Riista 7/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

VERTAILUSSA .308 WIN HIRVIPATRUUNAT 7 / 2011 7,50 SUOSIKKIKALIIPERIT HIRVENPYYNTIIN HANHIJAHDISSA ÖÖLANNISSA .308 WIN HIRVIPATRUUNAT SIMULAATTORISSA 710640-1107 6 4 14887 10 6405 0 PAL.VKO 2011-49 RIISTAKESKUS METSÄSTYS JA RIISTANHOITO KRIISISSÄ KUULUMISIA MUONIOSTA AIKAISTETTU HIRVIJAHTI TOIMII SEISOJAN PENTUKOULUTUS, OSA 2 VIETTIEN VIEMÄÄ 11007
Sisältö 7/2011 6 .308 Winchester tehdaspatruunat testissä Hirvilataukset luusimulaattorissa 46 Leupold RCX -riistakamerajärjestelmä 48 HW Olive Hunting Backpack -aseenkantoreppu 12 Top 3 hirvipatruunat suomalaisessa metsästyksessä Nollakasista ysikolmoseen 18 Aikaistetun hirvijahdin kuulumiset - toimiva kokeilu 22 Tracker Grizzly 1648 - vene sorsastajille 50 Nevercold Alaska -sähkölämmitteinen jahtiliivi 52 Vihtavuori N32C Tin Star haulikonpatruunoissa 56 Kritiikkipalaveri Metsästys ja riistanhoito vakavassa kriisissä 63 Riistakamerakuvakilpailu 24 Metsästäjän knoppitietoa: Haulikkoammunnan aloittaminen, osa 4 Rata- ja metsästysammunnan yhdistäminen 28 Afrikassa kiväärin ja revolverin kanssa 34 Seisojan pentukoulutus, osa 2 Viettien viemää 40 Merihanhen metsästystä Öölannissa 64 Uutiset 66 Viimeinen sana - Reiska Naapurivaara
Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Täällä metsästetään kuitenkin olosuhteissa, jotka poikkeavat erityisesti talven ja hirven osalta muusta Euroopasta niin voimakkaasti, että siellä toimivat tuotteet eivät välttämättä sovi tänne lainkaan. Käsitän, että Suomi on markkina-alueena pieni muuhun Eurooppaan verrattuna. Tässä numerossa on jälleen luotivertailu, joiden ansiosta monien luotien ominaisuuksia on jouduttu muokkaamaan. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. Riista löytyy myös Facebookista: facebook.com/riistalehti. On erikoista, että monilla on pakonomainen tarve puolustaa käyttämiään tuotteita huolimatta siitä, että kyseinen tuote ei täytä vaatimuksia. Samalla voidaan tutkia aseen ja patruunan muitakin komponentteja. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. RIISTA PL , HELSINKI email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Arto Määttä / arto@firekustannus.fi TEKIJÄT: Tero Kuitunen, Juha Kylmä, Tuomo Karsikas, Jussi Grönstrand, Erno Lindroos, Hannu Uronen, Timo Höysniemi, Ville Pohjola, Jari Laulumaa, Maiju Suominen, Erkki Tamminen, Vesa Julin, Jouni Huhtinen GRAAFIKKO: Antti Teittinen VALOKUVAAJAT: Arto Määttä KANNEN KUVA: Arto Määttä ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo .-.) Muina aikoina automaatti, puh: - Tilaushinnat: kk euroa kestotilaus euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus Simulointia On mielenkiintoista kuinka aina löytyy henkilöitä, jotka pyrkivät kaikin keinoin osoittamaan erilaiset luoti- tai haulipatruunavertailut jotenkin epäkelvollisiksi ja käytäntöön sopimattomiksi. Oikea tie näissä tapauksissa olisi palaute tuotteen valmistajalle, koska ongelmakohtien korjaaminen tätä kautta on lopulta kaikkien etu. Ilmoitankin tässä nyt selväsanaisesti että vertailumme ovat jatkossakin puolueettomia eivätkä ulkopuoliset pääse millään tavoin vaikuttamaan suorittamiemme vertailujen lopputuloksiin. Se on kuitenkin erinomainen keino verrattaessa haulipatruunoiden toimivuutta. Olisikin toivottavaa että maahantuojat käyttäisivät kotimaasta kertyvää tietoa vipuvartena neuvotteluissa valmistajien kanssa. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Käyttämämme simulaattorin voi myös rakentaa kuka tahansa. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Onkin ikävää, että vuosien saatossa haulikonpatruunoiden ominaisuudet ovat nykyteknologiasta huolimatta heikentyneet siten, että toimivuutta voi odottaa vain lähimatkoille. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. materiaaliin ei ole tarkoitus tutkia haulien vaikutusta elävään kudokseen, kuten monet ovat virheellisesti kuvitelleet. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Kaikki oikeudet pidätetään. Pahimmillaan meitä on koetettu painostaakin, mikä on sekä asiatonta että epäammattimaista. Haulipatruunoiden ampumisella finnfoamiin tms. Esa Höysniemi Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Firekustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kuinka hyvin nämä sitten pätevät käytännössä on eri asia. Tässä kohtaa en malta kuitenkaan olla kehumatta omaa hirviluotien luusimulaattoriamme, koska sen rakenne on osoittautunut niin samanlaiseksi käytännön kanssa, että kokeellisesti ammuttuja ja hirvestä kerättyjä muotoutuneita luoteja ei "ammattilainenkaan" erota toisistaan. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Pehmeä maali, jossa haulit eivät muokkaudu, kertoo lahjomattomasti missä kunnossa ne jättävät piipunsuun. Tätä kehitystyötä ei normaalisti tehdä tai se viivästyy ellei kilpailevien tuotteiden ominaisuuksista ole riittävästi puolueetonta julkista vertailupohjaa. Simulaattori, rakenteesta huolimatta, on ainoa keino verrata eri tuotteita täysin samanlaisissa olosuhteissa, joten tulokset ovat "aina oikeat". Viides vuosikerta
Koska nyt vertailtiin vain kaliiperin . Tulee kuitenkin huomioida, että massiiviluoditkin toimivat tässä kaliiperissa ampumamatkojen ollessa lyhyitä. Ehkä selkein ero aiempaan on keveiden, 9,7 10,7 g luotien esiinmarssi. Raaka-aineiden lisäksi on huomioitava myös mahdolliset työvaiheiden muutokset ja lämpökäsittelyt, erityisesti juotettujen ja massiiviluotien kohdalla. Käytännössä luun läpäisyyn tarvittiin noin cm upotus ja tyhjään tilaan (= keuhko) päästiin cm:n jälkeen. 6. Massiiviluodin hyvän kestävyyden ansiosta siitä voidaan tehdä hieman kevyempi kuin lyijyluodista ja näin kompensoida myös keskipitkiä ampumamatkoja. SIMULAATTORIN MITOITUS Totuttuun tapaan luusimulaattori koostui läpimäristä puhelinluetteloista ja kertopuusta sekä laminaattilevyistä. Yleisellä tasolla voidaankin todeta, että kaliiperissa . premium-luoteja on myös tarjolla suuremmat valikoimat ja monien luotien kohdalla on selvästi tehty kehitystyötä. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI L uotivertailuja tehdessä ei voi välttyä ajatukselta että joka vuosi tapahtuu pieniä valmistuseräkohtaisia muutoksia luotien toimivuudessa. Winchester luoteja, tulee lukijan huomioida että läpäisyn osalta tulokset suuremmilla .-kaliiperisilla (magnumit) eivät ole aivan yhtä hyviä lyijysydänluodeilla. Pienet erot voivat johtua pelkästään raaka-ainepitoisuuksien eroista joko vaipan tai sydämen osalta. Luun jälkeen oli kaksi luetteloa, cm tyhjä tila ja lisää luetteloita pysäyttämään mahdolliset syvemmälle tunkeutuvat luodit. Pahimmassa tapauksessa molemmissa voi olla heittoa huonompaan suuntaan. Niiden takana luun virkaa toimitti laminaatti, kaksi cm kertopuuta ja toinen laminaattilevy. Massiiviluodit puolestaan hyötyvät nopeuden lisäyksestä, läpäisy paranee ja ne avautuvat luotettavammin pidemmiltä ampumamatkoilta. Koska hirvi on meillä ainoa luustoltaan niin massiivinen eläin, että se voi pysäyttää heikkorakenteisen luodin, ammuttiin tehdaspatruunat jo totuttuun tapaan metristä RIISTA luusimulaattoriin. .308 HIRVILUOTIVERTAILU TEHDASPATRUUNAT KOKEESSA Hirvipatruunavalikoimamme on ollut jo pitkään varsin tasaisesti samanlainen, mutta tänä vuonna muutoksia on tavallista enemmän. Luoti pyrittiin saamaan avautumaan ennen sen osumista luuhun, joten simulaattorissa oli ensimmäisenä kolme luetteloa, yhteensä noin cm. Tämä johtuu suuremmasta osumanopeudesta, jolloin luoti muokkautuu enemmän ja läpäisee vähemmän. Ns. Win lyijysydänluodit toimivat massiiviluoteja luotettavammin, mutta tilanne vaihtuu päinvastaiseksi nopeuksien kasvaessa. Merkittävin tekijä on kuitenkin tehtaan tuotekehitys ja sen vaikutus onkin yleensä niin suuri, että tuloksissa saadaan selkeitä eroja aikaisempaan
A-Frame on tunnettu ja luotettava luoti, jossa on väliseinä. Jäämäpaino on myös korkea, nyt kiitettävä 85 prosenttia. Core-Lokt Ultra RIISTA 7. Kahdessa latauksessa oli bondattu puolimassiiviluoti Trophy Bonded Tip, 10,7 g (High Energy) ja 11,7 g. Näyttää siltä että tehtaalla on hieman parannettu luotia, aiemmin luun läpäisyssä oli suuria ongelmia liiallisen laajenemisen takia. Viidennessä latauksessa oli Barnesin TSX-massiiviluoti painoltaan 10,7 g. Federal TBTip 165 gr High Energy Nosler Partition 180 gr High Energy Nosler Partition 180 gr Federal TBTip 180 gr Barnes TSX LAPUA Lapuan latauksia oli mukana kolme, luoteina 9,7 ja 12 g Mega sekä 11 g Naturalis. Ultra-lisäys tunnetun Core-Loktin perässä tarkoittaa että luoti on bondattu. Megoissa lyijysydän on mekaanisesti lukittu vaippaan ja Naturalis on kokokuparinen massiiviluoti. Naturalis Mega 12 g Mega 9,7 g Swift A-Frame Norma Oryx Norma Alaska NORMA Myös Norman latauksia oli kolme, Oryx 11,7 g ja Alaska 11,7 g sekä Swift A-Frame 10,7 g. Nyt se läpäisi luun nipin napin ja jäämäpainoakin jäi vielä hyväksyttävästi eli reilusti yli 60 prosenttia. Kyseessä on erittäin hyvin toimiva luoti, joka avautuu hyvin ja läpäisee myös luuta. Tämän lisäksi sekä peräosan että kärjen lyijy on juotettu kiinni. Kahdessa latauksessa oli väliseinällä varustettu bondaamaton luoti, Nosler Partition 11,7 g, mutta lähtönopeudet olivat eri tasolla. FEDERAL Federal oli hyvin edustettuna, metsästyslatauksia saatiin viisi erilaista. Alaska on perinteinen luotityyppi, joka avautuu nopeasti ja menettää osan painostaan varsinkin luuosumissa. Oryx alkaa olla jo varsin tunnettu meilläkin, se on bondattu ja tässä kokeessa myös läpäisi luun. Aukeaa hyvin ja läpäisee hyvin. Toinen lataus oli normaali ja toinen High Energy kovemmalla lähtönopeudella. Perinteisten luotien suurimmat kompastuskivet ovat risuosumat ja osumat suurimpiin luihin, suorassa keuhkoosumassa nekin toimivat hyvin. REMINGTON Remingtonilta mukana oli lataus 11,7 g Core-Lokt Ultra -luodilla
Luodin kärki avautuu nopeasti ja sirpaloituu, minkä jälkeen kova peräosa jatkaa tehden syvän haavakanavan. Brenneke TUG) sekä lyijypitoisten luotien lippulaiva Evolution 11,8 g. Luoteina niissä oli Sakon omat Hammerhead 11,7 g ja 13 g sekä 9,7 grammainen Super Hammerhead. Kokeessa tuloksetkin olivat samaa luokkaa. RWS UniClassic läpäisi keskimäärin saman verran kuin Partitionit mutta jäämäpaino oli näitä pienempi, kuitenkin varsin samanlainen toimivuus. Sako Super Hammerhead 150 gr Sako Arrowhead II (Swift Scirocco II) RHINO Rakenteeltaan Trophy Bonded Tipin kaltainen Rhino, joka oli kokeessa vertailuluotina, läpäisi luun juuri ja juuri, mikä on erinomainen saavutus huomioiden tämän porukan ylivoimaisesti suurimman laajenemisen. Evolution on puolestaan bondattu luoti. Luodin läpimitta oli peräti 19 mm. 8 RIISTA. UniClassicin toimintaperiaate on sama kuin esimerkiksi Noslerin Partitionilla. Heikosta jäämäpainosta huolimatta luodilla on hyvä läpäisy. Kaliiperissa .30 se ei aiemmissa kokeissa läpäissyt lainkaan luuta, koska laajeni liikaa. RWS Saksalaiselta RWS:ltä kokeessa oli kaksi latausta, klassinen 11,7 g UniClassic (ent. Hammerheadeissa (myös Super) lyijysydän on juotettu vaippaan, Samoin Scirocco II:ssa, Barnes TSX on massiiviluoti. PARTITION JA UNICLASSIC Sako Hammerhead 180 gr Sako Hammerhead 200 gr Barnes TSX Molempien luotien toimintaperiaate on sama, kärki hajoaa osumassa ja ehjäksi jäänyt peräosa tekee sitten läpäisyn. Näiden lisäksi kokeilimme Sakon tehdaslataukset, joissa luoteina oli Barnes TSX 10,7 g (sama kuin Federalilla) ja Swift Scirocco II 11,7 g. Kyseessä voi olla pelkkä sattuma eikä ero käytännössä ole yhtä selvä. Asiasta keskusteltiin Riistan toimittajien ja RWS:n suunnittelijoiden kanssa useaan otteeseen ja nyt se läpäisee myös luuta, aukeaa silti helposti ja jäämäpaino oli kokeessa erinomainen 81 prosenttia. RWS UniClassic RWS Evolution SAKO Sakon metsästyslatauksia mukana oli viisi erilaista. Syynä tuohon oli se, että kovemmalla nopeudella ammuttuun luotiin jäi jonkin verran lyijyä kärkiosaan kun taas toisessa latauksessa kärkilyijy hävisi kokonaan. Mielenkiintoista oli Partitionin toiminta ikään kuin päinvastoin, High Energyn jäämäpaino ja siksi myös läpäisy oli vastoin odotuksia hieman parempi kuin normaalilatauksessa
"Pikkuve- li" eli , grammainen kevyempi painos sitä vastoin näyttää olevan kestävämpää sorttia. Luodin toiminta on erinomaista myös kaliiperissa .308, mutta tulee pitää mielessä että avautuminen on varmaa vain kohtuullisen lyhyillä ampumamatkoilla. XRG WINCHESTER Winchesterin Supreme-latauksessa oli 9,7 g XP3-luoti. Federalin latauksessa luoti painoi , g ja Sakon latauksessa , g. Lapuan Megan toiminnasta on raportoitu joka vuosi eri tavoin, välillä se toimii hyvin, välillä heikommin. Rataluotien käyttäytyminen riistassa onkin aina jossain määrin sattumanvaraista eikä niitä siihen tarkoitukseen ole tehtykään. Federal Sierra Matchking 11,3 g Sako Sierra Matchking 10,9 g RIISTA 9. Toinen luoti taas toimi yllättävän hyvin, avautui ja läpäisi luun vaikka menettikin valtaosan painostaan. Se läpäisee ja laajenee ja silti jäämäpaino on melkein prosenttia. Kaksivaiheinen toiminta on osoittautunut varsin tehokkaaksi, luoti avautuu hyvin, laajenee varsin luotettavasti ja läpäisee erinomaisesti. Huolimatta samasta luodista ja täsmälleen samasta nopeudesta, Kotimaisilla luodeillamme on aina ollut suuria vaikeuksia luiden läpäisyssä. Koska luodit eivät ole kokovaippaisia, ne ovat laillisia myös hirvijahtiin. Hammerheadeista eniten on korjailtu .-kaliiperista ,-grammaista ja se onkin toiminnallisesti tämän tuoteperheen ykkönen. Sakon TSX läpäisi huomattavasti enemmän, cm, mikä kuitenkin johtui luodin siivekkeiden pettämisestä, yksi sakaroista irtosi kokonaan ja muut kääntyivät enemmän luodin runkoa vasten. Federalin Trophy Bonded Tip puolimassiiviluodit läpäisivät myös poikkeuksellisesti luun, aiemmin luodin voimakas laajeneminen on estänyt läpäisyn. SAKO/FEDERAL BARNES TSX 10,7 g luotien toiminta poikkesi toisistaan yllättävän paljon. Federalin TSX toimi täydellisesti, jäämäpaino oli prosenttia ja läpäisy cm. Kokeessa läpäisy kevyen painon ja rajun muokkautumisen takia vain cm, mutta erinomainen yli prosentin jäämäpaino. Lapua Scenar) joko tarkoituksella tai vahingossa myös hirven metsästykseen, ammuttiin samalla pari tarkkuuslatausta simulaattoriin. Erikoista Megoissa oli se, että kevyempi versio läpäisi likimain saman verran kuin raskaampi ja kuitenkin molemmissa oli erinomaisen hyvä jäämäpaino, noin . Sen kärki on kuin massiiviluodeissa ja peräpään sisälle on juotettu lyijyä painon lisäämiseksi. Sattumalta nyt kävi juuri niin kuin reikäpäisillä luodeilla (sitä todennäköisempää mitä pienempi kärjen reikä) silloin tällöin käy; toinen luodeista ei avautunut lainkaan ja meni suoraan pakan läpi, kääntyen luun jälkeen poikittain ja pysähtyen lopulta kyljittäin viimeisenä olleeseen rautalevyyn. Sekä Sako Match jettä Federal Match -latauksissa oli Sierran reikäpäinen Matchking-luoti. Sen toiminta muistuttaa Swift A-Framea. Myös Sakon , g ja g Hammerheadit läpäisivät simulaattorin luun. Naturalis puolestaan läpäisi luun kuten olettaa sopiikin, mutta patruunan lähtönopeutta TARKKUUSLUODIT HIRVEN KAADOSSA? Koska jotkut käyttävät rataluoteja (esim. SELLIER&BELLOT S&B:n latauksia oli yksi, patruunassa oli 11,7 g XRGmassiiviluoti, joka on tehtaan omaa tuotantoa. Super Hammerhead , g ei ole missään testissä läpäissyt luuta heikon rakenteensa vuoksi, mutta nyt se ei ollut mukana kokeessa. Sakon lataama Swiftin bondattu Scirocco II sen sijaan toimii erinomaisesti. Parhaimmillaankaan se ei ole koskaan menestynyt luutestissä eivätkä nytkään kummatkaan versiot täysin läpäisseet luuta. Sen jäämäpaino oli todella korkea, 96 prosenttia. XP3 USEISSA LUODEISSA MUU TOKSIA PAREMPAAN Selvästi aiempaa paremmin toimi nyt RWS:n Evolution, samoin Norman Oryx. Raskaamman etuna oli kuitenkin selkeästi tehtaan ilmoittamaa hitaampi lähtönopeus, jolloin luoti ei menettänyt niin paljon painostaan kuin tavallisesti ja pienehkön laajentuman ansiosta läpäisy oli erittäin hyvä. XRG avautui nopeasti, läpäisi hyvin luun menettäen painostaan vain kärkikappaleen. Johtuuko ero luodin lämpökäsittelystä, raaka-aineseoksesta tai työvaiheista, jää arvoitukseksi. KOTIMAISET Erikoista oli myös erot Sakon ja Federalin TSX-latausten välillä. Kevyestä painostaan huolimatta XRH on kokeen kärkipään luoteja
Kotimaisista kevyet , g Mega ja Super Hammerhead osoittavat, että luoti saadaan toimimaan ja kestämään kovemmallakin nopeudella. Joten vaihtoehtoja löytyy kaikkiin tilanteisiin, myös niille jotka eivät itse lataa patruunoitaan. Valmistaja Luoti in tt i m m u la lu Simulaattorissa on kolmen luettelon jälkeen "luu", joka koostuu laminaatista ja kestopuusta. Voidaankin todeta, että hirvipatruunoiden markkinoilla on tänään tarjolla suurempi valikoima aiempaa parempia luoteja. Luun takana on jälleen "pehmytkudosta" ja sitten tyhjä tila, "keuhkot". Nopeus m/s Teht. Ampumasuunta voisi edelleen nostaa, mielellään High Energy-tasolle eli luokkaan - m/s. aa aa ko KAIKEN KAIKKIAAN PARANNUSTA i tt in Patruunaeräkohtaiset heitot materiaaleissa lienevät suurin syy vuosittaisiin luotien pieniin toimivuuseroihin. Luulisi että samalla teknologialla myös raskaammille versioille saataisiin parempaa luunläpäisykykyä. ilm. Jos tuotetta tarkoituksella kehitetään, ovat erot silloin selvempiä, kuten esimerkiksi Evolutionin kohdalla. m/s 800 850 765 780 775 770 796 796 823 799 861 808 835 800 822 799 792 825 795 745 870 795 820 - Huom. la Läpäisy cm 27 16 18 45 26 37 20 43 45 36 44 38 Jäämäpaino g 10,9 7,8 9,8 6,3 9,5 11,3 8,1 9,7 10,1 9,9 9,3 10,7 8.0 7,4 9,8 10,8 10,3 10,1 8,7 9,2 7,9 10,4 4,3 11.0 % 99 80 82 54 81 97 69 83 94 85 96 100 68 63 92 92 91 94 74 71 81 89 39 94 ke uh Läpimitta mm 15 14 15 12 16 16 15 15 15 16 14 16 12 11 17 16 13 15 12 16 15 12 19 Avautuminen A,B,C,D A B B B B A A B B B A C B B C C ei B A D A B B A Lapua Lapua Lapua RWS RWS Sellier&Bellot Norma Norma Norma Remington Winchester Federal Federal Federal Federal Federal Federal SAKO SAKO SAKO SAKO SAKO SAKO Itseladattu Naturalis LR 11 g Mega 9,72 g Mega 12 g UniClassic 11,7 g Evolution 11,8 g XRG 11,7 g Alaska 11,7 g Oryx 11,7 g Swift A-Frame 10,7 g Core-Lokt Ultra 11,7 g XP3 9,72 g Barnes TSX 10,7 g Nosler Partition 11,7 g Nosler Partition 11,7 g Trophy Bonded Tip 10,7 g Trophy Bonded Tip 11,7 g Sierra MatchKing 11,3 g Powerhead 10,7 g Hammerhead 11,7 g Hammerhead 13 g Super Hammerhead 9,72 g Arrowhead II 11,7 g Racehead 10,9 g Rhino 11,7 g 770 816 742 776 776 780 788 804 788 786 838 785 819 775 835 776 780 784 749 698 858 772 795 801 High Energy High Energy 47 40 23 46 62 Barnes TSX 51 26 43 14 Swift Scirocco II Sierra Matchking 39 41 20 A = avautuu heti, sisäänmenoreikä luodin halkaisijaa selvästi suurempi B = alkaa avautua ensimmäisessä luettelossa C = alkaa avautua toisessa luettelossa D = alkaa avautua vasta kolmannessa luettelossa 10 RIISTA
tunnus 6 kk (4 nroa) kestotilaus 25,00 euroa (Hinta 2012: 29 euroa) 6 kk (4 nroa) määräaikainen 30,00 euroa (Hinta 2012: 33,60 euroa) Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Sähköposti Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.) Syntymäaika VASTAUSLÄHETYS SOPIMUS 134164 PL 20 00251 HELSINKI. Tilaa kotiin kannettuna Vuonna 2012 aikakauslehtien verotuskäytäntö muuttuu ja hinnat nousevat. Tilaa Riista nyt ja säästät selvää rahaa! Kun tilaat lehden 7.12.2011 mennessä saat tilauksen vuoden 2011 hinnoilla. WWW.RIISTALEHTI.FI/TILAUS Vastaanottaja maksaa postimaksun 12 kk (8 nroa) kestotilaus 49,00 euroa (Hinta 2012: 56,90 euroa) 12 kk (8 nroa) määräaikainen 60,00 euroa (Hinta 2012: 67,20 euroa) vast. läh
Tämä teki patruunasta aikoinaan edes kohtuullisen suositun metsissämme. Tähän on hyvä syy: uusia hirviaseita kyseiseen kaliiperiin ei enää käytännössä tehdä. RIISTA Korostuneemmassa roolissa vanha sotaratsu on käytännössä enää maamme itäisissä ja pohjoisissa osissa. SUOMALAISTEN SUOSIKKIPATRUUNAT HIRVELLE Nollakasista ysikolmoseen E 12 TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Ehkäpä eniten metsästäjien välisissä keskusteluissa kuohuntaa aiheuttavat itse kunkin näkemykset hirvenmetsästykseen käytettävistä kaliipereista ja tavoiteltavista ominaisuuksista. On .30-kaliiperiset ja on ysikolmonen. on Suomessa muusta maailmasta poiketen kaikkein yleisin suurriistan metsästyspatruuna. Sako ja Tikka merkeillä valmistettiin juuri lyhyitä lukkoaktiota (Sako L, Sako L ja Tikka M),. Esimerkiksi .- Government on kulttimaineessa, mutta niiden määrä suomalaisten hirvimiesten käsissä on joka tapauksessa vähäisempi. Suosituimpien kaliiperien lisäksi käytössä on muutamia legendaarisiakin hirvipatruunoita, mutta niiden määrä metsillä on pienempi kuin edellä mainittujen suosikkikaliiperien. Winchester ja tämän jälkeen kakkosena paikkaa pitää .-. Suosikkien lista Suomen hirvenmetsästäjillä on kuitenkin loppujen lopuksi lyhyt ja ytimekäs. Oikeastaan tähänkin on syynä vain se, että Marlin -malli oli hinnaltaan edullinen. Siinä missä vanha sotilaskiväärin patruuna oli suosituimmasta päästä, on se nykyään jäänyt suosiossa auttamatta jälkeen. Se ohitti suosiossa aikanaan hyvin nopeasti kaikki ,xR kaliiperiin perustuvat patruunat ja syynä tähän oli suomalainen aseteollisuus. Nyttemmin kolmanneksi on kivunnut ,x ja sen kanssa suunnilleen yhtä suosittu on vanha sotaratsu ,xR. Yli puolet Suomen hirvistä vuosittain ammutaan siis edelleen .-kaliiperin luotia käyttävillä patruunoilla ja vasta noin viitisentoista vuotta sitten "ysikolmonen" tuli mukaan sekoittamaan pakkaa. Näiden jälkeen muut ovat sitten peränpitäjiä. nsimmäinen ja yleisin hirvikiväärin patruuna on kaliiperi . Nyttemmin näiden kiväärien suosio uusien hankittavien aseiden kohdalla on vähentynyt ja useammat hankkivat hirviaseekseen yleisesti käyttökelpoisemman kiväärin. .308 WINCHESTER Koko kansan kolmenollakasi Kaliiperi
Winchester, joten nollakasista tuli suomalaisten uusi .-kaliiperinen. Winchester ja . Nollakasin ehdottomasti parhaita puolia ovat sen kompaktius ja samaan aikaan korkea potentiaali. Viimeisimpänä villityksenä Pohjois-Amerikassa on ollut AR-konstruktion leviäminen myös metsästysasepuolelle. Suomalaisittain nollakasin hyvä puoli on myös sen hyvä vaimennettavuus lyhyehkölläkin piipulla. Pidän tätä seikkaa nollakasin kohdalla kriittisenä, sillä erityisesti tehdasladattujen hirvipatruunoiden kohdalla liikutaan parhaimmillaankin sellaisilla lähtönopeusalueilla, jotka eivät salli patruunan käyttöä pidemmille etäisyyksille. .308 WINCHESTER Esittelyvuosi: 1952 Kehittäjä: Winchester Luodin halkaisija: 0,308"/7,82 mm Tehdaspatruunoiden luodinpainot hirvenmetsästykseen: 165-200 grainia (10,7-13,0 g) Nimellinen lähtönopeus 180 gr./11,7 g luodilla: 792 m/s (2600 fps) + edullisuus + patruunasaatavuus + huippuluokan luotien toiminta lähietäisyyksille + monikäyttöisyys + pieni rekyyli ja kevyet aseet heikkous keskipitkillä etäisyyksillä käytettävien luotien painon rajallisuus huonot mahdollisuudet parantaa tehotasoa lataamalla patruunat itse Nollakasin ehdoton vahvuus on harjoittelukäytön ja metsästyskäytön hyvä yhdistettävyys. . Kolmenollakasin tilanne maailmallakin on kääntynyt noin vuosi takaperin sellaiseksi, että sen määrä metsästysmarkkinoilla on ylittänyt ensi kertaa vanhemman nollakuutosen suosion. Suurimmat ongelmat nollakaseissa liittyvät yleensä aseen ja patruunan yhteispeliin ja tämän yhteyden huonoon hahmottamiskykyyn. Jos taas lähtökohtainen tilanne on se, että vain lyhyet etäisyydet tulevat ampumatilanteissa kyseeseen, on lyhyt piippu toimiva. RIISTA 13. Muualla Euroopassa Mauser säilytti samaan aikaan dominanssinsa ja tämän lukon jälkeläisiin rakennetut .-kaliiperiset aseet olivatkin pääasiassa kaliiperissa .- Springfield. Näin ollen moni suosii kevyen kiväärin ja kevytrekyylisen patruunan yhdis- Kolmenollakasin hirvipatruunat ovat kotimaassa lähes poikkeuksetta tulpitettu muuta maailmaa raskaammilla luodeilla. Nimenomaan patruunakustannukset ja mahdollisuus käyttää metsästyksessä vain yhtä kivääriä ovat monelle syy pitäytyä nollakasissa. joiden patruunavalikoima perustui tuolloin uudelle . Winchesteriin kohdistetaan kritiikkiä, josta osa on aiheellista, mutta suurin osa aiheetonta. Yleisimmin nämä aseet olivat kaliipereissa . Patruuna sopii tästä johtuen mainiosti myös niille, jotka eivät välitä kovasta rekyylistä. Kotimaiset suurriistalataukset on siis suunniteltu siten, että niiden kohteena on hirvi, ei peuran kokoluokan eläimet kuten muualla. .308 Winchesterin yksi suurimmista vahvuuksista on patruunan lyhyessä pituudessa. Syy tähän on todennäköisesti se, että nollakasissa yhdistyy paremmin urheilukäytön ja metsästyskäytön vaatimukset ja suurin osa maailman metsästettävästä riistasta on peuran kokoluokkaa. Jos piippu on liian lyhyt, on ase selkeästi lyhyiden matkojen erikoistyökalu, ei hirvenmetsästyksen yleisase. Vaadittavat lukkoaktiot ovat niin ikään lyhyitä ja patruunan ympärille on mahdollista rakentaa kompakti ja kevyt ase. telmää liikkuvassa metsästyksessä. Näiden sovellusten on sitten tapana tihkua sovellettavilta osin hiljalleen myös siviilien käyttöön. Esimerkiksi cm:n piipusta ammuttuna vain harva hirvipatruuna on samalla tavalla vaimennettavissa kuin nollakasi. Samaan aikaan ei voida väheksyä kyseisen kaliiperin sotilasversion tämänhetkistä asemaa, joka pitää huolen siitä, että kaliiperin ympärille rakennetaan aseita myös tähän käyttötarkoitukseen. Tällöin patruunoiden kanssa päästään lähelle sitä potentiaalia mitä valmistajat niille lupaavat. Winchester -tuoteperheelle. Sen hyvä puoli on myös ammuttavuudessa silloinkin kun ase on painoltaan kevyt. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos nollakasia käyte- tään hirvenmetsästykseen, tulisi sen piipunpituuden olla vähintään "/ cm
Olen asettanut itselleni rajan käytettävien luotien osumanopeusminimin suhteen, joka rajaa premium-luotien käyttöä. Patruunatarjonta kattaa kaiken harjoituspatruunoista suurriistapatruunoihin, joskin isommasta hylsystä johtuen nollakuutosen luodinpainot kipuavat raskaassa päässä korkeammalle. Ameriikanmiesten nollakuutonen Tämän hetken toiseksi suosituin kaliiperi suomalaisessa hirvenmetsästyksessä on klassinen .- Springfield. Näiden luotien ongelmana voidaan pitää pituutta, joka haittaa ladattavuutta ja toisaalta luotien kovuutta, joka nostaa paineita vaikeuttaen näin nopeuden ulosmittaamista patruunasta. Tämä toki riippuu massiiviluodin ominaisuuksista, mutta keskimäärin ne kannattaa aina valita pykälää kevyempinä kuin tavanomaisemmat premium-luodit. Poikkeuksen tekevät massiiviluodit, jotka ovat mielestäni yleensä toimi14 RIISTA vampia gr (, g) painoluokassa. Jälleenlataajalle nollakasi tarjoaa hyvän alustan ja helpon ladattavuuden. Luotien käyttöetäisyys siis kasvaa oleellisesti. Hirvenpyynnissä nollakasissa kannattaa siis tässä painoluoksissa käyttää hyvin avautuvaa, mutta sitkeää luotia tai tehdaslatausta joka on tulpitettu tällaisella luodilla. Täten niin sanotuilla semi-premiumluodeilla osumanopeus voi olla alhaisempi (noin m/s) ja käyttöetäisyysalue tästä johtuen laajenee. Käytännössä gr (, g) on nollakasissa sopiva painoluokka premium-luodeille. Täten niiden lähtönopeutta ja täten osumanopeutta matkan päässä saadaan nostettua. Winchesterissä on halua käyttää premium-luoteja, tulee näiden olla alhaisemmassa painoluokassa. Eroa on, mutta sitä ei välttämättä löydy Jälleenlataajille .30-06 Spring field tarjoaa todella hyvän alustan. Nollakuutosen selkeä heikkous nollakasiin verrattuna on pitkä lukkoaktio. Kaliiperissa . Sitten taas nämä luodit ovat rakenteeltaan sellaisia, että niiden kannattaa tässä kokoluokassa antaa olla hirven kokoisella eläimellä juuri tämän painoisia. Hyvin moni ruuti sopii käytettäväksi nollakasissa ja vain harvalla ei saavuteta hyvää tarkkuutta. NOLLAKASISSA KÄY TETTÄVÄT LUODIT Henkilökohtaisesti käsittelen eri patruunoiden väliset erot ehkä hieman poikkeavasti moneen muuhun verrattuna. Winchester ladataan muilla kuin premiumluodeilla juuri siitä syystä, että luodin varmaa toiminta-aluetta saadaan venytettyä pidemmäksi. Esimerkkejä tällaisista luodeista ovat muun muassa Norma Oryx, Fusion ja Sako Hammerhead. Jonkin verran näillä luodeilla saavutetaan etua parantuneen ulkoballistiikan muodossa (luoti säilyttää nopeutensa paremmin), mutta henkilökohtaisesti käyttäisin näitä luoteja vasta kun kannun koko antaa myöten nopeuden nostamiseen asiallisempaan tasoon. .3006 SPRINGFIELD Siinä missä .308 Winchester loistaa monikäyttöisyydellään, on nollakuutonen käytännössä samassa kastissa. Kuvassa oleva Sakon lukko on .375 H&H -mittainen ja tämä on nykyäänkin hyvin tyypillistä - vain harva valmistaja valmistaa erikseen nollakuutoselle sopivaa lukkoaktiota.. Toisaalta asia on niin, että yleisemmin . Patruuna on pihi ruudin suhteen ja se on hyvin joustava käyttöpaineen ja käytettävien komponenttien kanssa. Winchester jää mielestäni käyttämättä .-kaliiperin potentiaalia uuden aikakauden luotien muodossa. Tätä raja-arvoa seuraten esimerkiksi tavallinen . Tällaisia luoteja ovat muun muassa TBBC, Swift A-Frame, Rhino jne. Jos esimerkiksi otetaan .-kaliiperiset peruspatruunat, jaan kaliiperit ja aseet eri ryhmiin niiden tarjoamien lähtönopeuksien perusteella. Paljon mustetta on töherretty kiisteltäessä tämän ja nuoremman nollakasin keskinäisestä paremmuusjärjestyksestä, mutta kiistaton tosiasia on se, että näiden kahden patruunan tehdaslatausten välillä on harvoin kovin suurta käytännön eroa. Voidaan sanoa mielestäni perustellusti, että osalla lataajista näiden luotien saaminen riittävään nopeuteen jää saavuttamatta ja luotien koko potentiaalia ei saada mitattua helposti ulos. Jos . Jos esimerkeiksi otetaan vaikkapa Nosler Accubond tai Hornady Interbond gr (, g) painoisina, on tämä pieni hylsy varsin vaativa ladattava näillä pitkillä luodeilla. Nollakasiin harvalla on intressiä ladata metsästyspatruunoita niiden hyvän laadun ja saatavuuden vuoksi, mutta harjoituspatruunoita nollakasiin puristelee ilokseen. Tämä tarkoittaa sitä, että luodin osumanopeuden tulee premium-luodeilla olla vähintään m/s. Winchester, joka lähettää gr (, g) premiumluodin m/s nopeudella, on minulle lyhyen matkan hirvipatruuna. Näitä luoteja yhdistää se ominaisuus, että ne ovat kohtuullisen lyhyitä painoonsa nähden ja ne toimivat täten hyvin lyhyessäkin hylsyssä
Siinä missä nollakasi alkaa herkästi nikotella jo gr (, g) luotien kanssa, voidaan nollakuutosessa käyttää suuremmasta hylsytilavuudesta johtuen menestyksellä raskaampia luoteja. tavanomaisimpien patruunoiden kesken ainakaan Suomen markkinoilta. Siinä missä muualla maailmassa nollakasien yleinen rihlannousu on -" ja nollakuutosessa -", on Suomessa käytännössä kaikissa Sakon ja Tikan kivääreissä -" nousu. Ennen vanhaan raskas standardi .-kaliiperin luodeissa oli gr (, g) ja tämä oli näiden peruskaliiperien kohdalla käytännössä vain nollakuutosen heiniä. Ero kasvaa käytettäessä ulkomaisia patruunoita, joiden tehotaso nollakuutosessa on korkeampi ja edelleen ero ulkomailla näiden kaliiperien välillä on suurempi, sillä käytettävät luodinpainot ovat selkeästi toisistaan poikkeavat näiden kahden kaliiperin välillä. Winchester ja .- Springfield välillä ei ole loppujen lopuksi paljoa eroa. Tämä on raskaita luoteja käytettäessä etu nollakasille, mutta nollakuutosella potentiaalissa hävitään, sillä raskaimpien luotien kanssa saattaa olla odotettavissa ongelmia. Ongelmana lihametsästäjille on luodin aiheuttama varsin ruma jälki osumassa. .3006 SPRINGFIELD Esittelyvuosi: 1906 Kehittäjä: Yhdysvaltojen armeija Luodin halkaisija: 0,308"/7,82 mm Tehdaspatruunoiden luodinpainot hirvenmetsästykseen: 165-220 grainia (10,7-14,3 g) Nimellinen lähtönopeus 180 gr./11,7 g luodilla: 823 m/s (2700 fps) + edullisuus + patruunasaatavuus + luotien laaja toiminta-alue + monikäyttöisyys + laajat jälleenlatausmahdollisuudet asiantuntijoille + laaja toimivien luotien kirjo lataaminen vaativampaa kuin pienempihylsyisissä patruunoissa pitkät lukkoaktiot ja painavammat aseet matalan paineen kanssa ovat ruutiannoksen tasaista syttymistä ajatellen tavattoman huono yhdistelmä. Henkilökohtaisesti olen saavuttanut onnen ja autuuden tunteen vasta kun käytössä on ollut magnum-nalli ja lataukset, jotka nostavat paineen korkeammalle. Partition on luoti, joka on alunperinkin suunniteltu hirvelle. Nollakuutonen on joka tapauksessa jälleenlataajille kultakaivos, jonka potentiaali on nostettavissa korkealle tasolle hyvin laajalla luotivalikoimalla. NOLLAKUU TOSESSA KÄY TETTÄVÄT LUODIT Jälleenlataajille .- Springfield tarjoaa todella hyvän alustan ja mahdollistaa nykyaikaisilla aseilla patruunan potentiaalin nostamisen huimalle tasolle. Tämä johtuu siitä, että tilava pitkänmallinen hylsy, tavallinen iso kiväärinalli ja kohtuullisen hitaat ruudit yhdessä Kaliiperien . Aseiden ja patruunoiden välisistä eroista Suomen ja muun maailman kesken voidaan myös todeta se, että valmistajat ovat pyrkineet tuomaan näitä kahta kaliiperia lähemmäs toisiaan. Lähtönopeuseroa on tehdaslatauksilla keskimäärin - m/s, mikä ei välttämättä tunnu suurelta, eikä sitä useimmissa tapauksissa juuri olekaan. Aiemmin, ajalla ennen bondattuja luoteja, nollakuutosella oli selvä etu nollakasiin nähden. Samaten uudet polymeerikärkiset luodit hirvelle sopivissa painoluokissa tulevat suuremman hylsyn myötä käyttökelpoisiksi. RIISTA 15. Toisin sanoen nollakasin patruunat on tulpitettu pääasiassa gr luodeilla ja nollakuutosen patruunat gr luodeilla. Tämän lisäksi nollakuutosen latausten tehotaso on ollut kohtuullisen matala ja täten ero kotimaisilla patruunoilla nollakasin ja nollakuutosen välillä on konkreettisestikin ollut hyvin pieni. Erityisesti ennen ero oli selvä, sillä luotien rakenteesta johtuen painavampi oli käytännössä aina parempi isommassa riistassa. Tämän sanon kuitenkin varauksella, sillä korkeapaineisten patruunoiden lataaminen on oma taiteenlajinsa ja suurin mahdollinen käyttöpaine riippuu tavattomasti käytettävästä aseesta. Käytännössä nollakuutonen kuitenkin venyttää luotien toiminnan rajaamaa maksimietäisyyttä hieman nollakasia kauemmas ja sallii paremmissa luodeissa pykälää raskaampien luotien käytön. Yleensä tällä kaliiperilla paras käynti ja paras käynnin ja nopeuden välinen yhdistelmä on löytynyt taulukkolatausten yläpuolelta. Tämä johtui vain siitä, että sen vahvuus löytyi raskaammista kuulista, jotka sopivat paremmin hirvenmetsästyskäyttöön. Tämä lataus on niin sanottu "vanha premiumpaukku", eli luotina on nopeasti aukeava Nosler Partition, joka kuitenkin läpäisee varmasti. Tämän vuoksi nollakuutonen on määrätyllä tavalla potentiaalisempi suurriistapatruuna. Nykyään yhtälöstä on tullut monisyisempi, sillä luotien ominaisuuksiin vaikuttavat tekijät ovat lisääntyneet eri valmistustekniikoiden välillä. Periaatteessa kaliiperia .- rasittaa sen matala maksimipainetaso, joka rajoittaa lataustaulukoiden laatijoita käyttämästä patruunaa niillä kierrosalueilla, jossa se on potentiaalisimmillaan. Nollakuutosen muuta maailmaa heikompi asema Suomessa liittyy jossain määrin siihen, että nollakasi on Skandinaviassa vaikuttavien patruunavalmistajien toimesta ladattu tyypillisesti nollakuutosessa käytettävillä luodeilla. Täten ei voida suoralta kädeltä sanoa, että löytyykö parhaiten toimiva suurriistaluoti mistä luodinpainoluokasta. Ulkomaisten valmistajien patruunatarjonta nollakuutoseen on tavattoman laaja
Täten ne voidaan ampua läheltä kohtuullisen kovallakin nopeudella, mutta ne säilyttävät toimintakykynsä pidemmillekin matkoille. Näitä luoteja käyttävän onkin oltava erittäin hyvin perillä aseen ja patruunan yhteispelistä, jotta lopputulos on toivottu. Eräs suosituimmista tehdaspatruunoista ysikolmoseen on Norma Oryx. Suurimman eron nollakuutosella nollakasiin nähden saa mielestäni premium-luodeilla, jotka ovat tässä kaliiperissa käytännössä aina gr (, g) painoluokassa. Yleensä tälle kaliiperille pesitetyt aseet ovat himpun raskaampia kuin niin sanottuja yleiskaliipereita käyttävät kiväärit. Tällaisten luotien hyvä puoli varsinai16 RIISTA siin premium-luoteihin verrattuna on niiden laajempi osumanopeusalue. Toimittajan mielestä lataus on parhaimmillaan kaliiperille tyypillisellä 18,5 gramman luodinpainolla. Myös ysikolmonen vaatii pitkän lukkoaktion. Ysikolmosen luodit olivat käytännössä -luvun alkupuolellakin vielä perusluoteja, jotka olivat rakenteeltaan identtisiä pie-. Eräs mielenkiintoinen ryhmä nollakuutosen luoteja ovat raskaat bondatut luodit. Jos tätä halutaan vielä entisestään venyttää, otetaan käyttöön edistyneet jälleenlatausmetodit ja tällöin lähtönopeusaluetta saadaan entisestään kasvatettua. Ysikolmonen on peruskokoonpanossaan hyvin yksinkertaisesti standardipatruuna, joka lähettää liikkeelle reilunkokoisen kuulan maltillisella nopeudella. Näistä ehkä eniten kokemusta on suomalaisille metsästäjille kertynyt Norma Oryx -luodista, johon moni on suorastaan kiintynyt hirvihommissa ja joka on erittäin toimiva tehdaslatauksena. 9,3X62 9,6X62 9,3X62MM, 9,3X62 MAUSER Esittelyvuosi: 1905 Kehittäjä: Otto Bock Luodin halkaisija: 0,366"/9,3 mm Tehdaspatruunoiden luodinpainot hirvenmetsästykseen: 1521,1 grammaa (231325 gr) Nimellinen lähtönopeus 18,5 g/285 gr luodilla: 740 m/s + suhteellisen hyvä saatavuus + luodit pääasiassa suunniteltu suurriistalle + hyvä komponenttisaatavuus + lyhyet pakomatkat laukauksen jälkeen aseiden oltava aavistuksen raskaampia voimakas rekyyli patruunoiden hinta vaativuus ampumasuorituksen suhteen Ysikolmonen, suomalaisten "iso pyssy" ,x:n kipuaminen suosioon ajoittuu hyvin pitkälti suomalaisen hirvenmetsästyksen uuden aikakauden alkuun. Näitä latauksia löytyy sitten jo tehdaspatruunoista ja mielestäni paras "syömähirven" metsästykseen tarkoitettu patruuna on länsinaapurissamme Norman lataama Swift A-Frame -lataus. Osa aseista taas tehdään keveinä ja näiden ongelma on voimakas rekyyli. Siinä missä nollakasilla on ongelmia näiden luotien kanssa jo gr (, g) painoluokassa, ovat tällä rakenteella nollakuutosella gr (, g) painoiset luodit vielä useimmiten täysin käyttökelpoisia. Ysikolmosväen viimeisimpänä villityksenä ovat olleet kaliiperiin nähden hyvin raskaat luodit. Nämä eivät ole osoittautuneet lainkaan mutkattomiksi ja esimerkiksi kuvan Norma Oryx 325 gr/21,1 g on ollut haasteellinen ladattava ja 320 gr/20,7 g Woodleigh RN on ollut uusimpina versioinaan osumassa hyvin herkästi hajoava. Tällä latauksella hirvillä on tapana kuolla, mutta osumassa lihahävikki on pientä. Näissä on toki eroja, mutta todella potentiaaliseksi nollakuutonen nousee hirven kohdalla kun luodissa on painoa - grainia (,, g) ja luoti on sitkeä ja koossapysyvä. Standardi tässä patruunassa suurriistalle on ollut jo toista sataa vuotta gr (, g) luoti, joka lähtee aseesta - m/s, latauksesta ja piipunpituudesta riippuen. Käytännössä Suomessa pyydettävät hirvimäärät räjähtivät entisistä ajoista joskus -luvun alussa ja uutta aikakautta on pyydettävien hirvimäärien suhteen eletty vasta tästä lähtien. Tätä ennen oli tavattoman harvinaista nähdä hirvimetsillä yhtään mitään muita kaliipereita kuin perinteisiä yleiskaliipereita, eli käytännössä vanhoja sotilaskaliipereita. Tämä on nollakuutosen suuri vahvuus. Uusi sukupolvi hirvenmetsästyksessä toi kuitenkin muutoksen ja tämän keulalla porhalsi ysikolmonen. Sen lähtönopeusalue normaaleista piipuista mahdollistaa kovien luotien käytön siten, että ne toimivat luotettavasti vielä keskipitkillä etäisyyksillä
Esimerkiksi Keski-Euroopassa on vallan tavanomaista käyttää keveitä luoteja kyseisessä kaliiperissa, sillä siellä pyydettävät eläimet ovat keskimäärin pienempiä. Jos luodin kokoa kasvatettiin, muuttui toiminta paremmaksi suuremman riistan kohdalla. Kyse on vain siitä, että jos osumanopeus on luodin toiminnan kannalta liian alhainen, ei luoti enää toimi halutulla tavalla ja erityisesti pidemmillä etäisyyksillä tämä tarkoittaa herkästi luodin heikkoa avautumista tai kokonaan avautumatta jäämistä. Siinä missä kaliiperin keskiluokkaa edustava , g Oryx on ollut yksi pidetyimmistä luodeista kyseiseen kaliiperiin, on uudemman ja raskaamman myötä tapahtunut kahtiajakoa käyttäjäkunnassa. Täten ero pienempiin oli kohtuullisen lineaarinen. Suosituimmat tehdaspatruunat maassamme ovat Sako Hammerhead , g, Norma Oryx , ja , g ja Lapua Mega , g. Tämä on erittäin toimiva lähestymistapa, mutta tässäkään pilvessä ei ole kultareunusta. Kyse ei ole siitä, etteikö ysikolmosessa riitä "teho". Johtuen vähäisestä kokemuksesta hirvenmetsästyskäytössä, oli alkubuumin aikana tavattoman yleistä, että ysikolmosen luodit eivät toimineet halutulla tavalla. Yleisen tästä ysikolmosen piippujen pituusongelmasta tekee se, että näiden aseiden piippujen päitä koristaa yleensä äänenvaimennin ja piipun pituutta tavanomaisesti lyhennetään vaimenninasennuksen yhteydessä. Nämä alkupään luodit vaikuttivat tullessaan erinomaisilta hirviluodeilta lyhyille etäisyyksille, mutta nyttemmin vaikuttaisi siltä, että erityisesti RN -malleissa on ollut ongelmia luotien koossapysymisen suhteen. Kun tällainen luoti on ominaisuuksiltaan sellainen, että se avautuu hyvin, mutta ei laajene liiaksi huonontaen läpäisyä, on kyseessä mitä mainioin hirviluoti normaaleille hirvenpyyntietäisyyksille. RIISTA 17. Tässä yhteydessä harva kuitenkaan ottaa huomioon sitä, että tuolla päin metsästyksessä käytetään hyvin pehmeitä luoteja, joiden tarkoituksena on pysäyttää nopeasti riista ajojahdeissa. Alussa oli siis hyvinkin paljon tyhjänpäiväistä säätöä, joka olisi ollut kunnollisella testaamisella vältettävissä. Kevyemmät premiumtason luodit ovat sitten kaliiperin "ameriikantuliaisia". Tämän luodin heikkoutena voidaan pitää sen kohtuullisen pientä nopeudensietoa - seikka joka valistumattomalle itselataajalle voi olla jopa hyvä ominaisuus. Kaliiperissa on sama ominaisuus kuin nollakasissa, eli luodin toiminnan kannalta optimaalinen nopeusalue on mitoitettu siten, että ampumaetäisyydet eivät muodostu kovin pitkiksi. Tässäkin kaliiperissa uudet tuulet toivat muutoksia ja luotien rakenne parani bondauksen myötä. Täten piipun pituuteen kajoaminen aiheuttaa yleensä ongelmia jos luodin lähtönopeus tämän myötä jää alhaiseksi. Toinen hyvin yleinen syy lyhyelle piipulle on Keski-Euroopan asetarjonta, jossa eräs aseluokka on hyvin lyhyillä piipuilla varustettu. Ruotsalainen Norma Oryx on meille tutumpi luoti grammaisena ja se onkin ollut jossain määrin suosittu "vasaluoti" ysikolmosmiesten keskuudessa. Osalla luoti toimii ja osalla ei. Uusi villitys on nyttemmin lanseeratut raskaammat luodit, joista paras esimerkki on Norma Oryx. Kun tähän yhtälöön liitetään itse ladattu patruuna, jonka lähtönopeutta ei ole tarkistettu, saadaan hyvin herkästi aikaan kuupalapiollinen ongelmia. Kevyet luodit ovat meikäläisittäin niin ikään ysikolmosen uutta pelikenttää. Keskimäärin paras vaihtoehto ysikolmoseen on mielestäni edelleen sen alkuperäinen luodinpainoluokka. Näiden lisäksi muita patruunoita on vain kourallinen kauppojen hyllyillä, vaikka niitä saattaisi patruunavalmistajien katalogista löytyäkin. Ysikolmonen kiväärin ja patruunan yhdistelmänä on maanmainio jos piipun pituuteen ei kajota liiaksi. Nämä tehdaspatruunat puhuvat omaa kieltään siitä, että mikä on kysytyin luotien painoluokka nykyisissä patruunoissa - se on edelleen sama, mikä se on ollut jo toistasataa vuotta. Tämän buumin aloitti aiemmin Woodleigh lanseeraamalla RN ja PP mallit painoluokassa gr/, g. Bondaus siis toisaalla paransi tuloksia, mutta toisaalla sen tuomat uudistukset eivät välttämättä olleet toivottavia. Myöskään Norma Oryx ei ole raskaana versiona saanut kansan vankkumatonta suosiota. Kyseinen riista ei ole hirven kokoluokkaa, joten pehmeänkin luodin ominaisuudet ovat yleensä riittävät. YSIKOLMOSEN LUODIT Ysikolmosen tehdaspatruunatarjonta on kohtuullisen hyvää, mutta patruunoiden hinta on valmistusmääristä johtuen korkeahko. Tämä on ongelmallista siinä mielessä, että useissa piipuissa tämän patruunan lähtönopeus jää alle m/s ja näiden piippujen rihlannousutkin ovat passeleita vähän kevyemmille ja lyhyemmille luodeille. nempien kaliiperien luoteihin nähden. Toisin sanoen siellä päin nähtiin parempana suuntauksena tehdä luodit kevyempinä ja kovempina, jolloin niiden lähtönopeustasoa saadaan nostettua ja osumassa ne toimisivat vielä tästä huolimattakin. Ysikolmonen kiväärin ja patruunan yhdistelmänä on maanmainio jos piipun pituuteen ei kajota liiaksi. Tällaisia keveitä luoteja valmistaa esimerkiksi RWS, Brenneke ja Sellier & Bellot. Mitä raskaampi ja pidempi luoti on kyseessä, sitä tiukempi rihlannousun tulisi olla ja myös luodin nopeuden tulisi olla riittävä, jotta luoti ylipäätään vakautuu. Tämä teki kaliiperista entistä potentiaalisemman hirvipatruunana, mutta joissain tapauksissa kevyemmät luodit alkoivat toimia paremmin kuin alkuperäisen painoluokan luodit, johtuen vain siitä, että liian sitkeät ja lätyiksikin laajenevat luodit alkoivat jarruttaa läpäisyä. Nykyään bondattujenkin luotien ominaisuuksia on hierottu kuntoon siten, että niiden liiallista avautumista on jarrutettu, joten lopputuloksena on parhaimmillaan lähes ideaaleja hirviluoteja. Täten porukka lataa patruunansa usein itse ja tämä pitää myytyjen tehdaspatruunoiden määrää alhaalla ja hintaa korkealla. Tämä johtuu mitä suurimmalla todennäköisyydellä aseiden ja patruunoiden välisistä yhteensopimattomuussyistä. Itse ladattaessa ongelma korostuu, sillä vain ani harva tietää todellisuudessa patruunoidensa lähtönopeutta, sillä luodinnopeusmittarit puuttuvat edelleen aivan liian usealta patruunansa itse lataavalta. Kun kyseinen kaliiperi aloitti maailmanvalloituksensa uudella mantereella, kävi oitis niin, että amerikkalaiset tekivät pääosan omista luodeistaan kevyempinä kuin eurooppalaiset. Korkeissa osumanopeuksissa tämän luodin läpäisy on kyseenalainen, mutta sopivalla nopeudella kyseessä on juuri passeli luoti esimerkiksi vasoille, jotka tarjoavat raskaammille ja kovemmille luodeille varsin vähän vastusta ja täten haavakanavat niitä käytettäessä saattavat jäädä pieniksi. Lähtönopeus pitää oikeasti saavuttaa, jotta se on olemassa ja tämän vuoksi lähestymistapa sopii vain niille, jotka tietävät mitä ovat tekemässä. Osa hajosi osumassa tai jo piipun suulla ja osa meni läpi avautumatta
TEKSTI: MAIJU SUOMINEN KUVAT: MAIJU SUOMINEN, SEPPO ALATALO Aikaistettu hirvijahti MERKITTÄVÄ KOKEILU EI JÄRKISYITÄ JATKON ESTEENÄ Suomen neljän pohjoisimman kunnan kolmivuotinen kokeilu hirvenpyynnin aikaistamiseksi on nyt puolivälissä. Näin käy varsinkin pyyntikauden loppua kohden. - Lähdemme siitä että kokeilu muuttuu meillä pysyväksi käytännöksi. Hänen mukaansa kiimarauhoituksen pituudesta varmaankin tullaan keskustelemaan. Tämäkin syksy osoitti että ainakin rauhoituksen alkamisajankohta on oikea, Niemelä sanoo. Käsitys siitä, että pyynti aloitetaan juuri oikeaan aikaan, on varmasti vahvistunut kaikilla, eikä ristiriitoja muiden metsiä käyttävien sidosryhmien kanssa ole ollut, kuten ei viime vuonnakaan, toteaa Muonion riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Juha Niemelä. Kokemukset ovat pelkästään positiivisia ja tarve jahdin alkamisajankohdan pysyvään aikaistamiseen on kova. 18 RIISTA S uomen pohjoisemmalla puoliskolla pyyntikauden alun onnistuminen määrittää suurelta osin koko jahdin onnistumisen sekä saaliskiintiön täyttymisen. Mahdollisen jatkon osalta Niemelä toteaa, että nykyinen kirjallinen lomake olisi paikallaan, mutta varsinaisia näytteitä ei ol-. Viimeistään marraskuun puolella maamme pohjoisten alueiden metsissä ovat jäljellä vain todelliset työrukkaset, eikä palavasta innosta enää tuossa vaiheessa voitane puhua. Etenkin alueilla joilla lupamäärät ovat suuret, alkaa kyse olla ennemminkin jo velvoitteesta ja pyynnistä tulee täyttä työtä. - Sitä asiaa katsotaan rauhassa
Melko järkevän tuntuinen omasta mielestäni on tämä pyyntikauden aikaistaminen Ylä-Lapissa. hirven ikäryhmä, sekä arvioitu että punnittu lihapaino, ja selkärasvan paksuus. Asetus velvoittaa merkitsemään kaikki saalisyksilöt tunnistemerkillä välittömästi kaadon tapahduttua, ennen suolistamista. taisi halukkaita lähettämään enää kokeilun päätyttyä. Nykyään poikkeukset riistaeläinten yleisistä rauhoitusajoista annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella aiemman riistanhoitopiirin päätöksen sijasta. - Olen iloinen, että pääsin siellä käymään ja oppimaan monen moista. Nygrén osallistui jahtiin Ylimuonion Kairamiesten hirviporukan matkassa. Toistaiseksi mitään negatiivista tälle mallille ei ole ilmennyt, Nygrén toteaa. Jos kokeilusta tehdään pysyvä ratkaisu, säilyy metsästäjillä vastuu senkin jälkeen. OPPIA JA UU TTA TIETOA MOLEMMIN PUOLIN Tämänsyksyiseen hirvenpyyntikauden aloitukseen Muoniossa osallistuivat myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Tuire Nygrén sekä maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston osastopäällikkö, ylijohtaja Pentti Lähteenoja. - Yksi vaihtoehto voisi olla sellainen, että koko maassa olisi sama, asetuksessa säädetty hirvenmetsästysaika, eli .... Joka ikisen näytteen mukana oli leukaan kiinnitettynä veitsellä lovettu tunnistemerkki ja muutenkin annettuja ohjeita oli noudatettu paremmin kuin kiitettävästi, Nygrén huomauttaa. Lopullisen kantansa hän kuitenkin haluaa lyödä lukkoon vasta kun koko projektin tulokset on analysoitu. Kokeilun tulosten perusteella päätetään aikanaan jatkosta osana työn alla olevaa valtakunnallista hirvikannan hoitosuunnitelmaa, Lähteenoja selvittää tilannetta. Tällöin siis pyyntiajankohdan lopulliseen valintaan vaikuttaisi enemmän metsästäjien itsesäätely kuin kirjoitetut normit, Lähteenoja summaa ajatuksiaan. Pitkän pyyntikauden aikana kullakin alueella sopeutettaisiin pyynti paikallisiin oloihin sopivaksi. Pelkästään kirjoituspöydän takaa ei hänen mielestään pystytä metsästykseen liittyviä asioita ratkaisemaan. RIISTA 19. Metsästäjäkunnan asenteet aikaistamiskokeiluun ovat hänen mukaansa olleet hyvin myönteisiä siitäkin huolimatta, että näytteidenotto ja raportointi teettävät heille lisätyötä. Aikaistaminen on tullut todelliseen tarpeeseen enkä sellaisia metsästäjiä juuri tavannut, joiden mielestä vanha systeemi olisi ollut parempi. Tuire Nygrén - Lapin olosuhteissa nyt kokeilussa oleva aloitus ja riittävän pitkä kiimarauhoitus saattaa hyvinkin olla parhaasta päästä ajoitusvaihtoehtoja. - Lopullinen päätös kokeilun aloittamisesta tosin venyi vuoden loppukesään ja käytännön organisointiin jäi kovin lyhyt aika. tehtiin myös pyyntilupahallintoon isoja muutoksia. Tähän mennessä meille on jo saapunut näytteet :stä saalishirvestä. - Käynnilläni Ylä-Lapissa näki kaikesta, että aikaistamisen suhteen siellä ollaan tosissaan. Lisätietoa aikuisen uroshirven kiimatilasta saadaan mm. Kyseessä on pitkään haluttu muutos, Lähteenoja toteaa. - Riistakeskuksen aloittaessa toimintansa .. tarkastelemalla maksan väriä sekä pötsin kokoa ja sisältöä. Kaavakkeeseen merkitään mm. Pentti Lähteenoja Kätkäsuvannon Metsästäjien vieraana pohjoisen hirvenpyyntiin tutustunut Lähteenoja kertoo ensimmäisten ministeriöön tulleiden tietojen perusteella kokemusten olleen positiivisia. Siitä huolimatta alueen riistanhoitoyhdistykset pystyivät organisoimaan kokeilun erinomaisen hyvin. Muutos johtuu perustuslaista. Suomi on pitkä maa ja henkilökohtaisesti uskon pyyntiaikojen porrastuksen tarpeeseen
Nurinkurista kyllä, tuntuukin siltä, että nykyinen hirvenpyyntiaika on määritelty ihmisen tarpeiden mukaan, ei hirven biologian mukaan. Rakenteeltaan luonnonmukaisin hirvikanta löytyy Pohjois-Lapista. Hän mainitsee myös, että viime syksynä kokeilualueilla pyydettyjen hirvien ikäjakauman perusteella syyskuun jahdissa ei kaatunut sen enempää parhaassa iässä olevia uroksia kuin myöhemminkään. 20 RIISTA Suomessa on Nygrénin mukaan maailman tehokkaimmin lisääntyvä hirvikanta sekä varsin alhainen tavoitetiheys. Päätöksenteon eteläkeskeisyys lähes 1200 km pitkässä maassa on käsittämätön asia. - Kannan ikärakenteeseen voitaisiin kiinnittää huomiota myös siten, että vasojen osuus saaliissa määriteltäisiin pitämällä tavoitteena sitä, että eloon jäävään kantaan niitä jää vähintään mutta ei enempää kuin . Kairamiesten metsästyksenjohtaja Markku Vuollo pakastaa näytepussin odottamaan toimitusta Nygrénille. Yksi keskeinen kysymys on ollut, kasvaako riski hyvien aikuisten sonnien joutumisesta saaliiksi ennen lisääntymisaikaa. Lähteenojan mukaan pelättiin lähinnä haitallisia vaikutuksia hirvikantaan, mm. RKTL:n lausunto kokeilun aloittamisen suhteen tosin oli varauksellinen. Tämänhetkisen kokeilun piiriin kuuluvien alueiden metsästäjistä ei monikaan tunnu kaipaavaan takaisin joulukuista oikeuttaan rämpiä puolireiteen ulottuvassa lumessa, "parhaimmillaan" neljän tunnin pituisessa päivänvalossa ja viimeistään nyt jo myös ilman koiraa. Sama laki erilaiset tarpeet Ottaen huomioon että koko maassa vuonna 2010 kaadetuista hirvistä puolet ammuttiin Suomen riistakeskuksen kolmella pohjoisimmalla alueella eli Lappi, Oulu ja Kainuu, on metsästysasetuksen 24§:n määrittämä pyyntiaika kokolailla pielessä, mitä kyseisiin alueisiin tulee. Oleellisena hän ei niinkään pidä sitä mitä kaade- taan, vaan sitä mitä jätetään henkiin. - Vuoden metsästyslakiuudistuksella aloitusta siirrettiin koko maassa syyskuun viimeiselle viikonlopulle, joka osuu koko Suomessa pahasti päällekkäin parhaan kiima-ajan kanssa, Nygrén toteaa. Etelämpänä Suomessa tilanne on sellainen, että uroksia on niiden korkean verotuksen johdosta vain puolet naaraiden määrästä ja ikäjakaumakin on epäedullinen naaraiden keski-iän ollessa korkea ja urosten ollessa nuoria, Nygrén huomauttaa. Näin varsinkin silloin, kun samalla tavoitellaan vakaata kannan kehitystä. - Pohjoisessa ei olla syyllistytty ahneuteen. Maa- ja metsätalousministeriön asettama tavoite valtakunnalliseksi hirvitiheydeksi on - eläintä tuhannella hehtaarilla. juuri ennen kiima-aikaa alkavan pyynnin takia. SONNIT TULILINJALLA Naarashirvistä toivotaan suolistuksen yhteydessä irrotettavaksi myös sukuelimet. Hyvä tuottavuus itsessään ei ole negatiivinen tekijä kannan monimuotoisuutta ajatellen päinvastoin - kunhan aikuiskannan rakenne ei vinoudu. Nykyinen, suurimmassa osassa maata sovellettu menetelmä kaataa vähintään vasoja, ylläpitää kyllä korkeata vasatuottoa, mutta edesauttaa samalla urospulan syntymistä sekä ylläpitää kannan epävakautta, kun eloon jäävään kantaan jää milloin minkäkin verran nuorinta ikäluokkaa, Nygrén toteaa.. Jos lupahirvistä yksi tai useampi vielä tässä vaiheessa on kaatamatta, niin kaatamatta ne jäävätkin. Kokeilussa ei toistaiseksi ole tullut esille esteitä sille, etteikö hirvenpyyntiä voitaisi Ylä-Lapissa pysyvästi aikaistaa. Erityisen tärkeitä ovat munasarjat. Geneettisen monimuotoisuuden kannalta ihanne olisi prosenttia naaraita ja prosenttia uroksia, mikä pohjoisessa toteutuukin. Se huoli on osoittautunut turhaksi, sillä paikallisten metsästäjien kokemus viimeiseltä kahdelta pyyntisyksyltä on, ettei isoja uroksia juurikaan edes näy alkusyksyn aikaan. Viime talvena hirvikannan tiheys oli ,
REMINGTON 770 KIVÄÄRIPAKETTI Remingtonin myyntimenestyskivääri ja Bushnellin Sharpshooter 3-9x40 -kiikaritähtäin muodostavat saumattoman työparin, jonka kanssa kelpaa lähteä metsälle. Kaliiperit 243, 308 ja 30-06. MARLIN X7 VARMINT MARLIN X7 VARMINT Ma nio se ttäykseen a ada le, kaliiperit 08 22-250 P ipun ituu 26". Piipun pituus 26".. Pulttilukkoiset Marlinit saatavana myös ohutpiippuisina metsästysmalleina (hinta: 549,-).. Sääde äyk e 250 pun lliiipaiisiinjjärjestellmä neljän patruunan makasiini, rekyyllliä vaiimentava, paksu kumi ipa s n är este mä neljän atruunan kasi n rekyy iä a ment va k u um elmä n tru yyl ä liipaisinjärjestelmä,, neljjän patruunan makasiiinii, rekyyliä vaimentava,, paksu kuminen perälevy. Erittäin tasapainoinen, luistamattomalla, synteettisellä tukilla varustettu ase mahdollistaa nopeat ja tarkat riistalaukaukset. ääde Mainio ase kyttäykseen tai radalle, kal iperit 308 ja 22-250 Piiipun pituus 26" Säädettävä ProFireMainio ase kyttäykseen taii radallle, kaliiiperit 308 ja 22-250.. Aseessa kestävä, teräsrakenteinen irtolipas
Nyt saimme tilaisuuden kokeilla Tracker Grizzly-jahtivenettä, jossa on hitsattu V-runko. esilinnustuksessa vene kuuluu olennaisesti moneen jahtimuotoon. Ne voidaan kiinnittää helposti veneen laitaan käytännös-. Suhteellisen tasaisen pohjan ansiosta Trackerin syväys on vain kymmenisen senttiä, joten sillä pystyy 22 RIISTA V liikkumaan hyvinkin matalissa vesissä ja rantautuminen on helppoa. TRACKER GRIZZLY 1648 FOREST GREEN Merialumiinista valmistettu Grizzly painaa kg ja se voi ottaa kuormaa kg. Kokonaisleveys on , m ja tasapohjaisen sisätilan leveys , m. Vene on , m pitkä. Rajoitettu runkotakuu on vuotta. KOIRAPORTAAT JA MUITA VARUSTEITA Sorsastajan tärkeimpiin apureihin kuuluu noutaja ja sitä varten veneen valmistajalta löytyy näppärät koiraportaat. Meillä ehkä uutta ajattelutapaa edustaa amerikkalainen Tracker Grizzly, jonka suunnittelussa on huomioitu monia tärkeitä yksityiskohtia. Myös laidat on saatu erittäin tukeviksi puristamalla. TRACKER GRIZZLY 1648 TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Tukeva jahtivene USA:sta löytyy erilainen vene jokaiseen tilanteeseen, jopa niin että joka kalalajin pyydystämiseen on omat versionsa. Pintakäsittely perusmallissa on Forest Green, saatavana on myös camoväritykset, Grassland ja Woodland. Runko on jäykistetty erillisellä ritilätyyppisellä, koko veneen pituisella vahvikkeella, joka on hydraulisesti painettu ensin paikoilleen ja sitten hitsattu kiinteäksi. Grizzlyn kantavuus on sitä luokkaa, että kyytiin voi ottaa vaikka täysikasvuisen hirven ruhon. Keulakansi on tasainen ja suhteellisen laaja. Veneen keskiosassa on laaja tasapohjainen tila varusteille ja koiralle. Veneestä ampumista ajatellen vaaditaan paatilta tiettyä tukevuutta, noutajalle pitää olla tilaa ja niin edelleen. Käytetty maali on täysin mattapintaista, joten se ei heijastele missään olosuhteissa. Sen päällä on helppo liikkua, koska vene ei miehen painosta juuri kallistele. Meillä tällainen ajattelutapa on vasta alkutekijöissään joskin pientä muutosta tähän suuntaan on jo havaittavissa
kuorman paino 475 kg Pohjakulma: 3 astetta Runkomateriaali: 0.100 5052 Marine Alloy Hinta: 4500 euroa (pelkkä vene), artikkelin varusteilla 10 000 euroa Maahantuoja: Normark Oy, wwww.normark.fi Lisätietoa: www.trackerboats.fi Tracker-veneitä on useita malleja ja kokoja. Tukeva rakenne ja vakaus eri tilanteissa tekevät metsästämisestä selvästi turvallisempaa ja monipuolisempaa kuin se olisi tavanomaisessa veneessä. METSÄST YSLAKI luku, § Riistaeläintä ei pyyntitarkoituksessa saa hätyyttää tai jäljittää ilma-aluksella taikka maalla kulkevalla moottorikäyttöisellä ajoneuvolla eikä aluksella tai veneellä moottorin käydessä. Soutaminen vaatii hankaimet, jotka on saatavana lisävarusteena. Niiden kiinnitys onnistuu helposti lisävarustekiskoon. RIISTA 23. Yhteistä niille on se, että ne on helppo varustaa kulloiseenkin tilanteeseen sopivalla lisävarustuksella. Selkänojalliset penkit pyörivät, joten esimerkiksi ampuminen istualtaan on mahdollista. suositeltu HV: 50 HV Max. Ampuminen onnistuu hyvin myös aivan laidalla veneen juurikaan kallistumatta. Soutajan korvikkeeksi voidaan hankkia sähkömoottori, jolla on helppo rantautua ja liikkua myös karikkoisilla paikoilla. Mikäli halutaan istua korkeammalla, voidaan penkin alle lisätä noin cm korotuspala. Riistaeläintä ei saa ampua ilmaaluksesta taikka maalla kulkevasta moottorikäyttöisestä ajoneuvosta eikä näiden suojasta tai välittömästi pysäyttämisen jälkeen sataa metriä lähempänä näitä eikä myöskään aluksesta tai veneestä moottorin käydessä. Myös sähkömoottoria varten on kiinnityspiste keulan vasemmalla laidalla, esittelyveneen moottoria liikuteltiin kaukosäätimen avulla. Penkkiin saa myös noin 30 cm korkean korotuspalan. Laaja keulakansi on tukeva ampuma-alusta. Näiden lisäksi tarjolla on erilaisia pöytätasoja ja varustepitimiä, jotka on helppo kiinnittää laitojen kiinnityskiskoon. VARUSTEET TILANTEEN MUKAAN Pikaisen käyttökokeen perusteella Tracker Grizzlyä voi suositella vaikka ammattikäyttöön. Sekä veneen keulassa että perässä on paikat selkänojalla varustetuille penkeille. Lisävarustepenkeille on paikka keulassa ja perässä. Tätä moottoria ohjataan kaukosäätimellä. Koiraportaat helpottavat noutajan paluuta takaisin veneeseen. sä mihin kohtaan hyvänsä. Sähkömoottoria käytetään soutajan korvikkeena, metsästystilanteessa on kuitenkin joko sauvottava tai soudettava. Edellä ja momentissa sanottu ei koske haavoittuneen riistaeläimen lopettamista merialueella aluksesta tai veneestä moottorin käydessä. Veneen sisälaitaa kiertää molemmin puolin ura mitä erilaisempien lisävarusteiden kiinnittämiseen. Tracker Grizzly 1648 Valmistaja: Tracker Boats, USA Pituus: 4,88 m Leveys: 1,83 m Peräpeilin korkeus: 0,48 m Pohjan leveys: 1,22 m Max. henkilömäärä: 4 henkeä Oma paino: 223 kg Max. Metsästyksessä perämoottoria käytetään lähinnä siirtymiseen, joten voimanlähteen koko voidaan valita suoraan sen mukaan kuinka nopeasti siirtymiset halutaan suorittaa. Koiran on helppo nousta takaisin veneeseen portaita pitkin
Nämä ovat kaksi eri asiaa, vaikka ne "jahtihommina" menevätkin usein sekaisin. Näissä lajeissa rataharjoittelulla on suoraviivaisin yhte24 RIISTA ys metsästysammunnan tuloksellisuuteen. Tällöin ampumatilanteet painottuvat eri tavalla ja hyvin usein metsästäjä ampuu pakenevaa ja hyvin yllätyksellisesti kaikkoavaa riistaa. Metsästäjän knoppitietoa Metsästäjän knoppitietoa on palsta, jolla pyritään syventämään metsästäjän tietoja metsästettävästä riistasta, metsästystekniikoista ja välineiden käytöstä. HAULIKKOAMMUNNAN ALOITTAMINEN, OSA 4 Metsästysammunta vs. Johtuen tämäntyyppisen jahdin ennakoitavuudesta, on myös välineistö jahtiin usein parhaimmillaan silloin kun se on lähellä ratakalustoa. Yhteistä monille metsästystilanteille on juuri ennustamattomuus, eli tilanteet eivät anna itsestään kovin suurta ennakkovaroitusta.. Oikeastaan vain sorsien iltalento on kiivastahtisempaa ja vaatii vaistonvaraisempaa suorittamista. rata-ammunta Sarjan kolmessa ensimmäisessä osassa on käsitelty haulikkoammunnan aloittamista rataharjoittelun näkökulmasta. Tässä tuloksekas ammunta vaatii lujasti rataharjoittelua ainakin siihen pisteeseen asti, että perustaidot ovat plakkarissa. METSÄST YS Haulikolla metsästäminen tarkoittaa yleensä sitä, että metsästäjä liikkuu pyydettävän riistan perässä. Ero on kuitenkin merkityksellinen monessakin mielessä. RIISTAN AMMUNTA Riistan ammuntaa Suomessa on käytännössä puhtaimmillaan kyyhkyjahti ja jossain määrin myös varisjahdit, lokkijahdit ja vesilintujen passiammunta. Tällöin suorituksen nopeus on ensisijaisen tärkeää ja voidaan puhua jossain määrin vaistonvaraisista suorituksista. Täten aseiden ampumaominaisuudet ovat avainasemassa. Tyypillinen piirre näille jahdeille on ampumisen taajuus ja tilanteiden ennakoitavuus. Tämä on siinä mielessä tärkeää, että vain radalla ampumasuorituksesta voidaan korjata pois virheet ja ylipäätään oppia ampumatekniikat, joita voidaan soveltaa myös metsästyksessä. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ E nnen kuin asiassa uppoudutaan yhtään syvemmälle, tulee lukijalla olla selvä mielikuva siitä, mitä haulikkoammunnalla metsästyksen yhteydessä tarkoitetaan. Ensinnäkin on olemassa riistan ammuntaa (game shooting) ja sitten on olemassa metsästystä. Nopeissa metsästystilanteissa metsästäjää palvelee yleensä parhaiten nopealiikkeinen ase ja ampumalajeista käyttökelpoisimmasta päästä on metsästystrap, jossa ampuminen painottuu nostoon ja point-shooting -tyyliin. Suurimmalla osalla suomalaisia metsästäjiä jahdit painottuvat kauden alkuvaiheessa hyvin vahvasti, paremman termin puutteessa, juuri riistan ampumiseen
Esimerkiksi kyyhkyn lentonopeus rauhallisessa lennossa on melko alhainen ja tarvittavat ennakot ovat kohtuullisen pieniä pitkähköillekin etäisyyksille. Tällöin ei ole epätavallista, että koko haulisuihku menee kohteen editse. Ei ole yhtään mitään merkitystä sillä, että kuinka nopeasti ammutaan ohi, vain osuminen ratkaisee. Kohteen vaatiessa tällä etäisyydellä vaikkapa sentin ennakon säästää se komeasti nahkansa jos hauliparvi ohittaa sen etupuolelta puolentoista metrin päästä. HAASTEET METSÄST YKSESSÄ seen kevyemmällä ja lyhyemmällä haulikolla, jossa mitoitukset ovat vähän alakantissa (lyhyempi perä jne.). Kyse on lintujen kohdalla siitä, että kokenut metsästäjä säästää aikaa aloittamalla ampumasuorituksen siinä missä kokemattomampi vielä ihmettelee, että onko lentoon pörähtävä lintu ammuttavien joukossa vai kenties jonkin muu siivekäs. Itse en mieluusti käyttäisi " pidempiä piippuja päällekkäisessä ja " piiput ovat helpommat. Täten voidaan sanoa, että vanha saattaa olla hidas, mutta silti nopeampi kuin aloitteleva metsästäjä. Raja tälle kulkee eri henkilöillä eri aseissa. Metsästäjä metsästää ja tilanne tulee ja menee hyvin nopeasti. Periaatteessa / Metsästyksessä suurin haaste radalla ampuvalle on usein turha aikailu. Usein matkat ovat kuitenkin lyhyitä (alle metriä) ja kohteen nopeus on hyvin matala. Nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää sitä, että jos piiput ovat kevyemmät ne voivat olla pidemmät ja jos piiput ovat painavat, niiden tulee olla lyhyemmät. NOPEIDEN TILANTEIDEN ONGELMAT Nopeissa metsästystilanteissa on luonnollisesti aina omat ongelmansa, mutta yksi perusongelma aloitteleville on lajitunnistus ja sen kanssa aikailu. Siinä missä keskimääräiseen riistan ampumiseen ja vaikkapa sportingiin sopiva haulikko on ominaisuuksiltaan tarkkaan työskentelyyn painottunut (pitkä piippu, tiukka supistus, täsmälliset mitoitukset), saatetaan nopeissa metsästystilanteissa päästä parempaan tulok- Radasta poiketen metsällä ampumasuoritukselle on mitä moninaisimpia häiriötekijöitä. RIISTA 25. Samaa ilmiötä tapahtuu myös sorsajahdissa, jossa kuville laskeutuvien lintujen lentonopeutta ei oteta huomioon. Kiekot taas lentävät tasaisilla hidastuvilla nopeuksilla ja ennustettavilla lentoradoilla. Metsästyshaulikoissakin kannattaa kuitenkin hakea sopiva tasapaino ammuttavuuden ja nopeuden välille. Aivan yhtä suuri ongelma on hätäily, eli nopeuden alttarille uhrataan myös tarkkuus. Toinen merkittävä haasteellisuutta lisäävä tekijä on kohteen lentonopeus. Tässä välissä pitäisi vielä ampuakin kohtuullisen hyvin. HAASTEET AMPUMISESSA Riistaeläinten ammunta haulikolla on siinä mielessä haasteellista rata-ammuntaan verraten, että linnut muuttavat voimakkaasti lentorataansa ja lentonopeutta tilanteen mukaan. Moni metsästäjä käyttää tällaisissa nopeiden tilanteiden haulikoissa jopa sylinterisupistusta, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jonkinmoisesta supistuksesta on hyötyä myös näissä haulikoissa. Täten kysymykseen tulevat esimerkiksi avoimet supistukset - metrin ampumamatkoja ajatellen ja mahdolliset hajotuspatruunat, eli dispersante- patruunat, jotka levittävät osumakuviota merkittävästi lyhyille etäisyyksille. Tällöin laukaus ei lähde kun sen pitäisi lähteä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos skeetissä kasipallin vastaantulevien kiekkojen kanssa ei ole ongelmaa, on ase riittävän nopea. Nopeiden tilanteiden perusedellytys aseen ja patruunan suhteen on se, että yleiskäytöstä poiketen ne on mitoitettu juuri nopeita tilanteita varten. Toinen merkittävä tekijä on ampumasuorituksen rajoitukset, eli asento on mikä on eivätkä vaatteetkaan aina tue haulikon nopeaa nostoa. Valitettavasti nopeaa ja vaistonvaraista lajitunnistamista ei voi opetella muutoin kuin metsästämällä. Yleensä kiekkoradoilla kiekot heitetään kohtuullisen kovalla nopeudella ja tällä on pahimmillaan negatiivinen vaikutus riistan ampumisessa. Tämä toki riippuu aivan tavattoman paljon aseen valmistusteknisistä seikoista, eli yhtälö ei ole aivan näin suoraviivainen. Nopeiden metsästystilanteiden ja rataampumisen ero on havaittavissa myös sopivan ase- ja patruunavalinnan suhteen. Onkin hyvin tavallista, että kyyhkyjä paukutetaan ohi edestä jos aikaa on vietetty kireäksi viritetyllä skeetradalla
Hitaan kohteen ongelma tulee vastaan metsällä hyvin paljon useammin - erityisesti jos linnut lentävät vastatuuleen. Kohteen hidas heittonopeus yhdistettynä kohtuullisen pitkään holliin on ammunnallisesti yllättävän vaativaa ja sitä harjoitellaan aivan liian vähän. 26 RIISTA MONTA LÄHEST YMISTAPAA Henkilökohtaiset painopiste-erot ampumisessa ovat valtavan merkittävässä asemassa haulikkoammunnan määrittelemisessä ja sopivan kaluston valinnassa. Henkilökohtaisesti ajattelen asian näin: Kausi alkaa kyyhkyllä ja tämä riistan ampumiseen painottuva laji on ampumarytmiltään rauhallinen ja hyvin ennakoitava. Ampumaetäisyys voi olla hyvinkin haulikon tappavan kantaman sisällä, mutta suuri nopeus vaikeuttaa ampumista. Iltalennolla tilanne on yleensä se, että kohteet vaikuttavat. Jos liian suuri ennakko on vaikea henkisesti, on liian likelle kohdetta ennakon ottaminen niin ikään ahdistavaa. Yleensä etua on pitkästä piipusta ja hienoisesta etupainoisuudesta. Tähän käyttötarkoitukseen paras haulikko on sellainen, jolla voidaan ampua passiammunnassa nopeita ja tasaisella vauhdilla lentäviä kohteita keskipitkille etäisyyksille. Toisin sanoen ne ovat selvä poikkeus perusrytmiin. Yleisin tapa on tehdä jonkinasteinen kompromissi kalustossa tai sitten hommata joka tehtävään erikoistuneemmat välineet. Hyvin nopeisiin kiekkoihin muodostuu monesti liian suuri liike ja usein esimerkiksi ennakon hahmottaminen vaikeutuu oleellisesti. Metsästäjän knoppitietoa eli skeet-supistuksesta ei ole haittaa kuvion koon suhteen, mutta se parantaa oleellisesti kuvion tasaisuutta. Nopeisiin tilanteisiin kannattaakin siis varata hyvin hienoisesti supistettu piippu ja riittävän laajan kuvion ampuva nopea patruuna. KOHTEEN NOPEUDEN JA HITAUDEN ONGELMAT Kiekkoradalla voidaan sanoa olevan muutamia toisistaan poikkeavia vaikeita kiekkoja. Ennakko ei riitä. Kyyhky on pieni riistaeläin, jossa on pieni osuma-alue, joten haulikuvion tulee olla tiheä. Nämä ovat yleensä joko hyvin nopeita tai hyvin hitaita kiekkoja. Nykyaikaisilla vesilintuhauleilla käytössä saisi mielellään olla vaihtosupistajat ja / pesitys. Tämäntyyppinen kohde ei ole vaikea jos se on lähellä, mutta hitaan kohteen ollessa kaukana, on ampuminen yllättävän haastavaa. Paras kyyhkypyssy on nopeisiin lentoratamuutoksiin hyvin reagoiva, pitkä ja hyvin tasapainoinen päällekkäinen tai itselataava, jossa on tiukahko supistus. Yleensä / - / välillä supistuksessa tapahtuu selkeästi kuvion pieneneminen ja tästä ylöspäin mentäessä tapahtuukin isommassa mittakaavassa enää kuvion keskustapainotteisuuden lisääntyminen. Kevyellä " - " piipulla varustettu kiinteästi täyssupistettu itselataava / pesällä on kenties paras vaihtoehto kyseiseen tarkoitukseen. Tämän vuoksi useimmille metsästäjille "ideaali" haulikko käyttötarkoitukseen ei ole paras, vaan esimerkiksi vähän avoimemmalla supistuksella varustettu haulikko tuo paremman lopputuloksen kun ampumaetäisyydet pidetään kurissa. Kausi jatkuu vesilinnuilla. Tällöin kohteen realistinen nopeus voi olla hyvinkin matala. Saman päivän iltana hyödytäänkin sitten enemmän haulikosta, jolla voidaan ampua nopeasti ja vaistonvaraisesti. Hyvin hitaat kiekot ovat sitten taas ongelman toinen ääripää ja tämä johtuu siitä, että rataharjoittelu kovavauhtisissa lajeissa yleensä rakentaa pään sisään mielikuvan "minimiennakosta". Kuvion tulee edelleen olla tiukka, sillä tarkka ampuminen on mahdollista. Nopean kohteen ongelma tulee eteen lähinnä silloin kun vaikkapa tavi lentää täysi häkä päällä myötätuuleen ohi passin. Tällaisella aseella pystytään maksimoimaan ampumaetäisyys kyyh- kylle, mutta omat haasteensa asettaa sitten osuminen kauemmas. On erittäin vaikea asennoitua esimerkiksi ampumaan kyyhkyä metrin etäisyydelle vain cm ennakolla jos on tottunut roivimaan kiekkoja kolminkertaisella ennakolla kolmanneksen lyhyemmälle etäisyydelle! Tämän vuoksi on tärkeää harjoitella myös hitaita kohteita, jotta ne eivät tuota ylenpalttisia ongelmia. Kyse on siis sopivan kompromissin hakemisesta. Hitaat tornikiekot vastaavat usein parhaiten hitaiden lintujen ampumatilanteita
Paras ennakkotyyli pomppulintuihin onkin osoittautunut sellaiseksi, että lintu ammutaan point shooting -tyylillä siten, että piippu osoittaa linnun "etureunaan" eli aseen liike on linnun suuntainen ja laukaus lähtee liikkuvalla aseella kun piiput ovat linnun lentosuunnan mukaan etureunassa kiinni. Lisäksi eri ampumatekniikat toimivat eri tavalla eri tilanteissa ja mitään yhtä yleispätevää sääntöä ei voida osoittaa. voi ampua nopeasti samoilumetsästyksen yhteydessä, mutta ajokoiralla metsästettäessä jänis etenee "taktikoiden" ja pysähdellen, eli ampuminen ei ole varsinaisesti haulikkomaista vaan enemmänkin kivääriammuntaa haulikolla. Erityisesti alarinteeseen pakeneva lintu kääntää asentonsa hyvin nopeasti rinteen suuntaiseksi ja tällöin lintuja haavoitetaan ampumalla niitä suolille. Toisaalta lintujen pääasiallinen suunta tuppaa olemaan ampujasta kaikkoava, eli päällekkäispiippuisen voittanutta ei hevin ole. Joku vannoo Holland & Hollandin nimeen ja osa taas jonkin muun ampumatyylin suomaan oikeaoppisuuden tunteeseen. Kerran eräs sporting-ampuja kehaisi jopa ampuneensa istuvaa jänistä metrin edestä ohi... Väittäisin, että suurin osa tyhjästä paukutuksesta iltalennolla johtuu nimenomaan siitä, että olosuhteita ei osata ottaa huomioon riittävän hyvin. Paras supistus onkin sitten avoimempi ja piippu saisi mieluusti olla lyhyempi kuin passiammunnassa. Tämä asia on tehtävä tiedostaen, sillä optisista haasteista johtuen selkärangalla suorittaminen tuottaa herkästi väärän lopputuloksen eli ohiampumisen kohteen etupuolelta. Tällöin osuma on herkästi suolilla, eikä herkemmällä selkäpuolella. Konsteja eri metsästysmuodoissa menestymiseen löytyy varmasti koko joukko ja toisille vahvuudet ovat eri osa-alueilla. Tämä ei tuo puolta pistettä. Kanalintujahdissa seisovan lintukoiran käyttö tekee pyynnistä hieman trap-ammuntaan viittaavaa ja metsästystrap onkin monen seisojamiehen perusharjoittelua metsästystilanteita varten. METSÄST YSKOKEMUS JA RATAAMMUNTA Moni metsästäjä on sitä mieltä, että metsästysammunta ja rata-ammunta poikkeavat toisistaan valtavasti. Lisäksi tulee muistaa se, että eri metsästysmuodot vaativat toisistaan poikkeavaa suhtautumista ampumiseen. RIISTA 27. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että radalla opitaan ampumaan ja metsästämällä metsästämään. Teeren kanssa tulee kuitenkin olla tarkkana, että lintu ei ole pahimmassa sukelluksessa, jolla se kerää vauhtia. Toki jäniksenkin kempi piippu, jolla linnun saa pudotettua perälentoon. Jos jänis hidastaa tai mutkittelee, on ampujan kyettävä seuraamaan sen edesottamuksia. Metsästysammuntaan positiivisesti vaikuttaakin se, että rataolosuhteiden ja metsästysolosuhteiden väliset erot hahmotetaan selkeästi. Kokeneet metsästäjät kehittävät yleensä jotkin rutiinit, jotta he onnistuvat metsästyksessä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi itselläni eräs rutiini sorsanpyynnissä on se, että iltalennon muuttuessa "kuulohavainto-ja-lähitilanne" -moodiin, ruuvaan mieluusti löysemmät supistajat haulikkoon ja ammun lintuja korkeintaan linnun pituuden verran eteen. Jos hauli ei katkaise siipeä, ei lintu kovin helposti jää tällaisessa osumassa. Tällöin kyseessä on yleensä täysosuma, sillä linnun lentonopeus on vielä lennon alkuvaiheessa kohtuullisen matala. Ensimmäinen laukaus voidaan ampua avoimemmasta piipusta ja jos paikolle on tarvetta tai mahdollisuus, on käytössä tiu- Radalla opitaan ampumaan ja metsästämällä metsästämään. olevan kauempana kuin ne ovat, ne näyttävät nopeammilta kuin ne ovat ja ne näyttävät pienemmiltä kuin ovat. Kanalintujahdeissa on kuitenkin tyypillistä, että ampumatilanteet ovat pääasiassa nopeita ja tilaa laukauksen suorittamiselle on vähän. Toiset taas ovat sitä mieltä, että rata-ammunnan merkitys metsällä onnistumiseen on valtava. Jänis on kohteena sellainen, että sen etenemisnopeus on tempoilevaa ja tämän vuoksi aseen keulapainoisuudesta on yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä. Paras haulikko on mielestäni edelleen kiinteästi täyssuppea pitkäpiippuinen itselataava tai pumppu tiukalla supistuksella. Kiekoista poiketen linnut lähtevät lentoon kiihtyvällä nopeudella ja ne pääsevät huippuvauhtiin vasta kun ne ovat lentäneet tovin. Jänisjahti alkaa jo syyskuun alussa ja sinne valitsen yleensä haulikon, jolla voin ampua mahdollisimman kiväärimäisesti ja tarkasti. Toinen rutiini, jota täytyy teroittaa itselleen pakenevia lintuja ammuttaessa, on se, että ennakkoa ei tule ylikompensoida. Täten ampuja ampuu helposti edestä ohi jos mielikuva oikeasta ampumisesta on päivänvalolta. Näiden "tähtäinväli" on pitkä ja ampuminen tarkkaa. Henkilökohtaisesti olen vahvasti sitä mieltä, että kiekkoradalta voidaan hakea oppia haulikolla ampumisesta, mutta metsästystilanteet vaativat monen eri tekniikan hallitsemista ja ennen kaikkea ne vaativat oikeita konsteja eri tilanteiden varalle. Kanalintujahti jakautuu niin moneen eri tyylilajiin, että niiden käsitteleminen yhden kappaleen alla on työlästä
Lisäksi tilalla oli juovagnu-lauma, jossa oli muutama hyvä vanha uros. 28 RIISTA Aloitin jahdin kiväärillä ja ennen kuin aamupäivä muuttui keskipäivän paahteeksi olin kaatanut impalan ja pahkasian. Johon isäntä, että tuolla niityllä olisi nyt yksi vanha uros, jonka voisi käydä ampumassa pois. H&H Mag. PH:n kanssa käydyn keskustelun päätteeksi päätimme, että koska kivääri on nyt niin sanotusti testattu, koitamme löytää jotakin revolverilla ammuttavaa. Ajoimme heti seuraavaa uraa poispäin niityltä, ehkä puoli kilometriä, jonne jätimme auton piiloon. Keskustelimme maastosta, tarkistimme tuulen suunnan, arvioimme lähestymismahdollisuuksia. Tuntematta jahtialueen mahdollisuuksia, olin asettanut tavoitteeksi ampua yhden tai kaksi eläintä revolverilla ja kaikki muut kiväärillä. ENSIMMÄINEN PÄIVÄ Ensimmäisen metsästyspäivän aamu oli viileä, lämpötila oli muutama aste plussan puolella, taivas pilvetön ja tuuli olematon. Sen verran uomassa oli kuitenkin vettä, että eläimet saattoivat käydä juomassa. Aloitimme lähestymisen tuulen alta kiertäen. Haimme taas tilan isännän kyytiin ja PH kertoi hänelle suunnitelmasta ajellessamme kohti metsästysaluetta. Matkaa autolta gnulle oli vajaa kilometri. Totesimme, että tässä olisi paikka, todennäköisesti vaativa, ampua iso eläin revolverilla. Alkumatka sujui vaikeuksitta peitteisessä maastossa. Arvioimme toimintamahdollisuuksia ja totesimme ainoaksi vaihtoehdoksi odottaa. Kun kohteena oleva gnu ja puolenkymmen-. Casull. Ensimmäisen metsästyspäivän aamupäivä takana ja molemmat matkan hintaan kuuluneet eläimet kaadettu. Koska täällä olisi mahdollista metsästää käsiaseella, otin toiseksi aseeksi Ruger Super Redhawkin kaliiperissa . Ja siellähän oli muutama vesiantilooppi ja lehmäantilooppi, jotka karkottuivat edestämme. Suuntasimme naapuritilalle, jossa oli runsaasti impaloita ja pahkasikoja. Totesin, että kyllä, se on yksi vaihtoehto. Päätimme kokeilla onneamme ja jotta keskittyminen ei herpaantuisi, jätin kiväärin autolle. Tilan isäntä kysyi, että oliko meillä tarkoitus ampua juovagnu. Kohteena oli Waterbergin vuoristo Etelä-Afrikassa, noin km pohjoiseen Johannesburgista. Onnistumisen mahdollisuus ehkä -. Tulimme saman niityn laitaan, josta aamupäivällä ammuin pahkasian. Kohta minunkin katseeni löysi keskeltä niittyä, muutaman sadan metrin päästä, komean gnun. Noin kello aikoihin lähdimme takaisin samalle naapuritilalle. Kun pääsimme gnun tasalle ja nousimme uomasta puskan suojassa niitylle, totesimme eläimen olevan vielä samalla paikalla, mutta se tuijotti suoraan meitä kohti. Pääasialliseksi aseeksi olin ottanut mukaan tutun ja luotettavan Ruger RSM Magnumin kaliiperissa . Mitäs sitten tehdään loput , päivää. Tukevan lounaan jälkeen pidimme pienen ruokalevon. Noin puolessa välissä lähestymistä laskeuduimme jokiuomaan, joka näin talvisaikaan oli lähes kuiva. Metsästin paikan isännän Conwayn ja jäljittäjä Finiuksen kanssa. Tällä kertaa matkaan valmistautuminen oli pelkästään nautinto, B&R kun hoiti mallikkaasti kaikki järjestelyt. Tämä viedään loppuun asti revolverilla tai sitten tullaan tyhjin käsin pois. Vesiantilooppien rivakka poistuminen niityn laidalta oli tehnyt gnut epäluuloisiksi. Matkustaminen lentämällä toiselle puolelle maailmaa aseiden kanssa sujui ongelmitta ja perille päästiin hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. TEKSTI: JOUNI HUHTINEN O sallistuin B&R Huntingin järjestämälle metsästysmatkalle Etelä-Afrikkaan, joka oli yksi yrityksen järjestämistä SAKO juhlavuoden tasankoriistasafareista. WATERBERG TASANKORIISTAA KIVÄÄRILLÄ JA REVOLVERILLA Olen yleensä junaillut jahtimatkani itse ilman varsinaista matkanjärjestäjää ja siinä on kieltämättä aina ollut omat hankaluutensa
Siispä polvisuojat paikalleen, hanskat käteen ja ryömimään vajaan puolen metrin heinikkoon. Käännyin selälleni, nousin siitä hitaasti istumaan tarkoituksena tukea ase polvien väliin ja ampua siitä erinomaisen tukevasta asennosta. Ääni oli juhlava "thump!", joka antoi viitteitä hyvästä keuhko-osumasta. Totesin, että tämä on ensimmäinen suuri eläin jota olen ampumassa revolverilla, joten tältä etäisyydeltä suoraan edestäpäin rintaan on hiukan liian vaativa paikka. Nopeasti otin metrin tähtäyspisteen, x Leupoldin duplex-ristikon tolpan kärjen käyttöön, tähtäsin hännäntyveen ja laukaisin. Jäljittäjä edellä, PH perässä ja minä viimeisenä, jonossa. Jäljittäjä laittoi ampumakepit pystyyn ja yritin mahdollisimman matalana ottaa tukea keppien sivusta. Gnu jatkoi vielä muutaman loikan ennen kaatumista. RIISTA 29. Totesin hiljaa mielessäni, että aina ei voi onnistua. Koska ampumaetäisyys oli noin metriä ja luodin lentonopeus vain reilu puolet kiväärin luodin nopeudesta, ehti laukauksen ääni vaieta ennen kuin luodin osumaääni kantautui korviin. Olimme mitanneet etäisyyden laserilla metriksi. Olin juuri puhaltamassa ulos viimeistä henkäisyä ennen laukausta kun gnu totesi saaneensa tarpeekseen ja hypähti liikkeelle. Mielellään niin lähelle kuin päästään. Etäisyyttä oli vielä noin metriä. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ottaa riski ja nousta seisomaan, ottaa tuki keppien haarasta ja tehdä parhaansa. Siinä vaiheessa heinikko madaltui eikä meillä ollut mahdollista mennä lähemmäksi paljastumatta. Osuman saatuaan Gnu hyppäsi pystyyn ja lähti täyttä vauhtia suoraan poispäin. Vanha gnu katseli vähän väliä suuntaamme. - metriä poispäin hölkättyään gnu kuitenkin pysähtyi kylki minuun päin ja jäi katsomaan meitä. Matala heinikko oli kuitenkin sen verran korkeaa, että se esti ampumisen. Tästä yritetään. Hämmästyksen määrä oli varsin suuri, kun laukauksen jälkeen paluupostissa tuli osuman ääni. Aikanaan eläimet rauhoittuivat ja jatkoivat syömistä. Totesin tilaisuuden tulleen: ristikon pystyviiva etujalan kanssa linjaan, vaakaviiva vartalon puoleen väliin ja puristus. tä muuta tuijottaa suoraan sitä puskaa, jonka takana olimme piilossa, ei kerta kaikkiaan kestänyt liikkua mihinkään. En kuitenkaan saanut asetta vakautettua riittävästi, jotta olisin uskonut osuvani edestä rintaan. Olimme ryömineet napa maata viistäen minuuttitolkulla ja pääsimme noin metriä lähemmäs
Tunne oli niin hieno, että en osaa sitä sanoin kuvata. Ja nyt ensimmäinen suurriistaeläin revolverilla oli totta. Aamun ohjelmassa oli pahkasika revolverilla. Emme kuitenkaan törmänneet eläimiin. Kun olimme noin metrin päässä kaatuneesta gnusta, PH halusi vielä varmistua prosenttisesti, joten ammuin vielä varmistuslaukauksen. Vaan eipä tätä niin pienten porsaiden takia olisi ammuttukaan. PH nousi hitaasti kiikaroimaan eläintä. Metsästyksen järjestelyt olivat muuten samat, mutta vaihdoimme päikseen metsästysaluetta. Niitty oli noin metriä leveä ja satoja metrejä pitkä. Tuulen suunta oli pohjoisesta, joten meidän piti kiertää koko niitty eteläpuolelle päästäksemme lähestymään sikoja tuulen alta. Naaras kolmen porsaan kanssa ravasi pakoon kohti jokiuomaa häntä pystyssä. Tuuli oli reipas ja tasainen, joten olosuhteet onnistumiselle olivat hyvät. Vielä viimeinen varmistus silmästä, ase turvallisesti pois vireestä, koteloon ja remmi kiinni. Ensimmäinen päiväni oli onnistunut yli odotusten ja jahtikaveritkin olivat saaneet saalistilastoon merkintöjä. Het-. Niittyä oli vielä edessä satoja metrejä, joten tunnelma oli korkealla ja luottamus tuleviin jahtitapahtumiin suuri. Aloitimme lähestymisen rivakasti kävellen katse eläimessä ase ampumavalmiina. Ja me muut tietysti heti perässä. Jäljittäjä selosti afrikaansiksi PH:lle, että edessä noin metrin päässä on naarassika syömässä. Illan mittaan kerrattiin päivän tapahtumia ja suunniteltiin seuraavan päivän kuvioita. Etenimme rauhassa uomaa pitkin etelää kohti. Vain reilun sadan metrin kävelyn jälkeen törmäsimme ensimmäisiin sikoihin. Lähdimme kiertämään niittyä idän kautta, koska itäpuolella oli jokiuoma. Saalis kyytiin, kiitokset isännälle ja paluu Nkonkaan. Gnu ei värähtänytkään osumasta, joten se oli jo kuollut. Siinä se nyt on, ensimmäinen suurriistaeläin revolverilla. Päästyämme niityn eteläpäähän aloitimme sen läpikäymisen kulkemalla luovien kohti tuulta. PH johdatti meidät ison niityn laitaan. Tunnelma oli lievästi epäuskoinen. Aikanaan ilta vaihtui yöksi ja siirryimme valmistautumaan seuraavan päivän seikkailuihin. 2. Olimme metsästysalueella kohta aamu seitsemän jälkeen. Tälläkään reissulla ei päässyt laihtumaan. Päivällisellä syötiin taas erinomainen kolmen ruokalajin ateria, jossa pääruokana oli paikallista riistaa. Lähes aina aamuisin niityltä on löytynyt pahkasikoja. Silloin tiesi olevansa, hetken aikaa, täysin onnellinen. Otettiin valokuvia melko paljon ja kehuttiin toinen toisiamme melko paljon. Jännitys laukesi ja sitten oli vapinan vuoro. PÄIVÄ Päivä alkoi kuin edellinen ja sääkin oli edellisen aamun kaltainen. Jokiuoma tarjosi meille hyvän suojan ja siellä oli mahdollisuus kohdata muitakin eläimiä. Koko ampumatapahtuma saatiin videolle. Tunnelma leirissä, jos nyt neljän tähden majoitusta 30 RIISTA voi leiriksi sanoa, oli korkealla. Reilu pari sataa metriä luovittuamme jäljittäjä yhtäkkiä kyykistyi matalaksi. Oli ilta tulossa ja pimeys lähestyi, joten oli ryhdyttävä toimimaan. Oltiin pahasti myöhässä. Vaativa lähestyminen onnistui ja päästiin ampumatilanteeseen. Vanha, hieno eläin, arviolta kiloa. Ainakin topiantilooppi oli vielä ampumatta. Molemmat laukaukset, vaikea ja erittäin vaikea, onnistuivat. Jälkiä oli paljon, joten vähäisestä vesimäärästä huolimatta uoma oli paljon käytetty juomapaikka
Otti tietenkin aikansa, että oltiin tilanteessa, jossa kamera käy. Vaikka se oli saanut .-kaliiperin luodin keuhkoilta läpi, jaksoi se vielä juosta lähes pari sataa metriä ennen kaatumista. Ne ovat vikkeliä eläimiä eivätkä ne jää odottelemaan ihmistä lähemmäksi. Niinpä loput aamupäivästä meni topiantilooppia ja sikoja etsiskellessä. Tämä on ammuttu revolverilla ja itse metsästystapahtuma oli hieno. Näin teimme mekin. Päätin, että koska tässä metsästetään revolverilla, niin ei pidä olla nenä pystyssä vaan on oltava kiitollinen tarjotuista mahdollisuuksista. Tähtäyksen viimeistely, puristus ja sika sai luodin lapaansa. Mahdollisesti myös impala, jos vastaan tulee suurempi kuin ensimmäinen. Onneksi reipas tuuli puhalsi suoraan vasten kasvoja ja vei hajut ja äänet poispäin siasta. Ura loppui ja auto pysähtyi. Ampumaetäisyyttä oli jotain ja metrin välillä. Koska pää on alhaalla ja heinikko korkea, hampaiden koosta ei voi sanoa mitään. Kyllä täytyy antaa täysi tunnustus jäljittäjän ammattitaidolle: hän löysi niin mitättömän RIISTA 31. Vartalo on kuitenkin hyvän kokoinen. Ajoimme niityllä olevaa uraa niin lujaa, että lavalla istujilla oli täysi työ pysyä kyydissä, toinen käsi kiväärissä ja toinen käsi kaiteessa kiinni. Perinteiset valokuvaukset, sika kyytiin ja jahti jatkui. Lähdimme seuraamaan paviaaneja. Pahkasika on sekin luja eläin. Niinpä PH laittoi ampumakepit valmiiksi ja minä valmistauduin ampumaan. Näitä toivottuja eläimiä ei kuitenkaan illan aikana kohdalle osunut. Joten heti kun paviaanit havaitaan, ajetaan nopeasti niin lähelle kun päästään ja sitten ammutaan minkä ehditään. Run- sas verentulo helpotti jäljittäjän työtä ja sika löytyi helposti jäljen päästä kuolleena. Hampaitten koosta riippumatta yritetään loppuun saakka. ken arvioituaan PH selosti tilanteen minulle: naaras pahkasika, metriä, syömässä, ei tiedä meistä mitään. Vähän pienempi kuin ensimmäinen sika, mutta silti arvokas trofee. Olin unohtanut sen autolle. No, kamerallakin saa videokuvaa, joten siinä sian syödessä ja tähdätessäni sitä lapaan, PH penkoi liivini taskuja ja kaivoi esille kameran. So, it is up to you. Niiden jättämiä jälkiä kyllä löytyi, mutta itse eläimiä ei löytynyt. Kun olin saanut sian tähtäimeen PH kuiskasi ja kysyi missä videokamerani on. Tämä tila oli varsin iso, noin hehtaaria, joten eläimillä oli paljon tilaa liikkua. Paviaanit ovat erään sortin tuholaisia alueella ja niitä metsästetään aina kun tilaisuus tulee. Muita antilooppeja kyllä löytyi, mutta en ollut niistä kiinnostunut, kaatomaksu oli liian korkea. Molemmat laukaukset, vaikea ja erittäin vaikea, onnistuivat. Lounaan ja lepohetken jälkeen palasimme samalle metsästysalueelle, tavoitteena edelleen topi ja siat. Ehdin ampua kaksi laukausta ennen kuin paviaanit katosivat näkyvistä kumpareen taakse. Noin tuntia ennen pimeää jäljittäjä huomasi kaukana niityllä paviaaneja
Vaatimattomalla kahden safarin kokemuksella väitän, että nämä aidan sisällä asuvat eläimet osaavat toisinaan olla vapaasti vaeltavia lajitovereitaan ovelampia: ovat paremmin oppineet ihmisen metkut ja osaavat käyttää tutun alueen tarjoamat mahdollisuudet käsittämättömän hyvin hyödykseen. Jäljittämistä jatkettiin kunnes oltiin vakuuttuneita tilanteesta. Tämä päivä oli hyvin opettavainen. Jätin kiväärin kokonaan pois matkasta ja keskityimme pelkästään revolveriin. Jostain syystä arvostan topia eniten näistä keskikokoisista antiloopeista. Toisinaan lauman sijainti oli sellainen, että vaikka kuinka yritimme kiertää tuulen alle ja lähestyä sieltä, emme joko ehtineet ajoissa tai maasto ei mahdollistanut avonaisuuden takia pääsemistä tarpeeksi lähelle. Kokonaisuutena päivä oli kuitenkin ollut hyvä. Kerran etäisyyttä oli vain noin metriä, mutta lauma oli liikkeessä, eikä se vihellyksistä tai muistakaan houkutteluyrityksistä huolimatta suostunut pysähtymään. Parin sekunnin kiikaroinnin jälkeen Conway osoitti harjanteelle vajaan met32 RIISTA. Ja mitä lähemmäs pääsee, sitä parempi. Erinomaisen päivällisen jälkeen siirryttiin huoltamaan ja yöpuulle. KOLMAS METSÄST YSPÄIVÄ Tämän päivän ohjelmassa oli topiantilooppi revolverilla. Alueella metsästetään hyvin vähän kiväärillä joten eläimet päästävät monesti hieman lähemmäs. Koska oli viimeinen metsästyspäivä, eikä enää ollut montaa mahdollisuutta edessä, otin varmuuden vuoksi kiväärin mukaan. Vain minuutin kävelyn jälkeen rauhallinen tunnelma katkesi yhdellä askeleella. pieniä yksittäisiä jälkiä vaikeista paikoista, joita minä en olisi löytänyt ikinä. Ilman polvisuojia ja kunnon hanskoja ei hommasta olisi tullut mitään. Lähdimme suoraan leiristä jalan Nkonkan alueelle jahtiin. Liikkeeseen ampuminen revolverilla on merkittävästi vaikeampaa kuin kiväärillä, en voi suositella. Ehkä siksi, että se on ollut niin vaikea pyydettävä. Yksi kuollut ja yksi haavoittunut eläin yhdellä laukauksella ei todellakaan ole toivottava tilanne. Tämän sai katkerasti omakohtaisesti oppia. Ja taas jäi topi ampumatta. Kolmannen metsästyspäivän kokemusten perusteella olin varma, että eläimet kyllä löydetään, ampumaetäisyydelle pääsy oli sitten toinen juttu. Tätä eläintä ei saatu. Ampumaan ei kuitenkaan päässyt, koska tähtäsi mitä tahansa lauman eläintä, aina oli edessä Noin 30 metrin päässä puun juurella näkyi topin vaalea vatsa. puu juuri vitaalialueella tai eläimen takana oli toinen eläin. Ja onhan se kaunis eläin. Tilanne alkoi selvästi käydä jo heidänkin luontonsa päälle. Ryömin tämän päivän aikana enemmän kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä. Meillä oli päivän aikana topiantilooppien kanssa - tilannetta, joissa melkein päästiin ampumaan. Harmittaa, mutta sille ei voi mitään. Toisella kertaa lauma oli paikallaan metsässä ja eläimet olivat tähtäimessä. The grey ghost of Africa, kudu, voi olla aivan käsittämättömän vaikea havaita pusikosta vain kymmenen metrin päästä, jos se vain on liikkumatta. Parhaamme yritimme. Jahtikavereillakin oli ollut onni matkassa ja merkinnät saalistilastossa lisääntyivät. Ei voi moittia PH:ta eikä jäljittäjää. Useamman kerran kävi niin, että kun olimme viimeisen - metrin päässä ampumapaikasta, jokin toinen antilooppilaji, joka oli meiltä piilossa lähistöllä hälytti pakenemalla tai varoitushuudolla topilauman. Jos luoti menee läpi gnusta, menee se läpi myös topista. Me yritimme, kunnes illan pimeys pelasti tilanteen. VIIMEINEN METSÄST YSPÄIVÄ Topiantilooppi oli vielä saamatta joten lähdimme Conwayn johdolla suoraan leiristä kävelemään tuttuihin Nkonkan maastoihin. Ja sen taidon kudu osaa. Conway pysähtyi kuin seinään, otti askeleen taakse ja alkoi kiikaroimaan oikealle harjanteelle. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää uudestaan. Aina ei osu. Tämä päivä kumoaa väitteen, että farmimetsästys ei ole haastavaa ja että vain vapaassa luonnossa elävien eläinten metsästys on riittävän haasteellista. He kyllä yrittivät aivan tosissaan. Mutta kun se vastustaa niin se sitten vastustaa. Vaikka olosuhteet ovat erinomaiset ja eläimiä on alueella paljon, se ei takaa onnistumista. Me metsästimme isännän omalla "takapihalla", eikä saalista siltikään tullut
Noin metrin päässä eläimen pystyi tunnistamaan nuoreksi urokseksi. Laukaus oli tarpeeton, mutta... Keräsimme kamppeet kasaan ja lähdimme kylälle shoppailemaan ne äärimmäisen tärkeät tuliaiset. Todennäköisesti se oli isotellut vanhemmalle urokselle ja saanut tilapäisen karkotuksen laumasta. Oli todella rentouttavaa ja nautinnollista kuljeskella kauniissa maisemassa luontoa tarkkaillen. Päätin, että yritetään revolverilla. Impala otti muutaman askeleen ja jäi horjumaan paikalleen. Seuraavan vajaan tunnin aikana näimme useita eri antilooppeja, muun muassa vesiantilooppeja ja nyaloja. Tuntui siltä, että eläimet vaistosivat olevansa turvassa meiltä. Pienen keppien säätämisen jälkeen sain oksista vapaan ampumalinjan suoraan kohti seisovaan topiin ja lähetin , grammaisen .:n Nosler Accubondin viimeiselle matkalleen. Lähdimme tarkastamaan tilanteen. Siitä myöhemmin.. RIISTA 33. Kun olimme vajaan metrin päässä impalasta, ilman mitään suojaa, pysähdyimme arvioimaan tilannetta. Osumapaikalla PH tarkasteli verijälkiä. Impala oli hyvän kokoinen nuori uros ja se oli todellakin yksin. Noin metrin päässä puun juurella näkyi topin vaalea vatsa. Olihan kello vasta noin kahdeksan aamulla. Luoti osui kohteeseen, topi hyppäsi ja otti muutaman loikan kadoten pusikkoon. Impala söi kaikessa rauhassa tietämättä meistä mitään. Voisin sitten antaa nahan tyttärelle vaikka tuolin päälliseksi. Siinä vaiheessa autopilotti meni päälle ja koska tarjoutui paikkolaukausmahdollisuus, ammuin toisen laukauksen lapaan. Saimme katsella niitä kaikessa rauhassa. Conway asetti ampumakepit valmiiksi, osoitti ammuttavan eläimen ja totesi, että siinä se sinun topisi nyt on. Eläin oli kuollut parissa sekunnissa. Päätin lopettaa tähän impalaan. Ne sekunnit olivat pitkiä, mutta aikanaan Conway ilmoitti kameran käyvän. Jos vielä jatkaisimme metsästystä, niin päivän päätteeksi saaliina saattaisi olla vielä seepra ja kudu ja vesiantilooppi ja... Impala oli huonossa asennossa laukausta varten, joten odotin, että se kääntyy edes hieman kyljittäin. En mennyt sotkemaan ammattilaisen työtä, vaan katselin topin pakolaukan suuntaan. Jos metsästäjälle tarjotaan tällainen tilaisuus, ei sitä voi jättää käyttämättä. Kun impala oli tähtäimessä, alkoi videokameran käyttökuntoon laitto. Pääsimme vaikeuksitta noin metrin päähän puskan suojaan. Conway nosti taas kerran kiikarit silmilleen ja tarkisti havainnon. Taas perinteiset valokuvat, kuljetuksen järjestäminen paikalle ja toiminnan arviointia: nyt viimeisenä metsästyspäivänä kaikki näytti onnistuvan erinomaisesti. Kerroin PH:lle löytäneeni eläimen, kävelimme kaadolle ja totesimme osuman olleen hyvän, keskelle rintaa. Tosiaan, matkaohjelmassahan oli viisi metsästyspäivää. Jatkoimme hiipimistä askel kerrallaan. Se, mitä neljäntenä päivänä tapahtui, on sitten kokonaan oman kertomuksen arvoinen tapahtuma. Erikoista tilanteessa oli se, että se näytti olevan yksin. Lähdimme hiipimään kohti impalaa. Ja sitä isoa pahkasikaa, sitähän me metsästämme aina. Esi- tin Conwaylle, että vaikka eläin ei olekaan se mitä olimme hakemassa, ei jätetä tilaisuutta käyttämättä vaan kokeillaan miten lähelle pääsemme. Ei ollut enää mitään paineita, kaikki mahdolliset tapahtumat olisivat pelkkää bonusta. Tuuli oli juuri sopiva ja välissä oli jonkin verran puskia näkösuojaksi. Kysyin Conwayltä onko tämä ammuttava yksilö. Jatkoimme kävelyä vastatuuleen lähellä harjanteen huippua hiljalleen, kaikessa rauhassa. Hetken kuluttua näin tapahtui ja ammuin takaviistosta lavan taakse. Aseen esille ottaminen ja virittäminen, ampumakeppien asettaminen ja ampumavalmiuden saavuttaminen otti oman aikansa. Hän totesi, että edessä, ehkä parin sadan metrin päässä näkyy impalan selkä. rin päähän, jossa topilauma seurasi tekemisiämme. Lähdimme kohti osumapaikkaa luottavaisin mielin. Ja koko aja impala söi rauhassa meistä mitään tietämättä. Kun topi oli turvallisesti autossa ja matkalla kohti nylkyvajaa, jatkoimme metsästystä. Siitä eteenpäin meidän ja impalan välissä oli enää pari käsivarren vahvuista puuta, jotka eivät tarjonneet mitään suojaa. Niinpä päätin, että yrittäisimme vielä kaatohinnaltaan halvempaa impalanaarasta nahan takia. Koska emme alkuaan olleet ampumassa tätä eläintä, ase oli vielä turvallisesti kotelossa. Jostain syystä impala ei sytyttänyt minua erityisesti, mutta siinä on kuitenkin hyvä ja kaunis nahka. Seuraavana päivänä oli kotiinpaluun aika. Lähestyimme vielä muutama kymmenen metriä aina välillä kiikaroiden. Paluumatka sujui suuremmitta kommelluksitta ja aikanaan Suomessa oli kolme erittäin tyytyväistä Afrikan kävijää. Jahtitapahtuma oli täydellinen ja sopiva päätös tämän matkan metsästykselle. Sain myöntävän vastauksen. Ja lasku aivan mahdoton
Aktiivinen harrastaja saattaa katsoa tavallista kotikoiraa jopa hieman säälien, koska raukka ei ole koiramaisuuttaan mittauttanut. Julkisessa keskustelussa hämärtyy usein se että koesääntöjen mukaiset suoritukset eivät ole koko totuus koirasta. Ihminen siis joutuu muokkaamaan elinpiiriään koiran ehdoilla eikä toisinpäin mikä olisi normaalia. Koirat arvotetaan sen perusteella, miten ne ovat näyttelyissä tai kokeissa menestyneet. SEISOJAN PENTUKOULUTUS, OSA 2 Viettien viemää V 34 TEKSTI: VILLE POHJOLA Artikkelisarjamme aihe eli seisojan luonnonmukainen kouluttaminen pyrkii joka osa-alueella tekemään kouluttamisesta helppoa ja mukavaa. Tästä syystä tarinamme päähenkilön saksanseisoja Hallankin koulutus pohjattiin KAER-koesääntöihin. Jopa niin, että omistaja joutuu puhtaasti koiran käyttäytymisen vuoksi hankkimaan tarhan tai kopin jonne sulkea koiransa pois häiriköimästä. Hinta, mikä niistä tuloksista maksetaan muualla, yleensä arjessa kotona, voi kuitenkin olla kova. Tässä osassa sukelletaan syvälle koiran vietteihin. anha liikkeenjohtamisen sääntö "sitä saat mitä mittaat" pitää paikkansa myös koiramaailmassa. Koira voi kotioloissa olla ahdistunut, levoton ja aiheuttaa jatkuvasti ongelmia. Seisojien kohdalla mittareina käytetään sitä, montako KAER- kokeiden AVO-tulosta niillä on, ovatko ne jo päässeet voittajaluokkaan, vai ovatko ne kenties peräti käyttövalioita. KAER-kokeiden säännöt siis asettivat meillekin seisojan toimintakyvyn standardin. Harrastajaporukoissa puhutaan usein sääntöjen mukaisesta luovutuksesta tai säännöllisestä hakukuviosta. Näin siksi että RIISTA KAER-kokeet ovat ainoa virallinen tapa mitata koirien metsästysominaisuuksia. Onnistumisiamme mitattiin alusta asti sillä kuinka puhtaasti Halla suoritti jokaisen kokeen osa-alueista. Näin kävi myös Hallan tapauksessa, sillä se oli lopulta koulutuksen seurauksena niin rauhaton että se piti sul-. Sen tärkein tavoite on, että lopputuloksena olisi metsästyskoiria jotka arjessa olisivat helppoja ja rauhallisia mutta käyttäisivät metsästyksessä kaikkia ominaisuuksiaan parhaalla mahdollisella tavalla
Siinä seisojan toiminta on jaettu tiettyihin suorituksen osiin kuin paperinteko-prosessi: Haku Riistatyö Nouto. Jos mitataan koulutuksen onnistumista teknisen suorituksen puhtaudella, unohtuu iso osa koiran toimintaa ohjaavista asioista. Periaate on vähän sama kuin hirvikoiraa tai ajavaa koiraa koulutettaessa, niitäkään ei varsinaisesti kouluteta riistatyöhönsä vaan niille vain annetaan paljon metsää ja tilaisuuksia harjaantua. Samoin nouto on saatu paloiteltua luvan odottamiseen, saaliin hakemiseen, saaliin kantamiseen ja luovutukseen. Koulutuksen kannalta on olennaista että koira on mahdollisimman neutraalissa tilassa kun sitä koulutetaan, muussa tapauksessa liian korkea viettitila estää tehokkaasti opin perille menon." Seisojan luomu-koulutuksen tavoite onkin että koira pystyy korkeassa vietissä toimimaan hallitusti ja sitä kautta tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. KOIRAN VIETTIEN LUKEMINEN Koirien yksilöllisyydestä ja koiran lukemisen tärkeydestä puhutaan paljon. Paras tapa oppia koiramme viettitasosta on viedä se ihan pennusta lähtien riistalle. Riistatyö voidaan vielä jakaa tarkemmin aliprosesseihin tyyliin Seisonta Tiedotus Avanssi Pysähtyminen. "Koiran kouluttamisessa ohjaajan kannattaa hyödyntää koiran luontaisia viettiominaisuuksia. Jos jokin viettitila saa koiran siis erityisen stressaantuneeksi, koira tulisi saada pois kyseiseltä viettialueelta ennen kuin koulutusta jatketaan. Kumpi vietti kyseisellä koiralla on korkeampi, saalis- vai laumavietti. "Allez! Avance! Apporte!" kuten kanakoiramiesten komennot kuuluivat jo sata vuotta sitten. Kun miettii näitä asioita jo ihan pentuvaiheessa, saadaan nuori koira toimimaan helpommin tahdotulla tavalla. Seisojan koulutuksessa olisikin olennaisinta pysähtyä pohtimaan mitä koulutuksella tavoitellaan. Koirakoulu Gi- Pienien virheiden seurauksena on helposti viettiensä hallinnan menettänyt koira. ronin Laura Heinonen tiivistääkin: "Tietyllä viettialueella, kuten saalisvietti, koiraa voi olla vaikeaa hallita. Seisojametsästyksen erityispiirre on kuitenkin näihin verrattuna tiivis yhteistyö ohjaajan kanssa, joten saalisvietti ei saa jyrätä laumaviettiä alleen. Viettien tunteminen auttaa ohjaajaa lukemaan koiraansa ja analysoimaan miten kyseinen vietti tulisi huomioida koulutustilanteessa", Laura toteaa. Koska koira tekee mieluiten asioita jotka se kokee kannattavaksi, on ohjaajan helpointa lähteä liikkeelle siitä että ymmärtää miten kyseisen koiran vietit vaikuttavat sen toimintaan. Ruohon syöminen ei aina johdu suoliston puhdistamisesta vaan kysymys voi olla myös stressistä jonka syyt pitää selvittää ja neutralisoida tilanne. Tällöin unohtuvat helposti muut koiran toimintaan vaikuttavat asiat kuten stressi- tai viettitaso. Toimiiko se korkealla viettitasolla koko ajan eli onko se luonteeltaan "kuuma" vai onko se itse rauhallisuus. Seisoja ei siis saa joutua samanlaiseen transsitilaan kuin ajava koira saaliinsa perässä. Näitä merkkejä seuraamalla pystyy arvioimaan koska koira alkaa olla siinä tilassa että sen kannattaa antaa rauhoittua. Helppoa ja rentoa arkea hyvän metsästyskoiran kanssa vai hermoja raastavaa kotielämää äärimmilleen viritetyn koekoiran vietävänä. Jos taas koira arvioitaisiin sen mukaan, miten se käyttäytyy sekä kotona että metsällä, saavutettaisiin täyden repun lisäksi myös helppo arki. KOULU TA SITÄ MITÄ TAVOITTELET Edellä mainittu tavoite helposta arjesta ja silti toimivasta metsästyskoirasta on luonnonmukaisen menetelmän päätavoite. Luomu-menetelmässä olennaisinta ei ole huippuunsa hiotun prosessin puhtaasti suorittaminen vaan seisojan viettien hallinta. Perinteinen menetelmä pohjaa hyvin pitkälle tietyn prosessin kouluttamiseen. Luomu-menetelmä jättääkin suurimman osan varsinaisesta riistatyöstä koiran selkärangassa olevien luontaisten ominaisuuksien huoleksi, pyrkien vain vahvistamaan niitä. Jälkimmäinen vaihtoehto ei noin sanottuna kuulosta kenestäkään houkuttelevalta mutta silti suomalainen seisojakoulutus kuitenkin pääsääntöisesti keskittyy KAERkokeen tanssikuvioiden tiukkaan hiomiseen. Muuten RIISTA 35. Luomu-menetelmän suurin ero perinteiseen menetelmään on kenties se mitä koulutetaan. kea isäntäväen poissa ollessa häkkiin jotta mitään ei olisi hajonnut. Koira ei pysty tietoisesti vaikuttamaan viet- titiloihinsa, mutta se käyttää erilaisia sijaistoimintoja esimerkiksi rauhoittamaan itseään muun muassa haukottelemalla, huuliaan nuolemalla tai maata haistelemalla
Jos mukaan liitetään stressitilaa lisää nostava palaute, ollaan taas oravanpyörässä. Ei ihme että tilanne vain paheni kokemuksen kasvaessa. KOIRAN HALLINTA RIISTATILANTEISSA KUVA: PANU POHJOLA Taisteluleikeistä voi olla hyötyä motivoinnissa. Jos esimerkiksi pyritään koko ajan välttämään riistakosketuksia ja halutaan kuitenkin harjoitella hakua, ohjaaja on yleensä koko ajan jännittynyt. "Koiraa maastossa ohjatessa kannattaa aina käydä mielessä etukäteen läpi mahdollisia eteen tulevia tapahtumia ja miettiä miten niissä tilanteissa itse toimii" Mika neuvoo ja jatkaa: "Tällaisten mielikuvaharjoitteiden avulla pystyy valmistautumaan pahimpaan ja välttämään liiallisen hätääntymisen." Koira vaistoaa ohjaajan viettitason nousun ja reagoi siihen tekemällä saman. Omalla käytöksellään ohjaaja pystyy vaikuttamaan paljon koiran viettien tasoon ja niinpä ohjaajan onkin itse pyrittävä sovittamaan oma käytöksensä koiran viettitasoihin. Koiran ohjauksessa kannattaakin olla mieluummin ylihillitty kuin puuttua liikaa koiran tekemisiin. "Koiran peräänmeno loppui välittömästi siihen paikkaan kun isäntä lopetti raivokkaan pysähtymiskäskyjen huutamisen avanssin jälkeen," Mika jatkaa. Vaikka tiukkaa kaavaa ei pidäkään noudattaa, jonkinlainen harjoitussuunnitelma kannattaa siis miettiä valmiiksi ennen maastoon lähtöä. Sitä ei kuitenkaan pidä viedä väkisin läpi vaan seurata koiran viettitilaa ja pitää tilanne mahdollisimman neutraalina. Ohjaaja pystyykin parhaiten ohjaamaan laumaeläintä eli seisojaansa omalla esimerkillään. "Hyvä esimerkki ohjaajan käyttäytymisen vaikutuksesta koiran virheelliseen toimintamalliin on eräs saksanseisoja joka aikanaan tuli koulutukseeni peräänmenon takia, " Mika kertoo. Tärkein asia maastossa on koiran ja ohjaajan välinen saumaton yhteistyö ja molemminpuolinen luottamus. Koira oli todennäköisesti tulkinnut isännän huutamisen innostamisena, laumanjohtajan tapana innostaa metsästykseen. Luomume- 36 RIISTA. Korkeaviettisen koiran kanssa kannattaa kuitenkin varoa ylimääräistä innostamista. Toinen perusasia viettien hallinnassa on koiran hallinnan kehittäminen nimenomaan riistatilanteissa. Sitä tulee vaalia ja kehittää koko ajan jopa aikuisen koiran kanssa metsästettäessä. Meillä erilaiset konfliktit saivat Hallan saalisvietin nousemaan yli laumavietin ja heikensivät luottamusta toistemme tekemisiin. Tässäpä se tärkein asia joka usein tiukassa prosessipohjaisessa koulutuksessa unohtuu. OHJAAJAN KÄY TÖS Viettien hallinnan ensimmäinen työkalu on ohjaajan oman käytöksen huomioiminen. Samalla pentu oppii kuuntelemaan ja ottamaan ohjeita vastaan myös metsästysvietin noustessa. Ennen kaikkea kannattaa aina miettiä mihin koira ohjaajan puuttumisen yhdistää." Ohjaajan käytöksen kannalta hankalimpia tilanteita ovat ikävät yllätykset joita esimerkiksi maastossa voi tulla vastaan. ohjaajan käskytyksellä ei ole mitään merkitystä. Mikan neuvookin: "Kannattaa pyrkiä miettimään tarkasti, mihin ja milloin puuttuu koiran tekemisiin. Vauhdin lisääntyessä kasvaa samalla virheiden tekemisen riski. "Koko homman ydintavoitehan on että kaikilla on kivaa ja että metsästäminen olisi mukavaa, " Koirakoulu Gironin seisojakouluttaja Mika Harju muotoilee ja jatkaa: "Ohjaajalla pitää kuitenkin olla työkalut tilanteen nollaamiseen silloin kun vietit menevät yli eli koira lähtee hanskasta". Tällaiselle korkeaviettiselle koiralle innostava käytös voi kääntyäkin ohjaajaa vastaan. Tavoitteena on kehittää koiran kykyä pysyä rauhallisena myös kuumimmassa riistatilanteessa. Tyyni ja neutraalisti toimiva pentu on hyvä lähtökohta mutta myös innokkaamman pennun toimintaa pystyy muokkaamaan käyttäyty- mällä itse korostetun rauhallisesti
Kehumme eli annamme koiralle laumanjohtajan hyväksyvän palautteen kun se lopettaa saaliin jahtaamisen ja palaa luoksemme." Sosiaalistumisvaiheessa olevalle pennulle kaikki laumanjohtajan kanssa tehtävä on mukavaa ja siksi usein paras palkinto oikeasta suorituksesta on isännän huomio. "Me kuitenkin tavoittelemme koulutuksessa sitä, että koira olisi näissäkin tilanteissa hallinnassa, "Laura kertoo ja jatkaa: "Meidän on pystyttävä patoamaan koiran saalisvietti ja on huolehdittava siitä, että koira pysyy kuulolla myös näissä kuumissa tilanteissa." Pennun kanssa toimiessa tämä vaatii vähemmän yhteistyötä rasittavia pakotteita kuin aikuista koiraa kouluttaessa. Laumavietin avainärsykkeenä ovat ti- lanteet, joihin koiran on vastattava lauman sääntöjen mukaisesti. Fasaaneilla koulutuksia myyvän yrityksen omistaja oli istuttanut maastoon meille muutaman linnun ja kertoi kartalta niiden sijainnin. Palkinnoksi koira saa isännän hyväksynnän. Koiran hallitseminen korkeassa vietissä on aina haastavaa, joten siksi harjoitukset tulisi aloittaa heti luovutusiässä. Kun tämä toistuu riittävän usein alkaa laumavietti hallitsemaan saalisviettiä oikealla tavalla. Laura selittää: "Saadessamme koiran pois saalisvietistä, palkitsemme sen laumavietin kautta. Paikka oli metsäsaarekkeiden pilkuttama peltoaukea, jossa metsänreunoihin oli jätetty viljaa pystyyn suojaksi ja ravinnoksi fasaaneille. KUVA: PÄIVI VÄHÄKOSKI Laumaviettiä vahvistavaa palkitsemista on esimerkiksi lelujen vaihto noutoa harjoitellessa. netelmän perusteesin eli pennun aikaisen riistalle viemisen takana on juuri saalisvietin hallinnan saavuttaminen. Mikäli isäntäsuhde koiraan on hyvä, on laumavietti käytettävissä koulutuksessa koko ajan. Kun harjoittelu tapahtuu monipuolisesti erilaisten riistaeläinten avulla, alkaa pentu pian omatoimisesti vaihtamaan saalisviettinsä laumaviettiin oikealla hetkellä. HALLA HALLUSSA? Harjoittelun perusajatus on järjestää helppoja tilanteita, joissa koiran toimintaan päästään puuttumaan hallitusti. Saalisvietin avainärsykkeenä on nopea poispäin tapahtuva liike, josta hyvä käytännön esimerkki on koiran edestä lähtevä jänis. Kaikesta huolimatta se jatkoi määrätietoisesti suoraan pellonreunaa kohti saran päätä. RIISTA 37. Pennun vietit ovat vasta heräämässä, ja siksi on helppoa vaikuttaa koiran viettitasoihin jo ennen kuin saalisvietti alkaa viedä koiraa liikaa. Yritin saada Hallan luoviin ottaen sen jopa muutaman kerran sivulle ja aloittamalla haun uudestaan. Syksyllä kävimme ostetussa fasaanijahdissa parin tutun koirakon kanssa. Viettinsä mukaan koiran päämäärä on käyttäytyä lauman sallimalla tavalla ja pysyä lauman täysvaltaisena jäsenenä. Parin hakuerän jälkeen tuli taas meidän vuoromme, ja nyt kuljimme pellon toista laitaa keskellä pystyssä olevaa viljaa. Ensimmäisestä näistä Halla löysikin hyvin kanan, joka karkasi törmäyksen jälkeen matkaan ja laskeutui vähän matkan päähän. Tästä koira palkitaan ruhtinaallisesti. Näin pakotteista seuraava stressi ei sotke koulutusta ja viettien hallintaa. SAALISVIETIN HALLINTA LAUMAVIETIN AVULLA Koira vaistoaa ohjaajan viettitason nousun ja reagoi siihen. tottelemaan korkeassa vietissä" Laura neuvoo ja jatkaa: "Esimerkiksi saalisvietin hallinnan harjoitteleminen ei tulisi tapahtua jänisajossa vaan aluksi voidaan herätellä pennun saalisviettiä esimerkiksi leluja heittämällä." Pentu saadaan luopumaan heitetystä lelusta suhteellisen helposti ja samalla se ottaa kontaktin ohjaajaan. Koiran toteuttaessa luontaista saalisviettiään, se yleensä viis veisaa ohjaajan komennoista vaan pyrkii ottamaan saaliin kiinni, puremaan ja tappamaan sen. "Lähtökohtaisesti koiralle pitää opettaa asiat matalammassa vietissä ennen kuin me voimme vaatia sitä Me Hallan kanssa jatkoimme nouto- ja perustottelevaisuuden vahvistamista ja etsimme seuraavia riistatyö-mahdollisuuksia
Miksi seisonta ei onnistu vaikka haku on hyvää ja linnut löytyvät. Siihen ei saanut enää kontaktia, eikä hallinta varsinkaan etäämmältä onnistunut. Seisoja joka ei seiso on huolestuttava asia. Kyse oli siitä, että sopiva viettitila sai Hallan toimimaan oikein. Juoksuajasta johtuen koira oli normaalia rauhallisempi, ja suoritti sattumalta pellolla istuneella lokilla ihan asiallisen seisonnan ja jopa tiedotuksen. Tässä taas yksi virhetulkinta jonka tein koiran lukemisessa. Tällaisesta tilanteesta seisojaihmisten motoksi onkin muodostunut: "Kyllä se kotona toimii". Tutut ja toimiviksi todetut menetelmät eivät tehonneet Hallaan. Tämä ei antanut oikeaa kuvaa senhetkisestä tilanteesta, mutta tästä tapauksesta olisi kenties pitänyt kellojen jo alkaa soimaan. Ensimmäinen puhelumme koski nimenomaan riistatyön mallin opettamista, mutta Mikan mielenkiinto Hallan tapausta kohtaan kasvoi. Koira kuuroutui heti kun riistanhaju saavutti sen kuonon. Vastaava tilanne tulkitaan usein heikoksi hermorakenteeksi joka saattaa johtaa jopa siihen Vihtavuoren viimeiseen voiteluun. TILANNE LAUKEAA Ongelmatilan laukaisu purkin avulla kesti vain 10 minuuttia. Projekti on ollut Mikan ja Lauran kouluttajaurien haastavin mutta myös opettavaisin. Koira voi oikeasti olla hyvinkin passiivisessa ja vastaanottamattomassa tilassa vaikka totteleekin ohjaajaansa pakon edessä, varsinkin vietittömässä ja häiriöttömässä tilassa. Hallan tehokoulutus aloitettiin tason mittauksella, joka ei mennyt ihan suunnitellusti. Omatoimiset ylösajot vain veivät suurimman onnistumisen ilon. Epätoivo kehittyi lopulta sellaiseksi että päätin ottaa yhteyttä kokeneeseen kouluttajaan, tässä kohtaa Mikaan. Motivaatio tehdä työtä ohjaajan kanssa on kaiken koulutuksen avain, ja sellainen suhde on helppo rakentaa pennun kanssa yhdessä puuhastelemalla ja tarjoamalla sille hallituissa olosuhteissa kokemuksia ja elämyksiä joita sen pitää pystyä käsittelemään koko elämänsä ajan. PROJEKTI HALLA tikoirakseen. Tilannetta ei saatu purettua perinteisillä pakotteillakaan, vaan ne saivat koiran vain pahempaan tilaan. KUVA: PÄIVI VÄHÄKOSKI Pakeneva riistaeläin ei välttämättä laukaisekaan saalisviettiä jos ohjaaja ei omalla käytöksellään nosta pennun viettitilaa. Olimme siis Hallan kanssa ajautuneet pahaan tilanteeseen. Kova kuri ja täsmällisyys ei ole välttämättä avain toimivaan koiraan vaan asia saattaa olla jopa täysin päinvastoin. "Hallan tyyppinen korkeaviettinen koira on haastava koulutettava, varsinkin ensikertalaiselle. Vaikka koiran olisikin saanut pois, se ei kuitenkaan pystynyt henkisesti irrottamaan tilanteesta vaan se pyrki jatkuvasti takaisin tapahtumapaikalle. Koulutuksen teki haasteelliseksi se, että aina riistaa kohdatessaan Halla meni täysin vastaanottamattomaan tilaan. Keskustelu johti siihen, että Laura ja Mika ehdottivat Hallan ottamista heidän projek38 RIISTA. Idea oli se, että projektissa kokeiltaisiin Hallan ongelmiin uusia menetelmiä ja sen etenemistä taltioitaisiin blogiin ja Facebookiin. Normaalissa arjessa koira oli koko ajan kuin jännitetty jousi, levoton ja rauhaton. Nyt se kuitenkin oli lauhkea kuin lehmä ja reagoi ympäristön ärsykkeisiin poikkeuksellisen rauhallisesti. Projektin tavoitteeksi asetettiin Hallan seisonnan esiin saaminen ja oikean riistatyön mallin opettaminen. Mikalla on tästäkin oma kokemuksensa: "Metsästyskoirien kohdalla tällaista kontrollin ja korvien katoamista perustellaan usein korkealla riistavietillä. Kiihko ei ole sama asia kuin riistainto. Tästä kokemuksesta saatiin kaksi oppia: Fasaanikukko on hankala vastus nuorelle koiralle, ja Hallalla kyllä nenä toimii. "Tämä tapaus todellakin indikoi ongelman perimmäisistä syistä," toteaa Mika. Toisaalta olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että koira oli noin riistaintoinen. Kulmaan päästyään Halla karkottikin kiroilevan kukon ilmaan. Tämä on näennäistottelevaisuutta joka ei kanna viettiä nostattaviin tapahtumiin joihin riistan kanssa työskentely eittämättä kuuluu. Viisas fasaanikukko oli juossut koko matkan Hallan edellä ja siivitti vasta kun pelto loppui. Kyse on kuitenkin puhtaasti hallintaongelmista." Hallintaongelmat liittyvät olennaisesti puutteelliseen tai vääränlaiseen auktoriteettiin. Matkan varrella sattuneet konfliktit koulutuksessa saivat sen tilaan jossa se ei enää pystynytkään pitämään itseään kasassa korkeaviettisissä tilanteissa", Mika jatkaa
Hyvä seisoja suhtautuu rauhallisesti riistaeläimiin, pyrkii samaan tavoitteeseen ohjaajansa kanssa ja pystyy itsenäiseen ongelmanratkaisuun. Tämä kaikki syö lopulta koiran hallinnan. Se on metodi jota käytämme nykyään kaikkien pentujen kanssa", Mika kertoo. Kun pentu pääsee harjoittelemaan rauhassa näitä asioita, kypsyy siitä varmemmin hyvä metsästyskoira kuin jos se tutustutetaan vastustajaansa vasta oppimisvaiheen jälkeen. Seisonta, tiedotus ja etenemisluvan rauhallinen odottaminen vain pomppasivat esiin kun Hallaa pauloissaan pitänyt tila laukesi. "Siksi me uskomme tähän riistalla tapahtuvaan pentukoulutukseen. Vaikka pyrkimys on rakentaa ohjaajan auktoriteettia, on tulos päinvastainen. Pennun päästessä omaa tahtiaan tutustumaan riistaan on sillä hyvä mahdollisuus kehittää itseluottamustaan. Lintukoiran kohdalla näihin kuuluvat olennaisena osana linnut. Tilanteen ratkeamisen jälkeen olemme korjanneet yli sadalta koiralta hallintaongelmat vain laukaisemalla niiden stressitilan," hän jatkaa. Koska pentu vielä luovutusiässä elää tutustumiskautta ympäristöönsä, on sille helppo esitellä asioita jotka tulevat olemaan osa sen elämää. "Hallan tapaus muutti koulutuksessamme monia asioita. "Asia on tulkittavissa vain ja ainoastaan niin että koulutuksessa tapahtuneet klikit aiheuttivat Hallalle pahan stressitilan. Yhteistyölle rakennetaan siis kestävä pohja, ja sitä kautta päästään hyvään perustottelevaisuuteen. Lopputuloksena on itsevarma koirakko joka saa tipua tonttiin hyvällä onnistumisprosentilla. Tällainen otanta kertoo koruttomasti, että perinteisellä suomalaisella seisojien koulutuksella rakennetaankin helposti enemmän ongelmia kuin ehkäistään niitä. Kun auktoriteetti pohjautuu positiiviseen toimintaan, on ohjaajalla myös hyvät työkalut oikean toimintamallin vahvistamiseen. Tuloksena on varma yhteistyö ja oma-aloitteinen yhteydenpito vanhempana. Koska se koki mallin olevan hyödyllisintä itselleen, se jatkoi mallin toistamista vaikka saikin siitä negatiivista pa- Viettinsä hyvin hallitsevan koiran kanssa on mukava metsästää. lautetta. - Viettitason hallinnan työkaluja ovat ohjaajan oma käytös ja pennun hallinnan kehittäminen riistatilanteissa. Halla tekee nyt esimerkillisiä suorituksia kyyhkysten kanssa. KUVA: PANU POHJOLA Siinä vaiheessa kun oltiin jo valmiita tyytymään tilanteeseen tuli kuitenkin se kuuluisan ihmeen aika. "Metsästyskoiraa on todella vaikea lukea oikein ilman että sen reaktioita pääsee seuraamaan oikean riistan kanssa", Mika toteaa. Koiran viettien virheellisestä lukemisesta taas seuraa ongelmia yhteistyössä. Tämä sai aikaan vain suurempia ongelmia koska stressitilassa kouluttaminen vain pahensi stressiä ja se esti koiran luontaisen toiminnan", Mika vetää yhteen. Aivan kuin susiemo kasvattaa pennuistaan hyviä metsästyskumppaneita lempeästi niiden touhuja ohjaamalla. Tämä kehittää koiran omaa ongelmanratkaisukykyä ja se taas yleensä on suurin ero ihan hyvän ja erinomaisen seisojan välillä. Tällöin on ihmisen helppo omalla käytöksellään vaikuttaa pennun viettitiloihin ja ottaa hyvän laumanjohtajan rooli ilman kovaa sotilaallista äkseerausta. - Laumavietin vahvistaminen ja jatkuva vaaliminen auttaa pitämään saalisvietin hallinnassa. RIISTA 39. Fasaanit nostavat vielä sen viettitilaa koska Halla on ehdollistunut nostamaan viettejään nimenomaan fasaanien kanssa toimiessa. "Pyrimme tekemään kaikki asiat niin, että koirasta vain tuntuu niin mukavalta metsästellä omistajansa kanssa että sillä ei ole tarvetta stressaantua tai olla tottelematon." SEISOVAN LINTUKOIRAN VIETIT - Seisoja toimii pääsääntöisesti kahden vietin varassa: Saalisvietin ja laumavietin - Koiran saalisvietin hallinta on seisojan onnistuneen toiminnan ydin. Ihmeen aiheutti se, että viimeisenä keinona Mika päätyi lainaamaan palveluskoirapuolelta tuttuja viettienhallintaoppeja. Ristiriita sai sen lopulta menemään täysin lukkoon." Miten pentuaikainen riistaorientoitunut koulutus sitten ehkäisee vastaavat tilanteet. Oravanpyörä on valmis, ja lopputuloksena sekä koira että omistaja ahdistuvat. Mika kertoo: "Päätimme vielä kokeilla vanhaa ongelmakoirien koulutusmenetelmää eli kolinapurkkia koska selkeästi Hallan ongelmat olivat viettien hallinnassa." Ongelmatilan laukaisu purkin avulla kesti vain minuuttia ja nosti kuitenkin esiin kaikki hyvältä seisovalta lintukoiralta toivottavat ominaisuudet. Kun kaiken huipuksi Halla vielä pysähtyi riistatöitä toistettaessa aina automaattisesti kyyhkysen noustessa lentoon, oli uskottava että täydellinen muutos oli totta. Tutustuessaan uusiin asioihin pentu hakee myös tukea ihmisestä selvitäkseen pelottavista asioista. Vieläpä menestyksellisesti sillä vielä hetkeä aikaisemmin kyyhkysiä pihaa ympäri takaa ajanut koira alkoi yhtäkkiä seistä kyyhkysparvea. "Koira tekee sitä minkä se kokee olevan itselleen hyödyllistä", Mika kertaa ja jatkaa: "Halla oli virheellisesti oppinut ennemminkin nostamaan viettitilaansa kuin patoamaan sitä
Luonnollisesti vastasin kutsuun myöntävästi ja aikamme asiaa puntaroituamme päätimme tehdä yhdistetyn reissun, jossa tehtäisiin samalla elokuva Ruotsin hanhijahdista. Rainer piti huolen reissun huumoripuolesta ja Petri rikastutti tunnelmaa lähinnä nukkumalla auton takapenkillä Ranen ja allekirjoittaneen hoitaessa ajamisen Tornion ja Kalmarin välillä ( km suuntaansa). TAVOITTEENA HANHI Allekirjoittaneen hanhijahdeille on ollut varsin tyypillistä, että ne siirtävät ajankohtaansa pitkin kautta. JAHTIA JA ELOKUVAA ÖÖLANNIN HANHIPARATIISISSA Sain kutsun viime vuonna Suoniemen suurajoissa (rusakkojahti) Etelä-Ruotsin Kalmariin pyytämään hanhia. Kaksi kärpästä pasautettiin siis yhdellä iskulla. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ R eissuun lähdettiin Torniosta armeija- ja ampumakaverini Rainer Pruikkosen ja Jahtifilmin (www.jahtifilm.fi) Petri Roivaisen kanssa. Täten ei ollut yllätys, että jah- 40 RIISTA
Tämä tarkoitti metsästyksellisesti sitä, että kuviltakaan pyydettäessä merihanhi ei tulisi olemaan saaliina niin helppo kuin matalammalla kuville tuleva kanadanhanhi. Asioista olisi voitu tietenkin ottaa tarkem- min selvää, sillä paikan päällä paljastui, että pääosa hanhista tulisi olemaan merihanhia ja vain satunnaisesti tultaisiin näkemään kanadanhanhia. Ampumamatkat siis tulisivat olemaan pidempiä. ENSIMMÄINEN AAMULENTO Ensimmäisellä aamulennolla totuus hanhimääristä valkeni meille kertaiskusta. Taivaanrannassa oli loppumaton vana hanhia ja meistä noin puolen kilometrin päässä oleval- Reissun ensimmäinen pudotus oli yksinäinen kuville laskeutuva hanhi - kuulemma kauden ensimmäinen yksinäinen hanhi, joka saatiin kuville! RIISTA 41. Kohtuullisen paljon ajoa kolmeen päivään... Kuvien lappaminen tuli tutuksi reissun aikana. Aamulla ja illalla oli molemmilla kerroilla oma savottansa järjestää pelipaikat kuntoon. timme siirrettiin viikolla eteenpäin ennakoidusta ajankohdasta ja jahtiin osallistuvien työkiireiden vuoksi jahdin kestoa jouduttiin tästä johtuen supistamaan parilla päivällä. Ajoimme siis Kalmariin perjantaina ja jo sunnuntain aamulennon jälkeen suuntasimme takaisin Tornioon. Emme varsinaisesti ottaneet huomioon jahtiin lähtiessämme muuta kuin sen, että aseet ja patruunat olisivat kohtuullisen kunnossa (tiukat supistukset, kokeillut patruunat) ja olettamuksemme oli, että jahti olisi kohdistunut pääasiassa kanadanhanhiin
Oppaat pitivät full body -kaaveita parhaina niiden sivusuunnastakin tarjoaman kolmiulotteisen vaikutelman vuoksi. Peten meikki toimi ja filmiä tuli. le pellolle niitä laskeutui tuhansittain. Tulos oli puhdas nolla. Olimme jälleen sivussa lentoreitiltä 42 RIISTA. Olimme lentoreitin varressa ja saimme tyytyä pienempään hanhimäärään, jotka pillityksen avulla saatiin poikkeamaan lentoreitiltään kuville. Ensimmäisen aamulennon saldo oli kaksi hanhea, joista toinen oli yksinäinen kuville laskeutuva hanhi ja toinen oli riittävän läheltä ylilentävä. Tässä kohtaa oikeastaan oli reissun yllättävin piirre, eli kuvat eivät kiinnostaneet näitä hanhia, vaan niiden päämääränä oli aina pelto, jota ei ollut vielä syöty ja johon kaikki muutkin hanhet laskeutuivat. Jokaisella lennolla näimmekin tuhansia hanhia, mutta hanhilla oli itsepäinen tapa mennä vain yhteen peltoon kerrallaan, jonka ne sitten niittivät hyvin tehokkaasti tyhjäksi viljasta. Hanhien suosima pelto oli vain puolen kilometrin päässä ja lentoreitiltä olimme sivussa pari sataa metriä. ILTALENTO Iltalennot ovat kuuleman mukaan heikompia tulokseltaan ja meidän kohdalla tämä piti kutinsa täydellisesti
Katselin tätä touhua vähän kummissani kun alussa oppaan ja minun pillini toivat hanhet kohtuullisen hyvin kuville. Alkurytinän jälkeen linnut alkoivat t välttää peltoa ja kääntyivät aina aikaisessa vaiheessa pois kuvilta. Vaikka alustavasti oli sovittu u t lintujen ampumajärjestyksestä, valitsivat n ampujat pitkähköstä etäisyydestä johtuen kohteikseen aina samat linnut. Osa suuntasi määrätietoisesti yli, mutta osa ei voinut vastustaa kiusausta, jolloin ne erehtyivät. Ampumatilanteet osoittautuivat erilaisiksi kuin mitä olin reissuun lähtiessäni odottanut. Joku hanhi varmasti tarkistaisi edellisen illan paikan ja saisimme paremmin tavaraa ampumahollille. Kuvaaja kirmasi hakemaan hanhen ja homma saattoi jatkua. Nousin sen verran ylös ampumatuppaastani, että huomasin keskellä peltoa yhden hanhen köllöttelevän mätipuoli ylöspäin. Eräs laukauksistani kuvaavaa merihanhen sitkautta pitkille etäisyyk- Vieraiden majoitusrakennus oli kolmisensataa vuotta vanhan kartanon pihapiirissä. RIISTA 43. Hanhet olivat syöneet pellon edellisenä iltana kohtuullisen puhtaaksi, mutta koska olimme juuri lentoreitin alla, saimme houkuteltua satunnaisia parvia kuville. Yllättävän suuri osa metsästyksestä liittyy oheistoimintaan ja myös tämä tallennetaan videolle, jotta tulevasta elokuvasta saadaan sitten mahdollisimman realistinen kuvaus tapahtumista. ja olimme lisäksi liian pitkälläkin lentoreittiin nähden: kohteena oli aikaisempi pelto, jolla tavaraa oli viidestä kymmeneen tuhatta lintua. Hommaanhan ei muuta tarvitakaan ja huusin lähimpänä olleelle miehelle asiasta. Lähimpää ä lentäneet siis tiputettiin ensimmäisinä. Olin varustautunut noin metrin ampumaetäisyyksiin, mutta todellisuudessa ampuminen aloitettiin lähimn pien lintujen ollessa noin - metrin etäisyydellä. Oppaat hyväksyivät tämän suunnitelman - olimme ottaneet itse vastuun reissumme onnistumisesta. TOINEN AAMULENTO TODEN SANOO Taktiikkamme osoittautui oikeaksi. Arvelimme onnistumisen mahdollisuuksia olevan jos menisimme juuri lentoreitin alle ja asettaisimme kuvat edellisen illan paikkaan. Iltalennon päätteeksi teimme omavaltaista tiedustelutyötä ja katsoimme autosta seuraavan päivän aamulennon pellon, joka jäisi reissun viimeiseksi mahdollisuudeksi. Jahtifilmin kuvaaminen on muutakin kuin pudotusten odottelua
Ryhmiä otetaan paikan päälle rajoitetusti ja hyvän saalisvarmuuden ja ensiluokkaisten puitteiden myötä www.hanhijahdit.fi on nostanut suosiotaan metsästäjien keskuudessa. Ruotsin tapauksessa kannattaa muistaa, että suurin sallittu haulikoko on , mm, joten kompromissit täytyy tehdä materiaalista riippumatta tätä pienemmillä hauleilla. HUIPPUPAIKKA Kaiken kaikkiaan Kalmar ja Öölanti on kokemuksen arvoinen paikka vesilinnustajalle. Tässä vaiheessa jo kameramiehen huomio heräsi ja hänkin mainitsi asiasta. Nämä ennalta arvaamattomat ampumamatkat tekivät kanukkijahdeissa kunniaa niittäneistä pienistä hauleista ( mm) käytännössä käyttökelvottomia ja oli luojan lykky, että mukaan otettiin kaiken varalta myös karkeampia ,-, mm:n haulipatruunoita. Käytännössä ennustaminen oikean paikan suhteen on vaikeaa, mutta keskimäärin neljällä lennolla joku tuottaa tuloksen. Yleensä seuraavan kauden reissut on varattu jo vuoden loppuun mennessä, eli matkan varaajien kannattaa kiiruhtaa. Jahtimatkat ensi vuoden hanhijahteihin kannattaa varata nyt. Paikalliset oppaat käyttivät pääasiassa nopeita teräshaulipatruunoita, joiden haulikoko oli , mm. Tämän jälkeen se otti itsensä ylös uudelleen aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Paras materiaali onkin siis 44 RIISTA Hanhet ovat runsaslukuisuudestaan huolimatta oma hommansa "ottaa" ja haastetta on nimenomaan oikeaan paikkaan osumisessa. hyvin kova haulimateriaali, jonka ominaispaino on lyijyä suurempi. Ammuin suoraan edestä ylilentävää hanhea noin pari metriä eteen ja sain aikaan täysosuman. Erityisesti pohjoisen ihmisille kohde on saavutettavissa hyvin myös maanteitse. Henkilökohtaisesti siis suosittelen varautumaan tämänkaltaiseen jahtiin siten, että haulikoko on lähempänä neljää milliä ja patruunalla on reilusti nopeutta ja hyvin suppea kuvio. Yhtälö ei ole helpoimmasta päästä, mutta teräksellä tähän päästään asiallisesti - lyijyllä haastavuutta lisää haulimateriaalin pehmeys, joka heikentää kuvioita lähtönopeuden kasvaessa. Höpö höpö. Hanhet ovat runsaslukuisuudestaan huolimatta oma hommansa "ottaa" ja haastetta on nimenomaan oikeaan paikkaan osumisessa. Hanhi veti siivet suppuun ikään kuin kovasti osumaa saaneena liukuen noin parinkymmenen metrin matkan. Pääasiana ei ole saalis, vaan se, että on mukavaa... Joka tapauksessa hanhia näkee paljon, mikä on mainio asia pohjoisen vähäisiin hanhimääriin nähden. Henkilökohtaisesti arvostan hanhien pelto- jahtia huomattavasti enemmän nyt kun olen paikan päällä käynyt. Näillä patruunoilla saavutetaan hyvä kuvio ja teräshauli läpäisee hyvin näitä isoja lintuja. Ja tällä kertaa kyse on nimenomaan siitä, että tämä reissu kannattaa tehdä!. Etelä-Ruotsi jahtikohteena vaikuttaa muutenkin erittäin mielenkiintoiselta ja veikkaisin sen ohittavan jossain vaiheessa Viron niin sanotusti koko kansan jahtimaana. Kuvista näkee selvästi sen, että onko jahdissa onnistuttu vaiko ei! sille ammuttaessa. Tämä on mielestäni varsin hyvä prosentti
Kuten Sidekickissa, myös Wingmanissa on jousiavusteiset pihdit! Näyttävä Leatherman-uutuus kätkee kompaktissa koossa sisälleen 15 työkalua. Varmista metsästyksen onnistuminen parhailla radiopuhelimilla. -vakuumikoneet -kylmäsäilytyskalusteet -lihamyllyt -siivutuskoneet Meiltä saat myös laadukkaat -veitset ja leikkuulaudat Tilaa: www.vakuumi.f i S-posti: myynti@vakuumi.fi, puhelin: 044 560 8245 Vakuumi kauppa. jousiavusteiset pihdit. Leatherman.fi/era Kun saat saalista... Vakuumikaupasta saat laadukkaat tuotteet saaliin käsittelyyn ja säilytykseen. Uudet V-Com V40 mallit saatavana nyt hyvin varustetuista liikkeistä. Alle 200 gramman monitoimityökalussa on 6,6 sentin terä. Katso lisätiedot nettisivuiltamme! UUTUUS! Laillinen Garmin Astro 320 uudella näytöllä, lisäantennilla ja suomenkielisellä valikolla nyt hintaan 659 Siikaranta 4, 70620 Kuopio 050 512 6300 www.insalko.fi PIDÄ SE MUKANASI, AINA. WINGMANTM 49, SIDEKICKTM 64, Luotettava ja ennen kaikkea varmatoiminen monitoimityökalu, joka on helppo ottaa mukaan sinne minne oma seikkailu vie. Pätevillä ominaisuuksilla varustettu, mm. Saksalaista laatua
Haluttaessa lukita kamera munalukolla, ei lukitusta tarvitse aukoa joka kerta kun kameran sisältö käydään tarkistamassa. Kameran ottamat kuvat ladataan kameran SD-kortilta lukijan SD-kortille ja samalla kameran kuvat voidaan joko poistaa kamerasta tai jättää ne talteen myös kameran muistikortille. Nykyään on monia kameroita, joissa on kuvien ja videoiden esikatselu, mutta todellisuudessa puihin kiinnitettyjen kameroiden sisällön tarkistaminen ei ole kaikkein mieluisinta hommaa ja tämä potentiaali jää käyttömukavuussyistä johtuen usein käyttämättä. Nyt esiteltävänä on RCX-1 System Kit, joka nostaa riistakameroiden käyttömukavuuden uudelle tasolle. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ LEUPOLD L eupoldin riistakamerat ovat suunnittelultaan poikkeus aikaisempiin kameroihin. Leupoldin ratkaisussa tekniikka on toteutettu siten, että kerran paikoilleen asetettuja kameroita ei tarvitse välttämättä liikutella ja "koettaessa" kamerat, voidaan homma hoitaa lukijalla, joka yhdistetään kameraan USBkaapelilla. On helpompaa vain vaihtaa tyhjä SD-kortti kameraan ja katsella kotikoneella kortille tallennetut kuvat. Tämä tapahtuu kameran pohjan läpiviennin kautta ja on mahdollista ilman suljettavan pohjalevyn avaamista. RCX RIISTAKAMERAJÄRJESTELMÄ Ikoninen optiikanvalmistaja Leupold on haukkaamassa palaa riistakameramarkkinoista uudella RCX-riistakamerajärjestelmällään. Lukijan valikko on mainiosti suomenkielinen, joka helpottaa kameran käyttöä jos englanninkieli ei ole riittävän sujuvaa. Erityisesti jos käytössä on useita tällaisia kameroita, voidaan yhdellä lukijalla hallita niitä kaikkia ja kerätä niistä tietoa kootusti. Lukijan avulla voidaan tehdä säädöt kameran kuvausohjelmaan ja siitä voidaan esikatsella esimerkiksi kameran kuvaamaa aluetta. Tämä on mielestäni erittäin hyvä ja käyttöä helpottava ominaisuus. Lukijalla kuvat 46 RIISTA
COL EN LATH, OSA 2 DRIL LINKI 1900-LUVUN ALUSTA. Näistä ensimmäinen on , megapikselin kuvia ottava ja jälkimmäinen ottaa , megapikselin kuvia. Infrapunaledejä ykkösessä on kappaletta ja kakkosessa kappaletta. Kuvattavaa aluetta voi esikatsella ja kameran saa näin ollen säädettyä juuri oikein. Tämän ruuvin olemassaolo herätti hieman ihmetystä, mutta puuhun kiinnitettynä sen merkitys valkeni. RCX-:n videoinnissa on myös merkittävä ero muihin kameroihin nähden, sillä se tallentaa kuvan lisäksi myös äänen. Hjorth Ab, www.hjorth.fi ASETIEDON YKKÖNEN VENÄLÄISTÄ TU LITUKEA : RPK & RPD REKYY LI 6 / 2011 VENÄL ÄISET TULITU KIASEE T · CHIAP PA RHINO 60DS · CONCE ALED CARRY · REMIN GTON 685446-1106 PAL.VKO 2011-47 Venäläiset 6 2 0 11 7 90 ASIAA SUOJELUASEISTA CCW WWW.REKYYLI.FI 6 4 14886 8 5 4468 11006 SENDE RO · STI EDGE · LATAU SKOUL U, BUCKS HOT-P ATRUU NAT .300 RUM REMINGTON SENDERO SF II CHIAPPA RHINO 60DS CEN TRA L EUR OPE AN SHOTGU N OPE N STI EDGE MONIPUO LISUUTTA TOIMINNA ALLISIIN LAJEIHIN LLISIIN RAUTALANKA TARK KUUSKIVÄÄRIN HYL SYJEN SUPISTAMIN TESCHNER & CO. Lisäetuna RCX-:ssa on myös kameran mukana tuleva lukituslevy, jolla kameran saa lukittua kiinni esimerkiksi kaapelilukolla. Kamerat myydään joko itsenäisinä yksikköinä tai System Kit -paketteina, jolloin kameran kanssa tulee myös lukija. Lukijan ollessa kiinnitettynä voidaan kameraan tehdä säätöjä. Kameroita voi siis ostaa ilman ohjainta edullisempaan hintaan jos käyttöön halutaan useampi kamera yhtä aikaa. Hinnat: RCX-1 System Kit - 315 euroa RCX-1 kamera - 269 euroa RCX-2 System Kit - 379 euroa RCX-2 kamera - 309 euroa Maahantuoja: Oy K. Kyseessä on kameran kallistuksen säätö. voidaan tarkistaa helposti puuttumatta kameraan ja jos kuvat eivät miellytä tai kuvaustapaa halutaan muuttaa, hoituu tämä samassa yhteydessä. Myös maksimilaukaisuetäisyydessä on eroa RCX- ottaa kuvan enintään vajaan metrin päästä ja RCX- tuplaa tämän etäisyyden, maksimietäisyyden ollessa noin metriä. Eri kamerat voidaan nimetä, jolloin kuvakansioiden nimet ovat aina oikeat kuvaavaan kameraan nähden. Lukijasta on apua asetettaessa kamera kuvaamaan. Kameroiden kuvatiedostojen purku perustuu siihen, että lukijalla ladataan kameraan tallennetut kuvat lukijaan ja itse kameran kanssa ei tarvitse värkätä lainkaan. Leupold RCX-kameroita on saatavana malleina RCX- (testissä) ja RCX-
Kun asepussi on säädetty oikealle korkeudelle käyttäjän mittasuhteisiin nähden, kiväärin myös saa pussista helposti. Lajia tarkemmin seuranneille on tuttu myös Glen Eberle, joka ampumahiihtouransa jälkeen perusti Eberlestock-nimisen yrityksen. On suoranainen ihme, että vasta viime vuosina markkinoille on putkahtanut kiväärireppuja, joilla aseen kuljetusmukavuus on omaa luokkaansa. T ämä kehitys alkoi, ei lainkaan yllättäen, perinteisten käyttäjäryhmien ulkopuolelta. Toin seikan esille, koska se on varsin merkittävä arvioitaessa OHB:n rakenteen toimivuutta ja samalla tulee selväksi kenen keksinnöstä on lopulta kysymys. Aivan kuin Mini-Merepussa, OHB toimii itsenäisenä reppuna, mutta siinä on pystysuuntainen kuilu, johon on mahdollista kiinnittää hakasilla asepussi. Käyttökokemukset kertovat, että Eberlestockin tuotekehitystiimi on tehnyt hyvää työtä. Hyvänä puolena on myös repun mukana tuleva asepussin toinen. Repun muut ominaisuudet palvelevat esimerkiksi keskimääräistä linnustajaa varsin hyvin, joskaan kuljetuskapasiteettia ei ole liialti. Käytännössä kaikki ratkaisut asepussiin liittyen, aina ulkonäköä myöten, on otettu suoraan Mini-Me:stä. Kevyt kiväärireppu HW-HUNT OLIVE HUNTING BACKPACK TEKSTI: TERO KUITUNEN Kiväärin kantaminen selässä on ennen hoidettu asehihnalla. Se ei ole ulkoisesti aivan samannäköinen ja siitä puuttuu 48 RIISTA riistapussi, mutta muun muassa aseen kuljettamisen mahdollistavalta osaltaan yhtymäkohdat ovat selkeitä. Eräs kivääriä mukanaan kuljettanut ryhmä oli jo kauan sitten luopunut hihnasta ja ryhtynyt kantamaan kivääriä selässään pystyasennossa. Eberlestockin kantolaitteista tuli nopeasti suoranainen käsite ja niiden menestyksen myötä alkoi enemmän tai vähemmän vastaavia kantolaitteita ilmaantua vähän joka suunnasta. OLIVE HUNTING BACKPACK Nyt esiteltävä HW-Hunt Olive Hunting Backpack (jatkossa OHB) on paljon velkaa Eberlestock Mini-Me-repulle. Herra Eberle oli ottanut idean ampumahiihtovaljaista, jalostanut tätä, ja tarjosi sitä nyt muiden käyttäjäryhmien lisäksi metsästäjille. Kyseessä ovat ampumahiihtäjät, joiden käyttämä reppumaisesti selkään asettuva kantolaite lienee tuttu useimmille. Joka tapauksessa OHB on erittäin miellyttävä kantaa ja siinä kivääri kulkee mukana lähes huomaamatta. Tämä on koskenut niin sotilaita kuin metsästäjiä ja koska parempaakaan ei ole ilmaantunut, on tätä yksinkertaista kuljetusratkaisua pidetty ilmeisen onnistuneena. Yritys ryhtyi valmistamaan reppuja, jotka herättivät huomiota erityisesti aseenkantolaitteina. Käyttäjän mieltymyksistä riippuen repun osastoiminen jakanee mielipiteitä, itse en suuremmin välitä pikkutaskuista, joita osastoihin on siroteltu
Aseet: Breda, Baikal, Gyttorp, Rössler, Heym, TC, Steyr ym. Huomionarvoista on, että jos lantiovyötä ei haluta käyttää, ne on mahdollista sulloa vetoketjuilla suljettaviin taskuihinsa. Kun asetta kuljetetaan esimerkiksi autossa, saadaan peräpussilla ase lain mukaisesti suojukseen ilman, että se pitää poistaa repusta ja siirtää varsinaiseen aselaukkuun. PARANNETTAVAA Kokonaisuutena OHB-reppu on mainio peli, mutta siinä on kuitenkin kolme seikkaa, jotka voisivat olla paremmin. Laaja patruunavalikoima: .307, 6,5x58R ym. Kevytrakenteiset hihnat ovat tietysti kevyet, mutta ne eivät kanna reppua aivan niin hyvin kuin pitkinä jahtipäivinä voisi olla tarpeen. Lantiovyö ja rintaremmi taas ovat turhan kevytrakenteiset kantamaan kiväärin painoa kunnolla. OHB:n ompelet on tehty "juostenkusten" ja erinäisiä langanpätkiä törröttää joka puolelta. Olkahihnat ovat ohuet ja siten erittäin hyvin sopivat haulikolla ampumiseen. Jos aseen piippu roikkuisi paljaana, olisi kyykistyttäessä aina huolena piipun osuminen maahan ja pahimmillaan täyttyminen maa-aineksesta. asetalvitie. 0500 526 008 matti@asetalvitie. Deko: KP31, KP44, PK27 Tähtäimet: Smidt&Bender, Leupold ym. Sanoisin kuitenkin, että tämän repun hankkivan Paino tyhjänä: 1050 grammaa kannattaa tarkastaa Hinta: 89 euroa reppu huolella enValmistuttaja ja maahantuoja: HW-Company Oy, nen käyttöönottoa ja www.hw-hunt.fi tarvittaessa korjata virheet itse. Käy sivuillamme tutustumassa tai soita. 25-vuotisjuhlatarjouksia! HW-Hunt Olive Hunting Backpack. Niissä on lisäksi pitoa lisäävä kumipinta kriittisissä kohdissa. Tutustu nettisivuihin WWW.MLmarkkinointi.fi ML Markkinoinnista Asepussi kiinnittyy reppuun yläpäästä muovihakasilla ja alapäästä pikalukolla. ja viikonlopp. ML Markkinoinnista ML Markkinoinnista ML Markkinoinnista Markkinoinnista · Lihamyllyt ML Markkinoinnista · Vakuumikoneet · Vakuumipussit edullisesti · Veitsenteroitin sähköllä · Veitset - sahat - käsineet · Suurkeittiölaitteet · Savustuskaapit (lämmin- ja kylmäsavu) · ym. Jos asepussi ei ole käytössä, voidaan sille varattu kuilu sulkea repun ympäri kiertävällä vetoketjulla. erikoiskaliiperit pääty. Kolmantena on yleinen työnlaatu. Nopeassa tarkastelussa kyseessä on vain viimeistelemättömyys, eli ompelet eivät ole purkautumassa. Reppuun integroitu riistapussi on linnustuskäytössä erinomainen lisävaruste ja on harmi, että myös sitä ei ole otettu OHB:n esikuvasta. Toinen parannuksen paikka olisi lantiovyö ja rintaremmi, jotka saisivat olla hieman tukevampaa materiaalia. ym. Soita heti! Puh. Asepussin alapää on umpinainen, joten OBH on huoleton käytössä. 0400 990 821 myös ilt. Mitä pienempi osa repun painosta suuntautuu olkapäihin, sitä vähemmän jahtimies rasittuu. Ensimmäinen on riistapussin puuttuminen
Metsästyksen yhteydessä kerrospukeutuminen ei kuitenkaan tahdo toimia jos kyseessä on vähänkään nopeammat rytminvaihdokset. Kuluttajan kannalta yksi tärkeimmistä asioista on kuitenkin se, että kotimaista suunnittelua olevalla tuotteella on aina sujuvampi takuukäytäntö kuin yksittäin ulkomailta tilatuissa tarvikkeissa. Maailmalla tätä on hyödynnetty jo tovin aikaa ja vastaavia liivejä on myyty lähinnä kyttäyspyytäjille. Ei liian kuuma liikuttaessa, eikä liian kylmä passitettaessa. Niitä ovat myös käyttäneet henkilöt, joilla pitkät yhtäjaksoiset ja staattiset ulkotyöt kovassa pakkasessa ovat osa normaalia arkea. RIISTA Nevercold on Kartanokuva Oy:n tuotemerkki ja se on kotimaista suunnittelua. Akku on kompakti ja siinä olevat säädöt ovat todella yksinkertaiset. Se on siis jo itsessään lämmittävä välikerros. Kun yhtälöön liitetään sähkölämmitys, saadaan mukavuutta parannettua selvästi. Tämä on tuttua metsästäjille, jotka ovat usein tyytyneet vaatetuksessaan johonkin kompromissiin vaatetuksensa määrän suhteen. Lisäksi akun laturi käyttää samaa liitäntää, joten akkuja ei tarvitse irrotella kote- 50. Kartanokuva on myös liivin valmistuttaja, joten liivin hinta on pysynyt varsin maltillisena. Metsästäjä taas hyötyy siitä vain välikerroksena, sillä yleensä päällimmäisenä on aina jotain muuta metsästysvaatetta. ELEKTRONIIKKA Lämpöelementit sijaitsevat selässä lapaluiden välissä ja rinnassa vetoketjun molemmin puolin. Täten liivin kehittämiseen on päästy vaikuttamaan siten, että se vastaa nimenomaan suomalaisten tarpeita eikä hintakaan pyörrytä - ovathan esimerkiksi jo pidempään markkinoillamme olleet akkukäyttöiset jalanlämmittimet suunnilleen samassa hintaluokassa tämän liivin kanssa. Vähäisenä etuna ei voida pitää myöskään sitä, että tuotteen mukana tulee suomenkieliset käyttöohjeet. Litium-ioni-akkupaketti on pieni ja kevyt ja se sijaitsee liivin vasemmassa taskussa, jossa on pistoke akulle. Etummaiset elementit ovat oikeilla paikoillaan, mutta takimmaisen elementin olisin henkilökohtaisesti sijoittanut alemmas, noin munuaisten kohdalle. Tämä yksityiskohta on toteutettu mainiosti. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kerroksia lisäämällä ja vähentämällä voidaan vaatetuksen lämpimyyttä säätää aina kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Kysymyksessä on Nevercold Alaska -sähkölämmitteinen liivi, joka on kotimaista suunnittelua kylmässä värjöttelevien metsästäjien pelastukseksi. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ N iin kauan kuin muistan, on ulkoilupukeutuminen ollut määrätyllä tavalla teknistä pukeutumista ja perustunut kerrospukeutumiseen. NEVERCOLD ALASKA Akkukäyttöinen lämpöliivi Kuultuaan tämän välineen koekäytöstä kaveripiirini ehdotteli passi-istuimekseni sähkötuolia. Teknisessä pukeutumisessa tällaista välikerrosta käytetään yleensä tuomaan lisälämpöä kehon ydinalu- eelle ja silti liivimäinen rakenne mahdollistaa käsivarsien luonnollisemman liikkumisen. Tuotteen runkona on tavanomainen tuulenpitävä tekninen liivi. Liivi sopii myös päällimmäiseksi kerrokseksi, joten kyseessä on tavanomaista ulkoilijaa ajatellen mainio yleisvaate
Pukeutumiseni kokeiluissa koostui vain teknisestä aluskerrastosta, liivistä ja kuoritakista. Kyttäyspyynnissä sähkölämmitys mahdollistaa vaatetuksen valitsemisen niin, ettei siirtyminen kyttäyspaikalle ole tukalan kuuma ja hikinen. Tämä on luontevaa, sillä tarkoituksena ei ole myöskään ylilämmittää. Jotta mikään ei jäisi epäselväksi, palaa akkupaketissa valo aina kun virta on päällä ja valo palaa siinä kohdassa, jolle teholle lämmitys on säädetty. ELEMENTIT LÄHELLE KEHOA Kontrolliyksikön sisältävä akkupaketti on yksinkertainen ja kompakti. Näenkin, että tällainen puoliläpäisevä kalvo yhdistettynä lisälämpöön on sitä todellista teknistä vaatetusta, jolla vaat- teet saadaan toimimaan niin kuin valmistajat ovat mainoslauseissaan vuosikymmenet väittäneet! Nevercold Alaska Ominaisuudet: - Tuulenpitävä kalvo - Kaksi vetoketjullista taskua - Yksi iso lämmityselementti selkäpuolella ja kaksi pienempää lämmityselementtiä etupuolella - Neljä eri lämmitysvoimakkuutta - Maksimilämpötila 50 astetta - Akun kesto 2-5 tuntia lämmitysvoimakkuudesta riippuen - 2200 mAh litium-ioni-akku latureineen - Saatavana koot S-XXL (huom! kannattaa ottaa yksi koko normaalia ulkovaatekokoa pienempänä) Väri: musta Hinta: 159 euroa Lisätietoja: www.kartanokuva.fi Valikoimissa löytyy myös Nevercold Colorado hintaan 99 euroa, jossa ei ole tuulenpitävää kalvoa, lämmityselementti on vain selässä ja lämmitysvoimakkuuksia on kaksi. RIISTA 51. Eräs mielenkiintoinen seikka on, että kun kuorivaatteen alle lisätään lämpöä tällaisilla lämmityselementeillä, saadaan aikaan vaatteen sisäilmaston kuivuminen. Metsästäjille se mahdollistaa kevyen pukeutumisen liikuttaessa ilman tarvetta lisäkerroksille passitettaessa. Liivi kannattaa siis ottaa pykälää pienempänä kuin normaali päällysvaatekoko. TULEVAISUUDEN PUKEU TUMISTA TÄNÄÄN Tämäntyyppisillä vaatteilla tulee olemaan mullistava vaikutus tekniseen pukeutumiseen yleensä, mutta erityisesti tämä vaateluokka tulee olemaan käyttökelpoinen metsästäjien näkökulmasta. hengittävät kuorivaatteet eivät "hengitä" vaan ne läpäisevät kosteutta sen verran kuin kehon lämpö sitä puskee kalvosta läpi. Lämpö siis poistaa vaatteen sisältä kosteutta. Tällöin vaatetuksen säätäminen on todella epäkäytännöllistä ja vaikeaa. Jos lämpöä on tällöin vaikkapa astetta, on sisällä lääppivän kostea ja hiostava ilma. Toinen käyttö- kohde on stop-and-go -tyylinen hirvenmetsästys koiralla, jossa on tavanomaista ottaa pitkiäkin siirtymisiä rivakkaan tahtiin ja tämän päälle jäpittää paikoillaan pitkiä toveja. Pitkään painettaessa lämmitys menee päälle ja lyhyellä painalluksella muutetaan lämmitystehoa. Taskussa on plugi, johon akku kiinnitetään ja kaikki kontrollit tapahtuvat yhdestä painonapista. Kokeilin liiviä kyttäyspyynnissä parina iltana, jolloin se oli päällä yhteensä noin viisi tuntia. Kaikki toimii yhdestä napista. Kun kämppää lämmitetään hieman, kosteus poistuu ja astetta ei tunnukaan enää kuumalta. Korostan tässä siis sitä, että ns. Tällöin lämpöelementit tulevat mahdollisimman lähelle kehoa ja niiden lämmitysteho on parhaimmillaan. Minulle siis riitti tieto, että pärjään akuilla normaalit passitukset päivän ajan. Ei piuhoja, ei sähellystä, vaan hyvin yksinkertainen asu. Tämä on fakta, jota kalvovalmistajat pyrkivät valheellisesti vääristämään. lostaan latauksen yhteydessä. Ilmiö on sama kuin esimerkiksi lämmittämättömässä kämpässä vesisateella kun kämpän sisällä on ihmisiä. Kyseessä on siis niin yksinkertainen laite kuin suomalaisille metsästäjille pitää ollakin. Liiviä voisi siis käytön osalta kuvailla tavanomaiseksi tuulenpitäväksi liiviksi, jonka vasemmassa taskussa on kännykän kokoinen palikka. Liivin oikeaoppinen käyttö tarkoittaa siis sitä, että se puetaan suoraan aluskerraston päälle ja liivi on mitoituksiltaan tyköistuva. Akku kesti tämän moitteetta, mutta latasin sen kuitenkin tämän jälkeen. Akkupaketissa on myös lämmönsäätö, jossa asentoja on neljä. Säädin liivin lämpöä matalasta korkeaan aina sen mukaan kun lisälämmitykselle tuli tarvetta, joten lämmitys ei huutanut täysillä koko aikaa. Liivi siis toimii lämmityksen säätelyssä, aivan kuten valmistuttaja on asian ajatellut. Samaten toimiminen laukauksen jälkeen on miellyttävämpää, kun lämmitys otetaan pois päältä. Kehon tuottama lämpö ei koskaan riitä poistamaan kosteutta vaatteen sisäpuolelta ilman tuuletusta tai lisälämpöä. Lämmityksen voi sammuttaa painamalla nappia pitkään. Tällaista vaatetta onkin mahdollista hyödyntää monella tapaa
Ongelmana on ollut saada kopioitua savuttomalla ruudilla mustaruudin käyttäytymistä, eli nakattua keskiraskas lyijyluoti ulos piipusta nykymittapuulla erittäin hitaasti (luokkaa - m/s). Sen palonopeuden ilmoitetaan olevan N ja N väliltä ja muut kokemukset tukevat kyseisen ruudin syttymisherkkyyttä ja puhdasta palamista. Nopeahkona ruutina se myös alentaa suupainetta ja tätä kautta patruunan käynti yleensä paranee kun välitulpan takana ei ole liiaksi painetta sen irrotessa piipusta. Tähän rakoon Vihtavuori NC Tin Star vaikutti ennakolta olevan juuri sopiva ruuti. Toisin sanoen ruutia ei mahdu hylsyyn kaksinkertaista tai jopa kolminkertaista annosta. 52. Toki lähtönopeuksis- sa tulee nopeammin raja vastaan kuin esimerkiksi N:ssä, mutta jos nopeus saadaan tehdaspatruunoiden tasolle asiallisilla paineilla, on ruuti sopivaa haulikkokäyttöön. Keskimäärin - gramman tehdaspatruunoissa on maailmalla yleisesti käytetty noin , grammaa erinäisiä lehtiruuteja. Tämä olisi haulikossa toivottavaa, koska siinä liikkeellelähtöpaineen alhaisuus johtaa helposti huonoon syttymiseen ja epäpuhtaaseen palamiseen. VÄHÄN VOIMAA ISOSSA PAKETISSA Tin Star vaikuttaisi siis teoriassa juuri sopivalta ruudilta keveiden haulikonpatruunoiden lataamiseen. Ruutiannoksen vaatima vähäinen tilavuus tarkoittaa yleensä sitä, että lisätäytettä patruunaan joudutaan lisäämään välitulpan yhteyteen. Haulikonpatruunoissa, erityisesti keveissä latauksissa, on tästä johtuen usein ongelmia. Lisäarvona tässä käytössä Tin Starilla on latausturvallisuus. Se täyttää hyvin hylsyn sisätilavuutta, sen pitäisi syttyä helposti ja se kuulemma palaa puhtaasti. cowboy-latauksissa aikaan riittävä painetaso tasaista syttymistä ja palamista silmälläpitäen, mutta tästä huolimatta tasaiset ja matalat lähtönopeudet. Vihtavuori Tin Star TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ HAULIKON PATRUUNOISSA Suomessa Vihtavuoren ruudit ovat yleisimmin käytettyjä myös haulikonpatruunoiden itselataamisessa. Nyt tutustumme mietoihin Cowboy-latauksiin tarkoitetun "tinatähden" etuihin haulikonpatruunoiden lataamisessa. M äärätyissä haulikkolatauksissa tavanomaisesti käytettävien Vihtavuoren ruutien ongelmana on ollut se, että ensisijaisesti pistoolikäyttöön tarkoitettuna niiden bulkki on vähäinen. Tin Star on alun perin tehty ruudiksi, jolla saadaan ns. Suurikapasiteettisten vanhojen revolveripatruunoiden (esimerkiksi . Colt ja .-) täyttöaste saadaan sellaiseksi, että ylilatauksen riski pienenee oleellisesti. Tämä ei taas ole yleensä patruunan käynnin kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Lehtiruutipatruunoissa on siis kysymyksessä yleensä aavistuksen nopeampi ruuti, jossa on RIISTA suurempi bulkki. Tyypillisesti tämän annoksen tilavuus on huomattavasti suurempi kuin vaikkapa saman paineen ja lähtönopeuden tuottavalla Vihtavuoren N-annoksella
Väritykseltään ruuti on vaaleampaa kuin muut VihtaVuoren ruudit. Tin Star -ruudin tiheydeksi Vihtavuori ilmoittaa g/l ja esimerkiksi N ja N -ruudeilla vastaava tiheys on g/l. Useinhan esimerkiksi N:n kanssa ongelmaksi keveissä latauksissa tulee se, että latausten lähtönopeustasot ovat joko liian korkealla tai sitten painetaso on ruudin palamisen kannalta liian alhainen ja piippuun jää palamatonta ruutia. Parhaimmillaan Tin Star myös yksinkertaistaa lataamista tietyllä komponenttikokonaisuudella, joka muutoin vaatisi esimerkiksi hylsyn lyhentämisen. Tin Star tuo siis nyt myös ruutipuolelle mahdollisuuden pelata tilavuudella, johon aiemmin kotimaisilla ruudeilla ei ole ollut mahdollisuutta. NC Tin Starilla etäisyys hylsyn suusta haulikupin pohjaan on , mm ja N:llä , mm. tavanomaisia ulkomailla käytettyjä haulikkoruuteja. Olisikin mainiota jos tämä ruuti ammuttaisiin oikeassa painepiipussa, jotta käyttökelpoisten latausten löytäminen helpottuisi. N32C Tin Star Valmistaja: Eurenco Vihtavuori Oy Pakkauskoko: 500 g Hinta: 51 euroa Jakelija Suomessa: Nordis Oy, www.nordis.fi RIISTA 53. Latauksen lähtönopeus jäi vaatimattomaksi, sillä osa ruudista jäi palamatta. Vaikka kaikki onkin periaatteessa laskettavissa, on mittaaminen aina helpoin tapa todeta konkreettiset erot. Eroa on siis , mm, joka vastaa välitulpissa jo yli kahden koon eroa! Seuraavaksi lisäsin Tin Star-koelatauksen haulikuppiin hauleja gramman annoksen. Haulikonpatruunoihin liittyen en tohdi julkaista lisää latausdataa, sillä käytössäni ei ole paineenmittaamiseen liittyvää välineistöä, joka vaadittaisiin. Täten Tin Star vaatii noin puolitoistakertaisen tilan samaa painoa varten. Ero 1,5 gramman ruutiannoksella N340:n ja N32C:n välillä on Fiocchin hylsyssä noin viisi millimetriä, joten ero on merkittävä. Tin Star on ontto putkimainen ruuti, jossa on paljon bulkkia. Tämän ei pitäisi olla ongelmana NC:ssä, sillä ruudin palonopeus on korkea eikä painetta nostamalla lähtönopeus ei nouse liiaksi. Tarkalla perehtymisellä voidaan takuulla joltain muulta ruutivalmistajalta löytää miltei suoraan vaihtokelpoiset reseptit, joissa ajoaineen ominaisuudet ovat tilavuuden ja palonopeuden suhteen yhtenevät. KÄY TÄNNÖN KOKEILU T KÄY TTÖKELPOINEN SOVELLUS Aloitin kokeilut Vihtavuori NC Tin Star -ruudilla siten, että mittasin sitä kevyet , grammaa Fiocchi T -hylsyyn ja asetin tämän päälle /,-välitulpan ja painoin sen pohjaan asti. Verrokiksi tein samanlaisen Vihtavuori N -ruudilla ja mittasin välitulppien korkeuden välisen eron. Mittaamalla välitulpan pohjan etäisyys hylsynsuusta saadaan aikaan ainoa mittaustulos, jolla on tosiasiassa merkitystä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, etteivät lähtönopeudet nouse liiaksi vaikka palaminen saadaan puhtaaksi ja riittävälle painetasolle. Esimerkiksi perinteisellä reseptillä , g N:tä, ruudin tilavuus on , kuutiosenttimetriä. Nostin latausta , gramman välein ja , gramman kohdalla patruunan täyttötiheys vaikutti sopivalta. Nopeutta tällä latauksella oli m/s, mikä on sopiva moneen käyttötarkoitukseen. Henkilökohtaisesti näen NC:n erinomaisena ruutina sen vuoksi, että voin yksinkertaistaa komponenttivalikoimaa kun välitulpat ovat useamman eri latauksen kesken käyttökelpoisia. Lataustiheys tässä patruunassa oli kohtuullisen alhainen, joten oli vain suotavaa, että ruutia voisi asettaa haulilatauksen taakse hieman reilummin. Tin Star on erikoisruuti, jolle löytyy kuin löytyykin sovelluskohteita monella jälleenlataamiseen liittyvällä saralla, jossa ruudin bulkista ja vähäisestä energiatasosta on hyötyä. Ero täyttöasteessa , gramman annoksella on näiden kahden ruudin välillä suuri. Haulikonpatruunassa tämä ero on erittäin merkittävä. Vastaavaan tilavuuteen NC Tin Star -ruutia sopii vain , grammaa. Nopeutta oli vain noin m/s. Toisin sanoen Tin Star on bulkiltaan hyvin lähellä ns. Energiasisällöksi Vihtavuori ilmoittaa Tin Starille J/g ja muille N-sarjan ruudeille J/g. Täten nopeasta palonopeudestaan huolimatta ruudin energiasisältö on alhainen
HINNAT HUKASSA! Näillä hinnoilla koirasi ei... Pointer Magnum tai Tracker G400-panta Nyt huippuedulliseen tarjoushintaan! NYT UUTUUS OHJELMA! Rajaton määrä karttoja! Tracker G400 A-GPS, kolme eri GPRS-seurantaa, tekstiviestiseurannat, hälytykset (alue- ja haukkuhälytys). Uusi A-GPS moduli paikantaa koiran jopa sisätiloista. Alumiinisalkku, valaisin, akku, verkkovirtaja autolaturi, kantohihna, suodatin, puhdistussarja ja O-renkaat. Kuvaa myös videokuvaa. Vesitiivis, iskunkestävä, lasikuidulla vahvistettu kuori. Valmiusaika maastossa useita kuukausia! Värinäytöllinen ohjain, jolla voit katsella kuvat vaikka paikanpäällä. 149,KG-680 Pienikokoinen 8MP Riistakamera! Testattu vaativissa olosuhteissa, kestää pakkasta. 5MP kuvat tai muistikortteja. Virtalähteenä 8kpl AA-paristoja. GPRS-seuranta. /vuosi KULUJA! Nokia-puhelimella Sonera, Saunalahti tai DNA-liittymillä valmiiksi asennettuna. TRACKER G400-PANTA Säästä keskittämällä: Vaihda kaikki liittymäsi Saunalahteen Tekniset tiedot alk. Täysi Pointer-paketti VAIN JAHTILIITTYMÄ VAIN 18,90 Tilaa puhelimitse 0500 176 596 tai verkkokaupasta www.valiokoiravarusteet.fi 24kk sopimus 6,90 /kk /kk käyttövalmiina t mi Muistikortti asetettuna, liittymä avattuna ja paristot valmiina! TARJOUS! 129,SG-550V (camo) c Liikkeen tunnistus. Yksiosainen ja kevyt. Pointer Magnum Tehokas, nopea, varmatoiminen. Valoteho useita satoja metrejä. Vesitiivis, iskunkestävä Toiminta-aika jopa 10 vrk. IR-salama yökuvauksessa, 16GB muistikortin tuki, TV ulostulo, 2" värinäyttö. 219,SG-550MMS Kuvat suoraan sähköpostiin tai kännykkään! HID-KÄSIVALAISIN K N Huipputehokas HID-käsivalaisin alumiinisalkussa tarvikkeineen. Valoteho 2800lm/2250lm, toiminta aika 75min/88min, Lithium Cell 4400mAH-akku, pituus 370mm. Soveltuu esimerkiksi myös omakotitalon, kesämökin tai koiratarhan valvontaan. Alumiinikuori. 199,- Katso lisää tuotteita ja tilaa kätevästi verkkokaupastamme! www.eratuote.fi tai soita 045 652 0000. Xenon polttimo. HD-kuvanlaatu. Tallennus infrapunan avulla myös pimeässä
Jokainen metsästäjä RIISTA maksaa metsästysvuoden alussa riistanhoitomaksun jolla ylläpidettiin aikaisemmin keskusjärjestön toimintaa ja projekteja. monin paikoin kokonaan hävinneen peltopyyn palauttamiseksi. Muutos tehtiin kiireellä, metsästäjäkunnalta salassa ja heitä kuulematta. L uonnonsuojelijat pääsivät kuitenkin huomattavasti vaikuttamaan uuden organisaation muodostamisessa. En voi mitenkään hyväksyä että, joudun rahallisesti tukemaan organisaatiota joka käytännössä vain hankaloittaa toimintaamme. Metsästäjät ja riistanhoitajat ovat luonnonsuojelijoita parhaasta päästä, mutta nyt käytän luonnonsuojelija-termiä luonnon ja lintujensuojelujärjestöihin kuuluvista henkilöistä ja muista vihertävistä organisaatioista. Ko. Voidaan esittää perusteltu kysymys, miten luonnonsuojelijat olisivat suhtautuneet jos esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton hallitukseen tulisi pysyviä ilmaisia paikkoja metsästäjien edunvalvojille! Jo aiemmin MKJ käytti huomattavia summia yhteistoimintaan luonnonsuojelijoiden kanssa ns. Kritiikkipalaveri Kritiikkipalaveri on mielipidepalsta, jossa lehden tekijät ja lukijat tuovat esiin metsästykseen vahvasti tai hatarasti liittyviä mielipiteitään. Metsästys ja riistanhoito vakavassa kriisissä Maaliskuun alussa metsästys- ja riistanhoito-organisaatio koki historiansa suurimman muutoksen. Metsästäjäin keskusjärjestö (MKJ) ja Riistanhoitopiirit sulautettiin valtakunnalliseksi Riistakeskukseksi. Nykytilanteessa luonnonsuojelijat ovat saaneet huomattavasti valtaa organisaatiossa jonka tulisi toimia metsästäjien omana viranomaistahona. Luonnonsuojelijoiden motiivi onkin pelkästään vallan saanti metsästysorgani- 56. Tässäkin asiassa luonnonsuojelijat vetivät metsästäjien edunvalvojia talutushihnassaan. Tietääkseni juuri yksikään vesilintu joille kosteikoita parannellaan ei ole lähelläkään uhanalaisuutta. säätiö tekee merkityksellistä työtä mm. En sinänsä vastusta vesilintujen olosuhteiden parantamista, mutta kun katsotaan kaikkien korulauseiden taakse paljastuu luonnonsuojelijoiden yhteistyöhalukkuuden todellinen motiivi: vesilintujen suosimilla yleisillä paikoilla sijaitsevat lintuharrastajien kiikaritornit. Jo kauan metsästäjien järjestöt ja metsästysviranomaiset ovat olleet kyvyttömiä ajamaan asiaansa, joten ei tullut yllätyksenä, että metsästäjät jälleen kerran petettiin. Sen sijaan kannattaa huomioida luonnonsuojelujärjestöjen puuttuminen Luonnon ja riistanhoitosäätiön virallisesta yhteistyö- ja tukilistalta. kosteikkoprojektissa
Päätöstä jonka Nykyisellään minoriteetti tekee päätökset paljon suuremmalle väestönosalle. perusteella Metsästysasetusta muutettiin on pidettävä hallintolain vastaisena, sillä siihen ei tällä hetkellä pysty hakemaan muutosta eikä ole osoitettavissa viranomaistahoa joka voisi myöntää kieltoon poikkeuksen. Asetusta kiirehtiessään luonnonsuojelijat ampuivat myös itseään jalkaan. Eri luonnonsuojelujärjestöihin rekisteröityneitä henkilöitä on arviolta eli jo lukumäärällisesti tilanne on järjetön. Katson edellä mainitun loukkaavan törkeästi yksityisyyden suojaa. Näin ollen prosessi, jonka perusteella asetusta muutettiin, on lain vastainen. Satuin RIISTA 57. Samainen Metsästysasetuksen muutos on hyvä esimerkki nykyisen Riistakeskuksen tiedonkulusta. Mitään eläinsuojelullista, kuin muutakaan perustetta elävänä pyytävien häkkien kiellolle ei ole. Lintujen häkkipyyntikiellon massiiviset haitat tulevat paljastumaan kokonaisuudessaan nyt alkaneen metsästyskauden aikana. saatioissa sekä toiminnan ja varojen ohjaaminen omiin projekteihinsa. Jo Perustuslakikin takaa kaikissa osissa asianosaisille mahdollisuuden valittaa viranomaisen tekemästä päätöksestä. luvan hakijan tiedot ja riistanhoitoalueen tarkka sijainti karttaliitteineen joutuvat epävirallisten tahojen käsiin. Asetus astui voimaan .., mutta vasta monta kuukautta myöhemmin Riistakeskus mainitsi asiasta epämääräisesti Metsästäjä-lehdessä. Kaupunkialueella vain harvassa paikassa voi käyttää ampuma-asetta joten häkkien käyttö muodostuu erityisen merkitykselliseksi. Varainkäytöstä ei ole myöskään kysytty metsästäjäkunnan mielipidettä. Lisäksi tietoni mukaan myönnettyjen lupien luvanhakuasiakirjat toimitetaan kokonaisuudessaan paikallisille luonnonsuojelujärjestöille. Esimerkiksi allekirjoittanut, kuten moni muukin riistanhoitaja, ehti alkuvuodesta rakentaa uusia varishäkkejä. Saaliiksi saatujen vahinkolintujen määrä vähenee huomattavasti ja täten myös vahingot riistalle suurenevat. Ansalankoja saa kuitenkin käyttää metsästysasetuksen §:n perusteella riistalinnuiksi luokiteltujen riekon ja kiirunan pyynnissä Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa joten oudoksun riistalintukantojen hoidoksi tapahtuvan vahinkolintujen häkkipyynnin totaalista kieltoa. Nykyisellään minoriteetti tekee päätökset paljon suuremmalle väestönosalle, koska edunvalvojamme ovat kykenemättömiä puolustamaan etujamme aktiivisempien luonnonsuojelijoiden saadessa tahtonsa läpi. SEURAUKSET JO NÄHTÄVISSÄ Keväinen varissaalis huuhkajankuvalta ampumalla 2000-luvun alussa. Uuden Riistakeskuksen haittavaikutukset olivat välittömät. Jos alueella on esimerkiksi fasaani/peltopyytarhoja niiden tarkat koordinaatit annetaan henkilöille joille pitäisi riittää maksimissaan pelkästään ilmoitus tilan nimestä ja mitä lupia ko. Muun lisäbyrokratian ohella entisten Riistanhoitopiirien, nykyisten Riistakeskuksen alaorganisaatioiden Riistapäälliköt eivät enää myönnä lupia vaan he pelkästään toimivat lupahakemuksen käsittelijöinä/esittelijöinä. Asetuksen kiireellisestä valmistelusta ja siitä, että metsästäjiä asiassa ei ole kuultu, kertoo myös häkkipyyntikiellon kaupungeille ja kaatopaikoille aiheuttamasta erittäin suuresta haitasta. käyttämisen lintujen pyynnissä. tilalle on myönnetty. Minulta ei ainakaan ole kysytty haluanko rahoittaa vesilintukosteikkojen kunnostusta samalla, kun metsä- ja peltokanalinnut ovat monin paikoin sukupuuton partaalla. Kaikkein vakavin muutos Riistakeskukseen liittyen löytyy uudistetun Metsästysasetuksen §:tä, joka kieltää kaikenlaisten häkkien ja loukkujen yms. Kun lasketaan yhteen ammattimaiset riistanhoitajat/metsästäjät ja metsästyksen harrastajat on henkilömäärä yli . Ensinnäkään luonnonsuojelujärjestöt eivät ole viranomaistahoja, joten mm. Henkilöt joille myönnettiin lupa poiketa varisten keväisestä rauhoituk- sesta saivat kyllä luvan myötä asiasta ilmoituksen, mutta välittömästi herää myös kysymys: kuka korvaa varishäkkien kustannukset jos asetus jää pysyvästi voimaan. Rakennuskustannukset ovat noin - euroa / häkki. Vahinkoa aiheuttavien rauhoittamattomien lintujen (varis, harakka, harmaalokki) keväiseen pyydystämiseen haettavien poikkeuslupien saaminen monimutkaistui ja viivästyi siten, että tehokkain pyyntiaika ehti kulua ohi ennen lupien saantia
On lähes varmaa, että lähivuosina luonnonsuojelijat pyrkivät saamaan lainsäätäjän rauhoittamaan riistalle vahingollisen harmaalokin ja harakan. Vanhojen reviirihaukkojen lisäksi alueella on paljon nuoria --vuotiaita haukkoja jotka eivät pesi. Erityisen suurta haittaa se aiheuttaa tappamalla alkukeväästä reviirimuodostuksen johdosta huomattavan näkyvillä ja äänekkäinä olevia peltopyy- ja fasaanikukkoja. Jos ravinto-olosuhteet ovat suotuisat, haukkojen reviiri pienenee ja nuoret reviirivalloituksia tekemään tulleet haukat pystyvät hyödyntämään edellä mainittuja varapesiä. Voidaan perustellusti ihmetellä millä oikeudella he pyydystivät pöllöjä, asetus kun kieltää kaikkien lintujen häkki/loukkupyynnin. Urospöllön kiinni saamiseksi miehet virittivät pesän suuaukon eteen elävänä pyytävän loukun. Kanahaukan reviiri on ravinto-olosuhteista riippuen noin - hehtaaria. Kanahaukka on mestariselviytyjä, ja oltiinpa sitten missä päin Suomea hyvänsä, kaikilla alueilla on omat reviirihaukat. Kanahaukka on täysin elinvoimainen ja uhanalaisille riistalajeille erittäin vakavan uhan aiheuttava laji. Kanahaukka on pääsyy peltopyiden ja fasaanien talvi- ja kevätkuolleisuudessa. Pyynti kohdistui pääsääntöisesti juuri nuoriin, kannan elinvoimaisuuden kannalta vähämerkityksellisiin haukkoihin. Lisäksi myös nisäkkäiden loukkupyynti tultaneen kieltämään kaikkien muiden kuin vieraspetojen (minkki, supikoira) osalta. 58 RIISTA HUOMATTAVAA HAITTAA JO AIEMMIN Vuosien varrella näennäisluonnonsuojelijat ovat aiheuttaneet paljon muutakin haittaa Suomen eläimistölle. Ruotsin kuningas julisti -luvulla sen vahinkolinnuksi ja siitä myös maksettiin tapporahaa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että uusia perusteettomia rauhoituksia on tulossa. Vaikka sitä metsästettiin ankarasti aina nykyiseen rauhoitukseen asti, kantaa ei kyetty horjuttamaan. Kritiikkipalaveri alkukesästä näkemään lintuharrastajia, jotka olivat rengastamassa pöntössä asustavan lehtopöllön poikasia. Mikäli reviirihaukat saatiin poistettua jonotuslistalla olevat nuoret haukat valtasivat. Kanahaukalle on tyypillistä, että reviirihaukat rakentavat varsinaisen pesän lisäksi lukuisia varapesiä. Tulevaisuus näyttää synkältä. Tässä yhteydessä mainittakoon, että onneksi pönttöjen asettaminen vaatii maanomistajan luvan. Kaikkein vakavin tapahtuma, jota metsästäjien silloiset etujärjestöt eivät saaneet estetyksi, oli Suomen pahimman vahinkoeläimen kanahaukan kokonaisrauhoitus vuonna
Kevätrauhoitus koskien maalis-huhtikuuta onkin täysin perusteeton. Varis aloittaa Etelä-Suomessa pesinnän toukokuussa ja poikaset aikuistuvat kesäkuun lopulla. Samoin rauhoitettiin myös yleiset naakka ja naurulokki joista ei ole riistanhoidollista haittaa, mutta perusteeton rauhoitus aiheuttaa paikoin isojakin ongelmia varsinkin kaupungeissa. Myös EU:iin kuuluva Ruotsi on riistanhoidon ja metsästyksen kannalta Suomea paljon edistyksellisempi. reviirin välittömästi ja näin ollen haukkatyhjiötä ei syntynyt. EU-intoilijat pyrkivät tekemään Suomesta mallioppilaan ja ottavat kansalliseen lainsäädäntöön luonnonsuojelijoiden yllyttämänä kaikki direktiivit ja yleensä lainkaan muokkaamatta niitä omiin olosuhteisiimme. Varis on kanahaukan ohella yksi pahimmista riistalle vahinkoa aiheuttavista eläimistä. Suomessa direktiivit otetaan kansalliseen lainsäädäntöön suoraan niitä muokkaamatta ja mieluiten vielä tiukennetaan jos mahdollista. - .. Tämä ei kuitenkaan korpin osalta toteudu, koska laki suo RIISTA 59. Tämä siksi, että linnuilla on eriaikaiset pesimäajat ja esimerkiksi uhanalaisen peltopyyn poikaset kuoriutuvat vasta heinäkuun alussa, jolloin reviirivaristen lisäksi aikuistuneet poikaset sekä pesimättömät varikset muodostavat erityisen suuren uhan untuvikoille. Korppi on muuttunut erämaitten linnusta variksen kaltaiseksi joka paikan vahinkolinnuksi. Ruotsissa on yhä luvallista pyydystää närhiä, naakkoja, kalalokkeja ja ilmeisesti myöskin korppeja. Metsästysasetuksen a§:n perusteella korppi on rauhoitettu Suomessa pois lukien poronhoitoalue. Juuri tuolloin pyynnin pitäisi olla tehokkainta, jotta riistalinnuille saataisiin mahdollisimman edulliset pesimäolosuhteet vähentämällä keväistä variskantaa. Samoin pyynti pitäisi aloittaa heti heinäkuun alussa, kun variksen poikaset ovat aikuistuneet. Samoin myöhemmin rauhoitettiin perusteettomasti koko maassa elinvoimaiset, mutta riistalintujen munapesyeille ja poikasille vaaralliset korppi ja närhi. Tilanne on täysin Perustuslain luvun §:n, ja momentin vastainen, koska mainittu laki takaa Suomen kansalaisille yhdenvertaisen aseman lain edessä. Lauhana talvena varis, joka on osittainen muuttolintu, saattaa aloittaa pesinnän Keski-Euroopassa maaliskuun alussa, mutta Suomeen muuttovarikset eivät ole edes vielä tällöin saapuneet. EU on etelä-pohjois-suunnassa yli km pitkä alue, joten varsinkin luontoa ja eläimistöä koskevaa yhtenäisdirektiiviä on mahdotonta saada aikaiseksi. Tästä on hyvänä esimerkkinä jo mainitsemani variksen .. Silloinkaan kun varis oli kokonaan rauhoittamaton ei sitä pyydystetty poikasaikaan touko-kesäkuussa. Edellä mainittu pätee myös jo huomattavasti aikaisemmin kokonaan rauhoitettuun kalalokkiin. MALLIOPPILAS ON T YPERYS Suomen suhde EU:sta tuleviin direktiiveihin on jo pitkään ollut kieroutunut. pesimäaikainen rauhoitus. Tässä yhteydessä on hyvä pohtia riistalle vaarallisen, koko maassa elinvoimaisen ja jopa huomattavasti lisääntyneen korpin asemaa. Nykyistä tilannetta kuvaa hyvin se, että jo Perustuslain luvun §, jossa tode- Keväinen, massiivinen aikuisten pesivien peltopyyparien kuorma valmiina siirrettäväksi maastoon. Kevätrauhoitus koskien maalishuhtikuuta on täysin perusteeton. Aikuinen peltopyy kuljetushäkissä. taan Suomen olevan täysivaltainen tasavalta, on paikkansapitämätön
He haluavat säilyttää asian epämääräisenä ja pitävät tiukasti kiinni direktiivin mainitsemasta suotuisan suojelutason noudattamisesta. Tärkeimpänä tavoitteena olen vuosien ajan pitänyt alueelta kokonaan hävinneen peltopyykannan palauttamista. Tilani alueelta on myös lähes kokonaan hävinneet metso- ja teerikannat. Lisäksi Ruotsi on ottanut askeleen kohti järkevänpää suurpetopolitiikkaan. Riistanhoitotoimenpiteeni ovat laajat ja sisältävät tehokkaan vahinkoeläintenpyynnin lisäksi keväiset laajat pesivien peltopyiden ja fasaanien istutukset, kesäisen peltopyypoikasten kasvattamisen myöhemmin luontoon vapautettaviksi, syksyisten peltopyyparvien vahventamisen aikuisilla yksilöillä, laajat. Mainittakoon, että en elvytä "Suotuisa suojelutaso" -strategia sopii näennäisluonnonsuojelijoille epämääräisyytensä vuoksi. peltopyykantaa metsästääkseni lintuja vain motiivini on puhtaasti tilan- ja riistanhoidollinen. puolueettomiin laskentoihin perustuvan susikaton. Eli on tarkkaan määritellyt kuinka paljon susia tietyllä alueella voi olla ilman riskiä, että susi häviäisi sukupuuttoon. Näin ollen on olemassa selkeä raja, jonka ylittävä susimäärä voidaan pyytää. Itse olen omalla tilallani tehnyt pitkäaikaista, ammattimaista riistanhoitoa. Monissa tapauksissa paikallisten riistanhoitajien ja RKTL:n laskelmat eroavat toisistaan huomattavasti. Kritiikkipalaveri Kuuden viikon ikäisiä peltopyyn poikasia ns.leimautushäkissä, josta linnut vapautetaan maastoon aikuistuttuaan. poronhoitoalueen riistanhoitajille oikeuden pyydystää ko. Pääkohteenani ovat peltokanalinnut (peltopyy ja fasaani), mutta myös metsäkanalinnut (metso, teeri, pyy) sekä kauris. Ruotsin luonnonsuojelijat ovat asiasta tietenkin valittaneet EU-tuomioistuimeen. Kuitenkaan poronhoitoalueen ulkopuolella olevat riistanhoitajat eivät omaa oikeutta vähentää korppikantaa vaikka paikoin rahalliset investoinnit varsinkin peltokanalintujen hoitoon muodostuvat suuremmiksi kuin porotaloudessa. Tämä herättää perustellun kysymyksen laitoksen puolueettomuudesta. vahinkolintua, mutta vastaavasti samaa oikeutta ei ole muun Suomen riistanhoitajilla vaikka korppikanta on lisääntymään päin ja yhtä elinvoimainen kuin poronhoitoalueella. Lisäksi koskien suotuisaa suojelutasoa haluan tuoda esiin ihmetykseni Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen täysin omintakeisesta matematiikasta eläinkantojen koon laskemisessa. Niin Ruotsissa, kuin Suomessakin luonnonsuojelijat vierastavat selkeää suurpetoi60 RIISTA hin, kokonaan rauhoitettuihin vahinkoeläimiin ja -lintuihin määritettävää kattoa. "Suotuisa suojelutaso" -strategia sopii näennäisluonnonsuojelijoille sillä epämääräisyytensä vuoksi taso voi eläinkohtaisesti olla tänään jotain ja huomenna jotain aivan muuta. Ruotsi on laatinut mm. Koska korpin katsotaan olevan vahingollinen poronvasoille ei liene epäselvyyttä sen vahingollisuudesta esimerkiksi peltopyille
Erilaisten suojakasvien viljeleminen, ruokintapaikkojen hajauttamisen, ruokintapaikkojen suojaaminen isosilmäisellä rautalankaverkolla sekä potentiaalisten tähystyspuiden kaataminen ei ole tuottanut ratkaisua ongelmaan. Sillä jos lupaa ei siitä huolimatta myönnetä, vaikka olen kirjallisesti asian tarpeellisuudesta ilmoittanut, ei voida katsoa ELY-keskuksen tehneen kaikkia toimia mm. Lisäksi tiedän omista kokemuksistani -luvun puolivälistä, ettei kanahaukkojen siirtäminen tuota haluttua tulosta. Lisäksi velvoitin hakemuksessani ELYkeskuksen myöntämään luvan Lintudirektiivin artiklan valossa. riistapelloilla sekä perusteellisen lähes ympärivuotisen ruokintapaikkojen ylläpidon. Lähes poikkeuksetta haukat palaavat pitkänkin matkan päästä takaisin ja lintujen siirrot onkin liikaa aikaa ja vaivaa vaativina tuloksettomina toimina lopetettu. elinympäristön parantamiset mm. Koska kaikki mainitsemani linnut ovat Luonnonsuojelulailla kokonaan rauhoitettuja, olen pitkällisesti miettinyt ja kokeillut erilaisia vaihtoehtoja varsinkin peltokanalintujen ja niiden pesien ja poikasten suojaamiseksi. Koska kaikki muut riistanhoidolliset toimenpiteet kulkevat käsi kädessä vahinkoeläinten pyynnin kanssa, olen pitkään seurannut huolestuneena tilallani jatkuvasti lisääntyviä kanahaukka-, korppi- ja närhikantoja. Luonnonsuojelulain luvun §:n momentin, §:n momentin, Lintudirektiivin artiklan ja artiklan A, B ja C kohtien perusteella, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei löydy voi Allekirjoittanut siirtämässä aikuista peltopyytä totutushäkkiin keväällä 2009. Lisäksi Lintudirektiivin . viljelysten (peltopyy/fasaani istutukset) ja eläimistön suojelemiseksi sekä tutkimustarkoitukseen tai pienten määrien muun asiallisen pyyntiperusteen toteuttamiseksi. Tästä kirjoittaisin tarkan asiakirjan luvan myöntäjälle. Koko suunnitelman ydin oli se, että pienimmän vahingon periaatteella, ja paikallisen kanahaukkakannan elinvoimaisuutta vaarantamatta, pyynti kohdistuisi riistanhoitoalueeni keskeisiltä osilta ihmisen toiminnasta (peltopyy/fasaani-istutukset) hyötyneisiin ja tämän johdosta alueelle saapuneisiin nuoriin - vuotiaisiin haukkoihin juuri silloin kun ne ovat peltokanalintukantojen suhteen vaarallisimmillaan. Jos, ja kun seuraukset ovat positiivisia kyseistä täsmäpyyntistrategiaa voitaisiin tulevaisuudessa käyttää myös muiden paikkakuntien riistanhoitoalueilla ilman riskiä paikallisten kanahaukka-, korppi- ja närhikantojen elinvoimaisuuden vaarantumisesta. Toisin sanoen ampuisin vain kaikkein vaarallisimmat keskeisen alueeni reviirikorpit ja närhet. artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan huolehtimaan ensimmäisessä artiklassa mainittujen lintukantojen elinvoimaisena säilymisestä. Edellä mainitun perusteella lähetin marraskuussa Uudenmaan ELY-keskukselle poikkeuslupahakemuksen neljän nuoren kanahaukan, kuuden korpin ja närhen pyyntiin koskien kevätkautta . peltopyykannan ylläpitämiseen. peltopyiden reviirinmuodostukseen, pesimiseen, untuvikkovaiheeseen ja talviparviin. Tämä siitä syystä, että minulla oli tarkoitus pyynnin toteutettuani tarkoin seurata hyötyvaikutuksia mm. He pääsääntöisesti pyrkivät suojelemaan vahinkolintuja ja näin ollen saaneet lainsäätäjän muovaamaan entistä tiukempia lakeja ja asetuksia. Sama perusidea koski myös korpin ja närhenpyyntiä. Toisin sanoen riistanhoitaja tekee edellä mainittuun strategiaan perustuen lajikohtaisen arvion omalRIISTA 61. Jokainen ymmärtää, että projektiin sijoittamani rahalliset kuin ajallisetkin panostukset ovat suuret. Mainittakoon myös, että rauhoitettujen lintujen siirtotoiminta nykyisellään vaatii myös poikkeusluvan. Takana kuusilla suojattu ruokintapaikka. Ympäristöministeriön alainen paikallinen Elinkeino-, Liikenne ja Ympäristökeskus myöntää luvan pienissä määrin tapahtuvaan rauhoitettujen lintujen pyyntiin mm. Näenkin ainoana realistisena ratkaisuna ongelmaan kanahaukkojen ampumisen tai pyydystämisen häkeillä. TÄSMÄP Y YNTISTRATEGIASTA PAIKALLINEN APU! Koska muuta tyydyttävää menetelmää ei ole, olen juridiikkaan syvällisesti perehtyneenä alkanut suunnitella ns. Usein, esimerkiksi kylvettyäni useamman päivän riistapeltoja, mieleeni tulee kysymys: mitä näennäisluonnonsuojelijat ovat tehneet peltopyykannan takaisin palauttamisen eteen. Samanlaisia kokemuksia olen kuullut myös muilta riistanhoitotahoilta. täsmäpyyntistrategiaa koskien edellä mainittuja kokonaan rauhoitettuja vahinkolintuja. Koska Suomessa ei vastaavanlaista täsmäpyyntistrategiaa ole aikaisemmin kokeiltu, perustelin hakemustani myös tutkimustarkoituksella
- .. Näin ollen strategiasta voisi muodostua maan laajuinen ennakkotapaus, jonka perusteella allekirjoittaneen lisäksi myös muut aktiivista riistanhoitoa suorittavat tahot voisivat hakea joka keväisiä poikkeuslupia edellä mainittujen vahinkolintujen pyyntiin. Pitkään riistanhoitokokemukseeni perustuvien perusteideni lisäksi hankin poikkeuslupahakemukseen liitteeksi tukevat lausunnot niin juridiselta, tutkimukselliselta, kuin riistanhoidolliseltakin kannalta. Luonnonsuojelulain määrittelemistä kokonaan rauhoitetuista linnuista tulisi myös poistaa närhi ja oikeuttaa sen pyynti koko maassa .-.. Joka keväisen turhan byrokratian poistamiseksi variksen täysin perusteeton kevätaikainen rauhoitus tulisi poistaa ja muuttaa pyyntiaika siten, että variksia saisi koko maassa pyydystää ilman joka keväisiä poikkeuslupia . Oikeuteen viemäni poikkeuslupahakemuksen lisäksi olen itse valmis tekemään tärkeimpinä pitämistäni epäkohdista lainmuutos- ja lakialoitepyyntöjä eduskuntaan. reviirihaukkojen pyyntiin. Met62 RIISTA . Ei voida kuitenkaan katsoa, että kyseinen instanssi olisi esimerkiksi riistanhoidon erikoisasiantuntija ja näin ollen päätöksen tulisi perustua asiantuntijalausuntoihin. Metsästysasetuksen a§ muuttaminen siten, että siitä poistetaan termi rauhoittamattomat linnut sillä todellisuudessa Suomessa yksikään lintu ei ole kokonaan rauhoittamaton. Nyt on aika lyödä nyrkki pöytään ja tehdä loppu tälle suoranaiselle järjettömyydelle! Luutnantti Arno Westerholm Riistanhoitaja, Metsästäjä Helsinki. ELY-keskus hylkäsi hakemukseni täysin perusteetta ja katson ko. Älkäämme enää luottako entisiin etujärjestöihimme ja metsästysviranomaisiimme vaan on omaksuttava ajatus: jos emme itse asiaa tee, ei sitä tee kukaan! Meidän on oltava aktiivisia, tehtävä väärinä pitämistämme laeista ja muista asioista lakialoitepyyntöjä kansanedustajille, ministereille ja valiokunnille. . Lisäksi meidän ei tarvitse keksiä perusteita, totuus on puolellamme. Molemmat edellä mainitut linnut liitettäisiin vahinkolintuihin kuuluviksi. instanssin toimineen Hallintolain, Hallinnonkäyttölain ja hyvän hallintotavan vastaisesti. Siirrän katseeni myös Suomen Metsästäjäliittoon, jota pidän ainoana suurena metsäs- Toivottavasti Riistakeskuksestakin löytyisi vielä joku jolla olisi selkärankaa. täjien ja riistanhoitajien etujärjestönä joka vielä on verrattain vapaa näennäisluonnonsuojelijoista. Kritiikkipalaveri le riistanhoitoalueelleen siitä, kuinka monta tämän artikkelin käsittelemää kokonaan rauhoitettua vahinkolintua tulisi keväisin pyydystää, jotta saavutetaan haluttu hyötyvaikutus. Toivon, että liitto ottaisi kantaa tähän artikkeliin varsinkin koskien riistanhoitajien ja metsästäjien voimavarojen yhdistämistä lakien, direktiivien ja asetusten muuttamiseksi. Myös Riistakeskuksessa työskenteleviä metsästäjiä on vaadittava toimenpiteisiin ja muistutettava kuka heidän palkkansa oikein maksaa. Toivottavasti Riistakeskuksestakin löytyisi vielä joku jolla olisi selkärankaa. . Edellä mainittujen, aikaisemmin rauhoittamattomiksi linnuiksi kutsuttujen lajien yleisnimikkeeksi tulisi vahinkolinnut. - . Arvoisat kollegat! Meidän on muistettava, että näennäisluonnonsuojelijoihin verrattuna määrämme on murskaavasti suurempi. Kahvipöytäkeskusteluilla asiat eivät parane vaan on tehtävä konkreettisia toimia. Katson, että Suomen Metsästäjäliitto pystyisi hyvin toimimaan eräänlaisena voimavarojen ja epäkohtien oikaisun koordinaattorina. TÄRKEIMMÄT LAINMUU TOKSET Uuteen eduskuntaan valittiin useita kansanedustajia, jotka ovat lupautuneet ajamaan metsästyksen ja riistanhoidon asiaa. Metsästysasetuksen § muuttaminen siten, että häkki/loukkupyynti sallittaisiin niiden lintujen osalta joiden pyynnissä häkkiä sai käyttää ennen ... Minulla on vahva epäily siitä, että ELY-keskus tahallaan viivytti hakemustani ja toimi myös muutoin puolueellisesti. Maa ja metsätalousministeriö määrittelisi vuotuisen lupakiintiön paikallisille Riistakeskuksen alaosastoille koskien oikeutta myöntää pyyntilupia vanhoille kanahaukoille. (laissa otettaisiin huomioon korpin teoreettinen varista huomattavasti aikaisempi pesintä). ELY-keskus on viranomaistaho jolla on valtuudet myöntää poikkeuslupia eri asiakokonaisuuksiin. Perusteluiksi tulisi riittää alueen erityisen voimakas kanahaukkakanta ja alueella suoritettavat laajat pelto- ja metsäkanalintujen takaisinpalauttamiseen ja hoitoon tähtäävät toimenpiteet. Näin ollen pyynti tapahtuisi juuri kanahaukkojen ollessa pelto- ja metsäkanalinnuille vaarallisimpia ja koska pyynti kohdistuisi nuoriin yksilöihin, ei kanahaukkakannan elinvoimaisuus vaarantuisi. Lisäksi Riistakeskuksen alueosastoille annettaisiin oikeus myöntää edellä mainitulle ajankohdalle lupa vanhojen ns. - . . Samassa yhteydessä Luonnonsuojelulain määrittelemistä kokonaan rauhoitetuista lin- nuista poistettaisiin kanahaukka siten, että nuorten aikuisten --vuotiaiden kanahaukkojen pyynti olisi sallittu koko maan laajuisesti . välisenä aikana. Nuoret kanahaukat (sekä vanhat reviirikanahaukat edellä mainituin poikkeuksin) liitettäisiin Metsästysasetuksen a§ määrittelemiin vahinkolintuihin. Olen valittanut ELY-keskuksen tekemästä päätöksestä ja saattanut poikkeuslupahakemukseni sekä valituksen lintujen häkkipyyntikiellosta Helsingin hallintooikeuden ratkaistavaksi. NY T ON TOIMINNAN AIKA sästäjien ja riistanhoitajien on yhdistettävä voimavaransa ja näytettävä, että yli henkilön näkemyksiä ei enää kerta kaikkiaan voida jättää huomioimatta. Asetukseen liitettäisiin myös ilmoitusvelvollisuus saaliista viikon sisällä pyyntiajan päättymisestä paikalliselle Riistakeskuksen alueosastolle. Osalla heistä oli keväisten vaalien alla omia ilmoituksia myös tässä lehdessä. ELY-keskus ei pystynyt kumoamaan argumenttejani, mutta tyytyi vain ilmaisemaan, että poikkeuslupahakemukseni ei täytä lain ja direktiivin vaatimia ehtoja. Samoin korpin asemaa tarkennettaisiin Metsästysasetuksessa siten, että sen pyynti tulisi sallituksi koko maassa . Vasta uudistettu Metsästyslaki ja -asetus tulevat todennäköisesti syksyllä eduskunnan uudelleen käsittelyyn ja silloin on toimittava
Kuvien lisäksi viestin tulee sisältää lähettäjän yhteystiedot. Voittajakuva Tämänkertaisen kilpailun voitti Tomas Lindqvist Pohjankurusta. Hjoth AB, www.hjorth.fi). Riistakamerakuvakilpailu jatkuu edelleen. Kuvista valitaan toimituksen raadin toimesta yksi voittaja jokaiseen numeroon. Onnittelut voittajalle. Palkintona voittajille jaetaan metsästysaiheisia tuotepalkintoja.. Otsikoksi viestiin "Riistakamerakuvakilpailu". Palkinnoksi voittajalle lähtee Riistan tuotepaketti, joka sisältää mm. kaksi kappaletta säädettäviä NRA FUD -kaaveita (maahantuoja Oy K. Lähetä kuvasi osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi. Kameraan tallentuneet kuvat kolmesta ilveksenpennusta on otettu Karjaalla
Kerrallaan laitteeseen voi tallentaa viisi eri paikkaa. Itella on tällä omavaltaisella säännöllään päättänyt kääntää selkänsä metsästäjille, joista osa takuulla siirtää muidenkin lähetysten hoidon uuden säännön myötä kilpailijoille. Samaten laite näyttää jäljellä olevan metrimäärän kohteeseen. Laitteessa on sisäinen kompassi, joka kääntää, laitteen ollessa vaakatasossa, nuolen osoittamaan oikeaan suuntaan etsittäessä pistettä. Tällä hetkellä Itellan "seula" ei kansainvälisissä lähetyksissä kuitenkaan vai- kuttaisi toimivan, mutta riski paketin palautumisesta lähtömaahan on olemassa. Kompassinäytössä on laitteen hieno ominaisuus, eli koko ajan näkyvä koordinaattipiste. Eri pistevaihtoehtoja on viisi ja näiden välillä voi selata painamalla vasemman ylänurkan toimintonäppäintä lyhyesti. Laitteen asetukset voidaan helposti muuttaa meikäläisiksi, jolloin yksiköt ovat tuttuja ja aika juoksee 24 tunnin mukaan. Laite vaatii kaksi AAAsormiparistoa toimiakseen. Kompassinäytössä nähdään myös koordinaatit paikalle. Laitteen sisäinen kompassi kääntää nuolen osoittamaan merkittyyn reittipisteeseen ja tämän nuolen alla näkyy jäljellä oleva metrimäärä kohteeseen. Nämä koordinaatit voi muuntaa haluamaansa muotoon esimerkiksi Kansalaisen karttapaikka -palvelussa. Metsästäjälle tässä paikantimessa on kaikki tarpeellinen ilman turhia krumeluureja. Hintaa Normark Suomi Oy:n maahantuomalla laitteella on euroa. Piste merkitään laitteeseen painamalla oikean yläkulman nappia pitkään. Riistan toimitus on käyttänyt Matkahuoltoa ja muita kuljetuspalveluita jo pidemmän aikaa niiden 64 RIISTA joustavuuden vuoksi. Tämä johtunee siitä, että varsin laajoilla valtion maa-alueilla pelkkä palstanumero kertoo hyvin vähän hirvien todellisista ampumapaikoista ja koordinaateilla haluttaneen seurata kaatojen painottumista. Vasta seuraavan pisteen tallentaminen poistaa edellisen muistista. Uutiset & uutuudet BUSHNELL BACKTRACK POINT 5 Juuri sopiva paikannin Yksinkertainen on kaunista. Koordinaatit ovat WGS -muodossa. Bushnell BackTrack Point on yksinkertainen ja helppokäyttöinen GPSpaikannin, jossa on kaikki tarvittavat ominaisuudet kompaktissa pakkauksessa. Huomionarvoista on se, että laitteen tulee olla vaakatasossa tai nuoli ei näytä oikein. Ei aseita Itellan kautta! Moni on ollut viime aikoina yllättynyt siitä, että postitse aseen lähettäminen on tökkinyt suuntaan tai toiseen. Tässä suora lainaus Itellan nettisivuilta: KOKONAAN KIELLETTY: Aseet, ilma-aseet, ase- ja räjähdysainejäljennökset (kielto kattaa aseet, lukot, lippaat, patruunat, vaimentimet ja näitä vastaavat osat sekä kaasupistoolit ja kaasupanosten laukaisemiseen tarkoitetut laitteet, ei kuitenkaan optiikkaa, puhdistusvälinesarjoja ja tyhjiä koteloita).. Itellan linjaus kannattaa huomioida myös ulkomailta tilatessa. Toisin sanoen laitteeseen voidaan merkitä oleelliset paikat kuten passipaikka, kaato, auto, kämppä jne. Itella on muutama kuukausi sitten ottanut linjan, jolla se on käytännössä kieltänyt kaikkien aseen osienkin lähettämisen. Vaihtoehdoksi metsästäjille ja ampumaharrastajille jääkin käyttää esimerkiksi Matkahuollon palveluita rahtipalveluna. Tämän jälkeen piste on muistissa ja laite suunnistaa aina siihen kun se käynnistetään. Bushnell BackTrack Point on juuri sopiva GPSpaikannin hirvimiehille ja muillekin metsästäjille sen vuoksi, että sillä on mahdollista merkitä viisi erillistä pistettä, joihin laitteen avulla löytää aina takaisin. Valvonnallista merkitystä ei myöskään pidä unohtaa. Esimerkiksi luotipurkki lähtee Euroopasta tulemaan Suomeen, mutta saattaa hyvinkin tökätä päätyessään Itellan kuljetettavaksi. Tämän vuoden muutos Pohjois-Suomen hirvenmetsästyksessä on kaatoilmoituksiin liittyvä vaatimus GPS-koordinaateista
Peite on varta vasten valmistettu suojaamaan auton takapenkkiä tai tavaratilaa. Ennusteen mukaan tänä vuonna minnesotalaisten saalis tulee olemaan noin "honkkeria". Vuonna tilanteeseen reagoitiin nostamalla päiväkohtainen kiintiö kolmeen lintuun ja tälle kaudelle kiintiö on jo viisi lintua. Materiaali on keinonahkaa ja sen pakkasenkestävyys on - astetta ja se sietää vesipesun asteisessa vedessä. Nyt olen viimein löytänyt sopivan suojan. Viime vuonna Minnesotan edelle kiilasi vain Maryland, tänä vuonna odotuksissa on jo ykkössija. Peite on ollut nyt muutaman kuukauden käytössä ja se on osoittautunut ainakin tähänastisista suojistani parhaimmaksi. Se tulokset ovat nyt nähtävissä. Peitteessä on tarrakiinnitys, joten sen saa kiinnitetyksi auton sisustuksiin melko helposti, joko takapenkin päälle tai tavaratilaan. Sitä valmistaa Tammer - Suoja Oy Tampereelta. Metsästyskausi kestää nyt päivää, joka on pisin mahdollinen sikäläisten säädösten puitteissa ja lisäksi hanhijahtia rajoittavia kieltoalueita on purettu. Asennuksen jälkeen ei siihen ole tarvinnut koskea muutoin, kun pyyhkiä kostealla liinalla kuivaksi, kun märät ja likaiset koirat ovat siellä matkanneet. Valmistaja: Oy Tammer-Suoja Ab Hinta: 49 euroa Yhteystiedot: (03) 3577 800 tai post@tammer-suoja.fi Olemattomasta ongelmaksi Riistalajien taantuminen on pelottava asia kaikille metsästäjille, mutta onneksi asialle on mahdollista tehdä jotain. Kanadanhanhijahtia arvostavien mielestä tämä on tietysti hienoa, mutta satovahingoista kärsivät viljelijät toivoisivat voimakkaampia leikkauksia. -luvulla kanadanhanhen päätyminen saaliiksi oli harvinainen tapaus ja käytännössä sitä pidettiin lähes sukupuutossa olevana lajina. Suojapeite koiramiehen autoon Jo kymmeniä vuosia olen etsinyt erilaisia ratkaisuja suojatakseni auton sisustusta, koska kuljetan paljon koiria autossani. Sen koko on x cm. Otetaan esimerkiksi Yhdysvaltain Minnesotan osavaltio ja kanadanhanhi. Tosin, liioittelustakin voi seurauksena olla ongelmia. Minnesotassa on siten siirrytty lähes nollatasosta Yhdysvaltain merkittävimpien kanadanhanhisaaliiden osavaltioksi. Valmistajan mukaan se kestää myös öljyä sekä kemikaaleja ja on vedenpitävä. Näiden toimien lisäksi Minnesotassa rajoitettiin voimakkaasti kanadanhanhen metsästystä. Kun kanta alkoi elpymään, rajoituksia höllättiin vähitellen, monien paikallisten maanomistajien mieleistä liiankin hitaasti, koska kannan elpymistä seurasi eksponentiaalisen kasvun vaihe. Yhdysvalloissa vesilintukantoja hoidetaan voimallisesti ja erityisesti niiden pesintäalueita ja -mahdollisuuksia on parannettu. Sama koskee sorsastajia, koska hanhilaumat ovat vallanneet suuren osan heinäsorsien pesimäalueita ja niinpä heinäsorsakanta on nyt vuorostaan laskussa.
Palovaara kuuli Raunon version seuran johtohenkilöiden masinoimasta salaliitosta, jonka syynä oli kuulemma kateus Raunon ylimaallisia hirvenpyyntikykyjä kohtaan. Entisenä diktaattorina Rauno oli tottunut siihen, että hänen sanansa oli laki ja hän jahtasi miten ja missä itseä sattui huvittamaan. Tästä selvä merkki oli jatkuva puhelimen pirinä, joka johtui vain siitä, että Rauno sai suututettua kyläläiset yksitellen touhuillaan ja puheillaan. Seuran suunnalta oli nyt suoraan ilmaistu, että Rauno ei olisi enää tervetullut hirvihommiin! Tämän viestin pointti olikin Raunolle siinä, että nyt hän saisi oikeutuksen lähteä seurasta ovet paukkuen, marttyyrina. Vaan eipä ollut vaatimus epärealistinen Raunon mielestä. Tilanne olisi mennyt normaalin rutinan piikkiin ellei Rauno olisi avautunut asiasta hyvälle ystävälleen, eläkkeellä olevalle muurarille Albin Palovaaralle. Rauno oli harjoittanut myyräntyötään jo sen verran pitkään, että maanomistajien näkemyksiä oli hyvin vaikea korjata enää tässä vaiheessa varsinkaan kun korjaajina olivat Raunon nimeämät "mulkut", jotka olivat kuulemma luonteeltaan juuri pahemman kerran manipuloivia ongelmatapauksia. Irtisanomisjupakka joka tapauksessa kuivui kokoon, mikä oli lärsäkköläisille helpotus. Lisäksi Rauno moolasti jättävänsä kyseisen paskaporukan kerta kaikkiaan ja häntä ei saisi enää seuran hirvihommiin rukoilemallakaan. Täten Rauno säästyi lopettamisen häpeältä, sillä hän saattaisi sysätä syyn luovuttamisesta seuran muiden jäsenten niskaan. Rauno oli alueen jakamisesta useiden porukoiden kesken tarkalleen sitä mieltä, että tällä tavalla muu porukka pyrki tarkoituksella hankaloittamaan Raunon pyyntiä, jotta Rauno jäisi tänä vuonna ilman hirveä. Rauno siis julisti nyt suureen ääneen, että muutama hankala tyyppi savusti hänet sitten lopulta ulos seurasta. Tämän johdosta hän kykeni paisuttamaan marttyyrin asemaansa ja muutamille ikätovereille tämä toimi pettämättömänä todisteena siitä, että muu seura oli todellakin ottanut Raunon silmätikukseen ja oli nyt hiillostamassa häntä kokonaan pois hirvihommista. Toisten mielipiteillä ei ollut juurikaan merkitystä. Rauno oli kuitenkin eri mieltä ja kävi murheen murtamana valittelemassa kurjaa kohtaloaan pitkin kyliä. Lieventävänä asianhaarana Albin Palovaara esitti, että hän voi harkita asiaa uudelleen jos seura erottaa johtokunnan jäsenistä noin puolet ja muista henkilöistä ainakin metsästyksenjohtajan ja allekirjoittaneen. Tästä tyrmistyneenä Albin soitti johtokunnan läpi ja ilmoitti yksikantaan sanovansa seuralta yhteensä hehtaaria maata irti ja saavansa myös muutaman muun maanomistajan lähtemään mukaansa tähän Raunon tukemiseksi järjestettävään tempaukseen. Näille herroille oli myös hyvin vaikea hyväksyä sitä, että Rauno oli kävelyttänyt heitä asiassa pahemman kerran. Kukaan ei missään nimessä halunnut aktiivisesti häätää Raunoa pois metsiltä, eikä varsinkaan käyttää mitään kyseenalaisia konsteja tätä tarkoitusta varten. Seura oli jokseenkin sekaantuneessa tilassa uutisen johdosta. - Reiska Naapurivaara Riista 8/11 66 RIISTA ilmestyy 7.12.. Kun pahin myrsky oli sitten ohi, päättivät johtokunnan jäsenistä Arttu ja Eki polttaa kunnolla päreensä Raunolle ja he kävelivät suoraan tämän vanhan diktaattorin juttusille. Täten irtisanomispäätöksen peruuttaminen otti tiukalle ja erityisesti pahiten perässä vedetty Palovaara vaikutti asian suhteen katkeralta. Sen kun näkisi... viimeinen sana Sorrettu Rauno Rauno oli taas hirvijahdin kynnyksellä saanut kerättyä itselleen huippuvauhdin päälle. Tämä väite on luonnollisestikin naurettava ja kaikki ymmärtävät sen, että kenenkään pyyntiä ei tahallaan häiritä, mutta Rauno oli asiasta täysin toista mieltä. Siinä missä vielä puolenkymmentä vuotta sitten Rauno oli ollut koirineen ja pyssyineen tappava yhdistelmä seutukunnan hirville, oli nyt tilanne se, että tela löi tyhjää molemmissa päissä. Ongelmana oli se, että Palovaaralle ja muutamalle muulle vanhan liiton maanomistajajöyssille oli hyvin vaikea saada perille sitä, että Rauno oli johtanut heitä harhaan ja vääristellyt totuutta asian takana. Tällä kertaa Raunon virsi oli kuitenkin erilainen kuin aiempina vuosina. Tätä seura tosiasiassa jo halusikin, mutta toiveet olivat luontaisen poistuman puolella. Muistiriepu oli alkanut tökkiä eikä kuulostakaan ollut jäljellä enää juuri paljon mitään. Tämä suututti hirvimiehiä ja vähän muitakin siinä määrin, että puhelinrumba kävi taas normaalilla syksyisellä kiivaudella. Tämä ei tietenkään metsästyksenjohtajalle sopinut, sillä alueelle mahtuu useita koiraporukoita ja liuta passimiehiä ilman ongelmia ja Raunon haave yksinäisestä uurastamisesta suurilla selkosilla olisi siis epärealistinen. Hänen teoriansa oli vallan toinen. Taktiikka oli siinä mielessä pettämätön, koska esittämällä kohtuuttomia ja ehdottomia vaatimuksia, Rauno tiesi saavansa kielteisen vastauksen pyyntöihinsä käytännössä joka ainoa kerta. He sanoivat nyt tilanteen olevan sellainen, että Raunon olisi aivan oikeasti syytä jättää metsästelyt vähemmälle ja seuraavan vuoden jahteja kannattaisi harkita hyvin tarkkaan jos keuliminen jatkuu nykyisenlaisena. Tämä oli Raunolle suorastaan ilosanoma. Tästä huolimatta Raunon vauhti vain parani siinä mitä tuli ympäröivien ihmisten ahdistamiseen ja heidän elämänsä hankaloittamiseen. Kyse oli siis hirvenmetsästyksestä ja Raunon vaikeudesta pysyä erossa hirvidiktaattorin roolistaan. Hän oli vaatimattomasti varannut metsästyksenjohtajalta puolta seuran hirvenpyyntialueesta, jotta hän saisi käydä metsällä rauhassa toisten häiritsemättä pyyntiä. Taktiikkana Raunolla oli nyt se, että häntä ei kuulemma enää kohdeltu seurassa tasapuolisesti
39 Katso näyte ja tilaa omasi: firekustannus.fi/kauppa. uinen tlaat Ainu eteos lähd isille omala su ujille amp Otso Vainion Käytännön ampumataito on laajin kotimainen toiminnallisen ammunnan ja ammatillisen aseenkäytön opas. Kirja tarjoaa ohjausta niin ensimmäisen aseen ostoa harkitsevalle, työssään asetta kantavalle, toiminnallisen urheiluammunnan harrastajalle kuin ampuma-asekouluttajalle. Tarjous 31 20 Norm
Ko een ältä jäll m Kotimaisia Ultrapoint-koiratutkia kehitetään jatkuvasti. Useat yrityksen markkinoille tuomat ominaisuudet ovat selkeästi viitoittaneet metsästystutkamaailman tietä. Edelläkävijä haluaa tarjota toimintavarman, helppokäyttöisen ja kestävän ratkaisun jokaiselle suomalaiselle metsästäjälle kohtuulliseen kokonaishintaan. Ultrapoint Koira-GPS:n valtuutetut jälleenmyyjät www.ultrapoint.fi. Nyt ohjelmisto myös Android-puhelimiin Metsästystutkien edelläkävijä Ultrapoint tarjoaa sinulle entistä laajemman valinnanmahdollisuuden: ensimmäisen kerran voit käyttää kotimaista metsästystutkaohjelmaa, Ultrapointin DoGPS:ä, nyt myös Android-puhelimissa. Toimintavarma, helppokäyttöinen ja tehokas Ultrapoint Kaikki automaattisesti näkyvillä heti, kun avaat ohjelman: koiran sijainti, oma sijainti, haukkutiheys, kartta Veloituksettomat Maanmittauslaitoksen kartat Edullinen käyttää GPRS-pohjaisen seurannan ansiosta Jälkipelit DoGPS NETissä Kartanpiirto-ominaisuuksilla tarpeelliset tuunaukset akut voit vaihtaa itse t Kysy ny huippu-a tarjoustnt vaihton Ultrapoi uutee lähim- ään ira-GPS: myyjältäsi