Huipputarjous SAKO A7 ROUGHTECH PRO JA RANGE sivulla 21 Tutustu ja tilaa Riista. 7 / 2014 Tahr-jahdissa Uudessa-Seelannissa 8,80 € Suoravetolukkoinen pienoiskivääri ISSC SPA22 Latauskoulussa kaurisluodit PEURAN houkuttelu Hirvikiväärin kiikaritähtäimet Talvisorsat– kausi ei lopu aloitukseen Hauskempi haulikkolaji Englannista
sport@marinoutdoor.nu 02-03_Devold.indd 2 6.10.2014 13:25:12. Tämä luonnollinen ja pehmeä ihmekuitu, tarjoaa meille mahdollisuuden luoda ylivoimaisia lämpökerrastoja jotka muodostavat puskurin kehosi ympärille, antaen ihanteellisen lämpötilan kaikissa ilmasto-olosuhteissa. Näin Merinovilla kesällä hengittää ja talvella lämmittää. Devold® Sport Worn by Norwegians since 1853 Devold® Active Devold® Expedition MERINO WOOL - yksi luonnon ihmeistä Merinovilla on 100 % luonnonmateriaali, jolla on ominaisuuksia joita tekokuidut eivät pysty jäljittelemään. Merinovilla on lampaista, jotka pystyvät selviytymään ääriolosuhteissa, sietäen niin kuumat kesät kuin kylmät talvet, kiitos villakuidun hämmästyttävien ominaisuuksien. - Voiko enempää pyytää
retkikunnat. Devold villavaatteista tuli Villavaatteista tuli pian Devold villavaatteista tuli nopeasti erittäin suotivät nopeasti erittäin suotivät hyvin suosittuja, ja niitä sellaiset kuuluisuudet kuin käyttivät tunnetutkuin sellaiset kuuluisuudet Fridtjof Nansen, kuten Roald Fridtjof Nansen, Roald löytöretkeilijät Amundsen, Lincoln Amundsen, Lincoln Fridtjof Nansen, Roald Ellsworth. Niitä suosivat yhtä lailla Villakerrastoja Villakerrastoja Ellsworth. vuodesta1853. 1853.Ensimm. tuntureilla tiköillä. Niitä suosivat Amundsen ja Lincoln Ellsworth. Devoldiin yhtä lailla käytmyös tämän päivän luottavattämän myös tämän käytmyös päivän retkikunnat. Ensimvuodesta äiset käyttäjämme olivat mäiset asiakkaamme äiset käyttäjämme olivat kalastajat, työläiset ja olivat kalastajia kalastajat, työläisetjaja tutki musmatkailijat, jotka työläisiä, jotka joutuivat tutki musmatkailijat, jotka joutuivat liikkumaan kovissa liikkumaan kovissa joutuivat liikkumaan kovissa sääoloissa rannikoilla, sääoloissa sääoloissa rannikoilla, rannikolla, tuntureilla ja jää tiköillä. päivän retkikunnat. Ensimm. tuntureilla ja ja jää jäätiköillä. Photo: Roger Brendhagen DEVOLD DEVOLD® ® HISTORIA HISTORIA Devold on valmistanut Devold Devold on on valmistanut valmistanut villavaatteita Norjassa villavaatteita Norjassa vuodesta 1853. www.devold.com 02-03_Devold.indd 3 6.10.2014 13:25:32
7/2014 KUVAT Arto Määttä KUVA Jukka Saarinen 38 42 Kiikarit hirven metsästykseen www.riistalehti.. TILAAJAPALVELU p. (03) 42 465 335 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) tilaajapalvelu@riistalehti.. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. alv. ISSN 1796-8267 04-05_Sisällys.indd 4 TEKIJÄT Veikka Gustafsson Juha Jormanainen Tuomo Karsikas Arto Määttä Ville Pohjola VALOKUVAAJAT Tuomo Karsikas Tero Kuitunen Arto Määttä Ville Pohjola KANNEN KUVA Ville Pohjola Esa Höysniemi Jouni Kantonen Ari Mikkilä Mikko Lamminpää Jukka Saarinen TAITTO Tenhelp Oy/ Tenho Järvinen PAINO Reusner AS, Tallinna ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen p. KANNEN KUVA Ville Pohjola 6.10.2014 10:56:25. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. alv. RIISTA ILMESTYY 8 KERTAA VUONNA 2014 Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 € (sis. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. 041-451 4015 tero.kuitunen@riistalehti.fi JULKAISIJA Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@riistalehti.fi Y-tunnus 1441340-4 TOIMITUSJOHTAJA, ILMOITUSMYYNTI Veikka Gustafsson p
100 % metsästystä Ajankohtaiset 10 6 Pääkirjoitus 8 Kritiikkipalaveri: kolmiolaskennat 12 Henkilökuva: Jaakko Ojanperä, suomalainen suurriistanmetsästäjä 23 Mielipide: Troijan hevosella afrikkalaisen sikaruton kimppuun 70 Uutuudet ja uutiset 73 Viimeinen sana KUVA Ville Pohjola 10 Lajiesittely: englantilainen metsästysammunta 34 Jahdissa 38 Talvisorsat 56 Uuden-Seelannin Tahr Tieto ja Taito 18 Haulikkonurkka: tukin kunnostaminen 22 Riistaeläin: metsäjänis KUVA Juha Jormanainen 14 Haavakko 52 24 Metsästäjän latauskoulu: kaurisluodit 26 3HGR-käyttöohjeet 28 Houkuttelun ABC: peura 34 Terät kuntoon Aseet ja varusteet 42 TESTI: Eurooppalaiset ajojahtikiikarit hirvijahtiin 52 Sako A7 Roughtech Pro ja Range – käyttötesti alkaa KUVA Arto Määttä 30 Riistaresepti: sorsaillallinen 56 64 Metsästäjän elektroniikka: tuulimittarit 66 Asut: saapassukat 68 Pikatesti: suoravetoinen pienoiskivääri ISSC SPA22 04-05_Sisällys.indd 5 KUVA Thomas Lindy Nissen 60 John Waynen peurapyssy 6.10.2014 10:56:27
Ja tämä siis lehdeltä, joka ei ole tunnettu metsästyksen puolestapuhujana. Avainsana on siis kestämätön, joka Ylen toimittajalta oli jäänyt huomioimatta. Toisen kerran kohdassa, jossa kerrotaan maalla elävien lajien yksilömäärän muutoksesta. Ensi töikseni luin raportin 36 sivuisen tiivistelmän WWF:n sivuilta. Tässä suora lainaus: Täällä metsästys on vankasti kontrolloitua ja riistakannoista pidetään huolta. Se ei ole kestämätöntä. Uutisen ytimeksi oli nostettu selkärankaisten yksilömäärän puolittuminen vuodesta 1970 alkaen ja syyksi uutisessa nostettiin kalastus ja metsästys. Tiivistelmässä metsästys mainitaan kaksi kertaa. Jos sitä olisi käytetty raportissa, olisi kiireinen Ylen toimittajakin ymmärtänyt paremmin, mistä on kysymys. Kestämätön metsästys lisää tätä uhkaa entisestään. Aivan alussa se on mukana luettelossa, jossa todetaan lajien määrän vähenemisen syitä. Suomalaisen metsästäjän ei siis tarvitse selitellä. Tero Kuitunen tero.kuitunen@riistalehti.fi 6 • 06-07_Paakkari.indd 6 6.10.2014 13:11:36. Jälleen kerran toivon, että meilläkin olisi oma sanansa salametsästykselle, vaikkapa riistavarkaus. Täällä metsästys on vankasti kontrolloitua ja riistakannoista pidetään huolta. Mutta se metsästys. Elinympäristöjen katoaminen ihmisten maankäytön, erityisesti maanviljelyn, kaupungistumisen ja energiantuotannon tieltä on edelleen merkittävä uhka. Metsästyksen mainitseminen tällaisessa yhteydessä otti tietysti pahasti korvaani ja töihin päästyäni ryhdyin tutkimaan asiaa. Kun luin kansainvälisiä uutisia raportista, esimerkiksi The Telegraph käytti uutisoinnissaan termejä ”over fishing and hunting” (suomeksi ylikalastus ja –metsätys) sekä poaching (salametsästys). Raportti sisältää siis myös sosiaalisen aspektin, eli kuinka maapallon väestön hyvinvointi on muuttunut ja mitä sille pitäisi tehdä. Jo tästä tiivistelmästä kävi selväksi, että Living Planet –raportti käsittelee maapallon tilaa huomattavan laajasti: mukana on kaikkea ilmaston muutoksesta ja hiilijalanjäljestä kaupungistumisen kautta luonnon pääoman suojeluun ja rahavirtojen uudelleen ohjaukseen. Maalla elävien lajien yksilömäärä väheni 39 prosentilla vuosina 1970–2010, eikä tämän suuntauksen hidastumisesta näy merkkejä. PÄÄKIRJOITUS Metsästys ja selkärankaisten väheneminen A jaessani aamulla töihin kuuntelin radiosta Ylen uutisia, joissa kerrottiin WWF:n tuoreesta Living Planet 2014 –raportista. Kestämätöntä on vain raportin uutisointi Suomen valtamediassa
Tai skannaa QR-koodi ja lue enemmän. 1-8x24 Exos SAATAVANA HETI! 1-8x24 Exos – High-End ajometsästyskiikari 8-kertaisella suurennoksella ì Upea ja kevyt ajometsästyskiikari ì "OCJJOECLE;M F;MB IN JOH;JCMN. Exos-linjan tähtäimissä on toisella kuvatasolla erittäin G;B>IFFCMN;; N;LE;N F;OE;OEM?N GSáM JCNECFFc ?NcCMSSEMCFF. GII>C ohuet palkit, tähtäinpiikit ja langat, jotka antavat mitä parhaimman G;B>IFFCMN;; P;CP;NNIG;H J;L;FF;EMCP;J;;H EcSNáH FcBC?NcCMSS>?FFc näkyvyyden peittäen vain minimaalisesti kohdetta pienillä Täysmetallinen suurennosvaihdin on sekä optisesti että toiminnallisesti suurennoksilla. KG | Am Großacker 42 | D – 35444 Biebertal, Saksa | Puhelin: +49 (0) 6409 - 8115 - 0 | info@schmidt-bender.de | www.schmidt-bender.com 06-07_Paakkari.indd 7 6.10.2014 13:11:37. ainutlaatuinen yhdistäen mekaanisen kestävyyden miellyttävään Lisätietoa 1-8x24 Exos kiikarista sekä muista Schmidt & Bender-tuotteista saa osoitteesta www.schmidt-bender.com. Schmidt & Bender GmbH & Co. NICM?FF; EOP;N;MIFF; ì LCEICM?H MOOLC H;EáE?HNNc
G G ì -OOLC OFIMNOFIJOJCFFC HIJ?;;H EIBN??H GccLCNSEM??H Exos 1-8x24 on klassinen ajometsästyskiikari, jonka laaja suurennoslue muotoiluun
Normaalissa kannassa poikastiheys liikkuu lajista riippuen noin 50 prosentin paikkeilla, mutta tänä vuonna ollaan monin paikoin liikuttu neljänneksen huonommissa lukemissa. tuotannolle. Lopulliset päätökset pyyntiajoista tehdään nyt elokuussa, heti riistakolmiolaskentojen jälkeen. Lintuvuosi 2014 Riistakolmioiden jälkeen TEKSTI JA KUVAT Ville Pohjola S eisoja jää kesken hakuluovin paikoilleen. KRITIIKKIPALAVERI Kritiikkipalaveri on mielipidepalsta, jossa lehden tekijät ja lukijat tuovat esiin metsästykseen vahvasti tai hatarasti liittyviä mielipiteitään. Viimeinen tarkentava kierto paremmin alatuuleen ja lintu on piikissä. Tällä kertaa pyy taisi riistakolmioiden perusteella olla kuitenkin kanalinnuistamme pahin kärsijä. Metson keskimääräinen poikaskanta oli tänä vuonna laskentojen perusteella 32 prosenttia mikä on erittäin heikko. Kanalintujen metsästys ja niiden kannat ovat kenties herkin yhtälö maassamme. Huonon poikasvuoden pohjalta lyhennetty kausi kun saattoi pilata jahtiloman. Lopputuloksena ilmaan sinkoaa vain yksi aikuinen lintu. 8 • 08_09_Lintuvuosi_Allia kurkena.indd 8 6.10.2014 11:01:07. Havaitut linnut olivat hyvin pitkälle yksittäisiä aikuisia lintuja. Kun käytössä on oikeanlaista tietoa varmistetaan että lintumailla saadaan kulkea jatkossakin. Kesä alkoi monin paikoin lintujen kannalta huonoimmalla mahdollisella tavalla. Keski-Suomessa ja Hämeessä poikasten osuus tipahti jopa 25 prosenttiin. Paikoin juhannuksena oli jopa 5 senttiä lunta ja sehän ei tietenkään tehnyt hyvää poikas- Uusi tapa säädellä lintukantojen verotusta on periaatteessa toimiva kunhan ketjun jokainen lenkki toimii. Pian tunturikoivikossa kajahtaa ”aja” ja seisoja tekee työtä käskettyä. Sitä säädetään nyt riittävän herkällä mekanismilla mutta onko tarkkuus vieläkään riittävä. Tänä vuonna nähtiin heti aloituksessa, että järjestelmälle on paikkansa. Tämä juuri ennen kauden alkua tehtävä nopean toiminnan säätö on nostanut keskustelua puolesta ja vastaan. Vastaava tapahtuma on valitettavasti tänä vuonna kohdannut useita. Tänäkin vuonna moni Metsähallituksen eräluvan ostanut pettyi. Yhtäkkiä koira saa paremman vainun ja painuu samoilla jalansijoilla kyyryyn. Metsokanta on kuitenkin pitkällä aikavälillä elpynyt. Moni kulki helposti viikonkin näkemättä lintuja vaikka viime vuonna samoilla paikoilla oli hyväkin kanta. Vuosia käytössä ollut riistakolmiojärjestelmä on oikeastaan aktivoitunut uudestaan kun Riistakeskus otti käyttöönsä uu- den tavan säädellä kanalintukantoja. Kaula on korkeana pystyssä, ja häntä heiluu lyhyin jäykin liikkein
Tämän vuoden pohjalta kun todellinen tilanne ja alueelliset rajoitukset eivät kaikin paikoin vielä osuneet yksiin, voi moni ryhtyä kyseenalaistamaan järjestelmän toimivuuden. Riistakolmiojärjestelmässä on siis hyvä itu mutta se vaatii vielä kehittämistä. Laskijoiden moraalista Merkittävä laskentojen tuloksiin vaikuttava seikka on motivaatio. Jatkuvuus on tärkeä osa harrastustamme. Moni siis ymmärsi helposti miksi metsästysaikoja lyhennettiin. Toivottavasti näin ei käy. Ainakin alussa kerrotun tilanteen riekko jatkaa lentoaan edelleen. Paikassa jossa piti lintuja olla ainakin kohtuudella, löydettiin tyhjiä metsiä. • 9 08_09_Lintuvuosi_Allia kurkena.indd 9 6.10.2014 11:01:08. Kuitenkin tämän vuoden poikastuotanto on ollut normaalia heikompi. Koska tänä vuonna jahtivuosi meni monilta pieleen, on vaarana että ensi vuonna sama lintu lasketaan kahteen kertaan. si metsoa. Emme voi olla vielä varmoja onko lupakapasiteetti yli kannan sietokyvyn. Kolmioista on monelle muodostunut pakollinen paha. Kenties paikkaa pitäisi vaihtaa vaikka vuorovuosin. Voihan olla että kolmio on aikanaan perustettu alueelle jossa ei vain yksinkertaisesti esiinny esimerkik- Riekko-reppana on edelleen haastavassa paikassa. Järjestelmä vaatii kuitenkin vielä monin paikoin hienosäätöä. Metsähallituksen alueilla metsästävien täytyy ehdottomasti pitää viimeinen kontrolli liipaisinsormessaan. Reaaliaika on nykyaikaa Meillä on nyt hyvä järjestelmä joka mahdollistaa kunnittain tehtävät metsästysrajoitukset reaaliaikaisesti kulloisenkin kannan mukaan. Lisäksi asiaan vaikuttaa laskevan seuran metsästysaktiivisuus. Etelämpänä riekkoa havaitaan paikoin yllättävissäkin paikoissa. Lisätietoja laskennoista www.riistakolmiot.fi Metsokannat ovat keskimäärin kasvaneet ja metsoon törmääkin paikoin useammin kuin teereen. Toisaalta, alueilla joissa ei esimerkiksi riekkoa pitänyt olla kuin 0,1 per neliökilometri niihin törmättiin usein. Samoin kolmiot ovat vuodesta toiseen samoilla paikoilla. Todelliset maastohavainnot eivät kaikin paikoin vastanneet lähellekään riistakolmiolaskentojen pohjalta tehtyjä kanta-arvioita. Monin paikoin metsoa ei hirvimiesten mielestä löydy ollenkaan vaikka hetken metsässä kuljettuaan törmää niihin yhtenään. Ylä-Lapissa paikalliset metsästäjät ovat tehneet henkilökohtaisia rauhoituksia ja silti riekkoturisteja riittää. Suurimmat ongelmat ovat itse laskennoissa. Jos nyt ammutaan kaikki emolinnut poikasten puuttuessa, mistä tuotetaan ensi vuoden kanta. Jos poikue nokan eteen osui, oli se keskiarvoa pienempi. Meidän metsästäjien on nyt vain muistettava oma vastuumme, moraalimme ja varsinkin harrastuksemme jatkuvuus. Kolmioita on Suomessa noin 1200, mutta niistä laskettiin tänä vuonna vain 707. Tuloksia voidaan jatkossa rukata siihen suuntaan kuin toivotaan. Ainakin riekkomailla tuntuu olevan kulkijaa enemmän kuin pitäisi. Nyt onkin suuri vaara että kolmiolaskennoissa ryhdytään pelaamaan kotiin päin. Metsähallituksen tulostavoitteiden nosto voi siis olla myös uhka. Muistetaan siis että jokainen meistä tekee siis lopullisen rauhoituspäätöksen viime kädessä itse. Metsästäessä ei saa olla ahne jotta voisi ensi vuonnakin metsästää
150 kappaletta savikiekkoja singotaan ilmaan vaihtelevassa tahdissa ja vaihtelevista suunnista. Tasaisella keskiarvolla jokaiselle ampujalle on 37,5 kiekkoa. 12 sporting-heitintä ja kaksi tietokonetta aikovat simuloida meille englannin kansallisurheilun, fasaanin ajojahdin huuman. Kiekkoja todellakin tulee. Siksi osa harrastajista on siirtynyt sportingiin. Tieto- koneet sylkevät kiekot ilmaan aivan ristiin rastiin, mutta suurin osa kiekoista suuntautuu ampujien yli, kuten fasaanit miesajossa. Tällä kertaa mukana ei kulje noutajia, mutta kiekkoja alkaa lentelemään siihen tahtiin että oikean olkapään takana seisova lataaja saa tehdä tiukassa tahdissa töitä koko erän ajan. Kiihko ja innostus valtaa kaik- 10 • 10-11_Brittishooting.indd 10 1.10.2014 16:43:16. Sama tunnelma on vallannut kaikki neljä rivissä odottavaa ampujaa. Kun ensimmäinen on tullut 5-6 metrin korkeudella suoraan yli, vieläpä vallin takaa aivan yllättäen, alkaa Satakunnan Ampujien sporting-radalla sellainen rytke ettei hetkeen ole kuultu. Onhan se ajatuksena aika villi. Kaikki saavat ampua jokaista kiekkoa, yhtä aikaa. LAJIESITTELY Englantilainen metsästysammunta Haulikkoammunnan perinteisimmät lajit ovat tunnetusti vakavailmeistä touhua. Haulikon kahvan ja kämmenen väliin puristuneen ilman kosteusprosentti lähentelee sataa. 150 kiekkoa on monta kertaa enemmän se määrä mikä normaalissa haulikkolajissa ammutaan. Neljä ampujaa ampuu joka suunnasta lähes kaikkiin ilmansuuntiin sinkoilevia kiekkoja. TEKSTI JA KUVAT Ville Pohjola K äsi puristaa majavanhäntätukkia tiukalla otteella, ja katse on tiukasti edessä nousevan maavallin ilmatilassa. Jos kuulosuojaimet eivät vaimentaisi kaikkea ulkopuolista meteliä, voisi hyvin kuulla kuinka teräsputkiset compak-häkit kalisevat jalkojen tärinästä. Kauhunsekaiset tunnelmat saa aikaan kohta ilman täyttävä kiekkosade. Nyt Suomeen on saapunut vieläkin hulvattomampi laji
• 11 10-11_Brittishooting.indd 11 1.10.2014 16:43:18. . Lataajat tekevät parhaansa etteivät saa hylsyjä otsaansa eivätkä sormet jää väliin kun innostunut ampuja paukauttaa haulikkonsa jälleen kiinni. Hieno asia englantilaisessa metsästysammunnassa on se, että kyseessä on todellinen haulikkoammunnan mobiiliversio. Ajoitus ja kulloinkin käytettävät heittimet hoidetaan siis automaattisesti tietokoneella. Tässäpä siis vinkki metsästysporukan omaan ampumatapahtumaan tai kokeilulajiksi ampumaseuroille. Jyrki Louhivuori operoimassa heittimien ohjauskeskusta. Hän korosti turvallisuusseikkoja ja häkkien rajaamia sektoreita. ”Ratojen käyttöaste on nykypäivänä olennainen asia ja mitä enemmän radoille saadaan uusia ampujia sen parempi se on kaikille harrastajille,” Kai toteaa. Laji on saapunut Briteistä jossa siinä jopa kilpaillaan. Tämä on t-o-d-e-l-l-a hauskaa! Vaan niin lupasi ammuttajamme, Jyrki Louhivuorikin aamun puhuttelussa. Näin toteutettuna lajissa on kuitenkin parasta juuri kilpailullisuuden puuttuminen. puolet kuin Jyrkikin. Haulikot paukkuvat, ejektorit naksuvat ja riemukkaat huudahdukset kajahtelevat. SA:n hallituksen sporting-lajien edustaja Kai Hämäläinen näkee lajissa samat hyvät Englantilainen metsästysammunta ALKUPERÄISELTÄ nimeltään simulated game shooting tai flush shooting. Satakunnan Ampujien järjestämä kokeilutilaisuus veti ampujia Helsinkiä myöten. Välillä kiekko vain yksinkertaisesti katoaa oman haulikon piippujen edestä kun viereinen kaveri poksauttaa pölyt ilmaan. Kiekkojen lentokulma on pääsääntöisesti kohti ampujia, mutta lentoradat kulkevat vinottain ristiin ampujarivistön yli. Englannista lähtöisin oleva laji jolla simuloidaan maan perinteisiä linnunmetsästysmuotoja. Uudet ampujat tuovat seuroillekin näkyvyyttä, SA:lla eri sporting-lajeissa erinomaisesti tänäkin vuonna menestynyt Saija Hautaoja yhtenä esimerkkinä. Ensimmäinen oli halu saada ampujia lisää ja radoille käyttäjiä,” sanoo Louhivuori. Ammuttaja käynnistää sarjan, valvoo turvallisuutta ja puhaltaa ajon poikki pillillä. Jostakin välistä haulisuihku kuitenkin senkin tavoittaa. Selän takana kasa hylsyjä, ja käsissä kuuma haulikko. Laji on ollut maassamme pari vuotta, ja saanut pikkuhiljaa ansaitsemaansa huomiota. Ampujat vain poteroihinsa, grouse butteihin ja kiekkoa ilmaan. Kun taivas tyhjenee ja rata hiljenee, jokaisesta häkistä loistaa leveä virnistys. Miksi uusi laji. Periaatteessa samalla systeemillä on mahdollista simuloida fasaani-, peltopyy- tai vaikka nummiriekkojahteja. Miten vain skeema päätetäänkään rakentaa. Pienillä asioilla varmistetaan että kaikki sujuu turvallisesti vaikka ampujia onkin samaan aikaan neljä. Jokaisella on edessään tyhjä ”lärvilauta”, 50 patruunaa vetävä teline josta lataaja paukut nappasi. ”Kaikki eivät halua ampua skeetiä, trapia tai metsästysammuntaa”, Jyrki jatkaa. Sporting-häkkien kautta kaikkien sportingampujien tuntema Taitokaari Oy on sponsoroinut laitteiston. ”Noh, mistähän se lähti. Satakunnan Ampujilla harrastajapohja on noussut nimenomaan uudempien lajien, kuten sportingin myötä, joten kaikki uusi on varmasti tervetullut lisä repertuaariin. Tiukalla ampumakurilla saadaan varmistettua että hyvä fiilis jatkuu päivän jälkeenkin. Kaikilla on hauskaa ja kaikki voivat nauttia aidosta ampumisen ilosta. Välillä kauempana kaartaa pienenä mustana pisteenä kurppakiekko omalla lentoradallaan. Sitä on tosin vaikea huomata sillä tiukimmassa purskeessa taivaalla on samaan aikaan kuusikin kiekkoa. Heittimet kulkevat peräkärryssä periaatteessa minne vain joten sitä voi kokeilla kaikilla radoilla joiden ympäristöluvissa on mainittuna sporting tai compak sporting. Osa kiekoista voidaan heittää taustalla poikittaisina, osa korkeammalla kaarella ”roikkoina”. Satakunnan Ampujat ovat olleet aktiivisia lajin esittelyissä tarjoamalla loistavat olosuhteet. ki, ja kiekkoja alkaa pölähtelemään tomuksi. Laitteisto muodostuu 6-12 sportingheittimestä sekä tietokoneaivoista jotka ohjaavat heittimien skeemaa. Kiihkon laskettua jäljelle jää aivan loistava riemun tunne. Samalla kaupallisiin fasaanijahteihin lähtevät pääsevät harjoittelemaan. Tavoite on hyvä, sillä ratojen käyttöasteen noustessa niiden sulkeminen on aina vaikeampaa
Suomalainen suurriistanmetsästäjä, Jaakko Ojanperä on tästä hyvä esimerkki. Tällä kertaa erona vain on, että tarinat eivät nosta miestä itseään esiin. Samalla tavalla koukuttavaa kuin Corbettin tarinat ihmissyöjätiikereiden metsästyksestä Intiassa. HENKILÖKUVA Jaakko Ojanperä Suomalainen suurriistanmetsästäjä TEKST: Ville Pohjola KUVAT Suomen Metsästysmuseo/Jaakko Ojanperän valokuvakokoelma. Kertomukset puhvelin ampumisesta 1970-luvun Tansaniassa tai wapitin jahtaamisesta Amerikassa kulkevat samalla tavalla kuin me tavalliset metsästäjät kertoisimme viime viikonlopun jänisjahdista. Ympärillä avautuva aakkosliikenneaseman sali vaihtuu kuunnellessa helposti Tansanian tasangoksi. Samalla tavalla jännittävää kuin Karajamon kertomukset kohti ryntäävistä elefanteista. Joillekin meistä metsästys on niin tärkeää että sen pohjalta tehdään jopa elämän suuria valintoja. Tiedättekö, 12 • 12-13_Henkilo_JO.indd 12 6.10.2014 10:59:20. Niin elävää ja aitoa korvissa soiva kerronta on. K ahden Suuren Valkoisen Metsästäjän, Jim Corbettin ja Karajamo Bellin, tarinat kaikuvat mielessä kun kuuntelen vieressäni istuvan ison harmaapäisen miehen juttelua
Hän on käyttänyt koko elämänsä kerätäkseen noita kokemuksia. • 13 12-13_Henkilo_JO.indd 13 6.10.2014 10:59:20. Jotenkin surullinen näky on arvokivääri josta piippu on katkaistu rälläkällä ja tunnisteet hiottu yhtä brutaalilla menetelmällä. Samalla poikamaisella innostuksella 1939 syntynyt Ojanperä kertoo omia kokemuksiaan vieressäni. mehän kertaamme poikamaisesti innostuen ne huippuhetket kun ajo kääntyykin yhtäkkiä kohti. Erotuksena todellakin on se että nyt on kyse suomalaisesta. Vaikka Suomen Metsästysmuseossa on tänä vuonna jouduttu avaamaan isompi huone Jaakon trofeekokoelmalle, ei 1997 tehdyssä kokoelman luovutuksessa tainnut olla kyse muusta kuin aidosta innostuksesta metsästykseen. . Kannattaa käydä kuuntelemassa historian ääntä, sillä ne ajat eivät enää palaa. Juuri siitä vanhasta, alkuperäisestä uuden etsimisestä joka ajoi myös Corbettin ja Bellin siirtomaavaltioihin töihin. Aikana jolloin Afrikassakin vielä metsästettiin pääsääntöisesti vapaata ja villiä riistaa on metsästys ollut vallan toisenlaista kuin nyt. Metsästystoveriensa ystävällisenä, vieraanvaraisena ja myöskin toisaalta nuukana miehenä tuntema Jaakko on tarjonnut lähipiirilleenkin mahdollisuuden samanlaisiin kokemuksiin. Ja metsästämään. Suomalainen kun ei edelleenkään halua leveillä saavutuksillaan, tai korostaa omaa egoaan. Jos mies päättää valmistumisensa jälkeen suunnata Amerikkaan töihin parempien metsästysmahdollisuuksien perässä on kyse todellisesta innostuksesta. Siitä pioneerien ja tutkimusmatkailijoiden ajasta kertovat Jaakon tarinat, siitä kertoo Ojanperä-salin kokoelma. On todellinen harmi, että esimerkiksi Jaakon lempityökalu, aito Holland & Hollandin valmistama .375-kivääri joutui kärsimään parin vuoden takaisesta museoon kohdistuneesta asevarkaudesta. Jos mies innostuu edelleen myös kotimaisesta rusakkojahdista kyse ei voi olla muusta kuin vilpittömästä intohimosta lajiin. Jos mies myöhemmissä vaiheissa ajautuu asumaan 1970-luvun Tansaniaan ja metsästämään siellä yhtenä paikallisista, ilman outfittereitä tai professional huntereita, on kyse todellisesta pioneerihengestä. Jaakko Ojanperän trofeekokoelma Suomen Metsästysmuseo Tehtaankatu 23 A 11910 Riihimäki Lisätietoja www.metsastysmuseo.fi/nayttelyt/jaakko_ojanpera.php Tarjolla myös näyttelyn mobiiliopas www.metsastysmuseo.fi/nayttelyt/jaakko_ojanpera_mobiiliopaste Sillä voi tutustua kokoelmaan missä vaan
Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi. 14 • 14-17_Haavakko.indd 14 2.10.2014 12:54:14. Ennustamisen ohella muutama muukin asia olisi saanut jäädä tekemättä. JAHTITARINA Haavakko TEKSTI JA KUVAT Jouni Kantonen Kun aamulla pakkasin kamojani en vielä tiennyt, että minulla on ennustajanlahjoja
Kertailin mielessäni aamun ohjeita siitä mitä saa ja mitä ei saa ampua ja kaivelin perunalingoksi kutsutun lyhyen kokotukkisen Mauserini esille. Paikka on strategisesti hieno sillä laaksoa pitkin hirvillä ja peuroilla on tapana vaihtaa maisemaa. Oli nimittäin myös sovittu, että saaliiksi ammutaan vain yksinäinen hieho tai paikallismurteella sanottuna kviga. Tämä Mauser oli aloittanut taipaleensa 1941 ihan tavallisena sotapyssynä. Näinkin vanhaa sotaratsua alkoi jännittää. Ensin tuli läpi pari peuraa, joita oli sovittu ammuttavan vasta seuraavana viikonloppuna. H erätyskello pirisi kello kuusi. Laukaisuvastuskin piti testata. Olimme sopineet, että hiehon ohella ainut toinen sallittu eläin oli Parta-Jaakoksi nimetty erikoinen ja harvinaisen ruma sonni. Joku muisteli menneitä, joku kertoi rakennusprojektistaan sekä tietysti päivitettiin kylän juorut. Ajelin vajaan kilometrin matkan lahtivajalle, johon punanuttuja kokoontui hiljalleen. Kortti tuo ja kortti vie. Valituksestaan huolimatta parempi puoliskoni hyvin tiesi, että näin varmasti tulisi käymään. Läpi meni sekä punnitus että koe, mutta mukana olleet poikani huomauttivat ”faijan pyssyn pitäneen kovimman äänen”. Sotaisuutta aseessa oli enää jäljellä vain kotkaleimoissa. Nokipannukahvit ovat parasta mitä tiedän, mutta niiden tekoon ei lyhyen päivän aikana yksinkertaisesti ole aikaa. Annoin siis niiden mennä. Se on maapassi, jonka vierestä kulkee laakso. Sain sängyn naapurilohkolta jotakin kommentteja viikonlopusta, pitkään nukkumisesta ja mielenvikaisuudesta. Ajo lähti liikkeelle ja passissani alkoi tapahtua. Tuuppasin murkinat setterien nokan alle, keittelin aamukahvit ja samalla tein pari voileipää, kaivelin makkarapaketin ulos jääkaapista ja kylmähuoneesta pari punaista tölkkiä kuravettä. Sen ääneen heräsi niin vaimo kuin koiratkin. Haukku läheni. Näiltä seuduin sonneja oli kaadettu menneinä vuosina aivan liian paljon. Hirvi ja Nisse pyörivät hetken tiheässä kuusikossa ja sitten Perunapassin suunalta tuli ilmoitus, että hirvi oli mennyt läpi ketjusta Viisas hieho oli rymistellyt läpi aukean sitä halkovan ojan reunapuskien suojassa. Tiedän olevani snobi, mutta minusta mukana on mukava kuljettaa paria kivääriä. Sonnilla oli vain yksi yksipiikkinen sarvi ja par- Olin ainut koetta ampumaan tullut kaveri, jolla oli avotähtäimet ja muutenkin erottuva torrakko. Koiramiehemme ohi oli painellut toinen hieho suoraan kohti naapuriseuran maita. Ne tiesivät heti varustuksesta, että tämä ei ole heidän päivänsä. Nyt se oli kaliiperiltaan 9,3x57, piippua oli lyhennetty, kokotukki oli uusi, päälle oli laitettu express-tähtäimet ja laukaisua viilattu. Kuusikosta kuului rytinää. Parivaljakko oli menossa kohti Perunapassia, joka oli samanlainen maapassi kuin omanikin. Tarkka kaatojärjestys oli tullut käytäntöön yhtenä osana hirvikannan normalisointia, mikä sinällään on hyvä asia. Minut se vei aamuajossa paikkaan jota kutsutaan kuningaspassiksi. Muna puuttuu metsästä. Mitään ei kuitenkaan tullut näkyville ja kohta haukun suunta muuttui. Samaan aikaan kun hörpin kahvia keittelin teevettä, sillä en ole kovin perso termarissa tervaantuneelle kahville. Sitä oli tähtäillyt seuramme ukko jos toinenkin ilman onnistumista. Kahvia täälläkin oli tarjolla ja sitä ryystäessä juttu kulki kuten näissä poru- koissa aina. Ei se ole sen väärti. Nostin Mauserin lippuvarmistimen pystyyn ja nostin takamukseni passipenkistä. hon suuntaan. Se näkyi silloin ja näkyy edelleen kannan rakenteessa. Ensin päätettiin minne mennään, mietittiin passit ja ajosuunnat, sovittiin mitä ammutaan ja aivan lopuksi ruvettiin kortille. Ikäviä uutisia alkoi sadella muualtakin. Olen jälkeenpäin monesti miettinyt miksi otin juuri tuon 308:n vaikka olisin voinut valita toisinkin. Suomalaisesta oluesta ja sen lähes Amerikan raitin tasolle vajonneesta laadusta voisi kirjoittaa paljonkin mutta annetaan olla. Ase on myös ainut, jonka kanssa olen joutunut punnitukseen hirvikokeessa. Toinen on yleensä avotähtäiminen lyhyen matkan torrakko puskapasseja varten ja toinen kiikarilla varustettu avopassien työkalu. Metsässä vilistää sukukypsiä hiehoja ilman vasaa aivan liian paljon. En ole vieläkään ihan varma onko se meriitti vai ei. Minä pakkasin repun ja kaivelin passivaatteet esille. Tarkastin radion ja aloin miettiä vaadittavaa aseistusta. Se oli toikkaroinut syksyn aikana useaan eri passiin ja sen tuuri oli lähes taianomainen. Jaakkoa miettiessäni ampumaketjuun tuli virtaa koiramiehen ilmoituksesta, että linjaa päin oli tulossa toivotun mallinen ja sorttinen elukka. Ja mikä parasta, kaikki kaadot tehdään ajometsästyksenä joka ainakin minulle sopii mitä parhaiten. Joka tapauksessa ase on kulkenut mukana yli toistakymmentä vuotta ja se on näppärä lyhyenmatkan erikoinen. Haukku kuului ja se läheni uhkaavasti passiani. Toki se piti syynätä läpi huolella. Termoskannussa tee hautuu ja sitä on mukava litkiä ukkojen jorinoita kuunnellen. Koiratkin painuvat takaisin petiin. Pitkän pöydän ääressä olisi voinut istua pidempäänkin, mutta vähitellen katseet kohdistuivat voutiin ja puhe siirtyi päivän epistolaan. Sitten tuli läpi hirvilehmä tuplavasoi- ta, joka ulottui lähes maahan. Se tapahtui vielä silloin kun koe ammuttiin liikkuvaan maaliin. Näin ne työkalut nytkin valikoituivat; mukaan tuli ruotsin mallin mukaan rakennettu ”eftersöksbössan” kaliiperissa 9,3x57 ja toiseksi 308. Samalla olisin säästynyt monelta harmilta ja kuittailulta. Siis silloin kun ne nyt ylipäätään haluavat tulla juuri tuo- neen, joiden kulkua seurasin kaihon katsein. Myös hirviajurina toimiva mäyräkoira Nisse ajoi nimittäin hiehoa. Se vain sijaitsi suuren hakkuuaukean reunassa. Ja siitä, että tämä sirkus varmaankin jatkuu taas tammikuulle saakka. Kaverini oli käskenyt kertoa terveisiä • 15 14-17_Haavakko.indd 15 2.10.2014 12:54:14. Kotiseurallani on nimittäin alueellaan kohtuullisen hyvä peura- ja hirvikanta ja luvat sen mukaiset. Olin ainut koetta ampumaan tullut kaveri, jolla oli avotähtäimet ja muutenkin erottuva torrakko
Muut komennettiin valmiustilaan ja minä, vouti sekä Nissen isäntä lähdimme hirven perään. Suomalainen hirvimies on kuitenkin positiivinen olio. Nyt kulkivat. Samalla tuli leukailtua siitä, että tästä päivästä ei enää puutu kuin haavakko. Meillä oli tehtävänä vielä yksi kaato ja sitten voisimme ryhtyä nautiskelemaan peuranpyynnistä. Minä piru vieköön olin tehnyt haavakon! Vouti ilmoitti ampumakiellosta ja ohjeisti minut ottamaan koiran kiinni. Meillä vain harvalla tornilla on numero. Nisse löysi hirven ja täysi rähinä päällä ajo tuli kohti kuten pitikin. Seuraavaksi ilmoitin radioon tehneeni haavakon. Hieho oli alkanut kiertää kehää ja luultavasti se jäi suolle vetämään henkeä, kun kiskoimme vastaanhangoittelevan mäyräkoiran kyytiin. Kun se oli painellut yli sata metriä täyttä laukkaa ohi, aloin korjailla ihmetyksestä sijoiltaan mennyttä leukaluutani. Meillä oli tietohirvi suolla ja valmis passilinja suon takana. Minä sain tornin numero kaksi. Sieltä se tuli, hitaasti jolkotellen ja Nissen haukkua kuunnellen. Minä siis sain aukkotornin josta näkyvyyttä joka suuntaan oli enemmän kuin tarpeeksi. Se kulki linjaa pitkin rauhallisesti hölkyttäen, pysähtyi ja arvioi ylityskohtaa. Nousin torniin, latasin aseen ja ilmoittelin radioon kakkosen miehitetyksi. Palasimme tulille, avasimme oluet ja päivittelimme huonoa tuuriamme. Olin varma hyvästä osumasta, koska hirvi selvästi merkkasi osuman. Ykkösen vierestä kulkevat peurat ja kakkosen kohdassa sähkölinjan alaisen aukon ylittävät hirvet. Optimistisen hurmoksen vallassa aito herrasmiehemme Timo kiskaisi kortit esiin ja aloitimme rouva Fortuna kiusaamisen. Näin hiehon jo noin viidensadan metrin päästä. Olihan marraskuinen sunnuntai-ilta. Lähdin koiramiehen avuksi hakemaan Nisseä, jonka saimmekin kiinni kohtuullisen nopeasti suon reunasta. Se uskoo parempaan. Jostakin kumman syystä lähekkäin sijaitsevat tornit, ykkönen ja kakkonen, kun toimivat aivan eri tavalla. Ei olisi pitänyt sanoa mitään. Minä odotin. Päätettiin ryhtyä makkaranpaistopuuhiin. Niillä on nimet ja aloittelevalla seuran jäsenellä menee vähintään vuosi oppia missä on esimerkiksi Pääkallotorni, Eiffel tai Hengenvaarallinen torni. Aluksi kaikki sujui kuin rasvattu. Hieho lähti kiitonaapuriseuralle, joka sekin oli jahdissa samoilla kulmilla. JAHTITARINA yli hieman jäätyneen marraskuisen maan. Ja kuten oli tähdissä kirjoitettu, hirvi päätti ylittää sähkölinjan juuri kakkosen kohdalla. Yritin olla rauhallinen selittäessäni tilannetta, mutta lepertelyksi se meni. Oli sunnuntai-ilta, hämärä jo hiipi seutuville ja olin tauolla luvannut tulla kotiin ajoissa. Ajelin auton lähelle passia ja kävelin tornille laukkaan ja ohitti tornini vain muutaman metrin päästä. Korahdin kurkustani alkuihmisen mörähdyksen ja kuten kaikkien oppikirjojen mukaan tapahtuu, hirvi pysähtyi kuuntelemaan. Ei tarvinnut olla bushmanni todetakseen, että hirvi oli painellut tasaista ravia ainakin puoli ki- 16 • 14-17_Haavakko.indd 16 2.10.2014 12:54:14. Kun peli pantiin voudin toimesta poikki, voitiin miehissä todeta, että aamupäivä meni niin perseelleen kuin mennä voi. Jäin odottamaan häntä ja koiramiestä. Sekin vitutti. Mikään ei voi mennä pieleen! Minä rupesin hurmetöihin ja kaverit ryhtyivät järjestelmään logistiikkaa. Ja laukaushan sieltä kuului. Samaan aikaan passilinjamme toisessa päässä pari hirveä pötki läpi linjan juuri siitä kohdasta josta hirvet eivät kuulemma koskaan kulje. Sen vuoksi Mauser vaihtui 308:iin. Hirvihommissa ”kakkonen on ehdottomasti ykkönen”. Noin sadan metrin päästä aloin seurata hirveä kiikarin ristikon läpi. Se oli hieman etuviistossa, mutta siihen olin miettinyt sen elon päättyvän. Annoin sen tulla kolmenkymmenen metrin päähän. Minä painoin liipaisinta. Vitutti ja hävetti
Painelimme hirven perään pimenevään iltaan. Emme huomanneet laisinkaan Nissen tempoilua hihnassa, saati jatkuvaa haukkua. Jonkin ajan kuluttua ylitimme matalan kallionselän. Toinen luoti sen sijaan löytyi hirvestä. lometriä tornista Länteen. Minä rupesin hurmetöihin ja kaverit ryhtyivät järjestelmään logistiikkaa. Pysähdyimme sen harjalle selvittämään sijaintiamme. Viimeinen mukana ollut patruunani löysi oikean osoitteen. Otin sen kyljen ristikolle ja annoin palaa. Se oli täysin ehjä ja sen päässä oleva muovipallo tuijotteli minua ilkikurisesti, kun kaivelin sen esiin hirvenlihasta. Ja kun oikein tarkasti mietin, se taisi olla viimeinen hirveni jonka olen ampunut 30-kaliiperin aseella. Mielessäni liikkui vaikka minkälaisia ajatuksia, mutta pidin suuni kiinni. Olen myös oppinut radiokäyttäytymistä. Saimme vihdoinkin hirven kumijalan kyytiin ja myös kuljetuksen itsellemme. Sen verran olen tapahtumista ottanut opiksi, että olen nykyään patruunapuolella suosinut muita valmistajia. Yhtä äkkiä hirvemme nousi ylös vain parinkymmenen metrin päässä meistä. ampumataidostani tai oikeastaan sen puutteesta. Yksikään luodeista ei auennut. Hieman yli tunnin kuluttua pilkkopimeässä metsässä alkoi kuulua huutelua ja näkyä taskulampun valoja. Sen ulostuloaukko oli aivan yhtä suuri kuin menoaukkokin; oli kuin 7,5 mm rautatanko olisi työnnetty hirvestä läpi. Ammuimme kuin Amerikkalainen erikoisjoukko väijytyksessä; paljon ja ohi. Apujoukot saapuivat perille. Noin puolentoista kilometrin päässä näimme hirven ensimmäistä kertaa, se oli selvästi haavoittunut mutta jatkoi pakoaan meidät nähtyään. Koiramies alkoi jo epäillä minun ampuneen aidon pummin. Viimeinen oli mennyt lavan takaa läpi. . Se lieni vähintä mitä voisin tilanteessa tehdä. • 17 14-17_Haavakko.indd 17 2.10.2014 12:54:14. Se ei minua paljon lohduttanut; lähinnä harmitti vieläkin enemmän. Olin osunut, mutta en millään voinut ymmärtää mitä helkuttia oli tapahtunut. Olimme kimpassa juoneet sen viimeisen olueni ja lisäenergiaksi tuotu toinen tölkki katosi kolmikkomme käyhisiin kurkkuihin tuota pikaa. Asiallinen tiedotus ja avoimuus olisi ollut valmistajan suunnalta ihan mukava asia. Matkalla lahtivajalle kävin kotona kertomassa tilanteen, sillä luonnollisesti kännykästä akku oli loppunut sopivasti. Väänsimme hirven pulkkaan ja ryhdyimme vetopuuhiin. Vain muutaman sadan metrin kuluttua se pysähtyi kyljittäin ja jäi katsomaan meitä. Hirvemme jatkoi matkaa, mutta sekin alkoi olla jo kuitti. Olin ampunut hieman etuviistoon, joka osaltaan selitti luodin kulkusuunnan. Monelta muultakin ilta oli mennyt pilalle. Olen jälkeenpäin kuullut, että valmistajalla olisi ollut juuri noihin aikoihin vaikeuksia luotien teknisessä tuotannossa. Koiramies kaivoi taskustaan valkean nenäliinan ja pyyhkäisi tummaa maata. Hirvi pyöri hetken ja kaatui maahan. Hirveen oli osunut kaksi luotia. Luoti oli osunut hiven kylkiluun reunaan ja muuttanut siitä suuntaansa. Olin hiljaa, vedin ja hikoilin. Hiki lensi ja sain kuulla melkoisen litanian erilaisia huomautuksia mm. Samalla otin mukaani konjakkipullon, jonka luovutin seuran baarikaappiin. Hämmentyneessä tilassa tuuppasimme kuulaa taivaalle. Se oli kulkenut kylkiluiden takaa kohti hirven peräpäätä ja lopulta pysähtynyt lähelle hirven kinkkua. Ratkoessani mahaa auki sain kuulla, että lähin tie kulki naapuriseuran puolella noin kahden kilometrin päästä kaadosta. Silti luodin käyttäytyminen oli sen verran outoa, että ammuin seuraavana iltana loput saman erän patruunat hiekkasäkkiin. Se tiesi noin tunnin odottelua ja helvetinmoista vetämistä, sillä maasto oli ylä- ja alamäkeä. Pohjalainen itsetuntoni oli jo saanut niin monta kolausta, että aloin itsekin uskoa olevani täysi tumpelo. Olimme väsyneet ja poikki. Hämärän peittämässä maassa oli kuitenkin jotain tummaa. Verta se oli. Nylkiessämme hirveä alkoi tilanne vähitellen selvitä. Onneksi aika kulkee ja tämäkin tapahtumaketju on muisto vain. Siihen mölytoosaan ei kannata huudella mitä vain; ei ainakaan ennustuksia. Hölkkäsimme paikalle ja totesimme hirven hengettömäksi
TEKSTI JA KUVAT Esa Höysniemi K äytettyjen ja joskus uudempienkin aseiden puuosiin on voinut syntyä erilaisia vaurioita, joista suuren osan pystyy hoitamaan kotikonstein. Moni haluaa myös muuttaa lakatun tukin öljypintaiseksi, jolloin vanhan pinnoitteen poisto muuten ehjästä puusta on tarpeen. 18 • 18-21_Haulikkonurkka.indd 18 6.10.2014 11:42:09. Työ onnistuu keneltä tahansa vähänkin kädentaitoja omaavalta. HAULIKKONURKKA Haulikon tukin kunnostaminen Lakan poisto ja halkeamien korjaus Seuraavassa käydään läpi joitakin keinoja erilaisten kolhujen korjaamiseksi sekä tukissa olevan lakan poistamiseksi. Jos työstä ei ole aiempaa kokemusta, harjoittelu kannattaa tehdä halpaan käyttöaseeseen, jossa esteettiset työvirheet eivät haittaa. Lakan poiston ja hionnan jälkeen perä käsitellään tukkiöljyllä. Sopivan työkalun puutteessa kaapimiseen soveltuu esimerkiksi katkoteräveitsen terä. Kuvan maalinpoistoaineet ovat koostumukseltaan geelimäisiä ja pehmentävät maalin/lakan, minkä jälkeen maalijäänteet kaavitaan pois pintaa vahingoittamatta. Kalliiden laatuaseiden kunnostus on järkevintä antaa asiansa osaavalle ammattilaiselle. Lakan ja maalin poistaminen Aseissa on käytetty erityyppisiä lakkoja, joiden poistaminen kannattaa aina aloittaa ko- Tämä tavallista kovempaa käyttöä nähnyt perä on vielä pelastettavissa
Jos lakanpoistoaine tehoaa, irtoaa pinnoite tehokkaasti karhennuksen syvennyksistäkin hammasharjan tai vastaavan avustuksella. K lsyll Baschie ri & Pellagri -patruunat keilemalla maalinpoistoaineella aineen ohjeita noudattaen. Kolhujen ja naarmujen poisto Karhennukset Lakan tai maalin poistamisen jälkeen pinta hiotaan varoen edelleen poistamasta lii- Pinnoitteen poistaminen karhennuksista voi tuottaa joskus pään- vaivaa. Tukin kaulassa on vanha halkeama molemmin puolin. Poistoaineet tehoavat parhaiten vanhempiin lakkoihin ja jo hilseilleeseen pintaan, mutta joihinkin uudempiin lakkatyyppeihin vaikutus voi olla jokseenkin olematon. 18-21_Haulikkonurkka.indd 19 6.10.2014 11:42:12. Tämän jälkeen kokeillaan poistoainetta uudelleen ja ellei se vieläkään tehoa, on edessä työläs kaapimisurakka. rekyy liä v aim ent av Pistooliperän muoviläpyskä on korvattu ebenpuisella ja karhennuksen aloitusviivat tehty. Muussa tapauksessa karhennukset voidaan ”avata” erityisellä karhennustyökalulla. Halkeamiin porattiin reiät, jotka tapitettiin ja liimattiin epoksilla. Suuremmat kolhut yritetään poistaa höyryttämällä vauriokohtaa, pienimmät syvennykset nousevat usein pelkästään kastelemalla. alla kaa puuta sovituskohdista. Hionnan on ulotuttava tarpeeksi kauas virhekohdasta ettei alueelle jää erottuvaa syvennystä. Karhennusten teko vaatii huolellisuutta, mutta käyttöaseessa pienet virheet eivät maata kaada. n rdo Go -h y uppias www.hjorth.fi. Näissä tapauksissa lakan pintakerros kannattaa ensin kaapia ohutteräisellä kaapimella tai vaikkapa katkoteräveitsen terällä. Periaatteessa kaikki kolhut, joissa puun syyrakenne on säilynyt murtumatta, nousevat ylös edellä mainituilla keinoilla. lähin ka o s t a ä. Suuremmissa vaurioissa ainoa keino on lisätä puuta kyseisiin kohtiin. Hiomalaitteita on tässä työssä syytä varoa, sillä hienollakin paperilla poistetaan helposti liikaa materiaalia puiden ja metallin yhtymäkohdista, jolloin puupinta jää metallipinnan alapuolelle, kun pitäisi olla päinvastoin. Tässä vaiheessa voidaan pienemmät naarmut hioa kokonaankin pois riippuen niiden sijainnista. Tällöin korjaus jää lähestulkoon aina enemmän tai vähemmän näkyviin
Virheet näkyvät ja myös korostuvat lähikuvissa. On tärkeää, että halkeama puristetaan kiinni puristimella ENNEN poraamista. Halkeamat Useimmat halkeamat voidaan korjata poraamalla niihin halkeaman pituussuunnassa reikä, joka täytetään värittömällä ja laadukkaalla epoksiliimalla. Liitoksessa on myös puutapit, jotka vahvistavat yhtymäkohtaa. Kuvissa näkyvien aseiden karhennusten uusimista tai ”parantelua” on harjoiteltu edullisella Gunline-karhennussarjalla. Paikka maastoutuu hyvin karhennuksen sekaan. 20 • 18-21_Haulikkonurkka.indd 20 6.10.2014 11:42:15. Useissa tapauksissa pelkkä halkeaman liimaaminen ei riitä, koska siihen on vaikea saada riittävästi liimaa ja/tai koska halkeamapinnat ovat usein jo likaantuneet tai pinttyneet aseöljyn/tukkiöljyn vaikutuksesta. Poraamisen jälkeen puristin löysätään ja halkeamaa avataan varovasti, jotta osa liimasta tunkeutuu myös halkeamaan itseensä. Reiän poraaminen halkeamaan kasvattaa puhdasta liimapintaa ja liima saadaan kattavasti koko alueelle. Harjoitus tekee mestarin Useimmat korjaustoimet onnistuvat helposti nykyisillä liimoilla, mutta halkeamien ja muiden korjausten hävittäminen näkymättömiin vaatii jo keskivertoa enemmän taitoa. Etutukin syvä kolo paikattiin puutapilla. . HAULIKKONURKKA Näitä työkaluja tarvitaan myös silloin, kun karhennukset ovat kuluneet sileiksi tai niitä joudutaan korjauksen takia hiomaan. Isompiin halkeamiin voidaan myös lisätä puutappi, joka liimataan paikoilleen. Kokonaan irronneen osan liimaus noudattelee samaa periaatetta. Isompien osien liimauksessa kannattaa käyttää myös tapitusta aina kun osat ovat niin suuria että se on mahdollista. Monissa tapauksissa myös puun syykuvion muokkaaminen lyijy- tai värikynällä saa esimerkiksi halkeamakohdan lähes näkymättömiin. Saumapintojen keskiosaan on yleensä syytä tehdä tilaa liimalle ja samalla pala on helpompi painaa paikoilleen kun se ottaa kiinni vain reunoista. Tämän aseen tukki on uusittu heti pistooliperän jälkeen. Tätä tehostaa sopivan paksuinen puutappi, joka työnnetään epoksilla täytettyyn reikään. Halkeamat kannattaa korjata aina mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, tällöin työ on vähäisempi ja lopputulos huomaamattomampi kuin siinä vaiheessa kun kappale irtoaa kokonaan. Tällaisia kohtia ovat karhennusalueet, perän tai etu- tukin alapinnat jne. Liitoskohta on piilotettu karhennuksen rajaan. Viimemainittua keinoa voidaan käyttää myös korjattaessa esimerkiksi perän ja lukkorungon välisiä aseöljystä pehkaantuneita vastinpintoja. Työ vaatii erittäin huolellista tekijää hyvin onnistuakseen, mutta käyttöaseeseen sopivan ja kauempaa katsottuna hyvän näköisen karhennuksen saa tehtyä huolimattomampikin tekijä. Korjauksia voi harjoitella käytöstä poistettuihin puuosiin ja aina kannattaa miettiä korjauskohteen rajaamista vähemmän näkyviin kohtiin. Näin halkeama jää myös vähemmän näkyväksi kuin jos pala vain liimataan takaisin. Halkeama puristetaan kiinni uudelleen ja jätetään liimaus kuivumaan
TILAAJAPALVELU p. (03) 4246 5335 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) tilaajapalvelu@riistalehti.. 18-21_Haulikkonurkka.indd 21 6.10.2014 11:42:19. HENKISTÄ JA FYYSISTÄ EVÄSTÄ REISSUUN! TILAA Tutustumistarjouksena – saat lahjaksi 3 ateriapakkausta Blå Band Expedition Mealia! (arvo á 8,95 euroa) Tutustumistilaus + 3 numeroa jaa 3 pakkausta yhteishintaan 18,90 euroa (sis.alv. (03) 4246 5354 arkisin klo 9–16 Muina aikoina automaatti: p. 10 %) www.riistalehti.fi tai tilaus@riistalehti.fi aus l i t s i a k i a Määrä 84 € a o r e m u 10 n 10 %) (sis. alv
Niinpä jänis joutuu syömään runsaasti valkuaista sisältävät ulosteensa, mihin se ryhtyy yleensä asettauduttuaan aamuruokailun jälkeen päivämakuulle. Hyvän lämmöneristyksensä ansiosta jänis ei tarvitse lumisuojaa vaan se lepäilee päivisin avoimessa makuukuopassa. Lumikengillään se pystyy loikkimaan kepeästi hangellakin. Parhaiten jänikselle maistuvat pajut, haapa ja koivut. Tunneli ei edes tarjoaisi suojaa jäniksen päävihollisen eli ketun hyökkäykseltä. 22 • 22_23_Metsajanis.indd 22 2.10.2014 12:48:24. Kun lumi peittää varpukerroksen, jänis siirtyy aterioimaan lehtipuiden oksia ja nilaa. Metsäjänis säästää upottavassa lumessa mielellään energiaa ja käyttää valmiita polkuja, jotka ovat joko sen lajitoverien tai muiden nisäkkäiden tamppaamia. Jäniksen yksipuolinen talvisapuska sisältää varsin vähän energiaa, joten sen on syötävä peräti puolisen kiloa pikkuoksia, nilaa ja silmuja vuorokaudessa. Jäniksen ohutsuoli, jossa ravinto imeytyy verenkiertoon, on ennen umpisuolta. Peltojänikseksikin kutsuttu rusakko on peräisin aavoilta aroilta, jossa se on oppinut kaivautumaan tunneliin näkösuojan vuoksi. Koivujen silmuihin se ei koske, sillä koivut suojelevat elintärkeät osansa pahanmakuisilla hartseilla. Alkuperäislajistoomme kuuluva metsäjänis on oiva malliesimerkki maamme ankariin talvioloihin lähes täydellisesti sopeutuneesta lajista, ja se menestyykin kaikkialla. Meillä tunneli tarjoaa rusakolle myös suojan pakkaselta. RIISTAELÄIN Metsäjänis ei pelkää talvea TEKSTI Mikko Lamminpää PIIRROS Karoliina Lahti M aassamme loikkii kolmen jäniseläinlajin edustajia: Kotieläinkarkulainen kaniini on levittäytynyt pääkaupunkiseudun ja Turun ympäristön puutarhoihin nopeasti parin viime vuosikymmenen aikana. Eteläisempi laji rusakko yrittää oppia metsäjäniksen tavoille: Sen turkki on talvisin nykyään vaaleampi kuin ennen. Valkean turkin karvat ovat onttoja ja eristävät mainiosti. Metsäjänis (Lepus timidus) popsii talven tullen mustikan ja puolukan muhevia varpuja. jan uhatessa. Kaakosta käsin maatamme vallanneet suurikokoiset rusakot etenivät 1930-luvulla Lapin porteille asti ja ovat puolisen vuosisataa kestäneen vetäytymisen jälkeen palanneet Kemin korkeudelle. Se levittää takajalkojensa varpaat lumikengiksi ja yltää lumipeitteen paksutessa riekon tavoin syömään yhä ylempiä oksia. Se käyttää kaivamaansa lumitunneliaan vain huuhkajan tai muun siivekkään saalista- Metsäjänis ei pelkää paukkupakkasta. Kuitupitoinen ravinto kulkee ruoansulatuksen läpi nopeasti ja poistuu tyypillisen pyöreinä papanoina. Muun ruoan puutteessa jänis nakertaa myös männyn nilaa tai jopa kuusen, katajan ja männyn neulasia. . Energiapitoisempi eväs muhii pitkässä umpisuolessa ja poistuu viher- tävänä umpisuoliulosteena. Metsäjänis ei pelkää paukkupakkastakaan. Sen valkoinen talviturkki antaa mainion suojavärin ja on lisäksi kaksi kertaa kesäturkkia tiheämpi ja siten lämpimämpi. Metsäjäniksen amerikanserkkua (Lepus americanus) kutsutaan virallisestikin lumikenkäjänikseksi (snowshoe hare)
Suomessa ovat ”asiantuntijat” päätyneet nyt täysin päinvastaiseen ratkaisuun uuden asetuksen myötä. Aktiiviset metsästystavat pakottavat villisiat liikkumaan entistä laajemmilla alueilla ja jopa alueilla joihin ne luonnostaan eivät hakeutuisi. Mistään kompostista/tunkiosta, kauriin/valkohäntäpeuran ruokintapaikasta, laillisesta haaskasta, riistapellosta, kasvimaasta tai vastaavasta ei synny ”nimenomaan villisioille suunnattua ruokintaa” vain sen takia että villisika käy niissä ruokailemassa. Jouni Laurén Imatra • 23 22_23_Metsajanis.indd 23 2.10.2014 12:48:25. Asetuksella kiellettäisiin nimenomaan villisioille suunnattu ruokinta”. Aktiivisten metsästysmuotojen mukana vääjäämättä lisääntyvät myös villisikojen haavoittumiset. Villisikojen metsästyksen vaikeutuessa kanta tulee varmuudella kasvamaan ja samalla MMM:n asetus pakottaa villisian metsästäjät aktiivisiin metsästystapoihin eli ajometsästykseen sekä villisikojen ajattamiseen koirilla, juuri päinvastoin kuin Virossa tehdään. Villisika on tullut Suomen luontoon jäädäkseen leutojen talvien myötä ja kanta on vahvistunut voimakkaasti viime vuosina. Villisika käyttää myös kauriiden ja valkohäntäpeurojen ruokintapaikkoja. Voi olla, että jos toimisin sikafarmarina, niin olisin tämän asetuksen voimaan tultua tuntuvasti enemmän huolissani tulevaisuudestani. Kyseisen asetuksen valmistelumuistiossa todetaan villisikojen ruokinnasta seuraavaa: ”Villisika on kaikkiruokainen. Valmistelumuistion määritelmä luonnonvaraisen villisian ruokinnasta on sen laatuinen, että todennäköisesti yhtään ”nimenomaan villisioille suunnattua ruokintaa” ei Suomesta löydy, ainakaan enää. Vaikka tarkoitus on päinvastainen. MMM:n nyt tekemä ruokintakielto vaikeuttaa jatkossa tehokkainta kannan harventamista kiinteiltä passipaikoilta ja ajaa villisiat liikkeelle ruoan etsintään. Ajatusmalli on ollutkin varmasti totta aikoinaan, mutta ei enää nykypäivänä. Metsästysasetuksen 40 §:n mukaan haavoittuneesta villisiasta on ilmoitettava poliisille mikä osaltaan kertoo villisian vaarallisuudesta haavoittuneena. Näyttäisi vahvasti siltä, että tällä asetuksella MMM on rakentanut troijalaisen hevosen, joka takaa ASF:n mahdollisimman nopean ja tehokkaan leviämisen Suomessa. Virossa, jossa on pitkä historia villisikojen osalta, on päädytty estämään afrikkalaisen sikaruton (ASF:n) leviäminen rajoittamalla ajometsästystä ja keskittymällä kyttäysmetsästykseen ruokinnoilta, estäen näillä keinoin sikojen vaellusta alueilta toisille. Asetus on valmisteltu MMM:n ruokaosastolla. Lisäksi asetus vahvistaa villisikakantaa estämällä sen tehokkaan metsästyksen. MIELIPIDE Troijan hevosella afrikkalaisen sikaruton kimppuun M aa- ja metsätalousministeriö on antanut asetuksen jolla kielletään villisikojen ruokinta 3.10.2014 alkaen. Samalla lisääntyvät villisikojen aiheuttamat vahingot kasvi- ja viljelysmailla sekä puutarhoissa, joita on pystytty estämään juuri näillä ruokinnoilla. MMM on tehnyt uuden asetuksen ilmeisesti valmistelevan virkamiehen ”ammattitaidon” varassa eikä saamieni tietojen mukaan Riistakeskusta ja metsästysjärjestöjä ole asiassa mitenkään kuultu, minkä valmisteleva virkamies itsekin myöntää. Asetusta valmistelleilla ei ilmeisesti ole todellista kosketuspintaa Suomen villisikakannan todelliseen laajuuteen eikä riittävää tuntemusta villisian elintavoista tai niiden metsästyksestä. Asetuksen allekirjoittajana on tuore maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo sekä neuvotteleva virkamies Katri Levonen. Ruokintakiellon perusteena lienee kuvitelma siitä että villisika olisi leutojen talvienkin aikana edelleen riippuvainen ruokinnasta ja niitä näin houkuteltaisiin Suomeen itärajan takaa
Huomattavasti paremmin toimivat luodit jotka avautuvat riittävän räväkästi osumassa. Toisilla ei tätä ongelmaa ole. Kauris on ilman muuta arvosaalis, mutta eturuhonsa osalta se on hyvin siro ja kevytrakenteinen. Nyt valotetaan kauriin problematiikkaa kaatonopeuden vinkkelistä. Kauris on eturuumiin osalta niin kapea ja kevytrakenteinen, että täydellinen läpäisy vastaa keskimäärin sitä mikä esimerkiksi hirvellä vaaditaan keuhkoille pääsyyn normaalissa jalkalinjaosumassa. Tällaisia ovat mielestäni sekä kaliiperiin nähden raskaat varmint-luodit, että nopealla vauhdilla ammutut kevyet peuraluodit tai osumassa hajoavat tarkkuusluodit. O len ampunut kauriita jousella, .222 Remingtonilla, .223 Remingtonilla, .30-06:lla, 9,3x62:lla ja .375 H&H:lla. Hyvät ja toimivat luodit kojootille ovat siis pääsääntöisesti hyvin toimivia myös kauriille. Luodin avautumista on montaa eri sorttia, mutta lähtökohtaisesti kaurisluodin pitäisi olla nimenomaan sellainen, että se avautuu voimakkaasti heti ensikosketuksesta. Perusvirheenä kauriin kokoa ei ymmärretä ja sitä pidetään joko pienenä suurriistana tai suurena pienriistana. Sieltä löytyykin paljon näkemyksiä ja mielipiteitä eri varmint-luotien kes- tävyydestä. Kojoottien pyytäjillä on varsin tiivis yhteisöllisyys ja he jakavat mielellään luotitietoutta keskustelupalstoillaan. 24 • 24-25_Latauskoulu-Kauris.indd 24 2.10.2014 9:20:25. Tämä asettaa luodille niin sanotusti ”negatiivisen haasteen”, eli siinä missä tavanomaisilta suurriistaluodeilta vaaditaan läpäisyä ja kontrolloitua avautumista, olisi kauriille hyvä saada aikaan luodin nopea avautuminen. Hyvänä puolena voimakkaassa kudosvauriossa on se, että esimerkiksi päähän ammuttaessa on lähes väistämätöntä, että kalloon osuva luoti hajoaa niin pahoin, että ”osuva ohilaukaus” ei ole juurikaan mahdollinen. Hyvä nyrkkisääntö onkin se, että yhdysvaltalaisista luodeista nimenomaan kojooteille tarkoitetut luodit ovat erittäin hyvä vaihtoehto kauriille. Varmint-luodit on jaettavissa kahteen pääryhmään: varsinaiset varmint-luodit ja niin sanotut predator-luodit. Ne läpäisevät riittävästi ja toimittavat hyvin määrätietoisen tällin nopeaa kaatoa ajatellen. Varmint-luodit Varmint-luodit ovat nopeasti avautuvia tuhoeläinluoteja. Varmint-luotien ehdoton miinuspuoli on niiden aiheuttama massiivinen kudosvaurio osumakohdassa ja sen välittömässä läheisyydessä. Tämän vuoksi osuman sijoittamisen kanssa tulee olla äärimmäisen tarkkana tai sijoitettava osuma esimerkiksi päähän tai rankaan. Niiden on tarkoituksenmukaista avautua lähes räjähtävällä nopeudella, joten aivan kaikki vaihtoehdot eivät ole kauriille sopivia. Toiset pitävät kaurista sitkeänä otuksena joka kipittelee osumasta hyvin pitkälle. Läpäisyä on aivan riittävästi melkeinpä jokaisella laillisella yhdistelmällä. LATAUSKOULU Luotivalinta metsäkauriille TEKSTI Arto Määttä KUVAT Tero Kuitunen Kauris on ehkä väärinymmärretyin riistaeläin mitä tulee metsästysvälineisiin. Tällöin kauris saattaa olla hyvinkin ”sitkas”. Tämä on juuri päinvastoin kuin varsinaisilla suurriistaluodeilla, joissa on useimmiten parasta yhdistää avautuminen ja tunkeutuminen keskenään siten, että avautuminen jatkuu pitkällä matkalla. Kevyemmät ja ensisijaisesti pienemmille jyrsijöille tarkoitetut luodit ovat usein liian kevyitä ja ne saattavat pahimmillaan vain vammauttaa kauriin kokoista eläintä. En voi sanoa tuon taivaallista minkään kaliiperin puolesta tai mitään vastaan, mutta muutama havainto on jäänyt takataskuun. Vahvemmilla luodeilla ongelma on se, että ne eivät ehdi avautua kauriin kokoisessa riistassa ja luodin aikaansaama haavakanava jää vaatimattomaksi. Huomionarvoista on se, että kojootin houkuttelupyynnissä ampumakulmat ovat usein etuviistosta, joten läpäisyäkin tarvitaan jonkin verran
Vaikka suurin osa suurriistaluodeistakin muo- KAURIIN kuolinjuoksu on hyvin viheliäinen verrattuna hirveen tai jopa peuraan. Tarkkuusluodit ovat toisinaan erinomaisia kaurisluoteja, mutta niiden terminaaliballistiikassa on suuria vaihteluita. Tämän vuoksi Partition toimii niin isolla kuin myös pienellä riistalla. Suurriistaluodit Suurriistaluodeissa on tekstin alussa mainittu perusongelma kauriin kanssa: avautuminen on liian kontrolloitua ja hidasta ja luoti ehtii pihalle otuksesta ennen kuin se on edes alkanut tekemään työtään. Ne onkin syytä kokeilla ennen metsästyskäyttöä. . Lisäksi niillä saavutetaan usein äärimmäisen hyvä tarkkuus. Sierra (keskellä) on erittän hyvä valinta kauriille, sillä sen saa ladattua nopeaksi ja se avautuu osumassa hyvin. Siinä missä perinteinen soft point tai polymeerikärjellä varustettu soft point on aina suhteellisen selväpiirteinen osumassa, on reikäpäisissä hurjia eroja avautumisessa. Ne tarjoavat varman ja nopean avautumisen ja joka tapauksessa riittävän läpäisyn. Reikäpäiset tarkkuusluodit ovat perinteisiin peuraluoteihin nähden verrattain samanlaisia rakenteeltaan, mutta toiminta on vaikeammin ennustettavissa. Peuraluotien (muovikärjellä varustetut ja perinteiset spitzer –luodit) eräs miellyttävimmistä ominaisuuksista jälleenlataajan kannalta on latausten painekäyttäytymisen joustavuus (ohuet vaipat, vaippamateriaalin laatu). Aika tekee tämän vaikeammaksi. Yhteenvetona tarkkuusluodeista voidaan sanoa niiden olevan aina jossain määrin epävarmempia toiminnaltaan kuin varmemmat metsästykseen tarkoitetut luotikonseptit. Reikäpäisten tarkkuusluotien kanssa tuleekin selvittää se, ovatko ne ensinkään sopiva jahtiin vai pitääkö ne suoralta kädeltä jättää ratakäyttöön. Nimenomaan luodista irtoavat sirpaleet aiheuttavat lisävahinkoa kudoksissa ja tehostavat kohdevaikutusta. Takaosa on vahvempi riittävää läpäisyä ajatellen. Varmint-luotien tapaan peuralle tarkoitetut perinteiset cup-and-core –tyyppiset luodit on helppo valmistaa tarkoiksi. Kun vielä muistetaan, että tuurilla on hyvin suuri rooli siinä mitä milloinkin ammutaan, on valinnan oltava hyvin joustava. Kauris on niitä harvoja otuksia, jotka vielä makuulle laitettuaan pääsevät haavoissa uudelleen ylös jos ne yllätetään liian aikaisin. Suurriistaluodeissa vain niin sanotut jokapaikanhöylät ovat toimivia pienemmällekin riistalle. Pääasiallinen ero varmint-luoteihin on se, että peuraluodit ovat äärimmäisen nopeasti avautuvia vain etuosastaan. Tästä johtuen useat valmistajat suosivat erityisesti peuraluotien kevyessä sarjassa (esimerkiksi .308-halkaisijan luodeissa 125 gr / 8,1 g) hyvinkin nopeasti avautuvia rakenteita. Meluamista kannattaa taas välttää sen vuoksi, että kauris ei pakenisi liian kauas pellon reunasta. Yhdysvaltalaiset luotivalmistajat joutuvat usein tekemään kompromisseja luodeissaan myös näitä pienimpiä valkohäntäpeuran alalajeja ajatellen. Lisäksi suurriistalla on suotavaa, että luoti säilyttää paljon painostaan avauduttuaan. Peuraluodit Tarkkuusluodit Pienimmät peuralajit ovat likimain meikäläisen metsäkauriin kokoluokkaa, eivät yhtään suurempia. Kuolinjuoksu Nosler Partition (vasemmalla) on lähes kaliiperista riippumatta perin yleiskäyttöinen luoti. Kauris on pieni ja nopea eläin joka ei jätä itsestään kovinkaan paljon jälkiä mennessään. Sen etuosa avautuu hyvin nopeasti ja takaosa läpäisee. Tarkkuusluodeissa kun on myös metsästysversioita. Näistä ehkäpä legendaarisin on Nosler Partition, jonka kärkiosa hajoaa osumassa yleensä tyystin ja vain loppuosa luodista jatkaa läpäisyään. Nosler Accubond on nykyään jo standardi hyvää lentorataa ja kohdevaikutusta hakeville. Kauriin kohdalla tämä on pääasiassa huono juttu. • 25 24-25_Latauskoulu-Kauris.indd 25 2.10.2014 9:20:25. Valkohäntäpeuralle tarkoitetut ja kaliiperiin nähden kevyet luodit ovat kauriillekin ”upseerivarmin” ratkaisu. toutuu eniten juuri osuman alkuvaiheessa, puhutaan kuitenkin aivan eri luokan avautumisräväkkyydestä ja avautumislaajuudesta. Tämä kannattaa pitää mielessä kaurisluotia valittaessa: kauris on kevyt ja nopea eläin, joka on nopeasti pois näkyviltä ja joka on kuolleenakin toisinaan vaikea löytää aluskasvillisuuden seasta.. Ne eroavat taululuodeista ohuemmalla vaipan etuosalla. Esimerkiksi pellolta metsään karauttavan kauriin perään ei kannata lähteä kirmailemaan, vaan antaa sen rauhassa asettua makuulle. Jälki osumassa ei useinkaan ole sievimmästä päästä, mutta varmint-luoteihinkaan näitä ei voida verrata. Erityisesti monta eri riistaeläinlajia sisällään pitävillä metsästysreissuilla tämä luoti on varma valinta Afrikkaan, jossa riistaeläinten kokoerot saattavat olla huimia. Tällä on siis haettu sitä, ettei kasatarkkuudesta tarvitse tinkiä metsästyksessäkään ja ohuempi vaipan etuosa varmistaa välittömän avautumisen osumassa. Avainsana on olla hiljaa ja odottaa vähintään viidestä kymmeneen minuuttia ennen vehkeiden pakkaamista ja jäljitystä
Tukihihnasta kannattaa napata kiinni kohdasta, joka on mahdollisimman lähellä kiinnityshakaseen sattuvaa reikää, tämä helpottaa ja nopeuttaa asioita. Ohuempien puiden kohdalla riittää, että hihnareservi liu’utetaan kiinnityslenkkeineen lähelle muovilukkoa, jolloin tukihihnan alkupään reiät saadaan käyttöön. Variaatioita ja käyttötapoja on useampia, ja käyttäjät keksivät niitä jatkuvasti lisää. Kantohihnaa ei tukemiseen tarvita. Valaisijana toimii hihnan ”isä”, Lauri Kakkonen. Tukihihnasta tartutaan puun etupuolelta tukikädellä ja kietaistaan tukihihna puun ympäri ja kiinnitetään se rungon kiinnityshakaseen. Bipodien kulmaraudat tukevat asetta sivusuunnassa puuta vasten. Näin valjaan ja turvahihnan säädöt pysyvät samoina. Vakaampaan ampuma-asentoon ei tarvitse välttämättä puuta. 26 • 26-27_3HGR-kaytto.indd 26 30.9.2014 19:04:50. Ase asetetaan puuta vasten halutulle korkeudelle siten, että tuen rungon ulkoreuna on puuta vasten. Aivan ohkaisien riukujen kohdalla on mahdollista pyöräyttää tukihihna rungon ympäri kaksinkerroin. VARUSTE Lukijoiden toiveesta 3HGR–hihnan käyttöohjeet Nyt valaisemme Riistan tilaajalahjana olleen 3HGR-hihnan käyttömahdollisuuksia. Mikäli puu on paksumpi, tulee ns. Turvahihna on parhaimmillaan tilanteissa, joissa liikutaan hankalissa paikoissa tai asennoissa ja käsien on pysyttävä vapaina samaan aikaan. Tuki on tavallistakin vakaampi bipodien kanssa. Aseen korkeutta voi säätää vielä kiinnittämisen jälkeenkin, joten korkeus kannattaa säätää hyvän ampuma-asennon ehdoilla. Lukon paikkaa ei tarvitse siirtää, sillä hihnareserviä käytettäessä lukko asettuu aina puunrungon ulkopuolelle. hihnareservi (muovilukon jälkeinen hihnan osa) ottaa käyttöön. Kiinnitys tapahtuu aina vastakkaisen puolen hakaseen, eli puolelle joka on irti puunrungosta. Puuhun tukeminen Jotta 3HGR:stä saadaan tuki, ensimmäisenä aukaistaan tukihihnan ja kantohihnan yhdistävä lukko, jolloin joustava tukihihna vapautuu käyttöön. ”Ching sling” -tyyppinen hihnan hyödyntäminen vakauttaa asetta vaikkapa hirvipassissa. TEKSTI JA KUVAT Lauri Kakkonen 3 HGR on sekä ampumatuki että kantohihna. Tässä kerrotaan perusohjeet, joilla jokainen pääsee alkuun. Nyrkkisääntönä on, että oikealta ampuvan kannattaa kiinnittää ase puun oikealle puolelle ja vasenkätisten vasemmalle puolelle
Ratapatruunatilaukseen liitettynä kaikki B&P-metsästyspatruunat -25 % suositushinnasta. Valjaan saa puolestaan tukevammaksi kiinnittämällä tukihihnan alempaan lukkopohjaan. Huom! Minimitilauserä on 5000 patruunaa. Kantohihnassa on kaksi lukkopohjaa. Harrisin (ja sen kopioiden) kulmaraudat tukevat asetta sivusuunnassa asettumalla näppärästi puun runkoa vasten. Min. Kantaminen Suosin normaalissa liikkumistilanteessa valjasmallia, joka jakaa aseen painoa kummallekin hartialle. 100 kpl, saa olla eri laatuja! Fabarm STL Competition C3 12/76 Fabarmin lippulaiva. Tukihihna aukaistaan ja asetetaan valjaan toiseksi puoliskoksi nostamalla se vastakkaisen olkapään yli ja takaisin kantohihnan lukkopohjaan. Ase laitetaan selkään ”ristiin”, kuten tavallista kantohihnaa käytettäessä. Kyttäysjahdissa aseen voi kiinnittää valmiiksi puuhun ja antaa aseen levätä perä maata vasten. Säädettävä laukaisu ja liipaisin, korkea tai matala kisko,mikrometrisäätöinen perä, Tribore-piiput (testattu 1630 bar). Steel 12/70 28 0,2 F2 Flash Olympic 12/70 24 0,27 F2 Flash Olympic 12/70 28 0,28 Tässä vain muutamia esimerkkejä, loput löydät osoitteesta www.juhanisinisalo.fi. Ei päinvastoin. . Tukihihnaa ei kannata kiristää liian tiukalle, sillä hieman löysempi kiinnitys mahdollistaa paremmin korkeuden säätämisen, kohteen vaihtamisen ja jyrkät ampumakulmat. Valjaan muodostaminen on huomattavasti ampumatukikäyttöä helpompaa. Katso video osoitteessa www.riistalehti.fi kaliiperi g euroa /kpl 12/70 24 0,195 Competition One 12/70 28 0,21 F2 Sub Sound 12/67 24 0,21 F2 Sub Sound 12/67 28 0,234 F2 Legend 12/70 24 0,215 F2 Legend 12/70 28 0,24 F2 Legend 20/70 24 0,235 F2 Legend 20/70 28 0,25 F2 Legend prof. Meiltä myös BIRCHWOOD & CASEY -aseenhuoltotuotteet Juhani Sinisalo Oy Syrjäläntie 24, 01840 Klaukkala Puh: 09 879 7452 E-mail: info@juhanisinisalo.fi 26-27_3HGR-kaytto.indd 27 30.9.2014 19:04:51. Tee tilaus 31.10.2014 mennessä osoitteeseen info@juhanisinisalo.fi tai puhelimella 09 879 7452. Lisäksi valjasmalli on mielestäni parempi vaihtoehto reppua käytettäessä. Saatavilla trap- tai sporting-malleja. Kyttäysjahdissa aseen voi kiinnittää valmiiksi puuhun ja antaa aseen levätä perä maata vasten. Vastaavasti turvahihnana käytettäessä tukihihna kulkee vastakkaisen kainalon alta. Turvahihna on parhaimmillaan liikuttaessa erityisen hankalassa maastossa tai lähestyttäessä kohdetta esimerkiksi kontaten – ase pysyy selässä erittäin tukevasti ja kädet pysyvät vapaana. Steel 12/70 24 0,187 F2 Legend prof. Tukijalkojen kanssa 3HGR toimii jopa paremmin kuin ilman. Huippulaadukkaat ratapatruunat Nyt erikoishintaan! Competition One 1) Tuen runko, 2) Tukihihna, 3) Kantohihna, 4) Tukihihnan lukko sekä kantohihnan lukkopohja Nyrkkisääntönä voi sanoa, että turvahihna kiinnittyy ylempään ja valjas alempaan lukkoon. Suosittelen käyttämään ylempää turvahihnan kiinnitykseen sekä silloin, kun hihnaa käytetään tavallisena kantohihnana
Pilleistä ei voi puhua sillä peueuratorven matala mörähtely ei vahinhingossakaan muistuta niitä. Vuodenkierron kohdalla on tunVuo nettava ne hetket kun toivottu saanettav liseläin on otollisimmillaan tuleliselä maan äänen perässä. Tosin vain silloin jos muutama perusfakta on hallussa. La-jin alkuperämaassa Amerikassa houkuttelun ympärille on kehittynyt melkoinen bisnes ja tähänkin lajiin pillejä, torvia, hajusteita ja eväitä on tarjolla monenlaisia. Peurojen luontainen vuopuuhis denkierto, niiden käyttämät kulkudenkie reitit ja lepopaikat ovat tärkeimmät. Peurapukki maa on ttietysti parhaimmillaan kiiman alkuvaiheessa ja osaltaan myös alku siihen valmistautuessaan. Kuten muidenkin riistaeläinten kohdalla, houkuttelu tekee metsästyksestä mielenkiintoisempaa ja aktiivisempaa. Peurapukki on siis tyypillisin in houkuttelupyynnin kohde. Se vain ilmestyy yhtäkkiä jostakin. Tyypillisimmät kiimareviirit ovat isojen kuusimetsien rajamailla sijaitsevat yksinäiset metsäpellot tai peltoaukeiden peränurkat. Reviirin valtapukit viettävät aikaansa yleensä syvällä kuusimetsien pimennoissa ja saapuvat sivistyksen pariin vain kiima-ajaksi. Pukit siis saapuvat sinne missä naaraita tyypillisesti liikkuu. Kaikki siihe urokset ryhtyvät pohjustamaan u lähestyvää kiimaa paaluttamalla itselleen oman revii- rin. Reviirin valtias on saapunut tarkistamaan kuka on tunkeutunut sen haaremiin. HOUKUTTELUPYYNTI Peuran houkuttelun ABC TEKSTI JA KUVAT Ville Pohjola ASIANTUNTIJA Marko Aalto Se joka on saanut eteensä houkuttelemalla peurapukin, tietää mistä tulee vertaus ”kuin haamu”. Mene saaliin luo Samasta syystä pukki ei välttämättä tule ihan minne vain. Osana tätä rituaalia on luonnollisesti alueen merkitseminen. Tämä vaihe alkaa yleensä lokakuun loppupuolella. Peuran houkuttelupyynti on kuitenkin monipuolinen laji. kokoinen ja kumpaakin sukupuolta edustavan yksilön kun tietää mitä tekee. Kiiman käynnissäolemisen huomaa helposti tällaisissa paikoissa 28 • 28-29_Peuran houkuttelu.indd 28 6.10.2014 10:54:19. Säät voivat vaikuttaa asiaan ja alueiden välillä voi olla eroja, mutta ajankohta on yleensä joka vuosi sama. Varsinainen kiima on tyypillisesti käynnissä marraskuun ja joulukuun puolivälien välisenä aikana. Valkohänäntäpeurapopulaatiosta saa houkuuteltua periaatteessa minkä tahansa sa Tavoilleen uskollinen peura seurailee yleensä omia polkujaan. Suomessa tarjonta rajoittuu muutamaan perustor-veen. E dellämainitun näyn vaikuttavuutta lisää yleensä viileään marraskuun iltaan peuran sieraimista kiukkuisesti ulos purkautuva höyry. Parhaiten kiiman alkamisajankohdan huomaa siitä kun maastoon alkaa ilmestymään isomman peuran jälkiä. Siksi houkuttelupyynnissäkin kannattaa asettua niin että isoimpien polkujen päät ovat sektorissa. Näin siis jos perustaa tietonsa yleisimpiin mielikuviin. Tunne kohteesi Kuten m mitä tahansa muutakin eläinmyös peuran kohtä houkutellessa houk riistaeläimen tavat tuntea dalla pitää p paremmin kuin esimerkiksi kyttäysparemm puuhissa
• 29 28-29_Peuran houkuttelu.indd 29 6.10.2014 10:54:20. On erittäin tärkeää että torvea pitelevä metsästäjä ymmärtää mitä on tekemässä. . Kiima-aikana yksinäisen naaraan poistaminen jättää siis mitä todennäköisemmin vasan orvoksi. Kiiman jälkeen naaraat yleensä etsivät taas vasansa ja vieroittavat ne lopullisesti vasta seuraavana keväänä. Myös naaraiden kohdalla kannattaa kaadot tehdä suurta harkintaa käyttäen. Torven varressa on useampisäikeinen kuminauha joilla oikeat kohdat pukille, naaraalle ja vasalle voi merkitä. Liipasinsormi ei saa siis olla turhan herkällä. 10-15 minuutin jälkeen voi joukkoon lähteä sekoittamaan tuplapuhalluksia, tyyliin ”brrr-brrr”. Jos vääränlainen haju käy peuran sieraimiin, paikalta poistutaan joko jäykkänä marssien tai sitten pikavauhtia loikkien. Jos mukana on peuratorvi, voi kokeilla onneaan. Lyhyet, matalat ja yksittäiset ”brrr” -äänet ovat ensimmäinen vaihe. sat vain väliaikaisesti hylätään lemmenleikkien takia. sijaitsevien kytiskoppien suojista. Yleensä peura ei kuitenkaan paljoa varoittele, vaan ilmestyy kuin tyhjästä. Se on suurin ero pienpetojen ja peuran houkuttelupyyntien välillä. Jos naaraita on paljon, ensimmäisen ja yleensä hedelmällisimmässä tilassa olevan naaraan poistaminen vaikuttaa myös alueen syntyvyyteen. Kytiksellä omissa ajatuksissaan istuvalla metsästäjällä saattaa olla herkkä hetki kun iso pukki yhtäkkiä töräyttää pellonperän kuusimetsästä matalan ”brrr”-töräyksen. TrueTalker on kenties suosituin peuratorvi ja sen soittamisessa kannattaa käyttää seuraavaa kaavaa. Koska houkuttelun teho perustuu kiima-ajan hyödyntämiseen on poistettava yksilö valikoitava tarkkaan. Varustus noudattelee kyttäyspyyntiä, koska hämärässä toimiva optiikka on tärkeää myös tässä lajissa. Metsästäjien opuksissa esiintyvä sarvisääntö on tärkeä viisaus, eli poistettavan yksilön valinta kannattaa tehdä nimenomaan sarvisääntöjen perusteella. Tyypillinen pukin äänellä houkuttelu tuo yleensä ensimmäisenä paikalle alueen reviiripukin. Muista vastuusi Kiima-aikaan peuraa houkuttelevalla on iso vastuu seuraavien vuosien peurakannasta. Toinen huomioitava asia on, että peuranaaraalla on yleensä vielä perässään saman vuoden vasa. Kaikki paikat eivät ole vättämättä kiima-alueita, joten tiedustelu ratkaisee peuran houkuttelussakin. Houkuttelu on siis myös peuran kohdalla tehokkaimmillaan silloin kun menee sinne missä peuratkin ovat. Kiima-ajaksi nämä va- Houkuttelun tekniikka KUTEN kettujenkin pyynnissä, myös peuran houkuttelu kannattaa aloittaa varovasti. Kahta, kolmea äännähdystä enempää ei tarvitse vielä tässä kohtaa käyttää. Pukki ilmestyy usein alatuulen puolelle ja saattaa siksi seistä pitkäänkin paikallaan vetämässä vainua. Ensimmäinen asia on asetella etusormi oikeaan kohtaan kielellä. ”Br-br-br-br” on merkki siitä että toinen pukki on huomattu ja se saattaa tuoda kilpakosijan paikalle nopeammin. Jos peura vastaa tai antaa muuten merkkejä itsestään joukkoon voi lähteä sekoittamaan useamman lyhyen törähdyksen sarjaa. Mitä pidempi kieli, sen matalampi ääni joten pukin tapauksessa sormi on kauimpana huulista. nen auttaa tässä. Usein käy kuitenkin niin että pellolle ilmestyy innokas naaras pukkia etsimään. TrueTalker lienee Suomen suosituin peuratorvi. Peuran käyttäytymisen tuntemiKuusimetsistä koostuvilla laajoilla saloilla ja peurapukeilla on vankka yhteys. Puhallusten väli saa olla kohtuullisen pitkä, minuutteja. Peuratorvikaan ei ole mikään kaikki paikkakunnan peurat luokseen vetävä taikakalu. Silloin kiikareiden on syytä olla lähellä jotta sarvien arviointi on riittävän nopeaa. Varsinkin kiiman alkumetreillä tämän sarvipään poistaminen tuottaa vahinkoa alueen kannalle pariksikin vuotta
Me päätimme koota kunnon sorsaillallisen ja tässä tuumailujen lopputulos, ei muuta kuin kokkaamaan. pihlajanmarjahyytelöä voita paahtoleipää rucola-salattia Viinivinkki VIINIKSI sopii Deep Roots Riesling 2013, jonka hedelmäisyys ja hapokkuus tasapainottavat rileten lihaista makua ja omenalisäkkeen makeutta. Irrota haudutettujen fileiden nahat ja suolaa ne kunnolla. Kiehauta liemi ja kuori pinnalle muodostunut vaahto tarkkaan pois. Sorsarilette ja pihlajanmarjaomenoita R ilette on eräänlaista nyhtösorsaa ja sopii mainiosti alkupalaksi illalliselle tai iltapalaksi jahtikämpällä. Paista ne sen jälkeen rapeiksi ja leikkaa pieniksi paloiksi. Tuloksena pitää olla jähmeä massa. Tarkista suola, anna maustua pari tuntia ja tarjoile rilette huoneenlämpöisenä. Sekoita lihojen mukaan appelsiininkuoriraaste, hieman voita sekä haudutuslientä. RIISTARESEPTI Sorsaillallinen TEKSTI JA KUVAT Juha Jormanainen S yksy on vesilintujen kulta-aikaa ja villi heinäsorsa on todellista gourmet-herkkua. Poista lihat ja laita liemi visusti talteen. Sorsanlihan maku on herkkä eikä sitä pidä pilata liialla maustamisella. 1 rkl haudutuslientä tilkka konjakkia 1 hapan omena pieninä kuutioina 1 Laita sorsan rintafileet uunivuokaan ja kaada päälle lihalientä niin että fileet peittyvät kunnolla. Anna sen jälkeen fileiden hautua 150 asteisessa uunissa 2,5 – 3,5 tuntia. 30 • 30-33_Kalevi ja Irmeli.indd 30 6.10.2014 11:31:41. Ohje on neljälle nautiskelijalle. Mutta pienellä tuunauksella sorsasta saa hyvinkin erityylisiä herkkuja ruokapöytään. Tarveaineet 2 heinäsorsan rintafileetä suolaa valkopippuria hyppysellinen timjamia 1 valkosipulin kynsi vahvaa lihalientä 1/2 appelsiinin raastettu kuori Sorsarilette aloittaa sorsaillallisen. 3 Kun liha on kypsää, anna liemen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Paahda paahtoleivät, annostele paahtoleivän päälle rucolaa, aseta rilettesoikio sen päälle, ripottele päälle rapeita nahkakuutioita ja koristele lautanen pihlajanmarjaomenoilla. 4 Ennen tarjoilua paista omenakuutiota hetki voissa, lisää pihlajanmarjahyytelö, tilkka konjakkia ja keitä seosta hieman kasaan. Rilette on helppo valmistaa etukäteen ja resepti on helppo. 2 Mausta liemi valkopippurilla, timjamilla ja lisää siihen yksi valkosipulin kynsi. Raasta appelsiininkuori ja laita raaste lasiin ja sekaan tilkka konjakkia, se antaa kuorille hienostuneen maun. Irrota nahka ja revi lihassyyt irti toisistaan
3 Kuumenna rapsiöljy joko wokkipannussa tai suuressa paistinpannussa. Maltillisesti käytettyinä se antaa sorsanlihalle erityisen hienon vivahteen. Sorsaliemi ja sorsan sisäfileetä R ileten haudutuslientä ei saa heittää pois vaan se pitää jalostaa edelleen, onhan siinä pitkään hautuneiden fileiden parhaat maut. Joten siivilöi liemestä kiintoaines pois ja suodata liemi lopuksi talouspaperilla vuoratun siivilän läpi. Aromikas basmatiriisi ja nopeasti wokatut vihannekset ja sienet ovat n oiva höyste, eikä eväs lihota tippaakaan. Kypsennykseen ei mene aikaa muutamaa minuuttia pidempää. Lisää öljyä ja paista hetki porkkanoita, sipulia ja rintafileiden siivuja. Kypsennä ainekset seuraavassa järjestyksessä. Sorsan sisäfileet sorsaliemessä vievät kielen mennessään. Viinin leveän hillomaisesta mausta löytyy punaisia marjoja ja siinä on luonnetta säestämään japanilaistyylistä ruokaa. Lisää liemeen loraus valkoviiniä, kiehauta ja tarkista maku. 1 Ruskista rintafileet nopeasti kuumalla pannulla öljyssä. Lihan pitää olla punaista, eli raakaa sisältä. Mausta lopuksi lorauksella madeiraa tai portviiniä. 2 Leikkaa porkkanat tikuiksi, sipulit renkaiksi ja sienet silpuksi. Alkuvalmistelut vievät hieman aikaa, mutta itse ruovalm ka valmistuu hetkessä. Ripottele päälle hieman cayenenpippuria (varovasti), odota minuutin verran ja nauti verrattoman maukas eväs rapean patongin, kivennäisveden ja pienen huurteisen snapsin keralla ja kyllä kelpaa. Laita samalla riisi kiehumaan mielellään kanaliemellä maustettuun veteen. basmatiriisiä nälän mukaan 4 pientä punasipulia reilu kourallinen kantarelleja 2 porkkanaa ohuina tikkuina kuivaa valkoviiniä soijaa • 31 30-33_Kalevi ja Irmeli.indd 31 6.10.2014 11:31:42. Lihansiivujen pitää jäädä punertaviksi sisältä. Tarjoa riisin sekä rucola-salaatin kera. Tilanteeseen varautunut kokki on ottanut jo alkuvalmistelujen aikana sorsien sisäfileet talteen ja nyt niille tulee käyttöä. Ensin sienet ja odota että sienet imevät rasvan itseensä. 4 Lisää loraus valkoviiniä ja soijaa sekä teriyaki -kastike ja sekoita minuutin ajan. Tarveaineet 4 hyvin raakakypsytettyä sorsan rintafileetä 2–4 rkl Teriyaki -kastiketta rypsiöljyä Viinivinkki RUOKAJUOMAKSI suosittelen Torresin Kalifornialaista Marimar Estate Pinot Noiria vuodelta 2009. Ota rintafileet uunista, anna niiden vetäytyä hetki ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi. Teriyakisorsaa T eriyaki-kastike kuuluu olennaisesti itämaiseen ruoanlaittoon. Ohje on neljälle. Laita ne sen jälkeen kymmeneksi minuutiksi 120-asteiseen uuniin. Aseta huoneenlämpöiset sorsan sisäfileet, kaksi syöjää kohti, lämmitetyille keittolautasille ja kaada kiehuva sorsaliemi päälle. va Teriyakisorsa on maukas ja kevyt ruoka
Kevyt savunmaku sopii juuresten kanssa ja antaa hienon vivahteen sorsan lihalle. paprikaa paloina maun mukaan vahvaa lihalientä valkoviiniä suolaa mustaa pippuria 1 Ruskista sorsakuutiot todella nopeasti kuumassa voissa. muutama sipuli lohkoina Haudutettua savusorsaa S illoin kun saaliina on vanhoja sorsia, on hauduttaminen paras tapa saada maut irti linnuista. 2 Laita juureskuutiot, sipulit ja paprikat uunivuokaan ja lisää savustetut sorsanpalat mukaan. Nosta ne talouspaperipalan päälle ja kuivaa hyvin. Viinin mausteisen lämmin maku, josta löytyy tummien marjojen aromeja ja vaniljaisuutta, tukee oivallisesti haudutettujen juuresten ja sorsan aavistuksen savuista makua. Tarveaineet 4 sorsan rintafileetä kuutioina 1 savustuspussi erilaisia juureksia kuutioina, kuten lanttu, palsternakka, nauris, jne. 32 • 30-33_Kalevi ja Irmeli.indd 32 6.10.2014 11:31:43. Lisää kiehuva lihaliemi, joka on maustettu valkoviinillä ja lisää suola ja mustapippuri. Viinivinkki Tarjoa ruokajuomaksi yhdysvaltalaista Chateau Ste Michelle Syrahia. 4 Tarjoa eväs keitettyjen perunoiden keralla jos juurekset eivät riitä. Alkuvalmistelujen jälkeen ruoka kypsyy itsekseen uunissa ja kokki voi keskittyä vaikka kalastamisen. RIISTARESEPTI Haudutettu savusorsa on syksyn ruokaa. Ohje on neljälle. 3 Aseta uunivuoka 150-asteiseen uuniin ja anna hautua kahdesta neljään tuntia. Siivilöi lopuksi liemi ja keitä sitä reilusti kasaan. Tarkista välillä ettei neste vähene liikaa ja lisää valkoviiniä jos on tarvis. Laita kuutiot savustuspussin sisään ja savusta niitä 250-asteisessa uunissa tai grillin päällä viisi minuuttia
R E T K E I LY • M AT K A I L U • VA R U S T E E T HENKISTÄ JA FYYSISTÄ EVÄSTÄ REISSUUN! Tilaa Retki tutustumistarjouksena - saat lahjaksi 3 ateriapakkausta Blå Band Expedition Mealia! (arvo á 8,95 euroa ja kokonaisetusi 26,85 euroa ) Tutustumistilaus 3 numeroa ja 3 pakkausta yhteishintaan 18,90 euroa (sis. 10 %).. 30-33_Kalevi ja Irmeli.indd 33 6.10.2014 11:31:44. Ilmestyy 10 kertaa vuodessa. 10 %) tilaajapalvelu@retkilehti.fi + Tilaus jatkuu kestotilauksena 6:n numeron on n jaksoissa hintaan 50 euroa (sis. alv. alv
Jos terässä näkyy kiiltäviä alueita, ne ovat tylsiä ja teroitusurakka jatkuu. Aloita ensimmäiset viillot paperiarkin alaosasta ja kokeile kuinka pitkiä ja ohuita siivuja pystyt paperista veistämään. Painetaan terä kevyesti kynttä vasten ja veistetään hyvin, hyvin varovasti. Käsipelillä teroittimen pitäminen koko ajan vakiokulmassa on vaikeaa. Veitset terään Nykyajan teroittimilla se onnistuu Metsämiehet tarvitsevat teräviä veitsiä ja puukkoja, muuten hommat eivät suju metsällä, lahtivajalla, eivätkä keittiössä. Mitä pyöreämpiä muotoja ja pidempiä viiltoja pystyt leikkaamaan, sitä terävämpi veitsi. Esimerkiksi Gatcolla ja Lanskyllä on teroittimia, joiden avulla teroituskulman pitäminen on helppoa. Tylsä terä liukuu, mutta terävä pysähtyy kiinni. Jahtirepussa pitää olla aina vähintään yksi teroitin. Kopiopaperiarkkia voi myös käyttää. Tai jos veitsellä voi kevyesti viipaloida ylikypsän tomaatin, se on terävä. Älä koskaan teroita veistäsi kiireessä, vaan varaa työhön riittävästi aikaa. Pienikokoisten lattateroittimien kanssa on paras tehdä terällä pyörittävää liikettä. Milloin työ on valmis. On tärkeää, että hiomaliikkeitä tehdään terän kummallakin puolella yhtä paljon, samalla voimakkuudella ja koko terän pituus käydään läpi. Sitä kuluu ainakin teroittajanuran alussa rutkasti. TEKSTI JA KUVAT Juha Jormanainen T eroituksessa on muutama perusasia, jotka on hyvä tietää ennen kuin urakkaan ryhtyy. Miten on sinun veitsiesi laita, hyvä lukija. Muista että paperi tylsyttää terän nopeasti. . Helpoin tapa on tutkia terävyys hyvässä valossa katsomalla suoraan kohti terää. VÄLINEET KUNNOSSA Silloin kun tomaatista pystyy veistämään läpikuultavia viipaleita, veitsi on terävä. Testikeinoja on muitakin. Terävä terä ei kiillä lainkaan. Tai jos ihokarvat katkeavat helposti, on veitsi melkoisen terävä. Vanha sääntö sanoo: ”Aina terä edellä.” Veitsellä ikään kuin yritetään veistää mahdollisimman ohuita lastuja teroittimen pinnasta. Ne ovat helppokäyttöisiä ja niiden avulla puukosta tai veitsestä saa todella terävän. Tai jos veitsi tarttuu hiuksiin kun terää vetää kevyesti niitä pitkin, terävyys on riittävä. Helppoa ja tehokasta Valitsin esittelyyn neljä teroitinta, joita olen käyttänyt jo vuosia menestyksekkäästi. Ota paperiarkki kevyesti etusormen ja peukalon väliin ja ryhdy veistämään sitä. Terän viimeistelyyn, eli kierteen poistoon suosittelemme keraamista levyä tai puikkoa. Lopuksi muista, että jokaisen veitsen hyvyys on suoraan verrannollinen sen terävyyteen, olivatpa sen valmistusmateriaalit mitä hyvänsä. Toinen tapa on pitää veistä tukevasti paikoillaan ja liikuttaa lattateroitinta vasten veitsen terää – tätä tapaa suosittelen. Tunnokas sormi huomaa helposti, jos terä on kääntynyt liikaa toiselle puolelle. Tärkeämpää kuin puukon alkuperäinen teroituskulma, on sen kulman pitäminen, jonka teroitusta aloittaessa valitsee. Mikä tärkeintä, hyvin, hyvin, kevyellä kädellä. 34 • 34-37_Teroittimet.indd 34 30.9.2014 19:33:06. Terää on hyvä kokeilla varovasti sormella teroituksen kuluessa, jotta terän toista puolta ei teroiteta liikaa
Tämän teroittimen kanssa aloittelijakin saa nopeasti veitsiinsä huipputerävyyden. Voimaa ei ole syytä käyttää, vaan mieluummin herkkää otetta ja aikaa – kärsivällisyys kyllä palkitaan. + + + – helppokäyttöinen Cookissa hyvä sormisuoja kierteenpoistoreunat timantti kuluu melko nopeasti Lansky Deluxe Turn-Box Crock Stick Four Rod, hahloteroitin Lanskyn keraaminen hahloteroitin on yksinkertainen ja mykistävän tehokas. Rasian kannessa on kaksi reikäparia, joihin teroituspuikot asetetaan V:n muotoon. Käyttö on helppo. Lapstonen käyttö on helppoa – teroittaja vain viiltää terää kevyesti teroitinta vasten. Kun veitsi on teroitettu, terää vedetään kevyesti kierteenpoistoreunaa vasten, jotta huipputerävyys syntyy. Käyttö vaatii harjoittelua ja suosittelen alkuun opettelua jollakin joutoveitsellä, sillä timantti haukkaa ahnaasti terästä. • 35 34-37_Teroittimet.indd 35 30.9.2014 19:33:07. Kun haetaan huipputerävyyttä, puikot on ensin syytä pestä haaleassa vedessä, jotta vanhat metallijäämät saadaan puikkojen pinnoilta pois. Harmaat puikot on tarkoitettu terille, joiden teränsuu on kulunut jonkin verran ja valkeat puikot teroittavat nopeasti aavistuksen tylsyneet terät. Dianova Lapstone Cook, timanttiteroitin Timanttipintainen lattateroitin kulkee helposti mukana kotelossaan. Teroitustyön aikana kevyt ote on ensiarvoisen tärkeä ja mitä herkempi ote teroituksen lopussa, sitä viiltävämpi terä. Käyttäjän ei tarvitse tehdä muuta kuin viiltää terällä suoraan alaspäin pitkin teroitintankoja. Perusmallin käyttö vaatii huolellisuutta, mutta saatavissa on myös sormisuojalla varustettu malli. Hinta: 29 euroa + + + + – nerokas rakenne helppokäyttöinen hyvä hinta-laatusuhde helppo kuljettaa mukana miksi tätä ei keksitty aiemmin. Viisitoistasenttiseen puulaatikkoon on pakattu kaksi harmaata keskikarkeaa keraamipuikkoa ja kaksi hienoa, valkoista keraamipuikkoa. Teroittimessa on kolme toimintoa, karkea 60 mikronin / 350 mesh -pinta, hieno 30 mikronin / 600 mesh -pinta ja pyöristetyt sekä kiillotetut jousiterästangon reunat kierteenpoistoa varten. Teroittaja pitää toisella kädellä teroitinta paikoillaan ja viiltää pystyssä olevaa veitsen terää ylhäältä alas puikkoja vasten niin, että molemmat terän lappeet teroittuvat. Jos loppuelämä pitäisi pärjätä yhdellä teroittimella, niin se olisi tämä. Lanskyn teroitin on idioottivarma. Suosittelen sormisuojallista mallia aloittelijoille. Hinta: 39 euroa (sormisuojallinen 54 euroa). Dianovan Lapstone -teroitin on yksinkertainen rakenteeltaan mutta tehokas työssään. Lanskyn säilytyssysteemi on nerokas, sillä teroitinpuikot on varastoitu teroittimen rungon sisään. Kahdenkymmenen asteen teräkulma on tarkoitettu filerointiveitsille sekä puukoille ja 25 asteen metsästysveitsille ja isommille kokkiveitsille
Teräkulman muotoileminen onnistuu helposti kun ei kiirehdi liikaa. Käyttö on lopulta varsin helppoa. VÄLINEET KUNNOSSA Lansky Deluxe Sysytem, hiomakivisarja. Hinta: 67 euroa + + + – teräkulman muotoilumahdollisuus teräkulman helppo hallinta jäätävän terävä lopputulos terän kiinnitys vaatii tarkkuutta Kun terä on kiinnitetty teroittimen leukoihin, ohjuripuikot pitävät teroitinpuikon aina oikeassa asennossa. Teroitin sopii kierteen poistoon sekä hieman tylsyneiden terien teroitukseen. Lanskyn De Luxe -teroitussetti on lähes täydellinen ja sen avulla on helppoa teroittaa umpitylsäkin veitsi. Kiinnitä veitsi tiukasti leukoihin, valitse teräkulma, sopivan karkea hiomakivi ja ryhdy teroittamaan terää kevyen pyörivällä liikkeellä. Mukana tulee nahkainen säilytyskotelo. Teroittaminen vaatii hieman harjoittelua ja terän kiinnittäminen telineeseen tarkkuutta. Spyderco keraamiteroitin Teroittajan tarvitsee vain ”veistää” terää herkällä kädellä keraamia vasten. Välttämätön viimeistelytyökalu niille, jotka haluavat äärimmäisen viiltävän terän. Viisi hiomakiveä eri karkeuksilla, (extrakarkea, karkea, keskikarkea, hieno ja erittäin hieno keraami) ja niihin varret, hionta-öljy ja veitsenpidin, jossa on hahlot neljälle eri teräkulmalle. 36 • 34-37_Teroittimet.indd 36 30.9.2014 19:33:10. Hinta: 35 euroa + + + – helppokäyttöinen pienikokoinen kestää käyttöä melko hintava Spydercon keraamilevy on erinomainen viimeistelyväline kaikille terille. Kun terä on kuosissa, anna sille viimeinen silaus keraamisella hiomakivellä ja tuloksena on terä, jota ei tarvitse jahtiporukoissa hävetä
Leveään kulmaan teroitetut terät pitävät teränsä pitkään mutta soveltuvat oikeastaan vain raskaaseen työstämiseen, kuten linoleumin leikkaukseen. Joten pese paremmat veitsesi käsin kuumassa vedessä ja yksitellen. 21–22 astetta lienee yleisin teroituskulma puukoissa, yleisveitsissä ja keittiöveitsissä. Tätä teroituskulmaa käytetään varsinkin metsästysveitsissä ja monissa taittoteräisissä veitsissä, joiden täytyy kestää kovaa käyttöä. Älä milloinkaan leikkaa veitsellä pakasteita, älä riko riistaeläinten luita tai käytä veistä hakkaamiseen tai vääntämiseen – ellei kyse ole omasta hengestä. 19–20 asteen teräkulmaan teroitettuja veitsiä käytetään fileointi- ja paloitteluveitsinä. 25 astetta tarjoaa tukevuutta ja kestävyyttä. Puukkoja ja veitsiä ei saa milloinkaan pestä astianpesukoneessa. Useimmat puukot on teroitettu tähän kulmaan. Oli teräkulma mikä tahansa, muista aina että veitset ja puukot on tarkoitettu vain ja ainoastaan viiltämiseen, veistämiseen, leikkaamiseen ja pistämiseen. Ne tekevät vedestä kovaa ja koneessa hurjasti pyörivä vesi tekee terälle saman kuin hieno hiekkapuhallus. Syy löytyy astianpesuaineista. 30.9.2014 19:33:11. Siihen teroitetut terät ovat erittäin teräviä, mutta ne vaativat myös jatkuvaa ylläpitoa. 29 astetta on levein normaalikäytössä tavattava teroituskulma. Joissakin sahalaitaisissa veitsissä käytetään myös 29 asteen teräkulmaa. 15 asteen kulmaan teroitettuja teriä käytetään puunleikkausveitsissä ja muissa ohutteräisissä erikoisveitsissä, joissa vaaditaan huipputerävyyttä. Veitset pitävät teränsä hyvin, kestävät käyttöä ja ne on helppo te- 34-37_Teroittimet.indd 37 roittaa. Käytä vain vähän astianpesuainetta ja kuivaa veitset heti pesun jälkeen. Erilaiset teräkulmat 11 astetta on normaalisti kapein teräkulma. Vanhat partaveitset ovat tästä hyvä esimerkki
Näissä ojanpätkissä on usein loka-marraskuussa vettä runsaasti syksyn sateiden jäljiltä ja sorsia, nimenomaan heinureita, löytyy hyvinkin. Sen jälkeen karaistuneimmatkin heinurit siirtyvät avoveteen, mitä ilman ne eivät tule toimeen. Matalalla vedellä ojat eivät vedä lintuja puoleensa. Avovettä tarvitaan. Vain harvoin heinurit jäävät pelkästään ojiin vaikka ruokaa löytyisikin. Viljelysaukeiden lähellä sijaitsevat virtapaikat ja ojan levennykset ovat mainioita paikko- ja sorsapoukkojen etsimiseen vielä marraskuussakin kunhan vain lähettyviltä löytyy joku suurempi järvenselkä, joki tai laajempi virtapaikka. Harvan linnun jahtikausi kestää neljä kuukautta. Vaikka loppuvaiheessa jahti tapahtuu lähinnä merialueilla, aktiivisemmat sorsastavat jäiden tuloon asti. TALVISORSASTUS Talviheinurit Sorsajahtia aloituksen jälkeen Monelle tuntuu olevan yllätys, että heinäsorsia voi metsästää vuoden vaihteeseen asti. Oletettavasti sinisorsa las- 38 • 38-41_Talvisorsa.indd 38 6.10.2014 13:34:33. Jokeen rajoittuu moninaisia peltomosaiikkeja, joiden välissä virtaa toista metriäkin leveä avovesijuopa. Nyrkkisääntönä jahdin loppumiselle voi pitää lampien jäätymistä. Pikkulampien jo jäädyttyä, monin paikoin peltojen valtaojat ovat vielä auki. TEKSTI JA KUVAT Jukka Saarinen S uomi on pitkä maa ja pakkaset saavuttavat Pohjois-Suomen pari kuukautta ennen Etelä-Suomea. Toisaalta syvästä vedestä sorsa ei löydä ravintoa, mutta ojista kyllä. Kotipaikkakuntani läpi virtaa Kokemäenjoki joka yleensä on auki tammikuun pakkasiin asti
Olenpa muutamana vuonna päässyt ampumaan jäälle laskeutuneita komeita urossinikoita oikein urakalla. Katselin illalla lintujen lentoreittien suuntautuvan erään pellon suuntaan. Ruokinnalla pidempi kausi pikkulammille Jo muutaman aarin kokoiset lämpäreet voivat syksyllä kerätä sorsia varsinkin jos laittaa vielä vähän ohraa lammen reunoille. Parhaimmillaan arvioin pellolla ruokailleen puolensataakin sorsaa. Yleensä nämä ”jääjahdit” ovat kerrasta poikki ja vaikka lampeni vielä saattaa sulaa joulukuussa, vain harvoja vieraita enää käy syömässä. Ruokintaa voi jatkaa hyvillä mielin kunnes lammet ja lämpäreet menevät jäähän. Riista 1/2014). Näis- • 39 38-41_Talvisorsa.indd 39 6.10.2014 13:34:34. Olen kuitenkin havainnut kosteikollani, että vielä muutaman päivän jäätymisen jälkeenkin sorsat tulevat katsomaan ruokamaitaan. Se tuntuisi aivan luonnolliselta, viholliset kun voivat joko iskeä ilmasta tai uida salakavalasti vettä pitkin ja tihukosta on vaikea ponnahtaa turvallisesti ilmaan. keutuessaan kaihtaa pussiin menemistä. Tuntuu että talvet ovat leudompia ja jääpeite saattaa puuttua lammista nykyisin vielä joulukuussakin. Kun tällaisen pitkän lahden pohjukkaan laittaa ruokintalautan ja pitää pedot ja joutsenet poissa, niin varmasti heinäsorsia alkaa käydä ruokailemassa. Kirkasta taivasta vasten näki ampua, mutta linnut luonnollisesti pakenivat laukauksia äkkiä merelle. Ruokinnalla saa muutenkin syksymmällä linnut tulemaan ravinnollisesti köyhemmillekin alueille. ta taaksepäin, ei silloin tällaisia mahdollisuuksia vielä ollut. Mitään poikkeavaa ei tässä mutavellilätäkössä ollut, mutta jokin niitä veti puoleensa. ta se kelpasi mainiosti heinäsorsille. Kun sisämaa on mennyt umpijäähän, vielä merellä oleskelevat heinäsorsat tulevat mielellään lähemmäs mannerta ruokailemaan. Linnut ovat luonnollisesti arempia ja pysyvät poissa ammunnan jälkeen pidempään kuin alkukaudesta. Menot jatkuivat tammikuussakin, mutta sitten pakkanen katkaisi hauskanpidot. Ruoka alkaa parhaiten tehota, kun pellot on kynnetty ja ravinnon saanti viljavainioilta loppuu. Liekö kyseessä olleet jo orastavat soidinkisat, kun urosten höyhenet pölisivät aika tavalla. Vatsansa täyteen saaneet yksilöt olivat yleensä naaraita, ne kun eivät välittäneet tapella vihreäpäisten urosten kanssa. Sulamisvesiä oli pellolla 5-10 cm neljän viiden aarin alalla, mut- Tärkein riistalintu Heinäsorsa on runsaslukuisin riistalintumme jos katsotaan saalismäärää. Parina viime vuonna itselläni oli eräs peltopaikka, joka pysyi vetisenä vielä uudenvuodenkin jälkeen. Varsinkin rannikkoseuduilla ja etenkin maamme lounaiskärjessä mahdollisuudet talvisorsaan paranevat vuosi vuodelta. Viimeisellä 5-vuotisjaksolla saalismäärät vaihtelivat RKTL:n mukaan 240000-280 000 välissä. Aivan pilkkopimeässä lintuja laskeutui kymmenittäin ja matalaa kvääkätystä kuului yömyöhään asti. Ainoastaan jos sulat kelit jatkuvat muutaman viikon ja läheinen joki on vielä auki, pääsen vielä joulun jälkeenkin sorsajahtiin. Heinäsorsa on sinänsä erikoinen laji että sitä tavataan lähes koko maassa: tunturilapista aina uloimmille merialueille saakka. Oli huvittavaa seurata häthätää kyhätystä piilokojustani kuinka kaikkinaiseen nahisteluun jäi paljon enemmän aikaa kun itse ruokailuun. Jos elo-syyskuussa sälönokkien muisti on 4-6 päivää, niin marras-joulukuussa se on tuplasti pidempi. Trukkilavasta saa helposti tehtyä ruokailulautan (ks. Kahluusaappaat eivat riittaneet haavakon haussa. Kyyhkykin, vaikka on runsastumaan päin, jää jälkeen saalismäärässä. Ilmeisesti ruokaa löytyi vielä riideltäväksi asti. Kyseinen paikka vaati jonkin verran etsimistä. Aivan omaa luokkaansa ovat kaupunkien lähellä olevat avoimet sisämaahan pistävät merenlahdet. Montaa lintua en sieltä viitsinyt ottaa, mutta sen verran, että voin sanoa käyneeni mantereella sorsajahdissa uuden vuoden aatonaattona. Meren, suurien järvien ja jokien läheisyydessä parhaat apajat Kun katson merkintöjäni metsästyspäiväkirjastani kolme-neljäkymmentäkin vuot- Hyvia palvisorsia. Parhaimmat alueet löytyvät mantereelle sisään pistävissä lahdissa ja merenrantaa ulottuvissa lammissa ja kosteikoissa. Se tekee lähes yhden linnun per metsästäjä
Joskus harvoin voi joku saada vielä kanadanhanhenkin, vaikka yleensä nekin ovat loppuvuodesta jo väljemmillä vesillä. Jos on yli jalan mitta vettä, niin joutsenista muodostuu yleensä maanvaiva. On suorastaan riistan häväistystä nylkeä näin rasvaiset ja pulleat linnut. TALVISORSASTUS sä loppusyksyn sorsajahdeissa on yleensä aktiviteettiä joko illalla tai aamulla: harvoin liikettä riittää molempiin. Nämä broileria ulkonäöltään muistuttavat kynityt ja kärvennetyt linnut voi viedä palvaamoon ja niin saa ver- S taansa vailla olevia – heti valmiina olevia herkkuja. Auringon noustessa tilanne on jo usein ohi, ja linnut säikkyvät pienintäkin häiriötä. Poikanikin kysyi pienempänä, että milloin niitä savusorsia alkaa taas lentää! Tavit, haapanat ja muut puolisukeltajat ovat jo etelässä. Painoa niillä voi olla tuplastikin alkukauteen verrattuna. Toisaalta ne suurina ja näkyvinä lintuina kiinnittävät myös heinäsorsien huo- 40 • 38-41_Talvisorsa.indd 40 6.10.2014 13:34:35. Niillä on maaginen kyky löytää loppusyksystä jokainen mahdollinen ruokintapaikka. Ne voi myös pakastaa ja sitten - avot - sulattaa ja siivuttaa voileivälle, tarjota keitettyjen perunoiden kanssa tai pilkkoa kuutioiksi ja kierrättää paistinpannussa kerman kera kastikkeeksi. Nekään eivät juuri piittaa viljaruokinnasta. Merellä saattaa marras-joulukuussa törmätä koskeloihin. Jos häiriöitä, kuten valoja, vaeltelevia ihmisiä tai kovaa liikenteen ääntä on liikaa illalla, tulevat linnut usein hyvin varhain aamulla. Myös telkkä voi hairahtua lentämään ohitse, mutta sitä eivät liiemmälti ruokalautat kiinnosta. Kosteikollani on juuri tämä tilanne, koska läheisyydessä on autotie, jota myös ulkoilijat käyttävät. Loka-marraskuussa pitää olla valmiina passissa noin tuntia ennen auringonnousua jos paistille mielii päästä. Savusorsat Talvella saalis koostuu usein pelkästään heinureista aalislinnut kannattaa ehdottomasti kyniä ja polttaa nahasta loput sulkakynät kaasulampulla
Vastakkaisella puolella on korkeaa haapaa ja leppää ja sivullakin kasvaa vielä tiheästi pajua. Hosumalla saldoksi jää sinisorsan voimakas varoitusrääkäisy ja äänekäs ponnahtaminen ilmaan, jota muut jo kaislikkoon menneet yksilöt seuraavat. Katson vielä että haulikkoni on toimintavalmiina. • 41 38-41_Talvisorsa.indd 41 6.10.2014 13:34:35. Viimeisimmässä suu- remmassa lakiremontissa jahtikautta jatkettiin räpyläjalkojen osalta joulukuun loppuun saakka. Tiedän sieltä löytyvän ahvenvitaa ja myös viskaamaani ohraa muutaman ruohotuppaan päällä. Kaksi vihreänokkaista urosta ja yksi keltanokkainen naaras. Näen veden väreilevän kelluvan mättään reunalla. Siinä ui yksi linnuista. Olin ensi odottanut maltillisesti kymmenen minuuttia ennen kuin aloin lähestyä lintuja. Haulikko lepää repun päällä keulassa ampumavalmiina. Valkoposkihanhi ei saa millään riistalaji-statusta, Vielä on matkaa pieneen ruohikkopoukamaan minne linnut lipuivat. Metsähanhi rauhoitettiin taiga-tundra-syistä ja merihanhikin laitettiin metsästyskieltoon sisämaassa. Rauhallisesti ja maltillisesti jyvä kohdalle ja ”PUM”. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin! Viljaa kyllä kuluu näille ahmateille määrättömästi. Benellini paukahtaa kolmannen kerran ja heinuri heittää kiepin kaula rentona. Ase pitää saada nostettua hyvin ripeästi olalle ja ilman mitään kohkaamisia. Kaikki löytyvät heti. Työnnän matalalla uivaa jollaani kaislikon reunaa pitkin. Kuinkakohan monta kymmentä kertaa olen pilannut sauvomisen sillä, että en ole malttanut antaa lintujen uida kokonaan osmankäämien suojaan. . Toiseen suuntaan onkin menty kovaa vauhtia. Mutta lähestymiseni on äänetöntä. Usein yksi vahti jää aivan kaislikon ja avoveden rajaan ja odottaa että muut lipuvat syvemmälle tiheikköön. Tiedän siellä varmuudella olevan puolen tusinaa arkoja sorsia, jotka pienimmästä häiriöäänestä poukkaavat siivilleen. Jälleen laukauksesta pari sorsaa nousee ilmaan osmankäämipöheikön edestä ja ne kohoavat tuttua reittiä pitkin kohti avovettä. Linnuilla on vain yksi suunta tästä sumpusta poispäin ja se vie mukavasti kohti avovettä. Enää parikymmentä metriä niin alan olla kriittisellä etäisyydellä. Kasvot peittää vihreä pipo ja tunnen kuinka hengitys kiihtyy. Nyt olin nähnyt parven heinureita lipuvan kaislikon suojiin kosteikollani. Ehkä hirvillekin pitäisi kehittää e-pilleri niin säästyttäisiin taas metsästyksen aiheuttamasta pahasta. Runsaita saaliita ei ehkä tule, mutta mielenkiintoisia jahtikokemuksia ja palkkioksi todella maukasta linnun lihaa. Menen vielä kumaraan ja työnnän purttani kohti puokaman suuaukkoa. . Puusta veistetyllä tuhdolla se käy kätevästi. Näin että hyvin jäi. Siellä keskellä on muutama neliö vapaata vettä tiukan osankäämikasvuston keskellä. Tyytyväisin mielin kerään saaliin pois. Maltti on valttia. T mion. Vasta kun tilanne on täysin turvallinen, vartijalintukin lähtee uimaan muiden perään. Työnnyn oikeaoppisesti vastatuuleen. vaikka kanta vahvistuu 15–20 % vuosittain ja leviää koko ajan uusille alueille jopa riesaksi asti. Vielä pari metriä ja yletyn varmasti puokkaaviin heinureihin. Mieleen jäivät kuuma iltapäivä ja laiskat lennot – ihan tyypillistä sorsastusta siis. Ohra on parasta mutta loppusyksystä kaikki jyvät kelpaavat. Niitä kannattaa käyttää hyödyksi ja tarkkailla loppusyksystä mahdollisia sorsapaikkoja. Sen pitää olla juuri oikeassa asennossa ja kulmassa, muuten kyllä poukut karkaavat. Muniakin pitäisi ennen alkaa hävittämään kuin lajia metsästämään. Tiedän aarin tarkkuudella missä linnut oleskelevat. Kohta poukkaa kaislikosta yönnän pikku hiljaa kevyttä jollaa kaislikossa. Annan niiden lentää avoveden päälle ennenkuin otan takimmaisen jyvälle. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin lainsäädäntöä. Pulssi tasaantuu ja istahdan jollani keskipenkille. Jotenkin homma tuntuu nyt vähän liiankin helpolle. Pari poukkaa ilmaan aivan ammutun vierestä, mutta toinenkin lintu ui edessäni. Kun vielä varoittaja lähtee yli haulikon kantaman päästä, niin peli on siltä kertaa menetetty. Mutta ensin niiden on ylitettävä lentäen parin metrin levyinen kelluva mätäs. Pieni helpotus rajoitusten seassa Kun metsästyksen vastustajat koko ajan pyrkivät rajoittamaan ja vähentämään eritoten linnustusmahdollisuuksia, voi talvien lauhtuminen tarjota jotain uutta. Jotenkin tämä ei istu millään katsontakantaani. Ehkä hirvillekin pitäisi kehittää e-pilleri niin säästyttäisiin taas metsästyksen aiheuttamasta pahasta. Kohottaudun hitaasti tukevassa haara-asennossa seisomaan. Näin tarjoutui ainakin meren läheisyydessä asuville hivenen laajempia metsästysmahdollisuuksia. Laitan sauvoimen äänettömästi veneen keulaa vasten. Eletään lokakuun loppupuolta, avajaispäivä on enää muisto vain
Matkan 42 • 42-51_Kiikaritahtaimet.indd 42 2.10.2014 13:50:43. Syy tälle on hyvin yksinkertainen. Eurooppalaiset ajojahtikiikarit hirvijahtiin TEKSTI JA KUVAT Arto Määttä P erinteisesti Euroopassa on käytetty 1,25–4x24 -kokoluokan tähtäimiä ajojahdeissa ja suurriistajahdeissa ylipäätään. Meillä puhutaan esimerkiksi hirven ajojahdeista vaikka kyse ei ole lainkaan samasta asiasta kuin Euroopassa. Toisinaan laajasta näkökentästä on hyötyä, mutta se ei ole yhtä merkittävässä roolissa. HIRVIKIIKARIT Näkökenttiä ja piirtoterävyyttä mitattiin ja arvioitiin perinteisesti rinnakkain vertaamalla. Siksi tähtäimiltä edellytetään laajaa näkökenttää ja ampumatilanteen hyvää hahmotettavuutta. matilanteet ovat tästä johtuen vähän erilaisia. Kyseinen kiikaritähtäinluokka on kuitenkin hyvin suosittu, koska sen suurennusalue on useimmiten varsin riittävä ja tähtäimen koko on miellyttävä. Erityisesti villisian ajojahdeissa eläinten vauhti on melkoinen ja ampumatilanteet nopeita. Hirven ajometsästyksessä kohde ei liiku likimainkaan samoin kuin esimerkiksi villisiat ja ampu- Riista testasi vertailuasetelmaltaan kaikkein haastavimman tähtäinryhmän: optisesti laadukkaat ajojahtitähtäimet päiväkäyttöön. Henkilökohtaisesti olen kiväärimiehenä ollut aina ensisijaisesti hirvimies ja viettänyt eniten aikaa nimenomaan hirvikiväärien ja niiden tähtäinten parissa. Lisäksi ampumaetäisyydet hirvijahdeissa ovat keskimäärin lyhyitä, joten senkin puolesta pienisuurenteiset tähtäimet puoltavat paikkaansa
T E S T I ¢ Burris Four X ¢ Kahles Helia5 ¢ Leupold VX-6 ¢ Schmidt & Bender Exos ¢ Schmidt & Bender Zenith ¢ Steiner Nighthunter ¢ Swarovski Z4i ¢ Swarovski Z6i ¢ Trijicon AccuPoint ¢ Zeiss Victory HT • 43 42-51_Kiikaritahtaimet.indd 43 2.10.2014 13:50:45
Se on edelleen hyvin suosittu, mutta tämänkertaiseen otantaan verrattuna se häviää varsin paljon optiikkansa vuoksi. Peurasiluetti 50 metrin päähän sulan maan aikana tai sihtailu riistapellolla eläviin maaleihin on kuin onkin paras tapa todeta muutama asia tähtäimistä! Hämä- Mitä huippuoptiikalla saavutetaan päiväkäytössä. Hyvä vertaus tästä voisi olla vaikkapa se, että piirtoterävä 8x-suurentava laatutähtäin mahdollistaa iskemien näkemisen taulusta 100 metrin matkalta, mutta heikkolaatuinen 20x-suurentava ei tähän välttämättä pysty. Kun tähtäinvalinta on tullut tehtyä vasta syksyllä pyynnin aikana, on tähtäimen kooksi tullut erilainen kuin kauden ulkopuolella. Tosiasia on kuitenkin se, että myös päivänvalossa tapahtuu sama Trijicon oli vertailun ainoa tähtäin, jossa ei ole säädettävää valaisuyksikköä. varrella olen tehnyt kiinnostavan havainnon. Nopeuden merkityksestä tai merkityksettömyydestä voidaan väitellä kyllästymiseen asti, mutta käytännön riistatilan- teissa välitön kohteen hahmottaminen ja tunnistaminen, sekä osumapisteen määrittäminen mahdollistavat enemmän realistisia ampumatilanteita kuin hitaampi tähtäin. Optinen laatu. Monikaan ei näe tarvetta hintavalle tähtäimelle, päivänvalossa kun näkee touhuta edullisemmallakin. Tällöinkin parempi optiikka on ehdoton edellytys sille, että kohteeseen on helppo ampua kun hirvi näyttää sopivaa osuma-aluetta. Kun hirveä metsästetään koiralla, syksyisen metsän hämäryys ja varjot aiheuttavat omat ongelmansa. Laadukas valopiste nopeuttaa merkittävästi ja osuma löytää paikkansa sieltä missä oli tarkoituskin. ilmiö kuin vähäisessä valossa: optisesti parempi tähtäin (ja paremmalla käyttöergonomialla varustettu) on aina nopeampi kuin optisesti heikompi. Erityisesti näkökenttään ja valopisteeseen kiinnitetään hyvin paljon huomiota. Nopeus antaa aikaa päätöksenteolle ja kuvan selkeys varmuutta tulkinnasta. Otetaan jälleen esimerkki: nuori tappisarvi tulee näkökenttään, mutta sen sarvet ovat niin pienet, ettei niitä meinaa nähdä. Useimmiten kauden aikana jalostuneet päätökset ovat niitä oikeita ja juuri tällöin kaipaa eniten x24 kokoluokan tähtäimiä. HIRVIKIIKARIT Hirviaseissa ja ylipäätään liikkuvassa suurriistajahdissa x24-kokoluokan etu on se, että niiden objektiivi ei ulkone liiemmin. Laadukas optiikka kompensoi myös pienempää linssikokoa. Huippulaatuinen 1,25-4x24 on hämärässä parempi kuin keskiverto 3-9x40 ”jenkkiputki”, sanoivatpa numerot mitä hyvänsä. Perinteisesti hirvijahdeissa on ollut paikka ”hirvensurmalle”, josta legendaarinen esimerkki on Leupold VX-III 1-4x20. Valaisusta pitää huolen valokuidun lisäksi tritium, joka säteilee noin kymmenen vuotta kelmeää valoaan. Hyvä optiikka helpottaa kohteen hahmottamista, osumapisteen oikeaa määrittämistä ja myös mahdollistaa pienemmän suurennuksen käyttämisen. Päiväkäytössä päävastuun pisteen valaisusta ottaa valokuitu. Se, että objektiivi ei ole ulkoneva, on sangen suuri rakenteellinen etu lähes vääjäämättä tapahtuvia kolhuja vastaan. Tämä lisää aseen kenttäkelpoisuutta ja vähentää kolhujen aiheuttamia ongelmia. Mitä testattiin. Optiikaltaan ne ovat riittäviä hämärään suurelle riistalle ja metsässä ne ovat kompakteja ja lujia vaihtoehtoja kovaan käyttöön. 44 • 42-51_Kiikaritahtaimet.indd 44 2.10.2014 13:50:47. Testin hämärä-osio oli tarkoitus toteuttaa suppeana, mutta jälkikäteen ajateltuna sen rooli nousikin aika suureksi. Tämä vain siis käytännön esimerkkinä eduista, joita saavutetaan hyvälaatuisella optiikalla myös päivänvalossa. Tällöin paremmin värit toistava, piirtoterävä tähtäin nousee arvoon arvaamattomaan. Sarvipiikin näkee nopeasti, eikä yksilöä enää luulekaan naaraaksi jonka edesottamuksia vasan suhteen pitäisi vielä tarkkailla. 1,25–4x24-kokoluokka on siis laadukkaiden tähtäinten osalta hyvin monipuolinen ja isommissakin tähtäimissä pitää olla laatua jotta niillä saavutetaan etua näihin pienempiin nähden. Nykyään suuntauksena onkin, että vaikka hankittaisiin pienen suurennuksen suurriistatähtäin, kiinnostaa koon ja painon lisäksi myös optiikka
. Liikkuvassa jahdissa keveyttä tavoitellaan ja aseen yläpainoisuutta vältetään. Kokonaisarvostelu merkki malli Pienin suurennus Näkökentän laatu Valaisuyksikkö Optinen laatu Paino 2 2,5 1,5 2 2 Painokerroin Yhteensä Burris Four X 16 20 12 14 20 82 Kahles Helia5 18 25 15 18 16 92 Leupold VX-6 16 20 7,5 14 20 77,5 Schmidt & Bender Exos 20 22,5 15 18 12 87,5 Schmidt & Bender Zenith 16 20 15 16 16 83 Steiner Nighthunter 16 15 10,5 18 14 73,5 Swarovski Z4i 18 22,5 10,5 20 20 91 Swarovski Z6i 18 25 13,5 18 16 90,5 Trijicon AccuPoint 16 15 10,5 12 20 73,5 Zeiss Victory HT 14 22,5 15 20 16 87,5 20 25 15 20 20 100 Maksimipisteet rässä paljastuu esimerkiksi se, millä tähtäimellä on todellisuudessa eniten potentiaalia (piirtoterävyys ja kontrasti). • 45 42-51_Kiikaritahtaimet.indd 45 2.10.2014 13:50:48. Käsivaralta arviointi on epävarmaa ja epäselvää, mutta aseessa kiinni olevia tähtäimiä on mahdollista arvioida paremmin. Kaikki testin tähtäimet oli varustettu valopisteellä. Valopiste. teellista, olipa suurennus tai näkökentän leveys millainen hyvänsä. Näkökentän laajuus on luonnollisesti tärkeä juttu, mutta se miten nopeasti tähtäimen tuottamasta kuvasta saa kiinni, on vieläkin tärkeämpi. Valopisteen ja perinteisen ristikon välinen suhde vaikuttaisi päiväkäytössäkin olevan sama kuin hämärässä, eli piste vähentää tarvetta perinteiselle ristikolle ja moni haluaisi perusristikon olevan kevyempää sorttia kuin mitä useimmiten on tarjolla. Niin paljon kuin tätä numeerista lukemaa haluttaisiinkin väistellä, on itsestään selvää, että moni valitsee tässä ko- Punnitukset merkki malli paino, g Burris Four X 410 Kevyt Leupold VX-6 410 Kevyt Trijicon AccuPoint 410 Kevyt Swarovski Z4i 416 Kevyt Swarovski Z6i 454 Keskipainoinen Zeiss Victory HT 458 Keskipainoinen Kahles Helia5 480 Keskipainoinen Schmidt & Bender Zenith 496 Keskipainoinen Steiner Nighthunter 578 Painava Schmidt & Bender Exos 600 Painava keskiarvo 471,2 Vertailun mediaanipaino Huom. Kiskollinen versio koluokassa tähtäimen myös painon perusteella. Vaikeimpien tähtäinten kanssa sopivan kuvan löytäminen on haas- T E S T I Näkökentän pienimpien suurennusten toimivuutta varten tarvittiin aseen tukkia, jolla kiikari saatiin luonnolliseen asentoon arviointia varten. Kevyt tähtäin vaikuttaa siis myös aseen ampumaominaisuuksiin tukemattomista asennoista. Paino. Valopisteistä testattiin erityisesti niiden käytettävyyttä ja tässä suhteessa jako olikin hyvin selkeä toimiviin ja vaikeampiin käyttöliittymiin. Valopisteestä on samanlainen hyöty päiväkäytössä kuin hämäräkäytössäkin, eli toiminta nopeutuu. Aina kun tavoitellaan nopeutta, on nimenomaan asennuksen ja ”silmän asemoinnin toleranssivälin” merkitys tavaton. Hyvä tähtäin asettuu helposti ja mukavasti siten, että maisemasta saa ”otteen”. Näkökentän laatu. Koska kiikaritähtäinluokka on tarkoitettu nopeaan toimintaan, on tähtäimen ”eyebox” hyvin suuressa roolissa. Vaikka kyse ei olekaan hämärätähtäimistä, voidaan niiden optiset ominaisuudet laittaa järjestykseen hämäräominaisuuksien perusteella
Four-X:n laatu on hyvällä tasolla. Myös ristikon valaisun säädöstä pidettiin paljon, sillä tässä mallissa piste on hyvin pienellä liikkeellä riittävän kirkas päiväkäytön vaatimuksiin. Burrisin hinta puolustaa sen käyttökelpoisuutta kovassa hirvenmetsästyskäytössä. Näkökentän ominaisuudet ovat hyvät koko laajuudella, vaikka näkökenttä on pitkästä silmäetäisyydestä johtuen amerikkalaisittain hieman kapea, eli silmään tuleva kuva on pienempi kuin vertailun paremman pään tähtäimissä. + + + – mainio kuva silmään laadukas 1x suurennus hyvä valopisteen sätö painavahko FAKTAT Pienin suurennos: ei suurennosta, ei tunnelointia, luonnollinen kuva Kuvan laajuus: laaja ja selkeä kuva silmälle Kuvan laatu: tasalaatuinen kuva koko suurennusalueella, optisesti hyvälaatuinen kuva 46 • 42-51_Kiikaritahtaimet.indd 46 2.10.2014 13:50:49. Burrisin valopisteen säätö on toimiva ja helppokäyttöinen ja sen eduksi voidaan lukea se, että piste sammuu jokaisen säätöportaan välissä. Kahlesin ominaisuudet olivat vakuuttavat ja sopiva ristikkovalinta (4-Dot) nosti sen paremmaksi kuin Swarovskit. Kuva on laaja koko suurennusalueella ja kuvan optinen laatu on mainio. HIRVIKIIKARIT BURRIS FOUR X 1-4X24 ¢ Paino: 408 g ¢ Hinta: 650 euroa ¢ Maahantuoja: Sako Oy BURRIS on vertailun edullisen pään edustaja ja lajityypissään varsin suosittu tähtäin. Täten asetuksiin on helppo palata. + + – – kevyt edullinen suppea näkökenttä silmään valaisinyksikkö himmeä päiväkäyttöön FAKTAT Pienin suurennos: suurentaa hieman, ei tunnelointia Kuvan laajuus: hieman ahdas, pitkä silmäetäisyys Kuvan laatu: tasalaatuinen kuva koko suurennusalueella KAHLES HELIA5 1-5X24i ¢ Paino: 480 g ¢ Hinta: 1 790 euroa ¢ Maahantuoja: Gyttorp Finland Oy TESTIVOITTAJA KAHLES on vertailun uutuustähtäimiä ja uusi tulokas yli neljäkertaisten zoomien porukkaan. Testiryhmän keskuudessa moni olisi va- linnut juuri tämän tähtäimen ajojahteihin ja yleiskäyttöön suurriistan päiväjahteihin
Hjorth Ab LEUPOLDIN kohdalla testiryhmän valtasi hienoinen nostalgia, onhan moni käyttänyt aiemmin hirvijahdeissaan legendaarisia ”hirvensurmia”. + mainio pienin suurennus + laadukas optiikka ja suuri suurennusalue + helppokäyttöinen valaisuyksikkö – painava FAKTAT Pienin suurennos: neutraali, ei tunnelointia, CC-asetus tekee tähtäimestä punapistetyyppisen, jolloin silmän tarkennus on kohteessa, ei ristikossa Kuvan laajuus: kohtuullisen laaja Kuvan laatu: tasalaatuinen ja laadukas kuva koko suurennusalueella • 47 42-51_Kiikaritahtaimet.indd 47 2.10.2014 13:50:49. Mielikuva jalostui ehkä hieman ohi vertailusta, sillä monen mielestä tämä tähtäin on hyvä 1,5-6x42 ilman isoa objektiivilinssiä. Siinä on mielenkiintoinen CC (close combat) asetus, jolla näkökenttä muuttuu luonnollisemmaksi lyhyille etäisyyksille (punapistetähtäimen tyyppinen ratkaisu, jossa silmän ei tarvitse tarkentaa lähelle kuten tavanomaisessa kiikaritähtäimessä). Kontrollit valaisun suhteen ovat miellyttävät, samoin ristikon mittasuhteet. Valopisteen kontrollointi nähtiin poikkeuksetta vastenmielisenä. T E S T I LEUPOLD VX-6 1-6X24 IR DX ¢ Paino: 410 g ¢ Hinta: 1 229 euroa ¢ Maahantuoja: Oy K. Yleiskäyttöisyyttä Exos kuitenkin tuo roppakaupalla lisää, onhan suurin suurennus jo sitä luokkaa, että päiväkäytössä suurelle ja keskisuurelle riistalle avautuvat myös pidemmät hollit. Näkökentän laatu ei miellyttänyt eurooppalaisten tapaan ja silmäetäisyydestä johtuen kuva on hieman ahtaampi. + – – – kevyt hankala valaisuyksikkö suppea näkökenttä silmälle eurooppalaisia heikompi kontrasti FAKTAT Pienin suurennos: katseluetäisyydestä riippuen jopa pienentää, ei tunnelointia Kuvan laajuus: hieman ahdas, pitkä silmäetäisyys Kuvan laatu: tasalaatuinen kuva koko suurennusalueella, toimivin välisuurennuksilta ylöspäin SCHMIDT & BENDER EXOS 1-8X24 ¢ Paino: 600 g ¢ Hinta: 2 600 euroa ¢ Lisätiedot: www.schmidt-bender.de EXOS on vertailun uusin ja puhutuin tähtäin. Kyseessä on siis yleiskiikarimainen tähtäin joka on käytännöllinen mitoiltaan kovassa käytössä. Leupoldin uusi lippulaiva on sekin varsin robusti ja suurennusaluetta on reilusti. Myös korkeahko paino (kiskosta huolimatta) on hienoinen miinus muuten loistavassa optiikassa. Schmidt & Benderin asema tässä vertailussa järkkyi ainoastaan ahtaamman näkökentän johdosta, jonka suhteen siitä ei ole vastusta Swarovskille
Tähtäimen paino nousee hieman liian korkealle (yli 25% nettomediaania painavampi). HIRVIKIIKARIT SCHMIDT & BENDER ZENITH 1,1-4X24 ¢ Paino: 496 g ¢ Hinta: 1 710 euroa ¢ Lisätiedot: www.schmidt-bender.de ZENITH edustaa vertailussa perinteistä eurooppalaisten nelinkertaisten zoomien sarjaa. Lisäksi Steinerin säätötornien ja valaisinyksikön koko ei ole metsästyksellinen, eikä edes kovin perusteltu tässä tähtäinluokassa. + + – – hyvälaatuinen optiikka helppo ja laadukas valaisuyksikkö näkökenttä silmälle hieman suppea pienin suurennuskerroin FAKTAT Pienin suurennos: aavistuksen vääristävä, ei tunnelointia Kuvan laajuus: hieman ahdas Kuvan laatu: tasalaatuinen kuva koko suurennusalueella STEINER NIGHTHUNTER XTREME 1-5X24 ¢ Paino: 578 g ¢ Hinta: 1 390 euroa ¢ Maahantuoja: Sako Oy STEINERIN vahvuutena on optinen laatu ja rakenteen lujuus (komposiittiputkeen liimatut linssit). Nighthunter -sarjan yleiset ominaisuudet ovat kuitenkin hieman ”epämiellyttäviä” tässä vertailuotoksessa. Näkökenttä vastaa perinteisten kolmin- tai nelinkertaisten zoomien vastaavaa ja vaikka tähtäimessä olisi potentiaalia superzoomien tasolle näkökentän laajuuden suhteen, on tätä kuristettu pienemmäksi. + – – – laadukas optiikka kookas ja painava suppea näkökenttä silmään valaisinyksikkö monimutkainen FAKTAT Pienin suurennos: luonnollinen ja vääristelemätön, ei tunnelointia Kuvan laajuus: hieman ahdas koko suurennusalueella Kuvan laatu: tasalaatuinen ja laadukas kuva koko suurennusalueella 48 • 42-51_Kiikaritahtaimet.indd 48 2.10.2014 13:50:50. Se on mallina kohtuullisen iäkäs verrattuna lähimpiin kilpailijoihinsa, Zeiss Victory HT ja Swarovski Z4i – tähtäimiin. Zenith on suurennusalueensa osalta ja optiikan laadun suhteen hyvä, samoin valopisteen säädöstä vertailuryhmä piti. Erona näihin on lähinnä se, että silmälle avautuva näkökenttä on hieman ahtaampi ja painoa on enemmän kuin uudemmissa. Kyseessä on suoraviivainen ja mutkaton tähtäin jota käytetään maailmanlaajuisesti erittäin paljon myös vaarallisen suurriistan pyynnissä
Ristikkovalinta ei vertailuryhmää miellyttänyt, 4-i on keskeltä ahdas ja erityisesti pienillä suurennuksilla keskusta hieman ahtaan oloinen. Z6i sopiikin aivan kaikkeen käyttöön mihin pientä variaabelia voi ajatella: ajojahdeista yleiskäyttöön. Rima oli alusta asti niin korkealla, että vielä tänäkin päivänäkin kilpailijat ovat helisemässä Swarovskin mekaanisen ja optisen tason kanssa. Näkökentän laatu on koko suurennusalueella vertailun paras ja luonnollisin. Z4i:n näkökenttä ei ole nykyaikaisimpien superzoomien tasolla, mutta sen johdosta tähtäimestä on voitu tehdä kevyempi. Kontrollit ovat käytettävyydeltään epämiellyttävät verrattuna pyöritettäviin versioihin. + + + – huippuhyvä näkökentän laatu laadukas optiikka luonnollinen pienin suurennus valaisinyksikkö mutkikas FAKTAT Pienin suurennos: huipputasoa, paras kuvan laatu vertailuotannasta Kuvan laajuus: laaja näkökenttä silmään Kuvan laatu: erinomainen optiikka, tasalaatuinen kuva koko suurennusalueella • 49 42-51_Kiikaritahtaimet.indd 49 2.10.2014 13:50:50. Tämä tähtäin on huippuhyvä valinta erityisesti hirvimiehille jotka arvostavat tähtäimen keveyttä, hyvää optiikkaa myös äärimmäisissä oloissa, miellyttävää näkökenttää sekä valopisteen ja suurennussäädön helppoja kontrolleja. + + + – kevyt loistava optiikka helppo ja laadukas valaisinyksikkö pienin suurennus FAKTAT Pienin suurennos: suurentaa selkeästi, kiikaritähtäimelle ominainen kuva, ei tunnelointia Kuvan laajuus: hyvä laajuus Kuvan laatu: laadukas ja miellyttävä kuva koko suurennusalueella SWAROVSKI Z6i 1-6X24 2ND GEN ¢ Paino: 454 g ¢ Hinta: 2 005 euroa ¢ Maahantuoja: Swarovski Optik SWAROVSKI aloitti superzoomien taipaleen ja asetti nykystandardin. T E S T I SWAROVSKI Z4i 1,25-4X24 ¢ Paino: 416 g ¢ Hinta: 1 500 euroa ¢ Maahantuoja: Swarovski Optik TOIMITUKSEN VALINTA SWAROVSKI Z4i on monessakin mielessä hyvin houkutteleva valinta erityisesti hirvenmetsästykseen. Se on Zeissin ohella vertailun nykyaikaisin ”perinteinen” kiikaritähtäin, jonka optiikka on huipputasoa
Trijiconin suurennus pienimmällä suurennuksella on laadukas, mutta silmälle välittyvä näkökenttä on hieman suppea pitkästä silmäetäisyydestä johtuen. + optisesti loistava + erinomainen valaisuyksikkö + hyvä näkökentän laatu FAKTAT Pienin suurennos: laadukas hieman suurentava, ei tunnelointia Kuvan laajuus: hyvin laaja näkökenttä silmälle Kuvan laatu: tasalaatuinen kuva koko suurennusalueella, vertailun paras optinen laatu ja kontrasti, helpoin erottaa värisävyt toisistaan 50 • 42-51_Kiikaritahtaimet.indd 50 2.10.2014 13:50:50. HIRVIKIIKARIT TRIJICON ACCUPOINT 1-4X24 ¢ Paino: 410 g ¢ Hinta: 1 379 euroa ¢ Maahantuoja: Teuvo Louhisola Oy TRIJICON on omalaatuinen kiikaritähtäin, sillä sen valopisteen toiminta perustuu itsevalaisevaan tritiumiin (vedyn radioaktiivinen isotooppi) ja valokuituun, joka kerää ympäröivää valoa. Vertailuryhmän näkemys on, että jos pienin suurennus toimii kunnolla, ei suurimman suurennuksen kerroin ole kovin merkityksellinen suurriistajahdeissa, joissa tätä tähtäinluokkaa käytetään. + – – – kevyt näkökenttä silmään suppea ei säädettävää valaisua optinen laatu FAKTAT Pienin suurennos: ei tunnelointia, hyvä 1x suurennos metsästyskäyttöön Kuvan laajuus: hieman suppea, pitkä silmäetäisyys Kuvan laatu: tasalaatuinen kuva koko suurennusalueella ZEISS VICTORY HT 1,1-4X24 ¢ Paino: 458 g ¢ Hinta: 1 900 euroa ¢ Maahantuoja: Carl Zeiss Oy ZEISS Victory HT on mielenkiintoinen sekoitus uusia superzoomeja ja perinteisiä ajojahtitähtäimiä. Tällä on tarkoitus sanoa, että HT:n silmälle välittyvä näkökenttä on avoin ja laaja, mutta suurennusalue ei ole perinteistä kummempi. Optiikan laatu on kerrassaan erinomainen, myös vähäisessä valossa. Ristikon valo on päiväkäytössä lähes aina sopiva, erityisesti tummia kohteita ammuttaessa (hirvi). Ratkaisu on toimiva. Ominaisuus on äärimmäisen kätevä erityisesti hirvimetsällä, jossa kasvillisuuden varjoissa olevaan eläimeen on helpompaa sijoittaa osuma kuin valaisemattomalla ristikolla. Zeiss sai kiitosta myös valopisteen ja #60-ristikon yleisestä käyttökelpoisuudesta myös tässä kokoluokassa
T E S T I Mitä testatessa havaittiin. Vertailuryhmä piti siis mielessä, että tässä vertailussa haetaan hirvikiväärin kiikaritähtäintä ajojahtikiikarien joukosta. Jälkimmäisistä paras esimerkki on Smith & Bender Exos. Nimenomaan tällä määritetään hyvin paljon sitä, miten hyvin kohdemaasto on hahmotettavissa. Neutraalilla painottamisella erot näyttävät pieniltä, mutta esimerkiksi toimituksen suosikiksi valikoitui tähtäin, joka oli vertailun kevyttä porukkaa ja tähtäimistä optisesti laadukkain. Kyse on hyvin usein myös liikkuvasta jahdista ja tukemattomista asennoista ammuttavat aseet hyötyvät siitä, ettei niiden painotus ole ylävoittoinen. Monelle tähtäimen keve- M ys on merkityksellinen erityisesti hirven metsästyksessä, jossa toimiva pienin suurennus ja laaja näkökenttä ei ole kaikki kaikessa. Toisille kyse on edelleenkin kevyestä, kompaktista ja pienillä suurennoksilla käytettävästä ajojahtitähtäimestä joka hirvenmetsästyskäytössä toimii lähinnä koiramiesten kiväärien optiikkana. Toisen näkökulman edustajat taas hakevat alati laajempaa käyttöaluetta. Silmän asennon suhteen ei siis havaittu suoranaisia ongelmia, eikä edes niin suuria eroja, että niitä olisi kannattanut erikseen pisteyttää. Pienimmän suurennuksen arvioinnissa huomio kiinnittyi silmälle välittyvän näkökentän laadun ja pienimmän suurennuksen yhteispeliin. Suurin suurennus oli puheena paljon, mutta sen todettiin olevan lähinnä henkilökohtainen arvostuskysymys ja joka tapauksessa suurennusalueen yläpäät olivat toimivia tähtäimeen katsomatta. Lyhyen silmäetäisyyden tähtäimessä ”ruutua” katsotaan lähempää ja kuva näkyy silmään suurempana. Yhtään viiden nuotion tähtäintä ei vertailusta löytynyt koska jokaisessa tähtäimessä jokin asia voisi olla paremmin. TEKSTI Arto Määttä yöskään ”näkökentän vääristelemättömyys pienimmällä suurennuksella” ei ollut kovin merkittävä metsästyksellisiä tilanteita ajatellen. Voidaan sanoa, että painavin on jo eri kiikariluokan painossa. Eli toiveissa on löytää tähtäin, jonka kanssa kompromissien määrä on vähäisempi. Se toikin hajontaa vertailuryhmän valintoihin: suurin osa valitsi liki parisataa grammaa kevyemmän Swarovski Z4i:n suosikikseen, mutta kirjoittaja Smith & Benderin, jonka kahdeksankertainen suurennus tarjoaa niin selkeää etua päiväjahdeissa 4x suurennukseen verrattuna. Oikein asennettuna jokainen testin tähtäin on periaatteessa yhtä nopea käyttää. Eroa kevyiden ja painavimman välillä oli reilusti. Nämä kompaktit kiikaritähtäimet ovat jakautumassa kahteen eri porukkaan. Tämä näkyy myös lopputuloksista, jotka ovat äärimmäisen tasaväkiset. Nämäkin tähtäimet ovat siis kompromisseja ja valmistajat ovat joutuneet tekemään valintoja eri ominaisuuksien välillä. Huolimatta näkökentän laajuudesta tähtäimen kuvakulman kannalta tarkasteltuna, laaja ja selkeä kuva silmälle on hahmottamisen kannalta parempi. Kaksi eri porukkaa. Erot tähtäimien silmäetäisyyksissä ja erikokoiset okulaarit tuottavat erilaiset kuvat silmälle. Jotta pisteytys olisi reilu, tultiin siihen päätelmään, että on haettava kultaista keskitietä. Emme siis painottaneet voimakkaasti jotain tiettyä ominaisuutta. . Jako eri ajattelutapojen välillä näyttäisi kasvavan merkittävästi tässä x24 kokoluokassa. Testaajat kiinnittivät eniten huomiota näkökentän ja erityisesti silmälle välittyvän kuvan laajuuteen. Numeerisesti näkökenttien koot on tarkistettavissa tähtäinten teknisistä tiedoista, mutta ilmoitetulla luvulla ei vaikuttaisikaan olevan sellaista merkitystä mitä aluksi oletettiin. Kiikaritähtäimen asennuksella on valtava vaikutus siihen, onko tähtäimen kuva napattavissa nopeasti kiinni. Tähtäimet punnittiin kalibroidulla vaa’alla, joten painot ovat realistiset, eivät valmistajan ilmoittamat. • 51 42-51_Kiikaritahtaimet.indd 51 2.10.2014 13:50:51. Testiryhmän mielestä painoa olisi voinut tässä vertailuotoksessa painottaa enemmänkin. Toinen jatkaa perinteisten pienisuurennoksisten ajojahtitähtäinten linjoilla, mutta toinen ryhmä alkaa venyttäytyä yleiskiikarien saralle
Olen enemmän kuin onnenpekka saatuani kaksi yksilöä vuoden mittaiseen käyttötestiin. 52 • 52-55_Sako Roughtech.indd 52 3.10.2014 9:45:11. ROUGHTECHIN VUOSI, OSA 1 Sako A7 Roughtech Pro ja Sako A7 Roughtech Range käyttötestissä Kaikkien aikojen Sako(t) TEKSTI Arto Määttä KUVAT Arto Määttä ja Sako Otsikko saattaa olla mahtipontisen oloinen, mutta IWA 2014 messuilla ensiesitellyissä Sako Roughtech –kivääreissä on ennennäkemätön potentiaali tehdasvalmisteiseksi metsästyskivääriksi
Lippaan saa irrotettua vain painamalla sitä syvemmälle aseeseen yhtä aikaa lippaansalvan kanssa. Lisäksi lipas on varmistettu, eli se ei irtoa aseesta vahingossa. A7 Roughtech Pro:n tukki onkin hyvin samankaltainen Tecomatessa käytetyn tukin kanssa. Tämä malli inspiroi, mutta ongelmana oli amerikkalaisen tukkivalmistajan kapasiteetti ja toimitusvarmuus – Sako tarvitsi tuotantomalleihin huomattavasti toimitusvarmemman ratkaisun ja tähän pystyi vain kotimainen yhteistyöyritys. S ako A7 Roughtech poikkeaa kahdella tapaa perusmallin Sako A7:stä. Pro-mallin tukdentäy ki on päällisin puolin perinteisen metsästystukin oloinen, m mutta tarjoaa hieman paremman ergonomian. Myös Pro-version piippuprofiili pohjautuu Tecomateen. Historia on siinä mielessä mielenkiintoinen, että Sakolla oli valmistuksessaan erikoismalli Sako A7 Tecomate, jossa oli Bell & Carlsonin lasikuitutukki. Piippu on siksi perusmallia jäykempi ja silti kohtuullisen painoinen ja antaa paremmat lähtönopeudet. Yleistä hehkutusta Yleis Henki Henkilökohtaisesti pidän Sako A7 Roughtech Pro:ta tälhetkellä hintaluokassaan maailman parhaana tehdaslä hetk valmisteisena yleiskiväärinä suurriistan metsästykseen. Ensinnäkin lukkoaktiona A7 on mielestäni kaikkein toimivin tähän mennessä vastaan tulleista pulttilukoista. Muotoilultaan tukit ovat ”kädentäyteisiä” perusversioihin verrattuna. Tecomatessa oli hieman perusmalleja pidempi ja paksumpi piippu, jossa oli uritus. Ensinnäkin piippu on saatavana sekä keskiraskaana, että raskaana versiona, piiput ovat uritettuja ja perusmalleihin verrattuna pidempiä. Tämä on ehkä paksusti sanottu, mutta se on mielestäni helposti perusteltavissa. Sen syöttö toimii kuin unelma kaliiperista riippumatta. • 53 52-55_Sako Roughtech.indd 53 3.10.2014 9:45:13. Toinen hyvin merkittävä mallei ero löy löytyy tukeista, jotka ovat alumiiniruodon sisällään pitäviä komposiittitukkeja. Range-mallin tukki on lähellä 1970-luvun sniper-tukkeja eli ge-ma se on varustettu paremmalla ampuvan käden ergonomiv alla ja levennetyllä etuosalla. Tecomate on kirjoittajalle hyvin tuttu ase, sillä se oli käytössäni yhden pyyntisyksyn ajan hirvihommissa. Jopa ”pahamaineinen” .300 WSM syöttyy ilman minkäänlaisia ongelmia. Aseesta oli helppo antaa ylistävää palautetta, olihan se tähän asti ehdottomasti miellyttävin metsästyskivääri jolla hirviä olen pyytänyt. Roughtech-malleissa yhdistävänä tekijänä on tukki, joka poikkeaa täysin Sakon ja Tikan ruiskuvalu- tai puutukeista. Lipas on ainutlaatuinen, sillä missään muussa asemallissa lippaan täyttäminen sen ollessa kiinni aseessa ei yhdisty yhtä saumattomasti keskeltä syöttävään irtolippaaseen. Kyseessä on kotimaisen Arteknon valmistama alumiinivahvisteinen tukki, jolla on selkeät sukulaisuussuhteet Sako TRG:n tukkeihin
Kaliiperi on itselleni varsin tuttu ja ajatuksissa oli heti kirkkaana aseen sijoittaminen peurakyttäykseen, mahdolliseen hirven ja jopa kauriin kyttäyspyyntiin. Näkemyksieni ja kokemuksieni mukaan A7 Roughtech Pro on ase, jolla voisin pyytää hyvin tyytyväisenä koko hirvenmetsästyskauden. Niin ikään mukana saapui valmiiksi kiinnitetyt Weaver-palikat ja niihin sopivat Sako Optilock -jalustat ja renkaat sekä Steiner Nighthunter 1-5x24 -kiikaritähtäin. 54 • 52-55_Sako Roughtech.indd 54 3.10.2014 9:45:25. Ase toimitettiin pyynnöstä kaliiperissa .30-06 Springfield ja oli varustettu 15x1-äänenvaimenninkierteellä sekä Ase-Utra SL-5 -vaimentimella. ROUGHTECHIN VUOSI, OSA 1 Sako A7 Roughtech Pro Pro A7 Roughtech Pro tuli ruostumattomilla raudoilla ja mustanharmaalla tukilla varustettuna. Rangen paketissa toimitettiin niin ikään aseen mukana olevat Weaver -palikat ja Pro-malli saa toimia syksyn ajan eri kiikaritähtäinten kokeilualustana. Myös kiikarijalustoja esitellään myöhemmin. Kaliiperin suhteen valmistajalle annettiin laajemmat ”valtuutukset” ja testattavaksi saatiinkin .300 Winchester Magnum –kaliiperin yksilö. En ole aiemman kokemukseni myötä ollut kovin innoissani testivehkeisiin sitoutumisesta, mutta tällä kertaa tiesin mihin olen ryhtymässä. Kaliiperi antaa valtavan laajat mahdollisuudet pitkän matkan toimintaan ja usein kyseistä kaliiperia kavahdetaan lähinnä sen koosta johtuen. Range malli toimitti pari satunnaisesti valittua latausta samaan osumapisteeseen. Hirvenmetsästykseen sitoutuminen testiaseen kanssa tarkoittaa sitä, että asetta pitää myös hirvijahdissa käyttää. Pitkille matkoille .300 Winchester Magnum on kuitenkin varsin monipuolinen yleiskaliiperi joka alati nostaa suosiotaan maailmanlaajuisesti. Range A7 Roughtech Range toimitettiin pyynnöstä mustilla raudoilla ja vihreällä tukilla
Lisäksi saapui Steiner Nighthunter Extreme 3-15x56 –kiikaritähtäin, joka on tähän aseeseen ja käyttötarkoitukseen varsin sopiva valinta. Pääosassa on kuitenkin kivääri, tähtäimet sen päällä vaihtuvat. Omaa säätöä Range oli huomattavan helppo kokoonpanoltaan. • 55 52-55_Sako Roughtech.indd 55 3.10.2014 9:45:28. Range-malli oli siitä mieluinen, että se toimitti kokeillut lataukset samaan osumapisteeseen. Tehdaslatauksilla Range antoi 1/2 MOA tarkkuutta ja Pro 2/3 MOA tarkkuutta. Näistä käyttöön ainakin jahdin alkuvaiheisiin valikoitui RWS:n tehdaslataus. Ratkaisuni ovat toimineet aiemmin, joten valintani oli selvä myös tässä tapauksessa. Ensipuraisut RWS UNI-Classic 200 gr osoittautui Roughtech Pro:ssa erittäin tarkaksi ja se antoi keskimäärin 810 m/s lähtönopeuksia 200 gr / 13 g luodilla. Talley Lightweight Alloy -kiikarijalustoilla säästetään aseen painossa Optilockeihin verrattuna yli sata grammaa ja henkilökohtaisesti suosin metalli metallia vasten tapahtuvaa kiikarikiinnitystä. Tärkeintä on että ase saa riittävästi ulkoilutusta eikä sitä tarvitse jättää käytöstä sen vuoksi, että jokin tähtäin vaatii niin ikään käyttöä. Kokeilin mukana toimitettuja patruunoita ja huomasin aseen käyvän samaan osumapisteeseen niin Sierran tarkkuusluodilla kuin Swift Scirocco II –luodilla tulpatuilla patruunoilla. Tämä on kerrassaan mainio ominaisuus. Tarkkuutta aseissa riitti mukavasti. Range-malli oli siitä mieluinen, että se toimitti kokeillut lataukset samaan osumapisteeseen. Kasasin aseen mukana tulleilla palikoilla ja asensin kiikarin mieleiselläni tavalla paketin päälle. Käyttöön valikoituivat Sako Racehead (Sierra) ja Sako Arrowhead II (Swift Scirocco II). Nämä tähtäimet taas liittyvät muihin käynnissä oleviin projekteihin. Sako A7 Roughtech Range näihin sopivat Optilock -jalustat ja renkaat. Pro:n kanssa jouduin pähkäilemään huomattavasti enemmän. Koeammunnat olivat hyvin suoraviivaiset, sillä aseet saapuivat juuri hirvijahdin kynnyksellä. Niinpä vaihdoin kiikarijalat ja tähtäimen mieleisikseni. Pro-mallissa käyntiä tarjosi Sako Powerhead (Barnes Tipped TSX 180 gr), RWS Uni Classic 200 gr ja itseladattu 200 gr Nosler Accubond (H4350, Hodgdonin maksimilataus). . Kiikaritähtäimen valinta ei ole aivan näin mutkaton, sillä vaihdan siinä käytettävän tähtäimen muutamaan otteeseen kauden aikana. Kokeilin muutamia tehdaslatauksia ja valitsin ne lataukset jotka sopivat parhaiten aiottuun käyttöön lähinnä tarkkuuden puolesta. Käynti oli reilusti alle kulmaminuutin, joten tohdin tyytyä tässä vaiheessa tähän ja valita latauksen pyydettävän riistan mukaan. Sierraa tarjoillaan ketuille ja kauriille, Swiftiä suuremmalle riistalle. Tämä on hyvä lähtökohta jatkoa ajatellen. Lisäksi olen sitä mieltä, että kiikaritähtäimen runkomateriaalin ja jalustojen rengasmateriaa- lin pitäisi olla keskenään samanlaisia. Steiner ja Optilockit tekivät aseesta ärsyttävän yläpainoisen, enkä varsinaisesti pidä liikkuvan hirvijahdin aseessa Steinerin ulkonevista mitoista
Uros painaa 135–180 kiloa, naaras huomattavasti vähemmän. Trofee-eläimiä on paras metsästää pariutumisaikana toukokuussa, jolloin urokset jättävät turvalliset suojapaikkansa ja liittyvät naaraiden seuraan. Tahr siirtoistutettiin Himalajalta 1900-luvun alussa. 56 • 56-59_Uusi-Seelanti.indd 56 2.10.2014 12:52:41. Tihein kanta löytyy Eteläsaaren länsirannikon Etelä-Alpeilta, jossa metsästystä luonnehtii usein äärimmäinen sade ja vaihteleva sää. Tahr tuotiin Uuteen-Seelantiin Himalajalta 1900-luvun alussa. Tihein kanta on Etelä-Alpeilla Uuden-Seelannin korkeimman vuoren, Mount Cookin, ympäristössä. Saadaan saaliiksi useimmiten puurajan molemmin puolin. Saadaan saaliiksi useimmiten korkeimmilta, jyrkimmiltä ja saavuttamattomimmilta huipuilta. Tahr-jahti vaatii kovaa kuntoa, rohkeutta ja hyvää ampumataitoa. Laji on tuotu Itävallan Alpeilta 1900-luvun alussa. Nykyään se on saarivaltion haastavimpia riistaeläimiä. UUUDEN-SEELANNIN TAHR Uuden-Seelannin vuoristoriista Gemssi Uros painaa jopa 50 kiloa, naaras on hieman pienempi. Tahr Voi olla jopa 15 vuotta vanha
Ei ”tippejä” – Tahr-oppaana Uudessa-Seelannissa TEKSTI JA KUVAT Thomas Lindy Nissen SUOMEKSI TOIMITTANUT Tero Kuitunen • 57 56-59_Uusi-Seelanti.indd 57 2.10.2014 12:52:42
Lisätietoja: www.doc.govt.nz Myös gemssiä voi metsästää ilmaiseksi Uudessa-Seelannissa. 58 • 56-59_Uusi-Seelanti.indd 58 2.10.2014 12:52:43. DOC-toimistot hallinnoivat metsästystä julkisilla mailla varsin liberaalisti. Pitkän lähestymisen jälkeen vaimoni ryömii lähemmäs ja minä liu’un vastaan, jotta voin ojentaa hänelle kiväärin. Se on pieni laatikko, joka painaa noin puoli kiloa. Makaamme noin 50 metrin päässä eläimestä, jota lähestyimme yli kaksi tuntia. – Olet jo sanonut tuhat kertaa, hän jatkaa. Ammu nyt, eläin seisoo täydellisessä asennossa. Hän käyttää muutaman sekunnin lisää varmistaessaan, että valopiste on tarkalleen oikeassa kohdassa lavan pitkien karvojen UUDESSA-SEELANNISSA jopa ulkomaalaiset voivat metsästää ilmaiseksi julkisilla maa-alueilla. – Tiedän, hän kuiskaa takaisin. Hannen täytyy vain suorittaa hyvä laukaus. Joistain DOC-toimistoista voi myös vuokrata hätälähettimen. Pyyntiluvan saa paikallisesta DOC-toimistosta, jollainen löytyy suurimasta osasta kaupunkeja, joissa olen käynyt. DOC-toimistot ovat uskomattoman avuliaita. Toisin sanoen, se olisi hänen ensimmäinen kaatonsa koskaan. Vaimoni ryömii matalan puron ruohikkoisella rannalla, minä lähes vedessä. Olemme lähellä eläintä ja kaikki on valmista. Lajeja ovat vuorien tahr ja gemssi, sekä saksanhirvi, kuusipeura, villit vuohet ja valkohäntäpeura. kiitos! Olemme 2 000 metrin korkeudessa eteläisillä Uuden-Seelannin Alpeilla. Riittää, että kirjautuu yhdessä toimistoista ja tiedustelee, missä on ilmaisia metsästysmahdollisuuksia. – Voitko ampua nyt. Himalajanpuolivuohi). UUUDEN-SEELANNIN TAHR Luonnon suojelua – Department Of Concervation J atkamme eteenpäin. Eläin on niin lähellä että voi minä hetkenä hyvänsä huomata meidät. Se on ensimmäinen trofee-eläin, jonka vaimoni on nähnyt kiväärin kanssa. Ehkä siksi olen hieman ärtynyt, kun laukauksen lähettäminen kestää ja kestää. Sieltä voi ostaa myös suhteellisen yksityiskohtaisia karttoja ja niin edelleen. – Muista: tähtää, tähtää, tähtää ja purista hitaasti liipaisimesta, kuiskaan tehden laukaisua matkivaa liikettä etusormellani. Kohteena on eläin mitä useimmat metsästäjät pitäisivät oikein hienona – 10,5 tuuman sarvilla komeileva tahr-uros (suom. – Sitten tarvitsen jotain oikean kyynärpääni alle, hän vaatii. Kun lähetin aktivoidaan, signaali päätyy komentokeskukseen, josta helikopteripelastusryhmä lähtee etsimään lähetintä. – Kyllä! – Tee se ... Jos teemme sen, osut edessä olevaan ruohikkoon. – Tässä, kuiskaan yhä ärtyneempänä, ja työnnän katselukiikarini tueksi. Alan hermostua. Joten kuiskaan äärimmäisen hiljaa, mutta kireällä sävyllä: – Niitä ei voi lyhentää. Vaimoni on viimeisen vuoden aikana harjoitellut paljon ja tiedän mihin hän pystyy. Nyt ampumaetäisyys on uskomattoman lyhyt tahr-jahdiksi, eikä trofeekaan olisi aivan huono, mutta voimme milloin tahansa paljastua ja menettää mahdollisuuden. Saatan tehdä väärin, mutta painostan häntä ampumaan. Ne auttavat löytämään alueita, joilla on haluamiasi riistalajeja, niiltä saa paikallisen sääennusteen sekä apua oppaiden ja helikopterilentojen buukkaamiseen. Sitten hän huomauttaa toisesta ongelmasta: – En voi ampua kun bipodia vedetään ulos näin paljon, hän kuiskaa
Olen oikeastaan hieman ylpeä. Niin, herrat metsästäjät, minun neuvoni teille: jos aiotte opastaa vaimoanne trofee-jahdissa, varmistakaa etukäteen, että käytössä on suihkutilat. Se horjuu muutaman sekunnin ja kaatuu kuolleena. Seuraavana aamuna jätämme metsästyksen väliin ja sulattelemme kokemusta. Kyllä, se oli täydellinen laukaus. Näky on kaunis, suorastaan romanttinen, joten käännyn trofee-metsästäjä vaimoni puoleen. Hän liu’uttaa sormiaan pesemättömien, rasvaisten hiustensa läpi ja pamauttaa armonlaukauksen: – Otan mieluummin hyvän tahr-pihvin ja perunamuusia. Kaadoin noin 12,5 tuuman trofee-tahrin. . – Olet vastenmielinen, hän napauttaa ja jatkaa: – On useita päiviä, ettet ole ollut lähelläkään kylpyhuonetta. Onneksi muutamaa päivää myöhemmin minua onnisti edes hieman. Vaimoni ja ensimmäinen kaato. mutta lopulta laukaus lähtee! Sonni reagoi hyppäämällä ilmaan ja hieman eteenpäin, joka kertoo, että laukaus on täydellinen! Tahr ryntää pysähtyääkseen 20 metrin päässä aiheuttaen pienen kivivyöryn. • 59 56-59_Uusi-Seelanti.indd 59 2.10.2014 12:52:45. Kello yhdeksältä ensimmäiset auringonsäteet osuvat telttaan, nostan päätäni ja avaan makuupussin katsellakseni ulos teltasta. Ehdotan, että hän voisi maksaa minulle ”naisten tippejä”, olihan kaato metsästysoppaan taitojeni ansiota ja olisinhan periaatteessa voinut kaataa edellisillan tahrin itsekin. Arvostetuista oppaan palveluksistani ei maksettu ”tippejä” – Hanne mieluummin söi tahr-pihviä perunasoseella. Katson häntä silmiin ja ehdotan, että juhlimme menestystä. päällä..
Odotin hetken, ihan varmuuden vuoksi. Täällä ei peuroja kytätä, vaan ajetaan. WINCHESTER .30-30 WIN John Waynen peurapyssy Starttiluvan jälkeen ei kulunut kuin viisi minuuttia niin metsässä oli täysi rähinä päällä. Radioista kuului enää koiranohjaajien hieman huohottavia kommentteja ajon kulusta, kun kaverit yrittivät pysyä makkarapötköjensä perässä. Torni sijaitsee kukkulan lähes korkeimmalla paikalla. Klikkasin pari kertaa tangenttia kuitiksi ja vetäisin itseni paraatiasentoon. Kotiseurani on kuulu ajometsästysperinteestään. Näkyvyyttä tornista on eri suuntiin noin kolmisen kymmentä metriä. Olisin voinut koettaa 60 • 60-63_Puskatussari.indd 60 6.10.2014 12:45:55. Kohta jossakin ketjun passissa paukkuisi, se oli ihan varmaa. Vajaan kymmenen minuutin jälkeen läheisen pellon päässä oleva passikaveri kertoi, että minua päin oli tulossa pari hindiä eli naaraspeuraa, ilman vasoja. Leidi kuoli niille sijoilleen. Loppukaudesta tuo huohotus muuten häviäisi, mutta vielä henkeä ahdisti. Nyt ajot olivat tulossa kahdesta eri suunnasta kohti keskelle asetettua passiketjua. Oli syksyn ensimmäinen peura-ajo ja se sujui ihan odotetusti. TEKSTI JA KUVAT Jouni Kantonen K ahden mäyräkoiran haukku kuului stereona torniini. Ympärillä on koivikkoa, kuusimetsää ja harvennettu mäntytaimikko. Minun ei tarvinnut pönöttää kovin pitkään, kun naaraspeurat tölväsivät eteeni. Torni, jossa ryhtiliikkeitäni tein, on metsätorni kahden peltoaukean välisellä kannaksella. Sen vierestä kulkevat niin peurat, kauriit kuin hirvetkin. Paikka on huonosta näkyvyydestään huolimatta yksi oman seurani suosikkitorneja, sillä se on kolmen eri peurapolun risteysasema. Kun olin varma, että näillä leideillä ei ole jälkikasvua perässä, vedin hanan taakse, tähtäsin ja täräytin syksyn ensimmäisen peuran nurin. Siihen ne jäivät seisomaan parinkymmenen metrin päähän
onneani myös toisen kohdalla, mutta seuran tapana on antaa myös kaverille mahdollisuus. Torrakkoni on valmistettu joskus 1970-luvun puolivälissä ja sen laatu on kohtuullinen, mutta ei se mikään ykkösluokan asekaan ole. Nyt ilmoitin vain, että toinen peuroista on tulossa suoraan kohti passikaverin sijaintia. Peuraharvesteri Nämä kaikki viittaukset John Wayneen johtuvat pelkästään henkilökohtaisesta työkalustani; Winchesterin mallista 94 kaliiperissa .30-30 Win. Lisäksi alkuperäinen takatähtäin on ihan kamala. - John Waynekö se siellä ampui, kyseli suulas ja hyväsanainen passikaverini. räistä porattua reikääkin löytyi; luultavasti aseessa oli joskus ollut tuota häränsilmää vastaava diopteri. Minä taas siksi, että pakkasella pienireikäinen kampi on pirun kylmä. Silloin, kun länkkäreitä tehtiin liukuhihnalta, se kelpasi ei-niin-pikkutarkoille ohjaajille tarpeeksi ”autenttisena”, Villin Lännen pyssynä.) Herra Wayne vaihtoi aseensa latausvivun kuulemma siksi, että hänen iso kouransa ei mahtunut alkuperäisen kammen sisään. Sillä voi ihan hyvällä omallatunnolla seistä pahimmassakin vesisateessa ilman suurempia tuskia. Niin kuin se melkein olikin. • 61 60-63_Puskatussari.indd 61 6.10.2014 12:45:56. Vanha omistaja oli asentanut aseeseen hihnalenkit, joita en ole oikeastaan tarvinnut. Sen verran kevyt kaveri se on. Kohta sieltä tuli kuitti, että hän ei ollut ehtinyt aivan peuran vauhtiin mukaan ja jättänyt siksi ampumatta. Toki olen työkalua hieman kustomoinut. Kun sen vetää asepussista esiin, saa kyllä aikaan kommentteja ja ihmetystä. Kaikki puhuvat kampikanuunan nopeudesta, mutta en minä sitä kovin nopeana pidä. Niin näille vehkeille monesti käy. Sitä se kiikarin kanssa touhuilu teettää. Ostin sen aikoinaan samasta syystä kuin legenraarinen Sulo Vilenkin teki hankintojaan eli sain sen halvalla, kera ison läjän patruunoita erään jo kaatuneen helsinkiläisen asekaupan varastosta. Ainakaan minä en pidä lipalle lentelevistä hylsyistä ja piipun putsailusta puhdistusnarulla. Viesti meni kerralla perille. Pari ylimää- Mutta sitten on niitä ominaisuuksia joista pitää; rekyyli on olematon, jälkiasennettu tähtäin toimii loistavasti ja ase on pieni sekä näppärä. Kerroin hänelle, että alkuperäiseltä nimeltään Marion Robert Morrison A.K.A John Wayne on ollut manan majoilla jo sen verran kauan, että hänen haamunsakin on jo kuollut, mutta tämänpäiväinen tappotyö oli kyllä tehty Winchesterin tuotteilla joita kyseinen filmitähtikin suosi. Omistamani yksilön yhtäläisyydet siihen herra Waynen winsuun alkavat ja päättyvät normaalia suuremmalla luupilla varustettuun latausvipuun, joka minulla on samaa mallia kuin tuolla isokokoisella näyttelijällä. Kävin hurmetöihin ja odottelin ajon päättymistä, kera kaadolle tulleen makkarapötkön, jonka mielestä koko homma oli vain ja ainoastaan hänen ansiotaan. Esimerkiksi suoravetolukko hakkaa sen mennen tullen. Ja John Wayne voisi hilata takamuksensa alas ja avata peuran jos kerran kaikki oli OK. Muut kuin John Wayne voivat keskittyä itse asiaan. (Hänen kymmenissä elokuvissa käyttämänsä winsu oli muuten mallia 92. Olen vaihtanut alkuperäisen takatähtäimen Marble Armsin Bulseye -tähtäimeen ja tietysti sen kammen suurempaan. Vaikka kyseistä kivääriä on tehty rutkasti yli 7 miljoonaa kappaletta, on se suomalaisessa metsässä edelleen outo ilmestys. Ei mikään yleiskivääri Mikään täydellinen ase winsu ei ole ja siitä löytyy kosolti ominaisuuksia jotka ärsyttävät. Tässä kohtaa jahtivouti ilmoitti, että paskanjauhaminen kesken ajon voi loppua ja muut kuin John Wayne voivat keskittyä itse asiaan
Tätä hinteläolkaista vuonna 1895 lanseerattua patruunaa en aikoinaan kovin kummoisena kaliiperina pitänyt, mutta kokemukseni perustella ääni on kellossa muuttunut. Tällä kaikkien ihmettelemällä Amerikan vehkeellä on tähän mennessä tullut kaadettua 15 peuraa ja kaurista. Lyhyellä matkalla se toimii hyvin. Sama juttu on edessä Pohjan Perien hirvimiehillä, ei se hirvi kovin lähelle laske. Ilmoitan kaadosta puhelimeen. .30-30:n puhti ei kovin pitkälle riitä ja itse olen pitänyt sopivana ampumatkana alle 80 metriä. Jos passi on ns. Etelä-Suomen puskiin ja koiramiehille Viime aikoina olen huomannut kovan innostuksen pitkän matkan ammuntaan ja se on toki hyvä asia. Siellä puhuu .300 H&H tai 7x57. Kenelle sitten uskallan suositella vipulukkokivääriä. Tavaraa oli tulossa kohti. Verta ei lavoille leviä. Seuraavalla kerralla olen sitten varmaankin Morgan Kane, mietin. – Jaahas se oli sitten Tex Willer tällä kertaa, kuulen korvaani paluupostia. Kolmikko kurvaa eteeni ja kili jää siihen. Vaikka aukeaa riittää, niin riittää myös asutusta. 62 • 60-63_Puskatussari.indd 62 6.10.2014 12:45:56. . ahdas, niin valinta on selvä. Sitten on tietysti näitä isompia kaliipereja kuten .444 Marlin, .450 Marlin ja tietysti .45–70. Oma yksilöni kulkee jahtipäivinä kakkosaseena, joka otetaan esiin kun passi on sopiva. Jos pitää avotähtäimistä, kuten minä, voi valita sitten useamman merkin / aikakauden aseiden välillä. Onhan noita. Ja hirvimetsällä on sama juttu, mukana kulkee kaksi kivääriä samasta syystä; hieman topakammissa kaliipereissa toki. Sovittelen hanskan kammen sisään ja samalla äkkään tietä ylittävän kauriskolmikon joista yksi on kili. Sen sijaan täällä tehometsätalouden ja tiheän asutuksen alueella homma voi karata lapasesta. Pelkkä peuran- ja kauriinkuskaaja voi hyvin valita .30–30:n tai sitten vieläkin eksoottisemman .38– 55:n, etenkin jos lataa patruunansa itse. Ja suuressa Jenkkilässä kaadetuista valkohäntäpeuroista luultavasti eniten on tavannut kohtalonsa juuri tämän yhdistelmän toimesta. Kyllä minullekin pitkän matkan paukuttelu kelpaa. Ja näitä ahtaita passeja edelleen riittää; ainakin meidän mailla. Ja mikä parasta .30-30 on ehdottomasti vähiten lihaa pilaava kaliperi mitä eteeni on tullut. Kahden aseen rahtaamisesta kuulee toki naljailua, mutta olenpahan itse tieni valinnut. Täällä ampuminen pitää miettiä etukäteen todella huolella, etenkin aukeilla. WINCHESTER .30-30 WIN Kaikesta kivasta huolimatta Winchester 94 ei ole myöskään se ase, jota suosittelisin jahtikaverin ainoaksi morsiameksi. Silti eten- ”Jaahas se oli sitten Tex Willer tällä kertaa”, kuulen korvaani paluupostia. Heille se treeni on tarpeen, sillä villiä tunturipeuraa pääsee losauttamaan korvanjuuresta ani harvoin, jos koskaan. Norjalaiset tuttuni käyvät tuntureilla harjoittelemassa 600–1000 metrin matkoilta. Sen sijaan hakkuuaukeiden ja peltojen reunoilla winsua ei yleensä kädessäni näy. Ensisijaisesti se on koiramiehen työkalu, olipa sitten itse kiväärin kaliiperi mikä tahansa. Istuin eräänä koleankylmänä tammikuisena iltapäivänä Tuulenpieksemän Kalliolla ja kuuntelin mäyräkoiran haukkua. kin juuri etelässä tunnutaan rakennettavan ja ostettavan aseita joiden käytettävyys paikallisissa jahdeissa on loppujen lopuksi aivan yhtä rajallista kuin tuon minun kampikoneen käyttö. Omista kaadoistani kahta lukuun ottamatta elikot ovat pudonneet alle viiden metrin matkalle. Punapistemiehet ja kiikarikaverit joutuvat tyytymään lähinnä Marliniin ja lopunajan hirvityksiin eli ”Angle Eject” -winsuihin. Niitä toki voi rakentaa, mutta eivät nekään mitään yleiskoneita ole, vaikka moni niin väittää
Paikalla on laajasti alan edustajia sekä asiantuntijoita. Tulossa: RIISTA-lehden hämäräiltamat! Torstaina 13.11. 041-451 4015 Olemme kiinnostuneita myös yksittäisistä metsästysjutuista. Järjestely on samanlainen kuin RIISTAn kiikaritähtäintesteissä: odotetaan illan tummumista ja ryhdytään vertaamaan tähtäimiä toisiinsa realistisissa olosuhteissa. Heinolan ampumaradalla järjestettävät iltamat ovat avoimet kaikille kiinnostuneille. 60-63_Puskatussari.indd 63 6.10.2014 12:45:56. Erikoistuminen tiettyyn metsästysmuotoon ei ole haitta, päinvastoin. Oma tähtäin kannattaa myös ottaa mukaan! Tarkka ajankohta ilmoitetaan Riistan seuraavassa numerossa sekä Riistan nettisivuilla osoitteessa www.riistalehti.fi Riista etsii tekijöitä! Etsimme joukkoomme uusia innokkaita kykyjä. Haussa on kirjoitustaitoinen metsästäjä, jolla kamerakin pysyy kädessä. Ota rohkeasti yhteyttä: tero.kuitunen@riistalehti.. p. järjestetään RIISTA-lehden hämäräiltamat, joissa on mahdollista tutustua optiikan käyttämiseen ja ominaisuuksiin vaativissa olosuhteissa. Jos sinulla on sellainen tai idea sellaiseen, tarjoa sitä Riistalle
Jo aiemmin käyttämämme esimerkki teeren ampumisesta 300 metrin päästä toi- mii edelleen hyvänä pohjana. Kun puhutaan ampumamatkoista, jotka ylittävät normaalin kuolevaisen 200 metrin rajapyykin, sään ja erityisesti tuulen merkitys korostuu. Tuulen lukemiseen voi käyttää monia asioita. Mitä paremmin pystyy tuulen ennakoimaan ja hallitsemaan, sitä varmempia ovat osumat. Helpommin tehtävän saa hoidettua kun käytössä on tarkkaa, raudanlujaa faktaa. Tämän tilanteen hallitsemiseksi pitää käytössä olla jo silkkaa faktaa tuulesta. Sopivalla kelillä tarkka-ampujat käyttävät lämpöväreilyä tai muita luonnon tarjoamia tuuli-indikaattoreita. Nyt tutustutaan toiseen olennaiseen elementtiin, säähän. Yleensä teeren tiputtaminen tuolta matkalta tyynessä kelissä on melko todennäköistä ballistiikkaohjelman avulla. Hyvin varusteltu kiikari tarjoaa tähän apuja, mutta niidenkin säätöjen pohjana pitää olla tarkat tiedot olosuhteista. M etsästäjän tavoitellessa saalistaan keskipitkiltä tai pitkiltä matkoilta luodin lentorataan vaikuttavat tekijät kumuloituvat etäisyyden kasvaessa. Miksei sitten myös 300+ m matkoilla operoivaa metsästäjää. Kaliiperista ja patruunasta riippuen tuulipoikkeama kun voi olla 15-20 cm. Syksyisin laajemmilla suo- tai peltoaukeilla voi puhaltaa helposti jo 4-5 m/s tuuli. Kun tuulen voimakkuus ylittää 2 m/s alkaa silläkin olemaan oma vaikutuksensa. Oksien ja heinien heilunta kertoo asiaa tuntevalle vallitsevan tuulen suunnan ja voimakkuudenkin metrin parin tarkkuudella. Kuitenkin, tämäkin tieto vaatii kokemusta ja tarkkaa analyysia. Yleensähän poikkeama lähtee kasvamaan 250 metrin jälkeen. METSÄSTÄJÄN ELEKTRONIIKKA Tuulimittarit TEKSTI JA KUVAT Ville Pohjola Edellisessä Metsästäjän elektroniikka –artikkelissa sivuttiin pitkän matkan ammuntaa ballistisia faktoja tarjoavien ohjelmien muodossa. Tuulen nopeus, suunta, lämpötila ja ilmanpaine kiinnostavat niitä joilla tavoitteena on 600-1000 metrin osuma. Etäisyyden ja tuulen kasvaessa osumapiste on useimmilla kaliipereilla haettava ”tyhjän päältä”. Kangastuksenomaisesti nousevan lämpöväreilyn kulma kertoo samat asiat kuin kasvillisuus. 64 • 64-65_Tuulimittarit.indd 64 6.10.2014 10:52:33
Tähän käyttöön on markkinoille putkahdellut tietenkin elektronisia apulaitteita. Taulukkoon on kirjattu tuulipoikkeamat tietyillä tehdaslatauksilla eri matkoille. Siksi asia kannattaa varmentaa vielä aistinvaraisesti maastokohteiden avulla. Mittareiden käytössä on kuitenkin muistettava yksi asia. Samoin Suomessa on näkynyt Minoxin ja Silvan mittareita. Samalla mittarit tarjoavat reaaliaikai- set tiedot ilmanpaineesta ja lämpötilasta. Yksiköiden valinta on Tuulipoikkeama sentteinä kun tuuli puhaltaa 5 m/s suoraan vasemmalta oikealle. Tyypillinen tuulimittari toimii pienellä propellilla. Hienoimmissa malleissa on nykyään mukana jo ballistiikkalaskentaakin, mutta jos taskussa on jo jokin kännykän ballistiikkaohjelmista, perusmittarilla pärjää hyvin. Kyseisten muuttujien vaikutus osumapisteeseen on kuitenkin 300 metriäkin ylittävillä etäisyyksillä vielä pienempi kuin tyypillinen ampujavirhe. Mittaria kääntelemällä ja näytöstä tuulennopeutta seuraamalla pystyy tuulen suunnankin arvioimaan tarkasti. Pieniä metsästäjän sääasemia on tarjolla jo ainakin amerikkalaisen Nielsen-Kellerman Companyn tekemänä Kestrel-tuotenimellä. Minoxin nykyinen maahantuoja, Aseliike Krister Kärki, ei kuitenkaan pidä mittaria hinnastossaan. Propelli tuulen mittaamiseen, nuolinäppäimet paria säätöä varten ja näyttö informaation esittämiseen. Puuskaisilla tuulilla laukaus kannattaa jättää seuraavaan kertaan. vähän turhankin yksinkertaista suoraan toisella nuolinäppäimellä sillä yksiköt tulee vaihdettua vahingossakin. Ilmanpaineen ja lämpötilalukeman välillä vaihtelu hoidetaan samaisilla nuolinäppäimillä. Pieni, kaulahihnassa tai taskussa kulkeva tuulimittari alkaa yleistymään pikkuhiljaa ainakin länsinaapureissamme. Kokeilussamme ollut Minoxin mittari on siis vanhaa tuontierää, mutta ainakin perusmallit ovat pysyneet hyvin samanlaisina eri valmistajilla. Vallitseva tuuli kohteessa ei välttämättä ole sama kuin ampujan luona. Jos oksat ja heinät heiluvat 300 metrin päässäkin samaan suuntaan, voi mittarin tuulilukemalla nostaa osumaprosenttiaan tasaisissa tuulioloissa huomattavasti. Mittarit itsessään ovat melko yksinkertaisia kapistuksia. . Etäisyys .222 Rem 3,6 g FMJ 6,5x55 8 g Scenar .308 Win 8 g FMJ 100 4 cm 2 cm 4 cm 200 9 cm 4 cm 8 cm 300 15 cm 7 cm 12 cm 400 23 cm 9 cm 18 cm 500 32 cm 12 cm 24 cm Suosituimmat pienriistakaliiperit käyttäytyvät tuulessa eri tavoin. Suomessakin sellaiselle on käyttöä ultramatkoille kettua ja kanalintuja ampuville. Tuulennopeuden mittari näyttää yleensä suoraan näytöllä. • 65 64-65_Tuulimittarit.indd 65 6.10.2014 10:52:37
Vanha viisaus pitää yhä paikkaansa: Jos varpaita palelee, laita pipo päähän. yhmyydestä. L okakuinen aamu on herännyt sumuiseen, valjuun valoon. Varpaita paleltaa ja tekisi mieli tampata jalkoja, mutta koiran haukku lähestyy lähestymistään. Kuivat jalat Ihminen menettää ylivoimaisesti suurimman osan kehonsa lämmöstä pään kautta. Metsästäjä puristaa kohmeisin sormin haulikkoaan ja katsoo herkeämättä metsän laitaa. Loskainen maa huokuu kylmää, ja utuinen kosteus puree luihin ja ytimiin. Jahtiin sopivat sukat lämm mitttävät passissa ja pysyvät lämmittävät paikoillaan paikoilla aan aajossa. No, nyt hän saa ainakin liikutella palelevia varpaita. Jänis on jo lähellä – ei enää liikettäkään! Passimies odottaa kylmästä täristen lähestyvää saalista, mutta koiran ääni kuuluu jo liian läheltä. jossa. Näkikö jänis, liikuinko sittenkin vai kääntyikö ajo tosiaan muuten noin äkisti. Metsästäjä tietää kuinka tässä kävi: ajo kääntyy pois juuri hänen näkökenttänsä laidalla. TEKSTI JA KUVAT Joel Ahola Hyvät saappaat kaipaavat kaverikseen parhaat mahdolliset sukat. Ensimmäisenä kehon viileneminen havaitaan ääreisverenkierron vajavaisuutena, kuten varpaiden palelemisena. Pelkkä myssy ei takaa varpaille lämpöä passipaikalla, vaan siihen tarvitaan sopivat 66 • 66-67_Kahta en vaihda.indd 66 30.9.2014 19:10:29. Onneksi ei sentään tuule. Hän tuntee kuinka väljät villasukat liukuvat jokaisella askeleella suuremmaksi mytyksi jalkapohjan alle. Koiratutkan mukaan ajo kiertää vasemmalle. Metsästäjä nakkaa pyssyn selkään ja lampsii risuiselle hakkuulle. Odotettu riistalaukaus vaihtuu kysymysten tulvaan. Kannonnokka kutsuu puolivälissä hakkuuta, sillä sukkia on pakko kohentaa, kun kantapää on paljastunut kokonaan. METSÄSTÄJÄN ASUT Saapassukat PPalelevat alelevat varpaat ovat nykyään osoitus lähinnä ttyhmyydestä. Tottuneesti jahtimies kiskoo saappaat jalastaan, korjaa puuvillasukat paikoilleen ja oikoo muorin kutomat villasukat niiden päälle. Puolen kilometrin päässä sijaitseva pellon ja hakkuuaukean välinen metsäkaistale olisi nyt hyvä passipaikka. Näin hän on tehnyt aina – mutta miksi
Se on suunniteltu siirtämään kosteus iholta nopeasti ulompaan sukkaan, jolloin jalka pysyy kuivana hikoilusta huolimatta. Märkä puuvillasukka saa varpaat palelemaan, koska kosteuden haihduttaminen sukasta vaatii energiaa, jota on saatavilla ainoastaan jalan lämmöstä. Se on tehty parhaista villalaaduista, joihin on lisätty keinokuitua parantamaan sukan kestävyyttä, joustavuutta ja kosteuden siirtokykyä. Sukan kuivuminen viilentää lisää varpaita. kengät ja hyvät sukat. Tällöin jalkaterä pysyy kuivana lievästä hikoilusta huolimatta. Sukkavalmistajat eivät tyydy tähän parhaaseen villalaatuun, vaan lisäävät siihen keinokuitua. Ne säilövät itseensä kaiken jalasta erittyvän hien. Villa on erinomainen eriste, sillä se on lämmin myös märkänä. Puhdas sukka takaa sen ominaisuuksien parhaan mahdollisen toimivuuden, ja puhtoisessa jalassa veri kiertää likaista koipea paremmin. Kevyintä, pehmeintä ja hienointa materiaalia kutsutaan merinovillaksi. Tekninen villasukka on ommeltu hyvin jalan muotoon istuvaksi. Alussukka estää erinomaisesti hiertymien syntymisen, koska se on lähes saumaton ja liukkaan ulkopintansa ansiosta kitka kohdistuu ihon sijasta ulompaan sukkaan. Ainakin naparetkeilijät ja vuorikiipeilijät ottavat asian tar- peeksi vakavasti, sillä he tietävät, että puuvilla tappaa. Villasukan voittaja Uloimpana sukkana käytetään usein oman rakkaan, äidin tai mummin kutomia villasukkia. Kumisaapas puoltaa rooliaan suomalaisessa, soisessa maastossa. Tällöin saappaaseen tipahtelee vettä ja räntää – ennemmin tai myöhemmin. Joissakin sukissa keinokuidun rakenteeseen on lisätty kupari-ioneja, jotka tekevät sukasta antibakteerisen ja antimikrobisen. • 67 66-67_Kahta en vaihda.indd 67 30.9.2014 19:10:29. Villan kutittava tuntuma paljastaa sen karheuden. . Jokainen tietää miten kylmältä kastunut, puuvillainen t-paita tuntuu päällä. Tilanne vastaa märän t-paidan käyttöä. Parhaat mallit on ommeltu muotonsa säilyttäviksi ja niissä on ainoastaan yksi sauma, joka sijaitsee jalkaterän päällä. Saappaan lämpimyyttä voi säätää erilaisilla pohjallisilla ja irrotettavalla huopavuorella. Saapas pitää mitoittaa paksuimpien käytettävien sukkien mukaan, sillä varpaat palelevat liian ahtaissa jalkineissa puristuksen haitatessa verenkiertoa. Paras vaihtoehto jalkaterän ensimmäiseksi suojaksi on ohut, keinokuituinen alussukka. Alussukkaa valittaessa on hyvä tarkastaa sukan muoto ja saumojen sijainti. Sukan kosteus vain lisääntyy, jos housun lahje on sullottu saappaan sisään. Metsästäjällä on mahdollisuus valita perinteisen villasukan tilalle tekninen villatuote, joka on suunniteltu hyvin istuvaksi ja paikallaan pysyväksi. Perinteinen villasukka ei ole kuitenkaan paras mahdollinen ratkaisu ulommaksi sukaksi, sillä se on usein liian löysä, jolloin sukka liukuu nyytiksi. Alussukaksi kannattaa valita keinokuituinen tuote, joka on suunniteltu siirtämään jalan erittämä kosteus mahdollisimman nopeasti ulompaan sukkaan. Valmistaja antaa tuotteelle kolmen vuoden takuun ja suosittelee sitä vuoristo- ja naparetkikunnille. Suurin virhe tehdään, kun jalkaan puetaan puuvillaiset sukat. Isoäidin tekemissä sukissa on käytetty yleensä kierrätettyä villaa, jolloin se on huomattavasti parhaita villalaatuja karheampaa. Esimerkiksi yli sata vuotta sukkia valmistanut Bridgedale käyttää sukissaan villalankaa, jonka ympärille on kiedottu sukan vahvuutta, joustavuutta, kestävyyttä ja kosteudensiirtoa parantava keinokuitu
Kutsun ISSC:tä kaarevavetokoneistoksi, koska lukon kampi ei liiku suoraviivaisesti taakse vaan tekee polvinivelen vuoksi kaarevan liikkeen. Toisaalta, jos on tarvetta ampua nopeasti, on sekin erittäin helppoa. Laukaisu on laadukas, varmistin hyvin tyrkyllä liipaisimen edessä ja lippaansalpa riittävän suurikokoinen. Nopeus ja pienoiskivääri Koeammuntoihin ryhdyttiin ajatuksella, että suoravetoisen nopeus olisi jotenkin merkittävä asia. Lipas on varsin kookas, koska MSR SPA on saatavana myös pidemmille patruunoille (.22 WMR ja .17 HMR) pesitettynä. TEKSTI JA KUVAT Tero Kuitunen I SSC on itävaltalainen valmistaja, joka on tehnyt aiemmin itselataavaa MSR (Modern Sporting Rifle) –pienoiskivääriä. Kun liipaisinta painetaan, vapautuu iskuri lyömään patruunan kantaan. Kun laukauksia oli takana reilu sata ja niistä saman verran harkitun tähdättyjä, ei nopeus tuntunut enää lainkaan tärkeältä. No, sillä ei ole sen suurempaa merkitystä. Hallintalaitteet ovat erinomaiset. Se on ollut varsin ”militaristisen” näköinen laite. Mutta onko se sitä pienoiskiväärissä. 68 • 68-69_Pikatesti.indd 68 1.10.2014 11:13:47. Lukko liikkuu niin vaivattomasti, että pieni nykäisy kammesta vaikka liipaisinsormella avaa lukon, kiinni se menee lähes yhtä sujuvasti vaikka peukalolla. Suoravetokoneisto, tai paremminkin ”kaarevavetokoneisto”, on yksinkertaisesti mukava ja vaivaton. Pienoiskiväärissä lukon liike on niin lyhyt, että alkuun jou- Kun lukko kiskaistaan taakse, polvinivel naksahtaa auki. Huomio oli kiinnittynyt muihin seikkoihin. Kun sellainen tuli tarjolle metsästäjille paremmin sopivana pakettina, päätettiin se koeampua välittömästi. Mukavuus tulee siitä, että seuraavan patruunan saa ladattua purkamatta koko ampuma-asentoa. Kun lukko tökätään kiinni, se poimii uuden patruunan lippaasta ja lukon takareunassa oleva iskurin kynsi jää laukaisukoneiston otteeseen. SPA (Straight Pull Action) -lisänimellä varustettu suoravetoinen versio on varustettu varsin linjakkaalla puutukilla, joka ei kauhistuta pahimpiakaan metsästysestetikkoja. UUTUUDET PIKATESTI ISSC MSR SPA22 Suoravetoinen pienoiskivääri Suoravetoinen pienoiskivääri on tuttu lähinnä ampumahiihdosta
ISSC:hen onkin vaikea olla ihastumatta sen tietynlaisesta moderniudesta huolimatta. CCI Minimag oli patruunoista selvästi nopein ja se ”hyötyi” tuulen sortavasta vaikutuksesta. tuu hieman jarruttelemaan, ettei nykäise lukkoa samanlaisella suurella liikkeellä kuin isommissa kivääreissä. Toki kookas kiikari teki paketista hieman yläpainoisen, mutta rauhallisessa ammunnassa sitä ei edes huomannut. Kirjoittajaa se häiritsisi hieman, JOS pääsääntöisesti aseella olisi tarkoitus ampua mahdollisimman nopeasti. Tällöin ote kammesta kirpoaa. ISSC MSR SPA22 osumakuviot, 3x5 laukausta / 100 m Patruuna Keskiarvo, mm Paras, mm 65 44 Lapua Midas M 58 46 CCI Minimag 50 39 Fiocchi M340 Biathlon 49 41 CCI Starndard ISSC:n polvinivellukko vaikuttaa teknisesti varsin onnistuneelta. Hjorth Ab, www.hjorth.fi CCI Minimag, 5 laukausta / 100 metriä, 39 mm. Aseessa on jonkin verran muoviosia, mutta ne eivät vaikuta rikkoutumisalttiilta. Tuelta ja pystystä Tarkkuuskoe ammuttiin 100 metrin etäisyydeltä aseen mukana tullutta Leupold VX-L-tähtäintä hyödyntäen. Toisaalta huoltopurkamisen hankaluus ei ole mitenkään kriittistä, koska ISSC vakuutti toimintavarmuudellaan alkukarheuden kadottua. Jos jotain voisi toivoa, olisi se lyhyempi lipas. Parhaat osumakuviot olivat 40-50 mm patruunasta riippumatta. Lukon irrottaminen vaatii työkaluja ja vie hetken aikaa. Siihen tuuli siis ehti vaikuttaa vähiten. Pienen opettelun jälkeen lukko käy takana kuin ajatus. Siksi olikin suuri yllätys, kuinka tasapainoinen ja hyvä ammuttava se on pystyasennosta. Kun alkukankeudet oli voitettu, se toimi vaivattomasti, luotettavasti ja nopeasti. Mutta vain hieman silloinkin. Osat kiinnittyvät alumiiniharkosta koneistettuun kehykseen tapeilla ja ruuveilla. Ottaen huomioon puuskittaisen sivutuulen, tulokset olivat odotettuja. Sen kampeen tuoma kaareva liike on asia, jonka merkityksen jokainen saa itse päättää. Laukaisukoneistoa ei käyttöohjeen mukaan tulisi irrottaa omatoimisesti, mutta koska kyseessä on ”kiinteä” komponentti, ei siinä kovin suurta vaaraakaan ole. • 69 68-69_Pikatesti.indd 69 1.10.2014 11:13:48. Muutama havainto ISSC on moderni pienoiskivääri, jossa toiminnan ja käyttävyyden rinnalla on ajateltu valmistustehokkuutta. ISSC on varsin kevyt pienoiskivääri, myös VX-L:llä varustettuna. . Monissa sisäosissa työnjälki on varsin korutonta ja tukkipuukin varsin pehmeää, mutta se ei ole yllätys huomioiden aseen hinnan. Käyttöpeli Kun aseella osuu, siitä yleensä myös pitää. MSR SPA 17/22 Valmistaja: ISSC Handels GmbH, Itävalta Kaliiperi: .22LR (saatavana myös .22 WMR tai .17 HMR) Kapasiteetti: 1+10 patruunaa Pituus: 985 mm Piipun pituus: 510 mm Paino: 2,2 kg Hinta: 589 euroa Maahantuoja: Oy K. Toki tällä kympilläkin pärjää mutta vähemmän ulkoneva olisi mukavampi maasto-oloissa
Lisätetoja: http://sales.cpe.fi/ tai http://helikon-tex.com 70 • 70-73_Uutiset ja markkina.indd 70 6.10.2014 13:16:34. Suosion syynä on kaliiperin läheinen sukulaisuussuhde suosittuun .308 Winchesteriin: esteriin: 7mm-08 on karkeasti ottaen .308 Win-hylsy, joka on supistettu istettu 7 mm luoteja varten 7 mm luotien ballistinen kerroin on parempi, joten tarjolla rjolla on laakeampi lentorata ja helpompaa osumista myös pidemmille mille ampumaetäisyyksille. Lisätietoja: www.lapua.com Pinewood Dogman UUDEN Dogman liivin väritys on uuden metsästysasetuksen mukainen, ja entistäkin oranssimpi. Valikoimaa koostuu muun muassa erilaisista sta univormuista, taktisistaa vaatteista ja asusteista, jotka on suunnattu viranomaimaisille ja ulkoilmaihmisilisille. SALES FINLAND AND OY on aloittanut Helikon-Tex Tex -tekstiilien maahantuonnin. Mallistossa on myös yös metsästäjille soveltuvia via settejä. Lisätietoja: www.cri.fi Helikon-Tex:n maahantuoti C.P.E.:lle C.P.E. Kuvassa oleva va PCS-mallisto on val-mistettu Brittiarmeijan vaatimusten mukaan. Uutuuden suositushinta on 99 euroa. Ominaisuuksina on Realtree AP Blaze -kangas, High-Vent-verkkovuori, 11 taskua (joista 9 vetoketjullista), D-lenkit sekä taskuissa patruunapitimet. Lapuan tuotejulkistus ei tule suurena yllätyksenä, koska ka 7mm08 on kasvattanut suosiotaan maailmalla. UUTISIA JA UUTUUKSIA Lapualta uusi hylsy: 7 mm - 08 Rem LAPUA on valmistanut ensimmäisen tuotantoerän 7mm-08 m-08 Remington -hylsyjä. Liiviä on saatavana laajassa kokohaarukassa: S–7XL. Ne tulevat kauppoihin välittömästi, vaikka aikka virallinen tuotejulkistus tapahtuu ensi vuoden Shot Showssa owssa ja IWA-messuilla. Helikon-tex on valmistanut vuodesta 1999 sotilasja ammattikäyttöön tarkoitettuja vaatteita
Lisätietoja: www.gyttorp.fi Morakniv maahantuonti Vandernet Oy:lle CL Companion Africa Suurennuskerroin: 8x tai 10x Objektiivin halkaisija: jopa 30 mm. t. Lisätietoja: www.vandernet.fi • 71 70-73_Uutiset ja markkina.indd 71 6.10.2014 13:16:35. Faunalta uusi mallisto RUOTSALAISET Fauna-reput alkavat vähitellen olla tunnettuja Suomessakin. Morakniv:n tuotevalikoima on kuitenkin nykyään melkoisen laaja ja se selvästi haluaa paremman aseman suomalaisten metsästäjien ja ulkoilmaihmisten parissa. Kuvassa Fauna Björnen EVO 1- reppujakkara. Tukevan runkonsa ansiosta CL Companion Africa -mallit ovat at myös pöly- ja vesitiiviitä sekä iskunkestäviä, mikä tekee niistä soopivat matkakäyttöön. Paino: 500 grammaa Lisätietoja: www.swarovskioptik.com RUOTSALAINEN Mora-puukko on kaikkien tuntema rakennustyökalu. SWAROVSKI CL Companion Africa SWAROVSKI OPTIK on esitellyt uuden Africa-malliston suosiituista CL Companion -kiikareista. Tästä on merkkinä maahantuonnin siirtyminen Vandernet Oy:lle. Mukana tulee okulaarien ja objektiivien n suojat, käytännöllinen hihna sekä puhdistusliina. CL Companion Africa on saatavana 1.10.2014 alkaen erikoistiilauksesta valituilta jälleenmyyjiltä sekä osoitteesta www.swarovskioptik.com. Malliston ulkonäkö on nimen n mukainen, sen taustalla on Afrikan villi luonto ja sen eloisat värit, t, päällyste on tyylikkän tummanruskea ja silmäsuppilot pronssia. Merkin maahantuoja Gyttorp Finland Oy tiedottaa uuden malliston olevan juuri saapumassa SUomeen. Linssien tarkkuusoptiikka, hyvä valonläpäisykyky ja erikoiskarrkaisu takaavat kirkkaan, suurikontrastisen kuvan ja eloisat värit. Saatavilla on myös mallikohtaisia lisävarusteita, kuten tyyliin n sopiva, käsin vahakankaasta valmistettu kantolaukku. MAinittakoon myös, että Africa-kiikareiden mukana tulee Swaarovskin hallituksen puheenjohtajan Carina Schiestl-Swarovskin n allekirjoittama todistus
Tarkoitusta varten nostoalusta on varustettu tukevin remmein ja materiaalina on päällystetty polyesteri. Lisätietoja: www.gyttorp.fi Nikon Prostaff 3i NIKONIN uudessa laseretäisyysmittarissa yhdistyy kompakti koko, keveys ja tukeva runko. Kohteen esivalintajärjestelmä näyttää etäisyyden joko lähimpään – vaikka taustalla olisikin päällekkäisiä kohteita – tai kaukaisimpaan kohteeseen. Liikkuvat kohteet voidaan mitata tarkasti pitämällä virtapainike pohjassa noin 8 sekunnin ajan. Tähtäimissä on valaisuyksikkö ja suurimmassa mallissa myös parallaksinsäätö. UUTISIA JA UUTUUKSIA Gecolta kiikaritähtäimiä PATRUUNOISTAAN tunnetun Geco-brändin alle on nyt tullut valikoima japanissa valmistettuja kiikaritähtäimiä. Neverlost Game Bag RÄVÄKÄN oransseista tuotteista tunnettu Neverlost tarjoaa nyt Game Bag -alustaa, jolla saaliin saa nostettua vaikka autoon. Tähtäimien koot ovat 1-6x24, 1,7-10x39 ja 2,5-15x50. Suositushinta: 74 euroa Lisätietoja: www.hjorth.fi PROSTAFF 3i Suurennos: 6x Mittaustäisyys: 7,3–590 metriä Näkökenttä: 7,5 astetta Käyttölämpötila: -10 – +50 astetta Paino: 160 g Suositushinta: 269 euroa. Laite kertoo sekä todellisen että vaakasuoran etäisyyden 590 metriin saakka 0,1 metrin porrastuksella. Lisätietoja: www.nikon.com Tiedota Riistan tapahtumakalenterissa! Lähetä tiedot tapahtumastasi Riistan toimitukseen osoitteella tero.kuitunen@riistalehti.fi 72 • 70-73_Uutiset ja markkina.indd 72 6.10.2014 13:16:36. 3i on testattu kansainvälisten suojanormien mukaisesti, ja sen sateensuojaus on IPX4-luokkaa. Kassin koko on noin 1x1 metriä
ZZZ NZDODWD ¿ LQIR#NZDODWD ¿ • 73 70-73_Uutiset ja markkina.indd 73 6.10.2014 13:16:39. 03-4246 5354 arkisin kello 9–16 www.outdoormedia.. Markkinapaikka Tilaa laadukas Riista-T-paita ERÄLIIKE HIIDENKIVI Browning, Verney-Carron, Zeiss ja Swarovski kauppias Koot: L, XL ja XXL Verney-Carron VERCAR haulikot 890 € ( 945 € ) 12/76, 5 vaihtosupistajaa, ulostyöntäjät, teräshaulikelpoinen, 3,1 kg WWW.HIIDENKIVI.FI Hinta 19,90 euroa + postituskulut Ruoholahdenkatu 26, 00180 Helsinki +358 9 626 009, info@hiidenkivi.fi Tilaukset sähköpostilla tero.kuitunen@riistalehti.fi www.hiidenkivi.fi www.hiidenkivi.fi Koe elämäsi metsästyssafari Etelä-Afrikan Limpopossa! Tilaa R E T K EILY • M AT K A IL U • VA RUS T EE T tilaajapalvelu@retkilehti.fi p
Niin, hirvijahtiin palatakseni sen verran, että ammuin houkuttelemalla ensimmäisellä viikolla hirven puliukkojen porukalle. Kuten edellisestä voi päätellä, ei hirvenmetsästysurani ottanutkaan tulta edesmenneen appiukkoni seurassa Huitivaaran Erässä, muutamista muuttujista johtuen. Vaimon jäsenhakemus olisi käsitelty, mutta verien sekaantuminen oli niin suuri vaara kyseisellä kylällä, että täysin vierasta lähtöä olevaa vävyä ei katsottaisi hyvällä, varsinkaan kun takametsiä oli aivan liian vähänlaisesti. Lärsäkössä hirviporukka oli yhtenäisesti metsästävä, mutta toisaalta moni ei mahtunut sakkiin juuri tästä syystä. Ongelmia hirven saannissa oli muutamilla ryhmillä, mutta näiden ongelmia pyrittiin nyt korjaamaan Ekin ja Penan avulla. Neljäntenä jakoporukassamme oli Niko Liippari, joka oli varsin tyytyväinen siitä, ettei hänen tarvinnut vaivautua hirvijahtiin laisinkaan tänä vuonna. Mallasjärvellä hirvimiesten kokonaismäärä taas oli huomattavasti suurempi, mutta porukat olivat pienempiä ja metsästivät erillisinä. Koko jahtiin kulutettu aika oli säästettävissä viikonloppumenoihin ison kirkon yössä ja lauantaina Niko ehti käväistä jopa lintumetsällä parin sadan metrin päässä kotipihastaan kun oli nähnyt kavereidensa kanssa teeren puussa pellon takareunassa. Yksi oli jopa Lärsäkön Erän pärsäysporukkaan verrattavissa oleva puliukkokeskittymä, jolla jahti meni poikkeuksetta sellaiseksi kurlaamiseksi, ettei hirvenpyynnistä tullut kerrassaan mitään. Jos nimittäin hirvet metsästettäisiin liian nopeasti muiden toimesta, ei niitä jäisi enää jäljelle tälle porukalle. Tämä taas sitten lisäsi itse ongelmaa, eli kun porukasta puuttui järjen ääni, ei juopottelulle ollut enää mitään rajoittavaa tekijää ja hirvijahdille haalatut lomat kuluivatkin makeasti porukan hoitaessa itseään katkaisukuntoon. Kolmas ja aika erikoinen sakki oli jostain syystä vieläkin voimissaan oleva vanhojen ukkojen känkkäränkkäporukka, jolla vaippa tuntui olevan vinossa koko ajan. Muuten homma meni aivan hyvin, mutta peijaisia pitäessään porukka oli tullut siihen lopputulemaan, että olisin viekkaudella ja vääryydellä varastanut heidän hirvenruhostaan osan itselleni ja he olisivat nyt pahemman kerran huijattuja ja vain raha olisi ratkaisu. Huomautin tässä vaiheessa ystävällisesti, että kyllä neljässä päivässä roikkuvasta ruhosta saa vuoltua lavan jos toisenkin neljän miehen käristyksiin pikkupäissään. Mukaan siis mahtui monenlaista miestä ja mielipidettä. Huitivaara sai siis tuta sen vähäisenkin maan verran vuokrasopimuksen irtisanomisen muodossa ja Mallasjärven rivit vahvistuivat. VIIMEINEN SANA Mallasjärvi M allasjärven pyytömiehet, saamamiehet ja vonkamiehet olivat varsin otettuja siitä, että Eki ja Pena olivat täksi kaudeksi päättäneet liittyä maineen päivineen seuran hirvenmetsästysporukkaan. Haittaavaksi tekijäksi ei luettu sitä, että allekirjoittanut on kyttäys- ja houkuttelujahtien rautaperse, joka pystyy pään hajoamatta kyttäämään päiväkaudet kulkureittien varsissa poimimassa pois koiramiesten kaikottamat hirvet. Tulevaisuuden metsästyksen kantava voima luonnollisesti jakoi tämän jahdin saaliin koko someyhteisön kanssa ja valitteli kovin sanankääntein hirvilupien vähyyttä ja kertoi niiden puutteessa purkavansa energiaansa linturiistan pyyntiin. Lyöttäydyin tuttujen miesten lihanjakoporukkaan, sillä Mallasjärven hirvenpyyntijärjestelmä perustui varsin edistykselliseen metodiin, jossa hirvet jaettiin lihanjakoporukoittain pystyyn ja jokainen lihanjakoporukka pyysi hirvensä itsenäisesti. Kukaan ei halunnut olla tämän porukan kanssa tekemisissä, joten ongelmilta välttymisen vuoksi kaikki juokaleet kerättiin samaan lihanjakoporukkaan. Osa tuskin tunsi toisiaan. Allekirjoittanut meni lähinnä sivutuotteena josta kukaan ei varsinaisesti kiihkoillut suuntaan tai toiseen. Näiden saamattomien lisäksi Mallasjärven suuressa seurassa paljastui muutama muukin ongelmallinen ryhmittymä joilla hirvensaanti tahtoi teettää. Kaiken kaikkiaan Mallasjärven seura oli siis huomattavasti monisyisempi ja mielenkiintoisempi kuin Lärsäkkö kuunaan, mutta jotenkin pinnan alla oli havaittavissa ison maanomistajaseuran pitkä historia henkilökohtaisissa suhteissa. Eki ja Pena sen sijaan saivat välittömästi osakseen varauksetonta ihailua ja heille hirviporukka alkoikin lasettaa vastuuta ensimetreistä lähtien. Nyt olin seuran näkökulmasta maaton ja vävypoika, joten minulla ei ollut kerta kaikkiaan mitään asiaa vaimon vaatimattomalla 70 hehtaarin tonttimaalla seuran hirviporukkaan. Pojat ampuisivat ensin hirvet itselleen ja sen jälkeen avustaisivat nuttuskehveleitä parhaansa mukaan. Pari porukasta muistikin hämärästi jotain tämänsuuntaista tapahtuneen ja porukka päätti kuin päättikin painaa asian villaisella. Tänä vuonna hirviä ei jäisi saamatta, siitä pitäisivät huolen Ekin koirat ja Penan ehtymätön jahtikunto. Reiska Naapurivaara 74 • 74_VS-Mallasjarvi.indd 74 30.9.2014 18:31:31. Vaikka jahti olisi pyritty järjestämään miten, oli tällä porukalla aina ongelmia, sillä a) hirviä ei ollut, b) muut pyrkivät aktiivisesti sabotoimaan tämän ryhmän jahtia ja c) muut olisivat korvausvelvollisia jos tämä porukka jäisi ilman hirviä. Ensinnäkin edesmennyt appiukkoni oli liittynyt seuraansa joskus sellaisena aikana jona jäsenyyteen oli riittänyt vävypojan asema, mutta sittemmin liittymissäännöt olivat muuttuneet. Siinä mielessä kiva juttu, että Mallasjärvessä tällainenkin sakki on sivistyneempää kuin Lärsäkön vastaava kööri. Jopa Eki oli jossain määrin ymmällään ukkojen logiikasta, vaikkei itsekään enää mikään nuori mies ollut… Eki ja Pena pyysivät ensimmäisenä viikonloppuna oman ja allekirjoittaneen hirvet ja tämän jälkeen tehokolmikko pääsi auttelemaan muita
Näin Merinovilla kesällä hengittää ja talvella lämmittää. - Voiko enempää pyytää. sport@marinoutdoor.nu Riista_0714_Kannet.indd 2 02-03_Devold.indd 2 6.10.2014 13:25:12 Häijään Urheilutarvike Ky Tupurlantie 4 38420 Häijää Forssan Ase ja Retkeily Ollin Erä ja Kalastus Erä+ Kuopio Opintie 2 Rovakatu 41 Leväsentie 2 30100 Forssa 96200 Rovaniemi 70700 Kuopio Eräkontti Oy Kinturinkuja 4 11120 Riihimäki Kurre Erä ja Kalastus Pitkäkatu 44 65100 Vaasa Tiuran Uistin Kallisenhaara 2 H 4 90400 Oulu ElmoSport Kuusamo Kitkantie 18 93600 Kuusamo Salainen Agentti Hitsaajankatu 13 00810 Helsinki Ulkoiluliike Patikka Savilahdenkatu 10 50100 Mikkeli Maken Pyydys Tulliportinkatu 25 70100 Kuopio ProFish Ilmarisenkatu 4 40100 Jyväskylä Varuste.net Ruosilankuja 3 00390 Helsinki WildSport Valtakatu 48 Lappeenranta Erä+Heinola Savontie 7 18100 Heinola Metsästäjän Erikoisliike Olkkonen Puistokatu 33 85800 Haapajärvi 6.10.2014 13:29:31. TESTIVOITTAJA Devold® Sport Worn by Norwegians since 1853 Tapio Scout Nebraska Pro Devold® Active Maahantuoja Devold® Expedition Jälleenmyyjät ympäri Suomen MERINO WOOL - yksi luonnon ihmeistä Merinovilla on 100 % luonnonmateriaali, jolla on ominaisuuksia joita tekokuidut eivät pysty jäljittelemään. Merinovilla on lampaista, jotka pystyvät selviytymään ääriolosuhteissa, sietäen niin kuumat kesät kuin kylmät talvet, kiitos villakuidun hämmästyttävien ominaisuuksien. Tämä luonnollinen ja pehmeä ihmekuitu, tarjoaa meille mahdollisuuden luoda ylivoimaisia lämpökerrastoja jotka muodostavat puskurin kehosi ympärille, antaen ihanteellisen lämpötilan kaikissa ilmasto-olosuhteissa
UUTUUS Ranger Xtreme 8×56 Ison 56 mm objektiiviläpimitan ja erinomaisen valonläpäisykykynsä ansiosta Ranger Xtreme on oiva valinta metsästäjälle, joka vaatii kiikariltaan hämäränäköominaisuuksia varhaisen aamun ja iltahämärän heikkoihin valaistusolosuhteisiin. Kiikarin innovatiivinen laserteknologia mahdollistaa etäisyyden mittauksen aina 1,700 metriin asti. VALMISTETTU VASTAAMAAN INTOHIMOASI METSÄSTYKSEEN UUTUUS Nighthunter 8×30 LRF Yhdistää Nighthunter sarjan maailmankuulun korkearesoluutio-optiikan sekä Steinerin legendaarisen kestävyyden. SAKO OY, PL 149, 11101 RIIHIMÄKI SAKO FIRST CLASS KAUPPIAAT LÖYDÄT OSOITTEESTA WWW.SAKOSUOMI.FI www.steiner.de