RINNAKKAISPIIPPUISTEN HAULIKOIDEN VERTAILU
7 / 2009
6,
vain
90
nyt76 sivua!
RINNAKKAISTA VERTAILUSSA
710640-0907 PAL.VKO 2009-49
414887 106405 09007
9
PUHVELIA JOUSELLA AUSTRALIASSA KYTTÄYSKOPPI JA SEN VARUSTEET OSA 2 HIRVENMETSÄSTYKSEN MONET KASVOT T/C ENCORE PRO HUNTER NYKYAIKAINEN KERTALAUKEAVA
Riistaa revolverilla Afrikassa
6
Karhu ei välttämättä vaadi massiiviluotia, vaan bondatut kelpaavat hyvin, koska ne laajenevat varmemmin kaikissa tilanteissa ja risuosumankin jälkeen luodin paino pysyy riittävän korkeana. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla.
RIISTA
5. Kolmas vuosikerta. "Tavanomaisella" kalustolla haavoittamistilasto pahenisi entisestään, sillä tavanomaiset aseet, patruunat ja kaliiperit toimivat hyvin vain optimaalisissa olosuhteissa, joita karhunmetsästyksessä ei juurikaan esiinny! Erityisillä aseilla, kaliipereilla ja patruunoilla tilannetta voidaan parantaa. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. On äärimmäisen tärkeää, että karhujahdissa käytetään niin hyvää luotia kuin mahdollista, niin tarkoituksenmukaista asetta kuin mahdollista ja mielellään myös tehokkaampaa kaliiperia. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Tämä lause osoitti, että asialla ovat jälleen täysin teoreetikot ja samalla se oli myös suuressa ristiriidassa koko jutun muun sisällön kanssa. Jos unohdetaan kokonaan kirjoittajan "vahingossa" esittämä lause ja perehdytään jutun muuhun sisältöön, tulee selvääkin selvemmäksi, ettei karhujahtiin tule lainkaan lähteä tavanomaisella kalustolla. On turha väittää etteikö karhujahti vaatisi erityiskalustoa parhaaseen tulokseen pyrittäessä, sillä tarkoitus lienee välttää niin karhun kuin ampujankin haavoittumiset. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa.
etsästäjä-lehdessä kerrottiin ruotsalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan karhu haavoittuu luultua useammin. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Arto Määttä ART DIRECTOR: Paula Laitinen TEKIJÄT: Arto Määttä, Esa Höysniemi, Adam Mykkänen, Erno Lindroos, Juha Kylmä, Tero Kuitunen, Mikko Kivelä, Teppo Hämäläinen, Tuomo Karsikas GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Tuomo Karsikas Esa Toivonen KANNEN KUVA: Tero Kuitunen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi
pääkirjoitus
"KARHU HAAVOITTUU LUULTUA USEAMMIN"
M
Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Lyhyiden ampumamatkojen takia luoti saisi olla myös mahdollisimman raskas, mielellään tavanomaista raskaampi. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Jutussa tuotiin hyvin esiin kuinka pieni tappava osuma-alue karhussa on. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä tavanomainen kaliiperi, kerjätään ikävyyksiä oikein urakalla. Se ei ole mahdollisimman suuri kaliiperi, vaan sellainen, jonka ampuja hallitsee. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kuten jutusta käy yksiselitteisesti ilmi, karhutilanteissa ampumakulmat ovat huonoja, matkat lyhyitä ja karhu on usein osittain maaston suojassa. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. "Kukaan ei ole millään tavalla osoittanut, että karhu selviytyisi elintärkeisiin elimiin osuneesta osumasta paremmin kuin muut vastaavankokoiset nisäkkäät." Tätä perusteltiin sydämen koolla, verimäärällä jne., mutta sitten seurasikin jo metsästäjän näkökulmasta perin omituinen lause: "Ei siis ole mitään syytä käyttää erityisiä aseita, kaliipereita tai patruunoita karhun metsästyksessä". Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Kaikki oikeudet pidätetään. Kukaan ei tietääkseni ole kyseenalaistanut sitä, etteikö karhu kuolisi nopeasti HYVÄSTÄ osumasta. Heti alussa haluttiin kuitenkin tyrmätä myytti siitä, että karhu olisi esimerkiksi hirveä sitkeähenkisempi. Esa Höysniemi, päätoimittaja
ITSELATAAJAT HUOMIO!
Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Jos täytyy hankkia safariase "koska hirvet eivät jääneet paikalleen", ollaan hakoteillä ja peiliin kurkistuksen jälkeen olisikin syytä lähteä ampumaradalle. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Mikä sitten on sopiva erityiskalusto. Tavanomainen luoti menettää prosenttia tehostaan jo pelkästä risuosumasta (erittäin todennäköistä) ja tavanomaisessa aseessa on harvoin sopivat tähtäimet lähietäisyyksille. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Tähtäinten täytyy soveltua lähietäisyyksille ja aseen on sovittava ampujalle siten, ettei tähtäinkuvaa tarvitse hakea pikalaukauksissakaan
Laji pysyy samana, eli kohteena on hirvi (alces alces). Tällöin koiratyypiksi määräytyi yleisesti sellainen pystykorvainen koira, jolla oli taipumuksena haukkua paikoillaan jököttävää ja vain vähän siirtyilevää hirveä. Lisäksi pyyntialueet ovat vaikeapääsyisiä ja isompien jahtien organisointi on tästä johtuen tavattoman vaikeaa. Koiramiehistä ja heidän kalustostaan puhuttaessa tullaan monesti siihen, että metsästäjä mielletään tällöin usein koiranohjaajana, joka osallistuu ampujana jahtiin verrattain harvoin. Toinen kestosuosikki on "koiramies" ja hänen varusteensa ja roolinsa hirvenmetsästyksessä. Toinen ääripää on sitä mieltä, että koiramies on pääasiassa se, joka ampuu hirvet. Tinkaaminen asian ympärillä on niin valtavaa, että suurin osa porukasta luulee omaa mielipidettä vastustavien olevan täysin kuutamolla koko aiheesta ja toisten sättiminen on voimakasta. Viime vuoden vierailin naapuriporukassa, jossa osa pyytää edelleen miesajolla. HIRVENMETSÄSTYKSEN
MONET KASVOT
Suomi on liian pitkä maa. Molemmat ovat tavallaan oikeassa ja molempien perusteella voidaan määrittää koiramiehelle soveltuva kalusto, mutta keskenään samoista asioista ei ole kysymys. Lisäksi kaikissa ryhmissä pyydetään kyttäämällä pelloilta ja ajankohdan salliessa myös kutsuntapyyntiä käytetään.
HIRVIKIVÄÄRI JA KOIRAMIES
Ensimmäinen nettikeskusteluissa esillä oleva tinka käydään luonnollisesti hirvenmetsästyksessä käytettävistä varusteista eli aseista, kaliipereista, luodeista ja vaikkapa eri kantolaitteista. koira-ajo, jossa koira on. Hirvenmetsästys on yllättävän laaja aihealue joka aiheuttaa tästä syystä närää siitä väittelevien keskuudessa. Parin muun porukan pyyntiin en ole henkilökohtaisesti osallistunut, mutta käsittääkseni siellä on käytössä koirapyynnin ja passituksen yhdistelmä. Tällöin koiraa käytetään aktiivisesti hirven löytämiseen ja tavoitteena on päästä koiran haukulle ampumaan hirvi. Nykyinen porukkani on pääosin koirapyyntiä harjoittava ryhmä. Ajavalla ei olisi tehnytkään mitään, sillä yksi mies ei kerta kaikkiaan pysy hirven perässä koirillakin on tässä suhteessa toisinaan täysi työmaa. Politiikan lisäksi myös harrastajat kinastelevat tavattomasti hirvenmetsästyksestä erityisesti netin keskustelupalstoilla.
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ
I
tselleni hirvenmetsästys on varsin monimuotoista puuhaa ja ymmärrän kohtuullisen hyvin monia eri pyyntikulttuureita. Omassa seurassani on neljä eri pyyntiporukkaa, jotka kaikki pyytävät omalla uniikilla tavallaan. Näin vaikka näennäisesti kyseessä on varsin samankaltainen jahti. Tämän vuoksi on syytä purkaa eri pyyntimuotojen väliset erot, jotta mielikuva hirvenmetsästyksen monipuolisuudesta ja vivahde-eroista pääsee muotoutumaan.
KOIRAP Y YNTI Koirapyynnistä on metsästysasetuksessa sanottu seuraavaa:
12 § Koiran käyttö hirvieläinten metsästyksessä Hirvieläinten metsästyksessä ei saa käyttää kytkemättömänä sellaista ajavaa koiraa, jonka säkäkorkeus on yli senttimetriä. Puhuttaessa koiramiehestä ja koirapyynnistä pätevät samat säännöt: eri versioita samasta aiheesta on niin paljon, että ei ole mitenkään mahdollista tehdä mitään yleispätevää sääntöä kaluston tai edes pyyntitapojen suhteen. Puhuttaessa hirvikivääristä sen kaikkine muuttujineen tulisi muistaa, että hirvenmet6 RIISTA
sästyksen luonne, paikalliset pyyntikulttuurit ja sijainti maassamme vaikuttavat paljon kulloinkin sopivaksi miellettävään kalustoon. Tämä asetus tulkitaan nykyään varsin laveasti ja voitaneen sanoa, että sen ajatus on ajalta jolloin koiralla pyydettiin "sompiolaisittain", eli metsällä oli yleensä mies ja koira. Tämä pyyntitapa on edelleen yleisesti käytössä alueilla, joilla hirvet ovat sijoittuneet laajalle alueelle ilman erityisiä keskittymiä ja pyydettävät alueet ovat niin suuria, että riittävän tiheitä passituksia on lähes mahdotonta saada aikaan. Poliittisesti ajatellen Suomi kärsii äärimmäisen paljon eteläkeskeisestä päätöksenteosta ja tämä johtaa taas soveltumattomiin päätöksiin ja lakeihin, joiden soveltaminen samanlaisina kaikkialle on mahdotonta. Nykyään yleisesti käytetympi tapa käyttää hirvikoiraa on ns
Kun tähän lisäksi yhdistetään se, että talven tulo on pohjoisessa paikoin realismia jo lokakuussa, on pyynti näillä paikoin isossa mittakaavassa varsin tehotonta. Viimeistään tämän taulukon pitäisi avata silmiä riittävästi sille tosiasialle, että erityisesti pohjoisimmassa Suomessa tulisi hirvijahdin aloitusajankohtaa siirtää reilusti aikaisemmaksi. Tämä osoittaa vain sen, että asioista päättävät tahot eivät halua ottaa kuuleviin korviinsa asioita, jotka eivät vaikuta suoranaisesti heidän omaan elämäänsä.
RIISTA 7. AURINGON NOUSU JA LASKU ERI PUOLILLA SUOMEA 1/10/2009 NOUSU HELSINKI TAMPERE KUOPIO OULU ROVANIEMI SODANKYLÄ INARI 7:26 7:32 7:17 7:26 7:29 7:26 7:26 LASKU 18:52 18:56 18:38 18:46 18:43 18:39 18:35 1/11/2009 NOUSU 7:43 7:54 7:46 8:07 8:16 8:20 8:31 LASKU 16:23 16:22 15:59 15:55 15:44 15:33 15:18 1/12/2009 NOUSU 8:57 9:14 9:12 9:49 10:14 10:32 11:41 LASKU 15:21 15:14 14:44 14:52 13:58 13:32 12:20 31/12/2009 NOUSU 9:25 9:43 9:44 10:26 11:00 11:34 LASKU 15:22 15:14 14:41 14:17 13:40 13:00 -
Kuten auringon nousu- ja laskuajoista voidaan nähdä, on päivän pituudessa eri puolilla Suomea varsin hurjia poikkeavuuksia. Metsästysaikojen pidentämistä siten, että pyynti alkaisi jossain aikaisemmin, on pyritty vesittämään muun muassa sellaisin väittein, että "etelässäkin suuri osa seuroja aloittaa pyynnin vasta lokakuulla"
Hirvet tulevat syksyisin pellolle siinä missä muutkin eläimet ja syyt ovat samoja, eli mehevää ruokaa on tarjolla myös silloin kun se metsästä on jo lopussa ja siirtyminen kuivempaan talvimuonaan olisi edessä. Määritelmän mukaan yleisaseella pitäisi tulla toimeen kohtuullisesti hirvenmetsästyksen yhteydessä tilanteessa kuin tilanteessa ja vastoin yleistä käsitystä, ei yleiskiväärillä hirvenmetsästyksen yhteydessä tarkoiteta välttämättä kaikenriistan kivääreitä. Netissä ovat levinneet videot Pohjois-Amerikan valtavista sarvipäistä, jotka tulevat uteliaina katsomaan toisia alueella olevia "hirviä". Ajometsästyksessä on aivan oma tunnelmansa ja nykypäivänä tämä yhteisöllinen metsästysmuoto on valitettavan harvinaista herkkua. Nämä ovat periaatteessa koirapyynnin ääripäät ja käytännössä koiran käyttö hirvenmetsästyksessä sattuu enemmän tai vähemmän näiden ääripäiden välimaastoon. Jos esimerkiksi tavanomainen seuruepyynti miesajolla tai koiraa hyväksikäyttäen ovat tavattoman varmoja, on tarvetta peltokyttäämiselle yleensä vähän ja vain harva edes viitsii mennä istumaan aamuin illoin pellon reunaan
hirvikytikselle. Houkuttelun huono puoli on sen kausiriippuvaisuus eli siinä missä vuodet eivät ole veljiä keskenään, ei myöskään hirven kiimaan sijoittuva houkuttelu ole aina yhtä tuloksekasta.
ERI JAHTIMUOTOJEN VAIKU TUS Kuten edellä olevasta voi jokainen päätellä, on hirvenmetsästys mitä suurimmassa mää-. asutuksen läheisyydestä tai hankalasti pyydettävästä maastosta johtuen. Keskellä on Sako 85, joka edustaa hirvimiehen pulttilukkoista yleisasetta. Ajometsästystä harjoitetaan nykyään pääasiassa paikoissa, joissa hirvet ovat keskittyneet tietyille pienille alueille ja niiden kulku8 RIISTA
Hirven houkuttelupyynti on tullut viime aikoina muotiin. Mitä lyhyemmäksi jahti saadaan kauden lopusta, sen parempi. Houkuttelussa pääpaino on uroshirvissä, joskin oikeassa paikassa voidaan tuloksia saavuttaa myös muihin jahtimuotoihin yhdistettynä. Alinna on näppärän kokoinen Marlin 1895 Guide Gun, lyhyiden etäisyyksien erikoistyökalu, jolla hiemankaan pidemmille etäisyyksille toimiminen on vaikeaa.
osoittamassa hirvien sijaintia ja passimiehet voivat tätä myöten seurata hirvien liikkumista ja valmistautua tilanteeseen. Peltokyttäyksen suosioon vaikuttaa oleellisesti se, millainen seudulle tyypillinen jahtimuoto on tuloksellisuudeltaan. pyydettävän alueen koosta, maastosta, kulkumahdollisuuksista ja hirvitiheydestä.
MIESAJO KATOAVAA KANSANPERINNETTÄ?
reitit ovat lähes pomminvarmoja. Siellä missä hirvien saaminen on työn takana, on peltokyttäys yleensä suositumpaa, koska yksistään perinteisiä pyyntitapoja hyväksikäyttäen tavoitteena olevien kaatomäärien saavuttaminen vaatii erityistä onnistumista. Tämä jahtimuoto toimii erityisen hyvin myös alueilla, joissa on muutoin vaikea harjoittaa tuloksekasta metsästystä mm. Koira ja koiramies pitävät hirvet aktiivisesti liikkeellä ja täten ne on mahdollista saada passimiesten ammuttavaksi. Toisissa paikoissa tämä pyynti on tänä päivänäkin kaikkein menestyksekkäintä ja toimivinta. TRG ei painonsa ja pituutensa vuoksi sovellu liikkuvaan metsästykseen. Tällaisissa paikoissa on turhaa käyttää mitään muuta jahtimuotoa, koska ajometsästys on tällöin ympärivuotisesti vähiten kuormittava jahtimuoto ja panostukset kohdistuvat lähinnä ampumasektorien ja ampumalavojen kunnossapitoon.
PELTOKY TTÄYS Maanlaajuisesti ajateltuna peltokyttäys on hirvenmetsästyksessä vielä kohtuullisen vähän käytössä oleva jahtimuoto. Mutta erityisesti siellä missä on suuret pyydettävät alueet, on kyttäyspyynti varsin järkevä tapa helpottaa hirvijahdin kulkua. Erilaiset jahtimuodot vaativat erilaista kalustoa. Mutta toisaalla tämä todella sopi vain aikaan, jolloin tarkoituksena oli saada syksyn aikana hirvi tai pari. Tätä tavoitetta edesauttaa jokainen kaadettu hirvi alkukaudesta.
HIRVEN HOUKU TTELU
Moni on varmasti kokeillut joskus metsästysurallaan sitä, että ajoketju pelottelee mölinällään hirviä passimiehille ammuttavaksi. Toteutustapa vaihtelee paikallisesti ja riippuu tavattomasti mm. Hirvien jäädessä paikoilleen koiranohjaaja ampuu hirvet. Ylinnä on saman valmistajan TRG-42 kaliiperissa .338 Lapua Magnum, jota kaliiperinsa vuoksi on käyttökelpoinen lähinnä vain peltohirvestyksessä, jossa ampumaetäisyydet saattavat venyä pitkiksi. Tämä jahti on muutoin hyvin samantapaista kuin kyttäysmetsästys, toisaalla sitä harjoitetaan puhtaasti hirvien saamiseksi ja toisaalla siihen ei nähdä tarvetta koska hirvet saadaan muutenkin
Etelässä jahdin aloitusta varjostaa yleensä liian lämmin sää ja tästä johtuen moni eteläisen Suomen hirviporukka aloittaa jahdin selvästi myöhemmin kuin laki antaisi myöten. Lämpimän sään ja leutojen talvien sivutuote on hirvikärpänen, jonka leviämistä pohjoisessa jarruttavat talvipakkaset. Toisin sanoen koiran käyttö vaikeutuu oleellisesti ja vain jalkavimmat koirat pystyvät toimimaan paksussa lumipeitteessä. Perusero on myös sen suhteen, että miten tarkkana metsästäjän täytyy olla esimerkiksi maanvuokrasopimusten osalta ja toisaalta esimerkiksi siinä, että miten suhtautua lähellä olevaan asutukseen tai muihin luonnossaliikkujiin. Heti kun yhtälössä on mukana alueita joihin ei ole pyyntioikeutta tai jos joudutaan pelaamaan hyvin pienillä alueilla asutusten ja tiestön ta jahti olisi käytännössä mahdollista. Toisaalta on olemassa seutuja joissa hirvien elinolosuhteet ovat paremmat, ja joissa on tavattomia tihentymiä pienillä alueilla. Oikeastaan terminä se osoittaa vain minkä eläinlajin metsästyksestä on kysymys. Esimerkiksi yksityismailla järjestettävät karhujahdit ovat vaatineet vielä enemmän eli useat metsästysseurat ovat joutuneet yhdistämään maa-alueitaan, jotta esimerkiksi koirapyynti on ollut ylipäätään mahdollista järjestää.
MAANTIEDE Maan pituudesta johtuen on maantieteellinen tosiasia, että esimerkiksi päivän pituus poikkeaa etelän ja pohjoisen välillä oleellisesti. Toisena esimerkkinä toimii hirvikivääri, joka toisille on vain ja ainoastaan lyhyiden etäisyyksien työkalu ja toisille pitkän matkan ampumakone peltopasseihin. Toisaalla metsille meno on jo työn
läheisyydessä, on jahti suunniteltava näiden reunaehtojen mukaan ja tämä rajaa käytöstä tietynlaisia pyyntimuotoja. Toisaalla ne eivät voisi olla enää kauempana totuudesta ja ulkoisesti kaikkia hirvenmetsästäjiä yhdistävänä tekijänä voisikin mainita ainoastaan punaisen tai oranssin punaisen päähineen ja vaatteen.
PITKÄ MAA Suomi on niin pitkä maa, että pohjoisimmillaan Tampereella käyneelle on täysin mahdotonta hahmottaa sitä, että pohjoisessa (siis oikeasti pohjoisessa, esimerkiksi Lapin läänin pohjoisosissa) ollaan päivän pituuden kanssa helisemässä heti kun ensimmäinen kuukausi pyyntiä on mennyt. Eri jahtimuodoilla on myös suora vaikutus jahtien yhteisöllisyyteen tai yksilöllisyyteen. rin määrittelykysymys. On päivänselvää, että jahdin luonne poikkeaa näissä tapauksissa oleellisesti toisistaan. Esimerkkinä otettakoon se, että toiset hirvenmetsästäjät ovat tavattoman huolissaan varusteidensa äänekkyydestä ja toisille asialla ei ole juuri mitään merkitystä. Toinen perusero on, että pohjoisessa saattaa olla umpitalvi siinä vaiheessa kun etelä odottelee maahan ensimmäisiä lumenrippeitä. Väestön jakautuminen vaikuttaa oleellisesti siihen kuinka suuret esimerkiksi yksittäisen seuran pyyntialueet ovat suhteessa miesmäärään. Laskennallinen hirvitiheys saattaa olla
esimerkiksi sama isommassa mittakaavassa molemmissa tapauksissa, mutta kun tarkastellaan hirvien elinalueita, onkin tilanne jotain aivan muuta. Voidaan sanoa, että erityisesti yhtenäisillä ja laajoilla metsäalueilla hirvitiheys ei ole kuormittunut pisteittäin ja hirvet ovat hajallaan. Myös liikkuminen vaikeutuu oleellisesti kun metsäautotiet (ne vähäiset) eivät ole käytössä. Pohjoisessa ja idässä saa pyytää joissain paikoissa kohtuullisen rauhassa ja erityisesti alueet jotka ovat valtion omistuksessa, on vapaamuotoisempia pyyntityylejä mahdollista harjoittaa menestyksellä. Toisessa päässä maata päivänvaloa ei esimerkiksi joulukuussa ole riittävästi, jot-
Pohjoisessa saattaa olla umpitalvi siinä vaiheessa kun etelä odottelee maahan ensimmäisiä lumenrippeitä.
takana ja toisaalla tingataan passipaikoista, jotta ampumatilanne olisi mahdollisimman varma. Tällöin hirvien sijoittumista ei määrää ravinto, vaan esimerkiksi rauhalliset elinolosuhteet. Erilaisia jahtimuotoja itsessään on jo niin paljon, että on täysin älytöntä pyrkiä sanomaan mitään yksioikoista yleistystä juuri esimerkiksi jahtiin sopivista varusteista. Eron ymmärtää halutessaan ja oma totuus voi poiketa toisen totuudesta aivan valtavasti jo näinkin yksinkertaisessa asiassa. Niin ikään passipaikkojen arvonta, passiin siirtymiset ja hirven vetäminen joukolla tienvarteen ovat perinteisesti hirvenmetsästykseen liitettyjä riittejä. Perinteinen käsitys hirvenmetsästyksestä perustuu porukkapyyntiin ja mielikuva niin medialla kuin monella hirvenpyytäjälläkin on laajasti metsässä johdetusta toiminnasta, johon kuuluvat oleellisena osana ryhmän kokoontumiset, tulistelut ja käskynjaot. Selkeän miesmäärä/ pinta-alasuhteen lisäksi erona on usein hirvitihentymien aiheuttamat eroavaisuudet. Raja
RIISTA 9. Periaatteessa viimeaikainen muutos hirvijahdin jatkamisesta joulukuun loppuun tulkittiin pohjoisessa täysin utopistisena vetona, joka osoittaa sen, että etelän päättävillä elimillä katse ei ulotu omaa ampumasektoria pidemmälle. Joillekin se on edelleen "maaginen" yleiskivääri jolla voi toimia vähän tilanteessa kuin tilanteessa
Yleensä tämä tarkoittaa joulusesongilla alkavaa talvikautta, joka karsii metsistä pois valtavan määrän metsästäjiä. Ottakaa reilusti yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen arto@firekustannus.fi. Voimavarat valjastetaan sesonkityön kurimukselle. Ajat ovat muuttuneet ja yksi syy hirviporukoiden harmaantumiselle on joustamattomuus nykyajan uusien haasteiden edessä. virastoaikaan. Joulukuu on taas suurimmassa osassa Pohjois-Suomea yhtä tyhjän kanssa pyynnillisesti ja periaatteessa pyynti voisi loppua jo marraskuun lopussa. Periaatteessa voidaan sanoa, että paikat joissa joulukuussa on
10 RIISTA
talvi, ovat matkailualueita, ja siellä suuri osa metsästäjiä on naimisissa matkailun kanssa henkensä pitimiksi. Pallo on täten heitetty lukijoille ja jos teiltä löytyy kiinnostusta kertoa näkemyksiänne valtavirrasta poikkeavasta hirvijahdista, olisimme tavattoman kiinnostuneita kuulemaan tästä ja kirjoittamaan aiheesta näiden sivujen väliin. Hirvien kutsuminen on alati suosiotaan kasvattava pyyntimuoto erityisesti alueilla joissa pyydettävät alueet ovat suuria ja joissa hirvien sijaintia on vaikea määrittää tarkasti. Haluamme näyttää eri alueiden erityispiirteet, jotta metsästäjille muodostuisi selvä käsitys hirvenmetsästyksen monista eri puolista ja niistä ihmisistä, jotka eri alueilla pyytävät. Hirvenmetsästyksen perinteet ovat Suomessa ajalta jolloin suurimmalla osalla oli töitä ns. Kutsuntaa pitää käyttää harkiten sillä se kohdistuu useimmiten ensisijaisesti hirvikannan jatkuvuuden kannalta tärkeisiin hirvisonneihin.
tässäkin siirtyy yhä leudommiksi muuttuvien talvien myötä jatkuvasti pohjoisemmaksi. Eteläkeskeinen päätöksenteko pitää kuitenkin huolen siitä, että ihmiset ovat maassamme epätasa-arvoisen tasa-arvoisia. Voidaankin kärjistetysti sanoa, että hirvimiehiä on moneksi ja heitä yhdistää takuuvarmasti vain yksi asia. Erityisesti hirvitiheillä alueilla, joissa metsästys painottuu seuruepyyntiin, ovat viikonloput oleellisimmat pyyntiajankohdat. Yksi näistä haasteista on pyynnin järjestäminen ajalle, jolloin kaikilla on mahdollisuus osallistua omalta osaltaan jahtiin.
On monestikin helpompaa järjestää töistä lomaa esimerkiksi jahdin pariksi ensimmäiseksi viikoksi kuin olla työmaalla ja yrittää järjestää perättäisiä viikonloppuvapaita jyräämällä muiden työntekijöiden yli omia tarpeita puolustaen. Yhtälöön tulevat mukaan myös taloudelliset ja työvoimapoliittiset tekijät heti kun tullaan alueille, joissa esimerkiksi matkailuteollisuus on vahva työnantaja. Näille miehille olisi syytä antaa mahdollisuus pyytää omatoimisesti myös viikolla jos he suinkin metsälle vain mielivät.
ESITTELYITÄ ERI JAHTIMUODOISTA
Riista pyrkii esittelemään jatkossa säännöllisesti eri hirvenmetsästystapoja ja alueellisia eroavaisuuksia hirvijahdissa. Luonnollisesti päivätöitä tekevillä vapaat painottuvatkin viikonlopuille, mutta nykyyhteiskunnassa myös tämä alkaa olla ongelma: enää harva työ on tasaisen junnaavaa viikkotyötä ja jo viikonloppujen järjestäminen vapaa-ajaksi on monelle ongelmallista ja saattaa aiheuttaa pahimmillaan jopa työpaikkojen sisäisiä jännitteitä. Tällöin myös yksityissektori joutui pitämään tarkasti kiinni näistä ajoista ja oli vain tietyille ammattikunnille tyypillistä viettää viikonloppuja töissä. Perusero pohjoisen ja etelän välillä on karkeasti sanottuna se, että etelässä on mahdollista sovittaa hirvijahdin kulku pyynnillisesti mieleiseksi ja pohjoisessa aloitus venyy yleensä viikosta kuukauteen liian pitkälle. Hirvi.. Koko asia osoittaa myös metsästäjäorganisaation vieraantumisen luonnosta.
IHMISET Hirvenpyynnin paikalliset erikoispiirteet eivät ole kiinni ainoastaan maantieteestä ja ilmastosta. Toisaalla hirvenmetsästys painottuu täysin viikonloppuihin ja toisaalla hirviä kopsitaan nurin niin viikolla kuin viikonloppuisinkin
1014)
KYLLÄ, TILAAN RIISTA-LEHDEN
Valitse tilausjaksosi: kestotilaus 47,95 / vuosi 12 kk (8 numeroa) 55,20 3 kk testitilaus (2 numeroa) 13,80
Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero
Kestotilausta ei voi lopettaa kesken laskutuskauden.
Vastaanottaja maksaa postimaksun
Syntymäaika Sähköposti
VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00300-307 00301 HELSINKI
Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.). Tilaa
KOTIIN KANNETTUNA
Voit tilata Riistan myös osoitteesta www.riistalehti.fi tai puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo
Aseilla ammuttiin ensin kiekkoradalla, minkä jälkeen siirryttiin tositoimiin eli lehtokurppajahtiin. Koeryhmään kuului allekirjoittaneen lisäksi Tero Kuitunen, Jussi Grönstrand, Tuomo Karsikas ja Kimmo Korkiakoski.
ukijoita ehkä eniten askarruttaa kysymys siitä, mikä erottaa halvan ja kalliin haulikon käytännössä. Tähän vastataksemme olemme pyrkineet tuomaan esiin erilaisia asioita, joita voisi tulla eteen rinnakkaispiippuista haulikkoa hankittaessa ja asioita, jotka tulivat esiin koeammunnassa. Lähes jokaiseen on kuitenkin saatavissa erilaisia optioita, kuten eri piipunpituuksia, tukkimalleja, laukaisukoneistoja, kaliipereja, varmistinkoneistoja jne., joten johtopäätöksissä tulee huomioida myös tämä muuntelumah-. Aseiden hinnat vaihtelivat muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen euroon. RINNAKKAISPIIPPUISET HAULIKOT VERTAILUSSA
9
12 RIISTA
HERRASMIESHAULIKKOA
L
TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI
Saimme vihdoin aikaiseksi lukijoiden toivoman rinnakkaispiippuisten haulikoiden vertailun. Tulee huomata, että jokaisen aseen kohdalla on pyritty käsittelemään asetta juuri siinä yksilössä olevassa varustuksessa
Kiskojen malli vaihteli aseesta toiseen, mutta tähtäimenä oli kaikissa perinteinen nuppijyvä lukuun ottamatta Verney-Carronin Jet-haulikkoa, jossa tyyli rikottiin punaisella loistejyvällä. On myös todellisia syitä, joiden takia rinnakkaisen hankinta on perusteltua. Kanakoirametsästys ja "paremman väen" fasaanijahdit lienevät tunnetuimmat metsästysmuodot, joissa rinnakkaispiippuiset haulikot näyttelevät pääosaa. Yleisin piippujen kiinnitystapa oli monoblock, mutta sekaan mahtui myös muutama demiblock. Todellinen etu löytyy kuitenkin aseen muotoilusta, rinnakkaispiippuinen on ylivoimaisesti helpoin kuljetettava valmiusasennossa ja muutenkin mihin tahansa muuhun asetyyppiin verrattaessa ja missä tahansa maastossa, erityisesti tiheissä risukoissa. Yleisimmät kaliiperit olivat ja , mutta tähän vertailuun haluttiin myös kaliiperi ja siksi mukana on myös yksi käytetty ase, koska yhdelläkään maahantuojalla ei ollut hyllyssä uusia -kaliiperisia koeammuttavaksi. Näin ollen vertailussa ei ollut kahta täysin samalla tavoin varusteltua haulikkoa!
MIKSI PIIPU T RINNAKKAIN. Laukaisukoneistoja oli kolmea eri tyyppiä, kaksiliipaisiminen, yksiliipaisiminen piipunvalitsimella ja yksiliipaisiminen ilman piipunvalitsinta. Sulkumekanismit oli toteutettu pääosin Purdeyn alalukituksella, mutta joukkoon mahtui kolme poikkeusta, -kaliiperin Saivessa oli Purdeyn kolmoislukitus piippujen si-
vuohjaimilla (sideclips), Fabarmissa sulkuharkot olivat kahdessa rivissä ja Demasissa (Azur AD ) peräti kolmessa. Vaikka useimmilla maahantuojilla onkin jonkinlaista listaa eri vaihtoehdoista, joudumme jättämään toivottujen varustusmahdollisuuksien tarkemman selvittämisen maahantuojan/kauppiaan ja ostajan väliseksi asiaksi.
ASEIDEN MITOITUS Lähes kaikki kokeessa olleiden aseiden valmistajat ovat päätyneet liikuttavan yksimielisesti likimain samoihin mittoihin, mitä tulee perän pudotukseen ja vetopituuteen. Suoralla englantilaisella perällä otteen pitävyys tukin kaulalta vaikuttaa huomattavasti enemmän kuin pistooliperäisessä mallissa, jossa pistooliperän kaarevuus ja etäisyys liipaisimesta suhteessa sormien pituuteen on tärkeä tekijä. Rinnakkaispiippuisten käyttö pohjautuu pitkälti nostalgiaan ja perinteisiin. Tässä on kyseessä ensisijaisesti vanha perinne, mutta moni kanakoiralla jahtaava pitää etuna rinnakkaisia piippuja silloin, kun kyseessä ovat matalat sivulaukaukset, joita esiintyy erityisen paljon aukeilla. Yllättävän monessa mallissa oli vaihtosupistajat, minkä koeampujat hyväksyivät mukisematta, vaikka tämä ominaisuus rikkookin ehkä eniten näiden haulikoiden vanhoillista rakennetta. Tästä huolimatta jokainen ase tuntuu asettuvan eri tavoin poskelle ja tähän vaikuttaa pistooliperän muotoilu, karhennusten pitävyys ja kaikkein tärkeimpänä se, missä kulmassa perä asettuu olkaan (Pitch). Lisäksi tähtäinkuvaan vaikuttaa jossain määrin kiskon malli, joka on joko korotettu suora tai notkolla oleva. Asekohtaiset tuntemukset kirjattiin muistiin heti koeammunnan jälkeen.
Lisäksi haulikoita käytettiin kurppajahdissa, josta saatiin arvokasta käytännön tietoa.
dollisuus. Aseita koeammuttiin trap-radalla siten, että haulikko nostettiin olalle vasta sitten, kun kiekko näkyi. Tästä kaikki ryhmän jä-
senet olivat yksimielisiä, vaikka ominaisuutta ei muuten arvosteltu. Yksiliipaisimisissa piipunvaihdin toimi joko rekyylin avulla tai mekaanisesti. Aseiden painot olivat myös lähellä toisiaan kaliiperista huolimatta, joukosta erottui selkeimmin Baikal keskimäärin puoli kiloa muita painavampana. Kaksi jälkimmäistä rakennetta ovat todella vahvoja perinteisemmiksi muodostuneisiin verrattuna. Pomppulintujen ampumista ajatellen rinnakkaispiippuisessa täytyy olla
RIISTA 13. Patruunoiden poisto koeaseissa oli tavanomaista useammin hoidettu ejektoreilla, vain muutamassa aseessa oli pakkotoiminen ulosvedin
Automaattivarmistin menee päälle heti, kun piiput avataan oli patruunoita ammuttu tai ei. Jäykkäliikkeinen, takerteleva tai pinnastaan liukas varmistin pilaa helposti monta riistatilannetta ja tämä havaittiin nytkin kurppajahdissa.
Faustin etutukin irrottamiseen tarvittiin kolme miestä.... Silloin kun kuljetaan pääosin ase taitettuna, on manuaalivarmistin sikäli helpompi, että ampumatilanteen tullessa riittää pelkkä aseen kiinni laittaminen. Yksiliipaisinkoneisto piipunvalitsimella antaa mahdollisuuden vaihtaa ensiksi ammuttavaa piippua, joten myös siinä voi hyödyntää eri supistusasteita tai erityyppisiä patruunoita tilanteen mukaan. Kanakoiraa käytettäessä tilanne on kuitenkin harvoin niin nopea, että eri varmistintyypeillä olisi todellista merkitystä. Meillä on kuitenkin selvänä enemmistönä aina ollut automaattiset varmistimet ja siksi itse puoltaisin tätä tyyppiä metsästysaseeseen. Lukkorungot voivat olla näinkin erikokoisia samassa kaliiperissa.
Lukkorungon sirous parantaa aseen käsittelyominaisuuksia. Automaatti on selkeästi turvallisempi, sillä se ei voi unohtua pois päältä muuten kuin silloin, kun ampumatilanne on ollut niin lähellä että varmistin on poistettu, mutta laukaus on kuitenkin jäänyt ampumatta ja jatketaan metsästystä asetta taittamatta. Rinnakkaista hankittaessa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota paitsi perän sopivuuteen, myös omiin tottumuksiin. Jos piipunvalitsinta ei ole, perinteisesti ensin lähtee oikea piippu, joka on tavan mukaan väljempi kuin vasen. Nopeissa tilanteissa ei aina ehdi valita erillisellä valitsimella oikeaa piippua yhtä nopeasti kuin kaksiliipaisimellisella. Automaatilla pitää
Laukaisukoneistoja tehdään kolmea päätyyppiä, kaksiliipaisimellinen ja yksiliipaisimellinen piipunvalitsimella tai yksiliipaisimellinen ilman valitsinta. Manuaalinen varmistin on tavallisempi ratahaulikoissa ja se pysyy pois päältä aina siihen asti, kunnes ampuja työntää sen varmistusasentoon. Jos ennestään omistaa haulikoita, on eduksi pyrkiä saamaan uuteen aseeseen samoja ominaisuuksia kuin ne, mihin on jo tottunut, sillä monien toimintojen käsittely on usein yksinomaan tottumuskysymys. Sellaisia seikkoja ovat esimerkiksi liipaisin (yksi tai kaksi) ja varmistin (automaattinen tai manuaalinen).
LAUKAISUKONEISTOT KÄY TÄNNÖSSÄ
tilanne voidaan myös kääntää päinvastaiseksi, mikäli siihen on tarvetta.
VARMISTINKONEISTOT Varmistin voi olla automaattinen tai manuaalinen. Kaksiliipaisinkoneistoa voidaan pitää myös mekaanisesti varmatoimisempana, sillä yleisimmät liipaisinkoneistojen häiriöt liittyvät piipunvaihtomekanismeihin, erityisesti rekyylitoimisiin. Kaksiliipaisimellisen etu on sen nopeus silloin, kun tapana on ladata piiput täysin erityyppisillä patruunoilla tai käytetään toisistaan poikkeavia supistuksia. Koska yleisin jahtimuoto, jota harrastan, on samoilumetsästys, olen vannoutunut kaksiliipaisimellisen aseen kannattaja. Vaihtosupistimilla
14 RIISTA
tällöin muistaa poistaa vielä varmistin ennen laukausta. Vasemmalla 20-kaliiperin Verney-Carron Jet, keskellä 16-kaliiperinen Saive ja oikealla 12-kaliiperinen Yilditz.
mahdollisimman hyvin ampujalle käyvä perä ja tämä ominaisuus sekä korostuu että vaikuttaa erityisesti osumiseen paljon selkeämmin kuin muissa asetyypeissä. Monissa asemalleissa piipunvalitsin sijaitsee varmistimessa, joten sen käyttö kannattaa opetella hyvin silloin, kun halutaan hyödyntää esimerkiksi piippujen eri supistusasteita. Kolme 12-kaliiperista, vasemmalta Azur AD 210, Beretta Silver Hawk ja Baikal. Varmistimen käyttö on siis enemmän tottumiskysymys eikä eri mekanismien soveltuvuutta voida näin arvostella tyhjentävästi puoleen jos toiseenkaan. On tärkeää, että varmistin toimii moitteettomasti ja että sen käsittely on vaivatonta
Liian kevyt haulikko alkaa kuitenkin vaikeuttaa erityisesti lentoon ampumista tietyllä tunnottomuudella ja helposti yli menevillä liikeradoilla. Nopeissa tilanteissa perälaatan toimivuus tulee myös yhdeksi tekijäksi. Vertailuaseissa ainoastaan AyA:ssa oli sivulukko ja siinä laukaisu molemmilla liipaisimilla oli sekä erittäin hyvä että samanlainen. Kevyt paino ja suuri laukausmäärä saattaa nostaa myös rekyylin epämiellyttävälle tasolle. Vaikka perän mitat muuten olivat todella lähellä toisiaan, oli perän viistoudessa paljon eroja.
dalleen myös sopivan painoisella perän puuosalla. Häiriöt voivat johtua myös ainakin osaksi patruunoista, mutta myös aseen mekanismissa saattaa olla sovitusvirheitä. Jos kuitenkin päätyy halpaan ratkaisuun, on silloinkin syytä tarkistuttaa perän sopivuus ammattilaisella, näin säästyy monelta murheelta.
RIISTA 15. Pääosa metsästystilanteista ei kuitenkaan vaadi ejektoreita, joten tämän ominaisuuden valinta on useimmissa tapauksissa makuasia. Kumiset perälaatat eivät siis saa kiitosta eikä niitä juurikaan esiintynyt vertailuaseissa.
EJEKTORIT VAI ULOSVEDIN?
Kun ammuttavaa on runsaasti ja tilanteita syntyy vähän väliä, ejektorit nopeuttavat toimintaa oleellisesti. On myös huomattava, että eroa oli myös hinnassa. Kaikki nämä voidaan rakentaa samanpainoiseen aseeseen jopa niin, että -kaliiperisen baskyylin leveys saadaan liki -kaliiperin mittoihin. KALIIPERIT JA SUPISTUKSET
Nykytekniikalla kaliiperin merkitys painoon kolmen suosituimman välillä (, ja ) on mitätön. Jos haluaa välttämättä yksiliipaisinkoneiston, on katseet käännettävä laatikkolukkoiseen, sivulukoissa vastaavan koneiston tekeminen on sen verran hankalampi toimenpide, että kyseiset aseet ovat käytännössä kaksiliipaisimisia. Huomionarvoista oli, että nyt kokeessa lähes jokaisella ejektoriaseella tuli satunnaisia häiriöitä. Suurin syy tähän saattaa olla pelkästään se, että sivulevyt tarjoavat suuremman pinta-
alan kaivertajille. Laatikkolukon ja sivulukon välille ei ole saatu eroja sen paremmin kestävyyden kuin toiminnallisuudenkaan suhteen. Jos aseen nosto poskelle takkuaa vähänkin, on peli menetetty. Piipunpituus on yksi tärkeä tasapainoisuuteen vaikuttava ominaisuus, joskin oikein tehtyyn haulikkoon tasapaino saadaan koh-
Kaikissa muissa vertailun haulikoissa oli perinteinen nuppijyvä paitsi Verney-Carron Jetissä.
Perän olkaa vasten tulevan kulman vaikutus osumiseen on kaikista osatekijöistä suhteessa suurin. Laatikkolukkoisissa laukaisut eivät olleet parhaimmillakaan aivan samaa luokkaa ja usein kaksiliipaisimisissa liipaisinten välillä oli selvä ero. Myös vertailun haulikoiden painot osoittavat, ettei sen perusteella enää voi arvailla kaliiperia. Kaikki edellä mainitut kaliiperit sopivat erittäin hyvin yleisluontoiseen ja monipuoliseen metsästykseen, joskin -kaliiperisen joudutaan silloin tällöin turvautumaan magnumlataukseen. Baikalin lisäksi vain Berettassa oli mm:n pesä. Elävä todiste tästä oli Verney-Carronin Azur AD . Vaikka mittatilaus nostaakin aseen hintaa melkoisesti, on se käyttöä ajatellen sitten juuri sellainen kuin itse haluaa. Tähän ikiaikaiseen kysymykseen ei ole kukaan pystynyt antamaan tyhjentävää vastausta. Rinnakkaispiippuisissa on hyvän perän mitoituksen lisäksi myös tasapainon oltava kohdallaan, jotta nopeat laukaukset onnistuvat. Sivulukon hyvä puoli on kuitenkin helppo huollettavuus verrattuna laatikkolukkoon, jonka purkaminen vaatii useimmiten vähintään perän irrottamisen.
HANKKISINKO MITTATILAUSHAULIKON?
Jos rinnakkaispiippuinen ase hankitaan jatkuvaan metsästyskäyttöön, kannattaa silloin miettiä tarkkaan ostaako halvan työkalun vai mittatilausaseen. Beretan etutukissa oli säätövipu, jolla oli mahdollista muuttaa ejektorit ulosvetäjäksi tarpeen mukaan.
LAATIKKO VAI SIVULUKKO. Vertailun aseista painavin Baikal osoitti, että hyvissä olosuhteissa painosta on suurta hyötyä sekä vakaan ammuttavuuden että pienemmän rekyylin ansiosta. -kaliiperin patruunavalikoimaa muut väljyydet eivät ole saavuttaneet ja tuskin siihen pystyy edes kakkosena tuleva -kaliiperi, vaikka se lähestyykin huimaa vauhtia.
ASEEN PAINO JA PIIPUNPITUUS Mitä enemmän kuljetaan ase ampumavalmiina, sitä enemmän hyötyä on keveästä aseesta. Käytännössä tavaksi on muodostunut, että nykyisin sivulukkoja esiintyy lähes yksinomaan paremman laatuluokan aseissa. Koska mikään tämän vertailun aseista ei tehnyt häiriöitä säännöllisesti, voidaan olettaa että ongelma on todellisuudessa vähäisempi. Kun aseen paino on sama, tavallisesti pienempi kaliiperi antaa myös pienemmän rekyylin. Toisaalta meillä ei tule eteen sellaisia metsästystilanteita, joista ei selviäisi tavallisilla, haulikkoon sopivaksi todetuilla mm:n patruunoilla! Patruunavalikoima kaliiperiin on hyvin varustetuissa liikkeissä vielä kohtuullisen runsas, vaikka sen kuolemaa onkin povattu jo kohta kolmisenkymmentä vuotta. Kun -kaliiperisessa käytetään magnum-patruunaa, on myös rekyyli -kaliiperin tasolla ellei tuntuvampi. Tämän lisäksi lähes jokaiselta rinnakkaispiippuisten valmistajalta löytyy -kaliiperinen malli puhumattakaan viime aikoina markkinoille tulleista pumpuista. Tämän vertailun -kaliiperisten painolla magnum-patruunoiden ampuminen on ikävä kokemus lukuun ottamatta selvästi muita raskaampaa Baikalia
Englantilaisessa perässä on lievästi sivuvääryyttä ja puut ovat keskimääristä ilmeikkäämmät. Ylimenokartio on erittäin loiva ja supistusholkkien sisäpinta on hieman kaareva suoran kartion sijasta. Varmistimen karhennus olisi saanut olla pitävämpi.
Koeampujien mielipiteitä
liukas varmistin satunnaisia ejektorihäiriöitä piippujen avausvipu turhan korkealla + laadukas, hyvin toimiva + käteen käyvä,hyvin suuntautuva, miellyttävä ampua + karhennettu liipaisin + työn laatu + kaiverrukset/koristelu onnistuneet + lukkorunko ruostumatonta terästä + vaihtosupistajat + liljamerkintä + asiallinen kuljetuslaukku + tukin kaulan muotoilu ± ulkoisesti modernin oloinen ± piipunpituus
Massiivisia piippuhakoja löytyy neljä ja ne sijaitsevat kahdessa rivissä, mikä estää sekä pituus- että sivusuuntaiset liikkeet tehokkaasti.
16
RIISTA. Mikä ulkonäössä tämän aiheuttaa, on vaikea sanoa, mutta tästä kaikki olivat samaa mieltä. Hihnalenkit ovat kiinteät. Fabarm oli yksi koeampujien suosikeista, top-kolmen listassa se esiintyi neljällä testiampujalla.
"En pidä tämän profiilista, mutta tosi hyvä tällä on ampua."
Fabarm Classis 20
Valmistaja: Fabarm S.P.A., Italia Kaliiperi: 20/76 Pituus: 109 cm Paino: 2,860 kg Piippuparin pituus: 66 cm Supistajat: Vaihdettavat 4 kpl, F, IM, M ja IC Ejektorit: On Varmistin: Automaattinen Liipaisimet: 1 Piipunvaihdin: Rekyylitoiminen Piipunvalitsin: Varmistimessa Vetopituus: 365 mm Perän pudotus: Edestä 40 mm, takaa 60 mm Hinta: 2640 Maahantuoja: Juhani Sinisalo Oy, (09) 879 7453
Piipunvalitsin sijaitsee varmistimessa. FABARM CLASSIS 20
Fabarm Classis on nimestään huolimatta ehkä modernein vertailun aseista päällisin puolin arvosteltuna. Piippujen aukeamisen estää alapuolinen salpa, joka vastaa rakenteeltaan monissa päällekkäispiippuisissa esiintyviä. Myös pyöristetyn baskyylin materiaali (ruostumaton teräs) ja piippujen sisärakenne ovat nykyaikaa. Piipuissa on Fabarmin kehittämä Tribore-poraus, joka on alkumatkasta ns. Puuosat on öljykäsitelty ja niissä olevat laser-karhennukset ovat toimivat. Supistusholkit (Fabarm Inner HP) ovat myös normaalia pitemmät eli tässä tapauksessa mm. yliporaus (tässä , mm), vähän ennen supistusta porausläpimitta pienenee lähelle normaalia ja juuri ennen supistusta loiva kartio muuttuu suoraksi, mutta vain viiden millin matkalta. Piippujen kiinnitystapa on monoblock ja massiivisia sulkuharkkoja on kahdessa rivissä, joten sekä pituus- että sivusuuntainen rasitus on estetty huomattavasti tavanomaista tehokkaammin. Perälaatta on karhennettua puuta ja toimii hyvin. Tähtäinkisko noudattelee piippuja, joten se on notkolla ja pinnaltaan sileä. Se kapenee alkuosan millistä viiteen milliin
Sulku on nykyisin yleisimmin käytetty Purdeyn alalukitus ja piiput on kiinnitetty monoblockiin. Koeammunnassa ase ei oikein pärjännyt mm. Tämä onnistuu, kun ase avattuna ja varmistin pois päältä painetaan molemmat liipaisimet pohjaan ja samalla suljetaan ase. Perälaatta on muovia, jonka pintaan on tehty koripunosta muistuttava kuvio, käytännössä hyvin toimiva. Kiinteät hihnalenkit ovat kiinni aseessa, etumainen on ruuvattu piippujen välikiskoon. VERNEY-CARRON JET
Jet on Verney-Carronin edullisempi malli, joka tehtaillaan Espanjassa. erittäin jäykän laukaisun ja liukkaiden karhennusten takia. Piiput sinänsä olivat hyvät ja kiekot rikkoutuivat kaukaakin, mutta epämääräiset toiminnot saivat miinusta.
"Haluaisin pitää tästä aseesta, mutta en voi."
Verney-Carron Jet
Valmistaja: Valmistetaan Verney-Carronille Espanjassa Kaliiperi: 20/76 Pituus: 112,5 cm Paino: 2,860 kg Piippuparin pituus: 70 cm Supistajat: Vaihdettavat, 5 kpl, F, IM, M, IC ja C Ejektorit: On Varmistin: Manuaalinen Liipaisimet: 2 Vetopituus: 365 mm Perän pudotus: Edestä 35 mm, takaa 60 mm Hinta: 1616 Maahantuoja: Teuvo Louhisola Oy, (09) 724 9821
Koeampujien mielipiteitä
varmistimen toiminta epäsäännöllistä, takkuilee jäykät liipaisimet, erityisesti etumainen liukkaat karhennukset työn laatu toiminnot jäykät, epämääräiset teräväreunainen liipaisinkaari ejektorihäiriöitä hinta + vireenpoistomahdollisuus + viisi vaihtosupistajaa + liljamerkintä
Varmistin toimii manuaalisesti ja siitä saa hyvän otteen.
RIISTA
17. Ulkoisesti Jet näyttää asialliselta ja sirolta -kaliiperiselta. Karhennukset on tehty laserilla ja muotoilulla on haettu ehkä yksilöllisyyttä, mutta koeampujia tämä ei oikein sytyttänyt sen paremmin kuin punainen loistejyväkään. Perän ja etutukin puut ovat öljykäsiteltyä pähkinää ja niiden syykuvio on varsin tavanomainen ja ilmeetön. Lukkorunkoon on tehty kirjokarkaisupinta ja muut metalliosat on mustattu. Sivuvääryyttä esiintyy oikeakätiselle selkeästi. Sisältä kromatut piiput ovat poraukseltaan , mm ja niissä on mm pitkät vaihtosupistajat. Ylimenokartio on nykytyylin mukaisesti loiva. Tähtäinkisko on sileä ja notkolla, kiskon leveys takaa on mm, josta se kapenee piipun suuhun mennessä viiteen milliin. Jetissä on myös vireenpoistomahdollisuus
Puuosien syykuvio on tavanomaista ilmeikkäämpi ja pintakäsittelynä on mattalakka. Etutukin huono sovitus on yksilövika, mutta nopeissa kaksoislaukauksissa joillakin oli ongelmia liian pitkän liipaisimen palautusliikkeen takia, toisin sanoen toinen laukaus jäi ampumatta, koska sormi ei palauttanut liipaisinta riittävän taakse ennen uutta painallusta. Tumma neliö on piippujen sulkuharkko, joka tulee läpi pohjan tasalle. Vaikka karhennukset on tehty laserilla, ne on onnistuttu saamaan toimiviksi ja aseesta saa hyvän otteen. Tähtäinkisko on korotettua mallia ja yläpinnaltaan suora sekä karhennettu. Fausti Style oli kaiken kaikkiaan koeampujien mieleen. Piipun poraukset ovat , mm eli vertailun -kaliiperisista tiukimmat. Kisko kapenee piipun suuhun mentäessä alun yhdeksästä millistä kuuteen. Sulkuna on Purdeyn alalukitus ja yksi sulkuharkoista menee baskyylin alapinnan läpi estäen piippujen pituussuuntaista rasitusta. Haitta oli kuitenkin varsin pieni ja vain yhden koeampujan huomioima. FAUSTI STEFANO STYLE
Fausti Stylen lukkorunko on niklattu ja siinä on lehtokurppa-aiheiset koristelut, joista koeampujat pitivät. Tällä vastustetaan pitkittäissuuntaisia rasituksia.
18
RIISTA. Kuminen perälaatta on pinnaltaan käsitelty liukkaaksi, mutta reunoilta se on terävä ja haittaa joissakin tapauksissa nopeaa poskelle nostoa. Aseessa on vaihtosupistajat ja niiden pituus on tavanomainen mm. Patruunapesän ylimenokartio on myös Faustissa loiva ja piiput on kiinnitetty monoblockiin. Perässä on sivuvääryyttä lievästi ja pistooliperän pohja on muotoiltu pyöreäksi. Hihnalenkit ovat kiinteät ja paikoillaan. Jos ampujat olisivat valinneet top-neljä asetta, olisi Fausti ollut jokaisen listalla.
"Kuunnelkaa, millaiset sulosoinnut tästä lähtee, kun piiput suljetaan."
Fausti Stefano Style
Valmistaja: Fausti Stefano SRL, Italia Kaliiperi: 20/76 Pituus: 114 cm Paino: 2,980 kg Piippuparin pituus: 71 cm Supistajat: Vaihdettavat, 5 kpl, F, IM, M, IC ja C Ejektorit: On Varmistin: Automaattinen Liipaisimet: 1 Piipunvaihdin: Mekaaninen Piipunvalitsin: Ei ole Vetopituus: 365 mm Perän pudotus: Edestä 35 mm, takaa 60 mm Hinta: 1710 Maahantuoja: Asetalo Oy, (03) 475 5371
Koeampujien mielipiteitä
etutukin kiinnitys liian jäykkä liipaisimen palautusliike pitkä (kaksoislaukaukset) yksi ejektorihäiriö kuminen perälaatta + koristelut + työn laatu + mekanismin toimivuus + toimivat karhennukset + erittäin hyvin toimiva varmistin + hyvä suuntautuvuus ja tasapaino + kevytpotkuinen + tukin malli + liljamerkintä
Baskyyli alta päin
Iskupohjaan on tehty matalat urat , joiden pitäisi ohjata nallirikon aikaansaamat ruutikaasut turvalliseen suuntaan. Ase herätti koeampujissa ristiriitaisia tunteita, mutta mitään suuria epäkohtia ei tullut esiin. Y ILDITZ
Jostain syystä Yilditz tuntui selvästi muita kevyemmältä, vaikka vaaka näyttikin samaa kuin muilla eli hieman alle kolme kiloa. Hieno yksityiskohta on kuitenkin pilattu visuaalisesti ristikantaruuveilla, joita joku koeampujista kuvasi sattuvasti Gyproc-ruuveiksi. Päällisin puolin Yilditz näyttää aivan asialliselta, ainoa koeampujia häiritsevä seikka oli kuitenkin baskyylin liian kirkas väritys, pintakäsittelynä on mitä ilmeisimmin kromaus. Piippujen poraus on tiukahko , mm ja piiput on sisältä kovakromattu. Ne, joille perä sopi vähänkin, saivat kiekot hyvin rikki.
"Ase toimi hienosti ja osuin hyvin, mutta tämä koristelu..."
Yilditz
Valmistaja: Yilditz Silah Sanayi, Turkki Kaliiperi: 12/70 Pituus: 113 cm Paino: 2,960 kg Piippuparin pituus: 71 cm Supistajat: Kiinteät, oikea M, vasen F Ejektorit: Ei Varmistin: Manuaalinen Liipaisimet: 1 Piipunvaihdin: Mekaaninen Piipunvalitsin: Varmistimessa Vetopituus: 350 mm Perän pudotus: Edestä 35 mm, takaa 60 mm Hinta: 725 Maahantuoja: Hantaurus Shot Oy, (09) 692 6669
Ammunnan aikana yksi koneiston akselitapeista lähti liikkeelle.
Etutukin kiinnityssalpa on pyörähtävä ja tukin irroitukseen tarvitaan molemmat kädet.
Koeampujien mielipiteitä
jäykkä liipaisin (parani ammunnan aikana) baskyylin pinnoitus (ulkonäöllisesti) yliampuva etutukki turhan kulmikas etutukin irrotus vaatii kaksi kättä tunnoton, epävakaa + nopea 1-liipaisinkoneisto + pehmeät toiminnot + hyvä osunta
Iskupohjaan on tehty urat nallirikon varalta ohjaamaan ruutikaasut turvalliseen suuntaan.
± kevyt
RIISTA
19. Sivuvääryyttä esiintyy lievästi ja karhennukset on tehty käsin. Ylimenokartio on muiden aseiden tapaan loiva ja piippujen kiinnitys tapahtuu monoblockin avulla. Ylimenokartio on loiva ja piippujen kiinnitys tapahtuu monoblockin avulla. Tämä on tavanomaista nykyisin vain paremman luokan aseissa. Hihnalenkit eivät kuulu varustukseen. Karhennukset on leikattu käsin mutta lakattu yli, joten pito ei ollut paras mahdollinen. Etutukin kiinnitys on hoidettu omaperäisellä pyörähtävällä salvalla, joka toimii kyllä hyvin, mutta vaatii kaksi kättä etutukkia irrotettaessa. Yksi piipun sulkuharkoista menee baskyylin pohjan läpi kuten Faustissa. Tähtäinkisko on mallia notko ja sen pinnassa on kevyt karhennus, leveys takaa mm ja edestä mm. Yilditzissä on pidennetty liipaisinkaari, perään päin jatkuva kaaren "häntä" vahvistaa samalla myös tukin kaulaa. Perä ja etutukki on ilmeetöntä pähkinää ja pinnoitettu mattalakalla. Perän olkaa vasten tuleva kulma poikkesi hieman muista, sillä useimmilla ase vei selvästi yli. Kumisen perälaatan yläosa on liukasta muovia ja laatta toimikin moitteetta, asiaan ei kiinnittänyt huomiota yksikään koeampujista. Sulkuna on tavanomainen Purdeyn alalukitus, joka löytyy useimmista tämän päivän rinnakkaisista
Sulkuna on Purdeyn alalukitus ja piippujen kiinnitys monoblockiin on tehty uudella tavalla. Piippujen poraus on , mm, ylimenot ovat erittäin loivat ja piipuissa on mm pitkät Optimachoke-supistajat. Tukki on esitteen mukaan öljykäsitelty, vaikka päältäpäin pinta näyttää enemmän lakatulta. Tähtäinkisko on sileä ja notkolla, alkupäässä leveys on mm ja piipunsuulla mm. BERETTA 471 SILVER HAWK
Silver Hawk on tyylikäs ase ja siinä on klassisen linjauksen lisäksi paljon moderneja piirteitä. Beretta sijoittui vain yhden ampujan topkolme listalle. Joka tapauksessa hienoviivaiset karhennukset ovat menettäneet funktionsa, koska pintakäsittely on vedetty karhennusten jälkeen. Hihnalenkkejä ei ole. Etutukin sisäpuolella on vaihdin, josta ejektoritoiminnon voi muuttaa ulosvetimeksi ja päinvastoin. Piippuja ei ole juotettu patruunapesien kohdalta, vaan kiinnitys tapahtuu laser-hitsauksella, joten patruunapesien etuosassa erottuvaa saumaa ei ole nyt lainkaan näkyvissä. Beretan varmistinmekanismi lukitsee sekä liipaisimen että viretuet, minkä lisäksi avausvivussa on lisävarmistus, joka lukitsee laukaisukoneiston ellei piippu ole täysin kiinni. Lukkorunko on niklattu ja piiput on valmistettu Excelsior High Strength-terässeoksesta. Beretan konsepti on päällisin puolin kohdallaan, mutta pienet keskeneräiset yksityiskohdat, kuten karhennusten ja varmistimen liukkaus häiritsivät yllättävän paljon ampumista. Liipaisinkaari on pidennettyä mallia ja se jatkuu perän kaulalle noin cm. Kyllä tässä hintaluokassa saisi karhennukset olla karhennuksia ja varmistin käsiteltävissä.
"Tämä on minun haulikkoni."
Beretta 471 Silver Hawk
Valmistaja: Beretta, Italia Kaliiperi: 12/76 Pituus: 108 cm Paino: 2,980 kg Piippuparin pituus: 66 cm Supistajat: Vaihdettavat, 6 kpl, F, IM, M, IC ja 2 kpl C Ejektorit: On Varmistin: Manuaalinen Liipaisimet: 2 Vetopituus: 365 mm Perän pudotus: Edestä 35 mm, takaa 50 mm Hinta: 4399 Maahantuoja: Sako Oy, (019) 7431
Koeampujien mielipiteitä
todella liukas varmistin kisko kiiltää häiritsevästi liukkaat karhennukset ejektorihäiriöitä rekyyli magnumpatruunoilla + miellyttävä ampua, tasapainoinen + hyvä laukaisu + työn laatu ja koristelut + etutukissa vaihdin; ejektorit tai ulosvedin + toimintojen kassakaappimaisuus + etumainen liipaisin saranoitu + 6 kpl vaihtosupistajia ± kevyt, lyhyet piiput
Beretan varmistin oli niin liukas, että sitä oli vaikea saada pois päältä.
Etutukissa on valitsin, jolla voidaan muuttaa ejektorit ulosvetimeksi tai päinvastoin.
20
RIISTA. Top-neljän sarjassa olisi Beretta esiintynyt lähes jokaisen ampujan listalla. Tukki on valikoitua pähkinää kauniilla syykuviolla ja siihen on tehty laserilla karhennukset. Perässä on selvä sivuvääryys ja perälaatta on karhennettua puuta
Se noudattelee erittäin tarkasti englantilaista perinnettä ja kaikki rakenteelliset ratkaisut ovatkin hioutuneet pitkän kokemuksen tuloksena. 2
AyA no. Hihnalenkkejä ei ole.
"Tämän aseen pahin vika on, ettei se ole oma."
AyA oli vertailun ainoa sivulukkoinen. Sivulukon kiinnitysruuvi voidaan avata ilman työkaluja.
AYA No. Vanhasta kaavasta poiketen ylimenokartiot on kuitenkin tehty loiviksi. on vertailun ainoa sivulukollinen haulikko. AYA NO. Tukin kaulalta saa erityisen hyvän otteen, ellei käsi ole tavallista suurempi. Kaulan poikkileikkausprofiili on kulmikas, timantinmuotoinen, mistä englantilaisten nimitys "Diamond Hand". Erillistä perälaattaa ei ole lainkaan, vaan tukin peräosa on kauttaaltaan karhennettu. Lukkolevyissä ja baskyylissä on runsaasti kaiverruksia ja kirjokarkaisupinnoitus. 2
Valmistaja: Aguirre y Aranzabal, Espanja Kaliiperi: 12/70 Pituus: 115 cm Paino: 3,060 kg Piippuparin pituus: 71,2 cm Supistajat: kiinteät, oikea M, vasen F Ejektorit: on Varmistin: Automaattinen Hinta: 4851 Maahantuoja: Asetalo Oy, (03) 475 5371
Lukkolevyt lukkoineen on mahdollista irrottaa vaikka kenttäoloissa.
Koeampujien mielipiteitä
isokätiselle liian ohut perän kaula + juohevat toiminnot + erinomainen varmistin + miellyttävä ampua + ei tunnu 12-kaliiperiselta + hyvä ergonomia + erittäin hyvä ja samanlainen laukaisu molemmilla liipaisimilla + työn laatu + erilliset iskupohjat ja kanavat nallirikon varalta + vireilmaisimet + hyvä ote perän kaulalta
Iskupohjat ovat irrotettavat, mikä helpottaa esimerkiksi nallipiikin vaihtoa.
RIISTA
21. Puut ovat erittäin laadukkaat ja kaikki karhennukset on tehty käsin. Sivuvääryyttä on selkeästi ja pintakäsittelynä on öljy. Sulkuna on Purdeyn alalukitus ja piipuissa on kiinteät supistukset. Liipaisinkaari on pidennettyä mallia ja sen sormien puoleisen sivun kaari on muotoiltu reunaltaan vastapuolta pyöreämmäksi. Piippujen poraus on , mm ja piiput on yhdistetty vanhemmalla demiblock-menetelmällä. Tämä on hyvin toimiva ratkaisu mutta vaatii aseen käsittelijältä tarkkaavaisuutta, ettei asetta laitella pystyasentoon mille tahansa pohjalle. Tähtäinkisko on sileä ja notkolla, leveys takaa mm ja piipunsuulla mm. Puuhun muotoiltu pisaramainen (drop point) kuvio on perinteinen koristelutapa, joka juontaa juurensa piilukkoisten aseiden ajalle
Puuosien pintakäsittelynä on öljy. BAIKAL MP-43E-1C
Baikal edustaa vertailun halvinta haulikkoa ja tämä näkyy luonnollisesti myös päälle päin. Tähtäinkisko on korotettu, päältä karhennettu ja sivuprofiililtaan suora. Piippujen poraus on , mm ja ylimenokartiot ovat vihdoin loivat myös venäläisissä aseissa. Sen leveys takaa on mm ja se kapenee piipunsuuhun mentäessä milliin. Sivuvääryyttä on selkeästi ja pinta-alaltaan pienet karhennukset näyttävät siltä, kuin ne olisi ensin painettu ja sitten korjattu rajaus käsin. Hihnalenkit ovat kiinteät ja valmiina aseessa. Vaikka ase on karu työkalu ja toiminnot yltiöpäisen jäykät kalliimpiin aseisiin verrattuna, ovat piiput hyväkäyntiset ja kaikki koeampujat saivat aseella hyvin osumia.
"Toimii, mutta näyttää siltä kuin rautakankeen olisi kiinnitetty perämela."
Piipunvalitsin sijaitsee liipaisimessa.
Baikal MP-43E-1C
Valmistaja: Izhevsk Arms, Venäjä Kaliiperi: 12/76 Pituus: 110,5 cm Paino: 3,400 kg Piippuparin pituus: 71,5 cm Supistajat: vaihdettavat, 3 kpl, F, M ja IC Ejektorit: on Varmistin: Automaattinen Liipaisimet: 1 Piipunvaihdin: Mekaaninen Piipunvalitsin: Liipaisimessa Vetopituus: 340 mm Perän pudotus: Edestä 40 mm, takaa 65 mm Hinta: 519 Maahantuoja: Oy K. Lukkorunko ja muut metalliosat on mustattu ja piiput on kiinnitetty monoblockin avulla, sulkuna on Purdeyn alalukitus. Etutukki on leveää majavanhäntämallia ja se jakoi mielipiteitä kahtia, enemmistö kuitenkin piti leveyttä plussana. Perä on aseen epäonnistunein kohta, muotoilussa on menty syvälle metsään ja vaikka aseessa on paksu kuminen perälaatta, on vetopituus jäänyt lyhyenpuoleiseksi, vain cm. Hjorth Ab, (03) 234 4300
Koeampujien mielipiteitä
piipunvalitsin takertelee jäykät ja roksuvat toiminnot ejektorihäiriöt perän muotoilu ja mitoitus, ergonomisesti huono takertuva perälaatta + vakaa ammuttava + lievä rekyyli magnum-patruunoilla ± painava ± leveä etutukki
Etutukki on tyyppiä majavanhäntä eli tavallista leveämpi.
22
RIISTA
J. pidennettyä mallia eli kaari jatkuu tukin kaulalle upotettuna vielä toistakymmentä senttiä vahvistaen perää tältä osin. Nykyisin saman asian ajaa useimmiten litteä muoviläpyskä. SAIVE TYPE 65
Cockerill-teräksestä tehtyjen piippujen porausläpimitta on , mm ja ylimenot ovat nykytyylistä poiketen huomattavasti jyrkemmät. Saive Type 65
Valmistaja: Joseph Saive, Belgia Valmistusvuosi: 1930-luvun lopulla Kaliiperi: 16/70 Pituus: 116,5 cm Paino: 2,880 kg Piippuparin pituus: 75 cm Supistajat: Kiinteät, oikea M, vasen F Ejektorit: ei Varmistin: Automaattinen Liipaisimet: 2 Vetopituus: 360 mm Perän pudotus: Edestä 40 mm, takaa 70 mm Hinta (käytetty): Hyväkuntoinen 150 250
Koeampujien mielipiteitä
ulosvedin jättää hylsyn hieman syvälle + laukaisu ja varmistimen toiminta + hyvä toimivuus yleensä + miellyttävä ampua, linjakas ± kaliiperi
Varmistin toimii automaattisesti. Vertailun ainoa -kaliiperinen, mutta hyvässä kunnossa ja pärjäsi ikäisekseen mainiosti modernimpien kilpailijoidensa keskellä. Vaikka ase on yli 80 vuotta vanha, ei avausvipu vieläkään palaudu perän kaulan suuntaiseksi ilman apua.
24
RIISTA. Lukkorunko on kirjokarkaistu ja kuvioinnista on vielä osa nähtävissä. Patruunoiden saatavuutta pidetään nykyisin ongelmana, mitä se ei kuitenkaan ole. Liipaisinkaari on ns. Tukki on tummaa pähkinää ja karhennukset luonnollisesti käsityötä, joskin puuosissa on iän tuomaa patinaa ja öljykäsittelyä olisi jo aika hieman parannella. Sivuvääryys on selkeä ja perälaatan materiaali on sarvea, johon on hienosti kaiverrettu riista-aihe (oi niitä aikoja). Kaliiperia voisi luonnehtia siten, että kuustoistasella ammutaan kaksikymppisen rekyylillä ja kakstoistaisen tehoilla.
"Jos hankkisin rinnakkaisen, en ostaisi 12-kaliiperista."
J. Ottaen huomioon vanhuksen yli vuoden iän, tulokset olivat mainioita ja ase pääsi jopa yhden ampujan top-kolme listalle! Kaikki toiminnot olivat aikain saatossa hioutuneet ja aseen käsittely oli vaivatonta. Piippujen kiinnitys on mallia demiblock ja sulkuna Purdeyn kolmoissulku, minkä lisäksi baskyylissä on piippuparin sivuihin osuvat ohjaimet. Tähtäinkisko on pinnaltaan karhennettu ja lievästi notkolla, sen leveys on takaa , mm ja edestä mm. Hihnalenkit ovat kiinteät
RIISTA
25
Vakuutustoiminta ei olisi kannattavaa bisnestä, jollei tästäkin vastuusta pystyisi luistelemaan pois. SRVAtyötä tekevien palkka ja muut edut taitavatkin perustua niin sanottuun talvisodan henkeen.
VASTUU T ON LASTATTU JÄLJITTÄJÄN REPPUUN
Aikaisemmin kaikki suurriistan kolari- ja muut ongelmatapaukset olivat selkeästi poliisin johtamaa toimintaa ja näin vastuu ja mahdolliset vahingotkin hoituivat poliisilain nojalla. SRVA-organisaation kehittäjillä on ollut kuitenkin mukana sen verran maalaisjärkeä, että toimintaan ei ole kelpuutettu mukaan luonnonsuojelun nimissä meluavia järjestöjä. Esimerkiksi käyköön vaikka taannoinen ItäSuomessa tapahtunut karhukolari. Yhteiskunnan kannalta on tietysti upeaa, kun metsästäjät tuntevat eettiseksi velvollisuudekseen avustaa palkatta ja omalla kustannuksellaan sisäministeriön viranomaisia, vaikka sama ministeriö pyrkiikin kaikin tavoin kampittamaan aselain kiristyksillä tätäkin toimintaa. Viimeisen puumerkkinsä jo muuten valmiina olleeseen sopimukseen halusi Valtiovarainministeriö.
TEKSTI JA KUVA: ADAM MYKKÄNEN
V
altiovarainministeriössä sopimukseen lisättiin kohta, jolla ohjaillaan toiminnan mahdollinen tulopuoli eli lopetetun riistaeläimen myyntikelpoinen osuus valtion kassaan, ja itse työn tekijöille jää jaettavaksi veriset suolet ja nahka palkkioksi raadannasta metsässä. Vasta kovan kädenväännön jälkeen yhtiö "luki oikein" sopimusta. Rakennelma on melko erikoinen byrokraattisessa yhteiskunnassamme, jossa on lailla suojattu työntekijöiden palkka ja oikeudet. Oma kokemukseni on opettanut, että tähän listaan lisätään kaikkien pienempienkin villieläinten aiheuttamat ongelmatilanteet, joten SRVA:sta voisi hyvin jättää S:n pois. Nämä ryhmäthän ilmestyvät paikalle suuriäänisesti "vaatimaan salametsästystä kuriin" vain silloin, kun media on läsnä. Kolariselvitykset osuvat -prosenttisesti vuorokauden hämärimpiin hetkiin ja toimintaa vaikeuttavat muutkin yllättävät seikat, jolloin vahinkojen mahdollisuus kasvaa. Keski-Pohjanmaalla kuoli SRVA-tehtävässä ollut koira hirven jalkoihin, mutta vakuutusyhtiö maksoi vain viidenneksen Kennelliiton arvioimasta koiran oikeasta hinnasta koiranomistajalle. Talkoilla metsässä huhkivalle kolarijäljittäjälle itselleen tapahtuneet vahingot maksetaan täysin omasta lompakosta ja mahdolliset SRVA-toiminnasta muulle ulkopuoliselle omaisuudelle aiheutuneet vahingot jäävät yksinomaan jäljittäjän maksukyvyn varaan. Nyt sopimuksessa sanotaan selkeästi, että poliisilaitos ei vastaa yllä olevissa tehtävissä aiheutuneista vahingoista. Typeryksen häirintärynnäkkö karhun "pelastamiseksi" sai karhun hyökkäämään
26. SRVA-ORGANISAATIO SYSÄÄ VASTUUT JA MAKSUT METSÄÄN
Talkoilla ja tuurilla ISÄNMAAN PUOLESTA
SRVA- eli SuurRiistanViranomaisApu-organisaatiota on synnytetty työn ja tuskan kanssa. Lohdutukseksi todetaan, että tehtävässä toimivalla tulee olla riistanhoitomaksu suoritettuna, jolloin metsästäjävakuutus antaa turvaa toimijalle. Kuolleiden, lopetettavien tai ongelmia aiheuttavien
RIISTA
suurpetojen osalta toimivalta ja vastuu jäivät edelleen poliisille, kun taas hirvieläinten ja villisikojen aiheuttamat ongelmat siirtyvät nyt harrastuspohjalla toimiville, mutta virkavastuuta kantaville riistanhoitoyhdistyksille. SRVA:n vetohevoseksi on sovitussa organisaatiossa valjastettu paikallinen riistanhoitoyhdistys ja toisena sopimusosapuolena toimii alueella toimiva poliisilaitos. Valtiovalta voi siis toisella kädellään turvautua luottamuksella SRVA:n kautta talkoilla toimiviin metsästäjiin ja toisella kädellä tempoa heiltä aseita pois "yhteiskunnalliseen etuun" vedoten. Ja ryvettyisihän siinä pandamerkkikin, kun joutuisi ihan oikeasti tutkimaan suuren villieläimen anatomiaa käsikopelolla. Vakuutus korvaa tässä yhteydessä toiselle ulkopuoliselle henkilölle ampuma-aseella aiheutetun henkilövahingon ja pienenä
lisäbonuksena tässä tehtävässä käytetylle metsästyskoiralle aiheutuneet vahingot. Jäljitykseen lähtiessä lompakon tulisi olla melko paksu, sillä huonolla onnella saattaa vahinkolaskussa olla numeroita pitkä rivi. Metsästäjävakuutuksen korvausvelvoitteet on kuitenkin lueteltu nopeasti. Haavoittunut eläin oli saatu koirahaukkuun ja tilanne oli hallinnassa, kunnes paikalle syöksähti kaheli luonnonsuojelija ilmeisesti poliisien radiossa antaman yleisövaroituksen ohjaamana
Asiantuntija-apuakin olisi voinut käyttää, mutta se ei yleensä sovi MKJ:n imagoon. Jäljitysoperaatio käynnistyy tästä, mutta lopputuloksesta ei tiedä kukaan. Tämän 80-luvulla otetun kuvan aikoihin tehtävä oli poliisin toimivaltaan kuuluvaa ja vastuut olivat sitä kautta selvät.
erään SRVA-henkilön kimppuun, mutta onnella siitä selvittiin ilman hengen menetyksiä. Metsästäjäin Keskusjärjestö on ollut tiedottamisesta päätellen yksi neuvotteleva osapuoli. Tapahtumaan syyllinen hihhuli on luontoterroristien yleiseen tapaan maksukyvytön, joten maksajaksi taitaa jäädä lopulta talkoissa ollut metsästäjä.
Kirjoittaja ei ole päässyt selvyyteen siitä, kuka on ollut neuvottelemassa yllämainitun sopimuksen ehdoista. Näin lama-aikana emme ole vaatimassa edes lisäpalkkaa. Neuvottelupöydästä ovat kuitenkin puuttuneet ilmiselvästi henkilöt, jotka tekevät itse SRVA:ksi nimettyä työtä. Rutinoituneella koiralla homma on jo tässä vaiheessa hallinnassa ja työn loppu odottaa jossain metsän kätköissä. Vaikka MKJ on pyrkinyt ponnekkaasti eroon metsästäjien etujärjestön roolistaan ja onnistunutkin siinä, olisi järjestöllä nyt mahdollisuus parantaa imagoaan elättäjiensä metsästäjien silmissä ja laittaa SRVA-organisaation vakuutuspuoli ajan vaatimalle tasolle. Onneksi sitä ei voi laskeakaan, kun tilipussia ei ole näkynyt tähänkään asti.
RIISTA 27. Näin osapuolena olleet ministeriöt ovat voineet sanella sopimuksen aikansa keskenään torattuaan mieleisekseen, ja ovat unohtaneet itse työn tekijät oman onnensa varaan.
Kun tiedetään riistanhoitoyhdistysten rajalliset mahdollisuudet hoitaa SRVA-henkilöiden vakuutusturva oikeasti kuntoon, jää vaihtoehtoja yksi
Silloin metsästetään
28
RIISTA. Pääpaino tässä kirjoituksessa on pienpetojen haaskapyynnissä.
TEKSTI JA KUVAT: ERNO LINDROOS
P
ahoittelen joidenkin osa-alueiden jäämistä hieman ylimalkaisesti käsitellyiksi mutta muuten artikkelin pituus karkaa käsistä. Kun kyttyypaikka on löytynyt ja koppikin on paikoillaan, on syytä uhrata vielä muutama ajatus sen varusteisiin ja tarvittaviin välineisiin. Siksi laajoja aiheita ovat esimerkiksi katselukiikarit kyttyylle, kiikaritähtäin kyttyylle ja aseen valinta. Haluan kuitenkin kaikkien, etenkin nuorten, aloittelevien metsästäjien tiedostavan, ettei menestyksekkääseen kyttäysmetsästykseen tarvita välttämättä kaikkein hienointa optiikkaa. KYTTÄYSKOPPI ja välttämättömät varusteet
Edellisessä numerossa käytiin lävitse kyttäyskopin sijoittamiseen liittyviä asioita
tarkoittaa helposti yli euroa investointia. Metsästäjä ei edes tiedosta tätä virhettä. vain alkuillat ja parhaat kuutamot. Tuolin tulee olla sellainen, että se ei narise tai nirsku ja siinä pitää voida istua pitkiä aikoja paikkojen liikaa puutumatta. Sisämittojen tulee siis olla riittävät. solukumi tiivistää aukon muuten.
Kyttäyskoppina voi toimia hyvinkin erilaisia rakennelmia. Korkeussuunnassa ei tarvita isoa virhettä kun tuloksena on vain jakaus repolaisen turkkiin. Kun taas tehdään sa-
manlainen virhe tilanteessa, jossa kettu on kyljittäin metrin päässä, on tuloksena helposti pummi. Sellainen oli alkuun ensimmäisessä kopissani ja siinä kyllä puutui jo parissa tunnissa. Tämä on erityisen välttämätöntä. Tässä jutussa kyttäyskoppi-käsite tarkoittaa kuitenkin tähän tarkoitukseen varta vasten tehtyä tai muunneltua rakennelmaa. Tämä tarkoittaa jämäkkää, hyvällä selkänojalla varustettua tuolia. Olen todennut välttämättömiksi ratkaisuiksi seuraavat asiat.
TILAA KALUSTEILLE Koppiin olisi mahduttava lämmitin, laveri tai sänky, tuoli sekä riittävän tilava pöytä ikkunan ja ampumaluukun eteen. Hän siis kytistelee oman talonsa keittiöstä, eikä emäntänsäkään ole hirveän pahakseen laittanut. Hämäräkatselukiikarit ja tähtäinkiikarit laatuoptiikalla, vaikkapa kiinteällä x suurennoksella. Korostan tätä siksi, että kun itsekin opiskeluaikoina aloittelin kyttäysjahteja, niin mieli olisi tietysti halajanut viimeisen päälle olevaa optiikkaa mutta taloudellisesti se oli mahdotonta. Itse olen omat koppini modifioinut valmiina saaduista aihioista. Usein torkunkin sängyllä osan yöstä ja kännykkä herättää minuutin välein hiljaisella kohinalla, jolloin kohottaudun luomaan silmäyksen haaskapellolle. Jokainen pelaa niillä vehkeillä kuin omistaa ja parantaa sitten asteittain kun on varaa.
MUU TAMA SANA KY TTÄYSKOPISTA
Ratkaisu kyttyylle, ase on passattuna valmiiksi ampumaaukkoon. Itse en kertakaikkiaan pysty istumaan koko yötä tuolissa, välillä on oikaistava. Upottavaa nojatuolia en suosittele, vaikka sellainen äkkiseltään tuntuisikin oivalliselta valinnalta. Korkeutta kopilla tulee olla sen verran, että voidaan liikkua pystyssä ja oikoa jäseniä. Tiedämme kuitenkin, ettemme edes ampumaradalla pysty pitämään ristikkoa koko ajan vakaasti haluamassamme pisteessä vaan itse laukaushetki pitoineen
RIISTA 29. Lattialle on syytä laittaa joku matto tms, joka vaimentaa askeleita ja muita ääniä. Ristikko tuntuu napottavan tarkasti juuri siinä mihin tähtäämme. Istuinkorkeuden tulee olla sellainen, että jalat voivat olla polvista asteen kulmassa lattiaan. Kettu on nimittäin todella pieni maali, kuten kaikki nyljetyn ketun nähneet tietävät. On entistä vierasmajaa ja öljytynnyrivarastoa. Kun siis ammutaan pienpetoja pidemmille matkoille, on riistalaukaukseen keskityttävä enemmän kuin vastaavaan laukaukseen päivällä. Pitää siis itse tiedostaa näkönsä ja käyttämänsä optiikan rajat, virheisiin ei ole varaa kun pelataan aseiden kanssa ja ammutaan eläviä olentoja. Varsinkin jos aamulla on työhön lähtö edessä. Syvyyttä kopissa tulee olla sen verran, että ikkunan/ampumaluukun eteen saa pienen, tukevan pöydän tai muun tason, johon saa tehtyä hyvän tuen, jonka päältä ampua tarkkoja laukauksia. Esimerkiksi jämäkkä metallijalkainen muovituoli on hyvä
valinta. Pimeässä kun emme tiedosta tekemiämme pieniä virheitä laukaisuhetkellä. Kun ammutaan riistalaukaus metrin päässä kyljittäin seisovaan peuraan lavan takalinjaan keuhkoille niin ei haittaa jos osuma onkin milliä eri kohdassa kuin mihin metsästäjä tähtäsi. Eräälläkin kaverillani on "kyttyykopin" lämmitys hoidettu vesikiertolämmityksellä, eväitä varten jääkaappi, pikkupurtava lämmitetään äkkiä mikrolla ja kahvit keitetään Moccamasterilla. Jos jalat ovat koukussa, niin veri ei kierrä kunnolla ja jalat puutuvat. Keuhkoille, lapalihoja säästäen oli tarkoitus ampua ja osuma oli juuri sellainen
Itseäni on puussa miellyttänyt omavaraisuus. Ampumaaukon tulisi mielestäni olla ikkunan vasemmalla tai oikealla puolella, riippuen siitä kumman kätinen on. Viime talvena hommasin valopetroolilämmittimen ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Eli muutaman tuikkukynttilän tuottama lämpö ohjataan leveällä peltisuulakkeella aivan ikkunaan kiinni, jolloin ikkuna pysyy kohtuullisen huuruttomana. Näin voin, näkyväisuuden ollessa riittävä, katseellani seurata saaliseläintä. Kannattaa muuten jemmata kopille, samoin kuin reppuun, useampi aski tulitikkuja. Usein neuvotaan viemään ilmastointitorvi korkealle mutta itse olen ollut tämän asian suhteen niin laiska, että itselläni on vain parin metrin verran putkea kopin
30 RIISTA
Valopetrolilämmitin, jossa osa lämmöstä ohjetaan pellillä nousemaan ikkunan pintaa pitkin, jolloin ikkunan huurtuminen on vähäistä.
yläpuolelle, yhdessä kopissa ei ole putkea ollenkaan. Mikäli lämmitys perustuu jonkin polttoaineen käyttämiseen, niin ilmastoinnin tulee olla riittävää. Syyllinen ohilaukauksiin on kyllä löytynyt peiliin katsomalla. Patjaksi ei sitten mitään jousilla varustettua mallia, pitää meinaan ääntä yllättävän paljon vaikka ei olisi edes kauniimpaa sukupuolta avustamassa kiikaroinnissa.
LÄMMIT YS
Lämmitys on aivan välttämätön jos aikoo tehdä pidempiä kyttyitä ja ampua tarkkoja laukauksia pidemmillekin matkoille. Eristetyn lasin kanssa tämä ongelma lieveni uudessa kopissa tyydyttävälle tasolle. Se ei räisky ja palaa miedolla, äänettömällä liekillä. Kukin tyylillään, pääasia on, että lämmitys voidaan tehdä mahdollisimman äänettömästi ja hajuttomasti. Itse olen käyttänyt eniten puulämmitystä vaikkei se kätevintä olekaan. Pöydällä olisi myös hyvä olla tilaa sen verran, että siinä voi pitää katselukiikareita, lamppua yms. Luonnollisesti jokaisen pummin jälkeen epäilin vikaa patruunassa tai, että olin kolauttanut kiikarin johonkin. Ja se on huurussa miltei aina, yläreunaa lukuun ottamatta, ellei lämpötila kopissa ole riittävän korkea. Lämmitykseen on useampiakin vaihtoehtoja kuten valopetroolilämmitin, kaasulämmitin ja puu. Itselläni on vanhemmassa kopissa mm vahva, kirkas x -kokoinen lasi. Hintaa sille ei tullut muutamaa kymppiä enempää ja kiinnitys oli todella kätevä; suoraan alumiinilistan läpi ruuveilla. Teetätin lasiliikkeessä eristetyn la-
sin tähän tarkoitukseen. Itse oikeakätisenä olen sijoittanut ampuma-aukon välittömästi ikkunan oikealle puolen, vain ikkunan karmi on välissä. Lisäksi pitää pystyä hallitsemaan koko sektori ilman suurempaa hieromista. Pieni koppi on äkkiä häkää täynnä jos ei huolehdi tästä asiasta. Oikein hävettää kertoa ja harmittaa vieläkin, että itse maksoin oppirahoja eräänä haaskapyynnin aloittelutalvena seitsemän ketun verran. Valopetroolilämmittimen etu kaasulämmittimeen on se, että vesihöyryä tulee palaessa huomattavasti vähemmän. Polttopuuna pidän parhaana leppää. Siitä lähdetään, että laaki ja vainaa kuten kaikessa metsästyksessä tulee ollakin. Voikin olla, että puulämmitys jää tulevaisuudessa vähemmälle. Suosittelen. Pummejahan emme halua ampua, sillä ne syövät metsästäjää. Sängyn/laverin olisi syytä olla ruuviliitoksilla, naulaliitokset tuppaavat pitämään ääntä. välttämätöntä. Pummit ovat jääneet aika harvinaisiksi kun jokaiseen riistalaukaukseen on keskittynyt tosissaan. Tiivistäen voi siis sanoa, että tuolin, ampumatuen ja ampuma-aukon on sovittava metsästäjän mitoille niin, että ampuminen on varmaa ja miellyttävää. En ole pitänyt tätä niin tärkeänä koska pidän paria haaskaa ja menen aina sinne minne tuuli käy parhaiten, eli haaskalta suurin piirtein kopille päin, samasta suunnasta kuljen kopillekin.
IKKUNA JA AMPUMAAUKKO Ikkunana olisi hyvä olla eristetty lasi. Ikkunan alle voi myös nikkaroida pellistä kynttilälämmittimen. on ohikiitävä hetki
Näin ase on tarvittaessa heti valmiina ja on elimi-
Sängyn/laverin olisi syytä olla ruuviliitoksilla, naulaliitokset tuppaavat pitämään ääntä. Hommahan toimii niin, että katselukiikareilla tutkitaan onko näkökenttään ilmaantuneissa eläimissä sopivaa, lupien mukaista saalista. Kiikaritähtäimestä näkyvä ala on sen verran pieni, että on jopa jäänyt saamatta koko kettu edes ristikkoon kun se on jo mennyt. En ole menettänyt yhtään tilannetta tämän operaation takia. Sitten edelleen katse eläimessä, laitan aseen asemiin niin, että se osoittaa heti eläimen suuntaan samalla kun liun aseen taakse, katse yhä koko ajan eläimessä. Ase asemiin ja sitten tulikin tenkkapoo kun eläimet vaihtelevat paikkaa keskenään vähän väliä. Eläimet usein mennä hemppaavat sikin sokin pitkin ruokintaa. Näin saaliiksi valittu eläin on heti kiikarissa ja tiedän mitä se on tekemässä, se ei katoa hetkeksikään silmistäni. Isompaa haaskaa ei kannata perustaa ennen kuin ilmat viilenevät, ellei halua kasvattaa kärpäsentoukkia.
RIISTA
31. Aikalailla äänetön toimenpide. Jos sen saa heti kiikaritähtäimeen, voi vihellys mahdollistaa ampumatilanteen. Helposti rupeaa epäilemään itseänsäkin, että onkos tuo nyt se vasa vai se ylivuotias... Patjaksi ei sitten mitään jousilla varustettua mallia, pitää meinaan ääntä yllättävän paljon vaikka ei olisi edes kauniimpaa sukupuolta avustamassa kiikaroinnissa.
Riista- ja kalaroippeet kannattaa viedä aiotulle haaskapaikalle sitä mukaa kuin niitä tulee. Ratkaisu on yksinkertainen ja "idioottivarma", satoi, pakasti tai mitä vain. ) Kiima-aikana kettu tulee juoksemaan pellolle edes takaisin, ilmeisesti etsimään hajuja mahdollisista partnereista. Jos on, niin aloitetaan valmistelut riistalaukaukseen. Ampuma-aukkoon leikataan vaikkapa vanhasta patjasta juuri sopivan kokoinen pala. Kun ampumaaukkoa tarvitaan, solukumin palanen vain puristetaan kädellä hieman kasaan ja vedetään pois aukosta. Viljojen ollessa pystyssä ne voi viedä lähimetsään, näin pedot tottuvat jo alkusyksystä tarkistamaan paikan. Eli liike ei välillä tunnu lakkaavan ollenkaan. Jos katse pääsee hetkeksikään irtaantumaan saaliseläimestä, saattaa olla vaikea varmistaa, että kyseessä on juuri oikea eläin. Ampuma-aukossa on itselläni vain solukumin palanen. koko ajan kun avaan ampuma-aukkoa. Tämän vinkin opetti hyvä ystäväni Jouni ja ei ole tarvinnut katua. Pimeässä tai huonolla taustalla emän ja vasan kokoero/muut tuntomerkit eivät ole välttämättä niin selkeitä, että paremmankaan kiikaritähtäimen lävitse voisi olla saman tien prosenttisen varma onko ristikossa emä vai vasa. Kaikenlaiset saranalliset ratkaisut voivat joskus tuottaa pettymyksen. ) Peurakyttyyllä jos eläimiä tulee kerralla useampia. Ase sijoitetaan siihen niin, että ampumaaukosta näkyy ulos vain aseen piippu, kiikaritähtäimen etulinssin ollessa samassa tasossa solukumin ja siis kopin seinän kanssa. Tämä on todella tärkeää etenkin kahdessa useahkosti tapahtuvassa tilanteessa. Jotkut käyttävät tuota solukumia siten, että siihen on leikattu pieni lovi. Ja taas katselukiikarit silmille, että mitenkäs se nyt olikaan..
Jos kettu jää juoksemaan niin se voi tulla seuraavalla kerralla uudestaan mutta se on varmaa asia, että lähitalon rekkua et puhalla millään henkiin jos olet huitaissut sen lapaan reiän. Kyttyylle välttämättömät mukaan otettavat.
noitu tuo äänien aiheuttamisen riski. Itselleni on käynyt niin, että klo . Näin siksi kun muuta ei ollut, eikä opiskelijana ollut varaa kuin kuolata parempia katalookeista. Kiteytänkin diplomaattisesti oman näkemykseni asiaan: Ensinnäkin, sillähän pelataan mitä kaapista löytyy. Ampumatta jättäminen unohtuu ja uusia tilanteita tulee kyllä." Niin se vain on. Joku expertti voisi tätä asiaa tutkia.
ASE JA TÄHTÄIN
Mielipiteitä on todella monia kun ruvetaan puhumaan optiikasta ja aseiden kaliipereista kuhunkin tarkoitukseen. Sen rajan yli pystytään menemään pitkälle mutta investoimaan joutuu. Kalusto on luonnollisesti ollut jo useita vuosia sitä luokkaa, että lumen ollessa maassa ei niin pimeätä tulekaan, etten menestyksekkäälle kyttyylle voisi mennä. Niin vain tuollakin kalustolla pääsin alkuun. Tärkeintä aseen valinnassa on, että osaa ampua sillä tarkasti, tietää omat, optiikan ja aseen rajoitukset. aamuyöstä tuli karkuteillä oleva suomenajokoira haaskalle pyörimään, aloittaakseen kopin takaisessa maastossa hetken päästä raikuvan jänisajon. Siis jos vaikka piippuun kertyy jotain huurua kovalla pakkasella yön aikana ja kettu ilmaantuu aamuyöstä metriin, eikä osoita lähestymisen merkkejä. Kun erätaipaleeni alussa, karvan alle -vuotiaana, eno-
vainaa hommasi ensimmäisen pyssyni ja jos välillä onkin ollut kova kallo niin enon sanat silloin kun pyssyn antoi ovat syöpyneet lähtemättömästi mieleen. Niin vain hyvillä kuutamoilla kyttäillen sain kaunisturkkista kettua saaliikseni ja palavan innon jahtimuotoon. Tuolloin ensimmäinen ajatus oli koiran työntyessä pellolle. Ei ole ollenkaan mahdotonta, että pellolle ilmaantunut musta mötikä onkin jonkun koira, joka tulee haaskalle haistelemaan. Hyvin vaatimattomallakin kalustolla homma onnistuu tiettyyn rajaan asti. Itselläni oli aloitettaessa . Win -kivääri ja siinä Shirstonen , - x suurentava kiikari! Katselukiikareiden virkaa toimitti x Vanguard. Itse en pienpetokyttyillä ole arvannut tuota ratkaisua käyttää kun olen arvellut sen mahdollisesti aiheuttavan heittoa osumapisteeseen. Minulle on kyllä väitetty, ettei tuo mitään osumapisteen muuttumista aiheuta, mutta en ole arvannut käyttää kuin peuran kyttäyksessä. Esimerkkinä; jos et ole prosenttisen varma, että siellä metrin päässä on todella kettu, niin älä ammu. Lisäksi: tiedä mitä teet. Silloin ensimmäisenä talvena, ennen EU-säädöksiä, sain kuolleen sian haaskaksi ja kiikutin sen heinäladon eteen metrin päähän. "Muista, että ammuttua luotia et saa millään takaisin, sen kanssa joudut elämään. Parhaimmilla kuuta32 RIISTA
moilla pystyy ampumaan tarkasti valoteholtaan kaikkein vaatimattomimmillakin tähtäinkiikareilla
Ainakin kahvit kannattaa malttaa keittää termariin mukaan. Leivät ja muu syöminen kannattaa pakata muoviseen rasiaan. Nimittäin, kun koettaa äänettömästi pimeässä kopissa taskulampun valossa sohottaa vesiä itsestään, niin se ei ole kovin tarkkaa työtä se. Silloin tällöin kuppi kuumaa piristää kummasti. Vaatetta tulee tietysti pukea sen verran, että tarkenee siihen asti, että kopin saa lämpimäksi. Vaikka sen tuottama valo onkin vaatimattoman oloista näkee sillä pimeässä sen mitä tarvitsee ja kuunkin heijastama valo on tuollaista valkoista valoa, eli olen ajatellut, ettei se peloita eläimiä vaikka ne sellaisen valokiilan häivähdyksen huomaisivatkin. Katselukiikareilta vaaditaan mielestäni enemmän peurakyttyyllä, koska usein tulee tilanteita, joissa on vaikeaa tunnistaa onko kyseessä vasa vai aikuinen. Tuon artikkelin kirjoittaja lienee ollut jonkin sortin akrobaatti, itselleni tuollainen litran ämpäri on passeli. Hieman pienemmälläkin suurennoksella ja etulinssinkoolla varustetulla katselukiikareilla, vaikkei edes olisi huippuhiottua optiikkaa, saa nopeasti hahmotettua tilanteen. Niillä näkee hetkessä koko ampumasektorin ja niiden avulla saa nopeasti selville mikä eläin tai millaisia eläimiä pellolle tulee. Jos lämmitystä ei ole, niin vaatetta vain enemmän päälle. Ei siis mitää muovipusseja tai vastaavia kääreitä! Lisäksi suosittelen pitämään repussa mukana rullan talouspaperia muovipussiin pakattuna. Milloin pitää pyyhkiä ikkunasta vesihöyryä, milloin niistää nokkaa tai puhdistaa optiikkaa. Ämpäriin kun on ostanut kannenkin niin aromit pysyvät ämpärissä ja kyttääminen jatkuu paineitta. Peurakyttyyllä otsalamppu on lisäksi aivan erinomainen väline onnistuneen riistalaukauksen jälkeen eläintä suolistettaessa. Aseeseen kosketaan vasta kun katselukiikareilla on todettu sopivan saaliseläimen ilmaantuneen sektoriin. Kyttyylle ei hirveästi tarvitse varusteita mukaan, jos käytettävissä on lämmitettävä koppi. Katselukiikarit ovat aivan ehdoton kapine kyttäysmetsästyksessä. Usein tulee lämmitettyä hieman turhan paljon ja T-paitaa enempää ei tarvitse. Kännykkä on erinomainen väline. Itse luin jostain artikkelista aikanaan, että pitää olla kusipullo. Kyttyyn jälkeen sisällön sitten vain hujauttaa jonkun näreen alle. metrin päässä, että "kettu", vaan hetken kiikaroinnin jälkeen asian oikea laita paljastui.
MUITA VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ VARUSTEITA Kopin välttämättömiin varusteisiin kuuluu vielä kusiämpäri. Kännykästä näkee kellon nopeasti taustavaloa vasten ja torkkutoiminnolla on helppo varmistaa, että haaskaa tulee silloin tällöin pidettyä silmällä vaikka väsyttäisikin. Pienpetokyttyyllä puolestaan riittää, että saa todettua, että kyseessä on varmasti kettu tai supikoira, sen kummempaa määrittelyä ei tarvita.
TASANKORIISTAJAHDIT Etelä-Afrikka & Namibia VAARALLISEN SUURRIISTAN METSÄSTYS Mosambik & Botswana LISÄTIETOJA www.brhunting.fi. Pidemmälle kyttyylle kannattaa ottaa eväät mukaan. Taskulamppu tai muu valonlähde on lisäksi aivan välttämätön ja itse suosin valkoista valoa tuottavaa heikkotehoista lediotsalamppua. Tässä tapauksessa pue vasta kopilla. Toki se varmaan kaikilla tulee automaattisesti taskuun, mutta aina pitää muistaa laittaa se jo autolla äänettömälle! Nimimerkillä "kokemusta on". Lista on itselläni varsin lyhyt; ase, patruunat, katselukiikarit, lamppu, puukko, kännykkä, talouspaperia, termariin kahvit ja mahdollisesti muovirasiaan pari leipää. Ihmeen usein sitä tarvitsee
Perillä tapasimme nuoren aboriginaalipariskunnan ja heidän lapsensa sekä leirikoiraa. Australiassa
Lento Darwinista McArthur Riverille lähti aamukuudelta. Matkaa oli taitettu runsaat 30 tuntia useilla koneilla, ja olimme helpottuneita nähdessämme jousilaukkumme saapuvien matkatavaroiden hihnalla. Pusikkoisen joen rantaan ei kannattaisi mennä varomattomas-
34
RIISTA. Valtava mutta hieman ränsistynyt tila oli jäänyt heille miehen isovanhemmilta. Aggregaatti murisi pihan perällä, orresta roikkui musta suihkun virkaa ajava vesipussi, iso mustunut tynnyri kertoi, että aiemmilla retkillä oli päästy keittelemään puhvelin kalloja. Oppaamme Mick Baker, vanha tuttu aiemmilta reissuilta, vitsaili sääennusteen lupaavan aurinkoista ja lämmintä, niin kuin se jotain muuta voisi yleensäkään Australiassa olla.
TEKSTI JA KUVAT: JUHA KYLMÄ
Puhvelijahdissa
T
ankkasimme auton pienessä aboriginaalien kylässä Borroloolassa ja ajoimme punaista soratietä hehtaarin metsästysalueelle. Majoituimme vanhaan peltihalliin, jonka kokonaan avointa seinää hallitsi luonnonkivistä muurattu takka
Alle tä ja Mick viittoili minua ylittämään kuivan metrissä meihin alettiin kiinnittää huomiota. Lauma alkoi laidunnella koh- väistyivät sarvipäät nuolen ulottumattomille, ti. Mick alkoi puhua hiljaisella äänellä sai vainun metsästäjästä. Borroloola
Sydney Canberra
bull -villihärän sarvien kokoa. Aluksi oli mukava nähdä lau- ENSIMMÄINEN NUOLI ISKEE man yhä lähestyvän, mutta alle sadan metrin Ernst seuraili komeaa puhvelia toista kilopäässä eläimet alkoivat näyttää suurena lau- metriä. liiton itävaltalainen sihteeri, aloitti hiivin- Ernst kurkkasi suuntaani mitään sanomatta. Ilman paniikkia tä välttäen. Napjyristelimme pian Land Cruiserilsin kuvia jäteistä ja ajattelin, ettei la pitkäheinäisen suon laitaa. Kauan haaveillut puhvelit näyttäytyivät. Van- empana, valmiina puuttumaan tilanteeseen, hat sonnit jättäytyivät taaemmaksi nuorten jos suunta muuttuisi. Paksun mumitään olisi tehtävissä, jos lautakerroksen peittämä puhveli ryntäsi auton ma hermostuisi ja ryntäisi pääledestä suolle. Arvasin hänen ajattelevan samaa kuin minä Harmaa järkäle näytti kulkevan verkkaisesti, mihin asentoon kannattaisi käydä, jotta olisi mutta se silti pysyi hyvän matkaa perässä hii- toivoa säilyttää ainakin henki puhvelilauman pivän jousimetsästäjän edellä. Kävelim- "isännät" paikalle, samalla hän heilutti hime mahdollisimman eleettömästi peräkkäin, taasti avointa kämmentään. Lähimpien ollessa vajaassa vasti mustassa mudassa roiskeiden lentäessä metrissä alkoi tuntua typerältä ajakorkealle molemmilla sivuilla. Pitkä hiivintä hyökätessä. Puhvelien kaulat venyivät ulos massiivisista ruhoista, Melbourne päät laskeutuivat alas LÄHITUNTUMASSA ja meitä lähestyttiin tutPuoli viideltä aamulla söimme kivasti suoraan edestä ja paahtoleivät kahvin kanssa ja molemmilta sivuilta. jotta näyttäisimme pieneltä, vaarattomalta kumpareelta. Lähes tonni lihaa loikki sulale. Suuri sonni venytti kaulaansa ja tuijotti hievahtamatta suuntaamme. Porukan naaraat ja vasikat eivät olleet meistä tietoisia. Pidättäydyimme oppaan kanssa taamana lähestyessään hieman uhkaavilta. Oppaan kehotuksesta istuimme maahan, mikä ei meitä yhtään harmittanut. nän kohti itsekseen kulkevaa puhvelisonnia. Ernst Blajs, Euroopan jousimetsästys- man minkäänlaista puskaa tai puuta suojana. Vastarannalle päästyäni näin
RIISTA 35
Kenguru ei suuremmin pelännyt metsästäjää.
ti, sen verran pitkiä krokotiileja solahteli rannalta kirkkaaseen veteen. Tutustuimme illalla lähimaastoon, kuivaan ja karuun Australian outbackiin. Varusteet purettuamme lähdimme uimaan läheiselle turvalliselle lammelle. Paluumatkalla leiriin tapasimme kolme villihevosryhmää ja pääsimme arvioimaan muutaman hyvän scrub. Ernst katosi näkyvissonnien ja naaraiden yhä lähestyessä. Kaukana valtaisan puuttoman aukion lai- kehottaen eläimiä häipymään ja hakemaan dassa erotimme lauman puhveleita. Varmaa joka tapauksessa olisi, päättyi vihaiseen puhallukseen, kun puhveli että pahaa jälkeä syntyisi parhaassakin tapauksessa. Tätä eläintä tukselta jäädä istumaan hiekkaan ilolisi turha lähteä seuraamaan. Rantojen jyrkät punaiset kalliot kurkottelivat korkealle kohti taivasta, ja jostain kaukaa syöksyi kahtena putoushaarana höyryävän lämmintä vettä lammessa kylpevien väsyneiden matkamiesten puutuneille hartioille. Lauma alkoi hiltoinen toistemme jäljille astuen, sivuliikkei- jalleen epäröidä ja hajaantua. joenuoman
Aamulla jätimme "invalidin" passiin aktiivisen oloiseen paikkaan ja lähdimme oppaan. Olin vain metrin päässä puhvelista, enkä halunnut yhtään lähemmäksi. Miehen ilmeestä näki mitä hän ajatteli onko metsästys ohi ja sairaalareissu edessä. Hiivin metriin, mutta ampumakulma oli huono. Muutaman kymmenen metrin hiivinnän jälkeen tilanne muuttui ratkaisevasti, puhveli kävi makuulle. Puhveli pyörähti ja laukkasi asteen kulmassa pois pysähtyen runsaaseen metriin. Puhveli käänteli päätään ja katseli poispäin. Jousimetsästyksessä harvoin pystyy ampumaan tai tarvitsee uutta laukausta, mutta tällä kertaa näytti siltä, että varmistuslaukaus tarvittaisiin. Kömpelön näköinen jätti ampaisi sekunnissa ylös ja kääntyi kohtisuoraan laukaisuäänen suuntaan. Ensimmäisen metsästyspäivän saalis.
Ernstiltä karanneen puhvelin tuuhean pensaan katveessa. Ensimmäinen ajatus oli, että eläin oli kuollut, koska siitä ei näkynyt mitään muuta kuin sarvien yläpinta ja aavistus sierainten kaaria. Hivuttautuessani parempaan asemaan tavoittivat harmaan sonnin sieraimet hajuni ja tilaisuus valui hiekkaan. Suoraan kyynärpään päälle, rintakehän alakolmannekseen sijoitettu nuoli läpäisee puhvelin
puhtaasti, edellyttäen että jousessa on riittävästi voimaa ja nuolen paino on riittävä.
VILLIHÄRKIÄ JA PUHVELEITA Kolmannen päivän aamu valkeni mukavan viileänä. Pelkäsin tuulen pyörähtävän ja tulevani paljastetuksi. Kulma oli erittäin huono. Sieraimet laajenivat ja puhvelisonni syöksyi vedestä kuin panssarivaunu. Tavoitimme iltapäivällä vanhan jyhkeäsarvisen puhvelin vaeltelemassa itsekseen. Etäisyysmittari näytti metriä polvillaan makaavaan valtavaan eläimeen. Laskeuduin polvilleni paremman ampumakulman saamiseksi, piirtelin mielessäni pysty- ja vaakalinjoja massiiviseen mudan peittämään kylkeen ja valitsin "skannauksen" perusteella parhaan tähtäyspisteen. Pian varmistuksen jälkeen potkaisi puhveli muutaman kerran takajaloillaan ja oli hiljaa. Ernst loukkasi polvensa luiskahdettuaan irtokiveltä. Kuljimme iltapäivällä leveää puutonta aukeaa, Ernst yksin vasemmalla laidalla ja minä Mickin kanssa oikealla. Kylkiluut olivat erittäin paksut ja lähes kiinni toisissaan ylempänä kyljessä, mutta rintakehän alaosassa luumassa pieneni merkittävästi ja luiden raot suurenivat. -graininen German Kinetic -kär36 RIISTA
ki iski rusahtaen, nuoli upposi lähes valkoista pyrstöään myöten. Jousi vielä puoliksi ylhäällä seisoin värähtämättä liikkumattomuuteen ja D-puvun ääriviivat rikkovaan, heikon tuntuiseen turvaan tukeutuen. Kaivoin laukustani Ketomex-pillerit ja joustavan siderullan. Näillä varusteilla olisi selvittävä, koska lääkäriin oli pitkä matka. Puhvelin huojuessa paikallaan näytti siltä, että nuoli, joka edelleen oli ehjä, suuntautui omituisessa kulmassa hieman takaviistosta kohti rintakehän keskiosaa. Lammessa lojui jotain. Avatessamme saaliin näimme, että varmistuslaukaus oli tarpeen. Seurailimme Ernstin hiivintävuorolla suurta Douglas-pisteen puhvelia useita kilometrejä, mutta ampumatilaisuutta ei syntynyt. Luulimme sitä ensin puuksi, sitten krokotiiliksi, mutta lähempänä vedestä pistävä kaari alkoikin saada puhvelin sarvien muodon. Runsaan metrin päässä puhvelista seisoi suuri termiittikeko, jonka taakse uskoin pääseväni kohtuudella. Tuulen puhaltaessa edelleen vakaasti kasvoihin lähdin kiertämään oikealle sivulle. Päivällä siivosin puhvelin keitetyn kallon ja kaikki leirikoiraa, mukaan lukien valkoinen kuuro-sokea naaras, saivat herkkupaloja. Eläin katseli vastatuuleen, joten tarjoutui hyvä tilaisuus hiivintään. Ensimmäisen nuolen kaksiteräinen kärki oli iskenyt tuuman paksuisiin, lähes toisissaan kiinni oleviin kylkiluihin sivuttain ja siksi liukunut useiden kylkiluiden pintaa pitkin ennen uppoamista, liian takaviistosta ampumakulmasta johtuen. Vedin jousen vireeseen hitaasti ja mahdollisimman äänettömästi, puhalsin suun kautta osan ilmasta ulos ja pakotin ajatukset keskittymään tähtäyspisteeseen, jännityksestä huolimatta
Puhvelisonnit näyttivät pieniltä tämän vaaleanharmaan järkäleen rinnalla. Kohta puhvelit raastoivat ruohoa ympärilläni. Ne olivat tulossa syömään lammenpohjalla kasvavaa lyhyttä vihreää ruohoa. Näitä paikkoja ei ilman jousimetsästysretkiä koskaan näkisi. Aluskasvusto tiheni pikkuhiljaa viidakkomaiseksi ja ojien pohjat kävivät kosteiksi. Näitä ei ole merkitty Lonely Planetteihin eikä muihin turistioppaisiin.
Mickin vapa taipui ja pintaan nousi nuori makean veden krokotiili. Ernst oli nähnyt muutaman suuren villikarjun passipaikaltaan, mutta etäisyys oli ollut liian pitkä.
KARUN ERÄMAAN UPEAT KEITAAT
Puhvelijahdin bonuksena rkä. Jälleen kerran tuntui siltä, että olin liian lähellä, kun lauma ohitti katajapuskani vain metrin päästä. Härkä oli poikkeuksellisen kookas, sen sarvet sojottivat rujon näköisesti suoraan sivuille. Paperikuorisen puun kaatuneella rungolla istuskellen ihmettelin, kuinka niin karusta ja kuivasta erämaasta voi löytyä tällaisia keitaita. Se mutusteli hetken viehettä ja sylkäisi sen ulos luisesta suustaan. Pudottauduin polvilleni ja jännitin jousen. Tanner tömähti kun yli kiloa lihasta antautui luonnon armottomaan kiertokulkuun. Punaiset jyrkkäseinäiset kalliot kohosivat vihreän viidakon keskeltä. Ymmärsimme, että kuoleva härkä nojasi siihen. Lauman lähellä laidunteli yksinäinen scrub bull -villihärkä. Mick nousi ylös ja kiitteli nopeasta toiminnasta. Napsin kuvia ja kadotin edellä kulkijat. Piti jo hyppiä leve-
nevien, vuolaana virtaavien ojien yli ja kotoisten ruukkukasvien näköiset puut rehottivat tuuheina. Kaukana erottui hahmoja, jotka tunnistettiin kiikarilla puhveleiksi. Härkä ryntäsi holtittomasti läpi pusikon ja katosi näkyvistä. Järkälemäinen pikimusta pää työntyi pensaan takaa. "Maahan metriä!", kuiskasi opas pudottautuen kyljelleen punaiseen karkeaan hiekkaan. Punaiset australialaistyyppiset suoraseinämäiset kalliot kurkottivat kohti taivasta suoraan vastarannan ja oikean sivun vedestä. Vilkaisin alakaaren pyörää ja nostin jousta hieman ylemmäksi välttääkseni ampumasta alakaarella oppaan päähän. Tuuli oli edelleen hyvä ja lauman lähimmät yksilöt olivat vain runsaan metrin päässä, helposti ammuttavissa. Suurimmat eläimet ehtivät ohitseni, mutta tusina nuoria sonneja ja naaraita kääntyi kohti lymypaikkaani. Kalapaikkamme oli järven ainoa valkoinen hiekkaranta. Vain metrin päässä pusikon takan heilui puun latva. Muut rannat olivat sakeaa viidakkoa. Tarkemmin katsottuna pinnalla kellui yhtä aikaa ainakin kahdeksan krokotiilia. En halunnut ampua nuorta sonnia, koska luotin suurten puhveleiden tekevän joskus virheen. Pienemmät makean veden liskot syövät pääasiassa kaloja. Miehet olivat kalastamassa kirkkaalla pikkujärvellä. Tulvaaikana vedenpinta voi nousta useita metrejä ja suolaisen veden krokotiilit saatavat joskus joutua veden laskettua saarroksiin makeisiin vesiin. saatu scrub bull -villihä
Luonnonkylpylässä sai vesihierontaa höyryävän lämpimässä vedessä.
Jätimme Land Cruiserin ja kävelimme oppaan perässä rutikuivia joenuomia kohti suurempia puita. Illalla leirissä keittelimme härän kallon ja ruokimme koiralaumamme. Kasvusto kävi niin tiheäksi, että oli kumarruttava alas etsimään miesten jälkiä. Kuljin kohti puiden yläpuolella näkyviä punaisia kallioita, ylitin kapean joen kaatunutta jyhkeää runkoa pitkin ja sain Mickin ja Ernstin kiinni. Suuri sekalauma puhveleita ja härkiä vaelteli harvassa pusikossa kohti "preeriaa". Laaja preeria aukeni edessämme auringon noustessa. Jätimme siis uimisen tällä kertaa väliin. Ihmettelin hetken väriä, kunnes ymmärsin, että yllättäjä olikin scrub bull -härkä. Juoksin kumarassa kuivuneen lammen pohjaa lauman kulkureittiä vastaan. kanssa pitkälle kierrokselle. Tuuli kääntyi ja lauma ryntäsi lopulta karkuun. Nuoli ampaisi matkaan lävistäen härän paksun rintakehän. Mick kokkaili takan avotulella, pimeässä pihan perällä hurisi aggregaatti, Ernst näpytteli mini-läppärillään päivän tapahtumia suureen saksalaiseen metsästyslehteen ja leirin rumin koira, pieni Cunt Head, asettui tyytyväisesti huoRIISTA 37
Mick nosti kohta aikamoisen barramundivonkaleen, ja illallinen oli osittain hankittu. Jalkauduimme maasturista ja hajaannuimme etsimään sitä. Kirkasvetinen lampi täyttyi kallioita myöten valuvasta vedestä ja jatkui hiekkapohjaisena jokena jonnekin. Nuoli upposi syvälle ja selvästi kuuluva kaksoisrusahdus kertoi kärjen lävistäneen molempien kylkien paksut kylkiluut. Tie katosi vielä useita kertoja, mutta lopulta ura erottui selvästi ja matka taittui kantrin soidessa. Kiikarointi vahvisti yksinäisen puhvelin trofeeluokan eläimeksi. Tarvittiin vähän lisää kalaa ja illalla lampun valossa harppuunalla napattuja jättirapuja, ja erilainen illallinen olisi valmis. Aamupäivän metsästys ei tuottanut Ernstille edelleenkään tilaisuutta. Sekarotuisen koiran pää oli leveä ja tosi ruma.
GRASSHOPPERIN LEIRISSÄ Abo-isäntämme vakuutti Grasshopperiin menevän hyväkuntoisen tien. Vatsat kurnivat ja ajelimme kohti leiriä voileipälounaalle. Kulma oli huono, liian takaviisto. Varomaton nuori krokotiilikin päätyi Mickin käsiin rapujahdissa. Taas saatiin mahtava kasa huippulaatuista pihvilihaa sekä itselle että kahdelletoista leirikoiralle, ja tietenkin toinen komeasarvinen puhvelin kallo pirtin seinälle.
HIIPIMÄLLÄ SIKAHOLLILLE Metsästyskaverini Ernst alkoi puhua osalleen langenneesta pahasta karmasta. Kuoppaisuus outbackissä tarkoittaa sitä, että henkilöautolla ei pääsisi ollenkaan eteenpäin. Aloimme marssia Mickin kanssa peräkkäin kauas sivulle tuulen alle. Opas vakuutteli hänenkin tilaisuuden vielä tulevan. Tilanne näytti kehittyvän hyvin, ja alkoi tuntua varmalta,. Ernst jäi kiikaroimaan kauempaa. Saimmekin muutaman pitkäsaksisen ravun kalojen lisukkeeksi. Se ryntäsi vielä toisen lyhyen pikapyrähdyksen ja rysähti kyljelleen. Puhvelin pää kääntyi ja lihakset kiristyivät. Totesimme yhteen ääneen Ernstin kanssa epäonnistuneiden hiivintöjen väsyttämänä, ettei kannattaisi lähteä yrittämään aukealla preerialla ilman minkäänlaista puskaa suojana. Kuvasimme kaverin ja päästimme sen takaisin lampeen. Raidalliset archer-kalat uivat pinnassa hyönteisiä jahdaten, näkyipä vastarannalla kelluva krokotiilin hahmokin. Kiersimme oppaan kanssa lammen vasemmalle sivulle Ernstin lähestyessä kohdetta suoraan takaa. Lampea ympäröivät suuret veteen kaartuvat lehtipuut. Ennakko-oletus siitä, että aivan kohtuullisilla paunamäärillä ja nuolen painoilla pystyy tällaisen raskaan sarjan vaarallisen eläimen kaatamaan, kun nuoli lentää virheettömästi
ja iskee jalan päälle kohtisuoraan eläimen sivulta, piti paikkansa. Pahimpia kohtia ylittäessämme vaadimme Ernstin kanssa päästä kävelemään. kaisten syliini. Sitten hukkasimme tien. Kaivoimme virvelit esille ja aloimme pyydystää vaihtelua punalihaiseen ruokavalioon. Tie löytyi ja pääsimme jatkamaan taivalta. Vaikka etäisyyttä oli kohtalaisen paljon, näytti kohde valtavan suurelta ja oli helppo sijoittaa tähtäinpiikki oikeaan kohtaan. Paksut oksat kurkottivat kauas lammen päälle. Ernst ensimmäisenä hiivimme tuulen alle ja kohti lamparetta. Yritin heittää pienellä mutakökkäreellä jonnekin sivulle, mutta kaari jäi lyhyeksi, eikä tummanharmaa köriläs heilauttanut korvaakaan. Ensimmäiset pari kilometriä tie oli kohtalaisen ajettavaa, vaikkakin kuoppaista. Mies oli vilpittömästi iloinen kaverin onnistumisista ja "meidän saaliistamme", mutta tiedosti kellon tikittävän ja oli nähnyt jo kuinka vaikeaa oli päästä ampumatilanteeseen. Opas-Mick kuitenkin kannusti yrittämään huomauttamalla, että joskus isotkin puhvelit tekevät virheen, ja silloin on parasta olla paikalla. "Hyvä karju", tokaisi Mick samalla kun polkaisi rajusti jarrua! Tosiaan, komea musta karju kaivoi mutakuoppaa lammen rannassa. Pidin jousta vireessä, ja kaarevasarvinen köriläs kääntyi toiseen kulmaan katsomaan opasta. Puhvelin noustessa jännitin jousen ja seurasin tähtäimen läpi liikkeitä. Viimeiset varoituksen sanat olivat: "Älä mene liian lähelle!"
38 RIISTA
33 metristä ammuttu metsästysnuoli lävisti kuvan puhvelin kokonaan.
Etäisyysmittarin näyttäessä metriä laskeuduin polvilleni miettimään, kuinka saisin eläimen ylös. Viimeisen kuivan harjun ylitettyämme oli edessämme jälleen uusi paratiisi. Puhvelin pää osoitti tuuleen, joten pääsimme kuin pääsimmekin takaviistosta kohta sataan metriin, eikä aikaakaan kun Mick jättäytyi taakse ja kehotti minua hiipimään loppumatkan yksin. Opas hivuttautui polvillaan sivummalle ja heilutti vähäeleisesti lippalakkia. Puhveli kääntyi astetta ja laukkasi metriä, kääntyi katsomaan ja alkoi huojua. Useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen olimme palailemassa autolle, kun Mick osoitti kaukana preerialla makaavaa puhvelisonnia
Pidimme molemmat jousia liian kauan vireessä ja kädet alkoivat vapista. Vedin itsekin jouseni vireeseen siltä varalta, että sika ryntäisi meidän puolelle lampea. Muutama lupaavan oloinen hiivintä käynnistyi ja päättyi puhvelin voittoon. Reilusti toista-
sataakiloinen, mudan kuorruttama karju sujahti auringossa kimaltelevat hampaat juurakkoa hipoen pensaiden katveeseen. parempaan loputuloksee
Naapurin lapset halusivat tulla kuvatuksi . Yksinäinen sika hölkytteli joen vartta, sekin sai pitää hampaansa. Myös puolentusinaa mustaa lasta, pelkkiin shortseihin pukeutuneina, ryntäsi pihan poikki kyselemään kattotelineellä näkyneistä kalloista. Miehen ensimmäinen puhveli.
en
Ensimäinen osa jahtia päättyi odotettua n. Tähtäsimme molemmat tonkivaa sikaa. Tulos oli sen mukainen, osuma liian alhaalla edessä. Katselimme Mickin kanssa runsaan metrin päästä sivulta, kun Ernst jännitti jousen ja ojentui kurkistamaan kaatuneen puun juurakon takaa karjua. Kiertelimme vielä yhden aamupäivän Grasshopperin alueella. Useampi komea scrub bull -härkä houkutteli peräänsä, mutta Ernst ei halunnut käyttää hupenevaa aikaa muuhun kuin puhvelijahtiin. Olisi ollut viisaampaa purkaa jännitys ja aloittaa alusta, mutta päästin nuolen matkaan. jousimetsästäjän kanssa
että paha karma saisi nyt kyytiä. Ernst kertoi päässeensä jo seitsemään metriin, mutta suuri puhveli ei tarjonnut kertaakaan kelvollista ampumakulmaa. Uusi nuoli oli ilmestynyt vaistomaisesti jänteelle ja metrin piikki etsi rintakehää. Valkoinen Land Cruiser palasi iltahämärissä, eikä näkynyt puhvelin kalloa karjapuskurissa. Palasimme perusleiriin, missä vastaamme juoksivat kaikki leirikoiraa, eikä suotta: kaikki saivat mahansa täyteen tuoretta lihaa. Karju ryntäsi hämillään kuopasta pysähtyen kuitenkin katsomaan ympärilleen. Sika hyytyi nopeasti, ja pääsimme kertaamaan uhkaavia tapahtumia karjun suurta massaa ja vahvoja torahampaita ihaillen.
METSÄST YSKAVERIN KOETTELEMUKSET JATKUVAT
Jäin kalastelemaan ja pesemään pyykkiä Grasshopperin leiriin, kun Mick ja Ernst kiipesivät maasturiin ja huristelivat uusille alueille. Nuolet iskivät tiukkaan nippuun lehteen ja aivan sen viereen. Ernstin asema oli selvästi huono, tähtäyspisteenä lienee ollut lähinnä saparon seutu. Ernst alkoi kasailla kamppeita ja valmistautui lopettelemaan jahtia, koska sovittu aika alkoi olla lopussa. Entisenä painonnostajana ja kehonrakentajana miehellä ei ollut mitään vaikeuksia vetää hitaasti ja tasaisesti -paunainen jousi vireeseen. Nuoli tapasi mustan rinnan ja sika ryntäsi päin vajaan metrin päässä jousi vireessä seisovaa Ernstiä. Hän oli hyväksynyt tilanteen ja odotti seuraavaa kohdetta itärannikon tuntumassa. Olimme menossa seuraavaksi peura- ja sikajahtiin Glencoetilalle kolmen päivän ajomatkan päähän.
RIISTA 39. in Puhvelialueella tavatti sikoja, mutta niiden harvoin koko korvasi määrän.
Ernstin onni kääntyi retk loppupuolella. Vilkkaat lapset kyselivät kaikesta ja halusivat koskea kaikkea, myös pilalle menneitä nuolia kyseltiin. Enst ampuili vihreää lehteä lammen hienoa hiekkapenkkaa vasten metristä. Kurkin Ernstin suuntaan ja näin hänen laskevan jousensa ja nyökkäävän minulle. Osat vaihtuivat ja karju tavoitteli viimeisillä voimillaan itävaltalaista, joka hyppäsi paksun puunrungon päälle ja heittäytyi pystyssä törröttävien juurien suojaan. Eläin tavoitti pian metsästäjän hajun ja laukkasi matkoihinsa. Jos ja kun tilanne
syntyisi, ei olisi epäilystäkään siitä pystyisikö Ernst ampumaan täydellisen laukauksen
Asia ei meitä jäänyt kaivelemaan: reissun tavoitteena oli ampua yksi vesipuhveli mieheen, ja se tavoite toteutui moninkertaisesti.. Lepäsimme lopun päivää ja vielä seuraavankin, ennen kuin jatkoimme vielä yhden pitkän pätkän Glencoeen. Siat ryntäsivät esille ja olisin voinut ampua toisenkin, mutta seurasin kuolinryntäystään tekevää sikaa. Ernst oli jo ehtinyt uskoa, että tähän päättyi puhvelijahtireissu. Puoliltapäivin kuului auton jyrinää. Vanha puhveli rynnisti vajaan sadan metrin pakolaukan ja kaatui kesken askeleen kuolleena maahan. Penkka kuitenkin vaimensi ääntä niin, ettei puhveli tiennyt vaanijasta mitään. Iltapäivällä kallonkeiton jälkeen kysyi Mick haluaisiko Ernst vielä viimeisen kerran käydä parin tunnin pikakierroksella lähimaastossa. Perillä Gelncoessa tilan omistava perhe lehmipaimenineen ja kotiopettajineen kävivät paiskaamassa kättä ja esittelemässä Ernstille tilan. Iltaisin pidimme nuoren uusseelantilaisen Kiwi-cowboyn, Coreyn, kanssa improvisoituja rock-blues-jameja hänen yllättävän hyvällä soitinvalikoimallaan. Kun auto palasi pimeässä leiriin, sain kuulla suuret uutiset, Ernst oli ampunut toisen puhvelin! Metsästyksen jatkuessa onni voi potkaista vaikka viimeisen päivän viimeisellä minuutilla. Asetin retkituolin aurinkoon joen ja peltihallin väliin, istuin nautiskelemaan asteen lämmöstä. Ontto kopsahdus ja lyhyt vinkaisu kertoivat nuolen tavoittaneen kohteen. Itse olin metsästänyt tilalla kerran aiemmin ja saanut pienen axis-pukin. Valkoinen maasturi puski leiriin punainen hiekka pöllyten ja jo kaukaa loistivat puskurista mahtavan leveät puhvelin sarvet! Ernstin naama säteili kirkkaammin kuin kuuma outbackin aurinko. Olin ilmeisesti asettanut tuolini tutulle reitille ja koiraparka törmäsi suoraan tuoliin. kuuluivat myös omaan kalustoon. Tällä hehtaarin tilalla oli useita tuhansia nautoja, joita paimennettiin parin ulkopuolisen cowboyn avustamana hevosin, konepyörin ja omalla helikopterilla. Heti kilometrin jälkeen ajoi vastaamme ensimmäinen auto. Ehdotin, että jäisimme yhdeksi tai kahdeksi ylimääräiseksi päiväksi puhvelialueelle, koska puhvelit olivat päätavoitteemme. Rämmimme eräänä aamuna polviamme myöten mustamutaisessa suossa sikojen perässä. Kaikkea muuta oli yllin kyllin, mutta naapureita ei löytynyt muutaman sadan kilometrin säteellä. Pienessä outback-baarissamme oli kansainvälinen tunnelma väkeä oli Itävallasta, Suomesta, Teksasista, Uudesta Seelannista ja Australiasta. Paahtoleivät ja kahvit hoideltuaan lähtivät opas ja alppimaan mies erämaahan. Nuoli iski metrin päästä lievässä takaviistossa kulmassa oikean keuhkon takalaitaan ja rusahti ulos vasemman keuhkon etulaidasta. Sanoin että hän itse olisi tehnyt saman, jos minä olisin vielä ilman saalista. Jännitin jousen ja yritin tasapainoilla pienellä mättäällä. Tilalla oli myös oma lentokenttä ja -paikkainen kone. "Ja taas turisteja", kommentoi opas-Mick havaintoa! Kahden päivän puuduttavan ajon jälkeen kurvasimme Bakerin perheen talon pihaan, jossa vanhat tutut Mary ja Pete ottivat porukan iloisesti vastaan. Hiivintöjä ja pitkiä piikkisiä ryömimisiä riitti joka reissulle, mutta isot pukit pitivät
meitä pilkkanaan. Ernst vastusteli, koska ei halunnut minun odottelevan joutilaana hänen onnistumistaan. Hiivintä oli kestänyt toista tuntia, ja juuri kun mies oli noussut joen penkan takana ampuma-asentoon, oli jalka livennyt ja nuoli hypännyt hyllyltä. Verijälkeä ei olisi helppoa seurata vetisessä suossa. Osuman saanut sika erosi muusta pakenevasta joukosta ja hiljeni pensaan varjoon. GLENCOESSA
Ernstin toinen axispeura.
Yli yhdeksän tunnin ajon jälkeen pysähdyimme leirintäalueelle, jossa kävimme suihkussa, söimme pitkästä aikaa valmisruokaa ja saatoimmepa nauttia muutaman kupin virvoitusjuomiakin terveydeksi ja huuhtoak40 RIISTA
semme pitkän ajotaipaleen punaisen pölyn kurkustamme. Ernstin hyvä tuuri jatkui ja hän ampui sekä naaraspeuran että piikkisarvisen nuoren pukin. Tarkoituksenamme oli viettää muutama päivä maastossa ja yrittää osua tilanteeseen, jossa suurisarvinen axis-peura tekisi viimeisen virheensä. Suuret maansiirtokoneet, tankkiautot, traktorit ym. Valkoinen, luinen ja punkkeja täynnä oleva kuuro-sokea lönkytteli keitetty rusto suussaan kohti joenrantaa. Niin lähellä oli useita kertoja suuren axispukin saaminen, mutta "pirupeurat", kuten paikalliset niitä kutsuvat, pitivät valppaina eläiminä sarvensa. Aamupimeällä jatkoimme kohti Townsvilleä. Miehen ilmeestä näki, että hän oli hyväksynyt tarjouksen.
KALLO KARJAPUSKURISSA Puoli kuudelta pirisi herätyskello. Sikoja ei näkynyt, mutta litinä ja lätinä heinikossa paljasti suuren lauman etenevän edellämme. Nukuin pitkään, vuoleskelin keitetyn puhvelin kallon ja härän kallon puhtaaksi ja yritin huolehtia, että myös pienimmät koirat sekä kuuro-sokea saisivat osansa keitetystä lihasta. Harpoin sivulta lauman kupeeseen ja pääsin näkemään muutaman mustan selän heinien katveessa
LUKIJAMATKAT
ETELÄ-AFRIKKAAN
NAMIBIA LIMPOPO Nkonka Etelä-Afrikka
3.11.4.2010
EN KORKEALUOKKAIN MAJOITUS
2790
Sisältää lennot, majoituksen, ruokailut, 5 metsästyspäivää, 2 kaatomaksua (impala uros, pahkasika) Ryhmään mahtuu 8 henkilöä.
TÄJÄNÄ ATKANJÄRJES A M ERIN JA PRO-HUNT B&R HUNTING SUOMALAINEN
NAMIBIAAN
RYHMÄ 1
2890
ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT:
13.21.3.2010 RYHMÄ 2 20.28.3.2010
Sisältää lennot, majoituksen, ruokailut, 5 metsästyspäivää, kaatomaksun (keihäsantilooppi). Ryhmään mahtuu 4 henkilöä.
SÄHKÖPOSTI: INFO@BRHUNTING.FI PUH: 040 417 8807 RIISTA 41
Näin riskiä myyjäliikkeen taholta tapahtuvasta "kirjoitusvirheestä" ei ole.
KOHDISTAMINEN CDS-säätötornilla varustetun kiikarin säätäminen ei poikkea tavanomaisesta kiikarista juurikaan. Odotusta kesti pari kuukautta ja tämän jälkeen kiikari oli kynsissäni. Maahantuojaan voi luonnollisesti olla itsekin yhteydessä kun tilausta Yhdysvaltoihin jätetään, jotta tuote on varmuudella sama kuin mitä asiakas on tarkoittanut. Välineen käytössä pätevät samat säännöt kuin kiikaritähtäinten asetusten kanssa yleensäkin, eli siinä missä kiikaritähtäin pidetään normaalitilassa aina pienimmällä suurennoksella nopeinta mahdollista lähitilannetta silmälläpitäen, on CDS aina ensisijaisesti säädetty lyhyelle etäisyydelle. Kiinnitetty korotorni pyörii vain yhden koko kierroksen ja tätä on rajoittamassa pykälä niin kiikarin rungossa kuin irrotettavassa korotornissakin. CDS korjaa ainoastaan koroa ja jos kiikari on liian vinossa, siirtyvät osumat myös sivusuunnassa.
KOKEMUKSIA Leupoldin uutuus sopii metsästyskäyttöön kuin nenä päähän. Optiikan ulkomittoihin, ristikoihin, säätökiekkoihin ja kaasuihin voidaan aina puuttua, mutta käytännön hyöty näillä peruskorjauksilla ei välttämättä ole niin käsin kosketeltava, että se riittäisi "uutuus" -termin käyttöön. Leupold VX- CDS (Custom Dial System) on ensimmäinen juuri metsästäjän haluamalle lataukselle customoitu ja todella helppokäyttöinen koronsäätöjärjestelmä.
HETI TILAUKSEEN Päästyäni messuilta Suomeen oli ensimmäisiä arkipäiväisiä toimenpiteitäni VX- ,-x CDS -kiikarin tilaaminen. CDSsäätötorni kiinnittyy tähän jalustaan kolmella pienellä sisäkantaruuvilla, jotka sijaitsevat säätötornin sivuilla. Suomeen CDS-säätötornilla varustetun kiikarin toimitus kestää kuudesta kahdeksaan viikkoon ja homma etenee jälleenmyyjäliik42 RIISTA
I
keen ja maahantuojan kautta. LEUPOLD VX-3 CDS
KORORUMPU METSÄSTÄJÄLLE
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ
Etäisyydenarviointi metsästyksessä on tärkeää erityisesti pidemmille matkoille ammuttaessa tai vaihtoehtoisesti siten, että ampuja osaa jättää liian vaikeassa paikassa ampumatta. Silloin kun ammutaan kauas, on aina aikaa säätää koro kohdalleen ja kääntää suurennusta isommalle.. Esittelijä poimi haastattelussani kuitenkin varsin nopeasti yhden uutuuden, joka olikin mitä mieluisin metsästäjän kannalta. Tätä toimenpidettä varten nimen antava osa on poistettava, eli säädettäessä koro kohdalleen halutulle etäisyydelle käännetään vain korotornin jalustaa. Tällöin "neliö" on yleensä aina hieman salmiakkimainen ja juuri siten, että siirryttäessä pois keskilinjalta alkavat osumat siirtyä myös sivusuunnassa samaan suuntaan. Halusin korosäädön . Jos osumapistettä joudutaan korjaamaan liiaksi tähtäimen sivusäädöllä, vaikuttaa se jonkin verran myös sivun säätymiseen korosäätöön puututtaessa. Ilmiö on havaittaessa jos kiikarilla tekee ns. Tilanteen vaatiessa riistalaukausta, on kuitenkin tärkeää, että oikean etäisyysarvion lisäksi luodin lentorata huomioidaan oikein.
WA -messut Nürnbergissä eivät loistaneet uutuuksilla, eikä Leupold optiikanvalmistajana tehnyt suurta poikkeusta. Säätöväliksi valitsin - metriä. Tämä johtuu linssien taittovirheestä ja tästä johtuvasta kaareutuvasta kuvasta. Toimenpide on siis varsin yksinkertainen ja korokohdistus ei enää katoa aseesta itsekseen kun se on siihen kerran asetettu.
Kiikarin asennuksessa tulee ottaa aina tämäntyyppisten tähtäinten kohdalla huomioon asennuksen suoruus. H&H:lle, joka lähettää gr / g Nosler Accubond luodin aseesta m/s nopeudella. Yleensä tämä tarkoittaa aloitusetäisyyttä. Kun kiikari on kohdistettu haluttuun etäisyyteen, asetetaan säätötorni siten, että sen lukema on kohdistusetäisyyden lukema. neliökokeen
Tämä on oikein, mutta tarkoittaa myös sitä, että monesti vähänkään pidemmät etäisyydet aiheuttavat tavattomia ongelmia.
LENTORADAN PU TOAMAN YLIKOMPENSOINTI
metrin etäisyydelle noin cm jos ase on kohdistettu metriin. Tämän jälkeen kororumpu kiinnitetään paikoilleen säätöruuviin ja rummun lukemaksi asetetaan kohdistusetäisyyden kanssa sama lukema.
Käyttäjäystävällisen korosäädöstä tekee sen tavaton yksinkertaisuus. Täten on ymmärrettävää, että luodin lentoradan kaarevuudesta johtuvaa ongelmaa on pyritty vähentämään tekemällä tähtäimistä helposti ampumaetäisyyden mukaan säädettäviä. Toisin sanoen ampuja voi aina luottavaisin mielin ampua tähtäyspisteeseen ja unohtaa lentoradan kompensoinnin. Metsästyksessä ongelma ei ole välttämättä niinkään äärimmäisissä ampumaetäisyyksissä vaan siinä, että metsästäjät ampuvat yleensä tavattoman vähän yhtään pidemmille etäisyyksille. Tämä on huomattavasti tavanomaisempaa kuin ampuminen kohteen ali, vaikka usein asiasta kuulee puhuttavan hyvinkin monenlaisin sanakääntein. Tämän jälkeen voi keskittyä ampumaan siten, että ristikko on siinä kohdassa mihin osuman haluaa. Metsästäjän tarvitsee vain tietää etäisyys riittävällä tarkkuudella ja kääntää korotornista lukema kohdalleen. Erityisen ongelmallista tämä on juuri keskipitkillä etäisyyksillä. Taktisessa ajattelussa lähdetään siitä, että ampumaetäisyydestä huolimatta kyettäisiin osumaan maaliin siten, että se saadaan pois pelistä. On totta, että kokenut ampuja voi käyttää erilaisia ristikoita varsin kätevästi etäisyyden arviointiin ja lentoratakorjaukseen, mutta nämä ristikot vaativat poikkeuksetta valtavia ponnisteluja opintojen suhteen ja niiden käyttö hioutuu joustavaksi, nopeaksi ja tehokkaaksi vasta kokemuksen myötä. 1.5 tarkoittaa 150 metriä jne.
Nykyään on vallan tavanomaista, että metsästyskiikareissa käytetään taktiselta puolen tuttua korosäätöä helpottamassa luodin lentoratakorjausta. Kannattaa muistaa, että nämä senttimäärät ovat usein aseen käynnin sisällä ja metriä on matkana sellainen, että pienten senttimäärien arvioiminen ko. etäisyydelle on lähes mahdotonta normaaleissa metsästysolosuhteissa.
KORORUMMUN H YÖDY T
Leupold VX-3 3,5-10 x 40 CDS
Toimitusaika: 6-8 viikkoa tilauksesta Hinta: 940 euroa (normaaliversio ilman CDS:ää 870 euroa) Maahantuoja: Oy K. Myöskään kohdistaminen ei ole tuskaisaa hommaa kun jokaista esikohdistusetäisyyttä ei tarvitse tehdä itse vaan koronsäätö on laskettu ballistisesti kohdalleen ja metrimäärä on kirjattu rumpuun. Esimerkiksi . Toteutuksia on moneen lähtöön, mutta mistä on loppujen lopuksi kyse?
M
Irrotettaessa kororumpu paljastuu sen alta säätöruuvi, josta kääntämällä saa aseen kohdistettua oletusetäisyydelle. Winchester -kaliiperin kivääristä m/s ammuttu Nosler Partition gr / , g luoti laskee
Kororummun hyödyt tulevat siis esille lähinnä siten, että kaikille etäisyyksille voidaan käyttää ristikkoa aivan normaalisti. Kun etäisyyden säädön voi tehdä yksinkertaisesti korotornia kääntämällä, on ampujalla huomattavasti vähemmän mietittävää ja osuman todennäköisyys paranee.
RIISTA 43. Mitään säätöjä ei tarvitse tehdä ja kiinteäksi säädetty korotorni pitää kutinsa. Monelle ampujalle teettää tosissaan töitä ampua esimerkiksi sataan metriin kohdistetulla normaalilla metsästyskiväärillä osumaa metrin etäisyydelle, sillä vain harva ymmärtää luodin lentoradan oikein. Hjorth Ab, (03) 234 4300
Metsästäjillä on yleinen vika ylikompensoida luodin putoamaa "auttamalla" kivääriä ja ampumalla liian ylös. ETÄISYYSSÄÄDÖN KÄYTTÖ METSÄSTYSASEESSA
Kororummussa on tavattoman helppolukuinen asteikko josta valitaan haluttu etäisyysasetus kororumpua kiertämällä. Monelle ampujalle juuri tämäntyyppinen lentoradan kompensointi (tai sen tekemättä jättäminen) on vaikeaa. Ainoa miinus asiassa on se, että korotorni on vain yhdelle lataukselle, joskin yleensä riittävän likelle samaa lentorataa päästään kyllä hyödyntämään tavanomaisissa kaliipereissa hyvin monella eri kuulalla ja lähtönopeudella.
etsästyksessähän eettiset ampumaetäisyydethän eivät välttämättä ole sellaisia, että korosäätöjä sen kummemmin tarvittaisiin. Kuten edellä jo mainittiin, tästä on pitkien etäisyyksien lisäksi hyötyä myös keskipitkillä etäisyyksillä, jossa ampuja helposti mieltää koroa tarvittavan enemmän kuin etäisyys edes vaatisi. Siinä tapauksessa, että ase on kohdistettu metrin etäisyydelle, niin putoama samalla latauksella on enää noin cm. Verrattuna esimerkiksi milliradiaaniristikkoon, tai niihin ristikoihin joissa on erilliset koromerkinnät eri etäisyyksille, on kororummun käyttö vähemmän ampuvalle huomattavasti helpompaa
maan tapa. T/C on siitä mielenkiintoinen firma, että se on ilmiselvästi käyttänyt näiden päätöikseen metsästävien toimittajien ja tv-hahmojen vaikuttaa. T/C on asevalmistajana tyypillinen firma, jolle on edullista, että sen tuotteita on näkyvillä tunnetuilla metsästäjillä. Kevyet aseet sopivat käyttöön jossa asetta kannetaan vaativissa olosuhteissa ja kertalaukeavuus sopii jahteihin joissa on käytännössä mahdotonta ampua useampaa kuin yhtä laukausta. Encore Pro Hunter ei vahvista tätä mielikuvaa reilusti painavampana ja selkeän
uudenaikaisena konseptina ruostumattomine rautoineen ja synteettisine tukkeineen. OIKEAAN KÄYTTÖÖN
THOMPSON/CENTER ENCORE PRO HUNTER
Lehdessämme oli vastikään kertalaukauskiväärien vertailu, jossa oli esillä varsin laaja kirjo erilaisia kertalaukauskivääreitä. Konseptina Pro Hunter on kuitenkin varsin tuore ja se on mielestäni tasapainoisin asemalli koko T/C:n asemallistossa. Yhtenä oli mukana .243 Winchester -kaliiperinen T/C Encore Pro Hunter, joka poikkesi muista mukana olleista kivääreistä varsin radikaalisti. Toiset tekevät asian hiljaa ja toiset avoimesti, mutta joka tapauksessa kyseessä on ns. Encore on monessakin mielessä parannettu versio Contenderista ja erityisesti sen sopivuutta kiväärikäyttöön on paran-
nettu. Kyseessä on ase vallan toisenlaiseen metsästyskäyttöön.
PRO HUNTERIN SYNT Y
Encore ei ole asetyyppinä mitenkään tuore tapaus ja sen esikuva Conterder on jo aika iäkäs asemalli. Kyseessä on nykyaikainen kertalaukeava.
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ
K
44 RIISTA
ertalaukauskiväärit ovat perinteisesti mielletty herrasmiesmäisiksi laitteiksi, joiden pääasiallinen käyttäjäkunta löytyy keskieurooppalaisista vuoristometsästäjistä
kartiouritus ja selkeästi paksumpi profiili. Piipun pituus on tavanomaisesta poikkeava "/ mm. Normaalisti kertalaukausaseiden käyttö painottuu metsästykseen jossa aseella on selkeä tuki ja ampumisen kannalta ei tällöin ole oleellista se miten ase on ammuttavissa tukemattomista ampuma-asennoista. Tämän vuoksi aseella ampuminen onnistuu joka tilanteessa siten kun kivääriltä on ylipäätään odotettavissa.
PIIPPU T/C:n piipputarjonnassa Pro Hunter piiput on lueteltu erikseen. Piippua ei kertaakaan aseen koe-
ammuntojen yhteydessä ammuttu kuumaksi ja tämä on oikeastaan jälkeenpäin hieman harmittanut, sillä piipun ulkopinnan kartiouritus ei ole symmetrinen ja tämä saattaa aiheuttaa epätasaista lämpölaajenemiskäyttäytymistä. Tottuneelle aseen käyttö on tavattoman nopeaa.. ERIT YISTÄ Yksi T/C:n käyttäjien päällimmäisistä syistä asevalinnalleen on aseen vaihtopiippuisuus ja saman aseen käyttömahdollisuudet niin kivääri- kuin pistoolikuosissa. varsin suuresti kyseisen asemallin suunnitteluun. Siinä on ruostumattomat raudat ja synteettinen tukki, jossa on rekyyliä hillitseviä pehmennyksiä ja kumitetut otekohdat käsille. Tämän ajattelutavan siirtäminen keskisytytteiseen kertalaukauskivääriin on mielenkiintoista ja aikaansaannos on varsin poikkeuksellinen kertalaukeava. Tässä on jotain samaa kuin Benellin haulikoissaan käyttämässä ComforTech rekyylivaimennusrakenteessa. Näiden erona tavallisiin piippuihin on mm. Piipussa on varsin korkea rihla ja rihlannousu kohtuullisen jyrkkä /". Yksi tunnetuimmista T/C:n aseita käyttävistä ammattilaisista on Jim Shockey, joka metsästää ympäri maailmaa mustaruutiaseilla. Oli miten oli, Pro Hunter on miellyttävä ammuttava johtuen aseen sopivasta painotuksesta ja tukin joustavuudesta. Pitkällä ja paksulla piipulla on saavutettu suurimmalle osalle kertalaukausaseita epätyypillistä tasapainoa, joka ei taas ole oleellista perinteistä kertalaukauskäyttöä ajatellen. Tarkkuus kaikilla kokeilluilla patruunoilla oli varsin riittävä ja mitään selkeää inhokkia ase ei osoittanut. Aseessa on mm. pidempi ja painavampi piippu tasapainon vuoksi. Koeaseessa käytettiin Warnen valmistamaa teräsjalkaa, joka perustuu Weaver -standardiin.
Pro Hunter -teema on ikuistettu tämän mallin lukonkehykseen sivuille ja pohjaan.
Encore on tutusti liipaisinkaaresta painamalla avautuva taittopiippuinen. Toinen vähemmän korostettu hyve aseesta löytyy mm. Hänen kädenjälkensä näkyy varsin suuresti Encore Pro Hunterin mustaruutiversiossa ja samoja lainalaisuuksia on hyödynnetty myös keskisytytyspatruunoita ampuvissa asemalleissa. Asia kokeillaan myöhemmin uudelleen ja aiheeseen palataan, mikäli sille ilmenee tarvetta.
TUKKI Pro Hunterissa on varsin miellyttävän oloinen synteettinen tukki, jossa on kumitetut otekohdat parantamassa käsittelytuntumaa silloin kun ase on märkä. Pro Hunterissa on tavanomaisuudesta poiketen pyritty kesyttämään rekyyliä takatukin joustorakenteilla. Kyseessä on siinä mielessä poikkeava kertalaukauskivääri, että aseen ammuttavuus ei poikkea juuri nimeksikään ns. Samalla ote aseesta on selkeästi miellyttävämpi kuin kovasta ja liukkaasta muovista. siitä, että laukaisutuntuma on tukin mallista johtuen varsin hyvä ja hyvän puristavan laukauksen aikaansaaminen on aseella varsin
Encoreen on saatavana useiden eri valmistajien kiikarikiinnitysjalustoja. In-line mustaruutiase on tässä mielessä poikkeava lähtökohta, sillä mustaruutiaseet ovat kertalaukeavia ja niillä metsästävillä on selkeästi eri näkemyksiä aseiden käytettävyydestä muunkin tyyppisessä ammunnassa. tavallisista metsästyskivääreistä
Tämä yhdessä vaihdettavan perän kanssa mahdollistavat aseen muuttamisen jopa pistooliksi.
helppoa. Yksi kantomukavuuteen vaikuttavista tekijöistä on luonnollisesti se, että mitään avausvipuja ei ole painamassa vatsaan vaan aseen sivu on tasainen. Tämän huomaa erityisesti silloin, kun aseella ammutaan tukemattomista asennoista. Encore Pro Hunter II kohdistettiin Federal Premium High Energy latauksella, jonka nokalla oli graininen Trophy Bonded Bear Claw luoti. Jostain syystä luoti ei kuitenkaan käynyt sinne mihin ampuja oli sen osoittanut ja tilanne muuttui raanakkojahdiksi. Encoreen on saatavilla laaja kirjo eri kaliiperin piippuja. Tilanne lähti siitä, että pikkuserkkuni oli viemässä ensikertalaista hirvihaukulle ja he pääsivätkin ennen pitkää ampumapaikkaan. Poskipakan harja on myös pehmustettu, joten ase ei lyö poskelle ilkeästi.
Otekohdat tukissa on kumitettu hyvän otteen ja mukavan tuntuman takaamiseksi. Vaihtoehtona olisi ollut kotimainen luksuskivääri, joka kuitenkin haluttiin jättää asekaappiin sievempiä ilmoja odottelemaan. Tässä vaiheessa käsissä oleva ase ei enää tun-
Rekyylin hallintaan on kiinnitetty huomiota ja Limbsaverin perälevy imee rekyylin tehokkaasti. Lisäksi patruunaa asetettaessa ei missään vaiheessa tule tunnetta, että patruuna hyppäisi kynnen yli.
TOSITOIMESSA Sain koeammunnat aseella tehtyä juuri sopivasti ennen hirvenmetsästyksen alkua ja ase ehti tulla tutuksi ratakäynnillä. Tämä oli siis mitä sopivin tilaisuus käyttää aiotussa toimessa juuri säänkestävää kivääriä. Tästä asennosta onnistuu hyvin aseen piipun suunnan kontrollointi ja toisaalta liikkuminen risukossa on helppoa. Kumi on myös muovia lämpimämpi viileällä säällä.
46
RIISTA. Laukaisu on kuiva ja hyvin kontrolloitavissa, eikä laukaisuun tämän vuoksi tarvitse keskittyä liiaksi. Ensimmäisen jahtipäivän etuna olisi kuitenkin se, että pahoihin paikkoihin ei tarvitsisi ampua ja kertalaukausase olisi täten varsin riittävä. Winchester Magnumin tehotasolle. T/C osoittautui mukavaksi kannettavaksi koiran mukana liikuttaessa. Hirvet ja koira ohittivat minut ampumisen jälkeen juuri sopivasti näkösuojasta ja tien yli menneet jäljet osoittivat sen, että vasa oli edelleen mukana ja jätti haarajälkeä. Itselläni on tapana kantaa asetta aina pitkässä hihnassa siten, että ase roikkuu miehen etupuolella vatsan kohdalla. Piippuja on saatavana myös muilla kuin Pro Hunter profiililla, eli myös kevyemmät ja lyhyemmät piiput on sovitettavissa aseeseen. Ulosvetäjässä ei ole jämähdetty vanhoihin kaavoihin ja se on lähtökohtaisesti suunniteltu maanosalle tyypillisille urakantaisille patruunoille. Päälleen ase sai Warnen teräksisen kiikarikiinnityskiskon (mielestäni parempi kuin T/C:n oma alumiininen) ja näihin Warnen teräsjaloilla Sightronin SII Big Sky -x -kiikaritähtäimen.
Piippu on kartiouritettu ja piipunsuulla on upotus suojaamassa rihloja.
Ensimmäinen jahtipäivä syyskuun . Toiminta on varmaa ja takkuamatonta ja niinpä patruuna tulee aseesta nätisti ulos. päivänä oli Rovaniemen seudulla varsin tuulinen ja sateeltakaan ei vältytty. Täydellisessä maailmassa kaikki menee suunnitelmien mukaan, mutta hirvenmetsästyksessä oma tai toisen epäonni saattaa kääntää tilanteen sellaiseksi, että jahdin luonne muuttuu täysin. Kokeiltavana oleva versio saatiin varsin käyttökelpoisessa kaliiperissa .- Springfield. Tälle luodille lähtönopeutta piipunsuulla kertyi m/s, eli tuhti lataus ja pitkä piippu nostivat vanhan nollakutosen selkeästi . Taittuvapiippuisuus ja urakantapatruuna eivät välttämättä ole perinteisessä mielessä niitä kaikkein viisaimpia yhdistelmiä, mutta amerikkalaisten etuna tässä asiassa on heidän vähäinen historiansa taittuvapiippuisten aseiden rakentamisessa
Tilanteeseen mentiin tällöin melko reilulla nopeudella. Homma pitää saada hoidettua keinolla millä hyvänsä ja tällöin on turha haikailla niiden aseiden perään joita ei ole mukana. Allekirjoittanut määrättiin sivupassiin kelkkauralle ja koiranohjaaja eteni haukulle hyvin määrätietoisesti metsän puolelta. Osumasta vasa meni ilmeisesti ilmansuunnista sekaisin ja käänsi tulosuunnan suoraan minua kohti. Samalla tilanteen ollessa päällä kaikenlainen jaappaus aseen ominaisuuksista unohtuu ja keskittyminen on vain metsästystilanteessa. Tätä kautta saavutettu kertaus vaikuttaa valtavasti myös silloin kun käytössä on joku muu ase. Tällöin kyseeseen yhtäkkiä tulevatkin pidemmät etäisyydet ja liikkeeseen ampuminen vaikeissa paikoissa. Aseeseen saa vaihdettua täten haluttu piipun ilman erillistä sovittamista. Tämä on tavattoman luontevaa ja helpottaa niin kiikarin asennusta kuin myös aseen virittämistä. Emä tuli näkyviini ensimmäisenä ja kun vasa lähti mukaan, otti emä suunnakseen kelkkareitin viereisen risukon, johon oli matkaa minun näkövinkkelistäni vain puolenkymmentä metriä. Nämä tilanteet saattavat johtaa riistalaukausetiikan sivuuttamiseen siinä missä omatkin epäonnistumiset. Etutukki kiinnittyy suoraan piippuun. Huomio aseista puhuttaessa kiinnittyy monesti vain ensimmäiseen laukaukseen suorittamiseen ja tällä on tietysti ensimmäisen osuman ampujan kannalta eniten merkitystä. Hirvijahti on kuitenkin yhteisöllistä pyyntiä ja myös toisten tekemiset pitää ottaa huo-
mioon. Sulku on lisäksi kiristyvä, eli piippuparin kynnet sulkevat piippuparin aina siten, että sulku on tiivis.
RIISTA
47. Iskupiikin yläpuolella olevan ruuvin tilalle on mahdollista asentaa iskupiikki reunasytytteisiä patruunoita varten, joten Encore on muutettavissa myös pienoiskivääriksi.
Rekyylivastimia Encoressa on yhteensä neljä ja ase kestää näin ollen hyvin kovapaineistenkin patruunoiden aiheuttaman rasituksen.
Thompson/Center Encore Pro Hunter
Valmistaja: Thompson Center Arms (Smith & Wesson Company) Kaliiperi: .30-06 Sprg Piipun pituus: 28"/710 mm Hinta: 898 Maahantuoja: Nordis Oy Ristitappi irrottamalla aseen piippu saadaan irti. Varsin vaatimaton laukausmäärä aseella näyttää riittävän siihen, että sen lataa tiedostamattaan ja vieläpä kohtuullisen nopeastikin tarpeen niin vaatiessa. Ampumisen jälkeen haukku siirtyi vielä muutaman sata metriä ennen kuin jäi paikoilleen. Ai niin, tämä ase muuten jää minulle...
Iskuvasara on käännettävissä perinteisestä suorasta sekä oikeakätiseksi, että vasenkätiseksi. Vasa alkoi kiihdyttää vauhtiaan ja kun se tuli näkösälle, ammuin välittömästi liikkeeseen noin sadan metrin päästä. Kääntyessään sivujuoksuun ammuin vasaan vielä lapaosuman noin metrin päästä ja samalla näin, että edellinen osumani oli takana. Mielipiteeni siitä millainen ase on sopiva hirvijahtiin, ei ole edelleenkään muuttunut. Tästä vasa eteni enää kymmenisen metriä. Se soveltuu ampumaominaisuuksiensa puolesta erinomaisesti siihen käyttöön johon olen sitä kaavaillut ja edelleen se toimii minulle pedagogisena välineenä säännöllisin väliajoin käytettäväksi. Otan jatkossakin tämän aseen mukaan niin hirvimetsälle kuin myös muihin jahteihin silloin kun ensimmäinen laukaus on todennäköisesti itseni suorittama. Edellinen tilanne oli myös osoitus siitä, että Encoren käyttöliittymä ei vaadi tavattomasti harjaantumista. Kertalaukaus ja aavistuksen marginaalinen kaliiperi panevat keskittymään oleelliseen, eli osuman sijoittamiseen riistaeläimeen. Raanakko saatiin pois ja jahti saatiin ripeästi päätökseen.
HAVAINTOJA Tämä edellä mainittu tilanne on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että kun käsissä on ase jonka ampumaominaisuudet puoltavat ampumista, on oudollakin aseella mahdollista ampua tiukoissa paikoissa silloin kun eteen tulee tilanteita joissa on yksinkertaisesti ammuttava olipa paikka lähes mikä hyvänsä. Olen edelleen sitä mieltä, että hirvenmetsästyksessä aseella pitää voida toimia ja ampua sellaisissakin tilanteissa, jotka eivät ole perusteltavissa ensimmäisen laukauksen osalta. Tarkkuuden kannalta tämä on hieman haitallista, mutta toisaalta paksu piippu antaa aika paljon anteeksi tukipisteen muutosta.
tunutkaan välttämättä parhaalta mahdolliselta valinnalta..
AFRIKKA
JA
REVOLVERI OSA 1
48
RIISTA
Kiväärimies nakutteli osumat vaivattomasti metrin päässä olevaan kohdistustauluun. Se sitten
RIISTA 49. Oltiin jo pitkällä keväässä kun asiaan palattiin: "Hei, sä olet nyt sitten lähdössä". Luola- ja loukkumetsästyksessä niitä toki käytetään, mutta vain lopetustarkoituksessa. Kuulin samalla, että olisin B&R:n ja samalla etelä-afrikkalaisen yhteistyökumppanin ensimmäinen käsiaseella metsästävä asiakas koskaan. Sain vastaukseksi jonkinlaisen äännähdyksen, jonka sävy kertoi kyllä riittämiin. Toinen laukaus osui muutaman sentin päähään edellisestä ja sain nyt luvan koskea säätötorniin. Annoin suosiolla ensimmäisen vuoron yhdelle kiväärimiehistä, koska olin jo huomannut isännässämme tiettyä epäluuloisuutta. Kiikari oli kohdallaan, eikä säätämiseen ollut syytä. Siitä ja muista kalustoon liittyvistä seikoista on lisää asiaa Riistan seuraavassa numerossa.
AFRIKKALAISTA EPÄUSKOA Saavuttuamme Etelä-Afrikkaan ja tutustuttuamme hiukan isäntäväkeen, lähdimme kävellen Nkonka Bush Lodgen ampumaradalle. Olin ajatellut käyttäväni aseen omia avotähtäimiä, mutta kun minua taivuteltiin useista suunnista, päätin asennuttaa revolverin päälle kiikaritähtäimen. Joten kun tilaisuus avautui, oli siihen pakko tarttua. Muutin ampumajärjestelyn revolverille sopivaksi ja kerroin, että revolveri sylkee ääntä melkoisesti sivuille. Hän suunnitteli ja asensi picatinny-kiskon yksinkertaisen tyylikkäästi vanhuksen harteille. Syy kiellolle ei ole minulle koskaan selvinnyt, ainakaan aseiden tarkkuudesta tai tehosta ei voi olla kysymys. Pudotin rullaan yhden patruunan ja asetin rullan oikeaan asentoon. Kuinka hienoa olisikaan yhdistää metsästäminen ja revolveriharrastus. Amerikkalaisista kirjoista oli päähäni asettunut ajatus revolverilla metsästämisestä, mikä sai mielikuvitukseni valtaansa. Magnum. Näistä sanoista se alkoi, kuumeinen valmistautuminen elämäni ensimmäiseen revolverijahtiin.
TEKSTI: TERO KUITUNEN
O
len harrastanut revolvereilla ja pistooleilla ampumista jo vuosia. Suomalaisena ongelmanani on, että pistoolien tai revolvereiden käyttäminen pääasiallisena metsästysaseena on täällä laitonta. Oman näkemykseni seurausta oli myös kantolaite, joka herätti aluksi itsessänikin hilpeyttä. Keskustellessamme olin havaitsevinani lievää epäluuloisuutta asevalintaani kohtaan, mutta
kun vakuuttelin, että ampumataitoa on jonkin verran, muuttui sävy positiivisen odottavaksi. Jos ryssisin homman, niin jatkossa kynnys tämän asetyypin käyttäjien kohdalla nousisi. Magnum.
MUU TAMA SANA VALMISTAU TUMISESTA
Matkan järjesti suomalainen B&R Hunting, jonka Henri Viitaselle soitin ensitöikseni. Tein niin, vaikka olisin itse uskaltanut säätää tähtäintä jo yhdenkin laukauksen perusteella. Tähtäsin huolellisesti ja puristin liipaisimesta. Seuraavaksi vuoro annettiin minulle ja asetuin ampumapöydän taakse. Etelä-Afrikassakin laki toki rajoittaa käsiasemetsästäjää, itselataavat pistoolit on kielletty ja minimikaliiperi on . Todettakoon, että vaikka reissuvalmisteluihin kuuluivat rokotukset sun muut, niin mieleeni on jäänyt parhaimmin juuri aseeseen liittyvät kommervenkit. Käänsin oikean määrän naksuja ja ammuin kolmannen laukauksen. Tilasin Midway-Suomen kautta itselleni kainalokotelon. Nyt tunsin, että päälleni lankeaisi jonkin verran paineita. Laukauksen jälkeen isäntä kiikaroi taulua ja totesi, että osuma oli A-kokoisen taulun oikeassa reunassa. Koska Smith & Wesson M:ssä ei ole kiikarinkiinnitysmahdollisuutta, lähetin aseen ja kiikarinrenkaat aseseppä J.J. Syksyllä 2008 minulle ehdoteltiin, että osallistuisin Riista-lehden lukijamatkalle Etelä-Afrikkaan. En ottanut asiaa kovinkaan vakavasti ja vastasin "mä otan sitten revolverin mukaan". Niinpä valintani oli helppo, kaapista mukaan lähtisi revolveri kaliiperissa . Hän suorastaan vaati, että ampuisin toisen laukauksen ennen säätöihin koskemista. Ampumaradalla vietetty aika on ollut antoisaa, mutta usein on mielessäni käynyt tyytymättömyyden tunne: kyllä tätä kalustoa pitäisi päästä kokeilemaan käytännössäkin. Aseiden kohdistaminen matkan jälkeen kuuluu asiaan, onhan hyvinkin mahdollista, että tähtäin on päässyt liikkumaan. Koska laji on Suomessa varsin harvojen herkkua, ei valmiita malleja Afrikka-revolverille ole aivan jokaisen nurkan takana. Niinpä päätin luottaa omaan näkemykseeni. Landenille Riihimäelle
Vaikka Henrillä ei ollut mitään kokemusta revolvereista, hän pärjäsi sen kanssa jo. Paikallisten kyky löytää eläimiä ja tulkita niiden jälkiä on jo sinällään kokemuksen arvoinen asia. Isäntä kertoi antaneensa jäljittäjälle ohjeet, että nyt ei mennä lainkaan tuntemusten perusteella, vaan pitää löytää verijälki. Mutta jos vähäisempikin saalis riittää ja jahdin tarkoitus on tarjota unohtumattomia elämyksiä, revolveri on erinomainen valinta.
KENELLE SOPII?
Jos revolverimetsästys kiinnostaa, pitää ampumataidon olla kunnossa. Minulle niitä tarjoutui kaksi, joista toinen oli huonohko ja siinäkin tuli ammuttua lähinnä harkinnan pettämisen vuoksi. Lyhyiden ampumaetäisyyksien syynä on ensinnäkin lyhyiden aseiden vaikeampi ammuttavuus, mutta myös luodin teho. Siksi luodin on syytä osua oikeaan kohtaan. pukkikuumeesta, jolloin ampumataidosta ei ole paljonkaan hyötyä. Jousimetsästystilanteita paljon nähneeltä oppaalta kuulin, että gnu oli käyttäytynyt aivan samoin kuin jousella ammuttuna. Emme ehtineet kulkea edes sataa metriä, kun näimme eläimen makaavan maassa. Luoti oli lävistänyt molemmat keuhkot ja kun gnu oli alkupyrähdyksen jälkeen pysähtynyt, se ei enää päässyt liikkeelle. Olen kenties jopa jäävi kirjoittamaan tästä, koska kokemus oli niin voimakas. Afrikassa metsästettävän tasankoriistan osuma-alue on tuota suurempi ja revolverin kanssa osumavarmuutta haetaan kutistamalla etäisyyttä. Itse koin liikkuvan jahtitavan erinomaisen mielenkiintoiseksi.
REVOLVERIJAHTI VERRATTUNA KIVÄÄRIJAHTIIN
Afrikkalainen metsästys on mystistä puuhaa. Jos riistaeläimen lajilla ei olisi ollut väliä, tuon päivän aikana olisi hyvällä kiväärimiehellä ollut toistakymmentä tilaisuutta kaatoon. Ihaillessani saalista kyselin, mitä jäljityksen aluksi oli tapahtunut. Revolverilla jahtiin lähtevän tuleekin asennoitua siihen, että saalismäärä jää pienemmäksi. Osa jäljittäjistä on aivan käsittämättömän taitavia työssään ja pystyvät poimimaan paljon kuljetulta uralta ne jäljet, joita kannattaa seurata.
Kuten edellä kerrotussa jahtitarinassa on havaittavissa, eroaa lyhyen aseen kanssa metsästäminen kiväärijahdista. Magnumin luodilla on tehoa varsin
52 RIISTA
vähän verrattuna vaikkapa . Winchesterin metsästyspatruunaan. ja sitä nopeasti tutkittuaan huomasin tyytyväisyyden karehtivan oppaan suupielissä. Kaatoon päättyneen laukauksen ammuin mittauksen perusteella metrin etäisyydeltä. Itse huomasin kärsiväni ns. Esimerkiksi . Lähelle pääseminen on ensiarvoisen tärkeää. Tarvetta ei kuitenkaan ollut. "Se on keuhkoverta". Niinpä ns. Otin revolverin esille ja olin valmiina ampumaan, jos tilanne vaatisi. Monissa muissa paikoissa, joissa käsiasemetsästäjät käyvät, istutetaan jahtimies kojuun ja eläimet ammutaan kyttäämällä. Usein kuulee sanottavan "pitää osua
pelikorttiin sadasta metristä", mutta mielestäni hieman vähempikin riittää. Unelman toteutuminen tällaisella tavalla aiheutti sellaiset "vibat", että en ole vastaavaa koskaan tuntenut. Tästä syystä jäljittäjä oli tehnyt etsintäkierroksen, joka sai minut epätoivon partaalle. Vielä näin puoli vuotta myöhemmin tätä kirjoittaessani nousevat niskakarvat pystyyn. Sanoisinkin näin, että paljon metsästänyt ja itsensä hallitseva jahtimies pärjää kiikarilla varustetulla revolverilla varsin vähäisen treenin jälkeen. Päivän aikana hiivimme ja konttasimme paljon, ja sama jatkui muinakin päivinä. Esimerkiksi B&R Huntingin Henri Viitanen lainasi Smitikkaani ja kävi ampumassa pahkasian. Huomion arvoista on myös se, että pääsin kokeilemaan jahtia tässä muodossa. Revolverin hidas luoti ei aiheuta samanlaista shokkia kuin kiväärinluoti, ja siksi eläin oli pysähtynyt jo niin lähelle. Nyt jäljitys lähti sujumaan ja verijälkiä oli tiheämmässä. trofeemetsästäjälle se on väärä valinta. Asemallikohtaista ampumataitoa huomattavasti tärkeämmäksi nostaisin hyvät riistahermot. En tarkoita, että pitää olla huippuampuja, mutta taitojen pitää olla sillä tasolla, että luottaa välineisiin ja itseensä
Tässä havainnot pähkinänkuoressa.
X
M:n "Hunters Choice" kokonaisuus väritykseltään ja leikkaukseltaan perinteinen metsästyspuku. Myös tämä ohjaa puvun käyttöä kohti kylmempiä ilmoja tai liikkumattomia jahtimuotoja.
54 RIISTA. Kalvosta käytetään nimeä Dry Pro Tex. X3M1 HUNTERS CHOICE
VEDENPITÄVÄÄ
TEKSTI: TERO KUITUNEN
loppukaudelle
Tuotemerkki X3M1 edustaa tanskalaista metsästysvaatesuunnittelua. Paksut thinsulate-eristetyt hanskat, joista saa myös kynsikkäät, suojaavat käsiä mukavasti pikkupakkasilla. Sitä vastoin alkutalven pakkaskeleihin se sopii hyvin. Siksi puku on lämpimille säille aivan liian kuuma. Puku on tavallista raskaampi, paksuhkoja kangaskerroksia on paljon. Pipo on luonnollisesti kylmien säiden varuste, mutta myös paksunpuoleinen lippalakki on varustettu korvaläpillä. Saimme maahantuojalta koekäyttöön pukukokonaisuuden, joka tarjosi yllätyksiä vähän joka lähtöön. Nykyiseen tyyliin puvussa on kalvo, jolla vesi pysyy ulkopuolella. Puvussa on liikkumista helpottavaa tilaa ja se on mukava päällä. Tämä on metsästysasussa selkeä heikkous, nykyaikaan kuuluu mahdollisuus jahtipuvun helppoon huoltamiseen. Talviseen käyttöön viittaa myös osa lisävarusteista. On selvästi nähtävissä, että puku on suunniteltu kylmempää vuodenaikaa ajatellen, esimerkiksi hihoissa on tarrakiristyksen lisäksi sisäresorit, "lumilukot", jotka tiivistävät takin ranteiden kohdalta. Kalvo todettiin toimivaksi, se ei päästä vettä läpi edes rasitustilanteissa, joissa kalvot tavallisesti vuotavat. Puku ei ole konepestävä. Vastaavasti puvun hengittävyys on kalvopuvuille tyypillinen, eli heikko tai olematon. Puvun eri osien pääasiallinen materiaali on polyester ja useissa kohtaa on tyyliin sopivaa keinonahkaa joko vahvikkeena tai koristeena. Esimerkiksi repun viilekkeiden aiheuttama paine ei saa kalvoa pettämään. Takin ja housujen lisäksi tarjolla on hanskat, kaksi erilaista lakkia, kasvoverkko, huppu ja pipo
Esimerkiksi osa taskuista pysyy kiinni pienten pyöreiden magneettien voimalla ja onpa niitä käytetty myös hanskoissa. Hunters Choicen erikoisuutena on magneettien laajamittainen käyttäminen. Käytettäessä pitkävartisia saappaita, jotka tulevat varsinaisen lahkeen päälle, kiinnitetään läppä saappaan varren päälle hihnalla. Läppä estää esimerkiksi lumen pääsemisen saappaaseen.
Maahantuoja antaa RIISTA-lehden lukijoille loppuvuoden aikana 10 prosentin tutustumisalennuksen. Vaikka magneetit mahdollistavat nopeat ja äänettömät kiinnitykset, on niissä kuitenkin kaksi ongelmaa: ne ovat turhan heikkotehoisia pitämään asiat paikoillaan ja lisäksi osa niistä on väärin päin kankaan sisällä. Hinta: Takki (koot: 48-64): 301,90 euroa Housut (koot: 48-64): 183,70 euroa Lierihattu (koot: 56/57 - 58/59 - 60/61 - 62/63): 52,70 euroa Käsineet (koot: M-L-XL): 43,20 euroa Lippahattu (koot: 56/57 - 58/59 - 60/61 - 62/63): 44,10 euroa Hyttysverkko (yksi koko): 9,10 euroa Maahantuoja: Safety House Finland Oy, (050) 365 1308
Kun Hunters Choice puku otettiin koekäyttöön, siitä oli meillä vain vähän lähtötietoja ja siksi siihen suhtauduttiin aluksi "yleispukuna". Sama koskee myös housuja. Materiaalit osoittautuivat kestävyydeltään kelvollisiksi, koeaikana puku ei rispaantunut mistään kohtaa. Idea on hyvä, mutta kovassa metsästyskäytössä suosisin perinteisiä neppareita tai tukevia vetoketjuja.
TALVEA ODOTELLESSA
Kainaloissa on 30 cm pitkät tuuletusaukot, jotka tulevat taatusti tarpeeseen, jos mittari näyttää pluslukemia.
X3M1 Hunters Choice
Valmistaja: X3M1, Tanska Valmistusmaa: . Osoittautui, että siihen tulee suhtautua puhtaasti loppukauden pukuna, jossa tärkeintä on lämpimyys. Päähinevalikoimassa on pipo sekä lippa- ja lierihatut. Pipossa se löytyy kääntöpuolelta, lippalakissa lakin päällinen on käännettävä.
Kuten jahtipuvussa kuuluukin olla, Hunter Choisessa on riittämiin taskutilaa. Vedenkestävyys on vain lisäominaisuus, jolla kelin nopeasti muuttuessa pidetään jahtimies kuivana.
Housuissa on erikoiset vetoketjukiinnitteiset läpät, joilla on kuitenkin tarkoituksensa. Silmään ottavat irralliset langanpäät, joita löytyi melko paljon puvun eri osista. Kintaista saa muutettua kaikki sormenpäät paljastavat kynsikkäät kiinnittämällä ylimääräiset osat pois tieltä magneeteilla.
Työnlaatu on kohtuullisen hyvä. Esimerkiksi takin vetoketjun eteen tulevassa tuulisuojassa osa magneeteissa on niin, että ne hylkivät toisiaan. Käsineissä on samat materiaalit kuin itse puvussa ja niinpä ne sietävät myös vettä. Alennus koskee kaikkia Hunter`s Choice -varastotuotteita. Niitä löytyy myös yllättävistä paikoista. Niissä kaikissa on optiona oranssi huomioväri. Maahantuoja ilmaisi myös kiinnostuksensa löytää muutamia ammattitaitoisia metsästysalan erikoisliikkeitä myymään pukuja eri paikkakunnille.
RIISTA
55. Sitä se ei kuitenkaan ole
Se on tavattoman käyttökelpoinen päiväreppu, jonka suunnittelussa on esimerkillisesti otettu huomioon vaihtelevat metsästysolosuhteet ja metsästyksessä mahdollisesti tarvittava tavaramäärä. PREMIUMLUOKAN REPPU KOVAAN
KÄYTTÖÖN
BLACKHAWK BLACKTIMBER
Viime aikoina metsästysrepuissa on tapahtunut maassamme ilahduttavaa kehitystä parempien ja käyttökelpoisempien reppujen suuntaan. Päällekkäisiä taskuja tai osastoja ei ole vaan kaikki osastot ovat korkeita ja tästä johtuen niitä on helppo käyttää.
56 RIISTA
Repun pääosasto on lähinnä selkää vasten oleva vetoketjulla suljettava osasto, joka avautuu noin kaksi kolmannesta repun korkeudesta alaspäin. Tämän osaston selkäpuolella on vetoketjullinen tasku joka on repulle tyypilliseen tapaan täyskorkea. riistan kuljetuksessa tai epämääräisen muotoisia kappaleita kannettaessa. Pääosastosta seuraava isompi osasto on taaksepäin avautuva paljetasku joka on kompressoitavissa repun selkäosaa ja pääosastoa. Poikkeavuutena tavanomaiseen on myös repun osastojen selkeys. Paljetaskun takaosassa on myös kuminauhalla suustaan kiristetty osasto, jossa voi pitää tarvikkeita joiden ei halua sekoittuvan isomman osaston tavaroiden kanssa. Muina yksityiskohtina mainittakoon repun molemmilla sivuilla olevat pitkien esiTEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ
B
lackhawk on isommassa mittakaavassa tunnettu lähes yksinomaan taktisista varusteista, eli viranomais- ja sotilassektorien saralta. Vetoketju ei siis voi olla auki niin pitkästi, että repun alaosassa olevat tavarat pääsisivät putoamaan jos vetoketju jää epähuomiossa auki. Laatu on huippumerkeissä tasolla, jota arvostaa vain jos reppu on kovassa käytössä. Pääosasto on muutoin yksiosainen, mutta heti selkälevyn takana on erillinen tasku Hydrastormin kolmen litran vetoiselle juomapussille. Tämä on asianlaita myös merkin metsästysrepuissa joihin on yhdistetty mielekkäästi taktiselta puolelta hyväksi havaittuja ratkaisuja ja toisaalta metsästyksen erityistarpeisiin on vastattu vahvasti.
Blacktimber on reppu suurriistan kiväärimetsästäjälle ja se on tähän käyttöön tarkoituksenmukainen ja kätevä. Juomapussista lähtevä letku on päällystetty neopreenilla ja tämä on erinomainen seikka sen suhteen, että letkussa oleva neste ei pakkasella jäädy niin herkästi kuin suojaamattomissa letkuissa. Käyttömukavuutta lisäämässä on koko joukko toimivia yksityiskohtia.
OSASTOT
BLACKTIMBER Tämä reppu on Blackhawkin tuoteluettelossa ensimmäisenä esiin tulevana metsästysreppuna. Repun "takakantena" toimiva kovapintainen tasku on erityisen hyvä, sillä se mahdollistaa esimerkiksi lupapapereiden tai koiran rokotustodistusten pysymisen ojennuksessa kovillakin metsäreissuilla. Tuotteet ovat niittäneet tunnettuutta kestävyydellään ja käyttäjälähtöisellä tuotesuunnittelullaan. Tässä taskussa on lisäksi turvavarusteena esiin vedettävä blaze orange värinen paneeli, jolla repulle saa lisänäkyvyyttä. Nyt huipulla on jälleen uusi reppuvalmistaja.
vasten. Tämän avoimen osaston funktio on toimia vapaamuotoisena kuljetustilana mm. Päällimmäinen osasto repussa on suunniteltu erityisesti pikkutavaroille ja asiapapereille. Repun päällä on lisäksi kuminauhat esimerkiksi nopeasti saatavilla olevien vaatteiden kantamista varten
Reppua tuo maahan Oy K.Hjorth Ab ja lähitulevaisuudessa myös muut mallit ovat rantautumassa Suomeen.
Repun viilekkeet ovat tavanomaiset, mutta positiivisena voidaan mainita rintaremmi, joka ei pääse vaeltamaan omia aikojaan viilekkeessä. Tämä ottaa repun massapainopisteen pois "perseen päältä" ja reppu ei ota herkästi risuihin kuten alempana istuvien reppujen kanssa on asianlaita. neiden kiinnitysremmit ja näitä varten olevat ns. Juomapussin letku on päällystetty neopreenilla ja täten jäätyminen ei ole niin suuri ongelma kuin suojaamattomalla letkull
Blackhawk Blacktimber
Valmistaja: Blackhawk, Yhdysvallat Hinta: 219 euroa Maahantuoja: Oy K.Hjorth Ab, (03) 2344 300 Tämä paljeosasto on erittäin kätevä epämääräisten kuormien kantamisessa ja se antaa erittäin paljon joustovaraa repun pakkaamisen suhteen. Itselläni tämä toimii erinomaisesti koska kannan asetta aina pitkässä hihnassa siten, että ase on rinnan päällä. Paljeosaston etuna on juuri se, että repun voi pakata tavanomaisesti ja lopuksi voidaan ottaa käyttöön tämä osasto johon ylimääräinen kannettava saadaan pakattua nätisti. Repun lantiovyö on sekin ergonomisesti muotoiltu ja sen reunoilla on kiinnityslenkit lisävarusteille. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan mainita viilekkeiden päälle hartialinjan taakse ommellut liukuesteet jotka ovat helpottamassa pitämään asehihnaa oikealla paikallaan. Osasto on käyttökelpoinen myös niiden tavaroiden kuljettamiseen joita tarvitaan jahdin aikana.
RIISTA
57. Rintaremmin soljessa on pilli hätätilanteita varten. Kantoviilekkeet ovat muotoiltu ja ainoana miinuksena voidaan mainita repun selkäosan pituuden säädön puute. Kaiken kaikkiaan repusta on jäänyt tähän mennessä varsin positiivinen kuva. Repun huonona ominaisuutena voidaan pitää pohjan äänekkyyttä, mutta positiivista asiassa on repun pohjan pisaramainen muoto. pullotaskut, jotka kuitenkin toimivat paremmin nimenomaan pitkien tarvikkeiden alakiinnityksenä.
KANTOLAITE Blacktimberissä käytössä oleva kantolaite poikkeaa aiemmin kokeilemistani kohtuullisen paljon. Paineen jakautuessa laajemmalle alueelle, ei repun ja selän välissä ole paikkoja jotka hikoaisivat liiallisesti ja kennomainen rakenne toimii tuulettajana todella hyvin ja pitää repun riittävän hyvin irti selästä.. Ensi alkuun olettamus oli, että mattomainen selkä olisi varmasti kuuma, mutta käytäntö paljasti jotain aivan muuta. Juomaletkulle on oma pidekkeensä, jotta letku pysyy oikeassa paikassa ja on käden ulottuvilla tarvittaessa.
Viilekkeiden takaosassa on luistamista estävä kumitus, joka pitää esimerkiksi aseen kantohihnan paikoillaan. Kerran on takaisin tuomisina ollut hirven sisäelimet, jotka oli nätti kantaa repun paljeosastossa. KÄY TÖSSÄ Tähän mennessä reppu on ollut käytössäni noin viikon ja olen ehtinyt pitää sitä mukana neljänä hirvenmetsästyspäivänä. Tämä on ainakin toimittajan aseenkantotapaan erinomaisen sopiva ratkaisu. Koko selkäosa on päällystetty kennomaisella pehmustetulla verkolla ja ensiepäilyjen jälkeen selvisi, että ratkaisu ei ole hiostava. Taivaalta on tullut välillä lunta (aikainen talvi nykymittapuulla) ja mukana metsällä on ollut monenmoista tavaraa. Selkälevy on muotoiltu kovasta, mutta joustavasta komposiitista ja selkää jäykistää alumiinikisko
Valmistajan mukaan tähän valaisimeen ei tarvitse hankkia yhtään varaosaa. Laitetta voi myös säilyttää jatkuvasti autolaturissa, jolloin se on aina käytettävissä tarpeen vaatiessa.
ÄLYKÄSTÄ VALOA Light for Life UC.:n valonlähteenä on kolme valkoista lediä. 5.11 TACTICAL LIGHT FOR LIFE
IKUINEN VALAISIN
Ei enää akkuja tai paristoja. Kondensaattorit eivät siis rajoita elinikää, eikä ongelmia pitäisi tulla ledeistäkään, joille käyttöajaksi ilmoitetaan tuntia. Perusvaloa riittää minuuttia lumenin teholla ja sen jälkeen minuuttia "hätävaloa" lumenista alkaen. Valmistaja lupaa valaisimelle latauskertaa, eli yksi lataus kerran päivässä seuraavan vuoden ajan. Laitetta voi käytännössä ladata milloin ja miten haluaa, eikä tällä ole vai-
kutusta tekniikan kestävyyteen. Koskaan.
RIISTA
Toisena suurena etuna on lataamisen nopeus: kun akkujen täyttyminen vie tavallisesti vähintään tunteja, kondensaattorit imevät itsensä täyteen sekunnissa. Uutuuden ledit saavat ruokansa ultrakondensaattoreista, joilla on tiettyjä selkeitä etuja paristoihin tai akkuihin verrattuna.
TEKSTI: TERO KUITUNEN
K
58
yseessä on valmistajan nimen mukaisesti "taktinen valaisin", mutta siinä on potentiaalia myös metsästäjän varusteeksi. Amerikkalainen 5.11 Tactical on lanseerannut Light for Life UC3.400 -käsivalaisimen, jossa ei ole lainkaan perinteistä virtalähdettä. Tässä ensimmäisessä mallissa perusvalo kytkeytyy päälle napsauttamalla kytkintä kerran nopeasti. Laite on siis ohjelmoitu niin,. Kokeilimme tätä käytännössä ja se pitää paikkansa. Jos tilanne vaatii, on täysin mahdollista myös ladata vain vaikkapa kymmenen sekuntia: valaisin toimii tällöin vain lyhyemmän aikaa, akuista tuttua "kulumista" ei esiinny lainkaan
Se kytkeytyy päälle kun katkaisija painetaan pohjaan. Sitä ei saa kytkettyä pysyvästi päälle, vaan on tarkoitettu käyttäjän annosteltavaksi. Valaisimen toimintaideaa voisi verrata kameroiden salamavaloihin: varastoitu sähköenergia puretaan hallitusti tarvittavalla hetkellä.
Käsivalaisimen tapauksessa purkautuminen on vain hitaampaa, jolloin on päästy järkevään käyttöaikaan. Oikeastaan ainoa heikkous mitä tässä ratkaisussa on perinteisiin akku -tai paris-
tokäyttöisiin verrattuna on se, että jos virta loppuu sivistyksen ulkopuolella, lamppu pysyy mykkänä. Kolme lediä antavat melkoisesti valotehoa. Koska reilun sentin pituinen lamppu on pääosin tyhjää täynnä, se on varsin kevyt. Valaisin välkkyy kiivaasti lumenin teholla ja toimii taattuna huomionherättäjänä. Valaisimen ensimmäinen sukupolvi on melkoisen kookas, mutta lähinnä markkinoinnillisista syistä. Jos katkaisinta napsautetaan kaksi kertaa nopeasti, käynnistyy strobo-toiminto. Esimerkiksi metsästäjälle jää tunti aikaa löytää pois pimeästä metsästä silloin, kun valaisin siirtyy "säästötilaan". Metsästäjän kannalta eri väristen ledien yhdistäminen niin, että niitä voidaan käyttää erillisinä, olisi mainio juttu. Sen sijaan täysteho, minuuttia lumenin valotehoa, voi olla joissain tilanteissa tarpeen. Muotoilunsa ansiosta valaisimen voi asettaa telakkaan missä asennossa tahansa.
että käyttäjä tietää paljonko aikaa on jäljellä. Viranomaispuolella tällä on oma tarkoituksensa, mutta metsästäjälle merkitys on pienempi. Mielenkiintoista on, että valaisin on mahdollista ohjelmoida uudelleen ja jääkin nähtäväksi, millaisia sovelluksia näihin keksitään. Valaisimelle ajateltu käyttäjäkunta on tottunut pitkävartisiin lamppuihin, joita on helppo kantaa esimerkiksi vyölenkissä. Tulossa on myös metsästäjiä paremmin palveleva malli, jossa tyhjät on otettu pois ja koko on tätä mallia huomattavasti pienempi. Myös tässä käyttötavassa on lopuksi tarjolla minuuttia "hätävaloa".
TULEVAISUUDEN RATKAISU. Lamppu vaatii laturin ja siihen V virtaa.
5.11 Tactical Light for Life
Paino: 450 g Pituus: 292 mm Käyttölämpötila: -20 - +40 °C Vedenpitävyys: sietää sadetta, mutta ei upottamista Latautumisaika: noin 90 sekuntia Virtalähde: Ultrakondensaattorit Mukana: autolaturi ja vyölenkki Hinta: 189,95 euroa Maahantuoja: Hantaurus Shot Oy, (09) 692 6669
RIISTA
59. Laturin saa kytkettyä kiinteästi ajoneuvoon ja niin haluttaessa valaisinta voidaan säilyttää jatkuvasti laturissa.
Valaisimen päässä on kontaktipinta laturia varten. Valaisinta ei ole tarkoitettu purettavaksi, mutta tarvittaessa sisuskaluihin päästään käsiksi irrottamalla etulasi.
Lataamisessa tarvitaan 12 V virtaa ja sitä varten laturi käy auton savukkeensytyttimeen
Poikastuotanto vaihtelee suuresti eri vuosina, johtuen suurelta osin sääoloista juuri poikasten kuoriutumisaikaan. Esiselvityksessä kävi ilmi, että alueella oli jo valmiina yli kolmekymmentä henkilöä, jotka hoitivat peltopyiden ruokintaa ja käytössä oli yli viisikymmentä ruokintapaikkaa. Myös Keski-Suomessa ja Kymen läänissä peltopyitä on paikoin hieman runsaammin. Oikeastaan peltoriista tarvitsee kolmea asiaa: ruokaa, suojaa ja lisääntymisrauhan. Limingassa ja Tyrnävällä. Peltopyyn esiintyminen Suomessa on nykyisin keskittynyt Länsi-Suomen rannikkoalueelle aina Ouluun saakka. Pohjois-Karjalassa on joitakin erillisiä peltopyyalueita. Peltopyyt ovat saaneet
KANNANHOITOSUUNNITELMAN
Peltopyyt ovat saaneet Maa- ja metsätalousministeriön laatiman kannanhoitosuunnitelman tänä kesänä. Näitä kolmea asiaa voidaan parantaa otta-
malla pengeralueet tehokkaaseen käyttöön ja perustamalla monimuotoispeltoja. Kannanhoidolla ja elinympäristön parantamisella on tarkoitus -kertaistaa kannan määrä ja päästä noin linnun päälukuun. Runsaimmat kannat ovat Pohjanmaalla ja Lounais-Suomessa. Nivalassa tartuttiin toimeen heti tai jo vähän etukäteen, kun Juha Pitkänen teki peltoriistakannanhoidon esiselvityksen. Tämän hetkinen kanta lienee siellä linnun tienoilla ja pesiviä pareja on noin neljätuhatta. Pohjoisimmat peltopyyalueet sijaitsevat Oulun seudulla mm. Nivalassa elinympäristön parannusajatus lähti liikkeelle siitä, että jotain pitää tehdä peltopyiden elinolosuhteiden parantamiseksi. Sen sijaan Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla kuoriutuminen ajoittui juuri juhannuksen jälkeiselle viikolle, jolle sattuivat lämpimät ja aurinkoiset kelit. Kosteikkokartoituksessa oli aiemmin tullut selville, että samoilla alueilla on noin sata kosteikoksi sopivaa kohdetta. Tänä vuonna pohjoisessa poikasten kuoriu60 RIISTA
V
tuminen sattui juuri sadeaikaan heinäkuun alkuun, joten siellä on poikastuotanto kärsinyt tästä. Poikueita on tavattu runsaasti ja niissä on jopa yli kahtakymmentä poikasta. Se julkaistiin syyskuun alussa Nivalassa.
TEKSTI JA KUVAT: TUOMO KARSIKAS
ielä -luvulla Suomessa metsästettiin peltopyytä vuodessa, kun nykyinen saalismäärä liikkuu vaiheilla ja niistä suurin osa on istutuslintuja. Samaan aikaa vesipiiri siirsi Kalajoen pengeralueet maanomistajien hoidettavaksi. Eli näille pengeralueille tulisi tehdä jotakin ja saada ne hyödylliseen käyttöön. Maanomistajat perustivat Pengeryhtiön, jonka haltuun pengerten hoitovastuu siirrettiin. Näin saavutettaisiin hyvin metsästettävä peltopyykanta.
MITEN TÄHÄN PÄÄSTÄÄN Avainasemassa ovat viljelijät ja maanomistajat, jotka omilla toimillaan voivat vaikuttaa peltoriistan elinympäristön parantumiseen.. Lähtökohdat kannanhoidolle ovat siis otolliset
Lintujen ruokintapaikat tulee sijoittaa niin, että ne eivät olisi haukkojen ulottuvilla. korotettua tukea maanviljelijöille. Toimenpiteitä on monia: syysviljojen viljelyn lisääminen, luonnonhoitopeltojen perustaminen, kyntöjen jättäminen kevääseen, jotta sänkimaat jäävät suojaksi talveksi ja sängen pituuden vaihtelut ynnä muuta. Silloin se tarjoaa parhaan mahdollisen ruokapaikan, suojan ja rauhan lisääntymisaikana. Varisongelma on myös pidettävä kurissa. peltopyiden pesinnän onnistumiseen, kun lajikkeiksi valitaan kas-
Talvella peltopyyt kaipaavat ruokaa ja suojaa.
veja, jotka houkuttelevat hyönteisiä paikalle. Jos viljelijä perustaa luonnonhoitopellon, hän voi jättää kylvötyön vaikka metsästysseurojen tehtäväksi, jolloin hän luovuttaa vain maan ja korjaa palkkion. Seura hankkii siemenet ja suorittaa kylvön vaikka talkoovoimin. Tilan ympäristötukikelpoisesta peltopinta-alasta prosenttia voidaan käyttää luonnonhoitopeltoina, joista maksetaan euroa hehtaarilta ja tämä summa maksetaan vielä muiden tukien päälle. Harvalla kylvöllä olisi hyödyllinen vaikutus poikasten selviytymiseen, varsinkin sadekeleillä. Olisi hyvä, että peltopyystä saataisiin indikaattorilaji, joka osoittaisi luonnon monimuotoisuuden onnistumisen ja sen ansiosta maksettaisiin esim. Ne ovat juuri sitä ravintoa, jota poikaset tarvitsevat ensimmäisten elinviikkojen aikana. Jos peltopyyn metsästys kielletään, ei se enää lajina kiinnosta ketään. Sillä ne palvelevat toinen toisiaan, sekä mahdollistavat samalla vesilintukantojen elpymistä sekä edistävät vesiensuojelua. Peltoon on kylvettävä kahta eri viljalajiketta, toisin sanoen viljaa ja esimerkiksi auringonkukkaa tai rehukaalta, jotta tuo kahden lajin sääntö täyttyy. Luonnonhoitopeltoja perustamalla maanviljelijät voivat päästä parempaan tuottoon, kuin rehuohran kasvatuksella. Luonnonhoitopelto voidaan purkaa seuraavana keväänä, mekaanisella äestyksellä jos on tarpeen. Puinnin yhteydessä voitaisiin jättää reuna-alue puimatta ja samalle alueelle ei ruiskutettaisi kesällä kasvinsuojeluaineita. Pienpetopyyntiä on samanaikaisesti lisättävä, eikä haukkaongelmaakaan sovi vähätellä. tukien avulla. Satoa ei saa korjata, vaan se on jätettävä siihen talveksi. Sen vuoksi on tärkeää, että siellä missä peltopyytä vielä esiintyy, ryhdytään sen elinolosuhteita paran-
tamaan, nyt kun meillä on siihen hyvä mahdollisuus mm. Hankkeeseen on tarkoitus hakea ja saada EU-rahoitusta.
RIISTA 61. Tarkoitus olisi, että nämä luonnonhoitopellot tarjoaisivat ravintoa ja suojaa peltoriistalle talviaikana. Ruokinta-automaatit tulee suojata ylhäältä levyllä, joka estää haukkojen yllätyshyökkäykset ilmasta käsin.
LUONNONHOITOPELTOJEN PERUSTAMINEN
Kanahaukka on kesät talvet peltopyiden riesana.
Saatavilla olevien ympäristötukien avulla voitaisiin saada pitkäjännitteisyyttä peltoriistanhoitoon. Sama koskee myös uusia istutusalueita. Näin kiinnostus peltopyyn elinolosuhteiden vaalimiseen entisestään kasvaisi. Sinä päivänä kun se poistuu, on edessä peltopyykantojen tuho. Ruokintapaikat voidaan suojata myös verkoilla, jotta lentävät haukat eivät pääse verottamaan parvia niillä paikoilla. Tämä pilottihanke kestää kolme vuotta ja alustavan kaavailun mukaan kustannusarvio on euroa. Silloin hyötyvät molemmat osapuolet; viljelijä ja metsästäjät. Tuki-istutuksia kannattaa harkita, kunhan elinympäristö on ensin saatettu kuntoon. Lajikevalikoimalla metsästysseurat voisivat vaikuttaa esim. Pahinta ongelmaa tuottavat etenkin kana-, varpus- ja hiirihaukka. Hyönteisten houkutteluun sopivia kasveja voisivat olla mm. Kylvöalueelle voi myös jättää pieniä välejä, joihin poikaset voivat tulla kuivattelemaan höyheniään, eikä tarvitsisi tulla aivan aavalle kuivattelemaan.
TULEVAISUUS Peltopyy on vielä metsästettävien lajien listalla, ja siellä sen pitääkin pysyä. Nivalassa päätettiin yksimielisesti käynnistää jatkohanke, jota laajennettiin koskemaan peltoriistan lisäksi kosteikkoja. Samalla ne tarjoavat suojaa talven aikana. Jos mahdollista, niin luonnonhoitopelto on hyvä sijoittaa peltoaukean keskeiseen osaan. kevätrapsi, keltasinappi, peltotattari ja rehukaali
) jos asetta käytetään hirven tai karhun ampumiseen, patruunan luodin painon oltava vähintään grammaa ja osumaenergian metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään joulea (E > J) tai, milloin luodin paino on vähintään grammaa, osumaenergian vastaavalla tavalla mitattuna vähintään joulea (E > J). Sen lisäksi, mitä momentissa säädetään, on:
) jos asetta käytetään ketun, tarhatun naalin, mäyrän, saukon, supikoiran, pesukarhun, rämemajavan, metsäjäniksen, rusakon, villikanin, metson, teeren tai hanhen ampumiseen, patruunan luodin painon oltava vähintään , grammaa ja osumaenergian metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään joulea (E > J). Surullisen kuuluisa pykälä kuuluu seuraavasti: Metsästysasetus ../ § Yleiset ampuma-asevaatimukset Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään joulea (E > J). Edellä momentin ja kohdassa mainittujen eläinten ampumiseen ei saa käyttää kokovaippaista luotia.
62
RIISTA. ) jos asetta käytetään valkohäntäpeuran, saksanhirven, metsäpeuran, kuusipeuran, japaninpeuran tai villisian ampumiseen, patruunan luodin painon oltava vähintään
grammaa ja osumaenergian metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään joulea (E > J) tai, luodin painon ollessa vähintään grammaa, osumaenergian vastaavalla tavalla mitattuna vähintään joulea (E > J). ) jos asetta käytetään metsäkauriin, hylkeen, suden, ilveksen, ahman, majavan tai muflonin ampumiseen, patruunan luodin painon oltava vähintään , grammaa ja osumaenergian metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään joulea (E > J). LAKIPYKÄLÄT KUNTOON
Osumaenergiaan perustuva teho
Metsästyslain harhaanjohtavimpana kohtana voidaan monessakin mielessä pitää metsästysasetuksen 16§ jossa käytettävät aseet jaetaan niiden tarjoaman energian mukaisiin karsinoihin.
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ, ESA HÖYSNIEMI
T
ämä on monessakin mielessä väärä tapa pohtia käyttötarkoitusta varten sopivaa ase-/patruunayhdistelmää ja periaatteessa laki ohjaa metsästäjiä suuressa mittakaavassa keskittymään epäoleellisiin ja jopa metsästyksen kannalta vahingollisiin seikkoihin
Tämä on yleensä mainittu kirjallisuudessa termillä sectional density (SD) ja se on hyvin suuressa roolissa luodin toiminnan kannalta. Tästä esimerkkinä vaikkapa se, että kaliiperit .- Government ja .- saattavat tehdä täysin samanlaisen haavakanavan täysin eri joulemäärillä ja täysin eripainoisilla luodeilla ja osumanopeuksilla. Viimeksi paneuduttiin hyvinkin havainnollisesti pykälän ensimmäiseen momenttiin. ykkösluokka, joka masentavasti rajaa . Kolmosluokassa on villisika, joka osoittaa ainakin sen, että lainlaatijalla ei ole ollut mitään käsitystä kyseisestä riistaeläimestä tätä pykälää kirjoitettaessa. Luotien toiminta on kaikkein oleellisin asia osumassa ja tähän vaikuttaa luodin rakenne, paino, halkaisija, osumanopeus ja kohteen laatu. Riittävän määritteleminen on toisaalta mahdotonta pelkästään jouleja tuijottamalla. Kaliipereissa
Luodin halkaisija ja luodin massa muodostavat mitattavissa olevan poikkipinta-alatiheyden. Kun tähän yhdistetään luodin rakenne, päästään tilanteeseen, jossa on arvioitavissa kyseiselle luodille sopiva osumanopeus kohteena olevan riistan mukaan. Lainsäädännöllä yritetään parsia tapahtunutta systemaattista virhettä johon parannusta ei ole edes näköpiirissä. Ase- ja patruunaluokissa on siis valtavia logiikkavirheitä ja toisaalta ne perustuvat täysin luodin energiaan. Kyseinen esimerkki on vieläpä siinä mielessä hyvä, että .- saattaa alittaa laissa määrätyn joulemäärän ja siitä huolimatta se saattaa tehdä samanlaista, parempaa tai huonompaa jälkeä kuin jokin laillinen verrokki. Pienoiskiväärin "tehokkuus" on täysin riippuvainen käytettävästä luodista ja sen toimivuudesta kohteessa ja joulemäärä on selkeästi toissijainen asia tässä yhteydessä. Tämän vuoksi haussa on sopiva tasapaino luodin läpäisyn ja avautumisen välillä. Tämä on kehutun suomalaisen metsästäjäorganisaation häpeäpilkku siinä mielessä, että asiat jotka olisi syytä opettaa metsästäjätutkinnon yhteydessä, sivuutetaan kylmästi. Tämä ajattelutapa yhdistettynä perisuomalaiseen lihanpilausmyyttiin on omiaan edesauttamaan hölmöjä ase- ja kaliiperivalintoja metsästyskäytössä.
ONGELMAN YDIN Perustavaa laatua oleva ongelma jouleihin perustuvissa rajoituksissa on se, että huomio kiinnittyy kaikkein epäoleellisimpaan. Joulet tarkoittavat vain liike-energiaa ja tätä saadaan helpommin aikaan nopeutta nostamalla. Osumanopeus vaikuttaa siten, että mitä kovempi vauhti luodilla on osuessaan, sitä kovempi vastus sillä on kohteessa ja sitä herkemmin se avautuu. Samankin riistaeläinlajin parissa vastus voi muuttua ratkaisevan paljon ja erilaisilla osumilla on selkeästi vaikutusta luodin toimintaan.
LUOTI JA SEN OSUMANOPEUS
RIITTÄVÄ VAI SOPIVA. luodista tulee halkaisijaansa nähden kevyempi). Toisena perässä tulee ns. Tuhovoimaa lisätään tekemällä luodista sellainen, että se avautuu osumassa. Remingtonin myös sen ulkopuolelle käytöstä, johon se alun perin on suunniteltu. Kakkosluokassa on jo selkeä virhe, jossa metsäkauriin ampuminen avautumattomalla luodilla sallitaan sumeilematta. Tämän toisaalta ymmärtää, koska energia jouleina ilmoitettuna on teknisesti ajattelevalle, mutta kolmiulotteisen havainnointikyvyn puutteesta kärsivälle ainoa mahdollinen hahmotettava asia "tehosta". Luodin ja sen puoleen kaliiperin tehokkuutta riistalaukauksessa ei yksinkertaisesti ole mahdollista määrittää käyttämällä mitään yksittäistä mittaria. Kuten edellisessä numerossa todettiin, kääntyvät voimasuhteet usein päälaelleen pidemmillä etäisyyksillä ja alussa häviävä saattaakin olla pidemmällä etäisyydellä jo alun voittajan edellä. Liiallisella läpäisyllä ilman luodin avautumista ei saavuteta mitään ja liiallinen avautuminen tarkoittaa luodin poikkipintaalatiheyden muuttumista siten, että luoti ei läpäisekään tarpeeksi. Monessakin mielessä voidaan sanoa, että juuri tärkeimmät tekijät jäävät huomiotta.
tämä tarkoittaa alaspäin mentäessä yleensä parempaa luotia ja äärimmäisen huolellista osuman sijoittamista.
MITTAUKSEN ONGELMAT
Pahin ongelma osumaenergiaan perustuvalla laskentatavalla on se, että valtava massa metsästäjiä näkee lain raja-arvot pedagogisesti.
Lainsäätäjälle on täysin mahdotonta hyväksyä sitä seikkaa, että luodin tekemää osumajälkeä ei voida mitata millään yksinkertaisella ja yleispätevällä tavalla. Riittävä tarkoittaa suomeksi sanottuna sellaista, millä kulloisenkin tehtävän saa riittävällä varmuudella suoritettua. Voimassaolevan lain ongelmana on juuri se, että laki puoltaa ratkaisuja joissa on riittävä liiRIISTA 63. Joulet perustuvat vain kahteen eri tekijään eli luodin painoon ja nopeuteen ja täten yhtälöstä jää pois luodin rakenne, luodin halkaisija ja kohteen laatu. Laissa määritelty tehoraja on siis saavutettavissa sitenkin, että vain alle puolet oleellisista tekijöistä tulee huomioiduksi. Tämä avautuminen taas heikentää läpäisyä, koska auenneena luodin poikkipinta-alatiheys pienenee (ts. Tämä tarkoittaa, että lain raja-arvot nähdään jotenkin ohjeellisina ja täten laissa määritettyjä raja-arvoja pyritään noudattamaan jopa kirjaimellisesti. Haavakanavat ovat mitattavissa, mutta niiden syntyhistoria voi poiketa toisistaan huomattavastikin. Kohteessa liike-energia voi olla joko hyödyllistä ja johtaa projektiilin oikeanlaiseen toimintaan tai vaihtoehtoisesti se voi pilata
kaiken ja hajottaa luodin osumassa tehden toiminnasta luokatonta. Luodin ensisijainen tarkoitus on tunkeutua eläimen elintärkeisiin elimiin ja tehdä siellä riittävää tuhoa. Nelosluokassa karhu on riistaa, jota ei kannattaisi mennä aivan aikuisten oikeasti ampumaan millään gramman painoisella luodilla vaikka muuttujat näyttäisivät mitä. Pahin ongelma osumaenergiaan perustuvalla laskentatavalla on se, että valtava massa metsästäjiä näkee lain raja-arvot pedagogisesti. Riistalaukausten perusongelma on lisäksi, että ei ole olemassa täysin yleispätevää tapaa miten luodin tulisi toimia osumassa. Laissa määriteltyjen ohjearvojen ongelma on pedagoginen; valtaosa metsästäjistä jättää latauksen käyttökelpoisuusarvioinin tekemättä, eli luottaa sumeilematta lakiin
Toisin sanoen raja-arvot on aina rajatapauksissa helpointa ylittää luodeilla, jot-. Voidaan sanoa, että jouleiltaan .45-70 häviää erityisesti matkan kasvaessa, mutta luodin toiminta sallii matalammat osumanopeudet. Siihen, kestääkö käytettävä luoti kyseisen liike-energian ja pystyykö se tekemään tarvittavan työn kohteessa, ei kiinnitetä lainkaan huomiota. Toinen tekninen ongelma matkan päästä suoritettavilla osumaenergiamittauksilla on ulkoballistisesti hyvän luodin puoltaminen. Lain kirjaimen täyttäminen on monelle riittävä osoitus luodin toimivuudesta ja vain harvalla on tiedossa se, kuinka ammattitaidottomasti tämä liikeenergiaan perustuva lainkohta on laadittu. Käytännössä raja-arvojen määrittäminen saa aikaan myös asenneongelman, joka näkyy jatkuvana viisasteluna raja-arvot juuri ylittävän patruunan riittävyydestä ja samaan hengenvetoon toisin ajattelevia ihmisiä sorsitaan siitä syystä, että he käyttävät jahdissa mieluummin omasta mielestä sopivampaa
ratkaisua. Sanomattakin on selvää, että tämä patruuna olisi toimivampi hirvelle, jos se ladattaisiin painavammilla luodeilla vaikka osumaenergia ei tällöin olisi enää lain vaatimalla tasolla. Luoti oli suunniteltu sellaiseksi, että se avautuisi varmasti kaliiperin huomioiden niilläkin etäisyyksillä, jotka ovat ampumaetäisyysskaalan ääripäässä. Voidaankin sanoa, että luoti ja sille sopiva osumanopeusalue on kaiken A ja O joulet ovat vain laskennallinen energian mittari. Pahimmillaan tämä luoti oli pääsyyllinen raanakkojahteihin. Sukkapuikkonakin läpäisevä luoti tappaa, mutta isoihin luihin kokonaan hajoava luoti haavoittaa jos se ei etene elintärkeisiin elimiin asti.
LAKI VÄÄRISTÄÄ Taannoin Sako valmisti , gramman Super Hammerhead-luotia. Sen sijaan .308 Win -kaliiperissa tämä kyseinen luoti vaatii kaliiperiin nähden korkeaa osumanopeutta, jotta luoti toimii tarkoituksenmukaisesti. Tämän vuoksi laissa määritetty mittari patruunoiden "teholle" on täysin väärä.
ke-energia. Rovaniemen seudun rhy:n alueella yksistään Ranuantien suunnassa saatiin yhden syksyn aikana lopulta eräksi kaksitoista hirveä, joista kaivettiin raanakkojahdin lopettaneen osuman lisäksi juuri kyseinen luoti työnsä vajaasti tehneenä. Se oli tarkoitettu varmuudella avautuvaksi kevyeksi luodiksi kaliiperissa . Tämä taas johti osalla porukasta siihen, että kun patruuna oli laissa tähän hommaan sallittu, niin se myös nähtiin hyvänä valintana kos64 RIISTA
ka varovasti tappamalla hirven lihat säästyisivät. Nykyään patruunavalmistajat ovat siinä mielessä valistuneempia, että he saattavat merkitä lain kirjaimenkin täyttävän hirvipatruunan vain peuralailliseksi jotta sitä ei käytettäisi hirvijahdissa. Tämä olisikin nimenomaan paras mahdollinen tilanne, koska tällöin metsästäjä joutuisi käyttämään harkintaa patruunan osalta. Winchester niissä tilanteissa kun kohteena oli pienempi riista. 5,0
Kaviteetin puolileveys (cm)
.45-70 A-Frame 350GR
2,5 0,0 -2,5 -5,0 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 52
Haavakanavan syvyys (cm)
5,0
Kaviteetin puolileveys (cm)
.308 Win, Naturalis 170GR
2,5 0,0 -2,5 -5,0 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 52
Haavakanavan syvyys (cm)
Kuvista on nähtävissä, että kaksi keskenään täysin erilaista kaliiperia ja kaksi täysin erilaista luotia saa aikaa erilaisilla osumanopeuksilla ja huomattavasti toisistaan poikkeavilla osumaenergiatasoilla hyvin pitkälle samanlaista jälkeä. On siis täysin tapauskohtaista, että mikä joulemäärä on milloinkin sopiva. Hyvänä esimerkkinä on ,x josta haluttiin väenväkisin ratahirvilaillinen sillä keinoin, että ladatessa käytettiin juuri rajaarvon ylittävää luotia (samainen , g Super Hammerhead) ja tälle luodille saatiin tappilatauksella juuri riittävä osumaenergia (E > J). Patruunan ongelma oli se, että se täytti paperilla hirvilaillisuuden määritelmän ja sitä tämän vuoksi käytettiin toisin kuin valmistaja oli alun perin tarkoittanut. Periaatteessa on aina parempi jos luoti muotoutuu liian vähän jos vaihtoehtona on liiallinen muotoutuminen. Periaatteessa minimalisteilla on aina oikeutus sanomisiinsa, sillä heillä on mahdollisuus jälleen kerran viisastella osuman merkityksestä ja sivuuttaa täten osuman jälkeiset asiat tyystin.
TEKNISET ONGELMAT Ajattelutapaan vaikuttavien seikkojen lisäksi liikuttaessa lain raja-arvoilla olevissa kaliipereissa, täyttyy vaadittava energiamäärä yleensä vain keveimmillä luotivaihtoehdoilla
Näiden rajojen perusteella jotkut asiasta täysin tietämättömät viranomaiset ovat rajoittaneet jossain esimerkiksi raja-arvot selkeästi ylittävien aseiden lupien saatavuutta sillä perusteella, että alarajat nähdään jotenkin ohjeellisina ja paikkansapitävinä. Näitä eläimiä ei missään nimessä pitäisi käsitellä samassa yhteydessä. Metsästysluodeissa maaliballistiikan tulisi olla aina etusijalla. Siinäkin tapauksessa, että kaikki metsästysaseita koskevat rajoitukset poistettaisiin, ei metsästäjäkunta todennäköisesti tekisi asioita yhtään sen kummemmin kuin nykyäänkään. Luodin halkaisijasta, rakenteesta ja osumanopeudesta riippuen voidaan sanoa, että esimerkiksi g painoinen luoti on joko riittävä tai riittämätön tekemään työnsä kunnolla. valtavirrasta poikkeavat metsästäjät todennäköisesti olisivat edelleen tietoisia tekemisistään liikkuivatpa he tehomarginaalin kummassa päässä hyvänsä.. Nämä saattavatkin olla selkeästi parempi vaihtoehto asianharrastajan käsissä kuin tavallisen pulliaisen käyttämä "markkinoiden halvin" vaihtoehto. Vaatimus luodin toiminnalle ja läpäisylle on suurempi kuin hirven kohdalla ja lain salliman minimin käyttäminen aiheuttaa pahimmillaan vaaratilanteen silloinkin kun osuma on ns. Laki onkin toisaalta ajalta jolloin metsästettävät karhumäärät eivät olleet samalla tasolla kuin nykyään. Koko homma tulisi hoitaa valistuksella
ja koulutuksella, ei lainsäädännöllä. ESIMERKKEJÄ LAIN KIRJAIMEN ONGELMISTA
Metsäkauris: Ei ole missään nimessä järkevää ampua tarkoituksella metsäkaurista kokovaippaluodilla ja esimerkiksi . kohdallaan. H&H esimerkiksi ylittää lain vaatimukset kirkkaasti ja se on erittäin hyvä ja sopiva hirvikaliiperi. Tässä vaiheessa tulee jälleen kerran korostaa, että tämä on väärä tapa lähestyä asiaa. Valitettavasti näin ei ole.
EI RAJOITUKSIA Helpoin ratkaisu metsästyspatruunoista puhuttaessa olisi määrittää raja-arvot yksinkertaisemmin tai jättää ne kokonaan määrittämättä. Karhu poikkea hirvestä seuraavasti: hirvi on ei-vaarallista ohutnahkaista suurriistaa ja karhu on vaarallista ohutnahkaista suurriistaa. Tällöin luvanhakija on pahimmillaan joutunut tyytymään viranomaisen määrittämään marginaalikaliiperiin, eikä ole kyennyt hankkimaan mielestään itselleen ja käyttötarkoitukseen paremmin sopivaa asetta! Kaliiperi . Monessa maassa mm (.") on pienin sallittu luodin halkaisija kauriille ja useimmissa maissa kokovaippaluodin käyttö on kielletty! Hirvi: Hirvenmetsästyksessä pienin sallittu luodinpaino on g ja seuraava pykälä on g kohdalla. Samaten .- Sprg on varsin hyvä kaliiperi kauriille vaikkakin patruunoiden lain määrittelemien luokkien väliin mahtuu kokonaisuudessaan yksi luokka.
ka ovat todella hyviä ulkoballistisesti. Rem -kaliiperilla vaikka laki tämän salliikin. Yllättävää asiassa monelle on se, että huonoimmat lain kirjaimen täyttävät vaihtoehdot ovat selkeästi huonompia kuin rajan alapuolella olevat kaliiperit, jotka ampuvat luodin halkaisijaan nähden raskaampia ja rakenteeltaan parempia luoteja. Tulkintavirheet: Riistaeläinten metsästykseen määritellyt joulerajat ovat aina vain alarajoja. Kauris on tavattoman sitkeä eläin ja sen pakomatka eläimen liikkuvuudesta johtuen on pahimmillaan hyvinkin pitkä. Esimerkiksi kaliiperi .- - grainin premiumluodilla on (lain mukaan vain peuralaillisena) joka tapauksessa huomattavasti varmempi hirven kaataja kuin heikkorakenteisella grainin peuraluodilla ladattu hirvilaillinen .- niin hullulta kuin se kuulostaakin! Karhu: Karhu on villisian ohella ainoaa potentiaalisesti vaarallista riistaa maassamme ja sen suhteen tulisi noudattaa tavattoman suurta huolellisuutta kaikissa varustevalinnoissa. Toisin sanoen suurin osa jatkaisi metsästystä samoilla välineillä kuin nykyäänkin ja ns
KÄYTTÖTESTISSÄ
EKA SWINGBLADE
AMERIKKALAISITTAIN
UUDISTETTU
Eka teki varsin mielenkiintoisen keksinnön muutama vuosi sitten yhdistämällä samaan veitseen kätevästi tavallisen veitsen ja avausveitsen. Periaatteessa nor-
maaliin metsässä tapahtuvaan ruhon alkukäsittelyyn ei muuta tarvitakaan, ja silloinkin kun alkukäsittely pitää sisällään hirven nylkemisen ja paloittelun metsässä, on Swingblade varsin riittävä työkalu tarkoitukseen ja päihittää tavallisen puukon mennen tullen. Tämä tekee työstä enemmän voimankäyttöä vaativaa kuin olisi välttämättä tarpeen. Veitsen pää on kumimaista materiaalia, jossa on pitoa säällä kuin säällä. Yllättävänä voidaan pitää myös sitä, että terän sai helposti myös uudelleen teräväksi. Hirvenmetsästäjien keskuudessa veitsi tulee taatusti lisäämään suosiotaan entuudestaan. Tavanomainen veitsiterä on hyvän mallinen, mutta pienenä miinuksena voisi mainita terän kärjen teräkulman, joka on syytä jyrkentää jos veistä on tarkoitus käyttää esimerkiksi hirvien nylkemiseen. Keksinnön arvo huomattiin myös valtameren toisella puolen ja Outdoors Edge hyppäsi mukaan kelkkaan.
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ
U
usittu Swingblade on käyttökelpoinen työkalu erityisesti hirvenmetsästyksessä. Pään muotoilu on maltillista ja veitsestä saa varsin luonnollisen otteen, eikä tätä veistä ole pilattu liiallisilla väisteillä tai liian ohjaavilla otekohdilla. Kaiken kaikkiaan Eka Swingblade on oiva työkalu metsästäjälle, joka ei halua pitää mukanaan kuin yhtä veistä. Avausterän muoto on lisäksi aavistuksen liian kaareva ja näin ollen terä joutuu käytännössä leikkaamaan nahkaa liian lyhyellä matkalla. Terä on toisin sanoen aavistuksen liian ottava kärjestään.
RIISTA
Terän pito on äärimmäisen hyvä ja tehdasteroituksella nyljettiin kaksi hirvenvasaa ennen kuin terälle täytyi näyttää hiomapuikkoa. Yleensä nämä ominaisuudet tulevat jommankumman kustannuksella. Kertauksena voidaan sanoa, että veitsi on lukittavalla kaksipäisellä terällä varustettu veitsi, jossa käytettävissä on aina joko tavanomainen veitsi tai vaihtoehtoisesti avausveitsi. Aiempaan malliin muutoksena on myös uusi muotoilu, joka uutuudessa on huomattavasti miellyttävämpää kuin alkuperäisessä. Tämä ominaisuus paranisi, jos terän pään "helmi" olisi aavistuksen litteämpi ja kokonaisuudessaan pyöreämpireunainen. Avausterä on malliltaan sopiva lähinnä vatsan avaamiseen ja etujalkojen piirtämiseen, mutta hirven takajaloissa terä ei kulje parhaalla mahdollisella tavalla. Erityisen hyvä ja tervetullut on myös uusi huomiooranssivärityksinen versio, joka taatusti löytyy maasta myös niissä tapauksissa, joissa veitsen joutuu laskemaan hetkeksi kädestään.
EKA Swingblade
Valmistaja: EKA, Eskilstuna, Ruotsi, www.eka-knivar.se Maahantuoja: Gyttorp Finland Oy, www.gyttorp.fi, (06) 347 1800 Hinta: 76 euroa
66
IKUINEN RIITA HIRVIKALIIPE TTIMETSÄSTÄJÄN VALINTA REMINGTON M700 ABG AMMA S STYSLAIN TULKINNANVARAISUU HIRVEÄ HAULIKOLLA METSÄ. 45 ERI HIRVILUOT
ILUSSA IA RASITUSVERTA
SUOM
2 6 / 2008 6,90
4/ 2008
S
LAIN UOMA
ETS EN M
ÄSTY
SLEHT
I
6 / 2008
ALAI
NEN
MET
Kanadan-
08 2 / 20
SÄST
YSLE
HTI
IHANHIHDISSA
JA aaliit Suurs
lta Ruotsin pelloi
HAULIKKORIHLAT VERTAILUSS
A
Fretit avuksi kaniinijahtiin
7 / 2008 6,90
PAL .VK
87 4148
KARK
O 200
8-18
NTUK LEN J LI.35 WHEETSÄSTÄEENÄ M ÄL K USSA IMET VERTAILY O klassikoiden IN NE PUNAPISH HTÄ Y JATETÄ APUV IRA VHAULIKK 0 MM kädenvääntöISJÄÄN TOMIAHAWK 140O HIREDUTLLINDENTKÄYTTÖALM EHKYSM MAH M HA T R AHAW TU A T ALIAVEN STETIO RIISTALINTU IN IM RVO K E URP RPP LEHTOKURPPA L A MU ÄTOV TOKURPP ITTAJA UTSUMINMETSÄSTY ISTA AFRIK NEN I ITTAV EN METS UTU ETSÄLLE SKAV MOHÄNTÄPEURAN VALK ASSA HOUK ERI II I IPUOLIN OTIIL RA UTTE KUULO MIN AJOMP PORT LE SA LLE KROK MONIETSÄSTYS TI RII RVIP KORV EN NIILIN KOIRA mäyräkoiralla IR STAN PÄÄT TÄ ESSA K AVA H
08006
710 640
EDOT IENPUIHIN P K OO UK N LO9,3xA62TAvsKUNT ÄN
KANALINTUJAHTI seisovalla koiralla N
6 710640-080 PAL.VKO 2008-45 6 414887
HAU VERTLIKKO Pää ll A hauekkäisp ILU liko iipp t esi uis e t
4/ 2008
-08
04
GPS
710640-0807 08007 106405
PA L.V
KO 20
106405
40-0
802
1 0800
05 1064
7106
OTT
6
4148 87
1064 05
08 -3
1
0800 4
6
PAL.VKO 2008-51
6
414887
2 / 200 8
7 / 2008
6,90
tely t ssä
LUKIJ
IN TÄ AMA IMEEN TKAS TA
REISTA ISO VAI PIENI
Kun olet saanut fileisiin paistettua hyvän paistopinnan, kypsennä fileet uunissa, joko celsiusasteessa fileen sisälämpötilaksi ºc, tai °c minuuttia. Mausta fileet ennen paistamista suolalla ja valkopippurilla. Nosta fileet huoneenlämpöön noin tuntia ennen kypsentämistä. Nosta fileet esimerkiksi lautaselle ja peitä foliolla, jotta lämpö tasaantuu fileessä, eli niin sanotusti liha vetäytyy. PEURANFILEETÄ, herkkutatti-perunapyreetä ja mustaherukkakastiketta
RESEPTI: MARKO PALOVAARA
Määrästä tulee ruokaa noin 23 hengelle. Paista fileet molemmin puolin voissa, johon voit lisätä esimerkiksi hieman timjamia maun lisäämiseksi. Kastiketta tulee noin litran verran, mutta sitä on hyvä esimerkiksi pakastaa seuraavaa kertaa varten.
Tästä eteenpäin tarjoamme lukijoille parhaiden riista-annoksista tunnettujen ravintoloiden keittiömestareiden reseptejä. Ensimmäisenä vierailemme aivan Presidentinlinnan naapurissa ravintola Nokassa.
Peuranfilee
g tl tl varsi g
68 RIISTA
kotimaista peuranfileetä suolaa valkopippuria timjamia voita paistamiseen
Puhdista ja leikkaa fileet cm annospaloiksi, jotta kypsentäminen onnistuu tasaisemmin. Toivomme myös lukijoilta ehdotuksia, mistä niitä parhaita annoksia saa suoraan pöytään tarjoiltuna. Leikkaa cm fileepalat esimerkiksi kolmeen osaan ja annostele lautaselle.. Reseptit pyritään julkaisemaan kotikeittiöihin sopivassa muodossa
Kolmosversiossa näyttöresoluution vähimmäisvaatimus on x . . Ominaisuudet ovat varsin monipuoliset, esimerkiksi esiohjelmoidut kanavaa (ohjelmoitavissa ), yhteensopiva muiden metsästys-VHF:ien kanssa, multi-skannaustoiminto, DTMFsalaus ja purku, puheensalaus, FM-radio jne. Ballistiikkaohjelmaa on kehuttu paljon ja sitä voi soveltaa yhtä hyvin metsästäjä kuin toiminta-ampujakin. Weatherby Magnum. Erityisesti . Myös toimitus tutustuu lähemmin kyseiseen tuotteeseen ja käyttökokemuksista kerrotaan myöhemmin joko Riistan tai Rekyylin sivuilla.
WOUXUN KG-659E PROFESSIONAL
EDULLINEN VHF-PUHELIN
Markkinoille on tullut kiinalainen VHF-puhelin metsästäjille. Puhelimen koko ilman antennia on x x mm ja paino akulla ja antennilla grammaa. Puhelimen hinta on vain , euroa. Weatherby Magnum on merkittävä uutuus, sillä se on valmistajalta selkeä päänavaus pitkiin magnumkaliipereihin. Wouxun Professionalia markkinoi Eränetti.
KALIIPERIUUTUUKSIA STEYR MANNLICHERILTA
Steyr Mannlicher on julkaissut aseissaan kaksi uutta pesitystä. Puhelin on nyt Riistan koekäytössä ja raportti laitteen toiminnasta julkaistaan seuraavassa numerossa. Pro Hunter ja Pro Hunter Mountain ovat nyt saatavana kaliiperissa .- Remington ja Classic Halfstock on saatavana kaliiperissa . FOXBALLISTICS III
KOTIMAINEN BALLISTIIKKAOHJELMA
Ballistiikkaohjelmien kirjavaan joukkoon on vihdoin tullut kotimainen versio, FoxBallistics. Se ei sinänsä ole varsinainen uutuus, sillä se on ollut jo jonkin aikaa olemassa ja käyttäjiäkin on jo kohtalainen joukko. Tätä ennen pisimpiä aseeseen saatavia patruunoita on edustanut mm. Kettunetin sivuilla kannattaa käydä muutenkin vilkaisemassa, sillä sivuilta löytyy paljon hyödyllistä metsästäjälle; esimerkiksi Asetori, Tietotori, Drillinki Saksasta tietopaketti jne. Laite on varsin pienikokoinen ja siihen saa samat lisävarusteet kuin muihinkin vastaaviin puhelimiin. Jo aiemmin rekisteröityneet saavat vanhan ohjelmansa päivitettyä eurolla. Winchester Magnum ja x S.
70 RIISTA. Hiljattain on kuitenkin ilmestynyt päivitetty versio, FoxBallistics III, jonka voi ladata tekijän sivuilta (kettunet.com) euron hintaan
Lisävarusteena tulee kypäräkiinnike. Patruunat ovat jo aiheuttaneet aserikkoja ja näitä patruunoita ei pidä missään nimessä käyttää vaikka hinta olisi kuinka houkutteleva.
KOTIMAISET METSÄSTYSVIDEOT JAHTIFILMILTÄ
0,- /kpl 17,9
0 044-929 1344
Tilaa soittamalla Tilaa soittamalla TAI NETISTÄ Ä
Hirveen hyvä haukku
Jahtimme soilta saloille Taas tulee kyyhkyjä
Tenon virta vie
.fi
RIISTA 71. Maahantuoja: Asetalo Oy, () . Erikoisuutena on, että valaisimessa on erilaista valaisinta yhdessä paketissa, tehokkaimpana valkoinen C-led, jonka teho on lumenia. Virtalähteenä toimii yksi V CRA-paristo, jolla saadaan parhaimmillaan käyttöaikaa jopa yli tuntia. Tämä Streamlight valaisinuutuus on saatavilla Suomessa lokakuun aikana.
VAROITUS!
Toimituksen tietoon on tullut, että Suomessa on jälleen liikkeellä erä , x R ylijäämäpatruunoita, joiden alkuperä löytyy Venäjältä. Sivustolla on saatavana tietoa sorsien muutosta Yhdysvalloissa ja myös muuta yleistietoa ja yhteisöllistä materiaalia sivustoilla on runsaasti. www.stormchasersnetwork.com
SIDEWINDER COMPACT
STREAMLIGHT UUTTA
Sidewinder-valaisimesta on tullut markkinoille Compact-versio, jolla on painoa pariston kanssa ainoastaan grammaa. Näiden patruunoiden hylsynpituus on esim. Muina ledeinä ovat punainen, sininen ja IR. Sivusto on mielenkiintoinen ja varmasti käynnin arvoinen. METSÄSTÄJÄT VERKOSSA
Federal on lyöttäytynyt yhteen Stormchasers Network sivuston kanssa. Valaisimessa on klipsi, jolla sen voi kiinnittää esimerkiksi vyölle tai repun hihnaan. Sivustoilla on tuote-esittelyjä ja luonnollisesti pari vuotta sitten ensiesitellyt Federal Black Cloud -teräshaulipatruunat ovat varsin vahvasti esillä sivuilla. Sama kaava olisi sovitettavissa luonnollisesti myös Eurooppaan, mutta valitettavasti sorsalintujen pyyntikulttuuri on tällä mantereella varsin heikosti kehittynyttä. kotimaisiin tehdaspatruunoihin verrattuna jopa yli millin pidempi ja tästä johtuen ne ovat usein raskaita pesittää
Nimettömiä kirjeitä ei julkaista.. -N.V. -Esa Höysniemi
KOIRA JA PORO Meidän porukka on joutumassa tilanteeseen, jossa hirvijahtimme siirtyy Pohjois-Suomeen valtion maille. Perinteisesti koiran porovapaaksi opettaminen tapahtuu siten, että koiralla metsästetään hirviä. Ongelmia porojen kanssa on lähinnä vain silloin, kun pyynnissä käytetään yhtä aikaa kahta koiraa, jotka saattavat "laumautua" keskenään ja tällöin porojen ajaminen ja mahdollisuus vahinkoihinkin kasvaa huomattavasti. Jos toinen uros olisi ollut asialla. PAL AUTEPALSTA
LAPPEENRANNAN ENNAKKOVAROITUKSESTA
Päätoimittaja Esa Höysniemi arvioi edellisen numeron pääkirjoituksessaan, että Lappeenrannan tapaus, jossa kahden pennun seuraama emokarhu puri lenkkeilijää, olisi estetty ampumalla yksi karhu enemmän edellisellä jahtikaudella. Niinpä osa meistä, osin pakon edessä, osin mielenkiinnosta, olemme siirtymässä jahtihommiin tuonne pohjoiseen. Eläimet olivat paniikissa ja ryntäsivät nippujen väliin jääden sinne loukkuun. Olisiko naaras pentueineen siellä, jos pentujen isä olisi ammuttu. Tapahtumapaikkana oli Liperin Tikansaari."
KIRJOITA MEILLE!
72 RIISTA
Palsta on tarkoitettu Riistan lukijoilta saatujen palautteiden ja kysymysten käsittelyyn. Asia oli kuitenkin enemmän symbolinen, kuin juuri Lappeenrannan tapausta koskeva ja tarkoitettukin yleisluontoisesti koko Suomen aluetta koskevaksi ja tämän useimmat lukijat tajusivatkin. Jos karhukanta olisi pienempi. Kaksi pääsi vapauteen minuutissa, kolmas oli loukussa puoli tuntia. Aikuinen koira, jolle porot ovat entuudestaan outoja, saattaa ajaa hämmästyksissään poroja. Luultavasti ei, sillä valtaosa saaliskarhuista on nuoria uroksia. Lisääntymisikäisten, yli -vuotiaiden naaraiden osuus Suomen karhusaaliissa on vain prosenttia. Kyseessä on
neljävuotias norjanharmaanarttu, jos sillä nyt on merkitystä. -Arto Määttä
HIRVET HÄDÄSSÄ Teuvo Juvonen Joensuusta lähestyi meitä pienellä tarinalla: "Kolme hirveä oli uimassa salmen yli ja samaan aikaan väylällä lähestyi moottorivene, jota hirvet väistivät tukkinipulle päin. Omat alueet ovat kutistuneet niin olemattomiin, että koko hirviporukalla jahtaaminen ei tunnu enää mielekkäältä. Jos sinulla on kysymys Riistan toimitukselle tai haluat antaa palautetta toiminnastamme, lehdestämme tai vaikkapa nettisivuistamme, lähetä palautteesi osoitteella: Riista-lehti, PL 20, 00251 HELSINKI tai sähköpostitse osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi Muistathan liittää mukaan myös oikean nimesi ja yhteystietosi, vaikka haluaisitkin palautteen julkaistavaksi nimimerkillä. Palokunta oli hälytetty apuun, mutta tilanne laukesi ennen pelastajien saapumista. Tässähän voisi olla jopa jutun aihe teille. -Ilpo Kojola, RKTL Tai sitten luultavasti kyllä. Kiinnostaisikin kovasti tietää, kuinka koiran saa oppimaan porovapaaksi. Mahdollisuuksia olisi ollut tässäkin pienellä miettimisellä rajattomasti. Yleensä kuitenkin riista, jota koiralle on pyydetty aiemmin vie voiton, ja poroajot jäävät vähemmälle. Ja niin edelleen. Mutta meillä taitaa olla ongelmia tiedossa. Toisin sanoen koira saa vahvistusta pyydettä-
vän riistan suhteen ja se jättää muun riistan vähemmälle huomiolle. Ahtaassa tilassa ne pyrkivät rantaa kohti väsyttäen itsensä. Jos pääkirjoituksen sanoma yksinkertaistetaan: liian suuri petokanta aiheuttaa enemmän konflikteja, kuin pieni. Yleensä poronhoitoalueella metsästettäessä koirat jossain vaiheessa elämäänsä ajavat poroja, mutta heittävät homman pois kun pääsevät hirvenpyynnin makuun
Kilpailu jatkuu .. Pyydämme lähettämään otokset osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi
Eero Koskinen
Keuruu
Janne Suuronen
Joutseno
Jari Reinikainen
Kiuruvesi
Petri Malmström
Vammala
Yrjö Sikiö
Pohja-Lankila
Tero Pohjanvesi
Kiiminki
Kuvat osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi
RIISTA
73. Sen jälkeen lukijat äänestävät parhaat kuvat ja tulos julkistetaan numerossa /. Joudumme rajoittamaan julkaistavien kuvien määrän kahteen osallistujaa kohti, joten lukijoita pyydetään tekemään ennakkovalintaa ja lähettämään vain kaksi parasta otostaan. RIISTAKAMERAKUVAKILPAILUN SATOA
Tässä ensimmäinen erä toimitukseen saapuneita otoksia. Aikaa kilpailuun osallistumiseen on siten kaksi seuraavaa Riistan numeroa. saakka, johon mennessä saapuneet ehtivät Riistan numeroon /
Patut vilkuilivat tehtävänannon jälkeen toisiaan vakavina sillä he tiesivät, että vaihtoehtoja olisi ainoastaan yksi ja tämä mahdollisuus ei olisi aivan pienen vaivannäön takana. Perunamuusin teko annettiin Artulle joka oli saatu talkoomieheksi kyttäyslavaltaan pienoisella poliisioperaation pelotteella. Reiska Naapurivaara
74
RIISTA. Raja-aitoja oli ylitettävänä itse kullakin ja pakollinen nöyrtyminen olisi tarpeen tätä vaikeaa yhteisöä lähestyttäessä. Hulputtelusta selvittyään Arttu tajusi, että lantringin seassa oli aimo loraus kirkasta. Talkooporukkaan liittyivät vielä Eki ja Pena, jotka pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan järjestämään paikasta hieman metsästyksellisempää. Kämppäprojekti oli siis siinä. Edellisen illan kähy oli siis muuttumassa vahvasti toisen päivän jungiksi. Uni alkoi painaa ja lavereilla rojotti pitkää pituuttaan talkooporukka jolla oli paikat valmiina armottomia juhlia varten. Arttu kiroili kurkun olevan kipeä ja kuiva kuin beduiinin sandaali. Neljän miehen talkoot ovat siinä mielessä petolliset, että perjantaina aloitettu talkootyö lauantaita varten vaikuttaa oleellisesti olevan hyvä syy hieman tissutella ja pian olikin niin, että muusiperunat oli kuorittu ja käristys tehty ja aikaa oli varsin mukavasti jäljellä ihmismäistä nukkumaanmenoa ajatellen. Viina kähähteli päähän koko porukalle sellaisella tahdilla, että pian alkoi tulla taas aamu. Eki lausui hetken perästä sanat, jotka vaikuttaisivat Lärsäkön Erän hirvenpyyntiin ja hirviporukkaan enemmän kuin mikään aiemmin sanottu tai tehty yhteensä: "Mitäs te sanotte jos me ostettaisiin tämä kämppä pois Lärsäkön Pinnistykseltä?" Tämä lausahdus sai täysin varauksettoman kannatuksen ja pienet muodollisuudet vaatisivat vanhempien patujen mielestä enää muutaman kahvipannun kumoamista Pinnistyksen puheenjohtajan luona. Seura oli huomaamattaan saavuttanut kolmenkymmenen vuoden iän juuri hirvenmetsästyksen alkumetrien paikkeilla. Täysin raitista miestä pitäisi osata kohdella, joten delegaatio valittiin tarkoin. Sen verran Artulla oli itsesuojeluvaistoa, että hän ei puhunut asiasta mitään vaan tarjosi varmuuden vuoksi kaikille janoa valitteleville aimo kulauksen samasta astiasta. Kaikki olivat mukavasti yllättyneitä kun he pääsivätkin sotkemaan viimeisen päälle siistin kämpän muusilla ja käristyksellä. Huoltoaseman baari ei tässä tapauksessa olisi missään nimessä riittävän juhlava paikka. Iltapäivällä parin hätäisen hirviajon jälkeen koko muu hirviporukka saapui kämpälle ja säikähti vastaanottokomitean tilaa. Tulijoiden mielissä oli aavistus siitä, että talkooporukka ei taatusti olisi saanut mitään aikaiseksi. viimeinen sana
Kämpällä
Lärsäkön Erällä oli aivan yhtäkkiä aihetta juhlaan. Tämä oli alkulaukaus paikalle hommattujen karaokelaitteiden testaukselle. Patut riekaantuivat kuitenkin ajatuksesta kotoa pois pääsystä sen verran, että he tekivät varsin suoran lähestymisen kylän hiihtoseuraa kohtaan ja marssivat Lärsäkön Pinnistyksen puheenjohtajan juttusille. Talkooporukka juhli Lärsäkön Erän kolmekymppisiä siinä missä muutkin kun viina enää tavallaan vain mukavasti jungaili edellisillasta rautaantuneeseen päähän. Janojuomaksi oli sopivasti perjantai-iltaista lantrinkia, josta Arttu raapaisi pitkän huikan. Valmiille on mukava tulla. Uutinen levisi kulovalkean tavoin Lärsäkön kylällä ja hiljalleen homma alkoi haiskahtaa juhlilta. Nuoremman väestönosan täytyi häpeäkseen turvautua vanhempien partojen paikallistuntemukseen kun ajatuksena oli kuitenkin erämaassa vietettävät juhlat. Muutaman kahvipannullisen jälkeen puheenjohtaja suostuikin puhtaasti rahan ja hirvenlihan voimalla luovuttamaan kämpän hirvenpyynnin toiselle viikonlopulle kun Rauno oli keksinyt esittää kämppätarvetta perustellen sitä kämpän taktisesti oikeellisella sijainnilla hirvenmetsästyksessä. Kohta koko porukka oli taas tasapuolisesti siinä kunnossa, että käristyksen lämmittäminen ja perunoiden keittäminen vaati varsin suurta tarkkaavaisuutta. Kämppä saatiin nopeasti juhlakuntoon, eli lattiat lakaistiin, suksenvoitelutelineet kiikutettiin ulkovarastoon ja polttopuita roudattiin paikalle astetta reilummin. Arttu lauloi illan ja yön aikana noin tangoa ja Artun pakollisilla juomatauoilla Pena täräytteli Topi Sorsakosken tapaan balladeja sellaisella tunteella, että Eki liikuttui joka kerta ja soitteli kännykän tyhjäksi vaimolleen kehuen Penan tulkintoja. Kämpän lämmettyä aavistuksen kuumaksi alkoi talkoomiehiä heräillä lauantaina puolilta päivin kohtuullisen kovaan janontunteeseen. Kuralla olevan hiihtoseuran talous oli miesten tiedossa ja sen parsiminen muutamalla satasella nähtiin ovelana keinona muljauttaa hiihtoniilon mielipide hirvimiehille suotuisaksi. Kenelläkään ei vaan meinannut tullut mieleen sopivaa paikkaa juhlille kun sitä kämppää ei seuralla ollut edelleenkään. Allekirjoittanut sai tehtäväkseen tehdä porukalle käristyksen aloitusviikonloppuna ammutusta hirvimiesten peijaishirvestä
Testaa ilmaisella demoversiolla! Lisää käyttäjien paljonpuhuvia kokemuksia ja kommentteja www.ultrapoint.fi.
Katja Partanen Nerkoon riistamiehet ry
oira-GPS timainen k n olosuhteisiin Ko isii pohjoisma jät
:n Koira-GPS Ultrapoint valtuutetut jälleenmyy
Ultrapoint Koira-GPS:ään kuuluu useimpiin puhelinmalleihin soveltuva ohjelmisto sekä muovinen, pestävä panta. Akuissa on markkinoiden pisin virrankesto.
uudet ja -ominais point-mallit Kaikki Ultra t.fi
oin www.ultrap. GPRS-pohjaisen DoGPS+:n ansiosta laite pelittää kaiken lisäksi nopeasti, automaattisesti ja edullisesti. "Tilanne aina hallussa"
Ultrapoint Koira-GPS sisältää kaiken, mitä tehokkaalta ja toimintavarmalta tutkalta vaadit. Antennit sijoittuvat optimaaliselle paikalle koiran niskaan. Katja Partaselle erityisen tärkeää ovat selkeät kartat, matalat käyttöja ylläpitokustannukset sekä pannan erinomainen vesitiiveys