Aseliike Markus us Remes, (08) 520 9999 HYVÄ OSTOS! RIISTA 13. Franchi Fast Pro Franchi Fast Pro + erittäin toimintavarma + hyvä säädettävyys + hyvä varustelu aivan liian kevyt karmea ammuttava raskailla latauksilla vaatii liiallista huolellisuutta ampumasuoritukselta Hinta: 1250 Pisteen hinta: 32,05 Maahantuoja: Sako Oy, (010) 830 5200 Franchi oli vertailun ainoa inertiatoiminen haulikko, jolla ei saatu aikaiseksi ainuttakaan syöttöhäiriötä. Ampujien keskinäisessä raadissa tämä haulikko olisi päätynyt kolmen kärjen jälkeen seuraavana omaan asekaappiin. Aseen ampumatuntuma oli hervoton ja onnistuneeseen ampumasuoritukseen vaadittava herkkyys täytyy olla täysin paikalla muuten ampumisesta ei tule yhtikäs mitään. Raskaammilla latauksilla ase pelasi esimerkillisesti. Franchi on selkeästi keskitason haulikko ja se tulee ikävällä tavalla esille myös siinä mielessä, että haulikon mukana ei seuraa aselaukkua. Aseen erinomainen painotus ja tehdasmitoitus passasivat likimain koko vertailuporukalle ja jälki osumien suhteen oli varsin mieluisaa katseltavaa. Kokeilluista kolmesta inertiatoimisesta se oli kevyin ja karmein ammuttava raskailla metsästyslatauksilla, mutta kiekkopatruunoilla se näytti kaapinpaikkaa kalliimmalle sukulaiselleen toimintavarmuutensa suhteen
Kaikkien vertailuryhmään kuuluneiden ongelmana oli jyvän piiloutuminen aseen lukkokehyksen taakse. Valmistajan sivuilta kaasumäntätoimiset edelleen löytyvät, mutta maahantuojan ohjelmassa niitä ei enää ole. Säädettävyys ampujakohtaiseksi on Marocchissa hyvä ja ase on kaikin puolin muutenkin hyvä ja linjakas muotoilultaan liipaisinkaaren kolhoutta lukuun ottamatta. Marocchi Si12 + edullinen + asiallinen varustetaso + siisti työnjälki toimintahäiriöt epäsäännöllisiä epämiellyttävä ampua Hinta: 999 Pisteen hinta: 26,65 Maahantuoja: Eloranta, (017) 288 3044 Remington 105 CTi II Remington on asemaailman "Iso Vihreä" ja tästä johtuen valmistajan uusilla tuotteilla on aina tietty painoarvo asemaailmassa. CTi II on edeltäjänsä lailla edelleen yksi uudenaikaisimmista itselataavista haulikoista ja sen rakenteessa on monia aseteknisesti mielenkiintoisia kohtia niin käytettyjen materiaalien kuin toiminnallisten ratkaisujenkin puitteissa. Suuntautuminen on siis sitä luokkaa, että jos perän saisi ihmismäiseksi, niin ampuminenkin onnistuisi varsin mallikkaasti. On totta, että aseesta saadaan miellyttävämpi ampua jos latausliike ei ole liian raju, mutta / kaliiperin itselataavien tulisi toimia luotettavasti suurimmalla osalla kiekkopatruunoista. Remington 105 CTi II + erinomainen varustelu + paras kantolaukku + hienot tekniset ratkaisut huono mitoitus huono säädettävyys ei toimi millään 24 g latauksella Hinta: 1820 Pisteen hinta: 53,50 Maahantuoja: Normark Oy, (014) 820 711. Ammuttavuutensa puolesta Marocchi oli parempi kuin Benelli johtuen lähinnä piipun perinteisestä tähtäinkiskosta. Trapissa ampuminen on14 RIISTA nistui jotenkuten kun aseen pukkasi kylmästi peittämään koko kohteen. Remingtonin suuri kompastuskivi tämän vertailun yhteydessä on äärimmäisen huono ampujakohtainen sovitettavuus yhdistettynä huonoihin lähtökohtaisiin mitoituksiin. Marocchi Si12 Marocchi on siirtynyt uusissa itselataavissa aseissaan Benellin luotsaamaan inertiatoimisten kelkkaan. Tämä siirsi painopistettä piipulle juuri kriittisen määrän ja ase ei ollut aivan yhtä hervoton keulastaan. Keveydestään ja inertiatoimisuuden raakuudesta johtuen myös tämä hau- likko oli liian voimakasrekyylinen raskailla metsästyslatauksilla. Marocchin toiminta oli oikeastaan identtinen Benellin kanssa, eli häiriöitä tuli kun niitä oli tullakseen ja asiaan ei näyttänyt vaikuttavan sen kummemmin patruuna kuin ampujakaan. Toinen kummastusta herättänyt seikka oli aseen selkeä toimimattomuus g latauksilla. Suurin syy tälle lienee aseen valmistuskustannuksien lasku
Tämä teki ampumisesta hankalaa jopa metsästystrapissa joka muutoin hyötyy hieman yliampuvasta haulikosta. Aseen mitoitus ei lisäksi sopinut kovin hyvin kenellekään vertailuryhmästä. Weatherby SA-08 + kohtuullinen varustelu puutteellinen säädettävyys mitoitukset pielessä halpa-aseen leima Hinta: 990 Pisteen hinta: 43,05 Maahantuoja: HW-Company Oy, (06) 824 5730 Winchester SX3 8-shot Winchesterin ja Browningin käyttämä itsesäätyvä kaasumäntä johdatti SX:n vertailun kärkikolmikkoon ilman toimintahäiriöitä. Tämä näkyy valitettavasti Weatherbyn kohdalla siten, että aseessa on selkeä halpa-aseen leima. Winchesterin säädettävyys oli vertailun parhaimmistoa ja perä oli säädettävissä niin pituutensa kuin kulmansakin puitteissa. Vertailun muista aseista poiketen SX on saatavana normaalisti vain / kaliiperin versioina, mutta joitain malleja on saatavana / kaliiperissa. Ammuttavuudeltaan Weatherby kärsi oikeastaan eniten vertailun haulikoista liian ylävoittoisesta osumapisteestä. Nämä toimivat isommista poiketen myös keveimmillä ratalatauksilla täysin moitteettomasti. Winchester SX3 8-shot + äärimmäisen toimintavarma + hyvä ammuttavuus + erinomainen säädettävyys + pintakäsittely erinomainen jatkomakasiinista johtuva etupainoisuus Hinta: 1250 Pisteen hinta: 20,50 Maahantuoja: Oy K. Ampumaominaisuudet Winchesterissä olivat juuri kohdallaan ja aseen jatkomakasiinista huolimatta se ei ollut aivan suunnattoman etupainoinen, vaikkakin tasapainoa olisi edesauttanut normaalimittainen makasiiniputki. Kuvissa ase on nätti, mutta käsissä paljastuu totuus, eli kyseessä on edullinen ja varsin keskinkertainen haulikko. Weatherby SA-08 Weatherby teettää haulikkonsa ja vastikään valmistaja on vaihtunut turkkilaiseksi. Myös aseen mitoitukset olivat liian konservatiivisia ja ne eivät sopineet kenellekään kovin hyvin tehden ampumisesta työlästä. Varustelultaan SA- on kohtuullinen, mutta ampujakohtaisten säätöjen puutteen vuoksi ase on hankala varsinkin kun lähtökohtainen mitoitus on metsässä. Aseen luotettavuus oli tasolla, johon kaikkien tulisi pyrkiä ja joka panee muut valmistajat hiomaan joko tuotteitaan tai vaihtoehtoisesti myyntipuheitaan. Hjorth Ab, (03) 234 4300 RIISTA 15
Nyt sellainen pienoiskiväärillä metsästävä, joka haluaa noudattaa lakia, ei pysty valitsemaan tarkoitukseen parhaiten sopivaa patruunaa, sillä lain silmissä monet käytännön teholtaan parhaimmistoon kuuluvat metsästyspatruunat eivät täytä kyseistä määräystä. Kaksi toiminnaltaan erittäin hyvää metsästyspatruunaa, toinen ei täytä nykyisen lain vaatimuksia eikä toinen sovellu vaimenninpatruunaksi. LAKIPYKÄLÄT KUNTOON PIENOISKIVÄÄRI METSÄSTYSASEENA Lakiteksti, joka koskee pienoiskivääriä: "Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 150 joulea." TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI T ällä säädöksellä on varmasti tarkoitettu ns. pelkästään hyvää, mutta tuloksena on kuitenkin jotain muuta. Jos ajattelemme mitä ominaisuuksia vaaditaan pienoiskiväärin patruunalta, on kaksi 16 RIISTA
Onnistunut riistalaukaus pienoiskiväärillä riippuu käytetyn patruunan käynnistä ja luodin toiminnasta, näillä asioilla ei ole kerrassaan mitään tekemistä jouletehon kanssa! timuksia teholtaan, joten myös vaimentimen käyttö jää puolittaiseksi. Yksi, nykyisin tosin lokaan poljettu, lakitekstin ikiaikaisista perussäännöistä onkin aina ollut, että sellainen määräys, jota ei pystytä valvomaan ei myöskään täytä lakipykälän määritelmää. wmr on jo seuraavassa luokassa.)Näin metsästäjä voisi itse valita tarkoituksenmukaisimman patruunan käyttöönsä. Nopeudet on mitattu käytännön olosuhteissa, ei laskennallisesti. Joulevaatimuksen ylittävät esimerkiksi kaikki hypernopeat patruunat, joiden kevyt luoti sekä tappaa huonosti että käy harvoin riittävän hyvin missään pienoiskiväärissä. Lakia tehtäessä ei ole ollut näköjään lainkaan tietoa pienoiskiväärin ballistiikasta ja ilmeisesti joulepykälä onkin tullut jollekin ahaa-elämyksenä laukausääniä kuunnellessa! Meillä suurin ongelma useimmissa lainkohdissa on se, että niiden noudattamista ei pystytä mitenkään valvomaan. Tämän lisäksi kevyt luoti hidastuu raskasta nopeammin ja häviää jouletehoissa esimerkiksi aliääniselle patruunalle sitä enemmän mitä kauemmas ammutaan. Käynti paranee useissa tapauksissa kun äänenvaimennin lisätään aseeseen. Epäkohtana on myös aselaki, jossa pienoiskiväärin määritelmä koskee vain .-kaliiperista asetta, muut pienemmät reunasytytteiset kaliiperit (.) ovatkin sitten kiväärejä! Hoh hoijaa, pitäisiköhän meidän ihan tosissaan hakea ulkomailta apua lainlaatimiseen, kotimaasta ei näytä ainakaan löytyvän sellaista oikeusoppinutta, joka tämän lajin hallitsisi?! RIISTA 17. Kaikkein hupaisinta asiassa on se, että nyt monet lailliset patruunat ovat nimenomaan jouleteholtaan heikompia jo metrissä verrattuna esimerkiksi moniin aliäänipatruunoihin, joiden teho piipunsuulla ei kuitenkaan ole riittävä! Piipunsuulta m/s Lailliset lataukset Remington Viper Remington Yellow Jacket CCI Stinger Federal Hyper Velocity Aquila Super Maximum Hyper Velocity Laittomat lataukset Lapua Master Remington Subsonic Winchester Subsonic Lapua Subsonic 331 324 322 323 141,9 132,3 133,0 133,0 394 429 488 461 521 174,6 198,7 244.1 223,1 263,3 J Sadasta metristä m/s J 292 298 308 286 316 95,9 95,0 97,2 85,9 96,9 285 283 270 273 104,9 100,9 94,8 95,0 Tämä taulukko kertoo paljonpuhuvasti nopean ja hitaan luodin tehoeroista lähellä piipunsuuta sekä 100 metrissä. Pienoiskivääriä koskevaa pykälää on (onneksi) täysin mahdoton valvoa, joten se on itse asiassa kirjattu aivan turhaan paperille! Ratkaisuna tämän lainkohdan järkiyttämiseen voisi olla esimerkiksi seuraava lause: Käytettäessä pienoiskivääriä metsästyksessä tulee patruunan olla tyyppiä long rifle. Vaimenninpatruunat eivät kuitenkaan täytä lain vaakin olisi etsimälläkään löytynyt. Kuten suuremmissakin kaliipereissa, jouleteho ei kerro mitään patruunan tappokyvystä ja huonompaa kriteeriä lakiin tus- Meillä suurin ongelma useimmissa lakipykälissä on se, ettei niitä mitenkään pystytä valvomaan. niistä ylitse muiden: käynnin pitää olla erinomainen ja toiseksi luodin tulisi muotoutua. (. Nämä mainitut seikat ovat onnistuneen jahdin edellytykset
Koiran kaulapannassa on satelliittipaikannuslaite ja akut. Olin myös sataprosenttisen varma, että osa toiminnoista tulisi jäämään uskalluksen puutteesta johtuen pimentoon vielä pitkäksi aikaa. Yhteydenpitoa varten pannassa on sisäänrakennettu kännykkä. Tuolloin sain esittelyn laitteen toiminnasta ja tekniikasta, mutta suu- rimman osan informaatiosta suodatin suoraan romukoppaan. Lisäksi "uusia" tutkia oli alkanut ilmestyä seudun muille hirvikoiramiehille ja tästä johtuen niistä saadut positiiviset kommentit rohkaisivat kokeilemaan minulle uutta teknologiaa. Toistaiseksi kaikki. Laite sinänsä on varsin yksinkertainen päällisin puolin tarkasteltuna. Ainoastaan raha ei ole syynä ostopäätöksen lykkäämiselle etenkään koiratutkien suhteen. ULTRAPOINT Tutustuin ensimmäisen kerran Ultrapoint Koira-GPS laitteeseen ja siinä käytettävään DoGPS ohjelmaan Rovaniemellä järjestetyillä erämessuilla. Minulle erilaiset elektroniikassa ja matkaviestinnässä yleisestikin käytettävät termit ovat lähinnä puuroa, josta en tahdo oikein saada siivilöityä sattumia joihin tarttua. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ G 18 PS:llä paikantava ja GSM-yhteyttä käyttävä koiratutka tuli mieleen kun haravatutkalla toimiessa yleisenä ongelmana alkoi olla yhteyden menetys koiraan hirvien karkkomatkojen ollessa normaalia pidempiä. TEKNISESTI RAJOITTUNEEN TOIMITTAJAN KOKEMUKSIA, OSA 1 Ultrapoint Koira-GPS Tunnustan heti kärkeen olevani varsin toivoton tapaus elektronisten laitteiden suhteen. Olin sataprosenttisen varma, että laitteen kanssa oppisi olemaan ja tekniikka tulisi aikanaan riittävän tutuksi. Tämän kirjoituksen tarkoituksena onkin ensimmäisessä osassa tuoda esille niitä asioita, joita uuden teknologian RIISTA kanssa pelätään aivan suotta, mutta jotka jarruttavat usein vahvasti uutuuksien käyttöönottoa
Toinen pisteistä oli "Riitu" ja toinen oli se paikka jossa seisoin. on vielä helppoa ja yksinkertaista. Tuuli oli niin voimakas, että haukku ei kuulunut edes läheltä saati sitten kauempaa, jonne hirvellä näytti olevan kova kiire. Harava-antennin aikakaudella tässä tilanteessa olisivat miehet olleet jo menossa koiran suuntaan oletuksena se, että koira haukkuu hirveä jossain kauempana. HAVAINTOJA Koiran näkeminen kartalla reaaliajassa muuttaa metsästystä aika oleellisesti. Kaveri oli siinä mielessä oikeassakin, että oma liikkuminen kännykän näyttöä tuijottaen on kohtuullisen vaativaa metsämaastossa. Asennuksen yhteydessä löysin kännykän laatikon, jossa oli GPS mokkula. Tämä teknologiapainotteinen markkinointi lisää kynnystä hankkia laite ja opetella sen käyttöä vaikka itse käytettävyys laitteella olisikin varsin yksinkertaista. Haukkulaskurissa oli varsin vaatimaton lukema ja menomatkalla vauhtia oli ollut kohtuullisen räväkästi. Tämä säästää huomattavasti sekä aikaa että vaivaa, kun ainoastaan suuntatiedon varassa oleva paikannustieto pakottaa metsästäjän ottamaan selvää koiran touhuamisista jalkapelillä. Useimmat koiratutkan hankkivat käyttävät nykyään puhelimia joissa on sisäänrakennettu GPS-paikannin. Korostan tässä vaiheessa, että toimintojen valikot ovat varsin käyttökelpoiset ja ohjeet eri toimintojen käytöstä ovat varsin yksinkertaisia. TOSITOIMEEN Ensimmäinen epäilys laitteen toimivuudesta tuli kun laite ilmoitti hetkisen päästä matkaa koiralle olevan lähes neljäsataa metriä. Samalla haukkuilmaisin alkoi ilmoitella itsestään ja hiljalleen koiran paikka alkoi vaihtua vanhalle metsäautotienpohjalle. Koiran olisi kyllä ensimmäisen kolmensadan metrin taipaleella nähnyt nostamalla katsetta horisontin tasolle, mutta kännykän näytöstä tarkkailemalla hommassa oli enemmän hohtoa. Pantaan asennetaan tämän jälkeen SIM-kortti josta on poistettu PIN-koodin kysely ja asennetaan akut paikoilleen. Alle tunnissa minulla oli käsissä toimiva panta ja toimiva puhelin, joita pitäisi enää opetella käyttämään. Tämä vaihe kammotti, mutta ohjelman asennus puhelimeen paljastui niin suoraviivaiseksi ja hyvin ohjeistetuksi toimitukseksi, että mikään vaihe asennuksesta ei tuottanut kipua. Sitten lähdettiin. Samalla katsastetaan vuodelle tulleet uudet toiminnot ja ominaisuudet. RIISTA 19. Tässä vaiheessa päätin kokeilla GPRS yhteyteen perustuvaa paikannusta, jossa puhelimeen tulee koko ajan päivitystä koiran liikkeistä. Puhelimen ohjeita seuraten latasin alueen kartan ja sain näytölle kaksi pistettä. Koira palasi takaisin noin kymmenen minuutin kuluttua. Tällöin tutkan antama data oli masentavaa katseltavaa kun näytölle piirtyi koiran haahuilut lenkkipolulla ja juomatauot järven rannassa. Tutka kertoi koiran tekemiset tarkkuudella josta selvisi se, että hirvien perässä koira ei ollut vaikka se olikin liki parin kilometrin päässä miehistä. Tä- kimatta. Edelleenkin kaikki on helppoa ja suoraviivaista. ASENNUSYRIT YS Tarkistettuani yhteensopivuuden Nokia N -puhelimen kanssa, latasin ohjelman puhelimeen ohjeita orjallisesti noudattaen. Toinen syy on ikänäkö, joka saattaa asettaa laitteille yllättäviäkin käyttäjäkohtaisia rajoituksia. Toisaalta myös haukulle siirtyminen on helpompaa silloin kun paikkatieto on tarkka ja paras reitti haukulle on mahdollista selvittää karttapohjasta. EI PELOTA ENÄÄ Uutta teknologiaa pelkääville voin omien kokemuksien perusteella suositella lämpimästi Ultrapoint DoGPS laitetta, joka on tavattoman helppokäyttöinen ja sopii niillekin jotka tyytyvät vain painelemaan nappuloita välittämättä siitä mitä niitä painettaessa tapahtuu teknisessä mielessä. Suurin muutos on armottoman selittelemätön paikkatieto jota on mahdollista käyttää hyväkseen joko pyynnin suunnittelussa tai koiran tekemisten seuraamisessa. HETI KÄY TTÖÖN eli kun koiralle lähetti viestin niin paikkatieto saapui näyttöön. Koira oli kuitenkin käynyt pisimmillään yli puolentoista kilometrin päässä, josta oli sitten palannut kun oli havainnut hirven olevan lähinnä juoksutuulella. män tietävät ne joilla on pidempi kokemus vastaavista laitteista, mutta muutos on oikeasti niin suuri, että laitetta on päästävä kokeilemaan jotta sen käyttökelpoisuus tulee esiin. Toinen pisteistä oli "Riitu" ja toinen oli se paikka jossa seisoin. Tämän jälkeen vain mokkula taskuun, kännykkä kouraan, koira irti vierkusta ja hirvihommiin. Oioin hieman ja toimin juuri siten kun kaveri neuvoi olemaan tekemättä. Onnen tunnetta ja autuutta... Hänen kommenttinsa toisista vastaavanlaisista välineistä oli se, että käyttö vaatisi suunnattoman ajallisen panostuksen jotta laitteella ylipäätään mitään tekisi. Tässä vaiheessa homma meni mielenkiintoiseksi ja hommassa tuntui olevan jotain ituakin kun koiran liikkeet tulivat näytölle reaaliajassa. Tämä laite tuli nyt ensimmäistä kertaa käyttökelpoiseksi välineeksi ja sen kanssa sainkin painia hieman enemmän kun minun täytyi opetella käyttämään aivan ensimmäiseksi bluetooth yhteyttä mokkulan ja kännykän välillä. Onnen tunnetta ja autuutta... Seuraavan kerran tutka olikin toisen koiran kaulassa ja pyynti kohdistui alueelle jossa hirviä ei ollut. Seuraavassa osassa keskitytään Ultrapoint DoGPS laitteen eri toimintoihin ja valotetaan tarkemmin taustalla töitä tekevää tekniikkaa. Suurin ongelma näiden laitteiden käyttöönotossa on nähdäkseni juuri teknologiapelko, joka toisille on aivan oikea syy jättää laite hank- Onnistuneen asennuksen jälkeen suuntasin seuraavana aamuna koiran kanssa metsään. Riitulle laitettiin panta kaulaan, pannan patterikotelo käännettiin kiinni ja tarkistettiin valojen oikeanlainen vilkkuminen. Laite toimi juuri niin kuin sen pitikin, Puhelimen ohjeita seuraten latasin alueen kartan ja sain näytölle kaksi pistettä. Onnistuttuani saamaan yhteyden kännykän ja mokkulan välillä, seistä törötin hetkisen päästä pihalla mokkula rintataskussa ja kännykkä kädessä pannan ollessa toisella puolen pihaa. Laitevalmistajat syyllistyvät mielestäni liian paljon eri teknisten tietojen esilletuontiin kun tärkeää olisi tuoda esille laitteen käytettävyyttä ja asioita, joita laitteella voi saada selville
Mikäli aseessa on kiinteät supistukset, ainoa keino vaikuttaa hauliparveen on muuttaa patruunan rakennetta. Tilanteissa, joissa supistus on liian tiukka, apu löytyy erityisistä hajotuspatruunoista, joita voi hyödyntää myös vaihtosupistajia käytettäessä.. LIIAN TIUKKA SUPISTUS? HAJOTUSTA HAULIKUVIOON TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Hauliparven laajuuteen tai suppeuteen pyritään nykyisin vaikuttamaan pääasiassa vaihtosupistajilla
Varsin toimiva keino on myös jakaa hauliannos osastoihin kerroksittain esimerkiksi pahvisilla välilapuilla tai varsinkin pienillä hauleilla riittää usein patruunan sulkeminen tavallista paksummalla etulapulla. RIISTA 21. Tällöin osuminen on varmempaa eikä täysosumallakaan saalis hajoa käyttökelvottomaksi. Löytyy myös versioita, joissa haulikupin pohjaan on kiinnitetty tolppa tai vastaavanlainen tolppa laipassa. On kuitenkin monia tilanteita, joissa ampumamatkat ovat lyhyitä ja silloin laajasta hauliparvesta on suurin hyöty. Tavallisin rakenne näyttää olevan nykyisin haulikupin pohjalle kiinnitetty ristikko, joka jakaa hauliannoksen pituussuunnassa neljään osaan. Täällä on totuttu pitkiin ampumamatkoihin ja vannotaan täyssuppean nimeen. Patruunan sisärakenteen lisäksi hajotusta saadaan aikaan myös esimerkiksi linssin tai kuution muotoisilla hauleilla, tai käyttämällä eri haulikokoja samassa patruunassa siten, että suurimmat ovat patruunassa alimpina. Hajotuspatruunoissa korkea lähtönopeus vain tehostaa haluttua vaikutusta. Rakenteellisesti eroja löytyy paljonkin, mutta toiminta näyttäisi olevan melko lailla samaa luokkaa kaikilla. H DISPERSANTEPATRUUNAT Tavallisin haulikoko hajotuspatruunassa on numero (, mm) ja hauliannos g. Faktaa on kuitenkin, että hyvälaatuiset lyijyhaulit kestävät hyvin vain noin m/s lähtönopeuden ja kaikki siitä yli pyrkii hajottamaan hauliparvea epämuodostuneiden haulien takia. Lähtönopeus on usein peruspatruunaa korkeampi, luokkaa m/s, joskin nykyisin sitä ei voida enää pitää korkeana. Vaikka ampumamatkat ovatkin lyhyitä, ampumatilanteet ovat sitäkin nopeampia, joten kova lähtönopeus auttaa myös näissä silmänräpäyksellisissä laukauksissa. Tämä laipallinen tolppa ladataan haulien sekaan tolppa alaspäin ja laippa sulkee patruunan. HAULIKKO METSÄSTYSASEENA, OSA 5 ajotuspatruunoita käytetään hyvin yleisesti Keski-Euroopassa, mutta meillä tämä patruunatyyppi on harvinaisempi. Tästä löytyy erilaisia muunnoksia kuten irtoristikko, ristikko kiinni välitulpassa eikä haulikuppia jne. Hajotuspatruunoita valmistavat lähes kaikki patruunatehtaat ja niitä kutsutaan maasta riippuen eri nimillä, kuten Streu, Dispersante, Disperser, Spreader tai Scatter load
Winchester Disperserin ja Sellier & Bellot Streukreuzin rakenne on teoriassa sama, mutta käytännön toteutus on tehty eri tavoin. KOEAMMUNTAA Aiemmin metriltä tekemissäni kokeissa olen ampunut Legian noppahaulia (haulikoko xx mm / g), Sagan Rabbit Dispersante kanipaukkua (no. mm:n läpimittainen ontto tila eikä haulikuppia ole lainkaan. Legian lähtönopeus oli m/s ja täyssuppealla haulit levisivät varsin tasaisesti cm:n ympyrän alalle ja harvakseltaan vielä lähes cm ympyrän ulkopuolelle. Puolisuppealla tulos oli hyvin samankaltainen. Puolisuppealla toiminta oli hyvä, kuvio jakautui tasaisesti koko ympyrän alalle ja vielä harvakseltaan liki cm sen ulkopuolelle. Tällä aseella Winchesterin kuvio oli käyttökelpoisempi, mutta puolisuppealla Sauerilla päästiin parempaan tulokseen Sellier & Bellotilla. 22 RIISTA. Sagan nopeus oli noin m/s, täyssuppealla kuvio laajeni vain vähän ollen hyvin keskustapainotteinen ja ympyrän ulkokehällä oli suu- ria aukkoja. / g), viimeksi mainitussa oli haulikuppiin integroitu ristikko ja Sagassa vastaava rakenne mutta ristikon sijasta haulikupin keskellä oli tolppa. Tunetin lähtönopeus oli noin m/s ja täyssuppealla kuvio oli melko tarkoin cm läpimitaltaan, ympyrän ulkokehällä haulit olivat melko harvassa ja vain jokunen ympyrän ulkopuolella. Puolisuppealla tulos oli parempi, kuvio oli melko tasainen koko ympyrän alalla ja ulottui harvempana kymmenisen senttiä ympyrän ulkopuolelle. Patruunan käyttöalue riittääkin huomattavasti kauemmaksi kuin tavanomaisilla hajotuspaukuilla, lähtönopeus oli keskimäärin vain m/s. Täyssuppean (Browning) osumakuviot, keskellä tavanomainen patruuna (Winchester Special P), vasemmalla Sellier & Bellot Streukreuz ja oikealla Winchester Disperser. Koeaseena oli täyssuppea Pointer ja puolisuppealla holkilla varustettu Browning A. / g) ja Tunetin Dispersantea (no. Välitulppaan on kiinnitetty ristikko, jonka keskellä on pyöreä n. Meteora Super Dispersantea kokeilin metristä useammalla haulikolla ja eri supistusasteilla, mutta tältä matkalta hajotusta syntyi vain vähän ja osumia cm:n ympyrässä oli reilusti yli kappaletta, vasta parannetulla sylinterillä päästiin harvempaan kuvioon, osumia silti vielä kpl. Näiden lisäksi ammuin myös Muninordin Meteora Super Dispersantea, joka poikkeaa hieman kaavasta, sillä patruunassa on peräti gramman annos , mm:n hauleja
Hauliannos ja -koko ovat kuten Winchesterissä, mutta lähtönopeus hitaampi, keskimäärin m/s. Vaihtosupistaja-aseessa sama tulos saavutetaan supistusta muuttamalla, mutta varsinkin vanhemmilla rinnakkaispiippuisilla metsästettäessä ollaan usein tilanteessa, jossa supistus on aivan liian tiukka ja silloin pelastuksena voi olla oikein valittu hajotuspatruuna.. Myös täyssuppean ja puolisuppean välillä erot olivat yllättävän pieniä. Winchesterissä haulikoko oli no. Hajotuspatruunoista löytyy monenlaisia rakenteita kuten noppahauleja, erilaisia ristikkoratkaisuja tai tolppaversioita. Winchester Disperserin osumakuvio metristä oli täyssuppealla kohtalaisen tasainen kattaen melko hyvin koko cm:n ympyrän, muutamia hajahauleja löytyi myös ympyrän ulkopuolelta. Sellier & Bellotin osumakuvio täyssuppealla oli Winchester Disperseriä keskustapainotteisempi, kuvio laajeni kyllä koko ympyrän alalle ja jonkin verran myös ulkopuolelle, mutta jo ulkokehän alueella oli suuria aukkoja. Puolisuppealla taas kuvio oli erittäin aukkoinen, aukkoja esiintyi myös keskustassa, mutta muuten pysyteltiin likimain ympyrän sisällä, hajahauleja esiintyi kuten täyssuppeallakin. Parhaimmillaan päästiin täyssuppealla sylinteripiipun tasolle, keskimäärin ero oli vähäisempi. Täyssuppealla Browningin osumakuvion laajuus oli hieman suurempi kuin taulun sisäympyrä ja Sauerilla puolisuppean kuvio samalla patruunalla vähän tiukempi, lähes kaikki haulit jäivät sisäympyrän sisäpuolelle. ONKO HAJOTUS PATRUUNOISTA H YÖT YÄ? Koeammuntojen perusteella osumakuviot laajenivat enemmän tai vähemmän kaikkien patruunoiden rakenteilla. Kyllä, hajotuspatruunoita kannattaa käyttää lyhyillä ampumamatkoilla kuten lehtokurppajahdissa, kanijahdissa ja monissa muissakin tilanteissa, varsinkin kanakoiralla metsästettäessä silloin kun käytössä olevassa aseessa ei ole riittävän avaraa supistusta. Koeaseina oli tällä kertaa Browning Double Auto täyssuppealla piipulla ja rinnakkaispiippuinen Sauer puolisuppealla piipulla, kummankin aseen supistukset kiinteitä. eli , mm, hauliannos g ja lähtönopeus n. Sellier & Bellotin rakenne puolestaan poikkesi kaikista edellä mainituista, siinä huopatulpan päällä, haulien keskellä oli irtonainen muoviristikko eikä haulikuppia ollut lainkaan. Rakenteellisesti Winchester vastasi edellä esitettyä Tunetia. m/s. Puolisuppealla ampumatulos oli täsmälleen samanlainen kuin täyssuppealla. Vertailupatruunana käytettiin tavanomaisella rakenteella olevaa Winchester Special P:tä, jossa haulikoko oli vastaava, numero ja hauliannos g. Muitakin keinoja tähän tarkoitukseen on käytettävissä. Nyt kokeessa oli Winchesterin Disperser ja Sellier & Bellotin Red and Black Streukreuz. Selkeästi olikin nähtävissä, että tulokset eri patruunoilla ja aseilla vaihtelivat suuresti, joten tarvitaan hieman kokeiluja parhaimman yhdistelmän löytämiseksi
VADSTENA 2009
Monet metsämiehet kuitenkin unelmoivat hanhen saamisesta ja ovat valmiita lähtemään sen perään ulkomaillekin. Hanhille edullista vesialuetta ja ruokamaita siten riittää ja niinpä alueella on oma, ympäri vuoden pysyvä hanhikantansa. Kohteena olivat erityisesti kanadanhanhet, eli "honkkerit", kuten oppailla oli niitä tapana kutsua. Viro on ollut perinteinen kohdemaa, josta saalista on tullut joskus enemmän, joskus ei lainkaan. Totesimme maailmalla asioiden olevan kuitenkin toisin, kun Riistan toimitus osallistui vuoden 2009 hanhikauden avaukseen Ruotsin Vadstenassa. TEKSTI: TERO KUITUNEN H anhi, lajista riippumatta, on Suomessa arvostettu riistalintu, joita säännöllisesti saaliikseen saavia on harvassa. Itse metsästysalue on peltomaisemaa, jossa metsät loistavat poissaolollaan. Suomi on hiukan syrjässä muuttoreiteiltä, eivätkä kylmät talvet ole suotuisia talvehtimiselle ja sitä kautta pysyvien lintukantojen muodostumiselle. Koska matka oli menestys, löytyi lähtijöitä myös tämänvuotiseen avaukseen. VADSTENA 2009 Vadstena sijaitsee km Linköpingistä länteen Vättern-järven rannalla. alkaen, olivat sallittuja lajeja vain kanadanhanhi sekä merihanhi. Silloin meille esiteltiin uudet "blindit", eli metalliputkirunkoiset kangaslaatikot, joissa meidän oli tarkoitus maata piilossa. Syy tähän on selvä, kanukkeja on paljon ja ne ovat alttiita menemään vipuun, kun käytetään kuvia ja niitä kutsutaan. JAHTI KÄY TÄNNÖSSÄ Matkan järjesti suomalainen Pohjolan Jahtipillit, jonka erikoisalaa ovat juurikin hanhenmetsästysmatkat. Täällä hanhen saaminen saaliiksi on merkkitapaus ja useimmat suomalaiset metsästäjät muistavat elävästi tilanteet, joissa tuon myyttisen linnun saaminen olisi voinut toteutua. Lähialueilta löytyy myös toinen vaihtoehto, Ruotsi, johon suuntautuneelle jahtimatkalle osallistui vuonna myös Riistan toimituksen jäseniä. Paikallisen kannan lisäksi alue on muuttoparvien suosiossa ja esimerkiksi siellä ollessamme saimme tiedon, että alueelle oli matkalla noin kanadanhanhea. Koska olimme jahdissa heti kauden alussa, eli .. Muiden lajien jahtikausi alkaa asteittain myöhemmin. Kyseessä on amerikkalainen suojautumisväline, johon ryhmämme suhtautui aluksi jokseenkin epäluuloisesti. Ensimmäisen jahtipäivän aluksi kannoimme houkutuskuvat, blindit ja muut tarvikkeet keskelle erästä peltoa, jonka läheisyydestä järviltä pelloille ruokailemaan siirtyvien hanhien tiedettiin liikkuvan. Olimme syksyn ensimmäinen ryhmä, eli saavuimme Vadstenaan .., päivää ennen kauden alkua. Suomessa on varsin tavallista, että yhdenkin hanhen ampuneet metsämiehet kertoilevat tarinaansa ylpeydellä. Näille loputtomille pelloille hanhet siirtyvät ruokailemaan lännessä olevalta Vätterniltä ja itäpuolella sijaitsevalta Tåkern-järven luonnonsuojelualueelta. Suomalaisryhmämme oli jaettu kahteen kolmen miehen porukkaan ja meidän porukkamme aloitti jahdin vastapuidulla viljapellolla, jossa oli jäljellä vajaa puolimetrinen sänki. Maaginen hernepelto oli tuottoisa jahtipaikka. RIISTA 25. Suuressa osassa maata mahdollisuudet sen metsästämiseen ovat luonnollisista syistä heikot, koska lintuja ei yksinkertaisesti ole
Tämän yhdistelmän teho tuli reissun aikana todettua monta monituista kertaa, parhaimmillaan kaukana meistä lentänyt parvi teki tiukan käännöksen ja alkoi tekemään laskeutumiskaarroksia. Toisena päivänä siirryimme uuteen paikkaan, eli jo puidulle hernepellolle. Osa kanadanhanhiparvista oli tyytyväinen näkemäänsä yhden ylityksen jälkeen ja laskeutui kuville vastatuuleen juuri ajatellulla tavalla. Siksi jokainen meistä ryhtyi käyttämään naamiopäähinettä ja istui sen verran ylempänä että pystyi katselemaan ympäristöä ilman verkkoa. Blindit, joille kertyi moninaisia lempinimiä kuten penaalit tai ruumisarkut, asetettiin kuvien sekaan samalle tasolle toisiinsa nähden. Muutamia kertoja odotimme siihen saakka, että hanhet laskeutuivat maahan asti ja vasta sitten nousimme ylös. Merihanhia ammuttiin kolme, joista kaksi tuli kuville kanukkien. Ensimmäisen päivän saldo oli varsin mukava, osa porukasta, kirjoittaja mukaan lukien, sai pudotuksia jo aamulennolla ja loputkin iltalennon aikana. Jo aamulennolla tuplasimme edellispäivän saaliin ja kun iltalentokin tuotti vastaavan tuloksen, päätimme pyhittää viimeisen päivän aamulennon saaliimme käsittelylle. Ilmeisesti puinnin yhteydessä maahan varisseet herneet olivat hanhien suosikkilistalla, koska nyt lintuja oli ilmassa paljon. Metsästäjät makaavat siten laatikoissaan selällään, jalat kohti oletettua ampumasuuntaa. Tämä yllättävän monimuotoinen hanhiparven ja pillittäjän välinen vuoropuhelu oli jahtimuodon säväyttävimpiä osa-alueita ja oli selvästi havaittavissa, kuinka muutamat porukastamme saivat pureman taidon opetteluun. Niinpä jo yhden päivän jälkeen jokainen oli saanut saaliikseen hanhia. Jokainen pohti itsekseen, kuinka tästä oudosta laatikosta pääsisi pomppaamaan istualleen ja suorittamaan tarkkoja ja hyviä laukauksia. Laatikossa on yläselkätuki, eli siinä oleskellaan hiukan kohotetussa asennossa. 26 RIISTA Kun valmistelut oli tehty, asetuimme makaamaan blindeihin. Kun ensimmäinen ampumatilanne sitten tuli, ei asiassa ollut epäselvää, laatikosta pääsee sujuvasti ylös ja ampuminen onnistuu. Vaikka ensimmäisen päivän saalis oli ollut kelvollinen, ei se ollut mitään tämän uuden paikan tarjoamaan verrattuna. Tässä vaiheessa syy tähän oli vielä epäselvä, mutta ajatus on, että kun hanhet laskeutuvat vastatuuleen, ne päätyisivät kuvien muodostaman kaaren kärkien väliin. Käytännössä ajatus toimii ja niinpä blindien sijoittaminen oikeaan suuntaan on helppoa. Laatikon kansien ollessa kiinni, metsästäjä on käytännössä kokonaan piilossa, joten varsinaiselle naamiovaatetukselle ei ole edes tarvetta. Blindin kasvosuojana on muovinen verkko, jonka läpi näkeminen osoittautui hankalaksi ja samalla tähystäminen muuttui pidemmän päälle puuduttavaksi. Kun hanhiparvi ilmestyi kauas horisontin yläpuolelle, alkoi oppaamme käyttämään tottuneesti hanhipilliään ja samalla heilutimme laskeutuvaa hanhea matkivia "huiskuja". Saaliimme koostui suurelta valtaosaltaan kanadanhanhista. Näiden suoraviivaisten tilanteiden lisäksi pääsimme usein seuraamaan, kuinka opas sai pillittämällä käännytettyä takaisin parven, joka oli jo päättänyt poistua paikalta. Tällä tavalla kaikille saadaan laaja ampumasektori ilman että turvallisuus vaarantuu. Ja jostain syystä ne tulivat edellispäivää varmemmin kuville. Ennen tätä loppuhuipennusta seurasi jahtimuodossamme kuitenkin hyvin mielenkiintoinen osa. Kuvat sijoitettiin pellolle kaareksi, jonka kärki oli vasten tuulen suuntaa. Kuvien sijoittaminen meni samaan tapaan, mutta nyt tummanruskeita penaaleita hiukan naamioitiin myös oljilla ja muulla kellertävällä materiaalilla, joka vastasi paremmin pellon väritystä. Kaikki kaaveemme jäljittelivät kanadanhanhea, joten se oli ilmiselvästi pääasiallinen kohde
Kun linnut oli käsitelty, lihat pakattiin annospusseihin ja viilennettiin hiilidioksidilla. Edellisen reissun oppien pohjalta porukallamme oli käytössä pakettiauto ja useita suuria kylmäsäilytysastioita sekä yksi pakastinkaappi. Onnistuimme myös paluumatkalla samaan laivan keittiöstä jäitä, jotka kävimme kippaamassa laatikoihin. Kuljetusta varten "penaali" voidaan taitella kasaan ja sen saa selkään repun tavoin. Jahdissa käytetyt blindit toimivat hienosti, samalla sallien sujuvan ja nopean ampumisen. Kokemusten perusteella reissuun kannattaa valmistautua tavallista paremmin. Kuvat ovat pellossa kaarenmuotoisessa parvessa siten, että kaaren "kärki" on kohti tuulen suuntaa. Merihanhet eivät ole lainkaan tyhmiä otuksia, päinvastoin, ne tuntuivat aina epäilevän vilppiä ja huomasivat jotain pakorefleksit laukaisevaa. Kuvassa näkyy myös viuhka, jota heiluttamalla matkitaan laskeutuvaa hanhea. Näillä eväillä saimme saaliimme kotiin asiallisesti. Blindit ovat kuvien välissä ja metsästäjien katselusuunta on kohti oletettua lintujen laskeutumissuuntaa. Kirjoittajan ensimmäinen hanhi koskaan oli eräs harvoista saamistamme merihanhista. mukana. Se on sekä tuulen, että veden pitävä. Koska kyseessä on varsin staattinen jahtimuoto, ei jahtivaatteilta periaatteessa vaadita sen kummempia ominaisuuksia. Saalista saattaa olla tiedossa runsaasti, joten myös kylmäsäilytyskapasiteettia kotimatkaa varten on varattava vastaavasti. Sen lisäksi laatikoihin laitettiin "kylmäkalleja", jotka ovat vähimmäisvaatimus. Ainostaan yksi merihanhi ammuttiin merihanhiparvesta, joka lensi kuviemme päältä. Kokemuksien perusteella päälle kannattaa laittaa sen Blindi koostuu alumiiputkirungosta sekä jäykästä kankaasta. Lisäksi saalistilastoomme ja sittemmin täytettäväksi päätyi yksi hybridi, eli kanadanhanhen ja merihanhen risteymä. VALMISTELU T SY Y TÄ TEHDÄ HUOLELLA Hanhien näköaistia ei pidä aliarvioida, joten suojalle on tarvetta. Jotta asento olisi mukava on siinä puolisituvan asennon salliva selkätuki. Jotta viuhkaa voi käyttää suojasta, on penaalin kyljissä vetoketjulliset aukot. RIISTA 27
Potentiaalisesti patruunoiden kulutus on kuitenkin melkoista. Itse käytin , mm hauleja, jotka olivat ehkä turhankin karkeita. Tiukkaa ja peittävää kuviota puoltaa myös se, että sellaisella on mahdollista pudottaa parvessa lentävä lintu ilman, että muut linnut saavat osumia reunahauleista. Osalle porukasta kävi niin, että sadevesi valui luukun välistä sisälle ja muodosti lammikon jahtimiehen takapuolen kohdalle. Ampumamatkat ovat tyypillisesti lyhyitä, mutta toki laadukas peruspatruuna tuo linnun alas tarvittaessa hiukan kauempaakin. Itse metsästin kaksipiippuisella, mutta tavallisempi oli pumpputoiminen tai itselataava. Esimerkiksi sikäläisten luonnonsuojelijoiden suhtautuminen hanhijahtiin kannattaa tuoda esille. Aseeksi käy oikeastaan mikä tahansa haulikko, jonka kaliiperi on alle . Eli radalla kannattaa ampua mahdollisimman monipuolisesti erilaisista kulmista kiekkoja maassa istuen. Vaikka blindit ovat veden ja tuulen pitäviä, totesimme pienenkin sateen kastelevan tarpeeksi pitkään jatkuessaan. Hanhijahdin patruunavalinnan perusajatus voisi olla se, että hyvällä laukauksella lintu on välittömästi hengetön, huonolla laukauksella tuloksena on puhdas ohilaukaus. Suurin Ruotsissa sallittu haulikoko metsästyksessä on mm. Annoksen kooksi riittää taatusti grammaa, eli magnumit voi jättää kotiin. Patruunoita reissuun kannattaa ottaa reilusti, jos tarkoitus on käyttää tilanteet täysimittaisesti hyväksi. Jos tarkoituksena on, että hanhet tulevat alas ilman dramatiikkaa, voisi sopiva haulikoko olla esimerkiksi , mm. Todettakoon nyt selvyyden vuoksi, että tällaiseen urheiluun ei ole tarvetta, koska usein linnut tulevat alas maahan saakka, eli lähes varpaisiin kiinni. Ruotsalaiset luonnonsuojelijat, joilla on suuri painoarvo tällaisista asioista päätettäessä, ilmoittivat kuitenkin että mitään kiintiöitä ei aseteta. Ja vieläpä siten, että se ei kosketa kaikkea vesilintujahtia. verran kerroksia, että kylmä ei pääse yllättämään ja mielellään vettä pitävä kerros päällimmäiseksi. Supistusaste saisi olla tiukanpuoleinen, patruunasta riippuen kolmevarttinen tai täyssuppea. Vaikka hanhi on sitkeänpuoleinen riistalintu, suosittelemme hanhijahtiin kuitenkin tätä huomattavasti pienempää haulikokoa. Nyt todettiinkin, että metsästyksen Matkanjärjestäjän yhteystiedot: Pohjolan jahtipillit, (040) 722 6071 jahtimatkat@pohjolanjahtipillit.net seurauksena luontoon päätyvä lyijy ei ole ongelma, joten lyijykielto peruttiin. Pumpussa ei ole rajoituksia patruunamäärän suhteen, itselataavassa patruunoita saa olla + kappaletta. Istualtaan ampumisen harjoittelu on syytä ottaa mukaan ohjelmaan, jotta penaalista ponnistamisen jälkeen tulos on toivottu. Tämän syksyn paikat loppuivat jo viime vuoden marraskuussa. NE PIENET EROT Vaikka Suomi ja Ruotsi ovat maantieteellisesti lähellä toisiaan, on maiden välillä metsästykseen liittyen melkoisia asenneeroja. Järjellä ajateltuna kiintiön asettaminen olisikin ollut turhaa, onhan lintuja riittämiin, mutta että luonnonsuojelijat ottavat tällaisen kannan, se on jo jotain se. Eli suurin mahdollinen määrä puhtaita pudotuksia, minimimäärä raanakoita. Samalla on mahdollista opettaa itselleen se, millaisiin kulmiin näin on käytännössä edes mahdollista ampua. Metsästäjät olivat esittäneet ennen kautta, että hanhisaaliille asetettaisiin kiintiö. Koska tällaiset aikeet nostattivat vastustusta, päätettiin Ruotsissa tutkia asia uudelleen. Varusteiden ja kaluston lisäksi myös jahtimiestä on syytä valmistella tällaiseen hanhijahtiin. Ei ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun Ruotsissa piti tulla voimaan totaalinen lyijykielto, joka olisi koskenut myös luotiaseita. Kymppi kun on jostain syystä Ruotsissa kielletty. Myös lintujen noutamisen aikana kansi jäi usein auki ja niinpä vettä kertyi sisään vähintään silloin. Meillä oli mukana noin patruunaa metsästäjää kohden, joista osa jäi käyttämättä. Suomalaisesta lähtökohdasta tarkasteleva tuntee suorastaan huimausta, kun kuulee tällaisesta. Esimerkiksi pelloilla tapahtuvassa hanhijahdissa lyijypatruunoiden käyttö on sallittu ja ainoastaan erityiskohteissa on käytettävä korvaavia materiaaleja. www.pohjolanjahtipillit.net 28 28 RIISTA RIIST RIISTA RIISTA RIISTA I. Toinen seikka on lyijyhaulien käyttäminen vesilintujen metsästyksessä. Jos vastaava reissu ensi syksynä kiinnostaa, on syytä tehdä ensimmäinen ja tärkein valmistelu, matkan varaaminen, pikaisesti
Ryhmään mahtuu 4 henkilöä. SÄHKÖPOSTI: INFO@BRHUNTING.FI PUH: 040 417 8807 RIISTA 29. LUKIJAMATKAT ETELÄ-AFRIKKAAN NAMIBIA LIMPOPO Nkonka Etelä-Afrikka 3.11.4.2010 EN KORKEALUOKKAIN MAJOITUS 2790 Sisältää lennot, majoituksen, ruokailut, 5 metsästyspäivää, 2 kaatomaksua (impala uros, pahkasika) Ryhmään mahtuu 8 henkilöä. TÄJÄNÄ ATKANJÄRJES A M ERIN JA PRO-HUNT B&R HUNTING SUOMALAINEN NAMIBIAAN RYHMÄ 1 2890 ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT: 13.21.3.2010 RYHMÄ 2 20.28.3.2010 Sisältää lennot, majoituksen, ruokailut, 5 metsästyspäivää, kaatomaksun (keihäsantilooppi)
Koska esimerkiksi Sakon kivääreiden laadusta keskustellaan jatkuvasti, päätimme verrata Sako Vixeniä kaliiperissa .222 Remington ja uutta Sako 85 Varmintia samassa kaliiperissa. 30 RIISTA. TEKSTI JA KUVAT: MIKKO KIVELÄ SAKO VIXEN vastaan SAKO 85 VARMINT Miten mahtaa kohta viisikymppinen, suureksi osaksi käsintehty ase pärjätä tietokoneohjatusti työstetylle ruostumattomalle jälkeläiselleen
Oli pakko kysyä itseltäni, olisiko tehtaan kannattanut tehdä pienrekyylisille aseille oman tukkisarja, jossa perälevy on vaimentamaton. Myöhemmin L modernisoitiin, ja vuonna ilmestyi sen seuraaja L. Lukon oikealla puolella on ohjauslista, joka varmistaa jouhean lukon liikkeen. Perälevyn vuoksi :n tukin vetopituus on hivenen pidempi kuin Vixenin. Amerikkalaisia asevalmistajia rasittavat heidän tuotevastuulakinsa, joista johtuen heidän aseissaan laukaisuvastus on tavallisesti monta kiloa, jotta ei raastuvassa voida väittää aseen lauenneen vahingossa. RIISTA 31. Vixenin lyhyempi perä teki siitä kuitenkin helpomman kuljettaa metsässä, kun taas :n pidemmän perän takia sillä oli mukavampaa ampua penkistä. Laukaisu on etuvedoton ja yksi parhaimmista missään kiväärissä. Sako Vixenin lukolla on samat klassiset ulkomuodot kuin Sako Finnbearilla (L61R). Laukaisuvastus on säädettävissä, nyt oli mitattu vastus , kg, mikä on sopiva metsästyskäytössä. Sako 85:n lukossa on ulosheittäjä siirretty lukon alaosaan, ja lukkoon on lisätty kolmas sulkuolake. Lukkolaitteen pohjat ovat ulkomuodoiltaan lähes identtiset, sama pätee pistoolikahvoihin. Tässä esittelyssä mukana oleva ase on tätä uudempaa mallia. Perälevy on ohut ja kivenkova bakeliittilaatta, kun taas :n perälevy on täysimittainen rekyyliä vai- S mentava perälevy. Ulosheittäjänä toimii jousikuormitettu lukon pysäytin, erittäin hyvin toimiva ratkaisu. Vielä -luvun alussa tehtiin suuri osa työvaiheista käsin, kun nykyään on tietokonevalmistus voimissaan. Sakon laukaisu on pitkään ollut monen ampujan ja asetehtaan kadehtima etenkin Yhdysvalloissa. Sako 85:n karhennus on preussimaisen suora, kun taas Vixenin vastaavat ovat käsityön mukaisia. uomessa on monia metsästäjiä ja ampujia, jotka ovat joko perineet tai ostaneet Sako Vixen -kiväärin. Sako 85:n ruuvit ovat Torx- kantaisia (T25), mikä on huomattava parannus. Lukkojen vapautusnapit ovat lukkolaitteiden vasemmalla puolella, Vixenin on pieni ja siro, 85:n on helpompi käyttää. Vixenin pintojen viimeistely ja mustaus on mitä kaunein! Huomaa, että mitään työstöjälkiä ei piipun pinnassa näy. Tällaisessa tarkkuusammunnassa auttoi myös se, että :n pistoolikahva on paksumpi kuin Vixenin. LUKKOLAITTEET JA PATRUUNAN SYÖTTÖ Aseiden lukkolaitteet heijastavat valmistusajankohdan tuotantotekniikan suuntauksia. Sen verrokiksi sain Sakon tehtaalta modernin lajityypin edustajan, Sako Varmint Stainless Laminatedin. TUKIT Sako Vixenin tukki on lakattua puuta, ja sen karhennukset on tehty käsin. Oheisesta lukkolaitteen valokuvasta on nähtävissä, että Vixenin lukkolaite on mustattu, ja mustaus on kauniin sinertävä. Mitään jälkiä työstö- tai jyrsinteristä ei edes hakemalla löydy. Vasemmalla piippumerkintöjen ja perän käsikaiverrus, oikealla koneistuksen tulos. Asialla ei ole käytännön merkitystä, molemmilla tukeilla kun oli helppo ampua. Heti alusta lähtien Sako Vixen sai maineen yhtenä maailman tarkimmista sarjatuotetuista aseista. Kun tarkastelet karhennuksta, huomaat, että se on käsin tehty, kaunista! Käsityö vastaan sarjatuotanto tietokoneohjauksella. Kaikki metallipinnat on hiottu peilinkirkkaiksi ennen mustausta. Näiden aseiden valmistus alkoi vuonna , ja ensimmäisten mallimerkintä oli L. Suuret tuotantosarjat ovat kuitenkin nykyaikaa. Piipun pinta on tarkasti hiottu käsin ennen mustausta
LOPUKSI Tämän vertailun tekeminen tuotti minulle suurta iloa useasta syystä. Selvää on, että sekä vanhuksen että uuden aseen piiput olivat hyvässä kunnossa. Vixenin lipas tyhjennetään avaamalla saranoitu pohjalevy, Sako on varustettu viiden patruunan irrotettavalla lippaalla. Ammuntojen aikana puhalsi puuskainen m/s tuuli joka tuskin ainakaan paransi tarkkuutta. Aseet oli tuettu sekä edestä että takaa.Vixenillä paras tarkkuus saatiin Sakon FMJ-patruunoilla, viisi osumaa oli cm x cm alueen sisällä. :n lukon liike oli teflonmainen, lukko toimi lähes itsekseen. Patruunat joita käytin ammunnoissa olivat Lapua FMJ, Norma Oryx ja Jaktmatch, Sellier & Bellot SP ja FMJ sekä Sako FMJ. Sako :n lukon pinnat ovat hiekkapuhalluksen ja pinnoituksen jäljiltä karheat, kaikki metallipinnat ovat himmeät. Samoin sopivat Sako ja Sako FMJ hyvin yhteen, viiden laukauksen osumat olivat cm x , cm alueen sisällä. Vixeniä on helpompi kantaa metsässä kuin Varmintia, ja molempien tarkkuus on kuin Rolls Royce -moottoreiden teho eli "riittävä", laukaisu on lähes täydellinen, ja patruunoiden syöttö toimi moitteettomasti. Vixenin piippu on vapaastivärähtelevä esimerkillistä! Lukkolaitteet on helppo purkaa huoltoa varten avaamalla kaksi ruuvia jotka pitävät tukin paikoillaan. 32 RIISTA. Moitteettomasti viimeistellyn Vixenin lukko toimi virheettömästi, mutta valittamista ei ollut :ssäkään. Tämä vähentää valon heijastuksia. Lisäksi :n lukko voidaan avata ase varmistettuna. Mitään päätähuimaavaa kehitystä ei ole lukkolaitteiden osalta havaittavissa. TARKKUUS Ammuin sekä Vixenillä että :llä penkistä, kohdistustaulu oli metrin etäisyydellä. Tätä varten on lukon vapautusnappi lukon kammen vieressä. Ei ole epäilystäkään siitä, että näiden aseiden välillä on monta yhtäläisyyttä, vaikka ikäeroa on lähes vuotta
Sako :stä puuttuvat käsityön merkit ja ne pienet "virheet", jotka käsityöstä seuraavat. Limbo oli Norma Jaktmatch (-73 m/s). RIISTA 33. BR Reflex -äänenvaimennin paransi ampumamukavuutta huomattavasti. Vixenistä ne löytyvät, minkä vuoksi jokainen Vixen on yksilö. Sako 85 Varmint oli tarkkakäyntinen. Bipodin ja laadukkaan kiikaritähtäimen asentaminen tekee Vixenistä hintansa arvoisen pienriistan kaatajan, jota voi käyttää ilman lentoratakorjauksia ainakin metriin asti. Ketut, varikset, supikoirat ja muut tuholaiset, hyvää yötä! YHTEISTYÖKUMPPANIT: Sako, Sako Oy (www.sako.fi) Lapua, Nordis Oy (www.nordis.fi) Norma, UKPallas Oy (www.ukpallas.fi) S&B, Markus Remes Oy (www.remes.fi) Paino (gramma / grain) Patruuna Lapua FMJ S382 Norma Jaktmatch Norma Oryx Sako FMJ Sellier & Bellot FMJ Sellier & Bellot SP Ilmoitettu 3,60 g / 55 gr 3,60 g / 55 gr 3,60 g / 55 gr 3,60 g / 55 gr 3,24 g / 50 gr 3,24 g / 50 gr Luodin lähtönopeus (m/s) Ilmoitettu 880 940 930 975 966 980 Mitattu 869 867 886 969 924 960 Hajonta 8 7 8 3 7 6 Ero -11 -73 -44 -6 -42 -20 Lähde EKIN (J) 1359 1354 1412 1689 1384 1494 Käyttö Netti Laatikko Laatikko Laatikko Netti Web Harjoitus Harjoitus Pienriista Harjoitus Harjoitus Pienriista Patruunat, mitatut lähtönopeudet, viiden laukauksen nopeushajonta, ilmoitettu lähtönopeus, sekä ilmoitetun ja mitatun välinen nopeusero. Ennen kaikkea on sen viimeistely vertaansa vailla. Sen tarkkuus oli riittävä. Ampumaetäisyys oli 108 metriä (Leupold RX-2), 5 laukausta Sako FMJllä pysyi 3 cm x 3 cm alueen sisällä. En, vaan väitän, että Vixen oli aikaansa edellä monessa mielessä. Väitänkö että Sako elää -lukua. Norma Oryx ja S&B FMJ mitatut lähtönopeudet olivat huomattavasti alle ilmoitettujen arvojen. Ampumaetäisyys oli 108 metriä, 5 laukausta Sako FMJllä pysyi 3 cm x 2,5 cm alueen sisällä. Sako Vixen Kaliiperi: .222 Remington Perän materiaali: Puu, lakattu Piipun pituus: 52 cm (lyhennetty) Aseen pituus: 98 cm ilman vaimenninta, 110 cm vaimentimella Perän vetopituus: 36,0 cm Laukaisuvastus (Lyman Trigger Pull): 1,451,50 kg Tarpeellisia varusteita: Bipodi, äänenvaimennin Sako 85 Varmint Kaliiperi: .222 Remington Perän materiaali: Laminaatti, lakattu Piipun pituus: 60 cm Aseen pituus: 108,5 cm Perän vetopituus: 35,5 cm Laukaisuvastus (Lyman Trigger Pull): 1,651,70 kg Tarpeellisia varusteita: Varalipas, äänenvaimennin Radalla osoitti vanhus kyntensä. Sako Vixenin lukonkammen nupin karhennus on käsin tehty, työkalu on ollut karhennuksilla varustettu vastepyörä joka on painanut metallin pintaa. Jos sinulla on Vixen ja jos se on hyvässä kunnossa, pidä hyvää huolta siitä; ase on sen arvoinen. Vixen on kätevän kokoinen äänenvaimennin asennettunakin. Sako 85:n lukosta puuttuu ohjauslista
34 RIISTA
Jotta tulosta syntyy riittävästi, on kyttyyllä istuttava paljon. Tehokkainta olisi luonnollisesti mennä tunti ennen hämärän tuloa ja lähteä tunti auringon nousun jälkeen mutta valitettavan harvoin kunnon istuntoihin on aikaa. Tällöin metsä vaimentaa kopille mennessä kulkuääniä sekä myös metsästäjän aiheuttamia pieniä ääniä, joita kaikesta huolellisuudesta huolimatta RIISTA 35. Erittäin tärkeätä on miettiä, kuinka kopille pääsee mahdollisimman hiljaisesti ja nopeasti. Kyttäyskopin teko on jo itsessään ponnistus tekijälleen. Monta asiaa olen joutunut opettelemaan kantapään kautta, asiantuntevaa opastusta ei ollut saatavissa. Kyttäyspaikan tulisi siis optimitilanteessa olla mahdollisimman lähellä metsästäjän asuntoa. Tämä koskee myös talvea ja mitä kellonaikaa hyvänsä. Huolimatta siitä, että itsekin pyydän varsin lähellä asutusta, niin vain harvoin kettu kulkee parinkaan päivän vanhojen ihmisen jälkien yli. Koppia tehdessä mielessä siintelee tunnelmalliset kytisyöt lämpimässä kopissa ja tulevat runsaat saaliit. Useammassa tapauksessa metsästysmuoto olisi vienyt mennessään jos kopin sijoituspaikka olisi valittu oikein. TEKSTI JA KUVAT: ERNO LINDROOS O malla kohdalla kytisjahdit veivät mukanaan toistakymmentä vuotta sitten ja saaliit ovat olleet alkuvuosien jälkeen runsaita. Kopille olisi siis oltava hyvä kulkureitti ja sinne pitää pystyä luikahtamaan nopeasti ja äänettömästi. Tämä masentaa kun metsästäjä sinnittelee koko yön kytiksellä ja pois mennessä toteaa ainakin kahden ketun olleen tulossa haaskapellon suuntaan mutta kääntyneen metsästäjän omilta tulojäljiltä takaisin. Autolla olisi hyvä päästä niin lähelle, että kopille olisi mahdollisimman lyhyt reitti - mielellään korkeintaan muutama kymmenen metriä. Käytännössä siis menetin alkuvuosina kymmeniä tilanteita kettujen, supikoirien ja valkohäntäpeurojen kaatamisiin kun en osannut ottaa huomioon kyttäyspaikan valinnassa nykyisin jo niin itsestään selviä asioita. Jahdin onnistumisen kannalta koppi pitää kuitenkin sijoittaa juuri oikeaan paikkaan, jotta riistatilanteita pääsee syntymään runsaasti. Useampi koppi on myös jäänyt oman onnensa nojaan kun metsästäjä on alkuinnostuksen jälkeen kyllästynyt tyhjän pyytämiseen tai homman vaivalloisuuteen. Mielestäni kopin olisi parasta olla sijoitettu siten, että ainoastaan se seinusta, jolla ampumaluukku sijaitsee, on suunnattu pellolle päin kopin jäädessä muuten metsän sisään. Meitä sitovat monet velvollisuudet, kuten työ, opiskelu, perhe jne., jotka pitää, ainakin välil- lä, asettaa jahtihommien edelle. Myös reitin olisi hyvä olla sellaisella kohdalla, josta tavoiteltavat eläimet harvemmin kulkevat. Tämä on näennäisestä helppoudestaan huolimatta helpommin sanottu kuin tehty. Koko kyttäyspyynnin onnistumisen edellytys on naurettavan yksinkertainen; kopille tulee pystyä menemään ja siellä olemaan niin, etteivät saaliseläimet haista, kuule tai näe metsästäjää. Varsinkin pienpetotilanteiden meneminen sivusuun harmitti raskaasti. Tämä tuntuu useasti unohtuvan ja koppi "lätkäistään" itseä eniten miellyttävään paikkaan sen syvällisempiä miettimättä. Kaikkien aloittelevien kytistelijöiden ei tarvitse kuitenkaan tehdä samoja virheitä. Suurin osa kyttäyskeikoista jää väkisinkin muutaman tunnin pituisiksi istunnoiksi. Ovi tulee sijoittaa jollekin piiloon jäävistä seinustoista. KYTTÄYSKOPIN SIJOITTELUN ABC Viime aikoina ilahduttavan monet metsästäjät ovat innostuneet kyttäyskoppien rakenteluun ja monen pellon laitaan onkin ilmestynyt kyttäyskoppi. Vaivannäkö on melkoinen; kopin teko, lupien kysely sen maastoon viemiseen ja haaskan/ruokinnan perustaminen. Oli sitten kyseessä pienpetojen haaskapyynti tai hirvieläinten kytistely ruokinnalta, kannattaa metsästäjän ensiksi kaivaa jahtialueensa kartat esille ja pohtia kunnolla muutamia asioita. Näiden velvollisuuksien jälkeen ei kytikselle useinkaan pääse lähtemään niin hyvissä ajoin, että ehtisi ennen pimeää perille. Rahaa palaa helposti useampi satanen käytetystä ajasta puhumattakaan. Saalista toki sitkeällä vahtimisella sain, mutta melko vaatimattomasti nykytilanteeseen verrattuna. Mikäli koppi on sijoitettu väärin, jää sen käyttöaste vähäiseksi; kopille on liian aikaa vievää ja vaivalloista mennä
Eläimet kyllä pysähtyvät ja kuuntelevat hetken tarkkaavaisena mutta pakoreaktiota ei synny. Mielestäni paras ratkaisu turvallisuuteen on se, että laukaukset voidaan ampua alaviistoon. 36 RIISTA Kun paikka tai paikkoja on löydettynä, on selvitettävä niiden maanomistussuhteet. Eläinten näyttäisi olevan vaikea kohdistaa metsästäjän aiheuttamaa rapinaa mihinkään vaaralliseen tai erityisesti silmällä pidettävään kohteeseen, kun koppi sulautuu peltoa reunustavaan metsään. Haulikkoa käyttävä pääsee tässä suhteessa luonnollisesti helpolla. Vaikka maanomistaja olisikin vuokrannut maansa seuralle, ei se oikeuta haaskan/ruokinnan perustamiseen, sen paremmin kuin kopin viemiseen. Olen vakaasti sitä mieltä, että koko sektorin, joka ampuma-aukosta avautuu, on oltava turvallinen ampua. Mukavaa puuhaa varmasti mutta kopissa väijyvän jahtimiehen otsa menee kummasti ryppyyn, kun parin tunnin kyttyyn jälkeen ampumasektoriin ei tulekaan supiparia vaan moottorikelkkapari kisailemaan haaskapellolle. Metsästäjän on myös hyvä kysyä pellon muuta käyttöä sillä lähistöltä saattaa löytyä ihmisiä, joita häiritsee haaskanpito. Koppi on sijoitettava sellaiseen paikkaan, että siitä ampuminen on turvallista. Omilla metsästyspaikoilla ketut kulkevat harvemmin aivan samoja jälkiä, johtuen ilmeisesti vähäisestä lumipeitteestä. Kivääriä käyttävän on oltava varma ampumasektorin turvallisuudesta. Tee selväksi, että jahtimuotoa on tarkoitus harrastaa pitkäjänteisesti, eli kyseessä ei ole vain yksi talvi vaan paikan osoittautuessa hyväksi mielellään koko jahtiura. Yksi peurankyttäyspaikka. Pahoja ääniä ovat esimerkiksi metalliset kilahdukset, joita luonnossa ei esiinny. Kuten kaikki taivasalla metsässä öitä viettäneet tietävät, ei metsä juuri koskaan ole täysin äänetön. Tärkein asia on luonnollisesti turvallisuus. Mikäli metsästäjä omistaa pyyntiin kaavaillun pellon on tämä asia selvä, mutta muuten tämä vaihe on erityisen tärkeä. Vain satunnaisesti joku yksilö tulee omia reittejään, mutta etenkään paksummalla hangella näin ei käy juuri koskaan. Yli kymmenen vuoden aktiivinen pyyntikokemus on osoittanut niin kettujen, supikoirien kuin valkohäntäpeurojenkin kulkevan vuodesta toiseen valtaosiltaan samoista kohdista ruokinnalle ja pois. Samoin olen pari kertaa kokenut aikamoisen yllätyksen kun peuran kyttyypaikan ja ruokinnan väliin on ilmestynyt oikein koneella tehty hiihtolatu. Mutta valtaosa kulkee aina. Näiltä alueilta sitten pitää katsoa peltoja (tai muu vastaava avoin paikka esim. Kokemuksesta voin sanoa, että muutkin harrastajaryhmät kuin metsästäjät liikkuvat innokkaasti yöllä. Peurat tulevat pääsääntöisesti suoraan metsästä, oikealta tai vasemmalta tuorerehupaaliin nähden. Mikäli maanomistaja suhtautuu myönteisesti asiaan, tulee hänelle kertoa avoimesti mitä tuleman pitää, että hän varmasti ymmärtää mistä on kyse. Sen ansiota on, ettei kettukaan välttämättä ole moksiskaan jos vahingossa kumauttaa kiväärinpiipun kopin seinään; kyllähän metsässä naksuu ja paukkuu. pieni suo), joilla ampuminen on turvallista ja joille kulkeminen on nopeaa. Toisaalta jahtimiehen mielen vetää matalaksi kun huomaa haaskapellolle ilmestyneen hiihtoladun tai moottorikelkkareitin. Koskaanhan ei voi tietää mitä vuosien päästä tapahtuu, mutta tämäkin asia kannattaa huomioida ja mikäli valinnan varaa on, valita syrjäisempi paikka. Kun olen omille kopeille etsinyt sijoituspaikkaa, on juuri tämä turvallisuuskysymys ollut vaikein, johtuen melko tiheästä asutuksesta. Omilla kyttyypaikoilla valkohäntäpeurat kulkevat lumipeitteenaikana yhdestä kolmeen tekemäänsä polkua ruokinnalle ja pois. Sitten metsästäjän on syytä ottaa lakki kouraan ja nöyränä lähdettävä kysymään lupia kopin viemiseen ja ruokinnan aloittamiseen. Kolmas käytetty suunta on valtaojan vartta suoraan vastapäätä. tuppaa kyttyyn aikana syntymään. Eläinten kulkukohdat ovat myös yllättävän vakioita varsinkin maa saa yli kymmensenttisen lumipeitteen
Parasta olisi jos pelto olisi kevätviljojen viljelyksessä, jolloin näkyväisyys olisi sadon Näkymä alkuillasta haaskapellolle. Mitään isompaa haaskaa ei mielestäni tulisi perustaa ollenkaan, ellei ole varma siitä, että siellä ehtii käymään usein. Toinen kymmenen hujakoilla ja jälkimmäinen joskus kello neljän aikaan aamulla. RIISTA 37. Haaskapyynnin kyseessä ollessa pellolle viedään isohkot määrät kalaa, teurasjätteitä tai peräti kokonainen/ kokonaisia ruhoja. Lisäksi haaska houkuttelee petoja alueelle laajalta alueelta, eli petokanta kasvaa, jos niitä ei haaskalta ammuta. Itselläni on yhdellä haaskapellolla tällainen kettujen luontainen kulkureitti ja monet repolaiset ovat joutuneet saaliikseni vaikka eivät ole vilkaisseetkaan haaskalle vaan mennä jolkotelleet suoraviivaisesti pellon poikki. Omat koppini ovat maanpinnan tasossa, kuitenkin haaskaan nähden jonkin verran korkeammalla. Haaskan tarkoituksenahan ei ole pienpetojen ruokkiminen vaan niiden tehokas vähentäminen. Merkillepantavaa on, että kaikilla ruokintapaikoillani/haaskoilla on yksi pääkulkuväylä kaikilla lajeilla syntynyt miltei aina kohtaan, jossa metsästä on lyhin matka ruokinnalle. Varsinkin supisaalista tuntuu nostavan vesistöjen läheisyys ja alueet, joilla on paljon pesäkoloja. Kuun ja auringon nousu- ja laskusuunnista ei ole itselleni ollut mainittavaa haittaa/hyötyä. Esimerkiksi supikoirat eivät liiku niin laajalla alueella kuin ketut. On kovaa ja karua hommaa haudata toukokuun alussa mädät hirvenpäät yms. Lumipeitteen paljastaessa eläinten pääkulkusuunnat on helppoa sijoittaa koppi niiden suhteen oikein. Tällaisten kommenttien laukaisijat eivät ole todennäköisesti miettineet asiaa kovin tarkasti. Jokusen eläimen voi saada mistä vain, mutta jos se vain on suinkin mahdollista, niin mahdollista saalismäärää kannattaa yrittää maksimoida. Tuuli käy kuitenkin milloin mistäkin suunnasta, joten sitä ei voi ottaa kovin hyvin huomioon, kuin menemällä kyttyylle vain silloin kun tuuli on kopille tai muuhun suuntaan, josta eläimet eivät yleensä tule. Olen kuullut sellaisenkin selityksen, että talvella säästyy riistaa jos pedot pääsevät hakemaan sapuskansa haaskalta. Keväällä näille tuntuu ilmestyvän helposti pariskuntia muualtakin kun vakituiset on saatu pois. Muuten ei oikein voi sanoa mitään yleispäteviä ohjeita miten maastonmuodot vaikuttavat eläinten kulkemisiin. Koppi kannattaa isommalla pellolla mieluummin sijoittaa hieman vinoon, jolloin lyhin reitti metsän suojasta ruokinnalle jää kopin sivuun. Mikäli koppi ei ole pyörillä olevaa mallia, niin kannattaa myös uhrata muutama ajatus kopin mahdollisesta siirrettävyydestä tulevaisuudessa muualle, tilanteen niin vaatiessa. PIENPETOJEN HAASKAP Y YNTI Tuloksekkaassa kyttyymetsästyksessä eläimet siis houkutellaan ravintohoukutinta käyttäen ampumaetäisyydelle avoimelle paikalle, tavallisimmin pellolle. Supikoirat lisäksi hyödyntävät mielellään kaikenlaiset urat ja jopa ihmisen jäljet päästäkseen helposti ruokinnalle, mikäli hanki on vähänkään upottavaa. Poikkeuksena tietenkin, jos kopin voi sijoittaa korkeaan maastonkohtaan tai peräti tolppien nokkaan, jolloin tuuli ei vie hajuja kovin helposti eläinten luo. Ensimmäinen toimenpide pienpetohaaskan ja kyttyypaikan sijoittamisessa on etsiä potentiaaliset pienpetoalueet, joissa tavoi- teltavaa riistaa esiintyy keskimääräistä runsaammin tai missä riistahoidollinen hyöty tuntuu suurimmalta. Tällöin ylitiheä petokanta rupeaa syömään jotain muuta silloin kun haaskalla ei sitten kevätkesällä olekaan enää mitään ja isot poikueet vaativat koko ajan enemmän ja enemmän ruokaa varttuakseen aikuisiksi. Erityisesti kettujen kiima-aikana tällainen kulkureitti tuo kyttyypyytäjälle tilanteita vaikka ruokapuoli ei niitä tänä aikana juurikaan kiinnosta. Mitä paremmassa kunnossa naaraat keväällä ovat, sen isommat poikueet ne tekevät ja tämä tarkoittaa suurempaa saalistuspainetta myös pienriistakantaan niiden reviireillä. Tässä tapauksessa haaskalle tuli kaksi kettua ihmettelemään. Eläinten reviirien koon muodostumisessa yksi merkittävimmistä asioista on alueen ravintotilanne. Huolimatta siitä, että eläinten hajuaisti on tarkka, niin mielestäni kaikki yllä olevat seikat ovat onnistuneen jahdin kannalta tärkeämpiä. Eri paikoilla on omia erityispiirteitään, jotka vaikuttavat eläinten kulkureittien valintaan. Tämä tarkoittaa sitä, että koppia ei kannata sijoittaa niin, että lyhin matka ruokinnalle on suoraan kopin edestä. Varmimmin eläinten kulkusuunnat tulee tietenkin uudella paikalla huomioitua jos aloittaa ruokinnan ennen kuin vie koppia pellolle. Kunnes ovat pysähtyneet ihmettelemään metsän reunasta kuulunutta hentoa vihellystä. Mikäli vielä tietää näiltä paikoilta pellon, jonka poikki tai vierestä pyynnin kohteena olevien eläinten luontainen kulkureitti kulkee, kannattaa valinta tehdä tällaisen pellon hyväksi. Olen itse siirtynyt kalan käyttöön haaskamateriaalina, koska kalajätteen voi sovittaessa jättää peltoon, jolloin se jää maanparannusaineeksi kynnön/äestyksen yhteydessä. tietyistä metriä leveistä maastonkohdista pelloille. maahan
Ilmeisesti ruokaa on yleensä niin hyvin, ettei hieman käynyt ape innosta kun myyräkannat ovat olleet huonoinakin vuosina kohtalaisia. Aika hyvä optiikka saa myös olla, että puoltakuuta hämärämpänä yönä pystyy edes metrin etäisyydeltä laskemaan montako piikkiä tai minkälaiset sarvet peuralla on tai onko sarvia ollenkaan. Koko ei kerro välttämättä mitään totuudesta; iso urosvasa voi olla teuraspainoltaan kauden lopussa yli kiloa ja puolestaan pieni ylivuotinen naaras sen alle. Ongelma tuleekin siinä, että eläin pitäisi tunnistaa varmasti ennen ampumista. Itse pyydän Satakunnassa Porin korkeudella ja kiitos ruohoisten hakkuuaukkojen, myyräkannat tuntuvat olevan hyviä huonoinakin myyrävuosina. Koon arvioiminen yksittäisestä eläimestä pellolla on monesti mahdotonta kun ei ole mitään mihin kokoa voisi kun- 38 RIISTA. Pienpedot kahta supia ja yhtä kettua lukuunottamatta samalta haaskalta. Mikäli tarkoitus on kytätä pelkästään hirvieläimiä voi pelto olla miltei minkälaisessa kunnossa hyvänsä, mutta tunnistamista luonnollisesti helpottaa se mitä tasaisempi tausta on. Heikommalla optiikalla ja näöllä ei pysty edes tuolta matkalta sanomaan onko pellolla kauris vai peura, ennen kuin eläin näyttää takalistoaan. näyttävät samanlaisilta möykyiltä. Käytännössä olen itse kokenut parhaaksi haaskan sijoittamisen metrin etäisyydelle. Tällä kohtaa on hyvä huomioida liikenneturvallisuus; vilkkaasti liikennöidyn tien läheisyyteen ei pidä ruokintaa tehdä. Mitä parempi näkyväisyys paikalla on, sen parempi. Eläimet kun tulevat ruokinnoille miltei poikkeuksetta hämärän aikaan. Mitä pidempi etäisyys eläimiin on niiden tullessa näkyviin, sen huolettomampaa on kyttääjän tehdä ampumavalmisteluja. Ketut tuntuvat paremminkin tutkivan hajuja ja varmistavan haaskan olemassaolon. Kun sopiva paikka on löytynyt, saadaan maittavalla haaskalla käymään runsas määrä pienpetoja. Selkeästi havaitsemani fakta on, että tuore ape on ykkönen ja käynyt tulee kakkosena vasta sitten kun muuta ei ole saatavissa. Käytännössä se onnistuu vasta kun maa saa yhtenäisen lumipeitteen, joka painaa kasvillisuuden alleen. Supit olen ampunut useimmiten aivan haaskalle, mutta ketuista valtaosan reilusti haaskan taakse tai sivuille. Mikäli ampumasektori ei ole tasainen sänkimaa tai muu vastaava, niin hämärässä tulee helposti vaikeuksia. Pelkoa siitä, että ketut ja supit loppuisivat, on aivan turha tuntea. korjaamisesta kylvöihin asti erinomainen. Se kaikki mikä päivänvalolla on itsestään selvää, on pimeässä jotain aivan muuta. Tiedän metsästäjiä, jotka pitävät haaskojaan hyvinkin pienissä aukeissa ja ampuvat vuosittain hyviä saaliita, mutta iso sektori tuo kiistatonta etua. Metsäkauris ja varsinkin valkohäntäpeura ovat kokonsa puolesta sellaisia, että kyljittäin olevaan eläimeen on kyllä varmaa ampua tappava laukaus; siksi ison maalin keuhkojen alue tarjoaa. Usein joutuu jättämään ampumisen sikseen. Esimerkiksi valkohäntäpeuran vasan ja ylivuotiaan erottaminen toisistaan on hämärässä monesti todella hankalaa. Sen sijaan jos metsästysalueelleen saa syntymään kevään ja alkukesän ajaksi pienpetotyhjiön, on sillä merkittävä vaikutus alueen syksyiseen pienriistatilanteeseen. Eläimet ovat tuolloin jo valinneet pesimäreviirinsä, joten on melko todennäköistä, että jokainen naaraskettu tai supi merkitsee yhtä pentuetta vähemmän kyseisellä alueella. Jos eläin on aivan kopin vieressä, on tappava laukaus helpointa tehdä, mutta toisaalta kyttääjä saattaa aiheuttaa pienen äänen tai eläin voi haistaa ja tilanne menetetään. Jää koukkuun, yllättävän helposti... PIENET HIRVIELÄIMET Yhden maaliskuun kolmen viimeisen viikon tulosta. Ampumamat- kassa korreloi monta asiaa. Tilanne lienee erilainen alueilla, jotka saavat paksun lumipeitteen, joka säilyy pitkään. Mikäli tuntee hyvin metsästysalueensa riistakannan, huomaa varmasti muutoksen onnistuneen keväisen pienpetopyynnin jälkeisenä syksynä. Jos kyseessä on vaikka kesantopelto, jolta ei ole enää syksyllä kaadettu kasvillisuutta vaan se on laikuittain pystyssä ja laossa tai kokonaan pystyssä, on haastavaa kytistellä pienpetoja tuloksekkaasti. Tällöin riistalaukaukset olen ampunut pääsääntöisesti metrin etäisyyksille. Pienpedot hyödyntävät haaskaa niin kauan kuin siitä on saatavissa sopivaa ravintoa. Samoin jos eläin on kovin kaukana, on kyttääjän kyllä huoletonta olla kopissa, eivätkä pienet äänet haittaa, mutta toisaalta ampumataidot saattavat hämärässä jo loppua kesken tai vaihtoehtoisesti käytettävästä optiikasta loppuu resurssit. Tämä puolestaan motivoi pyyntiin tulevinakin vuosina. Pienjyrsijät ovat joka tapauk- sessa kettujen perussaalista. Kevättalvella olisi jokainen haaskalle tuleva kettu ja supikoira syytä saada pois, koska sillä on merkittävä vaikutus alueen syksyn pienriistatilanteeseen. Ilman lunta käy niin, että pellolla tuntuu olevan pienpetoja koko ajan kun kaikki heinätuppaat yms
Eläimet on siis houkuteltava ruualla hyvin lähelle metsästäjää, muuten tunnistamista ei pysty tekemään varmuudella. Tilannetta pahentaa luonnollisesti se, että peurajahtiin ruvetaan usein panostamaan vasta kun hirvijahti on ohitse. Tämä asia on joka tapauksessa ehdottomasti keskusteltava ennen kopin sijoittamista sillä vilja näyttelee keskeistä roolia valtaosalla ruokinnoista. Yksi merkittävä seikka on myös maanomistajan suhtautuminen ruokinnassa käytettävään ravintoon. Omilla peuran kyttyypaikoilla ruokinta on metrin matkoilla. Seuraavassa osassa perehdytään kyttäyskopin rakenteisiin, varusteluun ja huomionarvoisiin seikkoihin sen rakentamisessa. RIISTA 39. Jotkut isännät kieltävät ehdottomasti viljan käytön ruokinnassa. Syynä on riski hukkakauran leviämisestä peltoon. Esimerkkinä mainittakoon, että vielä kuutisen vuotta sitten peurat häipyivät kokonaan omalta ruokinnaltani naapuriseuran ruokinnoille viimeistään tammikuun alkupäivinä ja palasivat vasta ensimmäisten pälvipaikkojen myötä. Siitä asti on peuroja ollut alueella ja myös käynyt ruokinnoilla kevääseen asti. Lisäksi on suuri vaara, että metsästäjä paljastaa itsensä jo kopille menoäänillään jos eläimet kulkevat ruokinnalle kovin läheltä koppia. Optimaalista olisi, jos eläimet tulisivat koppia vastakkaiselta suunnalta. Harvemman peurakannan alueilla, jollaisella itsekin metsästän, on myös hyvä huomioida alueella harjoitettava muu ruokinta. Mikäli itsellä ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta ruokkia kevääseen asti, olisi fiksua osallistua muiden tekemään riistanhoitotyöhön vaikkapa parilla viljasäkillä. Mikäli useamman kilometrin säteellä ei ole muita ruokintoja kuin omasi, niin valkohännät saattavat häipyä jossain vaiheessa talvea muille maille. Näin siis vaikka lumipeite olisi ehjä taustalla, mitä se eteläisen Suomen jahtimailla on nykyään valitettavan lyhyen ajan. En malta olla painottamassa tällä kohtaa, että hyviin metsästystapoihin kuuluu mielestäni ruokkia pieniä hirvieläimiä kevääseen asti kun kerran on aloittanut ja, että on metsästysmoraalisesti aika arveluttavaa houkutella eläimiä toisten ylläpitämien ruokintojen läheltä ja kiintiön täyttyessä jättää oma ruokinta siihen. Johtuen siitä, että en kykene tekemään muuten luotettavaa tunnistamista yöllä. Jos joku ihmettelee miksi siellä pitää yöllä olla, varsinkaan jos ei ole kuutamoa niin todettakoon, ettei metsästäjä aina pysty hyödyntämään kuutamoaikoja muiden velvoitteiden takia ja toisaalta valkohäntäalueilla kaatuu monesti "vastuu" lupien käyttämisestä muutamien innokkaiden harteille ja niiden kaatamiseen eivät pelkät kuutamot riitä. Tämä edellä sanottu siksi, että on hyvä huomioida muiden tekemä panos, jonka ansiosta eläimet alueella ovat koko metsästyskauden. Toisaalta eläimien ei haluta tulevan ruokinnalle aivan kopin vierestä, koska tällöin metsästäjä voi karkottaa omilla äänillään tai hajuillaan ruokinnalle saapumassa olevat eläimet. Tilanne muuttui kun muutamat jahtikaverit alkoivat myös ruokkia eläimiä kevääseen asti kahdella suunnalla, noin kilometrin etäisyydellä omaan ruokintaani nähden. Ilmeisesti vain yksi hyvä ruokapaikka ei anna riittävää turvallisuuden tunnetta. Eli mikäli mahdollista, niin kyttyykoppi ja ruokinta kannattaa tehdä alueelle jossa muutkin harrastavat ruokintaa. Yksi ruokinta ei tunnu riittävän peurojen pitämiseen alueella. Samansuuntaisia kokemuksia olen kuullut muiltakin metsästäjiltä. Yksi hyvä vaihtoehto on ostaa vilja suoraan maanomistajalta, mikäli hän viljaa viljelee. nolla verrata
Peuralle ei saa käyttää kokovaippaista luotia, mutta kauriille saa. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI 40 RIISTA. kaliiperi .243 Winchester PEURA- JA KAURISLUOTEJA VERTAILUSSA Muihin kiväärikaliipereihin verrattuna .243 Winchesterin suosio on Suomessa vaihdellut laidasta laitaan. Luodin tulee painaa vähintään 6,4 g ja osumaenergian on oltava 100 metrissä 2000 J. Monet tämän kaliiperisen aseen omistajat käyttävät sitä pääasiassa linnustukseen ja vahinkoeläinjahtiin, mutta se on myös peuralaillinen. Metsäkaurista voi nykyisen metsästyslakimme mukaan ampua lähes latauksella kuin latauksella, vastaavat vaatimukset ovat 3,2 g ja 800 J
Kahdeksangrammaisia luoteja oli kyllä saatavana ja energiaakin löytyi, mutta useimmissa aseissa kaliiperiin nähden pitkä luoti ei enää vakautunut tavanomaisessa rihlauksessa. Federalilta ja Winchesteriltä kokeessa oli yksi lataus gr puolivaippaluodilla ja Normalta kaksi, gr SP ja Oryx. RIISTA 41. Sakolta löytyy neljä latausta ja Lapualta kolme. Lapuan tuotteista kokeessa oli lataus luodilla E , joka osoittautui Speer Grand Slamiksi, Naturalista taas ammuttiin itse ladattuna. Tässä kokeessa ei ollut Sakon peuralle suosittelemaa Twinhead-latausta (luoti Nosler Partition), mutta vastaavaa luotia ammuttiin itseladattuna. Pienensin luuta simuloivan osuuden puoleen siitä kuin hirviluodeille, eli kahden neljäsenttisen kertopuun sijasta käytin vain yhtä ja ennen sitä olevan kolmen luettelon sijasta käytin jälleen vain yhtä luodin avautumiseen. Laminaattilevyt "luun" molemmin puolin olivat aikaisempaa vastaavat, kuten luun jälkeinen luettelo. A ikaisempi metsästyslakimme vaati peuraluodin painoksi vähintään g, jolloin pääosa .:sista ei soveltunut jahtiin. Tästä huolimatta luotien keskinäinen vertailu toimii täysin ja eroja luonnollisesti syntyi. Winchesteriä erilaisilla luodeilla. Lähipiiristäni löytyy useitakin .:n omistajia, mutta käytännön kokemuksia pienten hirvieläinten metsästyksestä ei tunnu olevan monellakaan enkä itsekään ole tällä kaliiperilla kyseistä puuhaa harrastanut. Keuhkoa esittävä cm tyhjä tila (= keuhko) oli tässä simulaattorissa cm. Tämän rajan selvittivät likimain kaikki kokeillut luodit. Tästä huolimatta päätin tutkia eri luotien käyttäytymistä simulaattorilla, ainakin luotien väliset erot tulisivat esiin tasapuolisesti. PEURALUOTISIMULAATTORI Koska aiemmin Mikko Kivelän kanssa rakentamamme luusimulaattori osoittautui erinomaisen onnistuneeksi myös siinä mie- lessä, että tulokset olivat likimain identtiset käytännön kanssa, rakentelin samalla periaatteella kevyemmän version pienempien luotien tutkimiseen. Tästä voisi vetää kuitenkin sen johtopäätöksen, että simulaattori oli ehkä jonkin verran liian "pehmeä" verrattuna tositilanteeseen. "Keuhkon" lävistääkseen luodin piti kulkea simulaattorissa vähintään + , + + , + + = , cm. Vähimmäisvaatimuksena voidaan kuitenkin pitää tällä simulaattorilla cm:n läpäisyä, jolloin luoti lävistäisi myös keuhkokudoksen, simulaattorissahan tämä tila oli tyhjä. TEHDASPATRUUNAT Molemmat kotimaiset patruunatehtaamme lataavat
Tavanomaisen puolivaippaluodin lähtönopeus oli m/s ja paino gr, joten se ei ole peuralaillinen. Ampumalinjan tulee olla esteetön ja osuman keuhkoalueella. WINCHESTER SUPER X POWER POINT Koeaseena käytettiin TC Encore Pro Hunteria, kiikarina Nikon 3-9x40 BDC Slug. Latauksessa on tavanomainen gr painava puolivaippaluoti, jonka lähtönopeus oli noin m/s eli Federalin luokkaa. SAKO Tämä lataus ei enää esiinny Sakon listoilla. Tämä antaa helposti väärän kuvan patruunan tehosta ja ongelmia seuraakin heti, kun osuma jostain syystä ei olekaan ihanteellinen. FEDERAL POWERSHOK keskimääräistä parempi tavanomaiseksi luodiksi. NORMA BLYSPETS Luoti tavanomainen gr puolivaippa, jolle mitattiin lähtönopeutta m/s. Suosittelisin luotia valkohäntäpeuralle hieman varauksella, mieluummin metsäkauriille. Tästä huolimatta patruunatehtaiden ilmoittamat nopeudet olivat osin hyvinkin optimistisia, esimerkiksi Lapuan Speerin luodille ilmoittama m/s oli kolmen metrin päässä piipunsuulta keskimäärin m/s ja Norma Oryxin m/s suunopeus muuttui lukemaksi m/s. Luoti tunkeutui yllättävän syvälle vaikka murskautuikin lähes täysin. Näin toimivan luodin tehokkuus perustuu lähes yksinomaan suuren nopeuteen ja osumaan keuhkoalueelle, jolloin kaatovaikutus on tavallisesti välitön. Winchester oli viisaasti jättänyt nopeudet ilmoittamatta, kun taas Federalin antama nopeus jäi vahvasti alakanttiin, sillä ilmoitettu suunopeus oli m/s ja mitattu peräti m/s. NORMA ORYX Oryxissä sydänlyijy on kiinni vaipassa juottamalla eli kyseessä on bondattu luoti. Luodin toiminta oli selvästi 42 RIISTA. Ehkäpä hitaamman nopeuden ansiosta suoritusarvot olivatkin kokeen kärkipäässä, jäämäpaino oli yli ja läpäisy cm. Federal Power-Shok 100 gr Winchester Super X Power Point 100 gr Norma Blyspets 100 gr Norma Oryx 100 gr Sako SP 80 gr Lapua E 497 Speer GS 100 gr Nosler Ballistic Tip 70 gr Nosler Ballistic Tip 95 gr KOEASE Koeaseena käytettiin TC Encore Pro Hunteria, jossa piipunpituus oli cm, eli hieman tavanomaista pitempi. Luoti kesti Federalia huomattavasti paremmin ja tunkeutui syvemmälle, jäämäpaino ja tunkeuma cm. Jäämäpaino oli vain noin prosentin, upotus kuitenkin cm. Myös Norman toiselle puolivaippaluodille ilmoitettu m/s oli mitattuna suurempi, m/s. TULOKSET Hitaan nopeuden tuloksia ei nyt tutkittu lainkaan, mutta lyijykärkisillä luodeilla tilanne paranee nopeuden pudotessa siten, että läpäisy alkaa heiketä vasta kun mennään reilusti alle m/s. Lähtönopeudeksi mitattiin TC:llä vain m/s, kun esimerkiksi samanpainoisella luodilla varustettu Norma Blyspets poistui piipusta peräti m/s kovemmalla nopeudella!. Pienillä nopeuksilla luoti laajenee vähemmän ja yleensä tunkeutuu syvemmälle ja heikotkin luodit alkavat toimia. , g). Massiiviluodeilla kuten Naturalis, nopeuden putoaminen heikentää luodin toimivuutta, laajeneminen vähenee mutta läpäisy pysyy ennallaan ja lopulta lisääntyy kun luoti ei enää laajene lainkaan. Luoti muokkautui erittäin voimakkaasti ja siksi läpäisy jäi heikoksi, vain cm, vaikka jäämäpainoa jäi sentään . Luoti on tavanomainen puolivaippaluoti ja se painaa gr (n. Lähtönopeus mitattuna TC:n cm piipusta oli keskimäärin m/s. Luodin toiminta asettui jäämäpainon ja upotuksen perusteella edellisten väliin, kuitenkin lähemmäs Winchesterin tasoa. Nyt heikkorakenteisemmillakin luodeilla oli kohtalainen tai hyvä upotus, vaikka luoti hajosi monissa tapauksissa lähes täysin, jäämäpainot jäivät alle prosen- tin
Luotia voi hyvin suositella metsäkauriille, paino ei riitä peuralle. NOSLER PARTITION 95 JA 100 GR LAPUA E 497 Luotina on Speer Grand Slam painoltaan gr ja lähtönopeutta sille mitattiin m/s. Lähtönopeudet olivat ( gr) ja m/s ( gr). LAPUA NATURALIS 90 GR Kokeen ainoa massiiviluoti, jonka toimivuus oli kaikilta osin (myös käynti) erittäin hyvä. Osumassa kärki tavallisesti tuhoutuu ja peräosa säilyy ehjänä hoitaen läpäisyn. Molemmilla kokeen luodeilla jäämäpaino oli hieman alle ja läpäisy hyvä, ja cm, suu- LUODIN TOIMINTA 35 METRISSÄ Lataus Sako Lapua Norma Norma Winchester Federal N 150/ 2,8 g N 150/ 2,5 g N 160/ 2,6 g N 160/ 2,8 g N 160/ 2,7 g N 160/ 2,7 g N 160/ 2,6 g N 160/ 2,6 g luoti SP 5,2 g (80 gr) Speer Grand Slam 6,5 g (100 gr) SP 6,5 g (100 gr) Oryx 6,5 g (100 gr) Power-Point 6,5 g (100 gr) Power-Shok 6,5 g (100 gr) Nosler Ballistic Tip 4,5 g (70 gr) Winchester PSP 5,2 g (80 gr) Lapua Naturalis 5,8 g (90 gr) Lapua Naturalis 5,8 g (90 gr) Nosler Partition 6,16 g (95 gr) Nosler Ballistic Tip 6,16 g (95 gr) Nosler Partition 6,5 g (100 gr) Remington Core-Lokt Ultra 6,5 g (100 gr) keskinopeus (m/s) 911 868 926 826 950 958 1110 976 920 962 931 932 886 890 jäämäpaino (g) 2,33 4,76 3,07 4,64 3,53 1,93 0,86 2,21 5,79 5,76 4,18 3,08 4,33 4,44 % 45,2 73,2 47,2 71,4 54,3 29,7 19,1 42,7 99,8 99,3 67,9 50 66,8 68,5 upotus (cm) 20 42 33 40 37 31 25 27 32 36 33 37 45 37 Peura Peura Peura Peura Peura Peura Peura Luotia voisi luonnehtia tavanomaiseksi rakenteeltaan, mutta aivan näin ei ole, sillä vaipan seinämävahvuus on tavanomaista suurempi ja luodin avautumisesta huolehtii kärjessä oleva muo- RIISTA 43. Kokeessa jäämäpaino yli m/s lähtönopeudella oli alle ja uppouma cm, joten luotia ei voi suositella edes metsäkauriille. Luoti toimii keskimäärin hyvin ja esimerkiksi Sako käyttää tätä gr luotia latauksessaan Twinhead. Nosler Partition 95 gr Nosler Partition 100 gr Lapua Naturalis 90 gr Vertailupatruunat, .308 ja .243 Winchester PSP 80 gr Remington Core-Lokt Ultra 100 gr Koska luotivalikoima kaliiperiin .243 on erinomaisen hyvä, ei liene viisasta käyttää marginaalisesti toimivia tavanomaisia luoteja. ja upotus hyvä cm. Luotia ammuttiin kahdella eri lähtönopeudella ja vaikutus maalissa näkyi lähinnä suuremman nopeuden parempana upotuksena. Myynninkin kannalta olisi parempi ilmoittaa selkeästi (kuten muutkin tehtaat) mikä luoti patruunasta löytyy, varsinkin kun se toimii paremmin kuin esimerkiksi Mega, jonka lataamisesta on näköjään luovuttu tässä kaliiperissa. Patruunarasiasta eikä liioin tehtaan nettisivuilta löydy mitään mainintaa luodin valmistajasta. Ihmetyttää vain Lapuan vanhoillinen tyyli pitää ikään kuin salaisuutena, mitä luotia latauksessa on käytetty ja antaa sellainen kuva että luoti olisi omaa valmistetta. NOSLER BALLISTIC TIP 70 JA 95 GR vikartio. Lapua ilmoittaa Luodin rakenne on kaksiosainen, kärjen ja peräosan lyijy erotetaan väliseinällä. Tämän kokeen kevyempi luoti ei ole varsinainen metsästysluoti, vaan heikompirakenteinen ja tarkoitettu tuhoeläimille, joten se tuhoutuu yleensä täysin lähietäisyydeltä. Käytetty suuremman nopeuden lataus on maksimiarvon yläpuolella, mutta siitä huolimatta koeaseella ei esiintynyt minkäänlaisia ylipainemerkkejä. Raskaampi gr versio toimi sen sijan kohtalaisen hyvin nopeudella m/s, jäämäpaino rempi upotus raskaamman luodin etuna. Toimivuus on keskimäärin hyvä, jopa erinomainen. Ballistic Tip on tarkoitettu pitkien matkojen luodiksi ja se näkyy myös luodin muotoilussa. Luoti on bondattu ja toimivuus tässä kokeessa oli erinomainen, läpäisy cm ja jäämäpaino . Itseladattuna ammuttiin seitsemää eri luotia, joista vain kaksi oli painoltaan gr eli peuralaillisia
Lähtönopeudella m/s jäämäpaino oli liki ja upotus cm, nopeudella m/s vastaavat arvot olivat ja cm. Jäämäpaino nopeudella m/s oli vajaa ja tunkeuma cm. Ei kuitenkaan aivan esimerkiksi Oryxin veroisesti, mutta on myös huomattava sen noin m/s korkeampi lähtönopeus. Peurasimulaattori sivulta, etupuoli maata kohden. Jäämäpaino ja upotus vain cm. REMINGTON CORELOKT ULTRA 100 GR Nosler Ballistic Tip 95 gr Nosler Partition 95 gr Remington Core-Lokt Ultra 100 gr Nosler Partition 100 gr Remingtonin bondattu luoti, joka toimi kokeessa hyvin. Kehikossa ensimmäisenä luettelo, sitten laminaatti, 4 cm kertopuu, laminaatti, luettelo ja 7 cm tyhjä osuus, minkä jälkeen luettelonippu. Lapua Naturalis kävi varsin hyvin, kasan koko 24 mm. Parhaiten koeaseelle kelpasi lataus Remington Core-Lokt Ultralla ladatuilla luodeilla, kasa 18 mm. Yhteen nippuun mahtui helposti viisikin luotia, haavakanavat eivät olleet kummoisia ja suuremmista kaliipereista tuttu sekundäärinen painealue reiän ympäriltä puuttui kokonaan. Oikeassa reunassa on Naturaliksen sisäänmenokanava, joka on aivan eri luokkaa kuin millään muulla luodilla. oman tehdaslatauksensa lähtönopeudeksi m/s, joka käytännössä lienee kuitenkin vähemmän. Jollei metsästyslaki estäisi, luotia voisi suositella myös peurajahtiin. WINCHESTER PSP 80 GR TC ENCORE, KALIIPERI .243 WINCHESTER Luodin lähtönopeus, m/s Pienin Tehdaspatruunat Federal Power-Shok SP 100 gr Lapua B503 FMJBT 90 gr Lapua E497 (Speer GS) SP 100 gr Winchester Super-X Power-Point 100 gr Norma Halvspets 100 gr Norma Oryx 100 gr Itseladatut Nosler Ballistic Tip 70 gr Winchester PSP 80 gr Lapua Naturalis 90 gr 1106 968,4 960,3 930,3 929 885,2 875,3 1114 987 964,8 934,2 932,4 894,8 897,9 1110 976 962 932 931 890 886 8 18,6 4,5 3,9 3,4 9,6 22,6 32 mm 24 mm 24 mmn 29 mm 32 mm 18 mm 34 mm 952,6 917,3 858,2 946,5 917 815,1 962,8 927 878 953,8 931,8 847 958 923 868 950 926 826 10,2 9,7 19,8 7,3 14,8 31,9 68 mm 23 mm 24 mm 33 mm 41 mm 53 mm Suurin ka Hajonta Osumakuvio, 5 lks / 100 m Tavanomainen gr puolivaippaluoti, joka lähtönopeudella m/s muokkautui voimakkaasti. Käynniltään luoti oli erinomainen, TC:ssä se kävi kokeen latauksista parhaiten, kasa metrissä vain mm. RAKENNE RATKAISEE Haavakanavaa ajatellen Lapuan Naturalis erottui selkeimmin koko porukasta, sillä se oli ainoa luoti, joka avautui heti ja joka teki 44 RIISTA KOTIMAISIA TEHDASLATAUKSIA KALIIPERISSA .243 Tehtaan ilmoittama m/s Sako 90 gr Speedhead 90 gr Gamehead 100 gr Gamehead 100 gr Twinhead Lapua 90 gr FMJ 90 gr Naturalis 100 gr SP 114 E 112 E 113 E 121 E B 503 N 509 E 497 5,8 g kokovaippa 5,8 g puolivaippa 6 g puolivaippa 6 g Nosler Partition 5,8 g kokovaippa 5,8 g massiiviluoti 6 g Speer Grand Slam 870 955 905 935 885 910 910
Toistaiseksi olen ampunut Browningillani vain tehdaspatruunaa, Sakon, Lapuan ja Norman valikoimista. Molemmissa tapauksissa etäisyytenä oli noin m ja molemmissa tapauksissa eläin putosi lapaosumasta niille sijoilleen. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö ne toimisi käytännön tilanteissa tavanomaisia luoteja paremmin erityisesti lyhyillä ampumamatkoilla. Itse lataamalla voi toki löytää paremminkin käyviä latauksia. Tällä luodilla kannattaa välttää viistoja ampumakulmia ja pyrkiä osumaan suoraan keuhkoalueelle, jolloin sen toiminta pääsee oikeuksiinsa. Ne muotoutuvat myös riittävästi hitaammilla nopeuksilla eivätkä sirpaloidu tavanomaisten luotien tapaan. Jahtimies joutuu nyt käyttämään huonompaa vaihtoehtoa metsästykseen kuin mitä olisi tarjolla! Bondatut luodit erottuivat muista paremman läpäisyn ja ennen kaikkea paremman jäämäpainonsa ansiosta. Käytännön kokemukseni kaliiperista rajoittuvat tähän mennessä ainoastaan kahteen metsäkauriiseen, molemmat ammuttuna Norman gr Oryx:illä. Oikeastaan on puhdas sattuma että päädyin sen kaliiperiseen aseeseen. Olin kevättalvella hankkinut kal. Ase on Browning A-Bolt vuodelta -. Vaikka Partition toimiikin tapauksista kuten halutaan, on sen kärjen "räjähtäminen"epämiellyttävä ominaisuus, joka pilaa lihaa laajalta alueelta. gr Oryxin aiheuttama lihahävikki oli mielestäni pieni .:iin verrattuna.. Vaihdoin siinä olleen MSW x-kiikaritähtäimen uuteen, valaistulla ristikolla varustettuun Zeiss Dia- tal x -kiikariin. Luodin paino ei kuitenkaan riitä peuralaillisuuteen, tässä jälleen yksi epäkohta metsästyslaissamme. Suositeltavampaa olisikin käyttää metsäkauriille samoja vaatimuksia kuin valkohäntäpeuralle ja tähän on metsästäjällä onneksi myös mahdollisuus. .243 Winchester TEKSTI: MARKUS FORSSTRÖM K aikessa luodikkometsästyksessä olen tähän asti käyttänyt .Win "talouskivääriäni" jolla on kaadettu niin hirviä, kauriita ja villisikoja kuin myös eri lajeja afrikan tasankoriistaa. Koska luotivalikoima kaliiperiin . Tämän kesän pukkijahtia varten päätin kokeilla jotain erilaista. Nosler Partitionin toiminta oli hyvä, eikä nyt esiintynyt epätoivottua luodin kääntymistä, jolloin myös peräosa tyhjentää sisältönsä estäen kunnollisen läpäisyn. Kohdistusetäisyydeltä m se käy Lapuan gr lyijykärjellä ja Norman gr Oryx:illä noin mm kasaa viidellä laukauksella. tai sitten ei. edes jonkinlaista kanavaa luetteloihin sen lisäksi että läpäisyäkin löytyi. Win luodikon. Kaupan hyllyltä en olisi sen kaliiperista ostanut, mutta koska kaverini halusi myydä itselleen tarpeettomaksi jääneen "lintuluodikkonsa" ja vieläpä sopuhintaan, tuli kaupat. on erinomaisen hyvä, ei liene viisasta käyttää marginaalisesti toimivia tavanomaisia luoteja. Vaikka niillä pärjäisikin hyvin suotuisissa tilanteissa, riittää osuma huonossa kulmassa eläimeen tai osuma risuun pilaamaan tuloksen täysin. Mielestäni metsästyslaissamme on pahasti aliarvioitu metsäkauriin sitkeyttä kestää hyviäkin osumia ja lain sallima ampuma-asevaatimus on onneton
Peruskiekkojen junnauksen ja lentoradan eri kohtiin ampumisella on näitä lajeja ajatellen se merkitys, että ampuja osaisi automaattisesti valita hänelle sopivimmat tavat ampua kiekot rikki aina kulloisessakin tilanteessa. Sporting on monipuolisen haulikkoammunnan kannalta parasta harjoitusta varsinkin silloin, kun mukana on ampuja joka osaa kaivaa esille ne syyt, miksi toisinaan osutaan ja toisinaan ammutaan ohi. Ero perinteiseen lähestymistapaan on siinä mielessä merkittävä, että lajikohtainen harjoittelu kannattaa tuoda mukaan kuvioihin vasta kun perusteet ovat riittävän hyvin hanskassa. S iinä vaiheessa kun ampuja on oppinut ampumaan kohtuullisen hyvällä toistettavuudella peruskiekkoja, on hänen syytä tarkistaa ampumataitotasonsa siten, että hän ampuu muutaman kierroksen esimerkiksi metsästyshaulikkoa ja metsästystrappia. Tämä on tässä vaiheessa harrastusta hyvää harjoitusta, sillä se pakottaa keskittymään yhden rikotun kiekon sijaan kahteen ja periaatteessa pakottaa viimeistään tässä vaiheessa opettelemaan tiettyyn pisteeseen asti myös swingin. Sportingin todenmukaisuuden vuoksi sitä on hyvä kokeilla jo harrastuksen alkuvaiheessa, jotta saadaan edelleen nostettua ongelmakohtia esiin ja vahvistettua ampujan vahvuuksia. Tämä tarkoittaa lähinnä käytettävien supistusasteiden kanssa RIISTA tehtäviä kompromisseja. Myös ampumanopeus tulee kuvioihin, ja liiallinen venyttely on pakko jättää pois. Tämä ei ole sportingissa tai metsästyksellisessä haulikkoammunnassa tarkoitus, vaan tarkoituksena on ampua myös pidemmällä etäisyydellä lentäviä maaleja osuen niihin riittävällä tarkkuudella. HAULIKKOHARJOITTELUN ALOITTAMINEN, OSA 2 LAJIHARJOITTELU PERUSHARJOITTELUN TUEKSI TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Haulikkoammunnan harjoittelua käsittelevän artikkelin ensimmäisessä osassa käsiteltiin pääasiassa aloittelevan ampujan tuomista sisälle haulikkoammuntaan siirtymällä helpommasta vaikeampaan ja painottamalla harjoittelu siten, että osumilla vahvistetaan ampujan kehittymistä. Siinä vaiheessa, kun sporting-radan ja helpotettujen lajien peruskiekkojen harjoittelun jälkeen on saatu aikaan jonkinlaista kontrollia kiekkoihin, on ampujan taas aika siirtyä skeetin pariin, jossa tuplakiekot tulevat aivan taatusti sotkemaan ampumista. Tällöin ampujalle yleensä paljastuvat ne kiekkotyypit, joissa hänellä on eniten vaikeuksia ja toisaalta myös se, mitä virheitä ampumasuoritukseen sisältyy. Tiukempia supistuksia käytettäessä lähitoiminta vaikeutuu oleellisesti, kun ampumisen kanssa joutuu olemaan tarkempi. Sportingista kannattaa muistaa se, että ns. Trap on aivan välttämätön harjoittelumuoto haulikkoammunnassa ja se on metsästystä ajatellen myös erittäin monipuolinen 46. töllerösportingradat (kaikki kiekot lähietäisyyksillä) eivät välttämättä ole hyvä indikaattori ongelmien esilletuonnissa, sillä ne mahdollistavat esimerkiksi skeethaulikon käytön koko layoutilla
Paljon ja monipuolisesti haulikolla rataolosuhteissa ampuvat tietävät varsin hyvin sen, että mihin he pystyvät haulikolla ja vaikka rataolosuhteissa välillä hivutellaankin mielekkään ampumisen rajoja, on näillä ampujilla kaikkein parhaiten tiedossa se, että mihin etäisyyksille haulikolla on eettisesti oikeellista toimia. Haulikkoammunta on lisäksi varsin mukavaa silloin kun siitä saa irti onnistumisen tunteita. On parempi osata ampua monipuolisesti osumia kuin miellyttää jonkin lajin fanaattisia puolestapuhujia. RIISTA 47. Trapin etuna on se, että turha mietiskely ampumisen kanssa on pakko jättää pois, jos lajissa meinaa ylipäätään menestyä. Sportingia pidetään erityisesti lajin harrastajien keskuudessa parhaimpana mahdollisena harjoitusmuotona metsästäjille, mutta tämä on siinä mielessä harhaanjohtavaa, että uusille ampujille laji on lähtökohtaisesti aivan liian vaikea ja periaatteessa onkin niin, että sportingia voi mielekkäästi alkaa ampua vasta sitten kun muu ampumatekniikka on riittävän hyvin kasassa. Skeet on toisaalta vauhtilaji, mutta se on kuitenkin haulikkoammunnan peruslaji, joka harrastuksessa edistyneen haulikkoampujan pitäisi hallita edes kohtuullisesti. Hyvä esimerkki lajin ampumasuorituksen keskimääräisestä hidastempoisuudesta nykytasolla on se, että kohtuullisen hyvin nuorten sarjoissa menestyvät sportingampujat saattavat olla auttamattoman hitaita skeetissä. Rataharjoittelu metsästyksessä on siis hyvin pitkälle sitä, että ampuja ampuu avomielisesti mahdollisimman montaa eri lajia. Tästä esimerkkinä toimivat ratakokonaisuudet, joissa erittäin nopean ampumasuorituksen vaativien kiekkojen osuus kiekkojen kokonaismäärästä on liian pieni. Erityisesti Suomessa asiat tehdään systemaattisesti pääasiassa väärin. Luonnollinen jatkumo tälle on se, että opitun kiekon jälkeen siirrytään haastavampaan, kunnes vähän ajan kuluttua ammutaan jo huomattavasti haasteellisempia kiekkoja rikki kuin mitä muiden mukana skeet-kierrosta kiertämään alkanut uusi ampuja huomattavasti suuremmalla laukausmäärällä ja ohiampumisella on saanut aikaan. Ilmiö on sinänsä uusi, koska vasta viime aikoina sportingin pariin on tullut uusia ampujia joilla ei ole minkäänlaista taustaa muista haulikkolajeista. MONIPUOLISUUS ON VALTTIA Keskimäärin hyvä haulikkoampuja metsällä on sellainen, joka osaa ampua tilanteessa kuin tilanteessa ja tietää ne tilanteet missä ei pidä mennä ampumaan. Sportingin ongelmana on lisäksi se, että sen todenmukaisuus riistatilanteita ajatellen on toisinaan kyseenalainen. Metsästystrap on siinä mielessä parasta harjoitusta metsästystä ja rata-ammuntaa ajatellen yleensä, että sen myötä myös nostovirheiden määrä pienenee väkisinkin, koska tässä lajissa nosto on oleellisen tärkeässä osassa ampumasuoritusta. VÄÄRÄUSKOISUU TTA Moni haulikkoampuja kavahtaa sitä, että skeet tai trap mielletään urheilulajeina joihin aloittelevan ampujan ei kannata suin päin hypätä mukaan. Jos automaattitrap tuntuu vaikealta lajilta niin sitä pitää harjoitella, koska sen hallitseminen edes jollain tasolla auttaa ymmärtämään pidemmille etäisyyksille toimintaa. Homma ei suinkaan mene niin, että haulikon maksimietäisyyksillä eri lajien parissa pelaavien mielissä olisi vain tehokkaan kantaman lisääminen. Moni pitää ampumaetäisyyksiä ongelmallisempina ja pedagogisesti kyseenalaisina, mutta suurempi ongelma sportingissa alkaa nykyään olla nopeuden puute. Tälle on kuitenkin olemassa vahvat perusteet ja voidaan sanoa, että perinteisesti asia on vain totuttu tekemään väärin. Monipuolinen ampumaharjoittelu on metsästyksessä menestymisen kannalta oleellisen tärkeää. Sportingia kannattaa ampua aina kun siihen on mahdollisuus, koska se pakottaa tekemään kompromisseja niin kaluston kuin ampumatekniikoidenkin kanssa ja se hyvin tehokas opettamaan sitä, että miten missäkin tilanteessa kannattaa ampua. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että moni niin sanotuista soramonttuampujista on tiedostamattaan harjoitellut ampumista juuri siten kuin tässä tekstissä on mainittu. tapa parantaa vaistomaista ampumasuoritusta. Tämä on luonnollisestikin mielipideasia, mutta sporting on alun perin tehty vastaamaan metsästystilanteita ja haulikkoammuntaa yleisesti ja tätä taustaa vasten on hullunkurista, että lajista tulee koko ajan yhä hidastempoisempaa ampumista puoltavaa. Homman nimi on ollut se, että ampuja haluaa osua kiekkoihin ja tätä silmälläpitäen hän ampuu mieluusti juuri sen tyyppisiä kiekkoja joihin hän saa osumia. Kysymys on enemmänkin siitä, että tuon etäisyyden tuomat haasteet tiedostetaan paremmin ja riistatilanteissa vaikeimmat paikat ymmärretään jättää käyttämättä. Skeetin parissa kannattaa viettää aikaa sen verran, että aseen nostaminen nopeasti onnistuu ja lähietäisyyksille ampuminen nopeasti lentävissä kiekoissa tulee tutuksi
Tunturipoluilla 48 RIISTA
Nilkoille vaarallista ympäristöä olivat myös ajoittaiset louhikot täynnä jalan alla yllättävästi liikahtelevia kiviä. Valtaosa reitistä kulki jyrkkäseinäisten tuntureiden välissä kiemurtelevia polkuja, joilta kevyempi maa-aines oli kulunut pois jättäen jäljelle vain epäsäännöllisiä ja korkeita kivenmurikoita valmiina kamppaamaan viikon tarvik- Vibram-pohjien ote piti vaikeassakin maastossa sekä jyrkissä nousuissa. RIISTA 49. BERETTA CADORE -METSÄSTYSJALKINEET TEKSTI JA KUVAT: FREJ LINNA Beretta suosittelee Cadore-kenkämalliaan mäkisen tai vuoristoisen maaston metsästyskengiksi, joten suunnitelmissa ollut viikon vaellus Pohjois-Ruotsin tuntureille ja Kebnekaisen huipulle tuntui siis sopivan jalkineiden testiradaksi erinomaisesti. Kumisaappaiden eroa testikenkiin tuli vertailtua myös vuoristopuroja ylittäessä. Vaikka kotimaan kangasmaastoissa onkin mukava liikkua villasukat ja kumisaappaat jalassa, tarvittiin näihin maastoihin selkeästi tukevammat ja paksumpipohjaiset jalkineet. Hyvän ja- Vaelluksella Cadoret pääsivät suoraan raskaaseen käyttöön vaihteleviin maastoihin. Kivikon muuttuminen loppumatkasta lumipeitteiseksi vuorenhuipuksi ei aluksi vaikuttanut askeleen pitoon, mutta rinteen muututtua jyrkemmäksi askeltamisesta tuli melkoista liukastelua. Jalkojen alta pakenevien irtokivien ropinan saattelemana nousimme pikkuhiljaa kohti pilvien kätkössä lymyilevää Kebnekaisen Sydtoppenia. Kevyempi kuorma ei muuttanut askeltuntumaa Cadoren pohjan läpi, vaan ote polkuun pysyi samanlaisena kuin aikaisempinakin vaelluspäivinä. Hyvää jalkinetta osaa arvostaa silloin kun se korjaa käyttäjänsä virheitä. Ensimmäisten rankempien nousujen jälkeen huomasin, ettei huipun saavuttaminen ollut ainakaan jalkineista kiinni; kuten aikaisempinakin päivinä, pitivät pohjat hyvin sekä pikkusoran täyttämillä poluilla että alta horjahtelevilla tihkusateen liukastamilla isommilla kivillä. Täysin tasaisella ja joustamattomalla pinnalla askeleesta tuli hieman töksähtelevä, jonka voinee laittaa varren alkujäykkyyden syyksi. Näillä hankalakulkuisilla osuuksilla tapahtui viikon aikana pari rajumpaakin horjahdusta, jotka olisivat voineet helposti nyrjäyttää nilkan ilman varren antamaa tukea ja pohjan hyvää pitoa. Alussa varoin astumasta muutamaa senttiä syvempään veteen, mutta pikkuhiljaa usko vedenpitävyyteen vahvistui ja huomasin kahlaavani huoletta vähän mistä milloinkin. Nopeasti lähenevä lähtöpäivä mielessäni aloitin kuitenkin testikenkien pehmittämisen välittömästi ne saatuani; siltä varalta, että saamani malliyksilöt olisivat epämukavat tai hiertävät, oli niistä kaivettava pahimmat ongelmakohdat nopeasti esille. Tällä kertaa saappaan varrelta vaadittiin kuitenkin aikaisempaa enemmän joustavuutta jyrkkien nousujen ja laskujen takia. Luvassa oli nopeasti muuttuvia sääolosuhteita, vaihtelevia maastoja suurilla korkeuseroilla aina nummista ja kivikoista lumisen tunturin huipulle asti. E nnen varsinaista jylhissä maisemissa tapahtuvaa tulikoetta oli saappaille tarkoitus järjestää asianmukainen ja huolellinen sisäänajo. Hiekkatiet sekä nurmikentät sopivat kengille erinomaisesti, mutta asfaltilla kävellessä oli syytä löysätä nauhoja. Lähdimme matkaan minimivarustuksella. Näiden horjahtelujen yhteydessä vertasin testijalkineita vaellustovereillani olevaan sekalaiseen kokoelmaan kenkiä kevyistä tossuista kumisaappaisiin. Ketterä kaveri näytti pärjäävän kevyemmillä ja lähes varrettomilla jalkineillaan sekä varovaisilla reittivalinnoilla, mutta korkeuseroja sisältävään vaelluskäyttöön suunniteltujen saappaiden ero korostui erityisesti kumisaappaisiin verratessa. Kaikkialla ympärillämme oli lumihuippuisia vuoria, ja virtaavien sulamisvesien ylittäminen oli lähes jatkuvaa. Ensimmäinen käyttökokemus oli kuitenkin rohkaiseva. Myöhemmin vaelluksella en kokenut samaa, vaikka ajoittain kuljimme pitkin tasaista ja erittän kovaksi tallattua reittiä. Luottamus kenkiin kasvoi ensimmäisten testituntien aikana, ja pahimman alkujäykkyyden poistuttua sain kiristettyä jalkineet tukevasti ja tiiviisti kuitenkaan jalkaa puristamatta. Sukat selvisivät kuivana jokaisesta vaelluksen aikana tapahtuneesta puron ylityksestä. KENGÄT HUIPULLA Oma koettelemuksensa kengille oli kiipeäminen Kebnekaisen huipulle, jonne suuntasimme sääolosuhteiden takia yötä vasten. Sisäänajosta oli lopulta varsinaista maastossa liikkumista vain kymmenisen tuntia. Vaikka liikuin suoraan pakasta otetuilla jalkineilla haastavassakin kalliomaastossa, ei mikään kohta puristanut tai tuntunut epämukavalta. Kuitenkin, kuin painottaakseen kaupunkielämän hektisyyttä, pakotti kiireinen aikatauluni rajaamaan testiyksilöiden pehmittämisen minimiin. Sisäänajo sujui kokonaisuudessaan ongelmitta ja ilman ainoatakaan hiertymää. JALKINEET KOETUKSELLA keita kantavan vaeltajan pienestäkin askelvirheestä
Pidempiaikaiseen käyttöön kovassa ja kivikkoisessa maastossa harkitsisin tulevaisuudessa ohuita pohjallisia pehmentämään hieman pahimpia tärähdyksiä. En kuitenkaan antaisi tästä juurikaan miinuspisteitä, koska olosuhteet niillä kohdin olivat melko äärimmäiset, ja saappaat olivat vain yksinkertaisesti tarkoitetun käyttöalueensa ulkopuolella. Normaalisti vaihtelevassa maastossa tärähdyksistä ei kuitenkaan muodostu puuduttavaa ongelmaa. Vartta syvempien jokien ylittämistä varten kannatti suosiolla kääriä lahkeet ja kahlata ne osuudet pienillä sandaaleilla. Vesitiiviyden kääntöpuolena on kosteuden kertyminen kenkien sisälle rasituksen ja pitkäaikaisen käytön yhteydessä. Muut vauriot olivat normaalia kulumista, ja parin horjahtamisen aiheuttamat naarmut siirtyessäni vähemmän tukevasta askeleesta vapaalla tyylillä istuma-asentoon. Testikengät eivät tuntuneet kertaakaan raskailta ja yllättivät positiivisesti soveltuvuudellaan erilaisiin maastoihin. Varren korkeus oli riittävä antamaan tukea hankalassakin maastossa, lisäksi saappaat olivat vesitiiviit lähes varren yläosaan asti. Tämän yli tunnin yhtäjaksoisen huiputuksen aikana en riisunut kenkiä jaloista kuin kerran, minkä seurauksena kengät olivat kunnolla märät. Potkin saappaiden kärkiä kiviin lähes jatkuvasti kompuroidessani poluilla sekä louhikoissa, joten kärkien kumivahvikkeet saivat kokoelman pieniä pintanaarmuja, mutta pitivät itse kengän ehjänä. Kengät tukivat tarvittaessa eivätkä hiertäneet. Yksinkertaisesti en oman kokemukseni perusteella keksi niistä mitään negatiivista sanottavaa. Beretta Cadore Valmistaja: Beretta Koot: 3947 Hinta: 199 euroa Maahantuoja: Sako Oy, (010) 830 5200. Kaiken kaikkiaan Cadoret toimivat kiitettävästi koko reissun ajan. Cadoret ja allekirjoittanut saavuttivat Sydtoppenin ( m) kolme minuuttia ennen keskiyötä. LEVON TARPEESSA Aikaisempina päivinä olin lepotaukojen yhteydessä riisunut saappaat jalasta ja laittanut ne sukkien kanssa aurinkoon kuivumaan samalla kun vilvoittelin jalkojani jääkylmissä puroissa. Gore-texin ja nahan hyviä ominaisuuksia yhdistämällä Cadoreista on saatu sekä tukevat että mukavat, lähes koko varrenmitaltaan vesitiiviit jalkineet. lansijan saamiseksi piti saapas potkaista kärki edellä syvälle lumeen. Siinä, missä pelkän pohjan kärjen pito oli riittänyt kivikkoisessa maastossa, olisi nyt kaivattu erilaista otetta ehkä hieman joustavampaa pohjaa sekä vartta, jotta jalan olisi saanut tarttumaan lumiseen rinteeseen koko pohjan alueelta. Olisi kannattanut väsymyksestä ja kylmyydestä huolimatta välillä riisua saappaat ja huolehtia jaloistaan. EHJÄNÄ KOTIIN Berettan Cadoret kestivät viikon yhtäjaksoisen rääkin sujuvasti. Hyvät sukat sekä sukkien vaihto kuiviin tarvittaessa eivät liene mitään uusia kikkoja nekään. Lisäksi rakenteen lujuus oli hyvässä suhteesssa painoon. Seuraavan vuorokauden lepäämisen aikana saappaat saivat kuivua hyvän aikaa, ennen kuin tarvitsin niitä uudestaan. Huipulla käyminen oli kuitenkin melko äärimmäinen rasitustesti, enkä syytä tästä puutumisesta jalkineita. Lisäksi jokainen nousuaskel taittoi kenkää hieman päkiän kohdalta, mikä on osaltaan saattanut aiheuttaa puristusta isovarpaille. Ainoa saappaissa ilmennyt vaurio oli yhden nauhakoukun vääntyminen melko mitätön vaurio sinänsä ja uskon että siihen kohdistunut isku olisi joka tapauksessa vääntänyt vahvemmankin koukun. Lepopäivän aikana huomasin isovarpaitteni puutuneen, epäilen sen johtuneen nousun ja laskeutumisen yhteisvaikutuksesta. 50 RIISTA Noustessa painopiste oli usein varpailla ja laskeutuessa taas varpaat töksähtelivät välillä kengän kärkeen. Jos kosteudesta olikin jotain pientä vielä jäljellä, ei se vaivannut kotimatkatunnelmissa ja kuivia sukkia käyttäessä. Kosteus pysyi kuitenkin helposti aisoissa normaalissa vaelluskäytössä, mikäli tosiaan jaksoi ottaa kengät hetkeksi pois jalasta taukojen yhteydessä
RIISTA 51
Kaupunkimaastureiden myynti kasvaa Suomessa kiihtyvällä tahdilla. En ole kuullut muiden mallien vastaavasta toiminnasta. Tai niillä ei kannata sinne mennä, sillä useimpia kaupunkimaastureita ei ole ollenkaan rakennettu rankkaa maastoajoa varten. Vertailu oli jouduttu kuitenkin lopettamaan, koska muut katumaasturit eivät selvinneet tuosta vaativasta testiradasta. Vuonna 1997 Land Rover esitteli 50-vuotisen taipaleensa kunniaksi uuden sukupolven nelivedon; pienemmän maasturin nimeltään Freelander. TEKSTI JA KUVAT: TUOMO KARSIKAS ämä tiedot olivat lähtökohtana, kun suunnittelin itselleni uutta ajoneuvoa, jolla voisin liikkua asfaltin lisäksi muuallakin, kuin vain mökkitiellä. Lieneekin, niin, että suurin osa katumaastureista on valmistettu asfaltille, joten koulutus saadaan jo autokoulussa. Siitä lähtien jokainen Land Rover on suunniteltu ja valmistettu samoista lähtökohdista: tavoitteena luoda tehokas neliveto, joka on mukava käytössä sekä tarjoaa todelliset maastoominaisuudet. Olisi hyvä, jos kuluttajat alkaisivat vaatia myyjiä sanoista tekoihin todistamaan mainoksissa esittämänsä asiat todellisuudessa näyttämään maastossa, kuinka autot siellä toimivat.. Samoin koin toisen yllätyksen, kun kuulin, että tuolla koulutuskeskuksessa oli järjestetty katumaastureille maastovertailu- testi, johon kahden autolehden toimesta oli koottu vastaavat katumaasturit paikalle testiä varten. Pelkkä maavara ei riitä. 52 RIISTA N Auton luovutuksen yhteydessä koin sitten pienen yllätyksen, kun automyyjä ojensi minulle maahantuojan maksaman lahjakortin, jolla pääsen osallistumaan maastoajokoulutukseen. Tulosta ei tiettävästi ole kuitenkaan koskaan julkaistu. Useimmat citymaasturit on varustettu nelivedolla, mutta silti niillä harvoin lähdetään kunnolla ajamaan maastoon. MIESTÄ MYÖTEN MIEKKA VYÖLLÄ AJONEUVO JOLLA PÄÄSEE RIISTAMAILLE Land Roverin pitkä ja maineikas historia alkoi vuonna 1948 samannimisellä kulkuneuvolla
Moottorilta vaaditaan hyvää alavääntöä (tässä autossa Nm), jotta aivan tyhjäkäynnin tuntumassa voidaan hitaasti edetä vaikka "ryömien" ja näin auto on helppo hallita maastossa. Ellei näin ole, tarvitaan tämän varmistamiseksi alamäkihidastin. MAASTOAJOKOULU TUS Maastossa liikutaan ympäristöä kunnioittaen. Yhdessä totesimme, että tästä tuo Freelander nippa nappa selvisi, lähes tyhjällä lastilla, mutta jos painoa olisi ollut yhtään enemmän, olisi silloin auto jo saanut pohjakosketuksen. Autossa täytyy olla todellinen neliveto suunniteltuna, joko mekaanisesti tai elektronisesti, eli kyse on siitä, montako vetävää pyörää on todellisuudessa käytössä. Tosin sitä voidaan lisäasennuksilla lisätä, mutta se tapahtuu sitten maantieajo-ominaisuuksien kustannuksella. Varsinkin alamäessä moottorijarrutuksen tulee olla mahdollisuus, jotta ohjattavuus säi- lyy. Aloitimme ensimmäisenä ylitys- ja jättökulmien ajoharjoittelulla. Haluamme, että hän pystyy hyödyntämään autonsa mahtavat maasto-ominaisuudet täysipainoisesti ja turvallisesti, perustelee Seppo Spens. Tässä olisi renkaan vaihtanut vaikka ilman tunkkia. Tavaratilaa löytyy hyvin vaikka kolmelle koiralle. Nuppia vääntämällä laitoimme muta- ja hiekkaohjelman päälle. Näin mennään ojien yli. TAITOA JA TURVALLISUU TTA Land Rover Experience -keskus kouluttaa Land Roverin käyttäjät ajamaan maastossa taitavasti ja turvallisesti. Tässä olisi RIISTA 53. Kuljettajan tulee hahmottaa ajoneuvon kaikki kulmat tarkasti kuljettajan paikalta. Materiaalivalinnoissa täytyy ottaa huomioon, että niillä on suojattu oikeat kohdat, helmat yms. Henkilökunta tietää minkälaisista paikoista keskuksen omilla autoilla voi turvallisesti ajaa, eikä osallistujan tarvitse pelätä oman auton rikkoutumista. Myös jyrkkien mäkien ajaminen ja ahtaissa metsäolosuhteissa peilien avulla peruuttaminen kuuluvat ohjelmaan kaiken muun lisäksi. Alustan tulee olla sellainen, että se soveltuu maastoajoon. Näin jatkoimme ajoa "pomppuradalle", jossa vuoroin oli eturatas tai takaratas korkealla ilmassa riippuen ajokulmasta. Kouluttaja Seppo Spens ajoi ensin opastaen, miten tästä paikasta tulee autolla ajaa, jotta omakohtaisesti voin todeta mihin tämä ajoneuvo kykenee tai ei kykene. Pyörien joustovaraa tarvitaan sekä sisään-, että ulospäin. Maastossa ajetaan vain keskuksen autoilla, jotka ovat tietenkin uusia Land Rovereita (Defender, Freelander ja Discovery). Kun asiakas on hankkinut Land Roverin kaltaisen huipputuotteen, on hänen saatava myös tarvittaessa kaikki irti sen ominaisuuksista. Land Rover -brändin esille tuomisen lisäksi asiaan liittyy myös turvallisuuskysymykset. Sain yksityisopetusta, sillä koulutuskeskus on nyt vuoden suljettuna ulkomaankomennuksen vuoksi. Kaasupoljin ei saa olla liian herkkä tahattomille painalluksille. Koulutusohjelma sisältää sekä teoriaa että käytännön osuuden, jotka yhdessä antavat asiakkaille lisää tietoa Land Roverin ominaisuuksista ja mahdollisuuksista. Korissa täytyy olla riittävät ylitys- ja jättökulmat ja tietysti maavaraa riittävästi. Vaihteiden välitys-suhteet ovat riittävän pienet, että autoa voidaan käsitellä turvallisesti maastossa. Jousitus ja iskunvaimennus tulee olla maastoon suunniteltu. On viisi tärkeää seikkaa, Seppo Spens tähdentää, jotka maastoajoneuvossa pitää täyttyä: Korin pitää olla maastoon suunniteltu. Kurssilla opitaan muun muassa ottamaan paremmin huomioon maastoajon ympäristövaikutukset ja se miten luonto rasittuu ajosta mahdollisimman vähän
todellinen neliveto). Viimeistään täällä selvisi, mikä merkitys on kunnollisilla taustapeileillä. Päivä ei ollut ainoastaan autoon ja sen ominaisuuksiin tutustumista, vaan siitä tuli pienimuotoinen seikkailukokemus. Seuraavana pääsin sitten toteamaan millainen on asteen kallistus. Valitsimme ykkösvaihteen, jonka lukitsimme sitten erikoisohjelman (valitsimme ohjelman: muta ja hiekka) valinnan jälkeen päälle. Siitä pääsimme testaamaan todella epätasaisille pinnoille, jossa oli syviä monttuja joiden yli oli kuitenkin ajettava. Kuljettajan istuimelta näkyvyys on henkilöautoa parempi ja tilanteiden havainnointi helpompaa. . Käytössä ollut auto: LAND ROVER FREELANDER 2 2,2 TDA4 SE AU Ajoneuvolaji: Henkilöauto Pituus: 4500 mm Leveys: 1910 mm Korkeus: 1740 mm Korimalli: maasturi Moottoritilavuus: 2179 Moottorinteho: 118 kW Ovien lukumäärä: 4 Polttoainesäiliön tilavuus: 68 l Polttoainetyyppi: Dieselöljy EU-kulutus kaupunki: 10,7 l / 100km EU-kulutus maantie (l/100km) 6.6 EU-kulutus yhdistetty (l/100km) 7.9 Vaihteistotyyppi: Automaatti 6-portainen mukautuva CommandShiftautomaattivaihteisto Vetotapa: Neliveto Päästöt (CO2): 214 Auton kokonaishinta: 56.615,55 Maantiellä Freelander täyttää vaativankin kuljettajan odotukset, sillä ohjaus on kevyt ja tarkka. Sisustus on toteutettu tyylikkäästi korkealuokkaisilla materiaaleilla, ne ovat reilut ja väljät, autossa on hyvät pääntuet ja olkapäille ja jaloille on hyvin tilaa. Autossa on jatkuva neliveto, ABSjarrut sekä elektroninen luistonhallinta. Välillä oli kantoja ja kaatuneita puunrunkoja edessä, tai edessä oli korkea kivi, joiden yli ja kiertäen mutkittelimme eteenpäin hitaasti kiiruhtaen. Minun tarvitsi vain keskittyä ohjaamaan ja pitämään jalkani poissa kaasulta ja jarrupolkimelta, jotta kaikki sujuisi hyvin. Eikä tarvitse tyytyä vain mökkitiellä ajeluun. Näillä tekniikoilla pärjää, ja ajettavuus on erinomainen, olipa tien pinta sitten liukas, märkä tai luminen. Pitkällä, mutkaisella ja välillä ahtaalla metsäradalla sainkin sitten tuntuman todel54 RIISTA liseen maastoajoon. Kuljettajalla on hallitseva ajoasema ja hallintalaitteet ja kytkimet ovat hyvin sijoitettu. Suuresta rengaskoosta johtuen tien ajourat eivät heiluta autoa. Välillä jouduin pysäyttämään auton ja käymään tarkastamassa mitä mäen alla tai mutkan takana oli edessä, jotta turvallinen ajo voi jatkua. Todellisen tekniikkaan luottamiskokemuksen sain sitten kokea, kun jyrkässä alamäessä löysäsin jalan jarrulta ja annoin auton lähteä liikkeelle kohden jyrkkää alamäkeä. Vaikka käytettävissämme oli automaattivaihteistolla varustettu auto, oli siinä mahdollisuus lukita vaihteita yksi kerrallaan. Korin rakenne on jämäkkä ja turvallisen tuntuinen. Totesin, että minulta loppuu ensimmäisenä uskallus, kuin tämän auton maasto-ominaisuudet. Sen tiedän kuitenkin jo nyt, että tulevat kävelymatkat riistamailla tulevat varmasti lyhentymään. MAANTEILLÄ rustettu ja tilava. Hinta alk. Matkustamo on kokonaisuudessaan Premium-luokkaa, sillä se on mukava, hyvin va-. Tavaratilaa löytyy hyvin, vaikka kolmelle koiralle. Päivän aikana sain rutkasti ajotuntumaa ja varmuutta selviytyä vaativissakin maasto-olosuhteissa autollani. Alas tulimme ja varmasti. Lisäksi autosta löytyy vakiona jarruvoimansäätö ja alamäkihidastin. Vesistön ylitys jäi nyt tällä kerralla tekemättä, mutta valmistaja lupaa autolle cm syväyksen. Siinä kuului "rytinää" ja "pauketta", kun automatiikka hoiteli hommia. Tämä osio luonnistui muitta mutkitta. Tästäkin kohdasta selvittiin ilman kolahduksia. Tällaisessa kulmassa voitelu ei toimi ellei sitä ole otettu jo huomioon suunnitelussa. Oli luotettava vain automatiikkaan. vaikka renkaan vaihtanut ilman tunkkia. Ja hyvinhän se sujuikin. Se meni muitta mutkitta, mutta tämäkin oli ollut yksi pulmallinen kohta monelle katumaasturille, sillä tällaisessa kulmassa ei voitelu toimi, jollei ajoneuvoa ole suunniteltu maastoajoa varten. Varmaankaan en joudu arkiolosuhteissa yhtä vaativiin paikkoihin, kuin tämän radan läpikäymisessä eteeni tuli. Tässä on riistamaille pyrkivillä hyvä kokonaispaketti. Alamäkihidastimen toimintaa pääsin sitten testaamaan sekä jyrkissä nousuissa että laskuissa. Siitä siirryimme sitten opettelemaan ojan ylitystä, jossa vuoron perään pyörä ajetaan ojan päälle, jotta ainakin vetävät pyörät säilyttävät vetomahdollisuuden (huom. Alustan toiminnassa ei löydy moittimista mutkaisilla pikkuteilläkään, vaikka hyvät maasto-ominaisuudet nostavat painopisteen tavallista autoa korkeammalle. Samalla kokeilimme peilien avulla peruuttamista, kun "voima" loppui ylämäessä ja perä edellä jouduimme peruuttamaan alamäkihidastinta hyväksi käyttäen alas jyrkännettä
Tässä kiikarissa ei ole mitään ylimääräistä, mutta kaikki päiväkiikarilta toivomani ominaisuudet ovat nätissä paketissa. Liian pieni silmänetäisyys on myös omiaan aiheuttamaan sellaisia ongelmia jotka ilmaantuvat vasta kun ilman lämpötila edesauttaa linssien huurtumista. Olen ollut valinnastani varsin positiivisesti yllättynyt. SIGHTRON SII BIG SKY -TÄHTÄINKIIKARIT VARTEENOTETTAVA VAIHTOEHTO PÄIVÄJAHTIIN TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Viime syksystä asti olen tehnyt poikkeuksen aikaisempaan ja olen käyttänyt päiväjahteihin tarkoitetuissa kivääreissäni Leupoldeista poiketen Sightron SII Big Sky -kiikaritähtäimiä. Mitä lähempänä linssi on silmää, sitä helpommin sen hönkäisee huurteeseen. 39X42 Eniten kokemusta minulle on karttunut sarjan perusmallista. Liiallinen paino tekee aseesta yläpainoisen, ja liian pieni silmänetäisyys sekä hidastaa ampumista että tekee isompien aseiden ampumisesta riskaabelia. Tähtäinkiikareissa olen vahvasti sitä mieltä, että ne eivät saa olla liian painavia, niissä ei saa olla liian pieni silmänetäisyys ja niiden tulisi olla asennettavissa riittävän alas, jotta aseella ampuminen olisi luonnollista. Suhteessa. Toisinaan vähemmänkin tunnetut optiikanvalmistajat osaavat tehdä asioita oikein. 56 RIISTA K oiran kanssa liikuttaessa tietyt asiat käytettävän kaluston suhteen ovat hyviä, ja toisista asioista tulee pidemmän päälle riesa
Pienten kiikareiden rekyylinsieto puhuttaa aina, koska näitä kiikareita tarjoillaan usein isojen kivääreiden päälle. Hinta tällä sarjalla ei ole kaikkein huokein, mutta mielestäni tässä hintaluokassa ei löydy parempaa optiikkaa. Säätökiekot ovat käännettävissä käsin ja kohdistuksen jälkeen säätötornien nollaus onnistuu vetämällä nuppi ylös ja kääntämällä kiekko alkuasentoon. Nämä tähtäinkiikarit ovat vakuuttaneet minut käytännön ominaisuuksillaan ja tulevat jatkossakin olemaan vahvasti mukana syksyn päiväjahdeissani. Sightron SII Big Sky -tähtäinkiikarit Valmistaja: Sightron Inc., Japani www.sightron.com Hinnat: SII Big Sky 3-9x42: 590 euroa SII Big Sky 1,25-5x24: 570 euroa Maahantuoja: Kartanokuva Oy, (050) 343 8750 RIISTA 57. Kiikari on lisäksi kevyt ( g) eli kiikarijaloille kohdistuu tästä johtuen varsin vaatimaton rasitus. Itselläni kiikari on ollut . Pienimmällä suurennoksella silmänetäisyys on maksimissaan noin mm, ja suurimmalla suurennoksella koko näkökenttä on käytettävissä mm:n etäisyydeltä. Tämä on mahdollistanut asennuksen matalilla (low) jaloilla jokaiseen kokeilemaani normaaliin metsästyskivääriin. H&H:n, . Tämä ero suurimman ja pienimmän suurennoksen välillä on mielestäni poikkeuksellisen pieni, ja tällä asialla on suuri vaikutus siihen, miten helppo kiikari on asentaa. Optiikan laadun osalta Sightron on silmämääräisesti tarkasteltuna erittäin hyvä kokoonsa nähden, ja erityisesti verrattaessa kiikaria esimerkiksi Leupoldin vastaavaan kiikaritähtäimeen kääntyy ero piirtotarkkuudessa mielestäni Sightronin hyväksi. Perinteisesti tätä sarjaa hallitsee Leupoldin "hirvensurma", mutta tähänkin sarjaan Sightron on tuupannut varsin toimivan vastineen. Painoa kiikarilla on g. Tämä helpottaa asennusta varsinkin kivääreissä, joissa kiikarijalat tulevat etäälle toisistaan. Normaalikäyttöä varten kiikari kannattaa asentaa siten, että silmänetäisyys on juuri sopiva suurennoksen ollessa käännetty pienimmälle asetukselle. H&H:n päällä ja se on kestänyt näiden aseiden aiheuttaman kohtuullisen kovan rökityksen ilman mitään heikkouksia. Säätökiekot ovat käännettävissä käsin ja kohdistuksen jälkeen säätötornien nollaus onnistuu vetämällä nuppi ylös ja kääntämällä kiekko alkuasentoon. 1,255X24 Yleiskiikarin rinnalla mukana tuppaa kulkemaan aina myös kompakti pikkukiikari isompia aseita ja ajojahteja varten. suurennokseensa tämä kiikari on tavattoman kompakti ja samalla siinä on riittävä asennusjänneväli, jotta asentaminen myös pitkälukkoisiin aseisiin onnistuu helposti. Tämä helpottaa huomattavasti esimerkiksi patruunakohtaisten säätöjen muistamista. SII-sarjan säädöt ovat erinomaiset. Tässä kiikarissa silmänetäisyys on todella hulppea. Kannattaa muistaa, että tavanomaiset mm:n runkoputkella varustetut vastaavat kiikarit painavat helposti yli grammaa enemmän, eli niiden aiheuttama rasitus on huomattavan suuri samalla kun ne on lähes poikkeuksetta asennettava aavistuksen liian korkealle. Kovarekyylisissä aseis- sa matala asennuskorkeus on senkin vuoksi suotavaa, että kun pää ja kiikari ovat lähempänä piippulinjaa, ei kiikarin iskeytymisestä silmäkulmaan ole yhtä suurta vaaraa. HINTA JA LAATU Sightronissa on varsin hyvä yhdistelmä hyvää optiikkaa, käytännössä hyviä ominaisuuksia, kompaktia kokoa ja laadukasta työnjälkeä. Takaokulaarin halkaisija on , mm ja etuobjektiivin halkaisija on , mm. Leupoldissa asennusjänneväli (maksimi) on mm, mutta Sightronissa väli on mm. Esimerkiksi yksiosainen runkoputki ei ole itsestäänselvyys tässä hintaluokassa. SII-sarjan säädöt ovat erinomaiset. Valmistajan ilmoittama silmänetäisyys on vaatimattomampi, mutta käytännössä liikkumavaraa on hyvin runsaasti. Asennusjänneväli kiikarissa on mm ja takaokulaarin pituus on mm, eli pitkään silmäväliin yhdistettynä asentaminen on varsin helppoa. H&H ja . Suurempaa suurennosta käytettäessä ja ammuttaessa tuetusta asennosta pää on luonnollisesti aavistuksen edempänä kuin tukemattomassa ampumisessa. Myös hämärässä kiikari on aavistuksen parempi kuin muut vastaavat kokeilemani, mutta kuten muillakin merkeillä, rajoittavin tekijä hämäräkäytössä on ohuehko ristikko, jota ei enää näe illan pimetessä riittävästi. Tavan metsästäjien kammoksuman hirvi- ja karhukokeen "näkeekö sillä renkaita" kysymykseen vastaus on selkeä "kyllä". Kompakti koko kuvaa tätäkin kiikaria, mutta positiivinen ero on mielestäni putken pituudessa, joka tarkoittaa aavistuksen pidempää asennusjänneväliä kuin pahimmassa kilpailijassa. Sightronin vaihteluväli on tätä ajatellen varsin sopiva, eikä häiritsevän suuri kuten monessa kilpailijassa. Lisäksi takaokulaarin halkaisija ei ole lukonkammen tiellä, kuten monissa massiivisemmissa kiikaritähtäimissä
Simulaattori asetettiin metriin ja siihen ammuttiin sekä vanha että uusi versio. Winchester. Kuten lukemista käy ilmi, on raskaampi 58 RIISTA kaliiperissa ., jolla pääsin toteamaan asian myös käytännön hirvitilanteessa. Bear Claw on erinomainen luoti kaikin puolin, mutta paksuimpien luiden läpäisyssä on ollut toivomisen varaa. Mauserissani ja samalla aseella koeammuin nyt myös uuden tuotteen. Raskaamman lukemat ovat , ja , tuumaa. LATAUKSEN KÄYNTI Jostain syystä Federalin aikaisempi Premiumlataus gr Bear Clawlla ei suostunut käymään . Koeammuttavana oli Federalin Premium Vital-Shok-lataus gr painavalla Trophy Bonded Tip -luodilla kaliiperissa . LUUSIMULAATTORISSA Vanhaa Bear Clawta on testailtu mm. Uuden version muoto on muuttunut huimasti alkuperäiseen verrattuna, kiitos nikkelipinnoituksen, luodin rungon urittamisen, veneperän ja neonpolymeerikärjen. Luodin runko on umpiainetta, jonka etuosaan on tehty lyijylle ontelo. FEDERAL VITAL-SHOK TROPHY BONDED TIP .308 WINCHESTER JA WINCHESTER SUPREME PARTITION GOLD .30-06 TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Nykyisin uusia patruunoita tulee vuosittain markkinoille runsaasti ja entistä enemmän on kiinnitetty huomiota sekä patruunarasian että itse patruunan ulkonäköön. Uusi lataus kävikin selvästi vanhaa paremmin, metrissä keskimäärin mm:n kasat olivat nyt noin mm:n luokkaa, joten käynnin puolesta uusi patruuna kelpaa entistä paremmin suurriistalle mahdollistaen myös hieman pidemmät teholliset ampumamatkat. Näillä muutoksilla on saatu aikaan ballistisesti parempi luoti ja samalla suorempi lentorata. luoti ohittanut kevyemmän jo jaardissa, lentoradan erot ovat kuitenkin maltillisemmat. Vaikka luun läpäisy ei olekaan Bear Clawn vahvimpia puolia, on se muilta ominaisuuksil-. Tulos ei muuttunut aikaisemmasta, molemmat luodit löytyivät täsmälleen samasta syvyydestä, keskeltä "luuta". Aikaisemmin vastaavassa latauksessa oli Trophy Bonded Bear Claw painoltaan gr. Jos ase on kohdistettu jaardiin, osuu kevyempi luoti :ssa , tuumaa tähtäyspisteen alapuolelle ja :ssa , tuumaa alle. Uuden gr painavan vastaavat arvot ovat m/s, m/s ja m/s. Lyijy on juotettu kiinni runkoon uudella fuusiomenetelmällä ja juuri ontelon koko sekä muoto on ratkaisevassa osassa luodin muokkautumisvaiheessa, toki asiaan vaikuttaa myös rungon materiaali ja lyijyseos. Erilaisilla pinnoitteilla saadaan näyttävä ulkoasu, mutta yleensä silloin on myös kysymys keskivertoa paremmasta tuotteesta, valmistajan lippulaivasta. F ederalin ja Speerin yhteistyö on muokannut Jack Carterin suunnittelemaa maineikasta Bear Claw-luotia entistä virtaviivaisemmaksi. Luodin rakenne on samanlainen kuin esimerkiksi Rhinossa tai vaikkapa vanhassa kunnon Raaka-Arskassa. Sama koe oli siis paikallaan nytkin. luusimulaattorissamme, jota se ei läpäissyt sen paremmin kaliiperissa . Raskaampi uusi versio oli laajentunut enemmän, mistä syystä läpäisy oli sama kuin kevyemmällä. kuin ei myöskään BALLISTIIKAN EDU T Vanha, kevyempi gr luoti poistui tehtaan mukaan piipunsuulta nopeudella m/s, nopeus jaardissa oli m/s ja jaardissa m/s
Näin on haettu toimintavarmuutta kaikissa tilanteissa ja monet tämän luodit käyttäjät ylistävätkin sen toimintaa. Uudelleen muotoilulla luodin käyttäytyminen on muuttunut oleellisesti ja sekä laajentuminen että jäämäpaino ovat alkuperäistä suuremmat. Partition Gold-latauksen käynti näyttäisi olevan erinomainen, pari karkulaista viittaa aseen petauksessa olevaan ongelmaan, kasa 52 mm. Nosler Partition toimii siten, että osumasta luodin kärki tuhoutuu erittäin nopeasti väliseinään asti, minkä jälkeen peräosa jatkaa matkaansa huolehtien varsinaisesta läpäisystä. Ensimmäiseen kuuluu vahinkoeläimet (varmints), toiseen kevyet, ohutnahkaiset riistaeläimet kuten valkohäntäpeura, kolmas luokka on suurempi riista kuten hirvi ja neljäntenä tulee varsinainen suurriista kuten Afrikan big five. KOEAMMUNTA nin läpäisy on parempi, vaikka jäämäpaino jääkin :n paikkeille, mutta sen tekemä haavakanava jääkin lupaavan alun jälkeen olemattomaksi. Käynti näyttäisi olevan erinomainen, sillä kolme ensimmäistä luotia tekivät aina varsin pienen kasan ja kaksi seuraavaa erosi selvästi muista, mikä viittaa siihen, että aseen petaus ei ole aivan kohdallaan. Tämä voi tietysti johtua siiLataus luoti täkin, että valikoimissa on Partition Goldia parempia luoteja kuten XP. WINCHESTERILLÄ NELJÄ CXPLUOKKAA Winchester on jaotellut patruunansa luodin ominaisuuksien mukaan neljään eri CXPluokkaan (Controlled Expansion Performance). Goldin toiminta on lähempänä sitä, mitä odotan hyvältä riistaluodilta. Luoti aukeaa hyvin myös pitemmiltä matkoilta ja säilyttää aina erinomaisen jäämäpainon, noin . WINCHESTER SUPREME PARTITION GOLD .3006 Uuden rakenteen ansiosta Trophy Bonded Tip avautuu hieman nopeammin (suurempi sisäänmenoreikä) kuin Trophy Bonded Bear Claw. Lisäksi sekä vaipan etuosan että takapään uudelleen muotoilu ja vahvempi seinämärakenne sekä hidastaa kärjen tuhoutumista että lukitsee lyijysydämen paremmin paikoilleen. Lataukselle tehtiin käyntikoe ja luoti ammuttiin luusimulaattoriin metristä, koeaseena oli Tikka . Luusimulaattorissa Gold melkein läpäisi luuosion, luodin laajenema oli cm ja jäämäpaino lähes . Partition Gold on rakenteeltaan vastaava, mutta oleellinen ero on vaipan paksuudessa ja muotoilussa sekä väliseinän paikassa. Hjorth Ab Kaliiperissa .- Supreme-latauksen Partition Gold luoti painaa gr (, g) ja se on pinnoitettu mustalla, ilmeisesti molybdeeniä sisältävällä seoksella. asti Maahantuoja: Oy K.Hjorth Ab läpimitta mm 15 17 14 luun läpäisy osumakuvio 5 ls / 100 m Mauser 98/ 80 mm Mauser 98/ 58 mm Tikka 658/ 52 mm Federal Premium .308 Win Federal Premium .308 Win Winchester Supreme .3006 Trophy Bonded Bear Claw 165 gr (10,7 g) Trophy Bonded Bear Claw Tip 180 gr (11,7 g) Partition Gold 180 gr (11,7 g) 91,3 88,9 83,8 puoliväliin puoliväliin melkein läpi RIISTA 59. taan hyvin toimiva ja vain kaikkein pahimpia ampumakulmia tulee välttää hirven kokoluokassa oleviin riistaeläimiin. Tämä on sikälikin tärkeää, että ballistisesti paremmalla luodilla voidaan ampua menestyksellisesti kauemmaksi. Toinen esittelypatruuna on puolestaan Winchesterin ja Noslerin yhteistyön tulos. Partition Gold täyttää mielestäni paremmin suurriistalle asetetut vaatimukset kuin alkuperäinen Partition, mutta silti Winchester suosittelee sitä vain luokkaan CXP. Goldissa luodin kärjen tuhoutuminen on saatu hitaammaksi eikä luoti pirstaloidu väliseinään asti, vaan myös laajenee kun alkuperäisessä peräkappale jää kaliiperin läpimittaiseksi. Winchester Supreme Partition Gold Kaliiperit: .30 06 Sprg Luodin paino: 180 gr (11,7 g) Patruunan hinta: 4,20 euroa / kpl Maahantuoja: Oy K. Lähtökohtana on ollut ikivanha Nosler Partition, josta on muokattu modernimpi versio pinnoituksella ja sisärakenteen uudelleen muotoilulla. Väliseinän siirtäminen eteenpäin varmistaa alkuperäistä suuremman jäämäpainon. Näissä tapauksissa luoti on osumassa kääntynyt poikittain (risuosuma, luuosuma tietyssä kulmassa tai luoti vakautumisen rajoilla) ja silloin myös peräosa tyhjenee, jolloin riittävää läpäisyä ei saavuteta. Alkuperäisen Partitiokeskinopeus m/s 826 778 835 jäämäpaino g 9,77 10,4 9,81 % Federal Premium Trophy Bonded Tip Kaliiperit: .308 Win ja .30-06 Sprg Luodin paino: 180 gr (11,7 g) Patruunan hinta: 2,59 /kpl, tarjous voimassa 30.9. Itse en ole pitänyt sitä kummoisenakaan lähinnä siksi, että omalle kohdalleni on sattunut koeolosuhteissa parikin tapausta, joissa luoti epäonnistui tehtävässään. Myös muualla on kerrottu vastaavista ongelmista. Supreme-patruunat ovat Winchesterin paremman pään tuotantoa, vain Supreme Elite-lataukset ovat Supremen yläpuolella. NOSLER PARTITION VS. PARTITION GOLD Vasemmalla alkuperäinen Nosler Partition ja oikealla Partition Gold
). Peuramailla TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Elokuva: kyttäyspuuhiin ja riistaa sekä nähdään että saadaan. Porukoiden kokoontumiset ja jahdin suunnittelut kuuluvat toki täysipainoisesti elokuvaan, mutta nyt kuvaaja on säästänyt katselijan pitemmiltä jaaritteluilta, joten eri jahtien vaihtuessa päästään nopeasti asiaan. Tämä tieto on sikäli väärä, että valkohäntiä on siirtoistutettu myös Itävaltaan (v.), entiseen Tsekkoslovakiaan (vv., ja ) ja Jugoslaviaan ( vv. Virheellinen tieto löytyy myös videon takakannesta, mutta se ei vaikuta muuten mainion elokuvan sisältöön. Peuramailla -elokuva Ohjaus: Arttu Kotisara Musiikki ja kerronta: Martti Takalo Elokuvan hinta: 26 euroa Videosara 0400-229739 www.videosara.fi 60. Yhteisjahti onkin mainio tapa parantaa peuran ajokoirametsästystä, sillä pienellä alueella se ei oikein onnistu. minuuttiin mahtuu paljon metsästystilanteita eikä aikaa ole liikaa kulutettu "pakollisiin kuvioihin". Sekä kuvaus että kerronta on erittäin hyvin ja asiallisesti tehty. Ajon jälkeen siirrytään välillä luontevasti RIISTA slavian alueella peuroja ei kuitenkaan enää esiintyne. Valkohäntäpeuran mäyräkoirajahti on metsästysmuoto, joka kaikesta päätellen tulee edelleen lisääntymään ja leviämään. Heti kättelyssä voi sanoa, että sitä voi suositella kaikille valkohäntäpeuran metsästyksestä kiinnostuneille. Mäyräkoirajahdin luonne ja erilaiset ampumatilanteet on myös onnistuneesti kuvattu. Aikaisemmin julkaistussa uutisessamme mainittiin Suomen olevan ainoa Euroopan maa, jossa valkohäntäpeuraa esiintyy. Nykyisen tiedon valossa pieni kanta löytyy ainakin Tsekinmaasta, Itävallassa ja entisen Jugo- E rä- ja luontoelokuviin erikoistuneen Videosaran elokuva, Peuramailla kertoo valkohäntäpeuran metsästyksestä ajavalla mäyräkoiralla sekä peuran kyttäysjahdista. Video on kuvattu Vesilahdella kahden eri metsästysseuran alueella ja mukana on otos myös seurojen välisestä yhteisjahdista
31,6eä) 0 Voit tilata Rekyylin myös osoitteesta www.rekyyli.fi tai puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo 1016) Vastaanottaja maksaa postimaksun VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00300-307 00301 HELSINKI. 24 6 kk (4 lehteä) hintaan 24 12 kk kestotilaus 49,95 e Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta ja jatkuu kestotilauksena 49,95 / 8 numeroa mikäli tilausta ei lopeteta ennen uuden laskutuskauden alkua. Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Syntymäaika Kotipuhelin, myös suuntanumero Sähköposti Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.) 6 kk (4 leh t norm
Myös kaupallisten metsästysmahdollisuuksien kartoittaminen ja esittely on meidän mieleemme. Kokeilin Benellillä (ulkopuoliset suuhiset) ilman supistajaa ja muutamissa haulikupillisissa patruunoissa noin metristä kuviot olivat pirun hyviä. Tämä on tärkeä asia myös lehtenne ilmoittajille ja asiakkaille. Edesmennyt isäni kertoi aikoinaan, kun "hugsvarnalla" (metrinen piippu) ammuttiin sinne "sataan" metriin ja panokset ladattiin itse, niin haulien joukkoon tiputettiin kynttilän steariinia ja pellavan lyhyitä pätkiä, niin johan meni "mallillä" vielä metrissä. Pohjanmaalla keksitään melkein kaikki ja tämäkin vinkki on vuosien takaa. Siellä aikoinaan katkaisivat rautasahalla kymmenkunta senttiä Baikaleiden piipuista (siis supistusosan pois) ja sitten ammuttiinkin sorsia alas sieltä "seittemästäkymmenestä metristä". Vielä kun "sai" ampua lyijyllä ja oli saatavilla kaliperiseenkin / trappipaukkua, niin silloin sain parhaat sorsasaaliini pitkiltäkin etäisyyksiltä, eikä haavakoita tullut. Miten vain ja millaista juttua tahansa (lehden myynti nousisi huippuunsa) ja voisihan sitä ihan muutenkin hakea seuraa harrastukseen, esimerkiksi joku sorsamies/nainen voisi pyytää seurakseen noutavan koiran omistajaa. Olen TÄYSIN SAMAA MIELTÄ, ETTÄ NS. Nimettömiä kirjeitä ei julkaista. KOTIMAISET METSÄSTYSVIDEOT JAHTIFILMILTÄ 0,- /kpl 17,9 0 044-929 1344 Tilaa soittamalla Tilaa soittamalla TAI NETISTÄ Ä Hirveen hyvä haukku Jahtimme soilta saloille Taas tulee kyyhkyjä Tenon virta vie .fi. Ajakaa myös riekon siirtoistuttamista ja määrättyjen soiden ennaltamista, sillä tasoitettaisiin pohjoisen paineita. Esitelkää poistumassa olevien turvetuotantoalueiden saamista vaikkapa sorsavesiksi. Haulikonpatruunoista olette tehneet mielenkiintoista juttua ja muutama ajatus asian tiimoilta. Olemmehan niitä tehneetkin, mutta lähinnä omakohtaisten kokemusten perusteella. Avarrutin Pirkan-Aseella vuosia sitten -kaliiperisen Valmettini puolisuppeaksi ja parannetuksi sylinteriksi ja tämän jälkeen aseesta tulikin vasta pitkän matkan haulikko, kun vain valitsee patruunan. Koikeilkaapa mustaruutipatruunoita eri haulikuvioilla (kiinteät supistukset) niin kuviot ovat komeita, kun lähtönopeus ei ole liian suuri. -Toimitus KIRJOITA MEILLE! Palsta on tarkoitettu Riistan lukijoilta saatujen palautteiden ja kysymysten käsittelyyn. Steariinin käytöstä haulipatruunoissa on jo kokemusta, joten siihenkin voisimme ottaa kantaa. Esimerkiksi tuo vanha pohjalainen piipunlyhennys-uskomus koetellaan ja tulokset raportoidaan. Tietoisuus eri mahdollisuuksista vähentäisi esimerkiksi pohjoisen metsästyspaineita ja antaisi myös monille seuroille ja yksityisille maanomistajille mahdollisuuden saada lisätuloja. Tehkää rohkeasti (ei ole ollut misään alan lehdessä aiemmin) sellainen "sinkkupalsta" metsästäjille, jossa olisi mahdollisuus hakea tuttavuutta. Jos sinulla on kysymys Riistan toimitukselle tai haluat antaa palautetta toiminnastamme, lehdestämme tai vaikkapa nettisivuistamme, lähetä palautteesi osoitteella: Riista-lehti, PL 20, 00251 HELSINKI tai sähköpostitse osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi Muistathan liittää mukaan myös oikean nimesi ja yhteystietosi, vaikka haluaisitkin palautteen julkaistavaksi nimimerkillä. Muistan kun nelisenkymmentä vuotta sitten riekkoa oli täällä Pohjois-Hämeessäkin kohtuudella ja on sitä vieläkin malliksi. MAGNUEILLA EI SAAVUTETA MONESTIKKAAN YHTÄÄN MITÄÄN. Jotta idean elinkelpoisuus selviää, pyydämme Riistan lukijoilta mielipiteitä: pitäisikö Riistassa olla seuranhakupalsta. Ehdottamasi "senssipalsta" aiheutti toimituksessa aluksi huvitusta, mutta koska olemme avoimia uusille ideoille, emme päätyneet täysin tyrmäämään sitä. Kuten totesit, näiden mahdollisuuksien esille tuominen laajemmin palvelee kaikkia osapuolia ja niinpä pyydämmekin kaupallisia jahteja järjestäviä tahoja ottamaan yhteyttä toimitukseen. Nättien naismetsästäjien (mahdollisesti julkkiksia) esittelyjä silloin tällöin, sillä se pehmentää "taistoa" metsästystä vastaan. Helppo toteuttaa, kunhan vaan aletaan kyselemään asioiden perään esimerkisi Vapolta, Metsähallitukselta... Siitä myös kiitos lehdelle, että kun teillä on joku ase tai muu tuote esittelyssä, niin Riista-lehdessä on ainoana myös kunnon yhteystiedot valmistajaan, maahantuojaan jne. -R. Saarinen, Virrat Kiitokset monipuolisesta palautteesta, jossa oli hyviä ideoita. Tosin tätä työtä kai on tehtykin jollakin asteella. PAL AUTEPALSTA AIHEITA LEHTEENNE Tässä ajatuksiani vapaassa järjestyksessä: Kartoittakaa kaikki kaupalliset metsästysmahdollisuudet Suomessa ja seuroja jotka myyvät kausi ja päivälupia kanalintu- tai sorsajahtiin. "Yksinäinen kanalintujahtia harrastava urho haluaisi tutusta viehättävään kanakoiria harrastavaan neitoseen"
735 /kk. 31 200 , autoveroarvio alk. Eu yhd. Co2-päästöt 179 g/km. Defender-mallisto hinnat alk. 48 591.19 . 019 - 311 311 · Avoinna ark. ILUSSA IA RASITUSVERTA 45 ERI HIRVILUOT S UOMA NM LAINE ETSÄS TYS LEHTI 2 6 / 2008 6,90 4/ 2008 SUOM 6 / 2008 ALAI NEN MET Kanadan- 2 / 20 08 SÄST YSLE HTI IHANHIHDISSA JA saaliit Suur lta Ruotsin pelloi SA HAULIKKORIHLAT VERTAILUS Fretit avuksi kaniinijahtiin 7 / 2008 6,90 08006 PAL .VK IN ALIA ER RPP OIM RVO K LEH URP L TOKURPPA A MU ÄTOV TOKURPP ITTAJA UTSUMINMETSÄSTY AFRIK NEN I V N METS S MITTA ASSA HOUK KAVERI II IPUOLINE TIILI RA UTTE KUULO ROKO MONIETSÄSTYS AJOMP PORT LE SA LLE K TI RII RVIP KORV IILIN KOIRA mäyräkoiralla N STAN PÄÄT TÄ ESSA A IR LUKIJ HTÄIM KIN OTTAV AMA EEN KARK PAL.VKO 2008-45 6 414887 6 40-0 802 0800 P GVALKS TÄPEURAN OHÄN 710640-080 106405 PA L.V KO 20 4148 87 1064 05 08 -3 EDOT IENPUIHIN P K OO UK N LOIN9,3xA62TAvsKSUÄNSTTÄJÄNÄ K L TU LEN KANALINTUJAHTI seisovalla koiralla N 6 HAU VERTLIKKO Pää ll A hauekkäisp ILU liko iipp t esi uis e t 4/ 2008 -08 04 .35 WHEET LINEEN M Ä K USSA IMET VERTAILY O klassikoiden PUNAPISH HTÄ Y JATETÄ E APUV IRA VHAULIKK kädenvääntöISJÄÄNN MIAHAW 1400HIREDUTLLINDENTKÄYTTÖALM EHKYS H VEN STETIO RIISTALINTUMM TOMAHA T MAHAWK T TU A 1 710 0800 4 640 1 7106 8-18 1064 05 4148 O 200 87 710640-0807 08007 6 PAL.VKO 2008-51 6 414887 106405 2 / 200 8 7 / 2008 6,90 tely t ssä ISTA METS UTUM ÄLLE INEN TKAS TA REISTA ISO VAI PIENI. 615 /kk.. Tämä parantaa polttoainetaloudellisuutta ja vähentää CO2 -päästöjä. 40 101 . Vapaa-autoetu 915 /kk, käyttöetu alk. 9 - 18, la 10 - 14 www.lohjanlaatuautot.fi. kulutus 10.0 l/100km. IKUINEN RIITA HIRVIKALIIPE TTIMETSÄSTÄJÄN VALINTA REMINGTON M700 ABG AMMA S STYSLAIN TULKINNANVARAISUU HIRVEÄ HAULIKOLLA METSÄ Love Stopping ÄLYKÄS STOP/START JOPA VAIN 6.7 L/100 KM Uusi Freelander 2 TD4_e ja älykäs Stop/Start -järjestelmä. kulutus 6.7 l/100km. Co2-päästöt 266 g/km. www.landrover.fi Ajo-ohjeet: HELSINGISTÄ: Liittymä 24 "Muijala-Hyvinkää" 4.3 km tietä 1125, vasemmalle Perttilä, oikealle Mustikkatie TURUSTA: Liittymä 23 "Lohja-Hanko" 1125 tie Hyvinkää Muijala 1.8 km oikealle Hakulintie, oikealle Mustikkatie Lohjan LaatuAutot Oy Mustikkatie 2 08500 Lohja Puh. 795 /kk, käyttöetu alk. Vapaa-autoetu alk. Kun auto on pysähtyneenä moottori sammuu ja käynnistyy uudelleen automaattisesti, kun olet valmiina lähtöön. Eu yhd. Freelander 2 TD4_e on maailman ensimmäinen Stop/Start -järjestelmällä varustettu maasturi, jossa hyödynnetään Land Roverin kestävän kehityksen ohjelmaa: e_TERRAIN TECHNOLOGIES. DEFENDER YKSITTÄISNUMEROITU KERÄILYHARVINAISUUS. 17 391.19 , kokonaishinta alk. 29 900 , autoveroarvio alk. 10 201 , kokonaishinta alk. TARJOLLA VIELÄ MYÖS PAKETTIAUTO-DEFENDEREJÄ, JOISSA ON TÄYSI ALV-VÄHENNYSOIKEUS! SVX Freelander 2 TD4_e hinnat alk
Kuka ehtii ensin? RIISTAKANTOJEN KAKSIVAIPPAINEN HALLINTAA SABOTTITÄYTEINEN TIETOKONEELLA WINCHESTER DUAL BOND Haulikon täyteiset eivät ole enää vain piipuntäyttäviä lyijymötiköitä, vaan todellista luotimaailman high-techia. -kaliiperinen versio painaa grainia ja kaksikymppinen grainia. Versiosta riippuen tilanpitäjä voi seurata toteutuneita kaatomääriä, tulevaisuuden potentiaalia, eläinten sukupuuta, eri ikäisten eläinten määriä ja niin edelleen. Valitettavasti tehdaslatauksen lähtönopeudesta ei vielä ole saatavana tietoja. Jos väitteet pitävät paikkansa, on kyseessä varsin lupaava uutuus. Myös kaatokuvien arkistointi ja yhteiskunnan vaatimat raportit kuuluvat asiaan. Youth Purchase Program on nimensä mukaisesti suunnattu nuorille, ja siinä Browning toimii yhteityössä mm. Paketti on otettu Yhdysvalloissa vastaan innostuksella, ja miksei olisi: onhan rahan saaminen aina mukavaa. Kuvista järjestetään äänestys, jossa lukijat päättävät parhaat otokset. Asevalmistaja Browning totesi sikäläisen asehamstrauksen hiljentyessä, että nyt on aika potkaista metsästyshaulikoiden myyntiä ylöspäin ja julkisti "Browning-elvytyspaketin". Täyteinen on siten tarkoitettu rihlattuihin piippuihin. Päällimmäisenä on kova ja paksu vaippa, joka kestää osumat koviin kohteisiin, kuten luihin. www.winchester.com Esimerkiksi maataloudessa tietotekniikan käyttäminen on nykyään arkea: onhan muistettavaa ja raportoitavaa niin paljon, että asioiden ulkoa muistaminen olisi mahdotonta. Tavoitteena on siten yksinkertaistaa liiketoiminnan suunnittelua ja saada tehostettua sitä mahdollisimman paljon. Se, että nautoja tai sikoja hoidetaan, lääkitään, ruokitaan ja risteytetään tietokoneohjelmaa hyödyntäen, tuskin ihmetyttää ketään. Valmistaja suosittelee täyteistä aina Pohjois-Amerikan vaaralliselle riistalle, kuten karhuille, saakka, 64 RIISTA joten usko sen pysäytystehoon on suuri. Patruunaa valmistetaan mm ja hylsyihin kaliipereissa ja . Esimerkiksi Cynergy Club -ohjelmassa kyseisen haulikon ostaja saa dollarilla Browning-tuotteita sekä dollarin shekin. Riista-lehti palkitsee suosituimmat kuvat napanneet. BROWNING ELVYTTÄÄ Taloudellinen taantuma on saanut Yhdysvalloissa aikaan erikoisen metsästysaseiden markkinointikikan. Tässä ohjelmassa Citorin ostaja saa dollarin, BT-:n dollarin, Silverin dollarin ja BPS:n dollarin shekin. Esimerkiksi GMS (Game Management Software) on juuri tällainen ohjelmisto. Kuvien tekninen laatu ei ole tärkeintä, vaan se, että aihe on kiinnostava. Winchesterin uusin, Dual Bond, on jälleen askel uuteen suuntaan. Useimmille on yllätys, että maailmalla vastaavia ohjelmistoja käytetään myös riistaeläinkantojen hallintaan. Ulkovaippa laajenee pehmytkudososumassa, minkä jälkeen alkaa aueta myös sisempi vaippa, joka on juotettu kiinni lyijysydämeen. GMS:n uusimpana aluevaltauksena on ollut mukauttaa ohjelmansa Afrikan olosuhteisiin sopivaksi. H-järjestön kanssa. Siitä on saatavana useita eritasoisia versioita ja sen hinta vaihtelee ja dollarin välillä. Auetessaan vaipat muodostavat yhteensä terävää särmää, jotka luodin pyöriessä tehostavat osuman tehoa riistaeläimeen. LUKIJOIDEN TOIVEESTA: RIISTAKAMERAKUVIA Saamamme palautteen perusteella olemme päättäneet aloittaa lukijoiden riistakameroillaan ottamien kuvien julkaisemisen. Olisi mielenkiintoista nähdä millainen vaikutus vastaavalla markkinoinnilla olisi Suomessa. Pakettiin kuuluu erilaisia "elvytysohjelmia", aivan kuten näinä päivinä on tapana sanoa. Kiinnostuneet voivat tutustua aiheeseen osoitteessa www.wildlifemanagementsoftware.com. Sen uutuusarvo on nimensä mukaisesti kahden vaippakerroksen käytössä. Kaupalliselta pohjalta toimivilla tiloilla tuotetta, esimerkiksi peuroja, kasvatetaan ja risteytetään ohjelmistojen avulla
1014) KYLLÄ, TILAAN RIISTA-LEHDEN Valitse tilausjaksosi: kestotilaus 47,95 / vuosi 12 kk (8 numeroa) 55,20 3 kk testitilaus (2 numeroa) 13,80 Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Kestotilausta ei voi lopettaa kesken laskutuskauden. Vastaanottaja maksaa postimaksun Syntymäaika Sähköposti VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00300-307 00301 HELSINKI Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.). Tilaa KOTIIN KANNETTUNA Voit tilata Riistan myös osoitteesta www.riistalehti.fi tai puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo
Iltalennosta äijät eivät tajuaisi mitään, ja todennäköisesti he eivät sitä enää häiritsisi. Lamaannuttava isku Artun haulikkoharjoittelulle saatiin tehtyä siten, että seuran omistamat kiekonheittimet myytiin hyvin nopealla tahdilla vähiten tarjoavalle. Asiaan oli puututtava. Huutelua aikansa kuunneltuaan Arttu kyllästyi tilanteeseen ja lähti pois passistaan. Aamulääke Artulla oli ilmeisesti jälleen jäänyt ottamatta, sillä nyt läski alkoi sanan varsinaisessa merkityksessä tummua. Sorsia oli varsin mukavasti ja passipaikassa alkoi olla hyvät oltavat. Arttu odotti enää sorsajahdin alkamista ja seuran hirvimiehistä vapaata metsästyssessiota, johon muut eivät ottaisi vannoutuneina hirvimiehinä osaa. Reiska Naapurivaara 66 RIISTA. Ärsyyntyminen kylän kakaroiden krossipyörillä, mönkijöillä ja peltoautoilla aiheuttamasta meluhaitasta oli muuttunut huoltoaseman baarissa huoleksi siitä, että Arttu meluamisellaan karkottaisi hirvet kokonaan seuran alueilta. Seuran kokouksessa asia oli nostattanut verenpainetta, koska perinteisesti tuo päivä oli pyhitetty hirvikoirien haukuttamiselle ja Artun luuhaaminen passipaikan lähimaastossa saattaisi sotkea pahemman kerran oikeiden metsästyskoirien työskentelyä. päivänä. Juuri vartti ennen aloitusta järveltä näkyi kuitenkin kohtuullisen järkyttävä näky. Kylällä alkoi kuulua paukahtelua seuran ampumaradan suunnalta muulloinkin kuin seuran yleisten hirvirata-ammuntojen aikaan, ja tämän epäsäännöllisen paukkeen johdosta Arttu sai jos jonkinlaisia puheluita joka ilta sopivasti rohkaistuneilta seuran jäseniltä. Ukoilla alkoi olla selvästikin hoppu kotiin. Kyläläiset alkoivat kuitenkin pitää jälleen hajurakoa Arttuun odottaen vielä pahempaa olihan kauriinmetsästys jälleen kohta alkamassa, ja epähuomiossa vuosikokous ei ollut huomannut rauhoittaa sitä. Aloitus oli hiljainen. Aloitusaamuna Arttu meni hyvissä ajoin asettamaan sorsankuvia veteen ja huomasi ällistyttävän asian. Kun asiaan vielä lisätään se, että Artulla hulmusi jaloissa alle vuoden ikäinen labradorinnoutaja Fleda, niin uhka hirvijahdin esivalmisteluille nähtiin erittäin potentiaalisena. Arttu kuunteli aikansa ukkojen naljailua, joka koski lähinnä sitä, kuinka vähäisiä riistakannat nykyään olivat ja kuinka paljon Arttu niitä rokotti syksyn aikana. Rantautuessaan kylälle Arttu sai kuitenkin kohdata seuran johtokuntaa, joka oli päättänyt lannistaa Artun ja ehdottaa sorsanpyynnin kieltämistä koko seuran alueella. Arttu onnistui väistelemään seuran delegaatioiden lähestymiset varsin taidokkaasti, joten seuran johtokunnan oli puututtava häiriötekijään toden teolla. Hiljaisen hyväksynnän asialle antoivat myös Eki ja Pena, jotka olivat tehneet pesäeron haulikkolajeihin viimeisen penkin alle menneen kisareissun jälkeen. Jostain kumman syystä seuran kokous ei saanut kiellettyä tällä kertaa sorsanpyyntiä eikä myöskään sorsien ruokintaa ja Arttu pääsi keskittymään jälleen kerran epäolennaiseen oikein urakalla. Reviiritaistelujen uuvuttamana Arttu jäi odottelemaan passiinsa kellon käymistä. Parturi-kampaamon omistajan poika ymmärsi tilanteen vakavuuden ja juoksi rantaviivaa turvallisen etäisyyden päähän. Se, että kenen kotiin kenelläkin näytti olevan kiire, ei tullut tässä rytinässä aivan selväksi. Hyvin esivalmistellussa ampumasuojassa oli jo pari nuorempaa kaveria odottelemassa kellon kääntymistä puolille päivin. viimeinen sana Sorsahommissa Arttu oli ruokkinut jostain käsittämättömästä syystä sorsia Lärsäkköjärven poukamissa, jotta saalis olisi varma elokuun . Pahimmillaan joukkomuutto saattaisi jopa suuntautua Mallasjärven pyytömiesten maille. Hiljaisuutta kesti noin minuuttia, minkä jälkeen alkoi kuulua patujen huutelua toisilleen: "Ei ole sorsia, se on tuo Arttu ampunut edellisvuonna ne kaikki". Jostain syystä puhe kylällä sorsanpyynnin uhasta vaimeni kertalaakista ja Arttu sai istua edelleen iltoja passissaan. Tämän huomatessaan muutoin niin rauhallisena pitäytynyt Arttu päätti tehdä hommasta lopun kerralla ja repi paikallisen baarinpitäjän pojan niska-perseotteella kojusta ja rumpsautti tämän perse edellä jorpakkoon. Arttu oli saanut alkukesästä mätkittyä haulikollaan kuitenkin sen verran, että sihti alkoi olla kohdallaan. Kylän ukot olivat päättäneet vuosikymmenten tauon jälkeen lähteä sorsajahtiin "näyttämään pojalle, miten ammutaan pari sorsaa" ja saivat useilla veneillään kolistellessaan aikaan sen, että sorsat kaikkosivat järveltä juuri sopivasti ennen aloitusta. Kuinka väärässä Arttu-riepu olikaan. Tällä tavoin saataisiin lannistettua harjoittelu ja myöhemmin saataisiin seuran kokouksessa haulikkoammunta näyttämään sen verran miinusta, että haaveilu sen palauttamisesta harrastettavien lajien joukkoon ei tulisi enää milloinkaan kyseeseen
Antennit sijoittuvat optimaaliselle paikalle koiran niskaan. GPRS-pohjaisen DoGPS+:n ansiosta laite pelittää kaiken lisäksi nopeasti, automaattisesti ja edullisesti. "Tilanne aina hallussa" Ultrapoint Koira-GPS sisältää kaiken, mitä tehokkaalta ja toimintavarmalta tutkalta vaadit. Akuissa on markkinoiden pisin virrankesto. Kaik www.ultrap t-mallit ki Ultrapoin uudet ja -ominais oint.fi RIISTA 67. Testaa ilmaisella demoversiolla! Lisää käyttäjien paljonpuhuvia kokemuksia ja kommentteja www.ultrapoint.fi. Katja Partanen Nerkoon riistamiehet ry koira-GPS Kotimainen iin olosuhteisiin is pohjoisma myyjät Koi Ultrapoint ra-GPS:n va ltuutetut jä lleen Ultrapoint Koira-GPS:ään kuuluu useimpiin puhelinmalleihin soveltuva ohjelmisto sekä muovinen, pestävä panta. Katja Partaselle erityisen tärkeää ovat selkeät kartat, matalat käyttöja ylläpitokustannukset sekä pannan erinomainen vesitiiveys