Riista 7/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

7 / 2010 7,50 710640-1007 10007 PAL.VKO 2010-48 6 414887 106405 SAUER 202 HARDWOOD 9,3X62 JOUSEN OSAT, OSA 2: NUOLIHYLLY HIRVIASE KOHDALLEEN RATAPATRUUNOILLA
Sisältö 7/2010 7 8 Pääkirjoitus Hirvijahti aikaistettiin pohjoisessa Sitkeä työ, mureampi liha 58 Vaude SoMo Hunting Tour 40 Metsästäjän pikkurinkka 60 Metsästäjän knoppitietoa Osuman sijoittamista häiritsevät tekijät 62 Metsästäjän patruunanurkka Legendaarinen .30-06 64 Kritiikkipalaveri Aloitteleva jousimetsästäjä ihmettelee 66 Remonttireiskan supitupla Pienpetojahtia koirien avustuksella 68 Lyijyn haittavaikutusten arviointia 70 Uutiset 72 Riistakamerakuvakilpailu 73 Eläinlääkäri vastaa 74 Viimeinen sana Reiska Naapurivaara 12 Lakipykälät kuntoon Hirvijahdin aloitusajankohta 14 Sauer 202 Hardwood 9,3x62 Kompakti ja tehokas 18 Laukauksen jälkeen, osa 3 Ruhon ensikäsittely maastossa 20 Harjoituspatruunat ja hirvipatruunat Erot osumapisteissä 22 Passi- ja kyttäysrakennelmat syynissä Oikeita ja vääriä ratkaisuja 26 Norma ruudit metsästyslatauksissa Norma 202 ja 9,3x62 28 Norma Oryx .358 ja .35 Whelen Simulaattorin kertomaa 30 Jousi tutuksi, osa 2 Nuolihylly 34 CZ 550 Safari Classics .505 Gibbs 40 Toimittajien hirvenmetsästysvarusteet Eri jahtimuodot, eri painotukset 44 Tappotehoa haulikkoon Ylimenokartion loiventaminen 48 Metsästysluotivertailu Syynissä hitaat ja raskaat käsiaseluodit 22 Hirvitornit paremmiksi
Ainoastaan metsästäjillä näyttää olevan riittävää tietoa alueensa eläinkannoista ja niiden sopivasta suhteesta. Samaan hengenvetoon kuitenkin todetaan tiettyjen vesi-, pelto- ja metsälintujen yhä harvinaistuvista kannoista eli juuri niiden lajien, joiden pesintää varislinnut tehokkaimmin verottavat! Tämä äärimmäisen raskas verotus yritetään nyt työntää metsästäjien niskoille, vaikka ongelman pahimpina aiheuttajina ovat olleet lintujensuojelijat itse. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Edellä kerrotun lisäksi lähes yhtä suuri typeryys on ehdottaa, että metsästysasiat pitäisi siirtää ympäristöministeriölle. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Metsästyslainsäädäntöä pidetään pääosin asiallisena, mutta järjestön mielestä metsästystavoissa ja -säädöksissä olisi parantamisen varaa. Samoin vain metsästäjät kykenevät suhtautumaan luontoon ekologisesti oikein ja toimimaan ilman taka-ajatuksia. Lintujärjestö BirdLife Suomi on nyt katsonut asiakseen puuttua metsästykseen, tästä on suurieleisesti tehty oikein linjanveto. Kaikki varislinnut tulisikin ehdottomasti palauttaa entiseen tapaan lainsuojattomiksi koko vuodeksi, se on ainoa keino edes vähän parantaa tilannetta. Ennen kuin linnut ylittivät minut, huomasin parven kasvaneen ensin likelle kymmentä, sitten lintuja oli , , ja lopulta kolmekymmentäkaksi yksilöä ohitti asemapaikkani. BirdLifen kannanotossa oli runsaasti muitakin älyttömyyksiä, joten voidaan vain todeta, että annettakoon metsästysasiat metsästäjille ja lintubongarit älkööt siihen puuttuko! Esa Höysniemi, päätoimittaja Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Firekustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Samoin harakat ovat aikaisemmin esiintyneet alle kymmenen yksilön parvissa, mutta viime vuosina parvet ovat kasvaneet jopa viisikymmenpäisiksi. Kaikki oikeudet pidätetään. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. On muistettava, ettei yhdelläkään metsästysseuralla ole intressejä lopettaa toimintaansa, mikä tarkoittaa suomeksi, ettei yhdenkään eläinlajin anneta vähentyä liiaksi. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Moista en ollutkaan ennen nähnyt. Tästä aiheesta tekstiä onkin saatu kasaan liki viiden sivun verran. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. Riista löytyy myös Facebookista: facebook.com/riistalehti. Kolmas vuosikerta. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Tämän lisäksi on muistettava, että metsästäjät hallitsevat suurta maaomaisuutta ja vain metsästäjien myötävaikutuksella voidaan saada aikaan sekä mittavia että järkeviä eläinten elinympäristöjen parannuksia. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Tällä hetkellä ainoat ilman liiallisia tunnekuohuja ja salamyhkäisiä tarkoitusperiä toimivat instanssit ovat metsästysjärjestöjä tai -yhdistyksiä ja KAIKKI metsästysasiat tulisikin pikimmiten antaa paikallisille metsästysyhdistyksille. Samanlainen lisäys koskee myös varsinaisia parvilintuja, variksia ja naakkoja, kasvu on ollut äärimmäisen voimakasta korpista puhumattakaan. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Suurin osa tekstistä on turhaa, sillä asioista ei ole kunnolla otettu selvää, ja monin paikoin vaaditaan asioita, jotka on jo toteutettu! Pahimpia mokia on kuitenkin vaatimus, että kaikki metsästys tulisi lopettaa helmikuun loppuun mennessä, tässä on mainittu erityisesti myös varislinnut. Tämänhetkisen tiedon valossa ei ole epäilystäkään siitä, että "ympäristöihmiset" ovat aiheuttaneet selkeästi enemmän haittaa ja vahinkoa toimillaan kuin toteuttaneet hyödyllisiä hankkeita. Meillä päin närhiä ei juuri kuutta kahdeksaa enempää ole näkynyt kerralla. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Arto Määttä TEKIJÄT: Tero Kuitunen, Juha Kylmä, Tuomo Karsikas, Jussi Grönstrand, Erno Lindroos, Hannu Uronen, Timo Höysniemi, Nina Juslin, Jukka Villanen, Maiju Suominen, Olli Autonen, Erkki Tamminen GRAAFIKKO: Antti Teittinen VALOKUVAAJAT: Antti Teittinen Arto Määttä ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo .-.) Muina aikoina automaatti, puh: - Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus LINTUJÄRJESTÖ SEKOILEE O lin tarkastamassa tulevaa hirvijahtia ajatellen passipaikkojen kuntoa, kun viereistä voimalinjaa pitkin lähestyi muutaman närhen parvi
Enontekiö, Muonio, Inari ja Utsjoki pääsivät aloittamaan hirvenpyynnin 1.9. 8 RIISTA M uonion Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Juha Niemelän mukaan muutosta on yritetty jo -luvulta alkaen. Nyt se meni läpi. Vuoden loppua kohden valon määrä vähenee oleellisesti, kylmyys lisääntyy ja toisinaan lunta on joulukuun alussa jo vähintään haitaksi. Pyyntiaika on Ylä-Lapissa vastaavasti lyhennetty päättymään jo .. Niemelän mukaan hirvien mahdollisuus selvitä pitkän talven yli paranee kun ne pääsevät rauhoittumaan talvilaitumille aiemmin.. Pimeyteen liittyy lisäksi turvallisuusriskejä, joita myös pyrittiin esityksellä vähentämään, Niemelä luettelee. Rauhoitus kestää ..-.. TEKSTI: MAIJU SUOMINEN KUVAT: JARI KAIPAINEN SITKEÄ TYÖ, MUREAMPI LIHA HIRVENPYYNTI AIKAISTETTIIN Puoli vuosisataa sitä tahkottiin. -Pääasialliset syyt ovat olleet lihan laatu ja luonnonolosuhteet. Kokeilun aikana rauhoitetaan hirven varsinainen lisääntymisaika. Kolmivuotinen kokeilu hirvenpyynnin aikaistamiseksi Suomen neljän pohjoisimman kunnan alueella saatiin aikaan viimetingassa
Niinpä muutamat arvostetut RKTL:n tutkijat vetivät hatusta ajatuksen geeniperimän tuhoamisesta. - Huimimmat väitteet ja kovin vastustus tuli RKTL:n ja Suomen luonnonsuojeluliiton taholta, unohtamatta myöskään MMM:n apulaisosastopäällikkö C. Lihojen paremmuus on havaittu myös täällä. Ensimmäisille kolmelle viikolle toivomani prosentin kaatotavoite näytti ensin jäävän saavuttamatta, mutta lopulta saatiin hieman Kaikin keinoin kohti kämppää ja pyyntiin! tavoitteen ylikin, Niemelä toteaa tyytyväisenä. - Jahti ei todellakaan ole ollut helppoa. - Riistanhoitopiiri teki kaikkensa asian eteen ja eläkkeelle lähtevä riistapäällikkö pani arvovaltansa peliin monta kertaa, Niemelä kiittää. Hirvistä on Enontekiölläkin kaadettu alkujakson aikana noin prosenttia. - Lisäksi väite kaikkien isojen sonnien tappamisesta on osoittautunut sekin höpöpuheeksi. - Liha on myös huomattavasti parempaa ennen kiimaa, sillä kiiman aikana urosten elopaino putoaa prosenttia, jolloin lihasta katoaa liki kaikki rasva pois, Niemelä huomauttaa. Yhtenä perusteena pyynnin aloituksen aikaistamiselle Niemelä mainitsee myös hirvenmetsästyksen ja poronhoidon päällekkäisyyden vähentämisen. Lausuntoja pyydettiin laajalta joukolta eri tahoja ja vaikuttajia. Metsästäjiltä saatu palaute on ollut pelkästään positiivista. Grogelia, joka valjasti RKTL:n vastustamaan asiaa. Passimiehilläkään ei ole ollut kylmä, mutta polttiaiset ja mäkärät ovat kuulemma hieman haitanneet muutoin hienossa syyssäässä tapahtunutta pyyntiä. Saaliiksi saadut hirvet ovat olleet pääosin juurikin sopivia nuoria eläimiä. Vasoja ei Ala-Poikelan mukaan ole erikseen päätetty jättää ampumatta, mutta kaikki ovat kuitenkin lähteneet siitä, että on viisaampaa jättää vasat lihomaan rauhoitusajan tuolle puolen. Nyt on poromiehilläkin mahdollisuus osallistua hirvijahtiin. Itse jahti on Niemelän kokemuksen mukaan ollut mielenkiintoisen erilainen. Lapin luonnonsuojelijoiden edusmiehet olivat kuitenkin muutoksen kannalla, Niemelä kertoo. Tässä asiassa oli hänen mukaansa onneksi takana laaja poliittinen tuki, joka ei horjunut missään vaiheessa. Niemelä pahoittelee sitä, ettei päätösvaltaa saada Helsingistä maakuntiin ja sanoo monen muunkin asian siksi olevan pohjoisen näkökulmasta katsottuna päätetty päin honkia. - Kiimahajua ei uroksissa ole ollut kuin aivan muutamana viimeisenä alkujakson päivänä. Asetusmuutospäätös tosin tuli niin myöhään, että suuri osa metsälle mielivistä oli listannut lomansa väärään paikkaan, pahimmoilleen juuri rauhoitusajaksi. Prosessin aikana tulikin ilmi muutamia asioita, joita moni metsästäjä pitää käsittämättöminä. Seurantatutkimus teettää hieman töitä, mutta eiköhän sekin asia korjaannu ensi vuonna kun asioita ajatellaan järjellä kaikessa rauhassa. Monien vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen asiat ovat kuitenkin aika mukavasti. Hirvet ovat olleet peitteisessä maastossa paikoin todella kesyjä ihmistä kohtaan, mutta koiran haukussa varsinkin sonnit ovat pysyneet ajoittain huonosti. Saaliiksi saadut hirvet ovat olleet erinomaisessa kunnossa ja varsinkin ensimmäisen viikon ajan oli hyvät riiputusilmatkin. Nythän ohjeet annettiin tunnekuohun vallassa, Niemelä sanoo. KÄY TÄNNÖN KOKEMUKSET H YVÄT Naapurikunta Enontekiön riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jouko AlaPoikelan mietteet ovat samansuuntaiset. Toisaalta hirvikoirat eivät sitten joulukuussa ole häiritsemässä porojen kokoamista, eikä porojen kokoaminen ole häiritsemässä hirvijahtia. MONTA LUSIKKAA SOPASSA Esityksen läpivienti ei tietenkään edennyt esteittä. Luonnonsuojeluliitto puolestaan pelkäsi ruskaturistien ja marjastajien turvallisuuden vaarantuvan. Urosten ja naaraiden osuus on melko tarkkaan puolet ja puolet, kuten aikaisempinakin vuosina. Vaikka meille osui melko lämmin jakso ja lihat piti jakaa ja pakastaa nopeasti, on liRIISTA 9. - Pyynnin aikaistaminen on hieno ja tervetullut uudistus. Innolla ovat metsään heti pyynnin alusta lähteneet kaikki kynnelle kyenneet ja kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia, Ala-Poikela toteaa
Hirvien löytäminen lehtipeitteisessä maastossa tai mahdollisen haavakon jäljittäminen helpottuu koiran kanssa työskennellessä. - Ensialkuun oli pieni jännitys päällä, koska puut olivat vielä lehdessä ja meidän porukkakin on iso, jäsentä, joista oli heti ensimmäisenä päivänä metillä, vuonna perustetun seuran pitkäaikainen metsästyksenjohtaja Markku Vuollo kertoo alkutunnelmista. Toinen etukäteen mietityttänyt seikka olivat kelit. - Kun esimerkiksi suunnittelimme minne seuraavana aamuna mennään passiin, ja metsänistuttajia tiesimme olevan tietyllä alueella, kerroimme heille etukäteen liikkumisestamme sillä alueella. Porukka valmistautui pyynnin alkuun jo etukäteen raivaamalla ryteiköistä esiin lopun satakunta tornia. Tästä syystä korostui sekin, ettei ammuta vilauksia, vaan ainoastaan halutunlaisia hirviä ja esimerkiksi vasat tai piikkien määrä pitää osata huolella tunnistaa, Vuollo listaa. Hirvenpyytäjille velvoitteita tuova näytteidenotto on sekin sujunut hyvin. Molempia pyynnin muotoja kun harrastaa, niin ei tarvitse kahtaalle yrittää revetä, kanakoirankin kanssa metsällä viihtyvä Ala-Poikela tuumaa tyytyväisenä. Hirvikone Elkku (Väkkäräsalon Elmeri) ja kaksoisvasojaan suojeleva emä. han laatu silti korvannut olemattoman riiputuksen haitat, Ala-Poikela sanoo. Metsästyksen alettua teroitettiin jokaisen pyyntiin lähtevän mieliin se, että tilanne on uusi ja vaatii tarkkuutta useammassakin mielessä. Kylmäkonttimahdollisuus oli Kairamiehillä varmistettuna, mutta sitä ei lopultakaan tarvittu, sillä riiputtamaan pystyttiin ilmojen puolesta riittävästi ja hyvin pärjättiin.. Kiimarauhoituksella on Ala-Poikelan huomion mukaan sekin positiivinen puoli, että aikaa jää myös linnustamiseen. lähti tämänsyksyiseen hirvenpyyntiin suurella innolla ja tunteen palolla. Kauan odotettuun aikaistettuun pyyntiin valmistauduttiin huolella ja ajatuksella. Myös omalle porukalle teroitettiin, että kaikkien on hyväksyttävä se, että metsässä on muitakin, Vuollo kertoo. Alkuvaiheen hän toteaa olleen harjoittelua, sillä hirvet käyttäytyvät erilailla ja löytyvät eri paikoista kuin myöhemmin syksyllä. - Erityistä tarkkuutta vaati se tosiasia, että näkyvyys on huono, koska puissa on vielä lehdet jälellä. Koirat ovat olleet tässäkin suurena apuna. - Täytyy kiittää päättäjiä tässä asiassa, että antoivat lopulta periksi ja luopuivat esittämästään koirankäyttökiellosta, Ala-Poikela huokaisee. Porukka myös informoi muita metsässäkulkijoita aikaistetusta jahdista. - Lintuihmiselle tämä on mieleen, paikalliselle varsinkin ja miksei myös turistimetsästäjälle, jonka ei tarvitse hirvimiehiä väistellä. Tähän asti saatujen kokemusten perusteella toivotaan ehdottomasti ja yhteen ääneen pyynnin aikaistamisen jatkuvan myös kokeilun jälkeen. STARTTI "RY TINÄLLÄ", MU TTA AJATUKSELLA! Muonion kunnan alueen suurin hirviporukka Ylimuonio-Kajanki Kairamiehet ry. Jos on liian lämmintä, menevätkö lihat pilalle. Huomion arvoinen asia oli, että kaikki olivat ottaneet onkeensa ja havaitut marjastajat olivat tavallistakin värikkäämmin pukeutuneita. Ikiaikaisia vaistoja. Ala-Poikelan mukaan asia on suunniteltu ja ohjeistettu yhdessä Lapin riistanhoitopiirin kanssa ja otettu hyvin vastaan. 10 RIISTA - Varsinkin kun saimme kaikkien neljän yhdistyksen sisällä näytteidenoton käytännön järjestelyt järkevälle mallille, Ala-Poikela kiittelee yhteispeliä
- Kyllä meillä on ensimmäisen jakson jälestä semmoset kokemukset, että pyynnin aikaistaminen on todella hyvä jo lihan laadunkin takia. Nyt uroksia on näkynyt vain vähän. Syksyllä kun Väylä alkaa tekemään jääpeitettä, käyvät hirvet kokeilemassa sen pitävyyttä, Vuollo kertoo. Havaitsimme kymmenenkin hirven tokkia odottelemassa ylitystä. - Ennen on meidän seurassa ammuttu melkein enemmän uroksia kuin naaraita. Heidän porukallaan ei kuitenkaan ole mitään kiirettä ampua kaikkia lupia heti ensimmäisellä jaksolla, vaikka tähän saakka ovatkin aina saaneet hirvet kaadettua noin kolmessa viikossa. - Yksöisvasat ovat tosin olleet isompia. Kairamiehet metsästävät Vuollon mukaan melko pienellä alueella, seuran käytössä on noin hehtaaria yksityismaita. Alunperinkin oli tarkoitus, ettei vasoja oteta vielä syyskuussa, koska ne ovat silloin turhan pieniä. Saman on huomannut myös Vuollo. Ensimmäisellä jaksolla Kairamiehet ovat kaataneet eläintä. - Ajometsästys on meillä pääasiassa käytössä, koska meidän porukka on iso ja maat pienet, siinä ei pääse koira oikeuksiinsa. Kun nuorehkon, nyt kaadetun uroksen paistin päällä on senttiä pintaa, niin ei ole lokakuussa, Vuollo riemuitsee. Ensimmäisen jakson loppua kohti alkoi Vuollon kertoman mukaan uroksia kuitenkin näkyä selvästi enemmän. Meillä Väylänvarressa on muutenkin Ruotsin kanssa yhteiset hirvet, Vuollo toteaa. Vuollo ei usko alkuunkaan siihen, että kanta aikaistetun pyynnin vuoksi pienenisi. Hän viittaa Ruotsista saatuihin kokemuksiin. Lisäksi nyt on pitkät päivät, eikä tarvitse palella passissakaan. Ensimmäisellä jaksolla ennen kiima-aikaa tuntuu yleisemminkin olleen vallalla tilanne, että emävasa-porukoita oli useamminkin näkösällä lehtipeitteen kuvitteellisessa suojassa, mutta urokset ovat hankalamman takana. Tämänsyksyiseen pyynnin aikaistamiskokeiluun ovat Vuollon mukaan kaikki olleet enemmän kuin tyytyväisiä. Tosin viime talven laskenta tammikuussa osoitti, että yllättävän paljon talvihirviä oli Suomen puolella. Muutama vuosi on nyt harjoiteltu myös koirien kanssa metsästämistä, ja tosiasia on täälläkin havaittu; varsinkaan uroshirvet eivät alkujaksolla tahdo pysyä haukussa. Lupia on aikuiselle. Olen pannut merkille, että hirvi on rohkeampi, kun on lehti puussa. - Lokakuun lopullakin huolella kun käsittelee, on liha oikein hyvää, Vuollo toppuuttelee. Hohtin Reijo kaatoi porukkansa ensimmäisen sonnin tälle syksylle. Sen lihakin oli eriväristä. - Viimeisellä viikolla ammuimme uroksen, jolla oli haaremi matkassa ja se oli selvästi jo rykinyt. Houkuttelemalla ei kyllä hirviä saa ennen kiimaa, Vuollo kertoo porukkansa pyyntitavoista. Mutta havillisempihan se olisi se toinen kaksoisvasoista, Vuollo kertoo linjauksista. Toivottavaa on että tämä jatkuisi, Vuollo summaa jokaisen hirvestäjän toiveen. RIISTA 11. Kuva: Juha Niemelä Huolellinen ja asiantunteva käsittely viimeistelee hyvät lihat pakkaseen. - Liha on aivan toista nyt! Eriväristäkin se on. Tunteeko se sitten olevansa suojassa, en tiedä, Vuollo pohtii. Hän mainitsee alueen hirvistä valtaosan talvehtivan yleensä Ruotsin puolen puronvarsimetsiköissä. Meidän alueellamme on nyt ollut havaittavissa kiiman jo alkaneen tuossa viimeisen viikon loppupuolella, Vuollo huomauttaa. - Ruotsissa on Muonion korkeuttakin ylempänä olemassa todellakin suuria uroshirviä, eikä ole koskaan kuulunut, että kanta olisi siellä pienentynyt. - Jääolosuhteetkin olivat toisaalta sellaiset, etteivät hirvet päässeet yli
Ajat olivat muuttuneet ja huomattiin, että erityisesti maan pohjoisosissa tarvittiin pidempää pyyntikautta. Lisäksi esiin tuodaan tavallisuudesta poikkeavia näkemyksiä eri lainkohtien ja vakiintuneiden käytäntöjen mielekkyydestä. HIRVENMETSÄSTYKSEN ALKAMISAJANKOHTA Kun minä olin pikkuinen vielä, alkoi hirvijahti lokakuun puolivälissä. Ruotsissa jahti alkaa syyskuun ensimmäisenä maanantaina ja nyt pohjoisimmassa Suomessa kokeillaan jahdin aikaistamista syyskuun ensimmäiseen päivään. Kun marraskuu sitten koittaa, niin pohjoisimmissa paikoissa ollaan säkkipimeässä metsässä munia myöten hangessa.. Hirvijahdin aloitusajankohta on huippuesimerkki ymmärryksen puutteesta ja jopa suoranaisesta välinpitämättömyydestä pohjoisen jahtimiehiä kohtaan. VALINNANVAPAU TTA VAI EI? vinkaan paljoa. Hirvijahdin osalta tuntuu kerrassaan mielettömältä, että meidät on hyvin pitkän aikaa sivuutettu ja päätökset RIISTA Siinä tapauksessa, että laissa on määritelty jonkin pyyntimuodon alkamisajankohta, on kyseessä yleensä aina kompromissi maan eri osien välillä. Ongelmana on, että niillä paikoilla, joissa jahti alkaa liian aikaisin, on jahtia mahdollisuus jarruttaa. Jollekin aloitus on liian aikainen ja jahdin alkamisajankohtaa myöhästytetään ja joissain paikoissa aloitusajankohta on juuri sopiva. ) hirvi Enontekiön, Inarin, Muonion ja Utsjoen kuntien alueella päivästä joulukuuta päivään elokuuta ja päivästä syyskuuta päivään lokakuuta sekä muualla maassa päivästä tammikuuta syyskuun viimeistä lauantaita edeltävään päivään; (../). Sitten taas ne, joilla se alkaa keskimäärin sopivasti, ei valittamista ole ko- Olen törmännyt usein etelän jahtimiesten kanssa siihen, että he eivät tunnu mitenkään ymmärtävän pohjoisen haluja aikaistaa jahtia. Pykälät kuntoon Tässä artikkelisarjassa ruoditaan metsästyslainsäädännön epäkohtia ja tulkinnanvaraisuuksia. Yksinkertaisuudessaan menee niin, että kun syyskuun viimeinen viikonloppu koittaa, niin pohjoisimmissa paikoissa maassa saattaa olla lunta. Valinnanvapaus on siis täysin yksisuuntaista ja tavattoman epäreilua. MIKSI LIIAN MYÖHÄÄN? P 12 ohjoisen ihmisenä edustan sitä porukkaa, joka on joutunut kautta aikojen kärsimään päätöksenteon eteläkeskeisyydestä. Mistä johtuu moinen monimutkaisuus? TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Metsästysasetus ../ § Yleiset rauhoitusajat Riistaeläimet ovat rauhoitettuja seuraavasti: ... Jossain olisi taas järkevää aloittaa jahti aiemmin jotta homma saataisiin hoidettua asiallisemmin. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, sillä vain harvalla eteläisessä Suomessa asuvalla on selvää käsitystä maamme pituudesta ja olosuhteiden eroavaisuuksista. Sittemmin aloitus muutettiin syyskuun viimeiselle lauantaille. Liian myöhään aloittavilla ongelma on suurin, jahtiin päästään vasta sitten kun laissa määrätty päivä koittaa. ... on tehty etelän tarpeita vastaaviksi
Jos siis näyttää siltä, että lupamäärät ovat hyvin korkeat, niin aloitusta voi ja tulee aikaistaa. Siinä tapauksessa, että hirvijahti alkaisi aiemmin, ei linnustajien aiheuttama "häiriö" hirvenmetsästykselle olisi lainkaan sitä luokkaa kuin se on nykyään. Ongelmia myöhemmin aiheuttavat talven myötä hankaloituva liikkuminen, käytettävissä olevan metsäautotieverkoston supistuminen entisestään ja jopa koiran käytön hankaloituminen jokien jäätilanteen ja koirien jaloille aiheutuvan rasituksen suhteen. Aina jos laissa määritetään vaikkapa yksi alkamisajankohta, niin ongelmat ovat edellä mainitun kaltaisia. Tämä tuntuu hurjalta, mutta tarkemmin ajateltuna tämän tyyppinen käyttäytyminen on ymmärrettävää. maamme neljässä pohjoisimmassa kunnassa oli pitkästä aikaa vapauttava ja oikea askel jahtijärjestelyiden suhteen. Joissain tapauksissa on myös päässyt käymään niin, että suorasukainen omien etujen tavoittelu on johtanut hyökkäyksiin muita metsästysmuotoja kohtaan. Hirvenmetsästyksessä kyse on kuitenkin jahdin onnistumisesta kokonaisuutena ja tämän vuoksi linnustajien olemassaolo metsässä tuppaa ärsyttämään erityisesti valtion maaalueilla pyytäviä seurueita. Jos taas kyseessä on niin sanottu kituvuosi lupamäärien suhteen, niin jahdin alkamisajankohta ei ole niin kriittinen. Jos näyttää siltä, että terminen syksy alkaa aikaisin ja itsepäisesti, jälleen jahtia tulee aikaistaa. "Häiriötekijät" tässä yhtälössä saavat siten valitettavan vähän ymmärrystä osakseen. PARANNUSEHDOTUS Hirvijahdin aloittaminen .. Hankaloittavana tekijänä ovat lisäksi jäykkäniskaiset virkamiehet, joiden kohdalla voidaan jossain määrin puhua jopa sadismista niin häikäilemätöntä on suhtautuminen pohjoisen jahtimiehiä kohtaan. MIKSI LAKI. Joka tapauksessa jokin sopiva sääntelytapa jahdin aloittamisajankohdan suhteen olisi hyvä olla. Olen ihmetellyt jo useita vuosia sitä, miksi hirvijahdin alkamisajankohta on määrätty niin jäykästi laissa. Jos pohjoisessa päästäänkin jahtiin aiemmin, niin kyse on vain siitä, että he ovat nyt tasa-arvoisemmassa asemassa pyynnin aloituksen suhteen etelän kanssa. MYÖHÄINEN JAHTI LOGISTIIKKAONGELMA Jahdin onnistuminen pohjoisessa riippuukin lähes täysin alkukauden sujumisesta. Tämän suhteen merkityksellisiä ajankohtia ovat nimenomaan jahdin alkupäivät ja ensimmäiset viikot. Tästä huolimatta asiaa ei oteta huomioon ja hirvijahdin aloittaminen määräytyy etelän olosuhteiden mukaan. Toisin sanoen lupamäärien ylittäessä kipurajan, määrittää lopullisen kaatoprosentin asiallisesti käytettävissä oleva pyyntiaika. Tässä yhteydessä luottaisin enemmän paikalliseen päätöksentekoon ja paikallisiin arvioihin sopivasta aloitusajankohdasta. Ongelman ydin alkaa nykyään olla siinä, että Etelä-Lappi ja Oulun lääni pitävät maassamme hirvijahdin volyymin suhteen kärkipaikkaa. On vaikea käsittää Helsingin keväisessä kukkaloistossa, että Muoniossa alkaa olla hyvät pilkkikelit. Hirvenmetsästäjillä on kyseessä suurempi taloudellinen hyöty metsästettävästä riistasta ja lisäpainetta metsästyksen onnistumiselle tulee paikallisviranomaisilta, joiden kontolla on toteuttaa hirvenmetsästyksen riistanhoidollisia tavoitteita. Loppuvenyttelyllä ei ole enää yhtään mitään merkitystä suuremmassa mittakaavassa.. Parempi tapa määrittää sopiva hirvijahdin aloitusajankohta olisikin antaa pohjoisessa riistanhoitoyhdistyksille vara valita alkamisajankohta ja etelässä ääntä voisivat käyttää piirit, jotka ovat suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin pohjoisen yhdistykset. Ongelmat ovat kasvaneet eksponentiaalisesti kun kaadettavat hirvimäärät ovat nousseet nykyiselle tasolle. Asialle ei voida kuitenkaan mitään niin kauan kuin metsästysasetuksen § määrittää monotonisesti jahdin alkamisajankohdan. POHJOISEN HIRVIMIEHET Myöhäiseen ajankohtaan ajoittuvalla hirvijahdilla on nähdäkseni myös yksi perin erikoinen seuraus, joka näkyy ainoastaan paikan päällä pohjoisessa. Hirvimiehet ovat jahdin kokonaisvaltaisuudesta johtuen käytännössä täysin hirvimiehiä ja muu jahtihomma jää tältä porukalta vähemmälle. Paikallisesti voi siis olla jopa suhteettoman suuri merkitys sillä, että sattuuko syyskuun viimeinen lauantai aikaiseen vai myöhäiseen ajankohtaan. Tämä kuitenkin seisoo laissa ja ongelmat eivät ole poistuneet muissa kunnissa siten kuin olisi tarpeen. Ennen vanhaan ongelmia aloitusajankohdan myöhäisyyden suhteen ei ollut aivan mahdottomasti johtuen pienehköistä kaatomääristä. Hirvijahdista on tullut pohjoisessa työmaa, jonka läpivienti vaatii suuria ponnisteluja. Kyse on kriittisistä päivistä kaatomäärien suhteen. Paikallisen päätöksenteon järkevyyttä puoltaisi sekin, että aloitusajankohdan säätämisen yhteydessä voidaan ottaa paremmin huomioon tavoitteena olevat kaatomäärät, kelit ja päivän pituus. Tämä hirvenmetsästäjien joukko on esimerkiksi suulaimpana esittämässä rajoituksia metsäkanalintujen pyynnille, sillä lintujahti ja hirvijahti ajoittuvat alkuvaiheessaan päällekäin ja viikonloput ovat tärkeitä harrastuksen kannalta molemmille porukoille. Samalla tilanne on muotoutunut semmoiseksi, että tämä porukka on täysin välinpitämätöntä muita metsästäjiä kohtaan. Eteläisemmässä Lapissa tulisi jahtia aikaistaa jo siitäkin syystä, että tavoiteltaviin kaatomääriin pääsy ei olisi niin ylettömän vaikeaa. On myös vaikea ymmärtää ilmojen jäähtymistä lokakuussa odotellessa, että pohjoisessa seisotaan hirvipassissa kelkkahaalarit päällä. RIISTA 13 Oman hirvenmetsästysurani aikana ja erityisesti metsästystä johtaessani olen tullut päätelmään, että lopulliset kaatomäärät perustuvat aika pitkälle käytettävissä olevaan pyyntiaikaan. Syy esimerkiksi linnunmetsästyksen pituuteen ei siis ole useinkaan lintukannoissa, vaan hirvenmetsästäjien edunvalvojien äänekkyydessä. Sopii hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Joka tapauksessa järkevää olisi siirtää päätäntä pois kehäkolmosen sisäpuolelta. Jatkossa piirit poistuvat ja systeemit muuttuvat, eli määrittelevä taho tulisi määrittää sitten aina kulloisenkin tilanteen mukaan. Pimeys on lisäksi ongelma, joka on jokavuotinen rajoittava tekijä. Nythän tilanne on se, että erityisesti hirvimiehet ovat vuosi vuodelta tavattoman huolestuneita lintukannoista tämän huolen taustasyynä on siis halu saada linnustajat pois metsistä. Todennäköi- sesti myös riistanhoitoyhdistysten ja riistanhoitopiirien suhtautuminen metsäkanalintujen pyyntiä kohtaan muuttuisi hiljalleen suopeammaksi
Asetyyppi edustaa Keski-Euroopassa määrätyissä tilanteissa tyypillistä asetta, joista nykyään useampikin valmistaja valmistaa omaa versiotaan. Nämä erityisesti haavakoiden jäljittäjien käyttämät kompaktit aseet ovat mainioita niissä tilanteissa kun aseen kanssa joudutaan liikkumaan tiheissä maastoissa. Useimmiten takatähtäin on vielä sellainen, että se ei pei-. SAUER 202 HARDWOOD VÄRIKÄS ERIKOISTYÖKALU Suomalaisille metsästäjille Sauer 202 ei ole keskimäärin kovin tuttu ase, vaikka se onkin ollut valmistuksessa jo kohtuullisen pitkään. Sauer on tullut tunnetuksi ominaistarkkana vaihtopiippuaseena, jossa on erinomaiset mittatarkkuudet ja tasainen laatu. Kaliiperiltaan nämä ovat yleensä juuri ,x, jolla varmistetaan riittävä pysäytysteho esimerkiksi haavoittuneen villisian mahdollisesti hyökätessä. Nyt tästä vaihtopiippuaseesta on tullut markkinoille uusi Hardwood-mallin Trackerväritysversio, joka on tarkoitettu nimenomaan jäljityskäyttöön ja kompaktina se sopii moneen muuhunkin erikoiskäyttöön. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ S 14 RIISTA auer on yksi suosituimmista modulaarisista metsästyskiväärijärjestelmistä. maun mukaan valittavissa kaliipereissa, piipunpituuksissa, tukkimateriaaleissa ja viimeistelytasoissa. Syy tälle on mm. Muihin merkkeihin verrattuna voidaan sanoa perustellusti, että minkään muun asemerkin vaihtopiippuversioiden tarkkuudesta ei ole muodostunut samanlaista käsitettä. HARDWOOD Hardwood on vahvasti tavallisuudesta poikkeava versio entuudestaan tutusta aseesta. Esimerkkinä asetyypin suosiosta on mm. se, että näitä asemalleja on säännöllisesti valmistettu sarjoittain esimerkiksi Mauser -lukkoaktioiden ympärille. Samaten suosioon on hyvin todennäköisesti syynä aseen linjakas muotoilu ja siro käsittelytuntuma, joita ei aina voi yhdistää keskieurooppalaisiin aseisiin. Siinä on erittäin lyhyt piippu ja sen tukissa on silmiinpistävän erottuvat huomio-oranssit paneelit. Ase ei ole minään versiona kovin "rautava", eli kyseessä on aina kevyehkö metsästyskivääri. Tyyli on sama, eli - cm piippu, synteettinen tukki ja selvästi näkyvät avotähtäimet, jossa jyvä on suuri ja takatähtäin on monesti vain aseen linjaamista varten
Vastanappi on liipaisimen etupuolella liipaisinkaaren sisällä. Tässä mallissa on jo käytössä Sauerin uudehko kiskokiinnitys. Tähtäimen korostusväri on keltainen ja korostuksen muoto ohjaa silmää sijoittamaan jyvän juuri keskelle tähtäinlinjaa. Sauerin varmistin on kehyksen päällä oleva painonappi. Hardwoodin omintakeisen värityksen taustalla ovat otekohtien oranssit paneelit. Yleensä toiminta tällöin nopeutuu oleellisesti ja aikaisemmin ammuttu osuma on parempi kuin myöhemmin ammuttu erityisesti jos eläin jatkaa matkaa osuman saaneena pois näkökentästä. Malli on hieman samanlainen kuin Weaver/ Picatinny ja tämän valintaan on varmastikin vaikuttanut mallin lujuus. tä näkökenttää sivusuunnassa, jolloin "jyväpainotteinen" suuntaaminen on mahdollista ja lähellä olevan kohteen hahmottaminen helpottuu. TÄHTÄIMET Sauerin etutähtäimen jyvä on varsin suuri. Tästä pidemmälle mentäessä ongelmat alkavat ilmaantua siinä, että jyvän koko peittää liialti kohdetta ja osuman tarkka sijoittaminen vaikeutuu tarpeettomasti. Asetta voi siis kantaa selässä niin, että hihna on kiinni aseen päissä. Erona on siis vain otepaneelien väritys, joka on erittäin näkyvä. Tällöin osumamerkit on helpompi havainnoida kun laukauksen jälkeen on pätkän aikaa mahdollista seurata eläimen edesottamuksia. TUKKI JA PIIPPU Tukki aseessa on otekohtia lukuun ottamatta sama synteettinen kuin esimerkiksi aiemmissa Team Sauer tai Alaskan -malleissa. Se on juuri passeli alle metrin käyttöä ajatellen, jolloin se kokolailla peittää keskisuuren eläimen vitaalialueen. Lähelle ammuttaessa tämä tähtäintyyppi on hyvä ja esimerkiksi haulikkoholleille ammuttaessa tähtäin on parhaimmillaan. Ase on saatavana myös kokonaan mustana. Etummainen hihnalenkki on kiinni jyväjalan alapuolella kiväärin sivussa. Mahdollisimman suuri määrä näkyvää väriä aseessa lisää turvallisuutta myös silloin kun kyseessä ovat nopeaa RIISTA 15. Liian tarkka tihrustaminen jää vähemmälle ja aseella aletaan ampua osumia. Näkyvällä värityksellä on monia eri merkityksiä, joista vähäisin ei suinkaan ole se, että pimeissä metsissä ja jäljitystilanteissa on tällöin helpompaa havainnoida aseen kanssa kulkeva metsästäjä. Etujyvä on suuri ja hyvin näkyvä. Takatähtäin on loiva V. Uusista malleista Hardwood ja eri maastokuoseilla värjätyt mallit käyttävät tätä samaa tukkia. Napin ollessa ylhäällä on ase ampumavalmis ja kun sen painaa alas, on ase varmistettu. Jo kymmenen senttimetriä pidempi piippu helpottaa hieman asiaa, sillä jyvä ei ole niin lähellä silmää ja jyvän peittämä ala maalissa on täten pienempi
Oikein kohdistettuna tällainen tarkkuus on hirviaseelle hyvä ja kun muistetaan, että ase on lyhyille etäisyyksille tarkoitettu, voidaan tarkkuutta pitää riittävänä. MIHIN MEILLÄ? Suomalaisittain voitaisiin ajatella, että tarve jäljitysvälineille ei olisi niin suurta kuin ajojahdeista tunnetussa Manner-Euroopassa, jossa vastassa on hyvin usein villisika. Koiranohjaajalla ase on siis selässä ja se otetaan käyttöön silloin kun tilanne kehittyy sille mallille, että koiranohjaaja voi joko ottaa jälkikoiran pois jäljeltä tai päästää sen haukkumaan saalista. Tämä on määrätyllä lailla tavanomaista ampumasuoritusta haittaava tekijä, mutta lähelle nopeasti ammuttaessa, saa tälläkin piipunpituudella aikaan nopeita osumia. Tämän vuoksi oli myös mahdollista verrata kahden eri piipunpituuden vaikutusta lähtönopeuteen. Toisaalta voidaan myös ajatella, että meillä takuulla olisi tarvetta jäljityksille enemmän kuin mikä on nykyinen käytäntö. Näiden kahden Sauerin välillä lähtönopeusero oli lähes sama kuin laskennallinen ero, eli lyhyempi piippu jäi nopeuksissa systemaattisesti noin m/s alle pidemmän piipun nopeuksien. 16 RIISTA Perän lapa on Sauerille tyypillinen poskipakaton monte carlo. Hihnalenkin kiinnitys tukkiin on mainio. reagointia vaativat ajojahtitilanteet. Tukin lapa on kiero ja lavan harjassa on off-settiä, jolloin ampujan pää linjautuu paremmin tähtäinten kanssa. Lähtönopeustaso RWS:n patruunoilla oli sitä luokkaa, että luotien varman toiminnan kannalta ampumasuoritus kannattaa todellakin rajata koskemaan vain kohteita, jotka eivät ole liian kaukana. Joka tapauksessa näissä tilanteissa on hyvin yleistä, että jäljestävä metsästäjä on varustettu ainoastaan kiväärillä ja sen kantaminen tapahtuu selässä. RADALLA Radalle verrokiksi otettiin cm mittaisella piipulla oleva Sauer Team Sauer, jonka sulkuväli oli samanlainen kuin Hardwoodissa. Toisaalta tämä ase ei olekaan tarkoitettu pitkille tai edes keskipitkille etäisyyksille. Tällöinhän tilanne on se, että vaarallisen riistan pyynnissä mukana kulkee varmistaja, jonka ase on koko ajan ampumavalmiina. Painoa ei siis ole haettu lisää paksumman piipun muodossa. Kolmen laukauksen kasat pysyivät kohtuudella noin kulmaminuutin tuntumassa. Tarkkuus kokeiltiin sadan metrin etäisyydelle ja siinä missä raskaammalla päästiin noin kulmaminuutin käyntiin, oli kompaktimman version käynti noin kuudenkymmenen millimetrin luokassa viidellä laukauksella. Käytännöt tämän suhteen vaihtelevat sen mukaan, että onko jäljitettävä riista vaarallista haavoitettuna ja minkä tyyppistä koiraa jäljityksessä käytetään. Myös tukin lavan sivussa on pikakiinnitysmahdollisuus kantohihnalle, eli ase istuu vakaammin selässä kuin kantohihnan ollessa tukin pohjassa. Tarkkuus oli heikommalla tasolla kuin paksupiippuisessa Team Sauer kiväärissä. Lyhyen piipun päässä on melko erikoisenoloinen hihnalenkki, mutta sen funktion ymmärtää kun asetta asettelee selkään. Määrätyissä tilanteissa aseen joutuu esimerkiksi koiranohjaajan ominaisuudessa nakkaamaan selkään, jossa se on pois tieltä silloin kun jäljitystilanteessa joudutaan olemaan pitkän narun päässä seuraamassa jälkikoiraa. Tällöin esimerkiksi naapuripassissa tapahtuva liikehdintä on helpommin havaittavissa. Trackerin piippu on vain cm pitkä ja se on profiililtaan tavanomainen normaalista lyhennetty piippu. Kyseessä on lyhyiden etäisyyksien erikoistyökalu. Ylipäätään olisi järkevää pitää määrätyissä paikoissa jälkikoiria aina mukana, jotta esimerkiksi ajojahdeissa pitkälle "siivenneet". Tämä sitkas ja vaarallinen riistaeläin asettaa aivan erilaiset vaatimukset jäljityksille kuin esimerkiksi hirvieläimet, joista ei ole haavoitettuna vaaraa. Lenkin päässä on painonasta, jota painamalla lenkin saa kokonaisuudessaan irti tukista. Tukin perälevy on kumia. Kokeiltavana oleva ase toimitettiin viiden patruunan lippaalla. Sauerin tukki on muotoiltu oikeakätisille. Tämä antaa merkkejä siitä, että valmistustoleranssit eri aseyksilöiden välillä ovat hyvin pieniä. Hyvin usein KeskiEuroopassa jäljittävänä koirana käytetään jotain hyvin yleiskäyttöistä metsästyskoiraa, kuten saksanseisojaa, mutta myös eri vihikoirarodut ovat suosittuja jäljityskäytössä. Pidempi piippu kuitenkin tasapainottaisi asetta hieman ja nostossa ase olisi tällöin helpompi suunnata
Hommaamalla esimerkiksi pidemmän pie- nempikaliiperisen yleiskivääripiipun lyhyen ysikolmosen kaveriksi, saadaan aikaan käyttökelpoinen paketti, jolla hoitaa meidän olosuhteissamme kaiken suurriistametsästyksen. Sauer S 202 Hardwood Valmistaja: J. Kiinnitys aseeseen oli hoidettu Sauerin omilla pikajalustoilla. P. Kolmas ryhmä, jolla tällainen kivääri keikkuu hyvin suurella todennäköisyydellä mukana, ovat koiranohjaajat. Sauer & Sohn GmbH, www.sigsauer.de Pituus: 97 cm Piipun pituus: 46 cm Hinta: 2600 euroa Maahantuoja: All-Optics Oy, www.alloptics.fi RIISTA 17. Toisin sanoen tämäntyyppisessä jahdissa koiramies ei ammu koskaan hirveä pidemmälle etäisyydelle. Aseen tyyliin sopii Niggelohampumavaljas, joka on tarkoitettu ensisijaisesti aseen kantamiseen selässä. Ase on riittävän näppärä kuljetettavaksi millä hyvänsä tavalla ja sen saa näppärästi selkään jos matkaa on taitettavana pidemmästi. Erinomainen varuste jäljitystä tekevälle koiramiehelle. Koeaseen tähtäimenä toimi Zeiss Duralyt, joka koereissulla oli samalla lehden ensikokeilussa. RWS UNI Classic 62 mm, 670 m/s Lukko on varustettu kolmella sulkuolalla. Toinen käyttökohde, jossa tämä kivääri olisi enemmän kuin paikallaan on mielestäni SRVA-toiminta, jossa metsästys painottuu kolarihirvien ja karhujen poistamiseen. Kaiken kaikkiaan Sauer Hardwood on hyvä kivääri metsästykseen, jossa on tarvetta kompaktille ja hyvin kannettavalle kiväärille. Pitkälle etäisyydelle ampuminen saattaa sitten tulla eteen pohjoisen jahdeissa, joissa koiramies menee hirvihaukulle ilman passimiesten tukea. Muutoin ampumisen hoitaa passimies hirven kulkureitin varressa. Erityisesti koira-ajoa harjoittavissa porukoissa tällainen kivääri sopii koiran perässä liikkuvalle koiranohjaajalle, sillä käytännössä tämä koiramies ampuu hirven vain silloin kun hirvi pysäh- tyy haukkuun. Luonnollisesti kannattaa muistaa, että Sauer on vaihtopiippuase, jonka roolin saa muutettua aina kulloiseenkin käyttötarkoitukseen vain piipunvaihdolla. Tällaisen jälkikoiran ohjaajalle kyseinen kiväärimalli sopisi mitä parhaiten. Lukko on niin sanotusti ulkokehältä toimiva, eli sulkuolat on työstetty lukon ulkopinnan alapuolelle. RWS Evolution 52 mm, 657 m/s hirvet löytyisivät nopeammin ja varmemmin. Tällöin myös maasto on yleensä hieman avoimempaa kuin etelän sakeissa metsissä
Nopea tässä 18 RIISTA yhteydessä tarkoittaa enintään kolmeakymmentä sekuntia. Jos tässä tilanteessa taas aikaillaan, niin veri jää käytännössä aina suonistoon ja lihaksiin. Mitä suurempi haavakanava on kyseessä, sitä enemmän eläimen verestä pääsee pakenemaan keuhkojen ontolle osalle. Toisinaan esikäsittely jätetään tekemättä tyystin ja toisinaan eläin lyödään metsässä kannettavan kokoisiin paloihin asti. Tämän vuoksi olisi tärkeää pyrkiä ampumaan vain keuhko-osumia silloin kun mahdollisuus nopeaan pistämiseen ei ole taattu. Yksi tapa on hakea pistokuoppa eläimen henkitorven mukaan ja pistää tästä kohdasta puukko tai veitsi sisään rintaonteloon ja leikata poikki suonet molemmin puolin henkitorvea. Tällöin pistämisellä poistetaan lähinnä suonissa olevaa verta. Joillain on ennen kalvon avaamista tapana nylkeä vatsan ja kupeiden osalta nahkaa pois pidemmällekin. Yksi kohtuullisen vähän huomioitu tekijä pistämisen merkityksessä on käytettävällä ampumakalustolla. Tällöin nahka piirretään auki veitsellä ja henkitorvi ja ruokatorvi ratkotaan irti kaulasta yhtenä kappaleena rintakehään asti, johon päästyä sitten katkaistaan kaulasuonet. Seuraavaksi eläimeltä piirretään vatsanahka auki. Tämä vaihe voidaan ajatella pistämisen osa-alueena, sillä suolistamisen kannalta on oleellista, että henkitorvi ja ruokatorvi otetaan yhtenä kappaleena irti kaulalihoista. Tällöin pistämällä suonista päästetty verimäärä on huima ja veri lentää ulos paineella. Lisäksi suuri haavakanava ei tukkeudu herkästi ja ympäröivät verihyytymät vähenevät. SUOLISTUS Jos edelleen jatketaan sillä linjalla, että eläintä ei tuoda metsästä kokonaisena ja suolineen, niin seuraava kohta tapahtumien ketjussa on suolistus. Tällöin kuvelihat eivät lähde nyljettäessä niin herkästi taljan mukaan. Pistämisen tarpeellisuus riippuu siis hyvin pitkälle osumakohdasta, joka määrittää kuinka nopeasti pisto on suoritettava. Tämä pistäminen kannattaa tehdä yleensä silloin jos pistämisellä on kohtuullisen kiire, eli jos kaadolle päästään hitaasti tai jos osuma on rangalla. Jos osuma on rangalla tai päässä, on pistäminen suoritettava todella nopeasti ja sydämen vielä lyödessä. LAUKAUKSEN JÄLKEEN, OSA 3 RUHON ENSIKÄSITTELY HIRVIELÄIMILLE TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Moni vanhempi metsämies sanoo, että laukauksesta alkaa varsinainen työ. Tämän vuoksi pistäminen kannattaa tehdä avaamalla kaulanahka ja aloittamalla täten pistämisellä suolistus. Pistäminen toimenpiteenä voidaan suorittaa muutamalla eri tavalla. Tämä pitää paikkansa monellakin tapaa toisinaan alkaa ammutun riistan haeskelu, toisinaan saaliiseen päästään käsiksi heti. Tämä on keuhkolaukauksissa käytännössä merkityksetön rituaali, sillä isot verisuonet ovat jo vaurioituneet ja sydän on hyvin pitkälle pumpannut veren pois suonistosta. Tämä riippuu monestikin pyyntitavasta, pyyntipaikasta ja jatkokäsittelymahdollisuuksista. Vatsanahan ollessa auki, avataan rintalastan päästä varovasti suolistoa ympäröivä kal-. Yleensä korostetun aseman pistämisen merkitys saa teurastamoissa työskennelleiden osalta. Metsästyksessä tilanne on usein taas hyvin toisenlainen, eli pistäminen on merkityksellinen toimenpide lähinnä silloin kun osuma on jossain muualla kuin keuhkolla. Tämä kannattaa aina tehdä ennen kuin suolistoa ympäröivä vatsakalvo avataan. Kolmas tapa on vanha hirvimiesten konsti ja nykyään vähemmän käytössä: pisto suoritetaan kyljestä taakse taivutetun "kynkän" kohdalta, jolloin suuret suonet menevät poikki ja veri valuu ontolle. Joka tapauksessa työt saaliin ensikäsittelyn merkeissä alkavat heti kun saaliin luokse päästään. aaliin ensikäsittelyssä, eli maastossa tapahtuvassa käsittelyssä on olemassa monia eri variaatioita sen mukaan kuinka pitkälle esikäsittely viedään paikan päällä. Variaatioita näiden ääripäiden välillä on runsaasti. PISTÄMINEN ENSIMMÄINEN TOIMENPIDE S Melkein tilanteessa kuin tilanteessa hirvieläimet pistetään kaadolle päästäessä. Pistämisen merkitystä korostetaan eri tavoilla eri paikoissa ja eri henkilöiden toimesta. Lihan laatu ei tällöin ole kovin hyvä. Toinen ja yleisempi tapa on yhdistää pistäminen ja ruhon ensikäsittely. Heidän taustansa puoltaa pistämisen merkitystä, sillä kyseisissä olosuhteissa eläimet poikkeuksetta tainnutetaan, jonka jälkeen niiden veri lasketaan pois
Itselläni on tapana käyttää avausveistä ja varmistaa vielä kädellä, että suolet ovat suojassa terältä. RINTALASTA Rintapään avaus on toimenpide, jonka suorittamistapa riippuu hyvin pitkälle paikasta ja toimintatavoista. Tässä yhteydessä kannattaa kaikin keinoin välttää suoliston puhkaisemista veitsellä. SOPIVA TOIMINTATAPA Sopivan toimintatavan ja riittävän saaliinkäsittelyn määrittää lopulta hyvin moni eri seikka. rotetaan ruhosta siinä vaiheessa kun ruho roikkuu orressa. Usein näillä alueilla saaliin käsittelyyn liittyy myös saaliin paloittelu kannettaviksi paloiksi jo metsässä, jotta hirvi ylipäätään saadaan pois maastosta. Paistin irrottaminen karistinluusta on aina helpompaa jos luun säilyttää ehyenä. Tämän jälkeen sen voi leikata poikki. Jos paluukyyti on siis vain muutaman minuutin päässä, niin saalis kannattaa viedä kokonaisena lahtivajalle ja hoitaa se alusta loppuun sisätiloissa. Kun kaikki kannakkeet ovat irti, niin suolet pyörähtävät nätisti ulos. Hirven käsittely muuttuu helpommaksi, sillä se saadaan paremmin auki ja tilaa työskentelyyn on enemmän. Tämä hankaloittaa myöhemmässä vaiheessa tavattomasti lihanleikkuuta. Lisäksi hirvi on tällöin enemmän selällään. Lapissakin tyyli muuttui kun matkapuhelimet sallivat suuremmalle porukalle kattavamman kuuluvuuden pitkältä matkalta. Tällöin maastoon ei jätetä mitään jätöksiä, jotka saattavat häiritä eläinten tulemista kyttyylle jatkossa. Yleisesti kannattaa suosia hyviä lihaveitsiä ja ammattimaiseen käyttöön tarkoitettuja välineitä. Missään nimessä ei koskaan kannata sahata karistinluuta halki sen vuoksi, että peräsuolen saisi poistettua helpommin. Tämän jälkeen pallealihoja avataan sen verran, että keuhkopaketti saadaan otettua vastaan ja paketti vedetään kylmästi taakse ja irti kiinnikkeistään. Samalla jälkikäsittely on keskimäärin helpompaa, sillä usein peuranpyynti tapahtuu verraten lähellä teitä ja asutusta. Metsästettäessä yksin tai kaksin, on kuitenkin usein huomattavasti helpompaa sahata rintapää halki (jotkut leikkaavat rintalastan kokonaan irti), jolloin suolistaminen helpottuu oleellisesti. Joka tapauksessa aina toisinaan joudutaan pohjoisessa pilkkomaan hirvi kannettaviin osiin tilanteissa, joissa sen hakeminen metsästä muuten on liian vaivalloista. RIISTA 19 vo. Ammattikäyttöön tehdyt avausveitset ovat toimivimpia ja ne ovat myös hinnaltaan huokeita. Nyt pallealihat leikataan auki ja suolisto irrotetaan varovasti kannakkeistaan, tarvittaessa puukolla (avausveitsi on parempi) avustaen. Oikeaoppisesti peräsuoli tulee pumpata pitkähköltä matkalta tyhjäksi suolistoon päin ja tämän jälkeen sitoa se narulla huolellisesti kiinni. Toinen ääripää on pohjoisen hirvenmetsästys, jossa pyynti tapahtuu suurilla alueilla, eikä hirvien sijainti ole kovinkaan hyvin tiedossa. Näiden vaiheiden jälkeen suolet ovat kiinni elukassa enää peräsuolen osalta. Lisäksi talvi vaikuttaa siihen, miten hyvin ajoneuvoja voidaan käyttää saaliin noutamiseen tai miesten siirtämiseen maastossa. Ruhon mukana siis seuraa suolistuksen jälkeen pätkä peräsuolta ja virtsarakko. Toiset tekevät tämän avausveitsellä ja osa kääntää veitsen kokonaan taaksepäin nyrkissä, työntäen nyrkkiä edellä kalvon alla suolia vasten. Osa irrottaisi persereiän saman tien ja osa jättää sen paikoilleen. Suurimmassa osassa maata hirvet saadaan pois metsästä hyvin nopeasti ja tämän jälkeen ne saadaan nätisti lahtivajalle. Esimerkiksi kun metsästetään aina samoilta kyttäyspaikoilta vaikkapa valkohäntäpeuraa, kannattaa ruho tuoda mahdollisimman pikaisesti pois metsästä ja tehdä tarvittavat toimenpiteet vasta lahtivajalla. Ennen matkapuhelimia tämä tapa oli normaali ja ensimmäinen osa hirvestä tuotiin metsästä aina samalla kun kaadosta käytiin ilmoittamassa muille kantajille. Tällöin työskentelyasento on hyvä ja virtsarakko on helppo poistaa puhkaisematta sitä. TARVITTAVAT VÄLINEET Hirvieläinten esikäsittely tähän malliin asti on kohtuullisen helppoa ja vaatii vain vähän tarvikkeita. Tapa on erityisen suosittu pohjoisessa, jossa koirapyynti tapahtuu suurimmaksi osaksi yksityisyritteliäisyytenä. Jos rintapäätä ei avata keuhkot, henkitorvi ja ruokatorvi ratkotaan irti, jonka jälkeen ne työnnetään rintakehään. Ne ir-. Itse suosin jälkimmäistä, sillä tällöin on helpompaa saada virtsarakko ja peräsuoli ehjinä pois. Osa tekee asian niin, että käsi asetetaan suolten ja terän hamaran väliin suojaamaan suolistoa. Liikaa repimistä kannattaa välttää, jotta vahingossa ei revitä suoliin reikiä tai sisäfileitä pilalle. Tämä kohta jakaa mielipiteitä. Tällöin asialla ei ole merkitystä. Kun mukana on lisäksi riittävästi porukkaa, niin suolistaminen on helpohkoa vaikka rintapää olisikin kiinni. Rintapään avaamiseen (jos siihen on tarvetta), sopii hyvin pienihampainen lihasaha tai myös listasahat, joita saa usein sopivamman kokoisina ja kohtuullisen hyvällä hammastuksella. Tällöin joudutaan saalis käsittelemään pidemmälle jo maastossa
Syitä valintaan oli kaksi: ase on hyvin yleinen suomalaisten metsästäjien yleiskiväärinä ja toisekseen kyseisellä kiväärillä on monesti tapana toimittaa eri lataukset eri osumapisteisiin. Käytäntö on tämän osoitta20 RIISTA. Sako toimitti saman painoiset metsästyspatruunatkin eri osumapisteisiin. Gecot osuivat oletetulla tavalla, eli pakkausten välillä patruunoissa ei ollut eroja. Gecon patruunat olivat muista poiketen kaliiperissa .- Springfield ja ne ammuttiin Sako Mauserilla. Onkin siis aivan sama mitä patruunarasian kyljessä lukee patruunoiden lentoradan osalta. Koeaseeksi valittiin Sako L Forester . Jokainen voi ymmärtää, että eron ollessa tätä luokkaa, johtuu mahdollinen täydellinen osuma ampujan virheestä... VERTAILUA Vertailu tehtiin havainnollisena kolmen eri valmistajan patruunoiden ammuntana. Ovatko ne edes käyttökelpoisia aseen kohdistuksessa ja paljonko osumapisteillä on eroa? TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Y leinen ohje on aina ollut se, että aseen kohdistus tulisi suorittaa vain ja ainoastaan niillä patruunoilla, joita käytetään metsästyksessä. Oryx painaa gr (, g) ja Jaktmatchissa käytetään gr (, g) luotia. Osumapiste määräytyy hyvin pitkälle piipun värähtelyn mukaan ja luodin ulkoballistiikka on vain pienehkö osatekijä osumapisteessä erityisesti lyhyehköillä matkoilla. Lähtöolettamuksena oli, että osumapiste-ero kasvaisi samassa suhteessa luodinpainoerojen kasvaessa. Tämä on tavattoman yksinkertaisesti sanottu ja ohjeen ei pitäisi olla vaikea ymmärtää eri patruunoilla on aseesta riippuen yleensä eri osumapiste. Sakon eniten myydyt vastaavat patruunat ovat jokin aika sitten uudistunut Hammerhead gr (, g) ja vanhempi Super Hammerhead gr (, g) ja kaverina näille on jo kauan aikaa kulkenut Sako Range gr (, g). KIVÄÄRI KOHDALLEEN HARJOITUS- JA HIRVIPATRUUNOIDEN OSUMAPISTE-EROT Harva haluaa ampua radan penkkaan kalliita metsästyspatruunoita asetta kohdistettaessa ja kohdistus haluttaisiinkin usein tehdä edullisemmilla harjoituspatruunoilla. Mitä suurempi tämä luotien välinen painoero on, sen suurempi on yleensä myös kyseisten patruunoiden osumapiste-ero. nut monet kerrat aikaisemmin, mutta asiaa haluttiin havainnollistaa, jotta esimerkkiaseiden kanssa ammutut osumapiste-erot tulevat konkreettisesti esiin. Pystysuuntaista eroa oli kokonaista cm ja sivusuunnassakin cm! Kokonaisuudessaan eroa oli cm sadan metrin etäisyydeltä. Tarkkuus on taas hyvää patruunakohtaisesti, eli aseella saadaan lähes patruunasta riippumatta aikaiseksi aina jonkinlainen kasa. TULOKSET Tulokset olivat odotetunkaltaisia, joskin koeaseena toimineella Sako L -kiväärillä aikaansaadut kasat sijoittuivat vielä enemmän hajalleen kuin alun perin oletettiin. Tässä artikkelissa käsitellään harjoituspatruunoiden käyttäytymistä metsästyspatruunoihin verrattuna. Säästösyistä harjoituspatruunoissa käytetään kuitenkin hyvin usein myös kevyempiä luoteja kuin esimerkiksi hirvenmetsästykseen tarkoitetuissa patruunoissa. Winchester kaliiperissa. Yleisesti ottaen harjoitus- ja metsästyspatruunan ero on vain luodin rakenteessa. Geco:n lähtökohtana on ollut tehdä edullinen metsästyspatruuna ja tälle kaveriksi edullinen "harjoituspatruuna", joissa molemmissa käytetään samaa luotia. Räikein ero kahdella eri latauksella oli Sako Super Hammerheadin ja Sako Rangen välillä. Tämän vuoksi niitä ei myöskään merkitty tauluun, sillä eri ase on eri ase. Norman volyymiluoti hirvelle on Oryx ja sille ilmeinen kaveri on Jaktmatch. Oheinen taulu tukeekin erittäin vahvasti sitä, että on äärimmäisen tärkeää kohdistaa ase metsästyskäyttöä ajatellen jahdissa käytettävällä patruunalla. Ihmisen tapana ei ole uskoa ennen kuin itse näkee
Tämän jälkeen mennään taululle ja mitataan kasojen osumakeskeispisteet. Kiväärin kohdistaminen väärällä patruunalla voi siis olla kohtalokas virhe ja johtaa ohilaukaukseen tai huonoon osumaan. Sako Range oli kaukana muiden patruunoiden kasoista osumapisteensä suhteen, joten sen käyttäminen vaatii ainakin tämän aseen kanssa uudelleenkohdistuksen jokaisella metsästyspatruunalla. Kahden eri latauksen välinen osumapiste-ero on samasta aseesta ammuttuna vakio, eli periaatteessa riittää, että tämä ero on tiedossa. Homma kannattaa hoitaa ottamalla selvä tästä osumapiste-erosta. Tämän jälkeen tähtäyspisteen, eli käytännössä taulun keskipisteen ja ajatellaan edustavan metsästyspatruunan osumapistettä ja tästä mitataan sitten harjoituspatruunan osumapiste. Täten on huomattavasti luonnollisempaa käyttää kaikkien kokeiltujen metsästyslatausten kaverina Norman harjoituslatausta. Ensin ammutaan kolmen laukauksen kasa mahdollisimman huolellisesti metsästyspatruunalla ja viereiseen tauluun ammutaan kolmen laukauksen kasa samoin metodein harjoituspatruunalla. Periaatteessa ero osumapisteessä oli kaikkiin kokeiltuihin metsästyspatruunoihin nähden sama - metsästyspatruunoiden osumapisteet vain sijaitsivat jokainen omassa suunnassaan Jaktmatchiin nähden. Seuraavaksi mitataan näiden pisteiden välinen pysty- ja sivusuuntainen ero. Sako Range Norma Oryx Norma JM Sako HH Sako Super HH Kokeillussa käytetyt patruunat vasemmalta oikealle: Norma Oryx 11,7 g, Norma Jatkmatch 9,7 g, Sako Hammerhead 11,7 g, Sako Super Hammerhead 11,7 g ja Sako Range 8 g. Kivääri kohdistettiin aluksi suunnilleen kohdalleen Norma Jaktmatch FMJ -latauksella ja tämän jälkeen kasat ammuttiin samaan tauluun muilla verrokeilla. Tällä tavalla on mahdollista kohdistaa ase huonoillakin kohdistustaidoilla siten, että metsästyspatruunoiden kulutus saadaan pidettyä aisoissa. RIISTA 21. Kaikki 11,7 g metsästysluodeilla varustetut patruunat kävivät käytännössä saman etäisyyden päähän tämän patruunan osumapisteestä. Sen sijaan Sako Range 8 g -harjoituspatruunan osumapiste oli selvästi erillään muista. Kun ase on saatu kohdistettua tähän toissijaiseen "pilkkaan", niin voidaan metsästyspatruunoilla kokeilla osumapistettä, jonka pitäisi olla tähtäyspisteessä tai esimerkiksi juuri sen yläpuolella aivan miten ase on päätetty kohdistaa. Tämä piste merkitään tauluun. Tästä eteenpäin kohdistus toteutetaan siten, että edelleen tähtäyspiste pysyy taulun keskustassa, mutta osumat säädetään harjoituspatruunoilla niille merkityn osumapistepaikan mukaan. Norma Jaktmatch kävi mielenkiintoisesti metsästyspatruunoihin nähden. Ainakin metrin ratahirvelle näitä harjoituspatruunoita voidaan käyttää aivan hyvällä menestyksellä, olipa aseen kohdistus tehty millä hyvänsä kokeilluista metsästyspatruunoista. KOHDISTAMINEN "VÄÄRÄLLÄ" PATRUUNALLA Vaikka aina vaahdotaan siitä, että kohdistaminen täytyy suorittaa käytettävällä patruunalla, voi kätevä isäntä sivuuttaa tämän käyttämällä järkeä
Samaten rakennelman tulee olla kenttäkelpoinen, joten suunnittelussa tulee ottaa huomioon muun muassa pyyntiajankohdan olosuhteet, liikku22 RIISTA Erityisesti kyttäyskoppien ja lavojen sijoittamisessa pyritään mahdollisimman suureen optimismiin ja tavallisesti paikka valitaan sen mukaan, mistä on mahdollista operoida mahdollisimman suurta aluetta. Rakennustyössä miehet ovat täynnä touhua kuin Mähösen pässi, eli suunnitteluun ei varata minuuttiakaan koska vasaran pitää jo paukkua. RAKENNUS VAI P Y YNTIVÄLINE? minen paikan päällä, tukevuus ja käyttömukavuus. Tällöin passipaikka tyypillisesti sijoitetaan kulman sijasta esimerkiksi keskelle pellon sivua, josta on ikään kuin mahdollista hallita koko peltoa. Tämän ajattelutavan ongelma on siinä, että jos minkään sorttista kompromissia ensisijaisen ampumasektorin muodossa tehdä, on paikka helposti käyttökelvoton kaikkiin suuntiin. Tämä on tyypillisin syy myös kaikkiin metsästysrakennelmia koskeviin ongelmiin ja niinpä suurikin työ valuu hukkaan jo alkuunsa rakennelman metsästysominaisuuksien heikentyessä tavalla tai toisella. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että rakennelma kyllä saadaan tehtyä, mutta sen funktiota ei lopulta ymmärretä. Virheitä tehdään sekä mitoituksissa, sijoittamisessa että ympäristössä. SIJOITTAMINEN Kaikki metsästysrakennelmat kannattaa ajatella pyyntivälineinä. METSÄSTYSRAKENNELMAT OIKEITA JA VÄÄRIÄ RATKAISUJA Kun könyät tänä syksynä eri hirvitorneissa, passilavoilla ja kyttäyskopeissa, niin panehan merkille kuinka monet näistä rakennelmista ovat enemmän tai vähemmän väärin rakennettuja. Yleensä tällainen sijoitusongelma tulee vastaan suurehkoilla peltoaukeilla, joissa esimerkiksi pitkän etäisyyden vuoksi on mahdotonta ampua eettisesti perusteltavissa ole- va riistalaukaus pellon kulmasta vastapäiseen kulmaan. Tärkeää ei ole ainoastaan se, että mies on irti maan pinnasta tai näkösuojassa riistalta. On järkevämpää sijoittaa passipaikka juuri pellon kulmaan, josta avautuu asteen sijaan asteen sektori. Passipaikan oikealla sijoittamisella saadaan kohtuullisen suppea ampumasektori ja tästä johtuen ampumasuoritukselle jää enemmän aikaa ja toiminta passipaikalla on helppoa. Tällöin kannattaa vielä lisäksi painottaa sektoria oletettuun ampumasuuntaan toisarvoisten paikkojen kustannuksella. Yleensähän eläinten kulkupaikat ovat kohtuullisen hyvin tiedossa, ja jos eivät ole, niin asian voi käydä tarkistamassa peltojen reunoista. Nyt esittelemme niitä toimenpiteitä, joilla jahtirakennelmista saadaan aikaan lähes käyttökelvottomia lautakasoja tai toimivia metsästyksen apuvälineitä. TEKSTI: TOIMITUS E nsimmäinen ja tärkein syy minkä tahansa rakennelman epäonnistumiseen on heikko suunnittelu. Yleensä tällainen ylioptimismi tekee operoinnin vaikeaksi joka suuntaan. Painoa tulisi antaa myös sille, että rakennelmaa voidaan käyttää hyväksi ampumasuorituksessa. Samaten ruokinnalla ja vaikkapa nuolukivillä on mahdollista ohjata riistaeläinten liikkeitä.. Ei auta vaikka näitä rakennelmia tekemässä olisi ollut metsästysseuran rakennusmestareiden kärkikaarti hyvin usein lopputuloksena on kerrassaan karmea passipaikka
Onkin tavattoman tärkeää, että tärkeimmät ja todennäköisimmät kulkureitit ovat turvallisia ja helppoja kulkea. Kyttäyskopit eivät välttämättä ole kovin korkeita, sillä niiden ei aina tarvitse nostaa ampujaa maantasosta kovinkaan paljoa ylös. Kulku kopille tai kyttäyspaikalle tulee valita siten, että se olisi mahdollisimman helppokulkuinen pimeässä ja maastoon jätettäisiin mahdollisimman vähän ylimääräisiä hajuja. Ampuma-aukkoon tulee ylettyä laverilta ja ikkunan läpi tähystäminen tulee onnistua normaalista istuma-asennosta. Ampumasektorin lisäksi kyttäyspaikan sijoittamisessa on tärkeää huomioida pääsy paikan päälle. Tällöin kannattaa muistaa, että esimerkiksi ojan ylitys kahta notkuvaa ja märkää lankkua myöten on todella vaikeaa ja suoraan sanoen vaarallista puuhaa. Yleensä aamulla tai illalla vietetyn passituk- Yleensä passilavat ja kyttäyskopit ovat korotettuja maan pinnasta ja niihin on noustava tikkaita tai portaita pitkin. Käyttökelpoinen mitta esimerkiksi maastossa tapahtuvaan tikkaiden tekoon saadaan mittaamalla etäisyys kengän pohjasta puoleen sääreen. Tällöin huomiota ei tarvitse kiinnittää niin paljoa kiipeämiseen ja esimerkiksi kaadetun eläimen mahdollisten RIISTA 23. Tikkaisiin liittyy vielä eräs huomioitava seikka.Niille pääsemisen tulee erityisesti tornista poistuttaessa olla mahdollisimman helppoa ja luonnollista. On myös aina parempi jos tikkaat ovat sellaisessa kulmassa, että niillä voi seisoa suorassa ottaen tukea tikkaiden reunasta. Tyypillisin ongelma tikkaissa lienee liian pitkä askelväli. Tuntuu täysin käsittämättömältä, että hyvin usein esimerkiksi lämmitettävään kyttäyskopin rakentamisessa tehdään monen päivän työ, mutta kopin ja pellon välisen ojan yli ei saada tehtyä turvallista siltaa, joka olisi turvallinen ylittää myös kylmillä ja jäykillä jaloilla. TORNIIN PÄÄSY JA POISPÄÄSY Kyttäyspaikkojen läheisyydessä on tyypillisesti sarkaojia ja viemäreitä, jotka muodostavat ylitettävän kohteen. Monesti haarukset venäyttävään askelpituuteen yhdistyy vielä se, että tikkaat ovat osa tornia, jolloin nousu on lähes pystysuora. Tämä saattaa tuntua tiheältä, mutta se on itse asiassa juuri sopiva kun tikkaita yrittää nousta pimeässä. Paras konsti on ajaa jo kesällä polulle kerros sahanpurua, jolla polusta tulee äänetön, lähes hajuton ja hyvin näkyvä. LÄHI YMPÄRISTÖ sen jälkeen metsästäjä on varsin kankeana ja mahdollisesti myös kylmissään poistuessaan passipaikalta. On muistettava, että esimerkiksi ajoneuvolta kyttäyspaikalle kuljettu reitti on hajuvana metsässä, joten on järkevää pitää tämä reitti poissa riistaeläinten omien kulkureittien läheisyydestä. Hyvä nyrkkisääntö on, että askelman väli ei saisi olla pidempi kuin esimerkiksi alumiinitikkaissa. Tässä pätee sama sääntö kuin edellä mainituissa silloissa, eli erityisesti passitusten jälkeen riskit korostu- vat. Tässä kuvassa olevan kopin ja pellon välinen oja voidaan turvallisesti kiertää ojan päästä. Kopin sisämitat ovat tärkeät. Joten jos vain on mahdollista, kannattaa reitit hoitaa mahdollisimman hyvään kuntoon. Lisäksi on liiankin tavallista, että reitti kyttäyspaikalle on erityisesti pimeässä tavattoman vaikeakulkuinen ja äänekäs. Nämä ovat yksi suurimmista riskitekijöistä kyttäyspyynnissä
Toisin päin ajatellen, mitä korkeampi torni, sitä tukevampi siitä täytyy rakentaa. Tämä torni on suhteellisen kapea korkeuteensa nähden. Eräs merkittävämpiä asioita tornissa on sen äänettömyys. Toisin sanoen noin pari metriä korkealla oleva lava on jo ampumisen kannalta useassa paikkaa riittävä. Mitään yhtä ja oikeaa tapaa tehdä torni ei ole olemassa, mutta monia virheitä on mahdollista tehdä liiankin helposti. Koska lava on pyyntiväline, sen täytyy tukea ampumasuoritusta ja tätä varten mittojen tulee olla kohdallaan. Tämäntyyppiset tornit ovat suosittuja sen vuoksi, että ne on helppo rakentaa ja tämän jälkeen kuljettaa maastoon. Tämä siirtolohkareen päälle rakennettu lava on varmasti tukeva! Tämä ojalinjan päälle rakennettu torni on muodoltaan tukeva, sillä alaosa on selkeästi leveämpi kuin yläosa. edesottamusten seuraaminen helpottuu. Samaten ristikkäistuennoissa kannattaa huomioida, että tukien päät eivät vastaa toisiinsa. Hyvä nyrkkisääntö on, että lavan yläosan, eli seisontatason korkeuden ei esimerkiksi hirvitornissa tarvitse olla juurikaan miehen pituutta korkeammalla. Tyypillisesti virhe tehdään esimerkiksi kaiteen korkeudessa silloin, kun samaa tornia käy- 24 RIISTA. Samaten tukeva torni ei ole kovin herkkä muuttumaan kiikkeräksi, vaikka se vähän painuisi jostain kulmastaan. Juuri tornin tukevuuteen kannattaa panostaa, sillä tukeva torni on turvallinen, äänetön ja siihen on helppo kiivetä ja siitä poistua. Torni kannattaa siis tehdä vain niin korkeaksi kuin on tarpeellista ampumasektorin kannalta. Näillä toimenpiteillä äänet saadaan vähäiseksi ja esimerkiksi kääntyminen tornissa ei aiheuta paljastavaa narahdusta. Tämä on merkillistä, sillä torni voidaan hyvin pienellä vaivalla tehdä alhaalta kohtuullisen leveäksi, jolloin vaaraa tornin kaatumisesta ei ole. Tätä helpottavat kunnon kaiteet. KORKEUS Passitornin korkeudella on etunsa, mutta kannattaa muistaa, että liika on aina liikaa. Ne on usein kuitenkin viisainta tukea kunnolla. Luontoakin voi ja tulee käyttää hyväksi. Lavan mitoituksissa tulee aina huomioida sen loppukäyttö. Matalahkon tornin etuna on myös sen suhteellinen tukevuus korkeampaan verrattuna. Tikkaat ovat hyvässä kulmassa ja ne tukevat rakennelmaa entisestään. TORNIN RAKENNE Monissa lähdeteoksissa on ohjeita passitornien tekoon, mutta yleensä niiden ongelmana on ollut tavaton kapeus suhteessa korkeuteen. Tähän kannattaa panostaa muun muassa siten, että toisiinsa hankaavia lautoja pyritään välttämään. Keskimäärin torneista tehdään aivan liian korkeita erityisesti jos aluskasvillisuuden vuoksi ei ole välttämätöntä tarvetta nostaa ampumatasoa. Jotkut ovat menestyksellisesti estäneet narinoita laittamalla solumuovia lattialautojen ja koolausten väliin
Toisten tekemisten arvosteleminen aiheuttaa hyvin herkästi loukkaantumisia ja ärtymystä ja keskimäärin huonolla kritiikinsietokyvyllä varustetut suomalaiset ovat erittäin haluttomia kuuntelemaan perusteltujakaan ohjeita. Kannattaa muistaa, että passitornit, kyttäyslavat ja -kopit ovat aina osa pyyntikokonaisuutta ja ne pitää myös sellaisina ajatella. Tämän vuoksi onkin järkevämpää tehdä joko kaksi kaidetta tai sitten tehdä kaide vain istumatukea varten. Tällöin käy tavallisesti niin, että seisomakorkeuden perusteella kaide (=tuki) sijoitetaan liian korkealle ja istuma-asennosta on vaikea tai jopa mahdoton enää ampua kunnolla. Pyyntirakennelmien suhteen on kyettävä tekemään kokonaisvaltaisia päätöksiä ja pystyttävä arvioimaan ratkaisujen hyvät ja huonot puolet mahdollisimman objektiivisesti. Mitat istuimelle ja tuelle kannattaa ottaa siten, että istuimen korkeutena käytetään esimerkiksi normaalia keittiöistuinta ja kaide on sellaisella korkeudella, että normaalista istuma-asennosta päästään kätevästi ampuma-asentoon ja aseelle saadaan kunnollinen tuki. KRIITTISY Y TTÄ VAI TURHAU TUMISTA? Saattaa tuntua pikkutarkalta valitukselta puuttua niinkin mitättömiin asioihin kuin passitornin rakenteeseen, sijoittamiseen ja muihin oheistoimintoihin. Rakennelmiin suhtaudutaan usein myös huumorilla, mutta taas toisaalta, huumorillahan kommunismiinkin oli suhtauduttava. Tässä korkea ja paikalle valmiina siirretty torni on tuettu hyvin. Niiden rakentaminen nähdään valitettavan usein vain ikävänä velvollisuutena eikä niiden toimivuutta ajatella lainkaan. Se on korkea, kiikkerä ja se on huonosti tuettu. Jonkinasteisia kompromisseja on toki aina tehtävä, mutta oleellista onkin tehdäänkö kompromissit oikeissa paikoissa ja metsästyksellisin perustein vai astuuko etusijalle porukan hierarkia ja kovaäänisimmät isännät. Samaten jos on olemassa maapassi, josta ammutaan riistaa toistuvalla menestyksellä, on aivan järjetöntä tehdä esimerkiksi lämmitettävä kyttäyskoppi tämän paikan viereen, eikä juuri tälle paikalle, joka on jo kyntensä osoittanut. Tällöinkin kannattaa pyrkiä tekemään asiat oikein, jotta kaikki muu työ ei valu liian pikaisten päätösten vuoksi hukkaan. RIISTA 25. Kannattaa muistaa, että sanonta "ei sitä tarvitse noin tehdä" on yleensä merkki välinpitämättömyydestä. Tämä on kuitenkin epäkohta, jota metsästyskulttuurissamme ei ole koskaan korostettu riittävästi ja johon ei ole ollut saatavana yhtään pätevää ohjetta. Tämä ei tarkoita sitä, että selkeään epäkohtaan ei kannattaisi tehdä muutosta. Niinpä Riista päätti siis ottaa härkää sarvista ja avata keskustelun näiden oleellisten metsästysrakenteiden tiimoilta. Lisäksi tikkaat ovat tornin kyljen mukaiset ja liian jyrkät. Rakenteisiin kannattaa suhtautua kriittisesti, todeta tehdyt virheet, oppia niistä ja tehdä jatkossa paremmin. Jos seurue esimerkiksi rakentaa kyttäystornin viimeisen päälle ja jo ensimmäisistä käyttökerroista asti huomataan, että torni ei "pyydä", niin on aivan järjetöntä lyödä päätä seinään ja olettaa, että homma muuttuu jatkossa sen kummemmaksi. Jos tornin sijainti on väärä, niin se kannattaa siirtää ja jos torni on huono, niin se kannattaa korjata tai rakentaa uusi tilalle. Pahimmillaan tämäntyyppiset tornit ovat suorastaan vaarallisia. tetään sekä istuma-asennosta kyttäyshommissa ja seisaaltaan passituksissa. Samaten tikkaat ovat oikeassa kulmassa ja tukevat rakennelmaa. Vanha "kakkostorni" edustaa heikkoa käyttömukavuutta. Tämän vuoksi onkin aina järkevintä pyrkiä olemaan mukana mahdollisimman paljon jo tekovaiheessa ja pyrkiä tällöin vaikuttamaan rakenteisiin
Ongelmaa ovat lisänneet viime vuosina markkinoille tulleet luodit, jotka ovat painoluokkaa raskaampia kuin entinen standardi. Norman patruunat ja luodit ovat saavuttaneet yhä laajempaa suosiota ampujien keskuudesta ja esimerkiksi Norma Oryx-luoti on nostanut koko ajan asemaansa hirvipatruunoissa. Päätin aloittaa kokeilut Norman ruudeilla meikäläisittäin tyypillisimmästä itseladattavasta metsästyspatruunasta, eli kaliiperista ,x. Väheksymättä Vihtavuoren ruuteja olen sitä mieltä, että kotimaisista vaihtoehdoista ei löydy yhtään kovin hyvää ja yleisesti käyttökelpoista ruutia maksimaalisten läh- tönopeuksien suhteen niissä tapauksissa, kun patruunan hylsytilavuus on suhteellisen pieni luodin halkaisijaan ja painoon nähden. Grammoina ilmaistuna raskaiden luotien paino on kehittynyt , grammasta aina , grammaan asti. 9,3X62 JA NORMA 202 TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ NORMA-RUUDIT METSÄSTYSLATAUKSISSA Suomen eksoottinen lainsäädäntö ruutien kaupallisen säilyttämisen ja kuljettamisen suhteen on saanut aikaan tilanteen, jossa Vihtavuoren ruudit ovat olleet käytännössä monopoliasemassa. Hiljalleen jälleenlataajien vaatimuksesta on byrokratiaviidakosta huolimatta maahan alkanut tihkua muita ruutimerkkejä. "Ysikolmosten"-sarjassa hyvin suosittu on ollut miedompi ,x. Kannattaa muistaa, että jo , gramman luoti on hylsytilavuuteen nähden raskas ja jo tässä painoluokassa on syytä kiinnittää huomio muun muassa käytettävän luodin rakenteeseen, jotta luodin pituus ei vie liiaksi hylsytilavuutta. Nasakammin ilmaisten, näitä ruuteja ei mahdu riittävästi hylsyyn silloin kun esimerkiksi ruudin palonopeus olisi muuten kohdallaan. Periaatteessa ongelmia ei lataamisen suhteen ole ysikolmosessa sen enempää kuin muissakaan kaliipereissa, mutta sen lataamista leimaa muutama erityispiirre. Ruotsissa tähän tarkoitukseen on kehitetty sopivampia vaihtoehtoja. Se on suo26 RIISTA sittu latauskohde muun muassa siitä syystä, että tehdaspatruunat ovat kohtuullisen suolaisen hintaisia, eli kustannussäästöt ovat keskimääräistä suuremmat. Tämä kaliiperi on näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta yksi ongelmallisimpia tapauksia suomalaisten metsästyspatruunoiden keskuudessa. Syitä tälle näkemykselle tuleekin hieman selittää. Suurin lähtökohtainen ongelma kaliiperissa ,x on hylsyn pienehkössä tilavuudessa suhteessa tyypillisten metsästysluotien painoon. Jo pitkään länsinaapurissamme on ollut laajemmassa käytössä patruunoita, joissa suhteellisen pienestä hylsystä lähetetään suhteellisen raskas luoti. Tämän patruunan vaatimukset käytettävän ruudin suhteen ovat olleet siis vielä kovemmat kuin meille tutussa ,x:ssa. 202 Lataustaulukoiden ja ruotsalaisten keskustelufoorumien sanallisen annin perusteella valittiin kaliiperissa ,x kokeiltavaksi Norma -ruuti, joka on ikään kuin pe-. Uusimpana tulokkaana valikoimassa ovat Norman ruudit Ruotsista. N 9,3X62 orman ruutien maahantuojana toimii oululainen Urheilu & Kalastus Oy, joka on jo pitkään toiminut Norman patruunoiden maahantuojana
Tätä voidaan pitää hyvänä nopeutena kyseiselle luodille ja onkin Hodgdon H:n ohella parhaita ruuteja tälle luodille. Kaiken kaikkiaan ,x hyötyy samoista ominaisuuksista ruudin suhteen kuin . Tähtäimessä oli kuitenkin ladata etupäässä kevyen pään luoteja, sillä ne ovat määrätyissä tilanteissa osoittautuneet kovemmilla osumanopeuksilla tehokkaammiksi kaatajiksi. Tällöin ongelmia on joskus jo tällä luodinpainolla, sillä lyhyt piippu on monissa ,x kaliiperin kivääreissä arkipäivää. Tämä nopeus saavutetaan pienillä paineilla ja miellyttävällä hylsyn täyttöasteella. rusruuti ysikolmosessa hyvin monelle eri luodinpainolle. Wheleniin ja .-:een. RIISTA 27. Sauerin piippu on siis kivääreistä puhuttaessa lyhyt, mutta kohtuullisen tavanomainen kaliiperissa ,x. Erityisesti jos ase on varustettu kontrolloidulla syötöllä, on tämä ruuti erityisen sopiva johtuen matalista käyttöpaineista. Toisin sanoen puristuslatausten kanssa ei tarvitse pelehtiä. Taulukoista ei löytynyt latausta gr ( , g ) Accubondille, joten lataus jouduttiin kehittämään muiden latausten pohjalta painemerkkejä seuraten. Winchester ja juuri tämän patruunan maksimaalista potentiaalia silmälläpitäenhän on alun perin suunniteltu. Latausdataa tarjoavissa lähteissä on taas yleistä, että käytetyt piipunpituudet ovat cm pitkiä tai jopa pidempiä. Erityisesti pidempi Partition on ollut ongelmallinen ladattava, sillä toisinaan lippaan tai ylime- non sallimaan latauspituuteen ladattuna se vie kohtuullisen paljon hylsyn tilavuudesta. Raskaamman Partitionin nopeus ei ollut kehuttava taulukkomaksimilla, eli voi olla, että ruuti on aa- vistuksen liian nopea tälle luodinpainolle / -pituudelle. Lataus oli vielä normaalipaineinen kun vauhtia tästä lyhyestä piipusta saatiin m/s. Henkilökohtaisesti pidän Norma :ta erinomaisena ruutina ,x:n latauksiin, joissa käytetään keveitä luoteja kuten juuri kevyttä Oryxiä tai Nosler gr Accubondia. Maksimilatauksella vauhti ei noussut juuri nimeksikään ja keskiarvonopeus Sakon hylsyyn ladattuna oli m/s, mikä on kyseisestä piipusta ammuttuna hyvä nopeus. Seuraavaksi kokeiltavana Riistalla on Norma URP, jolla on tähän mennessä ladattu tuhteja patruunoita ainakin . Kokeillut lataukset tehtiin aluksi gramman Norma Oryxillä ja , gramman Nosler Partitionilla. Koeaseena toimi Sauer Team Sauer mm piipulla. Toinen vaihtoehto olisi ollut -B, jolla olisi saavutettu etua lähinnä , gramman ( grainia ) Oryxillä, mutta silläkin raskaan Oryxin lähtönopeus olisi jäänyt alemmas kuin hirviaseen yleiskäytössä on suotavaa. Kokeiltavana olevasta piipusta paras käynti Norman gramman Oryxille saatiin latauksella , grainia
Voimakkaan muotoutumisen takia suurimpien luiden läpäisyyn ei kuitenkaan energia kaikissa tapauksissa riitä luotettavasti. Näillä pärjätään hyvin kaikissa olosuhteissa, vasta matkan kasvaessa metrin paremmalle puolelle, alkaa lentoradan kaarevuus aiheuttaa ongelmia, jotka tosin on helppo ratkaista astetta kevyemmillä luodeilla, esimerkiksi Whelenissä painoluokalla gr (, g). Whelenin suosio Skandinaviassa on nousussa. ORYX VS. Tulokset olivat varsin tasaväkisiä ja käytännössä eroa on varmasti vaikea huomata, Puhelinluettelot pienenevät kuin pyy maailmanlopun edellä. Whelenissä. Ei ole lainkaan outoa, että . Myös välikokoja kuten gr, gr ja gr löytyy markkinoilta. Hitaampi esimerkiksi sadan metrin tuntumaan ja nopeampi tilanteisiin, joissa ampumamatkat saattavat muodostua tavallista pitemmiksi. Norma Oryx pantiin tulikokeeseen kovan kilpailijan, samanpainoisen Woodleighn kanssa. Nyt käytössä olleet luettelot turposivat neljään senttiin, joten simulaattorin rakenne oli seuraava: ensin luetteloa = cm, sitten laminaatti , cm, x kertopuu = cm, laminaatti , cm, luettelo cm ja tyhjä tila ("keuhko") cm. Norma valmistaa , g painavaa Oryxia kaliiperiin ., miten luoti toimii . NORMA ORYX .358/250 GRAINIA... ...JA KALIIPERI .35 WHELEN .35 Whelen on saavuttanut Suomen lisäksi viime aikoina yhä enemmän jalansijaa myös naapurissamme Ruotsissa kilpaillen metsästäjien suosiosta piipun läpimitaltaan samankaliiperisen .358 Norma Magnumin kanssa. USA on kuitenkin .358kaliiperin vahvin markkina-alue ja myös siellä .35 Whelen on nyt aallonharjalla. TEKSTI JA KUVAT: ESA HÖYSNIEMI .35 Wheleniä voikin luonnehtia ideaaliksi hirvijahtiin, mutta se toimii mainiosti myös muissa metsästystehtävissä. Kaliiperissa . Jotta luoti pääsisi "keuhkoon" asti, on sen kahlattava noin cm, mikä on kova suoritus voimakkaasti laajenevalle lyijykärkiselle luodille. Kokeessa Oryx tunkeutui luun läpäisyn jälkeen hitaammalla nopeudella vielä cm ja nopeammalla cm, eli melkein "keuhkoihin" 28. Samaa luotia voidaan käyttää nopean avautumisen ja suuren jäämäpainon ansiosta niin isoille kuin pienillekin saaliseläimille, joten eri luodinpainojen kanssa RIISTA pelaaminen on turhaa. Tämän lisäksi Oryxiä ammuttiin myös "pehmytkudokseen" latauskokeilujen yhteydessä. Molemmilla luodeilla ammuttiin luusimulaattoriin kahdella eri nopeusalueella, jotka molemmat soveltuvat metsästykseen. luotien läpäisy on vastaavia ,-millisiä parempi, sillä luodit laajenevat vähemmän kuin ysikolmosessa ja siten säilyttävät nopeutensa paremmin ja samalla tekevät usein myös laajemman/syvemmän haavakanavan. Tiettävästi raskain saatavilla oleva .-kaliiperiin käypäinen luodinpaino on gr (, g). gr (, g) on Whelenissä yhtä yleinen luodin painoluokka kuin gr (, g) kaliiperissa ,x. Oryxin toiminta pehmytkudoksessa on esimerkillistä. Kokeen puhelinluettelot olivat kosteudeltaan eriasteisia, joten tuloksissa esiintyvät pienet epäloogisuudet eivät johdu luodista, vaan kohteen vaihtelevasta kovuudesta. LUUSIMULAATTORI . WOODLEIGH mutta simulaattorin tunteettomassa käsittelyssä Oryx voitiin rankata karvan verran paremmaksi
Tästä huolimatta päästiin kutakuinkin tavoitteeseen, joka oli m/s. Molempia luoteja ammuttiin luusimulaattoriin kahdella eri nopeusalueella. Oryxin muotoutuminen "pehmytkudoksessa" latauskokeilujen yhteydessä (taulukko). , gramman annosta on pidettävä kuitenkin maksimina gr luodille, sillä lievän puristuksen lisäksi myös nallissa oli havaittavissa selviä painemerkkejä. Lähtönopeuden kasvu näkyy voimakkaampana muotoutumisena, pienin nopeus vasemmalla. Myös ( gr) painoluokka on todella käyttökelpoinen pienemmällä riistalle kuten valkohäntäpeura, mutta laadukkaalla luodilla silti riittävä vielä hirvellekin. Luoti / g Oryx / 16,2 Woodleigh / 16,2 Oryx / 16,2 Woodleigh / 16,2 Oryx / 16,2 Oryx / 16,2 Oryx / 16,2 Oryx / 16,2 lataus ruuti / g Vv N 150 / 3,5 Vv N 150 / 3,5 Norma URP / 4,1 Norma URP / 4,1 Norma URP / 3,5 Norma URP / 3,8 Norma URP / 4,0 Norma URP / 4,2 Ylempänä Woodleigh 250 gr ja alempana Norma Oryx 250 gr. NORMAN TEHDASLATAUS .35 WHELEN . Whelenin käyttäjille voidaan kertoa ilouutinen, Norma lisää tämän kaliiperin tehdaspatruunavalikoimaansa. Norma käyttää myös Swiftin A-Framea patruunoissaan, enkä näkisi ollenkaan huonona ideana ladata myös sitä gr painoluokassa esimerkiksi Afrikkaan suuntautuvalle jahtimatkalle tai suurta läpäisyä vaativiin kohteisiin. Luonnollisesti luodin käyttäjälle jää vastuu siitä, missä tilanteissa liipaisinta painaa. NORMA URP WHELENISSÄ Koska Norman ruuteja on nykyisin meilläkin tarjolla ja koekäytössä oli paria sorttia, kokeilin URP:n (Universal Rifle Powder) soveltuvuutta myös Wheleniin. Lataustiheys annoksella , g alkaa olla ja , g on jo lievä puristelataus. Lataukset Oryx-luodille alkoivat , grammasta ja päättyivät , grammaan. Woodleigh läpäisi molemmilla nopeuksilla kyllä "luun" rikkoen vielä takimmaisen laminaatin, mutta ei tunkeutunut enää siitä eteenpäin. asti. Nyt ollaan tilanteessa, jossa tulos on "kiikun kaakun" eli joissakin olosuhteissa läpäisy voi olla täysin riittävä, mutta liki vastaavassa tapauksessa läpäisyssä saattaa olla vielä toivomisen varaa. Latauksen komponenteista ei ole varmaa tietoa, mutta ilmeinen luotivalinta on gr Oryx. Kuvasta on myös helppo päätellä miksi lyijyluotien läpäisy vähenee nopeuden lisääntyessä. nopeus m/s 752 759 807 797 680 740 770 814 jäämäpaino g 14,33 14,19 13,54 14,26 15,7 13,95 15,69 15,19 Jäämäpaino, % 89 88 84 88 97 86 97 94 mm 18 18,5 18 18 18 19 19 20 läpäisy Luu + 7 cm Luu + 0 cm Luu + 5 cm Luu + 0 cm - Huom. Pehmytkudos Pehmytkudos Pehmytkudos Pehmytkudos RIISTA 29. Lähtönopeudet ja luotien jäämäpainot löytyvät taulukosta. Jotta hirven suurimpienkin luiden läpäisy olisi varmaa, tulisi luodin olla joko painavampi tai vaihtoehtoisesti muokkautua vähemmän
Säätömahdollisuutta ei juuri ollut, korkeintaan saattoi lisätä tarramateriaalia kiinnityskohtaan. Jousten ikkunaleikkaukset tosin olisivat paremminkin vaatineet hyllyn sisäänpäin vetämistä kuin ulospäin ojentamista. Oikeakätisellä jousella ammuttaessa jänne hyppää hieman vasemmalle. Jousimetsästäjän hyllyn on oltava vahvarakenteinen, helpposäätöinen ja hiljainen. Nuoli taipuu sivusuunnassa ja sen alkulento näyttää hidastettuna samalta kuin lohi uisi vastavirtaan. Hyllyn on tässä joustettava sivusuunnassa. Jos nuoli on jäykkyydeltään (spine) sopiva suhteessa vetopituuteen ja jousen jäykkyyteen, koskettaa nuoli hyllyä vain ensimmäisten tuuman matkalla. Laukaistessa jousi sormilla ei jänne lähde kohtisuoraan iskusuuntaan vaan rullautuu sormia myöten sivusuunnassa. Vastakaari- ja pitkäjousella ammuttaessa ei yleensä käytetä erillistä nuolihyllyä, vaan nuoli lepää jonkin sopivan pehmusteen (esim. JOUSEN OSAT JA VARUSTEET TUTUIKSI, OSA 2 NUOLIHYLLY M uovi kului nopeasti ja sitä korjailtiin puukolla, jotta paksu alumiininuoli pysyisi paikallaan. Suoraan ikkuna- 30. Kaiken lisäksi nokki yleensä liimattiin putkeen ennen sulitusta, eikä säätömahdollisuutta enää ollut. Sulat eivät saa iskeä lähtökiihdytyksessä mihinkään hyllyn osaan, eivätkä myöskään jousen rakenteisiin. Nuolihyllyn tehtävä on kannatella nuolta tarkalleen samassa kohdassa laukauksesta toiseen. Hyllyn on kannatettava nuolta hyvin sen alapuolelta sekä molemmilta sivuilta. Hylly tukee nuolta ja sen on myös mahdollistettava nuolen mahdollisimman RIISTA TEKSTI: JUHA KYLMÄ KUVAT: JUHA KYLMÄ, ARTO MÄÄTTÄ Vanhemmat jousimetsästäjät muistavat ajan jolloin tyypillinen metsästysjousen nuolihylly oli musta muovinen tarra, josta sojotti samaa materiaalia oleva reilun sentin pituinen läppä, jonka tehtävänä oli kannatella nuolta. puhdas ohitus. Nuoli ei saa pudota hyllyltä jousta kohtuullisesti kallistettaessa, kun jousi esimerkiksi nostetaan oksasta tai koukusta passitasolta metsästettäessä. Nuolen keskiosa taipuu ensin jousta kohti, seuraavaksi sen maha pullistuu ulospäin ja juuri ennen kuin nuolen perä ohittaa hyllyn taipuu keskiosa jälleen jousta kohti sulituksen ohittaessa hyllyn ilman haitallista kontaktia. nahkapala) päällä. Sulat näissä virityksissä iskivät takuuvarmasti hyllyyn ja jousen runkoon - olipa nokki käännettynä mihin asentoon hyvänsä. Nuolen pitää myös pysyä hyllyllä normaalissa hiivintätilanteessa. SORMILAUKAISUH YLLY Sormilaukaisuhylly poikkeaa laukauslaitehyllystä jouston suunnan suhteen
Hyllyn sivuttaisjoustoa säätämällä voidaan vaikuttaa nuolen dynaamiseen jäykkyyteen, eli voidaan korjata pieni yli-/alijäykkyys. LAUKAISULAITEKÄY TTÖÖN TARKOITETU T H YLLY T Vasemmalla ns. Tässä mallissa jäykähkö karvarengas pitää nuolen kohdallaan ja joustaa laukaistessa. Läpiammuttavat hyllyt voivat olla haarukkatyyppisiä (TM Hunter), rengasmallisia nuolen paikoilleen kaappaavia (esim. Myös koko ikkunaleikkaus on syytä vaimentaa nuolen hyllyltä putoamisen varalta. NUOLIH YLLYJEN OMINAISUUKSIA Metsästyskäyttöön sopivat taljajousen hyllyt siis jakautuvat karkeasti ottaen kahteen pääluokkaan: läpiammuttavat (shoot through) ja alta putoavat (fall-away/drop-away) nuolihyllyt. Kukkosulka on tässä yhteydessä asetettava ylöspäin. Läpiammuttaviin malleihin voidaan lukea TM-hunter rest -malliset haarukkahyllyt, joiden kaksi nuolta kannattelevaa "sormea" joustavat alaspäin. Haarukkamallisen hyllyn kannatinsormien leveyttä voidaan säätää eri paksuisille nuoliputkille sopivaksi. Hyllyvalikoima on suorastaan ahdistavan suuri. leikkauksen hyllyltä ammuttaessa on käytettävä luonnonsulkia. Laukaisulaitehyllyn on joustettava alaspäin tai oltava ns. Tämä malli ei ole metsästyksessä suosittu puutteellisen sivuttaistuen vuoksi. Myös erittäin yleiset nuolta joka puolelta kannattelevat ns. Laukaisulaitekäyttöön sopivia nuolihyllyjä voi säätää pysty- ja sivusuunnassa. Oikealla sormilaukaisuun tarkoitettu flipper rest -hylly. Laukaisulaitetta käytettäessä pääsee jänne iskemään kohtisuoraan eteenpäin, ellei jousen säädöissä ole jotain vikaa mikä aiheuttaa jänteen sivuttaisen liikkeen. "Launcher"-tyyppisissä hyllyissä nuolta kannatetaan kapeauraisella sormella. Nuolihyllyn säätöihin ei yleensä kuitenkaan tarvitse kajota kuin ani harvoin, joten vähän hitaammallakin säätömekanismilla voi tulla toimeen. Ilman vaimennusta kuuluu jousta jännitettäessä nuolen ja hyllyn kontaktikohdasta enemmän tai vähemmän herkkäkorvaista riistaeläintä järkyttävä kahi- na. Nuoli pysyy kontaktissa hyllyyn, ellei hylly ole alta putoavaa mallia (fallaway/drop-away rest). Muovisulka (vane) ei ohita ikkunaleikkausta puhtaasti vaan sulkapää pomppaa pienestäkin iskusta aiheuttaen huonon lennon. Nuoli taipuu huomattavasti vähemmän kuin sormilaukaisussa ja taipuminen tapahtuu pääasiassa pystysuunnassa. Myös "whisker biscuit" -tyyppiset hyllyt sopivat laukaisulaitteen yhteyteen. "capture rest"-hyllyt (Whisker Biscuit, NAP ° jne.) voidaan lukea läpiammuttaviin hyllymalleihin. RIISTA 31. Whisker Biscuit) tai jopa magneettitoimisia hyllyjä, joissa vastakkaiset magneetit pitävät täydessä vedossa nuolen kärjen kokonaan irti hyllystä. capture rest -hylly, joka tukee nuolta joka suunnasta. Halvimmissa malleissa säätö tapahtuu kuusiokoloavaimella ja sormituntumalla. läpiammuttavat, "launcher" -tyyppiset ja alta putoavat hyllyt. Mikrosäätönupit nopeuttavat ja helpottavat hyllyn horisontaalista ja vertikaalista säätämistä. Hyllyn on tuettava nuolta riittävän pitkään ja pudottava riittävän nopeasti alas reilusti ennen sulkakontaktia. Tässä hyllymallissa nuoli pysyy paikallaan kovassakin menossa. alta putoava. Päätyypit ovat ns. Nykyisillä yhä lyhyemmillä taljajousilla ei juuri kukaan ammu sormilla, mutta jos tämä laukaisutapa kiinnostaa, voi hyllyksi valita "flipper rest" -typpisen, sivusuunnassa säädettävän ja samassa suunnassa joustavan hyllyn. Jos sulituksessa näkyy tummia jälkiä ja sulkien reunat ovat kihartuneet, on syytä tarkistaa hyllyn säätö. Hyllyjen kannatinosat kannattaa vaimentaa tarrakiinnitteisellä vaimennusmateriaalilla, kutistusukalla tai muulla tarkoitukseen sopivalla materiaalilla. Tässä hyllytyypissä nuoli lepää teflon-suojalla päällystetyn teräslangan varassa. Hyllyn vetonaru kytketään alaspäin kulkevaan kaapeliin. denkin mallien joustoa voidaan myös säätää. Alta putoavat hyllyt kannattavat nuolta täydessä vedossa, mutta putoavat oikein säädettynä laukaisun yhteydessä alas ennen kontaktia sulitukseen. Joi- NAP Apache -alta putoava hylly
Nuolen ympäröivät "capture" hyllyt kuten erittäin yleinen Whisker Biscuit -karvahylly ovat vedonneet jousimetsästäjiin erittäin helpon asennuksen ja nuolen hyvän hyllyllä pysymisen ansiosta. vaativat vähän selvittelyä. 32 RIISTA Spothogg Whammy -alta putoava. Jousimalleissa joissa nokinpaikka sijoittuu reilusti jänteen keskikohdan yläpuolelle saattaa olla pieniä ongelmia saada nuolen kärkiosa pysymään vedon aikana hyllyllä jännelenkkiä käytettäessä, etenkin jos lenkkiin on liitetty nokin yläpuolelle tuleva erillinen nokinpaikkarengas. TM-hunter haarukkahyllyt tukevat nuolta koko lähtökiihdytyksen ajan. Alta putoavan hyllyn säätäminen vaatii paneutumista asiaan ja aloittelijan on ehkä aiheellista hakea apua asiantuntijalta tai kokeneemmalta harrastajalta. Tämän hyllyn voi myös haarukan kierrejousen suuntaa vaihtamalla muuttaa alta putoavaksi. Aluksi nämä hyllyt pyrittiin säätämään niin, että kannatin putoaisi melko lailla välittömästi laukaisun jälkeen alas. Näissä hyllyissä voi olla koko nuolen ympäröivä jäykähköistä tekokuitukarvoista tehty kiekko, jonka keskellä on nuolen mentävä reikä. Kannatinsormet on vaimennettu tarrakiinnitteisellä materiaalilla. Tässä mallissa ei ole tarkoituskaan estää sulkakontaktia, vaan luotetaan siihen, ettei yhtäläisesti kaikkiin sulkiin osuva isku aiheuta haittaa nuolen lennolle. Kun sulat olivat vielä vähän aikaa sitten yleisesti -tuumaisia ja ne asetettiin reilulle kierteelle sekä muutaman asteen kulmaan suhteessa nuoliputkeen, olivat sulituksen ohitusongelmat yleisiä. Nykyisin pyritään hylly säätämään yleensä niin, että hylly saattelisi nuolta ainakin tuumaa tai enemmän, kunhan se putoaa varmasti ja nopeasti ennen sulkia alas. Yhtenä mainoslauseiden valttina onkin nyt estetty kimpoamismahdollisuus. Hyllyjen ohjevihkosissa kyllä yleensä esitetään kohtalaisen hyvin asennusohje sekä säätäminen. Tämä hylly on myös erittäin hiljainen, koska haarukka vain joustaa eikä putoa kokonaan jousen runkoa vasten. Nuoli lepää tyypillisesti syvässä hahlossa ja onpa joissakin malleissa tukitanko nuolen päälläkin. Nyt kun tyypillinen metsästysnuolen sulka on vain -tuumainen, ei ohitusongelma enää estä haarukkahyllyn käyttöä. Jotkut ampujat jopa solmivat tästä syystä jännelenkin kokonaan nokin alapuolelle. Alta putoavat hyllyt ovat nykyään erittäin yleisiä. Moni huippuampuja haluaa nuolen hieman nojaavan alaspäin hyllyä vasten, ja myöskään tästä syystä ei hylly saisi singahtaa heti alta, koska nuoli tällöin luonnollisesti sukeltaa hieman alaspäin. "Down pressure" -ominaisuuden voi ymmärtää, kun kokeilee erilaisia nuolen nokitusmalleja. Joissakin "capture" -malleissa nuolta tuetaan kolmelta suunnalta ja sulat ohittavat tukipisteet niiden välistä. Haarukan raudat on syytä päällystää vaimennustarralla tai muulla vastaavalla materiaalilla. Alaspäin joustava DMI-haarukkahylly. Tämän hyllyn etuihin voi laskea myös kohtalaisen helpon säädettävyyden, kun hyllyä verrataan esimerkiksi tarkkaa putoamisajoitusta vaativiin alta putoaviin hyllyihin. Vaivaa pahensi se, että paksuhkoista alumiininuolista siirryttiin aluksi erittäin ohuisiin hiilikuitunuoliin ja hyllyn kannatinsormien väli piti säätää erittäin kapeaksi. Kun laukaisulaite kytketään suoraan jänteelle nokin alapuolelle ja vedetään jousi vireeseen, syntyy aika reilusti painetta alaspäin, kun taas kohtisuoraan nokin takaa vetävän jännelenkin käyttäminen vähentää painetta. Alta putoavan nuolihyllyn säätämisessä on suuri apu yksinkertaisesta vinssipukista, jolla jousi vinssataan hitaasti, sentti sentiltä vireeseen ja voidaan tarkalleen määritellä missä vaiheessa hylly nousee ylös ja putoaa alas.. Ohjeet tietysti ovat englanniksi ja tietyt termit, kuten "downward cable, cable glide" jne. Toinen ajankohtainen hyllykeskusteluun liittyvä aihe on nuolen alaspäin suuntautuva paine (down pressure). Eikä tämä ole ihmekään, sillä sen lisäksi, että oikein säädettynä tämä hylly ehkäisee täydellisesti sulkakontaktin, ja lisäksi useat mallit pitävät nuolen tanakasti hyllyllä kovassakin menossa. Keskustelua on aiheuttanut joidenkin hyllymallien mahdollinen kimpoamistaipumus juuri kun sulat ovat ohittamassa sitä. Hylly saattaa siis kohtalaisella voimalla alas singotessaan pompata hieman ja tästä johtuen voi sulkiin tulla osumajälkiä. Tämän hyllymallin toiminnan mahdollistavat paljolti nykyiset lyhyet ja jäykät sulkamallit, jotka kestävät kohtuullisesti kevyttä väkivaltaa. Siksi sulkien asema suhteessa haarukan kannatinsormiin on säädettävä niin, että kukkosulka pääsee kulkemaan haarukan raosta iskemättä hyllyyn
Siisti. Kiskollinen malli, siisti MONTE CARLO, kal.12/70. 12/89, Jatkomakasiini TIKKA 512 SD, kal 12/76, supistajilla, siisti BENELLI RAFAELLO 121, kal 12/70, supistajilla BENELLI NOVA CAMO, kal, 12/89, jatkomakasiini ESCORT, kal. Ase teräsrunkoinen, piiput 63,5cm, 1/2 ja 1/1 supistuksilla. TOZ 99, kal. Hyvin hengittävä materiaali, liikkuvalle metsästäjälle. 12/76 BROWNING PHOENIX CAMO, kal. sisältää kiikarin Kiikarit MEOPTA ARTEMIS 2000 1,5-6X42, +optilock BURRIS FULLFIELD II 12x, made in USA SWAROVSKI Z6I 3-18X50 BT L, ristikko 4A-I, Käyttämätön OULUN VAIHTOASEET 360 390 150 4490 3990 3300 990 3500 520 190 300 250 320 495 260 2490 REMINGTON 1100 BENELLI M3 12/76, Uuden veroinen haulikko kahdella piipulla 270 1500 Yhdistelmäaseet KRIEGHOFF PIIPPU, SISÄPIIPPU 22MAG 350 BAIKAL Taiga, 12/7,62X53R 450 KRIEGHOFF Trumpf Drillinki, 12/70, 243win. 12/70 MAVERICK, kal. 12/70, hyvä kunto VALMET 212, kal. 222rem BAIKAL IJ-18, kal. - Materiaali: 100 % polyesteri - Koot: S-xxxxl 28 35 279 Anar Deluxe 11 ASEKAAPPI Marttiini Martef Skinner PUUKKO+TEROITIN Ruostumattomattamasta teräksestä valmistettu puukko. 1" runkoputki, 40mm objektiivi ja säädettävä suurennoskerroin 3-9. 156 cm, lev. Schmidt&Bender 6X42 hakasjaloin. Vetoketjulliset, avattavat lahkeensuut helpottavat pukemista metsästysvaatteiden päälle. Puutukilla TIKKA MA92GL, Kal. 12/89 REMINGTON 870 EXPRESS SUPER MAGNUM, kal 12/89, Synteettinen MONTE CARLO, kal. Hyvä kuntoinen! 6500 Pienoiskiväärit VALMET M45 LAHDEN VAIHTOASEET Kiväärit TORNADO JAAK 4 338 LAPUA MAGNUM, harvoin tarjolla !! aseteknon v almistama tarkkuuskivääri, 3x optilock + nightworce 12-42×56 benchrest SAKO L61 R 30-06, APEL pikajalka TOZ 7.62X53R, SA-Leimattu CZ 750 S1M1, Uudenveroinen, 2 lipasta, kovalaukku SAVAGE 11 308 win CZ 550, 9.3×62, battue, vuoden vanha TIKKA T3 Lite stainless, 222 rem 3 vuotta vanha, kuin uusi, + meopta meostar r1 3-12×56 BRNO 222 REM, 20 Laukausta ammuttu, kuin uusi, Herkistin, 2-7×40 FONTAINE Kiikari Haulikot MIROKU 12/70 TRAP 30" BREDA VEGA LUSSO BROWNING 325 Grade 2, 30. 12/76-6,5×55, esittelyase FINNCLASSIC 512SD, Kal. trap kiinteät supistimet ESCORT FIEL HUNTER, Rihlattu piipu + walker punapiste VALMET, 12/70 WINCHESTER 12/76 PUMPPU FABARM 12/70 BERETTA S 682 12/70 WINCHESTER X2, 12/76 Puutukki, hyväkuntoinen Yhdistelmäaseet BAIKAL TAIGA, 12/76-308 win, pikajalka, shirstone 1.5-6×42 490 5500 920 250 1800 450 750 1400 650 680 950 1000 350 350 400 400 1600 800 700 Kiväärit TIKKA M65 , kal. Housuissa säädettävät henkselit pikalukoilla sekä korkea vyötärö suojaksi lumelta. 308win BAIKAL TUPLALUODIKKO, kal.308 SAKO L579, kal.243 win, ampumahiihto malli, diobterit, keräilykunto SAKO AMPUMAHIIHTO, kal.243 win, alkuperäinen diobtereilla, malli sapporo SAKO L-46, kal.7×33, IV malli, hieno kunto TIKKA T3 TACTICAL, kal.308, ampumaton Haulikot BERETTA 682 SKEET, kal.12/70,hyvä kunto BERETTA SILVER HAWK, kal 20/76, eng.perä, 2xliipasin, uudenveroinen BAIKAL MP-43 EM, kal. Erinomainen valinta pienoiskivääriin tai lintuaseeseen. Pillissä 4 eri äänivaihtoehtoa. kiikarin 490 BROWNING FN 30-06, Sis. 12/70-308win, Leupold vx-III 3,5-10×50+ Apel kääntöjalka, Siisti. Kiristettävä, tilava huppu, ja tarraläpillä varustetut etutaskut. 22lr. Asiallisessa kunnossa oleva rinnakkainen REMINGTON 11-87 12/76, Poistohinta FN BROWNING Auto 500 12/70, hyvä kuntoinen 590 1000 390 170 90 390 290 Voit tilat a myös puhelimella tai sähköpostilla Tilaa soitta malla nume roon 0104303031(Ark 9-16) Muina aikoin a lähetä tilaus myynti@ka rkkai nen.c om tai klikka a itsesi verkk okaup paan. se edullisen ostamisen tavaratalo Kärkkäinen Oulu Alasintie 12, Limingantulli, Oulu Kärkkäinen Ylivieska Ollilanojankatu 2, Ylivieska Kärkkäinen Ii Sorosentie 2, Ii Kärkkäinen Lahti Pasaasi 2, Renkomäki, Lahti Verkkokauppa osoitteessa: Keskus 010 430 3000 Keskus 010 430 3020 Infopiste 010 430 3820 Keskus 010 430 3630 www.karkkainen.com. 22lr. Martef-pinnoite vähentää kitkan lähes olemattomiin ja se helpottaa puukon puhdistamista. 308win, Erittäin siisti TIKKA M65 SPORTER, Kal. 12/76, Vasuri TIKKA M77, kal. 29 Talviseen luontoon! 13 90 Conibear 120 PYYNTIRAUTA Rautapyynnin ammattilaisille! - Pyytävä, heti tappava vaihtoehto vahinkoeläimille - Meiltä myös isommat raudat. BSA 3-9x40 KIIKARITÄHTÄIN Säädettävällä suurennoksella varustettu tähtäinkiikari. .308win, Tervosen ratatukilla, paksu uritettu piippu ja suujarru, lipas 10patr 900 BAIKAL IJ-94 Express 308, Uutta vastaava tuplaluodikko 550 REMINGTON M7400 308WIN, Sis. Tutkitusti toimiva! Asekaappi jopa 11 aseelle - vahvaa terästä - seinäkiinnitysmahdollisuus - 5 vahvaa lukkotappia - turvasaranat - erillinen lukittava käsiase- / patruunalokero - telineet ovessa - asetuki lakattua puuta - kork. Vuoden -89 drillinki alkup. 12/76 p-auto. 12/76, vaihto supistajat TIKKA M712, kal. kiikarin + apel-jalat TIKKAKOSKI M/27, kal.7,62×53R, alkuperäinen TIKKA M55 SEMI SPORTER, kal, 308win TIKKA M55, kal, 222rem, Mäkisen piipulla VALMET PETRA, kal. - Paketti sisältää lattateroittimen. siisti. Sis. 31,5 cm - väri valkoinen Kärkkäisellä laaja valikoima käytettyjä aseita ja tarvikkeita! YLIVIESKAN VAIHTOASEET Kiväärit BROWNING 45-70, kiilalukko, schmidt&bender 1,5-6×42, hakasjalat, HIENO TIKKA T3 HUNTER, kal. 22lr. 22lr. 12/70. ANTONIO-ZOLI Drillinki, kal. 12/76-222rem, Säätöperällä. 30-06, +optilock SAKO L461, kal.222rem, kiikari+jalat BAIKAL MP-221, kal, 45-70, siisti tupla REMINGTON MOHAWK-600, kal 308win, kokotukki, sis. Musta nahkatuppi. 100% polyester takaa hengittävyyden ja lisää käyttömukavuutta. 12/76, Siisti, p-auto BAIKAL IJ-58, kal.12/70, rinnakkaispiiput Yhdistelmäaseet MERKEL 96K DRILLINKI, kal.20/76-6,5×55, esittelyase KRIEGHOFF Trumpf Drillinki, kal. 53,5 cm, syv. 12/76 FABARM LION 368, kal. 12/89, kuin uusi REMINGTON G1100, kal.12/76, uusin malli, ampumaton MOSSBERG 500, kal.12/76 1690 650 590 590 590 290 750 590 800 390 190 950 790 450 950 890 590 1590 1400 2790 360 390 550 760 590 450 390 390 490 760 790 250 190 890 1190 250 YILDIZ PROFESSIONAL, Kal. kiikarinjalat 690 Haulikot BERETTA Mod 1201f, kal.12/76, synteettisellä tukilla, asiallinen BERETTA Silver Pigeon Skeet,kal.12/70, kiinteä supisteinen, säätöperä, asiallinen VALMET 212,kal.12/70. 20/76-22wmr, kuin uusi Pienoiskiväärit SAKO P46, Kal. - Rajoitettu erä! 49 ANAR Riddo LUMIPUKU 8 90 Anar White KASVONAAMIO Luonnonvalkoinen kasvonaamio pakkaseen ja talvisiin metsästysharrastuksiin. - Koko: Yksi koko Kevyt lumipuku talviseen luontoon. 12/76 BROWNING BPS, kal. Siisti FERLACH DRILLINKI, kal.16/70-7×57R, Smidht&Bender hakajaloin, Jakob Koechin valmist., varmistin kaulalla BAIKAL SEVER, kal. vaimennin+kiikari+lippaita BRNO 2-E, kal. Hupussa joustoresori sekä pikalukolla kiristettävä kaularemmi. - Käytä teroittaessasi vettä, pese ja kuivaa teroitin käytön jälkeen. Nordik Predator KETTUPILLI Kokeile ketunpyyntiä kätevän pillin avulla. Karhennettu kumikahva ja sormisuojahela takaavat pitävän otteen vaativissakin eräolosuhteissa. Painonapein suljettava neppariläppä suojaa takin vetoketjua kosteammassa säässä. Siisti rinnakkaispiippuinen haulikko BAIKAL ij-58m, kal.12/70. 7,62×53r VALMET PETRA, kal. Ylivieska, 260 SAIGA 12, kal. 308win, Kiikari+pikajalka REMINGTON 788, kal. Miellyttävän pehmeä materiaali suojaa ihoa ja antaa erinomaisen naamionnin lumen peittämään luontoon. Kestää pakkasta ja ääni kantaa kauas. Keräilykunto SAKO P54, Kal. omistajalta
CZ 550 SAFARI CLASSIC .505 GIBBS PUHVELILEKA TEKSTI JA KUVAT: MARKUS FORSSTRÖM Kaikkein suurimman (ja vaarallisimman) riistan kaatamiseen tarvitaan varmatoiminen työkalu jossa teho ja hyvä käsiteltävyys ovat tasapainossa. Pulttilukkoinen kivääri kaliiperissa .505 Gibbs on sellainen.
Pistoolikahva on muodoltaan avoin ja etutukki profiililtaan pyöreä. Siihen Magnum Mauserin tarina päättyi. Jäljelle ei jäänyt kuin Brnon valmistama täysimittainen ZKK josta tuli Yhdysvalloissa erittäin suosittu rakenteluaihio moneen mehevään kaliiperikokeiluun. Edullisen hintansa ja karun ulkokuorensa takia aseet miellettiin tuolloin halvoiksi itäaseiksi ja karuiksi työkaluiksi. Pähkinäpuu on laadultaan keskinkertaista, perän syyrakenteessa on hieman loimukuviota. Kumiperälaattojen tarkoitus oli antaa pitoa ammuttaessa. Perälaattana on paksu ja pehmeä HiViz X-Coil, joka on mielestäni vähemmän onnistunut valinta. Tsekkiläiset lukkokehykset kuten VZ sotilaskivääristä, ZG :stä ja sitä seuranneista malleista ZKK , ZKK ja ZKK ovat tänä päivänä varsin haluttuja custom-aihioiksi. Lähes pesusienen RIISTA 35. Rautaesiriipun takaisessa Tsekkoslovakiassa Mauser :sta jatkojalostetut variaatiot jäivät suureksi osaksi länsimaissa huomioimatta. Koneellisesti leikatut karhennukset ovat siististi toteutetut. Mielestäni se on valmistajan parhaimman näköinen kivääri pitkiin aikoihin. Korkeus näkyy numerona jyvän alapuolella. Perinteiset safaritähtäimet kaadettavilla lisähahloilla 200 ja 300 metriin. tettu niin kutsutulla ranskalaisella herkistimellä. Jotkut pienvalmistajat (esim. Siihen mahtuu täydet kolme . Esikuvana tälle tyylille ovat viime vuosisadan alun englantilaisvalmisteiset aseet, joten siihen kuuluu tietenkin myös se monen mielestä ruma, punainen kumiperälaatta. Tilanteesta sanottiin kuvaavasti: "A Mauser that died and went to Heaven". TÄYDELLINEN SAFARIKONEISTO CZ Magnum on legendaarisen ZKK :n modernisoitu versio. Tänä päivänä tilanne on täysin päinvastainen. ykyiset Ceská Zbrojovká:n valmistamat metsästysaseet tunnettiin ennen Brno -merkkisinä. Kovin monta ei ehtinyt valmistua ennen . Keinahtavaa ejektoria varten on tehty ainoastaan pieni leikkaus iskupohjan alareunaan. Se on moderni Double Square Magnum ilman vanhanaikaisia ja jäykkyyttä heikentäviä peukalo- ja patruunasideleikkauksia. Saksan hävittyä sodan Oberndorfin tehdas joutui ranskalaisten haltuun ja tuhottiin täysin vuonna . Lukkokehykseen on koneistettu mm lohenpyrstöurat optiikan kiinnitykselle. Rakenne muistuttaa aika paljon Ruger :n rakennetta. Kylmän sodan takia ZKK:t olivat USA:ssa vaikeasti saatavilla ja ne piti tuoda Kanadan kautta. maailmansodan alkamista. Gibbs -patruunaa. Brevex) ehtivät valmistaa muutamia kopioita mutta siihen se jäi. Takakiinnitys on varustettu kookkaalla vastekololla. Laukaisukoneisto on sama kuin muissa CZ :sissä, eli täysin säädettävä ja varus- N Perässä on kaunis syykuvio ja muotoiltu poskipakka. Etutähtäimen jyväjalka kiertää piipunsuun perinteiseen tyyliin. Perä on malliltaan suora ja varustettu poskipakalla. Lukosta löytyy myös Mauserista tuttu kolmas sulkuolka lukonkammen vierestä. Suurikokoisille patruunoille mitoitettu makasiini on usein madalletun mallinen ja niin edelleen. Jyvä on helposti vaihdettavissa mieleisekseen. Varmistin on tavanomaiseen tapaan kaksiasentoinen ja ainoastaan laukaisukoneistoa lukitseva. Sen rooli rekyylin lievittäjänä oli toissijainen. CLASSIC ULKOA Tämä CZ näyttää ihan oikealta safarikivääriltä. Lukon peräosassa on käytännöllinen purkusalpa, jonka ansiosta lukko on helppo purkaa ilman työkaluja, kevyesti sormivoimin. Ratkaisut ovat osoittautuneet toimi- viksi vaarallisen riistan metsästyksessä lyhyille etäisyyksille, jossa aseen on oltava kätevä ja nopea käyttää. Ejektori on puolikiinteä, eli painuu alas lukkoa eteen työnnettäessä. Sen toiminta on täsmällistä ja käytössä lähes äänetön. SAFARI LOOK Safarikiväärit on tapana rakentaa tietyn tyylin mukaisesti. Lippaana on kiinteä makasiini aukaistavalla pohjalevyllä. Tähän tyyliin kuuluvat muun muassa avotähtäinkisko kaadettavilla hahlolevyillä eri etäisyyksille ja piipun pantaan kiinnittyvä etummainen kantohihnan kiinnike. Mauserkin valmisti aikoinaan erityistä magnum-mittaista "double square bridge" -lukkokehystä
Näin rakennettuna piippu ei ole vapaasti värähtelevä, mutta käytännön tarkkuuteen sillä ei liene suurempaa merkitystä, tällähän ammutaan pääsääntöisesti avotähtäimiä käyttäen ja melko lyhyille ampumaetäisyyksille. Jyvän suojuksena on tuttu jousiteräksinen, päältä avoin suojatunneli. SISÄPUOLELTA Raudat kiinnittyvät puihin kolmella ruuvilla. Karhennuksen tarkoituksenmukaisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta itse pidän niitä lähinnä koneistusaikaa lisäävänä ja massapetausta hankaloittavana yksityiskohtana. Tämä on mm pituinen ja halkaisijaltaan , mm putkilo, jonka sisällä hölskyy elo- Rautojen petauksessa on käytetty massaa. Piippuun on koneistettu rekyylivastimena toimiva paksunnos. CZ:n erikoisuutena on rautojen alapintojen karhennus, jonka tarkoituksena on ilmeisesti lisätä pitoa teräsja puupintojen välillä. Varmistin on kaksiasentoinen. Perälaattana on paksu ja (liian) pehmeä HiViz X-Coil. Perälaatan alta paljastui C&S Industiesin 230 gramman painoinen elohopeavaimennin. pehmeänä se ei tule kestämään kovin pitkää pusikoissa rymyämistä. Nämä kohdistusmatkat ovat mielestäni täysin älyttömät kaliiperiin nähden. Poikittaisia rekyylivastinpultteja on kaksin kappalein lipassolan molemmin puolin. Jyvä on helposti vaihdettavissa, koska se on istutettu pitkittäisellä lohenpyrstöllä ja lukittuu paikalleen jousikuormitetun napin avulla. Etutähtäin on sekin klassinen piipun suuta kiertävine jyväjalkoineen. Safari Classicin avotähtäimet koostuvat kolmesta hahlolevystä. Kahden tavanomaisen lukkokehysruuvin lisäksi kolmas ruuvi kiinnittyy piipun alapuolella sijaitsevaan ylimääräiseen rekyyliolakkeeseen, jolle on upotettu teräksinen vastinpalikka tukkiin. Kaikissa hahlojen muoto on avara V ohuella valkoisella keskiviivalla. Ensimmäinen on kiinteä metrin etäisyydelle ja kaksi seuraavaa kaadettavia ja metrin matkoille. Kiinteä metriä ja ne kaadettavat vaikkapa ja tuntuisivat järkevämmältä. Perän sisälle on asennettu C&S Industries:n valmistama rekyylinvaimentaja. Teräspinnat on hiottu siisteiksi ennen sinistystä. Etummainen kiinnityspiste on tehty T -urassa liukuvaksi.. Noiden kaadettavien hahlojen urassa olisi mielestäni voinut olla pallojyvän kanssa tiukemman tähtäyskuvan antava U-muoto. Niiden päissä on kaksi reikää omalle kiristysavaimelleen ja ne ovatkin paljon paremman näköiset kuin tavallisesti CZ:n kivääreissä tavatut ristiurakannalliset pultit. Perälaatan saa onneksi helposti vaihdettua mieleisekseen, oma valintani olisi klassinen kumiperälaatta S.W. Rautojen vastinpintojen sovituksessa on käytetty epoksimassaa. Kolmas kiinnitysruuvi on etutukin alapuolella. Lukon päässä on vireilmaisin. Silver & Co:lta tai Pachmayrin saman tyylinen "Old English"
Ensimmäiset pari laukausta ammuttiin tutustumismielessä pystyasennossa seisten. Norman latauksessa laskennallinen Taylor Knock Out -arvo on korkeampi kuin alkuperäislatauksen gr luodilla ja fps lähtönopeudella. Paksussa ja pehmeässä perälaatassa on pitoa mutta se tuntuu takertuvan vaatteisiin. Kos- ka lipassola on avarrettu sivusuunnassa, ovat kehyksen liukupinnat vastaavasti kaventuneet. Tämä tapahtuu tosin vain silloin kun lukonkampea painetaan ylös ja vasemmalle samalla kun lukkoa liikutetaan taaksepäin. Pakko myöntää että jänistin hieman ampumista, mutta aivan turhaan. Pötkylä painaa grammaa eli noin viisi prosenttia aseen kokonaispainosta. Ammuttaessa ase kyllä tuuppi ihan riittävästi elohopeavaimentimesta huolimatta. KÄSITELTÄVY YS Käteen poimittaessa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi varsin sopusuhtaisiin mittoihin ja hyvään tasapainoon. Osumat tulivat noin cm alas ja vasemmalle tähtäyspisteessä, mutta olivat kuitenkin noin cm nipussa. Norman lataus on varsin mieto, sillä on tavoiteltu hieman helpommin hallittavaa rekyyliä ja samalla hyvää toimivuutta riistassa. Vaimentajan ajatuksena on, että nestemäisen elohopean inertia hidastaisi aseen perääntymistä rekyylissä taittaen siitä sen kaikkein terävimmän kärjen. Yhden aseyksilön perusteella on vaikea sanoa onko kyseessä vika vai ominaisuus. Alku-ujoudesta päästyäni siirryin ampumaan penkistä metrin päässä olevaan pistoolikoulutauluun. Pyöreä etutukki karhennuksineen ja pistoolikahvan avoin muoto tuntuvat käsiin hyvältä. Tasapainonsa ansiosta ase nousee mukavasti poskelle ja tuntuu 4,7 kg painoaan kevyemmältä. Lukkokehyksen päällä on koneistetut kiinnitysurat optiikalle. Pyöreä etutukki karhennuksineen ja pistoolikahvan avoin muoto tuntuvat käsiin hyvältä. Työn jälki on kauttaaltaan siistiä. Iso hylsy vaatii paljon tilaa poistumiseen. Tulos on ihan tyydyttävä, ja hirvikoe olisi mennyt läpi hyvällä marginaalilla. Voimakas rekyyli tuo tietenkin omat haasteensa ampumiseen. Kokonaan ongelmasta pääsee vain lukon sovitusta tiukentamalla. Lukon sovitus kehykseen on varsin väljä ja sen seurauksena pultti pääsee liikkumaan sivusuunnassa takellellen liikeradallaan. "raakana", eli ilman toppauksia tai hiekkaRIISTA 37. Lukon liikuttelu tuotti pienen pettymyksen. Lukon käyttöä kannattaa opetella, oikeilla liikkeillä ongelma voidaan kiertää. Tasapainonsa ansiosta ase nousee mukavasti poskelle ja tuntuu todellista , kg painoaan kevyemmältä. Ammuin aseella ns. Rasian mukaan lähtönopeutta pitäisi löytyä fps eli noin m/s. Hylsynpoistoaukon takaosassa näkyy viiste joka sallii hylsyn kääntymisen. hopeaa. Pehmeytensä takia se rispaantuu herkästi. Sen seurauksessa lukkoa liikuteltaessa se pääsee kääntymään niin, että vasemmanpuoleinen sulkuolka lipsahtaa liukutasoltaan kiilautuen kiinni lipassolan nurkkaan. Tähdättäessä loiva V-hahlo ja pallojyvä olivat vaikea yhdistelmä pistemaalille. Esimerkiksi Nykyisissä Mauser M -malleissa käytetyssä Golmatic:in valmistamassa kehyksessä tätä ongelmaa ei esiinny, koska siinä mitoituksia on muutettu huomattavasti tiukemmiksi. KOEAMMUNTA Aseen mukana saatiin yksi patruunan rasia Norma African PH latauksia gr painavalla Woodleighin teräsvaippaisella kokovaippaluodilla
Classic on hyvännäköinen ja kohtuullisen siististi valmistettu kivääri, olematta kuitenkaan "liian hieno". Classicin todellinen käynti on todennäköisesti samalla tasolla kuin CZ:n kivääreissä yleensä eli hyvä. Classic-versio on kokonaisuudessaan paljon paremman näköinen kuin CZ:n "tavalliset" Safari-mallit sianselkineen ja rumine karhennuskuvioineen. maailmansodan takia seuraavat .-kaliiperiset saatiin toimitettua vasta vuonna . Patruuna oli alun perin nimeltään . Nitro Express ja toimia pulttilukkoisessa makasiinikiväärissä. Ensimmäinen kaupallinen ase valmistui tiettävästi vuonna , mutta . Samoin kaliiperilla . Kielikin kannatta pitää poissa hampaiden välistä ja leuat yhteen purtuina. Gibbs:n hylsy on mm pitkä, urakantainen ja kannan läpimitta on hulppeat , mm. Patruuna syntyi liian myöhään saadakseen jalansijaa norsunluuta metsästävien ammattimetsästäjien keskuudessa. Patruunan maksimikäyttöpaine on Bar ja tyypillinen suoritusarvo gr ( g) luodille on m/s. Gibbs. Kaliiperin tuli olla tehokkaampi kuin kaksoisluodikoissa käytetty . Samalta istumalta ei kuitenkaan viitsi ampua kovinkaan monta laukausta peräkkäin. Gibbs:llä ei ole juuri muuta käyttöä kuin paksunahkaisen suurriistan metsästys, joten onneksi asetta saa muissakin kaliipereissa, ainakin tilauslomakkeessa näyttäisi olevan useita vaihtoehtoja . Gibbs oli kivaa jytkytellä (niin kauan kuin patruunoita riitti). Seisaalta ammuttaessa rekyyli ei niinkään haittaa ja aseella on mahdollista ampua peräkkäisiä laukauksia suhteellisen nopeasti. Oikeastaan . Magnum mutta nimeksi vakiintui myö38 RIISTA Laukaisukoneisto on täysin säädettävä ja varustettu herkistimellä. .505 Gibbs ja verrokkeina oikealla .30-06 ja vasemmalla .45-70. hemmin . Mainittakoon myös, että lähtönopeuksien mittauksessa oli farssin aineksia. Siinä hyvin vähän huonoja ominaisuuksia ja nekin suhteellisen helposti korjattavissa. KALIIPERI .505 GIBBS Lukon pää riittää juuri patruunan valtavalle Ø 16,2 mm kannalle. Koeaseen patruuna on peräisin vuodelta ja sen kehittäjänä oli bristolilainen George Gibbs. Aseita valmisti oma paja, Gibbs Rifle Mfg ja ne pohjautuivat Mauserin Magnum-lukkokehykseen. Vasta metrin etäisyydeltä ammuttuna saatiin ainoa järkevältä näyttävä tulos, m/s joka merkitsee , g painoiselle luodille liike-energiaa joulea ja Taylor K.O. -arvoksi . MIETINTÄÄN? Purkunapin ansiosta lukko on helposti purettavissa ilman työkaluja. CZ Safari Classic oli melko ristiriitainen tuttavuus. Luodin halkaisija on omaperäinen , tuumaa eli , mm. Kolmijalan varassa metrin päässä seisovan Chronyn valosuojat lähtivät lentoon ja mittari kolmijalkoineen oli kaatua. Magnumin tunnetuksi suurelle yleisölle, Ernest Hemingway teki .:stä tunnetun teoksessaan The Short Happy Life of Francis Macomber. CZ 550 Safari Classic Valmistaja: Ceská Zbrojovká, Tsekki Kaliiperit: .505 Gibbs, .500 Jeffery, .450 Rigby ja .404 Jeffery Kapasiteetti: 3+1 patruunaa Piipunpituus: 615 mm Kokopituus: 1145 mm Paino: 4,7 kg Hinta: 4697 euroa Maahantuoja: Aseliike Markus Remes Oy, www.remes.fi. Samaan tapaa kuin Dirty Harry -elokuvat saattoivat . pusseja itseni ja aseen välissä. H&H:sta alkaen. Toisaalta oli mukava nähdä CZ uusissa vaatteissa. . Se tehtiin lähtökohtaisesti kaikkein suurimpien riistaeläinten kuten norsun, virtahevon ja puhvelin metsästykseen, ja erityisesti hyökkäävän eläimen pysäyttäjäksi
AMMUNNAN HARJOITTELUUN VUODEN KOVIN KIRJAUUTUUS
VHF:llä kommunikoidaan pääasiassa toisten ajomiesten kanssa, jotta ajo synkronoituu oikein. Passimies saa ampua sovitunlaisen hirven sektoriinsa, tulee se sitten omia aikojaan tai koiran karkoittamana. Whelenissä käytän kiikaritähtäimen kanssa gr Swift A-Framea, Barnes TSX:ää tai Nosler Accubondia. Viime aikoina olen siirtynyt vanhempaan kalustoon, esimerkiksi tänä vuonna kanniskelen pääasiassa noin kolmen kilon painoista modifioitua Steyr-karbiinia vuodelta . Tämän päälle puetaan säähän nähden sopiva väliasu. Toinen usein mukana oleva ase on Winchester M vipulukko vaihtopiipuilla, joko kaliiperissa ,xR, ,xR tai . Aseessa on avotähtäimet ja se on kaliiperia ,x. Vyölaukku korvautuu reppujakkaralla ja puhelimessa on korvanappi. Päälle puetaan. AJOSSA Ajomiehen tärkeimmät varusteet ovat siis kivääri ja VHF-puhelin. Muilla aiemmin mainituilla kaliipereilla luoteina ovat , mm:ssä Naturalis gr, Rhino gr, Speer HotCor gr tai Woodleigh gr. Whelen, ellei jokin uusi ase satu kokeiltavaksi. Peltopassissa Sakossa on kiikaritähtäin (tavallisesti Shepherd -x tai Leupold -x), tänä vuonna Swarovski Zi -x ja pusikkoisessa maastossa avotähtäimet. Patruunana on nyt ollut poikkeuksellisesti Norman tehdaslataus , g Oryx-luodilla. Itse toimin jahdissa passimiehenä. VAATETUS Passimiehen on hieman haastavaa pukeutua oikein. Avotähtäimillä käytössä on gr Woodleigh. Se pitää ihon miellyttävän kuivana ja lämmittää kosteanakin. Passitukset kestävät useimmiten tuntia. Ajomiehenä mukana kulkee vanhoista klassikoista joko 1894 Steyr tai 1895 Winchester. Ainoa haittapuoli Steyrissä on pakollinen patruunakamman käyttö, kampoja kun on tähän mennessä löytynyt vain yksi kappale. ERNO LINDROOS Omassa porukassamme Satakunnassa hirvijahti on tapahtunut miltei ainoastaan yhteisjahtina, joka tapahtuu viikonloppuisin, eli myös säännöllisessä viikkotyössä olevat voivat osallistua täysipainoisesti metsästykseen. Aamulla aikaa kuluu lämpöisessä autossa ja käskynjaolla, tämän jälkeen siirrytään autolla määrättyjen passipaikkojen lähelle, josta siirrytään jalan ripeästi ja äänettä, normaalisti metriä passipaikoille. Jalkineina on ollut nyt jo vuosia säästä riippumatta nahkaiset Zamberlan-vaelluskengät, joissa jalat ovat pysyneet melko vähäisellä huollolla kuivina sekä lämpiminä. PASSISSA Passissa ase on painavampi ja järeämpi. WSM. Ilman ollessa kovin lämmintä, en käytä väliasua ollenkaan. . Tämä tarkoittaa kerrastoa, joka ei ime vettä vaan siirtää sen iholta pois. Aamun käskynjaolla sovitaan millaisia yksilöitä metsästetään ja paljonko. Näistä vaiheista jokainen vaihe vaatii oikeanlaista vaatetusta, jotta päivä olisi miellyttävä kuivissa ja lämpimissä vaatteissa, sekä varsinkin jalkineissa. Mikäli näin ei käy, en kelpuuta luotia hirvijahtiin, sillä tilaisuuden tullen haluan laukauksen menevän perille mistä tahansa ampumakulmasta. Itse käytän merinovillaista alusasua. Tästä syystä puhelimen toimivuus on erittäin tärkeää, joten puhelimessa on tehoakku. Passimiesten ollessa paikoillaan, lähtevät koiramiehet koirineen sovittuna ajankohtana liikkeelle. LUODIT Koska ampumatilaisuuksia tulee suhteellisen harvoin, käytän vain parhaita luoteja, joiden tulee läpäistä luusimulaattori. Tämän jälkeen jaetaan passimiehet parhaimpiin hirvien kulkureitteihin kyseisen alueen ulkopuolelle. Kiväärin kriteerinä on mahdollisimman pieni koko ja keveys. Muut varusteet pakollisten huomioasujen lisäksi ovat tavanomainen puukko ja pidemmissä ajoissa vyölaukku eväille ja juomapullolle. Olen ratkaissut pukeutumisen nykyisin niin, että pukeudun aamulla kohtuullisen kevyesti ulkona vallitsevaan säähän nähden. Koiramies saa luonnollisesti ampua hirven haukkuun. Jostain syystä mikrofonilla varustetuissa puhelimissa on aina ollut ongelmia joko kuuluvuuden tai lähetyksen kanssa, eikä ainoastaan minulla, joten meillä ei enää käytetä mikrofoneja lainkaan. Jahti aloitetaan valitsemalla metsäkappale, jossa oletetaan tai tiedetään olevan kaadettavaksi sopivia yksilöitä. Useimmiten käytössä on Sako AIII kaliiperissa . ,:ssa käytössäni on Naturalis LR gr, Brenneke TOG gr tai RWS Kegelspitz gr. 42 RIISTA Tänä vuonna passissa Höysniemi on käyttänyt useimpien aikaisempien vuosien tapaan Sako AIII:a kaliiperissa .35 Whelen
Totta on, että valtaosa hirvistä ammutaan alle metrin matkoille, mutta entäpä kun se hyvä paikka tuleekin hirven ollessa m päässä. Olen hieman huono tekemään eväitä mutta hirvijahtiin yritän skarpata. Tällöin ei ole pelkoa hiertymistä ja sukat pysyvät muutenkin paremmin jalassa, vaikka kävelyä tulisi tavallista enemmän. ASE, KIIKARI JA PATRUUNA Koska passipaikat ovat miltei aina siten, että ampumasektori on kohtuullisen avoin, käytän . Sillä on hyvä sitoa ikävään paikkaan kaatuneen eläimen koipi parempaan asentoon suolistuksen ajaksi tai ottaa vaikkapa koira kiinni tarvittaessa. Lisäksi on hyvä varmistaa, että repun sivutaskusta löytyy pari puhdasta muovipussia hirven syötävien sisäelimien kuljetusta varten, mahdollisen kaadon varalta. Lisäksi kannattaa pitää juomapulloa mukana. Eväistä ei passimiehen kannata säästellä. Muuta passiin mielellään mukaan otettavaa ovat kännykkä ja VHF-puhelin täyteen ladatuilla akulla, tulitikut, kompassi, talouspaperia ja karttalaukku, jossa on jahtimaiden kartat. Otsalamppu ja pienikokoinen taskulamppu tulevat usein tarpeeseen. Olen muutamia kertoja kuullut lauseen: "Kyllä tuo hirvelle riittää.", ampujan am-. Patruunana käytän Sako Super Hammerheadia , grammaisena. Poikkeuksen tekevät hyvin märät kelit, jolloin jalkaan päätyvät mustat nokialaiset. Toki asiaan vaikuttaa sekin, että hirvijahti on useimmiten ohi parissa viikonlopussa, porukkamme kaatomäärät eivät nykyisellään ole mitenkään suuria. Ymmärrettävistä syistä valolle on kysyntää. useimmin passiin. Olen sitä mieltä, että jahdissa kuin jahdissa aseen tulee olla kädessä eikä selässä, sillä on tilanteita, joissa selässä ollut ase olisi todennäköisesti johtanut tekemättömiin kaatoihin. Toisen poikkeuksen tekee yli asteen pakkanen, jolloin käytän huopakumisaappaita. Tähtäinkiikarina on tällä hetkellä Leupold M kiinteällä -kertaisella suurennoksella. Toinen asia on äänettömyys, etteivät metalliosat kolise, eivätkä ne istuttaessa nitise. Puen siis yleensä vasta passipaikalla kunnolla, muuten vaatteet hiostuvat jo passiin mennessä ja se tarkoittaa ikävää passitusta ja loppupäivää. Tilaa ei usein ole kovin paljoa mutta tässä jahdissa oikein riittävästi, koskapa mukana ei välttämättä tarvitse kuljettaa kuin muutamia varavaatteita, puukkoa, lamppua, narua ja eväitä. Narua tai oikeammin ohutta köyttä on hyvä olla repun sivutaskussa. Win kaliiperin Sako Hunter kivääriä. Olen oppinut touhuamaan "vakipuukoillani" sen verran hyvin, etten ole kokenut mitään tarvetta useamman tyyppisille puukoille eri tarkoituksiin. Vaikka hirven hengenpaikat ovatkin isoja, pidän kaikessa luodikkometsästyksessä siitä, että luoti menee juuri sinne minne pitää. Perusteeni ase-patruuna-yhdistelmään on äärimmäisen tarkka käynti. Reppujakkarassa tulee kiinnittää huomio kahteen asiaan. muttua mielestäni kohtuullisen ison kasan metrin matkalta. Tarpeen vaatiessa rukkaset tipahtavat ongelmitta maahan. En käytä metsästysaseissa hihnaa. Muiden syömistä on eväättömän kamalaa katsella. En pidä "superhampparia" parhaana luotina ominaisuuksiltaan, mutta muilla tehdaslatauksilla en ole löytänyt vastaavaa käyntiä aseessani. Niin, toki tällöin voi olla ampumattakin. MUU T VARUSTEET Passimiehenä Etelä-Suomen pikku metsäpalasissa kuuluu niihin jahteihin, joissa reppujakkara on erityisen hyvä värkki. Käytännön merkitystä tällä on ollut mm. sen verran kun arvelen passituksen vaativan. Tässä on sellainenkin etu, että näin sukat hierovat toisiaan, eivätkä juurikaan jalkaterää/varpaita. Pidän yleensä kahta sukkaa päällekkäin. Tuelta kuitenkin uskalsin ampua tuohon. Viimeistään parin hirven tien varteen vedon jälkeen sille tulee kummasti tarvetta. RIISTA 43 Erilaisia Höysniemen käyttämiä hirvikaliipereita: Vasemmalta .50-110 (450 gr Woodleigh), 9,3x53R (220 gr Naturalis LR), 9,3x57 (286 gr Norma Oryx), .35 Whelen (225 gr Nosler Accubond ), 8,2x53R (185 gr Naturalis), .325WSM (220 gr Woodleigh) ja .30WSM (200 gr Nosler Accubond). kalvopuku, joka hengittää, muttei päästä vettä sisään. erään tappisarven kohdalla johon ampumatilanne tuli niin, että eläin oli kahden männyn rungon takana noin metrin päässä. Alinna on hyvin paikoillaan pysyvä ohut sukka ja päällä paksu vaellussukka tai vastaava, säästä ja jalkineesta riippuen. Mielestäni tärkeintä sekä kiikarissa, että sen suurennoksessa, on riittävän pieni koko. Ensinnäkin istuinkorkeuden tulisi olla sellainen, että metsästäjä voi istua polvet asteen kulmassa, siis paikkojen puutumatta. Pakkaan reppuun väliasuja, sukkia yms. Oikein kipakalla pakkasella kalvopuku korvautuu pilkkihaalareilla. Hirvijahtiin lähdetään monesti hämärässä ja usein saalista vedetään metsästä tien varteen hämärissä. Käsineinä käytän sormikkaita, ja mikäli on pakkasta, vedän passissa väljät rukkaset niiden päälle. Päähän laitan punaisen lippiksen tai pipon. Vaikka omistan väljempireikäisiäkin, päätyy . Passistani näkyi keuhkojen alueesta vain sentin soiro mäntyjen vuoksi. Lamppu on syytä olla aina mukana. Oma pääkoppa vaatii varmuuden siitä, että luoti menee haluamaani paikkaan. Jalkineina käytän pääsääntöisesti vaelluskenkiä. Itse kuulun niihin, jotka hoitavat hirven ihan perinteisen mallisella puukolla suolistuksesta nylkemiseen
Toimenpidettä varten tarvitaan vain käsikäyttöinen tarkoitukseen valmistettu kalvain, vääntövarsi kalvaimen pyörittämiseen, penkki johon piiput voi kiinnittää ja leikkausöljyä (myös esimerkiksi Anti-Corrol käy hyvin). Kalvamisjälki tällä kalvaimella on niin hyvä, että ylimenon kiillottaminen ei ole välttämätöntä. VAIKU TUKSET Olen kuullut tämän projektin yhteydessä jos jonkinmoista kommenttia ylimenokartioon puuttumisesta ja sen mahdollisista vaikutuksista. Kalvaessa tulee myös pitää terässä painetta, jotta se leikkaa kunnolla. Toinen ja huomattavasti paljon vähemmän tunnettu osatekijä on ylimeno, jolla kuitenkin on ratkaisevan suuri merkitys haulikon käyntiin. YLIMENON MERKIT YS Niinpä ongelmat eivät olleet niin mittavia kuin nykyään. Perinteisesti haulikon ylimeno on ollut kohtuullisen pienen huomion kohteena. Toiseen suuntaan pyörittäminen tylsyttää kalvaimen. Samaten haulikuppi on tällaisessa kyydissä todella lujilla. YLIMENON LOIVENTAMINEN Ylimenon kalvaminen loivemmaksi on toimenpiteenä varsin yksinkertainen. Haulikossa on kaksi käyntiin vaikuttavaa asiaa, jotka on toteutettu asevalmistajasta riippuen hieman toisistaan poikkeavilla tavoilla. Kalvain asetetaan piippuun patruunapesän kautta ja siitä pyöritetään vain siihen suuntaan, johon terä leikkaa. Jos ylimenokartio on jyrkkä, niin haulien muotoutuminen ja hauliparven hajoaminen jo tässä vaiheessa on enemmän kuin todennäköistä. Osa tietoviisaista on sitä. Nyt esittelemme ne tavat, joilla haulikon käynnin saa kuntoon lähes lähtökohtatilanteesta riippumatta. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ, ESA HÖYSNIEMI H aulikon käynnillä tarkoitetaan sen tietyllä patruunalla tuottaman hauliparven ominaisuuksia. Kalvain toimii erinomaisesti spiraalimaisten leikkuuterien ansiosta. Ensimmäinen ilmeinen muuttuja on supistus, jolla muokataan hauliparvea ja vaikutetaan välitulppaan niiden lähtiessä piipusta. Käsivehkeillä työhön menee noin puolesta tunnista tuntiin sorvissa homma nopeutuu. Kartioita on eri mittaisia ja mallisia ja niiden toteutus vaihtelee valmistajan mukaan. Metsästäjää kiinnostavat hauliparven symmetrisyys ja tasaisuus, sekä luonnollisesti haulien upotus. Tämä johtunee muun muassa siitä, että ennen patruunapesät olivat lyhyempiä ja patruunoiden pituusvalikoima varsin suppea. 44 RIISTA piipussa on kromaus, täytyy kalvaimen olla kovametallinen. Tällöin haulikuorma pääsee hylsystä tullessaan laajenemaan liki pesän täyteiseksi ja törmää ylimenoon kovalla nopeudella. Käyntiä on yritetty parantaa tarvikesupistajilla, mutta käytännössä haulikoissa on ollut valtavasti eroja osumakuvioiden suhteen. Alkuun kalvain uppoaa piippuun kuin veitsi voihin, mutta kartion pidetessä homma hidastuu ja kalvaminen muuttuu raskaammaksi. HAULIKKO KÄYVÄKSI TOIVOTTOMASTA ERINOMAISEKSI Metsästyshaulikkojen osalta on totuttu siihen, että haulikon käynti on se mikä se kulloinkin sattuu olemaan. Nythän on tavallista, että esimerkiksi tai jopa millimetrisessä pesässä ammutaan ja jopa millimetrin pituisia patruunoita. Midway Suomen kautta hankitulla PTG:n valmistamalla kovametallikalvaimella on tässä vaiheessa "tuunattu" jo useampi haulikko eikä kalvain ole osoittanut merkkejä tylsymisestä. Toisin sanoen kyseessä on patruunapesän etuosan ja varsinaisen piippuosan välinen kartiomainen alue, jolla hauliannos ohjataan piippuun. Tästä johtuen kalvainta on mahdollista käyttää käsivaralta, eikä kalvaimen pilotin tarvitse olla piipunhalkaisijaan nähden tiukka. Kalvain ei ala missään vaiheessa nykiä ja työ etenee siististi. Kalvaminen on siinä vaiheessa valmis kun patruunapesän loppuun jää enää hienonhieno rengas muistoksi vanhasta ylimenosta. Kalvaimeksi käyvät monen eri valmistajan tuotteet, mutta jos Ylimenokartiolla tarkoitetaan sitä osaa piippua, joka alkaa patruunapesästä ja päättyy piipun sisähalkaisijan mittaan. Liian vähäinen paine saa aikaan leikkaamisen sijaan hionnan ja tällöin kalvain tylsyy
7/0 76 mm Mirage Magnum 76 High Energy no. Tästä johtuen kohteessa sokkivaikutus on rajumpi. 4 76 mm Rottweil Magnum no. 4 76 mm Remington Nitro Magnum no. Myös haulikupin kuva kertoo oman tarinansa. RIISTA 45. Puhelinluettelon alalle osuneet haulit 2. 5 70 mm Rottweil Weidmannsheil HV no. 4 76 mm Remington Nitro Magnum no. Vaikka parannus kalvamisen jälkeen oli melkoinen varsinkin kuviossa (läpäisyä ei voitu verrata), ei liian pehmeiltä hauleilta ja nurinpäin kääntyvältä haulikupilta voida liikoja odottaakaan. 7/0 76 mm 1. 4 76 mm Remington Nitro Magnum no. 4 76 mm Mirage Magnum 76 High Energy no. 7/0 76 mm 6,3 50 33 3,3 53 249 3,2 52 280 3,15 36 213 mm 3,15 g 36 kpl 204 osumia 135 158 147 150 152 158 174 166 14 17 % 66 77 69 70 54 56 70 67 42 52 tiheys 2 1,5 1,6 1,7 1,7 1,4 2,1 1,9 0,8 2,1 m/s 360 352 395 392 366 384 366 356 371 375 supistus Winchoke F Winchoke F Winchoke F Winchoke F Winchoke F Winchoke F Winchoke F Winchoke F Winchoke F Winchoke F ylimenokartio tehdas loiva tehdas loiva tehdas loiva tehdas loiva tehdas loiva Aukot 10 7 11 9 10 7 9 4 29 29 10 cm LÄPÄISY Patruuna Gyttorp Nickel no. 5 70 mm Gyttorp Nickel no. Ensimmäisen puhelinluettelon (40 mm) kokonaan läpäisseet haulit 3. Hajahaulien määrä vähenee oleellisesti, jolloin haulikuorman hyötysuhde paranee. Mielenkiintoinen toteama on myös ollut se, että hauliparven pituus vähenee ja yhtä aikaa kohteeseen iskevien haulien määrä kasvaa. 4 70 mm Rottweil Weidmannsheil HV no. 4 76 mm Rottweil Magnum no. Kuvasta näkee, että luetteloihin jäänyt, vain vähän uponnut hauli on muokkautunut jo lähtiessä toisten haulien painamana lähes kolmioksi. 4 76 mm Mirage Magnum High Energy no. 4 70 mm Rottweil Magnum no. 4 70 mm Rottweil Weidmannsheil HV no. 4 76 mm Remington Nitro Magnum no. 5 70 mm Gyttorp Nickel no. Tilanne on nyt kuitenkin se, että vaikutukset ovat joka ainoassa aseessa olleet käyntiä selkeästi parantavia. 4 70 mm Rottweil Magnum no. Kokonaisupotus parhailla hauleilla osumia kpl 28 21 22 16 9 21 15 25 2 läpäisy kpl 1 1 6 5 4 10 4 10 2 läpäisy mm 38 39 43 50 44 50 41 52 toinen läpi 120 mm 11 / 21 6 / 18 7 / 14 1 / 2,6 parannus mm / % supistus Winchoke F Winchoke F Winchoke F Winchoke F Winchoke F Winchoke F Winchoke F Winchoke F Winchoke F Winchoke F ylimeno tehdas loiva tehdas loiva tehdas loiva tehdas loiva tehdas loiva mieltä, että asialla ei ole mitään merkitystä ja osa varoittelee pilaamasta asetta toimenpiteellä. 7/0 76 mm Mirage Magnum High Energy no. Toki on muistettava, että ylimenon loiventaminen vaikuttaa eniten silloin kun se on alun perin jyrkkä ja lyhyt. KOEAMMUNTA 35 M, BROWNING A500 12/76 OSUMAKUVIOT Patruuna Gyttorp Nickel no. Maailmanlaajuisesti ylimenon merkitystä on pohdittu monessakin paikassa, mutta käytännössä ongelman on muodostanut se, että ennen ja jälkeen toimenpidettä suoritet- Taulukoissa esiintyvä Mirage Magnum 6,3 mm:n haulikoolla toimii varsin kehnosti. Käytännössä kuvioiden tasoittuminen ja supistuminen vaikuttaa siten, että käytettävää haulikuormaa voidaan vähentää tai niin haluttaessa voidaan käyttää suurempaa haulikokoa paremmalla menestyksellä. 5 70 mm Rottweil Weidmannsheil HV no
Edellisen aukeaman taulukoissa esitetään muutamalla patruunalla ammuttuja tuloksia itselataavalla Browning AR-haulikolla. Tämän vuoksi asiassa on ajauduttu helposti tinkaustason keskusteluihin ja totuus on jäänyt hämärän peittoon. Lähtönopeuksien suhteen tuloksissa on pientä hajontaa, useimmilla patruunoilla nopeudet ovat hieman pienentyneet, mutta vastaavasti sekä upotus että kuvion aukkoisuus on jokaisella aseella ja patruunalla parantunut enemmän tai vähemmän, yhdessäkään vertailussa upotus ei ole heikentynyt eikä kuvion aukkoisuus lisääntynyt, vaan päinvastoin. Parhaiten uponneiden haulien lisäksi parannusta on tullut siten, että loivalla ylimenolla suurempi osa hauliparvesta läpäisee paremmin eli koko hauliparven läpäisy kasvaa, ei vain parhailla hauleilla. Jälkimmäinen osa liittää siis edelleen haulikkoihin mieluummin reilun ripauksen mystiikkaa kuin suostuu uskomaan mahdollisuuteen muuttaa haulikoiden käyntiä paremmaksi. MITATTUA DATAA Asiasta on siis puhuttu paljon ja erityisesti USA:ssa on lukuisia aseseppiä, jotka tekevät laajassa mittakaavassa muutoksia haulikoiden ylimenoihin. Myös paremman supistajan vaikutuksia tullaan kokeilemaan myöhemmin. Tästä huolimatta kalvauksen jälkeen tauluun osui jokunen hauli enemmän ja aukkojen määrä väheni. tuja mittaustuloksia on ollut saatavana aivan tavattoman vähän. Koejärjestely tulee jatkumaan siten, että koeaseen ylimeno kiillotetaan ja ammutaan jälleen koelaukaukset samoilla patruunoilla. Osalla ei ole paluuta aikaan ennen loivennettua ylimenoa ja osa ei usko toimenpiteen vaikutuksiin. Myös nyt julkaistavassa taulukossa Browningin ylimeno on vielä kiillottamaton ja pelkästään kalvaimella käsitelty. Parantunut iskuenergia on havaittu myös savikiekkojen rikkoutumisessa ja eri metsästystilanteissa.. Vaikka koetuloksia on vielä vähän ja otanta useissa tapauksissa liian pieni, ovat parannukset kuitenkin olleet niin merkittäviä ja toistensa kaltaisia, että päätimme jo nyt julkaista niistä osan. Milleinä mitattuna upotuksissa olevat erot ovat tuntuneet pieniltä, mutta kun tulos muutetaan prosenteiksi, parannusta voidaan pitää useissa tapauksissa merkittävänä. Kaikki upotuskokeet on tehty läpimärkiin puhelinluetteloihin. Seurauksena on haulikuvion jollekin osalle tulleita keskittymiä (myös kalvamisen jälkeen) mikä näkyi aukkojen muodostumisena tiettyyn osaan kuviota. Lukijalle tiedoksi, että normaalitapauksissa haulikoiden ylimenot ovat laadullisesti jätetty keskeneräisiksi, suoraan kalvaimen jäljiltä, sillä asiaan kuuluvaa hiontaa ja kiillotusta ei tehdä juuri koskaan. Myös Rekyylissä lähiaikoina esiteltävä rinnakkaispiippuinen Tikka kalvettiin ylimenon osalta ja tulokset julkaistaan jutun yhteydessä. Olemme kalvaneet useiden eri haulikoiden ylimenokartioita loivemmiksi ja joillakin aseilla on tehty myös alustavia ennen ja jälkeen -tutkimuksia esimerkiksi läpäisyssä ja 46 RIISTA osumakuvioissa. Lisääntynyt haulimäärä tuli etupäässä ulkokehän alueelle, joten kuviosta tuli selkeästi aikaisempaa kattavampi. Remington Nitro Magnumin haulimäärä pieneni neljällä, mutta kuvio tasoittui kokonaisuudessaan siten, että aukkojen määrä väheni kymmenestä neljään, jälleen tuloksena käyttökelpoisempi kuvio. Rottweil Magnumin haulikupin toiminta oli epätasaista siten, että kupin "sormista" yleensä yksi taittui huomattavasti muita enemmän. Tästä huolimatta minkäänlaisia koetuloksia ei tahdo löytyä sen paremmin nettisivuilta kuin kirjallisuudestakaan. Supistajana on käytetty Winchesterin standardimitoitettua täyssuppeaa. Gyttorp Nickel ennen Remington Nitro Mag ennen Rottweil Magnum ennen Gyttorp Nickel jälkeen Remington Nitro Mag jälkeen Rottweil Magnum jälkeen Gyttorpin osumakuvio parani siten, että aukkoja oli kolme vähemmän ja samalla haulimäärä lisääntyi 11 prosenttia eli 23 kpl
1014) N TILAAJA! RIISTA Riistan marraskuun tilaajaetuna TUOTTEET TARJOAA www.eranetti.fi Yökiikari Night Vision 3.5 x 62 mm Vakuumikone Bigland VPS www.riistalehti.fi/tilaus Yökiikari 249,50 (347,-) Vakuumikone 65,- (94,80). Tilaa KOTIIN KANNETTUNA Tilaa Riista osoitteesta 20% TILAA JA SÄÄSTÄ WWW.RIISTALEHTI.FI/TILAUS Voit tilata Riistan myös puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo
Ne saivat heti ammattimetsästäjien hyväksynnän ja niinpä käytin niitä jahdissa. Jotta selviäisi, olisiko lyijyluoti sittenkin ollut parempi valinta, päätin ryhtyä tekemään pienimuotoisen luotivertailun, josta käsiaseen kanssa metsälle aikova saisi ainakin pienen ohjeen omaan luotivalintaansa. Vaikka XTP hoiti hommansa, eli tappoi eläimet aina gnuta myöten, jäi asia kaihertamaan mieltäni. Kun yritin varovaisesti perustella valintaani edellä mainituilla argumenteilla, he kertoivat omaavansa todella huonoja kokemuksia lyijyluodeista. Yksikään ruhoista kaivetuista luodeista ei ollut toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Kyseessä oli amerikkalaisen Cast Performancen valmistamat lyijyluodit, joissa oli tärkeimmät edellä mainituissa tarinoissa korostetut piirteet: kova lyijyseos ja suuri ogive, eli luodin kärki. Lähtiessäni jahtiin Etelä-Afrikkaan latasin . Joko luoti oli luuhun osuessaan mennyt muotopuoleksi ja jäänyt avautumatta tai sitten vaippa ja lyijysydän olivat erkaantuneet toisistaan. Tämä mantra ja sen pohjana olevat lukuisat legendaariset tarinat Elmer Keithistä ja muista nykyaikaisten revolverikaliiperien kehittäjistä ovat tuttuja kaikille käsiasemetsästyksestä tietoa etsineille. Itsepuolustus- ja viranomaisluoteja on testattu vaikka kuinka, mutta metsästyskäyttöön niitä tuloksia ei voida soveltaa suoraan. Vaikka XTP on suunniteltu erityisesti itsepuolustuskäyttöön kaksilahkeisia vastaan, valitsin sen varalataukseeni koska sillä on hyvä maine Pohjois-Amerikassa valkohäntäpeuran kaatajana. Niinpä Cast Performance patruunani tultua tyrmätyiksi kaivoin matkalaukusta XTP:llä ladatut. Kivääripuolelta tutut lainalaisuudet eivät kaikilta osin enää pädekään kun luodeissa on massaa, mutta nopeus puuttuu. TEKSTI: TERO KUITUNEN "R askas lyijyluoti on ainoa oikea valinta käsiaseella metsästettäessä". Ihmisellä ja riistaeläimellä on sekä fysiologisia että rakenteellisia eroja RIISTA 49. Tärkeä motiivi vertailun tekemiseen oli myös vastaavan tiedon vähäisyys. Teoriana on, että tällainen luoti ei laajene lainkaan ja jyrää massallaan suurtenkin luiden läpi. Magnumiin patruunoita oletukseni mukaan yhdellä parhaista Suomesta tuolloin saatavilla olleista luodeista. Kaiherrus ei loppunut kotimaassakaan. REVOLVERIN METSÄSTYSLUOTIEN VERTAILU ENSIMMÄINEN PINTARAAPAISU Tämä artikkeli käsittelee metsästysluoteja ja niiden käyttäytymistä ammuttaessa suurriistaa. Mutta onko asia lopulta aivan näin. Poikkeuksellisen tilanteesta tekee tällä kertaa se, että nämä luodit on ensisijaisesti tarkoitettu metsästysrevolvereihin. Heidän kertomuksessaan lyijyluoteja oli ammuttu kiväärillä, tuloksena luodin liiskaantuminen ensimmäiseen luuhun, josta seurasi pitkä ja vaikea jäljittämisoperaatio. Koska käsiasemetsästys oli minulle kotimaisen lainsäädännön puutteista johtuen vierasta, olin varmuuden vuoksi ladannut patruunoita myös reikäpäisellä Hornady XTP-vaippaluodilla. Kun näytin heille patruunoita, he olivat kovasti vastahankaan. Haavakanavasta tulee silti riittävän suuri, koska kärjen liki luodin halkaisijaa vastaava otsapinta-ala aiheuttaa suuren iskun ja tavallaan auraa kudokset auki. Päästyäni perille olivat ammattimetsästäjät, jotka siis toimivat jahdissa oppaina erittäin kiinnostuneita kalustostani
Käytetyt puhelinluettelot olivat vettyneet vesitynnyrissä niin kauan, että ensimmäisen luodin osumalla ei ollut minkäänlaista "kuivattavaa" vaikutusta. Sen jälkeen tulee "luu", jota markkeeraa lattialaminaattilevy, kaksi kerrosta kertopuuta ja toinen lattialaminaatti. Lisäksi riistaeläintä kohti ammuttavan luodin tarkoitus on tappaa mahdollisimman nopeasti, voidaanpa käyttää myös termiä humaanisti, kun taas rikollisen ampumisessa usein on tarkoitus pikemmin pysäyttää kohteen toiminta ja usein kohteen menehtyminen katsotaan jopa negatiiviseksi seikaksi. KÄSIASE METSÄST YSASEENA Ennen testimenetelmän, luotien ja tulosten esittelyä on kuitenkin syytä kertoa hieman käsiaseen ja kiväärityyppisen aseen eroista metsästyskäytössä. Suurimmat erot löytyvät käytännön tarkkuudesta ja luodin tehosta. Luun jälkeen tulee jälleen pehmytkudosta ja sen jälkeen "keuhkot" eli tyhjä tila. Toisekseen luodin lähtönopeus on huomattavasti matalampi, joka tekee etäisyyden arvioinnista erityisen tärkeää. Toki on olemassa pistooleita, joissa käytetään täysitehoisia kiväärikaliiperin patruunoita, mutta tässä yhteydessä käsitellään niin sanottuja käsiasekaliipereita, joita ammutaan muun muassa revolvereilla. Ensinnäkin aseesta pidetään kiinni vain kahvasta eli tukipisteitä on vähemmän, joten ampuminen on jo suorituksena haastavampaa. Tämän voi todeta myös videosta, joka löytyy osoitteesta www.youtube.com/rekyyli.. Hirvisimulaattorissa luoti kohtaa ensin "pehmytkudoksen" eli neljä läpensä vettynyttä puhelinluetteloa. Keuhkojen jälkeen pehmytkudos jatkuu riittävän paksuna, jotta luoti saadaan talteen. Lyhyt ase on vaikeampi ampua tarkasti. Simulaattorin rakenne oli seuraava: ensin 4 luetteloa = 16 cm, sitten ("luu") laminaatti 0,8 cm, 2 x kertopuu = 8 cm, laminaatti 0,8 cm, ("pehmytkudosta") luetteloa 8 cm ja tyhjä tila ("keuhko") 10 cm. kokoerosta nyt puhumattakaan. Niillä ei taatusti ollut vaikutusta toistensa tuloksiin, vaikka eräässä metsästysalan julkaisussa on hiljattain niin väitetty. Hylsyn tilavuuteen ja kaliiperin painetasoon suhteutettuna raskaalle luodille kun ei millään ilveellä saada kovin suoraa lentorataa, on osuman varma sijoittaminen vaikeaa etäisyyden kasvaessa hiemankin suuremmaksi. Esimerkiksi itse määritin Afrikan 50 RIISTA Jokaiseen nippuun ammuttiin kaksi luotia
Haavakanavan ollessa epäsymmetrinen, sen mitaksi kirjattiin aina suurin halkaisija. Niinpä kiväärimiesten jatkuvat tappelut lihan pilaantumisesta ovat käsiasemetsästyksen näkökulmasta erikoisia, koska käytännössähän tällöin valitetaan liiallisesta tehosta. Mutta moni seikka kertoo pykälän laatijan täydellisestä tietämättömyydestä. Osa näistä luodeista on niin sanotusti ERVA (ERityisen VAarallinen) ja niiden hankkimiseksi pitää olla poliisin myöntämä kaliiperikohtainen ampumatarvikelupa (ERVA-lupa). Tässä on yksi menetelmän suurista eduista, tulokset jäävät paperiin helposti havaittavaan muotoon. laajenevia luoteja pidetään nykyään niin sanottuina turvaluoteina niiden pienemmän läpäisykykynsä ja vähäisemmän kimpoamisherkkyytensä ansiosta. Kolmas ero niin ikään johtuu lähtönopeuden mataluudesta. Kiväärillä metsästävistä vastaava on tuttua .--miehille, eli matalahko lähtönopeus ei haittaa jos luoti on riittävän painava. Pysyvällä haavakanavalla tarkoitetaan nippuun syntyneen reiän läpimittaa. Sellaisista mainittakoon israelilaisen IMI:n lataama tehdaspatruuna lyijykärkisellä luodilla sekä serbialaisen Prvi Partizanin valmistama koRIISTA 51. Näiden ominaisuuksien jälkeen luodin laajeneminen ja sitä kautta saatava kudosvauriolisä olisivat vain mukava bonus. METSÄST YSLUODIT JA LAKI Käsiaseiden metsästysluoteja valikoitaessa on huomioitava tiettyjen luotityyppien status aselainsäädännön silmissä. Jostain syystä nykyistä aselakia valmisteltaessa on ajateltu, että väärinkäytettynä jokin käsiaseen luotityyppi on vaarallisempi kuin jokin toinen. Samaten mikään ei estäisi patruunoiden maahantuojia tilaamaan laajenevaluotisia käsiasepatruunoita tehtailta ja myymään niitä ilman ERVA-lupaa, kunhan vain rasiaan on lisätty merkintä siitä, että patruunat on tarkoitettu kiväärillä ammuttaviksi. reissullani ampumaetäisyyden katoksi metriä. Näin vaikka aseessani oli päällä kiikaritähtäin. Reikäpäiset ovat suhteellisen helposti määriteltävissä (asetuksessa tarkennus: "kärjessä on vähintään millimetrin syvyinen reikä ammuksen laajenemiseksi sen osuessa kohteeseen". Kun pääsemme tämän vertailun tuloksiin, ERVA-pykälän lopullinen typeryys valkenee käytännössä. VERTAILLUN LUODIT JA LATAUKSET Koska varsinaisten metsästysluotien saatavuus on Suomessa heikkoa, otettiin mukaan myös tavanomaisempia luoteja. Ampumaetäisyyttä voisi tietysti kasvattaa tekemällä kompromissin, eli ladata kaliiperiin nähden keskiraskas luoti, jolle saadaan luonnollisesti enemmän lähtönopeutta ja suorempi lentorata. Esimerkiksi se, että käyttötarkoitus on jätetty täysin valmistajan määriteltäväksi: lain kirjaimen mukaista on ladata millä tahansa luodilla ns. Useimmille kiväärillä metsästäville tällainen ongelma on kuitenkin tuntematon, koska - metriä sekunnissa viilettävien ja virtaviivaisten kiväärinluotien kanssa ongelmaksi koetaan nykyään useamminkin liiallinen läpäisy ja luodin energian hukkaantuminen eläimen suojanpuoleiseen maastoon. Painealueen mitta taas saatiin mittaamalla pysyvän haavakanavan ympärille luodin vaikutuksesta syntynyt muutosalue. Tämän jälkeen laki ei kiel- lä ampumasta niitä esimerkiksi revolverilla. Tämä lainkohta onkin täydellisen perverssi ja se pitäisi korjata samalla, kun kerran aselakia ollaan muuttamassa. Muissa maissa on tehty jopa päinvastaista, eli reikäpäisiä ja Kaviteettikuvan piirtämisessä käytetyistä mitoista ensimmäiset saatiin luodin sisäänmenoreiästä. Kun nippua perattiin, mitta otettiin aina puhelinluettelon välein. Toki on olemassa heikkolaatuisia ja suuremman riistan kaatamiseen sopimattomia luoteja, mutta laadukkaiden metsästysluotien kohdalla edellä oleva pitää pääsääntöisesti paikkansa. Käsiasemetsästäjän huolena kun ovat ensisijaisesti osuman saattaminen oikeaan kohtaan ja sen jälkeen riittävä läpäisy, jotta luoti saadaan kohtaamaan eläimen sisäelimet. Tällöin suurriistaa metsästettäessä ongelmaksi muodostuu taas läpäisy, koska pelkkä nopeus ei ole avain puskettaessa luoti riistaeläimen kudoksien läpi. Käytännössä tavallisin tapa on käyttää raskainta mahdollista luotia ja ampua vain läheltä. Kuten kuka tahansa tietää, tämä ei pidä paikkaansa ja tuloksena onkin ollut vain tavattomasti sekaannusta ja lisäksi Suomessa tarjolla olevan luotivalikoiman typistyminen turhan lainkohdan vuoksi. käsiasekaliiperia kunhan "suunnittelee ja valmistaa" patruunat kiväärissä käytettäväksi. Ja jälleen on täysin yhden tekevää vaikka loppukäyttäjä ampuisi ne pistoolilla. Pahinta on, että kukaan ei lopulta tiedä, mitkä kaikki patruunat ovat ERVAa, koska laissa mainitaan ympäripyöreästi "pistoolissa tai revolverissa käytettäviksi suunniteltuja ja valmistettuja keskisytytteisiä patruunoita, joissa on reikäpäinen ammus tai kohteeseen osuessaan vaikutukseltaan laajenevuuteen perustuva ammus"
Magnum on Suomessa suhteellisen harvinainen, aivan kuin on sen ampumisessa käytetty -tuumaisella piipulla varustettu Dan Wesson revolverikin. Mainittakoon, että vaikka IMIpatruunan luodissa on lyijykärki, sitä ei pidetä ERVAna. Koeaseina käytettiin Suomessakin tavanomaisia malleja: . Meidän koeammunnassamme Buster ei laajentunut lainkaan ja syyksi siihen ajateltiin liian alhaista osumanopeutta. Niiden luodit poikkeavat . Barnesin kaviteettikuvasta voidaan todeta, että se oli paras vaipallisista luodeista. Osa patruunoista on tehdaslatauksia, osa on ladattu itse. Laajenevat käsiaseluodit ovat pääosin hyvin herkästi avautuvia, joten nopeuden putoaminen tuskin parantaa niiden läpäisyä ainakaan merkittävissä määrin. BARNES BUSTER 300 GR .44 MAGNUM 50 Keuhkot 40 30 20 10 0 10 20 30 40 50 Luu Latauksen tiedot Ruuti: Vihtavuori N110 18,8 gr Nalli: Win LP Latauspituus: 44 mm Nopeus: 374 m/s Barnes Buster on solidirakenteisiin luoteihin erikoistuneen Barnesin uutuus, jossa on paksun kuparivaipan sisällä lyijyä painoa lisäämässä. Mag ja . Vertailun tärkein kaliiperi on . Näiden välikaliiperina toiminut . Tavanomaisille käsiasemetsästyksen ampumamatkoille ei näin saadulla nopeuslisällä ole suurtakaan merkitystä, mutta jos tarkoitus on ampua esimerkiksi metrin päästä, on luoti hidastunut selvästi. Kun valmistaja toimitti minulle Bustereita, luoti oli vasta tullut markkinoille ja sitä mainostetiiin "hieman laajenevana". Kun luoti oli ammuttu simulaattoriin, mitattiin sen aiheuttama pysyvä haavakanava sekä luodin iskun aiheuttaman painealueen laajuus. Mag. kovaippainen PPU-luoti. Magnumit lähetettiin S&W M "siluettimallin" / tuuman piipusta ja .:ää kyyditettiin saman valmistajan M:n tuuman piipun läpi. Tässä on kuitenkin tärkeää huomata, että muodoltaan pitkänomainen luoti kaatui testimassassa. Magnum, jolle verrokiksi koeammuttiin kaksi erilaista luotia kaliipereissa . Ampumaetäisyys oli kivääriluotien vertailuista poiketen vain muutama metri. Luodin kärjen alapuolelta vaipan mainostettiin olevan hieman ohuempi, jotta luoti tyssääntyy osumassa. Lähinnä tarina valaisee tapahtumia, kun markkinointi ja todellisuus kohtaavat. Tarkemmat latauskohtaiset tiedot löytyvät luotien tietojen yhteydestä. TESTIMENETELMÄSTÄ Luodit ammuttiin Riistan ja Rekyylin luotivertailuissa aiemminkin käytettyyn "hirviluotisimulaattoriin", joka koostuu tarkasti määritellystä määrästä vedessä liotettuja puhelinluetteloita (pehmytkudos), luuta kuvaavasta kerroksesta lattialaminaattia ja kertopuuta sekä suuren riistaeläimen rintaonteloa matkivasta tyhjästä tilasta (keuhkot). Tehdaspatruunoiden luodit joutuivat nyt siten äärimmäiseen rasitustestiin, joten riippuen luodin rakenteesta, sen tulos voi olla kauempaa ammuttuna hyvinkin erilainen. Syynä on ilmeisesti asetuksessa mainittu tarkennus: "kohteeseen osuessaan vaikutukseltaan laajenevuuteen perustuvalla ammuksella tarkoitetaan ammusta, jonka kärjessä oleva leikkaus, ontelo tai vastaava rakenne aikaansaa ammuksen laajenemisen sen osuessa gelatiiniin tai vastaavaan pehmeään aineeseen siten, että ammus laajenee vähintään prosenttia halkaisijaansa suuremmaksi." Varsinaisia metsästysluoteja on mukana laaja kirjo aina perinteisesti lyijyluodista reikäpäiden kautta moderneihin vaippaluoteihin ja solideihin. Luun ja keuhkojen kohdalla piirroksessa on käytetty oletuksena luodin alkuperäistä läpimittaa. Ulkoisesti luoti muistuttaa siten kokovaippaa, joskin erittäin massiivista sellaista, onhan luodilla painoa grainia (, g). Itselataamalla on mahdollista pelata merkittävästi lähtönopeuksien kanssa, mutta emme halunneet ryhtyä urheilemaan, joten lataukset valittiin hieman taulukkoarvojen maksimien alapuolelta. Itseladatuissa patruunoissa on kuitenkin vielä kiristämisen varaa, joten vastaava tulos pitäisi kyseisillä luodeilla olla saavutettavissa hieman kauempaakin maksimilatauksilla. Koska luoti kulki pyörien, pysyvä haavakanava vuoroin laajenee ja kutistuu. Samalla saisimme jonkinlaista vertailukohtaa Suomessa käytettäviin kiväärikaliiperin hirviluoteihin. Toisin kuin kiväärin luodeissa tällainen toiminta ei tee Busterista käyttökelvotonta. Ensimmäisenä ajatuksena oli, että kiväärinluoteja varten suunniteltu hirviluotisimulaattori olisi liian kova vastus käsiaseluodeille. Näiden perusteella piirrettiin niin sanottu kaviteettikuva, joka havainnollistaa luodin läpäisykykyä sekä sen potentiaalia ku- dosvaurion aiheuttamiseen. Kirjoitushetkellä Barnes on kuitenkin poistanut maininnat luodin laajenemisesta ja korvannut ne lauseella "minimaalinen laajeneminen". Läpäisyä oli runsaasti ja haavakanava eräs vertailun suurimmista. Magnum valikoimasta sekä toisistaan, joten verrokit on tarkoitettu vain antamaan suuntaviivoja metsästyskaliiperin valintaan. IMI edustaa siten tavanomaisesti Suomessa ilman ERVA-lupaa myytävää tehdaslatausta ja PPU jälleenlatauksessa yleisesti käytettyä edullista bulkkiluotia. Barnesin tavoit52 RIISTA mm teena oli ilmeisesti luoda ennennäkemättömän mahtava riistan sortaja, jossa olisi ollut liki kaikki hyvät ominaisuudet, mutta käytännössä riistaeläimiä ammuttaessa luoti ei sittenkään laajentunut. Luoti kesti tämän rasituksen hyvin, jäämäpaino prosenttia.. Mutta koska käsiaseilla kaadetaan maailmalla suuriakin riistaeläimiä, joissa luiden ja kudosten paksuus vastaa hyvinkin kotimaista hirveämme, päätimme käyttää tuttua menetelmää
IMI edustaa tässä joukossa kaikille revolveriampujille tuttua patruunatyyppiä. Erona Barnesiin oli kuitenkin erityisesti alkuiskun suuruus sekä luodin kulkeminen suorassa lähes loppuun saakka. Kaikesta päätellen luoti odotusten vastaisesti tyssääntyi luussa, joka kasvatti otsapintaa entisestään. Luodin koossa pysymisen vuoksi , grammaisen IMI:n haavakanava oli kohtuullisen hyvä. IMIn pehmeästä lyijystä valmistettu kärki painui kasaan heti paperimassassa, johon kului läpäisyssä vaadittavaa energiaa. Kun tulosta vertaa parhaimpiin luoteihin, voi olla vaikea ymmärtää mistä suuri ero lopulta syntyy. Millään osa-alueella tulos ei ollut huippuluokkaa, mutta joka tapauksessa luoti olisi läpäissyt myös sisäelimet. Selityksenä on luodin kovuus. Sen koko ajatus on olla jyräävä ja runnova projektiili, jonka toiminnasta puuttuu kaikki hienostuneisuus. Jäämäpainoksi mitattiin prosenttia. IMI 240 GR SP .44 MAGNUM 50 Keuhkot 40 30 20 10 mm 0 10 20 30 40 50 Luu Latauksen tiedot Tehdaslataus Nopeus: 443 m/s Testin yllättäjä oli rata- ja harrastuskäyttäjien perusluodilla ladattu israelilainen IMI-tehdaspatruuna. Esimerkiksi Cast Performanse lyijyluotiin verrattuna painoero ei ole kummoinen, mutta silti lyijyluoti pesee IMI:n osavaipan sekä haavakanavan koossa että läpäisyssä. Koska se käyttäytyi testimateriaalissa odotuksia paremmin, on tätä luotiryhmää kenties syytä tutkia jatkossa lisää. Esimerkiksi tällä luodille ei ole vielä läheskään löydetty maksimeja ja sen jo nyt hyvää tulosta olisi helppoa edelleen parantaa lisäämällä löylyä ja kasvattamalla latauspituutta ruutitilaa on saatavilla lisää jopa M:n lyhyeen rullaan. IMI:n patruunoiden saatavuus on viimeaikoina ollut heikkoa, joten kenties vastaavaa suorituskykyä olisi löydettävissä esimerkiksi Sellier & Bellotin tai Magtechin tuotteista. RIISTA 53. Lyijy on korvikemateriaaleja selvästi painavampaa. Simulaattoria peratessamme olikin yllätys suuri, kun löysimme hallitusti kokoon painuneen luodin, jonka jäämäpainoksi vaaka antoi prosenttia. Samaa luotia onkin saatavana myös , ja grainisina. Tuhon aiheuttamisessa vaadittavaa vauhtia hukattiin lyijyn ja messingin muokkaamiseen. Tähän viittaa haavakanavan suuruus keuhkojen jälkeisellä osalla. Odotuksien mukaan viimeistään luun olisi pitänyt repiä vaippa ja lyijysydän erilleen tai muutoin tuhota luodin suorityskyky. Jos nyt lyijyluotia voidaan pitää modernina, niin tämä luoti on sitä. Voisipa tätä kovasta lyijyseoksesta valettua , gramman painoista jenkkiluotia pitää jopa vertailun ennakkosuosikkina. Luodin muotoon on kaksi syytä, ensinnäkin tylppä kärki iskee ja tekee suuren haavakanavan ja toiseksi sen avulla voidaan luodista tehdä haluttaessa todella painava ilman että latauspituutta joudutaan lyhentämään ja tinkimään ruutitilasta. CAST PERFORMANCE 255 GR WFNPB .44 MAGNUM 50 Keuhkot 40 30 20 10 mm 0 10 20 30 40 50 Luu Latauksen tiedot Ruuti: Vihtavuori N110 21,0 gr Nalli: Win LP Latauspituus: 43 mm Nopeus: 424 m/s Kun tällä luodilla ladattu patruuna pudotettiin rullaan, olivat odotukset kovat. Lisäksi lyijy on vaippamateriaaleihin verrattuna pehmeää, joten sen kanssa on turvallisinta urheilla todella kovia latinkeja. Juuri luodin pituuden ja painon kanssa pelaaminen on syy lyijyluotien jatkuvaan suosioon. Keveydestään huolimatta luoti läpäisi .-luodeista parhaiten, joskin ero esimerkiksi Busteriin ei ollut suuren suuri
Mieleen väistämättä nousee se, että tämä luoti tekee sen, mihin Impalan suunnittelijat ovat pyrkineet.. Kuka sitten lähtee suurriistajahtiin . Jälleen kerran luodin muotoutumattomuus sai aikaan sen, että teho käytettiin oikeaan kohteeseen eli haavakanavan luomiseen sekä läpäisyyn. Ja siellä tällä "minimikaliiperilla" saa sitten kaataa jo hieman raamikkaampiakin eläimiä. PPU 240 GR FMJ .44 MAGNUM 50 40 30 20 10 mm 0 10 20 30 40 50 Latauksen tiedot Ruuti: Vihtavuori N110 21,0 gr Nalli: Win LP Latauspituus: 44 mm Nopeus: 357 m/s Kokovaippainen luoti otettiin mukaan kuriositeettimielessä. Magnum. Magnumin kanssa. Mainittakoon lisäksi, että vaikka luoti kaatui loppuvaiheessa, sen tylppänokkainen muoto oli jo ehtinyt tehdä yllättävän laajan haavakanavan. Magnum kokeilimme kaksi erilaisella luodilla ladattua tehdaspatruunaa, Impala gr LFWP Solid ja Hornady gr XTP. PPU:n katkokärkiselle vaippaluodille paras verrokiksi on vastaavan painoinen IMI:n lyijykärkiluoti. Kivääripuolen opit istuivat ajatusmaailmassa tiukasti, onhan kokovaippaluotien käyttäminen kielletty suuremman riistan metsästyksessä jo metsästyslainkin pakottamana. Kuten odotettua luodin puhti kului tähän voimanponnistukseen ja myös prosenttiin painostaan menettäneen se pysähtyi upottuaan "luuhun" vain hieman. Huomattavasti kevyempi, mutta muotoutumaton Impala pyyhälsi luusta läpi kuin voista ja nousi parivaljakossa selväksi voittajaksi. On todella yllättävää sanoa, että PPU olisi selvästi parempi 54 RIISTA vaihtoehto suuren riistan sortajaksi. Magnumissa tulos oli positiivisempi. .357 MAGNUM 50 Keuhkot Keuhkot Keuhkot 40 30 Luu Luu Luu Hornady XTP 158 gr Nopeus: 384 m/s mm 20 10 0 10 20 30 40 50 50 40 30 Impala 110 gr LWFP Solid Nopeus: 555 m/s mm 20 10 0 10 20 30 40 50 Kaliiperissa . Reikäpäisen XTP:n käytös oli odotettua, se laajeni nopeasti ja teki kaliiperiin nähden suurta tuhoa pehmytkudoksessa. PPU:n jäämäpaino oli odotetusti prosenttia. Sellainen henkilö voi päätyä esimerkiksi metsästysmatkalle Afrikkaan, jossa tietyillä alueilla on minimikaliiperina juuri . Tämä koskee tietysti vain tilanteita joissa vaaditaan läpäisykykyä, eli suuremman riistan metästys. Neljänelosessa Impala oli pienoinen pettymys, mutta . Toimintakokeen jälkeen todettiin, että käsiasepuolella eivät todellakaan päde samat totuudet
Simulaatiossa saatiin hieno esimerkki siitä, kuinka luodin nopea avautuminen antaa mahtavan iskun, mutta pysäyttää luodin etenemisen kuin seinään. Siluettiluoteja käytetään jonkin verran metsästyksessä ja syykin on nyt helppoa ymmärtää. Aseen lisäksi hän valitsi pikaistuksissaan pari ilmeisen luotettua latausta, jossa toisessa oli SSK:n gr valuluoti ja toisessa Sierran gr siluettiluoti. Haavakanava oli pitkä ja kookas, muttei tarjonnut enää kovin paljoa uutta tietoa. Kauniisti sienettynyt luoti pysyi koossa, mutta pysähtyi heti "luun" pintaan. .41 MAGNUM 50 Keuhkot Keuhkot Keuhkot 40 30 20 10 mm 0 10 20 30 Luu Luu Luu SSK 275 gr Nopeus: 360 m/s 40 50 50 40 30 Sierra 210 gr Sil Nopeus: 420 m/s mm 20 10 0 10 20 30 40 50 Neliykkönen tuli mukaan kesken testirupeaman kun päätoimittaja Höysniemi kaivoi esiin luottorevolverinsa. Sierran kärjestä avoin siluettiluoti sen sijaan tarjosi uutta tie- toa. Hieman yllättäen ominaisuus on sopiva myös metsästyskäytössä: luoti tyssääntyi vain vähän eikä menettänyt lainkaan painoaan ja niinpä sen tulos oli yksi vertailun parhaista. REMINGTON 240 GR SJHP .44 MAGNUM 50 40 30 20 10 mm 0 10 20 30 40 50 Latauksen tiedot Ruuti: Vihtavuori N110 21,0 gr Nalli: Win LP Latauspituus: 44 mm Nopeus: 366 m/s Tämä , grammaa painava Remingtonin valmiste edustaa klassista metsästysluotia. Jäämäpaino oli prosenttia. Se luovuttaa kaiken energiansa nopeasti kohteeseen. Esimerkiksi koeaseeseen en ole onnistunut saamaan aikaa latausta, jota voisi likimainkaan harkita metsästyskäyttöön. RIISTA 55. Se on vaipallinen, lyijykärkinen ja reikäpäinen luoti, jota käytetään esimerkiksi peuran kokoluokan riistaeläinten kaatamiseen Yhdysvalloissa. Verrattaessa luotia esimerkiksi Busteriin tulos näyttää surkealta. Jos tarkoituksena on ampua suurriistaa, Remington ei todellakaan ole paras vaihtoehto, mutta jos kohteena ovat pienemmät eläimet, tässä luodissa on potentiaalia. Tämän luodin kohdalla on mainittava ominaisuus, joka on vähentänyt sen vetovoimaa: sen tarkkuus on todella heikko useimmissa aseissa. Valuluodin toimivuuden saattoi jo tässä vaiheessa arvata, olihan se vertailun painavin lajissaan. Kyseiset luodit kun on lähtökohtaisesti suunniteltu kestämään koossa kohtaaminen teräksestä valmistetun siluettimaalin kanssa siten, että luoti luovuttaisi mahdollisimman suuren osan energiastaan ja parantaisi näin maalitaulun kaatumisen todennäköisyyttä
Oma valintani näistä kahdesta olisi ilman muuta Impala, koska se on helpompi saada käymään tarkasti ja sen saa ladattua huomattavasti kovempaan nopeuteen jolloin lentorata on suorempi. Niinpä tulosta on verrattava Cast Performancen tulokseen. Kaviteettikuvista on helppoa päätellä tapahtunut: alkuvaiheen pehmytkudoksessa Keith-luodin sujuvampi muoto tekee pienempää vauriota, mutta sitten luu tyssää luodin kärjen, aivan samoin kuin tylppänokkaisesti Cast Performancesta. Koska Impala-luodit ovat messinkiä, ovat ne väistämättä kevyitä. Magnumiin ja luotien erikoisuudesta johtuen päätimme ottaa molemmat mukaan vertailuun. Luotia voidaan pitää legendaarisen "Keith"-luodin varianttina. Sen muoto on aikoinaan tarkkaan harkittu ja tällä luotimallilla on yhä laaja käyttäjäkunta. Valan kyseistä luotia ratakäyttöön, mutta koska sen historia metsästysluotina on tuttu, oli se ilman muuta otettava mukaan. Saimme maahantuojana toimivan Pyssypuoti Oy:n välityksellä tehtaan lataamia patruunoita sekä . Verrattaessa tulosta muihin, havaitaan tietty samankaltaisuus Remingtonin perinteiseen luotiin. Luotia ei ole kaliboitu. Luoti on valettu Lymanin nelosmuotilla rengaspainolyijystä ja karkaistu veteen tiputtamalla. Jäämäpainoksi mitattiin odotetusti prosenttia.. Magnumiin että . Vanha totuus tuli esille: massa jyrää. Nimellisesti luoti on grainin painoinen, mutta rasvattuna silä on painoa gr (, g). Rengaspainoissa on riittävästi antimonia, jotta luoti kovettuu karkaisun seurauksena. Jos jokin luodeista, niin juuri tämä Impala joutui koejärjestelymme ja hirviluotisimulaattorin vaativuuden uhriksi. Jos "luu" olisi hiemankin ohuempi, voisi kaviteettikuva täyttää täysin toisenlaiselta. LYMAN 250 GR VALULUOTI .44 MAGNUM 50 40 30 20 10 mm 0 10 20 30 40 50 Latauksen tiedot Ruuti: Vihtavuori N110 21,0 gr Nalli: Win LP Latauspituus: 43,3 mm Nopeus: 461 m/s Tämä itse valettu luoti edustaa klassista lyijyluotia -luvun alkupuolelta. Valikoima on painottunut kiväärin luoteihin, mutta ohjelmaan kuuluvat myös käsiaseluodit. Mutta keveydestä ei pitäisi olla haittaa, koska luodin toiminta perustuu täysin erilaiseen ajatteluun kuin on totuttu. Kaiken kaikkiaan luoti toimi simulaattorissa hienosti ja se sopisi suurriistalle siinä missä tehdastekoinenkin. IMPALA 160 GR LWFP SOLID .44 MAGNUM 50 40 30 20 10 mm 0 10 20 30 40 50 Latauksen tiedot Tehdaslataus Nopeus: 570 m/s Etelä-Afrikkalainen Impala Bullets valmistaa laajaa valikoimaa koko messinkisiä metsästysluoteja. Nopeuden kasvattamisella ajatellaan saavutettavan myös riittävä läpäisy. 56 RIISTA Kaviteettikuvasta voidaan nähdä, että iskua tosiaan löytyy, mutta luodin puhti loppuu nopeasti. Lisäksi luoti läpäisi luun lähes kokonaan, joten hiemankin kevyempirakenteisen riistaeläimen luusta mennään takuulla läpi. Kaliiperissa . Ideana on, että kevyt luoti puhalletaan suurella nopeudella eläimen kylkeen ja luodin kärjen muoto iskee auramaisesti kudosta aiheuttaen vähintään laajenevaa vaippaluotia vastaavat vauriot. Magnum käyttämämme luoti painaa vain , grammaa, joka on tässä seurassa todella vähän. Koska alkuvaiheessa on kulutettu vähemmän energiaa, luun jälkeen lättäpäinen "Keith" on paremmissa voimissaan ja jatkossa sen haavakanava on suurempi. Rasvana olen käyttänyt mehiläisvahaa parafiiniöljyllä ( ) notkistettuna. Sa- malla saisin hieman tietoa tehdastekoisten ja itse valamieni luotien eroista
Palkinnot: 50 kpl Riista sateenvarjoja 50 kpl Riista t-paitoja riistalehti.fi/lehtikaverille. TILAA ILMAINEN KAVERILLE! PÄÄTELMÄT Kaiken kaikkiaan simulaattoriin ammuttiin eri luotia varsin yllättävin tuloksin. Simulaatiomme, jota on pidettävä luodille liiankin kovakouraisena, kertoo, että hirvi tulisi eräksi myös . Magnumilla. Ja saman ajatuksen jatkona oli se totuus, että käsiasemetsästyksen salliminen Suomessa ei ole kiinni ainakaan tappotehosta. Magnum oli pääroolissa ja tästä johtuen sen vertailuaineisto oli laajin. Lyijyluodit antoivat järjestään hyviä tuloksia ja siksi niiden joukosta löytyy helpoimmin kyvykäs suurriistaluoti. Kaliiperi . Mitä suurimmalla todennäköisyydellä tämä vertailu on vasta alkua, koska oma mielenkiintoni aiheeseen pikemminkin kasvoi. Vanha totuus raskaiden ja kovien lyijyluotien etevyydestä ei ole tuulesta temmattu. ja . Toki tietyistä luodeista oli olemassa jonkinlainen etukäteisajatus, mutta oikeastaan yllätyksiä oli enemmän kuin odotusten kaltaisia tuloksia. Sen luotivalikoimassa oli mukana kaksi modernia metsästysluotia, joiden rakenne ja toimintatapa poikkesivat toisistaan. Jos luoti muotoutuu, muodonmuutokseen kuluu osa vähäisestä iskuenergiasta, ja tulos heikkenee. Jos testaamamme kaliiperit tuntuvat marginaalisilta, kannattaa muistaa tarjolla olevat huomattavasti tehokkaammat käsiaseet, joilla päästään myös hirvikivääriltä vaadittavaan tehorajaan. Kuten todettua, käsiaseiden kanssa tehoa ei ole hukattavaksi saakka, joten suurriistaluodin on oltava jo lahtokohtaisesti oikean mallinen ja riittävän kova säilyttääkseen tuon muodon. Vertailun parhaita lyijyluotituloksia tutkittaessa nousi mieleen se, että ne ovat parempia kuin heikkolaatuiset .-kaliiperin hirviluodit. Tilanne on täysin sama kuin kivääreillä: laadukas luoti ja osuma oikeaan kohtaan kaatavat vaikka sitten hirven. Osaa tiedosta on mahdollista soveltaa myös kivääripuolelle, valmistetaanhan esimerkiksi Busteria myös kiväärikäyttöön. Nyt sinulla on mahdollisuus tilata eräkaverille Riistan numero 8/2010 ilmaiseksi! Kun jaat hyvää eteenpäin, osallistut samalla arvontaan
Repusta löytyy siis myös riistapussi ja patruunalenkit haulikonpatruunoille. VERTAUKSET RIPAAN V mutta repun paino jakautuu leveälle alueelle, joten viilekkeet eivät paina. Ensinnäkin reput ovat kantoviilekkeiden ja lantiovyön osalta miltei identtiset, eli reppu voi olla linnustettaessa selässä ilman, että aseen nosto häiriintyisi. Ripa on syystä ollut haulikkomiesten suosikki, mutta siitä on puuttunut monen kaipaama pakattavuus, joihin rinkoissa on totuttu. Ripassa ei ole pääosaston lisäksi kuin läppätasku ja pohjan tasku istuinaluselle. Pussin yläosan etupuo- Vaude Ripa on ollut meillä monen lintumiehen suosikki ja uutuutta voi verrata tähän moderniin klassikkoon. Vetoketju on siis selkää vasten. VAUDE SOMO HUNTING TOUR 40 METSÄSTÄJÄN RINKKA TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Yritin etsiä jutunaiheeksi Vaude Moose reppua, joka on ollut länsinaapurissamme määrätynlaisessa kulttimaineessa hirvenmetsästäjien keskuudessa. Kunnon hirvireppu ei siis ole enää sellainen, mihin sopii puolikas vasaa kerralla, vaan lähinnä reppu, jossa mukana kulkevat tarvittavat tavarat. Viilekkeet ovat erittäin ohutta verkkoa, joten ne eivät häiritse, 58 RIISTA. Vaude SoMo edustaa juuri tätä kokoluokkaa. Sivutaskut ovat lisäksi anatomic-tyyppiä, eli ne eivät ole repusta ulkonevat. SoMo puolestaan on täysiverinen rinkka. Malli oli kuitenkin muuttunut tälle vuodelle ja sainkin maahantuojalta kokeiltavaksi uuden Vaude SoMo 40:n, joka on tullut markkinoille Moosen korvaajaksi. Tälle pohjalle on rakennettu myös uusi metsästysreppu. Suurin ero uutuudella on siis se, että se on lähtökohtaisesti monikäyttöisempi. TASKU T SoMon pääosasto on jaettu pystysuunnassa kahtia. RIISTAPUSSI Edellä mainittiinkin, että SoMon riistapussi on kiinnitettävissä repun päälle hakasilla niille varattuihin paikkoihin. Uutuus onkin osoittautunut mitä mainioimmaksi metsästyksen monikäyttörepuksi. arsinaisesti hirvireput muuttuivat syrjäseuduilla joskus vuoden tienoilla, jolloin GSM-puhelimet yleistyivät koko kansan käytössä. Mielenkiintoisesti SoMossa on otettu huomioon suurriistametsästäjien tarpeiden lisäksi myös linnustajien tarpeet. Tällöin esimerkiksi Lapissakin alettiin luopua hirven kantamisesta osina metsästä kun yksinäinen koiramies sai soitettua vetoapua kairaan. Vaude on tullut maailmalla tunnetuksi lähinnä vaellukseen ja retkeilyyn suunnatuista varusteista. Sivutaskut ovat nykytyyliset, eli niihin pääsee parhaiten käsiksi repun ollessa maassa kantoviilekkeet kohti taivasta. Riistapussi Ripassa on kiinni vetoketjuilla, mutta SoMossa se on kiinni hakasilla. Läpässä on suuri tasku, johon sopii reilusti tavaraa ja repun pohjassa on tasku, repun oranssinpunaiselle sadesuojalle
Kulmittain seisovan riistaeläimen tunnistaa tällaisesta kaksiulotteisesta kuvasta siten, että sen seisoessa pää ylhäällä ja ryhdikkäästi, ovat säkä ja jalkalinja sivuttaissuunnassa eri linjassa. Jalkalinjojen havainnointi on tärkeää sen vuoksi, että erityisesti kulmittain seisovaan eläimeen ammutaan hyvin usein takavoittoinen osuma. Oleellista onkin siis havainnoida ampujasta nähden "metsänpuolen" jalan takalinjaa ja pyrkiä sijoittamaan osuma tähän. Nopeissa tilanteissa käykin tästä johtuen usein niin, että kohteeseen ammutaan niin kuin se olisi poikittain, vaikka se on oikeasti kulmittain. Sen sijaan ongelmia tuottaa usein eläimen kulman arviointi ampujaan nähden. Tällöin täytyykin ottaa huomioon jalkojen asennot, kohteen pään asento ja säkän sijainti jalkoihin nähden. Tällöin osuma on keulalla ja luoti lävistää eläimen kulmittain siten, että luoti tulee ulos pallealihojen etupuolelta. HÄMÄRÄN ONGELMAT Hämärässä ammuttaessa ongelmalliseksi muodostuu usein perspektiivin ja eläimen 60. Sama pätee toisin päin silloin kun eläin on ampujasta kulmittain poispäin. Tämä johtuu vain siitä, että suurisuurennoksisen kiikarin läpi katsottuna on mahdotonta sanoa, että onko hirven takapää cm vai cm keulaa taaempana. Usean eri kohteen kanssa tämä tarkoittaa sitä, että kohteet vaikuttavat olevan keskenään lähempänä toisiaan syvyyssuunnassa kuin ne oikeasti ovatkaan. Metsästäjän knoppitietoa Metsästäjän knoppitietoa on palsta, jolla pyritään syventämään metsästäjän tietoja metsästettävästä riistasta, metsästystekniikoista ja välineiden käytöstä. ONGELMAT OSUMAN SIJOITTAMISESSA: PERSPEKTIIVI, KOLMIULOTTEINEN HAHMOTTAMINEN JA HÄMÄRÄ Riistalaukauksia arvioitaessa on hyvin tyypillistä, että jälkikäteen jaapataan esimerkiksi osuman oletettua kohtaa tai kulmaa erityisesti silloin kun riistaeläin on matkan päässä ja ilma on hämärähkö. Tästä johtuu sitten se, että osuma saattaa olla hyvinkin takavoittoinen. Jos kohde on kulmittain ampujaan päin, niin säkä on edempänä kuin ampujan puoleinen jalka ja ampujaan nähden takimmainen jalka on säkälinjan etupuolella. Pahin mahdollinen tapa on ampua niin sanotusti "lavan taakse", eli ampujan puoleisen jalan takalinjaan tai jopa jonkin verran sen takapuolelle. Tämän vuoksi kohteen kolmiulotteinen hahmottaminen vaikeutuu. Lisäksi kohteet vaikuttavat olevan keskenään samankokoisia vaikka ne paljaalla silmällä näyttäisivät olevan keskenään erikokoisia johtuen silmän tuottamasta neutraalista perspektiivistä. Tällöin osuma on käytännössä komeasti rapasäkillä. Yksi syy virheeseen osumakohdan valinnassa on perspektiivi, joka kiikaritähtäimiä käytettäessä saattaa olla harhaanjohtava. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Y leisesti voidaan sanoa, että mitä pidempi etäisyys ja mitä suurempi suurennos, niin sitä enemmän perspektiivi katoaa kuvasta. Ongelmana on, että kohteesta silmään välittyy miltei kaksiulotteinen kuva silloin kun syvyysterävyyttä on riittävästi. Hyvänä nyrkkisääntönä on se, että kulmittain ampujaan päin tai ampujasta poispäin seisova eläin näyttää lähes poikkeuksetta olevan enemmän kyljittäin RIISTA kuin se oikeasti on. Riistalaukauksissa on kuitenkin kohtuullisen merkityksetöntä, että onko eläin vai metrin päässä ampujasta, sillä nykyaikaisilla aseilla luodin lentorata ei vielä muutu juurikaan näiden etäisyyksien välillä jos ase on oikein kohdistettu. Tähän tulisi reagoida siten, että huomion kohteena ei olisi vain kohteen ampujanpuoleinen kylki
Hämärässä käy lisäksi helposti siten, että kohde näyttää matalammalta kuin se oikeasti on, eli mittasuhteetkaan eivät paljasta eläimen asentoa.. Täten edempänä oleva jalka tai säkä ovat hyviä kiintopisteitä. Kulmittain oleva hirvi, jonka pää osoittaa kohtuullisen suoraan sivulle ruhon ollessa voimakkaasti kulmittain. Tästä johtuen osumaa ei voi sijoittaa jalkaan nähden liian taakse, jotta osuma ei ole suolistossa. Tämän kohdan huomioimisen lisäksi eläimen jalkojen ollessa suorassa osuma sijoitetaan enintään etummaisen jalan takalinjaan. Pitkän etäisyyden päästä tällaisen hirven tulkitsee hyvin herkästi olevan kokonaan poikittain, sillä perspektiivi häiriintyy. HUOMIO SÄKÄÄN Selkäranka on siitä hyvä indikaattori osuman sijoittamisessa, että jos eläin on tasamaalla, niin sisäelimet ovat aina oikeilla paikoillaan rankaan nähden. Edelleen on erityisen riskialtista hämärässä ammuttaessa pyrkiä sijoittamaan osuma eläimen "lavan taakse". Käytännössä tämäkin tarkoittaa osuman sijoittumista ruhon takaosaa kohden. Poikittain seisova hirvi on näennäisen helppo kohde, mutta syödessään hirven jalkalinja on taaempana kuin sen seisoessa ryhdikkäästi. Tällöin käy hyvin monesti niin, että osumapiste tällätään niin sanottuun oikeaan kohtaan määrittelemällä tämä kohta eläimen jalasta. Tämä konsti toimii valoisassa, mutta mitä hämärämmästä tai pimeämmästä on kyse, niin sitä enemmän valoa ristikon ja jalan välistä on silmään tultava, että ristikon huomaa olevan irti jalkalinjasta. Tällöin on tyypillistä, että silmä pyrkii ohjaamaan osumaa kohteen massakeskeispistettä kohden. Osumakohta pitääkin haarukoida säkäkyömyn perusteella. asennon lisäksi myös tähtäyspisteen hahmottamisen vaikeutuminen. Säkä on erityisesti hirvellä hyvin erottuva kohta ja siitä on helppo päätellä sisäelinten oikea sijainti eläimen pituuslinjalla. Käytännössä tämä tarkoittaa helposti suolisto-osumaa. ELÄIMEN ASENNON ONGELMAT Hyvin tyypillistä isompien ja pienempien hirvieläinten käyttäytymisessä pellolla on se, että ne tuppaavat aina toisinaan syömään. Tätä vartenhan ne pellolle yleensä tulevat. Tällöin osuman pitäisi olla oikealla paikalla. RIISTA 61 Hirvi saattaa seisoa ampujaan nähden suoraan kyljittäin, mutta sen taaimmainen etujalka on asennossa, jossa sitä ei voi käyttää osumakohdan määrittämisessä. Erityisesti hämärässä vaarana on se, että osuma tulee sijoitettua liian taakse. Ampujaa vasten tai tai ampujasta poispäin kulmittain seisova hirvi on haasteellinen ammuttava. Tämä on johtanut monesti siihen, että vaikka osuma sijoitettaisiin jalkalinjaan, on luoti yleensä kuvelihojen tai maksan tuntumassa ja jos ammutaan jalan takalinjaan, on osuma jo suolistossa. Käytännössä huonoissa valaistusolosuhteissa on siis hyvinkin mahdollista, että noin sadan metrin päässä olevan kohteen suhteen tehdään jopa - cm arviointivirhe osuman sijoittamisessa. Tässä asennossa hirven pituussuunnassa taaempana oleva jalka on jo niin takana, että se on ampujasta nähden käytännössä suolten päällä. Painaessaan pään ja kaulan alas, käy poikkeuksetta niin, että eläimen "kynkkä" painuu taakse ja jalkalinja painuu taaemmaksi kuin eläimen seisoessa ryhdikkäästi. Ilmiö on sama kuin ammuttaessa avotähtäimillä pidemmille etäisyyksille
Esimerkiksi x oli suosittu juuri sen vuoksi, että sotilaspatruunat olivat tuolloin todella hyvin läpäiseviä ja ne olivat erittäin toimintavarmoja. Nitro Expressin, mutta on ilmiselvää, että vika isommassa kaliiperissa oli lähinnä luodeissa ja ehkä myös latauksissa. Samaa ei voinut sanoa aikakauden kaikista kaupallisista patruunoista muissa kaliipereissa. Se ei ollut optimaalinen, mutta se toimi, mikä oli tuolloin kaikkein tärkeintä. Muutoin mekin olisimme mitä todennäköisimmin nollakuutosen käyttäjiä. Kaliiperiin nähden raskasluotinen .- oli varmempi ja toiminnaltaan loogisempi, eli se sai Hemingwayn kannatuksen. 62 RIISTA A Samaa logiikkaa voidaan sanoa tuohon maailmanaikaan käytetyn myös muiden sotilaskaliiperien kohdalla. Ensimmäiset legendaariset kommentit kaliiperista .- ovat jo sen edeltäjän .-:n ajoilta, jolloin Theodore Roosevelt tuli tunnetuksi M Springfieldin urheilullisen version käyttäjänä. Yksi tärkeistä tekijöitä oli saatavuus ja toinen oli sotilaspatruunoiden varmuus. Metsästäjän patruunanurkka Metsästäjän patruunanurkka on palsta, jossa esitellään tuttuja ja tuntemattomia metsästyspatruunoita, niiden historiaa ja nykyaikaisia sovelluksia. 12,01 mm 11,99 mm 7,82 mm 63,35 mm 84,84 mm .30-06 SPRINGFIELD Riistassa alkaa nyt uusi artikkelisarja, jossa käydään läpi metsästyspatruunoita ja niiden historiaa. Winchesterin suosiolle on oma asetuotantomme, joka keskittyi hyvin tarkasti tuolloin marginaaliseen markkinarakoon, eli lyhytlukkoisiin Sako L ja Tikka M kivääreihin, jotka oli luonnollisesti pesitetty lyhyemmälle patruunalle. Bell käytti hyvin paljon kaliiperia norsujen metsästyksessä. Ensimmäisistä tuli suosituimpia ja levinneimpiä nollakuutonen oli tässä joukossa. Legenda jatkui Rooseveltin Afrikan safarin myötä, jossa hänen mukanaan kevyenä kiväärinä oli .- kaliiperin Winchester Model vipulukkokivääri. Tämän aseman hedel-. Toki Eurooppa sai oman osansa nollakuutosesta jo sotien aikana ja tämän vuoksi tie patruunalle oli auki heti kun kauppa alkoi myöhemmin käydä riistakantojen elpyessä ja suurriistametsästyksen lisääntyessä. Kaliiperi .- on siis ollut kautta historiansa siinä asemassa, että se on aina ollut suosituimman pään kaliiperi. Tämän vuoksi esimerkiksi W.D.M. Tässä yhteydessä pienempi kaliiperi kepitti Hemingwayn mukaan . Kun liipaisimesta veti, patruuna laukesi ja kuula lähti matkaan. Suomessa syy . Sarjan aloittaa pitkään maailman suosituimman metsästyspatruunan titteliä pitänyt .30-06 Springfield, jonka suosio on edelleen vakaa kautta maailman. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ lkujaan sotilaallisen taustan omannut .- nousi suosituimmaksi metsästyspatruunaksi jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen useasta eri syystä. Alkutaipaleensa jälkeen nollakuutonen oli suosituin kaliiperi ja se levisi Springfieldien ja myöhemmin Winchester Model :n pesityksenä kaikkialle Amerikkaan ja hiljalleen kaikkialle maailmaan. Esimerkiksi Ruotsissa nollakuutonen on suosituin suurriistapatruuna. Tärkeänä syynä suosiolle oli myös uraauurtavuus mustaruutipatruunoiden kauden jälkeisellä savuttomalla aikakaudella. Kuuluisuuteen nousi myöhemmin myös Ernest Hemingway, joka omalla Afrikan safarillaan käytti kaliiperia menestyksellä
Lista toimivista luodeista on lähes loputon, mutta erityismaininnan ansaitsevat vielä erikseen massiiviluodit, jotka alkavat päästä oikeuksiinsa oikeastaan vasta .-:n myötä. Tällöin tämäkin luoti pääsee oikeuksiinsa ja muotoutuminen osumassa on varmaa. Suosituin ja yleisesti ehkä kaikkein monipuolisin luodinpaino on gr (, g), joka meilläkin käy kaikkeen suuren ja keskisuuren riistan pyyntiin. Toisin sanoen näiden luotien vaatima osumanopeus saavutetaan parhaiten silloin kun kannu on riittävän iso. Henkilökohtainen suosikkiruutini on Hodgdon H, joka tarjoaa hyvien lähtönopeuksien lisäksi erinomaista tarkkuutta keskiraskailla luodeilla. Käytettävien ruutien suhteen nollakuutonen on hyvin joustava verrattuna esimerkiksi pienempihylsyiseen . Raskaammat gr ( g) ja gr (, g) luodit sopivat hyvin hirvelle ja jopa karhulle. Heikoimmat luodit tehdään siten, että ne sopivat peuran kokoluokan pyyntiin ja premium-luodit suunnitellaan siten, että ne avautuvat varmasti vielä nollakuutosen osumanopeuksissa, vaikka ovatkin usein ensisijaisesti tarkoitettu nopeampiin magnumeihin kuten . Tärkeä syy nollakuutosen nykyiseenkin käyttökelpoisuuteen löytyy sen valtavan laajasta luotivalikoimasta. Winchesterin heiniä niissä tapauksissa kun luodin halutaan olevan premiumtasoa, mutta pienen kannun johdosta grainiselle ei saada tarpeeksi vauhtia. Monet gr luodit ovatkin lähinnä "nollakasin grainisia", eli varsinaista syytä niiden käytölle ei siis nollakuutosessa ole. .30-06:n ehdoton vahvuus on sen äärimmäisen laaja kirjo tehdaslatausten ja latauskomponenttien suhteen. Kilpailusta huolimatta .- Springfield on vielä tänäkin päivänä yksi parhaista yleiskäyttöön tehdyistä patruunoista. Luodeista gr (, g) painoluokka on kenties paras peuran ja pienemmän kokoluokan hirvieläinten pyyntiin ja gr (, g) toimii yleisluotina joka hommassa. Nykyään suosittu ruuti on myös N, jolla saadaan kovia lähtönopeuksia erityisesti keskiraskaille luodeille, joskin paineiden kanssa tulee olla tarkkana. Jos otetaan vaikkapa vain grainin luodit ja tarkastellaan asiaa näiden kannalta, niin luodeilla on tapana toimia enemmän tai vähemmän erinomaisesti .-:lle tyypillisillä osumanopeustasoilla. Myös Sierra Gameking on erinomainen luoti tässä painoluokassa ja sen tarkkuusominaisuudet on helppo ulosmitata useimmissa aseyksilöissä. Norman ruudeista URP on paras ruuti nollakuutoseen ja se toimii erityisen hyvin - grainin (,- g) luodeilla. kaliiperin luodinpainoja keveistä alle grainin luodeista raskaisiin, aina grainin painoisiin luoteihin asti. Winchesteriin. Kotimaisista ruudeista metsästyslatauksilla toimivat parhaiten Vihtavuori N ja N ja kevyemmille luodeille hyvä ruuti on N. Winchester Magnumiin. Ehkä legendaarisin luoti on Nosler Partition, jolla on edelleen vankka kannattajakuntansa uudemmista ja paremmista luodeista huolimatta. Valikoima metsästyslatauksissa käsittää runsaan määrän eri latauksia kaikelle pohjoisen pallonpuoliskon riistalle ja mukaan mahtuu myös harjoittelu- ja tarkkuuslatauksia. gr (, g) on ehdottomasti ." luotien kuningas yleiskäytössä. Nosler Accubond ja Hornady Interbond ovat kenties parhaita peuraluoteja. Näissä luodeissa yhdistyy mainiolla tavalla hyvä maaliballistiikka, hyvä ulkoballistiikka ja loistava tarkkuus. Henkilökohtainen suosikkini on Swift A-Frame, joka on toiminut erityisen hyvin juuri tässä kokoonpanossa. Kyseinen luoti on tunnettu nopeasta avautumisestaan ja kohtuullisen varmasta läpäisystä, joka on koossapysyvän peräkappaleen ansiota. Peuran kokoluokalle gr (, g) luodeista nykyään kaksi luotia on itselataajien suosiossa ylitse muiden. Itselataajalle nollakuutonen tarjoaa luonnollisesti loppumattomat mahdollisuudet sopivan latauksen etsimiseen. Toki esimerkiksi . miä saadaan nykyään niittää suurimman tehdaslatauskirjon muodossa, erityisesti metsästyslatausten osalta. Suomen markkinoilla hyvin yleinen Norma Oryx on ehkä malliesimerkki yleisesti käyttökelpoisesta, nykyaikaisesta hirviluodista. Se on enemmänkin . gr (, g) on ehkä hieman väliinputoajan asemassa luodinpainona, eikä sen suosio olekaan kovin suurta .-:ssa. Sen läpäisy on varmempaa kuin monen kilpailijan ja jälki osumassa siistiä. Luoti avautuu hyvin, säilyy koossa ja tappaa nopeasti. Patruuna taipuu kaikkeen metsästykseen ja siinä on mahdollista käyttää kaikkia . Esimerkiksi Lapua Naturalis voidaan ladata huomattavasti kovemmalle nopeudelle kuin tehdaslatauksissa. Suuri suosio ja lukemattomat kehitystyöhön tähdänneet miestyövuodet ovat aiheuttaneet sen, että mikään muu patruuna ei ehkä koskaan yllä siihen saalismäärään, mitä .-:lla on kaadettu. Nollakuutonen ei varmastikaan ole se kaikkein paras valinta mihinkään käyttöön, mutta se sopii hyvin moneen hommaan joko riittävästi, hyvin tai erinomaisesti ja vain ani harvaan hommaan se ei sovellu lainkaan. RIISTA 63. Tämä johtuu lähinnä siitä, että suurin osa grainin metsästysluodeista kaliiperissa ." on suunniteltu toimimaan keskimäärin juuri yleisimmässä metsästyspatruunassa eli .-:ssa. Nollakuutonen on nykyruudeilla mahdollista ladata toimivaksi myös näillä luodeilla. Winchesteriin on saatavilla huomattavasti enemmän tarkkuuslatauksia, mutta tämän ymmärtää patruunan urheilukäytön ja nykyisen sotilaskäytön suosion myötä. Nollakuutosen erottaa muista metsästyspatruunoista on sen äärimmäinen joustavuus käytettävien luotien ja luodinpainojen osalta
On ilmiselvää, että vaistojouseen nuolineen pääsee käsiksi murtoosalla sitä rahaa, minkä joutuu sijoittamaan hyvään taljajouseen ja sen varusteisiin ja nuoliin. Tällä kertaa homma oli vain helpompaa laukaisulaitteen ja parempien tähtäinten myötä. Aloittamispäätöksen jälkeen sain hyvin konsulttiapua lehden toimituksesta ja kynnys varusteiden hankkimiseen oli pieni. Molemmilla tulee lisäksi osua metsästettävään kohteeseen, olipa tilanne mikä hyvänsä. Vain noin viisi prosenttia harrastajista on perinnejousilla metsästävää porukkaa. Tulosta alkoi syntyä jo parissa päivässä kun vanhat opit palautuivat mieleen. Kritiikkipalaveri Kritiikkipalaveri on mielipidepalsta, jossa lehden tekijät ja lukijat tuovat esiin metsästykseen vahvasti tai hatarasti liittyviä mielipiteitään. ALOITTELEVA JOUSIMETSÄSTÄJÄ IHMETTELEE KOULUKUNTAEROT Yhdysvalloissa, jousimetsästyksen todellisessa suurmaassa, noin 95 prosenttia jousimetsästäjistä käyttää nykyaikaisia tähtäimin varustettuja jousia ja pääosa jousista on taljajousia. Luonnollisesti Rovaniemellä tutorointi oli vähissä, mutta kohtuullisen hyvän teoriapohjan myötä sain jousen säädettyä sille mallille, että sillä pystyi harjoittelemaan. Väittäisin, että yksi suurimmista syistä päätymisessä tähtäimellisen nykyaikaisen jousen sijasta vaistojouseen johtuu nuorison käytettävissä olevasta rahamäärästä tai enemmänkin sen puutteesta. Lisäksi historiaharrastajia alkaa löytyä tavallista enemmän kun ostoslistalla on metsästysjousi. Molemmilla jousityypeillä on samat rajoittavat tekijät, muun muassa nuolen lentoaika ja eläimen reagointi jousen ja nuolen ääneen. Tämä on mielestäni lähinnä höpötystä ja todellisten syiden peittelyä. Hetken harjoittelun jälkeen matkaa piti jo pidentää ja luottamus välineisiin ja osumavarmuuteen muotoutuivat sellaisiksi, että välineillä tohtisi jo lähteä jahtiin. Nyt kauriin myötä kiinnostus jouseen metsästysaseena heräsi uudelleen. Kun olen nyt tarkemmin perehtynyt asiaan, niin en voi kuin ihmetellä sitä paatosta, joka jousimetsästyksen perinnepuolella asian suhteen on käynnissä. Selityksiä on moneen lähtöön ja yksi tyypillisimmistä liittyy jousen rajalliseen käyttöetäisyyteen. RIISTA Tällöin yleensä viitataan siihen, että saalis ei ole tärkeintä. Jos menee lukemaan esimerkiksi foorumeilta nuorten metsästäjien kommentointia, niin suurin osa on aloittamassa jousimetsästystä vaistojousella. Tosipuheessa olen kaivannut myös hieman vaihtelua ampumaharrastukseen ja tämän vuoksi jousiammunta alkoi taas kiinnostaa uutena ja haasteellisena lajina. Myöhemmin harrastin vakavammin jousiammuntaa radalla, mutta into hiipui kun metsästys ja tuliaseet tulivat mukaan kuvioihin. Tätä syytä ei moni kuitenkaan suostu tunnustamaan ja tämän vuoksi selityksiksi kelpuutetaan mieluummin ylevät arvot ja suuret filosofiset päätelmät. Itselleni siirtyminen jousimetsästykseen määrättyjen riistalajien osalta juontaa juurensa myös tästä: miten pyydetään riistaa silloin kun ampumiseen ei riitä vielä se, että riistaeläin nähdään. Ammuttua laukausta ei saa vedettyä takaisin. 64. Oma jousimetsästysharrastukseni alkoi tänä syksynä ja alusta alkaen oli selvää, että jousi olisi varustettu tähtäimellä ja ainoa kyseeseen tuleva jousimalli olisi taljajousi. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ K uten kuka hyvänsä pikkupoika --lukujen vaihteessa, minäkin leikin intiaania ja ammuin jousella. Jousimetsästyksessä joudutaan jousen tyypistä ja kokoonpanosta huolimatta tekemään kompromisseja ja metsästyksessä joudutaan hyväksymään se, että pyyntitaktiikoita ja -tekniikoita on muutettava. Mielestäni on typerää väittää, että tähtäimillä varustettu jousi olisi jossain määrin vähemmän jousi kuin perinnejousi
Toinen supi oli siis loukussa! Kuljin loukulle, josta supi rähisi koirille. Pannua lämmitettiin tuohon alkusyksyn aikaan vain noin joka toinen päivä. Mikäli ampuma-asetta ei ole, niin eläimen kallon tai niskan murtava napakka isku vaikkapa metrisellä tukevalla kepillä, on suoritettava aina. 1.43 - 31 Joulukuu, 2010 kuu ajalla: 1 Loka ASV imassa 280 m tähtäyspiste ristikkolla ilman (ASV):tä 280 m tähtäyspiste käyttäen apuna (ASV):tä Kuvassa: Classic Diavari 2,5 10 x 50 T* ASV:llä Kampanjatarjous 1.439 Classic Diavari Kiikaritähtäin Kampanja Ostaessasi uuden ZEISS Classic Diavari kiikaritähtäimen varustettuna ASV (Luodin lentoratakompensaattorilla) ja valaistulla ristikolla säästät 400, . Erään kerran navetan takaa kuului armoton ähinä. Siellä supi retkotti arinalla selällään suu auki ja kieli pihalla. Ilman koiria olisi naarassupi päässyt karkuun, ja vain loukussa oleva uros olisi päätynyt eräksi. KUOLLEISTA HERÄÄJÄ ari* Diav attori sic pensa Clas kom Lent orat a en Alka Kamp ous vo anjatarj Koirien ansiosta saamani supikoira oli tämän syksyn neljäs koirille. Seuraavana päivänä tuli lämmityksen aika ja isäni meni pannuhuoneeseen tekemään tulia. Otin supin uudestaan jalan alle, työnsin patruunan pienoiskiväärin piippuun ja napsautin supin hengiltä. Muistan tarinan parinkymmenen vuoden takaa, joka opetti itselleni tämän asian. Leuat jauhoivat kroppaa ja välillä koira puri supia päästä ja puisteli ruhoa niin, että rutina vain kävi. Karun kuuloista, mutta muuten ei voi olla varma eläimen todellisesta kuolemasta. Kotonamme oli karjalankarhukoirauros Pepi. Taas patruuna piippuun ja supilta henki pois. Pidimme supia ilman muuta kuolleena, vaikka tiesimme kyllä eläimen taipumuksesta tekeytyä kuolleeksi. Yhden olen saanut sienestysreissulla, yhden kyyhkyjahtiin mennessä ja yhden sorsajahdista tullessa. Classic Diavari tähtäimet ovat tunnettuja valoivoimaisuudestaan. * Kampanja mallit Classic Diavari 2,5 10 x 50 T* valaistulla ristikolla 60 tai 40 ja ASV. Classic Diavari ASV:llä Tarkempaa tietoa kampanjasta: All Optics Finland Oy Puhelin: 020 755 9480 www.alloptics.fi. "Raato" nostettiin maasta talikolla ja tiputettiin pannun pesään. ASV kompensaattori käyttäminen on helppoa ja turvallista lukitusmekanismin ansiosta. Välillä hommat menevät suunnitellusti. Supissa on sen verran rajusti karvaa ja rasvaa, että en usko tässä maassa olevan kovin montaa koiraa, jotka oikeasti pystyvät supin puremaan hengiltä. Vaikka koirat välillä ottavat supia lujasti on metsästäjän aina heti varmistuttava eläimen välittömästä lopetuksesta, kun henkeä kerran on ruvettu riistämään. Tähänkin supiin tarvittiin siis vielä pienoiskiväärin laukaus. 9 . Vein siis eläimen hieman sivummalle, missä ei ollut vaaraa kimmokkeesta. mutta lyijyluoti otti lisäksi kivestä kimmokkeen ja tappoi myös jahdissa olleen suomenpystykorvan. Käskin koirat taakseni, mikä onnistui vasta äänenpainoa korottamalla. Yhteistä näille tapauksille on ollut supin tekeytyminen kuolleeksi. Olen viime aikoina kuullut muutaman tarinan, joiden jälkeen oikein harmittaa kun metsästäjät tietämättömyyttään päästävät Suomen luontoon kuulumattoman, jo saaliiksi saadun pedon, jatkamaan eloa riistamaille - varsinkin kun niitä ihan oikeasti pitäisi vähentää. Supi voi olla reporankana ja näyttää täysin hengettömältä, mutta annas olla - kun silmä välttää, ei eläintä näy enää missään. Jotta sairas elukka ei tartuttaisi enää muita eläimiä, isäni päätti laittaa eläimen pois silmistä ison lämmityspannun pesään, jotta seuraavana päivänä eläimen voisi hävittää pirtin lämmityksen yhteydessä. Varmistakaa siis aina, että koiran kiinni ottama supikoira on oikeasti kuollut. Miltei saman tien kuulin Ruskan haukkumista ja raapimisääntä, joka tulee kynsittäessä metalliverkkoa. Pepi teutaroi supia lujasti. Käskin koirat välittömästi uudelleen hakuun. Supissa oli hieman kapia, joten isäni päätti, että se pitää hävittää polttamalla. Pannun luukun avattuduttua kuuluikin tulipesästä uninen tuhina! Supi veteli sikeitä kerällä pannun pohjalla. Tyyli voi olla suunnilleen sama kuin kalahommissa tuollaisen kuusikiloisen hauen lopetus, voimaa täytyy annostella vain pari kertaa enemmän. Mikäli loukussa ei olisikaan toista, ei se välttämättä olisi vielä liian kaukana. Hän löi hanskat kouraan ja alkoi nostamaan supin raatoa
Haavakanavassa suurimmat sirpaleet uppoavat syvimmälle ja kauimmas haavakanavasta sirpaleet etenevät keuhkoissa, jossa vastus on pienintä. Tällöin altistus olisi huomattavasti vähäisempi. Tuskin kukaan syö hirvestä haavakanavan välitöntä ympäristöä, vaan tämä leikataan pois, ja samalla poistuu suurin osa jäämälyijystä. Jos laki muuttuisi, saisivat jo vakiintuneet valmistajat huiman etulyöntiaseman ja konservatiivisessa metsästäjäkunnassa ensimmäisen asemaa ei horjutettaisi aivan helpolla. Jos haavakanavasta on päässyt mikroskooppisen pieniä lyijypartikkeleita verenkiertoon, niin tämä veri poistetaan eläimestä jo pistämisen ja suolistamisen yhteydessä. Tomumainen lyijy, joka helpoimmin tulisi syödyksi, on siis jo vertyneen kudoksen pinnassa. Tämä palvelisi luodinvalmistajia, joilla on valmis tuote. Altistus olisi edelleen pienempi. Väitän että suurin osa lyijystä poistetaan suolistuksen yhteydessä. Pointti on, että luodista irtoavat sirpaleet ovat itsenäisiä projektiileja. Henkilökohtaisesti mittaisin lyijyaltistuksen verikokein en teorisoimalla mahdollisia lyijymääriä riistanlihassa. Toki on mahdollista, että oireet voivat päästä luiskahtamaan lääkäreiltä sivu suun, mutta riistaa käyttäviä metsästäjiä on niin paljon, että tämä ei ole todennäköistä. Lihaksessa sirpaleiden eteneminen on vähäistä ja se rajoittuu yleensä lähelle haavakanavaa. Tutkimuksessa nelihenkisen perheen oletetaan saavan yhdestä hirvestä vuoden aikana luodin keskimääräisen painohävikin verran lyijyä. Entäs jos syödystä lyijystä kaikki ei imeydy elimistöön. Merkkinä suuremman kappaleen etenemisestä on poikkeuksetta vertymä. Näkisin tämän siis epäsuorana mainoksena. seuraavaa: "haavakanavan ympärillä oleva kudos tulisi hylätä 3045 senttimetriä haavakanavan ympäriltä". TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ P idän tutkimuksen tuloksia virheellisinä kahdesta syystä. Joskus käy niinkin, että nämä sirpaleet puhkaisevat suolia koska keuhkoissa ja "ontolla" ne pääsevät etenemään pienestä vastuksesta johtuen. Entä jos jäämästä poistetaan lihanleikkuun yhteydessä vaikkapa prosenttia. Mitä painavampi luoti on suhteessa halkaisijaan, sitä paremmin se läpäisee. Tutkimuksen motiiveista olen sitä mieltä, että taustalla voi olla kaupallisten pyrkimysten edistäminen. Nyt lukija ihmettelee, mitä tekemistä läpäisyllä on tässä asiassa. Eläimistä poistetaan aina veri ja sisäelimet (myös keuhkot), joissa osuma todennäköisimmin on. Vertymien mukana poistuvat pienemmätkin palat, läpäiseväthän ne heikommin. Toinen läpimätä pointti on oletus, että lihan mukana syötäisiin luodin koko painohävikin verran lyijyä. Joltakulta olisi raskasmetallit tutkittu verestä ja jos ne olisivat koholla lyijyn osalta, niin syy olisi takuulla selvitetty. Tämä ylittäisi raja-arvot yhdeksänkertaisesti. Tätä en kerta kaikkiaan usko. Pahin skenaario on, että tällaisten tutkimusten varjolla pyrittäisiin avaamaan lainsäädännöllinen latu umpiainesluodeille kieltämällä lyijyä sisältävät luodit. Jos näyttö seurauksista puuttuu, on kaikki muu suoraan sanottuna paskapuhetta (paskasta puheen ollen, kuinkahan paljon syödystä lyijystä poistuu sen mukana?) Jos veren lyijypitoisuuksia mittaamalla todetaan konkreettinen haitta, tulee asiaan ilman muuta puuttua. 68. Perustelen tätä näkemystä hieman: Lentävän projektiilin maaliballistiikasta tiedetään, että läpäisyä saadaan luodilla jonka poikkipinta-alatiheys säilyy korkeana. Ensinnäkin, jos riistan syömisen ja vaarallisen lyijyaltistuksen välillä olisi selvä yhteys, olisi se huomattu. Peli voi siis olla huomattavasti likaisempaa kuin lyijyn aiheuttama sotku ja näkisin tärkeänä kaikkien vastaavien tutkimusten tekijöiden ja teettäjien kytkösten selvittämisen. Nämä vertymät leikataan pois lihasta koska RIISTA ne pilaavat lihan maun. Määrätyt valmistajat ovat perehtyneet homogeenisten kupari- ja messinkiluotien valmistamiseen ja heillä myyntiargumenttina on aina ollut näiden luotien myrkyttömyys. LYIJYN HAITTAVAIKU MAALLIKON NÄKÖKULMA Suomen eläinlääkärilehdessä (7/2010) julkaistu artikkeli "Metsästysammusten lyijyjäämät riistanlihassa terveysriski?" puhuttaa. Näin on helposti nähtävissä, jos käynnissä on peli lyijyn kieltämiseksi metsästyksessä. Yhteispohjoismaiseen hirviluotitutkimukseen perustuva tutkimus väittää mm
Kompakti-sarja sopii erittäin hyvin kuljetettavaksi koko ajan selkärepun sivutaskussa, koska se painaa vain noin grammaa ja on sen takia lähes huomaamaton. Maahantuoja: Oy K. Muovi suojaa piipun rihloja puhdistuksen aikana. Nyt yhtiö on kehittänyt kaksi erityyppistä pienikokoista puhdistustarvikerasiaa, joiden kenttäkelpoisuutta selvitimme. Silmäetäisyyden voi säätää silmäkuppia kiertämällä, joten myös silmälaseja käyttävät saavat säädettyä silmäetäisyyden sopivaksi. www.minox.com, info@premirex.fi VFG PUHDISTUSTARVIKKEET Saksalainen Waffenpflege-yhtiö valmistaa aseiden piippujen puhdistamiseen tarkoitettuja kaliiperi-kohtaisia tarvikkeita, joita markkinoidaan VFG-tuotenimellä. Sarjaan kuuluu lähes metrin pituinen teräsvaijeri, jonka patruunapesän puoleisessa päässä on kierre-tappi. Tämän lisäksi suurin tarkennusetäisyys on luonnollisesti ääretön. Makroskop MS x:llä on mahdollista tarkkailla jopa vain cm päässä olevia kohteita. Sarjan lisäksi tarvittavia tulppia voi säilyttää vaikkapa tiiviissä Minigrip -pussissa, johon on lisätty valmiiksi aseöljyä. MAKROSKOOPPI MINOXILTA Minox on lanseerannut mielenkiintoisen miniteleskoopin, joka on erittäin pienen lyhimmän tarkennusetäisyytensä vuoksi nimetty makroskoopiksi. Kompakti miniteleskooppi painaa vain grammaa ja on tästä syystä erittäin käyttökelpoinen muun muassa sellaisessa metsästyksessä, jossa mukana ei haluta kuljettaa katselukiikaria. Tässä pienessä tehopakkauksessa pinta on kumitettu ja kaasutäyttö on suoritettu käyttämällä suurempimolekyylistä argonia normaalin typen sijaan. Hjorth Ab, www.hjorth.fi 70 RIISTA. VFG:n kompaktiin aseen puhdistussarjaan kuuluu muovilla päällystetty vaijeri. Yksi suuri käyttäjäryhmä tämäntyyppisellä optisella apuvälineellä ovat ainakin jousimetsästäjät, jotka tarvitsevat optiikkaa lähinnä vain kohteen tarkempaan tunnistamiseen tai vaikkapa sarvien havainnointiin. Rasiassa on mukana pyöreä vetokahva vaijerille. Tähän tappiin VFG -tulpat kiinnittyvät tukevasti. Useimmille VFG-tulpat ovatkin ennestään tuttuja. Pussi estää myös rasiassa syntyvät metalliset äänet. VFG:n taskukokoinen aseen puhdistussarja on pakattu peltirasiaan, jonka halkaisija on vain cm. Tämä tekee MS:stä erittäin käyttökelpoisen niin metsästäjän pienenä katselulaitteena, kuin myös luonnon tarkkailussa lyhyiltäkin etäisyyksiltä. Sarjaan kuuluu myös millilitran aseöljypullo ja purkillinen piipun puhdistustahnaa
Esa Höysniemi koeampui, kalvoi ja koeampui uudestaan Tikka rinnakkaispiippuisen. Rekyyli 7/2010 on myynnissä lehtipisteissä kautta maan 10.11.2010. RIISTA 71. Win, jonka metsästysluoteja koeammuttiin erilaista. Tietoutta haulikon patruunoiden omatoimiseen lataamiseen on tulossa ennennäkemättömän laajasti. Virransyöttö on digitaalisesta annostelusta johtuen tasaista ja valo pysyy tasakirkkaana aina kullakin asetuksella akkujen tilasta riippumatta. Vertailun tuloksien ei siis ole tarkoitus yllyttää risukkolaukauksiin, vaan antaa osviittaa siitä, millaisella luodilla tai kaliiperilla on huonon tuurin sattuessa paremmat mahdollisuudet toivottuun tulokseen." Testiryhmä suoritti laajat koeammunnat luotien risuherkkyyden mittaamiseksi. Win, ,x, .- ja H&H Magnum. Mukana mm. kaliiperit . Itse lamppu on kiilaltaan kiinteä ja aiempaan HP-malliin verrattuna "hot spotin" kulmaa on suurennettu. Vaikka valaisimessa on mahdollista käyttää paristoja, suosittelee valmistaja aina käyttämään ladattavia akkuja. Paristokotelo on muun lampun lailla kokonaan vesitiivis. Paristokotelossa on päävirtakytkin, jolla kontrolloidaan karkeasti virransyöttö. Lampun remmit ovat yksinkertaiset ja mitoitettu tukevuudeltaan esimerkiksi suunnistuskäyttöön tai maastopyöräilyyn. Säätäminen tapahtuu Drive-by-Wire-kytkimellä, jossa on virtakytkin ja valotehon säätönappi. Kirkkausasetuksia on neljä (, , ja lumenia) ja digitaalisesti annostellulla virransyötöllä paloajat vaihtelevat huikeasta tunnista edellä mainittuun , tuntiin. FENIX JOLLA NÄKEE HP20 OTSALAMPPU, Rekyylin uusimassa numerossa (7/2010): LUOTIEN RISUTESTI "Harva metsästäjä ampuu tahallaan peitteiseen maastoon, näkemättä kunnolla kohdetta. Lumeneita luvataan täydellä teholla ja paloaikaa mah (Ni-MH) akuilla , tuntia. Kotelo voidaan kiinnittää esimerkiksi vyöhön. Tulokset olivat vähintäänkin yllättäviä. Etsittäessä pimeästä metsästä ammuttua riistaeläintä, tarvitaan valoa. Samaten hajavalokeila on erittäin käyttökelpoinen ja erityisen kätevä etsintätöissä. Sarja etenee alkeista peruspatruunoiden kautta erikoislatauksiin. HAULIKON YLIMENON KALVAMINEN Jatkoa tässä Riistan numerossa olleelle artikkelille. Tämän voi kiinnittää vaatteissaan lähes haluamaansa kohtaan ja lampun säätöjä on täten helppo kontrolloida. Nyt samalta valmistajalta on tullut uutuutena HP-otsalamppu, joka on niinikään uusinta LED-tekniikkaa. Toisaalta, eläin voi liikkua ja kohdetta vain optisen tähtäimen läpi seuratessa voikin laukauksen hetkellä eteen ilmaantua ikävä yllätys, joka pahimmillaan johtaa haavakkoon. Hyvä ratkaisu on käyttää näissä valaisimissa samoja akkuja kuin koiratutkassa. Hinta: 99,95 euroa Maahantuoja: Delotec Oy, www.fenixvalaisimet.fi LATAUSKOULU Suositun artikkelisarjan osassa siirrytään uudelle alueelle vuorossa on haulikon patruunoiden itselataaminen. Metsästyskäytössä esimerkiksi pään yli tulevaa remmiä ei välttämättä tarvita lainkaan. Tänä syksynä Arto Määttä hankki itselleen järkyttävän kirkkaan Fenix TK -käsivalaisimen, joka on vakuuttanut valotehollaan. Laajin otanta oli kaliiperissa
Lähetä kuvasi osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi. RIISTAKAMERAKUVAKILPAILUN VOITTAJA 7/10 Tämän numeron riistakamerakuvakilpailun voiton vei Veli-Pekka Lammi Soinista. Hjorth Ab:n lahjoittama mainio Bandee Hunter. Kuvien lisäksi viestin tulee sisältää lähettäjän yhteystiedot. Onnittelut voittajalle! Riistakamerakuvakilpailu jatkuu edelleen. Kuvista valitaan toimituksen raadin toimesta yksi voittaja jokaiseen numeroon. Voittajalle palkinnoksi lähtee Oy K. Nuolukivi veti paikalle karhun ja komean peurapukin. Otsikoksi viestiin "Riistakamerakuvakilpailu". Palkintona voittajille jaetaan metsästysaiheisia tuotepalkintoja.
Lähtökiihdytyksen antoi Ekin vastustus, joka sinetöi Pirre-tytön osallistumisen. Toisen koneen telassa oli siis kiinni äkäinen kommunisti, jonka ääni ja lännenvastaiset iskulauseet raikuivat pitkin metsiä. Kenellekään mitään ilmoittamatta seuran metsästykseen vuokraamaa palstaa alettiin parturoida sileäksi. Toinen vapaaehtoinen oli Eino Tervassalo, kylän viimeinen tulinen kommunisti, joka sanoi tekevänsä tämän teon protestiksi riistäjäkapitalistien riistopyrkimyksille. Einoa ei luonnollisesti kukaan kaivannut ja Rampankin vaimo oli sopivasti jossain ruskaretkellä. Eki vapautti torstai-iltana surkeassa jamassa olevan radikaaliryhmittymän kahleistaan. Kolmas vapaaehtoinen oli huoltamolla apulaisena työskentelevä Leila, joka liittyi joukkoon sen vuoksi, että hänen juoppo isoisänsä oli aikanaan mummon kielloista huolimatta myynyt metsäpalstansa metsäyhtiölle. Väliin Arttu kirosi ja heti perään molotti jotain hirvistä ja ääliöistä mallasjärveläisistä. Hän arveli, että tytär oli taas suutuksissaan "karannut" kotoaan jonkun juipin kainaloon, mutta parin vuorokauden hiljaiselon jälkeen hän epäili, että jotain olisi saattanut sattua. Luonnollisesti koko seuran jahti oli painottunut juuri tähän palstaan ja nyt sen kimpussa olivat monitoimikoneet lähes tauotta. Mallasjärveltä kotoisin oleva kuski tunnisti Artun ja lähestyi tätä ihmettelevään sävyyn. Sen verran hätäisesti pojat suunnitelmansa toteuttamiseen säntäsivät, että sananmukaisesti sitoutuvia tukijoukkoja saatiin mukaan erittäin rajallisesti. Artun kaverina motossa kiinni ollut Pirre huomautti, että median edustajat olisivat tulossa paikalle hetkenä minä hyvänsä ja radikaalit pääsisivät otsikoihin ja metsätyöt keskeytettäisiin. Tällöin Artun silmissä mustui. Enää ei kuulunut tyttären tulkutusta tai vasemmistolaista paatosta, vaan Hiacen takakopissa oli joukko haisevia, entisiä radikaaleja. Leila ei siis pitänyt ajatuksesta, että oikeasti näitä hänelle kuuluvien puiden kimpussa riehui monikansallinen toimija. Metsästysseuran toimihenkilöt ottivat tapahtuneen kohtuullisen asiallisesti johtuen siitä, että ensi vuonna tilanne olisi jo ohi ja nyt tilanne vain oli tämä. Reikä syylärissä pysäyttäisi sitkaimmankin metsäkoneen. Aloitusviikonlopun järkytys ei ollut vielä pahansorttinen, sillä koneet olivat vasta asemissa ja ne eivät olleet työn touhussa. Aivan sama motiiveille, nyt oli tärkeintä saada väkeä mukaan. Kairan täytyi olla täysin tyhjä hirvistä. Ensimmäinen vapaaehtoinen oli Ekin tytär, joka oli juuri passelisti siinä iässä, että kaikkea sopi vastustaa. Masentuneina Eki ja Pena siirtyivät jahtiin viereiselle alueelle, mutta kun tuttu paikka oli menetetty, niin koiriinkin tarttui isäntien masennus. Eki oli ensimmäinen, joka alkoi kaipailla Pirreä reissulta. Molemmilla oli todennäköisesti joitain tarkemmin määrittelemättömiä tarkoitusperiä tämän jalon radikaalisuuskohtauksen lisäksi. - Reiska Naapurivaara Riista 8/10 ilmestyy 1.12. 74 RIISTA. Hän oli unohtanut Pirren silmät nähdessään soittaa maakuntalehden toimittajalle ja nyt puhelin oli iloisesti itse kahlehdittujen käsien ulottumattomissa. Arttu aloitti saman tien älyttömän huutokonsertin, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Kun Pirre tivasi Artulta syytä tämän surkeaan ilmeeseen, möläytti Arttu, että media jäi sitten kutsumatta paikalle. Luonnollisesti muilla lärsäkköläisillä moista pinnaa ei sitten ollutkaan ja metsänhoidolliset toimenpiteet saivat aikaan melkoisen mylläkän. Tiedossa olisikin parin päivän mittainen ylimääräinen vapaa... Pojat päättivät tehdä kertakaikkisen lopun tästä pyhäinhäväistyksestä ja he ottivat kerralla käyttöönsä äärimmäisen radikaalit keinot. Ramppa rauhoitteli Arttua ja totesi, että opit kannattaisi ottaa suoraan aiempien vuosikymmenten takaa Kessin hakkuiden vastustajilta. Lötky ja Nirppu kipaisivat oitis kylälle kun "jahti" siirrähti kylälle vievän metsäautotien varteen ja koiramiesten ilta kuluikin mukavasti koiria jahdatessa ja kyläläisten suunsoittoa kuunnellessa. Pohjanoteerauksen teki koko kesälomansa hirvenmetsästykselle pyhittänyt pienkonekorjaaja Ramppa Nautala, kaverinaan jo kaikkeen sotkeutunut Arttu. Motokuski vetäytyi kollegoidensa seuraan ja punoi hieman juonia. Aamulla oltaisiin kiinni moton telassa ja televisioryhmä olisi paikalla todistamassa tämän arvokkaan luontokohteen säilymistä. Jollakin oli kissa hukassa ja toisella todennäköisesti pystykorva pieniin päin. Leila oli taas kotonaan selittänyt lähtevänsä johonkin sielunhoitoon, eli perään ei tarvitsisi kysellä. Arttua epäiltiin lähinnä riiuureissusta naapurikylälle. Yhden moton telaan siis saatiin kötöstettyä papukaijan värinen teini, jonka suru meinasi melkein mennä innostuksen myötä pilalle. Tämän kuultuaan motokuskit aloittivat huutonaurun, jonka säestämänä he hortoilivat takaisin autolleen, jolla olivat tulleet. Ramppa ja Arttu työntyivät luonnollisesti tyttöjen kavereiksi, sillä arvelivat Einon pärjäävän parhaiten yksin jaloviinapullonsa kanssa. Työmaalle tullessaan motokuskien suut loksahtivat auki kun koneissa oli kiinnitettynä ärhäköitä lärsäkköläisiä. Tilanne äityikin vasta alkuviikosta kun Eki ja Pena työntyivät palstaan koirineen. viimeinen sana Metsänleikkuu Lärsäkköä koeteltiin raaimman mukaan heti hirvijahdin alettua. Joka puolella huiski moto ja meteli oli jumalaton. Kyseessä oli vielä kaiken kukkuraksi metsästyksellisesti äärimmäisen tärkeä alue, joka itsessään olisi riittänyt kevyesti hirvenmetsästyksen toteuttamiseen. Kuin yhteisestä suusta Arttu ja Ramppa alkoivat mukamas muistella nuoruudessaan tekemiä radikaaleja tempauksia tytöille. Pojat lähtivät siis keräämään kasaan joka ainoan lehmänkettingin ja munalukon joka Lärsäkön kylältä vain löytyisi. Aloitus saatiin siis hoidettua kunnolla ja peijaishirvi saatiin nitistettyä vanhan liiton ajojahdilla. Arttu ehdotti, että kohteiksi otetaan motot ja instrumentteina tämän iskun suorittamiseen olisivat hirvikiväärit. Lähtönopeus ei ollut nuoren teiniradikaalin ja punarumpalin tasolla, mutta viimein yhden koneen telaan saatiin kiinnitettyä lämpimästi pukeutunut keittiöapulainen
- seuran rajat - valtionmaiden rajat - hirvitornit numeroineen - metsästysmajat - leiripaikat - tulipaikat - tiheiköt - aukeat - uudet ajourat - kettujen pesät - kaikki muut tarpeelliset maastomuutokset Lue lisää www.ultrapoint.fi Muurolan Erämiesten pyyntialue ennen ja jälkeen kartantäydennyksen. Tiedät, millaisessa paikassa koira haukkuu ja mitä maastossa on milloinkin edessä. Piirto-ohjelmalla kartalle mm. Mittakaava 1: 50 000. oira-GPS timainen k n olosuhteisiin Ko isii pohjoisma jät jälleenmyy Ultrapoint :n Koira-GPS valtuutetut Ultrapoint Koira-GPS:ään kuuluu useimpiin puhelinmalleihin soveltuva ohjelmisto sekä muovinen, pestävä panta akkuineen ja latureineen. Antennit on sijoitettu optimaaliselle paikalle koiran niskaan. Tällä taataan pannan toimintavarmuus ääriolosuhteissakin. ja -ominais oint-mallit ikki Ultrap Ka t.fi uudet oin www.ultrap. Lisää turvallisuutta täydennetyllä kartalla Täydennä seuran metsästyskarttaa Ultrapoint Koira-GPS:n uudella kartanpiirto-ohjelmalla
olosuhte MEOPTA VALOPISTE- JA KIIKARITÄHTÄIMET MET MEOPTA-UUTUUS: MEOPRO KIIKARITÄHTÄIN Uusi, edullisempi sarja 1"runkoputkella ja tyypin 4 ristikolla. - laadukas, tarkka, suorituskykyinen - paljon ominaisuuksia - silmänetäisyys jopa 90 mm MEOPRO 3-9 x 42 UUTUUS! 495 eur 4 MEOPRO 4-12 x 50 545 eur Päiväkäyttöön tiheään maastoon sekä lähi- ja pikatilanteisiin: Meosight 30 0 3MOA Meosight 50 5MOA www.remes.fi ti Myynti: urheilu Ase ja Ase liikkeet kautta m maan. Osuva valinta Uuden sukupolven kiikaritähtäimet vaativillekin käyttäjille ja vaihteleviin olosuhteisiin